diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/51007-8.txt | 5353 | ||||
| -rw-r--r-- | old/51007-8.zip | bin | 88228 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 5353 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..f5f5de6 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #51007 (https://www.gutenberg.org/ebooks/51007) diff --git a/old/51007-8.txt b/old/51007-8.txt deleted file mode 100644 index cbc1fea..0000000 --- a/old/51007-8.txt +++ /dev/null @@ -1,5353 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Savolaisia, by Kauppis-Heikki - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Savolaisia - Tarinoita - -Author: Kauppis-Heikki - -Release Date: January 23, 2016 [EBook #51007] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SAVOLAISIA *** - - - - -Produced by Timo Ervasti and Tapio Riikonen - - - - - - -SAVOLAISIA - -Tarinoita - - -Kirj. - -KAUPPIS-HEIKKI - - - - - -WSOY, Porvoo, 1912. - - - - -SISÄLLYS: - - Peltoniemen Paavo. - Junnukka. - Rahakauppiasta tervehtimässä. - Kunnan "rohtosatsi". - Miten Vesapuron veljekset pysyivät yhtenä talona. - Kohtaus. - Suuttuu suunnankin mies. - Ei se ollutkaan kone. - Herra ja renki. - Hyvä on. - Metka. - Yksi kerrallaan. - Yrjö Sarkanen. - Hauki. - - - - -PELTONIEMEN PAAVO. - - - -I. - -ULKONÄKÖ JA KESÄLEVOT. - - -Ihmiset eroavat ulkonäkönsä ja muiden ominaisuuksiensa puolesta -enemmän taikka vähemmän toisistaan. Mutta Peltoniemen Paavo erosi -tavallista enemmän. Hän oli pitkä, laiha ja musta kuin korpikuusi. -Punakka hän kyllä oli voinut olla nuoremmalla iällään, mutta kun -hän oli vanhempana jättänyt kaiken koreilun, kasvojen pesemisestä -alkaen, niin ei hänessä mitään punakkata huomannut. Ja voisipa pitää -varmana, ettei häneen kukaan punakkata löytääkseen katsonutkaan. -Ja jos joku tuntematon katsoikin, niin se ehkä ihmetteli, että mitä -ovat nuo kaksi mustaa juovaa, jotka lähtevät suupielistä alaspäin; -ovatkohan ne synnynnäiset. Paavolla oli näet tuollaiset juovat. Asian -ymmärtävät kyllä tiesivät, etteivät ne olleet mitkään synnynnäiset -juovat, vaan hyvin tavalliset piipun ja kahvin käyttäjän "norit". -Paavo oli näet nuorena ollessaan kuullut, että "työmiehen suu pitää -olla karvaalle, jos ei muusta niin murheesta". Ja kun Paavolla ei -koskaan ollut erittäin suuria murheita, niin oli välttämätöntä, että -suuhun täytyi kaataa vähä väliä piipun pohjalta kaiveltua karvautta. -Tämän suun karvauden perustuksella hänen tuli olla myöskin työmies, -ja työmies hän olikin. Mutta kun hän samalla oli isäntämies, jotka -ovat "ison vallan päällä", niin hän käytti tätä valtaansa ja asetti -työntekonsa luonnon viittaaman järjestyksen mukaan. Kesällä, jolloin -on "ryskätyön" tekijän tarpeeksi valoa yölläkin, hän uneutti pois -mielestään auringon ja muut tuntien näyttäjät ja antoi mennä yöt ja -päivät yhtä kyytiä. Oltuaan muun joukon mukana päivän ajan heinä- tai -leikkuutöissä, myllisti hän yöt yksinään, milloin niityn raivuussa, -milloin ojankaivussa. Kun oli näin kulunut vuorokausia, nukkui hän -viimeinkin muutamia tunteja, joskus väännettävä kanto sylissä ja -piippu hampaissa. Mutta ensi heräämisen perästä hän tarttui uudestaan -työhön kiinni ja virkkoi: "Taisinpa nukahtaa. No, nytpä sitä taas -jaksaakin." - -Tällainen oli Paavon lepojärjestys valoisan kesän aikana. Öiden -pimettyä se tasaantui muiden lepoaikojen mukaiseksi. Mutta kun -perunat oli nostettu kuoppaan ja alkoi viskellä lunta, silloin -siirtyi Paavo katon alle ja otti korvauksen pitkistä päivistään. - - - -II. - -KIVET JA NUMEROT. - - -Paavo ei ollut yksinäisyydessä elävä murjottaja, jollaiseksi hänet -olisi luullut kasvoista katsoen, vaan oikea harrastusten mies. -Hänellä oli useampia tuttavia kuin monella kauniimmalla, sillä -jokainen tiesi että minkä asian Paavo ottaa ajaakseen, sitä ei -keskeytä muu kuin kuolema tai lavantauti. Mutta Paavo ei ottanutkaan -harrastaakseen yhtäaikaa kaiken maailman asioita. Yksi asia -kerrallaan ja lujasti, se oli hänen työjärjestyksensä. - -Nuoruuden ikäkaudella, jolloin muut katselevat itselleen -elämänkumppania, oli Paavo saanut väkikiven nostoharrastuksen. Sitä -ei kestänyt monta vuotta, mutta niin kokonaan se piti vallassaan, -ettei hän tullut katsoneeksikaan hameväkeen päin. Paavon huomio -oli niinä vuosina kääntynyt vankimman näköisiin miehiin, ja niiden -täytyi olla peräti välinpitämättömiä voimainsa suuruudesta, jos eivät -suostuneet väkikiven nostoon. - -Tätä nostoharrastusta seurasi urheilu numeroilla. Jonkun sattuman -kautta oli Paavo päässyt tietämään, että nuo mitättömän näköiset -numerot ovat ihmeellisiä urheilutovereita. Niistä saapi syntymään -hirmuisia summia monenmoisella tavalla. Ja nyt ei Paavo enää valinnut -tovereitaan hartiain leveyteen katsoen, vaan sen perustuksella -kuka osasi laskea lukuja. Ja kun hän tiesi, että kaikki koulun -käyneet osaavat laskea, niin ei Peltoniemen taloon yöpyneen -virkamiehen, olipa hän nimismies tai rovasti, tarvinnut istua -toimetonna haukotellen. Paavolta johtui puhe heti kohta laskentoon -ja pian ilmestyi virkamiehen eteen kivitaulu tai liitupalanen ja -kysymys, että miten tuollainen luku lasketaan. Sen täytyi olla -kivestä, joka ei tarttunut asiaan, kun näki millä hartaudella -Paavo odotti ratkaisua ja miten hänen joka jäsenensä liikahteli -innostuksesta. Harva siitä kieltäytyikään, ja ken sen teki, olipa -vaikka professori, hän kadotti kaiken arvonsa Paavon silmissä. -Useampi huomasikin mitä nyt tarvitaan ja kaivoi esiin ainoatkin -matematiikkavarastonsa. Ja jos tällä olikin annettavana jotain uutta, -ennen kuulumattomia laskuongelmia ja tiesi antaa niihin selitykset, -niin olipa tämä vaikka alhaisin siltavouti, olisi Paavo ollut valmis -puolustamaan häntä vaikka kuvernööriksi. Rovastin apulainen, muiden -käsityskannan mukaan keskinkertaista huonompi saarnamies, oli Paavon -mielestä paras pappi, sillä hän oli kertonut ja antanut Paavolle -laskettavaksi ihmeellisen laskun: miten eräs herra kengitytti -hevostaan sillä palkalla että seppä saapi ensimäisestä naulasta -pennin, toisesta kaksi, kolmannesta neljä ja niin aina viimeiseen -naulaan asti kahdella kerrottuna. Ja kun siitä laskelmasta tuli -miljooniin markkoihin nouseva summa, niin se sai Paavon haltioihinsa -useaksi kuukaudeksi. Eikä tämä lasku enempää kuin muutkaan laskut -jääneet salaisuudeksi, kyllä Paavo toimitti nämä ihmeet muidenkin -tietoon ja olisi vaikka syömättäkin näyttänyt miten niitä lasketaan. -Harvat sittenkään jaksoivat seurata mukana ja päästä jotain oppimaan. -Paavo itse ei pysähtynyt näihinkään, vaan kiskoi yhdeltä ja toiselta -tiedot myöskin murtolukujen laskuun ja lopuksi kuutiolaskut. - -Nämä harrastukset veivät monta vuotta ja ne pitivät niin vallassaan, -ettei hänelle johtunut mieleenkään hommata taloon nuorempaa emäntää, -vaikka äiti alkoi käydä aivan kykenemättömäksi. Nuoremman veljen oli -täytynyt ajatella tätä asiata ja Paavo huomasi senkin oikein toden -teolla vasta silloin, kun velimies tuli pyytämään kummiksi pojalleen -ja sanoi, että siitä tehdään Paavo, kummin kaima. Silloin hän vasta -oikein havahtui ja kummin-rakkauden innostamana laski ensi töikseen -kuinka rikas tämä pieni kummipoika olisi, jos joku hyvä ihminen olisi -sille Kristuksen syntymävuotena tallettanut pankkiin yhden pennin ja -se siellä olisi kasvanut tänne asti korkoa korolle. Kun nyt ei kukaan -ollut tehnyt tuollaista säästöönpanoa, niin se puute täytyi kummin -korjata ja hän veikin pankkiin heti sata markkaa. Mutta kun siitä ei -joutunut kohtakaan miljoonia, niin hän aikoi korvata sen sillä, että -kummipoika yksinään saapi hänen osansa maasta ja tavarasta. Veljestä -ja hänen nuoresta emännästään ei ollut tämä puhe tervalle, mutta -naapurin isäntä, Hartikainen, jolle Paavo kertoili aikomuksistaan, -oli aivan toista mieltä. - --- Hulluhan sinä olet, jos veljesi pojalle lahjoitat osasi, torui -Hartikainen. Somempihan sinun on ottaa itsellesi emäntä ja jättää -osasi omille lapsillesi. - --- Ei yhdessä talossa tarvita kahta emäntää, väitti Paavo. - --- Mikä vahinko siitä olisi? kysyi Hartikainen. - --- Saattaisi tulla riita ja muutenkin on siinä vain syömässä, selitti -Paavo. - --- Syömässäkö, jamasi Hartikainen. Taloisessa talossa ei emännän -syönti tunnu ei kerrassaan mitään. - --- No lasketaanpa, virkkoi Paavo ja otti heti esille laskuvehkeensä. -Jos nyt ajatellaan 20 penniä aterialta, niin se on 60 penniä -päivältä. Siihen lisää 15 penniä kahvista, joka ei ole paljo, niin se -on yhteensä 75 penniä päivältä. Jos sitten eläisi ja söisi 50 vuotta, -niin se on 75 kertaa 365, tämä kerrottuna tuolla 50:llä. Kohta se -nähdään... - -Paavo ei touhunnut kovinkaan monta minuuttia, kun jo sanoa mäkäsi -summan: - --- Kolmetoistatuhatta kuusisataa kahdeksankymmentä seitsemän markkaa -ja viisikymmentä penniä... onko se sitten sama kuin ei mitään... -keskinkertaisen tilan hinta. Jos lasketaan vaatteetkin, noin 50 -markkaa vuotta kohti, joka kerrottuna 50:llä tekee 2500 markkaa, -yhteensä 16187 markkaa 50 penniä... Sillä ostetaan jo meidän seudun -parhaita taloja. - -Hartikainen kuunteli ihmetellen, mutta virkkoi kuitenkin: - --- Onkohan nuo sinun laskusi oikeita laskuja... minä epäilen. - --- Et tarvitse epäillä, vakuutti Paavo. Hae vaikka tuomari laskemaan, -niin ei muutu pennilläkään. - --- Ei se sittenkään pidä paikkaansa, väitti Hartikainen. Ei emäntä -syö rahaa, vaan leipää ja mitäpähän sattuu talossa olemaan. - --- Lasketaan sitten leipänä, sanoi Paavo ja pyyhki pois entiset -numerot. - -Hartikainen koki estellä, mutta Paavolla oli jo kyynäräpuu kädessä, -saadakseen selville kuinka monta kuutiotuumaa tuo toinen emäntä -voisi syödä kutakin lajia kerrallaan. Painomittoja ei tarvinnut, -koska ei pyrittykään rahasummiin. Sittenkin vei tämä lasku aikaa -paljoa enemmän kuin edellinen, sillä leipä, voi, kalat ja piimä oli -laskettava erillään. Mutta kun laskut viimein valmistuivat ja Paavo -mittapuulla määräili millaisen hatiskan tuo toinen emäntä söisi -leipää 50:ssä vuodessa, niin täytyipä Hartikaisenkin ihmetellä. Oli -hyvin täpärältä sopiko siihen tupaan, jossa laskuja tekivät. Piimän -ja vellin paljoutta ei ollut yrittäminenkään yhteen huoneeseen. - -Viimein ei ollut Hartikaisella muuta keinoa kuin ruveta tinkimään -vähemmäksi vuosia. - --- Minkä laskutavan perustuksella? kysyi Paavo. - --- Sen laskutavan, ettei moni emäntä elä puoltakaan tuosta ajasta, ja -sattuupa välistä niiniin, että vuoden tai parin perästä kuolee. - -Paavo ajatteli vähän aikaa ja sanoi: - --- No tuon vähän ajan saattaa sitten olla kotonaankin. - --- Ja kyllä sinäkin näyt saavan olla yksinäsi, vahvisti Hartikainen -eikä tullut sen päivän perästä kehottelemaan Paavoa emännän ottoon. - - - -III. - -PITKÄ LASKU. - - -Niinä aikoina, kun Peltoniemen Paavo urheili talviajat numeroilla -ja pitkillä ruoka-unilla, oli hänen huomaamattansa paikkakunnan -vanhemmassa väestössä herännyt uskonnollinen harrastus. - -Naapuri Hartikainenkin oli siihen yhtynyt, ja tältä se Paavokin -ensin kuuli tästä asiasta. Hartikainen kävi usein Peltoniemessä ja -valitteli miten paljon on suruttomia maailman lavealla tiellä ja -huomauttipa jo muutamana päivänä, että Paavokin on tuossa samassa -joukossa. Paavo ei ollut tästä asiasta läheskään niin varma kuin -kuutio- ja prosenttilaskuista, mutta sanoi kumminkin: - --- Siellä kaiketi minä mahtanen olla. - -Tämän syvällisemmiksi eivät heidän keskustelunsa päässeet. Mutta kun -Hartikainen tuli yhä useammin valittamaan tätä samaa asiata, niin -jopa Paavokin yritti siihen syventyä. Hän kysyi varovaisesti: - --- Mihinkähän joukkoon ne sellaiset kuuluvat, jotka eivät tee -kellekään mitään pahaa? - --- Mihinkäs muuhun kuin suruttomiin, selitti Hartikainen varmasti. -Kaikki kuuluvat niihin, jotka vaan eivät käy sananharjoituksissa. - --- Vähäpä niitä sitten onkin muita kuin suruttomia, tunnusti Paavokin. - --- Paljoko sinä olet luullut olevan. Rippeiksi niitä vain on. - --- Tottahan nyt yksi kymmenestä. - --- Ei ole niinkään paljon. - --- No tottahan nyt yksi kahdestakymmenestä. - --- Se saattaisi olla paremmin suunnilla, myönnytti Hartikainen. - -Paavo jo innostui asiaan. - --- Se on viisi prosenttia, hän virkkoi, etsien liitupalasta. -Miljoonittain niitä sittenkin karttuu, sillä maapallolla on -toistatuhatta miljoonaa asukasta. - --- Ettäkö rupeat sitä numeroilla laskemaan? kysyi Hartikainen. - --- Se on sukkelaan tehty: viidellä vaan kertoo nuo miljoonat ja -sadalla jakaa. - --- Heitä, heitä kädestäsi se liitupalanen, sanoi Hartikainen aivan -kauhistuneena. Se asia on niin kallis ja vakava asia, etten minä -salli sitä silmieni edessä liidulla tuhrittavan. - -Paavo aivan ällistyi. - --- Saapi minulta olla laskematta, jos se siitä pahenee, hän virkkoi -ja kiipesi uunille nukkumaan. - -Sen hän teki tästä lähtien aina, kun näki tulevan sellaisia, joiden -tiesi alottavan puheen tuosta suruttomuuskysymyksestä. - -Hartikainen mahtoi myöhemmin katua kiivastumistaan, koska muutamien -viikkojen kuluttua tuli hyvin ystävällisenä miehenä Peltoniemelle. - --- Kotonakos Paavo on, hän kyseli, kun ei sitä näkynyt. - --- Tuolla se on uunilla levottelemassa, selitti veljen emäntä. Tule -puhuttelemaan vierasta. Taitaa olla asiata. - -Paavo käännähti toiselle kyljelleen. - --- Olisihan minulla yksi lasku lasketettava, vaan taitaa nukkua. - --- En minä niin raskaasti nuku, kuului uunilta. Onko se velan koron -laskua? - --- Ei se ole kuin muu mutkikas lasku, jota harvat uskaltavat -yrittääkään, selitti Hartikainen. - -Paavoa jo nauratti. - --- Jokohan on sellainen lasku, etten minäkään uskalla yrittää. Keltä -sinä sen kuulit? - --- Joku tuttava sen kertoi, ja kun kuuli, että sinä olet mainio -laskija, niin käski käydä sinulla laskettamassa. - -Paavo oli harvoin tullut niin sukkelasti uunilta kuin nyt. - --- Onko se sitä laskettanut muilla? - --- En kysynyt, vaan on se sitä itse laskenut päässään monta kertaa. - --- Vai päässään, naurahti Paavo. Semmoisia minä lasken useita yhden -piipun palama-aikana. Ala jo sanella, niin kohta sen kuulet. - --- Lasku on tällainen, alkoi Hartikainen. Kaukana meren takana on -timanttivuori: peninkulmaa pitkä, peninkulmaa leveä ja peninkulmaa -korkea. - --- Nyt minä jo ymmärrän, että se on kuutiolasku, virkkoi Paavo kesken -kiireen. Niitä eivät pojat puoletkaan pysty laskemaan, kun eivät -tunne muuttolukua. - --- Sinäpähän sen ymmärrät, myönnytti Hartikainen. Kerran tuhannessa -vuodessa lentää tälle vuorelle eräs lintu ja hioo siihen nokkaansa. -Kun vuori on hiomisesta kulunut loppuun, silloin on kulunut -ensimäinen sekunti iankaikkisuudesta. Laske nyt se. - --- Taitaapa olla pitkä lasku, tunnusti Paavo. Mutta jos vain jollain -keinolla pääsen perille minkä verran vuori kuluu kerta-hiomisesta, -niin kyllä minä sen lasken. - --- Etkö usko yrittämättä. - --- En usko. - --- Milloinka luulet olevan laskettu? - --- No käyhän parin päivän perästä tietämässä, lupasi Paavo. - --- Vai menee siihen kumminkin kaksi päivää, hymähti Hartikainen. -Mutta jos saat ennen selväksi sen ensimmäisen sekunnin pituuden, -niin alahan laskea, kuinka monta sekuntia on niissä vuoren -kulumisvuosissa. Ja jos saat senkin lasketuksi, niin alahan ajatella -helvetin piinan pituutta, jossa suruttomana kuollut tuntee jokaisen -sekunnin tuhannen vuoden pituiseksi. - --- Täysillä tuhansilla kertominen on kaikkein huokeinta, -selitti Paavo. Pyöräyttää vain kolme nollaa perään. Mutta tuo -kerta-hiomisella kuluminen, se se on kaikkein vaikein kohta. - --- Etköhän tuosta löydäkään sen vaikeampaa paikkaa, arveli -Hartikainen ja lähti sen sanottua kotiinsa. - -Paavo jäi tuumimaan millä keinolla pääsisi alkuun. Hän ajatteli -kokeeksi hangata luisella piippunsa varrella juomalasin laitaa, -mutta luopui siitä ja määräsi summamutikassa timanttikuutiotuuman -kulumisajaksi tuhat miljoonaa vuotta. Siinä ajassa se kuluu, jos on -kuluakseen. - -Hän alkoi laskea vuorta kuutiotuumiksi, jonka summan perään tarvitsi -vain liittää nuo yhdeksän nollaa. Lasku kävi niin huokeasti, että -Paavoa nauratti. Hartikainen luuli tätä kovinkin vaikeaksi. Suurin -vastus oli enää saada sopimaan numerot taululle. - -Paavo oli niin innostunut, että aikoi yhteen kyytiin laskea -sekunneiksikin, mutta se jäi kesken -- ja on kesken tänäkin päivänä. -Aamupuolella yötä alkoi kertominen mennä sekaisin. Täytyi jättää -huomiseksi. Mutta silmiin ei tullut unta. Ajatukset kiintyivät noihin -tuhannen vuoden pituisiin sekunteihin. -- Kyllä pitää olla tavaton -tuska jos sekunti, joka on vain silmänräpäyksen aika, tuntuu niin -pitkältä. - -Hän oli tätä asiata ajattelemassa, kun muu joukko nousi ylös ja -vaimoväki korjasi vuoteet kokoon. Paavon täytyi nousta uunille. -Täällä hän pääsi heti kohta unen päähän kiinni eikä jaksanut nousta -aamiaisellekaan. Kuului vain kuivasti päräjävä kuorsaus, joka -muistutti palokärjen pärrytystä kevätaamuna. - - - -IV. MITEN PAAVO HERÄSI. - - -Veljen emäntä oli vetänyt hiilet uunista ja työntänyt hiilikoukun -uunin päälle, kun sieltä alkoi kuulua nukkuissaan uneksivan kamalata -hätähuutoa. Emäntä säikähti kovasti, mutta nousi sitten uunille ja -alkoi kiskoa Paavoa kädestä. - --- Kuule! kuule! mikä sinulla on? - -Nyt kohosi Paavo kauhistuneen näköisenä istualleen ja alkoi -läähättäen kertoa, että hän oli helvetissä, jossa polttaa kamalasti. - --- Vieläpä sinä olit helvetin takana, kun kuuman uunin päällä, sanoi -veljen emäntä säikähdyksestä harmistuneena. - --- Ihan varmaan olin, väitti Paavo. Nytkin vielä polttaa. - --- Mitä paikkaa se polttaa? - --- Kättä polttaa. - -Paavo näytti kättänsä, jossa todellakin oli sormen levyinen palaman -jälki kalvosen kohdalla. - --- Ihmekö on jos polttaa. Aikamies nukkuu niin raskaasti, että -työntää kuumaan hiilikoukkuun kätensä. - -Paavo ei puhunut mitään, laskeutui vaan hoitelemaan palaman jälkeä. -Hän ei enää vilkaissutkaan laskuihinsa, vaan alkoi katsella -vaatteitaan ja kysyi: - --- Missähän on minun sarkahousuni? - --- Aittaan vein penkin pyyhkeenä olemasta, vastasi emäntä. - --- Nyt minä tarvitsen ne jalkaani, sanoi Paavo. Hän pukeutui -sarkatamineihin, jota ei ollut tapahtunut kuukausiin, ja lähti -Hartikaisen luokse. Tämä luuli laskujen valmistuneen ja kysyi: - --- Joko tuli selväksi iankaikkisuuden pituus?! - --- Ei siitä tulekaan selvää, vastasi Paavo väräjävällä äänellä. Ei -pidä kenenkään ruveta laskemaan sellaista laskua. - --- Joko sait kyliäsi, ähitteli Hartikainen. - --- Jo sain. Et usko, hyvä naapuri, mitä minulle tänä päivänä -tapahtui. Minun annettiin maistaa helvetin tuskaa ja iankaikkisuuden -pituutta. - --- Sitä minä toivoinkin. Kunpa olisi polttanut oikein. - --- Älä hyvä naapuri toivota tuollaista. Kyllä se oli niin pitkä ja -hirveä aika, että voi tokiinsa. - -Ja Paavo aivan vapisi kertoessaan miten pirut köyttivät hänen kätensä -ja vetivät hirmuisen kuumaan ja suureen uuniin, jossa toiset pirut -pitkissä riveissä tanssivat ja irvistelivät hänelle, ja niiden -hirmuisen pitkät hampaat olivat numeroiden näköisiä. - -Kerrottuansa loppuun tämän kauhean unen, hän kysyi rukoillen: - --- Sano, hyvä naapuri, pitääkö minun joutua tuollaiseen tuskaan? - --- Se on oma tahtosi, vastasi Hartikainen. Mutta jos vaan elät tuota -entistä, surutonta elämääsi, niin sinne sinun täytyy joutua. - --- Neuvo sinä, mitenkä minun pitäisi elää. - --- Itsekin olen neuvon tarpeessa, sanoi Hartikainen. Vaan jos haluat -kokeneimpain miesten neuvoja, niin saat minulta lainaksi kirjan, -jossa sanotaan, mitä sinun on tehtävä. - --- Minä otan heti lainaan. Ja siitäkö tietää kaikki? - --- Tietää siitä, sillä se on "Uskon speili", vakuutti Hartikainen. - -Paavo sai kirjan ja aikoi lähteä heti kohta kotiinsa lukemaan. - --- Istuhan vielä, pysäytti Hartikainen. Tuohonko vanhaan kuoreen sinä -aiot ruveta rakentamaan uutta ihmistä? - -Paavo ei oikein ymmärtänyt. - --- Mihinkä kuoreen? hän kysyi. - --- Tuohon suruttomaan takkiin ja noihin... - --- Minulle tehtyjä nämä ovat. - --- Sinulle, mutta sanoppa, miksikä et teettänyt tällaisia? - -Sitäkään ei Paavo osannut sanoa. - --- Siksi, selitti Hartikainen, että olet ollut suruton, jolle kelpaa -puvuksi vaikka riikinkukon höyhenet. - -Paavo vilkasi noihin höyheniinsä, joissa näkyi merkkejä piipun -porosta ja uunin noesta. Vähitellen alkoi selvitä, että hänen -nuttunsa helmasta puuttui nuo kolme halkoa. - --- Kyllä minäkin teetän nyt halkohelman nutun, lupasi Paavo. - --- Se on helposti sanottu ja tehty, virkkoi Hartikainen. Mutta -onkohan sinussa miestä kestämään suruttomain pilkkaa ja maailman -ylenkatsetta? - --- Minä en menekään heidän pilkattavakseen. - --- Vai et mene. Ehkä nukut talvikaudet uunilla kuten ennenkin. - --- En minä nuku pitkältä tämän varoituksen perästä, vakuutti Paavo. -Nyt pitää lukea ja tehdä parannusta. - --- No menepä häntä tekemään, mutta ehkä siinä vielä hikoilet, sanoi -Hartikainen ennustavasti. - -Kotiinsa tultuaan riisui Paavo ensi töikseen nuo synnin pukineet ja -asettui aivinaisissaan istumaan arvokkaimmalle paikalle pöydän päähän. - -Nyt alkoi lukeminen. - -Hän oli sitä tähän asti tehnyt hyvin harvoin ja senkin vähän -kinkerilukujen pelosta. - -Senpätähden tekivät vaikeimmat sanat kovasti vastarintaa. Mutta -Paavo ei antanut perään. Alkukirjaimista vauhtia ottamalla hän -mutisti niitä kokoon, kuten juurikoita kesällä. Harvat sanat siinä -rynnistyksessä säilyivät kokonaisina. Vakavimmistakin sanoista, -kuten "vieraat ja muukalaiset", saattoi syntyä "virrat mukulaiset". -Mutta ääni pysyi aina hartaana ja lukunuotti nousi ja laskeutui -säännöllisesti. - -Velimies ja sen vaimo eivät ensinkään ihailleet tätä Paavon uutta -harrastusta. He olisivat voineet sanoa siitä hyvinkin tylysti, -jos ei tuo heidän pienelle Paavolleen luvattu perintö olisi ollut -alituisena muistuttajana pysymään kärsivällisenä. Mutta renki-Pekka, -jolla ei ollut mitään maallisen hyvyyden toivoa enempi itselleen kuin -olemattomalle pojalleenkaan, ei malttanut kuunnella monta päivää -äänetönnä, vaan keskellä hartainta lukua sanoa mäikäsi: - --- Tästä meidän Paavosta se taitaa viime herkuksi tulla pappi. - -Paavo käsitti tämän pilkkapuheeksi ja pysäyttäen lukunsa virkkoi: - --- Niin se suruton sanoo, mutta kunhan näytettäisiin sinullekin -helvetti, niinkuin minulle näytettiin, niin et pilkkaisi heränneitä. - -Pekka ei noin vähästä säikähtänyt. - --- Sanoppa sinä, valveellaolija, minkälainen ahjo tuo oli. - --- Sinä et suruttomassa tilassasi ymmärrä siitä mitään. - --- Sinäkö paremmin ymmärrät, torristautui Pekka vastaan. Tämän viikon -alussa et ollut yhtään surullisempi minua, koska mittasit helvetin -pituutta. - --- Senpä synnin tähden se minulle näytettiin. - --- Vai sen, hymähti Pekka. Hätäkö tässä sitten. Jos se on suurin -synti, niin en pyri leveyttäkään mittaamaan, jopa että pituutta. - -Paavo yritti jo suuttua näin hävyttömästä ivasta, mutta ennätti -muistaa Hartikaisen sanat, että "onkohan sinussa miestä kestämään -suruttomain pilkkaa". Hän jätti Pekalle viime sanan, ja se oli oleva -ensimäinen voitto. - - - -V. - -TIE- JA LAIVAPUUHAT. - - -Paavo oli istunut Raamatun ääressä lähes puoli vuotta, nimittäin -Pärttylistä Kynttilänpäivään. Päästyään "kannesta kanteen" hän alotti -heti uudestaan ja oli jo Kuningasten kirjaa lukemassa, kun naapuri -Hartikainen tuli häiritsemään muilla puuhilla. - --- Yhä sinä vaan lukea jauhattelet, hän virkkoi. - --- Mitäpä minä muutakaan tekisin talviseen aikaan, vastasi Paavo -oudoksuen, kun vanha herännyt mies arvostelee hänen lukemistaan noin -välinpitämättömästi. - --- Olisi sitä tekemistä talvellakin, sanoi Hartikainen. Sinä -joutaisit parhaiten puuhaamaan meidän kylään maantietä, josta on -ollut aina vähäväliin puhetta, mutta ei kukaan pane asiata alulle. - --- Pidätkö maantiepuuhaa tärkeämpänä kuin Raamatun lukemista? kysyi -Paavo jotenkin pontevasti. - --- On se ainakin yhtä tärkeätä, vastasi Hartikainen. - -Paavo siirti kirjan syrjemmä ja tarttui tositoimella keskusteluun. - --- Enpä olisi odottanut sinun suustasi tällaista sanaa. Maantien -puuha yhtä tärkeätä kuin Raamatun lukeminen? Huokeastipa sitten -vältetään kadotuksen kita ja päästään kaidalle tielle. Oletko sinä -kääntynyt takaisin lavealle tielle, kun noin puhut! - -Näin ahdistelevista sanoista jo Hartikainenkin harmistui. - --- Lukemisellako sinä luulet pääseväsi kadotuksesta. Aiotko -tuomiopäivänä kehastella sillä, että olet talvet istunut Raamatun -ääressä. Ei sinulta siellä kysytä osaatko edes lukeakaan, vaan sitä -sinulta kysytään mitä olet tehnyt. - -Tiedän minäkin sen, että tekoja siellä kysytään, mutta ei siellä -ainakaan maantien tekoa kysytä, vastasi Paavo varmasti. - --- Kysytään sitäkin, kivahti Hartikainen. Minä selitän sinulle -tämän asian. Väitä vastaan, jos uskallat. Ajattele että -pimeänä, myrskyisenä syysyönä tulee veljesi tai kummipoikasi -hengenvaarallisesti sairaaksi. Tarvitsisi noutaa pappi tai lääkäri. -Pääsetkö veneellä suuren selän ylitse? Et pääse. Sairas saattaa -kuolla ennen myrskyn asettumista. Mutta jos on sileä maantie, niin -kyllä hevonen osaa kulkea pimeässäkin. Voitko viimeisellä tuomiolla -puolustaa itseäsi sillä, ettei ollut maantietä. Luuletko, ettei -siellä tiedetä miksi ei ollut. Sentähden, kun istuit talvikaudet -Raamatun ääressä, etkä asettanut tikkua ristiin tie-asian hyväksi. -Tiedätkö minkä tuomion saat... helvettiin nakataan, vaikka olisit -lukenut Raamatut läpi sata kertaa. - -Paavon pää painui alas. Kauhistutti ajatus, että veli kuolisi -saamatta puhutella pappia, ja kipeästi koskisi sekin, jos kummipoika -kuolisi maantien puutteessa. - -Paavosta tuli nöyrä mies ja hän tunnusti: - --- Kyllä olet, naapuri, oikeassa. Minä en ole tätä asiata ennen -ymmärtänyt. - --- Hyvä että nytkään ymmärrät, sanoi Hartikainen lempeämmin. Ehkäpä -ryhdyt aivan ensi päivinä maantie-asiaan. - --- Vaikka paikalla, jos vaan osaat neuvoa miten tätä asiata