diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50463-8.txt | 7437 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50463-8.zip | bin | 130921 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 7437 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..b903738 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #50463 (https://www.gutenberg.org/ebooks/50463) diff --git a/old/50463-8.txt b/old/50463-8.txt deleted file mode 100644 index c4b899f..0000000 --- a/old/50463-8.txt +++ /dev/null @@ -1,7437 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Kulissien takana, by Kristofer Janson - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Kulissien takana - -Author: Kristofer Janson - -Release Date: November 15, 2015 [EBook #50463] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KULISSIEN TAKANA *** - - - - -Produced by Timo Ervasti and Tapio Riikonen - - - - - - -KULISSIEN TAKANA - -Kirj. - -Kristofer Janson - - -Suomennos. - - - -J. Honkanen, Pori, 1904. -Satakunnan kirjapaino. - - - - - - - Sensuurin hyväksymä 5 p. lokakuuta 1904, Pori. - - - - -I. - - -Mr Plummer oli yksi Minneapoliksen pomoja. Hän oli kasvanut yht'aikaa -kaupungin kanssa ja muisti ajan, jolloin ei ollut enempää kuin kolme -taloa Missisipin länsipuolella. Nyt omisti hän komean talon Seventh -Streetissä sekä useita rakennuksia Nicollet Avenuen varrella. Mr -Plummerista voi sanoa, että hän oli "smart". [Hyvin tavallinen sana -Amerikassa, merkitsee: näppärä ja älykäs liikemies.] Hän osasi hyvin -haistaa, mistä rahoja oli ansaittavissa, piti aina silmät auki ja -oli alituisesti saapuvilla kun hyvä tilaisuus tarjoutui. Hänellä oli -luonnollisesti hevosensa ja vaununsa livrepukuisine palvelijoineen, -penkkinsä kaupungin komeimmassa kirkossa, mistä kunniasta hän sai -maksaa useampia tuhansia vuosittain, kuin myöskin maatila Minnetonkan -varrella. Hän oli aina valmis lahjoittamaan muutamia satoja -dollareita kun oli kysymys tulipalon tai tulvan aikaan saaman hädän -lieventämisestä, ja siten tuli hänen nimensä sekä lahjoitettu summa -sanomalehtiin. Mutta hän käänteli kauan aikaa kahdenkymmenenviiden -centin kappaletta sormiensa välissä, kun joku raukka kolkutti hänen -ovellansa apua pyytäen. - -Oli useita erilaisia kertomuksia hänen entisestä elämästään ja -hänen suuren omaisuutensa kokoamisesta, mutta ne olivat asioita, -jotka kuuluivat muinaisuuteen ja joita ei tarvinnut vetää esille. -Ne, joilla oli paremmat tiedot, voivat kuitenkin kertoa, että mr -Plummer oli alkanut uransa kapteenina eräässä Missisippihöyryssä, -vähitellen ostanut tuon vanhan aluksen, vakuuttanut sen korkeasta -ja sytyttänyt palamaan semmoisella paikalla, missä hän helposti voi -saada matkustajat maihin. Häntä ei erityisesti huolettanut, vaikka -viisi eli kuusi niistä oli mennyt mukana. Hän oli saanut nostaa koko -vakuutussumman ja katosi rahoineen Wisconsin metsiin, missä alkoi -hakata hirsiä, pääasiallisesti valtion maalla, rakensi sahan ja -uitti sekä tukkeja että valmiiksi tehtyjä laivan osia virtaa alas. -Ensiaikoina oli hän elänyt indiaanien tapaan, nainut indiaanitytön -sekä asunut maakuopassa. Myöhemmin, kun metsä oli kaadettu ja pieni -kaupunki alkoi kasvaa sahan ympärille, rakensi hän itselleen upean -talon ja vei sinne indiaanivaimonsa ja pienen poikansa. - -Mutta sitte sattui, että eräs pieni, punakka, ketterä ja -pyöreäposkinen ompelijatar sai työtä muutamiksi viikoiksi Plummerin -talossa. Silloin syttyi herra Plummerin sydän tuleen ja liekkiin. Ja -kun häntä pidettiin "kristillisenä" gentlemannina, tiesi hän mitä -tämmöisessä tapauksessa oli tehtävä. Hän lähetti ilman muita mutkia -indiaanivaimonsa puettuna vanhoihin villavaippoihin poikineen villiin -metsään takaisin, kuten Abraham teki Hagarille. Mutta vesiruukun -sijaan antoi hän hänelle muutamia satoja dollareita. - -Sitten hän nai ompelijattaren. Siellä ei oltu niin turhantarkkoja -semmoisten asiain suhteen. Ja se oli sama ompelijatar, joka nyt -esiintyi mrs Plummerina Minneapoliksen hienossa maailmassa, ja -ylpeydellä piti itsensä kaupungin hienoimmin puettuna rouvana. -Plummer oli myynyt omaisuutensa Wisconsissa, ja huomattuaan, että -St. Anthony Falls kätki äärettömät rikkaudet käyttämättömässä -vesivoimassaan, osti hän kosken ympärillä olevat rannat ja rakensi -sinne sahan. Hän huomasi nyt rohkeimmatkin toiveensa toteutuvan. -Ikäänkuin taikasauvalla kohosi siihen pian kokonainen kaupunki. -Tehtaita ja myllyjä ahtautui kosken ympärille, ja rahoja virtasi -hänen taskuihinsa myydyistä rakennustonteista. Minneapoliksen hiekka -oli muuttunut hänelle kultahiekaksi. - -Indiaanivaimostaan ja pojastaan ei hän kuullut enää mitään. Nyt -hänellä oli komeuksilleen kaksi muuta perillistä, poika ja tyttö. Mr -Plummer tahtoi mielellään saada pojalleen hyvän kasvatuksen, ja hän -oli aikonut lähettää hänet jonnekin korkeampaan kasvatuslaitokseen -itään päin. Mutta siihen ei pojalla näyttänyt olevan mitään -taipumusta. Hän oli kankea koulussa, ja kun hän oli käynyt sen, -sekä ponnistellut läpi erään kauppaopiston, antautui hän heti -käytännölliseen toimeen. Se olikin hän, joka todellisuudessa hoiti -sahan, vaikka vanhus aina piti oikeutenansa tarkastaa tilit. - -Isä antautui pääasiallisesti rautatieliikkeeseen. Hän oli päässyt -erään työkonttorin johtajaksi, jota paitsi hän oli yksi erään -pääradan tärkeimpiä osakkeenomistajia. Poika, Frank oli kaunis nuori -mies, elämänhaluinen ja myöskin ovela liikemies. - -Tyttö oli käynyt erään yksityiskoulun sekä korkeamman oppilaitoksen -ja nyt oli kysymys hänen opintojensa jatkamisesta yliopistossa. -Mutta sen sijaan sai hän matkustaa Europaan. Eräs Plummerien tuttava -perhe aikoi matkustaa Ranskaan ja Englantiin sekä esitti että Fanny -Plummer seuraisi mukana. Hän oli heti valmis, ja tämä matka tuli -loistokohdaksi hänen elämässään. Erityisesti oli hänen mahdoton -olla kertomatta eräästä kreivittärestä, joka oli ottanut heidät -vastaan vierainansa Pariisin lähellä olevassa linnassaan, ja kertonut -että hänen poikansa, kreivi, mikä sattumalta oli poissa kotoa, oli -muutamien vuosien perästä aikonut lähteä huvimatkalle Amerikaan. Sekä -Fanny Plummer, että hänen matkatoverinsa olivat jättäneet silloin -osoitteensa kreivittärelle ja pyytäneet, että kreivi tulisi heidän -vieraakseen, jos hän matkustaisi Minneapolikseen saakka länteen päin. - -Vanha herra Plummer oli tosin kuullessaan sen sanonut toivottavansa -kreivin hiiteen ja toivovansa, ettei hän koskaan tulisi heidän -kaupunkiinsa, mutta mrs Plummer, ompelijatar, uneksi hiljaisuudessa -onnesta saada astua pöytään _todellisen_ kreivin saattamana, ja oli -aivan väsymätön kysellessään Fannyltä olivatko sellaiset kreivit -muiden ihmisten näköisiä, miten he olivat puettuja, miten he söivät -ja joivat, montako palvelijaa heillä oli j.n.e. - -Mrs Plummer tahtoi esiintyä Minneapoliksen hienoimman talon -rouvana. Jos hän huomasi Bradstreet & Thurberin akkunoissa jotakin -uutta, jonka väitettiin olevan muotikasta, oli se heti ostettava -ja lähetettävä hänelle. Hän ei koskaan ajatellut, sopivatko -esineet toisiinsa, vai ei. Roccoco- ja renässanssityylisiä -esineitä, kreikkalaista antiikia ja Napoleonin aikaisia tavaroita, -orientaalisia koristuksia ja Manchesterilaisia teoksia oli -sotkettu sekaisin, kuin jossain varastohuoneessa. Ja kuitenkin -teki tämä kirjava kokoelma kunnioitusta herättävän vaikutuksen -moninaisuudellaan ja loistollaan. - -Astuessaan tuohon komeaan vestibyyliin suuremmoisine -porraskäytävineen, katsellessaan ympärilleen ja nähdessään nuo -kauniit metallikilvet, täysimessinkiset, rikkaasti koristellut -kulhot ja vanhat varustukset, joita oli naulattu seinille, kaikki -valaistuina Edisonin hehkulampuilla, tunsi joutuvansa jonkunlaisen -vieraan vaikutuksen alaiseksi, joka valloitti mielikuvituksen. Ja -tullessaan noihin uljaisiin huoneisiin paksuine brysselinmattoineen, -pehmeine huonekaluineen, kalliine flyygeleilleen, upeine -kultaripsuisine akkuna- ja oviverhoineen ja suloisine lämpöineen, -jota alituiseen pidettiin yllä kellarissa olevan lämpöjohto-laitoksen -avulla, tunsi voivansa hyvin, varsinkin jos lämpömittari ulkona -näytti 30 astetta pakkasta. - -Yksi asia oli kuitenkin, joka kaiken tämän komeuden keskellä -muistutti ompelijattaresta ja metsäläismiehestä ja se oli seinien -koristaminen. Erään tunnetun taiteilijan Pariisissa maalaaman talon -tyttären useita tuhansia frankeja maksavan muotokuvan -- mitä taulua -näyteltiin jokaiselle uudelle vieraalle ja mainittiin samalla -sen hinta -- vieressä riippui muutamia kurjia öljypainokuvia ja -inhoittavia viiden dollarin öljymaalauksia. Ne esittivät punaisia -tuntureita ja taivaansinisiä järviä, ukonpilvitaivasta ja viheriäisiä -kuorittujen, hakatuilla spenaatin lehdillä koristettujen tukkien -näköisiä puita. Kaikki nämä taulut olivat upeissa, kullatuissa -puitteissa. Mr ja mrs Plummer eivät voineet ymmärtää, etteivät -nämä taulut olisi kauniita. Niissähän olivat edustettuina kaikki -vesikaaren värit. Eräs henkilö, joka kutsui itseään taiteilijaksi, -oli eräänä päivänä ollut Plummerin konttorissa ja näyttänyt hänelle -taulua, joka ei ollut puolenkaan heidän taulujensa kokoinen, ja hän -oli pyytänyt siitä 300 dollaria. Oliko siinäkin järkeä? - -Plummer oli tarjonnut hänelle viisi dollaria ja vakuuttanut nykyään -voivan saada suurempia ja kauniimpia tauluja kahdella dollarilla. -Mutta taiteilija oli ollut niin riivatun ylpeä, ettei ollut katsonut -hänen ansaitsevan edes vastausta, vaan rientänyt ulos. - -Eräs taulu Yellowstone-Parkista vaikutti enimmän mr Plummerin -sydämeen. Se esitti suurta vuorenluolaa ilta-auringon valossa. Siinä -loistivat punaiset, siniset ja keltaiset värit sekaisin, ammottavat -kuilut kohisevine koskineen, ja suuri kotka, joka mustana tahrana -näkyi keskellä taulua, ja joka ympäristöön verrattuna oli suunnilleen -pienemmän kallion kokoinen. Se oli tehty suuremmaksi luonnollista -kokoa, että sen paremmin huomaisi, sanoi mr Plummer. - -Mr Plummer ei viihtynyt oikein tässä loistossa. Hän oli talon -sisustukseen nähden pannut sen ehdon, että hän saisi pitää _yhden_ -huoneen omaan laskuunsa, ja sisustaa sen oman mielensä mukaan. Muuten -saisi vaimo hallita ja asettaa miten mielensä teki. Siinä huoneessa -oli ainoastaan yksinkertainen pöytä ja puutuolit eikä mitään mattoa -lattialla, niin että siellä voi vapaasti syleksiä ympärilleen niin -paljon kuin halutti, ja sitä ei mr Plummer unohtanutkaan ollessaan -tässä "paratiisissaan". Siellä sai hän panna jalat pöydälle ja -istua hajasäärin tuoleilla ja polttaa halpaa tupakkaa pienellä -piippukänällä aivan kuin metsässä. Siellä otti mr Plummer vastaan -vaatimattomat ystävänsä ja tunsi itsensä vapaaksi. Siellä hän voi -kiroilla niin paljon kuin tahtoi sekä heittää pois takin ja liivin -päältään. - -Mutta kun hän avasi talon hienoimpiin osiin johtavan oven, täytyi -hänen olla hieno herra, käydä huolellisesti puettuna, puhua siivosti -ja sylkeä sylkiastiaan. - -Tytär Fanny ei voinut sietää tätä isän "paratiisia" enempää kuin -hänen yksinkertaisia tapojaankaan ylimalkaan. Oli aivan kuin olisi -"paratiisin" tupakanhaju tunkeutunut ovenraoista ja turmellut ilman -tuossa hienossa salongissa. Se oli melkein vielä pahempaa, kun äidin -tekemä tyhmyys, kun hän seurassa kysyi, oliko Kalkutta Yhdysvalloissa -eli oliko Michel Angelo kongressin jäsen. Mutta mitäs teki? Isä oli -itsepäinen siinä asiassa ja tuumi, ettei se liene paljo, jos hän -pitää yhden ainoan huoneen koko talossa itseänsä varten, kun heillä -oli kaikki toiset. - -Mr ja mrs Plummer vihasivat sivistystä sentähden ettei heillä -itsellään sitä ollut ja kun he epäilivät sivistyneiden ylönkatsovan, -nauravan ja puhuvan pahaa heistä selän takana. Mutta täytyihän heidän -koettaa olla hyvässä sovussa hienon seurapiirin kanssa, jolla oli -vaikutusvaltaa kaupungissa ja sitä paitsi piti hämmästyttää maailmaa -rikkauksillaan. - -Jos joku maailmanmaineen saavuttanut taiteilija tuli Minneapolikseen, -kuten Kristina Nilson, Adelina Patti tai Edvin Booth, niin -toimitettiin Plummerilla heti kestit hänen kunniakseen. Jonkun -"arvoisan pastorin" oli silloin valituin sanoin puhuttava -kunniavieraalle. Plummerien kutsuja tapasivat ylimalkaan useimmat -kaupungin kirkkojen papit kunnioittaa läsnäolollaan. Plummer tahtoi -näyttää, että hän perheinensä näinä epäuskon aikoina pysyi vanhassa -koetellussa oikeauskoisessa opissa. - -Plummerilla oli vielä kirjastokin, se tahtoo sanoa kaunis -leikkauksilla ja lasiovilla varustettu pähkinäpuukaappi täynnä hyvin -sidotuita kirjoja, joiden selkämyksiä kullatut nimet koristivat. -Siellä näkyivät m.m. Longfellowin teokset, Byronin teokset, Dickensin -ja Thackerayn kirjoitukset. Mutta harvat osasivat aavistaa, mitä -niiden selkämyksien takana oli. Se oli aimo Plummerilaista pilaa, -mihin salaisuuteen harvat valitut pääsivät osallisiksi. Sillä -välin kun jäykät, ikävät vieraat ihmettelivät Plummerin lukittujen -lasiovien takana olevaa hyvää kirjavalikoimaa, vei hän hauskimpia -niistä johonkin nurkkaan ja jäätyään yksin heidän kanssaan vilkutti -hän heille toista silmäänsä ja kysyi, tahtoivatko he virkistää hiukan -itseään Longfellowilla tai Bryantilla "paratiisissa". Ensikertalaiset -tuijottivat häneen hämmästyneinä ymmärtämättä mitä hän tarkoitti. -Mutta silloin avasi Plummer varovasti lasioven ja tarttui jonkun -kirjan selkämystään, kannet irtautuivat ja kaapissa tuli näkyviin -vahva pahvilipas. Se oli jaettu osastoihin ja jokaisessa oli -täysi pullo Johannesbergeriä, Catawbaa, Brandya tai jotain muuta. -Ihastuneina tästä päähänpistosta menivät "hauskat" vieraat Plummerin -yksityishuoneesen kantaen jokainen pulloa takkinsa alla. Kirjojen -selkämystät pantiin paikoilleen ihastuttamaan niitä arvoisia -loistavilla nimillä varustettuja herroja ja naisia, jotka tulivat -vieraisille. Sillä välin huuhtelivat Plummer ja hänen ystävänsä -sivistyksen itsestään "paratiisissa", kertoivat meheviä juttuja ja -joivat englantilaiset ja amerikalaiset klassikot [etevä kirjailija. -Suom.] suihinsa hiotuista viinilaseista. Tämä oli ainoa tapa, jolla -Plummer nautti kirjallisuudesta. - - - - -II. - - -Sivistynein nainen Plummerin talossa oli palvelustyttö. Hän oli -norjalainen ja kuului arvossapidettyyn perheeseen. Hänen isänsä -oli ollut Norjan rikkaimpia miehiä. Mutta varomaton keinottelu ja -takaussitoumukset olivat kukistaneet hänet ja saattaneet koko perheen -puille paljaille. - -Isä oli menettänyt kokonaan rohkeutensa surusta, mutta äiti -oi; koonnut viimeisetkin voimansa ja ruvennut ottamaan vastaan -ruokavieraita pääkaupungissa. Ahkeruudella ja säästäväisyydellä -sai hän pysytetyksi perheen hengissä. Mutta silloin alkoi mies -keinotella omintakeisesti. Yritys ei onnistunut ja velkojat kävivät -armotta käsiksi vaimon omaisuuteen, sillä Norjassa ei naineella -naisella ole oikeutta hallita tulojansa eikä yksityistä omaisuuttaan. -Epätoivoisena pakeni silloin äiti lapsineen pois sellaisesta -maasta, missä hän ei saanut pitää hallussaan kunniallisesti -ansaitsemiansa rahoja. Hän etsi itselleen turvapaikan Amerikassa, -sekä alkoi Minneapoliksessa ottaa vastaan ruokavieraita. Ankaralla -säästäväisyydellä kannatti se töin tuskin. Mutta vanhin tytär, -Agnes, sai itse pitää huolen toimeentulostaan. Hän oli reipas -tyttö ja tarttui yhtä mielellään aikaisemminkin käsiksi ankaraan -työhön. Hän oli saanut palveluspaikan Plummerin talossa. Alussa -tuntui hiukan raskaalta kaikenmoisiin puuhiin tottuminen, mutta -hänellä oli hyvä tahto ja nyt meni jo kaikki, hyvin. Hänen, joka -ennen oli aikansa käyttänyt soitantoon ja lukemiseen, ja jonka -oli vaan tarvinnut vetää kellon nyöristä saadakseen käskynsä -täytetyiksi, täytyi nyt joka maanantai-aamu kello neljältä seisoa -pesupytyn vieressä, sekä melkein menehtyä silitysuunista tulevaan -kuumuuteen. Hänen täytyi laittaa kaikki makuusijat ja ravistella -raskaita mattoja, niin että käsivarsia pakotti. Hänen suurin ilonsa -oli toisten poissa ollessa istuutua suuren flyygelin ääreen ja -muistella vanhoja loistokappaleitaan, joilla hän oli saavuttanut niin -suurta mieltymystä kotoisissa konserteissa, sekä laulaa norjalaisia -kansanlaulujaan lempeällä, miellyttävällä äänellään. Kun hän -silloin kuuli rouvan soittavan etehisen kelloa, riensi hän avaamaan -tomuviuhka kädessä. - --- Minä luulin kuulleeni jonkun soittavan, sanoi rouva. -- Onko -täällä joku? - --- Ei. Minä vaan pyyhkäsin tomun koskettimilta, vastasi Agnes. - --- Se oli oikein. Pidä sinä kaikki puhtaana ja hienona, sanoi rouva -ja purjehti sisään. - -Erään kerran Agnes kuitenkin joutui hämilleen. Istuessaan yksinään -tuossa suuressa huoneessa kotoisiin haaveiluihinsa vaipuneena, kuuli -hän äkkiä takanaan kättentaputusta ja hyvähuutoja. Hän kääntyi -äkkiä ympäri pianotuolilla, ja -- siinä seisoi talon poika, nuori -Frank-herra hänen edessään. Agnes punastui eikä tiennyt mitä sanoisi. - --- Jaha, te soitatte, Agnes, sanoi Frank ja hymyili niin, että -valkoset hampaat loistivat. - --- Kuinka te voitte tulla...? Agnes ei ehtinyt sanoa loppuun ajatusta. - --- Kuinka osasin hämmästyttää teitä? Joo, sen minä sanon teille, -vastasi Frank. -- Minulla on avain isän "paratiisiin" ja voin siis -kulkea takaoven kautta. Menin juuri hakemaan jotain, mitä isä oli -unohtanut. -- Mutta tehän olette oikea taiteilijatar. - --- Ooh... minä olen soitellut hiukan entisaikoina, sanoi Agnes -hämillänsä. - --- _By Jove!_ Se oli jotain aivan toista, kuin sisar Fannyn renkutus. -Ja tehän laulatte, kuin satakieli. - --- Minä en laulanut, minä hyräilin vaan, vastasi Agnes. - --- No, te voitte kutsua sitä miksi hyvään, mutta kaunista se oli. -Siinä oli ajatusta eli tunnetta kuten sanotaan. Mutta mitä kaunista -se olikaan, jota te lauloitte? - --- Norjalaisia kansanlauluja. - --- Jaha... Minusta tuntui kuin joku olisi itkenyt. Tekö itkitte vai -sävel? - --- Ooh, tunsin itseni vaan niin omituisen surulliseksi muistellessani -vanhoja aikoja ja vanhaa kotimaata, sanoi Agnes kyyneleet silmissä. - --- Tehän olette Norjasta, eikö niin? - --- Kyllä, herra Plummer. - --- Eikö se ole merkillinen maa, raaka ja kylmä, paljaita kiviä, eikö -totta? Minä luulin siellä asuvan jotain eskimolaisia. - --- Aivan niin, ehkä me olemme sellaisia, sanoi Agnes hymyillen. - --- Mutta tehän olette aivan muiden ihmisten näköisiä. Minä luulin -teidän käyvän nahkoihin puettuina. - --- Ja syövän harmaata kiveä sekä imeskelevän silavaa? kysyi Agnes -voimatta pidättää nauruaan. - --- Niin, jotain sentapaista, vastasi Frank vilpittömästi. -- Mutta -tämä keksintö täytyy minun totisesti ilmoittaa isälle ja äidille. - --- Ei, älkää tehkö sitä, herra Plummer! Silloin minä tulen -onnettomaksi. - --- Onnettomaksi? Miksi niin? - --- Minä lupaan teille olla koskaan koskematta pianoon, jos ette sano -mitään. - --- Ei, mutta teidän juuri pitää koskea siihen, teidän, joka osaatte -soittaa. - --- Mutta kun minä niin sydämellisesti pyydän. - --- Niin, mutta minä en ymmärrä... Noh, yhdellä ehdolla. - --- Millä sitte? - --- Että te soitatte minulle joskus, kun olemme kahden kesken. - --- Teen sen, mutta te ette saa sitä sanoa kenellekään. - --- Ja vielä yksi ehto! Että te soitatte ja laulatte, kun minä pyydän -teitä isän ja äidin puolesta. - --- Niin, mutta eiväthän vanhempanne tiedä... - --- Se on yhdentekevä. Lupaatteko minulle sen? Muutoin minä -kielittelen. - --- Lupaan sen. Ja nyt saatte antaa anteeksi. - -Agnes nousi poistuakseen, mutta Frank huusi hänet takaisin. - --- Kuulkaas, Agnes,... tiedättekö että te olette kaunis? sanoi hän ja -asettui hänen eteensä. - --- Olenko? Noh, sehän on hyvä minulle, vastasi hän nauraen. - --- Mutta se ei todentotta ole hyvä minulle. Tahdotteko suostua vielä -kolmanteen ehtoon? - --- Mikä se olisi? Minusta rupeaa tulemaan aivan liian monta ehtoa. - --- Että annatte minulle suutelon, sanoi hän ja levitti käsivartensa -häntä kohden. - -Agnes heitti leimuavan silmäyksen häneen, oikaisihe suoraksi, astui -askeleen taaksepäin ja sieppasi tomuviuhkan, ollakseen valmiina -lyömään. - --- Te ette koske minuun! Hoitakaa te _businessinne_, minä hoidan -omani! - -Ja hän meni pystypäisenä ulos ovesta ja paiskasi sen kiinni. - -Nuori Plummer seisoi siinä aivan ällistyneenä. - --- Tulimmainen, kuinka ylpeä tyttö! -- mutisi hän, pisti kädet -housuntaskuihin ja meni ulos. - -Kului joku aika ja koko tapaus näytti unohtuneen. Frank seurasi -Agnesta katseillaan, kun hän passasi ruokapöydässä, mutta hän ei -ollut tehnyt uutta yritystä lähestyäkseen häntä. Oli kesäkuu. -Fanny-neiti oli kahdeksan päivää kestävällä vierailumatkalla erään -ystävättären luona Minnetonkassa. Perhe istui juuri päivällispöydässä -ja vanha Plummer otti vapauden röystellä oikein perinpohjaisesti, -kun saapuvilla ei ollut ketään vierasta. Silloin toi eräs poika -sähkösanoman mr ja mrs Plummerille. Se oli Chicagosta. Mrs Plummer -tuli oikein levottomaksi, ja sillä aikaa, kun hänen miehensä -kirjoitti kuitin ja toimitti pois pojan, oli hän jo repinyt -sen auki ja lukenut. Mutta hänen kasvonsa saivat tyhmyyttä ja -hämmästystä osoittavan ilmeen. Hän katseli ja käänteli sitä, silmäsi -päällekirjoitusta, mutta ei tullut sen viisaammaksi. Sitten hän -ojensi sähkösanoman miehelleen. - --- Minä en ymmärrä sanaakaan, sanoi hän ja pudisti päätään. - --- Etkö osaa lukea kirjoitusta? -- sanoi hänen miehensä mahtavasti, -asetti silmälasit könkkänenälleen ja otti sähkösanoman. Hän piti -sitä päivää vastaan ja tuijotti siihen, mutta hänen kasvonsa saivat -vähitellen samanlaisen ihmettelevän ja hämmentyneen ilmeen, kuin -hänen vaimonsakin. - --- Mitä tuhannen pentelettä... - --- Vaiti, Plummer, älä kiroa, -- sanoi hänen vaimonsa rauhoittaen. - --- Ooh, älä teeskentele, lausui Plummer. -- Mutta mitä ihmeellisiä -harakanvarpaita nämä ovat? - -_Je ve... arriver comte Ducroix_. Onko se todellakin minulle? Aivan, -toden totta. Silloin se on varmaan joku ilveilijä joka tahtoo tehdä -pilaa minusta. Chicago... hm! Ja mitä sekamelskaa tämä on? Onko tämä -nyt kristillistä kieltä, tämä? - --- Anna minun katsoa sitä, isä! -- sanoi Frank. -- Ei sentähden, että -minä luulisin paremmin osaavani sitä tulkita, kuin sinä, mutta... - -Plummer antoi sähkösanoman pojalleen. - --- Minun mielestäni pitäisi kieltää käyttämästä muita kieliä, kun -engelskaa täällä Yhdysvalloissa. Eihän voi toivoa, että joka mies -osaisi ryssää ja Puolan kieltä. Minusta näyttää tässä olevan jotain -jostain virrasta, sillä tässä on "_a river_", mutta enempää en minä -ymmärrä. - -Frank istui ja tutki. - --- Tiedätkö isä, minä luulen, että tämä on ranskaa, ja että se on -Fannyn kreiviltä, sillä tiedän että kreivi on ranskan kielellä comte -ja hänen nimensähän oli Ducroix. - --- Mitä sinä sanotkaan Frank? -- kysyi mrs Plummer tulipunaisena -kasvoiltaan. -- Se ranskalainen kreivi!... Voi, kun olisi nyt -sivistystä, Plummer! - --- Viisi sivistyksestä! Ne eivät todentotta ole viisaampia, kuin -mekään, sittenkun arkkuun pannaan. Mutta mitä siinä vielä on, Frank? - --- Niin, en tiedä, mutta ehkä Agnes osaisi selittää sen, vastasi -Frank. - --- Agnes? sanoi rouva Plummer mahtavasti. - --- Agnes? -- murisi Plummer. - --- Niin, Agnes osaa enemmän, kuin tiedämmekään, sanoi Frank hymyillen -ja ojensi hänelle sähkösanoman. - --- Jos se on ranskaa, niin toivon voivani sen kääntää, vastasi Agnes. --- Olen oppinut sitä kotona. - --- Vahinko, ettei Fanny ole täällä, huokasi rouva Plummer. - -Agnes oli pannut tarjottimen pöydälle ja luki sähkösanoman. - --- Tässä on: keskiviikkona tämän kuun 20 päivänä tulen -puolipäiväjunalla Milwaukee Depotille. Aijon käydä luonanne samana -päivänä. - -Kreivi Ducroix. - --- Mitä sinä sanot? -- keskiviikkona, 20. päivänä? Mutta siihenhän -on enää vaan kymmenen päivää! Herra Jumala, meidän täytyy heti -lähettää sana Fannylle, huudahti mrs Plummer hätääntyneenä. -- -Hän asuu tietysti meillä, Plummer, ja meidän täytyy ottaa häntä -vastaan suurilla kutsuilla. Senhän ymmärtänet? Ajatteles, hän tulee -todellakin! - -Ja mrs Plummer naurahti hyvillään. - --- Minä toivon kreivin ja kaikki Fannyn ranskalaiset tuttavat sinne -missä pippuri kasvaa, murisi mr Plummer. -- Eihän tässä saa koskaan -olla rauhassa. Ja jos sitte vielä pitää puhua tätä pakanallista -kieltä. -- Plummer läjäytti katkeroituneena kädellään sähkösanomaa, --- niin ei hän minulta monta sanaa saa. Mutta sen minä sanon sinulle, -Georgia, etten minä tahdo olla missään tekemisissä koko asian kanssa. -Saat ottaa kaikki huoleksesi. - --- Ole huoleti, ystäväni! Kaikki tulee hyvin toimitetuksi. - -Mr Plummerin täytyi mennä kirjastoon nauttiakseen Byronin lauluista --- se oli brandya. -- Sitten hän meni muristen ja kiroillen -konttooriin. Mutta Frankin täytyi luvata toimittaa sana Fannylle ja -auttaa äitiä järjestelemisessä niin hyvin, kuin hän osasi. - - - - -III. - - -Miten paljo puuhaa mrs Plummerilla olikaan! Koko päivän ajeli -hän ympäri vaunussaan: lintukauppiaalta hedelmäkauppiaalle ja -viinikauppiaalta sokurileipurille. Hän teki tilauksia merkkipäivää -varten. Pahin pulma oli viinin ostamisessa, sillä mrs Plummer oli -juuri viikko sitten ryhtynyt vaikuttamaan raittius-asian hyväksi, -joka nyt oli muodissa. Hän oli neuvotellut asiasta miehensä kanssa. -Vaikeatahan oli panna toimeen kemuja ranskalaisen kreivin kunniaksi -ilman viiniä, sillä ranskalaiset ovat siihen tottuneet. Hän tahtoi -saada ranskankielisen ruokalistankin. Onneksi hän ei ollut ruvennut -minkään raittiusseuran jäseneksi. Mr Plummer selitti, että viiniä -täytyy olla, ja tämä varma käsky rauhoitti hänen aviopuolisoansa. - --- Tiedäthän sitäpaitsi, Georgia, että sinun täytyy säästää minua -tuolta raittiuslörpötykseltä, -- lisäsi mr Plummer. -- Voithan -sinä juoda vettä niin paljo, kuin tahdot, mutta minä tahdon pitää -kirjastoni kunnossa, sen minä sanon! - -Maatessaan mietti mrs Plummer, miten huoneet olisivat koristettavat, -ketä kutsuttaisiin, ketä ei, kuka pitäisi puheen, ja miten illatsut -olisi järjestettävät. Luonnollisesti oli palkattava joku taiteilija -soittamaan ja laulamaan sekä joku "_elokutionisti_" lausumaan. Vielä -parempi, jos joku kaupungin runoilijoista tahi runoilijattarista -sepittäisi runon Ranskalle eli kreiville itselleen. Todellakin oli -paljo miettimistä ja mrs Plummerin pieni pyöreä pää ei ollut koskaan -ennen niin ahkerasti työskennellyt. - -Fanny oli tullut kotiin oikein hermostuneena. Jospa nyt vaan -kaikki tulisi hienoa ja onnistunutta, jotta kreivi saisi nähdä, -että Amerikassakin ymmärretään hienoja tapoja. Ja äiti ja tytär -kuiskailivat keskenään ja kirjoittivat listoja. Plummer sen sijaan -meni konttooriin rauhallisena, aivan kuin ei olisi mitään tapahtunut. -Mutta aivan rauhallinen ei hänkään ollut. Ranskalainen sähkösanoma -oli saanut hänet pois tavallisesta tasapainostaan, ja hän oli -kaikessa hiljaisuudessa puhutellut erästä nuorta miestä, joka osasi -puhua ranskaa, ja joka ei saisi poistua hänen läheisyydestään niin -kauan, kun kreivi oli talossa. Hän tarttui tuohon nuoreen mieheen, -kuin johonkin hätäankkuriin. Jospa sentään olisi onnellisesti päässyt -kaikista!... Jotkut olivat nähneet mrs Plummerin Atheneumissa, -mihin hän ennen ei ollut jalallansa astunut, ja missä hän nyt -innokkaasti tutki "Encyclopedia Britannicaa". Hän alkoi luvusta -"France", painoi mieleensä muutamien kuninkaiden ja kuuluisien -miesten nimiä ja vuosilukuja, lukipa muutamia elämäkertojakin. Sillä -tavoin sai hän jotain puhumisen aihetta eikä kukaan voinut syyttää -häntä tietämättömyydestä siinä, mikä koski Ranskan historiaa ja -politiikkaa. Mitä lähemmäksi merkkipäivä tuli, sitä hermostuneemmaksi -kävi mr Plummer ja sitä useammin täytyi hänen nauttia kirjastonsa -aarteita. Hän väitti vatsansa joutuneen epäkuntoon, mitä koskaan -ennen ei ollut tapahtunut. Ja iltasilla maata mennessään kuuli -vaimonsa hänen ähkivän ja huokailevan. - -Vihdoinkin koitti se merkillinen päivä. Neljä pikimustaa hevosta, -niin kiiltävää, että kuvansa voi niissä nähdä seisoi valjastettuna -Plummerin upean, vartavasten kiillotettujen vaunujen eteen jo puoli -tuntia ennen määräaikaa Milwaukee depootin edustalla. Vaunuissa -istui mr Plummer kalman kalpeana, hänen poikansa, sekä se nuori -mies -- hätäankkuri -- jonka piti esiintyä tulkkina. Mr Plummer oli -harjoitellut muutamia alustavia sanoja, ja kysyi lukemattomia kertoja -neuvoa pojaltaan, joka hajamielisenä ainoastaan päätään nyökäytteli. -Vihdoinkin kuului vihellys. Plummer & poika ja hätäankkuri nousivat -äkkiä ja juoksivat asemasillalle. - -Nyt sattui kuitenkin niin, että kreivi Ducroix ei tullutkaan sinä -päivänä. Hän oli jäänyt Milwaukeen pitemmäksi aikaa, kuin oli aikonut -sekä rakastunut niin Madisonin kauniisiin järviin, että hän päätti -viipyä siellä vähintäänkin viikon. - -Ettei hän kumminkaan näyttäytyisi epäkohteliaaksi herra Plummeriä -kohtaan ja urkkiakseen asemaa, oli hän lähettänyt tulkkinsa, nuoren -englantilaisen konttoristin, jonka hän oli ottanut mukaansa, -pyytämään anteeksi herra Plummerilta viipymistään ja ilmoittamaan, -että he saapuisivat myöhemmin. Tämä nuori mies se oli, joka vaaleaan -kesäpukuun puettuna astui ulos makuuvaunusta matkalaukkuineen, juuri -kun Plummer & poika, hätäankkuri takanansa, tulivat kumarrellen -häntä vastaan. He olivat heitelleet tutkivia silmäyksiä kaikkiin -matkustavaisiin, sekä päässeet selville, että hän se oli ainoa -mahdollinen. - --- Kreivi Ducroix, jollen erehdy? -- sanoi mr Plummer hattu kourassa. --- Mr Plummer & poika. Sydämellisesti tervetullut, herra kreivi! - -Ja ennenkuin luultu kreivi oli ehtinyt vetää henkeänsä, oli -hätäankkuri valloittanut hänen matkalaukkunsa, kohvortin kuitti -uskottu kaluunoilla koristellulle palvelijalle ja hän itse Plummer -& pojan kanssa sijoitettu mukavasti vaunuun. Charles Bradford -- se -oli kreiviksi luullun nimi -- oli useita kertoja turhaan yrittänyt -selittää erehdystä, mutta hänet keskeytti aina joko isä tai poika, -jotka olivat rajattomasti ihastuneet siitä, että hän ei ainoastaan -ymmärtänyt engelskaa vaan puhuikin sitä, vieläpä keimailevalla -Lontoon murteella. Tämä havainto ynnä se seikka, että kreivi oli -aivan tavallisen ihmisen näköinen, ja todellisuudessa muistutti hyvin -paljon herra Plummerin konttoristeja, oli pelastanut herra Plummerin -painostavasta tunteesta ja tehnyt hänet niin iloiseksi, että hän -puheli taukoamatta koko ajan sitä itse lainkaan huomaamatta, samalla -kun he ylpeästi ajoivat Washington avenuen ohi ja Nicollettia ylös -näytelläkseen kreiviä ja hienoja hevosiaan. Se oli mrs Plummerin -nimenomainen toivomus. - --- Ja minä kun luulin, että te ette ymmärtäisi sanaakaan engelskaa, -sanoi mr Plummer ihastuneena. -- Mutta miksi te lähetitte sen -sähkösanoman ranskaksi? Voitte uskoa, että se tuotti meille -päänvaivaa. - --- Ranskaksi, herra colonel [eversti], vastasi Charles ihmeissään. -Hän oli huomannut, että kun Amerikassa ei tunnettu jonkun henkilön -arvonimeä, kutsuttiin häntä coloneliksi. -- Puolet Amerikan -täysi-ikäisistä miehistä ovat "colonelia." - --- Kas niin, oletteko unohtanut että lähetitte ranskalaisen -sähkösanoman?... Kreivi on unohtanut sähkösanoman, Frank, huudahti mr -Plummer. - --- En todellakaan muista, että se oli kirjotettu ranskaksi. -Äidinkieleni on kai tahtomattani tullut huulilleni, vastasi Charles -punastuen tästä valheesta. - -Niin, niin, kaikissa tapauksissa te ranskalaiset olette kelpo miehiä, -sanoi mr Plummer. - -Frank heitti varoittavan silmäyksen isäänsä, mutta tämä jatkoi: - --- Se Henrik neljäs se oli oikea veikale. Kun hän ratsasti esille -Ivryn tappelussa ja huusi sotilailleen, että ne vaan seuraisivat -hänen höyhentöyhtöään... niin... - --- Tiedätkö isä, kuka tuolle tontille rakentaa? -- keskeytti hänet -Frank, kun he käänsivät kadunkulmauksessa. - -Charles istui ja hikoili. Selviytyisikö hän Ranskan historiassa, -josta hänellä ei ollut aavistustakaan? Hän koetti johdattaa mieleensä -kouluaikaisia tietojaan Henrik neljännestä. - --- Mutta hänen kävi kuitenkin lopulta huonosti. Saihan hän seistä -paljain jaloin paavin pihalla Canossassa? -- vastasi hän. - -Plummerin naama osoitti suurinta hämmästystä. - --- Canossa... paavi... Siitä ei puhuttu mitään... -- hän aikoi -sanoa encyclopediassa, mutta hillitsi itsensä ajoissa -- minun -historiassani -- lisäsi hän. -- Jahah, hänen täytyi taipua paavin -edessä. Niin se paavi on saanut paljon harmia aikaan. Anteeksi, ette -suinkaan liene paavilainen... katoolilainen, tarkoitan? - --- Ei, herra colonel, minä olen protestanttinen, vastasi Charles -kumartaen. - --- Sitä parempi, huudahti mr Plummer iloisesti. -- Niin mekin olemme. -Sittenhän voimmekin yhdessä haukkua katoolisia. Ja herra Plummer -nauroi omalle sukkeluudelleen. -- Mutta nyt me olemmekin perillä. - -Hevoset kääntyivät köynnöksillä sekä ranskalaisilla ja -amerikalaisilla lipuilla koristetusta portista sisään. -Ovi työnnettiin auki, ja siinä näkyi mrs Plummer mustassa -atlassileningissä ja koko hänen jalokivilippaansa sisällys -tyhjennettynä hiuksiin ja kaulalle. Hänen selkänsä takaa tirkisteli -Fanny ujostellen. - --- Vie sisään vieraamme, Frank, sanoi mr Plummer ja kääntyi -hätäankkuriin, joka koko matkalla ei ollut puhunut sanaakaan ja -joka nyt siinä paikassa pantiin viralta. Mutta hätäankkuri pani -vastalauseensa. Hänet oli otettu palvelukseen niin ja niin pitkäksi -aikaa sekä niin ja niin suurella päiväpalkalla. Hän oli kaikessa -hiljaisuudessa iloinnut makeanleivän päivistä Plummerin talossa eikä -tahtonut mielellään tulla pettyneeksi siinä toivossaan. Ainakin -täytyi hänen saada täysi maksu koko ajalta. Herra Plummer kysyi, -oliko hän hullu. Pitäisikö hänen saada palkan työstä, jota hän ei -ole tehnytkään? Hätäankkuri sanoi, että hän muussa tapauksessa menee -asianajajan luo. Herra Plummer otti lompakkonsa, maksoi pyydetyn -summan ja pyysi hänen menemään niin kauas, kuin tietä riitti, mutta -hätäankkuri ei liikahtanut paikaltakaan. - --- Ja sitte oli vielä vapaa ruoka, herra Plummer, sanoi hän lempeästi. - --- Ruoka? - --- Niin, paitsi tätä palkkiota oli vielä vapaa ruoka koko -ajaksi, puhumattakaan hauskasta seurasta, jonka minä menetän, ja -kaikenmoisista päivällisistä ja huvimatkoista ja niin edespäin, -lisäsi hän nauraen. - --- Ei, nyt se menee jo liian pitkälle, huudahti mr Plummer. - --- Minäkin toivoisin, ettei kontrahtia rikottaisi, vastasi -hätäankkuri hymyillen. - --- Tulkki? Tahtoisin tietää mitä te tulkitseisitte. Hänhän puhuu -engelskaa aivan kuin syntyperäinen englantilainen, möyhäsi mr -Plummer. -- Paljoko tahdotte? - --- Parikymmentä dollaria, vastasi tulkki voittajan varmuudella. - -Plummer tiesi tulevansa aikatavalla nyletyksi, mutta hän ei -tahtonut kadottaa hyvää tuultaan, vaan antoi vaaditun määrän sekä -kaupanpäällisiksi aika tuuliaispään kirouksia, jätteitä hänen -Mississippi-ajoiltaan. Hätäankkuri otti setelin hymyillen, kiitteli -moneen kertaan ja pyysi saada sulkeutua herra Plummerin suosioon. -Sillä aikaa, kun tämä myrsky raivosi talon pihalla, tuli kreivi -Charles esitellyksi naisille. - --- Kuinka te muistutatte äitiänne, herra kreivi. -- Hänen -rakastettavaisuuttaan ja vieraanvaraisuuttaan en koskaan unohda. - -Charles-parka ei tiennyt, miten hän olisi selviytynyt kaikista niistä -kohteliaisuuksista, joita sateli hänelle. Hän oli päättänyt selittää -koko erehdyksen niin pian, kuin herra Plummer tulisi sisään, mutta -hän ei saanut siihen tilaisuutta. Hänen täytyi heti virkistää itseään -viinillä, sen jälkeen ehdotettiin hänelle, että hän vetäytyisi -yksinäisyyteen päästäkseen vapaaksi matkatomusta. Ja ennenkun mr -Plummer oli selviytynyt tulkista, oli hän jo upeassa huoneessa, -missä ei puuttunut mitään elämän mukavuuksia. Kun häntä kehoitettiin -olemaan niinkuin kotonaan ja ovi sulkeutui hänen jälkeensä, -heittäytyi hän epätoivoisena tuolille. Mitä ihmettä hänen nyt oli -tehtävä? Kaikki luulivat häntä hänen herraksensa. Hänet otettaisiin -vastaan suurilla juhlallisuuksilla, hän oli jo tuntevinaan suloista -ruoan hajua kyökistä. Jos hän nyt kertoisi, että hän olikin vaan -palvelija, tuottaisi hän harmia sekä itselleen että heille. Se -ei käynyt päinsä. Se oli jo myöhäistä. Jospa hän todellakin -esiintyisi kreivi Ducroixina? Voihan hän kaikessa hiljaisuudessa -kertoa herrallensa, miten asiat olivat. Sehän olisi hyvä työ hänen -hauskalle isäntäväellensä, jos hän vapauttaisi heidät kokonaan -tuosta happamasta ja ylimysmielisestä kreivistä. Voisihan hän panna -kokoon jonkun pienen historian peloittaakseen kreivin kokonaan sinne -tulemasta. Silloin hän voisi olla varma, ettei petosta huomattaisi, -esirippu laskeutuisi, eikä kukaan aavistaisi, että se ranskalainen -kreivi, jolle niin juhlittiin, oli vaan tavallinen lontoolainen -konttoristi. Hän ei voinut löytää muuta keinoa. - -Hän nousi juhlallisen näköisenä, tarkasteli itseänsä peilissä ja -purskahti nauruun. Kreivi Charles Bradford!... ha-ha-ha -- se oli -hassua! Ja hän oli niin äitinsä, sen ranskalaisen kreivittären -näköinen!... Miten helppoa olikaan vetää ihmisiä nenästä!... Mutta -nyt hän oikein rupeaisi, pujaisi koko Minneapoliksen ja katoaisi -sitten, kuin loistava meteoori. Onneksi oli hänellä mukanaan -hännystakki ja hieno, musta puku, mitä hänellä oli tapana käyttää -seisoessaan herransa tuolin takana. Jospa hänellä nyt olisi ollut -edes yksi ainoa prenikka!... Charles heittäytyi sänkyyn, sulki -silmänsä ja aprikoi asemaansa. Hetken perästä nousi hän hymyillen, -peseytyi, teki oikein perinpohjaisesti tuttavuutta hajuvesipullon -kanssa ja pukeutui päivällistä varten. Nyt täytyi olla varuillaan, -ettei paljastanut salaisuutta. - -Mr Plummerin tullessa sisään oli koko perhe syventynyt kreivin -ihailemiseen. Kuinka hieno, sivistynyt, kuinka vaatimaton ja samalla -vapaa hän oli ollut! Unohti vallan ujoutensa hänen seurassaan. Ja -hänhän puhui vielä mainiosti engelskaa. - --- Niin, eikö totta? Riivatun hauska mies, sanoi Plummer ja hykerteli -käsiään. -- Hänen seurassaan sitä ei tarvitse ujostella. Plummer saa -olla Plummer! - -Hänen vaimonsa pudisti moittivasti päätään ja rypisteli -kulmakarvojaan. Se oli huono merkki. Mutta Plummerin naama synkistyi -äkkiä. - --- Minä tyhmeliini! Minä aika tyhmeliini! -- huudahti hän. - --- Mitä tarkoitat, Plummer, kysyi hänen vaimonsa osaaottavasti. - --- Nyt minä olen mennyt ja koonnut kaikki kaupungissa olevat -ranskalaiset ja kutsunut heidät tänne tänä iltana. Mutta mitä me -niillä nyt teemme? Tulkki on jo lähetetty pois... Niin, noh, voimme -jakaa heidät pappien ja oppineiden herrain kesken; sitä ei voida -auttaa. - -Ja Plummer meni kirjastoon tutkiakseen hiukan Byronia tämän -jännittävän ja sisältörikkaan aamupäivän lopettajaisiksi. - - - - -IV. - - -Harvoin oli Minneapoliksessa pidetty sellaisia pitoja, kuin nyt -Plummerilla oli. Vaunut toistensa perästä vierivät komeasta -portista sisään ja niistä astui alas juhlapukuisia herroja ja -naisia. Vahtimestarit juoksivat edestakaisin saatellen vieraita -pukuhuoneisiin. Loistavat kukat komeilivat suurissa maljakoissa -ja levittivät tuoksuaan ympäri. Ruusuköynnökset koristivat seiniä -ja kietoivat sisäänsä taulut ja veistokuvat. Kreivin kruunulla -varustetut nimikirjaimet sekä sanat: _Vive la France!