diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/51044-8.txt | 10473 | ||||
| -rw-r--r-- | old/51044-8.zip | bin | 194777 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 10473 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..2435ff4 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #51044 (https://www.gutenberg.org/ebooks/51044) diff --git a/old/51044-8.txt b/old/51044-8.txt deleted file mode 100644 index eacd3de..0000000 --- a/old/51044-8.txt +++ /dev/null @@ -1,10473 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Haoma ja Anahita, by Jalmari Hahl - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Haoma ja Anahita - Kertomus - - -Author: Jalmari Hahl - - - -Release Date: January 26, 2016 [eBook #51044] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HAOMA JA ANAHITA*** - - -E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - -HAOMA JA ANAHITA - -Kertomus - -Kirj. - -JALMARI HAHL - - - - - - -Otava, Helsinki, 1900. - - - - -ENSIMMÄINEN OSA - - - - -ENSIMÄINEN LUKU. - - -Kaukana pohjoisessa haamoittivat Elbursvuorten lumipeitteiset -harjanteet, joille iltarusko levitti leimuavaa purppuraansa. Ylinnä -kaikista kohoitti Demavend-huippu jättiläiskeilaansa taivasta kohti. -Illan viileä henki kulki läpi luonnon ja ennusti öisen rauhan -lähenemistä. - -Haoma astui vuoripolkua kotia päin; polun käänteessä hän pysähtyi -ja loi pitkän katseen tuonne kauas tarujen kirkastamaan vuoristoon. -Ja pyhän kunnioituksen ja aavistuksen tunteet valtasivat hänen -mielensä. Siellä, Elbursvuorten rosoisilla rinteillä oli taisteltu -vanhan Iranin sankaritaistelut; siellä myös liikkuivat hyvät ja pahat -henget. Hartaus täytti Haoman sydämen: hän laski jousensa maahan, -kohoitti molemmat kätensä ylös vuorten purppuraa kohti ja huudahti: - --- Pyhä, suuri ja ihana olet Ormuzd, Sinä puhtain, ylevin henki! -Vielä silloinkin, kun aurinkosi on väistynyt häijyn Ahrimanin -tekoja suosivan yön varjojen taakse, lähetät meille lohduttavan -tervehdyksesi, suloisen iltaruskon, mieliämme viihdyttämään ja -uuden armaan päivän tuloa ennustamaan. Vastaanottaos ylistykseni -hyvyydestäsi ja lempeydestäsi, Sinä maailman ylläpitäjä, Sinä valon -puhdas lähde! - -Näin lausuttuaan ylistysrukouksensa, nosti Haoma jousen jälleen -olalleen ja jatkoi matkaansa. Hän oli väsyksiin asti vuoristossa -etsiskellyt saalista. Soma vuorikauris, sirojäseninen ja -nopeakulkuinen kuin tunturituuli, oli kyllä sattunut hänen tielleen. -Tottuneena kallionlohkareilla joutuisasti liikkumaan, oli hän sitä -kauan takaa-ajanut. Kerran jo tämä notkea vuoriston asujan oli -pysähtynyt läheiselle kallionkielekkeelle, katsahtaen kirkkaine -silmineen takaa-ajajaansa; ja Haoma oli kohoittanut jousensa -tähtäämään. Mutta seuraavassa tuokiossa pirteä pakolainen oli -nuolena syöksynyt alas kallion rinnettä pitkin ja kadonnut tiheän -vuoripensaikon taakse. Hetkisen vaan se vilahdukselta oli näkynyt -notkossa; sitten se oli kokonaan kadonnut Haoman katseilta. Ja illan -jo laskeutuessa maille mantereille, oli hän päättänyt luopua riistan -ajosta ja rotkoasuntoonsa saavuttuansa sinä iltana tyytyä riisiin, -leipään, hedelmiin ja vuorikosken kirkkaaseen veteen. - -Vuoriston iltahohde vaaleni vaalenemistaan; lumivuorilla levännyt -purppura oli vähitellen muuttunut vaaleansiniseksi, sitten -sinervänvihreäksi välkkeeksi, kunnes illan harmaa hämy kokonaan -verhosi vuoriston. Hieman jouduttaen askeleitaan kulki Haoma -edelleen; hän tunsi tarkkaan vuoripolut, sillä monasti hän täällä -oli samoellut. Kun Itämaan pikainen pimeä laskihe maille, puhkesivat -lukemattomat tähdet tummalle taivaanlaelle tuikkimaan. Ken olisi -nähnyt Haoman korkean, solakan, mutta voimakkaan ja sopusuhtaisesti -varttuneen vartalon siinä tähtien himmeässä valossa kulkevan -kallioseinien ohi, sypressien ja plataanien keskitse, jousi olalla ja -puhdas valkea päähine päässä, olisi helposti luullut häntä joksikin -Ormuzdin voimakkaaksi hengeksi, joka varjojen keskeltä karkoitti pois -daiveja, Ahrimanin ilkeitä kätyrihenkiä. - -Viileä tuuli hiveli Haoman kasvoja ja liehutti hänen tummanruskeita -kiharoitaan, jotka aaltoilivat esiin hohtavan valkoisen päähineen -alta. Nyt kantoi tuulahdus jo hänen sieramiinsa ruusun ja zhasmiinin -tuoksuja; tämä ennusti Raghan laakson läheisyyttä. Seuraavassa -tuokiossa avautuikin Haoman eteen avara lakeus ja kaukana näki hän -lukuisien tulien loistavan tuolta laakson etelälaidalta, Raghasta, -Melik shaahin upeasta pääkaupungista. Oikealla, lähempänä vuoristoa, -kohosi pitkänkalteva kumpu, jonka huipulla tumma linna kuvasti -piirteitään taivaan rantamille. Sieltäkin tuikki muutama tuli. Siellä -oli kertojatar Anahitan koti. - -Haoma ei jatkanut kulkuaan näille ihmisasunnoille. Hän poikkesi -astumaan vasemmalle kapeata polkua pitkin, joka kiemurteli korkeiden -kallioseinien välillä ja joka välistä pujahti lyhyeen rotkokäytävään. -Vuorikosken kohina rupesi kuulumaan; ei siis Haoman luola-asunto enää -ollut kaukana. Hetken vaan hän astui edelleen, niin jo tuli näkyviin -vuorikoski, joka voimakkaan jättiläisen viskaamana hopeaharsona -kuohahti alas kallion laelta. Kookkaat tummat sypressit kohoilivat -sen rannoilla. Alempana, kalliolta syöstyään, vesi riensi vuolaana -virtana edelleen ja se teki laaksoon saavuttuaan kaarevan mutkan. -Tuuheat plataanit kaunistivat vuorivirran mutkaa, ja kauempana suuret -virran varsilla törröttävät kallionlohkareet näyttivät olevan uljaan -vuorivirran siihen muinoin vyöryttämät. - -Kosken alalaidalle saavuttuaan luopui Haoma taas jousestaan, -paljasti päänsä ja valeli käsiään ja ohimoitaan raittiilla vedellä. -Näin puhdisti oikea parsi itseään, ennenkuin metsältä kotia -palattuaan astui sisälle asuntoonsa. Pyyhittyään kasvonsa ja kätensä -puhtaalla, viittansa taskussa säilyttämällään liinavaatteella, -alkoi hän astua rotkoasunnolleen. Puolitiessä tuli Kerivan, hänen -suuri vahtikoiransa, häntä vastaan. Lempeä eläin liehutti tuuheata -häntäänsä, osoittaen tyytyväisyyttään siitä, että kaivattu isäntä -viimeinkin oli saapunut kotia. Ja kun Haoma rotkonsa suulla väsyneenä -vaipui istumaan kivilohkareelle, nosti sävyisä kotieläin varovasti -leveän käpälänsä hänen polvelleen ja katsahti häneen ymmärtäväisen -näköisenä, ikäänkuin olisi tahtonut sanoa: -- Terve tuloa, isäntä, -vaikkapa myöhään tulet ja riista jäi kotia tuomatta. -- Tuo -uskollinen rotkovahti oli kiltisti jäänyt kotia, vaikka olikin -niin kovin tehnyt mieli seurata herraansa vuoristoon. Haoma tuntui -käsittävän uskollisen toverinsa mielen, silitti sen pehmeätä mustaa -turkkia ja virkahti: - --- Toiste pääset mukaan, ja sitten tuodaan yhdessä saalis kotia. - -Haoma nousi kiveltä; Kerivan siirtyi loikomaan rotkoon johtavan -solan suulle. Sillä ainoastaan herraltaan luvan saatuaan se seurasi -häntä sisälle. Haoma astui lyhyen, kallioseinien muodostaman solan -läpi avaraan rotkoasuntoonsa. Ensiksi hän meni katsomaan, paloiko -tuli vielä pyhässä kotipesässä. Vasemmalla, rotkon peräseinällä oli -syvennys, jonka yläpuolella aukeni kalliohalkeama. Tämän syvennyksen -pohjalla oli pyhän tulen sija, ja siinä hohti hehkuva hiilos, josta -ohut sinervä savu kohosi ylös halkeamaan. Tällaista pyhää kotitulta -jokainen parsi ylläpiti talossaan; se ei saanut parsin asumassa -kodissa koskaan sammua. Ainakin piti hiilissä piillä tulikipinöitä, -jotka puhallettuina saattoivat synnyttää uuden liekin. Yölläkin -täytyi jonkun kodin asujamista hetkeksi hyljätä vuoteensa ja nousta -pyhää liettä hoitamaan, siihen puita lisäämään. Ja jos tämä tuli -joskus sammui, tiesi se suuren onnettomuuden tuloa. - -Kiireisesti Haoma otti lieden viereisestä pinosta sandeli- ja -tamariskioksia, latoi niitä pyhän lieden sijalle ja puhalsi niihin -hiiloksesta liekin. Kodikkaasti ne risahtelivat, tulikielekkeiden -kietoutuessa niiden ympärille, ja nuo jalot puut levittivät -palaessaan hyvää tuoksua rotkoasuntoon. Kotilieden vastaisessa -kallioseinässä oli toinen leveämpi halkeama, joka kapeni -ylöspäin. Sen eteen oli pingoitettu verkko, joka esti yölintuja -sisäänlehahtamasta, mutta joka päästi päivin auringonpaisteen -ja öisin kuuvalon ja tähtientuikkeen sisälle sekä tuuletti -kallioidenvälistä komeroa raittiilla vuoristoilmalla. Tämän halkeaman -kohdalla, kiviliuskojen muodostamalla permannolla, sijaitsi matalille -pölkyille asetettu sileä kivilohkare, jota Haoma käytti pöytänään, -ja sen vieressä istuinsijana käytetty kumoon kaadettu plataanirunko. -Pöydän päässä oli vanha kuparilamppu, jonka oliiviöljyyn upotetun -sydämen Haoma tuluksilla sytytti palamaan. Kotilieden ja liinasydämen -näin valaistessa saattoi selvästi eroittaa luolan rosoiset mustat -seinät ja ne varsin harvat esineet, jotka niiden sisällä säilyivät. -Takaseinällä oli plataanipuista veistetty vuode, jota pitkät -kaislaoljet ja niiden päälle pantu liinavaate peittivät. Lähellä -vuodetta riippui seinällä joukko tiikerin- ja hyenantaljoja, jotka -talvisaikaan levitettiin seinille, jotta asunto pysyi kuivempana ja -lämpimämpänä. Pöydän viereisessä sopessa oli muutamia työaseita, -jousi ja nuolia. -- Siinä tämän yksinäisen asunnon koko kalusto. - -Sytytettyään tulen, meni Haoma vuoteen ääreen, veti pois irtonaisen -kiven seinästä ja otti sen takaa näkyviin tulleesta aukosta esille -paksuun silkkikankaaseen käärityn pitkähkön esineen. Punnittuaan -sitä kädessään, ikäänkuin varmasti huomatakseen, että huivin sisällä -piilevä esine todella vielä oli tallella, pani hän sen huolellisesti -takaisin syvennykseen ja asetti kiven jälleen paikalleen. Tuo esine -oli hänen kallein aarteensa, parsien pyhä kirja, Zend Avesta, jonka -pergamenttikääröjä hän säilytti silkkihuivin sisällä. Tämä Avestan -käsikirjoitus oli hyvin vanha, ja Haoma oli saanut sen lahjaksi -isältään, kunnianarvoiselta Iredshiltä, parsien destur mobedilta. -Sitä lukemaan ja oppimaan oli Haoma parsien siirtokunnasta, -vanhempaansa kotoa vetäytynyt tänne jylhään vuoristoon. Isänsä -suurten ansioiden vuoksi katsottiin Haomaa jo yleensä hänen -jälkeisekseen destur mobediksi, ja tämän parsien ylimmän papin -ja tuomarin tuli osata Avesta ulkoa. Haoma tahtoi häiritsemättä, -Zoroasterin tavoin, kaukana ihmisistä ja heidän hyörinästään antautua -mietiskelyyn ja tutkia Avestan pyhän opin salaisuuksia. Ja vasta -tarpeeksi valmistautuneena hän aikoi palata heimonsa luo opettamaan -ja innostamaan. - -Haoma havaitsi, että kaikki hänen kodissaan oli paikoillaan; -uskollinen Kerivan oli taloa tunnollisesti vartioinut. - -Nuori erakko tunsi nälkää ja suurta väsymystä. Sillä varhaisesta -aamusta oli hän kirveellään ja vasarallaan valmistellut tammiovea, -jolla aikoi öisin tukkia luolansa aukon. Tosin eivät läheisen erämaan -pedot usein öisin eksyneet hänen asunnolleen: ja kun joku hyena -rohkeni liian lähelle hiipiä, toimitti Kerivan sille niin tuimat -tervetulijaiset, ettei sen tehnyt mieli toista kertaa vuorikoskella -käväistä. Mutta ovi asunnossa, vaikkapa erakkoasunnossakin, on aina -tarpeen. Se suojaa ainakin tuulilta ja sateelta. Työstään herjettyään -oli Haoma lähtenyt saaliinajoon ja väsyttänyt itseään hyppimällä -kallionkielekkeeltä toiselle. Ilta-ateriansa hän oli ansainnut ja -olisi tarvinnut vahvempiakin ruokia. Noudettuaan sangolla vettä -koskelta, otti hän esille rotkonsa suulla olevasta ruokasäiliöstä -muutamia riisikakkuja, oliiviöljyruukun sekä vesimeloonin, ja asetti -kaiken tämän pöydälle. Kerivanin hän sitten kutsui pöydän ääreen. Ja -kohoitettuaan kätensä siunaten pöydän yli, rupesi hän nautitsemaan -erakkomajansa yksinkertaisia ruokia. Myös toverilleen, Kerivanille, -hän jakeli riisikakkuja, kastoipa niitä vielä suolansekaisessa -oliiviöljyssä. Mielihyvällä kaappasi koira nämät ruoka-antimet -avaraan suuhunsa, tyytyväisenä häntäänsä liehuttaen. Ja tarpeeksi -saatuaan, se palasi loikomaan solakäytävään, siinä isäntänsä yörauhaa -vartioidakseen. Varmaankin olisi Kerivan ennemmin uhrannut henkensä, -kuin päästänyt ketään sisälle herransa unta häiritsemään. - -Päätettyään illallisen ja korjattuaan pois ruuan tähteet, sammutti -Haoma kuparilampun liekin, ja koska suuri väsymys valtasi hänet, -paneutui hän pitkäkseen vuoteelle. Nyt paloivat pyhät puut loimuten, -ja punakellervä hohde valaisi rotkoa. Kuu kuvasi halkeamasta -kivipermannolle vaaleankeltaisen leveän juovan. - -Siinä oli Haoma usein pyhän tulen salaperäisessä valossa pitkinä -unettomina yöhetkinä loikonut miettien ja ajatellen. Nyt tunsi hän -omituista raukeutta jäsenissään ja arvasi, ettei uni tällä kertaa -aikonut varsin pitkään antaa itseään odottaa. Hänen täytyi kuitenkin -pysytellä valveilla, kunnes kotilieden puut olivat hiiliksi palaneet. -Silloin hän aikoi peittää hiilet tuhalla, jotta ne hehkuisivat -päivännousuun asti. Sillä saattoipa sitkeä uni estää häntä heräämästä -ja pyhää tulta hoitamasta. - -Senvuoksi hän kohosi puoleksi istuvaan asentoon, nojaten oikeaa -kyynäsvarttaan vuodetta vastaan. Vastapäätä vuodetta oli sola-aukko, -josta näkyi palanen tähtitaivasta. Kosken kohina kuului läheltä, -ja rotkon viereisen sypressin oksilla kaiutti yörastas kirkkaita -säveleitään. - -Rauha oli tänne poikennut ja viihtyi täällä hyvin luonnon vieraana. -Mutta luonnon rauhasta, asunnon hiljaisuudesta huolimatta, myrskyili -usein Haoman mieli, kun hänen totuutta haluava sielunsa levottomana -pohti ylimpiä kysymyksiä. Jo nuorukaisena oli hän Avestaa lukiessaan -kiintynyt seuraavaan kohtaan Zoroasterin keskustelusta Ormuzdin -kanssa: - -_Zoroaster_: Sinä näkyvän maailman luoja, puhdas olento, mikä -tuottaa harvinaisen suuren onnen ihmislapsille? - -_Ormuzd_: Se tuottaa ihmislapsille harvinaisen suuren onnen, kun -oikeamielinen mies siirtyy asumaan sinne, missä hän ei kohtaa -sytytettynä tulta, ei naisia, ei mainioiden miesten seuraa eikä -karjaa. - -Tämän Avestan kohdan oli hän jo aikaisemmassa nuorukais-ijäsään -tarkasti kätkenyt mieleensä, ja nyt, saavuttuaan nuoruuden ja -miehuuden rajalle, oli hän päättänyt seurata sen ohjetta, muuttamalla -yksinäiseen vuoristoon. - -Vielä toinenkin Avestan kohta oli hänen mielensä syvyyksiin painunut; -sitä oli suuri Zoroaster oppilailleen alati teroittanut; se sisältyi -viidennen Fargardin 65-68 värssyihin ja kuului näin: - -"Näillä sanoilla puhdas Ormuzd ilahutti puhdasta Zoroasteria: -Puhtaus on olemukseltaan kallein ihmisten saavutettavissa oleva -hyvä. Puhtaaksi pyrkiminen on Ormuzdin säätämä laki, oi Zoroaster! -Ken säilyttää sielunsa puhtaana hyvien ajatusten, hyvien sanojen ja -hyvien tekojen kautta, se puhdistaa luontonsa." - -Tätä oppia, jota ei yksistään Zoroaster saarnannut, vaan joka -aamun maissa oli laajalle levinnyt ja joka innosti hekumallisen -Intiankin erakkomielisiä miehiä, katsoi Haoma ojennusnuorakseen. -Itsekieltämyksen kautta tahtoi hän karaista ja puhdistaa luontonsa, -tuottaakseen heimolleen sitä suurta ja puhdasta onnea, jota Ormuzd -jaloille ihmislapsille oli luvannut. - -Mutta vielä korkeammalle tähtäsivät Haoman tuumat. Hän toivoi -saavansa Zoroasterin opin laajemmalta tunnustetuksi, hän toivoi, että -se voisi Persian mailta syrjäyttää ulkokullaisuuteen ja kurjuuteen -vajottavan islaminuskon ja että Zoroasterin oppi vielä kerran -siunausta ja onnea tuottavana, kuten ennen, pääsisi vallitsevaksi -Iranin mailla. - -Sitä varten oli Avestan oppi puhdistettava, se oli kehitettävä -suurempaan täydellisyyteen, ja ihmisten väärinkäsitykset ja lisäykset -oli siitä karsittava pois. Vielä ei Haoma ollut löytänyt sitä suurta -uutta näkökohtaa, jonka valossa hän aikoi uudistaa Avestan opin. -Mutta hän tunsi itsessään vastustamattoman pyrkimyksen jotakin -suurta, joskin kaukaista päämäärää kohti. Voimakkaiksi tunsi hän -jäsenensä, ja tulisena virtasi veri hänen suonissaan. Hän kyllä luuli -jaksavansa taistella ja väsymättä pyrkiä eteenpäin. - -Hänen siinä loikoessaan, alkoi yhä oudompi raukeus häntä painaa; -koski lauloi kohisevaa unilauluaan, rastaan viserrys viihdyttäen -siihen yhtyi, ja unenhaaveiluihin vaivuttivat vielä lisäksi ulkoa -kuuluvat hiljaiset, sametinpehmeät yöeläinten hiipivät askeleet. -Vielä ei Haoma voinut vaipua uneen, vielä hän ei joutanut -nukahtamaan. Tuon etäisen päämäärän kaiho tuntui nyt entistään -vahvemmin kohoittavan ääntänsä hänen povessaan, ja puoliääneen lausui -hän tämän Zoroasterin Avestassa opettaman rukouksen: - -"Oi Ormuzd, suosios minua, antaen virkeyteni ja viisauteni kasvaa; -tee minut voimakkaaksi. Te kaikki valonruhtinaan korkeat henget, -avatkaa minulle avarat taivaanrannat, jotta selvästi näkisin sen -ylevyyden, joka teissä täysin määrin asustaa!" - -Hänen siinä katsellessaan pyhän lieden hohdetta ja vaaleata kuuvalon -juovaa, vaipui hän huomaamattaan unenhorroksiin. - -Hänestä tuntui, kuin rotkon oviaukko olisi laajentunut, kuin paksu -kallioseinä olisi näkymättömiin haihtunut ja kuin kotilieden -punakellervä hohde olisi valaissut avaralta rotkoa ympäröivän seudun. -Siinä virtasi laaksossa kapeneva vuorijoki, jonka vesi kimmelteli -oudosti, ja sen mutkan varsilla kohoavien plataanien lehdet rupesivat -salaperäisesti liikkumaan yön hiljaisessa henkäyksessä. Kauempana -hohtivat suuret kivimöhkäleet punertavina, ja etäällä näkörajalla -haamoitti Kevirin suolaerämaa, jonka tuhkankuivasta maaperästä vaan -harvat kellervät korret kesäaikaankin pistivät esiin. - -Kylmä viima, sellainen, joka talven lähetessä saapuu Elbursvuorilta, -tuntui kulkevan rotkon läpi, ja Haoma tunsi jäätävän väristyksen -jäsenissään. Kaukana Kevirin erämaan rajoilla rupesi tummaa öistä -taivasta vastaan leimuamaan tulikiven- ja sinervänvärinen hohde, -jonka valossa mustat haamut kiitivät esille, tullen saapuville eri -ilmansuunnilta. Tulelle hohtavasta käärmeenpäästä, joka kamalana -koristeena kohoili heidän otsallaan, huomasi Haoma, että tässä -liikkuivat daivit, Ahrimannin synkkä joukko. He näyttivät ihmisten -nukkuessa olevan valppaassa työssä valmistellen tulevan päivän -kärsimyksiä ja synkkää syntiä. Suuri ahdistus valtasi Haoman, hänen -povensa päästi raskaan voihkinan ja vaistomaisesti hän kädellänsä -pyyhkäsi silmiään ja otsaansa, ikäänkuin karkoittaakseen yön ilkeät -haamut. Hän ei kuitenkaan voinut olla katsomatta tuonne kauas, -missä mustat varjo-olennot vaelsivat halki eteläisen taivaan kannen. -Yhä taajemmaksi kävi heidän joukkonsa. Luontokin yltympäri näytti -kärsivän daivien läsnäolosta. Vuorijoen vesi lakkasi juoksemasta ja -näytti jähmettyneeltä tulikivivirralta. Ruohikko joen varsilla syttyi -palamaan; irvistellen hyppivät liekit ruohokorresta ruohokorteen ja -olivat muutamassa hetkessä kärventäneet mustaksi koko kasvullisuuden. -Joen varsilla törröttävät kivet hohtivat punaisina kuin hehkuva -rauta. Kosken pauhina oli äkkiä lakannut, ja yörastaan sävel oli -tauonnut soimasta kuin katkennut soittimen kieli. - -Daivit ryhmittyivät taivaan rannalle tiheiksi joukkioiksi: siinä -heidän parvensa kohosi kuin synkkä ukkospilvi. He näyttivät odottavan -jotakin, ja kaikkien kiiluvat hiilisilmät tähystelivät samanne päin, -tuonne kauas Raghan yli kaareutuvaa taivaanrantaa kohti. Sieltä -puhalsi nyt vielä kylmempi viima, sellainen, joka syksyllä riipii -viimeiset lehdet puista ja vajottaa maan talviseen unenhorrokseen. -Käärmeenpäät kimmeltelivät oudosti daivien otsilla, ja mustan pilven -takaa tuli näkyviin kookas synkkäkasvoinen olento. Sen katse oli -jäätävä, ja sen näky saattoi mielen niin räikeän epäsointuiseksi, -kuin oman pahan teon tietoisuus. Se oli daivien johtaja, Ahriman, -pimeyden ja pahuuden ruhtinas; hänet tunsi hänen otsaltaan kohoavasta -tulisesta kaksipäisestä käärmeestä. - -Hän pysähtyi kätyriparvensa eteen, majesteettisena ja käskevänä, -sillä hänen valtansa ulottui avaralle, ja hänen käskyjänsä -toteltiin ehdottomasti. Ääneti ja salaperäisesti hän taajaan -viittaili kädellään: näin tuntui hän jakelevan määräyksiään. Mikäli -hän eteni, hajosivat daivit, kuten pilvenhattarat tuulisäällä. -Eri maailman ääriin näyttivät he kulkevan ruhtinaansa käskyjä -täyttämään. Salamoiden tavoin lentelivät Ahrimanin käskyt, eikä -kukaan kuolevainen olisi ehtinyt hänen viittauksiansa seurata -tai niiden salaista merkitystä oivaltaa. Ja daiviparven kokonaan -hajaannuttua, levitti pahuuden ruhtinas suuret nokimustat siipensä -ja lehahti lentämään Kevirin erämaata kohti. Tuulispään nopeudella -kiiti hän edelleen, sillä kaikissa maan äärissä odottivat häntä hänen -käskyläisensä. Tähtien himmetessä ja aamuruskon lähetessä täytyi -hänen väkineen poistua pimeyden maille, ja sitä ennen oli kaikki -seuraavan päivän synti maailmalle valmistettava. Lopulta näytti -poistuva pahuuden ruhtinas taivaanrannalla leijailevalta kotkalta, -ja viimein näkyi vaan musta pilkku, kunnes sekin katosi. Ääneti, -salamielisesti oli Ahriman joukkoineen taivaanlaidan yli kulkenut, -tarkoituksiaan ilmaisematta, käsittämättömänä kuin maailman järjetön -pahuus. - -Hänen poistuttuaan tuntui luonto virkoavan ahdistuksestaan. -Taivaanrannalla koitti vaaleanpunainen aamurusko; ohut virkistävä -sade alkoi vihmoa alas yläilmoista, ja tuskin olivat sen ensi pisarat -maahan langenneet, kun siinä kohdassa jo maa vihannoi keväistä -vihannuutta; kohta kukoisti koko luonto uudessa kasvipuvussaan. -Nuoren ruohon ja puhjenneiden kukkien suloiset tuoksut tunkivat -Haoman sieramiin. Vuorijoki virtasi taas kuten ennenkin, jopa -se näytti paisuneelta, niin että vesi loiski korkealle yli -rantapensaiden. Satakieliparvi, joka asusti laaksossa, näytti -nyt tästä luonnon ihanuudesta lumoutuneen kohoamaan ylös jylhään -vuoriseutuun, ja se kaiutti kosken partailla kasvavien sypressien -oksilta keväisiä riemulaulujaan. Haomakin tointui äskeisestä -ahdistuksestaan, hänen mielensä kävi lämpimäksi ja keväiseksi, -ja ihmetellen tähysteli hänen silmänsä tuonne kauas. Valoisa -kangastus kuvautui nyt näköpiirin taustassa. Siinä oli vallan -kuin hänen kotiseutunsa ylhäiset vuoret, joiden lumihuippuja -keväinen ruusunhohde somisti. Niiden rinteillä kasvoi hopealehtisiä -tuuheita puita, ja alempana levisi avara ruusupensaikko, täynnä -suuria punaisia ja keltaisia persialaisia ruusuja. Ihana, -neitseellinen naisolento, kirkassilmäinen, sulojäseninen, puku -hohtavan valkoinen, tukka loistava kuin päivän kulta, istui -kallionkielekkeellä, kristallimaljallaan ammentaen lähteestä puhdasta -vettä vuorenrinteelle. Vesi virtasi edelleen pienenä purona, joka -vaahdoten, hopealle välkkyen, nopeasti kiiruhti alas laaksoon. Siitä -kohosi ohut sumu, joka hienoina helminä haihtui ilmaan. Ken olisi tuo -kaunis, lempeä hengetär muu ollut, kuin Ardvicura, veden puhdas ja -pyhä haltijatar, joka, minkä ehti, huuhteli maailmaa puhtaaksi niistä -tahrajäljistä, jotka saastaiset daivit ja ilkeät ihmiset siihen -olivat painaneet. Alempana istui toinen hengetär, lapsekkaan viaton, -lämmittävän hyvän näköinen. Hänellä oli hienopohjainen kultaseula -kädessä, ja olisi luullut hengettären sitä lelunaan käyttävän, sillä -hilpeänä, silmät riemusta loistaen hän pienillä valkoisilla käsillään -tarttui sen laitaan ja upotti sen Ardvicuran puroon. Mutta hänen -toimensa oli vakava. Hän seuloi puron pois pienimmänkin rikan. Sillä -tämän veden tuli olla ehdottomasti puhdasta, koska se virtasi ulos -maailmaan puhdistaen ja jaellen väsyneelle ja kuluneelle luonnolle -uusia tuoreita elinvoimia. Seulojahengetär, Ashi-Vanuhi, oli koko -parsien heimokunnan suuri lemmikki, hänen nimeänsä mainitsi nuori ja -vanha ilomielin. Paitsi elonveden seulomista, oli hänellä toinenkin -kaunis tehtävä: hän toimitti sovinnon suurta työtä vihamielisten -ja ärtyisien ihmisten keskuudessa, pujahti sisään asuntoihinkin ja -kuiskaili vihan ja kateuden pimittämien ihmislasten korviin helliä -sovinnollisuuden sanoja. - -Haoma ei saattanut kääntää silmiään pois näistä ihmeen ihanoista -vedenammentajattarista, sillä harras ja lohduttava tunne täytti -hänen mielensä hänen ajatellessaan, että hyvätkin henget öisin -työskentelivät auttaen luontoa ja ihmisiä. Silloin alkoi tavaton -kirkkaus loistaa Ardvicuran puron läheiseltä ulkonevalta -kallionkielekkeeltä. Hopealle hohtavat puiden lehdet rupesivat -rauhoittavasti ja tasaisesti liehumaan, ja Haoman rotkoasuntoon -saakka puhalsi sellainen vieno tuulahdus, joka nuoren keväimen -vallitessa iltakasteen laskeuduttua tuo kukkien tervehdyksen -uutta elonvoimaa uhkuvilta kentiltä. Valoisa henkiparvi laskeutui -kuultavien siipien kantamana kallionkielekkeelle ja pian oli heidän -kaunis joukkonsa täyttänyt hopealehti-lehdon. Hyvyys ja puhtaus -kuvastui heidän kaikkien kasvoista ja koko olennosta; he olivat kuin -ihmisiä, mutta heidän kasvonsa olivat monta vertaa ihanammat, heidän -vartalonsa ja jäsenensä verrattomasti suloisemmat kuin kaikista -kauneimman kuolevaisen. Ei ollut epäilystäkään siitä, että tässä -olivat koolla Ormuzdin jalot apuhenget. - -Yliluonnollisen valon kirkastaman taivaanrannan yli kohosi ohut, -lumivalkean poutapilven kaltainen hattaramuodostus. Se kohosi -kohoamistaan ja läheni kallionkielekkeellä odottavaa henkiparvea. -Nyt saattoi jo eroittaa, mikä se oli. Suurten, loistavien valkoisten -siipien kantamana lähestyi Ormuzd, valon ruhtinas, ja häntä -seurasivat Amshaspandit, hänen kuusi ylevintä henkiolentoansa. -Ormuzd laskeutui suuren puun juurelle, ja hyvät henget odottivat -häntä, taivaallinen hartaus kuvastuneena kasvoilla. Amshaspandit -asettuivat lähimmäksi herraansa. Jo oli Ardvicuran ja Ashi-Vanuhin -sekä muiden ennen Ormuzdia ilmestyneiden valoisten henkien näky -Haomassa herättänyt selittämätöntä riemua, mutta Ormuzdin ylevä -ulkomuoto, hänen kasvojensa taivaallinen kauneus ja hyvyys -kohoittivat Haoman pyhän innostuksen äärille. Valon ruhtinaan otsalta -loisti moninkertaisena, sellainen välke jonka sielu, tietoisena -omasta hyvästä teostaan kuvastaa kuolevaisten otsalle ja silmiin. -Hän loi katseensa yli koko väkensä, valaisten heitä kirkkaalla -soihdulla, jota hän kantoi oikeassa kädessään; ja hän odotti heidän -tiedonantojaan. - -Verethragna, jalostavien surujen ja vastoinkäymisten jakelija, -vakavan näköinen henkiolento, lähestyi hyvyyden ruhtinasta ja lausui -näin: - --- Puhtain henki, Sinä maailman ylläpitäjä, Sinä valon lähde ja -jakaja, terve, ylinnä muita, terve oi Ormuzd! Päivä taas on vierinyt -menneisyyden maille, ja yhä lepää huolten taakka valtapiirisi -ihmislasten hartioilla. Vapautanko heidät jo suruista, ovatko ylimmät -käskynhaltijasi, Amshaspandit valmiit, heidän mieliään suloisella -lohdutuksella ja rauhalla huojentamaan? - -Siihen vastasi Ormuzd: - --- Ei näiden ihmislasten kehitys ole vielä niin pitkälle ennättänyt. -Heidän mieliään painavat surut ovat kuin vaikea unenhoure, joka -alkuyöstä tuottaa nukkujalle levottomuutta ja panee hänet vuoteellaan -vaikeroimaan. Mutta aamupuolella hän makeasti nukkuu ja herätessään, -auringon levittäessä lämmittäviä säteitään, on hän täynnä riemua, -huomatessaan, että yön synkät unikuvat ovat haihtuneet, että uusi -päivä tarjoaa valoaan, täyttäen mielen uudella elämänilolla. Tai on -heidän surunsa samanlainen kuin sen, joka on menettänyt kalliina -pitämänsä aarteen, johon hänen sielunsa oli vahvasti kiintynyt. -Huolestuen ja rauhattomina etsivät he menettämäänsä aarretta, mutta -sitä etsiessään löytävätkin toisen paljoa kalliimman, joka palkitsee -heidän kuluneen mielihaikeutensa. Tehköön siis suru tehtävänsä, -puhdistakoon ja nostakoon. Ja kerran, kun auringon säteet kirkkaina, -lämmittävinä verhoavat maailman, silloin olen ilmaiseva sinulle -surunlakkausajan saapuneen, sinä uskollinen Verethragna. - -Kuultuaan Ormuzdin määräyksen, Verethragna alkoi vetäytyä pois, -päästääkseen Ormuzdin puheille muut hyvät henget. Mutta silloin -hyvyyden ruhtinas lisäsi hänelle: - --- Kärsiville jakaos kuitenkin huojennusta; monet ihmismielet ovat -sangen herkät kärsimyksessä. Pimeässä hapuileva tarvitsee edes -pienen valonsäteen kulkunsa suuntaamiseksi; sairasvuoteella loikova -edes lyhytaikaista unta tuskien lievennykseksi. Ja epäilijä nähköön -kaunista paremman todellisuuden unelmaa. - -Näin oli puhunut Ormuzd, ja hänen kasvoiltaan säteili ääretön hellyys -ja hyvyys. Heltyneenä poistui Verethragna, ja Mithra, valon ja -viisauden korkea henki, lukuisan Ized-parven seuraamana, astui valon -ruhtinaan eteen. Kirkas seesteenkuultava vaippa yllä, lähestyi Mithra -Ormuzdia ja puhkesi näin puhumaan: -- Puhtain henki, Sinä maailman -ylläpitäjä, Sinä valon lähde ja jakaja, terve ennen muita, terve, -oi Ormuzd! Aikakaudet vaihtuvat, päivä nousee ja laskee, vuodenajat -seuraavat toisiaan, kevät pukeutuu morsiuspukuunsa, seuraa sitten -hetkisen kesä, synkkä syksy ja viimein kolkko talvi, yksi vain ei -vaihdu; ihmisten synti ja monien auttamaton kurjuus pysyvät alati. - -Mithran näin puhuttua, himmeni Ormuzdin kirkas silmä; alakuloisuus -loi varjonsa hänen selkeään henkeensä. Ja hyvien henkien parvi -huokaili syvään, sillä heidän ruhtinaansa alakuloisuus valtasi -myöskin heidät. - -Mithra, valon ja viisauden henki jatkoi: - --- Olemme liikkuneet eri ilmansuunnilla, olemme kulkeneet -vieraissa maissa, ja kaikkialla ovat mielemme muuttuneet haikean -raskaiksi, näkemistämme paatuneista synninteoista, havaitsemistamme -auttamattomista kärsimyksistä. - -Tähän virkkoi Ormuzd: - --- Ne ovat Ahrimanin tekojen hedelmiä. - -Kumeasti toistivat lukuisat hyvät henget ruhtinaansa huokauksen, joka -kaiun tavoin kulki ryhmästä ryhmään. Etäisimpien huokaukset saapuivat -Haoman korviin hiljaisena tuulahduksena, joka syksypuolella kesää -kulkee lähestyvää lakastumistaan valittavan luonnon läpi. - -Mithra jatkoi vielä: - --- Monet poloiset ihmislapset ovat syntymästään saaneet ilkeyden ja -paheen perinnökseen; heidän suonissaan virtaa rietas isäin veri, -ja maailma lisäksi tempaa heidät saastaiseen pyörteeseensä. Heille -itselleen ja muille turmiollinen elämä viimein päättyy, ja mikä on -sellaisen elämän tarkoitus, mikä sen talletus? - -Ormuzd vastasi: - --- Sen tarkoitusta yksin Ahriman voisi selvitellä; sen talletus -ei ole suurempi kuin ohdakkeen, joka poikki leikataan ja nisuista -eroitetaan, tai kuin raatelevan pedon tai kyykäärmeen, joka muita -eläviä vahingoittamasta kuoletetaan. - -Vielä Mithra, valon ja viisauden henki, lisäsi: - --- Sinulle, ylevin henki, täytyy meidän vielä kertoa, mikä jääti -mieltämme, taas kiertäessämme maan piiriä: Kaikkialla vahvempi sortaa -heikompaa, ja toisaalla taas riuduttavat, parantamattomat taudit, -nälkä ja ylenmääräinen köyhyys painoivat poloisia kuolevaisia. -Saavuimme viimein Raghan kaupunkiin, missä Melik shaahin upea linna -kohoaa. Kosteissa maanalaisissa luolissa vaikeroivat elinkautiset -vangit. Monet heistä ovat mahtavat herrat pelkän epäluulon vuoksi -sinne sulkeneet. Näillä poloisilla on vaimot ja lapset kaihoamassa -ja suremassa. Toisaalla leimusivat roviot, joilla islamin -suvaitsemattomat papit poltattivat uskon puustavista poikenneita. - -Nämät ihmisparat, joilla on hermot ja kivuille altis ruumis, huusivat -ja päästivät epätoivon vaikeroimisia, liekkien ahmiessa heidän -lihaansa ja vertansa. Tämän pitäisi jo nostaa kapinaan kaikki hyvät -henget ja ihmisolennot Ahrimanin ilkivaltaa vastaan. - -Me näimme vielä keskellä Raghan komeutta ja näennäistä onnea poloisia -kuolevaisia, joiden järki oli hulluuden pimittämä, jotka vajonneina -eläintä alemmaksi kulkivat herättäen kauhua selväjärkisissä. -Näimme niin paljon sellaisia, joilla ei edes ollut yhtään kaunista -suvimuistoa mieltä lämmittämässä, ei minkään tulevan viehkeän -keväimen toivoa synkkää eloa valaisemassa. Liian kauan saisin kertoa, -jos mainitsisin kaikki ne sanomattomat surut ja kaiken sen kurjuuden, -joka elinajaksi on iskenyt useisiin kuolevaisiin rautakyntensä. - -Ormuzd siihen virkkoi: - --- Ei ole tuntematon minulle se kurjuuden taakka, joka lukemattomia -kuolevaisia painaa. Sen olen jo aikoja huomannut, ja se on laskenut -henkeni pohjalle alituisen painostavan huolen. Se on usein tuntunut -pimittävän seestepiirien välkkeen, jopa luomani auringonkin valon. -Nuo monet paloittuneet, ja hukkaan menneet elämät, hajaantuneet -voimat, tylsynyt into, siinä on Ahrimanin tekojen hedelmät, niistä -hän riemuitsee. - -Ja henkiparvet toistivat Ormuzdin sanat: - --- Siinä on Ahrimanin tekojen hedelmät, niistä hän riemuitsee! - -Sama syvä suru, joka kuvastui valon ruhtinaan ylevällä otsalla, näkyi -myös hyvien henkien kasvoilla; he riensivät lähemmäksi Ormuzdia; -heidän kaikkien huulilla tuntui liikkuvan levoton kysymys; viimein -Mithra, viisauden henki, puhkesi näin puhumaan: - --- Olet voimakas, oi Ormuzd; olet valon luoja ja jakelet uutta -elinvoimaa luomakunnalle; anna siis nerosi väikkeen valaista -maailmaa, anna voimasi pontevuuden murtaa Ahrimanin kavalat hankkeet. - -Ja tähän kehoitukseen yhtyivät kaikki hyvät henget. - -Ormuzd vastasi: - --- Voimani eivät ulotu hyvyyden piiriä ulommaksi. Ahrimanin -valtapiiri on laajempi, hänen väkevyytensä minun voimiani suuremmat. -Siksi päättyy jokaisen ihmislapsen elämä synkkään selittämättömään -kuolemaan, siksi ilkkuvat ihanteet poloisia ja siksi menee elämäntyö -sirpaleiksi tai jää kesken. - -Verethragna huomautti: - --- Ihmisten onnettomuudet meitä lamauttavat, mutta turvaamme -sinuun, luotamme sinuun, Ormuzd, ja toivomme sinulta paremmuutta -kuolevaisille. Mutta miten apea liekään mielesi, jos itse huomaat -täydellistä avuttomuutta. - -Ormuzd silloin selitti: - --- En huomaa täydellistä avuttomuutta; huomaan vaan hitautta, -saamattomuutta, ihmismielten kylmyyttä. Mutta yhä toivon valtapiirini -kerran laajenevan, väkevyyteni kasvavan. - --- Miten on valtapiirisi laajeneva, miten väkevyytesi kasvava? -- -kysyivät henget kuorona. - --- Välistä avaruuksia vaeltaessani, -- vastasi Ormuzd -- näen -kaukana tulevaisuuden taivaanrantamilla hyvyyden toivekangastuksia. -Silloin, te kaikki hyvyyden ja sopusoinnun täyttymistä halajavat -henget, silloin on valtapiirini laajeneva ja väkevyyteni kasvava, kun -ihmiset liittyvät tehokkaiksi valtani levittäjiksi, jolloin ihmisten -yhteistoiminnan into lämpenee helläksi ja vastustamattomaksi kuin -säteilevä kevätpäivä, kun sydänten kylmyys sulaa, ja tahdot hyviksi -lujittuvat, niin että ihmiset veljestyvät ja painavat hyvyyden leiman -koko luomakuntaan. - -Verethragna, viisauden henki ei vielä tähän tyytynyt, vaan virkkoi: --- Mutta mihin häipyy menneiden vuosisatojen synti ja kurjuus, mihin -nykyhetken sekavuus, mihin vielä tulevat vuossataiset kärsimykset? -Kun luonto syksyllä suree ja talvella kangistuu, niin kevät ja -suvi sen uuteen eloon herättävät. Mutta miten korvaat tavattomia -kärsineiden yksityisihmisten syksyn, miten heidän viimeisen talvensa? -Miten haihdutat mahdollisesta tulevasta puhtaasta ihmisonnesta -edellisen synkeän kehityksen muiston, miten palkitset elämän -solvaukset ja sovittamattomat vääryydenteot, vuosituhansia toistuneet -kamaluudet? - --- Se kysymys usein mieleni syvyyksissä liikkuu, ja vastaus on -minulle tuntematon. Ylempänä minua ja Ahrimania vallitsee ääretön, -käsittämätön Alkuperus. Me, ja kaikki olevainen johtuu Hänestä! Hän -on kaiken alkulähde, mutta Hän on kaikille tajuamaton, tajuamaton -kuten elämän alkujuuri, kuten eletty elämä itse. Hänen tehtävänsä -lienee kerran ijäisyyksien helmassa sovittaa, mikä ei meistä, eikä -kuolevaisista näytä olevan sovitettavissa, se on hyvä ja paha. -Mutta sen verran luulen Hänenkin tarkoituksistaan oivaltaneeni, -että hyvä pyrkii syntymään köyhän, pimeässä hapuilevan ihmiskunnan -ponnistuksista, ja siten tulee tämän ihmiskunnan oman taistelemalla -saavutetun kehityskelpoisuuden kautta kohota vapaaksi henkiparveksi, -joka yhtyy meihin ja lopulta nuorentaa maailman. Jokainen puhtaasti -hyvä ja jalo teko, jonka kuolevaiset aikaansaavat, on niin arvokas, -että se lieventää monet maailman kataluudet; se on kallis timantti, -joka kiintyy taivaanavaruuteen loistavaksi tähdeksi. Kun näiden -säteilevien taivaankappaleiden lukumäärä on tarpeeksi suureksi -kasvanut, on yökin muuttuva kirkkaaksi ja pimeys katoava synkimmästä -rotkosta. Ylös siis, kaikki jalot käskyläiseni! Nyt hohtavat tähdet -kirkkaimmillaan. Ihmislapset lepäävät ja näkevät unta. Pankaa -avaruuksissa soimaan vieno sopusointuisuuden soitto, jotta heidän -unensa olisivat kauniit, jotta he huomisaamuna virkistyneinä -heräisivät uuden päivän valoon ja lämpenisivät hyvään elämäntyöhön ja -taisteluun! - -Näin puhuttuaan levitti Ormuzd suuret kuultavat siipensä ja rupesi -kohoamaan ylös äärettömiin seestepiireihin, sinne, missä hänen -valoisa kotinsa on. Untuvanvalkoiset siipiolennot seurasivat häntä. -Ja avaruuksissa alkoi soida aavistamattoman kaunis soitto, sellainen, -joka hellyttää runoilijain mielet ja värähtelee vastaheränneessä -nuoressa lemmessä. - -Ihastuneena kavahti Haoma ylös unenhorroksestaan. Hän heittäytyi -permannolle polvilleen ja ojensi molemmat kätensä sinne päin, minne -kevyet valo-olennot olivat kadonneet, ja rukoili näin: - --- Oi jospa meistä tulisi maailman uudistajat, jospa meistä tulisi -viisaita esimerkinantajoita, jotka tuottaisivat uuden riemun -uudistetulle maailmalle! - -Nyt huomasi Haoma, että äskeinen kirkas näky kokonaan oli kadonnut. -Hänen edessään oli taas rosoinen luolan seinä. Kuun valoisa juova -oli permannolta väistynyt pois, ja puut pyhällä kotiliedellä olivat -loppuun palaneet. Punerva hiilos vaan levitti himmeätä valoaan -rotkoasuntoon. Haoma nousi ylös permannolta ja tarttui uurnaan, josta -ripoitti tuhkaa pyhille hiilille. - -Oliko hän nähnyt ensin pahaa, sitten hyvää unta? Vai oliko se ollut -Vallan elävää, minkä hän edessään oli nähnyt? -- niin luonnolliselta -se oli tuntunut. Kerrottiinhan taivaan tulien ja näkyjen usein -käyneen tervehtimässä suuren Zoroasterin yksinäistä asuntoa, jopa -Ormuzdin hänen kanssaan puhelleen. -- Miten olikaan, niin Haoman -tunteet ja ajatukset olivat nyt lämminneet, ja hän toivoi sen ajan -olevan lähellä, jolloin hän oli saavuttava täyden selvyyden suurista -johtavista aatoksistaan. - - - - -TOINEN LUKU. - - -Kotilieden hiilet hehkuivat jo tuhan peitossa, siten säilyen -päivän valkenemiseen, ja Haoma palasi vuoteelleen, jolla hän nyt -rauhallisesti saattoi antautua unen valtoihin. Silloin kuuli -hän Kerivanin rotkosolan suulla levottomasti liikkuvan, väliin -urahtavan ja viimein lyhyesti haukahtavan. Haoman yksinäisyydessä -teroittunut korva kuuli lopuksi kavioiden kopinan tapaista ääntä. -Eikä tämä kuulo häntä pettänyt, sillä hetki hetkeltä kuului yhä -selvemmin, miten hevosen kaviot kalskoivat vasten kalliokiviä. Tämä -ääni lähestyi lähestymistään, ja koska Kerivan nyt oli käynyt kahta -levottomammaksi, lähti Haoma ulos rotkosta katsomaan, kuka näin -myöhään liikkui vuorikosken tienoilla. - -Kuutamossa eroitti hän valkoisen ratsun ja sen selässä komeaan -kultakoristeiseen viittaan puetun mieshenkilön. Ratsusta ja -vaipasta huomasi Haoma heti, että myöhäinen vieras oli Demur, -suurvisiiri Hassan Ibn Alin poika. Demur, Haoman lapsuuden toveri -ja nuoruuden ystävä, oli joskus ennenkin hetkeksi hyljännyt Melik -shaahin loistavan hovin ja ratsastanut Raghasta tänne vuorikoskelle -erakko-ystäväänsä tervehtimään. Mutta ennen hän aina oli tullut -päivällä. Hieman ihmetellen hänen näin myöhäistä tuloaan, riensi -Haoma häntä vastaanottamaan, rauhoitettuaan ensin kovin levottoman -Kerivanin. Demur oli notkeasti hypännyt kalliista, jalokivillä -koristetusta satulastaan maahan ja köytti plataaniin kiinni tulisen -orhinsa, joka höyrysi nopeasta ratsastuksesta. - --- Olkoot erämaan henget tulollesi suopeat! -- virkkoi Haoma -Demurille tervehdykseksi. - --- Ja osoittakoon myös Allah sinulle armoansa -- sanoi Demur -vastatervehdykseksi, sillä hän, kuten isänsäkin, oli islaminuskoinen. - -Haoma johti vieraansa rotkoasuntoon. Rotkonpuolisen aukon suulle -pysähtyi Demur, sillä välin kuin Haoma sytytti kuparilamppunsa -palamaan. Ja vasta kun Haoma oli kehoittanut häntä peremmälle -tulemaan, astui hän pöydän ääreen istumaan. - --- Tulen myöhään luoksesi, Haoma -- alkoi Demur, ystävyksien -istuuduttua -- mutta luulen tuovani sinulle perin iloisen sanoman, -enkä siis ole tahtonut lykätä tuloani huomiseen. - --- Tulosi on minulle aina mieluinen, tuletpa sitten auringon -säteillessä tai tähtien tuikkiessa, -- sanoi vastaukseksi Haoma, joka -erakkoelämästään huolimatta oli säilyttänyt parsien ystävällisen -käytöstavan. - --- Ilosanomaani ehkä et ole näin pian odottanut -- jatkoi Demur. -- -Tänään on mahtava hallitsijamme, Melik shaahi, julistanut säädöksen, -jonka nojalla te parsit koko Persian valtakunnassa olette lain -suojaamia huolimatta siitä, että teillä on oma, islamista eroava -uskonne. Jos pysytte levollisina ja uskollisina alamaisina kuten -tähänkin asti, nautitte tästälähin samoja oikeuksia kuin valtakunnan -islaminuskoiset, eikä kukaan, eivät edes islamin papit, saa teitä -vainota. Tätä sanomaa en voinut huomiseen säilyttää, vaan tahdoin sen -heti sinulle ilmaista. - -Hämmästyneenä nousi Haoma ylös, meni ystävänsä luo ja virkkoi: - --- Aavistamattoman iloinen on sanomasi, Demur. Enpä sitä nyt -olisi voinut odottaakaan. Tosin äsken nukahtaessani näin kauniita -unia, mutta en tietänyt niiden näin suurta onnea ennustavan. -Isäsi, suurvisiiri Hassan, niin luulen, on tämän shaahin päätöksen -aikaansaanut? - --- Oikein arvasit, Haoma. Hän on viisas vanhus, niin sanotaan, ja -soisi kaikki Persian eri kansakunnat onnellisiksi. - --- Se on jo pyhän Zoroasterin oppi, että kansan onni ja rakkaus on -valtakunnan ja hallitsijan paras tuki. Koko parsien heimo on jaloa -isääsi tästä teosta siunaava. - --- Huomis-aamuna aikoo isäni heimosi asuinsijoille lähettää -viestin, joka on ilmoittava shaahin armollisen päätöksen. Mutta -minä ajattelin sinua ja luulin sinun kernaasti rupeavan tämän -viestin ensimäiseksi viejäksi. Jos siis se on sinullekin mieliksi, -lähetän Raghaan palattuani sinulle nopeajuoksuisen hevosen ja orjan. -Jo aamun sarastaessa odottavat he sinua vuorikoskella, ja ennen -shaahin virkakäskyläisiä voit siis ehtiä heimosi ja vanhempiesi luo -iloviestiä perille tuomaan. - --- Tämä viestinvienti on kovin, mieleiseni, sanoi Haoma. -- En -ole vanhempia, en heimolaisia pitkiin aikoihin nähnyt. Jo heitä -ikävöinkin. Ainoastaan vanha palvelijatar, Rudabe, ja palvelijapoika, -Sevare, kävivät täällä joku aika sitten ruokavaroja tuomassa. Heiltä -olen saanut viimeiset terveiset kotoa. - --- Suostumustasi tähän toimeen en epäillyt. Haoma. Mutta on minulla -muutakin kerrottavaa. Melik shaahin armollinen päätös sisältää vielä -sen myönnytyksen, että parsi saa valtakunnan ja hovin toimiin astua, -jos hänen kykynsä sen sallii. Olen puhunut sinusta isälleni. Sinä -olit paras leikkikumppanini. Nytkin, vaikka olet muuttunut noin -vakavaksi ja vältät ihmisten seuraa, on toveruutesi minulle rakkaampi -kuin monen hovituttavani toveruus. Mielelläni aina ilmaisisin sinulle -nytkin iloni ja suruni. Hylkää siis tämä luola ja tule Raghaan. Isäni -kautta saat Melikin linnassa sellaisen toimen, joka sinusta tuntuu -miellyttävimmältä. - -Demurin näin puhuessa, olivat hänen kasvonsa muuttuneet leikillisen -hilpeiksi, ja Haoma huomasi hänen silmissään saman iloisen, hiukan -kevytmielisen ja huolettoman, mutta pohjalta ystävällisen ja hyvän -ilmeen, jonka hän niin hyvin tunsi aikaisemmilta ajoilta, jolloin -Demurin isä Hassan perheineen köyhänä ja huomaamattomana oli asunut -parsien alueen rajoilla. Silloin olivat Haoma ja Demur melkein joka -päivä tavanneet toisensa ja samoelleet vuoristossa ja lehdoissa, -yhdessä antautuen poika-ijän reippaisiin leikkeihin. - -Vakavan näköisenä vastasi Haoma: - --- Ehdoituksesi ilmaisee hyväntahtoisuuttasi, ja tuottaa minulle -suurta kunniaa. Ja muistellessani yhdessä vietetyn lapsuutemme ja -aikaisemman nuoruutemme iloisia aikoja, heltyy mieleni, ja minusta -tuntuu, kuin olisin lähtenyt astumaan outoa, minulle epäsoveliasta -uraa. Mutta tiemme ovat nyt eronneet, Demur. Sinä olet ehkä määrätty -täyttämään joku loistava tehtävä Melik shaahin hovissa, hyvän ja -mahtavan isäsi johdolla. Minun tehtäväni on toisaalla, heimoni -keskuudessa. - --- Mikä on siis se tehtävä, jota alati ajattelet, josta usein minulle -puhut? - --- Se on heimoni uskon uudistus ja puhdistus, se on heimoni ja -isänmaani kohoittaminen. - --- Mitä sillä tarkoitat, Haoma? Miten aiot uudistaa isiesi uskon? - --- Koetan rakentaa elämän ja uskon sopusuhtaisuutta. Tahdon -tulistaa heimolaisteni mielet suureen tehtävään: Ormuzdin vallan -vahvistamiseen. - --- Minun uskoni on islam, -- nimellisesti tosin vaan, sillä totta -puhuen, minusta Zoroasterin oppi ja islam on yhtä vaan. - -Näin sanoessaan sivelsi Demur silkinpehmeätä, sinimustaa lyhyttä -partaansa, näyttäen leikillisen vakuuttavalta. - -Ja hän lisäsi: - --- Zoroasterin oppia tunnen varsin vähän, enimmästi vaan siitä, mitä -sinä minulle olet selittänyt. Mutta islamiin ainakaan en enää pane -suurta arvoa; siksi ovat pappimme, mollat, liian ulkokullatut ja -häijyt. - --- Ja ulkokultaisuutta ja häijyyttään he siirtävät Iranin kansaan. -Siihen on myös suuresti ahdasoppinen islam syynä. Toisin on Avestan -jalon opin laita. Ja luulen sen kehityskelpoisuuden äärettömäksi. - --- Voitpa ehkä olla oikeassa, Haoma, kiittäessäsi Avestan oppia ja -ylistellessäsi sitä islamia paremmaksi. Mutta usko pois: mitkä avut -eri uskoilla liekään, niin ovat ne oikeastaan vaan perin runollisia -sieluja ja herkkämielisiä naisia varten luodut. - --- Soisin sinun toisin puhuvan, Demur. Soisin sinun vanhetessasi -vakautuvan. - --- Sinusta aikaa myöten saankin koko joukon vakavuutta, Haoma. Kun -lähden luotasi, luulen usein vanhentuneeni ja tulleeni kokeneemmaksi. -Mutta luontoani en kuitenkaan voi muuttaa. Usko muuten on tulevan -elämän runoutta. Nykyinen elämä tarvitsee myös runouttaan. - --- Nykyinen elämä tarvitsee ennen kaikkea oikeaan ja hyvään -elämäntyöhön lämminnyttä mieltä, nykyinen elämä pyrkii myös pääsemään -kokonaisuudeksi, suureksi yleväksi kokonaisuudeksi. - --- Tuo on haaveilijan ajatus, runoilijan haihtuva mielijohde. Usko -minua, Haoma, maailma oli keskinkertainen alusta pitäen, suurin -osa ihmisiä on aina ollut keskinkertainen ja tulee aina olemaan -keskinkertainen. -- Mutta unhoitin vallan nykyisen elämän runouden. -Niin, se vaatii myös runouttaan, ja tiedätkö mikä se on, Haoma? Se on -lempi. - --- Puhut tarinoita erakolle. Ne eivät minuun pysty. Minun mieleni on -oleva kaukana niistä. Tarvitsen tarmoni tehtävääni varten, enkä saata -tuhlata sitä turhuuden tekoihin. - --- Älä puhu turhuudesta, Haoma. Hyvin puheesi ja ajatuksesi kuitenkin -saatan ymmärtää. Mitä tietäisit sinä tosielämästä, sinä, joka -vetäydyt erämaan jylhään yksinäisyyteen. Laiminlyöthän nuoruutesi -oikeat vaatimukset. Sinä kylmennät nuoren veresi lämmön. Usko pois, -ainoastaan siirtymällä täältä Raghaan, keskelle ihmisiä, tulet -huomaamaan, mitä elämä saattaa nuoruudelle ja voimalle tarjota. -Kun vaan näet harvinaisen viehkeät, harsosta paljaat naiskasvot, -kun katsot syvälle kauniisiin nuoriin naissilmiin, silloin -tunnustat minun puhuneeni totta. Jos näkisit minun ihanan Menisheni -samettisilmät, niin Allah avita, pitäisit itseäsi narrina, jos -kauempaa erämaassa asustaisit. - --- Kun Ahriman tahtoo virittää kavalimmat ansansa, hän pukee -häijyn daivin kauniin naisen haahmoon, jonka hän lähettää poloisen -kuolevaisen tielle. Ellen sinua lapsuudesta asti tuntisi, ja ellet -olisi koettu toverini, luulisin Ahrimanin vietellen puhuvan sinun -suusi kautta. - -Huomatessaan Haoman näin vakavaksi ja tyyneeksi, Demurkin kävi -totisemmaksi ja virkkoi peräytyen: - --- Tuohon käteen, Haoma. En soisi sinun puheestani pahastuvan. -Tiedäthän minun paljoa puhuvan. Sinä ajattelet ja teet kuitenkin, -niinkuin itse sopivaksi näet. En mistään hinnasta tahtoisi -toveruuttasi kadottaa. Menishe tuottaa minulle kauneudellaan -hurmaavaa iloa: mutta sinun toveruudestasi en mistään Menishen -oikusta luopuisi. - -Toveruksien jutellessa, oli yötä taas palanen edelleen kulunut. -Varhain seuraavana päivänä oli Haoman lähdettävä heimolleen -riemuviestiä viemään. Oli siis aika hänen mennä levolle. Jäähyväiset -sanottuaan, poistui Demur Haoman saattamana luolasta. -- Alempana, -kuun valaisemassa notkossa kaapi plataaniin köytetty valkoinen orhi -tyytymättömänä maata. Nopeasti irroitti Demur sen suitset puusta ja -nousi satulaan, jonka jalokivet kirkkaasti kimmeltelivät kuutamossa. -Johtakoot Ormuzdin henget sinut onnellisesti asunnollesi -- sanoi -Haoma, nostaen jäähyväiseksi molemmat kätensä taivasta kohti. - -Seuraavassa tuokiossa käänsi Demur komean ratsunsa Raghaan päin. -Hevonen astui ensin varovasti polutonta kallionrinnettä. Mutta pian -kuuli Haoma, kuinka se tasangolle päästyään, nopeasti kalskutti -kavioitaan, joiden kopina viimein hälveni etäisyydessä. - -Silloin palasi Haoma rotkoasuntoonsa ja heittäysi vuoteelleen, jossa -makea uni pian kietoi hänen jäsenensä. - - - - -KOLMAS LUKU. - - -Aamuaurinko loi jo hohdettaan luolan halkeemasta sisään, kun Haoma -heräsi ja kavahti ylös vuoteelta. Ensi toimekseen poisti hän tuhan -kotilieden vielä hehkuvilta hiililtä, joille hän levitti kuivuneita -tamariskilehtiä. Niihin puhalsi hän tulen, jolla sytytti palamaan -kuivan oksakimpun. Ja taas loimusi tuli pyhällä liedellä. - -Haoma tunsi lyhyen, mutta sitkeän unen virkistäneen koko hänen -ruumistaan; mielikin oli kevyt ja hilpeä. Hän otti esille valkoisen -liinapyyhkimen ja lähti ulos, ohjaten kulkunsa vuorikoskelle päin, -joka kallioiden lomitse alas syöstyään leveni muodostuen pieneksi -lammeksi, ennenkuin se vuolaana jokena virtasi edelleen laaksoon. -Tämän lammen rannalla riisui Haoma vaatteet yltään ja valeli -ruumistaan ja kasvojaan raittiilla karkaisevalla vuoriston vedellä. -Ja toimitettuaan virkistävän kylpynsä, ja jälleen pukeuduttuaan, -suoritti hän aamuhartautensa, nousten ylös kalliolle kosken -kuohuiselle partaalle ja kääntyen aamuauringon kultaamaan vuoristoon -päin. Ojentaen kätensä ylös purppuranpunaisia lumivuorenhuippuja -kohden, luki hän Avestasta oppimansa ylistysluvut Ormuzdin kunniaksi. -Ja hän tunsi elinvoiman aaltoilevan suonissaan ja sopusointuisten -ihannetoiveiden vavahtelevan mielensä syvyyksissä. Palatessaan -luola-asuntoonsa, huomasi hän lähellä laaksossa ratsumiehen, joka -istuen ratsunsa selässä suitsista talutti valkoista satuloitua -hevosta. Siinä lähetti Demur ystävälleen ratsun. Haoma kiiruhti -sisälle luolaan, jossa hän puki ylleen pitkän sinisen viitan -ja kiinnitti vyötäisilleen hopeahelaisen vyön. Tämä oli hänen -juhlapukunsa, johon hän merkillisen matkansa kunniaksi pukeutui. -Kun hän uudelleen astui ulkoilmaan, oli Demurin lähettämä palvelija -ratsuineen jo saapunut vallan lyhyen matkan päähän rotkoasunnosta. -Siihen hän pysähtyi, ja köytettyään hevoset kiinni puuhun, heittäytyi -hän maahan, täten tervehtien Haomaa. Sillä kuin ruhtinasta ainakin -oli Demur käskenyt lähettämänsä palvelijan Haomaa kunnioittamaan. -Mutta Haoma virkkoi: - --- Nouse, ystäväni, ja ole tervetullut. Tiedän sinun saapuneen tänne -herrasi Demurin käskystä. - -Mutta vielä pystyyn nousematta sanoi suurvisiirin pojan palvelija: - --- Herrani Demur käski sanoa sinulle tervehdyksensä ja toivottaa -Allahin siunausta sinun pääsi päälle! - -Sitten hän nousi ja lisäsi: - --- Matkaasi varten hän lähettää sinulle tämän ratsun ja on käskenyt -minun sinua seuraamaan ja palvelemaan, kuin olisit oma herrani. - --- Herrasi Demurin huolenpito on minulle rakas, vastasi Haoma. --- Mutta tunnen hyvin vuoripolut ja tien, joka johtaa heimoni -asunnoille. Tarpeeton on siis saattosi. Mutta jos joudat jäädä -paluutani odottamaan, sopinee sinun poissaollessani hoitaa -kotilieteni pyhää tulta. - -Neuvottuaan hänelle, miten hänen piti ylläpitää tulta sekä -osoitettuaan hänelle ruokakätkönsä, nousi Haoma valkoisen, -komeasatulaisen orhin selkään. - -Hän ohjasi ratsunsa alas laaksoon, joen yli johtavalle kivisillalle. -Kastepisarat peittivät, nurmikot ja pensaat, kimmeltäen kuin -lukemattomat jalokivet pehmeällä vihreällä samettikankaalla. -Ryhmittäin joen varsilla ja alemmilla kallionkielekkeillä kohoilivat -korkearunkoiset, täplätuohiset, smaragdin-vihreälehtiset plataanit, -nuo parsien lempipuut. Ne olivat kuin Haoman omaisia täällä vuoriston -yksinäisyydessä, ne olivat tulleet hänelle rakkaiksi, kuten koko -hänen yksinäisen alkukehityksensä olopaikka, tuo hiljainen vuoriston -kulma. Kivisillalta hän näki mahtavan vuorikosken vierittävän alas -kalliolta hopeavesiään, ja sillan yli kuljettuaan hän jäähyväiseksi -loi viimeisen katseen väliaikaisen kotonsa tienoille, ajatellen: - --- Kohta palaan tänne taas, mietelmieni ja aatteideni kehtomaille. - -Polku kiipesi luikerrellen ylös kallioiden rinteille. Hilpeät -plataanit jäivät jälelle ja tummat, vakavat sypressi-ryhmät -tervehtivät aikaista ratsumiestä. Tie kääntyi yhä enemmän koillista -kohti, jolla ilmansuunnalla parsien asuinsijat olivat. Mutta vaikka -Haoman tie nousi nousemistaan vuoriston ylämaille, ei viheriä, -hymyilevä kasvullisuus vielä lakannut. Himmeänvihreät öljypuulehdot -pilkoittivat tuon tuostakin kallioharjanteiden takaa esiin; mutta -ylemmiltä harjanteilta näkyivät jo kaukana paljaat, tummanruskeat -vuorimöhkäleet. - -Polku kulki usein kaitoja kallionkielekkeitä pitkin huumaavien -syvyyksien reunalla. Pienikin hevosen kompastus olisi saattanut -syöstä ratsun ja ratsastajan alas kuiluun. Mutta Demurin lähettämä -hevonen oli tottunut vuorimatkoihin; varovasti se asetti jalkansa, -tunnustellen, oliko todella vankka kallio, vai pettävä sammalkuori -kavion alla. - -Haoman näin ratsastaessa oli aurinko noussut melkoisen korkealle -taivaankannella. Se lämmitti jo tuntuvasti vuoristoilmaa, ja -hikisenä Haoma pian olisi saanut jatkaa matkaansa, elleivät viileät -tuulahdukset olisi liikkuneet kallioharjanteiden välillä. - -Kapealta kallion reunukselta laskeutui tie laakson notkelmaan, -jossa se leveni ja muuttui mukavammaksi. Alhaalla notkossa virtasi -vaahtoisa vuoripuro, jonka rannalla kasvoi vanhoja paksurunkoisia -raitoja, sekä tiheitä kaislikkoryhmiä. Puron yli johti taitetun -kaaren muotoinen kivisilta. Se oli kovin rappeutuneessa tilassa, -ja sentähden Haoma päätti antaa hevosensa kahlata matalan puron -halki. Ratsun astuessa puroon ja veden loiskahtaessa, lehahti tiheä -peltokanaparvi puron rannalta lentoon. Se oli käynyt vuoripurolla -kylpemässä ja juomassa. - --- Siinä olisi metsämiehellä ollut rikas saalis, ajatteli Haoma -itsekseen, ratsastaessaan edelleen tasaista tietä pitkin. Hänellä -oli jo muutaman tunnin matka takanaan, kun hän saapui pienelle -karavaani-asemalle. Hän ratsasti sisälle neliskulmaiselle, -rakennusten ympäröimälle pihalle, jolla kasvoi kookkaita poppeleita. -Yhteen niistä hän köytti orhinsa kiinni, ja laskeutui itse läheiselle -avaralle lautarahille istumaan. Siellä täällä loikoi ruohoisella -pihamaalla väsynyt matkamies polvilleen laskeutuneen muulinsa -vieressä. Toiset matkamiehet olivat suuruksella; ja nyt vasta -muisti Haoma, ettei hän ollut ottanut mitään eväitä mukaansa. Ei -hänellä, erakolla, ollut rahoja eineen ostamiseen; eikä hän myöskään -tahtonut muilta ruokaa pyytää. Hän ei siis saattanut seurata muiden -aterioivien esimerkkiä. Mutta matka parsien asuinsijoille ei kestänyt -puolta päivää kauempaa, ja perille päästyään Haoma kyllä oli nälkänsä -poistava. - -Hänen katseensa kohdistuivat sattumalta orhiin, ja silloin tuli hän -ajatelleeksi, että hevonen kuitenkin kaipasi rehua. Se oli komea -tuo valkea ratsu, jonka Demur oli lähettänyt. Sen kaula oli korkean -kaareva, sen ruumis vahva, mutta siro, ja sen selkään oli kiinnitetty -jalokivillä koristettu punainen satula. Satulan takana riippui kaksi -laukkua, ja ne vetivät Haoman huomion puoleensa. Hän nousi niitä -tarkastamaan ja huomasi toisessa rehua, jota heti tarjosi hevoselle, -ja toisessa herkullisia eväitä. Siinä oli paistettuja fasaaneja, -tuoreita nisuleipiä, riisikakkuja, hedelmiä ja viiniä. Haoma otti -eväät esille, ja hänen nälkänsä tuotti niille hyvän menekin. Näin -hienoja ruokia ei hän ennen ollut syönyt, sillä parsit rakastivat -tapainyksinkertaisuutta myöskin ruuissaan. - --- Demur on huolta pitävä, hyväsydäminen ystävä. Hän saattaisi -ystävyyden osoituksiin tuhlailla pois valtakunnan, jos hän olisi -hallitsija, ajatteli Haoma käyttäessään hyväkseen suurvisiirin pojan -lähettämiä eväitä. - -Lyhyen levähdysajan kuluttua, nousi Haoma jälleen ratsunsa selkään -ja jatkoi matkaansa. Nyt johti tie matkan ylimmille korkeuksille. -Lounaaseen kiertävä aurinko paahtoi jo kuumana, ja monivärisinä -loistivat kalliojonojen paljaat kiviseinät. Äärettömän avara näköala -avautui Haoman katseille; minne silmä kantoi kohosi sahareunainen -kallioseinä toisensa takaa. Alastomat kiviseinät hohtivat komean -punaruskeina, ja sinervä auer liehui huippujen yläpuolella ilmassa. -Voimakas kotka, ilmojen kuningas, purjehti liikkumattomin siivin -korkealla yläilmoissa. Ja luonnon suuruus, auringon kultavalo ja -puhdas vuoriston ilma kohoittivat Haoman mielen yleviin intoihin. - --- Niin olet mieleni -- ajatteli hän itsekseen, -- kuin kotka -tuolla taivaan sinikuvulla, leijailet ylhäällä, pyrkien kauas ja -seuraten avarata lentopiiriä. Enkä tiedä, mikä on syvin kaipuusi, -sinä pyrkivä mieleni. Onko se kotkan lento ylhäisten kuultavien -kesäpilvien tasalla, missä silmä yhdellä katseella käsittää suuren -osan maailmaa ja josta palattuaan se toivoo tajuavansa ne lait ja sen -säännöllisyyden, joka on oleva maisen todellisuuden ohjaajana? - -Ja kun ohuiden sinisten autereiden kautta kaukana taivaanrannalla -rupesi kuultamaan hänen heimonsa seudut, kotoisen ylälaakson -sypressiryhmät ja plataanilehdot, jatkui hänen mielensä haaveilu -välittömästi: - --- Vai liekö jo sieluni syvyydessä herännyt valtava kaiho siirtyä -tuonne elämään ja etsiä sitä, mikä on viehkeätä, elinvoimaista -ja kaunista. Vaikken minä, erämaanlapsi, tunne tuon ihmemaailman -suloisuuksia, vetää minua selittämätön tenho sen puoleen; ja luulen, -että se aika on jo mennyt, jolloin sulkeutuneena luolan pimeyteen ja -erämaan yksinäisyyteen, vietän nuoruuteni katoavia päiviä katsomatta -elämän kaunista taivasta ja tuntematta sen viehkeiden tuulahduksien -hyväilyä. - -Vuoritien tasoittuessa ja vitkallisen loitosti laskeutuessa parsien -ylälaaksoa kohti, kehoitti Haoma ratsuaan juoksuun, sillä nyt hän -taas muisti, mikä riemusanoma hänen oli perille vietävä. Levottomana, -kuten osanottava ja harras iloviestin-tuoja ainakin, tahtoi hän mitä -pikimmin saavuttaa matkansa mieluisen päämäärän. - - - - -NELJÄS LUKU. - - -Jo oli Haoma saapunut kotoisen ylälaakson alueelle. Kaukana -näköpiirin rajalla siintivät vaalean siniset, lumen peittämät -vuoret, jotka loivat hänen eteensä lapsuuden iloiset muistot. -Oikealla, öljypuiden suojassa, levisi notkelmassa riisivainio, -jonka tuuleentunutta viljaa parsit olivat niittämässä. Huomatessaan -valkean ratsun ja solakan ratsumiehen, riensivät naiset ja miehet -vainiolta tien laidalle katsomaan, kuka tämä odottamaton vieras oli. -Ja tunnettuaan ylimmän pappinsa ja heimopäällikkönsä pojan, Haoman, -puhkesi moni heistä äänekkääseen ihmettelyyn. Sillä olihan parsien -kielletty ratsastaa hevosella. Eroitukseksi islaminuskolaisista, -jotka valtijaina asustivat maassa, oli parsien, paitsi moninaista -vainoa täytynyt alistua siihen säädökseen, etteivät saaneet ratsastaa -hevosilla, eivätkä käyttää samanlaisia pukuja, kuin islaminuskoiset. - -Haoma tervehti, laskien parsien tavan mukaan oikean kätensä -sydämelleen ja virkkoi: - --- Terve, te jalot heimolaiseni. Ormuzdin siunausta teille toivotan. - -Silloin eräs niittäjistä, nuori Gurase, joka oli herbedin eli -parsilaisen ylhäisen papin poika, astui ennen muita Haomaa -tervehtimään ja kysyi: - --- Mitenkä liikut täällä hevosella ratsastaen, destur mobedin poika? -Ja miten olet rohjennut vuoriston läpi ratsuinesi kulkea? Etkö ole -pelännyt kohtaavasi shaahin käskyläisiä, jotka rohkeutesi herralleen -varmaan kertoisivat? - --- Teille olen kaikki selittävä, jalot heimolaiseni. Keskeyttäkää -hetkeksi työnne ja seuratkaa minua isäni, destur mobedin, luo. Siellä -olen teille sanomani ilmaiseva. - -Ja iloista viestiä aavistaen, kohoittivat niittäjät kätensä ylös, -ojentaen ne Haomaa kohti, häntä riemuhuudahduksin tervehtien. He -jättivät niittotyönsä sikseen, ja rupesivat seuraamaan Haomaa, joka -käymäjalkaa ratsasti heidän edellään pitkin aloepuiden reunustamaa -tietä. Eikä aikaakaan, niin tie leveni, näköala laajeni, ja näkyviin -tuli parsien pääkylän harmaat teltat, ja niiden takaa, vihreiden -köynnöskasvien, tummien sypressien ja kookkaiden sykomorien peittämän -vuoren juurella valkoinen telttarakennus. Se oli destur mobedin -asunto. - -Osa niittoväkeä oli oikotietä juoksujalassa rientänyt kylään Haoman -tuloa kertomaan, jopa oli joku ehtinyt perille destur mobedin -asunnolle pikaviestiä tuomaan. Kun Haoma ratsasti telttakylän läpi, -kiiruhtivat kotoa olevat parsit uteliaina ulos asunnoistaan, häntä -ihmetellen tervehtimään. Ja hänen jälessään solui jo pitkä joukko. -Sillä