diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/51033-0.txt | 8086 | ||||
| -rw-r--r-- | old/51033-0.zip | bin | 192044 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 8086 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..399177b --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #51033 (https://www.gutenberg.org/ebooks/51033) diff --git a/old/51033-0.txt b/old/51033-0.txt deleted file mode 100644 index f7d2d71..0000000 --- a/old/51033-0.txt +++ /dev/null @@ -1,8086 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Tiedot Suomen-suvun muinaisuudesta, by Yrjö -Sakari Yrjö-Koskinen - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Tiedot Suomen-suvun muinaisuudesta - Yliopistollinen väitöskirja - - -Author: Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen - - - -Release Date: January 25, 2016 [eBook #51033] - -Language: Finnish - -Character set encoding: UTF-8 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TIEDOT SUOMEN-SUVUN -MUINAISUUDESTA*** - - -E-text prepared by Jari Koivisto and Tapio Riikonen - - - -TIEDOT SUOMEN-SUVUN MUINAISUUDESTA - -Yliopistollinen väitöskirja, -jonka -Suomen Yliopiston Historiallis-kielitieteellisen -tiedekunnan suostumuksella tarkastettavaksi esittää - -Tohtori YRJÖ SAKARI FORSMAN, -Waasan Lukion Apulainen, -Pariisin kansatieteellisen seuran jäsen. - - -Historiallis-kielitieteellisen Tiede-kunnan oppisalissa, -Lokakuun 1 p. 1862, -tav. aik. aamup. - - - - - - -Helsingissä, 1862. -J. C. Frenckellin ja Pojan luona. - - - - -AINEET: - - I. Suomen-suvun vanhimmat jäljet Lounais-aasiassa. - II. Euroopan alku-väestöstä. - III. Herodoton Skythat, sekä vanhan aian tiedot - koillisesta Euroopasta ja luoteisesta Aasiasta. - IV. Vanhan aian tiedot Pohjois-euroopasta Pytheaan - ja Kreikkalaisten kautta. - V. Romalais-aian tiedot pohjoisesta ja koillisesta - Euroopasta - VI. Hunnien syntyperästä ja sukulaisuudesta. - VII. Katsahdus Hunnien historialliseen vaikutukseen. - VIII. Katsahdus jälkimäisiin Hunnilais-valtoihin. - - - - -I. - -Suomen suvun vanhimmat jäljet Lounais-aasiassa. - - -Kun mainio Castrén'imme, palattuansa Suomen heimo-kansain alueelta -Pohjois-aasiassa, esitti kysymyksen, "missä Suomen kansan kätkyt -oli ollut", ja vastaukseksi osoitti ne selvät jäljet, jotka -viittaavat Jenesein latvoihin ja Tangnu-vuoren juurelle,[1] oli -hän uusien kieli-tutkimustensa johdosta pystyttänyt historiallisen -valta-pylvään, joka näytti olevan perimmäisenä tien-merkkinä -sukumme elämän uralla. Kuitenkin hän tähän itse muistutti, ei -tarkoittavansa muka "Suomensuvun ensimäistä, paratiisista kotoa", -vaan ainoastaan "sitä paikkaa maan päällä, missä tämä suku vielä eli -hajoomatonna yhdessä ko'ossa elikkä ikäänkuin yhtenä kansa-perheenä." -Selvästi näkyy, että Castrén'in mielestä kaikki tutkimus, joka -kaukaisempaan muinaisuuteen ylettyisi, ei maksaisi työn vaivaa, -ja hänen tarkoituksensa ei silloin muuta ollut kuin löytää niiden -heimokuntain paikallista yhteyttä, joiden yhteys kielessä jo oli -hänen tutkimustensa kautta selvinnyt. Mihinkä aikaan taas Suomensuku -tästä yhteisestä pesästään oli alkanut hajalle lähteä, hän ei -myöskään ottanut selittääksensä, ja myöntää täytyy, ett'ei tarkkoja -vuosilukuja tai satalukujakaan näissä kohden voi kysymykseen tulla. -Mutta löytyyhän kuitenkin muita määriä, mitkä näin kaukaisessa -muinaisuudessa ovat melkein vuosilukujen arvoisia, -- määräykset, -missä aian-järjestyksessä kansa-suvut ovat vaihdelleet historian eri -alueilla. Näitä seikkoja olisi Castrén, paremmin kuin kukaan, kyennyt -selvittämään, jos ei kuolema liian aikasin olisi temmannut häntä pois -tieteeltä ja isänmaalta.[2] Selvittämättä kun ovat häneltä jääneet, -eivät tosin yleensä tarjoo luotettavaa jalansiaa historioitsijalle, -mutta kuuluvat kuitenkin liian likeisesti aineeseni, että voisin ne -koskematta heittää. Se on kieli-tutkimus ja muinais-taru, jotka tällä -alalla antavat pian ainoata osviittaa, ja niihin minunkin täytyy -näissä kahdessa alkuluvussa enintä turvata. - -Ensimäinen askel pakoittaa minua käymään yli sen rajan, mihin -Castrén'in mielestä tutkimuksen pitäisi pysähtymän. Minun täytyy -Suomensuvulle hakea toista vanhempaa kotoperää kuin Tangnun -pohjois-laaksot, etsiä sitä vanhinta alku-pesää, missä koko -Ural-altainen eli Turanilainen emä-puu on vielä kasvanut yhtenä -tyvenä, ja missä sen lähisyydessä on asunut jakamatonna koko se -avara suku, joka tavallisesti suljetaan Indo-eurooppalaiseen -eli Arjalaiseen nimeen. Ett'en omin neuvoin antau tämmöiselle -löytämatkalle, tarvitsee tuskin mainita. Ensialuksi minun tulee -johteeksi ottaa ne Castren'in jälkeiset tutkimukset, joilla Max -Müller on koettanut määrätä Turanilaisten kielten tilaa sekä -Semiläisten että Arjalaisten suhteen.[3] Seuraavat päätökset -näyttävät näin lähtevän historian osaksi. - -Kaikki kolme pää-luokkaa: _Turanilainen, Semiläinen ja Arjalainen_, -osoittavat sana-varoissa ja muoto-rakennuksessa jotakuta alkuperäistä -yhteyttä, joka kaiken erilaisuuden ohessa todistaa niiden lähteneen -yhdestä emä-juuresta. Samat syyt siis, jotka käskevät meidän -hakea jonkun erityisen kielisuvun yhteistä kotopaikkaa, antavat -meille myöskin oikeuden etsiä sitä vanhinta koto-perää, missä nämä -pää-luokatkin kerran ovat asuneet yhdessä tai vieretysten, ja -historian yleiset jäljet neuvovat tiemme niille seuduille, missä -Sind-virta juoksee Himalaija'n ja Hindukuh'un väliltä ulos aliselle -maalle, ja vuorten ylisellä puolella Oxo ja Jaxartes syntyvät -Belurtag'in rotkoista. Tietty on, että juuri tämä ala, jossa Intian -helteet ja Yli-aasian kylmät, sekä Iran'in poutainen taivas ja -Kaspian aromaiden sumut yhteen sattuvat, on ollut Arjalaisten kansain -lähtö-paikka. Semiläisten vanhimmat jäljet tosin eivät tänne asti -ylety, vaan tavataan lännempänä, missä Iranin ylänkö laskeuupi -Tigrin virralle päin, ja toiselta puolen virtaa Mesopotamian -lakeus asteettain nousee Armenian vuorimaata vastaan. Mutta varsin -todennäköistä on, että tästäkin muut vielä vanhemmat jäljet ovat -johdattaneet Hindukuh'un kulmaukseen, vaikka ne nyt näyttävät -historian alalta riutuneen, ja ainoastaan kieli-tutkimuksessa ovat -keksittävät. Että sen ohessa toivotaan johdattaa kaukaisempainkin -sukujen peri-juurta samasta paikallisesta piiristä, on asia, -jonka voimme tällä kertaa siksensä heittää.[4] Tärkeämpi meille -on, että historia ja kieli-tutkimus yksissä neuvoin alkavat -Turanilaisuudellenkin keksiä siaa tässä kansa-sukujen vanhimmassa -kätkyessä. Tämä keksintö on tosin kyllä uusi ja siis vielä monen -epäyksen alainen. Mutta kaksi seikkaa sen kannattavat mielestäni -täydellisesti. Ensimäinen seikka on se Turanilainen luonne, joka on -havaittu muutamissa Kaakkois-aasian kielissä ja siis näille vaatii -yhteistä syntyperää Pobjois-aasian kieli-sukujen kanssa. Toinen -seikka on se oivallinen osallisuus, minkä Lounais-aasian tarut -ja muistomerkit näyttävät antavan Turanilaisuudelle ja kentiesi -erittäinkin Suomensuvulle niiden seutujen vanhimpaan historiaan. -Molemmat antavat arvata, että Hindukuh'un ja Himalaijan tienoot -ovat koko Turanilaisen luokan alku-pesä, josta sen eri suvut toinen -toisensa perästä ovat hajonneet samoille tai eri suunnille. Kuinka -Max Müller kieli-tieteellisillä perusteilla käsittää tämän hajoomisen -järjestystä, tahdon tässä lyhyesti mainita. - -Ensin muka, ennenkuin Turanin, Semin ja Arjan luokat vielä olivat -toisistansa erinneet, olisi Kiinan suku jo lähtenyt ulos yhteisestä -pesästä, niin varhaisella aialla, että sitä ei käy lukeminen -kuhunkaan näistä kolmesta pää-luokasta. Paljoa myöhemmin, mutta -kuitenkin ennen Semiläisyyttä ja Arjalaisuutta, olisi Turanilaisuus -erinnyt yhteisestä juuresta ja itse hajoittanut haarojaan ympäri -maailman. Tämä hajoominen muka tapahtui kahdelle pää-suunnalle, -etelään ja pohjaan, sekä useissa eri jaksoissa. Ensimäinen -siirto-kunta etelään päin olivat Tai-murteet, jotka asettuivat -toiselle puolelle Brahmaputra'a pitkin Intian Itäisen saarennon -virtoja; ja ensimäisiksi pohjaan päin lähtivät Tungusilaiset, jotka -asuinsiansa ottivat Lenan ja Amurin tienoilla. Toinen siirtokunta -etelään olivat Malaijit, jotka Tai-kansain ohitse vaelsivat -valtameren saariin; mutta yhdessä jaksossa lähti pohjaankin päin -toinen siirtokunta, joka Mongolilaisina järjestyi länsi-puolelle -Tungusin sukua. Kolmas jakso muka oli Bhotan eli Tibetin suku -etelässä ja Turkin suku pohjassa; ja kaikkien viimeisiksi ovat -Tamulin ja Suomen suvut lähteneet ulos eri haaroillensa, edellinen -päätyen vihdoin Vindhyan-vuoren etelä-puolelle, jälkimäinen aloittaen -nyt sitä vaellusta, jonka vaiheita minun on tässä aikomus hämärien -läpi seurata. - -Tosin nyt lienee lupa epäillä, että sukujen eriäminen tapahtui kaikin -puolin niin säännöllisesti, kuin Max Müller tässä on kuvaillut; mutta -yleisissä piirteissä lienee tämä kuitenkin Turanilaisuuden vanhinta -historiaa. Mahdollista myöskin on, kuten sama tutkija arvelee, että -liikkeelle oli lähtenyt vielä muitakin Turanilaisia siirtokuntia, -joista tutkimus ei ole tähän asti selkoa saanut. Pääasia on, että -Turanilaisten hajoominen tapahtui jo aikoja ennen kuin Semiläiset -ja Arjalaiset vielä liikkeelle lähtivät, ja että mihin ikinä nämä -jälkimäiset sittemmin tulivat, Aasiassa tai Euroopassa, maa jo oli -Turanilaisen alkuväen hallussa. - -Mitä Suomen-sukuun erittäin tulee, seuraapi edellisestä, että se -kauemman aikaa kuin enimmät muut sen veljes-suvut pysyi yhteisessä -kotipesässä sekä Semiläisten ja Arjalaisten keskuudessa. Tämänpä -jo todistaa Suomensukuisten kielten yleinen luonne, joka seisoo -Turanilaisuuden rajan puolella. Mutta lisää todistusta antavat -ne historialliset muistomerkit, jotka vielä historiallisen -aian aamu-koitteessa osoittavat Suomen-suvun jälkiä Iranin ja -Kaksois-virran seuduilla, tällä inhimillisen edistyksen vanhimmalla -alalla. Näistä jäljistä tässä muutama sana. - -Olen käyttänyt nimen: _Turanilainen_, merkitsemään koko Ural-Altaista -kansa-luokkaa. Tämä nimitys tosin saattaa paikallisessa suhteessa -olla liian ahdas; sillä _Turan'iksi_ kutsuivat _Iran'in_ kansat -nimen-omaan sen seudun, joka oli Oxon-takaisten paimentolaisten -hallussa itä-puolella Kaspian-merta. Mutta yleisemmässä merkityksessä -on Turan eli _Tuirja_, niinkuin se Iranin muinais-taruissa -käsitetään, koko Iranin eli _Airjan_ s.o. Arjalais-suvun vastakohta -ja vihollinen, se sumujen ja pimeyden valta, missä hallitsee -kyykäärme ja hävittäjä Fragharsha (Afrasiab). Muinoinpa tämä -Fragharsha oli pitänyt vallassansa Iraninkin alueen, kunnes Kava -Kavad (hallitsijain hallitsija) perusti Arjalaisen valtansa -Baktriassa. Tämä tapaus ei muuta ole kuin Arjan-suvun leviäminen -länteen päin, luultavasti samaan aikaan kuin sen Hindulainen haara -lähti Sind-virran yli kaakkoa kohden. Mutta jos nyt Arjalaisuus -alkoikin tunkea Turanilaiset pois historian rintamailta, ei asia -suinkaan yhdellä iskulla päättynyt. Taistelus kesti kauan, ja vielä -Vistaspan aikana -- sen saman Vistaspan, jonka hallitessa Zarathustra -saarnasi uuden oppinsa -- näyttävät Turanilaiset voitolla olleen.[5] -Se on merkittävä kohta, että Zend-avestan maatieteessä Media vielä -on tuntematon maa, johon nähtävästi Arjalaiset eivät silloin vielä -olleet levinneinä. Että se Turanilaisten hallussa oli, ja että näitä -löytyi Iranin alueessa paljoa myöhempäänkin aikaan, saapi tutkimuksen -nykyisellä kannalla pitää epäilemättömänä teko-asiana. Mutta että -Turanilaisuus tässä kohden nimen-omaan merkitsee Suomen-sukuisuutta, -ei ole kaikin puolin ratkaistu asia, vaikka sen puolesta tosin -puhuu kaikki todennäköisyys ja kaikki, mitä tutkimus tähän saakka -on ilmi saanut. Seisomme tässä uusien historiallisten keksintöjen -kynnyksellä, jonka yli par'aikaa valo alkaa tunkeuda muinaisuuden -hämärämpiin aikakausiin. Mitä tänä päivänä on arveltu ja aavistettu, -saattaa jo huomispäivä näyttää uudessa paremmassa valossa. Mutta -historioitsijan täytyy sillä välin malttaa mieltänsä ja ainoastaan -yleisellä silmän-luonnilla arvata saadut ja saatavat teko-asiat. - -Jokainen tuntee, millä nerolla ja onnella nyky-aian tutkijat ovat -ryhtyneet siihen uuteen työ-alaan, jonka tuo unhoituksesta ja -raunioista noussut nuolenpää-kirjoitus tuopi tarjoksi. Jos tässä -ensiksi luomme silmät Persian kuningasten kallio-kirjoihin, jotka -ovatkin tutkimus-järjestyksessä ensimäisinä olleet, vaikka niiden -ikä ei nouse kuin 500 vuoteen e.Kr., niin tapaamme niissä aina -kolmessa rivissä päällitysten kolme eri kieltä, joista ylinen on -itse vallitsevan kansan puheen-parsi eli Persian kieli, alinen taas -Assyrialaisten puhetta ja kirjoitus-tapaa, mutta keskinen jonkun -tuntemattoman kansan, jonka tutkijat yksimielisesti päättävät -Turanilaiseksi, ja muutamat vielä tarkemmin Suomen-sukuiseksi. -Tämän viime-mainitun kielen ovat oppineet ruvenneet paremman nimen -puutteessa kutsumaan Medo-skythaksi, arvellen sitä puhutuksi Median -maakunnassa niiden paimentolaisten kesken, joita vielä Persian -vallan aikana löytyi jäännöksinä muinaisesta alku-väestöstä. Mutta -kun näiden kieli on saanut siansa lähinnä Persian omaa kieltä ja -edellä Assyrialaisen rivin, näyttääpä tämä seikka jo viittaavan -johonkuhun muinaiseen mahtavuuteen, josta Dareion ja Xerxeen aikana -ei ollut jälillä kuin maineellinen muisto. Itse kieli antaa tähän -lisää todistusta. Nimi Media kuuluu alkuperäisessä ja oikeassa -muodossaan Mada, ja tämä ei muuta ole kuin selvä Medo-skythalainen -sana, merkiten _maakuntaa_[6] (Mordvan kielessä: _moda_; Suom. _maa_ -eli alkuansa nähtävästi _mata_, josta sanat: _matala_ ja _matelee_). -Mutta se kansa, jonka kielestä Median nimi on otettu, on epäilemättä -siinä joskus isäntänäkin ollut, aikaisemmin kuin tämä maa vielä oli -tullut Arjalaisten omaksi ja Iranin vallan keskukseksi. Todennäköistä -on, että Turanilaiset silloin tungettiin pohjan puolelle ja että -ne ovat niitä, jotka Persian vallan aikana kutsuttiin Sakoiksi.[7] -Mutta selvästi myöskin näkyy, etteivät tykkönänsä hävinneet Iranin -alueesta. Sekä Herodoto että kalliokirjat nainitsevat Persian -alamaisten joukossa Sakoja, "Sakâ Eumarga" (Σκύϑαι Αμυργίοι),[8] -ja eräs Herodoton kertoma tarina osoittaa, että heidän kielensä -Median vallan-aikana vielä pysyi jossakin arvossa. Oli muka joukko -kapinallisia Skythoja (s.o. Sakoja) tullut pakolaisina -- Herodoto -ei sano mistä -- sen aikuisen Median-kuninkaan Kyaxareen luo, joka -suotuisesti otti heidät vastaan ja uskoi heille Medialaisia lapsia, -joiden piti oppiman Sakain kieltä sekä joutsella ampumaan.[9] -Tästäpä näkyy, että vallalle päässyt Arjan suku vielä tarvitsi -voitettujen Turanilaisten kieltä, arvattavasti siitä syystä, että -näitä vielä löytyi maassa paljon. Mutta vielä voimallisempi todistus -on Medo-skythan sia Persian kalliokirjoissa. Se kansa, jonka kieltä -Persian "suuret kuninkaat" näin kunnioittivat, oli kerran ollut -Iranin herrana, mutta lienee sittenkin vielä pysynyt mahtavana -kansa-jäänöksenä Arjalaisten keskellä. - -Mutta jos Medo-skytha on Suomensukuinen kieli, jos Turanilaisuus -Iranin historiassa nimen-omaan on Suomen-sukuisuutta, en katso -suinkaan kummaksi, että Suomen suvun kielissä ja kuvituksessa -keksitään vertaus-kohtia Zend'iin ja Sanskrit'iin. Mailman synty -ja sukeuminen sotkan munasta, josta Kalevalamme runoilee, on -kotoperäänsä Hindu-kansan kuvituksesta,[10] ja tarkempi tutkimus -tällä alalla tulee epäilemättä saattamaan ilmi monta yhdistävää -sidettä, joita emme nykyään voi aavistaa. Itse nimet _Turan ja -Iran_, _Tuirja ja Airja_ näyttävät säilyneen Suomensukuisissa -kielissä. Edellinen, minkä vielä Straboni mainitsee eräänä Baktrian -Kreikkalais-vallan maakuntana: Τουριούα, [11] on arvatakseni sama -kuin nimi _Turja_, joka usein tavataan Suomen heimojen seassa -Siperiassa ja Pohjois-venäjässä,[12] mutta on Suomenkielessä, -samate kuin nimet: Pohja ja Lappi, tullut siirretyksi perimmäisiin -seutuihin, Norjan Lappiin ja Lapin saarentoon, muuttuen melkein -herjausnimeksi, niinkuin se Arjalaisenkin suussa alkuansa on -ollut.[13] Vielä kummallisempi mutka olisi tapahtunut _Arjan_ -nimelle, jos arveluni tässä kohden oikea lienee. Tämä sana, jolla -sekä Iranin että Intian vahakansat itsensä nimittivät, merkitsee -niin Zend'issä kuin Sanskrit'issakin: _jalo, kunnioitettava, herra_, -kentiesi vielä alkuperäisemmin: _maan-isäntä, maanviljelijä_ -(Sanskritin sanasta: _arj ja ûrj, tehdä työtä_). Että Suomen ja -Viron sana: _orja_, Votjakin _uar, palkollinen, orja_, on samaa -sukua _arja_-sanan kanssa, lienee tuskin epäilemistä, mutta asian -selitys voi olla erilainen. Luonnollista kyllä saattaa olla, että -kun Arjalaisilla maanviljelys käsitettiin kunniaksi ja herruuden -merkiksi, se Turanilaisilla sitä vastoin pidettiin orjuutena, ja -että tällä tavalla sanan merkitys on poikennut kahteen vastakohtaan. -Mutta toinenkin selitys on mahdollinen. Arjan nimi on voinut tulla -Suomensukuisiin kieliin todellisen orjuuden kautta. Tämä seikka -ei olisi mahdottomampi kuin Slavilais-nimen muutos Länsi-euroopan -sanoihin: _sclav, slaf, slave, ésclave, orja_. -- - -Jospa nyt Suomensuku kerran on ollut Iranin ja Intian kansain -lähisyydessä ja keskuudessa, onko sen ainoa virka ja ansio ollut -asua aikansa historian vanhimmilla rintamailla ja sitten viljelyksen -alta siirtyä saloon päin? Uusimmat tutkimukset nuolenpää-kirjoissa -näyttävät tähän antavan kyllä merkillisen vastauksen. Jokainen -tietää, että Semiläistenkin alueesta, Assyriasta ja Babyloniasta, -on löydetty nuolenpää-kirjoja, jotka iältänsä ovat paljoa vanhemmat -kuin Persian kuningasten. Assyrian kirjoitukset ovat sekä -kieleltä että kirjaimilta varsin samaa laatua kuin kolmas rivi -Persian kalliokirjoissa, mutta eriävät kokonansa ensimäisestä eli -Persialaisesta rivistä. Myöskin keskisestä rivistä eriää Assyrian -kirjoitus kielen puolesta; sillä, kuten jo on sanottu, on Assyrian -kieli havaittu Semiläiseksi,[14],mutta keskisen rivin Medo-skytha -Suomensukuiseksi tai ainakin Turanilaiseksi. Sitä vastoin on -kirjoitustavassa eli kirjaimissa molemmilla alkuperäinen yhteisyys, -ja tämä seikka tarkemmin tutkittuna on saattanut ilmi erään -kummallisen kohdan, joka itsestänsä on historialle paljoa tärkeämpi, -kuin kaikki ne erinäiset tiedot, mitkä nuolenpää-kirjojen sisällöstä -tähän asti ovat saadut. Molemmissa kielissä on, näet, kirjainten -merkitys tavuullinen, mutta tämä tavuullinen merkitys on syntyänsä -aina joku lyhennetty sana, jonka aate on ollut kirjaimen alkuperäinen -merkitys; eli toisin sanoen, kirjoitustapa näkyy ensi alussa olleen -aatteellinen (idéograpbique), mutta on siitä muuttunut tavuulliseksi. -Kun nyt tavuulliset merkitykset verrataan aatteellisiin, havaitaan, -että Assyriankin kirjoituksessa usein Medo-skythalainen sana on -perustuksena, mutta ei milloinkaan päinvastoin.[15] Tästä seuraa, -että se kansa, joka puhui niin kutsuttua Medo-skythan kieltä, -taikkapa joku sen likinäinen heimokansa, on ollut näiden kirjainten -keksijänä ja ensimäisenä käyttäjänä, jä että Assyrialaiset ovat -ne vasta myöhemmin omistaneet, kun tavuullinen merkitys jo oli -niihin vakaantunut. Julius Oppert, jonka nerokas silmä ensinnä on -tunkeunut tämän seikan perille, ottaa siitä päättääksensä, että se -Semiläinen sivistys, jonka jaloja raunioita nyky-aika on kaivanut -ylös Kaksois-virran maalta, ei ole vanhin ollut niillä seuduin, vaan -perustaunut vielä vanhemmalle Turanilaiselle eli tarkemmin sanoen -Suomensukuiselle sivistykselle.[16] Useat teko-asiat näyttävät -vahvistavan tätä arvelua. Trogo-Pompeion todistus, että muka -Skythat (s.t.s. Pohjan-puoliset, Turanilaiset kansat) 1500 vuotta -vallitsivat Aasiassa, ja että muka "Ninus", jolla on ymmärrettävä -Assyrialais-valta, teki tälle herruudelle lopun,[17] -- näyttää -tarkoittavan semmoista vanhempaa Turanilaisuutta. Mutta itse -Assyrian kirjallisuudessakin tavataan saman Turanilaisuuden jälkiä. -Niinpä Sardanapal V:nnen taulukirjastossa löytyy sanakirjallisia ja -kieliopillisia teoksia, jotka Assyrian kielen rinnalle asettavat -toisen, minkä tutkijat myöskin ovat havainneet Suomensukuiseksi -ja nimittävät Kasdo-skythaksi. Oikeastansa on tämä Kasdo-skytha -niin likeistä sukua Medo-skythalle, että molemmat ovat katsottavat -ainoastaan kahdeksi murteeksi yhtä kieltä. Se kansa, joka tätä kieltä -murteinensa puhui, on nähtävästi ennen Semin sukua pitänyt vallan -Eufratin ja Tigrin tienoilla, samatekkuin se ennen Arjalaisia on -ollut Iranin-isäntänä.[18] - -Kuinka tämä teko-asia on sovitettava historian muihin tietoihin, ei -käy tutkimuksen nykyiseltä kannalta vielä tarkoin päättää; sillä -vanhojen historioitsijain tiedot ovat vaillinaiset ja ristiriitaiset, -mutta nuolenpää-kirjat vielä suureksi osaksi lukematta. Ne -selitys-kokeet, joita näillä vähillä aineilla on yritetty, eivät -olekkaan tydyttäväisiä olleet, ja tässä tilassa ei siis voi muuta -kysymykseen tulla kuin hätäinen silmäys tutkittavaan alaan. - -Mikä ensiksi selvästi silmiin astuu, on kansa-sukujen suuri -vaihteleminen ja sekoitus näillä Tigrin ja Eufratin seuduilla; -sillä Turanilaisia, Arjalaisia ja Semiläisiä näyttää tässä jo -aikasin sattuneen yhteen, eikä kuitenkaan luultavasti mikään näistä -ollut alku-asujamina. Mahdollista on, että kaikkien ensinnä joku -musta tai tumma suku on isännöinnyt näillä mailla, mutta sitten -osittain paennut muualle osittain masentunut voittajiensa painon -alla.[19] Heidän jälkeensä ilmaantuu toinen suku, jonka edusmies -vanhimmissa taruissa on Nimrod, Kus'in poika ja Ham'in poianpoika. -Tämä Piplian sukujohto merkitsee suknla-suutta Koillis-afrikan -väestölle, ja se kirous, joka lasketaan Ham'in päälle, sekä -Nimrod'in liikanimi: "kapinoitsija Jumalata vastaan", osoittaa että -meillä tässä on Semiläisten vihollisia. Nimrod seisoo vielä vasta -historian kynnyksellä. Hänen muistonsa on jo Moseksen kirjassa himmeä -muinois-tarina, josta kansanlaulu on supistunut sananlaskuksi: "se on -jalo metsästäjä Herran edessä niinkuin Nimrod".[20] Mutta samassa hän -näyttää seisovan ensimäisenä aian määräyksenä historiassa. Tapaamme, -näet, mainittavan, että Nimrod, s.t.s. Hamilais-suku, oli rakentanut -Babelin tornin, jonka rauniot vielä löytyy Birs-Nimrud'issa (entinen: -Borsippa, s.o. kielten torni).[21] Mutta kun tornin uudistaja -Nabukudurrusor (vv. 604-561 e.Kr.) mainitsee ensimäisen rakennuksen -tehdyksi 42 ikäkautta, s.o. 2940 vuotta, ennen häntä, niin näemme -tästä, että Hamilaisten valta nousee yli 3500 vuoden e.Kr.[22] Ne -vaillinaiset jäänökset, jotka ovat meille säilyneet Babylonilaisten -ajantiedoista Beroson mukaan, mainitsevat Nimrodilaisten jälkeen -useita kuningas-sarjoja eli valtoja: ensin on muka Medialaisten -valta (224 vuotta), sen perästä yksitoista kuningasta, joiden -kansallisuutta ei mainita (208 vuotta?), sitten Khaldaialaiset (458 -vuotta) ja vihdoin Arapialaiset (245 vuotta). Vasta näiden jälkeen -tulee Iso Assyrialais-valta, joka 526 vuotta kestettyänsä hajoo -useihin valtakuntiin.[23] Kerran tämä Iso Assyrialais-valta oli -levinnyt koko Iraninkin yli Intiaan saakka,[24] mutta Arjalaiset -pian voittivat takasin vapautensa, vieläpä vihdoin Kyron kautta -isännyydenkin koko tässä vanhimman historian alueessa. - -Mikä tai mitkä näistä eri valtias-sarjoista sopii nyt arvata -Turanilaiseksi? Tähän on vastattu monella eri tavalla. Rawlinson ja -hänen mukaansa Bunsen pitävät itse Nimrodin tämän Turanilais-vallan -edusmiehenä;[25] mutta tätä arvelua vastaan sotii Piplian -sukujohto, joka selvästi liittää Nimrodilaiset Afrikan kansoihin. -Sitä vastoin Oppert katsoo todennäköiseksi, että ainoastaan ne -11 kuningasta, joiden kansallisuutta ei mainita, merkitsevät -Turanilaisten hallitusta Kaksoisvirran seuduilla.[26] Vaikea -kuitenkin on käsittää, että niin lyhyt-ikäinen valta olisi -jättänyt niin tuntuvia jälkiä, kuin Turanilaisuuden näyttävät -olevan, ja jos edellinen eli niinkutsuttu Medialainen valta -pidetään Arjalaisena, olisi näiden kahden suvun aian-järjestys -täällä toinen kuin Iranissa. Syitä kuitenkin löytyy arvata itse -"Medialainenkin" sarja Turanilaiseksi,[27] muistaessamme, mitä -jo äsken osoitettiin, että Median nimi ja alku-väestö ei ole -Arjalaista. Mutta myöskin Khaldaialaiset lienevät samaa Turanin -sukua. Nämä, myöhempien aikojen viisaat tähtein-tutkijat, Babylonian -papillinen sääty, jonka pipliallinen nimi _Kasdim_ käypi selittää -nuolenpää-kirjojen Turanilaisista kielistä (_Kas, suom. kaksi, -Dim, samoj. tâma, tîm, joenhaara_), -- nämä Khaldaialaiset juuri -sopiikin arvata siksi Suomensukuiseksi kansaksi, joka ensinnä on -keksinyt Assyrialaisen nuolenpää-kirjoituksen, ensinnä on istuttanut -sivistystä Kaksois-virran maalla.[28] Tällä tavoin tulisimme -saamaan kolme Turanilaista valtaa perätysten, ja niiden yhteinen -ikä nousisi 890:ksi vuodeksi. Että se aikakausi jaetaan kolmeen -eri sarjaan, saattanee merkitä ainoastaan eri sivistyksen-jaksoja -Turanilaisuuden historiassa näillä mailla. Tämän Turanilaisuuden -kukistivat vihdoin Semiläiset, ensin Arapialaisina,[29] sitten Isona -Assyrialais-valtana. Mutta Turanilaisten perustama sivistys ei sillä -kukistunut, vaan meni perinnöksi Kaksois-virran uusille isännille. - -Kuinka epä-vakaisiksi nyt katsottaneenkin kaikki tämmöiset -sovitus-kokeet, ennenkuin tutkimus on lisännyt teko-asiain määrää, -pysyy kuitenkin historiallisena totuutena, että Assyrialaisen -sivistyksen alustana ja pohjana on ollut joku vanhempi Turanilainen -eli -- kuten useat tutkijat vakuuttavat -- Suomen-sukuinen sivistys, -joka on jättänyt selvimmän jälkensä Assyrialaisten kirjoitustapaan, -mutta epäilemättä myöskin on vaikuttanut heidän kieleensä sekä koko -heidän valtiolliseen ja uskonnolliseen elämäänsä. - -Tämä on tarkoin punnittuna ainoa selvä saalis, minkä Suomen-suvun -historia on tähän asti voittanut Assyrian nuolenpää-kirjoista. Mutta -vastainen tutkimus lupaa siihen suurta lisäystä. Olen jo äsken -sanonut toden näköiseksi, että Babylonian tietäjät, nuo viisaat -Khaldaialaiset, jotka historia mainitsee maailman vanhimmiksi -tiedemiehiksi, olivat tuon muinaisen Turanilais-vallan jäännöksiä, -jotka säilyttivät ja kannattivat Turanilaisen sivistyksen vielä -silloin, kun Turanilaisuuden valtiollinen mahtavuus jo aikaa oli -kukistunut. Tämä asia, joka ei kuitenkaan vielä ole läheskään -toteen näytetty, tulisi arvaamattomasti laventamaan sitä alaa, -jolla Turanilaisuuden tutkimus tätä nykyä liikkuu.[30] Luultavaa -kuitenkin on, että, paitsi nämä Turanilaisen viisauden kannattajat, -oli Kaksois-virran seuduille jäänyt muitakin Turanilaisia aineita, -- -että sielläkin niinkuin Iranissa oli vieraan vallaa alla pysynyt joku -määrä Turanilaista maan-väestöä. Tämmöisen alhaisen väestön olemus -ja oikea tila on kaikillakin historian aloilla erinomaisen vaikea -selville saada, mutta kahta vaikeampi näin hämärässä muinaisuudessa. -Kuitenkin on Oppert tässä kohden tehnyt arvelun, joka, jos sen -perää käypi toteen näyttää, tulisi joksikin määrin vahvistamaan -Suomen-suvulle siansa Assyrian vanhimmassa historiassa. Asian laita -on seuraava. - -Niiden arvo-nimien seassa, jotka Assyrian kuninkaat kantoivat -mahtavuutensa merkkinä, tavataan Assyrialaisissa nuolenpää-kirjoissa -sanat: "Sar Sumiri au Akkadi", s.o. Sumirin ja Akkadin kuningas. -Tunnettu on, että Akkad on kaupunki Babyloniassa, joka mainitaan -Moseksen kirjassa niiden neljän kaupungin joukossa Sinearin maalla, -mitkä olivat muka Nimrodin vallan alku. Mutta nimi _Sumir_ on -tykkönänsä tuntematon. Ne kaksi nuolenpää-kirjainta, joilla sana on -kokoon liitetty, näyttävät kuitenkin antavan jotakin johdetta. On, -näet, yleensä havaittu, että Assyrialaiset, nimiä kirjoittaessaan, -valitsivat semmoisia kirjaimia, jotka aatteellisinakin merkkinä -antoivat asian-mukaisen käsityksen, ja sana _Sumir_, sillä tavoin -kirjoitettuna, sisältää aatteet: _kieli eli kansa_ ja _palvella, -orjailla_. Tästä Oppert arvelee, että Sumirin nimi merkitsee jotakuta -orja-kansaa, jäänökset maan muinaisista asukkaista.[31] Siihen käypi -lisätä se muistutus, että pääte _r_ merkitsee nuolenpää-kirjojen -Suomen-sukuisissa kielissä Osantoa (Partitivo eli Infinitivo) ja -_i_ sen edellä Monikkoa,[32] niin että vartalo epäilemättä on -paljaastansa _Sum_. Tässäkö siis tapaisimme _Suomen_ nimen vanhinta -mainetta, -- Kaksois-virran seuduilla, orjana Semiläisten alla! Asia -tosin kuuluu liian kummalliselta, että mikään tutkija voisi sen -päättää edes todennäköiseksi. Mutta ainakin on muistaminen, että nimi -_Suomi, Same_ ei kuulu yksistänsä nykyiseen Suomen-kansaan, vaan -mahdollisesti ennen muinoin on ulottunut yli koko Suomensuvun.[33] - -Jos nyt tahdomme yhteen lauseesen sulkea, mitä edellisessä on -selitelty, niin yksi suuri teko-asia on historian omaksi valloitettu: -Turanilaisten muinainen valta Sindin ja Eufratin välisellä alalla. -Että Turanilaiset tässä ovat Suomen-sukua, on arvelu, jota kaikki -todennäköisyys kannattaa; siihen yleiset kielitieteelliset kohdat -viittaavat, sille puolen myöskin nuolenpää-tutkimukset kallistuvat. -Kuitenkin vielä puuttuu se ratkaiseva tuomio, joka Ural-altaisen -kieli-tutkimuksen kannalta määräisi Medo-skythan ja Kasdo-skythan -oikeata siaa ja kielitieteellisesti kokoon-liittäisi katkenneen -langan muinaisuuden ja nykyisyyden välillä. Kuinka mieluisesti -tahtoisimme tästä peri-vanhasta maineesta omistaa omalle kansallemme -jonkun oivallisen osallisuuden! Mutta miten lopullinen tuomio -langenneekin, on silminnähtävää, että Suomen säännöllinen kieli ja -Suomen muinais-runosto, jotka molemmat näyttävät seisovan jonkun -iki-vanhan viljelyksen pohjalla, tulevat paljon painamaan tutkimuksen -vaa'assa.[34] - -Mitä näin on toivo saada kielitieteellisesti solmituksi, se tuskin -enää käynee historiallisesti liittää selvään jaksoon. Mitkä -olivat Suomen-suvun vaiheet, sitten kun sen entinen ala Iranissa -ja Kaksois-virran maalla oli joutunut Arjalaisten ja Semiläisten -valtaan? Tähän ei kyenne mikään tutkimus antamaan tarkkaa vastausta. -Olemme edellisestä nähneet, että joku melkoinen osa Turanilaisesta -väestöstä oli jäänyt muukalaisten alamaisiksi entisille sioillensa. -Mutta isompi osa epäilemättä siirtyi pohjaseen, Turanin sumuisiin -seutuihin, -- noille raukoille rajoille, joita ei mikään historia -valaise. Oppert ja moni muu ovat arvelleet, että ne Skythat -eli Skolotit, jotka Herodoton aikana (5:nnellä vuosis. e.Kr.) -asuivat Mustan meren pohjoispuolella, eivät muuta olleet kuin -tämä Mediasta ja Assyriasta paennut Turanilainen väestö. Tämän -arvelun perättömyyttä tulen vasta kokemaan osoittaa. Sitä vastoin -ei liene epäilemistä, että Sakat itä-puolella Kaspian merta olivat -samaa kuin nuolenpää-kirjojen Suomensukuiset kansat. Mutta tähän -sitten loppuukin historiallinen lanka tykkönään, ja uusi säije -selvenee vasta Jenesein latvoilta Ural-altaisen kielitutkimuksen -avulla. Aikojen kuluessa siirtyy näitä kansoja sitten Ural-vuoren -yli Eurooppaan. Mutta ennen kuin historian silmä niihin uudesta -pystyy, on vähintäin toista tuhatta vuotta heiltä kulunut täydessä -valottomuudessa, ja muisto heidän entisistä viljelys-toimistaan -Tigrin ja Eufratin varsilla on tykkönään riutunut. - - - - -II. - -Euroopan alku-väestöstä. - - -Olen edellisessä luvussa maininnut Suomen-suvun lähtöä vanhimmasta -alku-pesästänsä sekä seurannut sen jälkiä Lounais-aasian -muistomerkeissä. Mutta sivulla päin tätä sukumme muinaista uraa, -leviää tutkimuksellemme toinen melkein yhtä merkillinen ala Euroopan -ensimäisessä asutuksessa. Tosin ei meitä tässä kohtaa Niniven ja -Persepolin loistavat rauniot kalliokirjoinensa. Kuitenkin on uuden -aian tutkimus tässäkin tehnyt ihmeitänsä, herättäen vuosi-tuhansien -haudoista Eurooppalaisen alku-väestön aseinensa tapoinensa, ja -kielitutkimus, kulkien muinais-tarun viittaamaa tietä, saattaa -tässäkin kiskoa salatut sanat Wipusen sisälmyksistä. - -Koko tämä ala ei kuitenkaan ole vielä niin valmiiksi viljelty, että -historioitsija voisi elomiehenä käydä aumoja tekemässä; ainoastaan -harvassa havaitaan tuleentuneita tähkäpäitä, joista vaivoin käypi -arvata vastaisen sadon laatua. Mutta näinkin ollessa, käypi jo -mielestäni tehdä se todennäköinen päätös, että koko Eurooppa on -ennen Arjalaisten tuloa ollut jonkun Turanilaisen alku-väestön -hallussa. Tämän teko-asian saatamme järjestää tapausten jaksoon -seuraavalla tavalla. Siihen aikaan kun Suomensuku ensin liikkeelle -lähti, ottaen Iranin seudut haltuunsa, hajosi muita sen haaroja -luoteesen ja länteen, kulkien joko Kaukason yli tai Kaspian meren -pohjois-rannatse Euroopan läntisiin kulmiin saakka. Harvana ja -enimmältään raakalaisena, ei tämä väestö ole jättänyt tuntuvia -jälkiä Euroopan historiaan eikä myöskään voinut pelastaa kansallista -olemustaan niitä parvia vastaan, jotka Arjan suka liikkeelle -lähdettyään lykkäsi monessa eri jaksossa Eurooppaan. Niinkuin -hillimätön vedenpaisumus levisi Keltat ja Kimrit, Italit ja Hellenit, -Germanit, Slavit ja Littualaiset Turanilaisen alku-väestön päällitse -ja tämän väestön kohtalo oli särkyä ja hajota taikka hämmentyä -tuntumattomaksi voittajien sekaan. Mutta muutamat historiallisiin -aikoihin asti säilyneet kansa-jäänökset, muutamat Arjalaisiin kieliin -pystyneet Turanilaiset jäljet, sekä muinais-kalut, jotka kaivetaan -ylös Helvetian järvien pohjista ja Skandinavian nevoista, tulevat -luullakseni todistamaan Suomen-suvun muinaista isännyyttä Euroopassa. - -Kaikki nämä todistus-kappaleet ovat kuitenkin, kuten sanoin, -niin valmistumattomassa tilassa, että niiden koko todistus-voima -näyttää kyllä epä-vakaiselta. Tämä erittäinkin käypi sanoa -muinais-kalujen tutkimuksesta, joka tosin on tuonut ilmi useita -tähdellisiä teko-asioita, mutta ei ainakaan kansa-tieteen alalla -vie luotettaville perille. Yleensä koko läntisessä Euroopassa -eroitetaan kolme aikakautta, jotka aseidensa aineesta nimitetään: -kivi-kausi, pronssikausi ja rauta-kausi. Mutta että nämä aikakaudet -aina merkitsisi eri kansallisuuksia, ja että samat aikakaudet eri -seuduilla merkitsisi samoja kansallisuuksia, ei ole täydellisesti -näytetty toteen. Skandinavian tutkijat ovat arvelleet kivi-kauden -asukkaat Suomen-sukuisiksi.[35] Mutta ne yhtäläiset kalut, jotka -löydetään muualta Euroopassa, esm. Somme-joen varsilta Ranskassa tai -Sweitsin järvien hävinneistä paalu-kylistä,[36] ovatko nekin saman -suvun omia olleet? Siihen tosin viittaa yhtäläisyys hautaus-tavoissa; -sillä niin Skandinaviassa kuin Ranskassa, Sweitsissä ja muualla on -kivikauden kansa asettanut ruumiit istualle kivisiin lepokammioihin, -käsivarret ristiin rinnan yli ja polvet notkistaneiksi leuan alle, -näin osoittaen että ihminen kuollessansa palasi samaan tilaan kuin -ennen syntymistään.[37] Uusimmat löydöt Sweitsissä näyttävät, -että tämä kansa, jonka varsinaiset elinkeinot olivat kalastus -ja metsänkäynti, kumminkin etelässä tunsi maanviljelyksenkin -ja maaksensa käytti ohraista ja rukihista leipää.[38] Mutta -minkäänlaista metallia se ei tuntenut, kunnes toinen pronssi-aseilla -varustettu kansakunta tuli idän puolelta valloittamaan Euroopan -alaa. Tämä uusi kansa arvataan Etelä-euroopassa Keltalaiseksi. Mutta -myöskin entinen väestö, joka ei suinkaan yht'äkkia kukistunut, omisti -tämän keksinnön hyväksensä, ja mahdollista on, että Skandinavian -pronssikausi on ainoastaan uuden sivistyksen mutta ei uuden maahan -siirtyneen kansakunnan tuottama. Samaa käypi ylehensäkin arvata -rauta-kaudesta, jonka Fokaialaiset Massiliassa alku-puolella 6:tta -vuosis. e.Kr. näyttävät levittäneen Galliaan. Mutta aine tarvitsee -kaikin puolin uutta avarampaa tutkimusta. Todennäköisin kohta koko -tällä alalla on kivikauden kansan Suomen-sukuisuus, ja näin ollessa, -herää meissä luonnollisesti kysymys, mihinkä muinaisuuteen tämän -kansan isännyys Euroopassa ylöttyy. Mittaamalla ja vertaamalla -Orbe-joen vesijätöt lähellä Yverdun'ia on Troyon arvannut sikeläisen -paalu-kylän iäksi 2000 vuotta e.Kr.[39] Tämä siis olisi ensimäinen -aian-määräys Euroopan historiassa, ja Svveitsin matalat paalu-kylät -olisivat johdattaneet melkein yhtä kaukaiseen muinaisuuteen kuin -Kaksois-virran komeat palatsit. - -Paljoa ennen käin muinaiskalujen tutkimus alkoi ilmi saattaa -Euroopan alku-väestön tavat ja elin-keinot, olivat kieli-tutkijat -lausuneet ajatuksensa, että tämä alku-väestö on ollut Suomen-sukua. -Sekä Thunmann että Cbr. Gottl. Arndt, Klaproth ja Bask luulivat -keksivänsä Suomen-sukuisia jäänöksiä milloin Kaukason ja -Pyreneiden nyky-aikaan asti säilyneissä kansa-lahoissa, milloin -istu-tetuina Euroopan Arjalaisiin kieliin [39], ja tästäpä ei -mikään päätös olisi luonnollisempi, kuin että näiden jäanösten -synty on siitä alku-väestöstä, joka Arjalaisten tullessa osittain -siirtyi vuorimaihin, osittain hämmentyi valloittajien sekaan. -Että nykyinen Euskin kansa (Euskit, Vas-kit, Baskit, vanhan aian -Iberit) Pyreneiden vuorimaissa on jäänöstä tästä alku-väestöstä, -ei ole mielestäni ensinkään epäilemistä.[40] Tämä kansa nimittää -muukalaisen takaa-tulijaksi, ikäänkuin osoittaakseen että se -itse on tullut muita ennen, ja todella ovatkin W. von Humboldtin -tutkimukset paikan-nimistä näyttäneet toteen, että Euskit ennen -Keltalaisten tuloa ovat hallussansa pitäneet koko Espanjan saarennon -ja ainakin eteläpuolen Ranskan maata sekä luultavasti jonkun osan -Italiaakin.[41] Mutta että sen kieli tulee Suomen-Sukuun, ovat -semmoiset tutkijat kuin Arndt, Bask ja Maury puolustaneet, eikä -lie epäilemistäkään, että joku osa sana-varoista sekä useat seikat -kieli-rakennuksessa siihen vivahtaa.[42] Tämäkin aine siis on niitä, -jotka odottavat Ural-altaisen kieli-tutkimuksen ratkaisemistapa -siihen liittyypi vielä muitakin kysymyksiä, joiden koko avaruutta ei -vielä ole mahdollinen arvata. Sekä Italian että Kreikan kielissä on -tahdottu keksiä Euskilaisia jälkiä.[43] Tällä alalla meitä nyt kohtaa -kaksi ylen hämärää seikkaa, kysymys muinaisesta Etruskin kielestä -ja kysymys Kreikan muinais-asukkaista, Pelasgeista. Kumpikin kohta -on jo vanhoista aioista asti ollut outona kummana, johon uudempikin -tutkimus turhaan on hakenut selitystä. Herodoton aikuisista -Pelasgeista tiedämme, että hepä eivät puhuneet Kreikan kieltä;[44] -mutta mitä se vieras kieli oli, jota he puhuivat, ja missä suhteessa -seisoivat muinais-Pelasgeihin, on semmoinen "quaestio vexata", -jossa ei ole päästy vaaksan vertaa entistä edemmäksi. Parempi toivo -on saada selville Etruskien kansallisuus; sillä heidän kielestään -on muistomerkeissä säilynyt melkoisia jäänöksiä, joiden kirjaimia -osataan lukea, vaikka sanojen merkitys on kokonaan salassa. Tosin -on muutamista päätteistä ja äänistä tahdottu päätellä, että tässä -kielessä löytyy latinaankin vivahtavia aineita. Mutta muut aineet -ovat silmin-nähtävästi vieraita, ja Romalais-aian kirjaniekat jo -todistivat, että Etruskin kieli erisi kaikista muista tunnetuista -kielistä. Tutkijain kentiesi liian mukava keino on ollut tässä arvata -milloin yleensä Turanilaisuutta milloin nimenomaan Euskilaisuutta -tai Suomen-sukuisuutta.[45] Todennäköisintä on, että kansa on pohjan -puolelta Italiaan tullut, ja viettelevältä tuntuu liittää heidät -Euroopan alku-asujaimiin, joista sillä tavoin edes yksi haara -olisi kohonnut korkeammalle sivistyksen kannalle sekä tuntuvasti -vaikuttanut historiallisiin kohtiin. - -Mutta missä tämä Euroopan alku-väestö onkin jäljettömästi hävinnyt, -hämmentyen jo hämärässä muinaisuudessa Arjalaisten kansojen sekaan, -siinä kuitenkin sen kieli ei lie tykkönään vaiennut, vaan istuttanut -muutamia selviä jos harvinaisiakin siemeniä Arjalaisten puheesen. -Luonnollisesti nämä siemenet ovat helpoimmin havaittavat Keltaen -puheessa, johon ne aikaisimmin ja vielä tuoreina kylvettiin. -Mutta myöskin muissa Euroopan Arjalaisissa kielissä sopii odottaa -yhtäläisiä jäänöksiä säilyneiksi, jotka saattavat todistusta antaa -tuon hävinneen alku-väestön kansallisuudesta. Kun nyt ylehensä -Euroopan kielissä tavataan Suomen-sukuisia aineita, joiden syntyä ei -käy tydyttäväisesti selittää historiallisten aikakausien oloista ja -suhteista, on tämä seikka mielestäni vahvimpia todistuksia siihen, -että se väestä, joka jo ennen historian alkua riutui Euroopan -alalta, oli Suomen-sukua. Asia ansaitsisi tulla tarkoin ja kaikissa -erinäisyyksissään punnituksi uudemman kielitutkimuksen kannalta. -Mutta tässä tilassa ei muuta voi tulla kysymykseen kuin pintapuolinen -silmäys niihin Suomen-sukuisiin jälkiin, joita Euroopan kielet -näyttävät sisältävän. - -Nämä jäänökset ovat enimmästi yksityisiä sanoja, harvoin joku pääte -tai joku kieliopillinen kohta; ainoastaan itsiöllisten asemoin -(pronom. person.) liittyminen päätteiksi siasanojen (præpositionien) -perään Keltalaisissä kielissä, esim. Walesissa, näyttää olevan -Turanilaisuudelle vivahtava kohta.[46] Mitä sana-varoihin tulee, -täytyy tosin muistaa, että sanoja löytyy, jotka nähtävästi ovat -yhteistä perintöä kansa-sukujen yhteisestä alku-pesästä. Mutta -nämätkin eroitettuamme, jääpi kuitenkin joku määrä sanan-juuria, -jotka epäilemättä ovat lainaksi menneet toisesta kieli-suvusta -toiseen. Tätä merkittävää kohtaa ovat useat oppineet osoittaneet -milloin mihinkin Arjalaiseen kieleen ryhtymällä, ja verrattavaksi -Suomen-suvun puolelta on tavallisesti otettu Suomen-kieli seka -Wiron ja Lapin kielet, koska nämä ovat olleet paraiten tunnetut. -Jo Thunmann osoitti semmoisia vertaus-kohtia sekä Littuan että -Gōthin kielessä,[47] ja Germanilaisten kielten kannalta ylehensä -on J. Grimm tehnyt yhtäläisiä havainnoitu. Niiden seassa, jotka -Skandinavian kielissä ovat keksineet Snomen-sukuisia jäänöksiä, -ovat mainittavimmat Ihre ja Rask.[48] Mutta myöskin omista -maan-miehistämme ovat muutamat mainittavalla tavalla ryhtyneet tähän -tutkimus-alaan. Jo loppu-puolella viime vuosi-sataa otti N. Idman -verratakseen yht'-äänisiä sanoja Kreikan ja Suomen kielistä[49] ja -myöhemmin on J. A. Lindström ko'onnut varsinkin Keltalaisia sanoja, -jotka äänestä ja merkityksestä vastaavat Suomen-kielistä.[50] -Lindströmin ajatus on, että kaikki ne Suomen sanat, jotka löydetään -Keltalaisista kielistä taikka Latinasta ja Kreikasta, ovat lainana -tulleet Keltalaisilta kansoilta Suomalaisille, ja samalla lailla -hän arvelee kaikki nekin sanat Suomen kieleen ulkoa tulleiksi, -jotka Germanilaisissa tai Slavilaisissa kielissä tavataan -yhtäläisellä äänellä ja merkityksellä. Että hän tällä tavoin on -asettunut ykspuoliselle kannalle, katson epäilemättömäksi. Tosin -on mahdollista, että moni Suomen-sana tällä tiellä on ulkoa saatu, -vieläpä on muutamia niinkin myöhään tulleita, että niiden syntyperä -on helppo eroittaa.[51] Mutta muita sanoja löytyy, jotka selvästi -kuuluvat Suomen-sukuun, vaikka ilmestyvät tuolla täällä Euroopan -Arjalaisissakin kielissä. Semmoinen onkin sekä Rask'in että Grimmin -käsitys asiasta, ja muutamat esimerkit mielestäni riittävät -todistamaan sen oikeaksi. _Mato_, Vogul. _madar_, on nähtävästi samaa -juurta kuin _maa_, Mordv. _moda_, ja kuin Suomen sanat _matelee, -matala_, eikä ole siis epäilemisen siaa sanan Suomen-sukuisuudesta; -mutta sen siirtymistä Arjalaisiin kieliin todistavat: Wales. _mad_, -Muinais-Saks. _mado_, Gōth. _matha_. Samaa todistavat sanat: -_Venhe_, Lap. _vanas_, Mordv. _vensh_, joka Keltalaisissa kielissä -kuulnu _ven, ben_; -- _Lato_, Mordv. _lata_, josta Ruotsiksi on -tullut _lada_; -- _Suuri_, Bashkir. _sor, sur_, Tatar. _zur_, Lap. -_stuorra_, josta Ruotsin sana: _stor_. -- Wielä merkittävämmät -ovat mielestäni ne Suomen-sukuiset sanat, joilla nähtävästi on -heimo-sanojaan Kreikan ja Latinan kielissä; sillä tässä kohden -ei voi kysymykseen tulla, että Suomen-suku olisi ottajana ollut -ja Arjan-suku antajana tuossa puheen-alaisessa sanan-vaihteessa. -Luonnollisesti tässäkin tavataan sanoja, jotka näyttävät olevan -kielten yhteistä perintöä.[52] Mutta muita sanoja on, jotka seisovat -ikäänkuin yksityisinä ja vieraina Kreikassa tai Latinassa, mutta -Suomen-sukuisissa kielissä näyttävät kodikkaina asuvan. Katson -tarpeelliseksi ottaa joukosta muutamia esimerkkiä, myöntäen -mielelläni, että varsinainen kielitutkija voisi ne paremmin valita. - - Kreik. Lat. Suom. - - άππα, άπφύς, (isä kulta) avus, aba, (isän-isä) Appi, Unk. ip, - Lap. vuoppa; - όρφανός, ορφός orbus Orpo, Unk. árva, - Lap. _oaarbes_; - όγκος, όγκινος (koukku) uncus, Onki, Tsherem. - änger, Ost. vynk; - πέρας, περαίνω Perä, Unk. far - Syrj. bär; - άρχή Alku, Unk. alak - (muoto); - μέρος (määrä-osa) Määrä, Perm. mera, - j.n.e. Unk. mér - (mitata); - σέλας, σέλαγέω (loisto), Selkeä, Sam. sel - (walosa); - παχνη (härmä) _Pakka_-nen, Unk. - fagy, Lap. paiko; - χιών (lumi), _Kino_-s; - κύμα (aalto), Kymi, Votj. Kam, - Tsherem. ko; - άρκυς Werkko; - κείρω, _Keri_-tsen, - Mordv. keran, - Syrj. kerala, - Votj. korasko; - αίσϑ-άνομαι Aisti, Votj. viz, - Unk. esz, j.n.e. - pono Panen, Ostj. ponem; - cado Kaadun, Tshuv. - chader, - Lap. kattjet; - series Sarja, Unk. sor - (riwi, sarja); - arca Arkku, Tshuv. arga; - manes (manalaiset) Mana, Mannu; - homo, homin- _lhmi_-nen, - in-_himi_-nen, - Vir. inemine, Vogul. - hum, Mordv. loman.[53] - -Näitä esimerkkiä olisi helppo monin kerroin lisätä, ja helppo -olisi myöskin löytää muutami vertaus-kohtia päätteissä.[54] Mutta -tarkoitukseni on ainoastaan osoitella ne kohdat, jotka näyttävät -puolustavan Euroopan alkuväestön Suomen-sukuisuutta. Näitä kohtia -löytyy pohjoisessa ja keskisessä Euroopassa monituisia myöskin -muistomerkeissä ja muinais-taruissa. Etelässä sitä vastoin näyttää -vanha viljelys jo aikoja sitten kyntäneen kaikki Turanilaiset -jäljet umpeen, niin että ainoastaan kielissä muutamia siemeniä lie -säilynyt. Mutta näiden siementen oikeata laatua voipi ainoastaan -kielitieteellinen tutkimus arvostella, ja toivomista on, ett'ei -Ural-altaiset tutkijat niitä heitä tarkastamatta. - -Yleensä ei ole odottamista, että Euroopan tarullisissa muistoissa -olisi paljon säilynyt selviä jälkiä Turanilaisesta alku-väestöstä. -Eteläisessä ja keskisessäkin Euroopassa ovat monituiset aian-vaiheet -hämmentäneet nämä vanhimmat muistot muihin muinais-seikkoihin; -ainoastaan pohjasessa, varsinkin Skandinaviassa, missä aian tulva -on tehnyt vähemmän mullistuksia, näyttää yhdys-side muinaisuuden ja -nykyisyyden välillä pysyneen jotenkin katkaisematta. Täälläpä kohtaa -meitä jo muinais-taruissa nimi Finn, se sama sana, jolla Euroopan -kansat tänäkin päivänä nimittävät Suomen-suvun ja erittäinkin meitä -Suomalaisia. Mutta tämä nimi näyttää lähettävän juuriansa vielä -syvemmälle Arjalaisten muinaisuuteen, ja on luultavasti Keltaen -antama sille Turanilaiselle väestölle, minkä he Eurooppaan tullessa -tapasivat edellänsä. - -Mitä Keltalaiset tarut tässä kohden antavat ilmi, ei tosin ole -tarkoin ja täydellisesti selitetty. Mutta K. Meyer'in mukaan tahdon -mainita uudemman tieteen ajatusta asiassa.[55] Hänestä nimi _Fena_ -Irlannin muinais-taruissa merkitsee sitä alku-väestöä, jonka samat -tarut arvelevat sinne tulleen Afrikasta ja Espanjasta. Tämä väestö -sitten näyttää sulaneen yhteen myöhemmin tulleiden Keltaen kanssa, -niin että koko Irlannin kansa sitten runoissansa mainitaan tällä -nimellä. Oikeastansa on _Fena_ monikko sanasta: _feon punalehtava, -kaunis_, ja Irlantilaisten suku-sankari kantaakin nimen _Feon Mac -Cumhail_ (Feon Cumhail'in poika), joka on sama knin Skotlantilaisten -_Feon Gall_ eli _Finn Gall_. Tarullinen sukujohto tekee hänen -Bask'in (Euskin) poianpoiaksi: "Feon Mac Cumhail na Baiscne"; mutta -sana _basc_ itse on vanha Irlantilainen sana, merkiten niinkuin -_feon'kin: punalehtava, kaunis_. Taru näyttää tarkoittavan, että -nämä muinois-Fena ja Euskin kansa olivat yhtä sukua. Kuinka taru -saapi tämän väestön tulleeksi Afrikasta, on mutka, jota en ota -selittääkseni.[56] Mutta nimitys "punalehtava" ei ole ainakaan -sopimaton Suomen-suvulle, jonka tunnus-merkkinä usein on pidetty -punainen tukka ja siniset silmät; se johdattaa mieleen Venäjän -tarujen "vaalea-silmäiset Tshudit", samatekkuin nimi "Fena", -varsinkin muodossa: "Finn Gall", selvästi liittyy Skandinavian -Finniläisiin. - -Mutta itse Skandinavian alku-asujaimista on pitkällinen riita -kestänyt oppineiden kesken. Jo mainio Leibnitz piti Lappalaiset koko -Skandinavian alku-väestönä, ja Lappalaisten omatkin muinais-muistot -tulivat puolustamaan oppineen Saksalaisen arvelua.[57] Myöhemmin -ovat Ihre, Lagerbring, Porthan, sekä Rask ja Geijer pitäneet asian -epäilemättömänä, nojaten sekä muinais-taruihin että kieli-seikkoihin. -Sitä vastoin Suhm ja Hallenberg, vieläpä viimeisinä aikoina Keyser -ja P. A. Munch ovat tahtoneet niin paljon kuin mahdollista supistaa -Suomen-suvun siaa Skandinavian alku-historiassa. Asia rippuu -isommalta osalta siitä, kuinka käsitetään Skandinavian satujen -mainitsemat nimitykset: _Jotun_ eli Jättiläinen, _Thurs, Troll, -Dverg_ eli kääpiö j.n.e. Ett'eivät paljastansa ole kuvituksen -synnyttämiä sadullisia olentoja, vaan todellakin merkitsevät vanhoja -asujaimia Skandinaviassa, näkyy selvästi Islannin historiallisista -saduista. Mutta ei ainoastaan yhtä olemassa ollutta kansaa, vaan -varmaankin kaksi eri kansakuntaa käypi näissä satujen mainitsemissa -nimissä eroittaa. Tämä mielestäni ei ole paljas todennäköisyys, vaan -täysi teko-asia, joka seisoo historiallisten todistusten nojassa. -Tahdon vähäistä laveammin selittää nämä todistukset. - -Ensiksi nähdään selvästi, että Jotunit eli Jättiläiset ovat olleet -todellista kansaa, joka jo ennen Asaen tuloa on Skandinaviassa -asunut, mutta sittenkin monta vuosisataa pysynyt näiden uusien -tulijain keskellä ja rinnalla, milloin heidän vihollisinansa -milloin ystävinänsä. Niinpä lausutaan Hervarar-sadun alussa: "Ennen -Asaen tuloa Pohjan maihin, asui pohjaisilla seuduilla Jättiläisiä -ja Puoli-jättiläisiä; tapahtuipa sitten (Asaen tultua) paljon -sekaannusta kansain välillä, Jättiläiset naivat Mannheimista -(Ruotsin Asa-kansasta) ja muutamat Jättiläiset naittivat myös -sinne tyttäriänsä".[58] Erittäinkin jutellaan, etjä Njord, -Odin'in seuraaja, otti Jotunilaisen naisen, nimeltä Skade, joka -ei kuitenkaan sopinut hänen kanssansa, koska Nord tahtoi asua -meren lähisyydessä, mutta Skade tuntureilla, missä oli tottunut -hiihtämään ja metsästämään. Samaten Frey, Njord'in seuraaja, nai -Jotunilais-tytön, ja myöhemmiltä aioilta mainitaan useita mahtavia -miehiä, jotka isän tai äidin puolelta olivat jättiläis-sukuisia. -Mutta painavin esimerkki on Harald Kaunotukan naiminen 9:nnellä -vuosisadalla. Hänen aikanansa vielä oli eteläisessä Norjassa eräs -Jotunilainen Svasi eli Svade; tämä kutsui kuningasta pitoihin -joulu-aattona, jolloin Harald niin rakastui hänen tyttäreensä, että -hän otti sen puolisokseen, ja sittemmin, kun se häneltä kuoli, unohti -surusta koko valtakuntansa ja oli muuttua mielipuoleksi. Yleensä -Jotunilais-neidet kuvataan valkea-verisiksi sulottariksi, sinisillä -silmillä ja kullan-karvaisella (punaisella) tukalla.[59] Mutta ettei -Jotunilaisten ja Skandinavilaisten väli aina ollut tätä rauhallista -laatua, todistavat yltäkyllin jälkimäisten jumaluus-sadut, joissa -Asaen taistelukset Jotunilaisia vastaan nähtävästi kuvailee maan -valloitusta uusien tulijain kautta. Historiallisilta aioilta ei -myöskään puutu todistuksia, että viha vallitsi Jotunilaisten -ja Skandinavilaisten välillä. Islantilaiset kertomukset, jotka -nimittävät tämän vihollis-kansan: Jättiläiset, Vuorilaiset, Thursit, -Jotunit ja Trollit, kuvaavat heitä vihan väreillä, sanoen heidän -asuvan vuoren luolissa, pukeutuvan raakoihin vuotiin, harjoittavan -noitumista ja yöllisiä ryöstö-retkiä, eikä heillä olevan mitään muuta -hyvää tapaa, kuin että lupauksissaan lujasti pysyivät. Eräs kertomus -Adam bremeniläisen tykönä todistaa, että vielä 11:nnellä vuosisadalla -tekivät vuori-seuduiltansa aiottaisin pelättäviä ryöstö-retkiä -Ruotsin puolelle.[60] - -Paljoa vähä-pätöisemmän sian Skandinavian taruissa pitävät _Dvergit_ -eli kääpiöt. Nämäkin asuvat vuorenluolissa, ovat taitavia noituria -ja yhtyvät joskus naimisiinkin Skandinavilaisten kanssa. Mutta kun -Jättiläiset kuvataan roteviksi ja voimakkaiksi, ovat kääpiöt sitä -vastoin heikkoa ja pieniläntää väkeä, jonka ainoa mahti on viekkaus -ja noituminen.[61] Tästä käypi arvata, että Skandinavilaisten -tullessa Jotunit jo ovat vallitseva kansa, mutta Dvergit vanhempi ja -halvempi väestö. - -Näitä molempia, Jotunit ja Dvergit, ei siis käy yhdeksi kansaksi -ymmärtää. Kuitenkin käytetään heistä yhteisesti nimet: _Troll ja -Finn_, josta on arvaaminen että ovat yhtä sukua olleet. Jälkimäinen -näistä nimistä liittää tarujen hämärät haahmot nykyisyyden -tunnetuihin kohtiin; se on sama nimi, jonka Norjalaiset vielä -meidän aikoina antavat Lappalaisille. Taruissa se alku-peräisesti -näyttää olleen Dvergien oma, mutta myöskin Jättiläinen Tjasse -(Tjazi) nimitetään Finniläis-hallitsija,[62] ja Svasi, joka naitti -tyttärensä Harald Kaunotukalle, kutsutaan sekä Jotuniksi että -Finniksi. Myöskin nimitys Troll lienee alku-peräisemmin merkinnyt -Dvergien kansaa, mutta käytetään usein myös Jotuneista.[63] Tästä -nimestä on nähtävästi sana: _thräll, träl, orja_; sillä luonnollista -on, että voitetun vihollis-kansan nimi tuli orjuutta merkitsemään. -Mutta paitsi sitä on itse sana troll tullut merkitsemään noitumista, -ja niinkuin jo on mainittu, olikin taikaus Dvergien etevin mahti. -Minun ei tarvitse muistuttaa, että Suomen-sukuisilla kansoilla ja -Turanilaisilla yleensä loitsiminen aina on ollut ylen suuressa -vallassa. Mutta erittäin on merkittävä, että se taikaus-laji, jota -Odin osasi harjoittaa, ja joka pidettiin kaikkien voimallisimpana, -kutsuttiin: _veidr_, ja tämä ei ole Skandinavilainen sana, vaan -Lappalainen: _seida_, merkiten _taikausta, taikakalua_.[64] - -Epäilemättömäksi nyt mielestäni saapi katsoa, että ne Finnit, joita -muinais-tarut toisella nimellä kutsuvat _Dvergeiksi_, ovat samaa kuin -nyky-aian Lappalaiset; sillä tässä kohden on säilynyt herkeämätön -jakso, joka liittää muinaisuuden ja nykyisyyden yhteen. Niinkuin -Rask on osoittanut, käypi paikan-nimissä yli koko Skandinavian, -vieläpä Tanskassa asti, keksiä Lappalaisia jälkiä,[65] ja luultavaa -on, että Lapin kansa on Skandinaviassa se alku-väestö, joka -etelässä asuessaan vielä käytti kivisiä aseita.