diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50455-8.txt | 4248 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50455-8.zip | bin | 57938 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 4248 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..2cb6073 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #50455 (https://www.gutenberg.org/ebooks/50455) diff --git a/old/50455-8.txt b/old/50455-8.txt deleted file mode 100644 index 1989488..0000000 --- a/old/50455-8.txt +++ /dev/null @@ -1,4248 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Eeva, by Jens Christian Hostrup - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - -Title: Eeva - Näytelmä neljässä näytöksessä - -Author: Jens Christian Hostrup - -Release Date: November 14, 2015 [EBook #50455] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK EEVA *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -EEVA - -Näytelmä neljässä näytöksessä - - -Kirj. - -C. HOSTRUP. - - -Suomennos tanskan kielestä - - - -Suomalainen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1897. - - - - -HENKILÖT: - - _Rönnow_, Sallinggaardin omistaja. - _Eeva_, hänen vaimonsa. - _Harald_, heidän poikansa. - _Margrete_, sisäpiika. - _Tokslund_, meijerin vuokraaja. - _Varatuomari Hatting_. - _Rouva Hatting_. - _Knudsen_, maamittari. - _Lavs Hjort_, | - _Per Wollesen_, | talonpoikia. - -Tapahtumapaikka Sallinggaard ja sen ympäristö Jyllannissa -Tanskan maalla. - - - - -Ensimmäinen näytös. - - -Rönnowin sali. Takaseinällä ovi ja sen molemmilla puolilla ikkunat, -joista avonaisen parvekkeen yli näkee puutarhan. Oikealla kaksi ovea, -etumainen etehiseen ja taimmainen ruokasaliin. Vasemmalla ovi Eevan -huoneeseen. - - -Ensimmäinen kohtaus. - - (Eeva ja Harald istuvat pöydän ääressä. Pöydällä on - karttoja ja koulukirjoja). - -_Eeva_. Jo riittää täksi päivää. (Sulkee edessään olevan kirjan ja -nousee). Pane pois kirjasi, poikani, ja juokse ulos, mutta elä mene -kauas, sillä isä varmaankin tulee pian. - -_Harald_. Mutta missä isä on? Eihän isä ollut yölläkään kotona. - -_Eeva_. Ei. Eilis-iltana oli kaupungissa kokous, jossa isän piti olla -mukana, ja tänä aamuna hänen oli määrä keskustella muutamien miesten -kanssa. Etkö ole kuullut, että isä aikoo valtiopäivämieheksi? - -_Harald_. Kaikkihan siitä puhuvat. - -_Eeva_. Kutka siitä puhuvat? - -_Harald_. Kaikki rengit -- ja Tokslund. Kuulehan, äiti! Tokslund'in on -pahamieli siitä, että isä tahtoo tulla valtiopäivämieheksi. - -_Eeva_. Miksi niin, poikaseni? - -_Harald_. Hän sanoi Iso-Jussille, että olisi paljoa parempi että isä -jäisi kotiin, sillä eräs toinen mies tahtoo myöskin päästä -valtiopäiville, ja hän vastustaa isää. - -_Eeva_. Niin, se on aivan totta. - - -Toinen kohtaus. - - Edelliset. Margrete (asettaa pöydälle vesipullon ja laseja). - -_Harald_. Mutta sitten minä sanoin, että hänen pitäisi hävetä, mutta -sitten Tokslund sanoi, että tuo toinen oli tullut ensiksi ja isä oli -tullut vasta jälkeenpäin, ja sitten Margrete sanoi, että hän on niin -hyvä ja Margrete tuntee hänet niin hyvin -- sen toisen miehen... -Kyllähän Margrete isänkin tuntee, mutta hän tuntee myöskin sen toisen. - -_Eeva_ (Margretelle). Vai tunnette te Knudsenin, joka on asettunut -tänne vaaliehdokkaaksi? - -_Margrete_. Niin, rouva, minä olen tuntenut hänet monta vuotta. - -_Eeva_. Me tunsimme hänet myöskin siihen aikaan, kuin hän oli aivan -nuori, ja me pidimme paljon hänestä. Minä kuulin eilis iltana hänen -puhuvan koululla vaalikokouksessa. - -_Margrete_. Minä olen oikein pahoillani siitä, että hän on joutunut -vastustamaan meidän herraa, mutta hän oli luvannut ruveta ehdokkaaksi -paljoa ennemmin, kuin herra Rönnow asiata ajattelikaan. Minä tahdon -sanoa rouvalle, että hän on ennen asunut tällä paikkakunnalla, ja -silloin hänestä täällä pidettiin hyvin paljon; kaikki sanovat että hän -on kelpo mies. - -_Eeva_. Samaa minäkin luulen. Minun mielestäni hän puhui hyvästi eilen. -Mutta minulle kerrottiin, että te olette kihloissa. Ettehän vaan lie -Knudsenin kanssa? - -_Margrete_. Olen, hyvä rouva... ja hän se sai minut teille hakemaan -palveluspaikkaakin viime keväänä, jolloin te muutitte tänne. Hän -vakuutti minulle, että täällä minun olisi niin hyvä olla. - -_Eeva_. Se ilahuttaa minua. Iloitsen siitä, että te olette niin -läheisessä suhteessa häneen sekä myöskin siitä, että hän ajattelee -meitä ystävällisesti. Me tutustuimme häneen silloin, kuin olimme olleet -toista vuotta naimisissa ja vastikään olimme ostaneet maatilan -Sjellannissa. Hän oli siihen aikaan puutarhuri ja pani meidän -kasvitarhamme kuntoon. (Haraldille). Mene vaan, poikaseni. (Suutelee -häntä, Harald juoksee ulos eteisen ovesta.) Mutta sittemmin hän on -suorittanut tutkinnon ja päässyt maamittariksi. Ja nyt hän tahtoo tulla -valtiopäivämieheksi. - -_Margrete_. Niin Knudsen sanoo, että hänellä on halua siihen ja hän on -valmistautunut sitä varten. Mutta nyt minä toivoisin, että hän ei olisi -tehnyt sitä. - -_Eeva_. Miksi niin? Eikö hän ole kelpo mies? Ja miestä siinä -kysytäänkin. - -_Margrete_. Herra on varmaankin hänelle vihoissaan, ja sitten ei -luultavasti käy laatuun, että... että... - -_Eeva_. Että hän tulee tänne teitä katsomaan -- niinkö? Se kyllä käy -laatuun. Olisihan toki hullunkurista, ellei Knudsen paikkakunnalla -käydessään saisi teitä tavata. Ja vaikka te ette olisikaan täällä, niin -ei Knudsenin pitäisi mennä meidän ohi poikkeamatta sisälle. Minäkin -tahtoisin mielelläni tavata häntä pitkästä ajasta. (Vaunujen jyrinää -kuuluu). Jo Rönnow tulee! - - (Rientää ulos eteisen läpi, Margrete perässä). - - -Kolmas kohtaus. - - Varatuomari Hatting rouvineen. Rönnow. Eeva. - -_Rönnow_. Tunnethan sinä varatuomari Hatting'in eilisestä. Tässä on -hänen rouvansa, jonka minä sain lähtemään mukaan tänne. - -_Rouva Hatting_. Niin, herra Rönnow on vastustamaton. Hän saa -puhujataidollaan jäykimmänkin taipumaan. Ja hauska olikin tulla -Sallingaardiin, sillä tämä koti on minulle hyvin tuttu entisen -omistajan ajoilta. - -_Eeva_. Toivonpa, että viihdytte täällä. - -_Rouva Hatting_. Olen jo kauan halunnut tutustua teihin, rouva Rönnow, -sillä minä olen kuullut teistä paljon. Olen aina kuvaillut teitä tosi -naiseksi, hiljaiseksi ja lempeäksi. - -_Eeva_. Te erehdytte. Minä olen päinvastoin oikea peikko. Kysykää vaan -Rönnow'ilta. - -_Rönnow_. Niin, Eeva on tarmokas luonne. Hänessä on tulta. - -_Hatting_. Sellaisia ne naiset ovat meidän aikana. Miehet ovat niin -velttoja, että tuskin viitsivät nostaa jalkojaan, mutta naiset, ne ovat -innoissaan. Semmoinen se on Lillikin. Hänen täytyi välttämättömästi -päästä vaalikokoukseen eilisiltana. Ja kun hän kerran sinne pääsi, niin -hän ei päästänyt minua rauhaan, ennenkuin lupasin ottaa hänet mukaani -myöskin tämän päiväiseen kokoukseen Lyngören ravintolaan. - -_Rouva Hatting_. Niin, minä jouduin ihan haltioihini. Olipa vahinko, -että te ette olleet siellä. - -_Eeva_. Minä olin siinä kokouksessa, joka pidettiin täällä eilen -puolenpäivän aikana. - -_Rouva Hatting_. Ja te innostuitte? Niin, tietysti. Semmoisia me -olemme. - -_Hatting_. Mutta kuulkaa, hyvä rouva! Teidän täytyy käyttää kaikki -intonne pitääksenne Rönnow'ia virkeänä, niin että hän uhraa kaikki -voimansa valtiomiehen tehtäviin. Juuri hänen tapaisiaan miehiä -meidän täytyy saada valtiopäiville. Tässä kysytään valistunutta, -omintakeista miestä, jolla on tavattomat puhujalahjat ja joka ei ole -virkatehtäviinsä hautaantunut, niinkuin me muut. - -_Eeva_. Rönnow on innokas maanviljelijä. - -_Hatting_. Ihan niinkuin olla pitääkin. Tuollaisia vapaita, varakkaita, -sivistyneitä miehiä, niitä meidän täytyy saada valtiopäiville. -Olisittepa nähneet, kuinka hän valloitti kaikkien mielet kaupungissa. -Sieltä ei Matti saa montakaan ääntä. - -_Eeva_. Matti? - -_Hatting_. Niin, Matti Knudsen, maamittari. Ettekö tiedä, että hänen -nimensä on Matti? - -_Rönnow_. Kyllähän sinä sen tiedät, onhan hän sinun vanha ystäväsi. -Sinä saat ylpeillä hänestä. - -_Hatting_. Niin, hänellä on ihailijoita talonpojissa. Ne suosivat -tuollaisia puolisivistyneitä vertaisiaan, jotka osaavat kohdella heitä -oikein kansanomaisesti. Ja tässä vaikuttaa tietysti myöskin se, että -hänen nimensä on Matti. Se, näet, kuuluu niin kotoiselta. He -nimittävätkin häntä kaikki Matti Knudseniksi. - -_Eeva_. Rönnow'in nimi on Martti. - -_Hatting_. Niinkö? Sepä hauskaa! Sen he saavat kuulla kokouksessa -tänäin. Minä lausun: "Herra Martti Rönnow!" Sittenpä nähdään eikö -Martti ole Matin vertainen. - -_Eeva_. Minua Knudsen miellytti. Sivistyksen puutetta en huomannut -hänessä. Hän puhui selvästi ja järkevästi. - -_Rönnow_ (Vakaasti). Niinkö todella? - -_Rouva Hatting_. Niin, te ette tahdo kehua miestänne. Mutta kyllä -teidän kuitenkin täytyy myöntää, että Knudsen oli aivan mitätön mies -herra Rönnow'in rinnalla. Hän oli vielä päälliseksi niin kauhean kuiva -ja vakavakin. Herra Rönnow lausui sukkeluuden toisensa perästä ja sai -koko yleisön nauramaan. - -_Hatting_. Juuri sellainen mies on kaupunkilaisten mieleen. - -_Rönnow_. Minusta on kerrassaan sopimatonta kutsua ihmisiä kokoon ja -sitten ikävystyttää heitä. - -_Eeva_. Minusta ei Knudsen laisinkaan ollut ikävystyttävä. - -_Hatting_. Knudsenissa on kylläkin miestä vertaistensa joukossa, mutta -valtiopäivämieheksi hän ei sovi. Siihen tarvitaan toki parempia. - -_Rouva Hatting_. Niin, parhaimmatkaan eivät ole kylläksi hyviä. -- -Mutta, Hatting, meidänhän piti pistäytyä pappilassa. - -_Eeva_. Jäättehän meille päivälliseksi? Me syömme tänäin tavallista -aikaisemmin, sillä Rönnow lähtee kokoukseen. - -_Rouva Hatting_. Kiitoksia paljon! Me tulemme pian takaisin. Kokoukseen -mekin aijomme. Mutta kun kerran olemme täällä, niin päätimme käydä -pastorin herrasväkeä katsomassa. Ettekö tekin pidä paljo teidän papin -rouvasta? - -_Eeva_. Minä en ole ennättänyt häneen oikein tutustua. - -_Rouva Hatting_. Niin, te olette olleet vasta niin vähän aikaa tällä -paikkakunnalla. Kyllä häneen kannattaa tutustua. Hän on todellinen -nainen. - -_Rönnow_. Enkö saa saattaa teitä pappilaan? - -_Rouva Hatting_. Ette millään muotoa, hyvä herra Rönnow. Rouvanne on -tuskin tavannut teitä sitten eilisen. Nyt hänen täytyy saada olla -hetkinen kahden kesken teidän kanssanne, sillä sitä hän tietysti -mieluimmin haluaa... sellaisia me olemme. Tule, Hatting! Hyvästi siksi -aikaa. Saammehan käydä puutarhan läpi? - - (Hatting rouvineen menee). - - -Neljäs kohtaus. - - Rönnow. Eeva. - -_Rönnow_. Eeva, minä en ole kunnolleen vielä sanonut sinulle hyvää -huomenta (suutelee häntä). Sinä et ole iloinen. Mikä sinun on, Eeva? - -_Eeva_. Ei mitään erityistä. Minä vaan olisin tahtonut olla sinun -kanssasi kahden kesken nämä pari tuntia. Ja minua ei oikein miellytä ne -ihmiset, jotka sinä toit mukaasi. - -_Rönnow_. Kylläpä sinä, kultaseni, olet vaativainen. Hatting on -rehellinen, kelpo mies, ja hänen vaimonsa -- - -_Eeva_. Kylläpä hänkin on vaimo. - -_Rönnow_. No, niin, mutta hänellä on harrastuksia. - -_Eeva_. Minä en ole huomannut hänessä muuta kuin yhden harrastuksen: -hän ihailee sinua. - -_Rönnow_. Etkö sinä iloitse, kun miestäsi kiitetään? - -_Eeva_. Iloitsen kyllä silloin kuin siihen on syytä. - -_Rönnow_. Eeva, sinä et ollut oikein tyytyväinen eiliseen kokoukseen. -Minä huomasin sen heti, kun sinä sanoit minulle hyvästi. -- Suoritinko -minä mielestäsi huonosti tehtäväni? - -_Eeva_. No, etpä juuri. - -_Rönnow_. Enkö minä sinun mielestäsi puhunut hyvin puolestani? Enhän -minä ole mikään harjaantunut puhuja, mutta kaikki sanovat, että minulta -sanat sujuvat helposti. - -_Eeva_. Niin, kyllähän se oli sujuvaa. Mutta minusta sinun puheesi -tuntui hiukan vieraalta. Sinä et ollut oma itsesi. - -_Rönnow_. Minä en ymmärrä sinua. - -_Eeva_. Sinulta ei puuttunut sanoja, sinä olit minusta oikein -kaunopuheinen, olipa puheessasi paikoin intoakin. Mutta samalla tuntui, -kuin tuo into olisi ollut tekemällä tehtyä. Sinä et ollut oikein -luonnollinen. - -_Rönnow_. Kylläpä sinulla on halu etsiä vikoja minussa. - -_Eeva_. Ei, armahani. Siihen ei minulla ole halua. Mutta minä seuraan -koko mieleni hartaudella kaikkea, mikä koskee sinua. Ja siksi minä en -pidä tätä vähäpätöisenä asiana. - -_Rönnow_, Ystäväsi Knudsen oli siis sinun mielestäsi enemmän -luonnollinen, kuin minä? - -_Eeva_ (hellästi). Niin oli. Elä suutu minulle, mutta minusta hänen -puheessaan oli tuota vakaumusta, jota minä kaipasin sinussa. - -_Rönnow_. Nytpä minä ymmärrän. Hän oli kouluasiassa samaa mieltä kuin -sinä. Siinä oli syy. - -_Eeva_. Osaksi siinäkin. Minuun koski kipeästi, kun kuulin sinun -puheessasi vastustavan sitä menettelytapaa, jota me itse noudatamme -Haraldin suhteen. Olemmehan aina olleet yksimielisiä siitä, että lasta -on niin kauan kuin mahdollista kasvatettava kotona. - -_Rönnow_. Mutta minä pelkään, ettei se ole viisasta. Kaupungissa -käydessäni minä puhelin asiasta yliopettaja Bentsenin kanssa ja hän oli -sitä mieltä, että Haraldia on pidetty liian kauan kotona. - -_Eeva_. Haraldhan on vasta yhdeksän vuotias. - -_Rönnow_. Mutta Bentsen sanoi, että poikien pitäisi joutua varahin -kouluun oikein tottuaksensa koulun tapoihin. Jos me nyt heti -lähettäisimme Haraldin Bentsenin luo, niin hän arvelee vielä -ennättävänsä valmistaa hänet tulevaksi vuodeksi latinakouluun. Sitten -voisimme panna hänet pääkaupunkiin suureen oppilaitokseen, jossa pojat -alkavat kymmenvuotiaina lukea latinaa. - -_Eeva_. Ja sinä saatat pitää oikeana, että vanhemmat lähettävät pienen -poikansa monen penikulman päähän kouluun, vaikka heillä olisi varaa -hankkia hänelle kotiopetusta? - -_Rönnow_. Sinä tiedät, etten minäkään tahtoisi mielelläni luopua -Haraldista. Mutta minä olen itse saanut vaillinaista opetusta ja -toivoisin, että poikani kasvaisi isäänsä etevämmäksi. Saattaisimmehan -aluksi lähettää hänet Bentsenin luo reaali-kouluun, sinnehän on -ainoastaan parin penikulman matka. - -_Eeva_. Mutta niin hän joutuu kumminkin pois kodistansa vierasten -ruokaan, ja me emme saa häntä enää koskaan oikein omaksemme. -Lähikaupungissa ei ole latinakoulua. Siis hänet täytyisi vähän ajan -kuluttua lähettää kauas, kauas pois ja me emme ollenkaan voisi -silmälläpitää hänen kehitystään. Minusta on pääasia, että hänestä tulee -hyvä ihminen ja että hän säilyy turmeltumattomana. Haraldia ei saa -viedä äidin silmän alta, ennenkuin hän on vähän vaurastunut ja -ennenkuin hänen arvostelukykynsä on jonkun verran kehittynyt. - -_Rönnow_. Mutta täytyyhän hänen toki oppiakin jotain. - -_Eeva_. Tutkikaa häntä, anna herra Bentseni kuulustaa häntä, niin -näette, että hänellä on yhtä paljon tietoja, kuin muillakin hänen -ikäisillään pojilla. Onhan meidän kesken ollut puhetta siitä että -syksystä ottaisimme Haraldille kotiopettajan ja kutsuisimme Pekka -Tokslundin hänen kanssaan lukemaan. Pekasta