ajetaan, -sanoi Paavo, painaen Raamatun kiinni pistettyään päretikun lehtien -väliin merkiksi. - --- Osaan minä neuvoa aluksi ja itse saat kysellä lisää tietävämmiltä, -sanoi Hartikainen. Ensin on kirjoitettava anomus ja kerättävä sen -alle kaikkien nimet, jotka tätä tietä tarvitsevat. - --- Mutta jos ne pelkäävät kustannuksia eivätkä kirjoita nimeänsä, -epäili Paavo. - --- Ei niitä moni pelkää, vakuutti Hartikainen. Ja jotka pelkäävät, -niille on sinun selitettävä miten tärkeä tämä asia on. - --- Ja mitä sitten, kiirehti Paavo. - --- Sitten on saatava kuntakokoukselta puoltolause ja ryhdyttävä -hakemaan valtio- apua. - --- Mutta jos ei kuntalaiset katso tietä välttämättömän tarpeelliseksi -eivätkä anna puoltolausetta. - --- Ne antavat, kun käyt vähää ennen puhuttelemassa kaikkia -suuri-äänisiä ja selität niille asian tärkeyden. - --- Mutta on siinä puuhaa, arveli Paavo. - --- Vähäkö on sinulla aikaa. - --- No onhan sitä aikaa, myönnytti Paavo. Hän oli jo seuraavana -päivänä nimienkeruumatkalla ja alkoi osata melkeinpä paremmin kuin -Hartikainen kuvailla sen kauhean edesvastuun, mihin ne joutuvat -syyllisiksi, jotka eivät tätä tietä puolusta. Hän ei jättänyt -yhdessäkään talossa selittämättä miten käypi, jos myrskyisenä -syysyönä joku sairastuu vaarallisesti. Tämä hidastutti nimien -keruuta, niin että tieto tästä hommasta ennätti kerääjän edelle. -Osasipa moni ulkoa nuo painavimmat pykälät. - - * * * * * - -Tämä Paavon uusi harrastus huvitti Siltasuon Lappalaista ja hän -varustautui tekemään kiusaa, vastustamaan. Kun Paavo saapui ja pääsi -sairaita koskevan pykälän loppuun, virkkoi toinen: - --- Kyllähän tie olisi tarpeellinen, mutta en minä voi yhtyä -anomukseen, jos on tarkoituksena estää luojan kuritukset. - -Paavo hämmästyi tällaisesta vastauksesta ja kysyi: - --- Mitenkä sinä sanoit? - --- Niin minä sanoin ja sanon vieläkin, että tämä on aivan samallainen -homma kuin jos naapurit tekisivät liiton estääkseen minut omaa -lastani rankaisemasta, olipa se vaikka kuinka tottelematon. - -Paavo olisi pitänyt pilapuheena koko selitystä, mutta puhujan naama -näytti aivan vakavalta. - --- Jopa sinä olet suuressa ereyksessä, täytyi Paavon ihmetellä. -Onhan Luojalla keinoja rangaista sittenkin, vaikkapa tie laitetaan. -Lienethän kuullut miten minuakin rangaistiin hirveällä unella, kun -rupesin numeroilla laskemaan iankaikkisuuden pituutta. - -Lappalainen hairahtui naurahtamaan, kun sanoi: - --- Ei unet tepsi kaikkiin eikä olisi tepsinyt sinuunkaan, ellet olisi -kiivennyt kuuman uunin päälle. - --- Voi, kun sinä puhut leikkiä vakavista asioista, vaikeroi Paavo. -Heitä jo pois turhat väitteet ja kirjoita nimesi. - --- En kirjoita niiden syiden perusteella, mutta jos voit todistaa -tiestä olevan aineellista etua, niin sitten ehkä. - -Paavo ihastui. - --- Aineellista etuahan siitä enimmän onkin. Maatilojen arvo kohoaa -puolella. Entäs eläinten ja kaiken maamiehen tavaran hinta, kun -ostajat pääsevät mihin aikaan hyvänsä. Voit kasvattaa vaikkapa -juoksijahevosia, kun on maantie, jossa saapi kärrien edessä opettaa. -Ja enhän minä näin yhtäkkiä kaikkia etuja muista luetellakaan. - --- Ehkäpä ei olekaan enempää. Jos voisit mainita vielä yhdenkään, -mutta hyvän. - --- On niitä paljonkin, vakuutti Paavo. Ajattelehan, kun poikasi -joutuvat aikaisiksi ja alkavat etsiä emäntiä itselleen, -niin on varma, että rikkaatkin tyttäret tulevat mielellään -maantienvierustaloon. - --- Se sinun piti mainita aivan ensimäiseksi, ihastui Lappalainen. -Jospa lisäät siihen, että itsekin otat emännän aivan samassa kun -maantie valmistuu, niin ei ole nimi kinttusiteissä. - -Paavon käsi kohosi korvalliselle. - --- Mitä sinä minusta vanhasta sotket niihin asioihin. Eikä siitä -olisi sinulle mitään hyötyä. - --- Täytyy sitä ajatella huviakin. Saataisiin suuret häät. - --- Saadaan ne häät toki minuttakin, sanoi Paavo ihastuen. Jahka -minun kummipoikani, pieni Paavo ottaa emännän, niin meillä on suuret -häät... Nyt sinulla ei ole enää mitään esteitä. - --- On vielä. Ne häät joutuvat milloin joutuvat, ja jos poika tulee -kummiinsa, niin emäntä jääpi ottamatta. - --- Ei jää, vakuutti Paavo. - --- Oletko varma siitä. - --- No ihan varma. Kyllä minä muistutan kummipoikaa. - --- Mutta jos ei sittenkään ota, niin otatko itse? Paavo mietti vähän -aikaa ja vastasi päättävästi: - --- Minä otan, jos ei pieni Paavo ota. - --- Nyt kirjoitetaan nimi, mutta muistakin lupauksesi. - --- Se muistetaan, lupasi Paavo kättänsä vilhauttaen. - -Nyt hän pääsi toiseen taloon. - - * * * * * - -Kaksi vuotta ja vähän päällekin kului Paavolta tässä maantietouhussa. -Edellisinä vuosina hän ei ollut vetänyt talvikausiin jalkaansa -sarkahousuja, nyt kului viikkoja, ettei joutanut niitä heittämään -pois yöksikään. Kruunun palvelijoita ja kunnan virkailijoita hän ei -ennen tavannut juuri muualla kuin joskus kotonansa, milloin sattuivat -siellä käymään; nyt oli Paavo melkein joka viikko heidän luonansa -tie-asiasta kyselemässä. Kiireisimmät yrittelivät tuskastuakin -alituisiin kiirehtimisiin. Mutta sitten tulikin tie päätetyksi ja -tehdyksi sellaiseen kuntoon, että Paavo jo toisen kesän lopulla sai -istua kärryihin kotiveräjällä. Hän oli tyytyväinen ja valmistautui -viettämään talvea Raamatun ääressä. Ennättipä jo lukea muutamia -lukuja Kuningasten kirjasta, kun naapuri Hartikainen tuli juttelemaan -uusista kulkuneuvoihin kuuluvista hankkeista. - --- Oli se maantiepuuha vähän liika aikaista, hän sanoi. - --- Mistä sinä sellaisen ajatuksen olet saanut, kummasteli Paavo. - --- Siitä, kun tätä meidän järvestä juoksevaa virtaa ruvetaan valtion -varoilla syventämään laivoilla kuljettavaksi. - --- Ei maantie jää sen tautta tarpeettomaksi, lohdutteli Paavo. - --- Jos ei aivan, mutta ei sitä paljokaan tarvita. Etkö ole ajatellut, -että tällä rannalla asuvien on hankittava laiva, oma laiva, jolla -pääsee joka aamu lähtemään. - --- Ei ruveta niin suuriin puuhiin ja kustannuksiin, kun on tie saatu, -esteli Paavo. - --- Kuulehan naapuri, sanoi Hartikainen. Minun täytyy taas selittää -sinulle. Laiva on laiva, varsinkin oma laiva. Sillä pääsee myrskyllä -ja sateella. Omasta rannasta vaan astuu katoksen alle ja istuu -kuin huoneessa ainakin. Ei väsy kirkossa käydessään. Jos on sairas -kuljetettavana lääkäriin, ei tarvitse koluuttaa rattailla. Ja entä -kun saapi joka aamu lähettää kermat suureen meijeriin... Kyllä se -asia on sillä lailla, että meidän on hankittava oma laiva. Jos siihen -meneekin satanen tai puoli talostaan, niin kyllä se vuosien kuluessa -tulee takaisin. - -Hartikainen toivoi Paavon innostuvan asiaan, mutta tämä tuumaili: - --- Laittakaa vaan, en minä tahdo olla vasten. - --- Ei se sitä ole. Sinun on otettava laivan hankkimispuuha omaksi -asiaksesi ja aivan paikalla. - --- Minunko, ja nyt talvella? ihmetteli Paavo. - --- Aivan talvella. Kesän tullessa täytyy laivan olla valmiina, -muuten muu syrjäinen yhtiö panee laivansa tänne, joka käypi missä on -edullisinta ja ottaa laivamaksua minkä haluttaa. - --- Tuokoon vaan, arveli Paavo. Jos vaatii kovin kalliin maksun, niin -minä ajan hevosella. - -Hartikaisen täytyi löytää vaikuttavampia syitä. - --- Toivoin sinun ajattelevan pitemmälle, hän sanoi. Mutta etkö luule -koskaan tulevan kysymystä siitä, mitä varten täytyi hevosesi juosta -viisi kuusi peninkulmaa mäkistä tietä. Minä sanon sen sinulle nyt ja -hevosesi sanoo viimeisellä tuomiolla, että siitä syystä sen täytyi -juosta, jotta saisit itse istua talven lämpimässä tuvassa ja että -sitten kesällä säästäisit muutamia pennejä. Onko jäänyt lukematta -vanhasta virsikirjasta se kohta, jossa sanotaan, että viimeisellä -tuomiolla luontokappaleetkin kantavat ihmisten päälle. - -Tämä puhe vaikutti. - --- Kyllä sinä olet oikeassa, tunnusti Paavo. Laitetaan laiva. - --- Se on oikein. Ryhdy vaan nyt keräämään osakkeita. - -Samalla viikolla oli Paavo osakekirjoineen seutulaistensa kimpussa. -Niiden täytyi tulla siihen vakaumukseen, että sekä ajallinen että -iankaikkinen onni on suuressa vaarassa, ellei tätä laivaa hankita. -Jos se saadaan, on kaikki hyvin. - -Siltasuon Lappalainen oli yrityksen hartain kannattaja, mutta ettei -Paavo pääsisi poistumaan talosta parilla sanalla, asettui hän -vastustajain puolelle. - --- En minä kirjoita nimeäni tähän paperiin, hän sanoi. - --- Minkä tähden, tiedusteli Paavo. - --- Sen tähden, ettei näistä puuhista näytä tulevan loppuakaan. - --- Kyllä tästä tulee loppu heti, kun saadaan tarpeeksi osakkeita, -vakuutti Paavo. - --- Mutta minä pelkään sinun olevan vuoden tai parin perästä -puuhaamassa rautatietä. - -Paavo oli pelännyt pahempaakin. Tämä häntä nauratti ja hän virkkoi: - --- Jottako rautatie olisi vihattava. Sillähän pääsee kesällä ja -talvella. Jospa saataisiinkin se. - --- Tuostahan minä jo kuulen, sanoi vastustaja. Tuskin ennättäisi -rautatie kulua yhtään, kun sinä olisit listan kanssa puuhaamassa -ilmalaivaa. Ja siinä pelossa minä en halua kirjoittaa. - --- Ilmalaivan pelossako, ihmetteli Paavo. Oletko sinä päästä vialla, -vai luuletko minun olevan. Minäkö puuhaisin Peltoniemen kylälle -ilmalaivaa. - --- Ei niitä puuhiaan näy edeltäpäin tietävän, epäili Lappalainen. - -Eikä Paavo saanut nimeä osakelistaan ennenkuin oli aivan tosissaan -vakuuttanut, ettei hän, vaikka kuinka vanhaksi eläisi, ryhdy -puuhaamaan Peltoniemen kylälle ilmalaivaa. - - - - -JUNNUKKA. - - -Kun Junnukka tuli kylään ja astui huoneeseen, hipasi hän äänetönnä -hattunsa laitaa, joka merkitsi jotenkin samaa kuin hyvää päivää. -Sitten hän käveli hiipettelevillä askelilla penkin luokse, istahti -siihen huulet hiukan hymyssä, ikäänkuin ajattelisi: tunnetaan minut -monessa talossa... minä olen Junnukka, tämän seudun työmiehiä. -Sen jälkeen hän kaivoi taskustaan piipun, käänteli sitä, täytti -tupakalla, sytytti, vetäsi muutamia savuja ja taas katseli. - -Saattoi sattua, ettei hänen puolen piipun palama-aikana tarvinnut -suutaan avata, mutta nyt kysäsee joku: - --- Milloinka on Junnukka viimeksi vaihtanut piippua? - -Näytti kuin Junnukka olisi odottanut tätä kysymystä. Hän naurahti, -vilkasi piippuunsa ja virkkoi: - --- En ole vaihtanut moneen päivään enkä taida vaihtaakaan. Tästä -lähtee niin hyvät savut. - --- Et taida uskaltaakaan, jatkaa joku. Annukka saattaisi torua. - -Hänellä oli tämän niminen vaimo. - --- Ei se toki saa torua. - --- Kerrotaanpa sen tukistaneenkin sinua takin kaupasta. - --- Valehtelevat ilman aikojaan. Ei toki aikamiestä tukisteta. - -Oli hyvin tarpeellista, että Junnukka huomautti olevansa aikamies, -sillä vaikka hän oli ikänsä puolesta yli kolmenkymmenen, omisti -piipun, vaimon ja pari lastakin, ei häntä juuri kukaan puhutellut -kuten aikamiestä, eikä hän sellaiselta näyttänytkään. Vartalon -pituus oli kyllä aikamiehen, kasvotkin laihat ja pitkänpuoleiset, -mutta muuten niin vähä miehuutta ilmaisevat, että pienet poikaset -pitivät luonnollisena asiana puhutella häntä vertaisenaan. Tulipa -ihmettelemään miten hän oli saanut vaimonkin, vieläpä niin tarmokkaan -Annukan, joka kykeni huonojen kauppojen päällisiksi tukistamaan. Se -oli sittenkin tapahtunut asia, vaikka Junnukka koetti sitä väittää -valheeksi. - - * * * * * - -Sattuipa sitten kevättalvella, viimeisten jääkelien aikana, että -Junnukka kohotti arvoansa. Varsinkin pienet pojat olivat aivan -hämmästyneinä. - --- Junnukalla on hevonen! huusivat he jokaiselle vastaantulijalle. - --- Jokohan, epäilivät aikaihmiset. - --- Ihan varmasti, vakuuttivat pojat. Me nähtiin ja saatiin olla -reessäkin. - --- Minkälainen hevonen? - --- Aivan oikea hevonen. Viisitoista markkaa oli maksanut. - --- Pysyikö tuo omin apuinsa seisaallaan? - --- Sekö seisaallaan! Joka juoksikin! Meitä oli kolme poikaa reessä ja -Junnukka ohjasti aivan kuin juoksijata. - -Pojat olivat ylpeitä Junnukan puolesta. Sehän oli jotenkin samaa -kuin jos jollakin heistä olisi oma hevonen. Muut eivät niin selvästi -ymmärtäneetkään sitä iloa, minkä se tuotti Junnukalle. Hän eli nyt -uutta elämää, kykeni puhumaan hevoskaupoista, sai istahtaa omaan -rekeensä ja ajaa minne halutti. Ja kun rekikeli oli loppumaisillaan, -liikkui hän lyhyetkin matkat hevosella ja oli erittäin mielissään, -jos poikaset tulivat rekeen ja kehuivat hevosta ja sen juoksua. - -Mutta tämä ilo loppui lyhyeen. Vaikka Junnukka hoiti hevostaan yhtä -huolellisesti kuin äiti lastaan, syötti ja harjasi parhaansa mukaan, -ei se enää muutamana päivänä noussutkaan jaloilleen. Ensimäiset -huolen pilvet ilmestyivät Junnukan kasvoille, ja kun hevonen eräänä -aamuna, jäiden lähdön aikana, oikasi koipensa, itki hän niin -hartaasti, ettei tuo kolmenkymmenen vanha ruuna ollut koskaan osannut -toivoa niin sydämellistä surua kuolemansa jälkeen. - -Murhemielin toimitti Junnukka hautauksen, otettuaan ensin nahkan -lyhytaikaisen toveruuden muistoksi. Muisto jäikin elämään. Jokikinen -päivä kiertyi puhe tähän omaan hevoseen. Piipun kaupat olivat nyt -pieniä asioita. Rohkenipa hän jo puhua toisen hevosen ostamisesta ja -teki siinä toivossa työtä entistä ahkerammin. Ja tämä Junnukan toivo -toteutuikin, vaikka toista tietä. - -Miehensä tietämättä otti Annukka hevosen nahan ladon ovelta, jonne -Junnukka oli sen vesissä silmin levittänyt, möi nahkurille ja osti -saamillaan rahoilla porsaan. Kun porsas kasvoi suureksi, möi hän sen -ja osti lehmän, josta oli enää vaan yksi askel uuteen hevoseen. - -Junnukka voi nyt puhua lehmästä ja lukeutua varallisten joukkoon. -Puuttui vaan hevonen, ja siinä toivossa hän kulki kaikissa lähiseudun -huutokaupoissa, joiden ilmoituksissa mainittiin annettavan -luotetuille velaksi. Hyvin miehevänä hän selitti olevansa hevosen -huutaja, ja kun se aika joutui, oli hän aina toisena miehenä -sanomassa: vielä yksi markka. Ja se oli Junnukalle juhlahetki, kun -hänen huutonsa päälle "lyötiin" ja kysyttiin: kenen huuto? - --- Minun! ilmoitti Junnukka rohkeasti. Mutta sitten seurasi tällainen -kysymys: - --- Onko Junnukalla takausmiehet? - --- Ei ole, mutta minulla on hyvä lehmä. - --- Ei riitä lehmä. Kenen oli edellinen tarjous? Näin nolosti päättyi -aina hevosen huuto. Hän koetti kerran onneansa pienemmässä kaupassa -ja pääsikin luotettavien joukkoon. Hänelle "lyötiin" hieho ja sitä -kauppaa ei peruutettu. Kotikylän pojat tulivat taas lyödyiksi -hämmästyksellä. - --- Tiedättekö, kun Junnukka on ostanut huutokaupasta toisen lehmän. - -Vanhempi väki ei enää ivaillut, vaan joku virkkoi aivan vakavana: - --- Niin se on tässä maailmassa. Junnukkata pidetään naurun-alaisena, -mutta se saattaa mennä edelle monesta viisaammasta. - -Vuoden kuluttua oli heillä kaksi lypsävätä lehmää, ja Annukka aikoi -jo ilmoittautua meijeriosakkaaksi, mutta se puuha meni myttyyn. -Junnukkaan oli tarttunut taas hevos-innostus, pahempi kuin koskaan -ennen. Hän tuli syyskesällä kotiinsa niin hyvän mielen vallassa kuin -olisi löytänyt suuren aarteen. Heti ovesta astuttuaan hän huudahti: - --- Nyt minulla on tiedossa hevonen, nelitalvias ruuna, niin kaunis ja -vireä, ettei herroilla parempaa. - --- Kuka lienee taas narrannut, epäili Annukka. - --- Sepä ei olekaan narria. Näreikön mökin Antti itse tuli tarjoamaan, -kun sillä on toinenkin hevonen, ja sanoi, että hän saattaa tehdä -kaupat vaikka tänä päivänä, kun vaan sinä suostut. - --- Minäkö, sanoi Annukka. Saat kaiketi minulta ostaa, kun vaan on -millä maksat ja elätät. - --- Ei sille tarvitse penniäkään rahaa, hyvitteli Junnukka. Antti -antaa niin hyvällä kaupalla, että tukka tukasta meidän lehmien kanssa. - --- Minä jo arvasin, sanoi Annukka. Siinä mielessä se Antti meidän -lehmiä sivu kulkiessaan kiittelikin, ja nyt sinä antaisit ne -ruuna-kuttelosta. - --- Kunhan näet, niin et sano kutteloksi, kehui Junnukka. Se on -lihavakin. - --- Olkoon, mutta lehmät ovat minun, päätti Annukka. - -Junnukkakin tiukkeni: - --- Minun ostama on toinen, hän sanoi. - --- Minäpä sen maksamiseen voita säästin ja olen hoitanut ja kerännyt -heiniä, että kynnet ovat verissä. - --- Niitin minäkin heiniä. Ja kukas osti ja maksoi hevosen, jonka -nahkalla sait porsaan, jolla ostit lehmän. - --- Kukas kasvatti porsaan. - --- Vähät siitä. Minun on lehmät ja minä niillä kaupat teen. - --- Etpään tee! - --- Teenpään! - --- Nähdäänpähän. Jos hyvin intoilet, niin minä näytän, uhkasi Annukka -ja nousi seisaalleen. - -Silloin ei Junnukka enää uskaltanut hiiskahtaa. Hän odotteli, -kunnes Annukan luonto lauhtui, ja puhui sittenkin muista asioista, -aivan kuin ei riitasanaa olisi vaihdettu. Vasta toisina päivinä hän -mainitsi varovasti hevosesta ja oli tuiki onnellinen, kun Annukka -salli hänen sitä kiitellä. Löytyikin siitä kiittelemistä. Annukka -vain kuunteli valmista. Viimein hän virkkoi: - --- Saathan sinä sen sanoa vaikka kuinka hyväksi, kun en ole nähnyt. - --- Minäpä tuon sen sinun nähdäksesi, innostui Junnukka. - --- Mitä sinä siitä. Eikä se anna hevostaan sinun talutettavaksi. - --- Antaa varmasti. - -Junnukka sai uutta toivoa. Hän olisi tehnyt vaikka mitä Annukan -mieliksi. Ensi yönä hän jo meni hakemaan hevosta, ja kyllä sen karva -ja jouhet olivat moneen kertaan harjatut aamusella Annukan eteen -tuotaessa. Kun se nyt vaan näyttäisi kyllin hyvältä. - --- Kehuinko liikaa? hän puheli ja ääni pyrki vapisemaan. Onhan se -niin siro, ettei ole jokaisessa talossakaan parempata. Ja entäs kun -me talven tultua ajetaan omalla hevosella kirkossa ja markkinoilla... -Mitä sinä niistä lehmistä suret. Minä lähden heti rekikelin tultua -tukkimetsään ja liikun siellä tämän kanssa kevättalvelle, niin että -meillä on rahaa ostaa kesäksi kaksikin lehmää. - --- Mutta jos menee syödessä minkä saakin, epäili Annukka, vaikka -huulet olivatkin jo hymyssä. - --- Minä en hävitä syömällä, lupasi Junnukka. Sinulle tuon kaikki -rahat, mitä jääpi yli hevosen evään ostolta. Itselleni en tahdo -voitakaan. - --- Jospa niin tekisit. - --- Niin minä teen, vakuutti Junnukka. Ja jos en tee, niin silloin -saat... - -Hän oli vähällä antaa tukistamis-luvan, mutta pysäytti, että jos -muuten suostuisi. Ja Annukka suostuikin. - --- Jos annettaneen sillä puheella. - -Ei voi kukaan kuvata Junnukan ihastusta, kun hän törmäsi -taputtelemaan ruunan kaulaa ja hoki: - --- Nyt sinä olet minun ja nyt sinut nimitetään Puteksi... Putte, -Putte, Putte minun Putte... meidän Putte. - --- Älä nyt vielä omistele, kielteli Annukka. En minä anna lehmiä -parhaana lypsyaikana. - --- Milloin tahansa, kunhan annat tehdä kaupat... Putte, Putte, minun -Putte... - --- Se sinun pitää myös luvata, että pysyt työssä ja viet hevosen -muutamiksi viikoiksi omille laitumilleen. - --- Kyllä minä pysyn, kun on Putte minun... Putte se on minun Putte, -meidän Putte... - - * * * * * - -Junnukka ei aavistanut, kuinka vaikeata oli erillään olo Putesta -kaupan päätyttyä. Oltuaan pari päivää näkemättä, tulivat tunnit niin -ikävän pitkiksi, että täytyi lähteä keskellä päivää Annukan luokse -juttelemaan. Oli ruvennut ripeksimään vettä ja tuulemaan pohjoisesta, -joten sitä saattoi sanoa tulonsa aiheeksi. - --- Missähän Puttekin sadetta pitänee, hän surkutteli. - --- Menköön kuusen juurelle, sanoi Annukka. - --- Kylmäpä se on sielläkin näin pohjatuulella. - --- Laukkailkoon lämpimikseen. - --- Pahapa siellä on metsässä laukkailla... sattuu jalka soljahtamaan -puun juuren alle. - --- Mikä sen nyt soljauttaa pahemmin kuin ennenkään. - --- Ei sitä tiedä. Olen minä kuullut, että hevonen piehtaroidessaankin -säkeytyy mätästen lomaan ja kuolee siihen. - --- No, jos sinua huolettaa tapaturmat, niin sillähän siitä pääsee, -kun käypi purkamassa pois koko kaupan. - -Junnukka aivan hätääntyi. - --- Ei, en minä sitä... ajattelin vaan, että jos olisi käydä -katsomassa. - --- Jo minä arvasinkin, sanoi Annukka terävästi. Anna vaan hevosen -olla siellä ja mene työhösi. Minkä hyvänhuomenen sinä sille -katsomalla saat... - -Allapäin kävellä törpötteli Junnukka työpaikalleen. Hän asetti nyt -itselleen määrätyöt kunkin päivän osalle, ja sillä tavoin tuli -muutamissa päivissä niin paljo voitettua aikaa, ettei Annukka -kykenisi juonittelemaan jouten juoksentelemisesta, vaikka kävisikin -Puttea katsomassa. Mutta jos se sittenkin sanoo, että kauppa on -purettava, koska sitä ei uskalla pitää laitumella vahtimatta. Niin -se saattaisi sanoa. Junnukka oli kahden tulen välissä. Mitä tehdä, -ketä totella. Eikä lopulta auttanut muu kuin mennä salaa, niin salaa -syrjäteitä myöten, ett'ei kukaan lähiseutulainen näkisi häntä tällä -matkalla ja sieltä kautta tieto itäisi Annukalle. Yritys onnistui. -Hän sai taputella Puttea keskellä viikkojakin. - -Niin kului kesä ja viimein koitti se odotettu ilon päivä, jolloin he -saivat ajaa omalla hevosellaan kirkolle. Junnukka piti aivan varmana, -että kaikki ihmiset huomaavat hänen Puttensa ja miten se juoksee. - --- Katsoipa kanttorikin ohi mennessään Putteen, hän virkkoi -mielissään Annukalle. - --- Muuten ehkä sattui päätään kääntämään, sanoi Annukka. - --- Minä näin, että Putteen katsoi. Annukka ei ruvennut väittämään. -Olihan tämä oma hevonen hänestäkin hyvä, vaikka joka päivä ne -lehmätkin muistuivat mieleen, ja usein tuli sanotuksi, että -tokkohan enää saanee omasta lehmästä kirnuta. Silloin joutui aina -Junnukka lohduttelemaan. Älä hätäile, hän sanoi. Kyllä me Puten -kanssa lehmärahoja hankitaan. Ja tukin vetoon lähtiessään hän viime -sanakseen virkkoi: jos onni on oikeallaan, niin tällä tiellä sieltä -yhden lehmän hinta tulee. - - * * * * * - -Oli kulunut muutamia viikkoja, kun tuiskuisena iltana joulukuulla -Junnukka astui mökkiinsä, pää kääreessä ja kaikin puolin kovin -surkean näköisenä. - --- Hyvä isä siunatkoon! huudahti Annukka. Puuko sinun pääsi on -särkenyt? - -Hän sai kysyä toisen ja kolmannenkin kerran, ennenkuin Junnukka -urahti: - --- Ei sitä puu... - --- Mikäs? Sano hyvä mies, vai onko sinulta kuulokin mennyt. - --- Kuulen minä, urahti taas Junnukka. - --- Sano sitten, oletko sinä muutenkin särkynyt? - --- Ei kun pää... - --- Mikä sen särki? - --- Hevonen sen... - --- Putteko potkasi? - --- Ei sitä Putte... - -Hän alkoi pyyhkiä vesiä silmistään. - --- Enpä minä uskonut sinun palautuvan noin surkeana. Sielläkö se -Puttekin seisoo tuiskussa? - --- Ei se ole siellä, vastasi Junnukka ja alkoi, melkein ääneensä -itkeä. - --- Hyvä jumala kuitenkin! siunusteli Annukka. - -Mikä sinulle on tullut. Eikö sinulla ole enää hevostakaan. - -Hän hyökkää ulos ja kiertää huoneen, mutta ei siellä näkynyt mitään. -Kohta hän tuli takaisin ja kysyi tiukasti, vaikka itsekin itkua -pusertaen: - --- Missä Putte, kun sitä ei näy? - --- Kuulehan... älä suutu, rukoili toinen. Ne veivät minulta Puten... - --- Veivät! Kuka ja missä? - --- Markkinoilla. - --- Markkinoillako? Eihän täällä ole ollut markkinoita. - --- Ei täällä, vaan siellä toisessa kaupungissa. - --- Ja sinä menit yksinäsi vieraan kaupungin markkinoille; Niinkö? - --- Meni sinne muitakin ja ne houkuttelivat mukaansa. Sanoivat, että -pistäytään vaan huvin vuoksi. - -Annukka alkoi nyt vuorostaan itkeä, jolla aikaa toinen jatkoi -kertomustaan. - --- En minä mennessäni aikonut ruveta hevoskauppoihin, vaan kun siellä -monissa miehin houkuttelivat ja sanoivat, että olen vättö mies, kun -en oriiseenkaan vaihda, niin enhän minä malttanut olla vaihtamatta, -kun sain kymmenen markkaa päällisiäkin. Mutta kun se entinen omistaja -meni pois, niin rupesi ori niin vihaiseksi, että kiskasi hampaillaan -ison haavan tuonne takaraivolle. Ja kun se sattui sellainen, niin -minä vaihetin taas, kun sain kolmekymmentä markkaa väliä. Mutta se -kolmas sattui semmoinen, että kaupungin herrat ottivat sen väkisin -viidellä markalla ja minne lienevät vieneet. - -Annukka tointui itkustaan ja virkkoi: - --- Vai sitä tietä meni Putte, jolla piti hankkia lehmärahat. Näytäpä, -onko sinulla nekään päällisrahat tallella. - -Vastaan väittämättä luki Junnukka Annukan käteen 45 markkaa, joka -itkua vastaan taistellen katseli niitä vähän aikaa äänetönnä ja -sitten virkkoi: - --- Siinä se on kahden lehmän hinta. Joko nyt uskot, ettei sinussa ole -hevosen eikä minkään tavaran haltiata, jos sattuisit saamaankin. Joko? - --- Jo, vastasi toinen itku kurkussa. - - - - -RAHAKAUPPIASTA TERVEHTIMÄSSÄ. - - -Isäntä Rantanen ajaa ratuutti keveässä pärelaitareessä kaupunkia -kohti. Hevonen hölkkäsi tasaista tahtia ja kolmikielinen kuppitiuku -soida liritteli luokissa. Matka oli puolitiessä. Alkoi jo -kaupunkitunnelmat kuvastella mielessä, varsinkin sikaarit ja naukut, -joita vielä siihen aikaan annettiin puotiloissa kaupanpäällisiksi. - -Ollapa jo nyt hyvä ruunariima hampaissa savuamassa, hän ajatteli -siinä mukavasti istuissaan. Ja saanhan minä sen, kun poikkean tuonne -kauppias Kuperaiselle hevosta syöttämään. Onhan se vähän syrjässä, -mutta ei kovin paljoa. Ehkäpä kutsuu ukko puheilleen ja tarjoaa -tupakat aivan ilmaiseksi... Nälkäjärveläisten rahajumala... Eipäs -kuollut, kiskuri, vaikka kuuluu huonona sairastaneen... Jospa menen -aivan kutsumatta ukon puheille, sanon olevani rahan tarpeessa... Niin -minä teenkin. - -Rantanen myhäili keksinnölleen ja kiirehti ruunaansa. Kohta hän -olikin kauppiaan kartanolla. Sinne oli varustettuna ulkorakennuksen -seinämälle apelaatikot ja kiinnipitimet ostajain hevosille. - -Ollapa joka talossa näin mukavasti, hymähti Rantanen kauroja -kaataessaan. Jospa olisi kauratkin valmiina, niin ei ainakaan hevoset -kanteleisi ukon päälle viime tilissä. - -Hän ennätti parhaiksi saada hevosensa ruokituksi ja peitellyksi, -kun itse kauppias Kuperainen kömpi rappuja alas. Rantanen kohotti -hattuansa oikein juhlallisesti ja lausui: - --- Hyvä päivä, herra kauppias! - --- Päivää, päivää, vastasi Kuperainen ja alkoipa erityisen uteliaana -tirkistellä tunteaksensa tätä näin kohteliasta ja arkailematonta -tervehtijää. - --- Terveisiä sieltä meidän puolelta, Savonlahdelta, lisäsi Rantanen -auttaakseen kauppiaan muistia. - --- Kiitoksia, kiitoksia! Nythän minä alan olla jäljillä. Onko se -isäntä Rantanen? - --- Sillä