[66] Olen jo sanonut -todennäköiseksi, että muun Euroopan alku-väestö on tälle likeistä -heimoa, ja tällä tavoin saisimme arvata Lapin kansan ikää Euroopassa -kentiesi pariksi tuhanneksi vuodeksi e.Kr. Mutta tästä kansasta -täytyy kokonansa eroittaa ne Finnit, joita muinois-tarut tavallisesti -nimittävät _Jotuneiksi, Jättiläisiksi, Thurseiksi_. Ett'ei pieniläntä -Lappalainen ole voinut kuvituksessakaan muodostua Jättiläiseksi, -on jo itsestään silmiin-astuva asia. Mutta muinais-tarukin näyttää -tässä kohden säilyttäneen merkillisen todistuksen, joka väärin -ymmärrettynä on synnyttänyt kyllä kummallisia hairahduksia Pohjan -muinais-historiassa. - -Tämä todistus on niinkutsuttu "Fundinn Noregr" eli juttu kuinka -Norjanmaa sai asujaimensa ("Hversu Noregr bygdist"), joka tosin -nykyisessä tilassan ei ole vanhempi 13:tta vuosisataa ja erinäisissä -tiedoissaan on historiallista arvoa vailla, mutta kuitenkin yleisessä -tarkoituksessansa näyttää sisältävän tärkeän teko-asian.[67] -- "Nyt -on kertominen kuinka Norja ensin asutettiin"; näillä alkusanoilla -ilmoitetaan sadun tarkoitusta. Sitten seuraa tarullinen sukujohto: -"Fornjotr oli kuninkaan nimi; hän vallitsi Jotlannissa, joka -kutsutaan Finnlanniksi (Suomi) ja Qvenlanniksi (Kainunmaa); se on -itä-puolella sitä meren-lahtea, joka menee Kantalahtea (eli Vienan -merta) kohden ja jonka me nimitämme Helsingjabotn (Pohjanlahti.) -Fornjotr'illa oli kolme poikaa; yhden nimi oli Hlerr, toisen Logi, -kolmannen Kāri". -- Kārista luetellaan seuraavat polvet: Jōkull -eli Frosti, Snār ja Thorri, joka viimeinen mainitaan hallineen -Jotlannissa,[68] Kvenlannissa ja Finnlannissa; Kvenit muka hänelle -uhrasivat talvi-sydännä, saadaksensa lunta ja suksi-keliä. Thorrilla -oli kaksi poikaa, Norr ja Gorr, ja yksi tytär, Goe. Goe katosi -näkyvistä, ja veljekset lähtivät häntä etsimään, kumpikin eri tiellä. -Gorr kulki mertä myöten eikä mitään löytänyt, mutta Norr ja hänen -seuransa lähti suksilla hiihtämään, karkoitti Lappalaiset, jotka -tahtoivat estää häntä menemästä Kiōl'in yli, ja valloitti sodalla -kylät ja maat sen lahden ympäri, "joka nyt kutsutaan Thrandheimiksi." -Etelä-norjassa hän vihdoin löysi sisarensa, vieläpä kohtasi -veljensäkin, jonka kanssa nyt jakoi vallan niin, että Gorrille tuli -saaret, mutta Norrille mannermaa. Sitten hän palasi siihen maahan, -jonka oli valloittanut ja nimitti sen Norveg. Hänen jälkeisensä -jakoivat maan keskenänsä pienempiin valtoihin. - -Jokainen nyt helposti havaitsee, että koko tämä suknjohto sisältää -olemattomia henkiä; muutamat niistä merkitsevät luonnon voimia, -niinkuin _Logi_ tuli ja _Kāri_ tuuli, toiset taas, niinkuin -_Norr_, ovat kyhätyt paikallisten nimien selitykseksi. Mutta sadun -valta-ajatus kuitenkin on merkittävä, koska se johdattaa Norjan -ensimäiset asujaimet "Jotlannista, joka kutsutaan Finnlanniksi -ja Qvenlanniksi." Että tämä Jotland tässä on Jotunien maa, -samaa kuin satujen tavallisempi nimi _Jōtunheim_, tulemme kohta -tarkemmin näkemään. Tässä ensin on kysyminen, kutka ne asujamet -olivat, jotka nyt Vienan ja Pohjanlahden väliltä tunkeusivat -Kiōl'in yli Norjaan. Uudemmat Norjalaiset historioitsijat, esim. -Rud Keyser ja P. A. Munch, ovat sitä tietä tahtoneet johdattaa -Norjan Skandinavilaiset asukkaat sekä siihen sovittaa myöskin -Fundinn-Noregr-tarun.[69] Mutta sadun oma sisällys viittaa selvästi -Jotuneihin. _Fornjotr_, joka nähtävästi on ymmärrettävä _Fornjōtun_, -s.o. Muinais-jättiläinen, mainitaan muutoinkin Jotunina; samate -_Frosti_ ja _Snār_. Täydellä syyllä siis muistuttaa Keyser'kin, -että tarun yleisestä johdosta kävisi päättää, Norjan vallitsevan -väestön olleen Kveniläistä (Suomalaista) syntyperää, vaikka hänestä -semmoinen päätös on hullutusta.[70] Hän ei katso mahdolliseksi, -että toinen vallitseva väestö olisi voinut ennen Norjalaisia asua -Norjan maassa, ja että osa tästä väestöstä olisi voinut sekaantua -myöhemmin tulleisin Skandinavilaisiin, jättäen heille perinnöksi -jonkun määrän omia muinais-muistojaan. Mutta juuri semmoinen arvelu -saapi kylläksi puolustusta tunnetuista historiallisista kohdista. -Wielä 9:nnellä vuosisadalla, siis historiallisena aikana, mainitaan -useat miehet, jotka olivat seka-sukua (Halftroll, Half-risar, -Thussablendingar),[71] ja toisia Jotunilaisia jälkiä tavataan itse -Skandinavilaisten jumaluus-opissa. Thor, ukkosen-ilman haltia, on -alkuperäänsä nähtävästi Jotunilainen jumala, joka vasta myöhemmin -on siirtynyt Asaen jumaluus-oppiin, kun osa entisistä asujaimista -jo oli yhdistynyt vasta-tulleiden Skandinavilaisten kanssa.[72] -Silläpä uskottuakin, että orjat kuoltuansa eivät tulleet Odin'in -Valhallaan, vaan Thor'in luoksi, joka siis näytti olevan heidän -omituinen jumalansa.[73] Mutta mahtavienkin miesten seassa mainitaan -Thorin hartaimpina palvelijoina juuri ne, joiden oma sukuperä -kehutaan jollakin lailla Jotunilaiseksi, esim. Hlade-jaarlit -Norjassa. Merkittävä on, että juuri Norjanmaassa Thor enintä -palveltiin, ja että sadut varsinkin Norjanmaassa viittaavat -muinaiseen Jotunilais-väestöön. Sielläpä muka ennen oli Jättiläisiä -asunut, kunnes kuolivat sukupuuttoon jott'ei jäänyt kuin kaksi -Jättiläis-naista; sitten tuli maailman itä-seuduilta "ihmisellisiä -miehiä" (Skandinavilaisia), jotka ensin kärsivät paljon pahaa -Jättiläis-naisilta, kunnes alkoivat avuksensa huutaa "punapartaista" -Thoria, joka vasarallansa tappoi Jättiläis-naiset.[74] Tämän mukaan -eroitetaankin Thorissa kaksi eri muotoa. Vanha Thor on "Ǒku-Thor", -Thor vaunuissa ajajana,[75] joka ukkosen-ilmassa kulkee Dvergiä -hävittämässä. Semmoisena hän nähtävästi on Jotunilainen jumala, ja -hänen nimensä on selvästi sama kuin Wirolaisten _Tara_ ja Ostjakkien -_Tūrm eli Torom Ukko ylijumala_. Mutta saatuaan siansa Odinin -rinnalla "Asa-Thor'ina", on hän muuttunut "Jättiläisten surmaajaksi", -joka "kukistaa Muinais-jotunilaisten jumalien alttarit." - -Jos nyt, niinkuin näistä seikoista päätän, Jotunit ovat todellista -kansaa, joka ennen Germanilaisten asujainten tuloa on pitänyt -Skandinavian hallussansa, niin on kysyminen: mitä sukua on -tämä vanhempi kansakunta ollut? Olen jo edellisessä osoittanut -todennäköiseksi, ett'ei Lapin kansaa tässä ole arvaamista, vaan -että Jotunit nähtävästi olivat maansa valloittaneet Lappalaiselta -alku-väestöltä. Mutta että Jotunitkin yhtä-hyvin olivat Suomen-sukua, -on mielestäni enemmän kuin todennäköistä. Ensiksi hekin mainitaan -Finniläis-nimellä, ja nimitykset _Jōtunheim_ ja _Finnland_ -ovat Islannin muinais-runoissa yhtä. Tämä Jōtunheim on ensinnä -pohjois-puolella Asaen asuntoa, sitten itäpuolella merta nykyisessä -Suomenmaassa, mutta siirtyy myöhemmissä saduissa yhä idemmäksi -Pohjois-Venäjän seuduille, sitä myöten kuin tieto Suomen-sukuisista -kansoista lavenee.[76] Että nyt kaikilla näillä seuduilla, mihin -Jōtunheim milloinkin sioitetaan, ei ole muinaisuudessa muuta väkeä -asunut kuin Suomen-sukuista, se mielestäni on toinen todistus -Jotunien Sumnen-sukuisuudelle. - -Tätä vastaan on muistutettu, että satujen Jotunit ja Finnit useinkin -kantavat Skandinavilaisia nimiä, esim. _Frosti ja Snār_. Mutta Raskin -vastaus on kyllä luonnollinen, että nämä nimet ovat käännöksiä -alku-peräisistä Jotunilaisista; itse Frosti on siihen esimerkkinä, -koska sen toisintona tavataan _Jōkul_, jonka juuri on Lapin _jegn_, -Suom. _jää_, Unk. _jég_. Useat muut Jotunilais-nimet eivät olekkaan -Skandinavian kielestä, vaan käyvät helposti johtaa Suomen-sukuisista, -esim. _Tjazi_, Lapin _tjatse, vesi, Svasi eli Svade_, Suom. _susi_ -(Omanto _suden_), _Raumr eli Raumi_, Suom. _rauma, salmi_ (josta -Norjassa paikannimet: Raum-á, Raumsdalr, Raumelfi, Raumariki).[77] -Itse _Loki_, tämä Jättiläinen, jolla on paholaisen virka Asa-opissa, -on verrattava Syrjänin sanaan _ljok, paha, häijy_.[78] Rask on -myöskin osoittanut, että useat Jotunilaiset nimet sittemmin ovat -tulleet tavallisiksi Skandinavilaisten seassa; niinpä _Finn_ vielä -käytetään Islannissa, _Samr_ (Lapin _Same_, Suomen _Suomi_) tavataan -myöskin miehen nimenä,[79] ja lisäksi löytyy itse nimi _Suomi_ niiden -lähettiläisten joukossa, jotka Tanskan kuningas Hemming v. 811 pani -rauhan-tekoon Eiderin tykönä.[80] - -Näistä kaikista syistä katson epäilemättömäksi, että Skandinavian -Jotunit ovat olleet Suomen-sukuista kansaa. Mutta paljoa vaikeampi -on tarkoin määrätä, mika sia sille on annettava Suomen heimojen -seassa. Jos kävisikin toteen näyttää, että nuo historiallisena -aikana mainitut Kainulaiset eli _Kvenit_ olisivat samaa kuin -Jotunit muinaisuudessa, se ei sittenkään meitä paljon auttaisi; -sillä Kvenien kansallisuus on yhtä hämärässä. Luonnollisesti -tulee tässä eteemme se kysymys, kutka ovat alku-asujamina olleet -tässä omassa Suomenmaassamme, joka, kuten jo mainitsin, myöskin -Jōtunheimiksi nimitettiin. Että Lappalaisia on täällä muinoin -asunut yli koko maan, on kylläkin todistettu asia; mutta nämä olen -jo edellisessä eroittanut pois Jotuneista. Tosin nyt meidänkin -muinais-tarut mainitsevat erästä Jättiläiskansaa, nimittäin _Hiidet -eli Hiiden väki_. Kuitenkin ovat Suomen runojen Hiidet vielä enemmin -tarullisia ja himmeitä olentoja kuin Skandinavian Jotunit. Lönnrot -on todistanut, että Suomen sana _hiisi_ on yhtä kuin Lapin sana -_seida_, ja arvelee edellisen muodostuneen jälkimäisestä.[81] Että se -koskaan olisi merkinnyt todellista kansaa, ei runot suinkaan ilmoita. -Samaten _Jättiläiset eli Metelin-jättiläiset_, joista runot eivät -mitään virka, saattavat tuskin johdattaa satujen maailmasta historian -alalle. Parempi toivo olisi toimittaa Pohjolan kansalle jotakin -historiallista arvoa, jos ei semmoinenkin yritys veisi liian kauas -nykyisestä aineestamme. Ylipäänsä Suomen kansan muinais-muistot eivät -ole aivan vanhoja; sillä itse kansa on tuhatta vuotta myöhemmin kuin -Skandinavilaiset asettunut asuinsioillensa. - -Mutta Suomenmaan paikan-nimissä näyttää meille ilmaantuvan -todistuksia, että ennen Suomalaisten tuloa joku vanhempi väestö, -paitsi Lappalaiset, on Suomenmaassa asunut. Jo Castrén muistutti, -että nimi _Jurva_ on Syrjäniläinen (sanoista _jur_ pää ja _va_ -vesi), mutta näyttää ajatelleen, että Suomalaiset olivat tuoneet -sen mukaansa itäisiltä seuduilta.[82] Nykyisin on D. E. D. Europæus -osoittanut, että tämmöisiä vieraita nimiä löytyy varsin suuri paljous -yli koko maan,[83] ja tämä seikka mielestäni todistaa täydellisesti, -että niitä kansoja, joiden kielistä nimet johdetaan, on ennen asunut -Suomenmaassa; sillä mahdotonta on ajatella, että Suomalaiset tänne -siirtyessään olisivat antaneet vieras-kielisiä nimiä niille uusille -paikoille, joihin tulivat. Nämä vieras-kieliset paikannimet ovat -kahta laija: Ostjakkilaiset ja Syrjäniläiset. Näistä edelliset -näyttävät olevan rajoitettuna pohjoisemmassa piirissä; sillä -Saimaasta etelään päin ei niitä paljon tavata; Venäjän puolella ovat -vahvimmassa ylisen Oniega-joen ja Suhhonan välillä. Syrjäniläiset -nimet sitä vastoin ulottuvat yli koko Suomen ja ovat Venäjän puolella -lukuisimmat eteläpuolella Valget-järveä. Tämä asia tosin tarvitsee ja -ansaitsee avarampaa tutkimusta; mutta että siinä ylehensä perää on, -ei ole epäilemistä, ja muutamat esimerkit ovat erittäin todistavia. -_Tuloma_-joki Lapissa lähtee Nuottajärvestä Jäämereen; mutta itse -_Tuloma_ eli oikeastaan _Tulova_ merkitsee: _nuotta-vesi_ Syrjäniksi. -_Imandra_ kutsutaan Lapiksi _Oaivjäyr_, s.o. _pää-järvi_, mutta on -itse Ostjakin kielinen, merkiten: _emä-järvi_ (Vogulin kielessä: -_tor_, järvi); samaten myöskin _Imatra_, joka oikeastansa lienee -ollut Saimaan nimi. Merkittävä on nimi _Lapua_ (Lap-va, Lapin-vesi), -koska se näyttää todistavan samaa, kuin nimet _Lapvesi, Lappajärvi_ -todistavat Suomalaisten suhteen, nimittäin että Syrjäniläistenkin -tullessa Lappalaiset jo olivat maan vanhemmat asukkaat. Tarpeellinen -nyt olisi tämän viittauksen mukaan tutkia paikannimiä Ruotsinkin -puolella; sillä hyvin todennäköistä on, että nämä muinaiset Syrjänit -tai Ostjakit ovat Skandinavian satujen Jotunit. Olemme jo nähneet, -että _Thor_ on Ostjakien _Tūrm_ eli _Torom_, että _Loki_ kentiesi on -Syrjänin sanasta _ljok_. Mutta yhtäläisiä vertauskohtia lienee paljoa -isompi määrä mahdollinen vasta löytää. - -Ovatko siis, kysyttäneen, Ostjakit ja Syrjänit Suomenmaasta -palanneet takasin Ural-vuoren seuduille? Sitä meidän ei tarvitse -välttämättömästi päättää; sillä ne Sytjänin- ja Ostjakin-heimoiset, -jotka Suomessa lienevät olleet, ovat saattaneet osaksi hävitä -sukupuuttoon, osaksi hämmentyä Suomalaisiin ja Lappalaisiin. -Kuitenkin on meille säilynyt nykyisten Ostjakien seuduilta -muutamia himmeitä taruja, jotka näyttävät osoittavan, että -joku osa sen-puolisista kansoista on ennen asunut lännempänä. -Strahlenberg'ille vakuuttivat Tomilaiset Ostjak-Samojedit, että -olivat tulleet "Sauomis Sembla'sta", joka, Strahlenbergin arvata, on -joko Suomen tai Lapin maa.[84] Stepanov samaten mainitsee Jenesein -Ostjakeilla olleen jonkun muinais-muiston läntisemmästä asumisestaan, -ja Schönström tapasi Woguleilla, Ostjakien lähimmillä sukulaisilla, -yhtäläisen tarun. Nämä muinais-tarut pitää Castrén perättöminä, tai -vähäpätöisistä seikoista syntyneinä.[85] Mutta edellä-mainittujen -teko-asiain kanssa yhdessä ne kuitenkin jotain painanevat. - -Lopuksi vielä on mainitseminen, että Pohjois-venäjässäkin kulkee -taruja muinaisesta väestöstä, niinkntsutusta _Tshud_-kansasta, -joka on maailmasta kadonnut, muuttaen maan alle kumpuihinsa eli -kurganiinsa, missä nyt muka rauhassa elävät rikkauksineen. Heidän -pää-asuntonsa kuuluu olleen Koillis-venäjän joki-varret: Mesen, -Pjosa, Petshora, Ishma, Pishma, Tsylma, Jugrina, Vorotin j.m., missä -asuivat harvassa ja mainitaan milloin siirteleviksi paimentolaisiksi -milloin pysyväisiksi tilallisiksi. Heitä kiitetään kekseliäiksi -ja varsinkin taiteisin pystyviksi. Samojedit nimittävät heitä: -_Siirtje_, ja sanovat heidän olleen maakunnan alku-asujaimina, jotka -Samojedien tullessa pakenivat maan alle.[86] Samate juttelevat -Syrjänitkin, että nämä muinaiset Tshudit heitäkin pakenivat, -lähtien Petshoran-jokea alas ja viimein joutuen Kalgujeff-saarelle, -mihin kuolivat ja katosivat.[87] Castrén on osoittanut, että nämä -"vaalea-silmäiset Tshudit" eivät olleet mitään Pohjois-venäjän -nykyisiä kansakuntia, vaikka epäilemättä samaa Suomen-sukua kuin -Permalaiset, Syrjänit, Karjalaiset j.m., jotka Venäläiset nytkin -kutsuvat Tshud-nimellä, mutta kuitenkin aina eroittavat muinaisista -todellisista Tshudeista. Myöskin Lappalaiset mainitsevat erästä -"Tjude"-kansaa, heidän muinaista vihollistansa, jota vastaan muka -sotia kävivät.[88] Tämä kaikki todistaapi varsin samaa, mitä -Skandinavian muinais-tarut sekä paikan-nimet Suomenmaassa, että -joku mahtava, mutta nykyänsä kadonnut kansakunta on ennen muinoin -hallinnut Pobjois-euroopan alaa. Että kokonaisia kansakuntia voi -kuolla ja sukupuuttoon kadota, on teko-asia, josta nyky-aikoina -näemme esimerkin Amerikan Ruskea-nahoissa, vieläpä lähempänäkin -Samojedin kansassa, joka hautaansa kallistuu, ei ainoastaan muuksi -muuttumalla, vaan myöskin elonvoiman vaipumalla, koska syntyneiden -luku vuosittain on vähempi kuin kuolleiden.[89] Se on mahdotonta -kieltää, että kansakuntien iässä löytyy sama nuoruuden ja vanhuuden -vaihe kuin yksityistenkin elämässä, ja että heitäkin voi kuolema -kohdata, kun ovat tehtävänsä tehneet, ikänsä eläneet, aialta -jääneet. Tämmöinen epäilemättä on ollut Muinais-Tshudien, muinaisten -Finniläisten ja Jotunien kohtalo. Mitä kansaa nämä oikeastaan -lienevät olleet, sitä ei tutkimus nykyisillä apu-neuvoillaan voi -tarkkaan määrätä. Mutta toivottava on, että tähänkin seikkaan vielä -kielitiede tulee valoa levittämään. - -Eikä ole tämä ainoa seikka, joka tällä alalla odottaa kieli-tieteen -valaisemista. Ala leviää läntiseen ja eteläiseen Eurooppaan, ja -kysymys herää, missä suhteessa Jotunit ja Muinois-Tshudit toiselta -puolen sekä Euroopan alku-väestö toiselta seisoivat toisihinsa. -Sula turhuus olisi tähän yrittää vastausta, niinkauan kuin ei -kumpikaan verrattava vielä ole paremmin tunnettu. Ainoastaan se on -muistutettavaa, että samatekkuin Skandinaviassa kaksi Suomensukuista -kansaa käypi eroittaa ennen Arjalais-väen tuloa, niin etelässäkin -Turanilaisuus on saattanut ilmestyä useassa eri kerroksessa. Kysymys -Euroopan alkuväestöstä on siis moni-haarainen ja kaikki jyrkkä päätös -petollinen. Ja kun myöhemmin tulemme Kreikkalaisten ja Romalaisten -antamissa tiedoissa keksimään Suomensukuisia kansoja, esim. Weikselin -seuduilla, ei ole helppo sanoa, ovatko nämä särjetyitä kappaleita -Euroopan alku-väestöstä, vai etu-joukkoja jossakussa uudessa Aasiasta -tulleessa siirto-jaksossa. - - - - -III. - -Herodoton Skythat, sekä vanhan aian tiedot koillisesta Euroopasta ja -luoteisesta Aasiasta. - - -Astutaanpa ulos satujen ja muistomerkkien hämäristä seuduista ja -tullaan historian näköisille päivä-rinteille. Mutta petymme! Se on -Arjan suku, joka päivän puolella istuu, ja Turanilaisuus saapi vielä -vuosisatoja viipyä synkässä varjossaan. Kuitenkin siitä valosta, joka -etelä-Euroopassa alkaa paistaa, saattanee joku säde tujahtaa pimeähän -Pohjolaankin, varsinkin Suomensuvulle, joka kaikista Turanilaisista -istuu lähinnä tämän valon lähdettä. Lähdemme kokoilemaan näitä -harvoja valon-kipinöitä, -- lähdemme katsastamaan mitä Kreikkalaiset -ja Romalaiset lienevät tienneet Suomen-sukuisista kansoista. - -Vasta jotenkin myöhään alkoivat Ponton-takaiset seudut -Kreikkalaisille aueta, ja heidän tietonsa koillisesta Euroopasta -eivät koskaan olleet hyvin tarkkoja.[90] Homero ja Hesiodo -sekä heidän jälkeiset runoniekat antoivat korkeintaan muutamia -himmeitä viittauksia, ja vaikka vuodesta 750 lähtien Kreikkalaisia -uutis-kaupuukia alkoi syntyä Ponton rannikoilla, -- ensin -etelä-rannalla Kyziko ja Trapezunti, sitten pohjoisrannallakin: -Olbia Hypanin (Bug'in) suulla v. 640 paik., Tanai, Fanagoria, -Dioskurias j.m., niin että Ponton nimikin Kreikkalaisille muuttui -tylystä (ἄξεινος) ystävälliseksi (εὔξεινος), -- ei kuitenkaan isoon -aikaan saatu sen pohjoisista rantamaista kuin epä-vakaisia taruja, -joita vielä runoniekatkin, kukin mahtinsa mukaan, muodostelivat. -Vasta Dareion retki Tonavan yli Skythoja vastaan v. 513 e.Kr. -näyttää uudesta kääntäneen Kreikkalaisten silmät näille seuduille, -ja historian isä Herodoto on ensimäinen, joka niistä jommoisiakin -tietoja antaa. - -Herodoto oli itse näillä mailla käynyt, mutta hänen tietonsa -eivät ulotu aivan avaralle ja tarkat tietonsa käsittävät vieläkin -ahtaamman alan. Lännessä päin hän tietää asuttavan Maris-virtaan -(Theiss'iin) saakka, missä on Agathyrsien maa;[91] pohjassa hänen -tietonsa ulottuu 53:nteen tai 54:nteen asteesen, ja idässä hän -tuntee Tanain sen takaiset maat, mutta ei Wolga-jokea, ellei se -Araxes, jonka hän asettaa Euroopan ja Aasian rajaksi, ole juuri -Wolga.[92] Että Kaspian meri on umpinainen eikä mikään lahti -pohjoisesta valtamerestä, arvaapi Herodoto oikeammin kuin kaikki -hänen seuraajansa ennen Ptolemaioa, ja ylipäänsä saapi hyvin luottaa -hänen kertomuksensa tunnollisuuteen, vaikka hän epäilemättä tuolloin -tällöin saattaa olla eksytettynä. Mitä hän kaukaisemmista seuduista -juttelee, on hän saanut kuulla osaksi Kreikkalaisten uutis-kaupunkien -asukkailta saksi Ponton ranta-kansoilta, ja tähän tulee lisäksi -Kaspian meren itäisestä puolesta joku vähäinen maine, jonka hän -nähtävästi on saanut onkeensa Persialaisista lähteistä. Mutta Ponton -pohjoisrannikon, varsinkin Hypanin ja Borysteneen seudut, hän tuntee -omasta näkemästänsä, ja mitä tässä on keksinyt, hän kertoilee -vilpittömällä totuuden tunnolla. - -Juuri sillä alalla asui tähän aikaan mahtava eikä aivan sivistymätön -kansakunta, jonka Kreikkalaiset kutsuivat nimellä: _Skythat_ ja -jonka asuntopaikat ulottuivat Tyraan (Dnisterin) ja Tanain välillä, -taikka oikeammin sanoen Istron (Tonavan) suusta Maiotin järven -länsirannalle, sekä meren rannasta pohjaseen 4000 stadiota eli lähes -70 Suomen peninkulmaa.[93] Nämä Skythat, vaikka yhtä kansakuntaa, -olivat kuitenkin jaetut useihin lahkoin, joista muutamat elivät -paimentolaisina, muutamat taas maata viljelivät ja muutamat -näyttävät Kreikkalaisiakin sekaansa ottaneen. Heidän rajakansat -olivat: lännessä Agathyrsit nykyisen Unkarin vuorimaissa, luoteessa -Neurit Tyraan lähteillä, pohjassa Androfagit (ihmis-syöjät) ja -Melankhlainit (musta-takit), koillisessa Budinit, sekä idässä -Tanain ja Maiotin toisella puolella Sauromatat, vieläpä etelässä -Taurit, nykyisen Krimin saarennossa.[94] Että nämä kaikki erisivät -Skythaen kansallisuudesta, ilmoittaa Herodoto varsin selvästi, -mainiten tavallisesti, että eivät suinkaan Skythoja olleet vaan -omituista kansaa, omituisella kielellä;[95] ja mitä sisämaihin -tulee, hän juttelee, että Skythat jotka lähtivät niissä käymään -tarvitsivat seitsemän tulkkia seitsemää eri kieltä varten.[96] -Emme siis voi ensinkään epäillä, että Herodoton Skythat ovat -itsetyistä kansakuntaa, eikä vain joku yhteis-nimi, jolla hän olisi -koillis-Europan kansoja yleensä tarkoittanut. Tämä on sitä tärkeämpi -huomata, koska Kreikkalaiset yleensä käsittivät Skytha-nimen niin -laveassa merkityksessä ja itse Herodoto, puhuessaan Oxon puolisista -Sakoista, näyttää seuraavan samaa puhetapaa, kutsuen nämäkin -Skythoiksi ja lisäten että Persialaiset antavat Saka-nimen kaikille -Skythoille,[97] s.t.s. kaikille pohjanpuolisille kansoille. Mutta -toisessa paikassa, kun puhe on Massagetoista, hän taas muistuttaa, -että muutamat (ei Herodoto itse) pitävät nämä Skythalaisena -kansana,[98] ja että Kreikkalaiset juttelevat Skythoista, mitä -ei Skythoihin vaan Massagetoihin kuuluu.[99] Yleensä ei ollut -Kreikkalaisten helppo eroittaa nämä pohjoiset kansat toisistansa, -koska niiden elämä-laatu, vaate ja ulkomuotokin olivat melkein -yhtäläisiä.[100] Mutta historian isä on melkein ainoa, joka tarkasti -eroittaa Istron ja Maiotin väliset Skythat muista sen-puolisista -kansoista, ja hänen selityksensä johdosta on usein koetettu määrätä -niiden kansallisuutta. Koska muutamat tutkijat ovat luulleet -keksivänsä niissä Suomen-sukua, täytyy minuu ottaa tämä seikka -tarkastettavaksi. - -Herodoton mukaan oli Skythaen oma ja oikea nimi _Skolotit_.[101] -Heidän syntyperästänsä hän juttelee kolme neljä eri tarua, joista -seuraava on hänen mielestään todennäköisin. Skythaen maassa -olivat ennen muinoin Kimmerit asuneet, ja Skythat olivat eläneet -paimentolaisina Aasiassa, josta heidän täytyi Massagetaen alta -paeta, karaten Kimmerien maahan. Näiden viime-mainittujen kesken -nyt syntyi eripuraisuus; kuninkaat tahtoivat vastustaa, mutta kansa -paeta. Viimein molemmat puolueet tulivat väkisille keskenänsä, -ja koska pako-puolue sai voiton, niin Kimmerin kansa hautasi -kaatuneensa Tyraan rantaan ja heitti maansa Skythoille. Tämä olisi -Herodoton aian-laskun mukaan tapahtunut noin 630 e.Kr., mutta on -luultavasti aikaisempaa, sillä Herodoto näyttää väkisinkin tahtovan -sovittaa tähän yhteen, mitä hän oli kuullut Kimmerien karkeuksista -Vähä-Aasiaan ennen muinoin ja mitä tiesi Skythaen karkauksesta -Mediaan ja Assyriaan v. 624 paik. Hänpä, näet, arvelee, että Kimmerit -paetessansa kulkivat Ponton itä-vartta Vähä-aasiaan, ja että Skythat -takaa ajaen eksyivät tiestä ja tulivat Mediaan.[102] Mutta tätä -arvelua vastaan sotii hänen oma juttunsa Kimmerien keskinäisestä -ottelusta Tyraan tykönä, joka todistaa heidän paenneen länteen päin, -niinkuin luonnollisinta onkin, -- ja muutoin on muistettava, että -jos Skythaen tulo Ponton rannalle ei olisi tapahtunut kuin noin -150 vuotta ennen Herodotoa, siihen aikaan kuin jo Kreikkalaiset -olivat ruvenneet rakentamaan kaupunkeja niille seuduin, ei olisi -voinut niin vähällä aikaa syntyä satuja Skythaen alku-peräisyydestä -siinä maassa, niinkuin kuitenkin jo Herodoton aikana kahdella eri -tavalla tarueltiin.[103] Ainoastaan se näyttää Herodoton jutussa -olevan historiallisena perustuksena, että Skythat, tai joku osa -heitä, olivat v. 624 paikoilla Mediaan karanneet ja sitten 28 vuotta -pitäneet nämät seudut valtansa alla. - -Mitä muutoin Skythaen historiaan tulee, löydämme Herodotolla tarinan, -joka puhuu Sauromataen synnystä mutta samassa myöskin kelpaa -valaisemaan Skythaen kansallisuutta. Amazonia, hän juttelee,[104] -s.t.s. Nais-soturia, oli Ponton etelä-rannalla joutunut -Kreikkalaisten vankeuteen ja vietiin kolmella laivalla; mutta merelle -tultua tappoivat voittajansa, ja kosk'eivät osanneet laivoja ohjata, -kuljetti heidät tuuli ja virta Maiotin järvelle; missä menivät maalle -ja alkoivat hävittää Skythaen maata. Skythat, kun huomasivat heidät -naisiksi, lähettivät nuoria miehiänsä heitä vastaan, ja vaikka ei -ymmärretty toistensa kieliä, syntyi kuitenkin pian naimisliitto -Skythalais-nuorukaisten ja Amazonien välillä, ja kielestä sovittiin -niin, että kun eivät miehet voineet oppia Amazonien kieltä, nämä -jotenkin oppivat miestensä puhetta. Nyt olisi pitänyt avio-parien -lähteä asumaan yhdessä muiden Skythaen kanssa, mutta koska naiset -eivät siihen suostuneet, mentiin Tanain yli Maiotin itä-rannalla, -ja tässä heistä syntyi Sauromataen kansa, joka siis oli likeistä -heimoa Skythoille. Herodoto lisääkin, että hänen aikaiset Sauromatat -puhuivat Skythan kieltä, kuitenkin sortamalla, koska muka Amazonit -eivät sitä hyvin oppineet.[105] - -Tämän ja muidenkin myöhempien[106] todistusten mukaan täytyy meidän -pitää Sauromatat Skythaen heimolaisina, mutta toiselta puolen näemme -selvästi, että Sauromatat, taikka niinkuin sittemmin Romalaiset -sanoivat: Sarmatat,[107] olivat Arjalaista sukuperää. Sekä muutamat -maineet, jotka sanovat heidät Medialaisista lähteneiksi,[108] että -varsinkin ne nimet, jotka heidän kielestään ovat säilyneet,[109] -liittääpi heidät selvästi Iranin kansoihin. Ja mitä näin tulemme -Skythaen heimokansasta päättämään, se antaapi meille oikeuden hakea -itse Skythoille yhtäläisen syntyperän. - -Harva historiallinen kysymys on tutkijoille antanut niin paljon -vaivaa, kuin tämä Skythaen kansallisuus, ja harva tutkimus-ala on -tähän saakka niin vähän kypsiä hedelmiä kantanut. Ne tunto-merkit, -joiden johdolla tässä on koeteltu perille tulla, ovat olleet milloin -Skythaen elatus-tavat ja ulkomuoto, milloin ne kieli-jäänökset, -jotka varsinkin Herodoto on heiltä säilyttänyt. Mitä tapoihin -tulee, ne ovat semmoisia, jotka sopivat kaikille pohjan kansoille -vissillä edistys-asteella. Jo vanhat runoilijat kutsuvat heitä: -"tamman-lypsäjät Skythat" (Σκύϑαι ίππημολγοί),[110] ja kaikkein -kertomusten mukaan he olivat nimen-omaan paimentolaisia, jotka -karjoinensa kulkivat toiselta laitumelta toiselle, söivät maitoa ja -hevois-juustoa (ίππάκη), kuljettivat perheensä viltti-kattoisissa -vankkureissa ja itse elivät ratsujen selissä.[111] Mutta vallan -mahdotonta on tästä arvata heidän kansallisuuttansa; sillä elatus -on osaksi maan mukainen ja osaksi se muuttuu sivistyksen keralla. -Yhtä vähän hyödyttää meitä heidän ulkomuotonsa; sillä tämä, -niinkuin vanhat kirja-niekat sanoivatkin, syntyi ilma-alasta ja -elämä-laadusta. Paksun kostean ilman tähden, sanotaan, oli heillä -ruumis paksu ja puhlakka, jäsenet lappeat, nihkeät ja hermottomat, -maha kaikkien nihkein ja varsinkin alinen maha. Tämmöinen inhoittava -ulkomuoto sanotaan varsinkin vaimoilla olleen, joiden puhtaus -ei myöskään näytä olleen kehuttava. Väriltänsä oli Skythan suku -puna-keltainen, muka kylmän vuoksi; sillä pakkanen arveltiin -polttavan heidän valkonsa puna-keltaiseksi.[112] Jos nyt tähän vielä -lisäämmekin muutamia erinäisiä tapoja, joita Herodoto mainitsee, -että muka palvelivat sodan jumalaa rautaisen miekan muodossa,[113] -että päihdyttävät itsensä hamppu-siemen-löylyllä[114] j.n.e., emme -kuitenkaan pääse mihinkään päätökseen heidän kansallisuudestansa. -Niebuhr tosin on näissä kaikissa tuntomerkeissä nähnyt -Mongolilaisuutta,[115] mutta Ukert osoittaa selvästi, että hän tässä -kohden on eksyksissä.[116] - -Vihdoin ei meille jää kuin Skythaen kieli tutkittavaksi, mutta niin -vähän kuin tämä tunnettu on, ei sekään näytä antavan täyttä vakuutta, -ja siispä onkin milloin mistäkin kielestä koetettu selittää ne -Skythalaiset nimet ja sanat, jotka säilyneet ovat. Berliniläinen K. -Neumann, joka Niebuhrin mukaan pitää Skythat Mongoleina, koettaa -Mongolin kielestä saada niihin selitystäM[117] mutta tämän selityksen -heikkoutta on tunnettu tutkija A. Schiefner osoittanut.[118] -Müncheniläinen K. Fr. Neumann, joka taas tahtoo Skythat -Turkkilaisiksi, yrittelee muutamia sen mukaisia kieli-selityksiä, -jotka eivät kuitenkaan luontevampia ole.[119] Toisaalle päin pyrkii -Oppert, joka Herodoton Skythoissa näkee sen saman Suomensukuisen -kansan, jonka ensimäisiä jälkiä keksitään Persian ja Assyrian -nuolenpää-kirjoissa. Mutta hänen muutamat johtamisensa näyttävät -melkein kaikki kova-kiskoisilta, ja tarvitsevat ainakin lisää -vahvistusta.[120] Sitä vastoin on epäilemättä paremmalla onnella -yritetty selittää Skythaen kieli-jäänökset Indo-Eurooppalaisten -kielten, varsinkin Sanskritin, Zend'in, Littuan ja Slavin, avulla. -Tahdon näytteeksi mainita muutamat esimerkit, enimmästi Eichhoffin ja -Schafarikin mukaan, -- nimittäin: Παηαϊος (Ylinen jumala), sanskr. -Pâpus, isä, luoja; Οίτόςυρος (Apolloni), sanskr. _Aidasûras, hohtava -aurinko_; Ταβιτί (Hestia, Vesta, s.o. tuli), sanskr. _Tapitâ_, -slavon. _Teplota, kuumuus_; όιόρ-πατα (jonka Herodoto kreikantaa: -άνδροκτόνοι), sanskr. _Vîrabadâ_, littuan _Vyrabeda, miestappaja_; -μαςάδης (nimissä 'Οκταμασάδης ja Θαμιμασάδης), zend. _Mazdâo, -jumala_, (vertaa zend. _Ahurô-mazâdo_, Ormuzd), j.n.e.[121] Vaikea -siis lienee kieltää, että kieli-jäljet viittaavat Arjalaiseen -syntyperään, jonka ohessa sopii mainita Ammianon tosin kyllä -epä-luotettava todistus, että muka "Persialaiset ovat alkuperäisesti -Skythoja".[122] Ainakaan ei Skythaen arveltu Suomensukuisuus voi -tämän rinnalla tulla mihinkään lukuun. Pää-syy, joka on saanut monen -luulemaan Skythat Suomensukuisiksi, ei ole muu kuin vähän yhtäläinen -sointo sanoissa _Skytha ja Tshud_, joka todistus tosin on mitä -heikoimpia.[123] Muut ovat johtaneet _Skytha_-nimen Germanilaisesta: -_Skytt joutsimies_, jotta Kreikkalaiset olisivat lainanneet tämän -nimen Germanilaisilta; vahinko vain, ett'ei Kreikkalaisilla tähän -aikaan näy olleen mitään tietoja Germanilaisista. Paremmalla -syyllä ehkä sopinee tähän verrata Irlantilainen sana: _Scuite, -paimentolaisia, nomades_, (josta myös kansan-nimi _Scoti_),[124] -ja arvata Keltat tämän Skytha-nimen antajiksi. Minun ei tarvitse -muistuttaa, että kaikki semmoiset johtaukset aina liikkuvat -heiluvalla pohjalla. Mitä _Skoloti_-nimeen tulee, tämä ei ole niin -paljon vaivattu tutkijain alituisilla selitys-kokeilla. Eichhoff'in -mielestä, sana Σκολότοι ei paljon eriä nimestä Σκλάβοι, jota -sittemmin Byzantiolaiset kirjaniekat käyttivät Slavilaisista. [125] - -Ja todella se onkin minusta melkein epäilemätöntä, että niin Skythat -kuin Sarmatatkin ovat Slavilaisia. Tämän seikan luulen selkiävän, jos -katsastellaan näiden kansain seuraavaa historiaa. Tosin se on turhan -vähän, mitä tiedämme Ponton pohjois-rannikosta Herodoton jälkeisinä -vuosisatoina. Mutta tästä hämystä astuu silmiimme muutamat tärkeät -kohdat, jotka osviitoiksi kelpaavat. Näitä katselkaamme. - -Ensiksi nähdään, että aian pitkään Skythat ja Sarmatat olivat -joutuneet sotaan keskenänsä. Eräs Skythalainen ruhtinas häiritsi -usein Bosporon Kreikkalaista valtaa Taurian (Krimin) saarennossa, -luultavasti ensimäisen Punilais-sodan ja Mithridates Suuren välisellä -aialla. Sarmataen naiskuningas Amala pyydettiin avuksi ja karkasi -äkkiä Skythaen päälle.[126] Kului sitten aikoja taas, joista ei -historia puhu mitään, niin Bosporon kuningas Pairisades viimein väsyi -lähikansojen alituisiin häirityksiin ja heitti koko valtakuntansa -Mithridates Suurelle, noin v. 94 e.Kr.[127] Tämä alkoi Ponton -takaisia kansoja valloittamaan, löi Koxolanit, jotka näyttävät olleen -Sarmataen sukua,[128] ja veti liittoonsa sekä Sarmatat että heidän -heimonsa Jazygit.[129] Mutta kun Straboni tässä tilassa mainitsee -Skythojakin, se nimitys hänellä jo on jotenkin epävakaista.[130] -Vastaisina aikoina ymmärretään sillä nimellä eroituksetta -kaikenmoisia koillis-Euroopan kansoja, jotka osaksi eivät ollenkaan -tule muinaisten Skythaen sukuun.[131] Näyttää siis ikäänkuin -Skythaen kansa olisi hävinnyt, ja koska nyt heidän entisillä -aloillaan Sarmatat alkavat näkyä, niin että entinen nimitys "Skythia" -vähitellen muutetaan "Sarmatia'ksi",[132] on todennäköisintä, että -Sarmatat olivat voittaneet ja omaan nimeensä yhdistäneet entiset -heimolaisensa, Herodoton-aikaiset Skolotit.[133] Tämmöistä tapausta -näyttää Dioderokin, vaikka aikaa ilmoittamatta, todistavan, sanoen, -että muka Sarmatat olivat Skythianmaata hävittäneet, perinjuurin -teloittaneet voitetut ja muuttaneet isomman osan sitä seutua -erämaaksi.[134] - -Tähän eivät Sarmatat vielä pysähtyneet, vaan kumminkin isoin osa -heitä eteni Istron eli (kuten Romalaiset nimittivät) Danubion -(Tonavan) rannalle, missä alkoivat nykyisestä Unkarista häiritä Roman -vallan rajaa. Nimellä: "Jazyges Sarmatae" tuntee heidät jo Plinio -vanhempi näillä tienoilla, ja Sarmata-nimellä heitä sitten mainitaan -osallisina Markomannien sodassa,[135] jonka perästä he kaksi -vuosisataa läpitsensä rosvo-retkillään häiritsevät Romalais-vallan -sen-puolisia maakuntia,[136] kunnes Hunnilais-tulva heidät aiaksi -upottaa. Tämän tulvan tauottua, Sarmatat taas nousevat näkyville. -Svevilaisten apulaisina heidän kuninkaansa Beuga ja Babai taistelevat -Itä-göthiläisiä vastaan,[137] ja muutama vuosi myöhemmin sama Babai -rosvoilee Mæsiassa ja valloittaa Singidunon, mutta saapi äkkiä -Göthiläiset päällensä ja kaatuu tässä kahakassa.[138] Vielä kerran -tapaamme Sarmatoja Göthiläisten tiellä, kun Theodorik v. 488 j.Kr. -viepi kansansa Italiaan,[139] ja 80 vuotta myöhemmin heitä joku -osa näyttää seuranneen Longobardien kanssa Italiaan.[140] Mutta -tämän perästä heidän nimensä häviää. Oliko itse kansakin riutunut, -hukkunut, tai muuttanut takasin itäisille seuduille? Semmoista ei -historia millään lailla te'e todennäköiseksi. Juuri tähän aikaan -oli uusi nimitys alkanut kaikua maailmassa, -- nimi: _Slavit, -Slovenit, Sklabenit_, joka veljes-niminensä: _Antat ja Venedit_, -tulee äärettömän avaralla alalla näkyviin ja käsittää väki-rikkaita -kansakuntia.[141] Niinkuin Sarmatat ennen, niin nyt Slavilaisetkin -alkavat Tonavan seutuja hätyytellä.[142] Että Slavilaiset vasta nyt -olisivat Eurooppaan tulleet, ei historia millään näytä myöntävän. -Ajatukseni on, että Slavilaiset ovat yhtä kuin entiset Sarmatat ja -Sauromatat. Todistukset tässä kohden ovat mielestäni jotenkin selviä. - -Prokopio antaa seuraavan tiedon: "alkuperäisesti oli Sklabenilla -ja Antoilla yksi nimi; sillä molemmat kutsuttiin muinoin -_Sporit_".[143] Tämä nähtävästi väännelty nimi on epäilemättä -samaa kuin Sorbit, Serbit, Sorabit, joiden yhteinen juuri _Srb_ -merkitsee _kansakuntaa_.[144] Mutta myös Sarmataen nimi näyttää -lähtevän samasta juuresta _Srm_, niin että loppu _ata_ olisi -ainoastaan kreikkalainen pääte, samatekkuin nimessä Γαλάτα. Jo -Plinio ja Ptolemaio mainitsevat Maiotin ja Wolgan välillä: _Serbi_, -Σέρβοι,[145] yhdessä Sarmatalaisten heimojen kanssa, ja Keskiaian -Slavilaiset kirjaniekat käsittivät myöskin nimet: Sarmatat ja -Serbit yhdeksi asiaksi.[146] Näistä syistä Böhmiläinen oppinut -Schafarik ensimäisessä teoksessaan Slavilaisten syntyperästä [147] -oli päättänyt, että Sarmatat ja Slavilaiset ovat samaa kansaa. -Myöhemmin hän on laveasti koettanut kumota tämän ensimäisen uskonsa, -tahtoen osoittaa, että Slavilaiset kaikella muotoa ovat alkuperäisiä -maassaan, mutta Sarmatat muka muukalaisia, jotka idästä tullen -rasittivat näitä rauhallisia maan-asukkaita. "Tämä", hän lisää, "on -syy siihen, että molempien kieli, tavat ja uskonto sekaantuivat -yhteen, josta vielä nykyaikana jälkiä havaitaan".[148] Hänen -oppineet todistuksensa tähän luuloon ovat erinomaisen heikkoja ja -risti-riitaisia,[149] ja jos tunnustaa täytyykin, että paljon puuttuu -ennenkuin voimme pitää tämän kysymyksen lopullisesti ajettuna, -ei liene kuitenkan kieltämistä, että Sarmataen ja Skythaenkin -Slavilaisuus on kaikista päätöksistä todennäköisin. - -Mutta jos varsinaiset Skythat ja heidän heimolaisensa Sarmatat eivät -sovi Suomensukuun sioitella, ei ole asia niinkään selvä, kun puhe -tulee heidän lähi-kansoistaan. Jo todennäköisyys näyttää vaativan, -että meidän pitäisi löytämän Suomensukuisia kansakuntia Euroopan -ja Aasian pohjoisilla raja-seuduilla. Mutta Herodoton antamat -tiedot tässä kohden ovat liian köyhiä, että niiden avulla voisimme -päästä selviin päätöksiin, ja mitä myöhemmät kirjaniekat tietävät -asiassa mainita, on vieläkin vaillinaisempaa. Tutkijat siis ovat -mielivaltansa mukaan saaneet tehdä selityksiänsä ristiin rastiin, ja -tavallisesti ainoastaan joku yhtäläisyys nimien soinnossa on ollut -heille osviittana. Minun ei käy kaikkia näitä luuloja ja arveluja -tässä kertoella. Tahdon ainoastaan mainita, missä kansoissa on -tahdottu keksiä Suomen heimoa, ja kuinka todennäköisiä syitä siihen -on tuotu esiin. - -Länsi-puolella Skythaen aluetta, niissä vuorimaissa, missä -Maris-virta (Theiss) syntyy, siis nykyisessä Itä-unkarissa ja -Transsilvaniassa, asettaa Herodoto Agathyrsit, jotka ovat muka -hehkuvaisinta väkeä, kantavat paljon kultaa ja pitävät vaimonsa -yhteisesti, ollaksensa kaikin ikäänkuin yhtä perhe-kuntaa, missä ei -vihaa eikä kateutta olisi. Sodassa Dareioa vastaan eivät ruvenneet -Skythaen liittoon, vaan vielä estivätkin näiden marssia maansa -läpi.[150] Myöskin Aristoteles heitä mainitsee, sanoen heillä ei -olevan kirjoitettuja lakia, vaan heidän säilyttävän lakilauseet -runoina muistossansa.[151] Romalais-aian kirjaniekat asettavat heidät -koillisempiin seutuihin, lisäten, että heillä oli tattuaamisen -tapa, s.t.s. että maalasivat ihoonsa tumman-sinisiä kuvia, vieläpä -tukkansakin sinillä painoivat.[152] Nämä Agathyrsit on Vivien de -Saint-Martin päättänyt samaksi kansaksi, kuin Priskon ʹΑκατιζίροι, -Κατζίροι, Ακατίροι eli ʹΑκαττίροι, Jornandeen _Agazziri_, jotka -asuivat alisen Wolgan varrella ja myöhemmin tunnetaan _Katsarien_ -nimellä. Tästä syystä hän ne siirtää Suomen sukuun.[153] Asia ei ole -millään muotoa mahdoton, mutta muuta todistusta ei käy siihen löytää, -kuin joku yhtäläisyys nimien soinnossa. - -Neurit asettaa Herodoto Tyraan lähteille, Agathyrsien -itä-puolelle ja luoteessa Skythoista. Satu, kuinka kerran vuoteensa -susiksi muuttiivat, on melkein ainoata mitä heistä mainitaan. -Suomensukuisiksi ei heitä ole kukaan luullut. Neurien itä-puolella -asui Herodoton mukaan ʹΑνδροφάγοι eli Ihmissyöjät, joiden -kansallisuutta ei käy millään arvata. Vielä idempänä, Tanain -länsipuolella ja pohjassa Skythaen maasta, löytyi Melanklainit eli -Mustatakit, joiden nimi tuli heidän vaate-parrestaan, mutta joiden -kansallisuus on mahdoton aavistaakkaan. Kuitenkin oppinut Schafarik, -joka ei koskaan puutu uskaliaita selityksiä, arvelee [154] että -joku Slavilainen oli oman kielensä mukaan selittänyt kansa-nimen: -_Samojed_, sanoista _Sam_ mies ja _Jed_ syödä, josta muka -Kreikkalaisille olisi tullut nimitys: Androfagit, ja että taas nimi: -Μελάγχλαινοι sisältää suomenkielisen päätteen: _-lainen_, niinkuin -sanoissa: Suomalainen, Savolainen. Nämä selitykset voimme kokonaan -siksensä heittää. - -Toisella puolen Tanaita. oli Herodoton mielestä jo Aasian maan-osaa, -missä Skythaen rinnalla asui Sarmatat Maiotin lahden-pohjasta 15 -päivänmatkaa pohjaseen. Heitä ylempänä metsäisessä maassa asuivat -_Budinit_, nähtävästi Melanklainien rinnalla ja itä-puolella.[155] -Nämä Budinit ovat muka lukusaa kansaa, sen maan alkuväestöä -(αυτόχϑονες), kaikilla vaalean-siniset silmät ja puna-keltainen -tukka.[156] Elannostaan ovat paimentolaisia ja ovat muka ainoat -täin-syöjät näillä mailla.[157] Heidän metsissään löytyy iso järvi -sekä soita ja ruovostoa, ja siinä saukkoja, majavia sekä eräitä -eläimiä, joilla on nelikulmaiset kasvot ja joiden nahka käytetään -turkiksiksi mutta munoset lääkkeeksi. Budinien seassa asuu toinenkin -kansa, nimeltä _Gelonit_, puisessa kaupungissa. Nämä ovat Herodoton -mielestä alkuperäänsä Kreikkalaista siirtokuntaa, puhuvat Kreikkaa -ja Skythan-kieltä, josta Budinien puhe kokonaan eriää, ja viljelevät -maata. "Kreikkalaisten on tapa", arvelee Herodoto, "kutsua Budinitkin -Geloneiksi, joka ei ole oikein".[158] Tämä tapa kuitenkin jäi -pysymään myöhemmillä kirjaniekoilla, jotka eivät muutoin mitään -tarkempia tietoja lisää.[159] - -Näissä Budineissa ovat uudemmat tutkijat luulleet keksivänsä -milloin mitäkin kansallisuutta. Mannert pitää heidät Saksalaisten -esi-isinä,[160] Schafarik taas selvinä Slavilaisina,[161] ja -molemmille on Budinien siniset silmät ja keltainen tukka varmana -tuntomerkkinä. Täin-syöminen heitä kuitenkin kuvottelee, jotta he -Ritterin mukaan[162] koettavat sen kääntää mänty-käpyjen syönniksi. -Sitä vastoin Vivien de Saint-Martin vähintäin yhtä hyvillä syillä -lukee Budinit Suomen-sukuun, verraten heidän nimensä Votjakien -nimeen, jonka vartalo on _Vot, Udy_.[163] Silminnähtävästi on tässä -kohden mahdoton päästä täyteen selkoon. Täin-syömisen suhteen sopii -muistuttaa, että Bashkirit 10:nnella vuosisadalla pitivät täit -herkkuinansa,[164] ja että vielä meidän aikoina Lappalaisten on tapa -aina aamusin pureksia vaatteidensa saumoja, surmatakseen mitä niihin -yön kuluessa on kokoontunut. Tämmöinen askare, jonka Lappalainen -toimittaa kaikkein nähden ujoksumatta, lienee Budineillakin ollut -tavallinen.[165] Mutta tämä ei muuta todista, kuin että Budinit -ruokottomuudessa olivat Lappalaisten vertaisia. - -Jota edemmäksi koilliseen tullaan, sitä todennäköisempi meidän on -tavata Suomensukuisia kansoja, mutta samassa määrässä myös tiedot -ovat vielä enemmin vaillinaiset ja sadunvoitteiset. Herodoton -arvata oli koko suunta Neurien, Androfagien ja Melanklainien -pohjois-puolella autiota erämaata, jossa Skythat sanoivat -ilman olevan täynnä höyheniä.[166] Mitä Hyperbore'ista eli -Pohjan-takalaisista tarueltiin, ei Herodoto usko ensinkään.[167] -Pohjois-puolella Budinien maata hän tietää olevan erämaata seitsemän -päivän matkaa, jonka perästä seurasi koillisessa tai itäisessä -suunnassa suuri ja omituinen metsästäjä-kansa, nimeltä _Thyasagetat_, -joiden maassa muka Tanai ja Oaro (Wolga?) sekä kaksi muutakin jokea -syntyivät.[168] Nimi, joka myöhemmin kirjoitettiin myös _Tussageta -ja Thyrsageta_,[169] vivahtaa Skandinavian satujen Thursiin eli -Thussiin, mutta ei kylläksi todista. Thyssagetain vieressä, -nähtävästi itäisellä puolella, asui näillä seuduin toinenkin -metsästäjä-kansa, nimeltä _Jyrkat_. Maa oli metsäinen ja Jyrkain -metsän-käynti tehtiin sillä lailla, että mies joutsenensa istui -puussa väijyksissä ja hevonen maassa makasi mahallansa; kun otusta -oli ammuttu, mies kohta sitä hevosella ja koiralla ajamaan. Jyrkaen -ylä-puolella itää kohden asui eräs Skythalainen siirtokunta. Heihin -saakka on muka lakeutta, mutta nyt alkaa kivi-koloinen maa, jossa -asuu kalju-päitä ihmisiä, nimeltä _Argippai'it_, lättä-nenäiset -ja suurilla sasupäillä, elättäen henkensä eräästä puusta, jonka -Herodoton kertomus antaa arvata tuomeksi. Tämä kansa pidetään -pyhänä, ei kärsi keltään vääryyttä eikä kanna mitään sota-aseita, -vaan ratkaisee muiden kansain riitoja. Näihin saakka on muka maa -hyvin tunnettu; sillä siellä käydään kauppaa Ponton rannalta, -ja Skythat, jotka sinne lähtevät, tarvitsevat seitsemän tulkkia -seitsemää eri kieltä varten. Mutta ylempänä näitä kalju-päitä on -korkeita vuoria; ja mitä Argippai'it juttelevat, että muka vuorissa -asuu vuohi-jalkaista väkeä ja sitäkin ylempänä ihmisiä, jotka -kuus-kuukautista unta vetävät, se kaikki Herodotonkin mielestä -pelkkää tarua. Sitä vastoin hän varmaan tietää, että kalju-päiden -itäpuolella asuu _Issēdonit_, ja vastapäätä Issedoneja (idässäkö -vai etelässä) hän assettaa _Massagetat_, joiden maa oli itäpuolella -Kaspian-merta, pohjoispuolella Oxoa tai Jaxartesta.[170] - -Mela[171] ja Plinio[172], jotka seuraavat Herodoton tietoja, -mainitsevat vieretysten, edellinen: _Thyssagetat, Jyrkat_ ja -erämaan takana _Arimphae'it_, jälkimäinen taas: _Tussagetat, -Turkat_ ja erämaan takana _Arimphae'it_. Käsikirjoissa luetaan -Plinion tykönä eri muotoja: _Turcae, Thircae, Etyreae_. Schafarik -tahtoisi Herodotonkin tykönä lukea, ei 'Iύρκαι, kuin Τύρκαι, mutta -käsikirjat eivät salli senlaista muutosta.[173] Mahdotonta ei ole, -että Jyrkaen nimi olisi jotenkin samaa kuin nimi _Jughor eli Uigur, -Ughor_, joka näyttää vanhimpaan aikaan yhdessä käsittäneen Suomen ja -Turkin suvut heidän muinaisilla asun-sioillaan Irtish'in, Ob'in ja -Jenesein lähteillä.[174] Sitä vastoin Herodoton Argippai (Αργιππαίοι, -muutamissa käsikirjoissa, ʹΟργιεμπαίοι, Melan ja Plinion tykönä: -Arimphaei) eivät nimellänsä anna mitään osviittaa, mutta heidän -ulkomuotonsa antaisi arvata Mongolilaista sukua. - -_Issēdonien_ kansallisuudesta ei Herodoton kertomus anna mitään -selkoa. Kun mieheltä isä kuolee, silloin sukulaiset kokoontuvat, -keittävät kuolleen lihat lampaanlihan kanssa yhdessä ja pitävät -siitä peijais-aterian.[175] Mela ja Plinio eivät mitään tietoa -lisää ja Ptolemaio heidät asettaa kaukaiseen itään, missä hän Imaon -takana mainitsee kaksi Issedon-nimistä kaupunkia.[176] Issedonien -ylä-puolella mainitsee Herodoto vielä yks-silmäisiä ihmisiä, jotka -Skythaen kielen mukaan kutsuttiin Arimaspit (Αριμασποι), _arima_ -on muka sillä kielellä yksi, ja _spu_ silmä. Näistä oli jo ennen -kertonut runoilija Prokonnesolainen Aristeas, ja myöhemmät heitä -tuolloin tällöin mainitsevat.[177] Nimessä on Iranilainen sointo -(_asp_ Zendin kielessä hevonen), ja Diodoro heitä sekoittaakin -Iranilaisten Ariaspaen kanssa, vieläpä toisessa paikassa kutsuu -Zoroasterin (Ζαϑραύστης) Arimaspien la'inlaatijaksi.[178] Koko kansa -kuuluu oikeastansa tarujen valtakuntaan; itse Herodotokin muistuttaa, -että hänpä ei usko yks-silmäisiä ihmisiä löytyvän. Pelkkää tarua ovat -nuo kullan-vartiat Gripit, Arimaspien pohjois-puolella, joilta nämä -jälkimäiset sanottiin ryöstävän tätä kallista metallia.[179] Näitäki -ylämpänä, itse pohjoisen valtameren rannalla oli Aristeas maininnut -nuo satujen mainiot Hyperbore'it, jotka kuitenkin jo Herodoto pitää -olemattomina.[180] Pintapuolisin silmäys osoittaa, ett'ei historia -eikä kansa-tiede voi näistä jutuista ensinkään kostua. - -Kaspian-meren itä-puolisista kansoista oli Herodoto saanut tietonsa -Persian puolelta. Hän mainitsee siinä Massagetat ja Sakat. -_Massagetat_ asuivat pohjoispuolella Araxesta, joka tässä on joko Oxo -tai Jaxartes, elivät paimentolaisina ja kalastajina vankkureissaan -ja olivat mnutoinkin tavoilta ja pukuimelta Skythaen kaltaisia. -Vaimojansa pitivät jotenkin yhteisesti ja vanhuksensa teurastivat -ja söivät, keittäen heidän lihansa muun lihan kanssa. Heidän -ainoa jumalansa oli aurinko ja sille he uhrasivat hevosia.[181] -Tämä viimeinen seikka, jonka voimme pitää ikäänkuin pakanallisena -Zend-uskontona, näyttää osoittavan sukulaisuutta Iranilaisten -kanssa. Nimestä arvaten on heitä koetettu tehdä milloin Arjalaisiksi -milloin Turanilaisiksi. _Sakoista_[182] tietää Herodoto kovin -vähän mainita, sanoo vain, että muka Persialaiset kutsuivat kaikki -Skythat (s.t.s. kaikki pohjan-puoliset kansat) _Saka_-nimellä, ja -nimittää Xerxeen sotalaumassa: "Skythalaiset Sakat" (Σάκαι δε οί -Σκύϑαι), jotka hän myöskin kutsuu: Σκύϑαι ʹΑμυργίοι eli Persialaisten -puheen mukaan Σάκαι.[183] Nämä Sakat, joiden vaate-partena -mainitaan roima-housut ja pysty-huippuiset hytyrät, olivat Persian -alamaisia ja kuuluivat 15:nteen satrapi-kuntaan.[184] Herodoton -antamat tiedot saavat täydellisen vahvistuksen Persian kuningasten -kalliokiijoista. Dareion kirjoitus Nakshi-Rustam'issa luettelee -valtansa alamaisina Sattagydian, Gandarian ja Indian jälkeen: _Sakâ -Humargá_ (Assyrialaisessa käännöksessä: Nammirri _Umurga_) ja -_Sakâ Tigrakhudá_ (sanan _Tigrakhudâ_ arvelee Oppert merkitsevän -_joutsimiestä_, sagittarius), vieläpä edempänä Kappadokian, Sapardan -(läntisen Vähä-aasian) ja Jonian jälkeen: "Sakat (Nammirrit), jotka -asuvat meren takana", joita sitten seuraa Iskudur (Skodros, Trakia) -ja palmikon-kantajat Jonialaiset (Euroopan Kreikkalaiset).[185] -Meillä on siis tässä sekä Herodoton Σκύϑαι ʹΑμυργίοι että -Pontonkin-takaiset Skolotit, vieläpä eräs kolmaskin laji, jota -kirjaniekat eivät mainitse. Selvästi myöskin nähdään todeksi, -että Persialaiset antoivat Saka-nimen kaikille pohjan-seutujen -paimentolaisille. Mutta alkuperäänsä tämä nimi lienee kuulunut -ainoastaan siihen Suomensukuiseen kansaan, joka muinaisuuden aikoina -vallitsi Assyriassa ja Mediassa, ja sen heimoa olivat luultavasti -Persian-vallankin aikana Oxon-puoliset Sakat, mutta ei millään muotoa -Ponton-takaiset Skolotit.[186] - -Herodoton jälkeiset kirjaniekat lisäävät muutamia tietoja, jotka -ansaitsee mainita, jos kohta eivät anna selkoa näiden kansain -sukuperästä. Ktesias, Diodoro ja muut juttelevat Sakalais-vaimojen -urhollisuudesta.[187] Straboni muistuttaa, että entiset Kreikkalaiset -olivat kutsuneet kaikki kansat itäpuolella Kaspian-merta Sakoiksi ja -Massagetoiksi, mutta eivät ole niistä mitään luotettavaa tienneet. -Itse hän mainitsee lähinnä Kaspian-merta Dahat (Δάαι), idempänä Sakat -ja Massagetat, kuitenkin muistuttaen, että erityisillä lahoilla -oli eri nimensä.[188] Sakoista hän erittäin kertoo, että he ennen -muinoin ovat tehneet yhtäläisiä retkiä etelämpiin maihin kuin mitä -Kimmereistä jutellaan; he ovat Baktrian valloittaneet sekä Armeniata -paraimman osan, joka heistä sai nimen: Sakasene, vieläpä ovat -retkeilleet Kappadokiaan ja Ponton-maakuntaan saakka.[189] Tässä -maineessa voimme kentiesi nähdä jonkun hämärän muiston Suomensuvun -muinaisesta mahtavuudesta. - -Olen edellisessä koettanut tutkia ne tiedot, mitkä historian isä, -Herodoto, antaa koillisen Euroopan ja luoteisen Aasian alalta, -lisäten myöhempien kirjaniekkojen maineita, missä ne jollakin lailla -valaisevat Herodoton kertomusta. Lukija on jo näistä maineista voinut -havaita, kuinka vähän valoa seuraavat aiat lisäsivät. Oikeastansa ei -kukaan myöhemmistä näy niinkään tarkasti tunteneen Skythaen maata ja -niiden lähi-kansoja, kuin Herodoto oli tuntenut, ja tästäpä tapahtui, -että kun uusia kansoja ja kansa-nimiä aikaa voittaen tuli kuuluviin, -kuitenkin Herodotonkin mainitsemat nimet tavallisesti näiden rinnalla -ja seassa kertoeltiin, vaikk'ei ollut selvä tieto, kuinka näitä -vanhoja ja uusia nimiä oli sioittaminen ja sovittaminen. Runoniekat -tähän vielä hämmennystä lisäsivät, käyttämällä nämä hämärät tiedot -runollisiin tarkoituksiin. Itse Ponton ranta-maastakin alkoi käsitys -käydä yhä himmeämmäksi. Jo Aristoteles luuli Tanain olevan Araxeen -haarana[190] ja useat pitivät Tanain ja Jaxarteen yhtenä jokena.[191] -Seneca't sekoittivat Tanain ja Danubion[192], ja Ovidio Tomissa -ollessaan puhkesi: - - "Eempänä muuta ei oo, kuin kylmät ja autiot pohjan; - Voi, kuin maaliman on ääri jo lähellä tääll'!"[193] - -Syy tähän karttuvaan tietämättömyyteen on etsittävä siinä metelisessä -tilassa, jonka alttiiksi Ponton pohjois-rannikko oli joutunut. -Tällä alalla, missä sitten lopulla 4:ttä vuosisataa se niinkutsuttu -Suuri Kansain-vaellus otti alkunsa, vallitsi jo sitä ennen suuria -mylläyksiä; Kreikkalaiset kauppapaikat, joiden kautta ennen oli -tullut tietoja näiltä mailta, hävitettiin toinen toisensa perässä, ja -maan asukasten raakuus esti kaikki tieteilemiset.[194] - -Mutta tästä hämärästä kajottaa kuitenkin muutamia uusia kansa-nimiä, -joita meidän tulee järjestänsä tutkiella. Ne ovat Bastarnat, -Roxolanit, Alanit, Aorsit ja Sirakit. - -V. 178 paik. kuuluu ensimäinen maine _Bastarnoista_, jotka -silloin lähettivät Perseon avuksi 20,000 miestä ja seuraavinakin -aikoina kehutaan sotaiseksi kansaksi. Heidän asuin-paikkana oli -länsi-puolisen Skythian sisämaat, osa heitä myöskin asui Peuken -saaressa Danubion suussa, kantaen siitä nimen: Peukinit, mutta -mistä olivat tulleet ja mihinkä aikaan, ei mainita; maan vanhoja -asukkaita eivät ainakaan olleet.[195] Kun Auguston aiasta paremmin -oli tultu tuntemaan Germanilaisia, havaittiin myös, että Bastarnat -olivat niiden sukua; he olivat muka Germanilaisien rajakansana, -kieleltä ja tavoilta niiden kaltaisia, ja jos ei käynyt heitä täysinä -Germanilaisina pitää, lienee syynä se, että naimisilla olivat -Sarmatalaisuutta sekaansa ottaneet.[196] - -_Roxolanit_ taas näyttävät olleen Sarmataen sukua. Heitä mainitaan -ensikerta Mithridates Suuren aikana ja asuvat sydänmaassa -Borystheneen ja Tanain välillä. Straboni, joka nämä tiedot antaa, -sanoo ei tietävänsä, asuneeko Roxolanein pohjois-puolella enää -ketään.[197] He elivät paimentolaisina vankkureissansa ja olivat -ankaria sotilaita, varsinkin ratsuväkenä. Tacito, joka kertoilee -heidän v. 79 j.Kr. samonneen jäätyneen Danubion yli, kutsuu -heidät Sarmatoiksi.[198] Heidän kansallisuudestaan ovat tutkijat -arvelleet sinne tänne, mutta Suomensukuisiksi ei käyne heitä arvata. -Schafarikin luulo, että olivat Alanien heimoa, perustaihen paljaasen -nimi-sointoon [199], ja vielä kummallisempi on verrata toisiinsa -Roxolanit ja suomenkielen Ruotsalaiset, kuten Rud. Keyser tekee. [200] - -Jotenkin samaan aikaan kuin Roxolanien nimi ilmaantuu, tavataan -itäpuolella Tanaita ja Maiotin järveä _Aorsit ja Sirakit_. Nämä -Strabonin mielestä ovat pakolaisia niistä Aorseista, jotka ylempänä -pohjassa asuvat. Farnakeen hallitessa Bosporon valtaa, oli Sirakien -kuningas Abeako varustanut 20,000 ratsumiestä, mutta Spadines, -Aorsien kuningas, 200,000, ja ne Aorsit, jotka ylempänä asuvat, -vielä enemmän. Heidän valtansa alla on isoin osa Kaspian meren -rannikkoa. Kameleillansa he käyvät kauppaa, ottaen vastaan Intian -ja Babylonian tavarat Medialaisilta ja Armenialaisilta. Itse he -ovat rikkaita ja kantavat kultaa.[201] Pliniokin mainitsee Aorsia -useassa kohden ja kerran myöskin Sirakit, mutta asuntopaikat hän -määrää sekavalla tavallaan.[202] Tacito tuntee "Adorsit" ja Sirakit -itäpuolella Tanaita,[203] ja Ptolemaio mainitsee Aorsia kahdessa -paikassa, Euroopassa Agathyrsien vieressä ja Aasiassa Jaxarteen ja -Wolgan välillä.[204] Heidän kansallisuudestaan ei anneta tietoa. -Aorsien nimessä on moni luullut löytävänsä nyky-aian Ersalaiset, -jotka ovat Mordva-kansan toinen lahkokunta.