diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50754-8.txt | 8725 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50754-8.zip | bin | 175286 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 8725 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..04b5f17 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #50754 (https://www.gutenberg.org/ebooks/50754) diff --git a/old/50754-8.txt b/old/50754-8.txt deleted file mode 100644 index 1b30128..0000000 --- a/old/50754-8.txt +++ /dev/null @@ -1,8725 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Tuhat ja yksi yötä, by Anonymous - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Tuhat ja yksi yötä - -Author: Anonymous - -Translator: Valfrid Hedman - -Release Date: December 23, 2015 [EBook #50754] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TUHAT JA YKSI YÖTÄ *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -TUHAT JA YKSI YÖTÄ - -Suomeksi toimittanut - -Valfrid Hedman - - - - - -Hämeenlinna, -Karisto Oy, -1922. - - - - - - -SISÄLLYS: - - Johdanto. - Aasi, härkä ja työmies. - Kauppias ja henki. - Ensimmäisen vanhuksen ja naarashirven tarina. - Toisen vanhuksen ja kahden mustan koiran tarina. - Kalastajan tarina. - Kreikan kuninkaan ja lääkäri Dubanin tarina. - Aviomies ja papukaija. - Tarina rangaistusta visiiristä. - Kalastajan myöhempiä seikkailuja. - Mustain saarten nuoren kuninkaan tarina. - Merenkulkija Sinbadin tarina. - Sinbadin toinen retki. - Sinbadin kolmas retki. - Sinbadin neljäs retki. - Sinbadin viides retki. - Sinbadin kuudes retki. - Sinbadin seitsemäs eli viimeinen retki. - Kertomus prinssi Ahmedista ja Peri-Banusta. - Ali Baba ja neljäkymmentä ryöväriä. - Tarina Aladdinista ja taikalampusta. - Kalifi Harun-al-Rashidin seikkailu. - Baba Abdullahin tarina. - Seid Numanin tarina. - Hodsha Hassan Alhabbalin tarina. - Bagdadilaisen kauppiaan ali Hodshan tarina. - Tarina Abu Hassanista eli unestaan heränneestä. - - - - -Johdanto - - -Sassanidien, Persian muinaisten kuninkaiden, aikakirjoissa kerrotaan, -että tässä mahtavassa suvussa oli ennen vanhaan hallitsija, jota -pidettiin aikansa oivallisimpana ruhtinaana. Hänen alamaisensa -rakastivat häntä yhtä paljon hänen viisautensa ja ymmärtäväisyytensä -vuoksi kuin hänen naapurinsa pelkäsivät häntä hänen urhoollisuutensa ja -hyvin opetetun sotajoukkonsa tähden. - -Hänellä oli kaksi poikaa. Vanhempi, Shah-Riar, oli kelvollinen -valtakunnan perijä, ja hänellä oli kaikki isänsä hyveet. Nuorempi, -Shah-Zenan, oli yhtä ansiokas prinssi. - -Pitkän ja maineikkaan hallituskauden jälkeen kuningas kuoli, ja -Shah-Riar nousi valtaistuimelle. Shah-Zenan, joka valtakunnan lakien -mukaan ei saanut mitään osuutta hallitukseen, ei lainkaan kadehtinut -veljensä onnea, vaan päinvastoin koetti parhaansa mukaan olla hänelle -mieliksi, mikä hänelle varsin helposti onnistuikin. Shah-Riar, joka -luonnollisesti oli hellästi kiintynyt veljeensä, antoi prinssille Ison -Tartarian kuningaskunnan. Shah-Zenan matkusti heti ottamaan alueen -haltuunsa ja sijoitti hallitusistuimensa maan pääkaupunkiin -Samarkandiin. - -Kun he olivat eläneet kymmenen vuotta tapaamatta toisiaan Shah-Riar, -joka oli kovin halukas kohtaamaan veljensä, päätti lähettää visiirinsä -kutsumaan hänet hoviinsa. Visiirin saavuttua lähelle pääkaupunkia -Shah-Zenanille ilmoitettiin hänen tulostaan, ja Shah-Zenan meni häntä -vastaan ylhäisimpien hoviherrojensa saattamana, jotka erikoisesta -kunnioituksesta sulttaanin ministeriä kohtaan esiintyivät upeissa -puvuissa. Tartarian kuningas otti lähettilään suurin riemunilmauksin -vastaan ja tiedusti häneltä heti veljensä sulttaanin vointia. - -Kun visiiri oli ilmoittanut hänelle, että itsevaltias oli terve, -visiiri mainitsi käyntinsä tarkoituksen. Shah-Zenan tuli kovin -liikuttuneeksi ja vastasi: - --- Viisas visiiri, sulttaani osoittaa minulle liian suuren kunnian. -Mikään ei voisi olla minulle mieluisempaa, sillä ikävöin yhtä -kiihkeästi veljeäni kuin hän minua. Kuningaskunnassani vallitsee rauha, -enkä tarvitse kuin kymmenen päivää valmistautuakseni matkalle -kanssanne. Suotta siis asettuisitte niin lyhyeksi ajaksi kaupunkiini. -Pyydän teitä pystyttämään telttanne tänne, ja käsken toimittamaan -teille kaikkea mitä seuralaisinenne tarvitsette. - -Visiiri suostui kernaasti. Tehtyään matkavalmistuksensa Shah-Zenan -sanoi noiden kymmenen päivän kuluttua jäähyväiset vaimolleen -kuningattarelle ja lähti saattueineen illalla kaupungista. Hän pystytti -kuninkaallisen loistotelttansa visiirin teltan viereen ja puheli hänen -kanssaan puoliyöhön asti. Haluten vielä kerran nähdä kuningattaren, -jota hän kiihkeästi rakasti, hän palasi vielä yksinään palatsiinsa, -jolloin hän sanomattomaksi surukseen tapasi vaimonsa hieromassa kauppaa -vihollisten kanssa hänen kavaltamisestaan. Ennen kuin salaliittolaiset -havaitsivat hänen läsnäolonsa, onneton ruhtinas paljasti oikeutetun -suuttumuksensa kiihkossa käyrän sapelinsa, surmasi heidät ja paiskasi -heidän ruumiinsa palatsia ympäröivään vallihautaan. - -Kostettuaan rikollisille hän palasi telttaansa hiiskumatta sanaakaan -tapahtumasta, käski panna teltat kokoon ja lähti ennen päivänkoittoa -matkalle patarumpujen ja muiden soittimien sävelten kaikuessa ja -täyttäessä riemulla jokaisen, paitsi kuningasta. Hän oli niin -murheissaan vaimonsa petollisuudesta, että hänet valtasi ääretön -synkkämielisyys joka masensi häntä koko matkan ajan. - -Kun hän lähestyi Persian pääkaupunkia, sulttaani Shah-Riar tuli -hovilaisineen häntä vastaan. Ruhtinaat olivat ylen iloiset nähdessään -toisensa. Laskeuduttuaan satulasta he molemminpuolisten syleilyjen ja -muiden hellyyden- ja kunnianosoitusten jälkeen nousivat taas ratsaille -ja ajoivat kaupunkiin kansan riemuhuutojen kaikuessa. Sulttaani saattoi -veljensä tälle valmistettuun asuntoon, palatsiin jonka vain puutarha -erotti hänen omastaan. Se oli sitä upeampi, koska se oli varattu -juhlahuoneistoksi julkisia kemuja ja muita hovin huvituksia varten. - -Shah-Riar jätti heti Tartarian kuninkaan yksikseen, jotta tämä saisi -aikaa kylpemiseen ja puvun vaihtamiseen. Niin pian kuin kuningas oli -näistä puuhista suoriutunut, sulttaani palasi hänen luokseen, ja -molemmat ruhtinaat istuutuivat yhdessä sohvalle ja rupattelivat -hauskasti, kuten veljeksiltä pitkän eron jälkeen saattoi odottaakin. -Kun illallisen aika tuli, he aterioivat yhdessä ja jatkoivat vielä -keskusteluaan, kunnes Shah-Riar huomasi että jo oli varsin myöhä ja -jätti veljensä lepäämään. - -Onneton Shah-Zenan meni vuoteeseensa, mutta vaikka keskustelu veljen -kanssa oli vähäksi aikaa vaimentanut hänen suruaan, se palasi nyt -entistä kiihkeämpänä, niin että hän tarpeellisen levon asemesta kiusasi -itseään katkerilla ajatuksilla. Hänen vaimonsa petoksen kaikki -yksityiskohdat välähtivät jälleen hänen mieleensä niin elävinä että hän -oli kuin järjiltään. Koska hän ei kyennyt nukkumaan, hän nousi ja -antautui murheellisten ajatusten valtaan, ja ne painoivat hänen -kasvoihinsa leiman joka ei voinut jäädä sulttaanilta huomaamatta. -Veljensä synkkämielisyydestä huolestuneena Shah-Riar yritti huvittaa -häntä joka päivä uusilla viehätyksillä ja loistavan upeilla -juhlapidoilla. Mutta kaukana siitä, että ne olisivat tuottaneet -poloiselle lohtua, ne vain enensivät hänen suruaan. - -Kun Shah-Riar eräänä päivänä oli järjestänyt suuren metsästysretken -parin päivän matkan päähän hallituskaupungistaan, paikkaan jossa vilisi -peuroja, Shah-Zenan pyysi häntä sallimaan hänen jäädä pois, koska hänen -terveytensä ei sallinut että hän lähtisi mukaan. Sulttaani, joka ei -tahtonut millään tavoin pakottaa häntä, antoi hänen menetellä mielensä -mukaan ja lähti eräretkelle ylimystensä kanssa. Kun Tartarian kuningas -oli jäänyt yksikseen, hän sulkeutui kammioonsa ja istahti puutarhan -puolisen ikkunan luo. Tästä paikasta, josta hän saattoi itse näkymättä -katsella ulos, hän pian havaitsi jotakin joka kokonaan kiinnitti hänen -huomionsa. Salaovi avautui sulttaanin palatsista, ja siitä astui ulos -useita henkilöitä joiden joukosta saattoi helposti erottaa -sulttaanittaren hänen majesteettisesta ilmeestään. Ruhtinatar, joka -arveli Tartarian kuninkaan lähteneen metsästämään veljensä sulttaanin -kanssa, tuli seuralaisineen hänen huoneensa ikkunoiden läheisyyteen, ja -kuningas kuuli hänen keskustelevan petoksesta kumppaniensa kanssa. - -Veljen puolison halpamaisuus täytti Tartarian kuninkaan mielen -monenlaisilla mietteillä. Kuinka vähän syytä minulla olikaan, hän -tuumi, luulotella itseäni kaikkia muita onnettomammaksi! Nähtävästi on -kaikkien mahtavien ja korkeassa asemassa olevien välttämättömänä -kohtalona että heidän kunniaansa ja valta-asemaansa vastaan -juonitellaan. Olen siis aika hupsu, kun tapan itseni murheella. Päätän -että näin yleislaatuisen onnettomuuden muisteleminen ei enää koskaan -saa häiritä rauhaani. - -Siitä hetkestä hän ei enää huolinut tuskitella. Hän pyysi tuomaan -illallisensa, söi paremmalla ruokahalulla kuin mitä hänellä oli ollut -Samarkandista lähdettyään ja kuunteli hiukan viehättyneenäkin laulua ja -soittoa, jota oli varattu hänen viihdykkeekseen aterian ajaksi. - -Sen jälkeen hän oli yhä varsin hilpeä. Kuultuaan että sulttaani oli -palaamassa pääkaupunkiinsa hän meni veljeään vastaan ja lausui -kohteliaat tervehdyksensä hyvin iloisella äänellä. - -Shah-Riar, joka oli odottanut tapaavansa hänet samassa mielentilassa -johon hän oli pari päivää sitten jäänyt, tuli ylen iloiseksi nähdessään -hänet hilpeänä. -- Rakas veli, hän sanoi, -- kiitän taivasta -muutoksesta, joka sinussa on minun poissaollessani tapahtunut. Olehan -hyvä ja kerro miksi olit niin alakuloinen ja miksi et enää ole. - -Tartarian kuningas oli hetkisen vaiti ikään kuin miettien ja -suunnitellen mitä vastaisi. Vihdoin hän virkkoi: -- Sinä olet minun -sulttaanini ja herrani, mutta salli minun kuitenkin olla vastaamatta -kysymykseesi. - --- En salli, rakas veli, sulttaani sanoi, -- sinun pitää vastata -minulle. En tyydy kieltäytymiseen. - -Kun Shah-Zenan ei voinut vastustaa näitä hartaita pyyntöjä, hän lausui. --- No sitten, veli, täytän toivomuksesi, koska niin käsket. Ja hän -kertoi sulttaanille Samarkandin kuningattaren petollisuudesta. -- Tämä, -hän sanoi, -- oli murheeni aiheena. Eikö minulla mielestäsi ollut -kyllin syytä alakuloisuuteen? - --- Oi, veli hyvä, sulttaani huudahti, -- minkä kauhean tapauksen -minulle kerroitkaan! Annan sinulle hyväksyvän tunnustukseni siitä että -rankaisit itsesi ja valtakuntasi kavaltajia. Kukaan ei voi moittia -sinua teostasi. Se oli oikein, ja jos asia olisi minua koskenut, -olisin tuskin ollut yhtä kohtuullinen. Nyt en enää ihmettele -surumielisyyttäsi. Sellainen seikka koskee liian kipeästi ja on liian -nöyryyttävä ollakseen järkyttämättä mieltäsi. Voi taivas, mikä -merkillinen seikkailu! Mutta minun on kiitettävä Allahia, joka on -suonut sinulle lohdutusta. Ja koska en epäile, että lohduttautumiseesi -on riittävät syynsä, niin olehan hyvä ja kerro mikä sen aiheutti äläkä -salaa mitään. - -Shah-Zenan ei ollut tässä kohdin yhtä helposti taivutettavissa kuin -äskeisessä, koska hän ajatteli veljeään. Mutta kun hänen täytyi myöntyä -tämän hartaisiin pyyntöihin, hän kertoi vihdoin sattumalta kuulemansa -keskustelun. -- Sen jälkeen, hän jatkoi, -- uskoin, että kaikki naiset -ovat luonteeltaan petollisia. Näin ajatellessani minusta näytti -käsittämättömältä heikkoudelta miesten puolelta, että he lainkaan -luottavat naisten uskollisuuteen. Tämä miete toi monta muuta mukanaan. -Sanalla sanoen katsoin parhaaksi olla omasta puolestani asiasta enempää -huolehtimatta ja varoittaa sinua ehkäistäksesi sulttaanittaren aikeet. - -Kuullessaan veljensä kertomat hirveät uutiset sulttaani joutui -hillittömän raivon valtaan ja antoi heti määräyksen sulttaanittaren ja -hänen vehkeilykumppaniensa teloittamisesta. - -Ankaran toimenpiteen jälkeen ja vakuuttuneena siitä että kehenkään -naiseen ei voinut luottaa, hän päätti ehkäistäkseen vastaisten -vaimojensa uskottomuuden naida yhden joka päivä ja kuristuttaa hänet -seuraavana aamuna kuoliaaksi. Laadittuaan itselleen tämän julman lain -hän vannoi panevansa sen täytäntöön heti kun Tartarian kuningas oli -matkustanut. Pian veli sanoikin hänelle jäähyväiset ja lähti upeilla -lahjoilla kuormitettuine juhtineen paluumatkalleen. - -Kun Shah-Zenan oli lähtenyt hovista, Shah-Riar ilmoitti päätöksensä -suurvisiirille ja käski tätä hankkimaan hänelle uuden vaimon joka -päivä. Mitä vastahakoisuutta visiiri lienee käskyjen toimeenpanemisesta -tuntenutkin, täytyihän hänen alistua, koska oli velvollinen sokeasti -tottelemaan herraansa sulttaania. Niinpä sitten tuotiinkin sulttaanille -joka päivä uusi neitsyt puolisoksi, ja joka aamu uusi vaimo murhattiin. - -Kun tieto ennen kuulumattomasta julmuudesta levisi pääkaupunkiin, se -synnytti yleisen hämmennyksen, eikä kuulunut muuta kuin itkua ja -valitusta. Täällä vuodatti isä kyyneleitä lohduttomassa murheessaan -tyttärensä menetyksestä, tuolla hellät äidit peläten kaunoistensa -joutuvan saman kohtalon uhreiksi täyttivät ilman voivotuksillaan ja -surullisia aavistuksiaan ilmaisten. Ylistysten ja siunausten asemesta, -joita sulttaani oli tähän asti alamaisiltaan saanut, nämä syytivätkin -nyt suustaan pelkkiä sadatuksia. - -Suurvisiirillä, joka kuten jo mainittiin oli kauhean ja alati jatkuvan -vääryyden vastahakoisena toimeenpanijana, oli kaksi tytärtä. Vanhemman -nimi oli Sheherazade ja nuoremman Dinarzade. Jälkimmäinen oli hyvin -sivistynyt ja lahjakas, mutta edellinen oli rohkeudeltaan, älyltään ja -terävältä vaistoltaan äärettömästi sukupuoltaan korkeammalla. Hän oli -lukenut paljon, ja hänellä oli niin ihmeellinen muisti että hän ei -milloinkaan unohtanut lukemaansa. Hän oli menestyksellisesti -harrastanut filosofiaa, lääketiedettä, historiaa ja kaunotieteitä, ja -hänen runoelmansa voittivat sen ajan parhaiden kirjailijoiden -sepitykset. Sitä paitsi hän oli täydellinen kaunotar, ja kaikkien hänen -avujensa kruununa oli moitteeton hyveellisyys. - -Visiiri rakasti intohimoisesti tytärtään joka oli niin suuressa määrin -hänen hellyytensä arvoinen. - -Kun he eräänä päivänä keskustelivat, tyttö sanoi: -- Isä, minun on -pyydettävä sinulta erästä suosiota, ja anon nöyrästi, että suostuisit -siihen. - --- Minä en kiellä, visiiri vastasi, -- kunhan se vain on oikeamielinen -ja järkevä. - --- Sen oikeudesta, neitonen selitti, -- ei voi olla epäilystäkään, -kuten voit päätellä vaikutteesta joka minut pakottaa pyyntöni -esittämään. Haluan tehdä lopun raakamaisuudesta, jota sulttaani -harjoittaa kaupungin perheitä kohtaan. Tahdon karkottaa tuskalliset -aavistukset, joita niin monet äidit tuntevat peläten menettävänsä -tyttärensä kamalalla tavalla. - --- Suunnitelmasi, tyttäreni, visiiri vastasi, -- on sangen kiitettävä. -Mutta paha jota tahtoisit lääkitä näyttää minusta parantumattomalta. -Millä tavoin aiot panna tuumasi täytäntöön? - --- Isä, Sheherazade virkkoi, -- koska sulttaani sinun välitykselläsi -valitsee joka päivä uuden aviovaimon, niin minua kohtaan tuntemasi -hellyyden nimessä rukoilen sinua hankkimaan minulle kunnian päästä -hänen puolisokseen. - -Visiiri ei voinut kuunnella kauhistumatta. - --- Voi taivas, hän huudahti suuttuneena, -- oletko menettänyt järkesi, -tyttö, kun teet niin vaarallisen pyynnön? Tunnet sulttaanin valan. -Tahtoisitko siis, että tarjoan sinut hänelle? Ajattele toki mihin -vaaraan varomaton intosi vie sinut. - --- Tiedän kyllä, rakas isä, vaaran johon antaudun, hyveellinen tytär -vastasi, -- mutta se ei pelota minua. Jos joudun turmioon, kuolemani on -kunniakas. Jos taas menestyn aikeessani, teen maalleni tärkeän -palveluksen. - --- Ei, ei, visiiri kielsi, -- millä tahansa yritätkin taivutella minua -sallimaan sinun heittäytyä sellaiseen välittömään vaaraan, älä -kuvittelekaan, että koskaan suostun siihen. Kun sulttaani käskee minua -työntämään tikarini sydämeesi, minun täytyy totella, ja mikä katkera -tehtävä se isälle onkaan! Jollet pelkääkään kuolemaa, älä toki tuota -minulle sitä haikeata surua, että minun täytyy tahrata käteni sinun -vereesi. - --- Pyydän vielä kerran, isä, Sheherazade rukoili, -- että suot minulle -anomani suosion. - --- Sinun itsepäisyytesi, visiiri tiuskaisi, -- saa minut vihastumaan. -Miksi tahdot syöksyä päätähavin turmioon? Ne jotka eivät kykene -näkemään vaarallisen yrityksen loppua eivät koskaan voi suoriutua siitä -onnellisesti. Pelkään että sinulle käy samoin kuin aasille joka vietti -hyviä päiviä, mutta ei voinut tyytyä osaansa. - --- Kuinka aasille sitten kävi, Sheherazade kysyi. - --- Kerron sinulle, visiiri vastasi, -- jos tahdot kuunnella. - - - - -Aasi, härkä ja työmies - - -Eräällä hyvin varakkaalla kauppiaalla oli useita maataloja, joissa hän -piti suuren joukon kaikenlaista karjaa. Hänellä oli kyky ymmärtää -eläinten kieltä, mutta sillä ehdolla ettei hän kuoleman uhalla -tulkitsisi sitä kenellekään. Hän piti samassa tallissa härkää ja aasia. -Eräänä päivänä, kun hän oli niiden lähettyvillä, hän kuuli härän -lausuvan aasille: - --- Kuinka onnellinen sinä mielestäni oletkaan, kun ajattelen -nauttimaasi mukavuutta ja sitä vähäpätöistä työtä jota sinulta -vaaditaan. Sinut suitaan ja pestään huolellisesti, sinulle tuodaan -hyvin puhdistettua viljaa ja raikasta lähdevettä. Sinun tärkeimpänä -toimenasi on kantaa isäntäämme kauppiasta, kun hänellä on jokin pieni -matka tehtävänä, ja muutoinhan viettäisitkin elämäsi aivan joutilaana. -Minun kohtaloni on yhtä surkuteltava kuin sinun on onnellinen. Tuskin -on aamu sarastanut, kun minut valjastetaan auran eteen ja pakotetaan -raatamaan iltaan asti. Se väsyttää minua niin, että voimani toisinaan -aivan uupuvat. Takanani kävelevä kyntömieskin pieksee minua alinomaa. -Nahkani on aivan kesinyt auran vetämisestä. Ja kun olen ahertanut -varhaisesta aamusta myöhään iltaan ja minut tuodaan talliin, minulle -annetaan syötäväksi vain kehnoa ruokaa ja sitäkin riittämättömästi. -Näet siis, että minulla on syytä kadehtia sinun osaasi. - -Aasi ei keskeyttänyt härän puhetta, ja vastasi sen vaiettua: - --- Ne jotka nimittivät sinua typeräksi eläimeksi eivät valehdelleet. -Olet liian yksinkertainen. Sallit viedä itsesi minne vain tahdotaan -etkä osoita minkäänlaista päättäväisyyttä. Mutta sinua ei kohdeltaisi -siten, jos sinulla olisi yhtä paljon rohkeutta kuin voimaa. Mikset tee -vastarintaa, kun tulevat kytkemään sinut talliin? Miksi et puske heitä -sarvillasi ja osoita suuttumustasi polkemalla jalkaasi? Ja mikset -pelotakin heitä äänekkäällä mylvinällä? Luonto on varustanut sinut -keinoilla joilla voit vaatia itsellesi kunnioitusta, mutta et käytä -niitä. Sinulle tuodaan huonoja papuja ja pehkaantuneita olkia. Älä syö -niitä, haistele vain ja jätä ne koskematta. Jos noudatat minun -neuvoani, saat pian kokea muutoksen josta kiität minua. - -Härkä otti aasin neuvon tarkoin varteen ja myönsi olevansa sille hyvin -kiitollinen. - -Varhain seuraavana aamuna työmies meni noutamaan härkää. Hän valjasti -sen auran eteen ja vei sen tavanmukaiseen raadantaan. Mutta härkä, joka -ei ollut unohtanut aasin neuvoa, temppuili ja kiukutteli kaiken päivää, -ja kun kyntäjä illalla talutti sen takaisin tallille ja alkoi sitoa -sitä kiinni, pahankurinen eläin ei ojentanutkaan nöyrästi päätään, -kuten oli tottunut tekemään, vaan oli itsepintainen ja perääntyi -vihaisesti mylvien. Sitten se hyökkäsi työmiestä kohti kuin aikoen -puskea häntä. Sanalla sanoen, se teki kaikki mitä aasi oli sille -neuvonut. - -Seuraavana päivänä kyntäjä tuli tapansa mukaan noutamaan härkää työhön, -mutta havaitessaan hinkalon olevan täynnä papuja, edellisenä iltana -tuomansa oljet koskematta ja härän makaamassa koivet ojossa lattialla -omituisesti läähättäen, hän luuli sen tulleen sairaaksi, sääli sitä ja -ajatellen, ettei ollut sopivaa viedä sitä työhön, meni heti -ilmoittamaan isännälle juhdan tilasta. Kauppias, joka oivalsi härän -noudattaneen aasin häijyä neuvoa, päätti rangaista aasia ja käski -peltomiestä panemaan sen ikeeseen härän asemesta ja teettämään sillä -oikein kovasti työtä. Niin renki tekikin. Aasin täytyi vetää auraa koko -se päivä, ja työ väsytti poloista sitä enemmän, koska se oli siihen -tottumaton. Sitäpaitsi sitä oli niin ankarasti piesty, että se -palattuaan tuskin kykeni seisomaan jaloillaan. - -Härällä oli sillä välin hyvin hauskaa. Se söi suuhunsa kaikki mitä sen -hinkalossa oli ja lepäsi koko päivän. Se riemuitsi kun oli noudattanut -aasin neuvoa, siunasi toveriaan tuhanteen kertaan sen osoittamasta -ystävällisyydestä eikä laiminlyönyt lausua julki kiitollisuuttaan, kun -aasi oli palannut. Aasi ei vastannut mitään, sen voimat olivat niin -uupuneet että se lysähti puolikuolleena pilttuuseensa. - - * * * * * - -Tässä suurvisiiri kääntyi Sheherazaden puoleen ja sanoi: - --- Sinä olet aivan kuin tuo aasi. Erheellinen menettelysi syöksisi -sinut surman suuhun. Tottele neuvoani, pysy levollisena äläkä kiirehdi -kuolemaasi. - --- Isä, Sheherazade vastasi, -- kertomasi esimerkki ei saa minua -muuttamaan päätöstäni. En lakkaa kiusaamasta sinua ennen kuin esität -minut sulttaanille hänen morsiamenaan. - -Havaitessaan tyttären pysyvän vaatimuksessaan visiiri vastasi: - --- Koska yhä olet itsepäinen, minun täytyy kohdella sinua samaan tapaan -kuin äsken mainitsemani kauppias vähän myöhemmin menetteli vaimonsa -kanssa. - -Ja visiiri jatkoi kertomustaan. - - * * * * * - -Kauppias, joka käsitti, että aasi oli kurjassa kunnossa, halusi tietää -mitä sen ja härän välillä tapahtui. Hän lähti sen vuoksi ulos -kuutamossa vaimonsa seurassa ja istahti tallin seinustalle. Pian hän -kuuli aasin lausuvan härälle: - --- Toveri, sanohan minulle, mitä aiot tehdä aamulla, kun työmies tuo -sinulle ruokaa? - --- Mitäkö minä tekisin, härkä virkkoi. -- Menettelen edelleenkin -opetuksesi mukaan. - --- Varo tekemästä niin, aasi vastasi, -- se on sinulle turmioksi. -Saapuessani kotiin tänä iltana kuulin isäntämme kauppiaan lausuvan -jotakin, joka saa minut vapisemaan puolestasi. - --- Mitä sinä kuulit, härkä kysyi. -- Jos minua vähänkin rakastat, älä -salaa minulta mitään. - --- Isäntämme, aasi vastasi, -- puhui tähän tapaan rengille: "Koska -härkä ei syö eikä kykene työhön, aion teurastuttaa sen huomenna. Muista -siis lähettää hakemaan teurastaja." Tämä minulla oli sinulle -kerrottavana, aasi puhui. -- Huoleni sinun elämästäsi ja ystävyyteni -sinua kohtaan pakottivat minut ilmoittamaan sen sinulle ja antamaan -sinulle uusia neuvoja. Heti kun sinulle tuodaan leseesi ja olkesi, -nouse ja syö ahneesti. Sillä silloin isäntämme arvelee sinun toipuneen -ja peruuttaa epäilemättä määräyksensä sinun tappamisestasi. Mutta jos -menettelet toisin, sinut varmasti teurastetaan. - -Puheella oli aasin tarkoittama vaikutus. Härkä säikähti kauheasti ja -mylvi pelosta. Kauppias, joka oli hyvin tarkkaavaisesti kuunnellut -keskustelua, purskahti äänekkääseen nauruun, mikä suuresti kummastutti -hänen vaimoaan. - --- Ukkoseni, hän virkkoi, -- sanohan minulle, miksi naurat noin -sydämestäsi, jotta voin nauraa kanssasi. - --- Eukkoseni, aviomies vastasi, -- sinun täytyy tyytyä vain -kuuntelemaan minun nauruani. En voi täyttää pyyntöäsi. Voin ainoastaan -ilmoittaa, että nauroin sille mitä aasimme vastikään sanoi härälle. -Loppu on salaisuus jota minulla ei ole lupa ilmaista. - --- Mikä, vaimo kysyi, -- estää sinua ilmaisemasta salaisuutta? - --- Jos kerron sen sinulle, mies vastasi, -- hukkaan elämäni. - --- Sinä vain teet pilkkaa minusta, vaimo huudahti. -- Se mitä minulle -uskottelet ei voi olla totta. Jollet heti ilmoita minulle miksi nauroit -ja kerro mitä härkä ja aasi puhuivat toisilleen, vannon kautta taivaan -etten enää elä kanssasi. - -Näin puhuttuaan hän palasi huoneeseen ja istahdettuaan nurkkaan itki -siellä kaiken yötä. Kun hänen miehensä seuraavana aamuna näki hänen yhä -olevan samassa mielentilassa, hän sanoi, että vaimo oli perin hupsu -rasittaessaan itseään tuolla tavoin murheella. Asian tietäminen, hän -selitti, ei ollut vaimolle lainkaan tärkeätä, jota vastoin sen -salassapitäminen oli hänelle itselleen perin tähdellistä. -- Sen -vuoksi, mies lisäsi, -- pyydän ettet enää ajattele sitä. - --- Ajattelen sitä yhä niin paljon, vaimo vastasi, -- etten lakkaa -itkemästä ennen kuin olet tyydyttänyt uteliaisuuteni. - --- Mutta vakuutan sinulle ihan tosissani, mies sanoi, -- että typerään -ja varomattomaan pyyntöösi suostuminen maksaisi minun henkeni. - --- Tapahtukoon mitä tapahtuu, toinen tiukkasi, -- mutta vaadin sitä -kuitenkin. - --- Huomaan olevan mahdotonta palauttaa sinua järkiisi, kauppias jatkoi, --- ja koska aavistan, että itsepäisyydelläsi aiheutat oman kuolemasi, -kutsun sisälle lapsesi, jotta he näkevät sinut vielä sitä ennen. - -Hän siis kutsui lapset ja lähetti noutamaan vaimonsa isän, äidin ja -muut sukulaiset. Kun he olivat saapuneet ja kuulleet syyn miksi heidät -oli kutsuttu, he tekivät voitavansa vakuuttaakseen vaimolle, että hän -oli väärässä, mutta siitä ei lähtenyt apua. Vaimo sanoi mieluummin -kuolevansa kuin antavansa miehelleen periksi. Kun hänen lapsensa -näkivät että häntä ei millään voitu parantaa myrtyneestä -mielentilastaan he itkivät katkerasti. Kauppias itse oli -menettämäisillään järkensä ja melkein valmis uhraamaan oman henkensä -pelastaakseen vaimonsa jota hän vilpittömästi rakasti. - --- Kuulehan edelleen, tyttäreni, visiiri jatkoi Sheherazadelle, -- -tuolla kauppiaalla oli viisikymmentä kanaa ja yksi kukko sekä koira, -joka huolellisesti tarkkasi kaikkea mitä tapahtui. Kun kauppias, kuten -sanoin mietti mitä oikeastaan olisi tehtävä, hän kuuli koiran kertovan -kukolle surkeasta tilanteesta, johon niiden isäntäpoloinen oli -joutunut. - --- Mitä, onko isäntämme niin typerä, kukko huudahti. - --- Hänellä on vain yksi vaimo, eikä hän osaa sitä hallita. Minä taas, -jolla niitä on viisikymmentä, teetän niillä kaikilla mitä vain haluan. -Ottakoon hän kepin ja rusikoikoon vaimoaan kelpo lailla, niin takaan -että akka tulee järkiinsä ja lakkaa kiusaamasta häntä ilmoittamaan mitä -hän ei saa sanoa. - -Kauppias otti kepin, meni vaimonsa luo ja peittosi häntä niin -napakasti, että toinen parkui: - --- Riittää, puolisoni, riittää! Herkeä jo! En koskaan enää utele sitä -sinulta. - -Kun mies huomasi, että eukko katui sopimatonta uteliaisuuttaan hän -lakkasi pieksemästä ja avasi oven. Vaimon sukulaiset ja ystävät -tulivat sisään ja havaitsivat ilokseen että vaimo oli parantunut -itsepäisyydestään ja onnittelivat aviomiestä hänen oivallisesta -keinostaan jolla hän oli palauttanut vaimon järkiinsä. - --- Tyttäreni, suurvisiiri lisäsi, -- sinä ansaitset samanlaista -kuritusta kuin kauppias käytti vaimonsa ojennukseksi. - --- Isä, Sheherazade vastasi, -- Älä pahastu, vaikka yhä pysyn -aikeessani. Tuon naisen tarina ei liikuta minua lainkaan. Voisin kertoa -sinulle monta muuta osoittaakseni sinulle, että sinun ei pitäisi -vastustaa tuumaani. Sitä paitsi, suo minulle anteeksi, että vakuutan -vastustuksesi olevan turhaa. Jos isänrakkautesi estää sinua myöntymästä -pyyntööni, menen itse tarjoutumaan sulttaanille. - -Kun isä näki, että tytär oli taipumaton, hän mukautui vihdoin kiihkeään -pyyntöön, ja vaikka hän olikin kovin murheissaan, kun ei voinut saada -tytärtä luopumaan turmiollisesta päähänpistosta, hän meni heti -ilmoittamaan sulttaanille tuovansa hänelle ensi yöksi Sheherazaden. - -Sulttaani kummastui kovin uhrauksesta jonka suurvisiiri tarjoutui -tekemään. -- Kuinka, hän sanoi, -- saatoit päättää tuoda minulle oman -tyttäresi? - --- Teidän majesteettinne, visiiri vastasi, -- tyttö tarjoutuu teille -itse. Häntä odottava surullinen kohtalo ei voinut pelottaa häntä. Siitä -kunniasta että saa olla yhden yön teidän majesteettinne puolisona hän -on valmis uhraamaan henkensä. - --- Mutta älä vain toimi minkään harhakuvitelman vallassa, visiiri, -sulttaani sanoi. -- Kun huomenna aamulla jätän Seherazaden sinun -käsiisi, vaadin että surmaat hänet. Jos laiminlyöt sen, vannon että -saat vastata omalla hengelläsi. - --- Teidän majesteettinne, visiiri vastasi, -- vaikka olenkin hänen -isänsä, niin takaan että käteni uskollisesti panee toimeen käskynne. - -Kun suurvisiiri palasi tyttärensä luo, tämä kiitti isäänsä että isä oli -täyttänyt hänen pyyntönsä, ja havaitessaan visiirin olevan murheen -murtama hän sanoi toivovansa, että isän ei koskaan tarvitsisi katua -hänen naittamistaan sulttaanille, vaan että hän päinvastoin saisi -elinikänsä riemuita myöntymyksestään. - -Tytön oli somistauduttava saapuakseen itsevaltiaan eteen. Ennen -lähtöään hän vei Dinarzade-siskonsa syrjään ja sanoi hänelle: - --- Rakas sisar, tarvitsen apuasi hyvin tärkeässä asiassa ja pyydän, -ettet kiellä sitä minulta. Isä vie minut kohta sulttaanin luo. Älä -hätkähdä, vaan kuuntele minua kärsivällisesti. Heti kun olen hänen -makuukammiossaan, pyydän että hän sallii sinun tulla aikaisin aamulla -luokseni, jotta saan nauttia seurastasi tunnin, pari ennen kuin sanon -sinulle hyvästi ja käyn kuolemaan. Jos sulttaani myöntää minulle sen -suosion kuten toivon, niin muista, että vähän aikaa saapumisesi jälkeen -lausut minulle tähän tapaan: "Sisar pyydän, että ennen kuin jätät -minut, minkä täytyy pian tapahtua, kertoisit minulle jonkin niistä -monista huvittavista tarinoista joita olet niin usein jutellut." Alan -heti kertoa sinulle tarinaa ja toivon sillä tavoin vapauttavani -pääkaupungin surusta, jonka vallassa se nykyisin on. - -Dinarzade vastasi mielihyvin tekevänsä mitä sisar häneltä pyysi. - -Suurvisiiri vei Sheherazaden palatsiin ja poistui saatettuaan hänet -sulttaanin huoneeseen. Heti kun itsevaltias oli jäänyt kahdenkesken -neitosen kanssa, hän käski tätä riisumaan hunnun kasvoiltaan. Hän -havaitsi tytön niin kauniiksi että joutui ylen ihastuksiinsa. -Nähdessään hänellä olevan kyyneleet silmissä hän kysyi syytä siihen. -- -Teidän majesteettinne, Sheherazade vastasi, -- minulla on sisar, joka -minua hellästi rakastaa. Toivoisin että hänen sallittaisiin tulla -aamulla varhain tähän huoneeseen, jotta voisin nähdä hänet ja vielä -kerran sanoa hänelle jäähyväiset. Suvaitseeko teidän majesteettinne -suoda minulle sen lohdutuksen, että saan antaa hänelle tämän viimeisen -todistuksen rakkaudestani? - -Shah-Riar suostui pyyntöön. Dinarzade saapui seuraavana päivänä tuntia -ennen aamunkoittoa eikä laiminlyönyt noudattaa sisarensa määräystä. - --- Rakas sisko, hän huudahti, -- ennenkuin jätän sinut, mikä tapahtuu -varsin pian, pyydän sinua kertomaan minulle jonkin niistä hauskoista -saduista joita tiedät niin paljon. Tämähän olisi viimeinen kerta -jolloin saan sen ilon. - -Sen sijaan että olisi vastannut sisarelleen, Sheherazade kääntyi -sulttaanin puoleen lausuen: -- Salliiko teidän majesteettinne minun -tehdä sisarelleni mieliksi? - --- Hyvin kernaasti, sulttaani vastasi. Sheherazade pyysi sisarta -kuuntelemaan ja kääntyen Shah-Riariin päin jutteli tähän tapaan: - - - - -Kauppias ja henki - - -Oli kerran kauppias jolla oli paljon omaisuutta: maata, tavaraa ja -rahoja. Eräänä päivänä, kun hänen oli lähdettävä tärkeän asian vuoksi -pitkälle matkalle, hän nousi ratsun selkään ja otti mukaansa korpuilla -ja taateleilla täytetyn laukun, koska oli kuljettava laajan erämaan -poikki jossa ei ollut minkäänlaista muonaa saatavissa. Hän saapui ilman -seikkailuja matkansa perille, ja toimitettuaan asiansa hän lähti -jälleen ratsastamaan kotiin. - -Matkansa neljäntenä päivänä hän tunsi auringon kuumuuden niin -rasittavaksi, että hän poikkesi tieltä virkistäytyäkseen puiden -siimeksessä, joiden juurelta kuului kirkkaan lähteen solinaa. -Astuttuaan hevosensa selästä hän sitoi sen kiinni oksaan, istuutui -lähteen reunalle ja otti laukustaan muutamia korppuja ja taateleita. -Hedelmiään syödessään hän viskeli niiden kiviä huolimattomasti sinne -tänne. Ateriansa päätettyään hän hyvänä muslimina pesi kätensä, -kasvonsa ja jalkansa sekä ryhtyi lukemaan rukouksiaan. Ennen kuin hän -oli päättänyt hartautensa ja noussut polvistuvasta asennostaan, hän -näki hirvittävän ison hengen tulevan raivostuneena häntä kohti ja -heiluttelevan sapelia kädessään. - -Henki puhutteli häntä kauhealla äänellä. - --- Nouse, jotta voin surmata sinut tällä sapelilla, kuten sinä olet -surmannut poikani, se lausui ja säesti sanojaan hirvittävällä -karjunnalla. Säikähtyneenä yhtä paljon hirviön kamalasta ulkonäöstä -kuin sen uhkauksestakin kauppias vastasi vavisten: -- Kuinka olen -voinut surmata poikasi? En ole koskaan tuntenut häntä, en koskaan -nähnyt. - --- Etkö sinä tänne tultuasi, henki kysyi, -- ottanut taateleita -laukustasi ja syödessäsi viskellyt niiden kiviä sinne tänne? - --- Menettelin kyllä niin kuin sanot, kauppias vastasi, -- sitä en voi -kieltää. - --- Viskellessäsi kiviä sinne tänne, henki jatkoi, -- poikani kulki -ohitse, ja sinä nakkasit taatelinkiven hänen silmäänsä, ja se tappoi -hänet. Sen vuoksi minun täytyy tappaa sinut. - --- Armoa, armoa, hyvä herra, huudahti kauppias. - --- Ei mitään armoa, ei anteeksiantoa, henki tiuskaisi. -- Eikö ole -oikein surmata se, joka on surmannut toisen? - --- Sen kyllä myönnän, kauppias vastasi, -- mutta en ole tappanut -poikaasi, ja jos olenkin, tein sen tietämättäni ja kaikessa -viattomuudessani. Anon siis, että suot minulle anteeksi ja sallit minun -elää. - --- Ei, ei, väitti henki pysyen päätöksessään, -- minun täytyy surmata -sinut, koska sinä olet surmannut poikani. Se tarttui kauppiaan -käsivarteen ja paiskasi hänet suulleen maahan ja kohotti käyräsapelinsa -katkaistakseen hänen päänsä. - - * * * * * - -Nämä sanat lausuttuaan ja havaittuaan päivän valjenneen sekä tietäen, -että sulttaani aamulla varhain meni rukoilemaan ja neuvostonsa -istuntoon, Sheherazade keskeytti kertomuksensa. - --- Rakas sisko, Dinarzade virkkoi, -- onpa se ihmeellinen tarina! - --- Sen loppuosa, Sheherazade vastasi, -- on vielä ihmeellisempi, kuten -myöntänet, jos sulttaani sallii minun elää tämän päivän ja jatkaa -huomenna kertomustani. - -Shah-Riar, joka oli hyvin hartaasti kuunnellut Sheherazaden satua, -päätti olla surmauttamatta häntä sinä päivänä aikoen panna sen toimeen -vasta kun Sheherazade oli kertonut tarinansa loppuun. Hän nousi, meni -lukemaan rukouksensa ja lähti neuvoston istuntoon. - -Sillä välin suurvisiiri oli tuhannessa tuskassa. Nukkumisen asemesta -hän vietti yönsä valittelemalla tyttärensä kohtaloa, uskoen pian -saavansa teloittaa hänet omin käsin. Kun hän surullista käskyä -odotellen pelkäsi kohdata sulttaania, hän joutui iloisen hämmästyksen -valtaan nähdessään ruhtinaan astuvan neuvostosaliin antamatta hänelle -turmiollista määräystä. - -Tapansa mukaan sulttaani vietti päivänsä valtakunnan asioita -järjestellen ja yön tullen hän sulkeutui huoneisiinsa Sheherazaden -kanssa. Seuraavana aamuna sulttaani odottamatta että Sheherazade -pyytäisi lupaa käski hänen jatkaa kertomusta hengestä ja kauppiaasta, -ja tyttö jutteli edelleen näin: - -Nähdessään, että henki aikoi iskeä hänen päänsä poikki kauppias huusi: --- Pidätä taivaan tähden kätesi! Salli minun virkkaa sananen, suo -minulle vuoden armonaika mennäkseni sanomaan vaimolleni ja lapsilleni -jäähyväiset ja jakaakseni omaisuuteni heidän keskensä. Lupaan, että -kahdentoista kuukauden perästä tästä päivästä lukien palaan näiden -puiden alle antautuakseni käsiisi. - --- Kutsutko taivaan lupauksesi todistajaksi? henki kysyi. - --- Kutsun, kauppias vastasi, -- ja sinä voit luottaa valaani. Sen -jälkeen henki jätti hänet lähteen partaalle ja hävisi. - -Kun kauppias kotiin ratsastettuaan kertoi, mitä hänen ja hengen välillä -oli tapahtunut, hänen vaimonsa parkui säälittävästi, löi kasvoihinsa ja -repi tukkaansa. Talo kaikui itkevien lasten valituksista, ja isä, joka -ei voinut vastustaa luonnon vaatimusta, vuodatti kyyneliä heidän -kanssaan. - -Vihdoin kului vuosi, ja kauppiaan oli pakko lähteä. Hän pani -kääreliinat matkalaukkuunsa ja meni sanomaan hyvästi vaimolleen ja -lapsilleen. Näiden suru oli sanoin kuvaamaton. Äärettömästi -liikuttuneena, kun hänen täytyi näin rakkaistaan erota, kauppias vaelsi -paikalle, johon oli luvannut tulla henkeä tapaamaan. Istahtaen lähteen -reunalle hän odotti hengen saapumista ja oli sanomattoman murheen -vallassa. Istuessaan tuskallisen odotuksen masentamana hän havaitsi -naarashirveä taluttavan vanhuksen lähestyvän. Kun he olivat -tervehtineet toisiaan, ukko kysyi miksi kauppias oli niin autiossa -paikassa. - -Kauppias kertoi hänen suureksi kummastuksekseen seikkailunsa, jonka -kuultuaan ukko huudahti: -- Tämä on kovin omituinen tapaus! Ja sinä -olet sitonut itsesi valalla, jota et millään muotoa voi rikkoa. Mutta -tahdonpa nähdä kohtauksesi hengen kanssa. Hän istahti kauppiaan -viereen, ja he alkoivat keskustella. - -Jutellessaan kauppias ja naarashirveä taluttava vanhus äkkäsivät toisen -vanhan miehen tulevan heitä kohti kahden mustan koiran seuraamana. -Tulokaskin sai kuulla kauppiaan seikkailun ja päätti viipyä nähdäkseen -ratkaisun. - -Lyhyen ajan kuluttua he havaitsivat paksun sumun, ikään kuin -pyörretuulen kohottaman tomupilven liikkuvan heitä kohti. Kun se oli -ehtinyt heidän kohdalleen, se haihtui äkkiä, ja sen sijalle ilmestyi -henki, joka heitä tervehtimättä astui kauppiaan luo paljastettu miekka -kädessään, tarttui hänen käsivarteensa ja sanoi: -- Nouse, jotta voin -tappaa sinut, niin kuin sinä tapoit poikani! - -Kauppias ja molemmat vanhukset alkoivat voivotella täyttäen ilman -valitushuudoillaan. - -Kun naarashirven taluttaja näki hengen tarttuvan kauppiaaseen ja -aikovan tappaa tämän, hän heittäytyi hirviön jalkojen juureen ja sanoi -hänelle: -- Henkien ruhtinas, rukoilen sinua nöyrimmästi taltuttamaan -hetkiseksi vihasi ja osoittamaan minulle sen suosion, että kuuntelet -elämänkertani ja tämän naarashirven tarinan. Ja jos se on sinusta -ihmeellisempi ja kummastuttavampi kuin kauppiaan seikkailu, toivon -sinun antavan miespoloiselle puolet hänen rikoksestaan anteeksi. - -Henki mietti ehdotusta vähän aikaa ja vastasi vihdoin: -- No hyvä, minä -suostun. - - - - -Ensimmäisen vanhuksen ja naarashirven tarina - - -Naarashirvi jonka tässä näette on vaimoni jonka nain hänen ollessaan -kaksitoistavuotias. Ja me elimme yhdessä kaksikymmentä ajastaikaa -saamatta lapsia. - -Haluni saada perillisiä pakotti minut ottamaan omakseni orjattaren -minulle synnyttämän pojan. Vaimoni oli mustasukkainen ja kantoi kaunaa -sekä lapselle että sen äidille, mutta salasi vihansa niin hyvin, etten -tiennyt siitä mitään, ennen kuin oli jo liian myöhäistä. - -Ollessani poissa pitkällä matkalla hän turvautui taikakeinoihin, muutti -loihduillaan poikani vasikaksi ja äidin lehmäksi ja antoi ne -tilanhoitajani haltuun. - -Palatessani kyselin äitiä ja lasta. -- Orjatar, vaimoni sanoi, -- on -kuollut. Omaksesi ottamastasi pojasta taas en tiedä mitään, koska en -ole nähnyt häntä kahteen kuukauteen. - -Orjattaren kuolema suretti minua, mutta kun poikani oli vain hävinnyt, -toivoin hänen pian palaavan. Mutta kahdeksan kuukautta kului, enkä -kuullut hänestä mitään. Kun tuli suuri _bairam_-juhla, lähetin -noutamaan tilanhoitajaltani yhden lihavimmista lehmistä uhriteuraaksi. - -Hän lähettikin minulle lehmän, ja minä sidoin sen, mutta kun aioin -uhrata sen, se ammui surkeasti, ja havaitsin kyyneleitä vuotavan sen -silmistä. Se oli minusta perin omituista, ja minut valtasi sellainen -säälintunne, etten hennonut antaa sille iskua, vaan käskin -tilanhoitajani tuoda minulle toisen. - -Vaimoni, joka oli saapuvilla, joutui hellyydestäni raivoihinsa ja -vastustaen määräystä joka oli esteenä hänen häijyille juonilleen hän -huudahti: -- Mitä mietit, puolisoni? Uhraa tuo lehmä, tilanhoitajallasi -ei ole somempaa ja sopivampaa eläintä juhlaa varten. - -Huomaavaisuudesta vaimoani kohtaan käskin tilanhoitajani, joka ei ollut -niin helläsydäminen kuin minä itse, uhrata sen. Nyljettyään teuraan hän -huomasi, että se oli pelkkää luuta ja nahkaa, vaikka se oli meistä -näyttänyt niin sileältä ja pehmeältä. - --- Vie se pois, sanoin hänelle, -- jaa sen lihat almuiksi tai käytä -miten vain haluat, ja jos sinulla on oikein lihava vasikka, tuo se -tilalle. - -Hän palasi tuoden lihavan vasikan, mutta heti kun se näki minut, se -tempoili niin kovin päästäkseen luokseni että katkaisi köytensä. Sitten -se heittäytyi jalkoihini, pää maahan painettuna, ikään kuin -herättääkseen sääliäni ja rukoillakseen etten olisi kyllin julma -riistääkseni siltä henkeä. - -Nämä liikkeet kummastuttivat ja liikuttivat minua vielä enemmän kuin -lehmän kyyneleet, ja virkoin kääntyen vaimoni puoleen: -- Vaimo, en -tahdo uhrata tätä vasikkaa, äläkä yritä minua siihen taivuttaa. Häijy -nainen ei välittänyt toivomuksistani, vaan kehotteli, kunnes myönnyin. -Sidoin eläinraukan ja tarttuen surmaveitseen olin juuri pistämäisilläni -sen vasikan kurkkuun, kun se kääntäen kyyneltyneet silmänsä kovin -kaihoisina minua kohti sai minut niin heltymään etten raaskinut tappaa -sitä. Annoin veitsen pudota ja sanoin päättäväisesti vaimolleni, että -tahdoin uhrata toisen vasikan, ja lepytin häntä hiukan lupaamalla, että -uhraisin tämän ensi vuoden bairam-juhlassa. - -Seuraavana aamuna tilanhoitajani halusi puhutella minua kahden kesken. -Hän sanoi, että hänen tyttärensä, joka osasi hiukan loihtia, tahtoi -tavata minut. Kun tyttö päästettiin luokseni, hän ilmoitti minulle, -että vaimoni oli minun matkalla ollessani muuttanut orjattareni -lehmäksi ja lapsen vasikaksi. Hän ei voinut palauttaa orjatarta, joka -oli uhrattu lehmän hahmossa, mutta ottopoikani hän saattoi antaa -minulle takaisin ja oli valmis tekemään sen, jos saisi hänet -puolisokseen. Ja hän lupasi myös rangaista vaimoani hänen ansionsa -mukaan. - -Kun olin antanut suostumukseni näihin ehdotuksiin, neitonen otti -kulhollisen vettä, lausui sen yli kumartuen minulle käsittämättömiä -sanoja ja pirskotti sitä vasikan päälle, joka heti sai luonnollisen -muotonsa takaisin. - --- Poikani, rakas poikani, huudahdin rientäen riemastuneena häntä -syleilemään. -- Tämä nuori neito on poistanut sen kauhean lumouksen -jolla sinut oli loihdittu, enkä epäile, että kiitollisuudesta otat -pelastajasi vaimoksesi, kuten olen luvannut. Nuorukainen suostui -ilomielin. Ennenkuin heidän avioliittonsa oli vahvistettu, neitonen -muutti vielä vaimoni naarashirveksi, ja tässä näette hänet. - -Sittemmin on poikani jäänyt leskeksi ja lähtenyt matkoille. Kun en ole -hänestä moniin vuosiin kuullut, lähdin maailmalle tiedustellakseni -häntä. Ja kun en tohtinut jättää ketään vaimoni vartijaksi, kunnes -palaisin kotiin, katsoin parhaaksi kuljettaa häntä kaikkialla mukanani. -Tällainen on minun ja naarashirveni tarina. Eikö se ole ihmeellinen ja -hämmästyttävä? - --- Sen myönnän, henki vastasi, -- ja siksipä annankin kauppiaalle -puolet hänen rikoksestaan anteeksi. - -Kun ensimmäinen vanhus oli lopettanut kertomuksensa, toinenkin, kahta -mustaa koiraa taluttava ukko, kääntyi hengen puoleen ja sanoi: -- -Minäpä kerron sinulle, mitä tapahtui itselleni ja näille kahdelle -mustalle koiralle jotka ovat mukanani. Sen tehtyäni toivon sinun -antavan kauppiaalle anteeksi toisen puolen hänen rikoksestaan. - --- Olkoon menneeksi, henki vastasi, -- jos kertomuksesi on -merkillisempi kuin tarina naarashirvestä. - -Ja toinen vanha mies aloitti tähän tapaan: - - - - -Toisen vanhuksen ja kahden mustan koiran tarina - - -Tiedä, oi mahtava henkien ruhtinas, vanha mies sanoi, -- että meitä on -kolme veljestä: nämä mustat koirat ja minä. Kuollessaan isämme jätti -meille tuhat sekiiniä kullekin. Sillä summalla me kaikki ryhdyimme -harjoittamaan kauppiaan ammattia. Veljeni päättivät matkustella ja -tehdä kauppaa vieraissa maissa. - -Vuoden kuluttua he palasivat köyhinä ja kurjina menetettyään kaiken -omaisuutensa onnettomissa yrityksissä. Lausuin heidät tervetulleiksi -kotiin, ja koska onni oli ollut minulle myötäinen, annoin heille -kummallekin tuhannen sekiiniä auttaakseni heidät jälleen liikeuralle. -Jonkin ajan kuluttua he tulivat luokseni ehdottaen, että lähtisin -heidän kanssaan kauppamatkalle. Kieltäydyin heti. Mutta vastusteltuani -viisi vuotta heidän kehotuksiaan he saivat alituisilla houkutteluillaan -minut vihdoin luopumaan päätöksestäni. - -Mutta kun aika tuli, jolloin meidän oli ostettava yritystämme varten -tarpeellisia vaihtotavaroita, havaitsin heidän tuhlanneen kaikki, niin -että heille kummallekin antamastani tuhannesta sekiinistä ei ollut -kolikkoakaan jäljellä. En moittinut heitä. Päinvastoin, koska -omaisuuteni nyt oli kasvanut kuudeksituhanneksi sekiiniksi, annoin -heille jälleen tuhat kultarahaa kummallekin ja ottaen yhtä suuren -summan itse mukaani kaivoin jäljelle jääneet kolmetuhatta maahan taloni -nurkalle. Ostimme tavaroita ja lastattuamme ne laivaan jonka olimme -yhteisesti vuokranneet lähdimme myötäisessä tuulessa merelle. Kaksi -kuukautta purjehdittuamme saavuimme onnellisesti satamaan, jossa -astuimme maihin ja myimme tavaramme hyvällä voitolla. Varsinkin minä -myin osuuteni niin edullisesti, että sain kymmenkertaisen hinnan. - -Ollessamme valmiit lähtemään kotimatkalle tapasin merenrannalla nuoren, -hyvin kauniin, mutta kehnosti puetun naisen. Hän asteli sirosti -luokseni, suuteli kättäni ja rukoili hartaasti että naisin hänet. -Vastustelin hiukan, mutta hän esitti ehdotuksensa puolesta varsin monta -seikkaa vakuuttaakseen minulle, että minun ei tulisi hänen köyhyytensä -tähden hylätä tarjousta ja että minulla olisi syytä olla hänen -käytökseensä erinomaisen tyytyväinen, ja niinpä lopulta myönnyin. -Teetin hänelle kunnollisen puvun, ja kun olimme asianmukaisesti -vahvistaneet avioliittomme, otin hänet mukaani laivaan, ja nostimme -purjeet. Havaitsin vaimollani olevan niin paljon hyviä avuja, että -rakkauteni häneen kasvoi päivä päivältä. Veljeni taas, jotka eivät -olleet hoitaneet asioitaan yhtä menestyksellisesti kuin minä, -kadehtivat onneani ja menivät ilkeydessään niin pitkälle, että alkoivat -juonitella ottaakseen minut hengiltä. Sitten he eräänä yönä vaimoni ja -minun nukkuessa heittivät meidät molemmat mereen. - -Tuskin olin pudonnut veteen, kun vaimoni nosti minut ylös ja kantoi -eräälle saarelle. Päivän tullen hän sanoi minulle: -- Näet, puolisoni, -että pelastamalla henkesi en ole huonosti maksanut minulle osoittamaasi -ystävällisyyttä. Tiedä siis, että olen haltiatar. Liikuskellessani -rantamalla sinun ollessasi astumaisillasi laivaasi, tahdoin koetella -kunnollisuuttasi ja esiinnyin sinulle valepuvussa. Sinä olet -käyttäytynyt minua kohtaan jalomielisesti, ja iloitsen saamastani -tilaisuudesta osoittaa sinulle kiitollisuuttani. Mutta minä olen kovin -suuttunut veljiisi, eikä minua tyydytä muu kuin heidän kuolemansa. - -Kuuntelin hänen puhettaan ihaillen ja ihmetellen. Kiitin keijukaista -parhaani mukaan hänen minulle osoittamastaan suuresta ystävyydestä. -- -Mutta, arvoisa rouva, sanoin, pyydän kuitenkin, että suot veljilleni -anteeksi. Vaikka he ovat antaneet minulle kuinkakin suurta -närkästymisen aihetta, en ole niin julma että haluaisin heidän -kuolemaansa. Kerroin hänelle mitä olin heidän hyväkseen tehnyt, mutta -se vain kiihotti hänen kiukkuaan, ja hän huudahti: -- Minun täytyy heti -lähteä ajamaan niitä kiittämättömiä pettureita takaa ja toimittaa -heille nopea kosto. Tahdon särkeä heidän laivansa ja hukuttaa heidät -meren syvyyteen. - --- Hyvä haltiatar, vastasin, -- hillitse taivaan tähden vihasi. -Ajattele että he ovat veljiäni ja että meidän tulee palkita paha -hyvällä. - -Näillä sanoilla lauhdutin hänen vihansa, ja heti kun olin lopettanut -puheeni, hän kuljetti minut silmänräpäyksessä saarelta oman asuntoni -katolle. Astuin alas, avasin ovet ja kaivoin kätkemäni kolme tuhatta -sekiiniä esiin. Menin sitten puotiini, jonka myös avasin, ja naapurini, -kauppiaat, tulivat onnittelemaan minua paluuni johdosta. - -Kun menin huoneisiini, näin siellä kaksi mustaa koiraa, jotka tulivat -luokseni nöyrän alistuvina häntä koipien välissä. En voinut käsittää, -mitä se merkitsi ja jouduin kovin hämilleni. Mutta haltiatar, joka heti -ilmestyi, sanoi: -- Rakas puolisoni, älä ihmettele nähdessäsi koirat. -Ne ovat sinun veljesi. Hätäännyin selityksestä ja kysyin, mikä voima -heidät oli siten muuttanut. -- Minä sen tein, hän sanoi, -- ja samalla -kertaa upotin heidän laivansa. Sinäkin menetit tavarasi, jotka olivat -laivassa, mutta korvaan ne sinulle toisella tavalla. Mitä veljiisi -tulee, olen tuominnut heidät elämään viisi vuotta tuossa hahmossa. -Petollisuudestaan he ansaitsevat sen rangaistuksen liiankin hyvin. Näin -sanottuaan ja ilmoitettuaan minulle, missä voisin kuulla hänestä, -haltiatar katosi. - -Kun nuo viisi vuotta nyt ovat loppuun kulumassa, vaellan häntä -etsimässä. Tämä on tarinani, oi henkien henki! Eikö se sinusta ole -perin omituinen ja ihmeellinen? - --- Sen myönnän, henki vastasi, -- ja siksipä suon kauppiaalle anteeksi -toisenkin puolen rikoksesta jonka hän on minua vastaan tehnyt. Näin -lausuen henki nousi ja hävisi savupilveen kauppiaan ja molempien -vanhusten suureksi riemuksi. - -Kauppias ei laiminlyönyt osoittaa asianmukaista kiitollisuutta -molemmille pelastajilleen. Nämä riemuitsivat nähdessään hänet vaarasta -pelastuneena ja sanoen hänelle jäähyväiset lähtivät kumpikin omille -teilleen. Kauppias palasi vaimonsa ja lastensa luo ja vietti lopun -elämäänsä rauhassa heidän parissaan. - - - - -Kalastajan tarina - - -Oli iäkäs kalastaja, joka oli niin köyhä että töin tuskin ansaitsi -elatuksen itselleen, vaimolleen ja kolmelle lapselleen. Hän meni joka -päivä aamulla varhain pyydystykselle ja oli laatinut itselleen lain -ettei laskisi verkkojaan useammin kuin neljästi vuorokaudessa. Eräänä -aamuna hän lähti kalastusretkelleen kuutamossa ja riisuutui meren -rannalle päästyään. Kolme eri kertaa hän laski verkkonsa ja sai raskaan -vedettävän. Mutta hänen kuvaamattomaksi pettymyksekseen se osoittautui -ensi kerralla aasinraadoksi, toisella kertaa vedestä nousi kivillä -täytetty vasu ja kolmannella joukko mutaa, näkinkenkiä ja leviä. - -Kun päivä alkoi kajastaa, hän luki rukouksensa, sillä hän oli hurskas -muhamettilainen, ja uskoi itsensä kaikkine huolineen Luojansa haltuun. -Sen tehtyään hän heitti verkkonsa neljännen kerran ja veti ne, kuten -äskenkin, perin vaivalloisesti ylös. Mutta kalojen asemesta hän löysi -vain punakellervän vaskiastian johon oli painettu sinetti. Onnenpotkaus -riemastutti häntä. Myyn sen vaskenvalajalle, hän tuumi, ja ostan -rahoilla vakallisen jauhoja. - -Hän tarkasti astiaa joka puolelta ja ravisti sitä koettaakseen -läiskähtelikö sen sisällys, mutta ei kuulunut mitään. Se seikka ja -lyijykanteen painettu sinetti saivat hänet otaksumaan, että astiassa -oli jotakin arvokasta. Ottaakseen asiasta selvän hän tarttui veitseen -ja avasi astian. Hän käänsi suun alaspäin, mutta astiasta ei tullut -mitään. Se kummastutti häntä äärettömästi. Hän asetti kapineen eteensä, -ja tarkastaessaan sitä huolellisesti hän näki sen sisältä nousevan -sankkaa savua, joka pakotti hänet pikaisesti vetäytymään muutaman -askeleen taaksepäin. - -Savu kohosi pilviin ja leviten merelle ja rannikolle taajeni sankaksi -sumuksi, joka kovin hämmästytti kalastajaa, kuten hyvin voimme -käsittää. Kun astiasta oli tullut kaikki savu, se kerääntyi, tiivistyi -ja hahmottui hengeksi, joka oli kaksin verroin niin pitkä kuin -kookkaimmat jättiläiset. Hirviön nähdessään kalastaja olisi kernaasti -paennut, mutta hän säikähti niin kovasti ettei päässyt liikahtamaan -paikaltaan. - -Henki tuijotti kalastajaan hurjin katsein ja huudahti pelottavalla -äänellä: -- Valmistaudu kuolemaan, sillä minä tapan sinut. - --- Miksi sinä minut tappaisit? kalastaja kysyi. -- Enkö vasta ikään -vapauttanut sinut? Oletko jo unohtanut ystävällisyyteni? - --- Kyllä minä sen muistan, henki sanoi, -- mutta se ei tuota sinulle -pelastusta. Vain yhden suosion voin sinulle myöntää. - --- Ja mikä se on, kalastaja kysyi. - --- Sallin sinun valita millä tavoin toivot minun surmaavan sinut, henki -vastasi. - --- Mutta millä olen sinut vihoittanut, kalastaja kysyi. -- Tämäkö on -palkkio sinulle tekemästäni palveluksesta? - --- En voi menetellä toisin, henki lausui, -- ja jotta tietäisit syyn -siihen, niin kuuntelehan tarinaani: - -Olen niitä kapinallisia henkiä, jotka ryhtyivät vastustamaan taivaan -tahtoa. Salomo, Daavidin poika, käski minun tunnustaa valtansa ja -alistua käskyihinsä. Minä kieltäydyin ja sanoin hänelle, että -mieluummin jäisin alttiiksi hänen suuttumukselleen kuin vannoisin -vaadittua uskollisuutta. Rangaistakseen minua hän sulki minut tähän -vaskiastiaan, ja jotta en voisi murtaa vankilaani, hän painoi -lyijykanteen sinettinsä, johon oli kaiverrettu Allahin suuri nimi. -Sitten hän antoi astian eräälle hengelle käskien sitä heittämään minut -mereen. - -Vankeuteni ensimmäisellä vuosisadalla vannoin, että jos joku minut -vapauttaisi ennen kuin sata ajastaikaa oli kulunut, tekisin hänet -rikkaaksi. Toisella vuosisadalla vannoin valan, että avaisin kaikki -maan aarteet sille joka päästäisi minut vapauteen. Kolmannella lupasin -tehdä pelastajastani mahtavan itsevaltiaan, olla aina hengessä hänen -lähellään ja täyttää joka päivä kolme hänen pyyntöään, olkoot ne mitä -laatua tahansa. Vihdoin vannoin suuttuneena tai pikemminkin hulluna -raivosta, kun täytyi olla niin kauan vankina, että kuka tahansa minut -vapauttaisi, surmaisin hänet armotta enkä soisi hänelle muuta suosiota -kuin ehdonvallan määrätä kuolemansa laadun. Ja koska sinä tänään olet -minut vapauttanut, myönnän sinulle valintaoikeuden. - -Kalastaja tuli ylen murheelliseksi, ei niinkään itsensä tähden kuin -kolmen lapsensa kohtalosta, ja valitti kurjuutta johon heidän hänen -kuolemansa jälkeen täytyi joutua. Hän yritti lepyttää henkeä ja sanoi: --- Sääli minua ja ajattele palvelusta jonka olen sinulle tehnyt. - --- Johan sanoin sinulle, henki vastasi, -- että juuri sen vuoksi minun -täytyykin sinut tappaa. Älä hukkaa aikaa, se ärähti sitten, -- mitkään -selittelysi eivät saa minua luopumaan aikeestani. Ilmoita minulle -viivyttelemättä mikä kuolema sinusta on mieluisin. - -Hätä keinon keksii. Kalastajan päähän pälkähti sotajuoni. -- Koska -minun siis täytyy kuolla, hän virkkoi hengelle, niin alistun taivaan -tahtoon, mutta vannotan sinua sen suuren nimen kautta, joka oli -kaiverrettuna profeetta Salomon, Daavidin pojan, sinettiin, että -vastaat vilpittömästi sinulle tekemääni kysymykseen. - -Kun henki havaitsi, että vannottaminen pakotti hänet varmaan -vastaukseen se vapisi ja sanoi kalastajalle: -- Pyydä mitä vain haluat, -kunhan vain teet sen nopeasti. - --- Haluaisin tietää, olitko todellakin tuossa astiassa. Rohkenetko -vannoa suuren Allahin nimen kautta? - --- Kyllä, henki vastasi, -- vannon hänen suuren nimensä kautta, että -todella olin siellä. - --- Sitä en mitenkään saata uskoa, kalastaja selitti, -- astiaan ei -mahtuisi edes toista jalkaasi -- kuinka silloin on mahdollista että -koko ruumiisi olisi ollut siellä? - --- Mitä, henki ihmetteli, -- etkö usko minua edes juhlallisen valan -vannottuani? - --- En tosiaan usko, kalastaja sanoi, -- enkä voi sinua uskoa ennen kuin -menet takaisin astiaan. - -Hirviön ruumis hajaantui ja muuttui savuksi, joka taaskin levisi yli -koko rannikon, ja vihdoin se kokoonnuttuaan yhteen alkoi uudestaan -solua astiaan, kunnes mitään siitä ei jäänyt ulkopuolelle. Silloin -kalastaja tarttui lujasti lyijykanteen, työnsi sen kiireesti astian -suulle ja huudahti: -- Henki, nyt on sinun vuorosi rukoilla minulta -suosiota. Mutta minäpä viskaankin sinut takaisin mereen josta sinut -nostin ja sitten rakennan rantamalle majan jossa asun ja varoitan -kaikkia kalastajia, jotka saapuvat laskemaan verkkojaan, -sinunlaisestasi häijystä hengestä, joka on vannonut tappavansa -vapauttajansa. - -Henki ei laiminlyönyt mitään millä luuli voivansa taivuttaa kalastajan -suopeaksi. -- Avaa astia, se sanoi, -- ja anna minulle vapauteni, niin -lupaan palkita sinut täysin tyydyttävästi. - --- Sinä olet pettäjä, kalastaja vastasi. -- Ansaitsisin menettää -henkeni, jos olisin kyllin hupsu uskoakseni sinua. Varmaan kohtelisit -minua samalla tavalla kuin eräs kreikkalainen kuningas kohteli lääkäri -Dubania. Se on tarina, jonka haluan sinulle kertoa. Kuuntelehan siis: - - - - -Kreikan kuninkaan ja lääkäri Dubanin tarina - - -Oli kerran kuningas, joka sairasti pitaalitautia, ja hänen lääkärinsä -olivat turhaan yrittäneet parantaa häntä. Vihdoin hänen hoviinsa saapui -hyvin taitava lääkäri nimeltä Duban. Hän oli kokenut luonnontutkija ja -ymmärsi täydellisesti kasvien ja rohtojen hyvät ja huonot ominaisuudet. -Kuultuaan mikä tauti kuningasta vaivasi ja että lääkärit olivat -hylänneet hänet parantumattomana Duban pyrki hänen luokseen. - --- Minä tiedän, hän sanoi alamaisen tavanmukaisten tervehdysten -jälkeen, -- että lääkärisi, oi kuningas, eivät ole kyenneet parantamaan -sinua pitaalista. Mutta jos suvaitset vastaanottaa palvelukseni, lupaan -tehdä sinut terveeksi juottamatta sinulle karvaita rohtoja ja ilman -ulkopuolista käsittelyä. - -Kuningas vastasi: -- Jos kykenet täyttämään lupauksesi, teen sinut ja -sinun jälkeläisesi rikkaiksi. Saat koettaa. - -Lääkäri palasi asuntoonsa, teki onton nuijan ja pani sen kädensijaan -rohtoja. Hän valmisti myös tarkoitukseensa sopivan pallon. Ja nämä -kapineet mukanaan hän saapui seuraavana aamuna kuninkaan luo sanoen: -- -Oi kuningas, nouse ratsun selkään ja ryhdy lyömään tätä palloa -nuijalla, kieritä sitä, kunnes kätesi ja ruumiisi hikoilevat. Kun -lääke, jonka olen pannut nuijan onttoon kädensijaan, on kätesi -hankauksesta kuumentunut, se tunkeutuu läpi koko ruumiisi, ja heti kun -olet alkanut hikoilla, voit luopua urheilusta, sillä silloin lääke on -vaikuttanut. Palatsiin palattuasi sinun on heti mentävä kylpyyn, -annettava pestä itsesi hyvin ja hangata ihosi sileäksi. Käy sitten -vuoteeseen, ja huomenna noustessasi olet terve. - -Kuningas otti nuijan ja löi palloa, jonka hänen kanssaan pelaavat -upseerit aina palauttivat hänelle. Hän leikki niin kauan, että hänen -kätensä ja koko ruumiinsa olivat kovasti hiessä, ja sitten nuijan -varteen suljettu lääke vaikutti, kuten lääkäri oli sanonut. Sen jälkeen -kuningas lopetti leikkinsä, palasi palatsiinsa, meni saunaan ja -noudatti hyvin tarkoin lääkärin määräyksiä. - -Aamulla herätessään hän havaitsi yhtä ihmeissään kuin riemuissaankin, -että pitaali oli lähtenyt ja hänen ruumiinsa oli yhtä puhdas kuin jos -siinä ei olisi koskaan mitään tautia ollutkaan. Pukeuduttuaan hän lähti -heti neuvostosaliinsa, nousi valtaistuimelleen ja näyttäytyi -hovimiehilleen, jotka uteliaina tietämään mitä uusi lääke oli -vaikuttanut saapuivat sinne aikaisin ja ilmaisivat suurta iloa -nähdessään kuninkaan täydellisesti parantuneen. - -Astuttuaan saliin lääkäri Duban kumartui valtaistuimen eteen koskettaen -kasvoillaan lattiaa. Hänet huomatessaan kuningas käski hänen istua -viereensä, esitteli hänet saapuvilla oleville ja ylisti häntä hänen -ansionsa mukaan. Mutta hän ei pysähtynyt siihenkään, vaan antoi -lääkärille uusia armon ja suosion osoituksia joka päivä. - -Mutta kuninkaalla oli visiiri, joka oli saita, kateellinen ja -luonnostaan kykenevä kaikenlaiseen häijyyteen. Hän ei voinut -kadehtimatta katsella, mitä kaikkia lahjoja lääkärille annettiin, ja -päätti sen vuoksi alentaa hänen arvoaan kuninkaan silmissä. -- Suuri -hallitsija, hän sanoi kuninkaalle, -- onko viisasta, että siedät -luonasi miestä joka hyvinkin saattaa olla vihollisesi lähettämä -henkeäsi väijymään? - --- Ei ei, visiiri, kuningas keskeytti, -- olen varma, että lääkäri -jota epäilet lurjukseksi ja petturiksi on miesten parhaita ja -kunnollisimpia. Tiedäthän että hän paransi minut pitaalistani. Jos hän -olisi väijynyt henkeäni, miksi hän sitten pelasti minut? Hänen olisi -vain tarvinnut jättää minut tautiani potemaan. Huomaan, että hänen -kunnollisuutensa herättää kateuttasi, mutta älä luule, että minua -voidaan syyttömästi yllyttää häntä vastaan. Kerronpa sinulle mitä eräs -visiiri sanoi herralleen, kuningas Sinbadille, estääkseen häntä -surmauttamasta poikaansa prinssiä. Esitettyään, että kuninkaan tulisi -varoa tekemästä sellaista mikä johtui toisen vihjauksesta, se visiiri -kertoi seuraavan tarinan: - - - - -Aviomies ja papukaija - - -Eräällä kunnon miehellä oli kaunis vaimo, jota hän rakasti niin -hellästi että tuskin saattoi päästää häntä näkyvistään. Kun tärkeät -asiat kerran pakottivat hänet matkustamaan kotoaan, hän meni ensin -sinne missä myytiin kaikenlaisia lintuja ja osti papukaijan, joka ei -osannut ainoastaan hyvin puhua, vaan kykeni selostamaan kaikki mitä sen -lähettyvillä tehtiin. Mies vei sen häkissä kotiinsa, pyysi vaimoaan -sijoittamaan sen kammioonsa ja huolehtimaan siitä hänen poissa -ollessaan. Ja sitten hän lähti. - -Palattuaan hän kyseli papukaijalta mitä sillä välin oli tapahtunut kun -hän oli ollut poissa kotoa, ja lintu kertoi hänelle sellaista josta hän -sai aihetta nuhdella vaimoaan. Vaimo päätteli, että jotkut hänen -orjattarensa olivat pettäneet hänet, mutta kaikki vannoivat olleensa -uskollisia ja olivat yksimielisiä siitä, että papukaija oli kielinyt. - -Sen jälkeen vaimo mietti keinoja kuinka karkottaisi puolisonsa -mustasukkaisuuden ja kostaisi samalla papukaijalle. Kun hänen miehensä -oli taas lähtenyt matkalle, hän käski orjattaren kiertää öiseen aikaan -käsimyllyä papukaijan häkin alla, toisen hän määräsi pirskottelemaan -vettä häkin yli ikään kuin olisi satanut ja kolmannen kuljettamaan -kuvastinta edestakaisin kynttilän välkkeessä papukaijan edessä. -Orjattaret viettivät suuren osan yötä noudattamalla emäntänsä käskyjä -ja suorittivat työnsä hyvin taitavasti. - -Seuraavana iltana mies palasi ja tiedusteli jälleen papukaijalta, mitä -hänen poissa ollessaan oli tapahtunut. Lintu vastasi: -- Hyvä isäntä, -salamat, ukkosenjyrinä ja sade häiritsivät minua niin suuresti kaiken -yötä, etten osaa kuvaillakaan kuinka paljon sain kärsiä. - -Mies tiesi, että yöllä ei ollut käynyt ukkonen, ei salamoinut eikä -satanutkaan, ja tuumi, että papukaija, joka tässä suhteessa ei ollut -puhunut totta, oli saattanut valehdella edellisessäkin kertomuksessaan. -Hän otti sen ulos häkistä ja paiskasi sen niin kovasti lattiaan, että -se heitti henkensä. Mutta myöhemmin hän kuuli naapureiltaan, että -papukaijarukka ei ollut hänelle valehdellut, jutellessaan hänen -vaimonsa käytöksestä. Ja silloin hän katui, että oli surmannut sen. - - * * * * * - --- Ja sinä, visiiri, kuningas jatkoi, -- tahtoisit, että lääkäri -Dubanin pää katkaistaisiin, koska vihaat häntä, vaikka hän ei ole -milloinkaan tehnyt sinulle pahaa. Mutta minä varon sitä tekemästä, -etten saisi katua, kuten tuo mies papukaijansa surmaamista. - --- Armollinen kuningas, visiiri vastasi, -- papukaijan kuolema oli vain -pikkuseikka, enkä luule linnun isännän sitä kauan surreen. Mutta miksi -pelkosi tehdä vääryyttä viattomalle miehelle estäisi sinua surmaamasta -tätä lääkäriä? Ei minua kateus tee hänen vihollisekseen. Jos syytökseni -on väärä, ansaitsen saman rangaistuksen kuin muuan visiiri josta -sinulle kerron, oi kuningas, jos suvaitset kuunnella minua: - - - - -Tarina rangaistusta visiiristä - - -Oli kerran kuningas, ja hänellä oli poika, joka oli suuresti innostunut -metsästykseen. Usein kuningas salli hänen noudattaa mielihaluaan, -mutta käski suurvisiirinsä aina seurata häntä. Eräänä päivänä -metsästysretkellä oli saatu näkyviin komea hirvi, ja prinssi, joka -luuli visiirin olevan kintereillään seurasi otusta niin etäälle ja niin -hartaasti että jäi yksin. Havaittuaan eksyneensä hän pysähtyi ja koetti -palata visiirin luo, mutta seutua tuntematta hän samoili yhä -kauemmaksi. - -Ratsastellessaan hän tapasi tiellään kauniin neidon, joka itki -katkerasti, koska hevonen oli pudottanut hänet selästään ja juossut -tiehensä. Prinssi sääli syvästi neitoa ja pyysi häntä nousemaan -taakseen ratsulle, ja siihen neito kernaasti suostuikin. - -Heidän ratsastaessaan raunioituneen talon ohi neito ilmoitti haluavansa -astua alas. Prinssi pysäytti ratsunsa ja nostettuaan neitosen maahan -astui itsekin satulasta ja käveli rakennuksen luo taluttaen hevosta -perässään. Mutta voi arvata, kuinka hän säikähti kuullessaan -otaksumansa neidon lausuvan: -- Iloitkaa, lapsukaiseni, tuon nuoren -miehen syötäväksenne! Toiset äänet vastasivat heti: -- Missä hän on, -meidän on kova nälkä? - -Prinssi oli kuullut kylliksi ollakseen varma vaarastaan. Hän ratsasti -kiireesti tiehensä, löysi onneksi oikean suunnan ja saapui -turvallisesti palatsiin kertoen kuninkaalle seikkaperäisesti vaaran -johon oli visiirin huolimattomuuden vuoksi joutunut. Kuningas vihastui -kovasti ministeriinsä ja kuristutti hänet heti paikalla. - - * * * * * - -Oi kuningas, visiiri jatkoi, -- palaan lääkäri Dubaniin. Hän on sinut -parantanut, sanot. Mutta kuka voi todistaa sen sinulle? Kuka tietää, -vaikka hänen käyttämillään lääkkeillä olisi turmiolliset seuraukset? - -Kuningas ei voinut arvata visiirinsä häijyä juonta eikä ollut kyllin -lujatahtoinen pysyäkseen alkuperäisessä mielipiteessään. Keskustelu sai -hänet horjumaan. -- Visiiri, hän myönsi, -- sinä olet oikeassa. Hän on -saattanut tulla vartavasten riistämään minulta henkeni, kuten hän -rohdoillaan helposti voisikin tehdä. - -Ja kuningas kutsutti erään upseereistansa ja käski hänen noutaa -lääkärin palatsiin. Aavistamatta kuninkaan aikomusta Duban riensi -paikalle. - --- Tiedätkö, kuningas kysyi hänet nähdessään, -- miksi lähetin sinua -noutamaan? - --- En, armollinen kuningas, lääkäri vastasi, -- odotan kunnes -hallitsijani suvaitsee ilmoittaa sen minulle. - --- Tuotin sinut, kuningas sanoi, -- vapautuakseni sinusta ottamalla -sinulta hengen. - -Kukaan ei voisi kuvailla lääkärin hämmästystä hänen kuullessaan nämä -sanat. -- Miksi, oi kuningas, haluat riistää minulta henkeni, hän -kysyi. -- Minkä rikoksen olen tehnyt? - --- Minulle on kerrottu, hallitsija vastasi, -- että saavuit hoviini -ainoastaan väijyäksesi henkeäni. Ehkäistäkseni aikomuksesi riistän -varmuuden vuoksi oman henkesi. Iske, hän sanoi saapuvilla olevalle -pyövelille, -- ja vapauta minut kavalasta konnasta joka tuli tänne -salamurhan hankkeissa. - -Kun lääkäri kuuli julman määräyksen, hän arvasi heti, että hänen -kuninkaalta saamansa kunnianosoitukset ja lahjat olivat tuottaneet -hänelle vihamiehiä ja että he olivat kateudesta yllyttäneet heikon -ruhtinaan häntä vastaan. Hän katui parantaneensa kuninkaan pitaalista. -Mutta nyt se oli liian myöhäistä. -- Näinkö, lääkäri kysyi, -- sinä -palkitset minut, että paransin sinut? Ah, kuningas, hän huudahti, -- -salli minun elää, jotta taivas pidentäisi omat päiväsi! Älä surmauta -minua, jotta Allah ei kohtelisi sinua samalla tavalla! - -Kuningas vastasi julmasti: -- Ei, ei, minun täytyy välttämättä -hakkauttaa pääsi poikki. Muuten saatat salakähmäisesti murhata minut -yhtä taitavasti kuin paransit minut. - -Vaikeroimatta, vaikka kuningas häntä näin pahoin palkitsi, lääkäri -valmistautui kuolemaan. Pyöveli sitoi hänen kätensä ja oli -paljastamaisillaan miekkansa, kun lääkäri kääntyen vielä kerran -hallitsijan puoleen lausui: -- Koska sinä, oi kuningas, et peruuta -kuolemantuomiotani, pyytäisin edes, että sallisit minun palata kotiini -antamaan määräyksiä hautajaisistani, sanomaan jäähyväiset perheelleni, -jakamaan almuja ja antamaan testamentillani kirjani perinnöksi niille -jotka osaavat niitä hyödyllisesti käyttää. Yhden erikoisen teoksen -haluaisin lahjoittaa kuninkaalleni. Se on perin arvokas kirja, jota -sinun sietäisi huolellisesti tallettaa aarreaitassasi. - --- Mikä, kuningas kysyi, -- sen tekee niin kallisarvoiseksi? - --- Suuri kuningas, lääkäri vastasi, -- sillä on monta merkillistä ja -ihmeellistä ominaisuutta. Tärkein niistä on, että jos vaivaudut -avaamaan sen kuudennen lehden kohdalta ja lukemaan vasemmalta sivulta -kolmannen rivin, niin katkaistu pääni vastaa kaikkiin sille tekemiisi -kysymyksiin. - -Kuningas tuli uteliaaksi, siirsi mestauksen seuraavaan päivään ja -lähetti lääkärin vahvasti vartioituna kotiin. - -Duban järjesti asiansa, ja kun oli levinnyt huhu, että ennen kuulumaton -ihme tapahtuisi hänen kuolemansa jälkeen, kerääntyivät visiirit, -emiirit, henkivartioston upseerit ja sanalla sanoen koko hovi -seuraavana päivänä vastaanottosaliin ollakseen ihmeen näkijöinä. - -Lääkäri Duban tuotiin sisään, ja astuen kirja kädessä valtaistuimen -juurelle hän pyysi kulhoa ja laski siihen päällyksen johon kirja oli -kääritty. Sitten hän tarjosi kirjaa kuninkaalle ja sanoi: -- Ota tämä -ja määrää, että pääni, sitten kun se on hakattu poikki, lasketaan -maljaan tuolle päällykselle. Silloin veri heti lakkaa vuotamasta. Avaa -sitten kirja, ja pääni vastaa kysymyksiisi. Mutta salli minun vielä -kerran rukoilla kuninkaallista armoasi, vakuutan olevani syytön. - --- Rukouksesi, kuningas vastasi, -- ovat turhia. Jo pelkästään siitä -syystä, että saisin kuulla pääsi kuolemasi jälkeen puhuvan tahdon, että -sinun on kuoltava. Näin sanottuaan hän otti kirjan lääkärin kädestä ja -käski teloittajan täyttää velvollisuutensa. - -Pää katkaistiin niin taitavasti että se putosi kulhoon, ja tuskin se -oli kirjan suojuksella, kun verenvuoto tyrehtyi. Sitten se kuninkaan ja -kaikkien suureksi kummastukseksi avasi silmänsä ja sanoi: -- -Suvaitseeko majesteetti avata kirjan? - -Kuningas yritti tehdä niin, ja havaitessaan lehtien tarttuneen -toisiinsa kiinni hän pisti sormen suuhunsa ja kostutti sitä voidakseen -helpommin selailla kirjaa. Niin hän jatkoi, kunnes ehti kuudenteen -lehteen, ja kun hän ei nähnyt mitään kirjoitusta sillä kohdalla josta -häntä oli neuvottu sitä etsimään hän sanoi: -- Lääkäri, tähän ei ole -mitään piirretty. - --- Käännä vielä muutamia lehtiä, pää vastasi. Kuningas teki työtä -käskettyä pistäen aina sormen suuhunsa, kunnes hän äkkiä tunsi kauheaa -puistatusta, hänen silmänsä sumenivat ja hän lysähti valtaistuimensa -juurelle rajuissa kouristuksissa. - -Kun lääkäri Duban tai oikeammin hänen päänsä näki, että lehdille -kätketty myrkky oli tehnyt tehtävänsä ja kuninkaalla oli vain jokunen -silmänräpäys elettävänä, se huudahti: -- Hirmuvaltias, nyt näet, millä -tavoin kohdellaan ruhtinaita, jotka teloittavat viattomia ihmisiä. -Ennemmin tai myöhemmin rankaisee Allah heidän julmuutensa ja -vääryytensä. Tuskin pää oli lausunut nämä sanat, kun kuningas heitti -henkensä ja lääkärinkin päästä katosi siinä vielä viipynyt -elämänkipinä. - - * * * * * - -Kun kalastaja oli lopettanut kertomuksensa Kreikan kuninkaasta ja -lääkäri Dubanista, hän sovitti sen henkeen jota yhä piti astiaan -suljettuna. -- Jos kuningas olisi sallinut lääkärin elää, Allah olisi -pidentänyt hänenkin elämäänsä. Samoin on sinunkin laitasi, henki, mutta -minun täytyy vuorostani olla yhtä kovasydäminen sinua kohtaan. - --- Kuulehan vielä sananen, henki huudahti, -- lupaan olla tekemättä -sinulle mitään pahaa. Kaukana siitä! Tahdon päinvastoin neuvoa keinon -kuinka tulet äärettömän rikkaaksi. - -Toivo vapautua köyhyydestä vaikutti kalastajaan. Voisin kuunnella -sinua, hän virkkoi, -- jos sanoihisi voisi vähänkin luottaa. Vanno -minulle Allahin suuren nimen kautta, että tahdot uskollisesti täyttää -lupauksesi niin avaan astian. En usko että uskallat rikkoa moista -valaa. - -Henki vannoi valan, minkä jälkeen kalastaja heti poisti lyijykannen. -Samassa kohosi savu, ja kun henki oli jälleen saanut hahmonsa, se -potkaisi astian mereen. - --- Älä pelkää, kalastaja, henki sanoi, -- tein sen vain nähdäkseni -säikähtäisitkö. Varmistuaksesi että olen tosissani ota verkkosi ja -seuraa minua. - -He kulkivat kaupungin ohi ja tulivat vuorenhuipulle, jolta laskeutuivat -laajalle tasangolle, ja kävelivät sitä pitkin neljän kukkulan välissä -sijaitsevalle järvelle. - -Kun he olivat päässeet sen rannalle, henki sanoi kalastajalle: -- Heitä -verkkosi ja pyydä kaloja! Kalastaja ei epäillyt saalisonneaan, koska -näki kaloja parvittain uiskentelevan vedessä, mutta hän kummastui -suuresti havaitessaan niiden olevan neljää eri väriä: valkoisia, -punaisia, sinisiä ja keltaisia. Hän laski verkkonsa ja sai yhden -kutakin väriä. Kun hän ei ollut koskaan ennen nähnyt moisia, hän ei -voinut olla ihailematta niitä ja oli hyvin riemuissaan arvellen -saavansa niistä melkoisen summan. - --- Ota kalat, henki sanoi hänelle, -- ja vie ne sulttaanillesi. Hän -maksaa niistä runsaammin. Saat tulla joka päivä tälle järvelle -kalastamaan, mutta varoitan sinua laskemasta verkkojasi useammin kuin -kerran päivässä, sillä muutoin sinun käy huonosti. - -Näin lausuttuaan henki polki jalallaan maata, joka avautui ja -nielaistuaan hänet sulkeutui jälleen. - - - - -Kalastajan myöhempiä seikkailuja - - -Kalastaja päätti noudattaa hengen neuvoa ja varoi laskemasta verkkojaan -toista kertaa ja palasi hyvin tyytyväisenä kaupunkiin. Hän meni heti -sulttaanin palatsiin tarjoamaan kalojaan. Sulttaani hämmästyi kovin -nähdessään kalastajan tuomat neljä kalaa. Hän otti ne käteensä toisen -toisensa perästä ja katseli niitä tarkkaavaisesti. Ihailtuaan niitä -pitkän aikaa hän sanoi visiirilleen: -- Ota nämä kalat ja vie ne -kokilleni. Ne maistuvat varmaan yhtä hyviltä kuin ne ovat kauniita. Ja -anna kalastajalle neljäsataa kultarahaa. - -Kalastaja, joka ei ollut koskaan nähnyt niin suurta rahasummaa, saattoi -tuskin uskoa silmiään. Hän luuli, että kaikki oli pelkkää unta, kunnes -varmistui onnensa todellisuudesta voidessaan ostaa ruokaa ja muita -tarvikkeita perheelleen. - -Heti kun keittäjätär oli perannut kalat, hän pani ne öljyttyinä -käristyspannussa tulelle ja kun luuli toisen kyljen jo kyllin -paistuneen käänsi ne toiselle kyljelle. Mutta ihmeitten ihme! Tuskin -kalat oli käännetty, kun keittiön seinä jakautui kahtia ja ihastuttavan -kaunis nuori nainen astui aukosta sisään. Hän oli pukeutunut -kukikkaaseen satiiniin, ja hänellä oli kellukat korvissa, suurista -helmistä sommiteltu kaulanauha, rubiineilla koristetut kultaiset -rannerenkaat ja kädessä myrttivitsa. Ilmestys astui pannua kohti -suuresti hämmästyttäen keittäjätärtä, joka jäi seisomaan kauhusta -tyrmistyneenä, ja lausui hipaisten yhtä kaloista varvullaan: -- Kala, -kala, täytätkö velvollisuutesi? Kun kala ei vastannut mitään, nainen -toisti sanat, ja silloin kaikki neljä eväkästä kohottivat päänsä ja -virkkoivat: -- Kyllä, kyllä. Jos te laskette lukua, laskemme mekin. Jos -te maksatte veikanne, maksamme mekin omamme. Jos te pakenette, me -yllätämme ja olemme tyytyväiset. - -Heti kun kalat olivat lausuneet nämä sanat, nainen kaatoi paistinpannun -kumoon ja palasi seinän aukkoon, joka samalla sulkeutui ja muuttui -entiselleen. - -Keittäjätär säikähti hirveästi tapauksesta ja ryhtyi hiukan -toinnuttuaan poimimaan arinalle pudonneita kaloja, mutta havaitsi -niiden olevan hiiltä mustemmat, joten niitä ei voinut viedä -sulttaanille. -- Voi, hän vaikeroi, -- kuinka minun käy? Jos kerron -sulttaanille mitä olen nähnyt, hän ei varmaankaan usko, vaan raivostuu -minulle! - -Hänen voivotellessaan suurvisiiri astui keittiöön ja kysyi, olivatko -kalat valmiit. Kokki kertoi koko tapahtuman, joka kummastutti visiiriä, -kuten hyvin voi käsittää. Virkkamatta asiasta sanaakaan sulttaanille -visiiri keksi verukkeen, joka tyydytti valtiasta ja lähetti heti -noutamaan kalamiehen ja käski tätä tuomaan vielä neljä sellaista kalaa. -Kalastaja lupasikin hankkia ne huomenna. - -Hän laski verkkonsa aikaisin seuraavana aamuna, pyydysti neljä kalaa, -samanlaisia kuin edellisetkin, ja toi ne määrätyllä tunnilla -visiirille. Tämä otti ne itse vastaan, vei ne keittiöön ja sulkeutui -sinne keittäjättären kera, joka perkasi ne ja pani tulelle, kuten -edellisenäkin päivänä oli tehnyt. Kun ne olivat käristyneet toiselta -kyljeltään ja keittäjätär oli kääntänyt ne toiselle, visiiri sai omin -silmin nähdä samat tapaukset kuin keittäjätär oli hänelle kertonut. - --- Tämä on liian ihmeellistä ja outoa, jotta salaisimme sen -sulttaanilta, hän sanoi. -- Menen ilmoittamaan hänelle tämän ihmeen. - -Kovin kummastunut sulttaani käski heti noutaa kalastajan ja sanoi -hänelle: -- Ystäväni, etkö voi tuoda minulle vielä neljä sellaista -kalaa? - -Kalastaja vastasi: -- Jos teidän majesteettinne suvaitsee odottaa -huomisaamuun, teen sen. - -Hän pyydysti neljä kalaa ja vei ne sulttaanille, joka riemastui niin, -että käski maksaa kalastajalle taas neljäsataa kultarahaa. - -Sulttaani käski tuoda kalat yksityishuoneeseensa ynnä kaikki -käristystarpeet. Kun hän oli sulkeutunut sinne visiirinsä kanssa, -jälkimmäinen pani ne pannuun. Kun toinen kylki oli paistunut, ministeri -käänsi ne toiselle. Silloin seinä avautui, mutta nuoren naisen sijaan -aukosta astuikin orjaksi puettu jättiläismäinen neekeri paksu vihreä -sauva kädessään. Hän astui pannua kohti ja napauttaen yhtä kaloista -sauvallaan ärjäisi kauhistuttavalla äänellä: -- Kala, täytätkö -velvollisuutesi? Nämä sanat kuullessaan kalat kohottivat päänsä ja -vastasivat: Kyllä, kyllä me täytämme. Jos te laskette, laskemme mekin. -Jos te maksatte veikanne, maksamme me omamme. Jos te pakenette, me -yllätämme ja olemme tyytyväiset. - -Tuskin kalat olivat lausuneet nämä sanat, kun neekeri paiskasi pannun -keskelle lattiaa ja kärvensi kalat sydelle. Tämän tehtyään hän poistui -raivokkaana ja palasi aukkoon, joka sulkeutui, ja seinä oli taas aivan -entisellään. - --- Sen jälkeen mitä olen nähnyt, sulttaani sanoi visiirille, -- en voi -mitenkään saada rauhaa. Nämä kalat tietävät varmaan jotakin -merkillistä. - -Hän lähetti noutamaan kalastajan ja kuultuaan, mistä kalat olivat -pyydetyt, käski koko hovinsa nousta hevosten selkään, ja kalastaja oli -heillä oppaana. He nousivat kaikki vuorelle ja näkivät sen juurella -kummastuksekseen laajan tasangon jota kukaan ei sitä ennen ollut -huomannut ja saapuivat vihdoin järvelle, joka sijaitsi neljän kukkulan -välissä, kuten kalastaja oli kuvaillut. Vesi oli niin läpikuultavaa, -että he havaitsivat kaikkien kalojen olevan samanlaisia kuin ne jotka -pyydystäjä oli tuonut palatsiin. - -Sulttaani seisoi veden partaalla ja katseli ihaillen kaloja. Hänen -kysyttyään hovimiehiltään, oliko mahdollista, että kukaan heistä ei -ollut ennen nähnyt järveä, joka oli niin lyhyen matkan päässä -kaupungista, he kaikki vastasivat etteivät koskaan olleet edes -kuulleetkaan siitä. - --- Koska kaikki myönnätte, että ette ole koskaan kuulleet siitä, ja -koska olen uutisesta yhtä kummastunut kuin tekin, päätän, etten palaa -palatsiini ennen kuin saan tietää miten järvi on tullut tänne ja miksi -kaikki kalat ovat neljää väriä. Näin sanottuaan sulttaani käski hovinsa -leiriytyä, ja heti pystytettiin hänen ja hänen huonekuntansa teltat -järven rannalle. - -Päättäen poistua yksinään leiristä ottaakseen selkoa näistä -salaperäisistä ilmiöistä, jotka niin suuresti häiritsivät hänen -mieltään, sulttaani käski suurvisiirin ilmoittaa hoville, että sairaus -oli syynä hänen poissaoloonsa siihen asti kun hän palaisi. - -Suurvisiiri koetti saada sulttaania luopumaan aikeestaan, mutta -turhaan. Itsevaltias piti päänsä. Hän puki ylleen kävelytamineet, otti -käyrämiekkansa ja lähti yksinään leiristä heti kun huomasi, että siellä -oli kaikki hiljentynyt. Auringon noustessa hän näki edessään melkoisen -matkan päässä suuren kiillotetusta mustasta marmorista tehdyn -rakennuksen, joka oli katettu hienolla sileällä teräksellä. Hyvin -mielissään että näin pian keksi jotakin mielenkiintoista, hän kulki -porttia kohti, joka oli osaksi auki. Vaikka hän olisi heti voinut astua -siitä sisään, hän katsoi sentään parhaaksi kolkuttaa. Hän kolkutti -monta kertaa ja kummastui äärettömästi, kun ketään ei tullut näkyville. - -Vihdoin hän astui sisään ja tultuaan pylväskäytävään huusi: -- Onko -täällä ketään ottamassa vastaan muukalaista joka ohi kulkiessaan tulee -pyytämään vähän virvokkeita? - -Mutta vaikka hän puhui varsin kovalla äänellä, hänelle ei vastattu -mitään. Äänettömyys lisäsi hänen kummastustaan. Hän saapui tilavaan -pihaan ja katseli ympärilleen joka taholle etsien asukkaita, mutta ei -tavannut ketään. - -Hän astui useihin isoihin saleihin, joiden seinät olivat kirjosilkillä -verhoillut, komerot ja sohvat päällystetyt Mekan kankailla ja -ovikäytävät somistetut kallisarvoisilla, kullalla ja hopealla -koristetuilla intialaisilla kudoksilla. Sitten hän tuli uhkeaan -salonkiin jonka keskellä oli suihkulähde. Ja altaan jokaisessa kulmassa -oli kultainen leijona. - -Kolmelta sivulta linnaa ympäröi puutarha kukkalavoineen ja -pensasriveineen, ja paikan ihanuutta sulostutti vielä lukematon joukko -lintuja, joiden sointuvat sävelet täyttivät ilman. Sulttaani käveli -huoneesta toiseen, ja niissä oli kaikki rikasta ja upeaa. Väsyneenä -kävelemiseen hän istahti kuistille, josta saattoi nähdä yli puutarhan. -Äkkiä hän kuuli jonkun valittavan surkealla äänellä. Hän kuunteli -tarkkaavaisesti ja erotti seuraavat sanat: -- Oi kohtalo, joka et -suonut minun kauan nauttia onnellista elämää, lakkaa minua vainoamasta -ja lähetä nopea kuolema lopettamaan murheeni ja kärsimykseni. - -Sulttaani nousi, astui paikkaa kohti josta ääni kuului ja avaten suuren -salin oven työnsi uutimen syrjään. Kaunis, rikkaasti puettu nuori mies -istui siellä valtaistuimella. Hänen kasvonsa kuvastivat synkkää -alakuloisuutta. Sulttaani lähestyi ja tervehti häntä. Nuori mies -vastasi tervehdykseen pään nyökkäyksellä ja sanoi: -- Herrani, nousisin -ottamaan teitä vastaan, mutta surkea välttämättömyys estää minua ja -toivoakseni ette pane käytöstäni pahaksenne. - --- Arvoisa herra, sulttaani vastasi, -- olen teille kovin kiitollinen -siitä hyvästä käsityksestä, joka teillä minusta on. Olkoonpa esteenne -mikä tahansa, hyväksyn mielelläni puolustelunne. Valitustenne -opastamana olen saapunut tänne tarjoamaan teille apuani. Suokoon Allah, -että kykenisin lohduttamaan teitä tai huojentamaan huolianne! Kertokaa -minulle onnettomuutenne tarina, mutta ilmoittakaa minulle ensin, mitä -merkitsee palatsin läheisyydessä oleva järvi, jossa kalat ovat neljää -eri väriä, kenen tämä linna on, kuinka olette joutunut tänne ja miksi -olette yksinänne. - -Sen sijaan, että olisi vastannut kysymyksiin, nuori mies alkoi -katkerasti itkeä. -- Kuinka epävakaa onkaan kohtalo, hän huudahti. -- -Huvikseen se kukistaa ne jotka on korottanut. Kuinka olisi mahdollista, -etten murehtisi ja ettei silmistäni vuotaisi ehtymättömästi kyyneleitä? -Näin sanoen hän kohotti viittaansa ja näytti sulttaanille, että hän oli -ihminen vain päästä vyötäisiin ja että alaosa ruumista oli mustaa -marmoria. - -Voi helposti käsittää sulttaanin kummastuksen, kun hän näki nuoren -miehen surkuteltavan tilan. -- Se mitä minulle näytätte, hän sanoi, -- -täyttää minut kauhulla, mutta samalla se herättää uteliaisuuttani, niin -että olen perin kärkäs kuulemaan tarinanne, ja varmaankin järvi ja -kalat ovat osana siitä. Sen vuoksi pyydän teitä kertomaan. - --- En tahdo evätä pyyntöänne, nuori mies vastasi, vaikka niin tehden -elvytän murheeni. Ja sitten hän jutteli: - - - - -Mustain saarten nuoren kuninkaan tarina - - -Tietäkää, arvoisa herra, hän jatkoi, -- että isäni nimeltä Mahmud, oli -tämän maan kuningas. Tämä on Mustain Saarten kuningaskunta. Nimi johtuu -neljästä pienestä läheisestä vuoresta. Ne vuoret olivat ennen saaria. -Pääkaupunki oli sillä paikalla jolla näkemänne järvi nyt sijaitsee. - -Isäni, kuningas, kuoli seitsemänkymmenen vuoden ikäisenä. Heti kun olin -perinyt hänen kruununsa, nain serkkuni. Alussa ei mikään voinut olla -täydellisempää kuin avioliitossamme vallitseva sopusointu ja ilo. Niin -vietimme viisi vuotta, mutta sen ajan lopussa havaitsin, että -huomaavaisuuteni ei enää viehättänyt vaimoani. - -Kerran päivällisen jälkeen laskeuduin lepäämään sohvalle vaimoni -ollessa kylvyssä. Kaksi hänen kamarineitoaan tuli luokseni viuhkat -kädessä vilvoitellakseen minua ja torjuakseen kärpäsiä minua -häiritsemästä. Toinen heistä asettui pään puolelle ja toinen sohvan -jalkopäähän. Tytöt luulivat minun nukkuvan ja kuiskuttelivat -toisilleen. Olin vain sulkenut silmäni ja kuulin heidän koko -keskustelunsa. - -Toinen heistä sanoi toiselle: -- Eikö kuningatar tee väärin, kun ei -rakasta näin herttaista ruhtinasta? -- Epäilemättä, toinen vastasi. -- -En käsitä syytä siihen enkä myöskään tajua, miksi hän lähtee joka yö -ulos jättäen puolisonsa yksin. Onko mahdollista, että kuningas ei -huomaa sitä? -- Ah, toinen vastasi, kuinkapa hän sitä huomaisi? -Kuningatar sekoittaa joka ilta hänen juomaansa erään yrtin mehua, ja -sen vaikutuksesta kuningas nukkuu niin sikeästi kaiken yötä, että -kuningatar ehtii mennä mihin tahtoo. Ja päivän sarastaessa hän palaa -puolisonsa viereen ja herättää hänet pistämällä hänen sieraimensa alle -jotakin tuoksuvaa ainetta. - -Voitte arvata, herra, kuinka suuresti keskustelu hämmästytti minua. -Osasin kuitenkin hillitä itseni niin että kykenin teeskentelemään ja -olin heräävinäni kuin en olisi kuullut sanaakaan. - -Kuningatar palasi kylvystä. Söimme yhdessä illallista, ja hän tarjosi -minulle kupillisen juomaa johon olin tottunut. Mutta nyt en -kohottanutkaan sitä huulilleni, vaan astuin avoimen ikkunan luo ja -viskasin nesteen nopeasti, vaimoni huomaamatta, pihalle ja palasin -sitten hänen luokseen. - -Pian sen jälkeen hän, luullen minun olevan unessa, sanoi kyllin -äänekkäästi, jotta sen selvästi kuulin: -- Nuku vain äläkä enää koskaan -herää! - -Näin lausuttuaan hän pukeutui ja lähti huoneesta. - -Tuskin hän oli mennyt, kun minäkin puin kiireesti vaatteet ylleni, otin -miekkani ja seurasin häntä niin nopeasti että pian kuulin hänen -askeleensa edestäni. Hiivin hänen jäljessään hyvin varovaisesti, ettei -hän erottaisi askeleitani. Hän kulki useiden porttien kautta, jotka -avautuivat hänen lausuessaan muutamia taikasanoja, ja viimeinen jonka -hän avasi oli puutarhan portti. Hän astui sisäpuolelle, mutta minä jäin -portille, jottei hän huomaisi minua kävellessään kukkalavan viertä. -Tuijotin hänen jälkeensä niin pitkälle kuin pimeässä saatoin ja näin -hänen menevän pieneen metsikköön. Hiivin sinne toista tietä ja -lymyttyäni näin hänen kävelevän siellä oudon miehen kera. - -En laiminlyönyt korviani heristäen tarkata heidän keskusteluaan ja -kuulin hänen puhelevan rakastajalleen: -- Mikä todistus vielä puuttuu? -Vieläkö epäilet harrasta uskollisuuttani? Käske minua vain, niin ennen -päivännousua muutan tämän suuren kaupungin ja tämän suuren palatsin -kauheiksi raunioiksi, joissa vain susilla, pöllöillä ja korpeilla on -tyyssijansa. Vai tahtoisitko että kuljettaisin kaikkien näiden -vankkojen muurien kivet Kaukasus-vuoren tuolle puolen -- asuttavan -maailman ääriin? Sano vain sana niin kaikki muuttuu! - -Lopetettuaan puheensa kuningatar kääntyi rakastajansa kanssa, ja he -astuivat ohitseni. Olin jo paljastanut miekkani, ja kun hänen -rakastajansa oli minua lähinnä, iskin hänet tantereeseen. Luulin -surmanneeni hänet ja sen vuoksi palasin kiireesti, antamatta -kuningattaren tietää kuka olin. - -Hänen rakastajaansa iskemäni haava oli kuolettava, mutta loihduillaan -hän säilytti miehen olotilassa jota ei voinut nimittää kuolemaksi eikä -elämäksi. Kulkiessani puutarhan läpi takaisin palatsiin kuulin -kuningattaren valittavan ääneen ja päätellen hänen parkumisestaan, -kuinka murheissaan hän oli, olin hyvilläni että olin säästänyt hänen -henkensä. - -Heti huoneeseeni tultuani laskeuduin vuoteeseen ja vaivuin uneen -tyytyväisenä rangaistuani minua loukannutta ja häväissyttä roistoa. Kun -seuraavana aamuna heräsin, huomasin kuningattaren lepäävän vieressäni. - -En tiedä, nukkuiko hän vai ei. Nousin, menin yksityiskammiooni ja -pukeuduin. Sitten mietin asiaa. Palatessani kuningatar astui -surupuvussa tukka hajallaan ja osa siitä pois revittynä eteeni ja -sanoi: -- Tulen pyytämään, että kuninkaani ei ihmettelisi nähdessään -minut tässä tilassa. Syvän murheeni aiheuttaa tieto kolmesta -murheellisesta tapauksesta: rakas äitini, kuningatar, on kuollut, -isäni, kuningas, on kaatunut taistelussa, ja yksi veljistäni on -pudonnut jyrkänteeltä kuiluun ja saanut surmansa. - -En ollut pahoillani että hän käytti veruketta salatakseen surunsa -oikean syyn ja päättelin että hän ei epäillyt minua rakastajansa -surmaajaksi. -- Puolisoni, sanoin, -- en suinkaan moiti sinua, vaan -päinvastoin vakuutan sydämestäni ottavani osaa suruusi. Lausuin vain -toivomuksen että aika ja mietiskely vaimentaisi hänen murheensa. - -Vuosikauden surtuaan hän pyysi lupaa rakennuttaa itselleen hautakammion -palatsin alueelle sanoen haluavansa viettää siellä lopun elämäänsä. -Annoin suostumukseni, ja hän pystytti uhkean rakennuksen ja nimitti sen -Kyynelten palatsiksi. Kun se oli valmis, hän kannatti sinne -rakastajansa, jonka elonkipinää hän oli tähän asti ylläpitänyt sitä -varten valmistamillaan juomilla. Ja niitä hän itse yhä vei miehelle -joka päivä, sitten kun tämä oli tuotu Kyynelten palatsiin. - -Mutta kaikilla loihduillaankaan hän ei voinut parantaa roistoa, joka ei -ainoastaan ollut kykenemätön kävelemään tai seisomaan, vaan oli -menettänyt puhelahjansakin ja ilmaisi elonmerkkejä vain katseillaan. -Joka päivä kuningatar teki hänen luokseen kaksi pitkää vierailua, kuten -hyvin tiesin, vaikka en ollut tietävinäni. - -Eräänä päivänä uteliaisuuteni pakotti minut menemään Kyynelten -palatsille, ja kuulin hänen puhuttelevan rakastajaansa näillä sanoilla: --- Olen äärettömästi murheissani nähdessäni sinut tässä tilassa. -Kärsimääsi raatelevaa tuskaa tunnen yhtä paljon kuin sinä itsekin. -Mutta, armaimpani, minä puhelen sinulle yhä, etkä sinä vastaa mitään. -Kuinka kauan pysyt vaiti? Oi hauta, oletko hävittänyt sen ylenpalttisen -hellyyden jota hän minua kohtaan tunsi? Oletko sammuttanut silmät jotka -ilmaisivat niin suurta rakkautta ja olivat ainoa iloni? Ei, ei, en voi -uskoa sitä. Sano minulle pikemmin, minkä ihmeen kautta tulit maailman -ihanimman ja arvokkaimman aarteen säilyttäjäksi. - -Minun täytyy tunnustaa, arvoisa herra, että raivostuin näistä -lauseista, ja puhutellen hautaa, minäkin puolestani, huudahdin: -- Oi -hauta, miksi et nielaise kitaasi tuota ihmisluontoa ellottavaa -kuvatusta tai miksi et nielaise sekä rakastajaa että rakastajatarta? - -Tuskin olin lausunut nämä sanat, kun kuningatar nousi kuin raivotar. -- -Kurja mies, hän sanoi. -- Sinä olet murheeni aiheuttaja. Älä luule -etten tiedä sitä. Olen vain teeskennellyt liian kauan. Hän lausui -muutamia sanoja, joita en ymmärtänyt, ja lisäsi: -- Loihtujeni voimalla -käsken että tästedes olet puoleksi marmoria ja puoleksi ihminen. - --- Heti, oi herra, muutuin siksi jona minut näette, kuolleeksi elävien -joukossa ja eläväksi kuolleiden joukossa. - -Sen jälkeen kun julma velho, joka ei ansaitse kuningattaren nimeä, oli -minut näin muuttanut ja toimittanut minut tähän saliin, hän tuhosi -toisella lumouksella pääkaupunkini, joka oli hyvin kukoistava ja -väekäs. Hän tasoitti maan tasalle talot ja julkiset rakennukset ja -hävitti torit ja muutti koko seudun järveksi ja autioksi tasangoksi, -jotka olette nähnyt. Järven eriväriset kalat ovat kaupungissa eläneitä -neljää eri uskontoa tunnustaneita asukkaita. Valkoiset ovat -muhamettilaisia, punaiset tulta palvelevia persialaisia, siniset -kristittyjä ja keltaiset juutalaisia. Ne neljä pientä kukkulaa olivat -neljä saarta, joista kuningaskunta oli saanut nimensä. Mutta alueitteni -perikato ja hänen minussa loihtimansa muutos ei tyydyttänyt hänen -kostonhimoaan, vaan hän tulee joka päivä antamaan minulle sata -ruoskansivallusta paljaisiin hartioihini, kunnes selkäni on yltympäri -verissä. Pantuaan toimeen tämän osan rangaistuksesta hän heittää ylleni -karkean vuohenkarvaisen vaatteen ja sen päälle tämän kullalla -kirjaillun viitan, ei kunnioittaakseen, vaan pilkatakseen minua. - -Kun nuori ruhtinas oli päässyt tähän kohtaan kertomustaan, sulttaani -sanoi hänelle oikeamielisen vihan vimmassa ja tahtoen kostaa onnettoman -prinssin kärsimykset: -- Ilmoittakaa minulle, mihin se kavala velho -vetäytyy ja missä voin tavata hänen viheliäisen rakastajansa, joka on -jo ennen kuolemaansa haudattu. - --- Arvoisa herra, prinssi vastasi, -- hänen rakastajansa asustaa -Kyynelten palatsissa, uhkeassa kupulaella katetussa hautaholvissa. -Palatsi on linnan vieressä portin puolella. Kuningatar lähtee joka -päivä auringon noustessa rakastajansa luo, sitten kun on pannut toimeen -verisen kostonsa minua kohtaan, ja näettehän että en kykene -puolustautumaan. - --- Ruhtinas, sulttaani sanoi, -- teidän tilaanne ei koskaan voi kyllin -valittaa, ja se on jotakin ennen kuulumatonta ja aikakirjoissa -kertomatonta. Vain yksi asia puuttuu: kosto johon olette oikeutettu. -Teen kaiken voitavani hankkiakseni sen teille. - -Seuranneessa keskustelussa he sopivat toimista joihin kostosuunnitelman -toteuttamiseksi oli ryhdyttävä, mutta siirsivät täytäntöönpanon -seuraavaan päivään. Tapansa mukaan nuori ruhtinas valvoi koko ajan. Hän -ei näet ollut ensinkään nukkunut siitä asti kun hänet loihdittiin. - -Sulttaani nousi päivänkoitteessa ja lähti Kyynelten palatsiin. Hän näki -sen lukemattomilla valkeasta vahasta valmistetuilla tulisoihduilla -valaistuna ja tunsi suloisen tuoksun kohoavan useista hienosta kullasta -ihmeteltävän taidokkaasti tehdyistä suitsutusastioista. Heti kun hän -huomasi vuoteen, jolla neekeri virui, hän paljasti miekkansa ja riisti -roistolta vastusta kohtaamatta hänen kurjan henkensä. Sitten hän -laahasi ruumiin linnan pihalle ja heitti sen kaivoon. Sen jälkeen hän -asettui lepäämään neekerin makuusijalle, piilotti miekkansa peitteen -alle ja odotti tilaisuutta suunnitelmansa loppusuoritukseen. - -Kuningatar lähti pian sen jälkeen liikkeelle, kävi ensin puolisonsa, -Mustain Saarten kuninkaan, huoneessa, riisui hänet ja antoi hänelle -suunnattoman julmasti sata sivallusta. Heitettyään vuohenkarvaisen -vaipan onnettoman hartioille hän pani päällimmäiseksi kalliin -kirjoviitan ja tuli Kyynelten palatsiin, jossa hän puhutteli tähän -tapaan neekeriksi luulemaansa henkilöä: -- Aurinkoni, elämäni, yhäkö -vain olet vaiti? Oletko päättänyt antaa minun kuolla suomatta kuulla -huuliltasi sitä lohdullista lausetta, että rakastat minua vielä? -Sydänkäpyseni, rukoilen sinua virka edes sananen. - -Ikään kuin syvästä unesta heränneenä ja koettaen matkia neekerien -ääntämistä sulttaani vastasi vakavaan sävyyn: -- Ei ole mitään mahtia -tai voimaa, paitsi Allahilla ainoalla, joka on kaikkivaltias. - -Nämä sanat kuultuaan velho päästi äänekkään riemun huudahduksen. -- -Rakas herrani, hän sanoi, -- eivätkö korvani petä minua? Onko totta, -että kuulen äänesi, kuulen sinun puhuttelevan minua? - --- Onneton vaimo, sulttaani keskeytti, -- ansaitsetko sinä, että -sinulle vastaan? - --- Ah, kuningatar huudahti, -- miksi nuhtelet minua? - --- Puolisosi valitushuudot, sulttaani sanoi, -- hänen huokauksensa ja -kyyneleensä, kun sinä häntä joka päivä niin inhottavasti ja julmasti -piekset, estävät minua nukkumasta päivin tai öin. Riennä vapauttamaan -hänet, jotta hänen voihkimisensa lakkaisi häiritsemästä minua. - -Velho lähti heti Kyynelten palatsista käskyä täyttämään ja palautti -loihduillaan nuoren kuninkaan hänen entiseen hahmoonsa käskien häntä -kuitenkin kuoleman uhalla heti poistumaan lähettyviltään. Taipuen -välttämättömyyteen ruhtinas vetäytyi etäiseen paikkaan odottaakseen -siellä kärsivällisesti sulttaanin onnellisesti aloittaman tehtävän -loppusuoritusta. Noita palasi takaisin Kyynelten palatsiin ja luullen -yhä puhuttelevansa neekeriä vakuutti hänelle, että oli totellut hänen -käskyään. - -Matkien yhä neekerien ääntämistapaa sulttaani lausui: Se mitä nyt olet -tehnyt, ei suinkaan riitä minun parantumiseeni. Ajattele kaupunkia, -saaria ja asukkaita, jotka tuhosit turmiollisilla taioillasi. Aina -keskiyön aikaan kalat kohottavat päänsä vedestä ja huutavat kostoa -sinulle ja minulle. Se on oikea syy parantumiseni viipymiseen. Mene -nopeasti palauttamaan kaikki ennalleen, niin annan takaisin tultuasi -sinulle käteni, jotta voit auttaa minua pystyyn. - -Toivon innoittamana velho kiirehti aikaa hukkaamatta järven rannalle, -otti kourallisen vettä ja pirskotellen sitä höpisi taikasanoja kalojen -yli, jolloin kaupunki heti kohosi ennalleen. Kalat muuttuivat miehiksi, -naisiksi ja lapsiksi, muhamettilaisiksi, persialaisiksi, kristityiksi -tai juutalaisiksi, vapaiksi tai orjiksi, niin kuin olivat ennen olleet: -jokainen sai jälleen oikean muotonsa. Talot ja myymälät täyttyivät heti -asukkaista, jotka havaitsivat, että kaikki oli kuten ennen lumoustakin. -Sulttaanin lukuisa seurue, joka huomasi olevansa leiriytyneenä -laajimmalle torille, kummastui nähdessään itsensä keskellä suurta, -kaunista, väekästä pääkaupunkia. - -Velho taas palasi ihmeellisen muutoksen toimeenpantuaan kiireesti -Kyynelten palatsiin palkkiotaan vastaanottamaan. - --- Tule lähemmäksi, sulttaani sanoi yhä murtaen neekerien tapaan. -Kuningatar teki niin. -- Et ole kyllin lähellä, sulttaani jatkoi, -- -astu vielä lähemmäksi. Toinen totteli. Sitten hänen majestettinsa nousi -ja tarttui niin äkkiä noidan käsivarteen, että tämä ei ehtinyt havaita -kuka siinä oli, ja halkaisi hänet miekallaan, niin että toinen puolisko -kaatui oikealle, toinen vasemmalle. Sen tehtyään hän jätti ruumiin -virumaan ja lähtien Kyynelten palatsista meni etsimään Mustain Saarten -nuorta kuningasta. -- Ruhtinas, sulttaani sanoi syleillen häntä, -- -riemuitkaa! Teillä ei ole enää mitään pelättävää. Julma vihollisenne on -kuollut. - -Nuori ruhtinas kiitti sulttaania toivottaen hänelle onnea ja pitkää -ikää. -- Voitte tästä lähin, sulttaani sanoi, -- asua rauhassa -pääkaupungissanne, jollette kenties tahdo seurata minua omaani, joka on -neljän viiden tunnin matkan päässä täältä. - --- Mahtava hallitsija, nuori ruhtinas vastasi, -- uskon kyllä, että -saavuitte mainitsemassanne ajassa pääkaupungistanne tänne, koska omani -oli loihdittu, mutta nyt kun lumous on lauennut, asiat ovat muuttuneet. -Teiltä kuluu paluumatkaan kokonainen vuosi. Mutta se ei estä minua -seuraamasta teitä, vaikkapa olisi kuljettava maailman ääriin. - -Sulttaani hämmästyi kovin kuullessaan olevansa niin kaukana -valtakunnastaan, eikä voinut käsittää kuinka se oli mahdollista. - --- Mutta, hän sanoi, -- se ei haittaa. Omaan maahani palaamisen vaivan -palkitsee kylliksi tyydytys siitä, että olen voinut auttaa sinua ja -saanut sinusta pojan. Sillä kun kerran tahdot kunnioittaa minua -lähtemällä mukaani, ja koska minulla ei ole lapsia, pidän sinua omana -poikanani ja nimitän sinut tästä hetkestä valtaistuimeni perilliseksi -ja jälkeläiseksi. - -Vihdoin sulttaani ja nuori prinssi lähtivät matkalleen mukanaan sata -nuoren kuninkaan aarreaitasta otetuilla arvaamattomilla rikkauksilla -sälytettyä kamelia ja viidenkymmenen ratsastavan upeasti varustetun ja -puetun miehen saattamina. - -Asukkaat tulivat suurin joukoin sulttaania vastaan, tervehtien häntä -riemuhuudoilla ja viettivät sitten monta päivää julkisia iloja. - -Palaamisensa jälkeisenä päivänä sulttaani esitti kaikille -hovimiehilleen seikkaperäisen selostuksen tapahtumista, jotka vastoin -hänen otaksumaansa olivat niin kauan viivyttäneet häntä matkalla. Hän -ilmoitti heille ottaneensa pojakseen Neljän Mustan Saaren kuninkaan, -joka oli kernaasti jättänyt suuren valtakunnan seuratakseen häntä ja -elääkseen hänen kanssaan. Ja palkkioksi heidän uskollisuudestaan hän -antoi kullekin hänen arvonsa mukaisia lahjoja. - -Kalastajalle taas, joka oli ollut nuoren ruhtinaan pelastuksen -aiheuttajana, sulttaani lahjoitti melkoisen omaisuuden, joten hän sai -lopun ikäänsä elää huoletta ja onnellisena perheineen. - - - - -Merenkulkija Sinbadin tarina - - -Kalifi Harun-al-Rasidin hallitessa Bagdadissa eli köyhä kantaja nimeltä -Hinbad, jonka oli usein kannettava melkein ylivoimaisen raskaita -taakkoja. Kerran kuumana kesäpäivänä hän ponnisteli outoa katua pitkin -ja istahti uupuneena komean talon edustalle lepäämään. Hänen istuessaan -siinä hänen korviinsa kuului ihanan soiton säveliä ja suloiset tuoksut -hivelivät leppoisesti hänen nenäänsä. - -Uteliaana tietämään kuka niin upeassa talossa asui, hän kysäisi eräältä -palvelijoista. -- Mitä, mies huudahti, -- etkö tiedä, että täällä asuu -kuuluisa merenkulkija Sinbad, joka on purjehtinut maailman ristiin -rastiin? - --- Voi, Hinbad vastasi, -- mikä ero onkaan Sinbadin kohtalon ja omani -välillä! Mitä erikoisia ansioita hänellä on, jotta hän menestyy minun -nähdessäni nälkää? - -Sinbad oli sattunut kuulemaan huomautuksen ja halusi nähdä miehen, joka -lausui moisia omituisia ajatuksia ja lähetti noutamaan luokseen -Hinbadin. Kantaja saatettiin suureen saliin, jossa oli katettuna -herkullinen ateria ja upea seurue koolla. Hinbad tunsi itsensä perin -hämmentyneeksi, kunnes Sinbad käski hänen lähestyä ja viitaten hänet -istumaan oikealle puolelleen tarjoili hänelle itse ja kaatoi oivallista -viiniä, jota sivupöydällä oli runsas varasto. - -Kun ateria oli nautittu, Sinbad kysyi häneltä miksi hän valitti -osaansa. -- Arvoisa herra, Hinbad vastasi, -- myönnän että väsymykseni -oli saattanut minut huonolle tuulelle, ja niin tulin lausuneeksi -muutamia varomattomia sanoja, joita pyydän anteeksi. - --- En ole, Sinbad virkkoi, -- tarpeeksi pikkumainen suuttuakseni -sellaisesta valituksesta. Mutta jotta tietäisit, etten ole koonnut -varallisuuttani vaivatta, kerron sinulle matkoistani. Siitä voi olla -sinulle hyötyä. Ja luulen, että kertomukseni kuultuasi myönnät että -seikkailuni ovat olleet varsin ihmeelliset. Sitten Sinbad jutteli -ensimmäisestä retkestään tähän tapaan: - -Ollessani vielä varsin nuori mies perin isältäni suuren omaisuuden ja -antauduin heti huvitteluihin. Elin ylellisesti ja pian havaitsin -rahojeni hupenevan, kun niihin ei lisätty mitään tuhlaukseni -korvaukseksi. Nopeasti älyten kuinka hupsua menettelyni oli ollut -sijoitin lopun omaisuuteni liikeyrityksiin muutamien Bassoran -kauppiaitten kanssa ja lähdin heidän seurassaan matkalle -purjehtiaksemme Persianlahden kautta Itä-Intiaa kohti. - -Matkallamme menimme maihin useille saarille, joilla myimme tai -vaihdoimme tavaroitamme. Eräänä päivänä aluksemme yllätti tyven -pienoisen saaren lähettyvillä, joka kohosi vain hiukan veden pinnasta -ja näytti vihreältä niityltä. Kapteeni käski kääriä purjeet ja salli -niiden nousta maihin, jotka sitä halusivat. Minä olin heidän -joukossaan. - -Mutta nauttiessamme halukkaasti ruokia ja juomia ja virkistäessämme -itseämme merielämän vaivoista saari alkoi äkkiä vavista ja tärisytti -meitä kauheasti. - -Häilyminen huomattiin laivalta, ja meitä kehotettiin nopeasti -palaamaan, koska muutoin joutuisimme perikatoon: sillä se mitä olimme -luulleet saareksi osoittautui ison merihirviön seläksi. Ketterimmät -pääsivät veneeseen, toiset heittäytyivät uimaan, mutta minä olin vielä -valaan selässä, kun se sukelsi veteen. Töin tuskin ehdin tarttua -puupölkkyyn, jonka olimme tuoneet laivalta tehdäksemme tulen. Otettuaan -veneessä olijat laivaan ja ongittuaan muutamia uivistakin kannelle -kapteeni päätti käyttää hyväkseen juuri noussutta edullista -tuulenviimaa, levitti purjeensa ja jatkoi matkaa, niin että laivan -saavuttaminen kävi minulle mahdottomaksi. - -Olin jäänyt aaltojen valtaan. Ponnistelin henkeni edestä koko lopun -päivää ja sitä seuraavan yön. Silloin havaitsin voimieni uupuneen enkä -toivonut enää pelastuvani, mutta kaikeksi onneksi laine paiskasi minut -erästä saarta vasten. Muutamien ulkonevien juurien avulla kapusin -vaivalloisesti jyrkkää rantapengertä ylös, laskeuduin puolikuolleena -ruohikolle ja nukuin auringonnousuun asti. Vaikka olin raskaasta -ponnistelusta ja ruoan puutteesta varsin heikko, ryömin kuitenkin -eteenpäin löytääkseni syötäväksi kelpaavia yrttejä, eikä minun -ainoastaan onnistunut keksiä sellaisia, vaan tapasin oivallisen -lähteenkin, jonka raikas vesi virkisti minua suuresti. Kulkiessani -kauemmaksi saaren sisäosaan kummastuin ja säikähdinkin aika lailla -kuullessani äänen ja nähdessäni miehen, joka kysyi kuka olin. Kerroin -hänelle seikkailuni, ja hän tarttui käteeni ja opasti minut luolaan, -jossa oli useita muitakin henkilöitä. Kaikki kummastuivat yhtä paljon -minut nähdessään kuin minä heidän tapaamisestaan. - -Nautin hiukan ravintoa, jota he minulle tarjosivat. Sitten kysyin -heiltä mitä he niin autiolla paikalla puuhasivat, ja he sanoivat -olevansa maharadjan, saaren hallitsijan, tallirenkejä, jotka olivat -olleet paimentamassa kuninkaan hevosia ja veisivät ne pian takaisin -palatsiin. He lisäsivät, että he aikoivat huomenna palata kotiin ja -että olisin joutunut tuhon omaksi, jos olisin tullut päivääkin -myöhemmin, koska saaren asuttu seutu oli etäällä ja minun olisi ollut -mahdotonta löytää sinne oppaatta. - -Kun hevospaimenet lähtivät matkalleen, liityin heidän joukkoonsa. -Perille päästyämme minut esiteltiin asianmukaisesti maharadjalle, joka -kuunteli kertomustani hyvin hartaasti ja pyysi minua viipymään luonaan -niin kauan kuin minua halutti. - -Kauppias kun olin, etsin ammattitovereitani ja varsinkin muukalaisia -liikemiehiä, kuullakseni heiltä ehkä joitakin uutisia Bagdadista tai -saadakseni tilaisuuden palata kotiin. Sillä maharadjan pääkaupunki -sijaitsee meren rannalla ja sillä on oivallinen satama, johon joka -päivä saapuu laivoja maailman eri suunnilta. Kävin myös oppineiden -intialaisten seuroissa, ja heidän haastelunsa ilahdutti minua suuresti. -En kuitenkaan laiminlyönyt saapua säännöllisesti kunniatervehdykselle -maharadjan luo ja sain keskustella häntä ympäröivien maaherrojen ja -hänelle veroa maksavien pikkukuninkaitten kanssa. He tekivät minulle -tuhansia kysymyksiä maastani, ja kun halusin saada tietoja heidän -laeistaan ja tavoistaan, kyselin vuorostani heiltä kaikkea mitä pidin -tietämisen arvoisena. - -Kuninkaan valtakuntaan kuuluu Kassel-niminen saari. Minulle -vakuutettiin, että joka yö sieltä kuultiin rumpujen pärinää, mistä -merimiehet päättelivät, että siellä asui paholainen. Päätin käydä -tuossa merkillisessä paikassa, ja matkallani sinne tapasin sadan ja -kahdensadan kyynärän pituisia kaloja, jotka kyllä herättivät pelkoa, -mutta ovat jokseenkin vaarattomia. Ne ovat näet niin vauhkoja, että -pakenevat kun kahta keppiä tai laudanpätkää lyödään vastakkain. Näin -sellaisiakin kaloja joiden päät olivat kuin pöllöjen. - -Kun saarelta palattuani olin eräänä päivänä satamassa, saapui laiva, -jolla olin purjehtinut, ja miehistö alkoi purkaa tavaroita. Näin -tavaramyttyni, joihin oli merkitty nimeni, ja astuin kapteenin luo -sanoen: -- Olen Sinbad jonka luulitte kuolleen, ja nuo tavaramytyt ovat -minun. - --- Laupias taivas, kapteeni huudahti kuullessaan minun siten puhuvan, --- keneen enää voimme luottaa? Vilpittömyys on hävinnyt ihmisten -keskuudesta. Näin omin silmin Sinbadin hukkuvan, niin kuin sen näkivät -laivani matkustajatkin, ja kuitenkin tulet väittämään että olet sama -Sinbad. Tämäpä on häikäilemätöntä! Ulkonäöstäsi päätellen sinua luulisi -rehelliseksi mieheksi, ja kuitenkin kerrot kauhean valheen anastaaksesi -toisen omaisuutta. Pitkän väittelyn jälkeen kapteeni pääsi kuitenkin -selville sanojeni totuudesta, ja kun useat laivan miehistöstä olivat -todenneet kuka olin, hän luovutti minulle tavarani ja onnitteli minua -pelastumisestani. - -Valitsin arvokkainta mitä mytyssäni oli ja lahjoitin maharadjalle, joka -tietäen vastoinkäymiseni kysyi minulta, mistä olin saanut sellaisia -harvinaisuuksia. Ilmoitin hänelle, millä tavoin tavaramyttyni jälleen -joutuivat haltuuni. Hän oli hyvillään onnestani, otti lahjan vastaan ja -antoi minulle vastavuoroon paljon kallisarvoisemman lahjan. Sen jälkeen -sanoin hänelle jäähyväiset ja nousin samaan laivaan vaihdettuani ensin -tavarani maan tuotteisiin. Matkalla kävimme useilla saarilla ja -saavuimme Bassoraan, josta tulin tähän kaupunkiin sadantuhannen -sekiinin omaisuus mukanani. - -Sinbad lopetti kertomuksensa ja käski soittajien jatkaa esityksiään -jotka tarina oli keskeyttänyt. Seurue huvitteli iltaan asti, ja kun -tuli levolle menon aika, Sinbad lähetti noutamaan sata sekiiniä -sisältävän kukkaron ja antoi sen kantajalle sanoen: Ota tämä, -Hinbad, palaa kotiisi ja tule huomenna takaisin kuulemaan lisää -seikkailuistani. Kantaja lähti kummastuneena hänelle osoitetusta -kunniasta ja saamastaan lahjasta. Seuraavana päivänä hän palasi -parhaisiin vaatteisiinsa pukeutuneena Sinbadin taloon. Otettuaan -vieraansa suopeasti vastaan ja kestittyään häntä Sinbad jatkoi -kertomustaan: - - - - -Sinbadin toinen retki - - -Ensimmäiseltä matkalta palattuani päätin viettää lopun ikääni -Bagdadissa. Mutta ei kestänyt kauan kun jo kyllästyin toimettomaan -elämään, ja niinpä lähdin uudelle retkelle. Astuimme kunnolliseen -laivaan ja uskottuamme itsemme Allahin haltuun nostimme purjeet. -Kävimme kauppaa saarelta saarelle ja vaihdoimme tavaroitamme hyvällä -voitolla. - -Kerran laskimme saareen, jolla kasvoi erilaisia hedelmäpuita, mutta -jolla emme nähneet ihmisiä emmekä eläimiä. Menimme ruohoisille kedoille -hengittämään hiukan raitista ilmaa niitä kostuttavien purojen -partailla. Sillä aikaa kun jotkut poimivat huvikseen kukkia ja toiset -hedelmiä, otin viinileilini ja muonani ja istahdin puron lähelle kahden -korkean puun väliin, jotka loivat tiiviin varjon. Nautin hyvän aterian -ja nukahdin. En tiedä, kuinka kauan olin ollut unen helmoissa, mutta -kun heräsin, laiva oli lähtenyt. - -Säikähdin kovin havaitessani että aluksemme oli jättänyt minut. Nousin -ja katsahdin ympärilleni, mutta en nähnyt ainoaakaan kauppiaista, jotka -olivat astuneet minun kanssani maihin. Näin laivan täysissä purjeissa, -mutta niin etäällä että se pian katosi silmistäni. Nuhtelin itseäni -sataan kertaan, etten ollut tyytynyt ensimmäisen matkani voittoon, joka -olisi riittänyt minulle koko eliniäkseni. - -Mutta se oli kaikki turhaa ja katumukseni hyödytöntä. Tietämättä mitä -tehdä kiipesin korkean puun latvaan, josta katselin ympärilleni joka -taholle nähdäkseni voinko havaita mitään, mikä olisi antanut minulle -pelastuksen toiveita. Tähystäessäni seudun yli näin jotakin valkoista -ja maahan kavuttuani otin jäljellä olevat evääni ja kuljin esinettä -kohti, koska välimatka oli niin pitkä, etten voinut erottaa mikä se -oli. - -Lähemmäksi tultuani luulin sitä valkoiseksi ihmeen korkeaksi ja -laajaksi kupulaeksi, mutta kun pääsin sen viereen ja kosketin sitä, -havaitsin sen kovin sileäpintaiseksi. Kävelin sen ympäri nähdäkseni, -oliko millään puolella aukkoa, mutta en löytänyt sellaista, ja sen -huipulle kiipeäminen oli mahdotonta kun se oli niin sileä. Se oli -ainakin viisikymmentä askelta ympäri mitaten. Aurinko oli -laskemaisillaan, ja äkkiä taivas pimeni kuin sankka pilvi olisi -peittänyt sen. Äkillinen pimeneminen hämmästytti minua suuresti, mutta -vielä enemmän kummastuin nähdessäni, että siihen syynä oli suunnattoman -suuri lintu, joka lentää viiletti minua kohti. Muistin usein kuulleeni -merimiesten kertovan ihmeellisestä aarnista eli vaakalinnusta ja -käsitin, että suuresti ihailemani kupu olikin sen muna. Ennen pitkää -lintu laskeutui ja asettui munan päälle. Nähdessäni sen tulevan hiivin -hyvin lähelle munaa, niin että edessäni oli toinen linnun sääristä, -joka oli paksu kuin puunrunko. Sidoin itseni tukevasti turbaanillani -sen nilkkaan toivoen, että vaakalintu seuraavana aamuna kuljettaisi -minut mukanaan autiolta saarelta. Vietettyäni yön tässä tilassa lintu -lensi pois heti päivän koittaessa ja kantoi minut niin korkealle etten -voinut erottaa maata. Vihdoin se laskeutui niin vinhaa vauhtia että -menetin tajuntani. Havaitessani olevani maassa päästin nopeasti irti -solmun, ja tuskin olin ehtinyt tehdä niin, kuin hirmulintu siepattuaan -nokkaansa tavattoman pitkän käärmeen jo lensi pois. - -Paikka johon se minut jätti oli joka taholta vuorien ympäröimä, jotka -näyttivät kohoavan pilvien yläpuolelle ja olivat niin jyrkkiä, ettei -ollut mitään mahdollisuutta päästä pois laaksosta. Se oli uusi pulma. -Niinpä verratessani laaksoa autioon saareen, josta vaakalintu oli minut -tuonut, tuuminkin, etten ollut vaihdosta mitään hyötynyt. - -Kävellessäni laaksossa havaitsin, että sen pohja oli siroteltu täyteen -timantteja, joista muutamat olivat ihmeen isoja. Katselin niitä -huvikseni, mutta pian näin etäämpänä jotakin, joka suuresti vähensi -tyytyväisyyttäni ja sai minut kauhistumaan. Siellä oli näet suuri -joukko käärmeitä, niin hirvittäviä kooltaan, että pienin niistä olisi -voinut nielaista norsun. Ne vetäytyivät päivän ajaksi loukkoihinsa, -lymyten viholliseltaan vaakalinnulta, ja rohkenivat tulla esille -ainoastaan yöllä. - -Vietin päiväni kävelemällä laaksossa ja levähtelin ajoittain -sellaisilla paikoilla, jotka mielestäni olivat siihen sopivimmat. Yön -tullen menin luolaan, jossa arvelin voivani turvallisesti nukkua. -Vieritin ison kiven sen suulle, joka oli matala ja ahdas, suojatakseni -itseäni käärmeiltä. En kuitenkaan sulkenut aukkoa