_ loistelivat -viheriää lehtikasvitaustaa vastaan. Edisonin hehkulamput ja -kaasuliekit kilpailivat keskenään loistosta. - -Rouva Plummer purjehti majesteetillisena ympäri levottomuudesta -hehkuvin poskin tarkastellen, miten kaikki menestyisi, ja tervehti -vieraitansa. Fanny, vaaleanpunaisessa, pitsikoristeisessa -silkkipuvussaan hymyili kaikkein rakastettavinta hymyään joka -taholle, ja oikealta ja vasemmalta kuului "how do yow do?" -- -"happy to see yow." Se oli omituinen sekamelska, tuo pitoihin -kokoontunut ihmisjoukko. Siellä oli noita tavallisia "Uncle Sams", -jotka rauhattomina liikkuivat ympäri salaisesti toivoen pääsevänsä -taas "Officeilleen" ja jaellen ympärilleen kuivia sukkeluuksiaan. -Siellä oli pappeja valkeine kauluksineen ja huulillaan hurskas hymy, -pappeja, joita kaikki kahden- ja kolmenkymmenen ikävuoden välillä -olevat naiset ihailivat, ja joiden paljaan läsnäolonkin luultiin -tuottavan siunausta. Siellä oli lukematon joukko äitejä ja tyttäriä, -mitkä tulpaanien tavoin loistelivat monivärisissä, kalliissa -puvuissaan puuteroittuina, maalattuina ja tarpeenmukaisesti -topattuina. Nuoremmilla oli kokonainen ruusutarha rinnoilla, ja -vanhempien puvut kimaltelivat kuin jalokivien näyttelypöytä. Paitsi -kaikkia näitä oli siellä koko joukko mustiin hännystakkeihin, -avorintaisiin liiveihin ja hienoihin tärkkipaitoihin puettuja -herroja. Nämä harhailivat ympäri aivan kuin olisivat eksyneet -johonkin kaukaiseen, heille tuntemattomaan seutuun. Nämä olivat ne -ranskalaiset, jotka Plummer oli sinne kerännyt, mutta joita hän nyt -katseli melkein vihollisina ja toivoi sinne niissä pippuri kasvaa. -Sillä mitä hittoa ne täällä tekivät nyt, kun ei tarvittu ranskan -kielen taitoa. Niiden nimiäkin oli kunniallisen yankeen mahdoton -lausua. Hänelle se oli yhtä mahdotonta kuin kiven hakkaaminen. - -Mr Plummer kulki ympäri vieraiden joukossa ja ajatteli Byronia ja -paratiisia sekä katseli odotellen ruokasalin ovelle. Eivätkö ne nyt -jo anna merkkiä, että päivällinen on valmis? Juhlan alkupuoli oli -ikävää, vallankin niin kauan kuin vieraita saapui. Jokainen seisoi -odotellen paikallaan koettaen näyttää rakastettavalta, kunnes uusi -vieras saapui ja tuli esitellyksi. Siinä vakuutettiin molemmin puolin -uuden tuttavuuden tuottavan suurta iloa, vaikka seuraavana päivänä -unohdettiin toisensa. - -Muutamia pappeja oli keräytynyt kirjakaapin ympärille. - --- Noilla rahamiehillä näyttää sentään olevan kirjallisuusaistia, -sanoi eräs heistä tutkiessaan kirjojen nimiä. - --- Selkämystät näyttävät kuluneilta, sanoi toinen. - --- Minä epäilen kuitenkin, että kirjansitoja tuntee ne parhaiten, -puuttui puheeseen kolmas. - -Heidät keskeytettiin. Päivällinen oli valmis. Kaikkien kasvot -kirkastuivat ja vieraat alkoivat virrata ruokasaliin. Mrs Plummeria -kohtasi nyt se kauan uneksittu onni, että hän sai astua pöytään -"todellisen" kreivin saattamana, ja hän tunsi siinä tilaisuudessa -omituisen lämmön virtaavan jäseniensä läpi. Kreivi oli niin -rakastettava, niin rattoisa ja iloinen sekä puhui engelskaa -niin hyvin, että sitä oli hauska kuulla. Selittipä hän valituin -sanoin Fannylle, kun tämä kaivoi esille unohtumattomat Pariisin -matkamuistelonsa, että hän piti kunnianaan ja velvollisuutenaan -hänen kotimaassaan vieraillessa puhua englanninkieltä. Kun eräs -niistä kunnianarvoisista gentlemanneista, joita Plummer oli kreiville -esitellyt, puhutteli häntä ranskaksi, vastasi tämä hymyillen -englanninkielellä, ja hänen omat maanmiehensä lopulta huomauttivat -pisteliäästi, että herra kreivi puhui paremmin engelskaa, kuin -äidinkieltänsä. - -Ruokasaliin astuessa kuului vieraiden joukosta mieltymyksen sorinaa, -kun he näkivät kukilla ja hedelmillä maukkaasti koristetun pöydän. -Kreivi lausui tämän johdosta mrs Plummerille kohteliaan huomautuksen, -joka pani hänen sydämensä nopeammin sykkimään, ja sitte käytiin -käsiksi ruokiin. Eräs kaupungin hienoimpien hotellien isännistä oli -ottanut järjestääkseen päivälliset ja luvannut saada aikaan jotain -suuremmoista niistä aineksista, mitä mrs Plummer oli hankkinut, -niin että hän itse voi huoleti omistaa koko huomaavaisuutensa -vieraillensa. Mr Plummer nyökäytti useita kertoja merkitsevästi -päätään eräälle gentlemanille, ja lopullisesti astui tämä aivan -kalpeana esiin ja piti ranskankielisen puheen, koettaen niin paljon -kuin mahdollista puhua nenäänsä saavuttaakseen oikean lausuntatavan. -Hän puhui Ranskan kauneudesta ja kunniakkaasta nimestä historian -lehdillä, hän puhui Lafayetistä ja Ranskan vallankumouksesta, joka -oli herättänyt vastakaikua valtameren takanakin. Hän puhui siitä -mieltä kiinnittävästä elokuun neljännestä päivästä 1789, jolloin -Ranskan aateli ja papisto oli luopunut oikeuksistaan ja yhdistynyt -siihen suureen kansaan ja omistanut yhteisen isänmaan; hän puhui -siitä etevästä asemasta, minkä ranskalaiset, tämä tarkkaälyinen -ja sattuvan terävällä kielellä varustettu kansa on valloittanut -tieteessä ja kirjallisuudessa, sekä lopetti esittäen maljan kauniille -ja loistavalle Ranskalle ja sen aatelille, joka niin hyvin ymmärsi -sananlaskun _noblesse oblige!_ Puhe oli kaunis ja otettiin vastaan -myrskyisellä mieltymyksellä, vaikka useat naiset, jotka eivät ranskaa -ymmärtäneet, olivat sen kestäessä alkaneet haukotella viuhkojensa -takana. - -Charles Bradfordin teki mieli nauraa koko jutulle, mutta hän hillitsi -itsensä. Ja kun puhe oli lopussa, nousi hän aivan tyynesti ja lausui -englanninkielellä: - --- Kunnioitettavat naiset ja herrat! Pidän suurena kunniana olla -läsnä näin valitussa seurassa, ja kiitän vilpittömästi niistä -kauniista sanoista, jotka edellinen puhuja lausui minun isänmaastani -ja Ranskan aatelistosta. On olemassa toinen aateli, josta minä tänä -iltana tahdon huomauttaa, aateli, joka todellisuudessa yksinään -ansaitsee sen nimen, ja se on amerikalainen aateli, _työn aateli!_ -(Hyvä! Hyvä!) Onko korkean yhteiskuntaluokan jäseneksi syntyminen -jokin ansio? Ei, se joka taistellen, askel askeleelta pyrkii -eteenpäin, se joka taipumattoman tahtonsa avulla voittaa kaikki -esteet, se, jonka päämäärä on kaukana ja korkealla ja kuitenkin sen -saavuttaa, hän on todellinen aatelismies, hän on meidän aikamme -mies. Arvonimet, ritarimerkit ja erikoisoikeudet eivät luo miestä, -vaan hyvä pää, luja tahto ja väkevät käsivarret. Ja nyt, arvoisat -naiset ja herrat, olemme koolla juuri sellaisen jalosukuisen -amerikalaisen katon alla. Hän on yksi sivistyksen uranuurtajoista -lännen präärioilla ja metsissä. (Tässä tuli Plummer ajatelleeksi -indiaanivaimoaan ja poikaansa). Hän on kohonnut ainoastaan ja -yksinomaan pontevuutensa avulla siihen arvossapidettyyn asemaan, -mikä hänellä nyt on. Hän on kukoistavan kaupunkinsa kaunistus. Minä -pyydän, että te, arvoisat naiset ja herrat tyhjennätte lasinne tämän -jalosukuisen amerikalaisen, meidän isäntämme, herra colonel Plummerin -kunniaksi. - -Hillitön riemastus seurasi tätä puhetta ja ihastuksissaan astui -Plummer korkeassa persoonassaan esille. Hän hymyili tyytyväisenä ja -selvään näkyi, että hän oli hyvällä tuulella. Hän napautti veitsellä -lasiin; vaimonsa heitti häneen levottoman silmäyksen ja nipisti -Fannyä käsivarteen, mutta turhaan. - --- Arvoisa vieraani! -- alkoi hän -- Te tiedätte etten minä ole -mikään puhuja, minä ymmärrän paremmin akkunanpuitteita, ovia ja -säleverhoja, kuin kauniita puheenparsia (naurua). Mutta se minun -täytyy sanoa, että tämä poika -- anteeksi, minä tarkoitan vierastamme --- (mrs Plummer katseli punastuen alaspäin) on saakelin hauska -mies. Minä pidän hänestä. Alussa minä tosin vähän pelkäsin häntä -sellaiseksi vanhan maanosan kopeaksi herraksi, jommoisia me joskus -täällä näemme, mutta hän onkin päinvastoin reima ja hauska mies, -joka voi juoda lasin viiniä ja puhua kursailematta suunsa puhtaaksi -ilman kaikenmoisia seremonioita ja joutavia koristuksia Ja katsokaas, -siitä minä pidän. Kreivi Ducrjan ja hänen mahdottoman nimensä malja! -Toivoisin, että kaikki ranskalaiset aatelismiehet olisivat hänen -kaltaisiaan. - -Kaikki kumarsivat Charles Bradfordille, joka nousi ylös, meni -mr Plummerin luo ja puristi hymyillen hänen kättään Plummerin -taputtaessa häntä suurella kourallaan olalle. - -Vaikka puolet kokoontuneista vieraista antoivat lasinsa olla -koskematta kun olivat ehdottomasti raittiita, joivat kuitenkin -muutamat, varsinkin europalaiset sangen vahvasti. Heistä oli -harvinaista saada viiniä amerikalaisissa pidoissa. Nyt annettiin -jäätelön, leivoksien ja hedelmien päästä oikeuksiinsa ja vetäydyttiin -sitten iloisina ja kylläisinä pois ruokasalista. Plummer oli siihen -määrään ihastunut, että hän vei Frankin syrjään ja kysyi, eikö kävisi -päinsä pyytää kreiviä ja muutamia valituita "paratiisiin" polttamaan -sikaarin. Mutta Frank tuumi, että oli paras jättää se tuonnemmaksi. -Päivälliset olivat onnistuneet erinomaisen hyvin. Nyt piti -varsinaisen illan ohjelma alkaa, kun mrs Plummer äkkiä tuli hyökäten -ruokasaliin, missä hän tapasi Frankin istumassa hajasäärin tuolilla -puhellen Agneksen kanssa, joka oli nyt ruoalla toisten palvelijain -kanssa. - --- Frank, oh, oletko sinä täällä, Frank? Minä olen sinua etsinyt joka -paikasta. Mitä nyt on tehtävä? - -Ja mrs Plummer näytti tahtovan vaipua maan alle. - -Mutta rakas äiti, mitä nyt? Onko tuli irti? -- huudahti Frank mennen -äitinsä luokse. - --- Juuri nyt sain kirjeessä tiedon, että herra Stoeving ja se nainen, -jonka olimme hankkineet soittamaan tänä iltana, eivät tulekaan. -Sellaisiin taiteilijoihin ei pitäisi koskaan luottaa! Niissä ei -ole kipinääkään rehellisyyttä. Mitä nyt teemme, Frank? Näin suuret -pidot ovat aivan mahdottomat ilman musiikia. Siitä tulee oikea -häväistysjuttu. Ja nyt alkaa miss Lily heti _elocutioninsa_. - -Frank seisoi silmänräpäyksen ajatuksiinsa vaipuneena, mutta silloin -pisti hänen päähänsä oiva ajatus. - --- Äiti, sallitko minun vapaasti toimia, niin minä hankin sinulle -hyvää soittoa ja laulua lisäksi, sanoi hän veitikkamaisesti -hymyillen. -- Mutta jälestäpäin en minä tahdo kuulla mitään -muistutuksia. - --- Kyllä, emme saa nyt ajatella kustannuksia. Tällaisia tilaisuuksia -sattuu vaan kerran elämässä, vastasi mrs Plummer. - --- Maksu ei luullakseni tule kysymykseen. Saamme sitä varmaan -ilmaiseksi, jos saamme. - --- Niin, toimita nyt vaan joku, niin teet minulle suuren palveluksen, -sanoi mrs Plummer ja meni vierashuoneesen, missä keskustelu oli aika -vilkasta. Frank meni suoraa päätä Agneksen luo. - --- Muistatteko minulle antamanne lupauksen, kun lupasin olla -kielittelemättä? sanoi hän. - --- Kyllä, herra Plummer. - --- Muistatteko, että lupasitte soittaa ja laulaa, kun minä isän ja -äidin puolesta pyydän? - --- Kyllä, mutta miksi sitä nyt kysytte? - --- Siksi, että teidän on hetken perästä täytettävä lupauksenne. - --- Nyt? Näiden vieraiden joukossa? Oletteko järjiltänne? - --- Saatte mielellänne luulla minusta mitä tahdotte, miss Agnes, mutta -nyt minä vaadin, että täytätte lupauksenne. Minä olen pitänyt sanani, -tehkää te nyt samoin! - --- Mutta mitä vanhempanne sanovat? - --- Heidän hämmästyksensähän juuri onkin hauskinta koko asiassa. -Katsokaas, ne taiteilijat, joiden piti esiintyä tänä iltana, ovat -rikkoneet lupauksensa, niin että äiti on vallan mielettömänä ja minä -olen luvannut auttaa häntä. - --- Mutta ymmärrättehän, että minun vaatetukseni... - --- Vaatetuksenne? Minä vakuutan teille, miss Agnes, että te -yksinkertaisessa valkoisessa puvussanne (rouva Plummer oli -pyytänyt häntä pukeutumaan valkoiseen, kun hänen oli autettava -tarjoamisessa) olette tuhat kertaa kauniimpi, kun kaikki nuo pyntätyt -neitoset tuolla sisällä. Varastamme vielä muutamia ruusuja näistä -kukkavihoista ja pistämme hiuksiinne, eli jos tahdotte kaivelemme -sisar-Fannyn jalokivilipasta. - --- Ei, ei, antakaa sisar-Fannyn tavaroiden olla rauhassa!... Mutta -enhän minä osaa mitään. - --- Ette osaa mitään? Voitte soittaa sen, minkä soititte minulle -silloin, kuin minä hämmästytin teitä. Se tulee onnistumaan mainiosti, -sillä se oli jotain aivan uutta, ja me amerikalaiset olemme oikeita -narria, kun on jostain uudesta kysymys. - --- Mutta ymmärrättehän, herra Plummer, että asemani tässä talossa... - --- Asema? Eihän teitä tunne kukaan muut, kuin isä, äiti ja muutamat -läheisimmät ystävät. Ja nähkääs, miss Agnes, se toimi joka teillä on, -ei sovi teille. Teidän pitäisi tulla soitonopettajattareksi. Sitä -vaatii teidän lahjakkaisuutenne ja teidän tulevaisuutenne. Karkea -työ, jota nyt teette, turmelee sitäpaitsi teidän terveytenne. - --- Se on aina ollut minun tulevaisuuteni unelma, vastasi Agnes. -- -Mutta mitä minä voin tehdä, kun en tunne täkäläisiä ihmisiä enkä -olosuhteita. Mitä se olisi hyödyttänyt, jos minä olisin ilmoittanut, -että miss Agnes Pryts antaa soittotuntia? - --- Niinpä niin, mutta juuri sentähden täytyykin teidän soittaa tänä -iltana. Silloin saa suurin osa kaupungin hienoimmasta seurapiiristä -kuulla teitä, musiikin harjoittaminen teidän opastuksellanne tulee -pian muotiasiaksi. Te tulette saamaan oppilaita niin paljon, kuin -tahdotte. - -Agneksen toivo heräsi. Jospa hän olikin nyt elämänsä käännekohdassa! -Nyt kysyttiin vaan ripeää päätöstä. - --- Näen, että suostutte ehdotukseeni. Rohkeutta vaan, niin se kyllä -onnistuu! -- sanoi Frank iloisesti. -- Isä ja äiti auttavat teitä, -saatte olla varma. Tahdotteko nyt mennä Fannyn pukuhuoneeseen, niin -minä tulen sitte noutamaan teitä sieltä. - -Agneksen oli aivan pää pyörällä ja sydän löi rajusti hänen -kiirehtiessään portaita ylös Fannyn huoneeseen. Hän heittäytyi -sohvalle ja tyrskähti itkuun. Sitten rukoili hän hartaasti, että -se menestyisi. Hän ajatteli työstä väsynyttä äitiraukkaansa, jonka -täytyi niin paljon raastaa vanhoilla päivillään. Ehkäpä hänellekin -oli tuleva levon aika. Hän huomasi nyt, että aika oli täpärällä eikä -hän voinut näyttäytyä punaisin silmin. Hän nousi ylös, järjesti -pukunsa, kastoi pyyhinliinan kylmään veteen ja pyyhkieli sillä -silmiänsä, pisti yhden niistä ruusuista, joita Frank oli ottanut -ruokapöydältä, hiuksiinsa, ja niin oli hän valmis. - -Hänen täytyi itsensäkin peilin edessä seisoessaan tunnustaa, että hän -oli aika kaunis. Hänellä oli solakka, neitseellinen vartalo, suuret, -vähän arat silmät, jotka muistuttivat metsähirven silmiä, punaiset, -täyteläiset huulet ja terveet valkoiset hampaat. Hän seisoi ja odotti -Frankia sekä mietti, mitä lauluja hänen olisi valittava. - -Sillävälin riensi Frank takaisin vierashuoneeseen ja tuli sinne -keskellä _elokutionia_. - -Läntisessä Amerikassa on olemassa eräs laji kulkevia piinahenkiä, -jotka nimittävät itseään elokutionisteiksi. Heidän toimenaan on -näyttää ihmisille, miten _ei_ saa lukea. Ne ovat tavallisesti -Bostonilaisia, jotka ovat punnitut ja köykäisiksi löydetyt, ja jotka -nyt lännessä tahtovat niittää laakereita. Parempi olla ensimäinen -pienessä kaupungissa, kuin toinen Roomassa! He vaativat, että -heitä pidettäisiin taiteilijoina ja puhuvat usein esiintymisestään -Julian osassa näyttämöllä. Ne muuttavat käytöstapaa yhtä nopeasti -kuin kameleontti muuttaa väriä. Joskus ovat ne tunteellisia ja -puhuvat värisevällä äänellä, toisinaan manaavat esille henkiä -syvällä bassoäänellä, toisinaan kiitävät eteenpäin kuten pienet -kaupunkilaistytöt katukäytävällä. Ne muuttuvat surullisesta -iloisiksi, pesumatamista sankarittareksi yhtä näppärästi, kuin -nuorallatanssija tekee hyppyjään. He eivät vihaa mitään niin paljon, -kuin luonnollisuutta ja taide on heidän mielestään samaa, kuin -teeskentely. Vanhat farmarit, jotka ovat ruvenneet talonomistajiksi -ja rihkamakauppiasten tyttäret ja koko sekanainen nousukasjoukko -ihailee tätä teeskentelyä ja luulee sen olevan suurta taidetta. - -Mrs Plummerin elokutionisti oli liikkuvaa lajia. Hän siristeli -silmiänsä, varjosti kädellään ja tähysteli, kuten merikapteeni -pelastusta vartoen, mutta tuli siinä iskeneeksi katseensa herra -Plummeriin, joka sattumalta seisoi sillä puolella, jotta tämä -kauhistuneena tirkisteli, oliko hän tahrannut paidanrinnustaan. -Hän taivutteli ja väänteli itseänsä aaltojen suuretessa, levitti -käsivartensa ja kirkui myrskyn yltyessä. Hän muodosteli käsistään -torven, jolla kapteeni lähetti käskyjään myrskyn kestäessä niin, että -lähimpänä seisovien ehdottomasti täytyi siirtyä ulommaksi antaakseen -tilaa laivalle, joka kiikkui laineilla. Elokutionisti riuhtoi kaikin -voimin palkkansa edestä. Mutta onneksi laiva vahingoittui ja alkoi -vajota. Maalla olevat näkivät sen, mutta eivät voineet auttaa. He -vaan lankesivat polvilleen ja lauloivat virttä "_Come to Jesu!_" -Tällöin kuultiin todellakin hiljaista ja pidätettyä virren säveltä. -Tämän osan suoritti kaksi hänen apulaistaan lisätäkseen vaikutusta -samalla, kun hän seisoi ja väänteli käsiään. Kaikki äänet laivalla -olivat tauonneet, sillä miehistö oli mennyt pohjaan, mutta myrskyn -ulvonnan läpi kuului ihmisääni. Yksi matruusi oli pelastunut -kiipeämällä maston latvaan, ja nyt heilutti hän nenäliinaa ja lausui -virren sanoja. Jumalan kiitos! Yksi kumminkin oli kuullut sen, tehnyt -kääntymyksen ja tullut pelastetuksi. Ja elokutionisti laskeusi -alemmaksi polvilleen, mitä syvemmälle laiva vajosi, ja lopullisesti -se kaatui. Se kunnianarvoisa gentlemanni, joka oli esittänyt Ranskan -maljan, hätkähti tuolillaan, sillä hän luuli elokutionistin nousevan -ylös aivan hänen edessään, mutta tämä suvaitsi heittäytyä pitkälleen -lattialle, noustakseen vähän sen jälkeen ylös ja pitääkseen -hautauspuheen laivalle. Komedia oli lopussa; vahvat kättentaputukset -kaikuivat ja elokutionisti vetäytyi hymyillen ja kumarrellen takaisin -pyyhkien kasvojansa ja tarttuen viuhkaansa. - -Mr Plummer oli oikein liikutettu. - --- Se meni todellakin hyvin, sanoi hän naapurilleen. -- Ja kaunista -se oli, varsinkin virsi. Uskonto on nyt kuitenkin parasta, mitä -meillä on. Peijakkaan taitavaa väkeä nuo bostonilaiset! - -Ja hän helisteli vanhaan tapaansa rahoja taskussaan. - -Seura hajaantui kuiskaillen huomautuksia kuullun johdosta. - --- Pardieu! mitä näissä amerikalaisissa pidoissa pitää sulattaa! -- -sanoi eräs ranskalainen toiselle. -- Sehän oli oikeata roskaa. - --- Se on Yankee-makua, vastasi toinen -- melkein samanlaista, kuin -tämä, -- ja hän viittasi sormellaan seinäkoristeita. - -Hetken perästä astui se herra, joka oli pitänyt puheen, esille -ja kiinnitti läsnäolevien huomion toisiin asioihin. Nuori nainen -keskiyön-auringon maasta aikoi esittää muutamia kotimaansa villiä, -ihmeellisiä säveliä. - -Silmänräpäyksessä tuli hiljaisuus. Sehän oli jotain ihan uutta. Mistä -oli mrs Plummer saanut sen ajatuksen. Kaikki suuntasivat katseensa -ovelle, josta talon nuori herra astui sisään Agneksen seurassa. Frank -oli saanut käsiinsä kauniin, joutsenen untuvilla reunustetun viuhkan, -joka nyt hienossa kultavitjassa riippui keimeästi Agneksen valkoisen -hameen sivulla. Ujona ja arkana meni hän pianon luo ja löi muutamia -sointuja. - --- Kuka hän on? Missä minä olen nuo kasvot nähnyt ennen? -- kuului -joka suunnalta. -- Mistä olette pyydystänyt noin kauniin tytön, mrs -Plummer, kuiskasi joku mrs Plummerin korvaan hänen seisoessaan, kuin -pilvistä pudonneena. Sehän oli Agnes, hänen oma palvelustyttönsä, -joka seisoi maanantaisin pesupunkan ääressä. Ei, tämä meni jo liian -pitkälle! - -Ja Agnes soitti. Alussa oli se vähän epävarmaa, mutta vähitellen -se vakaantui. Hän tiesi, että nyt oli koetettava parastaan, ja hän -tiesi olevansa etevin niistä, joita oli täällä kuullut. Kun hän oli -laulanut muutamia kauniita, liikuttavia norjalaisia kansanlauluja -yksinkertaisella, luonnollisella tavallaan, ei riemastuksesta -tahtonut tulla loppuakaan. Tämä oli jotain, joka meni sydämeen, -jotain aivan toista, kuin tuo vaikutusta tavoitteleva elokutioni. - -Hänet ympäröitiin joka puolelta, häntä onniteltiin, tahdottiin kuulla -enemmän. Agneksen täytyi uudestaan asettua pianon ääreen. Frank oli -ennustanut oikein, ja hän oli nyt äärettömän iloinen. Miksi? Niin. -Sitä hän ei tiennyt itsekään. Hän meni ja kuiskasi muutamia sanoja -juhlapuhujan korvaan, minkä jälkeen tämä astui esille ja sanoi: - --- Naiset ja herrat! Olen vakuutettu, että täytän kaikkien -läsnäolevien toivomuksen, tulkitessani kiitollisuutemme tälle uudelle -norjalaiselle satakielelle, jonka olemme saaneet keskuuteemme. Kun -hän on vielä nuori ja tuntematon, sallittakoon minun mainita, että -hänen tarkoituksensa on asettua tänne, antaakseen musiikin opetusta, -ja minä olen varma, että monet käyttävät tilaisuutta hyväkseen, kun -nyt ovat saaneet kuulla hänen taidettaan. - --- Taidetta se nyt ei minun mielestäni ollut, kuiskasi elokutionisti -naapurilleen. - --- Hän tulee toistaiseksi vierailemaan arvoisan isäntäväkeänne luona, -ja ne jotka tahtovat saada opetusta, voivat ilmoittautua täällä, -jatkoi puhuja. - -Mr Plummer seisoi aivan mykkänä hämmästyksestä, samoin hänen vaimonsa -sekä Agnes. Frank yksin nauroi hyvillänsä. - --- Hm, sitä voi kutsua _businessiksi_, sanoi mr Plummer viimein. --- Tuo tyttö on _smart_; mutta jos minä tästä kaikesta käsitän -hölynpölähtävääkään, saavat ne kutsua minua republikaaniksi -[tasavaltalainen]. - -Suuret juhlat olivat vihdoinkin lopussa ja viimeiset vieraat olivat -lähteneet. Plummer ei voinut enää pidättää itseään. Hänen täytyi -viedä kreivin kirjastoon ja ilmaista hänelle sen salaisuudet sekä -kysyä eikö hän siunatuksi lopuksi ottaisi yhden Thackerayn eli Gergo -Elliotin. Kreivi nauroi katketakseen, mutta ei sanonut enään sinä -iltana ottavansa. Hän toivoi kuitenkin, ettei Colonel Plummer pitäisi -kirjallisia aarteitaan ainoastaan itseänsä varten vaan antaisi -ystäviensäkin niistä nauttia. - --- Se on käytännöllisin kirjallisuuden käyttämistapa, mitä koskaan -olen nähnyt, lisäsi hän leikillisesti. - --- Niin, eikö totta? -- sanoi Plummer. -- Se on sekä vahvistavaa, -että elähyttävää. - -Hän oli nyt varma, että hän seuraavana päivänä voi huoletta viedä -kreivin "paratiisiin". - -Kreivi toivotti hyvää yötä, lausui muutamia mielisteleviä sanoja -hupaisen illan johdosta, joka oli pysyvä hänelle unohtumattomana, -jakeli kohteliaisuuksia Fannylle hänen kauneudestaan, Agnekselle -hänen soitostaan ja mrs Plummerille hänen onnistuneista laitoksistaan -sekä poistui evästettynä toivomuksella, että nukkuisi rauhassa -seuraavan aamupäivän. - -Minkä seikkailun hän oli saanutkaan kokea! Mutta jos se tulisi -keksityksi! Yhdentekevä. Nyt tahtoi hän huvitella oikein -perinpohjaisesti, voihan hän sitte kadota, jos vaara rupeaa -uhkaamaan. Mikä suloinen vuode! Hän oikaisi itsensä siihen ja vaipui -uneen. - -Ainoastaan omaiset olivat nyt jälellä. Agnes, joka oli tätä -tilaisuutta odottanut, riensi mr ja mrs Plummerin luo ja sanoi -kyynelsilmin: - --- Teidän täytyy antaa minulle anteeksi, se ei ollut minun syyni. - --- Se on totta, tässä on syyllinen, sanoi Frank. - --- Vaiti, äiti! Näen, että aiot sanoa jotain, mutta muista, että -annoit minulle vapaat kädet. Olen vaan käyttänyt lupaustasi. - --- Niin, minun täytyy myöntää, että se tuli jotenkin odottamatta, -sanoi rouva Plummer arvokkaasti. - --- Minun palvelustyttöni, vai kuinka? Minä kuulin kuitenkin, että -teidän pitäisi olla minun vieraani, Agnes. - --- Olkaa huoleti, rouva Plummer. Pian seison taasen pesupunkan -vieressä. - --- Ei, sitä hän ei totisesti tule tekemään, puuttui Frank puheeseen. --- Sehän on raakamaisuutta, että Agnes käy ja raataa palvelustyttönä. -Mitä sanoisit, äiti, jos lähettäisimme Fannyn palvelukseen? Aivan -samahan se olisi. Ja minä toivon, että hän nyt saa paljon oppilaita. - --- Niin, jos eivät ihmiset saa tietää, että hän on ollut minun -palvelustyttöni, sanoi mrs Plummer. - --- Senpätähden hän ei voikaan enää olla se, vaan meidän vieraamme, -vastasi Frank. - --- Jos minä lakkaan palvelemasta, menen minä kotiin äitini luo, sanoi -Agnes. - --- Mutta enhän minä voi jäädä ilman palvelustyttöä, varsinkaan nyt, -kun kreivi on täällä. - -Plummer käveli edestakaisin lattialla kädet selän takana. - --- Saakelin sukkelaa! Hänen pitäisi päästä _business'iin_, mutisi hän. - -Sovinto saatiin aikaan sillä ehdolla, että Agnes hoitaisi -toistaiseksi tehtäviänsä, mutta kreivin nähden olisi perheen -ystävätär. - --- Oletteko vihainen minulle, Agnes? -- kysyi Frank, kun he erosivat. - --- En koskaan ole pelännyt niin kovin, vastasi Agnes. -- Mutta minä -luulen, että se kuitenkin meni hyvin, vai mitä arvelette? - --- Se onnistui mainiosti. Ja voitte olla varma, että siihen koukkuun -kyllä tartutaan. - --- Kiitän teitä! - --- Ei vielä, mutta ehkä myöhemmin. -- - --- Eikö kreivi olekin kovin herttainen, äiti? -- kysyi Fanny. -- -Oletko koskaan nähnyt niin kohteliasta, huomaavaista ja kuitenkin -niin luonnollista herraa? Niin, sellaisia ovat europalaiset -gentlemannit. - --- Sellaisia eivät ole ainakaan meikäläiset, vastasi mrs Plummer -huoaten, ja katsoi miestänsä, joka siinä käveli ja haukotteli. - - - - -V. - - -"Jälkipäivä" tuli. Plummer oli kellonlyömällä saapunut konttooriinsa, -mutta hän oli haukotellut vahvasti. Rouva oli levännyt puolipäivään -saakka, mutta Fanny oli ollut liian hermostunut voidakseen nukkua. -Hän oli noussut ylös, jotta edes joku talonväestä olisi saapuvilla, -kun kreivi tulisi. Mutta kreivi ei tullut. Fanny oli itse kenenkään -huomaamatta hiipinyt kreivin ovelle, mutta sieltä ei kuulunut mitään. -Sitten oli hän, kuten rauhaton sielu, harhaillut ympäri suurissa -huoneissa ja lukemattomia kertoja katsonut, oliko kaikki kunnossa -aamiaispöydässä. Nyt hän oli istahtanut nojatuoliin ja aikoi juuri -vaipua uneen, kun hän äkkiä kuuli keveitä askelia portaissa. Salaman -nopeudella syöksähti hän ylös joutuakseen kreiviä vastaan ovelle. - --- Mitä näen? Nytkö jo ylhäällä? Luulin, että olimme tehneet -sopimuksen maata koko aamupäivän, sanoi kreivi iloisesti. -- Mutta -minä unohdinkin olevani Amerikassa. Te olette aikaisin ylhäällä -sen sijaan, kun me europalaiset olemme oikeita unikekoja. Ette voi -ajatella, miten minua suututti, kun minä ollessani ensi kerran -amerikalaisessa pensionissa, tulin herätetyksi makeimmasta unestani -kellon kilinällä. Ja päällisen päätteeksi selitettiin, ettei -aamiaista voinut saada yhdeksän jälkeen. Muutin heti. Sehän oli -raakalaisuutta. - --- Toivon, ettei amerikalaisissa perheissä olla sellaisia -raakalaisia, kuin pensioneissa, vastasi Fanny. -- Mutta eikö kreivi -tahdo syödä yksinkertaisen aamiaisen? -- Ja hän avasi ruokasalin oven. - --- Emmekö odota rouva äitiänne?... eli ehkä... mutta kas, täälläpä -hän onkin. - -Mrs Plummer purjehti sisään arvokkaana, kuten aina. - --- Minua ilahuttaa nähdä teidät terveenä ja reippaana rasittavan -illan jälkeen, sanoi kreivi ja meni kevein askelin rouva Plummeria -vastaan sekä suuteli hänen kättään. -- Kiitos eilisestä! Se oli -hauskin yllätys, mitä minulle Amerikassa on valmistettu. - -Mrs Plummer punastui ja tunsi omituisen väristyksen käyvän kaikkien -jäseniensä läpi. "Oikea" kreivi oli suudellut hänen, ompelijattaren -kättä. Kuka sitä olisi uskonut kaksikymmentä vuotta sitten? - --- Missäs meidän norjalainen satakielemme on? -- kysyi kreivi, kun -istuttiin aamiaispöydässä. - --- Hän nukkuu varmaan vielä, vastasi mrs Plummer tyynesti. -- Hän oli -nimittäin juuri ollut kyökissä ja käskenyt Agneksen pysyä siellä ja -antaa toisen palvelustytön passata. - -Kreivi oli tavattoman hilpeä. Hän kertoi europalaisia kaskuja ja -kuvaili, mitä hän oli nähnyt monilla matkoillaan, erittäinkin -oleskellessaan Lontoossa, Fanny oli ihastuksissaan. Hän unohti -kokonaan väsymyksensä. Oli sateinen päivä, jotta täytyi jälellä oleva -aamupäivä olla sisällä. - --- Nyt minäkin laulan kansanlauluja, sanoi kreivi ja astui empimättä -pianon ääreen. Kauniilla, miellyttävällä äänellä lauloi hän muutamia -ranskalaisia Berangerin sepittämiä ja muutamia englantilaisia lauluja -sekä lopuksi "Home sweet home". - -Mrs Plummer oli ihastuksissaan ja Fanny oli seitsemännessä taivaassa. - --- Teillä on myöskin kaunis koti ja rakastettava äiti, herra kreivi, -puhkesi Fanny puhumaan. - --- Te tunnette hänet?... Ai, sehän on totta! Tehän olette vieraillut -muutamia päiviä hänen linnassaan, vaikka minä pahaksi onneksi olin -silloin poissa, vastasi kreivi. - -Ja nyt hän häikäilemättä ylisteli sitä "äitiä", jota hän ei ollut -koskaan nähnyt, ja minkä linnassa hän ei ollut koskaan käynyt. Pian -oli Fanny keskellä unohtumattomia matkamuistelmiaan. - --- Ja ruusutarha! Kuinka ihana se oli väriloistoineen ja suloisine -tuoksuineen! -- sanoi hän. - --- Ja jasmiinihuvihuone!... Se oli aina minun mielipaikkana, vastasi -Charles. - --- Jasmiinihuvihuone?... Sitä minä en muista... Missä se oli? Me -kuljeskelimme puistossa ristiin rastiin niin monta kertaa eikä -äitinne koskaan unohtanut kertoa meille siitä, mikä oli teidän -kanssanne jossain yhteydessä. Hän oli niin ylpeä teistä. - --- Ovatko jasmiinit huvihuoneen ympäriltä todellakin mahtaneet -lakastua?... Se olisi kovin ikävää, sillä ne olivat niin kauniita, -vastasi Charles varmasti. -- Olen viettänyt monta hauskaa hetkeä -siellä. - -Heidän keskustelunsa keskeytyi, sillä muutamia vieraita saapui. Nämä -pyysivät anteeksi, että tulivat niin aikaisin, mutta heidän oli -matkustettava maalle, eivätkä tahtoneet tehdä sitä pistäytymättä -kiittämään eilisestä sekä näkemään edes vilahdukselta vielä sitä -harvinaista vierasta, j.n.e. Samalla tahtoivat he hyvissä ajoin saada -varmuuden musiikkiopinnoista sen norjalaisen neidin johdolla, joka -oli esiintynyt eilen juhlassa. - --- Hän ei pahaksi onneksi ole kotona, sanoi mrs Plummer. - --- Onko rouva Plummer niin hyvä ja antaa hänelle meidän -käyntikorttimme ja pyytää kaksi tuntia viikossa Jessielle ja -Gertielle. - --- Kyllä, sen hän tekee mielellään. Hyvästi! Hyvästi! - --- Teillä amerikalaisilla on merkillinen tapa lausua -kohteliaisuuksia, sanoi kreivi. -- Luulin, että me parisilaiset -olisimme kehittyneempiä siinä asiassa, mutta minä luovun heti -kilpailusta teidän kanssanne. - -Vasta päivälliselle kello kuuden aikaan kokoontui koko perhe. Plummer -saapui hyväntahtoisesti hymyillen, joka merkitsi, että hän oli -hyvällä tuulella. - --- Noh, ovatko liiketoimet onnistuneet hyvin tänään, herra Plummer? --- kysyi kreivi ja ojensi hänelle kätensä. - --- Kyllä, aina joku satanen säästöä, vastasi Plummer ja kilisteli -rahoja, joita hänellä oli irtaallaan taskussa. - --- Onnellinen se, joka saa sillä tavalla joka päivä, sanoi kreivi ja -kohautti kulmiansa. Teillä on suuremmat tulot kuin kreiveillä. - --- Kyllä, minä uskon todellakin, että monellakin kreivillä ja -vapaaherralla olisi edullisempi olla amerikalaisena liikemiehenä, -mitä tuloihin tulee, sanoi Plummer. -- Raha on vankempi perustus, -kuin arvonimet. - --- Äiti, sinun täytyy sallia Agneksen syödä meidän kanssamme tänään. -Se on aivan välttämätöntä, kuiskasi Frank äitinsä korvaan. - --- Niin kai, sinä olet toimittanut asiat kauniisti, murisi mrs -Plummer. -- Minä luulen, ettet voi ajatella enää muuta, kuin Agnesta. -Toivon ettet rupea hakkailemaan palvelustyttöjä. - --- Voit olla huoleti, siinä asiassa en aio seurata isäni esimerkkiä, -vastasi Frank nenäkkäästi. - -Mrs Plummer punastui ja kääntyi toisaalle. - -Päivällinen meni onnellisesti ilman mitään häiriötä. Kreivi oli -tapansa mukaan iloinen ja miellyttävä. Frank luki päivän "Tribunista" -pitkän kuvauksen eilispäivän juhlallisuuksista, puheista, miss Lilyn -kauniista elokutionista ja norjalaisen satakielen laulusta. Naisten -puvuistakin oli siinä selonteko. - --- Tuhat tulimaista, mistä ne ovat tuon saaneet käsiinsä? -- -ihmetteli mr Plummer. -- Minä ainakin kielsin ankarasti kaikkien -sanomalehti-urkkijain pääsyn taloon. Mutta eivätköhän ne sittekin ole -tunkeutuneet sisään. Oletteko joutuneet tekemisiin amerikalaisten -sanomalehtimiesten kanssa, herra kreivi? - --- Minäkö? -- lausui kreivi nauraen. - --- Minä näin erään niistä seisovan etehisen ovella ja tekevän -muistiinpanoja aivan, kuin olisi ollut henki kysymyksessä, sanoi -Frank. -- Hän oli tunkeutunut sisään kyökin kautta. Toinen oli -kätkeytynyt ranskalaiseen hännystakkiin ja akkunoissa niitä varmaan -oli, kuin iilimatoja. - --- Niin, ne ovat pahempia, kun kärpäset kesällä, sanoi mr Plummer. --- Ja niitä ei voi hävittää rotan myrkyllä eikä kärpäspaperilla. -Mutta minä olen keksinyt niitä varten erityisen menettelytavan, joka -on vaikuttanut sen, etteivät ne mielellään pistä nenäänsä minun -konttooriini. Minä ihmettelen, ettei kukaan niistä ole ollut täällä -ahdistelemassa teitä, herra kreivi. - -Samassa soi eteisen kello ja palvelija tuli ilmoittamaan, että eräs -herra, joka jo kerran ennenkin oli ollut siellä, istui arkihuoneessa -ja pyysi saada puhutella herra kreiviä. - --- Saatte nähdä, että se on n:o yksi sanoi Frank. -- Saanko luvan -nähdä kortin! Aivan oikein! "_Pioneer Press!_" - -Kaikki purskahtivat nauruun. - --- Toimitanko hänet tielle? -- kysyi mr Plummer ja pyyhki suutaan -ruokaliinalla. - --- Ei, ei, minun täytynee uhrautua yleisen hyvän takia, vastasi -kreivi ja nousi. - --- Istukaa vaan rauhassa! Ei ole mitään kiirettä... Antakaa hänen -odottaa vaikka tuomiopäivään saakka, huusi mr Plummer suuttuneena. --- Sanokaa nyt minulle, herra kreivi, mikä runoilija mielestänne -parhaiten sopii jälkiruoaksi Whittier eli Lovell? - --- Minä mukaudun täydellisesti isäntäni kirjalliseen makuun, vastasi -Bradford. - --- Frank, nouda pullo Whittieriä ja vie sitte kaikessa hiljaisuudessa -Byron takaisin paratiisiin. - -Viimeksi mainitut sanat kuiskattiin Frankin korvaan. Hän katosi ja -tuli pian takaisin mukanaan pullo Catawbaa. Tyhjennettyään lasin -kumarsi kreivi ja meni. - -Arkihuoneessa tuli reportteri kohteliaasti häntä vastaan ja alkoi -pitkän esityksen sanomalehdistön velvollisuudesta pitää yleisöä _a -jour_ tärkeimpiin tapahtumiin nähden, mutta Charles keskeytti hänet -ja sanoi: - --- Kaiken tuon tiedän. Sanokaa nyt lyhyesti, mitä tahdotte. - -Reportteri vastasi iloitsevansa siitä, että kreivi oli jo niin -amerikalaistunut, että voi heti käydä asiaan käsiksi. Hän otti -muistikirjan ja lyijykynän sekä merkitsi syntymävuoden ja paikan, -koulun, yliopiston j.n.e. Sitten rupesi hän kyselemään ranskalaisesta -tasavallasta, pariisilaisoloista, kirjallisuudesta ja liikeoloista. -Charles Bradford istui aivan tyynenä ja lateli reportterille yhden -tekaistun jutun toisensa perään. Hän pani viralta pari ministeriä, -antoi Boulangerin tulla haavoitetuksi kaksintaistelussa, ennusti -sotaa Saksan kanssa ennen vuoden loppua, otti hengiltä muutamia -tiedemiehiä ja kirjailijoita, ylisti hiljattain ilmestyneitä teoksia, -joista reportteri ei ollut kuullut mitään siitä luonnollisesta -syystä, että niitä ei ollut ilmestynytkään. Reportteri lähti aivan -ihastuksissaan saamistaan uutisista sekä kreivin alentuvaisuudesta, -ystävällisyydestä ja puheliaisuudesta. - -Neljännestunnin perästä soitettiin taas. Se oli eräs "Tribunen" -gentlemanni, joka kysyi herra kreivin vointia. - --- Käskekää niiden laputtaa... - -Enempää ei herra Plummer ehtinyt sanoa, sillä hänen vaimonsa tarttui -hänen käsivarteensa ja heitti häneen moittivan silmäyksen. - -Kreivi esiintyi tälläkin kertaa uhrautuvaisena. Mutta kun kolmas -soitto kuului, ja palvelija ilmoitti "Evening Journal", loppui herra -Plummerin kärsivällisyys, hän ryntäsi ulos ja toimitti miehen tielle -omalla tavallaan, käyttäen saappaitaan apuna. - --- Ja nyt voimme viettää jonkun hauskan hetken paratiisissa, sanoi -Plummer palattuaan taistelusta "Evening Journalin" kanssa. - --- Paratiisissa? lausui kreivi ja katsoi häntä silmät selällään. - --- Niin, se kuuluu minun salaisuuksiini, vastasi Plummer -veitikkamaisesti. - -Mutta kun rouva Plummer huomasi, ettei sitä enää voinut välttää, -lähetti hän Agneksen sinne pyyhkimään pöydät ja katsomaan, että -kaikki siellä oli järjestyksessä. - -Mr Plummerin toivo saada nähdä ystävänsä paratiisissa oli vihdoinkin -toteutunut. Frankin oli äitinsä lähettänyt sinne pitämään vaaria -ja hillitsemään hänen ihastustaan, jos se rupeaisi saamaan liian -karkean muodon. Mr Plummer oli antanut europalaiseen tapaan asettaa -esille kaksi pientä kupillista väkevää kahvia ja kaksi liköörilasia. -Ensi työkseen veti hän saappaat jaloistaan ja veti niihin pehmeät -tohvelit. Sitte hän heitti takkinsa tuolille ja huitoi käsiänsä. - --- Tässä nyt näette minun pesäni, herra kreivi, sanoi hän hymyillen -ja tarjosi kreiville sikaarin. -- Tämä ei ole niin hienoa väkeä -varten, kuin te olette, lisäsi hän ja nyhjäsi kreiviä kylkeen. -- -Mutta minusta te olette saakelin hauska mies, ja sentähden pääsette -te "paratiisiin". Kas niin, istukaa nyt hajareisin tuolille tahi -pankaa jalat pöydälle ja olkaa aivan kuin kotonanne. - -Ja mr Plummer näytti hyvää esimerkkiä. Charles Bradford katseli -ihmeissään ympärilleen. Oli aivan kuin hän olisi joutunut toiseen -maailmaan. Pitkä puupöytä piippuineen, väkevä tupakanhaju ja mr -Plummer itse paitahihasillaan, kaikki tämä muistutti häntä jostain, -mistä hän ei oikein ollut selvillä. Mutta yht'äkkiä hän havahtui. - --- Nyt minä ymmärrän! huudahti hän. -- Tiedättekö, herra Plummer, -mitä tämä huone muistuttaa? Niitä vanhoja englantilaisia -klubihuoneita, mistä Smollett ja Fielding kertovat, missä peruukit -kokoontuivat pitkien pöytien ympärille oluthaarikoineen ja -liitupiippuineen keskustelemaan valtiollisista tapahtumista ja -kertomaan häväistysjuttuja. Tässä huoneessa on jotain historiallista, -jotain kodikasta. - --- Kodikasta? puuttui puheeseen Frank, joka istui pöydän toisessa -päässä -- Luulin, ettei sellaisia ravintoloita olisi Ranskassa, vaan -ainoastaan Englannissa. - --- Minä tarkoitankin kuvaannollisessa merkityksessä, vastasi -Bradford, joka samassa sai yskäkohtauksen. -- Se loihtii esiin -kuluneiden aikojen muistoja, joihin on tutustunut kirjallisuuden -avulla. - --- Mitä herroja te nimitittekään? kysyi Plummer. -- Smollett ja... - --- Fielding. Olette varmaankin lukenut Smolletin "Peregrine Picklesin -seikkailut"? - --- En, meillä businessimiehillä ei ole aikaa tutustua kirjallisuuden -uutuuksiin, vastasi Plummer. -- Meidän täytyy ajatella laskujamme, -mittauksiamme; me luemme lehtemme aamusin ja iltasin, siinä kaikki. - --- Mutta minä olen varma, että te pitäisitte siitä, herra Plummer. -Siinä on monta oikein mehevää juttua eikä siinä ole liian paljoa -tuota väsyttävää sivistystä, lisäsi hän hymyillen. - --- Frank, kirjoita muistiin "Peregrine Picklesin seikkailut", -huudahti mr Plummer. -- Eikös sen nimi ollut semmoinen? Onko se tänä -vuonna ilmestynyt? - --- Ei, se on hyvin vanha. - --- Koeta saada se käsiisi, Frank, ja vie se konttooriin!... -Sivistystä, sanoitte te... Niin, me vanhanaikaiset yankeet emme -erityisesti välitä siitä. Mitä me sillä tekisimme täällä lännessä? -Se tuottaa vaan vaivaa, koristuksia ja tuhlaavaisuutta, ja siten -vaan katkeroitetaan toistensa elämää. Miksi eivät ihmiset saa -olla sellaisia, miksi luonto on ne muodostanut? Huvittaneekohan -miestä, joka on työskennellyt metsissä ja pelloilla -- niin olen -minä tehnyt -- käydä varpaillaan hännystakkeihin puettujen herrojen -joukossa kauniiden kynttiläruunujen valossa varoen itseään ikäänkuin -kapalovauvaa? Ja, katsokaas, sentähden tulen minä mielelläni tänne -paratiisiin, missä minä saan olla kuten itse tahdon, ja mihin ei -mikään "Tribunen" reportteri uskalla pistää nenäänsä. Ha, ha, ha! -Niin, anteeksi, herra kreivi, mutta minä olen vaan yksinkertainen -yankee, joka on alkanut aivan tyhjin käsin ja työllään kohonnut. Ja -_moneytä_ on mr Plummerilla, niin, sitä hänellä on. - -Mr Plummer siristi toista silmäänsä ja romisteli taskussaan rahoja. - --- Kuka olisi uskonut, että te olitte niin hauska mies? Huomaan -nimittäin, ettei teidän tähtenne tarvitse pukeutua sivistyksen -viikunalehtiin. Ovatko kaikki ranskalaiset kreivit yhtä hupaisia? - --- Ei kaikki, vastasi Bradford ja katseli sikaariaan. -- Mutta minä -pidän hauskoista ihmisistä, ja sentähden olen minä itsekin hauska. -Minä viihdyn hyvin yankeiden seurassa, mr Plummer. - --- Se ilahuttaa minua, vastasi mr Plummer. - --- Te olette varmaan kokenut yhtä ja toista, mr Plummer. -- Te -osaatte varmaan kertoa koko joukon hauskoja juttuja. - --- Kyllä, jos te kerran saatte isän alkuun, ei hän lakkaakaan, -puuttui Frank puheeseen. - --- Sekin saattaa olla mahdollista, sanoi mr Plummer ja istuutui -hajasäärin tuolille. -- Mutta mitäs minä kertoisin? Sinähän tunnet, -Frank, minun juttuni, auta nyt minua. - --- Kerro, miten sinä annoit naisille kylvyn keskellä yötä, sanoi -Frank. - --- Niin, se on hauska juttu, sanoi mr Plummer ja karisteli kurkkuaan. --- Se oli silloin, kun minä olin erään Missisippihöyryn kapteenina --- olen nimittäin koettanut joka lajia, näette. -- Silloin sattui -eräänä yönä, kun meillä oli paljon matkustavia, erittäinkin naisia, -että laiva tarttui matalikolle. Missisipillä sattuu usein, että -sinne aivan aavistamatta ilmestyy matalikko siihen missä edellisenä -päivänä ei mitään sellaista ole ollut. Laiva sai pienen nyhjäyksen -ja matkustajat luonnollisesti luulivat, että oli jouduttu karille. -He syöksivät ylös yöpukimissaan, sekä alkoivat juoksennella ympäri, -kuin hullut parkuen minkä jaksoivat. Minä komensin juuri koneen -käymään taaksepäin, kun siinä kesken kirjavan kiireen jouduin -tuon hullun joukon keskelle. Yksi heittäytyi kaulaani ja kaksi -repi käsivarsistani kirkuen kurkun täydeltä: "kapteeni, kapteeni, -hukummeko? Pelastakaa meidät, herra kapteeni!" Minä käskin heidän -mennä niin kauaksi kuin tietä riitti, mutta luuletteko sen auttaneen? -Silloin käskin minä tuoda esille ruiskun, jolla me tavallisesti -puhdistimme laivan kantta, ja tähdätä suihkun niitä hullaantuneita -naisia kohti. Ette voi käsittää, kuinka ne juoksivat pakoon suihkua, -joka loiskien ajoi niitä takaa. Minä nauroin niin, että aioin -läkähtyä. Olisittepa vaan nähnyt eräänkin paksun neekerimatamin, hän -se vasta huusi ja elämöi! - -Mr Plummer lähetti nyt Frankin hankkimaan enemmän kahvia. Hänen -palatessaan jutteli isä jo toista kertomusta. - --- Olette kai kuullut puhuttavan Missisipillä kulkevien höyryaluksien -kiivaista kilpailuista, sanoi mr Plummer. -- Lyötiin suuria vetoja, -koetettiin saada kuumuutta höyrypannuun ja päästä ensimmäiseksi; -kesti tai katkesi. Ja matkustajat seisoivat kannella huutaen ja -hurraten kun joku aluksista meni toisen ohitse. Ja jos vauhti -hiljeni, tulivat matkustajat ja pyysivät lisäämään höyryä sekä -lupasivat rahaa. Jaa, ne olivat hupaisia aikoja, saatte uskoa. -Sattuipa sitten kerran, että me noin sata penikulmaa S:t Louisista -pohjoiseen koetimme pysyä kaikin voimin erään aivan uuden, ison -aluksen edellä. Emme tahtoneet ottaa semmoista häpeää, että jäisimme -jälkeen, ja sentähden ponnistimme täydellä höyryllä eteenpäin. Ja -ennenkuin meillä oli vaarasta aavistustakaan, kuulimme hirveän -räjähdyksen, ja ihmiset, mastot ja köydet lensivät ilmaan. Päät, -kädet ja sääret lentelivät kuni raketit ilmassa. Minä en tiennyt -mitään ennenkuin jo olin muutamia satoja penikulmia korkealla -ilmassa, josta jouduin erään kaukana sisämaassa olevan puun -latvaan. Alutta alus, matkustajat ja kaikki muu oli kadonnut -jäljettömiin. Se oli minun viimeinen matkani laivurina. - --- Tuo muistuttaa minua eräästä seikkailustani Norjassa, sanoi kreivi -hymyillen. - --- Oletteko sielläkin ollut? kysyi mr Plummer. -- Te olette tehnyt -pitkiä matkoja. - --- En niin pitkiä, kuin te, mr Plummer, joka matkustelette -ylhäällä ilmassa, vastasi kreivi. -- Olinhan vaan Norjassa -karhunpyynti-matkalla. Olin aivan yksin, mukanani oli vaan -kaksipiippuinen pyssyni ja koira. Koira ajoi karhun ylös ja minä -ammuin sitä, mutta luoti ei osunut. Ammuin toisen luodin, mutta sekin -vaan haavoitti karhua, joka raivoisana syöksyi kahdella jalalla -minua kohden. Minulla ei ollut aikaa saada pyssyyn uutta panosta, -ja koetin sentähden päästä pakoon. Koira koetti sitä estää, mutta -tuli revityksi kappaleiksi, ja minä kuulin tuon hurjistuneen eläimen -lähenevän lähenemistään. Äkkiä keskeytti eräs syvä vuoren rotko -pakoni. Vaahtoava virta kohisi sen pohjalla. Se oli huimaavan syvä -ja ainoastaan kaksi ohkaista palkkia oli asetettu portaaksi sen yli. -Minä juoksin portaalle ja karhu perässä. Silloin huomasin toisella -rannalla... toisen karhun, joka lähestyi minua kita avoinna. Mitä oli -tehtävä? Karhu edessä ja toinen takana, vaahtoava virta kahden kapean -palkin alla. Heitin kiväärini pois, nostin käsivarteni ilmaan ja... - -Bradford vaikeni äkkiä ja imeskeli rauhallisesti sikaariansa. - --- Ja mitä sitten? -- kysyi Plummer jännityksessä. Hän oli ottanut -sikaarinkin suustaan. - --- Sittenkö? Niin, sitten ne söivät minut, vastasi Bradford tyynesti. --- Se oli viimeinen kerta kun minä olin karhuja ampumassa Norjassa, -lisäsi hän vakavasti ja hörppäsi kahvikupista. - -Plummer katsoi ihmeissään häntä. Sitte hän rupesi nauramaan niin, -että kyyneleet tulivat silmiin. - --- Luulen toden totta, että voitatte minut juttujen kertomisessa, -sanoi hän ja läjäytti vierastaan reiteen. -- Sitte ne söivät minut... -ha, ha, ha!... Te olette saakelin "smart!" - -Frank yhtyi nauruun, mutta he tulivat keskeytetyiksi, sillä Agnes -tuli ilmoittamaan, että naiset tahtoivat sanoa herroille hyvää yötä. -He olivat väsyneitä eilispäivän juhlimisesta. - -Kreivi nousi heti. - --- Sitten emme saakaan tilaisuutta kuulla neidin kaunista ääntä -tänä iltana? -- sanoi hän kohteliaasti. Mutta minä luulen, ettemme -ole oikein sopivia naisten seuraan, lisäsi hän ja haisteli takkinsa -hihaa. -- Teillä pitäisi olla erityiset paratiisipuvut, herra Plummer. - --- Noh, hiukkanen tupakan hajua ei nyt viene kultausta heistä, sanoi -Plummer nauraen ja veti takin yllensä. -- Sitte ne söivät minut! Ha, -ha, ha; se tulee huvittamaan minua koko yön. - -Lyhyen keskustelun jälkeen poistuivat naiset, samoin herra Plummer; -hänen vaimonsa tahtoi puhella hänen kanssaan kahden kesken. Kreivi ja -Frank olivat tuskin jääneet kahden, kun viimeksi mainittu kuiskasi: - --- Huvittaako teitä katsella Minneapolista iltavalaistuksessa, herra -kreivi? - --- Kreivi nyökkäsi, ja he poistuivat ottaen portinavaimen mukaansa. - -Mutta ylhäällä makuuhuoneessa odotti mr Plummer nöyrästi vaimonsa -nuhdesaarnaa, hän oli huomannut jo myrskyn olevan tulossa. - --- Pidätkö todellakin kylläksi arvokkaana tapana edustaa taloamme ja -kaupunkiamme siten, että kutsut tuon vieraan kreivin "paratiisiisi" -ja näytät hänelle kaikki alhaiset tapasi? alkoi hän. - --- Noo, hän viihtyy totta tosiaan yhtä hyvin minun tupakkani, kuin -teidän silkkihameittenne seurassa, vastasi hän taisteluhaluisesti. - --- Sinä tuomitset muita itsesi mukaan, Plummer, mutta meillä on toden -totta tärkeämpiä asioita mietittävänä, kuin Byronin tutkiminen, kuten -sinä sitä kutsut, väitti mrs Plummer. - --- Tärkeämpiä asioita? Mitä tärkeitä asioita ne olisivat? -- murisi -Plummer. - --- Etkö sitten näe sitä mahdollisuutta, mikä tarjoutuu meille nyt, -Plummer? Etkö ole huomannut mimmoista huomaavaisuutta kreivi osoittaa -Fannylle? Missä sinun silmäsi ovat? -- Ja mrs Plummer pudisti päätään. - --- Minä totisesti luulen, että teillä on taas tekeillä jotain -naimapuuhia, vastasi Plummer. -- Tuskin te osaatte muuta ajatellakaan. - --- Ajattelehan, Plummer, miltä tuntuisi päästä Ranskaan, tulla -vastaanotetuksi linnassa, joutua ranskalaisen aatelin sukulaiseksi ja -seurustella heidän kanssaan! Se se olisi jotain, Plummer. - --- Minä puolestani jään mieluummin paratiisiini, sanoi Plummer. -- -Mutta tehkää, miten tahdotte! Jos voitte saada sen toimeen, niin -kernaasti minun puolestani... Hän on hauska mies, hän!... Sitte ne -söivät minut... Ha, ha, ha!... Se on mainiota! - -Mrs Plummer katsoi ihmeissään miestänsä. Oliko hän juovuksissa? - --- Minä en voi käsittää, kuinka sinä voit katsoa asian niin -vähäpätöiseksi. Minua tulee se pitämään valveilla koko yön, sanoi hän. - --- Minua ei ainakaan, vastasi Plummer ja haukotteli. - -Tunnin kuluttua kuorsasi hän täyttä vauhtia ja vaimonsa säesti häntä -unohtaen suunnitelmansa. - - - - -VI. - - -Kreivi ja Frank olivat suunnanneet kulkunsa Washington avenuea -alaspäin. Koreiden kauppapuotien valot olivat jo aikoja sitte olleet -sammutettuina. Yksi ainoa liekki valaisi niitä, jotta vartioiva -poliisikonstaapeli voi nähdä, ett'ei sisällä ollut ketään, joka -tahtoi anastaa lähimäisensä omaisuutta. Kadut olivat melkein -tyhjät. Oli toisenlaista kuin Pariisissa, missä vaunujen jyrinä ja -ihmisten sorina piinaa korvia yötä päivää, missä iloiset nuoret -miehet istuskelevat kahvikuppiensa, à la glace'nsa eli viinilasinsa -ääressä kahviloiden ulkopuolella, ja missä kuulee naurua, -musiikkia ja viinurien kutsuhuutoja siihen aikaan, jolloin kaikki -rehelliset yankeet ovat vetäneet yömyssyn korvilleen ja uneksivat -vehnäkeinotteluista ja muista liikeasioista heidän vaimojensa -tarkastellessa puoliavoimin silmin uutta jalokivikoristetta, joka -päivän kuluessa on ollut näytteillä Elliotilla. Minneapolis näyttää -öiseen aikaan kunnialliselta, oikein puritaanikaupungilta. Ei mitään -pyntättyjä naisia, jotka ahdisteleisivat kysymyksillään, ei mitään -lörpötteleviä nuoria herroja, jotka keskusteleisivat teaattereista ja -politiikasta, näy kaduilla. Korkeintaan voi pari kolme renttua vaania -jossain pimeässä sopessa ja mätkäyttää ohikulkijaa hiekkapussilla -päähän anastaakseen hänen rahansa tahi kellonsa, jos hänellä -sellaisia sattuu olemaan. - -Mutta kunniallisuus ei missään tapauksessa ole niin suuri, kuin -näyttää. On olemassa sellaista, josta sanotaan "kulissien takana". -Ja Minneapoliksessa tapahtuu paljon kulissien takana. Sanomalehdissä -kerrotaan, että se taikka se paha on poistettu, mutta todellisuudessa -se on vaan muutettu -- kulissien taa. Ja ylpeästi kantaa kaupunki -kaunista siveellistä ulkokuortansa, kuten amerikalainen sunnuntai. -Mutta kukaan ei puhu, mitä tapahtuu kulissien takana. -- Frank oli -vienyt kreivin variété-teaatteriin, missä he olivat ihailleet naisten -kauniita muotoja, ja nyt he ohjasivat kulkunsa Vicollet houseen, -erääseen kaupungin hienoimpaan hotelliin. Frank kuiskasi jotain -ovenvartijan korvaan. Hän hymyili, antoi molemmille lipun ja mainitsi -n:o 57. Frank nousi hiljaa portaita ylös ja kreivi seurasi häntä. -Neekeri käveli edestakaisin, kuin mikä Cerberus 57:n edustalla. Hän -alkoi näyttää tuimalta, mutta kun Frank antoi hänelle liput, vetäytyi -hän kohteliaasti sivulle ja antoi heidän astua sisään. Huone, johon -he tulivat oli jotenkin yksinkertaisesti kalustettu, mutta sen sijaan -valaistu häikäisevästi. Paksut verhot estivät valon tunkeutumasta -akkunoista kadulle. Parhaiten valaistu esine huoneessa oli vihreä -pelipöytä. Tämän ympärillä istui joukko vanhempia ja nuorempia -miehiä. Kaikilla oli tuo pelaajille omituinen levotoin ilme silmissä, -sekä huulilla surutoin hymy, johon samalla sekaantui katkera piirre, -kun joku kultakasoista joutui vastapelaajan omaisuudeksi. Kuulut -vaan ilmoittajan yksitoikkoinen: musta -- punanen... ja kultakasat -vaihtoivat omistajaa. - --- Tämähän näyttää oikein europalaiselta, kuiskasi kreivi Frankille. - --- Aivan niin, me tulemme perässä, vastasi Frank. - --- Minä luulin, että kaikki pelihuoneet olivat hävitetyt -Minneapoliksesta, sanoi kreivi. - --- Niinhän ne ovatkin, vastasi Frank lyhyesti. - --- Ovatko? -- sanoi kreivi naurahtaen. - --- Luonnollisesti ei niitä sanomalehtien mukaan ole olemassa, vastasi -Frank nauraen. -- Haluttaako teitä koettaa onneanne, herra kreivi? - --- Kiitos, ei! Minä pidän sen suurena tyhmyytenä, vastasi Bradford, -enkä voi ymmärtää kuinka nuoret miehet voivat siihen antautua, -etenkin tällaisessa maassa, missä on niin helppo ansaita rahoja. - --- Sentähden juuri täällä pelataan, vastasi Frank. -- Mitä helpommin -rahoja saa, sitä nopeammin tahtoo ne menettää. Jos omistaa tuhansia, -tahtoo saada miljoonia ja pian. Mutta jos ette tahdo täällä mitään -tehdä, niin menemme; täytyy rientää saadaksemme nähdä ja kuulla -Linneriä. - --- Linner? Kuka se on? - --- Ettekö ole kuullut hänestä? Hän on yksi Minneapoliksen -tunnetuimpia henkilöitä. Hän on ollut asianajaja, niin, etevä -asianajaja, että hän ajoi melkein kaikki suurimmat oikeusjutut täällä -lännessä. Ei ollut jyryä, joka olisi voinut häntä vastustaa. Ja -valtiollisena puhujana oli hän hyvin kuuluisa. Mutta nyt hän on vanha -ja on juopottelemisella turmellut itsensä. Nyt ansaitsee hän leipänsä -laulaen ja soittaen eräässä kahvilassa. Hän soittaa merkillisen hyvin -viulua, tahi on ainakin soittanut. Hän houkuttelee kahvilaan monta -vierasta, sillä jos onnistuu saada hänet ärtymään, ei hän välitä -mistään, vaan rupeaa pitämään puheita, kuten menneinä aikoina. Mutta -meidän täytyy kiiruhtaa, sillä kahvila suletaan kahdeltatoista. - -Frank ja kreivi astuivat erääseen Washington avenuen varrella -olevaan hienoon kahvilaan. Tavallisuuden mukaan olivat akkunaverhot -alaslasketut. Tarjoilupöydän päästä oli poikki lattian asetettu -kaide, minkä takana oli koko joukko pieniä pöytiä. Niiden ympärillä -istui muutamia hienompaan seurapiiriin kuuluvia nuoria miehiä -sikaareineen ja olutlasineen. Muutamat pureskelivat voileipiä. -Huoneen toisessa päässä oli kapea estraadi ja siellä istui kuuluisa -Linner kuin lintu häkissään. Hän haukotteli ja näytti uneliaalta. -Hänen vieressään lattialla oli viulu, ja pienellä pöydällä olutlasi -sekä muutamia voileipiä, joilla hän väliaikoina virkisti itseään. Hän -oli varmaan juuri lopettanut jonkun ohjelmanumeron. Hänellä oli oikea -taistelijan ruumis, leveähartiainen ja voimakas, mutta hänen kasvonsa -olivat punaiset ja pöhöttyneet. Punertavissa juopon silmissä oli -veltto katse, huulet sinertävät, nenä punainen ja turvonnut. Mutta -otsa oli korkea ja kaareva ja huolimatta korkeasta iästä -- hän oli -60 ja 70 välillä -- ympäröi sitä tuuhea, kiharainen, vaalea tukka. -Näki, että se oli hänen ylpeytensä, sillä hän oli sen taiteilijan -tavoin työntänyt korvien taakse niin, että se riippui alas hartioille. - -Frank ja kreivi olivat hätäpikaa tarkastelleet häntä, sekä -lähestyivät sitte tarjoilupöytää puhellakseen isännän kanssa, -jolle Frank esitti kreivin sekä lisäsi hymyillen, että hän oli -tarkastelemassa Minneapoliksen salaisuuksia. - --- Se on oikein, vastasi isäntä päätään nyökäyttäen. -- On erittäin -hauskaa saada tutustua teihin. Mitä saan luvan tarjota herroille? - --- Mitä suvaitsette, herra kreivi? -- kysyi Frank. -- Ehkä vähän -konjakkia ja seltteriä? - -Kreivi nyökkäsi. Kaiteen takana oli Linner juuri noussut seisomaan ja -huusi äänellä, joka ilmaisi että hän oli juonut paljon. - --- Hyvät herrat, nyt minä soitan kappaleen synnyinmaani vuorilta, -missä aurinko kerran valaisi onnellista lapsuuttani! - --- Bravo, Linner! Bravo! -- huusivat muutamat kuulijat ja paukuttivat -käsiänsä. - --- Nyt ne idiootit paukuttavat, ennenkuin tietävät, mille -paukuttavat, huudahti Linner pilkallisesti. - -Hän suoristi itseänsä, tarttui viuluunsa ja sulki puoleksi -silmänsä. Hetkisen seisoi hän siinä asennossa. Sitten kuului -heikko, väräjävä ääni viulusta, se paisui, tuli yhä vahvemmaksi -ja yksi helkkyvä kansanlaulu seurasi toistansa kohisten hurjassa -epätoivon ja repäisevien epäsointujen sekamelskassa. Linner seisoi -edelleen suletuin silmin ja suuret kyyneleet vierivät pitkin hänen -poskiansa, mutta hän soitti, rajusti, hillittömästi. Samassa kreivi -ja Frank astuivat aitauksen sisäpuolelle. Heti alkoi kuulua pienien -pöytien luota: "Halloo Frank!" -- ja useimmat nuorista miehistä -tulivat heidän luoksensa ja Frankin täytyi esitellä heille uuden -vieraan. "Kreivi Ducroix, -- mr Bentley, mr Simpson, -- mr Hove -j.n.e." "_Happy to know, -- happy to see you, -- happy to make your -acquaintance, Sir!_" kuului joka suunnalta. - -Mutta samassa kuului viulusta yksi ainoa särähtävä ääni. Linner oli -avannut silmänsä. - --- Ei, Jumala minua rangaiskoon, jos minä soitan jotain kunnollista -tuollaisille idiooteille, jotka eivät voi pitää suutaan kiinni. - -Ja nyt alkoi hän pilkallisesti vääristellen soittaa _Yankee-doodlea_ -laulaen ja tipsutellen ympäri estraadia. Yleisö nauroi ja taputti -käsiään. - --- Niin, niin, tää on juuri sopivaa teille! Se on amerikalaista -musiikkia; mutta te ette voi ymmärtää sydämen syvimpiä tunteita; -siihen te olette liiaksi muokkaamattomia... Mikä herätti teidän -keskuudessanne sellaisen hälinän, mikä pani teidät köyristelemään -selkiänne ja kumartelemaan aivan kuin olisitte katkeamaisillanne? -Minä olin kuulevinani sanan "kreivi". Arvatenkin joku europalainen -manto, joka on lähetetty tänne häväistysjuttuja pakoon. Ja nuori, -vapaa tasavaltainen Amerika ryömii heti polvillaan kuullessaan -tuollaisen nimen. Hävetkää! hävetkää, te nuoret amerikalaiset. -Nouskaa! Tuntekaa ihmisarvonne! Tehän olette päässeet kauemmaksi kuin -vanha Europa, joka taistelee vielä kreivien, paroonien ja muun roskan -kanssa! - -Naurunräjähdys keskeytti hänet. - --- Antakaa hänelle anteeksi, hän on juovuksissa, kuiskasi Frank -kreiville. - --- Hänhän on verraton! Esitelkää minut hänelle, sanoi kreivi. - -Frank meni esiraadin lähelle. - --- Herra Linner! Saanko esitellä teidät kreivi Ducroixille? -- -Asianajaja Linner. - -Linner tarttui kylmän kohteliaasti ojennettuun käteen ja asettui taas -entiseen asentoonsa. - --- Katsokaa nyt, hyvät herrat, näitä kahta, sanoi hän. -- Tuossa -seisoo kreivi, jolla on nimi, mikä voi vääntää yankeilta leukaluut -sijoiltaan, nuori, kaunis, luultavasti vähän elähtänyt kreivi, joka -on katselevinaan minua alaspäin, säälivin silmäyksin, vaikka hän nyt -sattuu olemaan minua alempana. Ja tässä seisoo asianajaja Linner, -asianajaja, -- niin, juoppo hylky, joka nyt soittaa kahvilassa -idiooteille. Kumman te meistä valitseisitte, ystävät? Kumpi meistä on -enemmän toimittanut maailmassa? Te yankeet, te olette kylliksi tyhmiä -ja tietämättömiä uskoaksenne, että hän tuossa on tullut maailmaan -silkkihatussa ja kannuksissa. Ei, hän on ollut yhtäläinen alastoin, -kirkuva kakara, kuin te ja minä. Mutta sen sijaan, että hän olisi, -kuten muut kunnon ihmiset ollut pakotettu tekemään työtä, kehittämään -aivojansa, sydäntänsä ja tahtoansa taisteluun olemassa olonsa takia, -on hänen ajatuksensa seisahtanut, hän on tietämättään, tahtomattaan -tullut osalliseksi kaikesta. Ruoka on pistetty hänen suuhunsa, -palvelijat ovat juosseet hänen asioillansa, ruoska on työnnetty hänen -kouraansa, jotta hän sillä huitoisi alustalaistensa korvuksia, rahaa -on satanut hänelle taivaasta, ja häntä on kunnioitettu mahtavana -- -tyhjäntoimittajana! Mutta minä, hyvät herrat, minä olen taistellen -kulkenut eteenpäin voittaakseni henkisen ylevämmyyden, ja minä -olen voittanut sen. Minä halkoilin pilviä, kuin kotka. Oli aika, -jolloin teidän epärehelliset raharuhtinaanne vapisten pelkäsivät -minun terävää kieltäni, jolloin minun valtiolliset vastustajani -purivat hampaitaan, kun minä kukistin heidän ehdokkaansa. Ja -nyt, -- hän sulki silmänsä ja suu vetäytyi puoleksi pilkalliseen -hymyyn, -- ja nyt, nyt minä olen uhrannut ruumiini ja sieluni -raittiusharrastuksiin. Nyt kuljen ympäri peloittavana esimerkkinä -siitä, mihin juoppous vie... Ja nyt, hyvää yötä, hyvät herrat! -Kuulen, että kello lyö kaksitoista, silloin lähestyy minun -vapautukseni hetki. Hyvää yötä, herra kreivi! Jumala suokoon teille -voimia sulattamaan kreivillisyyttänne täällä Amerikassa! - -Linner poistui kumarrellen viulu kädessä perällä olevasta ovesta, -mutta kreivi ja Frank lähtivät kotiin. - --- Se mies on nero! Suuri vahinko häntä, huudahti Bradford, kun he -taas olivat päässeet kadulle. - --- Hänellä ei näytä olevan kovin korkeat ajatukset teistä, -europalaisista aatelismiehistä, sanoi Frank leikillisesti. - --- Ei tunnu olevan, vastasi kreivi naurahtaen. - - - - -VII. - - -Frankin ennustus Agneksen oppilaiden saamisesta toteutui. Niin -paljoa ei Plummerilaisilla ollut koskaan vieraita käynyt, kuin -nyt, ja kaikki tahtoivat musiikkituntia lapsilleen. Luonnollisesti -tahtoivat he samalla vilahdukselta nähdä nuorta, kaunista kreiviä. -Agneksen kaksinainen asema talossa, palvelustyttönä kreivin poissa -ollessa ja arvokkaana vieraana hänen läsnäollessaan, kävi ennen -pitkää vallan sietämättömäksi niin hyvin hänelle itselleen, kuin -mrs Plummerillekin. Eräänä iltana riensi hän päästyään vapaaksi -päivän huolista norjalaisen ystävättärensä Dina Nilsenin luo. Hän -oli erään työväen piireissä hyvin tunnetun Daniel Nilsenin tytär. -Nilsen oli aina valmis esiintymään työväen puolesta, ja oli terävän -puhetapansa tähden pelätty sekä työväen joukossa että konttoorissa. -Hän työskenteli sillä rautatierakennuksella, missä Plummer oli -yhtenä tirehtöörinä. Dina työskenteli lumppujen lajittelijana -eräässä paperitehtaassa. Agnes tapasi perheen illallispöydän ääreen -kerääntyneenä pienessä, sievässä kodissa etelä-Minneapoliksessa. - --- Ettekö vielä ole tullut tämän pitemmälle? -- sanoi Agnes -astuessaan kynnyksen yli. - --- Isä tuli niin myöhään työstä tänään; eräs veturin pyörä oli -rikkoutunut, sanoi Dina. -- Mutta otahan tuoli ja istu! - -Isä, joka oli jokseenkin kuuro, ei kuullut mitä sanottiin. Hän -nyökkäsi vaan Agnekselle ja osoitti tuolia. - --- Noh, mitä uutta kapitaalimaailmasta? -- kysyi hän Agneksen -istuttua. -- Kuinka monta tuhatta isäntäsi on peijannut farmareilta -viime viikon ajalla. - -Ja Daniel Nilsen nauroi niin, että valkoiset hampaat loistivat. - --- Anna kapitalistien olla rauhassa syödessäsi, isä, sanoi poika, -kaunis, kuusitoistavuotias nuorukainen, joka oli punastunut Agneksen -huoneeseen astuessa. - --- Isä on aivan kuin härkä, joka tahtoo puskea nähdessään punaista, -sanoi Dina kaataessaan kahvia kuppeihin. -- Niin pian kuin joku -seikka muistuttaa häntä jostain kapitalistista, on hän kuin tuli -ja leimaus. Ja nyt sinä Agnes olet tullut hänelle sellaiseksi -ärsyttäjäksi senjälkeen kun tulit Plummerille. - --- Vai niin, sitten sinusta täytyy tulla yksi lisää, Dina, vastasi -Agnes. -- Tulen juuri pyytämään sinua ottamaan minun palveluspaikkani. - --- Muutatteko, neiti Agnes, kysyi poika kiihkeästi. - --- Minä olen saanut virkaylennyksen, vastasi Agnes leikillisesti. -- -Minusta tulee nyt isoinen musiikinopettajatar Minneapolikseen. - -Ja Agnes kertoi, mitä oli tapahtunut. - --- Jahah, se Frank mielistelee sinua niin, sanoi Dina. -- Pidätkö -sinä hänestä? - --- Hän on iloinen ja ystävällinen, vastasi Agnes tyynesti, muutoin -hän lienee samanlainen, kuin muutkin Minneapoliksen keikarit. - -Poika punastui taas ja teroitti korviansa. Agnes oli ollut hänen -leikkitoverinsa ja hyvä enkelinsä vanhassa kotimaassa, missä he -olivat olleet naapurukset. Nyt oli hän rakastunut häneen korviaan -myöten kaikessa hiljaisuudessa. Ei hän ajatellutkaan koskaan -saavansa häntä omakseen; siinä suhteessa oli Agnes siksi paljo häntä -korkeammalla ja sitä paitsi oli hän vanhempikin. Mutta hän piti häntä -kaiken naisellisen kauneuden ja rakastettavaisuuden ihannekuvana. - --- Ja tiedätkö mitä minä olen tämänpäivän sanomalehdissä nähnyt, -Dina, sanoi Agnes ja levitti erään sanomalehden polvilleen. -Katsohan!... "Se tunnettu norjalainen laulajatar, neiti Agnes -Pryts aikoo asettua asumaan Minneapolikseen antaakseen laulun ja -pianonsoiton opetusta. Se oli hän, joka hämmästytti vieraat Plummerin -suurissa pidoissa. Hän asuu mr ja mrs Plummerin luona". Mitäs tästä -sanot? - --- Ja tuon on Frank tehnyt kysymättä neuvoa sinulta? - --- Aivan omin lupinsa. Hän on luvannut hankkia minulle oppilaita. - --- Hän on rakastunut sinuun, Agnes, sanoi Dina hymyillen. - --- No niin, olkoon hän nyt rakastunut tahi ei, kaikissa tapauksissa -saat sinä ottaa minun paikkani. Olethan jo kyllästynyt tehtaan -työhön. Lieneekin kauheata seisoa päivät pääksytysten tuossa -vastenmielisessä hajussa ja pidellä vanhoja rääsyjä. Kolme dollaria -viikossa on koko hyvä palkka, ja he ovat sangen kelvollisia ihmisiä. - -Dina mietti. - --- Se riippuu siitä, mitä isä sanoo, vastasi hän viimein. - --- Mitä te nyt supatatte? -- sanoi Daniel Nilsen, joka tällävälin oli -jauhanut hienoksi pihvinsä vahvojen leukojensa välissä. - --- Agnes kysyy, tahtoisinko minä ottaa hänen paikkansa Plummerilla, -huusi Dina isänsä korvaan. - -Daniel Nilsen pani pois kahvelin. - --- Plummerilla? -- sanoi hän ja hänen sieramensa laajenivat ikäänkuin -hän olisi vainunnut kapitalistia. - -Dina sai luvan huutaa koko historian hänen korvaansa. - --- Minä luulisin sen tekevän minulle hyvää, isä. On kovin vaikeaa -seisoa aamusta iltaan tehtaassa, sanoi Dina lopuksi. - -Isä heitti sanomatonta rakkautta uhkuvan katseen tyttäreensä ja -lausui: - --- Tiedätkö, Dina, että se mies on ryöstänyt kuulon minulta? - --- Ei, nyt sinä et ole oikeudenmukainen, isä, keskeytti Dina. -- -Eihän hän voi auttaa sitä, että työsi on raskasta ja vaivaloista. - --- Hm... hm! -- mumisi Daniel. - --- Ja työskentelethän edelleenkin hänen palveluksessaan. Eihän tuo -liene minulle pahempaa, kuin sinullekaan, väitti Dina. - --- Taitaa niin olla, sanoi Daniel. -- Mutta voitko joka päivä, kuten -ennenkin, tulla kotiin laittamaan minulle illallisen? - --- Toivon voivani, vastasi Dina. - --- Ilta-askareista pääset puoli seitsemältä. Voithan pidättää -itsellesi oikeuden päästä silloin kotiin hetkiseksi, sanoi Agnes. -- -Kerro heille, miten asia on. - -Muori saa, kuten tähänkin asti tulla sytyttämään tulen ja panemaan -perunat pataan, minä ostan tullessani pihvin, aivan kuin nytkin. -Kaikkihan jää aivan entiselleen, isä, sanoi Dina. - --- Ja kun minä sitten saan paikan konttoorissa, niin työskentelemme -kaikki Plummerin palveluksessa. Silloin tulee siitä Plummer & C:o, -puuttui puheeseen poika, Arne. - --- Niin, ja kun sitten Agnes ja Frank lyöttäytyvät yhteen, sanoi Dina -piloillaan -- niin... - --- Älä puhu tyhmyyksiä, Dina, keskeytti Agnes. -- En menisi Frank -Plummerin vaimoksi koskaan, en, eikä hänkään minusta välittäne. - -Arnen silmät loistivat, mutta hän oli vaiti. - -Ennenkuin Agnes lähti, sovittiin siitä, että Dina ottaisi hänen -paikkansa Plummerilla ja saapuisi sinne jo seuraavana aamuna. - -Agnes muutti äitinsä luo, ja päätettiin, että äiti lakkaisi ottamasta -ruokavieraita heti, kun Agneksen opetustunnit rupeaisivat menestymään. - -Kun he eräänä päivänä istuivat kahden vierashuoneessaan, soi etehisen -kello. Äiti meni avaamaan, sillä Agnes ei voinut jättää työtänsä. -Ulkopuolella seisoi mies, joka siihen määrään muistutti "tramp'ia" -[amerikalaisen kiertävän sällin, maantiemittarin nimitys], että -rouva Pryts joutui kiusaukseen vetää oven kiinni juuri hänen nenänsä -edessä. Hänen vaatteensa olivat kuluneet, mutta hyvin harjatut. -Päässä oli hänellä silkkihattu, jonka alta pisti esiin juopon -pöhöttyneet kasvot. - --- Minä en tule kerjäämään, rouva Pryts, enkä myöskään tahdo millään -tavalla tunkeilla sanoi mies. -- Mutta minä olen tuntenut miehenne -vanhassa kotimaassa. Otaksun nimittäin, että minulla on kunnia -puhutella rouva Prytsiä? - -Rouva Pryts katseli hämmästyneenä, tuntematta häntä, sekä avasi -puoleksi sulkemansa oven. - --- Näen, että sallitte minun astua sisään... tuhannet kiitokset!... -Minä en vaivaa teitä kauan läsnäolollani. - -Ja mies astui sisään. Rouva Pryts avasi vierashuoneen oven. Agnes -nousi äkkiä nähtyään porstuassa tuon oudon haamun. - --- Tyttäreni Agnes... herra... niin, miksi minä nyt nimitän teitä? - --- Nimeni on Linner. Olen tehnyt monta vuoristomatkaa miehenne kanssa -ja syönyt monta ateriaa pöydässänne vanhoina hyvinä aikoina. - --- Ette suinkaan liene se iloinen, kiharatukkainen nuorukainen, jota -meillä oli tapana kutsua "salamaksi?" - --- Kyllä, se olen, vastasi Linner kumartaen. -- Kiharainen tukka, se -on osaksi jälellä vielä, mutta iloisuus... no niin, elkäämme huoliko -tulla sentimentaalisiksi. - --- Minä en olisi tuntenut teitä. - --- Enkä minäkään teitä, rouva Pryts. Silloin olitte nuortea ja -iloinen; nauroitte ja lauloitte aamusta iltaan, olitte aina valmis -pilaan ja huvituksiin... no niin, aika muuttaa paljon! Mutta kun -te kannatte harmaita hiuksianne ja kalpeita kasvojanne kunnialla -todistaen kärsimyksistä ja taistelusta nurjaa kohtaloa vastaan, käyn -minä ympäri kuni elävä todistus omasta alennuksestani. Vaivaako teitä -neiti Agnes, että istun niin lähellä? En tahtoisi sokaista teitä -ympäröivää ilmaa paloviinahöyryllä. - --- Ei ollenkaan, vastasi Agnes, kun Linner veti tuolinsa ulommaksi -hänestä. - --- Mitä toimitte nykyään, herra Linner? -- kysyi rouva Pryts. - --- Mitäkö toimin? Hm... - -Linner naurahti. Hän istui hetkisen pää painuksissa. - --- Oletteko kuullut, kuinka karhua opetetaan tanssimaan? -- kysyi hän -vihdoin katsoen ylös. - --- Emme. - --- Kuumennetaan metallilevy ja ajetaan karhu sille sekä soitetaan -samalla iloista säveltä posetiivilla. Karhun käpälöitä polttaa -eikä se voi olla sekuntiakaan paikallaan, vaan hyppii ja tanssii -tuskissaan. Ja iloista säveltä soitetaan ja koe uudistetaan, kunnes -karhu on oppinut. Ja joka kerran, kun se sitten kuulee sävelen, -nousee se tahdottomasti takajaloilleen ja tanssii, ikäänkuin se -tuntisi levyn polttavan jalkojansa. Minä olen tuollainen karhu; -posetiivia väännetään ja karhu tanssii. - -Agnes katseli häntä levottomasti, mutta rouva Pryts sanoi hiljaa: - --- En ymmärrä teitä? - --- Minua ilahuttaa, että ette ymmärrä, vastasi Linner. -- Minä -olen toisin sanoen ilveilijä, vehkeilijä eli miksi tahtoisitte -sitä nimittää, eräässä sellaisessa paikassa, mihin ei teidän eikä -tyttärenne pidä mennä. - --- Mutta ettekö voi saada jotain muuta tointa? - --- Myöhäistä, rouva Pryts... myöhäistä!... Ei kelpaa enää. Täytyy -juoda pysyäkseen hengissä. Jos minä lakkaan, tulen juoppohulluksi ja -kuolen. Mutta... puhelkaamme hiukan menneistä ajoista, rouva Pryts! - --- Niin, minä muistan, että teillä oli tapana ottaa osaa mieheni -kalastusmatkoihin kesäisin. - --- Aivan niin, ne kalastusmatkat, ne olivat ihanoita, ja teidän -miehellänne oli aina oivallinen eväslaukku mukanaan. Te olitte hyvä -emäntä, rouva Pryts. Niin, konsulin virkistysjuoma se teki alun. -Mutta älkäämme nyt antautuko sellaisiin surullisiin mietiskelyihin... -Silloin minä olin nuori ja uljas, olisin voinut voittaa kokonaisen -maailman. Onhan minullakin ollut loisto-aikani, rouva Pryts. Olin -arvossa pidetty ja kunnioitettu; minulla olisi voinut olla kotikin, -jos ei se onnetoin... - --- Mikä teidät vei harhateille, kysyi rouva Pryts avosydämisesti. - --- Tapa ennen kaikkia, rouva Pryts. Toimeni -- asianajotoimi -- -tuotti alinomaa mielenliikutuksia. Ajoin suuria asioita, missä olivat -tuhannet kysymyksessä, jopa henki ja kunniakin. Semmoisina hetkinä -tarvitsin minä jotain kiihoittavaa ylläpitääkseni rohkeutta ja -työvoimaa. Ja sitten se valtiollisen puhujan kiertävä elämä! Istutaan -ravintolassa, juodaan ja puhutaan politiikasta ja kiihoitetaan -toisiaan... Ja vihdoin tulee pahin kaikista... - --- Mitä se on? - --- Eräs nuori tyttö, joka oli antanut minulle luottamuksensa, se -viatoin, puhdassydäminen tyttö olisi tullut pelastajakseni, mutta -yht'äkkiä hän kuoli -- sydänhalvaukseen. En saanut rauhaa yöllä -enkä päivällä. Minun täytyi juoda, juoda, juoda, ja niin... niin se -kävi. Elämä on kovaa, rouva Pryts ja kuitenkin... kuitenkin on se -enimmäkseen oma syymme. - -Linner antoi päänsä vaipua. Sitten hän nousi äkkiä. - --- Pyydän anteeksi, että olen viivyttänyt teitä näin kauan, sanoi -hän. -- Olen niin usein ajatellut tulla katsomaan teitä, vaan en ole -uskaltanut. Kartan mielelläni kunnon ihmisiä, mutta tällä kertaa tuli -mieliteko liian voimakkaaksi... Missään tapauksessa en vaivaa teitä -enää. - --- Ja minä aijoin juuri pyytää teitä käymään väliin tervehtimässä -meitä, sanoi rouva Pryts. - -Linner katsoi ihmetellen häntä. - --- Tarkoitatteko todellakin mitä sanotte, rouva eli onko se vaan -tavallista kohteliaisuutta. Ettekö todellakaan pidä vastenmielisenä -minun seuraani? - -Kyyneleet tulivat rouva Prytsin silmiin. - --- Näen kyyneliä silmissänne, rouva Pryts, huudahti Linner. -- Kiitos -niistä! Saan siis joskus tulla? Koetan sovittaa tuloni silloin, kun -ei ole vieraita, kuten nytkin. Ette tiedä, kuinka onnelliseksi olette -tehneet minut tänään... Kunniallisia ihmisiä, jotka eivät halveksi -minua... voi! Koetan pitää huolen, ett'en tule juovuksissa. Kiitos -tästä hetkestä! Jumala teitä siunatkoon! - -Kumartaen poistui Linner ovesta. - --- Tiedätkö äiti, hän oli kauhea, sanoi Agnes hänen mentyään. - --- Niin, hän oli kauhea, sanoi äiti katsoen hänen jälkeensä -ikkunasta, kun hän arastellen hiipi pitkin seiniä. -- Konsulin -virkistysjuoma, se oli alku, mutisi hän. -- Mies raukka! Jos voimme -tehdä jotain hänen hyväkseen, Agnes, niin sitä emme saa laiminlyödä. -Se on meidän velvollisuutemme. - - - - -VIII. - - -Muutamia päiviä kului Plummerilla ilossa ja humussa. Ajeluretkiä -pantiin toimeen Fort Snellingiin ja Minnekakaan, höyrylaivamatkoja -Minnetonkaan, ja kutsuja saapui niin paljon että enemmän kuin -puolet täytyi hyljätä. Kreivi oli itse rakastettavaisuus, ja koko -Plummerin perhe oli ihastunut häneen. Itse Plummer sai mielestään -hallita ja vallita häntä aivan liian vähän, mutta hän ei uskaltanut -kovin usein kutsua häntä "paratiisiin", sillä hänen vaimonsa piti -tarkasti silmällä kreivin pienintäkin liikettä ja toisinaan koetti -sovittaa niin, että hän jäi kahdenkesken Fannyn kanssa. Kreivi oli -aivan kuin kummirakko. Hän sopi kaikenlaisiin olosuhteisiin. Hän -osasi etsiä kaikkien heikot puolet ja tiesi asettua itse aina sen -mukaan. Hän tutki klassillista kirjallisuutta Plummerin kanssa -kirjastohuoneessa, keskusteli piikahuolista rouva Plummerin kanssa, -istuskeli jasmini- ja ruusutarhoissa Fannyn kanssa ja syventyi -Minneapoliksen mysterioihin Frankin seurassa. Kaikki olivat Plummerin -kanssa yksimielisiä siitä, että hän oli peijakkaan hauska mies. - -Charles Bradford älysi kyllä mrs Plummerin ja Fannyn liehakoimisen. -Mutta hän ei ollut selvillä siitä, koskiko se vaan hänen -kreivinarvoansa, vai hänen persoonaansa. Tekisikö hän nyt tuon -epätoivoisen hyökkäyksen saavuttaakseen onnen, sillä ennen pitkää -tulisi hänen salaisuutensa paljastetuksi, sanomalehti-urkkija -pitäisi siitä kyllä huolen. Jos hänen onnistuisi sitoa Fannyn -itseensä ja kihlaus tulisi julaistuksi, ennenkun salaisuus -tulisi päivän valoon, voisi hän sillä keinoin saada jotain -turvaa. Herra Plummer ja hänen vaimonsa tekisivät luonnollisesti -kaiken voitavansa vaientaakseen huhuja ja pelastaakseen tytärtään -kaikenmoisilta paljastuksilta. Ja jospa nyt Fanny todellakin rakasti -häntä! Mahdollisesti voisi sovinto joskus aikaa myöten tulla, jos -hän nyt todellakin saisi pyydystetyksi tuon kultalinnun, joka -päällepäätteeksi oli vielä kauniskin. Ikäänkuin unessa kangasteli -hänelle toiminimi Plummer & Bradford. Tällaiset ajatukset pyörivät -sekaisin sir Charleksen aivoissa, kun hän illalla makasi sängyssään -ja mietiskeli päivän tapahtumia. - -Eräänä päivänä sanoi mr Plummer päivällispöydässä: - --- Tänään tuli konttooriin sähkösanoma, joka oli osoitettu -Sir Charles Bradfordille "_in care of_" Plummer & Compani. -Tunnetko jonkun sellaisen henkilön Frank? Lähetin sen takaisin -päällekirjoituksella: vastaanottaja tuntematon. - -Kreivi ei voinut sille mitään, että heikko puna kohosi hänen -poskilleen. Oli selvää, että sähkösanoma oli hänen herraltaan, -oikealta kreiviltä. Jos hän ei perisi sitä, voisi hänen käydä -hullusti; kreivihän voi saapua sinne päätä pahkaa. - --- Minun täytyy saada se sähkösanoma, sanoi hän naurahtaen. Minä olin -Chicagossa aivan onneton nimeni takia, jota yankeet eivät koskaan -osanneet lausua. Silloin ehdotti eräs ystäväni, että minä -ottaisin nimekseni Charles Bradford, ja minä teinkin sen, -luonnollisesti pilan päiten. Otaksuttavasti se on hän, joka tahtoo -jatkaa ilveilemistä. - -Charles sai sähkösanomansa. Se oli kirjoitettu ranskaksi ja kuului: - - "Mitä hullutuksia ne ovat, joista sanomalehdet kertovat? Pikaista - selitystä vaaditaan. - - Eugéne Ducroix". - -Hän vetäytyi huoneeseensa muka kirjoittaakseen muutamia kirjeitä. Nyt -oli koston enkeli lähellä. Mitä hän nyt tekisi? Hänen täytyi kertoa -kreiville kaikki alusta loppuun sekä koettaa lyödä leikiksi koko -asia, vaikka se luuvaloinen, tuima jukopää ei ymmärtänytkään leikkiä. -Hän koettaisi kaikin voimin estää häntä tulemasta Minneapolikseen ja -kysyisi missä kaupungissa hän kohtaisi hänet. Ehkä onnettomuus on -vielä vältettävissä. Mutta jos kreivi tulisi, ei olisi muuta keinoa, -kuin pako. Ja Fanny? Hänen täytyy heti uskaltaa ottaa ratkaiseva -askel, jos hän ylimalkaan ollenkaan tahtoi ryhtyä asiaan. Samana -iltana sattui hän jäämään kahden kesken Fannyn kanssa arkihuoneeseen. - -Hän oli tavallista hiljaisempi, ja Fanny huomasi sen. - --- Olette niin miettiväinen tänä iltana, herra kreivi, sanoi hän. - --- Olen ehkä pakoitettu matkustamaan muutaman päivän perästä, ja se -on minusta niin ikävää, vastasi Charles. - --- Matkustaa?... Aijotteko matkustaa? -- huudahti Fanny kasvoillaan -kauhun ilme. Ja hänen silmänsä täyttyivät kyynelillä. Hänen täytyi -kääntyä pois salatakseen niitä kreiviltä. - --- Niin... oletteko pahoillanne siitä? - --- Me toivoimme saavamme pitää teidät täällä muutamia viikkoja, -vastasi Fanny koettaen hillitä itseänsä. -- Olemme nyt jo niin -tottuneet teidän seuraanne. - --- Minäkin olen ehtinyt jo tottua olemaan täällä, vastasi Charles. -- -En ole koskaan nauttinut niin paljoa ystävyyttä ja vierasvaraisuutta. -Pelkään vaan että olen ollut täällä jo liian kauan. - --- Kuinka niin? - --- Niin, minä pelkään, että sydämeni ei enää ole vapaa. Olen ollut -liian paljon teidän seurassanne, miss Fanny. - -Fanny ei vastannut, katsoi vaan kysyvästi häneen. - --- Olen toisinaan kysellyt itseltäni, voisiko amerikalainen viihtyä -vieraassa maassa ja uusissa olosuhteissa... mutta se kai olisi liian -suuren uhrautuvaisuuden vaatimista. - --- Olisiko huolista vapaa elämä kauniissa seudussa sijaitsevassa -kreivillisessä linnassa, sivistyneiden ihmisten seurassa uhrausta? -Niitä on kylliksi sellaisia, jotka pitäisivät sitä elämänsä -suurimpana onnena, vastasi Fanny. - -Charles katseli häntä. - --- Te siis valitseisitte linnan ja kreivinarvon, miss Fanny, mutta -ette miestä itseänsä? -- kysyi hän. - -Fannyn silmät täyttyivät taas kyynelillä ja hänen, täytyi kätkeä -kasvonsa käsiinsä. - --- Minä pidän teistä, kuolisin ikävästä, jos olisitte poissa, -nyyhkytti hän. - -Charles tarttui hänen käteensä ja suuteli sitä. - --- Ja jos kreiviä ei linnoineen ja kaikkine ihanuuksineen olisi -olemassakaan, ja minä olisin vaan köyhä mies, Charles Bradford, -voisitteko sittenkin rakastaa minua? - --- Voisin kyllä, vastasi Fanny loistavin silmin. - --- Tahdotteko todistukseksi siitä kutsua minua Charles-nimellä? Se -kuuluu suustanne paljoa luonnollisemmalta, kuin Eugene. - --- Mielelläni, vastasi Fanny. - --- Muistakaa, mitä olette luvannut! Saattaa tapahtua, että minä -joskus muistutan teitä siitä. Olkaa uskollinen, Fanny neiti! - -Hän kumartui ikäänkuin katsoakseen häntä silmiin, kun he samassa -kuulivat lähestyviä askeleita. - -Charles hiipi ulos, ja samassa mrs Plummer purjehti ovesta -huoneeseen. Fanny istui liikkumatonna tuijottaen eteensä -kyyneltyneillä silmillään, ja selittämätön onnellisuus loisti hänen -kasvoistaan. Mrs Plummer katseli häntä hämmästyneenä. - --- Mitä nyt, lapseni? Onko jotain tapahtunut? - -Fanny nyökkäsi hymyillen. - --- Onko hän kosinut? - -Fanny hymyili ja nyökkäsi taas. Mrs Plummerille se oli yllätys. Hän -vaipui tuolille ja hapuili hajuvesipulloa kuitenkaan löytämättä. -Sitten nousi hän koko majesteetillisuudessaan, levitti äidillisen -sylinsä ja huudahti teatraalisesti. - --- Kreivinna Fanny Ducroix! Tule syliini! - -Pari päivää kului hiljaisessa onnellisuudessa. Vanhemmat olivat -kaikessa hiljaisuudessa antaneet siunauksensa. Fanny kävi ympäri -loistaen, kuni päivän säde, ja mrs Plummer oli pakahtua ylpeydestä. -Silloin tuli kuin salama taivaalta, toinen sähkösanoma. Sekin oli -osoitettu Charles Bradfordille ja kuului: - - "Tulen huomenna puolenpäivän aikaan. Tulkaa vastaan depotille! - - Eugéne Ducroix". - -Hän siis tulee todellakin. Ennen huomista puolipäivää täytyisi -Charleksen olla poissa ja silloin hajoaisi hänen rakentamansa -ilmalinna. Hän järjesti kaikessa hiljaisuudessa matkatavaransa, -ja selitti Plummerin perheelle, että sähkösanoma pakotti hänen -matkustamaan seuraavana aamuna. Hän ei voinut varmaan sanoa, kuinka -pian palaisi. Iltapäivällä oli hän mr Plummerin konttoorissa ja -valitteli, että hänen odottamansa rahalähetys ei ollut tullutkaan ja -kysyi voisiko hänen tuleva appensa lainata hänelle viisisataa puntaa -siksi aikaa. Plummer ojensi hänelle hymyillen pankkiosoituksen ja -Charles Bradford nosti viivyttelemättä rahat pankista. Seuraavana -aamuna ajoi hän nelivaljakolla depootille yhtä komeasti, kuin hän oli -tullutkin. Fanny itki ja liehutti nenäliinaansa, ja... kreivi Charles -Bradford oli kadonnut. - -Sitä suurempi oli hämmästys, kun saman päivän iltapuolella etehisen -kello soi ja palvelija toi käyntikortin, missä seisoi: - -_Comte Eugéne Ducroix_. - -Fanny syöksähti ylös huudahtaen hämmästyksestä ja aikoi juuri -rientää häntä vastaan, kun hän äkkiä tuli ajatelleeksi, että hänhän -oli matkustanut eikä hän sitäpaitsi muutoinkaan ilmoittautuisi -niin juhlallisesti. Mutta mitä tämä oli? Plummer ja hänen vaimonsa -tuijottivat hämillään toisiinsa, kun Frank kumartaen avasi oven -eräälle vanhemmanpuoleiselle herralle, jonka rinta oli täynnä tähtiä. - --- Herra Plummer, jollen erehdy? -- kysäsi kreivi, kun Plummer -edelleenkin seisoi liikkumatonna, kuin suolapatsas -- ja mrs Plummer? --- Minä olen kreivi Ducroix. - --- Hän ei ole kotona... matkusti tänä aamuna, vastasi -Plummer lyhyesti, ikäänkuin se olisi tehnyt hänen engelskansa -ymmärrettävämmäksi. - --- En