[205] Asia ei ole -mahdoton, mutta vaikea toteen näyttää. Samalla tavalla on tahdottu -tehdä Sirakitkin Suomensukuisiksi, verraten heidän nimensä Syrjäänien -nimeen (Syrjäläiset, Syrjakit); ja tämäkin arvelu on mielestäni kyllä -todennäköinen. - -Paljoa mahtavamman historiallisen sian ottavat _Alanit_, jotka vasta -tulemme tapaamaan suuressa kansain-vaelluksessa. Ainakin Vespasianon -aloista asti heitä tavataan Tanain ja Maiotin seuduilla, mistä -useita kertoja karkaavat Kaukaso-vuoren yli.[206] Mutta jo paljoa -aikasemmin, noin v. 120 e.Kr., näyttävät Kiinalaiset heidät tunteneen -luoteisessa Sogdianassa lähellä suuria nevoja (luultavasti Aralin -seuduilla), ensin nimellä An-thsai eli Jan-thsai, sitten l:sellä -ja 2:sella vuosisadalla j.Kr. nimellä A-lan-na.[207] Waalea tukka, -siniset silmät ja ko'okas varsi oli Kiinalaisten mukaan tämän kansan -tuntomerkit, ja yhtäläisen kuvan antaa Ammiano Marcellino hänen -aikaisista Alaneista.[208] Tämä historioitsija, joka heistä tekee -lavean selityksen,[209] kuvailee heidät paimentolaisiksi ja hyviksi -ratsumiehiksi. Tautiin ja vanhuuteen kuolla oli heistä häpeä, ja -sotainen luonteensa näkyy siitäkin, että hevoisloimeksi käyttivät -tappamiensa vihollisten pää-nahkoja. Sodan jumalaa palvelivat maahan -pystytetyn paljaan miekan muotoisena, siis varsin samalla tavalla -kuin Herodoto juttelee Skoloteista eli Skythoista;[210] muutoin ei -heillä temppeliä eikä pyhää paikkaa ollut. Orjuuden sääty oli heille -vallan tuntematon; kaikki olivat vapaita ja jalo-sukuisia. - -Ammianon arvata olivat Alanit samaa kansaa, kuin mitä ennen muinoin -kutsuttiin Massagetoiksi,[211] ja Kiinalaiset lähteet todistavat, -että ainakin muinoisten Massagetain lähiseuduilta olivat lähteneet. -Sekä Ammiano että Kiinalaiset sanovat Alani-nimen tulevan vuorista, -mutta tällä ei ole sanottu, että nimi merkitsee vuori-asukkaita, -vaan ainoastaan, että löytyi sen-nimisiä vuoria, josta itse kansa -oli nimensä saanut. Todella Ptolemaio mainitseekin Alauniensa ja -Alaniensa vieressä aina samannimisiä vuoria (το Αλαυνόν όρος, τα -Αλανα όρα), ja Eustathio sanoo selvillä sanoilla, että kansan-nimi: -Alanit, näyttää tulleen Alani-vuoresta Sarmatiassa.[212] Siis ei -ole tarpeellista johtaa heidän nimensä Turkin sanasta: _alin eli -ōla_, vuori, ja luulla heidät Turkkilaisiksi. Päin vastoin on -heidän Iranilainen sukuperänsä toden-näköisin ja Klaproth näkee -heidän jälkeisiään nykyisissä Osseteissa Kaukaso-vuorella Terekin -lähteillä (omassa kielessä kutsutut: _Ir, Iron_, Venäjäksi: _Jassy_, -Arapialaisten tykönä: _As_, Carpinin ja Jos. Barbaron tykönä: _Alanit -eli Assit_), joiden kieli on Iranin sukua.[213] - -Suuressa kansain-vaelluksessa heidän parviansa tavataan Galliassa, -Espanjassa ja Afrikassa saakka, mutta heidän kansallisuudestaan ei -löydy kuin sekavia maineita.[214] - -Nyt tulisi vuoro puhua Göthiläisistä ja Hunneista, joiden vallat -Vanhan aian lopulla leviävät muinaisen Skythian alalla. Näistä -Göthiläiset tietysti ovat Germanilaisia, ja Hunnit, joista aion -laveammin puhua, katson Suomensukuisiksi. Mutta ennenkuin näihin -ryhdyn, täytyy käydä katsomassa, mitä tietoja lännen puolelta saatiin -pohjoisen Euroopan kansoista. - - - - -IV. - -Vanhan aian tiedot Pohjois-euroopasta Pytheaan ja Kreikkalaisten -kautta. - - -Olen edellisessä luvussa osoittanut, kuinka vaillinaiset ne tiedot -ovat, jotka muinaiset, varsinkin Herodoton jälkeiset kirjaniekat -antavat koillisesta Euroopasta ja luoteisesta Aasiasta. Kaikki -todennäköisyys tosin käskee meidän hakea siinä kohden Suomen-sukuisia -kansoja. Mutta ainoa luotettava päätös, johon voimme päästä, on -se, että muutamat kansat niillä seuduin, esim. Herodoton Skythat -(Skolotit), eivät ensinkään olleet Suomen sukua, sitä vastoin -muutamat muut, esim. Jyrkat, Sakat, Budinit ja Aorsit, suuremmalla -tai vähemmällä todennäköisyydellä ovat siihen sukuun luettavat. - -Kun nyt tästä käännymme koilliseen Eurooppaan, niin on ensiksi -muistaminen, että sillä alalla, missä Suomensukuisia kansoja käy -hakeminen, nimittäin Skandinaviassa ja Itämeren rannikolla yleensä, -tiedot ovat vaillinaisuutensa ohessa paljoa myöhäisempiä. Herodoto -ei tuntenut luoteista Eurooppaa ollenkaan, pitäen Istron takaiset -seudut luoteesen päin kylmän tähden asumattomina.[215] Vasta Caesarin -aikana ruvettiin saamaan tarkempia tietoja Rein-virran takaisista -seuduista ja ensimäisten keisarien aikana varsinkin Germanian maat -astuivat valoon. Mutta paljoa aikasemmin kuitenkin, noin sata vuotta -Herodoton jälkeen, oli eräs Kreikkalainen Massalian eli Massilian -kaupungista kulkenut pitkin valtameren rannikkoa perimmäiseen pohjaan -ja hänen matkansa, jonka vertaista ei sittemmin tehty, levitti -jonkunmoisia, jos himmeitäkin, tietoja niistäkin maista, jotka -olivat Germaniaa edempänä. Tämä mies oli Pytheas Massalialainen, -joka näyttää eläneen Aleksanteri Suuren aikoina tai vähäistä -myöhemmin. -- Pahaksi onneksi hänen teoksensa ovat hukkuneet, niin -että ainoastaan muutamat jäänökset ovat muiden kirjaniekkain kautta -säilyneet eikä aina vääristämättömässä muodossa. Mutta nämä jäänökset -ovat yksinäisyytensä tähden suuri-arvoiset ja kuuluvat minun -tutkimus-aineeseni.[216] - -Minun ajatukseni on, että Pytheaan näkemä Thule on haettava Norjassa -ja että vielä siihen aikaan Norjan asukkaat olivat isoksi osaksi -Suomen-sukuisia. Tämä arvelu vaatii minun puhumaan vähäistä laveammin -Pytheaan matkoista, jos kohta ei tästä tutkimuksesta lähtisikkään -aivan suuria tuotteita. Ensiksi täytyy kuitenkin muistuttaa, että -useat kirjaniekat muinaisuudessa eivät ollenkaan luottaneet Pytheaan -sanoihin. Näin kaukaisilla mailla käydä oli monen mielestä varsin -mahdotonta, ja kysyttiin millä varoilla ja keinoilla hän oli -voinut semmoisen matkan tehdä. Varsinkin Straboni, joka kuitenkin -on hänen teoksistaan enintä säilyttänyt, kutsuu häntä tavan-takaa -valehtelijaksi (άνήρ ψευδέστατος), vaikka häntä oikaistessa hän -itse tekee paljoa törkeämmät virheet kuin ovatkaan ne, joista -hän Pytheasta soimaa.[217] Kuinka vähän Strabonin tuomio tässä -kohden painaa, arvaamme siitä, että hän suuresti ihastelee Homeron -maatieteellistä viisautta ja sanoo ennemmin luottavansa Hesiodon ja -Homeron runoihin kuin Herodotoon ja hänen vertaisiinsa.[218] Mutta -Pytheaan luotettavuutta useat muut sitä vastoin eivät ole epäilleet, -ja uudemmat tutkijat ovat yksimieliset antamassa hänelle sitä -kunniaa, mikä ensimäiselle pohjan seutujen löytö-matkaajalle tulee. -Ainoastaan kahdesta seikasta voi olla eri mieli: ensin mitä Pytheas -teoksissansa oikeastaan on sanonut, ja sitten mille perille hänen -matkansa ulottui. Nämä seikat täytyy minun tässä ottaa tarkempaan -tutkintoon. - -Strabonin tykönä luetaan Polybion halveksivaiset lauseet Pytheaasta: - -"Tämä mies on Polybion mielestä useita ihmisiä hairauttanut, -puhuessaan Britannian saaren suuruudesta, vieläpä _lisäksi -tehden juttunsa Thulesta ja niistä paikoista, joissa ei enää ole -muka mannerta eikä merta eikä ilmaa, vaan nämä sekasin jonakuna -meren-keuh'on kaltaisena pöpörönä, jossa, hän sanoo, maa ja meri -ja kaikki tyyni on rippumassa, ja joka on ikäänkuin koko maailman -side, minkä läpi ei jalkasin eikä laivalla käy pääseminen; ja -tuota meren-keuh'on kaltaista hän sanoo itse nähneensä, mutta -muut puhuvansa kuulemastaan. Tämän juttelee Pytheas, ja senkin, -että palattuaan sieltä hän muka on kulkenut koko Euroopan -valtamerenrrantaa Gadeirosta Tanaihin saakka_".[219] - -Tämä Polybion tekemä ote Pytheaan kertomuksesta osoittaa: - -1:ksi, että Pytheas itse on käynyt Thulessa, sillä _sieltä_ hän sanoo -palanneensa; - -2:ksi, että paitsi mitä Thulesta kertoo, hän myöskin puhuu niistä -(arvattavasti läheisistä) paikoista, joissa maa, meri ja ilma ovat -sekasin meren-keuhon kaltaisena pöpörönä; - -3:ksi, että hän tämän pöpörönkin omin silmiä oa nähnyt, mutta sen -lisäksi on jutellut muistakin seikoista, joista vain on kuollut -puhuttavan, -- ja joita Polybio tässä mainitse; - -4:ksi, että hän, joko paluu-matkallaan tai toista eri matkaa tehden, -on kulkenut koko Euroopan valtameren-rantaa. - -Mitä ensimaiseen pykälään tulee, on meillä muitakin todistuksia. -Rhodolainen Gemino, puhuessan yön ja päivän vaiheesta, joka muka -pohjan seuduilla on kovin epätasainen, jotta pisin päivä on 17 ja -18 tuntia, arvelee Pytheaan niillä seuduilla käyneen ja mainitsee -Massalialaisen omat sanat, lausuen: - -"Ainakin hän sanoopi kirjassansa, jonka valtamerestä teki: -_Maan-asukkaat osoittivat meille paikan, mihinkä aurinko menee -levolle; sillä näillä seuduin olikin yö varsin lyhyt, paikoin 2 -paikoin 3 tuntia, niin että vähän aikaa laskunsa jälkeen aurinko taas -nousi_".[220] - -Samat asiat vaikka lyhyemmin kertoo Kosmas Indopleusteskin Pytheaan -kirjasta, sanoen: - -"Masaslialainen Pytheas, kirjassansa valtamerestä, sanoo, että -_hänen ollessaan pohjoisemmilla seuduilla, sikäläiset maan-asukkaat -osoittivat hänelle auringon lepo-sian, jossa muka yöt aina syntyvät -heillä_".[221] - -Näissä lauseissa tosin ei nimitetä Thulea, mutta että -nuo "pohjoisimmat seudut" eivät muuta tarkoita, näemme -Strabonin lauseesta, että muka "_Pytheas sanoo Thulen seudut -viimeisiksi_".[222] Siis ei ole kieltämistä, mitä ensiksi päätin, -että Pytheas on sanonut Thulessa käyneensä, vieläpä puhutelleensa sen -maan asukkaita (οι βάρβαροι, οι αυτόϑι βάρβαροι.)[223] - -Jos nyt tarkemmin otamme tutkiaksemme Thulen asemaa, niin näemme -Strabonin ja Plinion tykönä Pytheaan sanoneen, että tämä paikka on -_kuuden päivä-purjehduksen päässä pohjaseen Britanniasta, ja että -Thulen lähisyydessä (Plinion tykönä luetaan: yhden päivä-purjehduksen -päässä) on juoksettunut (jäätynyt) meri_[224] -- Mutta mikä mitta -on päivän purjehdus? Jos Herodoton mukaan määräämme päivä-matkan -merellä 700:ksi stadioksi, niin Britannian ja Thulen väli tekisi -noin 7 astetta. Paremmalla syyllä kuitenkin sopinee tässä arvata -vuorokauden purjehduksia, joista jokainen oli tapa lukea 1000:ksi -stadioksi, jotta koko puheen-alainen väli olisi noin 10 astetta. -Mutta tämmöinen määräys jääpi monesta syystä epä-vakaiseksi. Ensiksi -ei ole arvattavasti Pytheas maininnut päivä-purjehduksiansa jonakuna -vissinä matkan-mittana, vaan ainoastaan sanonut kuluttaneensa tälle -välille kuusi päivää, joka sattumusten mukaan saattoi merkitä isomman -tai lyhyemmän mitan.[225] Ja toiseksi ei ole mitään tietoa, mistä -paikasta Britannian saarta tämä rohkea matkustaja teki lähtönsä. -Katson siis sulaksi mahdottomuudeksi saada tästä määräyksestä mitään -selkoa asiaan. - -Parempaa apaa luulen lähtevän niistä tähtitieteellisistä -määräyksistä, jotka Pytheas näkyy antaneen Thulesta ja Thulen -seuduista, varsinkin koska tässä kohden emme ollenkaan tarvitse -epäillä hänen luotettavuuttaan. Itse Strabonikin, joka muutoin -arvelee hänen enimmältään valehdelleeksi, myöntää kuitenkin hänen -taitavuutensa "taivaallisissa" ja määräystieteessä,[226] ja selvä -todistus hänen nerostansa ja tieteellisestä pyrinnöstään nähdään -siinä, että hän kaikkien ensimäisenä selitti valtameren luoteet -ja vuokset kuun vaikuttamiksi.[227] Koska siis löydämme Pytheaan -antaneeksi muutamia tietoja pisimmän kesäpäivän mitasta sekä muista -tähtitieteellisistä seikoista niillä seuduin, missä hän kävi, niin -tuosta voimme täydellä luottamuksella laskea samojen paikkojen -pohjoista levua eli kaukaisuutta päiväntasaajasta. - -Mutta tässä sattuu se epä-kohta, että eri kirjaniekat antavat kovin -eriäväisiä otteita Pytheaan teoksista. Gemino, niinkuin jo näemme, -mainitsee Pytheaan omilla sanoilla, että siinä osassa Thulea, missä -hän puhutteli maan-asukkaita, yö oli pituudeltaan paikoin 2, paikoin -3 tuntia. Tosin ei tässä suoraan sanota, että vuoden lyhyintä yötä -ja pisintä päivää tarkoitetaan; muttu sen saapi kuitenkin pitää -epäilemättömänä, koska muut otteet todistavat hänen juuri puhuneen -päivän-seisahduksesta näillä mailla. Tämän määräyksen johdosta siis -saisimme pohjoista levua noin 65° 12' tai 64° 13', s.o. vähintäin -5 astetta pohjoisempana Britannian pohjois-päätä.[228] Mutta muut -määräykset vievät meidät paljoa pohjemmaksi.[229] Strabonin tykönä -näemme Pytheaan sanoneen, että Thulen seuduilla (τα περί θούλης) -kesäinen kääntö-piiri on sama käin taivaan-rannan pohjois-piiri -(αρκτικός), s.t.s., kuten tähtitutkija Kleomedes sen selittää: -kesäinen kääntö-piiri on kokonaan näkyvissä maan yli.[230] Tällä -määräyksellä selvästi merkitään itse napa-piirin levua eli noin 66,5°. -Jos taas Pliniohon saamme luottaa, olisi Pytheas sanonut, että -Thulen saaressa päivän-seisahduksen aikoina ei ole öitä ollenkaan -vaan yhtämittaisia päiviä, auringon kulkiessa Kravun tähdistöä.[231] -Tämä määräys viepi meidät jo yli-puolelle napa-piiriä. Tarkemman -selityksen saamme Kleomedeelta, joka tosin ei nä'y lukeneen itse -Pytheaan teosta, mutta epäilemättä joksikin osaksi kertoo Pytheaan -antamia tietoja. Hänen lauseensa kuuluvat täydellisinä näin: - -"Thule-nimisen saaren seudnilla, jossa Thulessa sanotaan Pytheaan -käyneen, mainitaan _kesäinen kääntö-piiri olevan kokonansa yli maan, -ollen samassa myös taivaanrannan pohjois-piirinä. Samoilla seuduilla, -jos koko Kravun tähdistö on aina-näkyväistä (αειφανή),[232] -niin kestää kuukauden pitkä päivä; mutta jos ei koko Krapu ole -aina-näkyväisten joukossa, niin on päivää niin kauan kuin aurinko -kulkee niissä osissa, jotka kuuluvat aina-näkyviin_. Ja jos -mennään tästä saaresta pohjaseen, niin järjen-mukaisesti myös muut -Kravun-vieriset eläin-radan osat lienevät aina näkyvissä, ja siis -pitää oleman päivää niin kanan kuin aurinko kulkee niiden osien läpi, -jotka milläkin paikalla ovat näkyvissä maan yli. Ja täytyyhän olla -maapallossa niitäkin aloja, joissa on kahden-, kolmen-kuukautinen -päivä, ja neljän-, viidenkin kuukautinen. Mutta itse maa-navalla, -missä kuusi eläin-radan tähdistöä ovat maan yli aina näkyvissä, pitää -olla päivää niin kauan aikaa kuin aurinko näiden läpi kulkee (6 -kuukautta), koska siellä sama piiri on kerrallansa taivaan-rantana -ja pohjois-piirinä (arktikona) ja päivän-tasaajana. Sillä Thulessa -asuvien luona lankeevat kesäinen kääntö-piiri ja pohjois-piiri -yhteen. Mutta niillä, jotka ylempänä asuvat menee pohjois-piiri -kääntö-piirin ohitse päivän-tasaajaa kohden (etelään)".[233] - -Näitä lauseita tutkiessamme, on helppo eroittaa, mitä Kleomedes -juttelee tarkaksi, luultavasti Pytheaan mainitsemaksi, todeksi, mitä -taas järjenmukaiseksi arveluksi. Että hän ainakin edellisessä seuraa -Pytheaan kertomusta, näemme Plinion äsken mainituista sanoista. Mutta -Plinion ja Kleomedeen välillä on se eroitus, että edellinen sanoo: -"Thulen saaressa", mutta jälkimäinen ensin: "Thule nimisen saaren -seuduilla", sitten taas lyhyemmin: "Thulessa asuvien luona." Riidan -ratkaisijaksi tulee Straboni, joka, samoja seikkoja mainitessaan -(nimittäin kääntö-piirin ja pobjois-piirin yhteyttä), myöskin käyttää -sanat: "Thulen seuduilta".[234] Sillä ei kuitenkaan ole sanottu, -ett'ei nämä Thulen seudut voineet olla samaa saarta kuin itse -Thulekin, vaikka Pytheas näyttää antaneen tämän nimen olletikkin -sille paikalle, missä hän itse kävi. Nä'immehän jo ennen Pylybion -lauseista, että Pytheas oli puhunut ei ainoastaan Thulesta, jossa -käynyt oli, vaan myöskin muista edempänä olevista senduista, joilla -ei ollut käynyt.[235] - -Jos nyt koetamme sovittaa yhteen nämä Geminon, Kleomedeen, Polybion, -Strabonin ja Plinion antamat tiedot Pytheaan Thulen-käynnistä, voimme -jotenkin tarkasti päättää, mitä hänen kadonnut matkakertomuksensa -lienee sisältänyt. Minusta sen mieli on ollut seuraava: - -Britanniasta lähtien pohjoista suuntaa, on Pytheaa kuus-päiväisen -purjehduksen perästä tullut eräälle maalle, missä hän kävi -puhuttelemassa asukkaita. Tämä maa, jonka Pytheas luonnollisesti -arveli isoksi saareksi, kantoi nimen: _Thule_, ja lyhyin yö siinä -oli paikoin 2-tuntinen, paikoin 3-tuntinen, josta siis näemme että -paikan pohjoinen levu oli noin 64-65 astetta. Näillä seuduin hän -myöskin näki tuon merikeuhon-kaltaisen pöpörön, joka ei ollut maata -eikä mertä eikä ilmaa, vaan sekoitettuna näistä kaikista. Se oli -arvattavasti joku jäinen meri-usva, joka näillä pohjoisilla vesillä -tulee kulku-jäiden seurassa, mutta Pytheas näyttää katsoneen sitä -"maailman siteeksi", jolla muka maa-pallo oli kiinnitetty muuhun -maailmaan. Paitsi sitä hän oli kuullut puhuttavan pohjoisemmistakin -seuduista, ja puhujat eivät lie olleet muita kuin itse Thulen -asukkaat. Saari ylöttyy kauas pohjaseen; se on muka maailman -viimeinen maa. Onpa siinä niitäkin seutuja, joissa aurinko -kesäsydännä paistaa yöt ja päivät, jotta kokonaiseen kuukauteenkin -ei ole mitään oikeata yötä. Vähän matkaa, noin päivän purjehdittava, -tästä perimmäisestä Thulesta, on meri jo hyytynyt eli ikäänkuin -juoksettunut. - -Olen jo ennen maininnut, että Pytheaan jälkeen ei kukaan -toimittanut lisää tietoa hänen näkemästänsä Thulesta. Runoniekat -käyttivät tämän nimen merkitsemään yleensä viimeistä pohjan-perää -(ultima Thule),[236] ja kun maatieteilijät ja historioitsijat -koettivat tarkemmin määrätä sen asemaa, he tavallisesti valitsivat -pohjoisimman maan minkä sattuivat tuntemaan. Niinpä näyttää -tulleen tavaksi nimittää Shetlannin saaret Thule-nimellä. Tacito, -kertoessaan Agricolan elämää, sanoo tämän tulleen Orkadeihin -saakka, vieläpä kaukaa nähneen Thuleakin,[237] ja Ptolemaio asettaa -Thule-saaren Orkadeista noin yhden asteen päähän pohjaseen.[238] -Samaa Shetlannin saaristoa lienevät nekin tarkoittaneet, jotka, -kuten Plinio mainitsee, sanoivat Nerigosta (Norjasta) Thulehen -purjehdittavan.[239] Kuinka moni muu sekoitti vanhat tiedot ja -uudet arvelut yhteen, ei ole tarpeellinen tässä selvittää.[240] -Kun Kansain-vaelluksen aikana Skandinavia oli tutummaksi tullut, -katsottiin soveliaaksi muuttaa Thulen nimi tähän muka suureen ja -kaukaiseen saari-maahan, kuten näemme Prokopion tehneen historiassaan -Göthiläis-sodasta.[241] Vihdoin 500 vuotta myöhemmin, kun Adam -Bremeniläinen kirjoitti kertomuksensa pohjaisista valtakunnista, -ei ollut Skandinavia enää kaukaisin maa, vaan Norjalaiset olivat -pari vuosisataa aikasemmin löytäneet Islannin saaren äärimmäisessä -luoteessa, ja luonnollista oli, että nyt siinä luultiin olevan -muinaisen Thulen.[242] - -Minun ei käy tässä tutkittavaksi ottaa kaikkia luululoja ja -arveluita, jotka oppineet ovat tehneet Pytheaan Thulesta.[243] Sen -määräyksen mukaan, minkä jo olen tehnyt sen pohjoista levua varten, -ei voi meille ehdolle tulla kuin kaksi paikkakuntaa, nimittäin -Islanti ja pobjois-puolinen Norja. Edellisen ovat valinneet useat -oppineet miehet, esim. Casaubonus, Cluverus, Scaliger, Mercator, de -Bourgainville y.m., jota vastoin Thuanus, Ortelius, Rudbeck ja useat -uudemmat ovat löytäneet Thulen Skandinaviassa. Muut, esim. P. A. -Munch, eivät ole uskaltaneet ratkaista näiden kahden välillä. Minun -mielestäni kuitenkin kaikki todennäköisyys puhuu Islantia vastaan; -sillä ensiksi on vaikea uskoa, että Pytheas olisi hairahtunut niin -kauas länttä kohden ja toiseksi ei Islannin laajuus etelästä pohjaan -ole niin pitkä, että siihen sopisi kaikki ne eri päivän-pituudet, -mitkä Pytheas näyttää Thulossansa mainitsevan. Islannin pohjoisin -nokka ylötty ainoastaan napa-piirille saakka, eikä ole ollenkaan -todennäköistä, että matkustaja, jos Islantiin olisi tullutkin, olisi -saanut tietoja päivän kuukautisesta pituudesta niillä vesillä, jotka -Islannin pohjois-rannikosta ulottuvat autiohon pohjaan. - -Mutta tärkeämpi syy, joka ei salli meidän luulla Pytheaan Thulea -Islanniksi, on se että Thule selvästi näkyy olleen asuttu maa, jonka -asukkaita matkustaja oli puhutellutkin.[244] Nyt on meillä tarkka -tieto, että ainakin siihen aikaan kuin Norjalaiset ensin tulivat -Islantiin, siinä ei ollut asukkaita ollenkaan; ainoastaan muutamat -Irlantilaiset erakot näyttävät siellä jonkun aikaa ennen asuskelleen. -Kaikki näyttää todistavan, ett'ei Islannissa koskaan ennenkään ole -asunut ihmisiä, ja siis on ihan mahdotonta, että tämä olisi ollut -Pytheaan Thule.[245] - -Varsinkin siis siitä syystä, että Pytheaan Thule oli asuttu maa, -emme voi Islantia lukuun ottaa, vaan täytyy päättää hänen käyneen -pohjois-puolisessa Norjassa, 64 tai 65 asteen levulla, siis vähää -pohjoisempana nykyisen Trondhiemin sentuja. Että asukkaat näillä -mailla vielä Pytheaan aikana olivat Suomen-sukna, on minusta enemmän -kuin todennäköistä, ja luulen löytäväni siihen todistuksia itse -Pytheaankin kertomuksesta. - -Sillä, mitä Straboni mainitsee Pytheaan jutelleen "niistä, jotka -ovat lähellä kylmää ilma-alaa", se mielestäni epäilemättä tarkoittaa -Thulea ja sen asukkaita, vaikka Strabonin lause ei suorilla sanoilla -sitä ilmoita. Tutkikaamme tarkemmin näitä Strabonin sanoja. - -Maa-tieteilijä ensin muistuttaa, että Iernestä (Irlannista) ja sen -asukkaista on kovin vähän luotettavia tietoja, ja mainitsee ne -vähäiset mitä on. Sitten arvelee: mutta mitä Thulesta jutellaan, on -vielä epävakaisempaa kaukaisuuden tähden; sillä tämä maa asetetaan -pohjoisimmaksi kaikkia, joista puhutaan. Mitä taas Pytheas on sanonut -tästä Thulesta ja muista sikäläisistä paikoista, sen hän, Strabonin -mielestä, selvästi on valhetellut. "Kuitenkin hän tähti-tieteen -ja määräys-tieteen suhteen näyttänee kylläksi käsittäneen asiat: -että muka _niillä (ihmisillä), jotka ovat (asuvat) lähellä kylmää -ilma-alaa, on viljellyistä hedelmistä ja kesyistä eläimistä osittain -tykkönäinen tyhjyys osittain puute, vaan elatus-aineena on heillä -eräs viljan-laji (kenkhro) ja muita kasviksia ja hedelmiä ja juuria; -ja heillä on ruokana mesikin, ja siitä tekevät juoman; ja koska -päivä-paisteet heillä eivät ole selkeät, niin puivat viljansa isoissa -huoneissa, joihin tähkäpäät viedään kokoon; sillä avonaiset luvat -eivät kelpaa päivättömyyden ja sateiden tähden_".[246] -- Näin loppuu -Strabonin luku Britanniasta. - -Tätä paikkaa on mielestäni mahdoton muulla lailla ymmärtää, -kuin että Pytheas on kaikki nämä seikat Thulesta jutellut, ja -Straboni, joka pitää Thulen olemattomana tai ainakin asumattomana, -katsoo kuitenkin nämä teko-asiat niin todennäköisiksi, että hän -ne täydellisesti uskoo, ei tosin Thulessa tapahtuviksi, vaan -etelämpänä, kylmän ilma-alan lähiseuduilla. Jos siis Strabonin sanat: -"niillä, jotka asuvat lähellä kylmää ilma-alaa", muutamme sanoiksi: -"Thulen asujaimilla", niin meillä on nähtävästi Pytheaan juttu -alku-peräisessä mielessään. - -Mutta itse jutussa on seikkoja, jotka osoittavat Suomen-sukuista -kansaa. Onko se viljan laji, jolle nimi "kenkhro" tässä annetaan, -kaura vai ohra, ei käyne tarkoin määrätä, eikä myös sovi pitää meden -syöntiä ja juontia minään tuntomerkkinä, vaikka tietysti tämä tapa on -muinoisilla Suomalaisillakin ollut.[247] Vaan tärkeämpi on Pytheaan -lause, että muka Thulen asujaimet puivat viljansa isoissa huoneissa, -s.t.s. riihissä. Tämäpä tapa on kaikkina aikoina ollut niin omituinen -Suomen-suvulla, että se suku vielä nytkin lienee ainoa, joka riihiä -käyttää, vaikka niiden hyöty pohjoisessa ilma-alassa on yleensä -myönnetty. Sana _Riihi_ on tosin sittemmin käynyt Skandinavian -kieliin, mutta itse asiaa eivät Skandinavian kansat ole omistaneet, -vaikka hallitukset siihen ovat tuon-tuostakin kehoitelleet. - -Meitä ei tosin voi suuresti ihmeyttää, jos jo 300 vuotta ennen -Kristusta tapaamme Suomen-sukuiset asujamet maailman pohjoisimpina -maanviljelijöinä, koska tämä asia juuri on ollutkin meidän aikoihin -saakka Suomalaisten omituinen maine. Tosin eivät ne tiedot, jotka -meillä muutoin on Skandinavian Suomen-sukuisista alku-asujaimista, -puhu heidän maanviljelyksestään mitään, niinkuin ei yleensäkään -heidän elinkeinoistaan täyttä tietoa ole. Mutta jos, niinkuin olen -koettanut osoittaa, satujen Jotunit olivat toista kansaa kuin -Lappalaiset, on kyllä todennäköistä, että heillä oli sen verta -maanviljelystä kuin pohjoinen ilma-ala salli. - -Tahdon vielä lisätä pari seikkaa, jotka kentiesi voivat jos -heikostikin vahvistaa päätökseni, että mnka, Thulen asukkaat olivat -Suomen-sukua. - -Se "meren-keuhko" (πλεύμων ϑαλαττίος), johon Pytheas näyttää -verranneen tuota jäistä usvaa, tuota maan, meren ja ilman sekaista -pöpöröä, minkä matkallansa näki, on antanut tutkijoille paljon -ajattelemista. Muutamat ovat luulleet hänen tarkoittaneen erästä -hyyteen-tapaista meri-elävää, minkä Kreikkalaiset tällä nimellä -merkitsivät. Muut taas ovat arveellet Pytheaan tahtoneen sanoa, -että muka meri tällä keuholla hengitteli niinkuin eläin ainakin. On -myöskin muistutettu, että Englannin merimiehet vielä Francis Bacon'in -aikana nimittivät pobjois-puolisen meren keuhkoiseksi, ei tietoa -mistä syystä.[248] Jos olisi meillä Pytheaan oma kertomus jälillä, -kentiesi voisimme tämän seikan paremmin selvittää. Kuitenkin lienee -nytkin luvallinen arvata, että hän oli ottanut tämän vertauksensa -Thulen asukasten omasta puheesta, ja että heidän kielellä sakea -meren-usva sanottiin meren-keuhoksi. Tämä on sitä todennäköisempi, -koska tiedämme Suomenkielessä tapana olevan lainata ihmisruumiin -osilta nimityksiä ulkonaisen luonnon kohdille ja ilmiöille. Niinpä -esim. sanotaan: kosken-_niska_, kosken-_korva_, niemen-_nenä_, -mäen-_rinta_, meren-_kurkku_, maa-_sydän_, yö-_sydän_, vieläpä -päivän-_sappi_, joka viimeinen sana laadultansa tulee hyvin paljon -Pytheaan mainitsemaan meren-_keuhkoon_. - -Vielä epä-vakaisempi on itse Thule-nimen synty, josta myöskin on -arveltu sinne tänne. Hebrealainen kalve (umbra) ja Irlantilainen -Thual pohja (septentrio) on ehdolle pantu.[249] Mutta muistaa sopii, -että Suomen-sukuisissakin kielissä löytyy sana, jonka sointo on -Thule-nimen mukainen, nimittäin: Suom. _Tuuli_, Perm. _Tyl_, Tshuv. -_Tul, Toval_, Votj. _Tel_, Ost. _Tyl, Toi_. -- Voisimmepa siis -ajatella, että se paikka, missä Pytheas maalle meni, kutsuttiin -maankielellä: _Tuulenmaa tai Tuuli-niemi_, ja että Kreikkalainen -matkustaja tästä sepitti kuulusan nimen: Θούλη. Epäilemätöntä on, -että Norjassa vieläkin löytyy paljon paikannimiä, joiden alku-perä -on haettava Suomen kielestä. Vähän matkaa Bergenistä itään päin on -Osterfjordin vuomassa niemi _Thuenes_, joka nimi muinoin kuului -_Thulu_-nes (Þulunes)[250] eikä liene alku-peräänsä ollut muuta kuin -_Tuuliniemi_. Mutta tämä paikka on kuitenkin paljoa etelämpänä kuin -Pytheaan Thule. Ylipäänsä on muutoin muistaminen, että Thule-nimen -kielellinen synty epäilemättä tulee jäämään ikuiseen hämärään, -eikä ole sen Suomen-sukuisuus paljoa todennäköisempi kuin sen -Irlantilaisuus. Mutta tämä nimen epävakaisuus ei kuitenkaan heikonna -mitä edellisessä on todistettu Thulen asemasta ja asukkaista. - -Näin koeteltuani osoittaa, mitä Pytheaan mainitsema Thule oikeastaan -lienee ollut, tahdon lyhyesti tutkia niitä muita tietoja, jotka sama -matkustaja näyttää antaneen pohjoisemmasta Euroopasta. Niinkuin -jo nä'imme Polybion lauseesta, oli Pytheas jutellut "senkin, -että hän, Thulesta palattuaan, muka oli kulkenut koko Euroopan -valtameren-rantaa Gadeirosta Tanaihin saakka".[251] Tarkoituksellemme -se yhden tekee, oliko tämä tapahtunut itse paluu-matkalla vai -oliko toinen eri matkustus tehty Gaderosta lähtien, -- vaikkapa -jälkimäiseen mieleen itse sanat näyttävät viittailevan. Tärkeämpi on -kysymys, mikä se Tanais lienee ollut, johon sopi valtameren-rannikkoa -myöten kulkea. Nähtävästi ei tässä voi olla puhe varsinaisesta -Tanaista, jonka vesi purkauu Maiotin järveen ja siitä Pontoon, vaan -on muistaminen, että muinaisuudessa luultiin Tanain lähettävän toista -haaraa pohjoiseen valtamereen, s.t.s. Itämereen, jota ei tietty -Jäämerestä eroittaa.[252] Varsin todennäköistä siis on, että Pytheaan -Tanai ei ole mikään muu kuin Weikselin suut, joiden seuduilta jo -perimmäisessä muinaisuudessa tuotiin tuo kalliina kauppa-tavarana -käytetty merikulta (έλεκτρον, succinum)[253] Että jo Pytheaan aikana -Kreikkalaisten kauppa oli ulottunut tänne merikullan rannikolle, -sopii arvata siitä, kun on löytty Osielske'ssa, koillis-puolella -Brombergia (Pohjois-Posenissa), eräästä pellosta 39 hopea- ja -kulta-rahaa, kotosin Aiginasta, Kyzikosta ja Olbiasta vv. 460-358 -paikoilta e.Kr.[254] Kuitenkin on luultavaa, että tämmöinen kauppa -enimmästi tapahtui maata myöten, kuten myöskin Pytheas siitä selvillä -sanoilla juttelee.[255] Mutta samoista sanoista näkyy myöskin, -että juuri Pytheas on tästä kaupasta, ja näistä seuduista antanut -parahimmat tiedot, eikä siis liene epäilemistäkään hänen nämä tiedot -saaneensa juuri sillä matkalla, minkä muka teki "Tanain" tienoille. --- Katson tarpeelliseksi tässä kertoa Plinion sanat asiassa: - -"Pytheas sanoo, että eräs Germanian kansa, _Guttonit_, asuu -Mentonomon-nimisellä valtameren vesi-jätöllä (æstuarium), jonka -mitta on 6000 stadiota (sata peninkulmaa); päivän purjehduksen -päässä tästä on saari, nimeltä Abalos, ja siihenpä laineet keväällä -ajavat merikullan, joka on juoksettuneen meren perkeet. Asukkaat sen -käyttävät poltto-aineiksi puiden asemesta, ja myyvät myöskin sitä -naapureilleen Teutoneille".[256] - -Lisäksi Plinio muistuttaa, että Timaiokin, joka vähäistä myöhemmin -eli, on uskonut Pytheaan sanat todeksi, mutta kutsunut saaren -Basileiaksi.[257] Toisessa paikassa taas Plinio antaa toisen -kertomuksen: - -"Timaio on maininnut, että niistä saarista, jotka ovat -Raunonia-nimisen Skythian edustalla, on yksi, päivänmatkan päässä -Skythiasta oleva,, johon laineet keväällä ajavat ylös merikultaa. -Xenophon Lampsakokinen mainitsee kolmen päivä-purjehduksen päässä -Skythaen rannalta olevan äärettömän suurta saarta, nimeltä Baltia. -Sen Pytheas nimittää _Basileiaksi_".[258] - -Näistä Plinion kokoilemista tiedoista havaitsemme ainakin selvästi -sen, että ne saaret, joista Pytheas on tässä puhunnt, olivat -valtameressä vastapäätä Skythian pohjoista rantaa, s.t.s. Itämeressä -Preussin maakunnan kohdalla. Saman myöskin todistavat muutamat -Strabonin sanat, vaikka tämä tapansa myöten syyttää Pytheasta -valehtelijaksi, lausuen: - -"Mitä hän puhuu Ostiai'ista ja Reinin takaisista seuduista Skythaen -maahan saakka, sen kaiken hän valehtelee".[259] - -Mutta jos näin selvästi näkyykin, että Pytheas on sanonut käyneensä -Weikselin seuduilla saakka, on sitä vastoin mielestäni mahdotonta -tarkoin määrätä, mitä hänen mainitsemansa "Mentonomon", ja "Abalos" -ja "Basileia" oikeastaan merkinnevät. Ne risti-riitaiset selitykset, -mitkä mikin on tässä kohden yritellyt, eivät tosin ansaitse suurta -luvun-pitoa.[260] Sitä vastoin pidän jotenkin varmana, että Pytheaan -mainitsemat Guttonit (Guttones), jotka silloin asuivat Weikselin -seuduilla, ovat samaa kuin myöhemmän aian Gothit eli Göthiläiset, ja, -samatekkuin heidän naapurinsa Teutonit, Germanilaista kansaa.[261] -Mille tienoille taas Pytheas lienee asettanut Ostiai'it, ei ole -Strabonin lauseesta helppo arvata. Tätä nimeä on koetettu sovittaa -myöhempien mainitsemiin: Aestyi, Haesti, jotka Taciton ja Kassiodoron -aikoina asuivat tällä merikullan-rannikolla. Mutta jos Stefano -Byzantiolaisen sanoissa on perää, että muka Pytheaan mainitsemat -Ostiai'it asuivat läntisen valtameren rannalla[262], niin tämä -kukistaa kaikki sovitus-keinot. Aestyistä eli Haestista tulen vasta -puhumaan. Että Suomen-sukuisia kansoja jo Pytheaan aikana olisi -asunut Weikselin lähistöillä, en katso suinkaan mahdottomaksi. Mutta, -niinkuin nä'imme, on semmoinen arvelu kokonaan todistusta vailla. -Vasta kolme neljä vuosisataa myöhemmin ilmaantuu heistä selvemmät -tiedot. - -Nähdessämme, kuinka Pytheaan jälkeiset vuosisadat taas heittivät -Pohjan seudut unohduksen hämärään, emme tosin voi ihmetellä, jos -kaikkina aikoina on löytynyt niitä, jotka Polybion ja Strabonin -tavalla ovat arvelleet, että jos muka itse Hermes-jumala olisi -sanonut nähneensä koko pohjoista Eurooppaa maailman ääriin asti, -kuten Pytheas itsestään on kehunut, ei sitä kuitenkaan kukaan -uskoisi.[263] Myöhemmät tutkijat tosin ovat yleensä myöntäneet -Pytheaan luotettavuutta, vaikka toisinaan ovat koettaneet vetää -Thulen niin eteläiseksi ja Merikulta-rannikon niin läntiseksi, -kuin suinkin mahdollista. Mutta jokaisella tutkimus-alalla on aina -vaarallinen asettaa omia luulojansa todistusten siaan, ja ainoastaan -todistusten nojassa olen koettanut selittää kysymyksen, mille -tienoille Pytheaan matkat ulottuivat. - -Ennenkuin nyt tästä lähden tutkimaan, mitä Romalais-aian kirjaniekat -ovat Pohjan seuduista puhuneet, tahdon lyhyesti mainita muutamia -muita vanhempia tietoja, joiden luotettavuudesta on vaikea mitään -päättää. Eräs Hekataio Abderalainen, joka eli Aleksanteri Suuren -aikana, oli antanut Pohjoiselle valtamerelle Skythian kohdalla -nimen: "_Amalkhium_", joka siellä asuvaisten kielellä muka merkitsi: -jäätynyttä merta.[264] Mistä hän tämän tiedon lie saanut, ja mitä -kieltä sana "Amalkhium" lienee, ei käy selville saada. Eräs Philaimon -taas, josta emme muuten tiedä mitään, mainitaan sanoneen, että -Kimbrit antoivat samalle merelle nimen: "_Morimarusa_", joka muka -merkitsee: kuollutta merta, ja toisella puojen Rubeas-nientä taas -nimen: "_Kronium_".[265] Plinio, joka antaa tämän tiedon, muistuttaa -toisessa paikassa, että tämä "Kronium" on tuo sama "juoksettunut -meri", joka on päivän purjehduksen Thulesta.[266] Sekä "Morimarusa" -että "Kronium" selitetään tavallisesti Keltalaisista kielistä -(Kymrin kielessä: _mor_ meri, _marw_ kuollut; Irlannin kielessä: -_muir-chroinn, juoksettunut meri_), mutta varsin vakaisella kannalla -ei tämäkään selitys nä'y seisovan.[266] -- Mitä Timaio oli jutellut -Basileiasta ja merikullan saannista, olen jo äsken maininnut. Samaa -saarta sittemmin myös Metrodoro Skepsiläinen (Mithridates Suuren -aikana) nimitti, lisäten että siitä timanttejakin saatiin.[267] -Sitä vastoin Mithridates mainitsi toisen merikulta-saaren, nimeltä -"Oserikta", Germanian rannoilla.[268] Millä tavoin nämä kaikki olivat -tietonsa hankkineet, ei mainita ollenkaan, ja niiden luotettavuus on -siis jotenkin epäiltävä. Mutta jos olisivatkin luotettavampia, eivät -ainakaan mainittavasti lisäisi valoa Pohjan seuduille. - - - - -V. - -Romalais-ajan tiedot pohjoisesta ja koillisesta Euroopasta. - - -Se ainoa kohta, että vielä Pliniokin, joka kuitenkin itse oli -käynyt luoteisessa Germaniassa, rakentelee kertomuksensa Itämeren -seuduista osittain näiden edellisessä luvussa mainittujen tietojen -perusteelle, todistaa kuinka vitkallisesti maa-tiede eteni Pohjaa -kohden. Vielä Auguston aikana vakuutti Straboni, että Albi'n (Elben) -takaiset tienot itää kohden olivat kokonaan tuntemattomat.[269] -Mela'lla kuitenkin jo on laveammat tiedot. Hän mainitsee Codanus -(kentiesi Gothanus) nimisen merilahden, täynnänsä saariloita, ja -näiden seassa yhden, Teutonien asuman, nimeltä "Codanonia" (muutamat -tahtovat lukea Scandanovia), joka on muita isompi ja hedelmällisempi. -"Codanus"-lahden rannikoilla hän sanoo Kimbrien ja Teutonien -asuvan; edempänä on Germanian viimeiset seudut; sitten muka seuraa -Sarmatia, jonka rantasaarilla asuu kaikellaiset kummalliset kansat: -munan-syöjät, hevos-jalkaiset, korviinsa-puetetut, -- senmukaisilla -kreikkalaisilla nimillä varustetut. Itäpuolella Sarmatiaa, rajaksi -Skythiaa kohtaan, mainitsee Mela kaikkien ensinnä _Wistula_-virran -sillä nimellä.[270] - -Mitä Plinio näihin tietoihin lisäilee, on osaksi hyvinkin sekavaa. -Paitsi määrättömän suurta "Sevo"-vuorta, sekä Kimbrien nientä -(Juutinmaata) ja "Codanus"-lahtea, hän viime-mainitussa nimittää -mainion saaren: "Scandinavia", jonka suuruutta ei tunneta; osan -siitä pitää Hillevionien kansa, joka asuu 500:ssa kylässä, ja he -kutsuvat tämän saaren toiseksi maailmaksi.[271] Sitten hän lisää: -"Eikä ole vähemmässä maineessa _Eningia_ (useissa käsikirjoissa -luetaan: _Epigia_). Muutamat juttelevat, että näitä paikkoja asuu -Wistula-virralle asti _Sarmatat, Venedit, Skirit, Hirrit_. Lahti -nimitetään _Cylipenus_ ja sen suussa on _Latris_-saari. Sitten -(nähtävästi länsipuolella Vistulaa) on toinen lahti, _Lagnus_, -Kimbrien rajalla".[272] - -Toisessa paikassa Plinio nähtävästi seuraa muita lähteitä, puhuessaan -Thulesta ja muista Britannian seutuisista saarista. Hän sanoo: -"Muutamat mainitsevat muitakin saaria: _Scandia, Dumna, Bergi_, ja -suurimman kaikista _Nerigon_, josta purjehditaan Thuleen." [273] - -Että Plinion Thule tässä on toinen paikka kuin Pytheaan Thule, -olen jo ennen koettanut osoittaa; sillä Nerigon on todennäköisesti -Norja. Skandia ja Skandinavia taas ovat yksi sana (Skandin-avi = -Skandin-ey, s.o. Skandin-saari) ja tarkoittaa epäilemättä eteläistä -Ruotsia, jossa Skaanin eli Skånen maakunnan nimi vielä selvästi -on siitä jäänös.[274] Tässä saaressa mainitsee Plinio löytyvän -erästä kummallista eläintä, "jota ei tän-puolisessa maailmassa -koskaan ole nähty, vaikka paljon puhuttu, nimeltä: _Achlis_, joka -on jotenkin hirven näköinen, mutta kinttu-jäseniä vailla, niin että -se ei voi maata, vaan nukkuu nojaantuneena puuta vasten, jonka -poikki-leikkaamalla sitä pidetäänkin; sillä muuten se on varsin -kerkeä." Tähän tarulliseen juttuun hän vielä lisää, että mainitulla -eläimellä on ylen suuri ylinen huuli, jonka tähden se syödessä kulkee -takaperin, ett'ei kompastuisi huuleensa eteenpäin käyden.[275] - -Mitä taas Plinion mainitsema _Eningia eli Epigia_ lienee, on vaikea -sanoa; sillä liian rohkea on lukea tämä nimi Feningiaksi ja arvata se -Suomalaisten maaksi, kuten tavallisesti tehdään. Sanoista arvaten oli -Eningiakin saari samatekkuin Skandinavia; mutta seuraava lause, että -muka nämä paikat ulottuivat Weikselille asti, näyttää taas vievän -meidät mannermaalle. Niistä kansoista, jotka itäpuolella Weikseliä -mainitaan, ovat Sarmatat ja Venedit Slavilaisia; _Skirit_ taas, jotka -vasta tavataan Kansain-vaelluksessa, useimmiten Hunnien seurassa, -ovat tietymätöntä sukua [276], ja _Hirrit_ eivät missään muualla tule -näkyviin.[277] Nimet _Cylipenus_ (Kylipenus)[278] ja _Latris_ eivät -taivu mihinkään tydyttäväiseen selitykseen. - -Niinkuin näemme, oli Plinio haalinut tietojansa kaikenmoisista -lähteistä ja sovittanut ne kokoon tarkemmin tutkimatta. Tapaamme -siis hänen teoksessaan vanhaa ja uutta sekasin, eikä ole helppo -eroittaa, mihin milloinkin on luottamista. Päin-vastoin taas Tacito -on varsinainen tutkija, joka jättää vanhat tarut siksensä ja itse -kokee ko'ota kaikki luotettavat tiedot, mitkä hänen aikanansa tarjona -olivat. Senpä tähden hänen kirjansa "Germanian maasta ja kansoista" -onkin mitä arvollisimpia teoksia muinaisuuden maatieteelle. -Luonnollista kuitenkin on, että hänen tietonsa ovat luotettavimmat -Reini-virran lähistöistä, mutta epävakaisemmat, jota edemmäksi -kertomus siirtyy pohjaan ja koilliseen; ja paha onnemme on, että -juuri tämä epävakaisempi ala vaatii tarkastustamme. - -Merkittävää on, ett'ei Tacito ollenkaan mainitse nimeä: -"Skandinavia", eikä luoteisessa Germaniassa mene Kimbrien asunsioja -edemmäksi,[279] vaan vasta yhdessä jaksossa Weikseli-seutujen kanssa --- Weikseliä ei kuitenkaan nimitä -- tulee puhumaan Ruotsin maasta -ja kansoista.[280] Hänen järjestyksensä on seuraava: Markomannien -takapuolella (s.t.s. pohjois-puolella nyk. Böhminmaata) on useita -pienempiä kansoja, joiden perästä, pohjaan mennessä, seuraa Lygein -kansa, ja sitten vielä pohjempana Gothonit, nähtävästi sama kansa -kuin Pytheaan Guttonit ja myöhemmän aian Göthiläiset. Gothonien -yläpuolella, valtameren rannalla ovat Rugit ja Lemovit[281] -- -kaikki Germanilaista sukuperää. Sitten muka seuraa Svionien valtiot, -itse valtameressä, ja niiden on mahtavuus sekä miehissä ja aseissa -että laivastoissakin.[282] -- Että nämät "Suiones" ovat Svealaiset -eli Ruotsin asukkaat, ei lie epäilemistä. Toiselle puolen Suionien -kansaa asettaa Tacito toisen meren, joka on muka sitkeä ja melkein -liikkumaton, ja johon maailma loppuu; hän juttelee myös, kuinka -"aurinko siellä laskultansa kestää nousulle saakka niin kirkkaana, -että se tähdet himmentää", ja kuinka, "kuten muka luulo lisäilee, -silloin kuuluu sointo ja näkyy jumalien muotoja säteilevine -päinensä".[283] Toisessa paikassa hän kuitenkin lausuu: "Svionien -jatkona ovat Sitonien kansat, jotka ovat edellisten kaltaisia sillä -ainoalla eroituksella, että heitä vaimo hallitsee".[284] Näyttääpä -siis ikäänkuin Svionit eivät olisi olleetkaan maailman äärimpänä -kansana, vaan heidänkin pohjois-puolella vielä asunut Sitonit eli -Sitonien kansat, ja vasta Sitonien takana olisi ollut tuo sitkeä eli -juoksettunut meri. Taciton Sitonit ovat arvattavasti Skandinavian -Suomen-sukuiset asukkaat, ja nimi tulee kentiesi sanasta _Seida, -Seidr_ (_hiite_), merkiten: _taika-miehiä, Hiiden kansaa_.[285] -Merkillistä on, että tässä meitä jo kohtaapi juttu eräästä -vaimo-vallasta, se sama juttu, minkä Adam Bremeniläinen tuhannen -vuotta myöhemmin toisessa muodossa uudistaa.[286] Tämä ei voi olla -kokonaan satunnaista, vaan näyttääpä ikäänkuin nimi "Qvenland" -(Kainunmaa, Naisten maa, terra feminarum; -- Skandinavian kielissä: -_qven_ nainen, nyk. Engl. kielessä: _queen_ nais-kuningas) olisi jo -Taciton aikana ollut tuttu Skandinavian Germanilaisille kansoille. - -Svioneista Taciton kertomus taas palaa Itämeren kaakkoiselle -rannikolle, ja arvata sopii, että tänne juuri kävikin -Skandinavilaisten tavallinen tie mannermaalle. Tässä hän mainitsee -_Aestyien kansat_, joiden tavat ovat Germanilaisia, mutta kieli -muka lähisempi Britannian kielelle.[287] He palvelevat jumalien -emää ja kantelevat metsä-karjun kuvia suojeluksekseen. Aseiksi -harvoin käyttävät rautaa, useammin seipäitä. Maanviljelyksessä ovat -ahkerammat kuin Germanilaiset yleensä. Sen ohessa ovat ainoat, jotka -merikullan hakevat meren kariloista ja rannoista, ja nimittävät sen -"glesum." - -Tämä kertomus selvästi osoittaa, että puheen-alaiset Aestyit asuivat -merikullan rannikolla itäpuolella Weikselin suita, ja samalla alalla -tapaamme nyt monta vuosisataa perätysten saman-nimistä kansaa. Se -on nämä "Asetit", pitkin Germanilais-valtameren pisintä rannikkoa, -jotka Jornandes mainitsee Göthiläis-kuninkaan Ermanarikin alamaisina -4:nnellä vuosisadalla, sanoen heidät erinomaisen rauhalliseksi -kansakunnaksi;[288] -- vieläpä samat "Hæstit", jotka 5:nnellä -vuosisadalla lähettivät merikultaa lahjaksi Theodoriki Suurelle -Italiaan.[289] 9:nnellä vuosisadalla ovat vielä varsia samalla -paikalla. Einhard, Kaarlo Suuren elämä-kertoja, mainitsee Itämeren -etelä-rannikolla Slavilaisten jälkeen _Aistitkin_,[290] ja vielä -tarkemmin osoittaa Wulfstan heidän asun-siojansa. "Weikseli [Visle] --- hän sanoo -- on hyvin iso joki, joka kulkee Witlannin ja Vendien -maan [Veonodland] ohitse, ja Witlanti kuuluu Esteille [belimpedh to -Estum]; mutta Weikseli tulee Vendien maasta ja purkauu Est-mereen -[Estmere; nyk. Frische Haff] -- -- Tuo Estien maa [Eastland] on -varsin suuri ja siinä on varsin monta kaupunkia ja joka kaupungissa -kuningas, ja siellä saadaan paljon hunajaa ja kaloja. Kuningas ja -rikkahimmat miehet juovat hevos-maitoa, ja varattomat sekä orjat -juovat mettä. Siinä on paljon sotaa heillä." -- -- [291] - -Jos nyt tuskin käynee kieltää, että Taciton Aestyit ovat samaa kuin -Wulfstanin Estit, niin voidaan myöskin jotenkin vakaasti päättää, -että Taciton Aestyit eivät ole sovitettavat nyky-aian Estiläisiin -eli Virolaisiin, vaan kuuluivat Littuan sukuun, joka myöhemmin -Preussilais-nimellä tulee näkyviin samalla alalla. Itse nimi Aestyit, -Aistit, Estit eli Eastit on nähtävästi Germanilaisten antama eikä -merkinne muuta kuin: Itämaalaiset, jotta sitä helposti sopi muuttaa -Wirolaisiin, kun nämä tulivat Germanilaisille kansoille tutuiksi. -Että muka heidän kielensä olisi vivahtanut Britannian keltalaiseen -puheesen, ei ole otettava niin tarkalleen, vaan osoittanee ainoastaan -eroitusta Germanian kielistä. Sitä vastoin lienee se erehdystä, kun -Tacito sanoo heidän antaneen merikullalle nimen: _glesum_; sillä tämä -sana on Germanilainen (_glas_, lasi), ja Plinion todistuksen mukaan -juuri Germanilaiset sen nimen käyttivätkin.[292] - -Mutta jos Taciton Aestyit eivät nä'y Suomen-sukua olleen, niin -sama kirjaniekka kuitenkin samoilla lähistöillä mainitsee toisen -kansakunnan, jonka nimi "_Fenni_" ei salli meidän epäillä, että siinä -Suomen-sukuisuus kohtaa. Nämä Fenninsä asettaa Tacito Germanian -itäiselle äärelle, yhtehen jaksoon Peukinien eli Bastarnaen ja -Venetien (Venedien, Vendien) kanssa. Niinkuin muista lähteistä -tiedämme, asuivat Bastarnat eli Peukinit Tonavan suista pohjaseen -pitkin Karpati-vuorten koillista kylkeä.[293] Mitä heidän ja Fennien -välillä oli metsää ja vuorta, se kaikki muka Venetien alana, jossa -kuleksivat rosvo-retkillään.[294] Tämän mukaan siis Fennit asuisivat -Venetien pohjoispuolella, mutta tarkemmin ei Tacito määrää heidän -asunpaikkojaan. Heidän tapojaan hän kertoo seuraavilla sanoilla: -_"Fenneillä kummallinen raakuus, rietas köyhyys: ei aseita, ei -hevosia, ei kotoa; ruuaksi ruoho, vaatteeksi vuotia, makuu-siaksi -maa. Ainoa turva nuolissa, jotka he raudan puutteesta luilla -teroittavat. Ja sama metsänkäynti on sekä miesten että vaimojenkin -elatus-keinona; sillä nämä seuraavat muassa kuleksimassa ja ottavat -osansa saaliista. Eikä ole pisku-lapsilla muuta pako-paikkaa -petojen ja rajuilmain alta, kuin että heitä peitetään johonkuhun -oksien kyhäykseen. Siihen nuorukaiset palajavat, siihen vanhukset -vetäytyvät. Mutta sepä on heistä onnellisempaa, kuin vaivalloisesti -viljellä maata, rakennella huoneita ja käydä tavarain-kauppaa toivon -ja pelon alaisina. Turvissa ihmisiä vaataan, turvissa jumaliakin -vastaan, ovat saavuttaneet kaikkein vaikeimman asian, ett'ei -heillä ole mieliteonkaan tarvetta."_ -- Tähän loppuu Taciton kirja -Germaniasta. Hän ainoastaan lisäilee, että mitä muuta jutellaan -- -kansoista, joilla muka on ihmisten kasvot mutta petojen vartalot -ja jäsenet --, se jo kaikki on tarullista ja epä-tietoista. -Näkyyhän siis selvästi, hänen lukevansa nuo edelliset lauseensa -Fenneistä niiden luotettavien tietojen luokkaan, jotka hän itse oli -tutkistellen kerännyt.[295] - -Ei lie tarpeellista toteen näyttää, että nämä Fennit, joiden tilaa -sivistyksen alimmaisella portaalla historioitsija niin elävillä -väreillä kuvailee, eivät ole olleet Kalevalan kansaa, vaikka -epäilemättä samaa Suomen-sukua kuin Lappalaiset ja Suomalaisetkin. -Tätä sukulaisuutta ei tosin todista mikään muu kuin itse nimitys: -"Fenni"; mutta semmoinen nimi ei voi olla satunnaista. Olen jo -maininnut arvelevani, että sanan alkuperä on etsittävä Keltalaisten -kielestä, josta Germanilaiset lienevät sen lainanneet, nimittääksensä -sillä Suomensukuisia kansoja. Se vilkas Germanilainen kansanliike, -joka näkyy kuohuneen Skandinavian ja Weikselin välillä, on meille -vakuudeksi siitä, että samaa sukua oli, jota milloin Skandinaviassa -milloin Weikselin varrella mainittiin yhdellä Finniläis-nimellä. -Merkittävää on, että se ensi kerran meitä kohtaapi Itämeren -kaakkoispuolella, missä emme juuri odottaisi sitä löytävämme. Ja -kuitenkaan ei lie syytä tässä kohden epäillä Taciton tarkkuutta, -varsinkin koska toinen kirjaniekka vähäistä myöhemmin vahvistaa -Romalaisen historioitsijan ilmoitusta. - -Keisarien Antonino Pion ja Marko Aurelion hallitessa eli -Aleksandriassa eräs oppinut Kreikkalainen, Ptolemaio, joka otti -sovittaaksensa täydelliseksi kartaksi kaikki ne maatieteelliset -nimet, mitkä siihen aikaan olivat tutuiksi tulleet. Hänen teoksensa -siis sisältää paljoa enemmän ja paljoa määrällisempiä tietoja, -kuin mikään muu vanhan aian historiallinen tai maatieteellinen -kirja; josta syystä sitä onkin pidetty ikäänkuin muinaisen -maatieteen raamattuna. Mutta juuri hänen tietojensa täydellisyys -antaa meidän arvata, etteivät kaikin paikoin ole niin täydellisen -luotettavia, ja todella löytyykin selviä esimerkkiä, kuinka hän -toisinaan on kummallisesti erehtynyt.[296] Hänen pää-tarkoituksensa -on nähtävästi ollut täyttää karttansa miten paraiten ymmärsi, -ja tämän sioitustoimen hän epäilemättä lienee tehnyt jotenkin -mielivaltaisesti, varsinkin kaukaisemmilla aloilla. Mutta kun -mieleemme juohtuu, että Romalaiset juuri vähäistä ennen olivat -valloittaneet Dakian, s.t.s. koko sen avaran alan, joka ulottui -alisen Tonava-virran ja Karpati-vuorten välillä, sopiihan arvata, -että Ptolemaion tiedot Weikselin seuduista olivat tavallista -tarkemmat. Kun nyt tässä taas löydämme Taciton mainitsemat "Fenni", -vieläpä tarkemmassa sanan-muodossa (Φίννοι) kuin mitä Tacito oli -käyttänyt, niin semmoinen tieto nähtävästi ansaitsee tarkastusta. -Katsahtakaamme, mitä asemaa heille Ptolemaio antaa. - -Itäpuolella Weikseliä (Ούιστούλα) alkaa Sarmatia, se sama maa, -joka muinoin kutsuttiin Skythiaksi. Itämeren kaakkoinen kulma on -_Venedien_ hallussa ja kantaapi nimen: Venedin-lahti. Venedien -etelä-puolella luetellaan seuraavia pienempiä kansakuntia kahdessa -palstassa: ensin pitkin Weikselin itäistä vartta, etelään mennen, -_Gythonit, Finnit, Sulonit_ (eli Bulanit), _Frungundionit ja -Avarinit_, jotka viimeiset muka asuvat Weikselin lähteillä; toisena -palstana taas edellisten itäpuolella, Venedeistä alkaen, _Galindat, -Sudinit, Stavanit_, j.n.e. Kolmas palsta menee Venedeistä -pohjaseen pitkin Itämeren rannikkoa, käsittäen _Veltat, Ossit, -Karbonit_, jotka pohjoisimpana asuvat ja joiden itäpuolella ovat -_Kareootat ja Salit_; näistä taas etelään mennessä _Agathyrsit, -Aorsit_, j.n.e.[297] - -Isoksi osaksi nämä kansan-nimet ovat semmoisia, joita ei ennen -eikä myöhemmin mainita, ja turha työ olisi mielestäni yrittääkkään -niitä kaikkia selitellä. Että Venedit ovat Vendien Slavilainen -kansa ja Gythonit Göthiläisiä, on hyvinkin varma; samate käypi -Schafarikin kanssa lukea _Stavanit_ (Stlavanit) Slavilaisiksi ja -_Galindat_ sekä _Sudinit_ Littuan eli Preussin sukuisiksi.[298] Sitä -vastoin ainoastaan epävakaisin arvelu voipi Osseista, Karboneista, -Kareotoista ja Saleista tehdä Suomen-sukua, koska muka heidän -asuntonsa oli Suomen-suvun ikuisella alueella.[299] Mutta _Finnit_ -taas, vaikka paljoa etelämpänä Suomensuvun tunnetuita asunsioja, -vieläpä etelämpänä kuin Tacitokaan Fenninsä asettaa, ei millään sovi -muuksi ymmärtää kuin Suomensukuisiksi Finniläisiksi,[300] josko -sitten Ptolemaio lienee väärin heitä sioittanut, vai heitä todellakin -lie löytynyt täällä keskisen Weikselin varrella joku pienempi jäänös, -ahtaalle ajettuna Germanilaisten, Littualaisten ja Slavilaisten -väliin. Edellinen arvelu ei ole todennäköisyyttä vailla. Ptolemaio -tuntee Skandinaviasta eli Skandian saaresta ainoastaan eteläisen osan -ja siinä hän mainitsee enimmästi tuntemattomia kansannimiä: lännessä -_Khaideinit_, idässä _Favonat ja Firaisit_, etelässä _Gutat ja -Daukionit_, sekä keskellä _Levonit_.[301] Pohjois-puolella, missä -Finnien asema olisi, hän ei aseta mitään nimeä, ja ajatella siis -käypi, että hän olisi erehdyksestä sioittanut Finninsä etelä-puolelle -Itämerta, kun olisi pitänyt ne Jäämeren seuduille panna; sillä -yleensä ei tietty tehdä eroitusta Itämeren ja pohjoisen Waltameren -välillä. Mutta vaikkapa semmoinen erehdys ei suinkaan näytä -mahdottomalta, käypi kuitenkin tuoda esiin useita teko-asioita, -jotka, jos eivät kukin erinänsä paljoa paina, kuitenkin yhteen -laskettuina todistanevat Suomensukuisten asumista Weikselin seuduilla. - -Niinkuin jo olemme edellisessä nähneet, oli Straboni, jos mikään, -varovainen antamissa tiedoissaan pohjoisesta Euroopasta. Roxolanien -pohjoispuolella idässä ja Elben takana lännessä hän ei tahdo tuntea -mitään, ja julistaa pelkäksi valeeksi, mitä muut ovat niistä -seuduista ilmoittaneet. Mutta puhuessaan Marobodon perustamasta -Markomannivallasta Auguston aikana nykyisessä Böhminmaassa, hän -sivumennen nimittää muutamia muitakin, nähtävästi pohjoisempia, -kansa-kuntia, jotka joutuivat tämän valtiaan kuuliaisuuteen. Näiden -seassa tapaamme nimen _Zumit_ (Ζούμοι) ja _Butonit_, jota viimeistä -tavallisesti tahdotaan muuttaa _Gutoniksi_.[302] Tämmöinen muutos -onkin sitä todennäköisempi, koska muutoinkin Marobodosta tiedetään, -että hän mahtavuutensa aikana oli ryhtynyt "Gothonien" asioihin -ja että eräs Gothonilainen nuorukainen sittemmin häntä vastaan -kostoa suoritti.[303] Mutta jos nämä _Gutonit eli Gothonit_ ovat -Ptolemaion _Gythonit_, ei voikkaan oudolta kuulua, että näiden -vieressä mainitaan Ptolemaion tykönä _Finnit_, mutta Strabonin -tykönä _Zumit_, koska kumpainenkin nimi arvattavasti merkitsee samaa -kansaa tai kansan-sukua, sillä ainoalla eroitnksella että _Zumit_ -(_Sum, Suom, Sam_) on tämän suvun ominainen nimitys, mutta _Finn_ -muukalaisten antama. Että tämä arvelu oikea on, ei käy kuitenkaan -täydellensä todistaa niillä köyhillä tieto-varoilla, mitkä muinaiset -kirjaniekat ovat meille antaneet Pohjan maista ja kansoista. - -Mutta keskeltä 3:tta vuosisataa meitä taas kohtaapi Finnien nimi -eräässä Antiokhialaisten rahassa, jossa keisari Volusiano (v. 253) -ylistetään Finnien, Galindain (?) ja Vendien y.m. voittajaksi. Tämän -kunnia-nimen: Φιν[νικος] oli hän ansainnut sotiessaan Tonavan tykönä -Sarmatoja vastaan isänsä keisari Gallon aikana, ja mahdollista -kyllä on, että sikeläisessä kansan-liikkeessä parvikuntia Itämeren -rannikoilta saakka, Venediä, Galindoja ja Finniä, oli tunkeunut -Roman vallan rajaa kohden.[304] Niinkuin tiedämme olivat silloin -jo Göthiläiset (Ptolemaion Gythones) siirtyneet Mustan meren -seuduille, ja Finnit, jos seuraamme Ptolemaion sioitusta, olivat -siis naapureiksensa saaneet pohjassa Venedit, koillisessa Galindat. -Kun nyt tässä taas tapaamme nämä kolme kansaa yhdessä, se mielestäni -voimallisesti vahvistaa Ptolemaion kansain-luetteloa Weikselin -itä-varrelta. - -Nähdessämme kuinka ainoastaan sattumus on säilyttänyt muiston -Gallon ja Volusianon sodasta Finnejä vastaan, josta varsinaiset -historioitsijat eivät mitään mainitse, emme saata välttää sitä -ajatusta, että samaa kansaa muulloinkin on näkynyt Roman-vallan -rajalla alisen Tonavan tykönä, vaikka Romalaiset eivät tienneet heitä -tarkoin eroittaa Sarmatoista, tämän seudun varsinaisista herroista. -Tämä arvelu saapi jonkunmoisen vahvistuksen eräistä tapauksista, -jotka 4:nnen vuosisadan kuluessa sattuivat Sarmataen alueessa. -Konstantino Suuren loppu-aialla nostivat muka Sarmatain orjat kapinaa -herrojansa vastaan ja ajoivat heidät ulos maasta. Suuri osa otettiin -vastaan Roman alueesen, muut pakenivat Viktovalien luoksi, jotka -näyttävät asuneen luoteisessa Unkarissa.