diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50686-8.txt | 9062 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50686-8.zip | bin | 154155 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 9062 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..54f9ee3 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #50686 (https://www.gutenberg.org/ebooks/50686) diff --git a/old/50686-8.txt b/old/50686-8.txt deleted file mode 100644 index a53fe93..0000000 --- a/old/50686-8.txt +++ /dev/null @@ -1,9062 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Köyhiä ja rikkaita, by Emil Lassinen - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Köyhiä ja rikkaita - - -Author: Emil Lassinen - - - -Release Date: December 13, 2015 [eBook #50686] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KÖYHIÄ JA RIKKAITA*** - - -E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - -KÖYHIÄ JA RIKKAITA - -Kirj. - -Emil Lassinen - - - - - - -Otava, Helsinki, 1890. - - - - -I. - - -Jukan äiti oli kovasti sairaana; hän ei enää kyennyt kättään -nostamaan eikä huuliaan kastamaan. Tuoni oli jo painanut voittonsa -leimat kasvoille; ne olivat kalman valkoiset, silmät olivat kuopassa, -ja katse tuikea, terävä. - -Moneen viikkoon ei ollut yhtenäkään yönä pieni läkkilamppu -sammunut huoneessa. Öisin oli sairas rauhattomampi ja hänen -tuskansa suurimmat, poltti suuta ja ahdisti henkeä; öisin pyrkivät -ajatuksetkin menemään sekaisin ja puheet ristiin. - -Isä kävi talon töissä, iltasilla vasta tuli kotiin ja valvoi yöt -Anni-muorin kanssa. Nukahdettuaan hetken tai ei sitäkään, lähti taas -aikaisin aamulla työhön. Talo, jossa kävi työssä, ja jonka maalla -asuivat, oli suuri ja rikas Herttalan talo. - -Anni oli vanha ja varaton vaimo; hän eli kehruusta ja Jumalan -armosta. Oma mökki hänellä toki oli ylhäällä Toramäellä. Jukan -kodista, joka oli alempana maantien lähellä, oli sinne suoraa tietä -noin kolme katajaisen jousen kantamaa. Mutta kun polku, joka sinne -ylös vei, ei kulkenutkaan suoraan, vaan kierti tuulimyllyn kautta, -myllyn ja navetan välitse, piteni se runsaasti toiset kolme jousen -kantamaa. Tuulimylly ja kaikki muut huoneet sen lähellä olivat Karun -omia, kuin sitä vastoin koko mäki ja kaikki pellot maantien toisella -puolella olivat Herttalan maata. Peltojensa keskellä sijaitsi uhkea -talo, inhimillisen suuruuden esikuvana Toramäen asukkaille. - -Päivillä oli Jukan kanssa sairasta hoitamassa Kaisa. Tyttö oli orpo -ja Annin kasvatti; hänen syntymisensä oli maksanut äidille hengen ja -isälle maallisen onnen. Vaikka ei Annilla sanottavasti ollut muuta -omaisuutta kuin katto päänsä päällä ja kaksi tyhjää kättä, otti hän -kasvattaakseen lapsen, kuten oli valan sanoilla äidille luvannut. -Annin tuvassa Kaisan äiti kuolikin; isä lähti heti sen jälkeen -maailmalle kuulumattomiin. Ahnaat ja kovasydämiset vanhemmat eivät -ikävöineet häntä, vaan jakoivat hiellä ja työllä kootut tavaransa -nuoremmille lapsilleen; ne pitivät aineellisia etuja naimisiin -mennessään paremmin silmällä kuin vanhin veli, joka olisi tuonut -köyhän käsityöläisen tyttären emännäksi taloon. Juttu oli jo noin -kahdeksan vuoden vanha ja kotoisin vieraasta kylästä. Sen tuoreena -ollessa puhuttiin siitä paljokin pitäjässä, mutta vähä vähältä se -sammui. Elämä ja uudet tapahtumat sen työnsivät unholaan ja nyt ei -siitä enää kuultu sanaa sanottavan. Kerran toki tuli huhu kertomaan, -että maailmankulkijamies löysi tapaturmaisen haudan meren aalloissa. -Anni ei enää muista kertoa miten hän jaksoi elää ensimmäiset vuodet -pienen lapsen kanssa. Kärsimyksistä ja kovista päivistä ei jäänyt -muuta muistoon kuin ne illat, jolloin pani syömättä maata, säästäen -pienokaiselle maidon ja leivän. Haihtumattomaksi jäi sitä vastoin -mieleen miten kyläläiset rupesivat säälimään häntä ja orpoa. Köyhin -emäntä teki alun. Hän toi Annille kehruuta ja kankaankutomista; -niistä sitten maksoi kaksinkertaisen palkan. Hyvä esimerkki vaikutti -koko kylän emäntiin. Annille ruvettiin tuomaan työtä vähä joka -talosta ja palkkaa maksettiin aina hieman vauraammin kuin työ -kannatti. Siten köyhyys ja puute loppuivat. Monta vuotta oli Anni jo -pitänyt itseänsä ja tyttöänsä maailman onnellisimpina, heillä kun oli -leipää tarpeeksi, lämmin tupa ja tyytyväinen mieli. - -Oli talvi, ja ilta oli jo tullut maille. Ilma oli monta päivää ollut -harmaata pakkasta, joka öiksi aina selkeni ja koveni; nytkin oli -taivas loistavana tähtimerenä. Jukka sytytti pienen läkkilampun -tuikuttamaan pöydälle; hiljaa meni sitte istumaan lattialle Kaisan -viereen. Sairas oli vaipunut uneen ja hengitti helpommin kuin -muina iltoina; rinnassa ei rohissut lainkaan, mutta kasvot olivat -valkoiset, kovin valkoiset. Vasta liki puolta päivää oli Anni mennyt -kotiinsa nukahtamaan hiukan, jotta taas jaksaisi valvoa yön. Mari, -myllyrengin vaimo, oli sillä ajalla kaksi kertaa käynyt sairasta -katsomassa; hyvin hiljaa oli käskenyt lasten olemaan, milloin vaan -sairas nukkuvan näytti. - -Ja nyt oli hän nukkunut ihan levollista unta lähes tunnin. Kaisa ja -Jukka istuivat lattialla ja leikkivät "kuningasta". - --- Äiti vielä nukkuu, ollaan nyt hiljaa... - --- Kuin hiiret. - --- Sinä olet kuningas, määrää työ. - -Kaisa hieman mietti ja katseli Jukkaa veitikkamaisesti, naurusuin -sitte virkkoi: - --- Sinun pitää huutaa Herttalan Helmaa ja kauppiaan Ainua syömään -puuroa kanssasi. - --- Helma ja Ainu! Jukka hiljaa hengellään huusi. Tulkaa syömään -puuroa kanssani. - --- Mutta muistakaa tuoda lusikat tullessanne. - -Molemmat hiljaa nauroivat. Uudestaan aikoivat alottaa leikin, mutta -sairas samassa raotti silmiään ja liikutti huuliaan. - --- Se heräsi nyt ja tahtoo jotakin, sanoi Kaisa. Mene nyt sen luo. - -Jukka nousi ylös ja meni vuoteen viereen. - -Koskettaen kädellään äidin tulikuumaa otsaa kysyi hän hiljaa: - --- Mitä sinä tahdot? - --- Maitoa, kuumaa maitoa. - --- Minä lähden tuomaan. - -Kaisa seurasi silmillään sairaan huulien liikkeitä ja enemmän arvasi, -kuin kuuli pyynnön. Jukan etsiessä pulloa avasi hän pellin ja pöyhi -hiiloksen. - --- Minä sill'aikaa teen tulen. Älä huoli viipyä kauan. - --- Ota tuolta nurkasta kuivia lautoja, niillä saat pian syttymään. - --- Kyllä se siksi ehtii. Pane minun liinani kaulaasi, ulkona on kylmä. - --- Onhan minulla itsellänikin äidin virkkaama villainen huivi. Minne -lie taas joutunutkaan? - --- Vaikka on, ota nyt vaan, että ehdit pian. - -Jukka pani kaulaansa Kaisan liinan ja meni ovelle. Siinä vielä -virkkoi. - --- Tee taas semmoinen ristivalkea, johon pata sopii. - --- Kyllä teen. Menetkö alas Herttalaan vaiko...? - --- En tiedä. - -Avaten oven ketterästi, ett'ei kylmä tuulen henki päässyt tupaan, -meni Jukka ulos, mutta hän jäikin puuläjän luokse hetkiseksi -seisomaan ja miettimään. Kaksi polkua oli hänen edessään; toinen vei -alas maantielle ja Herttalaan, toinen ylös mäelle ja myllylle. - -Kumpaako lähteä käymään? - -Ehkä sitä, joka vie alas Herttalaan. Eipä vainkaan, sinne ei ole -hauska mennä. Isäntä ja Helma eivät tosin koskaan puhu pahaa, mutta -emäntä ja Oskari ovat kerrassaan kopeoita. Emäntä aina tiukoilee, -varsinkin jos isäntä ei ole tuvassa, ja Oskari tekee vääryyttä jonka -taitaa. Hänen puoltaan sitte pitää isäntä ja Helmakin, oli asiat -minne päin tahansa. Koirankin opetti Oskari hänelle vihaiseksi, -osotteli aina housunlahetta ja härsytti: Ota kiinni, ota kiinni! -No oppihan se ja hyväksi oppikin. Mutta kerran karkasi vahingossa -kauppiaan Franssiin kiinni, ja Franssilla oli jalassa uudet -verkahousut, kauniit ja kalliit. Kovan selkäsaunan sai koiraparka -erehdyksestään. Oskari löi pajukepillä niin kauan kuin väsyi -lyömiseen; poru kuului pellollekin, jossa isä ajeli hevosella. Toissa -päivänä hän sieltä viimeksi kävi maitoa hakemassa isän palkan eteen. -Emäntä oli sitä mieltä, ett'ei kahden tyhjän ihmisen olisi koskaan -pitänyt mennä naimisiin, ja rapun edessä sanoi Oskari Hurtalle: Ota -kiinni. Hurtta karkasi kiinni housunlahkeesen, repi sitä enemmän -rikki ja murisi vihaisesti. Oskari nauroi, että oli nikahtua ja -yllytti yhä vain: Paremmin, paremmin! Hän oli peljästyksissä ja kun -koira portin lähellä hellitti, löi hän kädellä reiteensä ja sanoi: -Tsoo, tsoo! Se oli sille mieleen, häntäänsä rupesi heti liputtamaan -ja edellä Toramäkeä kohden juoksemaan. Mutta siitä Oskari suuttui -kuin tuli ja valkea. Heti tarttui häneen kiinni ja tuuppaili -edellään pihalle. Siellä sitte sai Hurtan kiinni ja antoi sille -selkään. Isäntä ja Helma tulivat ulos katsomaan, mikä oli hätänä. -Niille Oskari sanoi, että hän vietteli koiraa kanssaan Toramäelle ja -omakseen. Kuinka sinä uskalsit semmoista tehdä? kysyi Helma. Miks'et -ole sovinnossa Oskarin kanssa? sanoi isäntä. Isä oli ruokatunnilla -ja näki akkunan lävitse koko kähäkän, mutta ei tullut ulos puhumaan -miten asia oikein oli. Ja isääkö Oskarin olisi tarvinnut pelätä? Ei -toki. Ei se poika piittaa juuri kenestäkään. Kyllähän isäntä ja Helma -hyviä olivat, mutta emäntä ja Oskari. - -Suuri tähti loisti taivaan rannalla muita kauniimpana. Pieni -pilvensaarto levittihe Herttalan kohdalla, mutta ei ylettynyt -peittämään tähteä. Jukka katseli sitä ja virkkoi äänellä, josta -lapsen harras luottamus kuului: - --- Se on Kointähti ja siellä on Kaisan äiti. - -Sitte lähti hän käymään polkua ylös mäelle. - -Jos Karu on hyvillä mielin, niin panee pyytämättä pullon täyteen -maitoa ... ja haukkuu nalkuttaa siinä sivussa, mutta jos on pahalla -päällä, niin käskee ulos ovesta eikä anna hikeäkään. Viimeinen turva -on siinä, että sanoo Annin maksavan. Jos eivät ne sanat auta, ei -auta mikään. Sitte on paras vaieta ja odottaa siksi, että Mari rupee -puhumaan. Rikas, mahdottoman rikas on Karukin, vaikka on vanha piika -ja ontuu rumasti; on ehkä Herttalaisten ja kauppiaan jälestä rikkain -ihminen maailmassa. Paitse kukkoa ja kanoja on siellä tuulimylly, -kaalimaa ja kippurasarvinen lehmä. Ei se koskaan käy rahatta -pyytämässä. Pyhäpukujakin sillä on paljo, kaikki uusia ja kalliita. -Oli äidilläkin ennen aikaan koreita kirkkovaatteita, mutta Karulle -möi ne kaikki, silloin kun itse oli niin kauan sairaana. Karu antoi -niistä rahaa, leipää ja särvintä. Niihin vaihtui paksu kultasormuskin -ja sinivierinen silkki, jotka molemmat olivat kovin kauniit ja -kalliit. Äiti itki silloin kun antoi ne kädestään, ja silloin hän -päätti itse mielessään, että heti kun kasvaa suureksi, niin menee -Herttalaan työhön ja ansaitsee rahaa niin paljon, että äiti voi -jälleen ostaa Karulta sormuksen ja silkin pois. - -Jukka oli tullut ylös mäelle; siellä tuuli vinha pohjatuuli, mylly -pyöri huimasti ja vinkuen siivet leikkasivat ilmaa. Muutaman sylen -päässä myllystä seisoi keskikokoinen asuinrakennus, tarpeellisten -ulkohuoneiden ympäröimänä; niistä oli aittarakennus kaksinkertainen -ja punaiseksi maalattu. - -Myllyn lähellä tuli Jukkaa vastaan renki, joka hoiti ja piti kunnossa -myllyä. Hän oli nuori, iloinen mies ja hänen kanssaan oli Jukka hyvä -tuttava. Siispä heti kysyi: - --- Tiedätkös, Klaus, onko Karu jo lypsänyt? - --- Lypsi se äsken. Haetko maitoa äidillesi? - --- Haen, mutta en tiedä jos... - --- No jos ei anna, niin tule myllyyn minun puheilleni. Onko sinun nyt -kyllä ikävä ollaksesi? - --- Ikävä on. Kun äiti paranisi pian. -- Onko se aina yhtäläinen? - --- Nukkui se äsken hyvän aikaa. - --- No sitte se paranee. Klaus huokasi syvään ja katsoi surullisesti -Jukkaa. - --- Kun paranisi pian. - --- Hm! Klaus astui askeleen myllyä kohti, mutta seisahti samassa. -Ehkä on parasta että minä tulen kanssasi. - --- Tulkaa, hyvä Klaus. - -He menivät yhdessä tupaan; Klaus astui perälle, mutta Jukka jäi -ovenpieleen. Tupa oli suurenpuoleinen, katto korkealla, seinät -savetut ja ikkunat leveät. Pöydällä paloi paksu talikynttilä, -liedellä tuikutti pieni läkkilamppu, ja sen lähellä istui Mari -rukkinsa ääressä. Iltavalkea oli jo palanut hiilelle. - --- Jukka, tule lämmittämään käsiäsi, käski Mari. - -Jukka meni, istui liedelle ja piteli polviensa välissä pulloa. Karu -ruoti höyheniä ja hyräili ehtoovirren tapaista säveltä. Ei ollut -näkevinäänkään häntä, mutta Klaus meni ihan eteen ja sanoi kovaa: - --- Kuulitko että poika tuli pyytämään maitoa? - --- Sen minä arvasin. Karu heitti helmastaan ruodat lattialle ja otti -seulasta höyheniä sijaan. Miks'et mennyt alas taloon? - -Tuota kysymystä oli Jukka pelännytkin. Katsellen jalkoihinsa vastasi -hän: - --- On niin kylmäkin, ja isä on jo velkaa sinne. - --- Etkä edes tullut lypsyn ajalla. Mistä minä tiesin tallettaa maitoa -sinulle? Minä panin jo kirnuun kaikki. - -Karu rupesi jälleen hyräilemään ehtoovirren tapaista säveltä, mutta -Klaus keskeytti hänet. Työntäen jalallaan seulaa tuonnemmaksi virkkoi -hän rohkeasti ja ivallisesti: - --- Sinä luet aina omia lukujasi. Jätithän maitoa kermaksi, pane siitä -pojan pulloon. - -Ollen läheistä sukua emännälleen huoli Klaus viis mielistä ja -kielistä. Hänettä ei kuitenkaan tultu toimeen heillä. Sai Karu -rengin mitä maata hyvänsä, ei se koskaan vuotta päähän palvellut. -Ensimmäisen viikon oli kelpo mies, mutta jo toisella tuli siihen -kaikki viat ja kolmannella ei enää kelvannut minnekään. Ei osannut -kynnyksenkään yli astua emännän mieltä myöten, saati sitte hoitaa -myllyä ja jauhattaa viljoja. Siihen tapaan se oli aina alku. Jutun -loppu oli se, että Karu meni kerjäämään Klauta takaisin. Kolme kertaa -oli siten jo käynyt. Klaus tuli aina takaisin, mutta lisäsi itselleen -joka kerralla palkkaa. Vahingoista viisastuneena ei Karu enää -yrittänytkään ottamaan rengiltään sitä isäntävaltaa pois, jonka tämä -ensimmäisestä päivästä alkaen oli itselleen vallannut. - --- Missä kiusassa ihmisen pitää oleman muiden tähden! Karu nousi -istumasta ja pudotti helmastaan höyhenet. Onko sinulla edes astiata? - --- On minulla pullo. - --- Tuo tänne se. - -Arasti kävellen meni Jukka Karun eteen. Katsoen lattiaan antoi hän -pullon ja virkkoi: -- Tässä on. - --- Onko se edes puhdas? - --- Pesi mummo sen eilen. - --- Ja olkoon mikä hyvänsä. Karu otti pullon ja käveli nilkutti -tupakamariin. - -Jukasta ensin tuntui huoneessa peräti toisenlaiselta. Kylmä komeus -katosi, ja sijaan tuli lämmin herttaisuus. Korkeat ikkunat ja -liitujauhoilla valaistut seinätkin olivat lausuvinaan koreatauluisen -kellon kanssa: - --- Jukkahan se onkin. Hyvää iltaa, poika. - -Ja samassa Jukkakin muuttui iloiseksi, rohkeaksi. Hän puheli ja -naureskeli niinkuin kotosalla ja hyväin tuttavain parissa ainakin. - --- Et sinä lainkaan ole joutanut käydä meidän Kaisua katsomassa, -sanoi Mari, jättäen villahahtuvan kesken kehräämättä ja nousten ylös. - --- Ei sieltä pääse minnekään. - --- Se nukkuu nyt, mutta katsotaan sentään. Klaus otti liedeltä lampun -ja meni edellä kehdon luo, jossa pieni lapsi nukkui. - --- Tule nyt katsomaan; sille on tullut kaksi hammastakin. - --- Ettäkö on? Jukan silmät rupesivat loistamaan, ja ihastus levisi -kasvoille. - --- Ihan varmaan. - -Mari hiljaa raotti sormellaan lapsen huulia ja Klaus vei lampun -lähemmäksi. - --- Katso nyt, eikö ole. - --- On sillä. Hoi, voi! Kaksi niin pientä ja kaunista hammasta. - --- Perin pientä ja kaunista. - --- Onko jo Kaisa nähnyt niitä? - --- Ei ole! - --- Hoi, voi! Kuinka hauskaa. - --- Mutta käske tulemaan tänne, niin näytämme. Karun tultua tupaan -loppui ilo. Klaus meni myllyyn, ja Mari rupesi jälleen kehräämään. -Jukkakin herkesi nauraa hissuttamasta, sillä sydämeensä hiipi pelon -tunne. Huonekin muuttui samassa ylpeäksi, koleaksi, ja kuului siltä -kuin olisi koreatauluinen kellokin huutanut ylpeästi: Mene hiiteen -kerjäläinen. - -Katsoen karsaasti Jukkaa, joka seisoi kehdon vieressä kuin noiduttu, -toi Karu pullon. - --- Siinä nyt on, etkä siitä tarvitse mitään maksaa. - -Jukka ei kuullut muuta kuin oman hengityksensä. - --- Ei minulla ole pennejä, sanoi hän aralla äänellä ja otti pullon -vastaan. Mutta kyllä mummo maksaa. - --- Tuo jo tiedetään sanomattasikin. Karu rupesi jälleen höyheniä -ruotimaan ja hyräilemään ehtoovirren tapaista säveltä... - -Kotona ristivalkea, jonka Kaisa oli tehnyt pieneksi pilkotuista -puista, paloi rätisten ja valaisi huoneen yltympäri. Köyhyys ja -puute oli silminnähtävä. Huoneen kahdessa pienessä ikkunassa löytyi -tuskin ainoatakaan ehjää lasia. Mikä niistä oli monena kappaleena, -mikä pahasti säröillä; melkein jok'ainoaa oli paikattu päreillä ja -tuohinapeilla, yhtä enemmän, toista vähemmän. Peräseinää, jonka -edessä matala, karkeatekoinen pöytä seisoi, oli jolloinkin maailman -aikoina verhottu vanhoilla sanomalehdillä, mutta nekin olivat aikojen -kuluessa savuttuneet sysimustiksi. Astiat ja huonekalut, se vähä kuin -niitä oli, olivat kaikki järjestään vanhoja rämiä. Muualta piti huone -jotakuinkin lämmintä, mutta ikkunoista huokui kylmä sisään, ja tuulen -käydessä Herttalan pelloilta päin sammui tuikkulamppu pöydällä. -Jotta ei sairas konttuisi vuoteelleen teki Anni olkipeitteet, jotka -tuulisella säällä pantiin päiviksikin ikkunain eteen. Nyt niitä ei -kuitenkaan käytetty muulloin kuin öillä, sillä tuuli kävi mäeltä -päin ja puhalsi mökin ylitse; ovessa sen sijaan oli monenkertaiset -peitteet. - -Pestyään puhtaaksi padan -- senkin reunasta oli kolmikulmainen -kappale pois -- meni Kaisa ikkunan lähelle. Ehjimmästä lasista, jossa -ei ollut kuin kaksi tuohinappia pidäkkeinä, löysi hän sen verran -jäätöntä syrjää, että toinen silmä sopi tähystämään ulos. Selitti -kyllä katsoa peltojen yli aina Herttalaan asti, mutta ketään ei -keksinyt tarkka silmä peltojen tiellä meneväksi tai tulevaksi. - --- Nyt ne taas kiusaavat ja viivyttelevät... Olisin minä mennyt, -niin... - -Sairas samassa yrähti heikosti. Kaisa käsitti sen kutsuksi ja meni -vuoteen lähelle. - --- Kyllä se kohta tulee. Ehk'eivät ole vielä lypsäneet. - --- Jumala siunatkoon sinua, Kaisa, lausui sairas hiljaa, ja... - -Ulkoa kuului samassa askeleita, ja Jukka tuli sisään lumisena ja -hengästyneenä. - --- Uh, minä kaaduin kinokseen myllyn lähellä, sanoi hän ja pudisteli -lunta itsestään, mutta pulloa en särkenyt. Se oli aika kuperikeikka, -jonka... - --- Ylhäälläkö olitkin? Viivyit niin kauan, että minä luolin sinun -menneen Herttalaan. - --- Ylhäällä minä olin. - -Jukka kaatoi maidon pataan. Kaisa nosti padan tulelle ja heitti pari -suolan raetta sekaan. -- Oliko Karu siellä kylläkin kopeana? - --- Oli tavallisesti, mutta Klaus tuli vastaani pihalla ja kääntyi -kanssani. - --- Sitte ei ollut Karun hyvä kitistä. Ohuessa padassa kuumeni maito -pian; syrjissä se jo rupesi kirputtelemaan. - --- Pidä varas, tyttö paras, nauroi Jukka, ett'ei pääse kuohumaan -kolhon yli. - --- Kerran kuohui, oli sitä siinäkin. - --- Siellä on Klaun Kaisulla ja ... arvaappa mitä on! - --- Mitähän sillä nyt olisi? - --- Sillä on ... enpäs sano. - --- Kas kuinka olet taas olevinasi. - --- Sillä on ... kaksi hammasta! - --- Kaksi hammasta! Nyt sinä kuitenkin. - --- On sillä kaksi hammasta, perin pientä ja kaunista. Hoi, voi! Sinä -et ole vielä nähnytkään niitä. - --- Ja sinä sitte olet. - --- Minulle näytettiin. Käskettiin sinuakin katsomaan. - --- Minä menen huomenna, jo aamulla. - -Sairas katseli koko ajan kiinteästi lapsia, ja yksikään sana -ei jäänyt häneltä kuulematta, sillä hän oli vielä täydessä -ymmärryksessä. Lasten puhelu herätti tunteenilmauksia kuolonkalpeille -kasvoille, useimmiten oli ilmaus hellää hymyilyä. - --- Jo kuohuu, varotti Jukka, kun maito rupesi kohoamaan. - -Kaisa otti äkkiä padan pois tulelta ja kaatoi maidon vatiin. - --- Kas niin, sanoi Jukka. Nyt sinä otat vadin ja minä otan lusikan. - -Lapset menivät vuoteen lähelle, Jukka veti peitteen alemmaksi ja -nosti kaulalleen äidin käden; siten oli tämä maitoa juodessaan aina -ennenkin tahtonut tekemään. Otti sitte vadista, jota Kaisa piti -kädessään, lusikalla maitoa, puhalteli sitä ja kaatoi sairaan suuhun. -Tämä jaksoi sen vaivatta juoda. Toinen lusikallinen kesti kauemmin; -sairas nieli sitä monta kertaa, ennenkuin sai loppuun. - --- Äiti, juo vielä, että paranet pian. Jukka tarjosi kolmatta -lusikallista. - -Kuolevan kasvoille levisi hellä hymy, ja terävässä katseessa -näkyi kirkas säde, täynnä äidin rakkautta, äidin lempeyttä. -Katsoen rävähyttämättä Jukkaa silmiin, rupesi hän juomaan kolmatta -lusikallista. Pienen tilkan otti kerrallaan suuhunsa ja tuskalla -nieli sen. Kun oli juonut viimeisen hikosen, virkkoi hiljaa, mutta -ihmeen keveästi: - --- Ei nyt enää, nyt on hyvä. Jumala siunatkoon sinua, Jukka. - -Sanoja seurasi pitkä ja raskas hengen veto. Se tuntui lähteneen -luista ja ytimistä, ja rinnassa korahti se oudosti, koleasti. - -Lapset seisoivat kuin kivettyneet vuoteen vieressä. - --- Minun kruununi on valmis. - -Sairaan ruumis rytkähti kerran, keveä, huokauksentapainen hengen veto -seurasi, ja samassa silmäin terävä valo oli sammunut ijäksi. - -Huoneessa oli hiljaista kuin haudassa. - -Mutta sitte hervahti kylmä käsi Jukan kaulalta alas, ja sitte Jukka -ja Kaisa pillahtivat itkemään. - - * * * * * - -Seuraavana sunnuntaina lähti jo päivän valjetessa Toramäeltä pieni -surusaatto kulkemaan kirkolle. Klaus oli hakenut itselleen kylästä -hevosen ja hänen reessään oli Anni, Kaisa ja Jukka. Viimeksi mainittu -oli jo itkenyt kyyneleensä kuiviin. Kaikki mitä hän tunsi, rajoittui -siihen, että äitiä nyt vietiin hautaan. Isä ajoi edellä Herttalan -vanhaa hevosta, hevosen selässä oli valkoinen hursti, ja reessä oli -musta kirstu. Kirstussa makasi äiti kylmänä, kuolleena, kasvot niin -valkoiset kuin valkoisin lumi. - -Perässä ajoi kaksi kylän miestä, joita oli pyydetty kantajiksi. He -olisivat mielellään ottaneet rekeensä Marin, mutta se ei käynyt -laatuun. Kaisu ei olisi voinut tulla kylmän tähden mukaan, ja sitä -paitsi tahtoi Anni Marin jäämään kotiin saattoväelle päivällistä -valmistamaan. - -Hiljaa kuljettiin eteenpäin; matkaa oli toista penikulmaa. - -Taivas oli paksussa pilvessä, mutta ilma oli siltä tyyni -ja kylmänpuoleinen. Pian alkoi pilvistä putoilemaan pieniä -lumihiutaleita, ensin harvemmin, mutta hetkisen perästä yhä -tiheämmin. Kun saattoväki vihdoinkin ehti kirkolle, oli sakea -pyryilma. Läpikäytävän edessä pysäytettiin hevoset, miehet nostivat -kirstun alas reestä ja pujottivat kantoliinat alle. Pyryä pakoon -sitte menivät läpikäytävään, nojausivat seinään ja puhelivat -keskenään vainajan kuolonkamppauksesta, miten oli ihana, lyhyt ja -kevyt. - -Jukka pysyttelihe Annin ja Kaisan lähellä. Hänellä oli yllä senkin -seitsemän nuttua ja vaatetta. Mutta Klaun punaruutuinen takki, joka -oli päällimmäisenä, ulottui kantapäihin saakka ja verhosi siten -kaikki mitä alla oli. Kun hartiain ja vyötäisten ympäri oli vielä -kiedottu Annin suuri villainen saali, olivat kaikki pituus- ja -paksuussuhteet joutuneet hukkateille. - -Rovastin ja lukkarin tultua läpikäytävän lähelle humahtivat kellot -soimaan, miehet tarttuivat liinoihin, lukkari alotti veisaamaan ja -saattokulku lähti verkalleen hautausmaata kohden. - -Oikealla puolellaan Kaisa ja vasemmalla puolellaan Jukka, käveli Anni -kirstun jäljessä haudalle. Se oli kaivettu keskelle kirkkotarhaa, -ristiä seisoi joka puolella ja ihan lähellä kasvoi pieni haapa. - -Saattokulkuun ei yhtynyt ainoatakaan ihmistä, mutta haudalle keräytyi -kirkkoväkeä joltinenkin joukko, enimmäkseen vanhuksia ja vaimoja. -Lukkarin herjettyä veisaamasta alkoi lyhyt toimitus. Koko ajan satoi -lunta raskaasti, ja hiutaleista muodostui pian paksu lumikerros -kirstun kannelle. - -Kun Anni ja Kaisa heittivät hiekkaa hautaan, heitti Jukkakin. Samassa -hän itsekseen ajatteli, että olisi paras hypätä alas hautaan, -heittäydä kirstun kannelle maata, nukkua siihen, eikä koskaan enää -herätä. Puhdas ja valkoinen lumi, jota taivaasta satoi, olisi kaunis -vuode, pehmeä peite... - -Annin hellä käsi samassa kosketti häneen ja Kaisan kuiskaus kuului: - --- Muistitko sanoa hyvästi? - --- Enkä muistanut. - -Jukka otti uuden kerran hiekkaa, heitti hautaan ja virkkoi hiljaa: - --- Hyvästi, äiti. - -Noita sanoja lausuessa koski häntä kipeästi sydämeen, ja täysi työ -oli estää itkua tulemasta. Hautakin äkkiä muuttui pimeäksi, maa -rupesi pyörimään, ristit liikkumaan. Mummotta olisi Jukka syöksynyt -pimeään hautaan. - --- Nyt mennään kirkkoon! Anni lähti lasten kanssa hiljaa käymään. - -Heidän tiensä osui menemään kauniin, mustasta kivestä tehdyn ristin -sivuitse; se seisoi melkein kirkkotarhan reunassa. Ristin lähellä -oli Jukan kokoinen poika, käsi kädessä sievän näköisen tytön kanssa. -Molemmat olivat hyvästi puetut ja molemmilla oli kauniit keltaiset -hiukset ja siniset silmät. He katselivat ristiä, jossa oli molemmin -puolin kultaisia kirjaimia. - -Ohi mennessä puuttui Jukka puheisin pojan kanssa. - --- Onko sinunkin äitisi kuollut? kysyi hän puolisurullisesti. - --- On, vastasi poika, katsoen samassa sinillä silmillään Jukkaa. -Minun äitini kuoli jo kesällä, ja Anna ikävöi häntä vielä enemmän -kuin minä. Kuoliko sinunkin äitisi? - --- Kuoli, mutta ei siitä ole vielä monta päivää. - --- Anna ja minä olisimme ennen antaneet isän kuolla. Anna varsinkin -sanoo, ett'ei kukaan osaa pitää häntä niin hyvänä, kuin äiti piti. -Mutta mikä sinun nimesi on? - --- Jukaksi minua kaikki sanovat. Tyttö tällä välin tutustui Kaisan -kanssa. - --- Onko tuo poika sinun veljesi? kysyi hän, mitaten silmillään Jukkaa -kantapäästä kiiresen asti. - --- Ei se minun veljeni ole, mutta tämä mummo on minun äitini. - --- Kuka sinun veljesi sitte on? - --- Ei minulla olekaan veljeä? minä olen Annin Kaisa. - --- Vai ei sinulla olekaan veljeä! Sepä ihmeellistä. - --- Etkö tule kanssamme kirkkoon? - --- Kyllä, mutta minä tahdon istua sinun ja Laurin välissä. - -He lähtivät yhdessä. - -Moniaan silmänräpäyksen kuluttua ei kirkkotarhassa ollut yhtään -ihmistä. Lumisade riehui sakeimmillaan, kätkien uumenensa ristit, -kirkon ja koko ympäristön. Riehuvaa pyryä kesti noin tunnin ajan, -sitte rupesi taivas kellotapulin kohdalla heloittamaan kuin hopea. -Kohta ilmaantui siihen sininen juova. Tuuli keksi juovan, kiirehti -siihen ja rupesi ajelemaan edellään pilviä taivaan itärantaan. -Kirkonmenojen loputtua oli ilma sees, ja aurinko paistoi laskun -puolelta. Kaukana metsässä kohahteli länsituuli, ennustaen mietoa, -vesisuojaa säätä. - -Jukan varpaisiin karkasi kylmä kiinni, ja kirkossa niitä jo paleli -ja kynnisteli pahanpäiväisesti. Hän siitä ensiksi valitti Kaisalle, -mutta tämä heti torui: - --- Eihän minunkaan palele, vaikka jalassani on ohuet pieksut. - --- Mutta minä en muistanutkaan aamulla muuttaa ehjiä sukkia. - --- Se sinulle sitte joutikin. Olisit totellut mummoa ja jättänyt -hevoset katselematta, niin olisit muistanut. - -Kirkosta tultua ilmoitti Anni Klaulle Jukan tuskat. - --- Sen varpaita palelee ja kynnistelee nyt, sanoi hän. Täydymmeköhän -mennä johonkin lämmittelemään? - --- Emme tarvitse mennä, kyllä minä tiedän sopivamman keinon; vastasi -Klaus. Hyppele, Jukka, hyppele niin tuhannen tavalla ja lyö kärkiä -korkoihin; kyllä varpaasi kuumenevat. - -Jukka alkoi tekemään työtä neuvottua. Klaun puhdistaissa hevosta -ja hankkiessa lähtöön hyppeli hän reen vieressä, löi jalkateriä -kymmenellä eri tavalla toisiinsa, ponnahteli ylös ilmaan koroilla ja -kärjillä, tasakäpälässä ja vuorojalassa. - -Klaus nauroi että vapisi. - --- Sillä lailla niin, sanoi hän. Juuri tuolla tavalla noin. - -Anna ja Lauri olivat tulleet samassa seurassa kirkosta. He seisoivat -Kaisan lähellä ja katselivat Jukkaa, kuinka tämä ponnahteli ja teki -temppujaan reen vieressä. - --- Tuo keltainen talo on meidän kotomme, sanoi Anna, osottaen -Kaisalle kaunista taloa peltojen takana. Entä sinun kotosi? Missä -sinä asut? - --- Minä asun Toramäellä. - --- Missä se on? - --- Se on niin kaukana täältä. Kun lähdetään ja pellot loppuvat, -tulee metsää niin pitkältä. Sitte tulee taas peltoja, ja peltojen -yläpuolella on Toramäki. Siellä on tuulimyllykin. - --- Vai asutte te niin kaukana. Koska taas tulette kirkkoon? - --- Sitä emme tiedä. - --- Kesällä Lauri ja minä käymme joka sunnuntaina äidin haudalla. -Talvella ei isä laske meitä yksin ensinkään, mutta nyt sattui niin, -että hän lähti eilen illalla kotoa pois. Minä tahdoin Laurin tulemaan -kanssani, ja me pääsimmekin kannaksille jo kodon kohdalla. Ehkä -taaskin... - -Herttalan ja kauppiaan lapset samassa ajoivat siitä ohitse. Herttalan -isäntärenki oli heitä kyydissä, korskuvalla hevosella, välkkyvillä -valjailla. Vastamaa oli jo lopussa, mutta hevonen vielä käveli. Ohi -mennessä osotti Franssi sormellaan Jukkaa ja kysyi Oskarilta. - --- Mikä pyöreä esine tuo tuossa vekkuloi? - --- Se on Miekkosen Jukka. - --- Nyt se on tullut hulluksi. - -Paitsi Lauria ja Annaa ei kukaan muu kuin Kaisa kuullut -pilkkapuhetta. Jukan huoahtaissa sanoi hän: - --- Katso tuonne, siellä ajaa herraspoikia. - --- Ja herrastyttöjä. - -Korskuva hevonen lähti samassa uljaasti juoksemaan, ja tuuli -heilahutteli karhunnahkaa tammenväriseksi maalatun reen perässä. - -Kun komeat kulkijat ehtivät pois näkyvistä, kysyi Anna ihmetellen. - --- Keitä ne olivat? - --- Etkö sinä niitä tuntenut? Hoi, voi! Siinähän oli Herttalan Helma, -kauppiaan Ainu ja ... Jukka luetteli jonkinmoisella ylpeydellä -reessäolijat. - --- Asuvatko nekin Toramäellä? - --- Eihän ne siellä asu. - -Annan mielestä oli sekin ihme. Hän itsekseen lausuili nimiä moneen -kertaan, ikäänkuin pelkäisi unhottavansa ne liian pian. - --- No Jukka, kysyi Klaus, kun oli saanut reen ja hevosen puhtaaksi. -Miltä maistui hyppy? - --- Hyvältä, peräti hyvältä, vastasi Jukka. Ei kylmä enää tunnukaan, -vaikka taannoin ihan poltti. - --- Tarkenetko nyt? kysyi Anni. - --- Tarkenen kylläkin. - --- Mies on aina mies, kehahti Klaus, kääntäen hevosen maantielle. - --- Ja onhan sinulla suuret saappaat, sanoi Kaisa. Liikuttele ahkeraan -varpaitasi, niin pysyvät kuumina. - --- Ei niitä peiton sisässä enää... - --- Eikä meillä ole liioin aikaakaan kylmän kanssa tappelemaan, -keskeytti Klaus, istuen samassa kuskilaudalle. Tulkoon Miekkonen -hevoshaljullaan perässä sitte kun ehtii, mutta me ajamme edellä -niinkuin paha sää; meillä onkin hevonen juoksijan sukua. - --- Olisi kotonne täällä päin, sanoi Kaisa Annalle, niin tulisitte -kannaksille. - --- Niinpä se. Lauri, mennään mekin. Lauri kääntyi menemään Annan -kanssa. Käsi kädessä astelivat he ihan vastakkaiseen suuntaan, kuin -hevonen, jota Klaus ajoi. Jukan katsahtaissa taakseen, ei heitä enää -näkynytkään. - --- Hei, virkku varsa, sanoi Klaus kun pääsivät vastamaan loppuun. -Hei, hyvä hepo. - -Pian kirkonkylän lakeudet jäivät taakse, ja pitkä metsämaa alkoi. -Virkku varsa juoksi, ja matka joutui. Klaus ei antanut kenenkään -ajaa ohi, vaikka moni koetti sitä tehdä. Hänellä olikin omat syynsä -kiirehtää kotiin. Kaisu oli viime aikoina ollut kiukkuinen ja -itkuhinen hampaittensa tähden. Mari oli ehkä pahemmassa kuin pulassa, -yksin puuhatessaan päivällistä saattoväelle. Karusta ei ainakaan -ollut apua. Virrenvärssyjä, joissa sanotaan että ihmisen pitää -iloisesti kantaman ristinsä ja tyytymän Luojan laatimiin päiviin, -on kyllä valmis latelemaan, mutta hoivata toisen ihmisen lasta -pyhäpäivänä! Sehän olisi jo suuri synti. Paitsi jos saisi palkaksi -rikkaiden ja isollisten kiitoksen, sitte se olisi vallan toinen asia. - --- Ulkokullattu ihminen! pääsi Klaulta ääneen. - --- Mitä sinä itseksesi puhelet? kysyi Anni, joka kuuli sanat. - --- Enpä paljo mitään. Taas mentiin. - -Hevonen lähti rivakkaasti juoksemaan. Lumiset puut siirtyivät -tanhuten reessä istujain sivuitse, norot ja pensaat kilpaa puiden -perässä. - -Metsäinen seutu loppui, Herttalan laveat pellot levisivät näkyville, -ja peltojen ylipuolella kohosi Toramäki korkeana, alastomana. Annin -tuvan takana kasvoi vanha ja paksu petäjä, ainoa puu koko mäellä. Sen -oksaton runko päättyi ryheään ja lihavaan latvaan, joten puu kauaskin -näytti muhkealta. - -Klaun suureksi iloksi oli Mari, saattoväen kotiin tullessa, hilpeällä -mielellä. Vaikka olikin yksin puuhannut, ei puuro siltä ollut päässyt -palamaan pohjaan, ja liemiruoka osui tulemaan sopivan suolaista. -Kaisu oli ollut kiltti koko ajan; vähäistä ennen Annin ja lasten -tuloa oli nukkunut makeaan uneen. - -Ensin mainittu käski Karuakin tulemaan muiden mukana heille. - --- Meillä on lattia havutettu, sanoi hän leikillisesti, kahvit ja -päivällinen valmiina. Tule kanssamme. - -Mutta Karu hylkäsi kutsun. Omatuntonsa ei sallinut hänen tehdä suurta -syntiä, koska Jumalan sanassa nimenomaan lausutaan voi-huuto niiden -ylitse, jotka syövät leskein ja orpoin huoneet tyhjäksi. - --- Ole sitte tulematta, sanoi Anni. Karun kanssa puhellessa oli hän -totutellut käyttämään mahdollisimman selviä ja lyhyitä lauseita. - -Kylän miehet eivät olleet yhtä arkatuntoisia, vaan tulivat Annin -tupaan ja nauttivat mitä tarjona oli; istuivatpa siellä iltaan asti -teetä juoden, tupakkia polttaen ja tarinoiden maailman menosta ja -eletyistä ajoista. - -Istuen kumarassa, kyynäspäät polvilla ja kädet, leuan alla, kuunteli -Miekkonen heidän puheitaan; joskus toki sanoi sanan joukkoon. Hän ja -Jukka lähtivät ensimmäisinä pidoista kotiin. Isän jäljessä astuessa -tuli hauta, kirstu ja valkoinen lumikerros Jukalle silmäin eteen. -Samassa mäki, koti ja taivas olivat lausuvinaan surullisesti: - --- Nyt Jukka olet orpo poika. - -Ohuet pilviharsot peittivät taivaan; laenpuolella kumotti kuu, mutta -alempana Herttalan lähellä loisti suuri ja kirkas tähti. - --- Olisi siivet, että lentäisi tuonne. Kodin ovelta samassa kuului -isän ääni: - --- Minne sinä jäit? - -Jukka kiirehti polkua alas kotiin. - -Tuvan ikkunat olivat paksussa jäässä, ja ilma tuntui kylmemmältä kuin -ulkona. Miekkonen pani puita pesään ja sytytti ne tervaisella sirulla -palamaan. Istui sitte liedelle, asetti kyynäspäät polville ja kädet -leuan alle. - -Huoneessa oli jonkun aikaa hiljaista, mutta sitte Jukka virkkoi: - --- Isä, minä olen väsyksissä. - --- Mene maata ja siunaa itsesi. - -Jukka riisui vaatteet yltään ja meni maata; peitteen veti ylitsensä -ja kasvonsa kätki päänaluiseen, jotta ei itku päässyt tulemaan. - -Lyhyen hetken kuluttua oli hän unettarien hellissä helmoissa. - - - - -II. - - -Kuivempaa ja kuumempaa kesää eivät vanhemmatkaan ihmiset muistaneet. -Toukoja tehdessä satoi hereästi pari virkistävää sadetta, mutta -sitte ei herahtanut taivaasta veden pisaraakaan kahteen kuukauteen. -Sammalperäiset niityt kasvoivat niukalti heinää, ja ohra ja kaura -näytti pakosta jäävän surkean lyhyeksi ja harvaksi. - -Mutta ruispelloilla viihtyi kylväjän silmä. Olki oli pitkää, -tähkäpäät lihavia, sormenpaksuisia. Kevät oli ollut harvinaisen -aikainen. Juhannuksena oli jo tähkissä pehmeitä jyvänalkuja, -heinäkuun loppupuolella oli paras leikkuu-aika. - -Päivä oli illanpuolella, ilma oli tyyni, ja taivas huikaisevan -sininen. Tiedottomana näännyttävästä helteestä, joka koko kesän oli -rasittanut luomakuntaa, rehoitti tiheä kanervikko yksinvaltiaana -Toramäellä. Kanervain juurilla oli elämä täydessä vilkkaudessa, -siellä kun lukemattomat muurahaiset risteilivät kaikille ilman -suunnille, laahaten törkyä ja rikkoja uudelle, vasta-alotetulle -pesälleen. - -Klaus työskenteli pihalla paitahihaisin, edessään joukko työ-aseita -ja myllyn kone-osia, ja petäjän luota kuului Jukan harras ääni -tavailevan sanoja, joita "Rikkaasta miehestä ja Latsaruksesta" oli -painettu raamatunhistoriaan. Opettajan kallista virkaa toimitti -Kaisa. Kutoen sukkaa istui hän Jukan vieressä, tyytymättömyyden ja -nyreyden ilmauksia näkyi kasvoillaan. Opettajan toimi oli tuiki -työlästä ja raskasta, sillä Jukka oli kankea oppimaan ja lisäksi -vielä haluton. Hyvällä puheella ei ottanut juuri milloinkaan käteensä -kirjaa, aikavälin ei pelännyt pientä pahaakaan, tuumailipa vaan: - --- Minkä minulle voitte? - -Siten oli käynyt juuri äskenkin. Kun piti lähteä lukemaan, intti -Jukka sitkeästi vastaan ja lausui viimeiseksi puheekseen nuo -sanat. Mutta olipa Annillakin jo kerran vastaus valmiina; hän -välinpitämättömästi virkkoi: - --- Minkä me voimme? Mutta eiköhän Karu voi? Pyydämme hänen opettamaan -sinua. - -Kovinkaan korvapuusti ei olisi vaikuttanut niin tehoisasti kuin -mummon sanat. Jukka heti haki kirjan ja lähti Kaisan kanssa petäjän -juurelle. Mutta lukeminen sujui peräti huonosti. Tällä erällä ei -Jukka osannut sitäkään vähää kuin muulloin; arvoittelemalla hän -tokasi kirjaimista tavuja, tavut lausueli moneen suuntaan sanoiksi, -toivoen että joku niistä sitte olisi kohtuullinen ja oikea. Kaisa -koetteli vuoroin ystävällisiä sanoja, vuoroin nuhtelevia lauseita, -mutta apua ei lähtenyt mistään. - --- Käskyt olivat helppoja, mutta tätä kirjaa en minä opi. Jukka sulki -kirjan ja tähtäsi isolla varpaallaan suurta muurahaiskekoa, joka -seisoi keskellä mäkeä. - -Kaisa ei heti vastannut, vaan alkoi purkaa sukan kantapäätä, johon -harmissaan oli tullut kutoneeksi vääriä silmiä. - --- En opi millään. Tämä kirja on semmoinen. - --- Et opi, kun mielessäsi aina on hevoset ja varsat. - --- Enkä minä tahdokaan oppia. Saat nähdä, että minä tulen laatuun, -vaikka en osaakaan lukea enkä laulaa. - --- Etpähän tule laatuun. Et pääse rippikouluun, et pääse koskaan -mieheksi, ei kukaan pidä sinua metsänpetoa parempana, joll'et -opettele lukemaan. Sinua nauraa ja pilkkaa kylän variksetkin. - -Jukka tavallisesti lasketteli Kaisalle sanan sanasta, kaksi paraasta, -mutta nyt jäi hän vastauksen velkaa. - --- Äidillesi aina lupasit tulla hyväksi pojaksi, mutta nyt et tottele -enää ketään. - --- Älä puhu sillä tavalla. Jukka huokasi syvään ja avasi kirjan. - --- Koetetaan nyt taas, ehkä menee paremmin. - --- Voi toki näitä päiviä! Jukka alkoi piirtämään tikun terävällä -kärjellä hevosen kuvaa lehden laitaan, jossa niitä jo oli entiseltä -iso joukko, monta eri kokoa ja luontoa. Minä tavaan, jos tulet -huomenna kanssani Kotosuolle, muuten en. - --- Lakkiasiko hakemaan? - --- Sitä niin. Eilinen päivä vasta oli onneton. - --- Miksi karkasit? - --- Älä sitä kysy, kysy ennemmin, miksi en löytänyt mätästä, jonka -viereen panin lakkini. Lakissa oli hilloja, joita aioin tuoda sinulle -ja mummolle. Syötyäni juovukoita niin paljon kuin jaksoin, aioin -lähteä kotiin, mutta en löytänytkään mätästä, vaikka henki olisi -mennyt. - --- Ja vasta auringon laskettua tulit suolta kotiin, lakitta, -uuvuksissa ja... - --- Sano, tuletko kanssani, vai etkö? - --- Tulen, jos tavaat sen luvun vielä kolmeen kertaan. Kyllä lakkisi -löytyy. Isäsi aina sanoo, ett'ei Kotosuo mikään suo ole, vaikka sitä -siksi sanotaan. Eihän siellä ole suota ja mättäitä leveältä. - --- Ei olekaan. - --- Tottahan löydämme, kun yhdessä haemme. -- Siinä lähellä, josta -Herttalaan multaa ajetaan, se on. - --- Eli valtaojan tienoilla. - --- Ihan niin. Muualla ei siellä mättäitä olekaan. - --- Alota jo. - --- Voi toki näitä päiviä! Jukka huokasi syvään ja rupesi sitte -hartaalla äänellä tavaamaan. - -Luvun loputtua seurasi lyhyt lomahetki. Se oli iloinen molemmille. -Kaisan kasvoilla ei enää näkynyt tyytymättömyyden ja nyreyden -ilmauksia, kun virkkoi: - --- Nyt näit että opit, kun vaan tahdot. Kaksi sanaa kaikkiaan -tavasit, väärin. - --- Olisivat nekin menneet oikein, mutta hevosenkenkä, jonka eilen -illalla löysin, tuli juuri silloin mieleeni. Arvaatko, se on Hiirakon -kenkä. - --- Voi olla. - --- On varmaan. Herttalan hevosia tuotiin eilen aamulla niityltä -kotiin, ja Oskari ajoi edellä Hiirakon selässä. Ai, voi, kuinka kovaa -se ajoi tässä Toramäen kohdalla; se laski niin häpeämättömästi. -Perässä juoksi pieni varsa, semmoinen kaunis sukkajalka. Siitä vasta -hevonen tulee. - --- Vai niin. Luetaan taas, että ehdimme määrän täysi onnen iltaa. - -Jukka avasi herkästi kirjan ja tavasi levähtämättä luvun loppuun Ei -tullut ainoatakaan virhettä. - --- Nyt minä luen tavuttain yhteen. - --- No lue nyt. - -Kaisa kuunteli tarkasti. Hän salaa pelkäsi, että Jukka kompastuu -nurinniskoin jo ensimmäisissä riveissä ja suuttuu sitte lukemiseen -moneksi ajaksi. Mutta niin ei käynytkään. Jukka luki tavuttain -sanoja, tosin hitaasti ja hartaasti, mutta ihka oikein; parsia ei -tarvinnut kertaakaan. - --- Nyt se loppui. Hoi, voi! Iloissaan sulki Jukka kirjan ja lähti -nilkuttamaan yhdellä jalalla ympäri petäjän. - --- Eikä tullut yhtään virhettä. - --- Ei alkuakaan. Nyt on sinun vuorosi. Pieni piika, päästäppä nyt -luku. - -Kaisan jokapäiväinen tinka oli oppia luettava luku ulkoa. Asettaen -korviinsa peukalot ja etusormet silmäluomille, kuten muistia -ponnistaissa oli tottunut tekemään, luki hän luvun juoksevasti ulkoa. - --- Oh, sinä laskit kuin aisakellolla. - -Päivän helle oli tällä välin muuttunut vilpoisaksi ja ihanaksi -illaksi. Lasten mieli virkeni, ilo ja hupi puhkesivat esille; he -jäivät petäjän juurelle kisailemaan ja leikkiä lyömään. - --- Tuon kävyn tahtoisin minä alas sinulle. Jukka heitti kivellä -männynlatvaan, mutta ei osannutkaan käpyyn; se jäi kellertämään ylös. -Voi paimenen piimät! Niin suuri ja lihava käpy! - --- Ei se ole käpy, se on lammas, virkkoi Kaisa. -- Annetaan sen olla -siellä ja leikitään sen sijaan torpparia. Ole sinä emäntänä, minä -olen isäntänä; olkoon talvi, ja minä tulen surullisena metsästä -kotiin, sillä kirveeni lohkesi kuivaa oksaa lyödessä. Täällä päin on -ovi, josta minä astun sisään, mene sinä lähemmäksi mäntyä, siellä on -liesi, valkea ja... - --- Jukka, tule joutuin tänne, kuului samassa Karun huuto. - -Lapset kavahtivat kuullessaan yrmeän äänen. - --- Mitähän tuo tahtoo? - --- Mene luokse, kun kerran käskee. Jukka meni Karua kohden, mutta hän -käveli hitain ja epäilevin askelin. - --- Mikä sinua takaisin kiskoo? Niinhän sinä liikut kuin myllyn -alimmainen kivi. - -Nähtyään Karun kädessä hopearahan tuli Jukka rohkeammaksi. - --- Tässä minä olen, sanoi ja hyppäsi kutsujan eteen. Mihin minua -tarvitsette. - --- Juokse puotiin ostamaan nisusia tämän rahan edestä. Kara pudotti -hopearahan Jukan kouraan. Tuo pehmeitä ja juokse joutuun, Herttalan -isäntä tuli meille. - --- Kyllä minä juoksen ja joudun. Matkien vallatonta ja juoksuintoista -varsaa, tepasteli Jukka silmänräpäyksen ajan paikallaan ja lähti -sitte kipasemaan aika juoksua kylään. - -Kauppias oli kahdenkesken Franssin kanssa puodissa. Muuan köyhä -emäntä oli juuri käynyt ottamassa tavaraa velaksi, ja Franssi -kirjoitti paraikaa emännän nimeä kapeaan kirjaan. Kauppias itse -ei kyennyt omaa nimeänsäkään kirjoittamaan, mutta hän pitikin -taitamattomuuttaan siinä suhteessa enemmän kunniana kuin häpeänä, -hän olikin kauppamies eikä kynämies. Köyhästä pojasta oli alkanut -ja rikkaaksi oli päässyt. Ensin teki kellokauppoja, joissa voitti -ja oppi pitämään omaa puoltansa, sitte osteli raavaita ja vaihteli -hevosia; niissä kaupoissa voitti enemmän ja oppi yhä taitavammaksi. -Kaikkia toimiaan seurasi loistava onni ja menestys. Tosin pahat ja -kateet kielet kertoivat, että hänen kukkaronsa, silloin kun hän tänne -kylään tuli ja kaupan alotti, oli vielä jokseenkin ohut ja laiha, -mutta ei sekään seikka ollut kuin kunniaksi. Se onkin mies, joka -köyhästä pojasta kynsii itsensä rikkaaksi mieheksi. Niitä miehiä on -harvassa. - --- Se on saanut paljo meiltä velaksi, sanoi kauppias Franssille. -Kirjoita kalliimman jälkeen eli kymmenen penniä korkohintaa -jokaiselle markalle. - --- Tietysti. - --- Joka velaksi ottaa, hänen täytyy aina maksaa enemmän. - --- Tietysti. - --- Ja tuskin siltä rahaa saakaan. Kirjoita vaan kymmenen penniä lisää -joka markalle. Ei kukaan korotta lainaile. - -Kauppias tuli ovelle, avasi sen ja katseli ulos kylän pelloille; -eräällä oli jo leikattu ruista, ja kuhilaita oli saroilla taajasti. -Omituinen tyytyväisyys levisi hänen viekkaille kasvoilleen, kun -katseli suuria kuhilaita, joihin ilta-aurinko loi kultaista -hohdettaan. Niistä juuri heruu hyötyä hänellekin. Velkahiset myövät -viljaa ja tuovat rahat hänelle. Kelpaakin nyt myödä, sillä rukiita -ainakin tulee runsaasti. Kauroista ehkä tulee kato. Tulkoon. -Hänellä on vanhoja sata tynnyriä, ja niissä ovat rahat maanneet -hyödyttöminä kiinni jo lähes vuoden ajan. Mutta jos nyt sää pysyy -vielä kaksikin viikkoa yhtä kuumana ja kuivana kuin tähän asti, niin -kyllä keväällä käyvät kaurat kaupaksi. Melkein kylän jokainen isäntä -tarvitsee siementä peltoonsa. Silloin niistä sopii kaapata korot -ja korkojen korot. Ei se ole väärin. Saahan tarvitsevaa auttaa ja -avusta ottaa korvausta asianhaarain mukaan. Vihatuksi siitä tulee, -mutta mitä lukua siitä? Aina köyhät rikkaita vihaavat. Häntäkin -sanovat tuhmaksi, aasiksi ja moneksi muuksi. Totta puhuen ei hän -mikään kirjamies olekaan, mutta kaupan vaan osaa tehdä siinä kuin -joku toinenkin. Viisauskin on maailmassa monenlaista. Jos asiat -oikein ajatellaan juurta myöten, lienee hänellä parahinta laatua. -Jo pienenä poikana, silloin kun muiden tavallisten ihmisten järki -vielä makaa kapalossa, huomasi hän että ne ihmiset, jotka tekevät -raskainta työtä myöskin syövät kaunaisinta leipää; mutta ne, jotka -osaavat ostaa helpolla ja myödä kalliista, elävät herrakkaisesti ja -kuolevat rikkaina. Eläminen rikastumatta on jokseenkin samaa kuin -uiminen koskaan rantaa saavuttamatta, olkoon mies sitte kuinka viisas -tahansa; mieheksi hän on aina huono... - -Köyhän emännän tili oli valmis korkohintoineen, kun Jukka tuli -puotiin. Franssi rupesi heti ilvehtimään, kysyen: - --- Mitä sinä ähmästät ja kenenkä kanoja olet ollut varkaissa? - --- Minä juoksin sen tavalla, vastasi Jukka, joka sanoista nolostui -pahanpäiväisesti. Enkä minä ole ollut kanoja varkaissa. Kotoa minä -tulin nisusia ostamaan; anna pehmeitä nisusia tämän rahan edestä. - --- Kenelle niitä viet? -- Karulle. - --- Onko siellä vieraita? - --- On Herttalan isäntä, ja minulla on kiire. - --- Pane sitte tuoreita, käski kauppias. - -Ollen aina huvitettu Franssin sukkeluuksista, läheni hän Jukkaa ja -jatkoi ilvettä. Viekkaasti nauraen sanoi hän: - --- Kovin sinä olet äitisi näköinen, mutta kananvaras sinä sittekin -olet. Ei siinä auta mikään. - --- En ole. Jukalta oli vähällä päästä itku. Sen todistaa Klauskin. - --- Olet vainenkin, näkyyhän se silmistäsikin. - --- Ei näy, eihän Karukaan sitä sano. Anna pian nisut, minulla on -kiire. - --- Tuossa on. Franssi antoi paperiin käärityt nisut Jukalle. Tiedätkö -mikä muu sinä vielä olet, paitsi kananvaras. - --- En minä tiedä. Mikä muu minä vielä olen? - --- Sinä olet tuhkapöperö. - --- Älähän mitä... - --- Olet, tuhkapöperö niin sinä olet. Kauppias nauroi silmänsä -vesille. Moista sanaa ei usein kuulla vanhoilta markkinamiehiltäkään, -eikä sitä liioin ole kirjoissa eikä kansissa; ei sitä ole muualla -kuin Franssin viisaassa päässä. Ja yhden vuoden on veitikka vasta -käynyt kansakoulua. Isännät aina sanovat