kaikki seurasivat häntä vanhan Iredshin, kunnianarvoisen destur -mobedinsa asunnolle. - -Haoman sydän sykki kiihkeästi täynnä omituisen liikutuksen ja -ilonsekaisia tunteita. Hän ei ollut pitkiin aikoihin kodissaan käynyt -eikä omaisiaan nähnyt, ja nyt näin odottamaton aihe saattoi hänet -heimonsa keskelle, vieläpä komeasti, valkoisen orhin selässä, kuin -islaminuskoisen ruhtinaan. - -Siinä levisi jo edessä, Iredshin avaran teltta-asunnon vasemmalla -puolen kohoava, tuuhea plataanilehto, jonka keskeltä nousi sinervä -savu tulialttarilta. Siinä oli jo ruusu- ja tamariski-pensaiden -ympäröimä pihamaa. Avarasta valkeasta telttarakennuksesta astui ulos -vanha valkeapartainen Iredsh, Haoman isä, jolla oli yllä lumivalkea -liinavaippa sekä kultahelainen vyö. Myös Haoman äiti, Hutoa, ja -sisar, Armaitis, tulivat esiin, ja heitä seurasi palvelija-joukko. - -Haoma keikahti alas orhin selästä ja riensi vanhempiansa ja -sisartaan tervehtimään, Vanha Iredsh sulki hänet syliinsä ja suuteli -hänen otsaansa: Näin tekivät myös Hutoa ja Armaitis, ja kyyneleet -välkkyivät kummankin silmässä. Vanha Rudabe, Haoman kasvattajatar, -tunkeutui esiin palvelijajoukosta. Hän vapisi liikutuksesta, -nähdessään lemmikkinsä näin äkkiä saapuvan kotia. Ja tarttuessaan -hänen käteensä, jonka hän peitti suudelmillaan, ei hän saattanut -hillitä liikutustaan, vaan vuodatti runsaita ilokyyneleitä. Mutta -vielä olivat kaikki ääneti, sillä, ennenkuin Iredsh ja Hutoa -saattoivat Haoman sisälle pyhän kotilieden luo, oli hänen pestävä -kätensä ja ohimonsa. Palvelijanuorukainen, Sevare, kantoi nyt -esiin kirkkaalla lähdevedellä täytetyn hopeamaljan. Haoma valeli -tällä vedellä ohimoitaan ja käsiään, ja astui sitten äitinsä ja -isänsä jälkeen teltta-asuntoon, jonka keskellä olevaa avaraa majaa -ympäröivät lukuisat pienemmät verhojen eroittamat telttakammiot. -Keskellä tätä avaraa telttamajaa kohosi harmaasta marmorista tehty -pyhä kotiliesi. Sen eteen polvistui Haoma ja virkkoi, ojentaen -käsiään tulta kohti: - --- Suo'os tälle asunnolle runsas siunauksesi, Ormuzd! - -Hän otti lähelläolevalta norsunluilla päällystetyltä kannatinrahilta -kuivan tamariskikimpun, jonka lisäsi pyhälle liedelle. Risahdellen -kiihtyi liekki, ja tumman sininen savupylväs nousi suoraan ylös -kattoaukkoa kohti. - -Kun hän näin oli kunnioittanut kotiliettä, puhkesivat hänen omaisensa -vuoroin kyselemään. - --- Tavaton lienee se seikka, joka sinut erakko-asunnoltasi näin -odottamatta on kotilieden ääreen saattanut -- alkoi vanha Iredsh. - -Selittäen virkkoi Haoma: - --- Tavaton todella, mutta iloinen, on se sanoma, jota tulin teille -perille tuomaan. Kuulkaa siis vanhempani, ja iloitkaa: Melik shaahi -on julistanut parsit vapaiksi ja lain suojelusta sekä oikeuksia -nauttiviksi. - -Suuri oli kaikkien avarassa telttamajassa olevien ihmetys ja ilo, -kun he tämän sanoman kuulivat. Ja kun samassa ulkoa kuului odottavan -väen levotonta murinaa, kehoitti Haoma isäänsä Iredshiä kansalle tätä -riemusanomaa julistamaan. Sillä Haoma arveli, että parsien destur -mobed oli yksin arvokas tällaista julistusta kuuluttamaan. Mutta -Iredsh huomautti: - --- Ääneni on jo heikko ja värähtelevä. Sinun äänesi, Haoma, on vahva -ja nuorekkaan sointuva. Ilmoita siis sinä kansalle tämä riemusanoma. - -Isäänsä totellen astui Haoma vanhempiensa, sisarensa ja palvelijoiden -seuraamana ulos pihamaalle ja eteni aina ruusupensas- ja -tamariski-aitaukselle saakka, jonka takana taaja parsien joukko -levottomana odotti. - -Siinä puhkesi Haoma lavealle kajahtelevalla äänellä puhumaan: - --- Tänään on riemupäivä parsien heimolla, sillä maan hallitsija on -suonut meille vapauden sekä lakien turvan ja oikeudet. Anokaamme siis -Ormuzdin siunausta Melikin pään päälle, ja myöskin hänen jalolle -suurvisiirilleen, Hassan Ibn Alille, sillä tämä on rakkaudellaan -Iranin koko kansaan aikaansaanut shaahin armahduspäätöksen. - -Kääntyen pyhää uhrivuorta kohden, kaikki koolla olevat parsit, naiset -miehet, nuorukaiset ja tytöt lausuivat: - --- Ormuzdin runsas siunaus tulkoon heidän päänsä päälle! - -Riemuisa innostus valtasi väkijoukon; siinä moni ihastuksissaan -syleili vieressään seisovaa ja vanha herbed, nimeltä Gurase huudahti: - --- Jalo ennen muita on Hassan Ibn Ali; hän on todella Nisam-el-mulk --- valtakunnan tuki! - -Gurasen läheisyydessä joku huomautti: - --- Suuri lie ansio myös Haomalla, sillä hän on suurvisiirin -pojan harras ystävä. Hän myöskin lie puolestamme hyvää puhunut. -Huomatessaan Haoman solakkana ja jaloryhtisenä seisovan vanhempainsa -ja sisarensa vieressä, lisäsi hän: - --- Haoma on isänsä jälkeen, oleva meidän destur mobedimme. - --- Terve, Haoma, siunatkoon Ormuzd paluusi kotilieden ääreen! -huusivat monet. - -Sitten astui Iredsh lähemmäksi pensasaitaa. Hän aikoi puhua. Kansa -huomasi sen ja odotti sanaakaan hiiskumatta. Värähtelevällä äänellä -puhui Iredsh: - --- Tästä onnen sanomasta tulee meidän pyhällä vuorella toimittaa -kiitos-uhri Ormuzdille, joka meidän puolestamme on taistellut. -Lähettäkää siis sana muihin ylälaakson kyliin, jotta kaikki parsit -huomenna ennen auringon nousua tänne juhlapuvuissa kokoontuisivat. -Ilmoittakaa myös heille Melikin armopäätös. -- Ja tänä iltana -sytyttäkää juhlasoihdut ja valmistakaa juhla-ateria, sillä tällaista -ilonpäivää ei moni meistä vielä ole kokenut. - -Kansa alkoi destur mobedin puhuttua hajaantua eri tahoille. Paljon -puhuivat vanhemmat ja nuoremmat keskenään, paljon siinä arveltiin, -paljon rakennettiin valoisia tulevaisuuden tuumia. - -Haoma palasi, uskottuaan orhinsa Sevaren huostaan, vanhempiensa ja -sisarensa seurassa takaisin teltta-asuntoon. - - - - -VIIDES LUKU. - - -Haoma istuutui vanhempiensa ja sisarensa Armaitiksen luo kotilieden -vieressä olevalle patjaistuimelle. - -Hutoa, Haoman äiti, virkkoi: - --- Joko vihdoinkin palasit kotia, tänne jäädäksesi? Kovin sinua -vanhempasi ja sisaresi ovat kaivanneet. - -Haoma vastasi: - --- Ei aikani vielä ole täyttynyt, en vielä ole kokonaisuudeksi -koonnut uusia uskomme ohjeita, jotka mielessäni liikkuvat. Mutta -Ormuzdin avulla toivon tämän suuren työn pian aikaansaavani. - -Tällöin vanha Rudabe, joka Haoman lapsuuden ajoilta säilytti melkein -äidin hellyyttä häntä kohtaan, ja joka ihailevin katsein silmäili -vakavaa, kaunista nuorta miestä, liitti keskusteluun puoleksi -kuiskaten tämän huomautuksen: - --- Liian kauan olet jo antanut äitisi ikävöidä sinua. Hän varsin -vanhenee odotukseensa; öisinkin, noustessaan pyhää tulta hoitamaan, -lausuu hän sinusta kaihon sanoja. - -Ja peljäten jo liiaksikin häirinneensä perheen tuttavallista puhelua, -vetäytyi Rudabe syrjään pienemmän telttakammion uutimien peittämälle -ovelle, jonka luo hän istahti, laskien päänsä laihojen ruskeiden -käsivarsiensa nojaan. - -Mutta ei kukaan edes ajatellutkaan, että Rudabe olisi tungetellut. -Hän oli niin vanha palvelijatar talossa, että häntä pidettiin miltei -perheen jäsenenä. - --- Tokko saat tarpeeksi ruokaakaan siellä kolkossa erämaassa? -- -kysyi Armaitis, joka oli hiljainen, vaatimaton impi. Ja samassa -hänen tummat silmänsä, jotka paljon muistuttivat Haoman suuria syviä -silmiä, hohtivat hellyyden hohdetta. - -Vakavasti, mutta lempeästi sanoi vanha Iredsh, ennenkuin Haoma ehti -vastata: - --- Te naiset ajattelette jokapäiväistä toimeentuloa ja elämän pieniä -kaihoja ja vaatimuksia. Täyttykööt ne aikanansa; en niitä tahdo -moittia. Haoman tehtävä on ylevä, se vaatii suurta valmistautumista. -Ei Ormuzd sallinut minun kohoittaa heimoni uskoa korkeaksi eikä -johdattaa sitä valoisaa tulevaisuutta kohti. Tämä tehtävä lienee -Haoman toteutettavaksi suotu. - -Hutoa ja Armaitis, tottuneina itämaalaisen naisen tottelevaisuuteen, -alistuivat ääneti Iredshin tahdon alle. Mutta surullinen välke -kuvastui äidin ja sisaren silmissä. - -Haoma sen huomasi, eikä hänen herkkä mielensä sallinut heidän näin -jäädä selityksettä oikeutetun kaihon ja surumielisyyden suhteen. - -Äidin käsiin tarttuen hän lohduttaen virkkoi: - --- Kotoisen vuoriston ja vanhempieni majaan jo hartaasti pyrkii -kaihoava mieleni. Enkä enää luule sitä aikaa varsin kaukaiseksi, -jolloin pysyvästi asetun tänne kotilieden ääreen. - -Nämät Haoman sanat näyttivät rauhoittavan äitiä ja sisarta. Myös -vanhan Rudaben ryppyisille kasvoille ilmestyi tyytyväinen hymy. - --- Paljon on minulla kanssasi puhuttavaa -- huomautti Iredsh hetken -vaiettuaan. -- Tahdonpa kuulla aatteitasi ja kokea yksinäisen -kehityksesi ennätystä. Siirtykäämme senvuoksi plataanilehtoon. Sillä -tämänkaltaiset keskustelut ovat soveliaat vapaassa luonnossa, missä -muut eivät häiritse mietiskelyn ja puhelun vakavaa kulkua. - -Kuumasti paahtoi iltaan kallistuva aurinko, mutta Iredshin -teltta-asunnon vieressä leviävä tuuhea plataanilehto tarjosi -siimestä ja viileyttä. Keskellä lehtoa kohosi kookkaiden plataanien -välillä kuparinen tuli-alttari, jolla alati hehkui hiilos. Tämän -alttarin ympärillä oli mataloita valkoisia marmori-istuimia. -Niillä istuivat parsien vanhimmat ja etevimmät neuvotellessaan -destur mobedin kanssa heimon tärkeistä asioista. Vähän syrjemmässä -pulppuili kirkas suihkulähde, jonka vedessä parsit ennen kokoustaan -ja pyhän tulen sytyttämistä puhdistivat kätensä. Lähteen suihkusäde -nousi korkealle ja hajaantui sitten lukemattomina hopeankirkkaina -vesihelminä eri tahoille, levittäen ilmaan ohutta viileätä utua. -Suuret heleäväriset perhoset liitelivät hiljalleen plataanien -runkojen välillä, laskeutuen silloin tällöin tuoksuvan zhasmiinin -terälehdille. Hämärä valaistus vallitsi lehdossa, ja juhlallinen oli -Haoman mieli, kun hän taas pitkistä ajoista isänsä seurassa astui sen -siimekseen. - -Isä ja poika asettuivat lähellä vilpoista lähdettä olevalle -marmori-istuimelle. - -Iredsh kysyi, hiukan aikaa miettien nojattuaan päätänsä käteen: - --- Mikä on se uusi avara aatepiiri, joka on auennut kaukokatseellesi? - --- Se on etäinen ja uusi seestepiiri, mutta vasta harvoin kantaa -katseeni sen ihaniin loistoaloihin ja usein utupilvet sen puoleksi, -usein kokonaan peittävät, niin etten sen avaruutta saata kokonaisena -käsittää. - -Ei jalokivi, jota kuolevainen etsii, ole hohtava, ennenkuin se -hiotaan, eikä kallis metalli alussa ole vailla kuonaansa. Ja kun -pilvet kauan ovat peittäneet taivaankannen ja lempeät tuulahdukset -alkavat sinikohtia niiden lomiin aukoa, saattaa päivänpaistetta -odottava mieli jo toivoa sinikannen kohta, avarana ja vapaana -hohtavan. Mitkä siis ovat sinun kaukaisen taivaanrantasi loistavat -valopaikat? - --- En tahtoisi sinulle, isä, hajanaisia kertoella, en tahtoisi -muruja ojentaa keskeneräisen aaterakennukseni aineksista. Sillä -vielä puuttuu elämästäni se kokoava taikasauva, joka tenhollaan on -kokonaisuudeksi sovittava ja luova hajanaiset osat. - --- Mikä Zend Avestan opissa ei enää mieltäsi tyydytä, mikä ei enää -ole aatteidesi kanssa sopusoinnussa? - --- Yhtä mahtavien opettavat Avesta sekä herbedit Ormuzdin ja -Ahrimanin olevan. Ei ihmiselämä sitä todeksi osoita. Suurempi, -huomattavasti suurempi on Ahrimanin synkkä valta, laveampi hänen -vaikutuspiirinsä. - --- Mutta kerran, -- niin opettaa Avesta, niin opettavat herbedit, -- -on Ormuzd voittava. - --- Tosin näin sanotaan; mutta ei Ormuzdin valta pääse voitolle, -elleivät ihmiset liity sitä toteuttamaan maan päällä. Eikä heidän -mielensä kylmyys ja hitaus näy suuria toiveita tarjoavan. - --- Hyvä toteutuu kyllä, mutta hitaasti. - --- Liian hitaasti, isäni, ja vähäisessä muodossa. Missä ovat -vuosisatojen ennätykset? Kuinka tiheässä todella jalot, ylevät -luonteet? Mikä on maailman parantumattoman kurjuuden oikeutus, mitä -merkitsevät tehottomat kärsimykset, jotka lamauttavat elämän ilon, -jotka syöksevät synkeään epätoivoon ja perikatoon? - --- Ymmärrän nuoren mielesi herkän säälin. On luonnollista, että sinä, -joka vasta alat elämänkokemuksia koota, näet liian räikeässä valossa -pahan maailmassa, että arvelet pahaa monta vertaa voimakkaammaksi -hyvää. Mutta jos niin olisi, ei maailma ollenkaan saattaisi pysyä -yllä. Jos Ahriman todella olisi monta vertaa voimakkaampi Ormuzdia, -olisi paha jo aikoja sitten vallannut ja hävittänyt maailman, kuten -vuoren korkuisiksi kohonneet valtameren aallot, jotka lainehtisivat -yli rantaäyräiden, tai kuten Elbursvuorilta alangoille puhaltava -lumimyrsky. - --- Sinun täytyy jo hyljätä erakko-elämäsi ja siirtyä ulos Ormuzdin -vapaan säteilevän taivaan alle, keskelle ihmisiä ja keskelle -tosielämää. - -Surullisen miettiväksi oli Haoma muuttunut, isänsä, Iredshin, näin -puhuessa, ja hetken vaiettuaan hän virkkoi: - --- Aavistin, ettet sinä, isäni, minua ymmärtäisi; en aina itsekään -itseäni täysin ymmärrä. Mieleni syvyydessä kuohuvat aatteet ja -ajatukset valtavina. -- Mutta luulen Ormuzdin suuresti tarvitsevan -meidän, ihmislapsien, taistelua, saavuttaakseen lopullisen voittonsa. -Ystäväni Demur, ja myös sinä, isäni, molemmat te kehoitatte minua -hylkäämään rotkoasuntoni ja siirtymään keskelle elämää. Ja kun vaan -hetkeksi olen tänne siirtynyt, tunnen kaipaavani elämän suurta -sisällystä, tunnen kaipaavani jotakin selittämätöntä, joka tälle -elämälle antaisi sen arvon. Ja minusta tuntuu, kuin myöskin te kaikki -muut tätä kaipaisitte. - -Omituinen välke kuvastui Iredshin viisaissa silmissä. Hän laski -kätensä Haoman olalle ja sanoi, hellempi väre äänessä: - --- Oikeassa olet siinä, että elämämme on kaihoa täynnä. Ja jos -äsken vastustinkin väitteitäsi, tahdoin vaan aatteidesi vakavuutta -ja vankkuutta koetella. Vaikka arvaatkin Ahrimanin vallan liian -suureksi, en siltä tahdo väittää, ettei se olisi suuri. Oikein myös -sanoit, arvellessasi Ormuzdin ylevän vallan hitaasti edistyvän. Me -olemme joko saamattomia tai kylmiä. Mutta sinulla, Haoma, on nuortean -hehkuva sydän. Sinun tulee lietsoa intoa parsien mieliin. Sinun tulee -laajentaa Ormuzdin sotajoukko maan päällä. - --- Tätä tehtävää varsin olen kauan mielessäni hautonut ja sen -toteuttamista mietiskellyt. Mutta paljon harkintaa se vielä vaatii, -paljon vastuksia lienee voitettavana. - --- Olet nuori, Haoma, ja voimakas. Mikä minun vanhuudeltani ja -voimattomuudeltani on jäänyt täyttämättä, sen olet sinä toteuttava. - -Haoman näin puhuessa isänsä kanssa, kiintyi hänen huomionsa vanhaan -kyyryselkäiseen mieheen, joka kantaen säkkiä selässään ja puupulloa -kädessä, kulkea tallusti pitkin plataanilehdon reunaa kiemurtelevaa -polkua. - --- Shiruje! -- huudahti Haoma, kavahtaen pystyyn. -- Minne riennät, -Shiruje? Tulehan tänne. - -Täten puhuteltu vanha mies kääntyi kummastuneena ja kiinnitti -Haomaan tuuheiden kulmakarvojensa alta tirkistelevät viekkaat ja -ilkeännäköiset silmänsä. Sitten hän poikkesi lehtoon ja lähestyi -hitaasti Haomaa. - --- Lähden syöttämään häpeävankeja, -- vastasi Shiruje, pyyhkäisten -harvahapsista harmaata partaansa. -- Mitä minusta tahdot? - --- Montako vankia sinulla on syötettävänä? -- kysyi Haoma. - --- Tällä haavaa ainoastaan kolme; neljäs kuoli viime syksynä -- -vastasi Shiruje, ja hankki kiireistä lähtöä. - -Mutta Haoma, joka kauan oli ollut kotoa pois, tahtoi lähempää tietoa -vangeista ja kysyi Shirujelta edelleen: - --- Kutka vangeista vielä ovat elossa? - --- Vanha Salfer ja hänen poikansa Arasta sekä Vohumeno, Avestan -pilkkaaja. - --- Avestan pilkkaaja, sanot; et tiedä itse mitä puhut. Mutta -jättäkäämme se, ja näytä minulle ruokavaroja, joita vangeille -kuljetat. - -Tämä Haoman vaatimus näytti saattavan Shirujen levottomaksi. -Vältellen hän sanoi: - --- Varsin minua jo viivyttelet, destur mobedin poika; olen jo -muutenkin myöhästynyt. Ruuat, joita häpeävangeille vien, ovat -herbedien määräämät. Myös isäsi nämät annokset tuntee. - -Iredsh ei tähän asti ollut tarkasti seurannut Haoman ja Shirujen -keskustelua, vaipuneena kun oli ollut mietiskelyyn, johon hän -vanhoilla päivillään usein vakavasti keskusteltuaan joutui. Mutta -poikansa vaatimuksen ja Shirujen välttelevän vastauksen hän selvästi -kuuli ja sanoi käskevästi, nousten kumartavasta asennostaan -marmori-istuimelta: - --- Outo on estelemisesi, Shiruje. Tiedät kaiketi, että Haoma on -vieras meillä, ja vaadin siis, että täytät hänen vähäisen pyyntönsä. - -Täynnä vihaa oli se kiireinen katse, jonka Shiruje loi Haomaan. Mutta -seuraavassa tuokiossa hän väänsi kasvonsa väkinäiseen hymyyn ja -kumarsi nöyrästi kyyristynyttä selkäänsä vielä syvemmälle, virkahtaen: - --- Täytän tahtosi, destur mobed. -- Haoma avasi nyt säkin jonka -Shiruje selästään hänen eteensä maahan oli laskenut. Säkkiä ulkoapäin -tarkastaessa saattoi luulla sen suuriakin ruokavaroja sisältävän, -mutta kun Haoma oli sen suun avannut ja sisälle katsonut, huomasi -hän siinä kolme pientä kuivanutta leipäkannikkaa. Säkin pohja näet -oli heinillä täytetty. Puinen pullo, jonka tulpan Haoma sen jälkeen -avasi, oli tyhjä, ja siitä levisi paha, mätä haju. Sen piti sisältää -laihanlaista keitosta. Mutta siitä oli nähtävästi pitkät ajat -kulunut, kun keitosta siihen oli kaadettu vankeja varten. - -Täynnä närkästystä huudahti Haoma, nähtyään nämät perin huonot -annokset: - --- Näinkö niukasti herbedit ovat määränneet sinun vankeja ruokkimaan! -Tätenhän vallan kuoletat nälkään nuo ihmisparat. - --- Pieniksi ovat herbedit määränneet ne ruoka-annokset, jotka armosta -suodaan Avestan opin häpäisijöille. - -Iredsh oli nyt astunut Haoman ja Shirujen luo ja rupesi hänkin -ruokasäkkiä tarkastamaan. Ja huomattuaan mitättömän pienet -leipäpalat, lausui hän ankarasti ja paheksuvasti: - --- Jospa liekin vankien ruoka-annokset pieniksi määrätty, ei sinulla, -Shiruje, ole oikeutta heitä nälkään kuolettaa. Kieltämättä sinulle -mitataan suurempi ruokamäärä vangeille vietäväksi. Minne olet -riittämästä puuttuvat ruoka-aineet pannut? - -Hädistyneenä selitti Shiruje: - --- Vaimoni on tänään vainiolla niittämässä; olin ruuatta ja käytin -tällä kertaa osan vankien ruuasta omaa nälkääni tyydyttääkseni; olen -köyhä mies, enkä enää aina jaksa tarpeeksi työskennellä ravitakseni -itseäni ja vaimoani. Älkää minua pahoin moittiko, että tällä kertaa -olen hiukan vankien ruokia maistellut. Monta vuotta olen jo tätä -vaivaloista tointani hoitanut. En olisi näin hupa ja kyyryselkäinen, -ellen jo vuosikausia olisi kerta päivässä vuorirotkolle kiivennyt. - -Hänen harvahapsinen partansa tutisi levottomana, sanojen kiireisesti -pulppuillessa esiin hänen huuliltaan. - --- Tokko tämä on ainoa kerta, kun jätät vankiparat niukoille muille? --- jatkoi Haoma kuulusteluaan. - --- Sen voin vakuuttaa, niin kautta Verethragnan, se on totinen tosi. - --- Älä mainitse niin ylhäisiä nimiä väitöksesi vakuudeksi, -- -varoitti Iredsh. -- Tämä seikka on tarkasti tutkittava, ja -jos äskeinen väitöksesi huomataan valheelliseksi, olet vaan -syyllisyyttäsi raskauttanut vetoamalla Ormuzdin jaloihin henkiin. - -Viekas Shiruje aikoi juuri jatkaa puolustustaan, kun Haoma kysäsi: - --- Mitä merkitsevät heinät säkkisi pohjalla? - -Tämä odottamaton kysymys saattoi Shirujen hämille. Hän mietti -hieman, minkä selityksen antaisi. Mutta Iredsh ei jäänyt sitä -odottamaan, vaan huusi luokseen erään telttarakennuksien takana illan -juhlavalmistuksissa häärivistä palvelustytöistä ja käski hänen pikaan -kutsua saapuville Astan, vankien ruoka-annoksien jakajan. - -Kuullessaan Astan nimen, jonka destur mobed todistajana saapuville -kutsutti, kalpeni Shiruje. Seuraavassa tuokiossa hän kuitenkin hiukan -malttoi mielensä ja katsoi soveliaimmaksi antautua armoille. Kääntyen -Iredshin ja Haoman puoleen, hän nöyrällä äänellä anoi: - --- Antanette minulle tällä kertaa anteeksi, kun lupaan, etten -vastedes vankien ruokiin kajoa. Olen köyhä mies. Mitä hyötyä on -teillä siitä, että minulle rangaistusta tuotatte? - --- Asia on tutkittava ja selvitettävä. Sinä viivyt täällä, kunnes -Asta on ehtinyt tänne saapua, sanoi Iredsh ankarasti. - -Shiruje huomasi nyt, ettei muu ollut edessä, kuin tapahtumien -kehityksen odottaminen ja kohtaloonsa alistuminen, jos se oli -välttämätöntä. Hän laskeusi jalat ristissä istumaan nurmikolle, ja -hänen tiheiden kulmakarvojen suojassa piilevät tirkistelevät silmänsä -tuijottivat eteensä, mitään erityistä tunnetta ilmaisematta. - -Iredsh ja Haoma vetäytyivät takaisin viileän lähteen luo istumaan. - -Jo nuorena oli Haoma kuullut puhuttavan niin kutsutuista -häpeävangeista, joiden sanottiin olevan kahlehditut vuoristorotkoon. -Mutta kaiken, mikä näitä onnettomia koski, pitivät vanhemmat -ihmiset salassa. Vanhemmaksi vartuttuaan, sai Haoma tietää, että -nämät vangit olivat henkilöitä, jotka uskonnollisista syistä oli -elinajaksi kallioseinään kahlehdittu. Vanhoiksi tultuaan he vietiin -korkealle vuoren huipulle, josta he syöstiin alas kuiluun. Surkeana -elinaikanaan annettiin heille huonoa ruokaa, jopa heitä, riippuen -heidän erehdyksensä laadusta, ruoskittiin usein raipoilla. - -Monet olivat ne Avestan säännöistä poikkeavat teot, joista tämä -parsien pyhä kirja määräsi näin ankaran rangaistuksen. Koiran -raatoon kajoaminen, johon vanha Salfer ja hänen poikansa Arasta -olivat tehneet itsensä syypääksi, oli Avestan käsityksen mukaan -niitä tekoja, jotka eivät maan päällä olleet sovitettavissa. -Myöhään yöllä olivat Salfer ja Arasta telttansa pihalta korjanneet -pois kuolleen vahtikoiransa pahasti haisevan raadon. He olivat -päättäneet tämän jälkeen monasti toimittaa puhdistavia kylpyjä -ja toimeenpanna erityisiä sovitusuhreja Ormuzdille tuon vanhan -kiellon loukkaamisesta. Sillä seuraavana päivänä oli Salferin -tyttären, Sindochtin, ja nuoren Vohumenon kihlajaisjuhla, ja tätä -tilaisuutta varten, joka juhlallisesti oli vietettävä Salferin -kotilieden ääressä, tahtoi hän poistaa koiranraadon, joka levitti -ympäristöön ruttoa tuottavaa hajua. Tänä myöhäisenä yön hetkenä -sattui Shiruje olemaan liikkeellä ja näki, miten Salfer ja -hänen poikansa Arasta kuollutta koiraa syrjemmälle kuljettivat. -Ja seuraavana päivänä Shiruje kiiruhti ilmaisemaan tämän teon -herbedeille. Vohumeno, Salferin tyttären sulhanen, ilmestyi Salferia -ja Arastaa tuomittaessa herbedien eteen heitä puolustamaan. Ja koska -hän siinä parsien ylhäisten pappien kokouksessa lausui tuollaisen -rangaistuksen olevan liian ankaran, sekä väitti koko sen Avestan -kohdan ihmisten myöhäisemmäksi lisäykseksi, eikä suinkaan Zoroasterin -pyhän, ormuzdillisen ilmoituksen tuottamaksi uskon määräykseksi, -huudettiin häntä Avestan opin pilkkaajaksi. Ja yhdessä Salferin ja -Arastan kanssa tuomittiin hän häpeävangin elinkautiseen vankeuteen -vuoristossa. Viisi vuotta olivat nämät kolme onnetonta jo kituneet -vankilarotkossaan. Ja ellei kuolema heitä aikaisemmin armahtanut, -odotti heitä harmaan vanhuuden ja heikkouden tultua viimeinen -huimaava retki vuoren huipulta pohjattomaan kuiluun ja ijäisyyden -helmaan. - -Tämä muistui Haoman mieleen ja hän kääntyi isänsä puoleen ja virkkoi: - --- Minäkin olen samaa mieltä kuin onneton Vohumeno, että tuo -vuoristovankien rangaistus on liian ankara, ja että ne Avestan -paikat, jotka sellaista määräävät, ovat raakamielisten ihmisten -myöhäisempää lisäyksiä. - --- Paljon on Avestassa sellaista, -- selitti Iredsh -- jota meidän -aikamme jo vaatisi siitä pois karsittavaksi. Mutta sitkeästi pitävät -herbedit puustavista kiinni, ja senpä vuoksi saattaa jokainen -parannus varsin hitaasti päästä voitolle. - --- Mutta nuo luonnottomat kohdat ovat mitä pikimmin pois karsittavat. -Minä tahdon tarmokkaasti tällaisen uudistuksen puolesta taistella. Ja -sinä, isäni, varmaan olet minua arvollasi ja neuvoillasi auttava. - --- Avullani ja neuvoillani sinua tässä yrityksessä kernaasti tuen. -Kuitenkin asia on arkaluontoinen, ja siihen on varsin varovasti -kajottava. - --- Ensimäinen ja kipein epäkohta on vankien kituva elämä ylhäällä -vuoristorotkossa. Heidän ylenmääräinen kärsimisensä ei voi olla -Ormuzdille mieluinen, eikä voi hänen valtaansa laajentaa. Se ei voi -muuta tehdä, kuin tuottaa Ahrimanille tyydytystä ja lujentaa hänen -valtaansa. Tänään on parsien riemupäivä; tänään tulisi tehdä suuri ja -jalo teko, joka samalla olisi oikeuden teko. Vuoristovangit pitäisi -tänään vapauttaa, sillä liian paljon he jo ovat saaneet kärsiä. - --- Heidän vapautustaan olen minäkin, Haomani, usein säälivin mielin -ajatellut. Mutta suuri on useiden herbedien vastustus oleva, ja -pelkään, että heidän tyytymättömyytensä on juhlan tärvelevä. -Myöhemmin ottakaamme asia ajaaksemme. - --- Pahemmin on se tieto, että nuo onnettomat yhä kärsivät, -juhlatunteita häiritsevä. Isäni, koettakaamme tänä riemun päivänä -toteuttaa suuri työ. - --- Herbedien kokous yksin saattaa sellaiset asiat päättää. - --- Kutsu siis kokoon herbedit. Saata puheellasi heidän sydämensä -heltymään, selitä, että shaahin armo, että Ormuzdin meille tuottama -vapaus velvoittaa meitäkin armoa ja vapautta jakelemaan. Rukoilen -sinua, isä, että tämän hartaan pyyntöni täytät, sillä tunnen koko -sydämeni voiman minua tähän vapautustyöhön pakoittavan. - --- Aiottu tekosi on vaarallinen, ja saattaa sinun tulevalle -toiminnallesi herbedien puolelta tuottaa paljon vaikeuksia ja -vastustusta. Mutta joskohta kokenut harmaa pääni ensin epäröiden -pudisteleikse yrityksellesi, tajuaa sydämeni nuoren povesi toiminnan -hehkun. Nopeasti aate mielessäsi vireille välkähtää; häikäilemättä ja -täydesti näyt sen palvelukseen antautuvan. Suojelkoon Ormuzd sinua -pahoista selkkauksista elämän tiellä. En tahdo pyyntöäsi kieltää. -Olen kutsuva herbedit koolle ja asian heille esittävä. Ehkä ainakin -saamme aikaan helpoitusta vankiparoille. - -Liikutettuna heittäytyi Haoma isänsä eteen ja liitti hänen -molemmat kätensä omiin käsiinsä sekä suuteli, suuren kunnioituksen -osoitteeksi, isänsä viitan helmaa. - -Astan, vankien ruoka-annoksien jakajan, luo lähetetty palvelija -oli jo hetki sitten saapunut, mutta oli, kuullessaan destur -mobedin ja hänen poikansa keskustelun, pysähtynyt matkan päähän, -tuuhean plataanin juurelle, odottamaan. Haoman noustua seisaalle, -astui palvelija destur mobedin eteen ja kertoi, että Asta illalla -pidettävää juhlaa varten oli lähtenyt vuoristoon kauriin ajoon, ja -ettei hänen talossaan ollut muita kotona, kuin vanha, toissilmäinen -palvelijatar, joka ei kotiväen paluusta mitään tietänyt. - -Toivon välke valaisi nurmikolla kykkivän Shirujen kuivettuneita -kasvoja, jotka vihan ja pelon sekaisten värähdyksien liikuttamina -olivat seuranneet Iredshin ja Haoman äskeistä keskustelua. - --- Vai aijotaanko häpeävangit kokonaan vapauttaa -- näin ajatteli -Shiruje itsekseen -- Oliko hän täten menettävä ammattinsa! Entä -melkoiset ruokavarat, jotka hän aina vankien annoksista itselleen -eroitti. Nekin hän oli menettävä. -- Sehän oli todellinen -Ahrimanin lähettiläs ihmishaamussa, tuo Haoma. Mutta ei vielä -ollut sanottu, että hän, vaikka olikin destur mobedin poika, oli -pääsevä pyrintöjensä perille. Ja mitkä pyrinnöt sitten! Nehän olivat -ilmeisesti ristiriitaiset Ormuzdin Avestassa ilmoittamalle opille. -Näin ajatellessaan, sai Shiruje rohkeutta, kepsahti pystyyn, lähestyi -destur mobedia ja huudahti: - --- Et saattane suostua poikasi pyyntöön, destur mobed. Et saattane -vastustaa Avestan säädöksiä, sinä, joka itse olet sen ylin vartija. -Et myöskään saattane vetää päällesi koko heimon paheksumista! - -Närkästyneenä nuhteli häntä Iredsh sanoen: - --- En ennen ole sinun neuvojasi kaivannut. En nytkään niitä ole -pyytänyt. Katso vaan itse, miten selität syyt ruokapussisi niukkaan -sisällykseen. - -Shiruje, muistaen nyt sen tukalan tilan, johon hänet äskeinen pussin -paljastus oli saattanut, katsoi parhaaksi muuttaa menetystapaansa ja -lausui imartelevalla nöyrällä äänellä: - --- Ormuzd minua estäköön viisaalle destur mobedille neuvoja -jakelemasta. Sydämeni vaan pakoitti minua lausumaan varoituksen -sanoja. - -Ja vanha kyyryselkä kumarsi moneen kertaan Iredshin edessä. - -Halveksiva katse oli ainoa vastaus, jonka Iredsh hänelle soi. - -Haoma ilmaisi aikovansa itse lähteä vuorirotkolle vankien tilasta -selkoa ottamaan ja Shirujen tunnollisuutta tutkimaan. - -Tämän kuultuaan, tahtoi Shiruje pussineen päivineen lähteä matkaansa, -mutta Iredsh pysäytti hänet sanoen: - --- Sinä jäät tänne, Shiruje, Haoman paluuta odottamaan. Tuolla -takapihalla on odotuspaikkasi. - -Shiruje mennä tallusteli takapihalle päin. Iredsh lähetti herbedejä -kokoukseen kutsumaan, sillävälin kun Haoma poistui telttaan vangeille -ruokaa noutamaan. - - - - -KUUDES LUKU. - - -Kulkiessaan telttapihan halki, huomasi Haoma ison majan vieressä -olevan tilavan teltan edessä sisarensa Armaitiksen, jolla oli -kukkaskori kädessä. - --- Teetkö valmistuksia illan juhlaa varten? kysyi Haoma häneltä. - --- Olen siistinyt ja koristanut sinun makuutelttaasi, Haoma -- -vastasi Armaitis. -- Olen siroittanut permannolle tuoksuvia kukkia, -jotta unesi kotia palattuasi olisivat kauniit. - -Haoma muisti sen hiljaisen hellyyden, jota Armaitis aina häntä -kohtaan oli osoittanut, ja nähdessään siinä edessään sisarensa -kauniit kasvot, hän tuli ajatelleeksi, miten paljoa hän sai kaivata -yksinäisessä erakkoasunnossa, ollen vailla kodin hellyyttä ja -ihmisten seuraa. Hän virkkoi: - --- Olet aina hyvä, Armaitis. Saat minun puolestani nähdä paljon -vaivaa. - -Armaitis oli harvapuheinen, eikä hän nytkään ruvennut pitemmältä -toimenpiteitään selittämään. Hän loi vaan syvistä silmistään -veljeensä puhuvan katseen, joka sisälsi seuraavaa: - --- Vapaasta tahdosta ja kernaasti teen sinulle sen vähäisen, minkä -teen. - -Äänetönnä hän jatkoi työtänsä. Käskettyään Sevaren panemaan koriin -ruokavaroja vuoristovangeille vietäväksi sekä otettuaan tämän -nuoren palvelijan oppaaksi mukaansa, läksi Haoma kulkemaan vankien -surullista olopaikkaa kohti. Kapea polku johti öljypuiden ja jyrkästi -törröttävien kallioseinien ohitse yhä ylöspäin. Heidän hetken -äänettöminä astuttua edelleen, kysyi Haoma: - --- Oletko ennen käynyt vankien luolalla, Sevare, koska näyt tuntevan -tien? En itse ole siellä asti koskaan käynyt. - --- Luulenpa löytäväni -- vastasi Sevare. -- Kerran liikuin tuolla -ylempänä vuoristossa ja kuulin haikeata vaikeroimista, ikäänkuin -joku olisi ollut suuressa hädässä tai kuoleman vaarassa. Kun riensin -siihen suuntaan, mistä tämä ääni tuli, saavuin rotkoaukolle, ja kun -katsahdin sisälle, näin puolipimeässä kolme vankia ja miehen heitä -ruoskimassa. Arvasin heti, että tämä oli häpeävankien rotko ja -pakenin tuota kirottua paikkaa. - --- Luuletko todella, että tuo paikka on kirottu? - --- Niin sanotaan; öisin kuuluvat pahat daivit liikkuvan luolan -tienoilla ja käyvän vankeja kiduttamassa. Silloin ei ole hyvä eksyä -niille seuduille. Saastutetuksi ja onnettomaksi tulisi se, joka -silloin luolassa kävisi. - --- Tuo on pelkkää kuvittelua. Tiedätkö, Sevare, että nuo vankiparat -saavat turhaan ja viattomasti kärsiä. Ja minä aion lohduttaa heitä ja -vapauttaa heidät. - -Tämän kuultuaan näytti Sevare kovin tyrmistyneeltä ja vasta hetken -kuluttua sai hän soperretuksi: - -Mutta ovathan he Avestan pilkkaajoita! - --- Eivät ole Avestan pilkkaajoita, selitti Haoma. Mutta sitä on sinun -nyt vaikea ymmärtää. Myöhemmin olen sinulle ja teille kaikille sen -selittävä. - -Salaperäisenä ja omituisena oli Sevare aina pitänyt Haomaa, -erakkoa. Mutta se, minkä hän nyt sai kuulla, oli hänestä vallan -käsittämätöntä. Itse destur mobedin poika meni häpeävankien luo heitä -lohduttamaan. Ei hän enää tietänyt, mitä ajatella. - -Polku kävi yhä kaidemmaksi, yhä jyrkemmäksi. Äänettöminä he -kiipesivät sitä ylöspäin, ja tuon tuostakin saivat he käsin tarttua -kiinni kalliopensaaseen tai kivensärmään pysyäkseen polulla. Viimein -päättyi polku tasaiseen paikkaan, jolla kasvoi kookas sykomoripuu. - --- Tuossa on merkkipuu, huudahti Sevare. Tässä vallan lähellä on -vankien luola. - -Sykomorin luo tultuaan, näkivät he todella läheisessä jyrkässä -kallioseinässä aukon. - --- Tuossa se on -- virkkoi Sevare, ojentaen ruokakorin Haomalle, -ja vetäytyen taikauskoisen pelon ilme kasvoissa sykomorin juurelle -odottamaan. - -Haoma otti korin ja lähestyi aukkoa. Se oli niin matala, että siitä -täytyi puoleksi ryömien mennä sisälle, ja se päästi ainoastaan -hämäräisen valon rotkoon. Kun Haoma kumartui tähän aukkoon, tunsi hän -luolasta virtaavan vastaansa pahalle löyhkäävän ummehtuneen ilman, -joka oli niin vastenmielinen, että hän ehdottomasti veti päänsä -takaisin. Sykomorin runkoon nojautuva Sevare, joka jännityksellä -oli seurannut Haoman kaikkia liikkeitä, käsitti tämän hänen -peräytymisensä pelon aiheuttamaksi ja huusi herralleen: - --- Lue rukous Avestasta, valtijaani poika, niin astut vaaratta tuohon -kirottuun pesään! - -Haoma rauhoitti häntä sanoen: - --- Ole huoleti minun puolestani, Sevare. Ei tässä ole mitään vaaraa. - -Sitten hän meni kyyrysissään sisälle luolaan. Kamala näky kohtasi -hänet sen hämärässä. Kolme olentoa oli siinä seiniin kanteilla -kiinnitettyinä. He olivat kalpeat ja laihtuneet. Varsinkin vanha -Salfer oli laiha Ja kuihtunut kuin luuranko, ja hän loikoi enemmän -ruumiin kuin elävän olennon kaltaisena mädänneillä oljilla. Hänen -poikansa Arasta oli myös nääntyvän näköinen, joskohta hänen -nuoret voimansa näyttivät hieman paremmin kestäneen tämän kurjan -olopaikan riuduttavaa ilmaa. Laihtunut ja sairaan näköinen oli myös -kookasvartaloinen Vohumeno, kolmas vangeista, vaikka tämä inhoittava -luola ei ollut kyennyt kuihduttamaan hänen voimakkaita jäntereitään -ja lihaksiaan. Heidän kahleensa olivat niin lyhyet, että he -hädintuskin saattoivat paneutua pitkäkseen. - -Kuultuaan outoja ääniä, olivat vangit kummastellen tähystäneet -aukkoa. Haoman ilmestyttyä luolaan, loi vanha Salfer häneen syvälle -kuoppiinsa vajonneet himmeät silmänsä ja kysyi heikolla vapisevalla -äänellä: - --- Onko jo loppuni hetki viimeinkin saapunut? Joko tulet minua -syöksemään vapautukseni kuiluun? - -Näin sanottuaan hän suurella vaivalla kohosi paljasten, laihojen -käsivarsiensa nojaan puoleksi istuvaan asentoon, paremmin nähdäkseen -outoa tulijaa. - --- Olen ystävänne -- virkkoi Haoma; tulen teitä lohduttamaan ja -vapauttamaan. - -Uskomattomalta tuntui tämä vangeista, ja vanha Salfer kysyi epäillen: - --- Oletko Ahrimanin lähettämä henki, joka turhilla lupauksilla meitä -ilkut? Vai näenkö unta? Vohumeno, Arasta, näenkö unta? - -Syvällä miehekkäällä äänellä vastasi Vohumeno: - --- Olet hereillä, Salfer, kuten myös me molemmat. - -Haihduttaakseen heidän pitkällisen kärsimyksensä synnyttämän -toivottoman epäilyksen, lisäsi Haoma: - -En ole mikään henki, olen destur mobedin poika, Haoma. Maan -hallitsija on julistanut vapauden parseille; minä koetan hankkia -vapauden teillekin. - --- Voitko vannoa Ormuzdin nimeen, ettet meitä petä -- kysyi vielä -Salfer. - --- Vannon Ormuzdin nimeen, että olen ystävänne, ja etten teitä petä. - -Nyt vasta rupesi vankien epäluulo haihtumaan. Mutta heidän oli vielä -vaikea käsittää ja uskoa tätä odottamatonta sanomaa huojennuksesta ja -vapaudesta. - -Haoma muisti nyt, että vangit tarvitsivat ruokaa, ja hän rupesi -jakelemaan heille mukaan ottamiaan lihapaloja, riisikakkuja, -nisuleipiä ja hedelmiä. - --- Syökää ja virkistäkää itseänne -- sanoi hän. -- Sitten tahdon -lähemmin jutella kanssanne tilastanne. - -Pitkät ajat nälkää nähneet ja kituneet vangit kävivät viipymättä -ahneesti käsiksi saamiinsa ruokiin. Nähdessään heidän tavattoman -ruokahalunsa ja muistaen heidän pitkän paastoaikansa, varoitti Haoma -heitä lempeästi: - --- Suon teille kernaasti ruokaa, niin paljon kuin syödä jaksatte. -Mutta olkaa varovaiset ystäväni, sillä monivuotisen nälkänne jälkeen -voi liika syöminen teitä vahingoittaa. - -Mutta tässä oli vaikea sanoin ehkäistä heidän syömäintoaan, jonka -vuoksi Haoma kaasi vahvistavaa marjamehua pikariin ja ojensi sen -vuoroin hoidokkailleen. - -Kun Sevare vankien syödessä ei enää kuullut puheen huminaa luolasta, -rupesi hän pelkäämään, että herransa oli joutunut johonkin vaaraan. -Vaivoin voittaen taikauskoisen sisäisen vavistuksensa hän lähestyi -luolan aukkoa ja huusi: - --- Oletko hädässä, destur mobedin poika? Ormuzd sinua suojelkoon! - --- Rauhoitu, Sevare, -- vastasi Haoma. -- Ei minua mikään vaara uhkaa. - -Kääntyen vankien puoleen hän jatkoi: - --- Tahtoisinpa nyt kuulla, miten teitä on kohdeltu täällä. Sain äsken -kiinni Shirujen, joka oli tulemassa tuomaan teille kolmea kuivanutta -leipäpalaa. Oliko tämä vaan tilapäistä, vai onko ruokanne ennenkin -ollut yhtä niukkaa? - --- Shiruje, tuo kirottu mies! -- huudahti Vohumeno. -- Jo vuosikausia -hän on meitä nälällä kiduttanut. - --- Älä kiroa, Vohumeno -- varoitti vanha Salier. -- Tänä hetkenä -ainoastaan siunaukset liikkukoot huulillamme. - --- Kuivilla leipäpaloilla ja vedellä hän on meitä hengissä pitänyt --- jatkoi Vohumeno. -- Joskus on hän henkipitimiksi tuonut jonkun -lihapalan. Mutta siitä on jo pitkä aika, kuin viimeksi lihaa näimme. - --- Ja sekin on ollut vanhaa ja puolimätää -- selitti Arasta, joka -sitä ennen tylsämielisen näköisenä oli kuunnellut muiden puhetta, -mutta joka nyt ruuasta näytti virkistyneen. - --- Ei kyllin siinä, että meitä on puoleksi nälkään näännytetty; -tavan takaa tuo sydämetön Shiruje ruoskii meitä, niin että iho tulee -verille ja täyteen paisumia -- virkkoi Salfer. - --- Tuolla nurkassa on hänen aseensa, -- sanoi Vohumeno, viitaten -kädellään vastapäistä pimeää soppea kohti. - -Haoma meni hapuillen osoitettua nurkkaa kohti ja löysi sieltä sauvan -päähän kiinnitetyn nahkaisen ruoskan, joka oli täynnä solmuja ja -pieniä rautapiikkejä. Kiivaasti hän viskasi kidutusaseen luolan -aukosta ulos. - --- Kyllä siitä kiduttajasta nyt vapaudutte; olen jo kuullut tarpeeksi -hänen ilkeyttään -- huudahti hän. - -Kun ruoska nopeaa vauhtia lensi ulos luolan aukosta, piti Sevare sitä -selvänä merkkinä siitä, ettei kaikki sisällä ollut, kuin olla piti. -Hän keskeytti rukouksensa, jota hän paraikaa luki sykomorin juurella -ja huusi: - --- Tulenko avuksesi, destur mobedin poika? - -Ja vähän kärsimättömänä vastasi Haoma aukolta: - --- Rauhoitu toki. Olenhan jo sanonut, etten apuasi tarvitse. - -Sevare vaikeni, jatkoi rukoustaan ja luuli että hänen herransa pian -oli noiduttu ja että hän oli jäävä luolaan ikipäiviksi. - --- Miten ajattelet meidät pelastaa? -- kysyi Vohumeno. -- Miten -muutat herbedien ja kansan mielet? - --- Isäni on puolellani, ja olen taisteleva, kunnes saan kansan -taivutetuksi. Eläkää vaan hyvässä toivossa ja odottakaa. Isäni on -kutsunut koolle herbedit. He neuvoittelevat paraikaa, minäkin aion -rientää sinne. - -Vanha Salfer kohoitti äänensä: - --- Kiitetty olkoon Ormuzd, joka viimeinkin on leppynyt, joka lähettää -meille lohdutusta ja pelastuksen toivon. Kiittäkää myös te muut -Ormuzdia! - -Synkkänä virkkoi Vohumeno: - --- En enää usko Ormuzdia, en Ahrimania. En saata kiittää muita, kuin -destur mobedin jaloa poikaa. - -Näin sanoen hän ylpeästi ravisteli kahleitaan, ikäänkuin olisi -tahtonut ne murtaa ja jo niistä vapautua, sekä oikaisi kookkaan, -jäntereisen vartalonsa suoraksi. - --- Miksi niin puhut? -- kysyi Haoma, alakuloinen väre äänessä. --- Pitkä kärsimyksesi on saattanut sinut katkeraksi. Ketä sitten -uskoisit, kehen luottaisit, ellet Ormuzdiin, kaikkein ylevimpään ja -paraimpaan? - --- Uskon vaan ihmissydänten hyvyyteen ja pahuuteen. Hyvien ihmisten -luku on pieni, pahojen suuri -- vastasi Vohumeno. -- Ainoastaan -silloin kun hyvät ovat vahvat, saattaa onni tai onnen välkähdys tulla -kärsivien osaksi. -- Sydämesi hyvyyttä kiitän, destur mobedin poika, -sitä ylistän, jos sorretun miehen kiitos sinusta voi olla jonkun -arvoinen. - --- Panen kiitokseesi arvoa, mutta en sitä omista itselleni. Sillä -jonkun hyvän hengen lähetti Ormuzd varmaankin tielleni ohjaamaan -askeleitani luoksenne. - -Ennen poistumistaan Haoma vielä virkkoi: - --- Lähden taistelemaan puolestanne, enkä lepää, ennenkuin teidät olen -vapauttanut. Jääkää Ormuzdin haltuun! - --- Ormuzdin siunaus askeleitasi johtakoon -- huusivat Salfer ja -Arasta. - --- Siunattu olkoon hyvyytesi -- virkkoi jäähyväisiksi Vohumeno. - -Kun Haoma taas oli palannut raittiiseen ulkoilmaan, päästi hän -helpoituksen huokauksen, sillä läkähdyttävän ummehtunutta oli ilma -ollut luolassa. Sevare rukoili yhä polvistuneena sykomorin juurella -ja oli rukoukseensa niin vaipunut, ettei hän ensin huomannut Haoman -tuloa. - --- Nyt on meidän joutuisasti palaaminen kotia -- sanoi Haoma, ja -Sevare kavahti peljästyneenä pystyyn. - --- Kiitos Mithran, huudahti hän, joka sinua tuossa pahuuden pesässä -on suojellut ja sinut onnellisesti ulos auttanut! - -Haoma ei ruvennut sillä haavaa lähemmin selvittelemään vankien tilaa -eikä Sevaren pelon oikeutusta. Kiireisesti alkoivat molemmat palata -takaisin parsien pääkylään. - - - - -SEITSEMÄS LUKU. - - -Herbedit, puettuina pitkiin valkoisiin viittoihin, joita keltaiset -nahkavyöt pitivät koossa, olivat jo hetken aikaa olleet pyhässä -neuvoittelulehdossa. Iredsh ei ollut vielä aloittanut neuvoittelua, -vaan odotti Haoman paluuta. Kun Haoman solakan korkea vartalo tuli -näkyviin vuoripolulla, lähestyivät herbedit isoa suihkulähdettä -toimittaakseen tavanmukaisen käsien pesun. Kun Iredsh ensin oli -käsiään vedellä valellut, noudattivat herbedit ja viimein Haoma -hänen esimerkkiään. Sitten he asettuivat marmori-raheille, vakavina -odottaen neuvoittelun alkua. Haoma, jolla tosin jo oli herbedin arvo, -mutta joka ei vielä ollut toimittanut tuliuhria, asettui istumaan -plataanin juurella olevalla turpeelle. Iredsh istui ylimmällä -kunniasijalla herbedien edessä. - -Hän aloitti juhlallisella äänellä: -- Olen kutsunut teidät tänne -tekemään päätöstä pyynnön johdosta, jonka poikani Haoma tänään on -lausunut. Tänä riemupäivänä, jolloin meille on myönnetty vapaus, -tahtoisi hän, että lahjoittaisimme vapauden myös niille vangeille, -jotka jo monta vuotta ovat kituneet vuoristoluolassa. - -Tämän kuullessaan säpsähtivät herbedit ja näyttivät kovin -hämmästyneiltä. Destur mobedin ehdoitus oli heistä vallan odottamaton -ja tavaton. Siksipä kului hetki, ennenkuin kukaan heistä sai -sanaakaan sanotuksi. Viimein eräs vanhempia herbediä, nousi -seisaalleen ja virkkoi, nojaten paksuun käyräpäiseen sauvaansa: - --- Perin outo on tämä asia, jonka meille ilmoitit, destur mobed. -Vankien vapautus olisi laiton, olisi vastainen Avestan pyhille -säädöksille. - --- Se olisi laiton, laiton... mutisivat muut herbedit. - -Iredsh näytti hieman levottomalta, sillä hän huomasi nyt liian -äkkipikaa suostuneensa Haoman pyyntöön, ja tätä vaikeaa asiaa ja -sen käsittelyä tarkemmin pohtimatta kutsuneensa herbedit koolle. -Ja mitä hän nyt oikeastaan saattoi sanoa esittämänsä asian -puolustukseksi? Olivathan herbedit oikeassa, että vankien vapautus -soti Avestan säädöksiä vastaan. Juuri hän mietti jotakin sentapaista, -että ehdoitus tosin oli ankarasti katsottuna laiton, mutta että -parsien osaksi tullut suuri onni saattoi oikeuttaa heitä toisin -menettelemään, kun Haoma nousi seisomaan. Hänen silmissään loisti -vakaumuksen ja innon tuli, ja varmalla sointuvalla äänellä hän puhui: - --- Noiden ihmisparkojen vankinapitäminen ja kiduttaminen ei voi -olla Ormuzdille mieluinen teko. Sillä Ormuzd on hyvyyden ja elämän -lähde, eikä suinkaan kernaasti näe elämän riutuvan ja auttamattomasti -surkastuvan. Avestakin opettaa, että missä kärsimys on ylenmääräinen, -siinä on Ahriman joukkoineen ollut työssä... - -Hän ei ehtinyt pitemmälle, kun herbedien istuimilta rupesi kuulumaan -puoliäänekästä murinaa. Mustapartainen Naotara, joka salaa toivoi -Iredshin jälkeen destur mobedin arvoa joko itselleen tai pojalleen, -kuiskaili ahkeraan ympärillä istuville herbedeille, antaen heille -neuvoja, miten piti puhua ja menetellä. Itse hän ei tavallisesti -paljoa puhunut, voidakseen paremmin peittää aikomuksensa; sen sijaan -hän toimi salaa ja kuiskasi yllytyksen sanoja puoluelaistensa korviin. - -Gershasp, pelkäämättömän näköinen, laiha herbedi, joka istui ensi -rivissä, nousi Haomaa vastustamaan: - --- Suuret ovat tietosi pyhistä opeistamme, destur mobedin poika, -ja elämäsi tiedetään myös nuhteettomaksi, mutta liian rohkeat -ovat sanasi, ajattelemattomasti rupeat pyhän Avestamme säädöksiä -arvostelemaan, ja kumoamaan. Varo Ormuzdin vihaa! - -Hänen silmänsä säihkyivät intohimoisesti ja koko hänen ulkomuodostaan -huomasi, että hänen sisällään riehui katkeran paheksumisen tunteet, -joita hän vaan vaivoin hillitsi, asettamalla sanansa niin lievään -muotoon kuin suinkin. - --- Pyhää oppiamme en ajattelemattomasti arvostele -- huomautti -tämän johdosta Haoma; -- olen päinvastoin tarkoin punninnut kaikkia -oppimme kohtia. Mutta yhä enemmän on se vakaumukseni vahvistunut, -että aikojen kuluessa Zoroasterin ilmoitettuun oppiin ihmiset ovat -tehneet lisäyksensä. Ja se säädös, jonka nojalla vankeja kidutetaan, -on varmaankin ihmisten järjetön lisäys. - --- Missä ovat todistuksesi?... Millä todistat vakaumuksesi? -- -kuului monelta taholta herbedien sijoilta. - -Iredsh, joka levottomana oli seurannut keskustelun saamaa käännettä, -tahtoi saattaa asiat vähän toiselle tolalle virkkaen: - --- Emme ole tulleet tänne kiistelemään Avestan opinkappaleista, emme -siitä, mikä niihin aikojen kuluessa on lisätty. Tässä on kysymys -poikkeustapauksesta, syvän kiitollisuutemme osoituksesta Ormuzdille. -Onhan heimomme vuosisatoja kitunut maan valloittajan raskaan ikeen -alla. Ormuzd on taistellut puolestamme ja viimein voittanut. -Meille on harvinainen päivä, vapauden päivä, koittanut. Ainoastaan -harvinaisella armonteolla saatamme Ormuzdin hyvyyttä ylistää. - --- Destur mobed on oikeassa, sanoi vanha Gurase, joka oli Iredshin -ystävä ja taipuvampi vapaampaan ajatuskantaan. -- Tässä ei ole -kysymyksessä Avestan opin muuttaminen ainaiseksi, vaan ainoastaan -tilapäinen ja tavaton kunnianosoitus Ormuzdille. Luulenpa siis, että -Ormuzd on pitävä otollisena vankien vapautuksen. - -Mustapartainen Naotara rupesi tämän johdosta taas ahkerasti -kuiskailemaan. - --- Gurase on kaukaa vangitun Salferin sukua -- kuului joku -herbedeistä puoliääneen mutisevan. - -Mutta destur mobedin ja Gurasen puolustuksen johdosta nousi herbedien -ensi rivissä istuva Gershasp taas puhumaan: - --- Jos tahdomme Ormuzdille tavatonta ylistystä osoittaa, niin miksi -emme pikemmin lisää tuliuhrien lukua? Rikommehan Ormuzdin Avestassa -nimenomaan ilmoittaman pyhän tahdon, jos vapautamme häpeävangit. - -Haoma, joka hetken aikaa kärsimättömänä oli odottanut sanan vuoroa, -nousi taas, posket hehkuen, seisomaan. - --- Meillä on vielä toinenkin syy vapauttaa vangit -- sanoi hän. -- -Kävin äsken heidän luolassaan ja näin omin silmin, kuinka ylenmäärin -heitä kidutetaan, kuinka he ovat saaneet kärsiä monta vertaa enemmän, -kuin mitä säädökset määräävät. - --- Hän on käynyt häpeävankien luona -- mutisivat herbedit. -- Ja -Naotara pani taaskin kuiskeensa liikkeelle. - --- Shiruje on ollut luonnottoman kova vartija -- jatkoi Haoma. Hän -ei ole yksistään kiduttanut vankeja niukalla ruualla, vaan on sen -lisäksi raadellut heitä kamalalla ruoskalla, jonka pelkkä näky jo -herättää kauhua. Vankien asunto on lisäksi likainen ja huono. He -eivät näe päivän valoa, eivätkä koskaan saa pestä jäseniään. Ja kun -uni viimein tuottaa heille lievennystä suurista tuskistaan, täytyy -heidän vaipua alas lepäämään mädänneille oljille. - --- Kovaa vankeutta ja suurta kärsimystä, jopa lopulta kuolemankin -säätää pyhä lakimme Avestan pilkkaajille -- tiuskaisi Gershasp. - --- Mutta se, minkä vankiparat ovat saaneet kärsiä, käy yli noiden -vanhojen määräystenkin, -- vastusteli Haoma. Shiruje, tuo konna, on -antanut heille vaan kolmannen osan säädetyistä ruoka-annoksista. -Sen saattaa isäni, sen saatan itse, sen saattaa palvelija Sevare ja -vangit todistaa. - --- Tämä on myös tärkeä seikka, josta tahdoin kanssanne puhua -- -huomautti Iredsh, joka havaittuaan herbedien ankaran vastustuksen -jo piti vankien vapautusta turhana yrityksenä, ja joka puolestaan -aikoi tyytyä vankien tilan parantamiseen ja heidän kärsimyksiensä -lieventämiseen. - -Hän jatkoi: - --- Shiruje on käyttänyt tointansa omaksi hyödykseen. Hän on itselleen -ottanut vangeille vietäviä ruokavaroja. Destur mobedinanne vaadin, -että häntä on tarkoin tutkittava, että hän on eroitettava toimestaan -ja ankarasti rangaistava. Vaadin vielä, että hänen jälkeisensä -vanginvartija on asetettava silmälläpidon alaiseksi. - --- Oikein puhuit, destur mobed -- huudahti Gurase. - -Muut herbedit pysyivät ääneti, odottaen asian kehitystä. - --- Kutsukaa Shiruje tänne -- käski Iredsh lehdon laidalla seisovalle -palvelijalle. - -Äänettömänä odotti herbedien kokous vankienvartijan, Shirujen tuloa. - -Hetken kuluttua palasi palvelija kertoen, että Shiruje oli kadonnut. -Juhlavalmistuksissa häärivät palvelijat olivat nähneet hänen heti -Haoman lähdettyä vankien rotkolle, lähtevän pois takapihalta ja -kiireisesti poistuvan Rhagaan päin vievää tietä pitkin. - --- Hän on paennut -- huudahti Haoma. - --- Lähdettäköön häntä etsimään ja takaa-ajamaan, jos tarvitaan -- -sääsi Iredsh. - --- Mahdotonta on hänen asiataan tässä käsitellä, tai hänen -menettelyään vankeja kohtaan ottaa huomioon, ennenkuin hän on saatu -saapuville -- huomautti Gershasp. Ja hän lisäsi: - --- Ehkäpä vangit ovat valehdelleet ja selittäneet kaikki omaksi -edukseen. Asia on lykättävä toistaiseksi. - -Silloin kiivastui arvokas Iredsh ja virkkoi nuhtelevalla äänellä: - --- Oletko sinä, Gershasp, täällä ylin lain valvoja ja ylläpitäjä, -koska pidät noin rohkeata ja ylpeätä puhetta. Luuletko minun -aiheettomasti Shirujea syyttävän? Omin silmin olen nähnyt, miten hän -oli täyttänyt ruokasäkin heinillä, ottanut tyhjän keitospullon ja -kolme kuivanutta leipäpalasta vangeille vietäviksi. -- Minun täytyy -kokouksen edessä nuhdella sinua ajattelemattomasta ja kiivaasta -puheestasi. - -Veri kiehui Gershaspin suonissa, hän pyyhkäisi harmahtavaa partaansa -ja keikahti pystyyn niin rajusti, että saattoi luulla hänen aikovan -karata destur mobedin kimppuun. Muutaman askeleen hän astuikin -Iredshin istuinta kohti, siinä hän pysähtyi. Hän tiesi, että suurin -osa herbedejä oli hänen puolellaan, ja tämä teki hänet rohkeaksi. -Senpä vuoksi hän kiivaana huusi: - --- Vaikka oletkin sinä, Iredsh, lain ylin valvoja, vaikka sinulle -on suuri valta annettu parissamme, muista, että herbedit ovat yhtä -mahtava vastavalta, että meidänkin mieltämme on kysyttävä, ennenkuin -päätös tehdään. - --- On tarpeetonta, että muistutat minulle velvollisuuksiani. Ne -tunnen ja muistan -- virkkoi Iredsh, jo tyytyneenä ja arvokkaasti. - --- Mutta koska olet ylin lain valvoja -- jatkoi vielä ärtynyt -Gershasp -- miksi siis ryhdyt ehdoittamaan laittomia tekoja? Sillä -vankien vapautus sotii pyhää lakiamme vastaan. - -Iredsh ei ehtinyt vastata, ennenkuin Gurase nousi puhumaan: - --- Ei suinkaan ole Ormuzdille otollista se, että tänä suurena armon -ja ilon päivänä annamme sijaa katkeralle kiistalle ja tuimille -riidoille. Herbedien vanhimpana vastustan myös niitä loukkaavia -sanoja, joita Gershasp on sinkoillut rakasta ja kunnioitettua destur -mobediamme kohtaan, jonka viisautta ja Ormuzdin mieleisyyttä ei -kukaan epäile. Muistakaa -- huusi hän kohoittaen heikkoa ääntään --- että suuri Zoroaster pyhään opinrakennukseensa otti monta -vankkaa peruskiveä Maagien opeista. Muistakaa, että Zoroasterin -jälkeen viisaat miehet ovat hänen oppiinsa tehneet lisäyksiä. Eri -aikojen vaatimukset ovat erilaiset. Meidän ajallamme on myös omat -vaatimuksensa. - --- Hän on vääräuskoinen -- mutisi Gershasp vetäytyessään takaisin -istuimelleen. - -Haoma huomasi nyt, että hänen asiallaan oli varsin vähän menestyksen -toiveita, koska herbedit sitkeästi pitivät kiinni oppinsa -puustavista. Hän tiesi kyllä, että Gurasen lisäksi vielä muutama -muukin herbedeistä oli hänen puolellaan, mutta he olivat häviävänä -vähemmistönä. Kuitenkaan ei hän masentunut, vaan päätti viimeiseen -asti taistella ajettavaksi ottamansa asian puolesta. Hän kohosi -paikaltaan ja astui herbedien istuinten eteen; innostuksen puna -peitti hänen kasvonsa ja hänen tummat syvät silmänsä kuvastivat -paheksumista ja katkeruutta. - --- Suuri onni velvoittaa ihmistä tekemään muitakin onnellisiksi, -etupäässä poistamaan ylenmääräistä kärsimystä. Toivoin Ormuzdin -suuren hyvyydentyön saattavan heltymään sydämenne, mutta petyin. -Tietäkää siis -- huusi hän kohoittaen molemmat kätensä ikäänkuin -uhaten herbedejä kohti -- tietäkää te kovasydämiset kaava-ihmiset, -etten ole lepäävä, ennenkuin olen vapauttanut vankiparat. Viimeiseen -hengenvetooni olen taisteleva heidän puolestaan. - -Ja nähdessään herbedien uhkaavat synkät katseet, hän jatkoi: - --- Katselkaa vaan minua uhkamielisinä, en teitä pelkää, en teidän -edestänne väisty. Sillä tiedän että se asia, jota puolustan, on -Ormuzdin syvimmän opin mukainen. - -Herbedeissä syntyi tämän Haoman puheen johdosta suuri levottomuus -ja kiukku. Toiset tahtoivat nousta häntä vastustamaan. Toiset taas -pysyivät ääneti. Sillä Naotara oli kuiskannut: - --- Älkää häntä enempää kiihoittako. Hänellä on voimakkaita -suojelijoita takanaan. Parasta on tehdä hänelle tämä myönnytys. - --- Voimakkaita suojelijoita takanaan -- mutisi Gershasp puoliääneen, -vaistomaisesti puristaen kouransa nyrkille. - -Samassa syöksyi Iredshin luo eräs parsi hengästyneenä ja kertoi: - --- Upea shaahin lähettiläs on saattoineen tulossa tänne. Tuossa -tuokiossa hän on täällä. - -Kuin salama iski tämä viesti kokoontuneisiin herbedeihin. - --- Meidän on nopeasti päättäminen neuvoittelu, jotta voisimme -arvokkaasti vastaanottaa shaahin lähettilästä, huomautti Iredsh. - -Sitten hän kiireisesti kysyi: Kuka on valittava Shirujen sijaan -vankien hoitajaksi? - --- Silloin nousi Gustehem, eräs mustapartaisen Naotaran vieressä -istuva herbedi istuimeltaan ja virkkoi: - --- Joskohta herbedit ovat lausuneet arvelunsa vankien -vapauttamisesta, lienee kuitenkin, lähemmin tarkastettaessa, painavia -syitä, jotka kehoittavat meitä tällä kertaa päästämään heidät -vapaiksi. Tänne saapuu nyt shaahin lähettiläs. Saattaisipa hänen -kauttaan tulla shaahin tietoon, että meillä on vankeja, ja ehkä se ei -häntä miellyttäisi. Heimomme yhteishyvän vuoksi ehdoitan siis, että -vangit nyt heti vapautetaan. - -Muutkin herbedit, ja niiden joukossa kiivas Gershasp, näyttivät -pelkäävän Haoman vaikutusvaltaa hoviin, ja pitivät viisaimpana -myöntyä. Naotaran viittauksesta he kaikki nousivat seisaalleen ja -ojensivat käsivartensa ylös, huutaen: - --- Vapautettakoot, vapautettakoot! - -Ja tähän päättyi herbedien kokous. - -Haoman mieli oli tuskin ehtinyt tyyntyä äskeisestä kiihoituksesta, -ja vaikka hänen sydämensä pohjalla vielä piili katkeruus siitä, että -herbedit vaan pelosta olivat suostuneet vankien vapauttamiseen, oli -hän kuitenkin ylen iloinen, että vapautuksen hetki nyt jo koitti -vangeille. Hän ei malttanut jäädä odottamaan shaahin lähettilään -tuloa, vaan otti seuraansa pari palvelijaa -- taikauskoinen Sevare -sai nyt jäädä pois -- ja lähti nopeasti kulkemaan vankien rotkolle -päin. - -Kiireisesti levitettiin kalleita intialaisia silkkimattoja destur -mobedin teltalta pensasaidalle sekä jonkun matkaa tiellekin, sillä -ylhäinen vieras lähestyi. Ja tuskin olivat valkeavaippaiset herbedit -ehtineet ryhmittyä tien viereen destur mobedin aitauksen eteen ja -destur mobed itse asettua aitauksen käytäväaukolle, kun jo tien -käänteessä tuli näkyviin shaahin sanomantuoja, joka istui punaisella, -jalokivistä säteilevällä satulavaipalla peitetyn valkean orhin -selässä. Kolme saattajaa ratsasti hänen jälessään. - -Iredsh astui ulos piha-aitauksesta ja meni paljastetuin päin shaahin -lähettilästä vastaan. Tultuaan muutaman askeleen päähän hänen -hevosestaan, pysähtyi Iredsh ja virkkoi: - --- Terve tuloasi, shaahin viestintuoja! Samassa hän tunsi valkosen -orhin selässä istujan Demuriksi, Hassan Ibn Alin pojaksi. Ja iloinen -hymy levisi vanhuksen huulille. - --- Terve tuloasi, jalo vieras! huusivat herbedit. - -Kaksi Iredshin palvelijaa, jotka olivat pukeutuneet puhtaisiin -valkoisiin liinavaippoihin ja nivoneet ympärilleen punapurppuraiset -vyöt, pysäyttivät Demurin hevosen. Demur hypähti alas hevosen selästä -ja astui kolmen saattajansa seuraamana Iredshin jälkeen destur -mobedin pihalle, jossa hän ojensi Iredshille pergamentti-käärön. - --- Tässä on teille shaahin ja isäni vahvistama vapauskirja, virkkoi -hän, laskiessaan sen Iredshin käteen. Ja hän lisäsi: - --- Shaahi on käskenyt, että se luettaisiin julki parseille. - --- Siunattu olkoon shaahi, ja siunattu jalo isäsi, Hassan Ibn Ali, -huudahti Iredsh. - -Ja herbedit toistivat hänen huutonsa. - -Teltan ovella ojensi Sevare ylhäiselle vieraalle vedellä täytetyn -kultamaljan käsien huuhtomista varten. Kultamalja otettiin esille -ainoastaan arvokkaimpien vierasten tullessa. Huuhdottuaan ja -pyyhittyään kätensä, astui Demur seuralaistensa kanssa isoon -teltta-asuntoon, jossa häntä pyydettiin istumaan korkealle -musnud-patjalle. Iredsh istui hänen viereensä ja virkkoi: - --- Tulit itse, suurvisiirin poika, shaahin kirjettä perille tuomaan. -Kasvojesi näky tuottaa meille suurta iloa. - --- Mieleinen on minulle tämä tehtävä -- arveli Demur. Jo olen -usein muutoinkin aikonut käydä täällä lapsuuteni rakkaita seutuja -tervehtimässä. - --- Elät alati heimomme muistossa hilpeän luontosi ja meille -ystävällisen mielialasi vuoksi. Kovin suureksi ja komeaksi olet -tullut siitä, kun täällä viimeksi kävit. Silloin oli leukasi vielä -parraton. - -Demurin siinä jutellessa destur mobedin kanssa, kulki Armaitis vanhan -Rudaben seuraamana teltan halki. Demur nousi patjaistuimeltaan ja -tervehti häntä kohteliaalla syvällä persialaisella kumarruksella. -Armaitis vastasi tervehdykseen, ja Rudabe kumarsi kyyryisen selkänsä -vielä syvemmälle, niin että hän vähällä oli langeta pitkälleen -maahan. Kuin hallitsijaa ainakin kunnioitti hän shaahin lähettilästä. -Armaitis loi arkana ja kainona silmänsä alas, kohdatessaan -suurvisiirin pojan hehkuvat katseet. Hänellä ei ollut turvanaan -kasvoharsoa, sillä parsilaiset naiset eivät sitä käyttäneet. Ja -täytettyään lyhyen kohteliaisuuden ylhäistä vierasta kohtaan, poistui -destur mobedin tytär vanhan palvelijattaren seuraamana. - --- Vaivoin tunsin hänet tyttäreksesi, Armaitikseksi -- virkkoi Demur -immen poistuttua. -- Siitä on jo vuosia, kun hänet viimeksi näin. -Kuinka hän on tullut solakaksi ja kauniiksi. Ja kuinka hänen silmänsä -vivahtavat Haoman silmiin! - -Iredsh hymähteli tyytyväisenä Demurin kiitoksesta ja sanoi: - --- Niinhän nuoret kohoavat ja varttuvat. Me vanhat kutistumme kokoon -ja kumarrumme vähitellen maata kohti. - --- Missä on Haoma? -- kysyi äkkiä Demur, joka nyt vasta huomasi -ystävänsä poissaolon. - --- Hän lähti äsken vuoristorotkolle vankeja vapauttamaan. Suuren -ilosanoman johdosta herbedien kokous teki armahduspäätöksen. - -Vilkasluontoista Demuria halutti heti lähteä vuoristoon Haomaa -vastaan, osaksi uteliaisuudesta osaksi toivosta pikemmin tavata -ystävänsä. Hän rupesikin, jätettyään telttapihalle seuralaisensa, -joutuisasti astumaan Iredshin osoittamaa vuoripolkua, joka johti -rotkolle päin. - - - - -KAHDEKSAS LUKU. - - -Vallan lähellä parsien kesäisiä teltta-asuntoja levisi avara tasainen -kenttä. Sen laidalla kasvoi tiheä oliivilehto, ja sinne tänne itse -kentälle oli istutettu jaloja etelän puita, kuten kassiapuita ja -tuuheita ceylonilaisia silkkiplataaneja. Tuoksuvien zhasmiinien -reunustamista suihkulähteistä pulppuili alinomaa ilmoille kirkkaita -vesisateita. Iltaruskon hohde lepäsi vielä vuorten lumihuipuilla, -mutta alempana tasangolla oli jo melkein pimeä. Sen vuoksi oli kentän -laitaan sytytetty tulia, ja moneen paikkaan kenttää oli pystytetty -maahan pitkävartisia ambrasoihtuja, joiden liekit valoisina -leimusivat, ja jotka levittivät ilta-ilmaan myskinkaltaista hajuaan. - -Tämä oli parsien juhlapaikka. Pitkin kenttää oli asetettu matalia -pöytiä, ja niiden viereen istumapatjoja. Parsit, kirjavat juhlapuvut -yllä, täyttivät kentän. He olivat kaikki seisaallaan, sillä herbedien -ympäröimä Iredsh oli juuri Demurin vierestä kansalle julkilukenut -shaahin armahduskirjeen, joka myönsi parseille vapaan itsehallinnon -ja uskonnonharjoittamisen. -- Jos he uskollisina ja levollisina -alamaisina pysyvät -- näin oli kirjeen loppu kuulunut. - -Raikkaat ihastuksen huudot raikuivat kansan taajoista joukoista -ilmoille. Ja kukin valmistautui asettumaan pöytänsä ääreen. Mutta -torventoitotus, joka kajahti destur mobedin luota, osoitti, että -hänellä vielä oli jotakin kansalle ilmoitettavaa, ennenkuin juhla -alkoi. - --- Kuka on valittava huomisen tuliuhrin toimittajaksi? -- kysyi -Iredsh. - -Lyhyen hiljaisuuden seurattua, kuului Gurasen, Iredshin ystävän, ääni: - --- Poikasi Haoma on sopiva tuliuhrin toimittajaksi. Hän ensiksi toi -meille ilosanoman. - --- Onko se herbedien ja kansan tahto? -- kysyi edelleen Iredsh. - --- Haoma valittakoon, kuului kaikkialta. - -Ja jos joku, etenkin herbedien joukossa, olisi halunnutkin panna -ehdolle