niin tiiviisti, että -valo ei olisi päässyt tunkeutumaan sisälle. Illalliseksi nautin osan -muonastani, mutta käärmeet, jotka alkoivat sihistä ympärilläni, -pelottivat minua niin tavattomasti, etten tietenkään voinut saada unta. -Päivän valjetessa käärmeet poistuivat, ja kömmin luolasta. Voin -todellakin sanoa, että kävelin timanteilla tuntematta mitään halua -koskea niihin. Vihdoin istahdin ja jälleen hiukan haukattuani vaivuin -pelostani huolimatta uneen, kun en ollut yöllä ummistanut silmäänikään. -Mutta tuskin olin torkahtanut, kun viereeni pudota mäiskähti jotakin, -ja herätti minut. Se oli iso raa'an lihan kimpale, ja samalla näin -toisia putoavan eri paikkoihin kallioilta. - -Olin aina pitänyt satuna, mitä olin kuullut merimiesten ja muidenkin -kertovan timanttilaaksosta ja niistä juonista joita kauppiaat käyttivät -saadakseen sieltä jalokiviä. Mutta nyt havaitsin, että he olivat -puhuneet silkkaa totta. Sillä kauppiaat saapuvat todellakin laakson -lähettyville kun kotkilla on poikueensa, ja kun he paiskaavat laaksoon -isoja lihamöhkäleitä, niin timantit, joiden päälle ne putoavat, -tarttuvat niihin kiinni. Kotkat, jotka tässä maassa ovat väkevämpiä -kuin missään muualla, hyökkäävät innokkaasti lihapalojen kimppuun ja -kuljettavat ne pesiinsä jyrkkien kallioiden koloihin poikasilleen -ravinnoksi. Sitten kauppiaat kiipeävät pesille, hätyyttävät huudoillaan -emokotkat pois ja poimivat lihaan tarttuneet timantit. - -Ajatellessani sitä mieleeni juolahti tuuma, jonka avulla pelastuin -elävänä haudasta. Keräsin joukon isoimpia timantteja, täytin niillä -laukkuni ja sidoin sen vyöhöni. Sitten kiinnitin yhden lihankappaleen -turbaaniliinalla selkääni ja laskeuduin kasvoilleni maahan. - -Tuskin olin laittautunut tähän asentoon, kun kotkat tulivat. Kukin -niistä sieppasi lihamöhkäleen. Yksi voimakkaimmista tarttui siihen -johon olin köytettynä ja kuljetti sen pesäänsä vuoren huipulle. -Kauppiaat alkoivat hoilata pelottaakseen kotkia, ja kun he olivat -pakottaneet ne jättämään saaliinsa, yksi tuli siihen pesään jossa minä -olin. Hän hätääntyi kovin minut nähdessään, mutta toinnuttuaan -säikähdyksestään hän ei edes tiedustellut kuinka olin sinne joutunut, -vaan alkoi haastaa riitaa ja kysyi miksi varastin hänen omaisuuttaan. - --- Kohtelet minua säädyllisemmin, vastasin, -- kunhan tunnet minut -paremmin. Ole huoletta, minulla on timantteja kylliksi sinulle ja -itselleni -- enemmän kuin kaikilla muilla kauppiailla yhteensä. Mitä -heillä lieneekin, siitä he saavat kiittää sattumaa, mutta minä keräsin -itse laakson pohjalta ne jotka näet tässä repussa. - -Tuskin olin päättänyt puheeni, kun toiset kauppiaat kerääntyivät -ympärillemme kovin ihmeissään minut nähdessään. Mutta vielä enemmän he -kummastuivat, kun kerroin heille tarinani. He eivät sentään ihmetelleet -niin paljon sotajuontani jonka olin pelastuksekseni keksinyt kuin sitä, -että olin uskaltanut panna sen täytäntöön. - -He opastivat minut leiripaikkaansa, ja kun avasin siellä laukkuni he -ihmettelivät timanttieni kokoa ja tunnustivat, että kaikissa hoveissa -joissa he olivat käyneet, he eivät olleet tavanneet minun timanttieni -vertaa suuruudessa ja täydellisyydessä. Pyysin sen pesän omistajaa, -jonne lintu oli minut kuljettanut (sillä jokaisella kauppiaalla oli -omansa), ottamaan niin monta kuin häntä halutti. Hän tyytyi yhteen -ainoaan, vieläpä kaikkein pienimpään, ja kun tyrkytin hänelle useampia -vakuuttaen ettei hänen tarvinnut pelätä loukkaavansa minua hän vastasi. --- Ei, olen hyvin tyytyväinen tähän, joka on kyllin arvokas -säästääkseen minulta useampien matkojen vaivat ja tuottaakseen minulle -niin suuren omaisuuden kuin toivon. - -Vietin illan kauppiaiden parissa kertoen heille tarinani toistamiseen -niiden huviksi, jotka eivät olleet sitä vielä kuulleet. Olin -hillittömän iloinen nähdessäni pelastuneeni mainitsemastani vaarasta. -Arvelin näkeväni unta ja voin tuskin uskoa, että olin säästynyt -uhkaavasta tuhosta. Kun vihdoin pääsin kotiin, jakelin runsaita almuja -köyhille ja elin loistavasti kovin ponnistuksin ansaitsemillani -varoilla. - -Sinbad lopetti kertomuksen toisesta retkestään ja annettuaan Hinbadille -taaskin sata sekiiniä pyysi häntä tulemaan seuraavana päivänä kuulemaan -hänen muista seikkailuistaan. - - - - -Sinbadin kolmas retki - - -Hyvin pian väsyin toimettomaan ylelliseen elämääni ja lähdin uudelle -merimatkalle. Keskellä ulappaa meidät yllätti hirveä myrsky, ja -ajauduimme saarelle, jolla samoin kuin naapurisaarillakin kapteenin -ilmoituksen mukaan asui karvaisia villejä jotka pian hyökkäisivät -kimppuumme. Ja vaikka he olivat ainoastaan kääpiöitä, kova onni pakotti -meidät luopumaan kaikista puolustusyrityksistä, sillä he olivat -heinäsirkkojakin lukuisammat. Jos sattuisimme tappamaan yhdenkin -heistä, kaikki karkaisivat kimppuumme ja tuhoaisivat meidät. - -Ennen pitkää kapteenin sanat kävivät toteen. Lukematon joukko noin -kahden jalan pituisia villejä, joiden ruumiit olivat punertavan karvan -peittämät, tuli uiden meitä kohti ja piiritti aluksemme. He haastoivat -meille, mutta emme ymmärtäneet heidän kieltään, ja kiipesivät -ihmeteltävän ketterästi laivan kylkiä pitkin kannelle. Kun villit -olivat kiskoneet purjeet alas ja katkaisseet ankkuriköyden, he -hinasivat laivan maihin, pakottivat meidät kaikki poistumaan siitä ja -kuljettivat sen toiselle saarelle, jolta olivat tulleetkin. - -Me kuljimme edemmäksi saarellemme ja saavuimme upeasti rakennetun, -hyvin korkean palatsin edustalle, jossa oli mustapuinen pariportti. -Mursimme sen auki. Astuimme pihaan ja näimme ison suojan -pylväskäytävineen. Eteisen toisella sivulla oli kasa ihmisenluita ja -toisella suuri joukko paistinvartaita. Pelkomme ei suinkaan vähentynyt, -kun asumuksen ovi avautui kovalla ryskeellä ja kauhean muotoinen musta -mies, pitkä kuin korkea palmupuu astui esiin. Hirviöllä oli vain yksi -silmä, ja se sijaitsi keskellä otsaa, missä se kiilui punaisena kuin -hehkuva hiili. Hänen etuhampaansa olivat hyvin pitkät ja terävät ja -ulkonivat suusta, joka oli syvä kuin hevosen kita. Alaleuka oli -lerpallaan rinnan päällä, korvat olivat kuin norsulla ja peittivät -hänen olkapäänsä. Kynnet olivat yhtä pitkät ja käyrät kuin isoimpien -petolintujen. Moisen kauhean jättiläisen nähdessämme menetimme -tajuntamme ja viruimme kuin kuolleina. Kun hän oli meitä kyllikseen -katsellut, hän astui meitä kohti ja tarttuen kädellään minuun nosti -minut niskasta ja käänteli minua kuin teurastaja kääntelisi -lampaanpäätä. Tarkasteltuaan minua ja huomattuaan minun olevan liian -laiha, pelkkää luuta ja nahkaa, hän päästi minut menemään. Sitten hän -tarttui vuorotellen tovereihini ja tarkasteli heitä kaikkia yksitellen -samaan tapaan. Kapteenin, joka oli lihavin, hän kohotti toisella -kädellään, aivan kuin minä kohottaisin varpusen, ja työnsi sitten -paistinvartaan hänen lävitseen, sytytti suuren tulen, käristi hänet ja -söi hänet asunnossaan illallisekseen. Ateriansa päätettyään jättiläinen -palasi eteiseen, jossa hänen makuusijansa oli, ja vaipui uneen -kuorsaten ukkosen jyrinää äänekkäämmin. - -Istua kyyrötimme pelosta jäykistyneinä, mutta seuraavana päivänä me -jättiläisen mentyä ulos neuvottelimme ja keksimme kostotuuman. Kun -hirviö oli taas ahmaissut yhden joukostamme iltapalakseen ja -laskeutunut nukkumaan, valmistauduimme panemaan rohkean aikeemme -täytäntöön. Kuullessamme hänen kuorsaavan lähestyimme yhdeksän -toveriani ja minä, kullakin kädessä paistinvarras jonka kärki oli -kuumennettu hehkuvaksi, ja työnsimme kaikki yhtaikaa vartaamme hänen -silmäänsä sokaisten hänet. Jättiläinen huitoi hurjasti yrittäen -tavoittaa meitä. Huomattuaan meidän kätkeytyneen hän läksi ulos karjuen -tuskissaan. - -Viivyttelemättä pakenimme palatsista ja saavuimme pian rannikolle, -jossa rakensimme häthätää muutamia lauttoja paetaksemme niillä tiukan -tullen. Mutta tietäen mihin vaaraan sellaisella matkalla antautuisimme -odottelimme toivoen, että jättiläinen oli kuollut, koska hän oli -lakannut parkumasta. Tuskin oli kuitenkin päivä sarastanut, kun näimme -vihollisemme tulevan meitä kohti kahden muun melkein yhtä ison koljon -taluttamana ja parvi toisia jättiläisiä kintereillään. - -Riensimme heti lautoillemme, jolloin ihmissyöjät raivostuneina siitä -että heidän yrityksensä oli mennyt myttyyn, poimivat isoja -kivenmöhkäleitä, juoksivat rantaan, kahlasivat vyötäisiin asti veteen -ja heittivät kivensä niin taitavasti, että upottivat kaikki muut lautat -paitsi sen jolla minä olin. Kaikki toverini hukkuivat paitsi ne kaksi, -jotka olivat minun lautallani. Soudimme voimiemme takaa ja pääsimme -jättiläisten ulottuvilta. Aallot viskelivät meitä sinne tänne kaiken -päivää ja koko seuraavan yön, kunnes vihdoin pääsimme saarelle, jolla -kasvoi runsaasti oivallisia hedelmiä. - -Yöksi paneuduimme rannalle nukkumaan. Meidät herätti kuitenkin -hämmästyttävän pitkä ja paksu käärme, jonka suomut kalisivat sen -kiemurrellessa eteenpäin. Se nielaisi toisen tovereistani hänen -äänekkäistä huudoistaan huolimatta ja vaikka hän ponnisteli -irtautuakseen sen syleilystä. Paiskaten hänet usean kerran maata vasten -se murskasi miespoloisen, ja kuulimme kun se nakersi ja raastoi hänen -luitaan, vaikka olimme paenneet melkoisen matkan päähän. Käsittäen -itseämme uhkaavan vaaran kiipesimme seuraavaksi yöksi korkeaan puuhun -välttääksemme käärmettä. Kauhuksemme hirviö nousi puunrunkoa pitkin ja -huomasi toverini joka oli minua alempana, nielaisi hänet ja poistui. -Viivyin puussa päivään asti, laskeuduin sitten maahan ja keräsin suuren -joukon näreitä, risuja ja kuivia orjantappuroita, jotka sidoin -kimpuiksi ja laadin niistä laajan piirin puun ympärille. Muutamia -niistä sidoin myös oksiin pääni yläpuolelle. Sen tehtyäni sulkeuduin -illan tullen tähän kehään laihana lohdutuksenani tieto, etten ollut -laiminlyönyt mitään suojellakseni itseäni julmalta kohtalolta, joka -minua uhkasi. Käärme tulikin tavalliseen aikaansa ja kiersi puuta -etsien tilaisuutta minut hotkaistakseen, mutta rakentamani -suojavarustus esti sen siitä. Se loikoi siinä päivään asti kuin kissa, -joka turhaan väijyskelee turvapaikkaan pujahtanutta hiirtä. Päivän -tullen se vetäytyi pois, mutta en uskaltanut lähteä linnoituksestani -ennen kuin aurinko oli korkealla taivaalla. - -Rientäessäni merta kohti varmasti päättäneenä, etten enää jatkaisi tätä -kurjaa elämää, havaitsin laivan melkoisen matkan päässä. Huusin minkä -jaksoin, irrotin turbaaniliinani ja liehutin sitä, jotta laivalta -paremmin huomattaisiin minut. Se tepsikin. Miehistö äkkäsi minut, ja -kapteeni lähetti veneen noutamaan minua. Heti kun pääsin kannelle, -kauppiaat ja merimiehet kerääntyivät ympärilleni udellen kuinka olin -joutunut autiolle saarelle. Kerrottuani heille kaikki mitä minulle oli -tapahtunut vanhin joukosta selitti, että he olivat usein kuulleet -edellisellä saarella majailevista jättiläisistä, jotka olivat -ihmissyöjiä ja ahmivat uhrinsa milloin raa'altaan, milloin -käristettyinä. -- Käärmeitä taas, he lisäsivät, -- on jälkimmäisellä -saarella viljalti. Ne kätkeytyvät päiviksi ja liikkuvat öisin. - -Ilmaistuaan ilonsa siitä, että olin pelastunut niin monista vaaroista, -he toivat syödäkseni parasta mitä heillä oli. Ja kun kapteeni, sama -mies, joka oli toisella matkallani jättänyt minut oman onneni nojaan, -näki minun olevan ryysyissä, hän lahjoitti minulle jalomielisesti yhden -omista puvuistaan. Ilmoitin hänelle kuka olin, ja hän huudahti: -- -Allah olkoon ylistetty! Riemuitsen siitä, että kohtalo on korjannut -minun vikani. Tuolla ovat tavarasi, joita säilytin huolellisesti. Otin -ne vastaan, kiitin häntä lämpimästi hänen rehellisyydestään ja -menestyin niin hyvin kaupoissani, että taaskin saavuin Bassoraan suuri -omaisuus mukanani. Sieltä palasin Bagdadiin, lahjoitin paljon köyhille -ja ostin toisen melkoisen tilan sen lisäksi joka minulla jo oli. - -Päätettyään kertomuksen kolmannesta retkestään Sinbad lähetti Hinbadin -kotiin, annettuaan hänelle nytkin sata sekiiniä, ja kutsui hänet -seuraavaksi päiväksi päivälliselle kertoakseen hänelle lisää -seikkailuistaan. - - - - -Sinbadin neljäs retki - - -Ennen pitkää lähdin uudelle matkalle. Tällä kertaa vaelsin Persian -halki ja saavuin satamaan, jossa astuin laivaan. Emme olleet kauan -olleet merellä, kun meidät yllätti niin raju myrsky, että purjeet -repeytyivät tuhansiksi palasiksi ja laiva törmäsi karille. Monet -kauppiaista ja merimiehistä hukkuivat ja lasti tuhoutui. - -Muutamien kauppiaiden ja merimiesten kanssa onnistuin pääsemään vedessä -ajelehtiville laudoille, ja virta kuljetti meidät edessämme olevaan -saareen. Sieltä löysimme hedelmiä ja lähdevettä, joten pelastimme -henkemme. Heittäydyimme melkein siihen paikkaan jossa olimme tulleet -maihin ja vaivuimme uneen. - -Seuraavana aamuna kävelimme heti auringon noustua rannalta ja -havaittuamme majaryhmän kuljimme sitä kohti. Lähelle päästyämme meidät -saarsi heti suuri joukko neekereitä. He ottivat meidät kiinni, jakoivat -meidät keskenään ja kuljettivat kukin asunnolleen. - -Minut ja viisi toveriani vietiin samaan paikkaan. Neekerit asettivat -meidät istumaan ja antoivat meille joitakin yrttejä viitaten meitä -syömään. Kiinnittämättä huomiotaan siihen, että neekerit itse eivät -niitä maistaneet, toverini ajattelivat vain nälkänsä tyydyttämistä ja -söivät ahneesti. Mutta minä epäilin jotakin kujetta enkä huolinut -niihin koskeakaan, ja viisaasti siinä teinkin. Sillä vähän ajan perästä -havaitsin toverieni menettäneen järkensä ja kuulin heidän puhuttelevan -minua älyttömin lausein. - -Neekerit syöttivät meille vielä öljyllä ja kookospähkinöillä -suurustettua riisiä, ja mielipuolet toverini nauttivat sitä ahmimalla. -Minäkin söin, mutta hyvin niukasti. He olivat ensin tarjonneet meille -noita yrttejä riistääkseen meiltä järkemme, jotta emme käsittäisi meitä -odottavaa surullista kohtaloa, ja riisiä he syöttivät lihottaakseen -meitä. He olivat näet kannibaaleja ja aikoivat syödä meidät heti kun -lihoisimme. Niin tapahtuikin, ja he teurastivat toverini jotka eivät -tajunneet tilaansa. Mutta voi hyvin käsittää, että minä, joka olin -täysijärkinen, en suinkaan muiden tavoin lihonut, vaan päinvastoin -laihduin päivä päivältä. Kuolemanpelko, joka minua vaivasi, muutti -kaikki ruokani myrkyksi. Aloin riutua, ja se tuotti minulle -pelastuksen. Sillä kun neekerit surmattuaan ja syötyään suuhunsa -toverini näkivät minut kuihtuneena, laihana ja sairaana, he säästivät -minut toistaiseksi. - -Minulla oli paljon vapautta, hommiini kiinnitettiin tuskin mitään -huomiota, ja siten sain eräänä päivänä tilaisuuden etääntyä kylästä ja -paeta. Eräs ukko, joka näki minut ja aavisti aikeeni, huusi minulle -täyttä kurkkua kehottaen minua palaamaan, mutta en totellut häntä, vaan -päinvastoin kiirehdin askeleitani ja pääsin pian näkyvistä. Taivalsin -niin nopeasti kuin voin, valiten sellaisia seutuja, jotka näyttivät -autioimmilta, ja elin seitsemän päivää tien varrelta poimimistani -hedelmistä. - -Kahdeksantena päivänä saavuin meren rannalle ja näin muutamia -minunlaisiani valkoihoisia keräämässä pippuria, jota sillä paikalla -kasvoi hyvin runsaasti. Minut nähtyään he tulivat heti minua vastaan ja -kysyivät arabiankielellä kuka olin ja mistä saavuin. Tulin hyvin -iloiseksi kuullessani heidän haastavan omaa kieltäni ja tyydytin heidän -uteliaisuutensa kertomalla haaksirikostani ja kuinka olin joutunut -neekerien käsiin. Ne neekerit syövät ihmisiä, he vastasivat. -- Kuinka -ihmeessä vältit heidän julmuutensa? Selostin heille äsken mainitsemani -seikat, jotka kummastuttivat heitä tavattomasti. - -Viivyin heidän luonaan siihen asti kun he olivat keränneet -pippurimääränsä ja purjehdin heidän kanssaan saarelle josta he olivat -tulleet. He esittelivät minut kuninkaalleen joka oli hyvä ruhtinas. Hän -kuunteli tarinaani, lausui minut tervetulleeksi ja alkoi pian tuntea -minua kohtaan suurta ystävyyttä, mikä seikka teki minut tärkeäksi -henkilöksi pääkaupungissa. - -Kun kukaan siinä maassa ei ratsastaessaan käyttänyt satulaa eikä -suitsia, etsin kuningasta kunnioittaakseni työmiehen ja käskin hänen -valmistaa antamani mallin mukaan satulankehän. Kun hän oli saanut sen -valmiiksi, päällystin sen sametilla ja nahalla ja kirjailin kullalla. -Sitten menin sepälle, joka teki minulle kuolaimet näyttämäni -piirustuksen mukaan ja myös muutaman parin jalustimia. Kun kaikki -kojeet olivat valmiit, lahjoitin ne kuninkaalle ja valjastin niihin -yhden hänen hevosistaan. Hänen majesteettinsa nousi heti ratsunsa -selkään ja oli niin mielissään laitteistani, että tunnustukseksi antoi -minulle arvokkaita lahjoja ja sanoi: -- Haluaisin, että menisit -naimisiin etkä enää ajattelisi omaa maatasi, vaan jäisit tänne koko -eliniäksesi. En rohjennut vastustaa ruhtinaan tahtoa, ja hän antoi -minulle yhden hovinsa naisista, ylevän, kauniin ja rikkaan. Kun -hääjuhlallisuudet olivat ohitse, menin asumaan vaimoni kanssa, ja -jonkin aikaa elimme täydellisessä sopusoinnussa. En ollut kuitenkaan -tyytyväinen maanpakooni ja sen vuoksi aioin ensi tilassa lähteä tieheni -ja palata Bagdadiin, jota silloinen hyvinkin edullinen asemani ei ollut -saanut minua unohtamaan. - -Sitten tapahtui, että erään minun kanssani hyvin läheisiin -ystävyyssuhteisiin joutuneen naapurini vaimo sairastui ja kuoli. Menin -katsomaan häntä lohduttaakseni häntä hänen murheessaan ja tavatessani -hänet surun vallassa lausuin heti hänet nähtyäni: -- Allah varjelkoon -sinua ja suokoon sinulle pitkän elämän! - --- Ah, hän vastasi, -- hyvät toivomuksesi ovat turhia, sillä tänä -päivänä minut haudataan vaimoni kanssa. Sen lain ovat esi-isämme tällä -saarella laatineet, eikä sitä milloinkaan rikota. Eloon jäänyt aviomies -haudataan kuolleen vaimonsa kera ja eloon jäänyt vaimo kuolleen -miehensä kanssa. Mikään ei voi pelastaa minua. Jokaisen täytyy alistua -tähän lakiin. - -Hänen selostaessaan minulle tätä hirmuista tapaa, josta kuullessanikin -veri jo hyytyi suonissani, hänen sukulaisensa, ystävänsä ja naapurinsa -saapuivat joukolla hautajaistilaisuuteen. He pukivat vaimon ruumiin -hänen uhkeimpiin vaatteisiinsa ja koristivat kaikilla jalokivillään, -aivan kuin olisi ollut hänen hääpäivänsä. Sitten he laskivat vainajan -avonaiseen ruumisarkkuun ja lähtivät marssimaan hautauspaikalle. -Aviomies käveli saaton etunenässä, ja hänen perässään kannettiin -ruumista. Noustiin korkealle vuorelle, ja kun oli saavuttu -määränpäähän, syvän onkalon suulta nostettiin iso kivi ja ruumis -laskettiin aukosta sisään kaikkine koristeineen ja jalokivineen. -Syleiltyään sukulaisiaan ja ystäviään puoliso salli vastustamatta -sijoittaa itsensä toiseen avonaiseen arkkuun, johon hänelle annettiin -mukaan vesiruukku ja seitsemän pientä leipää. Ja sitten hänetkin -laskettiin alas. Vuori oli melkoisen pitkä, ulottuen pitkin -merenrantaa, ja kuilu oli aika syvä. Kun toimitus oli päättynyt, kivi -vieritettiin jälleen rotkon suulle, ja saattajat palasivat kotiin. - -Vähän sen jälkeen tuli samanlainen kohtalo minun osakseni. Vaimoni, -jonka terveydestä pidin erityisesti huolta, sairastui ja kuoli. -Kaikista vastusteluistani ja selityksistäni huolimatta täytyi minunkin, -muukalaisen, alistua maan lakiin, koska olin ollut sen maan tyttären -kanssa naimisissa, ja niin minut kuninkaan ja ylimysten saattamana, -jotka olivat tulleet maahanpaniaisiani kunnioittamaan, laskettiin -hautaan vaimoni ruumiin viereen, ja evääkseni annettiin tavanmukainen -vesi- ja leipäerä. - -Olin jo syönyt evääni loppuun ja odotin kuolemaa, kun kuulin puhkuvaa -ääntä, ikään kuin hengitystä. Hapuilin sinne päin mistä ääni tuli ja -kuulin käpälien sipsutusta eläimen juostessa pakoon. Ajoin sitä takaa -ja äkkäsin vihdoin etäältä jotakin tähdeltä näyttävää. Valotäplä -laajeni sitä lähestyessäni, ja pian huomasin, että vuoressa oli -rantajuovan yläpuolella aukko. Ryömin siitä ulos, heittäydyin hiekalle -riemusta raukeana, ja kun vähän myöhemmin kohotin silmäni taivasta -kohti, havaitsin laivan lyhyehkön matkan päässä. Liehutin turbaanini -liinaa ja kiinnitin merenkulkijain huomion. He lähettivät veneen, joka -kuljetti minut turvallisesti alukseen. Sanoin kapteenille, että olin -haaksirikkoutunut kauppias. Hän uskoi kertomukseni ja otti minut -enempiä utelematta mukaansa. - -Pitkän merimatkan jälkeen, jonka aikana kävimme useissa satamissa ja -ansaitsin paljon rahaa, saavuin Bagdadiin äärettömin rikkauksin, joita -olisi vaikea seikkaperäisemmin kuvailla. Kiitollisena Allahia kohtaan -hänen minulle suomastaan armosta lahjoitin auliisti rahasummia useiden -moskeijoiden kunnossapitoon ja köyhien avustamiseksi. Ja antautuen -sukulaisteni ja ystävieni seuraan nautin heidän kanssaan elämästä -juhlissa ja huvituksissa. - -Sinbad lahjoitti jälleen sata sekiiniä kantajalle ja pyysi tätä -kunnioittamaan taas seuraavana päivänä häntä vierailullaan. - - - - -Sinbadin viides retki - - -Riemut joita nautin hurmasivat minut taaskin siihen määrin, että -unohdin kaikki näkemäni vaivat ja kärsimäni onnettomuudet, jotka eivät -voineet vieroittaa minua halusta lähteä uusille matkoille. Ostin siis -kauppatavaroita ja kuljetin ne parhaaseen merisatamaan. Ja jotta en -olisi riippuvainen kapteenista, vaan saisin itse hallita laivaani, -odotin kunnes ehdin varta vasten rakennuttaa itselleni aluksen omasta -kohden. Matkani päämääränä olivat Sundasaaret. Kun laiva oli valmis, -nousin siihen tavaroineni. Minulla ei kuitenkaan itselläni ollut täyttä -lastia, ja sen vuoksi suostuin ottamaan mukaani moniaita eri -kansallisuuksiin kuuluvia kauppiaita tavaroineen. - -Purjehdimme satamasta ensimmäisellä suotuisalla tuulella, ja -ensimmäinen paikka jonne poikkesimme, oli autio saari. Löysimme sieltä -vaakalinnun munan, yhtä ison kooltaan kuin se, josta olen aiemmin -kertonut. Vaakalinnun poikanen oli juuri puhkeamassa kuoresta, ja nokka -pistikin jo esiin. - -Kauppiaat, jotka olivat nousseet kanssani maihin, särkivät munan -kirveillä, kiskoivat nuoren vaakalinnun paloina ulos ja paistoivat sen. -Olin vakavasti varoittanut heitä koskemasta munaan, mutta he eivät -totelleet minua. - -Tuskin he olivat päättäneet ateriansa, kun ilmasta melkoisen matkan -päässä meistä tuli näkyviin kaksi isoa pilveä. Kapteeni, jonka olin -pestannut laivurikseni, tiesi kokemuksesta mitä se merkitsi. Hän sanoi, -että ne olivat poikasen vanhemmat, uros- ja naaras-aarni, ja hoputti -meitä astumaan alukseemme välttääksemme onnettomuuden, jonka tiesi -meitä muutoin kohtaavan. Riensimme laivaan ja laskimme kiireen vilkkaa -ulapalle. - -Sillä välin lähestyivät molemmat vaakalinnut kauheasti meluten ja -rääkkyivät vielä enemmän nähdessään, että muna oli rikottu ja poikanen -poissa. Ne lensivät takaisin sinnepäin mistä olivat tulleet ja -hävisivät joksikin aikaa. Me taas levitimme kaikki purjeet kiitääksemme -mahdollisimman nopeasti vaaraa pakoon, joka kuitenkin meidät tavoitti. - -Linnut palasivat pian, ja näimme kummankin kuljettavan kynsissään -aikamoista kivenlohkaretta. Päästyään kohdallemme ne leijailivat -laivamme yläpuolella, ja toinen pudotti kivensä, mutta perämiehen -taitavuuden avulla vältimme sen. Möhkäle putosi mereen ja jakoi veden -kahtia, niin että pohja melkein näkyi. Onnettomuudeksemme paiskasi -toinen vaakalintu raskaan kantamuksensa niin täsmällisesti keskelle -laivaa, että alus pirstautui tuhansiksi kappaleiksi. Kaikki merimiehet -ja matkustajat murskautuivat ja hukkuivat. Minäkin upposin, mutta -noustuani jälleen pinnalle onnistuin saamaan kiinni laivahylyn -pirstaleesta, ja uiden milloin oikealla kädelläni, milloin -vasemmallani, mutta aina pysytellen kiinni laudassa, ajauduin tuulen ja -vuoksen avulla saarelle, jonka rantatöyräs oli kovin jyrkkä. -Vaivalloisesti kiipesin sitä pitkin ylös ja pääsin maihin. - -Istahdin ruoholle toipuakseni väsymyksestäni, ja sen jälkeen lähdin -tarkastamaan saarta. Kaikkialla oli puita, joiden oksat nuokkuivat, -mitkä raakojen, mitkä kypsien hedelmien painosta, ja kirkasvetisiä -vilvoittavia puroja virtasi hauskasti kiemurrellen. Söin hedelmiä jotka -maistuivat oivallisilta ja join vettä joka oli erittäin raikasta ja -hyvää. Yön tullen laskeuduin mukavaan paikkaan ruohikkoon, mutta en -voinut nukkua tuntia yhteen mittaan, kun mieleni täytti vaarojen pelko. -Vietin suurimman osan yötä hätäännyksissäni ja nuhtelin itseäni -tyhmyydestäni, kun en ollut pysynyt kotona, vaan olin lähtenyt vielä -tälle matkalle. Näissä surullisissa mietteissä menin niin pitkälle, -että aloin tuumia elämäni lopettamista, mutta päivänvalo karkotti -moiset synkät ajatukset. Nousin ja kävelin puiden alla, joskin yhä -pelokkaana. - -Kulkiessani syvemmälle saareen tapasin vanhan miehen, joka näytti perin -heikolta ja raihnaalta. Hän istui puron partaalla, ja ensin luulin -häntä haaksirikkoiseksi, kuten itsekin olin. Astuin lähemmäksi ja -tervehdin, mutta hän vain hiukan nyökäytti päätään. Kysyin häneltä, -miksi hän istui niin hiljaa ja hievahtamatta. Vastauksen asemesta hän -viittasi minulle, että ottaisin hänet selkääni ja kantaisin hänet puron -poikki, ja antoi minun ymmärtää aikovansa kerätä sieltä joitakin -hedelmiä. - -Luulin että äijä todellakin oli apuni tarpeessa. Nostin hänet selkääni -ja kannettuani hänet puron yli käskin hänen astua alas. Samalla -kumarruin, jotta hän pääsisi helpommin maahan. Mutta vanhus, joka -minusta oli näyttänyt aivan rammalta, kiersikin kovanahkaiset koipensa -näppärästi kaulani ympäri puristaen niillä kurkkuani niin tiukkaan, -että menin tainnoksiin. - -Pyörtymisestäni huolimatta häijyläinen puristi yhä kaulaani, mutta -hellitti sen verran, että pystyin jälleen hengittämään. Hän työnsi -toisen jalkansa vatsaani vasten ja potkaisi toisella niin rajusti -kylkeeni, että pakotti minut nousemaan. Noustuani hän kävelytti minua -puiden alla ja pakotti minut silloin tällöin pysähtymään poimiakseen ja -syödäkseen hedelmiä joita löysimme. Hän ei päästänyt minua koko -päiväkauteen, ja kun laskeuduin yöksi levolle, hän paneutui mukanani -makaamaan puristaen yhä koivillaan. Joka aamu hän töykkäsi minut -hereille, pakotti nousemaan ja kävelemään ja puristi minua jaloillaan. -Voitte arvata, hyvät herrat, minkälaisessa tuskassa olin, kun minulle -oli sälytetty mokoma taakka, josta en kyennyt irrottautumaan. - -Eräänä päivänä löysin muutamia kuivia puusta pudonneita -pullokurpitsoja. Otin yhden isoimmista ja poistettuani sisuksen -puristin siihen mehua viinirypäleistä, joita saarella kasvoi runsaasti. -Täytettyäni kuoren asetin sen sopivaan paikkaan ja muutamaa päivää -myöhemmin menin sitä tarkastamaan, ja kun maistoin nestettä, havaitsin -viinin niin oivalliseksi, että nautittuani sitä unohdin pian suruni ja -sain uusia voimia. Se teki minut niin hilpeäksi että aloin kävellessäni -laulaa ja tanssia. - -Kun ukko huomasi vaikutuksen, jonka neste minuun teki, ja näki että -kannoin häntä entistä keveämmin, hän viittasi minua antamaan hänellekin -juomaa. Ojensin hänelle kurpitsan, ja kun neste maistui hänestä -hyvältä, hän joi pohjaan asti ja tuli pian niin päihinsä että höllensi -otteensa. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja paiskasin hänet tantereeseen, -missä hän virui liikkumatta. Otin ison kiven ja murskasin hänen -kallonsa. - -Olin iloissani vapauduttuani ainiaaksi kiusallisesta painajaisesta. -Kävelin rannikolle ja tapasin laivan miehistön, joka oli laskenut -saaren luo ankkuriin tullakseen vettä noutamaan. He kummastuivat -nähdessään minut ja vieläkin enemmän kun kuulivat seikkailujeni -yksityiskohdat. - --- Jouduit merenukon käsiin, he sanoivat, -- ja olet ensimmäinen joka -olet pelastunut hänen häijyiltä juoniltaan. Hän ei ole koskaan -päästänyt niitä, jotka kerran on saanut haltuunsa, kunnes on kuristanut -heidät. Ja siten hän on tehnyt saaren surullisen kuuluisaksi -tappamiensa monilukuisten uhrien vuoksi, eivätkä kauppiaat ja -merimiehet uskaltaneetkaan tunkeutua saaren sisäosaan muuten kuin -ryhmittäin. - -Näin sanottuaan he veivät minut mukanaan laivaan. Kapteeni otti minut -hyvin ystävällisesti vastaan kuullessaan tarinani. Hän laski jälleen -ulapalle ja muutaman päivän purjehdusmatkan jälkeen saavuimme suuren -kaupungin satamaan. Kaupungin rakennukset olivat hakatusta kivestä. - -Eräs kauppiaista, joka oli minuun mieltynyt, kehotti minua tulemaan -asuntoonsa ja antoi minulle suuren säkin. Hän suositteli minua -joillekuille kaupungin asukkaista, jotka keräsivät kookospähkinöitä, ja -pyysi heitä ottamaan minut mukaansa. -- Mene, hän virkkoi, -- seuraa -heitä ja tee kuten näet heidän tekevän, mutta älä erkane heistä, koska -muutoin voit joutua hengenvaaraan. Näin puhuttuaan hän antoi minulle -ruokatarvikkeita matkaeväiksi, ja lähdin miesten mukaan. - -Tulimme tiheään palmumetsään, jossa kasvoi hyvin korkeita ja niin -sileärunkoisia puita, että oli mahdotonta kiivetä hedelmiä kantaville -oksille. Metsään astuessamme näimme ison joukon erikokoisia apinoita, -jotka meidät havaitessaan riensivät pakoon kiiveten ihmeellisen -nopeasti puiden latvoihin. - -Kauppiaat, joiden seurassa olin, poimivat kiviä ja pommittivat niillä -puissa olevia apinoita. Minä tein samoin, ja apinat paiskelivat -kostoksi meitä kookospähkinöillä niin kiivaasti ja sellaisin elein, -että huomasi hyvin niiden kiukun ja närkästyksen. Keräsimme -kookospähkinöitä ja viskelimme vähän väliä kiviä ärsyttääksemme -apinoita. Tämän juonen avulla täytimme säkkimme hedelmillä. Pian sain -omani kaupaksi ja palasin useat kerrat metsään ansaiten siten sievoisen -summan. - -Laiva, jossa olin saapunut, purjehti satamasta ja siinä lähti muutamia -kauppiaita, jotka olivat lastanneet sen kookospähkinöillä. Minä odotin -toisen tuloa, joka vähän myöhemmin ankkuroikin satamaan ottaakseen -samanlaisen lastin. Kuormitin siihen kaikki kookospähkinäni, ja kun se -oli lähtövalmiina, sanoin jäähyväiset kauppiaalle, joka oli ollut -minulle niin ystävällinen. Hän itse ei näet voinut matkustaa kanssani, -koska ei ollut vielä päättänyt liikehommiaan satamassa. Purjehdimme -saaria kohti, joilla kasvaa runsaasti pippuria. Sitten kävimme Komarin -saarella, joka tuottaa parasta aloepuuta ja jonka asukkaat ovat -säätäneet itselleen ehdottoman lain olla koskaan juomatta viiniä. -Vaihdoin kookospähkinäni näillä saarilla pippuriin ja aloepuuhun ja -menin muiden kauppiaitten kanssa helmiä kalastamaan. Pestasin -sukeltajia, jotka noutivat minulle muutamia hyvin isoja ja puhtaita -helmiä. Astuin laivaan, joka saapui onnellisesti Bassoraan. Sieltä -palasin Bagdadiin ja ansaitsin suuria summia pippurilla, aloepuulla ja -helmillä. Jaoin kymmenykset voitoistani almuiksi, kuten olin tehnyt -edellisiltäkin matkoilta palattuani, ja koetin erilaisilla huvituksilla -hankkia virkistystä kärsimieni rasitusten jälkeen. - -Lopetettuaan kertomuksensa Sinbad lahjoitti Hinbadille sata sekiiniä, -kuten ennenkin, ja pyysi häntä saapumaan jälleen seuraavana päivänä -tavalliseen aikaan. - - - - -Sinbadin kuudes retki - - -Minut riivannut matkustusvimma ei sallinut minun kauan pysyä -paikoillani, ja niinpä vuoden levähdettyäni valmistauduin ystävieni ja -sukulaisteni rukouksista välittämättä kuudennelle retkelleni. Tällä -kertaa matkustin Persian ja Itä-Intian halki ennen kuin lähdin merille. -Etäisessä satamassa astuin vihdoin laivaan, joka oli lähdössä pitkälle -matkalle. - -Emme olleet purjehtineet pitkälle, kun kapteeni eräänä päivänä poistui -paikaltaan murheellisena ja riuhtaisten turbaanin päästään huudahti -tuskaisella äänellä: -- Vuolas merivirta kuljettaa laivaa, ja joudumme -kaikki perikatoon ennen kuin neljännestunti on kulunut. Rukoilkaa -Allahia pelastamaan meidät vaarasta! Emme voi välttää sitä, jollei Hän -sääli meitä. - -Näin sanottuaan hän käski laskea purjeet, mutta kaikki köydet -katkesivat, ja virta kuljetti laivan äkkijyrkän vuoren juurelle, jota -vasten se törmäsi ja murskautui. Henkemme toki pelastimme ja saimmepa -muonavarammekin ja parhaat tavaramme talteen. - -Rantakaistaleella seisoessamme kapteeni lausui meille: -- Allah on -tehnyt mitä on hyväksi nähnyt. Kukin meistä kaivakoon oman hautansa ja -sanokoon maailmalle jäähyväiset. Olemme näet niin turmiollisessa -paikassa, että kukaan haaksirikkoutunut ei ole koskaan palannut täältä -kotiinsa. - -Hänen puheensa koski meihin kipeästi, syleilimme toisiamme ja valitimme -säälittävää kohtaloamme. - -Vuori jonka juurelle olimme haaksirikkoutuneet oli osa hyvin laajan -saaren rannikosta. Seutu oli peittynyt haaksihylkyjen pirstaleihin ja -luihin. Näimme siellä myös uskomattoman paljon tavaraa ja kalleuksia. -Kaikki se vain lisäsi epätoivoamme. - -Kaikkialla muualla virrat juoksevat uomistaan mereen, mutta siellä -suolaton virta syöksyi merestä pimeään rotkoon, jonka aukko oli hyvin -korkea ja avara. Merkillisintä siellä on, että vuoren kivet ovat -kristallia, rubiineja, smaragdeja, safiireja ja topaaseja. Puitakin -siellä kasvaa, useammat niistä aloepuita, yhtä hyviä laadultaan kuin -Komarin saaren tuotteet. - -Päättääkseni kuvaukseni kolkasta, jota hyvinkin voi nimittää hornaksi, -koska sieltä ei mitään milloinkaan palaa, laivojen ei ole mahdollista -päästä pois, jos ne kerran ovat tulleet tietyn matkan päähän. Jos käy -merituuli, se avustaa virtaa alusten ajamisessa vuorta kohti, ja jos -tuulee maalta päin, minkä luulisi edistävän niiden pääsemistä takaisin -ulapalle, pysähdyttää vuoren korkeus vihurin ja saa aikaan tyvenen, -niin että virran voima kuljettaa rantaan. Kaiken onnettomuuden -kukkuraksi on yhtä mahdotonta nousta vuorelle kuin pelastua meritse. - -Olimme tosiaan surkeassa asemassa. Rantamalla viruvien luurankojen -määrä vahvisti kapteenin väitteen, että pelastusmahdollisuutemme olivat -varsin vähäiset. Ja vaikka paikka olikin ihana katsella, surimme -kohtaloamme ja odotimme kuolemaa niin kärsivällisesti kuin meille oli -mahdollista. - -Vihdoin muonamme alkoi loppua, ja seuralaiseni kuolivat toinen toisensa -jälkeen, kunnes jäin yksin eloon koko joukosta. Jälkeenjääneet -hautasivat ne jotka kuolivat ennen heitä, ja minä olin osoittamassa -viimeistä kunnioitusta kaikille tovereilleni. Se ei ole ihme. Paitsi -että säästelin osalleni tulleita ruokatarvikkeita visummin kuin toiset, -minulla oli hiukan omiakin, joita en jakanut toverieni kanssa. -Haudatessani viimeisen heistä ne olivat kuitenkin huvenneet niin -vähiin, etten otaksunut voivani pysytellä enää kauan hengissä. Sen -vuoksi kaivoin haudan päättäen itse laskeutua siihen, koska ketään ei -ollut jäljellä minua hautaamassa. Samalla minun täytyy tunnustaa, että -en voinut olla nuhtelematta itseäni oman tuhoni tuottajana, ja kaduin, -että koskaan olin lähtenyt tälle viime retkelle. Enkä pysähtynyt -pelkkiin mietiskelyihin, vaan olinpa vähällä ryhtyä kiirehtimään omaa -kuolemaani. - -Mutta Allah suvaitsi vieläkin osoittaa minulle armoaan ja herätti -mielessäni ajatuksen lähteä virran partaalle, joka juoksi valtavaan -rotkoon. Katselin sen mahdollista suuntaa hyvin tarkkaavaisesti ja -tuumin itsekseni: -- Tämän joen, joka näin juoksee maan sisään, täytyy -jossakin virrata jälleen esille. Jos teen lautan ja jätän itseni virran -vietäväksi, se kuljettaa minut asuttuun seutuun tai joudun tuhon -omaksi. Jos hukun, en menetä mitään, vaan ainoastaan vaihdan yhden -lajin kuolemaa toiseen. Jos taas pääsen pois tästä turmiollisesta -paikasta, en ainoastaan vältä toverieni kohtaloa, vaan kenties löydän -uuden tilaisuuden rikastumiseen. Kenties onni odottaa minua. Ehkä tältä -vaaralliselta äyräältä lähdettyäni saan moninkertaisen korvauksen -haaksirikostani. - -Ryhdyin heti työhön. Keräsin köysiä ja isoja hirrenpätkiä, joita -rannikolla oli yllin kyllin, ja sidoin laudat ja pölkyt niin lujasti -toisiinsa, että minulla pian oli varsin tukeva lautta. Saatuani sen -valmiiksi kuormitin sille muutamia säkillisiä rubiineja, smaragdeja ja -muita jalokiviä, harmaata ambraa, vuorikristallia ja kallisarvoisia -kangasmyttyjä. Sitten jätin lauttani virran vietäväksi ja alistuin -Allahin tahtoon lohduttaen itseäni mietteellä, että joka tapauksessa -oli melkein samantekevää missä muodossa kuolema saapui -- samantekevää -hukuinko veteen vai näännyinkö nälkään. - -Heti rotkoon tultuani valo katosi kokonaan, enkä tiennyt minne virta -kuljetti minua. Ajelehdin muutamia vuorokausia pilkkopimeässä, ja -kerran oli holvi niin matala että se melkein kosketti päätäni, minkä -vuoksi myöhemmin koetin varoa sellaista vaaraa. Koko tänä aikana en -syönyt enempää kuin mitä hengenpitimiksi oli ihan välttämätöntä. Mutta -evääni loppuivat sittenkin, ja vaivuin ravinnonpuutteesta horrokseen. -En tiedä, kuinka kauan olin tajuttomana. Toipuessani näin ihmeekseni -laajan tasangon leviävän virran partaalta, johon lauttani oli -kiinnitetty. Rantatöyräällä seisoi suuri joukko mustia ihmisiä. Heidät -nähtyäni nousin heti ylös ja tervehdin heitä. He puhuttelivat minua, -mutta en ymmärtänyt heidän kieltään. Olin niin riemastunut, että -lausuin ääneen koraanilauseen arabiankielellä ja kiitin Allahia -pelastuksestani. - -Kun yksi mustista, joka ymmärsi arabiankieltä, kuuli sen, hän astui -luokseni ja sanoi: -- Veli, kerrohan meille tarinasi, sillä se on -varmaan hyvin merkillinen. Kuinka uskalsit lähteä virralle ja mistä -olet tullut? - -Pyysin heitä ensin antamaan minulle jotakin syötävää ja vakuutin, että -sitten kyllä tyydyttäisin heidän uteliaisuutensa. He toivat minulle -useanlaista ruokaa, ja karkotettuani nälkäni kerroin kaikki mitä -minulle oli tapahtunut. He kuuntelivat tarkkaavaisesti ja ihmetellen ja -haettuaan hevosen saattoivat minut kuninkaansa luo, jotta hän saisi -kuulla merkillisen tarinani. - -Kuljimme kunnes pääsimme Serendibin pääkaupunkiin. Olin näet noussut -maihin sen nimiselle saarelle. Mustat miehet esittelivät minut -kuninkaalleen. Lähestyin hänen valtaistuintaan ja tervehdin häntä -langeten kasvoilleni hänen jalkojensa juureen, kuten olin tottunut -tervehtimään Intian kuninkaita. Ruhtinas käski minun nousta, otti minut -suopeasti vastaan ja viittasi minut istumaan lähelleen. - -Ensin hän kysyi nimeäni. Vastasin: -- Minua sanotaan merenkulkija -Sinbadiksi niiden monien retkien vuoksi, jotka olen tehnyt, ja olen -kotoisin Bagdadista. - -Kerroin peittelemättä kaikki seikkailuni, ja kun havaitsin hänen -mielihyvin silmäilevän jalokiviäni ja tarkastavan merkillisimpiä niistä -toista toisensa jälkeen, lankesin hänen jalkojensa juureen ja -rohkaistuin lausumaan hänelle. -- Armollinen kuningas, en ainoastaan -itse ole teidän majesteettinne käytettävissä, vaan myös lautalla -tuomani tavaratkin. Pyydän teitä menettelemään niiden suhteen mielenne -mukaan ja pitämään niitä ominanne. - -Hän lausui hymyillen: -- Sinbad, kaukana siitä, että ottaisin sinulta -jotakin, päinvastoin aion antaa sinulle arvoisiasi lahjoja. Vastasin -vain rukoilemalla menestystä jalomieliselle ruhtinaalle ja ylistämällä -hänen aulista anteliaisuuttaan. - -Hän käski yhden virkailijoistaan pitää minusta huolta ja määräsi eri -henkilöitä palvelemaan minua hänen omalla kustannuksellaan. Virkailija -täytti tunnollisesti tehtävänsä ja toimitti kaikki tavarani minulle -varattuun asuntoon. - -Serendibin saari [Ceylon] sijaitsee päiväntasaajalla, joten päivät ja -yöt siellä ovat aina yhtä pitkät, kaksitoista tuntia kumpikin. Saari -itse on kahdeksankymmentä parasangia pitkä ja melkein yhtä leveä. -Pääkaupunki on kauniin laakson perukassa saaren keskellä ja korkeiden, -kenties maailman korkeimpien vuorten ympäröimä, jotka nähdään kolmen -päivän purjehdusmatkan päästä mereltä. Rubiineja ja monenlaisia -kalliita mineraaleja on yllin kyllin, ja vuoret ovat enimmältä osaltaan -merkeliä eli metallikiveä, jota käytetään muiden kalliiden kivien -leikkaamiseen ja hiomiseen. Saarella kasvaa kaikenlaisia harvinaisia -pensaita ja puita. Varsinkin setripuita ja kookospalmuja. Päävirran -suulla kalastetaan helmiä ja muutamissa laaksoissa tavataan timantteja. - -Vietettyäni jonkin aikaa pääkaupungissa ja käytyäni kaikissa -kiintoisissa paikoissa sen ympäristössä, muun muassa siellä missä Aadam -majaili sen jälkeen kun hänet oli karkotettu paratiisista, pyysin -kuninkaalta lupaa palata omaan maahani, ja hän myönsi sen erittäin -kohteliaasti ja kunnioittavasti. Hän pakotti minut ottamaan vastaan -kallisarvoisen lahjan. Kun menin sanomaan hänelle hyvästi, hän jätti -minulle vielä arvokkaamman lahjan ja samalla kirjeen valtiaallemme -oikeauskoisten hallitsijalle vietäväksi, sanoen: -- Pyydän, että -toimitat lahjani ja tämän kirjeen kalifille ja vakuutat hänelle -ystävyyttäni. - -Serendibin kuninkaan kirje oli kyhätty taivaansinisin kirjaimin erään -harvinaisuutensa vuoksi kallisarvoisen eläimen kellervälle nahalle ja -sisälsi seuraavaa: - --- Intian kuningas, jonka edessä kulkee tuhat norsua, joka asuu -sadallatuhannella säteilevällä rubiinilla koristetussa palatsissa ja -jonka aarteistossa on ainakin kaksikymmentätuhatta timanteilla -somistettua kruunua -- Kalifi Harun-al-Rashidille. - --- Vaikka Sinulle lähettämämme lahja on vähäpätöinen, ota se kuitenkin -veljenä ja ystävänä vastaan sen hartaan ystävyyden nimessä, jota -tunnemme Sinua kohtaan ja josta haluamme antaa Sinulle todistuksen. -Toivomme itsellemme samanalaista osaa Sinun ystävyydessäsi, koska -uskomme sen ansaitsevamme, kun olemme arvoltamme Sinun vertaisesi. -Pyydämme sitä Sinulta veljellisesti. Hyvästi! - -Lahjana oli ensiksikin yhdestä ainoasta rubiinista valmistettu puoli -jalkaa korkea, tuuman paksuinen ja puolen drakman painoisilla pyöreillä -helmillä täytetty malja, toiseksi käärmeennahka jonka suomut olivat -yhtä isoja kuin tavalliset kultarahat ja joka varjeli taudeilta, kun -laskeutui sille lepäämään, kolmanneksi viisikymmentätuhatta drakmaa -parasta aloepuuta ja kolmekymmentä pistasiapähkinän kokoista -kamferijyvää, sekä neljänneksi erinomaisen ihana nainen jonka puku oli -kauttaaltaan jalokivillä kirjailtu. - -Laiva lähti satamasta, ja hyvin onnellisen purjehduksen jälkeen -pääsimme Bassoraan. Sieltä matkustin Bagdadiin, jossa menin heti -viemään kuninkaan kirjeen kalifille. Ja kun olin esittäytynyt, kalifi -kuunteli tarkkaavaisesti kuvaustani Intiasta ja havaitsi siitä, että -kuningas ei suinkaan ollut varallisuuttaan liioitellut. Kerroin myös -sikäläisen kansan tavoista, ja sekin oli oikeauskoisten hallitsijasta -mielenkiintoista. - -Näin puhuttuaan Sinbad ilmoitti että kertomus kuudennesta retkestä oli -lopussa ja lahjoitti Hinbadille taaskin sata sekiiniä kehottaen tätä -kaikin mokomin saapumaan seuraavana päivänä kuuntelemaan, kun hän -tarinoisi seitsemännestä ja viimeisestä retkestään. - - - - -Sinbadin seitsemäs eli viimeinen retki - - -Kuudennen retkeni jälkeen olin päättänyt pysyä kotona. Karkotin -ehdottomasti mielestäni kaikki matkasuunnitelmat. Ikänikin vuoksi -kaipasin jo lepoa, enkä myöskään halunnut enää antautua alttiiksi -vaaroille joita olin kokenut. En siis ajatellut muuta kuin viettää -loput päiväni tyynessä rauhassa. - -Mutta eräänä päivänä tuli kalifin lähetti kutsumaan minut palatsiin. -Kun olin saapunut hallitsijan vastaanottohuoneeseen, hän sanoi: -- -Sinbad, tarvitsen palvelustasi. Sinun tulee viedä vastaukseni ja -lahjani Serendibin kuninkaalle. On kohtuullista, että vastaan hänen -huomaavaisuuteensa. - -Yritin päästä tästä uudesta koettelemuksesta ja kerroin kaikki -seikkailuni kalifille. -- Myönnän, hän sanoi lopetettuani kertomukseni, --- että kokemuksesi ovat olleet perin merkillisiä. Mutta sinun täytyy -sentään minun tähteni lähteä ehdottamalleni retkelle. Sinunhan -tarvitsee vain käydä Serendibin saarella toimittamassa sinulle antamani -tehtävä. Sen jälkeen voit palata niin pian kuin tahdot. Sinun on -mentävä, sillä tiedäthän, ettei olisi arvoni mukaista jäädä -kiitollisuudenvelkaan mainitun saaren kuninkaalle. - -Havaitessani että kalifi hartaasti halusi myöntymystäni alistuin ja -sanoin hänelle, että olin valmis tottelemaan. Hän oli hyvin mielissään -ja määräsi minulle tuhat sekiiniä matkarahoiksi. - -Valmistauduin siis lähtöön muutamien päivien kuluttua, ja heti kun olin -saanut kalifin kirjeen ja lahjan, matkustin Bassoraan jossa nousin -laivaan. Purjehdus oli hyvin onnellinen. Saavuttuani Serendibin -saarelle minut saatettiin heti hyvin juhlallisesti palatsiin, jossa -kuningas minut nähdessään huudahti: -- Tervetuloa, Sinbad! Täältä -lähdettyäsi olen usein ajatellut sinua ja siunaan päivää jona saamme -jälleen tavata toisemme. Tervehdin häntä kunnioittavasti ja kiitettyäni -häntä ystävällisyydestä jätin hänelle kalifin kirjeen ja lahjan, jotka -hän otti mielihyvin vastaan. - -Kalifin lahjana oli täydellinen kultakankaasta tehty tuhat sekiiniä -maksava vaatekerta, viisikymmentä kallisarvoista purppuraviittaa ja -sata valkoista, Kairon, Suezin ja Aleksandrian hienoimmasta palttinasta -valmistettua, uhkea syvyyttään leveämpi, tuuman paksuinen agaattimalja, -jonka pohjalla oli kohokuva esittäen toiselle polvelleen langennutta -metsästäjää, jännitetty jousi tähdättynä leijonaa kohti. Kalifi lähetti -kuninkaalle myös upean taulun, joka tarun mukaan oli kuulunut suurelle -Salomolle. - -Kalifin kirje kuului näin: - -"Tervehdys oikean tien ylimmän Oppaan nimessä Allahin käskynhaltijalta -Harun-al-Rashidilta, jonka Kaikkivaltias on asettanut profeettansa -sijaiseksi ja hallitsijaksi hänen autuaasti nukkuneiden esi-isiensä -jälkeen -- mahtavalle ja kunnioitetulle Serendibin radjalle." - --- Kirjeesi tuotti meille suurta iloa ja lähetämme tämän -keisarillisesta linnastamme, ylevimpien älyjen kukkatarhasta. Toivomme, -että Sinä siihen vilkaistessasi käsität ystävällisen tarkoituksemme ja -suvaitset ottaa lahjamme vastaan. Hyvästi! - -Serendibin kuningas oli hyvin mielissään, että kalifi vastasi hänen -ystävyyteensä. Vähän tämän puhuttelun jälkeen sain vain vaivoin luvan -palata, ja hyvin kaunis lahja mukanani astuin laivaan purjehtiakseni -Bagdadiin, mutta onni ei suonut minun saapua sinne niin nopeasti kuin -olin toivonut. Allah oli määrännyt toisin. - -Kolme, neljä päivää lähtöni jälkeen kimppuumme hyökkäsi merirosvoja, -jotka helposti valtasivat laivamme ja kuljettivat ne miehistöstä, jotka -eivät kaatuneet taistelussa, etäiseen maahan myyden meidät siellä -orjiksi. - -Minä, joka olin näiden joukossa, jouduin rikkaalle kauppiaalle. Heti -kun oli minut ostanut, hän vei minut kotiinsa, kohteli minua hyvin ja -puki minut varsin somiin vaatteisiin, vaikka olinkin orja. Kun hän ei -tiennyt kuka olin, hän kysyi minulta muutamia päiviä myöhemmin osasinko -mitään ammattia. Vastasin, etten ollut käsityöläinen, vaan kauppias ja -että merirosvot, jotka minut myivät, olivat ryöstäneet minulta kaiken -omaisuuteni. - --- Mutta sano minulle, hän uteli edelleen, -- osaatko ampua jousella. -Vastasin, että olin sitä nuoruudessani harjoitellut. Hän antoi minulle -jousen ja nuolia, otti minut taakseen norsun selkään ja vei minut -tiheään metsään muutaman tunnin matkan päähän kaupungista. Tunkeuduimme -aika syvälle, ja kun isäntäni katsoi sopivaksi pysähtyä, hän käski -minun astua alas. Sitten hän, osoittaen korkeaa puuta, sanoi minulle: --- Kiipeä tuonne ja ammu norsuja, joita näet kulkevan ohi. Tässä -metsässä on niitä tavattoman paljon. Ja jos kaadat jonkin niistä, tule -ilmoittamaan minulle. Näin puhuttuaan hän jätti minulle evästä ja -palasi kaupunkiin. Minä vaanin puussa kaiken yötä. - -En nähnyt norsuja, mutta seuraavana aamuna auringon noustua äkkäsin -suuren lauman. Ammuin niitä kohti useita nuolia, ja viimein yksi -norsuista kaatui. Toiset poistuivat heti ja antoivat minulle -tilaisuuden mennä isännälle ilmoittamaan saaliistani. Kun olin kertonut -hänelle asian, hän tarjosi minulle hyvän aterian, kiitti taitoani ja -puhui minulle hyvin ystävälliseen sävyyn. Myöhemmin palasimme yhdessä -metsään, jossa kaivoimme kuopan ja hautasimme norsun siihen. Isäntäni -aikoi tulla riistämään siltä hampaat kauppatavaraksi, kun raato olisi -mädäntynyt. - -Jatkoin tätä hommaa kaksi kuukautta ja kaadoin joka päivä norsun -kiivettyäni milloin yhteen, milloin toiseen puuhun. Eräänä aamuna -norsuja väijyessäni huomasin suureksi kummastuksekseni, että ne eivät -tapansa mukaan kulkeneetkaan ohitseni metsän läpi, vaan pysähtyivät ja -lähestyivät minua kauheasti meluten niin monilukuisina, että tanner oli -niiden peitossa ja tärisi niiden jalkojen töminästä. Ne piirittivät -puun johon olin kätkeytynyt ja seisoivat kärsät ojossa ja tuijottaen -minuun. Pysyin hievahtamatta pelottavaa näytelmää katsellessani ja olin -pelosta niin jäykistynyt että jousi ja vasamat putosivat käsistäni. - -En pelännyt turhaan. Kun norsut olivat jonkin aikaa tuijottaneet -minuun, yksi suurimmista kietaisi kärsänsä puun tyven ympärille, -riuhtaisi sen juurineen maasta ja paiskasi tantereelle. Minä putosin -puun mukana, ja norsu otti minut kärsäänsä, nakkasi selkäänsä, kuljetti -kaikkien toveriensa saattamana kukkulalle, johon se laski minut, ja -poistui laumoineen. Voitte käsittää kummastukseni, kun nousin pystyyn -ja havaitsin, että kukkula oli katettu norsujen luilla ja hampailla. -Arvasin heti, että siellä oli niiden hautausmaa, ja ihmettelin -pitkäkärsäisten vaistoa. En näet epäillyt, että ne olivat tuoneet minut -paikalle varta vasten osoittaakseen minulle, kuinka järjetöntä oli -vainota niitä, koska en muuta halunnut kuin niiden hampaita. En -viipynyt kukkulalla, vaan käännyin kaupunkia kohti ja vuorokauden -vaellettuani saavuin isäntäni luo. En ollut tavannut tiellä ainoatakaan -norsua, mistä päättelin, että ne olivat vetäytyneet edemmäksi metsään -antaakseen minulle tilaisuuden palata esteettä vuorelle. - -Isäntä tuli iloiseksi nähdessään minut. -- Sinbad-parka, hän huudahti, --- olin kovin huolissani tähtesi. Olen ollut metsässä, jossa näin -maasta riuhtaistun puun, jousen ja nuolia tantereella. Turhaan sinua -etsittyäni pelkäsin etten enää koskaan näkisi sinua. Kerrohan minulle -mitä sinulle tapahtui ja minkä onnellisen sattuman kautta olet vielä -hengissä. - -Tyydytin hänen uteliaisuutensa, ja kun seuraavana aamuna kävimme -yhdessä vuorella, hän havaitsi suureksi ilokseen että olin puhunut -totta. Sälytimme sen norsun selkään, jolla olimme sinne ratsastaneet, -niin monta hammasta kuin se jaksoi kantaa. Siellä oli norsunluuta yllin -kyllin. - -Kotiin päästyämme isäntäni sanoi minulle: -- Sinbad, emme ole -ainoastaan tulleet rikkaiksi, vaan olet myöskin pelastanut monen -ihmisen hengen, sillä tähän asti on suuri joukko orjia tuhoutunut -hankkiessaan norsunluuta. Älä pidä itseäsi enää orjana, vaan pyydä -minulta mitä haluat, sillä Allah on ilmeisesti valinnut sinut johonkin -suureen tehtävään. - -Vastasin ystävälliseen selitykseen: -- Minulle lahjoittamasi vapaus -riittää korvaamaan kaikki, enkä halua mitään muuta palkkiota -palveluksesta joka minulla oli onni tehdä sinulle kuin luvan palata -kotimaahani. - --- Hyvä, hän sanoi, -- monsuunituulella saapuu pian norsunluuta -noutavia laivoja. Lähetän sinut kotiin ja annan sinulle millä maksat -matkasi. - -Kiitin häntä vapaudestani ja hänen hyvistä aikomuksistaan minua -kohtaan. Viivyin hänen luonaan vielä vähän aikaa monsuunia odotellen, -ja sillä välin teimme niin monta retkeä kukkulalle, että kaikki -varastohuoneemme täyttyivät norsunluulla. Toiset samaa tavaraa -välittävät kauppiaat noudattivat esimerkkiämme, sillä asiaa ei voitu -pitää kovinkaan kauan heiltä salassa. - -Laivat saapuivat vihdoin, ja kun isäntäni oli valinnut sen jolla minä -matkustaisin, hän lastasi sen puolilleen norsunluuta minun laskuuni, -toimitti runsaasti matkaeväitä ja pakotti minut sitä paitsi ottamaan -lahjaksi muutamia seudun arvokkaita harvinaisuuksia. Kiittelin häntä -siis kaikesta tuhanteen kertaan ja lähdin purjehtimaan, sanottuamme -ensin toisillemme kyynelsilmin jäähyväiset. - -Pysähdyimme eräille saarille hankkiaksemme tuoreita ruokatarvikkeita. -Kun laivamme oli saapunut erääseen Intian mannermaan satamaan, jossa -käväisimme maissa, ja kun en huolinut uskaltautua meritse Bassoraan, -purkautin norsunluuni ja päätin jatkaa matkaani maitse. Ansaitsin -suuria summia norsunluullani, ostin kaikenlaisia harvinaisia esineitä, -jotka aioin lahjoiksi, ja kun kamelini oli kuormitettu, lähdin ison -kauppiaskaravaanin mukana matkalle. Vaellukseni kesti kauan ja kärsin -paljon, mutta siedin kaikki nurkumatta ajatellessani että minun ei -tarvinnut pelätä haaksirikkoa, merirosvoja, käärmeitä ja muita vaaroja, -joita olin niin usein kokenut. - -Kaikki vaivat loppuivat vihdoin, ja saavuin turvallisesti Bagdadiin. -Menin heti kalifin puheille ja selostin hänelle lähettilääntoimeni -tulokset. Ruhtinas sanoi jo olleensa huolissaan, kun viivyin niin -kauan, mutta aina toivoneensa, että Allah varjelisi minua. Kun kerroin -hänelle seikkailuni norsujen kanssa, hän oli kovin kummissaan eikä -olisi uskonut minua, jollei olisi tuntenut totuudenrakkauttani. Hänestä -tämä kertomus samoin kuin aikaisemmatkin seikkailuni olivat niin -merkillistä laatua, että käski erään kirjurinsa piirtää ne -kultakirjaimilla pergamentille aarteistossaan säilytettäviksi. Palasin -hyvin tyytyväisenä saamiini kunnianosoituksiin ja kalifin lahjoihin ja -olen siitä lähtien kokonaan antautunut elämään perheeni, sukulaisteni -ja ystävieni parissa. - -Sinbad päätti kertomuksen seitsemännestä ja viimeisestä retkestään ja -sanoi kääntyen Hinbadin puoleen: -- No, ystäväni, oletko kuullut -kenestäkään joka on kärsinyt niin paljon kuin minä tai tuntenut ketään -ihmistä joka on kokenut niin monenlaisia vaiheita? Eikö ole -kohtuullista, että kaiken sen jälkeen saan nauttia tyyntä ja hauskaa -elämää? - -Hinbad tuli lähemmäksi, suuteli hänen kättään kunnioituksensa merkiksi -ja sanoi, että hänen omat vastuksensa olivat perin vähäpätöisiä niihin -verrattuina, joita oli kuullut Sinbadin kertovan. Sinbad lahjoitti -hänelle taas sata sekiiniä ja sanoi, että kantajalle oli joka päivä -paikka varattuna hänen pöydässään ja että hän voi aina luottaa -merenkulkija Sinbadin ystävyyteen. - - - - -Kertomus prinssi Ahmedista ja Peri-Banusta - - -Oli kerran Intiassa sulttaani, jolla oli kolme poikaa ja veljentytär. -He olivat hänen hovinsa kaunistukset. Vanhimman prinssin nimi oli -Hussain, keskimmäisen Ali, nuorimman Ahmed, ja prinsessan nimi oli -Nurunnihar. - -Prinsessa Nurunnihar oli menettänyt isänsä, kun hän vielä oli aivan -nuori, ja sulttaani oli kasvattanut hänet. Ja nyt, kun prinsessa oli -varttunut naiseksi, sulttaani ajatteli hänen naittamistaan jollekulle -sellaiseen liittoon kyllin arvokkaalle prinssille. Tyttö oli hyvin -kaunis, ja kun sulttaanin aikomus tuli tiedoksi, prinssit ilmoittivat -isälleen kukin erikseen, että he rakastivat Nurunniharia ja mielellään -naisivat hänet. - -Havainto suretti sulttaania, koska hän tiesi, että hänen poikiensa -välille syntyisi kateutta. Sen vuoksi hän kutsutti luokseen kunkin -heistä erikseen ja puhui heille kehottaen heitä lopullisesti tyytymään -neitosen valintaan, mutta kukaan veljeksistä ei halunnut perääntyä -kamppailutta. Havaitessaan heidät niin itsepintaisiksi hallitsija -kutsutti kaikki yhtaikaa eteensä ja sanoi: - --- Lapseni, koska en ole voinut saada teitä luopumaan serkkunne, -prinsessan, tavoittelemisesta ja koska en halua käyttää valtaani -antamalla hänet mieluummin yhdelle pojistani kuin toisille, luulen -keksineeni keinon, joka miellyttää teitä kaikkia ja säilyttää sovinnon -keskuudessanne, jos vain kuuntelette minua ja noudatatte neuvoani. -Minusta ei olisi hullumpaa, että matkustaisitte erikseen maailmalle -kukin taholleen, niin ettette voisi tavata toisianne. Ja koska -tiedätte, että olen hyvin utelias ja että minua viehättää kaikki, mikä -on harvinaista ja omituista, lupaan veljentyttäreni puolisoksi sille -joka hankkii minulle merkillisimmän harvinaisuuden. - -Veljekset, joista jokainen toivoi, että onni suosisi häntä, suostuivat -ehdotukseen. Sulttaani antoi heille rahoja, ja varhain seuraavana -aamuna he lähtivät kauppiaiksi pukeutuneina pääkaupungista. He kulkivat -samasta portista, jokainen uskollisen palvelijan seuraamana, ja -matkustivat päiväkauden yhdessä. Sitten he pysähtyivät karavaanimajaan -ja päätettyään tavata toisensa vuoden kuluttua samassa paikassa -sanoivat jäähyväiset ja lähtivät aikaisin seuraavana aamuna kukin -omalle suunnalleen. - -Vanhin veli, prinssi Hussain, joka oli kuullut Bisnagarin -kuningaskunnan laajuudesta, mahtavuudesta, rikkauksista ja loistosta, -suuntasi matkansa Intian rannikkoa kohti, ja kolme kuukautta -vaellettuaan, milloin