ett'ei Mikko mitään ymmärrä, -mutta nyt on Mikolla poika, viisas kuin pappi ja liukas kuin orava. -Kun Franssi tulee mieheksi, niin sitte näkevät, mikä on mitään. - -Ihastuksissaan meni kauppias rouvallekin kertomaan, miten viisas ja -liukas heidän Franssinsa on. - -Sillä aikaa kuin kahvi kiehui, puheli Herttalan isäntä Karun kanssa -ilmasta ja vuodentulosta. - --- Sitä kuumuutta, sitä kuumuutta, valitti Herttalan isäntä. - --- Niin, Jumala nähköön, huokasi Karu. - --- Kynnetyille pelloille on pouta kylläkin hyvää, se polttaa -laihatkin maat väkeviksi, mutta paratkoon ohraa, kauraa ja perunaa. -Jos tämmöistä ilmaa vielä riittää jonkun viikon, syö ruoste nekin -vähät, kun pelloissa nyt on. - --- Ja vielähän teidän toukonne joltakin näyttävät, mutta noiden -muiden raukkojen. Ei ole kuin peippa siellä, toinen täällä; nekin -muutamat kaatuelevat maanperiin. - --- Tulisi sade, niin versoisivat ja kasvaisivat. - --- Sataisi vähäkin, kyllä nousisi vilja teidän väkevistä pelloistanne. - -Jukka samassa palasi puodista. Pantuaan nisuset pöydälle, meni hän -ovenpuoleen, istui Kaisan viereen ja virkkoi hiljaa: - --- Olethan sinäkin tullut tänne. - --- Karu kävi käskemässä ja sanoi, että Herttalan isännällä on asiaa. -Istu hiljaa nyt. - -Klaun tultua pihalta tupaan, kääntyi keskustelu toiselle tolalle. Hän -tervehti Herttalan isäntää ja sanoi: - --- Tulitte kai leikkuuväkeä hakemaan. - --- Niin tulin. - --- Täältä niitä saattekin. Pyydämme Annin pitämään lasta, niin pääsee -Marikin. - --- Hyvä olisi. - -Herttalan isäntä oli mies parhaassa miehuudessa. Vartalonsa oli -lyhyt ja lihava, käytöksensä arvokas, melkeinpä kopea. Kasvoissa -oli jotakin kylmää, joka vaati kunnioitusta ja vivahti tylyyteen. -Mutta Klaun kanssa puhellessa tuo kylmyys ja tylyys melkein kokonaan -katosi. Huoleton katse, ylhäisyyden ja mahtavuuden tunnusmerkki, -muuttui ystävälliseksi ja ääni ilmaisi, että kylmän kuoren alla oli -lämpöäkin, vaikka lujatahtoiset kasvojenpiirteet ja sukuylpeys sitä -jäähdyttivät melkoisessa määrässä. - -Uudesta, vaaleanharmaasta lakista, joka hänellä oli päässä, ei Jukan -katse voinut kääntyä minnekään. Pienet pumpulat kelluivat leveän -lipun yläpuolella niin sievästi ja somasti, että katselijaa ihastutti -ja nauratti. Jukka aikoi juuri huomauttaa Kaisallekin sievistä -pumpuloista, mutta Herttalan isäntä samassa katsoi häntä silmiin ja -sanoi: - --- Sitelijöistä siellä sitte taitaa tulla puute. Eiköhän nuo -lapset...? - --- Joutavat tulla, keskeytti Karu; syövät laiskoinakin ateriasta -ateriaan. - --- Näinköhän tulisitte? - --- Kyllä minä tulen, sanoi Kaisa. - --- Ja minä myös, lisäsi Jukka. - --- En minä ilmaiseksi pyydä. Kun sidotte kumpainenkin kahden -leikkaajan perään, saatte viisikolmatta penniä päivältä. Teillä on -näppärät sormet ja notkea selkä. - --- Kyllä minä tulen, vakuutti Kaisa; ihan mielelläni. - --- Niin minäkin, vastasi Jukka: ihan halusta me tulemme. - --- Tottahan oman talon pellolle menemme, sanoi Karu ja kaatoi kahvia, -sen kerran kun sinne pääsemme. Juokaa, hyvä isäntä. Kerran taas -jouduitte meillekin; ette usein käykään. - -Juotuaan kahvia lähti Herttalan isäntä pois. - -Karu sitte kantoi kahvia Kaisalle ja Jukallekin, virkkoen samassa: - --- Tulkaa juomaan nyt. Kun hyviä vieraita tulee, saavat -saamattomatkin. - -Kun olivat juoneet kahvia, tulivat lapset ulos ja istuivat -pitkähkölle kivelle myllyn viereen. Aurinko oli jo lähellä laskua, -puiden latvat vaan enää punertivat sen valossa. Jotenkin haikeasti -virkkoi Jukka: - --- Franssi sanoi minua kananvarkaaksi. Tiedätkö, mitä varten hän niin -teki? - --- Hän ilvehti taasen sinun maksollasi. Kun on lakitta, sanotaan -pilalla kananvarkaaksi. - --- Vai se siinä olikin. Eipä sitte Klaus suotta sanonutkaan minun -tehneen penteleitä, kun lakkini hukkasin. - --- Jos tuo mukama nyt hukkui tahi ei. - --- Älä puhu, se oli trikoota. -- Ja niin rumaa ja vanhaa. - --- Mutta mikä se tuhkapöperö sitte on? - --- Sanoiko hän sinua siksikin? - --- Sanoi. - --- Se on semmoinen hyvä ja rehellinen poika, joka ei tee kenellekään -vääryyttä, vaan jota toiset pojat pitävät pilkkanaan. Lopuksi käy -tuhkapöperön aina hyvin ja pilkkaajitten huonosti. Minulla on kirja, -jossa on monta juttua hänestä. - --- Mene oitis tuomaan kirja tänne. Minä tahdon lukea sitä nyt heti. - --- Ei nyt enään lueta, nyt mennään syömään ja maata, että jaksetaan -huomenaamulla nousta aikaisin ylös, Klaus tulee herättämään minua -ja sitte tulemme alas teille; ole vaan valmis. Iloista hypynsäveltä -laulaen lähti Kaisa juoksemaan kotiinsa. - -Jukka istui vielä hetkisen yksin kivellä, mietti siinä yhtä ja toista -Oskarista ja Hurtastakin ja lähti sitte käymään polkua alas. Isä ei -ollut vielä tullut Herttalasta kotiin, ja tupa oli tyhjä, ikävä. - --- Aina se viipyy niin kauan iltaan. Voi että äidin piti kuoleman. - -Syötyään leipää ja piimää meni Jukka maata ja nukkui heti, Aamulla -hän heräsi Klaun iloiseen ääneen. - --- Ylös, sanoi tämä ja nosti Jukan istumaan. Herttalan emäntä käski -sanomaan sinulle, että heillä on jo aamukahvit valmiina. - -Miekkonenkin nauroi omaan tapaansa hiljaa ja pehmeästi. - --- Entä Kaisa ja Mari? - --- Menevät edellä. Joudu, joudu. - -Jukka tuli pian valmiiksi lähtemään. - -Herttalan isäntä oli saanut haalituksi leikkuuväkeä pellolleen -kolmattakymmentä henkeä, joten niitä riitti neljään sarkaan. -Palvelijain ehdotus, ett'ei mitään kilpailua pantaisi toimeen ennen -kuin vihoviimeisissä saroissa, hyväksyttiin aamulla yksimielisesti. -Kun olki yli koko pellon oli yhtä vahvaa, sarat yhtä leveitä, ja -kun ei kilpailua ollut kysymyksessä, pysyivät leikkaajat suorassa -viivassa. Toramäkeläiset olivat sijoittuneet niittämään yhdessä. -Jukka sitoi Klaun ja Marin perään, ja Kaisan edellä niitti Karu ja -Herttalan nuorempi piika; kuhilaita teki Miekkonen. - -Alussa tahtoi Jukalle jäädä luokoa, mutta pian hän oppi vetämään -sitomat sukkelasti kiinni ja pysymään Kaisan rinnalla. Sitte työkin -tuli hauskaksi. Tosin aurinko poltti kaulaa ja käsivarsia, ja -sänkikin pisteli sääriin, mutta kaks' kuus' mokomista kiusoista. -Olihan viisikolmatta penniä kaunis ja kirkas hopearaha. - -Aikaa myöten sormet kuitenkin tulivat ihmeellisen kipeiksi ja -aroiksi. Illalla leikkaajani hioessa sirppiä, sanoi Jukka Kaisalle. - --- En minä ymmärrä, mutta sormeni tulevat kovin kipeiksi. - --- Eikö sinua myöskin väsytä ja eikö myöskin tee mielesi lähteä -kotiin? ivasi Kaisa. - --- Ei minua liiaksi väsytä eikä minun tee mieleni kotiin, mutta -sormeni ovat kovin kipeät. - --- No näytä nyt niitä. - -Jukka näytti oikean kätensä sormia; niissä kynsilihat olivat -halkeilleet, ja halkeamista tirskui veri. - --- Kiesus poika sinua! Mitenkä sinä sidot? - --- Samalla lailla kuin sinäkin, mutta en minä ymmärrä miksi sormeni -menevät ihan rikki. - -Kaisa otti käteensä Jukan sitoman; side oli kiristetty lujaan -niinkuin vanne astian ympäri. - --- Eihän tämä enää ole sitomista, tämähän on kuristamista. Ihme että -on sormissasi enää kynsiäkään jäljellä. Koetapa minun sitomiani. - -Jukka koetti Kaisan sitomaa; sen side oli höllällä, joten sai -tuskatta sormet väliin. - --- Sido sinäkin niin. - --- Mutta kun isä aamulla opetti meitä, käski hän vetämään siteen -lujasti kiinni, ja sen kuulit sinäkin. - --- Vaikka käski, ei hän tämmöisiksi tarkoittanut. Eihän kenenkään -kädet rautaa ole. - --- Mutta jos tulevat liian hölliä. - --- Eivätkä tule. Ja kyllä isäsi sitte muistuttaa, käsitteleehän hän -jokaista sitomaa. Tottele nyt vaan, muuten hukka sinut perii. Kotona -panemme talia sormiisi, niin paranevat jo huomiseksi. - -Luottaen Kaisaan alkoi Jukka enemmän noudattaa kohtuutta työssään; -hän ei enää vetänyt sidettä kovin kireälle, mutta ei jättänyt liian -höllällekään; siten sitomat tulivat parahiksi hyviä ja työ kävi -kahta helpommin. Iltaviileässä ei hiki enää kirvellyt niskassa, eikä -aurinkokaan polttanut käsivarsia; sänkikin lauheni pehmeäksi, joten -ei pistellyt kipeästi sääriin. - -Isäntä itse tuli illalla käskemään väkeä työstä pois. Sitomat -lyötiin miehissä kokoon, ja ensimmäinen leikkuupäivä oli illassa. -Klaun rinnalla käveli Jukka tupaan. Oskari ja Hurtta olivat kokonaan -unhottaneet vanhat vihat, koska luistivat luunsa kiireimmiten -kamariin; Jukan punaisenkirjaviin sääriin toki loivat ohi mennessään -altakulmaisen silmäyksen. - -Ensimmäisinä leikkuupäivinä ei tapahtunut ilmassa mitään muutosta. -Taivas oli aina yhtä huikaisevan sininen, helle aina yhtä kuuma ja -rasittava, mutta viidennen päivän ehtoolla laski aurinko pilveen. -Leikkuuväki siitä päätteli, että Eliaan poudat vihdoinkin olivat -lopussa, ja sade tulossa. Samat sanat lausui Herttalan isäntäkin, -silmäillen ruispellolle, jossa leikkaamatonta alaa oli vaan enää -kapea kaistale. - -Seuraava päivä oli viimeinen. Kapeasta kaistaleesta ei jäänyt -iltapuolen työksi muuta kuin neljä pitkää sarkaa; niissä siis tuli -kilpailun tapahtua. Päivällistä ei huoattu lainkaan, vaan mentiin -heti syötyä pellolle, hiottiin sirpit ja alettiin leikkuu niinkuin -yhdellä sanalla. - -Jo kilpailun alussa joutui Jukka haltioihinsa; hyöri ja pyöri Klaun -kantapäillä, hokien yhtenään: - --- Vetäkää, vetäkää, että voitamme. - -Kotvasen aikaa näytti epävarmalta, minkä saran väki voittajana ehtisi -päähän, mutta ennen pitkää se jo näkyi. Herttalan isäntärenki, -niittäen vierisarkaa niinkuin Toramäkeläisetkin, ennätti jo -puolivälissä edelle muita; Klaus oli jäänyt hiukan jäljelle hänestä, -ja keskimmäisten sarkain etumiehet noin pari syltä jäljelle Klausta. - -Kilpailu oli enemmän totta kuin leikkiä; jokainen leikkasi voimainsa -takaa ja sirpintäydeltä. Saran juostessa loppua kohden kuin hiljainen -virta, kiihtyi into; leikkisanaa ei lausuttu, pilviä ei kurkisteltu. -Äänettömyyttä ei häirinnyt muu kuin olki, joka rouskui ja paukkui -leikkaajain käsissä, ja Jukka, joka hyöri ja pyöri Klaun ja Marin -kantapäillä, hokien yhtenään: - --- Vetäkää, vetäkää, että voitamme. - -Klaus niitti kuin vihollinen, ja Karu, kylän kuulu leikkaaja hänkin, -rouhasi olkea kumoon tunnetulla taidollaan, mutta sitteki näkyi -isäntärengin väki pääsevän voittajiksi. Viiva hänestä Klauhun pysyi -vinossa ehkä noin sylen verran; keskimmäisten sarkain etumiehet -pysyivät toistensa rinnalla, mutta matka heidän ja Klaun välillä oli -venynyt toista vertaa pitemmäksi. Siis varsinainen kilpailu oli vaan -enää Toramäkeläisten ja isäntärengin joukon välillä. Viimeksimainittu -oli jo voitosta varma, kun sokea onnetar äkkiä tuli väliin ja -muutti pelin. Leikkaajan eteen tuli lyhyt kappale tuulen hasamaa -olkea, jossa oli pyörylöitä ja pesiä toinen toisensa vieressä. -Viivyke ei ollut suuri, mutta ennenkuin siitä selkesivät ja pääsivät -tasalakoiseen olkeen, oli viiva Klaun ja isäntärengin välillä -muuttunut vinoksi päinvastaiseen suuntaan. - -Voitonpuolella olleet huomasivat onnettaren oikullisuuden, mutta -eivät siltä antauneet epätoivoon; he rynnistivät kahta uljaammin -eteenpäin. - -Olki taas rouskui ja paukkui leikkaajan käsissä. Ja Jukka hyöri ja -pyöri Klaun ja Marin kantapäillä, hokien yhtenään: - --- Vetäkää, vetäkää, että voitamme. - -Voitto oli neulankärjessä; olkien takaa näkyi jo neularuoho sarkain -päissä. Klaun sirppi ensiksi koski pientareen kasteheinää, sitte -Karun ja Herttalan piian; Mari vielä kumartui kerran, ja sarka oli -lopussa. Klaus ojensi selkäänsä ja katsoi isäntärengin saralle. -Siellä leikattiin vielä Marin jälkeen ... kolme sormausta! - -Toramäkeläiset olivat voittaneet. - --- Hyviä olimme. Isäntärenki tuli voittajain saralle ja tarjosi -Klaulle tupakkia piippuun. Tuo poika perhana teille voiton toi. Viime -vuonna ei sitä ollut ja... - --- Silloin te voititte. Jukka niin voiton toi. - --- Kolmatta tuntia kesti tämä tanssi. - --- Ja pyöritys. Mutta minne aurinko on meiltä mennyt? - -Nyt vasta oli aikaa tarkata säänmuutosta. Taivas oli vetäytynyt -siniseen pilveen ja pilvet kulkivat matalalla. - --- Tulee sade. - --- Tulee kuin tuleekin. - -Vanha ja kaunis tapa vaati, että rukiinleikkuu piti lopetettaman -hoi-huudolla. Isäntärengin ja Klaun ympärille keräytyi siis -leikkuuväki, ja pian kuului voimakas hoi-huuto kuusi kertaa -Herttalan pellolta yli koko kylän. Huudon ajalla ilmaantui isännän -lyhyt vartalo kartanolle, ja uusi, vaaleanharmaa lakki kohousi -ylös ilmaan jokaiselle huudolle. Kepein askelin lähti leikkuuväki -käymään isäntää kohden. Jokainen tiesi, että Herttalassa pidettiin -leikkuunlopettajaiset varsinaisen juhlan arvoisina; makeata ja -karvasta ei silloin tavallisesti puuttunut pöydältä. Se oli isännän -tahto ja kunniaksi emännälle. - --- Huusitko sinä kaikki kuusi kertaa yhtä kovasti? kysyi Jukka -Kaisalta, kun astelivat ylös taloa kohden. - --- Huusin kai. Miksi sitä kysyt? - --- En minä huutanut lujasti kuin viisi kertaa, hopearahoille vaan, -näetsä. Tästä päivästä ei saada muuta kuin kuparia, enkä minä... - --- Nyt sinua taas hassuttaa. - -Entistä enemmän oli tällä kertaa varustettu ruokaa ja juomaa -Herttalan pöydälle. Leikkuuväki kävi niihin rohkeasti käsiksi, ja -vilkas puhelu syntyi ruokapöydässä. Isäntä itse piti varalla, että -jokainen nautti. - --- No Miekkonen, kaada itsellesi, sanoi hän samanlaisella äänellä, -jolla oli puhutellut Klautakin Karun luona. Ja kaada sinäkin Klaus; -ottakaa jokainen. Kylän pelloilla on leikkuu vasta parhaassa alussa. - -Kahvia juotiin ruo'an edellä ja jälkeen; Helma ja emäntä sitä -tarjoilivat -- Oskari oli mennyt Franssin ja Hurtan kanssa oravia -ampumaan kaaripyssyllä -- ja Helma hoputti Jukkaa ottamaan rinkilän -lisäksi korppuakin. Hän oli kaunis tyttö ja ijältään Jukan -vanhuinen. Kasvojenpiirteet tosin pyrkivät olemaan kylmät kuin -isänkin, mutta silmissä oli jotaki lapsellista ja lempeätä, joka -lauhdutti piirteiden kylmyyttä. Kun äidin silmä vaan vältti, oli hän -vielä lapsi, jota huvitti palvelijain nauru ja lasten määkiminen. -Mutta saaden ani harvoin elää ominaista sielunelämää, tukehtui -luonnollisuus, lapsellisuus. Äidin suurellinen esimerkki vaikutti -vahingollisesti nuoreen sydämeen, ulkonainen kiilto ja loisto -turmelivat aikaisin puhtaan mielen. Kauniita kenkiä opetettiin -ihailemaan ja arvossa pitämään, rikkaita toisin kohtelemaan kuin -köyhiä. Äidin opetuksen mukaan osasi Helma jo erottaa paremmat -ja huonommat ihmiset toisistaan; rikkaat olivat parempia, köyhät -huonompia. Se oli peruskivi elämänviisaudessa. Mutta vaikka Helmalle -oli sataan kertaan sanottu, että hymyillessäkin piti muistaa erotus, -tuli joskus silmänräpäyksiä, jolloin hän unhotti äidin kaikki opit ja -neuvot ja oli lapsi niinkuin ikänsä vaatikin. Semmoinen silmänräpäys -tuli äskenkin, kahvia tarjotessa Jukalle. - --- Ota enemmän, käski Helma luontaisella lapsellisuudellaan. Ota tuo -pala, jossa on kolme rusinaa. - --- Helma! torui heti emäntä. Ethän anna rauhassa... - --- No kun ei se ota korppuakaan, vastasi Helma punastuen ja hämille -joutuen. - -Iloisin silmänräpäys, ainakin Jukalle, oli se, jolloin isäntä avasi -rahakukkaronsa ja rupesi maksamaan päiväpalkkoja. Hän alottikin -Jukasta, laskien tälle kouraan puolitoista markkaa hopeata. - --- Siinä on kuusi rahaa, sanoi hän samassa, ett'et sekaannu laskuissa. - --- Kiitoksia, hyvä isäntä, vastasi Jukka, pahoitellen heti -mielessään, ett'ei huutanut kuudettakin kertaa lujasti. - -Tuli sitte Karunkin vuoro, mutta jalomielisesti hylkäsi hän rahat. -Jos ottaisi makson, ei kehtaisi enää katsoa isäntäväkeä silmiin. -Lähimmäisen rakkauden vuoksi olikin tullut leikkaamaan, eikä palkan -vuoksi. Ystävyys vaan pysyisi heidän välillään muuttumatonna, ei -muusta lukua... - -Klaus veti suutaan nauruun, mutta emäntä käski Karun kamariin. Sinne -meni Helmakin, huulet hienossa hymyssä, astunta kaiken kauniina. -Äidin opetukset kantoivat väliin hedelmiäkin! - -Peläten tulevansa puolihutikkaan, kuten muut miehet jo olivat, -joll'ei ajoissa katsoisi eteensä, lähti Klaus joukkoineen pois. Sen -verran oli hänkin jo nauttinut, että mielikuvituksensa oli herkempi. -Se lensi kuhilaista, joita Herttalan pelto oli täynnä, syksyyn ja -talveen, jolloin mylly pyörii yöt päivät huiman tuulen käsissä, ja -viljakuorma tulee myllyn eteen ennenkuin toinen vielä ehti poiskaan. - --- Kuule, Mari, sanoi hän lämpöisellä äänellä. Minä kuolen myllärinä, -myllyn isäntänä, tarkoitan minä. Siinä ei auta... - --- Myllärin renkinä sinä pikemmin kuolet. - --- Ei, perhana vieköön. Myllyn isäntä minusta tulee. Rintani alla soi -semmoinen sävel niin selvästi. - --- Kuka sinulle antaa myllyn? Karu peri omansa ostokaupalla. Kyllä -hän pitää huolen, ett'et sinä eikä kukaan muu sukulainen peri -penniäkään. Jotkut puhuvat että testamentti on jo tehty. - --- Kai se onkin. Enkä minä odotakaan perinnön kautta myllyä, mutta -minä ostan rahalla. Kerran tulee joku onnenpotkaus, joka minusta -tekee myllyn isännän, tulee, perhana vieköön, niinkin. Se sävel soi -rintani alla niin selvästi. - --- Älä turhia puhu. Mylly maksaa paljo. Kodin kohdalla erosi Jukka -joukosta ja meni maantietä kylään päin. Kaisa silloin huusi: - --- Minne sinä menet? - --- Puotiin; ei ole vielä läheskään ilta. - --- Odota, minäkin tulen. - -Rouva oli Ainun kanssa puodissa, ja heillä oli tärkeä asia -ratkaistavana. Herttalan emännän nimipäivä oli nimittäin seuraavana -huomisena, ja lahja, jonka hänelle tällä kerralla antaisivat, oli -vielä kiistan alaisena. Kankaita ja lasitavaroita oli nostettu alas -tiskin täydeltä; rouva itse mieli antaa lahjaksi lasitavaraa, mutta -Ainu tahtoi, että lahjan piti välttämättä olla kangasta. Rouva siihen -vihdoin suostui. - --- Jos kangasta annamme, ei muu sovi kuin tuo musta tylli, virkahti -hän ja alkoi nostelemaan tavaroita jälleen paikoilleen. - -Hänessä huokui koko olento hienoutta ja herramaisuutta, kauniista -puvusta alkaen punajauhoitettuihin poskiin saakka. Kerran oli -hänelläkin ollut kurjat päivänsä elettävänä, mutta ne pysyivät -hyvästi salassa. Täällä ei kukaan tietänyt, että hieno rouva olikin -mökistä kotoisin, ja että hän nuorena tyttönä lankesi pois siveyden -tieltä ja läksi häpeäänsä pakoon kotiseudulta kauas kaupunkiin; -siellä sitte elätti itsensä pesijättären raskaalla ammatilla. Mutta -pian onnettomuus vaihtui onneksi, kurjuus rikkaudeksi. Lapsi kuoli -puolen vuoden vanhana, ja heti sen jäljestä viskasi sattuma hänet -Mikon läheisyyteen. Heti ensimmäisenä silmänräpäyksenä tunsivat -molemmat sydämessään taivaallisen äänen sanovan, että he ovat luodut -toisiansa varten. Mikko oli kyllääntynyt kulkijan elämään ja kiirehti -vihille. Sitte he hommasivat paperinsa hyvään järjestykseen ja -lähtivät matkustamaan yli yhdeksän meren, kahdeksan kaupungin. Onnen -suosimina löysivät he täällä rauhallisen kylän, jonka yksinkertainen -väestö ja omituiset olot olivat omiaan alkavalle kauppiaalle. Paitsi -Mikkoa, eivät täällä muut kuin kirkonkirjat -- ja nehän eivät osaa -puhua -- tienneet rouvan kirjavasta elämästä. Monikin, ja niiden -joukossa Herttalan emäntä ensimmäisenä, uskotteli itselleen, ett'ei -rouva saattanut olla syntyisin talonpoikaisista vanhemmista, koska -hän käytti ylenmäärin hajuvesiä, vallitsi miehensä ja piti piikansa -kovassa kurissa. - --- Tylliä niin annetaankin. Ainu otti kyynärän ja rupesi mittaamaan -kangasta Herttalan emännälle nimipäivälahjaksi. - -Kun Jukka ja Kaisa tulivat puotiin, muuttui rouvan muoto ynseäksi, -kiukkuiseksi. Hän kadehti ja vihasi sydämensä pohjasta Kaisaa. -Köyhä kerjäläistyttö pyrki olemaan sievempi kuin hänen oma Ainunsa. -Kaisatta olisi Ainu Helman jäljestä kylän kaunein tyttölapsi. Mutta -raiska on tiellä. Sillä on suu pienempi, otsa ja kaula valkoisempi, -kulmakarvat kauniimmat, säännöllisemmät. Ja niinkuin hyvälläkin, on -sillä aina puhdas ja sievä puku, vaikka rohtiminenkin kelpaisi raukan -ruumiin verhoksi. Sille sopii värikin mikä tahansa. Likaisenkeltainen -kretonki, jota hän tahallaan sille keväällä kaupitti, näyttää nyt -vaatteena peräti sievältä. Ja Ainulle kuin ei tahdo mikään väri -sopia. Entä käytös sitte? Se vasta vihaksi pisti, sillä siinäkin -oli hän Ainun täydellinen vastakohta; ei koskaan pyrähdellyt eikä -töllistellyt suu auki. Ujosti, mutta vapaasti puhui ja nauroi, tuli -ja meni. Jos se poloinen olisi varakkaasta kodosta, ei olisi kellään -sanan sanomista, mutta... - --- Mitä sinä tahdot? rouva melkein tiuskaten kysyi Kaisalta. - --- Virkkaneulan ja yhden kyynärän tuota kangasta esiliinaksi. - -Jukka oli monissa ajatuksissaan ja hän ihan sävähti kun rouva repäisi -kankaan poikki. - --- Entä sinä? Rouvan ääni oli jo ystävällisempi, ja hän katsoi -nauraen Jukan rohtuneita käsivarsia. Onko sinullakin rahaa ostaa -jotakin? - --- On minulla yhtä paljo kuin Kaisallakin. Paljoko nuo vaaleanharmaat -lakit maksavat, nuo, joissa on lipun päällä pumpulat. - --- Neljä markkaa? - --- Voi sinun pojat! Entä nuo mustat samettilakit? - --- Ne ovat helppoja. Rouva valitsi joukosta sopivan samettilakin ja -pani sen Jukan päähän. Markka niiden oikea hinta on, mutta sinulle -myön halvempaan; saat yhdeksästäkymmenestä pennistä. - --- Taitaa näyttää sievältäkin. - --- Näyttää maarkin. Sitä sopii pitää suven talven kanssa, eikä se -tunne likaansa niin pahasti kuin nuo vaaleanharmaat. - --- Mutta ei ole pumpuloita. Neljäkö rahaa siihen sitte menee? Jukka -avasi vasemman nyrkkinsä, jossa piti hopearahoja. - --- Neljä siihen menee, ja takaisin saat vielä kymmenen penniä. - --- Antakaa sen edestä vaikka rintasokuria. Rouva antoi Jukalle -nyrkinkokoisen sokurinkappaleen. Lähteissä muisti Kaisa jättää -hyvästi, mutta rouva vaikeni, käänsi selkänsä lapsiin, ja rupesi -puhelemaan Ainun kanssa. - -Kotiin mennessä murenteli Jukka sokuristaan kappaleita Kaisalle; -yhdessä tuumivat mitä jäljellä olevilla rahoilla ostaisivat. -Kaisallakin oli vielä joku penni taskussa, ja hän ehdotteli, -että ostaisivat jäännöksillä jonkinlaisen kuvakirjan yhteiseksi -omaisuudeksi. Tottuneena suostumaan Kaisan tahtoon kaikissa vaikeissa -seikoissa, sanoi Jukka: - --- Se sopiikin. Klaus menee tällä viikolla kaupunkiin Karun -juottovasikkaa ja kanoja myömään, annetaan sille rahat. - --- Kyllä se osaa ostaa. - -Toramäen lähellä yllätti heidät sade; suuria pisaroita alkoi -putoilemaan taivaasta. - --- Juoskaamme, ett'ei kastu sokuri ja uusi lakkini. - -He juoksivat kaikin voimin kotoa kohden. - --- Tule meille sateensuojaan, sanoi Jukka, kun ehti kodin ovelle; -katsellaan tarkemmin sun kangastasi. - --- Kyllä. - -Kaisa meni Jukan kotiin. Lattialle oli ripustettu tuoreita lepän ja -koivun oksia; hyvä haju lemusi huoneesen. - --- Mummo on taas käynyt täällä. - --- On se käynyt. - --- Istumme nyt lattialle ja katselemme sun kangastasi. - -He asettuivat istumaan lattialle; Jukka katseli ja kiitteli -kangasta, Kaisa samoin lakkia. Sokurilohkare oli heidän välillään, ja -siitä molemmat haukkoilivat tuon tuostakin. - -Mutta ulkona rupesi satamaan yhä rankemmasti; moniaan minuutin -perästä juoksi vesi virtana maantiellä. - -Minä olen täällä niinkauan kun sade menee ohitse. Kaisa laskihe -kyljelleen ja asetti kätensä päänalaiseksi. - --- Ole vaan... ja syö sokuria niin paljo kuin mielesi tekee. Jukan -silmät olivat jo ummessa, ja hän hetkahti Kaisan viereen. - -Vielä muutama silmänräpäys, niin nukkuivat molemmat sikeintä unta. - - * * * * * - -Loppupuolen kesää ja koko syksyn sateli melkein lakkaamatta. Ken -kiirehti, hän ehti saamaan rukiin kunnolliseen kylvöön, mutta ken -hidasteli, odottaen poutaa ja kylvöpeltojen valahtamista, hänen -täytyi lopulta pöpertää siemenen läpimärkään maahan. Taivas oli -kummallisen hereä satamaan. Ohuesta ja pienestäkin pilvestä, -josta poutaisilla ajoilla olisi ollut turhaa toivoa pisaraakaan -vettä, riitti runsas sade kastelemaan maita ja viljoja. Kylän -pelloilla orastuivat ruiskuhilaat, ja kaura ja ohra, jotka aroissa -ja laihemmissakin maissa olivat versoneet jotakuinkin kauneiksi, -homehtuivat ja mätänivät syksyllä keoissa. - -Mutta Herttalan viljat saatiin hyvissä ajoin korjuun. Talossa oli -kaksi suurta riihtä, vankka työväki ja järkevä isäntä. Kun pahimmat -syksysateet alkoivat, olivat pellot tyhjät ja hinkalot hyvää viljaa -täynnä. Ruis oli myös ennätetty kylvää kuivaan maahan. Heti leikkuun -loputtua käytiin kylvöön käsiksi, vaikka vähä satelikin joka päivä. - --- Rikkaalla on rikkaan onni, sanoivat ne, jotka turhaan odotettuaan -poutaa, lopulta kylvivät sateessa ja kurassa. - -Perunain kanssa oltiin tekemisissä Herttalassakin. Niitä oli kylvössä -paljo, ja päiväväkeä oli milt'ei mahdoton saada, sillä ketään ei -haluttanut mennä rypemään kuraisille saroille; jokainen kiitti -Luojaansa, että sai omat vähänsä pois maasta mätänemästä. - -Mutta kun Jukka kuuli Oskarin lähteneeksi kansakoulua käymään -kirkonkylään, meni hän Herttalan pellolle perunoita kaivamaan. -Paljasjaloin ja vanhat vaaterievut yllä hän siellä ryömi mullan -ja saven sisässä, huolimatta tuulesta tai sateesta, kylmästä tai -kurasta. Muista oli työ surkeata, mutta Jukasta se oli vallan -hauskaa. Milloin löysi tavallista suuremman perunan, heti sitä -näytteli muillekin, hokien samassa: - --- Katsokaapa tämmöistä, tässä vasta on poikaa. - -Väki nauroi hänelle, ja isäntärenki vakuutti useat kerrat, että -Jukatta kuolisivat he pellolla ikävään ja lokaan. - -Kyllä olikin työ kurjaa. Jos tunnin oli poutaa, niin jo toisen satoi -roiskui. Suojaan meneminen ei auttanut, sillä sitte olisi suurin -osa päivää mennyt hukkaan, ja perunat olisivat kentiesi jääneet -lumen alle. Ikäänkuin kiusantekeiksi oli sää mitä epävarmin. Joskus -oli aamulla kirkas ja kaunis pouta, mutta jo ennen puolta päivää -oli taivas yltänään pilvessä, ja ehtoopuolen sitte satoi tihrutti -levähtämättä. - -Osalta vietiin perunoita kuoppaan, osalta kannettiin niitä nurmelle -suuriin läjiin, jossa sade ne huuhtoi toisaalta puhtaiksi. - -Kun sitte olivat pari viikkoa kömpineet pellolla, ehtivät vihdoinkin -viimeiseen sarkaan. Siitä riitti vako kullekin. Jukka kilpaili yksin -ja voitti kaikki muut; kysyi sitte: - --- Hoilataanko myös? - --- Emme viitsi, vastasi isäntärenki. Olemme niin perhanasti -yskässäkin joka mies. - --- Työnsä oli Jukka tehnyt hyvin, mutta kylläpä sai palkankin -työn mukaan. Isäntä antoi hänelle käteen ihka uudet, mitan mukaan -tehdyt saappaat, ja emäntä toi koko kertamuksen Oskarin vanhoja -puolipitoisia vaatteita. Jukka kiitti kerran jokaisen kappaleen -osaksi ja virkkoi sitte: - --- Missä Helma on? Hän lupasi minulle koiranpennun. - -Helma haettiin tupaan ja isäntä kysyi: - --- Oletko sinä luvannut Jukalle koiranpennun? - --- Olen, vastasi Helma arastelevasti ja hieman häpeissään. - --- No tuo tänne se nyt. Ei sanastaan saa minnekään mennä. - -Emäntä aikoi ruveta nuhtelemaan Helmaa, mutta onneksi kauppiaan rouva -samassa astui portista pihaan. Emäntä meni vierasta vastaanottamaan, -ja nuhteet jäivät toiseen erään; Helma sai rauhassa etsiä -koiranpennun Jukalle. - --- Hoida sitä hyvin, varotti hän. Muista se. - --- Hoi, voi! Minä pidän sen niin hyvänä, ett'et uskokaan. - --- Minä sitte tulen teille katsomaan. - -Tullen juuri kamarista tupaan kuuli emäntä Helman lupauksen. Ylpeästi -ja tuiskahuttaen kysyi hän: - --- Minne sinä menet? - -Helma punastui ja pyörähti vasemman kengän korolla ympäri. - --- Piloja minä puhuin, sanoi hän nauraa virnistäen. En minä teille -tule. - -Jukalta heti katosi rohkea iloisuutensa. Typerän näköisenä katseli -hän kiiltonahkaisella ruusulla koristettua, pientä kenkää ja sen -korkeaa, kaartavaa korkoa. - --- Mene kamariin tervehtimään rouvaa, emäntä taas tuiskahuttaen sanoi. - -Helma heitti päänsä kauniisti kenoon ja meni. Samassa Jukkakin -muisti, että hän oli ollut päivämiehenä rikkaassa Herttalan talossa -ja saanut monenkertaisen palkankin käteensä. - --- Kiitoksia nyt kaikesta, sanoi hän vielä emännälle ja lähti tuota -pikaa ovesta ulos. - -Pihalle näkyi Toramäki, petäjä ja Annin tupa. Heti meni Jukan -mielestä pois emännän ylpeä ääni ja Helman pienet kengät, korkeine -korkoineen ja kiiltonahkaisine ruusuineen. - --- Joka joutuisi pian Kaisan ja mummon luo. - -Juosten koko matkan ehti Jukka pian kotiin. Siellä pesi hän silmänsä, -kätensä ja jalkansa, muutti ylleen vaatteet ja veti jalkaansa uudet -saappaat. Otti sitte käsivarrelleen koiranpennun ja lähti käymään -polkua ylös mäelle. Klaus oli menossa myllyyn, mutta nähtyään Jukan, -jäi hän seisomaan paikalleen. - --- Siinä poika, joka ei pelkää sadetta eikä poutaa. Klaus paiskasi -kättä Jukalle. Terve nyt. - --- Terve, terve. - --- Perin ovat uudet nuo saappaat, ja varret ulottuvat lähes polviin -asti. Klaus koetteli käsin saappaita. Kyllä sinä olet kova mies. - --- Aina vähäsen. - --- Tuletko näyttämään Kaisulle ja Marillekin. - --- Tulen, jahka ensin käyn mummon luona. Ilo syntyi Annin tuvassa, -kun Jukka sievissä tamineissaan astui sisään. - --- Ei nyt ihmeempää, miten sievät ja sopivat ovat, huudahti Anni tuon -tuostakin. - --- Taitaa ne olla sievät. - --- Ja omaa ansaitsemaasi on kaikki. -- Kaikki mitä näkyy. - --- Ja nyt sinulla on koirakin, sanoi Kaisa. Annatko minunkin pitää -sitä omanani? - --- Annan kai. Ei se täällä saa haukkua muita kuin... - --- Karua! Kuinka kauniilta nuo mustat täplät näyttävät sen -valkoisessa rinnassa. - --- Kaunis se on koko elävä. - --- Sillä on jo silmätkin. - --- Se on jo monen viikon vanha. Klaus sanoi, että se elää jo -vellilläkin vallan hyvin. - --- Keneltä sen siellä sait? - --- Helmalta. Se on toisinaan hyvin hyvä tyttö. - --- Oletko jo pannut sille nimeä? - --- Enkä ole. Jos sanoisimme sitä vaikka Jukaksi. Kun täällä -Toramäellä kerran on kaksi Kaisaa, olkoon kaksi Jukkaakin. - --- Eihän ihmisen nimi koiralle sovi. Mutta eiköhän Hukka sopisi sille -nimeksi? - --- Miks'ei sopisi? Ei nimi miestä pahenna, sanoo isä usein. - --- No sanotaan sitä sitte Hukaksi, tästä päivästä alkaen, että -tottuu. Hukka, Hukka! - --- Minä lasken sen lattialle, niin ruvetaan leikkimään sen kanssa. - --- Laske. - -Sydämellinen leikki ja nauru alkoi. Anni herkesi työstään, laski -silmälasinsa pöydälle ja katseli lasten iloa. Jukka ja Kaisa eivät -kuulleet, kun hän hiljaa virkkoi: - --- _Oi onnellista lapsuuden aikaa!_ - - - - -III. - - -Miekkosella oli mielessä niin suuria tuumia, että Herttalan isäntä -vallan hämmästyi. Uusi tupa piti rakennettaman ja perunamaata -raivattaman tuvan ympärille kokonainen tynnyrinala. Mieluinen -asemakin oli jo tiedossa. Kotosuon rannalla oli kaunis tilkka -nurmea, joka oli Miekkosen mieltä kutkuttanut kymmenkunta vuotta. -Kuokalla ja auralla saisi siitä paremman perunamaan, kuin kellään -koturilla koko kylässä. Nurmen takaa alkoi tyyni väkevämultainen -ja kaunis lehtimetsä, josta saisi tekomaata vaikka pienen torpan -tilukset. Suonkulmakaan, joka nurmeen pistäikse, ei ole mikään -raaka rahkasuo, joten siitäkin voisi tulevaisuudessa hyötyä. Työtä -siellä vaan olisi yhdelle ihmiselle ijäksi. Lehtimetsässäkin -on paikoittain kivi kiven kyljessä; mutta ne eivät ole suuria. -Rautaseivästä tottelisivat kaikki muut, paitsi ne kaksi suurta siellä -kulmassa, pellon aidan lähellä, ne täytyisi hypittää ruudilla. Ehkä -Jukka, tultuaan mieheksi, tekee lehtimetsästä pellon, ehkä korjaa -vielä suonkulmastakin viljaa. Häneltä itseltä jää se kaiketikin -tekemättä. Jos hyvää terveyttä riittää, voi tuparakennus valmistua -asuttavaan kuntoon neljän tai viiden vuoden kuluessa, perunamaasta -voi tulla sato vuotta kahta aikaisemmin. Mutta niissäpä onkin sitte -vanhan päivän vara. Kun ei enää kykene työhön, veistelee kotona -lapioita, tadikkoja ja muita senlaatuisia kaluja; niitä joka talossa -tarvitaan. Isänisän rakentama hökkeli siellä Toramäellä ei pidä -enää korjaamallakaan tuulta eikä sadetta. Ja mitään ei saa kylvöön -ikkunan alle. Kun asuu semmoisessa kanervamäessä, tuntuu siltä, kuin -ei olisikaan vakituinen mies eikä olisi mitään huolta huomisesta; -tuntuu niinkuin olisi aina matkalla ja eläisi vaan päivästä päivään. -Jukankin tähden ovat tuumat välttämättä toteutettavat. Hän voi -sairastua ja kuolla minä päivänä hyvänsä, samoin kuin vanhan hökkelin -voi mikä tuulenpuuska hyvänsä vierittää maantien ojaan. Sitte on -pojan elo ja elämä arvanpeliä. Yksi kova, sydämetön isäntä ja yksi -kevytmielinen tytönhepsakka voi tehdä nuoresta rengistä, jolla -ei ole mitään vakavaa maan päällä, heittiömen, maailmankulkijan. -Mutta antaapas että on itsellä huoneet ja perunamaata. Jopa katsoo -kaikkia maailman asioita syvemmältä; ei keikailekaan tanssituvassa -viimeiseen asti eikä liioin lähde ensimmäisenä yökenkään. Perunamaan -laventaminen ja muut senlaatuiset vakavammat kysymykset painavat -aina mieltä. Sitte kun kukin kohta on paikallaan, sitte vasta tulee -naiminen mieleen; aikanansa kukin asia... - -Moista tervejärkistä esitelmää ei Herttalan isäntä ollut ijässään -kuullut. Hämmästyksissään kysyi hän, josko Miekkonen vaatii häntä -heti kontrahtia tekemään ja lähtisikö sitte kylään pyytämään isäntiä -hirsitalkoosen. - -Miekkonen naurahti omaan tapaansa, hiljaa ja pehmeästi. Hän ei -ole hätämiehiä, ja talkoota ei aio ensinkään pitää, se kun olisi -puolinaista kerjuuta. Omalla työllä piti kaikki ansaita. Hän ostaa -hirret isännältä ja ajaa ne Kotosuon rantaan isännän hevosella; -kohtuullisen makson eteen kaikki. Kun Jukkakin jo kokee ansaita -minkä syömisellään kuluttaa, ja kun hän itse kaksikin vuotta kihnaa -joka päivä työssä, lie saamista karttunut sen verran, että riittää -sadan kuussylisen hirren hinnaksi. Suusanallinen kauppa riittää -panemaan asian alulle. Mitä hänellä on vanhoja saatavia, merkitköön -Oskari kirjaan, paperille; alle sopii sitte aina jatkaa ja lisätä -mitä päiväpalkoista juoksee ja jää yli tarpeiden. Kerta viikossa -tai pari kertaa kuussa tehtäköön tili, ett'ei mikään unhotu. Sitte -kun saatavat kohoovat hirsien hinnan tasalle, ilmoittakoon isäntä -hänelle. Sen pitempiä puheita ei tarvita. Jo ensi kesänä, kun vaan -tulee sadepäiviä ja muuta joutoaikaa, kilkuttelee hän kiviä irti -lehtimetsästä ja sommittelee niistä vähä vähältä kivijalkaa. Siten on -kauppa vahva kahdenpuolen... - -Herttalan isäntä ei voinut puhua sanaakaan ehdotusta vastaan, väärää -ja itsekästä ajatusta kun ei huomannut koko jutussa; talon ainaiseksi -eduksi oli alku ja loppu. Miekkosen kanssa menisi sitäpaitsi -kauppoihin kuka isäntä tahansa, sillä hän on työmiesten paraita, sen -tunnustaa jokainen, jonka työssä on vaan päivänkin ollut. Ihan sama, -jos tekee yksin tai muiden kanssa, tarhassa tai metsässä; silmiä ei -palvele koskaan. Hyvä työmies kuului isäkin olleen, siihen asti kuin -kylkensä ja kätensä ruhjoi. Vahingot ovat Miekkosia tahtoneet aina -seurata. Mikä niistä kuolee veteen, mikä ruhjoo luitaan, mikä muuten -usein sairastaa. Heistä on kylään tullut ihan sananlasku: Huono -onni kuin Miekkosella. Ehkä poikaa rupee onni seuraamaan paremmin. -Ei se Oskarin kanssa ainoastaan itseään alakynteen jätä. Mutta -mitäpä lasten riidoista! Yhden kerran on syy yhdessä, toisen kerran -toisessa. Kun kääntävät selkänsä, ovat jälleen hyviä. Miekkosen -suuret tuumat voivat toteutua, voivat jäädä vähempäänkin, mutta talon -hyödyksi ovat aina. Kyllä Kotosuon rannasta leipää lähtee, kun on -vaan mies, joka ottaa; tulisi sinne pieni torppakin, mutta niitty -tekee kiusaa. Ei siellä riitä maata nurmeksi jättää... - --- Kyllä minä suostun kauppaan. Et kai pelkää sinäkään veropäiviä. - --- Hm! Mitäpä minä, vanha mies, noita pelkäisin? - --- Mutta eihän yhteen huoneesen sataa hirttä tarvita. - --- Minäpä aionkin tehdä kaksi, Jukalle toisen. Jos elän vanhaksi, -ett'ei sitte tule ahdasta. Samalla vaivalla tulee suurempikin -rakennus harjaan. Ja olkoon Jukan huone aikansa keskentekoisena. - --- Niinhän tuokin on. Enkä minä ota sinulta hirsistä kalliimman -jälkeen, kun olet ikäsi tehnyt meidän työtä. Mitä löydät kuivia, ne -saat ilmaiseksi. - --- Hyvä on, hyvä on. Eikä tämän kaupan tarvitse kylään ääneksi tulla. -Miekkonen löi polveensa rukkasella ja nousi lähtemään. Näette, se -riippuu vielä monesta seikasta. Vilu voi viedä viljan ja leipä -voi kallistua, niin ett'ei palkaksi jää mitään; voi tulla tauteja -ja muita koettelemuksia. Sanotaan, ett'ei linnullakaan ole kaikki -kuvussa, mitä on nokassa. Pysyköön kauppamme salassa niinkauan kuin -pysyä voi, ett'ei kelvottomat sekaannu asiaan. - --- Olkoon niin. Meidänhän kauppa onkin. Huomenna ruvetaan tarhan -kimppuun, ja Jukka saisi tulla ajamaan Sukkajalkaa. Vanha musta -kulkisi välissä ohjaamattakin, joten saisitte kahdessa miehessä lyödä -tukevia kuormia. - --- Sitähän se on odottanutkin enemmän kuin joulua. Se on niin -hassunahkera hevosille. - --- Tulkoon sitte aamulla kanssasi. - -Jukka oli onnen kukkulalla, kun pääsi Herttalaan työhön, lantaa -ajamaan isäntärengin kanssa. Sukkajalka oli vielä nuori hevonen, -mutta varsin hyväntapainen ja helläsuinen; sen kanssa tuli Jukka -hyvin toimeen. - -Ilma oli puolipakkasta, joten lumi ei kastanut ja vaatteet -eivät rähjääntyneet. Isäntärenki, mies parhaallaan, kajahutteli -laulunpätkiä ja pani tupakiksi mennen tullen. Jukkakin oppi -polttamaan. Ensin väkevät savut häntä pyörryttivät, mutta pian -luontonsa tottui; toisena päivänä hän jo savutteli kuin aikamiehet. - -Iltasin oli hauska tavata Kaisaa ja Hukkaa. Viimeksi mainittu itki -ja vaikeroi ilosta, niin että polvelle piti ottaa, siinä silitellä -ja hyväillä hyvän aikaa, ennenkuin tyyntyi ja malttui. Kaisalle piti -kertoa Herttalan oloista. Niistä oli tärkein Hurtan haikea suru -Helman perään, kun tämä maanantaisin lähti kouluun Oskarin kanssa. -Kerran raukka karkasi kotoa kirkonkylään ja odotti koulun portailla -Helmaa. Kun lapsilaumasta sitte kaivatun löysi, niin jalkoihin -heittihe, kenkiä nuoli, itki ja viukui. - -Lannan vedon loputtua ajettiin tarhaan havuja, ja Jukka pääsi niitä -pienentämään. Palkkaa maksettiin viisi penniä kuormalta ynnä talon -ruoka. Sitte vedettiin tarhaan Kotosuolta multaa monta sataa kuormaa, -ja Jukka sai taas ajaa mielihevostaan, Sukkajalkaa. Mullan päälle -tuotiin taas havuja, ja kun ne olivat pienennetyt, oli sydäntalvikin -mennyt. Mutta ajotyötä riitti vielä kevätpuolellakin, jolloin navetat -tyhjennettiin; kaikissa helpommissa ajotöissä oli Jukka mukana. - -Kesällä teki hän Herttalassa yhtä ja toista pientä askaretta. -Karjan käydessä Takahaassa ajoi hän ne aamusilla perille; iltasella -saattoi hän karjan kotiin, tuoden mukanaan piioille luudaksia ja -vispilänvarpuja. Paniko isäntärenki aitaa, heti siihen tuli Jukkakin, -aidaksia kantamaan ja vitsakeppejä hakemaan. Yleensä oli hänellä -erinomainen onni olla tarvittaissa saapuvilla. Jos hevosia vietiin -niitylle tai lähdettiin niitä tuomaan, puikahti Jukka nurkista esille -juuri paraasen aikaan. - --- Taas tulit niinkuin käsketty, olikin isäntärengin tapana sanoa. - -Oskarin kanssa sattui riitoja usein, mutta harvoin ne enää tulivat -Jukalle yksin syyksi, sillä Helmalla oli tarkka oikeudentunto, ja -hän oikasi monta asiaa toisenkin riitakumppanin osalle. Eikä Oskari -niin paha ollutkaan, kuin päältä näytti. Jos Jukka pani kovan -kovaa vastaa, sammui riita pian. Mutta jos kauppiaan Franssi oli -kolmantena joukossa, silloin ei auttanut muu kuin karku tai armojen -alle antautuminen. Hänen seurassaan yltyi Oskari puolta häijymmäksi. -Kerrankin pistelivät takkiaisia Jukan hiukset täyteen, pieksivätpä -vielä nokkosilla sääriin, ennenkuin päästivät käsistään. - -Valittamatta kärsi Jukka vääryydet. Herttalan ja kauppiaan väki -olivat niin paljon ylempänä muita ihmisiä, kuin taivas oli ylempänä -maata. He tekivät mitä tahtoivat, eikä heihin kenenkään tullut mitään. - -Rukiin kylvölle ruvettaissa käski isäntä Jukkaa tulemaan ojia luomaan. - --- Tule ja tuo Kaisa kanssasi, sanoi hän. Saatte saman viisikolmatta -penniä päivältänne. - --- Kyllä tulemme. - -Kun siis uusia rahatuloja oli tiedossa, osti Jukka vanhoilla -säästöillään itselleen puodista siniraitaisen paitakankaan, vei sen -Marille neulottavaksi ja meni sitte ilmoittamaan Kaisalle Herttalan -isännän käskyä; Hukka jäi ulos mäelle loikomaan auringonpaisteesen. - --- Onko teillä, mummo, siankarvoja? kysyi Jukka, vetäen samassa -taskustaan mustan nahkatilkan, jonka oli puodista paitakankaan kera -ostanut. - --- On minulla vähäsen? - --- Ei paljoa tarvitakaan. Tästä nahasta pitäisi tehdä pallo, jolla -saisi heittää lyyryä. Oskari ja Franssi heittävät niin mainiosti. - --- Helma ja Ainukin heittävät hyvin, lisäsi Kaisa. Tehdään mekin -pallo itsellemme; mummo leikatkoon, kyllä minä neulon. - -Kova meteli ja Hukan haukunta kuului samassa huoneesen. Jukka syöksyi -joutuin ovesta ulos mäelle, siellä oli hirveä elämä. Hukka peijoona -ahdisti Karun kanoja, kukko kirosi ja kanat kirkuivat surkeasti. Karu -hyöri joukossa, tavoitellen lyödä rautaisella hiilikoukulla koiraa, -mutta tämä hyppeli liukkaasti syrjään ja vältti siten joka lyönnin. -Siunauksia ja kirouksia tuli tulvanaan Karun suusta. - --- Herran Kiesusta! Nyt tuo pirulainen tappaa paraan munakanan. Huut, -huut. Karu huimi hiilikoukulla Hukkaa, mutta ei saanut sattumaan; -mäki sen sijaan tömähti joka lyönnille. - --- Hukka, ole hiljaa nyt. Jukka ehti Karun ja koiran väliin. - -Kanatkin samassa pääsivät pakoon huoneiden alle, mutta hirveästi ne -piilopaikoissaankin vielä parkuivat ja kirosivat. - --- Etkö sinäkin ole pirulainen? Niinkuin ei jo siinä olisi kylläksi, -että itsekin saat syödä, niin otat vielä koiran piinattavaksesi ja -rääkättäväksesi. Pitäisit kiittämän Jumalaa, ett'et kuole nälkään -ja... - --- Hau, hau, keskeytti koira, joka vihasi Karua kuin kuolemaa. - --- Sinä hylky ja pirulainen. En minä enää pääse ovestani ulos, ilman -ett'ei sinun leukasi heti ole käynnissä. Sinä senkin... - --- Hau, hau, ärähti koira taaskin. - --- Etkö pidä kitaasi kiinni? Karu iski voimainsa takaa hiilikoukulla -vihattua eläintä, mutta Jukka ehti pistää jalkansa eteen. - -Kova lyönti sattui polveen. - --- Kuinka te nyt noin suutuitte? Eihän tuommoinen pieni raukka mitään -kanaa tapa, leikillään vaan haukkuu ja kirmaa. - --- Kyllä minä sille kerran näytän leikit; vartoo aikaa vaan, kyllä -minä tasaan sen leukaluut. Karu lähti nilkuttamaan tupaa kohden. -Vartokaas te pirulaiset. Kerran tulee vuoro vääräsuullekin. - -Yhä sadatellen ja kostoa uhaten meni Karu tupaansa. - --- Hukka, ole hiljaa nyt. Minä sain kipeän sinun tähtesi. Jukka -kiersi housunlahetta ylös ja katseli suurta mustelmaa polvessaan. Se -löi niinkuin sutta. Hukka, mennään pois Karun maalta, mutta ei onnuta -kiusallakaan, vaikka kuinka kolottaisi. - -Seuraavana päivänä meni Jukka Kaisan kanssa Herttalaan kylvöpellon -ojia luomaan. Työtä kesti neljä päivää. Lauantai-ehtoolla saatiin -suuri pelto kauniisen kuntoon; siemen oli kylvetty ja kynnetty -sekaisin, ojat ja pientareet luotu puhtaiksi. - -Auringon laskeissa lähtivät lapset iloisina käymään kotiin; -kumpaisellakin oli hopeamarkka kädessä. He menivät Miekkosen mökkiin, -mutta Hukka ei ollutkaan kotona. Jauholiemikin, jonka sille olivat -aamulla tehneet kotkeloon maitoon, seisoi nurkassa koskemattomana. - --- Kas sitä junkkaria, sanoi Kaisa, kun on raastanut itsensä etehisen -oven alta ulos ja mennyt... - --- Mummon luo, keskeytti Jukka. Minä tulen kanssasi teille. - -Suuri oli lasten hämmästys, kun ei koiraa ollutkaan Annin luona. -Heti alkoi tarkka etsiminen. Jukka kiskoi itsensä huoneiden alle, -väänsi kiviä ja kaluja ylösalaisin; Kaisa käsin koetteli kanervain -juuretkin. Yhtenään kuului mäellä huuto: - --- Hukka, Hukka. - -Mutta koiraa ei näkynyt eikä kuulunut. Jukka kynsi itsensä nurkkia -myöden huoneiden katolle ja huuteli siellä, että kitalakensa väsyi. -Turhaa työtä kaikki! Koira ei hiiskahtanutkaan isäntänsä huutoihin. - --- Ei se kätkössä ole, sanoi vihdoin Kaisa. Tule pois katolta ja -mennään maata; minä olen väsyksissä enkä jaksa enää etsiä. Ehkä se on -mennyt kylään ja ehkä tulee kotiin yöllä tai aamulla. - --- Ei se kylään yksin ole mennyt. Jukka pudottihe navetan katolta -alas. Täällä se on jossain kätkössä; haetaan vielä joka loukko -uudestaan. - -He taas rupesivat hakemaan. Kaisa etsi koko kanervamäen ristiin -rastiin, Jukka kiskoi itsensä huoneiden alle, väänsi kiviä ja kaluja -ylösalaisin. Lopulta oli hän kuin mielipuoli, tunkiotkin kuopi pohjia -myöten. - -Turhaa työtä oli kaikki etsiminen. - -Väsymys lopulta tuli, ja molemmat lähtivät kotiinsa maata. Sinä -iltana itki Jukka ennen nukkumistaan polttavan kuumia kyyneleitä. - -Aamulla meni hän kylään, kävi jokaisessa talossa ja töllissä -kuulustamassa, oliko kukaan nähnyt Hukkaa. Viittä viisaammaksi eivät -kyselyt ja tiedustelut häntä tehneet. Semmoista täplärintaista koiraa -ei kukaan ollut kylässä nähnyt, ja vasten silmiä väitti vielä joku -irvihammas, ett'ei hakijallakaan ole semmoista ollut; aikansa huviksi -muka vaan käy narrailemassa ihmisiä ja hälyä pitämässä itsestään. - -Suuttuneena palasi Jukka kotiin, otti pallon ja meni mäelle -heittämään lyyryä. Kyläläisiä ajoi Toramäen ohitse kirkkoon, mutta he -saivat mennä hevosineen, sillä Jukka ei viitsinyt edes vilkaistakaan -maantielle. Hän vaan heitti palloa ylös ilmaan ja heitti vallan -hurjasti. Taivaasen ja pilviin asti olisi heittänyt, jos vaan olisi -voimia riittänyt. Olisipa hän mielellään tarttunut myllyynkin kiinni -ja heittänyt sen ojaan, joka juoksi kaukana Herttalan takana ja -aina keväisin paisui leveäksi virraksi. Myllyn perästä olisi tullut -punaisen aitan vuoro, ja sitte... - --- Kuinka korkealle sinä jaksat heittää! Kaisa tuli Jukan viereen; -huulissaan oli hymy, silmissään ihastus. Oletko jo käynyt kylässä? - --- Jo minä kävin. - --- Eikä ollut sielläkään. - --- Ei ollut. - --- No mihin ihmeille...? - -Jukka samassa heitti pallon korkealle ilmaan; mutta käsi pettikin, -ja heitto meni vähän vinoon. Kun pallo tuli alas, putosi se Karun -kaalimaahan. - --- Mihin ihmeille se sitte on joutunut? Juokse ottamaan pallo, niin -menemme petäjän juurelle; minäkin heitän. - -Jukka juoksi Karun kaalimaahan. Se oli aidattu ihan ikkunan alle, -ja oli siinä kolme pientä sarkaa, jotka huolellisesti hoidettuina -aina kasvoivat hyvin kaaliksia. Jukka juuri kumartui ottamaan palloa -nauriin lehtien alta, kun kuuli yrmeän äänen huutavan: - --- Sinä ilkeänaikuinen! Sydänpäivällä kehtaat mennä varkaisiin minun -kaalimaahani. Ja Herra nyt auttakoon! Paraan istukkaan niskaan vielä -sittekin. Laitatko luusi sieltä, sinä ilkeänaikuinen, taikka... -Karulla oli kädessä härkin, ja sillä hän löi aitaan, niin että mäki -kaikui. - -Jukka ei vastannut sanaakaan, vaan otti pallon nauriin lehtien alta -ja näytti sitä Karulle. Mutta samassa hän irvisti. - --- Ähä, sinä pirulaisen kyynysilmä. - -Jukka hyppäsi aidalle vastapäätä Karua, heittihe aidakselle -retkalleen ja huiskutteli