Harald saisi reippaan ja -hyvän toverin. - -_Rönnow_. No niin! Saatathan sinä olla oikeassa. Mutta sinulla on kai -muutakin muistutettavaa minun eilisen esiintymiseni johdosta? - -_Eeva_. On niinkin. Minusta tuntui, kuin sinä olisit pari kertaa -vääristellyt vastustajasi sanoja tehdäksesi hänet naurun alaiseksi. - -_Rönnow_. Tuotapa juuri odotinkin. Sinähän olet minun omatuntoni. -- -Minä myönnän, ettei se ollut aivan oikein, mutta sellaista ei voi -välttää vaalikokouksessa. - -_Eeva_. Knudsen ei tehnyt niin. - -_Rönnow_. Älä sinä häntä siitä ylistä. Hän on liian kömpelö ja -moukkamainen lausuakseen mitään sukkelaa. Minulta sellainen taas sujuu -itsestään. Nuo sanat pääsivät ihan kuin vahingossa suustani. - -_Eeva_. Kunpahan sinä sitten vaan olisit oikealla alallasi -valtiopäivämiehenä! - -_Rönnow_. Sen kyllä luulen... En minä koskaan ennen ole asiata -ajatellut, mutta viime kansanjuhlassa pitämäni puheen johdosta monet -kaupunkilaiset tulivat minulta kysymään, enkö tahtoisi asettua -ehdokkaaksi. Ja nyt minä tunnen, että tuo ajatus saa kaikki minun -voimani jännitykseen. Minä luulen, että voin toimittaa jotain hyvää -valtiopäivämiehenä, ja samaa mieltä ovat muutkin, paitsi sinä. - -_Eeva_. Minä kuitenkin tunnen sinut paremmin kuin nuo muut, eikä kukaan -pidä sinusta niin kuin minä. Enkö saa tulla kanssasi muihinkin -kokouksiin? -- Ethän sinä toki voi omaatuntoasi kotiin jättää? - -_Rönnow_. Noin pahaa ja ankaraa omaatuntoa minä hiukan pelkään, se -minun täytyy tunnustaa. - -_Eeva_. Älä sinä, ystäväni, pelkää minua. Meidän, sinun ja minun, -täytyy aina pitää yhtä. - -_Rönnow_. Rakas Eevaseni, emmehän muuta voi. -- Tule sinä vaan mukaan. - - -Viides kohtaus. - - Edelliset. Margrete (eteisestä). - -_Margrete_. Rouva! - -_Eeva_. Mitä nyt? - -_Margrete_. Täällä on eräs, joka tahtoisi tavata rouvaa: - -_Eeva_. Se on varmaankin Knudsen? - -_Margrete_. Hän se on. - -_Eeva_. Sepä hauskaa. Kutsukaa hänet sisälle! - - (Margrete menee). - - -Kuudes kohtaus. - - Rönnow. Eeva. - -_Rönnow_. Knudsen! Joko sinä olet joutunut tekemisiin hänen kanssaan? - -_Eeva_. En -- mutta Margrete on hänen kanssaan kihloissa. - -_Rönnow_. Vai niin? - -_Eeva_. Ja minä sanoin Margretelle, että Knudsenin pitäisi toki tulla -meitä tervehtimään. - -_Rönnow_. Vai niin! (Ottaa hattunsa). Minun täytyy mennä vähän -puhuttelemaan voutia. - -_Eeva_. Älähän toki mene, ennenkuin olet tervehtänyt Knudsenia! Onhan -hän vanha tuttu. - - -Seitsemäs kohtaus. - - Edelliset. Knudsen. - -_Eeva_ (kättelee Knudsenia). Hyvää päivää, Knudsen! No, vihdoinkin. -Monta vuotta on siitä, kuin teidät viimeksi tapasimme. Mutta me emme -ole unohtaneet teitä näiden vuosien kuluessa. Käykää istumaan. - -_Rönnow_ (kohteliaasti, mutta hiukan alentuvasti). Tehkää hyvin ja -istukaa, herra Knudsen! - -_Knudsen_. Minäkin olen usein kaipauksella muistellut teitä ja halunnut -teitä taas tavata. En ikinä voinut ajatella, että herra Rönnow ja minä -kohtaisimme toisemme tällä lailla. - -_Rönnow_. En minäkään. - -_Knudsen_. Eilen en saanut tilaisuutta tulla sanomaan sitä mitä olisin -tahtonut sanoa teille ja rouvalle. Minä vakuutan, että jos te olisitte -asettuneet ensin valtiopäivämies-ehdokkaaksi, niin minä olisin kaikin -tavoin kannattanut teidän vaalianne. - -_Rönnow_. Kiitän kohteliaisuudesta - -_Knudsen_. Tiesinhän entisestään teidät vapaamieliseksi ja kelpo -mieheksi. Mutta kun useat valitsijat olivat kehottaneet minua -asettumaan ehdolle ja minä olin antanut heille lupaukseni, niin en -voinut enää peräytyä, ennenkuin olin kuullut teidän selvittävän -kantanne vaalikokouksessa. - -_Rönnow_. Ja kun te nyt olette kuulleet, niin... - -_Knudsen_. En voi, jos tahdon vakaumustani noudattaa, peräytyä. Meidän -mielipiteissämme on suurempi ero kuin luulinkaan. - -_Rönnow_. Niinkö todella? - -_Knudsen_. Herra Rönnow, minusta tuntui, etenkin eillis-iltaisessa -kokouksessa, kuin te pitäisitte minua miehenä, jolta kokonaan puuttuu -vakaumusta. Siinä te teette minua kohtaan väärin, ja minä olisin hyvin -kiitollinen, jos sallisitte minun hetkisen aikaa keskustella kanssanne -tästä asiasta. - -_Rönnow_. Siihen ei minulla valitettavasti ole aikaa. Minä matkustan -kokouksesta toiseen, ja kun minä tulen kotiin -- - -_Eeva_. Minun mielestäni sinun pitäisi puhua Knudsenin kanssa. - -_Knudsen_. Minua surettaa, jos tämä rikkoo meidän välimme. - -_Rönnow_. Ei kannata. Meidän välillämme on nyt jo ilmi taistelu ja sitä -on enää mahdoton estää. -- Mutta minun täytyy välttämättömäsi puhutella -voutia. Suokaa anteeksi, herra Knudsen! - - (Menee puutarhaan). - - -Kahdeksas kohtaus. - - Eeva. Knudsen. - -_Knudsen_. Herra Rönnow on suuttunut minuun. - -_Eeva_. Se suuttumus ei lähde hänen sydämmestään. Hän on aina puhunut -teistä ystävällisesti. Mutta puhukaamme nyt teistä itsestänne. Te -olette kihloissa? - -_Knudsen_. Niin olen, Margrete on jo kertonut sen rouvalle. Ettekö pidä -hänestä? - -_Eeva_. Margrete on hyvä tyttö, me olemme hyvin mieltyneet häneen. -Mutta minusta tuntuu, kuin hän olisi kärsinyt paljon. Miksi ette mene -naimisiin? Eikö teillä ole varoja? - -_Knudsen_. Ei varojen puute olisi esteenä, mutta siihen on toinen syy. -Margrete ei tahdo. - -_Eeva_. Eikö hän tahdo? - -_Knudsen_. Margrete pelkää avioliittoa. Hän on kasvanut onnettomassa -kodissa. Isä, joka oli käsityöläisenä pääkaupungissa, rääkkäsi -vaimoaan, ja Margrete, vanhin tyttäristä ja äitinsä uskottu, päätti jo -pienenä tyttönä, ettei hän koskaan menisi naimisiin. Äidin kuoltua hän -lähti palvelukseen, mutta kova onni on aina ohjannut hänet sellaisiin -paikkoihin, joissa ei suhde miehen ja vaimon välillä ole ollut -sellainen, kuin hän toivoisi -- sillä hänellä on korkeat ajatukset -avioliitosta. - -_Eeva_. Se on oikein -- niin on minullakin. - -_Knudsen_. Kun me tutustuimme toisiimme, niin Margrete sanoi heti, että -meidän välillämme ei saa olla muuta suhdetta, kuin ystävyyden suhde. -Hänen mielestään meidän tulee seurustella kuten kaksi miestoveria -seurustelee keskenään ja minä en saa koskaan toivoa, että hän suostuisi -minun vaimokseni. Mutta minä toivon sitä kumminkin enkä voi lakata -toivomasta. - -_Eeva_. Margretehan sanoi olevansa teidän kanssanne kihloissa. - -_Knudsen_. Niin me sanomme ihmisten tähden, sillä muuten voisi syntyä -sopimattomia puheita siitä, että minä käyn häntä tervehtimässä ja että -me kävelemme yhdessä. Näinä vuosina hän on ollut ompelijattarena -samassa kaupungissa, jossa minä asun, mutta viime vuonna, kun minä -näin, että te haitte palvelijaa, kehotin häntä ilmoittautumaan teille -palvelukseen. Ajattelin sitä eheää suhdetta, joka muinoisin vallitsi -herra Rönnowin ja teidän välillä. - -_Eeva_. Se suhde on vielä yhtä eheä kuin ennenkin, sen vakuutan teille. -Surua meillä on kyllä ollut, meiltä on kuollut useita lapsia ja yksi -vaan on enää elossa, mutta me olemme kantaneet ilot ja surut yhdessä. -Parempaa miestä ei ole kuin Rönnow. - -_Knudsen_. Minä aina itsekseni ajattelin, että kunhan Margrete vaan -pääsisi teidän perheeseenne, niin hän varmaankin luottamuksella -liittyisi teihin ja oppisi uskomaan, että avioliitossa voi olla onnea, -ja samalla hän tulisi käsittämään, että vaimo saattaa olla yhtä vapaa -kuin mieskin. Ja sehän onkin onnellisinta molemmille puolisoille. - -_Eeva_. Se on todellakin onnellisinta. Me olemme aina avomielisesti -puhelleet keskenämme kaikista asioista, ja minä en ole millonkaan -tuntenut vähintäkään sortoa. - -_Knudsen_. Nyt te tiedätte, mitä minä teiltä pyytäisin, ja minä tiedän, -että te tahdotte auttaa minua karkoittamaan Margreten mielestä nuo -kauhukuvat, jotka tekevät sekä hänen että minun elämäni onnettomaksi. - -_Eeva_. Sen teen ilolla, hyvä Knudsen, luottakaa minuun. Margretesta ja -minusta tulee pian hyvät ystävät. Mutta ettekö tahdo mennä Margreteä -tervehtimään? Hän on luullakseni ruokasalissa. - -_Knudsen_. Kiitän nöyrimmästi, rouva, tuhannet kiitokset! - - (Menee). - - -Yhdeksäs kohtaus. - - Eeva. Hatting ja Rönnow (tulevat puutarhasta). - Sitten rouva Hatting. - -_Hatting_. Kah? Tuosta meni meidän vastustajamme. Käykö hän teillä? - -_Rönnow_. Hän on meidän palvelusneidon kanssa kihloissa. - -_Eeva_. Hän on myöskin meidän vanha ystävämme. - -_Hatting_. Ja se ystävyys vielä kestää! Ompas se lujaa tekoa! Ei ole -eduksi, että kilpailevat vaaliehdokkaat esiintyvät liian hyvinä -ystävinä. - -_Rönnow_. Siitä ei tässä pelkoa. - -_Eeva_. Minun mielestäni päin vastoin olisi suotavaa, että he olisivat -ystäviä; silloinhan ei riita kävisi liian katkeraksi. - -_Hatting_. Vaalitaistelussa täytyy aina olla jonkun verran katkeruutta. -Jos valitsijat joutuvat siihen luuloon, että kilpailevat ehdokkaat ovat -ystäviä keskenään, silloinhan ei kukaan viitsi ruveta toista tai toista -puolustamaan. Kuka houkkio huolisi innostua taisteluun, jossa ei saa -käyttää nyrkkiä, vaan täytyy kaikessa ystävyydessä taputella toisiaan -sormille? - -_Eeva_. Vakaumuksensa mukaanhan valitsijain toki tulisi äänestää. - -_Hatting_. Niinpä kyllä, rouvaseni, jos tämä maailma olisi sellainen, -kuin sen pitäisi olla. Mutta täydellisyydestä puuttuu vielä pikkuisen. -Luuletteko, että näissä valitsijoissa on monta miestä, joilla -on vakaumus? Meillä ei tosiaankaan ole aikaa ruveta heitä -"vakuuttelemaan", hyvä jos onnistumme hiukan kiihottamaan, saamme -heidät ärsytetyiksi toistensa kimppuun. Älkää sentään pelätkö, hyvä -rouva, en minä aijo sytyttää surmaavaa vihaa. Kunhan se vaan pitää -mielet vireillä vaalipäivinä, sammukoon sitten. - -_Eeva_. Inhottavaa! Sano toki jotain, Rönnow. - -_Rönnow_. Minä ainakin uskallan sanoa, että minä taistelen -vakaumuksesta, ja minä tahdon valloittaa alaa vakaumukselleni. - -_Hatting_. Tietysti -- ja teillä on myöskin kykyä siihen, siitä ei -epäilystä. Mutta tuo ei vielä riitä. Tässä kysytään kiihkoa, hiukan -verran intohimoa, muuten ei mihinkään päästä. Jos valitsijat luulevat, -että Knudsen on teidän hyvä ystävänne, silloinhan ei kukaan tahdo häntä -vastustaa. Ja hänen vastustajiensa paljoudestahan teidän voittonne -riippuu. - -_Rönnow_. Siinä on hiukan varteen otettavaa. - -_Hatting_. Paljonkin, sanon minä. - -_Eeva_ (kauhistuneena). Luuletteko todellakin voivanne käyttää minun -miestäni kansankiihottajana? - -_Hatting_. Luulenpa niinkin, rouvaseni. Ja hänellä onkin hyvät lahjat -siihen suuntaan. Olisittepa kuullut hänen puheensa eilis-iltana! - -_Eeva_. Minun mielestäni ei yksikään kunnianhimoinen mies... - -_Hatting_. Te olette perin ihanteellinen, hyvä rouva, ja se kaunistaa -teitä. Sellaisia naisten pitää ollakin. Teidät on luotu tänne syntisten -miesten joukkoon muistuttamaan meitä paremmasta maailmasta. Ja sitä me -kyllä tarvitsemmekin, sillä se meiltä, Jumala paratkoon, joutuu -unohduksiin niin pian kuin olemme tulleet maailman markkinoille. - -_Eeva_ (Rönnowille). Ja tuollaista sinä siedät! - -_Rönnow_. Etkö ymmärrä, että se on leikkiä? Häntä huvittaa sinua -kiusata. (Hattingille) Eikö mennä puutarhaa katsomaan? - -_Hatting_. Mennään vaan. - - (Rouva Hatting tulee puutarhasta.) - -_Rönnow_. Rouva Hatting, ettekö tahdo tulla minun viinamäkeäni -katsomaan? - -_Rouva Hatting_. Ei, kiitoksia, ei tällä kertaa! Nyt minä mielelläni -puhelen vähän teidän rouvanne kanssa. - - (Hatting ja Rönnow menevät puutarhaan.) - - -Kymmenes kohtaus. - - Eeva. Rouva Hatting. - -_Rouva Hatting_. Paljon terveisiä pappilan herrasväeltä. Minusta rouva -Hjembäck on erittäin suloinen nainen. Te, kuulemma, käytte heillä hyvin -harvoin. - -_Eeva_. Meistä on sietämätöntä kuunnella pastori Hjembäckin puheita. -Hän on peräti huono saarnamies. - -_Rouva Hatting_. Hän on -- suoraan sanoen -- oikea lörppä. Mutta sitä -ei hänen rouvansa lainkaan huomaa. Hän ihailee miestään ja pitää häntä -suurena nerona. Kyllä sillä pastorilla vaan on syytä kiittää Jumalaa -sellaisesta vaimosta. Eikö ole? - -_Eeva_. Minusta rouva Hjembäck tekisi viisaimmin sanoessaan miehelleen, -ettei hänen pitäisi olla pappina. - -_Rouva Hatting_. Niinkö? Minusta se olisi liian kovaa. Kun hän nyt on -kerran joutunut sellaiseen asemaan, johon hän ei sovi... - -_Eeva_. Niin hänen pitäisi pyrkiä siitä pois. - -_Rouva Hatting_. Siitä pitäisi rovastin huomauttaa häntä, tahi piispan, -mutta ettehän toki vaatine, että hänen oma vaimonsa... - -_Eeva_. Minun mielestäni vaimo on läheisin auttamaan miestään. - -_Rouva Hatting_. Mutta eikö hän auta sitten miestään? Hän lohduttaa -pastoria siitä, ettei kukaan tahdo kuulla hänen saarnojaan. Hän -rahjustaa kirkkoon joka pyhä, oli ilma millainen hyvänsä... Niin tekin -menettelisitte hänen sijassaan. - -_Eeva_. En, sitä en tekisi. - -_Rouva Hatting_. Ettekö? Minusta se on niin naisellista. -- Mutta -asiasta toiseen. Minä olen saanut uuden tuttavan tässä talossa. - -_Eeva_. Vai niin? Kenenkä? - -_Rouva Hatting_. Teidän pikku Haraldinne. Se on herttainen poika. Minä -pidän niin paljon lapsista... meillä ei ole yhtään. - -_Eeva_ (osanottavasti.) Eikö yhtään? - -_Rouva Hatting_. Se lieneekin parasta, sillä minä varmaankin -hemmottelisin niitä liiaksi. Hatting on kovin ankara lapsille, niitten -täytyy totella kuin sotilaat, ja sellaiseen komentoon en minä osaisi -totuttaa lapsiani. Mutta nyt me kaiketi piakkoin saamme Haraldin -luoksemme. - -_Eeva_. Teillekö? - -_Rouva Hatting_. Niin, kaupunkiin. Tottamar hän kouluun pannaan. - -_Eeva_. Ei vielä muutamiin vuosiin. - -_Rouva Hatting_. Onko se teistä oikein? Poikien pitäisi varahin joutua -vierasten komentoon. Hatting aina sanoo, että "nuorena on vitsa -väännettävä". - -_Eeva_. Minä en tahdo, että poikani väännetään vitsaksi. Tahdon -kasvattaa hänet korkeampaa tarkoitusta varten. - -_Rouva Hatting_. Kyllä ymmärrän teitä. Teillä ei ole sydäntä luopua -hänestä. Sellaisia me naiset olemme. - -_Eeva_. Se ei ole syynä, mutta meidän mielestämme... (kolkutetaan). Joku -pyrkii sisälle. - - (Menee ovelle). - -Yhdestoista kohtaus. - - Eeva. Rouva Hatting. Lavs Hjort ja Per Wollesen. - -_Lavs Hjort_. Päivää! Onko Rönnoowi kotoo? - -_Eeva_. On kyllä. Käykää istumaan! - -_Lavs Hjort_. Suur' kiitost', paljon kiitoksii! Olettenkos työ matammi --- rouva pit' sanomain? - -_Eeva_. Yhden tekevää -- matami tai rouva. Minä olen Rönnowin vaimo. - -_Lavs Hjort_. No, entäs tää toinen? Taitaa olla teitin sisarenne. Johan -sen näöstäkin huomaa? - -_Rouva Hatting_. Te erehdytte, me emme ole edes sukuakaan. Minä olen -varatuomari Hattingin vaimo. - -_Lavs Hjort_. Vai Hattingin! Kyll' mie sen tunnen... Pekka, se on -Hattingin rouva. (Per Wollesen nyökäyttää päätään.). Myö, tota noin, -tultih' puhumah' Rönnoowille siit' rautatiest', että jos se niinkun -pitäis' sit' puolta, että se laitettas' Virumin kylän kautta. -- Eikös -rouva -- tota noin -- puhuis' meitin puolestamme Rönnoowille? - -_Eeva_, Sitä en uskalla luvata, sillä minä en ollenkaan ymmärrä sitä -asiaa. - -_Lavs