erämaiden ja karujen vuorien yli, milloin -värikkäiden ja viljavien seutujen lävitse, hän saapui Bisnagariin, -samannimisen kuningaskunnan pääkaupunkiin, jossa sen maharadjalla oli -hovinsa. Prinssi sijoittui asumaan ulkomaalaisille kauppiaille -varattuun majataloon ja kuultuaan kaupungissa olevan neljä pääosaa, -joissa kaikenlaiset kauppiaat pitivät myyntikojujaan, ja näiden osien -keskellä kolmen muurin ja pihan ympäröimä maharadjan palatsi, jokainen -portti peninkulman päässä toisestaan, hän meni seuraavana päivänä -erääseen noista osista. - -Se oli laaja, useiden katujen jakama, kauttaaltaan holvattu ja -auringolta suojattu, mutta silti hyvin valoisa. Myymälät olivat kaikki -samankokoisia ja yhdenmukaisia. Kaikki saman tavaralajin kaupitsijat -asuivat erityisen katunsa varrella, kuten myös kaikki samaa ammattia -harjoittavat käsityöläiset tavattiin omalta kadultaan. - -Hussain-prinssi ihmetteli kaupaksi tarjottujen tavaroiden moninaisuutta -ja rikkautta. Ja kävellessään kadulta kadulle hän joutui yhä enemmän -ihmeisiinsä, sillä joka taholla hän näki maailman kaikkien maiden -tuotteita. Silkkikankaiden, posliinien ja kalliiden kivien runsaus -osoitti kansan ääretöntä varallisuutta. Prinssi Hussainin erikoisena -ihailun esineenä olivat kaduilla tulvehtivien kukkasmyyjien runsaat -kantamukset. Intialaiset näet rakastavat suuresti kukkia, eikä kukaan -heistä liiku kantamatta kukkavihkoa tai ruusunoksaa kädessään tai -koristamatta päätään seppeleellä. Kauppiaat pitävät niitä ruukuissa -puodeissaan, niin että koko osaston ilma on sulotuoksuja täynnä. - -Hussain-prinssi oli juuri lopettanut tarkastelunsa, kun muuan kauppias -havaitsi hänen kävelevän väsynein askelin ja pyysi häntä tulemaan -puotiinsa istumaan ja levähtämään. Ennen pitkää huutaja kulki ohitse -kantaen mattoa, josta pyysi neljäkymmentä kukkarollista kultaa. Se oli -kooltaan vain kuusi jalkaa kultakin sivulta, ja prinssiä ihmetytti -kallis hinta. Varmaankin, hän sanoi, -- matossa on jotakin merkillistä -jota en voi havaita, sillä se näyttää varsin mitättömältä. - --- Olette arvannut oikein, hyvä herra, huutaja vastasi, ja myönnätte -sen, kun kuulette, että jokainen joka tälle matolle istahtaa voi -silmänräpäyksessä ilman pysähdyksiä ja esteitä kuljetuttaa itsensä -minne vain haluaa. - -Prinssi tuli hyvin iloiseksi, sillä olihan hän löytänyt harvinaisuuden, -joka varmaan tuottaisi hänelle prinsessan käden. Jos matolla on -sellainen ominaisuus, hän virkkoi, -- ostan sen kernaasti. - --- Hyvä herra, huutaja vastasi, -- olen puhunut teille totta, ja teidät -on helppo saada vakuuttuneeksi asiasta. Levitän maton, istahdamme -molemmat sille, ja jollemme teidän lausuttuanne toivomuksen päästä -huoneeseenne majataloon heti siirry sinne, kauppaa ei synny. - -Huutajan vakuutuksen kuultuaan prinssi suostui ehtoihin ja päätti -kaupan. He siirtyivät kauppamiehen luvalla hänen myymälänsä -takasuojaan, jossa molemmat istahtivat matolle. Ja kohta kun prinssi -oli lausunut toivomuksensa päästä asuntoonsa, hän huomasi olevansa -huutajan kanssa siellä. Haluamatta varmempaa todistusta maton -ominaisuudesta hän laski huutajalle neljäkymmentä kukkarollista ja -antoi vielä kaksikymmentä kultakolikkoa kaupanpäällisiksi. - -Tällä tavoin tuli Hussain-prinssistä maton omistaja, ja hän oli ylen -iloinen, että oli niin pian löytänyt arvokkaan lahjan isälleen -vietäväksi. Hän olisi milloin tahansa voinut siirrättää itsensä -majataloon jossa oli eronnut veljistään, mutta tietäen että toiset -eivät olleet vielä palanneet hän päätti viipyä kaupungissa ja tutkia -kansan tapoja ja elämää. Hän sai paljon huvia ja keräsi paljon tietoja -käymällä useissa temppeleissä ja muissa loistorakennuksissa ja -katselemalla erilaatuisia juhlamenoja. Hän näki komean juhlan, jota -lukuisa joukko hinduja kerääntyi viettämään. - -Suuri erivärisiin telttoihin laajalle tasangolle leiriytynyt, silmän -kantamattomiin ulottuva väkijoukko oli vaikuttava näky. Hän esittäytyi -myös maharadjan hovissa, jonka rikkaus häntä aivan huikaisi. Kaikki -nämä seikat tekivät hänen oleskelunsa Bisnagarissa hyvin hauskaksi, -mutta hän halusi päästä lähemmäksi prinsessa Nurunniharia, jota hän -rakasti kiihkeästi, ja hän luuli voivansa olla varma, että saisi -prinsessan morsiamekseen. Niinpä hän, vaikka olisikin voinut viipyä -kaupungissa paljon kauemmin, maksoi laskunsa majatalossa ja levitti -maton huoneensa lattialle, jolloin hänet seuralaisensa kera heti -kuljetettiin veljesten toisistaan erotessaan kohtauspaikakseen -määräämään vierasmajaan. - -Toinen veli, Ali-prinssi, oli yhtynyt karavaanin matkaan ja saapui -neljän kuukauden päästä Shiraziin, joka siihen aikaan oli Persian -valtakunnan pääkaupunki. Ja kun hän oli matkalla tehnyt tuttavuutta -muutamien kauppiaiden kanssa, hän asui samassa paikassa heidän kanssaan -sanoen itseään jalokivien kauppiaaksi. - -Saapumisensa jälkeisenä aamuna prinssi Ali lähti tarkastamaan -jalokivikauppiaiden korttelissa myytäväksi asetettuja varastoja. Häntä -kummastuttivat siellä näkemänsä suuret rikkaudet, ja hän käveli kadulta -kadulle erinomaisen ihastuneena. Enimmin häntä kuitenkin ihmetytti -huutaja, joka kulki edestakaisin norsunluinen putki kädessään pyytäen -siitä neljäkymmentä kukkarollista kultarahoja. Ali-prinssi luuli miestä -hulluksi, mutta oli utelias tietämään miksi putkesta vaadittiin niin -paljon. -- Hyvä herra, huutaja vastasi, kun prinssi puhutteli häntä, -- -tähän torveen on sovitettu lasi. Jos katsotte sen lävitse, näette -jokaisen esineen jonka haluatte nähdä. - -Huutaja antoi putken hänen tarkastettavakseen. Haluten nähdä isänsä -prinssi vilkaisi sen läpi ja näki sulttaanin täysin terveenä -valtaistuimellaan neuvostosalissa. Sitten hän toivoi näkevänsä -prinsessa Nurunniharin ja näki hänet heti istumassa ilakoiden -neitostensa parissa. - -Ali-prinssi ei pyytänyt muuta todistusta ollakseen varma, että putki -oli arvokkain esine ei ainoastaan Shirazin kaupungissa, vaan koko -maailmassa, ja uskoi jos hän jättäisi sen ostamatta hän ei koskaan -löytäisi toista yhtä ihmeellistä harvinaisuutta. Hän sanoi huutajalle: --- Ostan tämän putken sinulta neljälläkymmenellä kultakukkarollisella. -Sitten hän vei miehen majapaikkaansa, laski hänelle rahat ja sai -putken. - -Prinssi oli hyvin iloinen ostoksestaan ja vakuutteli itselleen, että -koska hänen veljensä eivät voisi löytää mitään yhtä harvinaista ja -ihmeellistä prinsessa Nurunnihar oli tuleva hänen vaivojensa ja -matkojensa palkkioksi. Odotellessaan karavaanin lähtöä paluumatkalle -hän kävi Persian hovissa sekä kaikkia kaupungin ympäristön ihmeitä -katsomassa. Kun kaikki oli valmista, hän yhtyi ystäviinsä ja saapui -onnellisesti ilman seikkailuja tai vaikeuksia kohtauspaikalle. Hän -tapasi siellä prinssi Hussainin, ja molemmat jäivät odottamaan -Ahmed-prinssiä. - -Ahmed-prinssi oli suunnannut matkansa Samarkandiin. Kun hän sinne -saavuttuaan käveli seuraavana päivänä kaupungilla, hän kohtasi -huutajan, jolla oli keinotekoinen omena kädessään. Mies pyysi siitä -kolmekymmentäviisi kukkaroa kultaa. -- Näytähän minulle omenaa, prinssi -virkkoi, -- ja sano mikä voima tai merkillinen ominaisuus sillä on, -koska se arvioidaan niin kalliiksi. - --- Hyvä herra, huutaja vastasi antaen omenan hänen käteensä, -- jos -katselette tätä omenaa vain ulkopuolelta, se ei näytä kovin -merkilliseltä. Mutta jos ajattelette sen ominaisuuksia ja sitä suurta -hyötyä, jota se voi ihmiskunnalle tuottaa, niin myönnätte sen -arvaamattoman kalliiksi ja sen omistajalla olevan suuri aarre -hallussaan. Se parantaa kaikki sairaat kuolettavimmistakin taudeista, -kunhan potilas vain haistaa sitä. - --- Jos sinua voi uskoa, Ahmed-prinssi vastasi, -- niin omenan -ominaisuudet ovat ihmeelliset ja se on todella arvokas. Mutta mitä voit -esittää väitteesi todistukseksi? - --- Arvoisa herra, huutaja vastasi, -- koko Samarkandin kaupunki tietää -sen. - -Huutajan selostaessa Ahmed-prinssille keinotekoisen omenan -ominaisuuksia kerääntyi paljon kansaa heidän ympärilleen ja vahvisti -hänen sanojensa totuuden. Muuan joukosta ilmoitti vielä erään ystävänsä -olevan niin vaarallisesti sairaana, että hänen henkiin jäämisestään ei -ollut toiveita, joten siinä tarjoutui sopiva tilaisuus kokeiluun. -Prinssi Ahmed sanoi huutajalle, että hän antaisi ihmeomenasta -neljäkymmentä kukkarollista, jos se parantaisi potilaan tämän sitä vain -haisteltua. - -Huutaja sanoi prinssi Ahmedille: -- Tulkaa, hyvä herra, niin teemme -heti kokeen, ja sitten on omena teidän. - -Koe onnistui ja laskettuaan huutajalle neljäkymmentä kukkarollista -kultaa ja saatuaan häneltä omenan prinssi Ahmed odotti kärsimättömästi -karavaanin lähtöä Intiaan. Sillä välin hän katseli kaikkia Samarkandin -ja sen ympäristön merkillisyyksiä, ja kun karavaani suoriutui -paluumatkalle, hän yhtyi siihen ja saapui turvallisesti määräpaikkaan, -jossa Hussain ja Ali odottivat häntä. - -Kun Ahmed-prinssi saapui veljiensä luo, he syleilivät hellästi toisiaan -ja ilmaisivat suurta iloa jälleennäkemisestä. Sitten prinssi Hussain -sanoi: -- Veljet, jättäkäämme retkistämme tarinoiminen tuonnemmaksi ja -näyttäkäämme heti toisillemme mitä harvinaisuuksia olemme tuoneet, -jotta voimme jo etukäteen päätellä ja arvata, kenelle isä määrää -palkkion. Aloittaakseni mainitsen, että Bisnagarin kuningaskunnasta -tuomani harvinainen esine on matto jolla istun ja joka näyttää aivan -tavalliselta ja vaatimattomalta. Mutta sillä on ihmeellisiä -ominaisuuksia. Kuka tahansa sille istahtaa toivoen pääsevänsä johonkin -paikkaan, hän saapuu sinne silmänräpäyksessä. Kokeilin itse ennen kuin -suoritin ne neljäkymmentä kukkaroa, jotka siitä kernaasti maksoin. -Kertokaahan te, vuorostanne, oletteko tuoneet mitään minun mattooni -verrattavaa. - -Ali-prinssi puhui sen jälkeen sanoen: -- Täytyy myöntää, että mattosi -on ihmeellinen. Olen kuitenkin yhtä tyytyväinen omaan ostokseeni kuin -sinä koskaan voit olla mattoosi. Tässä on norsunluinen putki, joka -myöskin maksoi neljäkymmentä kukkarollista. Se näyttää kylläkin -tavalliselta, mutta kun katsoo sen lävitse, voi nähdä kaikkea mitä vain -haluaa, olkoonpa se kuinka etäällä tahansa. Kas tässä veliseni, -koetahan katsoa itse! - -Hussain otti norsunluisen putken Ali-prinssiltä aikoen katsella -prinsessa Nurunniharia. Ali ja Ahmed tuijottivat hänen kasvoihinsa ja -näkivät kummastuksekseen hänen kalpenevan tavalla, joka ilmaisi -ääretöntä hätäännystä ja murhetta. Ja kun hän huudahti: -- Voi meitä, -prinssit, mitä hyötyä meille on pitkistä ja vaivalloisista -matkoistamme, jotka olemme tehneet toivoen saavamme palkaksi -ihastuttavan Nurunniharin, koska suloinen prinsessa muutaman -silmänräpäyksen kuluttua vetää viimeisen henkäyksensä! Näin hänet -vuoteessa hovineitojen ympäröimänä, joilla kaikilla oli kyyneleet -silmissä ja jotka näkyivät odottavan hänen kuolemaansa. Ottakaa putki, -katsokaa itse missä kurjassa tilassa hän on ja vuodattakaa kyyneleitä -kanssani. - -Ali-prinssi otti tähystystorven Hussainin kädestä ja nähtyään saman -näyn ojensi sen ilmeisen murheellisena Ahmedille. Prinssi otti sen ja -katseli surullista näkyä, joka liikutti heitä kaikkia niin suuresti. - -Kun prinssi Ahmed oli ottanut putken Alin kädestä ja nähnyt, että -prinsessa Nurunniharin loppu oli niin lähellä, hän kääntyi toisten -puoleen ja sanoi: -- Veljet, prinsessa Nurunnihar on tosiaan kuoleman -kielissä, mutta jos emme tuhlaa aikaa, ehdimme ehkä vielä pelastamaan -hänen henkensä. Hän otti taikaomenan povestaan ja jatkoi: -- Tämä omena -maksoi minulle yhtä paljon kuin matto ja putki, ja sillä on parantavia -ominaisuuksia. Jos sairas henkilö haistaa sitä, vaikkapa viimeisessä -kuolinkamppailussaan, se palauttaa hänet heti täyteen terveyteen. Olen -koetellut sitä ja voin todistaa sen ihmeellisen vaikutuksen, kunhan -riennämme prinsessan avuksi. - --- Emme voi joutua nopeammin millään muulla keinolla, prinssi Hussain -sanoi, -- kuin kuljettamalla itsemme heti hänen kammioonsa minun -mattoni avulla. Älkäämme hukatko aikaa. Istuutukaa -- se on kyllin -leveä meille kaikille. - -Ali-prinssi ja Ahmed-prinssi istahtivat Hussainin viereen, ja koska -heillä oli sama pyrkimys, kaikki kolme lausuivat saman toivomuksen, ja -matto kuljetti heidät silmänräpäyksessä prinsessa Nurunniharin -kammioon. - -Kolmen prinssin yllättävä saapuminen säikäytti prinsessan neitoja, -jotka eivät voineet käsittää millä lumouksella kolme miestä oli -joutunut heidän keskuuteensa. He eivät näet heti tunteneet prinssejä. - -Tuskin Ahmed-prinssi oli päässyt Nurunniharin huoneeseen ja nähnyt -prinsessan olevan kuolemaisillaan, kun hän nousi matolta, meni vuoteen -ääreen ja pani omenan tytön sierainten alle. Prinsessa avasi heti -silmänsä ja pyysi että hänet puettaisiin. Hän näytti yhtä virkeältä ja -reippaalta kuin jos olisi herännyt terveellisestä unesta. Hänen -neitonsa ilmoittivat hänelle, että hänen oli äkillisestä toipumisestaan -kiitettävä serkkujaan ja varsinkin Ahmed-prinssiä. Tyttö ilmaisi heti -ilonsa heidän näkemisestään ja kiitti heitä kaikkia yhteisesti, mutta -jälkeenpäin prinssi Ahmedia erityisesti. Koska hän halusi pukeutua, -prinssit lausuivat nopeasti ilonsa hänen parantumisestaan ja -poistuivat. - -Nurunniharin pukeutuessa prinssit menivät sulttaanin luo -heittäytyäkseen hänen jalkojensa juureen. Mutta hänen puheilleen -tullessaan he havaitsivat, että isä oli saanut tiedon heidän -odottamattomasta kotiinsaapumisestaan ja millä tavoin prinsessa oli -äkkiä parannettu. Sulttaani otti heidät ilomielin vastaan ja syleili -heitä hyvin riemuissaan sekä heidän paluustaan että veljentyttärensä -ihmeellisestä toipumisesta, vaikka lääkärit jo olivat luopuneet -toivosta. Tavallisten tervehdysten jälkeen kukin prinssi esitti -tuomansa harvinaisen esineen, Hussain ihmemattonsa, Ali kaukoputkensa -ja Ahmed taikaomenansa. Ja kun jokainen oli ylistänyt lahjaansa ja -antanut sen sulttaanille, he pyysivät häntä ratkaisemaan heidän -kohtalonsa ja julistamaan, kenelle heistä hän lupauksensa mukaan -antaisi Nurunnihar-prinsessan. - -Kuultuaan mitä prinsseillä oli sanottavaa Intian sulttaani oli jonkin -aikaa vaiti miettien vastaustaan. Vihdoin hän lausui sangen järkevästi: - --- Ratkaisisin asian jonkun hyväksi, lapseni, jos voisin tehdä sen -oikeudenmukaisesti. Mutta voinko minä? Totta kyllä, Ahmed, että -prinsessa saa kiittää merkillistä omenaasi parantumisestaan, mutta -salli minun kysyä, olisiko siitä ollut hänelle paljoa apua, ellet Alin -putkesta olisi nähnyt hänen vaaraansa ja ellei Hussainin matto olisi -ajoissa lennättänyt sinua lemmittysi luo? Tähystysputkesi, Ali, -ilmoitti sinulle ja veljillesi, että olitte kadottamaisillanne -prinsessan, ja sikäli hän on suuressa kiitollisuudenvelassa sinulle. -Sinun täytyy kuitenkin myöntää, että pelkkä tieto hänen sairaudestaan -ei olisi mitään hyödyttänyt ilman keinotekoista omenaa ja ihmeellistä -mattoa. Ja sinulle, Hussain, sanon, että prinsessa olisi kovin -kiittämätön, ellei tunnustaisi mattosi arvoa, joka oli niin välttämätön -hänen parantumisensa välineenä. Mutta ajattele, miten vähän siitä olisi -ollut apua, ellet Alin putken välityksellä olisi saanut tietoa tytön -sairaudesta ja ellei Ahmed olisi käyttänyt omenaansa. Kun ei siis matto -eikä norsunluinen putki enempää kuin taikaomenakaan ole arvioitava -mitenkään toisiaan tärkeämmäksi, en voi antaa prinsessaa kenellekään -teistä. Ainoa tulos, jonka olette matkoillanne saavuttaneet, on se -kunnia että olette yhtäläisesti olleet apuna Nurunniharin -parantamisessa. Näin ollen minun täytyy tietenkin ryhtyä muihin -keinoihin ratkaistakseni asian oikeudenmukaisesti, ja koska tässä vielä -on riittävästi aikaa iltaan, teen sen tänään. Menkää jokainen noutamaan -jousi ja nuoli ja lähtekää hevosten harjoituskentälle. Minäkin tulen -pian sinne ja annan prinsessa Nurunniharin sille joka ampuu kauimmaksi. - -Prinsseillä ei ollut mitään sulttaanin päätöstä vastaan. Kun isä -lähetti heidät luotaan, jokainen hankki jousen ja nuolen, ja he -lähtivät suuren väkijoukon seuraamina määräpaikalle. - -Sulttaani ei odotuttanut heitä kauan. Heti hänen saavuttuaan prinssi -Hussain otti vanhimpana veljeksistä jousensa ja laukaisi ensimmäiseksi. -Ali-prinssi ampui hänen jälkeensä ja paljon etäämmälle. Ahmed-prinssi -ampui viimeisenä. Sattui vain niin, että kukaan ei nähnyt mihin hänen -vasamansa putosi, ja vaikka sekä hän itse että kaikki katselijat -etsivät, sitä ei löydetty. Uskottiin kylläkin, että hän oli lennättänyt -nuolensa kauimmaksi, mutta kun sitä ei löytynyt, sulttaani ratkaisi -asian Ali-prinssin hyväksi ja käski ryhtyä valmistuksiin häitä varten, -jotka vietettiin hyvin komeasti muutamaa päivää myöhemmin. - -Hussain-prinssi ei halunnut kunnioittaa juhlaa läsnäolollaan. Hän ei -voinut sietää, että prinsessa Nurunnihar joutui Ali-prinssin -puolisoksi. Ali ei hänen mielestään ansainnut paremmin tai rakastanut -enemmän tyttöä kuin hän itse. Sanalla sanoen, hänen murheensa oli niin -ääretön, että hän lähti hovista ja luopui kaikista oikeuksistaan -kruunuun ja rupesi kuuluisan sheikin opastettavaksi, joka hurskaalla ja -mallikelpoisella elämällään oli saavuttanut suuren maineen. - -Samasta syystä ei Ahmed-prinssikään ollut saapuvilla Ali-prinssin ja -prinsessa Nurunniharin häissä. Hän ei kuitenkaan paennut maailmaa kuten -vanhin veli. Kun hän ei voinut käsittää mihin nuoli oli lentänyt hän -päätti etsiä sitä, jotta hänen ei tarvitsisi nuhdella itseään mistään. -Niinpä hän meni paikalle, josta Hussainin ja Alin nuolet oli poimittu, -kulki siitä suoraan eteenpäin ja silmäili huolellisesti puolelle ja -toiselle. Hän joutui vihdoin niin kauaksi että alkoi pelätä näkevänsä -turhaa vaivaa, mutta ihmeellinen vaisto esti häntä pysähtymästä ennen -kuin hän tuli jyrkkien teräväsärmäisten kallioiden juurelle jotka -kokonaan sulkivat tien. - -Suureksi kummastuksekseen hän havaitsi kallion vierustalla nuolen jonka -tunsi omakseen. Varmaankaan, hän ajatteli, en minä eikä kukaan muukaan -mies voisi lennättää vasamaansa näin kauaksi. Ehkäpä kohtalo -korvatakseen sen mitä pidin elämäni suurimpana onnena on lohdutukseksi -varannut minulle vielä suuremman siunauksen. - -Siinä oli monta luolaa, ja prinssi astui yhteen niistä silmäillen -ympärilleen ja havaitsi rautaportin, jonka pelkäsi olevan suljettu. -Mutta kun sitä työnsi, se aukeni ja hänen edessään oli loivasti -viettävä käytävä, jota pitkin hän kulki alaspäin nuoli kädessään. Ensin -hän luuli tulevansa synkkään pimentoon mutta vähitellen alkoikin -häämöttää valoa -- aivan erilaista kuin päivänvalo, jonka hän oli -jättänyt taakseen. Hän astui avaralle nelikulmaiselle kentälle ja näki -uhkean palatsin. Samassa häntä vastaan tuli majesteettisen näköinen ja -erinomaisen kaunis nainen komeasti puetun saattojoukon seuraamana. - -Heti kun Ahmed huomasi naisen, hän tervehti kunnioittavasti, ja hänet -nähdessään tenhotar sanoi: -- Astu lähemmäksi, prinssi Ahmed, olet -tervetullut! - -Ahmed-prinssi ihmetteli kuullessaan itseään puhuteltavan nimeltä. Hän -kumarsi syvään ja seurasi suureen saliin. Nainen istuutui sohvalle ja -pyysi prinssiä asettumaan viereensä. Sitten nainen sanoi: -- -Ihmettelet, että tunnen sinut. Mutta tiedäthän koraanista, että -maailmassa asuu henkiä samoin kuin ihmisiäkin. Olen erään voimakkaan -hengen tytär, ja nimeni on Peri-Banu. Olen hyvin selvillä rakkaudestasi -ja matkastasi, koska itse tarjosin myytäväksi Samarkandissa ostamasi -keinotekoisen omenan, maton jonka Hussain-prinssi osti Bisnagarista ja -kaukoputken jonka Ali-prinssi toi Shirazista. Tämä riittää ilmaisemaan -sinulle, että elämänvaiheesi eivät ole minulle tuntemattomat. -Sinä ansaitsisit mielelläsi onnellisemman kohtalon kuin voittaa -Nurunnihar-prinsessaan omaksesi. Ja jotta saavuttaisit sen, kuljetin -nuolesi paikkaan josta sen löysit. Omassa vallassasi on käyttää sinulle -tarjoutuvaa suosiollista tilaisuutta onneen. - -Ahmed ei vastannut selitykseen mitään, vaan kumartui suutelemaan -keijukaisen viitan lievettä. Mutta peeri ei tahtonut sallia sitä, vaan -ojensi kätensä. Prinssi painoi siihen tuhat suudelmaa ja puristi sitä -tiukasti omassaan. - --- No, prinssi Ahmed, keijukainen sanoi, -- tahdotko vannoa minulle -uskollisuutta, kuten minä vannon sinulle? - --- Mielelläni, rakas peeri, prinssi vastasi riemusta haltioituneena, -- -mikäpä olisi minulle onnellisempaa iloa? - --- Sitten, keijukainen lausui, -- olet aviomieheni, ja minä olen sinun -vaimosi. Keijukaisavioliittojamme ei vahvisteta millään juhlamenoilla, -ja kuitenkin ne ovat purkamattomampia kuin ihmisten kesken kaikkine -muodollisuuksineen solmitut liitot. - -Peri-Banu saatteli prinssi Ahmedia ympäri palatsiaan, jossa prinssi -näki paljon ihastuttavia ja suuria kalleuksia. Keijukainen vei -sulhasensa muhkeaan saliin, johon oli keijukaisen käskystä katettu -upea hääateria. Prinssi ihmetteli ruokalajien moninaisuutta ja -herkullisuutta. Monet niistä olivat hänelle aivan tuntemattomia. Heidän -syödessään kuului soiton säveliä, ja kun jälkiruoka oli nautittu, -saapui joukko keijukaisia ja henkiä jotka tanssivat heidän edessään. -Jokaiseksi päiväksi varattiin uusia huvituksia, toinen toistaan -hurmaavampia. Sillä peerin tarkoituksena ei ollut ainoastaan antaa -prinssille vakuuttavia todistuksia lempensä vilpittömyydestä, vaan myös -osoittaa hänelle, ettei hän voinut isänsä hovissa löytää mitään täällä -nauttimaansa onneen verrattavaa, ja siten kiinnittää hänet kokonaan -itseensä. Keijukainen onnistuikin täydellisesti yrityksessään. - -Kun kuusi kuukautta oli kulunut, prinssi Ahmed, joka rakasti ja -kunnioitti isäänsä, tunsi suurta halua tietää kuinka sulttaani voi. Hän -mainitsi toivomuksestaan Peri-Banulle, joka pelkäsi, että se oli nuoren -miehen verukkeita jättääkseen hänet, ja pyysi häntä karkottamaan -mielestään kaikki ajatukset pääkaupungissa käynnistä. - --- Kuningattareni, prinssi vastasi, -- koska et suostu toivomukseeni -kiellän itseltäni sen ilon. Ei ole mitään mihin en alistuisi sinua -miellyttääkseni. - -Sanat viehättivät suuresti keijukaista. Prinssi oli kuitenkin -huolissaan, peläten että isä luulisi häntä kuolleeksi. - -Kuten prinssi oli arvannutkin, Intian sulttaani tunsi Ali-prinssin ja -ihanan Nurunniharin häiden johdosta pidetyissä juhlissakin katkeraa -surua molempien muiden poikiensa poissaolosta. Ennen pitkää hän -kuitenkin kuuli Hussainin päättäneen hylätä maailman ja sai tietää -minne prinssi oli vetäytynyt. Hän käski etsiä uutterammin Ahmedia ja -toimitti lähettejä kaikkiin valtakuntansa maakuntiin ilmoittamaan -maaherroille, että heidän oli pysäytettävä prinssi ja pakotettava hänet -palaamaan hoviin. Mutta kaikki hänen puuhansa jäivät tuloksettomiksi, -ja hänen murheensa vain eneni päivä päivältä. Hän neuvotteli -suurvisiirinsä kanssa ja sanoi: -- Visiiri, sinä tiedät, että aina -rakastin Ahmedia enemmän kuin muita poikiani. Suruni on niin raskas -että uuvun sen alle, jollet sääli minua. Pyydän sinulta apua ja neuvoa. - -Miettiessään kuinka voisi edes jokin verran lohduttaa hallitsijaansa -suurvisiiri muisti loihtijattaren josta oli kuullut ihmeitä ja ehdotti, -että hänet noudettaisiin hoviin. Sulttaani suostui, ja velho tuotiin -hänen puheilleen. - -Sulttaani sanoi velholle: -- Kykenetkö taitosi ja salatietojesi avulla -ilmoittamaan minulle mihin prinssi Ahmed on joutunut? Jos hän on -elossa, missä hän on? Ja voinko koskaan toivoa näkeväni hänet jälleen? - -Velho virkkoi: -- Minun on mahdotonta heti vastata teidän -majesteettinne kysymyksiin, mutta jos minulle suodaan aikaa huomiseen, -koetan ottaa asiasta selvän. - -Sulttaani myönsi hänelle aikaa ja lupasi auliisti palkita hänet. - -Noitavaimo palasi seuraavana päivänä ja sanoi: -- Armollinen sulttaani! -Olen kyennyt vain toteamaan, että prinssi Ahmed on elossa, mutta hänen -olinpaikastaan en voi saada selkoa. - -Intian sulttaanin täytyi tyytyä vastaukseen, joka jätti hänet yhtä -levottomaksi prinssin tilasta kuin ennenkin. - -Prinssi Ahmed ei enää pyytänyt keijukaiselta, että tämä sallisi hänen -lähteä isäänsä tapaamaan, mutta usein hän jutteli sulttaanista -puolisolleen, joka havaitsi hänen mieltään kalvavan kaipuun. Eräänä -päivänä keijukainen sanoi hänelle: Prinssi, koska nyt olen vakuuttunut -uskollisesta rakkaudestasi, myönnän sinulle anomasi luvan sillä -ehdolla, että vannot palaavasi pian. Salli minun hiukan neuvoa sinua: -älä ilmoita isällesi avioliittoamme, älä mainitse kuka olen äläkä -ilmaise olinpaikkaamme. Pyydä häntä tyytymään tietoon, että olet -onnellinen ja että vierailusi ainoana tarkoituksena on rauhoittaa häntä -ja poistaa häneltä huoli kohtalostasi. - -Prinssi Ahmed oli hyvin mielissään ja lähti kahdenkymmenen ratsastajan -saattamana matkaan uljaalla, upeasti satuloidulla oriilla, joka oli -niin kaunis eläin, että Intian sulttaanin talleissa tuskin oli sille -vertaa. Isän pääkaupunkiin ei ollut pitkää matkaa. Ahmed-prinssin -saapuessa kansa otti hänet riemuhuudoin vastaan ja saattoi joukolla -palatsiin. Sulttaani syleili häntä hyvin iloissaan, samalla valittaen -isällisen hellästi surua, jonka pojan pitkä poissaolo oli hänelle -tuottanut. - --- Rakas isä, Ahmed-prinssi vastasi, -- kun nuoleni oli niin -salaperäisesti hävinnyt, halusin löytää sen ja palasin yksinäni -kentälle ja jatkoin etsintääni. Hain tyystin siltä kohtaa, josta -Hussainin ja Alin nuolet löydettiin ja johon arvelin omanikin -pudonneen, mutta etsintäni oli turha. Kuljin tunnin verran suoraan -kenttää pitkin, mutta en löytänyt mitään. Olin juuri luopumaisillani -etsinnästä, kun havaitsin vastoin tahtoani etääntyväni yhä kauemmaksi. -Kuljettuani kaksi peninkulmaa ja saavuttuani siihen paikkaan, missä -kalliot ovat kentän rajana, näin nuolen. Riensin ottamaan sen ja tunsin -sen omaksi ampumakseni. Silloin käsitin, että ratkaisu oli ollut -virheellinen ja että jokin voima toimi hyväkseni. Mutta pyydän sinua -olemaan vihastumatta, vaikka en ilmaise salaisuutta, ja toivon sinulle -riittävän, että omasta suustani kuulet minun olevan onnellinen ja -kohtalooni tyytyväinen. Minua vaivasi suru siitä, että tietämättömyys -kohtalostani tuottaisi sinulle kärsimystä, ja pyydän, että silloin -tällöin sallit minun käydä tervehtimässä itseäsi. - --- Poikani, sulttaani virkkoi, -- en tahdo enempää urkkia -salaisuuksiasi. Sinun läsnäolosi on palauttanut minulle ilon jota en -ole tuntenut pitkään aikaan, ja olet aina tervetullut, milloin vain -voit luokseni saapua. - -Ahmed-prinssi viipyi kolme päivää isänsä hovissa ja palasi neljäntenä -keijukaispuolisonsa luo, joka otti hänet sydämellisesti iloiten -vastaan. - -Kun prinssi Ahmedin palaamisesta oli kulunut kuukausi, keijukainen -sanoi: -- Etkö muista isällesi antamaasi lupausta? Sinun ei mielestäni -tulisi odotuttaa häntä kauemmin. Lähde huomenna hänen luokseen -vierailulle ja käy tästä lähtien kerran kuussa, minulta kysymättä tai -myöntymystäni odottamatta. Suostun kernaasti sellaiseen järjestelyyn. - -Ahmed-prinssi lähti seuraavana aamuna samojen saattajien kanssa, mutta -vielä upeammin valjain ja loistavammin pukeutuneena, ja isä otti hänet -yhtä iloiten ja mielihyvin vastaan. Monina kuukausina perätysten hän -jatkoi säännöllisesti vierailujaan ja aina entistä komeampana ja -loistavammin saattuein. - -Vihdoin sulttaanin suosikit, jotka Ahmed-prinssin muhkeasta -esiintymisestä päättelivät hänen olevan perin mahtava koettivat -herättää isässä kateutta ja epäluuloa poikaansa kohtaan. He selittivät, -että tavallinen varovaisuus vaati ottamaan selkoa mihin prinssi oli -sijoittunut ja kuinka hänellä oli varaa elää niin upeasti, koska hänen -tarpeisiinsa ei ollut määrätty mitään rahoja. Hän saapui hoviin vain -ikään kuin solvatakseen sulttaania ja ehkä tavoitteli kansan suosiota -syöstäkseen isänsä valtaistuimelta. Sanojensa tueksi he esittivät monta -viekasta väitettä lisäten: -- Niin voimakas naapuri on vaarallinen. -Sillä varmaankin hän asuu lähellä, koska eivät hevoset enempää kuin -miehetkään näytä matkasta rasittuneilta. - -Kun suosikit olivat lopettaneet vihjailunsa, sulttaani sanoi: -- En -usko, että poikani Ahmed on niin häijy kuin tahdotte uskotella minulle. -Olen teille kuitenkin kiitollinen neuvostanne ja uskon sen johtuvan -hyvästä tarkoituksesta ja alamaisesta uskollisuudesta minua kohtaan. - -Intian sulttaani puhui näin, jotta hänen suosikkinsa eivät huomaisi -minkä vaikutuksen heidän vihjauksensa häneen tekivät. Ne hälyttivät -hänet kuitenkin niin pahasti, että hän päätti käskeä pitää silmällä -prinssi Ahmedia. Sitä varten hän kutsutti noitavaimon, joka tuotiin -salaovesta hänen yksityiskammioonsa. - --- Poikani Ahmed, sulttaani sanoi, -- käy joka kuukausi hovissani, -mutta en voi saada tietoa hänen oleskelupaikastaan enkä halua pakottaa -häntä ilmoittamaan salaisuuttaan. Hän on parhaillaan luonani ja lähtee -tavallisesti sanomatta hyvästiä minulle tai kellekään hovissani. Sinun -on pidettävä häntä silmällä keksiäksesi mihin hän menee ja ilmoitettava -minulle. - -Velho lähti sulttaanin luota. Hän tiesi paikan mistä Ahmed-prinssi oli -löytänyt nuolensa, meni heti sinne ja lymysi kallioiden lomaan. - -Prinssi Ahmed lähti seuraavana aamuna päivänkoitteessa palatsista kuten -tavallista, sanomatta hyvästiä sulttaanille tai kellekään hovilaisista. -Velho vaani häntä, kunnes hän äkkiä hävisi kallioihin. Niiden jyrkkyys -oli ylipääsemättömänä esteenä sekä ratsumiehille että jalkaisin -kulkijoille, ja siitä velho päätteli, että prinssi meni joko johonkin -luolaan tai maanalaiseen holviin, henkien ja keijukaisten -asuinpaikkaan. Kun hän arveli prinssin saattueineen ehtineen kyllin -etäälle, asuivatpa sitten missä lymypaikassa tahansa, hän tuli esille -piilostaan ja tutki onkaloa johon oli nähnyt heidän häviävän, mutta ei -voinut löytää mitään jälkeä. Havaittuaan että enempi etsiskely oli -turhaa velho palasi sulttaanin luo. - --- Vaikka yritykseni tällä kertaa raukesi tyhjiin, hän sanoi, -- toivon -onnistuvani ennen pitkää. - -Sulttaani oli mielissään ja virkkoi: -- Tee niin kuin hyväksi näet. - -Rohkaistakseen velhoa itsevaltias lahjoitti hänelle kallisarvoisen -timantin sanoen, että se oli vain käsiraha runsaasta palkkiosta, jonka -hän saisi sitten, kun oli toimittanut tärkeän tehtävän. - -Paria päivää ennen prinssin seuraavaa vierailua velho meni kallion -juurelle, mihin oli nähnyt prinssin seuralaisineen häviävän, ja odotti -siellä pannakseen suunnitelmansa täytäntöön. - -Kun prinssi Ahmed saapui, hän näki eukon virumassa maassa voihkien ja -valittaen, että oli aivan avuttomana. Prinssin kävi häntä sääliksi, hän -käänsi ratsunsa ja sanoi: -- Hyvä vaimo, apu ei ole niin kaukana kuin -luulet. Hoivaan sinua ja toimitan sinut paikkaan, jossa sinusta -pidetään kaikkea mahdollista huolta ja jossa kyllä nopeasti toivut. -Nouse, ja ottakoon joku seuralaisistani sinut taakseen satulaan. - -Nämä sanat kuullessaan velho, joka oli tekeytynyt sairaaksi vain -ottaakseen selkoa prinssin asuinpaikasta, oli ponnistelevinaan -noustakseen, mikä hänelle taudin ankaruuden vuoksi muka kuitenkin oli -mahdotonta. Kaksi prinssin saattajista astui ratsuiltaan, auttoi hänet -seisaalle ja nosti hänet erään toverinsa hevosen selkään ratsastajan -taakse. Prinssi kääntyi takaisin rautaportille ja ulkopihaan tultuaan -lähetti kutsumaan Peri-Banua. Keijukainen saapui kiireesti, ja prinssi -sanoi hänelle: -- Prinsessani, toivon että säälisit ja hoivaisit tätä -vaimorukkaa. Tapasin hänet tuollaisessa tilassa ja lupasin hänelle -tarpeellista apua. Suosittelen häntä huollettavaksesi ja olen varma -ettet hylkää häntä. - -Keijukainen silmäili tarkasti sairaaksi tekeytynyttä akkaa prinssin -jutellessa ja käski kahden seuranaisensa ottaa hänet miehiltä, jotka -häntä tukivat, viedä erääseen palatsin suojaan ja pitää hänestä yhtä -hyvää huolta kuin pitäisivät omasta emännästään. - -Sillä välin kun molemmat naiset panivat täytäntöön keijukaisen käskyjä, -tämä astui Ahmed-prinssin luo ja kuiskasi hänen korvaansa: -- -Prinssini, tuo nainen ei ole sairas, hän vain teeskentelee. Ellen -suuresti erehdy, hänet on lähetetty tänne varta vasten tuottamaan -sinulle suurta ikävyyttä. Mutta älä ole huolissasi. Pelastan sinut -kaikista ansoista, joita sinulle viritetään. Jatka vain matkaasi. - -Keijukaisen sanat eivät säikäyttäneet prinssi Ahmedia. -- Rakas -puolisoni, hän lausui, -- koska en muista milloinkaan tehneeni tai edes -aikoneeni tehdä pahaa kenellekään, en voi uskoa että kukaan tahtoisi -vahingoittaa minua. Mutta jos niinkin olisi, en silti lakkaa tekemästä -hyvää, milloin vain saan siihen tilaisuuden. Näin sanoen hän jätti -hyvästi keijukaiselle ja lähti jälleen matkalle isänsä pääkaupunkiin, -jonne pian saapuikin. Sulttaani otti hänet entiseen tapaan vastaan ja -koetti parhaansa mukaan salata levottomuutta jonka hänen suosikkinsa -vihjaukset olivat hänessä herättäneet. - -Sillä välin ne kaksi naista, joille Peri-Banu oli antanut määräyksensä, -toimittivat velhon upeaan, kalliisti sisustettuun huoneeseen. Kun he -olivat hoivanneet hänet vuoteeseen, toinen naisista meni ulos ja palasi -pian nesteellä täytetty posliinikuppi kädessään tarjoten juomaa -velholle toisen auttaessa häntä istualleen. -- Juo tämä, hoitajatar -sanoi, -- se on leijonalähteen vettä ja varmasti tepsivä lääke kuumeita -vastaan. Havaitset sen vaikutuksen ennen kuin tunti on kulunut. - -Hoitajat jättivät hänet ja palasivat tunnin kuluttua, jolloin näkivät -velhon sohvalla istumassa. Heti kun huoneen ovi avautui, noita -huudahti: -- Mikä ihmeellinen juoma! Se on parantanut minut, ja olen -kärsimättömästi odottanut teitä pyytääkseni, että veisitte minut -laupiaan emäntänne luo kiittääkseni häntä, koska tahtoisin aikaa -hukkaamatta jatkaa matkaani. - -Naiset saattoivat hänet useiden suojien kautta, kaikki komeampia kuin -se missä hän oli maannut, isoon saliin, palatsin kalleimmin ja upeimmin -sisustettuun huoneeseen. - -Peri-Banu istui salissa täysipainoisesta kullasta valmistetulla, -timantein, rubiinein ja tavattoman isoin helmin koristellulla -valtaistuimellaan, ja hänen kummallakin puolellaan oli suuri joukko -kauniita keijukaisia, kaikki rikkaasti puettuja. Tällaisen loiston -nähdessään velho ei ainoastaan huikaistunut, vaan hämmästyi niin kovin, -että hän langettuaan valtaistuimen eteen ei saanut sanaa suustaan -kiittääkseen haltiatarta, kuten oli aikonut. Mutta Peri-Banu säästi -häneltä vaivan sanoen: -- Hyvä vaimo, olen iloinen että kykenet -jatkamaan matkaasi. En tahdo viivyttää sinua. Mutta jos haluat nähdä -palatsini, seuraa naisiani, he näyttävät sen sinulle. - -Vanha velho, joka ei voinut eikä rohjennut lausua sanaakaan, lankesi -vielä kerran maahan koskettaen otsallaan valtaistuimen portaalle -levitettyä mattoa ja jätti hyvästi. Keijukaiset kuljettivat hänet -samojen suojien läpi, jotka heidän emäntänsä oli näyttänyt -Ahmed-prinssille tämän ensi kertaa saapuessa. Sen jälkeen he veivät -hänet rautaportille, jonka läpi hän oli tullut sisälle, päästivät hänet -ulos ja toivottivat onnellista matkaa. - -Kun velho oli kulkenut lyhyen taipaleen, hän kääntyi tarkkaamaan ovea, -jotta voisi tuntea sen, mutta turhaan. Se oli näet näkymätön hänelle ja -kaikille muille naispuolisille. Sitä seikkaa lukuunottamatta hän oli -hyvin tyytyväinen menestykseensä ja riensi viemään tietoja -sulttaanille. - -Pääkaupunkiin tultuaan hän hiipi kiertoteitse palatsin salaovelle, ja -hänet päästettiin heti sulttaanin puheille. Hän kertoi hallitsijalle -kuinka oli onnistunut hiipimään keijukaiskuningattaren palatsiin, ja -kuvaili kaikki siellä näkemänsä ihmeet. Lopetettuaan kertomuksensa hän -lisäsi: -- Vapisen ajatellessani onnettomuuksia, jotka voivat kohdata -sulttaania, sillä kukapa takaa, ettei keijukainen yllytä prinssiä -luonnottomaan yritykseen syöstä teidän majesteettinne valtaistuimelta -ja anastaa Intian kruunu? Teidän majesteettinne tulisi mitä vakavimmin -miettiä sitä. - -Intian sulttaani oli ollut neuvottelussa suosikkiensa kanssa, kun -hänelle ilmoitettiin velhon tulosta. Hän käski naisen seurata mukanaan -heidän luokseen. Hän ilmoitti heille, mitä vaarallisia asioita oli -kuullut. Eräs suosikeista sanoi: -- Sellaista ehkäistäksenne teidän -tulisi nyt, kun prinssi on vallassanne, käskeä vangita hänet. En kehota -ottamaan häntä hengiltä, vaan vartioimaan häntä visusti. - -Tätä neuvoa kaikki muut suosikit yksimielisesti kannattivat. - -Velho pyysi sulttaanilta lupaa puhuakseen, ja kun se oli hänelle -myönnetty, hän lausui. -- Jos teidän majesteettinne vangituttaa -prinssin, pitäisi teidän pidättää hänen seuralaisensakin. Mutta he ovat -kaikki henkiä ja katoaisivat, koska heillä on kyky tehdä itsensä -näkymättömiksi, ja lähtisivät heti haltiattaren luo ilmoittamaan -prinssiä kohdanneesta loukkauksesta. Ja voiko otaksua, että peeri -jättäisi kostamatta? Ettekö voi keksiä muuta keinoa, joka vastaisi -tarkoitusta ja samalla olisi teille edullinen? Vedotkaa hänen -pojanrakkauteensa. Ellei hän täytä pyyntöänne, teillä on syytä -valituksiin häntä vastaan. Pyytäkää esimerkiksi, että prinssi hankkisi -teille teltan, jota mies voisi kantaa kädessään ja joka kuitenkin olisi -kyllin iso suojaamaan koko armeijanne. Jos hän hankkii teltan, voitte -esittää muita samanlaisia pyyntöjä, kunnes hän vihdoin uupuu niiden -täyttämisen tuottamaan vaikeuteen ja mahdottomuuteen. - -Velhon lopetettua puheensa sulttaani kysyi suosikeiltaan, oliko heillä -parempaa ehdotusta, ja kun he olivat vaiti, hän päätti noudattaa -annettua neuvoa. - -Prinssin saapuessa seuraavana päivänä isänsä luo tämä sanoi: -- -Poikani, sinulla on ollut onni saada aviopuolisoksesi keijukainen, joka -on perin rikas ja hyvin rakkautesi arvoinen. Ja koska hän kuulemma on -mahtava, haluaisin että pyytäisit häntä tekemään minulle suuren -palveluksen. Tiedäthän kuinka paljon menoja minulle tuottaa telttojen -hankkiminen armeijalleni joka kerta kun lähden sotaretkelle. Varmaankin -voisit helposti hankkia keijukaiselta teltan, jota mies voisi kantaa -kädessään ja joka ulottuisi koko sotajoukkoni yli. Epäilemättä tahdot -tehdä sen minun hyväkseni. - -Ahmed-prinssi joutui kovin hämilleen eikä tiennyt mitä vastata. Vihdoin -hän lausui: -- En tiedä millä tavoin tämä salaisuus on sinulle -ilmaistu. En voi kieltää tietojesi todenperäisyyttä. Olen nainut -keijukaisen, kuten sanot. Rakastan häntä ja olen varma hänen -vastarakkaudestaan. Mutta en voi tietää, kuinka paljon vaikutusvaltaa -minulla on häneen. Isän pyyntö on kuitenkin jokaiselle lapselle käsky. -Ja vaikka teen sen hyvin vastahakoisesti, en laiminlyö esittää -toivomustasi vaimolleni, joskaan en voi mennä takuuseen sen -toteutumisesta. Jos en enää saa kunniaa käydä sinua tervehtimässä, se -on merkki siitä etten ole onnistunut anomuksessani. - --- Poikani, Intian sulttaani vastasi, -- minua surettaisi, jos pyyntöni -riistäisi minulta ilon tavata sinua, kuten tähän asti. Huomaan että et -tiedä, kuinka vaimo on aina miehensä vallassa. Puolisosi rakkaus -osoittautuisi perin heikoksi, jos hän mahtavan peerin asemassa -kieltäytyisi täyttämästä esitettäväksesi antamaani pyyntöä. - -Kaikki nämä selittelyt eivät voineet tyydyttää prinssi Ahmedia, vaan -asia kiusasi häntä niin suuresti, että hän lähti hovista päivää -aikaisemmin kuin hänellä oli tapana. - -Hänen palattuaan kysyi keijukainen, jonka eteen hän aina ennen oli -saapunut iloisin kasvoin, mikä oli syynä hänen selvästi muuttuneeseen -ilmeeseensä. Mukautuen hänen hartaisiin pyyntöihinsä Ahmed tunnusti, -että sulttaani oli saanut selville hänen olinpaikkansa salaisuuden ja -tiesi hänen olevan naimisissa peerin kanssa, vaikka hän ei aavistanut -millä keinoin isä oli hankkinut tiedot. Keijukainen muistutti hänelle -vaimosta, jota hän oli auttanut, lisäten: -- Mutta kaiketi täytyy olla -vielä jotain muutakin, mikä tekee sinut noin alakuloiseksi... kerrohan -toki! - -Ahmed-prinssi vastasi: -- Isäni epäilee uskollisuuttani häntä kohtaan -ja pyytää, että anoisin sinulta telttaa jota mies voi kantaa kädessään -ja joka peittäisi koko hänen armeijansa. - --- Prinssi, peeri virkkoi hymyillen, -- sulttaanin pyyntö on -pikkuseikka. Tarvittaessa voin tehdä hänelle suurempiakin palveluksia. -Ole siis huoleti! En suinkaan pidä pyyntöä loukkaavana tai hankalana, -vaan olen aina aulis mielihyvin täyttämään mitä vain saatat toivoa. -Peri-Banu käski noutamaan rahastonhoitajansa ja sanoi hänelle: --- Nur-i-Djihan, tuo minulle laajin teltta aarteistostani! - -Hetken kuluttua Nur-i-Djihan palasi tuoden teltan, jota ei ainoastaan -voinut pitää kädessään, vaan vieläpä kätkeä kämmenen sisään, ja ojensi -sen valtiattarelleen, joka antoi sen prinssi Ahmedin katseltavaksi. - -Kun Ahmed-prinssi näki teltan, jota keijukainen nimitti varastonsa -isoimmaksi, hän arveli puolisonsa laskevan leikkiä, ja hänen -hämmästyksensä kuvastui hänen kasvoiltaan. Sen huomatessaan Peri-Banu -nauroi. -- Mitä, prinssi, hän huudahti, -- luuletko minun tekevän -sinusta pilaa? Saat nähdä että olen tosissani. Nur-i-Djihan, hän -virkkoi rahastonhoitajalleen, -- mene pystyttämään teltta, jotta -prinssi voi päättää, onko se kyllin iso sulttaanille. - -Rahastonhoitaja lähti heti palatsista telttaa pystyttämään. Prinssi -havaitsi sen kyllin isoksi suojaamaan kahta niin suurta sotajoukkoa -kuin hänen isällään oli. - --- Kuten näet, keijukainen virkkoi, -- teltta on isompi kuin mitä isäsi -tarvitseekaan, mutta ota huomioon, että sen ominaisuutena on laajentua -tai kutistua armeijan mukaan jota sen on verhottava, tarvitsematta -siihen silti käsin koskea. - -Aarreaitan vartija pani teltan jälleen kokoon, käänsi sen yhtä pieneksi -kuin se vastikään oli ollut ja toi sen prinssin käteen. Ahmed otti sen, -ja jo seuraavana päivänä hän nousi ratsulleen ja lähti tavanmukaisine -saattajineen isänsä, sulttaanin, luo. - -Intian hallitsija ihmetteli kovin poikansa pikaista palaamista. Hän -otti teltan käteensä. Ensin ihaillen ihmeteltyään sen pienuutta hän -joutui aivan ymmälle kummastuksesta asetettuaan sen edellä mainitulle -laajalle tasangolle ja havaitessaan sen kyllin suureksi suojaamaan sen -kokoista armeijaa kuin hänellä oli sotaretkelle lähettää. - -Sulttaani lausui ilmi suuren kiitollisuutensa prinssille tästä -ruhtinaallisesta lahjasta ja pyysi häntä vuorostaan kiittämään -keijukaista. Osoittaakseen kuinka suuressa arvossa hän lahjaa piti, hän -käski huolellisesti tallettaa teltan aarreaittaansa. Mutta sydämessään -hän tunsi entistä suurempaa kateutta poikaansa kohtaan. Hän toivoi yhä -enemmän Ahmedin kukistumista ja meni jälleen neuvottelemaan velhon -kanssa. Noita kehotti häntä tuottamaan prinssillä jonkin verran -leijonalähteen vettä. - -Illalla, kun sulttaani tapansa mukaan oli koko hovinsa ympäröimänä ja -prinssi saapui muiden kera osoittamaan alamaista kunnioitustaan, isä -puhutteli häntä näillä sanoilla: -- Poikani, ilmoitin sinulle jo, -kuinka suuressa kiitollisuudenvelassa olen minulle hankkimastasi -teltasta, jota pidän aarteitteni arvokkaimpana esineenä. Mutta sinun -tulee tehdä minulle vielä jotakin yhtä mieluista. Olen kuullut, että -keijukaispuolisosi käyttää vettä jota nimitetään leijonalähteen vedeksi -ja joka parantaa kaikki vaarallisimmatkin kuumeet. Ja koska olen täysin -vakuuttunut siitä, että terveyteni on sinulle kallis, en epäile, että -tahdot pyytää häneltä pullollisen tuota vettä ja tuoda sen minulle -ehdottomasti tepsiväksi lääkkeeksi, jota voin tarpeen tullen käyttää. -Tee minulle tämä tärkeä palvelus ja täytä siten kunnon pojan -velvollisuus hellää isää kohtaan. - -Prinssi Ahmed, joka luuli, että sulttaani olisi tyytynyt niin -merkilliseen ja hyödylliseen lahjaan kuin hänen tuomansa teltta oli -eikä enää olisi sälyttänyt hänelle muita hommia, joilla saattaisi -suututtaa keijukaisen, oli kuin ukkosen lyömä uuden pyynnön -kuullessaan. Pitkän vaitiolon jälkeen hän sanoi: -- Pyydän sinua, oi -sulttaani, olemaan varma, ettei ole mitään mihin en ryhtyisi -pidentääkseni elämääsi, mutta toivoisin, ettei siihen tarvittaisi -vaimoni välitystä. Sen vuoksi en uskallakaan luvata tuovani sitä vettä. -En voi muuta kuin vakuuttaa sinulle, että tahdon pyytää sitä häneltä, -mutta se on minulle yhtä vastahakoista kuin teltankin pyytäminen oli. - -Seuraavana aamuna Ahmed-prinssi palasi Peri-Banun luo ja kertoi hänelle -vilpittömästi kaikki mitä isän palatsissa oli tapahtunut ja lisäsi: -- -Kerron tämän sinulle, oi prinsessani, vain suorasukaisena selostuksena -haastelustamme. Jätän omaan valtaasi, täytätkö vai hylkäätkö tämän -uuden toivomuksen. Menettele aivan kuten tahdot. - --- Ei, ei, keijukainen vastasi, -- minä tyydytän hänet, ja olkoon -velhon antama neuvo mikä tahansa (sillä nyt näen että isäsi kuuntelee -hänen ohjauksiaan), niin hän ei saa aihetta syyttää sinua tai minua. -Pyynnössä on paljon ilkeämielisyyttä, ja ymmärrät sen kyllä, kunhan -kerron sinulle. Leijonalähde sijaitsee suuren linnan pihan keskellä, ja -sinne vievää porttia vartioi neljä vihaista jalopeuraa, joista kaksi -vuorotellen nukkuu toisen parin ollessa valveilla. Mutta älä anna sen -säikyttää itseäsi. Hankin sinulle keinoja joiden avulla voit vaaratta -kulkea niiden ohi. - -Peri-Banu-keijukainen oli parhaillaan ompelutyössä, ja kun hänellä -oli useita lankakeriä käsillä, hän otti yhden niistä, antoi sen -Ahmed-prinssille ja virkkoi: -- Ota ensiksi tämä kerä. Selitän sinulle -kohta, miten sitä on käytettävä. Lisäksi sinulla täytyy olla kaksi -hevosta: toisella ratsastat ja toista talutat. Jälkimmäisen selkään -pitää kuormittaa neljään osaan jaettu lammas, joka on teurastettava -tänään. Kolmanneksi sinun täytyy ottaa mukaasi minun antamani pullo -veden noutamista varten. Lähde matkalle varhain huomenaamulla, ja kun -olet ratsastanut rautaportista, viskaa lankakerä edellesi. Se kierii -kunnes saavut linnan portille. Seuraa sitä, ja sen pysähdyttää näet -avoinna olevasta portista ne neljä leijonaa. Valveilla olevat kaksi -herättävät karjunnallaan nukkuvat pedot. Älä siitä säikähdä, vaan heitä -niille kullekin lampaanneljännes, kannusta hevostasi ja karauta -lähteelle. Täytä pullosi astumatta satulasta maahan ja palaa yhtä -kiireesti. Leijonat ovat niin ahkerassa syömistouhussa, että päästävät -sinut hätyyttämättä ohitseen. - -Ahmed-prinssi lähti matkalle seuraavana aamuna keijukaisen määräämään -aikaan ja noudatti tarkoin ohjeita. Linnan portille tultuaan hän jakoi -lampaanneljännekset leijonille, ratsasti rohkeasti niiden välitse -suihkulähteelle ja täytti pullonsa ja palasi turvallisesti. Päästyään -lähelle porttia hän vilkaisi taakseen ja havaitessaan kahden leijonan -tulevan perässään veti miekkansa tupesta ja valmistautui -puolustautumaan. Ratsastaessaan eteenpäin hän näki toisen leijonan -poikkeavan jonkin matkan päässä tiepuoleen ja päätään ravistaen ja -häntäänsä heiluttaen osoittavan, että se ei mielinyt tehdä hänelle -pahaa, vaan tahtoi ainoastaan kulkea hänen edellään toisen seuratessa -hänen perässään. Prinssi työnsi siis miekkansa takaisin huotraan. Tällä -tavoin hän saapui Intian pääkaupunkiin, eivätkä leijonat jättäneet -häntä hetkeksikään ennen kuin olivat saattaneet hänet sulttaanin -palatsin portille. Sitten ne palasivat samaa tietä kuin olivat -tulleetkin, mutta säikyttivät pahasti asukkaita, jotka pakenivat tai -lymysivät niitä välttääkseen, vaikka ne kävelivät lauhkeasti, -minkäänlaista rajumielisyyttä ilmaisematta. - -Joukko palatsin virkailijoita tuli prinssiä vastaan hänen astuessaan -ratsultaan ja saattoi hänet sulttaanin huoneeseen, jossa tämä -parhaillaan keskusteli suosikkiensa kanssa. Ahmed lähestyi -valtaistuinta, laski pullon sulttaanin jalkojen juureen, suuteli -jalkajakkaraa verhoavaa mattoa ja sanoi noustuaan: -- Olen tuonut -sinulle terveysvettä jota niin suuresti halusit, mutta samalla toivon -sinulle niin hyvää vointia, että sinun ei koskaan tarvitse käyttää -sitä. - -Kun prinssi oli lopettanut puheensa, sulttaani käski hänen istuutua -oikealle puolelleen ja sanoi: -- Poikani, olen hyvin kiitollinen -arvokkaasta lahjasta, mutta minulla on sinulta vielä jotakin -pyydettävää. Sen jälkeen en enää vaadi mitään kuuliaisuutesi enkä sen -vaikutusvallan nojalla, joka sinulla on vaimoosi. Pyydän että toisit -minulle miehen joka ei ole puoltatoista jalkaa pitempi, jonka parta on -kolmenkymmenen jalan mittainen, joka kantaa olallaan viidensadan naulan -painoista rautakankea käyttäen sitä sauvanaan ja joka osaa puhua. - -Seuraavana päivänä prinssi palasi Peri-Banun luo ja kertoi isänsä uuden -pyynnön sanoen pitävänsä sitä mahdottomampana kuin kahta ensimmäistä. -En näet usko, hän lisäsi, -- että moista miestä on tai voi olla koko -maailmassa. - --- Älä hätäänny, prinssi, keijukainen vastasi. -- Antauduit tosiaan -vaaraan noutaessasi isällesi leijonalähteen vettä, mutta mainitunlaisen -miehen löytämisessä ei ole mitään vaaraa. Se on veljeni Saibar, joka ei -ole ensinkään minun kaltaiseni, vaikka meillä oli sama isä. Hän on niin -rajuluontoinen, että mikään ei voi estää häntä jättämästä verisiä -jälkiä suuttumuksestaan, jos häntä vähänkin loukataan. Mutta toiselta -puolen hän on aulis tekemään kaikki mitä häneltä vain pyydetään. -Lähetän noutamaan hänet, mutta varo, ettet säikähdä hänen perin -omituista ulkonäköään. - --- Mitä, kuningattareni, Ahmed-prinssi huudahti, -- sanotko että Saibar -on veljesi? Olkoon hän kuinka ruma ja rujo tahansa, rakastan ja -kunnioitan häntä lähimpänä sukulaisenani. - -Keijukainen käski sytyttää tulen kultaiseen kuumennusastiaan ja asettaa -sen palatsinsa pylväskäytävään. Hän otti suitsutetta ja viskasi sen -valkeaan, ja siitä kohosi paksu savupilvi. - -Hetkistä myöhemmin peeri sanoi puolisolleen Ahmedille: -- Prinssi, -tuolla tulee veljeni. Näetkö hänet? - -Prinssi havaitsi heti Saibarin, joka katseli häntä hurjin silmin. -Saibar kysyi Peri-Banulta, kuka prinssi oli. Keijukainen vastasi: -- -Hän on aviopuolisoni, veli hyvä. Hänen nimensä on Ahmed, hän on Intian -sulttaanin poika, ja hänen tähtensä olen nyt katsonut hyväksi kutsua -sinut. - -Nämä sanat kuultuaan Saibar katsahti prinssi Ahmediin suopein silmin, -mikä ei kuitenkaan lieventänyt hänen hurjaa ja kesytöntä ilmettään ja -lausui: -- Minulle riittää, että hän on aviomiehesi. Olen valmis -tekemään hänen puolestaan mitä ikänä hän tahtoo. - --- Hänen isänsä, sulttaani Peri-Banu vastasi, -- on utelias näkemään -sinut, ja haluan, että sallit prinssin opastaa itsesi sulttaanin -hoviin. - --- Hänen tarvitsee vain näyttää tietä, minä kyllä seuraan, Saibar -sanoi. - -Seuraavana aamuna Saibar lähti prinssi Ahmedin kera matkalle sulttaanin -luo. Kun he tulivat pääkaupungin portille, kansa juoksi Saibarin -nähdessään heti piiloon myymälöihinsä ja huoneisiinsa sulkien ovet -jäljessään, kun taas toiset lähtivät juoksemaan pakoon ja säikäyttivät -kauhullaan kaikki vastaantulijatkin, jotka kääntyivät tieltään eivätkä -joutaneet katsahtamaan taakseenkaan. Saibar ja Ahmed-prinssi tapasivat -kaikki kadut ja torit autioina, kunnes saapuivat palatsiin, jossa -portinvartijat eivät suinkaan ryhtyneet Saibaria pysäyttämään, vaan -pötkivät pakoon hekin, niin että prinssi saapui kääpiön kera mitään -vastusta kohtaamatta suureen neuvostosaliin, jossa korokkeellaan -istuvalla sulttaanilla oli paraillaan virallinen vastaanotto. - -Esittelyä odottamatta Saibar astui valtaistuimen eteen ja puhutteli -sulttaania: -- Olet haetuttanut minut luoksesi. Mitä asiaa sinulla on? - -Sulttaani käänsi päänsä sivulle välttääkseen moisen kauhean olennon -näkemistä. Saibar kimmastui niin tylystä vastaanotosta, että kohotti -heti rautatankonsa ja ruhjaisi sillä sulttaania päähän, siten tappaen -hänet ennen kuin Ahmed-prinssi ehti väliin. Sitten Saibar nuiji -hengiltä kaikki suosikit jotka olivat antaneet sulttaanille häijyjä -neuvoja, mutta säästi suurvisiirin joka oli rehellinen mies. Kun hirveä -teloitus oli toimeenpantu, Saibar tuli neuvostohuoneesta palatsin -pihalle rautakanki olallaan ja katsahtaen suurvisiiriin sanoi: -- -Tiedän että täällä on velho, joka on ollut pahempi vihollinen -lankomiehelleni kuin kaikki kurittamani viheliäiset liehakoitsijat. -Tuotakoon hänet heti tänne. - -Suurvisiiri lähetti viipymättä noutamaan noidan, ja niin pian kuin -hänet tuotiin, Saibar iski hänet rautakangellaan kuoliaaksi. - -Sen jälkeen hän sanoi: -- Menettelen koko kaupungin kanssa samalla -tavalla, jollei lankoani, prinssi Ahmedia, heti tunnusteta Intian -sulttaaniksi. Kaikki läsnäolijat kaiuttivat ilmaa moneen kertaan -huutamalla: -- Eläköön sulttaani Ahmed! - -Saibar puetti hänet kuninkaalliseen purppuraan, korotti hänet -valtaistuimelle ja kun oli pakottanut koko kansan vannomaan hänelle -uskollisuudenvalan, palasi sisarensa Peri-Banun luo, jonka saattoi -hyvin loisteliaasti pääkaupunkiin ja vaati tunnustamaan Intian -sulttaanittareksi. - -Ali-prinssille ja prinsessa Nurunniharille annettiin laaja maakunta -pääkaupunkeineen, ja siellä he viettivät lopun ikänsä. Nuoren -sulttaanin lähetti kävi ilmoittamassa tapahtuneesta muutoksesta -Hussainille ja tarjoamassa hänelle jonkin maakunnan, minkä itse -tahtoisi valita. Mutta Hussain-prinssi piti itseään niin onnellisena -yksinäisyydessään, että pyysi vain kiittämään veljeään tämän -ystävällisestä ehdotuksesta ja vakuuttamaan hänelle alamaisuuttaan, -mutta samalla ilmoittamaan ettei hän toivonut mitään muuta suosiota -kuin saada jatkaa erakkoelämää, jonka oli itselleen valinnut. - - - - -Ali Baba ja neljäkymmentä ryöväriä - - -Eräässä kaupungissa Persiassa eli kaksi veljestä. Toisen nimi oli -Kassim ja toisen Ali Baba. Heidän isänsä oli jättänyt heille tuskin -mitään perinnöksi. Kassim nai varakkaan vaimon, menestyi maailmassa, ja -hänestä tuli kuuluisa kauppias. Ali Baba taas nai yhtä köyhän kuin -itsekin oli ja elätti itseään ja perhettään hakkaamalla puita, joita -hän kolmella aasilla kuljetti kaupunkiin myytäviksi. - -Eräänä päivänä metsässä ollessaan Ali huomasi etäällä ison tomupilven, -joka näkyi lähenevän. Hän tarkkasi sitä hyvin huolellisesti ja erotti -joukon ratsastajia. - -Peläten näiden olevan rosvoja hän jätti aasinsa ja kiipesi puuhun. -Lymypaikastaan hän saattoi katsella kaikkea turvallisesti. - -Joukkueessa oli neljäkymmentä miestä, kaikki uljaiden ratsujen selässä. -Saavuttuaan paikalle he astuivat alas satulasta, köyttivät hevosensa -puihin ja antoivat niille apetta. Sitten he irrottivat satulapussinsa, -jotka näyttivät hyvin raskailta, paiskasivat ne hartioilleen ja -seurasivat johtajaansa Ali Baban lymypaikan lähellä olevan kallion luo. -Sen seinustalle päästyään päällikkö lausui kovalla äänellä: -- Sesam -aukene! Heti kun hän oli virkkanut nämä sanat, kalliosta avautui ovi, -ja annettuaan joukkonsa astua edellään sisään hän seurasi miehiä -luolaan, jolloin ovi lensi itsestään kiinni jälleen. - -Vaikka rosvot viipyivät kotvan aikaa kallion sisällä, Ali Baba ei -uskaltanut hievahtaa ennen kuin he jälleen olivat tulleet peräkanaa -ulos ja karauttaneet pois hänen näkyvistään. Ajatellen että mitään -vaaraa ei enää ollut Ali Baba kapusi alas puusta, meni ovelle ja sanoi: --- Sesam aukene! kuten oli kuullut rosvopäällikön lausuvan. Ja ovi -ponnahti heti auki. - -Ali Baba, joka odotti tulevansa pimeään synkkään luolaan, näki -ihmeekseen hyvin valaistun avaran holvin, johon virtasi valoa kallion -katossa olevasta reiästä. Hän löysi suuren varaston kaikenlaista -tavaraa: kallisarvoisia silkkimyttyjä, kirjokankaita ja uhkeita mattoja -ladottuina toistensa päälle, kulta- ja hopeaharkkoja kasoittain ja -monta säkillistä rahaa. Kaikki nämä rikkaudet nähdessään hän arveli, -että luolassa varmaan oli pitkät ajat isännöinyt ryöväreitä, jotka -olivat seuranneet toisiaan sukupolvesta toiseen. - -Ali Baba kuormitti aasinsa kultarahoilla, peitti säkit risuilla ja -palasi kotiin. Päästyään onnellisesti asuntonsa ovelle hän tyhjensi -kullan vaimonsa nähden, joka huikaistui sen kirkkaudesta. Ali Baba -kertoi hänelle kaikki ja varoitti häntä kaikin mokomin pitämään asian -salassa. - -Vaimo iloitsi heidän hyvästä onnestaan ja halusi laskea kullan kolikko -kolikolta. -- Vaimo, Ali Baba sanoi, et tiedä mihin yritykseen ryhdyt, -kun tahdot laskea rahat. Et suoriudu urakasta koskaan. Kaivan kuopan ja -kätken kullan maahan. Nyt ei ole hukattava aikaa. - --- Olet oikeassa, ukkoseni, vaimo vastasi, -- mutta ottakaamme sentään -edes osapuilleen selvä aarteemme suuruudesta. Menen lainaamaan pienen -mitan ja mittaan rahat, sillä välin kun sinä kaivat kuopan. - -Vaimo riensi lankonsa