ymmärrä pahaksi onneksi -- engelskaa, sanoi kreivi. -- Eikö -herrasväki puhu ranskaa? Sen mukaan kuin olen kuullut, on neiti ollut -kerran vieraisilla äitini luona. - -Fanny seisoi, kuin lattiaan naulattuna. Jos hän ei olisi ollut -sellaisessa jännityksessä, olisi hän varmaan kaatunut ja kirkaissut. -Mutta nyt hänen täytyi koettaa ranskankielen taitoansa. - --- Isä sanoo, että kreivi on matkustanut, sopersi hän hiljaa. - -Vieras naurahti ivallisesti. - --- Se on luultavasti minun tulkkini mr Bradford, jota te kunnioitatte -sillä nimityksellä, alkoi hän taas. -- Minä olen kuullut, että te -olette olleet ystävällisiä hänelle ja että te olette panneet kokoon -pienen pilanäytelmän täällä. Tulin juuri etsimään häntä, sillä minä -olin kutsunut hänen depootille ottamaan vastaan minua. Äkkiä kuului -kiljahdus ja Fanny vaipui sohvalle ehtimättä edes tulkita kreivin -sanoja. Syntyi hirmuinen hälinä hänen virvoittamisestaan. Plummer ei -tiennyt, mitä tehdä. Hän seisoi ja helisteli rahoja taskussaan, mutta -sitten hän tuumi, että olisi kai sitä jotain sanottava, ja hän mylvi, -ikäänkuin vieras olisi ollut kuuro. - --- Joo, kreivi on varmasti ollut täällä, hän oli peijakkaan hauska -mies ja me olemme pitäneet aika hauskaa, syöneet, juoneet ja käyneet -vieraisilla. Voitte tavata hänen täällä noin kahdeksan päivän -perästä, luulen. Olette varmaan hänen serkkunsa, koska teillä on -yhtäläinen nimi. - -Kreivi seisoi siinä ivallisesti hymyillen ja kuunteli kärsivällisesti -mr Plummerin sanatulvaa, sekä odotti, että joku olisi tarjonnut -hänelle tuolin. - --- Minulla ei ole kunnia ymmärtää ainoatakaan sanaa puheestanne, -sanoi hän ranskaksi -- mutta minä luulen, että läsnäoloni häiritsee. --- Hän silmäsi Fannyä, joka pyörtyneenä makasi sohvalla. -- Otaksun, -että tulkkini on karannut vieden mukanaan melkoisen rahasumman, -_money_ -- lisäsi hän engelskaksi. - --- Niin, _money_, sitä meillä on kyllä täällä lännessä, vastasi -Plummer iloisesti kuullessaan mielisanansa. -- _Money_ se on joka -maailmaa hallitsee. - -Ranskalainen poistui kumartaen ja Plummer saattoi häntä ovelle. - --- Pistäytykää katsomassa, kun aikaa on, sanoi hän. - --- Mikäs merkillinen otus se oli, puheli Plummer palattuaan -huoneeseen. Oliko sekin joku kreivi? Kuinka monta kreiviä me saamme -tänne Minneapolikseen? Ei, kyllä se ensimmäinen sitten oli parempi. - -Mrs Plummer kääntyi hurjistuneena mieheensä. - --- Mitä sinä siinä seisot ja lörpöttelet, kun sinun pitäisi juosta -hakemaan lääkäriä? Etkö näe, että Fanny on kuolemaisillaan? - -Fanny kuuli sen ja nousi äkkiä ylös. - --- Antakaa olla lääkärin hakematta! -- huudahti hän ja syöksyi -portaita ylös Charleksen huoneeseen. Hän sulki oven saadakseen -olla yksin, heittäytyi sohvalle ja purskahti hillittömään itkuun. -Jotakuinkin siitä toinnuttuaan, huomasi hän kirjeen, joka oli -pistetty erään hänen pöydälle asettamansa ruusuvihon sisään. Se oli -osoitettu hänelle ja kuului: - - "Rakas Fanny! - - "Kun tätä luet, on luultavasti jo kaikki huomattu, ja minun - täytyy sinun silmissäsi olla petturi ja hylky. Mutta ennenkuin - tuomitset, kuule, mitä minulla on sanottavaa." (Ja nyt seurasi - pitkä selitys siitä, miten hän vastoin tahtoansa oli joutunut - siihen asemaan, ja miten hän sitte oli pakoitettu aina - pitemmälle, kunnes oli mahdotonta korjata erehdystä). "Nyt toivon - että ymmärrät, mitä tarkoitin kysyessäni, pitäisitkö minusta - sittenkin, vaikka minulla ei olisikaan kreivin arvoa linnoineen - ja muine ihanuuksilleen, sekä pyytäessäni sinua kutsumaan minua - Charlieksi. Älä luule minua miksikään tavalliseksi petturiksi. - Olen arvossapidetyn, keskisäätyyn kuuluvan perheen jäsen - Lontoosta. Olen ollut konttoristina siellä, ja kreivi Ducroix - pyysi minua tulkikseen Amerikaan. Osaan nimittäin ranskankieltä. - Luonnollisesti annan sinulle lupauksesi takaisin, koska nyt ehkä - halveksit minua liian syvästi voidaksesi enää ajatella minua. - Sano isällesi, ettei hänen tarvitse luulla minun pitävän niitä - rahoja, jotka hän minulle ystävällisesti lainasi. Ne maksetaan - rehellisesti niin pian, kun sen kykenen tekemään. Tarvitsin ne - päästäkseni ajoissa pois tieltä. Minua vaivaa ajatus että olen - kevytmielisyydelläni tuottanut häpeää ja surua teille kaikille, - sillä vaikka aloinkin leikin piloillani, tartuin lopulta - kuitenkin siihen ystävällisyyden ja vierasvaraisuuden verkkoon, - jonka ympärilleni virititte. Olen aina säilyttävä teidät - kiitollisessa muistossa. Ehkä voin joskus palkita hyvyytenne. Ala - halveksi minua rakas Fanny! - - Sinun katuvainen - Charles Bradford." - -Fanny rutisti luettuaan kirjeen käsissänsä. -- Voi Charlie, Charlie, -miksi teit tämän, huudahti hän. Ja hän heittäytyi taas itkien -sohvalle. - --- Kaikki naureskelivat nyt Plummerilaisille. Sanomalehti-urkkijat -olivat olleet West-Hotellissa ja kyselleet asiaa todelliselta -kreiviltä. Laajasanaisia selontekoja oli luettavana sanomalehdissä, -ja ne, jotka eivät olleet mukana Plummerin kutsuissa, saivat nyt -tilaisuuden kostaa. Ne, jotka olivat olleet juhlissa ja sitten -käyneet vieraisilla Plummerilla sekä sitten kutsuneet "kreiviä" -luokseen, olivat hyvin noloina, etenkin se gentlemanni, joka oli -pitänyt ranskalaisen juhlapuheen. Mutta toiset riemuitsivat. -Pienempi-osaiset olivat mielissään, kun miljoonamiehiä näin -nolattiin. Plummer oli kironnut ja raivonnut. Hänen täytyi -mukautua siihen, että hänen toverinsa alinomaa kyselivät, kuinka -kreivi voi, ja oliko hän taas saanut jonkun uuden näytteen -Ranskasta. Hänen hyvä tuulensa voitti kuitenkin lopulta vihan, -ja hän ihaili kaikessa hiljaisuudessa Charles Bradfordia, joka -oli ollut niin "peijakkaan _smart_." Pahimmin oli Fannyn laita. -Hän häpesi näyttäytyä kadullakin. Hän kieltäytyi aivan jyrkästi -lähtemästä tervehdyskäynnille todellisen kreivin luo, jota hän -melkein vihasi. Niin sai Plummer vielä kerran ottaa "hätäankkurin" -palvelukseensa mennessään vierailulle West-Hotelliin. Se oli -äärettömän vastenmielistä, ja Plummer olisi mielellään maksanut -aika summan, jos olisi sillä keinolla päässyt kaikesta, mutta se ei -nyt auttanut. Juhlia ja huvimatkoja ei hän nyt voinut järjestää se -olisi näyttänyt hassunkuriselta. Hän meni sentähden yksinkertaisesti -tervehdyskäynnille vaimoineen, joka oli nyt pudonnut kreivillisestä -korkeudestaan. Mutta kun he menivät West-Hotelliin ja lähettivät -nimikorttinsa, saivat he sen vastauksen, että kreivi voi pahoin -eikä ottanut vastaan. Tämähän oli ilmeinen loukkaus. Kotimatkalla -sadatteli mr Plummer tuota kirottua ylimystä luuvaloisine säärineen, -joka ei ollut kelvollinen antamaan kättäkään kunnialliselle -yankeelle. Hän toivoi nyt päässeensä kaikista ranskalaisista -kreiveistä... Mutta se Charlie, se oli sentään peijakkaan hauska -mies, ja riivatun "smart" hän oli ollut. - - - - -IX. - - -Agnes oli alkanut opetustuntinsa, ja ne menestyivät hyvin. Se -hyöty oli kuitenkin sen väärennetyn kreivin käynnistä ollut. Agnes -miellytti kaikkia kauneudellaan ja vaatimattomuudellaan, samalla kuin -hän hoiti opetustointansa säännöllisesti ja hyvin. Frank kävi aina -väliin katsomassa. Hän oli aina reipas ja iloinen. Eräänä päivänä -sanoi hän, että hän rupeaisi itse opettelemaan soittoa Agneksen -johdolla, mutta tämä löi kaikki leikiksi. - --- Ei, se on täyttä totta, sanoi hän. -- Mutta te saatte luvan -kiiruhtaa, sillä minulla ei ole aikaa istua ja soittaa skaaloja koko -ikääni. - --- Se on vaan teidän päähänpistojanne. Teillä ei ole kuitenkaan -kärsivällisyyttä harjoitella. - --- Ei, olette oikeassa. Mutta ettekö voisi opettaa jotain ilman -harjoitusta? -- esimerkiksi linkuttamaan jonkun valssin, vaihteluksi -Fanny-siskon surkeille sävelille. - --- Ei siihen en minä ryhdy. Sen voi tehdä joku humbuugimestari. - --- Ahaa, nyt te rupeatte tulemaan ylpeäksi! Ajatelkaas, jos minäkin -sentään valitseisin jotain liikuttavaa. Ettekö voisi opettaa minulle -jonkun rakkausveisun. - --- Aijotteko ruveta laulamaan rakkauslauluja. - --- Tietysti! Minä aijon vuodattaa kuulle suruni siitä, että te olette -minulle niin kylmä. - --- Ettekö koskaan voi olla puhumatta pilaa? - --- Pilaa? Kun minä puhun vakavasti, sanotte te sen olevan pilaa, -mutta enhän minä sille voi mitään. - --- Eihän siinä ole mitään järkeä. - --- Siinäkö, että pidän teistä? Te olette todellakin kovin vaatimatoin. - --- Ette te minusta pidä, mr Plummer. - --- Mr Plummer! Se kuuluu niin sietämättömän viralliselta. Miksette -voi sanoa Frank. Olemmehan siksi tuttuja. - --- Kiitos! Sanon mieluimmin mr Plummer. - -Frank alkoi vihellellä. - --- Te olette varmaan kotoisin jääpuikkojen maasta. Ovatko kaikki -teidän nuoret tytöt noin tunteettomia. -- Agnes hymyili. - --- Luulin teidän hiljattain sanoneen, että minä lauloin -tunteellisesti? - --- Se onkin totta. Mutta... niin, en tiedä mitä se on,... mutta te -olette niin peijakkaan juhlallinen... te pidätte itsenne aina niin -ulohtaalla. - --- Nuorten tyttöjen täytyy olla varovaisia, etenkin vieraassa maassa. - --- Teistä ei siis ole ollenkaan houkuttelevaa tulla mrs Plummeriksi? -Rahaahan on meillä kyllä, jotta voisitte saada mitä tahtoisitte, ja -meillä voisi olla aika hauskaa yhdessä, vai mitä te tuumitte. - --- Ajattelen, että on kaikissa tapauksissa parasta odottaa ja antaa -vielä ajan kulua. - --- Odottaa? Minkätähden? - --- Sentähden, ett'en minä pidä teistä sillä tavalla, ja sentähden. -että te itse voisitte jonkun ajan kuluttua katua, sekä sentähden, -että vanhempanne lienevät sitä vastaan. - --- Herra Jess', miten omantunnontarkka te olette, miss Agnes. -Tarkoitatte kai, että meidän pitäisi olla niinkuin sisar ja veli, -kuten romaaneissa sanotaan. - --- Niin, miks'ei, jos se teitä miellyttää. - --- Mutta sitten teidän täytyykin kutsua minua Frankiksi ja minä sanon -teitä Agnekseksi. Luulen sitäpaitsi, että minä olen jo ennen niin -tehnyt. - --- Minä koetan. - --- Ja minä saan kai joskus tirkistää teidän neitokammioonne, -vaikk'ette tahdokaan minulle soittoa opettaa. - --- Olette aina tervetullut. Olen mielelläni ystävänne. - --- Tuhannet kiitokset siitä suosionosotuksesta! Frank kumarsi. Mutta -sehän on totta, minähän en ole näyttänyt teille vielä tätä kaunista -kapinetta, jonka tänään ostin -- hän veti taskustaan kuusipiippuisen -revolverin. -- Eikö se ole korea? - --- Käytättekö te revolveria koristuksena? Aina te keikaroitte -jollakin. - --- Koristuksena? Ei, siitä voi totisesti olla hyötyäkin, vastasi -Frank. -- Kun minä joskus väsyn kosiskelemiseen -- jos te nimittäin -edelleenkin olette tuommoinen jääkappale -- niin puh!... yksi latinki -ohimoon, ja Frank Plummeria ei ole enää olemassa. - --- Hyi, pilanteko sellaisista asioista on ilkeää, sanoi Agnes -vakavasti. - --- Niin, siksipä onkin parasta, että ajoissa suostutte kuhertelevan -kyyhkysen pyyntöön, sanoi Frank. -- Ja nyt täytyy minun sulkeutua -suosioonne, neiti Jääpuikko! - --- Niinkö teidän piti puhutella minua? -- kysyi Agnes hymyillen. - --- Ei, se on totta. Hyvästi Agnes-sisko! - --- Hyvästi veli Frank! -- huusi Agnes hänen jälkeensä, mutta se -kuului hänestä itsestäänkin niin hullunkuriselta, että hänen täytyi -sille nauraa. - -Samassa hyökkäsi Frank takaisin. - --- Ei, mutta somaltapa se kuuluikin, huudahti hän tarttuen molemmin -käsin hänen käteensä. -- Jos ette olisi näyttänyt niin peijakkaan -ylpeältä, olisin suudellut teitä yht'äkkiä. - --- No, muistatte kai, että teidän on pysyttävä ulohtaalla. - -Frank huokasi syvään ja poistui. - -Agnes oli yksin. Oliko hän tehnyt oikein sysätessään hänet näin -ilman muuta luotaan? Tulisihan koko perheen tulevaisuus turvatuksi, -jos hän sitoisi itsensä sellaiseen omaisuuteen. Omaisuus, niin, se -juuri oli oikea sana, sillä ihmistä ei hän ajatellut. Hän pani käden -sydämelleen; se löi tyynesti ja tasaisesti. Ei, hän ei rakastanut -häntä. Hänen kanssaan oli kylläkin hauska puhella, mutta hänen -vaimokseen hän ei tahtonut tulla. Niitä oli tarpeeksi, jotka möivät -itsensä rahasta. Hän ei tahtonut lisätä niiden lukua. - -Ja hän alkoi tyynesti seuraavan opetustunnin, varmana siitä, että hän -oli menetellyt oikein. - -Frank meni suoraa tietä kotiin, missä hän tapasi äitinsä pukeutumassa -lähteäkseen vieraisille. Hän tahtoi päästä heti selville siitä, oliko -vanhemmilla todellakin jotain vastaansanomista siinä asiassa, ja hän -kävi suoraan asiaan. - --- Mitä sanoisit, äiti, jos minä menisin naimisiin Agneksen kanssa? --- kysyi hän. - --- Agneksen, minkä Agneksen? - --- Tunnemmeko sitten useampia sen nimisiä? Luonnollisesti hänen, joka -oli meillä. - --- Palvelustytön? -- sanoi mrs Plummer ivallisesti. - --- Kuulehan, äiti, älä lässöttele joutavia siinä! -- sanoi Frank -hävyttömästi. -- Tiedät vallan hyvin, ett'ei hän enää ole mikään -palvelustyttö, ja sitäpaitsi... - --- Sitäpaitsi? - --- Sitäpaitsi tiedät sinä, mikä itse olet ollut, ja isähän on ollut -kovin yksinkertainen ihminen. - --- Minun täytyy hävetä sinua, Frank, tahdothan omassa kodissamme -halventaa meitä entisyytemme tähden. Me, isäsi ja minä olemme -rehellisellä työllä kohottaneet perheen arvoa, ja nyt sinä tahdot -kevytmielisyydelläsi sen hävittää. Sinun pitäisi hävetä! - --- Jahah, meidän on pyrittävä kunnian kukkuloille, äiti, puuttui -Frank puheeseen. -- No niin, sittenhän se oli vallan luonnollista, -että Fanny etsi itselleen ranskalaista kreiviä. - --- Älä puhu enää siitä! Se on tuottanut äidillesi harmaita hiuksia, -huudahti mrs Plummer vihastuneena. -- Olemme saaneet kärsiä siitä -tarpeeksi. - --- Mutta mitä sinulla sitten on Agnesta vastaan? - --- Hän on skandinavialainen ja siinä on syytä tarpeeksi. - --- Eivätkö skandinavialaiset sitten ole yhtä hyviä ihmisiä, kuin -muutkin?... - --- Jaha, niinkö luulet? -- keskeytti mrs Plummer. -- Tulevathan ne -tänne suurissa joukoissa ja täyttävät depootit niin, että kunnon -ihmiset tuskin saavat jalan sijaa. Heidän vaatteensa, heidän -ruoka-arkkunsa haisevat pahalta, ja he laahaavat mukanaan likaisia -kakaroita. Nehän lakaisevat kadut, puhdistavat lokaviemärit ja -tekevät kaiken karkeamman työn, ne täyttävät kapakat ja vankilat. Ja -sellaisia henkilöitä tahtoisit sinä vetää perheeseemme. - -Frank oli tullut aivan tulipunaiseksi vihasta. - --- Riittää jo, äiti! -- huudahti hän koettaen kaikin voimin pysyä -tyynenä. -- Puhu sellaista, jota ymmärrät äläkä sekaannu muuhun! -Isällä ja minulla on ollut skandinavialaisia työmiehiä sekä -myllyssä että muualla; eikä meillä ole koskaan ollut parempaa eikä -kelvollisempaa väkeä. Ja luonnollisesti niitäkin on monenlaisia. -Jos ottaisit köyhän amerikalaisen työmiehen ja sanoisit: "katso, -tällainen on amerikalainen kansallisuus!" Eikö se olisi suuri -vääryys? Jos et olisi äitini, olisin vastannut sinulle aivan toisella -tavalla. - -Frank lähti katkeroittuneena ja löi mennessään oven kiinni. Mutta mrs -Plummer nousi ylpeästi vaunuunsa ja ajoi vierailuille. - -Rouva Pryts hämmästyi kovin nähdessään asuntonsa ulkopuolella -pysähtyvän komean vaunun ja siitä astuvan ulos silkkiin puetun -naisen, livre-pukuisen neekerikuskin pidellessä ohjaksia. Hän -meni itse avaamaan, sekä tunsi samassa tulijan Agneksen entiseksi -emännäksi. Rouva Pryts oli ollut Plummerin talossa, vaikka hänet oli -aina osoitettu kyökkiin Agneksen luo. Mrs Plummer oli tavattoman -jäykkä ja arvokas. - --- Otaksun, että olette rouva Pryts, sanoi hän, vaikka hän vallan -hyvin tunsi hänet. - --- Kyllä, ja te olette mrs Plummer; olenhan käynyt teillä, vastasi -rouva Pryts ja avasi arkihuoneen oven. - -Agnes ja hänen äitinsä olivat vuokranneet kaksi huonetta ja keittiön -eräässä rauhallisessa ja kauniissa kaupunginosassa. Toinen huoneista -oli heidän yhteisenä makuukammionansa ja toinen -- arkihuone -- -oli hyvin iso ja aistikkaasti sisustettu. Suuri valokuvajäljennös -Rafaelin madonnasta riippui seinällä. Mrs Plummerin silmät sattuivat -heti siihen ja saadakseen sopivaa puheenainetta kysyi hän: - --- Onko tuo jonkun teidän sukulaisenne muotokuva, mrs Pryts? - -Rouva Pryts ei voinut olla naurahtamatta vastatessaan: - --- Ei, sehän on madonna. - --- Madonna? Mrs Madonna? Asuuko hän täällä Minneapoliksessa? - --- Ei, ei, se on neitsyt Maria Jesus lapsen kanssa. - --- Vai niin. Hänen olisi pitänyt panna enempi vaatetta lapsen päälle. -Luuletteko sen olevan otetun luonnon mukaan? - --- Ei, se on jäljennös eräästä taulusta, vastasi rouva Pryts, jonka -oli vaikea pysyä vakavana. - --- Teillä on aika sievää täällä, rouva Pryts, alkoi taas mrs Plummer. - --- Kyllä, me olemmekin hyvin tyytyväisiä, vastasi rouva Pryts. - --- Niin, niin, siellä vanhassa maassa ette liene tottuneet -kunnollisiin huoneisiin. - --- Niinkö luulette? Sellaista kotia, kuin siellä, en saane enää -koskaan, vastasi rouva Pryts surumielisesti. -- Me olemme aikoinamme -nähneet parempiakin päiviä, mrs Plummer. - --- Mutta minä luulin ihmisten teidän kotiseudullanne asuvan pienissä -maakuopissa. - --- Puhutaan niin paljon juttuja ulkomaalaisista, mrs Plummer. - --- Jaha, teillä on todellakin lasiruuduilla varustetut akkunat ja -oikeat rakennukset? Olen aina luullut Norjaa joksikin hirveäksi -maaksi, joka on täynnä jäätä, vuoria ja karhuja, sanoi rouva Plummer. - --- Jos pääsisitte sinne joskus kesänaikaan, niin aivan varmaan -tahtoisitte jäädä sinne ainiaaksi, sillä kauniimpaa maata ette löydä, -vastasi rouva Pryts. - --- Sepä on ihmeellistä, sanoi rouva Plummer. -- Minä olen kyllä -huomannut, että sieltä tulee reipasta väkeä. Melkein koko -Minneapoliksen palvelusväkikin on teikäläisiä. - --- Onhan täällä hyvin paljon meidän maamiehiämme. Ai, mutta minähän -olen kokonaan unohtanut kiittää Agneksen puolesta! - --- Ei mitään kiittämistä. Sehän on ollut poikani, joka on tehnyt -hänelle muutamia pieniä palveluksia. - --- Niin, hän on ollut hyvin ystävällinen hänelle. - --- Siitä minun juuri piti puhua kanssanne, rouva Pryts, sanoi rouva -Plummer oikaisten itseänsä. -- Hän on viime aikoina osoittanut -tyttärellenne jonkunlaista huomaavaisuutta. Mutta nyt on vaikea -tietää, kuinka sillä iällä käy... Minä toivoisin, ett'ette millään -tavalla antaisi aihetta... - --- Minä en ole kuullut mitään koko asiasta, mrs Plummer. - --- Se ilahuttaa minua. Frank on kuitenkin viime aikoina alkanut -näyttää arveluttavia oireita ja nähkääs... minä en nyt usko hänen -ryhtyvän alentamaan perheen arvoa avioliitollansa. - --- Minä olen aivan yhtä mieltä kuin tekin, mrs Plummer, vastasi -rouva Pryts tyynesti -- ja luulen, että Agneksen suhteen voitte olla -huoleti. Hänen kasvatuksensa on ollut sitä laatua, että hän on teidän -poikaanne paljon etevämpi niin yleissivistykseen, kuin tietoihinkin -nähden, ja minun luullakseni sellainen avioliitto, jossa vaimo on -miestä korkeammalla sivistysasteella, ei voi olla onnellinen. - -Mrs Plummer aivan ällistyi. Hänhän oli juuri tarkoittanut -päinvastaista. - --- Niin, katsokaas, Frank voi milloin hyvänsä saada vaimon kaupungin -rikkaimpien ja arvokkaimpien perheiden tyttäristä. Sentähden ei -hänen minun mielestäni tarvitse alentua ottamaan puolisoa vieraasta -kansallisuudesta. - --- Minä olen teidän kanssanne täydellisesti yhtä mieltä siitä, että -on niin paljon, kuin mahdollista pysyttävä omassa kansallisuudessa. -Maku ja elämän käsitys ovat aivan erilaiset niillä, jotka -lapsuudestaan saakka eivät ole kasvaneet samassa maassa. Toivon, -että Agnes, jos hän joskus menee naimisiin, pysyisi omassa -kansallisuudessaan. - --- Otaksun siis saavani teistä tukea, mrs Pryts, sanoi mrs Plummer. --- Minua ilahuttaa, että pääasiassa olemme yksimielisiä. Koettakaa -niin paljon kuin mahdollista pitää tytärtänne erillään minun -pojastani. Ja nyt hyvästi; olen iloinen, että tulin tuttavuuteenne. -Ja polviaan lyykistäen poistui mrs Plummer. - - - - -X. - - -Fanny Plummer hämmästyi saadessaan eräänä iltana kirjeen. Ovikello -soi ja eräs omituisen näköinen mies kysyi hyvällä englannin kielellä, -oliko se Plummerin talo. Saatuaan siihen myöntävän vastauksen, kysyi -hän, oliko se, jota hän puhutteli, miss Fanny Plummer, ja kun hän -tähänkin kysymykseen sai myöntävän vastauksen, veti hän taskustaan -esille kirjeen ja ojensi sen hänelle. Miehellä oli tavattoman -tumma iho, kauniit, säännölliset kasvonpiirteet ja villit ruskeat -intiaanin silmät. Tukka riippui alas hartioille, ja sitä peitti -leveälierinen, kultanauhalla ympäröity harmaa hattu. Muuten oli -hänellä aivan tavallinen, sivistyneen ihmisen puku. Kokonaisuudessaan -oli hän niiden puoskarien näköinen, jotka nimittävät itseään -intiaanilääkäreiksi, ja jotka katujen kulmissa pitävät esitelmiä ja -myyvät laastaria ja lääkkeitä, joiden pitäisi parantaa kaikki taudit. - -Annettuaan kirjeen, kysyi hän mr Plummeria, jonka kanssa hän tahtoi -puhua. Kun mr Plummer oli juuri mennyt ruoalle, käskettiin hänen -mennä "paratiisiin" odottamaan. Mutta Fanny riensi huoneeseensa, -sillä hän aavisti, mistä kirje oli. Hänen mielestään käsiala oli -samanlaista, kuin siinä kirjeessä, jonka hän löysi Charles Bradfordin -huoneesta. Ja se olikin häneltä ja kuului: - - "Rakas Fanny! - - Minä uskallan vieläkin kutsua sinua näin, vaikka en tiedä - vihaatko, vai rakastatko minua. Osoittaakseni kuinka rajattomasti - luotan sinuun ja hyvään sydämeesi, jätän itseni sinun käsiisi. - Ilmaisen sinulle piilopaikkani. Sinä voit nyt yhdellä sanalla - saattaa minut poliisin käsiin, jos sinä ja perheesi tahdotte - kostaa minulle. Oleskelen pohjois-Wisconsissa ja työskentelen - eräässä isäsi entisessä sahassa, millä hän on pannut perustuksen - rikkauksilleen. Niin pian, kun olen ansainnut niin paljon, - kuin isältäsi lainasin, lähetän heti rahat hänelle. Viihtyisin - täällä hyvin, jos vaan tietäisin, kuinka te kaikki voitte, mitä - vanhempasi ajattelevat siitä valitettavasta tapauksesta, ja - mitä sinä minusta ajattelet. Jos saisin elää siinä toivossa, - että annatte minulle anteeksi, olisin onnellinen. Onko se - todellinen kreivi etsinyt minua? Minulla ei ole hänelle mitään - velkaa. Hän käyttää korkeata asemaansa vaan piinatakseen minua. - Olen iloinen, että olen päässyt hänen kynsistään. Mutta teitä - vastaan hyvät, unhottumattomat ystäväni, olen rikkonut, enkä - saa rauhaa ennen, kun olette antaneet minulle anteeksi. En voi - oikein kirjoittaa ennen, kun sen tiedän enkä uskalla kirjoittaa - niin, kuin sydämeni käskee. Jos muistuttaisin sinulle sitä - onnellista hetkeä, jona tunnustit rakastavasi minua, pelkäänpä, - että repisit kirjeeni kappaleiksi ja ajatteleisit, että olen - hävyttömin olento maan päällä. Siksi en uskallakaan puhua mitään - rakkaudestani, joka on aivan yhtä tulinen, kuin sinä onnen - päivänä, jolloin Charles Bradford teki uskaliaan yrityksensä. - Jos tahdot kirjoittaa minulle muutamia sanoja, niin lähetä tämän - kirjeen tuojan mukana. Hän on eräs _half-breed_, hän työskentelee - samassa sahassa, kuin minäkin. Hän sanoo tuntevansa mr Plummerin - ja matkustavansa Minneapolikseen puhellakseen hänen kanssaan - eräästä liikeyrityksestä. Ei ole viisasta luottaa postiin, - sillä se voi johtaa minun jälilleni. Suurimmalla jännityksellä - odotan vastausta, tulkoon se joko tulevaisuuden toivojeni - kuolemantuomiona tahi onnen aamusarastuksena. - - Sinulle kuolemaan saakka uskollinen - Charles Bradford." - -Fanny purskahti itkuun ja suuteli kerran toisensa perästä -kirjettä. Vanhat muistot, katkerat ja suloiset, heräsivät eloon -moninkertaisella voimalla. Millaista oli elämä ollut senjälkeen, -kun hän matkusti? Paljaita erehdyksiä, nöyryytyksiä ja tuskia. -Hänellä ei ollut enää mitään tekemistä Minneapoliksessa. Jospa hän -pääsisikin pois sieltä. Hän rakasti Charles Bradfordia huolimatta -niistä nöyryytyksistä joita oli saanut hänen tähtensä kärsiä, rakasti -moninkerroin enemmän nähtyään todellisen kreivin. Kuinka mieletöntä -olikaan ollut hänen ulkomaalaisten ihanuuksien haaveksimisensa! -Charles oli kunniallinen englantilainen, hän puhui hänen -äidinkieltänsä, ja hän tulisi uutteralla työllä luomaan itsellensä -tulevaisuuden. Sehän oli vankempi perustus, kuin tyhjä kreivinarvo. -Ja miten rakastettava Charles oli ollut! Kuinka reipas, iloinen ja -kohtelias! Hän olisi todellakin sopinut kreiviksi paremmin, kuin -hänen herransa. Hän luottaisi häneen, hän odottaisi häntä, hän -tahtoi tulla hänen omakseen vanhempien vastaväitteistä huolimatta. -Hän istuutui ja ryhtyi kirjoittamaan vastausta hänelle, mutta hän ei -löytänyt mieleisiään sanoja, ja hän repi kirjeen toisensa perästä -kappaleiksi. Hän oli lähettänyt sanomaan, ettei hän voi oikein -hyvin, eikä tahdo illallista. Mutta yht'äkkiä tuli hän ajatelleeksi, -että kirjeen tuoja oli jo mahdollisesti lähtenyt. Hän syöksyi alas -portaita ja asettui "paratiisiin" vievän oven taa. Ei, jumalan -kiitos, sieltä kuului hänen äänensä. Se oli tyyni ja varma, mutta -hänen isänsä puhui kiivaasti ja käveli edestakaisin lattialla. He -puhuivat hänelle tuntematonta kieltä. -- - -Vieras oli odottanut kauan "paratiisissa", ennenkuin mr Plummer -suvaitsi näyttäytyä. Hän näytti äkäiseltä astuessaan sisään; -varmaankin joku kerjäläinen. Vieras nousi seisomaan. He katselivat -toisiaan pitkän aikaa. Lopullisesti sanoi vieras intiaanien kielellä: - --- Hyvää iltaa, isä! Terveisiä äidiltä! Mr Plummer säpsähti, tarttui -molemmin käsin pöydän reunaan ja tuijotti vieraaseen. - --- Et suinkaan liene George Washington? -- kuiskasi hän. -- Sen nimen -oli hän antanut pojalleen, sillä hän oli syntynyt Washingtonin -syntymäpäivänä. - --- Olen kyllä, vastasi poika tyynesti. -- Luulit kai, että äiti ja -minä olimme kuolleet ja kuopatut, mutta me elämme molemmat. - -Plummer katseli pelokkaana ympärilleen saadakseen selville, että he -todellakin olivat kahden kesken, ja sanoi kuiskaten: - --- Mitä tahdot? On parasta, että puhumme intiaanikieltä. - --- Tahtoisin tietää mitä isäni aikoo tehdä minun hyväkseni. - --- Sinun hyväksesi? Olethan suuri ja väkevä, voit auttaa itse -itseäsi, niin on isäsi tehnyt. - --- Luulit kai tehneesi kylliksi, kun ajoit äitini ja minut jylhään -metsään varustettuasi meidät muutamilla sadoilla dollareilla. Mutta -minä en olekaan suotta mr Plummerin poika, olen oppinut antamaan -arvoa rahalle. - --- Mitä tahdot? - --- Siitä sahasta, jonka ennen omistit Wisconsissa on nyt puoli -myytävänä, se on sinun ostettava minulle. - --- Oletpa todella hyvin vaatimatoin. Puoli sahalaitosta tällaisena -aikana, jolloin kellään ei ole rahaa. - --- Muussa tapauksessa saat luvan vakuuttaa minulle perinnöstä yhtä -suuren osan, kuin veljeni ja sisarenikin saavat. - --- Jaha, eikö enempää, keskeytti mr Plummer ivallisesti. - --- Ei, se riittää, vastasi poika järkähtämättömän tyynesti. - --- Mutta minä sanon sinulle, ettet koskaan sitä saa. Luulet voivasi -kääriä minut vaikka sormesi ympärille siitä syystä, että sattumalta -olet minun poikani. Voinhan minä sen yksinkertaisesti kieltää, sanoi -mr Plummer tulistuneena. - --- Siihen on Wisconsissa tarpeeksi todistajia, väitti poika. - --- Ja mitä aiot tehdä siinä tapauksessa, että minä kieltäydyn -täyttämästä häpeämätöntä pyyntöäsi? Aiotko alkaa oikeudenkäynnin? - --- En aluksi, vastasi poika. Mutta minä jään tänne, istun pöytään -teidän kanssanne ja kerron kaikille ihmisille ja ilmoitan -sanomalehdille, että mr Plummerilla on toinen vaimo Wisconsissa, sekä -ettei hän ole ollut turhan tarkka hakeakseen laillista avioeroa. - -Mr Plummer käveli edestakaisin, kuten haavoitettu leijona häkissään. -Hän sieppasi erään pöydällä olevan paperin ja repi sen pieniksi -paloiksi. - --- Sinä olet oikea perkele, mutisi hän. - -Georg Vashington ei antanut peloitella itseään. Hän istui tyynesti -tuolillaan ja otti käteensä sanomalehden, jota hän oli lukenut mr -Plummeria odotellessaan. Isä seisahtui hänen eteensä. Oikeastaan oli -tuo poika kaunis mies. - --- Georg, minä ostan sinulle sen sahan, sanoi hän. - --- Koko sahanko? -- kysyi poika. - --- Niin, kaikki, jatkoi Plummer, mutta sillä ehdolla, että sitten -olemme kuitit. Se on paljoa enemmän, kuin sinun perintö-osasi. - --- Hyvä! - --- Ja sitten sinä et enää koskaan tule Minneapolikseen. - --- Sitä minä en lupaa. Minä tulen, kun minua haluttaa ja kun te -tarvitsette minua. - --- Kun me tarvitsemme sinua, niin, mutta ei silloin, kun sinä -tarvitset meitä. Tule silloin, kun me lähetämme hakemaan sinua, mutta -älä ennen. - --- Koetan tehdä niin, mutta en lupaa mitään... Ja milloin päätämme -sahan oston? - --- Huomenna yhdentoista aikaan konttoorissani. Tässä on nimikorttini. -Ravintolassa saat tietää, missä konttoori on. On paras, että menet -sinne yöksi, sillä jos jäisit tänne, herättäisi se epäilystä. Minä -maksan ravintolalaskusi, mutta sinun on pidettävä salassa syntyperäsi. - --- Kyllä, kumminkin toistaiseksi. - -Mr Plummer oli yht'äkkiä tullut odottamattoman myöntyväiseksi. -Lopullisesti kyseli hän pojaltaan, kuinka hän ja äitinsä olivat -voineet, ja he erosivat vihdoin parhaina ystävinä. George Washingtonin -mentyä seisoi mr Plummer hetkisen vaiti. Sitten pudisti hän päätään -ja huoahti. - --- Kunhan nyt vaan ei tulisi useampia vaimoja ja lapsia vielä noilta -Missisippimatkojen ajoilta. Se vaan vielä puuttuisi! Niin, niin, -oikeastaan ei pitäisi koskaan mennä naimisiin. - -Ja Plummer nousi mennäkseen paremman puoliskonsa luo. - - - - -XI. - - -Kun Georg Vashington aikoi lähteä, pysäytti Fanny hänet eteisessä. -Hän oli istunut portailla ja odottanut. - --- Matkustatteko suoraan Wisconsiin? - --- Kyllä, miss Plummer. - --- Milloin? - --- Huomen aamulla. - -Fanny vilkasi salaa ympärilleen. - --- Voisitteko ottaa minut mukaanne? Intiaaniveli katsoi häntä -ihmeissään; Fanny pani sormen huulilleen. - --- Se on salaisuus. Matkustan sen miehen luo, jolta toitte kirjeen. -Me olemme kihloissa. - --- Ja vanhempanne? - --- He eivät saa tietää mitään. Minä jätin heille kirjeen, josta -selviää kaikki. Voinko luottaa teihin? - -Veli nyökkäsi. - --- Tulkaa Milwaukeedepootille kello yhdeksän, sanoi hän, kumarsi ja -meni. - -Kun palvelustyttö seuraavana päivänä ilmoitti, ettei Fanny-neiti -ollut huoneessaan, vaan, että siellä oli "isälle ja äidille" -osoitettu kirje, syntyi siitä yleinen säikähdys. Mr Plummer asetti -silmälasit nenälleen, mutta mrs Plummer ei joutanut odottamaan siksi, -kunnes se toimitus oli suoritettu, vaan avasi kirjeen ja luki: - - "Teidän lukiessanne tätä olen minä jo kaukana täältä. Matkustan - Charleksen luo, joka on ilmoittanut minulle olinpaikkansa. Minä - rakastan häntä ja tahdon tulla hänen vaimokseen. En tule enää - aikaan Minneapoliksessa. Antakaa minulle anteeksi ottamani askel! - Kun kaikki on suoritettu, ilmoitan teille olinpaikkani. - Rauhoittakoon teitä tieto, että minä olen täydellisesti tyyni, - ja että minulla on suojaa matkalla. Olen miettinyt, mitä minun - olisi tehtävä, mutta luulen, että tämä on paras menettelytapa. - Älkää nyt sitä kovin murehtiko. - - Tyttärenne - Fanny." - -Mrs Plummer istui, kuin kivettyneenä ja odotti pyörtyvänsä, mutta se -ei kuitenkaan tapahtunut. - --- Kirottu tyttöletukka! -- huudahti mr Plummer. -- Luulen että pian -koko joukko karkaa. Ettekö tekin, sinä ja Frank lähde? - --- Kuka tietää? -- vastasi Frank leikatessaan palan häränpaistista. -Todellisuudessa hän ihaili sisarensa päättäväisyyttä, ja jos hän -olisi voinut saada Agneksen mukaansa, olisi hän mielellään pannut -toimeen pienen romantillisen ryöstöretken, tullakseen sitten takaisin -vaimoineen saamaan vanhempien siunauksen, kuten tapahtuu romaaneissa -ja New-Yorkissa. - --- Tällainen häpeä... ja Fanny... tuo tyyni Fanny! -- puhkesi mrs -Plummer puhumaan. -- Ja sellaisen henkilön kanssa! - --- Mies on kyllä hyvä, sanoi mr Plummer. -- Hän on hauska mies ja -oikein _smart_ ... "sitten ne söivät minut"... ha -- ha -- ha!... - -Mr Plummer ei voinut olla nauramatta muistellessaan sitä iltaa, -kun he kilpaa kertoivat juttuja "paratiisissa" ja yhdessä tutkivat -Byronia. - --- Sinä vaivasit kylläkin itseäsi, äiti, saadaksesi Charleksen -tarttumaan onkeen, sanoi Frank, saaden yllykettä isän naurusta. - --- Ei mitään nokkaviisauksia, Frank -- keskeytti äiti. -- Luulen -todellakin, että olisit kyllä valmis murtamaan äitisi sydämen ja -karkaamaan tuon norjalaisen tyttöletukan kanssa. - --- Äiti, en kärsi, että sinä puhut Agneksesta tuolla tavalla, sanoi -Frank ja iski kahvelin päällä pöytään. -- Agnes on parempi, kuin sinä -ja kaikki yankeenaiset yhteensä. - --- Agnes? Norjalainen tyttöletukka? Mitä juttuja ne ovat, tarttui mr -Plummer puheeseen heristäen korviansa. - --- Niin, sinun on pidettävä vähän huolta Frankista, joka nyt on -rakastunut meidän entiseen palvelustyttöömme, sanoi mrs Plummer -tulipunaisena kasvoiltaan. -- Se vaan puuttuisi, että hänkin jonakin -kauniina päivänä katoaisi. Minä onneton, jolla on sellaisia lapsia! - -Ja mrs Plummer pudisteli päätään ja koetti saada itkua alkuun, mutta -hän ei voinut mielenliikutukseltaan. - --- Mitä tämä kaikki merkitsee? -- kysyi mr Plummer. -- Oletko sinäkin -rakastunut, Frank, ja aiotko karata? - --- Minä pidän Agneksesta, satakielestä, jota me niin hävyttömästi -kohtelimme pitkät ajat kuten palvelustyttöä, vastasi Frank. - --- No, mutta miksi et mene naimisiin hänen kanssaan? -- sanoi mr -Plummer leikatessaan häränpaistia. - --- Äitihän kääntää taivaan ja maan nurin sen asian takia, vastasi -Frank ihmetellen isän myöntyväisyyttä. - --- No, mutta mitä sinulla, muori, on häntä vastaan? Eikö hän ole -terve ja reipas? Sehän on kylliksi. - -Ja Plummer jatkoi syömistänsä. - --- Minua kovin hämmästyttää, että sinä voit puhua tuolla tavalla, -Plummer, huudahti hänen vaimonsa arvokkaasti. -- Etkö todellakaan -käsitä omaa asemaasi? - --- Sinä et totisesti ollut perin hieno silloin, kun minä sinut otin, -muoriseni, vastasi Plummer järkähtämättömän tyynesti. - --- En, etkä sinäkään, vastasi hänen vaimonsa kiivaasti. -- Mutta -nyt me olemme hienoja, ja sitä emme saa unohtaa. On sentään -mielestäni aivan liian karkeata, että Frankin ehdottomasti pitäisi -ottaa siirtolaistyttö, joka sen lisäksi vielä on norjalainen, kun -hänen tarvitsee vaan ojentaa kätensä saadakseen jonkun kaupungin -rikkaimmista ja hienoimmista neitosista. - --- No, mikset sinä sitte ota jotain niistä, jotka seurustelevat -meillä, Lily Brown'ia eli Jessie Nettelman'ia eli... niin, -paremminhan ne itse tunnet? - --- Siksi, etten pidä heistä, isä. Kaikki ne ovat niin laihoja, -kalpeita ja koreiluhaluisia, sekä täynnä pensioniviisautta, vastasi -Frank. - -Plummer siristeli tyytyväisenä silmiänsä pojalleen. Hän oli -todellisuudessa samaa mieltä. - --- Sinä voit aivan hyvin ottaa kenen tahdot, kunhan se vaan on terve -ja reipas, kuten äiti. - --- Kiitos, isä! Tiesinhän, että sinä olet järkevä; sinä olet aina -niin hyvä, huudahti Frank iloisesti. -- Mutta pahinta on, ett'ei hän -huoli minusta. - --- Se vielä puuttuisi, sanoi mrs Plummer. -- Meidän kai pitäisi -vielä pyydellä tuota skandinavialaista tyttöletukkaa. Mutta sen minä -sanon sinulle, Plummer, että jos sinä oletkin välinpitämätön lastesi -parhaasta, niin en minä suinkaan ole, ja minä tulen kynsin hampain -vastustamaan sitä avioliittoa. Hänen äitinsä on minun kanssani yhtä -mieltä, hän ei luule heidän sopivan toisillensa. Olen itse puhellut -hänen kanssaan. - --- Ja minä sanon sinulle, äiti, että jos sinä vastustat minun -onneani, kuten tähän asti, niin saat itse vastata seurauksista, -keskeytti Frank kiivaasti. - -Plummer karisteli kurkkuansa merkiksi siitä, että hän oli saanut -tarpeeksi ja nousi pöydästä mennäkseen konttooriin. - --- Kas niin, Plummer, aiotko todellakin jättää minut yksin tämän -onnettoman kirjeen kanssa? -- huudahti mrs Plummer, -- Mitä aijot -tehdä? Et suinkaan antane asian mennä menoaan. Etkö voi kuulustella -depooteilta, ehkä joku siellä olisi nähnyt hänet ja tietäisi mihin -päin hän on matkustanut? Etkö voi käyttää poliisin apua? - --- En -- sitä en aijo tehdä, vastasi mr Plummer. -- Emme huoli -sillä asialla vaivata itseämme. Odotamme yksinkertaisesti, kunnes -hän joutuu naimisiin, sillä sitä kai hän tahtoo, ja sitten kun hän -ilmoittaa olinpaikkansa, kirjoitamme ja pyydämme heitä tulemaan -kotiin. Sitten otamme Charleksen _business'iin_, ja sitten on kaikki -hyvin. Nyt voit kertoa, että olemme lähettäneet Fannyn pienelle -huvimatkalle. - -Ja Plummer vilkutti viekkaasti silmiään ja meni tiehensä. - -Frank poistui myös, ja mrs Plummer istui yksinään -majesteetillisuudessaan. - -Mutta sen sijaan, että olisi antautunut epätoivoon, käski hän -valjastaa hevoset ja lähti ajelemaan. - - - - -XII. - - -Frank oli ruvennut rentustelemaan. Hän oli usein öisin ulkona, -ja väitettiin hänen kuleskelevan sangen siivottomissa paikoissa. -Agneksen varma kielto sekä äidin valitusvirret suututtivat ja -ärsyttivät häntä. Hän huomasi, että hänen täytyi luopua koko -ajatuksesta, ja vasta sitten, kun hän oli sen päätöksen tehnyt, tuli -hän kaikesta välinpitämättömäksi. Hän oli väliin tullut liian myöhään -konttooriin, ja se oli isän mielestä liikaa. Silloin isä läksytti -häntä aika tavalla ja sanoi, että hänen oli jätettävä sellaiset -tyhmyydet. Hänen mielestään oli nuorella miehellä kylläkin oikeus -huvitella hiukan, mutta se ei saanut tapahtua liikkeen kustannuksella. - -Eräänä aamuna sattui Frank menemään ulos kyökin kautta, ja hän -näki silloin palvelustytön, Dina Nilsenin seisovan pesupunkan -vieressä. Hän hieroi niin, että saippuavaahto roiskui voimakkaiden -käsivarsien ympäri. Ihmetellen seisahtui Frank ja tarkasteli -hetkisen häntä, ollen muka hakevinaan jotain. Sellainen kaunis -vartalo! Olkapäät olivat pyöreät ja häikäisevän valkoiset, lantiot -voimakkaat, ja selvästi huomasi, ettei kureliivi ollut saanut -turmella hänen luonnonkaunista ja hyvin muodostunutta vartaloansa. -Kasvot punoittivat kovasta työstä ja uhkuivat terveyttä. Hän ei -ollut koskaan huomannut häntä niin kauniiksi. Hän ei ollut pitkä -ja solakka, kuten Agnes, mutta täyteläinen ja hyvin muodostunut. -Frank nautti niin kauan, kun mahdollista tästä näystä, ja kun -hän vihdoinkin poistui, seurasi hänen kuvansa häntä niin, -että hänen täytyi useampaan kertaan laskea jokaisen sarekkeen -konttoorikirjoissa, kun ajatukset tahtoivat harhailla tuon kuvan -ympärillä. Siitä päivästä saakka koetti Frank asettaa pyydyksiään -Dina Nilsenin tielle. - -Jonkun ajan perästä saapui kirje Fannyltä. Hänestä oli kuin olikin -tullut mrs Bradford, ja hän tunsi itsensä sanomattoman onnelliseksi. -Luonnollisesti sisälsi kirje rukouksia ja anteeksipyyntöjä, kuten -tavallisesti sellaisissa tapauksissa. Mrs Plummer kirjoitti hänelle -oikein tunteellisen kirjeen, missä hän lahjoitti tyttärellensä -äidillisen siunauksensa, ja mr Plummer kirjoitti vävyllensä, että -hän oli peijakkaan _smart_, ja että hän voi tulla Minneapolikseen, -milloin vaan halutti, hän oli aina tervetullut. Kirjasto ja -"paratiisi" odottivat häntä eikä mr Plummer suinkaan "söisi häntä". -Charles Bradford lähetti iloisen, kiitollisuutta uhkuvan vastauksen. -Hän ei kuitenkaan vielä tulisi Minneapolikseen, sillä hän ei tahtonut -saattaa Fannyä ja itseään uteliaisuuden ja juorujen esineeksi. - -Niin kului syksy hiljaa ja rauhallisesti. Köyhät nauttivat elämästä, -kun heillä vielä oli työtä eikä tarvinnut palella. Rikkaiden -elämä oli ikävää kaikesta ylellisyydestä huolimatta. He kävivät -teaattereissa ja kuuntelivat esitelmiä sillävälin, kun perheen -isä ahersi konttoorissaan saadakseen vielä muutamia tuhansia -miljoonien selkään tälle vuodelle. Armeliaisuutta harrastavat -naiset kiersivät listoinensa varustautuakseen talven tarpeilla. -Ristiäisiä ja hautajaisia sattui vuoronperään. Paneteltiin toisiaan -ja harrastettiin armeliaisuuden töitä; mässättiin ja tehtiin -raittiustyötä, ja kaiken tämän tapahtuessa lähestyi joulu. - - - - -XIII. - - -Oli jouluaattoilta. Tuomari Ueland istui tapansa mukaan -virkahuoneessaan raatihuoneella. Joku naputti ovelle. Hän odotti -saavansa nähdä jonkun morsiusparin astuvan sisään saadakseen -vahvistuksen avioliitolleen, mutta vakavan sulhasen ja punastuvan -morsiamen sijaan näyttäytyi ovessa pöhistynyt, punanenäinen haamu. - --- Saako tulla sisään, herra tuomari? -- kysyi hän. - --- Olkaa hyvä, vastasi Ueland. - --- Nimeni on Linner. En tiedä oletteko kuullut nimeäni mainittavan. - --- Kyllä, minulla on ollut kunnia... vastasi Ueland kohteliaasti. - --- Se ei ole suuri kunnia, herra tuomari. - --- Ettekö tahdo istua? - --- Sallitteko todellakin, sanoi Linner istuutuen