[305] Nämä kapinalliset -orjat olivat luultavasti jotakin muuta kansaa kuin heidän entiset -herransa, vaikka Romalaiset paremman tiedon puutteessa nimittivät -molemmat Sarmatoiksi, lisäten sanan "_Limigantes_", eroittaaksensa -tämän vasta ilmestyneen kansakunnan varsinaisista Sarmatoista, -joillen sitä vastoin nimi "_Arcaragantes_" näyttää annetun. Molemmat -nimet ovat nähtävästi otetut näiden kansain omista kielistä, -mutta ovat vaikeat selittää.[306] Että puheen-alaiset Limigantit -olisivat Getoja tai Germanilaisia olleet, ei ole todennäköistä, -koska Romalaiset hyvinkin olisivat tienneet näitä eroittaa. -Yleensä ei heidän tavoistansa muuta mainita, kuin että olivat -tuimuudessa herrainsa vertaisia, mutta luku-määrässä etevämmät, -ja että häiritsivät Roman rajaa yhtä ilkeästi kuin entisetkin -Sarmatat; -- "ainoastaan tässä petollisuudessa", sanoo Ammiano, -"olivat yksimieliset herrainsa ja vihollistensa kanssa".[307] -Heidän asunsiansa ulottuivat Theiss-virran (Partiskon) ja Tonavan -kulmauksesta itään päin Taifalien ja Göthiläisten alueesen asti. W. -358 otti Keisari Konstantio heitä kurittaaksensa heidän vanhoista -ja uusista rikoksistaan; sillä Roman-valta oli toimittavanaan -semmoista holhoja-virkaa lähisten barbarien yli. Aikomus ei ollut -mikään vähempi kuin siirtää koko kansakunta taemmaksi Roman rajasta. -Ylimielisellä rohkeudella, ikäänkuin uhallansa tulivat Limigantit -virran yli Keisarin puheelle,[308] joka seisoi ylevällä paikalla -heitä manaamassa. Kavaluutta näkyy mielessä olleen kummankin -puolen: keisari oli salaa antanut sotavoimansa heitä piirittää joka -haaralta, ja Limigantit viskasivat kilvet edelleen, saadaksensa, -niitä noutavinaan, huomaamatta lähestyä keisarin asemaa. Kun ei -puhuttelemuksesta tolkkua tullut, teki vihdoin Romalainen sotaväki -päälle-karkauksen, Limigantit taas ryntäsivät itse keisaria vastaan; -asian loppu kuitenkin oli Romalaisten täydellinen voitto. Mutta -historioitsija mainitsee sitä jäykkää ja kopeata kova-korvaisuutta, -jonka Limigantit osoittivat tappion ja kuoleman tuskissa, vähemmin -surren omaa surmaansa kuin vihollistensa voitto-riemua.[309] - -Tappion jälkeen Limigantien puiset, oljilla katetut hökkelit -poltettiin ja jääneet asukkaat pakoitettiin muuttamaan Tonavan -rannalta sydänmaille. Heidän itäiset naapurinsa, Göthiläiset -Taifalit, jotka jo olivat ruvenneet yhteen liittoon Limigantien -perikadoksi, sekä Romalaiset ja varsinaiset Sarmatat jakoivat -keskenään heidän alueensa, ja keisari otti kunnia-nimen: Sarmaticus, --- Sarmatain voittaja. Mutta jo seuraavana kevät-talvena olivat -Limigantit vähitellen siirtyneet takasin entisille sioilleen ja -aikoivat jäätyneen Tonavan yli samota Pannoniaan. Keisari riensi -avuksi; mutta nyt barbarit tarjosivat sovintoa, tarjosivat vaikka -muuttaaksensa Roman alamaisiksi johonkin kaukaiseen maakuntaan, -pyysivät vain päästäksensä itse keisarin puheille. Tämä kaikki -mairitteli Konstantion itse-rakkautta ja sovelias paikka -valmistettiin, missä hän keisarillisella komeudella vastaan-ottaisi -uudet alamaisensa. Mutta tuskin olivat tulleet virran yli ja -lähestyneet Konstantiota, joka jo aikoi heitä armollisimmasti -puhutella, kun yhtäkkiä nostivat lippunsa ja sota-huudolla: _marha, -marha_, ryntäsivät keisarin päälle, joka ainoastaan töin-tuskin -paolla pelasti henkensä. Tosin nyt Romalainen sotaväki teki suuren -surman kokoontuneiden barbarien seassa, mutta että heitä enää -olisi koetettu siirtää asun-sioiltansa, ei ollenkaan mainita.[310] -Kuitenkin tämän perästä koko kansakunta on näkyvistä hävinnyt eikä -enää tavata Tonavan tykönä kuin "Vapaita Sarmatoja", jota nimeä -varsinaiset Sarmatat vielä jonkun aikaa näkyy kantaneen eroitukseksi -entisistä Limiganteista, orja-Sarmatoista. [311] - -Mutta mitä kansaa nämä Limigantit olivat olleet? -- Schafarik -päättää ne Slavilaisiksi, hän kun katsoo nuo varsinaiset Sarmatat -joksikuksi muuksi kansaksi, joka muka oli tullut noita rauhallisia, -maata viljeleviä Slavilaisia polkemaan.[312] Tätä vastaan käypi -muistuttaa, että Romalaiset jo siihen aikaan hyvinkin tunsivat -useita Slavilaisia kansoja: Karpit, Kostobokit, j.n.e., eivätkä -siis olisi näitä Limiganteja Sarmatoihin sekoittaneet. Minun -arvatakseni Sarmatat olivat Slavilaisia, kuten jo olen koettanut -osoittaa, ja Limiganteista on mielestäni todennäköisin arvelu, -että olivat Suomensukuisia, joita Sarmatat olivat pohjoisemmista -seuduista vieneet orjiksensa Tonavan tienoille. Heidän koto-peränsä -kaukaisuutta todistaapi Konstantion yritys ajaa heidät kaukaisiin -seutuihin,[313] niihin arvattavasti, joista kerran olivat -tulleet. Niinkuin itse tapauksista näemme, pitivät kaikki lähiset -kansat, Göthiläiset idässä yhtä hyvin kuin Viktovalit ja Sarmatat -lännessä, heitä muukalaisina ja vihollisina. Heidän sotahuutonsa: -marha, ei tosin mitään varmaa todista, mutta sietää selitystä -Suomensukuisistakin kielistä, merkiten nähtävästi samaa kuin Suomen -ja Lapin sana: _murha_, jolla kuitenkin on heimolaisia useimmissa -Arjalaisissakin kielissä.[314] - -Mutta jos näissä historiallisissa teko-asioissa voimme nähdä enemmin -tai vähemmin selviä jälkiä Suomen-sukuisten kansain asumisesta -Weikselin seuduilla, ei sovi myöskään mainitsematta jättää niitä -todistuksia, joita on tahdottu keksiä muutamissa sen-puolisissa -paikan-nimissä. Jo Thunmann ja Arndt [315] tahtoivat johdattaa -nimen _Samland_ (saarento molempien Haffien välillä pohjoispuolella -Königsberg'iä ja merikullan etevin löytö-paikka) sanasta _Same, -Suome_. Tämä johtaus ei ole läheskään varma, mutta mainita sopii, -että Tanskalainen historioitsija Sven Aakenpoika (Sveno Aggonis) -12:nnella vuosisadalla näyttää antavan tälle Preussin maakunnalle -nimen: _Finlandia_.[316] Jos nyt, kuten F. J. Wiedemann selvästi -osoittaa, vanhat Kuurilaiset ja yleensä Kuurinmaan muinaiset asukkaat -ovat olleet Suomen-sukua,[317] ei ole suinkaan mahdotonta, että -yhtäläinen väestö on ulottunut Kuurilaisen Haffin toisellenkin -puolen, ja sille maakunnalle jättänyt nimensä. Lisää todistusta -löytää Gottlund useissa Suomen-sukuisissa paikannimissä, jotka ovat -siroitetut Samlannista etelään, itään ja lounaankin päin.[318] Hän -mainitsee Schalauen'in maakunnasta (Memelin ja Pregelin välillä): -_Lapinen, Lintunen, Kaukenen, Metschinen, Wilmandinen, Pellenen, -Lasdenen, Laponen, Mulinen, Millunen, Gumbinen, Tapiau_ (_Tapiow_), -johon vielä käypi lisätä _Kelmienen_ ja epäilemättä monta muuta; -Natangen'in maakunnassa (etelä-puolella Pregel'ia): _Multeinen, -Mumeinen, Tillenen_; Ermelannin maakunnassa (lounempana): -_Putrinen, Lusieinen, Leginen_; vihdoinpa Hockerlannin piirikunnassa -saakka (vielä lounempana) nimet: _Narsinen, Kossela_ y.m. Ainoastaan -erityinen tarkka tutkimus saattaisi selvittää näiden nimien oikeata -syntyperää ja samalla osoittaa, kuinka avaralle alalle ulottuvat. -Mutta ennen kuin tämä tehty on, ei niistä ole luotettavaa osviittaa -kansa-tieteelliselle historialle.[319] - -Ptolemaios maatieteessä ja keisari Volusianon rahassa tapaamme -viimeiset kerrat Finniläis-nimen etelä-puolella Itämerta. Sitä -vastoin alkaa nyt sama nimi kuulua Skandinaviasta, sitä myöden kuin -tiedot tästä kaukaisesta Pohjan-perästä enenevät ja varmistuvat. -Tämmöistä tiedon lisäystä näyttää olletikkin Suuri kansain-vaellus -tuottaneen; sillä vasta nyt oli Skandinavia, tämä "toinen maailma", -astunut vilkkaampaan yhteyteen etelä-Euroopan kanssa. Tahdon lyhyesti -mainita mitä sen aian kirjaniekat tiesivät jutella Pohjanperän -Finniläisistä. - -Jornandes, Göthiläisten historioitsija, antaa jotenkin laveita, -mutta hyvinkin sekavia tietoja Skandinavian kansoista. Tämän saaren -nimi on hänellä Skanza, ja sen pohjois-osassa asuu muka kansa, -joilla kesäsydännä mainitaan kestävän yhtämittaista päivää koko 40 -vuorokautta, talvisydännä taas saman-vertainen yö. Nimen, minkä -hän tälle kansakunnalle antaa, hän kirjoittaa: "_Adogit_", jonka -selittämistä minun täytyy muillen heittää. Adogit-kansan perästä hän -nimittää _Krefennain_ (eli Refennain, Skrerofennain) kansakunnat, -jotka muka eivät viljaa käytä, vaan elävät metsän-eläinten lihasta -ja lintujen munista. Sitten seuraa hänen luettelossaan: "Suethans", -"Theusthes", "Vagoth", ynnä muita nähtävästi Germanilaisia kansoja, -joiden luokkaan myöskin lienee luettava "Finnaithae." Mutta -eteläisessäkin Skandinaviassa, Ostrogothain, Raumarikain ja -Raugnarikein rinnalla hän asettaa Finniläisiä: "_Finni mitissimi_" -(suopeimmat Finnit), jotka muka ovat suopeammat kaikkia Skanzan -asujia. Niiden vertaisiksi hän vielä panee: "Viniviloth".[320] - -Selvästi tästä näkyy, että Jornandes on Skandian saaresta saanut -runsaampia ja osaksi tarkempiakin tietoja kuin kenkään hänen -edellisistään; mutta silminnähtävä kuitenkin on, että useat -hänen nimistään ovat julmasti vääristeltyjä, jonka ohessa hänen -kertomus-tapansa sekavaisuus tekee mahdottomaksi arvata kunkin -kansan oikeata asemaa; Että _Adogit_-kansa on Lappalaiset, sopii -kuitenkin arvata; mutta mitä _Krefennat_ (Refennat, Skrerofennat) -lienevät, joko nekin Lappalaisia, vai muuta Suomen-sukuista kansaa, -ei ole helppo päättää. Heidän maansa, jossa paljon soita (paludes) -näkyy olleen, käypi ajatella ulottuneeksi nykyiseen Suomenmaahankin. -Etelässä taas merkitsee nimi _Finnaithæ_ selvästi _Finnhed'in_ -paikkakunnan asukkaat Smolannissa (Skandinavian sagoissa: -_Finneidhi_; Saxonin tykönä _Finnia_, asukkaat: _Finnenses_). Mutta -josko "_Finni mitissimi_" lienee ainoastaan toisinto samasta nimestä, -vai todellakin merkinnee jotakuta Suomen-sukuista jäänöstä, en -uskalla ratkaista. "_Viniviloth_" vihdoin katsoo Zeuss väännökseksi -nimestä: _Kvænir, Kainulaiset_;[321] mutta semmoiseen selitykseen ei -kukaan muu uskaltane suostua. - -Selvempiä, vaikk'ei niin monituisia, tietoja antaa samalta aialta -Prokopio, joka sanoo ne saaneensa semmoisilta, mitkä muka itse ovat -Thulessa, s.o. Skandinaviassa, käyneet.[322] Tämä saari on hänestä -kymmenen kertaa isompi Britanniaa, isommalta osaltansa asumaton; -kuitenkin on asutussa osassa 13 kansakuntaa, kullakin kansalla -kuninkaansa. Näistä kansoista hän ei kuitenkaan nimitä kuin kaksi: -_Gautit_ (Γαυτοί) ja _Skrithifinit_ (Σκριθίφινοι) ja jälkimäisistä hän -antaa seuraavan huvittavaisen kertomuksen: - -"Niistä kansoista, jotka Thulessa asuvat, on yksi ainoa, nimeltä -Skrithifinit, jotka elävät petojen tavalla; sillä eivätpä pukeu -vaatteisin, eivätkä kenkiä kanna, eivätkä viiniä juo, eikä ole heillä -mitään syötävää maasta, koska eivät maata viljele, eikä heidän -vaimonsa te'e mitään käsityötä, vaan miehet ja vaimot alinomaa -vain harjoittavat metsänkäyntiä. Sillä petoja ja muita eläimiä on -heillä suuri paljous avaroissa metsissä, joita siellä paljon on, -ja korkeilla vuorilla, ja pedoista, joita pyytävät, käyttävät aina -lihat ruuakseen, mutta nahat pukuimeksi, koska heillä ei ole liinaa -[kankaita] eikä millä neuloa, vaan sitovat petojen jänteillä nahat -kokoon toisiinsa ja verhoovat sillä tavoin koko ruumiin. Eivät -myöskään imetä lapsiansa samalla tapaa kuin muut ihmiset, sillä -Skrithifinien lapset eivät syö vaimojen maitoa, eivätkä ime äitiensä -rintoja, vaan syötetään ainoastaan pyydettyjen petojen ytimellä. -Niin pian siis kun vaimo on synnyttänyt, hän kapaloitsee sikiönsä -nahkoihin, ripustaa sen heti johonkuhun puuhun, panee sille suuhun -ydintä, ja lähtee oietis metsää käymään; sillä tämä toimi on heillä -miesten kanssa yhteisenä".[323] - -Tähän Prokopio lisäilee, että muut Thulen asukkaat eivät paljon eriä -maista ihmisistä, josta emme kaitenkaan voi päättää, että kaikki -maat 12 kansaa kuuluivat Germanilaiseen sukuun, vaikka eivät eläneet -samalla tavalla kuin mainitut raakalaiset. Skrithifinien nimestä -taas saamme paremman selityksen Longobardien historioitsijalta, -Paullo Diakonolta, joka eli lopulla 8:tta vuosisataa ja myöskin -on Skandinaviassa käyneiltä saanut tietonsa.[324] Hänen juttunsa -_Skritobineista_ (Scritobini) -- näin se nimi hänellä kirjoitetaan -- -on seuraava: - -"Germanian perimmäisillä rajoilla, itse valtameren rannassa, näkyy -korkean kallion alla luola, jossa seitsemän miestä (ei tietoa -mistä aiasta) nukkuvat pitkällistä unta" -- - Ulkomuodosta arvaten -muka näyttävät olevan Romalaisia ja luultavasti Kristityitä, jotka -kentiesi kerrankin tulevat saarnaamaan lunastuksen oppia näille -kansoille. -- "Lähellä tätä paikkaa elää niinkutsuttu Skritobinien -kansa, jotka eivät kesänkään aikana lunta puutu, eivätkä, -- he -kun itse ovat petojen kaltaisia, -- syökkään muuta kuin raakaa -metsän-eläinten lihaa; joidenka karvaisista nahoista he pukuimensakin -sovittelevat. Näiden nimi johtauupi barbarilaisen kielen mukaan -hyppäämisestä [hiihtämisestä]; sillä hyppäämällä [hiihtämällä] ajavat -metsän-otuksia takaa, käyttäen jollakin eri taidolla erästä kaaren -muotoon köyristettyä puuta [s.t.s. suksea]. Näiden tykönä on eläin, -ei täydellisesti saksan-hirven näköinen, jonka karvaisesta vuodasta -olen nähnyt tunika'n-muotoisen, polvillen ulottuvan vaatteen, -semmoisen kuin mainitut Skritobinit, kuten kerrottiin, kantavat".[325] - -Tästä kertomuksesta tunnemme helposti Lappalaiset peuroinensa, -ja nimitys: _Skritobinit_ eli Prokopion mukaan _Skrithifinit_ -todistetaan tulevan hiihtämisestä, Skandinavian muinais-kielessä -("lingua barbara"): _Skridha_, merkiten siis: _Hiihto-Finnit_. Useat -seikat todistavat, kuinka lavealla tämä nimi oli tunnettu Germanisten -seassa. Prokopio oli arvattavasti sen kuullut Göthiläisiltä, Paullo -Diakono taas Longobardeilta, ja eräässä Anglosaksilaisessa laulussa -samoilta aioilta sitä myöskin mainitaan (Skridefinn).[326] Samaa -nimeä käyttävät myöhemmin sekä kuningas Alfred, -- joka Svealaisten -pohjois-puolelle asettaa erämaiden taa Kainunmaan (Cvenland), -luoteis-puolelle taas Skridefinnit (_Scride-Finnas_) ja länsipuolelle -Norjalaiset[327] --, että myöskin Saxoni (_Skricfinni_)[328] ja -Adam Bremeniläinen (_Scritefinni_);[329] ja molemmat viime-mainitut -puhuvat heidän hiihtämisestään. Mutta jo Othar[330] oli nimittänyt -heidät paljaastansa Finneiksi (_Finnas_), ja nimi "Skrid-finnit" -(jota kentiesi Jornandeenkin Krefennat eli Skrerofennat tarkoitti) -hävisi vähitellen. - -Vielä toisessa muodossa näyttää Finnien nimi meitä kohtaavan, jo -kansain-vaelluksen aikaan. Nimetön Ravennalainen, jonka elämän-aikaa -ei käy tarkoin määrätä,kertoo Göthiläisen Aithanaritin mukaan -(6:nnelta vuosisadalta) seuraavaa: - -"Skythian vieressä, valtameren rannalla, asetetaan niinkutsuttu -_Rerefennien ja Sirdifennien_ maa, jonka maan ihmiset, kuten -Aithanarit, Göthiläisten Filosofi, sanoo, asuvat vuorten kallioilla -ja elävät niin miehet kuin vaimotkin metsänkäynnillä, eivätkä -ollenkaan tunne ruoanlaitoksia eikä viiniä. Ja tämä maa pidetään -kaikkia muita kylmempänä".[331] -- Näiden kansain asema selitetään -olevan Euroopan äärellä Tanskalaisten ja Slavilaisten välillä [332] -ja nimet kirjoitetaan: _Rerefenit, Rerefennit, Rerefrenit, -Rereferit, Sirdifenit, Sisdefennit, Skerdifennit, Skirdifrinit_. - -Siishän taas samaa kansaa ja osaksi samaa nimeäkin; sillä -_Sirdifennit eli Skirdifennit_ ei ole muuta kuin äsken-puhutat -Hiihto-Finnit. Vaikeampi on sanoa, mitä syntyä nimi _Rerefennit_ -lienee. Luultavinta on, että sekin on ainoastaan pilatta muoto -Skrid-finnien nimestä ja että Ravennalainen, epäillen kumpika muoto -oikea oli, on pannat molemmat vieretysten. Thunmann'in ja Zeuss'in -arvelu, että on lukeminen: "_Terefennit_", joka merkitsisi muka samaa -kuin Otharin _Terfinna_ (_Turjan_ Lappalaiset Lapin saarennossa -Kantalahden seuduilla), on tosiaan liian uskalias.[333] - -Mutta näistä Finniläisistä, jotka vielä isommalta osalta lienevät -jäänöksiä Euroopan muinois-väestöstä, palatkaamme vielä kerta -Itäiseen Eurooppaan, missä jo alkaa ilmaantua uusia Suomen-sukuisia -siirtokuntia. Tällä Skythalaisella alalla kesti melkein alituisia -kansanvaelluksia ja yhä uusia nimiä oli Herodoton aikojen jälkeen -ilmaantunut. Jo edellisessä olen maininnut etevimmät näistä uusista -tulijoista: Bastarnat, Roxolanit, Alanit, Aorsit ja Sirakit, ja -näiden lukuun voisin Ptolemaion maatieteestä lisätä joukon ennen -ja jälkeenpäin tuntemattomia nimiä,[334] jos olisi vähintäkään -toivoa saada ne jollakin tavalla selitetyiksi ja niiden kautta -jotakin selkoa aineelleni. Ainakin on mainitsemista, että Ptolemaio -tuntee näiden seutujen maatieteelliset seikat paljoa tarkemmin, -kuin hänen edellänsä ja jälkeensä oli tavallista. Kaspian-meren -hän tietää umpinaiseksi, ja on ensimäinen joka selvästi tuntee -Wolga-virran, antaen sille nimen _Raa_.[335] Jos totta on, että -vielä meidän-aikaisetkin Mordvalaiset antavat Wolgalle nimen: -_Rhau_,[336] se asia antaisi arvata, että ne kansat, jotka Ptolemaion -aikana asuivat WoIgan varsilla, olivat Suomen-sukua. Mutta hänen -mainitsemansa nimet niiltä seuduin: Suardenit, Khainidit, Matērit -j.n.e. eivät siedä mitään selitystä. - -Muutamia vuosikymmeniä Ptolemaion jälkeen eli alussa 3:tta vuosisataa -siirtyy Germanilaisia kansoja Itämeren rannikolta etelään, ja -etevin niistä, Göthiläinen kansakunta eli Gothit, perii Skythaen -entisen alan pohjoispuolella Mustaa merta, josta leviävät aliselle -Tonavalle ja hirveästi ryöstäen retkeilevät Roman alueesen. -Niinkuin raa'at kansakunnat ainakin, milloin ei joku mahtava käsi -niitä ko'ossa pidä, olivat Göthiläisetkin jaetut itsenäisiin -heimokuntiin, joista etevimmät, Tervingit ja Greutungit, myöhemmin -tunnetaan nimillä: Länsi- ja Itä-göthiläiset. Heidän alueensa -ulottui Tanaille asti, jonka toisella puolella Alanit olivat heidän -itäiset naapurinsa. Loppupuolella 4:ttä vuosisataa vähää ennen -Hunnien tuloa, oli Greutungien valta heidän mahtavan kuninkaansa -Hermanarikin hallitessa levinnyt avaralle luoteesen ja pohjaan, niin -että Jornandeen kertomuksen mukaan koko Skythia Itämerelle saakka -seisoi tämän valtiaan kuuliaisuudessa.[337] Niiden kansain seassa, -jotka Hermanarik oli valloittanut, luettelee Jornandes historiassaan -Göthiläisten teoista joukon uusia nimiä, joissa helposti eroitamme -muutamat Suomen-sukuisetkin, vaikka Jornandeen epävakainen -kirjoitus-tapa ja julmasti turmeltunut teksti tekee enimmän osan -mahdottomaksi selittää. Asian tärkeys vaatii meitä vähäistä tarkemmin -tutkimaan näitä nimiä niiden toisintojen mukaan, jotka Zeuss tuopi -esiin neljästä eri käsikirjoituksesta.[338] - -Paitsi Gothit ja Skythat, joiden nimien merkitystä en enää tarvitse -selitellä, tapaamme tässä ensi kerran nimen: _Tshud_; sillä tuskin -lienee epäilemistäkään, että Jornandeen _Thiudi_ tarkoittaa tuota -samaa sanaa, jolla Venäläiset aina ovat nimittäneet Suomen-sukuisia -kansoja. Seuraava sana: _Inaunxis_ on selitetty milloin milläkin -tavalla. Schafarik, joka omin-luvin lukee: Inaunxes, ja sitten -korjaamalla saapi: Jacuinxes, luulee tässä tarkoitettavan -Jazvingeja, ja myöskin Zeuss tulee samaan päätökseen.[339] -Tämmöinen arvelu, joka itsessään on kokonaan mielivaltainen, kohtaa -senkin vastuksen, että jos Jornandes on seurannut edes jotakin -järjestystä luettelossaan, hän ei ole voinut asettaa Jazwingeja -keskelle Suomen-sukuisia kansoja; sillä, niinkuin kohta saamme -nähdä, ovat seuraavatkin nimet sitä laatua. Enemmän tarkastusta -ansaitsee tavallisten painosten käyttämä: "Thiudos in Aunxis", joka -suomennettuna tuskin voi muuta olla kuin: _Tshudit Aunuksessa_. Tosin -on vaikea sanoa, kuinka vanha on nimi _Aunus_, joka nykyänsä lääninä -käsittää kaikki Äänisjärven (Oniega'n) ympäristöt ja lännessä ulottuu -Laatokan itä-rannalle. Mutta merkittävä kohta on, että juuri tällä -alalla, olletikkin pitkin Äänisen lounaista rantaa, tavataan vielä -nyky-aikoina eräs Suomen heimokunta, jollen Venäläiset nimen-omaan -antavat nimityksen: Tshud. Että nämä Aunuksen Tshudit tulevat -Hämäläisiin ja että koko Hämeen lahko kerran asui näillä seuduin, -on Sjögren ensinnä osoittanut.[340] Jos nyt tulemme näkemään, että -seuraavatkin Jornandeen mainitsemat nimet viittaavat samoille -tienoille, ei tämä ehdottelemani suomennos: "Tshudit Aunuksessa", -näyttäne ylen uskaliaalta. - -Järjestyksessä seuraa: "Vasinabroncas", eli, jos kahtena sanana -luetaan, ensin: "_Vasina_." Jo Schlözer ja hänen mukaansa muut ovat -tässä nimessä keksineet sen Suomen-sukuisen heimokunnan, minkä -Nestorin kronika nimittää _Ves_ ja asettaa Suomen-sukuiseksi -Walgetjärven viereen.[341] Sjögren arvelee, että nämä Vessit -kentiesi olivat jotakin Hämeen haaraa.[342] Kuinka lieneekään, on -vaikea tietää; sillä kansa ja sen nimi on jo aikaa hävinnyt. Mutta -todennäköistä ainakin on, että Jornandes on tätä kansaa tarkoittanut. -Mitä taas "Broncas" eli "Bovoncas" merkinnee, on ihan mahdotonta -selittää; sillä että olisi ymmärrettävä Beormas, Biarmalaiset, -Permalaiset, niinkuin Schafarik arvelee, on tosin neuvottomuudessa -neuvo, mutta tutkijalle kelvoton. - -Sitä vastoin on ihan selvä, että Jornandeen "Merens" ja -"Mordens" ovat samaa kuin Nestorin Merja ja Mordva, molemmat -Suomen-sukuisia.[343] Merit eli Merjalaiset, joiden nimi jo on -tykkönänsä hävinnyt, asuivat Vessien lähisyydessä ja arvataan -olleen joku haaraus Tsheremisseistä, joiden oma kansallinen nimi on -_Mari_.[344] Mordvalaiset taas pysyvät jotenkin vahvana kansakuntana -meidän aikoihin asti itäpuolella Okaa, ja mainitaan tuon-tuostakin -ei ainoastaan Venäjän kronikoissa, vaan myös Byzantiolaisissa ja -länsi-maisissa lähteissä. Konstantino Porphyrogenito (10:nnellä -vuosis.) asettaa Mordian maan 10 päivämatkaa Patzinakien -alueesta,[345] ja myöskin Rubruk'in "Moxes" (Mokshalaiset) ja -"Merdas" eli "Merdinis",[346] Piano Carpini'n "Morduani",[347] -Marko Polo'n "Mordui", ovat nykyisten Mordvalaisten asemilla. Näistä -tiheistä maineista näkyy selvästi, että Mordvalaiset ovat olleet -hyvinkin lukusaa kansaa; mutta milloinka näille asuinsioille tulivat, -ei käy varmasti päättää. Olen jo maininnut, että on katsottu samaksi -Mordvan kansaksi ne Aorsit, joista Straboni ja muut puhuvat. Tämä -luulo ei ole luuloa parempi, vaikkapa hyvin todennäköinen. Sitä -vastoin pidän epäilemättömänä, että Jornandeen "Mordens" eli Mordit -ovat Mordvalaiset, jotka siis jo ainakin 4:nnellä vuosisadalla ovat -siaantuneet nykyisille asemilleen. - -Kaikki nimet, jotka tästä seuraavat Jornandeen luettelossa, ovat -joko tuntemattomien kansanlahkojen taikka niin vääristeltyjä -oikeasta muodostaan, ett'ei niiden jäljille ole pääsemistä. -Sanassa "Remniscans" eli "Imniscaris" on tosin tahdottu keksiä -Tsheremissien nimi, mutta semmoisen arvelun pohjattomuutta havaitaan -jo ensi silmäyksellä. Muihin sanoihin ei ole tietääkseni selitystä -yritettykään. Mahdollista on, että nämä nimet tarkoittavat Itämeren -puolisia, Slavilaisia, Germanilaisia, kentiesi Skandinavilaisiakin -kansoja, jotka muka olisivat Hermanarikin kuuliaisuudessa olleet. -Ainakaan ei yksi ainoa käy Suomen-sukuun sioitella. - -Mutta ne neljä Suomen-sukuista nimeä, mitkä jo keksimme, antavat -meille sen arvollisen tiedon, että Suomalaiset kansat jo lopulla -4:ttä vuosisataa olivat sioitetut jotenkin samaan järjestykseen -ja samoille asuin-paikoille kuin Nestorin aikana, lopulla 11:ttä -vuosisataa; sillä hänkin luettelee: "Tshudit ja kaikki nuo -kansakunnat: Merja, Muroma, Ves, Mordva" j.n.e. Jornandeen tiedot -eivät tosin mainitse kuin kahta haaraa Suomen-sukua, nimittäin -Suomalaisen ja Wolgalaisen; mutta epäilemätöntä on, että näiden -koillisella ja itäisellä kyljellä istui yhdessä jaksossa Permalaisia -ja Ugrilaisia lahkoja kahden puolen Urali-vuorta. Näiden seutujen -oloista ja liikkeistä tähän aikaan ei anna mikään historia selitystä; -ainoastaan yksi teko-asia astuu silmiin. Läntinen osa Suomen-sukua -on jo asettunut ja pysyy nyt vuosisatoja alallansa. Itäinen osa -sitä vastoin kuohuu levottomassa liikkeen-hankkeessa ja alkaa jo -kohta juoksuttaa tulvansa lounaan päin. Tie käypi Länsi-suomalaisten -ohitse ja etelä-puolella, ja nämä siis jäävät, ei tosin kokonansa, -mutta kuitenkin isommaksi osaksi seisomaan ulkona pyörteestä. Mutta -tulva on yhtähyvin kyllä voimallinen järistyttämään Eurooppaa -läntisiin ääriin saakka. Se aikakausi mikä nyt seuraa, Suuren -kansain-vaelluksen aikakausi, on muutamassa katsannossa Suomen-suvnn -voimallisin, -- ainoa kerta, jolloin tämä suku on suorastaan -vaikuttanut maailman tapauksiin. Katson siis tarpeelliseksi ottaa -nämä seikat laveampaan tutkimukseen, tarkastaen seuraavissa luvuissa -sen kansan oloja, joka tämän Suomen-sukuisen liikkeen johdatti ja -alkuun pani. - - - - -VI. - -Hunnien syntyperästä ja sukulaisuudesta. - - -Olemme tähän asti hakeneet Suomen-suvun jälkiä historian -pimeimmillä aloilla, milloin Iranin ja Kaksoisvirran riutuvissa -muistomerkeissä, milloin Euroopan muinais-taruissa tai niissä -vaillinaisissa kertomuksissa, joita Kreikkalaiset ja Romalaiset -ovat antaneet pohjaisista ja koillisista seuduista. Tämmöinen -löytö-matka, historiallisen maailman ja historiallisten aikakausien -äärimmäisillä rajoilla, ei ole ollut ilahuttavainen. Aina ja joka -paikassa, missä valosat aukeat loppuvat ja hämärä alkaa, olemme -nähneet vilahduksen, mutta ei paljon muuta kuin vilahduksen, tästä -suuresta Suomen-suvusta, joka on näyttänyt tuomituksi pysymään iäti -vaipuneena synkkään pimeyteen.[348] Mutta vihdoinpa senkin aika -on tullut pyrkiä päivän-rinteille, ja Hunnilais-nimellä se jonkun -aikaa täyttää maailman hämmästyksellä. Tämä tapaus, joka tekee -uuden aikakauden maailman historiassa, osoittaa myöskin käännöksen -itse Suomen-suvun elämässä. Se Suomensukuinen alku-väestö, joka -näyttää ennen Arjalaisten tuloa täyttäneen isomman tai vähemmän osan -Euroopasta, oli nyt joko hämmentynyt ja hävinnyt taikka joutunut -ahtaalle voimakkaampien Arjalaisten väliin. Ne Suomen-sukuiset kansat -taas, jotka ennen muinoin olivat mahtiansa harjoittaneet sivistyksen -vanhimmilla koti-seuduilla, olivat jo pari tuhatta ajastaikaa -pysyneet Turanin pimeissä piiloissa ja näyttivät vajonneen tylsään, -auttamattomaan raakuuteen. Mutta vihdoinpa joku uusi voima heidät -taas liikkeelle panee, ja nytpä Suomen-suku, eli oikeastaan sen -itäinen osakunta, niinkuin mahtava tulva lähettää laineen toisensa -perästä länttä kohden, valloittaaksensa sian Arjalaisessa Euroopassa. -Tämä tulva kestää vähintäkin viisi vuosisataa, ja sen ensimäinen -laine on Hunnien tulo v. 375 j.Kr. - -Mistä nämä Hunnit tulivat ja mitä kansaa oikeastansa olivat? Tämä -asia ei ole varsin selvä ja onkin eri tavalla tahdottu ratkaista. -Koetan asettaa teko-asiat rinnatusten ja niistä tehdä päätökseni. - -Ensimäinen teko-asia on, että Hunnit jo kahta vuosisataa ennen kuin -Tonavan rannoille tulevat, näkyvät muiden kansain joukossa jossakin -Wolgan seuduilla. Ensimäinen, joka heidät mainitsee, on Ptolemaio, -mutta se sia, minkä hän heille antaa, on vaikea tarkoin määrätä ja -arvattavasti liian läntinen; hänen sanansa kuuluvat vain: "Bastarnien -ja Roxolanien välillä Khunit".[349] Että nämä Ptolemaion _Khunit_ -eivät muuta ole kuin myöhempien _Hunnit, Unnit, Khunnit_, pidän -epäilemättömänä; mutta heidän asemansa Eurooppalaisessa Sarmatiassa -lienee tuskin muuta kuin maatieteilijän omaa sioitusta. Niinpä -heidät tapaammekin sata vuotta myöhemmin jossakin Wolgan suulla tai -Kaspian-meren luoteis-puolella, ja todistukset ovat tässä kohden -kahden-kertaiset. Dionysio Periegetes, jonka maatieteellinen runomus -näkyy olevan kirjoitettuna lopulla 3:tta vuosisataa, luettelee -pitkin Kaspian-meren länsi-rannikkoa pohjasta alkaen: ensin Skythat, -jotka muka asuvat lähellä Kronio-merta (pohjoista valtamerta), -missä Kaspian-meri siihen purkauu; sitten _Unnit_ (Ούννοι), niiden -jälkeen Kaspit, Albanit, Kadusit, Mardit j.n.e.[350] -- Tosin -Zeuss väittelee; että tässä on luettava jotain muuta kuin: Ούννοι, -ja väärännys saattaisi kyllä olla mahdollinen.[351] Mutta avuksemme -tulee Armenian vanha historioitsija Moses Khorenelainen, joka -kertoilee, kuinka kuningas Teiridates Suuri lopulla 3:tta vuosisataa -löi pohjan kansat pohjois-puolella Kaukasoa Kaspian meren rannikolla -ja ajoi heitä takaa Hunnien maahan asti. Silloin niinkuin vastakin -nimitetään Hunnit Armenian kielellä: Hunk.[352] Jos nyt lisäksi -otetaan Ammianon todistus 375 vuoden Hunneista, että muka ovat -vanhaan aikaan olleet vähän tunnetut ja asuivat Maiotin toisella -puolen jäämeren rannikolla,[353] ei liene epäilemistäkään, että he -jo jonkun vuosisadan olivat oleskelleet Euroopan rajalla, ennenkuin -Roman valta sai kokea heidän voimaansa.[354] - -Mutta mistä tulleet olivat, siitä eivät Euroopan kansat voineet saada -mitään selkoa, ja uudemmat tutkijat ovat melkein yhtä ohjattomasti -baparoinneet. Romalaiset, jotka eivät mielellään tahtoneet heittää -vanhoja tuttuja nimiä, käyttivät joskus nimen "Kuninkaalliset -Skythat", jonka Herodoto oli pyhittänyt, mutta näyttävät kyllä -aavistaneen, ett'ei tämäkään ollut asian-mukaista.[355] Göthiläiset -taas olivat kyhänneet kokonaisen kummitussadun Hunnilaisten -syntyperästä. Oli muka eräs Göthiläinen kuningas, siihen aikaan -kun Göthit jo asuivat Mustan meren rannalla, löytänyt kansastansa -muutamat noitavaimot, jotka hän karkoitti pois erämaahan. Näiden -kanssa tekivät tuttavuutta ne riettaat henget, jotka erämaassa -kuleksivat, ja niin muka syntyi tuo tuima Hunnien kansa, joka "ensin -oli soiden ja rämeiden seassa eräs pieni-läntä, ruma ja heikko, -ihmis-lainen suku, ei muulla äänellä (ihmisiksi?) tunnettu kuin -jollakulla ihmis-kielen haabmolla".[356] Näin Göthiläiset koettivat -selittää sen kansan syntyä ja muka taiallista voimaa, joka niinkuin -kiusaajahenget ajoi heitä takaa Tanaista Loire'en saakka. - -Mutta myöhemminkin on tästä kansasta sepitetty juttuja ja arveluita, -jotka melkein vertoja vetävät edellisille. Erään myöhemmän -Byzantiolaisen tykönä jutellaan, kuinka Egyptin kuningas Sesostris -lahjoilla veti liittoonsa koko _Unnien_ kansan, ja valloitettuansa -koko Aasian, lahjoitti Assyrian maan _Unneille_, joiden nimen: "Unnit -eli Skythat" hän muutti Partheiksi.[357] Mitä perää itse jutussa -muutoin lienee, jätän tosin tutkimatta; mutta silmin-nähtävää -ainakin on, että nimi: _Unnit_, tässä on Byzantiolaisten -- omaa -sovittamaa. Yhtä vähän luottamusta ansaitsee se ilmoitus, että muka -palatsin-seinässä Karnak'issa Egyptin maalla nimi "_Unnu_" luetellaan -niiden pohjan kansain seassa, jotka Menephta I oli voittanut.[358] -Tosin en ole tilaisuudessa tarkemmin selvittämään tämän asian oikeata -laitaa. Mutta epäilemättä siinä on joku yhtäläinen erehdys, kuin -minkä Lassen teki, lukiessaan Dareion kalliokirjassa alamaisten -kansain luettelossa nimen: _Hunâ_, jonka hän oppineesti selitti -Hunneiksi pohjois-puolella Kaukasoa.[359] Tämä oli v. 1836, jolloin -nuolenpää-tutkimus vielä oli alullansa, ja tarkempi luku on jo saanut -siitä: _Jauna_ (Jonialaisia, Kreikkalaisia);[360] mutta Lassen'in -oppineella nimellä tulee hänen väärä käsityksensä luultavasti vielä -jonkun aikaa liikkumaan täytenä teko-asiana. - -Enemmän tarkastusta ansaitsee Deguignes'in arvelu, että muka -Hunnit olivat samaa kansaa kuin ne Kiinan historiassa mainiot -_Hiung-nu_, jotka ikuisista aioista olivat levittäneet valtansa -Kiinan pohjois-pnolella, ja joita vastaan keisari Shi-huang-ti oli -rakennuttanut pitkän muurin v. 214 e.Kr.[361] Tämän asian piti -Deguignes niin selvänä, ett'ei hän luullut siihen tarvittavan muuta -todistusta kuin minkä nimien yhtäläinen sointo näyttää antavan. -Hyvillä syillä on Klaproth evännyt tämmöistä hätäistä päätöstä, ja -useat myöhemmätkin ovat hyväksyneet Klaprothin ajatusta, joka kuuluu: -Hunnit muka ovat Suomen-sukua, mutta Hiung-nu't käypi selvillä -syillä osoittaa Turkkilaisiksi.[362] Kuitenkin on Deguignes'in -ansio se, että hän kaikkien ensinnä on kääntänyt tutkijain silmät -Kiinalaisiin lähteisin ja osoittanut oikean suunnan, mistä Hunnien -kotoperä on etsittävä. Lähtekäämme hetkeksi tarkastamaan Keski-Aasian -vanhempaa historiaa näiden Kiinalaisten ilmoitusten mukaan.[363] - -Ne Turkkilaiset lahkokunnat, jotka jo vuosi-tuhansia olivat -paimentaneet karjojansa Kiinan pohjois-rajalla sekä Aamurin ja -Selengan latvoilla, mistä useinkin olivat tehneet ryöstö-retkiään -taivaallisen vallan maakuntiin, nimitettiin vanhimpaan aikaan -_Hun-io_ myöhemmin Hien-junn, ja viimein Han-keisarien aikana -(vuodesta 207 e.Kr.) _Hiung-nu_, jotka kaikki nimet lienevät -väännöksiä jostakusta kansan ominaisesta nimestä. Vähitellen he -olivat yhdistyneet suureksi valtakunnaksi ja tulivat v. 200 paik. -e.Kr. erinomaisen pelättäviksi, ei ainoastaan Kiinalaisille vaan -myös muille lähisille kansakunnille. Heidän hallitsijansa kutsuttiin -"tshhen-jy" ja sai tuon-tuostakin Kiinan keisarin tyttäriä aviokseen. - -Samaseen aikaan asui Kiinan luoteis-rajalla, siinä missä iso -muuri loppuu (maassa, joka sitten on nimitetty Tangut), eräs -Tibetilainen kansa nimeltä _Jye-tshi_ eli myöhemmällä nimellä -_Jetha, Jita_.[364] Heidän mahtavuutensa synnytti kateutta -Hiung-nu-kansassa, ja v. 201 sai tshhen-jy Maothun heistä suuren -voiton, jonka perästä hän v. 177 laski heidät valtansa alle. Hänen -seuraajansa tshhen-jy Laoshang ei tytynyt siihenkään, vaan karkasi -vielä kerran heidän päällensä ja pakoitti heidät siirtymään sialta -noin v. 165 e.Kr. Osa heitä lähti etelään Hoangho'n lähteille ja -kutsuttiin sitten Pikku Jye-tshi; mutta isompi osa pakeni luoteesen -ja tnli Dsungariaan, ajaen altansa Ili-virran seuduilta _Szu_ eli -_Sse_ [_Sai_] nimisen kansan, joka vetäytyi Jaxarteen aroille. -Eikä aikaakaan, niin toinen pakolais-kansa riensi Hiungnu'en alta -länteen päin ja ajoi Jye-tshi't edemmäksi. Nämä tulijat olivat -Jye-tshi-kausan vanhat naapurit _Hieu-siun_ eli _U-sun_, joista -Kiinalaiset kirjaniekat sanovat, että "heillä oli siniset (eli -vihannat) silmät, punainen parta ja olivat apinain näköisiä, niinkuin -apinoista olivat lähteneetkin." Usun'ien tulo syöksi kansan-parvia -pilvittäin Jaxarteen päälle ja Jaxarteelta Oxolle vv. 127 ja -126. Kreikkalais-Baktrian valtakunta, joka jo oli masentumassa -Parthien rynnistyksillä, hukkui nyt kokonaan, ja _Jyetshi_ eli -_Jetha_ perustivat Oxo'n varrelle valtakunnan, jonka Kreikkalaiset -nimittivät _Indo-skythalaiseksi_.[365] Tämä valta oli ensin jaettu -viiteen hallituskuntaan, mutta yhdistettiin noin v. 16 e.Kr. yhden -hallitsijan alle ja otti nimen _Kuei-shuang_, josta Armenialaiset -historioitsijat tekivät nimen "_Kushans_." Monta vuosisataa, 6:nteen -vuosisataan asti, kesti tämä _Jetha'en_ valta Oxon tykönä ja -Persialaiset nähtävästi "Jetha"-sanasta sepittivät nimen _Haithal, -Haiatheleh, ja Haithelaian_, josta taas on tullut Byzantiolaisten -käyttämä nimitys _Efthalitat_ (Έφθαλίται). Mutta se tässä on -merkillinen seikka, että samat Byzantiolaiset kutsuvat heitä myöskin -"Valkoisiksi Hunneiksi".[366] Olivatko siis nämä Oxon takaiset Jethat -jotakin läheisempää tai kaukaisempaa sukua niiden Hunnien kanssa, -jotka Tonavan seuduilta olivat tunnetut Byzantion kirjaniekoille? -Prokopio sen kieltää selvästi, sanoen että heillä ei ole mitään -kanssa-käymistä Hunnien kanssa eikä mitään yhteyttä ulkomuodossa, -tavoissa tai elämän-laadussa; eivät muka ole rumia muodoltaan, -eikä myös paimentolaisia, niinkuin muut Hunnilaiset kansat, vaan -ovat vanhastaan asuneet viljavassa maassa.[367] Vielä selvemmän -todistuksen antavat Kiinalaiset, jotka hyvin tarkasti tunsivat -nämä seudut, ja paremmin tiesivät tarkastaa ja verrata vierasten -kansain kieliä, kuin Kreikkalaiset ja Romalaiset. Jetha'en kielestä -sanovat nimen-omaan, että se eriää Juan-juan'ien (Mongolilaisten) -ja Kao-tshe'n (Turkkilaisten) kielistä, ja että se on sama kuin -Khiang'in (Tibetilaisten) kieli.[368] Tästä kaikesta voimme -varmasti päättää, että nimi "Valkoiset Hunnit" ei muuta voi olla, -kuin satunnaisista syistä syntynyt. Asia käypi kentiesi arvaamalla -selittää. Tiedämme, että nämä niinkutsutut Efthalitat karkasivat -useita kertoja Persialaisten seurassa Syriaan.[369] Sama maakunta -tuli myöskin, kuten vasta saamme nähdä, kärsimään hirveän hävityksen -varsinaisilta Hunneilta, joiden kauhistavainen nimi varmaankin -syvästi juurtui asukasten muistoon. Lieneekö nyt Efthalitain -sota-tavoissa tai muussa menetyksessä ollut jotakin yhtäläisyyttä -Hunnien kanssa, se ainakin on minusta todennäköistä, että nimi -Valkoiset Hunnit on tällä tiellä saanut alkunsa. - -Mutta palaamme Yli-aasiaan. Hiung-nu'en valta oli jo tullut rappiolle -ja halkesi noin v. 46 j.Kr. kahteen osaan, joista Etelä-Hiungnu -antautui Kiinan kuuliaisuuteen. Pohjois-Hiungnu'ta vastaan -tiesi Kiinan valtio-taito yllyttää kaikki lähiset kansakunnat, -kunnes vihdoin v. 90 paikoilla Kiinalainen sota-joukko yhdessä -Etelä-Hiungnu'en kanssa saattoi heille viimeisen perikadon. Suuri osa -Pohjois-Hiungnu'ta hämmentyi Mongolilaisen _Sian-pi_-kansan sekaan, -mutta muut pakenivat länteen päin Irtish'in ja Uralin välisiin -metsämaihin. Tämän perästä ei tosin Kiinan historia heistä paljon -puhu, mutta kuitenkin sen verran, että näemme heidän perustaneen -niillä seuduin uuden vallan, joka levisi voimakkaasti etelään -päin.[370] - -Mutta 4:nnen vuosisadan keskupaikoilla syntyi Amurin latva-seuduilla -uusi Mongolilainen valta nimeltä _Thopo_ eli _Juan-juan_. Joukko -Turkkilaisia kansoja syöstiin länteen päin ja törmäsivät niiden -kansain päälle, jotka istuivat Euroopan rajalla. Epäilemättä se tämä -puuska oli, joka syöksi _Hunnit_ Wolgan yli Eurooppaan. - -Tämän mukaan emme suinkaan voi ihmetellä, että Deguignes niin -suorastaan päätti Hunnit ja Hiungnu't samaksi kansaksi, olletikkin -kun lisäksi tulee jommoinenkin yhtäläisyys Hunnien ja Hiung-nu-kansan -tavoissa ja elämän-laadussa, niinkuin Kiinan ja Euroopan kirjaniekat -ne kuvailevat.[371] Kuitenkin täytyy tässä kohden varovaisuutta -viljellä; sillä tavat ja elämän-laatu ovat olleet pian yhtäläisiä -kaikilla Ylä-aasian kansoilla. Lähdemme nyt likemmin tutkimaan -Hunnien suku-perää, tarkastamalla heidän tapojansa, heidän -ulkomuotoaan sekä muita asian-omaisia seikkoja. - -"Niin raakoja ovat", sanoo Ammiano Hunneista, "ett'eivät käytä tulta -eikä keitetyitä ruokia, vaan syövät kasvien juuria ja puoli-raakaa -lihaa, minkä sovittavat reisiensä ja hevos-selän väliin ja sillä -lailla vähän hautomalla kypsyttävät.[372] Ei kukaan heillä kynnä -eikä milloinkaan auran-kurkea pitele; sillä kaikki he kuleksivat -kodittomina ja laittomina vuorten ja metsien läpi niinkuin -pakolaisia, pysymättä millään asuin-sioilla ja oppien jo lapsuudesta -saakka kestämään kylmää, nälkää ja janoa. Eikä heillä tavata ainoata -ruovoillakaan katettua majaa, vaan kaikkia huoneita karttavat -niinkuin ne hautoja olisi, ja pitävät ainoana asumuksena vankkurinsa. -Niissä heidän vaimonsa heille valmistavat törkeitä vaatteita, niissä -synnyttävät ja kasvattavat lapsensa. Eikä kukaan heillä voi sanoa, -mistä hän on syntysin; sillä hän on toisessa paikassa siinnyt, -toisessa, kaukana edellisestä, syntynyt, ja vielä edempänä kasvanut. -Heidän vaatteensa ovat liinasta tai metsä-hiirien nahoista, ja yksi -vaate pidetään sekä kotosella että kaikissa tiloissa; kun takki -kerran aloitetaan selkään, sitä ei riisuta eikä muuteta, ennenkuin se -pitkällisestä pidosta mätänee ja putoo riepaleina ruumiista. Päänsä -peittävät kypäreillä ja karvaiset säärensä vohlan-nahoilla; heidän -kenkänsä, jotka ovat kaikkea muotoa vailla, estävät heitä vapaasti -astumasta.[373] Tästäpä syystä eivät kelpaakkaan jalkaväen tappeluun; -mutta noiden kestävien vaikka jolsien hevostensa selissä istuvat -niinkuin juuttuneina, ja toisinaan niihin ovat asettuneet vaimoväen -tavoin (sivuttain), toimittaen tavallisia askareita. Sillä hevosen -selässä jokainen tässä kansassa elää yöt ja päivät, ostaa ja myy, syö -ja juo, vieläpä nojaten juhtansa niskaa vasten vaipuu sikeään uneen -ja näkee vaihtelevia unia. Lisäksi historioitsija mainitsee heidän -mielensä huikentelevaisuutta, kuinka heiltä niinkuin järjettömiltä -luontokappaleilta puuttuu kaikki käsitys, mikä kunniallista mikä -häpeällistä on, ja kuinka ovat kaikkea uskontoa vailla ja ainoastaan -äärettömästä kullan himosta hehkuvat. Heidän sota-tapansa oli -pelättävä. Kauhealla kiljunalla hyökäsivät vihollisten päälle -äkisti ja järjestymättömissä joukoissa, viskaten tarkalla kädellä -luu-kärkiset keihäänsä. Yhtä nopeasti hajosivat avaralle alalle, -surmaa levittäen. Kun käsi-kähäkkään ruvettiin, käyttivät toisella -kädellä miekan, mutta toisella kietoivat vihollisensa paulaan, ett'ei -päässyt käymään eikä ratsastamaan." -- Näin Ammiano kertoo tämän vasta -tulleen kansan tapoja. Klaudiano samaan aikaan lisäilee. "Ryöstö on -heille elatus-keinona, maanviljelys inhona; toisiensa kasvoja leikata -on heillä paljas leikki, eikä mikään häpeä vannoa tappaneensa omat -vanhempansa".[374] - -Vaikka nyt Kiinalaisten kertomukset Hiungnu-kansan elämän-laadusta -ovat melkein yhtäläiset, on kuitenkin muistaminen, että sama kuva -sopii yhtä-hyvin kaikkiin Keski-Aasian paimen-kansoihin, olkoot mitä -sukua ja syntyä tahansa, eikä siis voi antaa luotettavaa osviittaa -Hunnien sukuperään. - -Vielä vähemmän tolkkua tulee Hunnien ulkomuodosta; sillä tämä enemmän -osoitti suunnatonta raakuutta kuin mitään varsinaista suvunmerkkiä, -ja on nähtävästi Eurooppalaisten kauhistuneessa kuvituksessa -karttunut yli oikean määränsä. Se oli ensi kerta kuin Euroopan -sivistyneet ja sivistymättömät kansat saivat silmän alle nämä -Keski-Aasian julmat parvet, ja kertomuksetkin tästä syystä enemmän -kuvaavat heidän omaa hämmestystään kuin Hunnien oikeata muotoa.[375] -Että Hunneilla oli tumma, mustalle vivahtava iho,[376] ei ainakaan -anna arvata Turkin sukua. Ylipäänsä heidän koko muotonsa kaikkien -enintä tulee Mongolilaisiin, mutta tässä kohden on merkillinen seikka -otettava lukuun: pään ja kasvojen omituinen kaava ei ollut heillä -luontoperäinen, vaan keinollisella tavalla mukailtu. Katselkaamme -mitä sen-aikaiset kirjaniekat sanovat asiasta. - -"Jo _vastasyntyneissä lapsissa_", kertoilee Ammiano, "_uurtavat -syvästi kasvot veitsellä, jotta rypistyneet arvet kadottaisivat -parta-karvain oraita; silläpä ovatkin vanhalla iällä parrattomat, -sulottomat, niinkuin eunukit_. Kaikilla on jäntevät, tukevat jäsenet -ja vahvat niskat, sekä suunnattomat, köyreät varret, niin että heidät -luulisi kaksijalkaisiksi pedoiksi taikka semmoisiksi puiseviksi -veistokuviksi, joilla siltojen käsipuita koristellaan".[377] -- -Samaa poskien uurtamista mainitsee Jornandeskin, lisäten että -heidän kamala muotokin jo ajoi viholliset pakoon; olivat muka -_hirmuisen mustat ja naama heillä niinkuin joku hutun möhkäle_, jossa -silmien siassa oli kaksi pilkkua.[378] Muutoin hän sanoo heidät -lyhyt-vartisiksi mutta notkeiksi, leveillä hartioilla ja tukevilla -niskoilla, jotka he aina ylpeästi nostivat. - -Vielä tärkeämpiä selityksiä antaa Sidonio Apollinari runomuksessaan -keisari Anthemion kunniaksi, joka kerran muka oli saanut jommoisen -voiton Hunneista. "Itse lapsetkin", hän sanoo, "ovat hirveät -katsella. Pää niinkuin ympyriäinen tonkka kapenee ylöspäin. Otsan -alla on näköä varten kaksi luolaa, missä ei nä'y silmiä ensinkään; -sillä nämä ovat paenneet aivoihin saakka ja saavat töin-tuskin -tiukan valon; -- ummessa eivät kuitenkaan ole nämä kiiltävät pilkut -syvissä kaivoissaan, vaan tekevät kyllä suurtenkin silmäin virkaa, -tarkastaen ahtaista solistansa ulos avaralle. Ja etteivät, niinkuin -kaksi pukamaa puhkaisisi poskipäitä, kääritään lapsen kasvoja -nauhoilla, jotka litistävät hennot sieraimet, jotta kypärit paremmin -päähän sopivat. Näinpä äidit itse rakkaudesta rumentavat nuo sotaan -syntyneet sikiönsä; sillä poskien avara ala tulee leveämmäksi, -kun nenä väliltä katoaa. Mutta muutoin ovat miehet pulskeat, -leveä-rintaiset, vahvahartiaiset ja suikeat kupeiltansa. Jalkamies -ei ole tosin varreltansa pitkä, mutta ratsu-miehenä hän jo näyttää -kookkaalta, istuen niin kiinteänä hevosen selässä, että luulisit -hevosen ja miehen yhdessä syntyneeksi".[379] - -Näemme tästä selvästi, että Hunnilaisten heikko parta, suipukka -pää ja litteä nenä,[380], -- nämä tuntomerkit, jotka osoittaisivat -Mongolilaista suku-perää --, olivat ehdollisilla keinoilla saavutetut -eikä syntyperäisiä. Hyvin todennäköistä on, mitä Amedée Thierry -arvelee, että Mongolit joskus olivat olleet Hunnien valtiaina ja -silloin heissä vaikuttaneet senlaisen käsityksen uroollisesta -kauneudesta ja suurisukuisesta ulkomuodosta, minkä Hunnien vaimot -sitten koettivat lapsissansa suunnitella.[381] Että Hunnit itsekin -olisivat Mongolaisia olleet, ei todella voi tulla kysymykseenkään; -sillä Mongolilaisuus seisoo vielä taempana Aasian itäisimmillä -aloilla, odottamassa vuoroansa.[382] Ainoastaan Turkkilaisuus ja -Suomalaisuus voivat tässä ehdolle tulla, ja uudemmat tutkijat ovat -jakaantuneet, mitkä millenkin puolelle. Että tavat ja ulkomuoto eivät -tässä kohden paljon jäljille auta, on lukija jo saattanut huomata. -Kuitenkin jo ulkomuoto osaltansa on puhunut Turkkilaisuutta vastaan, -ja Hunnien Suomen-sukuisuus tulee varmaksi, jos tutkitaan, mitä muita -teko-asioita löytynee aineen selitykseksi. - -Jos kirjaniekat olisivat antaneet yhtä laveita selityksiä Hunnien -kielestä kuin heidän ulkomuodostaan ja tavoistansa, emme tosin -tarvitsisi parempaa osviittaa heidän kansallisuuteensa. Mutta -tässä kohden olivat Romalaiset aina erinomaisen vähä-tietoisia. -"Mutka-puheiset ja epä-selvät",[383] sanoo Ammiano, joka kuitenkin -ainoastaan tulkkien kautta lienee heitä puhutellut. Parempaa selkoa -ei anna muutkaan. Jornandes, kuten jo nä'imme, näyttää kutsuvan -heidän puheensa "joksikuksi ihmiskielen haahmoksi", ja eräs -Gallialainen runoilija mainitsee "murtunutta uhkauksen-murinaa ja -julmia katkonaisia ääniä".[384] Varsinaisia Hunnilaisia sanoja ei -ole säilynyt kuin muutamat harvat, ja nekään eivät anna luotettavaa -selkoa. Kun Prisko v. 448 teki matkansa Attilan ty'ö, hän mainitsee, -että Romalaisille tarjottiin Hunnien maassa viinin siasta erästä -juomaa, joka maan kielellä kutsuttiin "medos"; tämä sana on -nähtävästi Germanilainen _Meth_, Suomen _Mesi_ (mete) ja löytyy -Kreikankin kielessä: μέθυ. Toinen juoma, tehty ohra-maltaista ja -siis oluen kaltainen, nimitettiin muka barbarien kielessä "kamos"; -siihen on tahdottu verrata Tatarilaisten "kumiss", joka kuitenkin on -jotain toista, nimittäin hapannutta tamman maitoa.[385] Muistaman -pitää, kuinka helposti semmoiset nimet itse asian kanssa siirtyvät -kansasta kansaan. -- Ne peijais-pidot, jotka tehtiin Attilan haudan -päällä, kutsuttiin Hunnien kielellä: "_strava_"; niin Jornandes -juttelee.[386] Sanan syntyperää selittäkööt kielitutkijat, mutta -mainita täytyy, että se jo sointonsa tähden ei voi olla -Turkkilainen. Sama kirjoittaja myös mainitsee, että Hunnit, kun he -Attilan kuoleman jälkeen ajettiin Dnieperin seuduille, nimittivät -tämän virran "_Hunnivar_".[387] Sanan merkitystä hän ei ole muistanut -ilmoittaa; mutta mieleen johtaa kohta Unkarilainen sana: _var_ -(nimissä Temesvar, Hungvar) _linnoitus, varustus_. - -Sitä vastoin löytyy joku isompi luku Hunnilaisia miehen-nimiä, ja -vaikka niiden merkitys on tuntematon, saattaa kuitenkin niiden -paljas sointokin olla tutkimukselle avuksi. Klaproth'in lause on -tässä kohden päättäväinen. "Enin osa näistä nimistä", hän sanoo, -"ovat semmoisia, joita ei mikään Turkkilainen voi saada lausutuksi -yhteen-sattuvien kerakeiden tähden, joiden välillä ei mitään -äänikettä ole; samasta syystä nämä nimet eivät myöskään voi olla -Mongolilaisia".[388] Sen ohessa tämä mainio tutkija koettaa osoittaa, -että useat niistä käypi selittää Unkarin kielestä,[389] josta -seikasta päättää, että Unkarilaiset ja Hunnit ovat samaa heimoa ja -jälkimäisetkin siis Suomen-sukua. Minun mielestäni ei tätä todistusta -vastaan käy mitään arvollista vasta-syytä tehdä, jos kohta suotavaa -olisi, että meille selvempiä muistomerkkiä Hunnien kielestä olisi -säilynyt. Mutta tämän kansan Suomensukuisuutta luulen voivani -muullakin todistuksella vahvistaa, jos vien lukijat vähää edemmäksi -aian-vaiheisin, tarkastamaan niitä kansoja, jotka ilmaantuvat Hunnien -jatkona ja perillisinä. - -Niinkuin jo ylempänä olen maininnut, oli Hunnien tulo ensimäinen -laine siinä kansain-tulvassa, joka nyt viisi-sataa vuotta kuohui -Wolgan seuduilta Tonavaan päin. Hunnien perästä tulivat Bulgarit, -Avarit, vihdoinpa Magyarit eli Unkarilaiset, ja samalla aikaa -tapaamme itse Wolgan varrella kaksi valtakuntaa: Bulgarien ja -Katsarien, jotka milloin milläkin tavalla vaikuttivat tähän -liikkeesen. Jos nyt käypi todistaa, että muutamat näistä kansoista -selvästi olivat Suomen-sukua, ja toiselta puolen että Hunnien kansa -on ollut niiden heimoa, niin seuraa selvänä päätöksenä, että myös -Hunnitkin ovat Suomensukua. Näin kiertämällä päästään kumminkin -perille, vaikka tie on pidempi ja vaivaloisempi. - -Mutta tälläkin tiellä kohtaa vastuksia, jotka hämmentävät tutkimuksen -ja helposti viettelevät harhaan. Pahimpia vastuksia on se -epä-vakainen merkitys, jolla muutamia kansannimiä käytettiin sen aian -historiallisissa kirjoissa. Samatekkuin Skythaen nimi kauan aikaa -oli käytetty kaikista eri-sukuisista kansoista, jotka perätysten -tai rinnatusten vallitsivat sillä alalla, minkä Herodotonaikaiset -Skythat olivat pitäneet, niin nytkin Hunnien valta oli jättänyt -nimensä kaikille niille kansoille, jotka seurasivat heidän jälkiään. -Niinpä Byzantiolaiset käyttivät tämän nimen Edgareista, Avareista, -vihdoin Unkarilaisistakin, vieläpä levittivät sen Turkkilaisiin -saakka, joiden valta oli asettunut Kaspian meren itä-puolelle.[390] -Mutta samalla kuin näiden Turkkilaisten nimi alkoi kuulusaksi -tulla, se myöskin pian levisi länteen päin käsittämään muita, jopa -vierassukuisia kansakuntia. Arapialaiset kirjaniekat, ja heitä ennen -nähtävästi Persialaisetkin, nimittivät Turkkilaisiksi pohjaiset -kansat yleensä, samatenkuin vanhat Kreikkalaiset olivat ne Skythoiksi -nimittäneet.[391] Tämä tapa tarttui Byzantiolaisiinkin, ja niin -nämä kutsuvat ei ainoastaan Katsareja vaan myös Unkarilaisetkin -Turkkilaisiksi.[392] Tämä kummallinen seka-sotku käskee tutkijan -olla varoillansa. Yhtä vähän kuin sopii tehdä Unkarin kansa -Turkkilaisiksi, yhtä vähän käypi suorastaan päättää Hunnien -heimolaisiksi kaikki ne kansakunnat, mitkä tuolloin tällöin sillä -nimellä mainitaan, taikka siirtää Turkin sukuun kaikki ne, mitkä -Arapialaiset niin nimittävät. - -Näiden kansojen joukossa on ainoastaan yksi, jonka oikeasta -syntyperästä ei voi olla vähintäkään epäilystä. Tämä kansakunta -on Unkarilaiset, jotka uuden aian kielitutkinto selvästi asettaa -Suomen-suvun luokkaan. Jos nyt saisimme näiden Unkarilaisten -omiin muinais-taruihin luottaa, niin Hunni ja Unkari ei olisi -kuin kaksi oksaa yhdestä emä-puusta, Attilan valta ei olisi kuin -ensimäinen aikakausi Unkarin kansan historiassa, ja 9:nnen vuosis. -Magyarit olisivat Attilan käskystä tulleet perimään takasin sen -valtakunnan, minkä hän jo 5:nnellä vuosisadalla oli hallinnut.[393] -Nyt on kysymys, onko tämä taru alkuperäinen ja jo Magyarien tulon -aikana heillä löytynyt, vai onko se vasta tulon jälkeen omistettu -Pannoniasta ja lähisiltä mailta, missä Attilan ja Hunnien muisto eli -tuoreena runoissa ja tarinoissa. Edellinen ehto ei ole mahdoton, -mutta kumminkin epävakainen. Yhtä luonnolliseksi käypi ajatella, että -nämä vasta tulleet Magyarit tahtoivat liittää Attilan mainion nimen -omiin muistoihinsa ja sillä tavoin perustaa oikeutensa valloitettuun -maahan. Tästäpä siis seuraa, että Unkarin muinais-tarut, jos kohta -puolustavatkin Hunnien Suomen-sukuisuutta, eivät ainakaan kelpaa -historialliseksi todistukseksi. - -Tarkemmalla tavalla käypi todistaa, että Hunnit ja Bulgarit olivat -yhtä sukua. Nämä jälkimäiset tulevat ensi kerran näkyviin v. -485 eli ainoastaan 16 vuotta myöhemmin, kuin varsinaiset Hunnit -Attilan poikien johdolla viimeisen kerran samoovat Roman alueesen. -Bulgaritkin tulevat Tanain seuduilta ja pyrkivät Tonavan rannoille. -Itägöthiläinen Theuderik, joka äsken oli saanut konsuliarvon -Konstantinopolissa, riensi heitä vastaan, tappoi heidän kuninkaansa, -joka nimitetään Libertem, ja pakoitti heidät palaamaan Dniesterin -yli.[394] Mutta Ennodio, joka puheessaan Theuderikin kunniaksi -juttelee mainitut tapaukset, pitää nämä Bulgarit samana kansana -kuin entiset Hunnit. "Tämä on se kansa", hän sanoo, "jonka vallassa -ennen oli ollut kaikki mitä se itse tahtoi, jonka vastustajaa -ei tietty ketään, ja joka kauan aikaa paljaalla huviretkellä -saattoi sodat loppuun; heillenpä ennen koko maailma luultiin -avoimeksi".[395] Samalla lailla lausuu Itägöthiläinen kuningas -Athalarik: "Bulgarit, koko maailman hirmu", ja nimittää heidät siinä -samassa Hunneiksi.[396] Tämä kaikki heistä lausuttiin siihen aikaan -kun varsinaiset Attilan Hunnit vielä olivat tuoreessa muistossa eikä -heidän nimensä vielä ennättänyt haihtua Skytha-nimen kaltaiseen -epävakaisuuteen. Paitsi sitä tapausten koko historiallinen meno, -Hunnien häviäminen ja Bulgarien ilmaantuminen, todistaa yltäkyllin, -että molemmat ovat periänsä yhtä, ja että ne Hunnit, jotka Attilan -kuoleman jälkeen ajettiin itään päin, palasivat muutetulla nimellä ja -lisätyillä voimilla, kentiesi jonkun uuden heimokunnan johdon alla. -Että tämä asian oikea laita oli, näemme siitäkin, kun Hunnien ja -Bulgarien osakuntina mainitaan samoja nimiä. Jornandes, luetellessaan -Itä-Euroopan kansoja 6:nnella vuosisadalla, eroittaa tosin Bulgarit -ja Hunnit, mutta mainitsee jälkimäisten seassa _Kutziagirit, -Savirit ja Hunugurit_. Viime-mainituista hän lisäilee, että he -ensin olivat asuneet Maiotin tykönä, sitten Moesiassa, ja Dakiassa, -ja vihdoin taas Skythiaan palanneet.[397] Selvästi siis ilmoitetaan, -että nämä ovat Attilan Hunneja. Samoja nimiä sittemmin tavataan -Bulgarien ja Avarienkin seassa: _Kutrigurit, Kotzagerit_, ovat -nähtävästi Jornandeen _Kutziagirit_; ja _Utigurit, Onogurit, -Unnugurit_, ovat Jornandeen _Hunugurit_.[398] Näissä, samatekkuin -nimissä _Saragurit, Urogit, Ugurit_[399] on silmin-nähtävästi -yhteisenä vartalona sana _Ugur_, se sama sana, josta nimitykset: -Ungrit (Ούγγροι, Unkarilaiset) ja Wogulit, ovat syntyneet. Sen nimen -(Ογώρ) kantoi myöskin se kansakunta, josta Avarit lähtivät.