itseään kuni tasapainossa oleva vaaka. -Siinä sitte irvisti toisen kerran. - --- Sinä pahuksen kyynysilmä ja irvisuu. Silmäsi ovat aina kyynyssä -ja... - -Jukka ei kuullut haukkumisesta muuta kuin jonkun katkonaisen sanan. -Mielessään kuvaili hän kuinka Karu eilen aamulla vietteli Hukkaa -lihalla ja leivällä. Koira ensin pelkäsi ja vältti, mutta vihdoin -suostui ja laski liki. Sitte lie käynyt sillä tavalla, että Karu otti -sukkasiteensä, teki siihen mutkan, jonka pani Hukan kaulaan. Tämä -potki ja sätki vähän aikaa, sitte oli henki mennyt. Metsäsian pesä, -Toramäen takimmaisella kupeella, oli sopiva kätkö, sillä sinne pääsi -kiertämään maantien kautta, ett'ei nähnyt Klaus eikä kukaan... - --- Kyllä on pallot ja seipäät kädessäsi, mutta etpähän ota kirjaa -käteesi, et pyhäpäivänäkään. Jos olisit... - --- Älä kaakota, kun et munikaan. Jukka pudottihe aidalta alas ja -juoksi Kaisan luo. - -Tämä nauroi ja puserteli käsiään. - --- Rohkea varas sinä olit. Voi, voi! - --- Älä viitsi nauraa. Minulla on jo pieniä tietoja niinkuin -nokkahiirellä. Tule kanssani metsäsian pesälle, niin näet mitä... - --- Voi, voi! Luuletko että Karu olisi tappanut Hukan? - --- Ihan varmaan. Saat nähdä että se on unhottanut sukkasiteensä uhrin -kaulaan. - -Toramäen takimmaisella kupeella seisoi suuri kivi, ja kiven alla oli -pieni luola. Vanhat ihmiset tiesivät kertoa, että siinä ammoisina -aikoina piti metsäsika pesää. Miekkosen isänisä, Toramäen ensimmäinen -asukas, oli sen ampunut piilukkoisella kiväärillä, jota vielä muuan -isäntä säilytti tupansa seinässä. - -Pian ehtivät lapset kiven luo. Kaisa heti huomasi, että sammaleita -oli kynsitty kiven ympäriltä ja tiputettu luolan suuhun. Jukka ne -potki pois ja katsoi kiven alle, mutta Hukkaa ei nähnytkään; oksia ja -muuta rojua oli luola täynnä. - --- Ei täällä mitään olekaan, vaikka minä niin varmaan luulin. - --- Etkö näe tuota? Kaisa sormellaan osotti punaisen sukkasiteen -päätä, jonka keksi sammaleissa, Hyviä tietoja sinulla olikin. Vedä jo -kala maalle. - -Jukka otti siteen päästä kiinni ja kiskasi; koiran raato tuli ulos. - --- Oi, oi, sitä Karua! huudahti Kaisa. Jukka ensin parahti itkemään, -mutta sitte hän suuttui, että huulensa vapisivat. Kostokin heti -samassa tuli mieleen. - --- Nyt minä vien sen salaa Karun kaivoon, uhkasi hän ja heitti -selkäänsä raadon. - --- Et saa viedä, kielsi Kaisa. Mummo ja Klaun väki eivät saa muualta -vettä. - --- No sitte minä heitän sen ikkunasta tupaan, että mätkähtää. - --- Niin täytyy isäsi maksaa ruudun. Ei saa tehdä mitään pahaa, muista -se. - -Lasten palatessa istui Klaus Marin ja Kaisun kanssa rappusilla, ja -tuvassa luki Karu ääneen jotakin hartauskirjaa; ikkuna oli auki, -sillä kesäpäivä oli lämmin. - --- Istu sinä tuohon kivelle, sanoi Jukka, kun ehtivät myllyn lähelle. -Minä menen tuonne. - -Kaisaa jo nauratti, ja hän istui kivelle, mutta Jukka meni avattua -ikkunaa kohden. Jääden niin etäälle, että hyvästi näki tupaan, rupesi -hän kävelemään ikkunan ohi edes ja takaisin, roikattaen selässään -koiranraatoa. - -Kun Karu yhä luki hartauskirjaa yrmeällä äänellään eikä tullut -ikkunan luo katsomaan, rupesi Jukka kävellessään laulamaan kovalla -äänellä: - - "Kukapa sen myllärin tyttären nais - Ja sen kippurasarvisen lehmän sais?" - - - - -IV. - - -Raittiusliike oli vielä yksi niitä ulkomaan monia ihmeitä, joista -suomalainen talonpoika ei tietänyt niin iki mitään. Kun mies joi -itsensä humalaan, niin hän oli humalassa, mutta kun ei hän juonut, -niin ei hän tullut humalaankaan. Raittiita kyllä löytyi, mutta ei -raitismielisiä; aatteen vuoksi ei kukaan kammonut väkeviä juomia. -Toisen tottuessa nauttimaan niitä, tottui toinen elämään raittiisti, -mutta molemmat olivat yhtä tyytyväisiä oleviin oloihin. Juominen -ja juomattomuus eivät antaneet aihetta mihinkään ajattelemiseen; -niiden suhteen nukuttiin suloista unta. Sitä ihmistä, joka olisi -väittänyt väkijuomain valmistajan tekevän syntiä Jumalaa ja isänmaata -vastaan ja valmistavan hautaa kansalaisilleen, olisi jokainen pitänyt -mielipuolena. - -Pitäjässä oli jo vanhaltaan viinapolttimo. Hellästä huolenpidosta -talonpoikia ja rahvaskansaa kohtaan oli eräs suurisukuinen herra -sen rakennuttanut. Kovan tarpeen vaatima se olikin! Kotipoltto -oli lakkautettu, ja kaupunkiin oli matkaa kymmenkunta penikulmaa, -syrjäkylistä enemmänkin. Polttimotta olisi kasvava sukupolvi ehkä -kokonaan vieraantunut viinasta; juopumusta olisi ehkä pian ruvettu -pitämään entisaikojen vitsauksena, niinkuin sotia ja ruttotautejakin. -Mutta niin ei saanut millään ehdolla tapahtua. Talonpojan piti saada -muutakin kaulankostuketta kuin kaljaa ja piimää, nuoremman sukupolven -piti astua isäin teitä ja kärsiä juopumuksen kirouksesta niinkuin -heidänkin. - -Polttimo rakennettiin, ja sieltä kannettiin viinaa ympäri pitäjän. - -Olojen väritys ei suurestikaan eronnut kotipolton kultaisista -ajoista; jos yksi kylä oli salakapakatta, oli niitä toisissa -sen sijaan kymmenen. Rahvaskansa kunnosti itseään juomisessa -erinomaisesti. Nuorisosta nousevasta kasvoi viinamiehiä niinkuin -sieniä sateen jälkeen; tappelut, joissa veri vuoti ja henki oli -kilpana, kuuluivat päivän järjestykseen. - -Mutta sivistyneiden ja säätyläisten mielestä oli rahvaan raaka elämä -kumoamattomimpana todistuksena suomalaisen rodun eläimellisyydestä! - -Polttimon jäljestä hommattiin pitäjään kansakoulu. Rovasti vanhus -alusti homman, ja herrat myöntyivät tuumaan. Vanhan tottumuksen -vuoksi eivät talonpojat käyneet kokouksissa. Kun saivat kuulla -koulupuuhan, virkkoivat itserakkaasti: - --- Hyvä että meidän pitäjä pysyy etunenässä. - -Kansakoulun jäljestä tuli olutpanimon vuoro. Herrat olivat saaneet -päähänsä, että ihmisellä, ollakseen onnellinen ja vapaa, pitää -välttämättä olla tilaisuus pahaankin. Siten on laita kaikissa -suurissa kaupungeissa ja sivistysmaissa. Molemmissa ovat hyvän- ja -pahantiedon puut sikin sokin, mutta ihmiset ovat onnellisia ja -vapaita! - -Kirkonkylään, jossa kansakoulukin oli, päättivät herrat rakentaa -olutpanimon. - -Kaikki meni hyvässä ja laillisessa järjestyksessä. Kuntakokous, -jossa panimon rakentamisesta päätettäisiin, kuulutettiin kirkossa -kolmena pyhänä. Talonpoikia meni tusinan verran kokoukseen kuulemaan, -mitä isällistä hyvää herrat taas puuhaavat. Asia ei jäänyt -kovapäisimmillekään hämäräksi, sillä polttimon omistajan käly -- -hänkin oli rikas ja suurta sukua -- valaisi sen päivän selväksi. -Pullo-olut olisi terveellistä ravintoaineena ja helppohintaista -juomana; sitä Saksanmaalla juovat vaimot ja pienet lapsetkin -kaljan verosta. Oluen juonnin terveelliset vaikutukset näkyvät -juojain kasvoissakin; iho on tervettä ja kaunista, kun sitä -vastoin suomalaiset näyttävät kituvilta, taudin kalvamilta. Syy on -yksinomaan juomassa, eli kaljassa ja piimässä. Paitsi että panimossa -työmiehet saisivat työtä ja jokapäiväistä leipää, leviäisi siitä -muutakin siunausta pitäjään. Ohran hinta nimittäin saattaisi nousta -arvaamattomiin! - --- Se oli viisaasti puhuttu, sanoivat talonpojat ja kumartivat syvään. - -Paroni innostui puhumaan hyvän asian puolesta yhä kaunopuheliaammin. -Mairittelematta tunnusti hän, että isäntäraukkain niskaan nojaa -kaksikolmannesta koko yhteiskunnasta. Talonpoika tekee uudet -maantiet ja ruokkii vanhat vaivaiset; talonpojan kukkarosta kouraa -jokainen virkamies itselleen osan, niin unilukkari kuin maaherrakin. -Mutta olutpanimo vaikuttaisi tuntuvan huojennuksen kunnallisissa -verokuormissakin, ja sen se tekisi suorastaan rahassa. Seurakunnassa -löytyi parikymmentä kylää, joka kylässä avattaisiin olutkauppa, ja -jokainen olutkauppa verotettaisiin vähintäin sata markkaa. Siten -vuodessa keräytyisi pariin tuhanteen markkaan rahaa kunnankirstuun. - -Älykkäämmätkään isännät eivät osanneet odottaa niin loistavaa loppua. - --- Se oli vielä viisaammin puhuttu, sanoivat he ja kumartivat -syvempään kuin ensi kerralla. - -Sitte piirtivät he puumerkkinsä kuntakokouksen pöytäkirjaan -ja lähtivät pois, varmoina että ohran hinta kohdakkoin nousee -arvaamattomiin, ja rahaa keräytyy tuhansin markoin kunnankirstuun. - -Mutta suurisukuinen herra rupesi rakentamaan olutpanimoa -kirkonkylään, ihan kansakoulun viereen. Raha teki ihmeitä tässäkin -työssä. Ennenkuin kuntakokouksen päivästä ehti vuosi kulua umpeen, -oli upea panimo valmis koneineen, jääkellarineen. Sitä päivää, -jolloin ensimmäinen olutkuorma lähti pitäjälle, pidettiin panimossa -suurena juhlana; miehiä kestailtiin runsaasti oluella. Hyvää se ei -ollut, mutta hutikkaan siitä tuli. - --- Se kai lienee tarkoituskin, sanoi muuan työmies, joka selväpäisenä -ei puhunut kymmentä sanaa päivässä, mutta joka humalaisena oli -iloisin mies maailmassa; eihän siihen muuten olisi pantu niin paljo -humalan voimaa. Kun talonpojat polttavat viinaa tai panevat olutta, -tarvitsevat he viljaa, mutta herrat ovat viisaampia, humalasta ja -pihkasta panevat olutta ja perunoista polttavat viinaa. Mikäpä nyt -eläessä ja iloitessa? Juokaamme, veikkoset ja sanokaamme: Eläköön -herrat! - --- Eläköön; huusi juopunut joukko. Ensimmäinen olutkuorma, joka -panimosta lähti pitäjälle, kuljetettiin kauas syrjäkylään ja -käännettiin Mikon pihaan. Olutkuorman jäljessä ajoi komeasti puettu -herrasmies, ja hänkin, nähtyään puotirakennuksen toisessa päässä -sinisen kyltin, jossa seisoi suurilla kirjaimilla: _Olutkauppa,_ -käänsi hevosen kauppiaan oven eteen. - -Pari talonisäntää sattui seisomaan raitilla ja näkemään sekä -olutkuorman että herran. Isäntäin uteliaisuus heräsi viimeksi -mainitun suhteen korkeimmilleen. - --- Ei se ollut pappi eikä vallesmanni, sanoi ensimmäinen isäntä, -mutta suuri herra se oli. - --- Koska kellonvitjat loisti niin, lisäsi toinen. Mennäänpä sanomaan -naapureillekin. - -Hetken kuluttua seisoi raitilla joukko isäntiä. He neuvottelivat -äänettöminä tuokion, kunnes rohkein sanoi: - --- Mennään hemmetissä katsomaan. Eihän Mikko mikään herra ole, ett'ei -sen luo kehtaisi mennä. - --- Mikä herra se on? sanoivat toiset ilvehtien ja halveksien. Vanha -hevoshuijarihan Mikko on. - --- Eikä se sitä häpee tunnustaakaan. - --- Kun mennään, niin menty on. - -Isännät tulivat puotiin. Kauppias otti kohteliaasti heidät vastaan, -käski puotikamariin ja toi olutpulloja pöydälle. - --- Tämä on niinkuin maistajaisiksi, sanoi hän ja kaatoi olutta -lasiin. Ottakaa nyt. - -Isännät nieleskelivät lasit tyhjiksi; sitä tehdessä meni monen suu -väärään. - --- No, minkämoista on? - --- Karvasta, kovin karvasta on. Ei tätä olueksi kannata sanoa. -Humalavesi tälle sopisi nimeksi. - --- Vika lie meidän suussamme. Kauppias kaatoi taas laseihin olutta. -Emme ole vielä tottuneet. Astioistakin on ehkä imenyt itseensä -vieraita makuja, mutta toivokaamme, että perässä paranee. Ja kun -totumme, ehkä on hyvääkin. - --- Ensimmäisen kerran iässäni minä sitä join, sanoi muuan vanhahko -isäntä. - --- Niin minäkin, kuului usea ääni. - --- Mutta kyllä nyt joudutte useammin maistamaan. Kipataan nyt. - -Ani harva isäntä joi lasinsa tyhjäksi; useimmat vaan kastoivat -kielensä ja rohkein virkkoi: - --- Eihän sitä juo hittokaan, niin karvasta ja humalaista. - -Kauppias ei pannut pahakseen moitetta. Kun olut ei kelvannut -vieraille, toi hän sikaarilootan pöydälle ja käski panemaan savuiksi. -Isännät sytyttivät sikaarit palamaan, mutta polttaa eivät muistaneet. -Puhekin sammui yhtä usein kuin sikaarit. Vihdoin rohkein isäntä kysyi: - --- Mikä herra tänne äsken tuli? - -Kauppias rupesi hymyilemään viekkaasti vierailleen ja iskemään silmää. - --- Mikä herra? Hm! Siinähän on salaisuus, velikullat, joka teillekin -maksaa tuhansia. - --- Meillekin! huudahtivat isännät. Mitenkä se on mahdollista? - --- Voi velikullat! Vieras, joka meille äsken tuli, on suuri -tukkiherra. Hän ostaa metsiä ja maksaa niistä korkeita hintoja. -Teilläkin, velikullat, on metsiä. - --- On jok'ainoalla sorkalla. - --- Ja hyviä metsiä onkin. Te saatte tuhansia markkoja. - -Isännät sytyttivät sikaarit palamaan ja puhaltelivat savuja toistensa -silmille. Kauppias hieroi käsiään ja iski tuttavallisesti silmää -heille jokaiselle. - --- Iloitkaa, velikullat. Nyt tuli ilon aika. Kipataan taas. - -Tarjousta ei ottanut kukaan vastaan. Rohkein isäntä sanoi: - --- Mutta jos se tukkiherra tulisi tänne; onhan olut herrain juomaa. -Koettakaapa mennä käskemään. - --- Menkää niin, pyysivät toisetkin isännät. Kauppias noudatti -isäntäin pyyntöä ja meni toiseen huoneesen, jossa tukkiherra istui -rouvan kanssa puhelemassa. Hän oli noita oman voiman miehiä, -jotka rengin alhaisesta asemasta olivat kavunneet tukkiherran -kadehdittavaan ja kunniakkaasen virkaan. Kasvonsa olivat raa'an -näköiset, mutta puku oli kallista verkaa ja kellonvitjat kultaa. -Rahaväsky kaulassa ja muistikirja taskussa oli hän aina, minne ikänä -tulikin, suurimman huomion ja kunnioituksen esineenä; puoli maailmaa -kumarteli häntä ja hänen väskyään. - -Niinpä isännätkin, kun tukkiherra tuli kauppiaan kanssa -puotikamariin, nousivat seisomaan ja kumartivat syvään. Kauppias -kaatoi olutta lasiin ja pyysi nöyrin sanoin herraa juomaan. - --- Molskis sitte! Rahaväsky heilahti ja herra tyhjensi heittämällä -lasin. - -Isäntäin mielestä oli hän käytökseltään ylhäinen kuin kuninkaan -kamaripalvelija. - --- Teidän kunnassa on se oluttehdas. Herra itse täytti lasin ja -tyhjensi sen äsköiseen tapaan. - --- Hm! Rohkein isäntä naurahti ylpeästi. Tämä meidän pitäjäs on -melkein kuin kaupunki. Täällä on herroja, kouluja, tehtaita. Hm! - -Kauppias johti puhelun oikealle tolalle, huomauttaen herralle, että -vieraat olivat järjestyksessä talonisäntiä, joilla jokaisella oli -hyviä, aataminaikuisia metsiä. - --- Metsää maailma on täynnä, vastasi herra, Siperiaan ja Araapiaan -asti. Mutta joll'ette kuuseen kurota ja tavattomia pyydä, ostan -teiltä jokaiselta metsää ja maksan rahat paikalla. - --- Älkää pyytäkö sudentavalla hintaa, virkkoi kauppias. - --- Jos niin teette, menen minä väskyneni toiseen kylään. Raha on aina -rahaa. - --- Ja puu on aina puuta, lisäsi kauppias, kaataen samassa olutta -lasiin. Ei metsistä puutetta ole. - --- Eikä hädin tulekaan. Molskis sitte! Eikö isännätkin juo? - --- Ei me olla opittu olueen, vastasi rohkein, joka tavallisesti puhui -toverienkin puolesta. Mutta kyllä me kaupat teemme. - --- Tuntomme mukaan, lisäsivät toiset. Yksin joi herra oluen -viimeiseen pisaraan ja pyysi sitte uutta noilla sukkelilla sanoilla: - --- Löytyykö talossa vieläkin juomattomia oluita. - --- Kyllähän niitä löytyy, vastasi kauppias, mutta minulla ei ole -oikeutta myödä omissa huoneissani nautittavaksi. Jos nämä isännät -rupeevat koiriksi... - --- Älkää toki semmoisia puhuko, vastasivat isännät. Ette meitä -tarvitse pelätä. Pitäjän hyötyä ovat kaikki olutkaupat. Emme me -koiria ole. - --- Ei semmoisia puheita tarvita meidän kesken, sanoi herra. Ainahan -ihmiset ihmisiä ovat. Minä jään tähän asumaan näiksi muutamiksi -päiviksi ja sitte koko talveksi, jos kauppoja rupee syntymään. -Isännätkin juovat kanssani lasin olutta. - --- Juomme me lasillisen. - -Mutta kun isännät näkivät, miten suuren röykkiön pulloja kauppias -kantoi pöydälle, niin kylmäksi kävi mieli ja epäilys hiipi sydämeen. - --- Nuo ovat ehkä ansaksi meille, ajattelivat he itsekseen. - -Kun olivat juoneet lasillisen kukin, survasi rohkein isäntä -naapuriaan varpaille ja katsoi samassa vinoon. Naapuri teki samoin -naapurilleen ja kun sana ehti viimeiseen, nousivat isännät ylös kuin -yksi mies ja lähtivät tiehensä. Raitilla sitte rohkein sanoi: - --- Ei talonpojan pidä juoda herrain lasista, sillä siitä voi käydä -huonosti. - --- Ei pidäkään, sanoivat toiset. Herrat ovat aina herroja. - --- Ei se meitä petä, olkoon niin suuri ja viisas herra kuin onkin. - --- Ei petäkään. - -Seuraavana päivänä meni tukkiherra kylän metsään puita lukemaan, -eli oikeammin, arvioimaan vähä suunnille, sillä hän heti näki, että -sieltä lähtee pölkky poikineen. Urakassa sitte osti isäntäin metsät -ja maksoi rahat paikalla. Yksi sai enemmän, toinen vähemmän, mutta -tuhansia saivat kaikki. Kantokauppaa tai kappalelaskua ei kukaan -ymmärtänyt ehdotellakaan; lohkomyynti oli jokaisen mielestä parahin -ja selvin, tuli sitte metsästä puita minkä verran hyvänsä; tuhatluvut -olivat helppoja ymmärtää. - -Kauppias matkusti kaupunkiin, toi kuormittain kankaita, kaikenlaista -helyä ja sälyä puotiin. Isännille ja emännille hoki hän lakkaamatta: - --- Iloitkaa, nyt tuli ilon aika. - -Tuli sitte syksy ja talvi, niin alkoi puiden kaataminen ja vetäminen -ojan rannalle, Herttalan taakse. Kummaksi muuttuivat kylän olot. -Ennen oli eletty hiljaista elämää, mutta nyt oltiin niinkuin -markkinoilla. Naapuriseurakunnista, jopa kaukaa Pohjanperiltäkin, -tuli kansaa tukkitöihin. Rehellisen rinnalla tuli varas, siivon -sivussa raivopää riitamies, ja niin oli koko joukko mitä kirjavin. -Humalaiset eivät päivän pitkään loppuneet raitilta, ja oluella -oli tavattoman hyvä menekki; väliin ei tahtonut kuorma riittää -päivääkään. Kauppias hieroi käsiään, iski silmää ja hoki hokemataan: - --- Iloitkaa, nyt tuli ilon aika. - -Raha liikkui hyvin ja sen arvo aleni mitättömiin; ennen pidettiin -penni tarkemmalla, kuin nyt markka. Tukkitöissä maksettiin korkeita -palkkoja; kymmenen markkaa ja enemmänkin ansaitsivat sahurit ja -ajurit päivässä. Maantöitä ruvettiin, halveksimaan ja laiminlyömään; -isännät ja täysikasvuiset miehet riensivät kilvan luomaan lapiolla -rahaa kokoon. - -Klauskaan ei jäänyt uinailemaan Toramäelle, vaan osti hevosen ja -lähti pölkkyjä ajamaan. Joukon ahneimpana kääri hän rahaa kokoon -enemmän kuin muut; kyynärääkään ei ostanut kalleita kankaita, -pulloakaan ei juonut karvasta olutta. - --- Nyt se onnenpotkaus tuli, sanoi hän Marille, jonka sävel minun -rintani alla kolotti vuosikausia. Tuli, perhana vieköön, niinkin. - -Mari hoiti myllärinvirkaa uupumatta ja setelitukko kasvoi -kasvamistaan. - -Kylässä ei niin eletty, siellä tuhlattiin tuhlaamalla rahoja. -Ylellisyys vaatteissa ja yksin valjaissakin tuli vallalle. -Puolivillaisessa puvussa ei enää kehdattu käydä nurkkatansseihinkaan, -vaan piti olla yllä trikoovaatteet, kello lakkarissa ja kalliit -valjaat hevosen selässä. Upeilijoilla olikin mielilauluna: - --- Komiasti vaan, hei komiasti vaan! Toiset taasen joivat rahansa -oluessa ja viinassa, sitä mukaan kuin ansaitsivat niitä, joten heillä -työhön ruvetessaan aina oli matti kukkarossa. Mutta hepä lauloivatkin: - --- Hurjasti vaan, hei hurjasti vaan! - -Heidän kaikkein lisäksi säesti kauppias virttään, ett'ei raha ole -enempi yhden sukua kuin toisenkaan, vaan että se on luotu vaeltamaan. - -Pölkkyjä tuli metsistä niin paljon, ett'ei niitä kaikkia ensimmäisenä -talvena ehditty ajaa rantaan, vaikka hevosmiehiä olikin laumoittain. -Se oli ilahuttava tieto jokaiselle, sillä entiseen köyhään ja -hiljaiseen elämään ei enää kenenkään tehnyt mieli palata. - -Isännät luulivat saaneensa metsistään hyviäkin hintoja, mutta kun -keväällä kysyivät tukkiherralta, paljonko arveli kannon keskimäärin -tulleen maksamaan, vastasi tämä: - --- Ehkä noin _viisikolmatta penniä!_ - -Isännistä tuntui siltä kuin olisi viskattu likaista vettä heidän -silmilleen. - --- Hievattu! huudahtivat he. Voi hievattu! Tukkiherra nauroi -pilkallisesti. Se suututti isäntiä, ja rohkein sanoi: - --- Sinä et tehnytkään kauppoja tuntosi mukaan; veit ilmaiseksi -metsämme. - --- Miks'ette pyytäneet enempää? Olisinhan minä maksanut. - --- Viisikolmatta penniä kanto! Hievattu! Kymmenes osa hintaahan se on. - --- Niin se on. - --- Sinä olet petturi ja väärä mies. - --- Unhotatteko, että pitäjässä löytyy lautamiehiä? Herra ei enää -nauranut. - --- Hievattu! En minä sillä mitään pahaa tarkoittanut sanoa. Rohkein -isäntä oli myöskin mainio ketunkirjaa lukemaan. - --- Mitä muuta sitte, joll'ei pahaa? - --- Hä sitä että olet suuri ja viisas herra! - --- Sitte se on vallan eri juttu. - -Keväällä lähtivät kylän potrimmat pojat tukkijoelle. Siellä oli -heillä korkea päiväpalkka, työ kevyttä ja elämä iloista. Aamusta -ehtoosen kuului ojan rannalta laulu: - --- Hurjasti vaan, hei hurjasti vaan! - -Miekkonen oli yksi niitä harvoja, joiden luonto pysyi vanhallaan. -Hän teki Herttalan työtä samoihin palkkoihin kuin ennenkin. Hänen -mielestään nauroivat harakatkin sekä kylän isäntiä, jotka möivät -viiteenkolmatta penniin satoja vuosia vanhan puun ja ostelivat sitte -rahoilla kalleita kankaita ja venäjänvaljaita, että nuoria miehiä, -jotka raskittivat jättää peltotyöt ikämiesten niskoille ja lähteä -kävelemään keksi kädessä rantoja pitkin. - --- Ei siitä hyvää seuraa, sanoi hän muutamille nuorille miehille, -jotka hurjuudessa pyrkivät muiden edelle, kun tuolla tavalla alatte -elämään. - --- Voi sinua toukkaa, vastasivat hurjailijat. Etkö ole kuullut, että -nyt Suomen pellot saavat levätä Ja kasvaa kasteheinää? Nyt ruvetaan -elämään rahalla. - --- Vai rahalla ruvetaan elämään. Miekkonen ei huolinut pitemmälle -puhella heidän kanssaan. - -Kesällä nähtiin hänen usein naurahtelevan itsekseen. Jotkut -arvelivat hänen ihailevan kulunutta pukuaan, mutta jotkut osasivat -naurahtelemisesta laatia vieläkin maukkaamman johtopäätöksen. -Arvelivat Miekkosen salaa surreen vaimoaan siihen määrään, että oli -tullut pehmeäpäiseksi! Sitä todisti sekin seikka, ett'ei katsonut -omaa etuaan ja lähtenyt tukkitöihin, vaikk'ei mitään vuosikauppaa -ollut hänen ja isännän välillä Herttalan töistä, vaan teki ja -huolehti kuten pehmeäpäinen ainakin. - -Levisi sitte syksytalvella kylään äkkiä huhu, että Miekkonen ajeli -hirsiä Kotosuon rantaan ja mietti rakentaa itsellen torppaa ja -torpanmaita. Suunpieksijät sanoivat heti: - --- Mehän jo kesällä väitimme, että se on kummallinen mies, vaikk'ei -puhettamme kukaan uskonut. - -Ne, jotka pitivät tarkoin muistissa Miekkosen kuluneen puvun kaikki -eri värit, päättivät että hän suurissa aikeissaan lyö päänsä pahasti -kantoon. - --- Tämmöisenä rahallisena aikana, sanoivat he säälien ja nauraen, -jolloin mies ansaitsee markan, kun vaan vähäkin luitaan liikuttelee. -Ja annas lähteä suon rantaan nälkää näkemään! Siellä, jos missään -maksaa leivänkannikas. Ennenkuin sen kivikosta ottaa, siinä Luojansa -tulee tuntemaan. - --- Todellakin pehmeäpäinen mies, sanoivat suunpieksijät. - -Kaikessa rauhassaan ajeli Miekkonen hirsiä Kotosuon rantaan. Sää oli -jo kovaa pakkasta, mutta talvi ei ollut vielä vankka, sillä lunta oli -maassa peräti ohuelta. Herttalan metsä oli tasaista korpimaata, joten -ajo kuitenkin kävi laatuun. Vetomatkakin oli lyhyt, ja kun Miekkonen -pari päivää pyöritteli hevosta, piirittivät hirsiläjät joka taholta -kivijalkaa. - -Siitä päivästä, jolloin kaupan teki, oli kulunut kaksi vuotta. - --- Oikein minä laskuni laskin, sanoi hän, vieritettyään reestä -viimeisen hirren. Nyt on minulla tarpeeksi puuainetta. Jos Jumala -yhä edeskin päin suo terveyttä ja hyviä viljavuosia, ei tässä tule -tuskaa. Taaskin pari vuotta kuluu, niin on rakennus harjassa ja -katossa. Ehkä savukin jo silloin nousee tuvan katolta ylös ilmaan, -ja ehkä silloin jo kylvän perunoita tupani ikkunan alle. Lähdetäänpä -kotiin, onkin jo ilta. - -Seuraavana päivänä rupesi satamaan lunta, ja talon töihin ryhdyttiin -tulisella kiireellä. Aika rupesikin jo käymään tärkeäksi, kelin puute -kun oli ollut näihin asti suurena haittana ajotöille. - -Talvi, vihdoin tultuaan, tuli ankaranpuoleiseksi; lunta satoi liian -paljon ja usein, joten tiet alituiseen olivat ummessa. Pakkastakin -riitti melkein aina, koko talvisydännä ei ilma lauhtunut kertaakaan -selväksi suojaksi. - -Sinä talvena tottui Jukka kärsimään kylmää ja tuiskua, viikot -pääksytysten kun oli Herttalassa työssä. Oli hän toki omalla -tavallaan varustettu kylmää vastaan, sillä vyötäisten ympäri oli -sidottu nuora pitämään vaatteita ihossa kiinni, ja kasvoja, suojasi -äitivainajan villainen liina. - -Kylmä talvi loppui, lumi suli, ja puihin puhkesi lehti. Jukan työmaa -muuttui Kotosuon lähelle. Kaisan kanssa hän aamusta ehtoosen kantoi -sammalia kivijalan lähelle, siksi että niitä keräytyi monta röykkiötä. - --- Nyt niitä jo on tarpeeksi, sanoi Miekkonen kun tuli eräänä päivänä -lasten työtä katsomaan. Kun vaan Klaus tulisi miehineen. - -Ja samassa Klaus tulikin, kädessään kirves ja luotilauta, ja -seurassaan kaksi miestä, jotka olivat olleet Miekkosen vaimoa -hautaan kantamassa. Kotvasen aikaa miehet laskettelivat pilapuheita, -silmäilivät kivikkoa ja seutua. Sitte Klaus virkkoi: - --- Minkämoiselta tuo suora ja sileä puu näyttäisi seinähirtenä? -Samassa hän alkoi veistää kirveellä hirrenpäätä. - --- Kas sitä ei vaan tiedä, ennenkuin näkee, sanoivat miehet ja -seurasivat Klaun esimerkkiä. - -Iloisia kilkahduksia rupesi kuulumaan samalla. - -Jukka ja Kaisa istuivat sammalläjälle, jonka kevätilmat olivat -kuivattaneet, ja katselivat miesten työtä. - --- Nyt sinulle tehdään uusi koti, huomautti Kaisa. - --- Niin tehdään, myönsi Jukka. Miekkonen pani nysäänsä tupakkia, -nosti toisen jalkansa hirsiläjälle ja naurahteli itsekseen. Hän ei -ollut mikään tunteellinen mies, mutta omituisen suloisia värähdyksiä -nuo kilkahdukset panivat liikkeelle hänen sydämessään. Kaikukin, -joka niihin vastasi, oli rakasta ja suloista. Ihan se jokaiselle -kirveenlyönnille vastasi: - --- Terve tänne tulemasta. - -Koivumetsässä suhahteli hieno tuuli, lehdet räpisivät ja kuiskailivat -hiljaa nekin: - --- Terve tänne tulemasta. - -Ja käki, joka kukkui korpimetsässä, kuului sekin ihan selvästi -sanovan: - --- Terve tänne tulemasta. - - * * * * * - -Syksyllä aurasi Miekkonen tuvan takaa pienen kappaleen nurmea ja -ojitti sen sarkoihin. Klaus teki pärehöylän, ja hätä hätää saatiin -uutisasunto vesikattoon. Korkea ja komea ei se ollut, mutta katsojaan -se teki hyvän vaikutuksen. Silmä siirtyi mielellään ruskeasta -tuvasta, jossa on aina jotakin toivotonta ja mieltä masentavaa, -sievän ja vaatimattoman näköiseen rakennukseen. Valkoisine seinineen, -pärekattoineen ja ikkuna-aukkoineen pilkisti se iloisena ja -ystävällisenä katsojalle silmään. - -Miekkosen mielestä oli se kuin kuninkaan linna laaksossa. Hiljaisuus, -joka seudulla vallitsi, soveltui täydellisesti hänen mielenlaatuunsa. -Elämä tuli täällä olemaan hiljaista ja rauhallista taistelua, jossa -aseina käytetään kuokkaa ja auraa, ja jossa sotasäveleitä laulaa pyy -ja muut metsän linnut. - -Kylä oli muuttunut hänelle vastenmieliseksi siitä pitäin, kun -kauppias siellä rupesi myömään olutta. Juopuneet eivät enää päivän -pitkään loppuneet maanteiltä ja kujain kulmista; kauas Herttalan -maille asti kuului kylästä alinomaa humalaisten räyhy. - -Ja olutkaupan viereen oli tullut viinakauppa. Jo ennen tukkiherran -tuloa kylään osti kauppias talon samalta köyhältä emännältä, jonka -kerran olemme tavanneet puodissa, ja pani sen vuokralle. Talon -eräs mökkiläinen, jolla oli papinkirjassa monta pahaa piirua, -rupesi myömään viinaa. Kauppias tosin kävi todistajain kanssa häntä -kieltämässä, mutta se tapahtui pelkän muodon vuoksi. Yleisesti -tiedettiin, että liike oli tykkänään kauppiaan, ja myöjä hänen -kätyrinsä, joka harjotti ammattiaan määrätyn palkan eteen. - -Ylellisyys oli ihmeteltävässä määrässä höllittänyt siveyden -käsitteitä. Muutama vuosi sitte olivat isännät keskuudessaan -päättäneet, ett'eivät suvaitsisi kapakoitsijoita maallaan. -He pitivätkin lupauksensa. Sittemmin kun Karua sakotettiin -luvattomasta viinan myynnistä, ei kukaan koko kylässä yrittänytkään -salakapakoitsijan ammattiin. Se olikin luonnollista, koska lain -laatijoilla oli myöskin rankaisuvalta. Mutta nyt kun kauppiaan taloon -ilmaantui salakapakka, ei sitä enää kukaan ihmetellytkään; kun se -kerran tuotti hyvää voittoa, oli sen olemassaolo luonnollinen. - -Vanhemmat miehet eivät nauttineet väkeviä arveluttavammassa määrässä, -mutta nuoriso ei voinut välttää kiusausta. Sen riveissä teki juopumus -hävitystyötään hirmuisella vauhdilla. Varsinkin olutta juotiin -suurissa määrin. Rengit, niin hyvin kuin talollistenkin pojat, -seurasivat kauppiaan kehotusta ja iloitsivat ilon aikana. - --- Tuo olut on ihan kirottua, sanoi Miekkonen Klaulle erään kerran, -jolloin Toramäellekin kuului hurja meno oluvilan pihalta. Jos -tämmöistä elämää riittää vielä joku vuosi, ovat kylän kaikki miehet -anturajuoppoja. - --- Ovat ylikanteen, vastasi Klaus. Oluenjuominen päättyy -viinanjuomiseen samoin kuin valhetteleminen päättyy varkauteen. - --- Oikein minua hirvittää, kun ajattelen että nuoret miehet, joiden -käsivarsissa on paras voima vallalla, huvittelevat itseään oluen -juonnilla. - --- Olutpanimo on kirottu laitos, ja kylän kauppias on kirottu mies. -Ei täällä kukaan muu olisi ottanut olutkauppaa. - --- Ei olisikaan. - --- Joka elää, näkee miten lopulta käy. Minä uskon, että kerran -herätään nostamaan sulkua olutvirran eteen ja herätään niinkuin yksi -mies. - --- Ja minä uskon, että kerran tulee hetki, jolloin ei kauppiaalla -ole jäljellä kaikesta tuosta rikkaudesta, jota hän oikein ja väärin -kokoon käärii, muuta kuin vähä hapseita. - --- Hm! Aioin sanoa sinulle, että saat minulta hevosen, jos itse -rupeet tiiliä tekemään. Ostaen ne tulevat kalliiksi. - --- Niin taitavat tulla. Kun vaan saan tupani valmiiksi, muutan heti -täältä. - --- Kesällä minulle tulee hyvää aikaa, silloin teen ikkunat ja ovet. -Kyllä se valmiiksi saadaan. Mutta oletko kuullut, josko Herttalan -isäntä myö metsäänsä. - --- Kyllä ne vahvasti kaupoissa ovat, eikä riitaa kuuluu olevan muusta -kuin myömistavasta; isäntä tahtoo kantokaupan mukaan. - --- Sitte minä vuokraan hevoselleni vielä täksi kesäksi laitumen. Jos -ajohinnat pysyvät entisellään, menen talvella tukin ajoon Herttalan -metsään. Keväällä sitte myön hevoseni ja elän tunnustelen taas täällä -Toramäellä niinkuin ennenkin. - --- Sinulla lie jo myllynhinta koossa? - --- On valehtelematta? - -Hymy levisi Klaun kasvoille, ja Miekkonen naurahti pehmeästi. -Molemmat he nauttivat kevätillan kauneudesta. Pohjainen ja itäinen -taivas oli rastaansuomuksellisessa pilvessä, mutta lännen ja etelän -puolella oli sininen saarto, josta aurinko heloitti ja loi suomuksiin -purppurahohdettaan. Heikko tuuli, joka kävi Herttalasta päin, oli -lauheata ja kosteata, lunta oli enää vaan ohuelta pelloilla, ja -Toramäen päivänpuolinen rinne oli jo kokonaan paljas. - --- Kohta tulee ihana aika, sanoi Klaus, silmäillen myllyä, jota -heikko kevättuuli hiljaa pyöritti. - --- Kohta se tulee, vastasi Miekkonen. - -Sitte kumpikin lähti kotiinsa. - - * * * * * - -Herttalan isäntä osasi menetellä järkevästi metsänsä kanssa. Hän möi -vaan suuremmat puut, joista sai kalliin hinnan, ja joiden pelkäsi -mätänevän, jos ikuisesti saisivat seisoa paikallaan. Metsä siten -harventui ja tuli parempaan kasvuvoimaan. Mutta kauppasumma nousi -sittekin niin korkeaksi, että kylän isännät sanoivat ihmetellen: - --- Rikkaalla on rikkaan onni. - -Emännät toivoivat, että Herttalan isäntä ostaisi metsän hinnalla -tyttärelleen silkkipuvun, pojalleen juoksijaoriin ja vaimolleen -kultakäädyt, mutta pahasti he pettyivät toiveissaan. Herttalassa ei -tuhlattu penniäkään komeuteen. Urkkijain kautta tuli ilmi, mihin -tarpeisin tuhannet markat aiottiin. Karu sai emännältä ongituksi, -ett'ei rahoja edes lainatakaan, vaan ruvetaan niillä rakentamaan -kivinavettaa ja kuokittamaan suurta aroa. - --- Onhan teillä hyvä navetta, ihmetteli Karu. Mitä varten uutta? - --- En minä ymmärrä miesten asioita, vastasi emäntä. Ja kai se kivestä -parempi tulee. - --- Ja peltoakin teillä on niin siunatusti. - --- Mutta eihän lisä pahaa tee. Lasten eduksihan kaikki tulevat. Ei -vaan Oskari ja Helma koskaan voi syyttää vanhempiaan, että olisivat -tuhlanneet heille kuuluvaa hyvyyttä. - --- Ei maarkaan. - -Samalla kertaa otettiin Kotosuon uutisasukaskin puheeksi. - --- Kovin teillä tätä Miekkosta holhotaan, sanoi Karu. Nyt sillä on -uudet huoneet melkein valmiit, ja keväällä se jo kylvää perunoita -uuteen peltoonsa. Lyhyt aika taakse päin oli se köyhä kuin -kirkonvaivainen. - --- Köyhä se niin oli, vastasi emäntä, ja ilman meitä se olisi köyhä -vielä tänäkin päivänä. Nuoremman ja terveemmän miehen minä olisin -ottanut Kotosuolle torppariksi, mutta meidän isäntä kohtelee sitä -Miekkosta niinkuin omaa veljeään. - --- Ihan niin kohtelee. - --- Kun se on talon vanha palvelija ja ahkera työmies. - --- Ahkera se kyllä on, mutta on liian hidas. Teillä se saa olla -niinkuin itse tahtoo; ei muissa taloissa niin oltaisi. - --- Mutta jos se taas rupee sairastamaan, sitte siitä vasta harmia on. -Anna velkaa velan päälle. - --- Eli Jumalan maksoon. - --- Minä jo ihan väsyin paljaasen punnitsemiseen ja mittaamiseen, -silloin kun sen vaimo sairasti kuolemantautia; niille piti antaa -maitoon ja kaljaan saakka. Lopulta se jo kävi ihan kiusalliseksi; -minä tulin oikein pahoinvoivaksi, kun kuulin vaan mainittavankaan -Miekkosia. - --- Suuttuu ihminen lopulta, vaikka olisi enkeli. Autoin minäkin niitä -auttamistani, mutta kyllä sain kauniin palkan. Ei kymmenen kertaa -riitä, kuin se poika on haukkunut minut ja minun lehmänikin. - --- Kippurasarveksi. Herttalan emäntä päästi heleän naurun. - --- Kuulittehan siitä koirasta, se raukka vasta päiviin joutui. Mitä -niillä riitti antaa syödä sille? Ei mitään. Koira oli aina nälässä, -että kylkiluut hohtivat nahan läpi. Minun tuli elukkaa armot, ja -salaa toimitin sen hengiltä pois, ennenkuin ehti nälissään syödä -kanani. - --- Kyllä sen kahun koko kylä sai kuulla. Helma laps'hulluudessaan -sille pojalle lupasi koiran, ja isäntä tahtoi, että lupaus piti -täytettämän. Mutta se siitä sitte tuli. Tiesihän jokainen, ett'ei -niillä ollut varaa koiraa ruokkia. Minä jo silloin heti mielessäni -suutuin, mutta minkä enää tein; se oli annettu kuin annettu. Ei -köyhille pidä koskaan ystävyyttä osottaa, sillä sitte he nostavat -nenänsä korkealle. - --- Oikein sanoitte, emäntä kulta. Hyvänä esimerkkinä siitä on Annin -Kaisa meidän mäellä. Jokainen talo on osaltaan häntä ruokkinut -ja elättänyt, ja nyt on tyttö hieno kuin herrain ryökynät. Ei -kellään ole hameessa niin kauneita kettereitä kuin Kaisalla, ei -talollistenkaan tyttäret näytä niin hennoilta kuin se. Sanoin minä -sille kerran vasten silmiä, että joutaisi nyt palkita ihmisten -hyvyyttä ja mennä joka taloon paimeneksi. Mutta jokos meni? Huiveja -vaan virkkailee ja kaikkia turhia koruja neuloskelee. Kädet pysyvät -pehmeinä, kasvot valkoisina, ja rahoja kuuluu tulevan hyvin. - --- Se on kummallista että ne menevät kaupaksi, vaikka ei kauppiaan -rouva ottanut niitä puotiin myytäväksi. - --- Paljon tuo oli aiottukin. Ostettujahan niiden pitää olla, joita -puodissa myydään. Mutta kaupaksi ne menevät. Koko sen tytön laita on -vähän kummallista. Kun ei se vaan vielä kerran viettelisi häntäänsä -jotakin talollisen poikaa; oikein minä pelkään niiden osaavan -noituakin. - --- En minä pelkää taikataitoja. Tiedetäänhän mitä siitä seuraa, -kun köyhä tyttö pyrkii olemaan kaunis. Herttalan emäntä naurahti -hienosti. Itku siitä lopuksi tulee. - --- Se joutaisi Annillekin. Ihan ilettää sivullista se helliminen ja -hyväileminen; ei koskaan vitsaa, ei koskaan kuria. Ja joka kuritta -kasvaa, se kunniatta kuolee. - -Henkilöt, joista noin kovia sanoja puhuttiin, elivät hiljaa kuin -myyrät, omissa iloissaan, omissa toiveissaan. Kaisa ja Jukka olivat -vielä lapsia, ja yhteistä oli heillä ilot ja surut, Miekkosen hyvästä -terveydestä ei kukaan enempää iloinnut kuin Mari, ja Klaus ei -rajoittanut ystävyyttään pelkkiin kehottaviin ja tyhjiin sanoihin, -hänen ansiokseen lie luettava rakennuspuuhani kaikinpuolinen -onnistuminen. - --- Nyt on uusi kotimme valmis, sanoi Miekkonen Jukalle eräänä iltana, -kun tuli työstä kotiin. Tulee kesä ja kuiva, niin muutamme. - --- Minun tulee ikävä mummoa ja Kaisaa, vastasi Jukka. Tuleepa ikäväni -Klauta ja Kaisuakin. - --- Vaikka olet jo iso poika. Kun vaan tulee kesä ja kuiva, niin -muutamme. - -Ja kesä tuli. Puissa oli taas vehreät lehdet, nurmi oli vihanta, ja -käki kukkuili metsässä. Tuli Juhannuspäiväkin, ja silloin muutti -Miekkonen Toramäeltä. Päivän merkitys oli hänelle suuri, siksipä -kutsuikin ystävänsä muistojuhlaan. Niitä oli Klaun perhe, Anni ja -Kaisa. Aamupäivällä lähdettiin astumaan Kotosuota kohden. Miekkonen -käveli edellä Klaun kanssa; hän puheli käydessänsä ahkerasti -ja valaisi usein sanojaan kädenliikkeillä, Klaus naurahteli ja -lasketteli leikkisanoja vuoden vanhalle pojalleen, jota kantoi -käsivarrellaan. - -Jukka tuli naisväen seurassa, ja kullakin heistä oli kannettavaa -juhlatarpeita. Kun joukko ehti Kotosuon lähelle, pilkisti uutisasunto -ystävällisenä katsojille silmiin. Anni joutui vallan ihmetyksiin, kun -näki uutisasunnon ja seudun. - --- Kukaan ei olisi paremmin osannut valita asuinpaikkaa kuin -Miekkonen, sanoi hän. Täällähän on niin kaunis nurmi ja lehtimetsä, -että ihan ruokahalu menee, kun näkee ne. Eihän tämän kauniimpaa osaa -ihminen ajatellakaan. - --- Talvella täällä vasta kaunista on, sanoi Mari. Aurinko paistaa -Herttalasta päin, ja lumihärmä välkkyy tuhansina kristalleina -koivujen oksilla. Talvella on tuo korpimetsäkin kauneita kammioita ja -saleja täynnä. Ei mikään ole niin kaunis kuin talvi. - -Lapsia viehätti enin koivumetsä. Kaisu heti kysyi Jukalta: - --- Laitatko minulle ja Kaisalle keinun tuonne koivujen väliin? - --- Laitan, vastasi Jukka, sinulle pienemmän, Kaisalle ja itselleni -isomman. - -Tuvan lähellä kasvoi kahdessa sarassa perunoita. Suotuisia sateita -oli sadellut kevätkesällä, joten perunan varsi oli mustaa ja lihavaa. -Kun Miekkonen tuli Klaun kanssa sarkaa lähelle, valaisi hän jokaisen -sanansa kädenliikkeellä. Klaus naurahteli, ja kun sai sanan vuoron, -niin virkkoi: - --- Hyvä perunamaa. - --- Hyvä, peräti hyvä, varmensi Miekkonen. - -Kamari ei ollut vielä valmis, ja raputkin puuttuivat rakennuksesta -kokonaan, mutta kaksi puuta oli pantu kynnykselle portaiksi ja nuoria -koivuja portaiden molemmin puolin, joten siihen oli tehty lehtokuja. - --- Tulkaa sisään, sanoi Miekkonen vierailleen ja meni itse edellä. - -Tupa oli suuri, valoisa ja jotenkin korkea. Huonekaluja oli Klaun -tekemä suurenpuolinen pöytä, vanha kaappi, hylly ja muutamia tuoleja. -Peräseinää koristi lähetystoimen kartta ja kaksi paperilehteä, -kummassakin lyhyt raamatunlause punaisilla kirjaimilla. Kiertelevältä -kauppiaalta oli Jukka ne omilla rahoillaan ostanut, ja Kaisa oli -kalliit lauseet valinnut parhaan ymmärryksensä mukaan. - --- Niinhän tämä on kuin talon tupa, sanoi Anni silmäillen huonetta, -jonka keskellä lattiata seisoi suuri ja lehtevä koivu. - -Marin ruvetessa keittämään kahvia, puheli Miekkonen Klaun kanssa -kontrahdista, joka vasta vuosikymmenen kuluttua tehdään Herttalan -isännän ja Jukan välillä, mutta jonka kaikista ehdoista oli jo -sovittu. Huoneiden vuokraa tuli tehdä kymmenen jalkapäivää vuodessa, -mutta tonttialaan kuuluikin sitte koko nurmi. Lehtimetsän verotus oli -mutkikkaampi ja vaikeampi. Lopulta sovittiin siten, että jokaisesta -sarasta tulee tehdä jalkapäivä samana vuonna, jolloin siitä korjaa -ensimmäisen sadon. Sitte kun koko lehdikko on muuttunut pelloksi, -vaihdetaan jalkapäivät hevospäiviin siten, että Jukka tekee päivän -viikossa talon työtä omalla hevosellaan ja omilla eväillään. -Suonkulman verotus meni samaan tapaan, mutta sillä erotuksella, -ett'ei päiviä muutettu hevospäiviksi. Kun koko kulma on peltona, -tulee siitä tehdä kaksikuudetta jalkapäivää vuodessa, eli päivä -viikossa. Kaikki nuo ehdot koskivat Miekkostakin; niiden mukaan sai -hänkin kuokkia ja kyntää torpan valmiiksi vaikka kuinka pian. Sitä -parempi vaan Herttalan isännälle. - --- Siis kaksi miehen päivää ja yksi hevospäivä viikossa, sitte kun -torppa on valmis, sanoi Klaus. Ei se hullummasti ole. - --- En minäkään luulisi olevan. Ja onhan Jukalla vara tehdä kontrahti -tai olla tekemättä, miten asiat sopivat. Minä en tee kontrahtia -enkä torppaakaan, elän vaan mökkiläisenä kuten Toramäelläkin. Mutta -kun nurmi tästä ympäriltä on muuttunut pelloksi, käyn minä kuokkani -kanssa tuonne koivujen lähelle. Tehköön Jukka sitte miten tahtoo, -kyllä meidän isäntä puheensa pitää. - -Klaus tahtoi tarkemmin katsoa suonkulmaa, ja kun olivat juoneet -kahvia, lähti hän Miekkosen kanssa ulos. - --- Tuosta noin tulee sitte raja kulkemaan, sanoi viimeksi mainittu, -osottaen kiveä suonrannalla. Koko kulma tulee kuulumaan Jukalle. - -Klaus haki seipään ja tonki multaa näkyville. - --- Yhtä mustaa se on täälläkin. - --- Ei tämä mitään suota ole, vaikka sitä siksi sanotaan. - --- Ei olekaan. Mutta mistä tänne saa savea? - --- Tuolta, josta kesällä käydään Herttalaan. -- Vainenkin, muistanhan -minäkin sen. - --- Eikä sitä vielä moneen aikaan tarvitakaan. Jahka Jukasta tulee -mies. - --- Miestä täällä niin tarvitaan. - --- Ja hevosta. - -Päivällinen syötiin nurmella. Ruokia oli kuivaa lihaa, viilipiimää, -mansikoita ja maitoa. Ennenkuin Miekkonen siunasi ruokansa, virkkoi -hän: - --- Minä toivoin saavani kerran viettää tämmöistä juhlaa -vaimovainajani kanssa, mutta toivoni ei toteutunutkaan. Tuon tähden -tuntuu rinnassani haikealta, onpa ilooni sekotettu näkymätöntä -surua niin paljon, ett'ei kukaan arvaakaan. Te hyvin tiedätte, mitä -vainajan osaksi tuli täällä elämässä. Kurjuutta, pelkkää kurjuutta -ja kärsimystä. Joll'ei uskoisi tulevaista elämää ja kuolleitten -ylösnousemista, haastaisin Luojani oikeuden eteen ja lukisin -kannekirjasta, jonka muistan kannesta kanteen ulkoa, kaikki nuo -hirmuiset vääryydet, joita Hän meitä vastaan harjoitti. Mutta nyt -minä sen sijaan sanon nöyrästi: Kiitetty olkoon Hänen nimensä! - -Kaksi suurta kyyneltä tipahti Miekkosen silmistä vihannalle nurmelle. - - - - -V. - - -Käytyään rippikoulun meni Jukka Herttalaan renkipojaksi. Isäntä -lupasi hänelle palkkaa kuusikymmentä markkaa rahaa ja vuosivaatteet. - -Ihka outoja eivät raskaimmatkaan työt enää olleet Jukalle. Keväällä -oli hän jo kyntänyt kovaa sänkeä isäntärengin rinnalla, ja kesällä -oli hän niinikään niittänyt heinää muiden miesten kanssa, mutta vanha -toivo päästä Herttalaan rengiksi ja tehdä työtä aikamiehen tavoin oli -viimeinkin käynyt toteen. - -Miekkoselle koitti oikeat onnenpäivät, kun sai terveenä elää ja -tehdä työtä poikansa kanssa. Kun tuli talvi, ensimmäinen Jukan -ollessa renkinä, purki hän vanhan hökkelin ja ajoi ehjät hirret ja -muut kelpaavat ainekset tupansa lähelle. Keväällä rakensi hän niistä -pienen navetan niinkuin hätävaraksi, kesällä osti hän kylän isänniltä -olkia ja heinämaata, ja syksyllä vaihtoi Jukka vuoden palkkansa -nuoreen lehmään. Kauppa oli mieluinen isännällekin, hänellä kun oli -karjaa navetassa paljon, mutta vielä mieluisampi se oli Miekkoselle. -Tosin elukan hoitaminen ja lypsäminen olivat hänelle oudonpuoleisia -toimia; jopa kamariakin, josta vielä puuttui lattia, ovet ja ikkunat, -piti käyttää rehulatona, mutta sittepä olikin toivo saada lantaa -vahvalti perunamaahan. - --- Ne kuusi päivää, jotka teen veroa lehmän kesälaitumesta, eivät -tunnukaan hyödyn rinnalla, joka siitä aikaa myöten viruu, sanoi hän -Klaulle. Isännät eivät pidä heinämaita kalleina, joten elukan ruoka -ei tule paljoa maksamaan. Mutta lannasta ja maidosta tulee rahaa. - --- Sen minä tiedän omasta kokemuksestani, vastasi Klaus. Marin aina -teki mieli lehmää, ja minäkin, saatuani tukuttain rahoja, ostin -suuren sarvipään. Siten minusta tuli maanviljelijäkin. Elelen nyt -kuin huhdassa. - --- Samoin minäkin. Hm! Ei mikään ole pysyväistä auringon alla, ei -köyhyyskään. Miekkonen naurahti hiljaa. - -Kaisa sai palveluspaikan kylässä. Tansseissa ja Annin luona kohtasi -Jukka hänet melkein joka sunnuntaina, joten ei tuntenut kovempaa -kaipuuta kasvinkumppaninsa perään. Mutta kuitenkin tuli usein hetkiä, -jolloin Jukan täytyi itselleen tunnustaa, että ajatuksensa julki ja -salaa kulkivat Kaisan luo. Jos tuli iloa, jos tuli surua, aina oli -asianlaita sama. Kaisan luo menivät ajatukset satoja eri teitä. - --- Eihän tuo ole ihmekään, väitti Jukka usein ajatustensa kanssa, -minulla kun ei ole ketään muuta tuttavaa, ketään muuta ystävää, jota -muistella ja ajatella. - -Kaisa oli saanut itselleen uuden ystävän. Jo rippikoulua käydessä -mieltyi hän sokeasti nuoreen tyttöön, jolla oli iloiset sinisilmät ja -kauniit keltaiset hiukset. Tytön nimi oli Anna. Hän oli talollisten -lapsia ja kotoisin kirkonkylästä. Elämäkertansa oli yhtä surullinen, -kuin hän itse oli kaunis. Kymmenen vuoden vanhana sai hän kotiinsa -äitipuolen, joka piteli häntä pahemmin kuin orjaa. Viisi vuotta -kärsittyään kovaa kohtelua lähti hän palvelemaan vierasta, ja sokea -sattuma viskasi hänet Kaisan lähelle. Talot, joissa kumpikin palveli, -seisoivat kylässä nurkka-nurkan, toistensa edessä ja haittana... - -Toisena vuotena ylensi Herttalan isäntä Jukan rahapalkan sataan -markkaan. Miekkonen kuokki nurmea pelloksi ja kylvi perunain ohessa -sarkoihin nelikon rukiitakin. Ennen talven tuloa teki hän Klaun -kanssa pienen vajahuoneen, jonne sai viedä säilöön veistelemänsä -kalut. Mitä olikin jo jommoinenkin joukko, mutta yksinomaan -semmoisia, joita tarvitaan maanviljelyksessä. - -Jukan palvellessa toista vuotta Herttalassa riitaantui isäntärenki -Oskarin kanssa jostakin vähäpätöisestä seikasta, eikä kukaan voinut -rakentaa sovintoa heidän välilleen. Vanha ja kokenut mies ei -kärsinyt, että poikanulikka tuli häntä nenästä vetämään, ja Oskari ei -puolestaan pannut suurta arvoa rengille. - --- Menköön matkoihinsa, sanoi hän ylpeästi, kun häntä käskettiin -sopimaan loukatun kanssa. Rahalla saa renkejä vaikka seinänraotkin -täyteen. - -Emäntä oli salaa samaa mieltä. -- Ei siitä pelkoa, että leipä jää -syömättä, sanoi hän isännälle. Kyllä niitä toisia saa. - --- Niin, mutta miehillä on suuri ero, väitti isäntä. Yksi on -yhdenlainen, toinen toisenlainen. - --- No tahtoisitko sinä, että Oskarin pitäisi panna polvilleen hänen -eteensä? - --- En, en minä sitäkään tahdo. Siihen juttu loppui. - -Pyhäinpäivä tuli, ja isäntärenki erosi. Isäntää ja Helmaa jätteli -hän kädestä hyvästi, mutta Oskarille ja emännälle ei lausunut luotua -sanaakaan. - -Jukalle alkoi kolmas vuosi. - --- Kuinka nyt palkoista sovimme? kysyi isäntä, kun palvelusvuoden -viimeinen päivä oli illassa. Minä olen tähän asti tarjonnut, ja sinä -olet tyytynyt. Koeta nyt itse määrätä. - --- Antakaa että mietin huomiseen asti, vastasi Jukka. - --- Mieti vaan. Minä ajattelin, että jäät mielelläsi meille, ja -sentähden en pestipäivinä puhunut mitään. - --- Mielelläni minä teillä palvelen. - -Yö kului, ja aamu tuli. Aamulla meni Jukka isännän kamariin ja -virkkoi: - --- Tahdotteko tehdä minun kanssani kolmen vuoden kaupan? - --- Tahdon, vastasi