Hjort_. Niin, se on tietty. Mistäs rouva sen ymmärtäis', mut -sentäh'... - -_Eeva_. Siitä ei olisi apua, sillä minä tiedän, että Rönnow jyrkästi -vastustaa rautatien rakentamista Virumiin. - -_Lavs Hjort_. Vai vastustaa? Vai niin? Sitten ei muuta kun mennäh' -Matti Nuutsenin puheille. - -_Per Wollesen_. Johan myö juteltih' sen kanssa. - -_Lavs Hjort_ (iskee silmää). Suu poikki! -- Minull' olis' tuoll' -porstuass' rouvalle vähän tuomisiin. Meirän muija lährätti... jos ei -rouva ylönkattos'... - -_Eeva_. Ei kiitoksia, minä en tahdo mitään. - -_Lavs Hjort_. Olkoh' sitte -- hyväst' nyt! (Rouva Hattingille.) Entä -jos työ puhuisitte sille teirän herralle siit' meirän kylän -rautatiest'? Kyll' mie sitte muistan, kun tulen kaupunkih'. - -_Rouva Hatting_. Ei, kiitoksia! - -_Lavs Hjort_. Enkös mie sit' arvannu! - - -Kahdestoista kohtaus. - - Edelliset. Rönnow ja Hatting. - -_Hatting_. Hyvää päivää, Lars Hjort ja Per Olsen! (Rönnowille) Siinä on -kaksi miestä Virumista. - -_Rönnow_. Vai Virumista? Sinnehän minun on määrä lähteä huomenna. - -_Lavs Hjort_. Niin oikein! Mie ja Pekka lährettih' jo ennakolt' -tierustamah' mitä Rönnoowi meinaa siit' meirän kylän rautatiestä. - -_Rönnow_. Virumiinko aijotusta rautatiestä? Sen sanon teille heti. -Minun mielestäni koko suunnitelma on mahdoton. - -_Lavs Hjort_. Taitaa kyll' olla niinkih, mut myö tahrotah se sentäh -sinne. Ja jos työ lupaatten puhua sen asian puolest' herranpäivill', -niin työ saatten kaikk' äänet Virumist' ja Mellerupist'. - -_Rönnow_. Sitä en voi. Koko suunnitelma on järjetön. - -_Lavs Hjort_. Sitte ei muuta kun mennäh' Matti Nuutsenin puheille. - -_Rönnow_. Siitä ei lähde apua. Knudsen sanoi itse kokouksessa, että hän -ei tahdo rautatietä rakennettavaksi Virumiin. - -_Per Wollesen_. Sen saman se sano meitillekih. - -_Lavs Hjort_ (iskee hänelle silmää). Ol' vait'... Mut' jos kerta -Nuutsen vastustaa, niin täytyyhän Rönnoowin puolustaa. Niinhän sen olla -pitää.. - -_Hatting_ (Rönnowille). Siinä sen nyt kuulitte. Sellainen on kansan -käsitys. Teidän täytyy joka asiassa vastustaa toisianne. - -_Rönnow_ (Lavs Hjortille). Minä en saata puolustaa tuota suunnitelmaa, -mutta huomenna saatte kuulla, että on paljon tärkeämpiä kysymyksiä, -joitten hyväksi minä tahdon työskennellä, jos te annatte minulle -äänenne. - -_Lavs Hjort_. Ei. Myö tahrotah' vaan rautatie Virumih'. Ei myö muista -asioist' huolita. Valitah' myö Matti Nuutsen. Se on tuttu mies. - -_Hatting_. Oletteko te täällä Virumin kylän asiamiehinä? - -_Lavs Hjort_. Ollah, Virumin ja Mellerupin puolest'. - -_Per Wollesen_. Ei sentäh' kaikkien puolest'. Toista meininkii olivat -Raani ja Raski ja... - -_Lavs Hjort_ (iskee hänelle silmää). Suus' kii! - -_Hatting_ (Rönnowille). Älkää kieltäkö jyrkästi. Meillä ei ole varaa -kadottaa niitä ääniä. - -_Rönnow_ (Hattingille). Enhän minä voi puolustaa mokomaa mieletöntä -tuumaa. - -_Hatting_ (Rönnowille). Koko asia ei pääse esille valtiopäivillä. -Sanokaa, että te tahdotte ajatella asiaa, jos siitä tehdään esitys. - -_Rönnow_ (talonpojille). Koska te pidätte tuota asiaa niin perin -tärkeänä, niin minä tahdon ajatella sitä. - -_Eeva_ (puoliääneen). Rönnow! - -_Rönnow_. Teillä lie asian puolustukseksi syitä, joita minä en tunne. -Sopiihan asiasta lähemmin puhua huomenna, kun minä tulen teidän kylään. - -_Lavs Hjort_. Mikäs vastaus myö nyt saarah' vierä Virumin miehille? - -_Rönnow_. Sanokaa heille, että minä, jos minä kerran tulen paikkakunnan -edustajaksi, tahdon tehdä kaikki mitä voin täyttääkseni valitsijoitteni -kohtuullisia toivomuksia. -- Lähemmin puhumme asiasta huomenna. - -_Lavs Hjort_. No, onhan se aina paremp' kun ei mitäh. Mitäs sie sanot, -Pekka? - -_Per Wollesen_. Onhan se aina jotah'. - -_Lavs Hjort_. Nyt on asia toimitettu. Hyväst' jääkäi! - -_Rönnow_. Mutta teidän pitäisi ensin saada jotain suun avausta. - -_Lavs Hjort_. Paljon kiitoksia vaan! Jo myö syötih' kotoo. Hyväst' nyt -vaan! Hyväst' Rönnow! Hyväst' Hatting! (Hiljaa Eevalle). Entä jos rouva -sentäh' tahtos' ottaa meirän muorin tuliaiset? - -_Eeva_. Ei kiitoksia! - -_Lavs Hjort_. Eikös rouva eres tahro tulla kattomah'? - -_Eeva_. En, minä en tahdo mitään. - -_Lavs Hjort_. Enkös mie sit' arvannu? Hyväst' jääkäi! - - -Kolmastoista kohtaus. - - Eeva. Rönnow. Hatting. Rouva Hatting. - -_Rouva Hatting_. Haha! "Onhan se aina paremp' kun ei mitäh". Eivätpä he -saaneet paljoa. - -_Eeva_. He saivat paljon, liiankin paljon, sillä he saivat toivon. - -_Rönnow_. Kuule, rakas! Minunhan täytyi. Muuten he tuskin olisivat -tulleet huomiseen kokoukseenkaan. Mutta nyt he edes saapuvat kuulemaan -minun puhettani, niin että minä saan tilaisuutta selvittää heille -kantani. Enhän minä ole mennyt mihinkään sitoumuksiin. - -_Hatting_. Ei, herra Rönnow suoriutui erinomaisesti. Ei hitusen -vertaakaan myöntämistä eikä poikkeusta totuudesta. - -_Eeva_. Ellei se ollut valhetta, niin minä en tiedä, mikä on totuus. - -_Rouva Hatting_. Ettehän toki tahtone sanoa, että teidän miehenne on -valehdellut? - -_Eeva_. Koska te kysytte sitä minulta, niin olen pakotettu sanomaan -sen. Eikö hän pettänyt noita miehiä? Eivätkö he saaneet aihetta toivoa, -että he voivat voittaa hänet asiansa puolelle? - -_Rönnow_. Saattaa niin käydäkin, kun minä saan tilaisuutta tutustua -heidän ajatuskantaansa. - -_Eeva_ (kiivaasti). Älä valhettele itsellesi! Sinä tiedät yhtä hyvin -kuin minäkin, että sinä olet heitä pettänyt. - -_Rouva Hatting_. Noin en minä vaan uskaltaisi puhua minun miehelleni. - -_Eeva_. Sen kyllä uskon. Minä kyllä tiedän, kuinka tavallista on, että -aviopuolisot valhettelevat toisilleen, mutta niin me emme ole tehneet. -Me olemme kohdelleet toisiamme vapaina ihmisinä ja olemme aina puhuneet -selvää kieltä toisillemme. - -_Rönnow_. Niin olemme tehneet ja niin tahdomme vastakin tehdä; mutta -sinä aina liioittelet. - -_Rouva Hatting_ (kiihkeästi). Kun te sanotte, että me valehtelemme -miehillemme... - -_Hatting_. Niin siinä on kieltämättä hiukan totta. - -_Rouva Hatting_. Hatting! - -_Hatting_. On kun onkin, Lili! Siinä on hiukan verran totta, mutta se -totuus on liioiteltu -- ja liioiteltu totuus sisältää aina hiukan -valhetta. -- Niin, hyvä rouva, perin vaikea on asettaa tarkkaa rajaa -totuuden ja valheen välille. Se raja ei meidän silmissämme tahdo pysyä -paikallaan. - -_Eeva_. Minun silmissäni se aina pysyy paikallaan. - - (Aviopuolisot puhuvat keskenään seisoen, Hattingit toisella, - Rönnowit toisella puolella näyttämöä). - -_Rönnow_. Eeva, miksi sinä noin tahdot häväistä minua? - -_Eeva_. Häväistä sinua? Itsehän sinä sen teet? - - (He jatkavat keskustelua kiihkeästi). - -_Rouva Hatting_. Oletko ennen nähnyt mokomaa vaimoa? Hänhän on ihan -epänaisellinen? - -_Hatting_. Olisipa hän minun vaimoni, kyllä minä hänet kesyttäisin. - -_Rouva Hatting_ (suuttuneena). Ah, olisi hän sinun vaimosi! - -_Hatting_. Tahtoisitko vaihtaa? - -_Rouva Hatting_. Ei olisi haitaksi. - -_Hatting_. Ei se vaihtokauppa olisi liioin sinulle terveellistä, sillä -silloin sinussa pääsisi valtaan yhtä vaarallinen kapinan henki kuin -hänessäkin. Kuskin on syy, kun hevonen vikuroi. - -_Rönnow_ (Eevalle). Ei, minä vakaasti pyydän, että sinä et tästä lähin -pyrkisi mukaan kokouksiin. - -_Eeva_. Sinähän lupasit viedä minut mukaasi. - -_Rönnow_. Mutta se ei käy laatuun. Minun uskallukseni lannistuu, kun -näen sinun siellä kriitillisenä panevan joka sanan mieleesi. - -_Eeva_. Rönnow, onko se oikein? - -_Rönnow_. Luota minuun. Minä en puhu mitään, mistä en voi vastata. Elä -nyt ole suuttunut. - - -Neljästoista kohtaus. - - Edelliset. Harald (ruokasalista). - -_Harald_. Äiti kulta! - -_Rouva Hatting_. Harald, tule tänne! (koettaa ottaa häntä kiinni, -pujahtaa hänen käsistään ja juoksee Eevan luo). - -_Rönnow_. No, siin' on Harald. Se tietää, että ruoka on pöydällä. - -_Eeva_. Tehkää hyvin ja käykää ruualle. - -_Hatting_ (näyttää Haraldia). Niin, hän ei valehtele niinkuin muut -miehen ilkiöt. - - - - -Toinen näytös. - - -Rönnowin ruokasali. - - -Ensimmäinen kohtaus. - - Eeva. Meijerin vuokraaja Tokslund. - -_Tokslund_. Minä tahdon sanoa, että minulla on aina ollut hyvin suuri -luottamus Knudseniin, Tietysti minulla on myöskin suuri luottamus herra -Rönnowiin, sillä hän on koulun käynyt mies; minulla on ylettömän suuri -luottamus häneen; mutta Knudseniin minulla on oikein uskollinen -luottamus, valtiollisissa asioissa. Minun täytyy se tunnustaa. Eihän -rouva sitä pahaksi pane? - -_Eeva_. En suinkaan, minulla on itsellänikin erinomaisen hyvät -ajatukset Knudsenista. - -_Tokslund_. Siinäpä se. Ja minä olen itse pannut nimeni sen -kirjoituksen alle, jossa pyydettiin häntä asettumaan tänne ehdokkaaksi, -ja minä olen oikeastaan koko asian alkuunpanija, sillä minulla on tuo -valtiollinen luottamus Knudsenia kohtaan, ja talonpojilla, niillä on -samallainen valtiollinen luottamus minuun -- katsokaas. Minä en tosin -itse ole mikään talonpoika, mutta minä olen kuitenkin talonpoika. - -_Eeva_. Siksipä talonpojat pitävät teitä omaan piiriinsä kuuluvana ja -luottavat teihin. - -_Tokslund_. Niin aivan -- juuri sillä lailla. Ja silloin minä en vielä -tietänytkään, että herra Rönnow aikoi ehdokkaaksi. Meillä on kyllä -suuri luottamus herra Rönnowiin, hän ymmärtää hyvin monet asiat, se -täytyy tunnustaa, ja hän kohtelee hyvin kansaa, puhuttelee talonpoikaa -niinkuin vertaistaan, mutta minä en luule, että hän soveltuu -valtiopäivämieheksi yhtä hyvin kuin Knudsen -- kyllä hän siltä voi olla -yhtä hyvä. Emmehän me jokainen sovi valtiopäivämiehiksi, en minäkään -siksi kelpaisi, mutta siltä minä saatan olla yhtä hyvä. - -_Eeva_. Se on selvää. Te ette siis tahdo äänestää Rönnowia - -_Tokslund_. Kyllähän minä tahtoisin, mutta minä tahdon mieluummin -äänestää Knudsenia, sillä häntä kohtaan minulla on tuo valtiollinen -luottamus, ja minä olen pannut nimeni sen kirjoituksen alle. Ja sitten -tuota... herra Rönnow on joutunut tuon varatuomarin talutusnuoraan. - -_Eeva_. Hattinginko? - -_Tokslund_. Niin. Kyllähän Hatting on kelpo mies, hänkin, mutta hän ei -ole semmoinen kuin herra Rönnow. Hän halveksii talonpoikaa. Minä olen -monta kertaa kuullut hänen sanovan, että talonpoika on kansan voima, -mutta hän tarkoittaa sillä, että talonpoika on kuin hevonen, joka on -miestä voimakkaampi. Talonpojan täytyy vetää, mutta hän tahtoo itse -istua ajamassa. Ei, Hatting ei ole kansanvaltainen, mutta minä olen -kansanvaltainen. Minä tarkoitan, että kun me kerran olemme -tasa-arvoisia, niin meidän todellakin tulee olla tasa-arvoisia. - -_Eeva_. Mutta onhan aina kuitenkin suuri ero ihmisten välillä. - -_Tokslund_. On tietysti, se on selvää. Luuletteko että minä tahtoisin -kumota sitä, minkä Jumala on säätänyt. Kun hän on luonut teidät -rouvaksi ja minun vaimoni matamiksi... - -_Eeva_ (hymyillen). En minä usko, että Jumala on meitä luonut rouviksi -tahi matameiksi. - -_Tokslund_. Mutta asia on nyt kerran joutunut sille tolalle, ja minä en -tahdo sitä muuttaa; se jääköön Luojan huoleksi. Minä vaan tarkoitan, -että Jumalan ja lain edessä tulee meidän kaikkien olla tasa-arvoisia, -suurten ja pienten miesten ja vaimoväen. - -_Eeva_. Se on minunkin ajatukseni. Mutta te puhuitte valtiopäivämiehen -vaalista. - -_Tokslund_. Niin, rouvan olisi tietysti hyvä mieli, jos Rönnow -valittaisiin. - -_Eeva_. Se ei ole niinkään tiettyä. - -_Tokslund_. Eikö se siis ole teidän toivonne? - -_Eeva_. Ei, enhän minä edes tiedä soveltuisiko hän siksi. - -_Tokslund_. Enkös minä sitä sanonut? No, hyvä, te siis ette soisikaan -herra Rönnowin joutuvan valtiopäiville. Kas vaan!... Mutta herra Rönnow -varmaankin luulee, että minä aijon äänestää häntä. - -_Eeva_. Niin hän luuleekin. Minusta olisi parasta, että te edeltäkäsin -sanoisitte hänelle, että velvollisuutenne vaatii teitä äänestämään -Knudsenia. - -_Tosklund_. Samaa minä itsekin olen ajatellut. En minä, näette, -tahtoisi loukata herra Rönnowia. - -_Eeva_. Puhukaa hänelle, mitä pikemmin, sitä parempi. Mutta kuinka -luulette vaalin päättyvän? - -_Tosklund_. Kyllä meillä on vankka tuuma saada Knudsen valituksi, -vaikka monet menevätkin Rönnowin puolelle. Hatting, se osaa kaikki -keinot. Mutta nyt Lavs Hjort sanoi tietävänsä, että Virumin ja -Mellerupin miehet aikovat äänestää herra Rönnowia, sillä hän on -luvannut hommata rautatietä Virumiin. - -_Eeva_. Lavs Hjort ymmärsi miestäni väärin. Niin hän ei sanonut. - -_Tokslund_. Eikö hän sanonut? Se on eri asia. Johan minä sitä -ajattelinkin! Herra Rönnow, hänkö nyt olisi ruvennut puuhaamaan -rautatietä Virumiin! - -_Eeva_. Hänen mielestään se on alusta alkain ollut järjetön tuuma, ja -hän sanoi sen vielä hetki sitten. - -_Tosklund_. Sen minä kyllä ymmärrän. Mutta nuo Virumin miehet, ne ovat -niitä visapäitä. Ne vetävät aina vastahankaa. Kyllä minä arvasinkin, -ettei herra Rönnow anna heidän ruveta vetämään itseään nenästä. -- -Kunpa hän nyt vaan ei suuttuisi siitä, että minä en äänestä häntä! - -_Eeva_. Älkää pelätkö! Rönnow kyllä käsittää, että teillä on -aikaisempia velvollisuuksia. - -_Tokslund_. Niin, eikö totta? -- Nyt minun täytyy mennä kyytimään -Knudsenia kokoukseen Lyngerön ravintolaan. Joko herra Rönnow lähti? - -_Eeva_. Hän lähti äsken Hattingin herrasväen kanssa. - -_Tokslund_. Minä siis tapaan hänet kokouspaikassa. Hyvästi nyt, hyvä -rouva, ja kiitoksia paljon! - - (Kättelee Eevaa). - -_Eeva_. Eihän teillä ole mitään kiittämistä. - -_Tokslund_. On kyllä, minulla on aina kiittämistä, kun olen saanut -puhutella teitä. - -_Eeva_. En minä tiedä sanoneeni teille mitään hyvää tänä päivänä. - -_Tokslund_. Ei se hyvyys riipu aina siitä mitä te sanotte, vaan millä -tavalla te sanotte. Minä en oikein ymmärrä, mikä siihen on syynä, mutta -kun minä puhun teidän kanssanne, niin minä aivan unohdan teidän kauniit -vaatteenne, minä en olleenkaan muista, että te olette hieno rouva ja -minä vaan tämmöinen tuhma talonpoika, sillä talonpoika minä sittenkin -olen, oikea maan moukka -- minulta unohtuu koko teidän korkeutenne ja -minusta tuntuu kuin puhuisin oman äitini kanssa. - -_Eeva_ (hymyillen). Elkäähän toki, hyvä Tokslund. Enhän minä ole vielä -edes neljääneljättä täyttänyt. - -_Tokslund_. Senkin minä unohdan kuullessani teidän puhuvan. Te olette -nuori ijältänne, mutta teillä on vanha sydän. Teidän sydämmemme on niin -vanha, niin vanha, että te sen puolesta sopisitte vaikka minun -isoäidikseni. Niin, hyvästi vaan ja paljon kiitoksia! - - (Menee). - - -Toinen kohtaus. - - Eeva. Sitten Margrete. - -_Eeva_. Hauska mies! Kunhan ei vaan Rönnow häneen suuttuisi. Oi, miksi -en saanut mennä mukaan? Kun hänellä on nuo ihmiset seurassaan, niin -kukaan ei oikein näe hänen hyvää sydäntään. (Margrete tulee). Margrete, -minä tahtoisin vähän puhella teidän kanssanne. Knudsen kertoi minulle -teidän elämästänne. - -_Margrete_. Sen minä kyllä arvasin. - -_Eeva_. Te olette