Kassimin luo, joka asui aivan lähellä, ja -kääntyen hänen vaimonsa puoleen pyysi tätä lainaamaan mitan vähäksi -aikaa. Toinen antoi mitan, mutta tietäen Ali Baban köyhyyden hän oli -utelias ja halusi urkkia, minkälaista viljaa hänen vaimonsa mittasi. -Sen vuoksi hän hiersi viekkaasti hiukan talia mitan pohjaan ja toi sen -sukulaiselleen pyytäen anteeksi että oli niin kauan odotuttanut, kun ei -voinut astiaa pikemmin löytää. - -Ali Baban vaimo palasi kotiin ja täytti kultakasasta mitallisen toiseen -läjään, kunnes kaikki oli mitattu. Suureksi mielihyväkseen hän -havaitsi, että siitä tuli aika monta mitallista, ja meni sitten -miehensä luo, joka oli saanut kuopan melkein valmiiksi. Sillä aikaa kun -Ali Baba hautasi kulta-aarretta, vaimo vei mitan takaisin lankonsa -taloon, osoittaakseen olevansa rehti ja täsmällinen. Hän ei huomannut, -että yksi kultaraha oli tarttunut pohjaan. -- Sisar, hän sanoi -antaessaan mitan takaisin, -- näet etten ole pitänyt lainattua kauan. -Lausun sinulle sulimmat kiitokset ystävällisyydestäsi. - -Heti kun Ali Baban vaimo oli lähtenyt, Kassimin eukko vilkaisi mitan -pohjaan ja havaitsi sanomattomaksi kummastuksekseen, että sen -uurteeseen oli tarttunut kultaraha. Kateus heräsi heti hänen povessaan. --- Mitä! hän ihmetteli, -- onko Ali Baballa niin runsaasti kultaa että -sitä täytyy oikein mitata? - -Kun Kassim tuli kotiin, vaimo sanoi hänelle: -- Tiedän että pidät -itseäsi varakkaana miehenä, mutta siinä sinä erehdyt pahoin. Ali Baba -on äärettömästi rikkaampi sinua. Hän ei laske rahojaan, vaan mittaa -niitä. - -Kassim pyysi häntä selittämään tämän arvoituksen, ja vaimo näytti -hänelle kolikon, joka oli niin vanha, että he eivät saaneet selville -kenen ruhtinaan hallituskaudella se oli lyöty. - -Myös Kassimin kävi kateeksi tämän kuullessaan ja hän nukkui yönsä niin -huonosti, että nousi aamulla varhain ja meni veljensä luo. - --- Ali Baba, hän sanoi, -- sinä olet olevinasi kurjan köyhä ja -kuitenkin mittaat kultaa. Vaimoni löysi tämän lainaamasi mitan -pohjalta. - -Ali Baba huomasi että Kassim ja tämän vaimo olivat hänen oman vaimonsa -hupsuuden vuoksi saaneet tietää sen mitä heillä oli niin suuri syy -pitää salassa. Mutta eihän asia enää ollut autettavissa. Sen vuoksi hän -osoittamatta kummastusta tai hämminkiä tunnusti kaikki ja lupasi -veljelle osan aarteistaan, jos tämä pitäisi kielensä kurissa. -- Niinpä -kai, Kassim vastasi korskeasti, -- mutta minun täytyy tarkoin tietää -missä aarreaitta on ja kuinka voin itse käydä siellä milloin haluan. -Muutoin menen antamaan sinut ilmi, ja silloin et saa enää enempää, vaan -menetät jo hankkimasikin kullan ja minulle maksetaan osuus -ilmoituspalkkioksi. - -Ali Baba kertoi kaikki mitä hän halusi tietää ja ilmoitti sanatkin -joiden avulla luolaan pääsi. - -Kassim nousi seuraavana aamuna aikaisin ennen päivänkoittoa ja lähti -metsään ajaen kymmentä muulia. Niiden selkään hän oli sälyttänyt isot -kirstut jotka aikoi täyttää. Ei aikaakaan, kun hän saapui kallion luo -ja etsi paikan puun ja muiden veljensä mainitsemien merkkien mukaan. -Hän astui luolan suulle ja lausui: -- Sesam aukene! - -Ovi avautui heti, ja hänen astuttuaan sisään se sulkeutui hänen -jälkeensä. Hän kantoi nopeasti ovensuuhun niin monta kultasäkkiä kuin -olisi voinut kuljettaa, mutta hänen ajatuksensa olivat niin kiintyneet -rikkauksiin jotka hän saisi haltuunsa, ettei hän muistanut taikasanaa, -vaan lausui sesamin asemesta: -- ohra aukene! ja hän oli hyvin -ihmeissään kun ovi pysyi visusti suljettuna. Hän mainitsi useita eri -viljalajeja, mutta ovi ei vain auennut. - -Kassim ei ollut aavistanut, että näin voisi käydä ja säikähti niin -vaarasta johon oli joutunut että mitä enemmän hän koetti muistella -oikeaa sanaa, sitä enemmän hänen muistinsa sekaantui. Hän oli unohtanut -sen niin täydellisesti kuin ei olisi koskaan kuullutkaan sitä. Hän -heitti säkit selästään maahan ja käveli kuin mielipuoli edestakaisin -luolassa, vähääkään välittämättä ympärillään olevista rikkauksista. - -Keskipäivän aikaan rosvot sattuivat tulemaan kätkölleen ja näkivät -Kassimin muulit harhailemassa hajallaan kallion lähettyvillä isot -kirstut selässä. Hätääntyneinä omituisesta seikasta he karauttivat -täyttä laukkaa luolalle. Kuullessaan kavioiden kapsetta luolaan Kassim -arvasi heti että rosvot olivat tulossa ja päätti yrittää päästä pakoon. -Hän hyökkäsi ovelle, ja tuskin hän näki sen avautuvan, kun hän ryntäsi -ulos ja töykkäsi päällikön kumoon. Mutta hän ei voinut välttää toisia -rosvoja, jotka sapeleillaan pian iskivät hänet hengiltä. - -Ryövärien ensi huolena oli tutkia luola. He löysivät Kassimin oven -eteen kantamat säkit, jotka tämä oli aikonut sälyttää muuliensa -selkään, ja veivät ne kaikki jälleen paikoilleen, osaamatta kaivata Ali -Baban aikaisemmin ottamaa kultaa. Sitten he neuvottelivat ja päättivät -hakata Kassimin ruumiin neljään kappaleeseen ja ripustaa kaksi niistä -oven kummallekin puolelle luolan sisälle pelotukseksi jokaiselle joka -vielä yrittäisi tunkeutua sinne. Sen tehtyään he nousivat ratsuilleen -ja lähtivät taas teiden varsille vaaniskelemaan, hyökätäkseen -tapaamiensa karavaanien kimppuun. - -Kassimin vaimo oli kovin levoton miehensä kohtalosta, kun tätä ei vielä -yön tullen kuulunut kotiin. Hän juoksi hädissään Ali Baban luo ja -sanoi: -- Tiedät kai, lankomies, että Kassim-veljesi on lähtenyt -metsään, ja tiedät myös millä asioilla. On jo yö, eikä hän ole -palannut. Pelkään että hänelle on sattunut onnettomuus. Ali Baba koetti -lohduttaa ja selittää, että vaimon pelko oli turha, sillä Kassim piti -varmaankin epäviisaana palata kaupunkiin ennen kuin yö oli jo varsin -pitkälle kulunut. - -Kassimin vaimo vietti kurjan yön ja katui katkerasti uteliaisuuttaan. -Aamun sarastaessa hän tuli Ali Baban luo haikeasti itkien. - -Ali Baba lähti heti kolmen aasinsa kera metsään, kehotettuaan ensin -vaimoa hillitsemään surunsa. Kun hän metsään tullessaan ja kalliota -lähestyessään ei ollut tavannut tiellään veljeään eikä muuleja, hän -säikähti kovin nähdessään veriläikkiä ovella. Se oli hänestä huono -enne. Kun hän oli lausunut sanan ja ovi oli avautunut, hän joutui -kauhun valtaan nähdessään veljensä neljään osaan silvotun ruumiin. Hän -kuormitti miesraukan jäännökset yhden aasin selkään ja peitti ne -puilla. Toiset aasit hän kuormitti kullalla, pinoten puita päälle kuten -ennenkin. Sitten hän käski oven sulkeutua ja lähti matkaan. Mutta hän -oli kyllin varovainen ja pysähtyi vähäksi aikaa metsän syrjään, jotta -ei saapuisi ennen yötä kaupunkiin. Kotiin tultuaan hän ajoi kullalla -kuormitetut aasit pieneen pihaansa jättäen taakkojen purkamisen -vaimonsa huoleksi, mutta kolmannen hän talutti kälynsä asunnolle. - -Ali Baba kolkutti ovelle, ja sen avasi Morgiana, älykäs orjatar, jonka -hyvään vaistoon saattoi luottaa. Kun Ali Baba oli tullut pihaan, hän -purki aasin kuorman, vei Morgianan syrjään ja sanoi hänelle: -- Älä -hiisku kellekään siitä mitä sinulle puhun. Isäntäsi ruumis on näissä -kahdessa mytyssä, ja meidän on haudattava hänet ikään kuin hän olisi -kuollut luonnollisen kuoleman. Voin luottaa siihen että järjestät -asian. - -Ali Baba lohdutti leskeä parhaansa mukaan ja tuotuaan ruumiin -huoneeseen lähti talosta. - -Morgiana lähti samalla ulos, meni apteekkiin ja pyysi eräitä -lääkepakkauksia, jotka ovat hyvin tepsiviä vaarallisissakin taudeissa. -Apteekkari kysyi kuka oli sairaana. Tyttö vastasi huoahtaen: -- Hyvä -isäntäni Kassim itse. Hän ei voi syödä eikä puhua. - -Näin sanottuaan Morgiana vei lääkekakkuset kotiin ja palasi seuraavana -päivänä samaan apteekkiin kyyneleet silmissä pyytäen mehua, jota oli -tapana antaa sairaille vain heidän ollessaan viimeisillään. -- Voi, -tyttö huudahti, -- pelkään että tämä lääke ei vaikuta enempää kuin -edellinenkään ja että menetän hyvän isäntäni! - -Ali Baban taas nähtiin vaimoineen käyvän sinä päivänä usein Kassimin -talon ja oman asuntonsa väliä, ja he olivat niin alakuloisia, että -kukaan ei illalla ihmetellyt kuullessaan Kassimin vaimon ja Morgianan -vihlovan parkunan ja valitushuudot. Viimeksi mainittu kertoi kaikkialla -että hänen isäntänsä oli kuollut. - -Varhain aamulla Morgiana lähti Mustafa-nimisen rajasuutarin työkojuun, -toivotti ukolle hyvää huomenta ja pisti kultarahan hänen käteensä -virkkaen: -- Isä Mustafa, sinun pitää ottaa ompeluvehkeesi ja tulla -minun mukaani. Minun täytyy kuitenkin sanoa sinulle, että sidon silmäsi -kun tulet siihen ja siihen paikkaan. - -Isä Mustafa epäröi hiukan nämä sanat kuullessaan. -- Ohoh, hän vastasi, --- tahtoisit kai minua tekemään jotakin mikä on vastoin omaatuntoani ja -kunniaani? - --- Allah varjelkoon, Morgiana virkkoi pistäen toisen kultarahan ukon -kouraan, -- että pyytäisin sinua tekemään mitään kunnotonta! Lähde vain -mukaani äläkä pelkää mitään. - -Isä Mustafa lähti Morgianan mukaan, joka sidottuaan hänen silmänsä -nenäliinalla saattoi hänet isäntävainajansa taloon ja päästi siteen -vasta sitten, kun ukko oli astunut huoneeseen jossa orjatar oli -sovitellut ruumiin kokoon. - --- Isä Mustafa, tyttö sanoi. -- Sinun tulee kiireesti ommella nämä -neljännekset yhteen. Sen tehtyäsi annan sinulle kolmannen kultarahan. - -Kun isä Mustafa oli päättänyt työnsä, Morgiana sitoi taas hänen -silmänsä, antoi hänelle kolmannen kultarahan kuten oli luvannut ja -varoittaen häntä vaikenemaan saattoi hänet takaisin paikalle jossa oli -ensiksi sitonut hänen silmänsä. Siellä hän sieppasi siteen pois ja -päästi ukon menemään, mutta piti häntä silmällä niin kauan kuin erotti -hänet, ollakseen varma, että ukko todellakin palasi kojulleen eikä -uteliaisuudesta kääntynyt vakoilemaan opastaan. Sen jälkeen Morgiana -palasi kotiin. - -Ali Baba ja Morgiana toimittivat nopeasti ruumiin pesemisen ja -pukemisen, ja sen jälkeen se käärittiin hautakammioon vietäväksi. Sillä -välin kun Ali Baba ja muut perheen jäsenet saattoivat ruumista, -naapuriston naiset tulivat tavan mukaan ja yhtyivät lesken valituksiin, -niin että koko kaupunginosa kaikui heidän itkustaan. Näin pysyi -Kassimin kauhea kuolema salaisuutena. - -Kolme, neljä päivää hautajaisten jälkeen Ali Baba siirsi tavaransa -julkisesti lesken asuntoon, mutta rosvoilta anastamansa rahat hän -kuljetti sinne yöllä. Kun ryövärit viimein saapuivat piilopaikkaansa -metsään, he hämmästyivät suuresti nähdessään että Kassimin ruumis oli -viety pois ja samalla muutamia heidän kultasäkkejäänkin hävinnyt. -- -Olemme selvästi joutuneet ilmi, päällikkö sanoi, -- ja ellemme keksi ja -surmaa miestä, joka tietää salaisuutemme, menetämme vähitellen kaikki -aarteemme. - -Rosvot yhtyivät yksimielisesti pääryövärin puheeseen. - --- Ainoa keino millä voimme saada siitä selvän, päällikkö jatkoi, -- on -että vakoilemme kaupungissa. Ja jotta ei vilppi olisi mahdollista, -ehdotan: joka ryhtyy hommaan eikä onnistu siinä, saa maksaa kalliisti --- jopa hengellään. - -Yksi rosvoista nousi heti ja sanoi: -- Minä suostun ehtoon ja pidän -kunnianani panna henkeni alttiiksi joukkueemme palveluksessa. Päällikkö -ja toverit ylistivät suuresti tarjokkaan rohkeutta. Kun rosvo oli -laittautunut valepukuun, niin että kukaan ei tuntisi häntä, hän meni -kaupunkiin ja käveli siellä ristiin rastiin, kunnes osui sattumalta isä -Mustafan kojulle. - -Suutarivanhus istui penkillä naskali kädessä juuri työhönsä ryhtymässä. -Rosvo tervehti häntä ja havaiten, että hän oli iäkäs, sanoi: -- Kunnon -mies, sinä aloitat työsi hyvin varhain. Onko mahdollista, että tuolla -iällä vielä näet niin hyvin? Epäilen ettet vähän kirkkaammassakaan -valossa näkisi saumaa. - --- Ohoh, isä Mustafa vastasi, -- minä ompelin ruumiin kokoon paikassa -jossa minulla ei ollut niinkään paljon valoa kuin nyt täällä. - --- Ruumiin, rosvo huudahti teeskennellen kummastusta. - --- Niin juuri, isä Mustafa vastasi, -- mutta en kerro enempää. -päällikkö sanoi. - --- En suinkaan tahdo urkkia salaisuuttasi, toinen virkkoi, -- mutta -mielelläni näkisin talon jossa sinulla oli niin outoa hommaa. Paremmin -vaikuttaakseen kengänpaikkaajaan rosvo antoi hänelle kultarahan. - --- Jos tahtoisinkin siinä suhteessa tehdä sinulle mieliksi, suutari -vastasi, -- niin vakuutan että en voi, koska minulla oli mennen tullen -silmät sidottuina. - --- No, rosvo suostutteli, -- voinet kai sentään hiukan muistaa tietä -jota pitkin sinua kuljetettiin sokkona. Lähtekäämme, ja salli minun -sitoa silmäsi samassa paikassa. Kävelemme sitten yhdessä. Ja koska -jokaisen tulee saada palkka vaivoistaan, tässä on sinulle toinen -kultaraha. Teehän nyt mitä sinulta pyydän. - -Kaksi kultarahaa olivat liian suuri kiusaus isä Mustafalle, ja hän -virkkoi: -- En ole varma että muistan tien, mutta koska kerran tahdot, -koetan parhaani. - -Ukko nousi ja saattoi rosvon paikalle, jossa Morgiana oli sitonut hänen -silmänsä. -- Tässä, isä Mustafa virkkoi, -- pantiin side silmilleni, ja -käännyin näin päin. Rosvo piti huiviaan valmiina, sitoi sen hänen -silmilleen ja käveli vieressä, osittain taluttaen ukkoa, osittain -antaen tämän opastaa. Vihdoin isä Mustafa pysähtyi ja sanoi: -- Luulen -etten kävellyt tätä pitemmälle. Ja he olivatkin seisahtaneet ihan -Kassimin talon eteen, jossa Ali Baba nyttemmin asui. Ennen kuin otti -siteen pois rosvo merkitsi oven liidulla joka hänellä oli siltä varalta -kädessään ja kysyi sitten, tiesikö suutari kenen talo se oli. Isä -Mustafa vastasi, että hän ei osannut sanoa sitä, kun ei asunut siellä -päin. - -Havaitessaan ettei voisi isä Mustafalta kuulla enempää rosvo kiitti -häntä vaivastaan ja päästi hänet menemään kotiinsa. Itse hän taas -palasi metsään varmana että saisi erittäin hyvän vastaanoton. - -Vähän sen jälkeen, kun rosvo ja isä Mustafa olivat eronneet, Morgiana -lähti jollekin asialle ja palattuaan huomasi rosvon piirtämän merkin ja -pysähtyi sitä tarkkaamaan. Mikähän koukero tuo on? hän tuumi. -Jollakulla on häijyjä aikeita isäntääni kohtaan. Mutta olkoonpa se -riipustettu missä tarkoituksessa tahansa, viisainta on varoa pahinta. - -Morgiana kävi hakemassa liidun palan ja merkitsi samoin pari, kolme -ovea kummallakin puolella, hiiskumatta sanaakaan isännälleen tai -emännälleen. - -Päästyään leiriin ryöväri kertoi retkensä tuloksen, ja heti päätettiin -että he hiipisivät kaupunkiin ja väijyisivät tilaisuutta tappaakseen -vihollisensa. Mutta opas aivan häkeltyi nähdessään, että useat -naapuriovet oli merkitty samalla tavalla. -- Tämä ei kelpaa, päällikkö -sanoi, -- meidän on palattava, ja sinun täytyy kuolla. He palasivat -leiriinsä ja väärä opas surmattiin viipymättä. - -Toinen tarjokas astui esille, lähti kaupunkiin ja otti isä Mustafan -johdattamaan itsensä paikalle. Hän oli varovaisempi ja piirsi merkin -punaliidulla oveen vähemmän näkyvään kohtaan. Mutta Morgianan tarkka -silmä havaitsi senkin, ja hän toisti edellisen menettelynsä yhtä -tehokkaasti. Rosvot eivät paikalle tullessaan voineet erottaa taloa. -Kovin suuttuneena päällikkö vei miehensä takaisin metsään, jossa -toinenkin rikollinen otettiin heti hengiltä. - -Pahoillaan ajan ja miesten hukasta johtaja päätti itse ryhtyä toimeen. -Kun siis isä Mustafa oli opastanut hänet paikalle, hän käveli -edestakaisin talon edustalla, kunnes oli painanut oven tarkasti -muistiinsa. Sitten hän palasi metsään, ja tultuaan luolassa odottaneen -joukkonsa luo hän sanoi: -- Nyt toverit, mikään ei voi estää meitä -täydestä kostosta. Sitten hän esitti heille suunnitelmansa, ja kun -toiset hyväksyivät sen, hän käski heidän mennä ostamaan naapurikylistä -yhdeksäntoista muulia ja kolmekymmentäkahdeksan isoa nahkaleiliä, -joista yksi oli täytetty öljyllä ja toiset tyhjiä. - -Kahdessa päivässä oli kaikki saatu valmiiksi, ja yhdeksäntoista muulin -selkään kuormitettiin kolmekymmentäseitsemän leiliin suljettua rosvoa -sekä öljyleili. Päällikkö lähti muuleja ajaen heidän kanssaan -liikkeelle ja saapui iltahämärissä kaupunkiin, kuten oli aikonutkin. -Hän kuljetti muuleja useita katuja pitkin Ali Baban asunnolle asti, -jonka ovelle hän aikoi kolkuttaa. Mutta sitä hänen ei tarvinnut tehdä, -sillä Ali Baba istui illallisen jälkeen ulkosalla raitista ilmaa -hengittämässä. Päällikkö pysäytti muulit ja sanoi: -- Olen tuonut -pitkän matkan päästä öljyä myydäkseni sen huomenna torilla, ja nyt on -niin myöhä etten tiedä mistä etsiä yösijaa. Sallitko minun yöpyä -luoksesi? Olisin hyvin kiitollinen vieraanvaraisuudestasi. - -Ali Baba, joka ei tuntenut ryöväriä, lausui hänet tervetulleeksi, antoi -määräyksiä hänen kestitsemisestään, piti hänelle seuraa ja käski sijata -hänelle vuoteen. - -Rosvopäällikkö livahti pihalle, muka öljyastioitaan tarkastaakseen -kulki toisen luota toisen luo kohotteli kansia ja kuiskaili: -- Heti -kun viskaan kiviä ikkunastani, teidän pitää ehdottomasti tulla ulos, ja -yhdyn heti teihin. Sen jälkeen hän palasi kammioonsa ja ollakseen -herättämättä epäluuloa sammutti pian valkean ja meni vaatteissaan -vuoteeseen, jotta olisi kerkeämpi nousemaan. - -Morgianan valmistaessa ruokaa aamiaiseksi lamppu sammui, eikä talossa -ollut enempää öljyä eikä kynttilöitäkään. Hän ei tiennyt mitä tehdä, -sillä lihaliemi oli keitettävä. Nähdessään hänet levottomana miesorja -Abdullah sanoi: -- Älä ole huolissasi, vaan mene takapihalle ottamaan -vähän öljyä yhdestä leilistä. - -Morgiana kiitti Abdullahia neuvosta, otti öljyruukun ja meni pihalle. -Kun hän tuli ensimmäisen astian luo, rosvo kysäisi sen sisältä hiljaa: --- Onko aika? - -Morgiana hämmästyi tietysti kovin tavatessaan tarvitsemansa öljyn -asemesta leilistä miehen, mutta hän käsitti heti, ettei ollut aikaa -hukattava, jos mieli välttää suuren vaaran. Niinpä hän astui leililtä -leilille vastaten jokaiselle rosvolle: -- Ei vielä, mutta kohta. -Vihdoin hän saapui öljyleilin luo, täytti kiireesti ruukkunsa ja palasi -keittiöön. Heti kun lamppu oli sytytetty, hän otti ison kattilan, kävi -noutamassa uutta öljyä, täytti kattilan, nosti sen liedelle, pani -runsaasti puita alle ja heti kun öljy alkoi kiehua, meni kaatamaan sitä -jokaiseen leiliin siksi paljon että sen sisällä oleva rosvo tukehtui ja -kuoli. - -Kun tämä homma, joka oli Morgianan urheuden arvoinen, oli hänen -suunnitelmansa mukaan aivan meluttomasti suoritettu, tyttö palasi -keittiöön tyhjine kattiloineen. Sammutettuaan öljyn kiehauttamiseksi -sytyttämänsä roihuavan valkean ja jätettyään lieteen vain sen verran -tulta kuin tarvittiin liemen keittämiseen hän sammutti lampun ja -pysytteli aivan hiljaa, päättäen olla menemättä levolle, ennen kuin oli -pihaan antavasta keittiönikkunasta tarkannut mitä nyt seuraisi. - -Hänen ei tarvinnut odottaa kauan ennen kuin päällikkö pieniä kiviä -heittämällä antoi merkkejään. Kun hän ei saanut vastausta, hän uudisti -sen useat kerrat, kunnes hätääntyneenä astui alas pihaan ja havaitsi, -että koko joukkue oli kuollut. Viimeisestä astiasta hävinneestä öljystä -hän arvasi millä tavoin toverit oli surmattu. Raivoissaan ja -epätoivoissaan, kun suunnitelma oli mennyt myttyyn, hän mursi pihalta -puutarhaan vievän oven lukon, kiipesi muurien yli ja pötki tiehensä. - -Morgiana meni levolle tuntien itsensä iloiseksi suunnitelmansa -onnistumisesta. - -Ali Baba nousi ennen päivänkoittoa ja meni orjansa saattamana kylpyyn -aavistamatta mitä kotona oli tapahtunut. Hänen palatessaan kylpemästä -aurinko oli jo noussut, ja hän ihmetteli kovin nähdessään öljyastiat -yhä pihassa. Kauppias ei siis vielä ollut lähtenyt muuleineen. Ovea -avaavalta Morgianalta hän kysyi syytä siihen. -- Kunnon isäntäni, tyttö -vastasi, -- Allah suojelkoon sinua ja perhettäsi! Saat paremman -käsityksen siitä mitä haluat tietää, kun tulet itse katsomaan mitä -sinulle näytän, jos vain viitsit vaivautua seuraamaan minua -takapihalle. - -Ali Baba lähti tytön mukaan. Morgiana pyysi häntä vilkaisemaan -ensimmäiseen astiaan, oliko siellä öljyä. Ali Baba teki niin ja -havaitessaan siellä miehen hätkähti ja parkaisi. - --- Älä pelkää, Morgiana rauhoitti, -- mies jonka siellä näet ei kykene -tekemään pahaa sinulle eikä kenellekään. Hän on kuollut. - --- Voi, Morgiana, Ali Baba huudahti, -- mitä sinä minulle näytät? -Selitähän! - --- Kyllä selitän, Morgiana vastasi, -- hillitse kummastuksesi äläkä -herätä naapureittesi uteliaisuutta. On näet hyvin tärkeää, että asia -pidetään salassa. Vilkaisehan kaikkiin muihinkin astioihin. - -Ali Baba tarkasti kaikki leilit vuoron perään ja tullessaan sille -astialle joka sisälsi öljyä, hän havaitsi sen tavattomasti keventyneen. -Hän seisoi jonkin aikaa hievahtamatta, milloin katsellen astioita, -milloin tuijottaen Morgianaan, saamatta hämmästyksissään sanaa -suustaan. Toivuttuaan hän kysyi vihdoin. -- Ja mihin kauppias on -joutunut? - --- Vai kauppias, tyttö vastasi. -- Hän ei ole kauppias sen enempää kuin -minäkään. Kerronpa sinulle kuka hän on ja mihin hän on joutunut. Sitten -hän kertoi tarinan alusta loppuun, oveen piirretyistä merkeistä -rosvojen tuhoamiseen asti. Selostus teki Ali Babaan syvän vaikutuksen, -ja hän huudahti: -- Olet pelastanut henkeni, ja palkkioksi lahjoitan -sinulle vapautesi -- mutta teen sinun hyväksesi vielä enemmänkin. - -Ali Baba ja orja Abdullah kaivoivat pitkän ja syvän kuopan puutarhan -uloimpaan kulmaan ja hautasivat rosvot. Myöhemmin kätkettiin astiat ja -aseet, ja vähitellen Ali Baba sai myydyksi muulit joita hän ei -tarvinnut. - -Metsään palanneesta rosvopäälliköstä elämä tuntui kurjalta, luola kävi -hänelle aivan kauheaksi ja sietämättömäksi. Päättäen kostaa Ali Baballe -hän teki uusia suunnitelmia ja hankittuaan itselleen puodin, joka -sattui olemaan vastapäätä Kassimin entistä, nyttemmin Ali Baban pojan -hallussa olevaa myymälää, hän kuljetti sinne paljon kallisarvoisia -kankaita. Ja silkkikauppiaaksi tekeytyen hän ryhtyi harjoittamaan -liikettä Hodsha Hussainin nimellä. - -Saatuaan sattumalta tietää, kenen poika oli hänen naapurinaan kadun -toisella puolella, hän antoi nuorelle miehelle lahjoja, kutsui hänet -usein luokseen päivälliselle ja koetti kaikin tavoin voittaa hänen -luottamuksensa. - -Ali Baban poika, joka ei tahtonut jäädä kenellekään -kiitollisuudenvelkaan, sanoi isälleen, että hänkin vuorostaan halusi -tarjota päivällisen, ja pyysi isäänsä kutsumaan ystävän luokseen. Ali -Baba suostui kernaasti ehdotukseen, ja järjestettiin niin, että poika -toisi seuraavana päivänä Hodsha Hussainin mukanaan päivälliselle. - -Sovittuun aikaan Ali Baban poika saattoi vieraansa isänsä taloon. Mutta -ovelle tultuaan rosvo olisi ihmeellistä kyllä tahtonut kääntyä -takaisin, vaikka oli nyt saanut tilaisuuden päästä juuri sen miehen luo -jonka halusi surmata. Sillä hetkellä tuli kuitenkin Ali Baba ottamaan -häntä vastaan ja kiittämään hänen ystävällisyydestään poikaansa -kohtaan. -- Ja nyt, Ali Baba virkkoi, -- osoittanet minulle kunnian, -että aterioitset kanssani. - --- Tekisin sen kernaasti, Hodsha Hussain vastasi, -- mutta olen -luvannut olla nauttimatta suolaa ja näin ollen minun sopii tuskin istua -pöytääsi. - --- Ole huoleti, Ali Baba vastasi, -- menen sanomaan kokille ettei hän -pane ruokaan suolaa. - -Kun Ali Baba meni keittiöön ja antoi tämän määräyksen, Morgiana -kummastui suuresti ja halusi nähdä omituisen vieraan. Sen vuoksi hän -auttoi Abdullahia ruokien tarjoilussa, ja heti kun hän näki Hodsha -Hussainin, hän tunsi tämän rosvopäälliköksi. - -Morgiana teki heti päätöksen pelastaa Ali Baba tästä uudesta vaarasta -ja ryhtyi perin rohkeaan keinoon tehdäkseen tyhjiksi rosvon -suunnitelmat, sillä hän arvasi, että tällä ei ollut hyvä mielessä. -Pannakseen tuumansa täytäntöön hän meni huoneeseensa, pukeutui -tanssijattareksi, kiinnitti naamion kasvoilleen ja sitoi vyölleen soman -vyön josta riippui tikari. Sitten hän sanoi Abdullahille: -- Käy -noutamassa käsirumpusi, niin menemme huvittamaan isäntäämme ja hänen -vierastaan ennekuin he lopettavat aterioimisensa. - -Kun ystävykset nauttivat jälkiruoaksi hedelmiä ja maistelivat viiniä, -Morgiana astui kumartaen huoneeseen. - -Ali Baba käski hänen tanssia, ja neitonen alkoi sirosti pyörähdellä -Abdullahin helistäessä käsirumpuaan. Hodsha Hussain katseli ja pelkäsi -ettei saisi tilaisuutta julman aikeensa toteuttamiseen. - -Kun Morgiana oli jonkin aikaa tanssinut, hän sieppasi Abdullahin -helistimen vasempaan käteensä, heilutti tikaria oikeassaan ja liikehti -yhä hurjemmin, ollen iskevinään itseään aseella. Liidellessään ympäri -huonetta hän lähestyi muka kerätäkseen tamburiiniin jonkin kolikon -katsojilta ja upotti tikarinsa Hodsha Hussainin rintaan surmaten hänet. - -Kauhistuneena tästä teosta Ali Baba ja hänen poikansa huusivat yhteen -ääneen: -- Kurja nainen! Mitä olet tehnyt? Tahdotko syöstä meidät -perikatoon? - --- Tein sen pelastaakseni teidät enkä tuhotakseni, Morgiana vastasi. -- -Katsokaa, hän jatkoi avaten Hodsha Hussainiksi itseään nimittäneen -miehen puvun ja näyttäen sen sisälle kätkettyä tikaria, -- mitä -vaarallista vihollista kestitsitte. Silmäilkää häntä tarkkaan, niin -havaitsette, että hän on sekä valheellinen öljykauppias että -rosvopäällikkö. Muistakaa myös, että hän ei halunnut nauttia suolaa -kanssanne. Mitä muita todistuksia tarvitsee minun esittää hänen -häijyistä aikeistaan? - -Ali Baba käsitti heti mihin uuteen kiitollisuudenvelkaan oli joutunut -Morgianalle tämän toistamiseen pelastettua hänen henkensä ja syleili -tyttöä sanoen: -- Lahjoitin sinulle vapautesi ja lupasin silloin, että -kiitollisuuteni ei pysähtyisi siihen, vaan että antaisin sinulle -suurempia todistuksia sen vilpittömyydestä, ja täytän nyt lupauksen -tekemällä sinut miniäkseni. Sitten hän kääntyi poikansa puoleen -lausuen: -- Uskon, poikani, että et kieltäydy ottamasta Morgianaa -vaimoksesi. Näet, että Hodsha Hussain etsi ystävyyttäsi vilpillisessä -mielessä, jotta saisi minut surmatuksi. Ja jos hän olisi onnistunut -yrityksessään, hän olisi epäilemättä uhrannut kostolleen sinutkin. -Muista, että naidessasi Morgianan nait henkilön joka on pelastanut -minun perheeni ja omasi. - -Nuori mies ei suinkaan osoittanut vastahakoisuutta, vaan suostui hyvin -kernaasti avioliittoon. Muutamaa päivää myöhemmin Ali Baba vietti -poikansa ja Morgianan häät hyvin juhlallisesti komein kemuin ja -tavanomaisin tanssiesityksin ja näytelmin. - -Peläten että kaksi muuta rosvoa oli vielä elossa Ali Baba ei käynyt -luolassa vuosikauteen. Mutta kun kukaan ei yrittänyt enää häiritä -häntä, hän lähti vihdoin sinne ja lausuttuaan sanat: -- Sesam, aukene! -astui holviin ja havaitsi, ettei siellä ollut äskettäin käyty. Nyt hän -oli varma että ainoastaan hän tiesi luolan salaisuuden, ja hän -riemuitsi ajatellessaan hyvää onneaan. Kaupunkiin palatessaan hän otti -ehtymättömästä varastostaan niin paljon kultaa kuin hänen hevosensa -jaksoi kantaa. - -Myöhemmin Ali Baba vei poikansakin luolaan ja opetti hänelle -taikasanat. Salaisuus siirtyi perintönä heidän jälkeläisilleen, jotka -käyttivät äärettömiä rikkauksiaan kohtuullisesti ja elivät suuressa -loistossa ja kunniassa. - - - - -Tarina Aladdinista ja taikalampusta - - -Oli kerran Mustafa-niminen räätäli eräässä Kiinan suurimmista ja -varakkaimmista kaupungeista, ja hän oli niin köyhä että tuskin kykeni -elättämään itseään ja perhettään -- vaimoaan ja poikaansa. - -Poika, nimeltä Aladdin, oli laiska epäkelpo joka tuotti isälleen paljon -huolta, sillä hänellä oli tapana viipyä poissa kaiken päivää -leikkimässä kaduilla toisten joutilaiden ja häntä itseään nuorempienkin -lasten kanssa. - -Kun hän oli kyllin vanha oppiakseen ammatin, isä otti hänet omaan -työhuoneeseensa ja koetti opettaa hänelle neulankäyttöä, mutta turhaan. -Niin pian kuin hän oli kääntänyt selkänsä, Aladdin oli siksi päiväksi -livistänyt. Mustafa kuritti häntä, mutta Aladdin oli parantumaton, ja -isä huolestui siitä niin kovin että sairastui ja kuoli muutaman -kuukauden kuluttua. - -Aladdin, jota isän nuhteiden pelko ei enää pidätellyt, antautui -kokonaan tyhjäntoimittajan elämään ja vetelehti alituiseen kaduilla. -Tällaista menettelyä hän jatkoi viidenteentoista ikävuoteensa asti, -välittämättä mistään hyödyllisestä hommasta. - -Kun hän taas eräänä päivänä kisaili kadulla joutilaiden toveriensa -kanssa, ohi kulkeva muukalainen pysähtyi katselemaan häntä. Muukalainen -oli taikuri, niin sanottu afrikkalainen velho, ja hän oli oleskellut -kaupungissa vasta kaksi päivää. - -Kun noita havaitsi, että Aladdin oli hyvin sopiva poika hänen -tarkoitukseensa, hän tiedusteli toisilta katupojilta ja saatuaan -Aladdinin perhesuhteet selville, hän kutsui pojan syrjemmälle ja sanoi: --- Lapseni, eikö sinun isäsi ollut räätäli Mustafa? - --- Oli, herra, poika vastasi, -- mutta hän on ollut jo pitkän ajan -kuolleena. Nämä sanat kuullessaan Afrikan velho lankesi Aladdinin -kaulaan ja virkkoi kyynelsilmin: -- Olen setäsi, kunnon isäsi oli oma -veljeni. Olet niin hänen näköisensä että tunsin sinut heti ensi -silmäyksellä. Sitten hän antoi Aladdinille kourallisen pikkurahaa -sanoen: -- Mene äitisi luo, poikani, vie hänelle minulta terveisiä ja -ilmoita, että käyn huomenna teillä nähdäkseni paikan jossa kelpo -veljeni niin kauan eli ja jossa hän vihdoin päätti päivänsä. - --- Aladdin riensi äitinsä luo ylen iloisena sedän lahjasta. Äiti, hän -kysyi, -- onko minulla setä? - --- Ei, hyvä lapsi, äiti vastasi, -- sinulla ei ole setää eikä enoa. - --- Tulen juuri miehen luota, Aladdin virkkoi, -- joka sanoi itseään -isän veljeksi. Hän itki ja suuteli minua kun kerroin hänelle isän -kuolemasta ja antoi minulle rahaa. Hän käski myös tuoda sinulle -terveisiä ja sanoa, että hän saapuisi luoksesi, jotta näkisi talon, -jossa isä eli ja kuoli. - --- Isälläsi oli tosiaan veli, äiti vastasi, -- mutta hän on ollut jo -kauan kuolleena, enkä ole milloinkaan kuullut toisesta. - -Seuraavana päivänä Aladdinin setä tapasi pojan leikkimässä toisessa -osassa kaupunkia, syleili häntä kuten ennenkin ja pisti kaksi -kultarahaa hänen käteensä sanoen: -- Vie nämä äidillesi, lapsi. Ilmoita -hänelle että tulen tänä iltana tervehtimään häntä ja pyydä häntä -valmistamaan meille vähän illallista. Mutta näytä minulle ensin talo -jossa asutte. - -Aladdin näytti loihtijalle talon ja vei molemmat kultarahat äidilleen, -joka kuultuaan sedän aikeesta lähti ostamaan ruokatarvikkeita ja -lainasi naapureiltaan erinäisiä pöytäkaluja. Hän kulutti koko päivän -keittohommissa, ja kun ateria vihdoin oli valmis, hän sanoi -iltahämärissä pojalleen: -- Kenties setäsi ei löydä tietä asuntoomme. -Menehän opastamaan häntä, jos tapaat hänet. - -Aladdin oli juuri lähtemäisillään, kun taikuri astui huoneeseen tuoden -viiniä ja kaikenlaisia hedelmiä jälkiruoaksi. Annettuaan kantamuksensa -Aladdinin käsiin taikuri tervehti äitiä suudelmalla ja pyysi häntä -näyttämään paikan, jossa Mustafa-veljen oli ollut tapa istua sohvalla. -Kun äiti oli näyttänyt sen hänelle, hän kumartui suutelemaan sohvaa -huudahdellen kyyneleet silmissä: -- Velirukkani! Olenpa minä onneton, -kun en saapunut kyllin ajoissa syleilläkseni sinua vielä viimeisen -kerran! - -Aladdinin äiti pyysi häntä istumaan samaan paikkaan, mutta hän -kieltäytyi sanoen: -- Ei, sitä en tee. Mutta salli minun istua -vastapäätä, jotta minulla, vaikken saakaan nähdä minulle niin rakasta -perheen isää, sentään on ilo katsella paikkaa jossa hän tavallisesti -istui. - -Kun loihtija oli istuutunut, hän ryhtyi keskusteluun Aladdinin äidin -kanssa. -- Rakas sisar, hän sanoi, -- älä ihmettele, ettet ole nähnyt -minua koko sinä aikana jonka olet ollut naimisissa autuaallisesti -nukkuneen Mustafa-veljeni kanssa. Olen ollut neljäkymmentä vuotta -poissa maasta ja matkustellut Intiassa, Persiassa, Arabiassa, Syyriassa -ja Egyptissä, kunnes lopuksi siirryin Berberiaan jonne asetuin. Halusin -kerran vielä nähdä synnyinmaani ja syleillä veljeäni, joten ryhdyin -tarpeellisiin valmistuksiin ja lähdin matkalle. Se oli pitkä ja -vaivalloinen vaellus. Eniten minua suretti uutinen veljeni kuolemasta. -Lohdutuksenani on kuitenkin että olen näkevinäni hänet pojassa jolla on -kaikki hänen ominaisimmat piirteensä. - -Huomatessaan että leskelle tuli kyyneleet silmiin hänen muistellessaan -miesvainajaansa, loihtija muutti puheenaihetta ja kääntyi pojan -puoleen, kysyi hänen nimeään ja mitä hän puuhaili. - -Nuorukainen painoi päänsä alas ja joutui aika lailla hämilleen, kun -hänen äitinsä vastasi: -- Aladdin on laiska pojan nulkki. Hänen isänsä -koetti eläessään opettaa hänelle ammattiaan, mutta ei onnistunut siinä. -Hänen kuolemansa jälkeen Aladdin ei ole tehnyt muuta kuin kuluttanut -jouten aikaansa kaduilla, kuten itse näit, ollenkaan ajattelematta että -hän ei enää ole lapsi. Ja jollet ehkä sinä saa häntä häpeämään -menettelyänsä, niin pelkään ettei hänestä koskaan tule mitään. Omasta -puolestani olen päättänyt jonakin päivänä ajaa hänet mökistäni pitämään -huolta itsestään. - -Aladdinin äiti purskahti itkuun. Velho virkkoi: -- Se ei ole oikein, -veljenpoika, sinun täytyy ajatella tulevaisuuttasi ja itse ansaita -leipäsi. On monenlaisia ammatteja: jos valitset jonkin niistä, koetan -auttaa sinua. Tai jos et halua opetella mitään käsityötä, hankin -sinulle kauppapuodin, varustan sen kaikenlaatuisilla hienoilla -kankailla ja palttinalla. Niiden myynnistä saamillasi rahoilla voit -ostaa uusia tavaroita, joten elät kunniallisella tavalla. Sano minulle -suoraan mitä ajattelet ehdotuksestani. Saat nähdä että pidän aina -lupaukseni. - -Suunnitelma miellytti suuresti Aladdinia, joka vihasi työtä. Hän -selitti velholle että hänellä oli enemmän taipumusta sellaiseen toimeen -kuin mihinkään muuhun ja sanoi olevansa sedälle hyvin kiitollinen hänen -ystävällisyydestään. -- Hyvä on, afrikkalainen velho virkkoi, -- otan -sinut huomenna mukaani, puen sinut yhtä komeaksi kuin kaupungin -äveriäimmät kauppiaat, ja sitten avaamme liikkeen. - -Vasta näiden pojalleen annettujen ystävällisten lupausten jälkeen leski -saattoi todella uskoa, että loihtija oli hänen miesvainajansa veli. -Leski kiitti häntä hänen ystävällisistä aikeistaan, kehoitti Aladdinia -hyvällä käytöksellä osoittautumaan setänsä suosion arvoiseksi ja -tarjosi illallisen. Vähän myöhemmin loihtija sanoi hyvästi ja lähti. - -Hän palasi seuraavana päivänä kuten oli luvannut ja otti Aladdinin -mukaansa kauppiaalle, joka myi kaikenlaisia vaatteita ja uhkeita -kankaita. Hän käski Aladdinin valita mitä halusi ja suoritti hinnan -heti. - -Aladdin oli hyvin ihastunut uuteen pukuunsa ja kiitti setäänsä -hartaasti. Loihtija sanoi: -- Koska sinusta pian tulee kauppias, on -sopivaa että käyt usein näissä myymälöissä tutustuaksesi alaan. Sen -jälkeen hän näytti nuorukaiselle isoimmat ja upeimmat moskeijat, vei -hänet karavaanimajoihin ja myöhemmin sulttaanin palatsiin jonne oli -vapaa pääsy. Vihdoin hän otti Aladdinin mukaansa omaan majapaikkaansa -ja esitteli hänet veljenpoikanaan eräille kauppiaille, joihin oli -siellä asuessaan tutustunut. - -Hän kestitsi kauppiaita ja Aladdinia myöhäiseen iltaan, jolloin -nuorukainen aikoi sanoa hyvästi sedälleen ja mennä kotiin. Mutta -taikuri ei sallinut hänen lähteä yksinään, vaan saattoi itse hänet -äidin luo, joka riemastui kovin nähdessään poikansa niin hyvin -pukeutuneena ja siunasi taikuria monet monituiset kerrat. - -Varhain seuraavana aamuna taikuri tuli noutamaan Aladdinia, sanoi -haluavansa näyttää hänelle maaseutua ja lupasi ostaa huomenna puodin. -Hän johdatti pojan ulos eräästä kaupungin portista muutamien uhkeiden -palatsien luo, joihin kaikkiin kuului kaunis puutarha. Puutarhoihin sai -kuka tahansa mennä. Jokaisen rakennuksen kohdalla taikuri kysyi -Aladdinilta, eikö se hänen mielestään ollut komea, ja nuorukainen oli -valmis huudahtamaan jonkin uuden nähdessään: -- Tässä, setä, on -uhkeampi rakennus kuin vielä olemme tavanneet! Tällä tavoin ovela setä -viekoitteli Aladdinin jonkin matkaa maaseudulle päin, ja koska hän -aikoi kuljettaa pojan vielä kauemmaksi pannaksensa suunnitelmansa -toimeen, hän käytti tilaisuutta istahtaakseen pojan kanssa yhteen -puutarhoista, kirkasvetisen suihkulähteen reunalle, koska muka oli -väsyksissä. Suihkulähteen vesi pulppusi pronssileijonan kidasta -altaaseen. -- Tule, veljeni poika, hän sanoi, -- sinuakin varmaan -väsyttää. Levähtäkäämme, jotta jaksamme taas jatkaa kävelyämme. - -Loihtija veti vyöltään liinan jossa oli hänen matkaeväiksi varaamiaan -leivoksia ja hedelmiä. Ne hän laski altaan reunalle. Heidän -einehtiessään taikuri puhui kovia sanoja veljenpojalleen, kehoitti -häntä hylkäämään huonot toverinsa ja etsimään viisaiden miesten seuraa, -josta hänelle olisi hyötyä. Hänen lopetettuaan kehottelunsa he -jatkoivat kävelyään puutarhojen läpi. Afrikkalainen velho ohjaili -Aladdinin niiden tuolle puolen, ja he etenivät maaseudulle, kunnes -saapuivat vuoristoon. - -Vihdoin he tulivat kahden samankokoisen, vain kapean laakson erottaman -matalahkon kukkulan väliin. Velho aikoi panna siellä täytäntöön -suunnitelmansa jota varten oli matkustanut Afrikasta Kiinaan. -- Emme -mene enää kauemmaksi, hän sanoi. -- Näytän sinulle kohta jotakin -erinomaista, josta olet minulle kiitollinen. Sillä välin kun minä isken -tulta, kerää sinä kaikki kuivat varvut mitä tapaat, jotta voimme -virittää valkean. - -Aladdin kokosi läjän risuja. Taikuri sytytti ne palamaan, ja kun tuli -oli leimahtanut ilmiliekkiin, hän heitti nuotioon suitsutetta ja lausui -muutamia taikasanoja joita Aladdin ei ymmärtänyt. - -Samassa maa alkoi järistä ja avautui loihtijan edessä paljastaen -litteän nelikulmaisen kiven, jonka keskelle oli kiinnitetty -messinkirengas. Aladdin säikähti niin kovin että aikoi juosta tiehensä, -mutta velho tarttui häneen, torui häntä ja antoi hänelle sellaisen -korvapuustin että poika kaatui maahan. Aladdin nousi vapisten ja sanoi -kyyneleet silmissä: -- Mitä olen tehnyt, setä, kun kohtelet minua näin -ankarasti? - --- Olen isäsi asemassa, taikuri vastasi, -- etkä sinä saa mukista -minulle. Mutta, hän lisäsi vienontaen ääntään, -- älä pelkää, lapsi, en -vaadi sinulta muuta kuin että täsmällisesti tottelet minua, jos tahdot -etuja joita aion sinulle hankkia. Tiedä siis, että tämän kiven alle on -kätkettynä aarre, joka on määrätty sinulle ja joka tekee sinut maailman -mahtavinta hallitsijaa rikkaammaksi. Kenelläkään muulla kuin sinulla ei -ole lupa kohottaa tätä kiveä tai astua luolaan. Sen vuoksi sinun täytyy -tarkoin noudattaa käskyjäni, sillä asia on perin tärkeä sekä itsellesi -että minulle. - -Hämmästyneenä kaikesta näkemästään ja kuulemastaan Aladdin unohti mitä -oli tapahtunut, nousi ja sanoi: -- No niin, setä, mitä on tehtävä? -Käske minua! Olen valmis tottelemaan. - --- Se ilahduttaa minua suuresti, lapseni, taikuri virkkoi syleillen -häntä. -- Tartu tuohon renkaaseen ja nosta kivi maasta. - --- Siihen minulla ei ole kylliksi voimia, Aladdin vastasi, -- sinun on -autettava minua. - --- Silloin emme saisi mitään aikaan, taikuri vastasi. Tartu renkaaseen, -lausu isäsi ja isoisäsi nimet, nosta sitten, ja havaitset sen käyvän -keveästi. - -Aladdin teki työtä käskettyä, kohotti paaden helposti ja siirsi sen -sivulle. - -Heti kun kivi oli nostettu paikaltaan, tuli näkyviin pieni ovi ja -alemmaksi vievät portaat. -- Astu luolaan, loihtija sanoi. -- Löydät -sieltä kolme isoa salia, joissa kussakin näet sekä oikealla että -vasemmalla puolella neljä avaraa, kullalla ja hopealla täytettyä -vaskiastiaa. Varo kuitenkin koskemasta niihin. Ennen kun astut -ensimmäiseen saliin muista kääriä viitta tiukasti ympärillesi ja etene -sitten pysähtymättä toisesta kolmanteen. Ennen kaikkea on sinun -varottava koskettamasta seiniä edes vaatteillasi, sillä muuten kuolet -heti. Kolmannen salin perällä tapaat ihanaan puutarhaan avautuvan oven, -ja kun olet mennyt siitä sisään, näet komeita hedelmäpuita. Kulje -puutarhan halki, kunnes tulet viidelle porrasaskelmalle, jotka vievät -pengermälle. Sille noustuasi näet seinäkomerossa sytytetyn lampun. Ota -lamppu ja sammuta se. Kun olet heittänyt sydämen pois ja kaatanut -nesteen maahan, pane lamppu vyöhösi ja tuo se minulle. Älä pelkää -nesteen turmelevan vaatteitasi. Se ei näet ole öljyä, ja lamppu kuivuu -heti, kun olet tyhjentänyt sen. Jos mielesi tekee puutarhan hedelmiä, -saat kyllä poimia niitä. - -Nämä sanat lausuttuaan taikuri otti sormuksen sormestaan ja pisti sen -Aladdinin sormeen selittäen että se oli suojeleva taikakalu. Hän -lisäsi: -- Mene rohkeasti luolaan, niin me molemmat tulemme -eliniäksemme rikkaiksi. - -Aladdin astui alas, ja nuo kolme salia olivat juuri sellaiset -jollaisiksi afrikkalainen velho oli ne kuvaillutkin. Nuorukainen kulki -niiden lävitse kaikkea kuolemanpelon herättämää varovaisuutta -noudattaen, astui pysähtymättä puutarhan halki, otti lampun komerosta, -tyhjensi sen ja pisti vyöhönsä. Astuttuaan korokkeelta alas hän -pysähtyi puutarhaan tarkastelemaan merkillisiä puita, joiden oksilla -nuokkui heleänvärisiä hedelmiä. Muutamien hedelmät olivat hohtavan -valkoisia, toisten kirkkaita ja läpikuultavia kuin kristalli, -lisäksi oli vielä vaalean- ja tummanpunaisia, vihreitä, sinisiä, -purppuranpunaisia ja keltaisia. Sanalla sanoen, siinä oli kaikenväristä -hedelmää -- jokaisessa puussa erilaisia. Valkoiset olivat helmiä, -läpikuultavat timantteja, punaiset rubiineja, vihreät smaragdeja, -siniset turkooseja ja safiireja, purppuranpunaiset ametisteja ja -keltaiset topaaseja. Aladdin ei tuntenut niiden arvoa ja olisi -mieluummin poiminut viikunoita ja viinirypäleitä tai muita luonnollisia -hedelmiä. Mutta kun ne olivat hänestä kauniita, hän keräsi kutakin -lajia niin paljon kuin jaksoi kantaa täyttäen niillä kaksi taikurin -lahjoittamaa kukkaroa ja takkinsa helmat. - -Kun Aladdin oli kuormittanut itsensä rikkauksilla, joiden arvoa hän ei -tuntenut, hän palasi kolmen salin kautta yhtä varovaisesti kuin oli -tullutkin ja saapui luolan suulle, jossa loihtija odotti häntä kovin -kärsimättömästi. Hänet nähdessään Aladdin huusi heti: -- Setä hyvä, -ojenna minulle kätesi ja auta minut täältä ulos. - --- Anna minulle ensin lamppu, loihtija vastasi. -- Se tuottaa sinulle -hankaluutta. - --- En voi nyt, Aladdin selitti, -- annan sen heti ylös tultuani. - -Afrikkalainen velho tahtoi ehdottomasti saada lampun ennen kuin -auttaisi pojan holvista, mutta Aladdin, joka oli sullonut povensa ja -helmansa niin täyteen hedelmiä, ettei päässyt siihen helposti käsiksi, -kieltäytyi luovuttamasta sitä, ennen kuin oli tullut ylös. -Itsepintaisen kieltäytymisen ärsyttämänä loihtija kiivastui, viskasi -hiukan suitsutettaan tuleen ja lausui kaksi taikasanaa. Paasi siirtyi -heti paikalleen, ja maa peitti sen samalla tavalla kuin se oli ollut -loihtijan ja Aladdinin saapuessa. - -Teko osoitti selvästi, että loihtija ei ollut Aladdinin setä, vaan joku -seikkailija, joka luettuaan lampusta salatieteellisistä kirjoistaan -tahtoi saada sen haltuunsa. Hän oli vasta hiljattain saanut tietoonsa, -mihin ihmeellinen lamppu oli kätketty. Hänelle oli myös selvinnyt, että -hänen täytyi saada lamppu toisen kädestä, ja sitä varten hän oli tullut -valinneeksi välittäjäkseen Aladdinin jonka henki ei hänestä ollut -minkään arvoinen. - -Kun velho näki toiveittensa rauenneen, hän lähti vielä samana päivänä -paluumatkalle Afrikkaan, käymättä sitä ennen kaupungissa, jotta -Aladdinin katoamista ei huomattaisi ja asiaa häneltä tiedusteltaisi. - -Havaitessaan jääneensä suljetuksi maan alle Aladdin huusi ja kutsui -setäänsä sanoakseen hänelle että oli valmis luovuttamaan lampun, mutta -turhaan, sillä hänen huutojaan ei voinut kuulla. Hän astui pimeässä -hapuillen portaiden alapäähän aikoen palata kirkkaasti valaistuun -puutarhaan, mutta ovi, joka ennen oli taikavoimalla avautunut, oli -samoilla keinoilla sulkeutunut. Hän istahti yhä kovemmin huutaen ja -itkien alimmaiselle askelmalle rohkenematta toivoa enää koskaan -näkevänsä valoa ja murheellisen varmana että hän siirtyisi pian -synkästä pimennosta kuoleman siimekseen. Kolmantena päivänä hän alistui -käsiään väännellen kokonaan kaitselmuksen tahtoon ja sanoi: -- Kaikki -voima ja valta on suurella ja korkealla Allahilla! Näin lausuessaan hän -sattui hieraisemaan sormusta, jonka taikuri oli pistänyt hänen -sormeensa. Maasta nousi heti hirvittävän näköinen henki, jonka pää -ulottui holvin kattoon, ja sanoi hänelle: -- Mitä tahdot? Olen valmis -palvelemaan sinua orjanasi ja kaikkien niiden orjana, joilla on -hallussaan tuo sormus -- minä ja muut sormuksen henget. - -Jossakin toisessa tilanteessa Aladdin olisi niin säikähtänyt nähdessään -moisen kummallisen haamun, ettei olisi saanut sanaa suustaan. Mutta -uhkaava vaara rohkaisi hänet vastaamaan epäröimättä: -- Toimita minut -täältä pois! Tuskin hän oli lausunut nämä sanat, kun hän näki olevansa -samassa paikassa, missä taikuri oli taikakeinoillaan avannut maan. -Aladdin kummastui suuresti ja kiittäen Allahia siitä, että vielä oli -päässyt päivänvaloon, riensi kiireimmiten kotiinsa. Mutta kun hän oli -ehtinyt majan ovelle, ilo äidin näkemisestä ja kolmipäiväinen paasto -tekivät hänet niin heikoksi, että hän oli pitkän ajan kuin kuolleena. -Toivuttuaan hän kertoi heti äidilleen kaikki mitä oli tapahtunut, ja -äiti sadatteli katkerasti kavalaa loihtijaa. - -Aladdin meni levolle ja nukkui seuraavaan aamuun. Herätessään hän -virkkoi ensi sanakseen äidilleen, että halusi jotakin syötävää. -- Voi, -rakas lapsi, äiti vastasi, -- minulla ei ole antaa sinulle edes -leivänpalasta. Olen kuitenkin kehrännyt hiukan puuvillalankaa ja menen -myymään sen ostaakseni meille jotakin päivälliseksi. - --- Äiti, Aladdin sanoi, -- säästä puuvillasi toistaiseksi ja anna -minulle lamppu, jonka toin eilen mukanani. Menen myymään sen ja siitä -saamillani rahoilla voimme hankkia sekä aamiaisen että päivällisen ja -kenties illallistakin. - -Äiti otti lampun esille ja sanoi pojalleen: -- Tässä se on, mutta se on -kovin likainen. Jos se olisi hiukan puhtaampi, siitä kai saisi enemmän. -Hän otti hienoa hiekkaa ja vettä puhdistaakseen kapinetta, mutta tuskin -oli hän alkanut hangata sitä, kun samassa silmänräpäyksessä hänen -eteensä ilmestyi jättiläissuuri henki ja sanoi ukkosenjyrinän -kaltaisella äänellä: -- Mitä tahdot? Olen valmis palvelemaan sinua -orjanasi ja kaikkien niiden orjana joilla on tuo lamppu käsissään -- -minä ja muut lampun henget. Äiti kauhistui hirviön näkemisestä ja meni -tainnoksiin, mutta Aladdin, joka oli luolassa jo nähnyt moisen peikon, -sieppasi lampun äitinsä kädestä ja sanoi rohkeasti hengelle: -- Minun -on nälkä. Tuo minulle jotakin syötävää! - -Henki hävisi heti ja palasi saman tien kantaen hopeista tarjotinta, -jolla oli kaksitoista herkullista ruokalajia kannellisissa -hopeakulhoissa, kuusi isoa, hohtavan valkoista vehnäleipää, kaksi -pulloa viiniä ja kaksi hopeapikaria. Se laski kaiken matolle ja katosi, -ennen kuin Aladdinin äiti ehti tulla tajuihinsa. Aladdin nouti vettä ja -pirskotti äitinsä kasvoille virvoitellakseen häntä, ja ennen pitkää -äiti toipuikin. -- Äiti, Aladdin sanoi, -- älä ole huolissasi: tässä on -sinulle sydämenvahvistusta ja samalla ruokaa minunkin tavattoman -nälkäni tyydyttämiseksi. - -Äiti hämmästyi suuresti nähdessään valmiin aterian. -- Lapsi, hän -sanoi, -- ketä saamme kiittää tästä runsaasta kestityksestä? Onko -sulttaani saanut tiedon köyhyydestämme ja säälinyt meitä? - --- Mitäpä sillä väliä kuinka asian laita on, äitiseni, Aladdin vastasi, --- istuutukaamme nyt vain aterioimaan. Olet yhtä paljon hyvän aamiaisen -tarpeessa kuin minäkin. Syötyämme kerron sinulle. Äiti ja poika -istuutuivat aterialle ja söivät sitäkin paremmalla ruokahalulla, kun -kaikki oli niin oivallista. Mutta koko aikana Aladdinin äiti ei voinut -olla vilkumatta tarjottimeen ja kulhoihin ja niitä ihailematta, vaikkei -kyennyt sanomaan olivatko ne hopeaa vai jotakin muuta metallia. Hänen -huomiotaan kiinnitti enemmän niiden uutuus kuin niiden arvo. - -Kun Aladdinin äiti oli korjannut tähteet talteen, hän meni istumaan -poikansa viereen sohvalle ja sanoi: -- Toivon sinun nyt tyydyttävän -uteliaisuuteni ja kertovan minulle tarkoin mitä tapahtui hengen ja -sinun kesken sillaikaa kun minä olin tainnoksissa. - -Aladdin suostui kernaasti. - -Äiti hämmästyi yhtä suuresti poikansa kertomusta kuin oli hämmästynyt -hengen näkemistä ja sanoi hänelle: -- Mutta rakas poika, mitä tekemistä -sinulla on henkien kanssa? Kuinka se ruma hirviö tuli puhutelleeksi -minua eikä sinua, jolle jo ennen oli luolassa ilmestynyt? - --- Äiti, Aladdin vastasi, -- henki jonka sinä näit ei ole sama, joka -ilmestyi minulle, vaikka kyllä muistuttaa sitä kooltaan. Ei, ne olivat -aivan erilaisia muodoltaan ja sävyltään, palvelevat eri isäntiäkin. Jos -muistat, niin ensin näkemäni nimitti itseään sormessani olevan -sormuksen orjaksi, mutta sinun näkemäsi lampun orjaksi. Sinä vain et -tainnut kuulla sen sanoja, koska taisit pyörtyä heti kun se alkoi -puhua. - --- Mitä, äiti huudahti. -- Oliko siis lamppusi syynä siihen että se -puhutteli minua eikä sinua? Uh, poikani, korjaa se kapine näkyvistäni -ja pane se minne tahansa. Mieluummin soisin sinun myyvän sen kuin -joutuvani vaaraan, että sen koskettamisen vuoksi jälleen säikähdän -puolikuolleeksi. Ja jos ottaisit neuvostani vaarin, luopuisit myös -sormuksesta etkä enää puuttuisi henkiin, jotka profeettamme sanojen -mukaan ovat pelkkiä paholaisia. - --- Sinun luvallasi, äiti, Aladdin vastasi, -- varon myymästä lamppua, -joka voi olla hyödyllinen sekä sinulle että minulle. Kavala ja häijy -velho ei olisi ryhtynyt niin vaivalloiseen matkaan, jollei olisi -tiennyt ihmelampun arvoa. Ja koska sattuma on saattanut sen meidän -käsiimme, käyttäkäämme sitä hyödyksemme, silti nostamatta hälinää ja -herättämättä naapuriemme kateutta. Mutta koska henget niin kovin -pelottavat sinua, korjaan taikalampun näkyvistäsi paikkaan josta löydän -sen tarvitessani. Sormuksesta en henno luopua, sillä sitä ilman et -olisi nähnyt minua enää koskaan. Ja vaikka nyt olenkin hengissä, niin -sen hylättyäni saattaisin piankin joutua kuoleman vaaraan. Sen vuoksi -toivon, että sallit minun pitää sen ja kantaa sitä aina sormessani. - -Äiti vastasi, että poika voi menetellä niin kuin tahtoi, mutta omasta -puolestaan hän ei halunnut olla missään tekemisissä henkien kanssa eikä -edes puhua niistä sen koommin. - -Seuraavana iltana he olivat syöneet kaikki hengen tuomat ruokatavarat -ja päivää myöhemmin Aladdin, joka ei voinut sietää nälän naukumista, -pisti yhden kulhoista nuttunsa alle ja lähti varhain aamulla -kaupitsemaan sitä. Hän kääntyi kadulla tapaamansa juutalaisen puoleen, -vei hänet syrjään, otti hopea-astian esille ja kysyi, tahtoiko hän -ostaa sen. Viekas juutalainen sieppasi kulhon, tarkasti sitä ja -huomattuaan sen olevan oikeaa hopeaa kysyi Aladdinilta, kuinka korkeaan -hintaan hän sen arvioi. Aladdin, joka ei tuntenut sen arvoa ja oli -aivan tottumaton tällaisiin kauppoihin, sanoi luottavansa ostajan -harkintaan ja rehellisyyteen. Juutalainen hämmästyi hiukan tästä -suorasukaisuudesta ja epätietoisena siitä, ymmärsikö Aladdin myytäväksi -tarjoamansa tavaran laatua tai täyttä arvoa, otti kukkarostaan -kultarahan ja antoi sen pojalle, vaikka se oli ainoastaan -kuudeskymmenesosa esineen hinnasta. Aladdin sieppasi kolikon hyvin -halukkaasti ja riensi kiireesti pois. Juutalainen oli tyytymätön -äärettömään voittoonsa ja harmitteli, ettei ollut älynnyt nuorukaisen -tietämättömyyttä. Hän yritti turhaan juosta Aladdinin jälkeen -kiristääkseen kultarahasta jonkin verran takaisin. Poika oli kuitenkin -jo ehtinyt niin kauaksi, että ukon olisi ollut mahdoton tavoittaa -häntä. - -Ennen kuin Aladdin meni kotiinsa hän kävi leipurilla, osti muutamia -kakkuja ja vaihtoi rahansa. Palattuaan hän antoi loput äidilleen, joka -kävi ostamassa ruokatarvikkeita muutaman päivän varalle. Sillä tavoin -he elivät, kunnes Aladdin oli yksitellen myynyt kaikki kaksitoista -kulhoaan juutalaiselle sen mukaan kuin tarve vaati, saaden häneltä aina -saman hinnan, sillä ostaja ei rohjennut tarjota hänelle vähempää kuin -ensimmäisellä kerralla, peläten menettävänsä hyvän ansionsa. Myytyään -viimeisen vatinsa Aladdin turvautui tarjottimeen, joka painoi kymmenen -kertaa niin paljon kuin kulhot. Kun se oli liian iso ja tukala kantaa, -hänen täytyi noutaa juutalainen kotiinsa. Tutkittuaan tarjottimen -painoa ukko luki hänelle kymmenen kultarahaa, joihin Aladdin oli varsin -tyytyväinen. - -Kun kaikki rahat oli kulutettu, Aladdin turvautui jälleen lamppuun. Hän -otti sen käteensä ja hankasi sitä, jolloin henki heti ilmestyi toistaen -entiset sanansa. -- Minun on nälkä, Aladdin virkkoi, -- tuo minulle -syötävää. Henki poistui ja palasi heti tuoden tarjottimella saman -lukumäärän ruokalajeja kannellisissa astioissa, laski ne matolle ja -katosi. - -Heti kun Aladdin havaitsi näiden ruokatarvikkeiden kuluneen loppuun, -hän otti yhden kulhoista ja meni etsimään juutalaista ostajaansa, mutta -hänen astuessaan kultasepän myymälän ohi kultaseppä huomasi hänet, -kutsui häntä ja sanoi: Poikani, luulen, että viet jotakin myytäväksi -sille juutalaiselle jonka kanssa olen nähnyt sinun juttelevan. Mutta -kenties et tiedä, että hän on mitä suurin veijari juutalaiseksikin. -Minä maksan sinulle tavarastasi täyden hinnan tai neuvon sinut toisten -kauppiaiden luo, jotka eivät petä sinua. - -Toivoen saavansa enemmän rahaa hopeavadistaan Aladdin veti sen nuttunsa -alta ja näytti kultasepälle, joka ensi silmäyksellä havaitsi sen olevan -hienointa metallia ja kysyi Aladdinilta, oliko hän myynyt sellaisia -juutalaiselle. Nuorukainen kertoi myyneensä niitä tusinan ja saaneensa -kultakolikon kappaleelta. -- Sitä lurjusta, kultaseppä huudahti. -- -Mutta mikä on tehty, se on tehty, poikani, hän lisäsi. -- Osoittamalla -sinulle kulhon arvon, se kun on hienointa hopeaa mitä liikkeessämme -käytämme, näytän sinulle kuinka paljon juutalainen on sinua pettänyt. - -Kultaseppä otti vaa'an, punnitsi kulhon ja mainittuaan paljonko unssi -hienoa hopeaa maksoi selitti, että kulho oli painonsa perusteella -kuudenkymmenen kultarahan arvoinen, jotka hän tarjoutui heti -suorittamaan. - -Aladdin kiitti häntä rehellisestä kaupanteosta ja myi hänelle kaikki -kulhonsa ja tarjottimensa saaden niistä täyden maksun painon mukaan. - -Vaikka Aladdinilla ja hänen äidillään oli ehtymätön aarre lampussa ja -he olisivat voineet saada mitä ikinä halusivat, he elelivät edelleenkin -yhtä vaatimattomasti, ja saattaa helposti arvata, että Aladdinin vatien -ja tarjottimien myynnistä saamat rahat riittivät heille joksikin aikaa. - -Aladdin kävi usein suurimpien kauppiaiden liikkeissä, joissa myytiin -kulta- ja hopeakudoksia, palttinatavaroita, silkkikankaita ja -jalokiviä, yhtyen monesti heidän keskusteluunsakin ja siten hankkien -tietoja maailmasta. Jalokivikauppiaiden varastoja ja hinnoittelua -tarkastellessaan hän havaitsi, että hänen lamppua noutaessaan -poimimansa hedelmät eivät olleetkaan värjättyä lasia, vaan -arvaamattoman kalliita hohtokiviä. Mutta hän oli liian viisas -mainitakseen siitä kenellekään, edes äidilleen. - -Eräänä päivänä Aladdin käveli kaupungilla ja kuuli luettavan -julistusta, jossa käskettiin kansaa sulkemaan myymälänsä ja talonsa -sekä pysyttelemään asunnoissaan, sillä välin kun sulttaanin tytär, -prinsessa Badr-ul-Budur, meni kylpyyn ja sieltä palasi. - -Julistus teki Aladdinin uteliaaksi. Hän halusi nähdä prinsessan kasvot. -Hän kätkeytyi kylpylän oven taakse, joka oli niin asetettu, että hänen -täytyi nähdä neitosen kasvot. Aladdinin ei tarvinnut odottaa kauan. -Prinsessa saapui lukuisten hovineitojensa ja orjatartensa saattamana, -jotka astuivat hänen rinnallaan ja takanaan. Tultuaan kolmen, neljän -askeleen päähän kylpylän ovesta hän poisti huntunsa, ja Aladdin sai -tilaisuuden nähdä hänen paljastetut kasvonsa. - -Prinsessa oli verraton kaunotar, tummaverinen, lempeäkatseinen ja -siveä. Hänen silmänsä olivat suuret ja säteilevät, nenä moitteeton, suu -pieni, huulet helakanpunaiset ja vartalo erittäin siro. Ei siis ihme, -että Aladdin huikaistui ja hurmaantui. - -Kun prinsessa oli kulkenut ohi ja astunut kylpyyn, Aladdin lähti -piilopaikastaan ja meni kotiin. Hänen äitinsä huomasi hänen olevan -paljon miettiväisempi ja alakuloisempi kuin tavallisesti ja kysyi mitä -hänelle oli tapahtunut tai oliko hän sairas. Jonkin aikaa nuorukainen -pysyi vaiti, mutta vihdoin hän kertoi kaikki äidilleen sanoen lopuksi: --- Rakastan prinsessaa ja olen päättänyt pyytää häntä sulttaanilta -puolisokseni. - -Aladdinin äiti kuunteli ihmeissään poikansa kertomusta. Pojan puhuessa -prinsessan kosimisesta hän sanoi. -- Mitä