nimellä ne ovat muutkin nimittäneet. - --- Niin, aivan oikein. Tutut miehet, tutut miehet. Minnekä matka? - --- Kaupunkiin on matka, poikkesin vaan tuttuun taloon hevosta -syöttämään. - --- Oikein, aivan oikein. Sopii se hevonen talliinkin. - --- Hyvä sillä on tuossakin. - --- No mennään sitten huoneeseen. On oikein hauska tavata senkin -puolen ihmisiä. - --- Eikö täällä ole sattunut muita käymään? - --- Kyllä, kyllä niitä aina käypi... käypi niitä väliin enempi kuin -toivoisikaan... Mutta niillä on väli miehillä ja miehillä... Turkki -naulaan ja sitten istumaan... Tässä on tupakkaa... Eipä kestä -kiittää... Niin, mistä minä puhuinkaan? - --- Että miehillä on väli. - --- Niin, aivan oikein. Miehillä on väli. Jos kysyt yhdeltä, miten on -se ja se asia, niin rehellinen mies katsoo rohkeasti silmiin ja sanoo -yrkäilemättä, että niin on asia. Tulee toinen mies, kysyt siltä miten -on se asia. Niin ja niin hyvästi on muka asiat. Mutta tämä mies ei -katso suoraan silmiin eikä sano sanottavaansa rohkeasti. Se on niitä -miehiänsä, joille en tarjoa tupakkatakaan, jopa että rahoja uskoisin. - --- Niitä ehkä ujostuttaa ilmaista köyhyyttään. - --- Vielä niitä mikä ujostuttaa. Valehdella vaan pitää rahaa -saadakseen. Mutta minä näen miehen silmistä, milloin se valehtelee. -Ne Savonlahden pitäjään miehet ovat yleensä rehellisiä miehiä. - --- Onhan siellä koetettu totuuden tynkää säilytellä, vaikka paha -se on kulumaan, nauratteli Rantanen. Monella on suuri halu hiukan -kaunistella tai korjailla muilta kuulemiansa asioita. Nytkin tänä -talvena liikkui siellä huhu, että kauppias on sairastanut ja vielä -hyvin huonona. Olikohan siinä puheessa mitään perää? - --- Se on ollut ihan totista totta, tunnusti Kuperainen. Minä olin -niin huonona, että kaikki, yksin tohtorikin, luuli kuoleman tulevan. - --- Niin puhuttiin sielläkin yleisesti. Nyt ovat siihen lisänneet, -että kauppias on tämän sairauden perästä ruvennut lainaamaan rahaa -tavallisella korolla. Ehkä on sekin totta. - --- Se ei ole enää totta, kielsi Kuperainen päätään pudistellen. Se -on jo puhdasta valetta. Sitä en tee elämässä enkä kuolemassa... Ja -vähätpä siitä, onko ne sen seutulaiset vaurastumaan vaiko köyhtymään -päin? - --- Jotkut vähän vaurastuvat, mutta enin osa taitaa pysytellä -tasapainossa. - --- Hyvä se on sekin, jos tasapainossa. Täällä on monen miehen paperi. -Ovatko ne Niemen Niiraset vaurastumaan päin? - --- Ehkä vähän sinne päin. - --- Hyvä, hyvä. Entäs Lammin Nousiaiset? - --- Tasallaan taitavat pysytellä. - --- Kunhan pysyisivät, kunhan pysyisivät. - --- Muistaako kauppias kaikki velkamiehensä näin ulkoa, kirjasta -katsomatta? kysyi Rantanen. - --- Mikä ne kaikki muistaa. - --- Onkohan se Heikki Hentiläinen maksava tänne? - --- En jaksa muistaa. Vaan miksikä sitä kysyt? Mikä sillä on? - --- Ei erittäin mitään. Näyttää vaan siltä että se köyhtyy. - --- Vai köyhtyy! Se saattaisi olla maksava ja köyhtyy. - -Kuperainen otti hyllyltä paksun nimikirjan, selaili sen lehtiä ja -sormeansa vetäen poikki nimien toisteli harvakseen: - --- Heikki Hentiläinen... Heikki Hentiläinen. Mikähän helvetin Heikki -Hentiläinen sekin on, joka köyhtyy... Heikki Hentiläi... ja tuossa -se nyt on sama kappale... Onhan se vielä velkaa, sata markkaa, ja -nyt köyhtyy. Millä juuttaan kurilla se on saanutkin? Enpä minä usein -anna niin köyhtymisen partaalla oleville ilman takausta. Sillä on -ollut aikaisemmin puolustuslause varallisuudesta. Se on merkittynä -tänne kirjaan. Mihinkähän minä olen sen pistänyt, että näkisi kuka -sen on antanut? Minä olen luottanut sen Savonlahden papin antamiin -varallisuustodistuksiin tähän asti. - --- Jospa tämä Hentiläinen on saanutkin todistuksensa muilta, -huomautti Rantanen. Se muutti Nälkäjärven seurakunnasta viime syksynä. - --- Nyt minä sen ymmärrän! huudahti Kuperainen. Nälkäjärven papit ovat -pässinpäitä teidän papin rinnalla. Ne kirjoitella lotikoittelevat -todistukseensa, että tämä on hyvämaineinen, rokotettu ja ripillä -käynyt. Mitä helvettiä minä näillä tiedoilla teen! Se on minulle -yhdentekevä, vaikka ei olisi nähnytkään ripillä käynyttä. Se on -pääasia, että onko sillä varoja lunastaa vekselinsä. Ja teidän -pitäjään pappi on kunnon mies. Se ei kirjoittele muuta kuin että tämä -mies vastaa niin ja niin suuren velan. - --- Ehkä ne Nälkäjärven papit arvelevat, että kyllä se hyvämaineinen -ja ripillä käynyt mies maksaa velkansa, virkkoi Rantanen salaa -naurahdellen. - --- Nähdään se nyt tuosta Hentiläisestä, kiivastui Kuperainen. Minä en -ota pennin arvosta niitä rokotuksia ja ripityksiä, jos sillä ei muuta -ole. Onko sillä oma maa? - --- On sillä ollut, vaan se on jo muiden nimissä. - --- Entä eläimiä? - --- Muiden nimissä ne ovat nekin. - --- No eikö sillä ole enää mitään omissa nimissään? - --- On sillä lapsia. - --- Lapsia! Mikä hyöty minulle niistä on? - --- Eipä tiedä, jos lapsista tulee niin kykeneviä, että maksavat -isänsäkin velat. - --- Ei minun rahani jouda siellä seisomaan, niiden pitää olla -liikkeessä. - --- Mutta kun ne pyrkivät liikkeessä häviämään, niin eikö olisi -parempi pitää pankissa. - --- Minäkö tyytyisin niihin rippeisiin, mitä pankki antaa! Ei ikinä. -Nahjukset pitäkööt rahojaan pankissa, vaan en minä. - --- Ennenkö lainaatte Heikki Hentiläisellekin! - --- En toista kertaa sille, mutta on niitä muitakin miehiä. - --- Jokohan minäkin saisin? - --- Arvele tuota. Vaikka tuhansia, jos tarvitset. - --- En minä tuhansiin asti, vaan viisisataa otan, jos korolla sovitaan. - --- Sovitaan niillä. Kun otat siihen yhteen sen Hentiläisen paperin -täydestä arvostaan, niin saat puoleksi vuodeksi kahdeksalla korolla. -Voitko sanoa nylkyriksi? - --- Ei pahasti, jos vaan sovitaan Hentiläisen paperin täysiarvosta. - --- Se on selvä paperi. Siirretään sinulle... Jatka tupakkata. - -Kuperainen meni laatikolleen ja selaili tyytyväisenä papereitaan. -Rantanen sytytti uuden sikarin ja otti hatun käteensä, ettei olisi -hakemisessa, jos tulee kiire lähtö. - --- Tuossa se on, virkkoi Kuperainen. Joko kirjoitan siirron... voiton -ja tappion uhalla? - --- Eikä tarvitse kirjoittaa, jos se arvostaan tulee. - --- Mutta ei tämä ole siirtämättä sinulle mistään arvosta. - --- On se roskapaperin arvosta. - -Kuperainen katsoi tuimasti. - --- Mitä sinä puhut? Tämähän on sadan markan arvopaperi. - --- Ei sen numeroilla ole mitään arvoa, väitti Rantanen. - --- No otatko vai...? - --- Otan paperin arvosta. - --- Mene hiiteen paperin arvoinesi. Ei sinulla ole rahantarvista. - -Kuperainen vei laatikkoon arvopaperinsa ja katseli vähän kierosti -vieraaseensa. Tämä arvasi viisaimmaksi lähteä tielle ja nousten -seisomaan virkkoi: - --- Ei taida siitä rahan lainuusta tulla mitään. - --- Ei tule. Eläkä vasta mainitse leikilläsikään rahan lainaamisesta, -jos et tarvitse. - --- Eikö siihen asiaan leikki sovi? kysäsi Rantanen naurahtaen. - --- Ei siihen sovi. Minä en halua puhella raha-asioista niiden kanssa, -jotka uskaltavat tinkiä. - --- Minä luulin, ettei kauppias pane pahaksi tinkimistäkään. - --- Se on toista muun tavaran kaupassa, ostajalla on lupa tinkiä, -mutta ei myöjällä. Ja puhtaan rahan kaupassa olen minä ostajana. - --- Siinä se on meillä erimielisyys, virkkoi Rantanen. Minäkin luulin -olevani Hentiläisen paperin ostaja. - --- Niin, niin; olithan sinä tavallaan, mutta kun minä ennätin -ajatella toisin, niin ei sitä käy muuttaminen. No poikkea talossa -vastakin, että saisi tietää kuka rikastuu. - --- Onhan se luottamustoimi, naurahteli Rantanen. Saanenko antaa -varallisuustodistuksiakin? - --- Anna vaan, lupasi Kuperainen. Mutta muista se, ettei siinä saa -olla joutavia laverruksia lapsista ja muista. - -He erosivat hyvinä ystävinä, ja Rantanen lähti ajelemaan kaupunkia -kohti vedellen sikariansa. - - - - -KUNNAN "ROHTOSATSI". - - -I. - -Kusto Kesänen oli viidenkymmenen vuoden ikään asti "terve kuin -puteli", kuten hän itse usein kehuskeli. Sillä jos kenenkään, niin -sopi Kuston ainakin pitää pulloa terveytensä esikuvana. Se oli hänen -ystävänsä, sanoisinko rakkaimpansa, ainakin täysinäisenä ollessa. -Armahin äiti ei kanna pienokaistaan hellemmin kuin Kusto kantoi -pulloansa, olipa se sitten olut- tai viinapullo. Tämän hellyyden -huomasivat muutkin, jotka Kustonkin tunsivat. Ja jos jonkun sydämen -hellyys oikein tunnetaan, ei se voi olla vaikuttamatta, varsinkaan -niihin, joilla on samoja taipumuksia. Heidän täytyi tuntea sääliä, -nähdessään Kuston seisovan tai kävelevän suruissaan joko ilman -pulloa taikka tyhjä pullo kainalossa, joka merkitsi sitä, että nyt -ei ole Kustolla rahaa. Mutta vaikka näinkin sattui, ei Kustosta -tullut matelevaista anelijaa. Anoa kyllä täytyi, mutta se ei saanut -tapahtua kerjäläisen eikä ryövärin tavalla. Hänen ei tarvinnut -tehdä monta kertaa turhaan tätä kysymystä: "onko olutpullon hinta -Kustolle?" kun murhe poistui vähäksi aikaa. Ja tyytyväiseksi jäi -avunantajakin. Hän sai näin pienellä rahalla nähdä, miten jykevätkin -kasvot voivat kaunistua, kun sydämen pohjasta pulpahtanut ilo niitä -koskettaa. Ainoastaan antamalla Kustolle olutpullon hinnan, voi nähdä -tällaisen ilon pulpahduksen ja päälliseksi askeleita niin varmoja ja -harkituita, ettei katsoja jäänyt epätietoiseksi minne ne vievät. - -Mutta sitten tapahtui Kuston terveydessä harmillinen käänne. Siinä -ei ollut enää kehumisia, ei "ropparin" otettuakaan, jolloin hän -terveenä ollessaan aina virkkoi: "nyt taas se syntinen ruumis -jaksaa rynnistää!" Rynnistäminen muuttui kyhnimiseksi, ja viimein -täytyi kokonaan lakata työnteosta. Ja tämä tapahtui juuri silloin, -kun Kustolla olisi ollut edessä oikeat onnenpäivät. Hän oli näet -saanut vakinaisen ja tuottavan työpaikan, vielä päälliseksi läheltä -olutkauppaa, jossa ei tarvinnut olla yhtään rupeamata ilman -"ropparia". Mutta kun terveys petti, täytyi jättää tämä "mesimätäs" -ja siirtyä kotikylälle, hyvien ihmisten turviin. Siellä hän sitten -kyhnysteli, muistellen menneitä paratiisin päiviä. Tuttavat -säälittelivät hauskaa ja rehellistä Kusto-rukkaa. - -"Kyllä sinun täytyy mennä lääkäriin", neuvoi asuntotalon isäntä -osaaottavaisesti. - -"Milläpä varoilla minä sinne mennen", sanoi Kusto. - -"Pitää käydä kunnan varoilla." - -Isännän sanat lähtivät ikäänkuin painon alta ja Kusto ymmärsi syynkin -siihen. Siksipä hän virkkoi: - -"Tokkopa ne minulle mielellään kunnan varoja antanevat." - -"Mikäpä siinä auttanee", sanoi isäntä. "Kalliimmaksi se tulee -kunnalle, jos täytyy työtönnä elättää." - -"Antakoot kuolla", tuumaili Kusto. - -"Ei Kustoa nälkään tapeta", naurahti isäntä. "Mene vaan nyt voimain -aikana kylänmiehen luokse, niin se antaa köyhän todistuksen. Siihen -käyt ottamassa vaivaishoitohallituksen esimiehen nimen, ja silloin se -on valmis." - -"Paljopa siinä taitaa olla puuhaa", epäili Kusto. - -"Eihän se niin sukkelata ole kuin jos omasta kukkarostaan maksaisi. -Mutta ovat taitaneet Kustonkin rahat mennä siihen suurusjuomiseen." - -"Siihenpä ne ovat menneet", tunnusti Kusto. - -"Sitten siinä ei auta muu kuin käveleminen", päätti isäntä. - -Kustoa ei jokainen pyöräyttänyt sormensa ympäri, mutta jos asia tuli -oikein selitetyksi, ei hän ollut taipumatonkaan. Hän laittautui -taipaleelle, ja matka sujui paremmin kuin oli alussa luullutkaan. -Sekin pelko, että kylänmies juonittelisi todistusta antaessaan, -näyttäytyi aivan turhaksi. Pyytämättä kutsui syömään ja erotessa -selitti oikein juurta jaksain miten on meneteltävä. - -"Kun sinä saat tähän paperiin sen toisen nimen, niin mene sinä kunnan -lääkärin luokse. Kustokin ymmärtää, että niitä rohtoja antaa vain -kunnan lääkäri. Äläkä sinä yhtään hätäile, vaan selitä tautisi aivan -tarkalleen. Se on hyvin taipuvainen mies, vaikka on tohtori. Saapi -sille selittää asiansa. Eikä se pahastu siitäkään, jos taitavasti -mainitset, että sinut on laitettu siinä toivossa matkalle, että -tulisit terveeksi, ja että jos tohtori antaisi oikein kunnollisen -'rohtosatsin'. Ei siitä tule kunta sen köyhemmäksi. Ja ehkäpä tohtori -sinut tunteekin." - -"Tuntee se", sanoi Kusto. "Olenhan minä käynyt joskus kysymässä -työtä." - -"Kaikessa tapauksessa tohtori koettaa parastaan", vakuutti kylänmies. -"Mutta ei se pahentaisi asiata, jos somisteleisit jonkun verran -ulkomuotoasi. Partasi törröttää aivan pahimmoillaan ja tukkakin on -liika pitkänä." - -Näin paljoon puuhaan ei Kusto taipunut. - -"Lyhenteleepä heitä sitten, jos paranee", tuumaili vaan. - -Sen verran hän kumminkin sirosteli, että pesi silmänsä ja kampasi -pitkän tukkansa. - - * * * * * - -Hyvillä toiveilla lähti Kusto astumaan, kunnan lääkelippu taskussaan. -Alkuhankkeet olivat onnistuneet hyvin. Hän tunsi voimainsakin -vahvistuvan, vaikka oli lähteissään peljännyt uupuvansa tielle. -- -Ihmeellinen voima näillä kunnan rohdoilla taitaa ollakin, ajatteli -Kusto kävellessään. Jos vain saisi sen toisen nimen yhtä vähällä -vaivalla ja sitten tuon kunnan "rohtosatsin", niin ehkäpä minusta -vielä mies tulisi... - -Samana päivänä hän joutui vaivaishoitohallituksen esimiehen kotiin -eikä tämäkään kohdellut tylysti. Nurisematta kirjoitti nimensä ja sen -tehtyä kysäsi: - -"Onko Kustolla ollut ruokaa?" - -Kustossa heräsi toivo raha-avusta ja hän selitteli: - -"Onhan nuo hyvät ihmiset antaneet sen verran kuin on ollut syöjääkin, -mutta tästä puoleen saattaa tulla tiukempi, niin että hyvän tekisi, -jos saisi parisen markkaa ruokaan." - -Esimies naurahti. - -"Tulisikohan nuo käytetyksi ruokaan. Eivätköhän vaan menisi olusiin." - -Kusto ei ryhtynyt väittelemään, tuumaili vaan: - -"Jospa päätettäisiin olla ostamatta olusia näillä rahoilla." - -"Eivät ne niin pikaiset päätökset tahdo pitää paikkaansa", epäili -esimies. "Eikä rahan antaminen olekaan minun vallassani. Mutta voisin -minä luvata hoitolaan, jos on kova puute." - -"Koetanmahan vielä kiertää sitä taloa", sanoi Kusto ja aikoi lähteä -pitemmittä puheitta astumaan. - -Esimies huomasi hoitolatarjouksensa pahoittaneen Kuston mielialaa -ja kehoitti odottelemaan illallista ja olemaan talossa yötä. -Alakuloisuus vaivasi sittenkin koko yöseudun. Hän koetti syödä -kovasti, että voimistuisi. Eikä se taitanut aivan hukkaan mennäkään. -Aamusella nousi jalka jonkun verran keveämmin kuin edellisenä -päivänä. Saattoi siihen vaikuttaa sekin, että nyt oli varma tieto -"rohtosatsin" saamisesta ja sieltä kautta hyvä toivo päästä taaskin -omalla rahalla ostamaan olusia. - - -II - -Ennättääkseen ensimäisenä lääkärin vastaanottotunnille, astui Kusto -niin kaiken voimansa perästä, että hiki kohosi hattuun. Melkein -ensimäiseksi hän joutuikin. - -Lääkäri näkyi tuntevan Kuston erittäin hyvin, koska vuoron tultua -ensi sanakseen kysäsi: "Mikäs Kustoa vaivaa?" - -Kusto alkoi selittää juurta jaksain, kuten kylänmies oli neuvonut. -Lääkäri ei jaksanut kuunnella loppuun, vaan sanoi: - -"Heitähän vaatteita vähemmäksi." Sitten hän alkoi kuunnella ja -kysellä joka puolelta. Kustosta eivät kaikki taudin tutkimustavat -olleet oikein mieleisiäkään, mutta täytyi niihin taipua, kun lääkäri -varoitteli, ettei täällä saa jupistella. Tähän kaikkeen kului aikaa -pitkäkin puolituntinen. Kusto tuli vakuutetuksi siitä, että kyllä hän -nyt saapi tuon kunnollisen "rohtosatsin", vaikkapa ei erityisesti -pyytäisikään. - -Sitä enemmän hän hämmästyi eikä tahtonut uskoa omia korviansa, kun -lääkäri antoi tällaisen määräyksen: - -"Kusto ei tarvitse mitään lääkettä, kun vaan lopettaa väkijuomain -nauttimisen." - -"Silläkö se sitten", virkkoi Kusto nyreänä. - -"Sillä se on autettu", vahvisti lääkäri. - -"Mutta mikä tästäkään tulee, kun minä en kykene työhön!" - -"Kohta kykenet, kun vaan et juo ja hankit sen verran vaatetta -päällesi, ettet vilustu." - -"En minä nyt oikein sitä usko", alkoi Kusto väitellä vastaan. "Olisi -nähnyt parantua. Olen ollut jo parisen viikkoa aivan maistamatta." - -"Aivanko maistamatta?" - -"Yksi vaivainen olutpullo taisi tulla ostetuksi ja siihen sekaan -vähän hokmannia." - -"Siinä nyt oli se maistamattomuus. Vieläpä parasta herkkua, kun -olutta ja hokmannia." - -"Sehän on rohtoa", puolusteli Kusto. - -"On se sitä Kuston rohtoa. -- Mutta muista nyt se, että varsinkaan -olutta et saa maistaa moneen kuukauteen tippaakaan, ja sen parempi -terveydellesi, jos et maista milloinkaan." - -Kusto halusi lopettaa tällaiset joutavat puheet ja virkkoi: - -"Mitäpä me noista. Antakaahan sitä oikeata rohtoa ja parasta lajia. -Jospa se kuitenkin..." - -"Etkö usko minua?" kysyi lääkäri. - -"Uskon minä sitten, kun saan sitä rohtoa." - -Lääkäriltä alkoi loppua kärsivällisyys. - -"Nyt on Kuston mentävä ulos. En minä jouda tässä väittelemään." - -Ei Kustokaan ollut oikein tyytyväinen, vaan jupisi: - -"Silläkö koputtelemisella ja kuuntelemisella minä paranen. Vai -semmoistako se kunnan rohto on kaikille muillekin." - -"Nyt on Kuston mentävä ulos", sanoi lääkäri päättävästi ja työnsi -työntämällä ulko-ovelle asti. - -Mutta kun jonkun tunnin kuluttua viimeinen sairas oli tutkittavana, -työntäytyi sieltä taas Kusto. Lääkäri katsoi jo lujemmin ja kysyi: - -"Sitäkö samaa asiata Kusto tuli vielä jankuttamaan?" - -"Niinhän minä tulin, kun minulla on tämä kunnan rohtolippu." - -"Sekö se säälittää. Työnnä uuniin, joten pääset tuosta vaivasta." - -"Enkä työnnä. Kävelemistäpä sitä hankkiessa oli." - -"Ei sinun tautisi ole kävelemisestä pahentunut." - -"Paheni tai parani, mutta on tässä vaan ollut sen verran vaivaa, että -täytyy tällä saada edes yksi satsi koetteeksi." - -"Eikö Kusto usko muuten?" - -"Enpä osaa uskoa." - -"Sitten tulet saamaan." - -Samassa oli lääkärin käsi Kuston tukassa ja pyöritti sitä niin, ettei -äitivainajakaan liene antanut parempaa tukkapöllyä. - -"Mitä tämä! Mitä tämä!" ökisi Kusto. - -"Tämä on nyt se 'rohtosatsi'", sanoi lääkäri pidellen vielä tukasta -kiinni. "Joko nyt uskot, vai tahdotko toisen?" - -"Jo tuota taisi tullakin täksi kerraksi", sanoi Kusto. - -"Niin minäkin luulen", virkkoi lääkäri irrottaen kätensä. "Ja nyt ala -mennä hakemaan työtä äläkä juo." - -"Pitää lähteä." - -Kusto osasi taluttamatta ovelle. Ulkona hän painoi hatun päähänsä ja -alkoi kupeilleen katselematta astua kotikylää kohti. - -Alkumatkalla tahtoi suuttumus pullistella mokomata rohtosatsin -antajata vastaan. Mutta kun tukan juurruksia herkesi kirvelemästä, -leppyi Kustokin vähitellen ja ajatteli, että olihan siihen hänenkin -syytänsä. - -Asuntotaloon päästyä hän kysyi ensimäiseksi työtä ja turkkia. - -"Ettäkö työhön kykenet", ihmetteli isäntä. - -"Täytyy tässä yrittää", sanoi Kusto. - -"Taisipa sattua hyvät lääkkeet", arveli isäntä. "Antoiko miten monta -lajia?" - -"Yhtä lajia tuo antoi." - -"Onpa se sattunut hyvää, kun niin heti tehosi. Näytäpä tuota -minullekin." - -"Ei sitä tullut mukaan. Se otettiin siellä", selitti Kusto. - -"On se ollut ainetta", päätteli isäntä. "Siinä on mahtanut olla -myrkkyä lujasti, koska ei ole uskaltanut antaa mukaan. Maistoiko tuo -pahalle?" - -"Pahalle pakana maistoi." - -"Ei se mitään, kun apu tulee", lohdutteli isäntä. "Oli meillä sentään -hyvä onni kunnan lääkäriä valitessa. Siinä on mies omalla paikallaan. -Uskot sen nyt Kustokin, että lääkäristä on apua, vaikka ennen lähtöä -epäilit, ettei sieltä mitään tule. Vai etkö usko vieläkään?" - -"Kyllä minä nyt uskon", tunnusti Kusto. - -Seuraavina päivinä oli isännästä erityisen haluista kertoa naapurien -isännille, että Kusto on melkein terve ja että se parani kunnan -lääkärin yhdestä lääke- annoksesta. Sattuipa sitten kylänmieskin -käymään ja kun tämä sai tietää asian, innostui hän siitä vielä -enemmän kuin muut. Hän oli vakuutettu, että tämä erinomainen tulos -on ainakin puoleksi hänen ansionsa. Eikä hän tätä ajatustansa -salannutkaan. - - - - -MITEN VESAPURON VELJEKSET PYSYIVÄT YHTENÄ TALONA. - - -Vesapurolla oli kaksi veljestä, Antti ja Aapeli. He eivät olleet -vielä kahdenkaan kymmenen ikäisiä, kun isä kuoli ja heidän täytyi -oppia hoitamaan taloa omin neuvoin. Hyvin se kävikin, sillä he olivat -ahkeria ja tekivät ja päättivät kaikki asiat yhteisen sopimuksen -perästä. Viimein he tekivät senkin sopimuksen, etteivät koskaan -eroa eri taloksi. Siihen antoi aihetta, kun vanhinta veljestä olisi -halulla toivottu erääseen hyvin velkaantuneeseen taloon kotivävyksi. -Tämä olikin jo jonkun verran tuumaan taipuvainen ja esitteli, että -nuorempi veli, Aapeli, ostaisi hänen osansa, jotta saisi maksetuksi -appiukon velat. Mutta silloin huomasi nuorempi veli joutuvansa pahaan -rahapulaan ja alkoi ensimäisenä pyydellä, että olisivat ainaisesti -yhdessä, sillä onhan heillä tässä maata molemmille. "Jos tuo tyttö -on mieleisesi, niin tuo tähän", hän lisäsi lopuksi. Sillä tavalla se -asia tuli päätetyksi ja pysyi muuttumattomana heidän ikänsä loppuun -asti. Mutta vaikka veljekset eivät koskaan joutuneet riitaan, niin -olipa heillä sittenkin monta kiusauksen hetkeä. Molemmat ottivat -vaimon ja nämäpä eivät sopineetkaan veljesten tavalla neuvottelemaan. -Vanhemman veljen vaimo olisi tahtonut ensiksi tulleen oikeudella -olla emäntänä ja käskeä toista. Mutta tämä toinen oli tuonut -taloon suuremmat myötäjäiset ja katsoi niiden perusteella olevansa -oikeutettu olemaan emäntänä. Siitä syntyi riita. Antin vaimo valitti -miehelleen, että Aapelin vaimo on laiska, ei lähtisi navettatöille, -pihatöihin vaan työntäytyy ja pitää itsellään paremmat ruuat. - --- Sepä on paha, sanoi Antti. Mutta järjestäkää nyt eteenpäin siten, -että käytte yhdessä navettatöillä ja sitten tulette pihatöille. - --- Käynhän minä lypsämässä, mutta se tahtoisi, että minun pitäisi -luoda lanta, ruokkia ja juotella lehmät ja hän vaan leketteleisi -kepeimmillä töillä. - -Niin puhui Antin vaimo. - --- Teidän täytyy oppia pitämään työt ja ruuat yhteisinä, niinkuin -mekin veljekset pidetään, sanoi Antti vakavasti. Minä sanon -Aapelille, että sekin puhuu samaa vaimolleen. - --- Puhukoon vaan, mutta se on niin ruoja akka, että eri töissä se -saapi olla. - --- Ei toki sanota niin pahasti oman talon ihmisestä, kierteli Antti. - -Vaimo oli äänetönnä. - -Tästä puoleen keskustelivat veljekset usein vaimojensa riitaisuudesta -ja aina välillä kehottelivat niitä sovintoon. Mutta Aapelin vaimolla -oli aivan samat syytökset kuin Antinkin ja vielä lisäksi sellainen -herjaus, että se on köyhä rutale hänen rinnallaan. - --- Ei toki rutaleeksi nimitellä, kierteli Aapeli. Ei se saa sinun -perinnöstäsi yhtään penniä. Kyllä teidän täytyy elää sovinnossa, eikä -me veljekset erota vaikka päällänne pyörisitte. - -Puheet eivät auttaneet yhtään, riita vaan kiihtyi. Veljesten läsnä -ollessa he kyllä olivat sanasotaan ryhtymättä, ainoastaan vihaisesti -mulkoilivat toisiinsa, mutta kun joutuivat kahden kesken, niin -silloin olivat ruojat ja rutaleet siivoimpia sanoja satojen joukossa. - -Veljekset olivat joutua neuvottomiksi. - --- Mitä nyt tehdään, sanoi Aapeli veljelleen, kun olivat salaisesti -kuunnelleet vaimojensa sanasotaa. Me ei erota ja tuotakaan ei jaksa -vuosittain kuunnella. - --- Annetaan selkään, ei tässä muu auta, sanoi Antti. - --- Sitä olen minäkin ajatellut, sanoi Aapeli. Mutta se pitäisi sattua -yhtä aikaa ja yhtä kovasti ettei kumpikaan pääsisi kehumaan. - --- Sattuuhan se yhtaikaa, kun kuunnellaan milloin ne ensi kerran -kylpytiellään riitelevät, niin annetaan silloin. - --- Niin kyllä, myöntyi Aapeli. Ja vielä tasaisempi siitä kuivasta -kylvystä tulee, kun antaa samalla vitsalla, samasta kädestä, vuoroon -toista ja toista. - --- Kumpiko siihen rupeaa? arveli Antti. - --- Vanhemman veljen se on tehtävä. - --- Kyllä minä, jos vaan luotat, että se tapahtuu tasaisesti. - --- Kehenkä minä sitten luotan. - --- No, se on päätetty. Mutta sinun pitää olla ovea pitelemässä ja -sanomassa, että kylvetys tapahtuu kumpaisenkin tahdosta. - --- Mitenkäs muuten. - -Veljesten mieli virkistyi. He olivat niin varmoja suunnitellusta -parannuksestaan, että olisivat varmaan olleet pahoillaan, jos heidän -vaimoiltaan olisi seuraavalla kylpymatkalla torailu unohtunut. Mutta -ei se toki unohtunutkaan. Aapeli oli tahallaan varustanut vähän -virikettäkin kolistelemalla saunassa käydessään toisesta pesuastiasta -vanteet, joten ei ollut tilaisuutta peseytyä erillään. Siitä -kinastelu syntyikin. Mutta sanojen parhaillaan sinkoillessa astui -Antti saunaan, kädessä sujakka vitsa, jolla alkoi sanaakaan puhumatta -sätkiä vuoroon toista ja toista. Parkuen töytäsivät vaimot ovea -kohti, vaan siinä seisoi Aapeli takana ja sanoi: - --- Ei ulos ennenkuin tora ja huuto loppuu. - -Tora oli kyllä loppunut, mutta huudon lopettamiseksi sai vitsa vielä -useita kertoja heilahtaa. Viimein kuului vaan tuskaista ähkimistä. -Silloin pysäytti Antti vitsansa ja virkkoi: - --- Nyt sen tunnette selässännekin, että ollaan Pajupurolla, jossa -täytyy taipua yhtä hyviksi sisaruksiksi kuin mekin ollaan veljeksiä. - --- Velimiehen sana on totta, vahvisti Aapeli. Ja kun joudutte, niin -tulkaa tupaan hyvinä ystävinä. - -Tupaan he kyllä tulivat, mutta ystävyys näytti hyvin epäilyttävältä. -Veljet huomasivat, etteivät emännät enää menneetkään yhtä aikaa -kylpemään, tuvassakin harvoin istahtivat samalle penkille, vaikka -se olisi ollut kuinka pitkä. Hyvä niinkin, kunhan eivät riitelisi, -ajattelivat he. - -Ei kuitenkaan kulunut monta kuukautta, kun kuiva kylpy unohtui ja -riita oli entisellään. Veljekset kävivät tuumailemaan. - --- Nyt on sinun vuoro keksiä keino, sanoi Antti. Ei niitä enää saa -yhtä aikaa saunaankaan. - --- Eipä näy saavan vitsan voimalla, myönnytteli Aapeli. Pitäisi -löytää joku tepsivämpi keino. - --- Mikäpä sen tepsivämpi olisi. - --- Nälkä tai vilu. - --- Mitenkäpä niillä toinen ihminen voisi rangaista. - -Niin juttelivat veljekset ja viimein he keksivätkin keinon, jonka -panivat heti toimeen. He valitsivat apulaisekseen vilun. Kun oli -kylmän puoleinen talvi-ilta, niin talutti kumpikin vaimonsa kylmään -riiheen, jonne jättivät yöksi, kova pönkä oven päälle ja yhden -lammasnahkaisen peiton, jota ei voinut paljain käsin kahtia