syntyneet Köpenhaminassa, ettekö ole? - -_Margrete_. Niin olen. - -_Eeva_. Knudsen sanoi, että teillä on surullisia muistoja -lapsuudestanne. - -_Margrete_. Surulliset ajat alkoivat vasta silloin, kuin minä olin -täyttänyt kaksitoista vuotta. Siihen asti oli lapsuuteni koti -onnellinen. Isäni oli puuseppä, hän teki ahkerasti työtä ja oli -säännöllinen elämässään. - -_Eeva_. Mikä sai aikaan muutoksen? - -_Margrete_. Meitä oli viisi lasta, minä olin vanhin, mutta nuorimman -lapsen syntyessä äitini sairastui -- hän sai rintataudin -- ja sitä ei -isä voinut sietää. Hän oli tottunut iltaisin työstä päästyään tulemaan -valoisaan kotiin, mutta nyt koti oli pimeä ja surullinen. Siitä isä -suuttui. - -_Eeva_. Menikö hän sitten kaupunkiin ryyppäämään? - -_Margrete_. Jospa hän olisi mennytkin! Mutta ei, hän pysyi kotona ja -oli tyly. Äiti ei olisi saanut sairastaa. Kun hän ryki, niin isä ärjyi -hänelle. Hän poltti piippua niin että huone tuli täyteen tupakan savua -ja paiskasi sitten ikkunat auki niin että äiti värisi vilusta. Äiti -kärsi nurkumatta, mutta minä en voinut kärsiä. Isä suuttui minuun ja -pieksi minua kepillään, kun minä olin kolmentoista vuoden ikäinen. -Siitä asti me vihasimme toisiamme. - -_Eeva_. Margrete! - -_Margrete_. Äidin kuoltua meidän välimme tuli sentään hiukan -paremmaksi. -- Kyllä isän kovuus koski kipeästi äitiinikin, sillä -hänellä oli hyvin hellä luonne. Hän koetti taistella heikkoutta vastaan -ja salaili kipujaan lepyttääkseen isääni, mutta siitä ei ollut apua. -Äiti kertoi minulle kerta vanhan tarinan jostain suuresta herrasta -- -herttua tai kreivi, mikä lieneekin ollut -- joka otti vaimokseen köyhän -tytön, ja kun vaimo oli saanut ensimmäisen, lapsensa, otti mies sen -pois häneltä, niin ettei hänen koskaan pitänyt saada nähdä lastansa, -samalla tapaa hän teki toisen lapsen syntyessä, ja vaimo ei tehnyt -vastarintaa eikä valittanut, sanoi vaan: "Minä ja lapseni olemme sinun -omaisuuttasi, tee meille niin kuin hyväksi näet". - -_Eeva_. No, mutta se oli Griseldis. - -_Margrete_. Niin, se sen nimi oli. Mutta äiti parkani sanoi, että noin -nöyrän tulee vaimon olla miehelleen, ei hänellä ole mitään oikeutta -puolellaan. Mutta silloin minä tunsin, että minä en koskaan voisi mennä -kenellekään vaimoksi. - -_Eeva_. Se ei ole totta. Luuletteko, että minä olen mikään Griseldis? -Ja minun ei ole milloinkaan tarvinnut puolustaa oikeuksiani. - -_Margrete_ (terävästi). Rouva on nuori vielä. -- Oi, älkää suuttuko! - -_Eeva_. En minä siitä suutu. Mutta minä olen ollut naimisissa -yksitoista vuotta, ja meillä on ollut paljon suruja. - -_Margrete_. Ne ovat olleet yhteisiä suruja. - -_Eeva_. Yhteisiä ovat kaikki surut avioliitossa. - -_Margrete_. Rouva, saanko sanoa, mitä ajattelen? - -_Eeva_. Sanokaa vaan, puhukaa peittelemättä mitä mielessänne piilee. -Sitä minä pyydänkin. - -_Margrete_. Minä olen nähnyt monta onnetonta avioliittoa, mutta minä -olen myöskin palvellut parissa perheessä, joissa vallitsi hyvä sopu. -Vaikka ei miehen ja vainion suhde ollutkaan kaikin puolin niin eheä, -kuin minä olisin toivonut, oli elämä kuitenkin ystävällistä ja -rauhallista... Mutta minä ajattelin aina itsekseni: kuinkahan käy, jos -vaimo sairastuu? - -_Eeva_. Minä olen monta kertaa ollut sairaana. - -_Margrete_. Se on ollut ohi menevää. Mutta jos vaimo tulee -kivuloiseksi, kituu vuosikausia, koko elinaikansa -- kun koti muuttuu -sairashuoneeksi... kestääkö silloin miehen kärsivällisyys? - -_Eeva_. Kyllä se kestää, jos mies rakastaa vaimoaan. - -_Margrete_. Entä jos vaimo muuttuu äreäksi -- tai jos mies ja vaimo -ovat eri mieltä jossain tärkeässä asiassa? - -_Eeva_. Me olemme olleet monessa asiassa eri mieltä, mutta silloin sitä -puhutaan suut puhtaaksi ja kumpainenkin taistelee mielipiteensä -puolesta. - -_Margrete_. Kuinka kauan? - -_Eeva_. Kunnes se voittaa, joka on oikeassa. - -_Margrete_. Mutta jos se, joka on väärässä, tahtoo saada voiton, jos -hän suuttuu vastustuksesta ja pakottaa toisen taipumaan? - -_Eeva_. Sitä hän ei tahdo, jos hän huomaa toisessa rakkautta ja lujan -vakaumuksen. Vaimo on usein itse syypää siihen että mies häntä sortaa --- hän ei ole itse tarpeeksi puolustanut oikeuttaan. - -_Margrete_. Minun mieleni keventyy kuullessani teidän puhettanne, sillä -te uskotte itse sitä, mitä te sanotte. Kunpa minä vaan saisin yhden -asian selville! - -_Eeva_. Mikä se on? Uskokaa se minulle? - -_Margrete_. Minä tiedän, että on perheitä, joissa mies ja vaimo elävät -sovinnossa. Sellaisia on paljon talonpojissakin täällä naapuristossa. -He kantavat uskollisesti ilot ja surut yhdessä, ovat minun -ymmärtääkseni hyviä ystäviä. Mutta kun ihmiset ovat ainoastaan ystäviä, -niin eikö olisi parasta, että he eläisivätkin ystävinä menemättä -avioliittoon? - -_Eeva_. Knudsen parka! Te ette rakasta häntä. - -_Margrete_. Samaa minä itsekin pelkään. Uskokaa minua, hyvä rouva, minä -pidän Knudsenistä. Hän on kuin rakas veli. Minä tahtoisin niin -mielelläni olla hänen luonaan ja puhella hänen kanssaan joka päivä. - -_Eeva_. Mutta jos hän sairastuisi? Tulisi kivuloiseksi elinijäkseen? - -_Margrete_. Olen minä sitäkin ajatellut. Sitten minä tahtoisin mennä -hänen kanssansa naimisiin saadakseni hoitaa häntä. - -_Eeva_. Jos hän väsyisi odotukseen ja menisi toisen kanssa naimisiin? - -_Margrete_ (kiihkeästi). Se on mahdotonta! Luuletteko että hän -saattaisi sen tehdä? - -_Eeva_. En minä moittisi häntä siitä, jos hän tapaisi hyvän tytön, joka -tahtoisi antaa hänelle enemmänkin, kuin vain ystävyyttä. - -_Margrete_. Mutta minä en koskaan voisi tehdä niin. Eikö hän olisi -uskoton, jos hän niin tekisi? - -_Eeva_. Onko veli uskoton sisarelleen ottaessaan itselleen vaimon? -Ettehän te millään tavoin olisi toistenne tiellä. - -_Margrete_ (käsi otsalla). Minusta sittenkin tuntuu... mutta kenties... -(keskeyttäen.) Kiitoksia, hyvä rouva siitä että te puhutte minulle -sillä lailla. Minä olen aina kaivannut sellaista ihmistä, kuin te -olette (tarttuu Eevan käteen.) - -_Eeva_ (pitäen Margreten kättä omassaan). Toisten puhumme enemmän -samasta asiasta. - -_Margrete_. Oi, kuinka hyvä te olette, mutta minä olen paha, sen minä -tiedän itsekin; minä olen epäluuloinen. - -_Eeva_ (pitää edelleen Margretea kädestä). Teidän sydämmenne on ollut -sairas, mutta se pian paranee. Olkaamme ystäviä, Margrete. - - (Suutelee häntä ja menee puutarhaan.) - -_Margrete_. Hän on minun ystäväni, sen minä tunnen. -- Kunpa Knudsen -nyt olisi täällä! Mutta parasta lie kumminkin, että saan aikaa miettiä. - - (Menee.) - -Lyngören ravintolan puutarha. Taustalla näkyy ravintola, jonka ovi on -auki puutarhaan. Sivulla aita, jonka ylitse näkyy jyllantilainen -maisema. Näyttämön etualalla pöytä sekä istuimia. - - - - -Kolmas kohtaus. - - -Ravintolasta kuuluu "eläköön"-huutoja. Rönnow astuu ulos kynä, paperi -ja mustepullo kädessä, Hatting perässä. - -_Rönnow_ (asettaa kirjoitusneuvot pöydälle). Onpa virkistävää taas -päästä raittiiseen ilmaan. Siellä sisällä oli hirmuisen kuuma. - - (Kirjoittaa.) - -_Hatting_. Hiukan helteinen on se tie, joka valtiopäiville vie. -- Joko -nyt konttoorityössä? - -_Rönnow_. Minä kirjoitan vain muutaman sanan. Holm, Ylikartanon isäntä, -on kutsunut minua yöksi heille. Hän lupaa huomenna lähteä minun -kanssani kylälle ajelemaan ja saattaa minut muutamien varakkaiden -valitsijain tuttavuuteen. Sitä tarjousta ei minun mielestäni sovi -hylätä. - -_Hatting_. Ei millään muotoa. Me tarvitsemme kaiken avun, mikä suinkin -on saatavissa. - -_Rönnow_ (yhä kirjoittaen). Minä vaan kirjoitan vaimolleni, etten saavu -yöksi kotiin. Nyt minun täytyy saada joku, joka toimittaa kirjeen -perille. - -_Hatting_. Minä otan sen mukaani, mehän ajamme aivan teidän sivuitse. --- Niin, menkää toki Holmin luoksi. Meidän täytyy toimia tavallista -tarmokkaammin, jos mielimme saada voiton. - -_Rönnow_. Sen uskon... Nyt minä ryntään kuolemaa halveksien taisteluun -enkä säästä iskuja. - -_Hatting_. Se on oikein. Minusta kuitenkin tuntui, kuin te tänäin -olisitte pidelleet hieman pahasti Knudsen parkaa. -- Kunpa se teidän -rouvanne vaan ei vastustaisi meitä! - -_Rönnow_. Mitä joutavia! Ei hän ymmärrä sellaisia asioita. Ja eihän -hänellä ole äänivaltaakaan. - -_Hatting_. Kyllä hänellä on "äänivalta", sen minä takaan. Onpa kumma, -kuinka hän tänä lyhyenä aikana on onnistunut saamaan kaikki -paikkakuntalaiset ihailijoikseen. Kaikki puhuvat hänestä. - -_Rönnow_. Hänellä on jalo sydän ja hän ottaa osaa toisten suruihin. Sen -ihmiset pian huomaavat. - -_Hatting_. Niin, teillä on erinomainen vaimo. Mutta siksipä olisikin -perin onnetonta, jos ihmiset saisivat tietää, ettei hän tässä asiassa -ole teidän puolellanne. - -_Rönnow_. Vaimoni on kyllä minun puolellani, siitä ei epäilystä. Mutta -hän on saanut päähänsä, että minun... - -_Hatting_. Pitäisi kaivaa leiviskänne maahan -- niin, tietysti. Hän -tarkoittaa tietysti erinomaisen hyvää. Mutta oletteko varma siitä, -ettei hän, pitäessään huolta miehestään, katsoisi velvollisuudekseen -vastustaa teidän vaalianne? - -_Rönnow_ (hitaasti). Sitä en usko. - -_Hatting_. Entä jos hän pitää kutsumuksenaan auttaa teitä oikealle -tielle ja luulee teidän nyt kulkevan perikatoanne kohden? - -_Rönnow_. Niin hullusti ei toki liene. - -_Hatting_. Hm! Ette sentään taida olla asiasta aivan varma. - -_Rönnow_. Minun täytyy myöntää, että vaimoni ei hevillä luovu siitä, -mitä hän pitää oikeana, ja että hänellä on tarmoa. - -_Hatting_. Siinäpä se! Pian te saatte huomata, että teidän rouvallanne -on "äänivalta" tässä asiassa. - -_Rönnow_. Jospa niin olisikin, olisihan se tavallansa paikallaan, koska -asia koskee hänen miestänsä. - -_Hatting_. Eikö siis enää saisi olla mitään asiaa, jossa miehellä on -yksinvalta? - -_Rönnow_. Tietysti! Ilmestyyhän siinäkin miehen yksinvalta, että minä -asetun vaaliehdokkaaksi, vaikka vaimoni vastustaa. - -_Hatting_. Mutta jos hän saa aikaan sen, että teitä ei valita, -silloinhan hän vallitsee? - -_Rönnow_. Te tarkoitatte siis että vaimollani ei pitäisi olla oikeutta -sekaantua tähän asiaan eikä edes lausua siitä mielipidettään. -Yhdessähän miehen ja vaimon tulee päättää kaikki asiat? - -_Hatting_. Kaikki asiatko? Eipä niinkään, herra Rönnow. Kuinka te -menettelette kotitoimissa? Määräättekö te vaimonne kanssa pesupäivät? -Sekaannutteko te leipomapuuhiin ja ompeluasioihin?... on siis yksi ala, -jossa vaimonne on yksinvaltias. - -_Rönnow:_ On tietysti. - -_Hatting_. Kuulkaa, teillä on erinomainen vaimo, mutta te olette -tehneet hänelle vääryyttä. - -_Rönnow_, Kuinka niin? - -_Hatting_. Jos kerran vaimon on velvollisuus auttaa miestään, niin -tulee myöskin miehen auttaa vaimoaan. Mutta eikö mies tee väärin, jos -hän ei auta vaimoaan käsittämään, kuinka kauas hänen toimialansa -ulottuu, mikä on hänen valtansa raja? - -_Rönnow_. Niin, mikä on hänen valtansa raja? - -_Hatting_. Miehen tahto. - -_Rönnow_. Niin, jos mies on oikeassa. - -_Hatting_. Miehen vallalla on tietysti myöskin rajansa. Sen on -asettanut laki. - -_Rönnow_. Laki -- niin - - -Neljäs kohtaus. - - Tokslund (ravintolasta). Edelliset. - -_Tokslund_. Hyvää päivää, herra Rönnow! - -_Rönnow_. Tokslund, tekö täällä? Oletteko ollut kokouksessa? - -_Tokslund_. Olen. Onhan sitä velvollinen olemaan asioissa mukana. - -_Rönnow_. Te olette varmaan keskustellut miesten kanssa. Kumpaiselleko -taholle mielet kääntyvät? Onko paljon väkeä meidän puolellamme? - -_Tokslund_. Meidänkö puolellamme? Teidänkö ja minun puolellani? - -_Rönnow_. Niin. - -_Tokslund_. Kaikki ovat meidän puolellamme. - -_Rönnow_. Niinkö sanotte? - -_Tokslund_. Se on selvää. Ne, jotka eivät ole teidän puolellanne, ovat -minun puolellani, ja ne, jotka eivät ole minun puolellani, ovat teidän -puolellanne. - -_Hatting_. Kuulkaa, mies, ettekö te aijo äänestää herra Rönnowia? - -_Tokslund_, En. - -_Hatting_. Miksi ette? - -_Rönnow_. Jokainen äänestäköön vakaumuksensa mukaan. - -_Tokslund_. Oikein sanottu, herra Rönnow! Minä sanoin jo rouvallekin, -että minulla on suuri luottamus herra Rönnowiin, oikein suuri -luottamus, mutta Knudseniin minä luotan valtiollisissa asioissa. - -_Hatting_. Vai niin? - -_Tokslund_. Knudsenin minä olen tuntenut kauan, ja minä olin niiden -etupäässä, jotka pyysivät häntä asettumaan ehdokkaaksi. Pyyntökirja -lähettiin hänelle aikoja ennen, kuin herra Rönnow ajatteli koko -asiaakaan. - -_Rönnow_. Teidän ei suinkaan tarvitse puolustaa itseänne. - -_Tokslund_. Ei suinkaan. Sitä samaa rouvakin sanoi. Menkää vaan -Rönnowiin luo -- sanoi hän -- ja sanokaa hänelle suoraan, että niin on -asia. Niin hän sanoi. Rouva on meidän puolellamme. - -_Hatting_. Teidänkö puolellanne? - -_Tokslund_. Niin, sen hän itse sanoi. Hän tahtoisi saada Knudsenin -valtiopäiville. - -_Hatting_, Sehän on luonnollista. Hän ei tahtoisi päästää miestään -talveksi pois kotoa. - -_Tokslund_. Luuletteko, että se on syynä? - -_Hatting_. Tietysti! Luuletteko, että hän pitää Knudsenia parempana -kuin omaa miestään? - -_Tokslund_. Ei, sitä ei suinkaan tee rouva Rönnowin tapainen vaimo. Sen -minä ymmärrän. Mutta, herra Rönnow, te ymmärrätte myöskin minua. Ja jos -teillä olisi halua tulla kunnallislautakuntaan -- -- -- - -_Rönnow_. Ei, kiitoksia! - -_Tokslund_. Niin silloin te saisitte minun ääneni, siihen saatte -luottaa, ja minulla on jonkun verran vaikutusvaltaa tämän kunnan -asioissa, vaikka minä itse sen sanon. Mutta te kai tahdotte mieluummin -tulla valtiopäivämieheksi? - -_Rönnow_. Niin tahdon. Noista muista tehtävistä pysyn mieluummin -erossa. - -_Tokslund_. Mutta te ette ajan pitkään saa pysyä niistä erossa. Sillä -me olemme kaikki sitä mieltä, että herra Rönnow on kelpo mies ja hän on -koulunkäynyt. - -_Rönnow_. On niitä muitakin "kelpo miehiä" ja "koulunkäyneitä." - -_Tokslund_. On kyllä, mutta he tahtovat myöskin olla vapaat. -- Niin, -nyt minun täytyy lähteä kotiin. Hyvästi, herra Rönnow! Hyvästi, herra -varatuomari! - - (Menee.) - - -Viides kohtaus. - - Rönnow. Hatting. - -_Hatting_. Se oli paha juttu. - -_Rönnow_. No, yksi ääni siellä tahi täällä vähät siitä! - -_Hatting_. Siinä meni monta ääntä. - -_Rönnow_. Eikö mitä! Tokslund on hauska mies, mutta hänen -valtiollisesta vaikutuksestaan minulla ei ole ylen suuria ajatuksia. - -_Hatting_. Siinä te erehdytte. Sellainen mies on omansa keräämään ääniä -maakylissä. Hän lukee ahkeraan sanomalehtiä eikä tosin tee sydäntään -ryöväritten luolaksi, mutta pieksee kieltään joka talossa, ja nämä -maanmoukat ymmärtävät häntä paljoa paremmin kuin meitä. Huomenna tietää -jo koko pitäjä, että teidän vaimonne ei soisi teidän tulevan -valtiopäiville. Ehkäpä tämän tiedon vahingollinen vaikutus hiukan -vähenee, jos Tokslund samalla selittäisi syyksi sen, että rouvanne ei -tahtoisi päästää teitä pois kotoa, sillä sitä talonpojat ymmärtävät. - -_Rönnow_. Mutta se ei ole tässä vaikuttava