kunnioittavasti -ulommaksi. -- Te olette jalon isänne jalo poika. En tahdo sitäpaitsi -vaivata teitä kauan. Tiedän, että seurani on vastenmielistä -kunnonihmisille. - --- Voinko jollain tavalla palvella teitä? -- kysyi Ueland vähäisen -vaitiolon jälkeen. - --- Palvella minua?... Ei... kyllä... Voitte tehdä minulle sen -palveluksen, että sallitte minun istua täällä hetkisen. Katsokaas, -herra tuomari, en tiedä muistanetteko, että nyt on joulunaatto. -Täällä Amerikassa ei sitä juuri eroiteta toisista päivistä. Mutta -käydessäni yksin kadulla ja miettiessäni päivän merkitystä, tuli -minuun vastustamatoin halu etsiä sivistyneitä kotimaalaisia, joille -voisin avata sydämeni, ja jotka ymmärtäisivät päivän merkityksen. -Silloin ajattelin: menen herra Uelandin luo. Olen aina kunnioittanut -teitä, herra Ueland. Teidän nimenne on kuuluisimpia Norjan -historiassa. - -Ueland kääntyi kärsimättömästi tuolillaan ja katseli tilikirjaansa. -Linner huomasi sen. - --- Kirjoittakaa vaan, herra Ueland, älkää antako minun häiritä -itseänne. Minä istun tässä ja puhelen itsekseni. Jouluilta... -muistatteko sen siellä kotona?... Kirkon kellot julistavat -joulurauhaa seudun yli... rauhaa, rauhaa... mutisi Linner huoaten. -- -Ja äänet hivelevät pehmeinä, kuin lumi, ja kirkossa lauletaan -Jesuslapsesta. He eivät oikein tiedä, mistä he laulavat, he -ajattelevat pientä, seimessä makaavaa lasta, jonka päätä ympäröi -valokehä, ja paimenet polvistuvat suudellen lapsen käsiä, ja -ulkopuolella avautuu taivas, ja tuhansia enkelien päitä katselee -alas laulaen: kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa ja rauha maassa! --- Linner sulki silmänsä. -- Se on kaunista, ihanaa, siinä on -runollisuutta, joulussa. - --- Niin, kotoisen joulun muistamme kaikki hyvin, vastasi tuomari -lyhyesti. - --- Onko teillä lapsia, herra Ueland?... -- Jahah, yksi tytär. Ja -kun te tänään menette kotiin, niin ojentaa hän hymyillen pieniä -käsiänsä teitä kohden, ja se muistuttaa teille joulua ja Jesuslasta, -ja te tunnette itsenne onnelliseksi. -- Linner huokasi. -- Teillä -on ehkä joulukuusikin -- jahah, joulukuusi lahjoineen ja sen ympäri -tanssivine lapsineen, ja tuli räiskyy kamiinissa, ja kaikki ovat -juhlapuvuissaan ja iloisia. Isä ja äiti katselevat ylpeydellä -lapsilaumaansa, ja pöydät notkuvat ruokien ja juomien painosta, ja -ulos on pistetty viljalyhde, jotta pikkulinnutkin voisivat viettää -joulua. - -Linner katseli lattiaan ja puheli aivan kuin itsekseen. Sitten -kohotti hän katseensa tuomari Uelandiin, joka oli taas alkanut -kirjoittaa. -- Minäkin olen kerran ollut sellainen lapsi, herra -Ueland. Minäkin olen tavoitellut joulutähteä ja tanssinut kuusen -ympärillä, ja vanhempani ovat minua ylpeydellä katselleet. Nyt olen -köyhä kotivarpunen, joka hyppii pakkasessa ja etsii jyväsiä. Te -menette kotiin, missä rakas puoliso ja pieni, suloinen tyttö teitä -hymyillen odottavat. Mutta minua ei kukaan odota. Minulle ei kukaan -hymyile. Minä olen ulosajettu hylky, lumessa ja pakkasessa etsin edes -muutamaa jyvästä löytämättä sitäkään. Olemme Amerikassa, ja täällä ei -tiedetä mitään norjalaisesta joulusta. Sentähden pyydän teitä, herra -Ueland, antakaa minullekin jotain jouluksi, vaikka ei muuta, niin -edes olutlasi! - -Ueland pisti käden taskuunsa ja otti sieltä dollarin. Kyyneleet -tulivat Linnerin silmiin. - --- Tätä en minä unhota. Te olette jalo, kuten arvelinkin. Tänä iltana -juon lasin isänne muistoksi. Iloista joulua, herra Ueland! - -Linner kumarsi ja meni takaperin ovesta ulos. Tultuaan ravintolaan, -missä hän asui, huusi hän: - --- Hei viinuri! Ryyppy ja lasi olutta minun huoneeseeni ja heti! Nyt -Linner viettää joulua, nyt on rahaa. - -Ja hän näytti tuomarilta saatua dollaria. - -Viinuri nyökkäsi nauraen. -- Teille on kirje huoneessanne, sanoi hän. - --- Kirje? Minulle? Mitä tyhmyyksiä se on? -- kysyi Linner ja kääntyi -ympäri. - -Siellä oli sittenkin kirje hänen pöydällään. Päällekirjoitus oli -naisen käsialaa. Hän avasi sen ja luki: - - "Herra Linner! - - Kun otaksun, ettei teillä ole monta tuttavaa tässä kaupungissa, - ja että mielellänne tahdotte viettää joulua norjalaiseen tapaan, - pyydän teitä, paremman puutteessa, tulemaan luoksemme joulupuuroa - syömään tänä iltana. - - Vanha ystävättärenne - Vilhelmine Pryts." - -Linner tuijotti kirjeeseen. Oliko tämä oikein totta? Oliko ihmisiä, -jotka vielä tahtoivat olla hänen tuttaviaan,... jotka vielä pyysivät -häntä pöytäänsä? Mutta menisikö hän? Hänhän näytti inhoittavalta. -Eikö hän häiritseisi heitä? Oli kuitenkin kovin houkuttelevaa päästä -syömään joulupuuroa perheen piirissä... Hänen silmänsä sattuivat -seinällä riippuvaan viuluun. - --- Se saa antaa vastauksen puolestani, sanoi hän. -- Se on niin -minun kaltaiseni. Minun sisäinen ihmiseni laulaa ja valittaa, mutta -äänikoppa on mennyt rikki, sinussa se, vanha ystävä, vielä on eheä. - -Hän tarttui viuluun, silitteli sitä hyväillen ja alkoi soittaa: -"Herramme Kristus meille nyt, on tänään tänne syntynyt". Hän soitti -ja suuret kyynelkarpalot vierivät pitkin hänen poskiansa. Samassa -kuului lasien kilinää ja viinuri toi sen mitä hän oli tilannut. - --- Mitä tämä on? -- huudahti Linner. -- Uskallatko häiritä soittoani? -Mitä minä tuolla roskalla teen? Pois! - --- Tehän tilasitte, väitti viinuri. - --- Niin, se oli silloin, mutta nyt minä olen henkien maailmassa. Vie -pois se roju, sanon minä, eli lyön sääres poikki. - -Viinuri otti tarjottimen ja lähti. - --- Seis! -- huusi Linner. -- Sano isännälle, ett'en soita tänään -kahvilassa. - --- Mutta tänä iltanahan on liike kaikista suurin. -- Hän ei suostu -siihen. - --- Luuletko minun pyytävän häneltä lupaa? Luuletko minua -oljenkorreksi, jonka voi heittää, minne haluttaa? Luuletko asianajaja -Linnerin istuvan ja mässäävän muutamien heittiöiden kanssa -jouluiltana?... Tuo ryyppy näyttää sitäpaitsi hyvin houkuttelevalta. -Kippis! - -Ja Linner tyhjensi lasin yhdellä siemauksella. - --- Tässä, ota jäännös tästä rahasta ja osta minulle kaunis -kukkavihko... ruusuja ne pitää olla... ja odota! Mahtaisiko -herrallasi olla _eau de Colognea_ eli jotain muuta hyvän hajuista, -jotta minä pääsisin tuosta kirotusta viinan hajusta? Pyydä hänen -lainaamaan minulle vähän. Ja jos hän tahtoo pidättää, minun palkkani -tältä illalta, niin tehköön sen. Tänä iltana asianajaja Linner syö -joulupuuroa ja juo simaa. - -Niin perusteellisesti, kuin sinä iltana, ei Linner ollut koskaan -pukeutunut. Hän riisuutui kokonaan, pesi koko ruumiinsa saippualla, -haki esille hienoimman paitansa sekä hankasi ainakin tunnin ajan -likapilkkuja puvustaan. Sitten pesi hän lukemattomia kertoja suunsa -_eau de Colognin_ sekaisella vedellä sekä ripotti vaatteilleenkin -hajuvettä. Kello kahdeksan lähti hän ruusuineen luvattuun maahan. - -Jouluilta oli erittäin hauska. Paitsi Linneriä olivat saapuvilla -vanhat ystävämme Daniel Nilsen ja hänen lapsensa Dina ja Arne. Daniel -Nilsen saapui jotenkin myöhään, sillä luonnollisesti täytyi juuri -sinä iltana sattua jotain ylityötä. Siksipä olikin hän tullessaan -hiukan happaman näköinen, mutta kun häntä yhteisesti pyydettiin -tänä iltana syömään kapitalistien sijasta riisiryynipuuroa, rupesi -hän nauramaan ja tuli oikein juhlatuulelle. Pelattiin "lottoa" ja -"gnav'ia" muutamien sinne kutsuttujen lasten kanssa, ja kun sitten -oli virkistykseksi saatu simaa ja leivoksia ruvettiin leikkimään -panttileikkiä. Arne tuomittiin suutelemaan Agnesta. Hän punastui, -kuin koulutyttö, mutta Agnes sanoi ujostelematta: "tule vaan, Arne! -Mehän olemme vanhoja ystäviä, sinä ja minä". Hän pani kätensä Arnen -kaulalle ja suuteli häntä. Arne tuli niin ylenmäärin onnelliseksi, -että hän sitten kun toti-vehkeet tuotiin sisään, tahtoi myös saada -osansa ja lopuksi rupesi pitämään puheita. -- Dina tuomittiin -antamaan korvapuustin kauniimmalle, ja hän läjäytti häikäilemättä -Linneriä poskelle. Rouva Pryts tuomittiin kultatuoliin, ja Daniel -Nilsen kantoi tyttärineen häntä käsillään ympäri huonetta Arnen, -Linnerin ja lapsien eläköön-huutojen raikuessa. Daniel Nilsen -tuomittiin laulamaan, ja hän päästeli muutamia ääniä, jotka hyvin -paljon muistuttivat palotorven ääntä. Sitten oli Linnerin pidettävä -puhe. Hän seisoi hetkisen pää kumarassa, sitten hän heitti sen -taaksepäin, kiinnitti katseensa ylös johonkin näkymättömään. - --- Me vietämme tänään juhlaa erään pienen lapsen kunniaksi, alkoi -hän, -- lapsen, jonka päätä ympäröi viattomuuden ja puhtauden -sädekehä. Sen takaa häämöittää meille orjantappurakruunu ja Golgatan -risti, jotka odottavat jokaista, ken täällä taistelee totuuden -puolesta. Mutta tänään ne joutuvat varjoon, niiden enkelijoukkojen -varjoon, jotka laulavat rauhaa maan yli. Ja sentähden, että tämä on -lapsen juhla, olemme kaikki tänä iltana olleet lapsia. Me olemme -leikkineet ja nauraneet, vaikka pohjalta on usein pyrkinyt itku -esiin, ei surun tähden, vaan ilon, että taas kerran olemme saaneet -olla lapsia. En tiedä, olenko koskaan ollut niin iloinen ja samalla -kertaa niin surumielinen, aina siitä saakka, kun... no niin, se nyt -ei kuulu tähän. Mutta tämä kaikki muistuttaa meille Norjaa ja joulua -siellä. -- Riisiryynipuuro, piparikakut, leivokset ja panttileikit --- ne tuovat mukanaan, toisia muistoja, tuntuu kuin näkisi merestä -kohoavan Norjan kukkuloineen, ihanine kesäöineen, humisevine -honkineen, kulkusineen, kelkkamäkineen ja säihkyvine revontulilleen. -Ja näiden puitteiden sisästä näkyy sielumme silmään koti, isä, äiti, -siskot, veikot, ja joukosta sukeltaa esiin omat lapsen kasvomme -semmoisina, viattomuuden sädekehän ympäröiminä, kuin Jesuslapsenkin. -Ei, minä en voi enää... suokaa anteeksi!... Antakaa minun viuluni, -sen paremman osan minusta, tulkita tunteitani! - -Kyyneleet tukahuttivat hänen äänensä, hän otti viulunsa ja alkoi -soittaa jouluvirttä, jota hän huoneessaan oli soittanut. Alussa -tulivat äänet heikkoina, väräjävinä, mutta vähitellen ne paisuivat -yhä voimakkaammiksi, ja aivan tahdottomasti yhtyivät vieraat virteen. -Sen loputtua alkoi tulla mitä ihmeellisimpiä mielikuvituksen luomia -säveliä, toisinaan rajuja, uhkaavia, väliin lempeitä, itkeviä, väliin -jonkun iloisen ailahduksen katkomia, kunnes lopulta sittenkin rauha -ja elämänilo voittavat surun ja epätoivon, ja kaikki tämä päättyi -mahtavaan voittovirteen: "Jumala ompi linnamme". - -Kuulijat istuivat kuin lumottuina, kauan aikaa vallitsi huoneessa -kuolon hiljaisuus. Rouva Pryts uskalsi ensiksi hiljaisuutta häiritä. - --- Tuhannet kiitokset! -- sanoi hän ojentaen Linnerille kätensä. -- -En tiennyt, että te soittaisitte sillä tavalla. - --- Minun sieluni se on joka soittaa eikä ruumis, sanoi hän. -- Olen -usein ajatellut, eikö se elämä, joka näihin säveliin sisältyy, saa -muodostua siiviksi, mitkä kantavat sieluni tuonne ylös sitten, kun -minä kerran pääsen tästä kuluneesta kuoresta, jota ruumiiksi sanotaan. - --- Soitto mahtaa olla erinomainen lohdutus teille! -- sanoi rouva -Pryts. - --- Kyllä, kun saisi soittaa, mitä itse tahtoo, vastasi Linner. --- Mutta kahvilassa minun täytyy soittaa Boccaccioa ja Pinaforea -sekä mitä kurjimpia amerikalaisia tanssikappaleita. Toisinaan -tuntuu minusta, kuin pitäisin huoneeseeni päästyä pyytää anteeksi -viulultani, että olen sitä väärin käyttänyt. Mutta sekin on aikoinaan -peloittanut minulta useimmat asiatuttavani. - --- Kuinka niin? - --- Niin, nähkääs, kun minä parempina päivinäni istuin konttoorissani -eikä ollut mitään erityistä kiirettä, otin minä viuluni ja soittelin -itselleni mielisäveltäjieni Beethovenin ja Chopinin kappaleita. Kun -minä siten sävelten siivillä liitelin yläilmoihin, tuli joku kurja -visukinttu teettämään jotain sopimusta tahi tekemään selvää jostakin -kapakkamellakasta, ja ne rupesivat heti selittelemään inhoittavia -juttujansa kysymättä ollenkaan olinko minä huvitettu kuulemaan heitä -tahi en. Minä ärjäsin heille, että he pitäisivät suunsa kiinni tahi -puikkisivat hiiteen, ja ne ottivat tavallisesti viimeksi mainitun -neuvon huomioon. - --- Olipa se todella merkillinen tapa hankkia asiatuttavia, sanoi -rouva Pryts nauraen. - --- Lienette oikeassa, rouva Pryts, mutta mitä voin? En suinkaan -voinut häväistä Beethovenia ja Chopinia muutamien kurjien dollarien -tähden. - -Daniel Nilsen, joka, kuten useimmat pohjoismaalaiset, oli hyvin -musikaalinen, oli akkunan pielessä hiljaa keskustellut poikansa Arnen -kanssa. Hän lähestyi Linneriä. - --- Opetatteko soitantoa, herra Linner? -- kysyi hän. - --- En, vastasi Linner. - --- Se oli vahinko, sillä minä olisin pyytänyt teitä antamaan Arnelle -hiukan opetusta, jos ette olisi tahtonut kovin kallista maksua. - --- Soittaako poikanne? - --- Hän on yritellyt soittaa viulua ja minä olen soittanut mukana -huilulla, mutta minä rupean tulemaan jo niin kuuroksi, ett'ei siitä -tahdo enää tulla mitään, sanoi Daniel. - -Linner katseli Arnea, jonka kauniit silmät loistivat ihastuksesta -puhetta kuunnellessaan. - --- Näen, että hänellä on sielukin, eikä vaan sormet, sanoi Linner. -- -Lähettäkää hänet sunnuntaiaamupuolella luokseni, niin saamme pitää -yhdessä jumalanpalvelusta. Ottakoon viulun mukaansa. - -Daniel Nilsen katsoi poikaansa. - --- Mitä sanot siitä, Arne. Arnen silmät loistivat. - --- Minä tietysti tulen, koska herra Linner tahtoo olla hyvä... - --- Mitään ei ole vielä päätetty, poikaseni, keskeytti Linner. - -Rouva Pryts kysyi eikö Linner tahtoisi ottaa virkistystä ja viittasi -toti-tarjotinta. - -Linner pudisti päätään. - --- Muistatte kai, mitä lupasin teille, rouva Pryts? Elkää asettako -lasia janoisen huulille. Jos minä juon yhden lasin, olen hukassa. -Kiitos! Tänä iltana juon vaan vettä, mutta huomena... Hän kohautti -olkapäitään. - -Kello oli lähemmä kaksitoista, kun seura hajosi. Linnerin kotiin -tullessa suljettiin juuri kahvilaa. Viinuri kiersi oven lukkoon. - --- Otatteko naukun, ennenkun menette levolle, herra Linner, huusi hän -ja kaatoi lasiin. Minä tarjoan nyt, jouluiltana. - -Linner seisahtui ja katseli ympärillään olevia oluella tahrattuja -pöytiä, epämiellyttäviä alastomien naisten kuvia seinällä sekä tunsi -viskyn ja sikaarin hajua. - --- Paratiisi on taas suljettu, mutisi hän. Langennut Aatami on -jälleen ajettu ohdakkeiden ja orjantappurain sekaan. Maljasi viinuri! - -Ja hän tyhjensi lasin sekä lähti huoneeseensa kasvoilla surullinen -ilme. - - - - -XIV. - - -Sunnuntai-aamuna kymmenen tienoissa meni Arne viuluinensa Linnerin -luo. Kun ei kukaan vastannut hänen kolkutukseensa, avasi hän -varovasti oven. Linner makasi sängyssään sikeässä unessa. Arne seisoi -hetkisen ovessa ja tarkasteli häntä. Hän näytti inhoittavalta. -Suu paksuine, sinertäville huulineen oli auki, ja hän hengitti -raskaasti. Kasvojen sinipunerva väri eroittautui jyrkästi -valkoisesta päänaluksesta ja paksu vanukkeinen tukka riippui -otsalle. Likainen paita, joka hänellä oli päällään, teki vaikutuksen -vieläkin epämiellyttävämmäksi. Hänkö se todellakin oli soittanut -niin kauniisti jouluiltana ja puhunut niin, että Arnen silmiin -olivat kyyneleet tulleet? Näytti kuin hän olisi aikonut maata koko -aamupäivän. Arne kolahutti hiukan viululaatikkoaan. Silloin kohosi -yht'äkkiä pää vuoteesta ja katseli ihmetellen ympärilleen. - --- Jahah, tekö se olette nuori mies? -- Sehän on totta, että meidän -oli pidettävä jumalanpalvelusta yhdessä. Paljonko kello on?... Yli -kymmenen. No niin, messu alkaa harvoin ennen puolta yhtätoista, niin -että meillä on kyllä aikaa vielä. - -Linner kieritteli ulos sängystään. Hän haukotteli ja hieroi silmiään, -ja veti sitten jalkaansa rikkinäiset sukat, hyvin epäilyttävän -näköiset alusvaatteet ja hyvin pilkkuiset päällimmäiset, joita hän -hyvin tarkoin tutki. - --- Niin, ei pidä kovin tarkoin katsoa ulkokuorta, nuori mies, sanoi -Linner, kun huomasi Arnen katseillaan seuraavan hänen liikkeitänsä. -Mitätön raukka voi kätkeä kalliin helmen, eikä pidä koiraa katsoa -karvoihin, sanotaan. Moni hieno herra, joka kultavitjoineen keikaroi -Nicollet avenuella on lurjus, ja moni kuluneihin vaatteisiin puettu -työmies on kunnon mies. Kas niin. Aluksi saatte nyt sen opetuksen -pitää hyvänänne. Avatkaapas nyt akkuna, jotta saamme raitista ilmaa! - -Linner kaatoi vettä pesuastiaan, pisti koko päänsä sinne ja alkoi -saippuoida, kynsiä ja hieroa päätä ja kaulaa. - --- Näette, että minä kyllä käytän vettä _ulkonaisesti_, sanoi hän -pyyhkien paksua tukkaansa. -- Jos olisin aikoinani käyttänyt sitä -enemmän _sisällisesti_, niin olisin nyt kokonaan toinen mies. Saippua -on tarpeellinen aine, sillä sen avulla pääsee kapakkatomusta, mutta -kainin merkit -- hän osoitti sormellaan nenäänsä ja poskiaan -- -tässä ja tässä -- ne eivät lähde, ne seuraavat hautaan saakka. Ja -odottakaas, minun piti sanoa teille jotain, nuori mies. Juotteko te, -eli himoitsetteko väkeviä? - --- En, vastasi Arne punastuen. -- Miksi sitä kysytte? - --- Siksi, että otitte vähän liikaa jouluiltana, sanoi Linner. -- -Olkaa varovainen, nuori mies! Niin minäkin aloin. Lasi iloisessa -seurassa maustettuna puheilla ja laululla, siinä alku, joka voi -odottamatta muuttua tavaksi. - -Linner istui pidellen märkää pyyhinliinaa kädessään. - --- Tiedättekö mitä hävitystä juoppous tekee vuosittain täällä -Amerikassa? Enemmän kuin kolmas osa puutetta kärsivistä -työmiesperheistä on siihen joutunut juoppouden takia. Jos rupeaa -silloin tällöin ottamaan lasin toverien seurassa, joutuu aivan pian -tavan orjaksi. Viinaksin takaa näkee juomari rääkätyn, kärsineen -vaimon, kalpeat, nälkiintyneet, risoihin puetut lapset; hän näkee -ne, mutta hän ei sittenkään voi luopua lasista, sillä jos kerran -on alkanut liukumaan kaltevalla pinnalla, niin silloin -- Jumala -armahtakoon -- liukuu aina pohjattomaan kuiluun. Minä olen joutunut -sinne jo, poikaseni, eikä mikään mahti maailmassa voi minua sieltä -pelastaa. - -Linner istui hiljaa ja tuijotti eteensä. Sitten alkoi hän ahkerasti -hangata kasvojaan pyyhkeellä. - --- Kun te sisään astuessanne näitte minun makaavan, kuin mikäkin -lihamöhkäle vuoteellani, niin ajattelitte varmaan, ettette ollut -koskaan nähnyt mitään epämiellyttävämpää, eikö totta? kysyi Linner. - -Arne ei tiennyt, mitä olisi vastannut, hän punastui vaan. - --- Ja te olette onnellinen niin kauan, kun sillä tavalla ajattelette. -Se on paras ja jaloin osa teistä, joka tuntee inhoa kaikkea alhaista -ja rumaa nähdessänne. Mutta minussakin on jotain, jota ette voi -nähdä; se on voima, näkymätöin, kuin sähkö, mutta myös yhtä väkevä. -Täällä sisässä on jotain -- Linner löi rintaansa -- joka sykkii -kaikelle oikealle, jalolle ja hyvälle, jotain, joka nousee kapinaan -kaikkea kurjaa, halpaa ja pikkumaista vastaan ja tahtoo lyödä sen -maahan. Ja katsokaas, se on se oikea Linner. Se on se, joka ei voi -kuolla, mutta jonka täytyy elää sittenkin, kun tämä lihamöhkäle -mätänee. Ehkäpä saan silloin alkaa alusta uudestaan ja koettaa -parantaa sen, mitä nyt olen laiminlyönyt. - -Linnerin silmät säteilivät ja Arne unhoitti kokonaan hänen rumuutensa. - --- Uskotteko olevan ijankaikkista elämää, nuori mies? -- kysyi hän -äkkiä katsoen Arnea. - -Arne oli niin tottumatoin tämän tapaisiin kysymyksiin, että vallan -hämmästyi; hän vastasi hiljaa myöntävästi. - --- Se on oikein -- jatkoi Linner. -- Ilman sitä toivoa ihminen -menehtyisi. Ainakaan ei juomarin kannattaisi elää. Kerron teille -jotain, nuori mies. Kun toisinaan menen levolle tavallista -selkeämpänä, mietiskelen tulevaista elämää. Autuaat henget -viittailevat minulle tuolla ylhäällä, nähkääs, ja minä uneksun, että -minun oma sieluni on pieni, avutoin lintu, joka räpistelee ympäri -pimeässä ja sumussa pääsemättä mihinkään. Mutta silloin aurinko -pistää esiin pilvien raosta, ja minä näen valon, loppumattoman -äärettömän valon ja kuulen taivaallisten olentojen laulua ja soittoa. -Ja minä kohoon korkeuteen, siivet kasvavat, ja minä nousen ylös, -ylös, ylös, hänen luokseen, joka on ijankaikkinen elämä. Linner -purskahti itkuun. Sitten hän ryntäsi pesuastian luo, pisti päänsä -siihen ja alkoi taas pestä ja hieroa. - --- Älkää pelästykö, vaikka minä olen hiukan omituinen ja toisinan -itkenkin, sanoi hän. -- Se on näette juoppouden seurauksia, se on sen -kolmas aste. Me tulemme pian liikutetuiksi. Elämä on unelma. Aamulla -herättyäni huomaan sielun olevan poissa, eläin, lihamöhkäle-Linner -on jälellä ja tahtoo naukun ennen, kun se ottaa hartioilleen päivän -kuorman... Mutta se ei ole mikään unelma, huudahti hän kiivaasti. -- -Se on korkein totuus, se luvattu maa, jonka me innostuksen hetkenä -näemme sielumme silmillä. - -Vihdoinkin lopetti Linner pesemisen. Hän otti laatikosta puhtaan -paidan, puki sen sekä liivin ja takin ylleen. - --- Luulenpa, että olemme saaneet jo tarpeeksi raitista ilmaa, sanoi -hän... Sulkekaa akkuna ja kohentakaa puita, niin palavat paremmin. -Minä syön sillä aikaa aamiaista. - -Hän sytytti väkiviinakeittiön, otti erään verhon takana olevalta -hyllyltä kahvipannun, voita ja leipää. - --- Tämä on ruokasäiliöni, mutta aamiaiseni ei ole niin herkullinen, -että sitä voisi vieraalle tarjota. - -Hän valmisti kahvin, laittoi voileipää ja alkoi aterioida. - -Hyllyllä oli pullo sitä ainetta, jota Plummer nimitti Byroniksi, -mutta se sai tällä kertaa olla rauhassa. - -Katseltuaan hetkisen Arnen terveitä kasvoja sanoi Linner: - --- Ette varmaankaan tunne mitään tulevan elämän ikävää, näytätte -olevan itse terveys. Tämä elämä voi tarjota teille vielä paljon, -se hymyilee teille ihanana ja rikkaana. Tulevaisuutenne on -puhkeamattoman ruusun kaltainen, te odotatte aikaa, jolloin saisitte -poimia siitä kukkia. Minä kahmasin kouraani okaita, minä ja ne -repivät minuun verta vuotavia haavoja. Koristakaa te ruusuilla -tukkanne, kuten muinaiset kreikkalaiset tekivät pitoihin mennessään. -Mutta muistakaa, nuori ystäväni, että jollette täällä sisässä -säilytä oikeuden- ja totuudentuntoa sekä hehkuvaa vihaa kaikkea -vääryyttä vastaan maailmassa, niin ette koskaan tule suureksi, ette -koskaan saavuta kunnian kukkuloita... Mutta meidänhän oli pidettävä -jumalanpalvelusta. -- Hän pyyhkäsi leivän murut pöydältä ja pani -ruoanjätteet hyllylle. - --- Niin, nyt ne istuvat kirkossa, laulavat ja kuuntelevat saarnaa, -ja huomena tekevät he taas syntiä. Skandinavialaisissa kirkoissa -istuvat vanhat akat murtuneina ja huokaillen, mutta kotiin päästyään -alkavat he panettelujuttunsa. Ja heidän miehensä istuvat siellä -ajatellen, että heillä on kotona oluttynnyri kellarissa iltapäivällä -tulevia vieraita varten. Nuoret tytöt ja pojat vilkuilevat salaa -toisiansa alkaakseen leperryksensä heti oven ulkopuolelle päästyään. -Hienossa amerikalaisessa kirkossa istuu harmaapää _business_-mies -ja laskee hiljaisuudessa, kuinka paljon hän voi peijata farmareilta -vehnäsadon aikana, ja hänen vaimonsa samaan aikaan tarkastelee -katehisin silmäyksin rouva L:n sametti-päällystakkia. Ja kaikki he -hymyilevät lempeästi saarnaajalle, joka myös hymyilee heille käyttäen -kauneinta kukkaiskieltään ja ihaillen seurakuntansa tarkkaavaisuutta -ja omaa kaunopuheliaisuuttaan. Karttakaamme sellaista humbuugia. -Rakentakaamme parempi alttari Jumalallemme! Katselette ympärillenne, -nokista kattoa, repaleisia seinäpapereita, mutta ne katoavat sävelten -voimasta, pilarit kohoavat ja nostavat katon loistavaksi holviksi ja -sävelvirrat saavat meidät unhottamaan ullakkokamarin, juoppouden ja -koko ankaran todellisuuden. - -Linner otti juhlallisen näköisenä viulunsa. Hän asettui keskelle -lattiaa ja huudahti: - --- Kadotkaa seinät! - -Hän sulki silmänsä ja alkoi soittaa. Samalla puheli hän omituisella -hillityllä äänellä ikäänkuin siten säestäen soittoansa. - --- Nyt olemme niityllä. On kaunis kesäpäivä, puheli hän. -- Niitty on -täynnä leikkiviä lapsia, lapsia, jotka piehtaroivat kukkien seassa. -Puettuina kauniimpiin pyhäpukuihinsa hoitelevat äidit pienokaisiansa -ja nyökkäilevät toisilleen. Ilma ei ole kuuma, mutta lämmin ja ihana, -ja linnut visertävät, lapset nauravat ja pilvetöin, sininen taivas -katselee tätä onnea ja elämänhalua. Terve sinulle, Haydn, terve! Ja -ilmoille helähti eräs Haydnin kauneimmista symfonioista, ja sävelissä -kertautui se, mitä Linner oli puhellut. - --- Ja nyt olemme hienossa, valaistussa salissa. Juhlapukuisia naisia -vanhanaikaisissa vaatetuksissaan istuu, laskee leikkiä ja hymyilee -viuhkojensa suojassa. Sukkeluudet salamoivat kilpaa kynttiläkruunusta -säteilevän valon kanssa, ja heidän keskellään istuu nuori Mozart -puettuna hopeasolkisiin kiiltonahkakenkiin, hienoihin silkkisukkiin, -punaiseen samettitakkiin pitsiröyhelöineen, ja päässä hänellä on -huolellisesti käherretty teko-tukka. Hän on seurueen epäjumala. Hän -laskee leikkiä, ja naiset heristelevät hurmaantuneina häntä -viuhkoillansa. Hän asettuu pianon ääreen. Mutta hän on tuskin -ehtinyt saada ensimäiset sävelet kuuluville, kun naiset nousevat ja -muodostavat carrén [nelikulma] ja alkavat tanssia minuettia vahatulla -lattialla. Kuulkaa noita suloisia sointuja, katsokaa tuota kauneutta -ja suloutta. Säveleet tuudittavat, sulattavat ihmisen itseensä, sinä -ihana Mozart! - -Linner taivutti päänsä viulua vastaan, ja sen kielistä helkähti -minuetti don Juanista, ynnä senjälkeen toisia Mozartin kappaleita. - --- Mutta elämä ei ole paljasta leikkiä, ruusujen seassa on -orjantappuroitakin. Ja nyt tulevat intohimot kohisten, kuin mahtavat -urut. Kuulkaa, kuinka ne valittavat ja vaikeroivat. Se on ihmiskunnan -hätää, pettynyttä rakkautta, kaihon kyyneliä, murtuneita toiveita, -kalvavia intohimoja, ja välillä on aina helähteleviä säveliä suuresta -maailman kaikkeudesta, vakavia ja yleviä, kuin virret. Jumalallinen -Beethoven, kuka on sinun vertaisesi! - -Linner jatkoi soittamistaan. - -Älkää soittako sen mestarin kappaleita ennen, kun olette kärsinyt ja -itkenyt -- sanoi hän hiljaa -- älkääkä tätäkään hurjaa, uhkamielistä -musiikkia, tätä rajuimman ilon ja nurjimman epätoivon myllerrystä; se -on mielikuvituksesta rikkaan, loistavan neron, vapauttaan huokailevan -kansan pojan hengen tuotetta. - -Se oli Chopinin musiikkia. Hän soitti kappaleen toisensa perästä, -lopettaen sen mahtavalla, sydäntäsärkevään valitukseen päättyvällä -surumarssilla. - -Linner oli ihan kalpea mielenliikutuksesta. - --- Nyt hautaamme kaiken pikkumaisuuden, kaiken vihan, kaiken -katkeruuden -- sanoi hän hiljaa, hautaamme unelmamme, toiveemme, -tulevaisuutemme, elämän onnemme, hautaamme Jennien, Jennien... - -Hän pysähtyi äkkiä. Hänen ruumiinsa nytkähteli suonenvedon -tapaisesti, ja hän vaipui tuolille. Hän sulki silmänsä, huulet -liikkuivat hiljaa, Arne ei voi kuulla, mitä hän sanoi. Vihdoin hän -nousi taas seisoalleen. - --- Jumalanpalvelus on loppunut, ja me palaamme taas kylmään -todellisuuteen, sanoi hän. -- No niin, antakaapas minun nyt kuulla -soittoanne. - -Arne olisi tahtonut vajota maan alle. Soittaisiko _hän_ nyt, -kaiken tämän jälkeen? Hänen täytyi kuitenkin totella opettajaansa, -sitävartenhan hän oli tullut. Ujosti otti hän viulun ja soitti -muutamia vaatimattomia kansanlauluja. Linner nyökkäsi päällään. - --- Oikein, hyvä on? Te soitatte nyt paimenpilliä ylhäällä tunturilla -kauniina aamuna. Siinä on sointuisuutta. Pian tulee kirkonkellojen -vuoro. Voitte tulla tänne sunnuntaisin, niin opetan teitä ainakin -ymmärtämään musiikkia, jos ei muuta. - -Sinä päivänä kotiin mennessään oli Arne, kuin toinen ihminen. Hän -lupasi itselleen, ett'ei hän koskaan maista väkijuomia, että hän -kohtelee myötätuntoisesti kaikkia juoppouspaheen orjia ja että hän -koettaa kehittää itseänsä, vihata kaikkea vääryyttä sekä taistella -aina toden ja oikean puolesta. - - - - -XV. - - -Frankin huomaavaisuus Dinaa kohtaan kasvoi päivä päivältä. Vanhempain -läsnäollessa ei hän ollut häntä huomaavanansakaan, mutta kahdenkesken -laski aina leikkiä hänelle. Hän oli pari kertaa yrittänyt syleillä -ja suudella häntä, mutta Dina oli puollustautunut urheasti. Ja -kuitenkin hän piti tuosta kauniista nuorukaisesta ja oli iloinen, kun -tämä iltasilla saattoi häntä kotiin. Isä oli sattunut usean kerran -näkemään heidän tulevan yhdessä. Hän oli silloin rypistänyt otsaansa -ja näyttänyt katkeralta. Eräänä iltana, kun Arne oli poissa ja he -olivat kahdenkesken, kysyi hän äkkiä: - --- Kuulehan, Dina, eihän sinulla liene mitään suunnitelmia nuoren -Plummerin kanssa? - --- Kuinka voit sellaista ajatella, isä? -- kysyi Dina punastuen. - --- Olen nähnyt teidät usein yhdessä, ja minä tiedän missä -tarkoituksessa tuollaiset herrat saattelevat nuoria tyttöjä. - --- Sinä et koskaan usko mitään hyvää rikkaista, isä, sanoi Dina. - --- Minulla on siihen pätevät syyt, vastasi Daniel Nilsen katkerasti -hymyillen. -- On kahdenlaisia ihmisiä, niitä, jotka rosvoavat ja -niitä, jotka antavat rosvota itsensä, eivätkä ne voi koskaan sopia. -Me kuulumme viimeksimainittuun lajiin, Dina. - --- Mikä sinut on tehnyt niin katkeraksi, isä? -- kysyi Dina. - --- Oma elämänkokemukseni, vastasi isä. -- Olen sen kalliisti ostanut. -Ihminen on petoeläin, joka koettaa aina pitää omaa puoltansa -huolimatta siitä, että hän polkee toisia jalkainsa alle. Ja tämä maa -on nälkäisten petoeläinten maa... -- Hetken hiljaisuuden perästä -hän jatkoi: -- En ole usein puhunut äidistäsi, Dina, mutta nyt, -ollessamme kahden, teen sen. Tiedät ehkä, ettei minulla ole ollut -hyvää lapsuudenkotia. Vanhempani olivat riitaiset ja syyttivät -toisiaan uskottomuudesta, ja kumpikin koetti houkutella minua -puolellensa ja saada vakoilemaan toisen toimia. Minä en voinut -sietää sitä, sentähden tulin isoäitini kasvatiksi. Hän oli hyvin -omituinen ihminen ja minun kasvatukseni muodostui sen mukaan. Hän -oli ahkera ja haaveksiva, ja pidettiin häntä "viisaana eukkona". -Hän tiesi keinot kaikkeen. Kerran hän antoi minulle korvapuustin, -kun en aikonut uskoa, että hän oli nähnyt kummituksen ilmi elävänä -ladon katolla. Nuorena hän oli kirjoitellut rakkauslauluja miehelleen -lypsinkiulun kylkeen, ja hänellä oli vieläkin tapana sepitellä -runoja. Hän oli elänyt sodan ja nälänhädän aikoina. Hän kertoi että -hän sotamiesten marssiessa niin, että veri saappaista purskui, kätki -neljä kaurasäkkiä maahan peläten heidän ryöstävän ne. Ne pyysivätkin -ruokaa, ja hän keitti heille puuroa, mutta kun hän heidän mielestään -pani siihen liian vähän jauhoja, työnsivät he hänet syrjään ja -alkoivat itse ajaa niitä pataan. -- Isoäiti osasi myös soittaa, ja -siellä minä opin puhaltamaan huilua. - -Jonkun ajan kuluttua tulin minä taas kotiin, mutta kun asiat siellä -olivat entisestäänkin huonontuneet, päätin koettaa tulla toimeen -omin neuvoin. Matkustin erään tulitikkutehtaan asiamiehenä ja näillä -matkoilla tutustuin äitiisi. Hän oli hyvin sinun näköisesi, mutta -paljon solakampi. Olin luonnollisesti liian köyhä saadakseni häntä, -mutta me olimme uskolliset toisillemme, ja vihdoinkin tuli meistä -pari. Hänellä oli tuhat dollaria ja niillä ostimme sievän talon -syöttömaineen. Meillä oli lehmiä, hevonen ja puutarha, me möimme -maitoa ja vihanneksia kaupunkiin. - -Tuskin lienee koskaan elänyt onnellisimpia ihmisiä, kuin me olimme. -Aina, kun elämä tuntuu katkeralta ja raskaalta, ajattelen sitä aikaa. -Minullakin on ollut valoisa aika, niin valoisa, että harvoilla on -siitä aavistustakaan. Äitisi oli niin suloinen ja lempeä, Dina. Hänen -hymynsä oli kuin auringon säde. Hän ei puhunut paljoa, mutta kaikki -hänen sanansa olivat viisaita ja tarkoin mietittyjä. - -Kun sitten tuli kaksi pienokaista, -- ne, jotka siellä kirkkomaassa -lepäävät -- eivät tulot enää riittäneet, ja meidän oli mietittävä -jotain muuta ansiota. Minä pääsin metsän lukijaksi Karlstadin -ympäristölle Ruotsiin, ja vaimoni seurasi minua metsiin -uskollisesti jakaen kaikki vastukset. Miten hyvin maistuikaan -ruoka noiden korkeiden honkien alla, ja miten suloisesti nukuimme -kuusenhavumajassamme! Mutta, kun tulot eivät sittenkään tahtoneet -riittää, vuokrasin minä erään papin virkatalon viideksi vuodeksi. -Vuoden perästä kuoli pappi enkä minä saanut mitään vuokraa talosta. -Minun täytyi muuttaa. Sitten vuokrasin erään suuren maatilan. -Omistaja teki vararikon, ja meidän täytyi myydä kaikki mitä meillä -oli. Arne oli juuri syntynyt, ja vaikka vaimoni olisi tarvinnut -kaiken sen hoidon, minkä minä olisin hänelle kyennyt antamaan, olin -pakoitettu olemaan ulkona ohjaamassa huutokauppatoimitusta. Sain -kuulla, että Hanna oli tullut heikommaksi. Riensin sisään, hymy -väikkyi hänen kalpeilla kasvoillansa. Istuuduin sängyn reunalle -enkä voinut pidättää kyyneleitäni tarttuessani hänen käteensä. Hän -kietoi kätensä kaulalleni ja sanoi: "Rohkeutta vaan! Kaikki käy -kyllä hyvin, olethan niin voimakas". Ne olivat viimeiset sanat, -jotka häneltä sain kuulla. Minun täytyi taas mennä ulos. Takaisin -tultuani oli hän jo jättänyt tämän elämän vaivat. Pienokainen itki -kehdossa, mutta minun täytyi taas mennä myymään vaunuja, talous- ja -työkaluja ja innostaakseni ostajia laskea leikkiä heidän kanssaan -silloin, kun olisi tehnyt mieli itkeä. Ne varastivat ja kohmusivat -olkia, lihaa ja perunoita, ja minä annoin heidän viedä, kaikki oli -minulle yhdentekevää. Elämäni aurinko oli laskenut eikä se ole enää -noussut. Toimituksen päätyttyä heittäysin latoon heinien sekaan ja -itkin niin, että sydän oli halkeamaisillaan. Sen jälkeen on kaikki -ollut synkkää, Dina, paljasta taistelua ja pettymyksiä. Hän vei minun -elämänhaluni hautaan, ja siellä se on pysynyt. Mutta kun kiusaukset -sinua kohtaavat, Dina, niin muista häntä. Hän oli puhdas, siveä ja -viatoin. Älä häpäise koskaan hänen muistoansa! Kuuletko? Jos jotain -sellaista tapahtuisi, en tiedä, mitä silloin tekisin. En voisi nähdä -sinua enää. - --- Puhuthan, kuin olisi joku onnettomuus tapahtunut, isä, sanoi Dina. --- Mutta voit olla huoleti minun takiani. - --- Et tunne maailmaa, Dina. Et tiedä, mitä kiusauksia suurkaupungissa -on joka kadun kulmassa. Ei ole sillä hyvä, että rikkaat varastavat -töittemme tulokset, he ryöväävät vielä työmiestensä tyttäret -ja tärväävät ne ainiaaksi. Ja jos rakkaus vielä pääsee peliin -osalliseksi, on kaikki vastustus turha, se raivaa tieltä kaikki -esteet. - --- Koetan olla varuillani, sanoi Dina. -- Mutta kerro edelleen, isä. -Miten sinun sitten kävi? - --- Minun... -- Niin, minä olin pakoitettu toimittamaan teidät, -pienokaiset täysihoitoon naapureihin ja koettamaan onneani -Amerikassa. Vakuutettiin täällä voivan kaivaa kultaa kadulta. -Tultuani Chicagoon, olin aivan rahatoin. Monta päivää olin ruoatta -ja yöt makasin rautatien odotussaleissa, sillä työtä en onnistunut -saamaan. Lopulta pestauduin erääseen Michiganjärvellä kulkevaan -laivaan. Laivalle tultuani näin kapteenin lyövän erästä miestä -niin, että hän kuoli paikalle, eikä se tehnyt minuun erittäin hyvää -vaikutusta. Mutta minun täytyi saada ruokaa, ja se maistui hyvältä. -Kannoin siellä lankkuja noin kuukauden ajan. Sitten riitaannuin erään -irlantilaisen kanssa ja heitin hänet jokeen. Minun oli heti paettava -sieltä. Tulin eräässä kalastaja-aluksessa Maskinawiin Michiganissa. -Menin siellä erääseen ravintolaan pyytämään ruokaa. Siellä näin -eräällä pöydällä huilun, jota aloin soittaa. Isäntä pyysi minua -jäämään sinne soittamaan maksun edestä, mutta minä lähdin sieltä -Milwaukeen ja sieltä St. Pauliin, missä sanottiin olevan runsaasti -työtä. Olin taas aivan rahatoin, ja jouduin sen lisäksi kuumeessa -makaamaan kurjimpaan boardinghouseen, mitä koskaan olen nähnyt. -Parannuttuani sain työskennellä neljätoista tuntia vuorokaudessa -ensin tiilitehtaalla ja sitten tukkivarikolla. Mutta kesän kuluttua -voinkin lähettää sata dollaria kotiin pienokaisilleni. Talveksi menin -metsätöihin, ja jouduin siellä mitä kamalimpaan seuraan. Toverini, -jotka edustivat kaikkia kansallisuuksia, kiroilivat ja tappelivat, -mutta kun minä eräänä päivänä kuritin vähän yhtä heistä, menetin -paikkani ja täydyin palata St. Pauliin. Sain sitten kuulla, että sama -toveri, joka oli yleisesti vihattu, oli murhattu ja haudattu metsään, -mutta rikoksentekijästä ei saatu tietoa. - -Sitten pääsin työhön rautatielle ja olin hyvin tyytyväinen. -Iloni ei kuitenkaan kestänyt kauan, sillä palkkaa pyytäessäni -vastattiin, etten voi sitä saada ennen huhtikuun viidettätoista -päivää, ja nyt oli tammikuun viimeinen. Olin tullut työhön juuri -uuden palkkauskauden alussa ja palkkoja sanottiin maksettavan vaan -määrättyinä aikoina. Olin itse konttoorissa mr Plummerin puheilla. -Selitin hänelle niin hyvin, kuin taisin epätoivoisen asemani, sanoin, -ett'ei minulla ollut rahaa, ystäviä eikä luottoa. Plummer vastasi, -ett'ei minun takiani voitu tehdä poikkeuksia säännöistä, ja että jos -en ollut tyytyväinen, sain mennä matkoihini. Olin epätoivon partaalla -ja pakoitettu lainaamaan tovereilta ja maamiehiltäni. Näin nälkää ja -palelin. Päivän tehtyäni ankarasti työtä palasin illalla jääkylmään -huoneeseen. Kun vihdoinkin sain rahaa, oli se jo myöhäistä. Olin -melkein kokonaan menettänyt kuuloni ja palelluttanut yhden sormeni -käsineiden puutteessa. Mutta kuka siitä välitti? Kapitalistit pitävät -työmiesten palkat niin kauan, kuin mahdollista saadakseen pistää -korot niistä taskuihinsa sillä välin kun työmies kärsii nälkää ja -vilua. Täällä Amerikassa käy kaikki määrättyjen suunnitelmien mukaan. - -Olin kuitenkin saanut muutamia satoja dollaria kokoon ja iloitsin -jo toivossa saada teidät tänne. Mutta silloin sairastuin ja jouduin -hospitaaliin. Kaikki, mitä vaivalla ja kieltäytymisellä olin saanut -kokoon hupeni, ja taas olin tyhjin käsin. Lopun tiedät. Aloin -uudestaan, ostin tämän pienen tuvan ja sain teidät tänne. Ja nyt -on mennyt kädestä suuhun kaikki, mitä pyhät ja aret aamusta iltaan -työskennellen on irti saanut. Ne sunnuntait, jolloin olen saanut olla -rauhassa, ovat luetut. - --- Isä raukka! Raskasta on elämäsi ollut, sanoi Dina, kiersi kätensä -hänen kaulaansa ja silitteli hyväillen hänen tukkaansa. - --- Raskaampaa olisi se ollut, jos en olisi saanut teitä, sinua ja -Arnea, tänne, vastasi isä. -- Ja muutakin iloa on minulla ollut, -lisäsi hän näyttäen valkoisia raateluhampaitaan, joilla olisi -luullut voivan hienontaa kaikki kapitalistit. -- Olen sanonut heille -totuuden, olen kirjoittanut heistä sanomalehtiin. He tuntevat -minut ja pelkäävät, mutta ne eivät uskalla eroittaa työstä, sillä -he tarvitsevat minua. Ja minä sanon heille totuuden viimeiseen -hengenvetooni asti. - -Daniel Nilsen nousi suoristaen koukistunutta selkäänsä. - - - - -XVI. - - -Arne Nilsen oli saanut puhtaaksikirjoitustyötä rautatienkonttoorissa, -ja hän oli hyvin tyytyväinen. Hän tiesi tekevänsä työnsä hyvin. Mutta -hän sai taas määräyksen eräänä päivänä muuttaa jälleen ulkotyöhön. -Arne mukautui siihen kärsivällisesti, ja hän raatoi ahkerasti. -Mutta ajanpitkään tuli se hänelle liian raskaaksi. Hän oli vielä -kehittymätöin ja hento. Hän kadotti ruokahalunsa, valitti selkäänsä -särkevän ja laihtui. Isä tuli levottomaksi. Hän meni päällysmiehen -luo, mutta sai häneltä vain hävyttömyyksiä. Silloin hän päätti -kääntyä mr Plummerin puoleen. - -Eräänä aamuna saapui hän konttooriin. Konttoristi vilkasi häneen -syrjäsilmällä pulpetin yli. -- Mitä tahdotte? - --- Puhutella johtajaa. - -Konttoristi viittasi sivuhuoneeseen vievää ovea. Siellä istuu Plummer -pulpettinsa ääressä tarkastaen tilikirjoja. Kuullessaan askelia -kääntyi hän ja työnsi silmälasit otsalleen. - --- Mitä nyt? -- sanoi hän jotensakin äreästi, ikäänkuin vihoissaan -siitä, että tuli häirityksi. - --- Minä olen Arne Nilsenin isä, hänen, joka työskenteli täällä -konttoorissa, sanoi Daniel pidellen hattua kädessään. - --- Hän oli riuska poika. - --- Sentähden minä ihmettelen, että hänet on eroitettu ja ajettu -ulkotyöhön. - --- Ei häntä ole eroitettu. Hänelle on vaan annettu toista työtä. - --- Niin, mutta se on liian raskasta keskenkasvuiselle pojalle. Hän ei -tosin ole valittanut, sillä hän tekee kunnes voimat loppuvat, mutta -hän on tullut sairaalloiseksi. Onko herra Plummer koettanut nostella -noita raskaita pyöriä ja kantaa kiskoja? - --- Hän saa puhua päällysmiehelle siitä, vastasi Plummer äreästi. - --- Olen sen jo tehnyt, herra Plummer, mutta hän oli hävytöin. - --- Minulla ei ole aikaa keskustella kanssanne enempää. Otimme hänet -työhön tehdäksemme hänelle palveluksen emmekä sentähden, että -olisimme häntä tarvinneet. Mutta jos olette tyytymättömiä, voitte -mennä molemmat. - --- Olen