jakaa. - -Vihaisina miehilleen ja ehkei kovin suopeina toisilleenkaan, jäivät -vaimot kylmään riiheen yöksi. Siellä täytyi pahankin sisun lauhtua. -Kun veljekset hiipivät aamulla varhain sydänkäpysiään katsomaan, -kupottivat ne selkä selkää vasten samojen nahkasten alla. Vilu oli -heidät viimeinkin yhdistänyt sisaruksiksi ja tämän yön perästä ei -Pajupuron veljesten tarvinnut kuunnella vaimojensa riitelyä, eikä -myöskään alituista kuihnuttamista, että pitäisi erota eri taloksi. - -Tämä tapahtui vanhaan aikaan, jolloin miehet olivat itsevaltiaita. - - - - -KOHTAUS. - - -Pekka Rytkösellä oli valtamaantien varrella pieni mökki, jossa -hän on Karoliinansa kanssa asunut aina siitä lähtien, kun kävivät -"vannetta puristamassa" ja lupaamassa auttaa toisiaan myötä- ja -vastoinkäymisissä. Kun he ovat pysyneet uskollisina toisilleen ja -hyvissä väleissä naapuritalojensa kanssa, joiden palvelijoina olivat -ennen olleet, niin ei heiltä ole työ eikä leipä puuttunutkaan. -Mutta heidän keskinäinen hyvä sopunsa, varsinkin yksimielisyys, -yritti mennä aivan pilalle, kun nykyajan aatteiden mukaan köyhät -nousivat vaatimaan oikeuksiansa. Pekka kuunteli niitä puheita -ainoastaan toisella korvallaan, mutta Karoliina oli kiihkeämpi ja -kiepsautti pois huivinkin korviensa päältä, kun mökkiin poikennut -puoluepuhuja alkoi kaivella rikasten syntiluetteloa. Vähitellen hän -edistyi niin paljo tiedossa, että kykeni puhumaan "roletaarien" -taistelusta "kapitalisteja" vastaan. Jopa hän kerran selitti aivan -tolkussaan Pekalle, miten nuo kapitalisti-porvarit anastavat heidän -vaivannäkönsä. - --- Hym, vai niin, hymähti Pekka. Mitä ne ovat sinultakin anastaneet? - -Karoliinaa harmitti tämä Pekan porvarillisuus ja hän kivahti: - --- Minultako! Vähäkö minä niille tein työtä nuorena ollessani. - --- Joutenko sinua olisi pitänyt elättää? - --- Ennemmin jouten kuin sellaisella palkalla, päätteli Karoliina. -Ja vähäkö sinä olet tehnyt ja yhäkin teet, kun vaan rikkaat sinua -hyvittelevät. - -Pekka vain hymähteli ja virkkoi: - --- Niinhän minä olen tehnyt ja teen edeskin päin, sillä tehdystä -näkyy aina jotain tulevan, vaan tekemättömästä ei mitään. - --- Tulee siitä rikkaille... - -Karoliina keskeytti lauseensa, sillä vieras, tuntematon mies -pistäytyi tupaan. Se oli nuori, jotenkin hyvissä vaatteissa oleva -mies. Karoliinaa vähän hävetti, että jos se luulee hänen riidelleen, -ja alkoi hyvin sävyisällä äänellä kysellä mistä vieras on. - --- Tuolta minä olen Etelä-Suomesta, vastasi tämä. - -Kyselyjen kautta selvisi, että mies palautui Pohjolasta ja oli -poikennut mökkiin pyytämään ruokaa rahalla. - --- Ne on niin kuivat ruuat näin pienissä paikoissa, selitti -Karoliina. Olisihan tässä lähellä suuria taloja, joissa on antaa -uutta jos kystäkin. - --- Niin, jos antavat, sanoi vieras. Ja vaikkapa antaisivatkin, niin -en sittenkään mene heitä pokkuroimaan, sillä minä tunnen rikkaat -liiankin hyvin. Ne ovat kaikki niitä proletaarien sortajia. - -Karoliina naurahti mielissään ja virkkoi: - --- Vai on vieras tullut sellaiseen käsitykseen rikkaista. Tämä meidän -mies se ei niitä moiti. Niistä tämä on hyvänsä löytänyt ja niiden -takinliepeessä tämä kulkee. - -Vieras ei tahtonut kovin kovasti painostaa mökin isäntääkään, joskin -on jäänyt jälelle ajastaan, vaan puheli rauhallisesti. - --- Niinhän täällä on moni muu kulkenut, kunnes on saanut silmänsä -auki. Harvassa sentään löytyy enää proletaareja, jotka eivät -oivaltaisi, että luokkarajat ovat pidettävät selvinä. Tuolla suurissa -savottatöissä sen oppii, jos ei missään muualla. Oletteko ollut -koskaan niissä? - -Vieras teki tämän kysymyksen Pekalle, joka oli noussut jonnekin -lähteäkseen. - --- En ole ollut savottatöissä, vastasi Pekka. - --- Tarvitsis olla, vakuutti vieras. - --- Mahtaisipa tarvita. - -Pekka ei joutanut pitempään keskusteluun. Hänellä oli parin virstan -päässä asuvan sepän pajalla viikate vasarrettavana, ja se oli -haettava sieltä, sillä heinäaika lähestyi. Paluumatkalla tuli mökkiin -jäänyt vieras vastaan. Pekka ei tuntenut erityistä vetovoimaa -seisahtua sitä puhuttelemaan, mutta vieras pysähtyi ja virkkoi: - --- Minä söin ja vaimonne määräsi vain viisitoista penniä ruuasta. -Mutta minulle sattui kaksikymmentäviisi penniä pientä rahaa ja -vaimollanne ei ollut vastata. - --- Eipä taitanut olla, sanoi Pekka. Ehkäpä minulla on. - -Hän kaivoi kukkaronsa ja löysi sieltä kymmenpennisen, jonka pisti -miehelle. Nyt he erosivat ja Pekka käveli mökilleen. - -Karoliina oli siellä pyyhkimässä pöytää ja heti oven avattua kääntyi -kysymään: - --- Tuliko se mies sinua vastaan? - --- Tuli, vastasi Pekka, ja minä annoin sille kymmenpennisen, kun -sinulla ei kuulunut olleen vastata viisikolmattaisesta. - --- Mistä viisikolmattaisesta? Maksamatta se roikale meni. - --- Niinkö, ihmetteli Pekka. Maksaneensa minulle sanoi ja uskonhan -minä miestä tuon verran. - --- Niin, sinä uskot kaikkia, torui Karoliina. Nyt se söi minulta -ilmaiseksi ja sinulta vei kymmenen penniä. Jo sinäkin olit... - --- Tuo yksi lantti ei ansaitse pitkältä puhua, keskeytti Pekka. Oppia -tämä on minulle ja pitäisi sen olla sinullekin. Tuo mies, jota nyt -nimitit roikaleeksi, oli tunti takaperin parhaita miehiä ja minä -tuollainen pilkattava rikasten turkinhelmassa ryömijä. Sinä olet -koko viime talven ja tämän kesää ihaillut noiden tuonlaisten, muka -köyhien ystävien puheita ja niiden mukana panetellut talollisia, -jotka kovalla työllä koettavat rehellisesti elättää itseänsä ja -muitakin. Minä olen ollut tyhmä ja tollo, kun en ole huutanut samaa. -Sinä olet puhunut proletaareista, miten ne elättävät muita. Nyt näit -sen oikean proletaarisi, ja näit senkin, elättääkö se muita. Tehneekö -vieläkin mielesi kulkea niiden turkinliepeessä. Minä en kulje ja -ennemmin jään tyhmäksi, ennenkuin lähden savotoihin oppimaan miten -työansiot juodaan ja sitten köyhistä mökeistä syödään ilmaiseksi. -Minä toivoisin, että sinäkin pysyisit erilläsi koko sakista. - -Karoliina ei virkkanut myöten eikä vastaan. Häntä harmitti, että -sattuikin tuon vieraan tupaan tullessa olemaan puhe näistä asioista. -Nyt tuota Pekkaa ei käännytä enää mikään, vaikka itsekin pysyisi -aatteelle uskollisena. Jos voisi saada selville, ettei tuo mies ollut -oikea proletaari, joksi sitä Pekka väittää. Mutta jos se on oikea, -niin mitä tässä osaa uskoa. - -Karoliinan kuunteluhalu laimeni, eikä hän enää ollut oikein -hetas ruokaa laittamaan, vaikka pyytäjä olisi osannut puhua -proletaaristakin. - - - - -SUUTTUU SUUNNANKIN MIES. - - -Kun Kalle Kovanen erosi palveluspaikastaan ja otti vaimon, ei -hänellä ollut sen suurempia takavarikoita kuin vaatteensa ja kirves. -Mutta hän tunsi jäntevyyttä jäsenissään ja arveli, että ehkäpä -tässä eletään, kun puristaa kovasti kirvesvartta. Sitä hän sitten -puristikin talven ajat läpeensä ja kesät lapion ja viitakkeen vartta. -Hän eli näillä ryskätöillä yhtä hyvästi kuin nekin, jotka kykenivät -kirvestään käyttelemään tuottavammissa rakennustöissä. Mutta kun -leipäkannikan kuluttajain luku alkoi hipua yli puolen tusinan, niin -jopa kohosi Kovasen käsi korvalliselle. Ennen oli jauhosäkillä -päässyt kuukauden ja enemmänkin, mutta nyt siitä alkoi pohja paistaa -parin, kolmen viikon perästä. Olihan hänellä apulaisia joutumassa, -terveitä ja virkeitä poikia, mutta ne olivat nuoria ja tarvitsivat -käydä kansakoulua. Viimein sai vanhin oppimääränsä suorittaneeksi. -Nyt meni Kovanen lähistöllä asuvan sahanomistajan luokse kysymään -olisiko täällä hänen pojalleen sopivaa työtä. - --- Onhan täällä työtä, jos vaan poika haluaa tehdä, sanoi sahan -isäntä. - --- Sittenpähän näkisi haluaako, sanoi Kovanen. Sen kumminkin lupaan, -että jos poika on laiska tai tottelematon, niin lähettäkää pois -samana päivänä. - --- Onko niin, sanoi sahan isäntä. Sellainen lupa panee aavistamaan, -että poika on kunnon poika. - --- En rupea kehumaan, mutta kunnollisesti tuo kävi kansakoulun. - --- Se on aina parempi, virkkoi sahan isäntä. Antaa pojan tulla aivan -heti. - -Asia oli sillä päätetty. - -Viikon kuluttua kävi Kovanen kysymässä miten hänen poikansa on -käyttäytynyt. - --- Ahkerampaa ja kunnollisempaa poikaa meillä ei ole ollut -milloinkaan, sanoi lähin työnjohtaja. - -Kovanen ei ollut koskaan palannut kotiinsa tyytyväisemmällä mielellä. -Ja viikko eteenpäin hän oli vieläkin tyytyväisempi, kun sai tuoda -vaimolleen poikansa ansaitseman jauhosäkin. - --- Ei näy tarvitsevan katua nuorena naimistaan, hän virkkoi iloisena. - --- Joko sinä yritit katua? kysyi vaimo. - --- Jopa yritin. Mutta nyt kun meitä on kaksi miestä hankkimassa, niin -laulellaan taas. - -Se ei ollut tyhjää kehumista. Elämä todellakin alkoi taas -tuntua elämisen arvoiselta. Jo ylettyi joku markka henkisiinkin -harrastuksiin. Kun tarjottiin työväen lehteä, niin hän tilasi sen. -Hän alkoi tuntea olevansa yhteiskunnan jäsen niinkuin muutkin -ja melkein häpesi sitä, ettei ollut edellisinä vuosina joutanut -ajattelemaan juuri muuta kuin joukolleen leivän hankkimista. Nyt -saattoi pistäytyä työväen kokouksissakin, jonne niin halulla -pyydettiin tulemaan. Kuuntelijana hän siellä tosin oli, eikä alussa -oikein ymmärtänyt, mitä varten ne pitivät niin kovin suurta melua. -Kaikki valta pitää tulla työväelle, joka tekee raskaimmat työt. Niin -ne huutivat. Ja sitten alas porvarit. - --- Eikö tämä ole joutavata tällainen touhu, hän arveli naapurimökin -Kustolle. Mitä valtaa me tarvitaan, kunhan tullaan hyvästi toimeen. - --- Sinussa on vielä porvaria, sanoi Kusto, joka oli kiivaimpia -sosialisteja. Valtaa me etupäässä tarvitaan, muuten porvarit -laativat lait oman mielensä mukaan, joilla sortavat ja näännyttävät -köyhälistöä. - --- Eihän nuo ole ennenkään tehneet niin hulluja lakeja, sanoi Kovanen. - --- Vähäkö ovat tehneet, väitti Kusto. Kaikki porvarien lait ovat -puristuslakeja. Ainoat oikeat lait ovat ne, jotka sosialidemokraatit -laativat. Lue enemmän meidän kirjallisuutta, niin tiedät paremmin. - -Kovanen huomasi joutuvansa vihattavaksi, jos yhäkin väittää vastaan, -ja taipui ostamaan niitä kirjasia, joissa selitettiin samaa asiaa. -Hän alkoi vähitellen taipua uskomaan, että oikeassa ne taitavat olla. - - * * * * * - -Oli tullut entistä enemmän vilkkautta pieniinkin mökkeihin, sillä -eduskunta oli taas hajoitettu ja määrätty uudet vaalit. Tuskin kului -yhtään iltaa, ettei joku tullut Kovasenkin tuvalle selvittämään miten -nyt on tehtävä, miten toimittava. - --- Nyt otetaan porvareilta viimeisetkin edustajapaikat ja lähetetään -oman paikkakunnan miehiä, intoili naapurimökin Kusto. - --- Kukapa täällä niin viisas olisi, uskalsi Kovanen epäillä. - --- Kuka tahansa, joka vaan ajaa meidän asiata, päätteli Kusto. -Sinäkin olisit monta vertaa kykenevämpi kuin viisainkin porvari. Et -ainakaan äänestäisi puristuslakien puolesta. - --- Ei minusta ole sinne, sanoi Kovanen. Mutta sinä siellä kyllä -kykenisit puhumaan, jos valitsisivat. - --- Mitä sinä minusta, esteli Kusto mielissään. Kuka se oman kylän -miestä äänestäisi. Mutta lähtäänhän sunnuntaina sinne suureen -kokoukseen, jossa ehdokkaita asetellaan. Ja meidän pitää asettaa -ehdolle uudet miehet. Viime kerrallakin valittiin äänettömiä -tuppisuita. Mikä sen tietää mitä ne äänestävätkin. Nyt asetetaan -tiettyjä oman seudun miehiä, jotka uskaltavat puhua suunsa puhtaaksi. -Niin kai sinäkin tahdot. - --- Niin toki. - -He menivät suureen kokoukseen ja Kustoa todellakin mainittiin siellä -varamiehenä. Tästä tämä niin innostui, että riensi ulkokylien -kokouksiin, ja Kovanen oli saatava mukaan. Jos ei muuten saanut -lähtemään, niin Kusto pani hevosensa, ja tottahan nyt valmiiseen -kyytiin piti lähteä. - -Tämän touhun kanssa supistuivat ansiot niin vähiin, että Kovanen -viimein kyllästyi ja virkkoi: - --- Ei tällä eletä. Nyt täytyy lähteä tukinhakkuuseen. - --- En minä vielä malta lähteä, sanoi Kusto. Mutta tulen minä sinne -pariksi viikoksi vaalien edellä. - -Kovanen ei odottanut. Hän nakkasi kontin ja kirveen olalleen ja -painautui Suojärven salolle. Mutta sama touhu oli sielläkin. Tuon -tuostakin tuotiin ilmoitus, että lähikylälle on tullut etevä työväen -puhuja, jota pitää mennä kuulemaan. Kovanenkin meni ensimäisellä -kerralla, mutta kun sai pari pitkää tuntia seista ja peninkulman -verran hiihtää pimeässä yössä, niin päätti vasta painautua nukkumaan. - -Ehkäpä hän olisi muiden kehoituksilla pysynytkin päätöksessään, -mutta kun Kusto joutui ja vaalien edellisellä viikolla tuli vielä -yksi puhuja, niin pitihän sinne lähteä. Se olikin kaikista puheista -kiivain. Siinä kasattiin kaikki kurjuus ja köyhyys porvarien niskaan. -Ne olivat petojakin pahempia. Peto raatelee ainoastaan kynsillään ja -hampaillaan, mutta porvareilla on kymmenetkin kiristyslait, vankilat -ja poliisit. Peto on armelias, se lopettaa uhrinsa kärsimykset, mutta -porvari ei ole niin armollinen. Se rientää auttamaan sen verran, että -henki vielä säilyisi ja kärsimystä kestäisi. Sitä varten se rakentaa -köyhäintalot ja palkkaa lääkärit ja papit, jotka pitävät henkeä yllä -ja kehoittavat kärsimään. - -Alkupuoli oli tuollaista ja lopussa lausuttiin hirveitä tuomioita -niille, jotka jäävät pois äänestyksestä taikka äänestävät porvareita. -Ihan viimeiseksi näytettiin se lista, johon punainen viiva on -vedettävä. - -Täynnä vaali-intoa palasivat tukkimiehet majapaikoilleen. - --- Menikö hukkaan jalkavaivasi? kysyi Kovasen naapuri, Kusto. Nyt -kuultiin mitä on porvarit, niiden lait ja laitokset. Nyt ei ole -kukaan epätietoinen ketä äänestetään. - --- Olisi tuon uskonut vähemmälläkin, virkkoi siihen Kovanen. - - * * * * * - -Vaalipäivän aattona palasivat naapurukset tukkityöstä ja Kovanen -pyysi poikkeamaan sahan isännän kaupassa, että saisi jauhosäkin -menemään hevosessa. Kusto taipui siihen mielellään. Mutta kun kaupan -kartanolla sattui olemaan miehiä, jäi Kusto sinne väittelemään -vaaliasioista sinä aikana, kun Kovanen osteli ostoksiaan. - -Kovanen osti ensiksikin sarkaa itselleen ja pojilleen, sitten -palttinata ja kenkätarpeita. - --- Jauhosäkin minä otan pojan työn nimiin, ei näy siihen rahat -riittävän, hän virkkoi lopuksi. - --- Kyllä se sopisi muuten, mutta poika ei ole ollut enää pariin -viikkoon meidän työssä, sanoi puotimies. - --- Lähtikö se pois vai tuliko kipeäksi? kysyi Kovanen ihmetellen. - --- Ei, mutta muuten se on täytynyt laittaa pois. - --- Minkä vuoksi? - --- Isäntä sen parhaiten tietää, käykää häneltä kysymässä. - -Kovanen meni kiivaana miehenä isännän puheille. - --- Poisko minun poikani kuulutaan laitetun sahan työstä? - --- Niin täytyi laittaa, ikävä kyllä, sanoi isäntä. Nyt juuri on -astunut voimaan sellainen laki, ettei saa pitää alaikäisiä tehtaan -työssä. Tänne tuli sellainen ammattitarkastelija, joka käski pois ja -uhkasi sakottaa, jos vastakin otetaan. - --- Kuka on laittanut sellaisen lain ja sellaiset tarkastelijat? kysyi -Kovanen kiivaasti. - -Isännän selitellessä oli hänen mieleensä iskenyt ajatus porvarien -puristuslaista, joista oli viime aikoina niin paljon kuullut. - --- Kyllä ne ovat teidän itsenne laatimia niin lait kuin -tarkastelijatkin, sanoi sahan isäntä rauhallisesti. - --- Kenenkä teidän? - --- Teidän työväen, eli toisin sanoen sosialistiakitaattorien, joita -työväki äänestää eduskuntaan. - --- Niidenkö laatimia... en usko. - --- Jos et usko, niin lue tästä, sanoi isäntä ja otti hyllystä -painetun vihkosen. Tässä se laki on ja katso vaan vuosiluvuista, -niin näet että se on laadittu aivan sosialisti-eduskunnan aikana ja -juuri heidän kiivaista vaatimuksistaan. Ja eikä se siihen pääty, saat -uskoa, vielä ne laativat sellaisiakin lakeja, ettei aikuisetkaan saa -tehdä työtä niinkuin itse tahtovat. - --- Kaikkia minä kuulen, tuskaili Kovanen. Mitä ne aikoo... - --- Ne suojelevat työväkeä rasittumasta. Poika muka rasittuu siinä, -kun latoo pieniä rimahalkoja pinoon. - --- Vie... Kovaselta pääsi kirous. - --- Saanko minä lainaan tuon vihkon? - --- Saat tämän aivan omaksesi, on täällä toinenkin. - --- Hyvä on... Vieläköön nuo... minua sokaisevat. - -Hänen täytyi päästä väljempään paikkaan. Kartanolle tultuaan hän -alkoi kiroilla niin karvaasti, että kaikki keräytyivät hänen -ympärilleen. - --- Mikä sinulle tuli? kyseli Kusto ihmetellen. - --- Mikä... Kun poika on ajettu pois työstä ja nyt jäi jauhosäkki -saamatta. - --- No niin, ilakoi Kusto. Sitä ne porvarit tekevät. - --- Porvaritko... Pidä sinä turpasi kiinni... Siinä ei ole porvarien -syytä, vaan niitä h--n halunkkeja, niitä sosialistien akitaattoreja -minä haluaisin tavata ja kysyä, että tämäkö se on sitä nälkäisille -leivän laittamista, kun heidän asetuksiensa tautta minun poikani -ajetaan pois työstä. - --- Nyt sinua ovat porvarit narranneet, väitti Kusto. Ei sosialistit -laita sellaisia lakeja. - --- Sinäkin muka tiedät, kivahti Kovanen. Se on tuossa se asetus, -jonka tähden minun poikani on ajettu työstä, ja se laki on -sosialistien laittama, siitä et pääse mihinkään. Se kuuluu muka -suojelevan työväkeä rasittumasta liika nuorena. Ne eivät saa enää -halkojakaan latoa, saanevatko tuoda tupaankaan. Niitä pitää elättää -aivan jouten ja kasvattaa niistä yhtä laiskoja roikaleita kuin ne -akitaattorit itsekin ovat. Tokko saanevat kättä työhön laskea, -ennenkuin ovat ensi työkseen äänestäneet heitä eduskuntaan yhtä hyviä -uusia lakeja laatimaan. Ne ovatkin vaahdossa-suin huutaneet miten -porvareilta otetaan valta ja sitten tehdään ne ihanat lait. Siinä -se nyt on jo yksi ihana laki, ja sen siunauksesta minä saan kävellä -kotiini ilman leipäjauhoja. - --- Ereys siinä on sinulla, väitti Kusto. - --- On siinä se ereys, että harmittaa, kun minäkin noita kuuntelin, -vieläpä uskoin, että ne, oikeita asioita ajavat. Mutta kyllä minä ne -nyt tunnen ja toivoisin, että joku armelias ihminen upottaisi joka -ikisen akutaattorin järven syvimpään paikkaan, jossa eivät olisi -nuotta-apajiakaan pilaamassa. - --- Älä puhu liikoja, kielteli Kusto. - --- En ole puhunut tarpeeksikaan, kivahti Kovanen ja lähti astumaan. - -Kusto meni kääntämään hevostaan tielle ja huusi: - --- Tule rekeen! - --- Omia matkojanipa olen taas ajatellut kävellä, virkkoi Kovanen eikä -kääntänyt päätänsäkään. - - - - -EI SE OLLUTKAAN KONE. - - -Pieni Kattilaharjun kylä oli maaemon pinnalla sattunut säkeytymään -niin pahaan pohjukkaan, ettei siellä uudenaikaisemmista -harrastuksista tiedettynä ennenkuin aikojen kuluttua, jolloin -jo muualla maailmassa ajateltiin aivan toisia asioita. Suuren -vapaaviikonkin ne vetää kiskoivat muikunnuottaa, ja kylän -kansakoulussa jämättiin todistuksen-majan mittoja, sanavartalon -päätteitä ja kertotaulua niin totisella toimella, kuin ei koko -maailmassa olisi mitään tämän tärkeämpää. Sekä nuottamiehet että -koulukkaat pääsivät vasta viikon loputtua tietämään, että muualla -on oltuna lakossa. No, kernaasti hekin olisivat suoneet tuon levon -muikuille ja sanavartalon päätteille, mutta tehty seisoo. - -Tulipa sitten talvemmalla Kattilaharjun kylään puuseppä Purhonen. -Hän suosi uudenaikaisempia, vapaampia harrastuksia ja ihmetteli -kovasti miten takapajulla tässä kylässä oltiin. Tyttäret esimerkiksi -haukkuivat puuseppää akalliseksi ukoksi ja tarjoilivat halolla, -jos meni niitä hyväilemään. Eivätkä ne ollenkaan ottaneet -viisastuaksensa, vaikka Purhonen selitti, ettei sosialistisessa -yhteiskunnassa pidetä tuollaisia pikkumaisia rajoituksia. Ne ovat -vaan ahneiden pappien keksimiä, jotka tahtovat hyötyä kaikellaisista -toimituksistaan. Ja yhtä tyhmiä olivat tämän kylän miehetkin. Ne -märehtivät vanhettuneita lakipykälöitään ja suosivat virkavaltaa. -Pappi muka tarvitaan ja nimismieheltä pitää hakea lupa iltaman -pitoon. Purhonen ei sanonut tarvitsevansa kumpaakaan herraa. Jos hän -pitää tanssi-iltaman ja kantaa sisäänpääsymaksun, niin se ei ole -varastamista, eikä siinä ole kellään sanan sijaa. - -Mutta tyhmyys ei ole niinkään sukkela eroamaan. Purhonen arveli -oppinsa tehottomuuteen suurimmaksi syyksi sen, että on ennättänyt -tulla liika tutuksi. Profeetta ei näet ole minkään arvoinen omalla -maallaan. Tämän asian hän sai tietää siihen aikaan, jolloin oli vielä -niin houkka, että luki tuota kirottua kristinoppia. Sitä oppiahan -nämäkin moukat sanovat seuraavansa, mutta eivätpäs olleet siitä -sitäkään vähää viisastuneet, että osaisivat antaa arvon oman puolen -profeetalle. Jos mistään, niin tästä sen näki, että koko oppi oli -aivan tarpeeton. - -Purhosen täytyi ruveta puuhaamaan mahtavammaksi luultua miestä -puhumaan näille puupäille. Hän meni kaupunkiin ja selitti siellä -sosialistiaatteen harrastajille, millaisessa pimeydessä tuo -Kattilaharjun kylä vielä vaeltaa. Ei hän tosin tullut maininneeksi -tarkalleen kaikkia yksityiskohtia tuosta pimeydestä, kuten naisten -halolla tarjoilemista ja ukkojen väitteitä omin luvin pidetyistä -iltamista, vaan selitti siihen suuntaan, että jos siellä näin -vähäarvoinen kansalainen rupeaa opettamaan uuden ajan aatteita, niin -ne miltei päälle käyvät. - --- Ohoh, kylläpä siellä ollaan vanhoillisia, surkuttelivat kaupungin -sosialistit. He eivät voineet kieltäytyä tulemasta esitelmän pitoon, -sillä tämän miehen pyyntö muistutti paljon sitä avun huutoa, jonka -Paavali muinoin kuuli Aasian puolelle europpalaiselta Makedonian -mieheltä. - -Esitelmäpäiväkin määrättiin, eräs sunnuntai-ilta. Purhonen lupasi -pitää huolen kokoushuoneesta ja joukon kutsumisesta. - -Hän palasi nyt Kattilaharjun kylälle rehtevänä miehenä, kuten -ainakin se, joka on jotain tehnyt kansan valistamiseksi. Saatuansa -kokoushuoneen hän alkoi joutohetkinä levitellä tietoa ja selitti, -että nyt sieltä tulee oikea sosiaalitemokraatti puhumaan, jollaista -ei ole ennen kuultuna koko kylällä. - --- Mikä se on se sosialitemokraatti? kyselivät kyläläiset. - --- Sitäpähän minä rupean selittämään, vastasi Purhonen mahtavasti. -Eihän se minun selitykseni ole ennenkään teille kelvannut. -"Susilistiksi" olette vaan nimitelleet. Nyt sieltä tulee mies, jota -ette uskalla sanoa "susilistiksi", sillä se on oikea temokraatti, -sosiaalitemokraatti ja vielä paras niistä. Tulkaa kuuntelemaan, niin -sitten sen tiedätte. - -Kaikkien täytyi uskoa, että Purhosen puheessa on perää, ja nyt ei -mennyt yhtään päivää, ettei olisi puhuttu temokraatista. - -Sunnuntaina, puolisen syötyä alkoi lähtötouhu. Kylän poikasilla sinne -oli kaikkein kovin kipa päästä. Joilla ei ollut itsellään rahaa, ne -ruikuttivat äidiltään kymmenpennistä. - --- Jospa se antaa poikasten kuunnella 5 pennillä, kitsaili Joppilan -emäntä pojille lanttia katsellessaan. - --- Ei se ehkä anna, epäilivät pojat. Kymmenen penniä se otti sekin -ukko, joka syksyllä kuljetti sitä ramohvoonia. - --- Mutta soittaako se vai laulaa tämä temokraatti? kyseli emäntä -tietääkseen, ettei poikain raha menisi aivan hukkaan. - --- Ei se Purhonen sitä ole sanonut, vaan hyväksi on kehunut. - -Pojat saivat kun saivatkin kymmenpenniset ja nyt he henki hampaissa -laukkasivat Pylkkölätä kohti, jossa olivat syksylläkin kuulleet tuota -ihmeellistä "ramohvoonia". Pian tulivat tuvan penkit täyteen miehiä. -Purhosen täytyi ajella poikasia seisomaan. Kohta saapui odotettu -puhuja. Kaikki katsoivat siihen kuin ihmeolentoon. Ja pulska mies -se olikin: tukka pystyyn kammattu, kova, kiiltävä kaulus punaisine -rusetteineen, sekä muutkin pukimet aivan vasta neulalta heitetyt. -Purhonen tomelehteli toverina turkkia naulaan nostamassa ja asettui -sitten nähtävimmälle paikalle pöydän eteen. Temokraatti meni istumaan -pöydän päähän ja alkoi ystävällisesti puhella: - --- Onhan tänne kokoontunut kansalaisia siksikin runsaasti. Täytyy -vaan ihmetellä, ettei ole yhtään naista saapunut. - -Kaikki kurkistivat kupeilleen ja nyt hekin huomasivat, ettei siellä -ollut hameväkeä. Muutamat naurahtivat, ja vanha Lassi Lappalainen -virkkoi: - --- Jospa tämä Purhonen ei ole niitä kutsunutkaan. - --- Kyllä minä niitä kutsuin, mutta tämän kylän naiset ovat niin -ylpeitä, ettei ne näin halvan kutsumalla tule, selitti Purhonen. - --- Kaupunkipaikoissa jo ymmärtävät naisetkin nousta etujansa -valvomaan, lisäsi temokraatti. - -Lassi tahtoi pitää kylänsä naisten puolta ja sanoi: - --- Valvoo ne täälläkin sillä vanhalla tavallaan. - --- Mitenkä ne valvovat, sanoi Purhonen vastaan. Eivät toki ymmärrä -mitään sosialistiaatteista. - --- Kyllä Purhonen tuntee sen asian parhaiten, sanoi sivupenkillä -istuva Reittu Tapaninen. -- Tämähän niitä on koettanut neuvoksia -paremmalle tielle. - -Miehet purivat huultaan ja Purhonen istui punakkana, mutta ei -vastannut mitään. - -Temokraatti ei oikein käsittänyt keskustelun sisältöä ja nousten -seisomaan virkkoi: - --- Jospa minä asiallisemman keskustelun pohjaksi puhun muutamia -sanoja. - -Hän alkoi Suomen vanhasta eduskuntalaitoksesta, tehden selkoa -jokaisen eri säädyn kokoonpanosta ja tuli lopullisesti siihen -tulokseen, että koko laitos on kelvottomana hyljättävä ja -laitettava aivan uusi, kansanvaltaiselle pohjalle, jossa jokaisella -puhdasmaineisella, täysi-ikäisellä miehellä ja naisella on yhtä suuri -sananvalta. Kun puhuja puheensa perästä kehoitti keskustelemaan tämän -asian johdosta, niin ei kellään ollut siihen lisättävää eikä pois -tingittävää. Kaikki myönnyttivät, että se on aivan oikein. - -Purhonen yksinään olisi kaivannut vielä jotakin tämän lisäksi ja -alkoi tehdä kysymyksiä. - --- Täällä ei olla oikein selvillä siitä sosiaaliaatteesta, hän -virkkoi. Tuleeko se olemaan sillä lailla, että kun tämä aate pääsee -valtaan, niin kirkot poltetaan ja papit ajetaan muihin maihin. - --- Ei se niin ole, selitti temokraatti. Kirkot saavat olla paikallaan -ja kukin saapi palkata itselleen papin, jos tarvitsee sitä. - --- Tämäkö kristinoppi se sittenkin tulee olemaan uskontona? kysyi -Purhonen. - --- Ei sitten pakoiteta ketään mihinkään uskoon. Jokainen saapi valita -minkä uskon haluaa, vaikka uskoisi kiven tai kannon päälle. - --- Niin, mutta nämäpä täällä Kattilaharjun kylällä