syy. - -_Hatting_. Onpa niinkin. Se vaikuttaa enemmän kuin te uskotte, ja -enemmän kuin vaimonne itse luuleekaan. Naiset arvostelevat aina asioita -itsensä kannalta. - -_Rönnow_. Mutta Eeva ei ole itsekäs. En tunne ihmistä, joka olisi niin -alttiiksiantava, kuin hän. - -_Hatting_. Kyllä hän osaa antaa alttiiksi itsensä, sitä en epäile. -Mutta osaako hän arvostella asioita objektiivisesti, unohtaa henkilön -asian vuoksi? Ei, sitä eivät naiset koskaan opi. Senpä vuoksi nainen -auttamattomasti joutuu harhatielle sekaantuessaan politiikkaan. Mutta -siitä ei häneen sovi suuttua, se olisi armotonta. Miehen on syy, jos -näin pahasti käypi. - -_Rönnow_. Luuletteko, että se seikka vahingoittaa minun vaaliani. - -_Hatting_. Minä tiedän, että se vahingoittaa. Pian sen itsekin -huomaatte. Jos tahdotte tietää minun mielipiteeni, niin lausun teille, -että parasta olisi meidän pistää pillit pussiin ja lähteä kotiin -nukkumaan, sillä kaikki meidän työmme tulokset haihtuvat kuin tuhka -tuuleen, ellette ajoissa ehkäise vaimonne vaikutusta. -- Mutta vaikkapa -se kumma tapahtuisikin, että te joutuisitte valtiopäiville -- jota minä -en usko --, niin luuletteko te siellä toimivanne vapaasti? Älkääpä -mitä? Teidän rouvanne valvoo teidän tekojanne yötä ja päivää -- -- hän -lukee sanomalehtiä. - -_Rönnow_. Sehän on luonnollista. - -_Hatting_. Hänen silmänsä vartioivat teitä. Joka kerta, kuin te -lausutte sanankin, joka kerta, kuin te otatte osaa äänestykseen, joka -kerta kuin teidän nimenne mainitaan, on hän valveilla. Hän ei käsitä, -mitä yhteiskunnan etu vaatii, hän vaan katsoo, vastaatteko te -ihannetta, pysyttekö te puhtaana enkelinä valtiopäivärosvojen joukossa. -Ja kun te sitten käytte kotona, niin silloin on syntiluettelo valmis, -silloin saatte vastata pahoista teoistanne. - -_Rönnow_. Kylläpä te luulette tuntevanne kaikki naiset. - -_Hatting_. En kaikkia, ainoastaan ne, joiden luonteet eivät ole -monimutkaisempaa tekoa kuin teidän vaimonne ja minun vaimoni. Teidän -vaimonne on kaikkein parasta laatua, siitä ei puhettakaan. Minun Lilini -ei ole ensiluokan vaimoja, mutta hän kelpaa kyllä minulle. - -_Rönnow_. Mikä on ensi luokan vaimojen tunnusmerkki? - -_Hatting_. Heidän _äidillisyytensä_ -- se on naisten erikoislahja. -Mutta ellei ensiluokan vaimoa pysytetä rajain sisällä, niin hän tahtoo -olla äitinä miehelleenkin, ja se ei sovi. - -_Rönnow_. Sille ei voi mitään. - -_Hatting_. Voipi kyllä. Asettakaa _raja_ hänen tahdolleen! Sanokaa: -"minä tahdon." - -_Rönnow_. Sen olen tehnytkin. Minä tahdon tulla valtiopäivämieheksi. - -_Hatting_. Mutta te ette vielä ole _päässeet_ siksi. Hänellä on oikeus -toivoa -- ja vaikuttaa. - -_Rönnow_. Mutta jos minä kumminkin joudun valtiopäiville? - -_Hatting_. Siitä ei apua. Hän valvoo teidän tekojanne. Toimittakaa -hänelle muuta ajattelemista. - -_Rönnow_. Se on helpommin sanottu, kuin tehty. - -_Hatting_, Helposti se on tehtykin. Te muistatte, että -päivällispöydässä tänäin puhuttiin teidän pikku pojastanne. Teidän -vaimonne ei tahtoisi lähettää häntä kouluun, ei ainakaan vielä, mutta -te muistaakseni puolustitte kouluun panoa. - -_Rönnow_. Niin, ne opettajat, joita minä puhuttelin joku päivä sitten, -pitivät kouluun panoa pojalle edullisempana. Ja minä luotan -asiantuntijain arvosteluun. - -_Hatting_. Tietysti! Keneenkäs muihin luottaisimme? Mitä varhaisemmin -poika joutuu vieraan komentoon, sitä parempi! Mutta rouvanne ei -hennoisi luopua hänestä. - -_Rönnow_. Luuletteko että se on syynä vaimoni mielipiteeseen? - -_Hatting_. Kuinkas muuten, sillä onhan hän nainen! - -_Rönnow_. En minäkään mielelläni lähettäisi Haraldia kotoa, mutta se -täytynee kuitenkin tehdä. Minun täytyy keskustella asiasta Eevan -kanssa. - -_Hatting_. Sillä keinoin siitä ei lähde mitään. - -_Rönnow_. Niinkö luulette? - -_Hatting_. Sen te itsekin ymmärrätte. Siitä ei ole hyötyä teidän -pojallenne, ei vaimollenne eikä teille itsellennekään. Te olette tähän -asti aina keskustellut vaimonne kanssa, ennenkuin olette ryhtynyt -mikinkään toimiin. Koettakaa kerran toimia, ennenkuin keskustelette! - -_Rönnow_. En ymmärrä tarkoitustanne. - -_Hatting_. Jos tahdotte panna poikanne kouluun, niin tehkää se nyt -heti. - -_Rönnow_. Heti? Täälläkö? - -_Hatting_. Niin, tässä paikassa. Antakaa minun toimekseni ilmoittaa -tänä iltana kaupunkiin tultuani poikanne kouluun, niin se on tehty. Ja -kirjoittakaa rouvallenne, että olette sillä tavoin asian päättänyt -- -kirjoittakaa siihen kirjeeseen, jonka alotitte, kirjoittakaa lyhyesti, -ilman selityksiä, ilman anteeksi pyyntöjä, päätettynä asiana. Silloin -olette saavuttanut tarkoituksenne. - -_Rönnow_. Entäs sitten? - -_Hatting_. Sitten minä saan kirjeen, ja sitten se on teidän rouvanne -luettavana puolen tunnin kuluttua. - -_Rönnow_. Mutta sitten hän tietysti pyytää teitä jättämään -ilmoittamisen siksi, kuin hän on saanut keskustella minun kanssani. - -_Hatting_. Mahdollista kyllä, mutta sitä minä en voi ottaa huomioon, -koska te olette asian päättänyt ja jättänyt sen minun toimekseni. - -_Rönnow_. No, entäs sitten? - -_Hatting_. Sitten hän oppii, mitä te ette millonkaan ennen ole hänelle -opettanut, että hänen vallallansa on raja, että hänellä on mies. Olkaa -varma siitä, että hän ei milloinkaan sitä unohda. Niin teidän -erehdyksenne on korjattu. Sitten teillä on vaimo, jonka vertaista on -harvoilla miehillä. - -_Rönnow_. Sääli olisi kohdella Eevaa sillä lailla. - -_Hatting_. Ettekö ymmärrä, että teette vääryyttä pojallenne, jos tässä -hemmottelette vaimoanne? - -_Rönnow_. Hänen sydämmensä särkyisi, jos Harald vietäisiin pois... ja -tällä tavalla. - -_Hatting_. Täytyyhän muidenkin äitien lähettää lapsensa luotaan. Ettekö -luule, että hekin alussa surevat? Mutta vähitellen he malttavat -mielensä ja tyytyvät siihen, mikä kerran on välttämätöntä, ja niin -tekee teidänkin vaimonne. Hänen poikansahan pääsee kotiin joka -sunnuntaiksi, ja sopiihan äidin käydä häntä katsomassa vähä väliä -viikollakin. Kova kohtelu tekee joskus ihmisille hyvää, sairaaksihan -sitä käy ainaisesta hellyydestä. - -_Rönnow_. Kyllä Eeva on kovaa kokenut, mutta se kovuus ei tullut hänen -miehensä kädestä. Minä kuitenkin ajattelen asiaa, mutta tänä iltana ei -voi mitään päättää. Ensin täytyy kuulustaa sopiva perhe, johon Harald -pääsee asumaan. - - -Kuudes kohtaus. - - Rönnow. Hatting. Rouva Hatting (tulee ravintolasta). - -_Rouva Hatting_. Ettekö lähde kotiin, hyvät herrat? Ajaja kysyi joko -saa valjastaa. - -_Hatting_. Käske valjastamaan! Herra Rönnow jää Ylikartanoon yöksi. -Meidän täytyy lähteä kahden. - -_Rouva Hatting_ (Rönnowille). Kiitoksia paljon puheestanne! Se oli -vielä mainiompi kuin eilinen. - -_Rönnow_. Kunpa siitä vaan olisi jotain apua! - -_Rouva Hatting_. Tietysti, eihän semmoinen puhe voi olla vaikuttamatta. -Rouva Holm ja neiti Petersen, hekin molemmat olivat hyvin mieltyneet -teidän puheeseenne. - -_Hatting_. Kuule, Lili, tiedätkö sinä mitään perhettä, jonne herra -Rönnow saisi poikansa asumaan, kun hän pannaan kouluun? - -_Rouva Hatting_. No, oletteko vihdoinkin päättänyt panna Haraldin -kouluun? Sitä päätöstä teidän ei tarvitse katua, sen minä takaan. -Asunnon toki aina saa. Kuule, Hatting! (puhelee hiljaa Hattingin -kanssa.) - -_Hatting_. Miks'ei? (Rönnowille) Vaimoni ehdottaa, että me -tarjoutuisimme ottamaan Haraldin luoksemme. Jos se teille soveltuu, en -minä pane vastaan. - -_Rönnow_. Olen teille syvästi kiitollinen siitä että tahdotte ottaa -poikani luoksenne. Parempaa kotia hän ei voisi saada. Kunhan teistä -vaan ei tuntuisi oudolta, että Harald on hiukan hemmoteltu. Muuten hän -on hyvä poika. - -_Rouva Hatting_. Ah, minä olen jo kovasti ihastunut häneen. Ja kyllä -hänen on hyvä olla meillä. Minulla on pieni herttainen kamari, jonka -ikkuna on puutarhaan päin. Siinä hän saa asua. Ja sitten me leikimme -aina yhdessä, kun läksyt ovat luetut. - -_Hatting_. Lili on hyvin lapsellinen lasten seurassa ja siitä syystä -kaikki lapset suostuvatkin häneen. Kyllä teidän poikannekin pian tulee -hänen ystäväkseen. - -_Rouva Hatting_. Ah, kuinka meillä sitten on hauskaa yhdessä! Oi, herra -Rönnow, lähettäkää toki poikanne meille asumaan. Mutta tehkää se pian, -sillä nousevalla viikolla avataan koulut. Huomisaamuna on jo -sisäänpääsytutkinto. - -_Hatting_. Totta tosiaan, se on huomisaamuna! -- Kuulkaa, parasta on, -että me otamme tänä iltana Haraldin mukaamme. Sitten hän ennättää -hyvissä ajoin aamulla tutkintoon. - -_Rönnow_. Tämä käy nyt aivan odottamatta. -- Kuulkaa, koska te pidätte -niin kovaa kiirettä, niin minä heitän Ylikartanon matkan ja tulen kotia -yöksi. - -_Hatting_. Holmin luokse teidän täytyy kaikella muotoa mennä, hänen -apuaan me välttämättömästi tarvitsemme. Ja tällä tavoin asia onnistuu -kaikkein parhaiten. Tässä ei tarvita muuta, kuin että te teette varman -ja järkähtämättömän päätöksen, joka ei anna vaimollenne vähintäkään -toivon aihetta. Muuten koko yritys menee myttyyn. (Lavs Hjort tulee -ravintolasta.) Kah, siinähän on Lars Hjort -- meidän Virumin miehiä. - -_Rouva Hatting_. Minä käsken siis valjastamaan. - -_Hatting_. Käske vaan! - - (Rouva Hatting menee.) - - -Seitsemäs kohtaus. - - Rönnow. Hatting. Lavs Hjort. - -_Hatting_. Terve mieheen! Kokouksestako tullaan? - -_Lavs Hjort_. Mistäs muualt? -- Hyvää päivää Rönnowi! - -_Rönnow_. Päivää, päivää! Huomenna minä tulen teidän kulmalle. - -_Lavs Hjort_. Niinhän mie kuulin -- mut mie ja Pekka tahrottas -ensistäh' teitilt' oikein selvä vastaus Virumin ja Mellerupin miehille. - -_Rönnow_. Johan minä vastasin teille; huomenna saamme lähemmin puhua -asiasta. - -_Lavs Hjort_. Jos siit' sitten tulis' jotah. Mie olen kuullu -sanottavan, ettei teitist' o' meitille mitäh apuu. - -_Rönnow_. Miksei olisi? - -_Lavs Hjort_. Mie kuulin, että työ oletten ottannu takasin sen -lupauksen, minkä työ meitille annoitten. Työ etten kuulu tahtovankah -rautatietä Virumih. - -_Rönnow_. Kuka sellaista teille sanoi? - -_Lavs Hjort_. En mie tierä tohrinko mie sen teitille sanoa. Mut se, -joka sen sano, tietää kuinka asia on. - -_Hatting_. Kuulkaa Lars Hjort! Sanokaa meille, kuka tuon teille sanoi. -Se jää meidän välillemme, siihen saatte luottaa. - -_Lavs Hjort_. En mie tierä, mitä mie sanoisin. Kun ei siit' vaan tulis -jälkipuheit' ja harmii. - -_Hatting_. Älkää pelätkö. Minä lupaan, ettei teille tule siitä mitään -ikävyyksiä. Ja Rönnow kuulee, että minä lupaan. Kuka sen sanoi teille? - -_Lavs Hjort_. Hä toi Tokslunnin Jussi. - -_Rönnow_. Vai Tokslund? - -_Lavs Hjort_. Niin, se sano, että Rönnowi on kovast' vastah sit' että -rautatie rakennettas Virumih. Niin se sano. - -_Rönnow_. Minä en ole milloinkaan puhunut Tokslundille tästä asiasta. - -_Lavs Hjort_. Ei Tokslunnikah sanonnu, että työ olitten hänen kanssah -siit' puhunnu. Se ol' kuullu sen teitin rouvaltanne -- rouva ol' -sanonnu. - -_Rönnow_ (säpsähtää, mutta koettaa näyttää levolliselta). - -_Hatting_ (erikseen Runnomille). Siinä sen nyt kuulette. Enkö minä -sanonut? (Lavs Hjortille). No, eikö se ollutkaan sen vaarallisempaa. -Siitä teidän ei tarvitse huolia. - -_Lavs Hjort_. Mitäs työ sill' meinaatten? - -_Hatting_. Asiahan on aivan selvä. Rouva Rönnow on vaan sanonut, että -hänen miehensä ennen piti Virumilaisten tuumaa epäkäytännöllisenä, -mutta samanhan Rönnow itsekin sanoi teille tänäin. - -_Lavs Hjort_. Niin, mutt' Tokslunnin Jussi sano, ettei Rönnowi koskah -suostu siihi, että rautatie rakennetah Virumih. Sen ol' rouva sille -vakuuttannu, ja se on ihran vissi. - -_Hatting_. Tokslund on käsittänyt asian omalla tavallaan. Luottakaa -vaan siihen, mitä Rönnow itse teille sanoi aamupuolella. (Rönnowille) -Eikö niin? - -_Rönnow_. Minä lupasin teille että tahdon tarkemmin perehtyä asiaan ja -tehdä teidän hyväksenne mitä suinkin voin. Siinä minä pysyn, muuta minä -en voi vielä luvata. - -_Lavs Hjort_. Onhan se paremp' kun ei mitäh. - -_Hatting_. Ja se on enempi, kuin mitä Knudsen lupaa teille. - -_Lavs Hjort_. Ja jos Rönnowi kerta saap' aikah sen, että rautatie tekee -sen pienen kierroksen Virumih, niin samashan sit' kierrost' voip' vähä -jatkaa, niin että se ulottuu Sallinkaartih astikka. Niin työ saisitten -rautatien teirän oman pihanne poikki. - -_Hatting_. Ah, sitä kannattaa miettiä. - -_Lavs Hjorth_. Siihi myös kyll' suostuttas. Jos myös kerran saaran -rautatie meille, niin kyll' myö kans' suotas se teille. Ei myö teitin -apuanne ilmaseks' tahrota. - -_Rönnow_. Huomenna siis puhumme tästä asiasta lähemmin. - -_Lavs Hjort_. Hyvä juttu! Jääkäi hyväst! - - (Lavs Hjort menee.) - - -Kahdeksas kohtaus. - - Rönnow. Hatting. Sitten rouva Hatting. - -_Rönnow_ (kirjoittaa ja sulkee kirjeen). Tahdotteko olla hyvä ja antaa -tämän kirjeen vaimolleni sekä ilmoittaa Haraldin kouluun? Hän saa tulla -tänä iltana teidän mukaanne. - -_Hatting_. Oletteko kirjoittanut sen vaimollenne? - -_Rönnow_. Olen. - -_Hatting_. Sitä teidän ei tarvitse katua. - -_Rönnow_. Toivokaamme. - -_Rouva Hatting_ (tulee). Hevoset ovat valjaissa. - -_Hatting_. Lähdetään siis. Hyvästi, herra Rönnow. - -_Rönnow_ (rouva Hattingille). Tahdotteko siis viedä poikani luoksenne -ensi yöksi ja ottaa hänet hoitoonne ensi viikosta alkaen? - -_Rouva Hatting_. Ah, sen teen mielelläni. -- Kiitos, herra Rönnow! -Hyvästi! - - (Hatting rouvineen menee). - - Rönnow seisoo hetken mietteissään ja poistuu sitten hitaasti. - - - - -Kolmas näytös. - - -Rönnowin ruokasali. - - -Ensimmäinen kohtaus. - - Eeva. Sitten Margrete. - -_Eeva_ (ompelee. Ulkoa kuuluu vaunujen jyrinää). No vihdoin! - - (Rientää eteisen ovelle.) - -_Margrete_ (tulee sisälle samasta ovesta). - -_Eeva_. Tuliko Rönnow. - -_Margrete_. Ei, vaan Tokslund ja Knudsen. - -_Eeva_ (pettyneenä). Vai niin. - -_Margrete_. Mutta kyllä kai herrakin on tuossa paikassa kotana. - -_Eeva_. Oletteko nähnyt Haraldia? - -_Margrete_. Hän on puutarhassa leikkimässä. - -_Eeva_. Minä ikävöitsen Rönnowia. En ymmärrä, miksi minun juuri tänäin -on niin ikävä. -- Mutta Hattingin herrasväki varmaankin tulee hänen -kanssaan. - -_Margrete_. Kyllä kai he pistäytyvät tänne ohitse ajaessaan. - -_Eeva_ (alakuloisena). Kyllä kai. Kunpa hän vaan pian tulisi! Minulla -olisi hänelle puhuttavaa. -- Niin, teistä varmaankin tuntuu -kummalliselta, että vaimo, oltuaan yksitoista vuotta naimisissa, näin -ikävöitsee miestään, kun mies on ollut pari tuntia pois kotoa. - -_Margrete_. Se tekee minulle niin hyvää. - -_Eeva_. Mutta minullapa onkin hyvä mies. Kyllä on suloista jakaa ilot -ja surut miehen kanssa, johon voi eheästi luottaa, tapahtukoon mitä -tahansa elämässä. -- (Taas kuuluu vaunujen jyrinää.) Nyt hän tulee! - - (Rientää ulos, Margrete perässä.) - - -Toinen kohtaus. - - Eeva. Rouva Hatting. Sitten Hatting. - -_Eeva_. Tehkää hyvin ja käykää sisään, rouva Hatting! -- Miks'ei Rönnow -tullut? - -_Rouva Hatting_. Hänellä oli