ajattelet, lapsikulta? Sinun -täytyy olla järjiltäsi, kun haastat tuolla lailla. - --- Vakuutan sinulle äiti, Aladdin vastasi, -- että olen täysin -järjissäni. Aavistin kyllä että nuhtelisit minua hulluudesta ja -yltiöpäisyydestä, mutta minun täytyy vielä kerran sanoa sinulle, että -olen päättänyt pyytää prinsessaa puolisokseni. Vastustelusi ei voi -estää minua. Ja onpa minulla lahjakin, joka kelpaa sulttaanille -tarjottavaksi. Ne lasimarjat, jotka toin maanalaisesta puutarhasta, -ovatkin arvaamattoman kalliita jalokiviä ja suurimpienkin ruhtinaiden -huomion arvoisia. Jalokivikauppiaiden myymälöissä olen nähnyt -sellaisia, mutta vakuutan sinulle, että kellään heistä ei ollut näiden -hohtokivien veroisia mitä kokoon ja kauneuteen tulee, ja kuitenkin he -hinnoittelevat omansa äärettömän kalliiksi. Olen siis varma, että -sulttaani ottaa ne vastaan hyvin suosiollisin mielin. Sinulla on tähän -tarkoitukseen sopiva iso posliinikulho. Mene noutamaan se, ja pankaamme -kivet siihen, niin näemme, minkä vaikutuksen ne tekevät, kun olemme -järjestäneet ne väriensä mukaisesti. - -Aladdinin äiti toi posliinivadin, ja poika kaatoi jalokivet kahdesta -pussista, joissa niitä säilytti, lajitellen ne mieleisellään tavalla. -Loisto ja kirkkaus joka niistä päiväsaikaan säteili ja niiden värien -moninaisuus häikäisi heidän silmiään niin että he joutuivat aivan -ihmeisiinsä. Kalliiden kivien näkeminen, joiden arvoa hän ei tuntenut, -karkotti äidin levottomuuden vain osittain. Peläten, että Aladdin -tekisi jotakin mieletöntä, hän kuitenkin suostui poikansa pyyntöön ja -lupasi käydä seuraavana aamuna palatsissa. - -Aladdin heräsi ennen päivänkoittoa, herätti äitinsä ja kehotti häntä -pukeutumaan mennäkseen sisään, jos mahdollista, ennen kuin suurvisiiri -ja valtion ylhäiset virkamiehet asettuvat paikoilleen divaaniin eli -neuvostosaliin, jossa sulttaani piti istuntojaan. - -Aladdinin äiti otti kahteen palttinaliinaan käärityn posliinivadin, -johon he olivat edellisenä päivänä järjestäneet jalokivet, ja lähti -astumaan sulttaanin palatsia kohti. Hänen saapuessaan suurvisiiri ja -hovin ylhäiset herrat olivat juuri menneet istuntohuoneeseen. -Väentungoksesta huolimatta hän kuitenkin pääsi avaraan saliin, jonka -eteinen oli hyvin komea. Hän asettui aivan sulttaanin, suurvisiirin ja -ylhäisten herrojen eteen, jotka viimeksi mainitut istuivat hänen -majesteettinsa oikealla ja vasemmalla puolella. Useita juttuja -huudettiin vuorollaan esille, käsiteltiin ja ratkaistiin, kunnes koko -divaani hajaantui ja sulttaani nousi palaten suurvisiirin seuraamana -yksityishuoneisiinsa. - -Nähdessään sulttaanin poistuvan ja kaikkien ihmisten lähtevän salista -Aladdinin äiti aivan oikein päätteli, että hallitsija ei enää sinä -päivänä jatkaisi istuntoa, ja palasi kotiin. Aladdinin pettymys oli -suuri hänen kuullessaan että äiti palasi tyhjin toimin, mutta äiti -lohdutti poikaansa sanomalla: -- Menen jälleen huomenna, ehkä -sulttaanilla ei enää ole niin kiirettä. - -Seuraavana aamuna hän palasi lahjoineen sulttaanin palatsiin yhtä -aikaisin kuin edellisenä päivänäkin, mutta sinne tultuaan hän näki että -divaanin ovet olivat suljetut ja sai kuulla että istuntoja pidettiin -vain joka toinen päivä. Sen vuoksi hänen täytyi tulla uudestaan -seuraavana päivänä. Hän kävi siellä vielä useita kertoja asettuen aina -ihan vastapäätä sulttaania, mutta yhtä tuloksettomasti kuin -ensimmäisenäkin aamuna. - -Kuudentena istuntopäivänä palattuaan toimituksen jälkeen -yksityishuoneeseensa sulttaani kuitenkin sanoi suurvisiirilleen: -- -Olen jonkin aikaa havainnut erään vaimon säännöllisesti saapuvilla joka -päivä jolloin minulla on vastaanotto, ja hänellä on jotakin -palttinahuiviin kiedottuna. Hän seisoo kokoussalissa istunnon alusta -loppuun asti ja asettuu aina ihan eteeni. Jos hän tulee seuraavaan -istuntoomme, älä unohda kutsua häntä, jotta kuulen mitä hänellä on -sanottavaa. Suurvisiiri vastasi painamalla päänsä alas ja sitten -nostamalla sen pystyyn merkiksi siitä, että oli valmis sen menettämään, -jos ei noudattaisi käskyä. - -Seuraavana istuntopäivänä Aladdinin äiti saapui divaaniin ja asettui -sulttaanin eteen kuten tavallisesti. Suurvisiiri kutsui heti ylimmäisen -sauvankantajan, osoitti vaimoa ja käski tuoda hänet sulttaanin -puheille. Leski seurasi häntä kerkeästi ja kumarsi valtaistuimen -juurelle tultuaan päänsä lattiaan odottaen sulttaanin käskyä -noustakseen. Sulttaani virkkoi hänelle heti: -- Hyvä vaimo, olen jo -monena päivänä huomannut sinut seisomassa neuvostokokouksen alusta sen -loppuun. Millä asioilla käyt täällä? - -Nämä sanat kuullessaan Aladdinin äiti lankesi toistamiseen maahan ja -sanoi: -- Ruhtinasten ruhtinas, pyydän teidän majesteettianne suomaan -anteeksi anomukseni rohkeuden ja edeltäpäin vakuuttamaan minulle -anteeksiantoanne! - --- No, sulttaani vastasi, -- annan sinulle anteeksi, olkoon asia mitä -laatua tahansa. Sinulle ei tehdä mitään pahaa. Puhu rohkeasti. - -Näiden varokeinojen jälkeen vaimo kertoi sulttaanille vilpittömästi -asian jota varten oli tullut ja esitti monta anteeksipyyntöä ja -selitystä lieventääkseen poikansa yltiöpäisyyttä, kun tämä oli -rakastunut prinsessaan. - -Sulttaani kuunteli puhetta osoittamatta pienintäkään vihastumista, -mutta ennen kuin vastasi hän kysyi vaimolta mitä tällä oli palttinaan -kiedottuna. Aladdinin äiti otti valtaistuimen juurelle laskemansa -mytyn, poisti peitteen ja ojensi kulhon sulttaanille. - -Sulttaanin hämmästys ja ihmetys olivat sanoin kuvaamattomat kun hän -näki niin paljon isoja, kauniita ja arvokkaita jalokiviä yhteen -koottuina. Hän oli jonkin aikaa liikkumattomana pelkästä ihailusta. -Sitten hän otti lahjan Aladdinin äidin kädestä huudahtaen -riemastuneena: -- Kuinka muhkeita, kuinka kauniita! Ihailtuaan ja -hypisteltyään kaikkia jalokiviä toista toisensa perään hän kääntyi -suurvisiirinsä puoleen, osoitti kulhoa ja sanoi: -- Katso, ihaile, -ihmettele ja tunnusta että silmäsi eivät ole koskaan nähneet näin -kallisarvoisia ja kauniita hohtokiviä! Visiiri oli ihastuksissaan. - --- No, sulttaani jatkoi, -- mitä sanot moisesta lahjasta? Eikö se ole -tyttäreni, prinsessan, arvoinen? Ja eikö minun tulisi antaa hänet -miehelle, joka arvioi hänet niin korkeaan hintaan? - --- En voi olla myöntämättä, suurvisiiri vastasi, -- että lahja on -prinsessan arvoinen. Mutta pyydän teidän majesteettianne suomaan -minulle kolmen kuukauden ajan ennen kuin teette lopullisen päätöksenne. -Toivon, että poikani jota olette suosiollisesti katsellut kykenee sitä -ennen tarjoamaan ylevämmän lahjan kuin tuo Aladdin, joka on ventovieras -teidän majesteetillenne. - -Sulttaani suostui kernaasti pyyntöön ja virkkoi leskelle: - --- Hyvä vaimo, mene kotiisi ja sano pojallesi, että miellyin tekemääsi -ehdotukseen. En kuitenkaan voi naittaa tytärtäni, prinsessaa, vielä -kolmeen kuukauteen. Tule sen ajan kuluttua takaisin. - -Aladdinin äiti lähti palatsista paljon tyytyväisempänä kuin oli -odottanut, koska oli saanut näin suopean vastauksen, ja kertoi -pojalleen, että hänen oli palattava hoviin kolmen kuukauden kuluttua -kuulemaan sulttaanin päätöstä. - -Uutisen kuultuaan Aladdin piti itseään onnellisimpana ihmisenä maan -päällä ja kiitti äitiään hänen vaivoistaan tässä asiassa, jonka hyvä -menestys oli niin tärkeä hänen rauhalleen. - -Kun ajasta oli kulunut kaksi kuukautta, Aladdinin äiti meni eräänä -iltana öljyn ostoon kaupungille ja näki talot ja myymälät lehvillä -koristettuina. Tehtiin valmistuksia ilotulituksia varten, ja kaikki -ihmiset olivat riemutuulella. Kaduilla tulvehti juhlapukuisia, -rikkaasti satuloiduilla hevosilla ratsastavia virkailijoita suuren -palvelijajoukon seuraamina. Aladdinin äiti kysyi, mitä kaikki yleisen -juhlallisuuden valmistukset merkitsivät. -- Mistä sinä tulet, -vaimorukka, joku sanoi, -- kun et tiedä, että prinsessa Badr-ul-Budur, -sulttaanin tytär, menee tänä iltana naimisiin suurvisiirin pojan -kanssa? Prinsessa palaa kohta kylvystä, ja näkemäsi virkamiehet -saattavat hänet palatsiin jossa avioliiton juhlallinen vahvistus -toimitetaan. - -Äiti kiirehti kotiin ilmoittamaan asian Aladdinille. -- Poikani, hän -huudahti, -- olet hukassa! Sulttaanin kauniit lupaukset ovat olleet -vain tyhjiä sanoja. Suurvisiirin poika kuuluu tänä iltana naivan -prinsessan. - -Tieto koski Aladdiniin kuin ukkosen isku, mutta samassa hän muisti -lamppunsa, ja hänen mielessään välähti toivonsäde. Hän vannoi estävänsä -häät. Hän meni kammioonsa, otti taikakapineen ja hieroi sitä. Henki -ilmestyi heti ja kysyi: -- Mitä tahdot? - --- Kuule minua, Aladdin virkkoi, -- tähän asti olet palvellut minua -hyvin. Mutta nyt uskon sinun huoleksesi erittäin tärkeän tehtävän. -Sulttaanin tytär, joka oli luvattu minulle, menee tänä iltana naimisiin -suurvisiirin pojan kanssa. Se ei saa tapahtua. Tuo heidät molemmat -tänne ennen kuin he ovat menneet morsiusvuoteeseen. - --- Mestari, henki vastasi, -- tottelen sinua. - -Aladdin söi äitinsä kanssa illallista kuten tavallisesti. Sitten hän -palasi omaan kammioonsa odottamaan että henki panisi hänen käskynsä -täytäntöön. - -Sulttaanin palatsissa vallitsi suuri riemu hääjuhlallisuuksissa, joita -kesti puoliyöhön asti. Vihdoin morsian ja sulhanen vetäytyivät -huoneisiinsa. Tuskin he olivat astuneet kammioonsa, kun henki tarttui -heihin ja kantoi heidät suoraa päätä Aladdinin kamariin, kovin -säikyttäen kummankin, koska he eivät voineet nähdä millä keinoin heitä -kuljetettiin. - --- Poista sulhanen, Aladdin sanoi, -- ja korjaa hänet varmaan talteen -aamunkoittoon asti, jolloin sinun on tuotava hänet takaisin. Aladdin -koetti tyynnytellä prinsessaa, kohteli häntä ritarillisesti ja selitti -hänelle, minkä vääryyden itse oli kärsinyt. Mutta siinä hän ei juuri -onnistunut, kun prinsessa ei tiennyt mitään koko asiasta. - -Päivänkoitteessa henki palasi tuoden visiirin pojan, jota se oli -pelkillä hengähdyksillään pidätellyt läheisessä vajassa kaiken yötä. -Hänet jätettiin liikkumattomana ja turtuneena ovensuuhun. Kun Aladdin -oli virkkanut sanan, lampun henki otti nuoren parin ja kantoi takaisin -palatsiin. - -Henki oli juuri asettanut heidät paikoilleen, kun sulttaani tuli -koputtamaan ovelle toivottaakseen heille hyvää huomenta. Suurvisiirin -poika, joka oli kylmästä kangistunut seistyään kaiken yötä ohuissa -aluspukimissaan, oli tuskin kuullut kolkutuksen, kun hän riensi -pukeutumissuojaansa, jossa oli edellisenä iltana riisuutunut. - -Avattuaan oven sulttaani astui vuoteen ääreen ja suuteli prinsessaa -otsalle, mutta hämmästyi kovin nähdessään hänet niin alakuloisena. -Tytär loi häneen vain suurta murhetta ilmaisevan katseen. Hallitsija -aavisti äänettömyydessä piilevän jotakin tavatonta ja lähti heti -sulttaanittaren huoneeseen kertoen hänelle missä tilassa oli tavannut -prinsessan ja kuinka tämä oli hänet vastaanottanut. - --- Puolisoni, sulttaanitar virkkoi, -- minä lähden hänen luokseen. -Minua hän ei ota vastaan samalla tavalla. - -Prinsessa oli aivan yhtä umpimielinen äitiään kohtaan, mutta kun -sulttaanitar hartaasti pyysi häntä puhumaan, hän sanoi syvään huoaten -ja kyyneliä vuodattaen: -- Olen kovin onneton. Sitten hän kertoi mitä -oli tapahtunut. -- Tyttäreni, sulttaanitar vastasi, -- sinun on -pidettävä tämä kaikki salassa. Kukaan ei näet usko, että olet -täysijärkinen, jos kerrot näin omituisen tarinan. Sitten sulttaanitar -meni tiedustelemaan visiirin pojalta, mutta ylpeänä ruhtinaallisesta -avioliitostaan tämä kielsi kaikki, ja niinpä hääjuhlallisuuksia -jatkettiin yhtä loistokkaasti kaiken päivää. - -Illalla Aladdin kutsui taas hengen ja tuotatti prinsessan ja visiirin -pojan luokseen kuten ennenkin. Ja seuraavana aamuna heidät vietiin -takaisin palatsiin juuri siihen aikaan, kun heidän oli otettava vastaan -sulttaanin vierailu. Prinsessa vastasi syleilyyn kyynelsilmin ja kertoi -vihdoin mitä oli tapahtunut. Sulttaani neuvotteli suurvisiirin kanssa -ja kuultuaan että tämän poika oli kokenut vielä pahempaa kuin prinsessa -hän käski peruuttaa avioliiton. Ja kaikki juhlallisuudet -- joiden piti -kestää vielä useita päiviä -- lakkautettiin kautta valtakunnan. - -Hääjuhlallisuuksien äkillinen lopettaminen antoi aihetta paljoon -juoruiluun, mutta mitään ei tullut ilmi, vaikka odottamaton muutos sai -ihmiset pääkaupungissa ja maakunnissa arvailemaan kaikenlaista. Asiaan -ei tiedetty mitään varmaa selitystä. Olihan vain nähty visiirin -poikineen lähtevän palatsista kovin alla päin. Aladdin yksinään tunsi -salaisuuden, mutta hän piti sen ovelasti omana tietonaan, niin ettei -sulttaani eikä suurvisiiri, jotka olivat unohtaneet Aladdinin ja hänen -anomuksensa, lainkaan aavistaneet kuka oli häiriön aiheuttaja. - -Kolme kuukautta oli nyt kulunut siitä kun sulttaani oli antanut -Aladdinin äidille lupauksensa, ja niinpä tämä lähti jälleen palatsiin -kuulemaan sulttaanin päätöstä. Sulttaani tunsi hänet heti ja käski -suurvisiirinsä tuoda hänet luokseen. - --- Armollinen sulttaani, leski virkkoi kumartuen maahan hänen edessään, --- olen teidän majesteettinne ohjeiden mukaan tullut kolmen kuukauden -kuluttua puhumaan poikani puolesta. - -Määrätessään päivän jolloin antaisi vastauksensa kunnon vaimon -anomukseen ei sulttaani ollut uskonut kuulevansa tuosta avioliitosta -sen koommin. Mutta hän ei mielellään tahtonut syödä sanaansa. Sen -vuoksi hän neuvotteli visiirinsä kanssa, joka kehotti häntä asettamaan -sellaiset ehdot että Aladdinin alhaisessa asemassa oleva mies ei voisi -niitä täyttää. Neuvo näytti sulttaanista viisaalta ja hän sanoi: -- On -kyllä totta, vaimokulta, että sulttaanien tulisi pysyä sanassaan, ja -olen valmis pitämään omani ja tekemään poikasi onnelliseksi naittamalla -hänelle tyttäreni. En kuitenkaan voi antaa häntä pojallesi, ellen saa -todisteita hänen kyvystään huolehtia ruhtinaallisen säädyn mukaisesti -puolisostaan. Sanohan pojallesi, että täytän lupaukseni heti kun hän on -lähettänyt minulle neljäkymmentä aitokultaista, samanlaisilla -jalokivillä täytettyä tarjotinta kuin jo olet minulle lahjoittanut, ja -niitä kantamassa pitää olla neljäkymmentä mustaa orjaa, joiden edellä -käy yhtä monta nuorta ja kaunista valkoista orjaa -- kaikki upeissa -puvuissa. Näillä ehdoilla olen valmis luovuttamaan hänelle prinsessan. -Mene ilmoittamaan se hänelle, ja minä odotan kunnes tuot hänen -vastauksensa. - -Aladdinin äiti lankesi toistamiseen kasvoilleen valtaistuimen juureen -ja lähti. Kotimatkalla hän naureskeli itsekseen poikansa hupsua -kuvittelua. Mistä, hän tuumi, Aladdin voi saada kaikki mitä sulttaani -pyytää? Kotiin tultuaan hän ilmoitti pojalleen sulttaanilta saamansa -sanoman ja lisäsi: -- Sulttaani odottaa heti vastaustasi. Mutta, hän -naurahti, -- taitaa saada odottaa sitä kauan. - --- Ei niin kauan, äitiseni, kuin luulet, Aladdin vastasi. -- Olen hyvin -mielissäni. Hänen majesteettinsa pyyntö on vain pikku seikka verrattuna -siihen mitä olisin prinsessan vuoksi tehnyt. Toimitan ne tavarat -hetimmiten. - -Aladdin kiirehti kammioonsa ja kutsui hengen, jolle ilmoitti -toivomuksensa. Henki vakuutti heti tottelevansa ja katosi. Hyvin lyhyen -ajan kuluttua se palasi mukanaan neljäkymmentä mustaa orjaa, joista -jokainen kantoi päänsä päällä raskasta timanteilla, rubiineilla, -smaragdeilla, safiireilla ja kaikenlaisilla hohtokivillä täytettyä -aitokultaista tarjotinta, ja jalokivet olivat vielä isompia ja -kauniimpia kuin sulttaanille aikaisemmin lahjoitetut. Aladdin toimitti -mustat orjat valkoisten orjien kera puutarhaan odottamaan. - --- Äiti, Aladdin sanoi, -- älä hukkaa aikaa. Haluaisin että palaisit -palatsiin viemään prinsessalle pyydetyn huomenlahjan ennen kuin -sulttaani lopettaa istuntonsa divaanissa, jotta hän nopeudestani ja -täsmällisyydestäni voi päätellä kuinka kiihkeästi toivon kunniakasta -liittoa. - -Kulkue oli niin uhkea, että sen edetessä katuja pitkin joukoittain -kansaa tuli sitä ihmetellen katselemaan. Orjien hohtokivistä -kimaltelevien pukujen loisto oli niin suurenmoista, että ihmiset -luulivat heitä kuninkaiksi tai ruhtinaiksi. Orjat astuivat verkalleen -palatsia kohti, Aladdinin äiti etunenässä, ja olivat kaikki niin -toistensa näköisiä että katsojia kummastutti. - -Kun sulttaani, jolle oli ilmoitettu heidän saapumisestaan, oli käskenyt -päästää heidät sisään, he astuivat esteettömästi neuvostosaliin -säännöllisessä järjestyksessä, osa kääntyen oikealle, osa vasemmalle -puolelle. Kun he kaikki olivat siellä ja olivat asettuneet -puoliympyrään sulttaanin valtaistuimen eteen, mustat orjat laskivat -kultatarjottimensa matolle ja lankesivat maahan koskettaen mattoa -otsallaan, ja valkoiset orjat tekivät samoin. Noustuaan mustat orjat -paljastivat tarjottimet, ja sitten kaikki seisoivat käsivarret ristissä -rinnallaan. - -Aladdinin äiti astui valtaistuimen juurelle ja sanoi sulttaanille: -- -Armollinen hallitsija, poikani tietää hyvin, että tämä lahja ei ole -läheskään prinsessa Badr-ul-Budurin arvoinen, mutta hän toivoo -kuitenkin, että teidän majesteettinne ottaa sen vastaan ja suosittelee -poikaani prinsessalle, varsinkin kun poikani on parhaansa mukaan -koettanut täyttää ehdot jotka suvaitsitte asettaa hänelle. - -Sulttaani ei enää epäröinyt. Hän oli ylen iloinen nähdessään Aladdinin -suurellisen lahjan. -- Mene sanomaan pojallesi, hän virkkoi, -- että -odotan häntä avosylin. Ja mitä nopeammin hän rientää ottamaan minulta -vastaan prinsessan, tyttäreni, sitä suuremman riemun hän tuottaa -minulle. - -Heti kun räätälinleski oli poistunut, sulttaani lopetti istunnon, nousi -korokkeeltaan ja määräsi, että prinsessan palvelijoiden oli tultava -noutamaan tarjottimet emäntänsä huoneeseen, jonne hän itsekin lähti -ihailemaan niitä mielin määrin tyttärensä kanssa. Kaikki -kahdeksankymmentä orjaa johdatettiin palatsiin. Kerrottuaan -prinsessalle heidän upeudestaan sulttaani käski tuoda heidät prinsessan -huoneen edustalle, jotta tämä näkisi ikkunoiden ristikoitten läpi, -ettei isä ollut liioitellut niistä puhuessaan. - -Aladdinin äiti saapui kotiin, ja jo hänen ilmeensä ja käytöksensä -osoittivat, että hänellä oli hyviä uutisia. -- Riemuitse, poikani, -hän sanoi, -- olet päässyt korkeimpien toivomustesi perille. -Sulttaani on julistanut sinut kyllin arvokkaaksi omistamaan prinsessa -Badr-ul-Budurin ja odottaa kärsimättömästi syleilläkseen sinua ja -päättääkseen avioliiton. - -Ylen ihastuneena sanomasta Aladdin meni huoneeseensa ja kutsui lampun -orjan, kuten tavallista. -- Henki, hän virkkoi, -- tahdon heti -päästä kylpyyn, ja sitten sinun tulee toimittaa minulle kallisarvoisin -ja muhkein puku mitä mikään kuningas konsaan on käyttänyt. Tuskin -oli hän lausunut nämä sanat, kun henki teki hänet samoin kuin -itsensäkin näkymättömäksi ja vei hänet monivivahteisesta marmorista -rakennettuun kylpylään, jossa näkymättömät kädet valelivat ja pesivät -hänet hyvänhajuisella vedellä. Ja kun hänet jälleen tuotiin -pukeutumishuoneeseen, hän löysi sieltä omien vaatteittensa asemesta -vaatekerran jonka komeus hämmästytti häntä. Henki auttoi sen hänen -ylleen ja kuljetettuaan hänet takaisin hänen omaan kammioonsa kysyi -häneltä, oliko hänellä muita käskyjä annettavina. -- On, Aladdin -vastasi, -- hanki minulle ratsu, joka kauneudessa ja uljuudessa voittaa -sulttaanin tallin parhaat ja on satuloineen, suitsineen ja muine -tarpeineen miljoonan kultarahan arvoinen. Haluan myös kaksikymmentä -yhtä upeasti puettua orjaa kuin ne, jotka kantoivat huomenlahjani -palatsiin, kävelemään vieressäni ja takanani sekä vielä saman verran -astumaan edelläni kahdessa rivissä. Sitä paitsi on sinun hankittava -äitini saattueeksi kuusi orjatarta, ainakin yhtä loistavasti -vaatetettua kuin konsaan prinsessa Badr-ul-Buduria palvelevat, ja -jokainen heistä tuokoon täydellisen puvun joka kelpaisi kelle -sulttaanittarelle tahansa. Tarvitsen myös kymmenentuhatta kultarahaa -kymmenessä kukkarossa. Riennä täyttämään käskyni! - -Heti kun Aladdin oli antanut määräykset, henki katosi, mutta palasi -samassa tuokiossa tuoden hevosen, neljäkymmentä orjaa, joista -kymmenellä oli kymmenentuhatta kultarahaa sisältävä kukkaro, sekä kuusi -orjatarta, jotka kaikki kantoivat päänsä päällä hopeakudokseen -käärittyä erilaista pukua Aladdinin äidille. Henki antoi kaikki -Aladdinille. - -Aladdin otti neljä kukkaroa, antoi ne äidilleen, samoin kuin pukuja -kantavat orjattaret, ja sanoi hänelle, että hän sai käyttää rahat niin -kuin itse tahtoi. Jäljellä olevat kuusi kukkaroa hän jätti orjille, -käskien heitä sirottelemaan tien varrella kourallisittain kolikoita -rahvaalle. - -Kun kaikki oli valmista, hän nousi oriinsa selkään, kolmen -kukkaronkantajan astuessa hänen oikealla puolellaan ja kolmen -vasemmalla, ja lähti ratsastamaan palatsia kohti. Vaikka Aladdin ei -sitä ennen ollut koskaan istunut satulassa, hän ratsasti niin -tavattoman sirosti, että taitavimmatkaan hevosmiehet eivät olisi -luulleet häntä aloittelijaksi. Kaduilla, joita pitkin hänen oli -saattueineen kuljettava, tulvi lukematon kansanjoukko, joka kajautteli -ilmaa riemuhuudoillaan, varsinkin milloin nuo kuusi orjaa syytivät -kukkaroistaan kourantäysin kultaa rahvaalle. - -Kovin hämmästyneenä Aladdinin muhkeasta puvusta ja hänen -saattojoukkonsa loistosta sulttaani otti hänet riemuiten vastaan -ja koetti kaikin tavoin osoittaa hänelle kunnioitustaan. Kun -juhla-ateria oli nautittu, sulttaani kutsutti ylituomarin -laatimaan avioliittosopimuksen, ja se varustettiin asianomaisten -allekirjoituksilla. Sulttaani halusi kaikin mokomin että häät -vietettäisiin heti, mutta Aladdin sanoi: -- Pyydän että teidän -majesteettinne antaa minulle palatsin läheisyydestä riittävän maa-alan, -jolle voin rakennuttaa prinsessan arvoisen kodin ennen kuin häämme -vietetään. Kiihkeän haluni saada prinsessa omakseni voitte päätellä -siitä nopeudesta jolla linna kohotetaan. - -Sulttaani suostui kernaasti pyyntöön ja syleiltyään Aladdinia salli -tämän palata kotiin. - -Aladdin poistui kumartaen tottuneimman hovimiehen tapaan ja riensi -kansan eläköönhuutojen kaikuessa kotiinsa henkeä puhuttelemaan. Kun hän -oli päässyt kammioonsa, hän otti lampun ja hieraisi sitä. Henki -ilmestyi heti ja vakuutti uskollisuuttaan. Aladdin sanoi sille: -- -Henki, rakenna minulle palatsi jossa voin ottaa vastaan puolisoni -prinsessa Badr-ul-Budurin. Tehtäköön se porfyyrista, jaspiksesta, -akaatista, lasuurikivestä ja hienoimmista erivärisistä marmorilajeista. -Yläkertaan on rakennettava iso, kupukattoinen sali, jossa on neljä -yhtäläistä ja yhtä suurta sivua, ja tiilien asemesta muurattakoot -seinät vuoroittaisista kulta- ja hopeaharkoista. Kussakin seinässä -olkoon kuusi ikkunaa. Yhtä ikkunaa lukuun ottamatta, joka on jätettävä -keskeneräiseksi, niiden puitteet tulee koristaa timanteilla, -rubiineilla ja smaragdeilla, niin että niiden vertaa ei ole maailmassa -nähty. Palatsiin pitää kuulua myös sisä- ja ulkopiha sekä laaja -puutarha. Mutta ennen kaikkea toimita sinne avara aarreaitta ja täytä -rahasto lyödyllä kullalla ja hopealla. Älköön palatsista puuttuko -mitään, ei keittiötä eikä varastohuoneita, ja hirnukoot talleissa -parhaat hevoset. Lopuksi sinun tulee järjestää sinne ruhtinaallinen -palveluskunta. Mene täyttämään käskyni! - -Aladdin antoi nämä määräykset päivänlaskun aikaan, ja jo ennen -aamunkoittoa henki saapui ja sanoi: -- Mestari, palatsisi on valmis. - -Aladdin virkahti vain sanasen, ja henki vei hänet palatsiin opastaen -hänet kaikkiin suojiin. Aladdin oli niihin kuten palvelusväkeenkin -hyvin ihastunut. Henki näytti hänelle sitten aarteiston, jonka -rahastonhoitaja avasi ja jossa Aladdin näki erisuuruisia kukkaroita -pinottuina mitä parhaimpaan järjestykseen lattiasta kattoon asti. Sen -jälkeen henki vei hänet talleihin, joissa oli maailman uljaimpia -hevosia, ja tallirengit puuhailivat niiden hoitelemisessa. Sieltä he -menivät varastohuoneisiin, jotka olivat täytetyt kaikilla mahdollisilla -ruoka- ja korutarvikkeilla. - -Kun Aladdin oli tarkastanut palatsin läpikotaisin, hän sanoi: -- Henki, -kukaan ei voi olla tyytyväisempi kuin minä. Unohdin vain yhden seikan: -Levitähän matto sulttaanin palatsista tänne, jotta prinsessa voi -kävellä sitä pitkin. Henki katosi heti, ja Aladdin näki toiveensa -toteutuvan silmänräpäyksessä. Sitten henki palasi ja vei hänet kotiin -ennen kuin sulttaanin palatsin portit avattiin. - -Kun portinvartijat tulivat avaamaan niitä, he kummastuivat nähdessään -yöllä kohonneen komean palatsin ja hienon samettimaton joka johti sen -pääkäytävään. He ilmoittivat asiasta heti suurvisiirille, joka riensi -kertomaan siitä sulttaanille. -- Se on varmaan se palatsi, itsevaltias -huudahti, -- jonka rakentamiseen annoin Aladdinille luvan. Hän on -tehnyt minulle tämän yllätyksen näyttääkseen mitä kykenee saamaan -aikaan yhdessä yössä. - -Kun Aladdin oli tuotu kotiin, hän pyysi äitiään menemään ilmoittamaan -Badr-ul-Budurille, että palatsi oli valmis ottamaan prinsessan vastaan -sinä iltana. Äiti lähti heti naisorjiensa saattamana. - -Leski istui prinsessan luona, kun sulttaani astui huoneeseen. Hän oli -kovin ihmeissään nähdessään, mikä muutos vaimossa oli tapahtunut, ja -myös hyvin mielissään. Aladdin oli lähtenyt sillä välin matkalle uuteen -kotiinsa eikä suinkaan unohtanut ottaa mukaansa lamppua ja sormusta, -joista kummastakin hänellä oli ollut niin paljon hyötyä. Riemu oli -ylinnä ja soiton sävelet kajahtelivat, kun prinsessa Badr-ul-Budur -lähti sinä iltana sulttaanin palatsista. Häntä seurasi loistava saattue -Aladdinin palatsin ovelle, missä sulhanen oli valmiina ottamaan kaikin -kunnianosoituksin hänet vastaan. Hän vei prinsessan erääseen isoon -saliin, jonka upeus kummastutti tätä ylenmäärin, ja sitten juhlittiin -myöhäiseen yöhön. - -Heti pukeuduttuaan Aladdin meni seuraavana aamuna kutsumaan sulttaania -ja hänen hoviaan palatsiinsa. Hallitsija suostui mielihyvin ja lähti -suurvisiirinsä ja kaikkien ylhäisten hoviherrojensa seurassa Aladdinin -mukaan. Mitä lähemmäksi Aladdinin palatsia sulttaani tuli, sitä enemmän -hän hämmästyi sen kauneutta. Mutta kun hän astui kupusaliin ja näki -timanteilla, rubiineilla ja smaragdeilla somistetut ikkunat -- ja -pelkkiä isoja, moitteettomia kiviä ne olivatkin -- hän ällistyi niin -suuresti että seisoi jonkin aikaa aivan hievahtamatta. - --- Poikani, hän sanoi sitten, -- tämä sali on maailman ihmeellisin ja -ihanin. Vain yksi asia minua kummastuttaa, nimittäin tuo keskeneräinen -ikkuna. - --- Valtiaani, Aladdin vastasi, -- laiminlyönti oli tahallinen. Halusin -näet, että teidän majesteetillenne jäisi kunnia päättää tämän salin -rakennustyö. - --- Tarkoituksesi oli ystävällinen, sulttaani virkkoi. -- Annankin heti -määräykseni. - -Kun sulttaani nousi aterialta, hänelle ilmoitettiin, että -jalokivikauppiaat ja kultasepät odottivat. Hän palasi saliin ja näytti -heille keskeneräisen ikkunan. -- Lähetin noutamaan teidät, hän sanoi, --- jotta laittaisitte tämän ikkunan täsmällisesti toisten kaltaiseksi. -Ja kiirehtikää työtänne minkä voitte. - -Jalokivikauppiaat ja kultasepät tarkastivat huolellisesti muut -kaksikymmentäkolme ikkunaa ja neuvoteltuaan keskenään saadakseen -selville paljonko kalliita kiviä kukin kykeni tuomaan, he palasivat ja -tulivat sulttaanin eteen, jonka ylin hovihankkija ryhtyi puhumaan -ammattitoveriensa puolesta lausuen: -- Armollinen sulttaani, olemme -kaikki halukkaat ponnistamaan voitavamme sekä ahkeruuden että -huolellisuuden suhteen totellaksemme teidän majesteettianne. Mutta me -kaikki yhteisestikään emme kykene toimittamaan näin suurenmoiseen -työhön tarvittavaa hohtokivien paljoutta. - --- Minulla on niitä enemmän kuin kylliksi, sulttaani vastasi. -- Tulkaa -palatsiin ja valitkaa varastostani tarkoitukseenne sopivia. - -Kun sulttaani palasi palatsiinsa, hän käski tuoda hohtokivensä esille, -ja jalokivisepät ottivat niistä suuren joukon, eritoten Aladdinin -lahjoittamista, jotka he pian käyttivät, silti paljon edistymättä -työssään. He tulivat vielä useita kertoja noutamaan lisää eivätkä -olleet kuukaudessa saaneet ikkunaa edes puolivalmiiksi. Sanalla sanoen, -he käyttivät kaikki sulttaanin jalokivet ja lainasivat vielä -visiiriltäkin, mutta työ oli yhä keskeneräinen. - -Aladdin, joka tiesi, että kaikki sulttaanin yritykset tehdä ikkuna -toisten kaltaiseksi olivat turhia, lähetti kutsumaan jalokivikauppiaat -ja kultasepät eikä ainoastaan käskenyt heidän luopua työstään, vaan -purkaa jo tehdynkin ja viedä jalokivet takaisin sulttaanille ja -visiirille. He purkivat muutamassa tunnissa työn, johon olivat -kuluttaneet kuusi viikkoa, ja heidän lähtiessään Aladdin jäi yksikseen -saliin. Hän otti lampun, joka hänellä oli mukanaan, ja hankasi sitä, ja -henki ilmestyi heti. -- Käskin sinun jättää yhden tämän salin -kahdestakymmenestäneljästä ikkunasta keskeneräiseksi, ja suoritit -tehtäväsi täsmällisesti. Nyt haluan että teet sen muiden kaltaiseksi. -Henki poistui. Aladdin pistäytyi ulkona ja palatessaan näki ikkunan -olevan toisten kaltainen kuten oli toivonut. - -Jalokivikauppiaat ja kultasepät menivät palatsiin ja pääsivät -sulttaanin puheille. Jalokiviseppien päämies palautti takaisin tuodut -kivet sulttaanille. Sulttaani kysyi, oliko Aladdin maininnut mistä -syystä oli käskenyt heitä menettelemään niin, ja kun he vastasivat -kieltävästi, hänen majesteettinsa käski tuomaan hevosen, nousi sen -selkään ja ratsasti vävynsä palatsiin muutaman jalkaisin astuvan -seuralaisen kanssa. Aladdin tuli portille häntä vastaan ja vastaamatta -hänen kysymykseensä saattoi hänet kupusaliin, jossa sulttaani -ihmeekseen näki ikkunan viimeisteltynä aivan toisten kaltaiseksi. Hän -luuli ensin erehtyneensä ikkunasta, mutta tarkastettuaan kaikkia -muitakin hän havaitsi, että se oli muutamassa minuutissa laitettu -täyteen kuntoon, kun taas jalokivisepät olivat ahertaneet viikkokausia -saamatta työtä valmiiksi. -- Poikani, hän sanoi, -- mikä ihmeellinen -mies sinä oletkaan, kun teet tuollaisia hämmästyttäviä töitä -silmänräpäyksessä! Maailmassa ei ole toista sinun vertaistasi. Mitä -paremmin sinuun tutustun, sitä enemmän ihailen sinua. - -Aladdin ei aina pysytellyt palatsissaan, vaan halusi näyttäytyä kerran, -pari viikossa pääkaupungissa, mennen milloin yhteen, milloin toiseen -moskeijaan rukoilemaan tai käyden tervehtimässä suurvisiiriä ja hovin -korkeimpia herroja. Joka kerta, kun hän liikkui ulkosalla, hänellä oli -orja kävelemässä kummallakin puolen ratsuaan, ja he heittelivät -kourallisittain rahaa kansalle hänen ratsastaessaan kaduilla ja -toreilla. Jalomielisyys hankki hänelle kansan rakkauden. Kaikki -siunasivat häntä, ja tuli yleiseksi tavaksi vannoa hänen päänsä kautta. -Niin hän voitti kansan sydämet ja oli suositumpi kuin sulttaani itse. - -Aladdin eli siihen tapaan useita vuosia. Mutta sitten Afrikkaan -palannut taikuri muisti hänet eräänä päivänä, ja vaikka luulikin hänen -nääntyneen luolaan, johon oli hänet jättänyt, hän päätti kuitenkin -hankkia varmuuden asiasta. Pitkien ja huolellisten taikatutkimusten -avulla hän sai tietää, että Aladdin oli pelastunut ja eli suuressa -loistossa, mistä kaikesta sai kiittää ihmelamppua. - -Saatuaan sen selville taikuri lähti kiireen vilkkaa matkalle Kiinan -pääkaupunkiin. Perille päästyään hän meni karavaanimajaan levähtääkseen -pitkän vaelluksensa jälkeen. - -Tiedustelemalla hän sai kuulla Aladdinin äärettömästä rikkaudesta, -hänen anteliaisuudestaan ja kansalle jakelemistaan almuista sekä uhkean -palatsin rakentamisesta. Kun taikuri näki palatsin, hän tiesi hyvin, -että ainoastaan henget olivat voineet pystyttää sen. Ja häntä suututti -kovin ajatus omasta tappiostaan. Hän palasi yömajaan päättäen ottaa -selville missä lamppua säilytettiin, ja taikatietojensa avulla hän -onnistuikin siinä. Kun hän suureksi riemukseen sai selville, että -lamppu oli palatsissa eikä Aladdinin mukana kuten hän oli pelännyt, hän -jupisi: -- Nyt hankin lampun itselleni ja kostan nuorukaiselle, syöksen -hänet takaisin alkuperäiseen alhaiseen asemaansa. - -Taikuri kuuli myös, että Aladdin oli kolme päivää sitten lähtenyt -viikon kestävälle metsästysretkelle. Tieto riitti loihtijalle hänen -suunnitelmiensa toteuttamiseksi, ja hän ryhtyikin heti tuumasta -toimeen. - -Ensin hän meni vaskisepälle ja osti tusinan lamppuja. Ne hän pani -vasuun ja lähti jälleen Aladdinin palatsin edustalle. Lähelle -tullessaan hän huuteli: -- Kuka haluaa vaihtaa vanhoja lamppuja uusiin? -Prinsessa sattui kuulemaan melua, vaikkei erottanut hänen sanojaan. -Uteliaana tietämään, miksi kansaa kerääntyi äijän ympärille, hän -lähetti erään orjattaristaan kysymään mitä ukolla oli myytävänä. - -Orjatar palasi pian nauraen niin sydämellisesti että prinsessa -suutahti. -- Prinsessa, orjatar virkkoi yhä nauraa hohottaen, -- -miehellä on kainalossaan vasullinen siroja uusia lamppuja joita haluaa -vaihtaa vanhoihin. Lapsia ja rahvasta kerääntyy hänen kintereilleen, -niin että hän tuskin voi liikkua paikaltaan, ja katsojat meluavat minkä -voivat häntä pilkatakseen. - -Tämän kuullessaan toinen orjatar virkkoi: -- En tiedä lieneekö -prinsessa huomannut, mutta lampuista puhuttaessa muistankin, että -prinssin pukuhuoneen hyllyllä on lamppurähjä. Kuka sen omistaakin, ei -varmaankaan pahoittele, että saa sen tilalle uuden. - -Prinsessa, joka ei tiennyt lampun arvosta, käski erästä miesorjaa -ottamaan sen ja viemään vaihdettavaksi. Orja totteli, kävi noutamassa -lampun ja oli tuskin ehtinyt palatsin portille, kun näki afrikkalaisen -velhon ja osoittaen hänelle vanhaa lamppua sanoi: -- Anna minulle tästä -uusi lamppu. - -Taikuri ei ollenkaan epäillyt, etteikö se olisi hänen haluamansa -lamppu. Toista sellaista ei voinut olla palatsissa, jossa jokainen -kapine oli kultaa tai hopeaa. Hän sieppasi sen innokkaasti orjan -kädestä, työnsi sen mahdollisimman syvälle poveensa tarjosi miehelle -vasunsa ja käski häntä valitsemaan mieleisensä. Orja otti yhden ja vei -sen prinsessalle. Mutta tuskin vaihtokauppa oli tehty, kun palatsi -kaikui loihtijan hupsuutta ivailevien lasten huudoista. - -Afrikkalainen velho antoi jokaisen nauraa minkä mieli teki. Heti kun -oli päässyt pois molempien palatsien väliseltä kentältä, hän riensi -hiljaisimmille sivukaduille. Ja kun hän ei enää tarvinnut lamppujaan -eikä vasua, hän laski ne vaivihkaa pimeään kujaan. Käveltyään vielä -kadun, pari hän tuli eräälle kaupungin porteista. Esikaupunkien läpi -asteltuaan hän saapui vihdoin yksinäiselle paikalle ja viipyi siellä -lopun päivää. Yön tullen hän veti lampun taskustaan ja hankasi sitä. -Henki saapui käskyä totellen ja sanoi: -- Mitä tahdot? Olen valmis -tottelemaan sinua orjanasi ja kaikkien niiden orjana, joilla on tuo -lamppu käsissään, -- minä ja muut lampun henget. - --- Käsken, että siirrät heti Afrikkaan minut ja palatsin, jonka olet -muiden lampun orjien kanssa rakentanut tähän kaupunkiin. Siirrä myös -kaikki palatsissa olevat ihmiset. Henki ei vastannut mitään, vaan -lennätti heti sekä loihtijan että palatsin kaikkine asukkaineen velhon -määräämään paikkaan. - -Sulttaani joutui niin ihmetyksen valtaan, kun ei aamulla nähnyt -palatsia siinä missä oli tottunut sitä katselemaan, että kutsutti -suurvisiirin luokseen kysyäkseen hänen mielipidettään. Suurvisiiri, -joka pelkäsi ja vihasi Aladdinia, ei vitkastellut neuvoa sulttaania -vangituttamaan prinssin. Aladdin tuotiin kahleissa sulttaanin eteen, ja -vihastunut hallitsija aikoi mestauttaa hänet, mutta juuri kun pyöveli -oli kohottamaisillaan kirveensä ilmoitettiin, että kansa oli noussut -kapinaan ja uhkasi murtautua palatsiin suosikkiaan pelastamaan. -Kuolemantuomio täytyi peruuttaa kansan tyynnyttämiseksi. - -Aladdin tiedusteli mistä rikoksesta häntä syytettiin. Sulttaani vei -hänet yksityishuoneensa ikkunaan, osoitti tyhjää alaa ja kysyi: -- -Missä on palatsisi ja missä on tyttäreni? - --- Sitä en tiedä, nuori mies vastasi, -- mutta jos teidän -majesteettinne suo minulle neljäkymmentä päivää aikaa enkä sillä välin -toimita palatsia paikoilleen, olen valmis menettämään pääni. - --- Mene sitten yrittämään, sulttaani sanoi, mutta älä unohda palata -neljänkymmenen päivän kuluttua. - -Aladdin lähti sulttaanin luota niin nöyryytettynä ja nolostuneena, -ettei tohtinut kohottaa katsettaan. Hovin korkeimmat herrat, jotka -olivat vakuutelleet hänelle ystävyyttään, käänsivät hänelle selkänsä, -jottei heidän tarvitsisi nähdä häntä. Jotkut sentään tunsivat -sääliäkin. Aladdin oli aivan suunniltaan ja käveli kaupungilla turhaan -kysellen oliko kukaan nähnyt hänen palatsiaan. - -Kuljeskeltuaan kolme päivää hän lähti vihdoin maaseudulle päättäen -lopettaa elämänsä. Lähestyessään jokea, johon mieli hukuttautua hän -päätti kuitenkin ensin rukoilla. Mutta kun hän aikoi hartauttaan -valmistaakseen pestä kätensä ja kasvonsa, hän kompastui niljakkaalla -äyräällä. Kaatuessaan hän hieraisi kivensyrjää vasten sormustaan, joka -hänellä vielä oli, mutta jonka voiman hän oli unohtanut. Heti ilmestyi -henki jonka hän oli nähnyt luolassa ja sanoi: -- Mitä tahdot? Olen -sinun orjasi, tuon sormuksen orja. - --- Henki, Aladdin vastasi mieluisasti yllättyneenä odottamattomasta -avusta, -- siirrä minut heti paikkaan johon palatsini on viety. Tuskin -nämä sanat olivat lausutut, kun Aladdin havaitsi olevansa Afrikassa -oman palatsinsa vieressä. - -Vietettyään yön puutarhassa Aladdin hiipi aamulla ruhtinaallisen -puolisonsa makuusuojan ikkunan alle, ja sattui niin että prinsessa -Badr-ul-Budur pian sen jälkeen vilkaisi ulos. Aladdinin nähdessään hän -ihastui suuresti. -- Tule salaovelle, hän huudahti, -- ja riennä -luokseni. Aladdinin riemu ei ollut vähäisempi kuin prinsessan. Hän -syleili hellästi puolisoaan ja lausui: -- Sano minulle, mihin on -joutunut lamppu joka oli pukuhuoneeni hyllyllä. - --- Voi, prinsessa vastasi, -- tietämättä sen voimaa minä hupsu vaihdoin -sen uuteen, ja seuraavana aamuna olin tässä etäisessä paikassa joka -kuuluu olevan Afrikkaa. - --- Koska olemme Afrikassa, Aladdin sanoi, -- tämän täytyy olla -afrikkalaisen taikurin työtä. Tiedätkö missä hän säilyttää lamppua? - -Prinsessa tiesi, että velho aina piti lamppua pukunsa povessa, sillä -tämä oli riemuiten näyttänyt sitä hänelle. -- Sitten, Aladdin virkkoi, --- voimme vielä yrittää rangaista häijyä noitaa. Käske avata minulle -salaovi heti palattuani, sillä ensiksi on minun saatava käsiini lamppu. - -Aladdin lähti ja keksi pian vaeltajan, joka ilomielin suostui -vaihtamaan hänen kanssaan vaatteita, ja meni sitten rohtolaan pyytämään -erästä hyvin kallista jauhetta. Rohdoskauppias katsoa muljautti häneen -epäillen hänen maksukykyään, mutta Aladdin näytti hänelle kukkarollisen -kultarahoja, pyysi ja sai puoli drakmaa jauhetta ja palasi heti -palatsiin. Hän astui salaovesta sisään, riensi prinsessan huoneeseen ja -sanoi hänelle: Kun taikuri tulee luoksesi, sinun täytyy kohdella häntä -hyvin ystävällisesti ja olla suostuvinasi hänen kosintaansa. Huvita ja -kestitse häntä sopivalla tavalla ja ennen kuin hän lähtee luotasi kaada -hänen viinilasiinsa tätä jauhetta. Se vaivuttaa hänet uneen. Hänen -nukkuessaan voimme anastaa lampun, ja sen henget siirtävät meidät -käskystämme heti takaisin Kiinaan. - -Prinsessa noudatti täsmällisesti Aladdinin antamia ohjeita. Kun taikuri -tapansa mukaan tuli prinsessaa tervehtimään, tapasi hän iloiseksi -hämmästyksekseen tämän odottelemassa herttainen hymy huulilla. Hän -vietti jonkin aikaa prinsessan parissa maistellen hänen kanssaan -Afrikan viinejä. Lopuksi prinsessa esitti, että he vaihtaisivat -maljansa, kuten rakastavaisilla oli Kiinassa tapana. -- Te kiinalaiset, -taikuri sanoi, -- olette tosiaan hienostuneempia lemmenasioissa. Hän -tarttui ahneesti prinsessan pikariin ja tyhjensi sen, yhdellä -kulauksella, jolloin hän heti kaatui taaksepäin sohvalle ja heitti -henkensä. - -Sovitusta merkistä Aladdin astui saliin. Prinsessa Badr-ul-Budur nousi -istuimeltaan ja riensi riemuiten syleilemään häntä, mutta Aladdin -hillitsi hänet sanoen: -- Prinsessani, nyt ei ole aikaa. Menehän omaan -huoneeseesi ja jätä minut hetkeksi yksikseni, niin koetan saada sinut -takaisin Kiinaan yhtä nopeasti kuin sinut tännekin tuotiin. - -Kun prinsessa hovineitoineen oli poistunut salista, Aladdin sulki oven -ja astui suoraa päätä taikurin ruumiin ääreen, avasi hänen nuttunsa ja -otti esille lampun, joka oli huolellisesti kiedottu hänen poveensa, -kuten prinsessa oli sanonut. Kahnattuaan lamppua hän sanoi hengelle, -joka heti ilmestyi: -- Käsken sinun heti siirtää tämän palatsin -takaisin Kiinaan samaan paikkaan josta se tuotiin tänne. Palatsi -siirtyi Kiinaan, eikä havaittu muuta kuin kaksi pientä tärähdystä -- -toinen, kun se kohotettiin maasta, ja parin silmänräpäyksen kuluttua -toinen, kun se laskettiin entiselle paikalleen. - -Sulttaani, joka nousi varhain, vilkaisi tapansa mukaan surumielin ulos -ikkunastaan. Nähdessään palatsin jälleen paikoillaan hän ei ensin ollut -uskoa silmiään. Sitten hän riemastuneena käski tuomaan hevosensa ja -ratsasti sinne lausuakseen tyttärensä ja Aladdinin tervetulleiksi -takaisin. Aladdin, joka odotti tätä vierailua, oli myös noussut -aikaisin ja seisoi uhkeihin vaatteisiin pukeutuneena sulttaania -vastassa. Hän saattoi hallitsijan heti prinsessan huoneeseen, jossa -onnellinen isä syleili hellästi lastaan. -- Poikani, hän sanoi kääntyen -Aladdinin puoleen, suo minulle anteeksi isällisestä rakkaudestani -johtunut äkkipikaisuuteni ja jyrkkyyteni sinua kohtaan. - --- Sulttaanini, Aladdin vastasi, -- teitä en voi moittia. Häijy -loihtija yksin oli kaikkien kärsimysteni syynä. - -Afrikkalainen velho oli siis kuollut, mutta hänellä oli nuorempi veli, -joka oli yhtä taitava noita ja vielä kavalampi turmiollisten -suunnitelmien laatija. Veljekset eivät eläneet yhdessä, mutta he olivat -joka vuosi taikakeinojensa avulla kanssakäymisessä keskenään. Kun -nuorempi veli ei ollut pitkään aikaan kuullut mitään vanhemmasta, hän -turvautui astrologiseen tiedusteluun ja havaitsi tähtien keskinäisestä -asemasta, että veli oli myrkytetty. Hän sai selville, että veli oli -haudattu Kiinan pääkaupunkiin lähelle sen miehen asuntoa, joka oli -hänet surmannut ja joka oli naimisissa sulttaanin tyttären kanssa. - -Hän lähti heti matkalle Kiinan pääkaupunkiin kostaakseen veljensä -kuoleman. Pitkän ja vaivalloisen vaelluksen jälkeen hän saapui sinne ja -sai pian tietää, että Aladdin oli myrkyttäjä jota hän etsi. -Majatalossa, johon hän asettui asumaan, hän kuuli hyveellisestä ja -hurskaasta naisesta nimeltä Fatima. Tämä oli eristäytynyt maailmasta -ja teki paljon ihmeitä. Kun taikuri arveli, että hän voisi -suunnitelmassaan käyttää tätä naista hyväkseen, hän urkki lähempiä -tietoja pyhimyksestä ja hänen tekemiensä ihmeiden laadusta. - --- Mitä, huudahti henkilö jota hän puhutteli. -- Etkö ole koskaan -nähnyt häntä tai kuullut hänestä? Koko kaupunki ihailee häntä hänen -paastoamisensa ja ankaran, mallikelpoisen elämänsä vuoksi. Vain -maanantaisin ja perjantaisin hän lähtee liikkeelle vähäisestä -erakkomajastaan, käy kaupungilla ja tekee äärettömän paljon hyvää. -Sillä hän voi parantaa jokaisen henkilön laskemalla kätensä hänen -päälleen. - -Tarkattuaan päiväkauden Fatiman liikkeitä kaduilla taikuri hiipi yöllä -hänen koppiinsa ja murhattuaan vanhuksen pukeutui hänen vaatteisiinsa -ja lähti kostotuumissa Aladdinin palatsiin. - -Kun kansa näki pyhän naisen, joksi taikuria luultiin, kerääntyi heti -iso väkijoukko hänen ympärilleen. Jotkut pyysivät häneltä siunausta, -toiset suutelivat hänen kättään ja aremmat ainoastaan hänen viittansa -lievettä. Muutamat kumartuivat hänen eteensä, jotta hän laskisi kätensä -heidän päänsä päälle. Niin loihtija tekikin mumisten jotakin rukouksen -tapaista ja esitti osansa joka suhteessa niin hyvin että jokainen piti -häntä pyhänä Fatimana. - -Vaikka kulku kävi hitaasti, taikuri pääsi vihdoin palatsin edustalle. -Kun prinsessa sattui kuulemaan pyhän naisen olevan siellä, hän halusi -nähdä Fatiman ja lähetti erään orjistaan kutsumaan häntä palatsiin. -Nähdessään orjan lähestyvän väkijoukko siirtyi loitommalle tehden -tilaa. -- Pyhä vaimo, mies sanoi, -- prinsessa haluaa nähdä sinut. - --- Prinsessa osoittaa minulle liian suuren kunnian, vale-Fatima -vastasi. -- Olen valmis tottelemaan hänen käskyään. - -Ja niin hän seurasi orjaa palatsiin, kovin iloissaan juonensa -onnistumisesta. - -Heidän haasteltuaan kotvan aikaa prinsessa virkkoi: Hyvä äiti, minulla -on pyyntö jota et saa evätä. Tahtoisin että jäisit asumaan luokseni, -jotta elämälläsi olisit minulle opiksi ja hyväksi esimerkiksi. - --- Prinsessa, vale-Fatima virkkoi, -- älä toki pyydä minulta sellaista -mihin en voi suostua laiminlyömättä rukouksiani ja hartauttani. - --- Sinua ei suinkaan häiritä, prinsessa vastasi, -- minulla on paljon -käyttämättömiä huoneita. Saat valita niistä sen joka sinua miellyttää -eniten, ja voit harjoittaa hartauttasi yhtä esteettömästi kuin jos -olisit omassa majassasi. - -Loihtija joka ei muuta halunnut kuin tunkeutua palatsiin voidakseen -sitä helpommin panna suunnitelmansa täytäntöön sanoi hetkisen perästä: --- Prinsessa, vaikka tällainen köyhä vaimorukka olisi tehnyt mitä -päätöksiä tahansa hylätäkseen tämän maailman komeuden ja loiston, en -julkea vastustaa niin hurskaan ja armeliaan prinsessan tahtoa. - -Ja hän seurasi hoippuvin askelin prinsessaa. - -Myöhemmin prinsessa pyysi häntä kanssaan päivälliselle. Ajatellen että -hänen silloin täytyisi näyttää kasvonsa joita oli varovaisesti -koettanut peittää ja peläten että prinsessa havaitsisi petoksen -vale-Fatima pyysi häntä suomaan anteeksi hänen kieltäytymisensä, -mainiten ettei koskaan syönyt muuta kuin leipää ja kuivattuja hedelmiä, -minkä keveän aterian hän halusi nauttia omassa huoneessaan. Prinsessa -suostui siihen sanoen: -- Ole täällä aivan yhtä vapaana, äiti hyvä, -kuin olit pienessä kopissasi. Käsken tuomaan sinulle päivällisen, mutta -muista että odotan sinua heti kun olet lopettanut ateriasi. - -Kun prinsessa oli syönyt päivällisensä ja orja käynyt ilmoittamassa -vale-Fatimalle, että hän oli noussut pöydästä, tämä ei laiminlyönyt -saapua hänen luokseen. -- Äiti hyvä, prinsessa virkkoi, -- iloitsen -sanomattomasti sinunlaisesi pyhän naisen seurasta, ja sinä tuot -siunauksen tähän palatsiin. Mutta palatsista puheen ollen, mitä pidät -siitä? Ja ennenkuin näytän sen sinulle kokonaisuudessaan, sanohan mitä -ajattelet tästä salista. - -Kysymyksen kuullessaan vale-Fatima oli tarkkaavinaan salia päästä -päähän ja vastasi: -- Mikäli minunlaiseni erakko jolle on outoa se mitä -maailma nimittää kauniiksi, kykenee arvostelemaan, sali on todella -ihmeellinen ja perin ihana. Puuttuu vain yksi seikka. - --- Ja mikä se on, äitiseni, prinsessa kysyi. -- Ilmoita se minulle, -pyydän sitä hartaasti. Itse puolestani olen aina luullut ettei tästä -salista puuttunut mitään, ja niin olen kuullut muidenkin sanovan. Jos -jotain kuitenkin puuttuu, niin puute korjataan. - --- Prinsessa, vale-Fatima vastasi taitavasti teeskennellen, -- suo -anteeksi suorapuheisuuteni, mutta jos minun mielipiteilläni on jotakin -arvoa, luulisin että jos vaakalinnun muna ripustettaisiin kupulaen -keskelle, ei tällä salilla olisi vertaistaan millään ilmansuunnalla ja -palatsisi olisi maailman ihme. - --- Äitiseni, prinsessa kysyi, -- millainen eläin on vaakalintu ja mistä -sen munan voi saada? - --- Prinsessa, vale-Fatima vastasi, -- se on suunnattoman suuri lintu, -joka asuu Kaukasus-vuoren huipulla. Rakennusmestari joka on pystyttänyt -tämän palatsin voi kyllä hankkia sellaisen munan. - -Prinsessa ei saanut vaakalinnun munaa ajatuksistaan ja tunsi itsensä -kiusaantuneeksi siitä, että palatsista puuttui jotakin. Kun Aladdin -tuli kotiin, hän otti miehensä hieman kylmästi vastaan ja sanoi: -- -Luulin palatsiamme maailman uhkeimmaksi, suurenmoisimmaksi ja -täydellisimmäksi, mutta tarkastellessani kahdenkymmenenneljän ikkunan -salia huomaan siinä puutteellisuutta. Eikö se sinustakin olisi -täydellisempi, jos kupulaen keskeltä riippuisi vaakalinnun muna? - --- Prinsessa, Aladdin vastasi, -- riittää että se sinun mielestäsi -kaipaa sellaista koristetta. Nopeudesta jolla sen puutteen poistan voit -päätellä, ettei ole mitään mitä en tekisi sinun tähtesi. - -Aladdin lähti heti prinsessa Badr-ul-Budurin luota ja meni kupusaliin, -veti povestaan lampun, jota hän kokemansa vaaran jälkeen aina piti -mukanaan, ja hankasi sitä. Henki ilmestyi heti. -- Henki, Aladdin -sanoi, -- olisi ripustettava vaakalinnun muna kupulaen keskelle. Lampun -nimessä käsken sinun korjata sen puutteen. Tuskin oli Aladdin lausunut -nämä sanat, kun henki parkaisi niin kauheasti, että sali tärisi ja -Aladdin kykeni tuskin seisomaan jaloillaan. - --- Mitä mietit, onneton, hirviö tiuskasi äänellä joka olisi -vapisuttanut pelottomintakin miestä. -- Eikö ole kylliksi, että olen -tovereineni täyttänyt kaikki käskysi? Täytyykö sinun vielä ennen -kuulumatonta kiittämättömyyttä osoittaen käskeä minun tuomaan isäni, -ripustaakseni hänet tämän kupulaen keskikohtaan? Ansaitsisit että sinä, -vaimosi ja palatsisi silmänräpäyksessä muutettaisiin tuhkaksi. Mutta -onneksi sinulle pyyntö ei ole oma keksintösi. Tiedä siis, että sen -oikeana alkuunpanijana on vihollisesi joka on ansionsa mukaan tuhoamasi -velhon veli. Hän on nyt palatsissasi pukeutuneena hurskaaksi Fatimaksi, -jonka hän on murhannut. Ja hän se vihjaisi vaimollesi tämän -turmiollisen pyynnön. Hän aikoo surmata sinut -- ole siis varuillasi! -Näin sanottuaan henki katosi. - -Aladdin teki nopeasti päätöksensä. Hän palasi prinsessan luo valittaen -äkillistä pahoinvointia. Muistaen Fatiman kyvyn prinsessa lähetti heti -häntä noutamaan, ja valepyhimys riensi saapuville. Sillä välin -prinsessa selitti kuinka pyhä vaimo oli tullut palatsiin, ja hänen -saapuessaan huoneeseen Aladdin hymyili ja lausui hänet tervetulleeksi -niin otollisella hetkellä. -- Epäilemättä sinä, hyvä vaimo, hän -virkkoi, -- voit parantaa kipuni, kuten olet parantanut monen muunkin? - -Vale-Fatima lähestyi häntä pitäen kaiken aikaa kättään vyöhönsä viitan -alle kätketyn tikarin kahvassa. Aladdin huomasi sen, riuhtaisi aseen -hänen kädestään ja tappoi hänet siihen paikkaan. - --- Rakas puolisoni, mitä olet tehnyt, prinsessa huudahti kauhistuneena. --- Olet tappanut pyhän naisen. - --- Ei, prinsessani, Aladdin vastasi liikuttuneena, -- en ole tappanut -Fatimaa, vaan konnan joka olisi kavalasti murhannut minut, jollen olisi -ehkäissyt häntä. Tämä viheliäinen roisto, hän lisäsi paljastaen velhon -kasvot, -- on afrikkalaisen taikurin veli. - -Täten pelastui Aladdin taikuriveljesten vainoamiselta. Muutamia vuosia -myöhemmin sulttaani kuoli korkeaan ikään ehtineenä, ja kun häneltä ei -jäänyt miespuolisia perillisiä, prinsessa Badr-ul-Budur nousi isänsä -valtaistuimelle. Hän hallitsi Aladdinin kanssa yhdessä monet vuodet, ja -he saivat paljon ja maineikkaita jälkeläisiä. - - - - -Kalifi Harun-al-Rashidin seikkailu - - -Kulkiessaan kerran suurvisiiri Giafarin kanssa sillan yli, joka -yhdistää Bagdadin kaupungin keskellä Eufrat-virran rannat, kalifi -Harun-al-Rashid tapasi almuja anovan sokean ukon. Kalifi lahjoitti -hänelle kultarahan, mutta kummastui kovin, kun kerjäläinen virkkoi: -- -Sivaltakaa minua korvalle, hyvä herra, sillä muuten en voi juhlallista -lupausta rikkomatta ottaa vastaan almuanne. - -Hiukan epäröityään kalifi täytti omituisen pyynnön, antoi miehelle -varsin lievän korvapuustin ja jatkoi kävelyään. Mutta heidän -kuljettuaan vähän matkaa sulttaani virkkoi visiirille: -- Palaa -sanomaan sokealle miehelle, että hän saapuisi palatsiini huomenna -iltapäivärukouksen aikaan. Haluaisin kuulla hänen elämäntarinansa, joka -varmaankin on merkillinen. - -Visiiri riensi noudattamaan käskyä ja jatkoi sitten kävelyään kalifin -kanssa. - -Kun he tulivat kaupunkiin, he tapasivat eräällä torilla suuren -ihmisjoukon katselemassa komeaa nuorta miestä, joka istuen tamman -selässä pakotti sitä juoksemaan täyttä laukkaa kentän ympäri ja -kannusti ja pieksi eläinrukkaa niin armottomasti, että se oli yltä -yleensä hiessä ja veressä. Se näky tuskastutti kalifia, ja hän käski -visiiriänsä haastaa myös nuoren miehen palatsiinsa, jotta saisi kuulla, -miksi tämä sillä tavoin rääkkäsi tammaa. - -Sen jälkeen he kääntyivät palatsia kohti, ja kalifi havaitsi matkalla -upean rakennuksen johon hän ei ollut ennen kiinnittänyt huomiota. -- -Kuka siinä asuu, hän kysyi. Visiiri tiedusteli ja sai kuulla, että -talon omisti Hodsha Hassan, liikanimeltään Alhabbal, mikä merkitsee -köydenpunojaa, sillä se oli hänen ammattinsa. Kalifi tuli hyvin -uteliaaksi ja käski visiirin kutsua hänetkin huomenna palatsiin. - -Seuraavana päivänä nuo kolme miestä saapuivat palatsiin. Suurvisiiri -vei heidät kalifin puheille. - -Kaikki kolme lankesivat maahan valtaistuimen juurelle. Kalifi kysyi -sokealta hänen nimeään ja tämä ilmoitti olevansa Baba Abdullah. - --- Baba Abdullah, kalifi sanoi, -- kerro minulle, miksi vaadit -korvapuustin niiltä jotka antavat sinulle almun! - -Kumarrettuaan syvään, sokea mies vastasi. -- Korkea hallitsija, kerron -sen teille, ja silloin teidän majesteettinne näkee että omituiselta -tuntuva menettely on vain pieni rangaistus suuresta rikoksesta johon -olen syyllinen. - - - - -Baba Abdullahin tarina - - -Oikeauskoisten hallitsija, Baba Abdullah jatkoi, synnyin Bagdadissa, -jouduin jo nuorena melkoisen varallisuuden omistajaksi ja aloin pian -käydä kauppaa valtakuntanne kaikkien kaupunkien kanssa. - -Eräällä retkistäni tulin Bassoraan. Palatessani sieltä kuormitettujen -kamelieni kanssa tapasin dervissin, jonka kanssa istahdin aterioimaan, -kun ensin olimme tyydyttäneet toistemme uteliaisuuden. - -Haukatessamme dervissi kertoi, että hän tiesi lähettyvillä paikan jossa -oli äärettömiä rikkauksia ja sanoi, että jos kahdeksankymmentä -kameliani kuormitettaisiin sieltä saatavalla kullalla ja jalokivillä, -se ei tekisi vielä huomattavaa lovea. - -Ihastuin kuulemastani ja pyysin dervissiä opastamaan minut paikalle, ja -hän vastasi: -- Olen valmis näyttämään sinulle aarteen, ja me sälytämme -kahdeksankymmenen kamelisi selkään niin isot taakat jalokiviä ja kultaa -kuin ne jaksavat kantaa, ehdolla että luovutat minulle puolet ja -tyydyt itse toiseen puoleen. Sen jälkeen eroamme ja matkaamme -kameleinemme minne hyväksi näemme. Sinun on myönnettävä että jako on -oikeudenmukainen. Jos annatkin minulle neljäkymmentä kamelia, toimitan -puolestani sinulle varoja joilla voit ostaa tuhansia. - -Vaikka en ahneudessani olisi mielelläni luovuttanut niin montaa juhtaa, -minulla ei ollut muuta neuvoa kuin suostua munkin asettamiin ehtoihin. -Kuultuaan päätöksestäni hän opasti minut paikalle. - -Se oli kahden korkean vuoren välissä sijaitseva laakso, niin eristetty -että ei tarvinnut pelätä kenenkään osaavan sinne. Saapuessamme dervissi -käski minun pysäyttää kamelit ja keräsi nopeasti läjän risuja, sytytti -ne tuleen ja lausui loihdun. Valkeasta nousi sankka savu, ja sen -hälvettyä huomasin edessämme olevan kallion kylkien vierähtäneen -taaksepäin ja paljastavan vuoren kupeesta uhkean palatsin, jossa oli -suuria määriä kalleuksia kaikkialle kasattuina. - -Ahnaasti kuin petolintu kävin käsiksi kultaan ja täytin sillä -säkkejäni, kunnes havaitsin dervissin kiinnittävän enemmän huomiota -jalokiviin. Noudatin hänen esimerkkiään ja niin veimmekin sieltä -enemmän jalokiviä kuin kultaa. Dervissi otti muun muassa kultakupposen -ja näytti sitä minulle, mutta siinä ei ollut muuta kuin tahmeaa -voidetta. Kuormitettuamme kamelimme hän sulki kallion lausumalla -muutamia taikasanoja. - -Jaoimme kamelimme, kumpikin sai neljäkymmentä. Matkasimme yhdessä, -kunnes tulimme valtatielle jolla meidän oli erottava. Dervissi oli -matkalla Bassoraan ja minä Bagdadiin. Syleilimme toisiamme -riemastuneina ja jätettyämme hyvästi käännyimme kumpikin suunnillemme. - -En ollut ehtinyt kauaksi, kun kiittämättömyyden ja kateuden paholainen -valtasi sydämeni. Valitin kamelieni menetystä ja vieläkin enemmän -pahoittelin, että en ollut saanut aarteita joilla ne olivat -kuormitetut. Dervissi, tuumin, ei tarvitse kaikkea sitä rikkautta, -koska hän on aarreaitan isäntä ja voi saada niin paljon kuin haluaa. -Niinpä antauduin mustimman kiittämättömyyden valtaan ja päätin heti -riistää häneltä kamelin kuormineen. - -Pannakseni aikeeni täytäntöön huusin hänelle niin äänekkäästi kuin -jaksoin, antaen hänen ymmärtää että minulla oli tärkeää sanottavaa. -Viittasin häntä pysähtymään, minkä hän heti