jonkun toisen, niin ei hän uskaltanut kohoittaa ääntänsä. -Sillä Demurin ja hänen seuralaistensa läsnäolo näytti herättävän -varovaisuutta ja pelkoa. Sangen tyytymätön oli mustapartainen -Naotara, joka salaisesti toivoi, että hänen poikansa Aurva saisi -tuon kunniakkaan tehtävän toimekseen. Aurva näet myöskin oli nuori -herbedi, joka odotti ensikertaista uhritoimitusta. Mutta Naotara -huomasi, että hänen silloin, kuten monasti muulloin, oli paras -vaieta, sillä Haomalla oli nyt kansa ja valta puolellaan. Hän tyytyi -siis ohimennen mutisemaan ystävänsä Gershaspin korvaan! - --- Destur mobedin poika tupataan nyt kaikkialle. - --- Kaikella on aikansa -- kuiskasi hänelle vastaukseksi Gershasp, -samalla merkitsevästi iskien silmäänsä. - -Nyt alkoi juhla. Kansilla peitetyt, höyryävät padat, jotka kukin -pöytäkunta oli saapuville tuonut, avattiin ja käytiin käsiksi parsien -juhlaruokaan, karitsan paistiin ja riisipuuroon. Ken oli niin köyhä, -ettei hänellä ollut karitsaa, oli vuoristossa kaatanut nuoren kauriin. - -Iredshin pöytä oli kunniasijalla kentän keskellä. Lukuisat tuoksuvat -ambrasoihdut leimusivat neliönmuotoon pystytettyinä tämän pöydän -ympärillä. Sen ympärille oli myös levitetty komeita mattoja suojaksi -vahvalta kasteelta ja niille oli asetettu silkkisiä istumapatjoja. -Iredsh oli sijoittunut pöydän pitkän puolen keskelle, hänen oikealla -puolellaan istuivat Demur ja hänen seuralaisensa, vasemmalla Haoma, -hänen äitinsä Hutoa ja sisarensa Armaitis. Pöydän vastakkaiselle -puolelle olivat asettuneet vanha Gurase sekä joukko etevämpiä -herbedejä ja muita huomattavia parseja. Kun juhlaruoka oli syöty, -toivat palvelijat esille viiniä ja kaatoivat sitä hopeamaljoihin. -Suuri Zoroaster ei näet ollut kieltänyt viinin kohtuullista -nautitsemista. Islaminusko päinvastoin kokonaan kielsi väkevien -maistamisen. Demur ei tästä kiellosta välittänyt, vaan maisteli -varsin ahkerasti maljaansa. Hänen kumppaninsa olivat aremmat. He -olivat asettaneet maljansa matolle matalan pöydän viereen, joka juuri -oli niin korkea, että se esti muita niitä näkemästä. Ja salaisesti, -toisten puhellessa ja kääntyessä pois, he niistä ottivat aimo -kulauksen. He menettelivät kuten muut islaminuskoiset noudattaen -ohjetta: sen, mikä Koraanin määräyksissä on epämukavaa täyttää, -täytämme vaan näennäisesti, jotta eivät ihmiset pahaa puhuisi. - -Juhlan kohottimeksi kutsuttiin nyt soittajattaret ja soittajat -esille. He asettuivat puoliympyrään lähelle destur mobedin pöytää. -Heillä oli suuria canun-harppuja sekä pieniä santelipuisia kitaroita, -joiden kielistä he näpäyttivät esille iloisen-äänilajisia säveleitä. -Toisilla oli kädessä pieniä hopeakulkusia, joita he silloin tällöin -sävelten tahdissa kilisyttelivät. - -Iltarusko oli jo vaalennut lumihuipuilta, mutta sen sijaan loi kuu -niille hopeavälkettään. Ihan hiljainen tuulenhenkäys liikutti jalojen -puiden lehtiä ja levitti virkistävää viileyttä paahtavan päivän -jälkeen. Ilo, rauha ja tyydytys vallitsi kaikkialla. - -Syrjemmässä, kentän laidalla, oli köyhempien yhteinen suuri pöytä. -Sen ääreen olivat vapautetut vangit Salfer, Arasta ja Vohumeno -tahtoneet istuutua. Haoma oli kyllä ehdoittanut erityistä pöytää, -mutta Vohumeno halusi kernaammin että he istuutuisivat syrjempään, -välttääkseen kansan uteliaita katseita. Tuskin olivat Vohumeno ja -Arasta kantotuolissa tuoneet Salferin tämän pöydän ääreen, -- hänen -heikot jalkansa eivät enää tehneet palvelustaan ja jo rotkolta oli -häntä täytynyt kantaa -- kun siinä istuva köyhä kansa peljästyneenä -kavahti ylös ja pakeni pois kuin spitalisten luota. - --- Häpeävangit, häpeävangit! -- kuulivat nämät poloiset poistuvien -kammoten huudahtelevan. - -Ja köyhät hajaantuivat kuokkavieraina tuttavien pöytiin ympäri -kenttää. - -Vapautettujen vankien pöydän ääressä oli myös ruokapata ja pöydällä -savilautaset. Tässä pöydässä tarjotut ruuat olivat heimon yhteisesti -kustantamat. Ruoka ei vapautetuista, pitkän paaston jälkeen suinkaan -tuntunut liialliselta, ja halukkaasti he kävivät siihen käsiksi. -Vanha Salfer, jonka jäsenet tavattomasta mielenliikutuksesta ja -illan viileydestä olivat ruvenneet vapisemaan, oli Haoman toimesta -saanut ylleen paksun villavaipan. Mutta vanhuksen laihat kädet olivat -niin heikot ja vapisivat niin rajusti, että Arastan täytyi leikata -hänelle lihapalat. Vaivoin vanhus sitten sai ne suuhunsa siirretyksi. -Ruokahalua ei puuttunut, ja hänen ahkeraan pureskellessa pehmeitä -lampaanliha-palasia, vierähteli silloin tällöin suuri kyynelkarpalo -hänen kuivettuneelle poskelleen. Kun häntä kantotuolissa tuotiin -juhlakentälle oli hän kohdannut tyttärensä, Sindochtin, joka -taluttaen kummastakin kädestä kahta lastansa, tyttöä ja poikaa, -miehensä seurassa riensi juhlakentälle. Iloisena oli Salfer ojentanut -kätensä häntä kohti ja huutanut hänelle: - --- Sindocht, tyttäreni, tule isääsi tervehtimään! - -Mutta kauhistuen oli Sindocht temmannut molemmat lapsensa syliinsä ja -paennut toiseen suuntaan. Tämä tuntui murtavan Salferin mielen. Ja -sitä yhä vielä muistellessaan, hän vuodatti katkeroita kyyneleitä, -kuitenkaan valittamatta tai mitään virkkamatta. - -Vohumeno, joka Arastan kanssa kantoi Salferia, oli myös huomannut -Sindochtin, entisen morsiamensa, jonka omistaminen ennen hänen -vankeutensa aikaa oli ollut häntä niin lähellä. Ja nähdessään -loimuavien soihtujen valossa hänen vielä kauniit kasvonsa ja solakan -vartalonsa, muistellessaan kuinka suuresti hän häntä oli rakastanut -ja ajatellessaan, että hän nyt oli toisen oma, tunsi Vohumeno kipeän -piston viiltävän sydäntään, ja Arasta näki hänen muuten tyyneissä -kasvoissaan tavattoman kärsimyksen varjon. Mutta se katosi pian, -Sindochtin poistuttua, ja Vohumenon istuessa juhla-aterian ääressä, -olivat hänen kasvonsa jälleen saaneet järkähtämättömän vakavuuden -leiman. Ainoastaan suupielissä vavahteli ivan- ja surunsekainen ilme, -joka osoitti, että hän oli selvittänyt laskunsa maailman kanssa, että -hän tunsi ihmiset ja kohtalon, ja ettei hän enää elämän pettäviltä -lupauksilta odottanut mitään. - -Destur mobedin pöydän ääressä olivat soittajat lakanneet säveliään -helkyttelemästä ja siirtyivät lepäämään sekä itseään viinillä ja -hedelmillä virkistämään. Eräs Demurin seuralaisista, hekumallisen -näköinen hovimies, joka soiton kuluessa perin ahkerasti oli -viljellyt pöydän viereen kätketyn maljansa sisällystä, keikahti -äkkiä pystyyn, kun muuan sievä soittajatar kulki ohi, ja tahtoi -häneltä ryöstää suukkosen. Tyttö päästi kimakan huudon ja pakeni -muiden soittajattarien pariin. Hovilaisen olisi vielä tehnyt mieli -lähteä jälkeen tytön suosiota tavoittelemaan, mutta Haoma oli sanonut -Demurille: - --- Seuralaisesi ei näy tuntevan parsien tapoja ja vaatimuksia! - -Ja Demur oli käskenyt seuralaisensa asettua paikoilleen. Kuitenkin -suurvisiirin poika hymyillen virkkoi Haomalle: - --- Vielä kerran sinussakin herää lemmentarve; silloin et varmaankaan -näin ankarasti pidä kiinni parsien tavoista! -- Ja veitikkamaisesti -hän sivelsi lyhyttä mustaa partaansa. - -Vanha Iredsh ei virkkanut mitään; mutta tuo pikku tapaus oli -kuitenkin luonut vakavuuden verhon hänen kasvoihinsa. Sillä hän -ajatteli parsien lemmenseikkoja koskevia määräyksiä, jotka olivat -mitä ankarimmat ja joita ani harvoin loukattiin. - -Pikkutapaus saattaa usein, vaikkapa ohimennen, häiritä hilpeätä -tunnelmaa, ja niin tuntui nytkin olevan. Hetken äänettömyys vallitsi -destur mobedin pöydässä. Demur huomasi sen ja mietti juuri miten -kääntäisi asiat entiselle tolalle, kun samassa kolme miestä lähestyi -destur mobedia ja kunnioittavasti tervehti häntä. Yksi heistä sanoi: - --- Olemme kulkeneet siihen suuntaan, minne vankienhoitajan, Shirujen, -sanottiin paenneen, olemme etsineet häntä kaikkialta, kuitenkaan -häntä löytämättä. Pimeän tultua palasimme takaisin. - --- Siinä teitte oikein -- arveli Iredsh. Mielipahalla ajattelen, että -teiltä näin on mennyt hukkaan puolet juhlasta. Mutta korvatkaa nyt -vahinkonne. - -Miesten poistuttua lykkäytynyttä juhlimistaan aloittamaan, virkkoi -Iredsh: - --- Jo sen arvasin, että tuo konna pötki tiehensä. - --- Kyllä sen nyt selvästi näkee -- huomautti Gurase, -- että tuolla -vanhalla kyyryselällä oli paha omatunto, kun niin nopsasti lähti -käpälämäkeen. - -Ja koko pöytäkunta naurahti Gurasen huomautukselle. Sillä -vaivaloisesti ja hitaasti ulkokullattu Shiruje oli liikkunut, etenkin -viedessään vangeille ruokaa. - --- Nyt muistan -- puuttui Demur puheeseen, että tännepäin -ratsastaessamme näimme tieltä kaukaa puiden aukosta vanhan miehen, -joka kiiruhti metsän syvyyteen. Tämä oli noin puolitiessä Raghan ja -vuorikylän välillä. - --- Se oli varmaan vankien hoitaja Shiruje -- sanoi Gurase. - --- Tai oikeammin vankien kiduttaja -- huomautti Haoma. - --- Emme sen enempää huomiota hänen kiinnittäneet, virkkoi Demur. - --- Hän on varmaankin paennut Raghaan -- arveli Iredsh. -- Sieltä on -häntä perin vaikea saavuttaa. - -Samassa alkoivat soittajat taas helkyttää hiljaisia säveleitä. Destur -mobedin pöydän ääreen oli hilpeä mieliala palannut. Iredshin huulilla -lepäsi taas hyvänsävyinen hymy, ja hän kääntyi Demurin puoleen -virkahtaen: - --- Kun näen tässä teidät molemmat nuoret, sinut ja Haoman, jotka jalo -ystävyys toisiinsa liittää, muistuu mieleeni, että tänä onnellisena -juhlahetkenä toteutuu monta vuotta sitten tehty lupaus. - -Ja hän lisäsi kääntyen muiden puoleen: - --- Tahdotteko kuulla, mitä kerron? Kaikki kallistivat korvansa -lähemmäksi destur mobedia, paremmin kuullakseen hänen puhettaan. - -Iredsh alkoi: - --- Monta, monta vuotta sitten eli Chorassanin maakunnan -pääkaupungissa, Nishapurissa, kolme nuorukaista. Yksi heistä oli -tavattoman hyväsydäminen ja samalla viisas. Ystävykset kutsuivat -häntä "hyväntekijäksi". Toinen oli mietiskelyyn taipuvainen sekä -haaveileva. Häntä kutsuttiin senvuoksi "haaveilijaksi". Kolmas -oli tavattoman lujatahtoinen, jäntevä, toimitarmoinen, mutta -myös kylmästi punnitseva ja intohimoinen. Hänen liikanimensä oli -ystävysten kesken "hallitsija". Kerran heidän ollessa koolla, nuoren -innon ja hehkuvien tunteiden värähdellessä, sai se tovereista, -jota "hallitsijaksi" kutsuttiin, muut vannomaan, että ken heistä -kolmesta ensiksi kohoaisi valtaan ja kunniaan, sen täytyisi nostaa -muut toverukset omaan korkeuteensa. -- Kutka olivat nuo omituiset -nuorukaiset? -- kysyi uteliaana Demur. - --- Senpä aijon juuri virkkaa -- jatkoi Iredsh. -- Ystävykset -hajaantuivat sitten eri tahoille maailmaan. "Hyväntekijäksi" -mainittu on jalo isäsi, nykyinen suurvisiiri Hassan Ibn Ali. Hän -on täydellisesti sen nimen arvoinen, jonka hänelle nuorena hänen -ystävänsä "haaveilija" ja "hallitsija" antoivat. Hän on koko Persian -laajan valtakunnan hyväntekijä, myöskin parsien hyväntekijä. Ja -hyvyydellään hän hallitsee näitä avaroita maa-alueita, kansaa ja itse -shaahiakin. -- "Haaveilija" ei ole kaukana teistä, hän istuu tässä -joukossanne; se olen minä. - --- Entä "hallitsija"? -- kysäsi vilkas Demur. - --- Hänestä kernaimmiten en puhuisi mitään, niin synkkä on hänen -myöhäisempi kehityksensä ollut. Mutta tiedän, ettette tyydy näin -puolinaisiin tietoihin, ja senpävuoksi lausun hänen nimensä, jonka -kernaammin jättäisin mainitsematta. Hän on peljätty Ibn es-Ssabbach, -assassiinien verinen päällikkö, Alamutin rautainen hallitsija. - -Kuullessaan tämän nimen, säpsähtivät kaikki destur mobedin pöydän -ääressä istuvat. Sillä pelättävä ja kamala kaiku oli tuolla nimellä. - --- Entä miten on käynyt nuoruutenne valan? -- kysyi Gurase. - -Iredsh jatkoi selittäen: - --- Jo nykyisen maan hallitsijan, Melikin isän, Alp Arslan shaahin -aikana kohosi hyvä ja viisas Hassan Ibn Ali hallitsijan korkeimmaksi -neuvonantajaksi. Hänen vaikutusvaltansa vaan kasvamistaan kasvoi -Alp Arslanin jälkeläisen, Melikin, hallitessa ja silloin muisti hän -lupauksensa, otti selon Ibn es-Ssabbachin ja minun olopaikasta ja -kutsui meidät hoviin Raghaan tarjotakseen meille siellä ylhäisiä -virkoja. Mutta minut oli jo sitä ennen heimoni ikävä vallannut, olin -muuttanut tänne ja päättänyt kokonaan antautua heimoni palvelukseen. -Täällä korkein luottamustoimi tuli osakseni. -- Ibn es-Ssabbach -taaskin noudatti kutsuja, tuli hoviin ja pääsi Hassan Ibn Alin -välityksestä Melik shaahin huomatuimpien neuvonantajani joukkoon. -Mutta hänen vallanhimoinen luonteensa ei tyytynyt toissijaiseen -asemaan. Hän rupesi pian juonittelemaan, syrjäyttääkseen ystävänsä ja -hyväntekijänsä, Hassan Ibn Alin. Monet monituiset kerrat hän koetti -hallitsijan tykönä saada jalon suurvisiirin epäluulon alaiseksi. -Mutta vaikka hän käyttikin sitä varten mitä pirullisinta viekkautta -ja häikäilemättömimpiä keinoja, ei hänen onnistunut järkyttää Melik -shaahin lujaa luottamusta suurvisiiriinsä. -- Vielä korkeammallekin -tähtäsivät hänen kunnianhimoiset tuumansa. Olin kerran kuullut hänen -nuorena sanovan, ettei hänen kunnianhimonsa ennen olisi tyydytetty, -kuin hän pääsisi maailman hallitsijaksi. -- Viimein shaahi itse -kyllästyi tähän juonittelevaan ja kunnianhimoiseen neuvonantajaan, ja -antoi Hassan Ibn Alille suoranaisen käskyn poistaa hänet hovista. Ibn -es-Ssabbach lähti, mutta, luullen tai ainakin väittäen suurvisiirin -juonitelleen hänet pois hovista, vannoi hän hänelle ainaista -vihaa sekä julmaa kostoa ja vetäytyi sitten assassiinien kanssa -pohjoispuolella Kasvinin vuoristoa olevaan Alamutin linnaan, -- kuten -useimmat teistä tietänevät. Hän tahtoo vaikuttaa ja hallita mistä -hinnasta tahansa, ja kuolemaa halveksivine, kätyreineen, fidaavineen, -hän levittää tuhoa ja kuolemaa yli Itämaiden. - --- Hän on todellinen Ahrimanin edustaja maan päällä -- huomautti -Haoma. - --- Hän on hallitsijaan ja kansojen painajainen -- lisäsi Gurase. - --- Mutta älkäämme tänä juhlahetkenä pimittäkö mieliämme muistelemalla -tuota kiittämätöntä ja julmaa miestä, -- virkkoi Iredsh. -- -Ajatelkaamme vaan, että jalo Hassan Ibn Ali tänään toistamiseen on -täyttänyt nuoruutensa lupauksen minua kohtaan; ja hän on ulotuttanut -sen koko parsien heimoon. Sillä epäilemättä on tämä vapautustyö hänen -ansionsa. - --- Isäni tahtoo, selitti Demur, joka aina itsetietoisena ja -mielellään kuuli isäänsä kiitettävän, -- isäni tahtoo, että kaikki -avaran Persian valtakunnan eri kansat eläisivät sovussa ja vapaina. -Senpä vuoksi hän on kauan parsienkin vapauden asiaa ajanut. - --- Minä iloitsen suuresti siitä, jatkoi Iredsh, että meidän -ystävyytemme on jatkunut poikiemme kesken. Selvä todistus siitä on -tulosi tänne, Demur. - -Nyt tuli palvelija, Sevare, destur mobedin pöydän luo ja ilmoitti, -että juhlan kilpa-ammunta pian oli alkava. Iredsh ja hänen -pöytäkumppaninsa nousivat siis kentän syrjässä olevalle ampumaradalle -mennäkseen. Haoma poikkesi kuitenkin ensin vapautettuja vankeja -katsomaan, sanoakseen heille muutaman ystävällisen sanan. Mutta -saavuttuaan heidän pöytänsä luo, huomasi hän sen tyhjäksi. Lähistössä -juhlivilta sai hän kuulla, että kaksi nuorempaa vangeista jo kohta -aterian loputtua oli kantanut vankivanhuksen pois. Haoma meni -nyt siihen destur mobedin asuntoryhmään kuuluvaan telttaan, joka -vastaiseksi oli annettu vapautettujen vankien asuttavaksi. Siellä -loikoi vuoteella vanha Salfer, ankaran kuumeen pauloissa ja pyysi -tuon tuostakin Vohumenolta ja Arastalta kylmää vettä jäähdyttääkseen -polttavia huuliaan. - -Vohumeno ja Arasta kertoivat nyt, että vanhus jo aterian kuluessa -oli tuntenut suurta pahoinvointia ja että hän heti sen loputtua oli -pyytänyt päästä levolle. - -Huolimatta kovasta kuumeestaan ei Salfer vielä hourinut, vaan tunsi -Haoman, kuultuaan hänen äänensä. - --- Kiitos, tuhannesti kiitos, hyväntekijämme! Ormuzd sinua -monenkertaisesti siunatkoon! -- sanoi hän heikolla äänellä. - -Haoma tahtoi toimittaa hänelle lääkeapua. Mutta ei yksikään -tautienparantaja ollut saatavissa, ja ne, jotka tavattiin ja -joita kehoitettiin tulemaan vanhan Salferin avuksi, kieltäytyivät -kiven kovaan tahraamasta taitoansa tarjoamalla sitä häpeävangin -avuksi. Koska Haoma ei tahtonut juhlan kuluessa turvautua mihinkään -ankarampiin keinoihin pakoittaakseen näitä henkilöitä täyttämään -ihmisyyden vaatimuksia, tyytyi hän lopulta antamaan Salierille -erästä juomaa, jonka taitava, lääkekasvia tunteva vanha palvelijatar -Rudabe oli valmistanut. Tätä juomaa maistettuaan, tuntui Salfer -saavan huojennusta. Ja teltassa olijat puhuivat keskenään kuiskaten, -koska kuulivat sairaan jo tasaisemmin hengittävän ja toivoivat hänen -vaipuvan uneen. Mutta äkkiä virkkoi Salfer: - --- Viekää minut huomenna mukaanne tuliuhrille. Tunnen, etten enää -kauan voi elää, ja tahtoisin vielä kerran olla mukana Ormuzdia -ylistämässä, saadakseni ennen kuolemaani sen varmuuden, että hän on -antanut minulle anteeksi. - --- Jos suinkin jaksat huomenna, sanoi Vohumeno -- viemme sinut -uhripaikalle. Rauhoitu siis ja nuku. - --- Laskeutukaa myöskin te levolle kehoitti Haoma Vohumenoa ja -Arastaa. -- Lepoa tarvitsette tekin. Rauhaisaa yötä ystäväni! - --- Rauhaisaa yötä! huudahtivat molemmat nuoret miehet. Ja Vohumeno -lisäsi: -- Kiitos, hyväntekijämme! - -Arastakin virkkoi poistuvalle: - --- Ormuzdin siunaus sinulle vapahtajamme! - -Poistuessaan ajatteli Haoma tyydytetyin mielin, että vankiparat -nyt ensi kertaa saivat maata puhtailla vuoteilla sekä hengittää -vapauden ja yön virkistävää ilmaa. -- Hän ohjasi sitten kulkunsa -ampumaradalle. Siellä oli kilpailu jo täydessä vauhdissa. Joukko -vahvajänterisiä nuorukaisia, jouset olalla, seisoi radan toisessa -päässä. Toiseen päähän oli pystytetty aloepuisista laudoista -tehty leveä ampumataulu. Sen keskelle oli asetettu valkoisista -zhasmiineista ja punaisista ruusuista tehtyjä vähäisiä seppeleitä, -jotka ampujien luota näyttivät jotenkin pieniltä renkailta. Niitä -oli viisi luvultaan, ja ne oli kiinnitetty ampumalautaan siten, että -yksi oli keskellä ja neljä muuta neliökuvioisesti sen ympärillä. -Ampujien piti koettaa ampua nuolensa niin, että ne osuivat lautaan -näiden kukkaisrengasten sisään. Ensin oli tähdättävä keskimäiseen, -ja sitten järjestään kaikkiin sen ympärillä oleviin kiehkuroihin. -Kilpailevien nuorukaisten vieressä seisoi parvi parsien kauniimpia -nuoria neitosia, palkintoseppeleet käsissä. Ken osasi kolmeen -kukkaisrenkaaseen perätysten, sai toisen palkinnon: plataanilehtisen -seppeleen, jonka hienot immenkädet katsojien suosiota huutaessa -laskivat ampujan päähän. Pitkän välimatkan sekä epävakaan loimuavan -soihtuvalon vuoksi ei kukaan onnistunut kolmeen renkaaseen osaamaan. -Hetken kuluttua sai katseleva kansa tilaisuuden huutaa suosiotaan -onnelliselle ampujalle, joka osui kolmasti oikeaan. Se nuori mies, -joka näin ensiksi saavutti plataaniseppeleen, huomattiin Iredshin -palvelijaksi, Sevareksi. Hänen paksulihaksiset käsivartensa ja -taitonsa osoittivat, ettei hän muuten ollut raukka, joskohta hän -äärimäisellä kauhistuksella oli rotkovankeja pelännyt. - -Ensimäisen palkinnon, silkkiplataaniseppeleen, ottaja antoi kauan -odottaa itseään. Sillä koe oli vaikea: täytyi kiidättää nuoli -säädetyssä järjestyksessä jokaiseen noista viidestä seppeleestä. - --- Yhden tiedän, joka palkinnon veisi -- sanoi vanha Gurase, -katseltuaan ampujien turhia yrityksiä. -- Se on Vohumeno. - -Ympärillä olevien paheksuva murina pakoitti hänet vaikenemaan. - -Mielenkiinto kiihtyi kiihtymistään. Demurin seuralaisetkin astuivat -ampumakohdalle ja panivat parastaan. Mutta liekö hovilaistoimi -vai maljanmaisteleminen saattanut heidän kätensä epävakaviksi --- järjestään he vaan ampuivat seppeleiden viereen. Jopa yksi -ampui nuolensa kiinni itse seppeleeseen, niin että pari kukkaa -siitä irtaantui. Tätä pidettiin erityisenä taitamattomuutena, -eivätkä ympärilläolevat katsojat voineet peittää siitä syntynyttä -hilpeyttään. Varsinkin vanha Gurase, joka itse nuorempana oli ollut -oiva ampuja, piti tuota hovilaisen koetta niin epäonnistuneena, että -purskahti äänekkääseen nauruun. Kuitenkin hän seuraavassa tuokiossa -katui tätä hilpeydenpurkaustaan, peljäten loukanneensa vieraita, ja -siveli, ollen perin hämillään, harmaata partaansa. Hovilaiset taas -eivät olleet millänsäkään tästä tyhjästä touhustaan, vaan väistyivät -hymysuin ja puoleksi hoiperrellen kansanjoukkoon. - -Demuria kuitenkin hieman suututti tuo seuralaistensa epäonnistuminen -ja sen aiheuttama hilpeys, ja hänet valtasi suuri halu korjata -heidän mainettaan tarttumalla itse jouseen. Hän näet oli shaahin -metsästysretkiltä tunnettu tarkaksi tähtääjäksi ja varmaksi -saaliinkaatajaksi. Hän astui siis kilpailevien riviin vuoroansa -odottamaan. Katselijoiden jännitys oli nyt noussut äärilleen, ja -kun Demur sitten tarttui jouseen, oli yleinen hiljaisuus vallalla. -Ihmettelevä väkijoukko sai nyt nähdä, miten hän järkähtämättä ja -pitkään tähtäsi, ja miten hän erehtymättä osui järjestään jokaiseen -viidestä kukkakiehkurasta. Loppumattomien ihastushuutojen raikuessa -laski sievin impi silkkiplataani-seppeleen korkean vieraan päähän, -ja koska Iredsh nyt oli julistanut juhlan päättyneeksi, saatettiin -hän ja hänen seppelöity vieraansa riemukulussa destur mobedin -teltta-asunnolle. - -Haomakin oli saapunut parhaaksi ystävänsä voittoriemua näkemään; hän -yhtyi tiellä Demuriin ja virkkoi: - --- En luullut, että hovielämä olisi sinua näin vähän kyennyt -veltostuttamaan. - -Demur vaan hymyili. - - * * * * * - -Soihdut juhlakentällä oli sammutettu, juhlailo vaiennut ja parsit -palanneet asuntoihinsa levolle. Johdettuaan Demurin seuralaisineen -erityiseen heitä varten koristettuun telttaan sekä vanhemmilleen ja -sisarelleen yöhyväiset sanottuaan, oli Haoma mennyt makuuteltalleen. -Sen ovella hän pysähtyi hetkeksi, katsellen tummavarjoista pyhää -plataanilehtoa sekä kuutamon hopeoimia lumihuippuja. Lapsuuden -muistot heräsivät hänessä, ja viihdyttävä kodin tunne mielessä -laskeusi hän sisarensa Armaitiksen kukilla reunustamalle vuoteelle. - -Lepo ja uni valtasi parsiheimon. Yö oli hiljainen; ja tuskin -kukaan enää kuuli ison hietakellon ääressä valvovan yövartijan -torventoitotusta, joka ilmoitti seuraavaa, juhlan lopusta kulunutta -yönhetkeä. - - - - -YHDEKSÄS LUKU. - - -Yövartija oli tavallista kovemmalla toitotuksella ilmoittanut -nousuhetken tulleen, ja huolimatta lyhyestä unestaan, olivat parsit -vitkastelematta hyljänneet vuoteensa ja pukeutuneet tuliuhrille -lähteäkseen. Leveä, hyvin tasoitettu tie johti kaakkoa kohti. -Sitä myöten solui nyt eteenpäin hiljaa ja juhlallisesti parsien -jaloryhtinen, kaunis joukko. Kaikilla oli yllä hienosta valkeasta -liinasta tehdyt vaatteet, ja herbedeillä pitkää liinavaippaa -koossapitämässä leveä keltainen nahkavyö, kosti. Jonon etupäässä -kulkivat vieretysten Iredsh ja Haoma, heitä seurasivat herbedit -ja sitten muu kansa. Jonon päättivät Vohumeno ja Arasta, jotka -kantotuolissa kuljettivat vanhaa Salferia. Tämä oli, huolimatta -arveluttavasta heikkoudestaan, välttämättömästä tahtonut tulla -mukaan. Hänen silmänsä, jotka olivat voineet kestää soihtuvaloa, -eivät sietäneet aamuhämärää, vaan oli hänen täytynyt sidotuttaa huivi -silmilleen. - -Haoma kantoi vasemmassa kädessään katettua hopeamaljaa, joka sisälsi -uhritilassa tarvittavaa kukista valmistettua tuoksupölyä. Oikeassa -kädessään hän kantoi teräväkärkistä keihästä. - -Aamun valkeneminen edistyi edistymistään. Mutta auringonnousun -kohdalla peitti taivaanrannan synkkä musta pilvi. - --- Tuo on paha enne -- sanoi Iredshin takana astuva Gurase osoittaen -pilveä. -- Kunhan ei Ahriman peittäisi meiltä aurinkoa ja taivasta! - --- Olkaamme hyvässä toivossa! -- rauhoitti Iredsh. -- Ormuzd on kyllä -paneva väkensä liikkeelle karkoittaakseen pimeyden joukot. - -Tuskin oli hän ehtinyt tämän sanoa, kun pensaikosta tien vierestä -kuului omituista kohinaa. Ja seuraavassa tuokiossa tuli näkyviin -suuri käärme, joka kiemurtaen sinimustaa paisuvaa ruumistaan mateli -esiin tien halki. - -Haoma nosti keihäänsä pystyyn merkiksi, että jonon oli hetkeksi -pysähtyminen. Sitten hän ryhtyi käärmettä tappamaan, sillä sen -henkiin jättäminen olisi ollut paha enne. Hetken kestäneen kamppailun -jälkeen halkaisi Haoman keihäs käärmeen pään. Keihäänsä kärjen -terävillä syrjillä hän irroitti pään kokonaan ruumiista. Kaivettiin -sitten tien viereen kuoppa, johon käärmeen pää laskettiin ja joka -sitten taas mullalla peitettiin. Käärmeen vielä kiemurteleva ruumis -naulattiin kiinni kallioseinän halkeamiin. - -Nyt parsit päästivät helpoituksen huokauksen. Sillä olivathan -vuoristossa tiheään luikertavat käärmeet Ahrimanin ilkeitä daiveja, -jotka usein parsien kulkiessa tuliuhrille, pahaa ennustaen tulivat -heidän tielleen. Ellei silloin näyttäynyttä käärmettä saatu -tapetuksi, oli varsin arveluttavaa ryhtyä uhritoimitukseen. Syytä oli -siis tyytyväisyyteen, kun vihollinen onnellisesti oli saatu tuhotuksi. - -Juhlallisen äänettöminä, mutta mielissään iloisina, lähtivät parsit -taas liikkeelle. Tie kohosi nyt kohoamistaan, ja pian rupesi näkymään -se tasainen vuorenhuippu, jolla parsien pyhin tulialttari oli -pystytetty. Jo näkyi tulenvartijan, Hedshirin, pieni maja, joka oli -rakennettu kallioseinän suojaan. Hedshir, kaljupää, valkeapartainen -vanhus seisoi majansa edessä; hänen vartalonsa kuvastui selvästi -aamutaivasta vastaan, ja hän ojensi kätensä tervehdykseksi tulevia -kohtaan. Päivä valkeni valkenemistaan ja tumman pilven takaa näkyi -aamuruskon purppurahohde. Jo saapuivat parsien jonon etumaiset -uhrikukkulalle. Perille tulleet asettuivat kummun laakeudelle -odottamaan toisia. Ja kun kaikki olivat perillä, menivät he, -tuliuhrin toimittaja, Haoma, ensinnä, voimakkaan vuorikosken luo. -Se syöksyi vaahdoten alas ylemmiltä kallioilta ja kaatoi runsaat -vesijoukkonsa uhrilaakeudella olevaan avaraan valkeamarmoriseen -altaaseen. Sen laitojen yli se lukemattomina pieninä ryöppykoskina -hyppeli edelleen, kunnes vesi alempana taas yhdistyi yhdeksi -valtavaksi virraksi, joka huumaavaa vauhtia ja kohisten kiiti alas -syvyyksiin. - -Haoma pesi kätensä ja ohimonsa, ja muut parsit seurasivat hänen -esimerkkiään. Viimeksi Arasta ja Vohumeno laskivat Salferin -kantotuolin kosken partaalle. Arasta irroitti siteen isänsä silmiltä -ja valmistautui itse pesemään kätensä ja ohimonsa, sitten auttaakseen -voimatonta vanhusta tässä puhdistustoimituksessa. Mutta samassa -huomasi tämän Gershasp. Hän lähestyi Arastaa ja virkkoi hänelle -vihaisesti puoliääneen: - --- Älä saastuta pyhää vettä kosketuksellasi. - -Peljästynyt Arasta veti takaisin vettä kohti ojennetut kätensä ja -oli kahden vaiheilla, mitä tekisi. Gershasp oli kuitenkin lausunut -kieltonsa niin kovaan, että Iredsh sen kuuli. Destur mobed kääntyi -nyt Gershaspin puoleen ja virkkoi: - --- Anna hänen puhdistautua, sillä ei pyhän altaan vettä voi -saastuttaa, se virtaa heti pois syvyyksiin. - -Nyt rohkeni Arasta toimittaa huuhtomiansa ja sen loputtua auttaa -isäänsä vedellä valelemaan kuihtuneita käsiään ja ohimoitaan. - --- Tue minua, että jaksan seisoa pyhän uhritoimituksen aikana --- sanoi Salfer pojalleen. Vanhuksen voimat näyttivät olevan -viimeisillään, ja hervottomana hän valelun jälkeen vaipui takaisin -istumaan maahan laskettuun kantotuoliinsa. - -Vohumeno oli kantotuolista luovuttuaan, asettunut syrjemmäksi -kallionurkkaman luo. Hän oli päätä pitempi useampia muita, ja oli -pannut jäntevät käsivartensa ristiin rintansa yli. Vesipuhdistusta -hän ei toimittanut, vaan seisoi siinä, välinpitämättömänä tuijottaen -eteensä, ikäänkuin ei olisi huomannutkaan muiden läsnäoloa. - -Auringonnousun aika läheni lähenemistään, ja sitä myöten kuin päivän -loistava tähti lähestyi taivaanrantaa, musta pilvi vaipumistaan -vaipui. - --- Ahrimanin synkät joukot väistyvät valonruhtinaan edestä -- kuului -joku joukosta huudahtavan. - -Nyt oli aika ryhtyä tuliuhri-valmistuksiin. Haoma astui miehen -vyötäisten korkuisella jalustalla lepäävän suuren kupariuurnan -luo; herbedit, Iredsh etumaisena järjestyivät puolikehään matkan -päähän hänen taakseen. Kummallekin puolelle heitä ryhmittyivät -parsit, miehet ja vaimot. Alttarinvartija, Hedshir, kantoi esiin -hienolla liinalla peitetyn korkean jakkaran, jonka yläpuolelta -vinosti kupeille päin pisti esiin uhripuita kannattavat haarakkeet. -Itse kuparialttari oli puhtaaksi kiilloitettu ja sen hiilos hehkui -salaperäisesti. - -Vihdoin näyttäytyi taivaanrannalla auringon yläreuna, ja silloin -Haoma sitoi ohimoilleen pienen uhrisiteen, _paitidanan_. Sitten -hän rupesi pinoamaan tamariskipuita uhrialttarille. Tällä välin -auringon kehä yleni ylenemistään, ja kun sen säteet alkoivat valaista -vuoriseutua, rupesivat oliivi- ja sypressilehtojen lukemattomat -linnut kaiuttamaan riemulaulujaan. Kivet, puut ja vuorikoski -välkkyivät kullalta, ilma oli läpikuultavan kirkasta, ja laajalti -näkyivät vuorten huiput, nurmipeitteiset ylälaaksot, kuilut vuorten -välillä ja kauempana Raghan tasanko. Tuntui siltä kuin koko luonto -olisi kirkastunut ja riemastunut parsien kanssa ylistämään Ormuzdin -ylevyyttä. Ja juhlallisen äänettömänä seisoi siinä parsien kaunis ja -roteva joukko, pyhän hartauden ilme kasvoissa. - -Musta pilvi oli kokonaan kadonnut taivaanrannan alle, ja sen -yläpuolelle oli aurinko nyt noussut, niin että koko sen säteilevä -kehä oli näkyvissä. Silloin paljasti Haoma päänsä, ojensi -molemmat kätensä tulialttarin yli ja virkkoi laajalle kaikuvalla, -soinnukkaalla äänellä: - --- Siunaan nämät puut pyhien liekkien ravinnoksi. - -Näin sanottuaan hän levitti hiilokselle kuivia tamariskilehtiä, -jotka seuraavassa tuokiossa leimahtivat ilmiliekkiin, sytyttäen -tamariski-pinon palamaan. - -Silloin jatkoi Haoma, ojentaen käsiään alttaria kohti: - --- Tarjoan ja täytän tämän puhtaan tuliuhrin, Ormuzdin, hyvyyden ja -valon ruhtinaan kunniaksi. Sinä, joka alussa loit taivaan loistavat -kappaleet, ja auringot, jotta ne levittäisivät maailman avaruuksiin -valoansa, elähyttäen luomakuntaa, sinä myös ikijärkesi kautta loit -puhtauden, joka on hengenmaailman tuki. Tätä puhtauttasi kohti -me kuolevaiset pyrimme, ja niin me sinun kunniaksesi viritämme -leimuamaan nämät puhtaat liekit. - -Tamariskipino oli nyt syttynyt ilmituleen, ja hiljaisen aamutuulen -henkäyksestä nousivat tulikielekkeet kiemurrellen ilmoille. Haoma -avasi nyt hopealippaansa ja kaatoi siitä liekkeihin kukkaispölyä. -Hyvä lemu tuoksahti tästä ympäristöön ja kellervä savu tupruili -esiin tamariskipuiden lomitse. Seuraavassa tuokiossa kohosi taas -vaaleansinervä savupatsas suoraan ylöspäin. - -Suljettuaan huolellisesti hopealippaan ettei mitään likasta siihen -pääsisi, ja asetettuaan sen pois käsistään, jatkoi Haoma: - --- Ylevin ja puhtain henki, oi Ormuzd, sinä, hyvyyden ylläpitäjä -ja valon luoja, herätä meissä pysyvä tahto liittyä valon puolesta -taisteleviin joukkoihisi. Herätä meissä pysyvä tahto liittämään -heikot yksityisvoimamme yhdeksi, yksimieliseksi ja lujaksi voimaksi, -järkähtämättömäksi taisteluparveksi, joka karkoittaa Ahrimanin synkät -sortajajoukot... - --- Hän poikkeaa Avestan selvästä, kirjoitetusta sanasta, hän panee -omiaan... mutisi Gershasp. - -Ja Naotara nyykäytti päätään osoitteeksi, että hän oli samaa mieltä -kuin ystävänsä Gershasp. - -Gurase, joka seisoi heidän vieressään, ja joka oli kuullut Gershaspin -huomautuksen, kuiskasi hänelle: - --- Mutta hän puhuu Avestan hengessä. - -Sen enempää eivät he kiistelleet. Riitaisan Gershaspin teki kyllä -mieli jatkaa, mutta hän muisti kovan kiellon uhritoimituksen -häiritsemisestä, ja vaikeni. - -Haoma ei ollut kuullut Gershaspin ja Gurasen sananvaihtoa ja jatkoi, -yhä enemmän innostuen: - --- Suo meidän ryhtyä tositoimiin, poistaaksemme kaikki pimeyden -salvat ja verhot, jotta aurinkosi pääsisi elvyttäen ja puhdistaen -tunkemaan synkimpiinkin rotkoihin, jotta väistyisi mailta pahuuden -järjetön valta! Suo meidän katkoa pois meitä painavat laimeuden -ja saamattomuuden kahleet ja niin viimeinkin ryhtyä uudistamaan -vuosituhansia kitunutta maailmaa! - -Haoman näin puhuessa, oli innostuksen liekki luonut hänen kasvoihinsa -kauniin hohteensa. - -Nyt olivat tamariskipuut palaneet hiiliksi, ja tuliuhri oli lopussa. -Kuparisella luotimella levitti Haoma tuhkaa hiilokselle. Se oli tämän -hartaustoimituksen viimeinen tehtävä. Haoma irroitti paitidana-siteen -ohimoiltaan, ja nyt oltiin valmiita palaamaan teltta-kylään. Jono -rupesi järjestymään, mutta kun Haoman piti astua isänsä Iredshin -viereen jonon etupäähän, lankesivat hänen katseensa syrjässä olevan -Salferin kantotuoliin. Salfer oli tuli-uhrin alkaessa ja Arastan -auttamana, mutta sittenkin ponnistaen viimeisiä voimiaan, noussut -pystyyn pyhiä liekkejä katsomaan. Auringon kirkas valo oli häikäissyt -hänen rotkovankilan pimeään tottuneet heikot silmänsä. Joku kyynel -oli kirpahtanut esiin silmän kulmasta, mutta hän oli kuitenkin, -vaikkapa vilahdukselta, nähnyt pyhien liekkien kiemurtelevan -ilmoille. Pystyssä hän kuitenkin oli pysytellyt, Arastan tukemana. -Vohumenokin oli, huomattuaan vanhuksen heikkouden, rientänyt häntä -tukemaan. Mutta kun uhritoimitus oli lopussa, olivat myös vanhuksen -voimat ainaiseksi tyhjentyneet ja hän oli vaipunut hervottomana -alas kantotuoliinsa. Tuntui siltä kuin hänen henkensä viimeiseen -asti voimallaan olisi ylläpitänyt tuota kuivettunutta luisevaa -ruumiillista asuntoaan. Nyt veti vanhus juuri viimeisiä henkäyksiään. -Haoma riensi Salferin istuimen luo ja kysyi, miten vanhuksen laita -oli, oliko hän sairas, ja miten häntä voisi auttaa. - --- Hän ei enää tarvitse apua -- virkkoi Vohumeno. Hän tekee juuri -lähtöä luotamme. - -Kuoleva avasi silmänsä ja virkkoi tuskin kuuluvalla äänellä: - --- Ormuzd on antanut minulle anteeksi. - -Sitten hän ummisti silmänsä, hänen rintansa rusahti kokoon, ja näin -oli hän siirtynyt unhoituksen maille. Hän oli kokenut niin paljon -uutta, sekä iloa että surua eilisestä; kaikki oli niin äkkiä ja -valtavasti tunkenut hänen ylitsensä, etteivät hänen heikot voimansa -sitä voineet kestää. Myös se raitis ja voimakas ilma, jota hän, -vuosikausia elettyään vankilarotkon ummehtuneesta ja mädässä ilmassa, -viimein vapaaksi päästyään oli saanut hengittää, oli liian voimakasta -hänen heikontuneelle verelleen. Samoin puu, joka pitkän poudan aikana -on kaivannut virkistävää sadetta, äkillisen tulvan tultua, joka -peittää sen juuret ja rungon tyvipuolen, tästä liiallisesta hyvästä -jää lehdettömäksi ja kuihtuu. - -Huomattuaan isänsä kuolleeksi, rupesi Arasta vuodattamaan kyyneleitä, -peitti kasvonsa viitan liepeellä ja kääntyi poispäin ruumiista. -Samoin Vohumeno, poiskääntyen, peitti kasvonsa. - -Haoma virkkoi: - --- Verethragna, jalo tuskien lieventäjä, on hänelle tehnyt -armotekonsa. - -Ja Haoma, hänen isänsä Iredsh sekä useimmat parseista peittivät -niinikään kasvonsa. Gershasp, Naotara sekä joku muu herbedi ja parsi -oli osoittamatta tätä surunmerkkiä häpeävangin kuoleman johdosta. - -Sitten Iredsh, Haoma ja muut paljastivat jälleen kasvonsa, ja jono -lähti hitaasti liikkeelle, kulkien uhrikukkulan rinnettä alespäin. - -Arasta ja Vohumeno seisoivat vielä hetken aikaa parsien jonon -poistuttua kasvot peitettyinä. Kun he vihdoin antoivat vaippansa -liepeen valua alas kasvoiltaan, olivat parsit jo näkymättömissä. -Sitten riisui Vohumeno yltään puhtaan liinavaippansa, joka hänelle -edellisenä päivänä Haoman toimesta oli annettu, ja levitti sen Salfer -vainajan yli, niin että se peitti ruumiin sekä istuimen. Ainoastaan -kantopuut pistivät esiin kummaltakin puolen sen alta. Sanaakaan -lausumatta kumpikin tarttui kantopuihin ja rupesi kantamaan vainajaa -telttakylää kohti. - --- He kieltävät häneltä siunatun maan -- sanoi Arasta, heidän hetken -astuttua mäen rinnettä alaspäin. - --- Kieltäkööt -- virkkoi Vohumeno. -- On multaa muuallakin. Ja yhtä -makeasti hän nukkuu, minne vaan hänet lepäämään laskemme. - -Ääneti he sitten kantoivat synkkää taakkaansa edelleen. - - * * * * * - -Aurinko oli jo korkealla taivaalla, ja parsit olivat jo jonkun -aikaa sitten palanneet telttakylään, kun Demur seuralaisineen -heräsi. Hän teki kohta lähtöä. Iredsh pyysi häntä viemään shaahille -ja suurvisiirille parsien sydämelliset kiitokset ja alamaisuuden -vakuutukset. Ennen Demurin lähtöä, meni Haoma hänen teltalleen, ja -ystävykset juttelivat näin: - --- Joko nyt jäät tänne heimosi luo Haoma, vai tuletko hoviin? Et kai -enää aio hautautua sinne erämaahan? - --- Erämaahan tekee vielä mieleni. Nyt ovat minulle selvinneet uskon -uudet näkökohdat. Niitä kokoamaan aijon nyt vetäytyä takaisin -rotkooni. - -Samassa tuli Iredsh ulos Demurin teltasta ja virkkoi: - --- Ethän aikone toki heti palata? - --- Heti isäni; sillä ei ole aikaa hukattavissa. Demurin palvelija -myös minua odottaa rotkoasunnolla. Hän jäi kotiliettäni hoitamaan. -Hänet täytyy päästää tästä toimesta. - --- Jos lähtösi on niin kiireinen -- jatkoi Iredsh -- niin kuule -neuvoani, rakas poikani. Jos piankin saat uuden opinrakennuksesi -valmiiksi, niin malta silloin hillitä intoasi. Neuvoittele ensin -tarkoin isäsi ja Gurasen kanssa, ennenkuin rupeat sitä julistamaan. -Sillä olet nyt huomannut herbedien ja kansan mielipiteiden piintyneen -sitkeyden. En neuvo arkailemaan, mutta jokainen yritys vaatii -tarkoituksenmukaista, pohdittua menettelyä. - --- Olenpa kiitollinen neuvostasi, isä, ja kätken sen tarkoin mieleeni. - -Puhuessaan siinä, eivät he olleet huomanneet, että Vohumeno ja Arasta -olivat lähestyneet heitä ja odottivat ikäänkuin heillä olisi ollut -jotakin sanottavaa. Haoma huomasi heidät ja kysyi: - --- Mitä haluatte, ystäväni? - --- Teet lähtöä, vastasi Vohumeno. Tulemme sinua sydämestämme -kiittämään. - --- Kiitoksenne tulkoon Ormuzdille. Minä olen vaan tehnyt sen, minkä -sydämeni pakoitti minut tekemään. - --- Sydämesi hyvyyttä juuri kiitän, -- jatkoi Vohumeno. -- Minun -sydämeni on jo puutunut ja lahonnut, mutta hyvä tekosi on sen -taas pehmittänyt ja hellyttänyt. Sano miten voin sinulle osoittaa -kiitollisuuttani. Olen köyhä mies, en omista mitään. Mutta nämät -jänteret jaksavat vielä raataa kahdenkin edestä. Jos sallit niin -rupean palvelijaksesi, orjaksesi. Kaadan sinulle, milloin vaan -haluat, vuorikauriin. Vieritän alas suuria kivimöhkäleitä ja rakennan -sinulle upean kivilinnan rotkoasuntosi sijaan. - -Ja kun Haoma vaikeni ja näytti miettiväiseltä, lisäsi hän: - --- En häiritse työskentelyäsi, rakennan itselleni majan niin kauas -asunnostasi kuin haluat ja käyn sinua palvelemassa, milloin tahdot. -Tänne en voi, enkä tahdo jäädä. - -Silloin Haoma virkkoi: - --- Jos mielesi vaatii sinua täältä lähtemään, arvelen, että voit -asettua rotkoasuntoni läheisyyteen asumaan. Ehkäpä ei ole haitaksi, -että joskus saan toisen kanssa puhua; sillä vaikeata on alati kätkeä -ajatuksensa omaan mieleen. Entä Arasta? Et voine häntä hyljätä. - -Ennenkuin Vohumeno ehti vastata, huudahti Demur: - --- Jos Arasta tahtoo, otan hänet palvelijakseni hoviin. Hauska olisi -minun saada parsi palvelijoideni pariin. - -Ja nuori Arasta, ajatellen, että hän täällä saisi kokea pelkkää -halveksimista ja niittää katkeruutta, otti kiitollisena vastaan -suurvisiirin pojan tarjoumuksen. - --- Osoitettuamme Salfer vainajalle viimeisen palveluksen, olemme -vapaat -- virkkoi Vohumeno, ja molemmat vapautetut vangit poistuivat. - -Juhlallisesti, suosionhuutojen raikuessa, lähti suurvisiirin poika -kohta senjälkeen seuralaisineen parsien asunnoilta, joutuisasti -palaten Raghaan. Jäähyväishetkellä oli hän virkkanut Haomalle: -- Kun -tarvitset minua, niin anna minun tietää tarpeesi! - -Hänen lähdettyään, Haoma syleili isäänsä, äitiään ja sisartaan, sanoi -hyvästi vanhalle Rudabelle, Sevarelle ja viime hetkenä saapuvalle -Guraselle, nousi hevosen selkään ja alkoi ratsastaa takaisin -erakko-asunnolleen. - - - - - - -TOINEN OSA - - - - -ENSIMÄINEN LUKU. - - -Länteen päin Haoman rotkoasunnosta ja pohjoiseen Melik shaahin -pääkaupungista, Raghasta, kohosi Raghaan päin pitkänkaltevalla -mäellä kertojattaren, Anahitan, linna-asunto. Vaihtelevan rikas -kasvullisuus rehoitti tämän mäen rinteillä, sen juurella tuuhea -granaatti-lehto, korkeammalla tummia sypressejä ja lähinnä rakennusta -iloisempia, täplärunkoisia ja runsaslehtisiä plataaneja. Haoman -rotkon ohi syöksähtävä vuorijoki kääntyi laaksoon saavuttuaan länttä -kohti ja kulki sirona, pitkänkaarevana mutkana Anahitan linnan -pohjoispuolella olevan viljavan ja hymyilevän laakson läpi. Tie, -jolle sinne tänne oli rakennettu harmaamarmorisia porrasastuimia, -kiemurteli mäen rinnettä pitkin ylös linnan jykevälle rautaportille, -jonka seudun väestö harvoin oli nähnyt aukeavan. Sillä oli olemassa -vaan yksi mahti, joka vaikeudetta aukaisi tämän oven, ja se oli -Anahitan jalokivistä säteilevä sormus, jonka näyttäjälle musta -pääeunukki nosti portin paksun rautasalvan. Mutta tätä taikakalua -säilytti linnan valtijatar, Anahita itse, ja vaan erityisen tärkeiden -asianhaarojen vaatiessa hän sen antoi ulkopuolella linnaansa asuville -kuolevaisille. Itse teossa olikin tämä linna, jota korkea suojamuuri -ympäröi, ikäänkuin eroitettu pois muusta maailmasta. Tuntui siltä, -kuin sen asujamet vaan katseidensa kautta olisivat olleet yhteydessä -muun maailman kanssa. - -Varsin avara oli se näköala, joka linnasta aukeni. Sen laakealle -katolle istutetusta puutarhasta näki selvään yli upean Raghan -kaupungin, vaaleansinisine ja kullattuine minareteineen ja -kupukattoineen, komeine palatseineen, laveine torineen sekä -varjokkaine sypressi- ja plataanipuistoineen. Pohjoisessa taas, -tasangon kaukaisrajalla, haamoittivat Elbursvuorten mahtavat -harjannepiirteet, joista Demavendin valkoinen jättiläiskeila -hallitsevana, pilviä piirtäen kohosi ilmoille. Rautaportin sisällä -oli pieni piha, ja sen perältä johti matala, ruskeamarmori-pielinen -ovi kulman muodostavaan solakäytävään, johon pienet kattoaukot -säästäväisesti päästivät valoa. Tämä käytävä päättyi avaraan kahden -kerroksen korkuiseen saliin, jonka permantona oli taidokas mosaiikki -ja jonka keskellä pulppuili jaspis-ammeinen, liljojen, zhasmiinien ja -tulppaanien ympäröimä suihkulähde. Katossa oleva leveä neliskulmainen -aukko päästi runsaan valon sisälle; ainoastaan helteisimpinä päivinä -se peitettiin renkailla esiin vedettävällä verholla. Molemmin -puolin tämän salin pitkiä seiniä sijaitsi pienempiä, pehmeillä -patjaistuimilla ja hienoilla seinäverhoilla mukaviksi ja upeiksi -sisustettuja huoneita. Alakerran huoneet eroitti salista ainoastaan -paksut eriväriset laskosverhot, jotka saattoi kokonaan työntää -eteen, niin että pieni huone peittyi, tarjoten hämärää ja viileyttä. -Tavallisesti olivat nämät verhot syrjään vedetyt, ja tällöin aukeni -sali kupeilleen vielä avarammaksi. Näiden yläpuolella parvekkeena -olevia huoneita eroitti salin yläosasta keltainen seeteristä -kauniskuvioisesti veistetty rintanoja. Nämät huoneet olivat -alkuperäisesti vierashuoneita, laaditut matkustavia vieraita varten. -Ennen niitä olikin siihen tarkoitukseen käytetty, sillä tämä linna -oli alkuaan ollut erään visiirin asunto ja vasta hänen kuoltuaan -annettu kertojattarelle, Anahitalle. - -Avarasta etusalista johti kahden vaaleankeltaisen marmoripatsaan -kolmeen osaan jakama leveä ovikäytävä sisempään pienempään saliin, -jonka kattoaukko oli ahtaampi, ja jossa vallitsi himmeämpi -valaistus. Keskellä tätä salia oli suuri hietakello. Salista -kohosivat marmoriportaat pienelle ovelle, joka johti rakennuksen -pohjoispuolella sijaitsevaan puutarhaan. Tämä ulottui aina linnaa -ympäröivään suojusmuuriin saakka, joka huimaavan korkeana ja jyrkkänä -laskeusi laaksoon saakka. Puutarhan polkuja peitti punerva hieta ja -se oli täynnä harvinaisen kauniita ja hyvin hoidettuja ruusupensaita -sekä Itämaan tuoksuvia kukkia. Hellä käsi nähtävästi hoiti tätä -kasvipyhäkköä, sillä niin siisti, järjestetty ja rehoittava oli sen -kukkaismaailma. Pienet, erihaaraisesti säteilevät suihkulähteet -levittivät viileyttä, ja suuret, taidokkaasti, puutarhaan asetettujen -pylväiden ja rakennuksen seinän väliin katokseksi pingoitetut -kankaat estivät, tarpeen vaatiessa, auringon paahtavia säteitä -kuihduttamasta hentoja kukkaisolentoja. Muuten ne nyöreillä vedettiin -syrjään, sillä ei ollut pelkoa siitä, että kenenkään kuolevaisen -katseet laakson puolelta olisivat voineet häiritä sitä, joka täällä -puutarhassa oleskeli. Linnan puutarhanpuolista seinää peittivät -paksut köynnöskasvit, joiden takaa ei ollenkaan näkynyt jykevistä -kivistä kyhättyjä mustuneita seiniä. Puutarhan kulmasta kohosivat -leveillä sivunojakkeilla varustetut valkeamarmoriset portaat -linnan kattopuutarhaan. Pienemmästä salista johti solakäytäviä -sisähuoneisiin. Näiden takana avautui vielä verhostimilla katettuja -holvikaarikäytäviä, pihoja ja hedelmäpuutarhoja aina länsipuoliseen -suojamuuriin saakka. - -Oli aikainen aamuhetki. Joskohta vuodenaika jo kallistui syksyyn -ja vaikka jo eloja ja hedelmiä ruvettiin korjaamaan, uhkui vielä -itämainen luonto kesäistä elinvoimaa ja kasvimaailman komeutta. -Elbursvuoria ja Demavend-huippua peitti ohut vaaleansinervä -auer, joka näytti ikäänkuin käärivän nämät jähmeät ja jykevät -kivijättiläiset pehmeisiin läpikuultaviin harsoverhoihin. - -Kertojatar Anahita oli noussut tavallista aikaisemmin. Herättämättä -makuukammionsa etuhuoneessa nukkuvia seuralaisnaisiaan oli hän -pukeutunut ohueeseen liinaiseen vaippaan ja pujahtanut hiljaa -ulos. Tultuaan hietakello-saliin, huomasi hän vielä melkoisen ajan -olevan jälellä siihen hetkeen, jolloin Raghasta huminana kuului -satojen muetsinien aamurukoukseen kehoittavat äänet. Anahita lähti -siis puutarhaan turvateilleen virkistävää aamusuihkua antamaan. -Marmorirahilta hän otti polttokuvilla koristetun pitkäkaulaisen -saviastian, täytti sen vedellä lähimmästä suihkulähdeammeesta ja -rupesi kukkasiaan kastelemaan. Notkeasti hänen siro vartalonsa -pujoitteleikse ruusupensaiden ja kukkaislavojen välitse. Jokainen -hänen viehkeistä suosikeistaan sai sitten hoitajattareltaan -aamuvirkistyksensä, ja tuntui kuin näiden mykkien olentojen -silmissä olisi välkähtänyt kiitollisuuden kyyneleitä, sillä -kohta kimmelteli koko pieni puutarha moniväristen jalokivien -hohteisena pisaravaippana. Viimeisen ruusupensaan kasteltuaan -istuutui Anahita puutarhan pohjoisen seinän keskellä olevalle, -köynnöskasvien ja ruusupensaiden ympäröimälle jaspis-rahille ja -rupesi lukemaan koraani-kääryä. Ahkerasti hän tutki tätä islamin -pyhää kirjaa, sillä hän ei yhtenäkään päivänä unhoittanut ylevää -ja pyhää kertojattaren-tehtäväänsä. Tänä päivänä tietoisuus siitä -erityisen elävästi liikkui hänen mielessään. Sillä oli juuri hänen -edelläkävijänsä kertojattaren kuolinpäivä. Alamutin synkän joukkion -ja hovijuonien yhdistyneisiin ansoihin oli tämä kertojatar langennut, -häntä syytettiin siveyden rikoksesta, vääriä todistuksia tuotiin -esiin ja kertojatar parka oli lain mukaan kuoletettu siten, että hän -syöstiin alas kuiluun Elbursvuorten korkealta kallionkielekkeeltä. -Hän ei ollut ikäänsä pysynyt impenä, sanottiin, hän ei ollut -täyttänyt korkean tehtävänsä vaatimuksia ja -- oli siis ansainnut -kuolonrangaistuksen. -- Vasta joku aika tuon onnettoman kuoltua tuli -hänen viattomuutensa ilmi, ja silloin noudettiin hänen jäännöksensä -Elbursvuoristosta, ne haudattiin juhlallisilla menoilla ja vainajata -kunnioitettiin miltei pyhimyksenä. Hänen väärät syyttäjänsä -rangaistiin julmasti; toiset haudattiin elävältä, toiset soaistiin -ja hirtettiin jaloista. Tämän tiesi Anahita, ja muisteli nyt kuten -usein muutoinkin kauhistuen edeltäjänsä surkeata kohtaloa. Mutta -omasta puolestaan hän ei pelännyt, sillä olivathan hallitsevien -silmät nyt auenneet. Ja lisäksi hän täysin tajusi tehtävänsä ylevän -merkityksen. Olihan hän sorrettujen ja vääryyttä kärsivien puoltaja -shaahin tykönä, ja hänen innostuksensa tähän ylevään tehtävään voitti -kaiken pelon ja kaikki muut näkökohdat. Siksipä hän alituisilla -hartaudenharjoituksilla koetti tehdä itsensä soveliaaksi tulevaa -tehtäväänsä täyttämään. - -Anahita oli yli maan kuuluisa ja arvossapidetty. Jo hänen -syntymästään oli liikkeellä taruja. Hänen vanhempansa olivat -- -näin kertoi kansa -- lapsettomia. He tekivät kumpikin lupauksen -elää kymmenen vuotta siveinä, toivoen Allahin tulevaisuudessa -lahjoittavan heille lapsen, jonka he tahtoivat kasvattaa niin, että -Allahin kunnia hänen kauttansa maan päällä oli lisääntyvä. Ja Allah -kuuli heidän rukouksensa ja lahjoitti heille tyttären. Kun hän oli -hieman suuremmaksi varttunut, huomattiin Allahin hänelle syntymästä -antaneen tavattomia ominaisuuksia: nöyryyttä, lempeyttä, hyvyyttä -ja viisautta. Tuntui siltä, kuin vanhemmilla ei olisi ollut mitään -vaivaa kasvattaessaan häntä hurskaaksi ja Allahille mieleiseksi. -- -Näin kertoi kansa. - -Eikä syyttä Anahitaa laajalti ylistetty. Sillä Itämaiden rikas luonto -tuntui häneen koonneen kaikki, mitä sillä oli vienoa ja kaunista. -Niin oli hohtava taivas antanut hänen silmilleen safiirinsininsä, -ja ne säteilivät kirkkaina kuin onnea tuottava Kanopustähti. Hänen -katseensa viattomuus ja lempeys tunki ehdottomasti jokaisen sielun -syvyyteen, riemastuttaen ja elvyttäen kuin kevätaurinko; hänen -huulensa olivat puhtaan punaiset kuin Jemenin kallein rubiini, ja -hänen vartalonsa oli sypressinsolakka ja sulojäseninen. - -Sekä vanhempiensa hurskauden että omien luontaisten ominaisuuksiensa -vuoksi veti Anahita jo nuorena kansan huomion puoleensa, ja hänen -suuremmaksi vartuttua, pääkaupungin kansa yksimielisesti määräsi -hänet kertojattareksi kasvatettavaksi. Isä oli kuollut Anahitan -lapsena ollessa, ja äidille oli sitten jäänyt hänen kasvatuksensa -toimeksi. - -Istuen jaspis-rahilla oli Anahita syventynyt Koraaniinsa, kun hänet -äkkiä herätti hartaudenhaaveilustaan Raghasta päin kuuluva torvien -toitotus. Se ilmaisi aikaisimman aamurukoushetken lähestyvän. -Samassa näyttäytyi asuinhuoneeseen johtavalla kynnyksellä Ferengis, -Anahitan ystävätär ja seurustelijatar. Häntä seurasi kuusi Anahitan -muuta seurustelijatarta, jotka kantoivat mukanaan rukousmattoja. -Sitten ilmestyi Anahitan harmaatukkainen äiti Sabeiha, sekä kaikkein -viimeiseksi Anahitan imettäjä, vanha Tumadir. Anahita suuteli -äitiänsä aamutervehdykseksi, ja kun naiset olivat vieneet rukousmatot -ylös kattopuutarhaan ja levittäneet ne sen hienohietaisille -poluille, rupesi Sabeiha, tyttärensä käsivarren tukemana, hitaasti -astumaan katolle johtavia portaita ylös. Kaikkien saavuttua -ylös, asettui kukin oman rukousmattonsa ääreen seisomaan, kasvot -käännettyinä lounaaseen, pyhää kaupunkia kohti. Kun Raghasta rupesi -kuulumaan muetsinien rukoukseen kehoittavat laulunsekaiset huudot, -heittäytyivät katolla olevat naiset polvilleen ja toimittivat -hartaan aamurukouksensa. Kun muut jo olivat lopettaneet rukouksensa -ja nousseet seisomaan sekä kun seurustelijattaret alkoivat kääriä -rukousmattoja kokoon viedäkseen ne alas, viipyi Anahita vielä -kumartuneena matollaan ja kuiskaili palavia rukouksia. Sillä -luettuaan tavalliset rukouksensa hän vielä rukoili edeltäjättärensä, -kertojatar-vainajan puolesta, nyt hänen kuolinpäivänään. Mutta -Anahitalle itselleenkin oli tämä päivä suuresti merkillinen. -Sillä sen kestäessä hänen ensi kerta tuli ryhtyä täyttämään -kertojattaren-tehtäväänsä. Edellisenä päivänä oli eräs kurdilainen -päällikkö lähettänyt hänelle sanan ja ilmoittanut tulevansa asiaansa -hänelle ilmaisemaan. Siksipä rukoili Anahita: - --- Allah, sinä joka olet minulle määrännyt ylevän tehtäväni, kaikkien -vääryttä kärsivien auttamisen, lainaa minulle kaikkivaltias apusi, -suo minulle myös viisautta, että tällä ensi kerralla oikein ja -tunnollisesti täyttäisin vaikean tehtäväni. - -Ja kun hän viimein nousi, säteilivät hänen sinisilmänsä vakaumuksen -hohtoa sekä tietoisuutta rukouksen kuulemisesta. Hänen poskilleen -oli kohonnut ohut, soma puna, ja hän oli niin viattoman näköinen -ja säteilevän kaunis, seisoessaan siinä keveinä poimuina -alasvaluvassa valkoisessa hienoliinaisessa puvussaan, että hänen -seurustelijattarensa ihastuneina katselivat häntä, hän kun näytti -heidän eteensä äkkiä ilmestyneeltä sovinnon ja rauhan hengettäreltä. - --- Sinulle on koittanut tärkeä päivä, lapsi, sanoi Sabeiha. - --- Tärkeä ja pyhä päivä, äiti. Olen rukoillut sille Allahin siunausta -ja toivon hänen auttavan minua. - -Anahitan ääni kajahti heleän kirkkaana ja täynnä luottamusta. - --- Minusta tuntuu ikävältä, huomautti vanha Tumadir, että tehtäväsi -alkaa juuri edeltäjättäresi kuolinpäivänä. - -Samassa kuului ruusupensaan juurelta hiljainen risahdus, ja kohta -tuli sieltä esiin pieni stellio-sisilisko, joka peljästyneenä -pysähtyi katsomaan puutarhassa olevia ihmisiä. Tumadir riensi -sen luo, ja onnistui, muutaman kerran hypähdettyään pakenevan -pikkueläimen jälkeen, sandaalinsa pohjalla polkemaan sen kuoliaaksi. -Näiden pienten sisiliskojen tappamista piti harras islaminuskolainen -velvollisuutenaan, sillä luultiin sen kallella olevalla -päänasennollaan matkivan islaminuskoisten rukousta. - --- Näittekö sen pahaa katsetta? -- huudahti Tumadir. -- Paha enne, -paha enne. Mutta onneksi sain tuon ilkiön tapetuksi, ja tahdon tänään -lisätä rukoukseni moninkertaisiksi, jotta sen vaikutukset jäisivät -tehottomiksi. - --- Allah on tekevä tyhjäksi jokaisen pahan katseen vaikutuksen --- virkkoi Anahita -- sillä tehtäväni on hänen määräämänsä ja -suosimansa. - -Näin sanottuaan hän tarjosi käsivartensa äitinsä Sabeihan -nojattavaksi, ja naisten seuraamana hän hitaasti astuen saattoi hänet -alas kattopuutarhasta linna-asunnon sisähuoneisiin. - - - - -TOINEN LUKU. - - -Ijäkäs Sabeiha oli seudun taitavin mattojen ja verhojen kutojatar. -Useat Melik shaahin komeimmista matoista ja ikkunaverhoista olivat -hänen kutomiaan. Kaikki Anahitan palatsin seinä- ja oviverhot olivat -hänen tekemiään. Kieltämättä saattoivat nämät kilpailla upeiden -Intian kudoksien ja komeiden Kashmirin shaalien kanssa. - -Sisäpihan perällä oli Sabeihan kutomahuone. Siinä oli monenlaisia -kangaspuita, joihin erivärisiä lankoja oli pingoitettu. Tästä -avarasta huoneesta johti ovi plataanien varjostamalle lavealle -nurmikolle, jolle lankojen kuivattamista varten oli pystytetty -korkeita oksaisia sauvoja. Varhaisesta aamusta alkaen hääri ahkera -Sabeiha täällä avustajanaistensa kanssa, kutoen taidokkaan-kuosisia -mattoja ja verhoja. Tänne hän nytkin oli rukoilemasta tultuaan, -vetäytynyt työskentelemään. Anahita palasi puutarhaan, istuutui -jaspisrahille ja rupesi jatkamaan koraaninlukua. Tuntui siltä, -kuin hän tänä päivänä monin kerroin olisi tahtonut toimittaa -hartauttaan, kuin hän olisi kuumeentapaisella innolla tahtonut puhua -Allahin kanssa, valmistuakseen tehtäväänsä ja saadakseen varmuutta -ja voimia. Pitkäksi aikaa hän ei kuitenkaan ehtinyt vaipua pyhän -kirjansa lukemiseen ja mietiskelyyn, ennenkuin rautaportilta kuului -kolme koleata vasaraniskua. Kohta senjälkeen astui pääeunukki, -tummaihoinen, laiha mies puutarhaan ja ilmoitti: - --- Kurdilainen päällikkö, Mervim, lähettää sinulle, valtijatar, -tervehdyksensä ja kysyy, oletko nyt valmis kuulemaan hänen asiaansa. - --- Olen valmis -- vastasi Anahita säpsähtäen keskeltä lukemistaan. - -Eunukin poistuttua Anahita meni avaraan etusaliin, jossa hän istuutui -matalalla kohonteella sijaitsevalle, punaisella silkkishaalilla -peitetylle keltamarmori-istuimelle. Hän näpäytti kädellään istuimen -vieressä riippuvaa hopealevyä; se oli merkki naisille. Ferengis ja -muut Anahitan seuralaisnaiset saapuivat kohta paikalle ja asettuivat -hietakello-saliin johtavan käytävän luo. Vanha Tumadirkin ilmestyi -heidän pariinsa. Kuullessaan askeleita solakäytävästä, vetivät -Anahita ja hänen naisensa harsot kasvoilleen. Vähällä olivat he -unhoittaa tämän tavan, sillä niin harvoin muu mieshenkilö, kuin -eunukki, astui näiden seinien sisälle. - -Mervim, tummaverinen, mustapartainen ja ruhtinasryhtinen -keski-ikäinen mies, astui eunukkien saattamana sisään. Hän oli puettu -karkeakuteiseen, jalkoihin asti ylettyvään mustaan kauhtanaan, jota -vyötäisien kohdalta piti koossa punaisesta ja valkoisesta silkistä -punottu nuora; siitä riippui kauniskahvainen, hopeatuppinen tikari. -Päässä oli hänellä avara valkea turbaani, ja oikeassa kädessä pitkä, -omakorkuisensa käyräpää sauva. Hän irroitti tikarin vyöltään ja laski -sen, rauhallisten aikeidensa merkiksi jalkojensa juureen. Myöskin -sauvansa hän asetti syrjään seinän nojaan. Sitten hän ojensi molemmat -kätensä Anahitaa kohti ja virkkoi: - --- Terve, Anahita, sinä sorrettujen puoltaja! - --- Terve, Mervim, terve tuloasi kattoni alle, virkkoi Anahita -vieraalle. - -Ja hän jatkoi: - --- Vanno ensin, että tahdot kunnioittaa taloni rauhaa! - -Mervim vannoi: - --- Allahin ja profetan kautta vannon kunnioittavani tämän talon -rauhaa. - -Nyt poistuivat eunukit, ja naiset kantoivat suihkulähde-ammeen -viereen maton, levittivät sen, ja laskivat sille korkean -patjaistuimen vierasta varten. - -Anahita viittasi naisille, että he saivat poistua, ja veti syrjään -kasvoharsonsa. Avokasvoin ja peittelemättömänä kuin totuuden ja -oikeuden piti kertojattaren ryhtyä tehtävänsä toimituksiin. - -Mervim, joka juuri oli istuutumaisillaan, pysähtyi vaistomaisesti -Anahitan sinisilmäin suloutta ihailemaan. Mutta seuraavassa tuokiossa -hän, huomattuaan immen luovan katseensa alas, istui patjalle. - -Anahita kehoitti häntä puhumaan: - --- Nyt, Mervim, saatat ilmaista asiasi. Noudattaen kehoitusta Mervim -alkoi: - --- Elin onnellisena laajan heimon päällikkönä Kurdistanissa. Minulla -oli heimoni ja pitkät ajat myöskin hallitsijani luottamus. Iloiten -ajattelin että työni ja vaikutusvaltani tulevaisuudessa oli koituva -kolmen poikani onneksi. Sillä isänsä tavoin toivoin heidän kerran -saavuttavan ylhäisiä luottamustoimia heimoni keskuudessa. Ymmärtänet, -että tämä on vanhempien suurin ilo, kun laskevat lastensa tulevan -onnen perusteita. Lapsissamme jatkuu oma itsemme, se elää vielä -silloinkin, kun jo lepäämme maan povessa. -- Mutta onneni ei saanut -häiritsemättä jatkua, elämäni alus ei totuttua tasaista suuntaansa -kulkea. Sen eteen sattui petollisia salakaria, jotka olivat vähällä -särkeä sen pirstaleiksi. Ne syöksivät sen pimeiden myrskyjen merille. --- Kuulehan, kun jatkan ja kerron sinulle, mitä vääryyttä olen -saanut kärsiä. Kurdistaniin tuli uusi maaherra, entisen kuoltua. -Vainaja oli pitänyt minua ystävänään, maakunnan hallinnon tukijana. -Sillä hän tiesi, että rakastin heimoani, että tunsin heidän tapansa -ja että helposti saatoin ohjata heitä kuuliaisuuteen ja tapojen -sävyisyyteen. Hän tiesi myös, että voitokkaasti olin torjunut -ympäröivien syyrialaisten ja tatarilaisten heimojen hyökkäykset -ja ryöstöretket. Hän tiesi, että olin karkoittanut murhan- ja -vilpintekoja tavoittelevia, salaa hiipiviä assassiineja heimoni -alueelta. Mutta uusi maaherra, Jusuf, tahtoi itse yksinomaan hallita. -En sekaantunut hänen hallitustoimiinsa, vaan pysyin omilla aloillani, -sovittaen heimolaisteni riidat, tukien heitä neuvoillani. Mutta -uusi maaherra rupesi pian kadehtimaan rikkauksiani ja onneani. -Hän kielsi minulta kaiken sen johdon, jonka heimoni keskuudessaan -oli minulle uskonut, ja kun huomautin, ettei hänellä siihen ollut -oikeutta, virkkoi hän ivallisesti, että oikeus maassa on vaan -shaahilla ja hänen korkeimmilla palvelijoillaan. Hän kanteli nyt -hoviin, että muka olin juonittelija ja että turhanpäiten sekaannuin -maakunnan hallitustoimiin; tämän huomasin siitä, että shaahilta -tuli julistuskirja, jossa minua kuoleman uhalla kiellettiin -juonittelemasta ja hallintoon sekaantumasta. Tähän aikaan hyökkäsi -Kurdistanin pohjoisosaan toinen tatarilainen rosvoheimo, ja kurdien -päällikkönä lähdin heitä vastaan. Nyt oli uusi maaherra saanut -tilaisuuden minut kokonaan kukistaakseen. Ennenkuin sotaretki oli -ehtinyt loppua -- vaikka ei kukaan epäillyt, että kurdien oli -onnistuva karkoittaa raakalaisjoukot -- kanteli Jusuf uudestaan -hoviin, että minä olin liittynyt maahan hyökänneisiin vihollisiin. -Juuri karkoitettuani viholliset kauas maan rajojen ulkopuolelle, -ja heille hirvittävän tuhon tuotettuani, sain Jusufin kautta -shaahilta kirjeen, jossa minut tuomittiin kapinoitsijana omaisuuteni -menettäneeksi. Ja kuoleman uhalla käski tämä kirje minua kiireimmiten -lähtemään perheeni kanssa maasta pois. Jusuf, tuo ilkiö, anasti -omaisuuteni ja lähetti asunnolleni hurjat peitsimiehensä minua ja -perhettäni karkoittamaan sekä omaisuuttani anastamaan. -- - -Suurimmalla jännityksellä oli Anahita seurannut kurdilaispäällikön -kertomusta, ja hänen kauniisiin silmiinsä oli laskeutunut himmeä -surullisuuden verho. Hän kysyi äkkiä: - --- Mutta etkö koettanut puolustaa viattomuuttasi ja selvittää asiaasi -shaahille? - --- Sitä koetin monasti, mutta turhaan -- vastasi Mervim. -- Shaahin -luo on vaikea päästä muun kuin hänen lähimpäinsä. Häntä ympäröi -ylipääsemättömän korkea muuri, jonka portin ainoastaan hänen -oma tai hänen ylinten käskyläistensä