asioita, joten hän ei voi tulla yöksi -kotiin. Hattingilla on teille kirje mieheltänne. - -_Hatting_. Niin, paljon terveisiä herra Rönnöwilta. Häneen ei ole -luottamista näinä päivinä. Hänen täytyy koettaa olla hiukan mieliksi -valitsijoilleen. - -_Eeva_. Rouva Hatting sanoi, että te toitte minulle kirjeen. - -_Hatting_. Niin tosiaan. -- Tehkää hyvin! - - (Antaa kirjeen.) - -_Eeva_. Saanko tarjota teille teetä? - -_Hatting_. Ei, kiitoksia. Me mieluimmin istumme hetkisen puutarhassa. - - (Hatting rouvineen menee puutarhaan.) - - -Kolmas kohtaus. - - Eeva. - -_Eeva_ (lukee kirjettä). "Oma, rakas Eevani! Holm, Ylikartanon isäntä, -tahtoo mielellään huomenna esittää minut muutamille etevimmille -valitsijoille ja on siitä syystä kutsunut minut heille yöksi. Sitä -tarjousta en voinut mielestäni hylätä, vaikka minusta tuntuukin -vaikealta olla näin kauvan erossa sinusta ja Haraldista. Minä olen nyt -päättänyt lähettää Haraldin reaalikouluun?" -- Reaalikouluun? -- "kun -kaikki opettajat pitävät sitä suotavana. Varatuomari Hatting ilmoittaa -hänet tänä iltana oppilaaksi." -- mitä tämä merkitsee? -- "Minä olen -pannut hänet täyshoitoon Hattingille." (kiivaasti) Mitä tämä on? pannut -hänet täyshoitoon? Mikä häneen on tullut? -- Tämä on hänen omaa -käsialaansa. (Rientää puutarhaan päin.) Herra varatuomari! - - -Neljäs kohtaus. - - Eeva. Hatting. - -_Hatting_. Kutsuitteko minua, rouva? - -_Eeva_. Minun täytyy pyytää teiltä selitystä. Minä olen saanut -mieheltäni kummallisen kirjeen, jota minun on mahdoton ymmärtää. Hänkö -itse antoi teille tämän kirjeen? - -_Hatting_. Hän itse sen antoi, ja hän kirjoitti sen minun -läsnäollessani. - -_Eeva_. Huomasitteko oliko hän aivan entisellään? Eihän hän vaan lienee -tullut sairaaksi. - -_Hatting_. Ei, hän oli mitä parhaimmissa voimissa. - -_Eeva_. Sitte te varmaankin tiedätte, mitä hänen kirjeensä sisältää. - -_Hatting_. Minä arvaan, että hän kirjoittaa antaneensa minulle toimeksi -ilmoittaa hänen poikansa tänä iltana oppilaaksi reaalikouluun. - -_Eeva_. Siitä ei tule mitään. - -_Hatting_. Eikö? -- Tuleehan toki. - -_Eeva_. Ei! Rönnow on tehnyt päätöksensä siinä luulossa, että minä -siihen myöntyisin, mutta minä olenkin toista mieltä. Haraldia ei -ilmoiteta kouluun tänä iltana. - -_Hatting_. Suokaa anteeksi, hyvä rouva, kyllä Harald ilmoitetaan -kouluun. - -_Eeva_. Kuinka te saatatte sanoa, että hän ilmoitetaan kouluun, vaikka -ne, joilla on valta päättää asiasta, eivät siihen myönny? Minä tahdon -ensin keskustella Rönnowin kanssa, ennenkuin minä annan suostumukseni. - -_Hatting_. Minä pyydän huomauttaa, että herra Rönnow on tehnyt -suostumuksen minun kanssani. Hän on päättänyt asian. - -_Eeva_. Niin, hän on päättänyt! Mutta hän ei ole saanut minun -suostumustani. - -_Hatting_. Teidänkö? - -_Eeva_. Niin. Tottahan äidin mielipiteellä täytyy olla jotain arvoa -silloin kuin päätetään hänen lapsensa kasvatuksesta. - -_Hatting_. Epäilemättä. Herra Rönnow onkin tähän asti aina ottanut -huomioonsa teidän mielipiteenne, mutta kun hän on keskustellut -Haraldista asiantuntijain kanssa... - -_Eeva_. Asiaintuntijain? Kutka ne ovat? - -_Hatting_. Opettajat. Tutkinnon suorittaneet opettajat valtion -koulussa. - -_Eeva_. Opettajat! Mitä he tietävät minun lapsestani? Nehän eivät edes -tunne häntä. - -_Hatting_. Tottahan he parhaiten tietävät kuinka lasta tulee kohdella. -Nehän ovat lukeneet ja sitä varten valmistuneet. - -_Eeva_. Vieraat opettajatko, joilla ei ehkä itsellään ole lapsia ja -joiden vaimot ovat pintapuolisia muotinukkeja, hekö tietäisivät -paremmin kuin lapsen oma äiti, kuinka yhdeksänvuotiasta on kohdeltava? -Ei, hyvä herra varatuomari. - -_Hatting_. Epäilemättä jokainen äiti tahtoisi aina pitää lapsensa -kotona. - -_Eeva_. Mahdollista kyllä. Mutta jos te luulette, että minä en tahtoisi -lähettää Haraldia pois kotoa, jos se olisi hänelle hyväksi, niin te -erehdytte. Hän lähetetään kyllä aikanaan, mutta ei nyt vielä. Minä en -viskaa häntä vierasten keskelle niin kauan kuin tiedän itse parhaiten -voivani häntä kasvattaa. Minä en lähetä Haraldia näin heikkona ja -hentoisena toverien joukkoon, joita en tunne, minä en anna heidän -turmella viatonta pientä poikaani, sillä minä tiedän, että lukemattomat -pienet pojat ovat varahin joutuneet harhateille turmeltuneitten -toverien joukossa. Jos minä nyt lähetän hänet reaalikouluun, silloin -hän joutuu vuoden päästä toiseen kouluun, vielä kauemmas pois kotoa, ja -niin minä olen hänet menettänyt, enkä saa häntä enää milloinkaan -takaisin. - -_Hatting_. Teillä saattaa olla kyllä syitä käsittää asia omalla -tavallanne. Mutta se ei koske minuun. Minä olen saanut teidän -mieheltänne asian toimittaakseni, ja se minun tulee toimittaa. - -_Eeva_. Ettehän toki tarkoittane, että teillä on oikeus ilmoittaa lapsi -kouluun, vaikka hänen äitinsä kieltää? - -_Hatting_. Tietysti rouva, sitä minä juuri tarkoitan, kun hänen isänsä -on antanut selvän käskyn. - -_Eeva_. Kuulkaa, te ette ymmärrä Rönnowin ja minun keskinäistä -suhdetta. Meillä ei ole niinkuin... niinkuin niin monissa kodeissa. -Toinen ei meillä hallitse toista, me päätämme kaikki asiat yhdessä ja -se on oikein. - -_Hatting_. Se on kyllä kaunis tapa tavallisissa oloissa. Mutta -sattuuhan poikkeuksia. - -_Eeva_. Poikkeuksia? - -_Hatting_. Niin, kun mies ja vaimo ovat eri mieltä. - -_Eeva_. Jos ovat eri mieltä, niin sopikoot asiasta. - -_Hatting_. Aivan niin. Mutta kummalla heistä tulee olla päätösvalta -niin kauan kuin he ovat eri mieltä? - -_Eeva_. Niin kauan kuin he ovat eri mieltä? Silloin ei ole -kumpaisellakaan päätösvaltaa. - -_Hatting_. Ja te luulette sen käyvän päinsä? Ajatelkaapas! Miehenne -tahtoo panna poikansa kouluun, ja te ette tahdo. Jos nyt poika joutuu -kouluun, kenen tahto on silloin tapahtunut? - -_Eeva_. Mieheni tietysti, mutta se ei saa tapahtua. - -_Hatting_. Jos poika ei joudu kouluun, silloin on asia ratkaistu rouva -Rönnowin mielen mukaan, ja hänen tahtonsa tietysti saa tapahtua. Eikö -niin? - -_Eeva_. Ei! - -_Hatting_. Perheessä on siis yksi, jolla on päätösvalta, ja teidän -mielestänne se yksi on oleva vaimo. - -_Eeva_. Ei, sitä minä en tarkoita. Te ymmärrätte minua kerrassaan -väärin. - -_Hatting_. Saanko pyytää arvoisaa rouvaa selittämään, millä tavoin mies -tässä suhteessa saapi käyttää valtaansa lapsen suhteen. Vai eikö -hänellä saa ollakaan mitään valtaa? - -_Eeva_. Valta hänellä tulee olla, mutta ei yksinvaltaa. - -_Hatting_. Toisin sanoen: hänellä tulee olla valtaa silloin kuin hän on -yksimielinen teidän kanssanne. Mutta jos te olette eri mieltä, silloin -te yksin vallitsette. Sitäkö te siis tarkoitatte? - -_Eeva_. En, en! Oi, en minä pysty väittelemään varatuomarin kanssa. -Mutta minulla on selvä vakaumus ja teidänkin pitäisi tuntea, että -tehdään julmaa vääryyttä, jos lapsi riistetään kodista vastoin äidin -tahtoa. - -_Hatting_. Aivan niin, jos isää ei ole olemassa. Mutta otaksukaamme, -että isälläkin on tahto... - -_Eeva_. Oi, en minä pysty kiistelemään teidän kanssanne, eikä siitä ole -mitään hyötyä, että me tässä viisastelemme. - -_Hatting_. Se on minunkin mielipiteeni. Kaikki keskustelu on turhaa, -kun minulla kerran on isän selvä määräys. - - (Menee puutarhaan.) - - -Viides kohtaus. - - Eeva. - -_Eeva_. Ilkeämielinen ihminen! Eikö hän voi sitä ymmärtää? Mutta hän ei -tahdokaan ymmärtää minua. Hän itse on yllyttänyt Rönnowia, siitä minä -olen varma... minä en vastannut hänelle niin kuin minun olisi pitänyt. -Minä jouduin aivan suunniltani... enhän minä ole milloinkaan ennen -noita asioita ajatellut, (miettii) "Kun mies ja vaimo ovat eri -mieltä"... maltahan!... (Iloisena) Nyt minä tiedän. (Juoksee ovelle) -Herra varatuomari! - - -Kuudes kohtaus. - - Eeva. Hatting. - -_Hatting_. No, hyvä rouva? - -_Eeva_. Suokaa anteeksi, herra varatuomari, että minä äsken kiivastuin. -Minä tahtoisin mielelläni vielä vähän puhella teidän kanssanne. - -_Hatting_. Se minua suuresti ilahuttaa. - -_Eeva_. Mieheni ja minä olemme tällä haavaa eri mieltä asiasta, joka ei -ole mikään pikku seikka. Kun on kysymys vähäpätöisistä asioista, -silloin minä aina myönnyn. Mutta tämä on kaikkein suurin ja tärkein -kysymys, mikä perheessä saattaa esiintyä, sillä se koskee minun -lastani, ja silloin äiti ei voi myöntyä. Tehän sanoitte, että jos ei -miehen tahto tapahdu, silloin vaimo vallitsee. Ettekö sanonut? - -_Hatting_. Niin sanoin. - -_Eeva_. Se saattoi minut hetkeksi ymmälle. Mutta nyt minä vasta -huomaan, että teidän väitöksessänne ei ole perää. Minä osoitan sen. -Sallikaa minun käyttää vertausta. Tanskan valtiopäivillähän on kaksi -kamaria, ensimmäinen ja toinen kamari. Eikö niin? - -_Hatting_. Minua ilahuttaa, että teillä on niin paljon valtiollista -harrastusta, että olette sen huomannut. - -_Eeva_. Kuulkaa nyt! Kun ensimmäinen kamari antaa suostumuksensa -johonkin lakiin -- -- -- - -_Hatting_ (oikaisten). Hyväksyy lakiehdotuksen. - -_Eeva_. Niin, sitä minä tarkoitin. Kun nyt ensimmäinen kamari hyväksyy -lakiehdotuksen ja toinen kamari ei sitä hyväksy, niin asia raukee. Eikö -niin? - -_Hatting_. Aivan niin. - -_Eeva_. Mutta eihän kuitenkaan sanota, että toinen kamari hallitsee -ensimmäistä kamaria tai että toinen kamari hallitsee yksin. Asia vaan -raukee ja jääpi entiselleen siitä syystä että muutosta ei saa panna -toimeen, ennenkuin molemmat kamarit ovat yksimieliset. - -_Hatting_. Aivan oikein. Teidän valtiolliset tietonne hämmästyttävät -minua. - -_Eeva_. Katsokaahan nyt, herra Hatting! Rönnow on ensimmäinen kamari ja -minä olen toinen kamari. - -_Hatting_. Ohoh, rouvaseni, se ei pidä paikkaansa. - -_Eeva_. Antakaa minun puhua loppuun! Kun Rönnow hyväksyy -- kun hän -ehdottaa... - -_Hatting_ (oikaisten). Vaatii, sanomme lakikielellä. - -_Eeva_. Kun nyt Rönnow vaatii, että minun poikani lähetetään pois -kotoa, ja minä en sitä vaatimusta hyväksy, niin poikaa ei lähetetä, ja -asia jääpi entiselleen. Mutta enhän minä siltä hallitse. - -_Hatting_. Teidän todistuskykynne on kerrassaan ihmeteltävä ja -väitöksenne on sekä ajatuksen että muodon puolesta aivan oikea, mutta -valitettavasti siinä on yksi suuri puute -- teidän käyttämänne -vertauskuvat eivät sovellu tähän. Molempien kamarien keskinäinen suhde -ei ole sama kuin miehen ja vaimon suhde toisiinsa. - -_Eeva_. Sen kyllä minäkin ymmärrän, sillä miehen ja vaimon suhde -perustuu rakkauteen. - -_Hatting_. Niitä ei voi oikeudellisessakaan suhteessa verrata -toisiinsa. Jos tahtoisimme käyttää valtioelämän alalta otettua -vertauskuvaa, joka vastaisi aviopuolisojen keskinäistä suhdetta, niin -tulisi meidän etsiä se valtiosta, jossa on yksinvaltainen kuningas ja -neuvoa-antavat säädyt. - -_Eeva_. Kuinka sellaisessa valtiossa menetellään? - -_Hatting_. Kuningas antaa säätyjensä tutkittavaksi ne muutokset, joita -hän aikoo toimeenpanna, ja säädyt joko puoltavat niitä tahi neuvovat -kuningasta luopumaan aikeestaan. - -_Eeva_. Kuinka käy, kun säädyt hylkäävät kuninkaan ehdotuksen? - -_Hatting_ (oikaisten). Neuvovat kuningasta luopumaan ehdotuksestaan. - -_Eeva_. Niin, neuvovat kuningasta luopumaan? - -_Hatting_. Silloin kuningas tekee niinkuin hän itse näkee parhaaksi, -seuraa säätyjen neuvoa tai on seuraamatta. - -_Eeva_. Vai niin, säätyjen mielipiteellä ei siis ole mitään merkitystä? - -_Hatting_. Ei enempää kuin minkä kuningas niille antaa. - -_Eeva_. Mutta ihminen! Tarkoitatteko siis, että miehen ja vaimon suhde -on tuollainen? - -_Hatting_. Sitä juuri tarkoitan. - -_Eeva_. Te puhutte onnettomista avioliitoista, joissa vaimoa sorretaan. - -_Hatting_. Enpä niinkään, minä puhun avioliitosta yleensä, puhun siitä -asemasta, jonka laki myöntää miehelle suhteessa vaimoon. - -_Eeva_. Laki! Mikä laki? - -_Hatting_. Se laki, jonka alaisia me kaikki olemme, maamme -yhteiskunnallinen laki. - -_Eeva_. Ettehän sillä suinkaan tarkoittane tanskalaisen isänmaamme -lakia? - -_Hatting_. Sitä juuri tarkoitan, ja minä tunnen lain -- minä olen -lainoppinut. - -_Eeva_. Moista en ole ikinä kuullut. Miehelläkö olisi valta tehdä -kodissa mitä hän tahtoo vähääkään huolimatta vaimonsa sanoista! - -_Hatting_. Sillä on tietysti rajansa. Hänellä ei ole oikeutta lyödä -häntä kuoliaaksi tahi rääkätä ruumiillisesti. - -_Eeva_. Vai ei? Sepä kummaa? Mutta hänellä on oikeus riistää lapsi -äidin sylistä ja heittää hänet kenen haltuun tahansa, vaikka äiti -kieltää. - -_Hatting_. On tietysti, jos hän sen katsoo oikeaksi. Siinä on laki -hänen puolellaan. - -_Eeva_. Täällä Tanskassako? - -_Hatting_. Niin, täällä Tanskassa. - -_Eeva_. Herra Hatting, kylläpä te luulette minua perin tyhmäksi, kun -rupeatte uskottelemaan minulle tuollaisia hullutuksia. Jos me eläisimme -noin hirveitten lakien alaisina, niin tottapa olisimme siitä joskus -kuulleet. - -_Hatting_. Minä en tiedä, mitä te, rouvaseni, olette kuullut, minä -tahdon vaan lakitiedettä lukeneena miehenä ilmoittaa teille, että -teidän miehellänne on lain mukaan täysi oikeus teidän mielipiteestänne -huolimatta panna poikansa kouluun. - -_Eeva_. Ja asettaa hänet teille asumaan? - -_Hatting_. Niin, meille asumaan. - -_Eeva_. Ja minä tahdon sanoa teille, että vaikka te olisitte kymmenen -kertaa lainoppinut, niin minä en uskoisi sanaakaan siitä mitä nyt -olette minulle laverrellut. Eikö äidillä olisi hitusen vertaakaan -oikeutta lapseen, jonka hän itse on tuskalla synnyttänyt? Mitä isä on -tehnyt lapsen hyväksi ansaitakseen yksinvallan? Onko hän kärsinyt -lapsen tähden? Onko hän antanut sille verensä? Onko hän uhrannut -mitään, mikä vetäisi vertoja sille, mitä äiti on uhrannut ja mitä hän -saa joka päivä uhrata?... Houkkiohan minä olisin, jos loisin -vähintäkään huomiota teidän puheeseenne. Siinä ei ole sanaakaan totta. - -_Hatting_. Mitä minä olen sanonut, se on kaikki totta. Uskokaa jos -tahdotte tahi olkaa uskomatta. Se ei muuta asiaa. - - (Menee puutarhaan.) - - -Seitsemäs kohtaus. - - Eeva. - -_Eeva_. Se on mahdotonta. Varatuomari aikoo vaan vetää minua nenästä, -sillä hän luulee että minä olen samallainen kana kuin hänen oma -vaimonsa. Ei, ei, asian laita ei voi olla niin, sehän olisi aivan -hurjaa. Kuinka Rönnow kirjoittaa? (ottaa kirjeen). "Oma rakas"... -(lukee alkupuolen kirjeestä hätäisesti itsekseen). Siinä se on! "Minä -olen nyt päättänyt lähettää Haraldin reaalikouluun"... niin, sen hän -kyllä saattaa sanoa, hän on päättänyt sen omasta puolestaan... "kun -kaikki opettajat pitävät sitä suotavana"... voi niitä opettajia! -"Varatuomari Hatting, kaupunkiin tultuaan, ilmoittaa hänet tänä iltana -oppilaaksi. Minä olen pannut hänet täyshoitoon Hattingille. Siellä -hänen on hyvä olla" (kietoo kirjeen kiivaasti kokoon). Ja hänen -vaimonsa on itse sanonut, että Hatting on tyly ja kova lapsille -- ja -että heidän täytyy totella häntä kuin sotamiehet!... Minä vaan en -ymmärrä, mikä Rönnowiin on tullut. Hän ei myönnä minulla olevan