sanovat, että -kristinusko on ainoa, joka tekee ihmiset onnellisiksi. - --- Ei se asia ole aina niin, selitti temokraatti. Kyllä kristinuskon -nimessä on tehty hirveitä töitä, on poltettu elävältä ja piinattu -ihmisiä vuosikausia. Monet pakanat ovat paljo onnellisempia kuin -kristityt. - -Lassi Lappalainenkin tarttui taas keskusteluun ja virkkoi: - --- Niinpä taitavat olla. Pakanat vaan nutistavat pois hengen ja -pistelevät poskeensa paistamatta. - --- Eivät läheskään kaikki pakanat ole raakoja ihmissyöjiä, eivätkä -vanhat suomalaisetkaan ole olleet, huomautti puhuja. - --- Ovatpa voineet silloin parempain puumetsäin aikana vähän tulitella -nuotiossa, sanoi Lassi vetäen suutansa veulaan. -- Mutta nyt uuden -pakanuuden aikana saattaa tulla raakana syönti, kun nuo tehtaalaiset -vievät kaikki puut. - --- Jättää ne tänne oksat. Saapi niillä pisimmät ihokarvat -käryytetyksi, virkkoi Reittu Tapaninen. - --- Ja onhan täällä Purhosella kuivia lastuja, lisäsi kolmas. - --- Ei Purhosen lastut jouda paistopuiksi, sanoi Reittu. Tämä -tarvitsee ne kirkkoja sytytelläkseen. - -Puheenjohtaja pahastui näin sopimattomasta leikistä ja lopetti -keskustelun. Joukot alkoivat hajaantua, tuumaillen toisilleen, että -nyt se on sekin kuultuna. - -Poikaset eivät olleet ensinkään innostuneita kotiin palatessaan. -Jotenkin noloina toivat Joppilankin pojat takaisin rahojansa. - --- No oliko siellä se temokraatin näyttelijä? kyseli emäntä. - --- Oli se mies, mutta ei sillä ollut temokraattia, selitti poika. - --- Olipahan, väitti toinen poika. Temokraatti se kuului olevan. - --- Sekö mies? - --- Niin se mies, joka sieltä pöydän päästä huusi ja haukkui herroja, -ja jolta Purhonen kyseli siitä... - --- Nyt sinä hupatat joutavata, keskeytti toinen poika. Karrinen sen -sukunimi kuului olevan eikä temokraatti. - --- Mutta jos se on temokraatti-koneiden tekijä, arveli emäntä. Jospa -Purhonenkin aikoo ruveta niitä tekemään. - --- Tokko tuo tämäkään osannee niitä koneita tehdä, sanoi vanhempi -poika. - --- No mitä se Purhonen siltä kyseli? - --- Kirkkojen polttamista. - --- Kirkkojenko polttamista! huudahti emäntä. Kuka niitä aikoo polttaa? - --- Se Purhonen sitä taitaa tahtoa. - --- No nyt te vätystelette joutavia, alkoi emäntä epäillä. - --- Eikä vätystellä, väittivät pojat. Kysyi se, ja Anttilan -renki-Pekka, vielä arveli että Purhosen tekee sentähden mieli -kirkkoja polttamaan, kun sillä nikkarimiehellä on hyvät sytyt. - --- Nyt te poika-rukat olette höperönä, taikka on maailma aivan -mullinmallin, päivitteli emäntä. Ihan pitää mennä kyselemään -tietävämmiltä ihmisiltä, että joko on maailman loppu tulossa, vai -ovatko ihmiset tulleet hulluiksi. - -Emäntä sitasi huivin päähänsä ja kiirehti naapuritaloon. Ei toki -kuuluttu päätetyn kirkkoja poltettaviksi, mutta kylläpä häntä -sittenkin huokasutti, jos pitänee vanhoilla päivillään pakanaksi -ruveta ja palvella kiviä ja kantoja, kuten, kokouksessa olleet -hänelle selittivät. - - Keväällä 1906. - - - - -HERRA JA RENKI. - - -Olivathan ne entisajan herrat nykyajan herroihin verraten paljoa -"karskimpia", mutta eipä heidän alamaisiltaankaan puuttunut keinoja -herrojaan hallita. Kuuluisimpia karskiudestaan oli ruununvouti -Jobfors, jonka nimi kansan suomentamana kuului Jorokki. - -Voudilla kun oli hevonen ja lehmiä, niin pitihän silloin -olla renkikin. Mutta siihen toimeen ei ollut poikasista eikä -hätähousuista. Ne (nimittäin housut) rupesivat lepattamaan, kun vouti -sai aihetta karjahtaa. Ja ainahan sitä aihetta löytyi. - -Onnistuipa hänen sitten saada mukaisensa renki, Matti Mehtonen. He -olivat voimiltaan tasaväkisiä ja pelko ei puistellut kumpaakaan. -Ja kun Matti ei näyttänyt kovistakaan sanoista hätäilevän, niin -koetti vouti vähäväliin taivuttaa käsivoimillaan. Mutta siitäkään -ei tullut sen parempata, paitsi jos sattui ottelun aikana syrjäisiä -saapuville. Silloin jäi Matti sen verran alakynteen, että kykeni -vaatimaan sovinnoita. Ja kun Matti ei ollut sovinnoissaan ilkeän -voiton pyytäjä, ainoastaan muutamia markkoja tupakkarahoiksi, niin -vouti maksoi mieluummin sovinnot kuin erosi rengistään tai lähti -oikeuspaikkaan. Väliajoilla olivat miehet kuin veljekset. - -Mutta se seikka, että jokaisesta voitosta täytyi maksaa rahat, -sai voudin vähitellen hallitsemaan pikaista luontoaan. Ottelut -harvenivat, vaikkei Matti ollut vielä läheskään mallikelpoinen. -Niinpä hän kerrankin keskitalvella halkometsään hankkiutuessaan -katkaisi uudesta köydestä pätkän ja kävi siitä tekemään rekeensä -saverikkoa. Vouti näki tämän kamarinsa ikkunasta ja hyppäsi -heti tukka hartona kartanolle. Matin teko oli voudin mielestä -niin ilkivaltainen, että hän päätti antaa muutamia ropsauksia -köydenpäällä. Mutta eikös vaan nytkin kaksi ukkoa tulla tallustellut -aivan lähellä. Vouti huomasi tulijat ja heti johtui sovinnot mieleen. -Hän päätti tyytyä sanoilla rankaisuun ja karjasi: - --- Mistä sinä tolvana teet rekeen saverikkoa? - --- Tuostahan minä köydenpäästä, vastasi Matti rauhallisena. - --- Niin! Siitähän sinä! Mutta tiedätkö, vetelys, kuka siitä on rahat -maksanut. Olenko minä sanonut, että se on ostettu katkottavaksi! - --- Ei tässä ollut muutakaan ja piti joutua halkoja hakemaan. - --- Niin. Eihän sitä ole, kun ei jouda makuultaan katselemaan -kapineitaan ennenkuin lähtöhetkellä. - -Ukot olivat joutuneet voudin portille, mutta kiivasta puhetta -kuullessaan seisattuivat siihen. - -Vouti päätti kärsivällisyytensä lisäksi olla armollinenkin ja -ääntänsä alentaen sanoi miehille: - --- Saapi tänne tulla, jos on asiata. - -Miehet katsoivat parhaaksi seurata kehoitusta ja nostaen hattuansa -astuskelivat lähemmäksi. Vouti halusi nolata Mattia vähän enemmänkin -ja jatkoi: - --- Minä luulen näidenkin miesten voivan todistaa, ettei kukaan kunnon -renki katkaise uutta köyttä saverikoksi. Vai mistä teidän seudulla -saverikot tehdään? - --- Vitsaksista niitä on tähän asti tehty, vastasi rohkein mies. - -Vastaus oli voudin mieleinen. - --- Niinhän minäkin olen kuullut, mutta ei tämä meidän Matti rupea -niin suureen puuhaan. - -Ukkojen ihmeeksi osasi vouti nauraakin sanojensa päälliseksi. Sepä -koski Mattiin enemmän kuin monet nuhdesaarnat ja pyöräyttäen rekeään -hyvin kipakasti porttia kohti, virkkoi: - --- Jospa tässä minäkin opin, kun neuvotaan. - - * * * * * - -Todellakin oli Matti ottanut neuvon varteen, sillä hänellä oli -iltasella metsästä palatessaan pieniä koivuvitsoja kuormansa päällä -moneenkin rekeen saverikoiksi. Vouti olisi varmaankin ihastunut -renkinsä edistymisestä, vaan hän oli virkatoimissaan. Mutta seuraavan -päivän iltana hän jo sai tästä asiasta tiedon, vaikka toista tietä. -Voudin virkahuoneeseen tuli lähikylästä eräs isäntä, joka ei aivan -ensi kysymyksellä näyttänyt haluavan ilmaista asiatansa. Vouti -kummasteli miehen käytöstä ja tiukkasi: - --- Sanokaa vaan selvästi mikä on asia. - --- Se on vähän ikävä asia, alkoi mies viimeinkin. Minun maaltani on -otettu luvattomasti koivusia vitsaksia. - --- Mitä se minuun kuuluu, tiuskasi vouti. Ei tämä ole käräjäpaikka. - --- Eihän tämä ole, sanoi mies. Mutta kaikki merkit ja katkottujen -vitsaksien kannot osoittavat, että ne on tuotu tähän taloon. - -Vouti jo "kirkastui". - --- Ettäkö uskallat tulla syyttämään minua vitsaksien varkaaksi? - --- En minä ole sanonut voutia varkaaksi, mutta ehkäpä itse tiedätte -onko kukaan teidän talosta liikkunut siellä päin. - --- En ainakaan minä. - --- Entä renkinne? - --- Kävi Matti eilen halkoja noutamassa, mutta minä en ole käskenyt -häntäkään varastamaan. - -Mieskin jo lujeni. - --- En minäkään ole velvollinen ottamaan selvää siitä kuka ne on -ottanut, mutta voudin halkoliiterin nurkasta löysin yhtä monta -koivuvitsasta kuin minulla on täällä taskussa vitsasten kantoja. - -Samassa alkoi mies lappaa niitä taskustaan ja yksi putosi -lattiallekin. - --- Älä tiputtele niitä siihen! hihkasi vouti ja hyökkäsi rappusille. - --- Matti! Missä on Matti! huusi hän, että kartano kajahteli. - -Matti ilmestyi kartanolle ja kysyi: - --- Mikä on hätänä? - --- Tule tänne heti. - -Kohta he seisoivat kolmisin vastatusten, ja vouti alotti: - --- Tämä isäntä syyttää sinun varastaneen hänen maaltaan vitsaksia. -Onko se totta? - --- En minä ole varastanut, väitti Matti. - --- Mutta tämä sanoo meidän halkoliiterin nurkasta löytyvän heidän -maaltaan otettuja vitsaksia. - --- On siellä vitsaksia, tunnusti Matti. Mutta en minä ole niitä -varastanut. - --- Mistä sinä ne sitten otit? - --- Tuolta Pajupuron notkosta. - --- Kenenkä maata se on? - --- En minä tiedä. - --- Se on minun maatani, selitti isäntä. - --- Mitä varten sinä menit ottamaan kenenkään maalta? - --- Herra voutihan käski tehdä saverikot vitsaksista. - --- Käski!... käski...! Mutta sanoppa, käskinkö minä niitä ottamaan -kenenkään maalta luvattomasti. - --- Ei siitä ollut puhetta, vaan minä luulin, että voudin rekeen saapi -ottaa saverikko-vitsaksia mistä vaan löytää... ottaa ne muutkin. - --- Niin sinä luulit, mutta älä luule enää tästä eteenpäin. Jos vaan -katkaset varvunkaan lupaa kysymättä, niin toimita takaisin. Ja mene -nyt heti viemään nämäkin vitsakset tämän isännän kotiin. - --- Ei niitä tarvitse sinne tuoda, epäsi isäntä. Ei katkaistusta -puusta ole enää kasvajaksi. - --- Mitäs niille sitten? kysyi vouti. - --- Se on teidän asia. Minä vaan vaadin korvauksen puista ja -vaivoistani. - --- Maksakoon Matti korvauksen. - --- En minä maksa, väitti Matti. Siinä oli kuulijat, kun vouti sanoi, -että täytyy tehdä saverikot vitsaksista. - --- Kuulijat, äyhki vouti, muistaen entisiä sovinnon maksuja. On -sinulla aina ne kuulijat. - -Tämä oli tavallaan anteeksi-anto Matille ja hän sai poistua. Vouti -suoritti isännälle 10 markkaa korvausta, mutta sitä ei olisi -tapahtunut, jos hän olisi tietänyt, että koko jupakka oli Matin -toimeenpanema ja että hän se oli toimittanut isännälle nuokin -katkotut kannot. - - - - -HYVÄ ON. - -(Tarina entisajoilta.) - - -Konttiharjun renki-Risto ja piika-Maija olivat vuoden varrella -katselleet toisiinsa niin usein ja pitkään, että he tuossa -heinäkuun lopulla tekivät sopimuksen mennä avioliittoon. Nykyaikana -sanottaisiin päätöksen aiheutuneen rakastumisesta. Mutta jos joku -olisi mennyt antamaan heidän liitolleen tuollaisia turhuudelle -vivahtavia nimityksiä, olisi ainakin Risto siitä pahastunut ja -sanonut, että tämä avioliitto on alettu niin rehellisesti ja ilman -tyhjiä "kutmasteluja", ettei sitä tarvitse haukkumanimillä nimitellä. -Risto oli tuollainen tolkun mies, joka otti asiat vakavalta kannalta -ja halusi, että muutkin huomaisivat mitä hän on tehnyt taikka aikoo -tehdä. - -Jos hän oli käynyt tukkimassa niityn veräjän, ei isäntä jäänyt -epätietoiseksi siitä, onko veräjä tukittu. Risto muisti samana -päivänä selittää kyselemättä, miten hän sen teki, mainitsipa senkin, -kuinka monta puuta siihen tuli. Jos ei isäntä muistanut sanoa: hyvä -on, hyvä on! selitti Risto saman asian kohta uudestaan. Mutta heti -kohta kun tuo "hyvä on" tuli sanotuksi, lähti Risto tyytyväisenä -toista työtä toimittamaan, taikka jos oli aikaa istua, nakkasi -jalkansa toisen polven päälle ja istui niin miehevänä kuin ansaitsee -istua sen, joka on jotain toimittanut ja saanut siitä tunnustuksen. - -Isännällensä hän ensimäiseksi ilmaisi avioliittoaikeensakin. Hän -oli toivonut tämän sanovan nuo tutut sanat: hyvä on, mutta isäntä -sanoikin: mikäpä siinä on, menee vain. - -Moni renki tulee palvelusaikansa loppupuolella laiskemmaksi työn -tekoon, mutta Risto kiihtyi. Muina vuosina oli riihen lämmitys -saanut olla isännän huolena, mutta kun tänä syksynä oli Ristolla -jouto-aikaa, hökeltäytyi hän isäntänsä toveriksi kantamaan halkoja ja -katsomaan, milloin on ikkuna tukettava. Tällä palvelevaisuudella oli -tarkoituksensa. Se tuli riihen puintiaikana ilmi. Muutamana päivänä -hän jo kysyi: - --- Rupeaako isäntä minulle ja Maijalle puhemieheksi, käyttämään -pappilassa, kuulutuksiin toimittamassa? - --- Mikäpä siinä on, vastasi isäntä aivan epäröimättä. - -Kohta oli Risto kertomassa tätä tietoa Maijallekin. Siitä oli niin -iloista, että nauru ja itku taistelivat. - --- On se isäntä hyvä! - --- On se hyvä, vahvisti Risto. - -Ensi perjantaina he jo kolmisin ajaa köröttivät pappilaan. Ja kun -näin tolkun ihmiset olivat taipaleella, ei asian onnistumista ollut -epäileminenkään. Risto kävi kuitenkin ensi sunnuntaina varmuuden -vuoksi kirkossa kuulemassa sanotaanko siellä heidän nimensä. -Kauniistipa sanottiinkin: renki, nuorimies Risto Reissi Haavistolta -ja piika Maija Makkonen samasta kylästä. Sanasta sanaan hän kertoi -sen tultuansa Maijallekin, mutta eipä tämäkään uskonut sitä muiden -sanomisella. Ensi sunnuntaina täytyi päästä hänenkin omin korvin -kuulemaan, ja niin suloiselta se kuului, että itku ja nauru -taistelivat. - -Isäntä tarjoutui kolmantena kuulutuspyhänä käyttämään taas hevosella -kirkossa ja sillä tiellä vihityttämään. Mutta se ei tyydyttänyt -kumpaakaan. - --- Meillä on aikomus pitää vapaaviikon aikana oikeat häät, selitti -Risto. - --- Oikeat häät, sanoi isäntä ihmetellen. Missä te ne pitäisitte? - --- On tuumattu pyytää isännältä tuota vanhaa tupaa. - --- Vai vanhaa tupaa, toisteli isäntä. Siellä on niin paljo -kaikellaista rojua. Jos pidettäisiin tässä asuintuvassa, oman joukon -kesken? - -Risto ei vaan ruvennut taipumaan. - --- Maija haluaisi niin mielellään oikeita häitä ja kun minäkin olen -tullut käyneeksi muiden häissä, pitää sitä nyt itsekin vuorostaan. - --- No pitää sitten antaa tupa, myönnytti isäntä. - -Kohta oli tämäkin ilosanoma Maijan tiedossa, joka ei taaskaan -löytänyt kyllin kauniita sanoja isäntää kiitellessään. - -Ensi yönä he jo yhdessä raikkosivat joutavan rojun vanhasta tuvasta. -Seuraavina öinä alkoi peseminen ja viikon lopulla oli seinät -ja lattia hangattuna niin valkeiksi, ettei sitä enää entiseksi -roju-tuvaksi tuntenutkaan. Maija pistäytyi siellä töiden lomassa -monta kertaa päivässä. - -Risto piti huolta ulkoasioista. Kaikille hän kertoi, että hää-tupa -on jo pestynä ja kutsui tulemaan häihinsä. Sunnuntaipäivinä hän -käveli ahkerasti talosta taloon ja mökistä mökkiin häihin kutsujana. -Eikä kukaan toimittane sitä tehtävää huolellisemmin kuin Risto sen -toimitti. - -Häntä itseänsä ei tosin oltu kutsuttu muiden kuin Pekka Hassisen -häihin, mutta siitä oli jäänytkin niin ihana muisto, ettei hän -tahtonut jättää ketään tuntemaansa ihmistä osattomaksi tästä ilosta. -Palattuaan hän kertoi Maijalle ja isännälle ketä kaikkia oli taas -kutsunut. Maijasta oli kaikki hyvin, mutta tahtoi kumminkin tietää, -tuliko sen ja sen talon emäntä varmasti kutsutuksi. - --- Varoitin toki moneen kertaan, vakuutti Risto. - --- Sanoitko, että minä olen aivan erityisesti käskenyt kutsua? - --- Aivan nimenkin mainitsin, että Maija käski. - --- Hyvä on. - -Isäntä oli ottanut käytäntöön entisen lauseensa ja kuunneltuaan -Riston kutsuttujen luettelon, nauraa höräytti ja sanoi: - --- Hyvä on! - -Kerran hän siihen lisäsi: - --- Mutta kestääköhän sen vanhan tuvan seinät, jos kaikki tulevat. - -Risto keksi tähän keinon: - --- Olkoon liika väki ulkona ja annetaan oven olla auki. - -Kekrin lähestyessä oli taas uusi asia isännälle kerrottavana. - --- Nyt on Maija tuottanut naulan kahvia ja kaksi naulaa ryynejä. -Käski vaan kysyä saisiko isännältä puolen leiviskää jauhoja, että -alkaisi leipoa hääleipiä. - -Isäntä alkoi ihmetellä: - --- Onko teillä aikomus antaa ruokaakin? - --- Mitkäs häät ne muuten olisivat, vastasi Risto uhkeasti. - --- Hyväpä tulee, virkkoi isäntä. Pitää antaa jauhoja. Puoli -leiviskääkö siihen riittää? - --- Niin se Maija sanoi. - -Isännän epäilyt eivät tarttuneet Ristoon. Hänen mielestään oli kaikki -hyvin. Viinaa vielä puuttui, mutta kun hän sitäkin sai hankituksi -kaksi pullollista, ei silloin puuttunut mitään. - -Maija oli ollut palvelusaikanaan sen verran ruokapuuhissa, ettei -luottanut ollenkaan omiin eväisiinsä, vaan hän uskoi, että emännät -tuovat häihin tullessaan. Siinä tarkoituksessa hän oli pitänytkin -erityistä huolta emäntien kutsumisesta. Oli jo valmiiksi ajateltuna -miten hän vierasten tullessa ottaa vastaan täyteen ahdetuita -eväskoreja ja vakkoja, ja minne hän latelee leivät, lihat ja voit. -Sitten hän asettaa oman talon emännän pöydän päähän istumaan ja siitä -alkaen toisten talojen emännät. Sitten viimeisiksi isännät, jos niitä -ensimäisiin pöytiin näyttäisi sopivan. - -Hääpäivänä kävi kumminkin aivan toisin kuin Maija oli suunnitellut. -Joutilaana kävelevää joukkoa oli kyllä keräytynyt kolmesta -kyläkunnasta, mutta ei niissä näkynyt yhtään emäntää eväskorin -kanssa. Risto oli vieraisiinsa aivan tyytyväinen ja, kun oli hänen -hääpäivänsä, kätteli kutsumattomatkin. Iloinen koetti olla Maijakin, -vaikka kovasti häntä huoletti, kun ei yhtään eväskoria ilmestynyt. -Viimein hän tapasi naapuritalon piian ja kyseli: - --- Eikö teidänkään talon emäntä tule häihin? - --- Ei sanonut tulevansa, vastasi piika. - --- Mikähän sillä on esteenä? - --- Ei tuo puhunut mitään esteistään. Sitä kuulin sanovan, että jos -Maija olisi viettänyt häänsä muuna aikana, olisi siellä käynyt, mutta -ei nyt lähde ruokkimaan eväillään kaiken maailman joutilaita. - --- Voi kuitenkin! valitteli Maija. Mitenkä minä en tullutkaan -laittaneeksi sanaa, että emännät ruokitaan ensiksi. - -Ei ollut enää aikaa erehdyksen korjaamiseen. Täytyi alottaa omilla -eväillä, sillä Risto oli kutsuissaan ilmoittanut, että siellä -ruokitaan kaikki vieraat. Sen verran tahtoi Maija kumminkin -toteuttaa ohjelmaansa, että meni kutsumaan talon emäntää ja isäntää -pöydänpäävieraiksi. Mutta sekin meni turhaan. - --- Minäkö, vanha ihminen, tulisin sinne huimapäiden keskeen... en -toki, sanoi emäntä. - -Näin jäi kuviteltu emäntien pöytä aivan olemattomaksi. Kunniapaikalle -joutui istumaan Pekka Hassinen, sama, jonka häissä Risto oli ollut -edellisenä syksynä. Pekka näkyikin tietävän, että hänellä on -tässä joukossa suurin etuoikeus, ja huomatessaan leivän loppuvan, -leikkasi ennakolta itselleen tavallista suuremman kannikan, jota -sitten vilautteli toisille, jotka jäivät istumaan joutilaina leivän -puutteessa. - -Morsian oli huomannut miten leiville kävi ja istui allapäin nurkassa. -Sulhanen ei nähnyt muuta kuin että vieraat nousivat pöydästä -naurusuin, ja silloinpa siihen sopi käskeä toisia. - --- Joutuin pöytään keiton lämminnä ollessa! Mutta vaikka hän uudisti -monta kertaa tämän kehoituksensa, ei ilmestynyt yhtään ruuanhaluista. - --- Syyttäkää itseänne, syyttäkää itseänne, kun ette mene, sanoi hän -nähdessään, ettei kehoituksista ollut apua. - -"Huomentuopin" juonti kävi jotenkin yhtä sukkelasti. Pari pullollista -oli pian tyhjennettynä ja siitä kertynyt tulos meni soittajalle -palkaksi. - -Tanssi olikin ainoa tarjous, joka ei loppunut kesken. Sitä riitti -aamupuoleen yötä ja olisi ollut vieläkin, mutta nälkä pakoitti -hajoamaan. - -Nälkä oli jo Ristollakin. Hän kysäsi Maijalta leipää, mutta tämä -selitti sen loppuneen ja neuvoi pyytämään talosta. Risto odotteli -kunnes isäntä nousi vuoteeltaan ja meni sitten selittämään: - --- Sattui tulemaan vieraita niin paljo, että minä jäin syömättä. -Saisinko minä vielä syödä? - --- Mikäpä siinä on, sanoi isäntä. Mene vaan sinne ruokahuoneeseen. - -Erittäin hyvältä maistui Ristosta kala ja leipä. Hän pureskeli -oikein miehen tavalla. Kun oli lopettanut, oli asian mukaista käydä -isännälle sanomassa, että: - --- Nyt minä jo söin. - --- Hyvä on, kuului isännän vastaus. - - - - -METKA. - - - -ENSI VUODET. - - -Metka ei ollut hänen oikea nimensä. Sen olivat sepittäneet -koulutoverit, joilla on merkillinen halu väännellä kauneinkin nimi -mitä jokapäiväisimmäksi. Tässäkään ei ollut kuin pari kirjainta -alkuperäisestä nimestä, nekin nimen keskeltä, joka oli kauneimpia -mitä almanakasta löytyy. - -Metka oli siskoparven nuorin. Vanhimmat lapset olivat tyttäriä ja -niin paljon vanhempia, että saivat veljen synnyttyä olla osallisina -nimen valinnassa. Niinpä näiden ja vanhempien monipäiväisten -ponnistusten perästä sai poika näin kuuluvan nimen: Klaus Klemens -Wladimir. Kaksi ensimäistä olivat siskojen ja äidin keksimiä, mutta -kolmannen lisäsi isä kenenkään aavistamatta, ajatellen että kolme -nimeä näyttää komeammalta. Isä, ollen itsekin virkamies, toivoi pojan -kohoavan korkeammalle kuin hän. Jospa tuo nimi kerran maailmassa -saisi paikkansa Valtiokalenterin ensi lehdillä, niin siltä varalta on -hyvä, että nimiä on kolme. Itse ei ollut saanut nimeänsä kohotetuksi -varsin keskivirkamiesluokan tasallekaan. Syynä voi olla se, ettei -suku ollut vielä kyllin etäällä talonpoikamaisuudesta. Lukanderit, -joihin hän kuului, eivät olleet kohonneet etuoikeutettujen paikalle, -mutta vähitellen ne tulevat kohoamaan. Isä näki jo nyt, että Klaus -Klemensille muodostuu huomattavasti jykevämpi nenä kuin suvun -muille jäsenille. Se oli hyvä merkki. Ja kun poika alkoi katsella -ympärilleen ja sommitella ensimäisiä sanoja, oli tämän katseessa ja -äänessä jotain valtiomiehen jylseyttä. Isä hymyili näille merkeille. -Sisaret päinvastoin olivat huolissaan, kun ei heidän pieni veljensä -taipunut lallattelemaan neuvon mukaan, vaan ärjähteli vastaan. Ja -jos jolloinkin houkutuksilla ja namusilla saivat taipuvaiseksi, -eivät sanat sittenkään lähteneet niin yhtäjaksoisesti ja "fiinisti" -kuin siskot olisivat toivoneet. Pieni (lilla) Klemens, jota nimeä -he suosivat, tuli heidän alituisen huolehtimisensa esineeksi. Jos -muut alkuopinnot sujuivat hitaasti, niin seuratapojen oppiminen ja -niiden noudattaminen teki pahinta kiusaa. Paikkakunnan nuoret herrat -alkoivat käydä sisarusten kotona "fisiteillä", ja silloin olisi -pikku Klemensin pitänyt olla niin tottelevainen ja huomaavainen -kuin enkeli. Jos ei käytös ollut mallikelpoista, seurasi siitä -vierasten mentyä monet neuvot ja varoitukset. Klemens ei osannut -parempaa keinoa kuin että istui seuraavilla kerroilla äänettä ja -liikkumatta jossain nurkassa. Mutta istuessaan hän toivoi sitä -aikaa, jolloin saisi poistua mieleiseensä seuraan ja näyttää, että -osaa hänkin haastella, vaikka ei niin sukkelaan ja liprakasti kuin -nämä. Ja istuttuaan parisen vuotta latinakoulun penkillä alkoi olla -tuttavapiiriä ja vapautta tarpeeksi asti. Klemens-nimi jäi kotona -ja koulussa kuultavaksi, jolloin ei ollut mitään kiirettä, vaikkapa -se lausuttiin ankarallakin äänenpainolla. Mutta Metka-nimen kuultua -olivat huomio- ja toimintahermot heti liikkeessä. Kiireesti ei -Metkakaan toiminut, mutta mitä tuli toimituksi ja sanotuksi, ne -säilyivät toverien muistossa vuosikymmeniä. - - - -MIKSEI METKASTA TULLUT KORKEATA VIRKAMIESTÄ. - - -Koska häntä oli syntymästään saakka ajateltu virka-uralle, vieläpä -mahdollisimman korkealle, niin eihän sellainen harras ja sydämellinen -toivo voinut olla kokonaan toteutumatta. Hän olisi kenties -kiivennyt tuonnekin kaikkein korkeimmalle rapulle, senaattorin -"salkun" hoitajaksi, mutta monenmoiset vastoinkäymiset pysäyttivät -apulais-nimismiehen laukkuun. Pahin noista vastuksista oli kielen -kampeluus. Hän oli puhetaidossa sukua vanhan ajan Moosekselle, joka -tosin hoiti korkeata virkaa hänkin, mutta käyttämällä apulaista -sanojen sepityksessä. Metkakin tiesi tämän. Olihan latinakoulun -uskonnon opettaja monta kertaa ärähtänyt: sinä olet toinen Mooses, -jolta ei saa suusta sanoja ei kiskomallakaan. Tästä ymmärsi Metka, -että hänen olisi palkattava apulainen puhumaan. Mutta kun ei ollut -veljeä, Aaronia, eikä olisi ehkä hyväksytty syrjäistäkään apulaista -kouluaikana, ryhtyi hän korjaamaan ääni- elimiänsä lääkkeillä. -Metkan koulukaupungissa ei ollut vielä näinä aikoina erityistä -ääni-elinten lääkäriä. Kansa hoiteli muitakin tautejaan omatekoisilla -kotilääkkeillä. Kaupungissa oli kumminkin erityinen tehdas, jossa -valmistettiin lääkettä puhetaidon ja äänen vahvistukseksi. Koko sen -maakunnan väestö, johon Metkakin kuului, harrasti näet erityisesti -puhetaitoa ja käytti ahkerasti tehtaan lääkettä. Sitä sai lääkärin -määräyksettä eikä ollut kallistakaan, ainoastaan noin 80 penniä -entisajan "hallin" pullo. Tätä lääkettä ryhtyi Metkakin nauttimaan ja -niin hyvällä menestyksellä, että puolueettomat asian arvostelijat, -kuten koulutoverit, tunnustivat yksimielisesti hänen puhetaitonsa -kohonneen moninkertaiseksi. Mutta mitenkäs opettajat ymmärsivät tämän -edistyksen? Tietäähän tuon sanomattakin miten pöllöpäät ymmärtävät: -Metka sai alituisia nuhteita ja varoituksia lääkkeen nauttimisesta. -Salpasivatpa "karsseriinkin" lukkojen taakse, vaikka hän totuuden -nimessä selitti nauttineensa lääkettä parantaakseen huonoa -terveyttään. Uskoivatko nämä sitäkään! "Vielä sinä, juopporatti, -puhut huonosta terveydestäsi: mies kuin mikähän syöttiläs." Tämä -oli kyllä totta mitä ruumiinrakennukseen tulee. Mutta heidän olisi -oppineina miehinä pitänyt ymmärtää, että terveyden hoito tarkoitti -ääni-elimiä, jonka oppilas jätti häveliäisyydestä mainitsematta, -koska "vamma" oli synnynnäinen. He vaan jankuttivat omaa "orteliaan", -uhkasivatpa erottaa koulustakin, vaikka suvun hyvän maineen vuoksi -lykkäsivät tuonnemmaksi ja tuonnemmaksi. Viimein he ryhtyivät -uhkaustaan toteuttamaan, jolloin Metka pyysi erotodistuksen ja sanoi -hyvästit "karssereille" ja koko koulupuuhalle. - - - -KOULUSTA EROTTUA. - - -Noin kymmenen vuotta oli Metka painanut latinakoulun penkkiä, -säännöllisesti kaksi vuotta luokallaan. Ei siis ollut ihme, että hän -sieltä päästyänsä lepäili ja hoiteli terveyttään. - -Isä, joka vielä eli, olisi kiirehtinyt valitsemaan jonkun virkauran. -Mutta kun sisaretkin olivat menneet miehelään, niin ei Metka -halunnut jättää isää yksinänsä. Hän otaksui kiirehtimisen aiheutuvan -kunnianpyynnöstä nähdä poika virkamiehenä ja otti mielellään vastaan -pienet nuhteet. Olihan jaloa olla vanhempansa luona vanhuuden -päivinä. Ja Metka osasikin oikeaan. - -Kun isälle tuli tuonen tuville muutto, ei tarvinnut