mahtisana aukaisee. -- Kun -huomasin perikatoni olevan oven edessä, lähetin joukon taattuja -miehiä Raghaan jalon Hassan Ibn Alin luo, häneltä saadakseni apua. -Mutta näistä joutuivat -- kuten sittemmin kuulin -- useat varta -vasten Raghan teillä väijyvien assassiinien käsiin, ja loput -katosivat tietämättömiin. Ehkäpä Jusuf puolestaan myös oli ryhtynyt -varokeinoihin, jotta eivät edes valitukseni pääsisi hallitsijan -kuuluviin. Heimoni aikoi jo nousta kapinaan, mutta sain heidät -luopumaan siitä mielettömästä aikeesta. Päätin sillä hetkellä -väistyä ylivallan edestä ja miettiä kunniani ja asemani entisen -arvon palauttamista. Vetäydyin perheeni kanssa Thabarma järven -etäiselle saarelle; ainoastaan harvat läheisimpiä ja uskollisimpia -heimolaisiani seurasivat minua sinne. - --- Miksi et aikaisempaa ole ryhtynyt toimiin? -- kysyi Anahita. - --- Nyt on tarjoutunut sopiva tilaisuus -- virkkoi Mervim. -- Nyt -olet sinä täyttänyt kuusitoista vuotta; olet siis täysi-ikäinen -ja saatat ryhtyä tehtäviäsi suorittamaan. Ja tiedät että shaahin -omaa langettamaa tuomiota on vaikea peruuttaa, siinä saattaa -ainoastaan kertojatar onnistua. Vielä toinenkin seikka tekee juuri -tämän ajan minulle sopivaksi asiani elvyttämiseen. Päälikkyyteni -entisillä alueilla Kurdistanissa, lähellä Thabarma järveä, asuu -parsien läntinen heimo. He olivat tyytyväisiä johtooni sillä vaikka -he ovat eri uskoa, kohtelin heitä hyvin, heidän rauhallisuutensa, -ahkeruutensa ja hyvien tapojensa vuoksi. Uusi maaherra, Jusuf, -taaskin on kohdellut heitä kuin orjia. Heihin hän on etupäässä -suunnannut pohjattoman ahneutensa ja rikkauden himonsa. Vaikka koko -maakunta raskaasti vaikeroi Jusufin ylenmääräisten veronkiskomisten -ja vääryydentekojen alla, ovat parsit saaneet kovimpia kokea. -Kerrotaan Jusufin veronkiskojien häväisseen parsien naisia, jopa -Jusufin itsensä ryöstättäneen parsityttäriä. Paheksuminen ja -katkeruus on parseilla tämän vuoksi ylimmillään, sillä heidän lakinsa -ei salli lähempää yhteyttä muunuskoisten kanssa. Nyt on shaahi -antanut armahdusjulistuksen ja uskonvapauden parseille, Heistä on -joka mies valmis todistamaan viattomuuttani, sillä he eivät toivo -mitään hartaammin, kuin että sortaja Jusuf kukistuisi, ja että -minä saavuttaisin entisen arvoni ja oikeuteni. -- Tämä, arvoisa -kertojatar, on asiani. Toivon oikeutta harrastavan sydämesi sitä -puoltavan, toivon että tahdot hankkia takaisin vääryyttä kärsineelle -hänen kunniansa, toivon, ettet salli isän jäädä toivottomaksi kolmen -poikansa tulevaisuudesta. Ujona loi Anahita katseensa miehekkääseen -ja voimakkaaseen kurdilaispäällikköön, joka vetosi häneen, heikkoon -naiseen. Hän virkkoi: - --- Et turhaan asiaasi ole minulle kertonut. Sillä vaikka tiedän, -että väärän asian kertominen shaahille minulle tuottaa häpeällisen -eron toimestani ja ankaran rangaistuksen, en saata epäillä sanojesi -totuutta, sillä oikea tunne ja isän huoli kuvastuu kasvoissasi. - -Siihen huomautti Mervim: - --- Niin totta kuin kerran perheeni kanssa toivon pääseväni Allahin -kasvoja katselemaan, hänen ikipuutarhojensa ihanuutta nauttimaan, -yhtä vakaasti vannon Allahin nimen kautta, että se, minkä olen -kertonut, on totinen tosi. Syösköön minut profeetta viimeisenä -päivänä sillalta kuolon jokeen, jos sanaakaan olen valehdellut. - -Noustuaan patjaistuimelta seisomaan hän lisäsi: - --- Teethän lopullisen päätöksesi vasta lähetettyäsi tiedustelijasi -asiata tutkimaan ja heidän kauttansa asiastani varmuutta -saavutettuasi. Mutta saanko viedä kotia sen lohduttavan sanoman, että -olet ottanut asiani tutkittavaksesi? - -Nousten marmori-istuimeltaan virkkoi Anahita: - --- Sen sanoman voit viedä mukaasi, Mervim. Minkä voin, teen asiasi -hyväksi. - -Tämän sanottuaan, näpäytti Anahita istuimensa vieressä riippuvaa -hopealevyä sekä peitti kasvonsa osoitteeksi, että keskustelu -sillä kertaa oli lopussa. Naiset tulivat esille, kasvot niinikään -verhottuina. - -Mervim hankki lähtöä. Lähtiessään hän sanoi: - --- Menen nyt Raghaan; siellä on muutamia kurdilaisystäviäni. -Ennenkuin palaan kotia, poikkean tänne kuulustelemaan, olisiko -sinulla jotakin määräyksiä minulle jaettavana. -- Allahin siunaus -tulkoon sinun ja koko huoneesi yli. - -Mervim kääntyi ovea kohti, nosti mosaikki-permannolta hopeatuppisen -tikarinsa, jonka köytti vyölleen, tarttui koukkusauvaansa ja poistui -solakäytävään. - -Kurdilaisen poistuttua tunkeutuivat naiset uteliaina Anahitan -ympärille. Jokainen tahtoi tietää mitä vieras oli puhunut ja -millainen hänen asiansa oli. Vanha Tumadir ei suinkaan ollut hitain -kyselemään. - --- Kerron teille kaikki äidin luona -- sanoi Anahita. - -Naiset saivat siis hillitä uteliaisuutensa, kunnes he, seurattuaan -Anahitaa palatsin useiden salien, kammioiden, solakäytävien ja -pihojen kautta saapuivat Sabeihan avaraan kutomahuoneeseen. - -Sabeiha pujoitteli paraikaa pitkää sukkulaansa hienojen, -heleäväristen silkkikuteiden läpi, kun Anahita seuralaisnaistensa -kanssa tuli hänen luokseen. Auringonpaiste pujahti jo pihanpuolisesta -ovesta sisään luoden lämmittävää kultahohdettaan Sabeihan -lumivalkeille hiuksille ja hänen hienolle kankaalleen. Kertojattaren -äiti oli vielä kaunis, huolimatta korkeasta ijästään: lempeys, -vakavuus ja hyväsydämisyys kuvastuivat hänen kasvoillaan, ja hänen -poskiaan peitti ahkeran työn nostama puna. Hän laski kädestään -sukkulansa ja kysyi: - --- Mitä kertoi sinulle Kurdilainen, lapseni? Ja minkä päätöksen teit? - -Anahita kertoi nyt heille Mervimin asian, jota kaikki erinomaisella -mielenkiinnolla kuuntelivat. Vanha Tumadir oli pari kertaa, Anahitan -puhuessa, tahtonut keskeyttää häntä, mutta oli kuitenkin hillinnyt -itsensä siihen asti, kunnes Anahita lopetti. Silloin hän huudahti: - --- Paha onni on tuonut juuri kurdilaispäällikön, Mervimin, -ensimäisenä puolustettavaksesi. Shaahi on itse langettanut hänen -tuomionsa. Häntä vihaa Kurdistanin mahtava maaherra, ja kaikkialla -väijyvät assassiinit ovat hänen liittolaisiaan ja tekevät Mervimin -pelastuksen joko ylen vaaralliseksi, tai mahdottomaksi. Oi onnetonta -päivää, jolloin hän tuli tämän katon alle. Vainoa saat kokea Anahita, -ehkäpä surmankin kärsit tuon miehen vuoksi. - --- En saa pelätä vainoja, enkä edes surmaa -- huomautti Anahita; -- -Pelkäämättä ihmisiä tulee minun ajaa Allahin asiaa. - --- Allahiin meidän todella tulee turvata. Hän on meitä auttava, -- -lohdutti Sabeiha. - -Mutta Tumadir ei rauhoittunut. Hänen mielenkiihoituksensa vaan kasvoi -ja hän jatkoi: - --- Pyhä profeetta meitä suojelkoon tästä uhkaavasta vaarasta. Hän -estäköön toivottoman surun laskeumasta äitisi ja minun harmaiden -hapsien yli. - --- Ennenaikainen on levottomuutesi, Tumadir, -- koetti Anahita -edelleen lohduttaa häntä. -- Ensin lähetetään tiedustelijoita asiaa -tarkoin tutkimaan. Vasta kun kaikki on selvänä, kun todistajat ovat -taatut ja varmat, lähden asiata Melik shaahille kertomaan. - --- Mutta todistajatkin saattavat olla pettureita, lahjottuja, kuten -ne, jotka edeltäjättäresi tuhoon syöksivät. Kaikki vielä liittoutuvat -sinua vastaan. - --- Koko läntinen parsien heimo rakastaa Mervimia ja on -todistava hänen viattomuuttaan. Ja parsit ovat tunnetut -totuudenharrastuksestaan. - -Anahitan viimeiset sanat näyttivät hieman rauhoittavan Tumadiria. -Hetken mietittyään hän kysäsi Anahitalta: - --- Onko Mervim todella vakuuttanut, että parsit ovat hänen puolellaan? - --- Niin hän minulle kertoi. - --- Jos niin on laita, luulen tietäväni neuvoa sinulle sopivan ja -luotettavan henkilön asian tiedustelijaksi. - --- Kuka on tämä henkilö? - --- Se on parsilainen erakko, Haoma. Hän asuu luolassa, puolitiessä -Raghan ja itäisten parsien vuoriston välillä. -- Hän kuuluu olevan -hyvin hurskas mies -- huomautti Sabeiha. - --- Lintujen ja erämaan eläinten kerrotaan pelkäämättä häntä -lähestyvän - sanoi Ferengis. - --- Mutta hän on vääräuskoinen -- arveli Anahita. - --- Jospa onkin vääräuskoinen, kerrotaan ihmeellisiä seikkoja -hänen hyväsydämisyydestään. Eikä laki kiellä vääräuskoistakaan -tiedustelijana käyttämästä -- näin puolteli Tumadir. - --- Mutta miten voin olla varma hänen tiedonantojensa -totuudellisuudesta, kun hän ei voi vahvistaa niitä vannomalla Allahin -nimeen? - --- Ei ole kuultu että parsi rikkoisi valaansa, kun hän vannoo -Ormuzdin nimeen -- virkkoi Tumadir. -- Luulenpa parsi-erakkoa -senvuoksi sopivaksi, että Mervimin asiaan myös on yhdistynyt -läntisten parsien asia. Eikä ole kuultu, että parsit antaisivat -assassiinien lahjoa itseään. Haoma on myös mahtavan suurvisiirin -pojan ystävä. - --- Tahdonpa vielä punnita asiaa, rukoilla Allahia valistamaan -mieltäni ja sitten tehdä päätökseni. - -Näin sanottuaan Anahita alkoi hitaasti astua pois äitinsä -työhuoneesta. Hän kulki sisäpihojen halki sekä kirjavilla kankailla -peitettyjen kaarikäytävien läpi rakennuksen pohjoispuolella -sijaitsevaan omaan puutarhaansa. Sinne tultuaan hän vaistomaisesti -taittoi itselleen suuren vaaleanpunaisen ruusun, jonka hienoa -balsamituoksua hän halukkaasti hengitti. Hän istuutui tavalliselle -paikalleen, takamuurin luo olevalle, ruusupensaikon ympäröimälle -jaspisrahille. Hän unhoitti koraaninsa, jonka hän tässä paikassa -tavallisesti otti esille, ja vaipui syviin mietteisiin. - -Nyt oli siis valjennut hänen suuri päivänsä, nyt oli hänen -ylevä tehtävänsä alkanut. Peloittivatko siihen yhtyvät vaarat -häntä? -- Sehän olisi halpaa ja heikkoa, se olisi kiittämätöntä -ja arvotonta. Eihän hän silloin ansaitsisi Allahin armoa, joka -hänet kertojattareksi oli määrännyt, ei kansan luottamusta, joka -juhlallisilla menoilla päämoskeassa oli hänet vihkinyt. Päinvastoin -hänen tehtävänsä tuli herättää iloa ja riemuisaa toivoa. Ei kukaan -muu koko avarassa valtakunnassa ollut kohonnut tähän kunniakkaaseen -paikkaan. Mikä olikaan muiden Persian naisten kohtalo: haaremin -orjuus, ja vanhemmaksi tultua unhoitus ja puute. Mutta hänelle, -Anahitalle, oli Allah suonut valoisan vapauden, tehtävän, joka -liiteli niin paljon yläpuolella maista todellisuutta kuin hohtavat -hienot valkeat pilvenhattarat aamutaivaalla. -- Ja sittenkin tuntui -kuin olisi pieni pelontunne piillyt povessa. Se ei ollut uhkaavien -vaarojen synnyttämä, vaan johtui oman mielen herkkyydestä. Oliko -hän todella kyllin arvokas toteuttamaan Allahin yleviä määräyksiä? -Oliko hänessä tarpeeksi voimaa ja pontevuutta noita vaikeita asioita -perille ajamaan? Näin ajatellessaan huomasi hän yhä tuntuvammin -voimattomuutensa suurien yritysten toteuttamiseen, ja hän rukoili: - --- Anna sinä, oi Allah, väkevyytesi vaikuttaa minussa, anna -ylevyytesi toteutua minun, heikon välikappaleesi kautta! - -Tämä lyhyt rukous näytti taas vahvistavan häntä. Ja hän ajatteli: - --- En yksinäni voi mitään aikaansaada; minun täytyy saada voimakkaita -ja viisaita tiedustelijoita. Allah on minulle ne kyllä osoittava. - -Hän luuli, että varmuus, levollisuus ja hilpeys nyt oli palaava -mieleen, mutta kevyt surumielisyys tuntui vaan siellä asuvan. Sillä -nyt olivat jääneet kuljetulle taipaleelle nuo viehkeimmän nuoruuden -huolettomat päivät, jolloin tämä koti oli koko maailmana, jolloin -hohtavat Elbursvuoret ja Demavendin jättiläiskeila tuolla kaukana -näköpiirin rajalla ikäänkuin hiljaa, salaperäisen tuttavallisesti -kuiskailivat vienoja muinaistarujaan, jolloin puutarhan ruusut, -orvokit ja muut kukat olivat Anahitan ainoat hoidokkaat. Nyt aukeni -eteen avara maailma, tuo maailma, jota hän niin vähän tunsi, mutta -josta hänelle oli kerrottu, että siinä piili paljon selittämätöntä ja -pahaa. Nyt hänen täytyi astua ulos tästä rauhallisesta tyyssijasta ja -tutustua tuohon uuteen ja tuntemattomaan! - -Anahitan näin antautuessa mietteisiinsä, oli hänen ystävättärensä, -Ferengis hiljaa tullut puutarhaan. Nähdessään nuoren valtijattaren -sinisilmien haaveellisesti katselevan eteensä, ikäänkuin jotakin -kaukaista himmeätä päämäärää kohti, ei Ferengis hennonnut häntä -häiritä, vaan istahti suihkulähdeammeen marmorilaidalle kirkkaiden -vesipisaroiden leikkisää pulppuilemista katsomaan. Mutta vaikka hän -hiljaa oli liikkunut, rasahtivat hänen sandaalinsa hiekkaa vastaan, -ja silloin käänsi Anahita katseensa häneen. - --- Suvaitsetko läsnäoloani, valtijatar, vai tahdotko, että poistun? --- kysyi Ferengis. - --- Tule vaan tänne luokseni, Ferengis. Ystävätär riensi Anahitan luo, -istuutui hänen jalkojensa juureen, tarttui hänen pieneen käteensä ja -peitti sen suudelmilla. - --- Oletko suruissasi, valtijatar? - --- En ole suruissani. Uudet tapahtumat vaan panevat ajattelemaan. - --- Minä olen suruissani tähtesi, valtijatar. Kun äsken lähdit äitisi -luota, en voinut hillitä kyyneleitäni. - -Anahita silitti hyväillen hänen tummaa tukkaansa ja virkkoi: - --- Sydämesi ottaa hellästi osaa tehtäviini. Olen iloinen -uskollisuudestasi, Ferengis. Mutta onhan tänään kunniani päivä -valjennut; mitä siis suret? - --- Suren sitä, että sinä, joka olet niin hyvä ja kaunis, elinikäsi -olet suljettu näiden kiviseinien sisälle. Avara maailma ja väljät -ilmat olisivat sinun oikea valtakuntasi. - --- Oikeuden valtakunta on arvokkain ja avarin, rakas Ferengis. - --- Mutta lemmen valtakunta on syvempi ja elähyttävämpi. - -Tuskin oli Ferengis saanut tämän sanotuksi, kun hän jo katui sitä ja -punastuen loi katseensa alas. - -Anahita huomasi hänen hämmästyksensä ja virkkoi: - --- Maallinen lempi tekisi arvottomaksi sen, jonka Allah on -välikappaleekseen valinnut. Mutta sinua, Ferengis, ei sido mikään -pyhä lupaus. Sinä et saa ainaiseksi peittää kasvojasi harsoihin. Kun -sydämesi vaatii, koetan voittaa ystävyytesi kaihon ja päästän sinut -vapaaksi täältä. - -Kyynel vierähti Ferengiksen poskelle, hän syleili kiihkeästi -valtiattarensa polvia ja kuiskasi: - --- Anna minulle anteeksi, että tällaisista sinulle puhuin. -- Sinun -luotasi en koskaan voisi lähteä. Sinun luonasi tahdon kuollakin. -Ja kun Allah minut kutsuu luokseen, olen onnellinen, jos tiedän -pehmeiden käsiesi sulkevan sammuneet silmäni! - - - - -KOLMAS LUKU. - - -Oli jo kulunut joku aika siitä, kun Haoma palasi parsien vuoristosta -rotkoasuntoonsa. Yksin, ilman muuta seuraa kuin koiransa Kerivan, -oli Haoma taas täällä jylhän luonnon helmassa. Yksin kuunteli hän -vuorikosken voimakasta pauhinaa ja vuoriston lintujen lauluja. -Mutta yksinäisyyden tunne ei häntä vaivannut, sillä hänellä -oli kumppaneinaan ajatuksensa ja aatteensa, jotka kotokäynnin -jälkeen olivat entisestään vilkastuneet. Tuntui kuin nyt vallan -itsestään, ilman vaivaloista punniskelua ja järjestelyä, hänen -uuden opinrakennuksensa kokonaispiirteet olisivat näyttäyneet -hänen henkensä katseille. Varhaisesta aamusta alkaen hän istui -pergamenttiliuskojensa ääressä, joille ahkeraan kirjoitteli ylhäisen -innostuksensa tuloksia. - -Hänen oltuaan muutaman päivän rotkoasunnollaan, tuli Vohumeno hänen -yksinäisyyttään keskeyttämään. Kivenheiton päähän Haoman luolasta hän -laati kallioseinämien väliin itselleen luolantapaisen asunnon. - --- Kun tarvitset palvelustani tai tahdot jutella kanssani -- oli -hän sanonut Haomalle -- voit kutsua minua tai heittää kivellä tuota -kallion nurkkaa. Kuultuani kiven vierinnän, huomaan, että tarvitset -minua, ja riennän luoksesi. - -Haoma oli sen johdosta virkkanut: - --- Eipä sinun minua palvellaksesi tarvinnut tänne tulla. Sinä olet -rotkossasi oma isäntäsi, kuten minä omassani. - --- Mutta tullessani sinun asunnollesi olen orjasi tai vaikka koirasi. - --- Kerivan on koirani, mutta samalla hyvä kumppanini. Orjien -pitämistä ei Ormuzd hyväksy. Ole siis vaan kumppanini, ajatusten -vaihtaja ja metsätoverini. - -Tästä huolimatta osoitti Vohumeno vapauttajataan kohtaan suurinta -kunnioitusta ja nöyrää palvelevaisuutta. Hänen kiitollisuutensa olisi -tilaisuuden sattuessa helposti saattanut hänet henkensäkin uhraamaan. - -Haoma oli juuri vuorikoskella toimittanut aamukylpynsä ja istui -nyt rotkonsa edustalla olevan matalan kivilohkarepöydän luona. -Sille hän oli levittänyt vanhan arvokkaan Avestakäärynsä sekä -pergamenttilehtensä, jolle hän piirtimellään kirjoitti uuden -suuntansa aatteita. Tuontuostakin pysähtyi piirrin, ja Haoma loi -katseensa tummansiniselle taivaalle sekä alas laaksoon, jossa joki -kaarevana polvieli. Hän näytti välistä kaihoavan ja etsivän jotakin -kaukaista, sellaista, mikä tempaisi hänen tulevat oppisuuntalaisensa -vastustamatta mukaansa, luoden heihin saman ylevän innostuksen -hehkun, joka lämmitti hänen omaa poveansa. Sitten hän taas tarkoin -tutki Avestakääryä, hakien Zoroasterille ilmoitetusta sanasta tukea -väitöksilleen. Sillä ei hän tahtonut julistaa mitään kokonaan uutta -oppia. Hän tahtoi vaan puhdistaa Avestan opin sellaisesta, mitä hänen -ajatuksensa ja tunteensa piti epäoleellisena. Hän tahtoi kehoittaa -ihmisiä luopumaan yksipuolisesta puustavi-opista, johon he aikojen -kuluessa olivat takertuneet ja neuvoa heitä kiintymään Avestan opin -syvimpään sisällykseen, sen elinvoimaiseen ydinoppiin: taistelemaan -Ahrimania ja pimeyttä vastaan ja samalla lisäämään Ormuzdin ja Valon -valtaa. - -Kun Haoma taas, miettiessään sopivaa sanapukua ajatuksilleen, loi -katseensa laaksoon, huomasi hän Vohumenon alempana joen rannalla -huuhtelevan hartijoitaan ja kasvojaan. Koska Haoma ei vielä -Vohumenon siellä ollessa ollut nähnyt hänen noudattavan tätä -parsilaista tapaa, ajatteli hän tyytyväisenä, että Vohumeno nyt oli -luopunut täydellisestä uskonnottomuudestaan ja että hän vapauden -hyväntekevästä vaikutuksesta oli heltynyt Ormuzdia palvelemaan. Ja -Vohumenon lopetettua kylpynsä sekä aikoessa palata asunnolleen, huusi -Haoma häntä luokseen. - -Vohumeno, joka juuri aikoi tehdä kierroksen kallioiden taitse -- niin -arasti hän vältti omin päin tulemista Haoman rotkolle -- kuuli Haoman -huudon ja kääntyi häntä tervehtimään. Ja hän astui joutuisasti Haoman -luo. - --- Tahdotko viettää tässä hetken, jutellen kanssani? -- kysyi Haoma -häneltä. - --- Keskusteleminen kanssasi, valtijas, on paras huvini. - --- Näin sinun ensi kertaa käyvän aamukylvyssä. Onko vapaus jo -lauhduttanut mielesi palvelemaan Ormuzdia? - --- En Ormuzdia palvellakseni jokivedellä huuhtonut jäseniäni. Tämä -vanha tapa on varsin virkistävä. - --- Mutta jotakin meidän ihmisten täytyy palvella ja uskoa. - --- Jo sanoin sinulle siellä häpeävankilassa, että uskon ainoastaan -sydänten hyvyyteen ja pahuuteen. - --- Mutta sydämen hyvyys on juuri Ormuzdin lahja. - --- Jospa Ormuzd onkin olemassa, on hän liian heikko. Vuosituhansia -ovat kärsivät ihmiset toivoneet, että hän pääsisi voitolle; mutta -tämä toivo on ollut ja on yhä vielä turha. - --- Tämä toivo ei vielä ole toteutunut, sillä vastaiseksi on Ahrimanin -valta vahvempi. Ja vastaiseksi Ormuzd odottaa ihmisten tehokasta -kanssavaikutusta. Sillä yksistään ihmisten hyvä tahto saattaa -toteuttaa Ormuzdin valoisia tarkoituksia, ja lujittaa ja laajentaa -hänen valtakuntaansa maan päällä. Onhan Ormuzdin vallalla jo -jalansijaakin: luonnon luomakyky, auringon valo, hyvien aikaansaama -melkoinen järjestys ja järjen ja hyvän kehityskelpoisuus. - --- En kiellä, että muutamilla on hyvä tahto. Sinulla esimerkiksi, -valtijas, ja muilla, joille luonto on lahjoittanut hyvän sydämen -kauniin lahjan. Mutta tällaisten luku on niin pieni, etteivät he -voi muuttaa maailman menoa parempaan. Sillä on niin paljon pahoja -sydämiä, jotka luulevat pahuuden vallan ylläpitämisestä saavuttavansa -hyötyä. - --- Luulet siis, Vohumeno, että on ainoastaan hyviä ja pahoja sydämiä. -On kumpiakin. Mutta on myöskin paljon perin laimeita sydämiä, jotka -tajuavat sekä hyvän että pahan, selvemmin tai himmeämmin, mutta jotka -eivät huoli niitä ajatella, sen vähemmin toimia hyvän eduksi. Kaikki -on heille vaan kuin tuulen henkäys, joka puhaltaa ohi ja katoaa. Ja -tuskin yksikään niistä sydämistä, joita hyviksi kutsumme, on kokonaan -vapaa tällaisesta laimeuden lamauttavasta kivulloisuudesta. - --- Olet oikeassa, valtijas, laimeiden lauma on perin suuri. Ja heistä -on maailman viheliäisyydellä yhtä vähän parannuksen toivoa kuin -pahoista. Ja vielä on niitäkin, joiden sydämen tämä viheliäisyys on -tylsyttänyt ja tunteettomaksi paaduttanut. Minä olen yksi niitä. - --- Siten kenties arvelet enemmän kuin todella on asianlaita. En luule -tunteiden tylsyneen sydämessäsi. Ehkäpä ne vaan ovat väsähtäneet -suurista vastoinkäymisistäsi. Muuten ei ole oikein, että annamme -täydellisen katkeruuden ja tunteiden välinpitämättömyyden vallata -mielemme. Sillä silloin asetumme laimeiden pariin. Ja Ormuzd -tarvitsee jokaisen hyvän sydämen palvelukseensa. Päinvastoin meidän -tulee karkoittaa katkeruus mielestämme, vaikka oma elämämme sitä -ansaitsisikin, jotta voisimme ainakin auttaa muita. - --- Puhut todesti, valtijas. Sinä yksin voit saada jähmeät tunteeni -virkoamaan. - --- Älkäämme siis kiistelkö uskon ja opin muodosta. Luulen, että -pohjalta tavoittelemme samaa. Luulen myös, että mielesi vielä on -lämpenevä valon taistelulle, ja että sinusta on tuleva ensimäinen -uusien pyrkimyksieni kannattaja ja toteuttaja. - --- Sinua seuraan vapaasti ja häikäilemättä, minne tahdot minua -ohjata, sillä henkesi voima on minut vallannut. - --- Uudet ajatuksesi minua suuresti ilahuttavat, ja näen että -vapaus on vuodattanut balsamiaan sydämesi kärsimysten haavoihin. -Päättäkäämme siis yhdessä lietsoa innostuksen tulta ihmismieliin, -palavasti ja väsymättä. - -Äänettömänä Vohumeno ojensi voimakkaan kätensä Haomalle merkiksi, -että hän tähän kumppanuuteen suostui. - -Samassa hän nousi seisomaan. Lyhyt vapauden aika oli jo ehtinyt -melkoisesti virkistää hänen ruumistaan, ja jäntevänä ja suorana hänen -kookas vartalonsa kohosi siinä Haoman edessä. - --- Ammuin tänä aamuna nuoren kauriin ja lähden sitä meille -aamuateriaksi vartaalla paistamaan, -- sanoi hän, aikoen lähteä -omalle asunnolleen. - -Silloin Kerivan, joka levollisena ja tyytyväisenä, häntäänsä -liehuttaen, oli loikonut isäntänsä jalkojen juuressa, äkkiä höristi -korviaan ja karkasi esiin sekä rupesi, kääntyen laaksoon päin, -raivokkaasti haukkumaan. Vaivoin sai Haoma sen rauhoitetuksi ja -luokseen huudetuksi. Eläin ei kuitenkaan lakannut tuon tuostakin -haukahtamasta ja välillä murisemasta. - -Laakson puolella tarjoutui nyt tähän yksinäiseen seutuun nähden -tavaton näky. Punaviittainen, vaaleankelta-turbaaninen tumma -mies, pitkä hopeanuppinen sauva kädessä, kulki pienen seurueen -etumaisena. Häntä seurasi kaksi, kantotuolissa kulkevaa verhottua -naista; kantotuolien jälessä astui viisi mustiin viittoihin puettua -aseellista miestä. Koko tämä pieni joukkio ohjasi kulkunsa Haoman -rotkolle. Saavuttuaan matkan päähän siitä, iski punaviittainen mies -sauvansa kallioperäiseen rinteeseen; koko seurue pysähtyi, kantajat -laskivat alemmaksi kantotuolit, ja niissä istujat astuivat maahan -seisomaan. Kulkueen johtaja lähestyi sitten Haomaa, tervehti häntä -ja kysyi, luotuaan hieman kummeksuvan ja tyytymättömän katseen -Vohumenoon: - --- Oletko sinä parsilainen Haoma? - --- Haoma on nimeni. - --- Kertojatar Anahita lähettää sinulle tervehdyksensä ja kysyy, -suostutko keskustelemaan hänen kanssaan tärkeiden asioiden johdosta. - -Haoma näytti hämmästyneeltä, sillä tämä oli niin perin tavatonta ja -odottamatonta. Kohta hän kuitenkin tointui hämmästyksestään: - --- Kertojatar on tervetullut asunnolleni. - -Punaviittainen pääeunukki -- se oli kulkueen johtaja -- loi nyt -syrjäkatseen Vohumenoon ja virkkoi: - --- Hänen asiansa vaatii, että hän kahden kesken saa sen sinulle -ilmaista. - -Enempää kehoitusta ei Vohumeno tarvinnut; luotuaan puolestaan -epäilevän katseen punaviittaiseen mieheen sekä alempana odottavaan -joukkioon, poistui Vohumeno rotkoasunnolleen. - -Pääeunukki palasi nyt seurueen luo ja lausui siellä pari sanaa -toiselle naisista. Tämä alkoi hitaasti astua rinnettä ylös Haoman -rotkon edustalle. Saattojoukko jäi mäen rinteelle juuri niin -pitkän matkan päähän, että se näki rotkon edustan ja valtijattaren -pienimmätkin viittaukset, jotta se tarpeen vaatiessa saattoi rientää -hänen luokseen. - -Verhottu valkeapukuinen nainen saapui rotkon edustalle; hän pysähtyi -epäröivänä, ikäänkuin ei olisi tietänyt, mitä tehdä. Hetken -vaiettuaan, hän virkkoi: - --- Olen kertojatar Anahita, ja etsin apuasi, parsilainen Haoma. - --- Terve tulemaasi yksinkertaiselle asunnolleni -- sanoi Haoma. -- -Suvaitsetko istua kivelle, sillä muita istuimia en täällä saata -tarjota. - --- Anahita veti nyt syrjään silkkiharson kasvoiltaan ja istuutui -osoitetulle kivelle. Kun hänen kirkkaiden sinisilmiensä katseet -kohtasivat Haomaa, tuntui destur mobedin pojasta, kuin jotakin hänen -sisällään olisi omituisesti vavahtanut. Mutta hän pysyi tyyneenä, -seisten siinä liikkumattomana ja suorana, pitkä tummansininen viitta -yllä. Katkaisten äänettömyyden hän virkkoi: - --- Mikä saattoi sinut asunnolleni ja mitä palvelusta haluat minulta? - -Haoman kookas ja ryhdikäs vartalo ja hänen tummien silmiensä vakavuus -näytti tekevän Anahitan ujoksi, melkein pelokkaaksi. Hänen äänensä -värähteli heikosti, kun hän viimein puhkesi puhumaan: - --- Ensi kertaa on minun hallitsijan edessä puolustaminen sorretun -oikeutta. Tehtäväni on vaikea; tarvitsen taitavia ja luotettavia -auttajoita. Pyydän sinua tiedustelijaksi. - -Hän puhui pehmeällä helähtelevällä äänellään, hänen olentonsa oli -lapsellisen yksinkertainen, ja sanomaton viehkeä sulo välkkyi hänen -kasvoillaan. - -Haoma vastasi: - --- Tietänet, etten ole islaminuskoinen, että olen parsi. Sorrettujen -oikeutta, myöskin muunuskoisten, kunnioitan. Mutta lähimmän -velvollisuuteni tulee kohdistua omaan heimooni, jolle minun ensiksi -täytyy omistaa työni. - -Olisi voinut luulla, että kertojattaren korkeassa asemassa oleva -nainen tästä puolinaisesta kieltäytymisestä olisi loukkautunut, että -hän paheksumisen tai solvatun ylpeyden sana huulilla olisi poistunut. -Mutta näin ei tehnyt Anahita. Sillä itsehillitsemystä oli häneen -nuoruudesta pitäen teroitettu. Syvästi surullinen ilme vaan verhosi -hänen silmiään. Ja kun Haoma sen huomasi, heräsi hänessä, erakossa, -jonkunmoisen ritarillisuuden ja säälin sekaiset tunteet, ja hän katui -äskeisiä jyrkkiä sanojaan. Hänestä tuntui, kuin olisi hänen edessään -ollut kaunis ja viaton lapsi, joka rukoili hänen apuansa; ja tämän -rukoilevan pyynnön oli hän hyljännyt! Ennenkuin hän ehti ruveta -puolinaista epäystään selittämään ja perustelemaan, sanoi Anahita: - --- Olen kuullut, että työskentelet oman heimosi hyväksi, ja se on -hyvä ja kaunis teko. Mutta se toimi, johon sinua pyydän, ei ole -vieras parsien harrastuksille. Kurdilaispäällikkö Mervim, jonka asiaa -olen ottanut puolustaakseni, on läntisten, Thabarma-järven rannoilla -asuvain parsien ystävä. Nykyinen Kurdistanin maaherra, Jusuf, sortaa -parseja. Jos Mervim saa oikeutta, pääsevät myös parsit sortotilastaan. - -Ilon välke oli kulkenut Haoman kasvojen yli, kun hän kuuli -mainittavan läntisiä parseja ja Thabarma-järveä. Hän huudahti vallan -ehdottomasti: - --- Thabarma-järven rannat, Zoroasterin synnyinseutu! -- -Velvollisuuteni on asian hyväksi toimia! - -Anahitan surullisen ilmeen sijaan oli nyt tullut selkeä ilon -kuvastus, joka oli niin lapsellisen vilpitön, että Haoma ihmetellen -katseli häntä. - --- Apusi on oleva minulle suuriarvoinen, ja sydämestäni kiitän sinua -siitä, -- huudahti Anahita. - --- Miten on minun menetteleminen ja milloin on toimiin ryhdyttävä? -- -kysyi Haoma. - --- Jos huomenna tahdot tulla asuntooni -- vastasi Anahita -- olet -saava lähempiä tietoja. -- Saatanko siis avunantoasi pitää varmana? - --- Varmana saatat pitää. - -Anahita otti poveltaan esiin kalliskivisen sormuksen, jonka hän -ojensi Haomalle sanoen: - --- Tämän sormuksen näytettyäsi asuntoni ovenvartijalle, pääset -sisälle. - -Vaistomaisesti vastaanotti Haoma sormuksen. - -Ja Anahita hymyili vielä kerran kiitokseksi lapsellisen hyvää -hymyilyään, kumarsi päätään ja viittasi kädellään hyvästiksi. -Sitten nousi hän kiveltä ja verhosi kasvonsa sekä rupesi astumaan -mäen rinnettä alas seurueensa luo. Sinne saavuttuaan hän nousi -kohoitettuun kantotuoliinsa. Pääeunukki asettui etumaiseksi kulkuetta -johtamaan. Se lähti liikkeelle ja katosi pian kallioiden taakse. - -Haoma seisoi liikkumattomana paikallaan. Hän oli seurannut Anahitan -kulkuetta siihen asti, kun se katosi näkymättömiin. Sitten vasta -hän heräsi haaveistaan. Näyn tavoin oli kertojatar tullut; hän oli -viipynyt hetken ja taas kadonnut. - -Nyt vasta rupesi Haomassa ajatusten ja tunteiden tulva virtaamaan. -Siihen asti Anahitan odottamaton käynti oli hänessä herättänyt -etupäässä hämmästystä. Hän istuutui kivirahille ja nojasi päänsä -käsiin. -- Kun Ahriman tahtoo miehelle asettaa kavalimmat ansansa, -lähettää hän hänen luokseen kauniin naisen -- tuo vanha parsilainen -lauselma johtui leimauksen tavoin Haoman mieleen. Sen hän jo oli -lapsuudessaan kuullut, ja kun hänen henkensä syvät ja vakavat -pyrkimykset nuorukaisijän vartuttua olivat heränneet, mietti hän -usein näiden sanojen merkitystä ja pakeni, osaksi ujon luontonsa -vaikutuksesta, osaksi tulevan tehtävänsä tietoisuudesta, muiden kuin -omaan perheeseensä kuuluvien naisten seuraa. Nyt hänestä siis tuntui -ensi hetkellä vallan luonnolliselta, että pahuutta hautova Ahriman -oli ohjannut häikäisevän kauniin kertojattaren hänen luoksensa. -- -Mutta älköön pimeyden ruhtinas vielä riemuitko! Haoma oli pysyvä -kylmänä kuin jäinen, Elbursvuorilta puhaltava pohjantuuli! -- Oliko -hän menetellyt varomattomasti siinä, että hän punnitsematta antoi -lupauksensa kertojattarelle? Oliko vielä mahdollista peruuttaa tuo -lupaus? -- -- -- Vallan mahdotonta; parsin antama sana oli pyhä. -- -Mutta toiselta puolen: saattoiko tässä edes olla mikään Ahrimanin -ansa? Olihan kysymyksessä läntisten parsien, siis hänen läheisten -heimosukulaistensa vapauttaminen sortajan vallan alta. Ja vielä -lisäksi: Anahita oli kauniimpi keväistä päivää, mutta oliko hänen -kauneutensa senlaatuinen, että sen alla saattoi piillä Ahrimanin -kätyrin valhemuoto? Ei suinkaan. Hänen kirkkaiden silmiensä katse -oli kevätauringon paisteen veroinen. Mutta kevätauringossa ei ole -vilppiä, Se elähyttää, lämmittää ja riemastaa. Ken sellaisen katseen -omistaa, hän ei saata olla Ahrimanin välikappale, hän on päinvastoin -Ormuzdin ase. Ja todella tämä uusi suuri tehtävä, joka näin -odottamatta tarjoutui Haomalle, mitä se muuta oli, kuin uusi Ormuzdin -hyvyyden ja suosion osoitus. Äsken oli Haoma saanut viedä omalle -heimolleen, itäisille parseille, vapauden riemusanoman. Ormuzdin -avulla oli hänen onnistunut vapauttaa onnettomat vangit ja Ormuzdin -kunniaksi hän tuona harvinaisena, heimonsa vapautuksen juhlana, oli -saanut sytyttää kiitosuhrin! Nyt tarjoutui hänelle tilaisuus tehdä -palvelusta läntisille parseille. Olihan tämä selvä merkki siitä, -että Ormuzd hänelle oli määrännyt erityisiä tehtäviä, suuria ja -kauniita tehtäviä. -- Entä hänen uudistetun oppinsa kokoaminen ja -järjestäminen? Eikö se ollut hänen elämänsä päätehtävä? Odottihan -hänen isänsä sen valmistumista, odottihan sitä vanha Gurase ja ehkä -moni muu hänen ystävänsä kotivuoristossa. -- Eipä hän sitä aikonut -laiminlyödä. Tuli vaan pieni keskeytys ja lykkäys. Ja oliko hänen -heimolaistensa vapauttaminen ristiriitainen hänen opilleen? Ei -suinkaan. Työllä ja toimella hän nyt ryhtyi elämässä toteuttamaan -niitä aatteita, joita hän aikoi pergamentille kirjoittaa. Olihan -elävä toiminta kuollutta oppia parempi! - -Hänen näin ajatellessaan, valtasi hänet monipuolisen elämäntoiminnan -hurmaus. Siinä hän tahtoi koetella intonsa hehkua, siinä luontonsa -vielä piileviä uhkuvan runsaita voimia. Hän tahtoi edetä kuin -vuoriston lumivyöry, vastustamattomana, seuraten uraansa. Hän tahtoi -saada innostuksensa leimuamaan salaman tavoin, valaisten taivaan ja -maan yhdellä suurella valonvälkähdyksellä. - -Vaistomaisesti oli Haoma laskenut kädestään kivipöydälle Anahitan -antaman sormuksen, jonka kallis jalokivi erivärisenä säteili -auringonpaisteessa. - --- Tuo on siis se tenhomahti -- ajatteli hän -- joka avaa -kertojattaren oven. Ja tämä taikakalu on nyt minun huostassani. - -Hän otti Avestakäärynsä ja sormuksen ja kätki molemmat rotkoseinän -salaiseen komeroon. Sitten hän joutuisasti meni Vohumenon luo. - -Vohumeno oli laatinut asuntonsa somaan kallioiden ympäröimään -paikkaan. Pehmeä nurmikko levisi luolan edustalla, ja siellä -täällä, kallioiden laidalla, kasvoi tamariskipensaita. Kauempaa, -kallioiden lomitse pisti esiin tummia suippokärkisiä sypressilatvoja. -Leveästä kallioiden aukosta näkyivät vuorikosken vaahtoisat aallot -ja syöksähtävä vesijoukko. Nurmikkonsa laidalle oli Vohumeno -tehnyt tulen, jonka yli vartaassa riippui iso kappale kauriinlihaa -paistumassa. Vohumeno istui kivellä tulen ääressä, kohennelleen sitä -ja lisäten siihen puita. - -Kerrottuaan hänelle äskeisten vieraidensa käynnin tarkoituksen, kysyi -Haoma: - --- Mitä arvelet tästä uudesta tehtävästä, joka minulle odottamatta -tarjoutui? - --- Luulenpa sitä sinulle varsin soveliaaksi. Ehkäpä parsien läntinen -heimo on hedelmällinen maaperä uusille opeillesi. Mitä omaan heimoosi -tulee, luulen sinun sen puolelta kokevasi sitkeää vastustusta, -ainakin niin kauan kuin Naotarat ja Gershaspit hallintoa pitävät. - --- Tämä yritys miellyttää minua senkin vuoksi, että se antaa minulle -tilaisuuden nähdä Thabarma-järven rannat, suuren uskomme perustajan, -Zoroasterin, synnyinseudut! - -Omituisen vilkkauden ja iloisuuden sävy oli painunut Haoman -kasvoihin. Vohumenosta tuntui kuin vakava erakkohaahmu olisi -hänestä kadonnut, ja kuin sen sijaan olisi tullut taisteluhaluisen, -häikäilemättömän soturin muoto. - -Kun kauriinliha oli kypsäksi paistunut, kävivät toverukset käsiksi -aamuateriaansa. - -Päivä paistoi lempeästi kallioiden väliselle nurmikolle, ja -vuorikoski soitti voimakasta, valtavan kohisevaa soittoansa. - - - - -NELJÄS LUKU. - - -Nyt se oli jo tapahtunut tuo Haoman merkillinen käynti kertojattaren, -Anahitan, luona. Paksu rautaportti oli sulkeutunut hänen jälkeensä, -ja siinä hän nyt astui pitkänkaltevaa ylänteen rinnettä laaksoon. -Auringon kiertäessä lounaaseen oli hän lähtenyt vuorikoskelta, ja -nyt, hänen palatessaan, oli aurinko jo mennyt mailleen. Vaikka -iltaruskon värit jo, näin syksypuoleen, olivat tummemmat, tuntui -hänestä kuin vaaleanpunaiset kevätvärit olisivat koreilleet -lumihuipuilla, kuin syksyyn kallistuva kasvimaailma olisi uhkunut -keväistä elinvoimaa ja henkinyt ilmoille nuoria tuoksujaan. Niin -kevyt oli hänen mielensä! Nyt aukeni uusi ura hänen toiminnalleen. -Se innostuksen taikaliekki, jota hän hiljaisessa mielessään oli -odottanut ja aavistanut, se oli nyt syttynyt leimuamaan. Vielä soivat -hänen korvissaan Anahitan viimeiset sanat: - --- Olen turvallinen, jätettyäni asian sinun käsiisi, Haoma! - -Oliko kukaan ennen lausunut hänen nimeänsä niin viehkeästi, niin -täynnä vakaumusta? Se ääni oli kajahtanut lapsellisen hellänä ja -luottavaisena, kuin ennen Haoman sisaren, Armaitiksen ääni. Ja nuo -viattoman kauniit sinisilmät olivat vielä toisen kerran todistaneet, -että tämä uusi tehtävä oli Ormuzdin lähettämä. Entä jos omasta -uskostaan ja heimolaishengestään tarkasti kiinnipitävät parsit -paheksuivat sitä, että Haoma ryhtyi ajamaan islaminuskoisen asiaa? -Vaikkapa paheksuivatkin, niin oli Haoma sopivassa tilaisuudessa -selittävä heille, että se oli liian ahdas katsomuskanta. Että -islaminuskoisissakin se, mikä oli hyvää, oli Ormuzdin työtä, ja että -heidän oppinsa erehdykset olivat Ahrimanin vaikutusta. Kerran, kun -ihmiset taajoin rivein olivat liittyvät Ormuzdin taistelujoukoksi, -varmaan kaikki harhauskot olivat haihtuvat ja ihmiset yhdistyvät -yhdeksi suureksi valonpalvelija-joukoksi! - -Tasaisesti ja voimakkaasti Haoman rinta hengitti viileätä -iltailmaa, ja joutuisasti tie häneltä kului. Tummina ääriviivoina -kohosivat eteläistä taivasta kohti Raghan minaretit ja palatsit. -Sinne piti hänen siis seuraavana päivänä mennä Demurilta saamaan -apuneuvoja Kurdistanin matkaa varten. Sillä pian aikoi hän lähteä -kurdilaispäällikön Mervimin asiaa Thabarma-järven seuduille tutkimaan. - -Iltarusko on jo vaalennut ja Itämaan salaperäinen hämärä on verhonnut -maat ja manteret, kun Haoma saapuu vuorikoskelle. Voimakkaasti -pauhaavana, mutta hellämielisenä jättiläisenä tuntuu se tervehtivän -Haomaa. Eihän tämä seutu ole erämaata. Kaikki täällä ainakin nyt -elää. Tuntuu siltä, kuin rosoiset kalliotkin tuttavallisesti -kuiskailisivat tyytyväisyyden kuisketta. Eikä kuu malta olla luomatta -tänne katsettaan. Se nostaa vaalean loistavat kasvonsa kallioiden -loveen ja levittää vuorikoskelle hyppielevän hopeaverkon. Suuri -yölepakko sujahtaa äänettömänä Haoman ohitse hänen puhtaan valkean -päähineensä houkuttelemana. Kerivan vahtii uskollisesti rotkoasuntoa -ja lähtee sen suulta liikkeelle isäntäänsä tervehtimään, iloisena, -kuten aina Haoman palatessa kotia, häntäänsä liehuttaen. - -Mutta Haoman on tarvis ilmaista uhkuvia tunteitaan ja ajatuksiaan -toiselle, toverille. Hän kulkee Vohumenon luolalle ja kutsuu häntä, -mutta ei kuule vastausta. Vohumeno on siis lähtenyt saaliinajoon -vuoristoon. Sinne päättää Haomakin lähteä toveriaan vastaan. Sillä -ei hän nyt enää saata pitkään viipyä, jo hän on paluumatkalla. Ja -Haoma käy omassa rotkossaan, riisuu päältään pitkän juhlaviittansa, -pukee ylleen lyhyen, vuoriretkillä mukavan nutun sekä sieppaa jousen -olalleen. -- Tuonne vuoristoon johtavaa polkua pitkin Vohumeno -varmaan on mennyt, ja sitä tietä hän myös palaa. - -Tutulta tuntuu polku, keveästi nousee jalka. Ja koko tämä -vuoristoluonto tuntuu hellältä ja herttaiselta, ikäänkuin se sulkisi -Haoman syliinsä. Tuossa haamoittaa esiin tuttu granaatti-omenapuu. -Sen hedelmät ovat jo tulentuneet. Haoma taittaa itselleen hedelmäin -runsaudesta alasriippuvalta oksalta suuren granaatti-omenan, -halkaisee sen ja rupeaa syömään kuorien sisällä piileviä mehukkaan -virvoittavia marjasia. Niiden tuoksu ja raitis maku herättää mielessä -tietoisuuden luonnon hyväntekevästä äärettömästä luomavoimasta, sen -tyhjentymättömistä varoista, sen viileistä lähdesuonista, jotka -elähyttäen pulppuilevat maan povessa, raviten ja uudistaen luonnon -elämäkuntaa. Terveyden ja voiman tunne herää selväksi Haomassa, ja -hän ajattelee siunaten Ormuzdin antimia, joiden runsaus on tullut -hänen osakseen. - -Äkkiä näkyi tiheän ja korkean, tuuheakukkaisen vuorikanervan takaa -kaksi kiiluvaa tulipistettä. Silmänräpäyksessä oli Haoma temmannut -olaitaan jousen, pannut siihen nuolen, tähdännyt ja laukaissut. Ja -seuraavassa tuokiossa makasi kanervikossa kuolleena yön hiipivä -nelijalkainen varas: verenhimoinen shakaali. Se oli Haoman nuolen -tapaamana muutaman kerran nytkäytellyt notkeita jäseniään ja -viskellyt päätänsä. Senjälkeen retkahti sen suippo, repomainen kuono -maahan, ja sen kiiluvat varkaanlyhtysilmät taukosivat ainaiseksi -loistamasta. Haoma nosti kaadetun pedon läheisen kiven huipulle, ja -otti paikasta merkkejä, voidakseen sittemmin korjata vuodan. - -Yhä kauemmaksi vuoristoon johti häntä polku; pian se vallan -loppui, ja eteen tuli jylhä tunturiseutu. Haoma pysähtyi ja kutsui -voimakkailla huudoilla Vohumenoa. Moninkertaiset kaiut vaan -vastasivat etäisiltä vuorenseinämiltä, mutta Vohumenoa ei kuulunut. --- Hänellä on varmaankin ollut huono metsäonni, ja hän on kaiketi -eksynyt tavallista kauemmaksi saalista ajamaan. - -Näin ajatteli Haoma ja palasi takaisin rotkoasunnolleen. -Lähestyessään vuorikoskea näki hän jo kaukaa tulen pilkoittavan -kallioiden lomitse. Vohumeno oli siis jo kotona; hän oli tällä -kertaa käynyt toisella taholla. Nopein askelin ohjasi Haoma kulkunsa -Vohumenon tulen ääreen. Tämä väsymätön toveri oli taas aterian -valmistuspuuhissa. Tällä kertaa oli hän ampunut pyitä, joita nyt -oliiviöljyssä paistoi kivestä kaiverretussa padassa. - --- Tulet vuoristosta päin, valtijas, sanoi hän Haomalle. Odotin sinua -tulevaksi kertojattaren puolelta. - --- Palasin sieltä jo aikaisemmin ja lähdin vuoristoon sinua vastaan. - --- Miten asia päättyi? - --- Tiedustelumatkani Kurdistaniin on päätetty. Huomenna menen Raghaan -suurvisiirin pojalta, Demurilta, matkaneuvoja pyytämään. -- Tuletko -sinä matkatoverikseni. - --- Sitä aijoin juuri ehdoittaa, valtijas. Voihan sinulla niin -pitkällä ja vaarallisella matkalla olla minusta vähän hyötyä. - --- Paljonkin hyötyä, ja lisäksi rattoa. - -Ilta-ateria on syöty, Haoma on toivottanut toverilleen yörauhaa ja -palannut rotkolleen. Kuutamo on nyt niin kirkas, että selvästi näkee -pitkät alat alhaalla leviävää laaksoa. Ei tunnu uni tulevan nyt, ei -muistu mieleenkään vuode. Haoma on siirtynyt haaveilujen maille. -Ehkäpä hänen ei vielä olisi pitänyt erota Vohumenosta. Olihan hänellä -paljon puhuttavaa: sydän oli vielä täynnä tunteita, jotka sanoin -pyrkivät päästä ilmoille. Mutta toiselta puolen: se mitä hän nyt -tunsi, oli kuitenkin niin salaperäistä ja epämääräisen viehkeää, että -kieli varmaankin olisi kieltäytynyt sitä tulkitsemasta. Ja kuitenkin -olisi hän tahtonut jakaa toiselle sydämensä uhkuvaa sisällystä, -olentoaan täyttävää uutta innostusta. - -Äkkiä johtuu ajatus hänen mieleensä. Pitäähän hänellä tuolla luolassa -olla vanha syrinda-kitara, jonka Armaitis antoi hänelle mukaan, hänen -ensi kertaa lähtiessään kotoa. Mutta sen kielet ovat varmaankin -taittuneet tai ruostuneet, sillä ei hän, tämän rotkon löydettyään ja -siihen asetuttuaan, ole tuota soitintaan koskenut. Se onkin nurkassa -pölyn peitossa, josta hän vaivoin saa sen vapautetuksi. Kielet -ovat kyllä eheät, mutta kauheassa epävireessä. Tokko hän enää osaa -soitintaan virittää! Hän menee ulos kuutamoon ja istuutuu, kitara -sylissä, kivirahille. Ja pian on syrinda-kitara taas vireissä, ja -Haoma rupeaa soittamaan vanhoja tuttuja parsilaisia säveleitä, jotka -hän nuorempana on kuullut ja oppinut. Hän soittaa kilvan kosken -pauhinan kanssa ja luo säveleihin sydämensä täyden tunnerikkauden. -Ja vanha soitin tuntuu nyt hänestä toverilta, jolle hän on uskonut -kaikki, ja jonka osanottava ääni on häntä lohduttanut ja rohkaissut. - -Vähitellen solui kitara Haoman huomaamatta hänen syliinsä. Viimeinen -soinnos, jonka hän sen kielistä oli kaiuttanut, palautti hänen -korvaansa helinän, jonka pieni pehmeä käsi päivällä oli näpäyttänyt -hopealevystä. Hänen mielestään sukelsi esiin kuluneen päivän hänestä -niin vaiherikkaat muistot. Ennen kaikkea haamoitti niiden kätköistä -kaksi kirkasta sinisilmää, joilla oli lapsen viaton loiste, ja -lämmittävän hyvä katse. Se oli ilmeisen elävä tuo kuva, se tenhosi, -tehden samalla levottomaksi ja rauhalliseksi! - -Haoma tunsi kaiken verensä syöksähtävän sydäntä kohti, hänen -tunteensa kuohahtivat kummallisina, ja hän kätki päänsä kivipöytään -nojaaviin käsiinsä. - - - - -VIIDES LUKU. - - -Haoma oli jo saapunut vallan lähelle Raghaa. Nyt havaitsi hän jo -selvästi edessään nuo lukuisat sirot minaretit, vaaleansiniset ja -punaiset moskeat, joiden kullatut ja hopeoidut kupukatot hän tähän -asti vaan kaukaa oli nähnyt. Siinä jo kohosi hänen edessään kaupungin -pohjoispuolinen, jykeväpiirteinen kiviportti. Kun Haoma kulki siitä -sisään, virkkoi eräs portinvartijoista toiselle: - --- Tuossa tulee parsi! - -Toinen huomautti siihen: - --- Niitä kai nyt rupeaa tulvimaan tänne Raghaan, sittenkuin shaahi on -heille julistanut armahduksensa. - -Portista sisälle mentyään tuli Haoma leveälle suoralle kadulle, -jonka kummallakin puolella oli suuria rikkaita basaareja. Siinä -oli laajalti, itse basaarien ulkopuolellakin levitettyinä, mitä -vaihtelevimpia korutavaroita: Intian silkkikankaita, Kashmirin -shaaleja, arapialaisia mattoja, Jemenin jalokiviä y.m. Ostajia -ja myyjiä vilisi viljalti basaareissa ja niiden edustalla. Tosin -Haoma, tuo yksinäinen rotkoasukas, joka ensi kertaa täällä liikkui, -hämmästyneenä loi silmänsä tähän kirjavuuteen ja väenvilinään. -Mutta hän ei malttanut pysähtyä tätä kaikkea lähemmin tarkastamaan. -Sillä hänellä oli asiansa ja suuri yrityksensä mielessä, ja se -valtasi kokonaan hänen ajatuksensa. Kuljettuaan leveän kadun päähän, -saapui hän pienelle torille, jonka äärellä oli etupäässä helmi- ja -jalokivimyymälöitä. Suuret valkea- ja punaliinaiset suojuskatokset -estivät auringon, vielä näin syyspuoleenkin paahtavien säteiden -uuvuttamasta jalokivien ostajia. Tällä pikkutorilla kohtasi Haoma -äkkiarvaamatta tuttavan. Arasta, Haoman vankeudesta vapauttaman, -parsien uhripaikalla kuolleen Salferin poika, joka nyt komeapukuisena -palveli Demuria, liikkui täällä isäntänsä ostoksilla. - -Nuorukainen oli niiden hyvien olojen vaikutuksesta, joihin hän -odottamatta oli siirtynyt, suuresti hyötynyt. Vankilaluolan -ummehtuneen ilman ja nälän tuottama kalpeus oli paennut hänen -kasvoistaan ja palaavaa terveyttä ennustava puna oli noussut -poskille. Huomattuaan ja tunnettuaan vapauttajansa, destur mobedin -pojan, meni Arasta häntä kohti ja heittäytyi, häntä lähelle tultuaan, -maahan, täten tervehtien häntä kuin itämaalaista ruhtinasta ainakin. - -Haoma ei ensin ollut häntä tuntea, sillä vieras puku ja terveemmät -kasvot saattoivat hänet vallan erilaiseksi siitä, jommoisena Haoma -hänet parsien vuorikylässä oli oppinut tuntemaan. Mutta kun Arasta -kyyryisestä asennostaan loi ylös katseensa Haomaan, tunsi tämä hänen -nöyrät silmänsä ja huudahti: - --- Nouse toki ylös, Arasta! Mitä sinä minun edessäni maassa ryömit! - -Arasta nousi nyt seisomaan ja virkkoi ujosti! - --- Terve, valtijas! - --- Terve, Arasta! virkkoi Haoma. -- Olenpa varsin tyytyväinen, -että sinut tapasin, sillä aioin juuri kysyä tietä herrasi Demurin -asunnolle. - --- Sinne olen minäkin menossa. Olen käynyt ostamassa herrani -lempipuolisolle, Menishelle, kaulahelmikoristeen ja palaan sitä -viemään herralleni. - -He kääntyivät nyt astumaan kaidalle kadulle, joka pieneltä torilta -poikkesi vasemmalle. Ohikulkevat katsoivat hieman uteliaasti -suoraryhtistä Haomaa, hänen pitkää tummansini-viittaansa ja puhdasta -valkoista päähinettään. Nähtyään että hovin palvelija oli hänen -seurassaan, monikin, ensin rypistettyään huulensa parsilaista -ivaavaan hymyyn, kunnioittavasti väistyi hänen edestään kapealla -kadulla syrjään. Sillä Melik shaahi ja Hassan Ibn Ali olivat -selvästi osoittaneet suosivansa parseja. Ja koska tämä kulki -kultarannerenkaisen hovipalvelijan seurassa, hän varmaankin liikkui -parsien asioilla hovissa. - -Kaita katu päättyi sileillä, leveillä kiviliuskoilla kivitettyyn -rantatoriin. Astujien eteen aukeni nyt avara näky. He olivat näet -tulleet keinotekoisen leveän joen rannalle. Tämän joen oli Melik -shaahi panemalla liikkeelle tuhansia työmiehiä ja uhraamalla -äärettömiä rahasummia eräästä vuorijärvestä johdattanut kaupungin -halki. Lukuisat valkeamarmoriset sillat johtivat sen yli, ja -kauempana, sen vastakkaisella rannalla, haamoitti siniautereisen -ilman verhoamana Melik shaahin suunnattoman lavea-alainen, -erivärisistä marmorilajeista rakennettu palatsi. Tuuheat puutarhat, -joihin oli istutettu Intian harvinaisimmat puulajit, ja Ceylonin -uhkuvasta kasvimaailmasta noudettuja palmuja sekä leveälehtisiä -pensaita, pistivät esiin vaaleankeltaisesta marmorista tehtyjen -muurien takaa. Palatsirakennusten katoilla liehui purppuranpunaisia -ja vaaleansinisiä silkkilippuja, joihin oli kuvattuna kultakuteiset -seldshukilaiset puolikuut. - -Arasta opasti Haomaa pitkän matkaa järven pohjoispuolista rantaa -pitkin, kunnes he tulivat shaahin linnaryhmien kohdalle. Niiden -järvenpuolisen laidan keskipalkoille johti leveä valkoinen -valkeamarmorinen silta, jonka kummassakin päässä oli jykevä kullattu -portti. - --- Tämä silta vie shaahin lempipuolison asunnon portin edustalle --- huomautti Arasta. Sitä myöten ei kukaan muu saa kulkea, kuin -shaahi ja hänen lempipuolisonsa. Kun he tahtovat lähteä ajelemaan, -avataan kullatut portit, ja kahdeksanvaljakko, joka vetää jalokivistä -säteileviä vaunuja, karauttaa ulos linnasta ja ohjaa kulkunsa tälle -sillalle. - --- Kuka on shaahin lempipuoliso? -- kysyi Haoma hajamielisenä. - --- Tällä haavaa hänellä ei kuulu olevankaan lempipuolisoa, siitäperin -kuin Turkan Chatun on menettänyt nuoruutensa kauneuden ja joutunut -epäsuosioon. - --- Oletpa jo ehtinyt kokea yhtä toista, lyhyen olosi aikana hovissa. - --- Kuuleehan sitä kaikennäköistä. Kun palvelijat ovat joutilaina, -kertovat he toisilleen lakkaamatta hovin uutisia. - --- Onko herrasi Demur nyt kotona? -- kysyi Haoma, joka oli kokonaan -omien ajatustensa maailmassa ja joka ei näyttänyt olevan halukas -kuuntelemaan enempiä hovijuttuja. - --- Herrani Demur lähti juuri mennessäni aamukylpyyn, mutta on jo -varmaankin siitä palannut. Hän käski minun heti basaarista tultuani -tuomaan tämän helminauhan hänen käteensä. Sillä tänään on hänen -lemmikkinsä, Menishen, syntymäpäivä, ja vartijaani tahtoo antaa -hänelle tämän kalliin lahjan. - -Haoma huomasi nyt, että Arasta varovasti kantoi kädessään -silkkikoteloa, jossa hän oletti tuon syntymäpäivälahjan piilevän. - -Samassa he kääntyivät yhdelle marmorisilloista, ja Arasta huomautti: - --- Tämä silta johtaa siihen osaan shaahin linnaa, missä suurvisiirin, -Hassan Ibn Alin ja herrani Demurin asunnot ja puutarhat ovat. - --- He kulkivat tätä siltaa pitkin leveän joen yli, jonka ohuesti -väreilevään pintaan sillan valkeat marmoripatsaat kiemurtelevina -kuvastuivat. Heidän saavuttuaan palatsin ulkomuurin portille, -löi Arasta portin vieressä riippuvalla rautakurikalla kolmasti -seeteriporttiin. Se aukeni, ja vartija pisti ulos päänsä, nähdäkseen, -kuka oli tulossa. Huomattuaan Arastan, oli vartija halukas ilman -muuta päästämään hänet sisälle. Mutta havaittuaan hänen seurassaan -oudon miehen, katsahti hän tähän kummeksien ja kysyi: - --- Ken on tämä vieras? - --- Se on parsilainen Haoma, herrani Demurin hyvä ystävä -- vastasi -Arasta. -- Hänellä on asiaa herralleni. - --- Saattaa olla -- huomautti vartija. -- Mutta minun on kielletty -päästämästä sisälle hoviin outoja vieraita ilman herrani lupaa. -Riennä sinä suurvisiirin pojan luo vieraan tuloa ilmoittamaan. Vieras -itse istukoon portin viereiselle rahille odottamaan. - -Ei ollut muu neuvona, kuin mukaantua tähän hovimääräykseen. Arasta -pujahti siis sisälle portista, ja Haoma istuutui kivirahille -odottamaan. Portti suljettiin Arastan jälkeen. Hetken kuluttua -se jälleen raoitettiin, ja vartija ojensi raosta Haomalle ison -päivänvarjostimen ja riikinkukon sulista tehdyn viuhkan. Näiden -viileyttä tuottavien esineiden ojentaminen oli käynyt niin pian, ja -portti oli taas niin viipymättä sen jälkeen sulkeutunut, ettei Haoma -ehtinyt huomauttaa näiden hänelle outojen kapineiden turhuutta. Hän, -joka oli tottunut vuoriston polttavaan auringonhehkuun, ei suinkaan -pelännyt jokituulen lauhduttamaa lämpöä tuossa muurin laidalla. -Senpä vuoksi hän varovasti asetti koreavärisen varjostimen ja upean -viuhkan viereensä rahille. Kun hän siinä oli istunut hetken aikaa, -rupesi oikealta pitkin rantaäyrästä tulemaan miehiä, joilla oli -yllään jalkoihin ylettyvät valkeat kaaput ja niiden päällä lyhyemmät, -vihreät vaipat. Päässä oli heillä isot punaiset turbaanit. Tämän -parven etumaisena kulki vanha valkeapartainen mies. Mikäli Haoma -oli kuullut kuvailtavan mollia, muhamettilaisten pappeja, oli -näiden miesten puku noiden selityksien mukainen. Ja todella kantoi -kukin koraanikääryä kädessään. He palasivat nähtävästi rukoilemasta -moskeasta. Jonon johtaja, valkeapartainen mies, iski, tultuaan Haoman -rahin kohdalle, teräväkatseiset silmänsä häneen ja virkkoi, kääntäen -päätään takanaan kulkevalle mollalle puoliääneen: - --- Näitkö parsia? -- Noita vääräuskoisia koiria rupeaa nyt tulvimaan -tänne. - --- Pian heistä tulee vaaraa profetan pyhälle uskolle -- virkkoi tämä -vastaukseksi. - -Sen enempää ei Haoma kuullut. Mutta hän huomasi, että johtaja siirtyi -astumaan puhuttelemansa mollan viereen, jonka jälkeen he vilkkaasti -käsiään huitoen jatkoivat keskusteluaan, arvatenkin äskeisestä -aineestaan. - --- He eivät uskoamme tunne, ja jos vähän tuntevatkin, eivät sitä -ymmärrä, ja siksi he sitä tuomitsevat -- ajatteli Haoma itsekseen. - -Samassa kiintyi hänen huomionsa suippokokkaiseen veneeseen, joka -kahden seisovillaan olevan miehen melomana lähestyi linnanpuolista -joen rantaa. Veneen kokka sujahti seuraavassa tuokiossa maihin -vähän matkan päässä, vasemmalla siitä paikasta, missä Haoma -istui. Miehistä, jotka hypähtivät rannalle, oli toinen vanha, -harvapartainen, toinen nuorempi. He alkoivat astua rantaa pitkin -Haomaa kohti. Heidän tultua lähemmäksi, tunsi Haoma vanhemman -miehistä Shirujeksi, paenneeksi vankienvartijaksi. Hän näytti -rasittavasta toimestaan erottuaan saaneen selkänsä vallan suoraksi, -ja hänen jalkansa liikkuivat entistään ketterämmin. - -Shirujekin tunsi nyt Haoman ja säpsähti, mutta ei muuten ollut -millänsäkään, katsoi vaan eteensä ja joudutti hieman askeleitaan. -Juuri kun hän kumppaninsa kanssa oli mennyt Haoman ohi, avattiin -portti, ja herransa luota palaava Arasta astui siitä ulos. Saranoiden -narinan kuullessaan, käänsi Shiruje päätään. - --- Herrani, Demur, käskee sanoa sinut tervetulleeksi, valtijas! Hän -odottaa sinua tuolla sisällä -- sanoi Arasta. - -Nyt avattiin portti kunnioittavasti selälleen ja Haoma astui, -annettuaan kumartavalle vartijalle takaisin tarpeettomat -viileysvehkeet, Arastan seuraamana hovin muurien sisälle. He tulivat -pitkään pylväskäytävään, jonka katolta kummaltakin puolen riippui -köynnöskasveja. - --- Näitkö Shirujen tuolla äsken? -- kysyi Haoma. - --- Näinpä kyllä, ja olen jo tätä ennenkin muutaman kerran häntä -tavannut. Ensi kerralla, kun hänet äkkiä kohtasin tuolla joen -rannalla, hän kovin hämmästyi ja näytti kohta senjälkeen hyvin -kiukkuiselta. - --- Mitä hän täällä toimii? - --- Kerrotaan hänen olevan visiiri Abu'l-ganaïmin palveluksessa. -Tuo toinen, joka äsken oli hänen seurassaan, oli myöskin visiirin -palvelijoita, ja kerrotaan, että hän on valepukuinen assassiini, joka -ylläpitää yhteyttä Abu'l-ganaïmin ja Alamutin linnan assassiinien -välillä. - --- Mikä mies on sitten tuo Abu'l-ganaïm. - --- Se on shaahin entisen lempipuolison, Turkan Chatunin, suosikki -ja kätyri sekä jalon suurvisiirin, Hassan Ibn Alin pahin vihamies -ja vastustaja. Hän on monta kertaa koettanut syöstä syrjään -suurvisiirin, mutta kaikki hänen yrityksensä ovat olleet turhat. - --- Hassan Ibn Alilla taitaa olla hallitsijansa järkähtämätön -luottamus? - --- Niin sanotaan. - -Näin puhuessaan olivat he pylväskäytävästä saapuneet, riippuvien -puutarhojen ympäröimälle avaralle pihalle, joka oli kivitetty -leveillä harmailla marmorilevyillä. Sen halki astuttuaan menivät -he sisälle Demurin palatsin suureen eteiseen, ja siitä vähän -pienempään saliin, jossa vallitsi miellyttävä viileys ja jonka -keskustassa korkea suihkulähteen säde pulppuili ylös rehevien -kasvien keskeltä. Suihkulähteen vieressä loikoi Demur, ohut vihreä -silkkivaippa yllä, matalalla ja pitkällä vuoteentapaisella istuimella -polttaen pitkävartista, hienohajuista narghile-piippua. Kaksi -palvelijaa seisoi hänen pääpuolellaan isot viuhkat kädessä, valmiina -karkoittamaan liian lämmön herrastaan. - -Haoman astuttua sisälle Arastan seuraamana, hypähti Demur ylös -mukavasta asennostaan, jossa hän oli nauttinut äskeisen kylvyn -tuottamaa hyvinvoinnintunnetta, syleili herttaiseen tapaansa -ystäväänsä Haomaa ja virkkoi: - --- Tuollaisena sinusta vielä enemmän pidän! Johan nyt rohkenet tulla -ihmisasunnoille. - -Hän viittasi Arastalle. Tämä joutuisasti lykkäsi Haoman eteen korkean -musnud-patjan. Sitten Demur käski toisen viuhkojista asettumaan -Haoman luo sekä toisen tuomaan hänelle pitkävartisen narghile-piipun. -Mutta kumpikin kohteliaisuudenosoitus oli Haomasta turha. Toiselle -palvelijoista, joka alttiisti rupesi heiluttamaan komeata viuhkaansa, -virkkoi Haoma: - --- Ystäväni, tuo vaivasi on tarpeeton, sillä eipä liika lämmin minua -rasita. - -Toisen palvelijan tuotua hänen eteensä pitkävartisen piipun, sanoi -hän, tehden väistävän liikkeen kädellään: - --- Kiitän tarjoumuksesta, mutta en saata siitä nauttia, sillä parsi -ei polta. - --- Se minun olisi pitänyt muistaa ennalta, huudahti Demur. -- Rupean -kuitenkin jo unhoittamaan tapojanne. Mutta sanohan, ystävä hyvä, mitä -sinulle saan tarjota. Tahdotko mango-hedelmää, Ceylonin hehkuvia -viiniä, vai haluatko mieluummin vahvaa ateriaa jalkamatkasi jälkeen? -Sano vaan, mitä ikinä halajat; paraalla, mitä huoneeni omistaa, -tahtoisin sinua kestitä. - --- Vieraanvaraisuuttasi kiitän ja olen valmis siitä myöhemmin -nauttimaan. Mutta kaikkein ensiksi pyytäisin saada kanssasi -keskustella tärkeästä asiastani. - -Tämän sanottuaan katsahti Haoma huoneessa oleviin palvelijoihin. -Ennenkuin hän oli ehtinyt huomauttaa, että asiansa vaati keskustelua -kahden kesken, oli Demur tajunnut hänen ajatuksensa ja viittasi -palvelijoita poistumaan. - -Heidän mentyänsä, kysyi Haoma: - --- Eivätkö nyt muut, kuin sinun korvasi ole puhettani kuulemassa? - -Silloin nousi Demur istuimeltaan ja kulki varpaillaan leveätä -taustaovea peittävän paksun punasilkkisen intialaisen laskosverhon -luo, jonka hän äkkiä nosti. Pitkä, tyhjä solakäytävä vaan näkyi sen -takaa. Demur palasi vieraansa luo sanoen: - --- Voit olla huoleti. Ainoastaan minun korvani ovat sinua -kuuntelemassa, ja jos puhut puoliääneen, voit olla varma siitä, ettei -kukaan muu kuule sanojasi. - --- Haoma kertoi nyt, minkä suuren tehtävän Anahita oli hänelle -uskonut ja kysyi senjälkeen: - --- Voinko toivoa sinun, Demur, antavan minulle apukeinoja -tiedustelumatkalleni? -- Sen teen varsin mielelläni, vastasi -suurvisiirin poika. -- Kotimatkalla käyttämääsi oritta olen käskenyt -säästää ja syöttää sinun varallesi. Siitä saat nytkin ratsun -itsellesi. - --- Mutta kumppanini Vohumeno tarvitsisi myös hevosta. - --- Sen hän on saapa, ja aseita, rahaa, -- mitä vaan tarvitsette, -kaikki on teille annettava matkaanne varten. -- Mutta kas vaan, -oletpa sinä nähnyt kertojattaren. Sinun osaksesi on tullut kunnia, -josta ani harva voi kerskata. Sillä hän on vahvasti verhottu, -käydessään juhlina Raghan isossa sinisessä moskeassa, niin että vaan -hänen sypressinsolakka vartalonsa on katseiden saavutettavissa. Mutta -hänen silmänsä taitavat olla verrattoman ihanat, ja hänen kasvojensa -sulo harvinainen? - --- Hän on kaunis, ja näyttää hyvältä -- sanoi Haoma ujona ja punastui. - --- Luulenpa että meidän erakkomme on ihastunut -- huudahti Demur, -iskien Haomalle veitikkamaisesti silmää. -- Vahinko vaan, että -Anahita on sitoutunut ainaisesti pysymään impenä. Shaahikaan, tuo -mahtava mies, ei saa nauttia hänen sulostaan, vaan on moskeassa -kansan edessä vannonut suojelevansa kertojattaren viattomuutta. - --- Lasket leikkiä vakavista asioista, sanoi Haoma -- soimaava ilme -tummissa silmissään. - --- No jospa laskenkin leikkiä Anahitasta, niin todenteolla kehoitan -sinua toisaalta hankkimaan itsellesi hempeän toverin. Ensimäisen -askeleen olet jo ottanut tulemalla sieltä, erämaastasi tänne linnaan. -Olen jo sinuun tyytyväinen. Ja jos vaan tahdot, niin lahjoitan -sinulle sievän intialaisen orjattaren. Tyttö on tuskin täyttänyt -kuusitoista vuotta. Näin hänet äskeisillä markkinoilla ja ostin hänet -kolmestasadasta kultarahasta. -- Melkoinen hinta! -- Voin vakuuttaa -sinulle, että hän on viaton ja soma kuin puhkeamaisillaan oleva -ruusunnuppu. Hän on nyt lemmikkini Menishen seuralaisnainen. Mutta -kernaasti saat hänet, jos tahdot. - -Haoma näytti olevan hämillään ja huomautti: - --- Ei tehtäväni salli minun sellaisia ajatella. - --- Emme puhu siitä enää tällä kertaa -- virkkoi Demur, joka huomasi -vieraanvaraisissa pyrkimyksissään menneensä liian pitkälle. -- Toivon -kuitenkin, että tahdot läsnäolollasi kunnioittaa sitä pientä juhlaa, -joka kohta alkaa lemmikkini Menishen kunniaksi. - --- Siihen suostun kernaasti, ellei perheesi ilo minun kauttani -häiriydy. - --- Vieläpä mitä! Naiseni päinvastoin ovat hyvin uteliaat näkemään -sinut, josta jo täällä hovissa puhutaan. Haaremista palattuamme vien -sinut isäni suurvisiirin puheille. Olen puhunut hänelle sinusta, ja -mielellään hän tahtoo sinuun tutustua. - --- Outoa on minun niin ylhäisten eteen astua, ja luulen liian kauan -täällä viipyväni. - --- Isäni ylhäisyyttä sinun ei tarvitse haikailla. Hän on -yksinkertainen kuin kansan mies. Ja muuten on tuo Mervimin asia -luullakseni hyvin arveluttava ja vaikea, sillä shaahi itse on hänen -tuomionsa langettanut. Isäni voi siis antaa hyviä neuvoja, miten -sinun on soveliaimmin menetteleminen. - --- Mielipiteesi on oikea. Velvollisuuteni on siis sitä noudattaa. - --- Tahdotko hetken odottaa tässä, Haoma? Pistäydyn sisähuoneessa -pukua muuttamaan. - -Samassa Demur näpäytti kädellään läheiseen pylvääseen ripustettua -hopealevyä, jonka helähdyksestä Arasta hetken kuluttua riensi esille. - --- Oletko ostanut helmikoristeen? kysyi Demur. - --- Se on tässä, valtijas. - -Hän