menettänyt kuuloni herra Plummerin palveluksessa, enkä -minä tahdo, että pojastani tulisi kivuloinen raukka dollarin -päiväpalkasta, sanoi Daniel. - --- Luuletteko meidän voivan järjestää työmme teidän poikienne -terveys-suhteiden mukaan? -- keskeytti Plummer pisteliäästi. - --- En, mutta tekin olette isä ja teidän pitäisi siis ymmärtää isän -tunteet, vastasi Daniel. -- Olen työskennellyt niin kauan luonanne, -että luulisin senkin jotain vaa'assa painavan. Toivoisin Arnen saavan -sellaista työtä, jossa hänellä olisi mahdollisuus edistyä. - --- Hän saa olla tyytyväinen. Emme voi sallia työväen itsensä määrätä, -mitä he tahtovat tehdä. - --- Itse työ ei ole halpa-arvoista, mutta se on liian raskasta -pojalle. Ette suinkaan tahtone saada omalletunnollenne jonkun ihmisen -tahallista terveyden turmelemista? Minä pyydän teitä, herra Plummer, -sallikaa hänen tulla takaisin konttooriin. - -Plummer kääntyi ja alkoi selailla papereitansa. Kun Nilssen -edelleenkin seisoi käsi korvan takana vastausta odottaen, kääntyi hän -ja ärjäsi: - --- Niin pian, kun poikanne jättää työpaikkansa, saatte itse eron. Nyt -sen tiedätte. - -Nilsenin silmät iskivät tulta, mutta hän kumarsi sanaakaan lausumatta -ja poistui. - --- Eron! Hän, joka oli uhrannut terveytensä yhtiön palveluksessa! -Ja nyt ne vaativat, että hänen saadakseen pitää paikkansa, pitäisi -uhrata poikansa. Tekisikö hän kuten Abraham? Ei, tuhat kertaa parempi -oli nälkäkuolema. Olihan vaikea ruveta vanhoilla päivillään hakemaan -työtä, kun hän lisäksi oli kuuro, mutta Arnen uhraaminen, hänen -lahjakkaan, kunnon poikansa... ei, mieluummin nähdä nälkää! - -Kotiin tultuaan ilmoitti hän Arnelle, ett'ei tämän tarvinnut mennä -työhön seuraavana aamuna. Muutamia päiviä myöhemmin luettiin -kaupungin sanomalehdessä kirjoitus: "Yhteiskunnan uhri", jonka alla -oli nimimerkki D. N. Siinä kuvailtiin Plummerin ja Daniel Nilsenin -kohtaus asiaankuuluvine seikkoineen. Seuraavana päivänä sai Daniel -Nilsen eron. - - - - -XVII. - - -Plummerin palvelustytöillä oli yhteinen, sievä, pieni kammari. Dina -istui siellä eräänä iltana yksin. Keittäjä oli tanssiaisissa ja -herrasväki teaatterissa. Hän oli parsinut sukkiansa ja aikoi juuri -mennä sänkyyn, kun joku koputti ovelle. Hän pelästyi. - --- Kuka siellä? -- kysyi hän ja meni ovelle. - --- Elkää pelästykö! Minä täällä olen, Frank, kuului vastaus. - --- Luulin teidän olevan teaatterissa. - --- En mennyt sentähden, että tahdoin mieluummin jäädä kotiin ja -puhella teidän kanssanne. - --- Mitä tahdotte? - --- En mitään. Tahdon vaan puhella kanssanne hetkisen. Saanko tulla -sisään? - --- Ei, ei. - --- No, te voitte sitten tulla tänne. Meillä on koko talo -käytettävänämme. Voimmehan leikkiä herra ja rouva Plummeria. - --- Tuo ei ole oikein tehty, tuo herra Frank. Menkää nyt! -- vastasi -Dina. - --- Miksi te olette noin kauhean jäykkä, Dina. Muut teidän ikäisenne -tytöt ovat paljon kohteliaampia. Olenko minä sitten niin hirmuinen? - -Ja samassa veti Frank oven auki ja astui sisään. Dina pakeni huoneen -toiseen päähän. - --- Jos tulette tänne, niin minä huudan, sanoi hän. - --- Huutakaa vaan, sitä ei kuule kukaan. Sitäpaitsi teillä ei ole -mitään syytä huutaa, sanoi Frank ja istuutui tyynesti. - -Dina vapisi. - --- Tulkaa nyt kauniisti esille, älkääkä olko narri. - -Voinette kai käsittää, että minulla on ikävä yksin noissa suurissa -huoneissa, ja koska ette tahtonut tulla minun luokseni, täytyi minun -tulla teidän luoksenne. - --- En minä ole pyytänyt teitä tulemaan. - --- Ei ole tapana pyytää ketään tulemaan vieraisille, vastasi Frank ja -nauroi niin, että valkoiset hampaat loistivat. -- Sanokaa nyt, miksi -te kartatte minua. - --- Siksi, että minä pelkään teitä. - --- Pelkäätte minua? Olenko minä sitten varas tahi murhamies tahi -ryöväri? Mitä minä ihmisparka olen tehnyt? - --- Te vainoatte minua. - --- Vainoan teitä? Sillä tavallako kiitätte minua siitä, että olen -joskus saattanut teitä kotiin? Onko se vainoamista? Minä siis vainoan -äitiäni saattaessani häntä teaatteriin ja isääni seuratessani häntä -konttooriin? - -Dina ei voinut olla nauramatta. - --- Te teette pilaa kaikesta, sanoi hän. - --- Paitsi yhdestä asiasta, nimittäin siitä, että ihailen teitä. Te -olette mielestäni niin kaunis, Dina. - --- Vai niin, olenko? -- sanoi Dina punastuen. - --- Jos minä olisin maalari tahi kuvanveistäjä, maksaisin suuren -summan saadakseni teidät mallikseni, vastasi hän tarkastellen häntä -kiireestä kantapäähän. -- Te olette oikea luonnon mestariteos, -Dina. Pynttäämättä ja pukeutumiskonsteittakin olette täydellinen -ja sopusuhtainen. Kuinka somasti teidän päänne yhtyy pieneen, -hurmaavaan kaulaan, kuinka suuret silmänne säihkyvät, kuinka keveä -ja joustava onkaan käyntinne? Kaikki on niin peijakkaan... anteeksi, -kuulette kai, että olen ollut taidenäyttelyssä ja seurustellut -taiteilijain kanssa. Ja jos minä olisin kuvanveistäjä, lateleisin -yhtä ja toista Venuksesta, lemmettäristä ja vanhoista kreikkalaisista -jumalattarista, mutta nyt pääsette sitä rojua kuulemasta. - --- Kuulkaa nyt, herra Plummer, nyt teidän täytyy mennä. - --- Mennä? Eikö meillä ole ollut hauskaa? Tahtoisitteko mieluummin -istua yksin? - --- Mutta joku voi tulla. - --- Ei kukaan tule vielä, kello on vasta kymmenen. Sanokaapas nyt, -Dina Nilsen, tahtoisitteko tulla mrs Plummeriksi? - --- Sitä en voi sanoa. - --- Onko teistä todellakin pesupunkan vieressä seisominen, vuoteiden -laittaminen ja astiain peseminen niin hauskaa? - --- Minun asemassani oleva tyttö ei saa katsoa mikä on hauskaa, -vastasi Dina. -- Hänen täytyi miettiä miten hän parhaiten voisi -ansaita leipänsä. - --- Mutta jos teille nyt tarjottaisiin prinsessan mukavuudet, hyvä -ruoka, vapaus maata ja ajella ulkona, sekä elää iloisesti ja -yltäkylläisesti, valitseisitteko sittenkin palvelustytön osan? - --- Sen sanon sitten, kun minulla on todella vapaus valita. - --- Mutta jos minä tarjoaisin teille nuo mukavuudet. - --- Te ette tarkoita, mitä sanotte, herra Plummer. Tiedätte yhtä -hyvin, kuin minäkin, etteivät vanhempanne koskaan siihen suostuisi. - --- Siinä tapauksessahan voimme karata, niinkuin Fanny ja Charleskin, -ja panna kokoon pienen romaanin. - --- Elkää puhuko noin, herra Plummer! Olen liian hyvä pilan esineeksi, -sanoi Dina. - --- Pilan? Kenen päähän pistäisi tehdä pilaa teistä? Se olisi -vaarallisempaa minulle, kuin teille täällä Amerikassa, vastasi Frank. - --- Kuinka niin? - --- Sentähden, että täällä tehdään kaikki naisten hyväksi. -Miespoloiset saavat harvoin oikeutta. Jos sanoo piloillaan tytölle: -"tahdotko tulla vaimokseni?", hankkii hän heti todistajat ja haastaa -sanojan oikeuteen avioliittolupauksen rikkomisesta, eli kiskaisee -häneltä muutamia tuhansia. On paras, että haastatte minut, miss Dina, -mutta onneksi teillä ei ole todistajia, sanoi Frank nauraen. - --- Kyllä te osaatte! On jo myöhäinen ja minä olen väsynyt. - --- Kunpa saisi olla keittäjä Jessien sijassa ja jäädä tänne. - --- Kas niin, menkää nyt! - --- Enkö sitten ollenkaan saa pitää teistä, Dina? -- sanoi Frank -levittäen kätensä. - --- Kas niin, nyt avattiin ulko-ovi. Joku tulee portaissa. Menkää nyt, -kiiruhtakaa! - --- Antakaa suutelo, niin menen. - --- Ettekö kuule? Se on Jessie, joka tulee. Jos hän saa nähdä teidät -täällä, tulee siitä kaunis historia. - -Ja Dina rupesi itkemään. - --- No antakaa minulle palkintoni, niin menen. Hädissään suuteli Dina -häntä ja vaipui sitten tuolille. Oikeastaan hän piti hänestä. - - * * * * * - -Daniel Nilsen istui väsyneenä ja alakuloisena huoneessaan. Hän -oli turhaan etsinyt työtä. Joku koputti ovelle, ja suureksi -hämmästyksekseen näki hän Frank Plummerin astuvan huoneeseen. - --- Hyvää päivää, mr Nilsen, sanoi Frank. -- Olipa onni, että tapasin -teidät kotona. - --- Minua ei liene nykyään vaikea tavata kotona, sanoi Daniel ja -tarjosi Frankille tuolin. - --- Niin, minä olen kuullut, että teidän ja isän kesken on sattunut -pientä väärinkäsitystä, ja minä tulin tänne juuri sentähden, sanoi -Frank istuutuen. -- Luulen nimittäin, ettei asiaa olisi niinkään -vaikea saada entiselleen, jos niin tahdotte. - --- Ei ainakaan poikani terveyden kustannuksella, vastasi Daniel. - --- Sehän on selvä. Mutta minulla on toinenkin asia, josta haluaisin -puhella kanssanne. - --- No-o! - --- Teillä on tytär, mr Nilsen... tavattoman kaunis ihmis-suvun -eksenplaari... - --- Mitä hänestä? -- kysyi Daniel tuimasti. - --- Hän on meillä palveluksessa, kuten tiedätte, ja minä olen -rakastunut häneen. - --- Vai niin. - --- Minusta hän on liian hyvä raatamaan palvelustyttönä. Hän on luotu -ihailtavaksi ja hienoa seuraelämää varten. - --- Vai niin, sitä minä en ole huomannut, vastasi Daniel kuivasti. -- -Hän saa kyllä raataa, raukka, kuten äitinsäkin, ja kuten me kaikki -niin kauan, kun meillä on teidän ja isänne kaltaisia miljoonaryöväriä. - --- Minä tiedän vanhastaan, että te tahdotte aina puskea meitä -rikkaita, sanoi Frank nauraen -- enkä sentähden siitä suutukaan. -Ymmärrän vallan hyvin, että teidän on vaikea olla työttömänä -vanhoilla päivillänne ja ehkä huolehtia toimeentulostanne. - --- Vai niin, te ymmärrätte sen, vastasi Daniel katkerasti. -- -Voittehan antaa osan miljoonistanne minulle. - --- Sitä olen ajatellutkin, keskeytti Frank. -- Minä vapautan teidät -kaikista tulevaisuuden huolistanne, minä hankin pojallenne sopivaa -työtä ja... - --- Mitä tarkoitatte? -- puhkesi Daniel Nilsen puhumaan silmäillen -häntä tutkivasti. - --- Tarkoitan, että vuokraan tyttärellenne kauniin huoneuston jossain -komeassa talossa. Voitte kernaasti muuttaa sinne. Minä pidän huolen, -että saatte kaikki, mitä tarvitsette, ja minä pistäyn joskus -tervehtimässä teitä ja pidän itseäni perheen jäsenenä. - --- Tarkoitatteko, että menette hänen kanssaan naimisiin oikein -kunniallisella tavalla? -- kysyi Daniel Nilsen, joka tunsi verensä -kiehahtavan. - --- Oh, nehän ovat joutavia seremonioita nuo papit ja kirkot ja -viralliset toimitukset, ja tiedättehän yhtä hyvin kuin minäkin, -kuinka ennakkoluuloisia ihmiset ovat, vastasi Frank ylimielisesti. -Vanhempaini, yhteiskunnallisen asemani ja kulkupuheiden takiakaan ei -miljoonan omistajan pojan sovi naida vanhempainsa palvelustyttöä. -Kuitenkin toistaiseksi on se pidettävä salaisuutena. - --- Toisin sanoen: te tahdotte kunnioittaa tytärtäni valitsemalla -hänet rakastajattareksenne? - --- Minun puolestani voitte käyttää niinkin epämiellyttävää sanaa, jos -tahdotte; minä en ainakaan ole sitä tehnyt, vastasi Frank. - --- Daniel Nilsen oli noussut seisoalleen. Hänen silmänsä salamoivat, -kädet puristautuivat nyrkkiin, hän avasi suunsa ja näytti -pedonhampaitansa, joiden olisi luullut voivan musertaa Frankin -yhdellä kertaa, mutta hän hillitsi itsensä. - --- Tiedän teidän Minneapoliksen rikkaiden tapana olevan näytellä -kotona uskollisen aviomiehen osaa, mutta kuitenkin olette -uskottomia vaimoillenne, sanoi hän käheästi. -- Ja kun teidän -rakastajattaristanne on kultaus kulunut, jätätte heidät kurjuuteen. -Me siirtolaiset kelpaamme kyllä orjiksenne, kokoamaan teille -miljoonia, ja tyttäremme te turmelette perinpohjin. Mutta tällaisen -tarjouksen tekeminen tyttären isälle hänen omassa kodissaan menee jo -sentään yli äyräiden, ja siihen löytyy vaan yksi vastaus. - -Frank pelästyi ja koetti päästä ovelle. - --- Minähän pyysin vaan kohteliasta vastausta, sanoi hän. - -Mutta pakeneminen oli myöhäistä. Daniel Nilsen tarttui häneen -vahvoilla kourillaan ja heitti hänet lattiaan. - --- Tässä on vastaus, mutta onko se kohtelias, vai ei, siitä saatte -itse päättää, sanoi hän ja nujuutti rimpuilevaa Frank-parkaa kaikin -voimin. -- Oikeastaan minun pitäisi ampua teidät, kuten koiran, mutta -minä en tahdo haaskata ruutia teidän takianne. - --- Päästäkää, tehän tapatte minut, ähkyi Frank hänen väkevissä -kourissaan. - -Daniel Nilsen avasi oven, tarttui peittoamaansa Frankia niskaan -ja heitti hänet ulos. Hetkisen makasi tämä, kuten taintuneena -portaan edessä. Sitten nousi hän ja kalpeana, kuin kuolema, puristi -nyrkkiänsä Daniel Nilsenille huutaen: - --- Tämän te saatte kalliisti maksaa! Sitten painoi hän kädellään -rintaansa ikäänkuin tuskassa, horjui vähän matkaa eteenpäin, viittasi -luokseen ensimäisen ajurin ja ajoi kotiin. - -Daniel Nilsen veti helpoituksen huokauksen. - --- Vihdoinkin olen saanut yhtä heistä kurittaa. Ne ovatkin niin kauan -minua nujuuttaneet, ne katalat! - -Kun Dina tavallisuuden mukaan illalla tuli kotiin, sanoi isä hänelle: - --- Saat muuttaa Plummerilta, Dina. - --- Minkätähden, isä? -- kysyi Dina ihmetellen. - --- Sentähden, että... että siellä ei ole enää turvallinen olla. - --- En ymmärrä, mitä tarkoitat. - --- Tiedätkö, että Frank Plummer, se keikari, oli täällä ja ihan -suoraan pyysi sinua rakastajattarekseen. - --- Mitä? huudahti Dina vaaleten. - --- Mutta hän saikin vastauksen. Niin perusteellisesti minä en ole -ketään peitonnut, en edes sitä irlantilaista, jonka Chicagossa heitin -järveen. - --- Frank tuli tänään kotiin sairaana. - --- Usko sitä, sanoi isä nauraen. - --- En voi muuttaa ennen joulua, sanoi Dina. -- Olen luvannut olla -siellä siihen saakka. -- Ja minun suhteeni voit olla rauhassa, isä. -Varon kyllä itseni. - --- Muista äitiäsi, Dina! - --- Minä ajattelen häntä, eikä sinun koskaan tarvitse hävetä minun -tähteni, isä. - -Daniel Nilsen tunsi äkkiä sydämensä lämpiävän. Hän sulki tyttärensä -syliinsä ja suuteli häntä otsalle. - - - - -XVIII. - - -Frank Plummer makasi sairaana kokonaisen viikon. Hän oli nimenomaan -kieltänyt hakemasta lääkäriä, hän paranteli itseänsä kylmillä -kääreillä. Hän ei tahtonut tavata ystäviänsäkään. Dinan oli useita -kertoja täytynyt viedä hänelle hedelmiä ja limonaatia. Hän näytti -aina niin levottomalta. Lieköhän isänsä kertonut hänelle kaikki? -Mitä useammin hän katseli häntä, sitä voimakkaammiksi tulivat hänen -intohimonsa. Mutta rakkauteen sekaantui nyt myöskin kostonhimoa. Jos -hän joskus lienee ajatellutkin Dinaa vaimonansa, niin oli hän nyt -täydellisesti luopunut sellaisista lapsellisuuksista. Eihän ollenkaan -käynyt päinsä vetää perheeseen sellaista kohloa kuin Dinan isä oli. - -Mr ja mrs Plummerin piti mennä näyttelyyn. Sehän sulettaisiin -muutaman päivän perästä. He olivat lykänneet sitä päivästä toiseen, -ja nytkin se oli heistä hyvin vastenmielistä, mutta menemättä sinne -eivät he voineet olla. Näyttely oli koko Minneapoliksen ylpeys ja -kaikki ihmiset olivat siellä olleet. Oli mahdoton jäädä sieltä pois. -Sanoisivathan ihmiset: "tuossa tulee rikas Plummer rouvineen." - -Mr Plummer raivasi itselleen ja paremmalle puoliskolleen tietä -väkijoukon läpi. He pitivät velvollisuutenansa tarkastella koneita, -jalokiviä, vaunuja ja kaikkia mahdollista. Lopulta tulivat he -taidenäyttelyyn, joka oli kaikista hienoin. He astuivat ensiksi -kuvanveistososastoon, mutta seisahtuivat molemmat ällistyneinä. - --- No, mutta nehän näyttävät kaikki olevan juuri maata menossa, -huudahti Plummer, -- eli mitä sinä tuumit, Georgia? Eivät näy -käyttävän yöpaitojakaan siinä maassa, mistä nämä ovat kotoisin. - -Mrs Plummer koetti näyttää arvokkaalta ja vakavalta. - --- Vaiti, Plummer, älä puhu niin kovalla äänellä! Mutta minun täytyy -kuitenkin myöntää, että sanomalehdet olivat oikeassa sanoessaan, että -tämä on aivan sopimatonta. Minun mielestäni olisivat ne kuitenkin -voineet hankkia vähän vaatteita näille epäjumalille, ettei nuorten -tyttöjen olisi tarvinnut punastua tänne tullessaan, koska tämä kaikki -muutoinkin maksaa siksi paljon. Europalaiset lienevät kylläkin -pilaantuneita, mutta täällä meidän kristillisessä yhteiskunnassamme -pitäisi kuitenkin päästä näkemästä tuollaista ulkomaalaista -kevytmielisyyttä. Onko Frank ollut täällä. - --- Tietysti. Mutta katsos tätä naista, Georgia. Hänellä on vallan -liian pitkät sääret. -- Ja Plummer meni Milolaisen Venuksen luo ja -mittasi sormillaan sekä vertaili mittoja vaimoonsa. -- Noin paljon on -liikaa, näetkös. - --- Plummer, oletko hullu? sanoi Georgia ja työnsi pois hänen kätensä. --- Joku voisi nähdä... Mutta minusta näyttää, kuin tulisivat ne -sodasta kaikki, nehän ovat menettäneet kätensä ja jalkansa. - -Ja Georgia pudisti päätänsä. - --- Täytynee lähettää heidät hospitaaliin, sanoi Plummer nauraen -omalle sukkeluudelleen. -- Mennään eteenpäin! Ajattelepas, että ne -voivat pyytää kymmenen senttiä tällaisen rojun näkemisestä! - -Plummer meni maalaus-osastoon ja alkoi tarkastella taulujen hintoja. - --- Nuo maalarit ovat hävittömimpiä ihmisiä, mitä tunnen, sanoi -Plummer vaimolleen. -- Katsohan Georgia, pienestä kankaan palasta, -johon on maalattu muutamia puita ja lehmiä, pyytävät he tuhannen -dollaria. Pienemmällä summalla voi saada yhtä monta elävää lehmää. - --- Ne eivät tiedä, että täällä Amerikassa voi saada suuria tauluja -viidellä dollarilla, sanoi Georgia. -- Mutta teollisuushan onkin -meillä kehittynyt paljoa korkeammalle. -- Ja kannattaako nyt pistää -tuollaista pientä kangaslappua kehyksiin? Kehys on suurempi kuin itse -taulu. Kuka viitsisi tuollaisia seinälleen ripustaa? - -Plummer oli hyvin tyytymätöin, ja tuumi ettei hän ollut koskaan -nähnyt ajattelemattomampaa kankaan tuhlausta. Bierstädtin kummalliset -taulut jäävuorineen, kesäyön aurinkoineen, pohjattomine, sumun -peittämine kuiluineen, hänen syysmaisemansa, mihin oli ajettu -räikeitä punaisia, sinisiä, keltaisia ja vihreitä värejä säästämättä, -ne miellyttivät Plummeria. Siinä oli seinän kokoisia tauluja. Se oli -jotain, se. Mutta kyllä oli hintaakin. Tuhannen dollaria yhdestä -taulusta. Sehän oli enemmän, kuin huonekalutehtaan vuotuiset tulot. -Mutta eroitus olikin siinä, että tuolit ja pöydät kävivät kaupaksi, -mutta taulut jäivät riippumaan myymättä. - -Plummer oli vaimoineen täyttänyt kansalaisvelvollisuutensa ja -palasi keveällä mielellä kotiinsa. Lamppu sytytettiin, kirjeet -ja sanomalehdet otettiin esille. Siinä oli kirje Charlekselta ja -Fannyltä. He olivat ylen onnellisia metsä-asunnossaan. - --- Emmekö sentään ole hyvin onnellisia, Georgia? -- sanoi Plummer -oikaisten itseänsä. -- Pastori kysyi tänään, miksi et sinä, Frank -kuulu nuorten miesten kristilliseen yhdistykseen. - --- Siksi, etten välitä siitä humbuugista, vastasi Frank. - --- No, no, poikaseni! -- sanoi Plummer sormellaan heristäen. -- -Muista, ettei liikemiehelle ole mikään, joka häntä voi hyödyttää, -humbuugia. Sellaiseen yhdistykseen kuuluminen on puoltolause, se -vahvistaa luottoa, ja sehän on liikemiehelle välttämätöin. - --- Minä en usko sitä, mitä ne siellä puhuvat. - --- Kuinka moni jäsenistä mahtaa sitä uskoa, vastasi Plummer -hymyillen. -- He tekevät sen vaan _businessin_ tähden. Täytyyhän -asemansa takia jotain uhrata. Täytyy tehdä paljonkin tässä maailmassa -sellaista, mikä ei ole hauskaa, ja yksi virren värssy laastaroi monta -synninhaavaa. Rupea vaan jäseneksi Frank! - --- Mietinpähän asiaa, vastasi Frank. - --- Kuulehan, Georgia, eikö sinunkin mielestäsi tämä ole yhtä kaunis, -kuin ne siellä näyttelyssä? Plummer tarkasteli öljypainotauluansa. -- -Emme todellakaan tarvitse juosta sinne taidetta ihailemaan. - -Ja Plummer helisteli tyytyväisenä rahojansa. Hän oli onnellinen mies. - -Ennen viikon loppua oli Frank kirjoittautunut nuorten miesten -kristillisen yhdistyksen jäseneksi. - - - - -XIX. - - -Joulu oli tulossa. Dina oli käynyt erään ystävättären luona. Hän -oli viipynyt kauemman, kuin oli aikonut. Häntä peloitti hiukan -kulkiessaan yksin tuota pitkää matkaa. Hän rohkaisi kuitenkin -itsensä! Hän ei ollut vielä ehtinyt pitkälle, kun hän huomasi samaan -suuntaan kulkevan mieshenkilön. Hän kääntyi äkkiä ja lähestyi Dinaa, -jonka sydän löi valtavasti. Juoksisiko hän pakoon? Samassa mies alkoi -puhua: - --- Dinako? Kuinka olette näin myöhään ulkona? Se oli Frank. Dina tuli -iloiseksi huomatessaan, että tulija olikin tuttava. - --- Menettekö kotiin? Mehän voimme käydä yhtämatkaa, sanoi Frank -tarjoten käsivarttansa. - --- Kiitos, käyn mieluummin yksin, vastasi Dina. - --- Kuten tahdotte, sanoi Frank alkaen käydä hänen rinnallaan. -- On -varomatonta käydä yksin näin myöhällä. - --- Aioinkin tulla aikaisemmin, mutta en ehtinyt. He astuivat -Plummerin puutarhan ohi. Ei yhtään ihmistä näkynyt liikkeellä. - --- Odotattehan silmänräpäyksen, minä unhotin konttooriin erään -esineen. Tulen pian, sanoi Frank. - -Dina näki hänen menevän sisään. Hän sytytti lampun ja oli etsivinään -jotain eräältä hyllyltä. Sitten hän raotti ovea. - --- Tulkaa sisään, Dina, huusi hän. Täällä on lämmin enkä minä vielä -joudu aivan heti. Täällä näette minun pesäni, missä vietän suurimman -osan päivääni, lisäsi hän Dinan astuessa epäröiden kynnyksen yli. -- -Uh! Sulkekaa ovi, siellähän on niin kylmää ja kosteaa, siellä ulkona. -Istahtakaa! - -Dina istuutui ja katseli ympärilleen. Huone oli yksinkertainen, -paperoimattomine seinineen, missä riippui kaikenmoisia mallia. -Tulenkestävä kassakaappi oli yhdessä nurkassa, lisäksi kirjoituspöytä -papereineen. Viereiseen huoneeseen vievä ovi oli raollaan ja sieltä -näkyi sänky, pieni pöytä ja pesukaappi. - --- Vahti makaa tavallisesti täällä, sanoi Frank, joka oli seurannut -Dinan katsetta -- mutta hänellä on tänään vapautta eikä hänen -sijaisensa näy vielä tulleen. - -Frank kävi ympäri vihellellen, tarkasteli pöytäkirjoja ja teki niihin -pieniä muistutuksia. Sitten pistäysi hän viereiseen huoneeseen, mutta -palasi pian kantaen tarjotinta, jolla oli kaksi viinilasia. - --- Ei minulla ole juuri suuria tarjottavana, sanoi hän hymyillen --- mutta saatte pitää vähänkin hyvänänne. Viinilasi tekee hyvää -pakkasessa. Se on Catawbaa vaan, eikä se siis ole väkevää... -Tervetuloa minun valtakuntaani! -- lisäsi hän hymyillen, otti toisen -lasin ja kumarsi Dinalle. - -Dina ei voinut olla nauramatta. Hän tunsi vilustusta, otti lasin -ja tyhjensi sen äkkiä. Mutta mitä se oli? Huone, pöytä, Frank, -kaikki alkoivat tanssia hänen silmissänsä ja korvissa suhisi. Hän ei -voinut nähdä eikä ajatella selvästi, ja ikäänkuin unessa tunsi hän, -että Frank sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä. Sitten hän meni -tainnoksiin. - -Kun hän heräsi, makasi hän vahdin sängyssä. Frank istui hänen -vieressään ja piteli häntä kädestä. Hän katseli hämmästyneenä -ympärilleen. - --- Missä minä olen, kysyi hän pelästyneenä. - --- Oletteko kipeä, Dina? -- kuuli hän Frankin kysyvän. -- Tulitte -niin kalpeaksi, minä luulin teidän pyörtyvän ja toin tänne. Tässä -olisi lasillinen vettä, juokaa! - -Dina otti koneellisesti vesilasin. - --- Jaksatteko nyt nousta? -- kysyi Frank. Menen toiseen huoneeseen -siksi aikaa. Hän meni sulkien oven jälkeensä. - -Dinan päätä pyörrytti, mutta hän nousi kuitenkin ja kostutti -ohimoitaan pesuastiassa olevalla vedellä! Sitten puki hän ylleen -hatun ja päällystakin, jotka Frank varmaankin oli häneltä ottanut -pois. Sitten meni hän hiljaa ulos. - --- Luuletteko nyt jaksavanne lähteä kotiin? -- kysyi Frank. -- Raitis -ilma virkistää varmaan teitä. - -Hän sammutti tulen ja lukitsi oven. - --- Kas niin, nojatkaa nyt käsivarteeni, te tarvitsette tukea. - -Dina totteli tahdottomasti. Hän veti raitista ilmaa keuhkoihinsa. Se -teki hyvää. Mutta polvet tuntuivat vapisevan ja hän nojasi raskaasti -Frankin käsivarteen. Frank puhui jotain, mutta hän ei voinut sitä -käsittää eikä hän vastannut mitään. Dina havahtui vasta, kun Frank -veti kätensä pois avataksensa oven. Hän astui horjuen ylös portaita -ja luuli Frankin huutavan hänelle "hyvää yötä, Dina", mutta hän ei -ollut siitä oikein varma. Hän meni hiljaa huoneeseensa. Keittäjä -kuorsasi jo. Dina hiipi erääseen nurkkaan riisuutumaan. Ja siinä -seisoessaan selveni hänelle totuus, kamala totuus. Hänet oli -raiskattu... raiskattu... raiskattu! - - - - -XX. - - -Daniel Nilsen hämmästyi, kun hän seuraavana päivänä näki vaunun -pysähtyvän portaittensa eteen ja Plummerin kuskin laskeutuvan alas -ajopenkiltä. Tämä kertoi lyhyesti, että hänen tyttärensä makasi -vaunussa sairaana, ja että hän oli tullut kysymään vietäisiinkö hänet -hospitaaliin, vai jätettäisiinkö tänne, sillä Plummerilla ei häntä -voitu pitää, kun ei tiedetty, oliko tauti ehkä tarttuvaa. Avattuaan -vaunun oven näki isä Dinan makaavan kalpeana, kärsivän näköisenä -suletuin silmin, nojaten keittäjän olkapäähän. -- Hän nosti hänet -sanaakaan lausumatta vahvoille käsivarsillensa ja kantoi huoneeseen. - --- Hän on varmaan yöllä sairastunut, sillä aamulla hän makasi noin, -eikä hän vastaa mihinkään kysymyksiin, sanoi keittäjä. -- Plummer -lähettäisi mielellään perhelääkärinsä, jos... - --- Kiitos, meillä on kyllä lääkäreitä, keskeytti Nilsen. Plummerin -nimi sai hänet heti pois suunniltansa. - -Hän laski sairaan tyttärensä sängylle ja hyväili häntä. - --- Mitä ne ovat tehneet sinulle, Dina? - -Hän pyyhki hiukset hänen otsaltaan ja puhutteli häntä hyväilynimillä. -Dina avasi silmänsä. Nähdessään isänsä kumartuneena ylitsensä -kyynelten vuotaessa kasvoille, kiersi hän kiihkeästi kätensä hänen -kaulaansa ja purskahti itkuun. Sitten hän meni jälleen tainnoksiin. - -Lääkäri selitti hänen saaneen aivotärähdyksen, joka kuitenkaan -ei ollut vaarallista laatua. Hänen tuli saada jäähauteita pään -ympärille, häntä ei saanut häiritä eikä saattaa hänelle mitään -mielenliikutuksia. - - * * * * * - -Dina oli taas terve. Hänen palvelusaikansa Plummerilla oli loppunut, -eikä hän sinne olisi mennyt, vaikka hänelle olisi luvattu koko -maailman rikkaudet. Hän ajatteli etsiä toista palveluspaikkaa, mutta -isä ei tahtonut kuulla sellaisesta puhuttavankaan. Isän mielestä -hän oli niin kalpea ja heikko, että hänen oli paras olla kotona -voimistumassa. Voihan hän ansaita hiukan käsitöillä ja Arne oli -saanut kutakuinkin hyvän paikan eräässä insinöörikonttoorissa. He -tulivat kyllä toimeen. -- Mutta kuinka voisi hän saada rohkeutta -sanoakseen isälle kaikki? Silloin hän kokonaan musertaisi tuon -karkean näköisen, mutta kuitenkin niin hellän isän, isän, joka -köyhyydestään huolimatta oli niin ylpeä sukunsa hyvästä maineesta. -Uskoisiko hän häntä? Tuhansilla keinoilla oli hän koettanut päästä -alkuun, mutta sanat tarttuivat aina kurkkuun ja tahtoivat tukehuttaa -hänet. Hän ei voinut. Ja kuitenkin täytyi hänen uskoa asiansa -jollekin, joka ymmärtäisi häntä ja osaisi neuvoa. -- Agnes?... Hän -sieppasi päällystakin ylleen ja riensi hänen luokseen. Ikäänkuin -kivettyneenä kuunteli Agnes Dinan kertomusta, jonka nyyhkytykset -alituiseen katkaisivat. Agnes silitteli hänen tukkaansa ja painoi -hänen päänsä rintaansa vastaan. - --- Mitä aijot nyt tehdä, Dina, kysyi hän. - --- Siitähän minun piti puhua sinulle, sanoi Dina. -- Anna nyt minulle -hyvä neuvo. Ehkä kaikki vielä menisi hyvin, jos hän suostuisi nyt -heti menemään naimisiin. - --- Rakastatko häntä, Dina? - --- Kyllä, Agnes. Teen sen huolimatta siitä mitä hän on minulle -tehnyt. Olen kauan rakastanut häntä. - --- Ja luuletko hänen pitävän sinusta? - --- Hän on sanonut sen useita kertoja. Eräänä iltana kysyi hän -tahdoinko ruveta hänen vaimokseen. - -Agnes mietti hetkisen. - --- Hänen _täytyy_ naida sinut, sanoi hän. -- Hänet on pakotettava -siihen. Sellainen on laki Amerikassa. Menen itse hänen luokseen. - --- Teetkö todellakin sen? Kuinka hyvä sinä olet! Sitä oikeastaan -aijoin sinulta pyytääkin. Sinä yksin voit häneen vaikuttaa. - -Toivon säde pilkisti Dinan epätoivoiseen sieluun. - -Eräänä iltana odotti Agnes Frankin kotiin menoa konttoorista. Hän -tiesi silloin tapaavansa hänet yksin. Frank hämmästyi kovin, kun -Agnes seisoi siellä ja pyysi saada puhutella häntä. Frank ei ollut -nähnyt häntä pitkään aikaan, ja vanhat muistot heräsivät uudelleen -eloon. Hän avasi konttoorin oven ja pyysi häntä astumaan sisään. - --- Minkä johdosta minulla on kunnia saada vastaan ottaa näin -harvinaisen vieraan? -- kysyi hän. - -Epäröiden astui Agnes kynnyksen yli. Kummallinen tunne tahtoi -valloittaa hänet. Täällähän se oli tapahtunut. - --- Tulen puhumaan Dinasta, sanoi hän. - --- Dinasta?... Mistä Dinasta? -- kysyi hän voimatta kuitenkaan estää -punaa kohoamasta poskillensa. - --- Dina Nilsenistä... entisestä palvelustytöstänne. - --- Vai niin. - --- Olette tehnyt suuren rikoksen häntä kohtaan. - --- Olenko? Frank koetti näyttää hämmästyneeltä. - --- Ei maksa vaivaa teeskennellä, Frank Plummer; me tiedämme kaikki. - --- Kaikki? Mitä sitten? - --- Kaiken sen, mitä nämä seinät voisivat kertoa. Agneksen viha alkoi -kuohua. - -Frank koetti vieläkin näyttää viattomalta. - --- En ymmärrä teitä, sanoi hän. - -Agnes katseli häntä suurilla silmillänsä, mutta Frank ymmärsi, ett'ei -nyt sopinut antaa pettää itseänsä, ja hän katsoi takaisin. - --- Olin aina pitänyt teitä gentlemannina, mr Plummer. Olen -pahoillani, että olen erehtynyt. - -Frank punastui. - --- Minäkin olen pahoillani siitä, että olen alentunut silmissänne, -neiti Agnes. Mutta mikä sitä Dina Nilseniä vaivaa? - --- Se, että hän pian tulee teidän lapsenne äidiksi, sanoi Agnes -rohkeasti. - -Frank tuijotti häneen. Sitten hän kalpeni äkkiä ja hänen päänsä -vaipui käsien varaan pöydälle. - --- Iloitsen, että teillä on hiukan omaatuntoa jälellä, sanoi Agnes. --- Nyt on olemassa vaan yksi keino häväistysjuttujen välttämiseksi, -ja se on että menette kaikessa hiljaisuudessa naimisiin hänen -kanssaan. - --- Minä en voi, ei, ei, se on mahdotonta, ähkyi Frank. - --- Ja miksi ette? Eikö hän ole yhtä hyvä tyttö, kuin joku toinenkin? - --- Minä en rakasta häntä, kuiskasi Frank katsomatta häneen. - --- Oliko se sitten pelkkää valhetta mitä te koetitte uskotella -hänelle erään kerran iltasella hiivittyänne hänen huoneeseensa. - --- Ei, tarkoitin todellakin sitä silloin, mutta nyt, ei... - --- Mikä estää nyt sitä tekemästä? Eihän teidän oma rikoksenne voine -tehdä häntä huonommaksi teidän silmissänne? Päinvastoin pitäisi sen -pakoittaa teitä polvillanne pyytämään häneltä anteeksi. - --- Te itse olette esteenä, neiti Agnes. Tunnen nyt, että rakastan -_teitä, ainoastaan teitä_. Te olette ainoa, joka olisitte vielä -voinut tehdä minusta ihmisen. - -Ja Frank purskahti hillittömään itkuun. - -Syntyi äänettömyys. Kun Frank oli tyyntynyt, sanoi Agnes lempeästi: --- Dina rakastaa teitä, Frank. Hänestä saisitte paljon paremman -vaimon, kuin minusta koskaan olisitte voinut saada. - --- Mutta hän ei ole te, hän ei ole te, kirkui Frank. -- En voi -ajatella häntä vaimonani, joka edustaisi minun perhettäni. Ihmisten -juorut, vanhempani, asemani, kaikki estävät minua ajattelemastakaan -sellaista. - --- Se oli siis vaan rietas, hävytöin tarjous, jonka teitte hänelle -pyytäessänne häntä vaimoksenne? Ette siis aikoneetkaan julkisesti -tunnustaa yhteyttänne hänen kanssaan? Aijoitte teeskennellä ja -valehdella jollekin toiselle nuorelle, viattomalle tytölle ja narrata -hänet ottamaan nimenne teidän pilatessanne kotinne maineen häpeällä. -Kiitän Jumalaa, ett'en joutunut käsiinne, Frank Plummer! - --- En koskaan olisi siten menetellyt teidän kanssanne. - --- Mutta teidän omatuntonne sallii teidän polkea erään toisen -viattoman tytön kunnian ja tulevaisuuden jalkoihinne. En olisi -koskaan luullut, että te nuoret miehet voisitte olla niin -halpamaisia. Te ajattelette vaan itseänne, ja itsekkäisyydellenne -uhraatte te kunnianne, maineenne, omantuntonne. Hyi! - -Agneksen silmät salamoivat. - --- Jos teillä olisi hitunenkaan kunniantuntoa jälellä, Frank, -menisitte te heti naimisiin Dinan kanssa. Hänestä saisitte hyvän ja -uskollisen vaimon. Hän rakastaa teitä kaikista huolimatta. - --- Minä pidän kyllä huolen hänestä ja -- lapsesta. Heidän ei tarvitse -kärsiä puutetta, sanoi Frank katsellen alas. - --- Te siis tahdotte ostaa itsenne vapaaksi velvollisuudestanne -kurjalla rahasummalla, sanoi Agnes. -- Ettekö tiedä, että voimme lain -avulla pakoittaa teitä, mr Plummer. - --- Älkää puhuko lain pakosta minulle, sillä silloin joudun minä pois -suunniltani, huudahti Frank. Laki ei teitä auta. Te ette voi todistaa -mitään, lisäsi hän tyynemmin. - --- Eikö keskustelumme kelpaa todistukseksi? kysyi Agnes. - --- Minä sanon teille kerta kaikkiaan, neiti Agnes, että jos te -turvaudutte lakiin, kiellän minä kaikki. Teillä ei ole mitään -todistuksia, ja minä kiellän. Sekä te että ystävättärenne joudutte -valehtelijoiksi, jotka olette keksineet koko historian peittääksenne -hairahdusta ja samalla kiristääksenne rahoja minulta. Sellaista on -ennenkin tapahtunut. - --- Eikö sitten oikeudella ole mitään arvoa täällä Amerikassa? -- -kysyi Agnes katkerasti. - --- Ei paljoa, ainakaan niin kauan, kun on rahaa, vastasi Frank. - --- Jaha, te luulette oikeutta voitavan ostaa? - --- Kyllä, tuhannella dollarilla saa helposti juryn jäsenen -puolellensa. - -Agnes mietti silmänräpäyksen. - --- Saammehan nähdä, sanoi hän. Hän aikoi poistua, mutta seisahtui -vielä. -- Onko se todellakin viimeinen sananne, herra Plummer? - -Frank ei vastannut. Agnes meni hänen luokseen, silitti hyväillen -hänen tukkaansa ja sanoi lempeästi: - --- Frank, entisen rakkautesi nimessä, meidän ystävyytemme nimessä -pyydän sinua tekemään velvollisuutesi. - -Frank pudisti päätään. - --- En uskalla... en voi, mutisi hän. - --- Silloin sanon minä, että halveksin teitä, lausui Agnes kalpeana -vihasta ja harmista. Tästä hetkestä ette saa astua jalallanne -kynnykseni yli. En pidä teitä enää gentlemannina, pidän jok'ainoan -maantien kulkijan teitä parempana. - -Hän meni nopeasti ulos jättäen oven auki. Frank istui hetken -mietteihinsä vaipuneena. Sitten hän nousi ja lähti hiljalleen kotiin. - -Dina odotti jännityksellä Agnesta. Hän tiesi hänen menneen Frankin -luo... Tuolta hän tuli. Toivoako toi, vai epätoivoa? Agnes ei puhunut -mitään, pudisti vaan päätään kyynelten vieriessä poskille. Dina -vaipui nyyhkien sängylle. Hänen kuolemantuomionsa oli julistettu. - - - - -XXI. - - -Viisi kuukautta oli kulunut siitä onnettomasta illasta, eikä Dina -ollut vieläkään voinut ilmoittaa mitään isällensä. Tämän olivat -kuitenkin pahat aavistukset vallanneet. Dinahan oli niin muuttunut. -Ei hän koskaan enää nauranut eikä laulanut. Dinan sydän löi -kiihkeästi, kun isä häntä tutkivin silmin tarkasteli. Lopultakin -rohkaisi Daniel itsensä ja kysyi eräänä iltana: - --- Eihän sinun asiasi vaan liene hullusti, Dina? Dina katsoi häntä ja -purskahti hillittömään itkuun. - -Kun hän kohotti katseensa, seisoi isä hänen edessään vaaleana, kuin -palttina. Hänen voimakas vartalonsa tutisi mielenliikutuksesta. Hän -potkasi oven auki ja ärjäsi kuin koiralle: - --- Ulos, ulos! Minä en kärsi riettautta huoneessani! - --- Minä olen viaton, isä! Niin totta, kuin elän, olen viatoin! -- -huudahti Dina epätoivoisena. - --- Kyllähän sen näkee päältäkin, vastasi hän katkerasti. -- Ulos, -ennenkuin minä tartun sinuun käsin! - -Hänen äänensä värisi raivosta. - --- Minä kerron sinulle kaikki, huudahti Dina. - --- En tahdo kuulla mitään. Sinunhan piti muistaa äitiäsi. Sinunhan ei -koskaan pitänyt tuottaa kodillemme häpeätä! Ulos, ulos! - -Dina horjui ulos ehtimättä ottaa hattua ja päällysvaatetta ylleen. -Hän juoksi takakatuja, rakentamattomien tonttien poikki ilman mitään -päämäärää, kunnes tuli joelle. - -Joki on ollut monen onnettoman lohdutus. Sen musta syvyys näyttää -lupaavan rauhaa ja unhoitusta, mutta hyppy sinne on vaikea. Vääryys, -nälkä, kärsimys, puute, toivottomuus ja häpeä ajaa monta sinne -rannalle tirkistelemään tuota salaperäistä syvyyttä, mutta, mutta -hypätä eivät he uskalla. Silloin kävelevät he epätoivoisina pitkin -rantaa, nousevat sillalle, katsovat vuoroon vakavaa tähtikirkasta -taivaan holvilakea, vuoroon kohisevaa, tummaa virran syvyyttä, mutta -hyppy sinne... se peloittaa. He palaavat takaisin jokapäiväiseen -kurjuuteensa, tullakseen taas uudestaan ja uudestaan epätoivon -hetkellä. - -Vanhanpuoleinen herra ja rouva kävelivät joen yli vievää siltaa -mennäkseen kymmenennen avenuen kohdalta ylitse itäiselle puolelle. -He kuulivat jotain vaikeroivaa ääntä ja näkivät jonkun valkoisen -olennon vesirajassa olevalla kivellä. - --- Mene katsomaan, Robert, mitä se on, sanoi nainen. - -Tämä lähti keppiinsä nojaten, ja nainen katsoi käsipuun ylitse. Kun -hän oli päässyt rantaan, seisoi hän hetkisen kumartuneena kiven yli. -Sitten huusi hän: - --- Tule tänne, Edith, jos voit! - -Vanha nainen laskeutui kivistä rantaporrasta alas ja näki kivellä -nuoren tytön makaavan vilusta väristen. Ilma sattui olemaan hyvin -kylmä, vaikka olikin toukokuu käsissä. - -Nainen kumartui tyttöä tarkastellen. - --- Lapsiraukka! Näen, että olette onneton ja hyljätty, ja miten te -palelette! Nouskaa nyt ja tulkaa minun mukaani niin saatte lämmitellä -luonani. Ette tarvitse peljätä minua. - --- Oi, sallikaa minun kuolla täällä, nyyhkytti tyttö. Se oli Dina. - --- Niinhän ne sanovat kaikki, vastasi vanhus. Mutta te olette nuori -ja reipas. Te elätte vielä monta vuotta. Ei saa antaa onnettomuuden -musertaa itseänsä. Kas niin, ystäväiseni, mennäänpä nyt. Robert, -tukekaamme häntä, minkä voimme. - --- Kiitos, kyllä voin käydä ilman tukea, sanoi Dina ja nousi. - --- Luulenpa, että saatkin auttaa minua, sanoi vanhus. -- Rupean -tulemaan jo vanhaksi. Annapas kätesi, niin olet kiltti, -Dina ojensi hänelle käsivartensa, ja niin tultiin taas ylös. -Vanhuksen täytyi vähän hengähtää. Hän nojasi edelleen Dinan -käsivarteen, mutta hänen kumppaninsa asettui Dinan toiselle puolelle -keppiinsä nojaten. - --- Täällä sinä olet tuijottanut veteen ja tuuminut, uskaltaisiko -sinne hypätä. Mutta Jumala on hyvä, hän sallii jonkun näkymättömän -käden pidätellä meitä ehtiäksemme katua, jos meidän omaatuntoamme -joku teko painaa taikka antaa anteeksi, jos meille on vääryyttä -tehty. Olen korjannut vuosien kuluessa monta sellaista onnetointa. - --- Ei kukaan voi olla niin onnetoin, kuin minä, sanoi Dina. - --- Jokainen sanoo samalla tavalla. Jokainen luulee omaa -onnettomuuttaan suurimmaksi. Et tiedä, lapsi, kuinka paljon -kärsimyksiä ihmissydän voi kestää. - -Nainen tarkasteli osaaottavaisesti Dinaa lyhdyn valossa. - --- Muistatko, Robert, häntä, jonka löysimme alhaalta virran rannalta? -Hänen sydämettömät vanhempansa olivat ajaneet hänet kotoa pois. Häntä -oli rääkätty, vaikka hän oli juuri synnyttänyt lapsen. Pienokainen -oli paleltunut kuoliaaksi ankarassa talvipakkasessa, mutta äiti eli -vielä. Suurempaa viheliäisyyttä en ole koskaan nähnyt, mutta hänkin -elää ja on nykyään arvossa pidetty vaimo siistissä kodissa. Älkäämme -masentuko liian pian. - -Dinaa loukkasi tämä vertailu. - --- Minä en ole sellainen, joksi minua luulette, sanoi hän ylpeästi. - -Nainen katsoi häntä ystävällisesti. - --- Minä en luule sinua muuksi, kuin onnettomaksi naiseksi, joka -tarvitsee apua, ja sen tarjoominen tuottaa minulle iloa. Jospa -ihmiset osoittaisivat hiukan enemmän rakkautta toisillensa, olisi -elämä paljon siedettävämpää. - -He pysähtyivät kauniin, vanhojen puiden ympäröimän talon edustalle. - --- Tässä on kotimme, sanoi vanhus. - -Dina seurasi tahdottomasti kuljettajiansa. Mies sytytti pienen lampun -ja sen valossa vei nainen Dinan ylimpään kerrokseen. He astuivat -pieneen yksinkertaisesti kalustettuun huoneeseen, minkä seinille oli -ripustettu muutamia Vapahtajan kuvia: Jesus siunaa lapsia, Jesus ja -kananealainen vaimo, Jesus, hyvä paimen y.m. - --- Tässä on sänky sinulle, lapsukaiseni, sanoi nainen asettaen lampun -pöydälle. -- Riisuudu nyt, minä sillävälin hankin sinulle jotain -lämmittävää, olethan kovin vilustunut. - -Nainen meni, ja Dina riisuutui koneellisesti. Tuska oli hänen -tylsyttänyt niin, ettei hän voinut ajatella itsenäisesti, antoi -vaan toisten johtaa itseänsä. Mihin hän olikaan tullut? Kuka oli -tuo nainen? Hän ei välittänyt sen enempää sitä miettiä. Tuntui niin -suloiselta päästä pehmeään vuoteeseen ja tuntea lämmön palaavan -ruumiiseen. Vanha nainen palasi pian tuoden keitettyä maitoa ja -muutamia pieniä kakkuja. - --- Se oli oikein, sanoi hän nähdessään Dinan makaavan vuoteella. -- -Nyt täytyy sinun vähän syödä ja juoda lämmintä maitoa, niin tunnet -pian virkistyväsi. - -Hän istui sängyn reunalle ja piti maitoastiaa Dinan huulilla. - --- Minä olen mrs Valter, puheli hän. -- Oletko kuullut sitä nimeä -ennen?... Jaha, etkö? Mieheni, joka oli kanssamme on lääkäri täällä. --- Mutta nyt sinun täytyy koettaa nukkua ja olla aivan rauhassa -huomiseen saakka. Saamme sitten puhella tarkemmin. Istun tässä -hetkisen, että pääset uneen. - -Dinaa liikutti tämä ystävyys, mutta hän oli liiaksi väsynyt -voidakseen puhua. Hän katseli vaan mrs Valteria suurilla, -kiitollisuudesta säteilevillä silmillään. Vanhus kumartui ja suuteli -häntä otsalle. Hän otti Dinan käden omaansa. Oli niin hiljaista. Dina -sulki silmänsä, hänen korvissaan suhisi. Hän vaipui sikeään uneen. - - - - -XXII. - - -Dina kertoi kaikki mrs Valterille. Tämä kuunteli keskeyttämättä. - --- Minä olen niin tottunut noihin historioihin, ettei se minua -ollenkaan ihmetytä, sanoi hän. -- Minneapoliksesta tulee pian -samanlainen Sodoma, kuin muistakin suurkaupungeista. Mutta -kuinka kauan ne; nuoret keikarit saavat esteettömästi harjoittaa -konnantöitänsä, ennenkuin laki tarttuu heidän siipipankkoihinsa sitä -minä en käsitä. Kunpa heistä saisi edes yhden merkityksi! Teidän -onnettomuutenne on se, että olette nainen ja lisäksi köyhä, sanoi -hän katkerasti -- ja sellaisen on vaikea saada oikeutta. Sanotaan -meillä naisilla olevan paljon oikeuksia täällä Amerikassa. Meitä -mielistellään todellakin ja ollaan tekevinään meille ritarillisia -palveluksia sekä sallitaan joskus olla mukana, mutta elämän suuriin -kysymyksiin nähden jätetään meidät ulkopuolelle kaikkea. Meille -ei anneta _äänestysoikeutta_, jokainen maantienkulkija, mimmoinen -juopporatti hyvänsä asetetaan naista korkeammalle. Mutta isänne -suhteen ette tarvitse olla huolissanne. Jos hän on hyvä ihminen, -täytyy hänen huomata tehneensä teille vääryyttä ja ottaa teidät -kotiin takaisin. - --- Mutta hän on niin ylpeä. - --- Juuri sentähden onkin hänen suojeltava teitä, eikä hän voi epäillä -teidän viattomuuttanne. Menen itse hänen luokseen. - --- Teettekö sen todellakin? Miten hyvä te olette! Hän pitää minusta -niin paljon, katsokaas, ja siksi se oli hänestä niin kauheaa. - --- Ja teidän hyväksenne, lapsi, koetamme tehdä voitavamme. Otan -selvän siitä, onko mahdollista saada oikeutta laillista tietä. Ja jos -se ei onnistuisikaan, mitä merkitsee itse asiassa vieraitten ihmisten -arvostelu? - -Jos omaisenne tietävät teidät syyttömäksi, osoittavat he sitä -suurempaa hellyyttä teille. Ja jos nekään eivät sitä tekisi, onhan -hyvä omatunto elämän arvoinen, sillä silloin on Jumala suojaamassa. -Jos ihmiset kieltäytyvät jakamasta oikeutta, ei ijankaikkinen oikeus -meitä sentään petä. Elämä ei ole suuriarvoinen, jos emme sitä -usko. -- Se vuode, jolla makaatte, voisi todistaa monenlaisista -kärsimyksistä. Monta onnetonta on sillä levännyt ennen teitä. Ne -ovat olleet nuoria tyttöjä, joita on väkivaltaisesti häväisty, -kuten tekin, toisia, joita on kauniilla lupauksilla houkuteltu, -toisia, jotka hetken hairahdus on syössyt onnettomuuteen. Minulla -on jonkillainen etuoikeus niiden etsimiseen. Ne tuntevat minut ja -tulevat hädissään luokseni, sillä ne tietävät minun pitävän heistä. -Toisinaan on minulla niitä talo täynnä. He kertovat minulle kaikki, -ja minä voin vakuuttaa, että olen huomannut heissä paljon enemmän -hyvää, yksinpä syvimmällekin vajonneissa, kuin niissä, jotka ovat -heidät siilien tilaan saattaneet. Miehet eivät välitä mistään. Laki -suojelee heitä. Ja vaikka nuori mies hankkii itsellensä kokonaisen -haaremin, ei poliisi häntä hätyytä, mutta hänen uhrinsa ajetaan -kurjuuteen. Mailmassa on niin vähän oikeutta. Mutta jos omatuntomme -on puhdas, voimme pitää päämme pystyssä ja kestää kärsimyksiäkin -siksi, kunnes joudumme ijankaikkisen tuomioistuimen eteen. - -Dina kuunteli kyyneleet silmissä. Oli niin paljon rohkeutta, -koristelematointa totuutta ja sydämellisyyttä noissa mrs Valterin -sanoissa, että hän tunsi täytyvänsä rakastaa häntä ja kunnioittaa -noita harmaita kiharoita, jotka hänen otsaansa ympäröivät. - --- Menettekö todellakin isäni luo? -- kysyi Dina. -- Minä en -uskaltaisi. - --- Mutta minä uskallan, sanoi mrs Valter hymyillen. -- Odottakaamme -kuitenkin ja antakaamme hänen tyyntyä. Hän taitaa olla kovin tulinen. -On paras antaa hänen ensin ikävöidä teitä oikein perinpohjaisesti, -sitten on helpompi saada häntä järkiinsä. Te jäätte siksi aikaa -tänne ja auttelette minua vähän. Meitä on tässä vaan kaksi vanhaa. -Jos olette kylliksi voimistunut, on paras nousta. Laitan teille pian -jotain toimittamista. - --- Kuinka voitte olla niin hyvä, kysyi Dina kurottaen kättään häntä -kohti. - -Mrs Valter hymyili. - --- Meitä ihmisiä moititaan niin pahoiksi, ja kuitenkin liikuttaa -meitä pieninkin palvelus. Minkälaista olisikaan elämä, jos ihmiset -tahtoisivat elää sovinnossa veljien ja siskojen tavoin? Silloin -loppuisivat kaikki rikokset ja kärsimykset ja onni kukoistaisi. Mutta -kuitenkin valitsevat useimmat vihan, itsekkäisyyden ja vallanhimon. -Minkälaisia hulluja olemme! Valitsemme vapaehtoisesti pahan ja -suljemme hyvän ovemme ulkopuolelle. Minua ette saa ylistellä, -sillä minä olen huomannut tekeväni suurimman palveluksen itselleni -osoittaessani hiukan hyvyyttä toisille. - -Mrs Valter poistui ja Dina nousi vuoteelta. Hänen päätänsä pyörrytti, -ja eilispäivän kamalat tapaukset muistuivat alinomaa mieleen. Mutta -kuitenkin tuntui, kuin olisi pieni toivon säde pilkistänyt hänen -pimeään sieluunsa, ja mrs Valterin hyvää tekevä vaikutus valoi rauhaa -hänen mieleensä tässä hiljaisessa kodissa. - -Tohtori istui jo aamiaispöydässä, kun mrs Valter tuli alas. - --- Oletko jo odottanut minua, ystäväni? -- kysyi hän. -- Olen taas -saanut kuulla kertomuksen sitä vanhaa lajia. - -Hän kertoi miehelleen, mitä Dina oli hänelle uskonut. - --- Plummer! -- huudahti tohtori. -- Se raaka, vanha moukka! Niin, -niin, omena ei putoa kauas puusta. - --- Mitä meidän on tehtävä aikamme nuorten miesten parantamiseksi, -Robert, sanoi mrs Valter levittäessään voita leivälle. -- Mietiskelen -sitä yötä päivää. - --- Älä välitä miehistä, Edith, sanoi tohtori. -- Saanethan toki -tarpeeksi naisistakin, heistäkin saat vaan paljaita ikävyyksiä. - --- Kuinka voit niin sanoa, Robert, sinä, joka tunnet asiat niin -hyvin, ja joka niin uskollisesti olet minua auttanut? -- huudahti mrs -Valter. - --- Etkö muista, kuinka sanomalehdet sinua hävyttömästi kohtelivat -silloin, kuin aloit pelastaa noita onnettomia? Nehän leimasivat -sinut melkein siveettömäksi naiseksi. Etkö muista, miten ne sinua -pilkkasivat ja miten häpeemättömästi asianajajat käyttäytyivät sinun -puollustaessasi suojattejasi oikeudessa? - --- Ei kannata puhua sellaisista pikkuasioista, sanoi mrs Valter. -- -Ne ovat olleet ja menneet. Juoruthan lakkasivat, kun saimme "Bethany -homen" perustetuksi. Mutta muistatko sitä kiitollisuutta, mitä minä -olen saanut osakseni niiltä, jotka ilman minun apuani eläisivät -kurjuudessa, mutta joilla nyt on kunnollinen koti. Sen pidän tyhmiä -sanomalehtiartikkeleita arvokkaampana. Kuka niistä välittäisi?... -Mutta anna nyt minulle hyvä neuvo, mitä teemme meidän nuorille -miehille? Etkö luulisi olevan asialle eduksi, jos perustaisimme -nuoria miehiä varten yhdistyksen, jonka jäsenet sitoutuisivat elämään -siveellisesti, sekä suojelemaan ja auttamaan onnettomia, langenneita -naisia. - --- En tiedä, vastasi tohtori. -- En luota juuri paljon noihin -yhdistyksiin. Jos niihin yhdistyminen kerran tulee muotiasiaksi, -liittyy niihin usein henkilöitä, joille lupaus ei paljoa merkitse, -ja jotka edelleenkin elävät entiseen tapaansa peittäen paheensa -yhdistyksen jäsenmerkillä. Ei... mormoonitkin ovat siinä tapauksessa -parempia... Mutta nyt täytyy minun mennä sairaitteni luo. - --- No niin, on kuitenkin parasta, ett'et mene kovin monen kanssa -naimisiin, sanoi mrs Valter piloillansa. - --- Niinpä kyllä, minulla on aivan tarpeeksi vanhassa -lohikäärmeessäni, vastasi tohtori, otti hänen päänsä käsiensä väliin -ja suuteli häntä. - - - - -XXIII. - - -Daniel Nilsen ei ollut saanut unta siitä saakka, kun hän ajoi Dinan -pois. Kun ensimäinen raivon puuska oli mennyt ohi, rupesi hän -ajattelemaan, että hän oli ehkä menetellyt ajattelemattomasti. Hän -otti hattunsa ja lähti Agneksen ja hänen äitinsä luo kuulemaan, -oliko Dina ollut siellä. He eivät olleet nähneet häntä, ja he -säikähtivät kovin kuullessaan, että hän oli ajanut hänet pois kotoa. -Hirmuinen tuska valtasi isän ja hän alkoi etsiä häntä joka paikasta, -mutta turhaan. Olipahan lopulta vavisten hiipinyt huonomaineisiin -paikkoihinkin kysellen häntä. Eihän voinut tietää, miten hänen -oli käynyt. Olihan niitä, jotka pyydystelivät onnettomia nuoria -tyttöjä ja kaikenmoisilla tekosyillä houkuttelivat heitä sellaisiin -paikkoihin. Mutta sen näköistä tyttöä ei oltu nähty... Joki?... -Ei, hän ei vielä voinut uskoa pahinta. Hän muisti kuitenkin Dinan -kerran lukiessaan sanomalehdestä jotain tämän tapauksen kaltaista -sanoneen: "Jos olisin ollut hänen sijassaan, olisin heittäytynyt -jokeen". Daniel Nilsen tuijotti tuonne tummaan syvyyteen. Olisiko se -mahdollista? Oliko hän surmannut tyttärensä, hänen, jota hän oli niin -rakastanut, ja josta hän oli ollut niin ylpeä? Hänen olisi sittenkin -pitänyt kuulla hänen selityksensä, ennenkun hän työnsi hänet luotaan. -Useita päiviä kului eikä hän saanut hänestä mitään tietoa. Hän oli -kadonnut jäljettömiin. Hän kyseli häntä St. Paulistakin, mutta -kukaan ei voinut antaa mitään tietoja hänestä. Arne oli pyytänyt -vapautta konttoorista ja haki häntä kaikista mahdollisista paikoista, -samoin koetti Agneskin, mutta yhtä huonolla menestyksellä. Silloin -kolkutettiin eräänä päivänä Nilsenin ovelle. Siellä seisoi eräs vanha -rouva. - --- Oletteko mr Nilsen? -- kysyi hän, kun Daniel avasi. -- Minä olen -mrs Valter. Tulen tyttärenne asialle. - -Danielin kasvot kävivät tulipunaisiksi. - --- Elääkö hän? -- kysyi hän. - --- Hän on minun luonani, vastasi mrs Valter astuessaan huoneeseen. --- Kun korppi heittää poikasensa pesästä, täytyy jonkun muun linnun, -joka ei ole yhtä kovasydäminen, korjata ne. - --- Luuletteko minua sellaiseksi korpiksi? -- kysyi Daniel. - --- Minun täytyy luulla, kun ette ole tahtonut edes kuulla mitä -viattomalla tyttärellänne olisi ollut sanottavana puollustuksekseen. - --- Viattomalla, sanotte. Onko hän mielestänne viaton? - --- Yhtä viaton, kuin taivaan enkeli, vastasi mrs Valter. - -Tuo jäntevä, käyräselkäinen mies vaipui äkkiä tuolille ja puhkesi -hillittömään itkuun. Kun hän oli hiukan tyyntynyt, kertoi mrs Valter -hänelle kaikki. Daniel piti käden korvan takana ja kuunteli henkeään -vetämättä. Näki, että viha raivosi hänessä, ja tuskin oli mrs Valter -lopettanut, kun hän syöksyi tuoliltansa ympäri huonetta, kuten -mielipuoli. - --- Hattuni, missä on hattuni? -- kirkui hän. -- Hän ei saa elää -päivääkään enää. Olen kerran ennen antanut kyytiä hänelle, mutta -tällä kertaa tulee siitä todempaa. - -Mrs Valter tarttui hänen käsivarteensa. - --- Oletteko hullu? Teidän täytyy käyttää järkeänne eikä saattaa -itseänne ja perhettänne vieläkin suurempaan onnettomuuteen. - --- Tahdotteko, että meidän työväen on annettava polkea itsemme -jalkojen alle ja tyytyä kaikkeen, kirkui Daniel Nilsen. -- Ne -alentavat palkkojamme, milloin tahtovat, ne raharuhtinaat, koettaen -vielä voittaa jonkun centin nipistämällä sen työmiehen pienestä -palkasta. He sortavat meitä kaikin tavoin, ja nyt rupeavat he vielä -käymään tytärtemme kimppuun, houkuttelevat heitä ja myrkyttävät heitä -perkeleellisillä juomillaan saadakseen heidät paremmin valtoihinsa. -Eikö sellaiset ihmiset pitäisi hävittää maan päältä, ampua kuin -koirat? - --- Hiljaa, hiljaa, tyyntykää, sanoi mrs Valter tarttuen taas -hänen käsivarteensa. -- Te olette villi ja vaarallinen ihminen. -Sellaisella tulisuudella ei voiteta koskaan mitään, täytyy käyttäytyä -maltillisesti. - --- Maltillisesti, maltillisesti! Se neuvo on aina käsillä -sorretuille, huudahti Daniel Nilsen katkerasti. -- Meidän pitäisi -olla maltillisia, jotta sortajamme luulisivat saavansa tehdä meille -mitä tahtovat. Ei, rouva Valter, on jo aika tehdä loppu orjuudesta. - --- Mutta sanokaa minulle, mitä hyötyä on teille ja työväelle siitä, -että te ammutte Frank Plummerin, -- sanoi mrs Valter. -- Teidät -hirtetään, siinä kaikki. Eikä tuo nyt liene niin erittäin hauskaa. - -Daniel Nilsen ei vastannut. Hän tuskin kuuli mrs Valterin sanoja -kävellessään siinä rauhattomana, puristellen nyrkkejään ja muristen -itsekseen. - --- Olisi aivan toista, jos koettaisitte laillista tietä hankkia -hyvitystä, vaikka tulos siitäkin saattaa olla epäiltävä. - --- Laillista tietä! -- huudahti Daniel katkerasti. -- Ettekö ole -ollut vielä tarpeeksi kauan täällä tietääksenne, ett'ei Amerikassa -köyhä saa oikeutta? Meillä ei ole varaa lahjoa tuomareita ja -jurymiehiä, ja se on ainoa auttava keino. - --- Kuinka olette noin ruvennut vihaamaan uutta isänmaatanne? -- -kysyi mrs Valter. -- Eikö se ole vierasvaraisesti avannut teille -porttejansa ja antanut samoja kansalaisoikeuksia, kuin omille -pojillensa? Pitää olla oikeudentuntoinen. - --- Kyllä, se on oikeuttanut meidät työkoneina kuluttamaan itsemme -kootaksemme miljoonia kapitalistien taskuihin, ja tullaksemme -vanhoilla päivillä kuluneen rievun tavoin heitetyksi pois, kun ei -meitä enää voida käyttää. Rakastaa uutta isänmaatani! Se on ryöstänyt -kuuloni, se on tahtonut tappaa poikani, se on turmellut tyttäreni; -onhan siinä kiitollisuuden syytä! - --- Te olette saanut kestää monta koetusta ja pettymystä, sanoi mrs -Valter. -- Mutta nekin voivat olla meille siunaukseksi, jos ne oikein -ymmärrämme. - --- Sellaisista jumalisista puhetavoista olen saanut aivan kyllikseni, -en usko enää niitä. - --- Sentähden onkin sydämenne täynnä vihaa ja katkeruutta, vastasi -mrs Valter. -- Mutta puhukaamme tyttärestänne. Te otatte hänet -luonnollisestikin taas kotiin? - --- En tiedä, voisinko nähdä häntä siinä tilassa pitempää aikaa -joutumatta kiusaukseen kostaa tuolle lurjukselle. - --- Hyvä, sitten hän jää minun luokseni, vastasi mrs Valter. - --- Mutta saanko nähdä häntä luonanne? -- kysyi Daniel nöyrästi. -- -Olen tehnyt hänelle vääryyttä ja tahtoisin pyytää anteeksi... Ja ehkä -sitten... voi, ette tiedä, kuinka minä hänestä pidän! -- huudahti hän -ja purskahti itkuun. - -Mrs Valter katseli häntä osanottavaisesti. - --- Aijotteko tehdä jotain asian hyväksi, vai annatteko sen rauveta? - --- Antaa rauveta! -- pauhasi Daniel Nilsen. -- Antaa hänen ylpeillä -halpamaisesta teostaan, ja sallia pitää tytärtäni hylkiönä? Ei. Asian -täytyy tulla oikeuden ratkaistavaksi. - --- Se voi tulla kalliiksi ja päätös on epävarma, sillä lakimiehet -vaativat todistuksia ja todistajia, eikä meillä ole kumpiakaan. - --- Vaikka menettäisin viimeisen lanttini, täytyy sen tulla oikeuteen, -vastasi Daniel. -- Tahdon vielä kerran koettaa, saako köyhä oikeutta -Amerikassa. - --- Teette viisaimmin, jos kysytte neuvoa joltakin asianajajalta. Jos -hän aivan varmasti neuvoo teitä jättämään asian, niin on paras tehdä -niin, sillä oikeudenkäynti tulee tuottamaan tyttärellenne paljon -harmia. Ajatelkaa sitä! - --- Toinen tahi toinen meistä on joutuva kuritushuoneeseen, keskeytti -Nilsen. Hänen ja äitinsä muiston tähden olen velvollinen koettamaan -tehdä jotain, maksoi mitä maksoi. En voisi muuten saada rauhaa. - --- Hyvä! Koettakaa sitten, ja minä autan minkä voin, siitä saatte -olla varma. Saatte kirjoittaa minut todistajaksi. Oikeudessa olen -vanha tuttu. On kuitenkin paras puhutella asianajajaa, ennenkun -annatte haastaa Frank Plummerin!... Ja tänään odotamme teitä -luoksemme, Dina ja minä. - -Hän antoi Nilsenille osoitteensa ja lähti. Kadulla kääntyi hän vielä -ja sanoi ovessa seisovalle Danielille: - --- Se on totta, että köyhän on vaikea saada oikeutta täällä, mutta -löytyy sen sijaan ijankaikkinen oikeus, joka ei petä. Ajatelkaa sitä, -mr Nilsen! - -Daniel Nilsen lähti puhuttelemaan erästä asianajajaa. Tämä kuunteli -häntä kärsivällisesti. - --- Siviili- vai rikosasianako tahdotte sen ajettavaksi? -- kysyi hän. - --- Minä en ymmärrä teidän juriidillista mongerrustanne, vastasi -Daniel tuimasti. -- Minä tahdon saada pojan kuritushuoneeseen, siinä -kaikki. - --- Ette siis vaadi mitään korvausta? - --- Luuletteko, että tyttäreni kunnian voi kullalla maksaa? Luuletteko -minun tahtovan yhtä ainoata hänen kirotuista kolikoistaan? -- -huudahti Daniel vihaisesti. - --- Hyvä! Älkää vaan kiivastuko! sanoi asianajaja. -- Pidämme siis -sen rikosasiana. Siinä tapauksessa teidän on ensin hankittava -vangitsemismääräys raastuvasta, ja sitten saa yleinen syyttäjä hoitaa -asian. - --- Ei, kiitoksia, vastasi Daniel pilkallisesti. - --- Kuinka niin? Onhan hän kaupungin etevimpiä lakimiehiä, ja teille -ei se maksa mitään... - --- Ei, sen miehen me tunnemme liian hyvin, keskeytti Daniel. -- Hän -ajoi hiljattain erään ruotsalaisen asiaa, joka oli pahasti loukannut -itsensä pudotessaan telineiltä siitä syystä, että nauloja oli liiaksi -säästetty. Mutta miten kävi? Joo, rikas pomo pääsi vapaaksi eikä -ruotsalainen saanut penniäkään vahingonkorvausta, vaikka turmeli -terveytensä iäksi päiväksi. - --- Mutta asianajajahan voi olla aivan viaton. Asia ei ehkä ollut -selvä, mahdollisesti ruotsalainen oli itse ollut huolimaton. - --- Niin se aina selitetään. Köyhät eivät koskaan saa oikeutta. Se -mies on rikkaiden kanssa liitossa; siinä koko juttu! - --- No niin, jos ette tahdo kääntyä hänen puoleensa, on asia ajettava -sivili-juttuna, se tahtoo sanoa teidän on haettava vahingon -korvausta. Te voitte silloin käyttää toista asianajajaa, mutta poikaa -ette saa kuritushuoneeseen -- siinä tapauksessa. - -Muristen kuin vihainen koira jätti Nilsen asianajajan ja lähti -raatihuoneelle. Täällä vaati hän vangitsemismääräystä Frank -Plummerille. Konttoristi kysyi korviansa heristäen, oliko hänellä -valtakirjaa yleiseltä syyttäjältä. - --- Valtakirjaa, minkälaista valtakirjaa? - --- Vangitsemismääräystä varten luonnollisesti. Luuletteko, että me -vangitsemme ihmisiä jokaisen mieronkiertäjän pyynnöstä? - --- Mitä? Olenko minä mieronkiertäjä? -- kysyi Daniel tulipunaisena -kasvoiltaan. - --- Ei, ette suinkaan, vastasi konttoristi hymyillen -- mutta meidän -täytyy seurata yleisiä sääntöjä. Mitä Frank Plummer on tehnyt, lisäsi -hän uudelleen. - --- Se ei kuulu teille, vastasi Daniel lyhyesti, syöksyen ulos ja -lyöden oven kiinni. - -Hän etsi yleisen syyttäjän, meni hänen luokseen ja kertoi koko jutun -mainitsematta Frank Plummerin nimeä. - --- Ompa hauska napata sellainen hirtehinen, sanoi yleinen syyttäjä ja -kääntyi kirjoittamaan valtakirjaa. -- Tiedättekö mikä hänen nimensä -on? Tiedättekö hänen osoitteensa, tahi onko hän ehkä luikkinut -tiehensä koko kaupungista? - -Nämä kysymykset seurasivat toisiansa sillä aikaa, kun paperi otettiin -esille ja kynä kastettiin mustepullossa. - --- Ei, hänen asemansa on siksi turvattu tässä kaupungissa, ettei -hänen tarvitse karata sellaisten pikkuasiain takia, sanoi Daniel -katkerasti. -- Hänen nimensä on Frank Plummer. - --- Frank Plummer? Rikkaan Plummerin poika! -- huudahti yleinen - -syyttäjä kääntyen äkkiä Nilseniin päin kynä kädessä, -- Te erehdytte -varmaan; se ei ole mahdollista. - --- Minkätähden? kysyi Daniel. - --- Sentähden, että hän on säännöllinen ja arvossa pidetty nuorimies. - --- Ha-ha-ha! Tuleeko nyt toinen ääni kelloon, nauroi Daniel. -- Sitä -arvelinkin. - --- Onko kukaan nähnyt? Voiko kukaan todistaa? -- kysyi yleinen -syyttäjä. - --- Ei sellaisia asioita toimiteta julkisesti. - --- Mutta mitä sellainen oikeudenkäynti hyödyttäisi, kun ei ole -mitään todistuksia? Ettekö muuten ole sama herra Nilsen, joka -tuli eroitetuksi Plummerin palveluksesta muutamien raakojen -sanomalehtikirjoituksien tähden? - --- Jos totuutta voidaan sanoa raakuudeksi, niin olen. - --- Se tekee asianne vieläkin mahdottomammaksi. Ihmiset, jotka eivät -tunne luonnettanne voisivat luulla teidän käyttävän tyttärenne -onnettomuutta hyväksenne kostaaksenne Plummerille. Voisittehan -syyttää ketä nuorta miestä hyvänsä, kun teillä ei ole todistuksia. - --- Luulin teidän juuri äsken sanoneen, että on hauska napata -sellainen hirtehinen. - --- Kun olisi vähänkään todisteita ja voiton toivoa. Mutta tuollaiseen -juttuun ei kannata sekaantua joutuakseen naurunalaiseksi. - --- Enkö minä sanonut, että te olette liitossa rikkaiden kanssa, sanoi -Daniel katkerasti. -- Etteköhän olisi vanginnut poikaa, jos hän olisi -ollut köyhä raukka? - --- Ei mitään nokkaviisauksia minun virkahuoneessani, -keskeytti yleinen syyttäjä. -- Minulla ei ole mitään syytä antaa -vangitsemiskäskyä tässä tapauksessa, ja sillä hyvä! - --- Vai niin, silloin sanon minä, että te olette yhtä katala, kuin -Frank Plummer ja kaikki muut miljoonien omistajat, ärjyi Daniel -hurjistuneena ja pui nyrkkiä. -- Te olette lyöttäytyneet yhteen -sortaakseenne työväkeä. Mutta saammehan nähdä, emmekö voi pistää -läpeä siihen kuplaan kerran. Te verenimijät, sydämettömät lurjukset... - -Enempää ei Daniel ehtinyt, sillä ovi reväistiin samassa auki; -voimakas käsi tarttui hänen kaulukseensa, ja ennenkuin hän käsitti -mitä tapahtui, sai hän aimo potkun ja ovi lukittiin hänen nenänsä -edessä. - -Vihasta vavisten seisoi Daniel kadulla. Täytyisikö hänen hakea -vahingonkorvausta Plummerilta? Oliko se ainoa keino saada hänet -oikeuden eteen? Hän inhosi sellaista menettelyä; koko asia sai sen -kautta halpamaisen luonteen. Kuinka voisikaan raha hyvittää ja -lohduttaa heitä tällaisessa onnettomuudessa? Hänen täytyi tehdä -vielä yritys. Hän meni erään asianajajan luo, joka oli tunnettu -teräväpuheiseksi ja köyhien puoltajaksi. Täällä kertoi hän taasen -koko tuon surullisen jutun. Hän mainitsi senkin, ett'ei yleinen -syyttäjä ollut antanut vangitsemismääräystä. - --- Siinä tapauksessa on se pidettävä siviliasiana, ja teidän -on haettava vahingon korvausta, sanoi asianajaja leikkien -paperiveitsellä. - --- Eikö ole muuta keinoa, kysyi Daniel. - --- Ei, muuta ei ole, jos te nyt välttämättömästi tahdotte siitä -oikeusjuttua, vastasi asianajaja. - --- Kuinka paljo sitte pitäisi vaatia? - --- Tarpeetonta on tyytyä vähään, sanoi asianajaja hymyillen. Pyytäkää -nyt esimerkiksi viisitoista tuhatta dollaria, niin saatte ehkä -kymmenen tuhatta, jos saatte ollenkaan. - --- Täytyykö rahat ottaa myöskin vastaan? -- kysyi Daniel vakavasti. - --- Asianajaja katseli häntä hämmästyneenä. Oliko hän järjiltänsä? - --- Ottaa vastaan? -- huudahti hän. -- Minkätähden pyydätte niitä -sitten, ellette niitä tahdo? - --- Sentähden, etten muulla tavalla voi poikaa nujuuttaa, vastasi -Daniel. -- Mutta noista kirotuista rahoista en tahdo penniäkään. - -Asianajaja oli nyt varma siitä, ettei mies ollut viisas. - --- Voittehan lahjoittaa ne langenneitten naisten kodille, sanoi hän -ivallisesti. - -Daniel ei huomannut hänen pilkallista hymyänsä. - --- Mrs Valterin kodille, sanoi hän puoliääneen. - --- Niin, sinne ne sopivat, silloin voi niistä olla jotain hyötyä... -Tulisiko sellainen oikeudenkäynti kalliiksi? -- kysyi hän pienen -vaitiolon jälkeen. - --- Jos saatte viisitoista tuhatta, niin onhan siinä, millä maksaa, -vastasi asianajaja. -- Ja jos ette saakaan, niin tavannette kai -jonkun nuoren juristin, joka tekee sen halvalla ansaitakseen -kannuksensa. - --- Ettekö te sitte tahdo ottaa ajaaksenne asiaa? - --- Olen mieluummin erilläni kaikesta, ja neuvoisin sitäpaitsi teitä -jättämään koko oikeudenkäynnin. - --- Minkätähden? -- kysyi Daniel kiukuissaan, kohdatessaan taaskin -vastustusta. - --- Sentähden, ettei ole mitään todistuksia, vastasi asianajaja. --- Tuo nuori herra kieltää tietysti kaikki ja selittää, että -koko jutun tarkoituksena on kiristää häneltä rahoja. Siinä tulee -todistus todistusta ja vala valaa vastaan. Onnettomuudeksi on viime -aikoina sattunut pari tapausta, joissa kevytmieliset naiset ovat -aiheettomasti syyttäneet nuoria miehiä. - --- Mutta ette suinkaan tahtone vertailla minun tytärtäni... - --- Oikeus ei tee mitään eroitusta. Syytöntä epäillään, kuten -syyllistäkin, kun molemmat ovat tuntemattomia. Sellainen -oikeudenkäynti tuottaa sitäpaitsi tyttärellenne niin paljon -ikävyyksiä, että hän varmaan tulee toivomaan, ettei sitä koskaan -olisi alettukaan. Syytetyn perhe kuuluu vielä sen lisäksi kaupungin -rikkaimpiin. - --- Eikö sekin olisi yksi syy nujuuttaa häntä hiukan? -- kysyi Daniel. - --- Ehkä. Mutta tienettehän nyt tämän mailman. Frank -Plummerin syyttäminen on samalla hyökkäys kaupungin rikkainta ja -vaikutusvoimaisinta osaa kohtaan. He pitävät sitä koko säädyn -häpeänä, ja koettavat tukahuttaa asian sekä hankkia vastatodistuksia, -vaikkapa heidän täytyisikin itsekseen tunnustaa syytöksen -todenmukaisuus. Ja kenen luulette tahtovan ottaa ajaakseen noin -epämiellyttävää asiaa, jossa voitosta ei ole toivoa? Siinä on -vaarassa menettää ne asioimistuttavat, jotka parhaiten maksavat. Eikä -teidän asianne ajaminen liene mikään kultakaivos. - --- Annan kaiken omaisuuteni, vastasi Daniel. - --- Sitä en epäile, sanoi asianajaja, mutta se ei liene kovin suuri. -Vilpittömästi toivoisin, että jättäisitte asian ja koettaisitte sopia. - --- Sopia! Sen katalan kanssa! Ei, toinen meistä kuolkoon ennen! - -Daniel Nilsen lähti katkeroittuneena konttoorista. Hän ei aikonut -vielä hellittää. Pian kävi toisten asianajajain luona, mutta sai -joka paikassa saman vastauksen. Alakuloisena ja entistä katkerampana -palasi hän kotiin. - -Täällä hän tapasi Arnen ja kertoi hänelle kaikki. - --- Mene Linnerin luo, isä, sanoi Arne. -- Onhan hän ollut asianajaja, -hän ei ole yhtä kylmäkiskoinen, kuin nuo muut, eikä hänellä ole -mitään loistavaa tulevaisuutta menetettävänä. - --- Olet oikeassa, Arne, huudahti isä. -- _Hän_ voi pelastaa meidät, -jos pelastus on mahdollinen. - -Linner oli juovuksissa, kun Daniel meni hänen luokseen, mutta tämän -liikuttava kertomus teki hänet äkkiä selväksi. - --- Ne roistot! -- huudahti hän. -- Saadapa ne kynsiinsä! - --- Siihen juuri pyytäisin apuanne, herra Linner. Kukaan muu ei ole -ottanut ajaakseen asiaa. He tahtovat vaan ansaita rahoja, mutta ei -edistää oikeuden voittoa. Te olette maamieheni, teillä on hyvä sydän -ja te olette kyvykäs, herra Linner. - -Linner oli kuin kivettynyt. - --- Minäkö? Kuinka voitte sellaista ajatellakaan? Ettekö näe minkä -näköinen olen. Ettekö tiedä mikä olen. Kapakkasoittaja! Ja minua -pidettäisiin sopivana ajamaan senlaista asiaa, puolustamaan viattoman -tytön kunniaa. Pelkkä läsnäolonihan olisi häväistys häntä kohtaan! - --- Ja kuitenkin olette ainoa pelastuksemme, herra Linner. Joko täytyy -minun kärsiä, että koko kaupunki pitää tytärtäni kevytmielisenä -naisena, tahi täytyy teidän... - -Linner nousi vetäen syvään henkeään. - --- Herra Jumala! Suodaanko minulle vielä kerran kunnia puhua oikeuden -edessä, vielä kerran tehdä hyvä työ? -- huudahti hän. - --- Maksuksi annan kaiken omaisuuteni. - --- Maksuksi? Älkää puhuko maksusta! -- keskeytti Linner vihaisesti. --- Se, että ihmiset vielä luottavat minuun, on minulle suuri kunnia. - -Hän alkoi kävellä edestakaisin lattialla. Sitten pysähtyi hän äkkiä -Nilsenin eteen. - --- Minä otan asian ajaakseni, sanoi hän, ja entisen jalon innostuksen -välähtäessä katseestaan lisäsi hän: Ja jos voitto on mahdollinen, -saavutetaan se! - - - - -XXIV. - - -Kaupungista syntyi yleinen hämmästys ja paljon kaikenlaisia juoruja, -kun häväistysjuttuja levittelevät sanomalehdet tiesivät kertoa, että -Frank Plummer oli haastettu oikeuteen mitä ikävimpien asiain takia. - --- Mitä tyhmyyksiä se on? -- huudahti isä. -- Enkö ole sanonut -sinulle, etten tahdo kuulla tuonlaisia hullutuksia. - --- Noo, ei kannata loruta, isä; sinä et totisesti ole ollut itsekään -niin viatoin, vastasi Frank nenäkkäästi. - -Isä punastui. - --- Niin, saat selviytyä asiasta niin hyvin kuin voit, en tahdo olla -sen kanssa missään tekemisissä, mumisi hän. -- - -Oikeuden käyntiaika läheni. Linner valmistautui kuten suureen -juhlaan. Hän oli ilmoittanut kahvilan isännälle, ettei hän tahtonut -esiintyä soittajana ennen kun oikeudenkäynti oli ohi, mutta pyysi -siitä huolimatta saada asua entisessä huoneessaan. Isäntä, joka oli -hyväsydäminen mies, suostui ehdotukseen. Hän oli itsekin innostunut -seuraamaan tätä oikeuden käyntiä, ja toivoi hartaasti, että Linner -olisi voinut nujuuttaa tuota nuorta keikaria aika tavalla. Linner -oli koettanut kokonaan lakata nauttimasta väkijuomia. Sitä hän -ei kuitenkaan voinut, mutta hän koetti tyytyä niin vähään, kuin -mahdollista. Hän ryhtyi nyt hankkimaan todistajia ja tarpeellisia -selityksiä. -- - -Ratkaiseva päivä oli käsissä. Kaikki valmistukset olivat tehdyt ja -jury-miehet valitut. Ett'ei mitään puolueellisuutta voisi tulla -kysymykseen ei ollut yhtään skandinavialaista valittu juryyn. -Oikeussali oli ääriään myöten täynnä uteliaita, jotka kuiskaillen -tähystelivät asianajajain pöytien luona istuvia todistajia. Frank -Plummer koetti näyttää huolettomalta, mutta ei kuitenkaan voinut -peittää rauhattomuuttaan. Dina istui vapisten isänsä vieressä. Mrs -Valter istui hänen toisella puolellansa ja koetti rohkaista häntä. -Agnes ja rouva Pryts olivat myös saapuvilla. Daniel Nilsen oli -Linneriltä saanut vakavan neuvon pysyä nahoissaan ja lyhyesti vastata -hänelle tehtäviin kysymyksiin, sekä ennen kaikkea olla tekemättä -mitään hyökkäyksiä kapitalisteja vastaan. Jurymiehet asettuivat -paikoilleen, tuomari tuli, asianajajat ja sanomalehtimiehet -istuutuivat pöytiensä ääreen. Linnerin ympärille oli jäänyt -tyhjä paikka; kukaan ei tahtonut olla tuon viinalta haisevan -miehen läheisyydessä. Aamulla, noustuaan oli hän ollut ihan kipeä -levottomuudesta ja jännityksestä. Hän ei voinut syödä mitään, mutta -otti useita naukkuja. Nyt istui hän tuolillaan katsellen alaspäin. -Hän näytti kovin kurjalta, kasvot punottivat ja huulet olivat -tavallista sinertävämmät. Tuomari katseli häntä vastenmielisyyden -ilme kasvoillaan. Naurua, kuiskauksia ja pistopuheita kuului -katsojain joukosta. Onnettomuudekseen näytti Dina saaneen tuonlaisen -asianajajan. - -Linner piti pienen alkupuheen, vannotti todistajansa ja kuulusteli -ne. Sitten tuli vastaajan asiamiehen vuoro. Hän antoi Frank Plummerin -puhua ensiksi. Tämä kielsi luonnollisesti kaikki. Hän oli sinä iltana -mennyt kotiinsa tapansa mukaan; oli ihmisiä, jotka olivat nähneet -hänen kulkevan puotiensa ohi. Suuri joukko kaupungin arvokkaimpia -miehiä todisti, että Frank oli mallikelpoinen nuori mies sekä -ihmisenä että liikemiehenä. - -Plummerin asiamies oli julkeasti ja nenäkkäästi kysellyt Dinalta -ja kohdellut häntä, kuten huonomaineista naista. Daniel Nilsenin -teki useita kertoja mieli panna vastalauseensa; hän oli ihan kalpea -vihasta ja puristeli nyrkkejänsä. Mrs Valterin täytyi aina väliin -tarttua hänen käsivarteensa. Dina-raukka oli menehtyä häpeästä. Jos -hän olisi tiennyt, että hän oli joutuva tällä tavalla häväistäväksi, -kuulijain tirkistellessä häntä kiikareillansa, olisi hän kärsinyt -kaikki hiljaisuudessa. Nyt täytyi antaa asian mennä menoaan, isä -tahtoi niin. - -Nyt tuli asianajajien vuoro puhua juryn jäsenille, ennenkuin tuomio -julistettaisiin. Plummerin asiamies sai puheenvuoron ensiksi. - --- Kunnioitettava tuomari, herrat jurymiehet, alkoi hän. -- Viime -aikoina on täällä Minneapoliksessa tullut tavaksi että alemmat -kansanluokat koettavat etsiä lain turvaa peittääkseen rikoksiansa. -Meidän ihmisystävälliset lakimme ovat mahdollisuuden mukaan -koettaneet suojella alhaista kansaa ja vallankin naisia. Mutta tässä -on käynyt, kuten aina käy, kun valta annetaan sivistymättömille; -he käyttävät sitä väärin. -- Hän todisti esimerkeillä, että -huonomaineiset naiset olivat koettaneet kiristää rahoja kaupungin -arvokkaimmilta nuorukaisilta. Hän koetti ra'alla tavalla näyttää -toteen, että Dinan yritys oli samantapainen. Hän puhui kauniita -sanoja Plummerin perheestä ja Frankista, joka muun muassa oli -nuortenmiesten kristillisen yhdistyksen jäsen. Hän koetti osoittaa, -että koko oikeuden käynnin tarkoituksena oli kostaa Plummerin -perheelle ne vastoinkäymiset, joita Nilsenin perhe oli saanut kokea. -Mitä raaimmalla tavalla moitti hän siirtolaisten elämää ja tapoja. -Hän sanoi heidän keksineen juomingeissaan koko asian. Siitä oli -muka todistuksena sekin, ettei sitä ollut ottanut ajaakseen koko -kaupungissa kukaan muu, kuin tuo vanha hylky, jonka läsnäolokin -häpäisi koko oikeuspaikan. - --- Minä toivon -- lopetti hän -- ettei oikeus ota tänlaista -väkeä siipiensä suojaan. Jos tätä syytöstä ei kumota, jos saa -tulla tavaksi, että kunniallisia miehiä tuomitaan kaikenmoisista -syytöksistä, joita ei voida todistaa, jos tulee tavaksi, että -köyhä kansa hankkii rahoja syyttelemällä rikkaitten poikia -avioliittolupausten antamisesta heidän tyttärilleen, jos -siirtolaiset ja muu roskaväki asetetaan hallitsemaan kaupunkia, -niin silloin on paras, että kunnialliset ihmiset muuttavat täältä -ja antavat laittomuuden ja pyövelivallan saada voiton. Arvoisat -herrat jurymiehet! Minulla ei ole mitään lisättävää. Jätän asian -levollisesti teidän käsiinne ollen vakuutettu, että tuomitsette -oikein, ettekä anna ohimenevän tunteellisuuden eli vanhojen -ennakkoluulojen vaikuttaa itseenne. -- - -Lyhyen, hiljaisuuden perästä nousi Linner. Hän seisoi pöytään -nojautuneena, silmät puoleksi kiinni. Dina heitti toivottoman katseen -isäänsä, mutta tämä ei huomannut sitä. Hän seurasi suurimmalla -jännityksellä Linnerin jokaista liikettä. Vihdoin kohotti tämä -punaiset kosteat silmänsä, suuntasi tylsännäköisen katseen tuomariin -ja jurymiehiin, kumarsi hiukan ja alkoi: - --- Minä olen vanha hylky. Sattuvampaa nimitystä olisi arvoisa -edellinen puhuja tuskin voinut keksiä. Tämän tietäen en tänään -olekaan vapaehtoisesti tahtonut vaivata herroja läsnäolollani. -Mutta oli aika, jolloin tämän "vanhan hylyn" sanoja kuunneltiin, -jolloin hän kelpasi ajamaan rikkaiden ja mahtavien asioita, -jolloin hänen sanansa olivat painavia valtiollisissa taisteluissa. -Nyt hän on syvästi alentunut ja ansaitsee ainoastaan unhoitusta -ja halveksimista. Mutta miksi, täytyy "vanhan hylyn" esiintyä -tänään? Siksi, että häntä paremmat ovat kieltäytyneet täyttämästä -velvollisuuttaan, siksi, että Minneapoliksen asianajajat ovat niin -turmeltuneita, etteivät ne välitä oikeudesta eikä totuudesta, vaan -tahtovat ainoastaan ansaita rahaa. Tämä kunniallinen mies -- hän -osoitti Daniel Nilseniä -- jota on loukattu niin syvästi, kuin -ihmistä suinkin voi loukata, on nöyrästi käynyt ympäri kaupungin -kaikkien asianajajain luona etsiäkseen lain turvaa, mutta kun he -kuulivat, ketä asia koski, nämä nuoret eteenpäin pyrkivät lakimiehet, -niin he kieltäytyivät antamasta apuansa. Se olisi vahingoittanut -heidän asemaansa; ei saanut loukata mahtavia. Hän tahtoi saada asian -oikeuteen rikosjuttuna, mutta se kiellettiin. Kuuletteko? Yleinen -syyttäjä kieltäytyi antamasta vangitsemismääräystä, kun muka ei ollut -todistajia. Silloin täytyi hänen turvautua tähän keinoon, vaikka -pelkkä ajatuskin hänen tytärtään kohtaan tehdyn rikoksen rahalla -hyvittämisestä oli hänen mielestään solvaus. Laki pakotti hänet -hakemaan vahingon korvausta, sillä muuten ei hän olisi saanut asiaa -oikeuden ratkaistavaksi. Mutta näyttääkseen, ettei hän tahdo rahaa, -vaan oikeutta, on hän tyttärineen todistajien ja notarius publicuksen -läsnäollessa antanut kirjallisen selityksen, että -- jos vaadittu -vahingonkorvaus hänelle myönnetään -- rahat tulevat käytettäviksi -niiden raukkojen hyväksi, jotka ovat joutuneet samantapaisten -rikosten uhreiksi, kuin hänen tyttärensäkin. Ne lahjoitetaan -Bethany-laitokselle. - -Linner luki notariuksen sinetillä varustetun luovutuskirjan. - --- Tässä kai on todistus tämän miehen rahanahnaudesta -- jatkoi -Linner. -- Verratkaa miljoonan omistajaa, joka kaikin voimin pitää -kiinni kahdenkymmenenviiden centin rahasta, tähän työmieheen! -- - -Ja Linner jatkoi. Hän puhui ensin tyynesti, innostui sitten ja -lämpeni vähitellen. Hänen silmänsä säihkyiyät, pitkä tukka valui -otsalle ja kasvoille, hän ojensi kätensä ylöspäin. Hän näytti -mahtavalta sillä hetkellä. Entinen taisteluhalu ja voiton varmuus -valloittivat hänet. Ja sanat tulvivat, koskena kohisivat hänen -huuliltansa. Hän puhui siitä mädännäisyydestä, mikä näytti saavan -valtaa rikkaiden nuorukaisten elämässä. Hän vertasi Nilsenin -ja Plummerin perhettä toisiinsa, heidän elintapojansa, heidän -siveyskäsitteitänsä. Hän ei jättänyt koskettelematta mitään seikkaa, -joka voi tähän hämärään asiaan valaistusta ja selitystä antaa. -Lopuksi lausui hän: - --- Tämä nuori tyttö, tämä turvattini, on tullut tänne vieraasta -maasta toivoen saada nauttia vierasvaraisuutta ja saada tilaisuuden -jokapäiväisen leivän hankintaan kunniallisella tavalla. Hän luuli -Amerikan vapauden, yhdenvertaisuuden ja oikeuden maaksi. Kuinka häntä -on kohdeltu. Hänelle on tehty kamalinta vääryyttä. Hänen maineensa -on tahrattu, hänen rohkeutensa masennettu, hänen tulevaisuutensa -turmeltu. Hän on suostunut tulemaan tänne kärsiäkseen niitä -häväistyksiä, joita sydämetön asianajaja tahallaan on heittänyt -hänelle vasten kasvoja polkeakseen hänen kainoutensa jalkoihinsa. -Ja miksi? Saadakseenko rahoja? Ei, mutta saadakseen oikeutta. -Luuletteko, että hän on kärsinyt kaiken tämän hävyttömyyden -huviksensa? Ei, hän vaatii lainsuojelusta kaikkia epäilyksiä, -panettelua ja häväistyksiä vastaan. Hän tahtoo tietää, saako -todellakin käydä nuoren tytön kimppuun ja raiskata hänet, lain -nostamatta rankaisevaa kättään hänen suojaksensa. Nykyajan nuoret -miehet näkyvät luulevan, että he voivat aivan huoletta näin tehdä, -että heitä ei uskalleta ahdistella, kun he ovat rikkaita. Mutta näin -ei saa olla, joku heistä on merkittävä, muutoinhan ei yksikään siveä -nuori tyttö uskalla pimeän tultua kaduilla liikkua. Joku heistä on -merkittävä, jotta ihmiset taas voivat luottaa tuomioistuimeen ja sen -oikeuden tuntoon. Minun suojattini on tullut tänne, vaikka hän on -vieras, ujo, nuori tyttö saadakseen oikeutta. Antakaa sitä hänelle, -herrat jurymiehet! Jätän asian teidän ratkaistavaksenne luottaen -teidän oikeudentuntoonne. -- - -Linner istuutui. Hän hapuili vesilasia, mutta ei voinut juoda, -sillä kädet vapisivat niin kovin. Tuomari lausui muutamia sanoja -jurymiehille kehoittaen heitä omantunnon mukaisesti tutkimaan asiaa. - -Juryn poistuttua tuli saliin haudan hiljaisuus. Hetken perästä -ilmoitettiin, että jury oli valmis julistamaan tuomionsa. Ei -hiiskaustakaan kuulunut suuressa salissa. Vakavina istuivat -jurymiehet paikoilleen. Puheenjohtaja ojensi tuomion asianomaiselle -virkamiehelle, joka luki: - --- Dina Nilsen contra Frank Plummer. Me yllämainittua riitajuttua -tutkimaan valitut jurymiehet katsomme oikeaksi tuomita vastaajan -maksamaan kantajalle viisitoistatuhatta dollaria vahingon korvausta. --- - -Kuului kiljahdus, ja Dina heittäytyi kaikkien nähden isänsä kaulaan, -sitten syöksyi hän Linnerin luo ja suuteli häntä otsalle. Linnerin -silmät loistivat, hän vapisi kuin haavanlehti ja koetti tarttua -pöydän reunaan, mutta käsi ei tehnyt tehtäväänsä, hän kaatui -tiedotonna lattialle. Syntyi yleinen sekasorto. Linner kannettiin -pois. Vastaajan asiamies nousi tulistuneena ja vaati, että asia -oli otettava uudestaan tarkastettavaksi, sillä tuomio oli hänen -mielestään ristiriitainen todistuksiin nähden, sekä tuomittu summa -aivan liian suuri. - - - - -XXV. - - -Linner vietiin kotiin ja kannettiin huoneeseensa. Lääkäri tuli -ja iski suonta, mutta pudisti päätään. Jännitys oli ollut -liian voimakas. Hänen tavaton elämäntapansa, hänen hyödyttömät -kieltäymisyrityksensä ja rasittava ajatustyö, kaikki tämä oli käynyt -yli hänen voimiensa. Useita päiviä makasi hän puhumatonna ja, kuten -näytti, tiedotonna. Nilseniläiset ja Agnes äitinensä olivat olleet -katsomassa häntä, mutta hän ei näyttänyt tuntevan heitä. Neljäntenä -päivänä oli hänen katseessaan vähän enemmän eloa. Hän avasi silmänsä -ja huomasi hotellin isännän istuvan vieressään. Puhe oli vielä -epäselvää. - --- Hän suuteli minua otsalle, eikö totta? Eli olenko minä nähnyt -unta? Viatoin tyttö on suudellut minua; se puhdistaa monta syntiä; -sovittaa monta pahaa; se antaa sovitusta elämässä ja -- kuolemassa. - -Hän sulki silmänsä ja lisäsi hetken kuluttua: - --- Tiesin, että se murtaisi minut, mutta se onkin parempi... paljoa -parempi. Minun elämälläni ei ole mitään tarkoitusta. Ja mehän -voitimme, me voitimme, eikö niin? - --- Ne ovat joka päivä käyneet katsomassa teitä, sekä Nilsenin väki, -että rouva Pryts -- sanoi isäntä. - --- Jumala heitä siunatkoon -- vastasi Linner. - --- Olettehan parempi tänään, herra Linner? -- ettekö olekin? -Tahtoisitteko