tekikin. - -Päästyäni hänen luokseen sanoin: -- Veli, tuskin olin eronnut sinusta, -kun päähäni pälkähti jotakin jota kumpikaan meistä ei tullut ennen -ajatelleeksi. Sinä olet dervissi ja olet tottunut elelemään erakkona, -rauhassa ja kaikista maallisista huolista vapaana, ainoana pyrkimyksenä -palvella Allahia. Ehkä et tiedä minkä rasituksen olet sälyttänyt -niskoillesi ryhtyessäsi hoitelemaan noin suurta kamelijoukkoa. Jos -noudattaisit neuvoani, tyytyisit kolmeenkymmeneen. Huolenpito niistäkin -tuottaa sinulle kyllin vaivaa ja vastusta. Usko sanaani, minulla on -kokemusta. - -Dervissi, joka näytti pelkäävän minua, käski minun heti valita kymmenen -hänen neljänkymmenensä joukosta. Tein kerkeästi työtä käskettyä ja -ajoin ne omieni perään. Dervissin aulis myöntyväisyys ihmetytti minua -kovin, ja ahneuteni kasvoi. -- Veli, sanoin, -- kolmekymmentä kamelia -on liian monta sinun hoidettavaksesi, koska et ole tottunut sellaiseen -hommaan. Pyydän sinua siis vapauttamaan itsesi vielä kymmenestä -kamelista. - -Puheeni teki dervissiin toivotun vaikutuksen. Epäröimättä hän antoi -minulle toiset kymmenen kamelia, niin että hänellä oli vain -kaksikymmentä jäljellä, kun taas minä kuudenkymmenen omistajana saatoin -pitää itseäni rikkaampana kuin kukaan hallitseva ruhtinas. Jokainen -luulisi, että olisin nyt ollut tyytyväinen, mutta tulin yhä ahnaammaksi -ja himoitsin jäljellä olevia kahtakymmentäkin kamelia. - -Kehottelin ja pyysin yhä hartaammin, jotta saisin dervissin -luovuttamaan minulle vielä kymmenen, minkä hän sävyisästi tekikin. -Sitten syleilin häntä, suutelin hänen jalkojaan, hyväilin häntä ja -vannotin häntä täydentämään kiitollisuudenvelan, jossa olisin hänelle -ikuisesti, ja niin taivutin hänet viimein suureksi ilokseni antamaan -minulle loputkin kymmenen. Sitten välähti mieleeni ajatus, että pieni -voiderasia, jota dervissi oli minulle näyttänyt, sisälsi jotakin -arvokkaampaa kuin kaikki omistamani rikkaudet, ja niinpä halusin saada -senkin haltuuni ja sanoin: - --- Mitä sinä tuolla pienellä voiderasialla teet? Se näyttää niin -vähäpätöiseltä ettei sen korjaaminen maksa vaivaa. Pyydän sinua -lahjoittamaan sen minulle. Sillä mitäpä sinun kaltaisesi dervissi -tekisi hajuvoiteilla ja sen semmoisilla, te kun olette kieltäytyneet -kaikesta maailman turhuudesta? - -Olisipa taivas suonut, ettei hän olisi antanut minulle rasiaa! Vaikka -hän olisi estellytkin, olin häntä voimakkaampi ja olin päättänyt -riistää sen häneltä väkivallallakin, jotta tyydytyksekseni tietäisin -ettei hän ollut vienyt mukanaan hitustakaan aarteita. - -Dervissi veti rasian auliisti povestaan ja antoi sen minulle mitä -ystävällisimmin sanoen: - --- Kas tässä, veli, ota se ja ole tyytyväinen. Jos voisin tehdä enemmän -hyväksesi, sinun olisi tarvinnut vain pyytää. Olisin kernaasti tehnyt -sinulle mieliksi. - -Kun rasia oli kädessäni, avasin sen ja vilkaisten voiteeseen sanoin -hänelle: -- Koska olet niin ystävällinen, et varmaankaan kieltäydy -ilmoittamasta mihin tätä ainetta oikeastaan käytetään. - --- Sen vaikutus on hyvin ihmeellinen, dervissi vastasi. -- Jos sitä -sivelee vasempaan silmäänsä, näkee heti kaikki maailman aarteet, -vaikkapa ne olisivat maan uumenissa, mutta oikeaan silmään käytettynä -se tekee sokeaksi. - -Dervissi siveli pyynnöstäni voidetta vasempaan silmääni, jolloin -havaitsin hänen puhuneen aivan totta. Näin määrättömiä aarteita ja -halusin kahmaista ne kaikki itselleni. Mutta ajatellen, että dervissi -tahtoi vain salata minulta jotakin sanoessaan, että voide sokaisi -oikeaan silmään joutuneena, pyysin häntä sipaisemaan sitä hiukan -siihenkin silmääni. - --- Muista toki, dervissi sanoi, -- että menetät silloin heti näkösi. - -Kaukana siitä, että olisin uskonut dervissin puhuvan totta. Päinvastoin -kuvittelin, että asiassa piili jokin uusi salaisuus jonka hän tahtoi -kätkeä minulta. -- Veli, sanoin hymyillen, -- näen selvästi että tahdot -johtaa minut harhaan. Ei ole otaksuttavaa, että voiteella on kaksi niin -erilaista vaikutusta. - --- Asia on niin kuin sinulle sanoin, dervissi vastasi vannoen Allahin -nimen kautta, -- sinun tulisi uskoa minua, sillä en voi salata -totuutta. - -En tahtonut uskoa dervissiä, vaikka hän puhui rehellisen miehen tavoin. -Hillitön haluni nähdä mielin määrin kaikki maailman aarteet ja kenties -päästä niistä yltäkyllin nauttimaankin huumasi minut niin etten -kuunnellut hänen vastusteluaan enkä uskonut hänen sanojaan, vaikka ne -olivat liiankin totta, kuten ainaiseksi onnettomuudekseni pian sain -kokea. Uskottelin itselleni, että voide, joka vasempaan silmään -siveltynä paljasti minulle kaikki maan aarteet, oikeaan hieraistuna -voisi saattaa minut niiden omistajaksi. Tämän ajatuksen vallassa -kiusasin dervissiä itsepäisesti anoen, että hän sivelisi ainetta -toiseenkin silmään. Hän puolestaan kieltäytyi yhtä itsepintaisesti. -- -Veli, hän sanoi, -- tehtyäni sinulle niin suuria palveluksia, en henno -tuottaa sinulle moista onnettomuutta. Ajattele itse, kuinka surkeaa -olisi vaeltaa näkemättömänä. Älä pakota minua vastoin tahtoani tekemään -itsellesi sellaista mitä saisit katua kaiken ikäsi. - -Olin yhä itsepäinen ja sanoin hänelle jyrkästi: -- Veli, pyydän sinulta -hartaasti että luovut vastustelustasi. Olet auliisti myöntänyt minulle -kaikki mitä tähän asti olen pyytänyt. Tahtoisitko että sittenkin -eroaisin sinusta tyytymättömänä niin vähäpätöisen seikan vuoksi? Suo -minulle Allahin tähden tämä viimeinen ystävyydenosoitus. Tapahtukoon -mitä tahansa, en moiti sinua, vaan syytän silloin ainoastaan itseäni. - -Dervissi vastusteli parhaansa mukaan, mutta nähdessään, että olisin -kyennyt pakottamaan hänet siihen väkisin, hän otti hiukkasen -turmiollista ainetta ja pani sitä oikeaan silmääni. Mutta voi! Kun -jälleen avasin sen, en voinut erottaa mitään kummallakaan silmälläni, -vaan olin tullut sokeaksi, kuten näette minun olevan. - --- Voi, dervissi, huudahdin tuskissani, -- varoituksesi on -osoittautunut liiankin todeksi! Mihin kurjuuden kuiluun turmiollinen -uteliaisuus sammumattoman rahanhimon kanssa onkaan minut syössyt! Mutta -eikö sinulla, rakas veli, joka olet niin hyvä ja sääliväinen, ole -monien ihmeellisten salaisuuksiesi joukossa keinoa jolla voisit -palauttaa näköni? - --- Viheliäinen raukka, dervissi vastasi. -- Jos olisit ottanut -neuvostani vaarin, olisit välttänyt onnettomuuden. Sinulle on käynyt -ansiosi mukaan: sielusi pimeys oli syynä silmiesi sammumiseen. Rukoile -siis Allahia, jos häneen uskot, vain hän voi antaa sinulle takaisin -silmiesi valon. Hän lahjoitti sinulle rikkauksia joita nauttimaan olit -kelvoton, ja sen vuoksi hän riistää ne sinulta jälleen pois jakaakseen -ne minun kätteni kautta ihmisille jotka eivät ole niin kiittämättömiä -kuin sinä. - -Dervissi jätti minut suuren hämmennyksen ja sanomattoman surun valtaan. -Kerättyään kamelini hän ajoi ne pois ja jatkoi matkaansa Bassoraan. - -Huusin kovalla äänellä hänen lähtiessään rukoillen häntä, ettei hän -jättäisi minua siihen kurjaan tilaan, vaan edes toimittaisi minut -lähimpään karavaanimajaan, mutta hän oli kuuro pyynnöilleni ja -rukouksilleni. Menetettyäni näköni ja kaikki mitä minulla maailmassa -oli, olisin kuollut suruun ja nälkään, jollei eräs seuraavana päivänä -Bassorasta palaava karavaani olisi hoivannut minua ja vienyt takaisin -Bagdadiin. Näin jouduin avuttomaksi kerjäläiseksi. Ja sovittaakseni -rikokseni Allahia vastaan tuomitsin itselleni rangaistukseksi -korvapuustin jokaiselta armeliaalta ihmiseltä, joka tilaani säälii. - -Tämä, oi oikeauskoisten hallitsija, on syy pyyntööni, joka teidän -majesteetistanne eilen tuntui niin omituiselta ja josta olisin -ansainnut teidän suuttumuksenne. Orjananne anon teiltä vielä kerran -anteeksi ja alistun ottamaan vastaan ansaitun rangaistukseni. - --- Baba Abdullah, kalifi virkkoi, -- lopetahan julkinen kerjuusi. -Suurvisiirini suorittaa sinulle vastaisuudessa päivittäin neljä -hopeadirheniä ja antaa sinulle samalla rangaistukseksi määräämäsi -korvapuustin todistuksena siitä että pidän katumustasi arvossa. - -Nämä sanat kuullessaan Baba Abdullah lankesi kalifin valtaistuimen -eteen, kiitti häntä ja toivotti hänelle kaikkea onnea ja menestystä. - - - - -Seid Numanin tarina - - -Sitten kalifi käski nuorta miestä kertomaan miksi hän niin rääkkäsi -tammaansa. Nuori mies puhui näin: - --- Armollinen hallitsija, nimeni on Seid Numan, ja tarinani on -ihmeellinen. Menin naimisiin kauniin naisen kanssa, nimeltä Amina, -jonka omituinen käytös on aiheuttanut murheeni. - -Kun tapamme on naida näkemättä tai tuntematta puolisoamme, käsittää -teidän majesteettinne, että miehellä ei ole valituksen syytä -havaitessaan että hänelle vaimoksi valittu henkilö ei ole kauhean ruma -ja rujo ja että ryhti, äly ja käytös korvaavat jonkin pienen -ruumiillisen puutteellisuuden. Kun ensi kerran näin vaimoni -paljastetuin kasvoin, kohtelimme toisiamme molemminpuolisen ihastuksen -tuntein. - -Vaimoni ei syönyt koskaan muuta kuin hiukan riisiä, jonka hän nautti -jyvä jyvältä, pistellen ruoan suuhunsa hopeapuikkosella. Kun tiesin, -että se ei riittänyt elämän ylläpitämiseksi, tulin epäluuloiseksi ja -päätin vartioida häntä. Viruin yöni valveilla toivoen saavani -selityksen arvoitukseen, ja vihdoin se minulle onnistuikin. Eräänä -yönä, kun vaimoni luuli minun olevan sikeässä unessa, hän nousi hiljaa -vuoteesta, pukeutui huolellisesti ja hiipi varpaillaan huoneesta. - -Hänen lähdettyään minäkin nousin, heitin viitan hartioilleni ja -seurasin häntä, kunnes näin hänen menevän talomme lähellä sijaitsevalle -hautausmaalle. Siellä hän tapasi ihmissuden, jonka inhottavaan ateriaan -näin hänen ottavan osaa. Kovin kauhuissani näkemästäni palasin kotiin -vuoteeseeni tuskin iljeten nukkua vaimoni vieressä hänen palattuaan -yhtä äänettömästi kuin oli lähtenytkin. - -Seuraavana päivänä lähdin aamulla varhain kotoa ja viivyin poissa -hämäriin asti. Palattuani Amina käski tuoda päivällistä ja söi riisiä -samalla omituisella tavalla kuin ennenkin. Kykenemättä katselemaan -häntä ääneti virkoin: -- Eikö minun ruokani ole yhtä hyvää kuin -ihmissutten sinulle kaivamat raadot? - -Aminan kasvot muuttuivat kauhean näköisiksi, ja hän huusi raivoissaan: --- Kurja mies, ota vastaan rangaistus urkkivasta uteliaisuudestasi ja -muutu koiraksi! - -Tuskin Amina oli lausunut tuon, kun havaitsin muuttuneeni koiraksi. -Vaimoni otti kepin ja pieksi minua armottomasti. Sen jälkeen hän avasi -oven, ja juoksin ulvoen kadulle, saaden kintereilleni ison lauman -koiria jotka hurjasti repivät minua hampaillaan. Niitä paetakseni -riensin myymälään johon oli asetettu näytteille lampaanpäitä, ja -nähdessäni myöhemmin joukon koiria odottamassa ulkopuolella yhdyin -niihin ja hankin syötävää. Seuraavana päivänä menin leipurin puotiin, -jossa isäntä otti minut ystävällisesti vastaan sallien minun jäädä -taloonsa. - -Olin elänyt jonkin aikaa leipurin luona, kun myymälään astui kerran -nainen leipää ostaakseen ja antoi isännälleni muutamien oikeiden -rahojen joukossa väärän, jonka isäntäni heti palautti vaatien häntä -vaihtamaan sen. Nainen kieltäytyi ottamasta kolikkoaan takaisin -vakuuttaen sitä oikeaksi. Leipuri pysyi väitteessään ja sanoi kiistelyn -jatkuessa vaimolle, että raha oli niin ilmeisen väärä että hänen -koiransakin erottaisi sen oikeasta. - -Kutsuttuaan minut hän virkkoi: -- Katso ja sano minulle mikä näistä -rahoista on väärä! Tarkastin kaikki kolikot ja laskin sitten käpäläni -väärälle rahalle erottaen sen muista ja katsoen isäntääni silmiin, -näyttääkseni sen hänelle. - -Leipuri kummastui suuresti ja pian maineeni levisi niin että myymälään -tuli ostajia tulvimalla. Eräänä päivänä astui sinne nainen, joka -koeteltuaan kykyäni viittasi minua seuraamaan itseään kotiin. Käsitin -mitä hän tarkoitti ja olin varsin kerkeä lähtemään. Pian saavuimme -hänen asunnolleen, hän käski minun tulla sisään ja vei minut tyttärensä -luo joka oli loihtijatar. - --- Tytär, hän sanoi, -- tämä on se kuuluisa koira joka luullakseni on -valehahmoinen mies. Sanohan olenko arvannut oikein? - --- Oikeassa olet, nuori neiti vastasi, -- ja poistan pian lumouksen. - -Tytär nousi sohvaltaan ja pisti kätensä vesikulhoon, pirskotti vettä -päälleni ja virkkoi: -- Jos olet koirana syntynyt, jää koiraksi, mutta -jos synnyit ihmiseksi, saaos tämän veden voimasta entinen muotosi! -Lumous laukesi heti, ja palasin luonnolliseen hahmooni. - -Kiitin vapauttajaani ja tein juuri lähtöä, kun hän sanoi: -- Ota tätä -vettä ja heitä sitä kotiin päästyäsi julman vaimosi päälle lausuen: -"Ota vastaan pahojen töittesi palkka!" - -Noudatin hänen neuvoaan. Pirskoteltuani vettä Aminan päälle hän muuttui -heti tammaksi -- samaksi jolla näitte minun eilen ratsastavan. Ja -rangaistukseksi minä häntä pieksen. Olette nyt kuullut tarinani kuten -halusitte. - -Kalifi sanoi: - --- Vaimosi ansaitsee kyllä rangaistuksensa, mutta jos voisin uskoa, -että hän luopuu pahoista tavoistaan, toivoisin näkeväni teidän sopivan -keskenänne, koska hän on mielestäni jo kärsinyt kylliksi. Lakkaahan -siis häntä pieksemästä ja koeta saada hänet palautetuksi ihmisen -muotoon. - -Näin puhuttuaan kalifi kääntyi Hodsha Hassanin puoleen, joka käskyä -totellen kertoi vuorostaan tarinansa. - - - - -Hodsha Hassan Alhabbalin tarina - - -Armollinen Hallitsija! Kaikesta nykyisestä varallisuudestani saan minä, -Hodsha Hassan Alhabbal (köydenpunoja), kiittää kahta ystävääni, joista -toisen nimi on Saadi ja toisen Saad. Kerron teille nyt millä tavalla -saavutin rikkauteni. - -Saadi ja Saad eivät voineet koskaan päästä yksimielisyyteen mikä -oli onnen tärkein edellytys. Saadi, joka oli hyvin rikas, selitti -aina ettei kukaan voinut elää onnellisena tässä maailmassa, -jollei omistanut kylliksi paljon ollakseen kaikista riippumaton. Saad -oli toista mieltä. Hän myönsi että varallisuus oli mukavan ja -huolettoman elämän olennainen ehto, mutta väitti että ihmisen onni -oli hyveessä, hänen ei tarvinnut toivoa itselleen enemmän maallista -tavaraa kuin oli välttämätöntä säälliseen toimeentuloon ja -hyväntekeväisyystarkoituksiin. - -Eräänä päivänä, kun he haastelivat asiasta, Saadi sanoi (kuten molemmat -ovat minulle sittemmin kertoneet): -- Tahdon tehdä kokeen saadakseni -sinut vakuuttuneeksi. Lahjoitan rahasumman jollekulle käsityöläiselle. - -Ja kun he sattuivat astumaan työpajani ohitse, he näkivät minut siellä -työssäni, ja Saad sanoi osoittaen minua: -- Tuo köydenpunoja on mies, -jonka muistan jo kauan aikaa ahertaneen ammatissaan, ja aina hän on -yhtä köyhä. Hän ansaitsee anteliaisuutesi ja on sopiva henkilö -kokeilusi kohteeksi. - -Ystävykset tulivat luokseni ja ilmoittivat käyntinsä tarkoituksen. -Saadi veti povestaan kukkaron, laski sen käteeni ja lausui: -- Kas -tässä, ota tämä kukkaro. Havaitset sen sisältävän kaksisataa -kultarahaa. Tuottakoot ne sinulle siunausta ja suokoon Allah sinun -käyttävän ne niin hyvin kuin toivon. Ja usko minua: ystäväni Saad, -jonka tässä näet, ja minä riemuitsemme suuresti, jos näemme niiden -tekevän sinut onnellisemmaksi kuin nyt olet. - -Kiitettyäni asianmukaisesti noita kahta ystävystä palasin työhöni -miettimään hyvää onneani. Aloin tuumia minne panisin rahani, jotta ne -säilyisivät tallessa. Minulla ei ollut köyhässä majassani lipasta tai -kaappia johon olisin lukinnut ne eikä mitään muutakaan varmaa paikkaa -jossa olisin voinut pitää aarteeni turvallisessa kätkössä. - -Hädissäni ompelin kullan turbaanini ympäri kierretyn palttinan -poimuihin erottaen vain kymmenen kolikkoa tarpeita varten. Ostin uuden -hamppuvaraston sekä ruokatarvikkeita illalliseksi, koska perheeni ei -ollut pitkään aikaan maistanut lihaa. - -Kantaessani ostamaani lihaa kotiin nälkiintynyt korppikotka hyökkäsi -kimppuuni ja olisi riistänyt minulta lihan, jollen olisi pitänyt siitä -hyvin tiukasti kiinni. Kamppailu oli niin hurja, että turbaanini putosi -maahan. - -Korppikotka irrotti heti kyntensä lihakimpaleesta, tarttui turbaaniini -ja lensi sen kera tiehensä. Huusin niin äänekkäästi, että hälytin -kaikki naapuriston miehet, naiset ja lapset, jotka yhtyivät -parkumiseeni ja koettivat huudoillaan säikyttää petolintua päästämään -saaliinsa. Mutta siitä ei ollut mitään apua. Korppikotka vei -turbaanini, kadoten pian näkyvistämme, ja turhaa minun olisi ollut -vaivautua juoksemaan sen perään. - -Menin kotiin perin synkin mielin, kun olin menettänyt rahani ja minun -täytyi ostaa uusi turbaani, mikä vähensi pientä jäännöstäni. Olin näet -käyttänyt useita noista kymmenestä kultarahastani hampun ostoon. Se -vähäinen erä, joka minulla vielä oli, ei riittänyt pitämään yllä -unelmia sielussani heränneiden suurien toiveiden toteutumisesta. - -Niin kauan kuin noista kymmenestä kultarahasta oli jokin kolikko -jäljellä, elelin pienine perheineni tavallista paremmin. Pian vaivuin -taas entiseen köyhyyteeni ja puute irvisteli vääjäämättömänä -vastassani. En kuitenkaan koskaan nurissut tai voivotellut, vaikka -naapurini vain nauroivat minulle, kun kerroin menettäneeni -satayhdeksänkymmentä kultarahaa. - -Kun ystävykset Saadi ja Saad pistäytyivät jälleen kuuden kuukauden -kuluttua työpajaani, olin kovin häpeissäni kertoessani heille -uskomattoman jutun. Saadi ivaili minua ja sanoi: -- Hassan, lasket -leikkiä ja tahtoisit pettää minua. Mitäpä korppikotkat turbaaneista -välittävät? Ne etsivät vain jotakin nälkänsä tyydyttämiseksi. - --- Hyvä herra, vastasin, -- voin kutsua todistajia, jotka varmentavat -sanani. - -Saad alkoi ihmeekseni puolustaa minua ja kertoi toverilleen joukon -tarinoita korppikotkista ja vakuutti tietävänsä että monet niistä -olivat varmasti totta. Vihdoin Saadi vetikin taas kukkaronsa esille ja -laski kämmenelleni kaksisataa kultarahaa, jotka kukkaron puutteessa -pistin poveeni, luvaten tallettaa huolellisemmin jalomielistä lahjaa. -Haluamatta kuulla sanaakaan kiitokseksi Saadi jatkoi tyynesti kävelyään -ystävänsä kanssa. - -Heti heidän mentyään lopetin työni ja lähdin kotiin. Mutta kun en -tavannut asunnossani vaimoani enkä lapsiani, otin rahat esille, panin -kymmenen kolikkoa erilleen ja pistin loput nurkassa olevaan -leseruukkuun. Vaimoni tuli pian sen jälkeen kotiin, ja koska minulla -oli vain vähän hamppua, sanoin hänelle lähteväni ostamaan uutta, -mainitsematta kuitenkaan mitään kahdesta tuttavastani. - -Poissa ollessani kadullemme osui kiillotushiekkaa myyskentelevä mies. -Vaimoni tarvitsi hiekkaa. Kun hänellä ei ollut rahaa, hän kysyi eikö -mies vaihtaisi sitä leseihin. Mies suostui ja otti ruukun mukaansa. - -Palatessani huomasin että astia oli poissa ja kysyin vaimoltani mihin -se oli joutunut. Hän kertoi mielestään varsin hyvästä vaihtokaupasta -hiekanmyyjän kanssa. - -Ilmoitin hänelle kuinka pahan kolttosen hän oli tehnyt ja nuhtelin -häntä katkerasti. - -Vaimoni oli kuin mielipuoli kuullessaan mikä erehdys hänelle oli -tapahtunut. Hän itki, löi rintoihinsa ja repi tukkaansa ja -vaatteitansa. -- Kylläpä olen onneton raukka, hän vaikeroi, -- -ansaitsenko niin hirveän hairahduksen jälkeen enää elääkään! Miten -voisin löytää hiekanmyyjän? En tunne häntä, en ole koskaan ennen nähnyt -häntä tällä kadulla. Oi, puolisoni, hän lisäsi, -- Menettelit -moitittavasti ollessasi niin umpimielinen näin tärkeässä asiassa! - --- Vaimo, sanoin, -- hillitse surusi. Voivotuksellasi hälytät naapurit, -ja he vain nauravat meitä eivätkä sääli. - -Odottelin varsin masentuneena ystävysten palaamista. Heidän tullessaan -minua kohti en rohjennut katsoa heitä silmiin, vaan kerroin -tapahtumasta pää painuksissa ja murheellisin sydämin. He kuuntelivat -ääneti. Lopetettuani kertomuksen kovasta onnestani lisäsin: -- Hyvä -herra, Allahin tiet ovat salatut ja tutkimattomat. Hänen tahtonsa on, -että en rikastu anteliaisuudesta, vaan että minun on jäätävä köyhäksi. -Kiitollisuudenvelkani on kuitenkin sama kuin jos lahjalla olisi ollut -toivottu vaikutus. - -Näin puhuttuani vaikenin. Saadi kääntyi Saad-ystävänsä puoleen ja -virkkoi: -- Nyt voit sinä tehdä kokeesi ja näyttää minulle, että köyhän -miehen onnen voi rakentaa muullakin tavalla kuin rahalahjoilla. Ota -Hassan kokeilusi kohteeksi. Rohkenen vakuuttaa, että hän, annatpa -hänelle mitä tahansa, ei kostu siitä sen enempää kuin noista -neljästäsadasta kultarahasta. - -Saad, jolla oli lyijypala kädessään, näytti sitä toverilleen. -- Näit -minun ottavan maasta tämän lyijypalan, hän sanoi. Annan sen Hassanille, -niin näet mihin se kelpaa. - -Saad purskahti nauruun ja sanoi ystävälleen: -- Mihin lyijypala kelpaa? -Se on vaivaisen vaskirovon arvoinen! Mitä Hassan sillä tekee? Saad -antoi kuitenkin palan minulle ja sanoi: -- Ota se, Hassan. Naurakoon -Saadi vain. Myöhemmin saamme kuulla hyvästä onnesta jonka se on sinulle -tuottanut. - -Luulin Saadin laskevan leikkiä, mutta otin sentään lyijyn ja kiitin -häntä. Ystävykset jatkoivat kävelyään, ja minä ryhdyin jälleen työhöni. - -Kun illalla levolle mennessäni riisuuduin, taskustani pompahti -lyijypala jota en ollut sen koommin ajatellut. Otin sen lattialta ja -laskin lähimpään paikkaan. Samana iltana sattui niin, että kalastaja, -eräs naapureistani, havaitsi verkkojaan paikatessaan lyijypalan -puuttuvan. Kun oli liian myöhä mennä ostamaan, koska puodit olivat -suljetut, hän pyysi vaimoaan tiedustelemaan naapureilta oliko näillä -lyijypalaa. Vaimo kävi ovelta ovelle molemmin puolin katua, mutta ei -saanut lyijyä ja palasi tyhjin toimin miehensä luo. Kalastaja luetteli -muutamia naapureita nimeltä, mainiten niiden joukossa minutkin, ja -kysyi oliko vaimo käynyt heidän luonaan. -- En tosiaan käynyt vaimo -vastasi, -- sinne oli liian pitkä matka. Ja jos olisin käynyt, niin -luuletko että siitä olisi ollut hyötyä? Kokemuksesta tiedän ettei -heillä koskaan ole mitään, kun jotakin tarvitsee. - --- Sittenkin sinun on käytävä siellä, kalastaja sanoi, -- sillä vaikka -oletkin ollut siellä satoja kertoja ennen saamatta mitään, heillä ehkä -sattuu nyt olemaan palanen lyijyä. - -Kalastajan vaimo lähti nuristen, tuli ovelleni ja herätti minut -kolkutuksellaan sikeästä unesta. -- Hassan, hän virkkoi, mieheni -tarvitsee lyijypalaa verkkojensa painoksi, ja jos sinulla on sellainen, -hän pyytää että annat sen hänelle. - -Muistin palasen jonka Saad oli minulle antanut ja sanoin, että minulla -oli hiukan lyijyä ja että vaimoni toisi sen hänelle, jos hän odottaisi -hetkisen. Melu oli herättänyt vaimoni, kuten minutkin, ja hän nousi -vuoteesta, hapuili neuvoni mukaan ympäriltään, löysi lyijypalan, avasi -oven ja antoi palan kalastajan vaimolle, joka oli niin kovin mielissään -että lupasi miehensä puolesta palkkioksi osoitetusta ystävyydestä -meille ensimmäisen apajan. - -Kalastaja riemastui suuresti nähdessään lyijyn, jota niin vähän oli -odottanut saavansa, ja hyväksyi auliisti vaimonsa lupauksen. Hän sai -verkkonsa paikatuksi ja lähti tapansa mukaan kalastamaan kahta tuntia -ennen päivänkoittoa. Ensimmäisellä heitolla hän sai vain yhden kalan, -runsaan kyynärän pituisen ja suhteellisen paksun. Mutta myöhemmin hän -veti monta runsasta apajaa, joskaan mikään kaloista ei ollut -ensimmäisen kokoinen. - -Aamulla hän tuli vaimonsa antaman lupauksen muistaen luokseni -riiputtaen komeaa kalaa kädessään ja sanoi: -- Naapuri, vaimoni lupasi -ystävyytesi palkkioksi kaiken saaliin ensimmäisestä kokemisestani. -Allah soi minulle vain tämän yhden kalan sinulle tuotavaksi. Toivon -sinun ottavan sen vastaan. Mielelläni olisin nähnyt että apaja olisi -ollut parempi. - --- Naapuri, vastasin, -- sinulle lähettämäni lyijypala oli niin -vähäpätöinen kapine ettei sitä pidä arvioida niin korkeaan hintaan. -Naapurien tulee auttaa toisiaan pikku tarpeissaan. En ole tehnyt -sinulle enempää kuin mitä olisin samanlaisessa tilanteessa odottanut -sinulta. Kieltäytyisin ottamasta lahjaasi vastaan, jollen tietäisi -sinun antavan sitä hyvästä sydämestä ja että kieltäytymiseni sinua -loukkaisi. Koska siis niin haluat, otan kalan ja lausun sinulle parhaat -kiitokseni. - -Näiden kohteliaisuuksien jälkeen otin kalan ja vein sen kotiin -vaimolleni, joka sanoi ettei sitä voinut keittää kokonaisena, koska -meillä ei ollut kyllin isoa pataa. -- Valmista kala miten tahansa, -sanoin, -- joka tavalla siitä tulee maukas ateria. - -Kalaa peratessaan vaimoni löysi sen mahasta ison kristallin jota hän -luuli lasipalaseksi ja antoi sen nuorimmalle lapsellemme leluksi. Pojun -veljet ja sisaret katselivat sitä vuoron perään ihaillen sen kirkkautta -ja kauneutta. - -Illalla kun lamppu oli sytytetty ja lapset yhä leikkivät kristallilla, -he havaitsivat sen säteilevän valoa, kun illallista valmistava vaimoni -seisoi heidän ja lampun välillä. Lapset alkoivat kinastella sen -omistamisesta. Kysyin vanhimmalta riidan syytä, ja hän mainitsi minulle -pimeässä välkkyvästä lasipalasesta. Uteliaana tietämään minkä verran -asiassa oli perää sammutin lampun ja havaitsin heidän olevan aivan -oikeassa. - --- Katsohan, sanoin, -- tässä on toinen etu, jonka Saad-ystäväni antama -lyijypala on tuottanut meille: nyt meiltä säästyy öljynostoon -tarvittavat rahat. - -Kun lapset näkivät, että lamppu sammutettiin ja lasipala pantiin sitä -korvaamaan, he kirkuivat niin kovin ja pitivät kummastuksissaan -sellaista melua, että se herätti naapurini, jonka huoneen erotti -omastani vain ohut väliseinä. Tämä naapuri oli hyvin varakas -juutalainen jalokivikauppias, ja seuraavana päivänä lähetti hän -vaimonsa valittamaan että heidän iltauntaan oli häiritty. -- Hyvä -naapuri Raakel, vaimoni sanoi juutalaisnaiselle jonka nimen hän tiesi, --- olen kovin pahoillani tapahtumasta ja toivon teidän antavan -anteeksi. Lapset näet pitivät melua, ja nehän nauravat ja huutavat mitä -vähäpätöisimmän asian vuoksi. Tulehan sisään, niin näytän sinulle mikä -melun aiheutti. - -Juutalaiseukko astui sisään. Vaimoni otti uunin reunalta timantin -(sillä sellainen se oli ja varsin merkillinen olikin) ja antoi sen -hänen käteensä. -- Katso, vaimoni sanoi, -- tämän lasipalan vuoksi -kaikki se melu syntyi. Israelitar, joka tunsi kaikenlaisia kalliita -kiviä, tarkasteli ihaillen timanttia. Vaimoni kertoi hänelle kuinka oli -saanut sen. - --- Niin Aisa, jalokivikauppiaan puoliso sanoi antaen timantin takaisin, --- lasipalanen se minunkin nähdäkseni on, mutta koska se on tavallista -lasia kauniimpi ja minulla on toinen aivan samanlainen kotona, niin -ostan sen jos olet halukas myymään. - -Kuullessaan puhuttavan lelunsa myymisestä lapset keskeyttivät heidän -keskustelunsa itkien ja pyytäen ettei äiti luovuttaisi sitä. Ja -tyynnyttääkseen heitä vaimoni lupasi olla antamatta lasia pois. - -Lasten ehkäistyä juutalaisakan petkutusyrityksen akka lähti pois, mutta -kuiskasi ensin vaimolleni, joka saattoi hänet ovelle, ettei tämä hänen -tietämättään näyttäisi lasia kenellekään, jos halusi myydä sen. - -Tuskin juutalaisvaimo oli ilmoittanut löydöstään puolisolleen, kun -jalokivikauppias lähetti hänet tarjoamaan Aisalle kahtakymmentä -kultarahaa lasipalasesta. Mutta vaimoni ei tahtonut luopua siitä -kysymättä minun neuvoani. Ja kun satuin samassa tulemaan kotiin, -vaimoni kertoi tarjouksesta. Vaikenin hetkiseksi miettien, kuinka Saadi -oli vakuuttanut että lyijypalasta tulisi onneni peruskivi. Odotteleva -juutalaisnainen arveli vaikenemiseni syyksi tarjoamansa huokean hinnan -ja virkkoi: -- Annan sinulle viisikymmentä kultarahaa, naapuri, jos se -riittää. - -Havaitessani hänen niin äkkiä korottavan tarjouksensa -kahdestakymmenestä viiteenkymmeneen sanoin odottavani paljon enemmän. --- No, hyvä naapuri, hän virkkoi, -- annan sinulle sata, vaikka se onkin -niin paljon että en tiedä hyväksyykö puolisoni tarjoustani. Uuden -korotuksen jälkeen sanoin, että tahdoin saada lasista satatuhatta -kultarahaa. -- Sillä, lisäsin, -- näen selvästi että timantti on paljon -kalliimpikin. Mutta tehdäkseni sinulle ja puolisollesi mieliksi, koska -olette naapureitani, tyydyn mainittuun hintaan, josta en mitään alenna. -Arvasin nimittäin että kiiltävä esine oli varmaan timantti ja sanoin -että jos he kieltäytyivät maksamasta summaa, myisin sen muille -jalokivisepille joilta saisin paljon enemmän. - -Juutalaisnainen vahvisti arveluni osoittautumalla perin -innokkaaksi tekemään kaupan ja kohottamaan tarjouksensa asteittain -viiteenkymmeneentuhanteen kultarahaan, jotka kuitenkin hylkäsin. -- En -rohkene puolisoni suostumuksetta tarjota sinulle enempää, vaimo sanoi. --- Hän tulee tänä iltana kotiin. Pyydän sinua ystävällisesti näyttämään -kiven hänelle. - -Lupasin tehdä niin. - -Kun juutalainen tuli kotiin illalla, pysyin lujana vaatimuksessani. -Vaikka hän tinki, kieltäydyin hyväksymästä vähempää kuin mitä olin -pyytänyt. Lopuksi hän suostui suorittamaan summan ja antoi käsirahaksi -kaksi pussia joissa kummassakin oli tuhat kultarahaa, luvaten maksaa -loput huomenna. - -Hän tekikin sopimuksemme mukaan, ja annoin hänelle timantin. - -Vaikka vaimoni halusi ostaa uhkeita vaatteita, vannoin etten tuhlaisi -varallisuuttani, vaan perustaisin suuren liikkeen. Kulutin sitten koko -sen ja seuraavan päivän käyden ammattiveljieni luona, jotka ahersivat -yhtä ankarasti päivät pitkät leipänsä eteen kuin olin itsekin -ahertanut, annoin heille rahaa etukäteen, otin heidät työhön punomaan -eri köysilajeja, kunkin kyvyn ja taidon mukaan, ja vakuutin etten -antaisi heidän odottaa kauan maksua, vaan suorittaisin heille sen heti -kun työ oli valmis. - -Siten sain yksinäni haltuuni koko Bagdadin köydenpunonta-ammatin, ja -minun täytyi pian vuokrata laajoja varastohuoneita. Myöhemmin, kun -halusin saada avarammat ja mukavammat tilat, rakennutin talon, jonka -teidän majesteettinne eilen näki ja joka kaikesta ulkonaisesta -kauneudestaan huolimatta sisältää enimmäkseen liikkeeni varastohuoneita -ja ainoastaan välttämättömän tarpeelliset asuinsuojat perheelleni. - -Jonkin aikaa sen jälkeen, kun olin jättänyt entisen matalan majani ja -muuttanut nykyiseen asuntooni, Saad ja Saadi tulivat katsomaan kuinka -olin menestynyt ja kuulivat ihmeekseen, että minusta oli tullut iso -tehtailija, jota ei enää nimitetty pelkäksi Hassaniksi, vaan Hodsha -Hassan Alhabbaliksi, ja että olin rakennuttanut palatsimaisen talon. - -He tahtoivat onnitella minua menestyksestäni, ja koska satuin näkemään -heidän tulonsa, kykenin ottamaan heidät vastaan kiitollisuuteni -osoittamiseen sopivalla tavalla. Istuuduttuamme Saadi virkkoi: -- -Kerrohan meille, Hodsha Hassan, millä keinoin olet muuttanut sinulle -antamani neljäsataa kultarahaa näin suureksi omaisuudeksi. Saad puuttui -puheeseen sanoen: -- Miksi yhä epäilet ystävämme totuudenrakkautta? -Anna hänen itse kertoa kumpaa meistä hän saa kiittää varallisuudestaan. - -Ystävysten näin puheltua kerroin jokaisen seikan jonka teidän -majesteettinne on kuullut, unohtamatta pienintäkään yksityiskohtaa. - -Siitä huolimatta Saadi ei uskonut sanojani, vaan vaati yhä itselleen -kunniaa että oli tehnyt minut rikkaaksi. Ja koska ilta oli jo käynyt -myöhäiseksi keskustelun päätyttyä, he valmistautuivat lähtemään. - -Mutta pidätin heitä sanoen: -- Hyvät herrat, pyytäisin teiltä yhtä -suosiota: älkää kieltäytykö kunnioittamasta minua illastamalla kanssani -ja yöpymällä luokseni. Ja huomenna vien teidät vesitse pieneen -maahuvilaan, jonka ostin levätäkseni toisinaan raittiissa luonnossa. -Palaamme samana päivänä ratsain hevosillani. - -He ottivat kutsuni kohteliaasti vastaan. Illallista valmistettaessa -näyttelin heille taloani ja puutarhaani joita he ihailivat. Mutta -heidän ylistyksensä kohosi korkeimmilleen, kun saavuimme ruokasaliin, -johon oli varattu kaikkea heidän kestitsemistään ja huvittamistaan -varten. - -Seuraavana aamuna lähdimme sopimuksen mukaan varhain hengittämään -raitista ilmaa, tulimme auringon noustessa virran rantaan ja astuimme -meitä odottavaan, pehmeillä matoilla varustettuun huvialukseen. -Vähemmässä kuin puolessatoista tunnissa kuusi rivakkaa soutajaa meloi -meidät myötävirtaan huvilalleni. - -Opastelin vieraita talossani ja vein heidät viimein puutarhaan jonka -takana oli kauniita puita kasvava metsikkö. - -Katsellessani siellä ympärillemme kaksi pojistani, jotka olin -lähettänyt maalle opettajansa kera, juoksi metsään ja nähtyään korkean -puun oksien haaraumaan rakennetun linnunpesän he käskivät orjan mennä -noutamaan sitä. Kun orja pääsi pesään käsiksi, hän kummastui kovin -nähdessään että se oli tehty turbaanista. Ja maahan tultuaan hän -kehotti poikia tuomaan sen minulle, jotta näkisin moisen ihmeen. -Tarkasteltuani päähinettä joka puolelta ja käänneltyäni sitä käsissäni -sanoin vieraille: -- Hyvät herrat, onko teillä kyllin hyvä muisti vielä -muistaaksenne turbaanin, joka minulla oli päässäni sinä päivänä jolloin -ensi kertaa kunnioititte minua käynnillänne? - --- En luule, Saad virkkoi, -- että ystäväni enempää kuin -minäkään kiinnitimme siihen huomiota. Mutta jos siitä löytyy ne -satayhdeksänkymmentä kultarahaa, emme voi epäillä asiaa. - --- Olen varma että kulta on täällä, sanoin, -- koska kapine tuntuu -hyvin raskaalta. Mutta ennen kuin avaan sen, pyydän teitä kuitenkin -tarkkaamaan, kuinka se on ilman vaikutuksesta haalistunut ja käynyt -laikulliseksi, mikä osoittaa että se on ollut kauan puussa. - -Sitten riuhtaisin pois turbaanin kuvun ympärille kierretyn -palttinakaistaleen ja otin esille kukkaron jonka Saadi tunsi minulle -antamakseen. Tyhjensin sen matolle heidän eteensä ja sanoin: -- Tuossa, -hyvät herrat, tuossa ovat rahat. Lasken ne nähdäkseni onko summa oikea. -Huomasin siinä olevan satayhdeksänkymmentä kultarahaa. Silloin Saadi, -joka ei voinut kieltää niin ilmeistä totuutta, kääntyi minun puoleeni -sanoen: -- Myönnän, Hodsha Hassan, että nämä rahat eivät voineet tehdä -sinua rikkaaksi. Varallisuutesi perustana saattavat kuitenkin olla ne -toiset satayhdeksänkymmentä kolikkoa jotka uskottelet kätkeneesi -leseruukkuun. Vakuutin että niin ei ollut laita, eikä asiasta enää sen -jälkeen puheltu. Astuimme huoneisiin ja söimme päivällisen. Illan -viiletessä ratsastimme kuutamossa takaisin Bagdadiin. - -Palvelijoitteni käsittämättömän huolimattomuuden tähden sattui niin, -että hevosemme jäivät ilman jyviä, ja kaikki varastohuoneet olivat -suljettuina. Eräs orjistani etsi niille naapuristosta rehua ja löysi -jostakin puodista ruukullisen leseitä, osti ne ja toi ruukunkin -mukanaan, luvaten palauttaa sen seuraavana päivänä. Orja tyhjensi -leseet ja jakaessaan niitä käsillään hevosille kosketti nyytiksi -sidottua liinaa, joka oli hyvin raskas. Hän toi käärön minulle -sellaisena kuin oli löytänyt sen. - -Tunsin sen heti ja rientäen vieraitteni luo sanoin: -- Katsokaa, tässä -ovat toiset satayhdeksänkymmentä kultarahaa! Paremmaksi vakuudeksi -lähetin ruukun vaimolleni, ja hän tunsi sen heti samaksi jonka oli -vaihtanut hiekkaan. - -Saadi myönsi vitkastelematta että olin puhunut totta ja että hän oli -aiheetta epäillyt minua. Hän sanoi ystävälleen: -- Myönnän voiton -sinulle, Saad, ja tunnustan, että rahat eivät aina ole rikastumisen -edellytys. - -Saadi ei tahtonut kuullakaan rahojen takaisin ottamisesta, joten -päätimme lahjoittaa ne hyväntekeväisyystarkoituksiin. Ja kun ystävykset -Saadi ja Saad seuraavana päivänä lähtivät luotani, olimme vannoneet -ikuista ystävyyttä, joka onkin alati kestänyt. - -Kalifi ilmaisi tyytyväisyytensä tarinaan ja sanoi, että timantti oli -nyt hänen aarreaitassaan ja että hän piti sitä kaikkia muita -jalokiviään arvokkaampana. -- Ja, hän lisäsi, tuo ne ystäväsi tänne, -jotta hekin saavat nähdä sen. - -Näin sanottuaan kalifi salli Hodsha Hassanin, Seid Numanin ja Baba -Abdullahin lähteä kiitettyään heitä kuulemistaan kertomuksista. - - - - -Bagdadilaisen kauppiaan Ali Hodshan tarina - - -Kalifi Harun-al-Rashidin hallitessa eli Bagdadissa kauppias nimeltä Ali -Hodsha, keskinkertaisen varakas mies. - -Hän asui isältään perimässään talossa, kaikista riippumattomana ja -tyytyväisenä liikkeestä saamaansa voittoon. Sattuipa kerran, että hän -näki kolmena yönä perätysten merkillisen unen. Kunnianarvoisa ukko -saapui hänen luokseen nuhdellen häntä ankaraan sävyyn siitä ettei hän -ollut tehnyt pyhiinvaellusretkeä Mekkaan. Se säikytti hänet kovin, -sillä hän tiesi uskontonsa vaativan että hän kävisi kunnioittamassa -pyhää kaupunkia. Ilmestyksen jälkeen hän ei enää rohjennut vitkastella -velvollisuutensa täyttämisessä. Sen vuoksi hän myi talouskapineensa, -puotinsa ja samalla suurimman osan kauppatavaroitaankin säilyttäen vain -muutamia esineitä, jotka hän arveli voivansa myydä edullisemmin -Mekassa. - -Vuokrattuaan talonsakin hän otti pienet säästönsä, kaikkiaan tuhat -kultarahaa, pani ne oliiveilla täytettyyn ruukkuun ja antoi sen erään -ystävänsä huostaan. Tietämättä mitä öljymarjojen alle oli kätkettynä -ystävä lupasi pitää huolta ruukusta kunnes toivioretkeläinen palaisi. -Kauppias liittyi matkalle valmistautuvaan karavaaniin ja lähti -pyhiinvaellukselleen. - -Ali Hodsha saapui turvallisesti Mekkaan ja käytyään rukoilemassa sen -pyhissä moskeijoissa hän ajatteli mukanaan tuomiensa tavaroiden -myymistä. Sen vuoksi hän asetti ne basaariin kaupan. - -Kaksi kauppiasta kulki ohitse ja huomattuaan Ali Hodshan tavarat he -pitivät niitä niin oivallisina, että pysähtyivät hetkiseksi katselemaan -niitä, vaikkeivät itse niitä tarvinneet. Ja kun he olivat tyydyttäneet -uteliaisuutensa ja alkaneet kävellä poispäin, toinen kauppias sanoi -toverilleen: -- Jos tuo kauppias tietäisi, millä voitolla saattaisi -myydä tavaransa Kairossa, hän ei kauppaisi niitä täällä, vaikka -täkäläisetkin markkinat ovat hyvät. - -Ali Hodsha kuuli sanat, ja koska hänelle oli usein kerrottu Egyptin -ihanuuksista, hän päätti käyttää tilaisuutta tehdäkseen matkan sinne. -Käärittyään tavaransa jälleen kokoon hän ei palannutkaan Bagdadiin, -vaan lähti Kairon karavaanin mukana Egyptiin, jossa pian myi tavaransa -suurella voitolla. Rahoilla hän osti toisia, aikoen käydä -Damaskoksessa. Karavaani lähti vasta jonkin ajan kuluttua, ja sillä -välin hän kävi kaikissa kiintoisissa paikoissa Kairon ympäristössä ja -Niilin rannoilla. Kun karavaani oli valmis, Ali Hodsha liittyi siihen -ja pistäydyttyään Jerusalemissa saapui menestyksellisen matkan jälkeen -Damaskokseen. - -Ali Hodshasta Damaskos oli niin ihana seutu, viheriöivien niittyjen -ympäröimä, vilpoisten lähteiden kostuttama ja tuoksuvien puutarhojen -siimestämä, että se voitti kaikki matkustajien päiväkirjoissa esitetyt -kuvaukset. Hän oleskeli siellä pitkään, mutta ei kuitenkaan unohtanut -synnyinkaupunkiaan Bagdadia, jonne hän vihdoin lähti pyrkimään, ja -saapui Aleppoon jossa viivähti vähäsen. Mentyään Eufratin yli hän -suuntasi kulkunsa Mosuliin, aikoen palatessaan käyttää suorempaa tietä -Tigris-virtaa alaspäin. Ali Hodshan saapuessa Mosuliin jotkut -persialaiset kauppiaat, joiden kanssa hän oli matkustanut Alepposta ja -joiden hyväksi ystäväksi oli tullut, kehottivat häntä olemaan -jättämättä heitä, kunnes olisi käynyt Shirazissa, josta voisi edullisia -kauppoja tehtyään helposti palata Bagdadiin. Siihen hän kernaasti -suostuikin, ja he opastelivat hänet Sultanian, Rein, Koamin, Kasanin ja -Ispahanin kaupunkien kautta Shiraziin, mistä hän suostui seuraamaan -heitä Hindustaniin asti, ja sitten hän palasi heidän kanssaan -Shiraziin. Matkoihin ja oleskeluihin eri kaupungeissa kului seitsemän -vuotta, jonka ajan kuluttua hän vihdoin päätti palata Bagdadiin. - -Ystävä, jonka huostaan hän oli jättänyt oliiviruukkunsa, ei ollut sen -koommin ajatellut häntä eikä sitä. Mutta siihen aikaan, kun -toivioretkeläinen oli matkalla karavaanin mukana Shirazista, sattui -kerran, kauppiaan syödessä illallista perheensä kanssa, keskustelu -kohdistumaan oliiveihin ja hänen vaimonsa sanoi haluavansa syödä -muutamia, koska ei ollut moneen aikaan maistanut niitä. - --- Nyt kun mainitset oliiveista, kauppias sanoi, -- muistuu mieleeni -ruukku, jonka Ali Hodsha jätti seitsemän vuotta sitten huostaani -lähtiessään toivioretkelle Mekkaan ja itse sijoitti varastohuoneeseeni -säilytettäväksi siellä siksi kunnes palaisi. En tiedä kuinka hänelle on -käynyt. Karavaanin palattua minulle kerrottiin että hän oli matkustanut -Egyptiin. Varmaan hän on kuollut, koska ei ole vielä palannut, ja -voimme syödä öljymarjat, jos ne ovat pysyneet hyvinä. Anna minulle -kulho ja kynttilä, menen noutamaan niitä, ja maistamme kelpaavatko ne -nautittaviksi. - -Vaimo koetti varoittaa häntä koskemasta toisen omaisuuteen, mutta hän -ei välittänyt, vaan lähti noutamaan hedelmiä. - -Varastohuoneeseen tultuaan hän avasi ruukun ja havaitsi että öljymarjat -olivat homeessa. Nähdäkseen olivatko ne kaikki pilaantuneita astian -pohjaan asti hän kaatoi muutamia kulhoon ja hänen ravistaessaan ruukkua -jokunen kultaraha vierähti ulos. - -Kullan nähdessään kauppias, joka oli luonnostaan ahne, katsahti -ruukkuun ja huomasi että oli kaatanut pois melkein kaikki öljymarjat ja -että loppu oli kultarahoja. Hän pani heti hedelmät takaisin ruukkuun, -peitti sen, palasi vaimonsa luo ja virkkoi: -- Olit tosiaan oikeassa, -eukkoseni, sanoessasi että öljymarjat olivat kauttaaltaan homeessa. -Sillä homeessa ne olivat, ja panin ruukun samaan kuntoon jossa se oli -Ali Hodshan jättäessä sen tänne. Näin ollen hän ei huomaa että niihin -on kajottu, jos vielä palaisikin. - --- Sinun olisi pitänyt seurata neuvoani ja olla kajoamatta niihin, -vaimo vastasi. -- Suokoon Allah ettei tästä koidu ikävyyksiä! - -Kauppias ei piitannut vaimonsa viime sanoista enempää kuin hänen -edellisestä varoituksestaankaan, vaan kulutti melkein koko yön -miettimällä kuinka voisi anastaa Ali Hodshan kullan itselleen ja pitää -sen hallussaan siinä tapauksessa, että matkailija palaisi etsimään -ruukkuaan. Seuraavana aamuna hän meni ostamaan senvuotisia öljymarjoja, -kaatoi vanhat astiasta kullan kera, täytti ruukun uusilla, peitti sen -ja pani sen samaan paikkaan mihin Ali Hodsha oli sen jättänyt. - -Noin kuukausi sen jälkeen, kun kauppias oli tehnyt halpamaisen teon, -Ali Hodsha saapui Bagdadiin. Ja koska hän oli vuokrannut talonsa, hän -majoittui vieraskotiin ja päätti asua siellä, kunnes oli ilmoittanut -vuokralaiselle tulostaan ja varannut hänelle aikaa hankkia itselleen -toisen asunnon. - -Seuraavana aamuna Ali Hodsha meni tervehtimään kauppiasta, joka otti -hänet vastaan mitä herttaisimmin. Kauppias lausui suuren ilonsa hänen -palaamisestaan monivuotisen poissaolon jälkeen ja sanoi, että oli jo -alkanut menettää kaiken toivon hänen jälleennäkemisestään. Sellaisessa -kohtauksessa tavallisten molemminpuolisten kohteliaisuuksien jälkeen -Ali Hodsha pyysi kauppiasta antamaan hänelle takaisin oliiviruukun -jonka oli jättänyt hänen huostaansa sekä suomaan anteeksi että oli -rohjennut vaivata häntä niin paljon. - --- Rakas ystävä, kauppias vastasi, -- teet väärin esittäessäsi moisia -anteeksipyyntöjä. Astiasi ei ole ollut tiellä aitassani. Olisin -vastaavassa tilanteessa käyttänyt hyväkseni sinun avuliaisuuttasi. -Tässä on varastohuoneeni avain, mene noutamaan ruukkusi. Löydät sen -samasta paikasta mihin jätit sen. - -Ali Hodsha meni kauppiaan aittaan, otti saviastian ja vietyään takaisin -avaimen ja kiitettyään hänelle tehdystä palveluksesta palasi yömajaan -jossa asui. Mutta avattuaan ruukun ja pistettyään kätensä niin syvälle -kuin oli kultarahat kätkenyt hän hämmästyi suuresti, kun ei löytänyt -ainoaakaan. Ällistyksestä hän seisoi jonkin aikaa liikkumattomana, -kohotti sitten kätensä ja silmänsä taivasta kohti ja huudahti: -- Onko -mahdollista, että mies jota pidin ystävänäni on tehnyt itsensä -syypääksi moiseen halpamaisuuteen? - -Hätääntyneenä tuntuvasta tappiosta Ali Hodsha palasi heti kauppiaan -luo. -- Hyvä ystävä, hän sanoi, -- älä ihmettele että palaan näin pian. -Myönnän ruukun samaksi jonka panin aittaasi, mutta öljymarjojen mukana -piilotin tuhat kultarahaa joita en löydä. Kenties olet tarvinnut niitä -ja käyttänyt niitä liikkeessäsi. Jos asia on niin, voit kernaasti pitää -ne, kunnes saat tilaisuuden niiden palauttamiseen. Vapauta minut vain -pelostani ja anna minulle tunnuste, minkä jälkeen voit maksaa velkasi -milloin sinulle itsellesi sopii. - -Kauppias, joka oli edellyttänyt että Ali Hodsha tulisi esittämään -tällaisen valituksen, oli miettinyt vastauksen. - --- Ali Hodsha, hän sanoi, -- myönnät jättäneesi huostaani ruukullisen -öljymarjoja, ja nyt kun olet vienyt astian pois, tulet pyytämään -minulta tuhatta kultarahaa. Mainitsitko minulle koskaan että ruukussa -oli sellainen rahasumma? En edes tiennyt että siinä oli öljymarjoja, -sillä ethän sinä näyttänyt niitä minulle. Kas kun et kullan asemesta -vaadi timantteja ja helmiä. Mene tiehesi äläkä keräännytä väkeä -varastohuoneeni edustalle. - -Muutamia henkilöitä oli näet jo saapunut kuuntelemaan. Ja nuo sanat -kauppias lausui niin kiihkeästi ja vihaisesti, etteivät he ainoastaan -viivähtäneet kauemmin ja houkutelleet vielä enemmän rahvasta kokoon, -vaan naapurikauppiaatkin pistäytyivät ulos myymälöistään tiedustaakseen -mistä Ali Hodsha ja kauppias riitelivät ja yrittääkseen rakentaa -sovintoa heidän välilleen. Ali Hodshan ilmoitettua heille syytöksensä -he kysyivät kauppiaalta mitä tällä oli sanottavana. - -Kauppias myönsi säilyttäneensä Ali Hodshan ruukkua aitassaan, mutta -kielsi koskeneensa siihen. Hän vannoi luulleensa että siinä oli vain -öljymarjoja koska Ali Hodsha oli hänelle sanonut niin ja pyysi heitä -kaikkia häneen kohdistetun loukkauksen ja häväistyksen todistajiksi. - --- Syytä itseäsi seurauksista, Ali Hodsha sanoi tarttuen häntä -käsivarresta, -- mutta koska käyttäydyt minua kohtaan niin -hävyttömästi, vetoan asiassani Allahin lakiin. Saamme nähdä oletko -kyllin röyhkeä väittääksesi samaa kadin edessä. Lähtekäämme hänen -puheilleen! - --- Hyvin kernaasti, kauppias vastasi, -- pian saadaan nähdä kuka on -väärässä. - -Ali Hodsha vei kauppiaan tuomiosaliin, syyttäen häntä että hän oli -kavalasti anastanut tuhat kultarahaa jotka olivat jätetyt hänen -huostaansa. Kadi kysyi, oliko syyttäjällä todistajia, mihin tämä -vastasi, ettei hän ollut ryhtynyt sellaiseen varokeinoon, koska oli -pitänyt henkilöä jonka huostaan rahansa talletti ystävänään ja aina -uskonut hänet rehelliseksi mieheksi. Kauppias puolustautui samaan -tapaan kuin oli puolustautunut ammattitoveriensa kuullen ja tarjoutui -vannomaan ettei ollut kajonnut rahoihin joiden varastamisesta häntä -syytettiin ja ettei edes tiennyt niitä ruukussa olleenkaan. Tuomari -käski hänen tehdä valan ja vapautti hänet todistajien puutteessa -syytteestä. - -Kovin äkäisenä siitä että täytyi kärsiä tällainen melkoinen tappio Ali -Hodsha pani vastalauseensa tuomiota vastaan. Hän selitti kadille että -hän vetoaisi kalifiin oikeutta saadakseen. Tuomari piti julistusta vain -juttuna hävinneen tavallisen närkästyksen vaikutuksena ja ajatteli -täyttäneensä velvollisuutensa vapauttaessaan henkilön jonka -syyllisyyttä ei voitu todistaa. - -Sillä välin kun kauppias käveli kotiinsa riemuiten voitostaan -ja ylen iloisena hyvästä onnestaan Ali Hodsha laati anomuksen. Ja -seuraavana päivänä hän ottaen vaarin ajasta jolloin kalifi palasi -keskipäivärukouksiltaan asettui kadulle, jota hallitsijan oli -kuljettava. Hän kurotti kätensä tarjoten anomusta ja asianomainen -virkailija, joka aina käy kalifin edellä, otti sen herralleen -annettavaksi. - -Ali Hodsha tiesi, että kalifilla oli tapana palatsiin palattuaan lukea -anomukset, joten hän meni hoviin ja odotti, kunnes kyhäyksen -vastaanottanut virkailija tuli kalifin huoneesta ja ilmoitti hänelle, -että itsevaltias oli seuraavaksi päiväksi määrännyt tunnin hänen -asiansa kuulemista varten. Ja kysyttyään missä kauppias asui virkailija -lähetti ilmoittamaan että tämän oli saavuttava samaan aikaan. - -Illalla kalifi lähti suurvisiirinsä Giafarin ja henkivartiostonsa -päällikön Messurin kanssa valepuvussa kaupungille, kuten hän usein -teki. Kalifi kuuli eräältä kadulta melua ja astui nopeampaan, saapui -pienelle pihalle vievään porttikäytävään ja havaitsi pihalla kymmenen -tai kaksitoista kuutamossa leikkivää lasta. - -Uteliaana tietämään mitä lapset leikkivät kalifi istahti läheiselle -kivipenkille ja kuuli erään vilkkaimmista lausuvan: Leikitään -tuomioistuinta. Minä olen kadina. Tuokaa eteeni Ali Hodsha ja kauppias -joka petollisesti anasti häneltä tuhat kultarahaa. - -Koska Ali Hodshan ja kauppiaan välinen juttu oli tuottanut paljon -puheenaihetta Bagdadissa, se oli tullut lastenkin korviin. Kaikki -mielistyivät ehdotukseen, ja kullekin määrättiin osansa. Kukaan ei -vastustanut poikaa joka ehdottautui kadiksi. Kun hän oli asettunut -istuimelleen noudattaen kaikkea tuomarin arvolle sopivaa vakavuutta, -toinen muka hovin virkailijana toi kaksi poikaa hänen eteensä: Ali -Hodshan ja kauppiaan jota vastaan tämä oli nostanut kanteen. - -Kadin osan esittäjä kääntyi sitten Ali Hodshana esiintyvän puoleen -kysyen häneltä mitä syytöksiä hänellä oli kauppiasta vastaan. Syvään -kumarrettuaan kertoi Ali Hodsha nuorelle kadille asian pienempiä -yksityiskohtia myöten ja pyysi tätä käyttämään tuomiovaltaansa, jotta -hän ei joutuisi menettämään niin isoa rahasummaa. Sen jälkeen kadi -kääntyi kauppiaan puoleen kysyen, miksi hän ei palauttanut Ali Hodshan -häneltä vaatimia rahoja. Leikkikauppias esitti samat syyt kuin -todellinenkin kauppias oli esittänyt oikean kadin edessä ja tarjoutui -valallaan vahvistamaan sanojensa totuuden. - --- Älähän hosu, kadin osan esittäjä vastasi. -- Ennen kuin teet valasi, -tahtoisin nähdä oliiviruukun. Ali Hodsha, hän lisäsi kääntyen -toivioretkeläisen osaa esittävän pojan puoleen, oletko tuonut ruukun -tänne? - --- En, poika vastasi. - --- Mene heti noutamaan se, toinen käski. - -Ali Hodshana esiintyvä poistui heti ja palattuaan oli asettavinaan -ruukun kadin eteen sanoen hänelle että se oli sama jonka hän oli -jättänyt syytetylle ja tältä jälleen saanut. Mutta jottei laiminlöisi -mitään muodollisuutta, pieni kadi kysyi kauppiaaltakin oliko se sama -astia ja kun tämä äänettömyydestään päätellen ei kieltänyt sitä, hän -käski avata ruukun. Ali Hodsha oli kohottavinaan kantta ja leikkikadi -oli kurkistavinaan ruukkuun. -- Ne ovat kauniita öljymarjoja, hän -sanoi, -- annahan kun maistan. Sitten hän muka söi muutamia ja lisäsi: --- Ne ovat oivallisia. Mutta, hän jatkoi, -- en usko että öljymarjat -pysyvät hyvinä seitsemän vuotta. Lähettäkää kutsumaan oliivikauppiaita -kuullakseni heidän mielipiteensä. - -Kaksi muuta poikaa astui esille muka oliivikauppiaina. - --- Oletteko oliivikauppiaita? leikkikadi kysyi. -- Sanokaahan kuinka -kauan öljymarjat säilyvät syötäviksi kelpaavina? - --- Herra tuomari, kauppiaat vastasivat. -- Pidettäköön niistä kuinka -hyvää huolta tahansa, kolmantena vuonna ne tuskin kelpaavat mihinkään. -Silloin niissä ei enää ole makua eikä väriä. - --- Jos niin on, kadi virkkoi, -- katsahtakaahan tuohon ruukkuun ja -ilmoittakaa, kuinka pitkä aika on kulunut siitä kun öljymarjat pantiin -sinne. - -Molemmat kauppiaat olivat tarkastavinaan ja maistelevinaan öljymarjoja -ja sanoivat kadille että ne olivat tuoreita ja hyviä. -- Erehdytte, -nuori tuomari virkkoi, -- Ali Hodsha sanoo panneensa ne ruukkuun -seitsemän vuotta sitten. - --- Arvoisa herra, kauppiaat vastasivat, -- voimme vakuuttaa niiden -olevan tämän vuoden satoa ja rohkenemmepa väittää, ettei Bagdadissa ole -ainoaakaan kauppiasta joka ei vahvistaisi sanojamme. - -Syytetty kauppias olisi tahtonut tehdä vastaväitteitä asiantuntijoiden -todistusta vastaan, mutta nuori kadi tukki hänen suunsa. -- Vaikene, -hän sanoi, -- sinä olet lurjus. Vietäköön hänet keihästettäväksi. - -Lapset päättivät leikkinsä paukuttaen riemastuneina käsiään ja -tarttuivat rikolliseen muka laahatakseen hänet mestauspaikalle. - -Sanoin ei voi kuvailla kuinka suuresti Harun-al-Rashid ihaili pojan -teräväpäisyyttä ja järkevyyttä näin oikean tuomion langettamisessa -asiasta joka seuraavana päivänä joutuisi hänen itsensä ratkaistavaksi. -Hän nousi penkiltä, siirtyi vaivihkaa pois ja kysyi suurvisiiriltä, -joka oli kuullut kaiken, mitä tämä asiasta ajatteli. -- Oikeauskoisten -hallitsija, suurvisiiri vastasi, -- minua kummastuttaa todellakin -tavatessani sellaista terävä-älyisyyttä niin nuoressa pojassa. - --- Mutta tiedätkö mitä, kalifi virkkoi. -- Juuri sama asia tulee -huomenna minun ratkaistavakseni. Oikea Ali Hodsha jätti minulle tänään -anomuksensa. Luuletko, hän jatkoi, -- että voisin langettaa paremman -tuomion? - --- Sitä en usko, visiiri vastasi, -- jos asia on niin kuin lapset -esittivät. - --- Pane merkille tämä talo, kalifi sanoi, -- ja tuo poika luokseni -huomenaamulla, jotta hän tutkisi asian minun läsnäollessani. Käske -paikalle myös kadi joka vapautti kauppiaan syytöksestä, jotta hän saa -oppia velvollisuudentuntoa lapselta. Huolehdi siitäkin että Ali Hodsha -tuo oliiviruukkunsa mukanaan ja toimita kaksi oliivikauppiasta -saapuville. - -Määräykset annettuaan kalifi jatkoi kiertoaan kohtaamatta mitään -huomionsa arvoista. - -Seuraavana päivänä visiiri meni taloon jossa kalifi oli katsellut -lasten leikkimistä ja kysyi isäntää, mutta kun isäntä oli ulkosalla, -vaimo tuli tiukasti hunnutettuna esille. Suurvisiiri tiedusti oliko -hänellä lapsia. Vaimo vastasi että hänellä oli kolme ja kutsui lapset -saapuville. -- Reippaat pojat, visiiri virkkoi, -- kuka teistä oli -kadina eilen illalla leikkiessänne? Vanhin vastasi olleensa ja punastui -kun ei tiennyt kysymyksen syytä. -- Tule mukaan, poikaseni, visiiri -sanoi, -- oikeauskoisten hallitsija haluaa tavata sinut. - -Äiti hätääntyi nähdessään että suurvisiiri tahtoi viedä hänen poikansa -mukanaan ja kysyi mitä varten kalifi oli käskenyt hänet tuoda. -Suurvisiiri rohkaisi häntä ja lupasi saattaa pojan takaisin ennen kuin -tunti olisi kulunut, jolloin äiti saisi tietää asian lapselta -itseltään. -- Jos niin on, arvoisa herra, äiti virkkoi, -- sallikaa -minun ensin pukea hänet jotta hän voi esiintyä siistinä oikeauskoisten -hallitsijan edessä. Heti kun lapsi oli puettu, visiiri saattoi hänet -palatsiin ja esitteli kalifille. - -Heidän tultuaan palatsiin poika oli kovin ujo, kunnes kalifi rauhoitti -häntä. Sitten kalifi käski tuoda esille kauppiaat. Saliin astuttuaan he -lankesivat maahan valtaistuimen juurelle, koskettaen päällään mattoon. -Kalifi lausui heille: -- Selittäkää kumpikin asianne tälle lapselle -joka kuuntelee teitä ja tuomitsee, ja jos hän joutuu pulaan, minä -avustan häntä. - -Ali Hodsha ja kauppias puhuivat kumpikin puolestaan toinen toisensa -jälkeen, mutta kun viimeksimainittu tarjoutui vannomaan kuten ennenkin, -lapsi virkkoi: -- Ei vielä. Meidän on ensin nähtävä oliiviruukku. - -Nämä sanat kuullessaan Ali Hodsha toi ruukun esille, laski sen kalifin -jalkojen juureen ja avasi. Kalifi vilkaisi öljymarjoihin, otti yhden ja -maistoi ja antoi toisen pojalle. Sitten kutsuttiin kauppiaat, jotka -tarkastivat öljymarjoja ja ilmoittivat niiden olevan hyviä ja vuoden -satoa. Poika sanoi heille Ali Hodsan vakuuttavan, että oli pannut ne -säilöön seitsemän vuotta sitten, mihin kauppiaat antoivat saman -vastauksen kuin lapset jotka olivat edellisenä iltana esittäneet heidän -osaansa. - -Vaikka syytetty roisto näki selvästi, että hänet havaittaisiin -kauppiaiden lausunnon perusteella syylliseksi, hän yritti kuitenkin -sanoa jotakin puolustuksekseen. Mutta sen sijaan että olisi määrännyt -hänet seivästettäväksi poika katsahti kalifiin ja sanoi: -- -Oikeauskoisten hallitsija, tämä ei ole leikin asia. Teidän -majesteettinne on hänet tuomittava kuolemaan eikä minun, vaikka sen -eilen tein leikkiessämme. - -Täysin vakuuttuneena kauppiaan rikoksesta kalifi jätti hänet -oikeudenpalvelijoiden käsiin, määräten hänet seivästettäväksi. Tuomio -pantiin täytäntöön kun hän oli tunnustanut mihin hän oli kätkenyt nuo -tuhat kultarahaa, jotka nyt annettiin Ali Hodshalle takaisin. -Itsevaltias joka oli perin oikeutta harrastava kääntyi sitten kadin -puoleen, käskien hänen oppia lapselta miten oli täsmällisesti -suoritettava velvollisuutensa ja syleillen poikaa hän lähetti viimeksi -mainitun kotiin, lahjoittaen hänelle sata kultarahaa sisältävän -kukkaron anteliaisuutensa todistukseksi ja tunnustukseksi hänen -ihailtavasta älykkyydestään. - - - - -Tarina Abu Hassanista eli unestaan heränneestä - - -Kalifi Harun-al-Rashidin hallitessa eli Bagdadissa hyvin rikas kauppias -jolla oli vain yksi poika. Tälle hän oli antanut nimeksi Abu Hassan ja -kasvattanut hänet kovassa kurissa. Kolmenkymmenen vuoden ikäisenä poika -jäi isänsä kuollessa ainoaksi perilliseksi ja