isäntä, joll'et mahdottomia pyydä. - --- Sepä hyvä. Annatteko minulle kolmesta vuodesta rahapalkan sijaan -Sukkajalan varsan? - --- Siitä tulee hyvä hevonen. Kolmesataa, neljäsataa. Hm! No jos annan. - --- Mutta sitte ei sitä saisi muut valjastaa kuin minä. Kolmen, vuoden -perästä on se minun omani, mutta jos minä vielä sittekin jään teille -rengiksi, on omassa vallassani viedä hevonen isälleni tai antaa sen -olla täällä. Viimeksi mainitussa tapauksessa pitää sen saada syödä -samaa ruokaa kuin muutkin hevoset, mutta ajaa ei sillä sittekään -saisi muut kuin minä, ei askeltakaan. Suostutteko niihinkin ehtoihin? - --- Suostun siinä tapauksessa, että sinä tästä lähin käyt ensimmäisenä -työhön ja tulet viimeisenä kotiin. - -Kaikki Jukan veri ryntäsi ylös poskiin. - --- Isäntä, sanoi hän sammaltaen ja lattiaan katsoen. Minä olen vasta -kahdeksantoista vuoden vanha. - --- Vaikka, mutta sinä kykenet. Isännän ääni kuului päättäväiseltä -ja lujalta. Huomisesta alkaen olet sinä meidän isäntärenki, ja kun -semmoisena palvelet kolme vuotta, niin saat vaatteiden ja muiden -etujen lisäksi Sukkajalan varsan. Päätä pian. - --- No kun niin tahdotte. - --- Tänä vuonna saat vapaaviikon, mutta tulevana vuonna et enää saa, -etkä viimeisenäkään. Itse saat ruokkia varsan ja itse saat panna -sille nimen. - --- Olkoon Hukka. Minulla oli pienenä poikana sen niminen koira. - -Vapaaviikon vietti Jukka taaskin kotona isänsä kanssa. He yhdessä -perkasivat kiviä lehtimetsästä, panivat uutta aitaa ja kokoilivat -metsästä tuulen kaatamia puita talven varaksi. Koko syksypuolen oli -Miekkosta vaivannut selkäsärkö, mutta moisista helpoista töistä ei -hän malttanut pysyä erillään. Kun Jukka häntä pyysi edes vähäsen -säästämään itseään ja hoitamaan terveyttään, tuumaili ahkera mies: - --- Ei luontoni salli. Tässä tulee kaikki työ omaan eteeni. - --- Mutta jos kuolette. - --- En minä sentähden kuole, että työtä teen. Kylässä elettiin toiseen -tapaan, viina ja olut vuoti siellä virtana. Pahaisia poikiakin -nähtiin oluvilan pihalla lasia kallistamassa, pulloja tyhjentämässä. -Että pyhäinpäivinä, kuten muinakin juhlina ja joutoaikoina, piti -juoda itsensä eläimeksi, oli juurtunut varsinaiseksi tavaksi siitä -asti kun kauppias turmiollisen liikkeensä kylässä alotti. Viina -ja olut oli ensimmäisenä ja viimeisenä kaikissa iloissa. Koko -vapaaviikon kaikui kylän raitti juopuneiden julmasta elämästä. - --- Nyt on nuorilla miehillä ilon aika, sanoi kauppias korjatessaan -lootaansa raskaalla työllä ansaittuja rahoja. - -Kun tieto Jukan kohoutumisesta isäntärengin asemaan levisi kylään, -herätti se mieltymystä ja ihmettelyä. Kummastellen kysyi moni -itseltään, mitenkä Miekkosella, tautein ja paisumain rääkkäämällä -miehellä, saattoi olla poika, joka kahdeksantoista vanhana kelpasi -isäntärengiksi Herttalaan, jossa muiltakin miehiltä vaadittiin -tavallista enemmän. - --- Isä kuin kuivettunut käpy, sanoivat he, ja poika semmoinen honka! - -Vapaaviikon loppupuolella meni Jukka käymään Annin luona, jossa tiesi -Kaisan ja Annan yhdessä viettävän hupaisia päiviä. Arkipäivä kun oli, -ei hän huolinut muuttaa vaatteitakaan ylleen, mutta kaulaansa hän -pani Kaisan virkkaaman keltaisen villahuivin. Se olikin kallis muisto -lapsuuden ajoilta! - -Kaisa oli yksin kotona, ja Jukka sai nyreän katseen tervehdykseksi. - --- Et lainkaan ole tullut kylään, sanoi Kaisa, kun katsoi -tyytymättömästi Jukkaa. Siellä on tanssittu joka ilta. - --- Minä olen tanssinut työssä joka päivä. Entä mummo? - --- Meni Klaun luo äsken. Kaisa neuloi hametta, ja hänellä oli niin -kiire, ett'ei joutanut silmiään nostaa. Kaisa oli täällä ja vei -väkisin. - --- Entä Anna? Jukka meni istumaan huoneen perälle, eikä ollut -tietääkseenkään kylmyydestä, jolla häntä kohdeltiin. - --- Mitä sinä Annasta tahdot? Ethän sinä hänestä pidä. - --- En pidäkään. Hän koreilee liian paljon ja... - --- Ja mitä vielä? Kaisa ei malttanut olla keskeyttämättä puhelua. - --- Hän peipottaa Heikkiä. Kun on muita rikkaampia lähellä, niin... - --- Heikki on nahjus niinkuin sinäkin! Jukka rupesi nauramaan. Hän -näki että tuo kaikki oli hetken kiukkua, joka pian menee ohi. -Pehmeästi nauraen virkkoi hän: - --- Jos minä olisin saanut tanssia joka ilta, en kehtaisi olla noin -pahalla päällä tutulle pojalle. - -Sydämessään Kaisa jo nauroi, mutta tahtoen näyttää yhä suuttuneelta -rupesi hän neulomaan eikä vastannut huomautukseen ensinkään. Jukka -antoi hänen olla rauhoissaan ja vaikeni hänkin. Sitä ei Kaisa kauan -kestänyt. Hetkisen perästä kysyi hän: - --- Kuka tulee Herttalaan isäntärengiksi? Kun ei vastausta kuulunut, -siirti hän katseensa Jukkaan. Tämän kasvot tulivat silmänräpäyksessä -veripunaisiksi. - --- Sinä siis. Kaisa nousi ylös ja läheni Jukkaa ikäänkuin aikeessa -hypätä hänelle syliin, mutta samassa hän astuikin askeleen taakse -päin ja asettui istumaan entiselle sijalleen. - --- Kuinka ylpeäksi olet tullut sitte viimeisen, sanoi hän sitte -äänellä, jossa todellisen suuttumuksen ohessa kuului mielipahaakin. - --- Mitenkä niin? - --- Vielä tuota kysyt. Sinusta on tullut Herttalan isäntärenki, ja -sitä et tullut minulle ennen sanomaan. - --- Jo minä sitte olisin mies, kun hyppäisin pitkin kylää kehumassa -itseäni. - --- Pitkin kylää, matki Kaisa, taistellen kyyneleitä vastaan. Olenko -minä sitte sinulle niinkuin muutkin kyläläiset? - --- En minä tiedä, onko se totta, mutta kyllä minulle on kerrottu, -että sinä mielelläsi katselet ... meidän Oskaria! Jukan pehmeä ääni -kuului tyyneltä, mutta sanat tulivat yksitellen, niinkuin olisivat -lohenneet kovan painon alta. - -Kaisa ensin hämmästyi itsensä mykäksi, sitte hän suuttui sydämensä -syvimmässä. - --- Se on valhe, ikuinen valhe, huudahti hän. Uskotko sinä tuommoisia -juttuja, tuommoisia valheita? - --- En aina, mutta jolloinkulloin. Ja silloin heti tulee niin raskas -ollakseni. Ei maita työ eikä ruoka. - --- No mutta kun minä sanon, että se on valhe, hävytön valhe, -etkö sitte usko minun sanojani enemmän kuin tuommoisia valheita, -juoksujuttuja? - -Kaisa nousi ylös istumasta ja tuli Jukan eteen. Kiihtynyt kiukku -kaunisti häntä, kasvojen iho oli heleä, vartalo nuortea ja -kukoistuksen alussa. Valkoinen esiliina, jota hän sattumalta tällä -hetkellä käytti, teki hänet vallan tyttömäiseksi ja miedonsi -säännöllisten kulmakarvain ja katseen kiukkua. - --- Etkö luota minun sanoihini enemmän? jatkoi hän äskeiseen kiivaasen -tapaan. Sano, etkö luota enemmän? - -Suuttumus teki Jukan kerrassaan onnelliseksi. - --- Luotan, vastasi hän naurahtaen. - --- Ylpeä ja epäluuloinen poika. - -Kaisa löi Jukkaa kankaalla kasvoihin ja meni jälleen istumaan -paikalleen. - --- Nyt ollaan sovinnossa eikä riidellä enää koskaan. - --- Päätetään niin. Paljonko saat palkkaa? - --- Hevosen kolmesta vuodesta, vähän enemmän kuin muut rengit, ja -muita pieniä etuja. - --- Vai hevosen saat palkaksi! Sukkajalan varsan, arvatakseni. - --- Juuri sen. - --- Tiedätkö mitä? Kaisa muuttui äkkiä vakavaksi. Kaaren Heikki möisi -talonsa, maksaisi muut perilliset eroon ja... - --- Se olisikin viisainta, keskeytti Jukka. Velka vielä kymmenenkin -vuotta kasvaa, nielee se talon törkyneen. - --- Ja ottaisi itselleen erikoismaat, jatkoi Kaisa, mutta siitä ei -taida tulla mitään. Toisen tunnin Anna käskee, toisen tunnin kieltää. -Sinä et saa tuomita Annaa, hän ei voi sille mitään. Jos kaikki voisi -tapahtua parissa minuutissa, sitte siitä tulisi valmista. Anna raukka -kärsii niin paljon, ett'ei kukaan ihminen. Monta kerta herää hän -yöllä itkemään. - -Keveitä askeleita kuului rapuissa, ja Anna samassa tuli sisään. -Useinkin ne ihmiset, jotka enin ovat kärsineet, ovat pelkkää iloa -ja hymyä. Niinpä Annakin. Hän näytti kokemattomalta ja hellityltä -tytöltä, jolla ei ole heikkoakaan käsitystä, mitä sanat suru ja -äitipuoli merkitsevät. Sinisilmissä näkyi vaan iloa, semmoista joka -tulee sydämen pohjasta ja saattaa meidät unhottamaan kaikki, mitä -maailmassa on ikävää, ilotonta. Keltaiset hiuksensa olivat kauniit. -Pitkä palmikko ylettyi käsiranteiden kohdalle saakka ja näytti se -maksanvärisen villapuvun rinnalla ihan kullalta. - --- Kas karhua, kun on tullut suolta tänne kuivalle mäelle. Anna löi -kättä Jukalle. Nyt viemme sinut tanssiin. - --- Onko kylässä taas tanssit? Kaisa herkesi neulomasta, ja -kasvoillaan näkyi, miten paljon hän nautti Annan läsnäolosta. - --- On, sillä sinne tuli kulkeva viuluniekka. Se vasta osaa soittaa, -sen viulu on kuin ihmisen sydän, jossa tuhannet eri jänteet -väräjävät... - --- Tulethan, Jukka? - --- Tulen toki. Tosin jalassani on roimahousut, enkä muutenkaan ole -tanssipuvussa, mutta tuntevathan minut. Ja kun eivät muuten tunne, -niin kysykööt. - -Anna teki tulen ja rupesi keittämään kahvia. Vasta äsken kuuli hän -kylässä, että Jukasta oli tullut Herttalan isäntärenki. Siitä iloista -puheen ainetta. - --- Vaikka kuinka olen ikävissäni, sanoi Anna nauraen omalla -sydämellisellä tavallaan, tulen heti iloiseksi, kun muistan -minkämoinen pyöreä esine olit silloin, kun sinut ensi kerran näin. Ja -nyt sinä olet Herttalan isäntärenki! Et tiedä, miten paljon sinusta -kylässä puhutaan. Saisit kainaloosi vaikka jokaisen tytön, kun vaan -viitsisit kumartua ottamaan. - -Jukka nauroi, mutta nauru ei vähääkään ilmaissut, kuinka arka asia -oli. Hän ei pannut suurta arvoa häilyvän tytön puheelle, vaikka se -kuuluikin iloiselta kuin puron lirinä kodin lehtimetsässä. - -Juotuaan kahvia lähtivät he. Mäellä tuli Anni heitä vastaan Marin ja -Onnin kanssa. - --- Tanssimaanko taas? kysyi hän niinkuin nuhdellen. - --- Oikein arvasitte, mummokulta, vastasi Anna. Emännät ja tyttäret -tehkööt nyt työtä ja kantakoot raskaita saaveja navettaan, me -laulamme ja tanssimme. Kenkäni puolipohjat ovat vielä eheät, vaikka -löin vetoa tanssivani ne rikki vapaaviikkona. - --- Kyllä minua vähän hävettää, sanoi Jukka. Olisi edes ilta. - -Herttalan emäntä sattui juuri vierailemaan kauppiaan rouvan luona. -Rouva oli hauskimmillaan, sillä jo ennen vieraansa tuloa oli hän -nauttinut Oskarin ja Franssin kanssa pari lasillista viiniä. -Semmoisena hetkenä kuin nyt oli hän selvimmästi entisen pesijättären -tarkka kuva. Sisällinen saasta, joka muulloin pysyi kauniin kuoren -olla hyvästi kätkössä, kuohui vapaasti ilmoille. - -Herttalan emäntä huomasi heikkouden, mutta katsoi sitä sormiensa -lävitse. Viini teki rouvan verrattomaksi seuraihmiseksi ja karsi -liian hienouden pois. Puhelu sujui mainiosti, eikä sanoja tarvinnut -punnita tarkalleen. - --- Keitä siellä? kysyi rouva nähtyään Herttalan emännän katsovan -maantielle. - --- Nuo tämän kylän hienot ja kauniit. Jukka juuri silloin meni -tyttöjen kanssa kylään. Rouvakin tuli katsomaan ikkunan lähelle. -Halveksivaisesti hymyillen virkkoi hän: - --- Ryökynät siellä onkin. Voi minun päiviäni, kuinka teissä on neitoa. - --- Onhan niissä kahteen rekeen. - --- Mutta ei hevosta kummankaan eteen. Siinä on yhdenkin kerran -katsottu peiliin, miltä puvun ketterit näyttävät. Katsokaa emäntä, -miten sieviä askeleita Annin Kaisa astuu! Vahinko, ett'ei isän silmä -koskaan saa nähdä oikein sievää, oikein hienoa. Jos se miesraukka -nyt tulisi noita hienoja neitoja vastaan, niin koulunkäyneiksi -ryökynöiksi luulisi, eikä suinkaan navetta juolahtaisi mieleen. Ja -tuo toinen kaunis. Äiti varmaan ei antanut vetää kureliiviä noin -kireälle, siksipä piti karata kotoa maailmanselkään. Jukka vielä -hempukoiden ritarina. Tervamiehen hevonen vaan puuttuu, sitte sitä -nauraisi kylän siatkin. - --- Paremman puutteessa kelpaa Jukkakin. Rouvan koko olento ja -katsantotapa olivat Herttalan emännän ihanteita. Lie se ikävätä -hienoille tytöille, kun eivät paremmat tartu onkeen. - --- Kun minä olin nuori, oli pojillakin silmät, mutta nyt näyttää... -Rouva äkkiä katkaisi lauseensa, astui kamarin ovea kohden ja veti -oven auki. - -Franssi ja Oskari istuivat sohvalla, hiljaa puhellen ja naureskellen. -Heidän edessään oli pöytä, pöydällä seisoi tyhjä viinipullo ja -täytettyjä olutlaseja. - --- Te olette laiskoja poikia. Rouva nauroi ja näytti etusormellaan -pitkää-nenää pojille. - --- Miksi, saakeli soikoon! kysyi Franssi. - --- Tulkaapa tänne. - -Pojat tulivat vierashuoneesen. Veri oli syöksynyt heidän kasvoihinsa, -mutta muuten ei näkynyt humalaisen vikaa kummassakaan. - --- Katsokaa noita. Rouva osotti sormellaan tyttöjä, jotka jo olivat -ehtineet kappaleen matkaa kauppiaan ohi. - -Franssi katsoi Oskaria silmiin ja virkkoi: - --- Siellä tanssitaan kai taas. - --- Niin minäkin luulen. - --- Laiskoja ja huonoja poikia! Rouva työnsi Franssin ja Oskarin -jälleen kamariin ja sulki oven. - -Toi sitte viinipullon pöydälle ja kaatoi lasiin. Hienolla hymyllä -osotti Herttalan emäntä, että hän hyväksyi ihanteensa käytöksen ja -menettelytavan. - --- Juomme hienojen tyttöjen onneksi. Rouva kilahutti lasiansa -Herttalan emännän lasiin. Sulhasonneksi. - --- Sulhas-onneksi niin, toisti Herttalan emäntä, jota monet syyt -estivät etevyydessä ehtimään rouvan tasalle. - -Vasta sitte kun näki Franssin ja Oskarin kiirehtivän kylään tyttöjen -jäljessä, vaihtoi rouva puheen ainetta. Hän oli kovin harmissaan, kun -ei Helmaa laskettu Ainun kanssa pääkaupunkiin ompelukoulua käymään. - --- Ainun on siellä yksin ikävä, kuitenkin alussa, sanoi hän. Miks'ei -teidän isäntä laskenut Helmaa? - --- En minä tiedä, vastasi emäntä. Hän ei kärsinyt kuulla -puhuttavankaan siitä. Eikä Helma itsekään kovin halunnut. - --- Toisin teillä, toisin meillä. Mitä minä meillä sanon, se on -sanottu. Rouva täytti lasit punaisella viinillä. Herttalan emäntä ei -häntä estänyt. - -Tanssit pidettiin kauppiaan talossa, joka oli vuokralla. Pareja pyöri -jo lattialla, kun Oskari ja Franssi ehtivät sinne. Humalaisiakin oli -joukossa, mutta elämä oli vielä siivoa. Kulkeva viuluniekka soitti -uusia hypynsäveleitä, ja parit pyörivät lattialla keveiden tähtein -mukaan. - -Niinkauan kuin hyppyä kesti, seisoi Franssi ovenpuolessa, mutta -viuluniekan herettyä hetkiseksi, astui hän perälle. Jokaisen tytön -silmät seurasivat kylän sievintä poikaa. Ulkomuotonsa oli todellakin -verrattoman kaunis. Hiukset olivat hieman kiharaiset, otsa valkoinen -ja kasvojen tumma puna kadehdittavan tervettä. Sievä puku täydensi -ulkomuodon hyvän vaikutuksen. Takki oli vartalonmukainen, ja, -teräsvitjat pilkoittivat sen alta. - -Anna istui Kaisan vieressä, mutta nähdessään Franssin tulevan tuvan -perälle loi hän katseensa alas. Kuitenkin hänen sydämensä tunsi -ja silmänsä näkivät, että kaunis poika tuli suoraan häntä kohden. -Samassa oli hän hurmattu. Ainoastaan iloisella naurulla saattoi hän -salata sydämensä ristiriitaiset, väkevät kuohut. - --- Eikö tanssita purpuria? Franssi tervehti Annaa niin sydämellisesti -ja vapaasti kuin omaa sisartaan. - --- Kernaasti minä. Anna jäi seisomaan Franssin rinnalle, eikä hänellä -ollut voimaa vetää kättään pois. - -Franssin loistava menestys oli kehotuksena Oskarille. Hän hetimmiten -silmäili tyttöparvea, mutta Kaisan vertaista kukoistavaa neitoa -ei silmä tavannut; sievimmätkin näyttivät häneen verrattuina -puolikuntaisilta. - --- Minä tanssin sinua vastaan Kaisan kanssa. Oskarin ääni kuului yli -tuvan ja hän tuli Kaisan eteen. - -Oivempaa tilaisuutta kostaa kielikelloille ei voinut Kaisalle tulla. -Nauraa helähyttäen vastasi hän: - --- Minä tanssin tämän purpurin Herttalan isäntärengin kanssa. - -Jukan katse oli odottavaisesti kiintynyt Kaisaan. Kuultuaan eittävän -vastauksen kuiskasi hän Heikille: - --- Hae tyttö ja mene kiusallakin Franssia vastaan. - --- Sen minä teen. - -Mutta Oskari ei ollut keinoton. Ennenkuin Heikki ehti nousta -istumastakaan, oli hän jo umpimähkään ottanut tytön ja asettunut -Franssia vastaan. Kun Heikki sen näki, jäi hän purpurista kokonaan -pois. - -Katsellen nuorten hyppyä istui kaksi vanhempaa miestä lieden lähellä. -Purpurin aljettua kysyi toinen. - --- Mikä pari noista sinun mielestäsi on pulskin? - --- Hä Miekkosen Jukka ja Annin Kaisa. - --- Niin on minunkin mielestäni. - -Purpurin loputtua levähti viuluniekka hetken. Tytöt silloin -asettuivat piiriin ja rupesivat laulamaan; kohta alkoi vilkas hyppy, -johon kaikki ottivat osaa. Nähtyään miten Oskari kieppui Kaisan -ympärillä, virkkoi Jukka hiljaa: - --- Tanssi vaan sen kanssa. - -Kaisa naurahti ja sovitti askeleensa niin, että Oskari pääsi häntä -lähelle. - -Franssi pyöri melkein yksinomaan Annan kanssa. He eivät huolineet, -oliko poikain vaiko tyttöin vuoro pyytää, vaan tanssivat toistensa -kanssa monet otteet yhtämittaa. Joku muu olisi heti joutunut -pistopuheiden esineeksi, mutta Franssi käytti itseänsä aina niin -vapaasti ja poikamaisesti. Sitäpaitse oli hän sieväkasvuinen, joten -näytti paremmin neljäntoista vuoden ikäiseltä pojalta kuin täysin -kypsyneeltä nuorukaiselta. Lisäksi oli vielä tupa jotenkin himmeästi -valaistu ja pyöriviä pareja paljon, joten ei siinä voinut erityistä -huomiota herättää. - -Heikki kuitenkin huomasi mitä peliä Franssi ja Anna pitivät. Hitaana -luonnoltaan malttoi hän mielensä ja tanssitteli muita tyttöjä, vaikka -verensä rupesikin yhä enemmän kuumenemaan. Franssia piti hän tarkasti -silmällä. Tämä ei ollenkaan pyörinyt puolikuntaisten tyttöjen kanssa; -joskus kun heitti Annan kädet irti, otti sijaan jonkun peräti kehnon. -Sitä tekoa tehden pääsi Heikki kerran Annan lähelle. Tämä oli juuri -herjennyt pyörimästä Kaisan kanssa ja joutunut seisomaan ihan Heikin -kohdalle; silloin oli poikain vuoro valita. Heikki riensi Annaa -kohden, mutta kirous ja kiusaus! Franssi jo seisoi kilpailijana -hänen rinnallaan. Epätietoisen näköisenä ojensi Anna kätensä, kaunis -kilpailija tarttui niihin, ja Heikki jäi seisomaan niinkuin joku -raukka. Tuo kiukutti Annaa ... silmänräpäyksen ajan! Franssin kanssa -pyöriessään lauloi hän iloisemmin ja heleämmin kuin muut tytöt: - - Keikun, keikun kaunihisti - kultani kiusallakin! - Poimin maasta mansikoita - kultani kiusallakin! - -Laulun jokainen sana haavoitti Heikkiä enemmän kuin tyttöin -pilkalliset katseet. Verensä ruvetessa kiehumaan yhä kiivaammin astui -hän ovea kohden ja ulos, päässään sekavia ajatuksia ja mielessään -kostontuumia. - -Hyppyä jatkettiin yhä ja jotenkin vilkkaasti. Ihastus uusiin -hypynsäveleisin oli niin yleinen, että Jukkakin pyöri päänsä -hikeen. Hän jo mietti lähteä pois ja käskeä Kaisaa kanssaan, mutta -Heikki samassa tuli tanssitupaan. Hän käveli hoiperrellen ja lauloi -rivolaulua. Heti kävi tyttöparvessa kuiske: - --- Heikkikin on kerran huippelissa. - --- Ja aikalailla onkin. - -Franssi tanssi Annan kanssa polkkaa ja muutamia muita pareja liehui -lattialla. Silmänräpäyksen ajan katseli Heikki kaunista paria, mutta -sitte hän meni perälle viuluniekan eteen ja rupesi haastelemaan -riitaa tämän kanssa. - --- Mitä siinä ijäksi rinkutat? kysyi hän ja vahvisti kysymyksensä -kirouksella. - --- Polkkaa niinkuin kuulet, vastasi viuluniekka, sitä -Pälkäneenpolkkaa. - --- Mitä p--leen Pälkäneenpolkkaa? Heikki samassa sieppasi viuluniekan -kädestä kaaren ja heitti sen lattialle. Kaari osui menemään Franssin -ja Annan jalkoihin; molemmat kaatuivat. Tyttöparvesta kuului heleä -nauru, mutta kun Franssi nousi ylös, oli tumma puna kadonnut hänen -kasvoiltaan, ja musta vihan veri tullut sijaan. Katsottuaan Oskaria -silmiin astui hän raivon näköisenä Heikkiä kohden; Oskari heti tuli -perässä. He yhdessä aikoivat nähtävästi viskata humalaisen ulos -pihalle ja siellä kurittaa häntä. Mahdotonta tuo ei olisi ollutkaan, -sillä Oskarilla oli voimaa, Franssilla sisua, molemmat sitäpaitse -olivat liukkaat ja molemmilla oli vihaa Heikkiä kohtaan. - -Mutta Jukka menikin neljänneksi joukkoon. Joku vastustamaton voima -veti häntä Oskarin lähelle, ja sydämessä ihan tuntui makea kihelmä -jo pelkästä ajatuksesta, että saisi käsin kopristaa kylän komeita -poikia. Ollen Heikin läheinen tuttava vihasi hän Franssia vielä -enemmän kuin Oskaria. - --- Jos riitelemään rupeatte, sanoi hän pehmeällä äänellään, niin -tietäkää että minä olen Heikin kanssa yhtä poikaa. - --- Pysy sinä pois. Franssin ääni vapisi kuin haavan lehti, ja hän -kurotti kättään tarttuakseen Heikkiin. - -Mutta samassa Jukka iski paksuilla sormillaan häneen kiinni takin -kauluksesta, oikealla kädellään kaappasi hän Oskaria rinnoista -kiinni. Sitte nosti hän molemmat kätensä vaakasuoriksi. - -Jos sinä silmänräpäyksenä olisi neula pudonnut jonkun tytön rinnasta -lattialle, olisi se kuulunut yli huoneen, sillä niin hiljaa oltiin -joka puolella. Jukka ei näyttänyt suuttuneelta. Naurusuin kohotti hän -oikean kätensä, jolla piteli rotevavartaloista Oskaria, pystysuoraksi -ja antoi vasemman kätensä, josta sievä Franssi rippui, jäädä -vaakasuoraan asentoon. - -Voimankoe hämmästytti kaikkia; toinen vanhempi mies virkkoi: - --- Sillä on voimaa kuin jättiläisellä. - --- Vaikka on vasta kahdeksantoista vanha. Samassa Jukan oikea käsi -alkoi verkalleen aleta ja samassa Oskarin varpaat koskivat lattiaan. - --- Jos riitelemään rupeatte, sanoi Jukka ja nauroi niinkuin -leikinteolla ainakin, niin tietäkää, että minä olen Heikin kanssa -yhtä poikaa. - -Tuo kaikki tapahtui parissa silmänräpäyksessä. - -Vihan musta veri pakeni Franssin kasvoilta, ja hän vaaleni pelkästä -häpeästä. Mutta terve järki esti häntä joutumasta suurempaan häpeään. -Käsi, joka äsken piteli häntä takin kauluksesta, ei tuntunut luulta -ja lihalta, vaan raudalta ja teräkseltä. Semmoista kättä vastaan -jäisi alakynteen koko kylän pojat... - -Franssi antoi järjen voittaa ja malttoi mielensä. Hilliten vihaansa -sanoi hän: - --- En minä ole riitaa mielinytkään, mutta jotkut näyttävät sitä -haluavan. Parempi, ett'ei tanssita enää askeltakaan. Minä kiellän ... -Oskari, tule pois. - -Tytöt väistyivät tieltä, kun kylän komeimmat pojat yhdessä astuivat -ovea kohden ja ulos. Samassa hiljaisuus loppui, kohinantapainen nauru -ja kuiske täytti tuvan. - -Tanssimista ei enää kukaan ajatellutkaan. - -Jukka etsi Kaisan ja kiirehti lähtöä. Kukaan ei tietänyt, minne Anna -oli joutunut. - --- Tuossa on hänen liinansa, virkkoi muuan tyttö, heittäen punaisen -villaliinan Kaisan käsivarrelle. Poika, joka seisoo tuolla -ovensuussa, sanoi nähneensä ulkona Annan. - --- Näitkö minne hän meni? kysyi Kaisa pojalta. - --- Hän juoksi hurjasti maantielle, vastasi poika. Minä olin silloin -pihalla. - -Kaisa rauhottui pojan sanoista. - -Syksy-ilta oli miedonpuoleinen. Ilma oli alhaalla tyyni, mutta -taivaalla kiiti kuultavia pilviä ja pilvien takaa loi puolikuu -kumeata valoaan kylän raitille. Kun silmä katsoi kauemmaksi, -kätkeytyivät rakennukset ja maisemat hämärään huntuun. - -Äänetönnä käveli Kaisa Jukan rinnalla, mutta henkäyksissä varastihe -rinnasta ulos tuon tuostakin lyhyt huokaus; huokauksissa sitte -sisällinen tuska ikäänkuin huojentui. - -Iloisia joukkoja kulki kylän joka, kujalla ja niitä jäi joka talon -pihalle. Melua ja naurua kuului kauas kauppiaan ohi. - -Toramäen lähellä näki Kaisa naisolennon makaavan katajapensaan -juuressa. - --- Herran tähden, Anna makaa tuolla. Kaisa hyppäsi yli maantien ojan -ja kosketti Annaa. Anna kulta. - --- Jätä minut rauhaan. - --- Tule kotiin, Anna kulta! - -Anna nousi äkkiä ylös ja lähti juoksemaan Toramäelle. Keltainen -hiuspalmikko oli auennut, ja hajanainen tukka valui alas hameen -helmoille. Puolikuun kumeassa valossa välkkyi se kuin kaunis kulta. - -Nähtyään Annan suuntaavan askeleitaan kotiin tuli Kaisa jälleen -käymään Jukan rinnalle. - --- Etkö menekään Herttalan kautta? kysyi hän, kun olivat ehtineet -pelloille kääntyvän tien kohdalle. - --- Nyt on niin paljon kuun valoa, että näen käydä oikopolkuakin. - --- Minä tulen saattamaan sinua veräjälle asti. - --- Tule. - -Herttalan peltojen lopussa, josta metsäinen seutu alkoi, oli veräjä, -ja siitä kulki oikopolku Kotosuolle. Tultuaan Kaisan kanssa veräjän -kohdalle virkkoi Jukka: - --- Sinun ja Oskarin välillä ei sitte ole mitään. - --- Ei edes noin paljoa. Hymyillen näytti Kaisa lyhyeksi leikattua -kynttään. Minun puoleltani, ymmärräthän. Eikä Oskarinkaan puolelta -muuta kuin että hän pettäisi minut. - --- Nyt puhut selvää totuutta. Katsokoon Annakin eteensä... - --- Älä soimaa Annaa. Joll'ei sinulla ole muuta sanomista niin... - --- On minulla puhuttavaa sinulle. Oletko minulle uskollinen, vaikk'ei -minulla olekaan nyt vielä antaa kihloja? - --- Olen. Kaisa nosti kätensä Jukan olkapäälle. - --- Itse hyvin tiedät, ett'en ole tuhlannut rahojani ja ett'en saa -rahaa nähdäkään kolmeen vuoteen. Mutta kun ne kolme vuotta kuluvat, -ostan minä sinulle kihlat, sormuksen ja silkin. - --- Kyllä minä odotan. Jos et sinä minulle niitä osta, olen ikäni -ilman. Sido kaulaani Annan liina. - -Lapsuudesta saakka tottunut täyttämään Kaisan käskyjä kumartui -Jukka sitomaan liinaa. Kaisa silloin kiersi vapisevat kätensä hänen -kaulansa ympäri, suuteli häntä äkkiä ja virkkoi samassa: - --- Tuo kirkas tähti on todistajani, ett'en ota muilta kihloja. - -Riuhtasi sitte itsensä äkkiä irti ja lähti juoksemaan Toramäkeä -kohden. Muutaman askeleen päästä katsoi hän taakseen ja huusi nauraen: - --- Hyvää yötä, Herttalan isäntärenki. - -Jukka jäi seisomaan veräjän kohdalle. Kun Kaisa katosi illan hämärään -huntuun, lähti hän astelemaan karjapolkua myöten kotiin. Polku kulki -alastoman koivumetsän lävitse, metsä näytti kolkolta, surulliselta. -Talvi oli jo lyönyt valtansa leimat ylös puihin ja alas maahan, -elämää ja vihantaa ei ollut missään, kuollutta ja lakastunutta oli -sen sijaan kaikkialla. - -Mutta Jukan sielussa oli ihanin kevät. Maa viheriöitsi, kukkasia -kasvoi kedolla, koivut olivat vihantia lehtiä täynnä. Ja koivuissa -lauloivat tuhannet satakielet: - --- _Hoi, voi! Hoi, voi!_ - - - - -VI. - - -Halvaus löi Herttalan isännän vuoteen omaksi. Silmänräpäyksessä teki -tauti jäntevästä miehestä täydellisen ramman sekä ruumiin että hengen -puolesta. Hän ei omin voimin päässyt vuoteellaan istuvalle ja käsitti -vaan hämärästi kurjan tilansa. - -Jukka palveli silloin toista vuottansa isäntärenkinä. Hänen asemansa -tuli paljon vaikeammaksi. Vähällä työväellä ja lyhyillä käskyillä oli -ponteva mies hoitanut suurta taloa mallikelpoisesti; kenelläkään ei -ollut valittamisen syytä. Ja nyt tuli valta äkkiä emännän ja Oskarin -käsiin. Mutta kumpikaan ei tahtonut tietää, että valta tuo mukanaan -joukon velvollisuuksiakin. Tähän asti oli emäntä kulkenut kunniassa -miehensä ansiolla; hänen puutteellisuuksiaan ja heikkouksiaan ei -kukaan nähnyt, eikä niitä luultu olevankaan. Emännän askeleet olivat -olleet yhtä hyviä kuin isännänkin, karjanhoito ja tupa-askareet yhtä -hyvällä kannalla kuin maanviljelys ja ulkotyötkin. - -Näihin asti ei Jukkakaan ollut osannut erottaa emännän tointa isännän -toimesta, mutta kun viimeksi mainitun käsi lakkasi johtamasta, silmä -valvomasta, näki hän ett'ei emännästä suoraan sanoen ollut mihinkään -tositoimeen. Nautinto oli aina pääasia, kaikki muut sivuseikkoja. -Kauppiaan rouva oli Herttalassa melkein jokapäiväinen vieras, ja -häntä varten tuotiin kannuttain punaista viiniä kaupungista. Halvattu -isäntä vietiin salintakaiseen kamariin, jonne ei kuulunut vieraan -kevytmielisiä puheita ja iloisia nauruja. Kun Jukka jolloinkin -uteli emännän mielipidettä esiintyvien töiden suhteen, vastasi tämä -välinpitämättömästi: - --- Tiedäthän sinä ne itsekin. Tee niinkuin olet oppinut. - -Oskari tervehti ilolla vapautta, jonka isännän tauti hänelle -äkkiarvaamatta toi. Jos rouva kävi usein Herttalassa, kävi Oskari -vielä useammin kylässä Franssia tervehtimässä. Pian huomasi -Jukka, ett'ei hän elänyt yhtään päivää vesiselvänä. Franssin -luota tullessaan oli hänen poskissaan aina verta liian paljon. -Samoin olivat puheetkin silloin aina jossakin määrin hävyttömiä. -Naispalvelijat joutuivat monta kertaa hämille, kun nuori isäntä, -joksi Oskaria jo sanottiin, antoi ilon leimahtaa ilmoille. - -Kohtuullista nautintoa kesti ehkä noin puoli vuotta. Täydellinen -vapaus rupesi sitte jouduttamaan perille joutuisasti kuin koskenkuohu -venettä. Oskari ei enää tullut iloisena kylästä kotiin, hän tuli aika -humalassa. Harvoin ja öillä se ensiksi tapahtui. Mutta kun puoli -vuotta taas kului, sairasti Oskari säännöllisesti pari kolme kertaa -viikossa kovaa kohmeloa. Se tuli ilmi yhdestä ja toisesta seikasta, -vaikka emäntä sitä koki parhaan perästä varjota. Ensimmäisillä -kerroilla häpesi Oskari itsekin eikä näyttäytynyt koko pitkinä -päivinä palvelijoille, mutta jota säännöllisenä miksi kohmelot -tulivat, sitä julkeammaksi ne tekivät nuorukaisen. Oskari ei enää -hävennyt, vaikka heräsikin puolipäivän vaiheilla punaisin silmin, -hän lähti joutuin kylään ottamaan uutta humalaa. Iloiseksi tuleminen -ei ollutkaan enää tarkotusperä, sillä juominen oli jo muuttunut -väkeväksi ja vastustamattomaksi himoksi. - --- Noin heikkoa ja altista luontoa en luullut hänellä olevan, sanoi -Jukka itselleen, kun näki miten liukkaasti Oskari kulki tietään. Enkä -minä olisi uskonut kenelläkään ihmisellä sitä olevan. - -Helmalle oli isännän tauti kova isku. Tyttö raukka itki joka päivä -ja uskoi, että hervoton käsi vielä tulee jänteväksi, kylmä katse -lämpimäksi ja järki entiseen toimintaansa. Alttius ja hyvä tahto, -jota hän osotti isännän hoidossa, herättivät Jukassa kunnioitusta, -jopa salaista ystävyyttäkin. Helma ensimmäiseksi aamusilla meni -halvattua isäntää katsomaan ja Helma sieltä viimeiseksi tuli pois -iltasilla. Kun todellisuus teki pirstaleita mielikuvituksen luomista -paranemistoiveista, muutti Helma asumaan toiseen salintakaiseen -kamariin, joten hänen ja isännän välillä ei ollut kuin ohut seinä -ja ovi. Emäntä suostui muuttoon mielellään. Monta arkaa asiaa, -jotka eivät kärsineet päivän valoa, saatiin siten vähällä vaivalla -peitetyksi Helman silmiltä. Monta kevytmielistä naurua naurettiin, -monta saastaista sanaa lausuttiin, joista ei kaikukaan kuulunut -salintakaiseen kamariin. - -Siten oli eletty vuosi. - -Isännässä oli vielä henki, mutta pesäjako oli jo tehty, ja Oskari oli -jo syyskäräjissä kuuluttanut Herttalan talon itselleen ensimmäisen -kerran. Talvella lähti hän Franssin kanssa markkinoille, ja Jukan -täytyi valjastaa talon paraan hevosen markkinamatkaan. - --- Älä sitä millään tapaa hukkaa, sanoi hän antaessaan rapun edessä -ohjat Oskarin käteen. Tiedät, että se juoksee ja vetää. Kun minä vien -omani pois, ei talliin jää ainoatakaan Sukkajalan sukua. Älä sitä -myö, ei sitä makseta rahalla eikä millään; se pitää talon hyvissä -hevosissa aina. - --- Kyllä rahalla toisia saa, vastasi Oskari ja ajoi pihasta ulos. - --- Ei hyvää kukaan myö, huusi Jukka vielä lähtijäin jälkeen, joka -vaan itse tarvitsee. - -Oskari ja Franssi viipyivät markkinamatkalla lähes viikon. Vasta -viidennen päivän iltapuolella palasivat he. Jukka sattui seisomaan -kartanolla; hän tunsi jo kaukaa hevosen juoksun ja Oskarin äänen, kun -lauloi: - - Eikä mun taloni kymiin mennyt, - Vaikk' oli kymi läsnä. - -Kuin lintu juoksi hevonen peltojen tietä Herttalaan, pian ehti se -pihalle Jukan eteen. Oskari heitti ohjat kädestään, katsoi kelloon ja -virkkoi: - --- Hävisit vedon. Viisi minuuttia vielä puuttuu määräajasta ja nyt -olemme jo kotona. Tule pois ja maksa rahat. - --- Älä nuole, ennenkuin tipahtaa. Hevosen pitää käydä talliin. - --- Houkka, luuletko että se tällä matkalla enää väsyy? - --- Enhän minä väsymisestä vetoakaan lyönyt. Siitähän minä löin vetoa, -ett'ei se enää astu kynnyksen yli talliin. Ja kun minä lyön vetoa, -niin minä voitan. - -Jukka oli tällä välin riisunut hevosen. Hevonen oli valkoisessa -vaahdossa ja vapisi kuin haavan lehti; hengitys kohisi kuin myrsky. - --- Et voitakaan, sanoi Franssi. Katso nyt. Hevonen astui Jukan -perässä askeleen tallia kohden, mutta samassa polvet alkoivat -taipumaan, ja verivirta syöksähti ulos suusta ja sieramista. - -Julma kirous pääsi Oskarin huulilta. - -Juuri samassa tuli emäntä ulos. Ilo loisti hänen kasvoiltaan, mutta -nähtyään hevosen kykertyvän polvilleen ja syöksevän punaista verta -lumelle, peräytyi hän askeleen taakse päin. - --- Voi tuhatta helvettiä! kirosi Oskari uudestaan. - -Rajusti hengittäen ojensi hevonen jalkansa suoriksi ja heitti -henkensä. Jukka silloin sanoi: - --- Nyt se kuoli, sen sydän pakahtui. - -Mutta Franssi hymyili ivallisesti. Katsoen Oskariin sanoi hän: - --- Kun minä lyön vetoa, niin minä voitan. Tule pois ja maksa rahat. - -Emäntä ehti jo tointua. Hän tuli Franssin lähelle ja kysyi -tuskallisesti: - --- Millä nyt tukimme ihmisten kielet? Piikoja oli äsken kaivolla. - -Kukaan ei vastannut kysymykseen, sillä jokainen mietti asiaa omalta -kannaltaan. Kymmenen ajatusta ehti jo tulla emännän mieleen, mutta -pelastusta ei löytänyt yhdestäkään. - -Vihdoin tuli Helma ulos ja herätti heidät. Kävellen arasti, ett'eivät -kangaskenkänsä kastuisi, kysyi hän kummeksien: - --- Mikä hevosen tuli? - --- Lento sen lensi. Emäntä samassa purskahti nauramaan. - -Sukkelat sanat vaikuttivat kuin sähkö Oskariin. Kiukun puna katosi -kasvoilta, ja sijaan tuli kevytmielinen hymy. Semmoisena hurjana -hetken lapsena näytti hän vielä nuorelta ja miellyttävältä. -Kasvojen piirteissä näkyi jo irstaan elämän jälkiä, ja katseessa -paloivat ilmituleen syttyneet himot. Hetken nautinnossa, hetken -huikentelevaisuudessa tuli niihin silmänräpäyksellinen kirkkaus. - --- Lento sen lensi, toisti hän ja nauroi samassa kevytmielisesti; -tauti sen tappoi. - --- Eihän tuo suuri seikka ole, virkkoi emäntä, ei sen suurempi, kuin -jos olisi nappi pudonnut takistasi. Ja minkä onnettomuudelle kukaan -voi, se tulee silloin kun tulee. - -Hän katseli ihastuksella Helmaa Franssin rinnalla. Helmasta oli -tullutkin kaunis neito. Solakka vartalo, sointuva ääni, valkoinen -iho ja kaino käytös korvasivat moneen kertaan sen, mitä kasvojen -piirteissä oli ankaraa ja kovaa. - --- Kaunis pari! ajatteli emäntä itsekseen. Oi kuinka kaunis! - -Franssi kykeni kyllä hillitsemään itsensä, mutta hän oli jo tottunut -julkisesti näyttämään, että antaisi henkensä Herttalan tyttären -edestä. Tuokion aikaa naurettuaan hän äkkiä tarttui oikealla -kädellään Helman vyötäisten ympäri kiinni ja lähti juoksemaan kuistia -kohden. Vallattomuus huvitti emäntää siihen määrään, että hän -hetkiseksi unhotti onnettomuuden. Lyöden käsiään yhteen nauroi hän: - --- Rohkea rokan syö! - -Lausuttuaan Jukalle muutamia käskyjä kuolleen hevosen suhteen lähti -emäntä menemään Oskarin kanssa. Käydessä hän vielä virkkoi: - --- Hyvä, että tulitte ihan vesipäällä kotiin. Hevosen lensi lento, ja -Jukan kieli ei ole kerkeä. - -Oskari oli jo unhottanut koko asian. Hoilaten jotakin markkinoilla -opittua rivolaulua asteli hän emännän rinnalla huolettomana rappuja -ylös. - -Hänen maineensa ei kärsinyt petomaisesta työstä, sillä vaikka -arveluita ensin liikkui, sammuivat ne, kun Jukka vakuutti hevosen -kuolleen äkkinäiseen tautiin. Jukan puhetta uskottiin kylässä -paremmin kuin lakikirjaa. Viisaimmat arvelivat vahingon Luojan -kädestä lähteneen, sillä perusteella, että onnettomuus tuo toisen. - --- Herttalassakin ensin löi isännän halvaus, sanoivat he -viisaudessaan, ja nyt lensi lento paraan hevosen. Kuka tietää, kuinka -monta onnettomuutta vielä tulee. Harvoin ne yhteen ja kahteen jäävät. -Franssilta osti Oskari uuden hevosen, kalliin ja uljaan. Emäntä -kielsi, ett'ei sitä saa ensinkään valjastaa raskaan ajon eteen. - --- Meillä on ennenkin ruokittu yksi kunniahevonen, sanoi hän Jukalle. -On köyhemmilläkin isännillä oma hevosensa, jolla ajavat kirkolla ja -vieraisilla. Katso perään, ett'ei kaurat ja apilaat lopu Oskarin -hevosen edestä. - -Keväillä tapahtui se kumma asia Herttalassa, että heinät ja pehut -loppuivat, vaikka lunta oli vielä korttelin paksulta maassa. -Kun Jukka ilmoitti asianlaadun emännälle, tuli tämä kasvoiltaan -punaiseksi kuin tulen liekki. - --- Että kehtaat tulla sanomaan minulle sitä, tiuskasi hän vihoissaan. - -Jukka oli valmistautunut pahaa säätä varten, ja hän virkkoi tyynesti: - --- Kenelle sitte, jos en teille? Oskari meni äsken kylään. - --- Nythän on hukka kädessä. Maaria vasta mennyt, lunta vielä maassa, -ja heinät ovat jo kaikki. - --- Viittä naulaa ei löydy, vaikka vetäisitte minut hirteen. - --- Ja kesällä sanoit heiniä tulleen enemmän kuin edellisinä vuosina. - --- Tulihan niitä enemmän, viisikolmatta häkkiä. - --- Ja karjakaan ei ole lisääntynyt. - --- Päinvastoin se on vähentynyt. Muistattehan, että kaksi vasikkaa -syksyllä joi kovaan janoonsa liian paljon ja halkesi kuin nauriit, -muistattehan että yksi lehmä söi heinäin seassa neulan, toinen -jauhojuomassa lasinsirmoja, ja molemmat piti tappaa, muistattehan -että Oskari vaihtoi Franssilta ostamansa hevosen koniin, joka jo -toisella viikolla kuoli vanhuuteensa. Lampaitten laatua en minä -tarkoin tiedä, mutta arvelen, että niitäkin on talven kuluessa -tapettu kymmenkunta. Kauppiaallekin on niitä viety lahja-antimiksi -pari kertaa kuussa. Ei karja ole lisääntynyt, päinvastoin se on -vähentynyt. -- No mutta Jumalan nimessä, mihin heinät sitte ovat -joutuneet? - --- Lantaan ja eläinten jalkoihin, hyvä emäntä. Miks'ette uskoneet -minua, kun vakuutin teille monta kertaa että navetoissa on huono -hoito. Sen sijaan, että otitte minulta vallan pois ja käskitte rengin -ajaa ajamaan heiniä kotiin, olisi teidän pitänyt mennä navettaan -katsomaan; ei vieras ole koskaan oma ihminen. - --- Heinät ja pehut jo kaikki! Voi sitä häpeätä! - --- Häpeä kyllä, mutta vielä pahempaa seuraa. Älkää ollenkaan -ihmetelkö, vaikka piika jonakuna aamuna tulee sanomaan teille, ett'ei -lehmät jaksakaan nousta omin voimin seisovalle. - --- Valhe, suuri valhe! - --- Menkää navettaan katsomaan, niin näette että puhun totta. Lehmissä -ei ole kuin luu ja nahka, niin heinillä kuin ovatkin ruokituita. -Käskekää sitte renkiä, joka teidän tahtonne mukaan ajoi heinät kotiin -viimeiseen karvaan asti, navettaan lehmiä nostamaan, mutta älkää -minua käskekö, sillä minä en tule. Kuulkaa nyt, ett'en minä tule. -Jukan hiljainen ääni oli vähitellen muuttunut kovaksi. Tyyneyskin oli -kadonnut samassa määrässä ja hillitty kiukku tuli kärsimättömissä -liikkeissä näkyville. - --- Nyt on sitte hukka kädessä. Onneton asia kävi emännän voimien yli. - -Samassa tuli Helma tupaan. Hän oli kuullut Jukan lujan puheen ja heti -arvannut kysymyksessä olevan seikan. Sovinnollisella äänellä, mutta -jotenkin pisteliäästi virkkoi hän: - --- Vaikka minä olisin kymmenen kertaa Herttalan isäntärenki, en -puhuisi noin kopeasti emännälleni. - -Jukka, vaikka pitikin paljon Helmasta, vastasi vaan ivalla. Pehmeästi -nauraen virkkoi hän: - --- Ja vaikka minä olisin kymmenen kertaa Herttalan tytär, niin -vetäisin joskus nahkakengät jalkaani ja menisin navettaan oppimaan -tämän maailman ikävästä elämästä edes omien lehmien nimet ja -syntymäpäivät. - -Harmin puna levisi Helman kasvoille, mutta sydän sanoi selvästi, että -iva oli täysin oikeutettua. - --- Ihan sinä näyt nauttivan meidän tuskastamme, virkkoi hän -haikeasti. Sen sijaan että osittelisit jotakin keinoa, jolla voisimme -poistaa hädän, ivaat ja... - --- Onhan minulla keinoja kaksikin, keskeytti Jukka, johon Helman -olento aina vaikutti edullisesti: Ensimmäinen keino on, että lähdemme -tänäpänä heinän ostoon. - --- Se keino ei kelpaa, kielsi emäntä jyrkästi. Meillä on joka vuosi -myöty heiniä, ja jos nyt itse lähtisimme hakuun, vetäisivät ihmiset -viisi ristiä seinään. Se keino ei kelpaa. Kuolkoot lehmät ennemmin... - --- Karjantautiin, aioitte kai sanoa. Toinen keino on, että renki -lähtee myllyyn ja minä rupeen ajamaan olkia riiheen. Kelpaako se? - --- Kelpaa. - --- Mutta se tulee kalliimmaksi kuin ensimmäinen keino, kaksi kolme -vertaa kalliimmaksi. - --- Tulkoon, meillä on viljaa aitassa. - --- Syötetään sitte eläimille suurusta ja olkia. Kyllä minä takaan -hevoset, pitäkää te surullanne muu karja. - -Siihen sanailu loppui. Renki lähti myllyyn, ja Jukka rupesi ajamaan -olkia riiheen silpun tekoa varten. Syynalaiset piiat luulivat -suoriutuvansa asiasta rangaistuksetta, mutta pahasti he erehtyivät, -Jukka heille kosti ansionmukaisesti. Oskarin tullessa eräänä aamuyönä -kylästä kotiin, kuului riihestä petkeleiden survonta. Moista ei oltu -Herttalassa, hyvässä heinätalossa ennen kuultu. - --- No helmetti! sanoi Oskari ja meni katsomaan mitä riihessä -jyskättiin. - -Omituinen näky levisi hänelle silmäin eteen, kun avasi oven. Piiat -survoivat silppua, kiukaalla paloi suuri lasilamppu, ja sen kohdalla -istui Jukka, haukotellen ja mukavasti uuniin nojaten. Pilkallisesta -hymystä, joka leikki hänen kasvoillaan, näkyi että hän tekeytyi -tahallaan uniseksi ja ikäänkuin oli nauttivinaan jyskeestä. Survojien -kasvoilla näkyi tomun ohessa harmi ja häpeä. Työ oli heille raskasta, -outoa, ja paras unen aika oli kulumassa. - --- Vie helmetti! Piikain kiusalla nauroi Oskari täyttä kurkkua. Tuopa -hauskaa työtä. - --- Täytyy kokea tätäkin, virkkoi Jukka. Kokenut kaikki tietää. -Minä en otaksunut tämmöistä työtä tulevankaan, jonkatähden se jäi -laskuistani pois. Kun minä en saa mistään viikkoon lisää päiviä, niin -käskin tyttöjä tänne survomaan, jott'ei miesten päiviä haaskaantuisi. - --- Ja tytöt tulivat. - --- Tulivat nöyrästi, mutta minullapa olikin kädessä isännän pitkä -piiska. - --- Vie helmetti! Oskari heitti Jukalle kourallisen sikaareja, sulki -oven ja meni pois. - -Ankarampaa kevättä, kuin nyt tuli, ei oltu miesmuistiin eletty. Sää -oli selkeätä ja kuivaa, kylmä tuuli kävi yhäti, joten lumi suli -hitaasti ja ikäänkuin raueten. Niityt ja nurmet eivät voineet elpyä -vihannoimaan, sillä hanki ja jää oli polttanut ne ruskeankeltaisiksi. -Kylmä tuuli harventi oraiden juuret, ja touot olivat surkastua -ituihinsa. - -Epätoivo jo täytti mielet. - -Mutta äkkiä kääntyikin tuuli mereen, toi sieltä lämmintä ilmaa, -pilviä ja sateita. Kolmessa vuorokaudessa vaihtui kylmä ja kolkko -kevät lämpöiseen ja ihanaan kesään. Ruis kasvoi silmin nähden, lumen -polttamat niityt ja nurmet vaihtoivat kolmessa yössä ruskeankeltaisen -pukunsa uuteen viheriään verhoon, ja toukojen oraat virkistyivät -täyteen kasvuvoimaan. - -Epätoivo jo pakeni mielistä. - -Herttalassa kovia koettiin. Helma kävi piikain kanssa navetassa -auttamassa lehmiä aamuisin ylös, ja Jukka kävi tallissa kymmenen -kertaa yössä. Omaa hevostaan vaivasi ankara ähkytauti; ruoan -äkillinen muutos sen vaikutti. Tuskissaan eläin lakkaamatta telmi ja -jyrsi pilttuun seinää. Uni ei tullut yhtenäkään yönä Jukalle silmiin. -Hän odotti joka hetki sitä silmänräpäystä, jolloin Hukka kykertyisi -polvilleen ja heittäisi henkensä. - --- Jos Jumala näistä päivistä vielä auttaisi, huokaili hän joka -askeleella. - -Sitte tuuli toi merestä lämpimiä sateita, ja Herttalan talon kunnia -oli pelastettu. Kolmessa yössä kasvoi Takahakaan pitkä ruoho, -sinne vietiin karja ja hevoset. Kun Jukka palasi hevosia viemästä, -heittäytyi hän vaatteissaan vuoteelle ja nukkui kylkeään kääntämättä -toista vuorokautta. - -Elettiin sitte pyhäinpäivään. Jukka oli palvellut kolme vuotta -isäntärenkinä, ja hevonen oli nyt hänen omansa. Jo keväällä, -sanaillessaan emännän kanssa, oli hän päättänyt erota, tuli elämän -eteen mikä hyvänsä. Pyhäinpäivän aamulla rupesi hän kantamaan -vaatteitaan aitasta tupaan. Oskari hankki lähtöä kylään, ja kun näki -Jukan tulevan aitasta tupaan, meni hän perässä ja kysyi: - --- Aiotko sinä oikein todenperästä lähteä meiltä? - --- En minä leikin vuoksi ole tottunut mitään tekemään, vastasi Jukka -tyynesti. Elämä on minulle aina ollut täyttä totta. - --- Mutta nyt ei tule lähdöstäsi mitään. - --- Miks'ei tule? - --- Siksi että minä kiellän. - --- Ole vaiti. Jukka näki, että Oskari oli vielä tavallisessa -humalassa. - --- Minä en tee sinulle mitään kontrahtia, jos nyt eroot. - --- Ole ilman. - --- Enkä annan sinun kuokkia enää yhtään uutta sarkaa. - --- En minä pyydäkään. Jukan hidas veri rupesi kuumenemaan, ja hän ei -enää miettinyt sanojaan. Pääseikka oli, että hän vaan puhui jyrkästi -vastaan. Kuoki itse sarkasi tai anna vaivaisille. - --- Ha haa. Mutta sinä täydyt vanhoistakin tehdä veroa, puolet enemmän. - --- Jos kihlakunnanoikeus määrää, mutta en sinun käskylläsi. - --- Kihlakunnanoikeus! Mitä? Vai semmoinen herra sinusta on tullutkin! -Etkö tiedä, että sinun kihlakunnanoikeutesi on meillä. Sinun mökkisi, -huoneittesi ja sarkojesi tuomari olen minä; minä annan ne kenelle -tahdon. Antaakseen parempaa pontta sanoilleen löi Oskari jalkaa ja -kirosi. - --- Et sinä pahalla minulle suuriakaan voi, lausui Jukka vastoin -parempaa vakuutustaan. - --- Pian sinä näet, mitä minä voin. Ylen suuttuneena lähti Oskari -ovesta ulos. - -Emäntä samassa tuli kamarista tupaan. Hän virkkoi sävyisästi: - --- Eikö sinun nyt kelpaa meillä olla, kun Oskarikin niin tahtoo. -Olisihan sovinto parempi kuin riita. - --- Olisi kyllä. - --- Jää sitte meille vielä vuodeksi. Sinä tunnet talon tavat ja... - --- Miksi se yhdestä vuodesta paranee? Erottavaksi tässä kuitenkin -tulee. - --- Vaikka. Tulevana vuonna toimitan minä Oskarin naimaan; sitte hän -vakaantuu ja jättää kylänkäymiset ja muut liiallisuudet. - --- Kenen Oskari nai? - --- Kauppiaan Ainun. Ainu saa myötäjäisiä viisikymmentä tuhatta. - --- Ja Franssi nai Helman. Niinkö? - --- Franssi ja Helma ovat syntymästään saakka olleet määrätyt -toisilleen. - --- Miks'ei Oskari nainut jo tänä vuonna? - --- No kun Franssin ja Helman väli on sotkeutunut. - --- Mitä se Oskarin naimiseen koskee? - --- Koskee se. Sinulla on salaisuus kuin haudassa, siksi voin sen -ilmoittaa. Rouva ei annakaan Ainua Oskarille, joll'ei Franssi saa -Helmaa. Helmalle on juoruttu, ja nyt olemme kuin suossa. Jää meille -vielä yhdeksi vuodeksi, ja jos Helma sattuu sinulta kysymään noita -maailman juoruja, niin sano että ovat valheita, kateellisten ämmäin -keksimiä. Helma luottaa sinuun, ja yksi ainoa sanasi vaikuttaa häneen -enemmän kuin koko kylän juorut. Tulevana vuonna sitte tanssitaan -kahdet häät... - -Tällä hetkellä ei Jukka voinut olla muistelematta lapsuutensa -aikoja ja erittäinkin sitä aikaa, jolloin äitinsä sairasti ja -kuoli. Samanlainen oli Herttalan emäntä silloinkin ulkomuodoltaan. -Sama notkea käynti, sama kaunis vartalo, sama nyt kuin silloinkin. -Mutta missä oli ylpeys, kopeus? Minne oli kadonnut halveksiva -hymy huulilta, joka heti Miekkosia mainitessakin oli ensimmäisenä -tervehdyksenä? Miksi emännän kauniit kasvot, jotka aina ennen kävivät -kylmiksi, nyt olivat pelkkänä hymynä, pelkkänä aurinkona? Miks'ei -sanojen seassa kuulunut hyväilynimiä semmoisia kuin kerjäläinen, -vaivainen j.n.e. Ennen niitä ja muita samanmoisia sanoja tuli kuin -rakeita... - --- En minä jää teille enää. Jukka astui pari askelta ovea kohden. -Vietyäni ensiksi hevosen tulen ottamaan