[400] Että -nämä kaikki kansat olivat juurtansa Suomen- ja ei Turkin-sukuisia, -on varsin todennäköistä; sillä vielä 10:nnellä vuosisadalla ovat -Patsinakit ainoa mahtavampi Turkkilais-kansa, mikä on tunkeunut -Wolgan yli Eurooppaan, ja niiden tulo tapahtui vasta lopulla 9:tta -vuosisataa. Mutta erittäin käypi todistaa, että Bulgarit ovat -Suomen-sukua, ja todella emme ensi tarkoitukseen muuta tarvitsekkaan. - -Eräs Byzantiolainen kirjaniekka 9:nneltä vuosisadalta, Theofanes, -antaa meille lavean-moisen selityksen niiden Bulgarien syntyperästä, -jotka jo monta vuosisataa olivat olleet Roman vallan kiusana Tonavan -tykönä. "Maiotin ja Kufis-virran (Kubanin) välillä", hän sanoo -"on entinen _Iso Bulgaria_ sekä _Kotragit_ (Kutrigurit), heidän -heimolaisensa".[401] Tämän maan hallitsija Krobat oli muka jättänyt -viisi poikaa, jotka pian lähtivät erilleen, hajoittaen sillä tavoin -koko kansan; yksi meni Tanain yli, kolme muuta Tonavan rannoille tai -vielä edemmäksi, ainoastaan vähin osa Bulgarien kansaa vanhimman -veljeksen, Batbaian'in, alla pysyi entisessä maassa. Silloin -tapahtui, että _Khazarien_ suuri kansa tuli Berziliasta, voitti -nämä jälillä jääneet Bulgarit ja teki heidät veronalaisiksi. "Tämän -veron", sanoo Theofanes, "kantavat heiltä vielä nytkin." -- Mainitnt -tapaukset kuuluvat 7:nnen vuosisadan keskupaikoille. - -Myöhemmät tiedot asettaa Ison Bulgarian pohjoisemmaksi, keskisen -Wolgan varsille, eikä epäilemistä ole, että juuri siellä Bulgarien -alku-poräinen pesä-paikka oli. Siinä heidät mainitsee Arapialaiset -lO:nnellä vuosisadalla, ja munkki Rubruk, joka v. 1253 kävi Ranskan -lähettiläänä Tatarien isolle Khanille, sanoo suorasti: "Tulimme -Etil'ille (Wolgalle); se on varsin suuri joki, ja varsin syvä, -neljä kertaa leveämpi kuin Seine. Se tulee Isosta Bulgariasta, joka -on pohjan puolella. _Tästä Isosta Bulgariasta ne Bulgarit ovat -lähteneet, jotka ovat Tonavan toisella puolella, Konstantinopoliin -päin._" [402] - -Wolgan Bulgarien kielestä antavat 10:nnen vuosisadan Arapialaiset -parahimman selon, ja heidän todistuksensa on sitä painavampi, -koska kertojat itse olivat käyneet Wolgan seuduilla. Siihen aikaan -oli alisella Wolgalla Katsarien valta, jonka pääkaupunki _Itil_ -kantoi saman nimen kuin Wolgan virtakin. Pohjempana asuivat -Burtassit, joissa uudemmat tutkijat ovat tunnustelleet nykyiset -Turkin-sukuiset Tshuvashit,[403] ja vielä pohjempana oli Bulgarien -maa, joiden pääkaupunki Bulgar oli mainio kauppapaikka. Vastavirtaa -mennessä Itilistä Bulgariin, kului kaksi kuukautta, mutta palatessa -ainoastaan 20 päivää, ja maamatka vaati kuukauden.[404] Mitä nyt -ensin Katsarien kansallisuuteen tulee, niin sanoo Ibn-Fozlan, joka -vv. 921 ja 922 kävi näillä mailla: "_Katsarien kieli eriää Turkin -ja Persian kielistä_, eikä ole minkään muun kansan kielellä mitään -yhteistä sen kanssa. _Katsarit eivät ole Turkkilaisten näköisiä_; -heillä on musta tukka. -- -- Katsaria on kahta lajia; toinen, joka -kutsutaan _Kara-katsarit_, se on mustat Katsarit, on kelta-ihoinen, -vivahtava mustaan; toinen on valkoinen ja mainio kauneudeltaan".[405] -Tätä samaa kertoo Istakhri (Abu Ishak Faresi, vuodelta 951), -vaikka hän muistuttaa, että kauppiaat Itilissä olivat uskonnoltaan -Muhamedilaisia ja kieleltään Turkkilaisia.[406] Että Katsarit -olivat, ainakin pääosaltansa, Suomen-sukuisia ja ei Turkin sukua, -näkyy sekä yllä-mainitusta lauseesta että muista seikoista, joista -kohta tulen puhumaan. Sana: _kara_ musta, joka on Turkkilainen, ei -todista muuta, kuin että se Turkkilaiset oli, jotka niin nimittivät -läntiset naapurinsa Katsarit tai jonkun osan heistä.[407] Myöskin -Katsarien käyttämät arvo-nimitykset _Khakan ja Khatun_ (hallitsija -ja hänen puolisonsa), jos kohta syntyänsä Turkkilaisia sanoja, eivät -todista itse kansan Turkin-sukuisuutta; sillä Katsarit olivat -nähtävästi lainanneet nämä nimet Turkkilaisilta, joiden valta joskus -näkyy heidänkin yli ulottuneen.[408] Siltä aialta lienee myöskin -Wolgan nimi: _Itil_, joka Turkiksi merkitsee jokea. Sitä vastoin -_Jaik_ on sama sana kuin joki ja siis Suomen-sukuinen. Mutta se -nimi, joka selvimmästi osoittaa Katsarien Suomen-sukuista kieltä, on -_Sarkel_, eräs linnoitus, jonka v. 835 paik. Kreikkalaiset -rakenturit olivat heille rakentaneet Tanain rannalle, ja joka -myöhemmin heitä suojeli Patsinakeja vastaan. Tämän nimen Σάρκελ -mainitsevat Byzantiolaiset, ja kääntävät sen: άσπρον όσπίτιον ja -λευκόν οίκημα, s.o. _valkoinen maja eli asumus_.[409] Venäjän -Nestor samalla tapaa nimittää sen: _Biela-wiesha_.[410] Ett'ei Turkin -kielistä tälle sanalle tämmöistä merkitystä saada, myöntää Zeuss, -joka kuitenkin uskoo Katsarit Turkkilaisiksi.[411] Sitä vastoin -käypi Suomen-sukuisista kielistä löytää vastaavat sanat. Vogulin -kielessä on _Sar_ valkoinen, _Kel, Kuel_ asunto. Unkarin kielessä: -_Sarga_ keltainen, _Hely_ paikka.[412] - -Jos nyt tästä selvästi näkyy, että Katsarit olivat Suomen-sukua, -niin voimme Arapialaisten johdolla tehdä saman päätöksen niistä -Bulgareista, jotka asuivat keskisellä Wolgalla. Sekä Istakhri että -Ibn-Haukal todistavat, että _Bulgarien kieli oli Katsarien kielen -kaltainen_, ja että Burtasseilla (Turkin-sukuisilla Tshuvasheilla?) -oli eri kieli.[413] - -Tämä nyt oli viimeinen liittehinen todistus-johdossani. Olen -koettanut todistaa, että Katsarit olivat Suomen-sukua, että Wolgan -Bulgarit olivat heidän heimolaisiaan, että Tonavan Bulgarit olivat -näistä kaimoistaan lähteneet, ja että Attilan Hunnit olivat -periänsä yhtä kansaa kuin ne Bulgarit, jotka ilmestyvät heidän -jälkeensä; -- tästäpä vihdoin otan päättääkseni, että Hunnien kansa -oli Suomen-sukua. Jos nyt siihen liitetään, mitä jo ennen olen -Klaproth'in mukaan maininnut samassa tarkoituksessa, on asia minun -ymmärtääkseni jotenkin tukevalle pohjalle asetettu. - -Tosin ei ole unohtamista, että useat arvolliset tutkijat ovat tulleet -toiseen päätökseen, ja heidän arvelultansa, missä muuhun perustauvat -kuin paljaasen luuloon, olen koettanut edellisessä vastustella. -Minusta kuitenkin näyttää, niinkuin heidän vaikuttavin syynsä -olisi ollut joku juurtunut vakuutus Suomen-suvun syntyperäisestä -saamattomuudesta, jonka kanssa muka Hunnien, Katsarien, Bulgarien -j.m. historia ei sopisi yhteen.[414] Tämmöinen todistus-tapa, -joka ei itsessään ole aivan kiitettävä, kadottaa tässä kohden -kaiken voimansa, muistaessamme, että pohjoisetkin Suomalais-kansat, -Karjalaiset, Wirolaiset ja Kuurilaiset, vaikka epäilemättä paljoa -vähäväkisemmät kuin eteläiset heimolaisensa, kuitenkin ovat aikanansa -tehneet nimensä pelätyksi, osoittaen siis sukunsa kykyä ja kuntoa -sillä keinoin, kuin kansat muutamalla ikäkaudella sen tavallisesti -osoittavat. Tosin on usein tavallista historiassa, että se vaikuttava -voima, joka ensin herättää jonkun kansan hennot liikkeelle, tulee -ulkoa päin, ja todennäköistä kyllä on, että Hunnit ja muut heidän -seuraajansa olivat joskus olleet semmoisen vaikutuksen alla -Turkin-suvun puolelta, vieläpä että Turkkilaisia aineita heihin -oli sekaantunutkin. Mutta tämmöinen seikka ei te'e nämä kansat -Turkin-sukuisiksi, enemmän kuin Rurikin perustama valta Gardariikissä -jonkun vuosisadan perästä oli Skandinavilainen. - -Olen jo maininnut, kuinka Kiinan lähteiden mukaan nuo Turkin-sukuiset -Hiung-nu't lopulla 1:stä vuosisataa j.Kr. ajettiin länteen päin, ja -kuinka he Uralin ja Irtishin välisillä metsämailla perustivat uuden -vallan. Tämä seutu on, niin paljon kuin historia ja kansa-tiede -tietävät, aina ollut Suomen-suvun vallassa, ja epäilemätöntä on, -että Huingnu-kansa tässä tuli hallitsemaan enimmästi Suomen-sukuisia -heimokuntia. Pari, kolme vuosisataa sitten kului, ja nämä heimokunnat -sillä välin valmistuivat itse jotakin yrittämään maailmassa. Se -on varsin todennäköistä, että lainaksi ottivat nimensä: _Hunnit_, -entisiltä herroiltaan; semmoinen lainan-teko on historiassa niin -tavallinen, ett'en tarvitse muuta esimerkkiä mainita, kuin _Uar ja -Khunni_ nimisten heimo-kuntien, jotka kaksi-sataa vuotta Hunnia -myöhemmin tekivät tulonsa samaa uraa myöten, mutta ei omalla vaan -vieraalla Avarien nimellä, joka silloin oli kuulusa Aasiassa.[415] -Mutta jos Hunnit luultavasti olivat nimensä Turkkilaisilta ottaneet, -he pian tiesivät pukea tämän vanhan nimen uudella kauhulla ja painaa -sen syvälle Euroopan kansojen muistoon. Harva nimi on vähällä aikaa -tehnyt niin paljon melua maailmassa, ja harva nimi on niin avaralla -alalla kauemman aikaa elänyt kansojen muistossa ja tarinoissa.[416] - - - - -VII. - -Katsahdus Hunnien historialliseen vaikutukseen. - - -Tarkoitukseni ei ole tässä tilassa antaa laveampi kertomus Hunnien ja -heidän heimokansainsa historiasta. Mutta tultuani edellisessä luvussa -siihen päätökseen, että kaikki nämä kansat periänsä ovat olleet -Suomen-sukua, katson tarpeelliseksi nyt vielä ottaa tutkiakseni -heidän historiallisen vaikutuksensa laatua. Että tämä vaikutus -sivistynyttä maailmaa kohden ei ole ollut viljelystä vaan hävitystä, -havaitaan tosin ensi silmäyksellä, ja se kamala kunnia-nimi: "Jumalan -vitsa" (flagellum Dei), jolla Romalais-maailma ilmoitti ajatuksensa -Attilan lähetyksestä, sopii täydellisesti melkein kaikkiin näihin -kansakuntiin, joiden edusmies ja perikuva Attila on ollut. Mutta -tämän lähetyksen ohessa, joka ei suinkaan ole kunniaa vailla, -täyttävät nämä kansakunnat omituisen siansa Suomen-suvun historiassa, -valmistaen tälle suvulle vakinaisen aseman Euroopassa. Tältä kannalta -aion lyhyesti tarkastaa heidän vaikutustansa, ryhtyen ensin ja -olletikkin Hunnien kansaan, joiden historiallinen merkitys kaikin -puolin on kaikkien etevämpi. - -Minun ei tarvitse mainita tuttuja historiallisia seikkoja: kuinka -Hunnit v. 375 j.Kr. samosivat Wolgan yli, kuinka he yhdellä -huimauksella syöksivät Alanit, Göthit ja muut Germanilaiset kansat -länteen päin, kuinka he sitten vähitellen asettuivat pitkin alisen -Tonavan pohjoisrantaa Pannoniaan saakka, mistä vihdoin Attila levitti -herruutensa Slavilaisten ja Germanilaisten kansain ylitse, pitäen sen -ohessa molemmat Romalaiset keisarikunnat pelossa ja vapistuksessa. -Minun ei myöskään tarvitse muistuttaa, että Hunnien kansa näissä -tapauksissa oli se voima, joka lykkäsi Suuren kansain-vaelluksen -liikkeelle ja sillä tavoin matkaan-saatti Romalais-maailman -kukistumista. Mutta merkittäväksi tahdon mieleen juohtaa, että tämä -sama kansa, josta hävityksen kauhistus silmin-nähtävästi saapi -alkunsa, kuitenkin itse niin ylen vähän ryhtyy hävitys-työhön. Tämän -viran toimittavat Göthit, Wandalit ja Radagaison laumat, taikka -ylipäänsä Germanilaiset kansat, joiden mieli hehkuu asettumaan -kukistuvaisen sivistyksen raunioille. Sitä vastoin Hunnien -mieli-teko on perustaa valtansa ominaiselle kannalle ja Romalaisesta -sivistyksestä vallan erillensä, kuitenkin niin, että tämä sivistys -olisi heille veron ja käskyn alaisena. Tämän mieliteon saattaa -heille Attila toimeen, asettaen vastapäätä Romalaista maailmaa -toisen barbarilaisen maailman, minkä hän tahtoo kohottaa edellisen -kurittajaksi ja herraksi. Tosin Attilan valta hajoo kohta Attilan -kuollessa, ja itse Hunnien kansa näyttää häviävän tietämättömiin. -Mutta Bulgarit, Avarit, vihdoinpa Unkarilaiset ilmaantuvat heidän -perillisikseen samoilla aloilla ja samoilla tarkoituksilla. Näiden -kansain historia on Suomen-suvun yhä uudistuva yritys valloittaa -siansa keskellä Euroopan Arjalaisia kansoja, ja Attilan nero on -heille tien viitannut ja tehtävän osoittanut. Mutta jo Attilaakin -ennen löytyy sama tarkoitus hänen kansassaan, vaikka himmeämpänä -ja hajallisempana. Se oli tämä tarkoitus, jonka pakoituksesta -ryntäsivät Wolgan yli ja melkein tuokiossa viskasivat Germanilaiset -ja Slavilaiset kansat tieltänsä. - -Se vuosisadan puolikas, joka kuluu Hunnien tulon jälkeen, on -ylipäänsä historian hämärimpiä aikakausia. Se on ikäänkuin Hunnien -seurassa olisi tullut joku määrä Turanin pimeyttä; Ammianon karkea -mutta selvä ääni vaikenee, ja tutkijan täytyy tytyä siihen, -mitä muutamat kuivat kronikat taikka kirkon-isien saarnat ja -ylistys-puhujain kiitos-virret ilmoittavat. Mutta vaikka näin aian -hävityksessä historiankin valo näyttää häviävän, saatamme kuitenkin -ko'ota muutamia pieniä teko-asioita, jotka antavat arvata Hunnien -tilaa ja oloja ennen Attilan aikoja. - -Heidän ensimäisen tulonsa aikana ovat epäilemättä enemmin -kansan-tulvana kuin kansallisena valtakuntana. Niinpä sanoo heistä -Ammiano, että "eivät seisoneet minkään kuninkaallisen vallan alla, -vaan hillittiin ylimystensä metelisellä johdatuksella".[417] Tätä -emme kuitenkaan saa ottaa sanain jälkeen; sillä Jornandes mainitsee -heidän Balamber-nimisen kuninkaansa, jonka johdolla Eurooppaan -tulivat.[418] Mutta kuinka höllästi kansan eri heimo-kannat ko'ossa -pysyivat, havaitaan jo siitä, kun Itä-göthit saattoivat avuksensa -palkata muita Hunneja, joilla yrittivät Balamberin laumoja -vastustaa.[419] Sama hajallisuus havaitaan sittenkin, kun Hunnien -valta on asettunut Tonavan pohjois-rannalle, pitäen vieraita kansoja -alamaisinansa, Nämä kansakunnat, Itä-göthit, Alanit, Antat ja -muut, saivat omin neuvoin holhoa yksityisiä asioitansa, pysyen -omien kuningastensa hallittavina; ainoastaan yleisen isännyyden -harjoitti Hunnien kansa, käskien ja kurittaen milloin tarve näytti -vaativan.[420] Eräs Itä-göthiläinen kuningas oli omin päinsä -aloittanut sotaa Antoja vastaan ja tavallisella julmuudella -ristiin-naulinnut voitetun kuninkaan poikinensa ylimyksineen. Lähes -vuoden päivät kuluivat, ja Itä-götheissä jo saattoi paisua se turha -luulo, että olivat omilla valloillaan. Silloinpa vasta Balamber -katsoi tarpeelliseksi uudesta teroittaa heille kuuliaisuuden tuntoa -ja kuritti heitä uudella verisellä voitolla.[421] Melkein yhtäläinen -näyttää se valta olleen, jolla Balamber piti omat Hunnilaiset -heimokuntansa ko'ossa. Yleinen laki näkyy olleen, että niin kauan -kuin joku kansakunta, joko Hunnilaineu tai muun-sukuiuen, pysyi siinä -paikallisessa piirissä, johon Hunnilais-kuninkaan käsi ulottui, oli -auttamaton täytymys noudattaa hänen silmänsä vähintä iskua; mutta -tästä piiristä ei ollut aivan vaikea päästä pakenemaan, ja tavallinen -pako-paikka oli Romalainen alue. Niinpä jo alussa tätä kansan-kuohua -oli Länsi-göthien pää-osa pötkinyt Tonavan yli, ja toinen vähempi -osa, joka ensin oli etsinyt turvansa Karpatien vuoriseuduissa, -karkasi joku vuosi myöhemmin saman tien Roman alueesen.[422] Mutta -myöskin Karpodakoja, Skirejä, Alaneja ja Hunnilaisia heimokuntia -pujahti joukottain Tonavan yli oman onnensa kokeille.[423] Juuri -tämmöiset pakolais-parvet, jotka pyrkivät Hunnilais-vallan -kammottavasta lähisyydestä ja Roman maakunnissa näkivät avaran -rikkaan maailman itsillensä avoinna, toimittivat ne tuho-työt, joista -vanhan aian ja vanhan sivistyksen perikato sukesi. Mutta Hunnien -valta oli se joutsen-jänne, josta nämä hävityksen nuolet lennähtivät; -ja kun Roman alamaiset vitsausten suuruudesta aavistivat maailman -viimeistä aikaa, tiesivät kyllä, että Hunnien kantta nämä vihan -maljat heidän päällensä vuodatettiin.[424] Pitkin koko Tonavan vartta -likistyivät kauheassa ahdingossa monituiset kansakunnat, joilla -tuskin muuta yhteistä oli kuin sama viha ja kateus keskenänsä, ja -niinkuin kukku-päällisestä astiasta pyrki tämä liika paljous joka -hetki laitojensa yli. Näin syntyi melkein huomaamatta se kauhea -puuska, joka syöksi Radagaison epälukuiset laumat Italiaan ja -samassa pyörteessä viskasi Svevit, Vandalit, Alanit Rein-virran yli, -missä Gallian, Espanjan ja Afrikan maakunnat joutuivat nieltäviksi. -Mutta Hunnit itse ainoastaan aika harvoin kävivät Roman maakuntia -vaivaamassa. Yksi suuri hävitys-retki heiltä kuitenkin mainitaan; se -on v. 395 kohta Theodosio Suuren kuoltua, jolloin jo talvis-aikana -muutamat Hunnilais-joukot ajavat vankkurinsa jäätyneen Tonavan yli, -ja seuraavana Heinäkuuna toiset vielä lukusammat laumat samoovat -Kaukason ahtaiden läpi Kappadokiaan ja Syriaan, missä vuoden päivät -ryöstävät mielen määrin, levittäen hämmästystä Jerusalemiin ja Tyroon -saakka.[425] Mutta silloin se on kavaloitseva Romalainen ministeri, -joka omia tarkoituksiansa varten houkuttelee Hunnit tähän julmaan -hävitys-työhön.[426] Tavallisempi oli, että Hunnit Roman -liittolaisina kävivät sotaa niitä muita barbareja vastaan, jotka tätä -kallistuvaa valtaa vaivasivat. Niinpä heitä mainitaan palkattuna -apu-väkenä melkein kaikissa Roman sen-aikuisissa sodissa. Jo ennen -v. 386 oli Valentiniano II ostanut heidän apunsa niitä Juthungeja -vastaan, mitkä Maximo oli päästänyt hävittämään Rhætian -maaknntaa,[427] ja kun Theodosio Suuri v. 388 marssi samaa Maximoa -vastaani oli hänen sota-voimansa varsinkin paisunut Götheistä, -Alaneista ja Hunneista.[428] Samatekkuin Theodosio turvasi -Stilikonikin useimmiten Hunnien apuun. Se suuri voitto, minkä hän -sai Radagaison yli, oli isoksi osaksi Hunnilaisten ansiota, joita -tässä tilassa johdattikin heidän oma kuninkaansa Uldes eli -Uldin.[429] Mutta pienempiä Hunnilaisia apu-joukkoja näkyy -tästä-lähin yhäti Länsi-Roman palveluksessa; ne ovat Stilikonin -henkivartiat silloin, kun Honorion sala-murhaajat yöllä karkaavat -hänen telttiinsä Bononiassa [430]; ne ovat itse keisarin -varustus-väkenä Ravennassa siihen aikaan, kun Alarikin Götbit -harjoittavat mielivaltansa pitkin Italiaa.[431] Paremmin kuitonkin -kuin kukaan muu Romalainen valtiomies tiesi Aetio monimutkaisissa -toimissaan käyttää Hunnien apua. Hän oli nuorempana oleskellut -heidän tykönänsä panttivankina, luultavasti jonkun apujoukon tähden, -ja silloin rakentanut ystävyyttä heidän kanssansa. Kun nyt Honorion -kuoltua eräs Johannes yritti Romassa pukeuda keisarilliseen -purppuraan ja tähän tarvittiin Hunnien apu, oli Aetio soveliain mies -lähtemään tähän kaupan-tekoon.[432] Kullan ja ystävyyden avulla -onnistui asia niin, että hän ennen pitkää, v. 425, tuli 60,000 -Hunnin kanssa Alppien yli. Juuri kolme päivää ennen oli Johannes -lopetettu, ja Aetion tila oli nyt kyllä arveluttava, jos kohta -arvoa-käskeväkin. Verinen ottelus jo näyttää syntyneen; mutta -Romalainen hallitus taipui sovintoon, ja kun Aetio osasi uudella -maksolla palauttaa Hunnit Alppien yli, palkittiin hänen omat -ansionsa kreivin (komitin) arvolla, jonka lisäksi kohta sen jälkeen -tuli sotapäällikön toimi Galliassa.[433] Tämä oli ensimäinen askele -hänen suureen mahtavuuteensa. Seitsemän vuotta myöhemmin hänen taas -täytyi turvata Hunnien ystävyyteen. Hän oli kavaluudellaan sytyttänyt -tuon tunnetun riidan Ravennalaisen hovin ja Bonifacion välillä, joka -asia jo alkoi kääntyä hänen omaksi turmiokseen, jotta paeta täytyi -Pannonian kautta Hunnien maahan. Mutta sieltä hän palasi sotajoukon -kanssa ja määräsi taas sovinto-ehdot.[434] Tästä aiasta oli Aetio -läntisen Roman oikea herra; ja Hunneille hän luultavasti tässä -tilassa heitti palkinnoiksi sen osan Pannoniaa, missä Sau-virta -juoksee.[435] Se oli vartia-paikka, josta nämä liittolaiset -saattoivat joka hetki rientää hänen avuksensa. Seuraavina vuosina, -jolloin Aetio koetti jälleen asettaa järjestystä Gallian asioihin, -näkyy hänellä olleen apu-väkenä paljon Hunneja, joiden menetys tällä -kertaa mainitaan kovin vallattomaksi. Burgundilaiset itäisessä -Galliassa olivat yrittäneet levitä rajojensa yli ja pakoitettiin -nyt taas rauhaan; mutta Hunnilaiset apujoukot huolimatta tästä -rauhan-teosta karkasivat heidän päällensä ja tappoivat heidän -kuninkaansa.[436] Pari vuotta myöhemmin syttyi sota Länsi-göthejä -vastaan, jotka jo neljänneksen vuosisataa olivat asuneet lounaisessa -Galliassa. Hunnilaiset apujoukot, jotka tällä välin olivat käyneet -Armorikaa nöyryyttämässä, vietiin nyt Loire'n yli etelään. Mutta -tällä matkalla rosvoilivat niin hillittömästi, että uskollisetkin -maan-asukkaat pakoitettiin aseisin tarttumaan heitä vastaan.[437] -Todennäköistä on, että Aetio, vaikka tähän aikaan Galliasta poissa, -ei ollut varsin syytön näihin tapauksiin; sillä varojen puutteesta -hän näyttää antaneen sota-väkensä itse ottaa palkkansa rauhallisilta -maan-asukkailta.[438] Tämä sotaväki oli melkein pelkkiä barbaria, -ja barbarit tällä tavoin jo olivat Länsi-Roman todelliset isännät. -Nämä esimerkit osoittavat selvästi, että Hunnien ja Romalaisten väli -enimmältään oli ystävällistä laatua. Se oli ikäänkuin nämä kaksi -valtaa olisivat jakaneet maailman keskenänsä: Hunnit tosin tytyivät -halvempaan osaan, vieläpä usein olivat avulliset puolustamassa Roman -ihanoita maakuntia, antaen tämän apunsa sitä suuremmalla innolla, -koska Roman häiritsijät olivat muka Hunnien paenneita orjia; -- -mutta tästä suosiollisesta käytöksestään vaativatkin aimollisen -palkkansa, ja palkka pian muuttui vuotiseksi veroksi. Jos nyt vero -toisinaan jäi maksamatta, ja liitto siis oli rikkumallansa, saattoi -kyllä tapahtua, että Hunnit ase kädessä saivat sen uudistetuksi. -Niinpä se sama Uldes eli Uldin, joka v. 400 oli Konstantinopoliin -lähettänyt kapinallisen kenraalin pään,[439],ja myöhemmin rientänyt -Stilikonin avuksi Radagaisoa vastaan, mainitaan v. 410 paik. -samonneen Tonavan yli, vaatien että Itä-Roma hänelle maksaisi veron. -Kun Konstantinopolista lähetettiin semmoisia sovinnon tarjouksia, -jotka eivät häntä tydyttäneet, osoitti hän keisarin lähettiläälle -nousevaa aurinkoa, vakuuttaen helposti voivansa, jospa tahtoisi, -valloittaa kaiken, mitä sen säteet valaisivat[440] Heikein samoista -syistä lienee se retki syntynyt, minkä Hunnilais-kuningas Ruas v. -426 teki Thrakiaan, uhaten itse Konstantinopolia.[441] Lähisyytensä -tähden oli varsinkin itäinen Roma helppo Hunnien pitää näin käskyn -ja veron alla, ja tuo kurja Konstantinopolin hovi koetti turhaan -kavalia juoniansa, tauottaaksensa tätä alennustaan. Kun esim. v. 413 -paik. eräs luultavasti Hunnilainen kuningas, Donato, oli valalla -petettynä, joutunut Romalaisten valtaan ja nämä häijysti kuristivat -hänen kuoliaaksi, täytyi heidän rikkailla lahjoilla lepyttää Hunnien -kuningasta Kharatonia, joka luultavasti oli Donaton seuraaja, ja -asiat tulivat epäilemättä taas entisellensä.[442] Mutta aina kun -Romalaiset puolestaan täyttivät solmitun sovinnon ehtoja, näyttävät -Hunnitkin tunnollisesti pitäneen rauhan voimissa. Yksi esimerkki, -jos sen oikein käsitän, on siihen selvänä todistuksena. Muutamana -kertana -- aikaa ei tarkemmin määrätä --, kun Hunnien maassa oli -suuri nälkä ja Romalaisilla jonkun sikeläisen sodan tähden ei ollut -elatus-varoja liikenemään, päättivät kaksi Hunnilais-päällikköä, -Kursik ja Basik, joiden käskyn alla suuri kansan paljous oli, lähteä -sodalla toimittamaan elatustansa. Mutta silloinkaan eivät karanneet -Roman alueesen, vaan tekivät vaivaloisen matkan Maiotin ja Kaukason -yli Mediaan saakka, josta kuitenkin Persialaisten nuolet heidät -karkoitti. Syy tähän heidän käytökseensä on tosin kertojalta jäänyt -mainitsematta, mutta saattaa tuskin olla muu, kuin se liitto ja -ystävyys, joka silloinkin lienee heillä ollut Romalaisten kanssa, ja -jota eivät rikkoa tahtoneet.[443] - -Ylipäänsä ei petollisuus näytä olleen Hunnien kansallis-vikoja, -ainakaan niin suuressa määrässä kuin esim. Götheiliä ja Frankeilla. -Että raakoja olivat, raaempia kuin Germanilaiset kansat yleensä, -ei ole kieltämistä. Nämä jälkimäiset olivat jo vuosisatoja olleet -sivistyneen maailman lähisyydessä, josta heille huomaamatta kaupan -ja kristin-uskonkin kautta oli viljelyksen siemeniä sironnut; Hunnit -sitä vastoin olivat tuskin ennättäneet selvetä Turanin sumusta, -heidän taipumuksensa olivat osaksi semmoiset kuin Germanilaisten -oli entisinä raaempina aikoina ollut,[444] ja kristillisyys lienee -tuskin ainoata tunnustajaa voittanut heidän seastansa.[445] Mutta -kun Romalaiset vertasivat näiden eri barbarien omituisia vikoja -toisiinsa, mainitsivat tosin Hunnien ja Alanien haureutta, jonka -rinnalla Germanilaisten kansain siveydellisyys kiitosta ansaitsi, -mutta muistuttivat sen siaan, että Alanit, ja luultavasti Hunnitkin, -eivät olleet niin petollisia kuin Göthit ja Frankit.[446] -Luonnollisesti emme saa Romalaiselta kannalta odottaa täydellisempää -kiitosta tässä kohden; sillä Romalaisten oma valtio-taito oli aina -ollut petollisinta laatua, ja aikaa-voittaen Hunnitkin ottivat tästä -sen verran oppia, kuin tarpeellinen oli vastustaessa Romalaisten -hovien kavaloimisia. Kun vihdoin Attila piteli hallitus-ohjat Hunnien -maassa, oli heillekkin tullut täydellinen valtio-taituri, joka -verrattomalla tarkkuudella viritti hankkeidensa ansat. Ja kuitenkin, -kuinka jalo ja suora-sukainen on Attilan käytös, verrattuna -Konstantinopolin hovin ilkiö-juoneihin! - -Vähitellen alkoi kuninkaallinen valta Hunnien tykönä lujentua ja -kansan eri heimokunnat siirrettiin tarkempaan yhteyteen. Vielä -v. 413 paik. mainitaan Hunneilla olleen useita pikku-kuninkaita -(ρήγες), joista yksi piti ylimmäisen vallan.[447] Myöhemmin tavataan -hallituksessa kaksi veljestä kerrallaan, Uptar ja Ruas; mutta kuinka -valta on jaettuna heidän välillänsä, ei tarkemmin mainita.[448] -Kun Uptar v. 430 saapi surmansa sota-retkellä Burgundeja vastaan -Main-virran seuduilla, on Ruas yksinäinen hallitsija kuolemaansa asti -v. 434. Mutta hänen jälkeensä taas tulevat kaksi veljestä, Bleda -ja Attila, joiden isä Mundiuk eläissään oli ollut Uptarin ja Ruaan -veli. Jonkun aian perästä Attila surmaa vanhemman veljensä ja on nyt -yksinäisenä kuninkaana Hunnien vallassa.[449] Tämän vallan karttuva -arvo huomataan jo siitä kunnia-nimestä "βασιλεύς", minkä Byzantion -kirjaniekat alkavat antaa Hunnien hallitsijalle; sillä tämä nimi -käytettiin tavallisesti itse Romalaisesta keisarista, mutta ylipäänsä -ei barbari-kansojen kuninkaista.[450] - -Jo Ruaassa havaitaan selvästi tarkoitus ko'ota kaikki Hunnit lujemman -vallan alle ja samalla estää Romalaista hallitusta sekaantumasta -Tonavan-takaisiin asioihin. Hän oli jo nähtävästi alamaisuuteen -ajanut useat heimokunnat, joiden ylimykset lähtivät tätä valloitusta -pakoon Roman alueesen. Nyt hän päättää sodalla valloittaa nekin -heimo-kunnat, jotka Balamberin kansan-tulva oli pyörryttänyt mukaansa -Maiotin rannalta aliselle Tonavalle, ja jotka Konstantinopolin -hovi par'aikaa koetti liittoonsa vetää.[451] Mutta samassa hän -myöskin lähettää Konstantinopoliin sanan, uhaten rikkoa sovintonsa -keisari-kunnan kanssa, ell'ei hänelle heitettäisi rangaistaviksi -kaikki ne Hunnit, mitkä olivat paenneet Roman alueesen. Ennen kuin -seikat selvenevät, kuolee Ruas;[452] mutta Bleda ja Attila perivät -hänen tarkoituksensa, ja Attilassa on mies niitä toimeen panemaan. - -Se hallitus,, mikä nykyänsä valvoi itäisen Roman asioita, oli liian -kehno vetämään väki-kapulaa tämmöisen miehen kanssa; se tahtoi -rauhan jos milläkin hinnalla, ja siis nyt solmittiin Margon tykönä -Moravan suulla uusi sovinto, jonka vertaista häpeällisyydessä vanha -Roman-valta ei ollut vielä kokenut. Pää-ehdot olivat: 1:ksi että se -vuotinen vero, jolla Romalainen hallitus jo oli tottunut ostamaan -Hunnien ystävyyttä, olisi koroitettava puolesta neljättä sadasta -naulasta kultaa seitsemään sataan naulaan; 2:ksi että Romalaiset -eivät liittoonsa ottaisi ainoatakaan barbarilais-kansaa, joka olisi -Hunnilais-vallan vihollista; ja 3:ksi että kaikki Hunnilaiset -pakenijat sekä ne Romalaiset vangit, jotka olivat lunnaitta -päässeet pakosalle, olisivat takasin annettavat; kuitenkin kävisi -jälkimäisistä maksaa lunnaita 8 kulta-rahaa hengeltä. Lisäksi -Romalaiset sitoutuivat pitämään markkinoita rajalla, missä Hunni -ja Romalainen olisi yhtä turvattuna kaupankäynnissänsä.[453] Näin -oli taas rauha ja ystävyys rakennetta Itä-Roman ja Hunnilais-vallan -välille. Mutta tämä väli ei enää ollut tuota muinaista ystävyyttä, -joka oli syntynyt, kun Hunnit mielellään lainasivat apunsa vanhalle -Romalle ja siitä saivat ansaitun palkkansa. Nytpä ei enää ollut -kysymys palkasta ja palveluksesta. Se oli keisarikunta, joka oli -joutunut käskyn-alaiseksi ja palkitsi käskijänsä vaivan vuotisella -verolla. - -Saatuansa nämä asiat suoritetuiksi, läksivät Bleda ja Attila -levittämään valtansa barbari-kansojen yli. Näistä toimista, joihin -7 ajastaikaa näkyy umpeensa kuluneen, ei ole meillä paljo mitään -tarkempaa tietoa; se vain käypi seuraavista tapauksista arvata, että -kaikki itäisen Germanian kansat, kaikki Slavilaiset kansakunnat, -ja kaikki Hunnilais-heimokunnat Wolgan seuduille saakka joutuivat -Attilan vallan alamaisiksi. Turhaanpa Konstantinopolin hallitus vielä -yritti pestata itsellensä liittolaisia kaukaisempien heimokuntien -seassa; Attilan silmä valvoi heitä kaikkia ja tämän silmän edessä -he melkein vaatimatta nöyristyivät.[454] Todennäköistä on, että -Bleda jo näissä toimissa alkoi syrjälle joutua. Häntä ei enää -mainitakkaan niissä uusissa riidoissa, jotka vuodesta 441 syntyivät -Hunnien ja Romalaisten välillä.[455] Neljä vuotta myöhemmin -tapahtui se kamala veljenmurha, jolla Attila anasti jakamattoman -vallan. Tämän tapauksen syitä ja seikkoja emme enää tunne, mutta -todennäköistä on, että Bledan tylsempi käsitys alkoi tuntua -haitalliseksi Attilan valtiollisille hankkeille. Hänen surmansa ei -näytä synnyttäneen mitään mielipahaa Hunneissa, jotka epäilemättä -katsoivat ihan luonnolliseksi, että mahtavin käsi yksinänsä piteli -hallitus-ohjat. Ne keinot, millä Attila taas v. 441 alkoi rakentaa -riitaa keisari-kunnan kanssa, kuvaavat hyvin hänen luonnettansa -ja valtio-tapojaan. Raja-markkinain aikana karkasi Hunnilainen -sota-joukko äkki-arvaamatta Romalaisten päälle ja tappoivat monta. -Kun Romalaiset tästä valittivat, saivat vastaukseksi, että muka -Margon pispa oli varkain käynyt Hunnilais-kuningasten haudoissa ja -niiden kalleukset ryöstänyt. Asia ei ollut paljon todennäköinen; -kuitenkin nyt Attila sillä varjolla kulki Tonavan etelä-vartta, -ryöstäen ja valloittaen kaupungeita. Tuo kanteenalainen pispa, -joka syystä pelkäsi, että hallitus, pulasta päästäksensä, antaisi -hänen ulos sovinnon uhriksi, päätti hädillään tehdä oman sovintonsa -Hunnien kanssa ja toimitti Margonkin kaupungin barbarien käsiin. Kun -tämä riidan aine siis oli loppunut, löytyi kumminkin toinen syy -aina valmiina; oli, näet, taas vuosien kuluessa kokoontunut uusia -Hunnilaisia pakenijoita Roman alueesen. Keisari tällä kertaa ei -suostunut antamaan niitä ulos, ja Attila jatkoi hävityksiänsä.[456] -Parin rauhan-vuoden perästä, joina Attilalla näyttää olleen tekemistä -kotosellaan, ja joiden kuluessa Bledan murha tapahtui, seurasi -vielä julmempi hävitys-retki, joka levisi Thermopyleen saakka, pani -autioksi 70 kaupunkia ja hajotti kaksi Romalaista sota-joukkoa.[457] -Tappelu Khersonesossa vihdoin osoitti keisarille, että hänen -pääkanpunkinsa ei enää olisi turvallisna, ellei hän uusilla -myönnytyksillä osaisi lepyttää Attilan vihaa. Pantiin siis uudestansa -lähettiläs käymään Hunnilais-kuninkaan puheilla, ja entiset -rauhan-ehdot uudistettiin v. 447, mutta vielä kovemmassa määrässä. -Samatekkuin Margon rauhan-teossa kolmetoista vuotta aikasemmin, -luvattiin nytkin antaa kaikki pakolaiset ulos; mutta nimenomaan -lisättiin, että Romalaiset eivät vastakaan ottaisi ketään pakenijaa -suojaansa. Vuotinen vero koroitettiin kolmikertaiseen määräänsä eli -2100 naulaan kultaa, ja paitsi sitä piti nyt kerrallaan maksettaman -6000 naulaa. Vihdoinpa Romalaisten vankien lunnaat koroitettiin -8:sta 12:een kulta-kappaleesen. Näitä ehtoja tuli Theodosion -viivyttelemättä täyttää; sillä Attila lähetti oietis uskotun miehen -Konstantinopoliin ottamaan rahat ja pakolaiset vastaan. Mutta -varasto oli typi tyhjä ja alamaiset jo kyllä veroilla rasitetut. -Katsottiin siis soveliaaksi panna erinomainen vero Konstantinopolin -rikkaiden päälle, joista monikin tässä tilassa köyhtyi paljaaksi ja -mielikarvaudesta hirtti itsensä tai lopetti henkensä nälän-kuolemalla. - -Että tämän rauhan-teon perästä Attila oli Itä-Roman herra, ja -Konstantinopolin keisari hänen nöyrin palvelijansa, oli yhtä selvä -asia Romalaisille kuin barbareille, vaikka Romalaiset hallitusmiehet, -kuten Prisko sanoo, "teeskelivät itse määränneensä rauhan -ehdot".[458] Kuinka barbari-kuningas käytti tämän herruutensa, sopii -kertoa Priskon omilla sanoilla: - -"Rauhan-teon jälkeen pani Attila taas lähettiläitä käymään -Itä-Romalaisten luona, vaatien pakolaisia ulos. Nämä lähettiläät -otettiin vastaan ja kunnioitettiin runsailla lahjoilla, mutta saivat -vastaukseksi, että pakolaisia ei enää ollut. Uudesta tuli toisia -lähettiläitä, ja kun nämätkin olivat lahjoista rikastuneet, ilmaantui -yhä toisia kolmannen ja neljännenkin kerran. Sillä Romalaiset -käyttivät anteliaisuutta, varoen ett'ei rauha rikkuisi; Attila taas -teki tästä pilkkaa, keksien yhäti tyhjiä tekosyitä ja asioita, joita -toimittamaan hän lähetti Romalaisten ty'ö, keitä tahtoi rikastuttaa. -Mutta Romalaiset olivat hänelle kaikissa kuuliaiset ja ottivat hänen -käskynsä vastaan niinkuin herran ja haltian käskyjä. Niinpä he nyt -nöyrytetyinä Attilaa palvelivat, mutta muita vihollisiansa vastaan -hankkivat vastarintaa".[459] - -Yksi pykälä, josta ei viimeisessä rauhan-teossa puhuttu mitään, -ilmaantui vuotta myöhemmin, kun Attila uusilla lähettäjäisillä antoi -Theodosion tietää, että Tonavan koko etelä-varsi viiden päivä-matkan -leveältä oli muka viime sodassa valloitettua maata ja siis kuului -Hunnien valtaan. Tästä uudesta seikasta täytyi keisarin panna -juhlalliset lähettäjäiset käymään itse Attilan hovissa Theiss-virran -takana. Meille on säilynyt näiden lähettiläisten matkasta lavea -ja suuri-arvoinen kertomus, missä historioitsija Prisko, joka -itse oli muassa, antaa elävän kuvan Attilasta ja koko hänen -ympäryksestään.[460] Mutta melkein näytelmällisen jännityksen saapi -tämä kertomus niistä murhan-vehkeistä, joihin Theodosion ministeri, -eunukki Khrysafio, luuli voivansa ostaa Hunnilaisen käden tuota -pelättyä vihollista vastaan. Attila, joka täydellisesti voipi luottaa -palvelijainsa uskollisuuteen,[461] tuntee jo melkein ensi hetkestä -tämän kavalan hankkeen kaikki seikat, mutta malttaa levollisesti -mieltänsä, kunnes saapi selvät todistukset Romalais-hovin -syyllisyydestä; hän ikäänkuin tekee leikkiä otuksestaan, ennen -kuin lyö kuolettavaiset kynnet sen ihoon. Mutta kun vihdoin -Romalaisen hallituksen koko riettaus on paljastettu, lähettää hän -Konstantinopoliin seuraavan sanoman: "Attila, Mundiukin poika, -ja Theodosio ovat molemmat syntyneet jaloista vanhemmista; mutta -Theodosio on langennut peritystä jaloudestaan, antautuen Attilan -veronalaiseksi käskyläiseksi. Onko sitten oikein, että hän, niinkuin -pahan-kurinen orja, virittää salaisia pauloja paremmallensa? -Attilapa siis ei tahdo lakata häntä syyttelemästä, ellei eunukki -anneta ulos rangaistavaksi." - -Konstantinopolilaisen hovin hätä ja hämmästys oli kumminkin tällä -kertaa hyvin ansaittua. Valtakunnan etevimmät miehet lähetettiin -Attilaa lepyttämään ja hänen vaatimuksillensa ei tehty enää mitään -estettä. Mutta Hunnilais-kuningas, joka oli saanut täydellisesti -nöyryttää keisarin, ei pitänyt enää lukua vähäisistä seikoista. Hän -luopui vaatimatta oikeudestaan Tonavan etelä-varteen, hän ei enää -ahdistanut keisaria noiden Hunnilaisten pakenijain tähden, vieläpä -lahjoitti vapauden useille Romalaisille vangeille. Näytti melkein -niinkuin hän olisi väsynyt kiedottelemaan tätä kurjaa Itä-Romaa, -joka ei enää osannut vähintäkään vastarintaa tehdä. Sitä suuremmalla -innolla hän nyt kääntyi Länsi-Romaa kohden, missä Aetio oli hänelle -edes arvollinen vastustaja. - -Ylipäänsä meillä on paljoa vaillinaisemmat tiedot Attilan ja -Länsi-Roman välistä näinä edellisinä vuosina. Muutamat esimerkit -kuitenkin osoittavat, ett'ei hän Ravennankaan hovia säästänyt -nöyrytyksistä ja että Länsi-Romalainenkin hallitus pyrkieli -noudattamaan hänen mielensä vaiheita.[462] Mainittavaa on, että siitä -saakka, kun Attila hallitukseen tuli, ei enää nähdä Hunnilaisia -apujoukkoja Länsi-Roman sotaväessä. Tämän palvelus-viran hän näyttää -katsoneen alentavaiseksi kansallensa ja kohta alusta tauottaneen. - -Hänen riidan-aloitteet Länsi-Roman kanssa ansaitsevat erittäin -mainita. Keisari Valentinianolla oli eräs Honoria niminen sisar, joka -jo Attilan ensimäisinä hallitusvuosina oli saanut päähänsä tulla -Hunnilais-kuninkaan puolisoksi ja lähettänyt hänelle kihla-sormuksen. -Attila ei ollut asiasta milläänkään ja Honoriakin jo oli taipunut -toisiin rakkauden liittoihin. Mutta nyt 15 vuoden kuluttua tuli -yht'äkkiä Ravennaan Hunnilainen lähettiläs, joka vaati Attilalle -hänen morsiamensa ja myötäjäisiksi toisen puolen valtakuntaa. Turhaan -hänelle vastattiin, että Honoria jo oli toiselle naitu, ja että, -jos niin ei olisikkaan, Roman valtakunta ei missään tapauksessa -menisi vaimo-puolelle perinnöksi. Attila pysyi vaatimuksessaan ja -lähetti todistukseksi kihla-sormuksen Ravennaan näytettäväksi.[463] -Samaseen aikaan virisi eripuraisuus uudestaan Itä-Romankin kanssa. -Silloin Attila lähetti ulos kaksi Göthiläistä sanansaattajaa, toisen -Konstantinopoliin, toisen Ravennaan; heidän piti astuman kumpasenkin -keisarin eteen ja tuoman heille Hunnilais-kuninkaan sanoma: "Attila, -minun herrani ja sinunkin, käskee sinun valmistaa hänelle palatsin; -sillä hän tulee!"[464] - -Että ensimäinen puuska kääntyi länteen päin ja Galliaa vastaan, -tuli omituisista syistä ja seikoista. Tosin nyt asiat Itä-Romassa -par'aikaa muuttuivat toiselle kannalle. Theodosio kuoli, Khrysafio -sai ansaitun rangaistuksen, ja uusi keisari Markiano ei enää taipunut -veron-maksuihin, vaan lupasi ystävilleen lahjoja, vihollisillensa -terävää rautaa. Mutta tämä seikka ei nä'y paljon vaikuttaneen -Hunnilais-kuninkaan tuumiin. Päin-vastoin Attila näkyy kokonaan -ylenkatsoneen itäistä keisari-kuntaa, jota hän jo niin usein oli -nöyryttänyt[465] Lännessä sitä vastoin oli hänellä kokonansa uusi -vaikutus-ala, ei ainoastaan keisari-kunnan vaan barbari-kansojenkin -suhteen; tarkemmin sanoen, tässä oli vielä iso-jako tekemättä -keisarikunnan ja Hunnilais-vallan välillä. Isoin osa Gallian -maakuntaa oli barbari-kansojen hallussa, jotka nimeksi tunnustivat -itsensä Roman alamaisiksi; mutta näiden kansojen joukossa olivat -Länsi-göthitkin, joita Hunnilais-hallitsija saattoi pitää paenneina -orjinaan ja joita vastaan Genserik par'aiksa häntä yllytti.[466] -Itse Germaniassakin, Gallian raja-seuduilla, oli Aetio ruvennut -sekaantumaan Frankilaisten heimokuntain asioihin, ja Attilan täytyi -tässä kohden valvoa Hunnilais-vallan luultua oikeutta.[467] Näin -syntyi v. 451 se suuri sota, joka syöksi puolen miljoonaa barbareja -Loire'a vastaan. Tämän retken monituisia vaiheita ei ole tässä tila -laveammin kertoa.[468] Karkotettuna Galliasta, hän seuraavana vuonna -vei sota-laumansa Italiaan, hävitti Aqvileian ja Milanon ynnä koko -seudun Fo-virtaan saakka, ja uhkasi ikuista Romaa. Silloin Romalaiset -lähettivät paavi Leoni Suuren pyytämään rauhaa. Attilan ylpeys oli -tydytetty, kun Länsi-Roma sitoutui maksamaan vuotisen veron,[469] -ja hänen laumansa, rikastuneina voittosaaliista, vetäytyivät taas -Alppien yli Hunnien maahan. Mutta mennessään hän vielä uhkasi tulla -toisen kerran julmempana, ellei Honoria, hänen morsiamensa, hänelle -lähetettäisi. Samassa hän lähetti Konstantinopoliin sanoman, että -Itä-Roman taas tulisi vuoro kokea Attilan kättä, ellei Markiano -suorittaisi veron, minkä Theodosio oli päällensä ottanut.[470] - -Lukija tietää, kuinka äkillinen kuolema teki lopun näille ja -vastaisille hankkeille, ja kuinka se suuri valta, minkä Attila oli -rakentanut, kohta hänen kuoltuaan hajosi ja hävisi. Hänen pojissansa -ei ollut sitä miestä, joka olisi voinut jatkaa isän työtä; heidän -välillensä syttyi eripuraisuus, ja koko tuo lauma Germanilaisia -kuninkaita, mitkä olivat Attilan alamaisina palvelleet ja -vapistuksella noudattaneet hänen silmänsä pienintä viittausta.[471] -löysivät nyt tilaisuuden luoda ikeen päähänsä. Niinkuin 80 vuotta -aikasemmin riehuivat taas kansakunnat Tonavan pohjois-rannalla, -ja nyt oli Hunnien vuoro siirtyä sialta itään päin. Mutta heidän -nimensä osasi vielä synnyttää kauhistusta Roman alueessa,[472] ja -Attilanpa puutuneesta kädestä näytti vielä lähtevän ne vitsaukset, -jotka ahdistivat ja hävittivät Romalaista maailmaa. Se oli Attilan -käsikirjoittaja Orestes, joka asetti poikansa Länsi-Roman viimeiseksi -keisariksi; -- se oli yksi Attilan entisiä sotamiehiä, Rugilainen -Odoaker, joka tämän läntisen keisari-kunnan tauotti; -- se oli -vieläkin Itä-göthein kansakunta, Attilan entiset alamaiset, jotka -vihdoin ottivat koko Italian haltuunsa. Sen kauhun lisäksi, minkä -Attilan omat teot olivat synnyttäneet, tulivat kaikki ne edelliset -ja jälkeiset kauhut, jotka liittyivät mikä milläkin tavalla hänen -ja hänen kansakuntansa nimeen, ja niin hän on kansojen muistossa -tullut olemaan "Jumalan vitsa" ja "ihmiskuntiin vasara", kamalan -hävityksen itse-omainen ilmestys.[473] Mutta Suomen-suvun on oikeus -hänessä nähdä jotakin muuta. Hän on Unkarin kansallisissa tarinoissa -ei ainoastaan sukumme kuuluisin sankari, vaan myöskin tämän -Suomen-sukuisen vallan ensimäinen perustaja, -- Arpad'in ja Pyhän -Stephanon edeltäjä ja esivanhin.[474] - - - - -VIII. - -Katsahdus jälkimäisiin Hmmilais-valtoihin. - - -Olen maininnut, kuinka Attilan kuoleman jälkeen hänen valtansa -kohta hajosi, ja Hunnien heimokunnat taas karkoitettiin Dnieperin -seuduille. Yksi ainoa kiinteä tappelu Netad'in tykönä Pannoniassa, -missä Attilan vanhin poika, Ellak, sekä hänen kanssansa lähes 30,000 -Hunnia ja Hunnien liittolaisia kaatui, toimitti Germanilaisille -voiton ja vapauden. Nytpä Hunnien entiset asunnot Tonavan ja -Karpatien välillä tulivat Gepidaen haltuun; näiden länsi-puolelle -asettuivat Itä-göthit; mutta Attilan heimokunnat siirtyivät Mustan -meren rannikoille, niille sioille, joista muinoin olivat ajaneet -Göthiläiset.[475] Turhaan tästä vielä yrittivät valloittaa entisen -alueensa keskisen Tonavan varsilla. Heitä lyötiin kahdesti, vv. 455 -ja 462; muutamat Attilan poi'ista muuttivat Tonavan etelä-puolelle -Roman alamaisiksi, ja kun vihdoin Dengizik, se Attilan poi'ista, -joka vielä säilytti isänsä hengen, oli saanut surmansa retkellään -Itä-Romaa vastaan v. 469, näytti viimeinenkin jäänös Attilan suuresta -vallasta hävinneen.[476] - -Mutta paljon kuitenkin erehdytään, jos luullaan Hunnien kansakunnan -ja nimen nyt samassa myöskin hävinneen maailmasta. Tämä nimi tosin -alkaa saada epävakaisemman merkityksen, ja sen rinnalle ilmaantuu -muita nimiä, sitä myöden kuin kansan eri heimokunnat tulevat -tarkemmin näkyviin. Mutta ne entiset Hunnit, jotka kerran asettivat -vastapäätä sivistynyttä Romalais-maailmaa toisen barbarilaisen -maailman, eivät suinkaan ole olemattomiin kadonneet, vaikka heidän -mahtavuutensa on kukistunut ja heidän oma yhdistys-siteensä höltynyt -ja hajonnut. - -Merkittävin niistä uusista nimityksistä, jotka nyt näkyviin tulevat, -on Kutrigurien heimokunta,[477] joka asua Tanaista länteen päin ja -selvästi on Attilan ja Dengizikin entistä kansaa. Tanain itä-puolella -taas asuu eri hallitsijansa alla Utigurien heimokunta,[478] joka -kuitenkin sekä syntyperältä että tavoilta ja kieleltä on yhtä kansaa -kuin Kutriguritkin.[479] Luultavasti samaa heimokuntaa ovat Onogurit -eli Hunugurit, jotka samoilla seuduilla mainitaan.[480] Lähempänä -Kaukasoa taas tavataan Sabeirit eli Savirit sekä alisen Wolgan -puolella Akazirit eli Katsarit. Mutta yleisemmäksi nimeksi entisille -Attilan heimokunnille, Kutrigureille ja Utigureille, ilmestyy pian -nimitys: Bulgarit, joka kauan aikaa tulee olemaan Itä-Roman kammona. -Tämä nimi, jos saamme Armenian historioitsijoihin luottaa, oli tosin -paljoa vanhempi, mutta tnlee nyt vasta Byzantiolaisille tutuksi.[481] -Että nämä Kutriguri-Onoguri-Bulgarit[482] olivat periänsä samaa kuin -muinaiset Hunnit, todistaapi paitsi ne seikat, jotka jo ennen olen -siinä asiassa maininnut[483] myöskin yhtäläisyys kansallisissa -tavoissa. Niinkuin Hunnit Ammianon aikana käyttivät pauloja -sota-aseiksensa, niin Bulgaritkin tiesivät suopungeilla kietoa -vihollisensa.[484] Ja samatekkuin Hunnit Attilan kuoltua osoittivat -mureensa kasvojen leikkaamalla, niin Kutriguritkin tappionsa -jälkeen Konstantinopolin edustalla v. 559, murehtivat samalla tapaa -kaatuneitansa.[485] - -Mahdotonta ei kuitenkaan ole, että samaan aikaan kuin Attilan -Hunnit sysättiin takasin Mustan meren rannikoille, myöskin muita -Suomen-sukuisia heimokuntia tuli idästä päin. Eräs lyhyt tieto -Priskon tykönä mainitsee, kuinka Turkin-sukuiset Avarit Aasiassa -heittivät entiset asuin-siansa ja törmäsivät Sabirien päälle, -jotka taas ajoivat Saragurit, Urogit ja Onogurit altansa. Nämäpä -sitten voittivat Akazirit useissa tappeluissa ja lähettivät liiton -tarjouksia Konstantinopoliin.[486] Tämän mukaan näyttää, niinkuin -Onogurit ja Sabirit nyt vasta olisivat tulleet Wolgan yli Eurooppaan. -Mutta epäilemättä olivat nekin likeistä sukua niille muille -Hunnilaisille, joiden viereen nyt tulivat asettamaan. - -Tässä tilassa pysyvät asiat vuosisadan aiat, jonka kalnessa -Itä-Roman valta kärsii paljon häiriötä Bulgarien läntiseltä -heimokunnalta, Kutrigureilta. Nämä näyttävät yhä säilyttäneen entistä -isännyyttään Slavilaisten kansain yli ja tästä liitosta syntyivät ne -hävitys-retket, jotka vuodesta 499 alkaen moneen kertaan kävivät -Kreikkalaisen keisarikunnan yli Hellespontoon ja Thermopyleen saakka. -Sillaikaa kun keisarikunta oli tulisen riidan vallassa Kristuksen -kahdesta luonteesta, tunkivat nämä joukot, joiden taikauksia -pelättiin yhtä paljon kuin heidän aseitansa, itse Konstantinopolin -lähiseuduille, ja keisari Anastasio näki tarpeelliseksi rakentaa -pääkaupungin suojelukseksi pitkän muurinsa. Myöhempi retki v. -539 levitti hävityksen Hellesponton yli Vähä-aasian rannikolle -ja Kreikan mannermaalla Korinthon lahdelle asti. Mutta kaikkien -kuuluisin on se sota, jolla Kutrigurien hallitsija Zabergan v. 559 -ahdisti itse Konstantinopolia, joka ainoastaan vanhan Belisarion -taidolla pelastettiin.[487] Sillä välin maksoi keisarikunta näille -hävittäjillensä tavallisen liittolais-veron, joka ainoastaan yllytti -heitä uusiin vaatimuksiin ja uusiin retkiin.[488] Vihdoin Justiniano -I osasi sytyttää sotaa Utigurien ja Kutrigurien välille, ja nämä -veljes-kansat nyt hävittivät toisiansa huimassa vihan melskeessä.[489] - -Tällä välin oli taas keskisessä Aasiassa tapahtunut valtakumous, -jonka vaikutukset pian tuntuivat Tonavan rannoille. Vuoden 550 -paik. syntyi Turkk'-Uigurien suuri valta, joka länteen päin levisi -Suomen-suvun alueelle ja lounassa hävitti Efthalitain valtakunnan -Oxon seuduilla.[490] Tämän vallan hallitsija otti arvo-nimen "Suuri -Khakaani" ja mainitsi itsensä "seitsemän sukukunnan haltiaksi sekä -maailman seitsemän ilma-alan herraksi".[491] Niinkuin tämmöisissä -seikoissa tavallista oli, lykkäsi Turkkilais-valloituksen puuska -pakolaisia Eurooppaan, ja Balamberin sekä Attilan päivät näyttivät -melkein yhtä-haavaa koittavan uudelleen. Se kansakunta, mikä nyt -näkyviin tulee, tunnetaan tavallisesti Avarien nimellä. Mutta sen -oikeasta syntyperästä jutellaan seuraavalla tavalla. - -Til-nimisen virran varrella asui muka suuri ja sotaisa kansakunta, -nimeltä Ogor, jonka näihin aikoihin Turkin khakaani laski valtansa -alle. Mutta kaksi sen heimokuntaa, nimeltä Uar ja Khunni, lähtivät -pakosalle ja tulivat Katsarien, Unnugurien ja Sabirien asuinsioille. -Nämä luulivat tulijat Avareiksi, ja koska se kansa oli kauan -aikaa ollut Keski-aasian mahtavia, niin Hunnilais-heimokunnat -suuresti hämmästyivät ja lähettivät lahjoja alamaisuuden merkiksi. -Mutta Uar ja Khunni, kun näkivät tämän erehdyksen heille niin -edulliseksi, ottivat ollaksensa Avareja olevinaan ja antoivat -hallitsijallensa Turkkilaisen arvo-nimen: khakaani.[492] Tultuansa -Romalais-vallan lähisyydelle Kaukason tienoilla, löysivät tilaisuuden -panna lähettiläitänsä Konstantinopolissa käymään, ja niin nyt -v. 558 keisari-kunta ensi kerran teki tämän uuden kansakunnan -tuttavuutta.[493] Koko Konstantinopoli tuli liikkeelle katselemaan -näitä outoja muotoja, jotka kantoivat hiuksensa pitkinä palmikoina -niskasta alaspäin. Luultavaa on, että tämä pään-puku kuului heidän -teeskeltyyn Avarilaisuuteensa; sillä nimen-omaan mainitaan, että -heidän muu pukunsa oli varsin sama kuin muilla Hunneilla, s.t.s. -Bulgareilla ja heidän heimokansoillaan.[494] Että näiden sukuakin -olivat, on tuskin epäilemistä. Mutta se vieras nimi, minkä olivat -omin luvin anastaneet, tulee nyt heidän kauttansa kuulusaksi yli -Euroopan ja on historiassa jäänyt heidän omaksensa. - -Päästyänsä Roman liittolaisiksi, kävivät Avarit sotaa Sabireja, -Utigureja ja muita Hunnilaisia lahkoja vastaan. Heidän matkansa -kävi yhä länteen päin. Kutrigurit, joita sota Utigureja vastaan -oli heikontanut, joutuivat helposti tämän uuden tulvan saaliiksi; -Slavilaiset Antat eivät parempaa onnea kokeneet, ja ennenkuin viisi -vuotta oli kulunut, seisoi Avarien khakaani Tonavan rannalla, vaatien -keisarilta asuinsioja itselleen ja kansallensa. Justiniano kuitenkin -tiesi soveliaalla tavalla pyörryttää tämän vaarallisen pyynnön, ja -khakaani Baian -- tämä nimi nyt ensi kerta mainitaan -- tytyi täksi -kertaa tavalliseen liittolais-veroon.[495] Mutta hänen silmänsä -olikin jo keksinyt arvollisemman saaliin, joka niinkuin valmis -hedelmä lupasi itsestään varista hänen käteensä. - -Olen edellisessä maininnut, että Gepidat olivat Attilan kuoleman -jälkeen asettuneet Hunnien entisille asuinsioille. Sata vuotta -myöhemmin elivät vielä samoilla asemilla, mutta heidän läntiset -naapurinsa, Itä-göthit, olivat jo aikaa lähteneet muille retkille -ja siaan olivat tulleet Longobardit, joiden kanssa heille -syntyi verinen vihollisuus. Baian kohta käsitti, mikä tästä -tilasta oli lähtevä, ja odotti aikaansa. Sillä välin hän näyttää -levittäneen valtansa Slavilaisten kansain yli ja eteni Elben -seuduille Thyringenissä, missä teki liiton Frankkien kanssa.[496] -Vihdoin oli lopullinen ottelus tapahtuva Longobardien ja Gepidain -välillä. Edelliset, jotka par'aikaa lähtöä valmistivat Po-virran -seuduille, lupasivat Baianille avun hinnaksi ei ainoastaan Gepidain -asuin-paikat, jos ne valloitettaisiin, vaan lisäksi omatkin -tiluksensa Pannoniassa. Näillä ehdoilla solmittiin liitto v. 568. -Koko Gepidain kansa teloitettiin tai joutui orjuuteen, ja uusi -Hunnilais-valta asettui samoille asemille, mistä muinaiset Hunnit -olivat vallinneet. - -Se kansa, joka näin onnellisesti oli päässyt Attilan perilliseksi, -ei ollut mitään lukusaa väestöä: Turkkilaiset arvasivat nämä -pakenijat ainoastaan 20,000:ksi.[497] Vähäistä myöhemmin tuli -lisäksi kolme muutakin lahkoa, nimeltä Tarniak, Zabender ja -Kotzagerit, jotka myöskin olivat samaa Uar- ja Khunni-sukua, ja samaa -tietä koin entisetkin pakenivat Turkkilaisten vallan alta. Nämä -yhdistyivät Avarilais-valtaan, jonka väestö tällä tavoin lisääntyi -10,000:lla.[498] Paitsi sitä pysyivät läntiset Bulgarit, Kutrigurit, -samatekkuin iso osa Slavilaisia kansoja Baianin käskyn alla. Sitä -vastoin Utigurit ja muut heimokunnat itäpuolella Tanaita joutuivat -Turkin vallan alamaisiksi.[499] Parin vuosikymmenen kuluessa oli -siis Kiinan rajoista Frankkien maahan saakka barbarilaisen maailman -muoto merkittävällä tavalla muuttunut, ja Suomensuku taas hallitsi -Tonavan varsilla Ens-joelle asti. Tämä toinen Hunnilais-valta ei -kuitenkaan tullut paljoa kestävämmäksi kuin ensimäinenkään. Sen -loiston aika loppui jo vuoden 630 paik., jolloin Slavilaiset lännessä -ja Bulgarit idässä vapautuivat; mutta sen viimeinen perikato tapahtui -vasta lopulla 8:tta vuosisataa Kaarlo Suuren aseilla, joka näin oli -kostavanansa Attilan muinaista retkeä Galliaan.[500] - -Ylipäänsä on Avarilais-vallan historia kovin vähän tunnettu ja -sen sisälliset laitokset vielä vähemmin. Itse khakaanin rinnalla -mainitaan toisinaan eräs muu virkamies, nimeltä "Jugur"; mutta hänen -toimensa laatua ei selitetä. Alisina käskyn-haltioina tavataan -Tudun'it, joka arvonimi, niinkuin khakaaninkin, on lainattu -Turkkilaisilta.[501] Mitä Avarien uskontoon tulee, se näkyy olleen -samaa shamanisuutta, mikä muillakin Suomen-sukuisilla kansoilla -tavataan.[502] Että sen ohessa nimittivät taivaallisen tulen -jumalaksensa, nähdään Baianin hirmuisesta valasta, jolla hän petti -Romalaiset.[503] Kaikista niistä sodan ja ystävyyden vaiheista, -mitkä tapahtuivat Avarilais-vallan ja keisarikunnan välillä, näkyy -selvästi, että Avarien kansakunta oli kavalampaa ja valapattoisempaa -luonnetta kuin mikään muu entinen tai jälkeinen barbari-kansa, jota -Byzantion historia tuntee.[504] Alamaisiansa Slavilaisia vastaan -he sen ohessa harjoittivat ylpeintä väkivaltaa ja tiranniutta; -sillä sodassa nämä onnettomat sysättiin aina ensiksi surman suuhun, -rauhassa taas heidän vaimonsa, tyttärensä ja tavaransa olivat Avarien -mielivallassa. Tämä Avarien ylpeys ja heidän lopullinen perikatonsa, -on kauan aikaa pysynyt Slavilaisten kansain muistossa. Venäjän -Nestor mainitsee muinais-tarujen mukaan heidän ko'okkaat vartensa -ja kopeat mielensä, ja kuinka Jumala rangaistukseksi hävitti heidät -suku-puuttoon asti. Tästäpä, sanoo Nestor, on vielä sananlaskuna: -hävinneet niinkuin Avarit, ett'ei lankoa, ei perillistä jäänyt.[505] - -Vielä aikasemmin, kuin Avarien mahtavuus loppui, hajosi jo v. 582 -paik. suuri Turkin valta eri kappaleisin, ja Suomen-sukuiset kansat -Tanain ja Wolgan välillä tulivat vähitellen omille valloilleen. -Katsarit, entiset Akatsirit, tulevat uudesta näkyviin v. 626, -jolloin ovat keisari Heraklion liittolaisina retkellä Persiaa -vastaan.[506] Vähäistä myöhemmin Kutriguri-Bulgarit vapautuvat -Avarilais-vallan alta, ja nyt heidän itäiset heimolaisensa, -Utigurit ja Unugurit, näyttävät heihin yhdistyvän. Näin syntyy -uusi Bulgari-kansa Tanain seuduilla. Ala on liian ahdas näille -kahdelle uudesta-syntyneelle kansakunnalle, ja 7:nnen vuosisadan -keskupaikoilla tapahtuu tärkeitä muutoksia, joiden eri seikkoja -emme tarkoin tunne. Loppu-päätös vain on, että Katsarien mahtava -valta asettuu alisen Wolgan länsi-varrelle ja siitä leviää Bulgarien -asuinsioille. Sitä vastoin Bulgarien kansakunta halkenee ja lähtee -kahdelle eri haaralle. Yksi osa Bulgareja tulee Katsarien alamaisiksi -ja tavataan sitte monta vuosisataa asettuneena keskisen Wolgan -varrella, lähellä Kaman suuta. Toinen osa Bulgareja taas ryntää v. -678 paik. alisen Tonavan yli, valloittaen keisarikunnalta sen maan, -mikä on tullut kantamaan heidän nimensä.[507] Tässä nämä Tonavan -Bulgarit tapasivat edellänsä lukuisamman Slavilaisen väestön, -jonka kanssa aikaa voittaen hämmentyivät yhteen ja ovat sillä -tavoin kokonaan kadottaneet alkuperäisen kansallisuutensa.