hitusen -vertaakaan oikeutta... ei edes hän... Se on varatuomarin vehkeitä, -sillä laki ei voi olla sellainen. Kunpahan olisi edes joku ihminen, -jonka kanssa saisin puhua! (Margrete ja Knudsen astuvat sisään). -Knudsen! - - -Kahdeksas kohtaus. - - Eeva. Knudsen. Margrete. - -_Knudsen_. Minä tahtoisin niin mielelläni kiittää teitä, rouva Rönnow, -siitä, mitä olette tehnyt meidän hyväksemme, Margreten ja minun. - -_Eeva_. Teidänkö hyväksenne? Mitä minä olen tehnyt teidän hyväksenne? - -_Knudsen_. Te olette tehnyt enemmän kuin kukaan muu olisi voinut tehdä. -Se mitä te puhuitte Margretelle, on langennut hyvään maahan. - -_Margrete_. Niin, rouva, teidän sananne ovat aivan ihmeellisesti -rohkaisseet minua. Nyt minä luulen, että uskallan... - -_Eeva_ (hajamielisenä). Kuinka sanoitte? Mitä luulette uskaltavanne? - -_Knudsen_. Margrete on herättänyt minussa sen toivon, että hän tulee -minun vaimokseni. - -_Eeva_. Siitä olen iloinen, minä iloitsen teidän kumpaisenkin puolesta. -Antakaa anteeksi, että minä vastasin teille noin hajamielisesti. -Varatuomari Hatting tässä koetti uskotella minulle mahdottomuuksia, -joita minä en saa mielestäni, vaikka tiedän, että ne ovat sulaa -hurjuutta. -- Knudsen, tehän tunnette maamme lakeja? - -_Knudsen_. Minun tietoni eivät uletu laajalle. Viime vuosina olen -koettanut tutustua sellaisiin asioihin, jotka näihin aikoihin ovat -olleet keskustelun alaisina. - -_Eeva_. Te ainakin tunnette niitä asioita paremmin kuin minä. Asia -koski avioliittoa. Varatuomari väitti, että meidän lakimme mukaan isä -yksin saa määrätä kaikki lapsia koskevat asiat, eikä äidillä muka ole -mitään sananvaltaa lapsista päätettäessä. Eikö se ole mahdotonta? - -_Knudsen_. Se on kerrassaan mahdotonta. Sellainen ei voi olla laki. - -_Margrete_. Ei, sehän olisi järjetöntä! - -_Eeva_ (iloisena). Niin, sitähän minäkin. Mutta, ajatelkaas, hän kiven -kovaan vakuutti minulle, että isällä muka on valta riistää lapset pois -kodista ja panna ne vento vieraaseen perheeseen asumaan, ellei hän -tahdo pitää heitä kotona, vaikkei äiti ole mielipuoli eikä juoppo. Ja -jos vaimo tekisi tästä valituksen, niin laki muka olisi miehen -puolella. Niin hän vakuutti. - -_Knudsen_. Hatting varmaankin puhui pilaa. - -_Eeva_. Niin, enkös minä ole oikea narri, kun annan hänen pelottaa -itseäni mokomilla jaarituksilla? Mutta nuo lakimiehet, ne osaavat -esittää asiat niin, että oppimaton ihminen joutuu aivan ymmälle heitä -kuunnellessaan. Hän väitti, että mies on kuningas kodissaan. Jos hän ja -vaimo ovat eri mieltä jostain asiasta, joka koskee yhtä läheisesti -heitä kumpaistakin, niin miehellä muka on yksin oikeus päättää -riidanalainen asia oman mielensä mukaan. Mutta minä sanoin, että elämä -on heille yhteinen ja sen vuoksi ei kodissa saa tehdä minkäänlaisia -muutoksia ilman molempain suostumusta. Elleivät aviopuolisot pääse -yksimielisyyteen siitä, millä tavoin muutos on tehtävä, niin asia -jääköön entiselleen... Eikö se ole päivän selvää? - -_Knudsen_ (miettiväisenä). On -- onhan se kyllä selvää. - -_Margrete_. Knudsen, sinä et ole varma asiasta. - -_Eeva_. Sanokaa, mitä te tarkoitatte! - -_Knudsen_. Minä vaan tulin ajatelleeksi perheen omaisuutta yhteisessä -pesässä. - -_Eeva_. Niin, sehän on miehen ja vaimon yhteistä omaisuutta. - -_Knudsen_. Niin -- mutta miehen ei ole lain mukaan pakko hankkia -vaimonsa suostumusta käyttääkseen perheen omaisuutta mielensä mukaan, -ja vaimo... - -_Margrete_ (kiivaasti). Vaimo ei saa käyttää äyriäkään ilman miehen -luvatta. Sen minä tiedän... minä olen sen itse nähnyt. - -_Eeva_. Niin on laita sellaisissa perheissä, joissa vaimot antavat -sortaa itseään. Mutta sellainen ei suinkaan ole laki. - -_Knudsen_. Laki on tosiaankin sellainen. - -_Eeva_. Mitä te sanotte, Knudsen? - -_Margrete_. Niin, eikö se ole kauheaa? Tyttö, joka menee naimisiin, -kadottaa kaikki oikeutensa. - -_Knudsen_. Niin, Margrete, jos hän saa hyvän miehen, niin kaikki hänen -oikeutensa säilyvät loukkaamattomina ja hän saapi vielä enemmän -oikeuksia, kuin hänellä oli ennestään, mutta jos hän saa pahan miehen, -niin ei mikään laki voi hänen oikeuksiaan suojella. Kysy rouva -Rönnowilta, onko hän koskaan huomannut että hänellä olisi vähemmän -valtaa, kuin hänen miehellään. - -_Eeva_. Omaisuutta minä en milloinkaan ole tullut ajatelleeksi, vaikka -Knudsenin huomautus siitä on aivan oikea. Mutta oikeus lapsiin, se ei -voi olla sillä kannalla, kuin varatuomari väittää, sehän olisi aivan -mahdotonta... se teidän täytyy myöntää. - -_Knudsen_. Hyvä rouva Rönnow, eiköhän lie yhdentekevää, miten se asia -on määrätty laissa, jos vaan on hyvä mies, joka tunnustaa vaimonsa -oikeuden? - -_Margrete_. Ei, se ei ole yhdentekevää, sillä jos hänellä ei ole -oikeutta, niin hänen täytyy elää miehensä armosta. - -_Eeva_ (Knudsenille). Miksi te ette vastaa minun kysymykseeni? Sanokaa -minulle suoraan, mikä teidän käsityksenne on tästä asiasta! - -_Knudsen_. Minä en ymmärrä, miksi te sitä kysytte. - -_Eeva_. Kuulkaa siis! Minulla on hyvä mies, mutta hän on varmaankin -suuttunut minuun siitä, että minä en hyväksynyt hänen asettumistaan -vaaliehdokkaaksi. Kenties se oli väärin, mutta minä tarkoitin hänen -parastaan, ja minä luulen, että Hatting on yllyttänyt hänet ja sitten -hän on lähettänyt sellaisen sanan, että meidän yhdeksänvuotias poikamme -pannaan kaupunkiin kouluun, ja on tehnyt Hattingin kanssa sopimuksen, -että meidän lapsemme (kyyneleet silmissä) viedään pois kotoa ja pannaan -heille, Hattingille, asumaan. - -_Margrete_ (keskeyttäen). Rouva! - -_Eeva_. Tuo on väärin lastamme kohtaan, sen minä tiedän paremmin kuin -hän. Mutta onko hänellä oikeus siihen? Eikö minulla ole mitään -oikeutta? Eikö minulla ole lupaa sanoa: sitä ei tehdä -- minä en sitä -salli? - -_Knudsen_. Rouva Rönnow! puhukaa asiasta miehenne kanssa, minä olen -varma... - -_Eeva_. Miksi ette vastaa minulle, onko minulla oikeutta vai ei? - -_Knudsen_. Siksi että avioliitossa ei voi vedota oikeuksiinsa, vaan -aviopuolisojen täytyy keskustellen selvitellä keskinäiset asiat. - -_Eeva_. Minä en ole milloinkaan ennen elämässäni tiedustellut -oikeuksiani. Mutta tällä hetkellä minun täytyy tietää onko minulla -oikeutta, sillä nyt minun tulee sitä käyttää. - -_Knudsen_. Kysykää sitten herra Rönnowilta, sitä hän ei pane pahakseen. - -_Margrete_. Sinä siis tarkoitat, ettei vaimolla ole muuta oikeutta, -kuin se, minkä hänen miehensä hyvästä suosiostaan hänelle myöntää. - -_Knudsen_. Minä en tiedä. En ole milloinkaan joutunut sellaiseen -asemaan, että olisin tullut sitä ajatelleeksi. - -_Eeva_. Kuulkaa, Knudsen! Minä olisin puhunut asiasta Rönnowin kanssa, -enkä suinkaan olisi tiedustellut kenenkään syrjäisen mieltä, jos hän -olisi ollut kotona. Mutta hän tulee kotiin vasta huomisiltana, ja -Hatting on saanut määräyksen, Rönnowin oman määräyksen, ilmoittaa -poikamme reaalikouluun vielä tänä iltana. - -_Knudsen_. Sepä ikävää. Niin ollen asiata on vaikea muuttaa. Pyytäkää -että Hatting jättäisi ilmoittamisen toistaiseksi! - -_Eeva_. Miksi minun pitäisi pyytää, jos minulla on oikeus kieltää? Ja -se oikeushan minulla toki lienee? - -_Knudsen_ (hiljaa). Minä en tiedä. - -_Eeva_. Ettekö tiedä? -- Margrete! - -_Margrete_. Rouva kulta! - -_Eeva_. Sinä siis olet ollut oikeassa. - -_Knudsen_. Eihän toki! Odottakaa, kunhan minä puhuttelen varatuomaria, -niin saatte nähdä, että asia selviää. -- Missä hän on? - -_Margrete_. Hän on verannalla... Rouva kulta, tulkaa minun kanssani -sisälle! minä en milloinkaan petä teitä. - - (Eeva ja Margrete menevät Eevan kamariin.) - - -Yhdeksäs kohtaus. - - Knudsen. Hatting. - -_Knudsen_ (lähestyy verannan ovea). Herra varatuomari! - -_Hatting_. Herra Knudsen! Joko me taas satumme yhteen täällä? Näihin -aikoihin me usein tapaamme toisemme. - -_Knudsen_. Minä olen kuullut, että herra Rönnow on pyytänyt teitä -ilmoittamaan poikansa reaalikouluun. - -_Hatting_. Aivan niin. Siis tekin sen jo kuulitte. - -_Knudsen_. Kuten te itsekin tiedätte, on tämä vastoin rouva Rönnowin -mieltä. - -_Hatting_. Sitä minä, suoraan puhuakseni, kyllä odotinkin. Ne armaat -äidit niin mielellään hemmottelevat lapsiaan. - -_Knudsen_. Koulun puolesta kaiketi lie yhdentekevää tapahtuuko -ilmoittaminen tänään tai huomenna. - -_Hatting_. Tietysti! Herra Rönnowin pojalle ovat koulut avoinna, -tuotakoon hän milloin tahansa. - -_Knudsen_. Sitä minäkin ajattelen, ja siitä syystä pyytäisin, että te -jättäisitte ilmoittamisen huomiseksi. - -_Hatting_. Koskeeko tämä asia teitä? Vai mistä syystä toivotte -ilmoittamisen siirtämistä? - -_Knudsen_. Se koskee kipeästi rouva Rönnowiin jo siitäkin syystä, ettei -herra Rönnow edeltäkäsin ole neuvotellut hänen kanssaan. - -_Hatting_. Joutavia! Kyllä he siitä ovat aivan kylläksi "neuvotelleet". -Asia on jo kauan ollut valmis päätettäväksi, ja nyt herra Rönnow on -vihdoin sen päättänyt. - -_Knudsen_. Minä sittenkin pyytäisin teitä jättämään ilmoittamisen -toiseksi kertaa, sillä minä pelkään, että se tuottaa ristiriitaisuutta -onnelliseen avioliittoon. - -_Hatting_ (pilkallisesti). Niinkö arvelette? - -_Knudsen_. Minä tiedän, että niin käy. Te ette tunne rouva Rönnowia. - -_Hatting_. Tosin minä en ole yhtä vanha tuttu hänen kanssaan kuin te, -herra Knudsen, mutta hänen perillensä ei ole niinkään vaikea päästä, -sillä hän ei ole mikään monimutkainen luonne. -- Mutta se ei kuulu -tähän. Minulla on selvä määräys herra Rönnowilta, ja minä olen hänen -asiamiehensä. - -_Knudsen_. Kuulkaa, herra varatuomari! Te toivoisitte herra Rönnowin -valtiopäiville tästä vaalipiiristä. - -_Hatting_. Mitä se tähän kuuluu? - -_Knudsen_. Teidän toivonne toteutuu, jos te jätätte kouluun -ilmoittamisen huomis-illaksi. Sillä ehdolla minä vapaaehtoisesti -poistun vaalitaistelusta ja jätän sijan herra Rönnowille. - -_Hatting_. Sepä merkillinen ehdotus. Minun on mahdotonta ymmärtää, mitä -yhteyttä näillä asioilla on keskenään. Millä tavoin herra Rönnowin -päätös poikansa kouluun panosta koskee valtiopäivämiehen vaalia? - -_Knudsen_. Minä pelkään, että se ristiriita, mikä tässä perheessä on -ilmaantunut, on saanut alkunsa vaaliasiasta. Ja minä olen niin suuressa -kiitollisuuden velassa Rönnowin perheelle... - -_Hatting_. Vai niin, te väistytte vaimon vuoksi miehen tieltä. - -_Knudsen_. Molempain vuoksi, se tietäkää. - -_Hatting_. Teidän ehdotuksenne on sangen kaunis, ja kieltämättä se on -minulle hyvin viekoitteleva. Mutta minulla on haltuuni uskottu tehtävä, -joka minun tulee miehenä suorittaa. - -_Knudsen_. Tällä kertaa herra Rönnow varmaan on teille kiitollinen, jos -jätätte sen tekemättä. - -_Hatting_. Mutta hänellä on suurempi syy kiittää minua, jos sen -toimitan. Nämä asiat eivät kuulu yhteen. Ne ovat kaksi eri asiaa, ja me -emme heitä toista toisen vuoksi. Sekä minulle että herra Rönnowille on -parasta, että suoritamme loppuun, minkä kerran olemme alkaneet. - -_Knudsen_. Hylkäättekö siis tarjouksen? - -_Hatting_. Jos tahdotte siirtyä herra Rönnowin tieltä muilla ehdoilla, -jotka eivät ole yhtä kohtuuttomia kuin tämä vaatimuksenne, niin -sopiihan asiata ajatella. - -_Knudsen_. Muita ehtoja minulla ei ole. Näin ollen minä pyydän, että te -laintuntijana vastaisitte erääseen kysymykseen. Eikö meidän lakimme -myönnä vaimolle mitään oikeutta lapsiin? - -_Hatting_, Myöntää tietysti. Laki myöntää äidille hyvinkin paljon -oikeutta, ja jos hän on naimisissa, niin tulee miehen lain mukaan -neuvotella vaimonsa kanssa kaikesta mikä koskee lapsia. - -_Knudsen_. Eikö siis aviomies saa lähettää lasta kotoa ilman äidin -suostumusta? - -_Hatting_. Ehei, herra Knudsen! Jos tahdotte olla lainsäätäjä, niin -älkää tehkö sellaisia johtopäätöksiä. Laki myöntää naidulle vaimolle -paljon oikeutta, mutta ei mitään kohtuuttomia oikeuksia. Laki käskee -miestä neuvottelemaan vaimon kanssa, mutta se ei pakota häntä -noudattamaan vaimon neuvoa. - -_Knudsen_. Sitä ei tässä tarvita. Minä tahtoisin vaan tietää, onko -äidin mielipiteellä mitään merkitystä lapsista päätettäessä. - -_Hatting_. Ei, sitä ei sillä ole ennenkuin te tulette ministeriksi. -Mies on kuningas kodissaan. Se on koko yhteiskuntajärjestyksen -kulmakivi. Naiduilla vaimoilla on sen verran päätösvaltaa, kuin heidän -miehensä heille myöntää tai minkä he naisellisen viekkautensa avulla -itselleen hankkivat -- ja sitä he kyllä osaavatkin hyväksensä käyttää. -Hyvästi, herra Knudsen! - - (Menee puutarhaan.) - - -Kymmenes kohtaus. - - Knudsen. Eeva. Margrete. - -_Eeva_ (avaa hiljaa oven ja katsoo sisälle). Knudsen! - - (Eeva ja Margrete tulevat sisälle.) - -_Knudsen_. Rouva Rönnow! - -_Eeva_. Mitä hän sanoi? - -_Knudsen_. Ikävä kyllä, hän ei suostu jättämään asiaa huomiseksi. -Luulin toki, että hän siihen suostuisi, minä koetin ihan viimeistä -keinoa. - -_Eeva_. Ettekö puhunut hänen kanssaan tuosta oikeuskysymyksestä? - -_Knudsen_. Kyllä me puhuimme siitä vähän, mutta... - -_Eeva_. Minulla siis ei ole mitään oikeutta. - - (Istuen tuolille painaa päänsä käsiinsä.) - -_Margrete_. Ei, nyt sinä et enää meitä petkuta. Kurja se nainen, joka -menee naimisiin! - -_Knudsen_. Hiljaa, Margrete! -- Hyvä rouva Rönnow, antakaa vaan -varatuomarin tänäin tehdä, mitä hän on saanut päähänsä, huomenna -erehdys kyllä korjataan. Kunhan vaan itse saatte puhutella miestänne, -niin minä olen varma siitä, että hän muuttaa päätöksensä. Kuule, -Margrete, (kuiskaten) missä Rönnow on? - -_Margrete_ (kuiskaten). Holmin luona Ylikartanossa. - -_Knudsen_ (kuiskaten). Minä otan heti hevosen ja lähden häntä hakemaan. -Minä olen varma siitä, että hän tulee kotiin. Koeta sinä sillä aikaa -rauhoittaa rouvaa -- älä kiihota hänen mieltään! - -_Margrete_ (tylysti). Minä en toivo suuria sinun puuhistasi. Minä en -osaa valehdella, en voi tuutia häntä uneen, kun hänen silmänsä kerran -ovat avautuneet. - -_Knudsen_ (entiseen tapaansa). Margrete kulta! Kaikki kääntyy vielä -parhain päin. - -_Margrete_. Ei milloinkaan niillä keinoin, joihin sinä turvaat. Minä -niin katkerasti kadun sitä, mitä sinulle myönsin. Minä olin hetkisen -sokeana, mutta nyt minä en milloinkaan mene naimisiin. - -_Knudsen_ (lähenee Eevaa). Minä poistun hetkeksi. Mutta ennen lähtöäni -pyytäisin, ettette loisi aivan suurta huomiota siihen, mitä Margrete -sanoo, sillä hänen sydämmessään on tuo sairas kohta. - -_Eeva_. Ei, hän on ainoa meidän joukossamme, joka on terve. Hän oli -valveilla silloin, kuin minä vielä näin unta. - -_Knudsen_. Menkää huoneeseenne, hyvä rouva, ja lukekaa hetkinen jotain -kirjaa, tahi pankaa vähäksi aikaa lepäämään. Minä saavun heti, ja minä -lupaan että... - -_Eeva_. Kiitoksia paljon, Knudsen, hyväntahtoisuudestanne! Mutta -minulla ei enään ole mitään toivottavaa. (Knudsen menee ulos eteisen -ovesta.) Minä puhuttelen vielä kerran varatuomaria. Margrete, tahdotko -pitää vähän silmällä Haraldia? - - (Margrete menee