vaatteitani ja kiittämään -hyvyydestänne. Ja Helman suhteen voin korkeintaan luvata, että olen -vaiti, jos hän minulta jotakin kysyy; hyvällä omallatunnolla en -sitäkään. - --- Kiittämätön mies! Suuttumus ja mielipaha näkyi emännän kasvoilla, -jotka vielä kilpailivat Helman kanssa kauneudessa, säännöllisyydessä. -Niin paljon kuin olemme tehneet hyvää sinulle ja isällesi, ja yhtä -kaikki kehtaat lähteä tuolla tavalla talosta. Tiedät että Oskarilla -on kiukkuinen luonto, ja ett'ei hän tule laatuun kenenkä kanssa -hyvänsä. Mene nyt, mutta vielä sinä monta kertaa kadut tämänpäiväistä -kopeuttasi. - --- Ehkä. Jukka työnsi oven auki ja tuli ulos. Katsottuaan että -jokaisella hevosella oli apetta edessä päästi hän omansa irti ja toi -sen pihalle. Hyvästi hoidettu eläin asteli tepastellen omistajansa -jäljessä. Harja oli pitkä, silmät lauheat, luut tasaiset ja pyöreät. -Vasemman jalan valkoinen sukka oli kulkenut perintönä äidin puolelta, -samoin ehjät kaviot ja reipas liikunta. - -Kaivon kohdalla astui hevonen pari väkivaltaista askelta ruuhta -kohden. - --- Janottaakohan sinua? Jukka vei hevosen ruuhen luo ja ammensi sille -vettä. - -Samassa Helma tuli ulos pihalle. Hän käveli kaivoa kohden hiljaisin -askelin ja haikeamielisin katsein. Tosi-iloisena ei Jukka ollut -nähnyt häntä siitä saakka, kun halvaus löi isännän; naurussa ja -pilapuheissakin soi aina surullinen sävel. Ja milloin Oskari tuli -pahasti humalaisena kotiin, sulki Helma itsensä isännän kamariin ja -itki siellä tuntikausittain. - --- Joko sinä nyt viet meiltä Hukan? Helma koetti hymyllään salata, -että oli jo tänäkin päivänä itkenyt veljensä tähden. - --- Menossa ollaan. - --- Paljaita markkinahaaskoja jää meidän talliin. - --- Niin jää. Enkä minä vihaa mitään sen enemmän kuin laihaa hevosta -ja laiskaa miestä. Minun tulee ihan pääni kipeäksi, jos näen toisen -tai toisen. - --- Jukka, älä mene vielä pois meiltä. Jukka ei vastannut sanaakaan. - --- Hevosesi nimi muistuttaa minulle erästä lapsuutemme aikuista -tapausta. Sinä pyysit ja rukoilit minulta koiranpentua... - --- Muilta en uskaltanut. - --- Minä pelkäsin luvata, mutta lupasin sentään, syystä että pyysit -niin kauniisti ja sydämellisesti. Nyt minä väitän, että se oli hyvä -työ... - --- Oli se, eikä vallan vähäpätöinen ollutkaan. - --- Ja että se on kasvanut korkoja tähän päivään asti. Nyt voit maksaa -sen takaisin korkoineen. Olen Annilta tiedustellut, ett'ei sinun ja -Kaisan pappiloihin menosta vielä tule valmista tulevanakaan vuonna. -Siis on sinulla lähes kaksi vuotta nuoren miehen päiviä jäljellä. Ole -ne vuodet meillä, isäntärenkinä... - -Jukka ei vieläkään vastannut. - --- Herttalan emäntä jo nöyrtyi edessäsi, nyt tuli tytär. Ja vielä -olet kahden vaiheilla. Se seuraa siitä, että sinä vihaat meidän -talon elämää; muuten et puhuisikaan pois mennäksesi. Sinulle seuraa -tappiota erosta, se kiusaa mieltäsi aina. Huomenna sinä jo vältät -tulla ketään meitä kolmea vastaan, jos tuota päätä menet. - --- Tappiota kyllä tulee erosta, myönsi Jukka; sen minä uskon -helposti. Tulevana kesänä täydyn ehkä jo lähteä työn hakuun. Oskarin -ei tarvitse keltään lupaa kysyä, kun tulee kylvämään isäni sarkoihin. -Mutta minä olen mies, minä en aio elää kenenkään armoilla. Minä -vakuutan, että kymmenen vuoden perästä minulla kuitenkin on tupa -ja peltoa niin paljon kuin tarvitsen, purkakoon Oskari vaikka jo -huomenna... - --- Älä toki tuommoisia ajattele, keskeytti Helma nuhtelevaisesti; -eihän Oskari mikään peto ole. Hyvempää ja hellempää luontoa, -kuin hänellä on, ei ole sinullakaan. Mitä hän juovuspäissään ja -suutuksissaan puhuu, ei merkitse mitään; selvänä ollessaan ei -hän ajattelekaan pahaa. Mutta hän on niin altis vaikutuksille. -Vahvempiluontoinen voi saattaa hänet tekemään minkä hurjan työn -hyvänsä; jota hurjempi työ, sitä hauskempi Oskarille. Jo senkin -tähden tahtoisin teitä eroomaan sovinnossa. Ja näethän minkälaista -vauhtia tässä ajetaan. Mitä meidän elämästämme tulee, kun sinä lähdet -pois? Ihan minua vapisuttaa tulevaisuus. Ajattele itseäsi minun -asemassani. Isäni on kuin heikko lapsi. Veljeni palvelee himojansa, -ja äitini ajattelee yöt päivät lapsilleen rikkaita naimisia. Minä -olen ihan yksin, jää minun tähteni meille. Tosin minä nytkin annan -sinulle sovinnon käden, mutta jos Herttalan talon häviö jo on -päätetty auttamattomiin, niin kerran minäkin syytän sinua, että -juuri pahimpaan ryöppyyn meidät jätit... Mutta vielä minä toivon -pelastusta. Sinä johdat peltotöitä, minä käyn navetassa. Tottahan -sitte tapahtuu jotakin, joka äkkiä muuttaa elämän; tottahan on ilta -pilviselläkin päivällä... - -Helman katse oli niin luottavainen, hänen olentonsa niin naisellisen -puhdas, että Jukalta pääsi salainen säälin huokaus, kun muisti -miehen, joka oli hänelle valittu elämänkumppaniksi. - --- Mitä sanot, Hukka? Syömmekö sanamme? - -Hevonen hörähti ja katsoi talliin päin. Hymyillen tempasi Helma äkkiä -Jukan kädestä marhaminnan varren ja heitti sen hevosen kaulalle. - --- Hukka, lähde minne mielesi palaa. Kaarestaen kaulaansa lähti -hevonen juoksemaan ympäri pihan, että pitkä harjansa häilyi. Tallia -kohden sitte suuntasi juoksunsa ja jäi oven taakse seisomaan. - --- Viisas hevonen! Helma nauroi ja löi hiljaa käsiään yhteen. -Viisaampi kuin isäntä. - --- Melkein kyllä. Jukan ääni oli jo pehmeä ja myöntyväinen. Mutta -työhön en minä mene, ennenkun saan kontrahdin käteeni. - --- Sen saat vaikka huomenna. Aamulla on Oskari selvä, silloin -valjastat hevosen, ja lähdette yhdessä kirjoitusmiehen luo. - --- Niin se on tehtävä. - --- Ja nyt tulet aamiaiselle, minä laitan ruokaa. Helma läksi -kiireesti tupaan. - -Laskettuaan hevosen talliin meni Jukka Helman perässä. Hän oli -jälleen Herttalan isäntärenki. - - * * * * * - - -Ennen vuoden loppua sairastui Karu äkkiä ja ankarasti. Hän ei -kärsinyt kuulla kuolemasta puhuttavankaan, vaikka ne, jotka kävivät -häntä katsomassa, vakuuttivat että yhdestoista hetki oli lähellä. -- -Onhan niitä köyhempiä ja vanhempia kuolemaan, sanoi hän ja lähetti -hakemaan puoskaria. - -Tämä valmisti lääkkeitä, jotka parantamisen sijaan edistivät tuonen -työtä. Pian Karu itsekin tunsi, että lähtö oli edessä. Se tuli -kovaksi ja hirmuiseksi, sillä sovinto jäi tekemättä Jumalan kanssa. -Kaksikin kertaa noudatettiin pappi, mutta Karu ei kummallakaan -kerralla saanut herranehtoollista. Kyynelsilmin ja tuskan hiki -otsalla koetti sananpalvelija saada synnintuntoa hereille kuolevan -sielussa, mutta turhaan. Karu ei tunnustanut olevansa mihinkään -syntiin suuremmasti syyllinen, koska ei ollut tehnyt murhaa, väärää -valaa, eikä mitään muuta kauheata rikosta. - -Ja tekopyhyydessään hän kuoli. Perukirjoitusta pidettäessä löydettiin -testamentti, jonka olemassa olevan Klaus kyllä aavisti, vanhan -kuvaraamatun välissä. Testamentissa määräsi Karu omaisuutensa -pakanalähetyksen hyväksi, eli sielujen autuudeksi ja Jumalan -kunniaksi, kuten testamentin sanat kuuluivat. Vähempiarvoisten -ehtojen ohessa, niinkuin kunniallisen hautaamisen y.m., oli siinä -yksi tärkeäkin ehto, nimittäin että Klaus sai ostaa itselleen -kiinteimistön, eli myllyn ja rakennukset; niiden hinnaksi oli pantu -puolentoistatuhatta markkaa. Jos Klaus eväisi ehdon, piti kiinteäkin -myytämän julkisessa huutokaupassa muun omaisuuden kera. - -Rikkaana Karua pidettiin jo eläissäänkin, mutta vasta kuoleman -jäljestä nähtiin rikkauden todellinen suuruus. Kitsas ämmä oli paljon -rikkaampi kuin yleisesti luultiin. Rahasummia löytyi kymmenistä eri -kätköistä; kultaa ja hopeata semmoista, jota ei koskaan oltu otettu -käsille, löytyi hämmästyttävässä määrässä. - -Huutokauppaan tuli väkeä summalti. Klaus luki viisitoista sadan -markan rahaa pöydälle myllyn ja huoneiden hinnaksi, sitte alkoi -irtaimen myynti. Aljettiin kullasta ja hopeasta. Kultasormuksia oli -toistakymmentä, hopealusikoita kaksi sen vertaa, ynnä pikareja, -rintasolkia ja korvarenkaita suuri joukko. Vasaramiehen ottaessa -huudon alle paksuimman kultasormuksen lausui Jukka: - --- Tuo on äitini sormus. Antakaa se minulle, minä maksan siitä täyden -hinnan, viisikolmatta markkaa. - -Jukan huutoon ei kukaan lisännyt. Vasaramies luki lukunsa, kopahutti -sitte pöytään, ja sormus oli Jukan. - -Samoin sai hän sinivierisen silkin. - -Mari huusi höyhenillä sisustetut sänkyvaatteet, Klaus työaseet, -Miekkonen karjanrehua, ja Anni huusi hartauskirjat. Kaisa yksin -jättihe osattomaksi. - --- Huuda toki jotakin, kaski Mari. - --- Enkä huuda, vastasi Kaisa. - --- Toivot ehkä saavasi lahjaksi. - -Jukka samassa tuli vaatimaan Kaisaa pois. - --- Vilja tulee vasaran alle, sanoi hän, mennään pois torkkumasta. - -Kaisa lähti Jukan kanssa. Ihastellen katseli väkijoukko soreaa paria. - --- Siinä poika kuin korven honka, sanoi yksi. - --- Ja neito kuin meren heinä, lisäsi toinen. Maantiellä antoi Jukka -silkin ja sormuksen Kaisalle. - --- Nyt kihlaan sinut, sanoi, hän ja äänensä vavahteli kuuluvasti. -Tuo sormus ja tuo silkki ovat minulle kaikkia maailman aarteita -kalliimmat, syystä että ovat olleet äitivainajani omia. Kun -muistan, millaiselta hän näytti kirkkopuvussaan, johon tuo silkki -ja tuo sormuskin kuului, tulee sydämeni lämpimäksi vielä nytkin. -Vaaleat kasvonsa säteilivät silloin niinkuin kirkon kynttiläkruunu -jouluaamuna. En nyt enää muista kertoa, mitä tunsin; mutta jotakin -sanomattoman suloista se oli. Sormukseen ja silkkiin liittyy myöskin -muisto ensimmäisestä murheestani. Jäin äitini kanssa itkemään, -kun Karu vei ne. Ken arvaa, kuinka paljon hyvää nuo ensimmäiset -murheenkyyneleet ovat minussa vaikuttaneet? Miekkosen Jukka on nyt -pitkä poika, ja hänellä on morsian, puolitekoinen torppa, ja... - --- Kylässä sanotaan häntä Herttalan isäntärengiksi. Kaisa veti -kädestään sormikkaan ja pani sormeensa sormuksen. Nimitys soi minun -korvissani kauniilta. - --- En ole kiitoksille kernas, mutta isäntärengin nimestä tulin -kaksinkertaisesti ylpeäksi, kun näin, että se sinua miellytti enemmän -kuin koreat vaatteet ja sukkelat puheet. Silloin kun sinä tuolla -ylhäällä suutuit, olin minä onnellinen, hyvin onnellinen. - --- Vai niin. Nyt sitte tuli minun vuoroni. Muistatko, mitä sinulla -oli pienenä poikana tapana sanoa, kun ilo oikein kävi sydämellesi? - --- Muistan kyllä. Minä heti sanoin: Hoi voi! - --- Niin sinä juuri sanoit. Minäkin sanon nyt: Hoi, voi! Kaisa löi -Jukkaa sormikkaalla kasvoihin ja lähti sitte käymään kylää kohti. - -Jukan tie vei alas Herttalaan. - - * * * * * - -Kylän olot olivat metsäliikkeen loputtua muuttuneet monessa -suhteessa. Raha oli kahta tiukemmalla kuin ennen, sillä elojen -hinnat yhä laskeutuivat; siitä huolimatta kohosivat työmiesten -palkat. Vaikeaksi kävi velkahisen talonpojan pysyä edes tasapainossa, -edistymisestä ja rikastumisesta ei voinut olla puhettakaan, vaikka -kiitettävää intoa oli ruvettu osottamaan maanviljelyksessä. - -Komeilemisesta oli jo herjetty. Kotona kudottu kangas rupesi jälleen -miellyttämään silmää, ja yksinkertaisia elämäntapoja ruvettiin -suosimaan yhä enemmän. Ei rahan puute yksin mielien muutosta -vaikuttanut. Huomattiin jo, että talonpojan paras edistymisen keino -on koettaa tulla omillaan aikaan. Toinen yhtä terveellinen kokemus -oli niinikään saavutettu, nimittäin ett'eivät suuret tulot rikastuta, -vaan pienet menot. Tuhannet markat, joita metsäliike tuotti, olivat -huvenneet kuin tuhka tuuleen. Se karvasteli alituiseen isäntäin -mieltä. - --- Jospa edes olisimme osanneet säästää näiden päivien varalle, -päivittelivät he sata kertaa vuodessa, mutta emmepäs osanneet. Ensin -möimme metsämme niinkuin juomarahoista ja rahojen kanssa menettelimme -sitte niinkuin lapset; ostimme kaikkia mitä mieli teki ja sydän -halusi. - -Sanotaan, ett'ei mitään niin pahaa, jotta ei siinä jotain hyvääkin. -Puheenparsi toteutui nytkin. Kylän oloissa, joita ennen oli pidetty -paraimpina ja täydellisimpinä taivaan kannen alla, ruvettiin näkemään -epäkohtia. Pahin epäkohta oli Mikko, kylän kauppias ja kapakoitsija. -Kysyikö joku itseltään, mihin rahansa olivat joutuneet, kuului aina -vastaus: Mikon kukkaroon! - --- Juoppous oli levinnyt kylän nuorisossa kuin tarttuva tauti. Miksi? -Siksi että kylässä löytyi olutkauppa ja viinakapakka. Viinan ollessa -ahtaalla ei sitä juotukaan. Jos humalainen nähtiin kylän raitilla, -katseltiin sitä niinkuin kummitusta, mutta nyt ei ihmetelty, vaikka -nähtiin nuorukaisia hoipertelevan kauppiaan pihalla. Juoppous ei -ollut enää yksityinen heikkous, se oli olojen vamma, kirous ja -vitsaus. - --- Ja kaikki on oluen ja viinan syy, sanoivat isännät, vihdoinkin -huomattuaan, mihin oli jouduttu. Oluen ja viinan valmistaminen on -hirmuisimpia vääryyksiä maan päällä, ja niiden tyrkytteleminen -ihmisille on kirottua työtä. - -Syttynyt tuli ei humahtanut palamaan suurella, silmää hurmaavalla -liekillä, se kyti niinkuin suossa, hitaasti ja melkein salaa, mutta -se poltti kypsäksi. Kuitenkin tunkeutui karvas haju kauppiaan -nenään. Silloin tällöin kuuli hän puhuttavan, miten ihminen saattaa -omaksi edukseen ja muiden turmioksi vääntää väärän oikeaksi, -mustan valkoiseksi. Hän heti arvasi, ketä moisilla konkkapuheilla -tarkoitettiin. Luullen seisovansa lujallakin pohjalla, ei hän pitänyt -puheista suurta lukua. Mutta kuitenkin hän vaistomaisesti vihasi -niitä, koska ne koskivat hänen omia etujaan. Ja tuo sokea viha esti -häntä näkemästä, että uusi aika oli tulossa; myöskin lihavaksi -paisunut kukkaro esti häntä panemasta suurta arvoa siihen, mitä -kourallinen kateellisia isäntiä hänestä ja hänen keinottelemisestaan -ajattelivat. - --- Köyhät raukat! ilkkui hän itsekseen. Mitä minä huolin teidän -mustista ja vääristä asioistanne? Juotte ja tuhlaatte rahanne ja -sitte vihaatte ja kaunaatte minua. Niinkuin minä menisin kaatamaan -kenenkään kitaan viinaa ja olutta. Itse himoatte juoda. Olutkaupasta -maksan minä kunnalle veroa, ja viinasakot ottaa myöjä niskaansa. Kun -yhden panen viralta, on sijaan pyrkijöitä kymmenen. Itse ette osaa -katsoa eteenne ja se kasvattaa kiukkua teissä. Nyt kun olette köyhiä, -saarnaatte yksinkertaisuutta, mutta jos taas saisitte tuhansia -markkoja, tuhlaisitte ja eläisitte niinkuin ennenkin. Köyhät raukat! - - - - -VII. - - -Anna salasi häpeällisen tilansa viimeiseen hetkeen saakka. Sitä -tehdessään sai hän kokea, että helvetti löytyy jo täällä maan päällä; -hänen sielussaan oli aina tuhat tuskaa, sydämessään sata surua. - -Ja vihdoin löi hetki, jolloin häpeän täytyi tulla ilmi. Kevätyö oli -silloin kylmä, illalla satoi rakeita, yöllä tuiskutti lunta, ja kylmä -pohjatuuli puhalsi nurkissa. - -Kurja oli langenneen kohtalo. Haluten ensi sijassa päästä pois -ihmisten näkyvistä lähti hän yöllä, kun rupesi tuntemaan kipuja, -alas viinatupaan. Kädessä oli hänellä alushame ja joku muu vaate, -jonka hädissään oli ehtinyt kaapata. Tuskissaan meni hän tainnoksiin. -Herätessään viinatuvan lattialla oli hänen kylmä, että sydän vapisi. -Kului silmänräpäys, ennenkuin ajatukset ehtivät toimintaan. - --- Missä minä olen? Anna silmäili arasti ympärilleen. - -Katse samassa keksi lattialla lapsen. - --- Armahda minua, taivaan Herra! Polttava tuska kuului sanoissa, -polttava murhe näkyi katseessa, kasvoissa. Armahda minun syntiäni, -minun häpeääni! - -Tupa oli niin hatara ja kylmä, että Annan sydän vapisi, ruumis värisi. - --- Elääköhän se vielä? - -Heikko, valittava ääni kuului lattialla. - --- Kiitos, taivaan Herra! - -Anna otti syliinsä lapsen, avasi hameensa napit, ja kätki lapsen -rintaansa vasten. Heikko ja valittava ääni rupesi hetkisen perästä -kuulumaan kovemmin, hengitys selvemmin. - --- Voi kaikkivaltias, kuinka minun on kylmä! Annan ruumis rupesi -värisemään, sydän vapisemaan. Aamuruskon valo, joka pienestä -ikkunasta tulvi huoneesen, muuttui mustaksi. Armahda minun syntiäni, -minun häpeääni! - -Anna kaatui lattialle ja meni uudestaan tainnoksiin. - -Silloin häntä jo etsi isäntä ja emäntä. Viimeksi mainittu näki -takapihalla Kaisan ja huusi hänelle: - --- Oletko nähnyt Annaa? - --- En. Kaisa pelästyi ja pudotti lyhteen maahan. Onko hän hukassa? - --- Yöllä se on hukkunut. - -Isäntä samassa tuli alhaalta viinatuvasta päin emännän luo. Harmi ja -suuttumus näkyi hänen kasvoillaan, kun virkkoi katkeran ivallisesti: - --- Älkää enää hakeko, minä löysin jo. Lumessa oli jäljet, jotka -veivät viinatupaan, ja minä menin jälkiä myöten. Siellä se on, mutta -sillä on lapsi rinnoilla. Semmoinen sinun kiitetty tyttösi olikin. - -Kajeessa aamuilmassa, kuuli Kaisa jok'ainoan sanan, ja tuntui, kuin -olisi häntä pistetty sydämeen terävillä neuloilla. - --- Mitä sanoit? Emännän silmät suurenivat, ja hän katsoi -hämmästyneenä isäntää. Ei suinkaan Anna, Jumalan tähden... - --- Ei suinkaan, ei. Anna on enkeli, mutta yöllä on hän synnyttänyt -lapsen. Mistä saamme piian sijaan, tulee kesä ja kiireitä. - -Kaisa seisoi kuin kuvapatsas. Suojaten silmiään nousevan auringon -säteiltä ja nojaten navetan seinään ahmi hän jokaisen sanan, joka -kuului heidän takapihalle. - --- No mutta Jumalan tähden... Emäntä ei vieläkään voinut uskoa -todeksi, mitä kuuli miehensä suusta. - -Isäntä oli niitä karkeapintaisia miehiä, joiden suhteen helposti -erehtyy. Emännän seisoessa vielä paikallaan ehti hänen vihansa jo -mennä ohi. - --- Mene nyt kaiken nimessä sinne pian, käski hän hämmästynyttä -emäntää. Ei niissä raukoissa enää taida olla henkeä kumpaisessakaan. -Juutaksen tyttö, millä lailla kykeni pettämään ja salaamaan! Päälle -päätteeksi meni kylmään viinatupaan kuolemaan ja paleltumaan. Riennä -nyt sinne. - -Emännän ja Annan välinen suhde oli ollut kuin äidin ja tyttären. Ensi -näkemästä saakka mieltyivät he toisiinsa, vaikka heidän ulkonaiset -olentonsa olivat täydelliset vastakohdat. Anna oli iloinen ja -lämmin, emäntä tyyni ja kylmä. Hyväilemisiä ei käytetty. Emäntä -puheli Annan kanssa lyhyesti ja asiallisesti, Anna oli kuin palkattu -palvelija konsanaankin; teki nöyrästi, mitä hänen tuli tehdä, eikä -kunnioituksetta koskaan lähennellyt emäntää. Mutta sittekin oli -heidän välinsä hellä. Yksi sana, yksi katse riitti kummallekin -päiväkaudeksi. - --- Jumalan tähden. Tämmöinen kylmä yö ja... Emäntä lähti kiireesti -alas viinatupaan. - -Kaisa jätti askaroimisen sikseen ja lähti juoksemaan emännän jälkeen. - -Kun Anna uudestaan heräsi, tunsi hän makaavansa olki vuoteella, monen -peiton alla. Takassa paloi suuri tuli, ja tulen lähellä istui emäntä, -sylissään lapsi, vieressään Kaisa. - -Anna vapisi sydämessään silmänräpäystä, joka hänellä oli edessä. -Sulkien silmänsä kuiskasi hän: - --- Kaisa! - --- Anna kulta! Kaisa heittihe olkivuoteelle, kätki kasvonsa Annan -rintaa vasten ja rupesi nyyhkyttäen itkemään. - -Emäntä istui tyynenä ja tuuditteli käsivarrellaan lasta. Mitään -liikutuksen tapaistakaan ei näkynyt hänen kasvoillaan. Turhaan -odotettuaan ensimmäistä sanaa, ponnisti Anna kaikki voimansa ja -katsoi emäntää silmiin. Silmäykset kohtasivat toisensa ja sulivat -äkkiä kuin salama sydämen kieleksi, sielun sisimpäin ajatusten -ilmoittajaksi. Siinä tapahtui sanaton anteeksipyyntö ja sanaton -anteeksianto. - --- Oletko kylläkin kipeä? kysyi emäntä, ja hänen äänensä sointu -oli sama tunteeton ja melkein kylmä, johon Annan korva hyvästi oli -tottunut. - --- En erittäin. - --- Minulla on tässä lasillinen kuminaviinaa, johon on sekoitettu -ruusuntippoja ja jotakuta muuta rohtoa. Emäntä nousi ylös ja tarjosi -lasin Annalle. Sinun täytyy juoda se kaikki. En tiennyt varoa mitään -parempaa. - -Anna totteli eittämättä. Pian tulikin hänen lämmin ja hyvä olla. -Annettuaan lapselle rintaa nukkui hän terveelliseen uneen. - -Kaisa silloin nousi ylös ja virkkoi emännälle: - --- Minä menen hakemaan mummoa, olkaa te täällä niin kauan. - --- Mene, mutta joudu pian. Kaisa lähti kiireesti. - -Katuen aamuista kovuuttaan käveli isäntä rauhatonna pihalla. Kun -Kaisa sanaa sanomatta aikoi mennä sivutse, kysyi hän: - --- Jäävätkö ne henkiin? - --- Jäävät kai. Älkää, hyvä isäntä, olko vihainen Annalle. - --- Minäkö olisin vihainen? No olinhan minä aamulla, mutta silloin en -muistanutkaan, että minulla itselläni on lapsia. Maailman rantaa ei -kukaan näe päähän, ei kukaan tiedä edeltäpäin, mitä omaan kohtaan voi -tulla. Sitä paitse näyttöä moni valkoinen asia meidän silmissämme -mustalta, ja moni musta asia valkoiselta. Minä luulen Annan suhteen -että... - --- Kuulkaapas, keskeytti Kaisa. Minulle tuli mieleen eräs ajatus. -Huolisitteko Klaun Kaisusta Annan sijaan, edes syksyyn asti? Nuori -hän vielä on, mutta helppoja töitä hän kyllä tekee. - --- Minä otan mielelläni Kaisun; onhan se pitkä tyttö ja siivosta -kodista. - --- Hyvä. Kaisa lähti kiireesti Toramäelle päin. - -Kylässä sillä ajalla kulki viesti talosta taloon, tuvasta tupaan. -Tunnin kuluttua ei sitä ihmistä koko kylässä, joka ei olisi tietänyt, -että Annan kunnia oli mennyttä. Harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta -oli tapahtuma yleisesti mieluinen; ja yksitoikkoisen elämänkin vuoksi -oli uutinen tervetullut joka mökkiin. Se ilahutti mieliä niinkuin -ukonilma kesällä luontoa. Tapahtumasta keitti jokainen vatiinsa hyvää -lientä, söi itse ja tarjosi tuttavilleen. Kadehtijat -- niitä oli -Annalla paljon -- nauroivat ilosta; ne jotka olivat olevinaan hänelle -hyviä ystäviä -- niitäkin oli paljo -- sekä surkuttelivat että -iloitsivat; ainoastaan ne, jotka eivät kuuluneet kumpaankaan joukkoon --- niitä oli peräti vähä -- tunsivat todellista sääliä. - --- Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, sanoivat -kadehtijat. Kuka käski olemaan kauneudessa ja käytöksessä muita -parempi. Nyt siitä meni kunnia. - --- Onhan kauneus jäljellä, sanoi ystäväjoukko, joka osasi nuolla ja -purra yht'aikaa. Kaunis aina kelpaa. - --- Niin kaunis ja iloinen tyttö, sanoivat puolueettomat, että sääliä -täytyy. - -Anna oli monta päivää heikkona sairaana, mutta pian terve luonto -voitti taudin. Hellä hoitokin vaikutti edullisesti paranemiseen, -etenkin henkisen sairauden suhteen. Annilla oli aina varastossa joku -koristelematon sana, joka lähti sydämestä ja löysi sydämeen. Siten ei -päivä päässyt muuttumaan yöksi, eikä katumus epätoivoksi. - -Lapsen tila oli arveluttavampi, ainakin hoitajan mielestä. Raukka -yski että oli kuolla, ja keuhkoissa kuului omituinen ääni, niinkuin -olisi henki käynyt ahtaan olkipillin lävitse. Anni pelkäsi kuolemaa -joka päivä, mutta äidille ei hän lausunut pelkoansa. Kun Jukka -kevätkesällä joutui Herttalan kuormaa ajamaan kaupunkiin, toimitti -Anni salaa hänen käymään lääkärin luona. Tämä kyseli juurtajaksain -asianhaarat, antoi helppoja yskänrohtoja ja vakuutti, ett'ei -keuhkojen vika ole rintatautia eikä siis hengenvaarallinen, kuten -Jukka itsepäisesti väitti. Ne kyllä lakkaavat soimasta, kun lapsi -tulee suuremmaksi, vanhemmaksi. - -Nähtyään että rohdot helpottivat yskää, ja että lapsi päivä päivältä -jäi elämään, uskoi Annikin lääkärin vakuutukset. - -Klaun Kaisu tuli palvelemaan Annan edestä, syksyyn asti. Neljäntoista -vuoden vanhaksi oli hän varsin pitkä tyttö. Vallaton ja iloinen -oli hän sitäpaitse, joten ei tuntuvaa muutosta tapahtunut piian -vaihdossa. Muiden hyvien ominaisuuksiensa ohessa oli hänellä kauniit -valkoiset hampaat ja hyvä päästötodistus kansakoulusta. Pahimpia -virheitään eli huonoja tapojaan oli makea nukkuminen aamusilla. Häntä -vuoroin herätteli emäntä, vuoroin Kaisa, joka usein aamusilla noin -hätäkättä pujahti takapihan kautta kaimatyttöä katsomaan. - -Anna jäi asumaan viinatupaan. Siellä sai hän elää rauhassa, -tarvitsematta nähdä pilkallisia katseita, tai kuulla pistäviä -ivapuheita. Rauhallisuus vaikutti terveyteen hyvin. Kesän tullessa -Anna jo halusi itselleen työtä. Hän ei siitä vielä ehtinyt ilmoittaa -emännälle, kun jo eräs pieni seikka saattoi asian puheeksi. Kaisa -nimittäin tahtoi sulostuttaa Annan yksinäisen elämän niin hupaiseksi -kuin mahdollista, mutta emäntä oli toista mieltä. Molemmat salaa -vetosivat asianomaiseen, ja eräänä sunnuntaina tuli emäntä alas -viinatupaan. Ottaen lapsen syliinsä ja hyssytellen sitä virkkoi hän: - --- Nyt saamme olla yhdessä puolenpäivää. Minä ja Kaisu teimme jo -kaikki askareet. Kaipaatko, Anna, parempia huonekaluja, juttukirjoja -tai muita hupia? - --- Miksi sitä kysytte? vastasi Anna. - --- Muutoin vaan. Kaisa tahtoi, että sinulla olisi hupaista. - --- Kaisa on paras ystäväni. Annan ääni hieman värähteli. Hän tahtoo -minulle hyvää. - --- Minä tuon sinulle huomenaamulla työtä, neulomista ja kehräystä. - --- Aioinkin jo pyytää. - --- Minä sen jo arvasin. - -Omituisen kylmällä äänellään rupesi emäntä sitte puhumaan talon -töistä ja tupa-askareista. - -Herttalan emännälle ja kauppiaan rouvalle oli Annan häpeä polttavan -arka. He ymmärsivät, että Franssin ja Helman naiminen nyt riippui -hiuskarvasta, ja että hiuskarva katkeaa samassa silmänräpäyksessä, -kun Helma kuulee totuuden. Lupauksella että ennen vuoden loppua -päättää sinne tai tänne oli hän vähäistä ennen Annan äidiksi -tulemista ottanut Franssilta kihlat, sormuksen ja kellon. Kihlauksen -johdosta loisti tulevaisuus Herttalan emännalle kullankirkkaana. -Oskari oli tosin tullut sairaanpuoleiseksi ja tilapäisesti -väkijuomain karttajaksi, mutta kun häitä aiottiin viettää vasta -jouluna, niin toivottiin hänen siksi parantuvan. Jouluna piti sitte -lyötämän kaksi kärpästä yhdellä kerralla, tyttärelle rikas mies, -pojalle rikas vaimo. - -Mutta Annan häpeä tuli synkäksi ukkospilveksi kullankirkkaalle -taivaalle. Jos salama siitä lyö, iskee se Herttalan taloa perustuksia -myöten, sillä Oskari oli siksi elänyt maailmaa, ett'ei kukaan muu -rikas tyttö kuin Ainu enään katsonutkaan häneen. Emäntä kyllä tiesi, -että Ainu oli tyhjä porsliinivauva, jossa ei ollut muuta haluttavaa -ainesta kuin silkkiä ja hajuvettä, mutta suuret myötäjäiset tekivät -tytöstä miellyttävän miniän. Helmallekaan ei voitu toivoa Franssin -vertaista miestä rikkaudessa, eikä miellyttäväisyydessäkään. - -Pilvi oli todellakin uhkaava. - -Sopivin keino tehdä se voimattomaksi oli että Anna maalattiin Helman -silmissä mustaa mustemmaksi. Moiseen kurjaan keinoon turvattiin. -Kyläläisten ivapuheet olivat hienoa kuin silkkilanka sen suhteen, -mitä Herttalan emäntä ja kauppiaan rouva puhuivat Annasta Helman -kuullen; he tallasivat hänet ilkeimpään lokaan ja saastaan. - -Alusta alkaen se onnistui. Kylmänä kevätpäivänä, jolloin Anni tuli -Kaisun seuraamana kylään, lähetti kauppiaan rouva hakemaan Herttalan -emäntää. Itse meni hän seuraavana päivänä Herttalaan, eikä ottanut -Ainuakaan mukaansa, vaikka tämä oli julkikihloissa Oskarin kanssa. -Helman kuullen rouva sitte otti uutisen puheeksi. Hienosti hymyillen -virkkoi hän: - --- Emme vielä eilen tietäneet, mitä kylässä toissa yönä tapahtui. - --- Mitä siellä on tapahtunut? kysyi emäntä erittäin uteliaasti. Ei -tänne mitään kuulunut. - --- Sepä ihme. Kaunis Anna synnytti toissa yönä pojan. - --- Älkää ihmeitä. Liekö tuo totta? - --- Totta se on. Klaun Kaisu on jo sijaisena, ja Annikin sinne meni -eilen aamulla. - --- Sekö siitä koreilemisesta ja alituisesta tanssimisesta palkaksi -tulikin? - --- Se siitä tuli. - -Helma ihan tulehtui kasvoiltaan. Anna oli hänessä herättänyt syvintä -myötätuntoisuutta kauneutensa, iloisen olentonsa ja surullisen -elämäkertansa vuoksi. - --- Kukahan konna vietteli semmoisen tytön? Vanha epäilys heräsi äkkiä -Helman sydämessä; hän katsoi rouvaa terävästi silmiin ja toisti -kysymyksensä. - -Rouva ei joutunut vähääkään hämille. Hymyillen hienosti, kuten -tapansa oli, vastasi hän ystävällisesti: - --- Hyvä Helma! Sinä aina katsot tämmöisiä tapauksia novellien ja -kertomuksien kannalta; niissähän on tavallisesti viettelijä ja -vietelty. Mutta minä vakuutan sinulle, että tämä tapaus ei mitenkään -sovellu novellien ja kertomuksien aineeksi, viettelijätä on mahdoton -kenenkään tietää. - --- Miksi? - --- Suoraan sanoen siksi, ett'ei Anna itsekään kuulu olevan varma -hänestä, arvelee yhtä yhden kerran, toista toisen kerran. - -Myrkyllisillä sanoilla oli toivottu vaikutus. Helma punastui pelkästä -häpeästä, ja hänen täytyi itselleen myöntää, että rouvan sanat -sopivat kylän yleisiin siveysoloihin kuin valetut. - --- Nyt on sitte maailma nurin narin. Tahtomatta enempää kuulla -likaisesta asiasta meni Helma isänsä luo salin takaiseen kamariin. - -Emäntä ja rouva nauttivat voitoniloa ja viiniä! - --- Tuo luullakseni vaikutti, sanoi rouva. - --- Vaikutti se, myönsi emäntä. Nyt ei Anna enää ole tiellämme; sen -liehakan tähden tässä onkin jo oltu kuumassa ja kylmässä. - --- Emme toki nukkumaan saa ruveta. Helmalla on kivikova sydän, se -sietää vielä enemmän. - --- Ehkä niin. - --- Täydymme jatkaa tähän tapaan. - --- Mutta se voi herättää hänessä epäilystä. - --- Emmehän me tarvitse puhua mitään. Kyllä minä panen kellon kylään, -ja joku sitä sitte soittaa Helmallekin. - --- Siten se käy laatuun. - --- Sitä liehakkaa vihaa moni. - -Rouva täytti lupauksensa. Kohta ruvettiin kylässä kertomaan, että -Annalla oli ollut yhtä monta rakastajaa, kuin vuodessa on kuukausia, -ja että hän oli jokaista pettänyt, kunnes tuli oma vuoronsa tulla -petetyksi. Uutuuden vuoksi jauhettiin juttua niin kauan, että sitä -toisin hetkin epäilijätkin uskoivat todeksi. - -Herttalaankin sitä tuli joku kertomaan. Emäntä erisin epäili, mutta -kun kertoja viittasi Annan suhdetta Kaaren Heikkiin, niin oli hän -sillä näyttänyt väitteensä toteen. - --- Pettihän se Heikinkin, sanoi hän vakuuttavalla äänellä. Ja joka -kerran pettää yhden, se pettää toisenkin. - -Väitteen todistus vaikutti Helmaan vielä enemmän kuin kauppiaan -rouvan myrkylliset sanat. Heikin ja Annan suhde toisiinsa ei ollut -hänellekään salassa, niin vähän kuin hän tiesikin kylän nuorten -rakkausseikoista. - -Tapahtuman, joka äkkiä muuttaa Herttalan olot, luuli Helma jo -tapahtuneeksi. Ajatus tulla Franssin vaimoksi oli kasvanut ikäänkuin -hänen toiseksi olennokseen, ja hän ei ollut voinut koskaan -täydellisesti irtautua ajatuksesta, vaikka Franssi olikin paljon -muuttunut viimeksi kuluneina viitenä vuotena. Kasvojen tumma puna -ei enää ollut kadehdittavan kaunista, silmät, ennen niin puhtaat ja -kirkkaat, näyttivät hävyttömiltä ja kyllääntyneiltä, ja äänestäkin -oli raikas sointu kadonnut; mutta sittekin oli Franssi yhä ajatusten -esine. - --- Väärin minä häntä Annan suhteen epäilin, sanoi Helma itselleen, -kun oli saanut tukahutetuksi pahimmat epäilyksensä, ja suotta niin -monta unetonta yötä vietin. Franssi on semmoinen kuin kaikki muutkin, -oi parempi eikä pahempi. Mikä oikeus minulla on uneksia ja vaatia -itselleni puhdasta, jaloa miestä? Ei mikään. Tuskin itsestänikään on -tosielämään. Kun muistelen, minkälainen Franssi oli kahdeksantoista -vuoden vanhana, voin unhottaa ja antaa anteeksi kaikki. Paitse jos -hän olisi vietellyt ja pettänyt Annan, sitä en voisi antaa anteeksi. -Mutta minä olen erhettynyt Annankin suhteen. Kaikki puhuvat hänestä -yhtäänne päin. Ja sanotaan, ett'ei savua, jos ei tulta. - -Niissä mietteissä eläen päätti hän mennä Franssille vaimoksi. Peläten -enempiä taisteluita sydämensä kanssa, astui hän toisenkin askeleen -varmuutta kohden; hän ilmoitti äidilleen päätöksen. - --- Minä olen valmis milloin hyvänsä, sanoi hän päättäväisesti. Minun -tähteni ette tarvitse häitä viivytellä. - -Siten uhkaava pilvi, jonka pelättiin lyövän hankkeet pirstoiksi, vaan -kiirehti niiden toteutumista. Herttalan emäntä oli seitsemännessä -taivaassa; naimisien kautta suuri rikkaus ja mahti tulevat vielä -monta vertaa suuremmiksi. - --- Kun Herttalaisia mainitaan, sanoi hän itselleen, kuuluu sanoissa -sama korkea kaiku, jota kyläläiset ovat elämänijän tottuneet -kuulemaan. - -Lujatahtoisuudellaan luuli Helma saavuttaneensa sydämelleen levon -ja rauhan, mutta surkeasti hän pettyi. Hänelle tuli elämä yhä -tukalammaksi, yhä tuskallisemmaksi, vaikka vuoden ihanin aika läheni -yhä lähemmäksi. Elämä oli lintujen laulua, kukkien puhkeamista, -nurmen vihannoimista. Luojan onnellisia lapsia olivat nuoret ja -vanhat, rikkaat ja köyhät. Kaikki he elivät onnellista elämää. Silmä -nautti, sydän nautti, veri suonissa virtasi vilkkaammin ja hellät -tunteet tulivat kernaasti rintaan. - --- Minä yksin olen onneton, sanoi Helma, kun sydämeensä tuli uusi -tuska, rajumpi ja vaikeampi voittaa kuin kaikki edelliset. Kaikki -muut ovat onnellisia. - -Äitinsä seurassa kävi hän jolloinkin sulhoaan tervehtimässä, mutta -kotiin tullessa oli hän paljon onnettomampi kuin kylään mennessä. -Tuntui juuri kuin joku musta olento seisoisi hänen ja Franssin -välillä, ja mieleen tuli joka kerralla joku uusi epäilys, joka -yksinäisinä hetkinä varttui tuskalliseksi varmuudeksi. Siten oli -jokainen päivä hänelle pelkkää tuskaa, pelkkää taistelua. - -Mutta kerran tuskan päivät loppuivat. Puheltuaan erään sunnuntain -iltamyöhällä Jukan kanssa pitkiä piloja, lyhyitä tosia, meni Helma -maata. Hän oli edellisenä yönä nukkunut huonosti, joten heti -vuoteelle heitettyään nukkui sikeään uneen. Ennen heräämistään -näki hän ihmeellisen unen. Heillä oli häät, hän oli valkoisessa -morsiuspuvussa ja Anna sitoi seppelettä. Suuri sali oli hääväkeä -täynnä, ilo loisti kaikkein silmistä, mutta Jukka ja Kaisa näyttivät -surullisilta. Vihkituolia tuotaessa esille laski Anna hänelle -seppeleen päähän ja hän ojensi kätensä Franssille. Mutta samassa tämä -muuttuikin ilkeäksi kääpiöksi. Hääväen joukossa syntyi suuri hälinä, -mutta Anna rupesi laulamaan vihkiysvirttä. Samassa kääpiö muuttui -kauniiksi mieheksi, jolla oli suuri vartalo kuin Jukalla, mutta -silmät siniset ja hiukset keltaiset juuri kuin Annalla. Häävieraiden -kasvoilta näkyi suurin kummastus, mutta Jukka ja Kaisa muuttuivat -iloisiksi. Heidän yhtyessään laulamaan Annan kanssa astui hän -vihkituoliin pitkän ja kauniin miehen rinnalla. - -Siihen kohtaan hän heräsi. - -Kello ei ollut vielä kuuttakaan, mutta aurinko paistoi jo korkealla. -Pukeuduttuaan avasi hän ikkunan ja katseli ulos puutarhaan. Pensaiden -juurilla näkyi vielä kastehelmiä, mutta hiedoitetut käytävät olivat -jo kuivia. - --- Kummallinen uni! - -Pienempään ruusupensaaseen, joka kasvoi ihan ikkunan alla, oli yöllä -puhjennut kaksi uutta kukkaa. Helma huomasi no ja hymyili niille -iloisesti. - --- Kummallinen uni! Montakohan ruusua tuohon suurempaan pensaasen on -yöllä tullut? Pitää käydäkseni katsomaan. - -Helma hiipi isännän kamarin kautta ulos puutarhaan. Elämä tuntui -kevyeltä, suloiselta. Mikään tuska ei painanut mieltä, mikään -ahdistus ei raadellut rintaa, sillä elämän todellisuus oli vielä -unhotuksissa. Virkistävän unen jälkeen leijuilivat ajatukset keveinä, -vapaina ja silmä ihasteli kaikkea mitä edessään näki. - --- Kummallinen uni! ihmetteli Helma. Hän nautitsi kaikesta -ihanuudesta, joka häntä ympäröi. - -Karjatarhassa piiat jo lypsivät, ja sieltä kuului naurua ja vilkasta -puhetta. Ilma oli vielä kevyttä, joten joku sana kuului aivan -selvästi puutarhaan. - --- Mitähän moinen kummallinen uni merkitsee? Helma rupesi lukemaan -suuremman pensaan ruusuja, mutta samassa kuuli hän nuoremman piian -mainitsevan Franssin nimeä. Sitte vanhempi nauroi ja virkkoi: - --- Maailman velikulta; yhden jättää, toisen ottaa. - -Franssin nimen kuuleminen viskasi Helman todellisuuteen. Tuskahisia -tunteita tuli heti sydämeen, rauhattomuutta rintaan. Ajattelematta, -tekikö oikein eli väärin, hiipi hän karjatarhan aidan taakse. Piiat -istuivat selin häneen ja jatkoivat vapaasti puhelua: - --- Mitä meidän Helma sanoisi, jos tietäisi toden, virkkoi nuorempi -piika. Hän oli idealisti. Helman pieni kirjasto oli vaikuttanut hänen -katsantokantaansa paljon, ja koko hänen henkiseen kehittymiseensä. -Mutta Helma ei käy missään eikä ole erittäin tuttava kenenkään -kanssa, paitse ehkä isäntärengin, mutta se mies on kuin mykkä. - --- Mitäpä siihen sanoisi? vastasi vanhempi piika. Hänkin oli -idealisti, mutta hänellä oli jo ikää enemmän, kuin itse olisi suonut. -Hän ihaili rikkautta ja arkkiveisuja; molemmat liikuttivat hänen -pyhimpiä tunteitaan. Franssi on kaunis ja rikas, parempia ei tule, -eikä niitä ole. - --- On niitä parempia maailmassa; ei kaikki rikkaat sillä lailla -hyppele yhden tytön sylistä toisen syliin. Enkä minä niistä muista, -mutta Anna raukankin kehtasi vietellä ja se nyt oli varmaankin synti. -Syöjättären hampaista joutui Anna Franssin pauloihin, petettäväksi, -häväistäväksi. - --- Miksi antoi pettää itsensä? Pitihän hänen ymmärtää, ett'ei Franssi -häntä nai kuuna kullan valkeana. - --- Miksi sille lupasi ja miksi oli aina Annan kimpussa kuin -takkiainen? - --- Aina pojat silloin lupaavat naida. Anna kyllä tiesi, että Franssi -oli meidän Helman oma, mutta ketä itseäkin haluttaa tulla petetyksi... - --- Etkö häpeä puhua tuolla tavalla Annasta? Ei Anna ole kuin kylän -muut tytöt. Kaikki häntä sotkevat lokaan, jokainen panee kiven -kuorman lisäksi, mutta minä uskaltaisin tehdä valan, että Anna on -puhdas kaikista muista pojista. Hänen sijassaan ampuisin minä ensin -Franssin, sitten itseni. Se on tosi. - --- Puhut niinkuin lapset. - --- Meidän Helmaakin minä oikein säälin. - --- Mitä varten? - --- Hän kun huolii sulhasekseen tuommoisesta, joka on maannut kymmenen -tytön käsivarrella. - --- Voi, voi sinua! Elät kymmenenkin vuotta, jo veisaat toista virttä. -Jos sinun silloin käy kuin Annan, niin pyyhit muutamalla kyyneleellä -surusi. Mutta jos sinulla on sulhanen kuin meidän Helmalla, ja sitte -joku kajoo häneen, niin silloin sinä pikemmin ajattelet ampua, et -toki sulhastasi, vaan... - -Enempää ei Helma jaksanut kuulla. Hiipien käveli hän rappuja kohden -ja painoi kädellään rinnan alle, ikäänkuin olisi pelännyt sydämen -pakahtuvan siinä silmänräpäyksessä. Kamariin tultuaan asettui hän -jälleen ikkunan luo ja istui siinä liikahtamatta kuin kuvapatsas. -Silmäin katsoessa kirkkaasen avaruuteen hengitti rinta rajusti, -jokaisessa hengityksessä tuli raskas kuorma sydämen tuskaa ulos. - --- Voi minua onnetonta! Kaikki epäilykset, joita olen koettanut -väkisin tukahuttaa, ovat tosia. - -Kun sydän oli purkanut tuskansa, tasautui hengitys; veren kiivas -kulku asettui, ja sydämen lyönnit eivät enää koskeneet kipeästi. Kun -emäntä tuli kamariin, oli taistelu loppunut. - --- Miks'et tule juomaan kahvia? Oskari on tullut yöllä sairaammaksi. -Ääni ilmaisi, että emäntä oli liikutettu ja huolissaan Oskarin tähden. - -Helma huokasi raskaasti ja meni emännän kanssa. - -Juotuaan kahvia teki hän nuoremman piian kanssa tavallisen -aamukorjuun isännän kamarissa. Ikkunat avattiin, joten raitis -ilma pääsi huoneesen, vuoteen alusvaatteet vaihdettiin ja tehtiin -kaikinpuolin puhdasta. Kului runsas tunti ennenkuin työ oli tehty ja -halvattu isäntä ravittu. Sitte Helma siisti itsensä ja sanoi piialle: - --- Minä menen kylään ja viivyn siellä ehkä kauemminkin. Älä mene -minnekään täältä ennenkuin joudun takaisin; emäntä ei jouda tänne -Oskarin tähden. Ota tuolta kamarista joku uusi kirja, että saat -aikasi kulumaan. - --- Saatte huoletta mennä ja olla, kyllä minä... Vastausta kuulematta -tuli Helma ulos. Ensin suuntasi hän askeleensa Toramäkeä kohden, -mutta äkkiä hän seisahti, nosti otsalleen käden ja mietti pari -sekuntia. Sitte lähti hän kiertämään peltojen kautta kylään. Ketään -tiellä kohtaamatta saapui hän vihdoinkin takapihojen kautta erään -vanhan hökkelin lähelle. Se oli viinatupa, jossa Anna asui lapsensa -kanssa. - -Helman sydän rupesi lyömään yhä ankarammin, jota lähemmäksi mökkiä -hän ehti. Ja kun piti avata ovi ja astua sisään, eivät kädet ja -jalat tahtoneetkaan totella. Hengittäen syvään jäi hän oven taakse -seisomaan. - --- Entä jos Anna vihaa minua? Ajatus tuli kuin pilvistä. Entä jos hän -luulee minun ryöstäneen häneltä Franssin? - -Säikähtäen ajatuksen mahdollisuutta aikoi Helma jo pyörähtää -takaisin, mutta samassa kuuli hän vienon äänen lausuvan: - - -- Ensiksi rikoin kasteen liiton. - Toiseksi hylkäsin Jumalan. - -Ääni kuului erinomaisen kauniilta ja tunteelliselta. - --- Joka noin kauniisti laulaa, hän ei voi vihata. Helma avasi äkkiä -oven ja astui sisään. - -Anna istui lyhyellä lavitsalla, tuutien lasta ja neuloen villaista -vaatetta. Luullen emännän tai ehkä Kaisan tulleen sisään katsoi hän -hymyillen ovea kohden ... ja näki Helman kynnyksellä seisomassa. - --- Herttalan Helma! Tekö se olittekin? Annasta tuntui, kuin rupeisi -hänen jalkainsa alla maa vajoomaan. - -Helma hengitti rajusti, ja mielen kuohu kuvastui kasvoissa. Hetkiseen -aikaan ei hän kyennyt virkkamaan ainoatakaan sanaa. Hän ei ollut -osannut ajatella niin paljon kauneutta ja niin paljon kurjuutta -voivan löytyä saman katon alla. Sinisine silmineen ja keltaisine -hiuksineen oli langennut Anna äitinäkin kaunis; kauneus oli -sielullisempaa ja puhtaampaa kuin ennen neitona. Silmäin vallaton -kirkkaus oli vaihtunut tyyneen, surumieliseen kaihoon, ja kasvojen -piirteistä oli kadonnut silmänräpäyksellisyys; niissä kuvastui nyt -sielun kauneus ja koko sisällisen olennon ylevyys. - -Niukka valo, joka pienestä ikkunasta tuli huoneesen, olkivuode ja -mustuneet seinät olivat kauneuden jyrkkinä vastakohtina. Helman -silmissä näytti huone luolalta, eikä ihmisasunnolta. - --- Älä minua säikähdä, Anna. Helma hiljaa astui kangaskengissään -ovelta perälle. Minä tulin sitä varten luoksesi, että olen yhtä -onneton kuin sinäkin. - -Anna ei uskaltanut nostaa katsettaan Franssin kihlattuun, rikkaasen -Herttalan Helmaan, vaikka vihan ja inhon sijasta kuuli helliä, -lempeitä sanoja. Yhä lattiaan katsoen vastasi hän: - --- Ettekö tulleetkaan sanomaan minulle, että olen kurja...? - --- Et saa puhua noin, keskeytti Helma melkein tulisesti. -Sinä olet ainoa nainen, jota kohtaan sydämeni on tuntenut -kiintymystä, rakkautta. Ja sinun onnettomuutesi on tullut minunkin -onnettomuudekseni. - -Tulisia hiiliä nuokin sanat! Leppymättömän vihan luuli Anna olevan -hänen ja Herttalan Helman välillä, semmoisen joka sammuu vasta -tähtien tuolla puolen. - --- Ovesi takana taistelin minä äsken rajun taistelun. Ajatus, että -ehkä sinä syytät onnettomuudestasi minua, tuli mieleeni kuin salama. -Olisin kääntynyt pois oveasi avaamatta, mutta kuulin äänesi, kun -lauloit. Anna, sinä et voi vihata minua. - -Kyynel tuli Annan silmään. - --- Tiedän varmaan, ett'et vihaa minua. Helma asettui istumaan -lyhyelle lavitsalle ja otti Annaa kädestä kiinni; molempain kädet -hiukan vapisivat... - --- Minäkö vihaisin teitä? Ääni värähteli, mutta sinisilmäin katse oli -rukoilevainen. - -Lyhyen silmänräpäyksen oli kumpikin vaiti, mutta sitte Helma virkkoi: - --- Minä olen sydämessäni vakuutettu, että hän petti ja vietteli sinut -kuin konna, mutta kuitenkin tahtoisin kuulla totuuden sinun suustasi. -Sitä varten tulin tänne. - -Hieno puna levisi Annan kasvoille. Hengitettyään muutaman kerran -raskaasti virkkoi hän: - --- Se on vaikeata, mutta... - --- Ehkä kuitenkin teet sen minulle. Vastalahjaksi saat ystävyyteni. -Helma katseli Annaa yhä enenevällä mieltymyksellä. Kohtalommekin on -sama, petetyt olemme molemmat. - -Hieno puna Annan kasvoilla yltyi väkevämmäksi. Luoden silmänsä -lattiaan alkoi hän puhua: - --- Syy ei ole yksin hänen, sitä jää minunkin osalleni, sillä minä -kyllä tiesin, että hän oli teidän omanne, mutta sittekään en voinut -välttää kohtaloani. Hänellä oli suuri voima minuun, ja vihdoin hän -käytti sitä väärin. Mutta tuo voimakaan ei ollut minulta salassa. -Jo ensi kerran tavatessamme tunsin, että hän vaikutti minuun ihmeen -väkevästi, hänen lähellään olin minä aina lumottu, sydämeni oli -hurmattu, tahtoni vangittu. Käsitin vaaran täydellisesti ja aioin jo -mennä Heikille vaimoksi, mutta... - --- Heikki rakasti sinua, ja minä olen kuullut että... - --- Kyllä hän rakasti minua, kiirehti Anna keskeyttämään, mutta -lumottuna ollen oli minulla tuhat syytä häntä vastaan. Hän näytti -silmissäni kokonaan ala-arvoiselta. Ulkonaiseen olentooni, ilooni -ja nauruuni oli hän muka ihastunut, mutta sydämeni sisään ei hän -muka nähnyt. Lienee tuossa hiukan tottakin, mutta minä vielä -suurentelin sitä ja menin sokeudessani yhä edemmäksi. Tein Heikistä -oikkujeni orjan. Hän mukautui aina. Jota turhamaisempi olin, sitä -enemmän koetti hän palvella minua. Siten hän muuttui silmissäni -arvottomaksi raukaksi, ja entisen kunnioituksen sijaan tuli -halveksiminen. Lumousta kesti yhä. Sen sijaan, että minun olisi -pitänyt mennä kauaksi pois, jäin tänne tulen lähelle. Päivä, jolloin -tuli vihdoin poltti, läheni varmasti. Siitä on tänäpänä vuosi; -täällä kylässä tanssittiin kuten tavallisesti ainakin pyhäiltoina. -Anni oli silloin kipeänlainen, Kaisa meni häntä hoivaamaan ja jäi -sinne yöksi. Minä olin yksin. Tyytymättömänä Heikkiin ja itseeni -läksin tanssista pois ennen muita. Ilta oli ihana ja lämmin, mutta -minun rinnastani oli rauha kadonnut. Täällä takapihalla sitte näin -hänet, hän nojasi aitaan ja katsoi minua. Kohtaloni oli päätetty. -Lumottuna, voimattomana katselin sormusta, jonka hän sanoi ostaneensa -minulle, hurmattuna kuuntelin hänen siloisia sanojaan. Pelto, tuon -ojan takana, kasvoi ruista, ja me lähdimme kävelemään sinne. Hänen -valojansa en kertoile. Sinä hetkenä uskoin ne kaikki. Onnemme tiellä -ei enää ollut esteitä. Isänsä, äitinsä ja siskonsa olivat vihdoinkin -myöntyneet. Linkkuveitsen terävällä kärjellä piirsi hän nimensä -sormukseen ja... - --- Hyvä Jumala! Saman sormuksen toi hän minulle kihloiksi. - --- pani sen sormeeni. Minä unhotin kaikki. Anna pysähtyi -silmänräpäykseksi, hengitti muutaman kerran raskaasti ja jatkoi sitte: - --- Mutta jo aamulla itkin minä ensimmäiset kyyneleeni. Kun heräsin, -ei sormus ollutkaan sormessani. - --- Konna, näki minkälaisessa mielentilassa olit, ja vei sormuksen -tietämättäsi. - --- Pudota se ei voinut, sillä se oli ahtaanpuoleinen. - --- Ja kallista kultaa. - --- Niin oli. Se oli paksu ja raskas, ja hän kirjoitti siihen -ristimänimensä täydellisesti ja sukunimestään ensimmäisen ja -viimeisen kirjaimen. - --- Hyvä Jumala! Sama sormus on nyt minulla. - --- Sitte en tavannut häntä moneen viikkoon. Tunsin jo tilani, kun -pääsin häntä niin lähelle, että voimme vaihtaa sanan. Vastaus tuli -semmoinen, jommoista olin odottanutkin. Hän lupasi minulle rahaa, jos -en syyttäisi häntä sanallakaan. - --- Voi konnaa! - --- Ja te olette ainoa, jolle olen puhunut totuuden. Löytyy vielä -yksi, jolle olen velkapää tekemään samoin, jos nimittäin hänen -silmiään koskaan näen. - --- Kuka se on? - --- Se on veljeni. - --- Olenhan minäkin kuullut, että sinulla on veli, kovia kohtaloita -kokemassa. - --- Hän lähti kotoa kahta vuotta ennen kuin minä. Mitään tietoa ei hän -ole lähettänyt itsestään, ja moni luulee hänen kuolleeksi, mutta minä -uskon, että hän elää ja