ojensi herralleen basaarista noutamansa kotelon. Demur aukaisi -sen ja otti siitä esille hienon helminauhan. Katseltuaan sitä hieman, -sanoi hän: - --- Hyvin toimitit tehtäväsi. Helmet ovat oikeita ja puhtaat kuin -lähdeveden pisarat. - -Jätettyään Arastan Haomalle seuraa pitämään, poistui Demur -sisähuoneisiin luvaten pian palata. - -Arasta asettui seisomaan suihkulähteen ääreen, vaieten, kuten -hovipalvelijoiden oli määrä. - --- Tuon sinulle terveiset Vohumenolta -- sanoi Haoma katkaisten -äänettömyyden. Hän on varmaankin oleva iloinen, kun kerron, miten -hyvä sinun on olla -- sillä luulen, että sinulla todella on täällä -mukavaa, koska noin läheisesti saat palvella suurvisiirin poikaa. - --- Oloni täällä on niin hyvä, etten koskaan ole voinut sellaista -aavistaa. Herrani on minulle niin armollinen, että ilolla häntä -palvelen. Ja kaikesta saan kiittää sinun hyvyyttäsi, valtijas. -Jospahan Ormuzd soisi, että joskus saisin sen sinulle palkita! - --- Turhaan puhut palkitsemisesta. Osoita kiitollisuuttasi Ormuzdille -hänen hyvistä lahjoistaan. Sillä kaikki hyvä, mikä tässä huonossa -maailmassa tulee osaksemme, johtuu Ormuzdin siunauksesta, hänen -valppaasta taistelustaan pimeyden ruhtinasta vastaan. Yhdy sinäkin -Ormuzdin taistelujoukkoon! - --- Ormuzdia koetan joka päivä palvella lukien Avestaa ja hoitaen -hiilustan hehkua. - --- Se minua miellyttää, että herrasi sallii sinun uskoasi hoitaa. -Siinäkin suhteessa hän on suuren isänsä arvoinen. - -He eivät ehtineet jatkaa keskusteluaan sen kauempaa, kun sisään astui -kiireisesti komeapukuinen shaahin palvelija. Hän kääntyi Arastan -puoleen kysyen: - --- Missä on suurvisiirin poika? - --- Hän on sisähuoneissaan pukeutumassa pientä kotoista juhlaa varten. - --- Sen hän tehköön joutuisasti, sillä suurherramme shaahi on paraikaa -hänen isänsä luona ja tahtoo viipymättä puhua hänen kanssaan aiotusta -metsästysretkestä. - -Samassa Demur, joka oli muuttanut ylleen paksusta valkoisesta -silkkikankaasta tehdyn viitan, ja sitonut ympärilleen leveän -punapurppuravyön, palasi saliin. - --- Vie armolliselle hallitsijallemme se viesti, että hänen nöyrin -palvelijansa Demur heti rientää hänen käskyjänsä kuulemaan -- sanoi -Demur, kuultuaan mistä oli kysymys, shaahin palvelijalle. Tämä -poistui kiireisesti. - --- Ikävä, että Menisheni nyt saa odottaa -- huoahti Demur, -palvelijan mentyä, lyöden Haomaa olalle. -- Seuraa nyt minua isäni -odotushuoneeseen. Shaahin lähdettyä pois isäni luota, vien sinut -sisälle. - -Demurin seurassa alkoi Haoma astua avaroiden marmoripihojen, -ihmepuutarhojen ja riippukasvien koristamien pylväskäytävien läpi -suurvisiirin asuntoihin, jotka sijaitsivat lähinnä Melik shaahin -palatsiryhmää. - - - - -KUUDES LUKU. - - -Suurvisiiri Hassan Ibn Alin avara odotussali oli hovisuojaksi -tavattoman yksinkertainen. Paksujen huonetta ympäröivien harmaiden -marmoripylväiden välissä ei edes riippunut mitään silkkisiä -laskosverhoja, kuten muuten tämän aikuisissa upeammissa huoneissa oli -tavallista. Ainoana koristuksena olivat seinä- ja kattomaalaukset -sekä permantomosaiikki, jotka kaikki kuvasivat tapauksia ja -sankareita Persian muinaistarustosta. Sillä vaikka islam jo aikoja -sitten oli voitokkaasti kohoittanut lippunsa Persian hallitustalojen -katolle, muistettiin ja harrastettiin rikasmuotoisia ja jännittäviä -muinaisiranilaisia kansantaruja. - -Mataloita patjaistuimia oli asetettu pilareiden ääreen luoksepääsyä -odottavia varten. Nyt oli odotussali melkein tyhjä, sillä siihen -päivän aikaan ei suurvisiirillä ollut yleistä vastaanottoa. Melik -shaahilla näet oli silloin tapana oman yksityisen käytävänsä kautta -mennä suurvisiirinsä luo puhelemaan tämän omassa työhuoneessa. Tämä -tuttavallisuus johtui siitä, että Hassan Ibn Ali shaahi Alp Arslanin -eläessä, ja ennenkuin hän kohosi korkeaan asemaansa, oli ollut -Melikin opettaja. Tästä syystä Melik yhä vielä, lavean ja mahtavan -Persian hallitsijaksi tultuaan, suuresti kunnioitti Hassan Ibn Alia, -nykyistä taitavinta neuvonantajaansa, kutsuen häntä tuttavallisessa -keskustelussa "mestari Hassaniksi." Huolimatta siitä, että Hassan -Ibn Alin nuoruuden ystävä, sittemmin juonittelevaksi ja viekkaaksi -kehittynyt Ibn es-Ssabbach jo hovissa ollessaan oli monasti koettanut -järkyttää Hassanin rajatonta suosiota shaahin tykönä, ei se ollut -onnistunut. Alamutin linnan herraksi päästyään, oli Ibn es-Ssabbach -lakkaamatta salaisten fidaaviensa avulla jatkanut pyrintöjään. -Mutta kaikki hänen ja muiden asettamat ansat, vaikka olivatkin -ensin näyttäneet vaarallisilta, olivat kuitenkin kohta lauenneet. -Sillä aina Melik huomasi, että Hassan syystä kansalta oli saanut -kunnianimen "Nisam-el-mulk" -- valtakunnan tuki. Eikä Melik mistään -hinnasta tahtonut menettää tätä valtakunnan suunnatonta suojakatosta -kannattavaa vankkaa tukipylvästä. - -Paitsi Haomaa, jota Demur mennessään sisälle isänsä työhuoneeseen -shaahin puheille oli pyytänyt odottamaan etusalissa, oli siellä kuusi -sysimustaa, purppurapaitoihin puettua nuubialaista orjaa, joilla oli -kookkaat riikinkukonsulista tehdyt viuhkat käsissä. Sitäpaitsi oli -vielä kolme henkivartijaa, joilla oli käyrät lyhyet miekat vyöllä -ja pitkät, pystyssä olevat keihäät kädessä. Erillä näistä seisoi -rikasaseinen tummaverinen mies, jonka turbaanissa välkkyi häikäisevän -komeita jalokiviä. Tämä mies oli Melik shaahin henkivartiaston -johtaja, haaremin kauneustuomari, visiiri Abu'l-ganaïm. - -Haomasta, joka istui syrjemmässä, pitkän seinän keskipalkoilla, alkoi -odotus tuntua hieman vaivaavalta. Sillä suurvisiirin ovella seisovat -mustat nuubialaiset loivat tuon tuostakin suuret muljottavat silmänsä -uteliaasti häneen. Ja varsinkin Abu'l-ganaïm ahmi Haomaa katseillaan. -Tämän viekkaan näköisen hovimiehen huulilla lepäsi ivallinen ilme ja -hän katseli Haomaa säädyttömän tarkasti, ikäänkuin piirre piirteeltä -olisi tahtonut painaa hänen ulkomuotonsa muistiinsa. Tyyneenä Haoma -ensin kesti tuota katseiden tähtäilyä. Ja kun sitä jatkui, päätti hän -olla tästä tungettelevaisuudesta välittämättä ja rupesi tarkastamaan -katto- ja seinämaalauksia. Kokonainen sankarimaailma levisi siinä -hänen eteensä, ja Haoma, joka tunsi muinaistaruston, arvaili -itsekseen, mitä sankana kukin kuva esitti, oliko se Rustemia vai -Salia, vai muita. Ja syrjäkuvista hän koetti päättää, mitä seikkailua -kukin kuvaryhmä esitti. Mutta pian tämä katselu kävi hajamieliseksi, -ja Haoma ikäänkuin vieraantuen heräsi pois siitä haaveilevasta uuden -ympäristön tarkastamisesta, johon hän äkkiä oli siirtynyt. Hänestä -tuntui vastenmieliseltä viipyä näin kauan näiden seinien välillä, -ja hänessä heräsi taas elävinä ja valtavina kaikki ne ajatukset ja -tunteet, jotka kahden kuluneen päivän tapahtumat olivat aiheuttaneet. -Voimakkaasti hän myös tunsi pyrkimystä, niin kiireisesti kuin suinkin -päästä uutta suurta yritystään toteuttamaan. Ja lopuksi hänen -mielikuvituksensa kätköistä kohosi esiin kertojattaren pitkän kalteva -mäki, tuuheine puineen ja tummine muurineen ja linnaseinineen. -Ruusunhohteinen kevättaivas näytti kaareutuvan mäen ja linnan ylitse -ja kaukainen hiljaisen tuulen humina ja laulurastaan iltasävelet -tuntuivat tunkevan korvaan. - -Haoman haaveilu keskeytyi siitä, että suurvisiirin työhuoneen -paksu, hopeakangilla koristettu seeteriovi aukeni ja asestettu -kuuluttaja, joka tavallisesti kulki shaahin edellä tiedustellen -paikan turvallisuutta, joutuisasti astui odotussalin läpi oviaukolle -päin, joka johti shaahin asuntoihin vievään yksityiseen käytävään. -Tämän edelläkulkijan tulo oli merkki siitä, että Persian hallitsija -seuraavassa tuokiossa oli tuleva samaa tietä. - -Nuubialaiset orjat, henkivartijat ja Abu'l-ganaïm heittäytyivät -valmiiksi maahan käsien nojaan, ja Haoma, joka arvasi, että jotakin -erinomaista oli tulossa, nousi seisomaan. Seeteriovi aukeni nyt, -ja suurvisiirin huoneesta astui etusaliin Melik shaahi, ei vielä -neljääkymmentä täyttänyt mies, keltasilkkinen, säteilevillä -jalokivillä koristettu viitta yllä. Hänen vyöllään riippui lyhyt -käyrä miekka, jonka kultatuppeen oli kiinnitetty pieniä hehkuvia -rubiineja ja smaragdeja. Päässä oli hänellä korkea valkea -silkkiturbaani, jonka höyhentöyhdön juurta kaunistivat tavattoman -suuret hohtokivet. Saattoi lisääntyvästä lihavuudesta huolimatta -vielä huomata hänessä entisen sotasankarin ja maidenvalloittajan -ryhtiä. Mutta levollinen elämä, jota jo pitkät ajat hänelle oli -tarjonnut Nisam-el-mulkin koko valtakunnan asioista huoltapitävä -ohjaus, oli painanut selvän leimansa Melik shaahin koko personaan. -Hänen sileäksi ajetulla leuallaan ja paksunpuolisilla punaisilla -huulillaan lepäsi hekumallisuutta ilmaiseva piirre. Mutta päättävästi -suljetuissa suupielissä kuvastui syvemmällä piilevää tarmokkaisuutta -ja tahdonlujuutta, joka tarvittaessa saattoi toimintana puhjeta -ilmoille. Kädessä kantoi Melik ohutta, kultanuppista sauvaa, jonka -hän harvoin hylkäsi liikkuessaan kotoisissa asunnoissaan. Hänen -silmänsä olivat vilkkaat ja hänen tuliset ja läpitunkevat katseensa -tuntuivat tarkastellessaan ympäristöä tahtovan koota niin paljon -vaikutelmia kuin suinkin. - -Kun Melik ohikulkiessaan loi silmänsä Haomaan ja näytti olevan hieman -ihmeissään, ettei hän muiden tavoin langennut maahan, kumarsi Haoma -syvään ja ojensi häntä kohti molemmat kätensä, kuten parsien oli -tapana tervehtiä. - -Melik kuroitti ohutta sauvaansa häntä vastaan ja kysyi: - --- Kuka olet? - --- Olen parsi, Haoma nimeltäni, vastasi destur mobedin poika. - --- Vai olet parsi. Heimosi asuinsijoilla tahdon ensi matkallani -käydä, sillä sitä valtakuntani kolkkaa en vielä tunne, vaikka se on -vallan läheinen. - -Tämän sanottuaan hymyili shaahi armollisesti, kulki edelleen ja -katosi asuntoonsa johtavan käytävän aukkoon. Nuubialaiset orjat, sekä -henkivartijat, jotka jo olivat ehtineet nousta pystyyn, seurasivat -shaahia. Ainoastaan Abu'l-ganaïm viivähti hetken ja tiuskasi -kiukkuisesti Haomalle: - --- Etkö käsitä, tolvana, että sinun pitää tervehtiä shaahia niin kuin -muut? - --- Sinä tervehdit shaahia omalla tavallasi, minä taas parsien -tavalla. Enkä luule hallitsijaa siltä vähemmän kunnioittavani kuin -sinäkään -- sanoi Haoma, koettaen pysyä tyyneenä, vaikka visiirin -julkean kiukkuinen ääni häntä suuresti suututti. - --- Hyvä! virkkoi Abu'l-ganaïm, jonka kiukku kiihtymistään kiihtyi. --- Luulet kai nyt, kun shaahi on armahtanut teitä, olevasi niin -suuri herra, että sinulla on oikeus tuoda hoviin uusia tapoja! -Voin ilmoittaa sinulle, parsilaiskoira, että jos vielä joskus saat -kunnian päästä hovin seinien sisälle, lähetän orjani jäykkää selkääsi -notkistamaan. - -Tämän sanottuaan aikoi hän rajusti lyödä Haomaa selkään, antaakseen -hänelle esimakua tulevasta kohtelusta. Mutta samassa Demur, joka -tällä välin oli tullut ulos isänsä huoneesta ja seurannut visiirin -kiukunpurkausta, astui ehkäisemään visiirin lyöntiä, huudahtaen -täynnä suuttumusta: - --- Parsi on ystäväni ja kiellän sinua, Abu'l-ganaïm, häntä -loukkaamasta. - -Säpsähtäen veti visiiri jo ojennetun kätensä takaisin ja virkkoi -hieman kohteliaammin, kuitenkaan voimatta salata sappensa kuohumista: - --- Luulin, että hovitapojen valvominen oli minulle uskottu tehtävä, -ja metsästysretkien menot sinulle, suurvisiirin poika! - -Se äänenpaino, jolla hän lausui sanat "suurvisiirin poika," osoitti -selvästi, kuinka syvästi hän vihasi ja kadehti sekä suurvisiiriä että -hänen poikaansa. - -Mutta hyvin tietäen, että valta nyt oli heidän käsissään, katsoi hän -viisaammaksi jättää jatkamatta selkkauksia ja poistui pikaisesti -samasta oviaukosta, josta shaahikin. - --- Kyllä hänelle vielä kostan tämän solvauksen, -- sanoi Demur -visiirin mentyä. - --- Hänelle on saamansa valta noussut päähän -- virkkoi Haoma. -- -Harva kuolevainen näyttää voivan oikein ja hillitysti käyttää sitä -valtaa, joka hänelle on uskottu. - --- Minua pahoittaa, että tällainen kohtelu on tullut osaksesi -hovissa. Ja vielä lisäksi minua pahoittaa, etten tänään jouda -haihduttamaan sitä ikävää vaikutusta, jonka juuri olet saanut, sillä -shaahi lähtee varhain huomisaamuna metsästysretkelle, ja tänään -täytyy minun koko loppuosa päivää valvoa sen valmistuksia. Mutta -lupaathan, että pian taas tulet minua tervehtimään tänne. Silloin -panen toimeen upean perhejuhlan yksinomaan sinun kunniaksesi. - --- Kiitän kutsumastasi. Mutta enpä varmasti saata sanoa, milloin -voin tänne taas tulla käymään, sillä viipymättä aion lähteä -tiedustelumatkalleni Kurdistaniin. Ja se luultavasti vie suuren osan -talvea. - --- Mutta sieltä palattuasi käyt luonani. Voit muuten olla huoleti -siitä, että toimitan sinulle kaikki mitä matkallesi tarvitset. - -Demur kiiruhti pois metsästysvalmistuksia valvomaan. - -Omituiselta tuntui Haomasta nyt vallan yksin astua kuuluisan ja -voimakkaan suurvisiirin eteen. Mutta olihan Demur sanonut häntä -ystävälliseksi ja tavoiltaan yksinkertaiseksi. Ei siis erakonkaan -tarvinnut häntä peljätä. Lisäksi hän juuri parseille oli osoittanut -suurta suosiota. Levollisena ja varmana Haoma siis meni suurvisiirin -ovelle, jolle hän varovasti kolkutti. Syvä ääni kuului huoneesta -kehoittavan astumaan sisälle, ja seuraavassa tuokiossa seisoi Haoma -suurvisiirin edessä. - -Tämä oli pitkä mies, vanhuuttaan jo vähän kumaraselkäinen, -harmaahiuksinen ja hyväkatseinen. Hänen työhuoneensa oli odotussalia -vielä yksinkertaisempi. Siinä ei edes ollut maalauksia seinillä. -Huone oli pienenläntä ja kaksi suurta, matalaa pöytää täytti -siitä melkoisen osan. Näille pöydille oli kasattu koko joukko -pergamentti- ja papyruskääryjä, sillä lukuisat olivat Hassan Ibn Alin -valtakunnan eri hallinnonosia koskevat muistiinpanot, suunnitelmat -ja ohjesäännöt. Kaikki valtiolliset asiat kulkivat tämän pienen -työhuoneen kiirastuli-tarkastuksen läpi. Ja kuitenkin Hassan valitti, -ettei hän ehtinyt eikä voinut kaikkiin yksityiskohtiin perehtyä, -vaikka hänellä olikin avustaja-tarkastajansa. Sillä joskin ijäkäs -suurvisiiri uhrasi suurimman osan päiväänsä ja melkoisen osan -yötään valtion toimille, eivät yhden ihmisen voimat ja ajatuskyky -sentään riittäneet niin avaran, eriaineksisen valtakunnan asioiden -täydelliseen pohtimiseen. - -Leveä ja korkea ikkuna aukeni puutarhaan päin, jonka puissa lenti, -liverrellen, piipittäen, kaakattaen, jos jonkinnäköisiä lintuja. -Nämät olivat suurvisiirin hoidokkaita. Tuon tuostakin hän nousi -nahkapalaltaan pergamenttikääryjensä luota ja viskasi siivekkäille -suosikeilleen jyviä ja ryynejä. Tämä suuri ihmisystävä oli myös -suuri eläinystävä. Nytkin istui leveällä ikkunalaudalla parvi -kyyhkysiä, jotka kuherrellen ilmaisivat läsnäoloaan ja ruuanhaluaan. -Hieno avattava rautalankaristikko esti pieniä ruokavieraita sisään -lehahtamasta. Sillä ne olivat niin kesyjä, että ne alituisesti -olisivat häärineet ijäkkään ystävänsä ympärillä, häiriten valtion -asiain korkeinta johtoa ja pannen pergamentti- ja papyryskääryt -epäjärjestykseen. - -Haoman astuttua sisään, kohoitti Hassan Ibn Ali silmänsä edessään -olevalta pergamentilta ja loi vieraaseen hyvän katseensa. Hän lykkäsi -esiin samanlaisen nahkapatjan kuin se, jolla hän itse istui, ja -virkkoi kädenviittauksella kehoittaen Haomaa istumaan: - --- Terve, parsilainen Haoma! - -Mutta ennenkuin Haoma noudatti ylhäisen isäntänsä kehoitusta, hän -huudahti: - --- Siunatkoon Ormuzd moninkerroin sinua, parsien jalo vapauttaja! - --- Vapauttajanne on Melik shaahi. Minä olen vaan hänen palvelijansa -ja käskyjensä toimeenpanija. -- Mutta käyhän patjalle lepäämään, sillä -olet kaiketi väsynyt pitkän jalkamatkasi jälkeen. - -Haoma noudatti nyt Hassanin kehoitusta. - --- Miten jaksaa ystäväni, isäsi Iredsh? kysyi suurvisiiri. -- Siitä -on aikoja, kun hänet viimeksi näin. - --- Hän on jo ijäkäs, mutta oli terve, kun muutama päivä sitten kävin -kotiheimoni mailla. Hänen sydämensä on täynnä kiitollisuutta jalon -tekosi vuoksi. Nyt saavat parsit taas vapaasti noudattaa tapojaan ja -hoitaa uskoaan. Se on arvaamattoman suuri lahja. - --- Eri kansan osien tyytyväisyys ja onni on valtakunnan paras tuki. --- Olenpa muuten kuullut, että aiot muuttaa parsien uskoa. Mihin -suuntaan nämät muutospyrintösi käyvät? - --- En tahdo suorastaan muuttaa parsien uskoa, tahtoisin vaan -puhdistaa sitä ja saattaa sen runsaampia hedelmiä tuottavaksi. Sillä -ylen suuri on Ahrimanin voima, koska ihmiset veltosti edistävät -Ormuzdin valtaa. Virkeäksi Ormuzdin taistelujoukoksi tahtoisin nostaa -heimoni. - --- Mutta oletko myöskin punninnut, kuinka vaaralliset kaikki -taisteluliikkeet ovat näin avarassa ja eriaineksisessa valtakunnassa? -Minun hiukseni ovat vaalenneet ponnistellessani levollisuuden ja -rauhan aikaansaamiseksi. Ja sittenkin huomaan kuohuvan tyytymättömiä, -joita tuntuu olevan mahdoton saattaa tyytyväisiksi. - --- Tarkoitukseni ei ole levottomuuksien nostaminen ja rauhan -siunausten hävittäminen. Tahdonpa kehoittaa heimoani taistelemaan -vakaumuksen, virkeän innostuksen ja väsymättömän rakkauden aseilla. -Tahdon vaan opettaa ihmisiä itsessään ja ympärillään vihaamaan -ja vastustamaan pahaa, joka voimakkaana ja elinjuuria kalvavana -näivetyttää luomakuntaa. - --- Näitä aseitasi en moiti. Ne voivat, viisaasti käytettyinä, -tuottaa hyviä voittoja. -- Poikani kertoi minulle äsken, että -olit ruvennut kertojattaren, Anahitan, tiedustelijaksi, ajaaksesi -kurdilaispäällikön, Mervimin asiaa. - --- Se luottamustoimi on osakseni tullut. - --- Tiedätkö myös, että tuo Mervimin asia on hyvin arkaluontoinen, -jopa sangen vaarallinenkin? - --- Luulen sen tarjoavan paljon vaikeuksia. - --- Se tarjoaa ylen paljon vaikeuksia. Sillä shaahi on itse -langettanut Mervimin tuomion ja karkoittanut hänet maanpakoon. En ole -unhoittanut tuon onnettoman kurdilaispäällikön asiaa, mutta minun on -tähän asti ollut mahdotonta uudelleen kajota siihen tai ottaa sitä -esille, sillä ylen vahva ja suuri on Jusufin puolue ja tavattoman -suuria mullistuksia asian vireillesaattaminen matkaansaisi. - --- Luuletko Mervimia viattomaksi ja syyttömästi tuomituksi? - --- Hyvin paljon on syitä tähän luuloon, vaikka viimeinen varmuus -puuttuu. - --- Silloin on velvollisuuteni viipymättä lähteä hänen asiaansa -tiedustelemaan. - --- Asia on tutkittava; siitä ei ole epäilystä. Toinen kysymys on, -tokko juuri nykyhetki on siihen sovelias. - --- Mutta Mervim on jo ilmaissut asiansa kertojattarelle. Sitä ei nyt -enää voi jättää ajamatta, mikäli olen kuullut. Eikä vaaraa liene -kertojattarella, koska asiata ensin tiedustellaan. - --- Jo pelkkä tiedustelu on nostava mielet kuohuksiin ja fidaavien -lukuisat salaiset laumat toimimaan. Pelkään, että nykyinen nuori -kertojatar on joutuva ainakin yhtä ankaroiden hyökkäysten alaiseksi, -kuin hänen onneton edeltäjättärensä. - --- Olen huomauttava hänelle yritykseen yhdistyneitä vaikeuksia ja -vaaroja. Mutta luulen, ettei hän niitä säikähdä, sillä hän pitää -tehtäväänsä pyhänä. - --- Siitä hänen ei suinkaan tarvitsisi luopua. Viisaus ja varovaisuus -vaatisi vaan yritystä hieman lykkäämään. - --- Mutta vitkasteleva viisaus ja varovaisuus saattavat kuolettaa -oikeuden. Mervim on jo niin kauan kärsinyt. - --- Kas niin, minäkin olen samaa mieltä, että Kurdilaista on -autettava. Tunnen vaan tarpeeksi Alamutin juonet, jonka vuoksi -tahdoin miettimisaikaa, asiaa punnitakseni. Aionpa puolestani vielä -kerran tarkoin tutkia Mervimin asiaa ja toimia omalla tahollani. -- -Sinulla näyttää olevan isäsi hehkuva toiminnaninto. Tunnen sen jo -palavasta silmästäsi. -- No niin, en tahdo nuorta intoasi jäähdyttää -enkä ehkäistä. Voithan matkustaa läntisten parsien luo asiaa -tiedustelemaan. Mutta älä anna esiintymisellesi siellä julkisuuden -leimaa, vaan toimi enemmän hiljaisuudessa ja yksityisesti. Minä -ryhdyn puolestani varokeinoihini. Ja voit hädän tullen luottaa apuuni. - --- Suosiostasi ja avunlupauksestasi sinua sydämestäni kiitän, heimoni -hyväntekijä! - -Haoma älysi nyt, että hän jo sangen paljon oli vienyt aikaa ahkeralta -suurvisiiriltä, ja teki lähtöä. - --- Aiotko jalan palata rotkoasunnollesi? -- kysyi vanhus Haoman -noustua. - --- Se on aikomukseni. - --- Onpa siis tärkeätä, että annan sinulle pari tai kolme asestettua -miestä sinua ulos kaupungista ja puoliväliin kotimatkaasi saattamaan. -Sillä muuten väijyvät fidaaviparvet sinut korjaavat huostaansa. He -näet pitävät tarkasti huolta kaikista, jotka minun luotani menevät -pois. Heillä on vakoilijansa kaikkialla. - --- Ormuzd on minua suojeleva, koska liikun hänen asioillaan. Luulenpa -siis tarjoamaasi turvajoukkoa tarpeettomaksi. - --- Päinvastoin se on välttämätön. Tänne tullessasi olit tuntematon -ja pelkkä parsi. Täältä lähdettyäsi olet epäilemättä tunnettu niille -väijyville joukoille, jotka vaanivat jokaista hyvien tekojen polulla -vaeltavaa. Suostu siis tarjoumukseeni. - -Näin sanottuaan Hassan Ibn Ali näpäytti hopealevyään. Hetken kuluttua -tuli palvelija sisään, ja suurvisiiri virkkoi hänelle: - --- Käske tänne viipymättä kolme vahvasti asestettua miestä. Aseensa -he peittäkööt avaroihin vaippoihin, sillä heidän tulee lähteä -turvasaattona kaupungista. - -Palvelija katosi määräyksen saatuaan, eikä Haoman tarvinnut pitkään -odottaa, ennenkuin nuo kolme saattajaa ilmestyivät. Kiitoksensa -ja jäähyväisensä lausuttuaan suurvisiirille, poistui Haoma hänen -työhuoneestaan, kulki turvajoukkonsa kanssa avaran odotussalin -läpi ja alkoi astua saattajiensa osoittamaa kaitaa ja pitkää -salakäytävää. Hyvän aikaa kuljettuaan kaikennäköisten käytävien, -sokkeloiden, pienten pihojen ja puutarhojen kautta, saapui Haoma -seuralaisineen pienelle lukitulle, muurissa sijaitsevalle portille. -Tämän lukon aukaisi yksi vartijoista, ja seuraavassa tuokiossa olivat -kaikki neljä Raghan läpi virtaavan leveän joen rannalla. Saattajat -viittasivat Haomaa astumaan rannalla olevaan veneeseen, johon hänen -jälkeensä nuo kolme turvasoturia myös astuivat. Vene lykättiin -vesille, ja kaksi sotureista alkoi meloa sitä kaupungin pohjoiselle -portille päin. - -Venematkansa suoritettuaan, kuljettuaan basaarien ohi ja lopuksi -jätettyään taakseen Raghan pohjoisen portin, suuntasivat nämät neljä -miestä kulkunsa vuorikoskea kohti. Hämärä rupesi jo laskeumaan -maille, kun Haoman asuinpaikan kalliot ja sirolatvaiset sypressit jo -läheltä näkyivät. Silloin pysähtyi Haoma ja sanoi kääntyen pienen -turvajoukkonsa puoleen: - --- Nyt, ystäväni, en enää tarvitse saattoanne. Sillä muutaman -kivenheiton päässä on asuntoni. - -Hän erosi heistä rientäen rotkoasuntoonsa. - - - - -SEITSEMÄS LUKU. - - -Turkan Chatun, joka pitkät ajat oli haaremissa nauttinut shaahin -lempipuolison kunnia-arvoa, oli jo joku aika sitten menettänyt -sen ja ollut pakoitettu muuttamaan pois erityisestä shaahin omien -asuinhuoneiden läheisyydessä sijaitsevasta haaremirakennuksesta. -Kerrottiin Melikin tällä haavaa olevan vallan ilman erityistä -lemmikki-kaunotarta, sillä eräs arapialainen tyttö, jonka hän kerran -matkoillaan oli itselleen katsonut ja hoviinsa tuonut, oli lyhyen -aikaa hovissa oleskeltuaan kuollut -- Turkan Chatunin myrkyttämänä, --- kuten kuiskailtiin. - -Turkan Chatunin arvo ja vaikutusvalta ei siltä ollut vallan -vähäiseksi supistunut, sillä hän oli lahjoittanut Melik shaahille -pojan, Machmudin; ja koska Machmud myös saattoi tulla kysymykseen, -Melikin vallanperijää määrättäessä, oli luonnollista, että Turkan -Chatunilla syrjäisempäänkin asemaan jouduttuaan oli muhkeammat olot -kuin muilla haaremin naisilla. - -Saman päivän illalla, jolloin Haoma oli hovissa käynyt, istui Turkan -Chatun pienessä sisähuoneessaan leveällä silkkipatjaistuimella. -Korkeajalkainen hopealamppu levitti himmeätä levottomasti -liehuvaa valoansa huoneen räikeänpunasille silkkiverhoille. Tässä -valaistuksessa olivat Turkanin kasvot vielä erinomaisen kauniit; ja -jos ei olisi ottanut huomioon hänen vartalonsa lisääntyvää, haaremin -kauneuslakien mukaan jo hieman liiallista lihavuutta, olisi pitänyt -Melikiä tavattoman vaativaisena kauneusmaun valtakunnassa, koska hän -jo oli hänet hyljännyt. Mutta tuli vielä lisää toinen seikka, joka -selitti, miten shaahi näin verrattain pian oli syrjäyttänyt Turkanin. -Tämän ääni oli näet matala ja hieman karkea, enemmän miehen, kuin -naisen ääneen vivahtava. Melikillä taas oli tässä suhteessa hyvin -vaativainen korva. Hän ei ollut tarpeeksi voinut ihailla ja kehua -arapialaisen tyttövainajan sulavaa ääntä. Ja Turkanin viehkeimmän -kauneuden kadottua, tämä äänen karkeus näytti työntävän luotaan -Melikkiä. - -Vanha, paksuhuulinen numiidialainen orjatar, jonka vanukkeinen -kiherätukka jo harmahti, seisoi shaahin entisen lemmikin edessä, ja -molemmat naiset juttelivat puoliääneen. - --- Oletko siis aivan varma siitä, että Barkijárokin imettäjä yhä -edelleen on puolellamme? -- kysyi Turkan Chatun. - --- Siitä panen vanhan pääni pantiksi, valtijatar. Hän saa sinun -kauttasi niin paljon etuja ja lahjoja, ettei hän ikipäivinä luovu -meitä auttamasta. - --- Hän antaa siis Barkijárokille yhä edelleen paljon makeisia? - --- No sen voin vakuuttaa. Jo sen pojan vatsa kuuluu olevan niin -huono, ettei hänestä ikinä tule hallitsijaa. - --- Näet asiat liiaksi ruusunvalossa. -- Ei huono vatsa vielä ihmistä -tapa tai tee kykenemättömäksi. -- Eikä sinun muuten tarvitse antaa -tuon imettäjän tulla siihen luuloon, että hän tekee meille suuren -palveluksen tuolla namujen syöttämisellä. - --- Kyllähän se imettäjäeukko tuon tuostakin valittaa virkansa -vaikeutta. Hovilääkäri on näet antanut ankarat hoitomääräykset pojan -kivulloisuuden vuoksi, ja imettäjä vetää jo sitä virttä, että tuo -makeisien antaminen voi käydä hänelle sangen vaaralliseksi, jos se -tulee ilmi. - --- Tuon hän tietysti sanoo, saadakseen paremman palkan. Voithan -joskus pistää hänelle jonkun helminauhan ja pari kultarahaa enemmän, -kunhan hän vaan lopettaa mankumisensa. -- Miten pikku Machmudini -jaksaa? - --- Siinä on vasta riski poika. Syö jo kuin mies, on vahva ja iloinen. -Ei sen parempaa hallitsijanalkua voi ajatella. Äsken hän pantiin -nukkumaan. - --- Se on hyvä. Saat siis mennä levolle sinäkin, sillä en enää -tarvitse sinua tänään. - -Tämän kuultuaan heittäysi orjatar alas pehmeälle matolle emäntänsä -eteen ja kuiskasi: - --- Allahin haltuun, valtijatar! - -Sitten hän hiljaa poistui huoneesta. - -Turkan Chatun jäi orjattaren mentyä, istumaan, pysyen liikkumatta -silkkipatjallaan, sillä hän näytti odottavan ja tarkasti kuuntelevan -jotakin. Odottaessaan hän aukaisi kultaketjussa kaulassaan riippuvan -pienen hajuvesipullon, kaasi sen sisällyksestä vähän käsilleen ja -pirskoitti sitä patjoille. Pieni huone täyttyi huumaavan vahvalla -tuoksulla. Tuskin oli hän ehtinyt sulkea hajuvesipullonsa tulpan, kun -hän kuuli vastaisen seinän laskosverhon takaa hiljaista naputusta. -Eikä hän antanut sen toistua, vaan hypähti ylös istuimeltaan, otti -esiin avaimen ja aukaisi verhon takana piilevän matalan oven. -Kyyristyen tuli siitä sisälle eunukiksi puettu mies. - --- Iltaa, rakas Abu'l-ganaïm, -- sanoi Turkan Chatun! - --- Iltaa, armas Turkan. Joko olet kauan minua odottanut? - --- Tulit hyvään aikaan, sillä sain juuri parhaiksi orjattareni, tuon -vanhan mustan apinan, täältä pois. Istuhan, rakkaani. - -Heidän istuttua vieretysten patjoille, virkkoi visiiri Abu'l-ganaïm. - --- Olisin jo tullut aikaisemmin, mutta muuan tehtävä minua pidätti. - --- Onko sinulla ollut ikävyyksiä, rakkaani? - --- Eipä juuri ikävyyksiä. Oiva saalis vaan pääsi käsistäni. - --- Kerro, kerro! - --- Täällä näet tänään kävi suurvisiirin pojan tykönä eräs ylhäinen -parsi, joku profeetta tai senkaltainen -- muuten parsien destur -mobedin, Iredshin poika. - --- Ystävämme Ibn es-Ssabbachin vihamiehen poika. - --- Niin juuri. Haoma on hänen nimensä. Shiruje ja palveluksessani -oleva valepukuinen fidaavi näkivät hänen menevän sisälle -suurvisiirin pojan portista. Myöhemmin tapasin tuon saman parsin -suurvisiirin odotussalissa. Ei hänen käyntinsä siis ollut pelkkää -yksityistä laatua, vaan oli sillä epäilemättä tärkeä "valtiollinen" -merkityksensä. Sen saattoi jo huomata hänen ylpeästä kumarruksestaan -shaahin edessä. - --- Varmuus ja ylhäinen suosio tavallisesti synnyttävät alhaisossa -ylpeyttä. - --- Minunkin edessäni hän esiintyi tavattoman jäykästi, tuo koira! -- -No niin. Tuo parsi oli mielestäni oikea makupala, jonka vuoksi annoin -Shirujelle ja fidaaville toimeksi ottaa hänet kiinni, kun hänen piti -poistua linnasta. Tämä työ oli Shirujelle varsin mieluinen, sillä -hän sanoi tahtovansa omasta puolestaan kostaa parsille, joka oli -riistänyt häneltä ammatin ja karkoittanut hänet pois parsien luota. --- Mutta parsi oli meitä viekkaampi, hän ei palannutkaan samaa tietä -kuin tuli. Vaan kaukaa näkivät Shiruje ja fidaavi hänen astuvan -veneeseen kolmen vartijan seurassa. Takaa-ajo olisi ollut turha. - --- Sepä oli vahinko. - --- Todella suuri vahinko. Sillä olisimme epäilemättä kiduttamalla -puristaneet parsista esille tiesi mitä tärkeitä tietoja. Ja sitten -olisin elävänä tai puolikuolleena lähettänyt hänet Alamutiin lahjaksi -Ibn es-Ssabbachille. Luulen että tämä ystävämme olisi lahjasta -sydämellisesti iloinnut. Sillä vaikka se ei olisi ollutkaan hänen -vihollisensa Iredsh, niin olisi se ollut tämän poika, siis sinnepäin. -Ja varmaankin Nisam-el-mulk olisi ollut kiukkuinen kuullessaan, -miten hänen turvattinsa oli käynyt. Harva seikka tuottaa minulle -niin vilpitöntä iloa, kuin kiusanteko tuolle kaikkivaltiaalle -ukkonahjukselle. - --- Onkohan hän oikein luotettava tuo Shiruje? Etköhän liian -anteliaasti suo hänelle luottamustasi? Sinun pitäisi muistaa, että -hän on parsi. - --- Sitä en unhoita. Mutta hän on nykyään parsien vihollinen, joutui -pakomatkallaan fidaavien käsiin ja vannoi silloin rupeavansa Alamutin -asioita ajamaan. Tähän asti ei ole ollut pienintäkään syytä hänen -uskollisuuttaan epäillä. Hän tuntee sen kamalan rangaistuksen, joka -odottaa luopiofidaavia. Luulen, että Alamutilla ja meillä voi olla -paljon hyötyä hänestä, sillä hän tuntee parsit. - --- Assassiinien suurmestari siis yhä edelleen hautoo kostoaan -molemmille nuoruudenystävilleen? - --- Hän ei lepää, ennenkuin hän on saanut heistä verisen koston. - --- Se on lohdullista meidän asiallemme. Mutta luuletko, että tuohon -rautaiseen suurvisiiri-vanhukseen mikään pystyy ja että hän edes -koskaan lähtee niin kauas pesästään, että fidaavit pääsevät hänen -kimppuunsa? - --- Totta kai ainakin ensi keväällä, kun hänen täytyy lähteä -veronkantoa järjestämään Kasviniin. - --- Mutta jos hän ei lähdekkään sinne itse. - --- Asiat ovat kehittyneet sille kannalle, että hänen läsnäolonsa -siellä on miltei välttämätön. - --- Mutta häntä ympäröi vahva vartijajoukko. - --- Vartijoidenkin täytyy nukkua. -- Ja fidaaveilla on tarkka käsi -tikaria tähtäämään. - --- Mutta heitä ei päästetä tarpeeksi lähelle tikariaan iskemään. - --- Nuoli iskee kauempaakin. - --- No niin, koska nyt vielä puhumme näistä ikävistä valtiollisista -asioista, rakas Abu'l-ganaïm, niin en tahdo jättää koskettelematta -Barkijárokin tulevaisuutta. Tiedätkö varmasti, että Melik yhä -edelleen aikoo häntä vallanperijäkseen? - --- Sen tiedän varmasti. Sillä mitä suurvisiiri tahtoo, sitä tahtoo -myös Melik. - --- Mitä olet siis ajatellut Barkijárokin suhteen? - --- No, jahka hän tulee mieskuntoiseksi, niin kyllä hänen heikko -terveytensä saa kuoliniskunsa haaremin viettelyksistä. - --- Mutta kuka avaa hänelle näiden viettelysten oven? - --- Häntä ympäröivä muuri ei ole niin korkea ja vankka, kuin se, jonka -Nisam-el-mulk on rakentanut itsensä ja shaahin ympärille. - -Abu'l-ganaïm oli tämän keskustelun kuluessa ja varsinkin sen -loppupuolella vajonnut jonkunmoiseen välinpitämättömyyteen. Se ei -jäänyt Turkan Chatunilta huomaamatta, ja senvuoksi hän laski kätensä -liittolaisensa olalle ja virkkoi: - --- Lopettakaamme jo keskustelu näistä ikävistä asioista. Toivon että -tulit muutenkin tänne kuin niistä puhumaan, tarkoitan, että tulit -- -minunkin vuokseni. Nyt kai jäät kauaksi tänne luokseni sillä ikävät -ovat päiväni, ja unettomuus on öideni kumppani. - --- Minua pahoittaa, etten tällä kertaa voi jäädä pitemmäksi ajaksi. -Sillä shaahi lähtee huomenna varhain metsästysretkelle, ja onneton -se, joka ei ajoissa ole jalkeilla ja valmis. Melik on sentään vielä -hekumoivasta elämästään huolimatta säilyttänyt jonkun verran entistä -soturikomentoaan. - --- Noin ei Abu'l-ganaïm ennen puhunut. -- Tuo on veruketta, pelkkää -veruketta. - -Näin huudahdettuaan karkasi Turkan Chatun patjaistuimelta seisomaan, -ja harmin puna hohti hänen poskillaan. - --- Hiljaa, armaani, kehoitti visiiri. -- Unhoitat, että meidän tulee -kuiskata, korkeintaan puhua puoliääneen. Sillä jos noin kiivastut, -voi käyntini täällä käydä minulle sangen kalliiksi. Jos vaan jotkut -urkkivat korvat eroittavat äänemme, niin ei ole sanottu, että tämä -eunukkipukuni tai kauneustuomariammattini tähän myöhäiseen yön -hetkeen puolustaisi täälläoloani. - -Sen sijaan, että tämä huomautus, joka lausuttiin hieman ivallisella -äänellä, olisi rauhoittanut Turkania, saattoi se hänen verensä vielä -kovempaan kuohuntaan. Hän hiljensi äänensä, mutta tiuskasi kähisten: - --- Parasta on, että tuot mallivyösi mukaasi, kun ensi kerralla tulet. -Ehkäpä käytkin täällä nyt enää vaan virkatehtävilläsi. - --- Rauhoitu, armaani, sanoi Abu'l-ganaïm, joka nyt huomasi, että -Turkan oli pahalla päällä. -- Miksi äkkiä muutut noin katkeraksi? - --- Eikö minulla kenties ole syytä katkeruuteen? Olethan kokonaan -muuttunut viime aikoina: sinulla on aina kiire. - --- Tiedät, etten täällä hovissa istu kädet ristissä -- huomautti -visiiri, jonka sappi myös helposti kuohahti. - --- No niin. Omista vaan tästälähin kaikki aikasi hovin asioille. -Ssmarkandin ruhtinaan tytär on liiaksi ylpeä kerjätäkseen -täälläkäyntejäsi ja seuraasi. - --- Hyvä! -- sanoi Abu'l-ganaïm, nousten patjaistuimelta ja ottaen -muutaman askeleen pientä salaovea kohti. -- Myöskin visiiri -Abu'l-ganaïm on liian ylpeä kauempaa pysyäkseen seinien sisällä, -mistä hänet puoleksi ajetaan ulos. -- Luulin, että apuni täällä oli -tarpeellinen; olen luullut, että _minulla_ täälläkäynneistäni ja -yhteisistä tuumistamme on ollut _vähemmän_ hyötyä odotettavissa. -Mutta näytän olevan tarpeeton. Hyvästi Turkan Chatun! - -Hän aikoi juuri nostaa salaovea peittävää laskosverhoa, mutta -katsahti sitä ennen taakseen, nähdäkseen, minkä vaikutuksen hänen -menettelytapansa oli tehnyt Turkaniin. - -Tämä seisoi siinä loimuavan hopealampun valossa, käsivarret uhkaavina -rinnan yli ristissä ja suuret ruskeat silmät säihkyvinä. Hän oli -peloittavan kaunis, ylevän ärtynyt kuin vihoitettu naarasjalopeura, -joka asettuu hyökkäysasentoonsa. Hän ei sanonut mitään, mutta hänen -povensa kohoili rajusti, ja hänen leimuavat katseensa osoittivat -syvintä katkeruutta ja loukkautunutta ylpeyttä. - -Selittämätön taikavoima tuntui pidättävän visiiriä. Turkan näytti -hänestä nyt kauniimmalta kuin koskaan ennen; hän huomasi, ettei hän -nyt voinutkaan poistua, vaan että hänen täytyi lepyttää hurjistunut -kaunotar ja jäädä hänen luokseen. Hän astui muutaman askeleen -Turkania kohti ja kuiskasi, luoden häneen intohimosta välkähtävät -katseensa: - --- Anteeksi, armaani, äskeinen tylyyteni. Olen ollut niin vaivattu ja -ärtyinen koko illan... - -Turkan, joka hyvin huomasi, minne tuuli nyt oli kääntynyt, päätti -hieman kiusata rakastajaansa. Hän pysyi yhä äskeisessä asennossaan ja -virkkoi: - --- Melikillekään en koskaan anna anteeksi. Ja vaikka olen hyljätty -hallitsijan puoliso, en kuitenkaan unhoita, että suonissani virtaa -ruhtinaallista verta. - -Visiiri tiesi, ettei hän kauan saattanut olla vihainen, lähestyi -häntä ja sanoi imartelevan lempeällä äänellä: - --- Rakas Turkan, unhoittakaamme pois, äskeinen pieni kiista. -Tiedäthän, että sinua kaikesta huolimatta rakastan. - -Kun Turkan edelleen pysyi jäykkänä ja välinpitämättömän näköisenä, -kietoi Abu'l-ganaïm käsivartensa hänen ympärilleen ja kuiskasi hänen -korvaansa: - --- Rakastan sinua enemmän kuin ketään muuta maailmassa, sillä sinussa -on voimaa ja intohimoa! Enkä voi elää ilman sinun rakkauttasi, sen -tiedät varsin hyvin. - -Heikkoa vastustusta tehden antoi Turkan vetää itsensä silkkipatjoille -istumaan. Ja hetken kuluttua oli heidän äskeinen kiivastumisensa -unhoittunut. - --- Sinulla on häikäilemättömän luja tahto -- sanoi Turkan, silittäen -visiirin tuuheata tukkaa -- ja siksi pidän sinusta. Tahtosi ei alistu -kenenkään alle. - --- Paitsi sinun. - --- Siksi rakastan sinua palavasti ja voin uhrata sinun edestäsi -kaikki -- kuuletko kaikki! - --- Lahjoittaessasi minulle lempesi, jo annat minulle kaikki! - --- Kuulehan! Olet välistä, pahalla päällä ollessasi, huomauttanut, -ettei lempeni muka ole vilpitön, että tahdon vaan saada pikku -Machmudin oikeutta ajetuksi ja hänet vallanperijäksi. -- Luuletko -todella, että niin paljon pitäisin Melikin lapsesta? - --- No emme siitä puhu nyt, -- onhan hän myös sinun lapsesi. - --- Olkoon! Mutta jos hänen vallanperimyksensä tuleekin varmaksi, olen -sitä vaan käyttävä keinona. - --- Mitä tarkoitat? - --- Olen käyttävä sitä kostoni keinona. Yhtä palavasti kuin sinua -rakastan, yhtä leppymättömästi vihaan Melikiä, en senvuoksi, että -häntä koskaan olisin rakastanut, vaan siksi, että hän on solvaissut -minua, Ssamarkandin ruhtinaan tytärtä! - --- Mutta älkäämme taas eksykö valtion asioihin, armaani. Säästäkäämme -nämät lyhyet hetket lempemme viehkeille vaatimuksille, sillä kohta -rupeaa aamu valkenemaan. - --- Niin, tehkäämme se, rakas Abu'l-ganaïm. Mutta sitä ennen täytyy -minun vielä sanoa, että kostotuumillanikin on vielä toinen tarkoitus. - --- Olet täynnä arvoituksia tänä yönä. - --- Kostoni Melikille tarkoittaa vaan palavan kiintymykseni ja lempeni -osoitusta sinulle. Tiedät, että Melik ensi kesänä lähtee kuuluisalle -Bagdadin-retkelleen. - --- Sen tietävät jo muutamat. Mutta hänellä on koko armeija mukanaan -silloin. Häntä lähelle on vielä monta vertaa vaikeampi päästä. - --- Olkoonpa vaan. Mutta minne eivät fidaavitkaan pääse, sinne pääsen -minä. Yksityiselämässä saattaa Melik minua solvaista ja unhoittaa -kuka olen. Mutta tältä loistavalta matkalta hän ei voi jättää minua -pois. Se olisi julkinen solvaus Smarkandia vastaan, ja Melik on -liian viisas, tehdäkseen itsensä syypääksi siihen. Tuolla matkalla -olen itse toimiva. - --- Tuumasi ovat huumaavan rohkeita... - --- Ne ovat rohkeita, mutta niiden täytyy toteutua. - -Tämän sanottuaan polki Turkanin pieni silkkikenkäinen jalka -vaistomaisesti paksua intialaista mattoa, ja hän jatkoi: - --- Kaikki tämä on vaan sinua varten, sillä sinut tahdon nähdä -koroitetuksi ylimmälle sijalle -- kuuletko -- voin rakastaa -ainoastaan sellaista, joka on kaikkia muita etevämpi, jonka jalkojen -juuressa kaikki matelevat. - -Hänen poskensa hehkuivat, silmänsä säihkyivät ja hänen kätensä -puristivat suonenvedontapaisesti visiirin kättä. - --- Ja sitten on nimesi oleva Tadsh-el-mulk -- valtakunnan kruunu -- -ymmärrätkö -- tämän nimen olen itse keksinyt, sitä olen tuuminut -unettomina öinä, ja välistä haaveiluihin vaivuttuani olen luullut -kaukana näkeväni sen kirkkaan kullan kumoittavan, sen hohtokivien -säteilevän. -- Sillä hehkuvan lempeni esineen tulee olla loistoisa ja -häikäisevä, kuin Itämaan aurinko... - - - - -KAHDEKSAS LUKU. - - -Demur oli lupauksensa mukaan lähettänyt vuorikoskelle kaksi ratsua, -rahoja ja aseita. Ja nyt oli lähdön hetki tullut, hetki, jolloin -Haoma Vohumenon seurassa pitkiksi ajoiksi hylkäsi rotkoasuntonsa, -matkustaakseen Kurdistaniin Mervimin asiaa tutkimaan. Ei ollut -muuta neuvoa, kuin sammuttaa kotiliesi ja tehdä Ormuzdille se -lupaus, että se kotia palatessa taas oli viritettävä leimuamaan. -Rukoiltuaan lähtörukouksensa ja anottuaan Ormuzdin siunausta -aiotulle yritykselle, nousi Haoma valkoisen orhin selkään -- saman -orhin, joka vähää ennen oli kuljettanut hänet itäisen parsiheimon -maille. Vohumeno oli saanut ruskean ratsun, joka sekin oli muhkea. -Vaatimattomasti hän jäi Haomasta jälelle, ratsastaen perässä kuin -palvelija ainakin. Mutta Haoma huomautti hänelle kohta: - --- Miksi jäät jälelle Vohumeno? Lupauduithan toverikseni. Voitpa siis -ohjata hevosesi tänne minun ratsuni kupeelle. - -Vohumeno noudatti herransa kehoitusta. - -Haoman uskollinen koira, Kerivan, oli otettu mukaan, ja se hyppeli, -väliin lyhyesti haukkuen, hevosten ympärillä, ollen suunniltaan -ihastuksesta. - -Kun ratsastajat olivat saapuneet alas laaksoon siihen kohtaan, -missä vuoristosta syöksähtävä joki jo alkoi tasaisemmin virrata ja -missä se pitkän kaarevana mutkana kääntyi juoksemaan kertojattaren -linnaylänköä kohti, pysähtyi Haoma kaidan, joen yli johtavan -holvinmuotoon rakennetun kivisillan luo ja sanoi Vohumenolle: - --- Jää sinä tähän hetkeksi odottamaan; sido hevosesi plataaniin -ja asetu Kerivanin kanssa sen siimekseen. Minä poikkean hetkeksi -kertojattaren luo ilmoittamaan, että nyt olen matkalla hänen asiataan -ajamaan. - -Vohumeno virkkoi: - --- Odotan sinua tässä, valtijas! - -Sydän omituisen levottomasti sykkien ratsasti Haoma hitaasti -kertojattaren linnaa kohti. Eipä hän joku aika sitten olisi voinut -aavistaakaan niitä vaiheita, jotka nyt olivat häntä kohdanneet. -Ei hän ollut voinut edes uneksia, että Ormuzd näin pian taas oli -antava hänelle uuden kunniatoimen. -- Ja kuitenkin omituinen -alakuloisuuden tunne joskus keskellä hänen innostustaan sukelsi -esiin mielen syvyyksistä ja se pani hänet ajattelemaan, tokko -hän sentään teki oikein, kun keskeytti suuren työnsä, uuden -oppisuuntansa järjestämisen ja kirjoittamisen. Olihan hän nyt astunut -islaminuskoisten palvelukseen, jotka vihasivat ja halveksivat kaikkia -muunuskoisia. Mitähän parsit sanoivat, saadessaan kuulla tämän? -Olivatko he tyytyvät siihen, että Haoma selitti toisenuskoisenkin -pyrintöjen olevan kannatettavia, kun hän ajoi oikeuden ja ihmisyyden -asiaa? Tulisivatko parsit, tulisivatko edes Iredsh ja Gurase, -jotka kaikki pitivät kiinni parsilaisuudesta, hyväksymään sitä, -että hän näin oli keskeyttänyt omat pyrintönsä ja ruvennut ajamaan -islaminuskoisen kertojattaren asiaa? - -Suuri epäilyksen ja epävarmuuden puuska valtasi äkkiä Haoman. Oli -kuin joku salainen ääni hänen sisällään olisi kuiskannut, että -hänen vielä piti luopua yrityksestä, luopua koko maailmasta, palata -yksinäiseen rotkoonsa ja siellä yksinomaan, täydesti antautua suureen -tehtäväänsä, jonka Ormuzd epäilemättä oli hänelle määrännyt. -- -Pitikö hänen nyt siis vaan käydä kertojattaren ovella ja ilmoittaa, -että tuo tehtävä olikin Ahrimanin keksimä, ettei hän nyt tarkemmin -ajatellessaan saattanutkaan siihen ryhtyä? - -Näiden ajatusten ja epäilysten liikkuessa hänen mielessään, oli hän -jo saapunut kaltevaa rinnettä nousevalle tielle, joka johti ylös -Anahitan linnan portille. Nähdessään edessään nuo tummat jykevät -muurit, tunsi hän omituisen tenhon virtaavan esille niistä. -- -Saattoiko hän peruuttaa kertojattarelle antamansa lupauksen? -- -Se oli mahdotonta. Miehen sana velvoittaa. Ja mitä sanoisi Demur, -joka alttiisti oli tarjonnut matkaneuvot, mitä itse suurvisiiri, -jos kuulisi Haoman peruuttaneen lupauksensa? -- Ja mitä muuten -tuollainen peruutus toimittaisi, mitä toimitti yleensä tämä hänen -epäilyksensä? Eihän se voinut olla muuta kuin ohimenevää heikkoutta, -ehkä Ahrimanin viimeisiä yrityksiä ja ponnisteluja hänen tuumiensa -raukeamiseksi. -- Hänen ei pitänyt unhoittaa, että tässä oli -kysymyksessä läntisten parsien vapauttaminen ja siis samalla suuren -Zoroasterin synnyinseutujen ylentäminen ja kirkastaminen. Mitenkä hän -oli saattanutkaan epäillä tällaisen yrityksen oikeutusta! - -Siinä jo oli hänen edessään vankka rautaportti. Haoma astui orhin -selästä, köytti suitset kiinni paksuun sykomori-oksaan ja löi -rautanuijalla kolme tanakkaa lyöntiä ovelle. Pääeunukki aukaisi -pienen, portin kupeella olevan luukun ja pisti siitä esiin päänsä -tiedustellen, ken näin varhain saattoi kertojattaren linnaan pyrkiä. - -Haoma näytti hänelle Anahitalta saamaansa sormusta, jota hän vahvaan -silkkinauhaan sidottuna säilytti kaulassaan. Vitkastelematta tämä -pieni hohtava taikaesine avasi hänelle portin. - --- Kertojatar ei juuri tällä hetkellä ole kotona, -- sanoi eunukki -- -hän meni varhain tänä aamuna isoon moskeaan rukoilemaan. Mutta kohta -hän on taas täällä, sillä näen jo hänen vaununsa ajavan tännepäin -Raghasta. Sinä, vieras, voit kuitenkin käydä sisälle odottamaan. - -Tämän sanottuaan eunukki katosi sisään. Hetken kuluttua hän palasi ja -virkkoi: - --- Kertojattaren imettäjä, vanha Tumadir, pyytää sinua sisälle. - -Haoma meni nyt solakäytävän läpi isoon etusaliin, joka hänelle jo oli -tuttu edelliseltä käynniltä. Koko sen sisustus oli selvästi painunut -hänen muistiinsa ja oli usein yksityiskohtiaan myöten palannut -esiin hänen mielessään. Siinä pulppuili vilposena keskellä huonetta -suihkulähteen säde. -- Tuossa oli yhä samalla paikalla kertojattaren -istuin vallan kuin kuningattaren valtaistuin. Ja mitäpä hän muuta oli -kuin kuningatar valtakunnassaan -- kuningatar oikeuden... kauneuden -ja viattomuuden valtakunnassa. -- Tuossa riippui yhä vielä hopealevy, -josta Anahitan pieni soma käsi oli näpäyttänyt kirkkaan, usein -vielä jälestäpäinkin Haoman korvissa soivan helähdyksen. Hartaana, -ikäänkuin pyhäkössä, kulki Haoma etusalin halki hietakello-saliin. -Siellä odotti häntä vanha Tumadir. Hän pyysi Haomaa, pieneen -pohjoispuoliseen puutarhaan. Haoman istuttua suihkulähteen reunalle, -sanoi Tumadir: - --- Tiedätkö, parsi, kuinka levottomaksi tämä ensimäinen Anahitalle -uskottu oikeusasia on saattanut koko hänen talonsa? Hänen äitinsä, -Sabeiha, ja minä olemme huonosti nukkuneet yömme, siitäperin kuin tuo -huolestuttava sanoma tuli näiden seinien sisälle. - --- Yritys voi tuottaa vaikeuksia ja vaaroja. Mutta toivokaamme, että -oikea asia lopulta on saavuttava voiton. - --- Niin teki Anahitan edeltäjätär, ja mikä oli hänen toivonsa palkka? --- Häpeä ja kuolema. -- Itkisin nämät vanhat silmät päästäni, jos -onnettomuus kohtaisi suloista lastamme, sillä ei Persian mailla ole -hänen vertaistaan, tokko lienee koko maailmassa. -- Tiennetkö siis, -parsi, miten tärkeä tehtäväsi on? Jos suoritat sen huonosti tai -jos petät meitä, niin muista, että manaan Allahin moninkertaiset -kiroukset pääsi päälle. Ja tiedä, että Allahin viha on hirvittävä ja -musertava. - --- Tämä asia on kuin omani; se on vielä enemmän, se on oikeuden -asia, ja siis myös Ormuzdin asia. Pyhällä uskollisuudella se on -suoritettava. - -Sisältä kuului kevyitä askeleita, jotka lähestyivät puutarhaa, ja -Haoman kääntyessä ovea kohti, hän näki kertojattaren solakan vartalon -edessään. Sydän sykkien Haoma nousi seisomaan. - -Anahita veti syrjään kasvoharsonsa ja loi Haomaan hyvän ja kauniin -katseensa. Noiden safiirinsinisten silmien hohdetta Haoma oli -odottanut ja ikävöinyt, ja kun hän sen nyt näki, tunsi hän riemun -ja samalla masennuksen tunnetta. Ja seuraavassa tuokiossa oli hänen -äskeinen epäröimisensä kokonaan haihtunut. Hän tiesi nyt varmasti, -että yksin Ormuzd oli saattanut lähettää kertojattaren hänen -tiellensä, että yksin Ormuzd oli voinut määrätä hänelle sen tehtävän, -jota toteuttamaan hän juuri ryhtyi. - -Anahita oli Tumadirin mentyä asettunut korkean ruusupensaan ääreen -ja taittanut vaistomaisesti pienen nupun, josta hän nyt poimiskeli -irti terälehtiä, ikäänkuin lapsi, joka on hämillään. Haomakin -näytti hieman ujostuneen, ja vasta hetken vaiettuaan hän katkaisi -hiljaisuuden: - --- Olen käynyt Raghassa ja saanut kaikki valmiiksi matkaa varten. -Tulin sinulle ilmoittamaan, että jo olen matkalla Kurdistaniin. - --- Joutuisasti olet toiminut; Allah sinulle palkitkoon alttiutesi. - -Taas Anahita katsoi Haomaan viattomasti ja kiitollisesti, mutta tämä -katse tunki Haoman sisimpään olemukseen, hän tunsi itsessään oudon -väristyksen ja verensä syöksähtävän sydäntä kohti, vallan kuin sinä -iltana, kun hän oli noutanut esiin rotkostaan pölyisen kitaransa ja -helkytellyt sen kieliä vuorikosken säestykseen. Mutta hän koetti -hillitä verensä kuohahdusta ja tukahuttaa sisällään heränneitä outoja -tunteita. Kuitenkin hänen soinnukas, syvä äänensä värähteli kevyesti, -kun hän virkkoi: - --- Kävin suurvisiirinkin puheilla. - --- Mitä hän asiasta sanoi? - --- Hän oli asian puolella, mutta sanoi sen ajamiseen liittyvän paljon -vaikeuksia ja vaarojakin. - --- Arveluttaako yritys siis sinua? - --- Ei suinkaan omasta puolestani, vaan sinun puolestasi. - --- Miksi minun puolestani? Ilmoitanhan asian shaahille vasta silloin, -kun olen saanut siitä täyden varmuuden. - --- Mutta jo asian pelkkä tutkiminen voi tuottaa sinulle paljon -vastustajia ja vihamiehiä, kuten edeltäjättärellesikin. - --- Niitä en pelkää, sillä Allah on puolellani. Jos ihmisiä pelkäisin, -en koskaan voisi toteuttaa sitä tehtävää, jonka Allah on minulle -uskonut. -- Mutta suostutko sinä panemaan turvallisuuttasi alttiiksi -muunuskoisen asian hyväksi? - -Haoma oli odottanut Anahitan katsetta, sillä sen viehkeys oli hänet -lumonnut, ja kun kertojatar nyt taas loi sen häneen, tunsi hän -voimakasta vavistusta koko ruumiissaan. Ja hänen olisi tehnyt mieli -heittäytyä alas Anahitan eteen ja vannoa Ormuzdin kautta hänen -tähtensä menevänsä vaikka kuolemaan. Mutta hän sai vielä kuohahtavan -verensä hillityksi ja huudahti ainoastaan: - --- Ilolla uhraan minä vaikka kaikki jalon asiasi hyväksi. - -Tyynnyttyään ja saavutettuaan jälleen malttiaan, huomasi Haoma, että -hänen nyt täytyi poistua, jottei se lumous, joka hänet oli vallannut, -kokonaan häntä kietoisi. Hän virkkoi siis: - --- Jää hyvästi, kertojatar! Lähden asiaasi tutkimaan ja ainakin -kevääksi toivon palaavani ja tuovani sinulle tietoja. - --- Allahin siunaus ja apu matkalle! -- sanoi Anahita helähtävän -kirkkaalla äänellä. - -Ennenkuin Haoma lähti, etsi hän vielä kerran Anahitan katsetta. -Hän tahtoi painaa sen syvälle mieleensä innostavaksi ja johtavaksi -valonvälkkeeksi matkallensa. Ja kun kertojatar vihdoin nosti -luomensa, katsoi Haoma häneen niin täynnä ihailua, mutta myös niin -täynnä hehkua, ettei Anahita voinut sitä silmäilyä kestää, vaan loi -kummastusta ja miltei pelkoa ilmaisevat katseensa alas. - -Hietakello-salissa odottivat Anahitan seuralaisnaiset. Myöskin hänen -äitinsä, Sabeiha, vanha Tumadir sekä ystävätär Ferengis olivat siellä. - -Silmät palaen säihkyvää tulta, astui Haoma heidän ohitsensa ja -pysähtyi heitä tervehtimään. Hitain askelin saapui Anahitakin -puutarhasta. - -Haoma tervehti avaran etusalin ovelle tultuaan parsien -jäähyväistervehdyksen. Silloin näki hän, kuinka Anahita katseli -häntä, ja kertojattaren safiirinsinisissä silmissä oli taas entinen -kaino, lapsellinen ja hyvä välke, joka lämmittävänä ja ylentävänä -tunki Haoman sydämeen. Hän katui syvästi äskeistä intohimoista -silmäilyään, ja hän loi kertojattareen viimeisen jäähyväiskatseen, -joka oli täynnä nöyrää katumusta, ylintä kunnioittavaa ihailua. - -Paksu rautaportti jymähti kiinni Haoman takana ja hän alkoi nopein -askelin astua sykomoriin köytetyn ratsunsa luo. Syyspuolen taivaan -raskaiden pilvien lomitse paistoi aurinko äkkiä esille ja kultasi -koko Raghan tasangon tenhoavalla kullallaan. Haoman korvissa soi -valtava soitto, voimakkaampi kuin vuorikosken kohina ja vastustamaton -tunturimyrsky. Ja hänen sielussaan liikkuivat tavattoman -onnellisuuden väreet, sillä nyt tunsi hän saavuttaneensa sen elävän -ja toteutuneen ihanteen, joka hänelle tarjosi virkeän toiminnan ja -tunteen syvinten kaihojen sopusuhtaisuuden. - -Unissakävijän tavoin hän nousi ratsunsa selkään ja saapui toverinsa -Vohumenon luo, joka kummeksien katseli hänen silmiensä salaperäistä -välkettä ja poskiensa tavatonta punaa. - -Seuraavassa tuokiossa ratsastivat molemmat kivisillan yli ja -käänsivät kulkunsa luoteeseen, Kasvinin vuoristoa kohti. - - - - -YHDEKSÄS LUKU. - - -Pilveili taajaan, ja kylmä pohjantuuli puhalsi Elbursvuorilta -päin. Syksyn tulo tuntui etenkin vuoristossa jo vallan selvästi. -Vuorokauden olivat Haoma ja Vohumeno ratsastaneet luodetta kohti; -vaan pari kertaa olivat he malttaneet pysähtyä levähtämään, -virkistääkseen itseään ruualla sekä juottaakseen ja syöttääkseen -ratsujaan. Nyt olivat he jo saapuneet Kasvinin ylhäiseen vuoristoon. -Demurin lähettämä palvelija, joka oli tuonut vuorikoskelle -matkaratsut, oli neuvonut tietä Kurdistaniin. Aluksi olikin -Haomalla ja hänen toverillaan ollut hyötyä näistä matkaohjeista, -niin kauan kuin selvät tiet heitä johtivat. Mutta kauempana erosi -ehtimiseen teitä eri haaroille, ja silloin täytyi pitää korkeampia -vuorenhuippuja tienviittoina. Välistä olivat he kohdanneet pienemmän -karavaanin, joka neuvoi heitä oikeaan suuntaan. Haoman ei sopinut -suorastaan ilmaista, että hän kumppaninsa kanssa oli matkalla -Kurdistaniin, vaan täytyi hänen varovaisuuden vuoksi ainoastaan sanoa: - --- Olemme parseja, ja matkustamme Thabarma-järven rannoille. - -Päivä kallistui jo iltaan. Ratsastajat olivat saapuneet jylhään -vuoriseutuun, jossa olivat kokonaan epätietoiset matkansa oikeasta -suunnasta. Ei mikään karavaanikaan sattunut heidän tielleen, -joten eivät nyt voineet turvautua uusiin matkaohjeisiin. Haoma -rupesi senvuoksi luulemaan, että he olivat kokonaan eksyneet pois -oikeasta suunnasta. Ei ollut enää pitkä aika illan pimenemiseen, ja -tummapilvinen taivas jo levitti hämärää. Vinha pohjantuuli rupesi -lennättämään suuria lumihiuteita ratsastajia vastaan. Ensi kertaa -he, lauhkeiden seutujen asukkaat, näkivät lunta. Haoman mieleen -muistuivat ne vanhat Iranin sankaritarut, joissa kerrotaan Ahrimanin -ylhäältä vuoristosta lähettäneen murhaavan lumimyrskyn hautaamaan -niitä sotajoukkoja, joita hän vainosi. Hän tuli ajatelleeksi, ettei -Ahriman häntäkään eikä hänen kumppaniaan ollut jättävä ahdistamatta, -ja että pimeyden ruhtinas kenties juuri lumimyrskyn muodossa valmisti -heille ensimäisen vastuksen. -- Mutta Ormuzd oli kyllä lieventävä -tämän vastuksen vaikutukset! - -Vohumeno pyyhkäisi kädellään hihaansa ja otti siitä kouraansa lunta. -Uteliaana ja ihmetellen hän katseli lumipalloa ja virkahti: - --- Kuinka se on valkeata ja kylmää! - --- Ei ole kumma, että se voi jäätää jäsenet ja hyytää veren, kun se -tuulen kiidättämänä laskeutuu alas tuntureilta, sanoi Haoma. - -Lumisade tihenemistään tiheni, ja lumi rupesi tupruilemaan tuulessa. -Kauempana näyttivät vuoret olevan tiheän valkean sumun peitossa. -Etäältä kuului valtavaa kohinaa ja huminaa. - --- Pilvet estävät meiltä tänä iltana tähtien opastuksen -- huomautti -Vohumeno. - --- Parasta on, että haemme itsellemme suojapaikan kallion laidassa -- -sanoi Haoma. - --- Tiekin käy epävarmaksi ja vaaralliseksi, sillä tuo valkea jauho -tekee koko seudun samankaltaiseksi. Helposti saattaa ratsu erehtyä ja -astua syvyyteen. - -Kumpikin katsoi vaistomaisesti sivulle ja huomasi, että he -ratsastivat kaitaa kallionreunaa pitkin, jonka vieressä ammoitti -huimaavan syvä kuilu. - --- Tähän kohtaan ei ole hyvä jäädä -- virkkoi Haoma. - --- Ei; mutta tuntuu melkein kuin tässä taas kulkisi käytetty tie, -joka ehkä kohta vie meidät ihmisasunnoille tai ainakin väljemmille -vuorialueille. - -Lumimyrsky kiihtyi hetki hetkeltä yhä raivokkaammaksi, niin että enää -tuskin saattoi selvästi eroittaa kalliot sylen ympäristössä. Ja vinha -pohjantuuli rupesi jäätämään ratsastajien jäseniä. Tosin irroittivat -he satulan nappulaan kiinnitetyt turkiksilla vuoratut vaippansa ja -pukivat ne ylleen. Mutta ollen lauhkeiden seutujen asukkaita ja -tottumattomia pakkaseen, tunsivat he siitä huolimatta jäisenkylmiä -väreitä ruumiissaan. Heidän kätensä kohmettuivat jäykiksi, niin että -vaivoin saattoivat pitää kiinni ratustimista. Kinokset kasvoivat -kasvamistaan, ja polviin asti upposivat ratsut niihin. - --- Ahriman uhkaa meitä tuholla -- sanoi Haoma katkaisten tuskallisen -äänettömyyden. -- Mutta Ormuzd ei ole meitä unhoittava! - -Samassa näytti kaita kalliotie hiukan laajenevan vasemmalle. -Kallionseinä näet siinä kohdin muodosti vähäisen syvennyksen. -Vohumeno huomasi tämän: - --- Tässä kohden on tie avarampi, valtijas. Astukaamme hevosen selästä -ja hakekaamme suojaa kallioseinämän luota. Toivotonta on meidän -koettaa ponnistella eteenpäin tässä loppumattomassa lumimeressä. - -Haoma huomasi Vohumenon neuvon oikeaksi, pysäytti ratsunsa ja -kiipesi alas sen selästä. Kömpelösti se hänelle onnistui, sillä -jäsenet olivat kylmästä vallan jäykistyneet. Vohumenon kanssa -asettui Haoma kalliosyvennykseen. Mutta se oli niin matala, että -heidän täytyi seisoa selkä kyyryssä, nojaten hevostensa satuloihin. -Myös nämät uskolliset eläimet näyttivät kärsivän pakkasesta. Tuon -tuostakin niiden voimakkaat ruumiit vavahtelivat kylmän väreistä. -Kalliosyvennys tuotti Haomalle ja Vohumenolle vaan vähäistä suojaa, -sillä se oli avoinna pohjoiseen päin, josta vuoriston kaikki pahat -henget kuormittain heittelivät lunta poloisia kohti. Ei siinä -auttanut potkia lunta syrjään. Kinokset kasaantuivat kasaantumistaan; -jo seisoivat ratsastajat ja ratsut yli polvien uponneina niihin. -Kerivan rimpuili onnettomana kinoksissa. - -Vohumeno näytti olevan, karaistumpi tätä kaikkea kärsimään; Haoma -taas tunsi jo kuolettavan jäätävää lamausta koko ruumiissaan -ja hän vajosi vallan kuin horrostilaan, siinä nojatessaan -vavahtelevan ratsunsa selkään. Hän katseli kuitenkin vielä -edessään tupruilevaa lunta, joka pimeän rajalla olevassa hämärässä -muodostui kaikennäköisiksi hurjasti tanssiviksi henkiolennoiksi. -Tuntui siltä kuin nämät pitkät, notkealiikkeiset olennot olisivat -hänen edessään ilkkuen tanssineet kamalaa kuolontanssiaan. Mutta -kohta katosivat liehuvat lumiolennot. Haoma vaipui yhä syvempään -horrokseen. Korkea lumikinos tuntui viileänä ja pehmeänä vuoteena -sulkevan hänet syliinsä. Hänestä näytti lähiseutu kirkastuvan, ja -nyt levisi hänen eteensä äärettömän avara, pehmeän lumen peittämä -tasanko. Kuu pani tämän lumipeitteen kimmeltelemään hopealle, ja -suuret silkkiplataanilehdet pistivät siellä täällä esiin hangista. -Kaukana näkörajalla rupesi näkymään kirkas liekinkaltainen hohde, -joka läheni ja suureni. Haoma eroitti jo tuon hohteen keskeltä -valkoisiin puetun solakan nuoren immen, joka kantoi kädessään isoa -silkkiplataani-oksaa. Hän lähestyi lähestymistään ja ojensi sitä -Haomaa kohti. Nyt tunsi Haoma tytön siniset safiirisilmät. Ne -katsoivat häneen niin lapsellisen viattomasti, niin täynnä hyvyyttä -ja suloa, että Haoma tunsi sydämensä lämpenevän ja kyynelten -kirpoavan poskille sekä niiltä alas viileään ja korkeaan hankeen. - -Äkäinen tuulenpuuska lennätti lunta ratsun ja Haoman kasvojen yli. -Valoisa unikuva katosi ja Haoma heräsi horroksestaan. Silloin hänen -hevosensa kumeasti hirnui, ja sen jykevät jäsenet vavahtelivat -voimakkaasti. Vohumeno laski vahvan, kylmästä kohmettuneen kätensä -Haoman olalle ja virkkoi: - --- Liikkukaamme tai painikaamme, jotta ei veremme hyytyisi. - -Vasta hetken päästä Haoma tajusi kumppaninsa sanat. Hän koetti -liikkua, mutta kangistuneet jäsenet melkein kielsivät kaiken -palveluksen. Kulkkuun takertuneella äänellä hän sai sanotuksi: - --- Jos Ahriman minut tuhoaa ja jos sinä jäät eloon, niin sano -kertojattarelle, että pysyin uskollisena hänen asialleen. - --- Emme kumpikaan joudu tuhon kitaan -- lohdutti Vohumeno. -- -Lumitulva on jo harvennut ja myrskykin lauhtunut. Painikaamme nyt ja -laittakaamme veri taas kiertämään. Sitten nousemme jälleen ratsujen -selkään ja lähdemme liikkeelle. Sillä parempi on sentään olla -liikkeellä, kuin tähän jähmettyä. - -Tämän sanottuaan hän rupesi ravistelemaan Haoman vartaloa ja jäseniä, -ja hetken kuluttua kumpikin tunsi jähmeän jäykkyyden hieman heltyvän -ja ruumiinlämmön kohoavan. He jatkoivat yhä vielä liikkeitään, kun -omituinen ääni tunki molempien korviin. Haoman hevosen jalkojen -väliin kyykistynyt Kerivan höristi korviaan ja karkasi esiin -kinoksesta. - -Äskeinen ääni toistui lähempänä, ja nyt saattoi jo eroittaa, että -se oli ihmisääni. Kerivan ei enää voinut hillitä itseään, vaan -päästi kajahtavan haukunnan. Hetken senjälkeen näkivät Haoma ja -Vohumeno edessään jotakin mustaa, joka liikkui, ja tämän tultua -vielä lähemmäksi he eroittivat lyhyen, kinoksien kanssa taistelevan -ihmisvartalon. Sama ääni, joka äsken oli kuulunut kauempaa, kysyi nyt: - --- Oletteko joutuneet lumihenkien kynsiin, ystäväni? - --- Niin olemme. -- Kuka olet sinä? kysyi Vohumeno. - -Haoma sai puolestaan rauhoittaa levotonta Kerivania, jota pieni, -omituiseen kaapuun puettu äijä ei oikein näyttänyt miellyttävän. - --- Minua sanotaan lääkärierakoksi. Vuorimajani on tässä vallan -lähellä. Kuulin hevosenne hirnunnan, riensin sen ilmaisemaan suuntaan -ja olen valmis teitä auttamaan. - -Samassa äijä avasi viittansa, jonka sisäpuolella hänellä oli pieni -öljylamppulyhty. Avaran kaapunsa taskusta hän kaivoi esiin pienen -polttosavipullon ja