suurten, ankaralla -säästäväisyydellä ja uutteralla toimeliaisuudella kerättyjen -rikkauksien omistajaksi. - -Abu Hassan, jolta isä oli aina kieltänyt kaiken ylellisyyden, -halusi tuhlata rahoja ja päätti hankkia mainetta avokätisellä -anteliaisuudella. Sitä varten hän jakoi suuren omaisuutensa kahteen -osaan. Toisella osalla hän osti taloja kaupungista ja tiluksia maalta, -päättäen ettei milloinkaan koskisi kiinteistöjensä tuloihin, jotka -kyllä olisivat riittäneet varsin hauskaan elämään, vaan panisi ne -kaikki sellaisenaan talteen. Toisella osalla, joka oli puhdasta rahaa, -hän aikoi hankkia itselleen korvausta ajasta jonka hän mielestään oli -menettänyt ankaran isän pitäessä häntä niin tiukalla. - -Näissä tuumissa Abu Hassan keräsi omasta säädystään joukon ikäisiään -nuorukaisia joiden ainoana huolena oli saada aikansa kulumaan -hupaisesti. Hän pani toimeen upeita pitoja säästämättä vaivoja tai -rahoja tehdäkseen ne kuuluiksi kautta kaupungin. - -Menot olivat niin äärettömiä, että tarkoitukseen varatut rahat olivat -vuodessa ehtyneet. Hänen täytyi siis luopua enemmistä kemuista. Mutta -heti kun hän lakkasi kestitsemästä ystäviään, he jättivät hänet. -Milloin vain hänet näkivätkin, he välttivät häntä, ja jos hän -sattumalta tapasi jonkun heistä ja aikoi pysähdyttää hänet, he -riensivät aina pois, mikä milläkin verukkeella. - -Abu Hassaniin koski kipeämmin ystävien käytös, jotka kaikkien -järkkymättömän uskollisuuden vakuuttelujen jälkeen hänet niin -halpamaisesti ja kiittämättömästi hylkäsivät, kuin niiden suurien -rahasummien menetys, jotka hän oli hupsusti tuhlannut. Hän meni -allapäin ja mietteissään, kasvot ilmaisten suurta tuskaa, äitinsä -huoneeseen ja istahti sohvan nurkkaan kauaksi hänestä. - --- Mikä sinua vaivaa, poikani, äiti kysyi nähdessään hänet niin -alakuloisena. -- Miksi olet noin kiihtynyt, huolestunut ja erilainen -kuin ennen? - -Nämä sanat kuullessaan Abu Hassan heltyi kyyneliin ja valitti -huokaillen: -- Voi, äiti, vihdoinkin näen kuinka sietämätöntä köyhyys -epäilemättä on. Tunnen että se riistää meiltä kaiken ilon, kuten valo -poistuu päivän laskiessa. Koska köyhyys pakottaa meidät unohtamaan -kaikki ylistykset, joita meille ennen kompastustamme tuhlattiin, -koetamme kätkeytyä ja viettää yömme itkien ja surussa. Sanalla sanoen -sekä ystävät että sukulaiset pitävät köyhää raukkaa muukalaisena. -Tiedät, äiti, kuinka olen kohdellut ystäviäni viime vuoden kuluessa. -Olen ollut heille sanomattoman vieraanvarainen, kunnes olen tuhlannut -kaikki rahani, ja nyt he ovat jättäneet minut, kun eivät usko minun -enää kykenevän kestitsemään heitä. Hyvä että minulla on kiinteistöni, -ja kiitetty olkoon taivas joka on suonut minulle tarmoa ollakseni -valani mukaan koskematta niistä saamiini tuloihin. Nyt tiedän kuinka -minun on käytettävä jäljellä olevaa omaisuuttani. Tahdon kuitenkin -kokeilla kuinka pitkälle ystäväni, jotka eivät ansaitse sitä nimeä, -kiittämättömyydessään menevät. Käyn tapaamassa heitä, kutakin vuoron -perään, ja kun olen esittänyt heille mitä olen heidän hyväkseen tehnyt, -pyydän heitä auttamaan minua jollakin rahasummalla. - -Hän meni äitinsä huoneeseen ja istahti sohvan nurkkaan, vain nähdäkseni -onko heissä enää jäljellä minkäänlaista kiitollisuudentunnetta. - -Ei ainoakaan hänen entisistä tovereistaan piitannut perusteluista, -joilla murheellinen Abu Hassan koetti taivutella heitä ja -nöyryytyksekseen hän sai kokea, että monet heistä selvään ja suoraan -kielsivät edes tuntevansa häntä. - -Hän palasi kotiin kovin surullisena ja astuen äitinsä huoneeseen -virkkoi: -- Voi, rakas äiti, ystävien asemesta olen tavannut vain -petollisia, kiittämättömiä lurjuksia, jotka eivät ansaitse -ystävyyttäni. Hylkään heidät ja lupaan sinulle etten tahdo koskaan enää -nähdä heitä. - -Hän päätti vakavasti pysyä sanassaan, vältti kaikin mokomin jälleen -joutumasta äskeisen tuhlaavaisuutensa synnyttämään ikävään asemaan ja -vannoi ettei ikinä kestitsisi ketään Bagdadin asukasta. Hän otti -komerosta raha-arkun, johon oli tallettanut taloistaan ja -maatilkuistaan saamansa säästövarat, pani sen tyhjentämänsä tilalle ja -päätti ottaa siitä joka päivä vain niin paljon että se riitti yhden -ainoan vieraan illalliseen. Yhden henkilön hän aina kutsuisi kanssaan -aterioimaan, mutta hänen valansa mukaan se ei saanut olla Bagdadin -asukas, vaan samana päivänä kaupunkiin saapunut muukalainen jonka oli -sanottava hänelle jäähyväiset seuraavana aamuna. - -Tämän suunnitelmansa mukaan Abu Hassan ei laiminlyönyt varata -joka aamu mikä oli tarpeellista, ja illalla hän meni istumaan Bagdadin -sillan päähän. Heti muukalaisen nähdessään hän puhutteli tulijaa -kohteliaasti, kutsui hänet illalliselle ja siksi yöksi luokseen -asumaan. Ilmoitettuaan hänelle lain, jonka oli itselleen laatinut, hän -vei hänet kotiinsa. Ateria jolla Abu Hassan kestitsi vieraitaan ei -ollut kallishintainen, mutta hyvin valmistettu. Hän tarjosi runsaasti -oivallista viiniä, ja tavallisesti he istuivat yhdessä myöhään yöhön. -Hän ei haastellut vierailleen valtiollisista asioista, perheestään tai -liikkeestään, kuten on liiankin tavallista, vaan keksi erilaisia -hupaisia puheenaiheita. Hän oli luonnostaan niin herttainen ja hilpeä, -että hän kykeni antamaan jokaiselle asialle mitä hauskimpia käänteitä -ja tehdä alakuloisimmatkin henkilöt iloisiksi. - -Kun hän seuraavana aamuna lähetti pois vieraansa, hän sanoi aina: -- -Allah siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua kaikilta suruilta, menetpä -minne tahansa. Kutsuessani sinut eilen luokseni illalliselle mainitsin -sinulle laista jonka olen säätänyt itselleni. Älä siis pane pahaksesi, -vaikka sanon sinulle ettemme enää koskaan saa nähdä toisiamme tai juoda -yhdessä, emme kotona emmekä muuallakaan, syistä jotka itse parhaiten -tiedän. Mene Allahin haltuun! - -Kerran kun Abu Hassan tapansa mukaan odotteli sillalla kalifi -Harun-al-Rashid sattui orjan saattamana kulkemaan ohitse Mosulista -saapuvaksi kauppiaaksi pukeutuneena. Luullen häntä todellakin -kauppiaaksi Abu Hassan tervehti häntä kohteliaasti ja sanoi: -- Ystävä, -onnittelen sinua menestyksellisestä saapumisestasi Bagdadiin. Pyydän -että kunnioitat minua syömällä illallista kanssani ja lepäämällä tämän -yön kodissani matkasi vaivoista väsyneenä. Hän ilmotti sitten vieraalle -tavastaan kestitä ensimmäistä muukalaista jonka tapasi. Kalifista Abu -Hassanin oikussa oli jotakin niin kummallista ja tavallisuudesta -poikkeavaa, että hän oli hyvin halukas saamaan tietää sen syyn. Hän -sanoi siis kutsujalle, ettei hän voinut paremmin osoittautua -muukalaiselle tarjotun kohteliaisuuden arvoiseksi kuin ottamalla kutsun -vastaan ja lisäsi, että toisen tarvitsi vain näyttää tietä, jolloin hän -oli valmis seuraamaan. - -Lainkaan aavistamatta vieraansa arvoa Abu Hassan kohteli häntä -vertaisenaan, tarjoten hänelle tavallisuuden mukaan hyvän vaikka -yksinkertaisen aterian johon itsekin otti osaa. Kun he olivat syöneet -ja pesseet kätensä, Abu Hassan toi viiniä pöytään ja kehotti kalifia -juomaan. Vieras noudatti kehotusta ja kiitti viiniä hyvänmakuiseksi. -Hän kuunteli myös mielellään nuoren miehen sujuvaa ja sivistynyttä -keskustelua. Vihdoin Abu Hassan kävi herkäksi ja kertoi kalifille -tarinansa joka huvitti suuresti hallitsijaa. -- Olet tosiaan onnellinen -mies, kalifi sanoi, -- kun olet saanut ajoissa varoituksen. Ylistän -käytöstäsi. - -He istuivat maistellen ja viinin vilkastuttamina hilpeästi rupatellen, -kunnes yö oli varsin pitkälle kulunut. Vihdoin kalifi virkkoi: -- -Sanohan minulle ennen kuin eroamme, voisinko millään tavoin olla -sinulle hyödyksi? Puhu rohkeasti ja avomielisesti, sillä vaikka olen -vain kauppias, kykenen varmasti joko itse tai jonkun ystävän -välityksellä tekemään sinulle mieliksi. - -Kalifin tarjoukseen Abu Hassan, joka yhä luuli häntä mosulilaiseksi -kauppiaaksi, vastasi: -- Olen täysin varma, arvoisa ystävä, ettet tee -jalomielistä tarjoustasi pelkästä kohteliaisuudesta. Sanastaan kiinni -pitävänä kunnon miehenä vakuutan kuitenkin sinulle, ettei mikään ole -mieltäni painamassa, eivät liikehuolet eivätkä toivomukset. En pyydä -keneltäkään mitään. Minulla ei näet ole pienintäkään kunnianhimoa. Sen -vuoksi kiitän vain perin ystävällisestä tarjouksestasi ja kunniasta -jonka olet minulle osoittanut alentumalla nauttimaan vaatimatonta -ruokaani. Kuitenkin minun täytyy tunnustaa, Abu Hassan jatkoi, -- että -yksi seikka kiusaa minua, silti mielenrauhaani häiritsemättä. Tiedä -siis, että Bagdadin kaupunki on jaettu kortteleihin, joissa kussakin on -moskeija ja imaami. Imaami pitää rukoukset määrättyinä hetkinä sinne -kokoontuvien kaupunginosan asukkaiden päämiehenä. Sen korttelin imaami, -jossa minä asun, on tyly saituri, kovaluontoinen mies ja maailman -suurin teeskentelijä. Neljä korttelin vanhusta, jotka ovat hänen -hengenheimolaisiaan, tapaa säännöllisesti toisensa imaamin talossa. -Siellä he panettelevat, parjaavat ja hautovat häijyjä juonia minua ja -koko kaupunginosaa vastaan. Kunpa vain voisin rangaista heitä! Soisin -kalifin tietävän heidän puuhistaan, sillä hän on oikeutta harrastava ja -tekisi niistä lopun. Saisinpa vain yhdeksi päiväksi kalifin vallan, -niin käskisin antaa imaamille neljäsataa kepiniskua ja jokaiselle -noista neljästä yllyttäjästä sata lyöntiä palkkioksi heidän pahoista -töistään. - -Kalifi laati mielessään suunnitelman jolla voisi antaa Abu Hassanille -tilaisuuden täyttää toivomuksensa. Hän tarttui pulloon ja kaatoi -lasillisen viiniä, juoden isäntänsä maljan. Sitten hän täytti toisen -lasin ja pani siihen salavihkaa vähän unijauhetta, jota hänellä oli -mukanaan, ojensi viinin Abu Hassanille ja sanoi: -- Olet vaivautunut -täyttämään pikarini kaiken iltaa. Tahdon edes kerran säästää sinulta -sen vaivan. Pyydän sinua ottamaan tämän lasin ja tyhjentämään sen minun -tähteni. - -Abu Hassan otti maljan ja näyttääkseen vieraalleen, kuinka mielissään -hän oli kunnianosoituksesta, tyhjensi sen yhdellä siemauksella. Jauhe -vaikutti heti kun hän oli nielaissut nesteen, ja hän vaipui sikeään -uneen. Kalifi käski mukanaan tuomansa orjan nostaa Abu Hassanin -hartioilleen ja seuraamaan, mutta sitä ennen varmasti panemaan merkille -talon, jotta tuntisi sen jälleen. Tällä tavoin kalifi, nukkuvaa taakkaa -kantavan orjansa seuraamana, lähti talosta, mutta sulkematta -ovea jälkeensä, kuten isäntä oli toivonut, ja kulki suoraan -palatsiinsa, astuen siellä salaovesta omaan huoneeseensa jossa hänen -kamaripalvelijansa odottivat. Hän käski heidän riisua Abu Hassanin ja -panna hänet kalifin vuoteeseen, minkä he heti tekivät. - -Kalifi kutsutti kaikki palatsin virkailijat ja naiset puheilleen -lausuen heille: -- Tahdon, että kaikki ne joiden velvollisuutena on -saapua luokseni aamutervehdykselle osoittavat vuoteessani lepäävälle -miehelle samaa kunnioitusta kuin osoittaisivat minulle ja tottelevat -joka ainoata hänen antamaansa käskyä. Älköön häneltä kiellettäkö mitään -ja puhuteltakoon häntä ja vastattakoon hänen kysymyksiinsä kuin jos hän -olisi oikeauskoisten hallitsija. Sanalla sanoen toivon että -kunnioitatte häntä oikeana kalifina, minusta välittämättä, ja -tottelette hänen pienintäkin viittaustaan. - -Virkailijat ja hovin naiset jotka käsittivät että kalifi mieli -huvitella, vastasivat syvillä kumarruksilla ja poistuivat. Jokainen -valmistautui parhaansa mukaan noudattamaan käskyä ja esittämään -taitavasti osaansa. - -Kalifi käski kutsua suurvisiirinsä. -- Giafar, hän sanoi, olen -kutsuttanut sinut antaakseni sinulle ohjeita ja jotta et hämmästyisi -huomenna, kun tulet vastaanottoon ja näet tämän miehen valtaistuimella -kuninkaallisessa puvussa. Tervehdi häntä samalla kumarruksella ja -osoita hänelle samaa kunnioitusta kuin minulle itselleni. Muista -suorittaa täsmällisesti mitä ikinä hän käskee, aivan kuin jos itse -antaisin sinulle määräyksiäni. Hän osoittaa kaiketi suurta -anteliaisuutta ja antaa lahjojensa jakamisen sinun huoleksesi. Tee -kaikki mitä hän vaatii, vaikkapa hän anteliaisuudessaan menisi niin -pitkälle että tyhjentäisi rahaston kaikki kirstut. Älä myöskään unohda -ilmoittaa kaikille emiireilleni ja palatsin ulkopuolella oleville -virkailijoille, että he osoittavat hänelle vastaanotossa samaa -kunnioitusta kuin minulle itselleni ja suorittavat kaikki niin hyvin -kuin mahdollista. Älköön hän havaitko tässä järjestelyssä vikaa, jotta -suunnittelemani huvi ei häiriintyisi. - -Kun visiiri oli poistunut, kalifi meni nukkumaan toiseen huoneeseen ja -antoi eunukkiensa päällikölle Mesrurille tarpeelliset määräykset, jotta -kaikki kävisi niin kuin hän oli suunnitellut ja hän näkisi, kuinka Abu -Hassan käyttäisi valtaansa kalifina sinä lyhyenä aikana joksi oli -toivonut sitä itselleen. Ennen kaikkea hän muistutti Mesruria -herättämään hänet itsensä tavallisella hetkellä ennen kuin herättäisi -Abu Hassanin, koska hän halusi olla saapuvilla tämän noustessa. Mesrur -ei laiminlyönyt tehdä niin kuin kalifi oli käskenyt. Mentyään kammioon -jossa Abu Hassan nukkui kalifi piiloutui pieneen korotettuun -sivukomeroon, josta voi nähdä kaikki mitä tapahtui. Kaikki virkailijat -ja naiset, joiden oli oltava saapuvilla Abu Hassanin noustessa, tulivat -samaan aikaan huoneeseen sijoittuen järjestyksessä arvonsa mukaisesti, -ollakseen valmiit suorittamaan kukin velvollisuutensa aivan kuin jos -kalifi itse nousisi vuoteestaan. - -Koska päivä juuri alkoi sarastaa ja oli ennen auringonnousua -valmistauduttava aamurukouksiin, lähinnä vuoteen pääpuolessa seisova -hovimies hipaisi etikkaan kastetulla sienellä Abu Hassanin nenää, -jolloin nukkuja heti havahtui. Hän oli kovin ihmeissään nähdessään -itsensä isossa upeasti sisustetussa huoneessa, jonka katto oli -koristettu hienoilla arabeskeilla, jossa oli kulta- ja hopeamaljakkoja -ja jonka lattiaa verhosi kallisarvoinen silkkimatto. Vilkaistuaan -vuodepeittoon hän havaitsi sen olevan helmillä ja timanteilla -kirjailtua kultakangasta. Vuoteen vieressä patjalla oli jalokivillä -koristettu kultakuteinen puku ynnä kalifin turbaani. - -Kiiltävät esineet nähdessään Abu Hassan hämmästyi sanomattomasti ja -piti kaikkea unena. Kuitenkin hän toivoi ettei se olisi ollut unta. - -Olen siis kalifi, hän ajatteli, mutta muistaen entisyytensä lisäsi: -Tämä on vain unta, vierastani huvittaakseni eilenillalla lausumani -toivomuksen vaikutusta. - -Ja sitten hän käänsi kylkeään ja sulki silmänsä nukkuakseen. - -Mutta samassa virkkoi orja hyvin kunnioittavasti: -- Oikeauskoisten -hallitsija, teidän majesteettinne on aika nousta rukouksiin, aamu -valkenee. - -Äänen kuullessaan Abu Hassan nousi istualleen ja tuumi, ettei se -sentään voinut ollakaan unta. Hän hieroi silmiään varmistuakseen että -oli valveilla, ja kun hän avasi ne, päivä paistoi suoraan makuuhuoneen -ikkunasta sisään. Samassa Mesrur astui sisään, lankesi kasvoilleen Abu -Hassanin eteen ja sanoi: -- Oikeauskoisten valtias, teidän -majesteettinne suonee minulle anteeksi, mutta näin kauanhan ei ole -ollut tapanne nukkua, ja rukoushetki on jo ohi. Jos teidän -majesteettinne ei ole viettänyt yötä huonosti, olisi aika nousta -valtaistuimellenne ja aloittaa asiain käsittely. Kaikki kenraalinne, -maaherranne ja muut valtion virkamiehet odottavat teitä neuvostosaliin. - -Tämän puheen kuullessaan Abu Hassan varmistui siitä, että ei nukkunut -eikä nähnyt untakaan, mutta samalla hän oli kovin hämillään ja -hölmistynyt, kun ei tiennyt mitä tekisi. Vihdoin hän katsoi vakavasti -Mesruriin ja sanoi hänelle ankarasti: -- Ketä sinä puhuttelet ja -nimität oikeauskoisten hallitsijaksi? En tunne sinua, ja varmaankin -sinä luulet minua joksikuksi toiseksi. - -Jokainen muu henkilö kuin Mesrur olisi ällistynyt Abu Hassanin -kysymyksistä, mutta kalifi oli antanut hänelle niin hyvät ohjeet että -hän esitti osansa oivallisesti. -- Korkea herrani ja sulttaanini, hän -sanoi, -- puhuu noin vain koetellakseen minua. Eikö teidän -majesteettinne ole oikeauskoisten hallitsija, idän ja lännen -itsevaltias, Allahin lähettämän profeetan sijainen maan päällä? -Viheliäinen orjanne Mesrur ei ole unohtanut teitä niiden monien vuosien -jälkeen, joina hänellä on ollut kunnia ja onni palvella teidän -majesteettianne nöyrästi. Hän pitäisi itseään onnettomimpana ihmisenä -jos sattuisi vihoittamaan teidän majesteettianne ja pyytää mitä -hartaimmin että poistaisitte hänen pelkonsa. Mutta kaiketi onkin vain -kiusallinen uni teitä häirinnyt? - -Abu Hassan purskahti nauramaan ja vaipui takaisin patjalle. Se huvitti -kalifia niin suuresti, että hän olisi itse nauranut yhtä äänekkäästi, -jollei olisi pelännyt lopettavansa liian nopeasti hauskan näytelmän -jonka oli itselleen luvannut. - -Kun Abu Hassan oli väsynyt nauramiseen, hän nousi jälleen istualleen ja -virkkoi vieressään seisovalle pienelle neekeripojalle: -- Kuulehan, -sano minulle kuka minä olen? - --- Armollinen sulttaani, pieni poika vastasi kainosti, teidän -majesteettinne on uskovaisten hallitsija ja Allahin käskynhaltija maan -päällä. - --- Se ei ole totta, senkin mustakuono, Abu Hassan tiuskaisi. - -Hän kutsui lähimpänä seisovaa neitosta. -- Tule tänne, kaunokainen, hän -kehotti ojentaen kättään, -- ja puraise sormeni päästä, jota tunnen -nukunko vai olenko hereillä. - -Neitonen, joka tiesi kalifin katselevan kaikkea mitä tapahtui, oli ylen -iloinen saadessaan tilaisuuden osoittaa kykyään hänen huvikseen, astui -vakavin kasvoin vuoteen luo ja napaten Abu Hassanin sormen hampaittensa -väliin puraisi siihen aika kipeästi. Abu Hassan vetäisi kätensä -nopeasti takaisin ja sanoi: -- Huomaan olevani valveilla, enkä näe -unta. Mutta miten ihmeessä olen yhdessä yössä muuttunut kalifiksi? Tämä -on varmaan maailman kummallisin ja hämmästyttävin tapaus! Hän kääntyi -saman neitosen puoleen ja virkkoi: -- Vannotan sinua, niin totta kuin -Allah, johon luotat yhtä hyvin kuin minäkin, sinua suojelee, että et -salaa minulta totuutta. Olenko todellakin uskovaisten hallitsija? - --- Se on niin totta, neitonen vastasi, -- että me, jotka olemme teidän -majesteettinne orjia, hämmästymme nähdessämme teidän itsenne epäilevän -sitä. - --- Sinä olet valehtelija, Abu Hassan vastasi. -- Tiedän varsin hyvin -kuka olen. - -Yhä enemmän ällistyneenä Abu Hassan salli Mesrurin auttaa hänet -nousemaan ja antautui vastustelematta orjain puettavaksi. Kun puuha oli -suoritettu, suurvisiiri opasti hänet kaksinkertaisen uudinrivin välitse -neuvostosaliin, jossa hänet saatettiin kaikella kuninkaallisella -loistolla muhkean valtaistuimen juurelle. Kun hän oli päässyt -valtaistuimen luo, Mesrur tuki häntä käsivarrellaan, toisen virkailijan -avustaessa toiselta puolen. Heidän avullaan Abu Hassan nousi askelmia -pitkin ja istahti korokkeelleen, virkamiesten toivottaessa riemuhuudoin -hänelle onnea ja menestystä. - -Kalifi oli sillä välin seurannut ja sijoittunut paikkaan josta saattoi -itse näkymättömänä pysyen katsella näytelmää. Hän tunsi erikoista -mielihyvää huomatessaan Abu Hassanin täyttävän hänen paikkansa -valtaistuimella melkein yhtä arvokkaasti kuin hän itsekin. - -Heti kun Abu Hassan oli asettunut valtaistuimelle, suurvisiiri astui -esille ja lausui syvään kumartaen: -- Oikeauskoisten hallitsija, -antakoon Allah siunauksiensa sataa teidän majesteettinne ylitse tässä -elämässä, ottakoon teidät paratiisiinsa tulevaisessa maailmassa ja -tuhotkoon vihollisenne! - -Abu Hassan, joka vähitellen alkoi uskoa todella olevansa kalifi, kysyi -suurvisiiriltä mitä asioita oli käsiteltävinä. -- Oikeauskoisten -valtias, suurvisiiri vastasi, -- neuvostonne virkamiehet odottavat -ulkona, kunnes teidän majesteettinne suvaitsee antaa heille luvan, -tavanmukaiseen alamaisuuden tunnustukseen. Abu Hassan käski heti avata -oven, jotta virkamiehet voisivat astua saliin. Ja hän kumarsi heille -kuninkaallisesti, kun he lankesivat maahan ennen kuin sijoittuivat -paikoilleen. - -Tämän juhlallisuuden jälkeen käsiteltiin päivän asiat, suurvisiiri -seisoi valtaistuimen edessä lukien selostuksensa, ja kalifi, joka -tarkkasi kaikkea, ihmetteli Abu Hassanin älyä. Tämä kutsutti kadin ja -sanoi: -- Mene siihen ja siihen moskeijaan, jossa on vanha imaami, -sidota hänet ja neljä vanhusta, jotka houkuttelevat häntä pahuuteen, ja -käske piestä heidät. Annettakoon imaamille neljäsataa raipan iskua ja -muille sata. Sitten nostettakoot kaikki viisi rääsyihin puettuina -kamelien selkään, kasvot eläimen häntään päin käännettyinä, ja -kuljetettakoot kautta kaupungin, huutajan juostessa edellä ja -julistaessa isoon ääneen: "Näin rangaistaan kaikki jotka panettelevat -lähimmäisiään!" Käske heidän sitten ainaiseksi poistua siitä -kaupunginosasta. - -Kadi kumarsi ja lähti panemaan määräystä täytäntöön. - -Kalifi oli hyvin mielissään Abu Hassanin lujuudesta ja havaitessaan, -että tämä ei suinkaan päästänyt käsistään tilaisuutta rangaista imaamia -ja kaupunginosansa neljää muuta tekopyhää lurjusta. Sillä välin jatkoi -suurvisiiri selostustaan ja oli juuri lopettanut, kun poliisituomari -palasi tehtäväänsä suorittamasta. Hän astui valtaistuimen eteen -tavallisin kunnianosoituksin ja sanoi: -- Uskovaisten hallitsija, -tapasin imaamin ja hänen neljä kumppaniaan moskeijasta jonka teidän -majesteettinne mainitsi, ja todistukseksi, että olen täsmällisesti -totellut käskyjänne, olen tuonut alueen johtomiesten allekirjoittaman -asiakirjan. Hän veti povestaan paperin ja ojensi sen valekalifille. - -Kääntyen sitten suurvisiirin puoleen Abu Hassan sanoi: -- Mene -ylimmäisen rahastonhoitajan luo pyytämään häneltä tuhat kultarahaa ja -vie ne erään Abu Hassan-nimisen miehen äidille samaan kaupunginosaan -jossa häijy imaami asui. Riennä ja palaa heti. Kosketettuaan kädellä -päätään ehdottoman kuuliaisuuden merkiksi ja langettuaan kasvoilleen -valtaistuimen juureen suurvisiiri lähti rahastonhoitajan luo, joka -antoi hänelle rahat ja tarjosi orjan niitä kantamaan ja seuraamaan -häntä Abu Hassanin äidin asuntoon. Suurvisiiri vei rahat sanoen vain: --- Kalifi lähettää sinulle tämän lahjan. Äiti otti sen vastaan -sanomattoman hämmästyneenä. - -Kun päivän viralliset tehtävät olivat suoritetut, neuvosto hajaantui, -Abu Hassan astui alas valtaistuimelta ja hänet saatettiin ruokasaliin, -jossa hän nautti upean ja herkullisen aterian musiikin soidessa ja -tanssijatarten esittäessä taitoaan. Kaiken aikaa seisoi seitsemän -erinomaisen kaunista neitosta häntä löyhyttelemässä. Abu Hassan oli -ihastuksissaan kaikesta, eivätkä häntä vähimmin hurmanneet nuo -viehättävät tytöt. Katsellessaan heitä tarkkaavaisesti hän sanoi, että -hänen mielestään yksikin riitti löyhyttelemään hänelle raikasta ilmaa -ja käski kuuden tytön istua kanssaan pöytään, kolmen oikealle ja kolmen -vasemmalle. Kaikki kuusi tottelivat. Kun Abu Hassan huomasi, että he -kunnioittavassa kainoudessaan eivät maistaneet mitään, hän tarjoili -heille itse, kehotellen mitä hartaimmin ja kohteliaimmin heitä -syömään. Hän kyseli heidän nimiään, ja neitoset sanoivat olevansa -Alabasterikaula, Korallisuu, Kuutamo, Päivänsäde, Silmänherkku, -Sydämenilo, ja se joka häntä löyhytteli oli nimeltään Sokeriruoko. -Monet sievät kohteliaisuudet joita Abu Hassan heidän nimiensä johdosta -lausui osoittivat, että hän oli älykäs ja sukkela mies, ja se lisäsi -hänen arvoaan kalifin silmissä, joka näki ja kuuli kaikki. - -Aterian jälkeen Abu Hassanille tuotiin pesuvettä kultaisessa maljassa -ja sitten hänet vietiin toiseen saliin, johon oli katettu jälkipöytä ja -jossa seitsemän edellisiä ihanampaa neitosta seisoi viuhkat kädessä -valmiina häntä löyhyttelemään. Abu Hassan ei kuitenkaan sallinut heidän -tehdä sitä, vaan käski heidän istuutua lähelleen jotta voisi nauttia -heidän seurastaan. Kalifi kuunteli mielissään kuinka sujuvan -kaunopuheisesti hän huvitti neitosia tarjoillessaan heille hedelmiä ja -havaitsi hänet tavallista nerokkaammaksi ja viisaammaksi mieheksi. - -Kun päivä alkoi hämärtyä, Abu Hassan saatettiin kolmanteen, vielä -paljon upeammin sisustettuun saliin, jota seitsemässä kultaisessa -kattokruunussa palavat vahakynttilät kirkkaasti valaisivat. Siellä hän -näki seitsemän isoa erillisillä viineillä täytettyä hopeapulloa ja -niiden ääressä seitsemän mitä hienotekoisinta kristallipikaria. Siihen -asti Abu Hassan ei ollut juonut muuta kuin vettä, noudattaen tapaa, -joka Bagdadissa oli käytännössä ylimmästä alimpaan ja kalifin -hovissakin: viiniä maisteltiin vasta illalla. - -Heti kun Abu Hassan astui saliin, hän meni pöydän luo, istuutui ja oli -pitkän aikaa haltioissaan häntä ympäröivästä komeudesta, joka oli -kauniimpaa kuin hän koskaan ennen oli nähnyt. Tarttuen kädestä oikealla -seisovaa neitosta hän veti tytön viereensä istumaan, tarjosi hänelle -leivosta ja kysyi hänen nimeään. - --- Oikeauskoisten hallitsija, kaunotar vastasi, -- minua sanotaan -Helmitertuksi. - --- Mikään muu nimi, Abu Hassan virkkoi, -- ei olisi paremmin arvosi -mukainen. Hampaasi ovat tosiaan hienoimpia helmiä heleämmät. -Helmiterttu, hän lisäsi, -- koska se on sinun nimesi, kaadahan minulle -kauniilla kätöselläsi lasillinen viiniä. - -Neitonen täytti viinilasin ja tarjosi sen viehättävin liikkein Abu -Hassanille. Tämä kilisteli kaikkien seitsemän neitosen kanssa. -Ja kun hän oli juonut erikseen kunkin maljan, Helmiterttu meni -tarjoilukaapille, kaatoi lasillisen viiniä ja tipautettuaan siihen -hyppysellisen samaa jauhetta, jota kalifi oli edellisenä iltana -käyttänyt, ojensi sen Abu Hassanille. -- Oikeauskoisten hallitsija, hän -virkkoi, -- pyydän teidän majesteettianne ottamaan tämän lasin ja ennen -kuin sen tyhjennätte armollisesti kuuntelemaan laulua jonka olen tänään -sepittänyt ja jonka toivon miellyttävän teitä. - -Kun neitonen oli päättänyt esityksensä Abu Hassan tyhjensi lasinsa ja -käänsi päänsä tyttöä kohti lausuakseen hänelle ne ylistykset, jotka -tämä hänen mielestään ansaitsi, mutta hänet ehkäisi unetus, joka -vaikutti niin äkkiä että hänen suunsa avautui heti ammolleen, -silmäluomet painuivat umpeen, pää valahti pielukselle ja hän vaipui -yhtä sikeään uneen kuin edellisenä päivänä jolloin kalifi oli antanut -hänelle jauhetta. Yksi neitosista oli valmiina sieppaamaan hänen -kädestään putoavan pikarin. Kalifi, jolle näytelmä oli tuottanut -suurempaa huvia ja tyydytystä kuin hän oli odottanutkaan, lähti -tähystyspaikaltaan ja astui saliin heidän luokseen ratkiriemastuneena -menestyksestä. - -Hän käski pukea Abu Hassanin hänen omiin vaatteisiinsa ja määräsi orjan -viemään hänet takaisin sinne mistä oli tuonutkin ja laskemaan -meluttomasti samaan huoneeseen sekä poistuessaan jättämään oven auki. - -Abu Hassan nukkui hyvin myöhään seuraavana aamuna. Unijauheen lakatessa -vaikuttamasta hän heräsi, avasi silmänsä ja kummastui suuresti -nähdessään itsensä entisessä kodissaan. -- Helmiterttu! Kointähti! -Korallisuu! Kuutamo! hän huuteli kutsuen hovin naisia nimeltä, mikäli -muisti. -- Missä olette? Tulkaa tänne, tytöt! - -Abu Hassan hoilasi niin äänekkäästi, että äiti, joka oli omassa -huoneessaan, kuuli melun, riensi hänen luokseen ja kysyi: -- Mikä -sinulla on hätänä, poikani? Mitä sinulle on tapahtunut? - -Nämä sanat kuullessaan Abu Hassan kohotti päätään ja katsahti ylväästi -äitiinsä ja sanoi: -- Vaimo kulta, ketä sinä nimität pojaksesi? - --- Sinua. Etkö sitten ole poikani Abu Hassan, äiti vastasi hyvin -lempeästi. -- On kummallista että olet voinut unohtaa itsesi näin pian. - --- Minäkö sinun poikasi, Abu Hassan ärähti. -- Sinä et tiedä mitä -sanot! Olen oikeauskoisten hallitsija, etkä voi minulle uskotella! - -Abu Hassanin äiti, joka luuli poikansa joutuneen mielenhäiriöön, koetti -muuttaa puheenaihetta. Ja sitä varten hän jutteli, kuinka imaamia oli -edellisenä päivänä rangaistu. Tuskin Abu Hassan oli kuullut -kertomuksen, kun hän huudahti: -- En ole poikasi enkä ole Abu Hassan, -vaan ehdottomasti oikeauskoisten hallitsija. Kertomuksesi jälkeen en -voi enää epäillä sitä. Tiedä siis, että minun käskystäni imaamia ja -neljää sheikkiä rangaistiin. - -Turhaan äiti koetti tyynnyttää hänen häiriintynyttä mieltään. Kaikki -hänen vastustelunsa ärsyttivät Abu Hassania vain entistä enemmän. Ja -hän vimmastui niin äidilleen että välittämättä tämän kyynelistä tarttui -keppiin ja hyökkäsi hurjistuneena ja uhkaavana vaimorukkaa kohti. Hän -olisi säikyttänyt jokaisen paitsi hellästi rakastavan äidin. -- Sano -minulle heti kuka olen, hän kirkui. - --- En usko, poikani, äiti vastasi katsellen häntä lempeästi ja -pelottomasti, -- sinua niin Allahin hylkäämäksi, että et tunne äitiäsi -joka synnytti sinut maailmaan ja luulottelet itsestäsi joutavia. Olet -tosiaankin poikani Abu Hassan ja teet kovin väärin vaatiessasi -arvonimeä joka kuuluu ainoastaan itsevaltiaalle herrallemme, kalifi -Harun-al-Rashidille. Varsinkin se on kiittämätöntä sen jalomielisen -lahjan jälkeen jonka hallitsija lähetti meille eilen. - -Näistä sanoista Abu Hassan ihan raivostui. Kalifin anteliaisuuden -mainitseminen varmistutti yhä enemmän että hän itse oli kalifi, sillä -hän muisti lähettäneensä visiirin lahjaa viemään. Ja sokeassa -vimmassaan hän pieksi äitiään kepillä, hokien kaiken aikaa että hän -itse oli lähettänyt rahat. - -Äitipoloinen, joka ei ollut aavistanut poikansa näin pian siirtyvän -sanoista iskuihin, huusi niin äänekkäästi apua, että naapurit riensivät -hätään. Abu Hassan pieksi yhä äitiään, kysyen häneltä joka iskulla, -oliko hän oikeauskoisten hallitsija, mihin äiti aina hellästi vastasi -että Abu Hassan oli hänen poikansa. - -Kun taloon juosseet naapurit kuulivat Abu Hassanin julistavan olevansa -kalifi, he eivät enää epäilleet että hän oli tullut mielipuoleksi. -Sen vuoksi he tarttuivat häneen ja sidottuaan hänet veivät -hullujenhuoneeseen, johon hänet jätettiin rautaristikolla varustettuun -koppiin toipumaan järkiinsä. Hän sai joka päivä viisikymmentä -kepiniskua, jotta muistaisi ettei ollut oikeauskoisten hallitsija kuten -väitti. - -Vähitellen Abu Hassanissa syntyneet voimakkaat ja vilkkaat mielikuvat, -muistumat siitä, että oli ollut puettuna keisarilliseen purppuraan, -käyttänyt kalifin valtaa ja saanut osakseen sellaiselle tulevaa -ehdotonta ja täsmällistä kuuliaisuutta, alkoivat haihtua. Hän päätti -pitää koko otaksumansa unena ja palata rauhassa kotiinsa. - -Kun Abu Hassanin äiti tuli häntä katsomaan, hän havaitsi poikansa -mielentilan niin paljon paremmaksi että itki ilosta. -- En tosiaan -käsitä, äiti, Abu Hassan sanoi, -- mitä on tapahtunut, mutta olen -päättänyt pitää sitä kaikkea vilkkaana unena. Ja pyydän sinua antamaan -anteeksi kaiken pahan kohteluni. - --- Poikani, äiti huudahti riemuissaan, -- tunnen sanomatonta iloa ja -lohtua kuullessani sinun puhuvan noin järkevästi. Mutta sanonpa sinulle -mitä tästä seikkailusta ajattelen. Muukalainen, jonka illalla ennen -sairastumistasi toit kotiin aterioimaan kanssasi, lähti sulkematta -kamarisi ovea jälkeensä, vaikka olit pyytänyt sitä, ja luulen, että -paholainen sai siten tilaisuuden pujahtaa sisälle ja syöstä sinut -siihen kauheaan harhaan jossa olet ollut. Sen tähden, poikani, sinun -tulee kiittää Allahia pelastuksestasi. - --- Luulenpa sinun olevan oikeassa, poika vastasi, -- ja pyydän sinua -toimittamaan minut pois tästä paikasta. - -Hänen äitinsä ei odottanut toista kehotusta, vaan riensi hoitolan -vartijan luo, joka tutkittuaan Abu Hassanin vapautti hänet kuten äiti -toivoi. - -Abu Hassan lepäsi muutamia päiviä paluunsa jälkeen ja jatkoi sitten -entistä menettelyään, kutsuen vieraan iltaisin aterialle. Heti ensi -kerralla, kun hän meni sillalle, hän näki kauppiaan, joka hänen -arvelunsa mukaan oli syynä kaikkiin hänen kärsimyksiinsä, tulevan -kohti. Abu Hassan kääntyi poispäin välttääkseen häntä, mutta kauppias -ei halunnut väistää, vaan astui hänen luokseen. -- Veli Abu Hassan, hän -sanoi, -- sinäkö siinä? Tervehdän sinua! Sallitko minun syleillä sinua? - --- En suinkaan, Abu Hassan vastasi, -- minä en tervehdä sinua. En huoli -tervehdyksestäsi enkä syleilystäsikään. Mene tiehesi! - -Kalifi oli huolellisesti suunnitellut kohtauksen, koska tiesi Abu -Hassanin palanneen kotiinsa, eikä tämä tyly käytös saanut häntä -luopumaan aikeistaan. Hän tunsi hyvin lain, jonka Abu Hassan oli -itselleen säätänyt, ettei koskaan seurustelisi muukalaisen kanssa jota -kerran oli kestinnyt, mutta hän ei ollut siitä tietävinään. -- Ah, veli -Abu Hassan, hän sanoi syleillen häntä, -- en mieli erota sinusta näin, -koska minulla oli onni tavata sinut toistamiseen. Sinun täytyy jälleen -osoittaa minulle samaa vieraanvaraisuutta kuin osoitit kuukausi sitten, -jolloin minulla oli kunnia kilistellä kanssasi. - -Abu Hassan olisi kernaasti suonut kalifin menevän tiehensä, mutta hänen -ponnistuksensa vapautua vastenmielisestä vieraasta olivat turhia, ja -vihdoin hänen oli pakko sallia miehen tulla mukaansa. -- Mutta, hän -selitti, -- koska viime vierailusi tuotti minulle niin paljon kiusaa, -minun täytyy kertoa mitä tapahtui ja pyytää että säästät minut sen -toistumiselta. Abu Hassan jutteli sitten seikkailunsa ja päätti -selostuksensa vaatimalla kalifia lupaamaan, ettei tämä enää tekisi -hyviä suunnitelmia hänen tulevaisuuteensa nähden. -- Olen tyytyväinen, -hän sanoi, -- ja annan sinulle kaiken entisen anteeksi. - -Heti kun Abu Hassan saapui kotiinsa, hän kutsui äitinsä ja pyysi -kynttilöitä, kehotti vierastaan istumaan sohvalle ja istahti itse hänen -viereensä. Vähän myöhemmin tuotiin illallinen pöytään, ja he kävivät -kursailematta ruokaan käsiksi. Heidän aterioituaan Abu Hassanin äiti -tyhjensi pöydän, toi jälkiruoaksi hedelmiä viinin kera sekä lasit ja -poistui sitten eikä enää näyttäytynyt. - -Kun he olivat jonkin aikaa maistelleet viiniä, kalifi sanoi: -- Etkö -ole koskaan ajatellut avioliittoa? - --- En, Abu Hassan vastasi, -- elän mieluummin vapaana. - --- Se ei ole oikein, kalifi jatkoi. -- Minun täytyy etsiä sinulle -neitonen joka on lempesi arvoinen. Ja olenpa varma että pidät hänestä. -Sitten hän tarttui Abu Hassanin pikariin, tipautti siihen hiukan -jauhetta ja ojensi sen viinillä täytettynä isännälleen. -- Kas niin, -hän sanoi, -- juohan sen neitosen malja jonka sinulle hankin! - -Abu Hassan otti nauraen lasin ja virkkoi päätään pudistaen: -- Olkoon -menneeksi! Koska sitä haluat, en voi tehdä itseäni syypääksi niin -suureen epäkohteliaisuuteen että kieltäytyisin moisessa pikkuasiassa -tekemästä arvokkaalle vieraalleni mieliksi. Juon siis minulle lupaamasi -neitosen maljan, vaikka olen varsin tyytyväinen olooni enkä odota sinun -pitävän sanaasi. Tuskin Abu Hassan oli tyhjentänyt pikarinsa, kun hän -vaipui yhtä syvään uneen kuin ensi kerrallakin, ja kalifi määräsi saman -orjan kantamaan hänet palatsiin. Orja totteli, ja kalifi, joka ei -aikonut lähettää Abu Hassania takaisin kuten tuonnoin, sulki oven -jälkeensä niin kuin oli luvannut ja seurasi perästä. - -Kun he saapuivat palatsiin, kalifi käski laskea Abu Hassanin sohvalle -saliin, josta hänet oli sikeään uneen vaipuneena kannettu kotiin -kuukausi sitten. Mutta ensin hän käski hovipalvelijan pukea hänet -samaan pukuun jossa hän oli kalifina esiintynyt. Sitten hän käski -kaikkien hovin virkailijoiden, naisten ja soittoniekkojen, jotka olivat -olleet salissa Abu Hassanin juodessa viimeisen, uneen uuvuttavan -siemauksensa, saapua sinne päivänkoitteessa ja esittää osansa -huolellisen hyvin, kun nukkuja heräsi. Levolle lähtiessään hän vielä -muistutti Mesruria herättämään hänet ennen kuin menisivät saliin, jotta -hän voisi kätkeytyä ristikolla varustettuun sivukomeroon kuten -ennenkin. - -Kun kaikki oli järjestyksessä ja kalifin jauheen vaikutus vaimentunut, -Abu Hassan alkoi heräillä, kuitenkaan vielä avaamatta silmiään. Silloin -seitsemän laulajatarryhmää yhtyi suloisilla äänillään oboeiden, -huilujen ja muiden soittimien säveleihin. Abu Hassan ihmetteli kovin -kuullessaan ihanaa musiikkia, ja kun hän avasi silmänsä ja näki -edessään naiset ja hoviherrat jotka luuli tuntevansa, hänen -kummastuksensa lisääntyi. Sali tuntui samalta jonka hän oli nähnyt -ensimmäisessä unessaan, ja hän huomasi samat kynttiläkruunut, -huonekalut ja koristeet. - -Hän oli kuitenkin liian säikähtynyt toipuakseen heti täyteen -tajuntaansa. -- Allah armahtakoon minua, hän huudahti. -- Häijyt henget -ovat riivanneet minut! Hoviherrat koettivat vakuuttaa hänelle että hän -oli vain nähnyt pahaa unta. -- Katsokaahan selkääni, hän sanoi, -- -ovatko nämä arvetkin mielikuvitusta? Vakuutan että voin vieläkin tuntea -iskujen kirvelyn. Onko tämä harhanäky vai onko tämä totta? Olenko -kalifi vai Abu Hassan? Tulkoon joku puraisemaan korvalehteäni, jotta -tunnen olenko hereillä. - -Yksi orjista astahti hänen luokseen totellen käskyä. Abu Hassan -parkaisi, mutta oli yhä ällistynyt. Soittokunta alkoi soittaa ja kaikki -hovineitoset ja palvelijat tanssia huimasti sohvan ympärillä jolla Abu -Hassan istui. Nähdessään neitosten joukossa muutamia jotka tunsi Abu -Hassan viskasi yltään kuninkaallisen viittansa ja yhtyi tanssiin -hypäten ja ilakoiden kisailevien mukana. - -Se huvitti kalifia niin suuresti että hän pisti päänsä saliin ja huusi: --- Abu Hassan, Abu Hassan, aiotko tappaa minut nauruun? - -Kun kalifin ääni kajahti, kaikki vaikenivat, myös Abu Hassan, joka -käänsi päänsä katsoakseen mistä ääni kuului. Hän tunsi kalifin ja tunsi -hänet samalla Mosulin kauppiaaksi, mutta ei säikähtänyt lainkaan. -Päinvastoin hän varmistui siitä, että oli valveilla ja että kaikki mitä -hänelle oli tapahtunut oli todellista eikä unta. Hän yhtyi kalifin -hilpeyteen. -- Haha, hän nauroi katsahtaen pelkäämättä hallitsijaan, -- -vai siellä se Mosulin kauppias onkin! Ja valitatte että tahdon tappaa -teidät? Nyt käsitän kaiken. Mutta... kertokaahan minulle millä keinoin -teitte minut tajuttomaksi. Muutoin tunnen itseni aina puolihulluksi. - -Kalifi kertoi kaikki mitä oli tapahtunut Abu Hassanin ollessa unijuoman -huumaama ja miten seikkailu järjestettiin. -- Haluan tietää kuinka -alamaiseni elävät, hän sanoi, -- ja sen vuoksi samoilen usein -valepuvussa kaupungilla. Siten jouduin sinun taloosi, ja kuullessani -sinun toivovan itsellesi päiväksi kuninkaallista valtaa, päätin täyttää -toivomuksesi. En aavistanut että siitä koituisi sinulle niin paljon -kärsimyksiä, mutta olen valmis korvaamaan ne parhaan kykyni mukaan -- -en pelkästä velvollisuudentunnosta, vaan siksikin, että olen havainnut -sinulla olevan oivallisia ominaisuuksia. Pyydä mitä haluat, niin täytän -toivomuksesi. - --- Oikeauskoisten hallitsija, Abu Hassan vastasi, -- olkootpa -kärsimykseni olleet kuinka suuret hyvänsä, ne unohtuvat kaikki -kuullessani että korkea valtiaani oli osallisena asiassa. Ja koska -minun sallitaan esittää pyyntö, anon että minulle suotaisiin onni koko -elinaikanani ihailla läheltä teidän majesteettinne hyveitä. - -Kalifi oli mielissään puheesta ja käski antaa Abu Hassanille mitä ikinä -hän toivoi ja kehotti häntä käymään luonaan milloin vain halusi. Abu -Hassan ilmaisi kiitollisuutensa sopivalla tavalla ja palasi kotiinsa -kertoakseen äidilleen mitä oli tapahtunut ja että hänen aikaisempi -kokemuksensa ei ollut tyhjää unta. - -Kalifi oli hyvin ihastunut Abu Hassaniin jonka seuraa hän alati halusi. -Hän vei hänet myös vaimonsa Zobeiden luo, jota kertomus hänen -seikkailuistaan huvitti suuresti. Sulttaanitar lausui usein toivomuksen -nähdä hänet ja havaitessaan, että Abu Hassan käynneillään aina tuijotti -erääseen hänen orjattaristaan, nimeltä Nuzhat-ul-Awadat, päätti mainita -asiasta kalifille. -- Oikeauskoisten hallitsija, hän virkkoi eräänä -päivänä, -- etkö ole huomannut, että Abu Hassan joka kerta kun käy -kanssasi luonani ei koskaan päästä silmistään Nuzhat-ul-Awadatia? Ja -tyttö näkyy vastaavan hänen huomaavaisuuteensa. Jos suostut, naitamme -heidät toisilleen. - --- Arvoisa puolisoni, kalifi vastasi, -- jos Nuzhat-ul-Awadat on -halukas ottamaan Abu Hassanin aviomiehekseen, minun puolestani ei ole -esteitä. Olen luvannut hankkia hänelle vaimon. Päättäkööt he heti, -koska ovat molemmat saapuvilla. - -Abu Hassan lankesi kalifin ja Zobeiden jalkojen juureen osoittaakseen -kuinka kiitollinen hän oli heidän ystävällisyydestään ja nousten -seisaalleen sanoi: -- En voisi vastaanottaa vaimoa paremmista käsistä, -mutta en rohkene toivoa että Nuzhat-ul-Awadat antaa yhtä kerkeästi -minulle kätensä kuin minä hänelle omani. Nämä sanat lausuessaan hän -vilkaisi ruhtinattaren hovineitiin, jonka kunnioittava äänettömyys ja -poskille kohoava puna osoittivat että hän oli valmis tottelemaan -kalifia ja valtiatartaan Zobeidea. - -Hääiloja kesti monta päivää, ja sekä Zobeide että kalifi antoivat -vastanaineelle pariskunnalle uhkeita lahjoja. Abu Hassan havaitsi -vaimonsa aivan toivomustensa mukaiseksi, ja tämä oli yhtä mieltynyt -mieheensä -- he sopivat toisilleen kerrassaan hyvin. Kemujen ja -ilonpitojen jälkeen Abu Hassan ja hänen vaimonsa ryhtyivät viettämään -hyvin ylellistä elämää. He eivät säästäneet menoja vieraskutsuissaan ja -tuhlasivat niin rennosti rahoja, että vajaan vuoden kuluttua häistä -huomasivat kassansa olevan melkein tyhjä. - -Tässä ahdingossa Abu Hassan sanoi vaimolleen: -- Sinä et suinkaan -tahtoisi kieltää minulta apuasi asiassa joka koskee meitä molempia, ja -niinpä kerronkin sinulle, että rahapula on herättänyt minussa -suunnitelman jolla voimme hankkia varoja ainakin vähäksi aikaa. Meidän -on tehtävä pieni kepponen, minun kalifille ja sinun Zobeidelle, ja -koska se varmaan huvittaa heitä kumpaakin, siitä koituu meille hyötyä. -Kuolkaamme kumpikin. - --- En ainakaan minä, Nuzhat-ul-Awadat keskeytti, -- sinä voit -kuolla yksin jos tahdot. En ole kyllästynyt elämääni enkä sinun -suuttumuksesikaan uhalla niin vain kuole. Jollei sinulla ole mitään -muuta ehdotettavaa, saat lähteä manalan matkalle yksinäsi, sillä minä -en tule mukaasi. - --- Sinä olet niin ailahteleva ja ihmeellisen vilkas nainen, Abu Hassan -vastasi, -- että et suo minulle aikaa edes selittää suunnitelmaani. -Olehan vain hiukan kärsivällinen ja kuuntele, niin havaitset itsesi -kylläkin valmiiksi kuolemaan sellaisen kuoleman kuin minä tarkoitan. Et -kai sentään luullut että puhuin oikeasta kuolemasta? - --- No, hänen vaimonsa sanoi, -- jos suunnittelet vain valekuolemaa olen -kyllä käytettävissäsi. Saat olla varma että kaikin voimin autan sinua -sellaisessa kuolemisessa. Sanon vain vakavasti, että olen perin -vastahakoinen todella kuolemaan, kuten ensin luulin sinun tarkoittavan. - --- Vaikenehan hetkiseksi, Abu Hassan sanoi, -- niin selitän sinulle -suunnitelmani. Minä tekeydyn kuolleeksi, ja sinun on asetettava -minut lepäämään keskelle huonettani, turbaani kasvoillani ja jalat -Mekkaan päin käännettyinä, ikään kuin olisin valmis hautausmaalle -kannettavaksi. Sen tehtyäsi sinun tulee katkerasti itkeä ja voivotella, -kuten sellaisissa tapauksissa ainakin, repiä vaatteitasi ja tukkaasi -- -tai olla repivinäsi -- ja mennä kyynelissä kylpien ja hajalla hapsin -Zobeiden luo. Ruhtinatar kysyy tietenkin syytä suruusi, ja kun olet -kertonut hänelle asian nyyhkytyksen katkomin sanoin, hän säälii sinua -ja antaa rahaa hautajaiskuluihin sekä muhkean kultakuteisen -silkkikankaan ruumiini peitteeksi, jotta maahanpanijaiseni tulisivat -sitä komeammiksi, lahjoittaapa sinulle uuden puvunkin sen repimäsi -sijaan. Palattuasi nousen heti, asetan sinut tilalleni ja menen -esittämään saman näytelmän kalifille jonka takaan yhtä anteliaaksi -minulle kuin Zobeide on ollut sinulle. - -Suunnitelma miellytti Nuzhat-ul-Awadatia, joka menetteli heti -puolisonsa ehdotuksen mukaan, järjesti hänet ruumiiksi, riuhtaisi pois -päähineensä ja meni suoraa päätä Zobeiden luo itkien murheissaan. -Hän valitteli onnettomuuttaan myötätuntoiselle ruhtinattarelle johon -tieto Abu Hassanin kuolemasta koski kipeästi. Kun molemmat naiset -olivat yhdessä voivotelleet, ruhtinatar käski orjatartensa antaa -Nuzhat-ul-Awadatille kukkarollisen kultarahoja ja muhkean kirjokankaan -vainajan ruumiin peitteeksi. Lopuksi hän tyynnytteli nuorta leskeä ja -kehotti häntä olemaan murehtimatta tulevaisuudesta, luvaten pitää -hänestä huolta. - -Heti kun Nuzhat-ul-Awadat oli lähtenyt ruhtinattaren huoneesta, hän -kuivasi kyyneleensä ja palasi riemuiten Abu Hassanin luo ilmoittamaan -hyvästä menestyksestään. Kotiin tultuaan hän purskahti nauruun -nähdessään puolisonsa vielä lepäävän ruumiina. Hän käski hänen nousta -katselemaan sotajuonensa tuloksia. Abu Hassan nousi ja riemuitsi -vaimonsa kanssa nähdessään kukkaron ja kirjosilkin. Innostuneena -kujeensa onnistumisesta Nuzhat-ul-Awadat ei malttanut odottaa, vaan -hoputti miestään. -- No, puolisoni, hän sanoi nauraen, annahan nyt -minun vuorostani esittää kuolleen osaa, niin näemme, voitko sinä -puijata kalifia yhtä hyvin kuin minä puijasin Zobeidea. - --- Sellaisia te naiset olette, Abu Hassan vastasi, -- ainahan te -turhamaisuudessanne luulottelette kykenevänne kaikkeen paremmin kuin -miehet, vaikka sitten toimittekin vain heidän neuvojensa mukaan. Olisi -tosiaan kummallista, jollen minä, joka itse olen tämän juonen keksinyt, -osaisi suoriutua asiasta yhtä hyvin kuin sinä. Mutta älkäämme tuhlatko -aikaa joutaviin väittelyihin. Sijoitu paikalleni, ja saatpa nähdä että -suoriudun tehtävästä yhtä menestyksellisesti. - -Abu Hassan kääri vaimonsa kuten tämä oli käärinyt hänet ja lähti -turbaanin liina irrallaan, kuten kovan murheen kohtaamalla miehellä -ainakin, rientämään kalifin puheille, jolla juuri oli salainen -neuvottelu. Hän saapui ovelle, ja virkailija, joka tiesi että Abu -Hassanilla oli vapaa pääsy, avasi sen. Abu Hassan astui huoneeseen -pitäen toisella kädellään nenäliinaa silmiensä edessä salatakseen -poskille valuvat teeskennellyt kyyneleensä ja lyöden toisella rintaansa -mitä suurinta surua ilmaisevin huudahduksin. - -Ihmetellen nähdessään aina hilpeän Abu Hassanin tällaisessa -mielentilassa kalifi kysyi hänen murheensa syytä ja kuultuaan -Nuzhat-ul-Awadatin kuolemasta ilmaisi sopivin sanoin vilpittömästi -osanottonsa. Hän käski visiirin antaa Abu Hassanille kukkarollisen -kultaa ja kappaleen kallisarvoista kangasta, aivan kuten Zobeide oli -lahjoittanut Nuzhat-ul-Awadatille. Abu Hassan lankesi kalifin jalkojen -juureen ja kiitti häntä hänen ystävällisyydestään. Sitten hän otti -lahjat ja riensi takaisin kotiinsa riemuissaan hyvästä menestyksestään. - -Väsyneenä virumaan niin kauan samassa asennossa Nuzhat-ul-Awadat ei -odottanut kunnes Abu Hassan käskisi nousemaan, vaan kuultuaan oven -avautuvan juoksi heti puolisoaan vastaan kysyen, oliko tämä vetänyt -kalifia nenästä yhtä taitavasti kuin hän Zobeidea. -- Niin kuin näet, -toinen vastasi osoittaen kangasta ja ravistaen kukkaroa, -- osaan -näytellä elävän vaimon surevaa puolisoa yhtä hyvin kuin sinä elossa -olevan aviomiehen itkevää leskeä. - -Abu Hassan pelkäsi kuitenkin hiukan että kaksoisjuonella voisi olla -ikäviä seurauksia ja katsoi sen vuoksi parhaaksi neuvoa vaimoaan -olemaan varuillaan, jotta he voisivat toimia paremmassa sopusoinnussa. --- Sillä, hän lisäsi, -- mitä paremmin onnistumme hämmästyttämään -kalifin ja Zobeiden, sitä enemmän asia heitä lopulta huvittaa, ja -kenties he ilmaisevat suosionsa vielä suuremmalla anteliaisuudella. -Viime miete sai heidät vielä jatkamaan sotajuontaan. - -Vaikka kalifilla oli tärkeitä asioita ratkaistavana, hän ei malttanut -olla menemättä sulttaanittaren luo ilmaistakseen osanottonsa hänen -suosikkinsa kuoleman johdosta, ja niinpä hän heti Abu Hassanin -poistuttua nousi ja läksi Zobeiden huoneeseen. -- Puolisoni, -hän sanoi, -- salli minun tuoda ilmi syvä suruni siitä, että rakas -Nuzhat-ul-Awadatisi on kuollut. - --- Oikeauskoisten hallitsija, Zobeide vastasi, -- sinä erehdyt. Abu -Hassan on kuollut, eikä Nuzhat-ul-Awadat. - --- Anteeksi, ruhtinattareni, kalifi virkkoi, -- sinä olet väärässä. Abu -Hassan elää ja on täysin terve. - -Zobeidea närkästytti kovin kalifin kuivakiskoinen vastaus. -- -Oikeauskoisten hallitsija, hän sanoi, -- salli minun toistaa, -että juuri Abu Hassan on kuollut ja että entinen orjattareni -Nuzhat-ul-Awadat, hänen leskensä elää. Kaikki naiseni, jotka itkivät -kanssani, voivat todistaa sen ja myös kertoa sinulle, että lahjoitin -hänelle sata kultarahaa ja kullalla kirjailtua kangasta. Murhe jonka -vallassa minut tapasit johtui hänen miehensä kuolemasta, ja juuri sinun -sisään astuessasi olin lähettämäisilläni sinulle surunvalitteluni. - -Kuullessaan Zobeiden puhuvan näin kalifi purskahti nauruun ja huudahti: --- Tuo, ruhtinattareni, on tosiaan kummallista itsepäisyyttä. Voit olla -varma että Nuzhat-ul-Awadat on kuollut. - --- Eipä olekaan, hyvä herra, Zobeide vastasi terävästi, Abu Hassan on -kuollut, äläkä yritäkään muuta uskotella. - -Kalifi käski heti visiirin mennä ottamaan selvää kuinka asianlaita -todella oli. Kun Mesrur oli lähtenyt mennäkseen Abu Hassanin asuntoon, -kalifi sanoi Zobeidelle: -- Kohta saat nähdä kumpi meistä on oikeassa. -Olen niin varma asiastani että panen huvipuutarhani vetoa sinun -taulupalatsiasi vastaan, vaikka edellinen onkin paljon arvokkaampi -jälkimmäistä. He päättivät juhlallisesti vedon ja odottivat -kärsimättömästi Mesrurin paluuta. - -Sillä välin kun kalifi ja Zobeide näin tosissaan ja kiihkeästi -väittelivät, piti Abu Hassan, joka aavisti heidän erimielisyytensä, -tarkasti vaarin kaikesta mitä saattaisi tapahtua. Heti kun hän näki -Mesrurin asuntonsa ikkunasta jonka ääressä vaimoineen rupatteli ja -havaitsi hänen harppaavan suoraan sinnepäin, hän arvasi hänen asiansa -ja käski vaimonsa nopeasti ja aikaa tuhlaamatta laittautua vielä kerran -ruumiiksi. Heille tuli niin kiire, että Abu Hassan töin tuskin ehti -kääriä vaimonsa ja heittää kalifin antaman kirjokankaan hänen päälleen, -kun Mesrur jo saapui paikalle. Abu Hassan avasi asuntonsa oven ja -istuutui sitten alakuloisena, surullinen ilme kasvoilla ja nenäliina -silmillään, valevainajan pääpuoleen. - -Se riitti Mesrurille, joka riensi takaisin ilmoittamaan kalifille -tiedustelunsa tuloksen. Kalifi riemastui kovin ja nauroi kauan uutisen -kuullessaan. -- Kas niin, puolisoni, hän virkkoi, -- sinä hävisit -vedon. - -Mutta Zobeide ei halunnutkaan tyytyä Mesrurin tukemattomaan -todistukseen, ja kun hän ei myöntänyt hävinneensä, päätettiin lähettää -hänen imettäjänsä katsomaan oliko Abu Hassan todella kuollut. -Mutta kun viimeksi mainittu ikkunasta tirkistellen huomasi imettäjän -tulevan sinnepäin, hän oli heti valmis asettumaan paareille, joten -Nuzhat-ul-Awadat ehti ajoissa järjestää ruumiin kuntoon, jääden -surevana istumaan sen viereen. - -Imettäjätär viivähti vain lausuakseen osanottonsa ja riensi sitten -takaisin palatsiin niin nopeasti kuin voi. Heti hänen lähdettyään -Nuzhat-ul-Awadat kuivasi silmänsä ja vapautti Abu Hassanin. Molemmat -menivät istumaan sohvalle ikkunan ääreen, odotellen mikä kepposen -lopputulos olisi ja ollakseen valmiit toimimaan asianhaarojen mukaan. - -Imettäjän kertomus teki jutun vain monimutkaisemmaksi, koska sekä -kalifi että hänen korkea puolisonsa olivat varmat, että heidän -lähettinsä olivat puhuneet totta. Ja kun kumpikaan ei tahtonut antaa -perään, he päättivät mennä itse katsomaan. He nousivat siis molemmat ja -lähtivät seuralaisineen Abu Hassanin taloon. - -Kun Abu Hassan huomasi heidän tulonsa, hän ilmoitti vaimolleen joka -säikähti kovin. -- Mitä meidän on tehtävä, hän virkkoi. -- Me olemme -hukassa! - --- Älä yhtään pelkää, Abu Hassan rauhoitti. -- Oletko jo unohtanut -sopimuksemme? Tekeydymme molemmat kuolleiksi, ja saat nähdä että kaikki -käy hyvin. Kun he kävelevät noin verkalleen, ehdimme kyllä valmiiksi, -ennen kuin he saapuvat ovelle. Abu Hassan ja hänen vaimonsa -kääriytyivät siis, vetivät peitteekseen kirjokankaan kaistaleet ja -odottivat kärsivällisesti vieraita. - -Mesrur, joka kulki etunenässä, avasi oven, ja kalifi ja Zobeide -astuivat seuralaistensa saattamina huoneeseen. Mutta näky, joka heidät -kohtasi, jäykisti heidät kauhusta, eivätkä he tienneet mitä ajatella. -Vihdoin Zobeide katkaisi äänettömyyden sanoen kalifille: -- Voi, he -ovat molemmat kuolleet! Sinä teit voitavasi, hän jatkoi katsoen -kalifiin ja Mesruriin, -- saadaksesi minut uskomaan että rakas -orjattareni oli kuollut, ja nyt huomaan että se on totta. Murhe -puolison menetyksestä on varmaan tappanut hänet. - --- Sano mieluummin, ruhtinatar, kalifi vastasi, oman äskeisen näkemänsä -nojalla ajatellen päinvastoin, -- että Nuzhat-ul-Awadat kuoli ensin ja -murheen murtama Abu Hassan menehtyi suruun eikä voinut elää rakkaan -vaimonsa kuoleman jälkeen. Sinun tulisi siis myöntää että olet hävinnyt -vedon ja että taidepalatsisi kaikkine maalauksineen on minun. - --- Älähän nyt, Zobeide vastasi kiihtyneenä kalifin kiistelystä. -- -Väitän sinun hävinneen huvipuistosi. Abu Hassan kuoli ensiksi, koskapa -imettäjäni kertoi sinulle yhtä hyvin kuin minullekin että hän näki -Nuzhat-ul-Awadatin elävänä ja miehensä kuolemaa itkemässä. - --- Annan tuhat kultarahaa sille joka voi sanoa kumpi näistä kahdesta -kuoli ensiksi, kalifi huudahti. - -Tuskin kalifi oli lausunut nämä sanat, kun hän kuuli äänen sanovan Abu -Hassanin kultakudoksen alta: -- Oikeauskoisten hallitsija, minä kuolin -ensin, antakaa minulle ne tuhat kultarahaa! Abu Hassan heitti -kirjokankaan päältään, hypähti ylös ja lankesi kalifin jalkojen -juureen. Hänen vaimonsa taas heittäytyi Zobeiden eteen. Ruhtinatar -parkaisi ensin, mutta toivuttuaan ilmaisi suurta iloa nähdessään -rakkaan orjattarensa jälleen nousseen, juuri kun hän oli melkein -lohduttomana suosikkinsa kuolemasta. -- Ah, häijy Nuzhat-ul-Awadat, hän -huudahti, -- mitä olenkaan kärsinyt sinun tähtesi! Mutta suon sinulle -anteeksi sydämeni pohjasta, koska et olekaan kuollut. - -Kalifi, jota tapaus suuresti huvitti, kysyi pilan tarkoitusta, ja Abu -Hassan vastasi: -- Oikeauskoisten hallitsija, tunnustan teidän -majesteetillenne avomielisesti koko totuuden. Tuhlaavaisella -elämällämme kulutimme enemmän kuin varamme sallivat ja havaitessamme -kassamme tyhjentyneen jouduimme aivan ymmälle. Häpeä siitä, että olisi -täytynyt alentua säädyllemme sopimattomaan elämään, pakotti meidät -keksimään tämän juonen, kun emme rohjenneet ilmoittaa pulaamme teidän -majesteetillenne. Tahdoimme siten parantaa talouttamme ja samalla -huvittaa hallitsijaamme, ja toivon teidän majesteettinne armossaan -suovan meille anteeksi. - -Kalifi ja Zobeide alkoivat nauraa Abu Hassanin omituiselle kepposelle. -Yhä nauraa hohottaen kalifi nousi ja sanoi Abu Hassanille ja hänen -vaimolleen: -- Seuratkaa minua. Ilosta että tapaan teidät elossa -annan teille lupaamani tuhat kultarahaa. Zobeide pyysi, että -kalifi samasta syystä sallisi hänen lahjoittaa yhtä suuren summan -Nuzhat-ul-Awadatille. Näin säilyttivät Abu Hassan ja hänen vaimonsa -kalifi Harun-al-Rashidin ja hänen ylhäisen puolisonsa suosion ja -saattoivat heidän anteliaisuutensa vuoksi jatkaa hupaista elämäänsä. - - * * * * * - -Intian sulttaani ei voinut olla ihmettelemättä sitä tavattoman rikasta -varastoa huvittavia tarinoita jolla sulttaanitar oli hauskuttanut häntä -tuhat ja yksi yötä. Hän ihmetteli myös rohkeutta joka oli innoittanut -tytön tarjoutumaan hänen puolisokseen, ja niinpä hänen jyrkkä -päätöksensä vihdoin höltyi, eikä hän hennonnut surmauttaa vaimoaan. -- -Myönnän, herttaisin Sheherazade, hän sanoi, -- että olet älykkyydelläsi -riisunut minulta aseet. Sinun, ihanaisen, tähden peruutan kauhean -lupaukseni surmata joka päivä naisen. Ja tästä syystä sinua muistelevat -alati pelastajanaan ne neitoset jotka olisivat joutuneet vihani -uhriksi. Nyt tiedän että vihani oli epäoikeutettua. - -Sulttaanitar heittäytyi hänen jalkojensa juureen ja syleili häntä mitä -lämpimimmän hellästi ja kiitollisena. - -Suurvisiiri kuuli ensimmäisenä iloisen uutisen, jonka hän viipymättä -julistutti jokaisessa valtakunnan kaupungissa ja maakunnassa, ja niin -sai Sheherazade osakseen kaikkien alamaisten siunaukset. Sulttaani eli -onnellisena rakastettavan puolison kanssa, ja heidän nimiään mainittiin -rakastavasti ja kunnioitettavasti kautta Intian laajan valtakunnan. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Tuhat ja yksi yötä, by Anonymous - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TUHAT JA YKSI YÖTÄ *** - -***** This file should be named 50754-8.txt or 50754-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/0/7/5/50754/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/50754-8.zip b/old/50754-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index fb06c94..0000000 --- a/old/50754-8.zip +++ /dev/null |