tulee tapaamaan minua. Lapsina ollessamme -päätimme, että hän ostaa talon, jossa minä sitten olen emäntänä, hän -isäntänä. - -Anna oli tähän asti ollut tyyni, mutta nyt hän äkkiä muuttui -rauhattomaksi. Kyyneleet rupesivat juoksemaan virtana, ja ruumis -värisi tuskan vallassa. - --- Joku asia vielä painaa ja polttaa mieltäsi, sanoi Helma, ottaen -käteensä Annan keltaisen hiuspalmikon. Puhu se minulle, minä olen -ystäväsi. - --- Nyt vasta kun olen päässyt lumouksesta irti, sanoi Anna, -kyyneleiden juostessa ja ruumiin värähdellessä tuskan hiestä, nyt -vasta tunnen kuinka paljon rakastan Heikkiä! - --- Anna raukka! Se oli ystävän hellää ääntä eikä ylpeää -halveksimista. - --- Tiedän, että se on synti, suuri synti. - --- Rauhoitu nyt. Minun täytyy jo lähteä. Kohta tulen luoksesi toisen -kerran ja silloin viivyn kauemmin. Kaikki mitä minulle olet puhunut, -pysyy salassa. Rauhoitu nyt. - -Helma ei enää kiertänyt peltojen kautta, vaan suuntasi askeleensa -kylän läpi. Hän oli tyyni ja tervehti iloisesti vastaan tulijoita -ja muita, joita tapasi tiellään. Kauppiaan kohdalla kiirehti hän -käyntiään ja veti liinan enemmän kasvojen yli; pääsi siten kauas ohi, -ennenkun hänet huomattiin. Ainu tuli ulos rappusille huutamaan, mutta -Helma astui yhä kiivaammin eteenpäin, eikä katsonut taakseenkaan. -Vasta sitte kun ehti käänteen ohi, hiljensi hän tulista käyntiään. - -Osaksi hänelle jo selvisi suunnitelma, jota äitinsä ja rouva olivat -käyttäneet niin mainion onnellisesti, mutta kun Riston ämmä tuli -häntä vastaan Herttalan pelloille kääntyvän tien haarassa, nousi -esirippu kokonaan ylös. Helma näki, että panettelemiseen käytettiin -palkatuita henkilöitä. Ämmän muoto oli nimittäin inhottavan imelä, -kun tervehti Helmaa: - --- Te olette nuori ja kaunis, minä olen vanha ja viisas. - -Tietäen hänet käärmettä kavalammaksi nauroi Helma viattoman näköisenä -ämmän tervehdykseen. - --- Sulhastanne varmaan kävitte katsomassa. - --- Ketä muuta sitte? Helma tiesi, ett'ei ämmä milloinkaan tyhjän -tähden piekse kieltään, ja siksi hän vastasi kysymykseen myöntävästi. -Se olikin hyvä keino. - --- Jouluna minä jo sanoin, että tänä vuonna tulee häitä parittain. - --- Ristiäisethän nykyään ovat enemmän muodissa. Helma aavisti, että -Annan kunnia taas tuli kysymykseen, ja siksi hän tahallaan joudutti -ämmää asiaan. - --- Te olette nuori ja kaunis, mutta minä olen vanha ja viisas. -Inhottavan imelä hymy leikki taas ämmän huulilla. Mutta kerran te -kiitätte minua. - --- Miksi teitä kiittäisin? - --- Haa, te ette sitä tiedä. Minä se olin, joka autoin sulhasenne -eroon kultahiuksisesta tytöstä. - --- Sanokaapa miten, muuten luulen että valhettelette. - --- Minä olen vanha ja viisas. Talvella juotin minä villitylle pojalle -juoman, joka hänet paransi. Nähkääs, nuori ja kaunis ystäväni, -silloin oli pimeä aika, me menimme yhdessä kolmena iltana kettuja -vahtimaan. - --- Näittekö myös? - --- Näimme maarkin. Ensimmäisenä iltana tuli Kaaren Heikki, ja häntä -varten oli ovi jätetty haasta auki; toisena iltana tuli naapurin -poika, hän löi hiljaa lasiin, pyysi ja pääsi sisään; kolmantena -iltana tuli renkimies. Useampaa lasia ei villitty poika sietänyt, -vaan lähti kaupunkiin ja osti kihlat teille, armas ystäväni. Enkö -ollut viisas? - -Hävyttömyys pani nousemaan punan Helman kasvoille. Ämmä näki, että se -oli vihan punaa, mutta erhettyi, keneen se kohdistui. - --- Tottahan sitte, kun pääsette rikkaaksi rouvaksi, muistatte Riston -ämmää, joka paransi villityn sulhasenne kolmella ryypyllä. Ämmän -varsinainen elinkeino olikin kielien kantaminen ja panetteleminen. -Palkan edestä hän puhui, mitä hänen käskettiin puhua. Ollen -tavattoman viekas ja ammatissaan edistynyt osasi hän ottaa palkkaa -kahdenpuolen. Nytkin oli hän menossa Annan luo parjaamaan Herttalan -emäntää ja kauppiaan rouvaa, joiden asiaa parhaallaan ajoi. -- -Tottahan muistatte. - --- Te tavallisesti otatte makson jo etukäteen, vastasi Helma purevan -ivallisesti ja peräytyi ämmän edestä pari askelta. Hyvin teille -nytkin on maksettu, muuten ei kielenne keittäisi käärmeensylkyä noin -halukkaasti. - -Ämmä päästi käheän naurun. - --- Tämä maailma on niin hullua, sanoi hän. Toiset täällä itkevät, -toiset nauravat, mutta te olette viisas kuin isänne ja kaunis kuin -äitinne. - --- Sotkekaa vaan suutanne, miten parhain haluatte. Helma jätti ämmän -nauramaan ja meni tietään eteenpäin. - -Pellolla aitasi Jukka kylvöheinään pientä syönnösmaata lypsylehmille. -Helma meni hänen luokseen, istui aidaskuormalle ja virkkoi: - --- Hyvä ruis on tänäkin vuonna Herttalan pelloissa; pyrkii yli kylän. - --- Vanhalla siemenellä kylvetty menestyi tänä vuonna paremmin, arveli -Jukka. Isäni saa huonon ruissadon. - --- Kylvikö hän uudella? - --- Kylvi, vaikka minä tahdoin vaihtamaan meiltä siementä. Mutta touot -ovat sen sijaan hyvät. Sanotaankin, ett'ei kunnon maamiehelle tule -katovuotta usein elämässä. - -Jukka käytti vielä lammasnahkaista talvilakkia, vaikka Juhannus oli -jo mennyt. Siksipä kasvoissaan ja kaulassa olikin ahavaa vahvasti, -mutta otsa, josta hikiherneet juoksivat alas, oli valkoinen. Hänen -lähellään tunsi Helma aina kevyttä sielun rauhaa ja hyvinvointia, -Jukan olento ikäänkuin puhdisti ilman. - --- Tuommoinen on mies, ajatteli Helma nytkin, jolla on takanaan -tahraton elämä ja edessään loistava tulevaisuus. - -Sitä todistikin Jukan koko olento. Vartalo oli varttunut täyteen -kokoonsa, ja suhteet olivat sopusoinnussa keskenään. Reipas liikunto -ja käsivarsien voima todistivat, että työ oli hänelle nautintoa, -elämä rakasta; silmäin kirkkaasta katseesta näkyi sielun miehuus, -sydämen puhtaus; huoleton kasvojen hymy todisti, ett'ei omaatuntoa -kalvanut mikään rikos, mikään synti. - --- Olet sulhasmies ja käytät kesällä karvalakkia. Heleä nauru seurasi -sanoja, se tuli keveästi ja luonnollisesti niinkuin hyvin voidessa -ainakin. - --- Ja Herttalan isäntärenki vielä päällekaupaksi, lausui Jukka, -yhtyen Helman sydämelliseen nauruun. - --- Tänä kesänäkö rakennetaan riihi torppaasi? - --- Pitäisi kyllä rakennettaman, mutta osa hirsiä on vielä velkana. - --- Ja sinä et suostu ottamaan lahjaksi muutamaa puuta. - --- En, en minäkään ole tehnyt Herttalaan mitään ilmaiseksi. - --- Olet ylpeä. - --- Niin kaikki muutkin rikkaat ovat. - --- Ja tulevana vuonna sinä sitte nait. - --- Niin on mieleni. - --- Mutta jäät yhä edelleenkin Herttalan isäntärengiksi. - --- Isäni semmoisia saarnaa, vaan en minä. - --- Ei sinua vielä kaivata kotonasi; paitse jos olisi pääomia panna -liikkeelle. - --- Minulla on hyvät pääomat, hevonen ja vahvat käsivarret. Ja jos -tarvitaan, osaan minä syödä suolavettä ja leipääkin. - --- Taas puhuit ylpeästi. Käsketkö minut häihisi, minä käsken sitte -sinun. - --- Herttalaanhan häitä ensin tulee. Isäntä nai, ja tytär ottaa -miehen, molemmat samassa kahinassa. - --- Ei tule häitä meille. Isäntä on sairas, ja tyttären sulhanen on -vielä maiden ja merten takana. Mutta hän onkin jalo ja kaunis mies. -Vartalo on suuri niinkuin sinullakin, mutta silmissä on enemmän -sinistä, hiuksissa enemmän keltaa. Ketä näet, kun et minuun katso. - --- Kauppiaan rouva tulee teille. Jukka näki rouvan kääntyvän alas -Herttalan tielle. Onko tuli kylässä irti vai...? - --- Rouva se onkin. Nyt sillä on tärkeitä asioita, koska noin -tuiskuttaen astuu. Menköön edellä, minä menen jäljessä; minullakin on -tärkeitä asioita hänelle. - --- Tulee kai kysymys hääpäivästä. - -Helma katseli rouvan jälkeen, siksi että tämä ehti kääntyä pihan -portista sisään. Sitte hän äkkiä nousi ylös ja virkkoi: - --- Rouva tuli tänäpänä viimeistä kertaa meillä käymään. Viime vuonna -sanoin sinulle toivovani jotakin tapahtumaa, joka äkkiä muuttaisi -elämäni. Se tapahtuma on jo tapahtunut. - --- Tuleeko purkajaiset? - --- Tulee niinkin. Kotiin mentyäni teen ensimmäiseksi työkseni -Franssista eron, selvän eron. - --- Miksi? - --- Siksi että hän on heittiö, suuri heittiö. Hämmästyneenä katsoi -Jukka Helmaa silmiin. - -Uhkamielinen hymy leikki tämän kasvoilla, ja katse oli ankara, -musertava. Enkeliä, jonka Jumala pani paratiisiin vartioitsemaan -elämän puuta, oli Jukka lapsena kuvaillut mielessään juuri -samanlaiseksi. - --- Paha sanoa, mutta kyllä minäkin olen häntä aina siksi epäillyt. -Enkä huoli liioin salatakaan, että olen iloinen asian käänteestä. -Jukka pyyhki otsastaan hikiherneet ja rupesi kiukkuisesti työhön. -Minä olen rehellinen ja suora mies. - --- Eikä sinua haittaa liiallinen tuhmuus, eikä liiallinen viisaus. -Helma lähti. - -Tyyntyäkseen käveli hän hitaasti ja niinkuin suotta aikojaan. -Viivyteltyään vielä hetkisen puutarhassa meni hän emännän kamariin. -Ulkomuotonsa oli tyyni, ja uhkamielisestä hymystä ei näkynyt -jälkeäkään. - -Rouva ja emäntä olivat jo vilkkaassa sananvaihdossa, ja molemmat -loivat Helmaan läpitunkevan katseen. - --- Sinä kävit kylässä, sanoi emäntä. - --- Ja menit ylpeästi meidän ohitse, lisäsi rouva. Missä olit? - --- Annan luona, kuului tyyni vastaus. - -Sanoja seurasi tuskallinen silmänräpäys. Rouvan ja emännän vaietessa -istui Helma tuolille ja jatkoi äskeiseen tyyneen tapaan: - --- Malttakaa mielenne, minä tiedän jo kaikki. Franssi on vietellyt -Annan, vietellyt hänet kuin konna. Ja te olette tallanneet vietellyn -tytön ilkeimpään lokaan, ilkeimpään saastaan. Jos Franssi jo teki -konnan työn, olette te menetelleet vielä konnamaisemmasti. Mutta -älkäämme puhuko niistä sen enempää. Minä annan Franssin kihlat -takaisin, ja sillä olemme erossa. Äitini tähden täytyy minun pyytää -teitä, hyvä rouva... - --- Mieti toki edes huomiseen asti, keskeytti emäntä. Franssista ja -sinusta tulisi kaunis ja onnellinen pari. - -Emännän sanoista huolimatta meni Helma omaan kamariinsa, toi sieltä -kellon ja sormuksen ja pani ne pöydälle. - --- Ottakaa omanne. - -Ensimmäisinä silmänräpäyksinä vaikutti suora totuus rouvaan -masentavasti, mutta pian vaikutus meni ohi. Luontainen kavaluus ja -ilkeys keksi hätä hätää sanat, joilla voi puolustaa mustia töitään, -jopa näyttää niiden suhteen aivan viattomalta. Teeskennellen syvää -surua, virkkoi hän: - --- Hyvä Helma! Sinä syytät meitä, että olemme tehneet väärin, kun -emme ole puhuneet Annasta kunnioittavaisesti. Salli minun nyt sanoa, -ett'en minä lainkaan kadu puheitani, alentavaisia sanojani. Minä olen -Franssin äiti, ja minun asemani on toisenlainen kuin sinun. Sinä -väität, että Franssi vietteli Annan, mutta minä väitän vielä nytkin, -että Anna vietteli häntäänsä Franssin. Huomaathan eron. - --- Älkää puhuko tuohon tapaan, kielsi Helma, ja hänen katseensa -muuttui musertavaksi, ankaraksi, ja kasvoille levisi uhkamielinen -hymy. Ei nyt enää auta julkeakaan valhe. Kurja ihminen! Et tiedä, -miten paljon minä rakastin Franssia, etkä siis voi ymmärtää, kuinka -monta sydäntuskaa tämä ero minulle on maksanut. Kahdella sanalla -sen näytän. Kun Franssi oli kahdeksantoista vanha ja minä ajattelin -häntä, tuli taivas sydämeeni. Minä elin kokonaan hänelle ja olin -vaan osa hänestä. Sitte tuli todellisuus repimään rikki taivaani, -autuuteni. Moneen vuoteen en enää ole elänyt surutonta hetkeä. Näin, -että hänestä tuli kohtuullinen juoppo, sen annoin keveästi anteeksi. -Joll'ei kapakassa juopoksi totu, niin missä sitte? Näin, että hän -rupesi elämään irstaasti, senkin annoin anteeksi, sydämeni pakotti -minua anteeksi antamaan. En voinut toisin tehdä. Eikö siinä jo ole -kylläksi? Voitteko vaatia vielä enemmän? Eilen illalla vielä nukuin -muistellen, millainen hän oli kahdeksantoista vanhana. - --- Mutta tänäpänä et voi antaa anteeksi yhtä ainoata hairausta, -huomautti rouva. - --- Ja tuommoisen köyhän tytön tähden, lisäsi emäntä, hylkäät -nuoruutesi sulhasen. - --- Oi äiti, eihän sinun kanssasi voi puhua tyynesti. Helman kasvoilla -näkyi tuskallisia värähdyksiä, niinkuin olisi puhuminen vaikuttanut -hänessä ruumiillista kipua. Eihän Anna ole syypää köyhyyteensä, eikä -se kuulu kellekään. Te rouva ihmettelette, ett'en minä tänäpänä enää -voi antaa anteeksi yhtä ainoata hairausta. Sitä en todellakaan voi, -enkä tahdokaan voida. Franssi aina ihaili minua ja oli jo melkein -julkisesti sulhaseni. Kuitenkin petti hän Annan, turvattoman tytön. -Ja mikä pahempi, jota en voi antaa anteeksi, hän käytti petoksessaan -laskuja, kylmää järkeä. Minä olen varma, että hän teki pyhän valan, -joka ei antanut hänelle rauhaa yöllä, eikä päivällä. Se ei ole enää -kevytmielisyyttä, se on konnamaisuutta. Semmoinen mies ei pidä enää -mitään pyhänä, eikä semmoinen mies koskaan voi tulla uskolliseksi -puolisoksi. Viekää, hyvä rouva, Franssille kihlojen ohessa minun -terveiseni, että hän on konna, joka ei kelpaa kunniallisen tytön -kengänrihmojakaan päästämään. - -Rouvan tummaveriset kasvot ihan mustenivat, ja hän aikoi jo syöstä -vihansa Helman silmille, mutta Oskari samassa tuli sisään viereisestä -kamarista. Hän hengitti sairaasti ja käveli hiljaa kuin rampa. -Siveetön elämä ja siitä johtuvat taudit olivat valmistaneet hänelle -ennenaikaisen haudan. Kasvoillaan oli maan väri, ja äänestä oli -sointu kokonaan kadonnut. - --- Oskari, tule apuihin, sanoi emäntä, muuten... - --- Minä olen kuullut kaikki puheenne, keskeytti Oskari istuen -tuolille ja pitäen kädessään Helman kättä. Minkä minä voin tähän -asiaan? - --- Tämä koskee sinunkin onneasi. Ainu ei huoli sinusta, jos ei... - --- Ei se ole sanottu. Oskari nauroi kevytmielisesti, niinkuin ainakin -ihminen, joka pitää elämää ja maailmaa pelkkänä pilkkajuttuna. -Erittäinhän meidän kauppamme on. Kun vaan paranen, menen Ainun kanssa -papin puheille. - --- Mutta rouva ja kauppias voivat tehdä Ainun perinnöttömäksi. Heidän -on kaikki tavara ja rikkaudet omaa. - --- Ei rakkaus rahaa katso. Oskari taas nauroi kevytmielisesti, mutta -salaa pudisti hän Helmaa kädestä. - --- Voi, voi! huokasi emäntä. Tekee mieleni luulla, että olen -hullujenhuoneessa, enkä viisaitten ihmisten parissa. - -Käsittäen Oskarin sanat ja käytöksen suoraksi kehotukseksi rupesi -rouva vielä toivomaan onnellista loppua. Hän otti pöydältä kihlat, -meni ovelle, mutta kääntyi jälleen takaisin niinkuin äkkinäisen -juolahduksen vaikutuksesta ja sanoi Helmalle: - --- Minä unhotan taannoiset solvauksesi ja tarjoon vielä kerran näitä -sinulle. Että johonkin määrään tulisit huomaamaan, miten sydämestäni -toivon sinusta ja Franssista paria, pyydän että kysyt Oskarilta, -paljonko hän on velassa Franssille. - --- Kymmenentuhatta markkaa. Oskari nauroi kevytmielisesti, mutta -salaa puristi hän Helmaa kädestä. - --- Voi taivaan taatto! Kymmenentuhatta markkaa! Nyt puhuit piloja. - --- Totta se on. Minä kirjoitin kauppiaalle velkakirjan. Humalassa -tosin olin, mutta hyvin toki muistan velkakirjan; sitä ei pantu -kasvamaan, ja kauppias tahtoi sen omaan nimeensä. - --- Miten sinä semmoiseen velkaan olet joutunut? - --- Älä sitä kysy. Franssilla on aina purjetuuli, sama pelaako -korttia, lyökö vetoa, tai tekeekö hevoskauppoja. Ja me teimme -keskinäiset tilimme tavallisesti humalassa ja ... tasaisissa -sadoissa. Se kasvatti velkaa suureksi. Franssi on ehkä katsonut -enemmän omaa etuaan, kuin minun etuani. Enkä minä siitä välitäkään. -Ei raha syödä kelpaa, paperia ja metallia se vaan on. Mutta taitaakin -olla sillä tavalla, että jolla on kaikki muut pelionnet, hänellä -ei olekaan naimaonnea. Siltä nyt ainakin näyttää. Oskari nauroi ja -puristi Helmaa kädestä. - --- Nyt sen kuulit, sanoi rouva ilmeisesti iloissaan. Kun sinä lähdet -Franssin kanssa pappilaan, on velka maksettu; minä tuon velkakirjan -omaan käteesi. Me emme tahdo Oskarin häviötä... - --- No mutta Jumalan nimessä, hävetkää toki jo, keskeytti Helma ja -polki kiukuissaan lattiata. Pidättekö te minua kauppakaluna? - --- Malta Helma, sanoi Oskari nousten samassa seisomaan. Minä tunnen -tuon ihmisen paremmin kuin itseni; hän on liian kurja sinun vihasi -esineeksi. Viekää, hieno rouva, Ainulle minulta hellät terveiset -ja tämä sormus. Oskari veti sormestaan sormuksen ja heitti sen -pöydälle. Koska ei Helma huoli Franssista, en minäkään huoli Ainusta. -Huomenna myyn minä taloni Helmalle kymmeneentuhanteen markkaan, -irtaimistoineen, päivinen. Ymmärrätte, hyvä rouva, mitä varten minun -täytyy menetellä sillä tavalla. Hyvästi nyt! Kun minä paranen, tulen -heti Franssia tervehtimään. Hän on hauska poika. Käsittääksenne -tuon lauseen totuuden täytyy minun sanoa teille, että minä lähtisin -Franssin kanssa vapaehtoisesti vaikka Siperiaan; meillä olisi -sielläkin puuttumattomat ilot. Franssi on hauska poika. Nojaten -Helmaan käveli Oskari hiljaa omaan huoneesensa. Silmänräpäyksen -kuluttua oli Herttalan emäntä yksin kamarissa. Hän oli viskattu -seitsemännestä taivaasta alas kurjaan maailmaan. - - * * * * * - -Herttalan isäntä kuoli seuraavana talvena. Helma oli joka päivä -valmistautunut eroon, joten hän jaksoi tyynesti kantaa surunsa. -Helma tahtoi, että Jukan hevonen valjastettiin ruumisvaunujen eteen, -ja vanha Miekkonen pantiin ajamaan. Surusaatto oli suuri. Paitse -vainajan monia sukulaisia ja kylän isäntäväkiä oli Helma, asemaan ja -rikkauteen katsomatta, kutsunut hautajaisiin kaikki ne, joita tiesi -vainajan suosineen sydämessään. Siten loiston ja teeskentelemisen -sekaan tuli kuntoa, todellista surua jo kaipausta; saatossa nähtiin -Klaus ja moni muu kunnon työmies. - -Kauppiaan perhe yksin loisti poissaolollaan. Rouva, josta oli -tullut Herttalaisten julkivihollinen, ei tullut itse, eikä laskenut -kauppiastakaan. Franssi kulki naapuripitäjällä naimapuuhissa, ja Ainu -ei ollut kotosallakaan. Jo kesällä, heti kun oli lähettänyt Oskarin -kihlat takaisin, meni hän pääkaupunkiin lyhemmäksi ajaksi ja syksyllä -muutti hän sinne asumaan koko talveksi. Sääliessään tytärtään -matkalle oli rouva lausunut: - --- Ainu on liian hyvä talonpojan vaimoksi. Kaupungissa on paljon -nuoria herroja, sieltä riittää yksi minullekin vävyksi. - -Helma tiesi Ainun osotteen ja kirjoitti hänelle hautajaisiin kutsun, -enemmän toki muodon vuoksi. Vastaus- ja kiitoskirje tuli, mutta -semmoinen, että Helma suuttui ja viskasi kirjeen tuleen. Verrattoman -kevytmielisesti laverteli Ainu kirjeessään uuden sulhonsa kiharoista, -hienoista sormista ja kultasankaisista silmälaseista. - --- Hän on hieno herra ja tuomarin koulua käynyt, kuuluivat sanat -kirjeen lopussa. Istuen hänen polvillaan kirjoitin tämän kirjeen ja -sain sillä ajalla sata suudelmaa. - --- Voi harakka itseäsi! huudahti Helma ja heitti kirjeen pesään. - -Helman hoidolla toipui Oskari kesän kuluessa jotakuinkin voimiinsa. -Alkutalvella, jolloin isäntä kuoli, kykeni hän oleskelemaan jalkeilla -kaiket päivät; kasvoista oli kadonnut maan väri, ja äänestä kuului -jo sointuakin. Mutta pian hän turmeli palaavan terveytensä. Ollen -himojensa sokea orja, alkoi hän taas nauttia elämästä vastoin -lääkärin määräyksiä ja Helman rukouksia. Kosto tuli, ja ankara. -Jokainen valvottu yö lyhensi onnettoman elämänlankaa, jokainen -noudatettu himo vei häntä askeleen lähemmäksi hautaa. Kun kevät taas -tuli, ja vedet alkoivat juosta, oli Oskari kasvoiltaan kuin kuoleman -kuva. - -Hänen tautinsa vaikutti sovinnon Helman ja emännän välillä. Sovintoa -olivat molemmat salaa toivoneet, kunnes emäntä eräänä iltana lausui -ensimmäisen sanan. Oskari oli silloin koko päivän kärsinyt kovia -sielun ja ruumiin tuskia, mutta illalla sai lian lepoa sen verran, -että nukkui keveään, tuskattomaan uneen. Emäntä silloin tuli kamariin -ja sanoi Helmalle: - --- Mene sinä täksi yöksi maata, minä jään tänne. - --- Nuorempihan minä olen valvomaan, vastasi Helma. - --- Mutta tuolla tavalla sinä ihan kuihdut ja kuolet... Ne ovat nyt -molemmat kihloissa, Franssi ja Ainu. - --- Olkoot. - --- En minä sinua syytä, vaikka teitkin Franssista eron; eihän sydäntä -voi käskeä ja vaatia. Mutta älä sinäkään minua tuomitse, onneasi ja -parastasi minä ajattelin. - -Helma ei voinut vastata, sillä kyyneleet tulivat hänelle silmiin. - --- Eihän tässä muuta suurempaa hätää, jatkoi emäntä, niinkaun kun -Jukka töitä johtaa; mutta se velka. Minä tulen ihan hulluksi, kun -ajattelen sitä. Tämmöisenä tiukkana raha-aikana menee siihen puoli -taloa. Ja kun velka tulee ilmi, ei sinulle enää tule kunnon kosijaa. -Mikä sen velan suittaa? - --- Myödään metsää. Hinnat eivät nyt kuulu olevan kalleimpia, mutta -Jukka vakuutti, että toista kymmentätuhatta kaikissa tapauksissa -tulee. Eikä koko metsä siihen menekään. Kun ei velka kasva korkoa, -niin annetaan olla ensi keväimeen asti. Huhuja liikkuu, että hinnat -ovat nousemaan päin. - --- Luojan kiitos! Oikein minä pääsin elämään. - --- Uuteen elämään nyt pääsimme, kun kauppiaan väestä teimme eron. -Rouva oli sinun paha henkesi. En voi vielä ymmärtää, mikä lopuksi -olisi tullut. - --- Taidat olla oikeassa. - --- Jahka elämme, kiität vielä Jumalaa näistä suruista. Kaiken -pahuuden, johon rouva sinua vietteli ja opetti, unhotan helposti, kun -ajattelen yhtä seikkaa. - --- Mikä seikka se on? - --- No kun otit eläkkeen ja annoit Oskarille talon. Sinä olet vielä -kaunis ... ja olet vielä oma rakas äitini. - --- Helma, enhän minä tapaturmassakaan ajatellut... - --- Nyt elämme jo uutta elämää, vaikka et sitä vielä huomaa. Voi, -jos Oskari paranisi! Minä mielelläni rikkoisin talonkaupan. Jos -milloinkaan menen naimisiin, en valitse rikkauden mukaan. Köyhät -tyytyvät vähään ja ovat paljon onnellisempia. - --- Mene jo maata, olet ihan pyörryksissä moniyötisen valvomisen -tähden. - --- Kyllä menen. Kun Oskari herää, tahtoo hän muuttelemaan jalkojensa -alle tyynyjä ehtimiseen, milloin ylemmäksi, milloin alemmaksi. -Koskettele hyvin hellästi, niitä särkee kovin. Ja jos hän vaan -sanallakaan vaatii, niin tule herättämään minua. Helma nousi ylös, -halasi äitiään kaulasta ja meni maata. - - * * * * * - -Kesällä vihittiin Kaisa ja Jukka. Miekkonen piti kotonaan pienet -häät, ja morsiustyttöinä olivat Herttalan Helma ja Klaun Kaisu. -Ahdingon välttämiseksi oi kutsuttu lainkaan viuluniekkaa, tämä kun -houkuttelisi perässään nuoria joukottain. Kuitenkin tahtoi Miekkonen, -että piti lyötämän hypyksi. Kaisun laulaessa tanssi hän itse Marin -kanssa vanhanaikuisen polskan. Hilpeä mieliala tarttui vieraisiinkin. -Vanha Miekkonen oli kuin nuoret pojat, ja hänellä riitti sukkeloita -puheita lähes loppumattomiin. Koko hääiltana ei hän puhunut kuin -yhden ainoan vakavan ajatuksen, senkin niinkuin salaa. Klaulle hän -kerran kuiskasi: - --- Tämä naiminen on minulle mieluinen, kovin mieluinen. Ja samaten se -on Annillekin. - --- Tietysti, vastasi Klaus. - -Kaisa oli kultakruunuissa, ja Jukalla oli yllä mustat verkavaatteet. -Kiikkakiehkurat koristivat seiniä, ja pihalle oli laitettu suuri -lehtimaja. - -Uutisasunnon seutu oli jo melkoisesti muuttunut. Pihaa ympäröi -säleaita, ja puolet lehdikkoa oli raivattu pelloksi. Minne silmä -katsoikin, näkyi aina edistymistä ja väsymättömän käden jälkiä. -Uusista rakennuksista oli huomattavin riihi- ja luuvarakennus. Se -sijaitsi kauimpana, Herttalaan menevän tien varrella. Miekkonen ja -Klaus olivat sen keväällä lyöneet kehään, ja siitä puuttui vielä -katto ja permannot; syksymmällä aiottiin nekin saada tehdyiksi. - -Keveästi käveli Anni kasvattityttönsä häissä, vaikka hiuksensa -jo olivat hopean valkoiset. Hänestä oli tullut uudestaan lapsi; -hän ajatteli kaikista ihmisistä hyvää ja katsoi kaikkia asioita -hyvältä puolelta. Lasten parissa hän parahiten viihtyi häissäkin, -ne yksinomaisesti olivat hänen huomionsa ja hellyytensä esineinä. -Klaun perheesen kuului jo kuusi henkeä, ja nuorimmat jäsenet olivat -mummon varsinaisia lemmikkejä. Käsivarrellaan kantaen Annan poikaa -hääräili Anni lasten kanssa, täytti jokaisen vaatimuksen ja vastasi -turhimpiinkin kysymyksiin... - -Hääiltana ratkaistiin lehtimajassa Heikin ajallinen onni. - -Näytä nyt, että rakastat minua, sanoi Anna, ja hänen äänensä hiukan -värähteli, mutta katseensa oli tyyni ja rauhallinen. Miksi et lähde? - --- Siksi ett'en voi erota sinusta, vastasi Heikki intohimoisella -äänellä; en voi jättää sinua. - --- Mutta tiedäthän, että ainoastaan eron tie voipi viedä meidät -yhteen. Päätöstäni et voi millään horjuttaa, muulla ehdolla en tule -vaimoksesi. Siellä kaukana ei menneisyys myrkytä onneamme. - --- Sinä haaveilet. - --- En lainkaan, päinvastoin ajattelen hyvinkin tyynesti ja kylmästi. -Vaikka onnellisuus perustuu rakkauteen, riippuu sen menestyminen -tuhansista pikkuseikoista. Jo yksi pilkallinen silmäys, jo yksi -ivallinen sana joltakulta tuttavaltasi tekisi mielesi karvaaksi. -Kävisi ehkä niin, että täytyisit aina kärsiä minun tähteni. Muista -omia sukulaisia. Ethän voisi viedä minua rinnallasi heidän seuraansa, -hetihän minä alentaisin sinun arvoasi. Kotimme kynnyksen ulkopuolella -ei sinulla koskaan olisi hyvää omaatuntoa. Sinä et nyt voi punnita, -mitä tuo ajan pitkään vaikuttaisi; mutta onneksi on minulla sen -verran tervettä järkeä, että näen, mitä surkeutta siitä seuraisi. - --- Jo myönnän, ett'et haaveilekaan. Heikki nousi äkkiä ylös ja aikoi -sulkea syliinsä Annan, mutta tämä teki estävän liikkeen kädellään ja -astui askeleen kauemmaksi. - --- Ole mies ja lähde. Jota kauemmaksi menet, sitä lähemmäksi minua -tulet. - --- Minä myön taloni ja lähden. Heikki otti kunnioittavaisesti Annaa -kädestä kiinni. Kun tästä päivästä on kulunut viisi vuotta, tulen -noutamaan sinua meren takaiseen maahan. Tuletko silloin vaimokseni? - --- Tulen. Anna veti hiljaa kätensä irti Heikin kädestä ja lähti -edellä käymään häätupaan. - - - - -VIII. - - -Rikastuminen oli kauppiaan olemuksen tuote. Niinkuin sieni vetää -vettä sisäänsä, samoin imi hän rikkautta itselleen. Liikkuen ahtaassa -näkypiirissään erinomaisen taitavasti keksi hän silmällään aina -oikean langan, jota myöten rahavirta hereästi juoksi puotiin. Siten -hänestä oli tullut "kylän suuri rikas." - -Rouvan ylpeys oli paisunut samassa määrässä, kuin Mikon rikkaudet -olivat lisääntyneet. Hän jo julkisesti osotti halveksimisensa köyhää -kansaa kohtaan; varakkaimmille emännille hymyili hän armollisesti. -Kolmesta intohimostaan, nimittäin nautinnosta, rikkaudesta ja -kunnianhimosta oli viimeksi mainittua vaikein tyydyttää. Herttalaiset -olivat vielä kylän mahtavimpia. Yhtenä syynä, joka vaikeutti ylimpään -kunniaan pääsemistä, oli Mikon henkinen ala-arvoisuus. Sen rouvakin -hyvin tiesi. Mikkoa pitivät renkimiehetkin vertahisenaan, edessä ja -takana häntä kirottiin ahneeksi, koronkiskuriksi ja verenimijäksi. -Toisenlaista virttä veisattiin Herttalaisista. -- Oskarista tosin -oli tullut tuhlari ja juoppo, mutta viina ja olut olivat tehneet -kylässä niin suuria tuhotöitä, ett'ei ketään erittäin voitu -sormella osottaa. Uhreja löytyi lähempänäkin, ett'ei niitä tarvittu -Herttalasta saakka etsiä. Jos joku oli niin onnellinen, että oma -lapsi pelastui, niin vei olut uhrikseen veljen, tai jonkun muun -sukulaisen. Siten juoppouden suhteen ei yksi ollut onnellisempi kuin -toinenkaan. -- Herttalan isäntävainajata oli kunnioitettu vapaan -talonpojan esikuvana. Ymmärtäväisenä ja kunnollisena maanviljelijänä -oli hänellä ensimmäinen kunniasia kylän isäntäin joukossa. Kunnioitus -kulki perintönä leskelle ja lapsillekin, ja Jukan ansio oli, että -kunnioitus viime vuosina oli pikemmin noussut kuin laskeutunut. -Herttalaisten kannalle pyrki jokainen isäntä maanviljelyksessä ja -karjanhoidossa, sillä Herttalan pelloissa oli aina leveät ojat, -paksu ruokamulta ja pitkä laiho; samoin oli siellä myödä maitoa, -voita ja juustoa ympäri vuoden. Lyhyesti sanoen olivat Herttalaiset -vielä samassa kunniassa kuin isäntävainajankin aikana. Se tuli aina -ilmi. Hurjat renkipojatkin, jotka, aikamiesten esimerkkiä seuraten -lausuilivat Mikolle törkeitä sukkeluuksia, panivat Herttalan emännän -ja tyttären lähellä kauniimmat puolensa näkyville. Herttalan talo -oli heille, kuten se oli aikoinaan Jukallekin ollut, ihmeellinen -kuninkaanlinna. - -Yleiseen kunnioitukseen Herttalaisia kohtaan vaikutti myöskin -velattomuus suuresti. Kauppiaan rouva huomasi sen ja pani -kymmentuhantisen velkakirjan uloshakuun, asianomaisille tietoakaan -lähettämättä. - --- Minä näytän, kuka tässä ylimmäisenä istuu, sanoi hän miehelleen. -Millähän luulevat maksavansa? - --- Milläpä sen maksavat? tuumi kauppias. Kukkarossa ei niillä ole, ja -lainaksi ei ne mene hakemaan. Siitä tulee kirjoitus ja ryöstö. - --- Ja kylä on köyhiä raukkoja täynnä. Ahdas näköpiiri ja kaiken -korkeamman katsantokannan puute estivät kauppiasta näkemästä, mitä -merkillistä hänen ympärillään viime vuosina oli tapahtunut. Hän -eli vaan kootakseen rahaa ja rikkautta, pieninkään valo ei päässyt -paistamaan hänelle, ajatuksensa kun alituiseen rypivät omanvoiton -ja aineellisuuden loassa. Hän oli tavallaan eläimen kannalla. Hyvä -ja paha, onnellisuus ja onnettomuus, eli kaikki se kirjavuus, -joka muodostaa ihmiselämän, pysyi hänelle salattuna arvoituksena. -Alhainen sielunsa ja ahne luontonsa oli sidottu rahaan niin monella -siteellä, ett'ei edes silmänräpäyksellinen irtautuminen voinut -tulla kysymykseen. Menestys ja onni olivat hänessä kasvattaneet -itseensä luottamista ja jonkinlaista henkistä ylpeyttä. Kaikkea -uutta hän vaistomaisesti vihasi ja halveksi. Mielipiteensä, jos -niitä semmoisiksi saattaa sanoa, koska pikemmin olivat kehittyneitä -viettejä, piti hän ihmisviisauden summana. Ja ne olivat samat, -kuin hänellä oli nuoruudessaankin. Eläminen rikastumatta on sama, -kuin uiminen koskaan rantaa saavuttamatta, se oli vieläkin hänen -mielilauseensa. Päättäen siitä ahneudesta ja viekkaudesta, jota hän -osotti, kun tuli kysymykseen voittaa markka sieltä, penni täältä, -olisi outo luullut hänen henkensä riippuvan juuri niistä samoista -kolikoista. Suuressa rikkaudessaankin oli hän köyhä! - -Talonpoikain sekä aineellinen että henkinen tila oli jo ilahuttava. -Kulunut vuosikymmen oli tullut käänneajaksi koko pitäjälle. Joka -taholla herättiin edistymään. Uusia kansakouluja perustettiin -toinen toisensa jälkeen, ja yhteisiä asioita ruvettiin harrastamaan -innokkaammin. Sanomalehdet tulivat välttämättömän tarpeellisiksi -joka kylässä, niitä luki nuoret ja vanhat, ja niistä virtasi valoa -mataliinkin majoihin. - -Oli juuri se aika käsissä, jolloin syvät rivit alkoivat herätä unesta. - -Taloudellinen tila ei suinkaan ollut herääville suotuisa. Viljaa -myötiin vielä polkuhinnasta, joten markka oli isännille kahta -ahtaammalla kuin ennen, ja kuitenkin kasvoivat työväen vaatimukset -vuosi vuodelta. Mutta huolimatta taloudellisesta pulasta ryhdyttiin -innokkaasti työhön, rahamenoja ei nureksittu, veroja ei valitettu -suuriksi. Samalla kun talonpojat tunsivat suonissaan suurta -elinvoimaa, oppivat he itsenäisesti ajattelemaan. Monet seurat ja -kokoukset muodostuivat ajatusten voimisteluharjoitukseksi. Myöskin -ne rakensivat yhdyssiteitä jäsenten välillä ja tekivät siten -hajanaisesta vahvan kokonaisuuden. Kunnan asioissa oli tähän asti -ollut herroilla valta, mutta kun talonpojat heräsivät, ottivat -he kauniisti vallan itselleen; he eivät enää suostuneet olemaan -alaikäisiä ja johdettavia niissä tärkeissä asioissa, jotka suorastaan -koskivat heitä ja heidän hyväänsä. Edistys oli jokaisen tunnussanana. - -Nuori sukupolvi riensi vanhojen edellä valoa kohden. Pidettiin -arpajaisia ja iltahuvia, perustettiin kirjastoja, luku- ja -sanomalehtiyhtiöitä. Talonpoikaisista kodeista lähti lahjakkaita -nuorukaisia opin teille, ja he sytyttelivät sydämiä tuleen. Moni -harmaahapsinen vanhus tuli herätetyksi koulupojan kautta, monelle -siskolle näytti veli ihanan isänmaan, ja ihmeekseen kuuli moni -kyntömies nuoren ylioppilaan pukevaan sanoiksi juuri sitä, jota hän -oli salaa sydämessään tuntenut auran jäljessä astuessaan ja lintujen -viserrystä kuullessaan. - -Tämmöisenä mahtavana herätyksen aikana ei raittiusliike voinut -olla löytämättä pitäjään, jossa viinan ja oluen tuhotyöt olivat -yhtä surkeat joka kylässä. Se tuli kuin väkevä tuulenpuuska ja -voitti kokonaisuudessaan mielet. Sivuseikoista tosin väiteltiin ja -riideltiin, mutta itse aate, yleinen raittius, myönnettiin jaloksi, -jopa mahdolliseksikin toteuttaa käytännössä. - -Kauppias ei lukenut sanomalehtiä, joten hän pysyi täydellisessä -tietämättömyydessä viimeiseen hetkeen saakka. Saatuaan joiltakuilta -liikkeesen perehtymättömiltä hajanaisia tietoja uudenaikuisista -ihmisistä, jotka juhlallisella lupauksella luopuivat juovuttavien -juomien nautinnosta, nauroi hän makeasti. Kaikki oli muka ilvettä, -koirankuria. Kun asiasta kuitenkin ruvettiin meluamaan yhä enemmän, -täytyi kauppiaankin koettaa saada parempi selko raittiusmiehistä ja -heidän aikeistaan. - --- Mitä menninkäisiä ne oikein ovat? kysyi hän eräältä isännältä, -josta muutamassa vuodessa oli tullut etevä ja melkoisilla tiedoilla -varustettu mies. Eihän niitä ole ennen kuultukaan. - --- Ei tänne syrjäkylään kuulu mikään asia liian aikaisin, vastasi -isäntä. Ulkomailla on raittiusmiehiä ollut jo kauan, ja siellä he -ovat kasvaneet suureksi joukoksi. - --- Älkää hittoja! Ovatko sitte ulkomaan ihmiset hassuja? - --- Sitä minä en luule. Päinvastoin ovat he monessa asiassa viisaampia -kuin me, ja yhteisissä oloissakin paremmin edistyneitä kuin me täällä -kaukaisessa pohjolassa. Mutta me kämmimme hiljaa perässä ja panemme -tarkoin muistiin kaikki ne paikat, joissa he ovat lyöneet päänsä -seinään. - --- Keitähän täältä meidän kylästä on mennyt seuraan? Varmaankin -Kaaren uusi isäntä, joka kaiken kummallisen perässä juoksee. - --- Kaaren isäntä on älykäs mies, älykkäämpi kuin minä ja te yhteensä. - --- Nuorten äly ei kannata kiitosta, vanhana mies vasta tunnetaan. -Arvasinhan minä, että se meni seuraan ja vei mukanaan, ketä sai. - --- Eipä mennyt, eikä ole meidän kylästä kukaan mennyt. - --- Mitä hyvää siitä seurasta sitte on? - --- No se on sillä tavalla, selitti isäntä, joka monissa kokouksissa -oli oppinut itsenäisesti ajattelemaan, ett'ei raittiuslupaus ole -saavuttanut täällä meidän kylässä puoltajia. Ei juoppoa auta se, että -hän menee raittiusseuraan. Niinkauan kun olutta ja viinaa myödään, -niinkauan niitä juodaankin. Poikkeuksia kyllä voi löytyä, mutta -niiden merkitys yleiseen raittiuteen, jota me ajamme takaa, on yhtä -suuri kuin pisaran mereen. - --- Voi velikulta, kuinka viisaasti puhut. - --- Raittiit eivät kernaasti rasita omaatuntoaan lupauksilla, vaikka -se olisikin suotava hyvän esimerkin vuoksi. - --- Niin on asia, velikulta. Tänne meidän kylään sopisi rovastin ja -lukkarin tulla koulua käymään. - --- Mutta itse aatteen me hyväksymme ja seurallisten lupauksistakin -olemme ottaneet noudattaaksemme tehokkaimmat kohdat. Tästä lähin -ei kukaan isäntä tuo juovuttavia juomia kaupungista paraalle -ystävälleenkään, ja pidoissa tulee käytäntöön kannu-olut pullo-oluen -ja muiden karvaiden juomien sijaan. - --- Nuo asiat on Kaaren isäntä teidän päähänne pannut. - --- Ja viina- ja olutkauppojen suhteen olemme kaikki yksimielisiä. -Sekä seuralliset että seurattomat katsovat niiden hävittämisen -välttämättömän tarpeelliseksi, jos elää aiotaan ja edistyä tahdotaan. - --- Mutta olutkauppojen suhteen ainakin lyötte kirveenne kantoon. -Herrat eivät suostu niiden hävittämiseen. - --- Saamme nähdä. - -Viikko tuskin ehti kuluneeksi edellä kerrotusta keskustelusta, kun -jo kylän isännät eräänä päivänä lähtivät miehissä kuntakokoukseen. -Edellä ajoi Kaaren isäntä, ja hänen rattaillaan oli tuo itsenäisesti -ajatteleva isäntä; perässä tulijoilla oli heilläkin jokaisella -naapuri tai tuttava rinnalla. Näkyi, että heillä kaikilla oli yksi -tie, yksi asia. - -Istuen puodissa näki kauppias isäntäin ajavan kirkolle päin. Hän -vihasi vaistomaisesti Kaaren isäntää, vaikka vältti tuoda vihaansa -näkyville. Kurkistaissaan lasin lävitse maantielle mutisi hän: - --- Jos kukaan ihminen maailmassa kaivaisi minulle mielellään haudan, -niin tekisi sen juuri tuo Kaaren isäntä. Mitähän vehkeitä sillä nyt -taas on? - -Tuohon tapaan jatkettuaan mutinaa kotvasen aikaa meni kauppias -saliin, rouvan luo. Tämä istui sohvalla ja luki kirjettä, jonka oli -saanut Ainun sulhaselta. - --- Mitä siellä kirjeessä Franssista sanotaan? Kauppias istui sohvan -toiseen päähän ja katsoi uteliaasti rouvaa. - --- Franssi paranee, taudinkohtaukset käyvät yhä harvemmiksi, jota -säännöllisempää elämää hän viettää, vastasi rouva. Niin kirjoittaa -tuomari. Ainu tahtoo viettää häät tänä kesänä ja ... voi sitä Annaa -jumalatonta! - --- Epäiletkö että hän...? - --- En minä epäile, minä annan vaikka silvota sormeni sen päälle, että -Anna tartutti Franssiin kaatuvan taudin. - --- Mutta kun ei hänessä itsessäänkään... - --- Ole vaiti, rouva taas keskeytti kärsimättömästi, ei sinun älysi -riitä tämmöisiin. Kaatuvaa tautia voi toiseen ihmiseen tartuttua, -vaikk'ei itsessä olekaan, sitä voi hankkia muilta. Ei tarvita kuin -pisara... - --- Sitä vaahtoako? - --- Juuri sitä, yksi pisara vaahtoa kahvin tai muun nautittavan -sekaan, sillä se on tehty. Heti keväällähän Franssikin kaatui -ensimmäisen kerran. Anna kosti, kun näki ett'ei tullutkaan naimista. -Hänen toimestaan kai kelloa soitettiin niin kauas kuin mahdollista. -Ja semmoinen rikas ja rakas tyttö sitte antoi kaatuvan taudin tähden -rukkaset Franssille. Mutta kyllä minäkin osaan kostaa. Minä palkkaan -jonkun heittämään varia vettä Annan-silmille. - --- Varo, ett'et puhu muiden kuullen tuommoisia. Kaaren isäntä on -Annan veli, ja sinä tiedät mitä seuraa, jos hänelle kerrotaan noita -puheitasi. - --- Ei köyhä kirkonvaivainen mitään voi. Talokin on velkana. - --- Ei se siihen kuulu, kyllä köyhäkin vihata voi ja pahaa suoda. -Äsken hän näkyi laahanneen isäntiä kanssaan kirkolle päin, arvatenkin -johonkin kokoukseen. Paha henki niitä seuroja ja kokouksia, joiden -kanssa ihmiset tähän maailman aikaan ovat ihan hulluina! Jumala -tiesi, mitä niistä lopulta seuraa. - --- Ei niistä mitään seuraa, menkööt kokoukseen tai kokouksen taakse; -ei köyhät raukat mitään aikaan saa. - --- Hm! Riston pitäisi jo joutua kotiin, joll'ei vaan ole tiellä -ruvennut ryypiskelemään. - --- Ei se mikään taattu mies ole. Moittivat, että panee vettäkin -sekaan. - --- Sittehän sietävät useamman ryypyn. Risto hyötyy, ja minä hyödyn. - -Risto, kauppiaan nykyinen kätyri, oli viisas ja viekas. Hänen -johtamanaan kukoisti liike paremmin kuin koskaan ennen ja tuotti -myöskin suurempaa voittoa, sillä viinassa oli vettä lähes kolmas -osa; sitä annettiin ainoastaan lapsille, jotka eivät kelvanneet -todistajiksi. Pitäjän uutta nimismiestä, joka alituisesti ahdisteli -salakauppiaita ja viinan kuljettajia, oli hän monta kertaa vetänyt -nenästä. Keinot olivat monenmoiset. Useimmiten tuli vanha veijari -viinakuormineen kirkonkylän lävitse yöllä, jolloin valpas virkamies -nukkui. Edellinen matkansa oli tullut naurun-aiheeksi koko pitäjälle -ja suureksi häpeäksi nimismiehelle ja hänen kotkansilmilleen. Risto -tuli nimittäin kotiin vaaralliselta matkaltaan sydänpäivällä. -Nimismies sattui juuri silloin seisomaan kartanolla, ja hän näki -rattailla lootia, anturanahkaa, nuoraa ja sen seitsemää lajia, -kuten kauppiaan tavarakuormassa ainakin. Risto käveli vakavana -miehenä hevosen rinnalla. Tultuaan nimismiehen kohdalle lausui hän -hyvänpäivän ja tiedusteli samassa, mikä aika päivästä oli kulumassa. -Kello on kaksitoista, huusi nimismies. Risto, jolla oli hyvät -leuat, vastasi: Nyt ei herra vallesmannin kello käykään tarkasti! -Sitte tuli sana, että se olikin viinakuorma. Silloin oli nimismies -kynsinyt korvansa juurta ja kiroten vakuuttanut, että joll'ei -Risto seuraavalla kerralla kulje pilviä pitkin kotiin, joutuu hän -kiinniottoon. - -Uhkaus kerrottiin kauppiaallekin mutta hän ja Risto löivät älynsä -yhteen. Viimeksi mainittu oli jo edellisen päivän aamuna lähtenyt -matkalle, ja vasta tänä aamuna piti hänen palata. Nimismiehen -nukkuessa makeinta aamu-untaan piti Riston ajaa kirkonkylän lävitse -ja siten taaskin päästä ehjin nahoin kotiin. - --- Liiaksi Risto sittekin viipyy. Kauppias katsoi kelloonsa ja rupesi -kävelemään rauhattomasti edes ja takaisin. Kun ei vaan olisi piru -merrassa. - --- Sitä minä en pelkää, tuumi rouva. Kuuden ajoissa nimismies vielä -nukkui kauniisti. - --- Mutta jos Risto olisi kuuden ajoissa ajanut kirkonkylän lävitse, -olisi hän nyt jo kotosalla. Kun ei vaan pirun kello olisi tänäpänä -käynyt tarkasti. - -Kauppias odotti hukkaan koko päiväsydämen. - -Illanpuolella palasivat isännät. Harmaalla hevosellaan ajoi Kaaren -isäntä taaskin edellä; hän poikkesi puotiin toverinsa kera, osti -sikaareja, rautanauloja ja kirjoituspaperia. Antaessaan tulta -isännille kysyi kauppias! - --- Mikä kokous siellä taas oli? - --- Kuntakokous, vastasi Kaaren isäntä. -- Oliko tärkeitä ja sattuvia -asioita esillä? - --- Oli maarkin, viinat ja oluet siellä olivat kysymyksessä. -Talonpojat ja herrat tappelivat niin, että sitä oli hauska katsella -ja kuunnella; ajatukset löivät oikein sylipainia. - --- Arvaan minäkin sen. Talonpojat tahtoivat hävittää pitäjän -olutkaupat, mutta herrat eivät suostuneet. - --- Suostuivatpa. - --- Älkää peeveliä! - --- Herrain oli pakko suostua, sillä he jäivät äänestyksessä -vähemmistöön. - --- Ai peeveli! Talonpoikia oli paljon. - --- Pitäjän kaikki isännät. Olvilat päätettiin hävittää joka kylästä. -Uudenvuoden päivästä alkaen ei olutta enää myödä muualla kuin -panimossa ja pitäjän kievariloissa. Ja sitte isännälle, jonka maalla -harjoitetaan viinakauppaa, määrättiin neljänkymmenen markan sakko. - --- Mutta hullun päätöksen teitte, ainakin oluen suhteen. Totta kai -olutta täytyy saada myödä, koska sitä kerran suvaitaan valmistaakin; -Jumala on sen asettanut maailmaan niinkuin veden ja kaljankin. -Olutpanimo on paronin pelto. Mitä te sanoisitte, jos äkkiä tulisi -laki, joka kieltäisi teitä myömästä viljaa, voita ja mitä aitoissanne -on? - --- Semmoista lakia ei tule, sillä ihmiset eivät elä syömättä. - --- Ja leipä on Jumalan asettama, lisäsi toveri, mutta olut ja viina -ovat paholaisen keksimiä; ne vievät ihmiseltä sielun ja ruumiin. -Viinatta ja oluetta eläisi nuorin veljeni tänäkin päivänä. Ajaessaan -kumoon rattaat ja hevosen oli hän juovuksissa. Isku, jonka sai kumoon -kaatuessaan, vei häneltä hengen, mutta iskun vaikutti olut ja viina. -Selväpäisenä ei hän milloinkaan lyönyt hevoista, eikä milloinkaan -ajanut hurjasti, mutta olut ja viina tekivät hänestä pedon. Kuinka -niitä sitte voitte väittää Jumalan asettamiksi? Paholainen ne on -keksinyt niiden ihmisten tähden, joita ei muilla keinoilla saa -valtaansa. - -Kauppias huomasi vaikenemisen parhaaksi. - -Tekosyyllä, ett'ei lootassa ole pieniä rahoja, esteli hän ottaa -Kaaren isännältä maksoa. - --- Annetaan olla toiseen kertaan, sanoi hän, sillä minä juuri äsken -korjasin pienet rahat. Käyttehän te usein meillä. - --- Maksetaan pois, selvä on aina selvä. - --- Sama tuo. Kauppias otti setelin, meni saliin ja toi sieltä pieniä -rahoja. Rouva tuli hänen perässään ja jäi kynnykselle seisomaan. - --- Tässä on takaisin. Kauppias luki rahat tiskille ja mainitsi -samassa summan, joka ostoksiin meni. - --- Mitenkä sitä niin paljon meni? Kysyjä näytti hyvinkin -hämmästyneeltä. - --- Eihän sitä paljoa mennyt. Sikaarit maksoivat kaksikymmentä penniä, -rautanaulat markan ja paperi yhdeksänkymmentä penniä. Selvähän se on. - --- Mutta tehän otatte sata prosenttia voittoa, eli toisin sanoen -viette rahat ja kukkarot. - --- Elää minunkin täytyy. Tavaroissa seisoo suuria summia kiinni. - --- Olkaa tulematta meille, tiuskasi rouva. Että tuommoiset kehtaavat, -kun eivät muut paremmatkaan. Emmehän me tyrkytä teille tavaroitamme. -Ostakaa muualta. - --- No, no, hyvä rouva, Kaaren isäntä naurahtaen virkkoi. Kyllä minä -kuulen hiljaisemmankin puheen. - --- Kehtaatte moittia ja morkata, niinkuin hyvätkin! Rouva poistui -saliin, mutta paiskasi oven täydellä voimalla perässään kiinni. - --- Olkaamme ystäviä, sanoi kauppias? Mitä me miehet huolimme akkain -puheista? Entä muita kuulumisia kirkonkylästä? - -Ei sieltä erittäin mitään kuulu. Nimismies vainenkin, otti tänä -aamuna takavarikkoon Riston viinat, viisikymmentä kannua. - -Kauppiaan kasvot muuttuivat hiilimustiksi. - --- Olvilan ohi ajaessamme makasi Risto pihalla pitkänään, -arvattavasti perin humalassa. Minulle joku sanoikin, että miesparka -häpeää tulla kotiin, kun ei rattailla hölkykään viinatynnyri. - --- Sehän koko koira herraksi ja virkamieheksi, kauppias vihdoinkin -änkytti. Pohjanmaalla saisi semmoinen nimismies puukkoa, että kyllä -muistaisi toisen viinat vieneensä. - --- Hm! Täällä emme häntä ainakaan puukota. Päinvastoin aikovat -raittiusmieliset ostaa hänelle jonkun lahjan, siten osoittaakseen -julkista kiitollisuutta valppaalle virkamiehelle. Kultakello lie -sopivin, se kun useimmiten käy tarkasti! Kai tekin annatte markan... - --- Vai lahjat vielä sille koiralle, vai vielä kultakellot. Ja Risto, -senkin sika, rupesi sitte juomaan... - --- Minkä suruissaan ja häpeissään enää tekee? Isännät menivät ulos, -ja rattaille noustessaan virkkoi Kaaren isäntä: - --- Paimenessa ollessamme saimme me pojat kerran kyyn elävänä kiinni, -panimme sen pihtiin, annoimme sen sähistä ja pihistä siinä koko -päiväkauden. Puodissa äsken muistui tuo tapaus elävästi mieleeni. -Kauppias oli juuri kuin meidän kyykäärmeemme pihdissä. - --- Hm! Täynnä vihaa ja myrkkyä, mutta voimaton vahingottamaan ketään. - -Mikkoa oli ensi kerran elämässä kohdannut huono onni. - -Pian se tuli toisenkin kerran tervehtimään häntä. Pari päivää -kuuluisan kuntakokouksen jäljestä tuli Kaaren isäntä ostamaan häneltä -taloa ja tarjosi siitä kelpo hinnan. - --- Myökää minulle talonne, sanoi hän suoraan. Ette saa siitä vuokraa -niin paljoa, kuin tarjoomani hinta kasvaa korkoa viidenkin mukaan. - --- En saakaan. Kauppias rupesi miettimään tarkemmin. - -Jollekulle muulle ostajalle olisi hän mielellään myynyt talonsa -noin hyvään hintaan, mutta Kaaren isäntä häntä epäilytti. Entä jos -suorien sanojen takana piilikin petos, kosto ja vaino? Entä jos koko -talonkauppa oli pelkkä paula? Mutta tarjottu hinta oli ylen hyvä ... -ja talo oli ylen huono, eli oikeammin sanoen ylen huonossa tilassa. -Köyhä emäntä oli sitä hoitanut niin ja näin, ja velkoihin se sitte -kokonaan meni. Vuokraaja, jonka hallussa se oli ollut kymmenkunta -vuotta, oli köyhä ja kykenemätön, joten teki paljasta vahinkoa -talolle ja pelloille. Mutta nyt tarjottiin talosta hyvä hinta. - --- Ei kukaan järjellinen ihminen maksa teille siitä niin paljoa, kuin -minä nyt maksan, sanoi Kaaren isäntä kaikella sillä suoruudella, joka -oli hänelle omituista ja luontaista. Sitä on vuosikaudet viljelty -huonosti ja rakennukset eivät nekään enää ole kehuttavassa kunnossa. -Syksyllä loppuu nykyisen vuokra-ajan