ojensi sen Vohumenolle sanoen: - --- Juokaa tästä muutama äimäys. Tämä neste panee jähmettyneen veren -jälleen virtaamaan. - -Vohumeno antoi pullon Haomalle: - --- Juo ensin sinä, valtijas! - -Kumpikin vahvisti itseään vanhuksen tarjoamalla juomalla, eikä sen -virkistävä ja lämmittävä vaikutus ollut vitkallinen. - --- Nyt, ystäväni, -- huomautti pikku vanhus, -- rientäkäämme sisälle -majaani, sillä luulen, että olette lämmön ja ruuan tarpeessa. -- -Mutta varovasti, ystäväni, sillä tie on kaita! - -Taluttaen ratsujaan, seurasivat matkamiehet pelastajaansa, joka -huolimatta ijästään ja lyhyestä varrestaan, sangen nopeasti -ponnisteli eteenpäin kinoksien läpi. Tätä kulkua ei kestänyt -kauan, sillä muutaman kivenheiton päässä laajeni tie, ja edessä -kohosi kookas, käyrärunkoinen seeteri. Sen juurella, kahden kulman -muodostavan kallioseinän välissä, oli kivistä rakennettu maja. Ratsut -köytettiin kiinni majan leveän räystään suojaan, ja ratsastajat -riisuivat turkkinsa, joilla peittivät uskolliset kumppaninsa. - -Vanhus aukaisi majan oven ja pyysi vieraita käymään sisälle. He -noudattivat kehoitusta ja astuivat jotenkin avaraan, mutta matalaan -majaan, jonka peräseinän keskikohdalla oli isoista paasista tehty -tulisija. Räiskyvä tuli paloi liedellä ja lähetti ylös pieneen -kattoaukkoon savutupruja. Liekin yläpuolella, vartaassa, paistui -lihamöhkäle, levittäen ruokahalua kiihoittavaa hajua majaan. Iso -kuparilamppu lisäsi majan valaistusta. Rosoisille seinille oli -ripustettu paksuja vuotia suojaksi pohjantuulen lähettämää vilua -vastaan. Myöskin permannolle oli levitetty pehmeitä ja laveita -taljoja. Katossa oleva ikkuna-aukko oli nyt talveksi tukittu ulkoa -puilla ja sisältä taljoilla. Oven oikeapuoliseen seinään oli -kiinnitetty laudakko, jonka monista osastoista pisti esiin pienten -savipullojen ohuet kaulat. - -Vasemmalla seinustalla oli matala, patjoilla peitetty kohonne. Sitä -osoitti vanhus vierailleen ja virkkoi: - --- Laskeutukaa patjoille lepäämään. Jäykät jäsenenne sitä kyllä -tarvitsevat. - -Samassa vanhus sieppasi laudakolta pullon, kaasi siitä nestettä -pikarin puolilleen ja ojensi tämän Haomalle: - --- Tässä vielä lisää lämmittävää juomaa. - -Haoma ja hänen kumppaninsa paneutuivat, pikarin sisällystä -maisteltuaan, pitkäkseen kohonteen patjoille. He tunsivat jalkansa -puutuneiksi ja raukeiksi, ja Haoma koetti lyömällä jalkojaan yhteen -poistaa niistä pistelevän kivun. - --- Voin arvata, sanoi vanhus, että jalkanne ovat kylmettyneet. -Malttakaa hiukka! - -Näin sanottuaan hän riensi ulos ja palasi hetken kuluttua sisään, -lumella täytetty savimalja kädessä. Varovaisesti hän irroitti -patjoilla lepäävien jalkineiden hihnat, riisui jalkineet pois, ja -rupesi vieraidensa jalkoja hieromaan. - -Ihmetellen katsoi sekä Haoma että Vohumeno häneen, ja Vohumeno -huudahti: - --- Miksi tuot meille tuota tuhoavan kylmää ainetta? - -Vanhuksen lyhyt harmaa tynkäparta rupesi liikkumaan, ja hän nauroi -omituisen äänisesti, ikäänkuin sisällisesti ja katkonaisesti. Mutta -siinä naurussa oli jotakin hyvänsävyistä ja rohkaisevaa. - --- Onhan tämä vaan kylmää lunta -- sanoi hän. -- Ja saattaapa se -tuolla ulkona runsaasti kasaantuneena ja pohjantuulen lennättämänä -surmata ja haudata alleen. Mutta näin käytettynä, ystäväni, palauttaa -se lämmön kangistuneisiin jalkoihinne. Siten moni seikka, joka -on paha ja vahingollinen, oikealla tavalla ja sopivassa määrin -käytettynä, muuttuu hyväksi. - -Ja todistaakseen puheensa totuuden, rupesi vanhus tarmon takaa -lumella hieromaan matkamiesten jalkoja. Pian tämän tempun hyvä -vaikutus tuli näkyviin, sillä punainen ihoväri rupesi palaamaan -paleltuneisiin jalkoihin, ja pistelevä tunne katoamaan. Haoma ja -Vohumeno rupesivat, huomattuaan lumen hyväntekevän vaikutuksen, itse -tällä viileällä valkoisella aineella hieromaan jalkojaan. Hieronta -tuotti heille vielä toisenkin edun: se palautti ruumiinlämmön ja teki -jäsenet notkeiksi. - -Kun vanhus katsoi hieromisen jo riittäväksi, peitti hän vieraansa -jalat isolla tiikerintaljalla ja pyysi heitä lepäämään, kunnes hän -oli tarjoava heille ruokaa. Siihen ei pitkiä aikoja kulunut, sillä -tuli oli, vanhuksen ollessa etsimässä eksyneitä, tehnyt tehtävänsä, -ja paisti tuoksui jo valmiina. Vanhus irroitti sen, pani sen -savivadille, nouti ulkoa ruokasäilöstään leipää, sieppasi laudakolta -ison, pitkäkaulaisen viinillä täytetyn savipullon ja muutamia veitsiä -ja asetti sitten kaikki matalalle, makuukohonteen korkuiselle -pöydälle vieraidensa luo. Itselleen otti ukko nahalla päällystetyn -patjan, jonka siirsi pöydän ääreen. Ja kaadettuaan viiniä pikareihin -sekä otettuaan veitsen käteensä, paistia leikatakseen, sanoi hän, -tyytyväisesti hymähdellen: - --- Ateria on valmis! ystäväni. Toivon, ettette sitä halveksi. - -Halukkaasti noudattivat nälistyneet matkamiehet isäntänsä kehoitusta, -ja pysyen kyynäspäätä vastaan nojaavassa asennossa makuukohonteella, -he alkoivat veitsellään leikellä mehevästä paistista aimo viipaleita. -Heidän elinvoimansa alkoivat herätä ja luottamus matkan onnistumiseen -palasi. - --- Ormuzd ei siis meitä hyljännyt -- sanoi Haoma hetken kuluttua. - --- Vai olette te parseja -- virkkoi vanhus tämän johdosta. -- Onni -teidät siis ohjasi minun majani läheisyyteen. - --- Mitenkä niin? -- kysyi Vohumeno. - --- Ette näy tietävän -- jatkoi vanhus -- missä seuduin liikutte. -Tässä on vallan lähellä Alamut, assassiinien vahva linna. Onpa ihme, -ettette joutuneet sen väijyvien fidaavien käsiin. Parsit ovat heille -makupaloja. - -Hämmästys valtasi Kurdistaniin matkaavat, ja Vohumeno loi Haomaan -katseen, jossa välkähti äkillinen epäluulo heidän isäntäänsä ja hänen -vieraanvaraisuuttaan kohtaan. Haoma huudahti: - --- Vai olemme sittenkin joutuneet lähelle hirvittävää kotkanpesää, -vaikka neuvoja seuraten olemme koettaneet sen suuntaa välttää. - --- Lumimyrsky on vienyt teidät harhaan -- huomautti vanhus. - --- Entä miten itse asut näin lähellä Alamutia ja kuinka saat olla -rauhassa fidaaveilta? -- kysyi Vohumeno, jonka epäluulo yhä kasvoi -ja joka luuli vanhuksen auttavaisuuden ja vieraanvaraisuuden takana -piilevän viekkaan ansan. - --- Minäkö? -- vastasi vanhus. -- Kuka lääkäri-erakkoa hätyyttäisi? -Olen laajalti tunnettu näillä seuduin. Kurdistanissa ja Syyriassakin -minut tunnetaan. Minut tunnetaan ja minua tarvitaan. Alamutkin minua -tarvitsee, sillä harvalla on se lääkitsevien yrttien salaisuus, kuin -minulla. Itse Alamutin suurmestari, pelätty Ibn es-Ssabbach, on -julistanut majani ja henkeni rauhoitetuksi. Olen kerran pelastanut -hänen lempipuolisonsa vaarallisesta taudista. - --- Oletko sinä siis Alamutin palveluksessa? -- kysyi Haoma, paheksuva -väre äänessä. - --- En ole enempää Alamutin palveluksessa kuin teidän palveluksessanne -tai kenenkä muun tahansa, joka taitoani ja apuani tarvitsee. - --- Mutta Alamutin miehet ovat rosvoja, ovat pahempia kuin rosvot. -He ovat Ahrimanin kätyreitä maan päällä. Auttamalla pahoja, edistät -samalla pahuutta -- jatkoi Haoma. - --- Alamutin väestä kerrotaan paljon -- virkkoi vanhus -- ja luulen, -että he tekevät paljon tekoja, jotka sotivat Allahin tahtoa vastaan. -Mutta minun tehtäväni ei ole heitä rangaista tai heille kostaa. -Se on Allahin tehtävä ja yksinomainen oikeus. Allah on avannut -minulle yrttien lääkitsevän salaisuuden ja tautien parannustaidon. -Minun velvollisuuteni on viljellä tätä taitoa ja tarjota sitä -tarvitseville. Jos tapaan haavoittuneen rosvon, sidon hänen haavansa -yhtä hyvin kuin sidon rehellisen miehen haavan. Allah on antanut -minulle eloa ylläpitävän voiman. Hän yksin saattaa elon kuihduttaa ja -katkaista. - --- Sinun sijassasi muuttaisin pois täältä toiselle seudulle, missä -ei niin räikeitä rikoksia tehdä kuin täällä Alamutissa -- huomautti -Vohumeno. - --- Minäkö muuttaisin pois täältä! Täällä olen syntynyt, täällä -isävainajalta perinyt taitoni salaisuuden, täällä varttunut, -turpeeseeni kiinnikasvettunut ja täällä vanhettunut. Ei vanhaa puuta -enää muualle istuteta. Asuin jo täällä, ennenkuin Alamutin nykyinen -väki sinne muutti. Se on osoittanut minulle suosiotaan ja sallinut -minun rauhassa asua entisillä sijoillani. Olen kiitollinen siitä. --- Kysyinkö teidän nimeänne ja ammattianne äsken? -- En. Tiedänkö -nytkään, keitä olette, minne kuljette ja mitä asioita ajatte? -Silmänne tosin sanovat minulle, että sielunne ovat vilpittömät, mutta -äsken pimeässä, jolloin teille apuani tarjosin, en nähnyt silmienne -rehellisyyttä. - --- Olet omituinen vanhus -- sanoi Haoma. Harvassa lienee sinun -vertaistasi. - -Tämän kuultuaan hymyili vanhus hyvänsävyisää hymyään, ja hänen -sisältään kuului taas tuo lystikäs kihisevä naurun ääni. - -Vohumenon epäluulo hieman haihtui. Mutta siitä huolimatta hän -päätti olla tarkasti varoillaan ja pitää silmällä kaikkia vanhuksen -liikkeitä. - --- Et ole erehtynyt meidän aikeidemme suhteen, sillä liikumme -Ormuzdin teillä. - -Apusi tuli nyt ainakin sopivaan paikkaan -- huomautti Haoma. - --- Se minua ilahuttaa -- virkkoi lääkärierakko. Sillä kahta -tyytyväisempi olen, kun tiedän antaneeni apua hyville. Ja koska -olette näin odottamatta joutuneet vieraikseni, voin tarjota teille -tavatonta huvia, jos haluatte. Tänä yönä on hashish-juhla Alamutissa. -Jos tahdotte, vien teidät sitä katsomaan. - --- Kuinka se käy päinsä? kysyivät Haoma ja Vohumeno melkein yhdestä -suusta. -- Alamutiin? - --- No se käy varsin hyvin päinsä -- vastasi vanhus. -- Hashish-juhlaa -ei vietetä itse Alamutin linnassa, vaan eräässä salaisessa avarassa -luolasalissa, joka on tässä vallan lähellä. Tunnen salaisen käytävän, -joka johtaa tähän luolasaliin, ja josta pienen ristikkoaukon kautta -saattaa nähdä kaikki, mitä sisällä tapahtuu, ilman että kukaan voi -valaistusta salista nähdä pimeässä solassa olevia. Tahdotteko tulla -sinne, niin johdan teitä. - -Vohumenon epäluulo oli taas herännyt entistään virkeämmäksi, ja hän -vastasi, ennenkuin Haoma ennätti mitään sanoa: - --- Tarjoumuksesi on houkutteleva; mutta meillä on kiireinen matka -mielessä, ja kohta täytyy meidän taas nousta hevosen selkään. -Myrskykin kuuluu jo melkoisesti asettuneen. - --- Saisimmeko nähdä myös Alamutin peljätyn suurmestarin, Ibn -es-Ssabbacfrin? -- kysyi Haoma, jota ajatus näin odottamatta päästä -kuuluisaa hashish-juhlaa katsomaan, viehätti. - --- Hän on juhlan johtaja, vastasi erakko. - -Vohumeno, joka pitkällisten vankilassa kestettyjen kärsimystensä -vuoksi oli tullut ihmisvihaajaksi ja perin epäluuloiseksi, katsoi -pitkään ja vakuuttavasti Haomaan, saadakseen hänet huomaamaan, että -tässä saattoi piillä suuri vaara heille. Nyt hän selvästi luuli -käsittävänsä vanhuksen menettelyn: Vanhus osoittautui ystävälliseksi -ja vieraanvaraiseksi, viedäkseen heidät harhaan. Lopuksi hän, luullen -täydelleen saavuttaneensa heidän luottamuksensa, suoraa päätä -houkutteli heitä ansaan. Epäilemättä äijä oli Alamutin viekkaimpia -kätyreitä. -- Mutta Vohumeno kyllä aikoi olla varoillaan ja panna -ukon tuumat myttyyn. - -Lääkäri-erakko huomasi vieraidensa vaitiolosta ja varsinkin Vohumenon -omituisista kasvojenilmeistä, että he epäilivät hänen tarjoumuksensa -vilpittömyyttä, ja hän selitti: - --- On luonnollista että epäilette minua, että luulette minua -kenties petturiksi ja Alamutin kätyriksi. Enkä voi rehellisiä -aikeitani suhteenne mitenkään muuten todistaa, kuin vetoamalla -Allahin säätämään islaminuskoisen kestiystävän-velvollisuuksiin, -joita pidämme pyhinä. Mutta te olette parseja, ettekä saata luottaa -islaminuskoisen vakuutuksiin. - --- En suinkaan tahdo sinua loukata -- huomautti Vohumeno. Tahdon -puolestani kernaammin uskoa, että olet rehellinen ja että tahdot -kunnioittaa koko Itämailla pyhänä pidettyä kestiystävyyttä. Mutta -tiedät myös, ettei Alamut kunnioita mitään, ettei se pidä mitään -pyhänä. Kuka takaa meille, ettet sittenkin ole Alamutin kätyri, -ja ettet johda meitä salakäytävääsi pitkin keskelle Alamutin -kotkankitaa. Henkemme ja matkamme ovat tärkeämmät kuin tuollainen -kevytmielinen ja umpimähkäinen uteliaisuuden tyydyttäminen. - --- Olet oikeassa, ystäväni -- sanoi erakko. Näytänpä teille siis -tien, jota kulkemalla vältätte Alamutin vakoilijat. Niitä muuten -myöhemmin tänä yönä ei liene liikkeellä, sillä nyt juhlii ja mässää -koko Alamut. - -Haoma oli vaipunut syviin mietteisiin. Hänen haaveelliset tummat -silmänsä näyttivät katsovan jonnekin kauas, ja hän tuskin kuuli, mitä -erakko ja Vohumeno puhuivat. - --- Mutta miksi et sinä ole pitoihin pyydetty... vai aiotko sinne -mennä myöhemmin? -- kysyi Vohumeno. - --- Minäkö? Mitäpä vielä. Olin kerran nuori minäkin, kuin te, -silmäni paloi kuin teidän, ja veri kiehui suonissani. Nyt ovat jo -tunturituulet sammuttaneet silmäni hehkun, talviset lumet ovat -jäähdyttäneet kiehuvan veren. Nyt olen melkein katsoja vaan elämän -polulla, enkä enää suuresti osanottaja. - -He olivat lopettaneet aterian. Kerivan, joka huolimatta paksusta -turkistaan oli kärsinyt osansa lumimyrskyn pakkasesta, oli heti -sisään tultuaan paneutunut loikomaan tulisijan ääreen. Erakko antoi -sille nyt aterian jäännökset, joista se tyytyväisenä teki lopun. - -Tuli liedellä alkoi hiiltyä, ja loi yhdessä kuparilampun hieman -levottoman liekin kanssa kodikasta ja aaveenomaista valoa avaraan, -matalaan majaan. - --- Luuletko, että kohta näemme jatkaa matkaamme? -- kysyi Vohumeno. - --- Sitä en luule -- vastasi vanhus. -- Sillä taivas on pilvissä ja -tähdet ovat piilossa Teidän täytynee odottaa aamun ensi säteitä. -Luulen muuten, että huoletta minun näyttämääni tietä voitte kulkea -pois Alamutin alueilta, sillä tänä yönä eivät totisesti vakoilijat -kykene virkaansa toimittamaan: he yhtyvät kaikki myöhemmin rotkosalin -juhlaan. Tänä yönä he kaikki pitävätkin itseään oikeutettuina -hylkäämään kaiken valppauden. - --- Mieleni tekee hashish-juhlaan -- virkkoi nyt Haoma, pitkän -äänettömyytensä jälkeen. -- Tuleva tehtäväni vaatii, että tutustun -elämään, etten yksistään opi tuntemaan Ormuzdin valtakuntaa ja hänen -voimiaan ja välikappaleitaan maan päällä, vaan että myös tutustun -Ahrimanin keinoihin ja voimiin. On aina tärkeää, että tarkoin -tunnemme vihollisemme väkevyyden, ennenkuin ryhdymme taisteluun hänen -kanssaan. - --- Saatamme poissaollessamme menettää hevosemme -- huomautti -vielä Vohumeno, joka yhä vaan piti hashish-juhlaan menoa hyvin -arveluttavana. - --- Jää sinä tänne hevosia valvomaan, sillä välin kuin minä isäntämme -kanssa käyn juhlaa katsomassa -- ehdoitti Haoma. Ja hän lisäsi: - --- Luulen voivani luottaa isäntämme rehellisyyteen, sillä hänen -äänensä kaiku on teeskentelemätön ja hänen sanansa tuntuvat lähtevän -sydämestä. - --- Niin, oikein sanottu, ystäväni, -- virkahti erakko. -- Sanani -lähtevät sydämestä, olkaa siitä varmat. - --- Hän on pelastanut meidät lumimyrskyyn kuolemasta, hän on -parantanut paleltuneet jäsenemme, tarjonnut meille suojaa kattonsa -alla, ruokkinut meitä, luvannut aamun koittaessa näyttää meille -turvallisen tien. Näin sydämellisesti hän meitä on kohdellut. Teemme -väärin, jos häntä vielä epäilemme. - -Vohumeno tuli nyt ajatelleeksi, että he joka tapauksessa, täällä -Alamutin alueella, olivat erakon käsissä, että tällä saattoi olla -kymmenen eri keinoa Alamutin väelle ilmaista vieraiden läsnäolon, jos -hän todella oli liitossa "kotkanpesän" kanssa. Ja ajatellen, että -Haoma itsekseen saattoi pitää häntä pelkurina, virkkoi hän: - --- Jos päätät lähteä hashish-juhlaan, valtijas, seuraan minä -mukanasi. En äsken peljännyt omin henkeni puolesta, sillä se on -vähäarvoinen, vaan sinun turvallisuutesi ja henkesi puolesta. Minne -päätätkään mennä, valtijas, seuraan sinua, puolustaakseni sinua -viimeiseen saakka. - --- Kiitos uskollisesta toveruudestasi -- huudahti Haoma, tarttuen -Vohumenon käteen. - --- Siinäpä hyvät ystävykset! huomautti vanhus, katsellen vieraitaan -kunnioittavasti. -- Tuo minua suuresti miellyttää, ja Allah minua -rankaisisi, jos teille mitään pahaa tekisin. - -Ulkoa kuului samassa hevosen kavion kopinaa, ja matkamiehet -säpsähtivät tämän oudon äänen katkaistessa hiljenneen tuulen huminaa. - --- Ken tänne tullee ratsain? -- kysyi Vohumeno. - --- Luullakseni ei kukaan, vastasi erakko. Omat hevosenne arvatenkin -kärsimättöminä kavioitaan kopisuttavat. - -Eikä vanhus ollut erehtynyt, sillä kopina toistui vallan seinän -takana. - -Vohumeno muisti nyt, että he itse, saadessaan suojaa ja ruokaa, -vallan olivat unhoittaneet hevosensa. - --- Ratsumme kaipaavat rehua -- sanoi Vohumeno. -- Lähdenpä niitä -ruokkimaan! - --- Jätä se minun toimekseni -- pyysi erakko. -- Levätkää te, minä -menen antamaan ratsuillenne vuoheni rehua. - --- Olemme itse ottaneet mukaamme rehua karujen vuoristopolkujen -varalle -- huomautti Vohumeno. -- Rehusäkit riippuvat satuloiden -takana. - --- Kyllä ne löydän. Levätkää vaan! Ja siepaten pienen lyhtynsä lähti -vanhus ulos majasta. - --- Hän on paha henki, jos hän kaikesta huolimatta meitä pettää -- -ajatteli Vohumeno itsekseen. -- Mutta hän ei virkkanut mitään. - -Haoma oli aterian loputtua jäänyt istumaan makuukohonteelle puoleksi -nojaavaan asentoon. Katsellessaan lavean lieden hiilosta, muistui -hänen mieleensä hänen yksinäinen rotkonsa ja vuorikosken kodikas -pauhina. Ja kodinkaipaus valtasi hänet. Yksinäisestä kodista -siirtyivät hänen mielimietteensä pitkän kaltevalle mäenylängölle -ja ruusupuutarhaan, jota pieni kaunis käsi hellän huolellisesti -hoiti. Ja hänen edessään välkkyivät safiirinsiniset silmät, tuo -lapsellisen hyvä ilme, tuo viaton ja kaunis välke. Melkein Haoma -tunsi sääliä näiden silmäin hentoa -- ja kuten hän ajatteli -- -turvatonta omistajatarta kohtaan. Sillä huolimatta vartijoistaan oli -Anahita hänen mielestään hyljätty autioon ja syrjäiseen linnaan, -Elbursvuorilta puhaltaville jäisille pohjantuulille alttiiksi -jätetty. Kuinka kernaasti Haoma olisi sijoittanut asuntonsa lähelle -tuota linnaa, valvonut sitä ja häätänyt kaikki viholliset sen -tienoilta. -- Mutta kolkon talven kuluttua oli taas saapuva armas -kevät; silloin olivat pohjantuulet ja kaikki huolet katoavat -- ja -Haoma oli rientävä kertojattaren linnaa vartioimaan! - -Vanhus palasi ulkoa ja virkahti: - --- Teillä on oivat ratsut: kauniit ja tuliset, kuin ruhtinaan -tallista lähteneet! - -Hän jatkoi: - --- Sitokaa jalkineet jalkoihinne ja valmistautukaa lähtemään -hashish-juhlaan. Ei enää viivy pitkää aikaa, kunnes se alkaa. - -Matkamiehet kavahtivat ylös lepokohonteelta ja rupesivat -varustautumaan salaperäistä käyntiä varten. - -Vohumeno tarkasti aseitaan: tikari, miekka, puukko, suopunki -- -kaikki oli kunnossa. Hän aikoi kaikesta huolimatta olla varoillaan. -Pienimmänkin varmuuden saatuaan vanhuksen vilpillisistä aikeista, -oli hän armotta tekevä hänestä lopun. -- Täytyipä siis pitää ukkoa -silmällä. - -Kerivan jätettiin hevosten vahdiksi, majan ovi suljettiin, ja -Haoma ja Vohumeno alkoivat vanhuksen perässä astua kaitaa, lumen -tukkomaa vuoritietä tuntematonta, salaperäistä päämäärää kohti. -Lumentulo oli lakannut, myrskykin melkoisesti tauonnut, ja yksistään -kallionaukeemista pohjantuuli pisti esiin jäisen kätensä, silittäen -astuvien kasvoja kylmällä hyväilyllänsä. - - - - -KYMMENES LUKU. - - -Salaisen kalliosolan suu oli tiheiden pensaiden peitossa. Nyt vielä -lisäksi myrsky oli sen eteen koonnut korkeita kinoksia, niin että -ainoastaan seutuun hyvin perehtynyt ja kalliosolan salaisuuden -tunteva henkilö saattoi sen löytää. Erakko oli kuitenkin varmasti -suunnannut askeleensa sitä kohti. Ja kun hän lopulta pysähtyi ja -kääntyi ohjattaviaan vieraita kohti, arvasivat nämät, että nyt oli -saavuttu perille. - -Vanhus kuiskasi heille: - --- Tämä on minun yksinomainen salaisuuteni. - -Sitten hän lisäsi yhä kuiskaten: - --- Minä kuljen edellä ja valaisen ainakin puolitiehen ahdasta -käytävää. Astukaa te varovasti ja hiljaa perässäni. - -Samassa vanhus katosi salakäytävän suuhun ja näytti vajoavan joko -kinoksiin tai maan alle. - -Vohumeno, joka oli päättänyt olla lähinnä vanhusta, hänen liikkeitään -valvoakseen, laskeutui umpimähkään alas siihen aukkoon, johon vanhus -oli kadonnut. Pian hänen jalkansa kohtasivat vankan maaperän. Kun -Haoma oli laskeutunut heidän jälkeensä, näki hän heidän seisovan -muutaman askeleen päässä aukosta kaidassa kallioseinien välisessä -käytävässä. Erakon mukaan ottama pieni lyhty, jota hän piti ikäänkuin -salassa viittansa liepeen suojassa, levitti heikkoa valoa muutaman -askeleen ympäristöön astujista. Tässä täytyi kulkea varovasti, sillä -kivet, lahonneet puuntyngät ja sora peittivät käytävän pohjan, ja -helposti saattoi niihin kompastua. Haoma ja Vohumeno noudattivat -oppaansa esimerkkiä, koettaen astua niin hiljaa kuin suinkin, ettei -heidän askeltensa kolina ilmaisisi heidän läsnäoloaan. - -Heidän täten kuljettua hetken, pysähtyi erakko äkkiä ja kääntyi -jäljessäkulkevia kohti. - -Vohumeno säpsähti hieman, ja hänen epäluulonsa heräsi uudelleen. -Vaistomaisesti hän tarttui tikarinsa kahvaan. - -Mutta vanhus käänsi heitä kohti lyhtynsä ja virkkoi salaperäisesti, -viitaten kädellään kallioseinämässä oikealle aukenevaa aukkoa: - --- Tuolla on kamala paikka. - -Ehdottomasti katsoivat Haoma ja Vohumeno aukkoon, johon vanhus antoi -langeta lyhtynsä himmeän valon. Nyt näkivät he tämän aukon johtavan -pieneen linnanpihan tapaiseen paikkaan, jonka keskellä oli laakeista -kivistä muodostettu röykkiö. - --- Tuossa Alamutin suurmestari Ibn es-Ssabbach mestautti molemmat -poikansa, jotka eivät täsmällisesti noudattaneet hänen määräyksiään --- kuiskasi vanhus edelleen. - -Kauhun väristys valtasi Kurdistaniin matkustavat heidän tätä -kuullessaan. Ja Haomasta tuntui, kuin olisivat he joutuneet Ahrimanin -maanalaisiin kuilu-asuntoihin. - -Vanhus jatkoi, vielä hiljentäen kuiskauksensa: - --- Tämä käytävä oli se, jota myöten ennen kuljettiin rotkosaliin -hashish-juhlana. Mutta tuon mestauksen jälkeen tämä paikka kammottaa -Ibn es-Ssabbachia, ja senvuoksi on kallioon murrettu eteläpuolelta -uusi leveämpi solakäytävä. Nyt täällä vaan joskus kidutetaan niitä -fidaaveja, joille suurmestari on määrännyt tavattoman rangaistuksen -tai kuoleman. -- Nyt, ystäväni, tulee meidän rientää eteenpäin, vielä -varovammin, vielä hiljemmin kuin tähän asti! - -Juhlallinen kammo mielessä alkoivat Haoma ja Vohumeno taas seurata -ijäkästä opastaan. Hetken kuluttua sola laajeni, ja kaukaa näytti -himmeä valaistus heijastuvan tähän synkkään rotkoon. - --- Tuossa tuokiossa saavumme rautaristikko-aukolle -- kuiskasi erakko. - -Kotvan kuluttua näkyikin edessä entinen oviaukko, jonka pielien -väliin oli kiinnitetty paksu rautaristikko. Heikko valo tunki tästä -aukosta rotkokäytävässä olevia vastaan. - -Vanhus veti Haoman ja Vohumenon luokseen kallioseinän syvennykseen, -missä he saattoivat pysyä melkein istuvassa asennossa ja mistä he -voivat nähdä, mitä avarassa rotkosalissa tapahtui, tarvitsematta -peljätä, että kenenkään katse sieltä sisältä tunki heidän pimeään -soppeensa. - -Rotkosalissa vallitsi yhä vielä puolihämärä, niin että oli vaikeata -eroittaa, mitä siellä sisällä oli ja tapahtui. Kuitenkin Haoma ja -Vohumeno luulivat, tarkasti tähysteltyään ja totuttuaan hämärään, -huomaavansa, että siellä sisällä loikoi henkilöitä, miehiä vai naisia --- sitä eivät voineet eroittaa. Ja loikovien välillä näyttivät pitkät -haamut kulkevan ja hetkeksi pysähtyvän kunkin leposijan kohdalle. -Näitä salaperäisiä hämäräliikkeitä kesti kotvan. - -Nuo tuossa, jotka makaavat lepoistuimilla, ovat nuoria fidaaveja, -jotka tänä yönä vihitään toimeensa -- kuiskasi erakko niin hiljaa -kuin suinkin saattoi. -- Ja nuo mustat olennot, jotka liikkuvat -tuolla heidän leposijojensa välillä, ja jotka pysähtyvät nukkuvien -pään kohdalle, painelevat heidän ohimoitaan kosteilla liinoilla ja -valavat heidän sieramiinsa herättäviä nesteitä. Tuo pisin tuolla, -jonka vallan kalju pää kiiltää oudosti, on Kirka, Ibn es-Ssabbachin -oikea käsi ja huumavan hashish-juoman valmistaja. - -Hämärässä saattoikin leposijojen välillä liikkuvien joukosta eroittaa -pitkän, laihan vartalon, joka näytti häälyvän sinne tänne kuin ohut -puunrunko syysyön tuulessa. - --- Hän valvoo herätystyötä, että kaikki käy säännönmukaisesti -- -kuiskasi erakko jälleen turvateilleen. - -Nyt ilmestyi rotkosaliin leveästä sivuovesta joukko uusia -tummia olentoja, jotka kantoivat käsissään soihtuja. Selvempi -valaistus levisi yltympäri, ja nyt saattoi varsin hyvin huomata -lepopatjoilla loikovat nuoret fidaavit. Monella heistä oli voimakkaat -sankarivartalot, ja kaikkien kasvot olivat kovin kalpeat. Joku -liikutti raivokkaasti käsivarsiaan ja lausui sekavia sanoja, -ikäänkuin olisi nähnyt pahaa unta. - -Pitkä, luisevan laiha Kirka, jonka kalju pää loisti kuin kiilloitettu -norsunluu-pallo, häälyi edestakaisin nukkuvien fidaavien välillä, -antaen ohjeitaan herättäjille sekä valvoen niiden täyttämistä. - --- Kohta saattaa hashish-juhla alkaa -- kuiskasi erakko. -- Näen -kaikesta, että nuoret fidaavit pian heräävät unestaan, ja jo -varmaankin Ibn es-Ssabbach levottomana odottaa tuolla sisällä. - -Näin kuiskattuaan osoitti vanhus keltaisen verhon peittämää leveää -oviaukkoa, joka sijaitsi oikealla salaisista katselijoista, tummassa -kallioseinässä. - -Soihtuja kantavat palvelijat olivat sillävälin ruvenneet sytyttämään -korkeajalkaisia, seinäin viereen asetettuja kuparilamppuja, ja pian -levisi rotkosaliin vahva valaistus. Lamput sytytettyään, poistuivat -palvelijat sivuovesta. - -Pitkä Kirka hieroi tyytyväisenä käsiään. Näytti siltä kuin hänen -ponnistuksensa vallan pian veisivät hänet toivomustensa perille. -Voitonvarmana hän vielä kuiskasi pari sanaa lähimmille herättäjille -ja poistui harppaillen ja horjuen keltaisen oviverhon taaksi. - -Syrjäovesta palasivat äskeiset palvelijat kantaen käsissään kookkaita -hopeaisia juomamaljoja. He pysähtyivät kaikki oven eteen ja näyttivät -odottavan jotakin. - -Silloin palasi Kirka sisään keltaisen oviverhon takaa, jonka hän -veti syrjään. Joukko harsottomia naisia, joiden posket hohtivat, -ja joilla oli jalokivillä koristetut komeaväriset hameet yllä, -tuli sisälle ja asettui leveän oviaukon eteen levitetylle paksulle -intialaiselle matolle. Kukin näistä naisista kantoi jotakin soitinta -kädessään; millä oli canunharppu, millä intialainen huilu, millä -hopeakello, millä rumpu ja millä mikin. Kirkan annettua merkin näille -soittajattarille, rupesi heistä jokainen kaiuttamaan soitintaan. Ja -kaikki soittimet yhtyivät hurjantahtiseksi kovaääniseksi soitoksi, -joka kiihtyi ja koveni hetki hetkeltä. Salaisten katsojienkin soppeen -kajahti se kovin vahvasti, ja huilujen kirkuvat juoksutusäänet -viilsivät repäisten heidän korviaan. - -Hetken aikaa oli tätä soittoa kestänyt, kun muutamat nukkuvista -fidaaveista rupesivat heräämään. Nopeasti riensivät maljoja kantavat -palvelijat silloin esille, kaatoivat hopeamaljoistaan korkeisiin -pikareihin vaahtoavaa juomaa ja ojensivat pikarin heräävälle -fidaaville. Kun nämät, vielä uni silmissä, eivät itse tarpeeksi -tanakasti ottaneet kiinni pikarista, tukivat palvelijat heidän -kättänsä, kohoittaen pikarin heidän huulilleen. - --- Se on huumaavaa hashish-juomaa -- kuiskasi erakko. - -Yhä useampi fidaavi heräsi ja maisteli tulista hashish-pikaria. -Soitto jatkui kiihtyvässä tahdissa, ja räikeät huilujuoksutukset -viileskelivät korvakalvoja. Kun melkein kaikki fidaavit olivat -hereillä ja maistelleet hashishia, joka näytti polttavan heidän -suonissaan ja panevan heidän silmänsä omituisesti hehkumaan, ilmestyi -leveästä oviaukosta saliin kymmenkunta kultakuteisiin vaatteisiin -puettua miespalvelijaa, jotka kantoivat leimuavia, myskille -tuoksahtavia ambrasoihtuja. He muodostivat soihtukujan oven eteen. -Seuraavassa tuokiossa astui oviaukosta sisälle purppuranpunaiseen -silkkikaapuun puettu mies, jolla oli läpitunkevat katseet ja -kotkannenä, ja jonka pitkä harmahtava parta valui alas rinnalle. -Hänellä oli hidas astunta ja kuninkaallisen käskevä ryhti. Okeassa -kädessään hän piti kultasauvaa, ja hänen päässään loisti valkoinen, -jalokivistä hohtava silkkiturbaani. Leveän oviaukon vieressä, -salakäytävään päin, oli kohoama, jota eivät Haoma ja Vohumeno vielä -olleet huomanneet, tarkkaavaisesti katsellessaan fidaaveja ja -heidän herättäjiään ja juomalaskijoitaan. Tälle kohoamalle johti -muutama porras; punavaippainen ylpeäryhtinen mies nousi ylös nämät -porrasaskeleet ja asettui seisomaan kohoamalle. - --- Ibn es-Ssabbach -- kuiskasi erakko pimeässä komerossa oleville. - -Haoma ja Vohumeno olisivat sen arvanneet erakon sanomattakin, sillä -niin huomattavasti punaviittainen mies erosi muista, niin käskevä ja -hallitseva oli hänen katseensa. - -Ibn es-Ssabbach ojensi kultasauvaansa, ja heti taukosi hurjatahtinen -soitto. Juomalaskijat tarjosivat fidaaveille uudelleen hashish-juomaa, -ja Ibn es-Ssabbach puhkesi puhumaan teräkselle kajahtavalla -voimakkaalla äänellä: - --- Polvistukaa, polvistukaa, sillä Allah lähettää alas henkäyksensä -ja on nostava luonnon salaisuuksia kätkevän verhon, tarjoten teille -paratiisin esimakua! Polvistukaa! - -Ja kuin myrskyn kaatama nuori metsä, vaipui fidaavi-parvi alas. - -Ibn es-Ssabbach ojensi uudelleen kultasauvaansa eteenpäin ja huudahti: - --- Halkene kallioseinä ja näytä ihmeitäsi. - -Samassa näytti todella salakäytävän aukon vastainen seinä repeävän -kahtia, ja kumpikin puoli haljennutta kallioseinää väistyvän sivulle. -Ja syrjään väistyneen seinän takaa tuli näkyviin ihmepuutarha, jonka -puiden oksiin oli kiinnitetty kultakelloja. Nämät liikkuivat hiljaa -ja kajahuttivat esille vienoja, omituisen sointuisia ääniä. Kirkkaat -suihkulähteet pulppuilivat puiden välissä ja vaaleanpunainen hohde -valaisi koko puutarhaa. - -Soittajat salissa alkoivat, merkin saatuaan, uudelleen kaiuttaa -kiivastahtista soittoaan, johon nyt kuului yhtyvän voimakas, -näkymätön, puutarhaan kätketty soittajajoukko. Ihmepuutarhan -keskellä oli avara, puista vapaa paikka. Lukuisa joukko hienoihin -harsohameisiin puettuja kauniita naisia, joiden silmät säihkyivät -kilvan heidän tukkaansa siroitettujen jalokivien kanssa, ja jotka -kantoivat käsissään kukkavihkoja, ilmestyi tälle aukeamalle ja -alkoi soiton tahdin mukaan tanssia notkealiikkeistä hurjaa tanssia. -Tanssiessaan he siroittivat ympärilleen kukkia, joista muutamat -lensivät lähinten fidaavien jalkojen juureen. - -Nuorten fidaavien silmät hehkuivat; huumaava soitto ja tulinen -hashish-juoma tekivät tehtävänsä, saattaen heidät kohta -hurjanintohimoisiksi. Vaistomaisesti rupesivat heidän jalkansa -liikkumaan soiton tahdissa, ja pian aaltoili niin rotkosali kuin -ihmepuutarha rajuna, tanssivain aaltomerenä, joka hetki hetkeltä -vyöryi yhä kiihkeämmin. Joku fidaaveista tahtoi intohimon valtaamana -syöstä ihmepuutarhaan, mutta silloin muutamat palvelijat Kirkan -viittauksesta hyökkäsivät esiin ja pistivät pitkän keihään fidaavin -ja puutarhan väliin, täten estäen häntä etemmäksi kulkemasta. Fidaavi -silloin peräytyi ja yhtyi tanssiin, joka vastustamattoman pyörteen -tavoin tempasi mukaansa kaikki fidaavit. Haoman ja Vohumenonkin päätä -tämä hurja tanssi, jalkojen ja käsien huiskina rupesi huumaamaan, ja -Haoma kuiskasi erakolle: - --- Poistukaamme jo tästä Ahrimanin pesästä! Tarpeeksi olemme jo tätä -raivokasta riehunaa nähneet. - --- Tehkäämme niin, sanoi erakko. - -Sisällä rotkosalissa sai joku ylen kiivaasti tanssiva fidaavi -vaahtoa suupieliin ja kaatui maahan. Paikalla oli palvelija häntä -ylös nostamassa, pannen hänet loikomaan lepovuoteelleen ja tarjoten -hänelle uuden kulauksen hashish-juomaa. Hetken kuluttua sama fidaavi -taas nousi seisomaan ja yhtyi tanssinpyörteeseen. - -Miltei mahdottomaksi kävi jo estää juoman kiihoittamia fidaaveja -hyökkäämästä ihmepuutarhassa tanssivien sulotarten luo. He etenivät -etenemistään, voimakkaasti tarttuen palvelijoiden ojentamiin -keihäisiin. Eräs roteva, kookas fidaavi tempasi palvelijalta keihään, -ja tahtoi väkisin syöksyä puutarhaan. Kolme vahvaa palvelijaa -sai hädin tuskin häneltä temmatuksi keihään takaisin sekä hänet -peräytymään. - -Haoma ja Vohumeno olivat juuri lähtemäisillään komerostaan, -poistaakseen erakon seurassa; rotkosalin intohimoinen räyhinä oli jo -väsyttänyt heidät ja täyttänyt heidän mielensä inholla. Mutta heidän -kääntäessään selkänsä ristikkoaukolle hiipiäkseen pois, lakkasi -soitto rotkosalissa äkkiä, tanssijattaret taukosivat tanssistaan -ihmepuutarhassa, ja Ibn es-Ssabbachin malmi-ääni kajahti uudelleen: - --- Vannokaa, kautta Allahin, kautta verenne, kautta ajallisen onnenne -ja ijäisen autuutenne, järkähtämätöntä uskollisuutta Alamutin -käskyille ja tikareille. - -Fidaaviparvi vannoi tämän valan. Silloin julisti Ibn es-Ssabbach: - --- Allah siis suo teille paratiisinsa esimakua! - -Soitto alkoi uudelleen, tanssijattaret rupesivat taas tanssimaan, ja -estämättä riensivät fidaavit nyt ihmepuutarhaan. - -Haoma ja Vohumeno, jotka vielä olivat pysähtyneet fidaavien valaa -kuulemaan, rupesivat nyt hiipivin askelin seuraamaan ijäkästä -opastaan, takaisin salakäytävää pitkin. - -Mikäli he poistuivat, hiljeni rotkosalin hurja melu, ja saavuttuaan -salakäytävän suulle, kuulivat he sitä enää kaukaisena huminana, tai -etäisenä meren myrskypauheena. - -Vapaammin hengittivät kaikki kolme jälleen kiivettyään käytävän -aukosta taivasalle. Lumimyrsky oli kokonaan asettunut, taivas -vapautunut pilvistä, ja tähdet levittivät valkealle lumiverholle -himmeätä tuikettaan. - --- Kun nuoret fidaavit tämän yön ovat riehuneet, annetaan heille -taas unijuomaa, he vaipuvat sitkeään uneen ja kannetaan nukkuvina -takaisin Alamutin linnaan. Herätessään luulevat he todella kokeneensa -paratiisin esimakua. He vannovat nyt selvällä päällä ollen uuden -hirvittävän uskollisuuden valan Ibn es-Ssabbachille ja ovat -senjälkeen hänen järkähtämättömän uskollisia, sokeita aseitaan. - -Näin kertoi erakko turvateilleen. - --- Mikä vahinko -- sanoi Haoma -- että noiden voimakasten nuorten -miesten into näin viedään harhaan, kuinka toivotonta, että heistä -näin värvätään Ahrimanin taistojoukko! -- Olen kuitenkin tyytyväinen, -että omin silmin olen nähnyt kansojen ja Ormuzdin vihollisen ja hänen -viekkaat temppunsa. - --- Olet oikeassa -- huomautti erakko -- nuorta intoa ja nuoria voimia -siinä sysätään väärälle uralle. Mutta kuka voi estää vuoritulvan -syöksymistä? - -Äänettöminä, kukin vaipuen omiin ajatuksiinsa, kulkivat he erakon -majalle. Odotettuaan hieman aikaa, kunnes aamunkoiton ensi välke -näyttäytyi itäisellä taivaalla, nousivat Kurdistaniin matkustavat -ratsujensa selkään. - -Erakko neuvoi heille tien, jota kulkemalla pian olivat pääsevät pois -Alamutin vaarallisilta alueilta. - --- Pysykää aina niin lähellä vasenta kallioseinää kuin suinkin --- lisäsi vanhus -- niin olette varmat siitä, etteivät hevosenne -lumivaipan vuoksi erehdy ja astu harhaan. - --- Suo anteeksi epäilykseni, vanhus, -- pyysi Vohumeno jo istuessaan -hevosen selässä. -- Näen nyt, että sinulla on rehellinen ja hyvä -sydän, ja siitä sinua kiitän. - -Haomakin yhtyi hänen kiitokseensa: - --- Suuresti olet meitä auttanut, vanhus! Palkitkoon Ormuzd päiväsi -rauhalla ja terveydellä. - -Lääkärierakon silmissä välkkyi liikutuksen kuvastus. Seuraavassa -tuokiossa hänen suunsa meni hymyyn, ja hän nauroi tuota -hyvänsävyisää, sisällistä, omituisesti kihisevää nauruaan. - --- Allahin haltuun! -- toivotti ukko, taas muuttuen vakavaksi. - -Kerivan seurassaan, alkoivat Haoma ja Vohumeno ratsastaa vanhuksen -osoittamaa polkua pitkin. - - * * * * * - -Seitsemännen päivän illalla näkivät ratsastajat edessään laaksossa -suuren Thabarma-järven. - --- Onko senkin rannalla lunta? -- kysyi Vohumeno. - --- Ei se ole lunta -- vastasi Haoma. -- Täällä on ilma lauhkeaa. -Se on suolakerros, jonka järven vesi luo rannoille. Ja tästä myös -varmasti tiedämme saapuneemme Thabarma-järvelle ja läntisten -parsien asunnoille, sillä pyhä kertomus sanoo: "Suolarantaisen -Thabarma-järven tienoilla syntyi suuri Zoroaster". - -Valtava mielenliikutus heräsi Haomassa, kun tämä parseille niin -merkillinen seutu aukeni hänen eteensä, ja vastustamattoman vaiston -valtaamana hän astui alas ratsunsa selästä ja toimitti lyhyen -hartautensa. - -Kun he laskeutuivat alas tasangolle, tuli lukuisa lammasparvi heitä -vastaan. Pitkiä, käyräpäisiä sauvoja kantavilta paimenilta, jotka -olivat parseja, saivat he tietää, missä se Thabarma-järven rantasilta -sijaitsi, jotta tavallisesti kuljettiin etäiselle, maanpakoon ajetun -kurdilaispäällikön, Mervimin asumalle saarelle. - - - - - - -KOLMAS OSA - - - - -ENSIMÄINEN LUKU. - - -Itämaan riemuisa kevät kukoisti voitokkaana. Auringon elvyttävä -hymy lepäsi yli Raghan laakson ja oli jo houkutellut esiin vihannat -nurmikot maille ja lehdet puihin. Anahitan linnakukkulan ohi virtaava -vuorijoki oli kevättulvista paisunut, ja sen pyörteet panivat -nuoret kaislankorret vilkkaasti ja leikillisesti pyörähtelemään. -Joen varsilla kumarsivat korkeat liljakasvit suuria nuppujaan vettä -kohti, ikäänkuin olisivat tahtoneet peilailla joen pinnassa tai juoda -viileätä, vuorilta syöksyvää vettä. Monet muutkin kukat, suuret -orvokit ja vuokot, olivat nupulla; ne somistivat joen rantoja ja -kertojattaren linnakukkulan ja joen välistä rehevänurmista niittyä. - -Aamun viileä ilma ja kevätketojen tuoksahdus virtasivat Anahitan -pieneen puutarhaan. Kertojatar istui jaspisrahilla, matala pöytä -edessään. Hän ompeli kirkkaita läpikuultavia helmiä kultakuteiseen -vyöhön. - -Pöydän toisella puolen, jakkaralla, istui Anahitan ystävätär, -Ferengis, joka kertojattarelle pienistä rasioista valikoitsi -erikokoisia helmiä. - -He olivat hetken ääneti, sillä työ veti kummankin mielenkiinnon -puoleensa. - -Luotuaan katseen Anahitan vyöhön, virkahti Ferengis: - --- Saat ihmeen kauniin juhlavyön, valtijatar. -- Luuletko jo tänä -keväänä tarvitsevasi sitä käyttää? - --- Sitä toivon, sillä Kurdistanin viestit ovat viime aikoina kaikki -olleet hyviä ja rohkaisevia. - --- Saanko minä seurata sinua shaahin linnaan juhlapäivänäsi? - --- Saat, Ferengis. Mutta et shaahin valtaistuimen eteen, sillä siinä -minun täytyy yksin esittää Mervimin asia. - --- Etkö pelkää mahtavaa suurherraa, eikö sinusta ole outoa puhua -hänen kanssaan kahden kesken? - --- Olen sitä usein ajatellut; välistä se todella tuntuu oudolta, -ja pelkään, että ääneni on vapiseva. Mutta jos Parsi tuo minulle -varmuuden Mervimin oikeudesta, toivon saavuttavani rohkeutta ja -tyyneyttä. - --- Onkohan suurherra kiivas, ja ovatko hänen katseensa terävät? - --- Hän taitaa olla ankara, mutta ankara oikeuden puolesta. Ja kun -hän huomaa minun puolustavan sorretun asiaa, on hän varmaankin oleva -minulle lempeä. - --- Mutta tiedätkö, valtijatar, että yhä pelkään vääriä todistuksia. -Pelkään, että kavala maaherra Jusuf lähettää hoviin voimakkaita -vastatodistajia. -- Kuinka surullista, jos joutuisit vaaroihin! - --- En niitä voi väistyä. Päivä päivältä tehtäväni mielestäni suurenee -ja muuttuu pyhäksi; sen rinnalla kaikki minusta tuntuu vähäiseltä. -Levottomana odottelen suurta juhlapäivääni. Ensin maailma minua -peljästytti. Vanha Tumadir minulle kertoi ihmisten olevan häijyjä. -Nyt en enää tunne levottomuutta, vaan tuo suuri maailma vetää -minua puoleensa; ikävöin suuresti sitä hetkeä, jolloin saan ruveta -täyttämään Allahin yleviä määräyksiä. Ja kun ajattelen, että minä -olen valittu noiden määräyksien toteuttajaksi, nöyrtyy sydämeni -kiitollisuudesta ja heikkouteni tunnosta. -- Ymmärrätkö sydämeni -tunteita, Ferengis? - --- Luulen ymmärtäväni, valtijatar. Mutta minä en voi yhtä suuresti -rakastaa tehtävääsi kuin sinä. Sillä pelkään sitä, koska se saattaa -turvallisuutesi vaaraan. - -Anahita näytti vaipuneen ajatuksiinsa. Vaistomaisesti hän päästi vyön -kädestä ja nousi seisomaan, nojaten puutarhamuuriin ja katsellen -alas joen varsilla leviävää hymyilevää niittylakeutta. Vielä -kauemmaksikin siirtyivät hänen katseensa aina näkörajalle saakka, -missä Elbursharjanteet ja mahtava Demavend kohosivat ilmoille. - -Tasaisesti kohoili Anahitan povi, kun hän hengitti kevään -elinvoimaista ilmaa; ja avaran ja vapaan luonnon ja auringonpaisteen -hurmaus valtasi hänen mielensä. Sinä hetkenä hänessä taas, kuten -viime aikoina monasti, heräsi kaukopyrkimys elämän tuntemattomille -päivänpaistemaille. Mutta tämä pyrkimys ei ollut raju, ei -intohimoinen eikä kärsimätön; se oli hiljainen, kärsivällisen -odottava, kuin heränneen kevätkukan odotus, että aurinko sillekin -soisi riemastavan hohteensa. - -Ferengis oli muulloinkin joskus huomannut Anahitan sinisilmissä -tuon hiljaisen haaveiluverhon; ja senpä vuoksi hän nyt, kuten -ennenkin, vaikeni, koska ei tahtonut karkoittaa valtijatartaan hänen -aatoksistaan. - -Odottamaton seikka kuitenkin katkaisi Anahitan haaveilun. - -Ulkomuurin rautaportilta kuului kolme jymeätä kolkutusta, jotka -panivat Anahitan ja hänen ystävättärensä säpsähtämään. Ihmettelevinä -odottivat molemmat lähempiä kuulumisia tästä ulkomaailman viestistä. -Eivätkä ne pitkään viipyneet. Tummaverinen portinvartija toi hetken -kuluttua Anahitalle papyryskäärön, jonka ympäri oli köytetty -silkkirihma. Vartija virkkoi, ojentaessaan kääröä kertojattarelle: - --- Kurdistanista tullut pikaratsastaja toi tämän sanoman sinulle, -valtijatar. - -Vartijan poistuttua, katkaisi Anahita silkkirihman, kääri auki -papyrys-liuskan ja luki siitä ääneen ystävättärensä kuullen: - - 'Tämän sanoman lähettää Thabarma-järven rannoilta - kertojattarelle, Anahitalle, parsi Haoma. - - Asian tiedustelu on nyt lopullisesti päättynyt, kaikki on - hyvin käynyt, kaikki on selville saatu. Mervimin viattomuus - on löytänyt lukuisia todistajia: koko läntisen parsien heimon - sekä suuren lukumäärän islaminuskoisia, jotka vihaavat Jusufin - ilkivaltaisuutta. Uskonsa ja miehenkunniansa kautta ovat kaikki - valmiit todistamaan Mervimin viattomuutta ja todistuksensa - tueksi tahtovat he vannoa sielunsa autuuden toivon kautta - totta puhuvansa. Vakaumuksesi Mervimin syyttömyydestä, - kertojatar, siis olkoon yhtä varma kuin minunkin. Palavasti - halajan päästä armaille asuinseuduille ja sinun silmiesi eteen - kaikkea kertomaan. Tämän sanoman tuojan lähetin päivää ennen - omaa lähtöäni, ja itse olen levottomana jouduttava ratsuani - vuoriharjanteiden yli hiljaisen tyyssijasi suojamuurien luo. - - Parsi Haoma sinulle lähettää kaukaisilta mailta sydämensä - tervehdyksen.' - -Liikutuksen ilme nousi Anahitan kasvoihin, kun hän oli lukenut tämän -kirjallisen viestin, ja Ferengis näki hänen silmissään ilon omituisen -verhotun välkkeen, ilon, joka oli lähellä puhdistavan surun yleviä -tunteita. - -Vielä kerran Anahita ääneti silmäili papyrysliuskaa; käärittyään sen -kokoon hän sanoi Ferengikselle: - --- Tahdotko noutaa minulle rukousmattoni? Lähden kattopuutarhaan, -sillä sydämeni vaatii minua astumaan Allahin kasvojen eteen. - -Mieli täynnä uhkuvia tunteita kulki Anahita katolle johtaville -marmoriportaille ja niitä myöten kattopuutarhaan. Siellä olivat -jo ruusupensaat nupulla, ja sielläkin rehoitti vaaleanvihreä -nurmi. Ragha haamoitti alempana laakson etelälaidalla aamuauringon -kultahohteessa. - -Anahitan riemuntunteet kuohahtivat niin yltäkylläisinä ja hän tunsi -niin voimakasta tarvetta purkaa tunteenrunsautta palavaan rukoukseen, -että hänen teki mieli heittäytyä polvilleen pehmeälle nurmikolle. -Mutta hän malttoi itsensä ja nojautui kattopuutarhaa ympäröivään -muurireunustaan, Ferengiksen tuloa odottamaan. Joukko lumivalkeita -kyyhkysiä lähestyi kuultavan pilven tavoin kattopuutarhaa ja -laskeutui istumaan muurireunustalle, lähelle Anahitaa. Kertojatar -piti näiden siivekästen vierasten tuloa hyvänä enteenä -- ne -saapuivat vallan kuin häntä onnittelemaan. - -Ferengis oli jo ehtinyt noutaa rukousmaton, oli tuonut sen -kattopuutarhaan ja levitti sitä äänettömänä hietakäytävälle. Kun -hän poistui, kuuli Anahita hänen askeleidensa rapinaa ja kääntyi. -Pestyään kätensä suihkulähteen raittiissa vedessä, hän vaipui -polvilleen matolle ja rukoili: - -"Tyttäresi, oi Allah, on niin täynnä riemua suuren armosi vuoksi, -ettei hänen sydämensä löydä sanoja sinua kiittääkseen, nyt kun kaikki -odotukset toteutuvat, kun toimintani päivä alkaa. Mieleni ilo ja -nöyrä kiitollisuus on niin suuri, että toivoisin kaikkien ihmisten -kerran sellaista kokevan, jotta hyvät vielä enemmän heltyisivät ja -pahat nöyrtyisivät sinua palvelemaan. Rukoukseeni suljen myös hänet, -joka asiaasi on ajanut, oi Allah. Palkitse hänen uskollisuutensa -suomalla hänelle armosi, vaikka hän onkin vääräuskoinen, tai vuodata -hänen sieluunsa oikean uskon valoa." - -Mieli tyyntyneenä lopetti Anahita lyhyen rukouksensa. Elämä -tuntui hänestä uudistuneelta ja laajenneelta, ja auringonvalon -kirkastama laakso, joka keväisen viehkeänä levisi hänen edessään, -herätti hänessä toivon, että Allahin suoma kevätonni ja valonriemu -leviäisi yli maanpiirin, herättäen kaikissa sydämissä oikeuden ja -ihmisrakkauden ylevät sisartunteet. - - - - -TOINEN LUKU. - - -Saman päivän illalla, jolloin viesti Kurdistanista oli tullut -kertojattarelle, saapuivat Haoma ja Vohumeno auringonlaskun -ajoissa Anahitan linnan ohi virtaavan joen kivisillalle. He olivat -ratsastaneet nopeasti; hevoset korskuivat ja niillä oli vaahtoa -suussa. Heidän ratsastettua kivisillan yli, pysäytti Haoma orhinsa -ja katseli ihastuneena kotilaaksoa ja punahohteisia vuortenhuippuja. -Sitten hän virkkoi toverilleen: - --- Kulje sinä edellä vuorikoskelle ja kokoa tamariskioksia -kotiliettä varten. Minä poikkean kertojattaren luo matkamme tuloksia -ilmoittamaan ja palaan kohta jälessäsi. - --- Teen, kuten haluat, valtijas -- sanoi Vohumeno ja käänsi ratsunsa -vuorikoskelle päin. - -Haoma laskeusi alas orhinsa selästä ja köytti uskollisen eläimen -kiinni joen rannalla kasvavaan plataaniin. Kerivanin jätti hän -hevosen luo ja rupesi itse astumaan kertojattaren linnaylännettä -kohti. Hän oli koettanut äskeisiin sanoihinsa: minä poikkean -kertojattaren luo -- panna niin tyyneen äänenväreen kuin suinkin. -Mutta itse teossa hän raivokkaan levottomasti halusi jälleen nähdä -Anahitan. Ja kuta lähemmäksi hän tuli kertojattaren linnaa, sitä -kiivaammin sykki hänen sydämensä, sitä rajummin syöksähti veri -hänen suonissaan. Nyt piti pitkän talven kestäneen kaihomielisen -odotuksen päättyä, nyt hän taas oli näkevä nuo sanomattoman vienot -safiirinsiniset silmät. - -Haoman ovenvartijalle näyttämä pieni sormus oli päästänyt hänet -sisäpihalle, ja siellä hetken odotettuaan sai hän vartijalta kuulla, -että kertojatar häntä odotti suuressa etusalissa. - -Kun Haoma astui tähän tuttuun huoneeseen, tunsi hän itsensä niin -hengästyneeksi ja tunteidensa valtaamaksi, ettei hän aluksi saanut -sanaakaan sanotuksi. Anahitan sulous myös tuntui häikäisevän hänen -katseensa. Hänen mielestään Anahitan kauneus kuluneen pitkän eron -aikana vielä oli lisääntynyt: hänen vartalonsa oli lapsekkaan -hennosta tullut neitseellisen siroksi ja solakaksi, hänen kasvonsa -muuttuneet sopusuhtaisen täydellisiksi. Ainoastaan silmät olivat -entiset, kirkkaat, hyvät ja sanomattoman vienot lapsensilmät. - -Anahita seisoi suihkulähteen ammelaidan ääressä ja loi Haomaan -tervehdykseksi avoimen katseen täynnä kiitollisuutta ja -sydämellisyyttä. Tämä katse, jota Haoma niin kauan oli kaihonnut, -saattoi hänet masentuneeseen hämmästystilaan; hän loi alas luomensa -ja seisoi siinä kuin rikollinen Anahitan edessä. - -Anahita huomasi hänen hämmästyksensä, jota luuli ujoudeksi, ja -katkaisi hiljaisuuden, virkkaen: - --- Terve tuloasi, Haoma, pitkältä ja vaivaloiselta matkaltasi! Me -olemme jo kaikki täällä suuresti kaihonneet paluutasi ja -- tietojasi. - -Huomattuaan, että Haoma yhä seisoi, lisäsi hän: - --- Suvaitse istua, sillä lienet väsynyt matkasi jälkeen. - -Hän osoitti lähdeammeen vieressä olevaa korkeata patjaistuinta, jolle -Haoma laskeutui istumaan, sittenkuin kertojatar itse oli istuutunut -ammeen tasaiselle marmorijalustalle. Anahitan kirkkaasti helähtänyt -ääni oli rohkaissut Haomaa; hän loi nyt ylös katseensa ja sanoi: - --- Kaikki on hyvin päättynyt. Mervimin syyttömyydestä ei enää voi -olla vähintäkään epäilystä. Niin moni parseista, jopa Kurdistanin -muistakin asukkaista on valmis todistamaan Jusufia vastaan, -kertomaan hänen ilkitekonsa, ja myös valalla puolustamaan Mervimin -viattomuutta. Huomiota herättämättä sain kaikki kuulustelluiksi, -ja kun kaikki, kuin yksi mies, puhuivat samaa, puolustaen -Mervimiä, moittien ja kiroten Jusufia, tuli vakaumukseni lopulta -järkähtämättömäksi. - --- Paljon olet vaivaa nähnyt, paljon olet uhrannut vieraan asian -vuoksi. En minä sinua voi koskaan palkita, vaan olen alati sulkeva -sinut rukouksiini, anoen Allahilta sinulle runsasta palkintoa. - -Haoma, joka, peläten silmiensä liiaksi tulkitsevan tunteitaan, oli -luonut katseensa ohi kertojattaresta, ei nyt voinut olla häneen -katsomatta, vaan kiinnitti häneen silmäyksen, joka oli niin täynnä -palavinta hehkua, että kertojatar ehdottomasti loi katseensa alas. - -Haoma virkkoi samassa: - --- Suurin palkintoni on se, että saan ajaa sinun asiaasi, sillä se on -minulle pyhä. - -Ja hänen sydämensä tunteet pyrkivät kaikki kuohahtamaan esille ja -sanoin pääsemään ilmoille. Mutta hän sai ne taas hillityiksi ja -jatkoi retkensä selontekoa: - --- En tyytynyt vaan yhden seudun todistuksiin, vaan kuljin -kyläkunnasta kyläkuntaan, seurustellen eri ihmisten kanssa, heidän -olojaan ja mielipiteitään tutkistellen. Kaikki vaan tunnustivat: -Mervimille on suuri vääryys tapahtunut, ja Jusuf on sydämetön kansan -painajainen. - --- Tätä varmuutta vaan olen kaivannut, ja koska sinä sen olet -saavuttanut, en sitä minäkään epäile. - --- Sitä on enää mahdoton epäillä. -- Joukko tärkeimpiä todistajia -Mervimin ja hänen perheensä seurassa on jo lähtenyt Raghassa asuvien, -Mervimille ystävämielisten kurdien luo. Saatat vielä kuulustella -heitä kaikkia, jotta sinun ei tarvitse luottaa ainoastaan minun -sanaani. - -Haoma puhui hiljaisella äänellä, sillä hän pelkäsi ilmaisevänsä syvää -mielenliikutustaan. - --- Minulle riittää jo sinun järkähtämätön vakaumuksesi. - --- Liiaksi luotat ihmisiin. On hyviä ihmisiä, mutta on paljon -pahojakin. Tosin olen koettanut toimittaa tiedustelun niin salaisesti -kuin suinkin. Kaikkia, joiden kanssa olen Mervimin asiasta puhunut, -olen pyytänyt siitä vaikenemaan, ja ovat he sen minulle luvanneet. -Tästä pelkästä tiedustelusta ei siis sinulle vielä vaaraa syntyne. -Mutta niin pian kuin olet asian shaahille ilmoittanut ja hän ottaa -sen tutkittavakseen, on mahdotonta välttää sen julkisuutta. Silloin -pelkään suurten vaarojen sinua uhkaavan. - -Haoma puhui kiireisesti ja sen tavoin, joka koettaa erityisellä -äänen painolla saada toisen varmaksi puolustamansa seikan -välttämättömyydestä. - -Mutta Anahita virkkoi: - --- En voi asiata tuonnemmaksi lykätä. Niin pian kuin olen saanut -tiedon siitä, että puolustan oikeata asiaa, on velvollisuuteni -viipymättä ilmoittaa se shaahille. Muuten olisin arvoton ja halpa ase -Allahin kädessä. - --- On luonnollista, että tulet puolustamaan Mervimin asiaa. Mutta -sen vaikeudet ja vaarat neuvovat olemaan varovainen ja lykkäämään -sen ilmoituksen tuonnemmaksi, kunnes olemme neuvoitelleet viisasten -ja kokeneiden miesten kanssa. Alati olen muistellut suurvisiirin -varoittavia sanoja, kun hän ilmaisi yritykseen yhdistyvät suuret -vaarat. Muista, että tämä on ensimäinen tehtäväsi, ja että se on -perin vaarallinen. Säästä itseäsi. - --- En voi itseäni säästää. Allahille ja kansalle tekemäni lupaukset -vaativat minua unhoittamaan itseni ja viipymättä rientämään poljettua -oikeutta puoltamaan. - --- Juuri senvuoksi sinun tulee olla varovainen ja säästää itseäsi, -jollei itseäsi varten, niin muita varten. Sillä moni toinen vielä -odottaa oikeutta sinulta. Olet vielä kokematon; älä punnitsematta -syöksy vaaroihin ja turmioon. Suurvisiirin kanssa vielä tulee -neuvoitella. Hänkin on puolestaan asiaa tutkinut. Kuunnelkaamme ensin -hänen mielipidettään. - -Kertojatar oli noussut seisomaan, ja Haoma noudatti hänen -esimerkkiään, huomaten nyt, että hän jo oli viivähtänyt. - -Ennen lähtöään hän vielä lisäsi: - --- Mervim tulee itse vielä kanssasi puhumaan. Hän tuo myös todistajat -mukaansa, jos heitä tahdot kuulustella. -- Mutta kiitollinen olen -sinulle, jos vielä ennen lähtöäsi shaahin luo, lähetät minulle -sanan, että sinua vielä kerran tapaan, ennenkuin liityn todistajien -joukkoon, joita shaahi on kuulusteleva. - --- Sen lupaan sinulle, Haoma. - -Nähdessään Anahitan siinä seisovan miettiväisenä ja surullinen ilme -kasvoissa, virkkoi Haoma: - --- Paheksutko käytöstäni ja neuvojani, Anahita? - -Anahita loi Haomaan avoimen hyvän katseensa, ja sanoi: - --- Kiittämätön olisin, jos sinua paheksuisin. Päinvastoin olen -elinaikani sinulle sydämestäni kiitollinen. - -Haoma vastaanotti hänen katseensa katuvaisella ja surullisella -silmäyksellä. - --- Olen milloin tahansa valmis sinua palvelemaan. -- Jää hyvästi! - -Näin sanottuaan poistui Haoma kertojattaren luota. - -Vakavana ja mietteisiin vaipuneena kulki Anahita sisähuoneisiin. -Pienessä huoneessa, jonka permantoa peitti pehmeä matto ja jota -valaisi hopealamppu, istui Ferengis odottamassa. Ystävätär huomasi -heti Anahitan miettiväisen ilmeen ja kysyi: - --- Oletko surullinen, valtijatar? - --- Mieleni on vakava ja täynnä ajatuksia -- vastasi Anahita. - --- Eivätkö Parsin uutiset olleet hyvät? - --- Ne olivat kyllä hyvät. Mutta hän itse näytti levottomalta, hänen -katseissaan oli jotakin outoa, jota melkein pelkäsin, ja lähtiessään -hän näytti niin surulliselta. - -Vilkas Ferengis huudahti silloin: - --- Ehkä hän sinua...! - -Sen pitemmälle hän ei jatkanut, vaan hillitsi itsensä, punastui ja -virkkoi korjaten: - --- Ehkä hän pelkää yrityksen vaaroja... tai kenties hän oli väsynyt -matkasta... - --- Hän on tehnyt minulle suuren palveluksen... sanoi Anahita. - -Ja ystävättäret vaipuivat kumpikin ajatuksiinsa. - - - - -KOLMAS LUKU. - - -Kun Haoma Anahitan linnasta poistuttuaan nousi orhinsa selkään, oli -jo pimeä laskeutunut maille. Hän käänsi ratsun vuorikosken suuntaan -ja jätti suitset hölliksi, antaen eläimen vapaasti kulkea edelleen. - -Nyt, kun hän oli yksinään, puhkesi tunteiden myrsky valloilleen. Ja -tuosta ensin epäselvästä kuohunnasta rupesi yhä enemmän selviämään -voittamaton tietoisuus: hän rakasti kertojatarta, rakasti häntä -koko sielunsa hehkulla, rajusti ja kuolettavasti. Mikä riemu tuossa -tietoisuudessa! - -Ratsu juoksi nopeata ravia edelleen, ikäänkuin se halukkaasti olisi -pyrkinyt seimen ääreen tai lepäämään. - -Mikä riemu tuossa Haomalle selvinneessä tietoisuudessa! Mutta -myöskin: mikä epätoivo! - -Hän, erakko, joka oli vetäytynyt pois ihmisasunnoilta, joka oli -luopunut muiden elintavoista, toiveista ja himoista, lupautuen -yksinomaisesti Ormuzdin palvelukseen, hän tunsi nyt näin oudon -viehkeitä ja rajun hehkuvia tunteita! - -Ja ken oli näiden tunteiden esine? -- Epätoivoisena Haoma näin kysyi -itseltään. Ja hän tiesi jo ajattelemattakin vastauksen: kertojatar, -viaton impi, joka oli tehnyt ainaisen siveyslupauksen, joka oli -kansan edessä vannonut luopuvansa maallisista tunteista, omistaen -kaiken intonsa jumalalliselle asialleen. Mikä mielettömyys oli siis -tuollainen rakkaus, kuinka oikeudeton jopa rikollinenkin! Nämät -tunteet liikkuivat Haoman sielussa, temmeltäen kuin tuulen pyörteet -myrskysäällä. Hänen päänsä oli vaipunut alas rinnalle, ja hevonen -juoksi nopeasti, ohjaamatta edelleen. Kun sen kaviot äkkiä kalskoivat -tasangon kiveä vastaan, nosti Haoma päänsä, ja huomasi edessään -lukuisia tulia. Tarkemmin katsottuaan, havaitsi hän olevansa vallan -lähellä Raghaa. Ratsu, joka vapaasti oli saanut valita suuntansa, -oli heti kääntynyt pois vuorikosken polulta ja ruvennut juoksemaan -kotiansa Raghaa kohti. - -Haoma heräsi, tämän huomattuaan, todellisuuteen, käänsi ratsun -rotkoasuntonsa suuntaan, ja päätti nyt tarkemmin pitää polustaan -huolta. - -Vaan silmänräpäykseksi tämä huomio keskeytti hänen äskeisten -ajatustensa juoksun. Sillä ne olivat pakollisia, valtavia, ne olivat -hänelle välttämättömiä, kuin se ilma, jota hän hengitti. - -Kuinka toisenlaiset olivat nuo hänen tunteensa olleet ennen hänen -lähtöään tiedustelumatkalle! Keväiseen hohteeseen olivat ne -verhonneet koko maailman. Elämänilo oli tuntunut puhtaalta, ihmiset -hyviltä ja kaikki pyrinnöt helpoilta toteuttaa. Ja nuo sanomattoman -vienot ja hyvät katseet olivat tunkeneet hänen sieluunsa, lämmittäen -ja nuorentaen sitä. Hän oli ihaillut niitä, kuten kevättä kauan -kaihonnut ihailee taivaan säteilevää siniä, tuoksuvaa kedon kukkaa -tai lyhytaikaista iltaruskoa, joka herättää mielessä sopusointuisen -kaukopyrkimyksen. Hän olisi päiväkaudet voinut istua noita viattomia -silmiä katselemassa, sydän vavahdellen puhdasta riemua luonnon -harvinaisen mestariteoksen vuoksi. Ja hän oli rukoillut palavan -kiitosrukouksen Ormuzdille siitä, että valoisa elämän ruhtinas -oli antanut hänen innostua tästä taivaallisesta kauneudesta ja -näin saada maailman kärsimyksiä ja synkeyttä hautovalle mielelleen -sopusointuisan sovituksen esimakua. Hänelle oli selvinnyt maailman -kaikkisuuden suuremmoinen ja julma arvoitus, ja hän piti maallisia -kärsimyksiä vähäisinä, etenkin omien epäilyksiensä tuottamia tuskia -häviävän mitättöminä sen saavuttamansa aatoksen rinnalla, että -Ormuzdilla ja häntä ylempänä olevalla salaisella Perusvoimalla -oli tarjona maan tomussa kärsineille olennoille niin riemastavia -ja kirkastavia valonvälkkeitä, niin aavistamattoman kauneuden -ihmeilmestyksiä, että heikko ihmishenki vasta läpikäytyään pitkän -kärsimys- ja karaistus-kehityksen, saattoi niitä tajuta ja niistä -kokea autuaallista riemua. Tällaisen valonvälkkeen oli Ormuzd luonut -hänen sieluunsa, ja se oli koko talven valaissut ja lämmittänyt hänen -mieltään ja tulistanut hänen toimitarmoaan. Mutta talvi ei vielä -ollut lopussa, kun jo voimakas kaiho oli alkanut hänen sydäntänsä -ahdistaa. Se kaiho oli ollut niin raju, että hän levottomana päivä -päivältä oli toivonut tiedustelutoimensa loppuvan ja pääsevänsä -palaamaan kertojattaren luo, jonka sulo tenhovoiman tavoin veti häntä -puoleensa. Nyt hän oli palannut ja nähnyt nuo ihmeelliset sinisilmät, -nähnyt niiden viattoman kirkkaan välkkeen, ja nyt hän rajusti halusi, -että niidenkin katseet muuttuisivat hehkuviksi, että tämä hehku -heijastuisi häneen, yksinomaan häneen. Ja kun hän vaan sitä ajatteli, -tunsi hän verensä kiivaammin pulppuilevan suonissaan, niin kiivaasti, -että hän luuli sydänkalvojensa ja ohimosuoniensa siitä revähtävän. -Tähän hänen intohimonsa kuohahdukseen pujahti äkkiä kipeästi koskeva -tunne, ikäänkuin himmeä katumus tai tunnontuska. -- Eivätkö nuo -viattomat sinisilmät tärveltyisi ja kadottaisi hohdettansa, jos -hän vielä loisi niihin silmiensä hehkua, niistä samanlaista esiin -houkutellakseen? Ja eivätkö hänen intohimoiset silmäilynsä jo olleet -himmentäneet tuota kirkasta safiirinsiniä, eivätkö ne jo olleet -luoneet levottomuutta ja häiriötä tuohon selkeään lapsensieluun? - -Siinä Haoman näin ajatellessa, oli tie kulunut ja päättynyt -vuorikosken partaille. Koski kohisi vielä mahtavampana, kuin Haoman -lähdönaikana syksyllä, sillä keväiset vuoristotulvat olivat sen -vesijoukkoja paisuttaneet. - -Niin itsepintaisesti Haoman tunteet kuohuivat, ettei hän, kuten -aina ennen pitemmän aikaa yksinäisiltä asuinsijoiltaan poissa -oltuaan, iloinnut aatekehtonsa jälleennäkemisestä. Vaistomaisesti -hän astui ratsun selästä ja köytti sen pitkästä hihnasta kiinni -plataanin runkoon, jotta se aamun sarastaessa saattoi ruveta, -syömään vuoriylänteen rinteillä kasvavaa ruohoa. Sitten hän riensi -luola-asuntoonsa. Vohumeno oli sinne koonnut pinon tamariski-oksia, -joita Haoma latoi kotiliedelle, ja jotka hän, lukien lyhyen rukouksen -Avestasta, sytytti palamaan. Loimuavassa liesivalaistuksessa katseli -hän ympärilleen luolassa ja huomasi, että kaikki oli entisellään. -Ei kukaan hänen poissaollessaan ollut käynyt tätä syrjäistä asuntoa -häiritsemässä. - -Haoma istuutui vuoteelle ja aikoi heittäytyä siihen pitkäkseen -odottamaan tamariskioksien hiiltymistä. Vohumeno varmaankin -- niin -hän arveli -- oli jo väsyneenä matkasta, paneutunut levolle, koska -häntä ei Haoman rotkon tienoilla näkynyt ja koska ei hänen luolaltaan -enää kuulunut mitään kolinaa tai ääntä. Osoittivathan tähtien -asennot, että jo oli myöhäinen hetki saapunut. - -Ja Haoman tunnekuohahdus alkoi uudelleen. - -Kotilieden levittäessä hohdettansa hämäräiseen luolaani, -- näin -soluivat hänen ajatuksensa edelleen -- tähtien kirkkaimmillaan -tuikkiessa, hiljaisuuden vallatessa maan ja unen luodessa virvoitusta -muiden kuolevaisten jäseniin ja mieliin, ääretön kaipaus kouristaa -sydäntäni ja sanomaton hellyys vavahtelee sielussani! - -Nämät ajatukset saattoivat hänet kovin levottomaksi; hän ei voinut -pysyä istumassa