jotain? Ehkä sampanjaa eli mitä hyvään? Sanokaa vaan, -niin tuodaan. - -Linner pudisti päätään, mutta sitten hän käänsi katseensa isäntään ja -sanoi: - --- Niin, olisi jotain, jota haluaisin, mutta... mutta... se on -kallista. - --- Älkää siitä huoliko -- sanoi isäntä. -- Te olette ansainnut -minulle siksi monta killinkiä, ettei se ole liikaa, jos minä -puolestani koetan tehdä mitä voin. Sanokaa pois vaan! - --- Jos kuolisin, hankkisitte varmaan vähän kukkia haudalleni -- sanoi -Linner. -- Ettekö voisi antaa niitä nyt minulle? Nyt voisin nauttia -niistä, kuoltuani on taas yhdentekevää... - --- Minkälaisia kukkia tahtoisitte? - --- Hm... ne ovat kalliita -- vastasi Linner. - --- Ei haittaa; olenhan luvannut, että saatte niitä. - --- Antakaa vähän kieloja ja ruusuja, mieluimmin nuppuja, -aukeamaisillaan olevia nuppuja, keltasia ja punasia. Ne täyttävät -huoneen tuoksullaan ja loistollaan, ja kielot muistuttavat Norjaa. -Olen usein keväisin poiminut niitä laaksoista. Ne ovat niin kauniita, -puhtaita ja viattomia, kuin nuoret tytöt. Ne muistuttavat Jennietä ja -häntä tänään... vai oliko se tänään? - -Linner meni uudestaan tainnoksiin. Kun hän taas heräsi, istui isäntä -vaimoineen hänen vieressään. He olivat tuoneet korillisen ruusuja ja -kieloja, pistettyinä tuoreisiin sammaliin. - -Linner hymyili ja viittasi, että he asettaisivat korin hänen -kasvojensa lähelle. - --- Kuinka suloista, kuinka ihanaa -- kuiskasi hän. -- Pankaa ne nyt -laseihin päänaluksen kummallekin puolelle, niin saan maata ruusujen -ja kielojen keskellä, antakaa minulle muutamia. Ja tuokaa sitten -viuluni! Soitto ja kukat kuuluvat yhteen. - -Isäntä toi viulun sillä aikaa, kun hänen vaimonsa järjesti kukkia. -Kyynel vierähti Linnerin poskelle, kun hän tarttui käyrään. - --- Hyvästi, viimeinen, ainoa ystäväni -- sanoi hän hiljaa ja suuteli -viulua. -- Kun minä kuolen -- lisäsi hän kääntyen isäntään päin -- -niin antakaa tämä Arne Nilsenille ja sanokaa, että soitan hänelle -elämän onnea... Ja nyt... vielä yksi pyyntö! Te olette ollut niin -hyviä minulle; älkää sentähden pahastuko, että minä pyydän teitä -jättämään minut vähäksi aikaa yksikseni. Tahdon nauttia kukkien -tuoksusta ja unhoittaa nykyisyyden. Tahdon muistella lapsuudenaikoja -ja Jennietä... Ja niin avaa ehkä Pietari mieluummin oven minulle, kun -tulen ruusujen ja kielojen tuoksussa, kuin jos haisisin oluelta ja -juustolta -- lisäsi hän leikillisesti. - -Isäntä nyökkäsi vaan ja poistui vaimoineen varpaillaan hiipien. He -pysähtyivät oven taa jättäen sen raolleen. He pelkäsivät hänelle -jotain tapahtuvan. - -Huoneessa oli kauan aivan hiljaista; sairas puheli kuiskaten -itsekseen. Sitten kuului heikko, värisevä ääni viulusta. Linner -koetti soittaa erästä kappaletta, mutta voimat pettivät. - --- Loppu, loppu -- huokasi hän. Sitten oli taas kaikki hiljaista. --- Jennie, Jennie, tahdotko ottaa vastaan minut, kun tulen -- -huudahti hän. -- Soittoa, kukkia, kieloja ja ruusuja... ne rukoilevat -puolestani... ne... kukat... ovat sinulle... - -Äkkiä nousi hän istumaan vuoteellaan. - --- Me voitimme, eikö niin, me voitimme -- huudahti hän. - -Kuului räiskäys, viulu putosi lattialle synnyttäen valittavan -äänen. Isäntä riensi vaimoineen sisään. Linner makasi -- kuolleena. -Toisella kädellään piteli hän vielä käyrää. Hän ei ollut koskaan -näyttänyt niin kauniilta. Poskien tumma puna oli kadonnut ja sijaan -tullut kuolon kalpeus. Tuuhea tukka muodosti seppeleen hänen päänsä -ympärille. Ruusut tuoksuivat hänen vieressään, punaset ja keltaset, -ja kieloja oli pudonnut hänen rinnallensa. - - - - -XXVI. - - -Tuomio oli sattunut Frank Plummeriin, kuin salaman isku kirkkaalta -taivaalta. Sekä hän, että hänen asianajajansa olivat olleet niin -varmat, ettei Frankia uskallettaisi tuomita ilman todistuksia, -etteivät olleet edes koettaneet lahjoa juryn jäseniä. Asianajaja oli -turvautunut ainoaan mahdolliseen keinoon, hän oli vaatinut asian -uuden käsittelyn alaiseksi. Eräässä myöhemmässä oikeuden istunnossa -suostuttiinkin tähän pyyntöön. - -Nyt täytyi hankkia muutamia todistajia. Ja niitä oli saatava mistä -hyvänsä. Ei säästetty vaivoja eikä rahaa. Frank kirosi itsekseen -sitä onnetonta hetkeä, jona hän oli antanut vallan himoillensa. -Koko hänen tulevaisuutensa oli nyt tärvelty. Toisinaan mietti -hän, eikö sittenkin olisi parasta mennä naimisiin Dinan kanssa ja -karata sitten Wisconsin metsiin, kuten Fanny ja Charles. Mutta -sekin oli nyt myöhäistä. Hän pelkäsi, että Daniel Nilsen olisi -ampunut hänet, kuin koiran, jos hän olisi vielä mennyt hänelle -asiaa esittämään, eikä Dinakaan olisi tainnut suostua enää. Hänhän -oli sallinut häntä julkisesti häväistävän, vaikka tiesikin hänen -syyttömyytensä. Mitä oli tehtävä? Hän oli joutunut kaltevalle -pinnalle, ja nyt saisi hän luisua päähän saakka. Hänen täytyi -tavalla taikka toisella päästä tästä asiasta ja sitten matkustaa -pois kaupungista. Täällä olo oli mahdoton. Hänet oli eroitettu -nuortenmiesten kristillisestä yhdistyksestä, hänen entiset ystävänsä -kaihtivat häntä, hän ei voinut enää seurustella kunnollisten ihmisten -kanssa, tuskin kaduilla liikkua. Sanomalehdet olivat tehneet -laveasti selkoa oikeudenkäynnistä ja osoittaneet myötätuntoisuutta -tuolle onnettomalle tytölle. Jos asia olisi päättynyt tähän, olisi -hän voinut heti puikkia tiehensä, mutta hänhän oli pyytänyt asian -uudestaan otettavaksi esille. Isänsä ja perheen tähden ei hän -voinut menetellä toisin. Sehän olisi ollut sama, kuin rikoksen -tunnustaminen. Joku pelastus _täytyi_ löytyä, mimmoinen tahansa. - -Frank oli huomattavasti vanhentunut näinä kuukausina. Hän ei enää -voinut olla iloinen, ja hänen käytöksensä oli tullut araksi ja -epävarmaksi. Vanha Plummer, asianajaja ja Frank pitivät kaikessa -hiljaisuudessa neuvotteluja "paratiisissa". Suunnitelma oli ajoissa -valmistettava. - --- Ensiksikin on tuleva jury saatava puolelle -- sanoi asianajaja. - --- Otatteko toimittaaksenne sen -- sanoi vanha Plummer. - --- Jos kukkaronne on minun käytettävänäni, vastasi asianajaja. -- -Tällaisissa asioissa ei säästäväisyys ole paikallaan. - --- Peijakkaan tyttöletukka! -- mutisi vanha Plummer. -- Sinä saatat -minut häviöön tämän asian takia, Frank. - --- Siis on paras, että maksan vaaditun summan, pääsen sitte kaikista -nuhdesaarnoista -- vastasi Frank vihaisesti. - --- Sinä? Kyllä kai! Mistä aiot ottaa rahat? Ei, kyllä se on sinun -vanhan isäsi pussi, jota tässä veroitetaan -- porisi ukko Plummer. - --- Me emme ole tulleet tänne väittelemään siitä, isä -- vastasi -Frank. -- Joko täytyy asian mennä menoaan eli on se lopetettava nyt -heti. Tee, kuten tahdot! - --- Sitten olisi aivan välttämätöntä hankkia yksi tai pari todistajaa, -mieluimmin kaksi, jotka voisivat todistaa olleensa tekemisissä miss -Nilsenin kanssa ennen -- sanoi asianajaja johtaakseen puheen oikealle -tolalle. - --- Onko se välttämätöntä? -- kysyi Frank synkästi. - --- Se on ainoa keino, sanoi asianajaja. -- Tuollaiset palvelustytöt, -vallankaan skandinavialaiset, eivät ole juuri kovin turhantarkkoja, -jotta asian voi luullakseni aivan helposti järjestää. - --- Hän ei ole mikään tavallinen palvelustyttö! -- huudahti Frank. - --- Jaha, jos te, herra Plummer, rupeatte puolustamaan häntä, on paras -antaa asian raueta, sanoi asianajaja. - --- Kas niin, heitä nyt hiiteen kaikki tunteellisuus, Frank, sanoi -isä. -- Sinä se olet tämän sopan keittänyt... Voitteko te, herra -asianajaja, hankkia sellaiset todistajat. - --- Se on minulle sangen vastenmielistä, vastasi asianajaja. -- Jätän -mieluummin sen tehtävän teidän huoleksenne. Ehkä teidän ystävienne -joukossa on joku, joka on teille kiitollisuuden velassa, eli joku, -joka huonoja raha-asioitansa korjatakseen tekisi teille tuon pienen -palveluksen? - -Plummer mutisteli huuliansa ja mietti. - --- Täytyykö siinä vannoa? -- kysyi hän. - --- Kyllä, se on ehdoton välttämättömyys, mutta se nyt ei paljoa -merkitse, vastasi asianajaja. -- Tunnen irlantilaisia, jotka vannovat -mitä hyvänsä. Vala on heille vaan muotoasia. - --- Voittehan mainita minulle muutamia sellaisia henkilöitä, niin voin -antaa puhutella heitä, sanoi vanha Plummer. - --- Ja sitten vaaditaan luonnollisesti ehdotonta vaitioloa, sanoi -asianajaja. -- Jos voidaan todistaa, että hänen maineensa on -epäiltävä, menettävät hänen sanansa uskottavaisuutensa, eikä jury voi -tuomita Frank Plummeria, jos vielä jury on edeltäpäin lahjottu. Asia -raukeaa ja hän saa maksaa oikeuskulut. Pitemmälle emme siinä pääse. - -Frank nousi äkkiä ja meni ulos. Asianajaja kääntyi hymyillen mr -Plummeriin. - --- Poikanne näyttää olevan hyvin herkkäsydäminen, sanoi hän. - --- Hän on raukka, vastasi vanha Plummer äreästi. -- Hän heittää ensin -kastanjat uuniin ja antaa ne sitten toisten noukkia sieltä itselleen. -Niin, niin, herra asianajaja, tapaamme tuonnempana. - -Samana iltana lähetti vanha Plummer intiaanipojalleen George -Washingtonille näin kuuluvan kirjeen: - -"Tule heti, tarvitsemme sinua. Saavu konttooriini! James Plummer." - -Neljätoista päivää myöhemmin seisoi siellä tuo mahtavalla -nimellä varustettu poika pitkine kiharoineen ja leveälierisine -teksashattuineen. Isä kertoi hänelle lyhyesti Frankin oikeusjutun. - --- Ja sitten? -- sanoi poika. - --- Tarvitsemme nyt pari henkilöä, jotka voivat todistaa olleensa -ennen tekemisissä tuon Dina Nilsenin kanssa. Toisen täytyy hävitä -meidän tai hänen, ja kun ei ole muuta valittavana, täytyy koettaa -pelastua niin hyvin kuin taitaa. - --- Ymmärrän, joko tappaa tahi kuolla itse, vastasi poika. - --- Täällä on vaikea saada ketään tekemään sitä, jatkoi isä, -- ja on -se sitäpaitsi vaarallistakin, sillä voi tapahtua, että asianomaiset -muuttavat jälkeenpäin mielipidettä. Mutta jos joku vieras sen tekisi -ja katoaisi sitten yhtä äkkiä, kuin oli tullutkin, ei olisi mitään -pelkoa. - --- Senkötähden pyysit minua tulemaan tänne? -- kysyi poika. - --- Sinä olet lähin pelastamaan perheen kunniaa. Ja minä ajattelin, -ettet olisi niin kovin arka maineestasi täällä, kunhan se vaan on -all right Wisconsissa. Se menee sitäpaitsi pian ohitse. Sanomalehdet -puhelevat siitä muutaman päivän ja sitte unhotetaan koko asia. - --- Ja mitä minun pitäisi todistaa? - --- Niin, katsos, sinä olet ollut huvittelemassa täällä -- ajan -voimme sitten tarkemmin määrätä. -- Eräänä iltana olit sinä -toverinesi Cardiff & Donaldsonin kahvilassa, ja siellä tapasit Dina -Nilsenin ja... niin, lopun ymmärrät. Sellaistahan sattuu usein -matkustavaisille. - --- Mutta enhän tiedä edes minkänäköinen hän on. - --- Saat nähdä hänet oikeudessa. - --- Täytyykö siinä vannoa? - --- Luonnollisesti, mutta sellaisista asioistahan ei metsän poika -välitä. - --- Maksetaanko siitä valheesta? - --- Viimeksi tavatessamme sovimme, että saat sahan etkä mitään muuta. -Mutta nyt lupaan sinulle kolmanneksen perinnöstä, jos teet meille -tämän pienen palveluksen. - --- Rahoja ei koskaan voi saada liiaksi -- vastasi intiaani-poika. - --- Mutta nimesi on luonnollisesti muutettava... ei George -Vashington... se kyllä kelpaa, mutta Plummer ei sovi, se herättäisi -epäilystä. Saat ilmoittaa nimeksesi Frager, tai joku sellainen. - --- Saanko perinnönjakomääräyksesi kirjallisesti ja todistettuna? -- -sanoi George. - --- Saat, vastasi vanha Plummer. - -Sopimus oli valmis ja George Vashington katosi ilmestyäkseen -uudestaan oikeudenkäynnin aikana. - -Dina oli pitänyt juryn tuomiota suurena hyvityksenä ja lohdutuksena -vaikeassa asemassaan. Hän oli muuttanut takaisin isänsä luo, ja tämä -puolestaan oli nyt häntä kohtaan itse hyvyys. Mrs Valter kävi usein -katsomassa häntä, ja oli hän herättänyt monen muunkin lämminsydämisen -naisen myötätuntoisuuden Dinaa kohtaan. He kävivät hänen luonansa ja -lähettivät työtä enemmän, kuin hän ehti saada valmiiksikaan. - -Tuli sitten aika, jolloin hänen lapsensa oli näkevä päivän valon. -Nyyhkien painoi hän tuota viatointa olentoa rintaansa vastaan. Daniel -Nilsen seisoi sekavin tuntein kehdon vieressä. Kuitenkin sai tuo -käsiään huitova, avutoin raukka Danielin heltymään. Hän otti pojan -käsivarsilleen ja katseli sitä, ja kyynel vierähti hänen silmästään -pudoten pienokaisen poskelle. Kuinka hän olisikaan ollut iloinen, -jos olisi saanut sekoittamattomin tuntein ottaa syliinsä pienen -tyttärenpoikansa! Mutta nyt oli sekoittunut katkeruutta poikaan, -kehtoon, kaikkiin muistoihin ja seikkoihin, mitkä häntä koskivat. - - * * * * * - -Vasta helmikuussa tuli oikeusjuttu uudestaan otettavaksi esille, ja -samat tuskat olivat vielä kerran kestettävät. - -Dina olisi mielellään antanut jäädä koko asian sikseen, ja Frank -olisi saanut sopia asian pahan omantuntonsa kanssa. Hän ei tuntenut -mitään kostonhalua, olihan hän saanut oikeutta. Mutta nyt pakotti -häntä siihen Frank. Voi, jospa se olisi ohi! Olikohan hänen itsensä -välttämättä oltava oikeudessa? Niin, ehkä. Kukapa puhuisi hänen -puolestaan? Linner oli kuollut; hänen haudalleen vei hän joka -sunnuntai tuoreen kukka-seppeleen. Tarvitsiko hän asianajajan? Eihän -sitä, mikä jo oli todistettu, voitane kumota, ja hänen puolestaan oli -sanottu jo mitä sanomista oli. - -Mrs Valter kuitenkin aavisti, että taistelu tällä kertaa tulisi -paljoa ankarammaksi, kuin edellisellä, ja hän oli hankkinut avuksi -erään nuoren, vasta kaupunkiin muuttaneen asianajan, joka mielellään -tahtoi ansaita kannuksensa. - -Ratkaiseva päivä oli käsissä. Suuri oikeussali oli yhtä täyteen -ahdettu, kuin edelliselläkin kerralla. Useita Dinan ystäviä, -kaupungin arvokkaimpia naisia istui mrs Valterin kanssa ensimäisessä -penkissä. Daniel istui tyttärineen asianajajan pöydän vieressä. Frank -ei ollut saapuvilla. - -Toimitus alkoi, ja todistajat tuotiin esiin. Saatuaan puheenvuoron -nousi Plummerin asianajaja. - --- Arvoisat naiset ja herrat jurymiehet -- alkoi hän. -- Minä lupasin -viimekerralla päämieheni puolesta näyttää toteen, ettei Dina Nilsen -ole niinkään viatoin, kuin näyttää, ja etteivät hänen sanansa siitä -syystä myöskään ole niin erityisesti luotettavia. Ne todistajat ovat -nyt täällä. - -Hän viittasi kädellään. Samassa nousi paikaltaan komea, vakavan -näköinen mies, jonka pikimustat kiharat ympäröivät harvinaisen -kauniita kasvoja ja valuivat alas olkapäille. Kun hän mainitsi -nimensä, George Vashington, purskahti yleisö nauruun. Mutta George -Vashington ei menettänyt hetkeksikään arvokkaisuuttaan. Hän teki -valan ja istuutui todistajien penkille. Kun sitte asiaan kuuluvat -muodolliset kysymykset ja selvitykset olivat tehdyt, alkoi seuraava -kuulustelu: - --- Oletteko nähnyt ennen tämän naisen? - --- Olen. - --- Missä? - --- Cardiff Donaldsonin kahvilassa. - --- Milloin? - --- Vähän toista vuotta sitten marraskuussa. - --- Oliko teillä mitään tekemistä hänen kanssaan? - --- Minä seurustelin hänen kanssaan. - -Naurua ja kuiskauksia kuului yleisön joukosta, mutta George oli yhtä -tyyni. Dina nousi mielenliikutuksesta ja huudahti: - --- Se on valetta, valetta, joka sana! - -Tuomari käski hänen olla vaiti. - -Dinan asianajaja koetti ristikuulustelulla saada George Washingtonia -sotkeutumaan puheisiinsa, mutta tämä säilytti järkähtämättömän -tyyneytensä ja väisti kaikki ansat. - -Useampia todistajia kutsuttiin esille. Ensiksi eräs irlantilainen -kertoi, että hän oli tavannut Dinan vieläkin pahemmassa paikassa, ja -lopuksi saman paikan omistaja, ilkeännäköinen akka todisti, että Dina -Nilsenin tapana oli käydä hänen luonaan. - -Dina oli vaipunut paikalleen. Nyyhkien nojasi hän isänsä rintaa -vastaan. Niin ilkeäksi, niin perkeleelliseksi ei hän ollut luullut -maailmaa. Hän oli myyty, petetty, auttamattomasti kadotettu, ja -Frankilla oli ollut sydäntä tehdä tämä. - -Mrs Valter nousi ja huusi viitaten ympärilleen: - --- Me kaikki naiset menemme takuuseen hänestä. Se on halpamainen -vale, tämä syytös! - -Mutta tuomari neuvoi häntä pysymään tyynenä; muussa tapauksessa -tyhjennettäisiin koko sali. Dinan asianajaja koetti, viitaten -edellisessä oikeudenkäynnissä annettuihin todistuksiin, selittää, -että näissä todistuksissa täytyi olla jotain väärin käsitystä, -joko oli joku toinen sattumalta niin yhdennäköinen, tahi olivat -ne kokonaan Plummerin rikkauden hedelmiä. Hän sanoi, että olisi -kovin karkeata, jos Minneapoliksen tuomioistuin todellakin -antaisi tuomionsa sellaisenkin todistuksen perusteella, minkä tuo -äskenmainittu rouvasihminen kykeni antamaan, ja hän toivoi, että jury -nyt, kuten edelliselläkin kerralla suojelisi viatointa väkivallalta -kaikista viekkaista suunnitelmista huolimatta. - -Plummerin asianajaja nojasi tyytyväisesti hymyillen tuolinsa -selustaan. Tiesihän hän edeltäpäin minkälainen juryn antama -tuomio tulisi olemaan. Ei ollutkaan erittäin helppoa saada juryyn -henkilöitä, jotka olisivat jollain tavalla olleet riippuvaisia -Plummerista eivätkä mistään hinnasta olisi tahtoneet tuomita hänen -poikaansa. Juryn tuomio oli yksimielinen: Frank Plummer vapautettiin, -ja Dina Nilsen määrättiin maksamaan oikeuskulut. - -Sydäntäsärkevä kiljahdus kuului salissa, ja ennenkuin kukaan ehti -estää oli Dina syöksynyt keskelle lattiaa. Hän kohotti molemmat -kätensä taivasta kohti ikäänkuin houraillen ja huusi: - --- Ja minä kutsun täten Frank Plummerin kohtaamaan itseään -Kaikkivaltiaan tuomioistuimen edessä, missä jokaiselle oikeutta -jaetaan! Jumala häntä armahtakoon! - -Ja kädet silmillä hän syöksyi ulos. Kuulijat väistivät häntä -liikutettuina. Isä tahtoi rientää hänen jälessään, mutta hänet -ympäröittiin jokapuolelta, tahdottiin osoittaa myötätuntoisuuttaan -hänelle. - --- Laskekaa minut ulos, laskekaa minut ulos -- pyysi hän ja koetti -raivata tietä itselleen. -- Hän lopettaa päivänsä muutoin. - -Ovessa seisoi mrs Valter. - --- Mikä häpeä! -- sanoi hän Nilsenin korvaan. -- Me maksamme -luonnollisesti kulut. - -Daniel Nilsen ei kuullut. Hän riensi kotiin niin nopeasti, kuin voi. -Pari kertaa täytyi hänen pysähtyä hengittämään, mutta sitten hän -riensi taas eteenpäin. Ei saanut tulla liian myöhään. Hän riuhtasi -huoneensa oven auki. Naapurin vaimo tuuditteli pienokaista siellä. - --- Onko tyttäreni ollut täällä?... Herra Jumala, minne hän on -mennyt?... Joki, joki! -- huusi hän. - -Hän juoksi lähimmälle sillalle, samalle minkä luota mrs Valter oli -löytänyt Dinan tuona unohtumattomana iltana. Hän näki muutamia miehiä -juoksevan pitkin toista rantaa ja viittovan toisille, jotka sysäsivät -vesille venettä. - --- Mitä siellä? -- huusi Daniel. - --- Eräs nainen on heittäytynyt virtaan; nyt joutuu hän jääkappaleiden -alle. - -Sanaakaan lausumatta hyppäsi Daniel veneeseen, sieppasi rannalta -vankan seipään ja sysäsi voimakkaalla liikkeellä veneen rannasta. Hän -oli näkevinään vilahduksen hänen hameestaan jääkappaleiden joukosta. - - - - -XXVII. - - -Kaksi päivää myöhemmin piti Plummerilla olemaan suuret kutsut -sen johdosta, että Frank oli vapautettu syytteestä, sekä että -Charles Bradford ja Fanny olivat vihdoinkin vanhempien pyynnöstä -palanneet Minneapolikseen asettuakseen sinne. Mrs Plummer purjehti -ympäri tulipunaisena kasvoiltaan ja hänen vävynsä auttoi häntä -koristelemisessa. Sytytettiin kruunuja ja alettiin odottaa vieraita. - -Työväki palasi päivän töistään eväskorit käsivarrella. Silloin -ilmestyi äkkiä omituinen näky Bridge Squarella. Huolimatta kovasta -pakkasesta tuli siellä vanha mies paljain päin työntäen käsirattaita. -Niillä makasi kuollut nainen, jonka vaatteissa riippui joka puolella -jääpuikkoja. Miestä voi luulla hulluksi, sillä hän huusi niin -käheällä äänellä, että sitä tuskin voi ymmärtää: - --- Veljet! Työmiehet! Katsokaa tänne! Katsokaa tytärtäni! -Kapitalistit ovat murhanneet hänet, Frank Plummer on murhannut hänet! -Hän oli viatoin, kuin kedon kukka, mutta hän raiskasi hänet, ja -sitten ovat he vannoneet väärin, että hän on kevytmielinen nainen. -Kärsimmekö tällaista? Ne alentavat palkkojamme, ajavat meidät -työstämme, ne jättävät meidät avuttomiksi, kun tulemme vanhoiksi, -ne koettavat tappaa meidät nälkään, ja sitten ne turmelevat meidän -tyttäremme, emmekä me saa oikeutta, sillä me olemme köyhiä ja he -miljoonien omistajia! -- - -Hänen ympärilleen keräännyttiin. Daniel Nilsen pysähtyi erään -lyhtypylvään viereen. Hän nosti tyttärensä ja asetti hänet pylvästä -vasten, jotta myymälöiden kirkas sähkövalo sopi valaisemaan tuota -mykkää olentoa, joka siinä seisoi, kuin aave. - --- Näettekö hänet? Näettekö hänet, huusi isä. -- Kauniimpaa tyttöä -oli tuskin nähty Minneapoliksen kaduilla, ja nyt hän on tuommoinen! -Sen ovat kapitalistit tehneet. Noin pitelevät nyt rikkaiden pojat -teidän tyttäriänne! - -Frank Plummer oli juuri menossa konttoorista kotiinsa. Hän viipyi -siellä myöhään, päästäkseen kulkemaan pimeässä syrjäkatuja. Hän -oli juuri tullut riippusillan yli ja aikoi mennä Bridge Squaren -poikki, kun hän näki väkeä kokoontuvan erään lyhtypylvään ympärille -ja kuuli äänten sorinaa. Hän nousi erään myymälän portaille ja näki -Dinan häikäisevässä valossa seisoen tuijottavan häneen kiillottomilla -silmillään. Valosäteet heijastuivat vaatteiden ympärille -kerääntyneestä jääkerroksesta ja hiuksista riippui jääpuikoista -muodostunut seppele. Hän oli kaatua portailta kadulle. Samassa Daniel -Nilsen huomasi hänet. Hän karjui heiluttaen hurjasti nyrkkiään -ilmassa: - --- Tuolla hän on! Tuolla seisoo murhaaja! Repikää hänet kappaleiksi! -Hirttäkää hänet! - -Villi kiljunta täytti ilman, ja satoja käsivarsia ojentui häntä -kohden. Hän hyppäsi alas. Nyt oli henki kysymyksessä. Väkijoukko -syöksyi hänen jälkeensä. Hän juoksi minkä jaloista lähti. Jos ne nyt -saavat hänet kiinni, repivät ne hänet kappaleiksi. Hän juoksi City -Hallin ympäri ja henki kurkussa hyökkäsi hän poliisivartiakonttooriin. - --- Jumalan tähden, auttakaa, ne tappavat minut, huusi hän. - -Kokonainen rivi revolvereilla ja muilla aseilla varustettuja -konstaapeleita asetettiin tukkimaan sisäänkäytävää. Samassa syöksyi -kansajoukko esiin. - --- Mitä tahdotte? Pois! - --- Tahdomme saada hänet, murhaajan! Hän on kätkeytynyt tänne. -Tahdomme hirttää hänet lyhtypylvääseen. - -Telefonoitiin enemmän poliisia, ja pian riensikin niitä joukko City -Hallia kohden. Mutta kalmankalpeana kykki Frank erään pulpetin takana -kuunnellen raivoisia huutoja. Vasta yösydännä uskallettiin hänet -vahvasti vartioituna lähettää kotiin. Kauan seisoi väkijoukko vielä -ulkopuolella. Mutta yhtäkkiä kävi kuiskaus miehestä mieheen, ja -ikäänkuin komennettuna lähti koko lauma liikkeelle Plummerin taloa -kohti. - -Poliisi lähetettiin vangitsemaan Daniel Nilseniä, mutta työmiehet -estivät sen. - --- Ei maksa vaivaa välittää vanhasta, mielipuolesta miehestä, -sanoivat he. -- Me kyllä vastaamme hänestä ja pidämme hänestä huolen. - --- Kuulehan, Daniel! Tiedäthän, että olemme ystäviäsi. Me autamme -sinua, tule kotiin nyt. - -Eräs heistä otti kuolleen tytön ja laski varovasti rattaille toisen -tarttuessa aisoihin. Daniel kävi sivulla ja puhui taukoamatta. Kun he -tulivat hänen asunnolleen ja eräs heistä aikoi kantaa Dinan sisään, -sysäsi hän hänet syrjään ja huusi: - --- Ei, ei, minä kannan itse hänet! Hyvästi ja kiitos tästä illasta! -Älkää unohtako, mitä olen sanonut! - -Hän nosti varovasti tyttärensä, kantoi hänet sisään ja laski sängylle. - -Huone oli tyhjä. Arne oli lähtenyt hakemaan isäänsä, ja naapurin -vaimo oli vienyt lapsen kotiinsa. Daniel sytytti lampun ja asetti -sen pöydälle. Sitten meni hän tyttärensä luo. Jää oli alkanut -sulaa lämpimässä huoneessa ja vesi juoksi hänen kasvoiltaan ja -vaatteistaan. Daniel kumartui tyttärensä yli, suuteli häntä otsalle -ja taputteli hänen poskiansa. - --- Sinä olet niin kylmä, Dina, niin kylmä, sanoi hän. -- Tule -lämmittelemään hiukan. Nyt olet niin äitisi näköinen, noin hänkin -uinui, kun minä möin huutokaupalla kaikki, mitä meillä oli. -- Daniel -hymyili surullisesti. -- Nuku, nuku, lapseni, hys hys, isäs istuu, -valvoopi... Hän tuijotti eteensä, silmissään kummallinen kaukainen -katse. -- On parasta, että matkustamme kaikki hänen luoksensa, mumisi -hän. -- Täällä ei kannata elää, täällä ei saa oikeutta. - -Kauan istui hän näin tuijotellen, mutta yht'äkkiä kirkastui katse -ja siihen ilmestyi tuo vahingoniloinen ilme, mikä siinä oli aina -silloin, kun hän oli saanut tehneeksi jonkun jekun kapitalisteille. - --- Hm, hm, niin... se ei olisi hullumpaa, ei olisi hullumpaa, mumisi -hän. - -Hän haki paperia ja mustetta sekä rupesi kirjoittamaan suurilla -kirjaimilla. Hän taittoi paperin huolellisesti ja kiinnitti -sen neuloilla takkiinsa. Sitten hän otti lampun, meni kyökkiin -ja irroitti sinne kiinnitetyn pyykkinuoran. Hän koetteli sen -kestävyyttä, kääri sen kokoon ja pisti poveensa. Sitten meni hän -jälleen Dinan luo, kumartui hänen ylitsensä, tarkasteli häntä -hetkisen ja kuiskasi sitten hiljaa: - -Nyt minäkin tulen pian, Dina. Saamme olla yhdessä, sinä ja minä. Minä -suojelen sinua, ettei kukaan voi tehdä sinulle pahaa. Ja äitikin -tulee, ikävöin niin häntä, näetkös. - -Hän suuteli häntä otsalle. Sitten hän sammutti lampun, hiipi ulos ja -lukitsi oven. - - * * * * * - -Plummerillä juhlittiin, mutta mieliala ei ollut läheskään niin -iloinen, kuin ranskalaisen kreivin juhlassa. Useimmat kutsutuista -olivat hylänneet kutsun, toisia oli tekosyillä jäänyt pois, mutta -muutamat olivat tuumineet, ettei ollut mitään syytä välttää -seurustelua perheen kanssa nyt, kun Frank oli syytöksestä vapautettu. -Frankin selittämätön viipyminen teki yleisen alakuloisuuden hyvin -huomattavaksi. - --- Hän viipyy varmaan jonkun tärkeän liikeasian takia ja tulee vasta -myöhemmin, sanoi mr Plummer. - -Mutta Frank ei tullut. Charles Bradford ja hänen vaimonsa koettivat -parastansa, he puhelivat tuosta kuuluisasta kreivijutusta aivan, kuin -se olisi ollut vallan onnistunutta pilaa. Mutta ilmassa oli sittenkin -jotain painostavaa. Tarjottiin juuri jälkiruokaa, kun yhtäkkiä -hirmuinen kiljunta kuului ulkopuolelta. Samassa heitettiin kivi salin -akkunasta sisään. Sitä seurasi toinen. Kauhistuneina katselivat -vieraat toisiaan ja kurkistelivat pelokkaina saliin, missä lasinpalat -helisten lattialle lentelivät samalla, kun ulkona alettiin mitä -inhoittavin naukumiskonsertti. - -Plummer kalpeni, mutta meni päättäväisesti telefoonin luo ja pyysi -lähimmältä poliisiasemalta apuväkeä. Sitten koetti hän tyynnyttää -vieraitansa. - --- Roskaväki ilmoittaa ilonsa tuolla tavalla, sanoi hän. -- Kyllä ne -pian väsyvät. - -Poliisi saapui, ja muutamien paloruiskujen avulla saatiin väkijoukko -hajoitetuksi. Mutta iloisuutta oli mahdoton saada aikaan. Sekä -vanha Plummer että Charles ponnistivat urhoollisesti voimiansa, -mutta turhaan. Siitä syntyi vaan tekaistua, luonnotonta iloa. -Eivätkä vieraat uskaltaneet kotiinkaan lähteä peläten, että saisivat -kiviä vaunuihinsa roistoväeltä, joka ehkä odotteli ensimäisessä -kadunkulmauksessa. Frankia ei vaan näkynyt. Kukaan ei aavistanut, -että poliisi oli tuonut hänet kotiin, että hän oli taka-ovesta -hiipinyt "paratiisin" kautta huoneeseensa ja vapisten makasi -sängyssään. - -Yhden tienoissa rupesivat vieraat lähtemään. Kun ensimäinen -naisista oli, saatuaan päällysvaatteen yllensä, antanut palvelijan -avata oven ja aikoi astua ulos, peräytyi hän ja kaatui kirkaisten -tiedottomana lattialle. Hän oli saanut rintaansa töyttäyksen. -Tunkeennuttiin avonaiselle ovelle. Keskellä oviaukkoa riippui pari -karkeita saappaita ja alaosa miehen ruumiista. Mies oli hirttäytynyt -oven yläpuolella olevaan kaasulyhtykoukkuun. Hänen yläruumiinsa -oli ovenraamin yläpuolella. Plummer oli kalpea, kuin palttina. Hän -antoi ottaa ruumiin alas, hän oli heti tuntenut hänet. Se oli Daniel -Nilsen, jonka hän oli eroittanut työstä, ja jonka tyttären hänen -poikansa oli raiskannut. Hän oli myöskin lyhdyn valossa lukenut -paperilapussa olevan päällekirjoituksen: "Varkaalle, ryövärille ja -fariseukselle, James Plummerille". Sanaakaan lausumatta pisti hän -paperin taskuunsa. Hän tunnusti sen kuuluvan hänelle. Mutta Daniel -Nilsen-raukka heitettiin kadulle pimeään ja pakkaseen, kunnes poliisi -korjasi hänet. - -Kun viimeiset vieraat olivat poistuneet, ja ilo muuttunut itkuksi ja -valitukseksi, meni James Plummer yksin makuuhuoneeseensa, kääri auki -Danielin kirjeen ja luki: - -"Sinä olet tappanut elämäni onnen, olet tappanut lapseni, olet -tappanut minutkin. Olet ottanut kaikki, mitä minulla on ollut -- -ota nyt tää ruumiskin. Lahjoitan sen sinulle kaupanpäällisiksi. -- -Se nuora, jonka olet pannut minun kaulaani, kierretään kerran omaan -kaulaasi sekä kaikkien niiden miljoonaryövärien, jotka elävät leskien -kyynelistä ja työmiesten hiestä." -- - - - - -XXVIII. - - -Eräänä aamuna, ennenkun Agnes oli ehtinyt lähteä soittotunneillensa, -soitettiin ovikelloa. Siellä seisoi Arne Nilsen kalpeana ja väsyneenä -valvomisesta. Hän piteli käsivarsillaan koria. - --- Tekö se olette, Arne, näin aikaisinko jo liikkeellä? -- sanoi -Agnes. -- Tulkaa sisään! - --- Suokaa anteeksi, mutta minun täytyi saada puhutella teitä ennen, -kun menette ulos, sanoi Arne. - --- Onko Dina löydetty? - --- On, ja... isä... - -Arne purskahti itkuun. Hän sai kuitenkin sen verran hillityksi -itseänsä, että voi kertoa isänsä tehneen mielenhäiriössä itsemurhan. - --- He makaavat nyt vierekkäin siellä kotona, isä ja Dina... ja nyt -olen minä yksin... ihan yksin. - -Hän ei voinut pidättää mielenliikutustaan. Agnes antoi hänen itkeä. -Hän oli itsekin säikähdyksestä aivan kuin lamaantunut. Arne pyysi -anteeksi, ettei hän sen paremmin voinut hillitä itseänsä. Hän oli -valvonut monta yötä perätysten, ja oli vielä ikäänkuin huumauksissa -noiden tapahtumien jälkeen, Agnes meni hänen luokseen, taputti häntä -olalle ja silitteli hänen tukkaansa. - --- Autamme teitä niin paljon, kuin voimme, luottakaa siihen, sanoi -hän. -- - --- Teettekö todellakin sen? -- kysyi Arne ja katsoi Agnesta suurilla -kirkkailla silmillään. -- Sitten uskallankin sanoa varsinaisen -asiani. Katsokaas, naapurin vaimo ei voi enää hoitaa Dinan lasta, ja -minun täytyy joko lähettää hänet johonkin turvapaikkaan -- tiedän -että Dina itkisi katkeria kyyneleitä sentähden -- tahi saada hänet -täysihoitoon johonkin. Eiköhän äitinne tahtoisi ottaa häntä? Kun -tietäisin lapsen olevan teidän läheisyydessänne, olisin varma, että -hän kasvaa kunnon mieheksi, ja Dina iloitsisi siellä, missä hän nyt -on. Otin hänet mukaani; hän on tuossa kopassa. - -Arne nosti kopan lattialle, avasi sen ja siirsi peitteet syrjään. -Pienet, punaset, uinuvat lapsen kasvot pistivät esiin kylmän suojaksi -asetettujen vaatteiden seasta. Agnes otti sanaakaan lausumatta -korin. Hän tarkasteli tuota pientä olentoa, joka nukkui siinä niin -rauhallisesti, kuin olisi äiti ja isoisä valvonut hänen vuoteensa -vieressä. Kirkas kyynel vierähti ja putosi lapsen pyöreälle kädelle. - --- Minä vien hänet äidilleni. Hän ei ole vielä noussut, sillä hän ei -ole oikein terve. Odottakaa hiukan! - -Arne istui yksinään tuossa hauskassa arkihuoneessa. Hän katseli -pianon yläpuolella olevaa neitsy Marian ja Jesus-lapsen kuvaa, -pehmoista mattoa, kamiinissa leiskuvaa tulta, ja omituinen kotoisen -rauhan tunne valtasi hänet. Onnellinen hän, joka saa istua -tällaisessa kodissa, vapaana elantohuolista, sellaisten naisten, -kauniin jalon tytön ja lämminsydämisen äidin seurassa! Se on varmaan -elämän suurinta onnea. Hän ei tiennyt äidistään muuta, kuin mitä isä -oli kertonut. Hänen syntymisensähän oli riistänyt häneltä elämän. Nyt -oli hän yksin, hyljättynä vieraiden ihmisten joukossa. - -Agnes tuli takaisin. - --- Pienokainen nukkuu äidin sylissä, sanoi hän. -- Sinne saa hän -jäädä, siellä voi hän hyvin. Hänestä ette tarvitse huolehtia, Arne, -sanoi hän ojentaen hänelle kätensä. -- Niinkauan kun elän, hoidan -häntä, hän on Dinan minulle jättämä perintö. - -Arne nousi ylös ja kiitti häntä. - --- Mitä nyt itse aiotte? kysyi Agnes. - --- Aion myydä kaikki mitä isällä oli ja sitten menen johonkin -oppilaitokseen lukeakseni insinööriksi. - --- Se on oikein. - --- Ja sitten toivon voivani jatkaa isäni työtä, toivon voivani tehdä -jotain työväen ja yhteisen kansan hyväksi. Ette tiedäkään, Agnes, -kuinka paljon vääryyttä heille tehdään. Toivon aina muistavani -Linnerin ohjeen, että ainoastaan hän, joka palavasti vihaa kaikkea -vääryyttä ja kaikkea pahaa, voi kohota kunnian kukkuloille. - --- Minä toivon, ettette kokonaan unohtaisi meitä, sanoi Agnes. -- -Äitini ja minä seuraamme mielenkiinnolla teidän edistymistänne. Voin -sanoa, että me molemmat ajattelemme teistä hyvää. - -Agnes hymyili, mutta Arne tuijotti häneen suurilla säteilevillä -silmillään. - --- Onko se totta? Ajatteletteko todellakin, neiti Agnes? Voi, kumpa -nyt olisi rohkeutta puhua!... Minä rakastan teitä, Agnes; olen -rakastanut pienestä pojasta asti. Saanko ottaa mukaani sen toivon, -että kun kerran olen valmis, ja minulla on koti, te ja äitinne -tahdotte jakaa sen kanssani? - -Agnes katseli noita suuria, uskollisia silmiä, ja hän tunsi että -niihin voi luottaa -- kuolemaan saakka. Ja kuitenkin tuli se niin -odottamatta. Hän oli aina pitänyt Arnesta, mutta vaan ystävänä, -toverina, joka sen lisäksi oli häntä nuorempi. - --- Muistatte kai, että olen vanhempi teitä, Arne, sanoi hän. - --- Mitä siitä, jos te vaan lupaatte odottaa. Lupaatteko? - -Agnes nyökkäsi. - --- Saanko siis toivoa, että se joskus toteutuu? kysyi Arne -katseessaan levoton väike. - -Agnes katseli eteensä lattiaan. - --- Annan varman vastauksen sitten, kun se aika tulee, ennen en voi, -mutta... luulen, että saatte. - -Agnes ojensi hänelle kätensä. Arne puristi sitä niin, että Agneksen -teki mieli huutaa. Arnen mieli teki kietoa kätensä hänen ympärilleen, -pusertaa häntä oikein ja kirkaista ilosta, mutta hän hillitsi itsensä -ja sanoi vaan: - --- Kiitos, kiitos! - -Näytti ettei hän aikoisi ollenkaan hellittää hänen kättänsä. Mutta -lopultakin hän huomasi, että hänen täytyi mennä. Kun hän vihdoinkin -pääsi ulos, huomasi hän, että hän oli unohtanut hattunsa. Hän palasi -sitä hakemaan, mutta silloin unohtui kappa. Kolmannella kerralla -vasta pääsi hän onnellisesti ovesta ulos. Hän meni kotiinsa, missä ne -kaksi makasivat vieretysten kylmässä huoneessa. Täällä ei ollut tulta -kamiinissa, mutta hänen sydämensä oli täynnä toivoa ja sielun silmiin -kuvastui lämpöinen koti ja Agnes, joka hyväillen silitteli hänen -hiuksiansa. - -Agnes nojasi akkunanpieleen ja katseli kauan tuota reipasta poikaa, -joka nyt voitonvarmana asteli katua pitkin. Hän painoi otsansa -akkunanpieluksen ja kysyi: - --- Rakastanko häntä? - -Hetken perästä meni hän äitinsä luo. Hän istuutui vuoteen vieressä -olevalle tuolille, pani kädet ristiin peitteelle ja sanoi vakavasti: - --- Äiti, nyt minä olen kihloissa Arne Nilsenin kanssa. - -Äiti katsoi häneen hämmästyneenä. - --- Oletko, lapseni? -- sanoi hän. Sitten hän kietoi kätensä -tyttärensä kaulaan, suuteli häntä otsalle ja sanoi: - --- Parempaa et olisi koskaan voinut saada. - - - - -XXIX. - - -Daniel Nilsenin ja Dinan hautauksen piti tapahtua kaikessa -hiljaisuudessa. Sanomalehdissä ei ollut mitään ilmoitusta niiden -ajasta, mutta tieto siitä levisi kuitenkin. Hämmästyksekseen näki -Arne pitkän rivin komeita vaunuja liittyvän saattueeseen. Yksistä -näki hän mrs Valterin harmaiden kiharain ympäröimät, hyväntahtoiset -kasvot. Hänhän se oli saanut toisetkin liikkeelle. - -Yksi hänen suojateistaan oli joutunut miljoonahaukkojen -raadeltavaksi. Hän tahtoi saada toimeen mielenosoituksen -Plummerilaisia ja heidän hengenheimolaisiaan vastaan, ja hän saikin. -Siitä puhuttiin julkisesti -- sanomalehdissäkin. - -Vaunujen perässä tulivat eri työväen yhdistykset suruharsoihin -käärittyine lippuineen, marssien loppumattomassa jonossa. Ne olivat -niitä tovereita, joiden puolesta Daniel Nilsen oli taistellut oman -menestyksensä kustannuksella. Eräs kaupungin arvossa pidetyimmistä -vapaamielisistä papeista piti hautapuheen. Työväen puolesta puhui -eräs tunnettu agitaattori. Yleensä oltiin sitä mieltä, että -Frank Plummer oli viimeisen voittonsa saanut väärien valojen ja -paksun kukkaron avulla. Yleinen mielipide tahtoi haudalla panna -vastalauseensa tuomioistuimen päätöstä vastaan, ja ilmoittaa uskonsa -vainajien syyttömyyteen. Suurempaa hyvitystä ei olisi Daniel Nilsen -eikä hänen viaton tyttärensä koskaan voineet saada. - -Frank Plummer pysytteli huoneessaan. Hän ei tahtonut tavata ketään -ihmistä. Bridge Squaren näky -- kuollut nainen lyhtypylvään nojalla --- ahdisteli häntä yötä päivää. Hän pyysi Charlesta makaamaan -hänen huoneessaan, sillä hän oli ruvennut pelkäämään pimeätä. Isä -pelkäsi hänen menettävän järkensä. Sanomalehdissä ollut selonteko -hautajaisista ei suinkaan parantanut asiaa. Sekä isä että poika -huomasivat yleisen mielipiteen olevan heitä vastaan. Frankin olo -Minneapoliksessa kävi aivan sietämättömäksi. Vanha Plummer selitti -Charlekselle liikkeen salaisuudet, jotta hän voi ottaa hoitaakseen -Frankin toimen. - -Eräänä iltana uskalsi Frank mennä ulos. Hän tapasi Agneksen. Tämä -ei vastannut hänen tervehdykseensä, vaan riensi, katsomattakaan -häneen, eteenpäin. Kaikki halveksivat häntä, hän oli sysätty pois -seuraelämästä. Ja tämän kaiken hän olisi voinut kestää elleivät Dinan -kiillottomat silmät olisi häntä seuranneet kaikkialle. - -Vanha Plummer oli neuvotellut perheensä kanssa, ja Frank oli -päätetty lähettää virkistysmatkalle Europaan. Se lieventäisi hänen -suruansa, ja kun hän sitten vuoden päästä palaisi kotiin, olisi jo -kaikki unohdettu. Lähtöpäivä määrättiin, ja matkatavaroita alettiin -järjestellä vähitellen. - - * * * * * - -Oli sunnuntai-aamu. Aurinko paistoi lämpimästi. Kevät oli tulossa, -vaikka korkeat kinokset vielä peittivät maan. Agnes ja hänen äitinsä -päättivät käydä ennen kirkkoon menoa katsomassa Dinan hautaa. Kun -he astuivat sisään hautausmaan portista ja suuntasivat kulkunsa -kapeata käytävää myöten noille vastapeitetyille haudoille, näkivät -he Dinan haudalla makaavan miehen, kasvot maata kohden. Hattu oli -pudonnut päästä ja vierinyt syrjään. Hän ei liikauttanut jäsentäkään. -Agnes huomasi hänet ensiksi ja tarttui äitinsä käsivarteen. Molemmat -seisahtuivat ja odottivat levottomina, että hän liikkuisi. Mutta kun -hän ei sitä tehnyt, hiipivät he hiljaa lähemmäksi. - --- Äiti, se on Frank; tunnen hänet vaatteista, sanoi Agnes. - -He pysähtyivät taas odotellen, että hän havahtuisi, mutta turhaan. - -Kauhea aavistus valtasi heidät. - -He koettivat katsella, eikö haudankaivaja tai joku muu henkilö olisi -sattumalta lähistöllä, mutta ketään ei näkynyt. Lopultakin uskalsivat -he astua lähemmäksi. He olivat oikein aavistaneet. Siinä makasi -Frank, ammottava haava ohimossa; muutamia veripisaroita oli pudonnut -valkoiselle lumelle, ja hän puristi vielä suonenvedontapaisesti -revolveria, jota kerran oli Agnekselle näytellyt. Toisesta kädestä -oli haudalle pudonnut kokoonkäännetty paperi. - -Kauhun valtaamina katselivat he tuota näkyä. Tuuli lähti kulettamaan -paperilappua, ja vaistomaisesti tarttui Agnes siihen, avasi sen ja -luki: - -"Olen Frank Plummer. Minä olen murhannut sen tytön, joka lepää tässä, -ja minä olen kadottanut sieluni rauhan. En voi elää kauempaa. Minun -täytyy mennä hänen luoksensa pyytämään häneltä anteeksi. Antakaa -kaikki anteeksi minulle!" - -Agnes kääri kokoon paperin ja pisti sen hänen taskuunsa. Pari -kyyneltä vierähti hangelle ja hän kuiskasi: - --- Frank -- raukka! - -Hän tarttui äitinsä käsivarteen. - --- Rientäkäämme, äiti, sanoi hän. -- Meidän täytyy lähettää sana -hänen vanhemmilleen. - - * * * * * - -Vanha Plummer seisoi Charleksen kanssa poikansa ruumiin vieressä, -joka oli tuotu kotiin hautausmaalta. - --- Surullinen oli Frankin kohtalo, sanoi hän ja pyyhkäsi kyyneleen -silmästänsä. -- Hän oli hyvä poika, mutta hän ei sopinut -_businessiin_. Hänellä oli liiaksi sitä, mitä sanotaan sydämeksi... -ja omaksitunnoksi... se ei kelpaa... ei kelpaa... - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Kulissien takana, by Kristofer Janson - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KULISSIEN TAKANA *** - -***** This file should be named 50463-8.txt or 50463-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/0/4/6/50463/ - -Produced by Timo Ervasti and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/50463-8.zip b/old/50463-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 8303e9f..0000000 --- a/old/50463-8.zip +++ /dev/null |