kontrahti, ja teillä ei ole -muuta valittavaa, kuin joko nyt myötte talon minulle, tai otatte -syksyllä uuden vuokraajan, ja alennatte vuokraa, jotta siinä voi -alkaa elää. Jos nimittäin ette tahdo suoraa tappiota itsellenne. - --- Mitä varten sitte te sitä haluatte niin kovasti? - --- Sitä varten että sen maat sopii yhdistää Kaaren talon maihin, -jok'ainoa kyynärä. - --- Ai peeveli! Kaikki epäilykset jo katosivat. Sekö siinä olikin -mattina? - --- Juuri se. Tämä kauppa on semmoinen, että siitä voitamme molemmat. - --- Selittäkääpä tuo tarkemmin. - --- Kernaasti sen teen. Eikö ensiksikin tarjoomani hinta ole hyvä? - --- Sitä en voi kieltää. On siinä hintaa sille talolle. - --- Ei kukaan teille siitä niin paljoa maksa, eikä kenenkään sovikaan -maksaa. Minä yksin voin maksaa siitä ylihintoja, sillä minä hyödyn -siitä enemmän kuin kukaan muu. Parilla esimerkillä näytän sanani -todeksi. Tätä nykyä on meillä kolme hevosta ja kaksi renkiä. Liiaksi -siinä on kumpiakin, mutta kiireisenä aikana ei riitä kaksi hevosta -ja yksi renki. Ostettuani teidän talonne otan minä lisää korkeintaan -yhden rengin ja kaksi hevosta. Tuloni suurentuvat kaksinkertaisesti, -mutta menot eivät lisäännykään samassa määrässä; ne jäävät vähempään -joka kohdassa. Sillä tavoin minä nyhdän siitä voittoa joka mutkassa. -Että se tapahtuu ajan pitkään, ymmärrätte sanomattanikin. Hyvät -heinämaat jo alussa osaksi korvaavat, mitä pelloista tulee tappiota. -Aionkin ruveta parantamaan karjanhoitoa, jos lyötte kaupan valmiiksi. - --- Miks'en löisi? Mutta velkakauppoja en mielelläni tekisi, nykyjään -en ensinkään, sillä Ainun häät ovat tänä kesänä, ja minä olen -luvannut vävylleni puhtaat rahat, viisikymmentä tuhatta. Miestä -minussakin on. Köyhästä pojasta olen alottanut ja tämmöisiin varoihin -olen päässyt. Jos teillä olisi... - --- Minulla on rahat taskussa. - --- Te taidattekin olla rikas. - --- En minä rikas ole, mutta minulla on hyvä nimi. - -Vielä samana päivänä tehtiin talonkauppa valmiiksi. Kaaren isäntä -itse kirjoitti kauppakirjat, ja hän vaati rikkojaisiksi puolet -kauppasummasta. Kauppias siihen empimättä suostui. Piirtäessään -puumerkkiään kauppakirjoihin unhotti hän nimismiehen koiruudet ja -kaikki muut ikävät. Mikko oli taas sama onnen mies, joka ottaa -kärsimänsä vahingon kymmenkertaisesti takaisin. - --- Ihmeen luja mies te olette, sanoi hän Kaaren isäntää ja otti -pöydältä setelikimpun. Voi peeveli miten luja mies olette, puolet -kauppasummasta panitte rikkojaisiksi. - --- Asiat väliin vaativat lujaakin. - -Kaaren isäntä korjasi kauppakirjat ja meni todistajain kanssa -piammiten pois. Ulkona sitte virkkoi: - --- Te ette tiedä, miten väsynyt minä olen pelkästä -mielenponnistuksesta. Vaikka näytin tyyneltä, kuohui ja kiehui -vereni. Viimeiseen silmänräpäykseen asti epäilin. Kun hän oli -piirtänyt kauppakirjoihin puumerkkinsä, ihmettelin ett'ei hän samassa -repinyt niitä tuhansiksi kappaleiksi. Ja kuitenkin olin tyyni. - --- Hätäileminen olisi tehnyt hittoja. - --- Tämä talonkauppa oli minun edistymiselleni hengenehto. Mikko teki -hyvän kaupan, mutta minä tein vielä paremman. - --- Kaaren talosta tulee pieni kartano. - --- Mennään meille juomaan harjaiskahvia. Kylässä on aina laulettu, -ett'ei sitä miestä synny, joka Mikon pettäisi, mutta kyllä minä sen -nyt petin. Vanha kettu muistaa myyneensä talon hyvästä hinnasta. - --- Muistaa maarkin, jahka saa vähän tietoja. - --- Iloinen hän oli, kun ei tarvinnut ostaa harjakannujakaan, vaikka -sai tuhansia yhdessä erässä; mutta minä pelkään, että ilo tulee -olemaan lyhyt. - -Niin kävikin. - -Saadakseen Oskarin velan maksetuksi oli Helma lähettänyt eräälle -puuliikkeen harjoittajalle tiedon, että heillä löytyy metsää myödä. -Heti kesän tullessa tuli Herttalaan tukkiherra, joka luki puut ja -teki tarjouksen, kolme markkaa kannolta. Helma suostui tarjoukseen, -mutta tinki kontrahtiin tärkeän ehdon, nimittäin että lähes koko -kauppasumma eli kymmenentuhatta markkaa piti heti maksettaman. Pieni -sanakiista siitä syntyi, mutta Helma osasi, polttavaa rahantarvetta -kuitenkaan ilmoittamatta, ajaa hyvin asiansa, ja herra suostui -siihenkin ehtoon. - --- Turhaa on teidän naisten kanssa väitellä, sanoi hän ja kirjoitti -mainitun maksuehdon. - -Kontrahdin saatuaan lähti Helma heti Jukan hevosella kaupunkiin -rahoja noutamaan. - -Mutta herra meni salavihkaa kylän metsään, käveli ja kurkisteli -siellä pari päivää. Sitte meni hän kylään ja poikkesi mennessään -puotiin. Kauppiaan hiukset ihan nousivat pystyyn, kun kuuli että -jokaisen talon metsässä löytyy yhdeksän tuuman vahvuisia puita -niinkuin seinää. - --- Möiväthän ne joka mies jo metsänsä, sanoi hän, ja kasvonsa olivat -mustat kuin pata. - --- Siitä on jo enemmän kuin kymmenen vuotta, virkkoi herra. -Harvennettu metsä ehtii kymmenessä vuodessa kasvaa paljon. Kyllä -tämän kylän metsästä lähtee puita ja rahaa, jos vaan myövät. - --- Paljonko arvaatte tulevan taloa kohden? - --- Sitä on vaikea sanoa, sillä se riippuu siitä, miten kauppa -tehdään. Mutta puita on perhanasti, ja hyviä puita. Liikkeen -alkaessa, jolloin metsiä saatiin pilkkahinnoilla, ei niin tarkasti -eletty, toinen hutiloi enemmän, toinen vähemmän. Joka täällä on työtä -johtanut, ei ole liioin tarkkaa tehnyt; paikoittain ei ole viety -muuta kuin mastopuut. Perhanan hyviä ovat tämän kylän metsät. - --- Älkää hitossa. - --- Minkämoisissa varoissa täällä talot ovat? - --- Huonoissa, peräti huonoissa, isännät ovat köyhiä kuin kirkon -rotat. Kyllä he myövät vaikka seiväspuutkin. Paljonko Herttalan -metsästä tulee rahaa? - --- Tulisihan sieltä paljonkin, mutta ne eivät myö kaikkia. -Isäntärenki jätti suuren kulman, johon ei saada sattuakaan, ja tytär -pidätti itselleen oikeuden lopettaa, jos hän niin tahtoo, hakkuu -heti, kun kymmenentuhannen markan edestä on otettu puita. Semmoisia -metsiä kuin täällä en ole eläissäni tavannut, paljasta korpea ja puut -yhtä paksuja latvasta kuin tyvestäkin. Älkää sitä sentään juosko -isännille kertomaan. - --- Olkaa turhia puhumatta, mitä siitä tulisin paremmaksi? Käykää -sisään juomaan lasi olutta. - --- Kiitoksia! Minä kuulun raittiusseuraan! Herran mentyä tapaamaan -kylän isäntiä päästi kauppias vihansa valloilleen. Hän repi tukkaansa -ja kiroili yhteen sijaan puolen tuntia. Tavattuaan rouvan ruikutti -hän: - --- Voi suurta surkeutta! Kaaren isäntä sai minulta talon ilmaiseksi. -Puodissa kävi äsken tukkiherra, joka Herttalan metsää ostelee, ja -hän tuli tänne kylään tekemään kauppoja isäntäin kanssa. Niillä -kerjäläisillä on jok'ainoalla metsiä myydä. Ja minä hullu ennätin -myödä taloni, metsineen päivineen. Kirottu mies se Kaaren isäntä. -Puheli minulle hevosista ja heinämaista, vaikka metsät ja tukit -paloivat mielessä. Se vasta on kirottu mies. - --- Enkö minä kieltänyt sinua ryhtymästä hänen kanssaan kauppoihin? -virkkoi rouva vihoissaan. Ennen minä olisin heittänyt taloni vaikka -mereen, ennenkuin vihamiehelleni olisin sen myönyt. Kun hyvin sopii, -saa hän rahaa metsästä niin paljon, että pääsee eroon kaikista -veloistaan, ja Anna on kuin kahden talon emäntä tietenkin. Kuka heitä -sitte jaksaa katsella? - --- Voi tätä turhuutta! Velkakirjankin panimme liian myöhään -liikkeelle. Helma saa metsästä rahaa niinkuin lantaa; ei ne kiipeliin -joudu. Piruko niillä luuli olevan niin suurta metsää jäljellä? - --- Joutuvat ne kovaan kiipeliin. Ensi viikolla tulee kuvernörin -päätös, ja silloin maksa pois! Mutta mistä saada rahat? Sukulaisten -luo eivät kehtaa mennä, ja rikkaita tuttavia niillä ei ole tässä -kylässä, eikä muuallakaan. Kun nimismies siellä kävi välipäätöksen -kanssa, pääsi emännältä itku, mutta ensi viikolla ajaa nimismies -uudestaan oven eteen, ja sitte ei päästäkään enää itkulla. Tarvitaan -rahaa, mutta sitä ei talossa ole, eikä saadakaan, ennenkun arvatenkin -talvella. Kovaan kiipeliin ne joutuvat. - --- Jospa joutuisivat. En minä odota tuntiakaan. Vuotta ennen jo olisi -tarvinnut hätyyttää heitä, mutta kun Helma rupesi velan takaajaksi, -niin eihän sitä raskinut heti. Mutta nyt on jo aika. Tuleehan -kirjoitus kuitenkin, vaikk'ei ryöstöä tulekaan. Hyvää tekee jo sekin. - --- Siinä Herttalan emäntä taas saa hautoa päätään kylmällä vedellä, -kun nimismies on mennyt ja kirjoihinsa kirjoittanut eläimet, laihot -ja muun irtaimiston. Eikä tule rahoja, vaikka Helma kiireesti -kirjoitti tukkiherran perään heti kun välipäätöksen saivat. - --- Ennen se jo kirjoitti. Herra käveli jo metsää, kun nimismies -sinne meni. Mutta heti illalla sitte syntyivät kaupat. Olisi herra -asunut täällä lähempänä, että olisimme ulottuneet kuiskaamaan hänelle -pari sanaa korvaan, ei sitte lapiolla olisi tarvittu luoda rahaa, -kuivuneet ne olisivat puoleen. - --- Eihän ne itse saa rahoja pitää, meillehän ne tuodaan. - --- Se on totta. Ja parin vuoden perästä kysyn minä Kaaren isännältä, -arvaako hän kenen kukkaroon isäntäin rahat ovat pysähtyneet. Luulen, -että hän osaa vastata kysymykseeni. - -Seuraavana päivänä matkusti kauppias kaupunkiin ja toi sieltä -monta hevosenkuormallista helppoa ja huonoa tavaraa; kattuuneja ja -trikoitakin oli kahtakymmentä eri lajia. Kauneimmat tavarat, jotka -enin silmää houkuttelivat, asetti hän näkyville. Eräs isäntä tuli -puotiin terästä ostamaan kauppiaan juuri levitellessä kauneita -tavaroita seinille. - --- Iloitaan ystävät, sanoi hän isännälle. Nyt tulee ilon aika. - --- Mikä ilon aika? kysyi isäntä. - --- Hä kun metsiänne myötte ja suuria rahoja saatte. Jo tässä on -köyhyyttä kärsittykin. Paljonko saitte käsirahoja mieheen? - --- Käsirahoja, hm! Kyllä nyt saatte iloita yksin, me emme myö -puutakaan tänä vuonna, emme vielä toisenakaan. - --- No helvetti! Paremmin en taida sanoa teille. Eikö rahaa kelpaa -ottaa silloin kun sitä saa? - --- Kyllä joskus, mutt'ei aina. Talonpojan pitää elää -maanviljelyksellä ja karjanhoidolla, niihin hänen tulee luottaa. -Helposti ansaittu raha, kuten metsänhinnat, hupenee käsistä ett'ei -tiedäkään ennenkuin on viimeinen penni mennyt. Sitte ei ole kuin -haikea mieli jäljellä. Eikä suuret rahasummat vaikuta terveellisesti -talonpojan tapoihin. Kun on rahaa isommissa määrissä, tekee mieli -yhtä ja toista turhaa, mutta kun metsä saa olla pystyssä, kasvaa se -suureksi pääomaksi, josta hädän hetkenä voi saada apua. Me olemme -käyneet kovaa koulua viimekuluneena vuosikymmenenä, emmekä enää myö -ja osta niinkuin viimeistä päivää. - --- Voi tarhapöllöt teitänne, kun kuuntelette Kaaren isännän -lipotuksia. Voi vietävä teidän järkeänne! Ihan tupaan tullaan rahaa -tarjolle, ja te ette huoli, vaikka velka kasvaa miehen korvien -tasalle. - --- Unhotatte että metsäkin kasvaa. Senkin unhotatte, että viime -vuosina on jokainen velkahinen isäntä maksanut velkansa korot, onpa -joku vähentänyt pääomaakin. Muiden mukana maksoin minäkin korkojen -lisäksi pääomaa sata markkaa. Tänä vuonna aion maksaa kaksisataa. -Sanokaa vaan meitä tarhapöllöiksi, mutta metsiä emme myö. Poikivia -lehmiä, nuoria hevosia, viljaa ja karjantuotteita kyllä myömme. -Ostakaa itse talo ja koettakaa ruveta elämään sen tuloilla, niin -saatte kokea, kelpaako siihen toimeen tarhapöllö. Seistä täällä -puodissa, nylkeä ihmisiä ja siten rikastua, siihen ei syvää viisautta -tarvita. Mutta saada pieni talo siihen kuntoon, että siinä voi -suuri perhe elää ja edistyä, siihen tarvitaan miehen mieltä, vaimon -tarkkuutta. Isäntä otti tiskiltä teräskappaleen, sylkäsi lattiaan ja -lähti ovesta ulos. - -Yksin jäätyään rupesi kauppias kiroilemaan koko kylän isäntiä. - -Saman päivän ehtoopuolella tuli Herttalan Helma puotiin ja virkkoi -iloisesti: - --- Minä tulin maksamaan sitä velkaa, tuokaa velkakirja tänne. - -Kauppias hätääntyi, eikä osannut vastata mitään. - --- Tuokaa pian; minulla on kiire. - --- Tule saliin istumaan, sanoi kauppias hädissään. En minä nyt saa -velkakirjaa käsiini. - --- Kenellä se sitte on? - --- Jos Franssi erhetyksessä otti sen mukaansa kaupunkiin. Käy -istumaan saliin. - --- Ei minulla ole aikaa. Kirjoittakaa kuitti, että velka on maksettu, -ja hakekaa joku todistajaksi. - --- Kenenkä tässä sais? Kaaren isäntä näkyy tuolla kyntävän -perunamaata. Jos ma käsken hänen, hän osaa kirjoittaa. - --- Käskekää. - -Kauppias meni rapulle ja huusi Kaaren isäntää, joka kynti perunamaata -harmaalla hevosellaan, tulemaan heille. - --- Tulkaa tänne, sanoi hän, täällä vähän tarvittaisiin teitä. - -Kaaren isäntä kynti sahrat kiinni, pani ohjakset lyhyelle ja meni -puotiin. - --- Mennään saliin, käski kauppias taaskin. - --- En minä tule likaamaan huoneitanne, kielsi Kaaren isäntä. -Näettehän, miten olen savessa ja loassa. - -Samassa hän näki Helman. Tämä seisoi melkein kätkössä ja luki rahoja, -ihka uusia seteleitä. Hän loi hätäisen silmäyksen äsken tulleesen, -ja sitten levisi hieno puna hänen kasvoilleen, ja katseensa näytti -hämmästyneeltä. - -Esittelemättä tervehtivät he toisiaan; Kaaren isäntä ensiksi ojensi -suuren kätensä. Hänkin joutui hämille nähdessään ensi kerran naisen, -josta Anna oli niin paljon puhunut. Lopettaakseen kiusallisen -äänettömyyden virkkoi hän leikillisesti: - --- Täälläkö se rikas tyttö onkin, jota minä olen ikäni etsinyt. - -Lausujan olento vaikutti, ett'ei sukkeluus kuulunut julkealta Helman -korvissa. Hän vastasi yhtä leikillisesti: - --- Ja niin ahkeraan, että hiki on hatussanne. Samassa hän punastui -enemmän. Kaunis mies, joka unessa ilmaantui kääpiösulhasen sijaan, -seisoi ilmielävänä hänen edessään. Siniset silmät, keltaiset hiukset, -roteva ja kehkeytynyt vartalo, kaikki olivat ihka samat. Yksi pieni -virhe toki oli muistikuvassa. Musta pilkku vasemman korvan lähellä, -johon Helman huomio oli erittäin kiintynyt silloin, kun kätensä -ojensi ja vihkituoliin astui, ei ollutkaan suuri ja häiritsevä... - --- Hirmuisen paljon teillä on rahaa. Kenelle ne annatte? - --- Minulle, hyvälle miehelle ne annetaan, vastasi kauppias. Te kun -kykenette kynään, kirjoittakaa kuitti. Mutta käydään saliin, ei -meillä peikkoja ole. - --- En minä tule, kielsi Helma taaskin. Kirjoittakaa kuitti, että minä -olen tänäpänä maksanut kauppiaalle veljeni velan, kymmenentuhatta -markkaa. Velka on koroton, joten olemme kuitit. En minä ainakaan -tiedä mitään muuta. - --- Ei muuta olekaan, todisti kauppias. Selvät me sitte olemme. - --- Tässä rahat, lukekaa, onko oikein. Helma työnsi suuren seteliläjän -kauppiaan eteen. - -Tämä ensin antoi Kaaren isännälle kirjoitusvehkeet ja rupesi sitte -lukemaan rahoja. Kädet vapisivat, silmät kiiluivat ja kasvoille -levisi onnellinen hymy. Rahain lukeminen oli hänelle jumalain -nautintoa. - --- Oikein on. Käsi, joka piteli setelejä, vapisi niinkuin kuolemaan -tuomitun. - -Puumerkkiäkin kirjoittaissaan kuittiin vapisi hän kättään yhtä -väkevästi. - --- Nyt on kaikki hyvin ja oikein. Käydään nyt sisään. - -Mutta pyydetyt eivät suostuneet tulemaan. Asiansa suoritettuaan -lähti Helma heti pois, ja Kaaren isäntä jouduttihe hänen kanssaan. -Maantiellä sitte kysyi Helmalta: - --- Miksi lopetitte seurustelemisen Annan kanssa heti kun minä tulin -tänne? Ette ole kertaakaan käyneet meillä. - --- Eihän Annakaan ole tullut meille, vastasi Helma. Ja tiedättehän, -että veljeni on heikkona sairaana. Tuskaa teki, että pääsin nytkään -lähtemään, mutta kun ei äitini millään ehdolla suostunut tulemaan, -täytyi minun tulla. - --- Älkäämme riidelkö näin ensi kerran tavatessa. Tänään iltapäivällä -en ole vielä juonut kahvia, ja Anna odottaa minua. Menkää edellä -meille, minä sidon hevosen lujemmasti kiinni ja tulen sitte perässä. - --- Kauniistihan se seisoo. Tulkaa kanssani, ett'en saa toruja. - --- Syyllisellä on aina paha omatunto. Käydään sitte. - -He lähtivät yhdessä käymään. - --- Mitenkä nuori Miekkonen jakselee näin kevätkiireillä? kysyi Kaaren -isäntä. Sitä miestä ei näy täällä kylässä päin koskaan. - --- Hyvin siellä jaksetaan, vastasi Helma. Anni muutti tänäpänä vanhan -Miekkosen naapuriksi. Mummon tuli tyttöään niin ikävä, että huone -täytyi muuttaa. Hän ei ikäväänsä kenellekään ilmoittanut, mutta -mylläri ja vaimonsa huomasivat, että hän salaa itki ja suri. Tämä -päivä on Annille ja vanhalle Miekkoselle ilon päivä. - --- Eikö sinne jo kohta tule ristiäisiä? - --- En minä tiedä. Mitä varten sitä kysytte? - --- Minun pitäisi päästä kummiksi, ensimmäisen kerran... - --- Taidatte olla Jukan kanssa hyväkin tuttava? - --- Olemmehan me vanhoja tuttavia. Hautausmaalla tapasimme toisemme -jo silloin kun Jukan äitiä haudattiin. Silloin ei Annalla ja minulla -ollut vielä äitipuolta. En tiedä, miksi kohtaus jäi mieleeni -haihtumattomaksi. Jos olisin piirustaja, muistaisin tehdä vielä -nytkin Jukan kuvan, niin ehjän ja tarkan, ett'ei suinkaan virhettä -tulisi. Punaruutuinen takki, harmaa saali, suuret saappaat, -avomieliset ja hiukan typerät kasvot, kaikki nuo jäivät ainaiseksi -mieleeni. Silloin näin teidätkin. - --- Minutko? Nyt muistatte väärin. - --- Ihan Herttalan Helman minä näin. Hän istui miellyttävän näköisen, -mustatukkaisen pojan rinnalla; poika oli muistaakseni kauppiaan -Franssi. Reessä oli vielä veljenne ja joku muu tyttö, mutta heitä en -tullut katsoneeksi tarkkaan. - --- Teilläpä on hyvä muisti. - --- Joku tapaus on semmoinen, ett'ei mene koskaan mielestä. Ei -ihmekään, että Jukan kuva on pysynyt muistossani ja himmentymisen -sijaan vaan tullut selkeämmäksi. Pääpiirteissään ovat elämämme -yhtäläiset. Molemmat tiedämme, mitä leipä ja vaate maksavat, ja -molemmille koittaa nyt kaunis tulevaisuus. Anna ja Jukka ovat -luonteiltaan siinä yhtäläiset, ett'eivät surut ja taistelut jättäneet -heihin tuntuvia jälkiä, kun sitä vastoin minussa on aina jotakin -raskasta ja surullista, minä en koskaan voi näyttää oikein iloiselta. -Tuolla Anna jo juoksee vastaamme, näette miten hän osaa olla -iloinen... - --- Ja ilonsa on niin luonnollista, tarttuvaista... Anna purskahti -nauramaan, kun tuli Helman eteen. Kaaren isäntä joutui naurusta -hämille. Pyyhkien otsaltaan hikeä lähti hän käymään edellä tupaan. - -Vasta illalla pääsi Helma lähtemään Annan luota kotoa kohden. Kylän -ohi ehdittyään käveli hän melkein juosten. Pian vaikutti kiireinen -käynti kovan hengästyksen; Toramäen kohdalla hänen jo täytyi -hiljentää askeleitaan ja hengittää syvään. - -Ilta oli erittäin ihana; tuomet olivat kukassa ja metsistä kuului -lintujen viserrys. Joku sanomattoman onnellinen tunne hiipi Helman -rintaan, ja hän tunsi kevyttä rauhaa, hyvinvointia. Unhottunut -oli entinen elämä taisteluineen, tuskineen; suuri valtameri oli -nykyisyyden ja menneisyyden välillä. Maailma ja elämä tuntuivat -kokonaan uusilta, onnellinen tunne loi kultakiiltoa turhempaankin -ajatukseen, vähäpätöisimpäänkin esineesen. - -Peltojen tiellä otti Helma käteensä kuitin, jonka Kaaren isäntä oli -kirjoittanut ja todistanut. - --- Minkämoista lie käsiala? kysyi hän itseltään ja rupesi lukemaan -kuittia. - -Ensin näyttivät kirjaimet oudoilta ja liian teräviltä, mutta kun -silmä tottui niihin, näkyi sopusuhtainen kauneus yltä ylitse. -Sievyydellä oli oma uransa. Kirjaimet olivat koruttomia, mutta -ihmetyttävän säännöllisiä, joten kirjoitus kokonaisuudessaan näytti -niinkuin vaksiin painetulta. - --- Hän on etevä, hirmuisen etevä, virkkoi Helma, kun oli silmäillyt -kuittia, mutta sanojaan ei hän osaa laatia hyvin. Sama vika hänessä -kuin Jukassakin. Etevyyttä lukuunottamatta onkin hän kaikessa -olennossaan juuri kuin Jukka. Sama tyyni mieli, luja tahto ja sama -ujosteleva, melkein kömpelö käytös on molemmilla. Mutta etevä, -hirmuisen etevä hän on, vaikka näyttää niin tavalliselta. - -Ennenkun Helma taittoi kuitin kokoon, luki hän sen vielä kertaan -lävitse. Nauttien onnellisesta tunteesta tuli hän pihalle ja aikoi -mennä vielä puutarhaan haaveksimaan hetkiseksi ja nauttimaan kaikesta -siitä ihanuudesta, jota tunsi ja näki, mutta samassa kuuli hän -epätoivon ja tuskan sanat: - --- Joudu, joudu. Oskari kuoli jo. Emäntä ne lausui, tuskan -musertamana. - -Helma tunsi miten hervottomiksi hänen polvensa äkkiä kävivät. Seisoen -rapulla toisti emäntä sanat: - --- Joudu, joudu. Oskari kuoli jo. - -Nojaten äitiinsä jaksoi Helma käydä kamariin. Oskari makasi -kuollunna, kalpeana; Jukka seisoi lähellä, silmänsä olivat kosteat, -kasvonsa liikutetun näköiset. - --- Onko siitä kauankin? Helma tuskin kuultavasti kysyi. - --- Ehkä viisi minuuttia, vastasi Jukka hilliten liikutustaan ja -pyyhkien silmiään. - --- Miten hän kuoli? Mitä hän puhui viimeiseksi? - --- Kauniisti hän kuoli, yhtä kauniisti kuin äitini? Antaen toisen -kätensä emännälle ja toisen kätensä minulle sanoi hän: Jääkää hyvästi -ja sanokaa Helmalle, että minä olen saanut kaikki syntini anteeksi. -Sitte hän veti kolme kovaa henkäystä... - --- Hyvä Jumala! Helma heittäikse vuoteelle ja kiersi kätensä kuolleen -kaulan ympäri. - -Kauan hän kyyneleillään kasteli kylmiä, kalpeita kasvoja. - - - - -IX. - - -Jo samana kesänä kiinnitti Kaaren isäntä molemmat talonsa -hypoteekkiyhdistykselle. Arvioimisessa myönnettiin hänelle niin suuri -summa, että se riitti kaikkiin velkoihin. Siten köyhällä miehellä oli -parhaat takeet päästä itsenäiseen, muista rippumattomaan asemaan. - -Hänen esimerkkiään seurasi jokainen velkahinen isäntä. Kun kauppiaan -Ainun ja tuomarin häitä vietettiin, tarkasteli agronomi kylän peltoja -ja rakennuksia, joiden parantamisessa viime aikoina oli kiitettävää -intoa osotettu. Talot arvioittiin kalliisen arvoon, joten myönnetty -summa tuli riittämään kunkin suurempiin ja pienempiin velkoihin; -monelle myönnettiin enemmän kuin tarvitsikaan. - --- Kaaren isännän juonia kaikki tyyni, sanoi kauppias, kun eräs -isäntä hänelle kertoi ja selitti lainapuuhat. Sillä miehellä on -keinojen keinot, ja te tarhapöllöt juoksette hänen perässään vaikka -kaivoon. - --- Ei kaivoon juostu tässä puuhassa, vastasi kertoja, joka oli kylän -köyhempiä isäntiä. Kyllä minä tiedän, mitä yksityiselle velassa -oleminen merkitsee. Pää on aina painossa. - --- Voi sinua tarhapöllöä! Pankki vasta piru onkin, sillä se ei leiki -korkojen kanssa, vaan ottaa ne ulos vaikka silmän sisästä. - --- Me tiedämme sen, ja se onkin juuri hyvä kohta, sillä sittehän ei -velka pääse kasvamaan. - --- Mutta jos vilu tapaa viedä viljanne. Entä sitte? Menee talonne -niinkuin pilanpäiten. - --- Yleisen hädän aikana voi pankki armahtaa ja odottaa. Ja kokemus -on osottanut, että juuri yksityiset velkojat ovat hädän aikana -pahimpia. Jos katovuosi tulee, silloinhan ne syöksevät saaliisensa -niinkuin sudet. Viimeisessä hädässä voimme turvautua metsiimme. Jos -kovalle käy, maksamme metsäntuotteilla vaikka useamman vuoden korot -yhtämittaa, eikä metsä lainkaan vähenny. Tämä lainahanke oli meillä -jo keväällä mielessä, ja siksi emme kukaan myöneet metsiä. Nyt ne -ovat meille hyvänä turvana. - --- Voi varjelemaan, kuinka viisaita ja rikkaita olette! - --- Te vihaatte tätäkin puuhaa, kuten kaikkea yleistä edistystä, omien -etujenne tähden. Ei kukaan niin hävytön velkoja ole kuin te. - --- Mitenkä niin? Milloin minä olen lentänyt kenenkään silmille liian -aikaiseen? Odottanuthan minä aina olen. - --- Niin olettekin, mutta entä korot ja korkojen korot? Moni sadan -markan suuruinen velka on hätä kättä teidän kaapissanne kasvanut -tuhanneksi markaksi. Mutta kohta loppuu teiltä sekin rahasuoni. -Heti rahat saatuani maksan minäkin teille velkani, jota olette -keloneet suureksi jos jollakin lailla. Ette suotta sanokaan meitä -tarhapöllöiksi. Me olemme hikoilleet ja tehneet työtä, mutta te -olette saaneet työmme hyödyn, kaiken hyvyyden. Nyt toki jo lakkaamme -rikastuttamasta teitä ja lakkaammekin yksimielisesti. Nyt eivät ole -ajat enää niinkuin oli ennen. Tarhapöllöt ymmärtävät jo muutakin, -kuin kantaa rahaa teille. Jonakuna päivänä vievät he vielä teiltä -koreasti leivän suustanne. Ette tiedä kuinka vihattu olette. - --- Te raukat ette vihallanne minulle mitään voi. Sinäkin nyt -ylvästelet, kun on rahoja tulossa, mutta pian ne menevät kädestäsi. -Kyllä sitte taas tulet nöyränä miehenä... - --- Valhe, niin pitkä valhe, kuin meiltä tänne teille. - -Eläen ahtaassa näköpiirissä ei kauppias voinut käsittää, miten kylän -isännät kykenisivät viemään häneltä leivän suusta. Että he sen -mielellään tekisivät, sen hän kyllä uskoi, mutta millä keinoin sen -voisivat tehdä, oli hänen mahdoton ymmärtää. - --- Myrkyttää minua eivät tohdi ja kauppaoikeuksiani eivät saa millään -pois, tuumasi hän itsekseen. Hurjassa vihassaan vaan uhkailevat ja -pelottelevat. - -Kuitenkin vaikutti uhkaus kauppiaassa salaista pelkoa ja -levottomuutta. Monena yönä pakeni uni silmistä, ja kasvojen kavalat -rypyt painuivat syvälle muutamassa vuorokaudessa. Urkkijoita -käyttämällä hänen vihdoin onnistui päästä uhkauksen perille. Se -olikin tosi ja pahinta laatua, sillä kylään hommattiin yhtiön -kauppaa. Puuhan etupäässä oli Kaaren isäntä ja Herttalan Helma. -Kaksi kokoustakin oli jo salaa pidetty, ja tärkeimmistä kohdista oli -jo sovittu. Liike alotettaisiin viidentuhannen markan pääomalla, -ja osakkeiden hinta oli määrätty kymmeneksi markaksi. Liikkeen -hoitajaksi oli ehdoteltu Klaun Kaisua, ja johtokuntaan oli valittu -Kaaren isäntä, Herttalan Helma, ynnä kylän muut etevät isännät. - --- Se keino niiltä piruilta vielä puuttui, sanoi kauppias. Kaikkia -muita ovat jo kokeneet. Mutta minäpä tiedän, mitä teen. Minä ostan -kolmesataa osaketta, niin saan vallan käsiini. - -Huono lohdutus, sillä urkkija toi tiedon, ett'ei osakkeita myödä -kellekään kymmentä enempää. Tuo kohta oli otettu erityiseen huomioon; -jopa Kaaren isäntäkin oli sanonut, ett'ei hän takaa itseänsäkään -voitonhimolta, joll'ei osakkeiden määrää rajoiteta. - -Kolmas kokous, osakkeiden kirjoitusta varten pidettiin syyskesällä, -jolloin lainaajat olivat hypoteekkiyhdistykseltä saaneet rahoja. -Julkinen käsky, että yhtiön kauppaa harrastavat henkilöt saapuisivat -Kaaren taloon, oli lähetetty ympäri kylän. Moni isäntä, joka -parikymmentä vuotta oli kumarrellut kauppiasta, asteli nyt rynkeänä -kokoukseen, sata markkaa kukkarossa osakkeiden ostoa varten. - -Kauppias oli ihan kidutuskoneessa. - --- Tuokin nokinenä menee kokoukseen, sanoi hän, kun näki Jukan -astelevan Helman ja Klaun kanssa kylään. Ovat muut ihmiset joskus -siistiä ja puhtaita, mutta tuon miehen kädet ovat aina lannassa. - --- Ja tuo myllärikin, joka ei koskaan tee meillä kauppaa, menee -tuulen mukana, virkkoi rouva. Ei nyt ihmeempää, miten pahasisuisia ja -kateellisia ihmisiä pitää löytymän maailmassa. - --- Jos minäkin menen. - --- Mene ja osta pilkoilla yksi osake. Mutta tule ensin tänne -katsomaan. Näitkö, tuomari, Ainu ja Franssi joutuivat Helmaa vastaan. -Oh, tuomari ei nostanut hattuakaan, ja Franssi löi piiskalla -silkkimustaa. Kuinka muhkeat nuo ranskalaiseen malliin tehdyt -ajopelit ovat, kai ne häikäsivät Miekkosen pojan silmiä. Menkää -kokoukseen tai kokouksen taa, ette meitä köyhiksi voi tehdä. Ainu saa -viisikymmentätuhatta myötäjäisiksi; hänen rinnallaan on Herttalan -Helmakin kuin tavallisen torpan tytär. Menkää vaan kokoukseen, raukat. - --- Kiusallakin menen minä sinne. Kiroten Kaaren isäntää meni kauppias -ulos ja lyöttäytyi ohi kulkevain seuraan. - -Samassa ranskalaiseen malliin tehdyt ajopelit kääntyivät pihaan. -Rouva riensi vastaanottamaan vävyään ja virkkoi: - --- Kaukana te ajoittekin. - --- Oli niin vilpoisa ilma, vastasi tuomari. Mutta miksi talonpojat -arkipäivänä jouten ovat? Miksi eivät tee töitään? - --- Sekö heidän tiesi? Ne sivistyvät niin, etteivät enää huoli muusta -kuin seuroista ja kokouksista. Nyt näitte tarpeeksenne navetoita ja -perunamaita. Ei täällä voi olla kauneudesta puhettakaan. - --- Semmoista on muuallakin Suomessa. Talonpojat eivät välitä -kaunistella kartanoltaan. Kunhan vaan saavat paksua vaatetta ylleen -ja rasvaista lihaa syödäkseen, on kaikki hyvin. - --- Niillä on tänäpänä tärkeä kokous, virkkoi Ainu. Menikö isäkin -sinne? - --- Meni, uuden kauppayhtiön osakkeita ostamaan. - --- Täysi tosi talonpojilla sitte on ollutkin, vaikka minä pidin koko -juttua pilana. Tuomari tarjosi käsivartensa Ainulle ja lähti käymään -edellä. - -Mustine hiuksineen, vaaleine kasvoineen ja kultasankaisine -silmälasineen oli hän rouvan mielestä hienon herran täydellisyys. -Kaunis ja hieno oli Ainukin keikaillen kävellessään hienon herran -rinnalla. Hänellä oli yllään kuosikkaasti tehty harmaa silkkipuku, -ja uudella kalliilla hatullaan oli se hyvä ominaisuus, että se teki -kasvot hieman pyöreämmiksi, naisellisemmiksi. Tottuneena latelemaan -hänelle aina pelkkiä kohteliaisuuksia virkkoi tuomari kävellessään: - --- Sinä olet niin herttainen ja sievä. Ja kääntyen rouvaan lisäsi -hän: Kun erämaasta löytää kauniin kukan, se vasta onkin kaunis. - -Rouva loi lausujaan kiitollisen katseen, ja Ainu virkkoi: - --- Sinä kykenet runoilijaksikin. - -Kauppias viipyi kylässä kauan. Kun hän tuli kotiin, oli kasvoillaan -ilkeä hymy, ja katseessa näkyi kätketty kiukku. Istuen tuomarin -rinnalle sanoi hän: - --- Olin siellä loppuun asti, jotta kaulin asiat juurin jaarin. - --- Puhu kuulemasi meillekin, pyysi rouva. - --- Kaaren isäntä siellä johti puhetta, alkoi kauppias kertoa, ja -isäntiä oli kokouksessa niinkuin kärpäsiä kesällä karjatarhassa, -muuta väkeä vielä sitäkin enemmän. Osakkeiden kirjoitus alkoi pitkän -keskustelun jäljestä. Johtaja, Herttalan tytär ja Klaus mylläri -ensiksi ostivat, kukin sadan markan edestä. Se oli merkki muille -väkeville. Neljättäkymmentä pohattaa astui toinen toisensa jäljestä -Klaun Kaisun eteen, joka kirjurin kunniakasta virkaa toimitti. -Kymmenen kappaletta, kymmenen kappaletta, kuului jokaisen isännän -kuonosta. Muut olivat vakavia, mutta kirjuri naureskeli, että hampaat -välkkyivät... - --- Piikatyttö pääsee herrasväen luokkaan, keskeytti rouva; navetasta -yhtiön puotiin. Sitä onnea! - --- Sitte myötiin osakkeita kaksittain ja kolmittain, jatkoi kauppias -kertomustaan. Koturit, suutarit, sepät ja räätälit niitä kilvan -ostivat. Asian ääretön suuruus ja tärkeys kutkutti raukkojen -itsetuntoa, isänmaallisuutta, ja Jumala tiesi mitä kaikkea se -kutkutti. Viho viimeiseksi tuli renkien vuoro. Miekkosen poika -alotti, ja minä lopetin; kymmenen markan miehiä olimme molemmat. - -Tuomari rupesi nauramaan, ja nauruun yhtyivät kaikki muut paitse -Franssi. Hän pysyi kylmänä. - --- Niillä on nyt viisituhatta markkaa koossa, ja pian alkaa taistelu. - --- Ei se riitä, arveli tuomari. Jotta voisivat kilpailla teidän -kanssanne, tarvitsee olla kolme sen vertaa. - --- Niin sitä outo luulisi, mutta ei muualla maailmassa ole semmoisia -viisaita kuin täällä meidän kylässä. Yhtiön kaupalla tulee olemaan -kaksi suurta päämaalia, nimittäin kukistaa minun kauppani ja siinä -samassa vähentää yleistä ostohalua. - --- Sepä oivaa! - --- Yhtiön puoti rupee tekemään kauppaa parhaasta päästä kotimaisilla -tavaroilla, tavaran pitää olla hyvää, halpaa ja välttämättömän -tarpeellista. - -Turhat ja kalliit tavarat pois kylästä ja koko Suomesta, kirkuvat -isännät, koturit ja rengit. - --- Se on sitä nurkka-isänmaallisuutta, joka nykyään on muodissa. -Ihmiset, jotka eivät milloinkaan ole käyneet omaa tunkiota edempänä, -innostuvat siihen. Tyhjät sanat ja tyhjät päät mieltyvät toisiinsa ja -ylpeilevät yhdessä. - --- Tuo oli kohdalla sanottu. Meidän kylän isännät pitävät itseänsä -maailman viisaimpina, ja itse mielestään kelpaisivat he vaikka -kuninkaan neuvonantajiksi. Ei sitä asiaa, jota he eivät pysty -arvostelemaan. Eivätkä he tarvitse nähdä tai kuulla mitään, sillä -kaikki viisaus on sanomalehdissä niinkuin vesi järvessä. Kauha -vaan käteen, niin kyllä viisautta lähtee. Kun minä olin nuori, oli -kyläkunnassa joku viisas mies, joka tiesi ja ymmärsi lakikirjat -ja muut ennustukset, mutta nyt on jokainen viisas. Ja ne kirotut -sanomalehdet! Niistä ovat he onkineet aivoihinsa yhtiökaupankin. -Siellä ja siellä pitäjässä on jo semmoinen, sanovat he, miksi ei -se kävisi täälläkin laatuun? Herrat ennen sanomalehtiä lukivat, ja -talonpojilla oli virsikirjat. En minä voi ymmärtää, mitä valtamiehet -ajattelevat, kun painattavat sanomalehtiä suomeksi. Ei siitä hyvää -seuraa. - --- Ei seuraakaan, todisti tuomari. Nyt jo on alituinen riita kansan -ja virkamiesten välillä. Talonpojat pistävät nenänsä, missä vaan -on rako, johon mahtuu, ja sitte sanomalehdet kirkuvat ja parkuvat, -miten meillä Suomessa on Egyptin pimeys ja turkkilaiset virkamiehet. -Siksipä en minäkään viitsinyt pieniin virkoihin ruveta, mutta kun -pääsen tuomariksi, niin tuomitsen minä talonpojille ropoja niskaan. - --- Ei ne pirut muuta ansaitsekaan. Mutta sanokaapa, mitenkä minun -tulee menetellä, kun yhtiön puoti avataan. Mitenkä minä voin kukistaa -sen? - --- Siten että myötte helpompaan; se on yksi ja ainoa keino. Parikin -vuotta kiusaatte, eivätköhän jo sitte väsy. - --- Sitä minä en luule. Osakkeiden korko on nyt aluksi tavattoman -alhainen, nimittäin neljä sadalta, huoneet ilmaiseksi ja hoitajan -palkka pieni. Sitäpaitse ovat osakkaat sitoutuneet kärsimään -tappiotakin alkuaikoina; jos kireälle käy, ei makseta korkoja -lainkaan. Siten sen menestyminen on kaiken uhalla taattu. Jokainen -osakas on hyvinvoipa; ei heille tunnukaan, vaikka osakkeiden -korot jäävät joinakuina vuosina tulematta; ajan pitkään saavat he -monenkertaisesti takaisin. Ja niinpian kun yhtiön kauppa avataan, -käyvät he sieltä ostamassa, se on tiettykin. Yhteinen kateus minua -vastaan yhdistää heidät yhdeksi mieheksi. Minä en voi uida niin -väkevää vastavirtaa, en voi joukolle mitään. Kaaren isäntä vei leivän -suustani. - --- Myökää puotinne tyhjäksi ja eläkää rauhassa rahoillanne tai -rahojenne koroilla. Siten ainakin minä tekisin teidän sijassanne. - -Vävyn hellä rakkaus liikutti rouvaa. - --- Mitä meidän tarvitsee huolehtia? sanoi hän ylpeästi. Ei ikävä -tule, kun ei raha lopu. - --- Mutta millä minä saan päiväni kulumaan iltaan, sitte kun kaupan -lopetamme? Myöminen ja ostaminen on minun elämäni. Jos olisivat ajat -niinkuin ennen, mikä sitte olisi eläessä ja ollessa. Muuttaisimme -johonkin toiseen kylään ja alottaisimme mahtavasti. Mutta nyt ei -sekään keino kannata, sillä kauppiaita on joka kylässä, on liiaksikin. - --- Missä markka on ansaittavissa, siinä on kymmenen kättä jo -ottamassa, huomautti tuomari. Samoin on laita kaikilla muillakin -aloilla. - --- Franssi, teitpä hullusti sittekin, kun et nainut Annaa. Hänestä -olisit saanut muhkean rouvan, ja tässä olisimme sitte elelleet kuin -kalat kudunaikana. Tämmöinen suuri kylä ja... - --- Sinä olet jo ihan höperö, keskeytti rouva. Nyt vasta Franssin -hyvin käy, saa rikkaan ja rakkaan. - --- Se on vielä saamatta. - --- Ei ole, se on jo varma. Isä ja äiti ovat myöntyneet, kun ovat -kuulleet että Franssi on parantunut, ja tyttö on itsekin rakastunut, -kuten novelleissa sanotaan. - --- Ei se mikään suuri onnenpotkaus ole, vaikka saisikin; ei -maanviljelyksellä kukaan rikastu. - --- Mutta sillä pysyy rikkaana. - --- Kymmenessä vuodessa ansaitsen minä kaupanteolla enemmän, kuin -semmoinen talo koskaan maksaa. Ja köyhän minäkin nain. Ei vaimon -perinnöistä ole muuta kuin riitaa, sillä ne eivät kuitenkaan riitä -pitemmälle kuin Tuomaan päivästä jouluun. - -Tuomari naurahti. - --- Etkä sinä puhu mitään, sanoi hän Franssille, joka näytti kylmältä, -välinpitämättömältä. - --- Älkää minusta riidelkö. Franssi ei ollut kuullut keskustelusta -puoliakaan. Minä annan pitkän hiton kaikille rikkaille ja rakkaille. - -Rouva viittasi tuomaria tulemaan kanssaan kamariin. Siellä sitte -sanoi kuiskaten: - --- Tuommoiseksi hän heti tulee, kun vaan näkee vilaukseltakaan Helman. - --- Missä hän tänäpänä Helman näki? - --- Tuolla maantiellä, kun tulitte ajelemasta. Muistatteko tyttöä -kahden miehen seurassa tässä meidän lähellä. - --- Muistan hyvinkin. Hänellä oli ihmeen tyyni katse ja ihmeen -kaunis vartalo. Kasvoissa oli jotakin kovaa, ja ankaraa ja puku oli -semmoista ristiraitaista, arkipäiväistä kangasta. Minä luulin häntä -sen nuoren jättiläisen vaimoksi, jonka rinnalla hän käveli. Arvelin -myöskin, että täällä tuskin kukaan osaa kadehtia sitä nuorta miestä... - --- Se oli Herttalan Helma, lapsuudesta asti Franssin kihlattu. -Tiedätte miten heidän rakkautensa kävi. Käärme tuli siihen -väliin ja... Mutta Franssi raukka ei voi unhottaa. Nähtyään vaan -vilaukseltakin Helman puhuu hän heti halveksien elämästä ja -maailmasta. Itse näitte, miten tänäänkin heti muuttui, hän ei enää -kuullut eikä nähnyt mitään. Semmoinen tauti on vaarallista. Mikä -siihen sopii lääkkeeksi? - --- Iloinen seura. Tuomari tarjosi käsivartensa rouvalle ja meni -jälleen saliin. - -Franssi istui sohvalla, pää oli käden nojassa ja kauniit kasvot -surullisen, mietteliään näköiset. - --- Älä sure, sanoi tuomari ja löi häntä olkapäähän. Elämä on lyhyt, -ja haudan taakse ei näe kukaan. Koska nautit, joll'et nyt? - -Franssi ei vastannut sanaakaan. - --- Ruvetkaa pelaamaan sitä uutta peliä, sanoi rouva. Minä lämmitän -totivettä. - --- En minä viitsi pelata, vastasi Franssi kärsimättömästi; paitse jos -pannaan rahaa pöytään. - --- Pankaa sitte, mutta älkää suuria summia panko. Vaihtakaa puodista -pieniä. - -Kotvasen kuluttua alkoi kiihkeä kortinlyönti. Sitä häiritsi -ainoastaan keltasirkun laulu, joka avonaisesta akkunasta kuului -saliin, ja pelaajain kiihkeät kiroussanat. - -Kaaren isännän ja Herttalan Helman toimesta ruvettiin puuhaamaan -arpajaisia, joiden tulot käytettäisiin kylään aiotun lainakirjaston -hyväksi. Voittoja kerättiin vapaaehtoisissa antimissa, ja itse Kaaren -isäntä meni kerjäämään kauppiaalta almuja. - --- Ette siitä köyhemmäksi tule, sanoi hän, vaikka annattekin -tuommoisia kaupaksi käymättömiä tavaroita; eivät antamanne hukkaan -mene. - --- Mihin tulot käytetään? - --- Kirjaston perustamiseen. Nuorilla on niin hyvä lukuhalu, että -siitä oikein sopii iloita. Minun kirjani kulkevat ympäri kylää -yhtenään. - --- Ne ovat arvatenkin semmoisia lorukirjoja, joita Ainukin nuorena -tyttönä lueskeli. Ja ne ovat turhia. Toiset ihmiset niissä maalataan -sysimustiksi, toiset lumivalkoisiksi. Mitä varten, on mahdoton -meikäläisen ymmärtää. Meissä on kaikissa vähä vikaa, yhdessä yhtä -lajia, toisessa toista lajia, mutta piruja tai enkelejä emme ole -kukaan. Ja vaikka tuhannen joukossa löytyisikin yksi jalo ihminen, -niin mitä hyvää siitä lähtee, että minä luen kirjasta hänen elämänsä. -Ajan haaskausta lorukirjain lukeminen on, eikä muuta. Ei ihminen -kirja kädessä tule toimeen. - --- Minä en katso asiaa siltä kannalta kuin te. Joka ei mitään -lue, hän ei mitään tiedäkään. Muista hyödyllisistä kirjoista -puhumattakaan, ovat lorukirjatkin nuorille tarpeellisia, niiden -jalostava vaikutus nuoreen sydämeen on äärettömän suuri. Tuon -tiedän omasta kokemuksestani. Paimenpoikana minä luin ensimmäisen -lorukirjani. Sankarin kuva painui ainaiseksi sydämeeni, ja minä -päätin tulla samanlaiseksi. Päätös oli minulle hyvinkin tarpeellinen. -Sankarin vaiheisin en tosin joutunut, mutta jouduin kuljeksimaan -maailmaa, jouduin hyvien ja huonojen ihmisten pariin. Minä asuin -kolme vuotta talossa, josta oli vaan kymmenkunta askeletta kapakkaan -ja saman verran julkiseen synninpesään. Mutta minulla oli sydämessä -lorukirjani sankari, ja minä olin omissa silmissäni suurempi kuin -muut kuolevaiset. Hauskin huvitukseni oli lukeminen. Vanhoja kirjoja -vein pois, uusia toin, ja kun ne kolme vuotta saivat kuluneeksi -kovassa työssä ja ahkerassa lukemisessa, oli minusta tullut aika -mies. Mitä työlläni voin säästää, ne säästyivät tarkkaan. Saatuani -pienen perintöni tulin sisartani tervehtimään, ja nyt minä olen -kahden talon isäntä. - --- Olin minäkin nuori ja kuljin maailmaa, muita turhia kirjoja en -lukenut. Kuitenkin voin vakuuttaa, ett'en käynyt kapakoissa, enkä -hypännyt tyttöjen perässä. - --- Minä en voi vielä nytkään elää lukematta. Raskas työ ja hyvät -kirjat ovat minulle välttämättömiä. - --- Voivat olla teille, mutta minä en ainakaan kaipaa lukemista. Ja -luulen, ett'ei se sovikaan minun ammattiini. - --- Hm! Minä taas olen vakuutettu, että juuri lukemattomuus ja -aineellisuuden jumaloiminen vaikuttivat perikadoksenne. Palvelitte -kultaista vasikkaa liian hartaasti, liian sokeasti. Tavattoman suuri -voitto, jota otitte tavaroista, niinkuin myös olut- ja viinakauppa... - --- Älkäämme puhuko niistä enää. Perin kerjäämälläkö te aiotte saada -arpajaisvoitot? - --- Ei muu keino auta tällä erällä. - --- Onko jo yhtään voittoja tiedossa? - --- On maarkin. Mylläri antoi puolen tynnyriä rukiita, vanha Miekkonen -perunoita, Herttalan Helma kangasta ja samoin kaikki muutkin kylän -varalliset henkilöt. Ei kukaan ole saituri ollut. - --- Annan minäkin, kun vaan ehdin katsoa ja kääntää tavaroitani. Te -olette semmoinen mies, että teihin täytyy suostua väkisin. Älkää nyt -vain suuttuko, vaikka puhun teille eräästä vanhasta ja tärkeästä -asiasta, olettehan jalo ja viisas mies. Minä tahtoisin Annan ja -Franssin välin jälleen hyväksi. He ovat kerran tykänneet toisistaan... - --- Vai niin! Kaaren isännän ääni oli tyyni, ja hän hymyili -kauppiaalle. - --- Annasta puhumattakaan on se Franssinkin mielessä hautaan asti. -Sanotaan, ett'ei vanha rakkaus ruostu, ja niin se onkin. Minä tiedän, -että Franssi antaisi jo sormen kädestään, jos sillä saisi vaimokseen -Annan. - --- Vai niin. - --- Teillä kun on semmoinen voima ihmisten yli, niin yhdessä saisimme -tämänkin asian menemään mieltämme myöden. - --- Vai niin. - --- Mutta te vihaatte meitä ja kiellätte Annaa. - --- Enpä kiellä. Anna saa tehdä kuin tahtoo. - --- Onko se totta? - --- En minä valehtele koskaan. - --- Tulkaa sitte huomenna ottamaan meiltä voittoja, mutta tulkaa -hevosella. - --- Kyllä tulen. Kaaren isäntä naurahti, hymyili ja läksi tyytyväisenä -pois. - -Arpajaiset, ensimmäiset laatuansa kylässä, pidettiin Kaaren talossa, -jossa oli tilavia huoneita. Rahallisessa suhteessa ne onnistuivat -hyvin, sillä väkeä tuli huoneet täyteen; olikin jouluinen aika, -jolloin ei ollut töillä kiirettä. Raakaa menoa ja humalaisia, jotka -molemmat ennen olivat kaikkiin huvituksiin yhdistyneitä, ei näkynyt; -siisteys käytöksessä ja puvuissakin oli yleinen. Kotikutoinen kangas -oli jälleen vallassa, ja jonkunmoinen ujous somisti nuorien käytöstä. -Se miellytti vanhoillisia, jotka rakastivat siivoutta ja suomalaisen -miettiväisyyttä. - -Arpoja möivät Helma, Anna ja Kaisu; heidän ympärillään ihan kiehui -ostajia. Innokkain onnen-onkija oli kauppias. Koko ajan kun arpoja -myötiin hääräili hän Annan lähellä, lahjoitellen voittolippuja -lapsille ja puhellen iloisesti kansan sivistymisestä. Se oli -hänellekin tullut rakkaaksi; kaikkiin rientoihin ja pyrintöihin, -jotka kansan parasta tarkoittivat, oli hän sydämestään mieltynyt. Kun -arvat olivat myödyt loppuun, ja voittojen jakaminen anasti yleisen -huomion, virkkoi hän Annalle: - --- Ikävä, ett'ei Franssi päässyt tänne. Hän olisi ostanut sinulta -urakassa kaikki arvat. - --- Miks'ei tullut? - --- No ei hän ole kotonakaan; Ainu kirjoitti ja vaati tulemaan sinne. -Eilen Franssi lähti rouvan kanssa, ja minulla oli ikävä ilta. Aioin -jo tulla teille, mutta... - --- Olisitte tulleet. Anna katsoi terävästi ja epäilevästi kauppiasta -silmiin. - --- Tule sinä huomenillalla veljesi kanssa meille. Jos tulevat kotiin, -niin saadaan tulijaisia. - --- Eivät he sieltä niin pian joudu kotiin, kun on yksi tie ja kaksi -asiaa. Morsiamissa käyvät samalla. - --- Eivätkä käykään. Eikö veljesi olekaan sinulle puhunut? - --- Mitä hänen piti puhuman? - --- Hä sinun ja Franssin entisestä välistä. - --- Aikoi hän kerran puhua, mutta minä suutuin ja läksin ovesta ulos. - --- Mitä varten? Ei se nyt enää leikkiä ole, sillä Franssi aikoo tulla -oikein todenperästä kihlaamaan sinua. Hän olisi jo tullut, mutta -epäilee ja häpee... - -Annan kasvot tulivat punaisiksi kuin orjantappuran ruusu. Katsoen -terävästi kauppiasta virkkoi hän: - --- Jos Franssi niissä aikeissa tulee minua lähelle, syljen minä häntä -silmille. - --- No jo nyt on ihme ja kumma. Osaamatta muuta sanoa lähti kauppias -kiireesti pois. Kansan sivistys ja kaikki hyvät riennot olivat -samassa silmänräpäyksessä menettäneet kaiken arvonsa. - -Mutta yhtiön kauppa kirvelti alinomaa mieltä. Kun kavaluus ja -salaiset laskut eivät vieneetkään tarkoitusten perille, alkoi -julkinen taistelu. Kauppias rupesi myömään kahvia ja vanhoja kankaita -tuiki alhaiseen hintaan. Kahvi meni hyvin kaupaksi, mutta kangasta -ei ostanut kuin joku typeräjärkinen. Kummastakaan tavarasta ei myöjä -saanut omia rahojaankaan. - -Kaksi kahvisäkkiä loppui pian, ja väkeä kävi yhäti puodissa. - --- Ostakaa muutakin, käski kauppias. Sitte minä voin myödä kahvia -aina näin helppoon. Tehkää kaikki kaupat meillä niinkuin ennenkin. -Saatte kahvia ja kangasta helpolla. - --- Kankaista ja muista tavaroista emme huoli, sanoivat ostajat, mutta -punnitaan kahvia. - -Kauppias mietti vähän sinne, vähän tänne ja avasi sitte kolmannen -säkin. Kun se loppui, sai hän tapaturmaisesti kuulla, että suuri osa -ostetusta kahvista olikin viety yhtiön puotiin, jossa sitä sitte -myötiin kahden pennin korolla naulaa kohti. Ostajat olivat olleet -yhtiön salaisia kätyreitä. Kahvin joutuminen yhtiön puotiin ja siis -vihannesten hyödyksi sapetti kauppiasta enemmän kuin vahinko, jonka -oli kärsinyt hinnanalennuksen kautta. Maattuaan kaksi päivää sairaana -pelkästä mieliharmista tapasi hän Kaaren isännän. Siltä sitte kysyi: - --- Eikö löydy yhtään ehtoa, jolla pääsisin sovintoon teidän kanssanne? - --- Ei löydy, vastasi Kaaren isäntä. Minä vihaan teitä ja koko kylä -vihaa teitä. Menkää muille maille. - --- En mene kiusallannekaan. Tässä olen ja elän. - --- Me rakentaisimme halusta kansakoulun tälle samalle paikalle, josta -niin paljon turmiota on vuotanut kylään. Ja teidän olisi keveämpi -ollaksenne vieraissa paikoissa, joissa ei rikkautenne kirouksia -tietäisi muut kuin Jumala. - --- En mene kiusallannekaan. Laittakaa koulunne mihin muuanne -tahdotte, mutta tähän ette sitä laita. - -Arpajaiset tuottivat puhdasta voittoa yli puolentuhannen markan, -jotka rahat käytettiin kirjojen ostamiseen. Lukuhalu oli niin -suuri, että satakunta, nuorukaista ja neitoa sitoutui lukuyhtiön -vakituisiksi jäseniksi; jäsenmaksu määrättiin viideksikymmeneksi -penniksi vuodelta. Siten kirjaston tulevaisuus oli johonkin määrin -turvattu. - -Huomaten, että nuoret jo kaipasivat puhtaampia huveja, kuin mitä -nurkkatanssit ja muut sentapaiset raa'at ilot voivat tarjota, -ehdotteli Kaaren isäntä Helmalle ompeluseuran perustamista -kyläkuntaan. Helmasta tuli heti puuhan innokas puoltaja. Hän -kävi puhuttelemassa ikäisiänsä nuorukaisia ja neitoja, joille -useammalle oli ompeluseurakin ihka uutta. Yksi ajatteli