vuoteensa laidalla, vaan hän nousi kuin salaisen -voiman pakoittamana ylös ja rupesi kuumeisen vilkkaasti astumaan -edestakaisin luolan kivipermantoa. - -Kun hän ajatteli, että hänen toivonsa oli turha ja ettei hänen -hehkuva rakkautensa koskaan voinut saavuttaa tyydytystä, tunsi hän -epätoivon puuskauksen kulkevan sielunsa läpi. Luolan ilma oli hänestä -ummehtunutta ja kuumaa, ja hänestä tuntui, kuin olisi se tukehuttanut -hänet, jos hän kauemmin olisi viipynyt sisällä. Hän syöksyi senvuoksi -ulos ja riensi kosken ylimmälle partaalle. Siellä hän ojensi kätensä -kosken vaahtoja kohti ja valeli sen vedellä polttavia ohimoitaan. - -Kuinka mahtavasti koski pauhasi, kuinka voimakas oli sen hyökyvä -povi, kuinka viileä sen roiskuva aalto. Joutuisana kuin myrsky se -kiiti esille kaukaa, kaukaa, jostakin kuivumattomasta, salaisesta -vuorilähteestä, ja kiireisesti se riensi edelleen jotakin etäistä, -tuntematonta päämäärää kohti! - -Hetkeksi valtasi Haoman huumaus. -- Mitähän, jos hän olisi syöksynyt -tuohon viileään, vaahtoisan pehmeään virtavuoteeseen? Se tuottaisi -suloisen rauhan ja jäähdyttäisi veren ahdistavan polton. Se -tuudittaisi kaikuvalla soitollaan sulouneen, josta ei mikään myrsky -kykenisi jälleen valveille saamaan! - -Mutta tämä oli vaan hetken huumaava mielijohde, epätoivon tuottama -päähänpisto. Kun Haoma seuraavassa tuokiossa katsahti säteilevää -tähtitaivasta, ja kun öinen henkäys kantoi hänelle nuoren heinän -ja vastapuhjenneiden kukkien tuoksuja, tunsi hän elinvoimien ja -elämänhalun sisällänsä sykähtelevän. Ja kun hän taas katseli -lakkaamatta alas soluvaa kosken kuohua, valtasi hänet elon hurmaus, -ja hän ajatteli, että hänen rakkautensa oli yhtä voimakas kuin -kosken syöksyvä aalto, jota ei mikään jättiläiskäsi voisi pysäyttää. -Ja tämän rakkauden täytyi päästä voitolle, samoin kuin kosken vesi -oli murtanut edestään kivenkovat esteet voitokkaasti syöksyen alas -laaksoon. Olihan hänkin täynnä voimaa, ja hän oli syrjäyttävä kaikki, -mikä vaan asettui hänen rakkautensa tielle. Hän oli menevä Anahitan -luo, tunnustava hänelle kaikki, masentava hänen epäilyksensä ja -arvelunsa, ja käännyttävä hänet parsien uskoon, joka oli islamia -monta vertaa ylevämpi. Hän oli valtaava ja voittava hänet itselleen -ja oli hänen kanssaan pakeneva etäiselle Thabarma-järven saarelle. -Ja siellä asuvat parsit olivat tunnustavat hänet destur mobedikseen --- sen olivat he varmaan tekevät, sillä niin kunnioittavasti, niin -halukkaasti olivat he kuunnelleet hänen uusia aatteitaan. Eikä tämä -teko Ormuzdillekaan voinut olla epämieluisa, sillä ei Ormuzd suinkaan -tahtonut vastustaa näin korkeata ja ihanaa onnea, joka oli heijastuva -tuhansiin, lämmittäen ja innostaen. -- Niin oli Haoma tekevä, se -oli hänen järkähtämätön päätöksensä, ja sitä toteuttaakseen hän oli -valmis äärimäiseen taisteluun. - - - - -NELJÄS LUKU. - - -Kuulusteltuaan Mervimia ja hänen todistajiaan, oli Anahita saanut -varmuuden siitä, että kurdilaispäällikön asia oli oikea. Senjälkeen -oli hän lähettänyt sanan suurvisiirille, että hän aikoi ilmestyä -shaahin eteen poljettua oikeutta puolustamaan. Koska suurvisiiri -Hassan Ibn Ali oli lähtenyt Kasviniin veronkantoa järjestämään, oli -hänen poikansa Demur alamaisesti vienyt kertojattaren viestin perille -shaahille. Jo oli shaahi määrännyt vastaanottopäivänsä ja antanut -kuuluttaa sen isossa sinisessä moskeassa. Kaikki todistajat olivat -siksi päiväksi kutsutut shaahin linnaan, ja Anahita oli lähettänyt -erityisen viestin Haomalle. - -Nyt oli tämän merkillisen päivän aatto tullut. - -Anahitan palatsi oli kertomapäivää varten juhlallisesti kukilla -koristettava, ja kun Ferengis kertojattaren toisten seurustelunaisten -keralla lähti jokilaaksoon kukkia poimimaan, tahtoi Anahitakin yhtyä -heihin, viettääkseen suuren päivänsä aattoillan vapaan luonnon -helmassa. Vanha Tumadirkin tuli heidän mukaansa. Ja koska kertojatar -tänä aattopäivänä oli vapaa vartijoitta liikkumaan, missä vaan -halusi, eivät eunukit seuranneet häntä jokilaaksoon. - -Iltapäivää oli vielä kappale jälellä auringonlaskuun. Suuret -juurikorit käsissä lähtivät he kaikki alas joen varsille. Ferengis -oli ottanut syrinda-kitaransa mukaan soinnuttaakseen sen kieliä -kukkaispoiminnan lomassa. Ilma oli jo viileä ja saattoi yhdessä -vapaudentunteen kanssa hilpeäksi Anahitan mielen, joka viime päivinä -vallinneen jännityksen aikana oli ollut vakava ja aika ajoin -alakuloinen. Jokilaakson hymyilevillä nurmikoilla kasvoi tiheään -suuria orvokkeja, joihin tuntuivat painuneen keväimen viehkeimmät -tuoksut. Joen varsilla kasvavat suuret liljat olivat puhjenneet -täyteen kukkaan ja kumartuivat haaveksivina vettä kohti. Niityllä, -lähellä jokea, oli pehmeitä sammalpeitteisiä mättäitä. Yhdelle niistä -laskeutui vanha Tumadir istumaan, ajatellen: teillä nuorilla on -notkeat selät; noukkikaa te kukkasia. Minulla on jo oikeus istua ja -katsella iloanne. - -He olivat kaikki luoneet kasvoharsonsa syrjään. Leikkisä hilpeys -valtasi kohta nuorten naisten mielet, ja vilkkaina he kumartuivat -kukkia poimimaan. Ferengis taittoi suuren tuoksuvan liljan ja -kiinnitti sen Anahitan povelle. Muut naiset seurasivat hänen -esimerkkiään, kiinnittäen kukkia valtijattarensa tummiin hiuksiin. -Pian oli Anahita kukkaiskuningattaren kaltainen. Puna oli noussut -hänen poskilleen, hänen silmänsä loistivat ja hän taputti ilosta -käsiään, toisten ihaillessa hänen kukkakoruaan. - -Kun kukkaispoimijat hieman olivat väsähtäneet uutterasta -kumartelemisesta, ja kun heidän korinsa jo olivat melkein täynnä -kukkia, palasivat he mättäällä istuvan Tumadirin luo. Anahita -istuutui viereiselle mättäälle, ja muut naiset ryhmittyivät Anahitan -ja Tumadirin jalkojen juureen. - --- Kerro meille, joku taru -- sanoi Anahita Tumadirille. - --- Lienette jo kuulleet useimmat tarinoistani -- virkkoi Tumadir, -joka ensin aina hetken antoi pyytää itseään, mutta joka kuitenkin -mielellään kertoi ja lopulta aina tyhjentymättömästä varastostaan -löysi jonkun uuden kertomuksen. - --- Sinäkö et enää tietäisi uutta kertoa! -- huudahti Ferengis -- -sinä, jolla on kuuluisan Nasserin veroinen taito ja kekseliäisyys -kauniiden tarujen kertomisessa! - --- Allah sinua estäköön minua Nasseriin vertaamasta, lapseni -- -huomautti Tumadir, kevyt närkästys äänessä. -- Etkö tiedä, että -Nasser veti ylitsensä profeetan ja hänen oppilastensa kirouksen, kun -hän kertomuksillaan niin lumosi kansan, että se halukkaammin kuunteli -häntä, kuin profeettaa. - -Tehtyään tämän huomautuksen ja näin tyynnytettyään oikeauskoisen -omantuntonsa, laski Tumadir otsansa käden nojaan ja näytti miettivän, -mitä hänen piti kertoa. - -Hetken kuluttua hän kysyi: - --- Olenko jo kertonut teille tarun kauniista Nefissasta, kyyhkysistä -ja simpukasta? - --- Et koskaan; kerro kerro! -- huudahtivat kaikki. - -Tumadir asettui silloin erityiseen asentoon, joka hänellä -kertoessa oli tavallinen. Hän pani leuan vasemman käden varaan ja -vasemman kyynäspään polven nojaan. Sen ohella hän hiljaa heilutti -yläruumistaan, ikäänkuin antaakseen kertomukselleen parempaa vauhtia. - -Ja hän alkoi: - -Rikkaalla arapialaisella heimopäälliköllä, Kuiderilla, oli nuori -tytär, Nefissa, joka tavattomasta kauneudestaan oli laajalti -kuuluisa, ei ainoastaan oman heimonsa alueilla, vaan myös mitä -kaukaisimpien heimojen, jopa beduiinienkin keskuudessa. Kilvan -olivat nuoret miehet Nefissaa kosineet, päällikköjen pojat, rikkaat, -köyhät. Mikä ihaili Nefissan kauneutta, mikä taas hänen ylhäistä -sukuaan, mikä taas hänen rikkauttaan. Fantasioissa, erämaan hurjissa -sotaleikeissä, oli moni taitavuuden- ja uljuuden-näytteillään -koettanut lumota Nefissaa, sillä rohkeat ja voimakkaat kykenevät -hehkuvammin rakastamaan, kuin pelkurit ja heikot. Mutta Nefissa -ei ollut muiden naisten kaltainen: hän oli perin oikullinen ja -vaativainen. Ivallisesti hymyillen hän työnsi luotaan jokaisen -naimatarjoumuksen, joka hänelle hänen isänsä kautta tehtiin. Hänen -isänsä, Kuider, oli niin heikko lapsensa suhteen, ettei hän voinut -kieltää häneltä ainoatakaan hänen oikullisten mielihalujensa -esinettä. Sen vähemmin tämä isä hentoi pakoittaa tytärtään suostumaan -vastenmielisiin naimatarjoumuksiin. Kuitenkin hän oli pahoillaan -tyttärensä päättämättömyydestä, ja kun Nefissan naimaikäisyyttä jo -oli jonkun aikaa kestänyt, sanoi vanha Kuider hänelle eräänä päivänä: - --- Kultakäpyseni, määrää kosijoillesi joku vaikea tehtävä ja ota -sitten puolisoksesi se heistä, joka tuon tehtävän on suorittanut. - --- Tahdonpa miettiä neuvoasi -- sanoi Nefissa. - -Ja siitä päivästä alkaen hän tuumi, mitä määräisi kosijoilleen -tehtäväksi. - -Lopulta hän päätti julistaa heille niin vaikean tehtävän, ettei -kukaan sitä kykenisi suorittamaan. Ja kun Kuider eräänä päivänä kysyi -häneltä: - --- Silmäteräni, oletko jo kosijoiden koetehtävää tuuminut? -- vastasi -Nefissa: - --- Sille annan käteni, joka tuo minulle sinisen tunturikyyhkyisparin, -joka pesii ylimmillä kallionkielekkeillä erämaan laidalla. Mutta en -tyydy yksistään kyyhkyispariin, tahdon myös sen pesän, jossa on kuusi -elävää poikasta. Ja vielä tahdon suuren hopeanhohteisen simpukan -Djebelvuoren yläharjanteilla olevasta syvästä tunturijärvestä. -- -Sille annan käteni, joka minulle nämät seikat hankkii. - -Ja vanha Kuider lähetti kuuluttajia kaukaisimpienkin heimojen luo -ilmoittamaan kauniin Nefissan määräämää kosimakoetta. - -Kilvan riensivät kosijat erämaan laidalla kohoavan Djebelvuoren -rinteille ja yrittivät nousta sen korkeimmille huipuille sinisiä -tunturikyyhkysiä pyytämään ja hopeanhohteista simpukkaa vuorijärvestä -kalastamaan. Mutta moni suistui alas jyrkiltä rinteiltä, löytäen -surmansa syvien kuilujen pohjassa. Joku onnistui pyytämään yhden -sinikyyhkyn, joku taas simpukan kuoren, yksi ainoa sai pyydetyksi -kokonaisen simpukan. Mutta kun he toivat Nefissan nähtäviksi nämät -kokeidensa osanaiset tulokset, hymyili Nefissa heille sääliväisesti -ja virkkoi: - --- Tässä on vaan osa. Tahdon sinikyyhkyisparin, pesän, jossa on kuusi -poikasta ja lisäksi hopeanhohteisen simpukan. - -Kosijat hurmaantuivat Nefissan kauneudesta ja syöksyivät uudelleen -vaaralliseen yritykseensä. Ja koska heidän epätoivonsa pakoitti heitä -vielä suurempiin ponnistuksiin kuin ensi kerralla, suistui nyt moni, -joka ensi yrityksellään oli kuoleman välttänyt, syvään kuolon kuiluun. - -Näin kului pitkät ajat, ilman että kenenkään onnistui täyttää -Nefissan määräämiä tehtäviä. - -Kuiderin linnan vieressä levisi avara, tuuheiden puiden varjostama -puutarha. Siinä käyskenteli Nefissa mielellään, usein oikullisten -päähänpistojensa johdosta poistuen seuralaisnaistensa parista. -Kerran, kun hän oli mennyt tavallista kauemmaksi, vallan lähelle -puutarhan ulkomuuria, ja istuutunut lähteen partaalle, huomasi -hän äkkiä lähteessä oudon miehen kuvan. Ja kun hän katsahti ylös, -näki hän edessään kuluneeseen viittaan puetun miehen, joka kantoi -kädessään lintuhäkkiä. - -Nefissa peljästyi ja aikoi juuri vetää harson kasvoilleen, kun outo -mies viittasi hänelle kädellään ja virkkoi: - --- Älä peitä kasvojasi, kaunis Nefissa, minulla on oikeus niitä -verhoista vapaina katsella, sillä minun on vihdoin onnistunut täyttää -asettamasi ehdot. - -Näin sanottuaan hän asetti rautalangoista tehdyn häkin Nefissan -eteen, ja siinä näkyi todella kaksi sinistä tunturikyyhkystä, niiden -pesä, jossa oli kuusi poikasta sekä pesän vieressä hopeankirkas -vuorijärven simpukka. - --- Vaan vilahdukselta olen ennen kasvojasi nähnyt -- jatkoi outo mies --- mutta niiden sulo on ainaiseksi minut lumonnut. Olen vuosikaudet -ponnistellut täyttääkseni asettamasi ehdot, ja kun viimein olen -onnistunut, tulen luvattua palkintoa noutamaan. - -Nyt oli Nefissa jo toipunut hämmästyksestään. Hän veti harson -kasvoilleen ja virkkoi, tavallinen ivanväre äänessä: - --- Miten voit todistaa, että kyyhkyset ja simpukka ovat oikeat? - --- Sen näet itse -- vastasi outo mies. -- Näethän, että kyyhkysillä -on helmenkirkkaat silmät ja höyhenpeitteiset jalat, ja että -niiden höyhenpuku on taivaansininen ja kiiltävä. Ja simpukka on -hopeanhohteinen ja läpikuultava. - --- Ne ovat ensin todistettavat oikeiksi -- huudahti Nefissa -epäilevästi katsellen muukalaisen kulunutta viittaa. - --- Ne tutkittakoon -- myönsi muukalainen, ojentaen häkin Nefissalle. --- Huomenna samaan aikaan palaan tähän kuullakseni vastauksesi. Olen -muukalainen, Belkassem! Hyvästi -- huomiseen, kaunis Nefissa! - -Näin sanottuaan, hypähti lintujen tuoja muurille, pysähtyi hetkeksi, -viitaten Nefissalle jäähyväisensä, ja katosi muurin taakse. - -Nefissa otti käteensä häkin ja katseli sieviä tunturilintuja. -Siinä olivat emät pohjalla peljästyneen näköisinä ja kuusi pientä -sinikyyhkyä lepäsi rauhallisesti pesässä. Kyllä ne olivat oikeat, -nuo linnut. Pesä oli tunturiheinistä tehty ja sen laidalla oli -vielä savea ja pieniä kivenmurennelmia, jotka osoittivat, että se -oli ollut kallionhalkeamaan kiinnimuurattu. Ja simpukkakin hohti -läpikuultavana. Ei Nefissa voinut olla epätietoinen siitä, että nämät -linnut ja tämä simpukka olivat oikeat. -- Mutta hänkö suostuisi -menemään oudolle miehelle, jonka syntyä hän ei tuntenut ja jolla oli -kulunut viitta yllä! Ei ikinä. - -Ja siinä kulkiessaan linnaa kohti lintuhäkki kädessä, sai Nefissa -äkillisen päähänpiston. Ei kukaan ollut nähnyt, että outo mies antoi -hänelle häkin. Mitähän, jos hän päästäisi emälinnut vapauteen? -Kuka silloin voisi todistaa, että muukalainen oli täydellisesti -suorittanut kokeen? - -Nefissa ei koskaan lykännyt pitkälle oikullisten mielihalujensa -tyydyttämistä. Nytkin hän menetteli kuin ennen. Äkkiä hän aukaisi -häkin oven ja päästi emälinnut vapaiksi. Ne kohosivat ensin korkealle -ilmaan ja alkoivat sitten nopeasti lentää erämaan laidalla kohoavaa -Djebelvuorta kohti. - -Ja siitä hetkestä rupesi Nefissan sydän levottomasti sykkimään ja hän -kuuli omituista kovaa suhinaa ilmassa, ikäänkuin tuhansiin nouseva -lintuparvi olisi lentänyt hänen päänsä ylitse. - -Kalpeana ja peljästyneen näköisenä hän laski kyyhkyishäkin linnan -marmoriportaille ja riensi sisälle. Hänen isänsä Kuider, hänen -ystävättärensä ja palvelijattarensa luulivat häntä sairaaksi, -koettivat tiedustella hänen kipujansa ja hoitaa häntä parhaimman -taitonsa mukaan. Mutta he eivät voineet häntä sinä päivänä eikä yönä -rauhoittaa. Seuraavana päivänä oli Nefissa taas kuin ennenkin, puhui -välinpitämättömistä asioista ja hymyili vanhaan tapaansa. Eikä hän -enää kuullut siipien suhinaa. - --- Sitten tuli se aika, jolloin hänen piti mennä etäisen -puutarhamuurin luo muukalaiselle vastausta antamaan. Mutta Nefissa -päätti olla kokonaan sinne menemättä, ajatellen: - --- Hän kyllä poistuu, kun ei näe minua siellä. - -Mutta hetken päästä hän rupesi taas kuulemaan tuota kauheaa -siipien suhinaa. Ja kun hän katsoi ulos ikkunasta puutarhaan, -näki hän suunnattoman suuren kyyhkyisparven sinisen pilven tavoin -vajoavan puutarhaan. Tunturikyyhkyset laskeutuivat puihin, maahan, -marmoriportaille, jopa linnan ikkunalaudoille. Näytti siltä, kuin -taivaansininen jättiläisvaippa olisi viskattu yli koko puutarhan, -niin tiheään oli siinä sinikyyhkysiä. Ja tämä sinivaippa oli täyteen -siroitettuna välkkyviä helmiä: -- ne olivat tunturikyykkysten -kirkkaat silmät. - -Salainen voima tuntui vetävän Nefissaa ulos puutarhaan, vaikka -hän samalla tunsi selittämätöntä pelkoa ja kauhua. Hänen -seuralaisnaisensa näkivät hänen silmänsä kuumeentapaisesti -suurenevan, ja äkkiä hän karkasi heidän käsistään, syöksyen ulos -puutarhaan. Kyyhkyset peittivät portaat ja hiedan niin tiheään, että -hän joka askeleella tallasi niitä kuoliaaksi. Tultuaan muukalaisen -tuoman kyyhkyishäkin kohdalle, jonka Nefissa oli edellisenä päivänä -portaille jättänyt, huomasi hän, että kuusi kyyhkyispoikasta -oli kuollut. Kun eivät emät olleet niitä syöttämässä, olivat ne -nääntyneet nälkään. - -Nefissa koetti koota malttinsa ja paukutti yhteen käsiään, -peljästyttääkseen kyyhkyset karkuun. Mutta ne eivät hievahtaneet -paikoiltaan. Silloin ei Nefissa enää rohjennut astua etemmäksi, sillä -hänen ympärillään vaikeroi jo moni hänen polkemansa kyyhky. - -Äkkiä ilmestyi puiden välistä esille komeaan valkoiseen, -kultapäärmyiseen viittaan puettu mies. Nefissa tunsi hänet lintuhäkin -tuojaksi, Belkassemiksi, ja kylmä väristys kulki läpi hänen ruumiinsa. - --- Kyyhkyt sinut tuomitkoot! -- huudahti Belkassem, samassa viiltäen -pitkällä sauvallaan ilmaa. - -Silloin laskeusi yläilmoista uusi sinikyyhkyisparvi alas; linnut -kantoivat nokassaan äärettömän suurta hopeanhohteista simpukkaa, -jonka he laskivat alas hiedalle, marmoriportaiden eteen, siinä -olevien kyyhkyisten väistyttyä sivulle. Simpukan jättiläiskuori -avautui, ja silloin lukuisat kyyhkyset nousivat miehen korkeuteen -ilmaan, räpyttäen siipiään. - -Tästä siipien räpytyksestä syntyi vahva ilmavirta, joka väkisin veti -Nefissan jättiläissimpukan luo ja lykkäsi hänet, portaille tulleen -Kuiderin, naisten ja palvelijoiden kauhuksi, sisälle simpukkaan, -jonka kuori sulkeutui. Portailla seisovat tahtoivat kiiruhtaa esille -Nefissaa auttamaan, mutta he olivat vallan kuin noidutut paikoilleen, -eivätkä päässeet hievahtamaankaan. - -Simpukan kuorien väliin oli jäänyt ohut rako. Siihen pistivät -tuhannet sinikyyhkyt nokkansa, kohoittivat jättiläissimpukan taas -ilmaan ja rupesivat lennättämään sitä Djebelvuorta kohti. Simpukan -kohottua ilmaan, katosi Belkassem puiden taakse, eikä kukaan häntä -senjälkeen nähnyt. - -Mutta kyyhkyt kiidättivät simpukkaa ilmojen halki ja laskivat -sen hetkeksi Djebelvuoren harjanteelle. Kuori aukeni leveämmälle -raolle, ja Nefissa näki ulos katsoessaan vuoren rinteellä satoja -miehenruumiita; ne olivat kyyhkysen pyydystyksessä alas syöksyneitä -kosijoita. Ruumiiden silmät olivat auki ja niissä oli epätoivoisa -ja soimaava ilme. Tämä näky koski niin suuresti Nefissaan, että hän -heittäytyi takaisin simpukan pohjalle. Sen kuoret sulkeutuivat tämän -jälkeen. - -Sitten nostivat kyyhkyset simpukan taas ilmoihin ja upottivat sen -Djebelvuoren ylimmällä harjanteella läikkyvään järveen. - -Siellä on simpukka jo ollut monta, monta vuotta. Aika ajoin sukeltaa -se järven pinnalle ja avaa kuorensa raolle, niin että sisällä oleva -Nefissa saa hengittää. Tunturikyyhkyt tuovat vangille alemmilla -rinteillä kasvavia vuoripensaan marjoja. Silloin vaikeroi ja huokaa -Nefissa niin surkeasti, että hänen äänensä kuuluu alas erämaan -laidalle. Ja karavaanikulkijat sanovat, kuullessaan tämän huokauksen: - --- Nyt vaikeroi simpukkavanki, kaunis Nefissa. Hietamyrsky on -tulossa. -- - -Siihen päättyy taru Nefissasta, sinikyyhkyistä ja simpukasta. - -Tumadirin lopetettua tarunsa, jota Anahita ja hänen seuralaisnaisensa -jännityksellä ja tarkkaavaisesti olivat kuunnelleet, virkkoi Anahita: - --- Se oli kovin surullinen tarina! Ja Ferengis huudahti: - --- Kyllä tuo Nefissa ansaitsikin rangaistusta oikullisuudestaan ja -kopeudestaan. Mutta pitikö sen raukan ainaiseksi jäädä simpukan -kuoreen? - --- Sitä ei tämä tarina kerro -- vastasi Tumadir. -- Kukapa tietää, -mitenkä pitkässä ajassa Nefissan täytyy sovittaa syyllisyytensä? - -Huomattuaan Anahitan vaipuneen surumielisiin ajatuksiin, päätti -Ferengis saattaa hänet jälleen hilpeälle mielelle, tarttui -syrindakitaraansa ja rupesi sen kielistä näpäyttämään ilmoille -iloisia, vilkastahtisia säveleitä. Kuullessaan tasangolle ja -joen varsille kauas kajahtavaa soittoa, viehättyi kookkaassa, -rannalla kasvavassa sypressissä majaileva satakieliparvi jo ennen -auringonlaskua laulamaan. Ja kuta enemmän Ferengiksen tahti kiihtyi, -sitä hehkuvammiksi tulivat satakielien sävelet; tuntui vallan siltä, -kuin ne olisivat tahtoneet laulaa kilvan kitaran kielien kanssa. - -Vilkastahtisen soiton houkuttelemana rupesivat Anahitan kuusi -seuralaisnaista tanssimaan pehmeällä niittynurmella. He irroittivat -vaaleanpunaiset vyönsä, ja heiluttaen niitä ilmassa, pyörähtelivät -he notkealiikkeisinä, silloin tällöin vallattomasti naurahdellen. -Kun Anahita hetken oli katsonut heidän leikkisää tanssiaan, katosi -alakuloisuuden varjo vähitellen hänen otsaltaan, ja kirkas lapsenilo -valaisi hänen silmänsä. - - - - -VIIDES LUKU. - - -Niinä päivinä, jotka seurasivat Haoman paluuta vuorikoskelle ja hänen -kiihkeiden tunteidensa selviämistä sekä hänen päätöstään tunnustaa -kaikki Anahitalle, oli Haoma ollut mitä ristiriitaisimpien sisäisten -taistelujen valloissa. Jo seuraavana päivänä oli hän tuntenut vahvan -päätöksensä horjuvan. Kun hän lähemmin oli ajatellut kiintymystään, -oli hän yhä enemmän tullut huomanneeksi sen mielettömyyttä. Sillä -kertojatar tuntui lapsellisen viattomalta, hänen silmänsä näyttivät -sellaisilta, kuin ei intohimon hehku niistä koskaan voisi hohtaa -esiin. Ja tämä ihana impi oli niin kiintynyt tehtäväänsä, piti -sitä niin pyhänä, että hän varmaankin katsoi sitä elämäänsäkin -arvokkaammaksi. Saattoiko Haoma siis hänelle mainita sanaakaan niistä -raivokkaista vaatimuksista, joita hänen hehkuva kiintymyksensä -lakkaamatta piti vireillä hänen sydämessään? Ja vielä lisäksi: jos -Haoma onnistuisikin taivuttamaan kertojattaren puolelleen, saada -hänet vapautumaan lupauksestaan, unhoittamaan tehtävänsä ja Haoman -kanssa siirtymään läntisten parsien pariin, niin saattaisivatko -parsit koskaan siihen määrin voittaa kammoansa muunuskoisen -kanssa solmittua avioliittoa vastaan, että he voisivat luottaa -Haomaan, vieläpä pitää häntä profeettanaan ja uskon uudistajana ja -puhdistajana? Ja eikö tuo pakeneminen läntisten parsien luo olisi -oman heimon pettämistä, vanhan Iredshin, äidin, sisaren, Gurasen, -kaikkien niiden toiveiden pettämistä, jotka Haomalta odottivat niin -paljon? Ja saattoiko hän edes ajatella siirtymistä oman heimonsa -keskuuteen, jos islaminuskoinen nainen oli hänen vaimonsa? Sillä -vaikka hänen isänsä ja ystävänsä olivatkin taipuvaiset uudistuksiin -ja vapaampaan ajatuskantaan, oli melkein varmaa, etteivät hekään -voisi voittaa tuota parsien ikivanhaa vastenmielisyyttä avion -solmimista vastaan ulkopuolella parsien heimoa olevan henkilön -kanssa. Ja jos hän kadottaisi isänsä ja ystäviensä ehdottoman -luottamuksen, miten saattoakaan hän silloin ajatella voitokasta -taistelua niin voimakkaiden ja äkäisten vastustajien, kuin -Gershaspin, Naotaran ja heidän hengenheimolaistensa kanssa? Olihan -hänen tehtävänsä sentään kaikista tärkein, olihan Ormuzd selvästi -valinnut hänet oppinsa puhdistajaksi, valtansa laajentamisaseeksi. - -Kun Haoma, tunteiden kiihkon asetuttua, tyyneesti tätä kaikkea oli -ajatellut, oli hän jo huomannut välttämättömäksi ruveta taistelemaan -luvattomia tunteitaan vastaan. Kun hän oli tehnyt viimeisen -palveluksensa kertojattarelle, esiintymällä todistajana shaahin -edessä, silloin -- niin oli hän arvellut -- oli hän täyttänyt -kaikki velvollisuutensa. Kaikki oli palaava entiselleen. Haoma oli -antava takaisin kertojattarelle tuon pienen jalokivillä koristetun -sormuksen, ainoan keinon, joka teki pääsön kertojattaren linnaan -mahdolliseksi. Silloin hän ei enää koskaan olisi pääsevä Anahitan -puheille. Hän unhoittaisi vähitellen kaikki -- alussa se olisi -vaikeaa, mutta aikaa voittaen se kai sentään onnistuisi. Ja sitten -olisi hän, Haoma, entistään innokkaammin ryhtyvä suurta tehtäväänsä -toteuttamaan, tehtävää, joka näin äkkiä oli keskeytynyt. - -Näiden tyynten ajatusten päästyä vallalle, oli Haoma jo -ottanut esille pergamenttikäärynsä ja piirtimensä, jatkaakseen -uudistusaatteidensa kehittämistä. Vohumeno, jolta Haoman muuttunut -henkinen tila ei ollut voinut jäädä huomaamatta, oli ilokseen -nähnyt, miten tyyneys palasi hänen valtijaansa mieleen ja miten hän -taas jatkoi keskeytynyttä työtään. Varovasti oli Vohumeno koettanut -johtaa Haoman ajatukset toisaalle, hän oli pyytänyt häntä mukaansa -ampumaretkilleen vuoristoon. Haoma olikin seurannut häntä, ja alussa -oli näyttänyt siltä, kuin hänen mielensä ristiriitainen kuohunta -olisi pysyvästi asettunut. - -Mutta se olikin vaan tyven myrskyn edellä. Muutaman päivän -kuluttua oli Haoma taas käynyt harvapuheiseksi, pannut syrjään -kirjoituskäärynsä, istunut pitkät hetket kosken partaalla ja väliin -noussut ylös ja kiireisesti astunut alas laaksoa kohti, ikäänkuin -joku, joka äkkiä muistaa unhoittaneensa jonkun tärkeän tehtävän, -ja joka joutuin koettaa korjata laiminlyömäänsä. Hetken kuluttua -oli Haoma taas palannut rotkoonsa, masentuneen, epätoivoisen -näköisenä. Kun Vohumeno, huomattuaan välttämättömäksi lohduttaa -häntä ja palauttaa hänen mielensä tasapainon, oli koettanut puhua -hänen kanssaan, oli hän heti kääntänyt puheen toisaalle, jopa kerran -virkkanut: - --- Ymmärrän ystävyytesi, mutta vaietkaamme näistä asioista. - -Ja hän oli jäänyt oman äänettömän, hurjan sisäisen taistelunsa -raadeltavaksi. Nyt tämä taistelu oli käynyt oudoksi, miltei -itsetiedottomaksi; se oli kuin kalvava ja polttava sisäinen tuli, -joka tekee levottomaksi ja janoiseksi, ilman että mitkään lääkkeet -voivat sitä levottomuutta tyynnyttää, mitkään virvoittavat juomat -sitä janoa sammuttaa; Hänen rinnassaan oli tuntunut kaikuvan -epäselvä, kumea ääni, joka oli pyrkinyt ajatuksiksi muodostumaan. -Lopulta tämä epämääräinen sisäinen tuska ja ääni oli muuttunut -itsetietoiseksi harkinnaksi. Ja nyt oli koko selkeä itsetietoinen -punnitseminen antautunut intohimon puolelle, koettaen keksiä kaikki -puolustuskeinot, koettaen tehdä mahdottomankin mahdolliseksi. Ja -Haoma oli ajatellut: - --- Kaikki työni lamautuu, tehtäväni raukeaa, jos en Anahitaa -omakseni saavuta. Kaikki muu näyttää mitättömältä ja vallan häipyy -näköpiiristäni sen ajatuksen rinnalla, että Anahita voisi olla omani -ja lahjoittaa minulle ylenmääräisen onnen. Ja jos eivät heimolaiseni -hyväksy häntä vaimokseni, jos lähimmät ystäväni, jos isänikin minua -paheksuvat tai rupeavat vastustajikseni, tai jos islaminuskoiset -rupeavat minua vainoamaan, siirryn Anahitan kanssa Intian maille, -kutsun mukaani muutamat uskollisimmista ystävistä -- Vohumenon ja -jonkun muun, ja luon itselleni siellä uuden vaikutusalan! - -Näin oli Haoma ajatellut ja päättänyt. Eivätkä hänen rohkeat -tuumansa lopulta enää ollenkaan olleet tuntuneet mahdottomilta -toteuttaa. Ainoa, joka vielä oli saattanut hänet epäröiväksi, -oli itse ratkaiseva käynti Anahitan luona. -- Mistä löytää -tarpeeksi vakuuttavia sanoja, miten keksiä sopiva alku tuon seikan -ilmoittamiseksi Anahitalle, seikan, jota ei olisi saanut lausua -kenenkään kuolevaisen, ja vähimmin Anahitan, kuullen? - -Tähän ratkaisevaan käyntiin yhdistyneet vaikeudet olivatkin lykänneet -päivästä päivään Haoman hurjan päätöksen toteuttamisen. Vielä -toinenkin seikka oli ollut lykkäyksen aiheuttajana, nimittäin Haoman -kotoa tullut viesti, joka kertoi vanhan Iredshin sairastaneen koko -talven ja nyt olevan hyvin heikkona, joten pahinta saattoi odottaa; -senvuoksi olisi Haoman pikainen paluu itäisten parsien maille ollut -välttämätön, sillä jos Iredsh olisi muuttanut manalle, olisi Haoman -ehdokkuus destur mobediksi ollut hyvin epävarma. Ennen Iredshin -kuoloa olisi hänen pitänyt olla saapuvilla, asiaansa ajaakseen. -Juuri kun Haoma oli ollut kahden vaiheilla, mitä tekisi, rientäisikö -viipymättä kotia, täten kenties saattaen taistelunsa helpommaksi, -oli Anahitan viesti tullut, ja kohta senjälkeen shaahin kutsu tulla -todistamaan. Ja Haoma oli päättänyt vasta Mervimin asian ratkaistua -palata kotia, uskoen isänsä Iredshin hengen Ormuzdin huomaan. - -Tällä kannalla olivat asiat, kun viimein saapui kertomapäivän aatto. -Haoman levottomuus kasvoi kasvamistaan. Nyt oli viimeinen päivä, -jolloin hänellä oli mahdollisuus tavata kertojatarta. Hänen siis -täytyi viimeinkin toteuttaa päätöksensä. Nyt hän viimeisen kerran sai -kahden kesken puhella kertojattaren kanssa ja uskoa hänelle kaikki. -Tämä oli päivänselvää. Ja kuitenkin lykkäsi Haoma hetkestä hetkeen -lähtönsä Anahitan linnaan. - -Iltapäivällä, kun aurinko jo melkoisesti kallistui länteen, teki -Haoma järkähtämättömän päätöksensä. Hän kutsui Kerivanin luolaan -ja käski sen paneutua loikomaan nurkkaan. Sitten hän hiipi ulos ja -katsoi levottomana ympärilleen, peljäten, että Vohumeno hänet näkisi. -Huomattuaan olevansa vallan yksin, rupesi hän kiireisesti astumaan -alas laaksoon. Ennenkuin hän alkoi kulkea Anahitan linnaylännettä -kohti, kääntyi hän vielä alhaalla kallion nurkassa katsomaan -taakseen, ikäänkuin pakeneva, joka pelkää takaa-ajajoita. Mutta -Vohumeno ei ollut hänen lähtöään havainnut, ja huoleti saattoi hän -jatkaa matkaansa. - -Kun Haoma auringonlaskun aikana läheni Anahitan linnaylänköä, näki -hän niittytasangolla tanssivat naiset. Heistä siirtyi hänen huomionsa -mättäillä istuviin, jotka hän vielä vähän lähemmäksi tultuaan tunsi -Anahitaksi, Ferengikseksi ja Tumadiriksi. - -Haoma pysähtyi, tultuaan vähän matkan päähän heistä, sillä hän ei -hennonnut häiritä heidän viatonta huviaan. - -Ferengiksen sormet liikkuivat jo varsin vilkkaassa tahdissa, ja -satakieliparvi lauloi hehkuvia säveliään kilvan syrinda-kitaran -kanssa. - -Haoma oli huumautunut tästä viehkeästä näystä. Nähdäkseen paremmin -Anahitan kasvoja, väistyi hän hieman syrjään. Silloin Anahitan tarkka -korva kuuli nurmen kohinan, ja hän kääntyi sinnepäin. Haoma näki nyt -vilahdukselta hänen iloiset silmänsä. Niin riemuisina, hohtavina ja -yliluonnollisen kauneina ei Haoma niitä vielä koskaan ollut nähnyt, -ja hän tunsi nyt olevansa valmis uhraamaan mitä tahansa voittaakseen -Anahitan omakseen. - -Anahitan katseiden välke vaihtui seuraavassa tuokiossa hämmästyksen -ilmeeksi, ja hän veti harson kasvoilleen. Tanssivatkin jo huomasivat -Parsin, lakkasivat tanssimasta ja verhosivat kasvonsa. Ferengis ei -vielä ollut huomannut Haomaa; vasta hetken päästä hän havaitsi, että -tanssi oli tauonnut ja kääntyi ihmetellen Anahitan puoleen. Silloin -hän näki Parsin ja herkesi soittamasta. - -Haoma lähestyi kertojatarta, tervehti ja virkkoi hieman värisevällä -äänellä: - --- Tahtoisin viimeisen kerran puhua kanssasi, kertojatar -- -- ennen -lähtöäsi shaahin luo... - -Tumadir, joka piti itseään Anahitan suojelijana, kavahti pystyyn ja -huudahti: - --- Täällä ei ole sopiva paikka kertojatarta puhutella. Malta, kunnes -palaamme linnaan. Voit hetken kuluttua seurata jälessämme sinne. Ja -saatat pitää itseäsi onnellisena, jollei kukaan muu kuin me, ole -sinua tässä näin lähellä meitä nähnyt, sillä helposti voitaisiin -sinua pitää kertojattaren häiritsijänä. - -Täten täytettyään sen, minkä luuli arvonsa ja asemansa vaativan, -nousi Tumadir, kutsui Anahitan ja hänen seuralaisnaisensa mukaansa, -ja koko naisseurue rupesi astumaan linnaan päin. - -Anahita tahtoi lieventää Tumadirin sanojen äreyttä ja virkkoi -Haomalle: - --- Linnassa odotan sinua! - -Sitten hän kääntyi muiden seurassa astumaan linnaylänteelle. - -Haoma jäi siihen seisomaan, sanaakaan sanomatta ja paikaltaan -hievahtamatta, tyrmistyneenä ja lumottuna. Hän seurasi katseillaan -kertojattaren solakkaa vartaloa ja notkeata käyntiä, ja ajatteli, -miten luonto koko hänen olentoonsa tuhlaillen oli luonut -vastustamatonta suloa. - -Aurinko oli juuri laskenut, ja läntistä purppuran peittämää -taivaankantta vastaan kuvastui linnaylänne, puineen, rakennuksineen, -tummapiirteisenä. Kohta näkyivät tätä komeata pohja-alaa vastaan -niityltä poistuneiden naisten vaaleat haahmut, ja Haoma saattoi yhä -purppuran keskeltä eroittaa kertojattaren siron vartaloa ja hänen -sulavat liikkeensä. Seuraavassa tuokiossa katosivat naisten vartalot -linnamuurin taakse. - -Pian havautui Haoma haaveilustaan, ja hänen intohimoinen -pyrkimyksensä kuohahti entistään kiivaammaksi. Ripein askelin -riensi hän linnan rautaportille, näytti vartijalle sormustaan, ja -sai ilmoittamatta käydä sisälle etusaliin. Siellä seisoi Ferengis -suihkulähdeammeen luona ja sanoi: - --- Valtijattareni odottaa puutarhassa. - -Kun Haoma astui puutarhaan ja näki Anahitan loimuavassa soihtuvalossa -istuvan jaspisrahilla, vakavan, hieman surumielisen näköisenä, -tuntui hänestä, kuin hänellä nyt olisi ollut epätoivoinen taistelu -taisteltavana ja samalla, että tämän taistelun piti viedä voittoon, -joka oli välttämätön hänen senjälkisen elämänsä arvolle. - -Mutta vaikka hän koko matkalla tänne oli miettinyt, miten hänen tuli -puhua, miten alkusanansa asettaa, ei hän nyt ratkaisevan hetken -tultua voinutkaan niin suoraan ja peittelemättä asiaansa ajaa. -Tämä viime hetkellä ilmaantuva epäröiminen, lamautti hieman hänen -rohkeuttansa, hän huomasi että hänen täytyi kiertäen johtua asiaansa, -ja hänen äänensä värähteli kevyesti, kun hän, tultuaan matkan päähän -Anahitasta, virkkoi: - --- Olet siis päättänyt mennä shaahin luo Mervimin asiaa kertomaan... - --- Niin olen päättänyt. Tietänet, että jo huomenna on kertomapäiväni. - --- Onko tämä päätöksesi järkähtämätön...? - -Anahita katsoi häneen ihmetellen ja vastasi: - --- Se on järkähtämätön ja peruuttamaton. Allah on sydämessäni tätä -päätöstäni jouduttanut, ja jo olen suurherralle lähettänyt sanan -tulostani. - --- Tämä sana ei vielä velvoita sinua, kuten asian ilmaisu shaahin -edessä. Vielä voit lykätä viimeisen ratkaisun, vielä voit peruuttaa -ennenaikaisen päätöksesi. - --- En sinua ymmärrä... mielettömältä minusta tuntuu neuvosi... - --- Ei, se ei ole mieletön... koetahan ymmärtää minua, koeta -asettua minun kannalleni... Etkö silloinkaan peruuttaisi päätöstäsi -ja lykkäisi ratkaisua, jos tietäisit että pikaisen menosi kautta -kokonainen elämä saattaisi joutua hukkaan, kokonainen ihmisonni -pirstaantua...? - --- Miksi menoni herättää sinussa noin tavatonta levottomuutta? Minä -olen jo voittanut arveluni ja pelkoni, ja turvallisuus ja rauha on -laskeutunut sydämeeni. - --- Ajattele edeltäjättäresi surullista kohtaloa... - --- Se tuhosi hänet jo ennen kuin hän pääsi shaahin puheille. - --- Et sinäkään vielä ole shaahin istuimen eteen päässyt. Tänä yönä, -tai huomisaamuna, kun kuljet linnaan, uhkaavat sinua tuhannet vaarat, -ilman että niitä aavistatkaan. - --- Allah on suojellut minua asian tiedustelun tuottamista vaaroista -ja johtanut suuren yrityksen jo näin pitkälle. Hän on voimakas -suojelemaan minua siihen asti, kunnes se kokonaan on toteutunut. -- -Mikä enää voisikaan minua uhata? - --- Etkö tiedä, että oma suloutesi on suunnattoman suuri vaara, joka -käynnilläsi shaahin luona joka askeleella on asettava ansan eteesi? -Etkö tiedä, että tuhannet silmät ovat tähystelevät verhottomia -kasvojasi ja ihanoita silmiäsi, että olet tuhansissa povissa -herättävä kuohahtavan himokkaita tunteita? Ja kun saavut itse -suurherran linnaan, satelevat hovimiesten katseet ylitsesi, kuin -kuuma tulikivi... - --- Olen kansan ja Allahin valitsema... kuka minua rohkenisi -vahingoittaa kertomapäivänäni, ensimäisenä suurena ja pyhänä -päivänäni? - --- Etkö siis tiedä, että kaikki saa väistyä suurherran pienimmänkin -itsevaltijasoikun edestä...? - --- Suurherrakin on vannonut pitävänsä tehtävääni pyhänä; en häntä -pelkää, sillä hän on vahvin maallinen tukeni. - -Haoma tunsi nyt kiihkonsa yltyvän ja sen mukaan rohkeutensakin -kasvavan. Ja kun hän siinä soihdun himmeässä valossa näki edessään -Anahitan, joka oli noussut seisomaan, ja jonka solakka vartalo -nojasi jaspisrahin korkeata reunustaa vastaan, kun hän näki hänen -kukoistavan neitseellisen kauneutensa, hänen silmiensä hohteen ja -hänen poskiensa punan, karkoitti hänen kuohahtava intohimonsa kaiken -arkuuden, hän astui pari askelta lähemmäksi Anahitaa ja huudahti: - --- En voi kärsiä sitä, että niin monet saastaisen himokkaat katseet -kiintyvät sinun valoisiin kasvoihisi, että ne himmentävät silmiesi -taivaallista safiirihohdetta... kuuletko... sitä en voi kärsiä... -tahdon yksin ihailla suloasi... kuuletko Anahita, yksin, sillä -rakastan sinua enemmän kuin elämääni ja silmieni valoa! - -Haoman hehkuvan tunnustuksen kuultuaan, näytti Anahita -peljästyneeltä, kuten se, joka äkkiarvaamatta on joutunut suureen -vaaraan, ja joka ei ensi hetkellä tiedä, miten hänen tulee siitä -pelastautua, puolustautumallako, vai pakenemalla. - -Haoma ei huomannut hänen peljästystään, vaan meni vielä lähemmäksi -häntä, virkkaen: - --- Siksi pelkään menoasi suurherran luo, kuuletko... siksi kehoitan -sinua vielä tänä yönä pakenemaan kanssani kauas täältä, Intian -maille, mistä ei kukaan ole meitä saavuttava. - -Hän oli nyt vallan lähellä Anahitaa, hänen tummat silmänsä säihkyivät -intohimoisesti, ja hänen hengityksensä kulki raivokkaasti ja -raskaasti. - -Anahita oli jo ehtinyt hieman tointua; veri joka äsken oli -syöksynyt hänen kasvoihinsa, oli nyt paennut niistä ja jättänyt ne -kuolonkalpeiksi. - -Haoman veren kuohahdus saattoi hänet menettämään kaiken malttinsa, -teki hänet miltei mielettömäksi. Hän syöksyi Anahitan luo, tarttui -hänen käsiinsä ja piti niistä voimakkaasti kiinni, vaikka Anahita -epätoivoisasti koetti vääntää niitä irti. Ja Haoma kuiskasi: - --- Tahdothan paeta kanssani tänä yönä... sano, rakastathan sinäkin -minua... rakastathan minua vähän... - -Hän painoi hehkuvia suudelmia Anahitan käsille ja oli häntä niin -lähellä, että hän tunsi hänen lämpimän elinvoimaiselle tuoksahtavan -hengityksensä. Ja raivokas väristys kulki läpi koko hänen ruumiinsa. - -Samassa näki hän Anahitan silmät, joissa kuvastui niin suuri kauhu ja -epätoivo, että hän itse peljästyi ja vaistomaisesti päästi irti hänen -kätensä. - --- Miksi rupeat vihamiehekseni... luulin sinua ystäväkseni... - --- En ole vihamiehesi, Anahita... olen... - --- Etkö ole vihamieheni, kun kehoitat minua rupeamaan valapatoksi?... - --- Valapatoksi... mitä sanot, Anahita?... - -Tämä sana tuntui tunkevan Haoman sielun sisimpään ja koskevan häneen -syvästi. Hänen sananpitäväisyyden ja rehellisyyden suhteen herkkä -omatuntonsa heräsi, ja hän muisti itse vannoneensa pitävänsä Anahitan -kotirauhaa pyhänä. Mutta hänen hehkuvien tunteidensa väre oli vielä -niin voimakas, ettei tämä herääminen ollut muuta kuin puolinainen; -se saattoi hänet vaan peräytymään muutaman askeleen. Ja hän virkkoi -puoliääneen: - --- En tahdo sinua valapatoksi; ylin islamin pappi voi peruuttaa -valasi. Tahdon vaan, että käännyt Avestan uskoon, joka on ylin ja -puhtain, tahdon vaan, että pakenet näiltä seuduin, missä alituiset -vaarat sinua uhkaavat...! - -Tällävälin oli Anahita tointunut hämmästyksestään ja -kauhuntunteistaan, hän oli ojentanut vartalonsa suoraksi, ja tavaton, -melkein vihaa kuvastava välke hohti hänen silmissään, joiden sini -soihtuvalossa oli tummentunut melkein mustaksi. Hän sanoi: - --- Olen Allahin suojassa. -- Poistu siis tästä paikasta, niin koetan -rukouksillani lepyttää hänen vihaansa, jonka sinä rikollisilla -aikeillasi olet nostanut. - -Muistaen, että tämä oli viimeinen kerta, jolloin hän näin kahden -kesken sai puhella kertojattaren kanssa, tunsi Haoma epätoivoa -mielessään ja hän päätti tehdä vielä viimeisen yrityksen, kuten -hukkuva, joka umpimähkään ojentaa kätensä tavoitellakseen aaltojen -poistamaa laudanpätkää. Hän lähestyi taas muutamaan askeleen, -heittäysi maahan kertojattaren eteen ja virkkoi rukoilevalla äänellä: - --- Ajattele, että puhelemme toistemme kanssa viimeisen kerran... -anna mielesi heltyä ja kuule minua. - -Mutta kun hän loi katseensa ylös kertojattareen, näki hän niissä yhä -vaan ankaran ilmeen. Anahita teki kädellään kärsimättömän liikkeen ja -sanoi: - --- Vaadin, että tällä hetkellä poistut täältä. - -Senjälkeen kertojatar verhosi kasvonsa. - -Haoma nousi ylös masentuneena, kykenemättä enää sanaakaan lausumaan; -ja hän alkoi pää kumarassa poistua puutarhasta. Hänen kadottua -linnaan johtavaan oviaukkoon, heittäytyi Anahita, tunteidensa -valtaamana, jaspisrahille ja itki katkerasti. - - - - -KUUDES LUKU. - - -Kun Haoma myöhäisenä iltahetkenä synkkänä ja nöyryytettynä Anahitan -luota palasi rotkoasuntoonsa, huomasi hän pyhän tulen kotiliedeltä -sammuneen. Kiireissään ja innoissaan ei hän ennen lähtöään ollut -muistanut hoitaa sitä pitemmän poissaolon varalle. Vaikka hän -pihdillä kaiveli tuhkaa, löytääkseen edes jonkun kipinän, josta olisi -voinut puhaltaa uuden liekin, tuli vaan esiin jo melkein jäähtynyttä -tuhkaa. Eikä tämä ollutkaan kummallista, sillä Haoma muisti, että hän -viimeksi aamupäivällä oli tulta kohennellut. - -Mustana ammoitti hänen edessään liesiaukko, sammuneena sen tuhka, -sammuneena kuin hänen sydämensä toivon hehku. - -Silloin masentava ahdistus puristi hänen rintaansa; hän lähti ulos -rotkostaan ja kulki Vohumenon luolalle. - -Vohumeno istui nurmikolla valkean ääressä. Hän oli vakavan näköinen, -hänen voimakas vartalonsa oli vallan kumarassa, ja hänen otsansa -rypistyksissä, ikäänkuin hän olisi miettinyt jotakin perin tärkeätä, -vaivoin toteutettavissa olevaa seikkaa. - -Haoman huomattuaan hän ojensi ryhtiään ja virkkoi syvällä äänellään: - --- Illan rauhaa, valtijas! - -Haoma vastasi ääneti päännyökkäyksellä hänen tervehdykseensä ja -laskeutui tulen ääreen istumaan. Hän tunsi tarvetta uskoa Vohumenolle -huolensa, saadakseen häneltä lohdutusta ja hän virkkoi: - --- Mieleni on synkkä ja autio kuin erämaa... - -Vohumeno, joka oli arvannut Haoman kiintymyksen kertojattareen, -vaikkei hän sitä suoranaisesti ollut kosketellut, sanoi lempeä, -osanottava väre äänessä: - --- Toveruuteni on voimaton lohduttamaan mieltäsi tai haihduttamaan -surujasi. - -Luota kuitenkin uskollisuuteeni ja osanottooni. Kantakaamme kahden -taakkaasi, jos voit sälyttää edes osan siitä minun hartijoilleni... -Ja usko minua: unhoitus on viimein ummistava haavat... oma elämäni -on sen minulle opettanut... - -Nämät Vohumenon vakuuttavasti ja sydämellisesti lausumat sanat -kuultuaan, ajatteli Haoma, että Vohumenokin oli samanlaista surua ja -pettymystä kokenut, kuin hän itse, että Vohumeno lisäksi oli saanut -taistella äärimäisen kurjuuden, puutteen ja kärsimyksen kanssa, joka -oli tehnyt hänen mielensä nurjaksi ja suljetuksi elämälle, mutta -että hän kantoi kaikkea tätä miehekkäästi, koskaan lausumatta omasta -puolestaan valituksen sanaa. Ja Haoma ikäänkuin häpesi oman mielensä -täydellistä masennusta. - -Hetken vaiettuaan sanoi hän: -- Sinä olet vahva ja kestät mitkä -kärsimykset tahansa, Vohumeno! Sinä syrjäytät kaikki tuskasi, kaikki -vaarat ja esteet yhtä voimakkaasti, kuin käsivarsillasi vierität -alas kallionlohkareita, itse jääden horjumattomana niiden syöksyntää -katsomaan... Minun mieleni on herkkä ja kärsimykselle altis ja kätkee -pohjaansa kohtalon tuskannuolet, joiden kärki alati kipeästi koskee. -Mutta ehkä sinulta opin ääneti kantamaan tuskaani. - --- Miksi ääneti, valtijas? Luuletko, että minäkään voisin olla tyyni, -nähdessäni sinun äänetöntä suruasi? Välistä kumminkin tuska kevenee, -jos se sanan siivillä pääsee ilmoille. -- Usko minua, ihmismieli on -ylen joustavainen jousi, joka ei hevin katkea. - --- Mutta entä jos minun jouseni jo kovasti pingoitettuna kaukomaalia -tähdätessään on katkennut? - --- Ei ole katkennut. Sen joustavuus on tavallista tarmoisempi. Eivät -lemmen jänteet sellaista jousta katkaise, usko minua. Ne näyttävät -vaan hetkeksi pingoittaneen sen katkeamiin saakka, mutta taittuvatkin -silloin itse. - --- Mutta taittuessaan ne saattavat silpoa rinnan ja murtaa sydämen... - -Kerivanin alempaa kuuluva haukunta katkaisi heidän keskustelunsa. - -Haoma tiesi tämän merkitsevän jonkun tuloa vuorikoskelle ja poistui -tulen luota katsomaan, ken tulija oli. Rotkonsa kohdalla hän tapasi -Demurin. - -Ystävykset tervehtivät toisiansa sydämellisesti pitkän eronajan -jälkeen. Haoma pyysi Demuria sisälle rotkoon, viritti tulen -kuparilamppuun ja osoitti vieraalleen pöydäntakaista puurunkoa -- -asuntonsa ainoaa istumasijaa. Itse istui Haoma vuoteensa laidalle. - -Lähemmin tarkastaessaan Demurin kasvoja, huomasi Haoma ne kalpeiksi -ja tavattoman vakaiksi. - -Omituinen kankeus ja painostava tunne näytti vallanneen heidät -molemmat ja estävän heidän tavallista avomielistä ja tuttavallista -puheluansa. - -Demur katkaisi viimein äänettömyyden, sanoen: - --- Surulliset tapahtumat ovat tällä kertaa aiheuttaneet tuloni, -ystävä hyvä. Kaipaan kipeästi lohdutusta, jota ei yksikään ihminen -hovissa ole voinut minulle antaa. Sinulta toivon parasta lohdutusta -saavani. - -Oudon vaikutuksen tekivät nämät sanat Haomaan, joka itse kokemistaan -surunkolhauksista kaipasi lohdutuksen lääkkeitä. Mutta hän päätti -vastaiseksi olla ilmaisematta oman sydämensä tilaa, ja osanottavasti -kuunnella Demurin valitusta. Hän kysyi siis: - --- Mikä painaa mieltäsi, mikä vastoinkäyminen on sinua kohdannut? -Kerro se minulle vapaasti, jos luulet mielesi osanotostani kevenevän. - -Omituiset liikutuksen väreet vavahtivat Demurin kasvoissa, ennenkuin -hän ryhtyi tekemään tunnustustaan ystävälleen. Vasta hetken kuluttua -sai hän liikutuksensa hillityksi ja sanoi: - --- Olen onneton ja masentunut mies. Tuskin on minussa enää mitään -jälellä entisestä Demurista. - -Haoma huomasi, miten vaikeaa hänen oli kertoa kerrottavaansa ja -tahtoi auttaa häntä alulle, kysyen: - --- Onko joku solvaissut sydäntäsi? Demur vastasi: - --- Miksi enää viivyttäisin ilmaisuani. Kuule siis, kun alusta pitäen -kerron sinulle surkeuteni: -- Olin joku päivä sitten illan suussa -lähtenyt erästä Raghan läheisyydessä olevaa shaahin huvilinnaa -tarkastamaan; nämät linnat näet ovat valvontani alaiset. Olin Arastan -seuraamana ratsastanut kappaleen matkaa kaupungin eteläisestä -portista, kun huomasin unhoittaneeni pukea ylleni panssaripaitani. -Tämä on välttämätön turvallisuudelleni ratsastusretkillä, sillä yhtä -halukkaasti kuin Alamut fidaaveineen tähtäilee tikareitaan isäni -rintaan, se niitä tähtää minuunkin. Palasin siis takaisin, jätin -hevoseni linnan eteläportille Arastan huostaan ja riensin puutarhan -läpi asuntoani kohti. Kulkiessani pienen sisäpuutarhan läpi, näin -selvästi, miten Menishen ovella vartijoiva eunukki säpsähti ja -muuttui kovin levottomaksi minut nähtyään. Teeskentelin olevani -hänen hämmästystään huomaamatta ja kuljin edelleen. Mutta korkean -ruusupensaan taaksi tultuani käänsin pääni ja katsahdin eunukkiin. -Näin hänen nousseen seisomaan matalalta rahiltaan ja olevan aikeessa -mennä sisälle Menishen asuntoon. Syöksyin silloin hänen luokseen ja -huusin hänelle, että, jos hän hievahtaisi paikaltaan, pistäisin hänet -kuolijaaksi tikarillani. Hän kalpeni ja jäi vapisevana seisomaan oven -eteen. Kuulustelin syytä hänen hämmästykseensä ja hänen äkilliseen -poistumiseensa vartijarahilta. Hän ei peljästyksissään saanut -sanaakaan suustaan, vaan osoitti Menishen asuntoon vievää ovea. -Kielsin häntä kuoleman uhalla poistumasta tai tuloani ilmaisemasta. -Avasin omalla avaimellani oven, astuin etuhuoneeseen, siitä -Menishen makuuhuoneeseen, ja arvaappas kenet siellä tapasin? -- -Visiiri Abu'l-ganaïmin, hovin kauneuden tuomarin ja Turkan Chatunin -rakastajan. Menishen peljästyksestä ja häpeästä näin heti, minkä -rikoksen tuo julkea mies oli tehnyt. Vedin miekkani ja tahdoin -lävistää hänet, mutta samassa hän väistäessään iskujani vihelsi, -ja kuusi nuubialaista orjaa syöksyi esiin verhon takaa, tarttuen -käsivarsiini ja lyöden miekan kädestäni. Heidän pitäessä kiinni -minusta, pakeni Abu'l-ganaïm ivanhymy huulilla. Vasta muutaman hetken -kuluttua, kun heidän herransa oli päässyt kyllin kauas ollakseen -turvissa, päästivät orjat minut irti ja pakenivat. - --- Tavaton raivo valtasi nyt minut, hyökkäsin Menishen luo, jonka -silmissä selvästi loisti tuoreen rikoksen häpeä, tartuin rajusti -hänen käsiinsä ja huusin: - --- Tunnusta minulle kaikki, taikka kouristan sinut kuolijaaksi! - -Hän kielsi ensin itsepäisesti. Silloin kiedoin käteni hänen tukkaansa -ja laahasin hänet ulos huoneesta puutarhaan ison suihkulähde-ammeen -laidalle. Painoin häntä ammeenlaitaa vastaan ja sanoin: - --- Hukutan sinut, ellet tunnusta minulle kaikkea! - -Ja kun hän vielä epäröi, taivutin hänen vartaloaan vettä kohti, -niin että hänen pitkä tukkansa vajosi siihen ja vesi kasteli hänen -paljaita hartijoitaan. Silloin vasta hän tunnusti kaikki, kertoi, -että Abu'l-ganaïm kauan oli häntä ahdistellut ja pyrkinyt hänen -luokseen ja nyt viimein, tilaisuuden tarjoutuessa, poissaollessani, -orjineen tunkeutunut sisälle ja että hän, Menishe oli hänelle -taipunut. - -Päästin hänet nyt, mutta vihani ei ennen lauhtunut, kuin olin -vetänyt hänet muurin portille ja syössyt hänet ulos joen rannalle. -Sitten suljin portin hänen jälkeensä ja heittäydyin puutarharahille -mielettömänä surusta. En tiedä kuinka kauan loijoinkaan siinä kuin -horroksissa, kunnes heräsin siitä, että kuulin hiljaista kolkutusta -muuriportilta ja Menishen valittavan äänen, joka rukoili: "Päästä -minut sisälle, Demur, päästä minua orjattareksesi, päästä minua edes -vaatteita ylleni pukemaan." - -Kuulin hänen vaikeroimisensa ja kolkutuksensa ja muistin, että -hän oli ohuessa yöpuvussa, mutta tunsin sydämeni kivenkovaksi. En -hievahtanut paikaltani ja annoin hänen kolkuttaa ja vaikeroida -edelleen. -- - -Haoma oli mitä suurimman jännityksen valtaamana kuunnellut Demurin -kertomusta, ja lopulla monasti levottomana kohoillut vuoteen laidalta -ikäänkuin olisi tahtonut karata pois enempää kuulemasta. Nyt hän -nousi seisomaan, painoi käsiään ohimoilleen ja huudahti: - --- Oi Ormuzd, kuinka kauheata, kuinka katalata! -- Mutta miksi et -säälinyt häntä? Hän ansaitsi enemmän sääliäsi kuin vihaasi. - --- Viimein, kun hänen voimansa uupuivat ja kun hän käheänä rukoili -portin takana, lauhtui sydämeni hieman, ja päästin hänet sisälle. -Hän heittäytyi jalkojeni juureen, halaten sääriäni ja rukoillen -minulta armoa. Ja kun näin hänen sulonsa, kärsimyksen ja epätoivon -verhoamana, tunsin, että häntä vielä rakastin kaikesta huolimatta, -mutta että samalla häntä kammoksuin. Sanaakaan virkkamatta, häntä -ylös nostamatta, käännyin hänestä pois, sillä muistin katkerana -kaikki hänen vienot hyväilynsä, kaikki hänen uskollisuudenvalansa. -Lähetin hänen luokseen taatut eunukki-vartijat, käskin heitä viemään -hänet huoneisiinsa sekä öin ja päivin vartijoimaan hänen oveaan ja -armotta lyömään kuolijaaksi jokaisen, joka hänen luokseen yrittäisi -päästä. En ole senjälkeen voinut käydä häntä katsomassa, enkä tiedä -miten olen kestänyt näiden päivien katkeruutta. Voitko kuvitella -mitään tuskallisempaa kuin minun tilani? - --- Surusi on synkkä ja masentava -- virkkoi Haoma. - -Sen enempää ei hän lohdutukseksi sillä hetkellä voinut sanoa, sillä -rajun surun tunteet riehuivat hänen omassakin rinnassaan. - --- Mitä minun pitää tekemän -- virkahan, ystävä hyvä -- mitä minun -pitää tekemän päästäkseni näistä raatelevista tuskista? - -Haoma näytti kokoavan ajatuksiaan ja tavoittelevan malttiaan Demuria -neuvoakseen ja lohduttaakseen. Hetken kuluttua hän vastasi: - --- Ymmärrän rajun ristiriitasi ja surusi katkeruuden, ymmärrän -loukatun sydämesi tunteet ja saamasi haavan haikeuden. Mutta -luulisin, ettei pidä heikkoja vihata, vaan että on soveliaampi antaa -heille anteeksi ja koettaa heitä nostaa lankeemuksestaan. Sillä jos -nyt sysäät hänet luotasi, vajoaa hän yhä syvemmälle kurjuuteensa, -ja tämä tieto on saattava sinut vielä onnettomammaksi. Hänkin on -syvästi onneton, sääli siis häntä, ja vaikket enää voi rakastaa -häntä samoin kuin ennen, niin koeta nostaa häntä. Ennen hän ei niin -kaivannut turvaasi; nyt hän sitä kipeästi kaipaa. Auta häntä, hoida -häntä, kuin haaksirikosta pelastamaasi. Näin luulen sydämesi aikaa -voittaen saavan enempää tyydytystä, kuin jos hänet kokonaan hylkäisit -ja luotasi sysäisit. Ja nähdessään hyvyytesi ja jalomielisyytesi, hän -ehkä syvästi katuu erehdystään ja on koettava sovittaa sitä. - --- Neuvosi on kaunis, Haoma. Tiesin, että sinulta parhaan neuvon olin -saapa. Kunhan vaan saisin voitetuksi mieleni katkeruuden, niin että -voisin neuvoasi noudattaa. - --- Se kohdistukoon etupäässä viettelijään, onnesi turmelijaan. Etkö -ole häntä vaatinut tilille? - --- Vielä samana iltana lähetin sanan hänelle, että vaadin häntä -hyvittämään rikoksensa mies miestä vastaan. Mutta hän antoi minulle -sen julkean vastauksen, ettei hänellä sillä haavaa ollut aikaa -järjestää pienten lemmenseikkailujen tuottamia selkkauksia, sillä -shaahi muka tarvitsi hänen voimiaan tärkeämpiin tehtäviin. - -Seuraavana päivänä pyrin shaahin puheille ja kerroin hänelle mikä -solvaus minua oli kohdannut. -- - --- Suurherra kaiketi lupasi sinulle hyvitystä? - --- Ajatteleppas, että hän kohteli asiaani hyvin kylmästi. Hän tosin -pahoitteli huonoa onneani, mutta viittasi samalla siihen, ettei -hän näihin aikoihin saata ajatella Abu'l-ganaïmin rankaisemista, -koska valtion asiat vaativat tämän uskollisen palvelijan voimia -palvelukseensa. - --- Onko tuo mahdollista? - --- Onpa vaan. Ja minun, Hassan Ibn Alin pojan, läsnäollessa, shaahi -kiitteli Abu'l-ganaïmin ansioita valtion palveluksessa. Tämä -osoittaa, että isäni tähti on laskemassa. Tuon kelpo vanhuksen -lähdettyä Kasviniin on Abu'l-ganaïm yhdessä Turkan Chatunin kanssa -varmaankin virittänyt juonensa ja saanut shaahin ainakin jossakin -määrin puolelleen. En muuten voi selittää shaahin menettelyä, enkä -myöskään Abu'l-ganaïmin julkeata varmuutta. Mutta älköön tuo konna -ennen aikaansa riemuitko! Minä kyllä vielä yllätän hänet hänen -aavistamattansa ja vaadin hänet tilille. - -Demurin mieli oli siinä hänen kertoessaan melkoisesti keventynyt. -Hän oli noussut kävelemään kivipermannolle. Äkkiä hän seisahtui ja -virkahti, jo paljon tyyneempänä: - --- Jos voitan tämän suruni, saan siitä suureksi osaksi kiittää sinua, -Haoma, sillä neuvosi lähti sydämestä, sen tunsin selvään. - --- Olen iloinen -- vastasi Haoma -- jos neuvoni voi sinua edes vähän -lohduttaa. - --- Ystävyytesi minua kohtaan on vankka ja horjumaton. En sitä koskaan -ole epäillyt. Mutta nyt vasta luulen oikein voivani panna siihen -arvoa. Tuohon käteen, Haoma! Iloiten teen sinulle mitä voin, jos -milloin minua tarvitset. - --- Suosiosi ja avunantosi on jo ollut tuhlaileva minua kohtaan. Mitä -enempää voisin sinulta pyytää? - --- Huomenna kohtaamme toisemme shaahin valtaistuimen edessä. Toivon, -että todistajatoimen suoritettuasi, tulet luokseni asuntooni, niin -saamme lisää jutella. Seurasi on minulle terveellinen ja tärkeä näinä -synkkinä aikoina. - --- Sen teen kernaasti. - -Yönhetki oli jo myöhäinen, ja Demur otti jäähyväiset Haomalta -palatakseen Melik shaahin pääkaupunkiin. - -Haoma saattoi hänet ulos rotkosta. Vähän alempana, kosken rannalla, -istui kivellä kaksi tummaa olentoa, jotka Demurin ja Haoman -lähestyessä nousivat seisaalleen. Haoma tunsi nyt Vohumenon kookkaan -vartalon, mutta katsoi kummeksien toista, lyhyempää. - --- Se on Arasta -- selitti Demur. -- Hän tahtoi seurata minua tänne -vuorikoskelle nähdäkseen sinun ja Vohumenon asuinsijoja. - -Sitten nousivat Demur ja Arasta ratsujenpa selkään ja alkoivat -joutuisasti ratsastaa Raghaa kohti. - -Kavioiden kapseen poistuttua kuulumattomiin, kysyi Vohumeno: - --- Onko mielesi jo hieman tyyntynyt ja surusi asettunut, valtijas? - --- On jo melkoisesti asettunut. Kun suru kiivaana ahdistaa mieltä, -silloin luulemme, että yksin kärsimme, että meidän tuskamme on -haikein. Kun sitten saamme kuulla, että kohtalo toisiakin kovasti -koettelee, opimme nöyremmin kantamaan omaa kärsimyksenosaamme. -- -Raskaat huolet painavat suurvisiirin poikaa. - --- Kaikki kertoi Arasta minulle äsken. - -Haoma istuutui kivelle laakean kivipöydän ääreen. Nyt, kun Demur oli -lähtenyt pois ja hänen uutistensa vaikutus hieman oli ehtinyt haihtua -Haoman mielestä, nousivat taas hänen omat surunsa kalvavina esille. -Hän ajatteli nöyryytystään Anahitan puutarhassa ja kiintymystään, -joka siitä huolimatta ei ollut heikentynyt, huomista kulkua shaahin -luo, kohtausta siellä Anahitan kanssa ja todistustaan. Ja kipeän -haikeat tunteet virisivät taas eleille. - -Vohumeno huomasi hänen vajonneen surumieliseen mietiskelyyn ja sanoi -hetken kuluttua: - --- Älä anna raskaiden ajatustesi palata, valtijas! Äsken jo äänessäsi -oli iloisempi väre. - --- Luulen, että surun pahin puuskaus on ohi. -- Parasta myös lienee, -että jo kumpikin eroamme levolle, sillä varhain huomenna minun tulee -lähteä Raghaan ollakseni siellä valmiina todistamassa, kun kertojatar -saapuu. - -Vohumeno hankki lähtöä, mutta tuntui siltä, kuin hänellä vielä olisi -ollut jotakin sanottavaa, jotakin, jota hänen oli vaikea tuoda esiin, -sillä hän pysähtyi epäröivänä, astuttuaan muutaman askeleen luolaansa -päin. Viimein hän näytti tehneen päätöksen ja sanoi: - --- Äsken aioin ilmaista sinulle jotakin, joka suurvisiirin pojan -tulon kautta jäi sanomatta. Pelkään laskea uutta raskasta kiveä -taakkaasi, mutta velvollisuuteni on kuitenkin jo tänään ilmaista -sinulle ilmaistavani. Sevare kävi täällä, ollessasi kertojattaren -luona. - --- Toiko hän suruviestin? - --- Toi suruviestin. Isäsi Iredsh on ummistanut silmänsä ainaiseen -uneen. - -Vohumeno pysähtyi siihen, kunnioittaen Haoman surunpurkausta. Haoma -kumartui kivipöydälle, peittäen molemmilla käsillään kasvonsa. - -Hetken kuluttua jatkoi Vohumeno: - --- Isäsi oli vähää ennen kuoloansa puhunut sinusta, oli lähettänyt -sinulle terveisensä ja käskenyt rohkaista sinua jatkamaan tehtäväsi -toteuttamista. - --- Jalo isäni! -- huudahti Haoma. -- Ja minä olen kehno poika, -kun en rientänyt häntä näkemään hänen viime hetkinään. -- Ormuzd -ottakoon hänen sielunsa huomaansa. -- Vielä muita sanomia toi -Sevare, sanomia, jotka eivät ole ilahuttavaa laatua. Heti isäsi -Iredshin kuoltua valitsivat herbedit destur mobedikseen Naotaran, -tuon ulkokullatun juonittelijan. Hän ja hänen puoluelaisensa ovat -kiihoittaneet kansan mieliä omaisiasi ja sinua vastaan. Äitisi käski -Sevaren sanoa sinulle, että sinun nyt olisi kovin vaarallista palata -kotia. Sillä on ruvettu puhumaan siitä, että sinä vastoin Avestan -määräyksiä olet vapauttanut häpeävangit. Lisäksi on Shiruje, tuo -häijy kiduttajamme, joka, kuten muistanet, pakeni Raghaan ruveten -Abu'l-ganaïmin ja Alamutin kätyriksi, hankkinut vaimonsa kautta -tietoja parsien oloista ja joku aika sitten kannellut Naotaralle, -että sinä ajat vääräuskoisen asiaa, ollen kertojattaren oikea käsi. -Äitisi korviin on jo saapunut se huhu, että sinut, jos nyt palaisit -kotia, haastettaisiin herbedi-tuomioistuimen eteen ja tuomittaisiin -kenties arvosi menettäneeksi, kenties häpeävangiksikin. -- Näin ikävä -oli Sevaren tuoma viesti. - --- He ylvästelevät nyt, kaikki vihamieheni. Mutta heidän riemunsa -saattaa olla ennenaikainen. Odottakoot vaan siksi, kunnes voimani -taas kasvavat ja malttini palaa. Silloin olen kokoava ystäväni -ympärilleni ja kukistava koko heidän ulkokullatun joukkonsa! - -Kumpikin vaikeni. Seurasi pitkä äänettömyys, jonka kestäessä he -vaipuivat mietteisiinsä. - -Lopulta Vohumeno nousi ja kysyi: - --- Tahdotko, valtijas, että asetun loikomaan luolasi suulle? -- Jos -surujesi myrsky yöllä palaa, voit kutsua minua. Ehkä keskustelu -keventää raskasta mieltäsi. - --- Olet hyvä ja uhrautuvainen, Vohumeno!