[508] Se -lyhyt-ikäinen Turkkilainen valta, jonka alta nämä kansakunnat nyt -olivat vapautuneet, oli kumminkin jättänyt tuntuvia jälkiä, varsinkin -heidän hallitus-muotoonsa. Muutamia Tnrkkilaisia arvonimiä, niinkuin -"khakaani", "tarkan" y.m., näkyy sekä Tonavan Bulgareille että -Wolgan Katsareille perinnöksi jääneen, ja erittäin Katsareilla -tavataan hallitus-menoissakin joitakuita Turkkilaisia aineita.[509] - -Äsken mainitun Bulgarilaisen siirto-retken perästä vallitsee kahden -vuosisadan tyven tällä kansain-vaellusten aavalla merellä muinaisessa -Skythiassa. Tämän pitkällisen rauhan suojelee Katsarien valta, -joka vähitellen leviää Dnieperiin asti, pitäen Slavilaiset kansat -Kiovan ja Mohilevan seuduilla, -- Poljanit, Sieverjanit, Wiatitzit -ja Radimitzit --, veron-alaisinansa.[510] Etelässä heidän valtansa -ulottuu Wolgan suulta pitkin Kaspian merta Derbendin porttiin saakka -ja tästä pitkin Kaukason juurta Krimin saarennolle, missä eräs pieni -Göthiläinen kansan-jäänös vihdoin lopulla 8:tta vuosis. joutui heidän -alamaisuuteensa. Pohjassa näyttävät Wolgan Bulgarit ja luultavasti -useat muut Suomen-sukuiset heimokunnat tunnustaneen Katsarien -isännyyttä. Heidän suhtansa Kreikan keisarikunnan kanssa todistavat -Katsari-vallan nauttimaa suurta arvoa. Jo v. 696 oli keisari -Justiniano Rhinotmeto maanpakolaisuudessaan nainut Katsari-khakaanin -sisaren,[511] ja v. 726 haki keisari Leoni Isaurilainen poiallensa -Konstantino Kopronymolle khakaanin tyttären puolisoksi.[512] Tästä -jälkimäisestä aviosta syntyi Leoni, liikanimeltä Katsari, joka isänsä -jälkeen tuli keisariksi. Oikeastansa tämmöiset naimisliitot barbarien -kanssa olivat keisarikunnan lakia vastaan,[513] ja ainoastaan -Katsarien nauttima suuri arvo saattoi vaikuttaa poikkeuksen tässä -kohden. Samaa kunnioitusta myöskin todistavat Kreikkalaisen -hovin säännöt kirjeiden suhteen, jotka lähetettiin vieraille -hallitsijoille; sillä Katsarien hallitsijalle päälle-kirjoitus -kuului: "jaloimmalle, kuuluisimmalle Katsari-maan khakaanille", ja -sinetiksi käytettiin kolmen solidon painava kulta-kupura; mutta -monelle muulle mahtavalle, esim. Paaville, Ranskan kuninkaalle -j.n.e., pantiin halvempi päällekirjoitus ja ainoastaan kahden -solidon painava kupura.[514] Todella olikin keisarikunnan täysi -syy pitää Katsarit kunniassa; sillä nämäpä nyt kaksi vuosisataa -hillitsivät kansa-kuohun laineet Skythiassa, josta keisarikunnalle -tavallisesti vaarallisimmat puuskat olivat tulleet. Minkä hyvän työn -he sillä tekivät, näyttää Konstantinopolin hallitus käsittäneenkin, -ja niinkuin jo olen maininnut, valmistivat heille Kreikkalaiset -rakenturit v. 835 paik. Sarkelin linnan, joka Tanain varrelta -vartioitsi Skythian aukeita.[515] Vähäistä myöhemmin näyttää -kristinuskoa Kreikan puolelta heille saarnatun;[516] mutta jo -sitäkin ennen oli Juutalaisuus voittanut heissä tunnustajia, niin -että itse kkakaani ja hänen ylimyksensä olivat Moseksen uskoa. -Myöskin Islam, ja se kentiesi kaikkien aikasemmin, oli levinnyt tähän -merkilliseen kansaan,[517] joka sivistyksessä kohosi korkeammalle -kannalle kuin mikään Turanilainen väki sitä ennen. - -Valitettavasti meillä ei ole mitään tarkempia tietoja Katsarien -sisällisistä oloista heidän mahtavuutensa aikana. Tosin Armenian, -Georgian ja Persian historia heitä mainitsee jo 4:nnestä vuosisadasta -asti ja khalifi-vallan aikana on heillä tuon-tuostakin sotaa -Arapialaisten kanssa. Mutta vasta 10:nnellä vuosisadalla, kun -heidän onnensa jo on alenemassa, antavat Arapialaiset matkustajat -tarkempaa selitystä heidän sisällisistä seikoistaan, ja eräs kirje, -minkä khakaani Joseph samaseen aikaan näyttää kirjoittaneen eräälle -Espanjalaiselle rabbille, nimeltä Khasdai ben Ishak, vahvistaa -osaltansa nämä Arapialaisten antamat tiedot. Näihin tietoihin -täytyy lähettää vähäinen silmäys, ennenkuin ryhdymme niihin -uusiin tapauksiin, jotka vuosisataa aikasemmin alkoivat valmistaa -Katsari-vallan perikatoa. - -Merkillisintä on mitä Arapialaiset tietävät hallitusmuodosta -kertoella. Ylimmäisenä hallitsijana on muka Khakaani, joka ei -kuitenkaan ryhdy hallitus-toimiin, vaan asettaa erään toisen miehen -Siaiseksensa. Tämä Siainen, jonka arvonimi on Beh eli Pekh,[518] -käskee ja kieltää, hallitsee ja vallitsee, mutta kohtelee Khakaania -suurimmalla kunnioituksella. Sekä Khakaani että Siainen ja kaikki -ylimykset ovat uskonnoltaan Juutalaisia. Kuitenkin Khakaani pitää -25 puolisoa, lähisten ja alamaisten kuninkaiden tyttäriä, ja paitsi -sitä 60 jalkavaimoa. Ainoastaan ylimmäiset virkamiehet pääsevät -Khakaanin puheille, ja kun hän joskus, noin joka neljäs kuukausi, -ulkona liikkuu, laukee jokainen kasvoilleen, kunnes hän on ohitse -mennyt. Mutta Siaisella on kaikki käskyn valta, ja häntä totellaan -ehdottomasti. Khakaanit otetaan määrätystä suvusta, mutta Siaisen -määrää Khakaani. Kun entinen Siainen on kuollut ja toinen on virkaan -asetettava, tuodaan tämä khakaanin eteen, joka pitää hänelle -soveliaan puheen hallitus-toimen velvollisuuksista ja oikeuksista. -Sitten Khakaani sitoo silkki-nuoran uuden virkamiehen kaulaan ja -alkaa kuristaa. Mies on menehtymäisillään; nytpä häneltä kysytään, -montako vuotta hallita tahtoo. Mitä hän silloin kuoleman-tuskissa -vastaa, tulee hänelle määräksi; jos Siainen enemmän aikaa -elää, niin hän tapetaan. Tämä kummallinen tapa näyttää olleen -Turkkilainen.[519] Täydellinen uskonnon vapaus niin pakanoille -kuin Kristuksen, Moseksen ja Muhammedin tunnustajille, seisova -12,000-miehinen armeija, järjestynyt oikeus-laitos, sekä -maanviljelyksen tila Itil-nimisen pääkaupungin ympäristöillä, -- -tämä kaikki todistaa kansan korkeata sivistystä. Itse Itilin -kaupunki levisi kahden puolen Wolgaa; itäisessä osassa asuivat -kauppamiehet, läntisessä khakaani ja hallitusmiehet. Vanhempi -pääkaupunki Semender oli lähempänä Derbendin porttia, ja lisäksi -mainitaan pari muutakin kaupunkia.[520] - -Samat Arapialaiset, jotka antavat edellä mainitut tiedot, kertovat -myöskin Bnlgarien vallasta keskisen Wolgan varrella. Tässäkin -maassa löytyi 10:nnellä vuosisadalla sekä Kristityitä[521] että -Muhammedin-uskoisia; mutta kuningas oli jälkimäistä uskoa, ja -tunnusti khalifin ylimmäisyyttä. Se kuningas, joka ensin kääntyi -Islamiin v. 920 paik., nimitetään Almus Shilkinpoika, ja silmiin -astuu tässä sama nimi Almus, joka myöskin Unkarilaisilla tavataan. -Ylipäänsä olivat Bulgarien hallitus-tavat hyvin yksinkertaisia. -Kuningas ja hänen puolisonsa -- useampia kuin yksi ei mainita -- -istuivat niinkuin isäntä ja emäntä keskellä ylimyksiään. Kun kuningas -ratsasti ulos, hänellä ei ollut mitään henkivartiaa seurassaan, ja -alamaiset häntä tervehtivät ainoastaan lakkiansa päästä ottamalla -sekä keveästi kumartaen. Maassa oli kaksi kaupunkia, Bulgar ja Suar, -lähellä toisiansa, molemmat kyllä vähäpätöisiä; sillä niiden yhteinen -väkiluku nousi ainoastaan 10,000 henkeen. Kesällä niiden asukkaat -muuttivat maaseuduille, missä asuivat telteissä ja kodissa. Vaikka -ilma-ala oli erinomaisen kylmä, viljeltiin kuitenkin paljon ohria ja -nisuja; ruuaksi käytettiin myöskin hevos-lihaa ja juomaksi mettä. -Kummaksensa näkivät Arapialaiset, kuinka miehet ja vaimot kylpivät -yhdessä, alastomina samassa virrassa; kuitenkin kiittivät heidän -siveydellistä oloansa. Jonkun-moinen sivistys näkyy jo tähän aikaan -tunkeuneen Bulgarien maahan, joka oli kaupanvälittäjänä luoteisten -ja eteläisten maiden välillä. Kuninkaan hovi-kraatari oli suorastaan -Bagdadista toimitettu, ja omituisia rahoja, vaikka Arapialaisella -kilvoituksella, lyötiin sekä Bulgarissa että Suarissa.[522] - -Niinkuin Theofanes mainitsee, olivat Bulgarit vielä 9:nnellä -vuosisadalla Katsarien veron-alaisina; mutta Arapialaisten -kertomuksissa lO:nnellä vuosisadalla ovat jo omilla valloillaan, -vieläpä nähtävästi harjoittavat jotakin etevyyttä lähisten -heimokuntien yli. Bulgarien länsipuolella tiesivät Arapialaiset -asuvan Ersalaisia, s.o. Mordvalaisia, joiden kuningas asui Ersassa -ja jotka eivät muka päästäneet ketään muukalaista maahansa. Kolmen -kuukauden matka Bulgarista luoteesen, asuivat Visu, s.o. Vessit -Walgetjärvellä, ja pohjassa taas Pimeän meren rannalla Jura, s.o. -Ugrilaiset, Vogulit ja Ostiakit. Näistä pohjan-peristä mainittiin -niinkuin tavallisestikin monta kummitus-tarua, jotka todistavat, -että todellisia tietoja puuttui. Sitä vastoin tunnettiin tarkemmin -eräs kansakunta Jaik-virran lähteillä, itäpuolella Bulgarien maata, -nimeltä Bashghurd, s.o. Bashkirit. Tämä kansa, jonka raakuudesta -olen jo ennen maininnut esimerkin[523] näkyy olleen erinomaisen -tuima ja verinen sekä uskonnoltaan vallan pakanallinen, palvellen -paitsi taivaan jumalata kaikenmoisia luonnon kappaleita.[524] -Heidän jälkeisensä nyky-aikoina ovat täydellisesti turkintuneet. -Mutta 10:nnellä vuosisadalla olivat Bashkirit epäilemättä -Suomen-sukuisia, ja samaa heimoa kuin Vogulit. Heistäpä, näet, oli -jo alkupuolella 9:ttä vuosisataa lähtenyt ulos eräs toinen kansa, -jonka Suomen-sukuisuus ei ole epäiltävissä: Unkarin kansakunta eli -Magyarit.[525] Nämä Unkarilaiset, eli, niinkuin heidän nimensä -oikeastaan kuului, Ungrit, Ugrit,[526] -- olivat silloin ensin -asettuneet Dnieperin seuduille, Katsari-khakaanin alamaisiksi, ja -sieltä he v. 862 olivat tehneet ensimäisen retkensä Saksanmaahan.[527] - -Juuri tähän aikaan olivat taas Skythian seudut alkaneet riehua -ja Katsarien valta, joka jo kolmatta vuosisataa oli sulkenut -kansain-vaelluksen portit alisella Volgalla, ei enää jaksanut pitää -entistä rauhaa voimissa. Heidän itä-puolellaan asuivat jäänökset -tuosta hajonneesta Turkkilais-vallasta: Patsinakit Volgan ja Jaikin -välillä, sekä Uzit eli Gussit Jaikin itä-puolella, ja molemmat -pyrkivät Turanilaisten vanhaa tapaa myöden länteen päin. Lopulla -9:ttä vuosisataa tapahtui, että Katsarit liittyivät Uzien kanssa -Patsinakeja vastaan ja nämä viimeiset ajettiin asuinsioiltaan. -Mutta tämä ei ollut Katsareille eduksi; sillä Patsinakit kiersivät -Katsarien maata pohjan puolelta, valloittivat Unkarilaisten -asuinsiat alisella Dnieperillä, ja tulivat nyt Katsarien läntisiksi -naapureiksi.[528] Unkarilaiset taas tällä tavoin tungettiin Tonavan -suuta kohden, missä he kuitenkin, vaikka suljetuina Katsari-vallan -lähisyydestä, yhä tunnustivat khakaanin ylimmyyttä. Näilläpä aioin -Katsarien khakaani asetti heidän heimokunnilleen ensimäisen yhteisen -ruhtinaan, nimeltä Arpad Almus'en poika. Sillä välin oli sisällinen -sota syttynyt itse Katsari-vallassa ja joukko Katsareja ajettiin -maan-pakolaisunteen. Nämä pakolaiset, jotka nimitettiin Kabarit, -yhdistyivät Unkarilaisten seitsemään heimokuntaan, tehden niiden -lisäksi kahdeksannen ja etevimmän.[529] "Tästäpä Kabarit", sanoo -Konstantino Porfyrogenito, "opettivat Unkarilaisille Katsarin-kielen, -ja sen murteen muka vielä puhuvat, ja puhuvatpa sen ohessa Unkarinkin -kielen." Nähtävää siis on, että molemmat kielet eivät olleet kuin -kaksi murretta, niin että oli helppo toisen avulla toistakin -oppia.[530] - -Meillä ei ole näistä tapauksista tarkkaa aian-määräystä. Sen vaan -tiedämme, että Unkarilaiset v. 888 asuivat Tonavan suulla ja olivat -liitossa Kreikan keisarikunnan kanssa Bulgareja vastaan.[531] -Mutta jo seuraavana vuonna Bulgarit ja Patsinakit heitä yhdessä -liitossa ahdistavat; ja nytpä Unkarin kansa siirtyy länteen päin, --- siihen maahan, missä Attila muinoin oli asuntoa pitänyt ja missä -toinen Hunnilais-valta nyt makasi raunioina. Koko tämä ala kahden -puolen keskistä Tonavaa ei kantanut siihen aikaan mitään oikeata -nimeä; tavallisesti sitä kutsnttiin "Pannonialaisten ja Avarien -erämaaksi",[532] mutta toisinaan se myöskin käsitettiin Ison Moravian -nimellä,[533] sillä Moravian ruhtinas par'aikaa taisteli Saksan -kuninkaan kanssa sen omistuksesta. Tämän maan valloittaa Unkarin -kansa ja antaa sille nimensä. Ne Slavilaiset lahkokunnat, jotka -aikojen kuluessa ovat siihen asettuneet, joutuvat valloittajain -alamaisiksi; ne Avarilaiset ja kentiesi Hunnilaiset kansan-jäänökset, -jotka vielä jälillä olivat, sulavat tulijain kanssa yhteen;[534] ja -vihdoinpa Wolgan seuduilta, Bulgarien ja Bashkirien maasta, tulee -vielä jälestäpäin Magyarien sukulaisia, joita nähtävästi huhu tästä -uudesta voittomaasta liikkeelle lähettää.[535] Näin syntyy kolmas -Hunnilais-valta Tonavan ja Karpatien välillä, ja Suomen-suku saapi -vakinaisen sian itse Euroopan sydän-paikoissa. - -Koko Euroopalle tuntui ikäänkuin Balamberin laumat olisivat uudesta -tulleet, ja samatekkuin ensimäisen Hunnilais-vallan aikana, saivat -nytkin lännen ja etelän kansat kokea kovaa vitsausta. Silläpä -ovatkin taas aikakirjat täynnänsä samoja kauhun kuvauksia kuin -viisi vuosisataa aikasemmin. Unkarilaisten todellisista oloista -ja laitoksista on sitä vastoin kovin vähän tietoja. Että olivat -lukusa ja vapaa kansakunta yhtyneenä useista heimo-kunnista, sekä -saaliin-ahnaita ja huikenteliaita, -- kertoo heistä keisari Leoni, -lisäten että tavat ja sotakäytökset heillä oli varsin Bulgarien -kaltaista.[536] Niinkuin muinaiset Hunnit eivät nämätkään kelvanneet -jalkaväen tappeluun eikä piiritys-töihin, mutta olivat mainiot -ratsumiehet ja tavoittivat tarkasti nuolillansa. Keisari Konstantino -Porphyrogenito antaa lisäksi sen tärkeän tiedon, että heillä oli -omituinen tuomari-valta ruhtinaan rinnalla,[537] ja mieleen juohtuu -siinä kohden se Jugur-niminen virkamies, jota muinoin näkyy Avareilla -olleen. Kaikki todistaapi, että olivat Avarien, Bulgarien, Katsarien, -vihdoinpa muinaisten Hunnien likeistä sukua,[538] ja että heidän -valtansa oli jatkona siihen, minkä Attila muinoin oli yrittänyt -perustaa. - -Kuinka tämä Suomen-sukuinen valta Tonavan ja Theissin varsilla -vähitellen sivistyi, ja kuinka se alituisissa taisteluissa on osannut -pitää kansallisuutensa voimissa, ei kuulu enää minun aineeseni. -- - -Mutta Wolgan ja Tanain rannoilla oli Suomen-suvun loiston-aika nyt -loppunut. Syy tähän rappioon oli kyllä isoksi osaksi ulkonainen, -mutta epäilemättä vielä isommaksi osaksi sisällinen. Niinkuin -edellisessä olen koettanut osoittaa, oli tämä suku jo puolen -vuosituhatta harjoittanut herruuden Skythiassa ja sillä välin yhäti -lähettänyt siirtokuntiansa länteen päin. Nämäpä seikat olivat -tyhjentäneet sen voimat juuri siihen aikaan kun uudet ulkonaiset -kohdat olisivat uusia voimiakin kysyneet. Näin Katsarien ja Bulgarien -vallat Wolgan rannoilta hävisivät tykkönään, ja Turkkilaisten sekä -Slavilaisten vuoro tuli herruuteen ruveta. Lähettäkäämme hätäinen -silmäys tähän ryhtyvään perikatoon. - -Juuri samana vuonna 862, kun Unkarilaiset tekivät ensimäisen retkensä -läntisiin maihin, oli Skythian pohjois-osassa sattunut merkillinen -tapaus, jonka vaikutukset pian tulivat koskemaan Suomen-suvun eri -haaroihin. Skandinavilaiset Warjagit, tunnetut nimellä Rōs eli -Rus, olivat keskellä Suomalaisia ja Slavilaisia kansoja, Laatokan, -Ilmäjärven jä Walgetjärven seuduilla, perustaneet sen uuden vallan; -josta nykyinen Wenäjä on syntynyt. Tämä valta levisi ravakasti -etelään, ja Slavilaiset kansat keskisellä Dnieperillä joutuivat -pois Katsarien vallan alta.[539] Turhaan Katsarit yrittivät näiltä -uusilta vihollisilta sulkea Dnieperin suun. Idästä ja lännestä heitä -ahdistivat Turkkilaiset Uzit ja Patsinakit, ja nyt vihdoin, 10:nnellä -vuosisadalla, Rus-kansa alkoi retkeillä Tanaita ylös Wolgaan, -josta kulkivat aluksillaan ryöstämässä kaikki Kaspian meren -rantamaat.[540] Tämä retkeilys, joka ensin tapahtui Katsarien -suostumuksella, kääntyi pian Katsari-vallan perikadoksi. -Arapialaisissa lähteissä luemme, että vv. 968 ja 969 Rus-kansa -ryösti paljaaksi sekä Bulgarien että Katsarien kaupungit, ja että -sen puuskan perästä Katsarit, Bulgarit ja Burtassit hävisivät.[541] -Tämä ei liene otettava varsin sanain mukaan; sillä Byzantiolaiset -mainitsevat, että v. 1016 keisarikunta ja Rus-valta yhdessä liitossa -valloittavat Katsarien maan ja ottavat vangiksi heidän ruhtinaansa, -Yrjö Tzulon.[542] Mutta tämän perästä ainakin Katsarien valta -häviää, ja heidän itäiset naapurinsa Uzit, myöskin tunnetut Kumanien -ja Polowzien nimellä, leviävät nyt Tonavan suulle ja Unkarin -rajoille asti. Vielä jonkun vuosisadan kestävät Bulgarit keskisellä -Wolgalla, kunnes Mongoli-vallan tulva heidätkin hukuttaa. Silloin -Itä-suomalaisten kansain historiallinen mahti on lakannut, mutta ne -ovatkin vihdoin perustaneet kestävän Suomen-sukuisen vallan Unkarin -maassa. - -Tällä välin alkaa valo koittaa Suomen-suvun läntiselle osakunnalle, -ja Otherin matkakertomus lopulla 9:ttä vuosisataa on ensimäinen -valon-säde. Seuraavalta vuosisadalta ovat Arapialaisten maineet -Vesseistä ja vielä vuosisataa myöhemmin Adam Bremeniläisen ja Venäjän -Nestorin antamat tiedot. Mitä tällä tavoin alkaa vähitellen ilmi -tulla tämän läntisen osakunnan tilasta ja tapauksista, se tosin -ei ole varsin ulkopuolella nykyistä ainettani, mutta kouluu vielä -likemmin Suomen kansan ominaiseen historiaan. - - - - -VITTESELITYKSET: - - -[1] Ks. Litterära Soiréer i Helsingfors under hösten 1849. Andra -Soiréen. [Nordiska Resor och Forskningar af M. A. Castrén, V, sivv, -126 seur.]. - -[2] Useat lauseet Castrenin kansatieteellisissä luennoissa -todistavat, että hän ei pitänyt tutkimuksiansa tällä alalla vielä -tydyttäväisinä ja että aikomuksensa oli niitä uudistaa. Tuoni ei sitä -suvainnut. - -[3] Ks. Max Müller'in kirjoitus Bunsen'in kirjassa: Outlines of the -Philosophy of Universal History, London 1854, I osa, sivv. 473 seurr. - -[4] Ks. Chr. Lassen, Indische Alterthumskunde, Bonn 1847, I sivv -528-530. - -[5] Ks. Max Duncker, Geschichte des Alterthums, II, sivv. 325-327. - -[6] Ks. Jules Oppert, Expédition Scientifique en Mésopotamie. Paris -1858. II, siv. 80, 95. - -[7] Oppet selittää _Saka_-nimen Medoskythan sanasta: _Sak_ poika; ks. -Expéd. en Mésopot. II, siv. 84. -- _Mada'n Sakat_ merkitsisi siis: -_maan poiat_. -- Assyriaksi Sakat nimitettiin _Namri_ eli _Nammirri_, -joka johdetaan Medoskythan sanasta: _Nam, Niman, Numan_, Unkar. -_Nem_, suku. - -[8] Ks. Herodot. III 93, VII 64; Oppert, Expéd. en Mesopot. II, sivv. -164 seurr. - -[9] Ks. Herodot. I 73: "-- ώστε δε περί παλλού πολεόμενοcς παιδάς σφι -παρέδωκε την γλώσσάν τέ έκμαϑείν κα την τέχνην τών τόξων." - -[10] Vertaa Kellgren vainajan väitöskirja: Mythus de ovo mundano, -Indorumque de eodem notio, Hels. 1849. - -[11] Ks. Strab. Geogr. XI, (ed. Casaub.) siv. 517. - -[12] Ks. Joh. And. Sjögrens Gesammelte Schriften, I, siv 317. - -[13] Gananderin Mythologia selittää _Turjan_ herjaus-nimeksi, jolla -kovin kaukaisia maita sekä kuumia että kylmiä merkitään ja josta -muka sanotaan: "Se on kaukana, ho! Herra Jumala, sitä matkaa!"; -ks. Myth. Fenn., §§ Turjan maa, Turjan meri, Turjan tunturit, -Ukko Turjasta; vertaa Kalevalaa. Merkittävää on, että Turjan nimi -olletikkin tavataan Lapin saarennossa: _Turjan-tunturit, Turjaniemi_ -(Trianema, Trinnäs), Otharin "Terfinna", ja Venäläisten _Teрскоi -беperь_. Tän seudun asukkaat kutsutaan Lapinkinkielellä _Tarjalands_ -(Turjalaiset). Myöskin sana _Turilas_, joka Gananderin mukaan -merkitsee väkevää jättiläistä, saattaa olla yhtä sukua: "Kave Ukko -pohjan herra, Ikäinen iku _Turilas_;" -- "Musta mies väki-_Turilas_." - -Tässä paikassa uskallan lisätä sen arvelun, että tuo paljon punnittu -runojemme sana _Kave_ ei ole muuta kuin Zend-avestan _Kava_ valtias, -hallitsija, mahtava. Tämä sopii mielestäni hyvin runojen lauseisin: -"_Kave_ Ukko", "_Kave_ luonnotar": "Kuume ennen kuun kehitti, -_Kave_ kuun kehästä päästi"; "Minä mies Jumalan luoma, Luoma kolmen -luonnottaren, Kantama kahen _Kapehen_"; -- "Kun purit _Kapehen_ -karvan, Kun purit ihon imeisen." Ks. Kalevalan molemmat painokset, ja -Gananderin Myth. Fenn. - -[14] Niille, jotka epäilevät, onko oikein päästy -Assyrialais-kirjoituksen jäljille, sopii mainita mitä Bunsen lausui -jo 1854: "To doubt the soundness of that alphabet, would prove -perhaps a vast capacity for scepticism, but it would most certainly -evince a total want of critical judgment, or deplorable indifference -to truth." - -[15] Esim. kirjain →→↓ antaa sekä Assyrian että Medo-skythan -kirjoituksessa äänen: _an_. Aatteellisena kuvauksena taas se aina -merkitsee: Jumala. Mutta aate: jumala, kuuluu Assyriaksi _Ilu_, -Medo-skythaksi sitä vastoin _Annap._ -- Mainittava on, että Assyrian -kirjoitus usein on lisäksi ottanut jonkun tavut-merkityksen -omankin kielensä mukaan. Niinpä se kirjain, joka aatteellisesti -merkitse: _huone_ ja tavuullisesti kuuluu: _val_, koska _huone_ -on Medo-skythaksi _Val_, on tullut sen ohessa saamaan Assyrian -kirjoituksessa toisenkin äänen: _bit_, koska _huone_ kuuluu _Bit_ -Assyriaksi. Näin on syntynyt Assyrian kirjainten moni-äänisyys -(polyphonie), joka ei muutoin koske nykyiseen aineeseni. - -[16] Ks. Rapport au sujet d'une mission en Angleterre par Jules -Oppert, Paris 1856; ja saman tutkijan: Expédition Scientifique en -Mesopotamie, Paris 1858, II:n osan 1 vihko. - -[17] Ks. Justinus II 3: "His (Scythis) igitur Asia per mille -quingentos annos vectigalis fuit. Pendendi tributi linem Ninus Rex -Assyriorum imposuit." -- "Le nom de Ninus tire son origine d'une -confusion entre la personnification de la ville de Ninive (Ninua), -qui a créé le personnage Mythique _Ninyas_, et du nom porté par le -premier roi du grand empire d'Assyrie" (Ninip-pall-ukin = Hercules -filium dedit); Oppert, Exp. en Mesop. II, siv. 351. - -[18] Vert. Marcus v. Niebuhr, Geschichte Assur's und Babel's, -Berlin 1857, sivv. 143, 144. -- Niebuhr arvelee tämän kansan -Tatarilaiseksi eli Turkkilaiseksi, mutta Oppert kallistuu kokonansa -Suomensukuisuuden puolelle. - -[19] Ks. Kunik, Bulletin Hist.-Philolog. de l'Académie de -Saint-Pétersbourg, IX, siv. 230. -- Lassen, Ind. Alterth., I sivv. -388-391, osoittaa että semmoista alkuväestöä on Intiassakin ollut, ja -muistuttaa muutoin, että vielä viime aikoina on ollut puhetta eräästä -mustasta paimenkansasta Zare-järven seuduilla Iranissa. - -[20] Ks. Georg. Syncellus (ed. Bonn.) siv. 37: -- -- "καί οίκοδομήσαι -την πόλιν και τόν πύργον προηγουμένου αύτών τού ϑεομάχου Νεβρώδ -(Νεμβρώδ)"; -- Josephus, Antiquit. Jud. I 4: "Νεμβρώδης, υίωνός μέν -ών Χάμου τού Νωέου τολμηρός δε και κατά χείρα γενναίος, -- - -- -πύργον γαρ οίκοδομήσειν, ύψηλότερον ή τό ϋδωρ άναβήναι δυνηϑείη" - -[21] 1 Mos. kirj. X 9. - -[22] Nabukudurrusorin kirjoitus tästä asiasta luetaan kahdessa -cylinderissä, mitkä evesti Rawlinson löysi tornin perustuksista. -Ikäkausi (amar) = 14 maailman tuntia = 70 vuotta. - -[23] Varsin on vaikea sovittaa nämä ja muut vanhimmat aian-määräykset -yhteen; ks. Duncker, Gesch. des Alterth. I 275, 276; Marcus v. -Niebuhr, Gesch. Assur's und Babel's, sivv. 490 seurr. -- Oppert -(Rapport au sujet d'une mission en Angleterre) kokee mielestäni hyvin -onnellisesti järjestää nämä eri määrät. Hänestä on _Belesys_ sama -kuin Piplian, Josefon ja Beroson _Ful_, ja Ison Assyrialaisvallan -hävitys Arbakeen ja Belesy'n kautta on muka tapahtunut v. 788 e.Kr. -Tämä valta siis oli kestänyt vv. 1314-788, Arapialaisten valta vv. -1559-1314, Khaldaialaisten vv. 2017-1559, nuo 11 kuningasta vv. -2225-2017 (eli 208 vuotta = ΣΗ, eikä MH eli 48 vuotta, kuten luetaan -armenialaisessa käännöksessä Eusebion historiasta), ja Medialainen -valta vihdoin vv. 2449-2225. Jos nyt Nimrodin aika nousee yli vuoden -3500, niin Hamilaisten valta olisi kestänyt enemmän kuin 1000 vuotta. -Alexander Polyhistor tosin sanoo sen kestäneen 33,091 vuotta, mutta -Oppert tekee todennäköiseksi, että siinä on erehdystä ja että oikea -luku on 1,091 vuotta. - -[24] Ks. Duncker, Gesch. des Alterth., II 305, I 266. - -[25] Ks. Rawlinson, Notes on the early history of Babylonia [Journal -of the R. Asiatic Society XV]; Bunsen, Philos. of Univ. History II -23, 26. - -[26] Ks. Jules Oppert, Rapport au sujet d'une mission en Angleterre -Paris 1856. - -[27] Merkittävää on, että Medialaisten nimi Armeniaksi kuulun _Mar_; -ks. M. v. Niebuhr, Gesch. Assur's untl Babel's, sivv. 404, 491-493. -Liekö satunnaista, että Tsheremissit antavat itsellensä varsin -yhtäläisen nimen: _Mari_, joka oikeastansa merkitsee: miehiä: ks. -Joh. And. Sjögren's Gesamm. Schriften I, siv. 666. - -[28] Ks. W. Lagus, Kilskriften och Finnarne [Litteraturblad 1861, -n:o 4]; M. v. Niebuhr, Gesch. Assnr's und Babel's, sivv. 152, 153. -Piplian _Kasdim, Ur Kasdim_ mainitaan esm. Jes. XXIII 13, Dan. II, ja -1 Mos. XI 31. -- Kasdo-skythaksi merkitsee _Ur ranta_, ja _Ur-Kasdim_ -on samaa kuin _Sinear (Sennaar), Mesopotamia, Kaksoisvirran maa_. - -[29] D. Chwolsohn, tutkiessaan sen kirjan ikää, minkä eräs -Babylonialainen Qûthâmî on tehnyt Khaldaialasesta maanviljelyksestä -ja Ibn Wahschijah arapiaksi kääntänyt, tulee siihen päätökseen, -että Qûthâmîn aikainen "Kanaanilainen" kuningas -- sarja on sama -kuin Beroson "Arapialainen"; ks. Mémoires de savants étrangers, -prés. à l'Acad. de St. Pétersb. VIII, sivv. 373 seurr. -- Nämä -uudet tutkimukset, jos niiden varmuuteen vielä kävisi täydellisesti -luottaa, levittäisivät paljon valoa Turanilaisuuden historiaan. Että -Qûthâmî Nemrôdâ olisi Piplian Nimrod, ei kuitenkaan ole todennäköistä. - -[30] Viittaamme tässä kohden vielä kerran W. Lagus'en kirjoitukseen; -Kilskriften och Finnarne. - -[31] Ks. Oppert, Expéd. en Mésopot. II sivv. 333-335; seinäkirjoitus -Kun Sarginan vaimolassa v. 706 paik. e.Kr. -- Jo Tiglatpilesar III -(v. 950 aikoina) kantaa saman arvominen; ks. Oppert, Rapport, siv. 44. - -[32] Ks. Oppert, Rapport, siv. 19: -- "dans le Scythique -- -- le r -suffixe qui se retrouve comme nominatif indéfini à la fin des noms de -peuples, par exemple, Babilur, Markusir, etc." Vertaa sioitettu sana: -_Annap_, Mehiläisessä 1861, siv. 91. - -[33] Jo Porthan (Witterh. Hist. Antiqv. Academiens Handl. IV, -siv. 44) muistutti, ett'ei nimi _Suomi_ voi tulla sanasta _Suo_. -Yleensä on minusta turha vaiva hakea kansa-nimille sanallista -merkitystä; mutta koska Suomen nimen _suo_-peräisyys ei ole vielä -saatu kuivumaan, lienee luvallista ajaa siihen jos jotakin täytettä. -Medo-skythassa tapaamme sanan _Sam eli Saum_, joka merkitsee: -_ääretön, määrätön_ (Oppert, Rapport, siv. 15). Unkarin kielessä -merkitsee: _Szám paljous, Szamos lukusa_ (Unkarin _sz_ = Suomen _s_, -esm. _száj suu, szaru sarvi, Szem silmä_). Myöskin Suomen sanat: -_Sumea, Summa, Samea, Samaska_, ovat kentiesi saaneet nykyisen -merkityksensä _äärettömän_ avaruuden hämärästä näkö-alasta. Tällä -tavoin saisimme _Suomen_ nimen merkitsemään _äärettömän suurta_ ja -_lukusaa kansaa_. Suon muille kunnian keksiä parempia keinoja, joilla -Suomi saatetaan kuivalle maalle. - -[34] Jo C. A. Gottlund Otavassaan v. 1828 (I osa, sivv. 22 seurr.) -koetti tehdä todennäköiseksi, että Suomenkieli samatekkuin -sananlasku-aarteet ovat jäänöksiä jostakusta muinaisesta -sivistyksestä. Merkittävät ovat Bunsen'in sanat (Outlines of -the Philosophy of Univ. Hist. II, siv. 19): "The regularity and -settledness of the grammar of these languages (the Finnic and the -Tamulic) bear witness to an early literary cultivation; of which in -India nothing remains but tradition, owing to Brahmanic encroachment, -while in the fens of Finland oral tradition has preserved up to our -own time the songs of Wäinämöinen, and of his sacred home, Kalevala." -Vertaa Max Müllerin lause, Sam. kirj. I, sivv. 481, 482. - -[35] Kb. Axel Em. Holmberg, Nordbon under hednatiden, Stockholm 1854: -S. Nilsson, Skandinaviska nordens Ur-innevånare, Lund 1838-1843. - -[35] Ks. Ed. von Eichwald, Bulletin de la Société des Naturalistes de -Moscou, XXXIII, II, siv. 408; Revue des deux mondes, 15 Fevr. 1862: -Les cités lacustres de la Suisse. - -[36] Ks. Nilsson, main. kirj., Tredje kapitlet, siv. 3; Revue des -deux mondes, main. vihko, siv. 893. - -[37] Eräästä paalu-kylästä Boden-järvessä on Löhle löytänyt -kokonaisen aidallisen ohria ja rukiita, sekä todellista leipää, joka -hiiltymisen kautta on säilynyt; Revue des deux Mondes, main. vihko, -siv. 891. - -[38] Fr. Troyon, Habitations lacustres des temps anciens et modernes, -Lausanne 1860; johon viittaa jo useasti mainittu vihko Revue des deux -mondes. - -[39] Ks. Rask'in kirje Pietarista Toukok. 30 p. 1819. [Nyerup, -Magazin for Rejseiagttagelser I, Kjöbenh. 1820]. - -[40] Niinpä lausuukin ennen mainittu kirjoitus Revue des deux -mondes'issa, puhuen alku-väestön sota-aseista: "on dirait à les voir -qu'elles étaient brandies par des guerriers agiles comme nos soldats -_basques_". main. vihko, siv. 901. - -[41] Wilh. v. Humboldt, Prüfung der Untersnchungen über die -Urbewohner Hispaniens vermittelst der Baskischen Sprache, Berlin -1821. [Gesamm. Werke II]. - -[42] Ks. Arndt, über den Ursprung etc. der Europ. Sprachen, Frankf. -am Main 1818, siv. 20; Rask, über das Alter der Zend Sprache, -Berlin 1826, siv. 69; Mayry, La terre et l'Homme etc., siv. 460; -de Charencey, Recherches sur les origines de la langue Basque, -Paris 1859. -- Max Müller, muistuttaen että Turanilaisissa kielissä -sanajuuret pysyvät muuttumatta kun johto-sanoja ja taivutuksia -tehdään, sanoo Euskin kielestä, että se "is in this respect the very -type and perfection of a Turanian language"; ks. Bunsen'in Outlines -I, siv. 287. - -[43] Ks. Chaho, Hist. primitive des Euscariens-Basques, Bayonne -1857, sivv. 127 seurr., joka hakee Euskilaisuutta Italiassa; ja W. -v. Humboldt, joka kirjeessä Wolffille Jouluk. 12 p. 1801 [Gesamm. -Werke V, siv. 240] sanoo: "ich entdecke immer mehr Griechisch im -Baskischen." Tätä opäilemättä käypi kääntää takaperin, niin että -Kreikan kielessä olisi Euskilaisuutta. Myöhemmin hän ei ole lausunut -tästä seikasta mitään. - -[44] Βάρβαρον γλώσσαν ίέντες, sanoo Herodoto I 57. -- Joka muutoin -tahtoo tuntea tämän kysymyksen kaikki mutkat, katsokoon esm. -Encyclopedia Britannica, 8:th ed., Edimb. 1859, § Pelasgi. - -[45] Ks. Dr Aufrecht, Bunsen'in kirjassa Outlines of the Philos. -of Univ. Hist., I, sivv. 87-89, ja K. Meijer, sam. kirj., I, siv. -171, sekä R. K. Rask, samlede afhandlinger, II, siv. 420; vertaa -Diefenbach, Origines Europæ, Franf. am Main 1861, sivv. 104 seurr., -ja Encyclopædia Britannica, 8:th ed., Edimb. 1855, § _Etruscans_. --- Heidän nimensä _Tusci, Etrusci, Τυρρηνοι, Τυρσηνοι_, johdetaan -juuresta _Tur_ (josta saatiin Tursici, Tursci, Tusci). Dionysio -Halikarnassolainen on ainoa, joka mainitsee heidän itse omistaneen -nimen _Rasena_ (Ρασένα) ja mahdollista olisi, että sana siinä olisi -vääristynyt esm. muodosta _Τυρσένα_. Sama kirjaniekka osoittaa -heidän Lydialaisen syntynsä perättömäksi ja sanoo lisäksi tästä -kansasta: "άρχαίόν τε πανυ και ούδενί άλλω γένει ούτε όμόγλωσσον ούτε -όμοδίαιτον έυρίσκεται", ks. Dion. Halic. I 30. - -[46] Ks. K. Meijer, Bunsen'in kirjassa Outlines of the Philos. of -Univ. Hist. I, siv. 169. - -[47] Ks. Joh. Thunmanns Untersuchungen über Nord, Völker, Berlin -1772, siw. 16, 75 seurr. - -[48] Ks. R. K. Rask, Undersögelse om det Islandske Sprogs Oprindelse, -Köbenh. 1818, sivv. 103 seurr. -- Ihre on sekä alku-lauseessaan -Lindahl'in ja Öhrling'in Lappalaiseen sanakirjaan että -pää-teoksessaan: Glossarium Sviogothicum, puhunut ajatuksensa asiassa. - -[49] Ks. Nils Idman (Huittisten kirkkoherra), Pörsök at visa -gemenskap emellan Finska och Grekiska språken, såsom tjenande -tili upplysning i Finska Folkets historia, Åbo 1774. Löytyy -ranskannettunakin: Recherches sur l'ancien peuple Finois d'après les -rapports de la langue Finoise avec la langue Grecque, par M. Nils -Idman, traduit par M. Genet, Strasbourg 1778. - -[50] Ks. J. A. Lindström, Om den Keltisk-Germaniska kulturens -inverkan på Finska folk, Tavastehus 1859. [51] Esim. Kynttilä -candela, Paametti παματα, Kartano Garten, Ruhtinas thruchtin, j.n.e. - -[52] Esim. _Taivas_ dew, diw, sub diu, _Tytär_ ϑυγατηρ, Tochter, -j.n.e. - -[53] Tämä viimeinen vertaus voipi näyttää kyllä uskaliaalta, -olletikkin koska sana homo tavallisesti liitetään sanoihin: humus -ja χαμαί (ks. Aufrecht, Bunsen'in kirjassa Outlines I, aiv. 78), -ja koska Diefenbach kutsuu sitä "ein Erzeugniss höherer Bildung, -ähnlich dem (Begriffe) der Humanität" (Orig. Europ. siv. 210). Mutta -vertaamalla siihen sanat _nomen, nimi_ j.n.e., astuu yhteys selvästi -silmiin: - - Lat. Kreik. Välitysmuoto Suom. - - Nomin-, όνομα [inimi] nimi, Medo-skyth. niman, numan - Homin-, [ohoma] [ihimi], in-_himi_, ihmi, Mordv. loman. - -Merkittävä on, että Mordvan moksha-murteessa, josta "loman" on -otettu, ei mikään sana ala _h_:lla. - -[54] Esim. ποίη-μα, sano-_ma_, teke-_mä_, σκυϑι-στί, vahva-_sti_; -χαμά-ζε, mai-tse. - -[55] Ks. Dr K. Meijer, Bunsen'in kirjassa Outlines of the Philos. -of Univ. Hist. I, sivv. 151, 152. -- Tiedämme, että Irlannin -munkki-kronikat tekevät _Fena't_ Foinikilaisiksi. Tämä arvelu, jonka -Meijer kutsuu "the wild notion of the Phoenician origin of the -Irish", lukee vielä puolustajia Irlantilaisissa oppineissa. - -[56] Meijer arvelee, että osa Turanilaisesta alku-väestöstä on tullut -Afrikan kautta. - -[57] Knud Leem, kertomuksessaan Norjan Lappalaisista (painettu -Köpen-haminassa 1767), sanoo: "Den berömmelige Leibnitz holder -Finnerne for det, de tildels selv foregive, nemlig att være de ældste -indvånere i Norden, som af et senere indkommende Folk (Leibnitz -siger: de Tyske) ere blefne drevne længere nord efter"; ks. Rask, -Saml. Afh. I, siv. 74. -- Ruotsalainen Högström (Beskrifn. öfver -Lapmarkerne, siv. 39) sanoo vielä selvemmin: "En del Lapper vilja -aldeles påstå at deras förfäder fordomdags varit egare af hela -Sverige". - -[58] "En äðr en Tyrkjar ok Asiamenn komu i Norðrlōnd, bygðu -Norðralfuna risar ok hálfrisar; gjörðist Þá mikit sambland pjóðanna, -risar fengu sèr kvenna or Mannheimum, en sumir giptu Þángat dætr -sinar"; ks. Antiquités Russes d'après les monum. des Islandais, -Copenhague 1850, I, siv. 137. - -[59] Ka. Rask, Saml. Afhandl., I sivv. 87, 90; Nilsson, Skand. -Nordens Ur-innev., IV lukn, sivv. 41, 42; Geijer, Svea Rikes Häfder, -Upsala 1825, sivv. 409, 410; Heimskringla, Harald Kaunotukan satu, 25. - -[60] Ks. Geijer Sv. R. Häfder, sivv. 407 seurr.; Adamus Bremensis, -Gesta Hammab. Pontific. [Pertz, Monumenta Germaniæ IX], c. 232: -"Narravit michi rex Danorum sepe recolendus (Sven Ulfinpoika, joka -oli Ruotsissa käynyt sotapalveluksessa kuningas Anund Jakobin -tykönä), gentem quandam ex montanis in plana descendere solitam, -statura modicam, sed viribus et agilitate vix Suedis ferendam, hiique -incertum esse unde veniant; semel aliquando per annum vel post -triennium, inquit, subiti accedunt. Quibus nisi totis resistatur -viribus, omnem depopulantur regionem, et denuo recedunt." - -[61] Ks. Nilsson, Skand. Nordens Ur-innev., IV luku, sivv. 2 seurr.; -Geijer, Sv. R. Häfder, siv. 406. - -[62] Ks. Geijer, Sv. R. Häfder, siv. 274. - -[63] Ks. Jac. Fr. Neikter, Dissertatio de gente antiqua Troll, Upsala -1793-1799, siv. 69. - -[64] Ks. Heimskr. Ynglinga-satu, 7: "Oðinn kunni þá iþrótt, svâ at -mestr máttr fylgði, ok framði sjálfr, er seiðr heitir." Rafn tähän -muistuttaa: "L'étymologie du mot _seidr_ n'est pas bien connue; -quelques-uns prétendent qu'il dérive du verbe sjóða, bouillir, mais -il fallait alors qu'il s'appelat seyðr, ce qui est impossible, -puisqu'on a le verbe dérivé at sida. Le mot est _sans doute d'origine -finnoise_, car c'étaient surtout les Finnois qui passaient pour -s'y entendre"; ks. Antiqv. Russes, I, siv. 252. Sitä vastoin sanoo -Castrén (föreläsn. i Finsk Mythol., siv. 207), että Lapin sanaa -_seida_ ei tavata missään muussa Suomen-sukuisessa kielessä, ja -arvelee tästä syystä sen lainatuksi Skandinavian kielestä. -- Sana -tällä tavoin näyttää jäävän yksinomaiseksi Lappalaisille. - -[65] Ks. Rask, Undersögelse om det Islandske Sprogs Oprindelse, sivv. -112 seurr., vertaa Saml. Afh. I, sivv. 73 seurr. - -[66] Tämä on Nilsson'in ajatus hänen teoksessaan "Nordens Ur-innev.", -josta uusi painos par'aikaa ilmestyy. - -[67] Tämä juttu löytyy kahdessa vähän eriävässä muodossa -säilyneenä niin kutsutussa Flateyarbók'issa. Pidempi laitos on -pantu suku-johdoksi Harald Kaunotukan historialle, lyhyempi samaa -tarkoitusta varten aloitteeksi Orknei-jaarlien historialle. Ks. -Antiquités Russes, I, sivv. 213 seurr. -- Tekstissä seuraan kumpaakin. - -[68] Tarun pidemmässä laitoksessa seisoo aina Gottland, joka selvästi -on virhe. - -[69] Keyser ei kuitenkaan tahdo perustaa arveluansa tämän tarun -päälle jonka hän pitää tuiki epäluotettavana. Mutta hänen muut laveat -todistelemisensa eivät suinkaan ole tukevampia. Ks. Om Nordmændenes -herkomst og folke-slegtskab [Samlinger till det Norske Folks sprog og -historie, IV, Christiania 1839, sivv. 263 seurr.]. - -[70] Ks. main. kirj., siv. 300. - -[71] Landnámabók mainitsee Liotolfr, joka oli "risa ættar ad -móderni." Grim eli Skallagrim, joka myöskin muutti Islantiin, -oli "likari þursum at vexti ok at syn en menzkum mánnum", ja -hänen ystävistään yksi nimitetään Thorer _Thurs_. Muisto Thursien -isännyydestä Norjassa näkyy säilyneen muillakin mailla. Kun -Skottlannin kuningas Aleksander v. 1249 uhkasi purjehtia Norjaa -vastaan, hän nimitti Norjan rannikkoa: _Thursa-sker_, Thursien -saaristoa. Ks. Geijer, Sv. R. Häfder, siv. 410. - -[72] Ks. Geijer, Sv. R. Häfder, sivv. 271 seurr.: Nilsson, Skand. -Nordens Ur-innev., IV luku, sivv. 37 seurr. - -[73] Ks. Geijer, Sv. R. Häfder, siv. 242, jossa todistukseksi -mainitaan vanhemman Eddan Harbards-ljod. Geijer lausuu: "Allt detta -synes häntyda derpå, att Thor äfven varit gud för äldre, fiendtliga -stammar." - -[74] Ks. Olof Trygvasonin satu, 55. - -[75] Ks. Gylfeginning'in jälkilause Snorren Eddassa. - -[76] Ks. esim. Snorren Edda, 1, 37, 56, ja Skalda, 17: "norðr i -Jōtun-heima"; samate kutsuttiin "austr i Jōtunheima", kun mentiin -Sigtunasta itää kohden ja meren yli, ks. esim. Snorren Edda, 45. --- Myöhemmissä taruissa asetetaan "Aluborg" Jōtunheimissä, "ur -Jōtunheimabygðinni frá Aluborg", mutta sama Aluborg on pohjoisessa -Laatokan linnasta, "norðr i Alaborg." Jōtunheimiksi näkyy siis -Aunusta mainittavan. Mutta vielä idempänä oli Jōtunheimiä; sillä -Gaungu-Hrolfin sadussa, 38, sanotaan, että Kiovan maa oli pitkin -sitä vuoren-harjua, joka eroittaa Nougorodin vallan Jōtunheimistä: -"þriðjúngr Garðarikis er kallaðr Kænugarðar, þat liggr með fjallgarði -þeim, er skilr Jötunheima ok Hólmgarðariki"; ks. Antiqu. Russes, I, -sivv. 231-233. - -[77] Ks. Rask, Saml. Afh. I, siv. 94 seurr., 110. - -[78] Ks. Joh. And. Sjögrens Gesamm. Schriften I, siv. 398 (Die -Syrjänen, viitta 752.) - -[79] Ks. Rask, Saml. Afh. I sivv. 107, 108; Undersög. om det Isl. -Sprog. siv. 115. - -[80] Ks. Einhardi Annales [Pertz, Monumenta Germaniæ I, siv. 198]: --- -- "de parte vero Danorum inprimis fratres Hemmingi, Hancvin -et Angandeo, deinde cæteri honorabiles inter suos viri, Osfred -cognomento Turdimulo, et Warstein, et _Suomi_, et Urm" -- --. -Muist: Näistä nimistä on _Suomi_ ainoa, jolla ei ole toisintoa eri -käsikirjoissa. - -[81] Ks. Lönnrot, Om urspr. till Finnarnes Hiisi [Acta Soc. Sc. Fenn. -V, II.] - -[82] Ks. Castrén, Ethnolog. Föreläsn., siv. 104. - -[83] Ks. Mehiläinen 1862, 6:s n:o, Suomen Muinois-asukkaista. - -[84] Ks. Strahlenberg, Das Nord- und Ostliche Theil von Europa und -Asia, Stockh. 1730, siv. 64. - -[85] Ks. Castrén, Ethnol. Föreläsn. [Nord. Resor ooh Forskn. IV] siv. -106. -- Oikeastaan Jenesein Ostjakit ovat peräti toista kansaa kuin -muut Ostjakit; ks. Ethn. Förel. siv. 92. - -[86] Ks. Castrén, Nord. Resor och Forskn. IV sivv. 91, 92, 103, V -sivv. 41, 43, 58. - -[87] Ks. Ed. von Eichwald, Bulletin de la Soc. des Naturalistes de -Moscou, XXXIII 11, sivv. 433, 434. - -[88] Ks. Lindahl et Öhrling, Lex. Lappon., Stockh. 1780, siv. 476; -vert. Sjögrens Gesamm. Schrift. I, siv. 93. - -[89] Ks. Eichwald, Bulletin des Naturalistes de Moscou, XXXIII 11, -siv. 429. - -[90] Ks. F. A. Ukert, Geographie der Griechen und Römer III, 11, -sivr. 14 seurr. - -[91] Ks. Herod. IV 48, 100. - -[92] Luultavaa on, että sana Araxes alkuaan merkitsee: virta, kymi, -ja sillä tavoin tuli annetuksi usealle joelle. Kun Herodoto (IV 11) -juttelee että Skythat, voitettuna Massagetain voimilla, lähtivät -Aasiasta Araxeen yli Eurooppaan, niin tämä Araxes ei voi muuta olla -kuin Wolga. Mutta kun taas (I 201-205) juttelee Kyron menneen yli -Araxeen Massagetoja vastaan, se Araxes ei voi olla mun kuin Oxo tai -Jaxartes; ks. Herodoti Musæ, ed. Baehr, Leipz. 1830, I, sivv. 451 -seurr. - -[93] Herod. IV, 101. - -[94] Herod. IV 17-21, 99, 100 aeurr. - -[95] Herod. IV 18: "Άνδροφάγοι -- έϑνoς έόv ίδιον, και ουδαμώς -Σκυϑικόν"; 20: "Μελάγχλαινοι, άλλο έϑνoς και ού Σκυϑικόν"; 106: -"Άνδροφάγοι -- γλώσσαν δε ίδίην έχουσι." -- Sauromatoista tulen kohta -puhumaan. - -[96] Herod. IV 24. - -[97] Herod. VII 64; vert. Strab. ed. Casaub. VII siv. 303, XI siv. -510, 511, ja Plin. hist. nat. VI 17. - -[98] Herod. I 201. - -[99] Herod. I 216. - -[100] Herod. IV 105. "Νευροι δε νόμοισι μέν χρέωνται Σκυθικoίσι"; -106: "Ανδροφάγοι έσθήτα δε φορέoυσι τή Σκυθική όμοίην"; 107: -"Μελάγχλαινοι -- -- νόμοισι δε Σκυθικοισι χρέωνται"; 215: -"Μασσαγέται δε εσθήτα τε όμοίην τή Σκυθική, και δίαιταν έχουσι"; -Aristoteles (Probl. XIV 14) sanoo että kaikilla pohjan kansoilla -on vaalean-siniset silmät (γλαυκή όμματα), ja (Probl. XXXVIII 2) -että heillä kaikilla on puna-keltainen ja vieno tukka (πυρρότριχες -και λεπτότριχες). Galeno (De Sanit. tuend.) I 5 mainitsee: "ή τών -Αιγυπτίων μελανότης, ή τε τών Κελτών λευκότης, ή τε τών Σκυθών -πυρρότης." - -[101] Herod. IV 6. - -[102] Herod. IV 11, 12, I 103, IV 1. - -[103] Herod IV 5-10. Vert. muutoin Skythaen ja Kimmerien retkistä -Ukert, Geogr. der Griechen und Römer III, II, sivv. 264 seurr., -370 seurr. -- Ranskalaiset Historioitsijat, Henri Martin, Amédée -Thierry, Michelet j.m. pitävät nämä Kimmerit Keltalaisena kansana, -ja sovittavat siihen myös Kimbrit, jotka taas Saksalaiset tutkijat -tavallisesti pitävät Germanilaisina. Asia ei kuulu minun aineeseni, -jos kohta nimi Kimmeri myöskin on johdettu Suomen sanasta: hämärä. -Vertaa muutoin Diefenbach, Orig. Europ., sivv. 91, 290. - -[104] Herod. IV. 110-117. - -[105] Herod. IV 117: "Σαυρομάται νομίζουσι Σκυθική, σολοικίζοντες αυτή -από τού αρχαίου, έπεί ού χρηστώς εξέμαϑον αύτήν αί Αμαζόνες". - -[106] Strab., ed. Casaub., XI siv. 492; Qu. Curtius, VII 7.; -Hippokrates, de aēribus etc. § 89. - -[107] Plin., Hist. Nat. IV 25: "Sarmatæ, Græcis Sauromatæ"; Jornand. -de Reb. Get. 50: "Sauromatæ vero, quos Sarmatas diximus." Straboni -käyttää molemmat nimet: Σαυρομάται ja Σαρμάται. Ks. Strab. XII siv. -553. - -[108] Diodor. II 43, 44; Plin., hist. nat. VI 7: "Sarmata, Medorum -(ut ferunt) suboles." - -[109] Ks. Schafarik, Slawische Alterthümer, saksannettu, Leipzig -1843, 1844, I siv. 366. - -[110] Hesiod. ap. Strab. VII p. 300, 302. - -[111] Ks. Ukert, Geogr. der Griech. u. Röm. III, II, siv. 287 seurr.; -Vert. varsinkin se kirja, joka on tunnettu Hippokrateen nimellä, -Περί άερων, ύδατων, τοπων βιβλίον (De aēribus etc., ed. Mackius, -Wien 1743), X: Wankkurit ovat "πίλοισι περιπεφραγμέναι, εισι δε καί -τετεχνασμέναι, ώσπερ οικήματα, τά μέν απλά, τά δε τριπλά. -- -- έν -ταύταις μέν ούν ταίς αμάξαις αί γυνακίες διαιτεύνται αυτοί δ' έφ' -ίππων όχεύνται οί άνδρες. -- ίππάκην τρώγουσιν, τούτο δ' έστι τυρός -ίππων." Vert. Herod. IV 2: "ού γαρ αρόται εισι, άλλά νομάδες" - -[112] Ks. Hippokrates, de aēribus etc. X; Herod. IV 75. - -[113] Herod. IV 62. - -[114] Herod. IV 74. - -[115] Niebuhr, Kleine Hist. Schriften, Bonn 1828, I, siv. 301. - -[116] Ukert, Geogr. der Griech. u. Röm. III n, sivv. 274-277. Hän -osoittaa, että Mongolit eivät millään ole paksuja ja pnhlakoita, -ja että Kreikkalaiset ja Romalaiset eivät sano Skythaen muotoa -ja kasvoja erinomaisen rumiksi, kuten kohta Hunnien ilmaantuessa -tiesivät näistä jutella, y.m. - -[117] Ks. K. Neumann, Die Hellenen im Skythenlande, I, Berlin 1855. - -[118] Ks. A. Schiefner, Sprachliche Bedenken gegen das Mongolenthum -der Skythen (Bulletin de la classe des Sciences Hist. de l'Académie -de S:t Pétersbourg, XXIX N:o 13, Fevr. 1856.) - -[119] Ks. K. Fr. Neumann, Die Völker des Sydlichen Russlands, 2:te -Auflage, Lpzg 1855, siv. 12. - -[120] Ks. Jules Oppert, Rapport sur une mission en Angleterre, sivv. -14, 15: οίύρ-πατα (mies-tappaja) muka medoskythalaisesta ruhir -"homme", bat "tuer"; άριμα (yksi) = ghar "un", ("c'est avec la -particle _immas_ ajoutée au numéral qui se rencontre bien sonvent -_gharimmas_"); άπία (maa-jumala) = api "dieu"; Παηαϊος (Ylinen -jumala) = apapi "dieu des dieux", Ταργίταος (ensimäinen ihminen) = -Turgata "fils-homme"; Σπαργαπείϑης = sbarrak pikti "qui aide dans -le combat", Όκταμασάδης = Kuktammas-adda "père de l'affection"; -Θαμιμασάδης (meren jumala) = sam-immas-adda "père de l'infini"; -έξαμπαϊος (pyhät tiet), loppupuoli sanasta = annap "dieu." -- -Ainoa kohta, joka tässä ansaitsisi tarkastusta, on Herodoton ἄριμα -(yksi), jota ei ole mistään kielestä löytty, niin että tavallisesti -arvellaan Herodoton erehtyneen kääntäessään nimen Αριμασποί kreikaksi -μουνοφϑάλμοι (ἄριμα γἄρ εν καλέουσι Σκύϑαι, σπού δε τόν όφϑαλμόν; -Herod. IV 27). Näin päästyänsä Herodoton kahleista ovat tutkijat -selitys-innossaan retkeilleet sinne tänne, ja K. Neumann esm. -(Die Hellenen im Skythenlande I, siv. 195) luulee Schottin avulla -keksineensä, että Arimaspit ovat selvänä suomena "Vuorimaan sepät." -Tämmöisille retkille tulisi loppu, ja historian isälle takasin -kunniansa, jos nuolenpää-kirjoissa yksi kuuluisi _ghar ja gharimmas_. -Mutta pelkään,, että Oppert jo on oikaissut ajatuksensa tässä kohden. -Maalisk. 5 p. 1861 hän kirjoitti minulle: "Le seul nombre Cardinal -écrit en lettres en Médoscythique, est _kir_ un; malheureusement les -nombres sont écrits en chiffres partout ailleurs. En Casdoscythique -_kas_ veut dire deux." -- Tahdon lisätä yhden johtauksen omasta -kohden: Θαμιμασάδης on meren jumala (Herod. IV 59), ja Maiotin -kutsuivat Skythat _Temerinda_, joka Plinion mnkaan merkitsee meren -emoa (matrem maris, Plin. hist. nat. VI 7). _Tomi eli Teme_ siis -merkitsee _merta_ = Samoj. _tâma, téme_ joenhaara, ja _rinda_ on -kentiesi Suomen _Rinta_, niin että Maioti olisi se _rinta_, jota -Ponto imee! Oikeaksi en tahdo tätä väitellä. Mutta ainakin se näkyy -olleen tämmöinen käsitys, joka saattoi Maiotille semmoisen nimen. -Dionysio Periegetes (vrss. 165, 166) sanoo Maiotista: -- -- "καλέονσι -δέ μητέρα Πόντον έκ τής γαρ Πόντοιο τό μυρίον έλκεται ϋδωρ" Kentiesi -ne Skythat, jotka antoivat nimen "Temerinda", olivat Plinion aikaisia --- Aorsia, Sirakia tai mitä? - -[121] Ks. Eichhoff, Hist. de la langue et de la littérature des -Slaves, Paris 1839, sivv. 3, 4. -- Schafarik, Slawische Alterth. I, -siv. 282 seurr. -- Vert. Zeuss, Die Deutschen, siv. 285 seurr. - -[122] Ks. Ammian. Marcell. XXXI, 2. "Persae, qui sunt originitus -Scythae, pugnandi sunt peritissimi." - -[123] Ks. Zeuss, Die Deutschen, siv. 284. - -[124] Ks. Meijer, Bunsenin kirjassa: Outlines of the Philosophy, I -siv. 151. - -[125] Ks. Eichhoff, Hist, de Ia langue des Slaves, Paris 1839, siv. 3. - -[126] Ks. Polyain. VIII 56. - -[127] Ks. Strab. VII siv. 310. - -[128] Ks. Strab. VII, sivv. 306, 307. - -[129] Appian, Mithrid. 69. -- Että Jazygit olivat Sarmatoja todistaa -Straboni, VH siv. 306: "oi Ίάξνγες Σαρμάται" sekä Plinio, IV 12: -"Jazyges Sarmatae." - -[130] Ks. Strab. VII 309-311. Hän nimittää esm. Taurit Σκυθικον έϑνος. - -[131] Ks. Trebell. Pollio, Claudii vita, 6: "Scytharum diversi -populi, Peucini, Trutungi, Austrogothi, Virtingui, Sigipedes, Celtae -etiam et Heruli"; -- vita Gallieni patris, 6: "Scythae autem, hoc est -pars Gothorum." Wertaa: Capitolin., Gordianorum vitae, 29, 30, ja -Maximi et Balbini vitae, 16. - -[132] Straboni, VII siv. 306, asettaa Istron ja Tyraan välille Getaen -erämaan, sitten itään päin Tyrigetat, Jazygi-Sarmatat, Basilei'it ja -Urgit. Mela sanoo, I, 3: "ab Gallia Germani ad Sarmatas porriguntur, -illi ad Asiam"; mutta II, 1; "Ister Scythiae populos a sequentibus -dirimit." Ptolemaio siirtää Scythia-nimen itäiselle puolelle Wolgaa, -ja kutsuu Germanian ja Wolgan välisen maan _Sarmatiaksi_. - -[133] Plinion sanat nähtävästi niin ovat ymmärrettävät: "Scytharum -nomen usquequaque transiit in Sarmatas atque Germanos; nec aliis -prisca illa duravit appellatio, quam qui eztremi gentium harum ignoti -prope ceteris mortalibus degnut." Hist. nat. IV, 12. - -[134] Ks. Diod. Sic. II 43. - -[135] Ks. Dio Cass., 71; Capitolin., vita Marc. Aurelii, 17, 22, 25, -27. - -[136] Ks. Hist. Augustae, passim, ja Amm. Mareellinus, passim. - -[137] Ks. Jomandes, de reb. Get. 54; Beuga ja Babai kutsutaan -apnlaiskuninkaiksi (regibus auxiliariis), joka todistanee että -Sarmatat eivät olleet itsenäisiä. - -[138] Ks. Jornand., de reb. Get., 55. - -[139] Ks. Amédée Thierry, Recits de l'hist. Rom., Paris 1860, siv. -442. - -[140] Pauli. Diac. II 26. - -[141] Jornandos, de reb. Get., 23: "Venetos, -- -- numerositate -pollentes, -- ab una stirpe exorti, tria nune nomina edidere, Veneti, -Antes, Sclavi." -- 5: "ab ortu Vistulae fluminis per immensa apatia -Venetarum natio populosa. Quorum nomina, licet nunc per varias -familias et loca mutentur, principaliter tamen Slaveni et Antes -nominantur." -- Procop., Bell. Goth. IV 4: "έϑνη τά 'Αντων άμετρα." -Jornandes ja Prokopio, jotka molemmat kirjoittivat keskellä 6:detta -vuosisataa, ovat ensimäiset, jotka mainitsevat Slavilais-nimen, -ellei Ptolemaion Stavanit ja Suobenit sitä samaa tarkoita. -Venediä mainitsee Itämeren rannalla sekä Plinio ja Tacito että -Ptolemaiokin. Nimi ja tieto tästä kansasta lienee Romalaisille tullut -Germanilaisilta. - -[142] Olletikkin Justiniano I:n hallituksen alusta; ks. Procop., -Bell. Goth. III 14; Hist. arc. 18; Jornandes, de temp. success. -(lopussa): "instantiam quotidianam Bulgarorum, Antarum et -Sclavinorum." - -[143] Ks. Procop. Bell. Goth. III 14: "Καί μήν και όνομα Σκλαβηνοϊς -te και 'Άνταις έv τό avέκaϑeν ήν. Σπόρους γαρ τό παλαιόν άμφοτέρους -έκαλουν, ότι δή σποράδην, οϊμαι, διεσχηνημίνοι την χώραν οίκουσι." -Tämä kielitieteellinen arvelu ei ole mistään kotosin. - -[144] Ks. Schafarik, Slaw. Alterth. I, siv. 180, jossa siihen -verrataan Intialainen: _serim_ (natio). - -[145] Ks. Plin. hist. nat. VI 7; Ptolem. Geogr. V 9. - -[146] Tshekkiläinen Wacerad (v. 1102 paik.) sanoo: "Sarmate -- -- -Sirbi tum dicti", ja "Sarmathe zirbi populi"; ks. Schafarik, Slaw. -Alterth. I siv. 373. - -[147] Painettu Ofen'issa 1828. - -[148] Ks. Slawische Alterthümer I, siv. 373. - -[149] Ks. K. Fr. Neumann, Die Völker des südl. Russlands, siv. 14. --- Schafarikin arvelua, että muka keskiaian Jazwingit olisivat -olleet Sarmatain viimeinen jäänös, on Zeuss (die Deutschen, siv. -678) kumonnut, osoittaen että ne olivat Littuan sukua. Sjögren on -sitten täydellisesti todistanut Jazvingien eli Jatvägien Littualaista -heimolaisuutta; ks. mémoires de l'acad. de S:t Pétersb. sixième -serie, IX, sivv. 161 seurr. Sarmatain Slavilaisuutta vahvistanee -johonkin määrään sekin seikka, että Keski-aian kirjaniekat, muiden -seassa Byzantiolaisetkin, esm. Khalkokondylas, antoivat Sarmata-nimen -Slavilaisille. - -[150] Ks. Herod. IV 48, 100, 104, 125. - -[151] Arisleteles, Probl. XIX, 28. - -[152] Ks. Ukert, Geogr. der Griechen und Römer III 2, siv. 419-421. - -[153] Ks. Vivien de Saint-Martin, Sur les Khazars, aikaus-kirjassa: -Nouvelles Annales des Voyages 1851, II sivv. 136-141. -- Priscus, -Excerpta de legat. (Pariisin painos), sivv. 43, 44, 55, 63. -- -Vivien de Saint-Martin'ille ei ole vielä siinä kyllä. Hän tahtoo -Suomensukuisiksi myöskin kaksi niistä lahko-nimistä, jotka Herodoto -mainitsee Skolotien seassa. Κατίαροι, (Herod. IV 6) ovat hänestä -_Katsaria_. Herodoton "kuninkaalliset Skythat", βασιληίοι Σκύθαι -hän tahtoo muuttaa _Barsilei'iksi_, nojaten Mooses Khorenelaiseen -(Hist. de l'Arménie II 40-62), joka mainitsee Kazirit ja Barsilei'it -yhdessä, sekä Theofaneen Khronografiaan (p. 298), jossa sanotaan -Kazarien tulleen Berzelian maasta, vieläpä Theofylakto Simokattaan -(VII 8) ja Nikeforo Kallistaan, jotka vielä vuonna 555 j.Kr. löytävät -Barselt (eli Sarselt) alisen Volgan tykönä. - -[154] Ks. Slawisch. Alterth. I 294, 295. Edellisestä arvelusta hän -kuitenkin lisää: "doch gebe ich auf diese Bemerkung nicht gerade -viel." - -[155] Ks. Herod. IV 21, 123, 125. Päivä-matkan Herodoto (IV, 101) -arvelee 200:ksi stadioksi, s.t.s. 33 uudeksi virstaksi, jotta 15 -päivänmatkaa olisi noin 50 peninkulmaa. Koska Skythaen alue ylöttyi -20 päivänmatkaa Ponton rannalta pohjaseen, niin Melankhlainit ja -Budinit tulevat jotenkin toistensa tasalle. - -[156] Ks. Herod. IV 108: "έϑνος -- γλαυκόν τε πάν ίσχυρώς έστί καί -πυρρόν." - -[157] Ks. Herod. IV 109: "φϑειροτραγέoυσι μούνοι τών ταύτη." Vertaa -Ukert, Geogr. III n, siv. 538. - -[158] Ks. Herod. IV 108, 109, 123. - -[159] Aristoteles ja useat muut puhuvat, että Gelonien maassa -löytyi "Tarandos" niminen, häränkokoinen, mutta peuran-muotoinen -metsän-otus, joka osasi karvansa muuttaa ja siitä syystä oli vaikea -pyytää; ks. Ukert, Geogr. III 2, siv. 540. Vertaa tähän Kalevalan -"Tarvas", jolla Taka-Lappi kynti, samate kuin Pohjola porolla. -Ammiano Marcellino (XXXI 2, 14) juttelee: "Post quos (Neuros) Budini -sunt, et Geloni perquam feri, qui detractis peremptorum hostium -cutibus indumenta sibi equisque tegmina conficiunt, bellatrix -gens." Klaudiano (in Rufinum I 313) sanoo Gelonien tattuaavan: -"Membraque qui ferro gaudet pinxisse Gelonus." Mutta nämä viimeisen -Romalais-aian kirjaniekat eivät ole luotettavia, puhuessaan Skythian -oloista. - -[160] Mannert, Geogr. der Griechen und Römer, Germania, sivv. 17 -seurr. - -[161] Slaw. Alterth. I, sivv. 184 seurr. - -[162] Ks. Ritter, Vorhalle, Berlin 1820, siv. 459. -- Vertaa tästä -Ukert, Geogr. III n, siv. 538; ja Herod. IV 168. - -[163] Ks. Annales des Voyages 1851, II siv.141, ja 1854, IV siv. 166. -Myös A. J. Lindström, Om Finska Folkvandr., Åbo 1848, sivv. 56, 63, -päättää saman. - -[164] Ks. D'Ohsson, Des peuples du Caucase, Paris 1828, siv. 130. - -[165] Ks. A. Andelin, Kertomus Utsjoen pitäjästä, Suomi 1858, sivv. -204, 205. - -[166] Ks. Herod. IV 17, 18, 20, 27. Itse hän selittää nämä höyhenet -lumi-hahtuviksi, IV 31. - -[167] Ks. Herod. IV 32. - -[168] Ks. Herod. IV 22, 123. - -[169] Ks. Ukert, Geogr. III 2 siv. 542. - -[170] Ks. Herod. IV 22-25, I 201 seurr. - -[171] Ks. Mela, I 19, 20. - -[172] Ks. Plin. Hist. nat. VI 7. - -[173] Ks. Schafarik, Slaw. Alterth. I siv. 297; Nouvelles Ann. des -Voyages 1854, IV siv. 166. - -[174] Ks. Castrén, Ethnolog. Föreläsn. [Nord. Res. ooh Forskn. IV], -Helsingfors 1855, sivv. 107, 108. Samaan lukuun on tahdottu viedä -myös ne Ούργοί, jotka Straboni (VII siv. 306) mainitsee yhdessä -Basilei'ien ja Jazygi-Sarmatain kanssa. Mutta todennäköisintä on, -että on luettava Γεωργοί, Herodoton "maanviljeljät Skythat" (IV 18). -samatekkuin Basilei'it ovat Herodoton "kuninkaalliset Skythat." -Päinvastoin tahtoo K. Neumann (Die Hellenen im Skythenlande, I siv -178) luulla Herodotonkin Σκύϑαι γεωργοί huonoksi kreikannokseksi -sanasta Ούργοι. - -[175] Ks. Herod. IV 25. - -[176] Nimittäin ʹΙσσηδων Σκυθική', ja Serikassa ʹΙσσηδων Σερική'. -Kansan nimi muutoin kirjoitetaan monella tavalla: ʹIσσήδονες, -ʹΕσσήδονες, Ασσέδονες. Ks. Ukert, Geogr., III 2, siv. 569. - -[177] Ks. Herod. IV 13, 27, III 116; Ukert, Geogr. III 2, siv. 406 -seurr. - -[178] Ks. Diodor. Sic. XVII 81, I 94. -- Plinion sanat (VI 17): -"Arimaspi antea Cacidari", eivät anna mitään selkoa. - -[179] Ks. Herod. III 116, IV 13. Gripit (Γρύπες gryphes) luultiin -olevan nelijalkaisia lintuja, kooltansa koin susi, jalat ja kynnet -niinkuin jalopeuralla; sulat olivat selässä mustia, rinnassa -punaisia, siivissä valkoisia. Ks. Ukert, III 2, siv. 411. - -[180] Ks. Herod. IV 13, 32 seurr.; Ukert, Geogr. III 2, siv. 393 -seurr. - -[181] Ks. Herod. IV 201-216. Staboni, joka (XI siv. 517) mainitsee -pian yhtäläistä tapaa Baktrialaisilla, kutsuu sen Skythalaiseksi; -mutta Skythalaisuus ei hänen suussaan merkitse muuta kuin raakuutta. - -[182] Ks. Ad. Pictet, les Origines Indo-Européennes I, Paris 1859, -siv. 83; joka osaksi seuraa J. Grimm'iä (Gesch. der Deusch. Sprache), -arvaten Getat, Gotbit ja Massagetat yhdeksi suvuksi, samatekkuin -Dakit, Danit ja Dahat. -- Oppert, Expéd. en Mésopotamie, II, siv. 96, -koettaa selittää Massageta-nimen Kasdoskytha-sanoista _Sak_ pää ja -_Gatu_ ihminen. - -[183] Ks. Herod. VII 64. - -[184] Ks. Herod. III 93. - -[185] Ks. Oppert, Expéd. en Mésopotamie, II siv. 164 seurr. - -[186] Vertaa mitä olen I:sessä luvussa (sivv. 7, 19) puhunut -Sakoista, ja tässä luvussa (sivv. 49, 54) Skoloteista. - -[187] Ks. Ukert, Geogr. III 2, sivv. 577, 578. - -[188] Ks. Strab., ed. Casaub., XI, siv. 507, 511. - -[189] Ks. Strab. XI, siv. 512. - -[190] Ks. Arist., Meteorol. I 13. - -[191] Ks. Ukert, Geogr. III 2, siv. 195 seurr. - -[192] Ks. L. Sen., quaest. nat. VI 7: "Danubius -- -- Europam -Asiamque disterminans." -- Sen., Troad. v. 8, 9. "Qui frigidum -septena Tanaim ora pandentem bibit." - -[193] Ks. Ovid, Trist. III iv, vrss. 51, 52: - - "Ulterius nihil est nisi non habitabile frigus; - Heu! quam vicina est ultima terra mihi!" - -[194] Ks. Strab. XI siv. 493. -- Dioskuriaassa, Ponton -koillisrannalla, kävi kauppaa 70, muutamat sanoivat 300, kansakuntaa, -"πάντα δε ετερογλωττα"; ks. Strab. XI, siv. 498; vert. Plin. Hist. -Nat. VI 5. - -[195] Ks. heistä Ukert, Geogr. III i, siv. 426 seurr., III ii, sivv. -427, 428. Skymno Khiolainen (Fragm. 