siitä yhtä, -toinen toista, mutta kun Helma selitti, ett'ei muuta pääsymaksua -vaadita kuin iloinen luonto, puhtaat kädet ja kangaskappale tai -lankakerä, niin suostui jokainen pyydetty tulemaan. Ensimmäisen -kerran yhdyttiin Herttalassa. Nuoria tuli suuri joukko, kaikilla -arkivaatteet yllä, ja jokaisella tytöllä pientä nyperrystä mukana. -Työstä ei ensimmäisenä iltana tullut sanottavia, sillä aika kului -jonkinlaisessa vallattomuudessa, mutta hyvä alku oli tehty ja mielet -voitettu. Siisti ilo pani monen nuoren salaa häpeemään omaa itseään, -kun muistui mieleen nurkkatanssit ja muut hurjat huvitukset himmeine -valoineen, rivoine ja raakoine iloineen. - -Vaikka Helma oli käskenyt vanhempiakin nuorten seuraan, ei kylästä -tullut muita kuin Annan entinen emäntä. Hän käsitti, mikä siveellinen -vaikutusvoima tämmöisellä seuralla, jota johtivat niin puhtaat ja -jalot henkilöt kuin Kaaren isäntä ja Herttalan Helma, tuli olemaan -nuorisoon. Siksipä hän tuli ja toi mukanaan vanhimman tyttärensä, -joka vasta oli rippikoulun ijässä. - --- Kun ensi kerran yhdytte, niin tulkaa meille, sanoi hän omituisen -kylmällä äänellään, meilläkin on suuri tupa. - --- Kyllä tulemme, vastasi Kaaren isäntä. Näin talvella aiomme yhtyä -joka viikko, mutta tuonnempana kesällä harvemmin. Tulevana vuonna -pidämme suuret arpajaiset, joihin emme tarvitse enää voittoja -kerjätä. Tulot käytetään paloruiskun hankkimiseksi kylään. Kesällä -voimme viettää pienet kansanhuvit näytelmällä, leikeillä ja muilla -vehkeillä. - --- Kylläpä sitte on hommaa. - --- Kansakoulua tarvitsisi myöskin ajoissa ruveta puuhaamaan. Nuori, -innokas opettaja voisi meidän keskemme vaikuttaa paljon. Emme saa -ruveta nukkumaan, vaikka onnistuimmekin saamaan oluet ja viinat pois; -pahan sija pitää täyttää hyvällä. - --- Ja yhtiön kaupan saitte kylään. - --- Se alkaa menestyä hyvin, sillä keskimääräinen päivätulo -tavoittelee jo kuuteen- ja seitsemäänkymmeneen markkaan. Toivon, että -kohta voimme laventaa liikettä ja alentaa vieläkin hintoja. Äskenkin -oli siellä väkeä, joten ei ryökynä, joksi Mikko ystävämme Kaisua -kutsuu, päässyt vielä lähtemään. Anna jäi puotiin odottamaan. - --- Eivät he suinkaan jalkaisin tule. - --- Ei, Annalle jäi hevonen; minä en viitsinyt odottaa, vaan tulin -edellä. Luullakseni he jo tulivat, koska etehisessä kolisee, kuten -ainakin silloin kun Kaisu ja Anna yhdessä elävät. - -Samassa odotetut tulivatkin. Anna meni istumaan entisen emäntänsä -viereen, mutta Kaisu liehui, kiharatukkainen poika sylissään, ympäri -huonetta kuin perhonen, kunnes pääsi istumaan erään ujon talollisen -pojan lähelle. Poika kutoi kalanpyydystä ja punastui ehtimiseen. -Kaisun olisi pakosta täytynyt poistua hänen luotaan, joll'ei Kaaren -isäntä olisi tullut avuksi ja kiinnittänyt seuran huomiota muuanne -siten, että vaati Jukan lukemaan ääneen. Avaten umpimähkään kirjan, -joka hänelle heitettiin, rupesi Jukka lukemaan satua "Jussin -turkeista". Luku ei suinkaan ollut taiteellista, mutta raikkaan -naurun se kuulijoissa vaikutti. Sanat ja lauseet tulivat lukijan -huulilta niin hartaina ja luonnollisina, ja satu oli niin lukijan -luonteen mukainen, että kuulijoista tuntui kuin olisi itse onneton -Jussi ilmielävänä heidän edessään. Jukan herettyä lukemasta sanoi -Kaaren isäntä: - --- Sinun pitäisi käydä jokaisessa kokouksessa lukijan virkaa -toimittamassa. Tuommoisia kappaleita, joille nauraa saa, ei meistä -kukaan muu osaa lukea niin hyvin. - --- En minä jouda käymään, vastasi Jukka. Mutta kun Kaaren talossa -yhdytte, silloin tulen. - --- Siksi ehtii kevät, sillä pyyntöjä on tullut joka puolelta. Tätä -seuraa suosivat jo edeltäpäin kaikki isännät ja emännät. - --- Kesällä sitte tulette meille, sanoi Kaisa. Ainoastaan Herttalassa -ja kauppiaalla on yhtä kaunis piha kuin meillä. - --- Kyllä tulemme teillekin. - -Herttalan emäntä oli kuullut Kaaren isännästä niin monituista hyvää, -että hän tuli iloiseksi, kun sai kerrankin nähdä edessään ylistetyn -miehen. Ensimmäisinä silmänräpäyksinä näytti kiitetty mies vallan -tavalliselta talonpojalta. Käytös oli kömpelö, vartalo roteva, ja -ääni vähän karkea. Kasvot olisivat muuten olleet ehkä hyvinkin -kauniit, mutta niissä oli vakava varjo, joka vivahti hienoon suruun. -Sama vika oli silmissäkin. Sini oli tosin kirkasta, mutta katse oli -huolehtiva, surullinen. - --- Vai tuommoinen hän onkin, ajatteli Herttalan emäntä itsekseen, kun -oli hätä hätää silmäillyt miehen yltä ylitse. - -Toisella kerralla kiintyi hänen huomionsa keltaisiin hiuksiin. -Niissä oli kaunis, kirkas väri, ja korvien lähellä muodostivat ne -mitä sievimpiä kähäröitä. Lähemmin katsottuina näyttivät kasvotkin -kauneilta, lämpimiltä. Samoin kävi silmäin, vartalon ja käytöksen. -Lähempi ja tarkempi silmäys loi vähä vähältä uutta valoa koko -mieheen. Hetkisen kuluttua oli Herttalan emäntä silmittömästi -mieltynyt kiiteltyyn isäntään. Yleisestä naurustakin, joka seurasi -Jukan lukemista, erotti hän Kaaren isännän äänen; se helähti salissa -kuin harpun matala kieli. - --- Ihmiset eivät ole missään suhteessa hänestä liikoja laskeneet, -tunnusti hän itselleen. - -Sitte käski hän nuoria iloitsemaan. - --- Lyökää nyt iloksi, sanoi hän viehättävän iloisesti, Tanssikaa -laulun mukaan, tai leikkikää muuten. - -Kaaren isäntä vastusti hyppyä. - --- Ei siinä mitään sopimatontakaan ole, saati sitte pahaa, sanoi hän. -Mutta se voisi vahingottaa seuran mainetta. - -Häneen yhtyi Helma ja usea muu. Ensin mainittu sanoi: - --- Meidän täytyy elää näissä seuroissa niin, ett'eivät -ahdasmielisimmätkään saa moitteen syytä. Tanssit ovat nykyaikana -joutuneet huonoon huutoon, ja syystäkin. Niitä jokainen vanhin, -jolla on lapsia ja nuoria tyttäriä, pelkää kuin ruttoa. Häitä ja -kihlajaisia lukuun ottamatta ei yleinen mielipide enää hyväksy muita -kuin julkisia huveja, joissa saa kuulla ja nähdä muutakin kuin viulua -ja uusia pukuja. - -Leikkejä vastaan ei kenelläkään ollut sanottavaa. Kaaren isännän -ehdotukseen, ett'ei kukaan saisi suuttua, mitä leikissä sattuisikin -osaksi, suostuttiin yksimielisesti. Aljettiin panttisilla-olosta. -Sitte seurasi kysymys- ja vastausleikkejä ynnä monia muita -samanlaisia; pieniä naarmuja niissä vedettiin, mutta kukaan ei -loukkaantunut. Monta luotia ammuttiin Annaankin. Joku poikaveitikka -vaati jo panttien lunastuksessa Annaa sanomaan suorimman keinon, -jolla kauppias voisi kukistaa yhtiön kaupan. Kun Laurikin rupesi -veitikan puolelle, täytyi Annan puhua sula totuus. - --- Suorin keino lie se, että Franssi nai minut, sanoi hän. Ja minä -vaikutan Lauriin, että hänestä tulee luopio, puolueensa pettäjä. - -Jukkaa ja Kaisaakaan ei unhotettu. Heiltä tiedusteltiin, milloin kova -halla nousee Kotosuosta, ja milloin Anni ja Miekkonen pappiloihin -lähtevät. - -Mutta säädyllisyyttä ei unhotettu, ja siten jäi jokaiselle hyvä -omatunto. - -Aiottiin jo illanvietto lopettaa, mutta Kaaren isäntä ehdotteli vielä -uuden leikin, sillä nimenomaisella ehdolla, ett'ei siitäkään saisi -suuttua. - --- Lupaatko, ett'et loukkaannu? kysyi hän Helmalta. - --- Lupaan, vastasi Helma. - --- Hyvä on. Jukka, peitä Helman silmät, vie hänet keskelle lattiata -ja jää itse taakse. - -Jukka teki niinkuin käskettiin. Sill'aika Kaisu riisui jalastaan -kengät, ja kun Kaaren isäntä raskain askelin, jotka Helmakin hyvin -tunsi, lähti käymään lattialla, hiipi Kaisu sivussa Helman eteen ja -suuteli häntä rohkeasti. Toisten tyttöjen taakse sitte pujahti, mutta -Kaaren isäntä jäi seisomaan paikalleen ja viittasi Jukkaa päästämään -peitteen auki. - -Leikki onnistui oivallisesti. Helma punastui tulipunaiseksi, oikea -kätensä kohousi äkkiä, kimahdus kuului, ja Kaaren isännän vasen poski -muuttui vuorostaan punaiseksi kuin pihlajanmarja. - -Raikas nauru täytti salin. Pidellen käsivarsiaan lausui emäntä: - ---... Tule ja siunaa tuota meidän Helmaa! Kun leikistä suuttui. - --- Nyt on paras aika lähteä, kuului usea ääni, ja vallaton joukko -syöksyi etehiseen; sieltä vielä huutelivat hyvästihuutoja Helmalle ja -emännälle. - -Kaaren isäntä kiirehti joukkoon. - --- Nyt rekeen ja kotiin, sanoi hän emännälle. Kyllä minä vihamiesteni -kanssa aikaan tulen. Hyvästi! - --- Hyvästi! vastasi emäntä. Pitäkää hyvänänne mitä saitte. - -Vallattomasti nauraen syöksyi joukko etehisestä ulos. Silmänräpäyksen -kuluttua oli Herttalan suuressa salissa jälleen hiljaista. - -Lukittuaan ovet ja sammuteltuaan tulet meni emäntä Helman kamariin. -Helma istui pöydän ääressä, täytetty vesilasi edessä ja puoliarkkinen -paperia kädessä. Sitä hän repi pieniksi kappaleiksi, joita sitte -pudotteli vesilasiin. - --- Helma! Kun leikistä suutuit niinkuin lapset. Emäntä istui sängyn -laidalle ja nauroi heleällä äänellään. - --- Leikistä! Helman kädet vapisivat, ja kyynel oli tulossa silmään. -Pilkkaahan se jo oli. - --- Eipä ollut kuin leikkiä. Emännän kävi jo sääliksi. Ei Kaaren -isäntä sinuun sattunutkaan. - --- Kuka sitte? - --- Kaisu. Sukkasissa tuli eteesi ja suuteli sinua. Kaikki oli -sukkelaa petosta. - --- Voi minua hupsua! Helma purskahti nauramaan ja hyppäsi emännälle -kaulaan. Voi minua hupsua! Äiti, pidätkö Kaaren isännästä? - --- Pidän, paljon minä hänestä pidän. Soisin sydämestäni, että -ottaisit hänet. - --- Joko nyt on sinun vuorosi tulla hupsuksi? Luuletko, ett'ei siinä -ole muuta kuin ottaa? - --- Oikein minä kiitän Jumalaa, ett'ei sinun ja Franssin naimisesta -tullutkaan totta? - --- Joko silmäsi ovat auenneet? - --- Jo viimeinkin. Kylässä kuuluu kahden piikatytön asiat olevan -hullusti, ja molemmat syyttävät Franssia. Käräjiin uhkaavat viedä -kiusallakin, eikä todistajista kuulu puutetta olevan. - --- Pelkkiä mainetöitä rouvan mielestä. Josta paljon pidetään, siitä -paljon pauhataan, kuului hän lausuneen uutisten johdosta. Ei ne häpee -mitään muuta paitse köyhyyttä. - --- Ja mies on julkisesti kihloissa. Ei maarkaan se tyttö raukka -tule tänne ruusujen sekaan kävelemään; eihän semmoisia asioita saa -hetkeksikään pois mielestä. Kaikellahan on rajansa. - --- Mutt'ei Franssin himoilla; hän on elukka. - --- Voi tyttö raukkaa, sanon vielä toisenkin kerran. - --- Anna on veljeltään saanut urkituksi, ett'ei rouvan omakaan elämä -ole niin tahraton ja kaunis kuin pukunsa. - --- Minäkin suuresti epäilen sitä. Oskarin kuolema oli ankara isku -sydämelleni. Koko mennyt elämä kuvastui silmiini oikeassa valossaan, -minä rupesin näkemään ja ymmärtämään. Moni sana, jonka rouva -ajattelemattomasti lausui, on nyt vasta selvennyt. Tiedätkö, hän on -salajuoppo. - --- Se tiedetään kylässä jo yleisesti. Kauppias on jo kahdesti -saanut hävetä silmänsä maalle, ja Franssi kuului kerran kurittaneen -juopunutta rouvaa. Hyvä Jumala! Poika löi omaa äitiään. - --- Kun rouva oli nauttinut liiemmäksi, ei hän yhtään ajatellut -sanojaan. Kuudetta käskyä... - --- Älä niitä minulle kertoile. Kuinka vanha olit miehelään mennessäsi? - --- Seitsemäntoista, vast'ikään täyttänyt. - --- Niin nuori! Milloin sitte kauppias tuli kylään? - --- Samana vuonna. - --- Ja sinä rupesit ahkerasti seurustelemaan rouvan kanssa. - --- Niin tein. Hän oli yhtä vanha kuin minäkin. Minä olin rikkaasta -kodista, lapsellinen ja ymmärtämätön. - --- Entä isäni? Eikö hän koettanut estää sinua? - --- Hän helli liiaksi nuorta vaimoaan, ja muutenkin ei meidän -välillämme koskaan ollut kinasanaa. Aikaa mukaan rupesi Mikko -rikastumaan hyvää vauhtia, ja rikkaudella on erinomainen lumousvoima. -Isäsi rupesi pitämään arvossa taitavaa kauppiasta. Silloin olivatkin -ajat toisenlaiset kuin nyt, ei ollut kirjoja eikä kouluja. Rouva tuli -pian esikuvakseni kaikessa. Minä oikein vapisen, kun ajattelen sitä -syvyyttä, jonka partaalle jo olimme joutuneet. Sinä pelastit itsesi -ja minun. - --- Osaatko nyt kuvitella, minkämoista olisi Herttalan talon elämä, -jos Franssista olisi tullut vävy. - --- Luulenpa osaavani. Vanha emäntä olisi takamuorina, ja nuori emäntä -saisi selkäänsä joka päivä, joll'ei nauraisi ja olisi iloinen, kun -mies tulee kotiin sivuvaimojensa luota. - --- Joku vuosi taakse päin olin minä niin löyhämielinen, että luulin -voivani vaikuttaa Franssiin ja herättää hänessä jalompia tunteita, -puhtaampia tapoja. - --- Samanlainen houkka minäkin olin. Oskarilla oli hyvä ja hellä -luonto, mutta varjele Franssia; sen ei tule armot toista ihmistä. -Sillä lailla julkesi pelata ja pettää Oskariltakin. Tuskin kymmentä -sataa antoi rahaa. - --- Sairaana ollessaan tunnusti Oskari minulle kaikki rikoksensa. -Franssi oli hänen paha henkensä; yhdestä synnistä talutti toiseen -niinkuin hevosta suitsista. - -Emäntä huokasi raskaasti. - --- Mikä paperi tuossa pöydällä on? - --- Minä olin hupsuna äsken. Helma meni pöydän luo, kaatoi -kukkaruukkuun veden ja levitteli paperipalaset pöydälle. Kuivakoot -tuossa. Voi kuinka olin hupsu! - --- Etkö jää kanssani maata? kysyi hän sitte ja tuli jälleen -hyväilemään emäntää. - --- Kyllä jään, vastasi emäntä, mutta syömme ensin. - --- Ei minun ole nälkä. - --- Syödään toki voitaleipää ja maitoa, minä menen ottamaan. - -Helma myöntyi emännän tahtoon. Syödessä tulikin hyvä ruokahalu; tuore -leipä, voi ja rieska maito rupesivat maistamaan hyvältä. - --- Juo vielä edes puoli lasia, sanoi emäntä ja kaatoi maitoa lasiin, -niin kasvat jälleen kauniiksi. - --- Olenko minä sitte tullut entistä rumemmaksi? - --- No et ainakaan kauniimmaksi ole tullut, näinä kahtena vuotena -tarkoitan minä. Kylässä huhuilevat, ett'ei Ainun mies olekaan oikein -kunniallinen herra, vaikka rouva hänestä on ylpeillyt kuin kalkkuuna. -Alkutunnista minä jo vähän sitä epäilin. Joka kerran on tuomarin -koulun käynyt, ett'ei muuta puutu kuin vihkiminen ja vala, kuten -rouva on kehunut, hän ei sano Ainulle muuta kuin hyvänpäivän ja -hyvästin. - --- Tuomarin koulut ovat menneet viinapulloon. Ylioppilas hän on -ollut, mutta kurjinta lajia. Syntyisin köyhistä vanhemmista on hän -nauttinut jaloluontoisten ihmisten apua koko koulukäyntinsä ajan; -pää hänellä kuuluu olevan hyvä, mutta sydän huono. Syytettynä -vekselinväärennyksestä ja monesta muusta konnantyöstä viskattiin -hän yliopistosta suoraan kadulle; kadulla sitte tuttavuuskin syntyi -Ainun kanssa. Jonakuna kuutamoiltana tulivat he kolme kertaa toisiaan -vastaan, kolmannella kerralla rupesi Ainu nauramaan. Se on niin -hassua, että syljettää. - --- Ja tuttavuus päättyi siihen, että Ainu pääsi miehelään ja sai -herran. - --- Sormuksen ostamisessa joutui katusankari kovaan pälkähäsen. -Mutta kumppanit auttoivat vanhaa veikkoa, jolle onni äkkiä rupesi -niin kirkkaasti hymyilemään. Joku iloinen veitikka pani listan -kiertämään osakuntalaisten kesken, ja onnellinen sulho sai käteensä -rahaa niin paljon, että riitti vielä hyvät humalatkin yli. Kaupungin -hienoimmassa ravintolassa ne juotiin, ja Ainukin oli mukana. Rouva -sitte täällä kehui, miten komioissa kemuissa tyttärensä oli ollut. - --- Muistan minäkin kuulleeni jutun. Piti olleen niin paljon iloisia -tuomareja, tohtoreja ja muita herroja, ett'ei kukaan ihminen usko. -Mitähän nuori pari toimii uudessa kodissaan? - --- Elävät hienoa elämää, käyvät teaattereissa, laulajaisissa ja -muissa huveissa. Rouva opettelee songertamaan ruotsia, ja herra aikoo -pyrkiä ylimääräiseksi lääninkanslistiksi. Jos ei papinkirja sulje -hänen edestään kuvernörinviraston ovia, ja jos kaikki menestyy hyvin, -tulee hänestä vielä nimismies, ennenkuin kauppias kuolee. - --- Katajaan sitte kapsahtikin. - --- Minua väsyttää jo. - --- Nyt onkin jo myöhä. Mennään maata. - -Sytytettyään lyhyen kynttilän palamaan sammutti emäntä lampun. Kuu -nousi taivaalle ja loi hämärää valoaan korkean akkunan lävitse -kamariin. Kului hetkinen hiljaisuudessa, molempain mielikuvitus -nautti talvisen yön salaperäisestä hiljaisuudesta. Sitte Helma -virkkoi: - --- Sammuta kynttilä ja käänny minuun päin. - --- Kyllä. Emäntä puhalsi kynttilän sammuksiin ja kääntyi Helmaan päin. - --- Pois lähteissään hän puhui jotakin, mutta minä en lainkaan kuullut -mitä se oli. Helma kiersi kätensä emännän kaulan ympäri ja kätki -kasvonsa olkapäätä vasten. - --- Kuka? - --- Kaaren isäntä. Helman ääni kuului salaiselta kuiskaukselta. Etkö -sinäkään muista, mitä hän sanoi? - --- Hän sanoi sanasta sanaan: Kyllä minä vihamiesteni kanssa aikaan -tulen. - --- Vai niin hän sanoi. Helma kertaili kuiskaten sanoja ja puristihe -lujemmasti emäntään kiinni. - -Kun lyhyt hetki taas kului hiljaisuudessa, sulkeutuivat hänen -silmänsä, ja kasvoille levisi nukkuvan omituinen rauhallisuus. - -Mutta emännän sydäntä poltti moni tuskainen ajatus, ja rinnasta tuli -monta raskasta huokausta. Saadakseen unen nosti hän hiljaa peitettä -ylemmäksi, kiersi oikean kätensä Helman lämpöisen vartalon ympäri ja -sulki silmänsä. - -Vihdoin sitte nukkui hänkin. - - * * * * * - -Ompeluseuran illanvietot tulivat suosituiksi koko kylässä. Jo -pelkkä puhdas huvikin, jota niissä nuorille tarjottiin, oli omiaan -voittamaan vanhoillisimpainkin mielet. Tanssit ja muut hurjat -huvitukset joutuivat kerrassaan tieltä pois, jota vastoin lukuhalu -kasvoi ihmetyttävässä määrässä. - -Kevät jo ehti tulla, ennenkuin ompeluseura keräytyi Kaaren taloon; -sinne meni nuori Miekkonenkin vaimonsa kera. Kokous oli tavallista -tärkeämpi sen vuoksi, että näytelmä, joka aiotuissa kansanhuveissa -piti näyteltämän, harjoiteltiin nyt ensi kerran täydellisesti ulkoa. -Monen jankutuksen perästä oli vihdoinkin edistytty niin pitkälle, -että kukin näyttelijä muisti osansa ulkoa. Kaaren isäntä, jolta -kaikki johtajan ominaisuudet puuttuivat, pani paraansa liikkeelle -voidakseen pitää vallatonta joukkoa pari tuntia aisoissa. Hän -onnistuikin siihen määrään, että näytelmä, joka kuvasi kansan elämää, -päästiin onnellisesti lävitse, opeteltiinpa vielä äänenpainoakin -erityiskohdissa ja luonnollisuutta yleensä lausumisessa ja liikkeissä. - -Jukka oli yksi näytelmän päähenkilöitä, ja harjoituksessa näytteli -hän mainiosti. Typerä ja rikas talonpoika, jota hän esitteli, oli -täynnä lihaa, verta ja typeryyttä. Kuulijat hillitsivät naurunsa ja -myönsivät arvostelussa, joka heti näytelmän loputtua seurasi, Jukalle -korkeimman kiitoksen. - --- Metsittyneenä olemme häntä pitäneet, lausui joku velikulta, ja -kuitenkin on mies mestari kaikessa, joka tyhmyyttä koskee. - --- Jukassa on paksu nahka päällä, arveli toinen, ja outo luulee, että -nahan alla ovat asiat vielä hullummasti. - --- Vallaton seura laski taas vallattomuutensa valloille. Väiteltiin, -luettiin runoja ja leikittiin. Luonteet olivat vapaassa seurustelussa -vapaasti kehittyneet, ja niin oli yhdestä tullut pilanpuhuja, -toisesta etevä lausuja j.n.e. Siten seuran monipuolisuus hyvin -vastasi jäsenten lukua. - -Vasta puoliyön vaiheissa erottiin. Kaaren isäntä, Anna ja Kaisa -tulivat saattamaan Helmaa ja hänen matkakumppaneitaan. Nuori ja ujo -talonpoika yhtyi joukkoon. - --- Eihän minun tieni sinne päin ole, sanoi hän, mutta... - --- Naurismaan kautta ei ole väärää, keskeytti Kaaren isäntä. Tule -vaan mukaan. Minä käyn edellä Helman kanssa, katso sinä perään, -ett'ei Kaisu huku minnekään, ja Jukka, joka on vanha ja vakaantunut -mies, käyköön vaimoineen viimeisenä, kuten paimen ainakin. - -He lähtivät. Muuan pari kolme syltä lienee ollut matkaa kunkin parin -väliä. - -Kevätyö oli lämmin. Hieno tuuli kulki etelästä päin, ja taivas -oli yltänään sinisessä pilvessä. Lunta ei enää näkynyt missään. -Edellisten öiden lämpöiset sateet olivat nuolaisseet pellon ojatkin -puhtaiksi, ja ylt'ympäri kuului purojen iloinen lirinä. Puolipimeänä -yönä, kuten nyt, kuului lirinä herttaiselta; se jo muistutti kevään -ihanuutta ja leivojen laulua. - -Kauppiaan lähellä Jukka äkkiä pysähtyi. Katsoen maantien ojaan huusi -hän: - --- Älkää menkö; täällä makaa mies ojassa. - -Edellä kävijät seisahtivat, ja vasta sitte kun Jukka oli huutanut -toisen kerran, tulivat he paikalle. - --- Minä käyn niin harvoin kylässä, ett'en tunne kuka se on. Katsokaa -nyt. - -Kaikki seisoivat hämmästyneinä, kunnes Helma ja Anna yhtä aikaa -huudahtivat: - --- Taivaan tähden! Se on Franssi! - --- Herättäkää hänet, käski Kaisu, jota kamala näky vapisutti. - --- Pelkään, ett'ei hän enää herää, sanoi Kaaren isäntä ja kosketti -samassa ojassa makaajaa kaulaan. Ihan tämä on kylmä. Ojassa on juuri -niin paljon vettä, että ihminen tuonlaisessa asennossa siihen kuolee -ja tukehtuu muutamassa minuutissa. - -Franssi makasi poikittain maantien ojassa, ja oja muodosti sillä -kohdalla pienen syvänteen, johon kevätvesiä oli virrannut. Syvänne -ei ollut suuri, ehkä noin korttelin syvyinen ja sylen pituinen, -mutta Franssin haudaksi se oli tullut. Kurja mies makasi suullaan -lätäkössä, jalat olivat polvia myöten ylhäällä vedestä, ja vasen -käsi oli hartioilla koukussa; nimettömässä sormessa kiilsi paksu -kultasormus. - --- Juhannuksena piti tuleman häät, sanoi Anna, kun katseensa osui -sormukseen. Ja nyt makaa sulhanen tuossa lätäkössä. - --- Vetäkää hänet ylös, käski Kaisu. Ehkä tulee henkiin. - --- Jonkun meistä täytyy ensin mennä herättämään kauppias ylös, -tuumaili Kaaren isäntä. Kuka menee? - -Paljaita kieltäviä vastauksia kuului. Anna vihdoin sanoi: - --- Menköön Jukka. - --- Kyllä minä menen. Jukka lähti kiireesti käymään. - -Pihalle tultuaan näki hän rouvan kamarissa valkean. Uutimet olivat -huolimattomasti lasketut alas, joten ulos näkyi vallan hyvästi suurin -osa huonetta. Rouva istui pöydän ääressä sikaari kädessä ja pullo -edessä, ja kauppias käveli kiivain askelin edes ja takaisin. Milloin -hän pysähtyi rouvan eteen, kuului riitaisia sanoja molempain suusta. - -Ikkunan taakse ehdittyään löi Jukka hiljaa lasiin. - --- Kuka siellä? kuului tyyni ääni, ja kauppiaan laihat kasvot -ilmaantuivat uutimen viereen. - --- Älkää peljästykö, minä olen Miekkosen Jukka. Tulkaa pian ulos, -Franssin laita ei ole nyt hyvin. - -Silmänräpäyksen kuluttua seisoi kauppias Jukan edessä. Rouva tuli -pian jäljessä, ja hän oli sika humalassa. Vedellen sikaarista savuja -sanoi hän Jukalle: - --- Vastako sinä naineena miehenä yökengässä kuljet? Kerran sinä jo -Franssin niskaan lensit, mutta Jumala armahda, jos toisen kerran -vielä olet niin tehnyt, puhkaisen minä silmät päästäsi. - --- Suusi kiinni, ärjäsi kauppias ja työnsi rouvan tuonnemmaksi. Mikä -Franssin on tullut? Missä hän on? - --- Tuolla maantien ojassa. Tulkaa pian. - --- Maantien ojassa, toisti kauppias vaaleten samassa. Niinkö sanoit? - --- Jos te roistot olette lyöneet häntä, niin... Hoiperrelleen sinne -ja tänne näytti rouva Jukalle nyrkkiä. - --- Suusi kiinni! Kauppias lähti edellä juoksemaan maantielle. - -Hädissään ei hän tiennyt, minne päin kääntyä, mutta Kaaren isännän -ääni kuului: - --- Tulkaa tänne, tulkaa tänne. - -Kuin mielipuoli läksi kauppias juoksemaan ääntä kohden. - -Rouva käveli hoiperrellen perässä. Kun hän ehti paikalle, oli Franssi -jo vedetty vedestä ylös. Kamala näky ajoi viinahöyryt rouvan päästä, -hän rupesi parkumaan ja huutamaan: - --- Franssi poikani! Oi, voi! Franssi poikani! - -Franssi makasi maantiellä kuolleena, kankeana. Kauniit kasvot olivat -muuttuneet hiilimustiksi, silmät olivat vähän raollaan ja tuijottivat -kamalasti ylös; silmäterien väike meni rouvan luiden ja ytimien -lävitse. Hän taas rupesi huutamaan ja parkumaan: - --- Franssi poikani! Oi, voi! Franssi poikani! Kauppias oli polvillaan -kuolleen vieressä, ja hän ei kyennyt sanaakaan lausumaan. Kun -hän aikoi puhua, vapisivat huulensa, ja ääni sorahteli kurkussa -kaiuttomasti. - --- Franssi, nouse ylös, sai hän vihdoin sanoneeksi epäselvällä ja -sorahtavalla äänellä. - -Rouvan tuska ja kauhu muuttui pian vimmaksi läsnäolijoita kohtaan. - --- Huomenna pannaan murhamies rautoihin, sanoi hän nyrkkiä pudistaen -ja raivoisia liikkeitä tehden. Roistot, luuletteko tuolla tavalla -saavanne elää ja murhata? - -Kaaren isäntää rouvan olento inhotti ja hyristytti. - --- Älkää ketään sokeasti syyttäkö, virkkoi hän kaunissointuisella -äänellään. Minä luulen, ett'ei tässä ole murhaa tapahtunut. -Pojassanne oli kaatuva tauti, ja mikään ei ole luonnollisempaa, -kuin että hän on äkkiä saanut taudinkohtauksen ja siten kaatunut -kasvoilleen tuohon lätäkköön. Pari kyynärää ylemmäksi tai alemmaksi -olisi pelastanut hänet kuolemasta. - -Kaikki muut ymmärsivät Kaaren isännän puheen, mutta kauppias ei -siitä ymmärtänyt sanaakaan. Liikahtamatta hän yhä oli polvillaan -kuolleen vieressä, ja kun hän yritti puhumaan, liikkuivat tosin hänen -huulensa, mutta ääni sorahteli kurkussa kaiuttomasti. - -Jonkun kerran sai hän epäselvästi sanotuksi: - --- Franssi, nouse ylös. - - - - -X. - - -Jukan muistellessa, että hääpäivästään oli kulunut täyteen viisi -vuolta, aukeni tuvan ovi, ja Klaus astui sisään. Hänellä oli yhäti -sama iloinen mieli, sama nuori ja lämmin sydän. - --- Ulkona on tyyni ja lämmin, sanoi hän ja istahti Jukan lähelle. -Minä olen tämmöisinä kesäpäivinä aina vihoissani tuulimyllylle. -Höyrymylly olisi parempi, ei se piittaisi tuulista. - --- Totelkaa sitte Herttalan isäntää, lainatkaa vähän rahaa ja -hommatkaa höyrymylly, virkkoi Jukka. - --- En minä uskalla niin suuriin ryhtyä, ryhtyköön Onni, sitte kun -kasvaa mieheksi. Ei Marikaan ole tottunut höyrymyllyihin, hän pelkää -että se köyhdyttää meidät, ja niin minäkin pelkään. Kaisu, tule -lyömään kättä. - -Jukan kiltti tyttö istui lattialla ja leikki käpyjen kanssa. Hän oli -pyöreäposkinen ja lihavanpuoleinen lapsi, neljä vuotta äskettäin -täyttänyt. - --- Paljon sinulla onkin lehmiä ja lampaita. Tule pian lyömään kättä. - -Tyttö tuli ja löi kättä vanhalle myllärille. Mutta huvitus oli -siksi hauskaa, että heti meni jatkamaan sitä; suoriin riveihin ja -ympyröihin asetteli käpyjä, kasteheiniä ja vuohensilmiä pani rehuksi -eteen. Peräikkuna, josta näki suolle, oli auki, ja laskeuva aurinko -paistoi keskelle lattiata, jossa Kaisu karjaansa paimenti. - --- Missä teidän muut väet ovat? - --- Isä lupasi mennä riihessä käymään ja suolle ruiskuhilaita -katsomaan, Kaisa viruttelee vaatteita lähteen luona, ja mummo on -tuolla kamarissa Laurin kanssa. Joko kylässä saavat rukiin leikatuksi? - --- Ei tänäpänä vielä. Sinulla on jo siemenriihi kuivamassa. - --- Niin on. Isä siellä polttaa kengänrajoja ja Herra tiesi mitä muuta -lisäksi, että siemen tulisi. - --- Tänä vuonna näimme, miten kylän yleinen varallisuus on kasvanut -raittiuden ja työhalun kanssa. Ei sitä taloa koko kylässä, jonka -ruista ei vilu viime kesänä olisi nipistänyt joko enemmän tai -vähemmän... - --- Täällä se teki perin tarkkaa ja puhdasta. Se vähä kuin rukiita -tuli oli tuiki huonoa. Jyvät niin hentoja ja hoikkia kuin -kuusenneulaset, ja kun jauhoista sitte piti tehtämän leipää, ei -tahtonut tulla kerrassaan mitään. Taikina tuli yhä vetelämmäksi, jota -enemmän siihen panit jauhoja. - --- Samaa valittivat kylän kaikki emännät. Mutta minä tiedän, ett'ei -lainaleipää tai velkaa ole syöty yhdessäkään talossa. Jolla ei ollut -hinkalossa vanhaa viljaa, osti puhtaalla rahalla uutta. - --- Touot kasvoivat hyvin, ja se vaikutti paljon; meillekin tuli -semmoinen kauravuosi, ett'ei koskaan ennen. - --- Ja nyt kuului suonkulma kasvaneen pitkän rukiin. Herttalan vanha -emäntä on perin muuttunut. Hän sopii vävynsä kanssa hyvin, ei niillä -kuulu olevan keskenään milloinkaan sanankäännettä. - --- Minä huomasin muutoksen jo Oskarin kuolinpäivänä. Oskarin kuolema -löi emännän sydämeen syviä haavoja. Hän jo muutaman päivän kuluttua -tunnusti kyynelsilmin minulle, ett'ei vähempi kuritus olisi hänelle -riittänytkään. Ja sitte hän oppi tuntemaan tulevan vävynsä, Kaaren -entisen isännän. Suloisempaa avioliittoa kuin Helman ei ihminen osaa -ajatella. Herttalassa ovat nyt onnellisia nuoret ja vanhat. - --- Vanha emäntä on monta kertaa sanonut, ett'ei toista semmoista -vävyä, kuin hänellä on, ole maan päällä eikä... - --- Taivaasta anneta. Että se on totta, tiedän parahiten minä. Se -näkyy molempain emäntäin silmistä ja tuntuu jo sieramiinikin, kun -avaan tuvan oven. Ei voi verratakaan talon nykyistä elämää niihin -aikoihin, jolloin Helma oli kihloissa Franssin kanssa. Silloin oli -surua... - --- Silkkilangasta riippui silloin kaikki, mutta kun Helma totteli -jaloa sydäntänsä, ei lanka katkennutkaan. Kauppiaan rouva kuuluu jo -katuvan tekoaan, kun antoi Franssinkin osuudet vävylleen. Kyllähän se -oli kaunis ajatus asua talvet vävyn luona kaupungissa ja kesät täällä -maalla, mutta järkevä ajatus se ei ollut. Kulunut talvi oli vasta -ensimmäinen, ja rouva sai jo siitäkin tarpeekseen. Tuomari kuuluu -ryypiskelevän liian ahkeraan ja viettävän liian iloista elämää. -Minkälaista tuo iloinen elämä sitte on, arvaa jokainen, joka tuntee -rouvan. - --- Helposti sen arvaa. Ei rouva turhista piittaa. - --- Ainu on saanut kaikkiaan osuutta satatuhatta markkaa. - --- Mutta viimeistä summaa ei pistettykään enää tuomarille kouraan; -sen sanoi rouva itse. Ainu sai rahat talon ostoa varten. Kauppiaan ja -rouvan lähteissä tänne kesäkotiin oli kauppakin jo melkein valmis; -tuhat markkaa vaan enää oli riitarahaa. - --- Minkä hintaista taloa nuo ostelevat? - --- Kallista, kovin kallista. Myöjä tahtoo yli viidenkymmenen tuhannen. - --- Siinä kaupassa rouva paikkaa tuhmuutensa. Koska ei kerran tuomari -kuulu kelpaavan minkäänmoisiin virkoihin... - --- Ei edes vieraaksi mieheksikään. - --- Niin viisainta on ostaa hyvä talo ja elellä hyyryrahoilla. -Ensimmäiset viisikymmentä tuhatta, jotka Ainu myötäjäisiksi sai, -liotti tuomari yhdessä vuodessa, mutta kun Ainu ostaa talon, -säästyvät rahat, ja kova köyhyys ei pääse vieraaksi koskaan. Jos -tänäpänä rahaa puuttuu, niin jo huomenna saa. Rouva teki oikein -viisaasti antaissaan Ainulle rahat. - --- En minäkään ymmärrä, mitä katumista siinä olisi, paitse jos ainoat -markkansa antoivat. - --- Tuskin he sitä tekivät. - --- No ei tiedä. Ainakin minä luulen, ett'ei jäännöksiä tarvita -tuhansittain lukea. Mikko on monelle vakuuttanut, että hän on köyhä -mies, rahan suhteen nimittäin. Tavaraa niillä kyllä on, ei niille -nälkä koskaan kuppiin tule. - --- Mutta liiat rikkaudet ovat menneet niinkuin ovat tulleetkin. - -Leviteltyään puhtaiksi virutetut vaatteet pensaille kuivaamaan tuli -Kaisa kamariin Annin luo ja antoi lapselle rintaa. Tupaan sitte meni -ja sanoi miehille: - --- Minä keitän teille jotakin kuumaa! - --- Keitä niin, käski Jukka, me menemme siksi ajaksi rapulle istumaan. - -Klaus ja Jukka menivät ulos ja asettuivat kynnykselle istumaan. - -Päivä oli jo lähellä iltaa, polttava kuumuus oli lauhtunut haaleaksi -lämmöksi, ja korkeudessa siinti sinitaivas kirkkaana, puhtaana. Oli -kaunein kesäilta, mitä ajatella voi. - -Uutis-asunto oli vuosien kuluessa muuttunut sieväksi torpaksi. Nurmi -ja koko lehtimetsä oli peltona, ja saroissa kasvoivat kauniit laihot. -Suuret kiviröykkiöt, jotka piirittivät peltoja, todistivat torpanväen -väsymättömyydestä ja uutteruudesta. Ulkohuoneita oli karttunut -tarpeen mukaan. Uusi ja tilavampi navetta oli tehty tallin rinnalle, -ja vanhaa käytettiin lammasläättinä. Ahdoksessa olevasta riihestä -nousi sakea savu, leviten pihaan saakka. Hukka seisoi säleaidan -vieressä ja pärskyi, kun savua meni sieramiin. - --- Kohta pääsemme kylvölle, sanoi Jukka, silmäten jonkunmoisella -ylpeydellä kaunista eläintä. Kyntäminen käy minulta ja Hukalta -niinkuin tanssi. - --- Sinulla on täällä kauniit olot. Saitko omasta talosta paljonkin -heinämaata? - --- Ehkä kymmenen häkinalaa. - --- Mitä maksoit? - --- En minä tiedä, mitä ne tulevat maksamaan. Isäntä ja isä mutisivat -salaa kaupat, ja isä niittikin ne melkein yksin. Heinämaa minulle -vaan kiusaa tekeekin, ei niittyä saa enää kylästä niin helpolla -kuin ennen. Isäntä on minulle ehdotellut, että rupeisin raivaamaan -Multakorvesta niittyä, eikä tässä muu taida auttaakaan. - --- Mutta siihenkin tarvitsisi lainata rahaa, ja sinä vihaat velkaa -vielä enemmän kuin minä. - --- Velkaa siinä tarvitsisi vähän tehdä, ja velka on semmoista hylkyä, -kasvaa maatessakin. Onni sitte on tänäpänä ensimmäistä päivää -yksinään yhtiön kaupanhoitajana. - --- Niin on. Mutta ei hän siinä toimessa tule yhtä hyvin laatuun kuin -Kaisu. Onni on hiljainen ja ujo, juuri niinkuin äitikin, Kaisu taas -on luonnoltaan niinkuin minä. - --- Onnilla on ylen hyvä todistus kansakoulusta. - --- Kyllä hän etevä on, etevämpi Kaisua moneen kertaan, mutta ei ole -niin liukas. Jos Onni menestyisi siinä yhtä hyvin kuin Kaisu, niin -tulisi Toramäelle rakentaa muutaman vuoden perästä höyrymylly. - --- Kyllä Onni aikaan tulee. Ihmeen hyvin on yhtiön kauppa menestynyt, -vaikka niin pienellä pääomalla aljettiin. - --- On se menestynyt näihin asti, ja menestyy se vast'edeskin, -joll'eivät rupea liiaksi rehentelemään ja vaunulastittain tavaroita -tuomaan. Herttalan isäntä on yritteliäs mies. Kylämeijeri sillä nyt -palaa mielessä. - --- Hyvä on, että joku yrittää, kyllä niitä on yrittämättömiäkin -ihmisiä: Riittäisi meiltäkin joskus myödä kannu maitoa, kun olisi -joka ostaisi. - --- Tuletko Kaisun häihin? - --- Tulen toki, ja isäkin tulee. Pois emme jää kukaan. - --- En minä niin suurellisia häitä tahtonut, eikä Marikaan, -vaan sulhanen ja hänen vanhempansa. Sinne tulee torvet ja -virrenlaulajatkin. Sukkelinta kaikista on, että sulhanen on vielä -sotamiehenä. Kohta hänen pitäisi tulla kotiin ja Kaisun kanssa -sitte oitis pappiloihin. Siitäkin syystä, että on kolme vuotta -kunniallisesti palvellut sotilaana, tahtovat vanhemmat iloisia häitä. -Lisäksi heillä on rahaa, suuret huoneet ja paljon sukulaisia. Kyllä -susi syitä saa, kun... - --- Ei siinä mitään moitittavaa ole; heidän sijassaan tekisin minäkin -samoin. Vanhemmista lapsistaan saivat paljasta surua ja häpeätä; -väärin olisi heiltä kieltää tätä iloa. - --- Taitaapa kyllä olla asia niinkin. Mutta kuka tuolta Herttalasta -päin tulee tänne semmoista juoksua? Eikös olekin Klaun Kaisu ryökynä? - -Kaisu sieltä tulikin. Käyden kiireesti ehti hän pian rapun eteen. - --- Onko Kaisa kotona? kysyi hän Jukalta. - --- On, mitä hänellä teet? - --- Haen häntä Herttalaan. Tulkaa kanssani tupaan, niin saatte kuulla -iloisia ja ikäviä uutisia. - --- Mennään, sanoi Jukka ja lähti Klaun kanssa jälleen tupaan. - -Siellä Kaisu hämmästytti heidät aikalailla, kun löi kädellä helmaansa -ja virkkoi: - --- Kaaren Heikki on täällä. - --- Heikki täällä! Kaisa läiskähytti tapaturmassa kermaa lattialle. Et -suinkaan pilaa puhu. - --- En puhu pilaa. - --- Koska hän tuli? - --- Siitä lie noin pari tuntia. Anna ja minä olimme puodissa, kun -hyvästi puettu mies ajoi kyytihevosella Kaaren taloon. Menimme -molemmat joutuin jäljessä. Mies olikin Heikki. Ensi silmäyksellä -emme häntä tunteneet, sillä hän on vähän kasvanut ja lihonutkin, -ja pukunsakin oli erilainen kuin täällä päin käytetään, mutta kun -hän tutulla äänellään mainitsi meitä molempia nimeltä, seisoimme -kuin puusta pudonneet. Sitte hän äkkiä tuli ja otti meidät molemmat -syliinsä. Älkää naurako, ei siinä mitään naurettavaa ole, sillä -Heikki olisi syleillyt vaikka kotipihansa kiviä. Isoon aikaan emme -osanneet puhua mitään, ja minunkin silmääni tuli kyynel. Yhdessä -äsken tulimme Herttalaan, ja Helma lähetti minut hakemaan Kaisaa. - --- Kyllä minä tulen. - --- Ota kuteita mukaasi, siellä on jo liinaloiminen kangas suulla. - --- Vai jo Heikki tuli noutamaan Annaa, sanoi Jukka. Lähdöstä ei -tulekaan mitään, sillä asiat käytetään peräti toisella tavalla. -Herttalassa on päätetty, että Heikki rupeaa Kaaren talon isännäksi -ja Anna emännäksi. Asiassa ei ole muuta kuin yksi mutkikas kohta, ja -se on Annan poika. Pojasta tulee riita. Helma tahtoisi sen omakseen, -mutta minä pelkään, ett'ei Anna siihen ensimmäisenä huomenisena -suostu. - --- Eihän Helma kasvattia tarvitsekaan, huomautti Klaus leikillisesti. -Itsellä jo on perillisen toivo. - --- Taitaa olla yhdentekevä, kummallako riidankapula on, arveli Kaisa. -Nyt on kahvia jo kaadettu. Tulkaa juomaan, minä menen hakemaan -lankoja ja käskemään mummoa kahville. - -Melkein kuulumattomin askelin tuli Anni tupaan, sylissä vuoden vanha -poika. Viimeiset vuodet eivät olleet vaikuttaneet hänessä mitään -huomattavaa muutosta. Hiuksiin oli ehkä tullut enemmän hopeanväriä ja -kasvoihin ehkä enemmän rauhallista loistoa, mutta muuten oli hän sama -tyytyväinen lapsi kuin viisi vuotta sitte. - --- Kylästä kuuluu ikäviäkin uutisia, virkkoi Kaisu, ottaen Annilta -hyväiltäväkseen lapsen. Kauppiaan rouva, joka ei ole ketään köyhää -pitänyt ihmisen arvossa, on nyt äkkiä tullut itse köyhäksi. Ainu tuli -viime yönä kotiin, ja hänen suuresta rikkaudestaan ei ollut muuta -jäljellä kuin pieni käärö vaatteita, jonka tuo tyttö olisi vallan -hyvin jaksanut kantaa. - -Annia lukuunottamatta näkyi kaikkein kasvoilla suurin ihmettely ja -kummastus. - --- Riston vaimon kautta on asia tullut näin pian ilmi. Kauppias tunsi -itsensä eilen illalla pahoinvoivaksi ja lähetti hakemaan hierojaa. -Sydänyöllä tuli Ainu kolkuttamaan kotinsa ovea. Hän oli niin -uuvuksissa, että kykertyi kynnykselle omille jaloilleen, ennenkuin -ehti istumaan. Miehensä on tehnyt hirmuisia töitä. Pelattuaan yhtenä -yönä kaiken omaisuutensa silmäneulaan saakka rupesi hän rääkkäämään -vaimoaan ja käymään pelikumppaneittensa hengen päälle. Ne tahtoivat -varjella Ainua julman miehen käsistä, mutta tämäpä ampuikin heitä -revolverilla. Peliveikoista makaa nyt kaksi kuoleman kielissä, ja -kamala mies viettää aikojaan vankilassa. - --- Väärin menee väärin saatu, kunnia hyvä tavara, virkkoi Klaus. Kun -joku viime vuonna kertoi tuomarin pitäneen semmoiset pidot, että -yksin juomatavaratkin maksoivat lähes tuhanteen markkaan, vastasi -rouva ylpeästi: Rikkaat tekevät rikkaan töitä. En minä vanhempia -surkeile, mutta Ainu raukka minua säälittää. Turhamainen ja ylpeä -hän oli, mutta ei muuten häijyluontoinen, vaikka kävi joka päivä -semmoisessa koulussa, ett'ei toinenkaan tyttö. - --- Säälittää Ainu minuakin, virkkoi Kaisa. Mutta Ainustahan Herttalan -isäntä nyt saakin kyläkoulun opettajan. Kyläkoulua ovat isännät -jo tuumineet kauan. Kauppiaan entinen talo sopii koulutaloksi, ja -hyväluontoinen Ainu sopii opettajaksi. Kyllä lapsia kouluun tulee. - --- Mutta mitenkä tuomari sai käsiinsä Ainun omaisuuden? kysyi Klaus. -Rahat olivat Ainulla, kuulin kerrottavan. Eikö hän ostanutkaan taloa? - --- Ei hän ehtinyt ostaa taloa, vastasi Kaisu. - --- Sepä kova onni, sanoi Jukka. Mutta miten se roisto ne sai käsiinsä? - --- Ainu antoi vietellä itsensä, vastasi Kaisu. Ne -viisikymmentätuhatta markkaa, jotka sai talon ostoa varten, kätki -hän hyvään kätköön seinäpaperien väliin. Mutta kun kauppias ja rouva -tulivat sieltä pois ja jättivät talonkaupan puolitekoiseksi, rupesi -tuomari kiusaamaan rahoja. Hän suuteli Ainua niinkauan, että sai -käteensä rahat. Yhtenä yönä ne sitte pelasi. - --- Mitäpä rikas huolii? arveli Klaus. - --- Ilman kauppiasta olisi rouva potkinut Ainun ulos huoneesta. -Sitä elämää ei osaa puhua muut kuin Riston ämmä; siellä on itku ja -hammasten kiristys. - --- Kyllä kai onkin. Kylän suuresta rikkaasta tuli kahdella askeleella -tavallinen köyhä raukka. Rahat, ranskalaiset ajopelit, silkkimusta ja -kaikki kalliimmat kalut, kullat ja hopeat menivät kuin mereen. - --- Kun rouva tarpeekseen oli kiroillut Ainua, käänsi hän raivonsa -Herttalan isäntään, molempia emäntiä ja Annaa vastaan. Eläin ei ole -vihassaan raaempi ja julmempi. Rouva kiroili ja raivoili niinkauan, -että kaatui tunnotonna lattialle. Herättyään joi hän kaksi kupillista -viinaa. Kauppias taitaa tulla mielipuoleksi. Hän on tänäpänä istunut -tyhjässä puodissa ostajia odotellen ja kysellen ohikulkevilta, -milloin Franssin ja Annan häitä vietetään. - --- Suuri on sitte surkeus, virkkoi Jukka, joka sääli kauppiasta, -kuten kaikkia muitakin onnettomia maailmassa. - --- Mutta kauan viivynkin täällä. - --- Minä tulen heti. Kaisa otti käsivarrelleen kuteita ja läksi salaa -edellä ulos. - -Kiltti tyttö huomasikin petoksen ja rupesi itkemään äidin perään. -Jukka, joka oli liiaksi hellinyt tyttöään, alkoi viettelemään sitä -makuulle. Ensin se ei onnistunut, sillä Kaisu vain kiukutteli, vaikka -olikin vallan väsyksissä, ja itki ääneensä. Klaus koetti torua, mutta -ei sekään auttanut. - --- Ei pahalla mitään aikaan saada, sanoi Jukka, joka vihasi vitsaa ja -kaikkea kuritusta -- onneksi oli Kaisu siinä asiassa toista mieltä -- -mutta hyvällä saadaan. Paha äiti meni kylään. - --- Ei äiti ole paha, riiteli tyttö. - --- Onhan, kun antaa vitsaa isän kiltille tytölle. -- Vaikka. - --- No ei olekaan äiti paha. Ja Kaisukin on kiltti. - --- Eipäs ole. Kaisu tahtoo kylään. - --- Huomenna mennään yhdessä, isä itse vie. Mutta nyt isän kiltti -tyttö panee maata. Mörkö ei saa tulla kehtoon, mutta Lauri saa tulla. -Eikös saakin? - --- Saa Lauri tulla. - -Väsynyt lapsi antoi nostaa itsensä kehtoon. Anni teki toiseenkin -päähän sijan, johon asetti pojan nukkumaan, itse jäi viereen istumaan. - --- Kas niin. Mummo tuutii Lauria, ja isä kilttiä Kaisua. Pannaan -silmät kiinni ja nukutaan pian. - --- Isän pitää laulaa, ei Kaisu muuten nuku. - --- Mitä isä sitte laulaisi? - --- Kissanlaulua, - --- Ai hiipeli! Vai sitä laulua isän tyttö, tahtookin. - -Pehmeällä äänellä rupesi Jukka hartaasti laulamaan: - - Eihän kissalla saappaita ole, - Tuupeli, juupeli, saappaita ole. - -Istuen kehdon toisella puolella hyräili Anni samaa laulua. - --- Laulakaa lapset nukkumaan, sanoi Klaus. Minä menen Miekkosen -kanssa peltoja katselemaan. - -Hän lähti ulos. - - * * * * * - -Viskattuaan kengänrajoja riihen uuniin ja tarkastettuaan, oliko -ahdos jo tarpeeksi kuiva, lähti Miekkonen kävelemään toukopeltojen -kautta suonkulmaa kohti. Hän astuskeli hiljaa, kuten puolisairas. -Kova pistotauti hartioissa oli vaivannut häntä taasen viikon päivät. -Aamulla lieventi toki sen verran, että rohkeni ruveta liikkeellä -olemaan, ja illalla vaiventuivat vaivat kokonaan. - --- Jumala on hyvä, armahtaa ihmistä. - -Mutta hiljaa piti astua, sillä äkkinäinen ja varomaton liike olisi -palauttanut tuskat takaisin. Selkäluut tuntuivat aroilta kuin -silmäterä, ja rohkea hengitys koski kylkeen kipeästi, juuri niinkuin -olisi kuumalla raudalla kosketeltu. - -Vanhan raihnanen ruumis ei suuria siedä. Sahrain kynnet löysivät -sarassa kiven, kivi oli suuri ja syvässä. Poishan piti peto saada -kiusaa tekemästä vastaisuudessa. Kiveä ylös vivutessa sitte vihlaisi -hartioita ja selkää, juuri kuin olisi partaveitsellä vedetty luut -halki. Ja illalla poltti jokaista jäsentä. - -Jukka tuli Herttalasta kotiin, näki pellon pientareella suuren kiven -ja pihalla ehjät sahrat. Sahroistako mitään lukua? Niitä saa toisia -sijaan, mutta henkeä ei saa millään. - --- Ette tottele, ennenkuin tapatte itsenne, sanoi Jukka. Eihän pellon -mikään hengenhätä ollut. - --- Ei sen kiire ollutkaan, mutta tehty kuin tehty. Nyt se on -kahteen kertaan kerrattu ja pientä kuin pajatuhka. Kuolemako siitä -vipuamisesta? Ei, tyhjää puhetta se on. Ei ihminen kuole, ennenkuin -Herra hengen ottaa. Esimerkkiä siitä, ett'ei ruumiin holhoominen -elonpäiviä lisää, nähdään usein. Kelpaisi sitte ostaa ikää ja elää -kauan niinkuin Methusala... - --- Hyvää iltaa! kuului samassa Klaun ystävällinen ääni. Jo sinä taas -olet terve. - --- Jo olen, Luojan kiitos, vastasi Miekkonen. Terveys on kallis lahja. - --- On se kallis. - --- En päässyt ruista leikkaamaan omalle pellolle. Se oli karvasta -kärsiä. - --- Kyllä kai olikin. Touot ovat taaskin menestyneet erinomaisen hyvin. - --- Niin ovat. Pellava on pitkää, ohra ja kaura mustaa ja lakoon -kaatumaisillaan. Ainakin ohra on sirpillä niitettävä. Ennen -maailmassa leikattiin kaurakin sirpillä, ja leipää silloinkin -syötiin. Väliin oli leipä kaunaista, väliin puhdasta, aina miten -Herra kasvun antoi. Sama laki on vielä nytkin, vaikka ihmisillä on -hirmuisen paljon koneita... - --- Ja kiirettä. - --- Tuonne ohran taakse kylvetään tänä vuonna ruista, ehkä jo parin -päivän perästä. Sarkoihin menee tynnyrin kylvö, vähä runsaamminkin. -Ei leipä lopu, jos Herra taas kasvun antaa. Tuossa ensimmäisessä -sarassa se kivi kuohui sahrain kynsiin. Mistä lie kuohunutkaan, -mutta peijakkaan suuri oli, ja niin syvässä. Kaksi kankea piti olla, -joilla vääntää hirviötä. Vaan mitäs siitä. Kun kerran tuli ylös, niin -ylhäällä pysyy. On niistä saroista monta muutakin kiveä kaivettu. -Jukka ei armoitellut käsivarsiaan, vaan iski iskemätään kuokalla, ja -pelloksi muuttui koivumetsä, ja väkeväksi mieheksi kasvoi. Jukka, -vaikka kärsikin lapsena vilua ja nälkää. On se Jumala hyvä. - --- On se. - --- Katso noita ruissarkoja. Montakohan lie kuhilasta kussakin? Neljä, -kuusi, kahdeksan... - --- Kaksitoista niitä on. - --- Ja suurilta näyttävät tänne kauaskin. Entä sitte läheltä? - --- Mennään luokse - -Hiljalleen kävelivät he ruissaralle. Miekkonen levitti kätensä ja -rupesi sylellään mittaamaan kuhilasta. - --- Aika suuria ovatkin! Ei uletu miehen syli ylhäältäkään ympäri, -auki jää enemmän kuin puolet. - --- Suuria ne ovat. - --- Lakkiahan niille pitää nostaa, kerta kullekin. Kaksi, neljä, -kuusi, kahdeksan... - --- Kaksitoista. - --- Jumala on hyvä, ihmisille ja kaarneenpojille antaa heidän ruokansa. - --- On se hyvä. - -Vajoten alas kuhilaiden taakse laski aurinko juuri, korkeuksille vaan -vielä loi kullanruskeata valoaan. Linnut olivat menneet levolle, -maassa oli rauha. Sininen taivas päilyi korkealla, äärettömän -kirkkaana, äärettömän kauniina. - --- En osaa oikein sanoiksi lausua, mitä nyt rinnassani tunnen, -virkkoi Miekkonen silmäten ylös kirkkaasen korkeuteen. Olisi nyt -tässä lähellä jonkun vieraan valtakunnan ihminen, joka on paljon -nähnyt, paljon kulkenut, niin kysyisin häneltä: Missä muualla -maailmassa on näin kaunista, näin ihanata? - --- Hänen täytyisi vastata: Ei missään, ei missään! - --- Siitä minäkin olen varma. Jukka taas laulaa tyttöä nukkumaan. -Vainaja lauloi usein, ja hänellä oli kaunis ääni, semmoinen heleä ja -hellä. - -Monta hänen äänensä värähdystä on Jukka perinyt. Tuo pehmeä, -surumielinen värähdys on ihan äidin. - --- Mutta vakavuus, vahvuus on pojan omaa. - --- Laulu on sanoineen sävelineen äidin opettama. Lukemattomat kerrat -on Jukka nukkunut suloiseen uneen äidin laulaessa: - - Eihän kissalla saappaita ole, - Tuupeli, juupeli, saappaita ole. - -Hiljaa ja varovasti lähti Miekkonen Klaun rinnalla kävelemään -laulunääntä kohden. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KÖYHIÄ JA RIKKAITA*** - - -******* This file should be named 50686-8.txt or 50686-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/0/6/8/50686 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/50686-8.zip b/old/50686-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index d520448..0000000 --- a/old/50686-8.zip +++ /dev/null |