-- Mutta voit huoleti palata -asunnollesi levolle. Sillä tunnen jo, että Verethragna vuodattaa -tyyneempiä tunteita rintaani, ja toivon minäkin pian vaipuvani unen -virvoittavaan helmaan, huomenna jaksaakseni toimia. - --- Yön rauhaa siis, valtijas! - --- Yön rauhaa, Vohumeno! - -Haoma jäi siihen yksin istumaan kivipöydän ääreen, kuten tuona -iltana ennen hänen tiedustelumatkaansa, jolloin hän samassa paikassa -kitaralleen oli uskonut viehkeät, vielä epäselvät tunteensa. Toisin -oli hänen laitansa nyt. Kohtalo oli häntä kolhaissut, toinen isku oli -seurannut toista, raivokkaana, lohduttomana. - -Mutta omituisen tyyneeksi tuntui hänen mielensä nyt käyvän. - -Tähdet tuikkivat taas kirkkaimmillaan ja koski lauloi pauhavaa -luonnon elinvoimia uhkuvaa lauluansa. Ja ikäänkuin tasaisesti -leimuava liekki oli virinnyt Haoman sisällä, valaisten ja johdattaen -hänen yksinäistä mietiskelyään: - --- Hänelle, erakolle, oli siis tapahtunut se, mitä hän ei koskaan -ollut aavistanut. Hän oli vastustamatta antaunut outojen tunteiden -valtaan. Ne olivat temmanneet hänet voittamattomaan pyörteeseensä, -syrjäyttäneet hänen korkeat pyrintönsä, luoneet pois koko -näköpiiristä hänen ylevän tehtävänsä ja saattaneet hänet unhoittamaan -omaisensa ja koko maailman! Ja Verethragna oli häntä rangaissut. Tämä -viisas henki oli antanut hänen maistella kärsimyksen katkeraa maljaa -ja nyt aukaissut hänen silmänsä näkemään, minkä kuilun partaalle -hän oli joutunut. Ajoissa olikin Verethragna tämän tehnyt, kun -vielä oli mahdollista kääntyä. Kääntyä hänen todella nyt täytyi, -lujatahtoisesti, vitkastelematta. - -Mutta saattoiko hän enää hyvittää sen, minkä oli tehnyt? Saattoiko -hän koskaan kertojattaren mielestä haihduttaa pois väkivaltaisen -hehkunsa jälkiä? Ainakin oli hän koettava. Vielä oli kertojattaren -pieni sormus hänen hallussaan, se vielä oli päästävä hänet hänen -luokseen anteeksiantoa rukoilemaan, itsekieltämyspäätöstään -ilmaisemaan, katumuspolun valintaa kertomaan. Ja jos Anahita -loukkautuneena ja närkästyneenä oli kieltävä ovenvartijaa häntä -sisälle päästämästä oli hän kirjoittava, selittävä kaikki ja -jatkava rukouksiaan, kunnes Anahita oli leppyvä ja myöntävä hänelle -anteeksiantonsa. - --- Ylhäällä vuorenrinteellä luoksepääsemättömissä, lumirajalla, -kasvoi ihana tunturiruusu -- näin jatkuivat hänen ajatuksensa. -Sen luoksi ei vielä kukaan kuolevainen ollut päässyt sen suloa -ihailemaan, sen tuoksuvaa raitista ilmaa hengittämään. Minut johti -kohtalon ihmekäsi näihin huumaaviin korkeuksiin, näin tunturiruusun -ja hurmaannuin sen viattomasta, ylevästä sulosta. Tahdoin omistaa -sen, ja olin vähällä katkoa sen varren, painaakseni sen povelleni -ja syöksyäkseni alas laaksoon. Mutta sisäinen valo haihdutti -huumaukseni, haihdutti sen ajoissa. Jätin paikoilleen sen ruusun, -jota jo käsilläni olin raastanut, ja syöksyin yksin alas korkeudesta. -Ja kätken tuon valoisan näyn elinajakseni mieleeni, Ormuzdin -ennevälkkeenä, enkä enää yritä kiivetä takaisin tunturiruusun -korkeuksiin. Voitettuani kaihoni, on Ormuzd ehkä pitävä minua -arvoisena tehtävääni toteuttamaan! - -Tämä päätös tuntui luovan selittämätöntä tyyneyttä Haoman mieleen -ja, jo ennen hänen taisteluaan, nostavan hänen nöyryytettyä -itseluottamustaan. - -Hän toimitti kosken partaalla puhdistuskylpynsä ja riensi senjälkeen -rotkoasuntoon, jossa viritti kotiliedelle uuden liekin, lupauksien ja -uuden elämän liekin. - - - - -SEITSEMÄS LUKU. - - -Sinä päivänä, jona Anahitan oli määrä lähteä Melik shaahin luo -Mervimin asiaa kertomaan, oli hän auringon noustessa poistunut -vuoteestaan ja toimittanut puhdistavan kylpynsä. Senjälkeen hän oli -antautunut hartaisiin rukouksiin ja lukenut useita lukuja koraanista. -Muetsinien kajahutettua Raghan minareteista ensimäisen aamuhuutonsa, -rupesi hän pukeutumaan juhlallista menoaan varten. Kun muetsinien -toinen huuto kuului, oli hän valmis lähtemään. - -Hietakello-salissa odottivat hänen äitinsä Sabeiha, vanha Tumadir -ja kuusi seuralaisnaista. He olivat kaikki juhlapukuihin puetut. -Seuralaisnaisilla oli hienot valkeat liinahameet yllä ja kasvoilla -silkkiharsot. Heidän tuli matkan päässä seurata valtijatartaan aina -Raghan portille saakka. - -Anahita ei antanut kauan odottaa itseään. Ferengiksen seuraamana -hän astui hietakellosaliin. Hänellä oli yllään valkea silkkihame, -joka jätti käsivarret ja kaulan paljaaksi. Ainoa koristus oli hänen -oma, helmillä ompelemansa kultakuteinen vyö. Hänen tumma pitkä -tukkansa valui vapaana alas selälle. Hienot kultavitjat riippuivat -hänen somankaarevassa kaulassaan, ja niihin oli kiinnitetty pieni -koraanilehti. Kasvot olivat harsosta vapaat, kuten vanha tapa sääsi. - -Hänen näkönsä oli vakava, mutta hänen sinisilmänsä säteilivät -kirkkaina kuin kaksi tähteä. - -Kun hänen jäähyväisiksi piti syleillä äitiänsä, tuntui liikutus ja -vähäinen heikkous valtaavan hänet. Hän voitti sen kuitenkin pian ja -virkkoi sointuvan kirkkaalla äänellä: - --- Hyvästi rakas äiti. Tänä iltana syleilen sinua taas, kun Allah on -antanut minun toteuttaa ensimäisen suuren työni. - -Kyynel välkkyi harmaapäisen Sabeihan silmässä, kun hän irtaantuessaan -tyttärensä pitkästä syleilystä sanoi: - --- Allah sinua auttakoon ja siunatkoon, lapsi! - -Vanha Tumadir oli siihen määrään mielenliikutuksen valtaama, ettei -hän aluksi löytänyt sanoja jäähyväisiksi. Itsekseen hän hiljaa mutisi -lauseita koraanista. Kun Anahita rupesi poistumaan avaraan etusaliin, -heittäytyi Tumadir polvilleen hietakellon viereiselle matolle ja -huudahti: - --- Allah, sinä korkein ja voimakkain, suojele tuota viatonta lasta! - -Etusalin olivat Ferengis ja muut naiset somasti kukilla koristaneet. - -Sabeiha ja Tumadir saattoivat Anahitaa aina ulkomuurin rautaportille, -joka oli auki. Sen luona kääntyi Anahita vielä kerran heitä -kädenviittauksella ja hellällä katseella tervehtimään. Tumadir -vuodatti runsaita kyyneleitä, ja hänen mielenliikutuksensa oli -niin suuri, että hän horjui, ja että hänen täytyi nojata Sabeihan -käsivarteen. - -Kun Anahita oli astunut ulos portista ja rupesi kulkemaan mäen -rinnettä alas Raghaan päin johtavaa tietä, riensi Ferengis astumaan -hänen jälkeensä; muut naiset ryhmittyivät kulkemaan matkan päässä -heidän jälessään. - -Molemmin puolin tietä oli taajoja ihmisryhmiä, jotka jo aikaisesta -aamusta olivat siinä kertojattaren tuloa odottaneet. Sillä tämä päivä -oli harvinainen merkkipäivä, ja köyhä ja rikas, ylhäinen ja alhainen -tahtoi nähdä nuoren kertojattaren verhosta vapaat kasvot. - -Kansa tervehti Anahitaa sydämellisin suosionhuudoin ja siroitti hänen -eteensä tielle tuoreita kukkia. - -Joukko Raghassa asuvia parsejakin oli yhtynyt katselevaan -kansanjoukkoon. Nähdessään Anahitan kauniit sinisilmät ja hänen -siron vartalonsa, sekä katsellessaan häntä, kun hän siinä keväisessä -päivänpaisteessa hitaasti kulki edelleen pitkin kukilla siroitettua -polkua, huudahti eräs parsi tovereilleen: - --- Hän on ylevä kuin sovinnon hengetär, Ashi Vanuhi! - -Anahita läheni lähenemistään Melik shaahin pääkaupunkia, jonka -kullatut kupukatot ja ohuet minaretit jo selväpiirteisinä kohosivat -hänen edessään. - -Lähellä Raghan pohjoista porttia istui kivellä sokea vanhus. Hänen -vieressään seisoi nuori nainen. Anahitan tullessa heidän kohdalleen, -sanoi nainen vanhukselle: - --- Nyt kulkee kertojatar ohitsemme. - -Sokea vanhus antoi toverinsa johtaa hänet kertojattaren luo. -Kunnioittavasti tarttui vanhus Anahitan silkkihameen helmaan ja -kumartui sitä suutelemaan. - -Anahita tunsi omituista iloa, mutta samalla epämääräistä pelkoa ja -kainoutta nähdessään kaikkien näiden lukuisten ihmisten katseiden -olevan häneen suunnattuina. Moni loi häneen puhtaan ihailun ja -kunnioituksen katseita, monen vanhan ja vaivaisen silmässä välkkyi -kyynel, moni vääryyttä ja sortoa kärsivä kiinnitti häneen toivoa -ilmaisevan silmäyksensä. Sillä hänet nähdessään tulivat kaikki -ajatelleeksi, että tuo hyvä ja viaton olento oli heidän kaikkien -asiaa puolustava. - -Mutta toiset taas, etenkin nuoret miehet, loivat häneen toisenlaisia -katseita, jotka saattoivat hänet usein kääntämään silmäyksensä heistä -pois tai luomaan ne maahan. - -Raghan kaduilla oli vielä tiheämmät ihmisparvet kertojattaren -kulkua katsomassa. Ja kukkia sateli yhtenään hänen jalkojensa -juureen. Pohjoiselle portille olivat Anahitan kuusi seuralaisnaista -pysähtyneet palatakseen takaisin linnaan. Ainoastaan Ferengis seurasi -nyt valtijatartaan. Portilta shaahin ylhäinen vartija, jolla oli -pitkä käyräpäinen hopeasauva kädessä, oli sijoittaunut kulkemaan -Anahitan edelle, hänelle tietä shaahin linnaan näyttämään. - -Sykkivin sydämin kulki kertojatar sisälle suurherran linnan -pohjoisesta portista. Avara piha oli laskettu leveillä valkeilla -marmoriliuskoilla, ja linnan isolle ovelle johtava käytäväpaikka oli -heleäväristä mosaiikkia. Molemmin puolin pihaa sijaitsivat jalopuiset -puutarhat, joiden puiden runkojen välillä näkyi silkkinuoraisia -kiikkuja sekä bambuputkista, tornien, kupujen ja minaretien -muotoisiksi rakennettuja pieniä huvimajoja joiden ulkoseinillä -riippui erivärisiä, Raghan taitavimpien väritaiteilijoiden maalaamia -lyhtyjä. Näiden puutarhojen ulkomuureilla oli komeat riippupuutarhat, -harvinaisine pensaineen, kukkaisuurnoineen ja köynnöskasveineen. - -Paksukankaiset punaiset ja siniset silkkiliput liehuivat -linnarakennusten katoilla, ja seldshukilaiset puolikuut välkkyivät -räystäillä ja hevoskengänmuotoisten ikkunakaarten yläpuolella. - -Anahita ei malttanut tarkemmin katsella kaikkea tätä suurpiirteistä -komeutta; hän katsahti vaan kerran ympärilleen avaralla pihalla ja -kulki edelleen taustalla kohoavaa rakennusryhmää kohti. - -Pääkäytävän ovella oli kahden puolen joukko punavaippaisia -palvelijoita, joilla oli ranteissa paksut kultaiset renkaat ja -kultavitjat kaulassa. He kumarsivat syvään Anahitan kulkiessa -heidän muodostamansa kujan läpi. Nyt johti opas kertojattaren isoon -eteiseen, jonka seinät olivat kullatut, sekä peileillä ja jalokivillä -koristetut. Siinä oli joukko verhottuja naisia, jotka tervehtivät -Anahitaa, ja siinä täytyi kertojattaren luopua Ferengiksen seurasta. -Hän syleili ystävätärtään, joka liikutettuna väistyi naisten piiriin. - -Kultakuteisiin viittoihin puettu eunukkiparvi astui nyt esiin -Anahitan saattojoukoksi, ja yhä seuraten edellä kulkevaa opastaan -meni Anahita ulos tästä avarasta eteisestä, kulkien pitkien -puolihämärien käytävien, pihojen, salien ja puutarhojen läpi. - -Epämääräinen pelon ja turvattomuuden tunne liikkui Anahitan mielessä, -kun hän näin ilman ainoatakaan naisseuralaistaan, outojen vartijain -johdattamana, kulki avaran linnan käytävien ja sokkeloiden läpi. Ja -hänestä tuntui, kuin tämä kulku ei koskaan loppuisi; sillä juuri, -kun hän luuli jo saapuneensa suurherran kuulustelusalin ovelle, -astuttiinkin vaan uuteen käytävään tai uuteen läpikulkusaliin. - -Vihdoin johti opas Anahitan pihalle, jota peitti hienon hieno hiekka. -Pienet kulta-ammeiset suihkulähteet pulppuilivat siellä täällä, -ja niissä uiskenteli erivärisiä hohtavia kaloja. Oikealla oli -marmorikohonteella suuri rautahäkki, jossa iso jalopeura levottomana -kulki edestakaisin. - -Tämän pihan taustassa kohosi vaaleankeltaisesta marmorista rakennettu -palatsi, ja sen kultalevyillä päällystetyn leveän oven kummallakin -puolen oli komeita soturipukuja ja loistavia kypäriä kantavia -vartijoita. - -Anahitan saapuessa tämän oven kohdalle, väistyi hänen oppaansa -syrjään, ja saattava eunukkiparvi pysähtyi. Yksi vartijoista aukaisi -kultalevyillä päällystetyn oven, ja viittasi kertojatarta astumaan -sisälle. - -Anahita kulki komeaan, mosaiikkipermantoiseen eteiseen. Hänen -ylitseastumansa kynnyksen vastaisessa seinässä oli leveä oviaukko, -jonka sulki ainoastaan paksu kullalla kirjailtu purppuranpunainen -intialainen laskosverho. Tämän laskosverhon vieressä seisova vartija -veti sen syrjään, ja nyt avautui Anahitan eteen avara sali. - -Katsottuaan vaan vilahdukselta sisään tähän saliin, huomasi Anahita, -että hän nyt oli astumaisillaan suurherran valtaistuimen eteen. - -Hänen sydämensä sykki levottomasti, ja hän huomasi hieman väsyneensä -pitkästä kävelystään ja jännityksestään. - -Mutta hän luki itsekseen lyhyen rukouksen koraanista, ja hänen -ehdoton luottamuksensa Allahin apuun, rauhoitti nyt, kuten aina -ennenkin, hänen mielensä. - -Selittämätön varmuus ja levollisuus tuntui laskeutuvan -hänen sydämeensä. Hän oikaisi ryhtinsä ja meni suurherran -valtaistuinsaliin. Hehkuva puna nousi hänen poskilleen, ja kevyesti -ja epäröimättä hän astui edelleen paksua shaahin valtaistuimelle -johtavaa mattoa, lukuisien läsnäolevien hovilaisten ja todistajien -aukaisemaa kujaa pitkin. - -Haomakin oli näiden parissa, ja nähdessään Anahitan tulevan sisään, -vavahti hänen sydämensä omituisesti, kun hän näki hänen säteilevän -kauneutensa ja viattomuuden ilmeensä, joka nyt näytti kirkastuneelta. - -Oven vastaisella seinällä kohosi shaahin korkea, norsunluusta ja -kullasta tehty valtaistuin. - -Melik, punapurppurainen, hohtokivillä siroitettu silkkipuku yllä, ja -valkea, töyhdöllinen silkkiturbaani päässä, istui valtaistuimella, ja -hänen henkivartijansa, joilla oli taivaansiniset soturivaipat yllä, -sekä heidän etumaisinaan, oikealla Abu'l-ganaïm ja vasemmalla Demur, -ympäröivät kummallakin puolen valtaistuimen portaita. - -Siitä hetkestä kuin Anahita oli ilmestynyt valtaistuinsalin -kynnykselle, oli Melik kiinnittänyt tuliset, läpitunkevat katseensa -häneen, eikä hän ollenkaan kääntänyt niitä muuanne. - -Saavuttuaan lähelle valtaistuimen portaita, pysähtyi Anahita, -notkisti toisen polvensa, ojensi molemmat käsivartensa ylös shaahia -kohti ja lausui: - --- Terve, Persian suurherra, maan isä ja tuki! Allahin siunaus -tulkoon pääsi ylitse! Nöyrä tyttäresi, Anahita, kertojatar, -anoo, että kallistaisit korvasi sorretun oikeuden puoleen, että -voimakkaalla kädelläsi pelastaisit viattomasti kärsivän ja -vapauttaisit hänet hänen kavaloiden vihamiestensä vallasta! - -Hänen äänensä kajahti varmana, heleänkirkkaana kuin hopeakello, ja -avarat marmoriholvit antoivat siitä kauniin kaiun. - -Kurdilaispäällikkö Mervim, joka kolmen poikansa seurassa seisoi -todistajien parissa, tunsi kertojattaren äänen kuultuaan syvää -liikutusta. - -Selittämätöntä liikutusta uhkuivat myöskin Haoman tunteet, hänen -kuullessaan tämän tutun kirkkaan äänen helähdystä. - -Melik shaahi viittasi valtikallaan Demurille ja Abu'l-ganaïmille. - -Tämä oli merkki siitä, että suurherra aikoi ottaa kuultaviinsa -kertojattaren asian, ja että hän halusi puhua kertojattaren kanssa -kahden kesken. - -Henkivartijat siirtyivät maalauskuvilla koristettujen -marmoripatsaiden luo ja nostivat kirjavia silkkiverhoja. - -Salissa olevat hovilaiset ja todistajat rupesivat nyt poistumaan. -Kun viimeiset olivat menneet, lähtivät henkivartijat. Demur ja -Abu'l-ganaïm yksin olivat jääneet valtaistuimen portaiden juureen. - -Melik viittasi heille. Kumpikin alkoi kulkea pilareiden ohi nostaen -raskaita laskosverhoja ja tarkastaen, oliko joku jäänyt niiden taakse -kuuntelemaan. Tarkastuksensa toimitettuaan ja huomattuaan kaikkien -todella menneen, he poistuivat valtaistuinsalista. - -Anahita oli jäänyt yksin suurherran valtaistuimen eteen. Hän oli -noussut seisomaan ja valmistautui jatkamaan kertojattaren tointansa. - -Lukuisat pitkäjalkaiset kullatut lamput, jotka hämäräisen kattovalon -riittämättömyyden vuoksi oli sytytetty avaraa valtaistuinsalia -valaisemaan, paloivat leimuten ja korkealiekkisinä. - -Melik piti yhä hehkuvat silmänsä kiinnitettyinä Anahitaan, joka ensin -avokatsein niitä kesti, mutta joka, jäätyään kahden kesken suurherran -kanssa, vaistomaisesti väisti niitä, luomalla katseensa alas. - -Nyt katsoi hän velvollisuudekseen jatkaa asiansa esittämistä ja nosti -taas silmänsä suurherran puoleen, luoden häneen avoimen, vilpitöntä -intoa ja varmuutta kuvastavan katseen. Mutta yhä hehkuvammin -ja terävämmin silmäili shaahi häntä. Anahita tunsi sisässään -selittämätöntä vavistusta, mutta alkoi kuitenkin melkein tyyneellä -äänellä: - --- Tulen esittämään sinulle, suurherra, onnettoman -kurdilaispäällikön, Mervimin asiaa. - --- Et luultavasti tiedä, että olen itse tuominnut Mervimin -juonittelijana ja maankavaltajana -- sanoi Melik. - --- Sen tiedän, suurherra. Mutta Mervimin vihamiehet sekä väärät -todistajat olivat saattaneet tietosi harhaan, niin että langetit -väärän tuomion, sillä Mervim on viaton. - --- Tiedätkö, kertojatar, mikä rangaistus sinua uhkaa, jos olet -ottanut ajaaksesi väärää asiaa? - --- Sen tiedän. - --- No mitä sanoisit, jos tuo Mervim sittenkin olisi syyllinen? - --- Sitä en voi uskoa, sillä on siksi lukuisia todistajia, jotka -kaikki ovat valmiit valalla vahvistamaan väitöstään, että Mervim on -syytön. Koko läntinen parsien heimo saattaa tämän todistaa ja valalla -vahvistaa todistuksensa. - --- Entä jos minulla olisi vielä lukuisammat, vielä tehoisammat -todistajat, jotka vannovat Mervimin olevan syyllisen? - --- En tunne sinun todistajiasi, suurherra. -- Mutta suvaitse ensin -kuulustella minun todistajiani. - -Anahita katsahti sivulleen, ikäänkuin olisi etsinyt todistajiaan ja -tunsi helpoitusta päästessään hetkeksi vapaaksi shaahin katseesta, -jonka omituinen hehku nyt kävi hänelle vallan sietämättömäksi. - -Silloin Melik nousi norsunluu-istuimeltaan ja astui alas muutaman -valtaistuimen portaan kertojatarta kohti. Hänen silmissään välkkyi -lempeämpi hohde ja hän virkkoi: - --- Tahdoin vaan koetella varmuuttasi ja rohkeuttasi. Huomaan -nyt, että olet yhtä rohkea kuin kaunis. -- Todistajasi ovat -tarpeettomat. Suurvisiirini, Hassan Ibn Alin, kautta olen jo paljon -ennen ilmoitustasi saanut kuulla, että hän puolestaan on Mervimin -asiaa uudestaan tutkinut. Hän piti sitä niin vaarallisena, ja -ajatellessaan edeltäjättäresi kovaa kohtaloa, tahtoi hän suojella -sinua samanlaisesta ja ryhtyi asiaa tiedustelemaan. Nyt on minunkin -vakaumukseni varma, ja kohta on Mervim julistettava vapaaksi ja -entisiä oikeuksiaan nauttivaksi. - -Ilo välkähti Anahitan silmiin, kun hän kuuli nämät shaahin sanat. - -Shaahi huomasi tämän hänen kasvojensa ilonkirkkauden ja astui vielä -muutaman portaan alemmaksi, niin että hän nyt seisoi valtaistuimen -alimmalla portaalla. Hän virkkoi: - --- Siltä ei sinun ansiosi vähene, sillä olet osoittanut suurta -rohkeutta, ottamalla kerrottavaksesi näin vaarallisen asian. -Sinun ilmoittamanasi se yksistään saattoi joutua uudelleen -käsiteltäväkseni. Ja sinun ylistystäsi annan kuuluttaa moskeoissa -ympäri maata. Vaan näön vuoksi annan kuulustella todistajia. Voit -olla varma siitä, että Mervim pääsee vapaaksi. - -Iloissaan laskeutui Anahita matolle polvilleen ja rukoili palavan -kiitosrukouksensa Allahille, joka näin palkitsi hänen pyrkimyksensä, -joka näin oli valaissut suurherran mielen. - -Hänen rukoillessaan oli Melik astunut hänen viereensä ja silmäili -häntä ihailevin katsein. - -Kun Anahita lopetettuaan rukouksensa taas nousi pystyyn, säpsähti hän -nähdessään suurherran vallan vieressään. Tämä tarttui hänen käteensä -ja vei hänet valtaistuimen portaiden vieressä olevien korkeiden -sillkkipatja-istuinten luo, virkkaen: - --- Olet jo varmaankin väsynyt. Levähdä siis tässä hetkinen! - -Kun Anahita ujona oli noudattanut kehoitusta, istuutui shaahi vallan -hänen viereensä ja sanoi: - --- Onneasi voit kiittää, että ryhdyttyäsi tähän vaikeaan asiaan -olet välttänyt kaikki uhkaavat vaarat. Ihme on näet, ettei peljätyn -ja kukistamattoman Alamutin fidaavienkaan ole onnistunut sinuun -tikarejansa tähdätä. - --- Allah on ollut vahvana turvanani. - --- Niin on; ja lisäksi minä ja suurvisiirini. Mutta eivät vaarasi -nytkään lopu. Päinvastoin kaikki Mervimin vihamiehet nyt kiivaasti -rupeavat sinua ahdistamaan. Tahdon vapauttaa sinut näistä vaaroista, -sillä nuoruutesi ja kauneutesi ansaitsevat ylhäisintä asemaa. -- -Kuuletko, kertojatar? Olen mieltynyt sinuun, ei yhdenkään naisen -sulo vielä ole minusta tuntunut niin viehkeältä kuin sinun; äänesi -kaiku on hopeanheleä ja korvalleni vienointa soittoa. Senvuoksi -tahdon kohoittaa sinut puolisokseni, lempipuolisokseni, haaremini -valtiattareksi. -- Kuuletko, kertojatar? Niin vastustamatta on sulosi -minut hurmannut. - -Anahita oli tämän kuultuaan vallan tyrmistynyt, hän ei voinut uskoa -korviaan, eikä hän voinut vastata sanaakaan. - -Shaahi ei intohimonsa kiihkossa huomannut Anahitan kauhunilmettä, -vaan jatkoi yhä enemmän tulistuen: - --- Sinäkö ainaiseksi harsoihin peittäisit nuo silmät, jotka -säteilevät kirkkaina kuin soheil-tähti, levittäen ainaista onnea -niille kuolevaisille, jotka asuvat sen valaisemilla mailla! - -Voimatta kauempaa hillitä itseään, kietoi Melik käsivartensa Anahitan -ympäri ja tahtoi painaa suudelman hänen silmilleen. - -Mutta Anahita kokosi kaiken tarmonsa, tempautui irti hänen -käsivarrestaan ja syöksyi läheisen marmoripilarin luo, tarttuen -siihen käsivarsineen, ikäänkuin turvautuen vankan kiven apuun. - -Hänen vastustuksensa kiihoitti yhä enemmän Melikin intohimoisia -pyyteitä. Leimuavin katsein hän lähestyi Anahitaa toistaakseen äsken -yrittämänsä hellyyden osoitetta. - -Kun Anahita taas näki hänet vallan lähellä itseään, puhkesi hänen -itsesuojelemisvaistonsa esiin, hän irroitti käsivartensa pylväästä -ja väistyi pari askelta. Sitten hän ojensi vartalonsa ja asettui -ikäänkuin vastarintaan. - -Ääni varmana ja silmät säihkyen vakaumusta hän huudahti: - --- Muista minun valaani... ja muista myöskin omaa valaasi! - --- Ne muistan -- sanoi Melik -- mutta ylimäinen pappi saattaa meidät -molemmat valastamme vapauttaa. Hänet kutsutan viipymättä tänne, sillä -jo tänä iltana täytyy sinun tulla omakseni! - --- Se olisi Allahin pyhän tahdon rikkomista, se olisi hänen pyhän -lakinsa pilkkaamista! - --- Olen Allahin tahdon ja lain edustaja maan päällä. - --- Kansa ei ole suostuva siihen, että sen valitsemaa ja voitelemaa -näin loukataan. - --- Kansan täytyy taipua minun tahtoni alle. Ei yksistään Persian -kansa ole käskyjeni alainen. Olen masentanut toistakymmentä eri -kansakuntaa Aigean meren ja Induksen välillä. Kaikki tottelevat ne -käskyjäni. Kuka rohkenisi nousta minun tahtoani vastustamaan? Minulla -on valta vaikka kokonaan lakkauttaa kertojattaren toimi ja käskeä -vääryyttä kärsivien suorastaan kääntyä minun puoleeni. - -Voimatta hillitä verensä tuimaa kuohahdusta, lähestyi Melik uudestaan -Anahitaa; kertojatar vaipui hervottomana alas mosaiikkipermannolle -patsaan viereen, ruveten itsekseen rukoilemaan. - -Nähdessään Anahitan pelon ja tuskan, tyyntyi Melik hieman ja päätti -malttaa mielensä ja lohduttaa häntä. - --- Nouse -- sanoi hän -- ja levähdä patjaistuimella. Älä pelkää -minua, sillä olen ystäväsi... ja olen rakastava sinua kiihkeämmin -kuin ketään muuta naista. Ymmärrän levottomuutesi ja arvelusi. Mutta -kun ylimäinen pappi saapuu, on hän mielesi rauhoittava. - -Kuullessaan ylimäistä pappia mainittavan, tointui Anahita hieman, -ja toivon välke välähti hänen sielussaan. Ehkäpä ylimäinen pappi -oli häntä puolustava, oli vastustava suurherran mielettömyyttä ja -soimaava hänen rikollista aiettaan. - -Melikin poistuttua valtaistuimen luo, meni Anahita patjaistuimelle, -jolle hän hervottomana vajosi. Hänen voimansa olivat uupuneet. - -Melik astui sillävälin ylös valtaistuimelle ja näpäytti sen sivulla -riippuvaa kultalevyä. Seuraavassa tuokiossa riensivät Demur ja -Abu'l-ganaïm esille. - -Melik viittasi heitä tulemaan syrjään ja sanoi Abu'l-ganaïmille: - --- Mene kutsumaan tänne ylimäinen pappi. Hän pukekoon ylleen täyden -ylimäispapillisen pukunsa ja tuokoon juhlakoraanin mukaansa. Hän -toimittakoon ensin puhdistavan kylvyn ja valmistautukoon rukouksella -isossa sinisessä moskeassa sitä tärkeätä tointa varten, jonka hänelle -täällä olen määräävä. - -Visiiri Abu'l-ganaïmin poistuttua suurherran käskyä täyttämään, -kääntyi tämä Demurin puoleen ja sanoi puoliääneen: - --- Kutsu tänne haaremin naisia ja kertojattaren saattonainen ja käske -heidän johdattaa hänet lempipuolison-huoneisiin. Kertojattarelle -annettakoon parhaita virvokkeita, ja odaliski-kuoro laulakoon ja -tanssikoon hänen edessään, jos se häntä huvittaa. Hänelle tuotakoon -runsaasti kulta- ja helmikoristeita sekä hohtokiviä. Seinät ja -divaanit peitettäköön kaiteilla verhoilla, ja jos hän haluaa -levähtää, levitettäköön sisimmässä makuuhuoneessa pehmeimmät patjat -ja silkkipeitteet. Ruusuöljyä priiskoitettakoon kaikkialle näissä -haaremin valiohuoneissa. -- Muistatko toimittaa kaikki, mitä käskin? - --- Palvelijasi on täyttävä kaikki käskysi. - --- Saatettuasi kertojattaren lempipuolison-haaremiin, tulee sinun -kutsua hovilaiset, Mervim ja todistajat tänne. Tahdon julistaa -Mervimin vapaaksi. - --- Sen teen, suurherra. Pitääkö minun myös järjestää todistajat -tavanmukaisesti saattamaan kertojatarta takaisin hänen linnaansa? - --- Se on tarpeetonta. -- Kertojatar jää tänne. Hänen äänensä on -liian heleä, hänen silmänsä liian kauniit, jotta hän voisi sulkeutua -ahtaiden muuriensa sisälle. Hän on tästälähin muuttava ammattia. - -Tämän sanottuaan Melik iski Demurille merkitsevästi silmää. - -Suurvisiirin pojan mentyä naisia kutsumaan, lähestyi Melik Anahitaa, -joka sivulle päin nojaavana, tyrmistyneenä kuiskaili rukouksiaan. - -Melikin istuutuessa hänen viereensä, hän kavahti rukouksistaan ja -näytti taas aikovan paeta. - -Mutta Melik tarttui hellästi hänen käteensä ja sanoi lempeällä -äänellä: - --- Opit vielä minusta pitämään, siitä olen varma. Sillä olen -kohoittava sinut haaremin ylimmäksi. Kaikkien tulee sinua palvella, -kaikkien tulee ihanien silmiesi väikkeestä lukea vähimmätkin -mielihalusi ja ehdottomasti täyttää ne, jos ne suinkin ovat -täytettävissä. Haaremin aarreholvit tulevat olemaan avoinna sinulle; -saat valita itsellesi sieltä niin paljon kultaa, helmiä ja hohtokiviä -kuin vaan halajat. Juhlatiloissa olet ajava minun rinnallani -kultavaunuissa, ja tulevalla Bagdadin retkellä olen Itämaan -ruhtinaille ylpeänä näyttävä sinun harvinaista suloasi. Ja kaikki -tulevat sinua ihailemaan ja ylistystäsi toistamaan ympäri maanpiiriä. - -Anahita kokosi kaiken rohkeutensa ja virkkoi: - --- Kaikki aarteesi ja tarjoamasi kunnia eivät saata poistaa häpeää -ja Allahin vihaa, jonka aiot vetää itsesi ylitse, ja myöskin minun -ylitseni. - -Pilarien välistä raskasta verhoa nostettiin nyt, ja Demurin kutsumat -naiset, Ferengis etumaisena, astuivat sisään. Notkistettuaan toisen -polvensa suurherran edessä, menivät he Anahitan luo. - -Huomattuaan Ferengiksen, nousi Anahita patjaistuimelta ja syleili -häntä. Kertojatar koetti hillitä liikutustaan; hän ei valittanut, -mutta kyyneleet nousivat hänen silmiinsä. - -Ferengis ei ymmärtänyt hänen syvää liikutustaan, mutta siitä -kiihkeästä tavasta, jolla Anahita häntä syleili, ikäänkuin -äänettömänä anoen häneltä suojelusta, saattoi hän aavistaa jotakin -tavatonta. - -Suurherra viittasi Demurille, joka naisten jälkeen oli ilmestynyt -marmoripylvään luo. - -Suurvisiirin poika virkkoi: - --- Suvaitse, kertojatar, seurata näitä naisia sisähuoneisiin lepoa ja -virvokkeita nauttimaan. - -Anahita huomasi, ettei hänellä ollut muu edessä, kuin noudattaa -käskyä. Nojautuneena Ferengiksen olkaa vastaan ja haaremin -ylhäisten palvelijanaisten seuraamana alkoi hän hitaasti astua pois -valtaistuinsalista Demurin osoittamasta sivuovesta. - -Melik seurasi tarkasti katseillaan poistuvaa kertojatarta, ja hänen -tulinen silmäilynsä ilmaisi rajatonta ihastusta. - - - - -KAHDEKSAS LUKU. - - -Valtaistuinsalin vieressä oli toinen avara sali, johon Mervim, -hovilaiset ja todistajat olivat poistuneet siksi ajaksi, kun shaahi -kuulusteli kertojatarta. - -Haoma, jonka mieli oli oudon jännityksen valtaamana ja joka -levottomana odotti sitä hetkeä, jolloin todistajat jälleen -kutsuttaisiin valtaistuinsaliin, missä shaahin julistuksen Mervimin -asian ratkaisun suhteen piti tapahtua, oli asettunut syrjäisen -pylvään luo. Jo valtaistuinsalissa oli muuan vanhanpuolinen -hovilainen, jonka tarkistelevat ja ilkeät silmät lakkaamatta -tähystelivät Haomaa, vetänyt tämän huomion puoleensa. Vanhuksen -kasvot olivat tuntuneet hänestä tutuilta, mutta sitten oli tuo -hovilainen taas kääntynyt pois. Kun mentiin viereiseen saliin, oli -tämä vanhus kulkenut vallan Haoman ohi ja luonut häneen vihamielisen -ja samalla ivallisen katseen. Ja silloin oli Haoma tuntenut hänet, -huolimatta hänen komeasta hovipuvustaan. Hän oli Shiruje, entinen -häpeävankien vartija. - -Todistajien odotussalissakin oli Shiruje muutaman kerran kulkenut -Haoman ohi ja pysähtynyt matkan päähän häntä tähystelemään. Ja -Haomasta oli tuntunut, kuin olisi tämä häijy mies tahtonut väijyä -häntä tai urkkia esille hänen ajatuksiaan. Mutta Haoma näytti hänen -suhteensa välinpitämättömältä, eikä enää luonut häneen katsettakaan. - -Annettuaan määräyksensä Anahitan johtamisesta tähän aikaan -asumattomina oleviin shaahin lempipuolison huoneisiin ja käskettyään -naispalvelijoiden niitä komeasti koristaa, meni Demur siihen saliin, -missä todistajat ja hovilaiset odottivat. Kulkiessaan salin toisessa -päässä olevalle kohonteelle, kuuluttamaan että shaahi heitä odotti -ilmaistakseen päätöksensä, huomasi Demur Haoman. Kuulutus-toimensa -täytettyään hän heti riensi Haoman luo. Todistajat ja hovilaiset -alkoivat sillävälin tulvia sisälle valtaistuinsaliin. - -Shirujelta ei jäänyt huomaamatta, että suurvisiirin poika ja -Haoma näin jäivät muista jälelle. Hän seurasi ihmistulvaa niin -hitaasti, että oli viimeisten joukossa. Kun hän, ennen astumistaan -valtaistuinsaliin, käänsi päätään katsoakseen juttelevia ystävyksiä -ja silloin huomasi heidän vilkkaasti keskustelevan, ei hän -seurannutkaan muita sisälle, vaan poikkesi pilarin ja ovipielen -väliseen syvennykseen tähystelemään, mitä he aikoivat tehdä. - -Demur oli kiireisesti kertonut Haomalle viime hetkien tapahtumat, -eikä jälkimäinen vielä ollut tointunut hämmästyksestään. Sen verran -oli hän käsittänyt, että Anahitaa uhkasi tavaton vaara ja häpeä, ja -että hänen tuli uhrata kaikki pelastaakseen hänet. - -Samassa Haoma huomasi salin tyhjäksi ja huomautti: - --- Eikö meidän pitäisi mennä sisälle shaahin päätöstä kuulemaan? - --- Se on tarpeetonta -- sanoi Demur. -- Shaahi ei nyt tule -kuulustelemaan ketään todistajia, sillä hänen päätöksensä on jo -valmis. Ja vaikka Mervimin asia olisi vaarakin, hän hänet muitta -mutkitta julistaisi syyttömäksi, sillä ymmärräthän, ettei shaahin -lempipuoliso mitenkään saa ajaa väärää asiaa! Tuo sana lempipuoliso -koski kipeästi Haoman mieleen, ja kauhistunut ilme kasvoissa hän -kääntyi Demurin puoleen kuiskaamaan: - --- Ystävä hyvä, tahdotko kuulla ja auttaa minua? Nyt jos koskaan -tarvitsen apuasi, sillä olen suuren ahdistuksen valloissa. - -Oudot aavistukset leimahtivat Demurin mielessä ja hän virkkoi: - --- Menkäämme pois täältä, niin saat kertoa minulle kaikki. - --- Mutta voitko poistua? - --- Sen voin tehdä, sillä olen nimenomaan shaahilta saanut -toimekseni valvoa lempipuoliso-huoneiston koristamista ja Anahitan -kestitsemistä. Isäni huoneet ovat tässä lähellä. Asustan niissä nyt -hänen poissaollessaan. Siellä saamme häiritsemättä puhua. - -Leveätä pylväskäytävää myöten he poistuivat odotussalista ja -astuivat avaralle pihalle. Sen perältä menivät he sisälle pienempään -palatsirakennukseen, ja kuljettuaan pitkän solakäytävän läpi -saapuivat he suurvisiiri Hassan Ibn Alin avaraan odotussaliin, joka -Haomalle oli tuttu hänen edelliseltä käynniltään. Sieltä he kulkivat -suurvisiirin pieneen työhuoneeseen. - --- Mikä sinun on? -- kysyi Demur heidän istuuduttua. - -Haoma tunnusti nyt hänelle onnettoman rakkautensa kertojattareen, -miten tämä oli sen hyljännyt ja miten Haoma oli päättänyt taistella -luvatonta kiintymystään vastaan sekä ilmaista kieltäymispäätöksensä -kertojattarelle. - --- Minun täytyy vielä saada häntä tavata, minun täytyy saada ilmaista -hänelle päätökseni, minun täytyy vielä kerta nähdä hänen viattomat -silmänsä... - --- Mutta ajattele toki, että toivomuksesi on miltei mahdoton -toteuttaa. Mitenkä voisit sinä tunkea lempipuolison-asuntoon -joutumatta mitä suurimpaan vaaraan? - --- Sanoithan juuri itse, että sinulla on toimena valvoa näiden -huoneiden koristamista. Etkö voisi kutsua kertojatarta johonkin -sivuhuoneeseen, jotta voisin puhua hänen kanssaan? - --- Sitä en voi. Sillä kertojattaren mentyä sinne sisälle, en minä -enää saa näyttäytyä siellä. Ainoastaan uskottujen eunukkien kautta -saan kuulustella, miten koristaminen ja kestitys on järjestetty. - --- Anna minulle siis eunukinpuku ja toimeksi jonkun koristusesineen -vienti noihin huoneisiin. Saatanhan salaisesti puhutella Ferengistä -ja pyytää häntä kutsumaan kertojatarta johonkin sivuhuoneeseen. - --- Se olisi yksi keino. Mutta sekin on perin vaarallinen. Ajattele, -kuinka paljon panet alttiiksi yhden hetken vuoksi! - --- Kiellätkö siis apusi minulta, kiellätkö tämän pyynnön, joka -kenties on viimeinen, jonka sinulle teen? - -Haoman ääni oli niin rukoileva ja hänen silmissään kuvastui niin -surullinen ilme, että Demur tunsi itsensä liikutetuksi. - -Hän sanoi: - --- En kiellä apuani; mutta pelkään vaan, että syöksyt suoraa päätä -turmioon. Et luultavasti tiedä, mikä kauhea rangaistus kohtaa sitä -miestä, joka tavataan shaahin haaremista. Hän sidotaan käsistä ja -jaloista ja haudataan elävältä kaulaa myöten. Sitten soaistaan -hänen silmänsä ja hän saa tässä tilassa nääntyä nälkään. Melik on -hirvittävä, kun hän suuttuu. Hän on antanut soaista silmät omalta -veljeltään, joka kapinoi häntä vastaan. - --- Olen valmis mihin kärsimyksiin tahansa. Olen jo ennenkin katsonut -surmaa silmiin; Velvollisuuteni on, jos suinkin voin, tunkeutua -kertojattaren luo, näyttääkseni, että henkeni uhalla tahdon tehdä -hänelle viimeisen ystävänpalveluksen. - --- Onko siis tämä toivomuksesi järkähtämätön? - --- Se on järkähtämätön, jos mahdollisuus sen sallii. - --- Ajattelen siis näin: Pukeudut eunukinpukuun ja viet -ruusuöljy-ruukkua lempipuolison makuuhuoneeseen. Mukaasi tulee -taattu eunukki, joka tuntee nämät huoneet ja käytävät. Menette -makuuhuoneeseen. Siinä tai jossakin sen lähellä olevassa huoneessa -ovat Anahita ja Ferengis, sillä en luule, että kertojattarella on -halua mennä isoon saliin kuulemaan soittoa ja katsomaan odaliskien -tanssia. Nähdessäsi Ferengiksen, voit salaisesti viitata häntä -tulemaan makuuhuoneen viereiseen kylpyhuoneeseen -- tunnen kaikki -nämät huoneet hyvin, sillä olen valvonut niiden korjaustöitä. Pyydä -häntä silloin sanomaan Anahitalle, että kylpy odottaa, tai jotakin -sellaista. Sano sitten kertojattarelle nopeasti sanottavasi. Sillä -jos viivyt, olet hukassa. Shaahi julistaa paraikaa päätöksensä -Mervimin asiassa ja vastaanottaa kansan suosionosoituksia. Ei voi -viipyä pitkää aikaa kunnes ylimäinen pappi saapuu. Ja keskusteltuaan -hänen kanssaan shaahi epäilemättä heti vie hänet Anahitan luo. -Sitä ennen sinun täytyy olla poissa. Mutta sinun ei sovi palata -samaa tietä. Mukaasi tullut eunukki osoittaa sinulle käytävän, joka -kylpyhuoneesta johtaa puutarhaan. Tästä puutarhasta vie käytävä sille -pihalle, josta shaahi lempipuolisonsa kanssa lähtee ajelemaan. Pihan -perällä on ovi, joka vie tähän isäni asuntoon johtavaan käytävään. -Sillä tätä tietä on suurvisiirin ilmestyminen avaamaan joen -marmorisillalle päin aukenevaa kullattua porttia, shaahin lähtiessä -ajamaan. Tämä avain on nyt, kuten kaikki muut isäni hoitamat avaimet, -hallussani. Tuon oven edessä ei vielä ole mitään vartijaeunukkia, -koska tämä palatsin osa jo jonkun aikaa on ollut asumattomana. -Aukaise tuo ovi ja sulje se huolellisesti jälkeesi. Sitten astut -salakäytävään, jota myöten opaseunukin kanssa palaat näihin -huoneisiin. Täällä saatat piillä kunnes tulee pimeä, pukeutua omiin -vaatteisiisi ja syrjäkäytäviä myöten poistua ja palata vuorikoskelle. -Mutta suurin varovaisuus on tarpeen. Ja sittenkin on yritys hyvin -vaarallinen... Jos joutuisit kiinni, olisi minunkin tilani vähän -arveluttava... - --- Se on pahin pelkoni. Mutta ennen annan kiduttaa itseni -kuolijaaksi, kuin ilmaisen sinun minua auttaneen. - -Omituinen toivonvälke valaisi Haoman otsaa, hän puristi liikutettuna -ystävänsä kättä ja virkkoi: - --- Miten paljon teetkään minulle, sinä kelpo ystävä! - --- Ei ole hetkeäkään hukattavissa -- huomautti Demur. -- Odota täällä -hetkinen. - -Menen kutsumaan tänne eunukin ja käsken hänen tuoda sinulle valepuvun. - -Demurin mentyä, rupesi Haoma kuumeisesti astumaan edestakaisin pienen -huoneen lattiaa pitkin. Outona kuohuivat hänen tunteensa, raivo ja -epätoivo taistelivat hurjaa taistelua hänen sisällään, ja levottomana -odotti hän joka hetki Demurin paluuta. - -Nopeasti palasikin suurvisiirin poika, eunukki seurassaan. Haoma -ei myöskään vitkastellut pukiessaan ylleen pitkää punaista -eunukki-vaippaa ja suurta avaraa vaaleankeltaista päähinettä. Hän -sai ruusuöljyruukun käteensä, ja toverinsa seurassa, joka kantoi -hienoja pyyheliinoja -- kylpyhuoneen tarpeisiin -- alkoi Haoma kulkea -vaarallista päämääräänsä kohti. - -Jäähyväisiksi hän herttaisesti puristi Demurin kättä. - - - - -YHDEKSÄS LUKU. - - -Se piha, joka sijaitsi valtaistuinpalatsin vieressä, oli Haoman ja -hänen kumppaninsa astuessa sille, vallan tyhjä. Haoma päätti siitä, -että shaahi ja kansa vielä olivat valtaistuinsalissa. Esteettömästi -pääsivät he sisälle shaahin lempipuolison huoneisiin, sillä pääovella -ei vielä ollut mitään vartijaa. He kulkivat useampien upeiden -huoneiden läpi, joita haaremin ylhäiset palvelijanaiset verhoilla, -pehmeillä silkkimatoilla ja kukilla koristivat. Siellä täällä auttoi -heitä joku eunukki. Mutta nämätkään eivät kiinnittäneet Haomaan ja -hänen kumppaniinsa huomiota, koska luulivat heitä suurvisiirin pojan -lähettämiksi apureiksi. - -Pienemmistä huoneista saapuivat Haoma ja opas-eunukki avaraan saliin, -jossa odaliski-tanssijattaret ja soittajattaret, puettuina kevyisiin -ja lyhyisiin hameisiin, odottivat. Anahitaa ja hänen ystävätärtään ei -vielä täälläkään näkynyt. - -Haoman sydän sykki raivokkaan kiivaasti, kun hän ajatteli, että hän -pian oli näkevä Anahitan. Ja hän tunsi selvästi, että hän häntä -rakasti, yhä vielä, ja entistään tulisemmin. Se kauhea vaara, -joka kertojatarta uhkasi, oli taas, huolimatta hänen eilisestä -päätöksestään, puhaltanut hänen intohimonsa kipinät vastustamattoman -leimuavaksi liekiksi. -- Mitä olikaan hänen kieltäymispäätöksensä: -epätoivon matkaansaamaa väsymystä, toivottomien tunteiden lepoa, -nöyryytetyn heikkoutta. Hänkö luopuisi tuosta jalosta helmestä, -jonka hän oli löytänyt, ja jonka puhdas hohde oli riemastuttanut -hänen sielunsa! Hänkö antaisi shaahin, tuon irstaan miehen, jolla -oli valittavanaan kaikki Itämaan helmet -- tosin ei yhtäkään näin -kaunista -- hänkö sallisi hänen heittää tämän harvinaisen helmen -lokaan? Se oli mahdotonta. Nyt oli Anahita kokenut, missä määrin hän -saattoi turvata suurherraan; nyt oli hänen ylevä uransa katkaistu. -Olihan luonnollista, että hänen nyt täytyi taipua Haomalle. -- Sillä -Haoma oli ilmestyvä hänelle pelastavana henkenä, joka oli vievä hänet -pois tästä häpeävankilasta. -- Haomalla oli hallussaan pelastava -avain, hän oli joutuisasti vievä Anahitan suurvisiirin palatsiin ja -sieltä pakeneva hänen kanssaan kauas, kauas, Intian maille, mistä -ei Melikin rankaiseva käsi heitä voisi saavuttaa. -- Heti Demurin -puhuttua avaimesta ja käytävästä, jota myöten Haoman piti poistua, -oli hänessä tämä tuuma syntynyt, vaikka hän ei ollut tahtonut... ei -ollut rohjennut sitä Demurille ilmaista. -- Entä jos suurvisiirin -poika asettui vastustamaan heidän pakoansa! -- Sitä hän ei voinut -tehdä; niin sydämetön hän ei saattanut olla. Entä jos Haoman ja -Anahitan paon kautta Demuria kohtaisi vaara, ehkä shaahin epäsuosio, -kun tämä mahdollisesti saisi tiedon Demurin antamasta avusta? -- -Mutta olihan Demurin isä vielä kaikkivaltijas valtakunnassa... -ja mitenpä shaahi muuten pääsisi Demurin osallisuuden perille? -- -Ei Haoma malttanut, ei hän voinut ajatella sen pitemmälle, sillä -yksi ajatus täytti koko hänen sielunsa, se ajatus, että Anahita oli -pelastettava häpäisijän, julmurin käsistä, maksoi mitä maksoi. - -Astuttuaan isosta tanssisalista vielä muutaman huoneen läpi, tulivat -he pieneen, harvinaisen upeasti sisustettuun suojaan. Verrattomat -olivat sen seinämillä leviävät intialaispeitteiset divaanit, rikkaat -olivat kattomaalaukset ja täysikultaiset korkeajalkaiset lamput. - --- Tuolla sisällä on varmaan kertojatar -- sanoi opas-eunukki -- -sillä se on makuuhuone. -- Jään tähän odottamaan ja kuuntelemaan, -voidakseni varoittaa. - -Haoma otti häneltä kylpy-pyyheliinat ja astui varovasti sisään -makuuhuoneeseen. - -Matalalla, santelipuusta tehdyllä, norsunluu- ja kultalevyillä -sekä jalokivillä koristetulla vuoteella loikoi Anahita. Hän. oli -ummistanut silmänsä, hänen povensa kohoili levottomana ja hän -nyyhkytti syvään ja lakkaamatta. Ferengis oli polvillaan vuoteen -vieressä kumartuneena valtiattarensa yli. Hän piti Anahitan käsiä -käsissään ja kuiskaili palavia rukouksia. - -Haoman avatessa oven, säpsähti kumpikin. Anahita kavahti ylös -istuvaan asentoon, ja Ferengis nousi seisomaan. - -Haoma pani sormen huulilleen merkiksi, että heidän molempien tuli -vaieta. Hän kulki oikeassa seinässä olevalle ovelle, jonka arveli -johtavan kylpyhuoneeseen ja viittasi Anahitaa tulemaan jälessä. - -Anahita oli heti tuntenut Haoman, huolimatta hänen valepuvustaan, ja -iloinen tunne oli vavahtanut hänen povessaan. Sillä arvasihan hän, -että Haoma tahtoi tulla häntä lohduttamaan, ja tämä tieto esti häntä -aluksi pelkäämästä Haoman uhkarohkean teon seurauksia. Päinvastoin -hänessä heräsi voimakas ihailu tätä vaaroja halveksivaa rohkeutta -kohtaan. Hän nousi vuoteelta, ja hänen surulliset silmänsä loivat -Haomaan katseen, joka ilmaisi rajatonta kiitollisuutta. Haoma tunsi -sydämensä sulavan tämän katseen sanomattomasta tenhosta. - -Kun Anahita oli seurannut häntä kylpyhuoneeseen, kuiskasi Haoma -hänelle: - --- Minä pelastan sinut; tiedän käytävän, joka johtaa meidät täältä -turviin. Luotatko minuun, antaudutko ohjattavakseni? - --- Luotan sinuun, sillä olet Allahin lähettämä. - --- Olisi paljon puhuttavaa, mutta aika on täperällä. Verhoa pääsi -tällä liinavaatteella. - --- Entä Ferengis...? - --- Niin, se on totta, hänet täytyy myös pelastaa... - -Haoma palasi makuuhuoneeseen ja kuiskasi Ferengikselle: - --- Mene tuonne kylpyhuoneeseen ja verhoa kasvosi. - -Sitten hän riensi etuhuoneeseen, missä opas-eunukki odotti. - --- Oletko kuullut askeleita? - --- En mitään. - --- Rientäkäämme siis. - -Kun he molemmat saapuivat kylpyhuoneeseen, odottivat Anahita ja -Ferengis heitä verhottuina. Opas-eunukki rupesi kulkemaan edellä. -Seuraavassa tuokiossa astuivat he ulos puutarhaan ja sieltä -salakäytävää myöten pihalle. - -Haoma piti Anahitan kädestä kiinni ja hänen valtasuonensa sykkivät -oudon rajusti. - --- Oletko ollenkaan ajatellut omaa turvallisuuttasi? -- uhraat liian -paljon minun edestäni -- kuiskasi Anahita. - --- Sinun edestäsi en koskaan voi tehdä liian paljoa... sillä sinun -edestäsi uhraisin iloiten henkeni -- vastasi Haoma kuiskaten ja -puristi Anahitan pientä kättä lujemmin omaan käteensä. - -He olivat kiireisin askelin jo astuneet pihan puolen pituuden, -kulkien sen laidalla olevassa pylväskäytävässä. Opaseunukki kääntyi -juuri oikealle ja katosi kulman taa, missä salakäytävään johtavan -oven piti sijaita. Silloin jähmettyi pakenevien suonissa veri, kun he -takanaan kuulivat huudon: - --- Tuossa he menevät, tuossa he menevät! Pysähtykää, jos henkenne on -teille rakas, shaahin nimessä, pysähtykää! - -Tuntui siltä, kuin heidän jalkansa olisivat jäykistyneet, niin -etteivät ne kantaneet heitä etemmäksi. Kun he kääntyivät katsomaan -taakseen, näkivät he palatsin pääkäytävän ovella kaksi miestä, jotka -Haoma tunsi Shirujeksi ja Abu'l-ganaïmiksi. Näiden takana seisoi -kuusi mustaa nuubialaista orjaa. - -Nopeina kuin nuolet karkasivat orjat pakenevien jälkeen, eivätkä -nämät ehtineet monta askelta astua, ennenkuin nuo mustat, -tiikerinnotkeat olennot olivat saavuttaneet heidät ja vankasti -sitoneet Haoman kädet. Opaseunukki oli päässyt piiloon kulman taakse. -Kuultuaan Abu'l-ganaïmin huudon, arvasi hän, että vankeja ajettiin -takaa. Ja käsittäen, että oli mahdoton heitä pelastaa, ja uskollisena -muistaen herransa Demurin vaaraa, jos hänet avaimineen huomattaisiin, -pysyi hän ääneti piiloittautuneena käytävään johtavan muurioven -syvennyksessä. - -Shiruje ja Abu'l-ganaïm saapuivat nyt heidän luokseen ja Shiruje -huudahti kähisevällä mutta voitonriemuisella äänellä Haomalle: - --- Menit ansaan, destur mobedin poika! Olen hankkiva sinulle -voimakkaamman tuomarin, kuin mitä isävainajasi ja sinä olitte, -minulle vääryyttä tehdessänne ja minut tuomitessanne. - --- Olet siis viimein käsissäni, sinä parsilaiskoira! -- huusi -Abu'l-ganaïm. - -Hän viittasi orjille, jotka armotta antoivat paksujen rautapiikkisten -ruoskiensa iskujen sadella Haoman selän ja pään yli, niin että hänen -otsastaan ja poskiltaan pirskahti esille verta. - -Anahita ja Ferengis päästivät kauhunhuudon. - -Vangit vietiin sisälle palatsiin ja johdettiin siihen -makuuhuoneeseen, josta juuri äsken täynnä toiveita olivat lähteneet. - -Vaan hetken olivat he ehtineet olla tässä huoneessa, ollen vallan -kuin tylsyneet onnettomuutensa tietoisuudesta, kun ovi aukeni, ja -Melik ylimäisen papin seuraamana syöksyi sisään. - -Raivoisa viha kuohui hänen sisällään ja hän heilutti hurjasti ohutta -kultanuppista sauvaansa, ikäänkuin olisi tahtonut piestä kuolijaaksi -ärtyneiden tunteidensa esineet. - -Hän hyökkäsi Haoman eteen ja huusi miltei kiljuvalla äänellä: - --- Sinä haareminvaras, sinä vihani astuinlauta... alas, jalkojeni -juureen, sinä maan matonen! - -Kun Haoma vitkasteli, viittasi Melik nuubialaisille orjille, jotka -hyökkäsivät Haoman kimppuun ja paiskasivat hänet maahan. Melik polki -jalallaan hänen selkäänsä ja huudahti kääntyen Abu'l-ganaïmin puoleen: - --- Tahdon itse työntää hehkuvan raudan hänen silmiinsä, tuon -naisryövärin!... - -Silloin Anahita, joka vavisten oli katsellut tätä raivonpurkausta, -kokosi voimansa ja astui shaahin eteen. Hän tuntui saaneen ikäänkuin -yliluonnollisen voiman ja jäntevyyden. - -Melik säpsähti, nähdessään hänen tavattoman kauneutensa, johon -jännitys ja pelko loivat omituisen leimansa. - -Melikin viha asettui hieman. - --- Parsi ei ole syyllinen, vaan minä -- huudahti Anahita. -- Minä -olen pyytänyt häntä tiedustelemaan Mervimin asiaa, hänen on kokonaan -ansio sen selviytymisestä. Hän on tunkeutunut tänne, johdattaakseen -minut ulos tästä vankilasta, johon olet sulkenut Allahin ja kansan -valitseman. Tulkoon Allahin moninkertainen kirous pääsi päälle, jos -hänelle teet vähintäkään pahaa. Sillä hän on Allahin valitseman -puolustaja väkivaltaa ja sortoa vastaan. - --- Vaiti! -- huusi Melik. -- Hänen pitää kuolla, sillä hän on -tunkeutunut suurherran haaremiin, hän on juljennut yrittää ryöstää -pois sellaista, mikä kuuluu suurherralle. - --- Hän on tehnyt velvollisuutensa, jonka sinä, suurherra olet -unhoittanut. Sinä tahdot saattaa häpeään sen, jolle Allah on antanut -ylevän tehtävän. Sinä tuotat sielullesi kadotuksen, jos et peruuta -rikollista aijettasi. - -Melik hämmästyi hänen rohkeuttaan ja voimanpurkaustaan ja peräytyi -pari askelta. - -Mutta seuraavassa tuokiossa hänen vihansa kuohahti uudelleen, ja hän -huudahti äkäisesti kertojattarelle: - --- Miten rohkenet noin puhua suurherralle? Etkö tiedä, että pakosi -miehen seurassa on rikollinen teko, joka antaa minulle oikeuden -jättää sinut tuomarien käsiin? - -Silloin ylimäinen pappi, kunnianarvoinen, valkopartainen vanhus, -virkkoi tyyneellä äänellä, joka vaikutti rauhoittavasti keskellä tätä -intohimoisten tunteiden riehunaa: - --- Kertojatar ei ole tehnyt itseään syypääksi rikokseen. Hänen -hurskas mielensä on tunnettu ympäri maata, hän on koko kansan -suosima. Kansaan on hän tahtonut turvautua, sillä sinun aikeesi hänen -suhteensa, suurherra, ovat luvattomat ja sotivat Allahin ja kansan -tahtoa vastaan. Kertojatar ei ole mitään rikkonut. Tunnen hänet ja -Allahin nimessä vannotan sinua, suurherra, päästämään hänet vapaasti -palaamaan linnaansa. - -Melik tuntui hetken miettivän. Sitten hän tiuskasi: - --- Päätökseni on järkähtämätön. Teet viisaasti vanhus, jos et rupea -minulle lakia laatimaan. Harmaa pääsi... - --- Pääni on Allahin turvissa, ja Allah on sinuakin ylempi. Pelkää -hänen vihaansa! - --- Riittää! -- kirkasi Melik polkien jalallaan lattiaan. -- Parsi -vietäköön täältä pois vankilaan, syvimpään ja kosteimpaan. Pois, pois! - -Nyt ei Haoma enää voinut hillitä itseään. Hän kavahti pystyyn ja -heitti syrjään orjan, joka koetti häntä estää. Hän oli suunniltaan -epätoivosta ja vihasta ja hän huusi: - --- En rukoile sinulta armoa, sinä Ahrimanin kätyri, sinä valapatto -ja viattomuuden raiskaaja. Täytä tekosi ja riemuitse vähän aikaa -voitostasi, mutta pelkää ja vapise julmuri-henkesi puolesta, sillä -koston salama on pian iskevä valapattoiseen sydämeesi. - -Hurja raivonpuuskaus valtasi uudelleen Melikin, ja hän huusi vihasta -kähisevällä äänellä: - --- Viekää hänet pois silmieni edestä. Vielä tänä yönä hän on -soaistava! - -Kun orjat alkoivat kuljettaa Haomaa ulos, heittäytyi Anahita -permannolle heidän ja oven väliin ja huusi: - --- Älä anna heidän viedä häntä pois, suurherra, kuuletko! Saat katua, -jos annat viedä hänet kidutettavaksi, kuuletko! Sillä silloin en ole -koskaan suostuva valaani peruuttamaan. - --- Se jääköön peruuttamatta -- mutisi Melik, joka väsyneenä -vihanpurkauksestaan ja tuntien omituista sydämenkouristusta oli -heittäytynyt istumaan divaanille. - --- Hänen valaansa ei voida peruuttaa ilman hänen omaa suostumustaan, -useiden ylhäisten pappien ollessa vieraina miehinä, -- huomautti -ylimäinen pappi. -- Et voi vetää ylitsesi Allahin vihaa ja kansan -paheksumista rikkomalla tätä pyhää säädöstä. - --- Tiedä siis, suurherra -- sanoi Anahita nousten ylös lattialta -- -tiedä, etten ole taipuva tahtosi alle, ellet vapauta Parsia. Olen -alati kutsuva ylitsesi Allahin kirousta. -- Päästä hänet vapaaksi... -niin taivun sinulle. - -Uhrautuvaisuus loi hänen kasvoihinsa marttyyri-ilmeen, joka vuodatti -niihin ylevän kirkkauden. - -Melik, joka istuvassa asennossaan oli hieman tointunut -sydämenkouristuksestaan, katsoi Anahitaan ja hurmaantui uudestaan -hänen kauneudestaan. Miksipä hän ei todella voinut päästää vapaaksi -tuota parsia, olihan tämä vaan tehnyt yrityksen. Ja näin hän siis -saisi Anahitan taipumaan tahtonsa alle. - --- Jos taivut -- sanoi hän kertojattarelle -- voin armahtaa hänet. -Mutta hän vietäköön vuoristoon ja olkoon kuoleman uhalla kielletty -koskaan palaamasta Raghaan. - --- Anahita -- sanoi Haoma, ääni murtuneena -- miksi uhraudut minun -edestäni? Iloiten menen kuolemaan, jos voin pelastaa viattomuutesi. -Älä ylenkatso halvan henkeni uhrausta, vaan peruuta sanasi! - --- En voi muuten tehdä, Haoma! Jää hyvästi! - --- Ajattele... kuule minua... - --- Hän vietäköön viipymättä pois täältä ja vartijat vastatkoot -hengellään siitä, että hän kuljetetaan vuoristoon. Mutta muista, -parsi, että olet kuoleman oma, jos yrität palata tänne. - --- Jää hyvästi Anahita...! Muuta ei Haoma enää ehtinyt sanoa, sillä -orjat veivät hänet ulos. - -Nyt olivat Anahitan voimat uuvuksissa. Horjahtaen kulki hän vuoteen -ääreen, missä Ferengis puoleksi pyörtyneenä oli polvistunut, peittäen -päätään silkkipatjoihin. - -Hervottomana Anahita vaipui istumaan vuoteelle hänen viereensä ja -laskeutui nojaamaan hänen olkaansa vastaan. - -Melik viittasi luokseen Abu'l-ganaïmin ja virkkoi hänelle: - --- Kutsu ylhäiset papit tänne. -- Sitten odaliskit ruvetkoot -tanssisalissa soittamaan ja tanssimaan. Ovet avattakoon pappien -poistuttua täältä, ja makeata viiniä tarjottakoon, jotta mieliala -tulisi hilpeäksi. - -Visiiri meni suurherran käskyjä täyttämään. - - - - -KYMMENES LUKU. - - -Äärettömän tuskan tylsyttämin tuntein poistui Haoma orjien -kuljettamana shaahin lempipuolison haaremista. Orjat johtivat -hänet syrjäiselle pienelle pihalle ja tuuppasivat hänet istumaan -kivirahille, jättäen hänen kovat käsisiteensä aukaisematta. Siinä hän -sai istua ruuatta myöhäiseen iltaan saakka. Hänen ajatuksensa olivat -ikäänkuin pysähtyneet, kuten sen, joka on päähänsä saanut kovan -kolauksen. Hänen sisällään vaan tuntui kumea ja kalvava tuska. - -Viimein palasi kaksi orjaa viitaten häntä nousemaan ja seuraamaan. He -veivät hänet palatsiryhmän pohjoisosassa olevalle pihalle missä kolme -satuloitua ratsua odotti. Siellä he päästivät hänen siteensä, jotka -olivat jättäneet syvät uurrokset ranteisiin, ja kehoittivat häntä -nousemaan ratsun selkään. Haoma totteli kehoitusta, ja senjälkeen -molemmat vahvasti asestetut orjat nousivat kumpikin satulaan, -asettuen ratsuineen molemmin puolin Haomaa. - -Ulos palatsipihalta Raghan kaduille ja sieltä kaupungin pohjoiselle -portille he suuntasivat kulkunsa. Saavuttuaan kaupungin portin edessä -leviävään Raghan laaksoon, alkoivat he ratsastaa vuorikoskelle päin. -Sanaakaan virkkamatta suorittivat nuo kolme miestä matkansa. Aamun -sarastaessa he olivat perillä. - -Haoman astuttua alas satulasta, tarttui toinen orja hänen jättämänsä -ratsun suitsiin ja alkoi kumppaninsa kanssa kiireisesti palata -Raghaan. - -Unissakävijän tavoin hoiperteli Haoma sisälle rotkoonsa. -Kotilieden hiiloksen valossa, jota Vohumeno oli ylläpitänyt, meni -hän vuoteelleen ja vaipui sille raukeana. Pitkän ja vaivaloisen -Kurdistanin-matkansa jälkeen hän ei vielä ollut yhtään yötä tarpeeksi -levännyt. Kertomapäivän aamuna hän viimeksi oli nauttinut niukasti -ravintoa. Raivokkaat mielenliikutukset olivat uuvuttaneet loput hänen -voimistaan; luonto vaatii osansa: hän vaipui unenhorroksiin. - -Aurinko säteili jo melkoisen korkealla itäisellä taivaankannella, -luoden sisään rotkon halkeamasta lämmittävää hohdettaan. - -Vohumeno, joka levottomana myöhäiseen yöhön oli odottanut Haoman -paluuta, mutta viimein laskeutunut levolle ja nukkunut ennenkuin -hänen valajaansa ehti tulla, heräsi rotkossaan ja riensi Haoman -luola-asunnolle. Hän astui hiljaa ja varovasti, peljäten herättävänsä -nukkujaa. Katsahtaessaan sisään halkeamasta, näki hän Haoman nukkuvan -vuoteella ja unissa levottomana vavahtelevan. Kuinka hän oli kalpean -ja kärsivän näköinen! - --- Eipä ihmettäkään -- ajatteli Vohumeno -- hänellä on ollut niin -paljon huolta ja vaivaa viime aikoina. - -Ja yhtä varovasti, kuin oli tullutkin, hän poistui, lähtien kauriin -ajoon vuoristoon. Sillä varmaankin -- niin hän arveli -- hänen -valtijaansa oli herätessään vahvan murkinan tarpeessa. - -Vähän aikaa hänen mentyään rupesi Haoman rotkon suulla loikova -Kerivan äänekkäästi haukkumaan. - -Haoma kavahti ylös unestaan ja riensi ulos rotkosta. - -Raghan laaksosta päin läheni nopeasti ratsumies, jonka Haoma jo -matkan päästä tunsi Arastaksi. - -Joutuin köytettyään hevosensa kiinni plataanin runkoon, riensi tämä -Demurin parsilainen palvelija Haoman luo ja virkkoi: - --- Valtijaani Demur käski sanoa sinulle tervehdyksensä ja lähetti -minut suruviestiä tuomaan. Hänen isänsä, suurvisiiri Hassan Ibn -Ali on Kasvinissa sortunut Alamutin fidaavin tikariniskusta. Yöllä -saapui sanoma siitä Raghaan. Shaahi on julistanut Abu'l-ganaïmin -suurvisiiriksi. Herrani Demurin suosio on ohitse, hän ajattelee -pikaista väistymistä pois hovista, ehkäpä muuttamista parsien maille, -sillä Abu'l-ganaïmin päästyä valtaan, ei hänen turvallisuutensa ole -taattu. Sinuakin hän kehoittaa väistymään pois täältä heimosi maille, -sillä on luultavaa, että shaahi kuitenkin rupeaa sinua vainoamaan, -saattaapa henkesikin olla vaarassa. - --- Henkeni vaara tai vaarattomuus on minulle enää vähäarvoinen. - --- Toisenkin viestin lähetti herrani sinulle. Hän pelkäsi tosin -sen ylen määrin lamauttavan mieltäsi, mutta piti velvollisuutenaan -ilmaista sinulle koko totuuden. - --- Kerro se siis! - --- Päivän valjetessa oli kertojatar kantotuolissa Ferengiksen -seuraamana lähtenyt shaahin lempipuolison makuuhuoneesta suureen -siniseen moskeaan -- rukoilemaan -- niin arvellaan, koska shaahi oli -suostunut hänen poistumiseensa leposijaltaan tänä aikaisena hetkenä. -Siniseen moskeaan tultuaan hän oli rientänyt suureen pyhäkköön. Mutta -sen sijaan, että olisi polvistunut rukoukseen, hän kiipesi ylös -marmoriportaita sen maljan ääreen, missä säilytetään väkevää myrkkyä, -jota kansan nähden moskeassa juotetaan islamin oikeauskoisuudesta -luopuneille papeille. Häpeätaakkansa ja toivottomuutensa painamana -oli hän tästä maljasta täyttänyt pikarin ja juonut sen pohjaan asti. -Ja ruumiina hän kannettiin takaisin linnaan. Kerrotaan, ettei shaahi -tahtonut ruumista nähdä, vaan käski viedä sen kertojattaren linnaan. - -Haoma ei virkkanut mitään, mutta koriseva huokaus murtautui esiin -hänen rinnastaan, ja Arasta näki kyyneleitä hänen silmissään. - --- Herrani kehoittaa siis sinua rientämään pois täältä. - --- Sano herallesi, Demurille, että sydämeni on murtunut, mutta ettei -kiitollisuuteni häntä kohtaan siltä ole sammunut. - -Arastan poistuttua alkoi Haoma hitaasti, pitkin vuorijoen rantaa, -astua alas laaksoon päin. Saavuttuaan sen kivisillan kohdalle, -jolta tie erosi parsien alueille, kääntyi hän katsomaan tuonne -Raghan laaksoon päin, missä kertojatar-vainajan linnakumpu yleni. -- -Menisikö hän sinne, nähdäkseen vielä kerran nuo kasvot, vaikka kuolon -kalpeuden leimaamina, silmien välkkeen sammuttua? -- Ei, sitä hän ei -voinut. Ehkäpä häntä ei edes päästettäisi sisälle. - -Vaistomaisesti hän kulki sillan yli. Huomattuaan astuvansa heimonsa -alueille johtavaa tietä, kääntyi hän taas joen rannalle ja alkoi -nousta sitä myöten ylöspäin. - -Kerivan, hänen uskollinen rotkovahtinsa, seurasi matkan päässä, -pelokkaana, havaittuaan herransa kumartuneen ja lamautuneen ryhdin. - -Saavuttuaan kosken ylimmälle laidalle, missä vesi vaahdoten -roiskui kauas rantakallioille ja pensaille, pysähtyi Haoma, katsoi -ympärilleen, viheriäistä laaksoa ja silmänkantamattomiin ryhmittyviä -vuoriharjanteita, joilla lepäsi keväimen häikäisevä kulta, ja kysyi -itsekseen: - --- Miksi, suvi, kukoistat niin vienona, kun kuitenkin niin pian -lakastut ja väistyt kolkon syksyn edestä? -- Miksi, päivänpaiste, -välkyt niin kirkkaana, kun hohtosi kuitenkin on voimaton lämmittämään -ihmisrintoja? -- Tehoton on sulosi, suvi, voimaton lämpösi, -päivänpaiste. -- Järjettömyys ja paha viettää riemukulkuaan yli -maiden ja valtakuntien; järkevyys ja hyvä väistyvät vähävoimaisina -syrjään. -- Ihmiselon paremmuuden toivo lakastuu kuin ruusu, -joka syksyn tullen ainaiseksi kuihtuu. Ja vaikka uuden kevään -herättyä uusi kukka puhkee ilmoille, elää sekin vaan aikansa taas -lakastuakseen. - --- Kuljin pimeässä erämaassa; sieluni oli nääntynyt, sillä kaipasin -valoa ja virkistystä. Silloin näin kaukana ihanan, kirkkaan -välkkeen, joka valaisi rehevää kosteikkopaikkaa. Siinä oli kirkas -järvi, sen rannalla kasvoi tuuheita puita. Riensin järveä kohti -ja saavuin jo vallan lähelle, saavuin jo sen rannalle. Ojensin jo -käteni ammentaakseni sen kirkasta vettä ja kostuttaakseni kuivuneita -huuliani, kun järvi ja koko keidas katosi, ja minä uudelleen syöksyin -erämaan toivottomaan pimeyteen. Kirkas keitaani oli ollut petollinen -erämaan kangastus, vilkkuva virva, pettävä, kuin elämän ihanteet, -lohduton ja katkera, kuin elämän vajanaisuuden tunne. - -Nähdessään edessään nuo avarat maat ja tuon vapaan taivaanrannan, -jotka hän oli toivonut intonsa voimalla valloittavansa, tunsi hän jo -olevansa kokonaan irtitemmattu todellisuudesta. Hänen tarmonsa juuret -olivat katkotut, hänen toiveidensa kukka lakastunut; murtunut käsi -vielä voi kyetä työhön, murtunut sydän ei enää kykene. - -Ainoa seikka, joka enää heikosti kiinnitti häntä maiseen elämään, oli -hänen sortuneen suuren lempensä muisto: - --- Noiden viattomien sinisilmien puhdasta hohdetta olisin tahtonut -varjella kalleimpana jalokivenä. Mutta maailma viskasi siihen -lokaansa ja sammutti sen kokonaan. -- -- Ja oliko tuo hohde -- edes -läheisen pelastuksen toivon välkkyessä edessämme -- luonut minuun -vastalemmen taivaallista lohdutusta? Se olikin kenties säteillyt -kiitollisuutta vaan, lapsen viatonta, puhdasta kiitollisuutta! - -Vastustamaton kaiho kouristi Haoman sydäntä ja hän tunsi valtavata -tarvetta lähteä henkien maille sielunsa elvyttävää hohdetta etsimään. - -Kun hänen mielensä kaiho ja ahdistus oli noussut ylimmilleen, huokasi -hän: - --- Oi, Verethragna, päästä minut sinne, missä hän nyt harhailee, että -epätoivoinen sieluni löytäisi rauhaa hänen valo-olentonsa näystä! - -Näin rukoiltuaan hän syöksyi kosken vaahtoiseen pyörteeseen, joka -alttiina sulki hänet pehmeään, lumivalkeaan helmaansa. - -Alhaalla laaksossa, lähellä kivisiltaa, tarttui hänen hengetön -ruumiinsa kiinni rantapensaan oksiin. - -Kerivan oli haukkuen seurannut alas koskenrantaa, ja nähdessään -vainajan pään pistävän esiin pensaan juurella, jäi se siihen kohtaan -haukkumaan. - -Tähän kiintyi metsältä palaavan Vohumenon huomio. Hän riensi paikalle -ja näki, mitä oli tapahtunut. - -Vihreät, liuskalehtiset vesikasvit olivat takertuneet vainajan -tummanruskeisiin kiharoihin, muodostaen ikäänkuin seppeleen hänen -päähänsä. - -Vohumeno sai vaivoin tyrmistyttävän mielenliikutuksensa hillityksi, -ja veti vartijaansa kylmenneen ruumiin rannalle. - -Sitten heittäytyi hän alas, hajoittaen käsivartensa ja painaen niitä -epätoivoisesti maata vastaan. Hetken kuluttua hän nousi pystyyn ja -peitti vaippansa liepeellä kasvonsa. - -Kun hän viimein poistui, valmistautuakseen vainajalle viimeistä -palvelusta täyttämään, ei yksikään kyynel noussut hänen silmäänsä, ja -hän, tunsi rintansa jäätyneeksi ja vallan kuin kivettyneeksi. - -Kaikki valmistukset suoritettuaan, hän hautasi Haoman ruumiin kosken -partaalle, tuuhean plataanin juurelle. - -Itse poistui hän sitten luolaansa, vielä tietämättä, jäisikö -samoelemaan samean elonvirran rannalle, vai seuraisiko hänkin -kunnioitetun ja rakkaan vartijaansa jälkiä. - - * * * * * - -Anahita oli haudattu linnakumpunsa kohdalle, vallan lähellä joen -rantaa kohoavan tumman sypressilehdon laidalle. - -Vuorijoen vesi virtasi tyyntyneenä sen ohi, tuoden suven -loppupuolella Haoman haudalta tervehdyksen: pensaista varisseita -suurten tummanpunaisten ja keltaisten ruusujen tuoksuvia terälehtiä. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HAOMA JA ANAHITA*** - - -******* This file should be named 51044-8.txt or 51044-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/1/0/4/51044 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/51044-8.zip b/old/51044-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index bca64ca..0000000 --- a/old/51044-8.zip +++ /dev/null |