50) heidät kutsuu έπήλυδες. - -[196] Ks. Strab. VII, siv. 306; Plin., hist. nat. IV 14, 25, 28; -Tac., Germ. 46. -- Että likaisia olivat, mainitsee Tacito; muutoin -kuuluu, että heillä ei ollut maanviljelystä eikä karjanhoitoakaan, -vaan sota ainoana elatus-keinona; ks. Plutarch., Paul. Aemil. 12. -- -Raakuus tai sivistys ei ole mikään kansallisuuden tuntomerkki. - -[197] Ks. Strab. VII, sivv. 294, 306. - -[198] Ks. Tac. Hist. I, 79. Myös Peutingerin taulut panevat Tyraan -seuduille "Roxulani Sarmatae"; ks. Bertius Beverus, Theatrum, -Geographiæ Veteris, Amsterd. 1619. - -[199] Ks. Slaw. Alterth. I siv. 342. - -[200] Ks. Saml. til det Norske folks sprog og historie VI, -Christiania 1839: Om Nordmændenes herkomst. -- Keyser myöntää -Roxolanit Sarmatoiksi ja Sarmatat Slavilaisten esi-isiksi (siv. 423); -mutta kohta sen jälkeen vetää Roxolanit Skandinavian sukuun! - -[201] Ks. Strab. XI, siv. 506. Lause: "niistä Aorseista, jotka -ylempäuä pohjassa asuvat", on kuitenkin epäyksen alainen. - -[202] Ks. Plin., Hist. nat. IV 18, 25, 26, VI 18. - -[203] Ks. Tac. Ann. XII 15, 16. - -[204] Ks. Ptol., Geogr. III 5, VI 14. - -[205] Ks. J. A. Lindström, Om Finska Folkvandringar, siv. 43. -- -Eichwald, die Alte Geographie des Caspischen Meeres etc. Zweite Abth. -siv. 358. - -[206] Ks. Ukert, Geogr. III ii, siv. 550 seurr. -- Straboni -ja Mela eivät heitä mainitse, (ellei edellisen ʹΑσπoυργιανοί, -As-burg-ilaiset, jotka asuivat itäpuolella Fanagoriaa, ole samaa -sukua), mutta Josefo (Bell. Jud. VII 7), Dionysio Periegetes, Plinio -ja Ptolemaio. Wiimeinen, joka usein kertoo samat nimet Euroopassa -(Sarmatiassa) ja Aasiassa (Skythiassa), kutsuu edellisessä heidät -_Alauniksi_. - -[207] Ks. Vivien de Saint-Martin, Etudes Ethnographiques et -Historiques, I: Les Alains [Nouvelles Ann. des Voyages 1848 III, siv. -129 seurr.], - -[208] Ks. Amm. Marc. XXXI 2, 21: "Proceri autem Alani paene sunt -omnes et pulchri, crinibus mediocriter flavis, oculorum temperata -torvitate terribiles, et armorum levitate veloces. Hunnisque per -omnia suppares, verum victu mitiores et cultu." - -[209] Ks. Amm. Marc. XXXI 2, 12-25. Että hän siihen sekoittaa vanhat -nimet: Gelonit, Melanklainit. j. n. e., on hänen aikansa tapaista. - -[210] Ks. Herod. IV 62. - -[211] Ks. Amm. Marc. XXIII 5, 16: "Massagetas, quos Alanos nunc -adpellamus"; XXXI 2, 12: "Alanos -- veteres Massagetas." Saman sanoo -Dioni Kassio'kin LXIX 15. - -[212] Ks. Eustath. in Dionys. Per. v. 305: "Αλανόν όρος Σαρματίας, -αφ' ού τό έϑνος οι Αλανοί έoικεν ονομάζεται." Ammianon sanat -kuuluvat: "Alani -- --, ex montium adpellatione cognominati." - -[213] Ks. Castrén, Ethnolog. Föreläsn., siv. 76, 77; Zeuss, die -Deutschen, siv. 700 seurr.; Klaproth, Asia Polyglotta, sivv. 82-88, -Keise in den Kaukasus, II sivv. 577 seurr. - -[213] Prokopio (Bell. Vand. I 3, Bell. Goth.I 1) sanoo Alanit -_Göthiläiseksi_ kansaksi; mutta hänen todistustansa useat tutkijat -epäävät; ks. Zeuss, Die Deutsch, siv. 702; Keyser, om Nordmændenes -herkomst [Saml. til det Norske Folks sprog og historie VI] siv. -422. -- Jornandes ei olo sanodut isänsä isää Alanilaiseksi, kuten -Keyser arvelee; hän sanoo vain hänen olleen Alanilaisen kuninkaan -notariona. Oli, näet, tavallista, että barbarilais-kuninkaat hakivat -käsikirjoittajansa sivistyneemmistä kansoista, ja Jornandeen isän-isä -oli epäilemättä Göthiläinen. - -[215] Ks. Herod. V 11. - -[216] Pytheaan matkoista löytyy kokonainen kirjallisuus, jonka -tärkeimpiäkään teoksia en voi tässä luetella. Teko-asiain ja tekstin -tutkimuksessa olen nimen-omaan seurannut _Maximilian Fuhr'in_ tarkkaa -teosta: _De Pythea Massiliensi_, Darmstadt 1835 (Häneltä löytyy myös -saksaksi sama aine, painettuna 1842). Milloin Pytheas eli, ei tunneta -muusta, kuin että Dikaiarkho, Aristoteleen opetus-lapsi tiesi hänen -matkoistansa (ks. Strab. II, Siv. 104) ja samate Timaio (ks. Plin. -hist. nat. XXXVII 11). Tavallisesti arvellaan hänen kirjoittaneen -kaksi teosta: I. Περί τού ώκεανού luultavasti matka Thule'hen, ja II. -Περίπλους eli Γής περίοδος, luultavasti matka merikullan rannikolle; -ks. Smith, a Dictionary of Greek and Roman biography and Mythology, -London 1853-56, § Pytheas; ja Fuhr, de Pythea, siv. 22 seurr. - -[217] Ks. Fuhr, de Pythea, siv. 71, 72. - -[218] Ks. Strab. XI siv. 507. - -[219] Strab., ed. Casaub., II siv. 104: -- -- "προςιστορήσαντος δέ -καί τα περί τής Θούλης και τών τόπων έκείνων, εν οίς ούτε γή κατ' -αυτόν υπήρχεν έτι, ούτε ϑάλαττα, ούτ' αηρ, αλλά σύγκριμά τι έκ -τούτων πλεύμονι ϑαλαττίω έοικος, εν ώ φησί την γήν και την θάλατταν -αιωρήσθαι και τα σύμπαντα, και τούτον ως αν δεσμόν είναι τών όλων, -μή ποτε πορευτον μήτε πλωτον υπάρχοντα τό μέν ουν τώ πλεύμονι έοικός -αυτός έωρακέναι, τ' άλλα δε λέγειν εξ άκοής. Ταύτα μέν τα τού Πυϑέου, -καί διότι επανελϑών ενϑένδε, πάσαν επέλϑοι την παρωκεανίτιν τής -Ευρώπης, από Γαδείρων έως Τανάϊδος." - -[220] Ks. Geminus, Εισαγωγή εις τα φαινόμενα, V: -- "καί έτι τοϊς -βορειοτέροις ιζʹ και ιή ωρών ή μεγίστη ημέρα γίνεται. Επί δε τοϊς -τόποις τούτοις δοκεϊ και Πυϑέας ο Μασσαλιώτης παρείναι. Φησί γον εν -τοϊς περί τού ωκεανού πεπραγματευμένοις αυτό, ότι εδείκνυον ημίν οι -βάρβαροι, όπου ο ήλιος κοιμάται. Συνέβαινε γαρ περί τούτους τους -τόπους την μήν νύκτα παντελώς μικραν γενέσθαι, ωρών οίς μέν β', οίς -δέ γʹ ώστε κατά την δύσιν μικρού διαλείμματος γενομένου έπανατέλλειν -ευϑέως τόν ήλιον" - -[221] Ks. Cosm. Indopl., ed. Montfaucon, II, p. 149: -- "Πυϑέας δε o -Μασσαλιώτης εν τοϊς περί ωκεανού ούτώς φησίν ως ότι παραγενoμένω αυτώ -έν τοϊς βορειοτάτοις τόποις έδείκνυον οι αυτόϑι βάρβαροι την ήλίου -κοίτην, ως εκεί τών νυκτών άεί γιγνομένων παρʹ αυτοϊς." - -[222] Ks. Strab. II siv. 114: "ʹΟ μέν ούν Μασσαλιώτης Πυθέας τα -περί Θούλην, την βορειοτάτην τών Βρεττανικών, ύστατα λέγει, παρ' -οίς ο αυτός έστι τό αρκτικώ, ο ϑερινός τροπικός κύκλος, παρά δέ -τών άλλων ουδέν ιστορών, ουθ' ότι Θούλη νήσος έστί τις, ούτ' ει --- -- --, νομίζω." -- Sanat την βορ. τ. Bρεττ. käypi ymmärtää: -"joka on pohjimpana (kauimpana pohjaista saantoa) Britannian -saarista", mutta, ei lienekkään Pytheaan lausetta, vaan Strabonin -omaa lisäämää. -- Tässä on myöskin jo tarpeellinen muistuttaa, -että viimeinen lause παρα δε τών άλλων etc.,, merkitsee suomeksi: -"mutta muilta kirjaniekoilta en löydä mitään tietoa, onko Thulen -saarta olemassakaan ja tokko -- -- --, ja arvelenpa siis." Sana -ιστορών, näet, liittyypi sanaan νομίζω, ja on siis itse Strabonista -ymmärrettävä, eikä Pytheaasta; ks. Fuhr, de Pythea, sivv. 112 seurr. -Usein on näistä sanoista tehty se väärä käsitys, että muka Pytheas ei -olisi Thulea saareksi sanonut. - -[223] Myös Stefano Byzantiolainen, sanalla Θούλη, mainitsee: "το -εϑνικόν Θουλαίος ίσως δε και Θουλίτης." Mutta ei nä'y, onko hän -seurannut Pytheaan kertomusta vai jonkun muun. - -[224] Ks. Strab. I siv. 63: -- -- "Θούλης, ήν φησι Πυϑέας από μέν -τής Βρεττανικής εξ ήμερών πλούν απέχειν προς άρκτον, εγγύς δ' είναι -τής πεπηγυίας ϑαλάττης". -- Plin., hist. nat. II 77; "Quod fieri in -insula Thule, Pytheas Massiliensis scripsit, sex dierum navigatione -in septentrionem a Britannia distante"; IV 30: "A Thule unius diei -navigatione mare concretum, a nonnullis Cronium appellatur." Tämä -viimeinen mitan-määräys lienee Pytheaalta, vaikk'ei sitä suoraan -sanota; sitä vastoin nimi "Cronium" lienee muilta (nonnullis.) - -[225] Strabonin tykönä näemme, että Pytheas on Gadeiron ja -Pyhänniemen (Kadix'in ja Vincent-nokan) välin lukenut viiden päivän -purjehdukseksi, vaikka se oikeastaan ei ollut kuin 1700 stadiota -(eli ei täyteensä 3 astetta). Tämä selvästi osoittaa, että Pytheaan -päivän-purjehdukset olivat toisinansa jotenkin lyhyitä. Ks. Strab. -III siv. 148; Fuhr, de Pythea, sivv. 27, 86 seurr. - -[226] Ks. Strab. IY siv. 201: "Προς μέν τοι τα ουράνια και την -ματηματικήν ικανώς δόξειε κεχρήσϑαι τοις πράγμασι." (Πυϑέας). - -[227] Sen mainitsevat hänestä Plutarkho jo Galeno; ks. Fuhr, de -Pythea siv. 147. - -[228] Herra Provessori L. Lindelöf on hyväntahtoisesti minulle -laskenui nämä luvut, tarkastaen myös ekliptikan kalteutta Pytheaan -aikoina. Näin on saatu 2 tuntisesta yöstä 65° 43' ja 3 tuntisesta -yöstä 64' 45'. Kuitenkin jos säde-murre otetaan lukuun, niinkuin -tässä pitää niin syntyy aste-luku 65° 12' ja 64° 13'. Laskussa on -käytetty tieteellinen päivä ja yö. - -[229] Stefano Byzantiolainen, sanalla Θούλη, tosin sanoo pisimmän -päivän Thulen saaressa 20:ksi tunniksi, joka tekisi pohjoista levua -noin 62° 45'; mutta hän ei sano tätä Pytheaan mainitsemaksi, eikä -sillä paikalla puhu Pytheaasta sanaakaan. - -[230] Ks. Strab. II stv. 114 (otteena ylempänä), ja Cleomedes, -κυκλική ϑεωρία μετεωρών, I 7 (ote alempana). -- Αρκτικός on se -suunta-piiri, joka aina koskee taivaan-rannan pohjoisinta äärtä, -rajoittaen ne taivaan alat, mitkä milläkin seuduin aina ovat -näkyvissä, (τα αειφανή). - -[231] Ks. Plin., hist. nat. II 77: -- "solstitii diebus accedente -Sole propius verticem mundi, angusto lucis ambitu, subjecta terræ: -continuos dies habere senis mensibus, noctesque e diverso ad brumam -remoto. Quod fieri in insula Thule Pytheas Massiliensis scripsit, -sex dierum navigatione in septentrionem a Britannia distante; quidam -et in Mona -- -- affirmant." -- Minun luuloni on, että sanat: "senis -mensibus" ovat Plinion lisäämää; se mielestäni nähdään vertaamalla -Plin. IV 30: "Ultima omnium (insularum), quæ memorantur, Thule, in -qua solstitio nullas esse noctes indicavimus, Cancri signum sole -transeunte, nullosque contra per brumam dies. Hoc _quidam_ senis -mensibus continuis fieri _arbitrantur_." Näiden _muutamien_ joukkoon, -jotka vain _arvelevat_, ei käyne lukea Pytheasta. -- Martino Capella -on nähtävästi Plinion mukaan kirjoittanut, VI p. 194: "(Sol) brumali -descensu semiannuam facit horrere noctem; quod in insula Thyle -compertum Pyth. Mass. asseruit." -- Fuhr, siv. 142, käsittää sanain -mukaan. - -[232] Ks. edell. siv., viitta 2. - -[233] Ks. Cleomed., κυκλ. ϑεωρ. Ι 7: "Περί δε την Θούλην καλουμένην -νήσον, εν ή γεγονέναι φασί Πυϑέα [luultavasti kopioitsijain -huolimattomuudesta syntynyt; pitää olemaan Πυθέαν] τον Μασσαλιώτην -φιλόσοφον, όλον τον ϑερινόν ύπέρ γής είναι λόγος, αυτόν και αρκτικόν -γενόμενον. Παρ' αυτοϊς τούτοις, οπόταν εν Καρκίνω ο ήλιος ή, μηνιαία -γίνεται ή ήμέρα, είγε και τα μέρη πάντα τού Καρκίνου αειφανή εστι -παρ' αυτούς, ει δε μή, εφ' όσον εν τοϊς αειφανέσιν αυτού ο ήλιός -έστιν, αλλό δε ταύτης τής νήσου προϊούσιν ως επί τα αρκτικά έκ του -προς λόγον και έτερα μέρη πρός τό Καρκίνω γίνοιτ' αν αειφανή τού -ζωδιακού. Και ούτως, εφ' όσον τα παρ' εκάστοις φαινόμενα ύπέρ γής -αυτού διέρχεται ο ήλιος, ήμέρα γενήσεται. Καί έστι κλίματα τής γής -αναγκαίως, εν οίς και διμηνιαία και τριμηνιαία γίνεται ή ήμέρα και -τεσσάρων και πέντε μηνών, ύπό δε τον πόλον αυτόν εξ ζωδίων ύπέρ -γής όντων, εφ' όσον ταύτα διέρχεται ο ήλιος, αειφανή όντα, ήμέρα -γενήσεται, τού αυτού κύκλου και όρίζοντος και άρκτικού γινομένου -αυτοίς και ισημερινού. Τοϊς μέν γαρ εν Θούλη συμπίπτει ο ϑερινός -τροπικός τώ αρκτικό. Τοϊς δε έτι ενδοτέρω ύπερβαινει ο αρκτικός τον -ϑερινον εις τα προς τον ισημερινόν μέρη." - -[234] Ks. äsken mainittu Strabonin paikka II sir. 114. - -[235] Ks. Strab. II siv. 104, jonka paikan jo olen suomentanut. - -[236] Ks. Virgil., Georgic. I 29; Seneca, Med. vrs. 379; vert. Fuhr, -de Pythea, sivv. 36 seurr. -- Mela sanoo: "Thule -- -- Graiis et -nostris celebrata carminibus"; III 6. - -[237] Ks. Tacit., Agr. 10: -- -- "insulas, quas Orcadas vocant, -invenit domuitque. Dispecta est et Thule, quam hactenus nix et hiems -abdebant." - -[238] Ks. Ptol. Geogr. II 3. -- Ptolemaio siirtää koko Britannian -pari astetta liian pohjoiselle, ja saapi siis Orkadein levu-asteeksi -61° 40'. Thulen etelä-nokka on hänestä 62° 40', pohjois nokka 63° -15', ja keskupaikka (τα μεταξύ) 63'. - -[239] Ks. Plin. hist. nat. IV 30: "Sunt qui et alias prodant, -Scandiam, Dumnam, Bergos: maximamque omnium Nerigon, ex qua in Thulen -navigetur." - -[240] Servio (selityksessä Virgilion äsken viitattuun paikkaan) -asettaa Thulen "ultra Britanniam, juxta Orcadas et Hiberniam." -- -Solino, 25: "Multæ et aliæ circa Britanniam insulæ, e quibus Thule -ultima"; ja 35: "Ab Orcadibus Thulen usque quinque dierum et noctium -navigatio est." -- Nimetön Ravennalainen, V 31: "Finitur autem ipsa -Britannia a fine orientis habens insulam Thyle et insulam Dorcadas"; -32 -- "procul a litore Spaniæ est insula quae dicitur Tyle". -- Mitä -muut Thulesta mainitsevat, on enimmästi vallan epä-vakaista; ks. -Fuhr, de Pythea, sivv. 36 seurr. - -[241] Ks. Procop., bell. Goth. II 15. - -[242] Ks. M. Adami Gesta Hammaburgensis ecclesiæ Pontificum, josta -luvut 208-252 sisältävät kertomuksen pohjaisista valtakunnista -[Pertz, Monum. Germ. Hist. IX, sivv. 267 seurr.]: "Hæc itaque Thyle -nunc Island appellatur." -- Myöskin Landnamabók muistuttaa, että -oppineet miehet ovat kutsuneet Islannin Thyleksi, koska siellä -monessa paikoin aurinko paistaa läpi yön ja talvella taas ei tule -ollenkaan näkyviin. Ks. Isländinga Sögur, Kjöbenh. 1843, I siv. 23. - -[243] Pytheaasta ja Thulesta löytyy kokonainen kirjallisuus, josta -joku osa on lueteltu Fuhr'in kirjan alussa. Ks. myös Keralion kaksi -kirjoitusta: De la connaissance que les Anciens ont eue des pays -du Nord de l'Europe [Mémoires de l'Académie des Inscr., XLV, vv. -1780, 1781]. Keralion luulo on, että Thule on Mainland, Shetlannin -saarten suurin, koska sitä muka likimaiden asukkaat kutsuvat -_Thyl_-saareksi. Mutta luultavampi on, että viime-mainittu nimitys -on syntynyt Romalais-aikaisesta luulosta. -- Maltebrun (Geographie -Univ. I) löytää Thule-nimen Jutlannin rannikossa, joka kutsutaan _Thy -eli Thyland_. -- Redslob taas (Thule, die Phönicischen Handelswege. -Leipzig 1855) osoittaa lähellä Halmstadia Ruotsissa pienen saaren, -nimeltä _Tyl_-ö eli _Tul_-ö. Muut ovat valinneet etelä-Norjalaisen -maakunnan _Tellemark_, joka Skien'in kaupungin tykönä tulee merelle. -Näillä keinoilla voimme kuljettaa Pytheaamme mihinkä hyvänsä. - -[244] Paitsi jo ennen mainitut Geminon sanat, on todistukseksi -Strabonin lause II siv. 114 (vertaa ylempänä siv. 80 viitta 2): "παρα -δέ τών άλλων ουδέν ιστορών, -- ούτ' ει τα μέχρι δεύρο οικήσιμα έστιν, -ό που ο θερινός τροπικός αρκτικός γίνεται, νομίζω" etc. suomeksi: -"muilta kirjaniekoilta kuin Fytheaalta en löydä mitään tietoa, onko -Thulen saarta olemassakaan ja tokko siihen asti _asukkaita löytyy_, -missä kääntöpiiri on pohjoispiirinä" (arktikona) (kuten Pytheas -sanoo Thulessa olevan), "ja arvelenpa siis, että asutun maailman -pohjois-raja on paljoa etelämpänä." Tämä nähtävästi tahtoo sanoa, -että Pytheas oli puhunut Thulea asutuksi maaksi, mutta Straboni ei -usko niin pohjoisessa asuttavan. -- Tulen kohta puhumaan lisää Thulen -asumuksesta. - -[245] Ks. Landnamabók [Isländinga Sögur I] sivv. 23, 24, 26; ja -Islantilainen Arngrim Jonas, Specimen Islandiæ Historicum, Amsterdam -1643, siv. 1. Tämä viime-mainittu kirja, sivu 91, todistelee laveasti -Tanskalaista Pontanusta vastaan, että Island ei ollut Thule. -- -Landnamabók, samatekkuin Ari Frodin Isländingabók, juttelevat -että Norjalaisten tullessa oli Islannissa Irlantilaisia erakoita -(Norjalaiset heitä kutsuivat: Papa); mutta ne lähtivät saaresta pois -näitä pakanallisia tulijoita pakoon. - -[246] Ks. Strab. IV siv. 201: "πρός μέν τοι τα ουράνια και την -μαθηματικήν θεωρίαν ικανώς δόξειε κεχρήσθαι τοϊς πράγμασι [Fuhr'in -mukaan olen vienyt sanat: τοϊς -- πλησιάζουσι seuraaviin. Jos -edellisiin viedään, ei tule pää-asiassa käsitys kuitenkaan -erilaiseksi], τοϊς τη κατεψυγμένη ζώνη πλησιάζουσι το τών καρπών -είναι τών ήμέρων και ζώων τών μέν αφορίαν παντελή, τών δε σπάνιν -κέγχρω δε και άλλοις λαχάνοις και καρποϊς και ρίζαις τρέφεσθαι παρ' -οίς δε σίτος και μέλι γίγνεται, και το πόμα εντεύθεν έχειν τών δέ -σίτον, επειδή τους ήλίους ουκ έχουσι καθαρούς, εν οίκοις μεγάλοις -κόπτουσι, συγκομισθέν των δεύρο τών σταχύων αι γαρ άλω [Näin on -Casaubonus'en korjauksen mukaan. Fuhr ehdottelee: ει γαρ άλλως, -joka antaisi käsityksen: 'jos muulla lailla tehtäisiin, tulisivat -tähkäpäät kelvottomiksi.' Niinkuin näemme, ei tämä muuta lauseen -mieltä.] άχρηστοι γίνονται διά το ανήλιον και τους όμβρους." Vertaa -Fuhr, de Pythea, sivv. 138 seurr. - -[247] Ks. Kajaani, Suomen historia, siv. 52. - -[248] Ks. Fuhr, de Pythea, sivv. 46 seurr. - -[249] Ks. Fuhr, de Pythea, siv., 36. - -[250] Ks. P. A. Munch, Hist.-Geogr. Beskrivelse over Norge i -Middelalderen. Moss 1849, siv. 115. - -[251] Ks. Strabonin ennen kerrottu paikka II siv. 104. - -[252] Vielä Peutingerin tauluissakin näkyy, vähän itä-puolella -Tanaita virta merkittynä Pohjois-valtameren ja Maiotin välillä, joka -viime mainittu taas Pontoa kohden on umpinainen. Ks. Bertius Beverus, -Theatrum Geographiæ Veteris, Amsterdam 1619. -- Vertaa Diodor. Sic. -IV 56, Argonautaen matkasta Tanaista valtamereen. - -[253] Virolaiset antavat sille nimen: "Meri-kivi." Niinkuin tiedämme, -se on pihka eräästä muinais-maailman puun-lajista. - -[254] Ks. Bulletin de la Societé des Naturalistes de Moscou, tome -XXXIII, seconde partie, Moscou 1860, sivv. 421, 422. Muutoinkin on -pitkin Preussinmaan ja Kuurinmaan rantoja löytty paljon vanhoja -Kreikkalaisia rahoja. Ks. A. von Richter, Gesch. der Ostseeprovinzen, -I, siv. 27. - -[255] Vertaa Plin. hist. nat. XXXVII 11, missä mainitaan, että eräs -Neronin lähettämä ritari kulki Pannoniasta merikullan rannikolle. - -[256] Ks. Plinius, Hist. nat. XXXVII, 11: "Pytheas Guttonibus -Germaniae genti accoli æstuarium Oceani, Mentonomon nomino, spatio -stadiorum sex millium: ab hoc diei navigatione insulam abesse Abalum. -Illuc vere fluctibus advehi (saccinum) et esse concreti maris -purgamentum: incolas pro ligno ad ignem uti eo, proximisque Teutonis -vendere. Huic et Timæus credidit, sed insulam Basiliam vocavit." - -[257] Diodor. Sic. V 23 mainitsee samaa kertomusta, mutta sanat -kuuluvat: "Vastapäätä sitä Skythiaa, joka on Galatian (Gallian) -yläpuolella, on valtameressä saari, nimeltä Basileia" -- -- -Seuraavista luvuista nähdään selvästi, että Galatian nimi tässä -käsittää myös Germanian. - -[258] Ks. Plin. Hist. nat. IV, 27: "Ex quibus (insulis) ante -Scythiam, quæ appellatur Raunonia, unam abesse a Scythia diei cursu, -in quam veris tempore fluctibus electrum ejiciatur, Timæus prodidit. --- -- -- Xenophon Lampsacenus a litere Scytharum tridni navigatione -insulam esse immensæ magnitudinis Baltiam tradit. Eandem Pytheas -Basiliam nominat." -- Tämän lauseen käsitys on mulla Fuhrin mukaan, -de Pythea, sivv. 143 seurr. - -[259] Ks. Strab. I p. 63: Και τα περί τους Ωστιαίους δέ, και τα πέραν -του ʹΡήνου τα μέχρι Σκυθών, πάντα κατέψευσται τών τόπων. - -[260] Schlözer ja Thunmann ovat selittäneet "Mentonomon" Suomen -sanaksi: Mäntyniemi; ks. Thunmann, Untersuchnngen über nördliche -Völker, sir. 22; Schlözer, Nord. Gesch., siv. 124. -- Parrot taas -tahtoo itse Plinion sanan: _æstuarium_, johdetuksi Viron (eli Suomen) -kielestä, muka sanoista _astua_ ja _aro_, se olisi: alankomaa, -johon meren tulva astuu. Muita selityksiä ei suinkaan puutu. -- -Todennäköistä on, että "Abalos" ja "Baltia" ovat yhtä sanaa; Baltia -taas on epäilemättä samaa juurta kuin Itämeren nimi: Baltin meri -(nyk. Englannin kielessä: Baltic.) Basileia on nähtävästi Kreikan -sanasta: βασίλευς kuningas. - -[261] Zeuss (Die Deutsch., siv. 672, 673) yhä vielä ajattelee -Preussilaista "Guddai" nimistä väkeä. Mutta Schafarik (slaw. Alterth. -I, siv. 456) selittää tämän Guddai-jutun tydyttäväisellä tavalla, ja -sanoo Guttoneista: "Ohne die Deutsche Abkunft der Guttonen in Frage -zu ziehen, halten wir doch dafür, dass sie in den Weichsellanden -blosse aus Skandinavien herübergekommene Eroberer waren". -- Muutoin -on muistaminen, että tämä Göthiläis-asia on yhä ankaran riidan alla. -Asia ei kuulu minun aineeseni; saan ainoastaan mainita, että J. Grimm -(Jornandes und die Geten, sekä Gesch. der Deutsch. Sprache, siv. 182, -204, 439) on koettanut todistaa, että Trakian Getat ja historian -Göthiläiset Skandinaviassa, Weikselin seuduilla ja Mustan-meren -rannoilla, olivat kaikki yhtä. Mitä on sanottu myötä ja vastoin, en -voi tähän ottaa. Uudempia selitys-kokeita on Ed. v. Wietersheim'in -kirjassa: Gesch. der Völkerwanderungen, II osa, siv. 109 seurr. -(Leipzig 1860), missä Grimmin arveluita osaksi vastustellaan, osaksi -puolustellaan. -- Vaikea ainakin lienee kieltää, että Pytheaan -_Guttones_, Plinion _Guttones_ (Germanilainen kansa Burgundionien -seuduilla; IV 28), Taciton _Gothones_ (koillisessa Germaniassa; -ks. Germ. 42, 43), Ptolemaion Γύθωνες (itäpuolella Weikseliä; ks. -Geogr. III 5), ja vihdoin ne _Gotti, Gothi_, jotka Karakallan aioista -asti häiritsevät Roman valtaa, ovat yhtä nimeä ja yhtä kansaa. Tätä -tosin kieltää Ukert, joka ei millään muotoa tahdo päästää Pytheasta -Itämerellä käyneeksi; ks. Geogr. der Griech. u. Römer, passim. - -[262] Ks. Steph. Byz. "Ωστίωνες έθνος παρά τώ δυτικώ ωικεανώ, ούς -Κοσσίνους Αρτεμίδωρός φησι, Πυθέας δ' Ωστιαίους." - -[263] Ks. Strab. II siv. 104. - -[264] Plin. Hist. nat. IV 27. - -[265] Plin. Hist. nat. IV 30; vertaa Dionys. Perieg., vrs. 31: "Πόντον -μέν καλέoυσι πεπηγότα τε, Κρόνιόν τε ʹΑλλοι δ' αύ και νεκρόν έφήμισαν -είνεκ άφαυροι ʹΗελίου." - -[266] Ks. Diefenbach, Orig. Europ. sivv. 387-380. -- Mainita sopii, -että Ptolemaio asettaa Χρόνος nimisen joen itäpuolelle Weikseliä. - -[267] Ks. Plin. Hist. nat. XXXVII 15. - -[268] Ks. Plin. Hist. nat. XXXVII 11: -- -- "Oserictam, cedri -genere silvosam: inde electrum defluere in petras." -- "Osericta" -on kentiesi Skandinavilainen sana _Austr-riki_, itämaa; vertaa mitä -vasta puhutaan nimistä: "Aestyit", "Estit." - -[269] Ks. Strab. VII, siv. 294. - -[270] Ks. Mela III, 3-4. - -[271] Ks. Plin. Hist. nat. IV 27. -- Rud. Keyser tahtoo selittää -_Hilleviones_ samaksi kuin: _Elfarbuar, Elvboere_ (joki-asukkaat), -jotka muka asuivat Alfheim'issa Götha-joen ja Glommen'in välillä; ks. -Saml. til det Norske Folks Sprog og Historie, VI siv. 331. - -[272] Ks. Plin. Hist. nat. IV 27: -- "Nec est minor opinione Eningia -[Epigia]. Quidam haec habitari ad Vistulam usque fluvium a Sarmatis, -Venedis, Sciris, Hirris tradunt. Sinum Cylipenum vocari: et in ostio -ejus insulam Latrin. Mox alterum sinum Lagnum, contermineum Cimbris." - -[273] Ks. Plin. Hist. nat. IV 30. - -[274] Ks. P.A. Munch, Det Norske Folks Historie, I i, siv. 16. - -[275] Ke. Plin. Hist. nat. VIII 16. - -[276] Ke. Zeuss, die Deutschen, siv. 486. - -[277] Sana "Hirri" luullaan virheellieekei lisäykseksi, joka -kopioitsijain kautta olisi tullut. Olkoon miten oli, ei kävisi -helposti sitä selittää. - -[278] Rud. Keyser (Saml. til det Norske Folks Sprog og Historia, -VI siv. 334) selittää tämän sanan nimestä "Kylfingaland", joka -12:nnella vuosisadalla annetaan Gardariikille eli Venäjälle eräässä -Skandinavilaisessa maatieteessä (ks. Antiquités Russes II siv. 401). -Mutta tämä näyttää olevan kaukaa haettua; sillä Kylfingit (Jaroslavin -lakikirjassa: _Kolbjagit_, samate kuin Väringit = Varjagit) näyttävät -olleen Venäjään tulleita Skandinavilaisia paljoa myöhemmältä aialta -kuin Plinion Cylipenus; vertaa: P. A. Munch, kirjassa "Norsk Tidskr. -for Vidensk. og Litt.", V aarg., siv. 311. - -[279] Ks. Tacit. Germ. 37. - -[280] Myös Ptolemaiokin asettaa Skandiansa Weikselin suiden edustalle. - -[281] Ks. Tacit. Germ. 43, 44. - -[282] Tacit. Germ. 44; "Suionum hinc civitates, ipso in Oceano, -præter viros armaque classibus valent." Adam Bremeniläinen nimittää -Svealaiset; "Sueones"; Samate jo Einhard, Vita Karoli Magni; "Dani -siquidem ac Sueones, quoa Nortmannos vocamus." - -[283] Tacit. Germ. 45: "Trans Suionas aliud mare, pigrum ac prope -immotum, quo cingi claudique terrarum orbem hinc fides, quod extremus -cadentis jam solis fulgor in ortus edurat adeo clarus ut sidera -hebetet; sonum insuper audiri formasque deorum et radios capitis -aspici persuasio adjicit." - -[284] Tac. Germ. 45: (Puhuttuaan Aestyistä ja merikullasta) -"Suionibus Sitonum gentes continuantur: cetera similes uno differunt, -quod femina dominatur: in tantum non modo a libertate sed etiam a -servitute degenerant. Hic Sueviæ finisu" -- Muist.: "Suevia" on -Germanian itäinen puoli. - -[285] Vertaa kuitenkin Zeuss'in selitys (Die Deutschen, sivv. 57, -123) ja Geijerin (Svea Rik. Häfd. siv. 81). Jälkimäinen siihen vertaa -Strabonin Σιδόνες, jotka olivat Bastarnaen heimokuntia (Strab. -VII siv. 306). Edellinen taas sovittaa siihen Ptolemaion Σίδωνες, -koillis-puolella Böhmin vuoria (Ptol. Geogr. II 10). - -[286] Ks. Adamus Bremensis, de Situ Daniæ (oikeastaan: "Gesta -Hammaburgensis ecclesiae pontificum"; IX osassa Pertz'in Monum. hist. -German.), cap. 222: "Postea (Göthan-maan jälkeen) longia terrarum -spatiis regnant Sueones usque ad terram feminarum." - -[287] Tacit. German. 45: (Svioneista puhuttuaan) "Ergo jam dextro -Suevici maris litore Aestyorum (Aestuorum, Aestiorum) gentes -alluuntur; quibus ritus habitusque Suevorum, lingua Britanniæ -proprior. Matrem deum venerantur; insigne superstitionis formas -aprorum gestant: id pro armis omniumque tutela securum deæ cultorem -etiam inter hostes præstat. Rarus ferri, frequens fustium usus." - -[288] Jornandes, de reb. Get., c. 23: "Aestorum quoque similiter -nationem, qui longissimam ripam Oceani Germanici insident, idem ipse -[Hermanaricus] prudentiæ virtute subegit." -- c. 5: "Ad litus autem -Oceani, ubi tribus faucibus fluenta Vistulæ fluminis ebibuntur, -Vidivarii resident -- post quos ripam Oceani item Aesti tenent, -pacatum hominum genus omnino." - -[289] Ks. Cassiodori Varia V, epist. II: "_Hæstis_ Theodoricus rex. -Illo et illo legatis vestris venientibus, grande vos studium notitæ -nostræ habuisse cognovimus; ut in Oceani littoribus constituti, -cum nostra mente jungamini. -- -- -- succina, quæ a vobis per harum -portitores directa sunt, grato animo fuisse suscepta." - -[290] Ks. Einhardi Vita Karoli Magni, c. 12 [Pertz, Monum. II, siv. -449]: "Ad litus australe Sclavi et Aisti et aliæ diversse incolunt -nationes." - -[291] Wulfstanin matka-kertomus kuningas Alfred'in käännöksessä -Orosion teoksesta; ks. Schafarik, Slaw. Alterth. II, siv. 670; Zeuss, -die Deutschen, siv. 669; H. G. Porthan, Witterh. Hist. Antiqv. Acad. -Handl. VI, sivv. 96 seurr. - -[292] Ks. Plin. Hist. nat. XXXVII 15. "Certum est gigni in insulis -septentrionalis Oceani et a _Germanis_ appellari glessum." -- Vertaa -Diefenbach, Orig. Europ., sivv. 356 seurr.; Schafarik, Slaw. Alterth. -I, siv. 458. - -[293] Ks. Zeuss, die Deutschen siv. 130. - -[294] Tacit. Germ. 46: "Peucinorum Venetorumque et Fennorum nationes -Germanis an Sarmatis ascribam dubito. -- -- -- quicquid inter Peucinos -Fennosque silvarum ac montium erigitur, latrociniis pererrant -[Veneti]." - -[295] Tacit. Germ. 46: "Fennia mira feritas, foeda paupertas: non -arma, non equi, non penates; victui herba, vestitui pelles, cubile -humus. Sola in sagittis spes, quas inopia ferri ossibus asperant. -Idemque venatus viros pariter ac feminas alit: passim enim comitantur -partemque prædæ petunt. Nec aliud infantibus ferarum imbriumque -suffugium quam ut in aliquo ramorum nexu contegantur. Huc redeunt -juvenes, boc senum receptaculum. Sed beatius arbitrantur quam -ingemere agris, inlaborare domibus, suas alienasque fortunas spe -metuque versare. Securi adversus homines, securi adveraus deos, rem -difficillimam assecuti sunt, ut illis ne voto quidem opus esset, -Cetera jam fabulosa: -- -- -- quod ego ut _incompertum_ in medium -relinquam." -- Olen tarkasti lukenut C. A. Gottlund'in teosta: -"Försök att förklara Taciti omdömen öfver Finnarne, Stockholm 1834", -enkä sittenkään ole voinut tulla muuhun käsitykseen, kuin minkä -suomennokseni osoittaa. Kirjan monta muuta ansiota en sillä tahdo -kieltää. - -[296] Ks. Edu. v. Wietersheim, Gesch. der Völkerwand. II osa, siv. 78 -seurr:; jossa muun seassa otetaan esimerkiksi Ptolemaion mainitsema -Σιατουτάνδα Frisien maassa (II, c. 10). Tämä _Siatutanda_ on syntynyt -sillä tavoin, että Ptolemaio väärin on käsittänyt Taciton sanat -Frisien kapinasta Tiberion aikana. Tacito, näet, lausuu: "et ad sua -tutanda digressis rebellibus" (kapinoitsijat jo olivat lähteneet pois -omaa maatansa suojelemaan); Tac. Annal. IV 73. -- Kuinka Ptolemaio on -kertonut samoja nimiä Sarmatiassa ja Skythiassa, osoittaa Schafarik -(Slaw. Alterth. I siv. 218), joka muutoin on Ptolemaion ihastelijoita. - -[297] Ptol. Geogr. III 5: "Κατέχει δε την Σαρματίαν έθνη μέγιστα οι τε -Ούενέδοι παρ' όλον τόν Ουενεδικόν κόλπον -- -- -- ʹΕλάττονα δε έθνη -νέμεται την Σαρματίαν παρα μέν τόν Ούιστουvλαν ποταμόν ύπό τους -Ουενέδας Γύθωνες, είτα Φίννοι, είτα Σούλωνες υφ' ους Φρουνγουνδίωνες, -είτα Αναρινοί παρά την κεφαλήν του Ουιστούλα ποταμού -- -- -- Τών δέ -ειρημένων εισίν ανατολικώτεροι ύπό μέν τους Ουενέδας πάλιν Γαλίνδαι -και Σουδινοί και Σταυανοί μέχρι τών Αλαυνών -- - -- Πάλιν δέ -την μέν εφεξής τώ Ουενεδικώ κόλπω παρωκεανίτιν κατέχουσιν Ουέκται, -ύπέρ ούς ʹΟσσιοι, είτα Κάρβωνες αρκτικώτατοι, ών ανατολικώτεροι -Καρεώται και Σάλοι υφ' ους Αγάθυρσοι, είτα ʹΑορσοι" -- -- --. - -[298] Ks. Schafarik, Slaw. Alterth. I, sivv. 208, 461-163; vertaa -Zeuss, die Deutschen, sivv. 271, 674. - -[299] Selitys-kokeita ei ole puuttunut. Zeuss, joka tekee _Ossit_ -Aistilaisiksi (Littualaisiksi), luulee heidän nimensä säilyneen -saaren-nimessä:_Ösel_ (Henrikki Lettiläisen tykönä _Osilia_, -muinais-Skandinavilaisten _Eysysla_; johon hän vielä sovittaa -nimet Βασίλεια ja Osericta). Mutta epäilemättä on nimi _Ösel_ -suomenkielinen syntyään: _Yösalo_ (Viron kielen mukaan: _Öö-sal_); -jota todistaapi toisen lähisen saaren nimi: _Dagö_ (Päiväsalo), -vaikka molemmat jo kantavat Vironkielessä toisia nimiä. Yhtä -epävakaista on arvata _Karbonit_ Kuurilaisiksi; ks. Zeuss, die -Deutsch., sivv. 270, 272. -- _Weltat_ arvataan olevan keski-aian -Wiltzit (Slavilaisia). -- Mitä Καρεώται ovat? Karjalaisiako? -- Entä -Σάλοι? - -[300] Sekä Schafarik (I, siv. 301), että Zeuss (siv. 274) arvelevat -eikö sana Φίννοι Ftolemaion tykönä lie jollakin lailla vääristelty. -Zeuss tahtoisi sen siaan Σκίροι. Tämmöiseen korjailemiseen ei löydy -vähintäkään syytä. - -[301] Ks. Ptol. Geogr. II 10: -- Σκανδία --, Χαιδεινοί -- Φαυόναι -- -Φιραίσοι -- Γούται -- Δαυκίωνες -- Λευώνοι -- Ainoastaan Gutat tuntee -Göthiläisiksi. - -[302] Ks. Strab. VII, siv. 290: -- "βουϊαιμον, το τού Μαροβούδου -βασίλειον -- -- -- και κατεκτήσατο, προς οίς είπον, Λουίους τε, -μέγα έθνος, και Ζούμους, και Βούτονας, και Μουγίλωνας, και Σιβινους, -και το τών Σοήβων αυτών μέγα έθνος, Σέμνωνας." -- Λουϊοι -- ovat -arvattavasti Taciton Lygii. Seuraavien kolmen nimen siaan on tahdotta -panna milloin mitäkin; mutta Tzschucke (Strab. Geogr., Lipsiæ -1796-1808) sanoo: Codices nihil a vulgata lectione recedunt. - -[303] Es. Tacit. Annal. II 62: "Erat inter _Gothones_ nobilis -juvenis, nomine Catualda, _profuges olim vi Marobodui_, et tunc, -dubiis rebus ejus, ultionem ausus. Is valida manu fines Marcomannorum -ingreditur, corruptisque primoribus ad societatem, irrumpit regiam -castellumque juxta situm." - -[304] Ks. Foy-Vaillant, Numismata aurea Imperatorum, Augustarum et -Caesarum in coloniis, municipiis et urbibus percussa; Paris 1688, -Tom. II; -- josta ottaa Schafarik, Slaw. Alterth. II, siv. 657. -- -Rahan etu-puolella seisoo: "ATT. K. ΓA. ΦIN. ΓAΛ. OTENΔ. -OTOΛOTCIANOC. CEB", s.o. Αυτοκράτωρ Καίσαρ Γαν δάλικος Φίντικος -Γαλίνδικος Ουένδικος Ουολουσιανός Σεβαστός, Takapuolella seisoo: -Αντιοχέων Μητροπόλεως Κολωνίας. Tämä raha on kultainen. Toinen -hopeainen kantaa saman etupuolisen kirjoituksen latinaksi, mutta -sana _Finnicus_ on lyhennetty paljaaksi F:ksi: "IMP. [eratori] -C. [æsari] VA. [ndalico] F. [innico] GAL. [indico] VEND. [ico] -VOLVSIANO. AVG. [usto]." Takapuolella seisoo: "Marti Pacifero." -- -Zosimus I, 26, mainitsee ainoastaan sivu-mennen tätä sotaa -"Skythoja" vastaan. - -[305] Ks. Auctoris ignoti _Excerpta de Constantino_ Magno etc. §30: -"Constantinus autem ex Byzantio Constantinopolim nuncupavit" -- -- -§ 31: "Deinde adversum Gothos bellum suscepit" -- § 32: "Sic cum his -pace firmata, in Sarmatas versus est, qui dubiæ fidei probantur. -Sed _servi Sarmatarum_ adversum omnes _dominos_ rebellarunt: _quos -pulsos_ Constantinus libenter accepit, et amplius trecenta millia -hominum mistæ ætatis et sexus per Thraciam, Scythiam, Macedoniam -Italiamque divisit." -- Hieronymi Chron. vuodella 337: "_Sarmatæ -Limigantes_ dominos suos, qui nunc _Arcaragantes_ vocantur, facta -manu in Romanum solum expulerunt." - -[306] Limigantien seassa nimittää Ammiano erittäin: "Amicenses" ja -"Picenses" -- "ita ex regionibus adpellati conterminis"; ks. XVII 13. - -[307] Ks. Amm. Marcell. XVII 12: -- "translata est in Sarmatas -cura, miseratione dignos potius quam simultate -- --. Potentes olim -ac nobiles erant hujus indigenæ regni, sed conjuratio clandestina -servos armavit in facinus. Atque ut barbaris esse omne jus in viribus -adsuevit, vicerunt dominos ferocia pares, sed numero præminentes. -Qui, confundente metu consilia, ad Victohalos discretos longius -confugerunt, obsequi defensoribus, ut in malis, optabile, quam -servire suis mancipiis arbitrati." -- 13: -- "ad _Limigantes Sarmatas -servos_ ocius signa transferri utilitas publica flagitabat, quos -erat admodum nefas, impune multa et nefaria perpetrasse. Nam velut -obliti priorum, tunc erumpentibus liberis, ipsi quoque tempus -aptissimum nacti, limitem perrupere Romanum, ad hanc solam fraudem -dominis suis hostibusque concordes." - -[308] Ks. Amm. Marcell. XVII 13: "Hortante igitur principe, _cum -genuino fastu_ ad citeriorem venere fluminis ripam, -- -- -- ne -viderentur militis præsentiam formidasse." - -[309] Ks. Amn. Marcell. XVII 13: -- "et cadentes insuperabili -contumacia barbari, non tam mortem dolere, quam nostrorum -lætitiam horrendo stridore monstrabant. -- -- crceiatus alto silentio -perferebant. Nec eorum quisquam inter diversa supplicia veniam -petiit, aut ferrum projecit, aut exoravit mortem: sed arma jugiter -retinentes, licet adflicti, minus eriminis æstimabant, alienis -viribus potius, quam conscientiæ suæ indicio vinci: mussantesque -audiebantur interdum, fortunæ non meriti fuisse, quod evenit." - -[310] Ks. Amm. Marcell. XIX 11: -- "quidam ex illis furore percitus -truci, calceo suo in tribunal contorto, _marha, marha_, quod est -apud eos signum bellicum, exclamavit: eumque sequnta incondita -multitudo, vexillo elato repente barbarico, ululans ferum in ipsum -principem ferebatur." - -[311] Ks. Amm. Marcell. XXIX 6 (v. 371): -- "Sarmatas Liberos ad -discretionem servorum rebellium adpellatos." - -[312] Ks. Schafarik, Slaw. Alterth. I siv. 250. Vertaa mitä -edellisessä olen Sauromatoista ja Sarmatoista puhunut. - -[313] -- "ut, ad longinqua translati, amitterent copiam nostra -vexandi." -- "Limigantes ad loca migrare compulimus longe discreta." -Amm. Marcell. XVII 13. - -[314] Suom. _Murhaa_ occidere; Slav. _Moriti_, Litt. _Marinti_ -interficere; Germ. _Mord_ occidere, Kelt. _Marbh_ occidere; Lat. -_Mort_ (Mori, Mors), Kreik. μορτός, Alban. _Múarr_ interficere; -ks. Diefenbach, Orig. Europ. siv. 387, 388. -- Joka kansallisissa -tavoissa ja luonteessa tahtoo nähdä kansallisuuden tunnus-merkkiä, -verratkoon sitä eri tapaa jolla Limigantit ja oikeat Sarmatat -lähestyivät Boman keisaria. Edellisistä sanoo Ammiano (XVII 13, v. -358): "_stabantque contumaciter_, ideoque propinquasse monstrantes, -ut jubenda repudiarent"; jälkimäisistä taas (XXX 5, v. 375): "legatio -Sarmatarum offertur, _pedibusque ejus prostrata_ orabat pacifica -prece, ut propitius veniret et lenis." - -[315] Ks. Thunmann, Unters. über nördl. Völker, siv. 18 seurr.; -Arndt, Ursprung der Europ. Sprachen, siv. 318. -- Keski-aiassa -kutsuttiin tämä maakunta: _Semland, Sambia_, sen asukkaat: _Sembi, -Sembones, Sambi, Sami_; ks. Zeuss, siv. 675. -- Saman johtauksen -alle vedetään myös nimet: _Samogitia (Samogitæ, Samechi, -Sameyte, Σάμωται) ja Semgallen (Semigalli, Samgali)_, molemmat -Littuan alueessa. - -[316] Ks. Hist. Legum Castrensium Regis Canuti Magni (Langebek, -Script. Rer. Dan. III, siv. 143); -- "Angliam, Norvagiam, Sclaviam, -_Finlandiam_, omnesque circumjacentes regiones, suam in potestatem -redegit." Toisessa teoksessaan: Compendiosa Hist. Regum Dan., cap. -V (Script. Rer. Dan. I, siv. 54), puhuu sama historioitsija samasta -Knuutti Suuren vallasta, mutta nimittää: -- "Hyberniam, Angliam, -Galliam, Italiam, Longobardiam, Teotoniam, Norvagiam, Sclaviam, cum -_Sambia_, sibi subjugavit." - -[317] Ks. F. I. Wiedemann'in Alkupuhe maamiehemme Joh. And. -Sjögrenin Liiviläiseen kielioppiin (Sjögrens Gesamm. Schriften -II i, Einleitung) siv. XVI seurr. -- Todistus nojauupi enimmästi -paikannimiin. - -[318] Ks. C. A. Gottlund, Försök att förkl. Taciti omdömen öfver -Finnarne, siv. 116. -- Mitä hän siinä lisäilee, että muka Puolassa tai -Preussin ja Puolan välisissä metsämaissa jutellaan löytyvän vielä -nytkin useita Suomalaisia kyliä, se ei ainakaan _tähän_ asiaan kuulu; -sillä jos siinä ho'ussa perää olisikin, jota kyllä sopii epäillä, -ne Suomalaiset varmaankin olisivat myöhemmin tulleita siirtolaisia. -Tiedämme, että 17:nnen vuosisadan alkupuolella paljon Suomalaisia -muutti ulkomaille, Preussiin, Pommeriin j.n.e. Ks. esim. Sääntö -Huhtik. 25 p. 1620 (Schmedeman, Kongl. Stadgar, siv. 186.) - -[319] Se ei ole suinkaan mahdotonta, että kielitieteellinen tutkinto -paikan-nimistä näilläkin seuduilla tuottaisi arvaamattomia -selityksiä; sillä paikan-nimet ovat yhtä tärkeitä ja selviä -muistomerkkiä kuin Persepolin kalliokirjat. Semmoiseen tutkimukseen -on jo Schafarik kehoittanut: "Eine etymologische Untersuchung -der örtlichen, namentlich Fluss- und See-Namen, kritisch und im -gehörigen Einklange mit anderweiten Zeugnissen vorgenommen, würde zur -Erörterung der ehemaligen Sitze der Finnen im heutigen slawischen -Russland nicht unwesentliche Dienste leisten"; Slaw. Alterth. I, siv. -305. - -[320] Ks. Jornandes, de reb. Get. c. 3: "In cujus parte arctoa gens -_Adogit_ consistit, quæ fertur -- -- --. Aliæ vero ibi gentes Refennæ: -[muutamissa käsi-kirjoissa: _gentes tres Crefennæ_, eli: gentes -_Screrofennæ_], qui frumentorum non quæritant victum, sed carnibus -ferarum atque ovis avium vivunt: ubi tauta paludibus foetura ponitur, -ut et augmentum præstent generi, et satietatem ac copiam genti. Alia -vero gens ibi moratur Suethans -- -- -- Theusthes, Vagoth, Bergio, -Hallin, Liothida -- -- Athelnil, Finnaithæ, Fervir, Gautigoth. -- -- -mixti Evageræ Othingis -- --. Sunt ex his exteriores Ostrogothæ, -Raumaricæ, Raugnaricii, _Finni mitissimi_, Scanziæ cultoribus -mitiores: nec non et pares eorum Viniviloth. Suethidi, Cogeni, -- -- -Dani -- -- Grannii, Aganziæ, Unixæ, Ethelrugi, Arochiranni." -- -Että Suethans ja Suethidi ovat yhtä (Svithiod, Svealaiset), ei ole -epäilemistä; ks. muutoin Zeuss, die Deutschen, sivv. 502 seurr. - -[321] Ks. Zeuss, die Deutschen, siv. 687. - -[322] Procop., Bell. Goth. II 15 (ed. paris. siv. 423): "-- τών μέν -τοι ές ήμάς ενϑένδε αφικομένων επυνϑανόμην." - -[323] Procop., Bell. Goth. II, 15: "Τών δε ιδρυμένων εν Θούλη -βαρβάρων εν μόνον έϑνος, οι Σκριϑίφινοι επικαλούνται, ϑηριώδη τινά -βιoτην έχουσιν ούτε γαρ ιμάτια ενδιδύσκονται, ούτε ύποδεδεμένοι -βαδίζουσιν, ούτε οίνον πίνουσιν, ούτε τι έδώιδιμον εκ τής γής έχουσιν -ούτε γαρ αυτοί γήν γεωργούσιν, ούτε τι αυτοϊς αι γυναικες εργάζονται, -αλλά άνδρες άεί ξύν ταϊς γυναιξί την ϑήραν μόνην επιτηδεύουσι. -Θηρίων τε γαρ και άλλων ζώων μέγα τι χρήμα αί τε ύλαι αυτοϊς -φέρoυσι, μεγάλαι ύπερφυώς ούσαι, και τα όρη, ά ταύτη άνέχει και -κρέασι μεν ϑηρίων άει τών αλισκομένων σιτιζονται, τα δέρματα δε -αμφιέννυνται, επεί τε αυτοϊς ούτε λίνον, ούτε ότω ράπτοιεν ένεστιν, -οι δε τών ϑηρίων τοϊς νεύροις τα δέρματα ες άλληλα ταύτα ξυνδέοντες, -ούτω δή ες σώμα όλον αμπίσχονται. Ού μήν ουδε τα βρέφη αυτοϊς κατά -ταύτα τιϑηνούνται τοϊς άλλοις ανϑρώποις ου γαρ σιτίζονται Σκριϑιφίνων -παιδία γυναικών γάλακτι, ουδε μητέρων άπτονται τιτϑού άλλα ζώων τών -αλισκομένων τοϊς μυελοίς εκτρέφονται μόνοις. Επειδάν ούν γυνή τάχιστα -τέκοι, δέρματι το βρέφος εμβαλλομένη, κρεμά μεν ευθύς επί δένδρου -τινος, μυελον δε οι επί του στόματος ενϑεμένη, εύϑυς στέλλεται επί -ϑήραν επί κοινού γαρ τοϊς ανδράσι το επιτήδευμα μετίασι τούτο. -Τούτοις μεν ούν δη τοϊς βαρβάροις τα ες την δίαιταν ταύτη πη έχει οι -μέντοι άλλοι θουλίται αις ειπεϊν άπαντες ουδέν τι μέγα διαλλάσσουσι -τών άλλων ανϑρώπων." - -[324] Ks. Paulli Warnefridi Diaconi Forojuliensis, Gesta Longob. -c. 2: -- -- "sicut retulerunt nobis, qui eam [Scandinaviam] -lustraverunt." - -[325] Paull. Warnefr. Gest. Longob. c. 1: "Septentrionalis plaga, -quanto magis ab æstu solis remota est et nivali frigore gelida, -tanto salubrior corporibus hominum et propagandis est gentibus -magis coaptata." -- c. 2: -- -- -- "Intra hanc [Scandinaviam] ergo -constituti populi, dum in tantam multitudinem pullulassent, ut jam -simul habitare non valerent, in tres, ut fertur, omnem catervam -partes dividentes, quae ex illis pars patriam relinquere novasque -deberet sedes exquirere sorte perquirunt." -- c. 4: -- -- "quia -adhuc stylus in Germania vertitur, miraculum quod illic apud omnes -celebre habetur, -- -- breviter intimare. In extremis circium versus -Germaniæ finibus, in ipso Oceani littore, antrum sub eminenti rupe -conspicitur, ubi septem viri (incertum ex quo tempore) longo sopiti -sopore quiescunt -- -- apud indociles easdem et barbaras nationes -venerationi habeantur. -- -- -- Fortasse horum quandoque, quia non -aliter nisi Christiani esse putantur, gentes illæ prædicatione -salvandæ sunt." -- c. 5: "Huic loco _Scritobini_, sic enim gens -illa nominatur, vicini sunt, qui etiam aestatis tempore nivibus non -carent, nec aliis, utpote feris ipsis ratione non dispares, quam -crudis agrestium animantium carnibus vescuntur; de quorum etiam -hirtis pellibus sibi indumenta coaptant. Hi a _saliendo_, juxta -linguam barbaram, etymologiani ducunt. Saltibus enim, utentes arte -quadam ligno incurvo in arcus similitudinem, feras assequuntur. Apud -hos est animal, non satis assimile cervo, de cujus ego corio, ut -fuerat pilis hispidum, vestem in modum tunicæ, genu tenus aptatam, -conspexi, sicut jam fati, ut relatum est, Scritobini utuntur. Quibus -in locis circa æstivale solstitium per aliquot dies, etiam noctu, -clarissima lux cernitur, diesque ibi multo majores, quam alibi, -habentur; sicut e contrario circa brumale solstitium." - -[326] Niinkutsuttu "Matkalaisen laulu" (The Song of the Traveler), -joka arvataan olevan 5:nneltä, 7:nneltä tai viimeistään 8:nnelta -vuosisadalta. Merkittävää on, että siinä mainitaan ei ainoastaan -Skridefinniä vaan myös Finniä kahdesti, ja näitä jälkimäisiä hyvässä -seurassa, -- Keisarin ja Kreikkalaisien kanssa yhdessä. Alku kuuluu: -"Attila hallitsi Hunnia, Ermanarik Göthiläisiä, -- -- -- Keisari -hallitsi Kreikkalaisia, ja Kelik Finniä (Casere weold Creacum, -And Celic _Finnum_)". -- Edempänä kuuluu: "Mid Creacum ie waes -and mid _Finnum_, And mid Casere" (Olin Kreikkalaisten, Finnien ja -Keisarin kanssa) -- "Mid Scottum ie waes and mid Peohtum, And mid -_Scridefinnum_." Ks. Schafarik, Slaw. Alterth. II, sivv. 667-669. - -[327] Ks. Alfredin käännös Orosiosta: -- "and be nordhan him [Sveum] -ofer tha vestennu is Cvenland, and be vestan-nordhan him sindon -Scride-Finnas, and be vestan Nordhmen." - -[328] Ks. Saxo Gramm. hist. Dan., Præfatio: "harum [Suetiæ -Norvegiæque] ortivas partes Skricfinni incolunt. Quas gens inusitatis -assueta vehiculis montium inaccessa venationis ardore sectatur." - -[329] Ks. Adam. Brem., de Situ Dan. c. 231: "in confinio Sueonum vel -Nordmannorum contra boream habitant Scritefinni, quos ajunt cursu -feras præire." - -[330] Alfredin käännöksessä Orosiosta. - -[331] Ks. Cosmograpbia Ravennatis Anonymi (sen kanssa usein -sekoitetaan Guidonin teos, joka on vieläkin sekavampi kyhäys -Nimettömän ja muiden mukaan. Molemmat ovat yhdessä painetut, ed. -Pinder et Parthey, Berlin 1860.): "Item juxta ipsam Scythiam litus -Oceanom, ponitur patria, quae dicitur Rerefenorum [Rereffenorum] -et Sirdifenorum [Scerdifennorum]. Cujus patriæ homines, ut ait -Aithanarit, Gothorum Philosophus, rupes montium inhabitant, et per -venationes, tam viri quamque mulieres vivere, cibo vel vino ignari -existentes in omnibus dicuntur. Quæ patria supra omnes frigida esse -ascribitur." ed. Pinder et Parthey, siv. 201, vertaa sivv. 553, 554. - -[332] Ks. ed. Pinder et Parthey, sivv. 27, 28: "Quarta ut hora noctis -Northomanorum est patria, quæ et Dania ab antiquis dicitur. -- -- -- -Quinta ut hora noctis Scirdifrinorum vel Rerefenorum est patria. -Sexta ut hora noctis Scytharum est patria, unde Sclavinorum exorta -est prosapia." -- Siv. 324, 417: "Postmodum tangit ipse Oceanus -Roxolanos, necnon Sarmatas, iterum Scythas, postmodum Rerefennos et -Serdefennos, verum etiam Germaniam, ubi egit habitare Danos nec non -Saxones, etiam Frisones." - -[333] Ks. Thunmann, Untersuch. über Nord. Völker, siv. 46; Zeuss, die -Deutschen, siv. 685. - -[334] Ks. Ptolemaei Geogr. III 5, V 8. - -[335] Ks. Ptol. Geogr. V 8: ό Ρά ποταμός; Ammianon tykönä: _Rha -amnis_, "in cujus superciliis quædam vegetabilis ejusdem nominis -gignitur radix, proficiens ad usus multiplices medelaram"; XXII 8, 28. - -[336] Ks. D'Ohsson, Des peuples du Caucase, Paris 1828, siv. 30 -(viitta). - -[337] Ks. Jornandes, De Rebus Geticis, c. 23; Amm. Marcell. XXXI 3 -sanoo vain: -- - "Ermenrichi -- -- bellicosissimi regis, et per multa -variaque fortiter facta vicinis nationibus formidati." - -[338] Ks. Zeuss, Die Deutschen, siv. 688. Panen tänne kaikki neljä -toisintoa päällitysten: "Habebat siquidem quos domuerat:" - - (Wienin 1:) "Gothos, Scythas, Thuidos, Inaunxis, - (Wienin 2:) "Gothos, Scythas, Thiudos, Inaunxis, - (Mynchenin:) "Golthes, Cythathiudos, -- Inaunxis, - (Ambrosiolainen:) "Golthes, Etta, Thoidos, Inaxungis, - - Vasinabroncas, Merens, Mordensimnis, Caris, Rocas, Tadzans, - Vasinabroncas, Merens, Mordensimnis, Caris, Rocas, Tadzans, - Vasinabroncos, Merens, Mordens, Imniscaris, Rogas, Tadzans, - Vosina, Bovoncas, Merens, Mordens, Remniscans, Rogans, Tadzans, - - Athual, Navego, Bubegentas, Coldas." - Athual, Navego, Bubegentas, Coldas." - Athaul, Navego, Bubegenas, Coldas." - Athaul, Navego, Bubegenas, Coldas." - -Muotojen käsitykseksi on muistaminen, että samatekkuin -os, -as -on Latinalainen Monikon Accusativo, niin pääte -ens, ans on -Göthin-kielen heikko Monikko. - -[339] Ks. Schafarik, Slaw. Alterth. I, siv. 304; Zeuss, die -Deutschen, siv. 677. - -[340] Ks. Joh. And. Sjögrens Gesamm. Schriften, I sivv. 468-473. - -[341] Ks. Schlözer, Nestor, (Göttingen 1802) II, sivv. 41, 106. - -[342] Ks. Sjögrens Gesamm. Schr. I, sivv. 473, 474, 484. - -[343] Ks. Schlözer, Nestor, II, sivv. 40, 41, 106. - -[344] Ks. Sjögren, Gesamm. Schriften, I siv. 484. - -[345] Ks. Constant. Porphyrog., De Admin. Imp., cap. 37. - -[346] Ks. Itinerarium Willelmi de Rubruk (Recueil de Voyages -et de Mémoires IV) sivv. 251, 252: "Regio ista ultra Tanaim est -pulcherrima, habens flumina et silvae. Ad aquilonem sunt silve -maxime, quas inhabitant duo genera hominum: Moxes [Moxel] scilicet -qui sunt sine lege, puri pagani. Civitatem non habent, sed casulas -in silvis. Dominus eorum et magna pars eorum fuerunt interfecti in -Alemannia. Tartari enim duxerant eos usque ad introitum Alemannie, -unde ipsi multum commendant Alemannos, sperantes quod adhuc -liberabuntur per eos a servitute Tartarorum. Si mercator veniat -ad eos, oportet quod ille apud quem primo descendit provideat ei -quam diu vult esse inter eos. Si quis dormiat cum uxore alterius, -ille non curat nisi videat propriis oculis: unde non sunt zelotipi. -(H)abundant apud eos porci, mel et cera, pelles preciose et falcones. -Post istos sunt alii qni dicuntur Merdas, quos Latine vocant -Merdinis, et sunt Saraceni. Post istos est Etilia" (s.o. Wolga). - -[347] Ks. Carpini, Hist. Mongalorum (Recueil de Voyages IV), siv. -676: "Inde [e Hungaria Tartari] revertentes venerunt in terram -Mordnanorum, qui sunt pagani, et eos bello vicerunt." - -[348] -- "damnata a rerum natura et densa mersa caligine"; sanoo -Plinio (IV 12) Pohjan peristä. - -[349] Ptol. Geogr. III 5: -- "μεταξύ δε Βαστερνών και Ρωξολανών -Χούνοι." -- Muutoin Hunnien nimi kirjoitetaan: Χούννοι, Ούννοι, -_Hunni, Chuni ja Chunni_. Molemmat viime-mainitut muodot -tavataan paljon Latinaisilla kirjaniekoilla 5:nneltä ja 6:nnelta -vuosis., mutta jo Ammiano sen käyttää yhdessä paikassa (XXXI 8, 4.) - -[350] Dionysii Periegesis, ed. G. Bernhardy, Lpzg 1828, vrs. 727-730: - - Αρξάμενος πλευρής ζεφυρίτιδος εκ βoρέαιο. - Πρώτοι μεν Σκύϑαι εισίν, όσοι Κρονίης αλος άγχι - Παραλίην ναίoυσι ανά στόμα Κασπίδος άλμης. - Ούννοι δ' εξείης -- -- -- -- -- - -Bernhardy on osoittanut, että teos on kirjoitettu joku loppupuolella -3:tta tai alkupuolella 4:ttä vuosis. j.Kr. - -[351] Ks. Zeuss, die Deutschen, siv. 727. -- Että taas Strabonin -Ούϊτιοι olisi samoja Hunnia, kuten Klaproth arvelee, ei ole -todennäköistä. - -[352] Ks. Saint-Martin, lisäykset Lebeau'n kirjaan: "Hist. du -Bas-Empire", IV, siv. 64; Klaproth, Tabl. hist., siv. 235. -- Moses -Khorenelainen (Moïse de Khorene) eli alku-puolella 5:ttä vuosis., -ja puheen-alainen paikka on haettava hänen historiansa II:n kirjan -76:nnesta luvusta. Myös maatieteessäkin, joka kantaa hänen nimensä, -mainitaan _Hunk_ samoilla seuduin; mutta teos päätetään olevan -myöhempää syntyä. - -[353] Ammian. Marcell. XXXI 2: "Hunnorum gens, monumentis veteribus -_leviter_ nota, ultra paludes Maeoticas glacialem oceanum accolens." --- Sen aian maatieteessä oli Maiotin ja Pohjoisen valtameren väli -jotenkin lyhyt. - -[354] Zonaraan juttua, että muka muutamat kertovat keisari Karon -surmatuksi retkellä Hunneja vastaan, ei sovi mihinkään lukuun ottaa; -vertaa Fl. Vopiscus, Cari vita, 8. - -[355] Ks. Zosimon Hist. IV 20, joka muutoin sanoo, että Hunnit ennen -olivat tuntemattomat. Ks. myös Priskon Hist. [Exc. de Legat., siv. -200], missä Komalainen Komulo v. 448 käyttää tämän nimen kahdesta -Hunnilaisesta sotapäälliköstä: "άνδρας τών βασιλείων Σκυϑών", ja -Prisko itse tavantakaa kutsuu Hunnit Skythoiksi. -- Pyhä Hieronymo -näyttää samaa ajatelleen, vaikka hän ei tarkoin muistanut historiaa: -"Hanc gentem Herodotus refert sub Dario rege Medorum viginti annis -Orientem tenuisse captivum, et ab Aegyptiis atque Aethiopibus annuum -exegisse vectigal"; ks. S. Hieronymi Epistola 84 (ed. Bened.), -de morte Fabiolæ. -- Romalaisten koko käsitys asiasta näyttää -olleen semmoinen epä-vakainen kuin tapaamme Agathiaan tykönä, -V 11: "Οι Ούννοι το γένος, το μεν παλαιον τής κατώκουν Μαιώτιδος -λίμνης τα προς άπηλιώτην άνεμον, και ήσαν του Τανάϊδος ποταμού -αρκτικώτεροι, καϑάπερ και τά άλλα βάρβαρα έϑνη, οπόσα εντός ʹΙμαίου -όρους ανά την Ασίαν ετύγχανον ιδρυμένα. _Ούτοι δε άπαντες κοινή μεν -Σκύϑαι και Ούννοι επωνομάζοντο_, ιδία δε κατά γένη, το μέν τύ αυτών -Κοτρίγουροι, το δε Ουτίγουροι, άλλοι δε Ούλτίζουροι, και άλλοι -Βουρούγουνδοι." - -[356] Jornandes, de Reb. Get., 24: "Filimer Rex Gothorum -- -- reperit -in populo suo quasdam magas mulieres, quas patrio sermone Aliorumnas -[Aliorunas] is ipse cognominat, -- -- fugatas in solitudinem, coegit -errare. Quas spiritus immundi per eremum vagantes dum vidissent, et -earum se complexibus in coitu miscuissent, genus hoc ferocissimum -edidere, quod fuit primum inter paludes minutum, tetrum atque exile, -quasi hominum genus, nec alia voce notum, nisi quæ humani sermonis -imaginem assignabat. Tali ergo Hunni stirpe creati." - -Muist.: Lause: "nec alia -- -- -- assignabat", on himmeä. Closs -(Stuttgard 1861) lukee: "nisi quod", mutta sillä ei tule sen -selkeämpi käsitys. - -[357] Ks. Constantinus Manasses, Compend. Chron., Stritterin tykönä -Memoriæ Populorum, I siv. 475. -- Chronicon Paschale kirjoittaa -tässä kohden Ούέννοι ja Kedreno Ούέρνοι. - -[358] Ks. von Czoernig, Ethnographie der österreich. Monarchie, Wien -1855, II, siv. 14 (jossa lähteenä mainitaan: Koscellini, Monum. dell' -Egitto e della Nubia, P. III, Monum. Relig., Tar. XLVI, LXI.) - -[359] Ks. Lassen, die Alt-persischen Inschriften von Persepolis. Bonn -1836; siv. 89. - -[360] Ks. Oppert, Expédition en Mésopotamie II, siv. 167. Nimet -käyvät seuraavassa järjestyksessä: Kappadokia, Saparda (s.o. -läntinen Vähä-aasia), _Jauna_, Merentakaiset Sakat (s.o. Herodoton -Skolotit), j.n.e. Vertaa ylempänä sivv. 68, 69. - -[361] Deguignes, Histoire des Huns etc. I osa. - -[362] Ks. Klaproth, Tableaux hist., sivv. 241 seurr.; Müller, -der Ugrische Volkstamm, I siv. 2; Vivien de Saint-Martin, Etudes -ethnographiques et historiques: Les Huns [Nouvelles Annales des -Voyages 1848, IV]. -- Ne sanat mitkä tunnetaan Hiungnu-kansan -kielestä, ovat pelkkää Turkkia. Yksi esimerkki on kylläksi. -Kiinalaisten tapaan antoivat Hiungnu't hallitsijallensa kunnia-nimen: -"Taivaan poika" eli "Tangri kutu." Nykyisessä Turkin kielessä -merkitsee _Tangri Jumalaa_, mutta vanhassa myöskin _Taivasta_. - -[363] Olen pää-asiallisesti seurannut Vivien de Sain-Martin'in -valaisevia kirjoituksia: Nouvelles Anu. des Voyages 1848 IV, 1849 -III, Hunneista ja Valkoisista Hunneista. - -[364] Vivien de Saint-Martin osoittaa selvästi, että _Jye-tshi_ -ja _Jetha_ ovat yksi ja sama kansa, vaikka Kiinalaisten Plinio -Ma-tuan-lin on tehnyt kumpaisestakin eri juttunsa. Karl Neumann -(Die Hellenen im Skythenlande I, sivv. 131-134) katsoo _Jethat_ -Massagetoiksi, mutta sekoittaa asiat auttamattomiksi. Muita -monituisia arveluita on esiintuotu sekä näistä että _U-sun_- ja -_Szu_-kansoista; ks. Abel Remusat, Recherches sur les langues -Tartares; Klaproth, Tableaux; Ritter, Erdkunde; Lassen, zur -Geschichte der Indoskyth. Kön. - -[365] Jnstino (XLI 6) ainoastaan kahdella rivillä mainitsee tämän -valloituksen ja nimittää valloittajat: _Asii ja Saranci_. Straboni -ei ole paljoa laveampi ja nimittää: "Ασιοι, Πασιανοί, Τόχαροι ja -Σακάραυλοι." -- Mainittava on, että Kiinalaiset kutsuivat Parthit -(Arsakidit): "_A-si_". - -[366] Ks. Procop., Bell. Pers. I 3: -- "το Ούννων τών Εφθαλιτών -έθνος, ούσπερ λευκους ονομάζουσι" Theofanes sanoo: "τους Λευκους -Ούννους, τους λεγομένους Νεφθαλίτας", (ed. Bonn., I siv. 189.) - -[367] Ks. Procop., Bell. Pers. 13. -- Vertaa mitä Turkkilaisten -lähettiläät Konstantinopolissa heistä juttelivat v. 568; Menandri -Hist. [Exc. de Legat., ed. Bonn.], sivv. 298, 299. - -[368] Ks. Nouvelles Annales des Voyages 1849, III, siv. 59 seurr. - -[369] Ks. Lenain de Tillemont, Hist. des Empereurs, Paris 1701, V -siv. 224, Efthalitain karkauksesta Syriaan v. 383 paik. (viitaten -Pyhän Samonaan Legendaan, Marrask. 