ainoalle -pojalle lähettää kiireellisiä sähkösanomia eikä ajaa kyytihevosia -näännyksiin. Poika oli kotona ja kaikeksi onneksi aivan vuoteen -vierellä, kun isä vetäsi viimeisen henkäyksensä. Hän vuodatti -vilpittömiä murheen ja kaipauksen kyyneleitä ja ompelutti surunauhan -takkinsa hihaan. Mutta eivät ulkonaiset merkit eivätkä kyyneleetkään -antaneet kylliksi lohdutusta. Sydän kaipasi sisällistä lääkettä. -Mutta vaikka hän sitä suun kautta lääkitsi vähintään kolme kertaa -päivässä, yhtä hyvin pullahtivat kyyneleet silmiin ja pääsi syvä -huokaus, kun tuttavat isän kuolemata mainiten ilmoittivat osanottonsa -suruun. Ei häirinnyt sekään, että jalomielisimmät ystävät lausuivat -suruvalituksensa monta kertaa samana päivänä. Vaikutus oli aina sama. - -Hän oli niin surunsa vallassa, ettei olisi tointunut hautajaisiakaan -järjestämään, elleivät sisaret tulleet avuksi. Nämä saivat puuhata -keittäjät ja paistajat. Esimerkin innostamana virkistyi Metkakin -ja tilasi vieraille ja itselleen surunhuuhtelulääkettä kokonaisen -tynnyrin, vieläpä puolta parempaa kuin mitä itse oli käyttänyt. -Sisaret häntä moittivat näin suuresta tuhlauksesta. He eivät -käsittäneet, ettei yksinäiseksi jääneelle orvolle riittäneet muutamat -hautajaispäivät. Toista oli heidän, joilla oli mies ja lapset. - -Metka viettikin isänsä hautajaisia lähes kaksi vuotta, milloin -yksinään, milloin ystävien seurassa. Halulla hän olisi viettänyt -niitä vaikka koko ikänsä, mutta hautajaisvarat loppuivat ja sitä -mukaa vieraatkin vähenivät. - - - -VIRKAURALLA. - - -Kun viimeinenkin penni oli käytetty isän muiston kunnioittamiseen, -saattoi hyvällä omallatunnolla antautua virkauralle. Sisarten miehet -olivat jo vuosia sitten kohonneet arvokkaiksi lain ja oikeuden -valvojiksi. Yksi niistä palveli läänin keskusvirastossa ja hänen -suosituksellaan ja vastuullaan pääsi Metkakin sinne ylimääräiseksi. -Hän oli nyt isän toivon mukaan virkamies ja kynä rapisi kuten -muillakin herroilla. Virkaan astuessa oli pitänyt antaa lupaus, -ettei enää vietä hautajaisia. Mutta lupaus ei ollut niinkään helppo -täyttää. Ylimääräiselläkin oli jonkun verran palkkaa. Niinpä joka -kerta, kun rahat helähtivät kukkarossa, muistui mieleen isä-vainaja, -ja illan hämärtäessä, joka on surun suotuisin hetki, veti -vastustamaton voima jonnekin "rohtolaan". Siellä meni usein koko yö, -ja lankomies sai pitkään odotella tärkeitten asiapaperiensa puhtaaksi -kirjoittajaa. - -Viipyminen meni alussa ruumiillisen sairauden syynä, mutta kun näitä -sairauspäiviä alkoi tulla useita viikossa, täytyi lankomiehen ruveta -ajattelemaan sukulaiselleen terveellisempää virkaa ja asumapaikkaa. -Sellainen sattuikin ilmestymään, ja niinpä muutamana päivänä saatiin -lukea virallisesti, että ylimääräinen kopisti herra Klaus Klemens -j.n.e on määrätty apulaisnimismieheksi K:n nimismiespiiriin. Tuo -piiri oli tosin läänin itäisimmässä kolkassa, mutta vähätpä siitä. -Tuttavat toivottivat onnea uuteen virkaan ja lankomies lainasi -matkarahat aivan pyytämättä. - -Tämä oli Metkan elämässä merkkipäivä, jota ei sopinut sivuuttaa aivan -kuivin suin. Hän kutsui kokoon ystävät ja piti heille niin hyvät -lähtiäiset kuin matkarahat suinkin sallivat. Loppuhan niistä tuli, -mutta onneksi sattui lähtiäispitoihin entinen hauska koulutoveri -Tupakainen, joka eleli varakkaana maanviljelijänä syrjäisessä -Tuikkuniemen hovissa. Tämä ystävä lainasi Metkalle matkarahat, -vieläpä runsaalla mitalla. - -Nyt hän oli valmis matkustamaan piiriinsä. Lainattuun susiturkkiin -kääriytyneenä hän ajoi mahtavan virkamiehen tapaan. Kansan miehenä -hän kumminkin esiintyi majataloissa. Suvaitsipa pakkas- ja -piiskaryyppyjä ottaessaan tarjota majatalon isännillekin, joten -heille jäi mieluinen muisto herra nimismiehestä. - -Yhtä kyytiväliä ennen matkan päämäärää oli suurehko kirkonkylä. -Täälläkin hän tapasi pari kolme entistä koulutoveria, vieläpä -virkaveljensäkin, naapuripiirin nimismiehen apulaisen. Tämäkin -oli sijoitettu tänne terveellisemmille seuduille. Näin onnellista -yhtymistä ei voinut jättää käden puristukseen, vaan oli vahvistettava -iloisella illanvietolla. Ystävien seura lämmitti niin, että Metka -jätti vähäksi aikaa susiturkkinsa sen majatalon isännän huostaan, -jossa oli iloja vietetty. - -Nyt hän matkusti esimiehensä luokse saamaan toiminta-ohjeita. Sieltä -annettiin pitkä verorästiluettelo, joten sai heti kohta tutustua -piirin kaikkiin kolkkiin. Metka ymmärsi, ettei häntä näillä matkoilla -oteta vastaan avosylin. Täytyi siis valita joko korskea ryöstöherran -ryhti taikka olla tavallisena ihmisenä ja pyrkiä ystäväksi. Metka -valitsi jälkimäisen. Hän otti osaa heidän huoliinsa, mutta kun ei -voinut auttaa velkojen ahdistamia rahalla, niin hän esitteli, että -jos saataisiin "naukku" murheeseen. Sekin auttoi. Synkät kasvot -muuttuivat iloisiksi, ja moni, joka oli vapissut herran taloon -tullessa, syleili häntä erotessa parhaana ystävänä. Niin mukautuvaa -herraa ei oltu nähty miesmuistiin. - -Maine kulki edeltä, ja usein sattui, että tavallisesti peljättyä -ryöstöherraa pyydettiin poikkeamaan talossa ja tarjottiin -mitä parasta löytyi. Asukkaista tuntui tämän jälkeen paljoa -turvallisemmalta. Nyt ei herra hätyyttele ainakaan syyttömästi. -Ehkäpä puolustaakin sellaisessa asiassa, kun heiltä syyttömästi -peritään. - -Hän oli vähässä ajassa saavuttanut ainakin velkaisten suosion. -Mutta ei ole vielä koskaan elänyt ihmistä, joka voisi olla kaikkien -mieliksi. Aina löytyy tyytymättömiä. Niinpä, kun hän matkan vaivoista -väsyneenä lepäili ja hoiteli terveyttään, tuli tuon tuostaan asiamies -kyselemään onko hänen saamisensa käyty perimässä. Jos ei ollut -peritty, alkoivat rohkeimmat laususkella korvin kuullen moitteitaan. - -Kaikista kiusallisin oli eräs vekselikauppias, vaikka Metka oli -matkoillaan juonut hänenkin kanssaan veljenmaljat. Sillä oli -perimisiä joka ilman suunnalla ja jos ne vähänkin viivähtivät, -niin uhkaili tehdä valituksen. Muutaman kerran se oli erityisesti -kärsäyksissä, niin ettei Metka malttanut kuunnella aivan äänettömänä, -vaan virkkoi: - --- Älähän tuossa joutavata jurise, kyllä minä käyn perimässä. - --- Se ei ole joutavata, koveni mies. Minun saamiseni hukkuu sinne, -jos ei peritä kiireelle... Miksi et kirjoittanut siltäkin Pekka -Kanasen leskeltä, vaikka olit käynyt talossa? - --- Kävinköhän minä, arveli Metka. - --- Ei se edes muistakaan. Olit käynyt ja kysynyt, että onko se -Pekka-vainaja kotona. - --- Ky... kyllä minä nyt muistan, myönnytti Metka. Kävinhän minä, -mutta se ei ollut kotona. - -Nyt jo vekselimies kiivastui. - --- No etkö sinä... humalaisenakin älyä, ettei kuollut ole kotona, -vaikka kävisit kymmenen kertaa kysymässä. - --- Niin... niinhän se taitaa olla, myönteli Metka. Ky... kyllä minä -nyt ensi matkalla perustelen sen asian tarkemmin. - --- Se on tehtävä kiireelle, muuten haihdut virastasi, uhkaili mies ja -meni vihoissaan tiehensä. - -Metka jäi yksikseen ja tuumaili: - --- Raaka ja sivistymätön mies tuokin. Köyhältä leskeltä pitäisi -ryöstää ainoat lehmät, vaikka Pekka-vainaja kuuluu velan maksaneen. - -Hänen hyvänsuopaista sydäntään painosti ihmisten säälimättömyys ja -ahneus. Hän halusi takaisin kaupunkiin. Olihan sielläkin vastuksensa, -nuo säännölliset virastotunnit. Mutta seuratoverit olivat toista -lajia, eikä ollut puutetta illanviettopaikoista. Täällä ne etsivät, -menipä mihin hyvänsä. - -Kun tulisi taas se kesä. - - - -KESÄTYÖT JA KESÄMATKAT. - - -Tuli viimein mitä kaunein kevät. Oli se monen mielestä liika kuiva ja -kuuma. Kynnöspellot ja tiet pölisivät, niin että niillä liikkuminen -oli aivan kiusallista. Mutta ohrahalmeitten viertäjät olivat -tyytyväisiä. Puut paloivat kuin parhaat tervakset. Mustaa maata tuli -vähässä ajassa oikein ololta, kun vaan jaksoi palavia puita kyllin -sukkelasti siirrellä. - -Metka matkusteli parhaan helteen aikana maanteitä tarkastelemassa. -Toisenkin kerran hän tällä matkallaan pyristeli sieraimiansa ja -puhkuili: pyh pyh tätä pöläkkätä. Viimein hän saapui piirinsä -rajalle, jonne myöskin toisen piirin apulaisnimismies kohta ajoi. - -Virkaveljet löivät kättä, ja Metka virkkoi: - --- Pölisee. - --- Niinkuin riihessä, vahvisti toinen. - --- Kurkku on täynnä pölyä, jatkoi Metka rykästellen. - --- Niinpä on, eikä täällä saa mitään, ei kunnollista vettäkään. - --- Saisi sataa. - --- Niin saisi, mutta sataakos. - --- Odotellaan. - --- Täälläkö? - --- Niin ja lepäillään. - --- Jos olisi jotain ajankuluksi, myönnytti toinen. - --- Kuuluu löytyvän, tiesi Metka. - --- Sama se, jos löytyy. - -Keskustelukieli oli lautamiehille tuntematon, joten he arvasivat -olevan kysymyksen salaisista virka-asioista. Ja mitäpä muuta se -olikaan, sen he kuulivat, kun Metka itsensä ja virkaveljensä puolesta -ilmoitti: - --- Koska tarkastus on päättynyt, niin saatte mennä kukin kotiinne. -Minä ja tämä virkaveli jäämme tänne lähimpään majataloon kirjallisia -töitä lopettelemaan. - -Lautamiehet salavihkaa nauraa myhähtelivät toisilleen ja erosivat -sitten. Metkan mukana olleet lautamiehet kävivät kumminkin ennen -paluumatkalle lähtöään majatalossa ja ennättivät nähdä, että nuo -kirjalliset työt alkoivat aivan niinkuin he aavistivat: laukut ja -takit naulaan ja pullo pöytään. - -Viikon kuluttua tapasi varsinainen nimismies toisen lautamiehen -ja alkoi tältä kysellä mihin hänen apulaisensa hävisi teitten -tarkastusmatkalla. - --- Se jäi sinne majataloon kirjallisia töitä lopettelemaan, selitti -lautamies naurahdellen. - --- Ne olisi ennättänyt lopettaa täälläkin. Sano suoraan jäikö se -juopottelemaan. - --- Ei toki sanota noin rumasti nuoresta nimismiehestä, virkkoi -leikillinen lautamies. Kyllä se jäi minun lähtiessäni virkaveljensä -kanssa pöydän ääreen istumaan. Mutta sitten tuli joku sieltä päin -ja kertoi, että ne ovat ryhtyneet "viertämään". Siellä mäkimailla -ovat kaikki muutkin näinä aikoina viertotöissä, niin onko se mikään -moitittava teko, että herratkin heitä vähän auttavat. - -Vanha nimismies nauraa hymähti lautamiehen pakinalle ja sanoi: - --- Kunpa ne vekkulit olisivatkin halmeella viertämässä, niin vähemmän -se harmittaisi ja koettaisi sovitella asioita jollain tavalla. Mutta -jääppäs viikon päiviksi sinne ihmisten vastuksiksi, vaikka olisi -kiireellisiä verorästien perimisiä ja monta muuta. - --- Se on mieleinen vahinko velallisista, tuumaili lautamies. Ja kyllä -ne sieltä kotiutuvat, kunhan saavat vähän aikaa vapaudessaan kelliä. - --- Vähät minä siitä toisesta, virkkoi vanha nimismies. Mutta minun -apulaisellani ei ole aikaa näin pitkiin kellimisiin, muuten saapi -kelliä koko kesän. Sano tällaiset terveiset, jos tapaat. - -Lautamies huomasi, ettei hänen leikinlaskunsa antanut asioille yhtään -lievennystä, ja lupasi pitemmittä puheitta viedä terveiset. - -Viimein olivat viertotyöt lopussa ja Metka saapui tarkastuskirjoineen -esimiehensä puheille. - --- Menipä siellä aikaa, sanoi tämä virallisen kuivasti. - --- Menihän siellä, myönnytti Metka. Oli kovin kuumat päivät ja -pölyiset tiet. - --- Mutta lautamies sanoi tarkastuksen päättyneen viikko sitten, -huomautti esimies. - --- Kyllä se päättyi, tunnusti Metka. Mutta tapasin siellä virkaveljen -ja hänen seurassaan tulin viivähtäneeksi. - --- Ymmärrän, ymmärrän, saneli vanha nimismies vakavasti. On kumminkin -aivan sopimatonta viivytellä asiakirjoja, vaikkapa itse viipyisikin. - --- Ei minullakaan ollut tarkoitus viivytellä, mutta aika solahti -aivan huomaamatta. - --- No olkoonhan tämä kerta tänään, kun ei vaan enää solahtaisi. - -Muistutus ei ollut tämän ankarampi, mutta siitäkin jo Metka ymmärsi -ettei ole helppo olla herranakaan. Säännöt ja määräykset ovat -tarkalleen noudatettavat. Sen hän tiesi virkaan astuessaankin, -vaikkei uskonut, että niitä noin hiuskarvalleen on seurattava. - - - -MERKKIPÄIVIEN VIETTO. - - -Mutta näitten virallisten sääntöjen ulkopuolella on toisia, aikojen -kuluessa vakaantuneita sääntöjä, joita valistuneessa seurassa -kasvanut ei voi koskaan sivuuttaa. Yksi sellainen on nimipäivän -vietto. Metkakin tahtoi sen viettää virkamiehen arvolle sopivalla -tavalla. Varsinaisen asuinpaikan lähistöllä ei ollut kyllin tilavata -huoneustoa, ja siksipä hän matkusti tätä merkkipäiväänsä viettämään -naapuri-kirkonkylän majataloon, samaan, jossa oli tuliaiskemutkin -vietetty. Hän oli muistutuksen saatuansa elellyt tavallista -säännöllisemmin ja säästävämmin, joten ei ollut puutetta varoistakaan. - -Klemensin päivä on marraskuun lopulla, melkeinpä lyhimmän ja -pimeimmän päivän aikana. Kemut alkoivat iltasella ja kestivät -tietysti koko yön. Aamusella, vierasten poistuessa, nukkui päivän -sankari ja havahti vasta toisen pimeän tultua. Hän oli isävainajansa -hautajaisajoilta tottunut siihen, että osasi jatkaa yksinäänkin, -jos eivät muut joutaneet. Nytkin hän jatkoi, ja muitten laskelmien -mukaan oli tätä jatkosta kokonainen viikko, vaikka nimipäiväsankari -luuli tätä yhdeksi yöksi, kun ei sattunut koskaan olemaan valveella -päiväseen aikaan. Olisi luullut, ettei kellään ole mitään -muistuttamista, jos niin merkillisellä miehellä kuin Metkalla olisi -pitempikin nimipäivä. Niin ei kuitenkaan ollut. Kun hän palasi -virka-alueelleen, sai hän esimieheltään tietää olevansa vuoden -vaiheessa vapaa apulaisen toimesta. Syynä kuului olevan tuo pitkä -nimipäivän vietto. - -Metka ei viitsinyt ryhtyä mihinkään selityksiin. Olihan tämä vaan -hyvin tavallinen viran vaihdos, vaikkapa ei vielä ollutkaan nimitystä -toiseen virkaan. Hätäilemättä hän lopetteli töitänsä ja teki -matkavalmistuksia. Hän tiesi kokemuksesta, ettei tuntemattomissa -majapaikoissa, varsinkaan hotelleissa olla kyllin huomaavaisia -sellaisille matkustajille, joilla ei ole matkalaukkua, n.s. -"kapsäkkiä". Siksipä hän vähää ennen lähtöänsä sai muutamalta -tuttavaltaan käytetyn matkalaukun, jonka täytti heinillä, että se -herättäisi suurempaa kunnioitusta hotellien palvelijoissa. - -Eron hetken tultua ei Metka lähtenyt niin kuin jänis haavalta, -vaan valmisti erokekkerit samassa paikassa, jossa oli viettänyt -nimipäivänsäkin ja tuliaiset. Joku ystävä yritti puhettakin -pitämään ja pitikin, vaikkei siinä tullut sanotuksi muuta kuin että -"koska tämä meidän ystävämme muuttaa pois, niin... niin... niin... -ryypätään, eli juodaan..." Ja niin tapahtuikin. - - - -SUORITUKSIA. - - -Kekkerin lopulla toi majatalon isäntä laskun, johon oli merkitty sekä -ruoka että juomapuolet. Metka katsahti vain loppusummaan ja virkkoi: - --- Aivan oikein. Merkitse minun tililleni, minä sitten tuonnempana -suoritan. - --- En minä tyydy siihen, virkkoi isäntä. Sinä matkustat pois tältä -paikkakunnalta ja tuskin muistat milloinkaan suorittaa. - --- Älä nyt epäile, kyllä minä muistan. - --- Epäilen minä. Se on suoritettava heti. - --- Sinäpä nyt... ei minulla ole rahaa. - --- Silloin minä otan matkalaukkusi. - --- Sama se... ota vaan. - -Niin pääsi Metka taipaleelle. Mutta kun rahat olivat todella -vähissä kannoissa ja tuokin luottoa lisäävä matkalaukku oli jäänyt -ensimäiseen majataloon, täytyi hänen hankkia itselleen kyytimies, -joka vei pitemmän matkan kuin mitä majatalosta annetaan. Hän oli -liikemiesten sanontatavan mukaan "hyvittänyt" yhden velkamiehensä -ja kun ei tullut monen peninkulman mutkaa, päätti hän "hyvittää" -toisenkin ja käski kyytimiehensä ajaa Tuikkuniemeen. Tänne päästyä -tuli isäntä vanhaa koulutoveriansa vastaan kartanolle ja alkoi -kysellä minnekä nyt matka. - --- Tulin vaan sinun luonasi käymään, selitti Metka. Satuin -muistamaan, että minä olen sinulle velassa, ja kun olen kuullut, -että muutamat velalliset kiertävät saamamiestään, niin tulin, -ettet minusta sellaista luulisi. Ja maksahan nyt tuolle miehelle -kyytipalkka. - -Vanha koulutoveri maksoi aivan viivyttelemättä. Puoli kuukautta -vierailtuaan virkkoi Metka: - --- Kyllä sinä jo uskonet, etten minä kierrä saamamiestäni. Laitapahan -nyt kyyti kaupunkiin. - --- Kyllä minä uskon, vakuutti Tupakainen ja lähti sitten itse kyytiin -aina kaupunkiin asti. - -Näin oli Metkan ensimäinen virkavuosi päättynyt. - - - -LANKONSA KIRJURINA. - - -Metkan viipymisellä koulutoverinsa luona oli toinenkin tarkoitus, -eikä siis vain varmuuden antaminen siitä, ettei kierrä velkamiestään. -Hän arveli viraston herrojen tällä aikaa toimittavan hänelle toisen -virkapaikan. Siinä toivossa hän meni lankonsa luokse ja kysyi: - --- Jokohan minulle on annettu määräys toiseen virkaan? - --- Toiseen virkaan! jamasi tämä vähemmän ystävällisellä äänellä. -Olisit ollut kunnollisesti, siellä, missä olit. - --- Olinhan minä aikani. - --- Olit siten, että jätit vähä väliä virkatehtäväsi viikon päiviksi -ja menit juopottelemaan. - --- Onko sieltä sellaistakin kerrottuna. - --- On. Ja kyllä silloin saapi odottaa määräystä. - --- Kaikkia minä kuulen, tuumaili Metka. Mutta samapa se. - --- Eihän se ole aivan sama, huomautti lanko. Pitäisi kai sinun jotain -tointa etsiä. - --- Laita vaan, kyllä minä teen. - --- Pitäneehän sinulle laittaa. - -Metka sai omakseen pienen kammarin ja lanko toimitti kirjoitustyötä. -Tämä olikin mukavampaa kuin matkusteleminen kylästä toiseen -velkaantuneiden maalaisten tavaroita kirjoittelemassa ja myömässä. -Lähellä olivat lääkkeetkin, jos tarvitsi illan tullen väsynyttä -ruumistaan virkistää. - -Mutta ihmeen paljon olivat ihmiset ennättäneet muuttua yhden vuoden -aikana. Ne olivat tulleet vähemmän kohteliaiksi ja kitsaammiksi. -Halullisia rahan lainaajia oli hyvin harvassa ja jos meni ostamaan -"tavaraa", niin ei rahatta uskottu ensinkään. Metka ei käsittänyt, -mikä pilasi ennen niin avuliaat ihmiset, kunnes joku typeryydessään -ilmaisi, että sisar on käynyt kieltämässä. - --- Ei silläkään ollut muuta tekemistä, virkkoi Metka -loukkaantuneena... Mutta samapa se. - -Hän päätti ostaa tästä puoleen käteisellä, vaikkei se ollut -oikein arvokasta, eikä mukavaakaan, kun täytyi pyytää langolta -kirjoituspalkkoja kovin pienissä erissä. Kerrankin hän meni pyytämään -kuutta markkaa. - --- Mistäpä minä antanen, sanoi lanko kiusaantuneena. Ei ole -itsellänikään yhtään markkaa. - --- Vai ei ole sinullakaan, virkkoi Metka ja lähti kävelemään. - -Tuskin oli tunti kulunut aikaa, kun hän palasi ja levitti lankonsa -eteen pöydälle kolmesataa markkaa eri kokoisia rahoja ja sanoi: - --- Siinä on rahaa. Annappa nyt kuusi markkaa. - -Lanko ihmettelemään. - --- Mistä sinä nämä sait? - --- Tuolta kauppaneuvos J:ltä. - --- Miten sinä sanoit? - --- Sanoin vaan, ettei sinulla ole rahaa yhtään markkaa. - --- No, mutta sinähän alennat tällaisilla teoilla minun maineeni. - --- Ole joutavata, sanoi Metka. Ei raha alenna mainetta. Se tuo on -häpeä, ettei sinun arvosellasi miehellä ole rahaa... Annahan ne kuusi -markkaa. - -Markat tulivat, sillä nyt ei ollut mitään esteitä. Lanko sai -toimittaa rahat takaisin, mutta samalla hän selitti, ettei ole -vastaisuudessa annettava hänen maksuansa vastaan. - -Kun nuo kuusi markkaa olivat loppuneet ja Metka tuli pyytämään -rahaa, ällistyi hän ihmeesti, kun lanko ilmoitti antaneensa pienten -raha-asiain hoidon rouvalleen, Metkan sisarelle, jolta niitä nyt on -pyydettävä. - --- Sinäkö sen niin järjestit? kysyi Metka. - --- Itse häntä halutti ottaa hoitaakseen. - --- Ja sinä myönnyit... Olen pitänyt sinua tarmokkaana miehenä, ja nyt -tuollaiseen suostuit. - --- Pitäähän täällä taipua naistenkin tahdon alle. - -Lanko sanoi näin Metkaa rauhoittaakseen, ettei tämän ja uuden -rahastonhoitajan välit kovin kiristyisi. Pitempiaikaista sovintoa -hän ei sittenkään uskonut syntyvän, päätellen siitä, kun sisar -oli uhannut rahastonhoitajaksi ruvetessaan antaa ainoastaan -tosi-tarpeisiin. Harvoin on kahdella ihmisellä samat käsitykset -tosi-tarpeista, lähisukulaisilla vieläkin harvemmin. - -Tosi-tarpeellisia olivat sisaren mielestä ruoka ja vaate, joita taas -Metka piti aivan sivuasioina. - -Ja kun yksimielisyyden saavuttaminen näyttäytyi aivan mahdottomalta, -päätti Metka jättää koko talon ja muuttaa toiseen paikkakuntaan. -Siihenkin tarvittiin rahaa, ja kun ei ollut toivoa sisarelta, meni -hän vanhan tuttavansa kauppaneuvos J:n luokse ja sanoi: - --- Lainaapa kolmekymmentä markkaa, minun täytyy matkustaa pois. - --- Miksikä pois? Eikö langollasi ole enää työtä? - --- Olisihan siinä, mutta sisar on herennyt niin häjyksi, että pois -minä matkustan. - --- Taidat puhua liikoja, epäili kauppaneuvos. Eipä siitä ihmisestä -ole ennen sellaista kuulunut. - --- Ei se nytkään muille, vaan minulle, selitti Metka. Jokaisesta -markasta pitäisi tehdä tili mihin sen panee. Kuka tätä kärsii. - --- Kyllä sisaresi on oikeassa, puolusti kauppaneuvos. Jokaisessa -hyvin järjestetyssä liikkeessä ja taloudessa merkitään pennikin, jopa -että markka. - --- Ei minun taloudessani merkitä, sanoi Metka. Annahan kolmekymmentä -markkaa, että pääsen lähtemään. - --- Älä lähde minnekään, ole paikallasi. - --- En ole. - -Kun kauppaneuvos huomasi taivuttelunsa turhaksi, antoi hän pyydetyn -summan. - -Lähtö ei kumminkaan tapahtunut aivan määrälleen. Luonnollisena -viivykkinä oli ensinnäkin läksiäisten vietto, monta muuta lisäksi. -Suoraluontoinen mies ei poistu paikkakunnalta järjestämättä -asioitansa. Niinpä Metkakin vielä lähtönsä viime hetkenä poikkesi -kauppaneuvoksen luokse ja virkkoi: - --- Poikkesin ennen lähtöäni sanomaan, että koska sinä haluat -pitää tarkan ja järjestetyn kirjanpidon taloudessasi, niin ehkäpä -merkitsetkin ne minulle lainaamasi kolmekymmentä markkaa epävarmojen -saamisten joukkoon. - -Kauppaneuvos ei tuosta yhtään hämmästynyt. - --- Merkitään vaan... taikka jos haluat, niin pyyhkäistään pois -kirjoista. - --- Älä nyt toki, kielteli Metka. Ei sitä vielä niin tarkkaan tiedä. - --- Tehdään vaan kuten haluat. - -Ja Metkan velka siirrettiin epävarmojen saatavien joukkoon. - - - -TOISEN LANKONSA APULAISENA. - - -Jo vanhanaikaisessa katekismuksessa oli vakava varoitus siitä, ettei -pidä kenenkään hyvää nimeä eikä arvoa millään tavalla turmella. -Tämän oli Metkakin lukenut jo koulupoikana, mutta vasta lankonsa -huomautuksesta hän oikein käsitti, miten varovainen siinä asiassa -täytyy olla. Siksipä hän matkustaessaan toisen lankonsa, maalla -asuvan kihlakunnan tuomarin luokse, tilasi viimeisestä majatalosta -kaksi hevosta. Tosin eivät ajopelit olleet kahdelle hevoselle -varustetut, mutta kun kyytimies solmeili köydenpään vara-aisaksi, -niin kaksivaljakko siitä tuli kuin tulikin. Vastaan tulevat -väistyivät hyvin kunnioittavasti tien syrjälle. - -Valjakon lähestyessä määräpaikkaa istui arvoisa lanko, kihlakunnan -tuomari, pöytänsä ääressä ikkunan edessä, josta näki etäälle -koivukujaa pitkin. Huomasipa hänkin kaksivaljakon. - --- Kukahan sieltä kahdella hevosella tulee, hän virkahti. - -Ylhäiset tuttavat muistuivat mieleen ja hän nousi mennäkseen -muuttamaan päällensä juhlallisempaa pukua. Katsahti kumminkin vielä -kerran kujalle, ja kun ajopelit näyttivät kovin kapeilta, niin jäi -odottamaan. Eivät nuo olleet vaunut, mutta mitkä ne sitten olivat. -Nyt ne jo lähestyivät taloa ja kyytimies hyppäsi avaamaan porttia. -Tuomari asetti rillit nenälleen. - --- No, mutta kenet minä näen... Metka totisesti...! - -Tuomarin huudahdus osoitti, ettei kaksivaljakko ollut turhan tautta. -Arvoa se lisäsi. Kyytimieskin teki mitä vähänkin osasi herransa -avustukseksi rattailta laskeutuessa. Epäilemättä oli tämä suuri -herra, jonka näki siitäkin, että tuomari itse seisoi rappusilla -vastaanottamassa. - -Kyytimies alkoi kääntää hevosiaan, joita tuomari yhäkin katseli, ja -pistettyään Metkalle kättä, kysyi: - --- Mikä rakkine se on tuo? - --- Mikä tuo? - --- Tuo jolla tulit. - --- Etkö ole ennen nähnyt parihevosia? - --- En tuollaisten kyytikärrien edessä ole nähnyt enkä ymmärrä mitä -varten niitä on kaksi. - --- Luulinpa sinun ymmärtävän, ettei kihlakunnan tuomarin kotiin sovi -ajaa yhdellä hevosella. - --- Siitäkö tämä johtuukin! - --- Ajattelitko minun itseni vuoksi? - --- En tässä osannut ajatella mitään, ihmettelin vaan, mutta nythän -minä ymmärrän, että tämä on "hunööri" minulle. - --- Tietysti sinulle ja tottahan nyt mielihyvällä maksat kyytimiehelle -palkan. - --- Kukapa ei näin harvinaisesta kunnioituksesta maksaisi vaikka -paljonkin. - -Kohta tiesivät muutkin pitäjän herrat miten arvokkaasti heidän -uusi tuttavansa on saapunut. Ja kun Metka viipyi paikkakunnalla, -niin ei hän jättänyt muitakaan aivan osattomiksi samansuuntaisista -"hunööreistä". - -Metkan tulo sattui otolliseen aikaan. Entinen kirjuri oli -kuollut, ja kukapa hänen paikalleen olisi ollut soveliaampi. Hän -pääsi heti kohta työhön, ja kun istuntokausi joutui, tuli hänen -toimia pöytäkirjan pitäjänä, joka oli paljoa arvokkaampaa kuin -jäljennösten kirjoittaminen kaupunkilangon luona. Muutenkin oli -maaelämä muhkeampaa. Hauskoja toti-iltoja vietettiin tuon tuostakin, -joihin pitäjän herrat kokoontuivat. Se oli toista kuin ryyppyjen -naukkiminen jossain nurkkakapakassa. Metka olisi vaan toivonut, että -jokainen ilta olisi ollut toti- ilta. Onhan yksi päivä yhtä hyvä -kuin toinenkin. Hän huomautti tästä lankoansa, mutta tämä katsoi -sen mahdottomaksi ja virkkoi: mistä sitä riittäisi, hyvä kun kerran -viikossakaan. - -Metka jäi siihen käsitykseen, että suurimpana esteenä oli aineen -puute. Kuka vaan sen poistaisi, niin olisi kaikki hyvin. Ja tulikin -se kerran poistetuksi. Lanko laittoi hänet ennen käräjien alkamista -ostamaan kaupungista leimamerkkejä ja antoi sitä varten viisisatasen. -Kyyti oli kotoa, samoin eväät, joten ei rahaa muuhun tarvinnutkaan. -Oli käytävä kiireesti, joten tehtiin varma määrä milloin on -jouduttava takaisin. Metka oli aivan samaa mieltä ja meni heti -kaupunkiin tultua toimittelemaan asioitansa. Ensimäinen ja tärkein -oli tietysti konjakkikauppa. - --- Tunnettehan minut... hän esitteli itsensä ja käski mittaamaan -kaksi kannua parasta konjakkia sekä merkitsemään hänen laskuunsa. - --- Kyllä herra tunnetaan, sanoi myöjä, mutta konjakkia