15 p.). -- Prokopio (Bell. Pers. -I 3) sanoo, että Valkoiset Hunnit eivät koskaan _muutoin kuin -Medialaisten (Persialaisten) seurassa_ ole karanneet Romalaisten -alueesen. - -[370] Ks. Deguignes, Hist. des Huns, I, livre 1:r, sivv. 278-281; -Vivien de Saint-Martin, Nouv. Annales des Voyages, 1848, IV sivv. 280 -seurr. - -[371] Ks. Castrén, Ethnolog. Föreläsningar, sivv. 59-61; ja Ammian. -Marcell. XXXI 2. - -[372] Vertaa tähän S:ti Hieronymi advers. Jovinianum, lib. I: -"Nomades et Troglodytæ et Scythæ et Hunnorum nova feritas semicrudis -vescuntur carnibus." - -[373] Tästäpä Kreikkalaiset heitä nimittävät _jalattomiksi_ (άποδες) -ja _horjuviksi_ (ακροσφαλείς); vertaa Zosim. IV 20. - -[374] Ks. Claud. Claudian, in Kufin. I 327, 328: - - "Praeda cibus, vitanda Ceres, frontemque secari - Ludus, et occisos pulchrum jurare parentes." - -[375] Amm. Marcell. XXXI 2: "Hunnorum gens -- omnem modum feritatis -excedit." -- Jornandes, de reb. Get. 24: "Hunnorum gens omni -ferocitate atrocior." "Hi vero sub hominum figura vivunt belluina -sævitia." -- Sidon. Apoll. Panegyr. Anthem. vrs. 239-241: - - "Sed Scyticæ vaga turba plagæ, feritatis abundans, - Dira, rapax, vehemens, ipsis quoque gentibus illic - Barbara barbaricis." - -[376] Jornandes, de reb. Get. 24: -- "erat eis species pavenda -nigridine"; 35: (Attila) "teter colore, originis suæ signa -restituens." - -[377] Amm. Marcell. XXXI 2: "Ubi quoniam ab ipsis nascendi primitiis -infantum ferro sulcantur altius genæ, ut pilorum vigor tempestivus -emergens corrugatis cicatricibus hebetetur, senescunt imberbes absque -venustate, spadonibus similes: compactis omnes firmisque membris et -opimis cervicibus: prodigiosæ formæ et pandi, ut bipedes existimes -bestias, vel quales in commarginandis pontibus effigiati stipites -dolantur incompte." - -[378] Jornandes, de reb. Get. 24: "velut quædam (si dici fas est) -deformis offa, non facies, habensque magis puncta quam lumina." - -[379] Ks. Sidon. Apoll., Paneg. Anthem., vrs. 245-261: - - 245 "Gens animis membrisque minax, ita vultibus ipsis - Infantnm suus horror inest. Consurgit in arctum - Massa rotunda caput; geminis sub fronte cavemis - Visus adest oculis absentibus: arcta cerebri - In cameram vix ad refugos lux pervenit orbes, - 250 Non tamen et clausos; nam fornice non spatioso - Magna vident spatia, et majoris luminis usum - Perspicua in puteis compensant puncta profundis. - Tum ne per malas excrescat fistula duplex, - Obtundit teneras circumdata fascia nares, - 255 Ut galeis cedant. Sic propter proelia natos - Maternus deformat amor, quia tensa genarum, - Non interjecto, fit latior area, naso. - Caetera pars est pulchra viris, stant pectora vasta, - Insignes humeri, succincta sub ilibus alvus. - 260 Forma quidem pediti media est, procera sed exstat, - Si cernas equites. -- -- -- -- --" - -[380] Jornandes, de reb. Get. 35: (Attila) "rarus barba, -- -- simo -naso" -- - -[381] Ks. Histoire d'Attila, I siv. 9. - -[382] Vertaa Castrén, Ethnolog. Föreläsn., sivv. 38 seurr. - -[383] Amm. Marcell. XXXI 2: "flexiloqui et obscuri." - -[384] Bened. Paullini Petrocorii de Vita B. Martini libri sex, Lpzg -1681, VI, vrs. 93, 94: - - "Chunnorum plerumque sonos, fractaque minantum - Murmura, et incisas fera per compendia voces." - -[Huomaa: _fractā_ murmura! Pyhän Martinon kunnia kyllä sietää jonkun -mitta-virheen.] - -[385] Ks. Exc. de Legat. (ed. Bonn.) siv. 183: "αντί δε οίνου ο μέδος -επιχωρίως καλούμενος, -- -- και το εκ κριθών πόμα κάμον οι βάρβαροι -καλούσιν αυτό." Vert. Am. Thierry, Hist. d'Attila, I siv. 90. - -[386] Jornandes, de reb. Get. 49; -- "_stravam_ super tumulum -ejus, quam appellant ipsi, ingenti comessatione concelebrant." -- -Lactantius Placidus, joka eli Jornandeen aikoina, sanoo (ad Statii -Theb. XII 64): "Exuviis enim hostium exstruebatur regibus mortuis -pyra: quem _ritum_ sepulturæ hodie quoque _barbari_ servare dicuntur, -quem _Strabas_ dicunt lingua sua." - -[387] Jornandes, de reb. Get. 52: -- "quæ [pars Hunnorum], in fugam -versa, eas partes Scythiæ peteret, quas Danapri amnis fluenta -prætermeant, quæ lingua sua Hunnivar appellant." Vert. Am. Thierry, -Hist. d'Attila I, siv. 255. -- Tavallisissa painoksissa luetaan: -"Danubii amnis"; mutta olen seurannut Closs'in uutta painosta -(Stuttgard 1861). -- Klaproth, Tableaux, siv. 245, tahtoo lukea: -"Hunni _Var_ appellant." Mutta käsikirjoitukset eivät siihen anna -mitään puolustusta. - -[388] Ks. Klaprotb, Tableaux hist., siv. 243. - -[389] Ks. sama kirja, siv. 244. Esim. _Mundzuk_, Unk. _Mentség_ -suojelus, pelastus; _Attelas_ eli _Etsel_, Unk. _Atzél_ teräs; -_Ernak_ (Attilan poika), Unk. _Hir nagy_, kunnia suuri; _Oktar_ -(Attilan setä), Unk. _Oktatom_ opetan, j.n.e. - -[390] Ks. Theofylakto Simokatta III 6: "Τών Ούννων τοιγαρούν τών -πρός τώ βορρά τής έω, ους Τούρκους έθος Πέρσαις αποκαλε ν." Tässä -lauseessa on puhe Justino II:n aioista ja siis varsinaisista -Turkkilaisista, eikä Katsareista. - -[391] Ks. D'Ohsson, Des peuples du Caucase, siv. 72 (viitta 1.) - -[392] Тоύρхоι; Unkarin maan kutsuivat usein Τούρκια; vert. Zeuss, die -Deutschen, siv. 746. Sitä vastoin nimittivät Katsarit 'Itäisiksi -Turkkilaisiksi': "Τούρκοι από τήης εώας, ούς Χαζάρους ονομάζουσιν" -Theophan. Chronogr. (ed. Bonn.), siv. 485. - -[393] Ks. Amedée Thierry'n asiallista kirjoitusta Unkarilaisten -muinoistaruista; Histoire d'Attila et de ses successeurs II, sivv. -359 seurr. - -[394] Ks. Am. Thierry, Récits de l'Histoire Romaine au V:e siècle. -Paris 1860, siv. 421. - -[395] Ks. Ennod. Paneg.: "-- -- Bulgarum ductor Libertem -- -- --. -Hæc est natio, cujus ante te fuit omne quod voluit; -- -- quam ante -tuam dimicationem non contigit agnovisse resistenten: quæ prolixis -temporibus solo bella consummavit excursu. -- His ante mundus pervius -esse credebatur." - -[396] Ks. Cassiodori Varia VIII 10: -- "Bulgares toto orbe -terribiles." -- Prokopio ei koskaan nimitä heitä muuksi kuin -Hunneiksi. - -[397] Jornandes, de reb. Get. c. 5: "-- supra mare Ponticum -_Bulgarorum_ sedes --. Hinc jam _Hunni_, quasi fortissimarum gentium -foecundissimus cespes, in bifariam populorum rabiem pullularunt. Nam -alii _Cutziagiri_ [Aulziagri], alii _Saviri_ [Aviri] nuncupantur, qui -tamen sedes habent diversas. Juxta Chersonem Cutziagiri, quo Asiæ -bona avidus mercator importat, -- --. _Hunuguri_ [Hunugari] autem hinc -sunt noti, quia ab ipsis pellium murinarum venit commercium, quos -tantorum virorum formidavit audacia. Quorum mansionem primam esse -in Scythiæ solo juxta paludem Mæotidem, secundo in Moesia Traciaque -et Dacia, tertio supra mare Ponticum rursus in Scythia legimus -habitasse." Vert. 50: "Hunnorumque populum suas antiquas sedes -occupare." - -[398] Ks. Zeuss, sivv. 711 seurr.; Procopius, Bell. Goth. IV 3-18; -Priscus, Exc. de Legat., ed. Bonn., siv. 158; Theophylact. VII 8. - -[399] Ks. Exc. de Legat., sivv. 158 ja 301. - -[400] Ks. Theophylact. VII 7, 8. Nimestä _Ugor_ ja Ugrien lah'osta -ks. Castrén Ethnolog. Föreläsn. sivv. 99 seurr. - -[401] Theophan. Chronogr. (ed. Bonn.) I siv. 545, (ed. Par.) siv. -297: "-- -- από δε τής αυτής λίμνης (Μαιώτιδος) επί τον λεγόμενον -Κούφιν ποταμόν -- -- ή παλαιά Βουλγαρία εστιν ή μεγάλη, και οι -λεγόμενοι Κότραγοι ομόφυλοι αυτών και ούτοι τυγχάνοντες." Vert. -Nikeforon Breviario, siv. 22. - -[402] Ks. Itinerarium Willelmi de Kubruk [Recueil de Voyages et de -Mémoires, publié par la Societé de Géographie, IV], sivv. 252, 264, -275: -- "Etilia -- -- venit ab Aquilone, de majori Bulgaria" -- -- "De -illa enim _Majori Bulgaria_ venerunt illi Bulgari, qui sunt ultra -Danubium prope Constantinopolim." - -[403] Ks. Ahlqvist, Muist. matkoilta Venäjällä, sivv. 144, 145. - -[404] Ks. D'Ohsson, des Peuples du Caucase, sivv. 72, 73. - -[405] Ks. Fræhn, De Chazaris, siv. 15; D'Ohsson, sivv. 33. 34. - -[406] Ks. Vivien de Saint-Martin, Nouv. Annal. des Voyages 1851, II, -sivv. 160-166; Zeuss, sivv. 723, 724. - -[407] Ks. D'Ohsson, siv. 34. - -[408] Nimitys Kbakan, Χαγανος, Gaganus, Chacanus, vaelsi paljoa -lännemmäksi. Avarien hallitsija sen jo aikasin kantoi, ja v. 839 -Kreikan keisari antoi sen Rhos-nimisten Svealaisten kuninkaalle; ks -Kunik, Berufung der Rodsen, II siv. 198 seurr. - -[409] Ks. Constant. Porphyrog., de Admin. Imp., c. 42; ja Script. post -Theoph., ed. Paris, siv. 76 (Theophanes Continatus, ed. Bonn., siv. -122.) - -[410] Ks. Schlözer, Nestor, V sivv. 120, 123 seurr. - -[411] Ks. Zeuss, siv. 742; Lehrberg, Untersuchungen, sivv. 454, -455. Molemmat tulevat siihen kummalliseen päätökseen, että Sarkel -merkitsee jotain muuta, ja että Byzantiolaiset erehdyksestä olivat -kreikantaneet _Venäläisen_ nimen. Tämmöisiä mutkia täytyy tehdä, -kun päätetään Katsarit Turkkilaisiksi! Onko se todennäköistä, että -Venäläiset olisivat antaneet omituisen nimen Sarkel'ille, johon -eivät päässeet kuin kiertämällä Dnieperin, Mustanmeren ja Maiotin -kautta, ja että Byzantiolaiset, jotka tunsivat Sarkelin syntyä -ensimäisestä tiilikivestä saakka, olisivat kreikantaaksensa ryhtyneet -tähän Venäläiseen nimeen, jota eivät koskaan mainitse? Lukija itse -tuomitkoon. - -[412] Ks. D'Ohsson, siv. 203; Nouv. Ann. des Voyages 1851, II siv. -160 seurr. -- Pallas, Vocabularia totius orbis Comparativa, I ii -(Pietarissa 1789) sivv. 248 ja 117, luettelee neljästä Vogulin -murteesta: _sairan, sairem, sarni, sorni, valkoinen_, ja: -_koljir, kella, kual, kol, kyel, asumus_ (домъ). - -[413] Kb,. Fræhn, De Chazaris, siv. 27; Zeuss, siv. 723. - -[414] Niinpä esim. Kunik arvelee Katsareista: "Mir scheint das ganze -Auftreten des Chasarenvolkes mit dem sonstigen historischen -Charakter der Finnenvölker ganz unvereinbar zu sein." Ks. Berufung -der Rodsen, II siv. 225. -- Tämähän on mielestäni todellinen -"historischer Fatalismus." - -[415] Ks. Theophylact. Simocatta, VII 8. - -[416] Ks. Amedée Thierry, Histoire d'Attila, IV:e partie: Histoire -Legendaire et Traditionelle d'Attila, missä Latinaiset, Germanilaiset -ja Unkarilaiset tarut Attilasta tutkitaan. Jokainen tietää, että -Niebelung-runoissa Attila "Etzel" ja hänen Hunninsa vallitsevat -näkö-alan. Myöskin Skandinavian Edda laulaa _Hûnalannin_ eli Hûnmörkin -Atlista; ja _Hûnaland_ löytyy Skandinavialaisten maatieteessä, kun -Hunnit jo ovat monta vuosisataa olleet hävinneinä. Ks. Antiquités -Russes, II sivv. 438, 445, 447. -- Saksassa alkoi vihdoin nimi: Hūne, -Hûne merkitä _jättiläistä, hiittä_; Hünebedde = Jättiläishauta; -"Gröz alsam ein hûne, mit starkem gelûne." Ks. J. Grimm, Deutsche -Mythologie, 3:e Ausg., siv. 485 seurr. - -[417] Ks. Amm. Marcell. XXX 2, 7: "Aguntur autem nulla severitate -regali, sed tumultuario optimatum ductu contenti." - -[418] Ks. Jornand., de reb. Get., 24, 48. - -[419] Ks. Amm. Marcell. XXXI 3: "Hunnis aliis fretus, quos mercede -sociaverat partibus suis." - -[420] Ks. Jornand., de reb. Get. 48: -- -- "ut genti Gothorum semper -unus proprius regulus, quamvis Hunnorum consilio, imperaret." - -[421] Ks. Jornand., sam. paikk.: "Sed cum tali libertate vix anni -spatio imperasset, non est passus Balamber, rex Hunnorum." - -[422] Ks. Amm. Marcell. XXXI 3 seurr. - -[423] Amm. Marcell, sanoo, että Fritigern ja Länsi-göthit olivat -houkutelleet nämä parvet avuksensa Romalaisia vastaan; XXXI 8, 4: --- "Chunorum et Alanorum aliquos ad societatem spe prædarum -ingentium adsciverunt"; -- 16, 3: "At Gothi Hunnis Alanisque permisti -nimium bellicosis et fortibus, rerumque asperarum difficultatibus -induratis, quos miris proemiorum illecebris sibi sociarat sollertia -Fritigerni." -- Zosimo mainitsee että Theodosio Suuri vihdoin -pakoitti heidät palaamaan Tonavan yli; IV 34: "Σκύρους γαρ και -Καρποδάκας Ούννοις αναμεμιγμένους ημύνατο, και ελαττωθέντες τη μάχη -περαιωθήναι τον ʹIστρον και τα οικεία καταλαβείν συνηνάγκασεν." - -[424] Ks. esim. S. Ambrosii Expl. in Ev. Luc., X [Opera Omnia, Paris -1661, III siv. 202]; "Quanta enim proelia et quot opiniones accipimus -proeliorum. Hunni in Alanos, Alani in Gothos, Gothi in Taifalos -et Sarmatas insurrexerunt. Nos quoque in Illyrico exsules patriæ -Gothorum exsilia fecerunt, et nondum est finis. -- -- -- Ergo quia in -occasu sæculi sumus" -- --. - -[425] Ks. Philostorgius XI 8; -- Claud. Claudian., contra Rufinum, -II vrss. 26-35; - - -- -- -- -- -- "Alii per terga ferocis - Danubii solidata ruunt, expertaque remos - Frangunt stagna rotis. Alii per Caspia claustra - Armeniasque nives inopino tramite ducti - Invadunt Orientis opes: jam pascua fumant - Cappadocum, volucrumque parens Argæus equorum: - Jam rubet altus Halys, nec se defendit iniquo - Monte Cilix: Syriæ tractus vastantur amoeni; - Assuetumque choris et læta plebe canorum - Proterit imbellem sonipes hostilis Orontem." - --- Aian-määräyksen antaa Edessan kronika [Asseman, Bibl. Orient. I, -siv. 400]; "Eodem anno (samana vuonna kuin Theodosio Suuri -kuoli) mense Julio Hunni in Romanorum ditionem irruperunt." Samate -Abu'lfaradsj eli Bar-Hebraio.-- Josua Stylites [Asseman, Bibl. -Orient. I, sivv. 262, 263] mainitsee: -- -- "quum Hunni Orientem sub -Honorio et Arcadio invasissent, totamque Syriam anno Græcorum 707 -(s.t.s. vuonna 396 j.Kr.), proditione Rufini et ignavia Adæi -militiæ Orientalis præfecti, occupassent." -- Pyhä Hieronymo, joka -par'aikaa oleskeli Palestinassa, kertoilee parissa kirjeessä aian -kauhut; Epist. 35 (vanhojen painosten 3), ad Heliodorum, vuodelta -396 [Opera Omn., ed. Bened., IV II, siv. 274]; "Ecce tibi anno -præterito ex ultimis Caucasi rupibus immissi in nos, non jam Arabiæ -sed _Septentrionis lupi_, tantas brevi provincias percurrerunt. -Quot monasteria capta? quantæ fluviorum aquæ humano cruore mutatæ -sunt? Obsessa Antiochia et urbes reliquæ, quas Halys, Cydnus, -Orontes, Euphratesque præterfluunt. Tracti greges captivorum. -Arabia, Phoenice, Palæstina, Aegyptus timore captivæ"; -- Epist. 84 -(vanhojen painosten 30), ad Oceanum de morte Fabiolæ [Opera Omn., IV -II, siv. 661]: -- -- "ecce subito discurrentibus nuntiis Oriens totus -intremuit, -- -- -- erupisse Hunnorum examina, quæ pernicibus equis -huc illucque volitantia, cædis pariter ac terroris cuncta complerent, --- -- -- Insperati ubique aderant, et famam celeritate vincentes, non -religioni, non dignitatibus, non ætati parcebant, non vagientis -miserabantur infantiæ. Cogebantur mori, qui nondum vivere coeperant, -et nescientes malum suum, inter hostium manus et tela ridebant. -Consonus inter omnes rumor, petere eos Ierosolymam, et ob nimiam auri -cupiditatem ad hanc urbem percurrere. Muri neglecti pacis incuria, -sarciebantur. Tyrus, se volens a terra abrumpere, insulam quærebat -antiquam. Tunc et nos compulsi sumus parare naves, esse in littore, -adventum hostium præcavere, et sævientibus ventis magis barbaros -metuere quam naufragium, non tam propriæ saluti quam virginum -castimoniæ providentes." -- Pyhän Krysostomon saarnoissa on muutamia -näihin tapauksiin viittaavia lauseita, esim. De Poenitentia, homilia -quarta. - -[426] Rufinon syyllisyyttä tässä kohden mainitsevat ei ainoastaan -Klaudiano, vaan myös Sokrates, IV 1, ja Sozomeno, VIII 1. -- Kuinka -Eutropio sitten v. 396 lähti pelastamaan Aasian maakuntia, juttelee -Klaudiano pilkallisesti; ks. in Eutrop., I, vrss. 238 seurr. - -[427] Ks. S. Ambrosii Epist. 24, ed. Bened. (eli: 27, ed. Erasmi), -vuodelta 386. - -[428] Ks. Latini Pacati Drepanii Panegyricus Theodosio, 24: -- -- -"Gothus ille et Hunnus et Alanus respondebat ad nomen et alternabat -excubias. -- -- Nullus tumultus, nulla confusio, nulla direptio" -- -- - -[429] Ks. Oros. VII 37: "Adsunt Uldin et Sarus, Hunnorum -Gothorumque duces, præsidio Romanorum." -- Jornandes (De tempor. -successione) antaa koko kunnian näille apu-joukoille: "Quem -(Radagaisum) Huldin et Sarus, Hunnorum Gothorumqne reges, superantes, -omnes captivos, quos retulerant, singulis aureis vendiderunt." -- -Uldin eli Huldin on sama kuin Zosimon Ούλδης ja Sozomenon Ούλδις. - -[430] Ks. Zosim. V 34: -- "Σάρος -- -- μετα τών ύπ' αυτώ τεταγμένων -βαρβάρων ανελών καθεύδοντας άπαντας οι Στελίχωνι προσεδρεύοντες -έτυχον Ούννοι." - -[431] Ks. Zosim. V 45, jossa mainitaan, että v. 409, kun Athaulf toi -Alarikille lisäväkcä, Honorio lähetti häntä vastaan 300 Hunnia: -"'Ολυμπίω δε τών εν τή αυλή τάξεων ήγουμένω τους εν τή Ραβέννη -δέδωκεν Ούννους, τριακοσίους όντας τον αριθμόν, οίτινες επειδή τους -εληλυθοτας -- --, επιθέμενοι και συμπεσόντες αναιρούσι μεν τών Γότθων -εκατόν και χιλίους, επτακαίδεκα δε μόνοι πεσόντες εις την Ράβενναν -εσώθησαν." - -[432] Ks. Gregor. Turon., Hist Franc. II (Renato Frigeridon mukaan): --- -- "Johannes Aetium, id temporis curam palatii gerentem, cum -ingenti auri pondere ad Chunos transmittit, notos sibi obsidiatus sui -tempore et familiari amicitia devinctos, cum mandatis hujusmodi; Cum -primum partes adversæ (Placidian puolue) Italiani ingressæ forent, -ipsi a tergo adorirentur, se a fronte venturum." - -[433] Ks. Philostorg. XII 12; -- Cassiodori Chron, (vuodella 425); -- -Prosper Aquit. Chron.: -- -- "data venia Aetio, eo quod Chuni, quos -per ipsum Joannes acciverat, ejusdem studio ad propria reversi sunt." - -[434] Ks. Prosper Aquit, Chron. (vuodella 432): -- "Aetius vero, --- -- per Pannonias ad Chunos pervenit, quorum amicitia auxilioque -usus, pacem principum et jus interpolatæ potestatis obtinuit." -- -Prosper Tyro, Chron. (vuodella 433): "Cum ad Chunnorum gentem, cui -tunc Rugila præerat, post proelium se Aetius contulisset, impetrato -auxilio ad Romanum solum regreditur"; -- (vuodella 434) "Aetius in -gratiam receptus." -- _Rugila_ on sama kuin Priskon _Ruas_, Bledan ja -Attilan setä ja edeltäjä. - -[435] Ks. Prisci Hist. [Exc. de Legat., ed. Bonn., sivv. 146, 147]: --- -- "την προς τώ Σάω ποταμώ Παιόνων χώραν, τώ βαρβάρω κατά τας -Αετίου στρατηγού τών έσπερίων Ρωμαίων συνθήκας ύπακούουσαν." - -[436] Ks. Prosper Aquit. Chron. (vuodella 435.) - -[437] Bened. Paullinus Petrocorius, de vita B. Martini, IV vrss. -216 seurr., juttelee: - - "Cum subito pavefacta metu, graviore periclo, - Auxilintores pateretur Gallia Chunos. - Nam socium quis ferre queat, qui durior hoste - Exstet et adnexum foedus feritate repellat? - 220. Horam unus stimulis furiosi dæmonis actus - Irrupit sacram Domini, prædo improbus, ædem." - -Rosvo, joka ryöstää _Tours'in_ suojelus-pyhän temppeliä, rangaistaan -muka sokeudella, mutta annettuaan ryöstämänsä takasin, saapi näkönsä -jälleen. Gregorio Turonensi juttelee saman ihme-työn, mutta -hänen kirjassaan luetaan: "Thimus quidam", joka epäilemättä on -ymmärrettävä: "Chunus quidam." -- Sidonius Apollinaris, Panegyr. -Avito Augusto socero, vrss. 246 seurr., kertoilee, kuinka samat -Hunni-joukot karkasivat _Auvergne'n maakuntaan_ ja kuiuka -maan-asukkaat tekivät miehuullista vastarintaa: - - "Litorius Scythicos equites tum forte, subacto - Celsus Aremorico, Geticum rapiebat in agmen - Per terras, Arverne, tuas: qui proxima quæque - Discursu, flammis, ferro, feritate, rapinis - 250. Delebant, pacis fallentes nomen inane." -- - -Näiden joukkojen lopullista kohtaloa sodassa Länsi-göthejä vastaan, -mainitsee Idatii Chron. (vuodella 439): "Litorius Romanus dux -inconsultius cum auxiliari manu irruens, _cæsis his_, ipse -vulneratus capitur et post dies paucos occiditur"; vert. Jornand., -de reb. Get. 34. - -[438] Aetion käytös-tapaa valaisee erinomaisen hyvin pari riviä -Prosper Tyronin kronikasta (vuodella 442): "Alani, quibus terræ -Galliæ ulterioris cum incolis dividendæ a patricio Aetio traditæ -fuerant, resistentes armis subigunt, et expulsis dominis terræ, -possessionem vi adipiscuntur." - -[439] Ks. Zosimus, V 22; Philostorg. XI 8. -- Tuo kapinallinen -kenraali oli Göthiläinen Gainas, joka yritti paeta Tonavan -pohjois-puolelle. Uldes panetti hänen päänsä suolaan, ja palkittiin -rikkailla lahjoilla. - -[440] Ks. Sozomen. IX 5. -- Useat Hunnilaiset ali-päälliköt -houkuteltiin menemään Roman palvelukseen, ja Uldes pelasti -töin-tuskin itsensä ja muun sota-joukkonsa takasin Tonavan yli, -kadottaen paljon väkeä, varsinkin Skirejä. - -[441] Ks. Socrat. VII 43; Theodorit. V 36. -- Mitä tämän retken -lopusta juttelevat, että muka salama tappoi Ruaan ja rutto hänen -väkensä, on perätöntä; sillä Ruas kuoli vasta 434 (ks. Prosp. Tyro, -Chron.). - -[442] Ks. Fotion otteet Olympiodoron historiasta [Exc. de Legat., -ed. Bonn., siv. 455]: -- -- "και όπως όρκω Δονάτος απατηθείς, εκθέσμως -αποσφάζεται και όπως Χαράτων ό των ρηγών πρώτος επί τό φόνω εις -θυμόν ανάπτεται, όπως τε πάλιν βασιλικοις δώροις διαπραύνεται και -ήσυγάζει." - -[443] Ks. Romulon juttu Priskon historiassa [Exc. de Legat., ed. -Bonn., sivv. 199, 200]: -- -- "ουδε Ούννους απείρους τής οδού ταύτης -είναι, αλλά πάλαι ες αυτήν (την γήν τών Μήδων) εμβεβληκέναι, λιμού τε -την χώραν κρατήσαντος, και Ρωμαίων διά τον τότε συνιστάμενον πόλεμον -μη συμβαλλόντων παρεληλυθέναι δε ες τηήν Μήδων τόν τε Βασίχ και -Κουρσιχ τους ύστερον ες την Ρώμην εληλυθότας εις ομαιχμίαν, άνδρας -τών βασιλείων Σκυθών και πολλού πλήθους άργoντας." -- Lause: "Ρωμαίων --- -- -- μη συμβαλλόντων", on himmeä ja usein väärin ymmärretty. -Bonnin painos kääntää latinaksi: "cum Romani propter bellum, quod -tunc temporis gerebant, _minime cum illis proelio decertarent_." -Tämä ei anna mitään järjellistä käsitystä. Oikeammilla jäljillä on -mielestäni Am. Thierry (Hist. d'Attila, I siv. 110): -- "sans qu'ils -(les Huns) pussent tirer des subsistances de l'empire Romain"; mutta -kun hän lisää: "parcequ'ils etaient en guerre avec lui", syntyy taas -nähtävästi väärä käsitys; sillä jos Hunnit olisivat sodassa olleet -Roman kanssa, olisihan heillä juuri paras syy ollutkin karata Roman -alueesen, joko Tonavan yli tai tuttua tietään Syriaan. - -[444] Samatekkuin Germanilaiset Taciton aikana (ks. Tacit. Germ. 24), -antautuivat Hunnitkin huimasti peliin. Niin kumminkin juttelee Pyhä -Ambrosio; ks. Liber de Thobia XI [S. Ambros. Op., Paris 1661, II siv. -590]: "ferunt Hunnorum populos omnibus bellum inferre nationibus, -feneratoribus tamen esse subjectos, et cum sine legibus vivant, aleæ -solius legibus obedire, in procinctu ludere, tesseras simul et arma -portare, et plures suis quam hostilibus ictibus interire. -- -- Ideo -nunquam belli studia deponere, quod ricti aleæ ludo, cum totius prædæ -munus amiserint, ludendi subsidia requirunt bellandi periculo." -- -Attilan esimerkistä näemme, että Hunneilla oli moni-vaimoisuus; -"innumerabiles uxores, ut mos erat gentis illius", sanoo Jornandes, -de reb. Get. 49. Sama tapa löytyy Taciton Germaneillakin, ja vielä -6:nnen vuosis. lopulla ei ole monivaimoisuus Anglo-saxeilta varsin -kielletty; ks. Tacit. Germ. 18; Mignet, Mémoires hist., 3:ème -ed., siv. 21. Guizot'in arvelu, että Attila olisi nainut oman -tyttärensäkin (Hist. de la civilis. en France, III siv. 59), näyttää -perättömältä. Priskon sanat kuuluvat: "γαμείν θυγατέρα Εσκαμ έβούλετο, -πλείστας μεν έχων γαμετάς, αγόμενος δε και ταύτην κατά νόμον τον -Σκυθικόν",; ks. Exc. de Legat., siv. 183. Tämä epäilemättä merkitsee, -että hän nai "Eskamin tyttären", eikä "Eskam-nimisen tyttärensä." - -[445] Tosin Pyhä Hieronymo sanoo v. 398 paik.: "Hunni discunt -Psalterium, Scythiæ frigora fervent calore fidei"; ks. Epist. 57 -(vanhojen painosten 7) [Opera omn., ed. Bened. IV II, siv. 591]. -Mutta tämä nähtävästi ei ole muuta kuin puheen-kaunistusta. -- -Kuin kirkko-historioitsija Sozomeno mainitsee näiltä aioin erään -pispan Tomissa, nimeltä Theotimo Skythes, "όν αγάμενοι της αρετής -οι περί τον ʹΙστρον Ούννοι βάρβαροι, θεόν Ρωμαίων ωνόμαζον", ja -juttelee, että hän nämä Hunnit, "φυσει θηριώδεις όντας, εις ήμερότητα -μετέβαλεν, εστιών τε και δώροις φιλοφρονούμενος", ei nä'y tulleen -kertojan mieleenkään, että näitä barbaria olisi ollut mahdollinen -kristin-uskoon käännyttää; ks. Sozom. VII 26. -- Hunnien omasta -uskonnosta ei mitään puhuta. Epäilemättä se oli Shamanisuutta eli -loihto-uskoa. Jornandes sanoo, että Attila ennen Châlons'in tappelua -"statuit per haruspices futura inquirere. Qui more solito nunc -pecorum fibras, nunc quasdam venas in abrasis ossibus intuentes, -Hunnis infausta denunciant"; ks. de reb. Get. 37. - -[446] Ks. Salvianus, de Gubernatione Dei, lib. IV: "Gens Saxonum -fera est, Francorum infidelis, Gepidarum inhumana et Hunnorum -impudica. Omnium denique gentium vita vitiosa. Sed numquid eundem -reatum habent illorum vitia quem nostra? numquid tam vitiosa est -_Hunnorum impudicitia_ quam nostra? numquid tam accusabilis Francorum -perfidia quam nostra? aut tam reprehensabilis ebrietas Alemanni quam -ebrietas Christiani? -- -- _Si fallat Hunnue_ vel Gepida, quid mirum -est? qui culpam falsitatis penitus ignorat. Si perjuret Francus, -quid ni faceret? qui perjurium ipsum sermonis genus putat esse, non -criminis"; -- lib. VII: "Gothorum gens perfida, sed pudica est; -_Alanorum impudica, sed minus perfida_; Franci mendaces, sed -hospitales; Saxones efferi, sed castitate venerandi." - -[447] Ks. Fotion otteet Olympiodoron historiasta [Exc. de Legat., -ed. Bonn., siv. 455]: "'Οτι διαλαμβάνει περί Δονάτου, και περί τών -Ούννων, και περί τών ρηγών αυτών της ευφυεστάτης τοξείας" -- --. -"Χαράτων ό τών ρηγών πρώτος." -- Ρήξ käytetään samassa merkityksessä -knin latinainen sana: regulus. - -[448] Ruas (Ρούας, Ρούγας) mainitaan jo v. 426; ks. Socrat. VII 43. --- Uptar (Ούπταρος) nimitetään vasta kuollessansa v. 430; ks. Socrat. -VII 30. Hän on sama kuin Jornandeen "Octar", ja nimitetään "Subthar" -eräässä Attilan elämäkerrassa, minkä Dalmatialainen Juveneus Coelius -Calanus 11:nnellä vuosis. teki muinais-tarujen mukaan. -- Että olivat -Attilan setiä, sanoo Jornandes, de reb. Get. 35: "Is namque Attila -patre genitus Mundzucco, cuius fuere germani Octar et Roas, qui ante -Attilam regnum Hunnorum tenuisse narrantur, quamvis non omnino -cunctorum, quorum ipse." -- "Mundzuccus" on Jornandeen omituista -kirjoitustapaa, samatekkuin "Scania" ja "Burgunzones." Prisko [Exc. -de Legat., siv. 150] kirjoittaa Μουνδίoυχος. -- Vielä neljäskin -veljes Ωηβάρσιος mainitaan Priskon historiassa (siv. 208); tämä eli -Attilan hovissa vielä v. 448, mutta ei lie koskaan hallitsijana ollut. - -[449] Ks. Jornandes, de reb. Get. 35: "Bleda enim fratre fraudibus -perempto, qui magna parti regnabat Hunnorum, universum sibi populum -adunavit." - -[450] Niinpä Alarik katsotaan: "ο των Γότθων φύλαρχος" (Exc. de -Legat., siv. 448); Thenderik Suuri: "ό των βαρβάρων αρχηγός" (Esc. -de Legat., siv. 234); Uldes: "ό την Ούννων έγων ήγεμονίαν" (Zosim. V -22), eli: "ό ήγούμενος τών περί τον ʹΙστρον βαρβάρων" (Sozomen. IX -5); Kharatoni: "ό τώτ ρηγών πρώτος" (Exc. de Legat., siv. 455); Ruas: -"ό έπαρχος" (Socrat. VII 43). Mutta jo Uptar nimitetään: "ό βασιλεύς -τών Ούννων" (Socrat. VII 30), ja Attilalle annetaan ainoastaan -tämmöinen arvonimi, joka asettaa hänen keisarin tasalle; ks. esim. -Friskon hist. [Exc. de Legat. siv. 141]: "Οτι επί Θεοδοσίου του -Μικρού βασιλέως Αττήλας ό τών Ούννων βασιλεύς τον οικείον στρατόν -άγείρας γράμματα πέμπει παρά τον βασιλέα." Mainittava kuitenkin -on, että Frisko antaa saman arvo-niinen myös Frankien ja Akazirien -kuninkaille; ks. Exc. de Legat., sivv. 152, 181. - -[451] Nämä Prisko nimittää: "Αμιλζούροις και Ιτιμάροις και Τονώσουρσι -και Βοΐσκοις και έτέροις έθνεσι προσοικούσι τον ʹIστρον"; Exc. -de Legat., siv. 166. Ne ovat samoja, jotka Jornandes mainitsee, -puhuessaan Balamberin tulosta: "Nam mox ingentem illam paludem -transiere, illico Alipzuros, Alcidzuros, Itimaros, Tuncassos et -Boiscos, qui ripæ istius Scythiæ insidebant, quasi quidam turbo -gentium rapuere"; ks. Jornand., de reb. Get. 24. - -[452] Prosper Tyronin kronikassa tosin luetaan (vuodella 434): -"Rugila rex Chunnorum, _cum quo pax firmata_, moritur; cui Bleda -succedit." Tämä saattaisi olla joku toinen rauhan-teko Länsi-Roman -kanssa. Mutta luultavampi on, että tarkoitetaan se sovinto, mikä nyt -tehtiin Itä-Roman kanssa, vaikka vasta Ruaan kuoltua. - -[453] Ks. Prisc. Hist. [Exc. de Legat., ed. Bonn.], sivv. 167, 168. -Muutamat pakolaiset, jotka olivat kuninkaallista sukua, tulivat kohta -ristiin-naulituiksi. - -[454] Ks. esim. Priskon historiassa [Exc. de Legat., sivv. 181, 182] -kertomus, kuinka Romalainen hallitus koetti vetää Akazirien eli -Katsarien heimokunnat puolellensa. - -[455] Ks. Exc. de Legat., sivv. 141, 169. Ainoastaan Margon pispan -sovinnossa, siv. 140, mainitaan monikossa "οι τών Σκυθών βασιλείς." - -[456] Ks. Prisc. Hist. [Exc, de Legat.] sivv. 140, 141, 169. -- -Prosp. Aquit. Chron. mainitsee vuodella 442: "Chunis Thracias et -Illyricum saeva populatione vastantibus, exercitus, qui in Sicilia -morabatur, ad defensionem Orientalium provinciarum revertitur." - -[457] Ks. Prosp. Tyr. Chron. (vuodella 445): "Thracia Hunnorum -incursione concutitur." -- (vuodella 447) "Nova iterum Orienti -consurgit ruina" --. - -[458] Ks. Exc. de Legat., ed. Bonn., siv. 142: "ταύτας προσεποιούντο -μεν εθελονται Ρωμαίοι τάς συνθήκας τίθεσθαι αναγχη δε ύπερβάλλοντι -δέει" -- --. - -[459] Ks. Exc. de Legat. siv. 146. -- Toisinaan eivät lähettiläät -tytyneet tavallisiin lahjoihin, vaan tinkivät itsilleen -Konstantinopolin rikkaita naisia aviokseen, ja Attila valvoi -tarkasti, että näitä lupauksia heille täytettiin. Jos naitavat -olivat vastahakoisia, lupasi Attila tulla keisaria auttamaan, ellei -muka keisari itse osaisi omia orjiansa hallita. Ks. juttu Attilan -käsikirjoittajasta Konstantiosta, Exc. de Legat., sivv. 151, 208, -209, 213, 214. - -[460] Ks. Exc. de Legat., ed. Bonn., sivv. 146-150, 169-212, 150, -151. Ranskannettuna löytyy tämä matka-kertomus Guizot'n teoksessa: -Histoire de la civilisation en France, III. Kerrottuna koko -laveudessaan tapaamme samat asiat Amedée Thierry'n kirjassa: Histoire -d'Attila et de ses successeurs, I sivv. 64 seurr. - -[461] Niinpä esim. Onegesio, Attilan etevin neuvon-antaja, lausui: -"Luulevatko Romalaiset voivansa rukoilemalla minua siihen taivuttaa, -että herraani pettäisin, ja halveksien Hunnilaisen kasvatukseni sekä -vaimot ja lapset, en pitäisi parempana olla Attilan orjana kuin -pohattana Romalaisten luona." Ks. Exc. de Legat., siv. 196. - -[462] Ks. esim. juttu Sirmion kirkon kulta-astioista; Exc. de Legat., -siv. 186. -- Aetion oli tapa toimittaa Attilalle kirja-miehiä, jotka -saattoivat häntä palvella käsi-kirjoittajina ja tulkkeina. - -[463] Ks. Exe. de Legat., ed. Bonn., siv. 151-153; Jornand., de reb. -Get., 42. - -[464] Ks. Chron. Paschale, ed. Bonn., siv. 587: "και εδήλωσεν διά -Γότθου ενός πρεσβευτού Ουαλεντινιανώ βασιλεί Ρώμης, Εκέλευσέ σοι διʹ -εμού ό δεσπότης μου και δεσπότης σου Αττίλας, ίνα ευτρεπίσης αυτό -παλάτιν, ομοίως δε και Θεοδοσίω βασιλεί τα αυτά εν Κωνσταντινουπόλει -εδήλωσεν διʹ ενός Γότθου πρεσβευτού" -- Joannis Malalæ; Chronogr., -ed. Bonn., siv. 358, kertoo asian melkein samoilla sanoilla, mutta -käsky kuuluu vielä jäykemmältä: "ίνα ευτρεπίσης αυτώ το παλάτιόν σου." - -[465] Prisko, joka mainitsee Attilan punninneen mielessänsä, -kumpaseen keisarikuntaan hän ensin tekisi rynnäkkönsä, sanoo: "και -έχειν αυτώ έδόκεν καλώς τέως επί τον μείζονα τρέπεσθαι πόλεμον και ες -την έσπέραν στρατεύεσθαι" ks. Exc. de Legat., ed. Bonn., siv. 152. - -[466] Ks. Jornand., de reb. Get 36; Exc. de Legat., siv. 152. - -[467] Ks. Exc. de Leg., siv. 152. - -[468] Tästä ja seuraavan vuoden retkistä, ks. Amedée Thierry'n -kuvallista kertomasta: Hist. d'Attila et de ses successeurs, 1 sivv. -128 seurr. - -[469] Ks. Jornand., de reb. Get. 49: "placatus precibus, annuum -vectigal accepit." - -[470] Ks. Jornand., de reb. Get., 43: "ad Orientis principem -Marcianum legatos dirigit provinciarum testans vastationem, quod sibi -promissum a Theodosio quondam imperatore minime persolveret." - -[471] Ks. Jornand., de reb. Get. 38: "Reliqua autem, si dici fas -est, turba regum diversarumque nationum ductores, ac si satellites, -nutibus Attilæ attendebant, et ubi oculo annuisset, absque aliqua -murmuratione cum timore et tremore unusquisque astabat, aut certe, -quod jussus fuerat, exsequebatur." - -[472] Kun Sidonio Apollinari kertoilee Hunnilaisen Hormidakin retkeä -Tonavan etelä-rannalle v. 466, hän sen rinnalla halveksimalla -mainitsee edellistä Göthiläis-sotaa: -- -- "sed omittimus istos - - Ut populatores; belli magis acta revolvo, - Quod bellum non parva manus, neque carcere fracto - Ad gladiaturam tu, Spartace vincte, parasti, - Sed Scyticæ vaga turba plagæ" -- -- --. - -Ks. Panegyr. Authemio, vrss 235-239. -- Kuinka Hunneja näinä Attilan -jälkeisinä aikoina otettiin Itä-Roman sota-palvelukseen, kuinka -siellä nousivat mahtaviin arvoihin, ja kuinka Konstantinopolin -keikkarit apinoitsivat heidän tapojansa ja vaate-parttansa, juttelee -Amedee Thierry, Hist. d'Attila, I sivv. 286 seurr. - -[473] "Tu es flagellum Dei", mainitaan hänelle sanoneen Gallialainen -erakko päivänä ennen Châlons'in tappelua. -- "En ego malleus orbis!" -antaa tarina hänen itse lausua. Ks. Am. Thierry, Hist. d'Attila, II, -sivv. 249, 251. - -[474] Unkarin Tarinoista tässä kohden, ks. Am. Thierry, Hist. -d'Attila, II, sivv. 359 seurr. - -[475] Ks. Jornand., de reb. Get. 50. - -[476] Ks. Am. Thierry, Histoire d'Attiia, I sivv. 255 seurr. - -[477] Prokopion Κουτούργουροι, Menandron Κοντρίγουροι, Agathiaan -Κοτρίγουροι, Theophaneen Κότραγοι. - -[478] Prokopion Ουτούργουροι, Menandron ja Agathiaan Ούτίγουροι. - -[479] Utigurien hallitsija sanoo r. 558 Kutrigureista: "μήποτε -ομόγλωσσοί τέ εισι και ομόσκενοι ήμίν, κα ομοία χρώνται στολή και -διαίτα, αλλ' ότι και συγγενείς και έτέροις τισι τετάχαται ήγεμόσιν." -[non solum eadem nobiscum lingua et vivendi ratione utuntur, sed -etiam sunt nostri consanguinei, quamvis aliis ducibus parent]; ks. -Menandri hist. [Exc. de Legat., ed. Bonn.], siv. 345. - -[480] Ks. Prisci Hist. [Exc. de Legat.] siv. 158; Jomand., de reb. -Get. 5.; Nimitön Ravennalainen sanoo: "juxta mare Ponticum patria, -quæ dicitur Onogoria, qaam subtilius Livanius Philosophus vicinam -paludis Mæotidæ summitatis esse decernit." - -[481] Ks. Neumann, die Völker des südl. Russl., siv. 92. - -[482] Theofanes kutsuu ne Bulgarit, jotka perustivat valtansa -etelä-puolella Tonavaa: "Ονογούνδουροι, Βούλγαροι και Κότραγοι"; ks. -Chronogr., siv. 5-15. Konstantino Porfyrogenito sanoo heistä vain: -"πρότερον γαρ Ονογουνδούρους αυτούς εκάλονν". - -[483] Ks. ylempänä sivv. 152-151. - -[484] Ks. ylempänä siv. 145, ja vertaa siihen Theophan. Chronogr., -ed. Bonn., siv. 339: "(οι Βούλγαροι) εσώκισαν αυτούς φεύγοντας --- --. ό μεν Γοδίλλας μετά του παραμηρίου αυτού κόψας τον σωκόν, -εξήλασεν, ό δε Κωνσταντίνος συν τώ Ακούμ συνελήφθησαν ζώντες." -Tämä oli v. 531. - -[485] Jornandes, de reb. Get. 49, sanoo Attilan kuolemasta: "Tunc, -ut illius gentis mos est, crinium parte truncata informes facies -cavis turpavere vulneribus, ut proeliator eximius non femineis -lamentationibus et lacrimis, sed sanguine lugeretur virili." -- -Varsin samaa kertoo Agathias, V 20, Zaberganin joukoista, kun -Belisario oli heidät lyönyt: "ξιφιδίοις τας παρειας καταξαίνοντες, -ώλοφύροντο κατά τον πάτριον νόμον." - -[486] Ks. Exc. de Eeg., ed. Bonn., sivv. 158, 161. Avarit (Αβάρεις) -asuivat muka valtameren rannalla, josta tavattomat sumut ja suuri -Gripien paljous heidät karkoitti! -- Akazirit kirjoitetaan tässä -Ακατίροι, Ακαττίροι. - -[487] Näistä retkeistä ks. Am. Thierry, Hist. d'Attila, sivv. 306-393. - -[488] Ks. Agathias V 12. - -[489] Ks. Procop., Bell. Goth. IV 18; Menandri hist. [Exc. de Leg.], -sivv. 344, 345; Agathias V 25. - -[490] Ks. K. Pr. Neumann, Die Völker des südl. Russl., 2:te Aufl., -sivv. 86, 112. -- Vertaa ylempänä siv. 141. - -[491] Ks, Theophyl. Simoc. VII 7, ed. Bonn., siv. 282: "ό Χαγάνος ό -μέγας δεσπότης επτά γενών και κύριος κλιμάτων της οικουμένης επτά." - -[492] Ks. Theophyl. Simoo. VII 7, 8: "'Ογώρ", "Ουάρ και Χουννί"; -"Ούτοι Αβάρους εαυτούς ονομάσαντες τον ήγεμόνα τή του Χαγάνου -προσηγορία φαιδρύνουσιν." Theofylakto itse nimittää heidät -Ψευδάβαροι, Suotta-avarit. Että tässä jutussa on perää, nähdään -Turkkilaisen Turxanthin lauseesta, jossa heitä nimitetään Ούαρχωνίται -ja mainitaan Turkkilaisten paenneiksi alamaisiksi; ks. Menandri hist. -[Exc. de Legat., ed. Bonn.], siv. 401. -- Tbeofylakton "Σαρσέλτ", -jonka Nikeforo Kallista kirjoittaa "Βαρσέλτ", olen ymmärtänyt -Katsareiksi; ks. Vivien de Saint-Martin, Nouv. Annales des Voyages, -1851, II sivv. 134-136. -- Missä Til lienee, ei ilmoiteta. - -[493] Ks. Menandri hist. [Exc. de Legat.], sivv. 282. - -[494] Ks. Theophan. Chronogr., ed. Bonn., siv. 359: "είχον γαρ τας -κόμας όπισθεν μακράς πάνυ δεδεμένας πρανδίοις και πεπλεγμένας, ή δε -λοιπή φορεσία αυτών όμοία των λοιπών Ούννων." - -[495] Ks. Menandri hist. [Exc. de Legat.], sivv. 282-287. - -[496] Ks. Pauli. Diac., II 10: "comperta morte Chlotarii regis, Huni, -qui et Avares, super Sigisbertum ejus filium irruunt. Quibus ille in -Thuringia occurrens, eos juxta Albim fluvium potentissime superavit, -eisque petentibus pacem dedit. -- Rursum Avares cum Sigisberto -in loco ubi et prius pugnantes, Francorum proterentes exercitum, -Victoriani sunt adepti." Vert. Greg. Turon. hist. IV 23 29; Menandri -hist., ed. Bonn., siv. 302. - -[497] Ks. Menandri hist., siv. 299: "αμφί τας είκοσιν χιλιάδας." - -[498] Ks. Theophyl. Simoc. VII 8: "οι Ταρνιάχ", "οι Κοτζαγηροί", "οι -Ζαβενδέρ." "ή δε γεγονυία επίθετος δύναμις τους Αβάροις εις δέκα -χιλιάδας ήκρίβωτο." - -[499] Ks. Menandri hist. [Exc. de Legat.], siv. 401; vertaa sivv. -399, 404. - -[500] Ks. Poeta Saxo [Pertz, Monum. I siv. 247]. - -[501] Ks. Zeuss, die Deutschen, siv. 739. -- "Caganus et Jugurrus -principes Hunorum." - -[502] "Πανάθεος χαγάνος" on Byzantiolaisilla tavallinen sananparsi. -Muutoin puhutaan Avarien taikuuksista: "magicis artibus instructi, -diversas phantasias ostendunt"; ks. Gregor. Turon. IV 29. Erään -loitsija-papin, Avarin kielellä "Bokolabra", mainitsee Theofylakto -(I 8). - -[503] Ks. Menandri hist. [Exc. de Legat.], siv. 335: "τον επί του -ουρανού θεον πύρ" - -[504] Avarien historiaa varten ks. Amedèe Thierry, Hist. d'Attila, -II siv. 3 seurr.; vertaa Zeuss, die Deutschen, sivv. 727-742. -Mainittavin kaikista heidän sota-retkistään on Konstantinopolin -piiritys Heraklion aikana v. 626. - -[505] Ks. Fredegarii Chron. 48; Pauli. Diac. IV 40; Schlözer, Nestor, -II siv. 113; vertaa Schafarik, Slaw. Altherth., II siv. 59. - -[506] Ks. Theophan. Chronogr., ed. Bonn., sivv. 485 seurr.: "οι -Χαζάροι", "οι Χαζάρεις." Arapialaisilla nimi kuului: "Khasar", -Slavilaisilla: "Kosar." -- Että ovat samaa kuin entiset Akazirit -todistaa selvillä sanoilla Nimetön Ravennalainen [ed. Pinder et -Parthey, siv. 168]: "quos Chazaros Iordanis (s.o. Jornandes) Agaziros -vocat." - -[507] Ks. ylempänä siv. 155. - -[508] Ks. Schafarik, Slaw. Alterth., II sivv. 165 seurr. -- Schlözer, -Nestor, II siv. 112. - -[509] Ks. Zeuss, die Deutschen, siv. 726; D'Ohsson, des Peuples du -Caucase, siv. 217; Frähn, de Chazaris. - -[510] Ks. Schafarik, Slaw. Alterth., II sivv. 63, 64. - -[511] Ks. Theophan. Chronogr., ed. Bonn., sivv. 571, 575. - -[512] Ks. Theophan. Chronogr., siv. 631: "Τούτω τώ έτει Λέων ό -βασιλεύς την θυγατέρα Χαγάνου του τών Σκυθών δυνάστου τώ υιώ -Κωνσταντίνω ενυμφεύσατο, ποιήσας αυτήν χριστιανήν, και ονομάσας αυτήν -Ειρήνην, ήτις εκμαθούσα τα ιερά γράμματα διέπρεξεν εν ευσεβεία, -ελέγχουσα την τούτων (Leonin ja Konstantinon) δυσσέβειαν." - -[513] Ks. Constant. Porphyr., De Admin. Imp., 13 (ed. Bonn. sivv. -86). Siinä kuitenkin sanotaan, että Leoni itse nai khakaanin tyttären. - -[514] Ks. Constant. Porphyr., de Cærem., II 48: "Προς τον (ό δείνα) -εύγενέστατον, περιφανέστατον χαγάνoν Χαζαρίας." - -[515] Ks. ylempänä siv. 157; Constant. Porphyr., de Adm. Imp. 42. - -[516] Ks. Schlözer, Nestor, III siv. 154. - -[517] Tabary mainitsee, että Hisham khalifin hallitessa (vv. 724-743) -Katsarien khakaani niin ahdistettiin, että hänen täytyi rauhaa -saadakseen mennä Muhammedin uskoon; ks. Dorn, Tabary's Nachricht über -die Chazaren [Mem. de l'Acad. de St. Pétersb., 6:ième serie, VI], -siv. 486; vertaa D'Ohsson, siv. 66. - -[518] Semmoinen Siainen oli arvattavasti se Ziebel, joka yhtyi -keisari Heraklion kanssa v. 626: "οι Χαζάρεις -- -- συν τώ εαυτών -στρατηγώ Ζιεβήλ, δευτέρω όντι του Χαγάνου τή αξία", ks. Theophan. -Chronogr., siv. 486. -- Constant. Porphyr., de Adm. Imp. 42, sanoo: -"ό γαρ Χαγάνος εκείνος, ό και Πεχ Χαζαρίας -- ήτήσαντο". - -[519] Ks. Neumann, die Völker des südl. Russl., siv. 89. - -[520] Ks. Frähn, de Chasaris, excerpta ex scriptoribus Arabicis, -Petrop. 1822. [Mem. de l'Acad. de St. Pétersb. VIII, sivv. 577 -seurr.]; -- vertaa: D'Ohsson, sivv. 30 seurr., 190 seurr.; Nouv. -Annales des Voyages 1851, II sivv. 129 seurr., III siv. 5 seurr.; -Neumann, sivv. 99 seurr.; vihdoinpa tämän kirjan sivv. 156, 157. -- -Etevimmät Arabialaiset lähteet ovat: Ibn-Foszlau, joka vv. 921 ja -922 kävi Muktadir khalifin lähettiläänä Bulgarien maassa; Abu-Ishak -Faresi, liika-nimellä Istakhri (s.o. Persepolilainen), joka v. 951 -oli käynyt Katsarien maassa; ja Ibn-Haukal, kauppamies Mosulista -loppupuolelta samaa vuosisataa. -- Juutalainen Rabbi Khasdai oli -lääkärinä Andalusialaisen hallitsijan tykönä v. 958 paik. ja oli -kuullut hoettavan Juutalaisesta valtakunnasta pohjan seuduilla, jonka -tähden kirjoitti sinne kirjeen, saadaksensa tarkempia tietoja. Tämän -kirjeen ja Joseph kuninkaan vastauksen löysi eräs Juutalainen v. -1562 Levantista, ja julkaisi v. 1577 nimellä Kaul-Mubesser (iloinen -sanoma). Buxtorf, esipuheessaan kirjaan: Liber Cosri, Basel 1660, -painatti hebrealaisen tekstin ja latinaisen käännöksen. Ranskannuksen -antaa Carmoly, Récueil d'itineraires à la terre Sainte, Bruxelles -1847, ja saksannuksen Selig Cassel, Magyarische Alterth., Berlin -1848. Kirjeensä alussa kuningas eli khakaani lausuu: "Tiedä, että -olemme Jafetin jälkeisiä ja lähteneet hänen poiastaan Togarmasta." -Togarmalla oli muka 10 poikaa: Aghior (Ugor?), Tiros, Avir, Ughin, -Bisal (Barsel?), Tarna, Kasar, Zanor, Balgad (? Bulgar), Savir. -Eräs kuningas, nimeltä Bulan, kääntyi ensin Moseksen uskoon; hänen -seuraajansa, joita luetellaan 12, kantavat kaikki Hebrealaisia nimiä. - -[521] Mahdollista on, että Kristinusko oli tullut Bulgarien sekaan -jo siihen aikaan, kun oleskelivat keisarikunnan rajoilla. Nikeforo -Patriarka mainitsee vuodella 618, kuinka heidän kuninkansa (ό τών -Ούννων του έθνους κύριος) ylimyksineen tuli Konstantinopoliin ja -siellä kastettiin. - -[522] Ks. Frähn, Drei Münzen der Wolga-Bulgharen; ja Die ältesten -Arabischen Nachrichten über die Wolga-Bulgharen aus Ibn-Foszlan's -Reiseberichte [Mem. de l'Acad. de St. Pétersb., 6:ième serie I]; -D'Ohsson, sivv. 72 seurr. -- Bulgar, joka oli noin 6 virstaa Wolgan -rannasta, arvataan olleen nykyisen Spask'in seuduilla, ei kaukana -Kaman suusta. -- Mitä Ibn-Foszlan kertoo, että Bulgarit hirttivät -jokaisen, jolla erinomainen äly oli, koska muka semmoisen piti -paraiten kelvata itse Jumalalle palvelijaksi, on vaikeata ymmärtää. -Frähn arvelee, eikö siinä tarkoitettane tietäjiä ja noitia. - -[523] Ks. ylempänä siv. 64. - -[524] Ks. Frähn, Ibn-Foszlan und Anderer Berichte über die Russen, -Pietarissa 1823; sekä Frähn, de Baschkiris [Mem. de l'Acad. de St. -Pétersb., 1822, VIII sivv. 621 seurr.]; D'Ohsson, des peuples du -Caucase, sivv. 81 seurr., 129 seurr. - -[525] Että Bashkirit ja Unkarilaiset alkuperäänsä olivat yhtä -kansaa, seisoo niin monituisten todistusten nojassa, että epäilyksen -siaa ei ole: I. Unkarilaisten oma muinaistaru antaa heidän tulla -Dentumoger'ista, läheltä Bashkirien maata; "Scythicam regionem una -cingi comprehensione, sed in tria regna, Bostardiam (Bascardiam) -scilicet ac Dentiam et Magariam dividi", sanoo Thwroczi. "Dentia -et Magaria" on Belan Notarion "Dentumoger", ja _moger_ on sama -kuin Magyar. -- II. Selvemmän todistuksen antavat 13:nnen vuosis. -matkustajat. Rubruk [Récueil de Voyages, IV, siv. 274] lausuu: -"Postquam iveramus XII diebus ab Etilia (s.o. Wolga), invenimus -magnum flumen quod vocant Jagat (s.o. Jaik), et venit ab aquilone -de terra Paskatur (s.o. Bashkirien maa), descendeus in prædictum -mare. _Ydioma Pascatur et Ungariorum idem est_, et sunt pastores -sine civitate aliqua et contiguatur Majori Bulgarie ab occidente. -Ab illa terra versus orientem, in latere illo aquilonari, non est -amplius aliqua civitas. Unde Bulgaria Major est ultima regio habens -civitatem. _De illa regione Pascatur exierunt Huni, qui postea -Hungari, unde est ipsa Major Bulgaria_." Hän lisää [siv. 275]: "Hoc -quod dixi de terra Pascatur scio per fratres prædicatores, qui -iverant illuc ante adventum Tartarorum." -- Carpini, Hist. Mongalorum -[Récueil de Voyages, IV siv. 677] sanoo: "Inde [e terra Morduanorum -Tartari] procedentes contra Bileros, id est Bulgariam Magnam, et -ipsam destruxerunt omnino. Inde procedentes ad aquilonem adhuc -contra _Bascart, id est Hungariam Magnam_, et eos etiam devicerunt." --- Muita yhtäläisiä todistuksia mainitaan samoilta aioilta. Niinpä -eräs käsikirjoitus Vatikanissa kertoo, että munkki Juliano v. 1240 -tapasi Wolgan tykönä kansan, joka vielä tiesi Unkarilaisten muinoin -heistä lähteneen, ja jonka kieli vielä oli varsin Unkarilainen. -Aeneas Sylvio taas kertoo, että eräs munkki Veronasta oli tavannut, -ei kaukana Tanaista, kansan, "jonka kieli oli sama kuin Pannoniassa -asuvaisten Hunkarilaisten." Bonfini'n mukaan oli myöskin Mathias -Korvino kauppamiehiltä kuullut, että niillä seuduin löytyi -hänen kansalaisiaan; hän aikoi kutsua ne Unkariin, mutta kuoli. -Lähetys-saarnaaja Joh. Schell kertoo, että eräs Jesuiitta, Magyari -synnyltään, joutui Turkkilaisten vangiksi ja myytiin orjaksi Wolgan -seuduille, josta Romaan kirjoitti joutuneensa oikeaan isäinsä maahan, -koska muka oli löytänyt muukalaisia, jotka puhuivat samaa kieltä kuin -Unkarissa puhutaan, ja joista silminnähtävästi Unkarilaiset olivat -lähteneet. -- III. Vihdoin Arapialaiset antavat Unkarinkin kansalle -nimen Bashgurd, ja puhuvat selvästi kahdesta sen-nimisestä kansasta; -ks. D'Ohsson, des peuples du Caucase, sivv. 117 seur., 257. - -[526] Vertaa ylempänä siv. 154. - -[527] Ne mainitaan kaikkein ensinnä keisari Theofilon aikana (vv. -829-842) Tonavan Bulgarien takana ja nimitetään silloin sekä Ούγγροι, -että Τούρκοι ja Ούννοι; ks. Leo Gramm., Chronogr., ed. Bonn., sivv. -231, 232. -- Vuodella 862 sanoo Hinkmar (Remens. Annal.): "Hostes -antea illis populis inexperti, qui Ungri vocantur, regnum ejusdem -(Saksan kuninkaan Lutvikin) populantur;" ks. Pertz., Monum. Germ., I -siv. 458. - -[528] Ks. Constant. Porphyr., de Adm. Imp. 37. -- Jaik kirjoitetaan -Γεήχ. -- Yksi osa Unkarilaisia lohkesi muka itään päin ja asettui -Persian seuduille, luultavasti Kaukasoon. Eräästä Magyar-nimisestä -(vaikk'ei Magyarin-kielisestä) kansasta Kubanin laaksossa, ks. Besse, -Voyage au Caucase; vert. Amedée Thierry, Hist. d'Attila, II siv. 440 -seurr. - -[529] Ks. Constant. Porphyr., de Adm. Imp. 38-40. Näistä -heimokunnista yksi kantaa nimen Μεγέρη,, joka arvattavasti on -sana "Magyar." Notar. Belæ (c. 1) mainitsee seitsemän päämiestä, -joista Almus Arpadin isä on yksi, ja nimittää ne "Hetumoger" -(seitsen-magyarit). - -[530] Ks. Constant. Porphyr., de Adm. Imp. 39: "όθεν και την τών -Χαζάρων γλώσσαν αυτοϊς τοϊς Τούρκοις (οι Καβαροι) εδίδαξαν, και μέχρι -τού νύν την αυτήν διάλεκτον έχουσιν έχουσι δε και την τών Τούρκων -έτέραν γλώτταν." Vaikea on sanoa, onko sana έχoυσι ymmärrettävä -Kabareista vai Unkarilaisista; pääjohto on, että molemmat oppivat -toistensa kieltä. - -[531] Ks. Leo Gramm., Chronogr., ed. Bonn., sivv. 267, 268; Constant. -Forph., Adm. Imp. 40. - -[532] Ks. Reginonis Chron. vuodella 889 [Pertz, Monum., I siv. 599]: -"Pannoniorum et Avarum solitudines". Kuningas Alfredin sanoilla aioin -nimittää erämaaksi koko alan Karinthian ja Bulgarian välillä. - -[533] Ks. Constant. Porph., Adm. Imp. 38, 42 (sivv. 170, 177). - -[534] Vielä v. 873 mainitaan Avarilais-jäänöksiä, jotka Saksan -kuninkaan veron-alaisina asuivat entisessä maassaan; ks. Zeuss, siv. -741. Zekelit Transsilvaniassa arvelee Unkarin muinais-taru Attilan -Hunnien jälkeisiksi: "Siculi, qui primo erant populi Athilæ regis" -(Notar. Belæ, 50). Nimi _Székely_ merkitsee vain: rajavartia. - -[535] Notar. Belæ (e. 57) sanoo: "de terra Bular venerunt quidam -nobilissimi domini cum magna multitudine Hismahelitarum, quorum -nomina fuerunt Billa et Bocsu. -- -- Et eodem tempore de eodem regione -venit quidam nobilissimus miles nomine Heten". Nimi Hismaelitæ -ilmoittaa, että olivat Muhammedin uskoa, ja todella mainitaankin -sen-uskoisia Unkarin lakiloissa. Arapialaisen Jakutin kertomus -13:nnelta vuosisadalta antaa tähän vahvistusta [ks. Frähn, de -Bashkiris]: "ego vero offendi in urbe Haleb magno numero genus -hominum, qui Bashgurdi audiebant, crinibus et facie valde rubicundis -erant, et scientiæ juris sacri juxta ritum Abu-Hanifæ operam dabant. -Eorum aliquis -- -- respondit: Terra nostra ultra Constantinopolin -jacet in regno alicujus nationis Francicæ (i.e. Europææ), cui nomen -Hungerorum est. -- -- triginta admodum incolimus pagos. -- -- -- diu -supra hanc memoriam septem Muhammedanos e Bulgaria in terram nostram -venisse --- et ad veram Islamismi cognitionem nos duxisse". - -[536] Ks. Leo Tactic., 18 [Leydenissä 1612, sivv. 287-295], Mitä -Reginoni heistä juttelee [Pertz, Monum., I sivv. 599-601] on melkein -kaikki kopioittu Justinon kertomuksesta muinais-Skythoista. - -[537] Ks. de Admin. Imp., 40: "έχουσι δε κεφαλήν πρώτην τόν άρχοντα -άπο τής γενεάς τού Αρπαδή κατά άκολουϑίαν, και δύο έτέρους τόν τε -γυλάν καί τόν καρχάν, οϊτινες έχουσι τάξιν κριτού έχει δε έκάστη -γενεά άρχοντα. ʹΙστέον ότι ό γυλάς καί ό καρχάν ούκ εισίν ονόματα -κύρια αλλά αξιώματα. -- - -- τό δε καρχάς έστίν αξίωμα, ώσπερ καί -τό γυλάς, ό έστι μείζον τού καρχά." Silminnähtävästi on Karkhaan -Turkkilainen arvonimi, vaikka Konstantino siitä alempana muodostaa: -"Karkhas", kreikanmukaisella päätteellä. - -[538] Länsimaiden kronikat nimittävät heitä tavallisesti: Huni, -Agareni, tai Avari; ks. Pertz. Monum. I sivv. 76, 77, 410-415. - -[539] Ks. Schafarik, Slawische Alterthümer, II siv. 64. - -[540] Ks. Zeuss, sivv. 550 seurr.; Frälin, Ibn Foszlan, sivv. 242 -seurr. (Masudin mukaan) - -[541] Ks. Frähn, Ibn Foszlan, sivv. 64-66 (Ibn Haukalin mukaan). - -[542] Ks. Cedrenus, ed. Bonn., XI siv. 464: "ύπέταξε την χώραν, τού -άρχοντος αυτής Γεωργίου Τζούλου εν τή πρώτη προσβολή συλλήφθεντος." -Vertaa D'Ohsson, des peuples du Caucase, siv. 199. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TIEDOT SUOMEN-SUVUN MUINAISUUDESTA*** - - -******* This file should be named 51033-0.txt or 51033-0.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/1/0/3/51033 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/51033-0.zip b/old/51033-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 5435c03..0000000 --- a/old/51033-0.zip +++ /dev/null |