ei anneta -laskuun. - -Jos tällainen vastaus olisi annettu kotikaupungissa, ei hän olisi -yhtään ihmetellyt, mutta kun täällä pienessä, vähemmän tunnetussa -kaupungissa rohjettiin sanoa tuolla tavalla, niin se oli jo liikaa. - --- Vai ei anneta, sanoi Metka arvonsa tuntevalla äänenpainolla. Onkos -teillä sellainen astia, joka maksaa viisisataa markkaa. - --- On, jos vaan herralla on rahaa. - -Metka levitti pöydälle viisisatasen ja ilmoitti mihin astia on -tuotava. - --- Ja sen pitää olla hyvää, hän muistutti lähtiessään. - --- Parasta mitä löytyy, vakuutti myöjä. - -Nyt hän meni leimamerkkien myymälään ja esitteli itsensä. - --- Varmaan tunnette kihlakunnan tuomari B:n, lankoni. Antakaa hänen -laskuunsa viidensadan markan edestä leimamerkkejä. - -Täällä ei tehty pienintäkään vastaväitöstä. - -Nyt olivat asiat toimitetut, mutta paluumatkalle lähtö jäi huomiseen. -Täytyi tutkia onko tavara sopimuksen mukaista ja, jos siksi -tunnetaan, palkata hevonen astiata kuljettamaan. Tutkimiseen kului -yö ja puolet seuraavasta päivästäkin. Sitten alkoi matka. Herra ajoi -edellä, pieni tutkimusnassakka mukanaan ja perästä tuli ison astian -vetäjä. Tätä kallista kuormaa täytyi kuljettaa varovasti, joten matka -kului hitaasti. Ja kun eväitä oli näin runsaasti, poikkesivat he -tavallista useammin tienvierustaloihin syöttämään. Täten kului aikaa -paljo pitemmälti kuin oli lähtiessä laskettu. - -Tuomaria alkoi huolestuttaa. Käräjäin alkamispäivä oli käsissä eikä -leimamerkkien hakijoita kuulunut eikä näkynyt. Jokohan varotuksista -huolimatta ryhtyi ryyppimään ja tulee milloin tulee, tyhjin käsin. -Minkä se vähäinen renkipoika taitaa. Tuomari tähysteli vähä väliä -tielle ja harmitteli. Nyt tässä sotku syntyy. Rahat menivät, ja uusi -reissu. - -Kun Metka viimeinkin ajoi rappusten eteen, kiirehti tuomari -vastuukseen ja ensi sanakseen kysyi: - --- Saitko leimamerkkejä? - --- Sain, örähti Metka, ja onpa vielä muutakin. - --- Kyllä huomaan, että on ollut muutakin, mutta pääasia on -leimamerkit. - -Samassa joutui toinenkin hevonen ja pysähtyi edellisen jälkeen. - -Nyt sen huomasi tuomarikin ja kyseli: - --- Mikä se tuo on? Mitä tynnöriä se vetää? - --- Siinä sitä on, selitti Metka. - --- Mitä siinä on? - --- Siinä on konjakkia ja onkin hyvää. - --- Konjakkiako ja täysi tynnöri?! - --- Täysi. - -Tuomari ei osannut muuta kuin ihmetellä. Hän ei vähään aikaan -ymmärtänyt, miten tästä selviää ja miten tuon runsauden sarven kanssa -menetellään. - -Metka toimitti asiansa loppuun asti ja antoi neuvoja kyytimiehelle. - --- Vieritä tynnöri tuonne kellarin eteen, mutta vieritä varovasti ja -tule sitten saamaan palkkasi. - -Nyt ei tarvinnut valittaa aineen vähyyttä, vaikkapa valmisti -totipöydän joka illaksikin. - -Mutta kun alkavilla käräjillä oli lain mukaan sakotettava -salaviinankauppiaita, koetti tuomari löytää entistä enemmän -lieventäviä asianhaaroja, sillä Metkan tuomaan tynnöriin täytyi ottaa -maksuosallisiksi muitakin pitäjän herroja. - - - -HAUTAJAISET. - - -Kun merkillinen henkilö kuolee, on hänen elämäkertansa ja pitkä -ansioluettelo seuraavan päivän sanomalehdessä. Siinä luetellaan -tarkalleen mitä kouluja vainaja on käynyt, milloin minkin tutkinnon -suorittanut ja missä viroissa ja luottamustehtävissä toiminut. Sen, -että nämä tiedot tulevat näin sukkelaan haalituiksi, arvelevat monet -mahdolliseksi ainoastaan siten, että elämäkerta on kirjoitettu -viikkoja, ehkäpä vuosiakin aikaisemmin, johon ei kuolonsanoman -saavuttua tarvitse lisätä yhtään sanaa, kun elämäkerta alkaa -sanoilla: eilen vaipui j.n.e. - -Asianomainen olisi varmaan eläessäänkin utelias tietämään mitä -hänestä kuoltua sanotaan, ja se toivo toteutuisikin, jos sanomalehdet -olisivat yhtä herkkäuskoisia kuin yksityiset ihmiset ennen aikaan. -Silloin näet sattui, että jotkut kuuluisat henkilöt saivat kuolla -useita kertoja. Metkakin joutui tästä kunniasta osalliseksi, -vaikkei hän ollut mikään kuuluisuus eikä muutenkaan ikäloppu. Hän -oli vuosien kuluessa ennättänyt asua monissa paikoissa ja toimia -viroissa, milloin tuomarien milloin nimismiesten apulaisena ja väliin -itsenäisenä maalaisten asianajajana. Tästäkö muuttelevaisuudesta -lienee johtunut, mutta niin se sattui, että monet huhut hänen -kuolemastaan osottautuivat perättömiksi. - -Kerrankin hän oleskeli N:n pitäjässä odottelemassa käräjien -alkamista. Puheenjohtajana tuli siellä toimimaan virkaa tekevä -varatuomari Böklin, hauska mies ja Metkan hyvä tuttava. Vanha tuomari -ei enää matkustellut kihlakuntansa maaseudun käräjillä, vaan asui -kaupungissa. Siellä varatuomarikin asui istuntojen väliaikoina. Mutta -juuri kun hänen piti lähteä N:n pitäjän käräjille, oli levinnyt -tieto, että Metka on kuollut. Kun hän lähtöpäivänään meni käymään -esimiehensä, vanhan tuomarin kotona, tuli siellä ensimäisenä puheeksi -juuri tuo asia. - --- Metkako kuuluu kuolleen ja aivan äkisti. - --- Niinpä kerrotaan, vastasi varatuomari vakavana, vaikka hänelläkin -taisi olla osansa tuon huhun liikkeelle laskemiseen. - -Vanha tuomari huokasi. - --- Vai jo päättyi hänenkin elämänsä ura. Monesti toimittiin yhdessä, -ja olkoonpahan miten hyvänsä, mutta kaipauksella häntä muistelen. -Tulisin saattamaan viimeiseen lepoonkin, vaan on niin etäällä. -Haluaisin kumminkin jollain tavalla ottaa osaa hänen muistonsa -viettämiseen. Oletko niin ystävällinen ja toimit minun puolestani. - --- Ky-kyllä, jos vaan... - -Varatuomarin mieleen jylkähti, että häntä ehkä pyydetään -hautaseppeleen laskijaksi. - --- En minä mitään erikoista, sanoi vanha tuomari. Ajattelin -vaan, että veisit mennessäsi hiukan juomavaroja ja tarjoaisit -hautajaispäivän iltana paikkakunnan herroille totilasit. - -Varatuomari ihastui. Juuri tätä hän oli odottanut ja virkkoi nyt -varmalla äänellä: - --- Hyvin kernaasti minä sen toimitan. - -Hän aprikoi, kysyisikö miten hautajaisvarojen kanssa menetellään, -jos huhu on perätön, mutta katsoi viisaimmaksi olla vaiti. Täytyihän -vanhan lakimiehen ymmärtää, että asialla on aina kaksi puolta: jos -ei ole syytä surujuhlan viettoon, on vietettävä ilojuhla ja sitä -suuremmalla syyllä, koska varatut aineet siihen hyvin soveltuvat. - -Iloisena lähti varatuomari toimittamaan ostoksia ja panipa omiakin -varojansa lisäksi. Saavuttuaan virantoimitus-alueelleen ei siellä -kuulunut mitään Metkan kuolemasta eikä hän sitä kysellytkään. -Kumminkin hän lähetti heti kohta kutsut kaikille niille herroille, -jotka olivat ennenkin osoittaneet olevansa kykeneviä ja halukkaita -milloin mitäkin kuollutta "hautaamaan". - -Muissa hautajaisissa ei itse asianomainen ota osaa mihinkään -menoihin, ei ainakaan ruumiillisesti, mutta Metka kilisti ja kallisti -yhtä ahkerasti kuin toisetkin. Ja kaikki nyt muistivatkin kilistää ja -juoda hänen terveydekseen. Menojen jatkuessa muutamat kilistivät niin -rajusti, että lasit lohkeilivat, ja huusivat: eläköön Metka! Ei hän -nytkään havainnut olevansa sen enempää huomattu, touhusi vaan toisten -mukana. Kokoonkutsuja oli varottanut, ettei asiata ilmaista ainakaan -alussa. Viimein meni joku Metkan rinnalle istumaan ja kysyi: - --- Tiedätkö sinä tämän illanvieton merkitystä? - --- En minä tiedä, vastasi Metka. - --- Nämä ovat sinun hautajaisiasi. - --- Mi... mi... mitä tämä on, en minä ymmärrä, kyseli Metka -ällistyneenä. - -Varatuomari jouduttautui selittämään. - --- Niin, kyllä nämä ovat sinun hautajaisiasi. Kaupungissa oli näet -levinnyt huhu, että sinä olet äkkiä kuollut, ja herrassyötinki A. -lähetti konjakkia ja valtuutti minun pitämään sinulle hautajaiset, ja -nyt näitä on pidetty ja pidetään. - -Kaikki odottivat selityksen vaikutusta. Mutta he tulivat jotenkin -noloiksi, kun ei Metkan suusta lähtenyt yhtään sanaa, vesikarpalot -vaan kihosivat silmistä ja valuivat alas kasvoille. Varatuomarikin -nolostu, mutta alkoi kumminkin lohdutella. - --- Älä nyt kuitenkaan ota tätä asiata noin vakavalta kannalta äläkä -suinkaan loukkaannu. Leikkiähän tämä on. - -Metka pyyhkäsi vedet silmistään ja kohauttaen olkapäitään virkkoi: - --- Vähät minä semmoisista... Siitä minun mieleni tuli liikutetuksi, -kun huomaan, että minulla on todellisia ystäviä... Olkoonpahan -elämäni mennyt muuten miten hyvänsä, mutta kun on saanut elää -tämmöisiä hetkiä, niin on se kuitenkin suloista. - -Nolostuneet kuulijat pääsivät entiselleen. Kaikilla oli jotain -sanomista. "Oikein, Metka." -- "Oletko sinä epäillyt, ettei sinulla -olisi ystäviä." -- "Eläköön Metka!" - -Vieläkin pyrkivät vedet kihoilemaan Metkan silmistä. Mutta viimein -hän pudisti pois kaikki liikutuksen jäljet ja polveensa lyöden -huudahti: - --- Tahtoisin minä vaan tietää, löytyykö toista, joka on ollut -"pätkässä" omissa hautajaisissaan! - -Sitäpä ei yksikään tietänyt, ja se onkin "rekorti", jota ei jokainen -saavuta. - - - - -YKSI KERRALLAAN. - - -Vanha Partanen ei viskellyt vihojaan "jumalanviljalle", vaan ei -myöskään käyttänyt väärin. Harvoin hän sitä osti itselleen, mutta -oli kaupungissa käydessään valmis tuomaan köyhälle tai rikkaalle, -joka vaan antoi rahan. Ja vaivoistaan ei vanha Partanen ottanut -penniäkään. Sen verran tuli toki jokaisen auttaa lähimaistaan. Ja -ettei kukaan ajattelisi hänen kuljettelevan "jumalanviljaa" nautinnon -toivossa, vielä vähemmin himossa, ei hän koskaan ottanut hyvästä -työstään kuin yhden ryypyn, senkin aina hatun heittäen. Jos sitten -jonakin toisena päivänä sattui uusi tarjous, niin se tuli muusta -naapurien ystävyydestä ja oli aivan eri asia. - -Ja tätä hän ei salannut pojaltaankaan, nuorelta Samulilta. Se sai -olla aivan vierellä katsomassa. Ja jos joku halusi tarjota tällekin, -oli vanha Partanen kehottamassa poikaansa ja puhui hyvin vakavasti -aivan näillä sanoilla: - --- Ota pois, kun annetaan, älä houkututa. Ei se miestä pahenna, jos -ei mies itseänsä. Minä olen maistanut polven korkuisesta ja tiedän -sanoa mitä se on ja miten sitä on käytettävä. Se on yhtä virkistävää -kuin leipäkin, sillä se on valmistettuna samoista jumalanviljoista. -Mutta kun tähän on erotettu ainoastaan virkistävin, puhtain -ravintoaine, niin ei sitä saa nauttia samalla tavalla kuin leipää, -miten paljon milloinkin. Yksi ryyppy kerrallaan ja sekin niin pieni, -ettei jalat vähintäkään horjahtele. Ja pää pitää pysyä aina selvänä, -että olkoonpa toimitettavana miten tärkeitä asioita hyvänsä, ei saa -tulla hairahduksia. -- Jos, poikani, seuraat näitä sääntöjä, niin ota -ryyppy, kun annetaan, mutta älä ota toista. - -Samuli-poika muisti tämän säännön ulkoa ja kunnioitti kultaisena -ohjeenaan. Hän oli päättänyt sitä seurata järkähtämättä ja suoritti, -erittäinkin isänsä läsnä ollessa, tuon "jumalanviljan" nauttimisen -kaikella kunnioituksella: hatun heittäen ja isän tavalla kiittäen, -jotta tämä ja muutkin näkisivät, ettei pojasta polvi muutu. Vanha -Partanen näki sen ja iloitsi. Hän saattoi olla tyytyväinen sekä -itseensä että poikaansa. Hänellä on poika, jota ei maailman myrskyt -horjuttele. - -Tyytyväinen oli Samulikin. Sopi olla ystävänä kaikkien kanssa. Jos -juopommat alkoivat tyrkyttää lakkaamatta "jumalanviljaansa", torjui -Samuli tämän tuumittelemalla: yhteen se minulta asettuu, ei enempää. -Hän pääsi aikamieheksi kertaakaan poikkeamatta isän tavoista. Olisi -ehkä päässyt pitemmällekin, mutta kerran kylän poikain kanssa -ryypiskellessä huomasi naapurin Pekka tuon Samulin selityksen kovin -yksipuoliseksi. Samuli oli silloinkin lausunut, että yksi kerrallaan, -ei enempää, jolloin Pekka paukautti sanoa: - --- Kuka sinulle tarjoaakaan kahta yhtäaikaa. En minäkään ole ottanut, -en ikäpäivänä kahta ryyppyä samalla kerralla. - --- Pitää olla välillä aikaa, puolusteli Samuli. - --- No onhan tässä ollut aikaa, eikä iankaikkisuutta, tenäsi Pekka. -Vai luuletko sinä tulevasi toisen kerran tänne maailmaan ja sitten -vasta otat uuden ryypyn. - -Samuli jäi sanattomaksi. Todellakin hän oli ajatellut ajan -määräämistä kovin ahtaasti. Eihän siihen tarvinnut päiviä. Ottihan -isäkin jo toisessa talossa, vaikkei talon väliä kulkiessaan -olisi viipynytkään kovin monta minuuttia. Mutta kuluuhan aika -kävelemättäkin, niin ettei siinä tule mitään virhettä, jos joskus -ottaa lyhemmänkin väliajan perästä. Isän sääntöjen pääpykälähän -onkin se, ettei jalat horjahtele ja että pää pysyy selvänä. Samulia -hiukan harmitti, ettei ennen huomannut tätä, vaan on tuon toisen, -paljoa vähäisemmän säännön tähden kinastellut vuosikausia tuttaviensa -kanssa. Nyt hän seuraa tätä toista tärkeämpää pykälää, pitää päänsä -mittarinaan ja välittää vähät ajan kulusta. Sen hän kumminkin pitää -niin varmasti, ettei isä eikä kukaan kykene sanomaan sanallakaan. - -Samuli pääsi kuin pahasta painajaisesta. Nyt hän vasta tunsi ensi -kerran nauttivansa toverien seurasta. Ei tarvinnut muistella milloin -on ottanut. Joskus vaan toisten huomaamatta pudisti päätään, että voi -olla varma sen selvyydestä. Ja selvä se oli, kun hän viimein erosi -ystävistäänkin ja alkoi astua kotiinsa. Hän käveli yhtä jalaksen -jälkeä ja melkein hoipertelematta pysyivät jalat samassa suunnassa. -Eikä siinä liukkaassa jalaksen uurnassa pysy kenenkään jalka aivan -horjahtelematta. Mutta jos tie olisi yhtä suora ja kova kuin tuvan -lattia, niin varmaan pysyisi. Samuli oli siitä asiasta aivan varma. -Hän oli niin varma, ettei siitä tarvitse kenenkään epäillä. Ja -hän näyttää sen todeksi jokaiselle. Hän ei välittänyt enää kulkea -jalaksen jälkeä, astuipahan mihin astui, mutta tuvassa hän sen -näyttää. - -Kun Samuli joutui kotinsa tupaan, seurasi hän tiellä tekemäänsä -päätöstä, alkoi heti kävellä tuiki vakavana yhtä sillan rakoa myöten -ja puheli lakkaamatta: - --- ... ja minä uskallan näyttää sen vaikka kelle, että minun jalkani -ei horjahtele. Tällä lailla ei kävele se, jonka pää ei ole aivan -selvä... mutta minä saatan tätä tehdä vaikka päiväkaudet... Yks, -kaks... näin minä marssin kuin sotamiehet ja jalan pitää sattua mihin -minä vain tahdon... Ja jos kirjoitatte numeroita peräkkäin, niin -minä lasken yhteen. Saatte kirjoittaa vaikka taulun täyteen, niin -minä lasken, ja summa pitää tulla oikein. Mutta jos ette usko, niin -koettakaa... Vai luuletteko ettei summa satu paikalleen... Sen pitää -sattua, sillä minun ajatukseni juoksu ei ole ollut milloinkaan tämän -selvempi... - -Vanha Partanen istui jotenkin myrtyneen näköisenä nurkassa ja katseli -äänetönnä poikansa kävelynäytteitä. Mutta vaikka hän näki, että -poika astuu aivan hänen määräystensä mukaan, horjahtelematta, niin -sittenkin... niin sittenkin... ja vielä sittenkin... on hänen oma -esikoisensa ja ylpeytensä melkeinpä sikahumalassa. - -Tätä seikkaa ei vanha Partanen enää oikein ymmärtänyt. - - - - -YRJÖ SARKANEN. - -(Haudankaivajan juttu.) - - --- Kysytte, onko täällä koskaan kummitellut, virkkoi haudankaivaja -Kaaperi istahtaen helteisenä heinäkuun päivänä nurmittuneen -hautakummun laiteelle, vastapäätä muutamia nuoria miehiä, jotka ohi -kulkiessaan olivat poikenneet hautausmaata katselemaan ja pysähtyivät -nyt leikkisäksi tunnettua "viimeistä virkamiestä" puhuttelemaan. - --- On täällä kummitellut, vakuutti hän uudestaan -- toissa iltana -viimeksi. Haluatteko kuulla sen jutun? - --- Halutaan toki, vastasivat nuoret miehet yhteen ääneen. - --- Mutta teillä täytyy olla aikaa. Se ei ole aivan lyhyt. Se alkaa -kymmenien vuosien takaa. - --- Vaikkapa alkaakin, kunhan päivässäkään tulee kerrotuksi. - --- Sillä puheella... Te ette tiedä mitään Sarkamäen Yrjöstä, jolla -minä 30 vuotta takaperin palvelin renkinä. Se oli rehti isäntä, -joka piti hyvän ruuan työväelleen, eikä palkkaa maksaessa kuulunut -kitinätä. Mutta sille piti tehdä työtä kummallakin kädellä. Ja -mielellään sille tekikin, sillä hän itse teki enemmän kuin yksikään -muu työmies, eikä kumminkaan koskaan kehunut eikä heikompivoimaisia -halveksinut. Hän oli oikea työhullu, jolle työttömät ajat -olivat ikävimmät. Heinäkuun iltoina auringon laskun aikana ja -sunnuntaipäivinä hän joskus leikillään (mutta varmasti, puoliksi -tosissaan) virkkoi, että muuten on luoja luonut kaikki hyvästi, vaan -loi yöt ja pyhäpäivät. Ei se sitä sanonut pyhäpäiviä halveksiessaan. -Yrjö kävi kirkossa useammin kuin muut, jotka hyvin kokolla koprin -pyhäpäivää odottavat. Mutta iltapuoli siitä jo oli ikävä viettää -joutilaana ja usein hän meni työpaikkoja katselemaan. - -Yrjö luuli olevansa rautaa, joka kestää ainaisesti. Siinä hän -kumminkin erehtyi. Hän olisi alkanut tarvita ruoka-unetkin, mutta -sellaiseen ajan tuhlaukseen hän ei antautunut, vaan rupesi illan -suussa hiipivää väsymystä karkoittamaan kotikorvessa keitetyllä -"vanhalla miehellä". Sitä oli nyt aina povitaskussa litteässä -pullossa ja siitä hän kävi salavihkaa pajukon tai ladon suojassa -kulauttamassa. Kulauksen päälle hän kohautti olkapäitään, ja silloin -sai arvata, että nyt ei taas pysy poikaset perässä olipa tehtävänä -mikä työ tahansa. - -Sitä tekoa kului vuosi, ehkäpä toistakin. Litteän pullon sisällys -ei enää riittänyt rupeamaksi. Täytyi käydä keskelläkin täyttämässä. -Varasto hupeni sitä mukaa, mutta silloin meni Yrjö aittaan, mittasi -rukiita säkkiin ja vei hevosella Kotakorven mökkiin, jonka vaimo, -vanha viinankeittäjä, valmisti rukiista jäsenten jännittäjää. -Sellainen valmistustapa oli jo kiellettyä, mutta Yrjö ei katsonut -millään tavalla lakia rikkovansa, kun ei keitättänyt kellekään -myötäväksi, ainoastaan omaksi tarpeekseen. Mökin mies, sorakielinen -ukko, kantoi valmistuneen aineen suurella leilillä Sarkamäelle. Leili -oli ulkopuolelta tervattu ja jos vastaantulija sattui kysymään, -mitä leilissä on, vastasi ukko: tervaa. Ettei ruunun miehet eivätkä -muutkaan pahansuovat pääsisi heidän hommistaan tietämään, käyttivät -he samaa nimitystä keskenäänkin puhellessaan, ja minä kuulin -kerrankin mökin ukon kysyvän: "Yrjö, onko sitä vielä sitä tervaa?" - -En muista mitä Yrjö siihen vastasi, mutta sen huomasi syrjäinenkin, -että tervan maussa se oli aina. Työtä se oli vieläkin tekevinään, -vaikka se supistui siihen, että tuli työpaikalle, tarttui aseeseen, -nujerti sillä muutaman minuutin ajan ja lähti sitten astua -junnaroimaan pihaan ottamaan lisävoimia. Potattia nostettaessa kävi -viimeksi pellolla. Tonkasi yhden kerran taikollakin, mutta siihen se -työnteko loppui. - -Pois pani taikon ja lähtiessään örähti: tarkkaan. Tarkoitus oli kai -varoittaa, että pitää ottaa tarkkaan kaikki potatit. Yrittelipä pois -mennessään entiseen tapaan jalallaan potkia multaa, nähdäkseen oliko -huonosti harattu, mutta eipä jalka totellutkaan enää. Ne tarvitsivat -olla tanakasti maassa kiinni ja ainoastaan arvelun perästä uskalsi -toksautella toista toisen edelle. "Vanhaa miestäkään" ei kyennyt enää -laskemaan pienempään astiaan, vaan täytyi kulautella suuren lekkerin -suulta. - -Sen kupeella hän istuksikin enimmät ajat ja ennenkuin potatit olivat -kuopassa, tuli Yrjö niin läpeensä tervatuksi, että jäikin siihen -aitan lattialle selälleen köllöttämään. - -Emäntä oli ensimäiseksi huomannut ja kutsui kaikkia muitakin -katsomaan. Siinä sitä katseltiin ja käänneltiin, ja päätökseksi tuli, -että kuollut mikä kuollut. Kotakorven mökin vaimo haettiin pesemään. -Muori, joka oli tähän asti pitänyt huolen sisäpuolen huuhteluveden -keittelemisestä, pesi nyt viimeksi kotiliedellä lämmitetyllä vedellä -ulkopuolenkin ja puki sitten päälle puhtaan, vasta neulalta heitetyn -liinapaidan ja samoin tanakasta toimikkaisesta ommellut uudet -housut. Sellaisena sitten asetettiin Yrjö laudalle, jonka toinen pää -oli jyvähinkalon laidalla ja toinen vanhan viinatynnyrin päällä. -Hautajaisten valmistusaikana kävivät naapurit pitkälle matkalle -lähtenyttä katsomassa ja hyvittelivät surevia sukulaisia sillä, että -on aivan yhtä punakka kuin eläessäänkin. - -Hautajaisissa syötiin ja juotiin kaksi päivää. Siinä välissä käytiin -Yrjö tuomassa tänne "pitkän pellon piertanolle". Kun minä sitten -kymmenien vuosien kuluttua pääsin tämän pellon käsin kyntäjäksi, niin -tulin usein pysähtyneeksi entisen isäntäni hautakummun viereen ja -muistui mieleeni, että vieläköhän lienet yhtä punakka kuin ennenkin. -Toissa iltana minä sitten sain sen tietää, josta alkaa kertomukseni -toinen osa. - - * * * * * - -Yrjön emäntä eli vanhaksi. Muutamia päiviä takaperin tuotiin -sana, että nyt on hänkin kuollut ja minun pitää valmistaa hänelle -lepopaikka. Siinäpä ei ollut aprikoimista mihin tuon valmistaisi: -tietysti miehensä viereen. Kun tiesin kymmenissä vuosissa mullan -kerinneen painua vieremättömän lujaksi, uskalsin ruveta uutta hautaa -kaivamaan aivan entiseen kiinni. Se sattuikin niin tarkalle, että -pohjalle tultua hipasi lapio Yrjön arkun kuvetta. Kiitollisuudesta -entistä emäntääni kohtaan, joka oli kymmeniä kertoja ojentanut -renkipojalle vahvan voipalasen keskellä rupeamaakin, kaivoin hänen -hautansa ainakin puolen kyynärää syvemmäksi kuin Yrjön hauta. -Viimeisen multalapion viskattua nojasin selkäni haudan seinustaan, -levähtääkseni. Silloin löyhähti nenääni renkiys-ajoilta tuttu "vanhan -miehen" haju. - -Muistojen uudistuessa tulin vähän vallattomalle päälle ja matkien -mökin ukon ääntä, samalla kopauttaen arkun laitaan lapiollani, -kysyin: "Yrjö, onko sitä vielä sitä tervaa?" Lienen kopauttanut -liika kovasti, sillä arkun laita loheta hösähti aivan avonaiseksi. -Tuosta jo vähän kammahdin ja aloin kiivetä ylös. Mutta en ennättänyt -vielä seisaalleni, kun kuulin tutun äänen: uh, uh, ja kun käännyin -katsomaan, niin näin, että Yrjö oli vyöräyttänyt itsensä uuden -haudan pohjalle ja kömpi parhaallaan seisaalleen. Arvaatte sen, että -minä ihmettelin. Aloin kumminkin ymmärtää, ettei tämä ollut mikään -kuolleista herääminen, olipahan vain pitkänpuoleinen pohmelolepo. -Eihän se kuolleena olisi niin punakka ollutkaan, kun silloin arkkuun -pantaessa oli. Nyt se heräsi siitä pohmelostaan ja minä odottelin, -että kääntyyköhän tuon kieli paremmin kuin silloin potattimaalla. - -Jo rykäsi muutamia kertoja, sitten kohotti päätänsä ja kysyi: -"Missä minä olen?" Minä vastasin: "Haudassa." "Haudassa", jamasi -Yrjö. "Sinäkö minut tänne toit?" "Oli niitä tuomassa muitakin", -vastasin minä. "Muitakin", virkkoi taas Yrjö ja kysyi: "Kuka sinä -olet?" "Kaaperi minä olen", vastasin. "Meidän Kaaperiko? Et ikinä. -Sinähän näytät vanhalta ukolta." Selitin, että vanha minä olenkin, -sillä siitä taitaa olla yli kolmekymmentä vuotta, kun viimeksi -tavattiin. Yrjö yritti suuttua ja väitti aivan vasta tavanneensa -Kaaperia potattipellolla. Sanoi minun luulevan häntä juopuneeksi, -mutta että hän on nyt selvempi kuin pitkiin aikoihin. Kuoppaa väitti -potattikuopan tekeleeksi, johon hän on voinut kävellessään pudota ja -nukkua siellä pitkän rupeaman. "Ei väitellä tyhjän tautta", sanoin -minä. "Nouse tarkastelemaan, ollaanko nyt Sarkamäen kuoppa- harjulla." - -Laskin portaat haudan pohjaan, ja Yrjö kiipesi ylös -toimikashousuissaan. Olivatpa ne säilyneet lahoamatta, kun olivat -lähellä hyväksi karaistua ihoa. Kestipä meidän kotvan aikaa -keskustella, ennenkuin Yrjö uskoi mitenkä asiat ovat. Sitten se -ajatteli vähän aikaa ja virkkoi: "Kyllä minä mahdan olla joutava, -mutta mennäänhän kumminkin katsomaan miten siellä Sarkamäessä nyt -eletään." "Aivan oikein", myönnytin minä. "Ja onhan siellä emännän -hautajaiset. Käskettiin sinne minuakin hautajaisiin." - -Sitten me lähdettiin yötä myöten yhdessä astua teilaamaan. Ennen -matkalle lähtemistä arvelin Yrjölle, että jos täältä kirkonkylän -telefooni-asemalta ilmoitettaisiin tulostamme Sarkamäelle, etteivät -hämmästyisi ja että tulisivat hevosella vastaan. - -"Ilmoitettaisiin Sarkamäelle", ihmetteli Yrjö ja sanoi minun -höpisevän, kun aion ilmoittaa kahden peninkulman päähän. Minä -selitin, ettei se ole höpisemistä. Yksi noihin pylväisiin -kiinnitettyjä lankoja menee Sarkamäellekin ja kun langan päähän -sanoo, niin se kuuluu yhtä selvästi toiseen päähän kuin meidän puhelu -tässä. Yrjö katseli puhelinlankoja ja virkkoi: "Jos tuo on totta, -niin ihmeitähän täällä on opittuna sinä aikana." En ennättänyt -vastata mitään, kun Yrjö keksi uuden ihmeen ja loikaten ojan toiselle -puolelle kysyi: "Tuleeko tuolta kummitus?" "Ei se ole kummitus eikä -se tule päälle", selitin minä. "Kauppiaan poika näkyy ajelevan -polkupyörällä." Yrjö katseli pitkään polkupyöräilijän jälkeen ja -virkkoi: "Joka kummemmalla hevosella ajaa, niin sanokoon." - -Tuskin oli ennätetty virstan verran kävellä, kun tien mutkasta -ilmestyi tehtailijan automobiili. "Mennään syrjään", ennätin sanoa, -kun Yrjö ryntäsi metsään, että oksat ruskivat. Minä huutelemaan -jälkeen, ettei täällä ole mitään hätää, se jo meni. Silmät pyöreinä -pelosta hiipi Yrjö metsästä ja kysyi: "Ihmisten laitoksiako se oli -tuokin?" Koetin selittää, että se on vain tulen voimalla kulkeva -kärri. Yrjö ei väittänyt vastaankaan, sanoi vaan luulleensa -pääpaholaiseksi, kun oli niin punanen ja suhisi kuin käärme. Sitten -hän kysyi tokko täällä onkaan enää hevosia. Minä selitin, että -on ne hevoset vielä ennallaan, vaikkei niiden nyt tarvitse vetää -rahtikuormia, kun tavarat kuljetetaan rautatietä myöten. Yrjö ei -ymmärtänyt mikä on rautatie. Muisteli ennen aikaan Sarkamäellä -ollessaan kuulleensa jotain rautatiestä, mutta arveli, että se mahtaa -olla vielä hirveämpi kummitus kuin se äskeinen sähisijä. "Vielä se -Sarkamäkeen mennessä nähdään sekin", sanoin. Yrjö rupesi ehtimiseen -pälymään taakseen, ja kun kysyin mitä hän sieltä katsoo, niin sanoi -pelkäävänsä, että jos se rautatie ryntää takaapäin päälle. - -"Sillä on aivan erityinen oma tiensä, jossa ei ole mäkiä eikä -tiukkoja mutkia", rauhottelin minä. "Me saadaan astua aivan -pelkäämättä." "Oma tiensä, jossa ei ole mäkiäkään", ihmetteli Yrjö -ja kysyi, että millä voimalla ne mäet tasoitetaan. Hän ei ottanut -uskoakseen, että se tapahtuisi ihmisvoimilla. Kun sitten jouduttiin -kulkemaan rautatieaseman kautta ja katseltiin kaikkia vehkeitä, -niin ei Yrjö sanonut enää ihmettelevänsä vaikka näkisi mitä. Kun -vielä matkan varrella katseltiin suurta meijeriä, puimakonetta ja -tuulimoottoria, joka nostaa veden järvestä, niin Yrjö aivan innostui -ja sanoi, että jopa täällä nyt sopii elää. Ihmisten ei tarvitse enää -muuta kuin kyntää ja niittää. Minä kerroin, ettei enää tarvitse -niittääkään eikä haravoida, ne työt toimitetaan hevosella. "Jopa ovat -hevosetkin tulleet viisaiksi!" huudahti Yrjö. "Ennen ei tahtonut -heinä katketa tyhmältä mieheltäkään ja nyt sitä osaavat tehdä -hevosetkin. Missä täällä näkisi hevosen niittävän ja haravoivan?" -Sanoin, että jos ei tänä yönä satuta näkemään niittämässä ja -haravoimassa, niin ainakin työaseet nähdään. Kun siihen satuin -lisäämään, että ne maksavat yhteensä noin 500 markkaa, niin Yrjö -aivan ällistyi ja huudahti: "Mahtaa niissä olla rautaa. Jaksaako -niitä hevonenkaan heilutella?" Minä selitin, että jos ei yksi -hevonen jaksa, niin pannaan kaksi. Yrjö ei sanonut enää ymmärtävänsä -miten kaksi hevosta niittää yhdellä viitakkeella ja pyörälle sanoi -joutuvansa siitäkin rahan menosta, jos joka hevoselle ostetaan satoja -markkoja maksava viitake. Ja hän alkoi kysellä osataanko täällä tehdä -rahaakin, kun on antaa viisisataa viitakkeesta ja haravasta, jotka -eivät ennen maksaneet viittäkään markkaa. Minä selitin, ettei näitä -viitakkeita tarvita kuin yksi talossaan, suuremmissa kaksi ja että -rahaa saadaan voilla ja puilla. - -"Puillako", virkkoi Yrjö ja katseli ympärilleen. "Senkö tähden täällä -ei näykään muita kuin hierinpuita?" Yrjö tuli jo tästä pahalle -tuulelle ja kun Sarkamäen lähelle jouduttua näki parhaat peltonsa -heinämaina, niin alkoi intoilla, että minä olen suotta ylistellyt -näiden laiskain tekoja. Rakennellaan kaikellaisia kummituksia eikä -kynnetä peltojaan. "Mitä varten ne ovat nuo ristikkoseipäät ja nuo -punaset häkkyrät?" kyseli Yrjö harmistuneena. Minä selitin, että -seipäissä kuivataan heiniä ja nuo maalatut häkkyrät ovat hevosen -viitake ja harava. "Siinäkö ne nyt ovat", sanoi Yrjö ja kiipesi -yli aidan koneita katsomaan. Sahaksi se sitä ensin väitti, mutta -myönnytti kumminkin, että tasaisen laistin se tekee. - -Meillä oli kulunut yö kävellessä ja katsellessa. Kun jouduttiin -Sarkamäen kartanolle, olivat vaimot maitomyllyä pyörittämässä. -"Kehrätäänkö täällä nyt kesälläkin", ihmetteli Yrjö. Sanoin, että -taitavat kehrätä rautaisella rukilla. "Kaikki teillä on raudasta, -tiet ja rukitkin." Mentiin katsomaan "rukkia". Yrjö seisoi kotvan -aikaa avossa suin ja kysyi: "Mitä tämä merkitsee?" "Sillä erotetaan -kerma maidosta." Yrjö kyseli, että tokko pyttyjä enää tarvitaankaan. -Kun hän kuuli, että pytyt ja kirnut ovat aikoja sitten poltetut, -virkkoi hän: "jopa on teille herra helpon antanut. Ei tarvitse -niittää, ei puida riihiä, ei kirnuta eikä pestä pyttyjä. Kaikki käypi -pyörimällä. Eivät tarvinne nykyiset rengit ja piiat valittaa, että on -kova työ." Sepä olisi saanut olla sanomatta. Alkoi kuulua mutinata, -että mistä se ilmestyi tuo hullu ukko, joka ei tiedä miten täällä -työntekijän hiki ja verikin imetään. Yrjö tuli minun korvani lähelle -supattamaan, että näyttää kuin eivät työntekijät nytkään olisi oikein -tyytyväisiä. Siitäpä näyttää. Mentiin puhuttelemaan talonväkeä. -Minut, joka olen tärkein virkamies, osotettiin heti kamarihuoneeseen, -mutta Yrjö neuvottiin menemään tupaan tai kävelemään toisiin -taloihin. Kun sanoin, että me ollaan matkakumppanit ja tavallaan -saman talon väkeä, sai Yrjökin tulla kammariin. "Taitaa olla teidän -haudankaivuu-apulainen", arveli talon isäntä. Myönnytin niin olevan. -Isäntä kysyi, että onko tämä apulainen täällä hautajaisten ajankin. -"Jos saapi olla", sanoin minä. "Kyllähän muuten, mutta vaatetus -ei ole aivan sopiva." "Eihän sillä ole", sanoin minä. "Mutta jos -löytyisi isäntävainajan vanhoja vaatteita lainaksi." "Kukapa niitä -lienee kymmeniä vuosia säilyttänyt", sanoi isäntä. Sen kuullessaan -Yrjö näkyi tulevan pahalle tuulelle ja puhkailtuaan vähän aikaa -kysäsi: "Minkälainen mies se isäntävainaja oli?" Nykyinen isäntä -ei halunnut keskustella tuollaisen toimikashousu-ukon kanssa, -vaan ettei näyttäisi ylpeältä sanoi minulle: "Kova työmies kuului -isävainaja olleen, mutta sitten oli ratkennut juomaan." Yrjö ei -heittänyt siihen. "Vai ratkesi juomaan", sanoi. "Jättikö tuo talon -velkaiseksi kuollessaan?" Isännän täytyi alentua ukkoa puhuttelemaan -ja vastasi: "Ei tuo velkaiseksi jättänyt, vaan ei kuulu jääneen paljo -rahojakaan." "Kuinka monta kymmentä tuhatta nyt on rahoja, kun ei ole -enää se juoppo isäntä?" kysyi Yrjö. "Kymmentäkö tuhatta", ihmetteli -isäntä. "Mitenkä nyt rahoja karttuisi, kun on työväki kallista -ja kaikki kallista." "Vai niin", murahti Yrjö. "Eikö nyt olekaan -isännällä lupa tehdä työtä?" "On kyllä lupa", sanoi isäntä, "mutta -eipä siihen jouda. Yhden miehen aika menee liikeasiain hoitamisessa, -kun täytyy pitää huoli kuoletuslainoista, maanviljelyslainoista ja -vielä monista muista vekselilainoista." "Vai niin", murisi Yrjö ja -lisäsi: "Minä nyt en tuota epistolaa enää oikein ymmärrä, mutta -merkitseekö se sitä, että olla korviaan myöten velassa ja niiden -kanssa rimpuilla kuin kärpänen verkossa." Isäntä ei näyttänyt -enää oikein tyytyväiseltä tähän ukon kysymykseen, vaan vastasihan -kuitenkin. "No, saattaahan sen vanhoillaan olijat niinkin selittää, -mutta ei se mitään rimpuilemista ole, se on tavallista nykyajan -elämätä. Semmoista se on näinä kalleina aikoina kaikilla." "Vai -niin", murisi Yrjö. "Mutta täytyykö nykyaikana ostaa kaikkea kallista -mitä näkee? Onko niitä pakosta ostettava?" Isäntä jo vähän kiivastui. -"Ei ole pakosta, vaan kun niitä tarvitsee, niin täytyyhän niitä -ostaa." Mutta Yrjö kiivastui kahta kovemmin ja tempasi ensimäiseksi -kammarin nurkasta sylillisen kalosseja ja sateenvarjoja ja kyseli: -"Tarvitaanko näitäkin talossa, puohtimiako nämä ovat vaiko hierimiä? -Tarvitaanko huoneen seinillä tuollaiset kuvapaperit ja ikkunain -edessä tuollaiset hörtylät? Ja missä kudotut teillä on vaatteet -päällänne? Tunnetteko te enää tällaista housuvaatetta kuin minulla -on. Olisitte säilyttänyt ne isäntävainajan vanhat vaatteet, niin -olisittehan saanut nähdä, että tuollaisissa pukimissa sitä silloin -käveltiin, jolloin joudettiin veloilta työntekoon. Jos minä lähden -katselemaan läpi tämän talon, niin sieltä löytyy hevoskuormittain -tavaraa, jota ei olisi tarvinnut ostaa, kun olisi tehnyt kotona -tai ollut ilman." Minä menin Yrjöä rauhottelemaan, että annetaan -olla talon tapoineen, ja sitten selitin isännälle, että tuo minun -apulaiseni on muita miehiä omituisempi, johon ei pidä pahastua. Kyllä -se rauhottuu, jos talosta löytyisi joku ryyppy vähän karvaampata. -Isäntä meni katselemaan ja toi konjakkia. "Vai konjakkia", murahti -Yrjö. "Saapihan tuota maistaa, mutta oman otsan hiellä hankittua sitä -ennen aikaan ryypättiinkin." - -Yrjö rauhottui ja sai päällensä vanhat verkavaatteet ja varrettomat -patiinit. Hän jäi vielä sinne Sarkamäelle, mutta erotessa suhahti -korvaani, että hän ehkä tulee minulle apulaiseksi kaivelemaan hautoja -taikka asettuu sinne Sarkamäen pellon piertanolle variksen pelätiksi. -Pukimiensa puolesta sanoi olevansa sopivampi tähän viimeiseen virkaan. - --- Sen pituinen se kummitusjuttu oli, sanoi Kaaperi. -- Jos menette -Sarkamäelle päin, niin katsastakaapa onko hän jäänyt maanviljelyksen -palvelukseen, vai tuleeko hyvinkin tänne tärkeimpään virkaan. - - - - -HAUKI. - - -Kalamiehillä on omat, salaiset merkkinsä, milloin hauki harnasee -uistinta ja milloin ahven onkea tokasee. Maisteri Elosella oli -nämä merkit tarkasti muistossa, sillä hän oli sekä uisteluun -että onkimiseen erittäin innostunut. Näitä varten valitsi hän -kesäasuntonsa etäälle kaupungista, pienen kirkonkylän läheisyyteen, -jossa oli paljo järviä. - -Maisterin nuori rouva, joka oli kasvanut kaupungissa, ei antanut -alussa mitään arvoa koko kalastusharrastuksille. Ongella istuminen -kauniina kesäiltana alkoi kumminkin viehättää, ja ennenkuin kesä oli -kulunut, innostui hän uisteluunkin. Se tapahtui sinä aikana, kun -maisteri oli koulumiesten kokouksessa pohtimassa heidän ammattiinsa -kuuluvia asioita, joihin ei rouvalla ollut harrastusta, ja jäi -mielellään kotiin piika-Miinan kanssa. - -Ei tämä matka ollut oikein mieluisa maisteristakaan. - -"Menee paras hauen uisteluaika", virkkoi hän laitellessaan kauluksia -kaulaansa. "Toista se olisi soudella järvellä, kuin istua junassa ja -kävellä kaupungin katuja juhlatamineissa." - -"Minäpä uistelen sillä aikaa", sanoi rouva. - -"Ei sinusta ole uistelijaksi." - -"Minustako", ihmetteli rouva. "Muistelepa kuka sai suurimman ahvenen, -kun oltiin ongella." - -"Onkiminen on paljoa yksinkertaisempaa", selitti maisteri. "Siinä on -pääasia, ettei ongen kärki jää näkyviin. Mutta uisteleminen on aivan -toista. Uistin saattaa tarttua käteenkin, jos sitä varomattomasti -liikuttelee." - -"Eipä onkikaan tarttunut", kehahti rouva iloisesti. - -"Niin, mutta ongessa on vain yksi koukku, ja minäpä siihen usein -madon pujotin." - -"Kyllähän sinä estelet, mutta saatpa kuulla, kuinka monta haukea minä -olen vetänyt." - -"Sallin minä sen huvin sinullekin, jos vaan ei vaaraa tulisi", -virkkoi maisteri. "Mutta älä mene yksinäsi, ota Miina soutamaan." - -"Niin minä otankin." - -"Soudelkaa sitten saarien ja niemien rantamia, niistä ne parhaiten -tarttuvat", neuvoi maisteri. "Ja jos sattuu tarttumaan iso hauki, -niin ei pidä kiskoa väkisin venheeseen, vaan antaa myöten ja sillä -tavalla uuvuttaa." - -"Mikä siitä tulee, jos ei anna myöten?" kysyi rouva. - -"Siitä tulee sama juttu kuin ihmistenkin kesken", naurahti maisteri. -"Jos ei toinen eikä toinen anna perään, niin ystävyyssiteet katkeavat -ja kumpikin lähtee omille teilleen." - -"Kyllä minä nyt osaan", vakuutti rouva. - -"Älähän kehu", kielteli maisteri. "Ainakin yksi neuvo on vielä -tarpeen. Kun kala tarttuu, niin ei pidä seisottaa venettä, vaan -soutaa entistä lujemmin." - -"Mutta eihän se ole myöten antamista", huomautti rouva. - -"Eihän pienimmille tarvitse antaakaan myöten, ainoastaan suurille -ja sillä tavalla, että antaa siiman juosta sormien välistä järveen -takaisin." - -"Mistä sen järveen tietää, suuriko se on vai pieni." - -"Tietää sen siitä, että suuri hauki nykäsee uistinta kovasti." - -Nyt oli saatuna kaikki tarpeelliset tiedot, eikä maisteri joutanut -niitä enää antamaan, kun täytyi joutua matkalle. - -Rouva Elonen kertoi jo samana päivänä Miinalle, että nyt kuuluu -alkavan haukien syöntiaika ja että he lähtevät yhdessä uistelemaan. -Sepä ei ollut Miinasta tervalle. Hänkin oli asunut ikänsä kaupungissa -ja kuullut vain kuulemalla, että herrat uistelevat. Nyt pääsee -itsekin samasta huvista osalliseksi. - -"Lähtään nyt paikalla", hän virkkoi innostuksissaan. - -"Ei me tänä päivänä, kun ei ole ennen etsittyjä matojakaan", selitti -rouva. - -"Pian minä etsin", lupasi Miina. "Kuinka monta niitä pitää olla?" - -"Pitäähän niitä olla kymmenittäin, kun siinä uistimessa on monta -väkäkoukkua." - -"Kuinka monta?" - -"En minä muista, mutta pian sen tiedät, kun käyt lukemassa. Se uistin -on tuolla eteisen naulassa." - -Miina kävi lukemassa koukut ja toi sen tiedon, että niitä on yhdeksän. - -"Minä etsin siis yhdeksän matoa." "Ei se riitä. Yksi haukihan ne -syöpi ja onhan maisteri tuonut kerrallaan viisikin haukea. Otetaan -mekin niin monta, jos saadaan." "Otetaan toki", vahvisti Miina. Pian -hän selvisi keittiötöistä ja temmattuaan käteensä kivikupin ja vanhan -hierimen, oli valmis matoja kaivamaan. Mutta mistä? Täytyi mennä -rouvalta kysymään. - -"Lastukasasta maisteri näkyy etsivän", tiesi tämä. Kohta oli lastukko -pöläkässä, kun Miina sitä hierimellä kuopalti. Hierimen haarat -katkeilivat aivan alkaessa, mutta olipa varsi jäljellä. - -Tukalin työ oli kiemurtelevien matojen kuppiin nosteleminen. Siinä -pyrki innostus laimenemaan. Mutta kun muisti, että näillä madoilla -vedellään suuria haukia, niin se lisäsi rohkeutta. - -Miinalla oli kova halu päästä heti uistelemaan, mutta rouva tahtoi -näyttää, että hän jaksaa olla maltillinen ja virkkoi: - -"Ei me lähdetä iltasilla. Aamusilla maisterikin uistelee." - -"Mutta missä nämä madot säilytetään?" - -"Vie johonkin ulos." - -Miina asetti matokupin portaan kupeelle heinikkoon ja oli vähän -tyytymätön emäntäänsä. "Aina tässä pitää maisterin tapoja seurata, -vaikka ei olisi kotonakaan. Nyt olisi niin tyyni soudella." - -He aikoivat nousta aamusilla varhain ja virittivät varmuuden vuoksi -herätyskellon keittiön pöydälle. - -Mutta yöllä näki Miina ihmeellisen unen: suuri hauki tuli keittiön -rapun alta ja kätkeytyi matokuppiin. Kun hän meni sitä hierimellä -hämmettelemään, niin se muuttui veneeksi järvelle. Eikä se ollut enää -venekään, vaan pieni laiva, joka mennä sytkitti samassa tahdissa kuin -kahvipannu kiehui. Miina koetti hierimellä karustaa vastaan, että -rouva joutuisi yhteen matkaan, mutta silloin tarttui hauki hierimen -haaraan ja kahvipannu rupesi kuohumaan. Siihen hätään heräsi Miina ja -hyppäsi katsomaan kelloa. Mutta yö ei ollut vielä puolessakaan. - -Aamusilla hän arvasi mitä tämä uni merkitsi. Madot olivat madelleet -kupista tiehensä. Hyvän aikaa he sitä harmittelivat, mutta ei siinä -muu auttanut kuin mennä etsimään uusia. - -Mutta sitten se töitä työläämpi työ alkoi, kun piti ruveta -pujottamaan matoja uistimen koukkuihin. - -"Täyttele Miina tuon pienemmän häkkyrän koukut, minä pistelen tähän -suurempaan", neuvoi rouva. - -Vaikka toinen asettui toiselle puolelle uistinta, tahtoi päille tulla -ahtaus. - -"Rutistat minun hattuni", huomautti rouva. - -"Eihän tässä muista varotella, kun ei tuokaan mato pidä päätään -yhdessä kohti", valitti Miina. - -"Katsohan kun minä..." - -Rouva Elonen aikoi olla urhakka ja näyttää miten mato sujahtaa -koukkuun. Matopa aavisti pahaa ja alkoi hännällään huiskia ympäri -sormia. - -"Hui!" huudahti rouva ja Miina vastasi siihen "ai!" sillä koukku oli -pelontempauksessa toksahtanut sormeen. "Voi, voi! minäkö sen tein!" -valitti rouva. "Ei toki jäänyt siihen. Kääritään, kun juoksee verta." - -Nyt he tunnustivat todeksi maisterin sanan, että uistin on -vaarallinen tarttumaan käteen. - -"Pujotellaan vuorotellen", ehdotti rouva. "Jos Miina pitelisi madon -häntäpuolta, kun se sitä niin tavattomasti kipruuttelee." - -"Jos koukku tarttuu taas", epäili Miina. - -"Ei se nyt tartu", vakuutti rouva. "Minä lujitan luontoni." - -Ja kyllä hän lujittikin. Kasvolihakset pinnistyivät tehtävän -tarkkuudesta. Ja vaikka Miina oli tällä kertaa pitelijänä, syntyi -hänellä samat kasvonliikkeet. Mutta menipä kuin menikin mato -koukkuun. Voitonriemulla he sitä katselivat. - -"Semmoinen vötkäle. Kyllä siihen pitäisi tarttua." - -Tuli Miinan vuoro. Sillä aikaa selitteli rouva miten oli soudettava, -jos hauki tarttuu, ja miten isolle hauelle on annettava myöten, -uuvutettava. - -"Pitääkö sille antaa myöten", nauroi Miina. "En minä malttaisi antaa." - -"Pitäähän ihmisillekin antaa..." - -"Antaa kelle antaa", arveli Miina. - -Vihdoin oli pyydys kunnossa ja se olikin sellainen matorykelmä, ettei -hauki ollut ennen nähnyt moisen palan kitansa editse vaeltavan. - -Uistelijoilla oli kiire jouduttaa pyydys syöttien tuoreina ollessa -veteen. Miina tarttui tanakasti airoihin ja kelan kiivaasti -pyristessä solui siima suoraksi. - -"Sepä raskaalta tuntuu. Jokohan hauki tarttui." - -"Katsotaan", kehoitti Miina. "Nytkö minä soudan kovasti?" - -"Nyt!" - -Molemmat vetivät niin, että jos siellä vaan hauki oli, niin ei se -joutanut kupeilleen katselemaan. - -"On kala, ja painaa!" ihasteli Miina. - -Ei siellä kumminkaan kalaa ollut. Uistin vaan oli kiireessä menossa -kohonnut vedenpinnalle ja tulla hössötti alkuperäisessä lastissaan. -Rouva huomasi ensiksi erehdyksen ja alkoi laskea siimaa järveen. - -"Pitääkö sitä uuvuttaa?" kysyi Miina. - -"Ei siinä ollut kalaa", selitti rouva. - -Samaan liittoon sotkeutui siima. - -"Tule, hyvä Miina, selvittelemään." - -Kului siinä kotvan aikaa, ja kun he lähtivät eteenpäin, alkoi uusi -ihmettely. - -"Nyt se vasta raskas on. Mikähän sille tuli." - -Miina oli halukas uskomaan, että siinä oli kala. - -"En usko, mutta raskas se vaan on." - -"On siellä. Se on tarttunut siiman selvittelyaikana." - -Jo piti rouvankin kallistua samaan uskoon, ja kova soutu alkoi. Eikä -uistin näyttänytkään vedenpintaan kohottua aivan entisen näköiseltä. - -"Mikähän musta siinä mahtaa olla", ihmetteli rouva siimaa lappaessaan. - -"Mustako! Hyi! Jos se on mikä muu elävä. Onko nyt pyhäpäivä?" - -Rouva ei joutanut vastaamaan. Miina lakkasi soutamasta ja katsoi -silmät pyöreinä mustan lähestymistä. Se olikin jo veneen vieressä. - -"Mitä se on?" tutkasi hän yhä. - -"Järvenpohjasammalta", selitti rouva. "Mutta miksikä Miina luuli, kun -kysyi, että onko nyt pyhäpäivä?" - -"Minä pelkäsin, että jos se on musta vesikäärme. Semmoinen oli -tarttunut miehen onkeen, kun meni pyhäpäivänä onkimaan." - -"Ei se tule meidän uistimeen arkipäivänä. Tätä törkyä tuli järven -pohjasta. Mutta nyt ei annetakaan veneen seisattua." - -Siima meni nyt suoraksi sotkeutumatta ja joka jäsen jännitettynä he -lähtivät vetämään tuota paljon lupaavaa pyydystä. - -"Nyt tulee niemi, siinä pitää olla varuillaan." - -Kunhan tuntisi milloin se tarttuu. Tuskin uskalsi hengittää siltä -pelolta. Jokohan tuo... jos se nyt... ehkä se nyt... Ohitse oli -niemi. Ei tarttunut. Pääsi toki vapaasti huokumaan. - -Toisen niemen kohdalla oli jännitys paljoa pienempi. Alkoi haihtua se -hyvä luulo, että siellä järven pohjassa on haukia kuin halkoja, jotka -suu auki odottavat, ja että niitä vaan vetelee veneeseensä. Näytti -olevan aikaa ajatella talousasioitakin ja rouva Elonen virkkoi: - -"Ilmankos kalat ovat kalliita, kun niitä on niin kovin harvassa. Näin -pitkältä soudettu, ja ei yhtään." - -"Jos yksikään saataisiin..." - -Miina ei ennättänyt lopettaa lausettaan, kun rouva Elonen hypähti -kohona istuimeltaan ja kiljasi: - -"Nyt se tarttui!" - -Miina tiukalti soutua ja hätäili, ettei vaan hauki pääsisi irti. - -"Kiinni on vielä, mutta kovasti vetää", läähätti rouva. "Mutta -uskallanko minä lappaa. Soudahan, niin annetaan jo myöten, että -uupuisi... Kun nyt saataisiin veneeseen... Älä aivan niin kovasti, -minä lapan taas... Käännä pois ruohokosta." - -Miina ei joutanut hätäpäissään ohjaamaan veneen kulkua. - -"Nyt siihen tarttui toinen!" huudahti rouva. "Voi, voi! Jokohan siima -katkeaa... Souda keskemmä järveä, että uuvutetaan... Kunhan eivät -kiihtyisi tappelemaan, mikä ne silloin erottaa." - -"Ei soudeta selälle päin", rukoili Miina. "Jos ovat niin suuria, että -kaatavat veneen." - -"Älä nyt turhia", lohdutteli rouva. - -Hänen täytyi näyttää rohkealta, vaikka hätä oli itselläänkin. Ja -siinä hätäillessä sotkeutui taas uistimen siima, eikä voinut enää -uuvuttaa. Täytyi vetää nuo pelottavat pedot niine voiminsa. Ne -kohosivatkin jo näkyviin. - -"Ovatko suuria?" kyseli Miina. - -Rouva ei vastannut mitään. Hän ennätti nähdä, että nuo uuvutetut -hauet ovatkin ruohoja. Niin totisesti. Kaksi pitkää ruohoa sieltä -tulla pötkötti, eivätkä potkineet yhtään. Rouva kiskasi ne harmissaan -irti uistimesta ja virkkoi: - -"Nyt lähtään pois. Tämä työ ei näy meitä elättävän." - -Hän sysäsi jalallaan uistinvehkeet veneen pohjalle yhteen myttyyn. - -Miinalla oli vielä toivoa. - -"Jospa paluumatkalla saataisiin hauki." - -"Vielä sieltä mitä. Olkoot." - -He olivat kuvitelleet aivan toisenlaiseksi takaisin tulonsa. Veneen -pohjalla potkimassa suuria haukia, joita vastaantulijain ihmetellessä -kantavat kotiin. Nyt oli vain tuo sotkeutunut uistinlaitos ja -matokuppi. Eipä näin tyhjin käsin palaamista olisi tarvinnut -kenenkään nähdä. Mutta sattuipa vaan vanha lukkarin leski tulemaan -vastaan ja alkoi kysellä mistä tullaan. Täytyihän vanhalle ihmiselle -sanoa totuus ja hyvin osaaottavaisesti se surkuttelikin heidän huonoa -kala-onneansa. Huomasipa syynkin siihen. - -"Rouvalla on ollut huonot syötit", hän selitti. "Kanttorivainajalla -oli aina syöttinä särki ja kyllä se sai kaloja." - -"Jopa me oltiin typeriä, kun ei tarkemmin kysytty, mitä syöttinä -pidetään", jahkaili rouva Elonen. "Meidän täytyy onkia särkiä ja -lähteä iltasella uudestaan." - -Heidän toivonsa virkosi. Sotkeutunut siima selviteltiin ja iltasella -uusilla voimilla järvelle. Mutta vaikka heillä oli kolmekin särkeä -uistimessa ja vetelivät sitä aina auringon laskun jälkeen, niin ei -ainoakaan hauki tarttunut. Tämä oli jo merkillistä. Heillä on nyt -varmasti oikeat syötit ja paras syöntiaika, eikä sittenkään. Miina -tästä pahimmin tuskaantui ja teki sen johtopäätöksen, että hauet -ovat suuria lurjuksia, naisten halveksijoita. Olla vaan uistinta -vetelemässä joku vanha lukkari, tai mies mikä hyvänsä, niin kyllä -silloin tarttuvat. Rouva oli suopeammalla päällä ja lohdutteli: - -"Hyvä on, että miehetkään saavat, ja niille minä tämän työn uskonkin -tämän päivän perästä." - -"Samoin minä, jos ei pakkoa tule", lisäsi Miina. - -He pysyivätkin päätöksessään ja tyytyivät maitoruokiin. - -Mutta maisterin kotiintulon edellä sattui tulemaan mies haukia -kaupalle ja rouvan päähän juolahti sukkela ajatus ostaa iso hauki ja -sanoa omaksi saamakseen. Hän oli kuullut, että herrat tekevät usein -samalla tavalla metsästys- ja kalastusretkeltä palatessaan, kun eivät -saa mitään taikka sattuu kulumaan aika kuppien ääressä. - -Miina täytyi saada yhteen tuumaan ja tämä lupasi säilyttää -salaisuuden. Että maisteri oikein ihastuisi, päätti rouva ilmoittaa -asian vasta ruokapöydässä. - -Maisteri palasikin odotettuna päivänä. Hän oli oikein hyvällä -tuulella, kun pääsi kotiinsa ja sai heittää kaulukset nurkkaan. - -"Nyt se kalastus alkaa taas", hän virkkoi iloisena. "Kävitkö -uistelemassa?" - -"Kohta saat tietää", naurahti rouva ja alkoi kysellä kokouksesta. - -Joutui aterian aika ja Miina kantoi pöydälle suuren hauen, joka oli -keitetty ja maustettu keittokirjan kaikkien sääntöjen mukaan. - -Rouva myhähti salaperäisesti ja virkkoi: - -"Kysyit äsken olenko käynyt uistelemassa. Miltä tämä näyttää?" - -"No älähän mitään!" ihastui maisteri. "Onko tämä sinun saamasi?" - -"On, vaikka luulit, ettei meidän uistelusta tule mitään." - -"Enhän minä niin... Mutta olipa se hauska, että sinulla on -tulijaisiksi tarjota oma uistelemasi hauki. On sitä ollut hauska -vetää veneeseen. Siitäkö sait Ruohoniemen nenästä?" - -"Siitä." - -"Niin, siitä se useimmin tarttuu. Mutta olet sinä mahtanut saada -montakin näinä päivinä." - -"En saanut ensi kerralla mitään", selitti rouva. "Sitten vasta tuli, -kun tuo lukkarin leski neuvoi, että siinä pitää olla särkisyötti." - -"Särkisyötti", ihmetteli maisteri. "Paremminko otti särkeä." - -"Paremmin. Eivät ne matosyöttiä nykäisseetkään." - -"Oliko teillä matosyötitkin?" - -"Oli, kun et muistanut neuvoa, enkä arvannut kysyä." - -Maisteri ei jaksanut kysellä pitemmältä, vaan räjähti nauramaan -ja nauroi niin makeasti, että vedet tulivat silmiin. Rouva yritti -loukkaantua, mutta rupesi itsekin nauramaan ja kyseli: - -"Mikä sinua niin tavattomasti naurattaa? Onko tuo minun pieni -erehdykseni niin kovin kumma?" - -"Suo anteeksi, suo anteeksi", pyyteli maisteri. "Tämä erehdys on niin -hauska, ettei sille jaksanut olla nauramatta. Vieläkin hauskempaa on, -kun kerrot ensin tämän ja sitten samalla koetat minua narrata." - -"Mitenkä narrata", ihmetteli rouva. "Etkö usko minun saaneen tätä -haukea?" - -"Sinä sen olet saanut, mutta jollakin muulla keinolla." - -"Mistä sinä sen tiedät?" - -"Siitä, kun on ollut uistimessa särki." - -"Nyt minä joudun ihan ymmälle", ihmetteli rouva. "Jos miehet saavat -uistimella hauen, niin se on kaikille uskottava asia, mutta jos minä -saan, niin sitä ei usko kukaan. Onko se niin?" - -"Niin se on, jos samalla tietää minkälainen on ollut uistin. -Tämä meidän uistin ei ole täkyuistin, jollainen on varmaan ollut -lukkari-vainajalla. Tässä meidän uistimessa ei pidetä mitään syöttiä, -vaan hauki luulee sitä kirkasta, hopeoitua lusikkaa pieneksi kalaksi. -Jos tähän pannaan syötti, mikä hyvänsä, niin ei hauki tartu, ja siitä -minä arvasin, että tämäkin on saatuna muulla keinolla. Arvasinko -oikein?" - -"Oikein arvasit. Ostinhan minä tämän!" - -Ja rouva kertoi kumpaisenkin uistinmatkan, vieläpä senkin, miten -hän ruohoja uuvutti. Tämä kaikki huvitti maisteria enemmän kuin -tavalliset kalastuskertomukset ja hän virkkoi: - -"Myöntänethän jo, että kalastaminen on hauskaa, vaikkei saisi muuta -kuin ruohoja." - -"Eipä se minusta ollut niinkään hauskaa", sanoi rouva. "Ja yhäkin -ihmettelen haukien typeryyttä, kun menevät ottamaan suuhunsa kovaa ja -koukkujen ympäröimää metallia, mutta jos sen mukana on syötävää, niin -se ei kelpaa. Miten sinä selität tämän?" - -"Se on hyvin helposti selitetty", sanoi maisteri. "Ensinnäkin sinä -unhotat, että vaikkakin metalli on kovaa, niin se kiiltää. Jos nuori -herrasmies lähtisi kalastelemaan itselleen elämänkumppania leipäpussi -ja lihakinkku kainalossa, niin saisi ehkä ikänsä kävellä, eikä -yhtään toivottua tarttuisi. Mutta annas olla, kun kengät ja pukimet -välähtelevät, ja rinnoilta ja taskusta kultaa vilahtelee, niin kohta -tarttuu, vaikka useita. Hauki on samanlainen." - -"Niin, ja haukiakin hullumpia ovat siinä suhteessa miehet", väitti -rouva. - -"Myönnetään -- usein", myhäili maisteri ja iski pöytähaarun hauen -kylkeen. - -Tämä siinä sittenkin taidettiin hulluimmaksi arvata, koska joutui -ensimäisenä syötäväksi. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Savolaisia, by Kauppis-Heikki - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SAVOLAISIA *** - -***** This file should be named 51007-8.txt or 51007-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/1/0/0/51007/ - -Produced by Timo Ervasti and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/51007-8.zip b/old/51007-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 168d3e1..0000000 --- a/old/51007-8.zip +++ /dev/null |