puutarhaan.) - - -Yhdestoista kohtaus, - - Eeva. Hatting. - -_Eeva_ (ovella). Herra varatuomari! - -_Hatting_ (tulee). Millä saatan teitä palvella, arvoisa rouva? - -_Eeva_ (koettaa puhua tyynesti). Isällä on siis oikeus ottaa lapset -kotoa ja panna heidät... - -_Hatting_. Ja panna heidät kouluun, -- o-on, kyllä asia on niin. - -_Eeva_. Ja panna heidät vierasten ihmisten luokse asumaan, äidin -vastalauseesta huolimatta? - -_Hatting_. On kyllä, laki on siinä selvää selvempi. - -_Eeva_. Mistä ijästä alkaen hänellä on se oikeus? - -_Hatting_. Mitä tarkotatte? - -_Eeva_. Kuinka vanha lapsen tulee olla silloin, kuin isä saa sen -oikeuden? Ei suinkaan hän saa ottaa rintalasta äidin sylistä ja sitoa -sitä vieraan vaimon rinnoille, joka on peninkulmien päässä? - -_Hatting_. Sellaista ei kukaan isä tietysti yritäkään, jos lapsi kerran -saapi hyvän hoidon hänen omassa kodissaan. - -_Eeva_. Mutta jos isä tahtoo, jos sellainen oikku juolahtaa hänen -mieleensä, eikö äiti saa sitä estää? - -_Hatting_. Kuinka se olisi mahdollista? - -_Eeva_. Ja te ette pidä sitä vääränä? - -_Hatting_. Tässä maailmassa tapahtuu niin paljon vääryyttä, jota laki -ei voi estää eikä rangaista. Jos esim. vaimo kiusaa miehensä -kuoliaaksi... - -_Eeva_. Niinkuin ei muka mies voisi kiduttaa vaimoansa kuoliaaksi! -Mutta eihän laki tunnusta vaimoa edes ihmiseksikään. - -_Hatting_. Te erehdytte, hyvä rouva, laki asettaa vaimon hyvin -korkealle. Se luottaa hänen sanaansa niinkuin Jumalan sanaan. -- Onhan -helppo tietää, kuka on lapsen äiti, mutta isästä ei yksikään ihminen -saa selkoa, ellei äiti sitä ilmoita. Laki luottaa hänen sanaansa. Isän -oikeus riippuu kokonaan äidin sanasta. - -_Eeva_. Orjan sanasta. - -_Hatting_. Hän ei ole mikään orja, hän on alamainen. Siksi hän on -omasta vapaasta tahdostaan antautunut. Kuka käski hänen mennä -avioliittoon? - -_Eeva_. Miksi ette ole milloinkaan sanoneet meille sanaakaan -siitä? Miksi olette korein sanoin viekotelleet meitä luopumaan -ihmisoikeudestamme? (kiivaasti). Vastatkaa! miksi olette sen tehneet! - -_Hatting_. Teidän oma syynne on, jos ette ole sitä tietänyt. Sellainen -on avioliitto ollut maailman alusta, ja sellaisena sen täytyy pysyä, ja -se teille kyllä sanottiin silloin, kuin te siihen liittoon menitte. - -_Eeva_. Minulleko? Ei milloinkaan! - -_Hatting_. Eikö pappi teille hääpäivänänne sanonut, että teidän -"tahtonne pitää miehenne ala annettu oleman?" - -_Eeva_. Minä olen ollut hänelle alamainen, alamainen rakkaudessa, sillä -siitä tässä on kysymys, ei muusta. Minä olen uskonut hänelle elämäni, -enkä ole tahtonut pitää mitään itselläni. Minä en ole milloinkaan -tahtonut hallita, aina minä olen palvellut häntä ja lastani kaikesta -voimastani. Ellei se ole ollut kylläksi, niin minä kumminkin tiedän, -että minulla on ollut vilpitön tahto tukea häntä kaikessa. -- Olen -tahtonut olla hänen uskollinen auttajansa. - -_Hatting_. Se on kyllä kaunista, mutta kun vihkimäluvussa sanotaan, -että vaimon tahto pitää "miehen ala annettu oleman", niin se ei -merkitse, että vaimon tulee olla miehensä "auttaja" -- hänen tulee olla -"alamainen". - -_Eeva_ (jäykästi). Kiitoksia hyvästä opetuksesta! Se riittää jo. - -_Hatting_. Olen käytettävänänne, milloin vaan tahdotte, arvoisa rouva. - - (Menee.) - - -Kahdestoista kohtaus. - - Eeva. Margrete. - -_Eeva_ (seisoo hetken mietteissään. Margrete tulee). Minä olen orja! - - (Heittäytyy hänen syliinsä). - -_Margrete_. Rouva kulta, rakas rouva, älkää itkekö noin. Älkää olko -noin toivoton! Knudsen on luvannut auttaa. Hän lähti herra Rönnowin -luokse. - -_Eeva_. Ei siitä ole apua. - -_Margrete_. Onhan toki, jos hän peräyttää aikeensa. - -_Eeva_. Ei siitä ole apua. Ei mikään auta silloin, kuin ihminen on -turvattomana toisen käsissä... Harald ei ole ainoa, jonka minä kadotan -ainiaaksi... Jos minulle nyt syntyisi toinen... - -_Margrete_. Lapsi! Niinkö, rouva? -- Luuletteko... - -_Eeva_. Minä tiedän sen... olen nyt tullut varmuuteen siitä ja olisin -juuri tänäin tahtonut ilmoittaa sen miehelleni. Lapsi raukkani, sinut -riistetään äidin sylistä! - - (Itkee, pää Margreten olalla). - -_Margrete_. Kyllä kaikki kääntyy taas hyväksi. - -_Eeva_. Ei koskaan, ei tässä elämässä. -- Et usko, kuinka iloiseksi -minä tulin siitä mitä havaitsin. Meillä oli ennen Harald poikaamme -kaksi pienokaista. Ne otti meiltä Hän, joka riistää meiltä -rakkahimpamme sulasta rakkaudesta... ja minä ikävöitsin Rönnowia niin -hartaasti saadakseni ilmoittaa hänelle uutisen. Meidän välillämme oli -ollut hiukan erimielisyyttä, mutta se ei ollut vaarallista, sillä -tiesihän mieheni, että minä tarkoitin hänen parastaan. Mutta sillaikaa -kuin minä kaihomielin häntä odottaisin, vehkeili hän minua vastaan ja -lähetti tämän pyövelin... - -_Margrete_. Rouva, lähettäväthän monet hellät vanhemmat lapsensa -kaupunkiin kouluun. - -_Eeva_. Niin kyllä, silloin kuin se on heidän mielestään eduksi -lapselle tai kun he eivät muulla tavoin voi hankkia hänelle opetusta. -Mutta me olemme varakkaita, ja minä tiedän, että Harald on liian pieni -joutuakseen pois kotoa. Minä tiedän, että tässä tehdään lapselle -vääryyttä. Eikö ole kauheaa, ettei äidillä, joka sen käsittää, ole -oikeutettu suojella lastansa? - -_Margrete_. Ehkä herra Rönnow tahtoo... - -_Eeva_. Jos minä puhuin liian rohkeasti, niin Rönnow itse on siihen -syypää. Hän itse on nämät yksitoista vuotta opettanut minua pitämään -itseäni hänen vertaisenaan. Mutta se oli väärin -- se oli verinen -vääryys minua kohtaan. Naimisiin mennessämme minä olin nuori ja hento, -silloin hän varmaankin olisi voinut taivuttaa minut alamaisekseen, -mutta hän on antanut minun vapaudessa kasvaa ihmiseksi -- ja nyt -minusta tahdotaan yht'äkkiä tehdä Griseldis... Ei, minä en voi! - -_Margrete_. Ei -- se ei saa tapahtua! - -_Eeva_. Nyt hän ottaa minun ainoan lapseni, ja kun tuo toinen syntyy, -silloin täytyy minun taas sanoa: minä ja minun lapseni, me olemme sinun -omiasi, tee meille mitäs tahdot. - -_Margrete_. Ei, rouva, sitä te ette tule sanomaan. - -_Eeva_. Minä en voi sanoa niin... minä en saata sitä koskaan oppia. Hän -on itse tehnyt sen minulle mahdottomaksi. Sano, Margrete, olenko minä -elinijäkseni myöty? Enkö voi koskaan päästä vapaaksi? Mitä sinä tekisit -minun sijassani? - -_Margrete_. Mitä minä tekisin, se on eri asia. Sitä te ette voi. - -_Eeva_. Voin kyllä! Minä voin mitä tahansa. -- Sano mitä sinä tekisit. - -_Margrete_. Minä luulen... minä tiedän, etten voisi olla täällä -päivääkään tämän jälkeen. Minä pakenisin! - -_Eeva_. Pakenisit? - -_Margrete_. Pakenisin lapseni kanssa -- rientäisin kauas pois, etsisin -rauhaisan paikan. Siihen minä asettuisin lapsineni, eläisin siinä ja -tekisin työtä lapseni hyväksi. - -_Eeva_. Työtä -- ah, se on parasta. - -_Margrete_. Jos te lähdette, niin minä tulen mukaan. Me pitäisimme -yhdessä huolen Haraldista -- ja siitä toisesta -- ja siihen me kyllä -pystymme, sillä minä olen taitava ompelija ja minulla on hyvä -ompelukone. Ja minä olen tottunut monenlaiseen työhön, ja olen tehnyt -kovaa työtä. Onpa minulla vähän rahaakin säästössä. - -_Eeva_. Kiitos, Margrete, -- sinä olet minun ainoa ystäväni! Me -mietimme asiaa huomiseksi. - -_Margrete_. Silloin se on myöhäistä. - -_Eeva_. Myöhäistäkö? - -_Margrete_. Kun minä kävin puutarhassa Haraldia etsimässä, niin minä -kuulin hänen juttelevan rouva Hattingin kanssa. Rouva Hatting kysyi -minulta, joko olimme panneet hänen vaatteensa matkalaukkuun. - -_Eeva_. Kenenkä vaatteet? - -_Margrete_. Haraldin. Hän sanoi, että Haraldin oli määrä lähteä heidän -kanssaan kaupunkiin. - -_Eeva_. Tänä iltanako? - -_Margrete_. Niin, jotta hän ennättäisi hyvissä ajoin aamulla -tutkintoon. Niin oli herra Rönnow määrännyt. Kyllä kai se on kirjeessä. - -_Eeva_. Kirjeessä -- ei! -- Mutta lienenkö minä edes lukenut kirjeen -loppuun? (ottaa kirjeen esille.) "Oma rakas" -- valhettelija!... "Minä -olen pannut hänet täyshoitoon Hattingille; siellä hänen on hyvä olla. -Hän saa seurata tänä iltana Hattingin herrasväkeä kaupunkiin -ennättääkseen hyvissä ajoin huomisaamuna kouluun. Sinun" -- Margrete, -kutsu Harald sisään, meidän täytyy heti rientää pois. - -_Margrete_. Hän on juuri portaitten edessä. Harald! - - -Kolmastoista kohtaus. - - Eeva. Margrete. Harald (puutarhasta). - -_Harald_ (ovessa). Äiti kulta! - -_Eeva_. Oma pikku poikani, tule äidin luo (syleilee lasta). Onko sinun -takkisi eteisessä? - -_Harald_. On, äiti, minä olin juuri menossa sitä hakemaan. Minähän -pääsen tänäin kaupunkiin. - -_Eeva_. Mistä sinä sen tiedät? - -_Harald_. Rouva tuolla ulkona sanoi, että isä lähettää minut hänen -kotiinsa jo tänä iltana. - -_Eeva_. Sanoiko hän? - -_Harald_. Sanoi. Se on oikein kiltti rouva. Äiti, minä juoksen hakemaan -takkini. - -_Eeva_. Tahdotko mennä pois äidin luota? - -_Harald_. Minä tulen takaisin huomenna, kun tutkinto on ohitse. Mutta -sitten minä taas menen hänen luokseen ensi viikolla, kun koulu alkaa. -Ja hän sanoo, että siellä on niin hauskaa, siellä on paljon iloisia -poikia, ja me leikimme aina välitunnilla. Ja minä saan asua hänen -luonaan, ja minulla on oikein oma huone, ja siellä on pöytä ja tuoli ja -uuni. Ja siellä on puutarhakin ja paljon omenapuita ja päärynöitä, ja -iso koira, jonka nimi on Hektor. - -_Eeva_. Mutta Harald, hennotko sinä todellakin jättää oman äidin? - -_Harald_. En, äiti kulta! Minä en jätä sinua, minä tulen kotiin joka -sunnuntai. Mutta se on niin hyvä rouva, hän kertoi minulle hauskoja -satuja ja sanoi, että minä saan kutsua häntä tädiksi, ja hän sanoo -olevansa minulle aivan niinkuin äiti. - -_Eeva_. Etkö sinä sanonut, että sinulla on äiti? - -_Harald_. Sen hän kyllä ilmankin tietää. Mutta hän sanoi, että siellä -on niin hauskaa, hän leikkii minun kanssani aina, kun minä pääsen -koulusta, ja sitten me menemme rantaan ja purjehdimme veneellä kauas ja -saamme nähdä kaikki suuret laivat. Ja vuoden päästä minä pääsen -Köpenhaminaan. -- Mutta, äiti, sinun on paha mielesi. - -_Eeva_. Oma pikku poikani, sinä et saa lähteä äidin luota. Äiti ei -jaksa sitä kestää -- äidillä ei ole ketään muita kuin sinä, äidin pikku -poika. Me lähdemme yhdessä. - -_Harald_. Yhdessäkö? Enkö minä sitten pääsekään kaupunkiin ja veneeseen -purjehtimaan? - -_Eeva_. Eipä tiedä, vaikka vielä saisit purjehtia isossa laivassa. -Mutta nyt Margrete pukee yllesi, sillä me lähdemme heti. - -_Harald_. Hetikö? Sitten minun täytyy mennä sille rouvalle sanomaan. -Nekin tahtovat lähteä heti. - -_Eeva_. Ei sinun tarvitse mennä. Margrete, mene sisälle Haraldin kanssa -ja pistä joutuun vähän vaatteita mukaan. Minä tulen heti perässä. - - (Margrete ja Harald menevät Eevan huoneeseen.) - - -Neljästoista kohtaus. - - Eeva. Hetkisen perästä Rönnow. Sitten rouva Hatting ja Margrete. - -_Eeva_. Ei, minä en voi -- en voi! He varastavat lapsen sydämmen -minulta. -- Ja mitä tästä sitten tulee? -- Kuinka saattaa elää vankina? --- Ei, minun täytyy päästä pois! - -_Rönnow_ (astuu sisälle). Pois? - -_Eeva_ (säpsähtää). Niin, pois! pois täältä! Ulos orjuudesta! Minä en -voi sitä kestää. - -_Rönnow_. Oma rakas... - -_Eeva_. Sinä valhettelet -- se aika on ohitse. Nyt kysytään vaan, -kenellä on oikeus. - -_Rönnow_. Kuulehan... - -_Eeva_. Sinä olet laki kädessä riistänyt minulta kaikki, mitä minulla -oli... - -_Rönnow_. Kuule, mitä minä sanon... - -_Eeva_. Sinä olet odottanut yksitoista vuotta... sinä olet ollut -kärsivällinen... mutta nyt kärsivällisyys on loppunut... kaikella on -loppunsa... - -_Rönnow_ (koettaa turhaan saada suunvuoroa). Eeva, sinä et saa... - -_Eeva_. Mutta oletko myöskin ajatellut, että sinun oikeutesi riippuu -minun sanastani; jos minä otan sanani takaisin, niin sinun oikeutesi on -maahan tallattuna. - -_Rönnow_ (kiivaasti). Anna minun toki puhua... - -_Eeva_. Mitäs teet, jos minä kiedon käteni Haraldin kaulaan ja sanon: -Älä kajoo häneen! hän on minun... minä olen hänen äitinsä, mutta... -sinä... sinä et ole hänen isänsä. - - (Viimeisen kohtauksen lopussa on rouva Hatting tullut sisälle - ja Margrete ilmestyy Eevan kamarin ovesta. Viimeiset sanat - sanottuaan menee Eeva Margreten ohitse huoneeseensa ja - lukitsee oven.) - -_Rönnow_ (rientää hänen perässään). Eeva! - - - - -Neljäs näytös. - - -Ruokasali. - - -Ensimmäinen kohtaus. - - Margrete. Sitten Tokslund. - -_Margrete_ (lähenee Eevan ovea). Rouva, rouva kulta, avatkaa! Se on -Margrete... Ei, hän ei tahdo puhua kenenkään kanssa. - -_Tokslund_ (raottaa ruokasalin ovea). Margrete, kuulkaa! - -_Margrete_. Tokslund, mitä tahdotte? - -_Tokslund_. Mikä rouvan on? Minä olin mäellä, josta saatoin nähdä hänen -huoneeseensa. Hän istui pöydän ääressä -- pää pöydällä, aivan käsien -peitossa -- tuolla lailla noin (osoittaa). Se minusta näytti niin -oudolta, että minun täytyi tulla sisälle häntä puhuttelemaan. - -_Margrete_. Hän ei tahdo tavata ketään. Hän on lukinnut ovensa. - -_Tokslund_. Hyvä Jumala, mitä ne ovat hänelle tehneet? Jos ne ovat -tehneet rouvalle pahaa, niin minä sanon, että se on kelvoton teko. -Sanokaa minulle, kuinka asia on, minä tahdon tehdä mitä hyvänsä hänen -puolestaan! - -_Margrete_. Minä en saata sanoa. Oletteko nähnyt Knudsenia? - -_Tokslund_. Olen kyllä. Hän kävi meillä ja pyysi minulta hevosta -hakeaksensa herra Rönnowia kotiin. Mutta minun hevoseni eivät olleet -kotona. Sitten hän meni hankkimaan hevosta muualta. - -_Margrete_. Eikö hän siis tuonutkaan herraa kotiin? - -_Tokslund_. Ei, herra Rönnow tuli yksinään heti sen jälkeen, kuin -Knudsen oli lähtenyt meiltä. Hän tuli jalkaisin, ja oli läpi hiestynyt -ja tomuinen ja niin kiiruissaan, ettei huomannut minua, vaikka tuli -tiellä vastaani. Knudsen on varmaankin mennyt Ylikartanoon. Enkö minä -voi millään tavoin auttaa? - -_Margrete_. Tässä ei tiedä mitä tekisi. - -_Tokslund_. Mutta jos jotain voisi tehdä, niin teidän täytyy sanoa -minulle. Sillä rouvan puolesta minä tahdon tehdä vaikka mitä. Minä olen -vaan talonpoikainen mies, mutta minulla on vaikutusvaltaa tällä -paikkakunnalla. Tietäkää se! - -_Margrete_. Hyvä Tokslund. Paljon kiitoksia hyvästä tahdostanne. Mutta -nyt meidän täytyy lähteä täältä, varatuomarin herrasväki tulee sisälle. - - (Margrete ja Tokslund poistuvat eteisen ovesta.) - - -Toinen kohtaus. - - Hatting. Rouva Hatting. - -_Hatting_. Hän on mennyt kamariinsa ja lukinnut ovensa. Rönnow on -useita kertoja käynyt oven takana ja pyytänyt ja rukoillut, että rouva -päästäisi hänet sisälle, että hän edes antaisi hänen sanoa muutaman -sanan, mutta rouva ei vastaa. - -_Rouva Hatting_. Onko hän aivan yksin kamarissaan? - -_Hatting_. Aivan yksin. Ei edes Harald ole mukana. -- Poika -juoksentelee iloisena puutarhassa, niinkuin ei mitään olisi tapahtunut. -Minun mielestäni meidän sopisi ilman muitta mutkitta ottaa poika -mukaamme, mutta Rönnow ei siihen suostu. - -_Rouva Hatting_. Mitähän se Rönnowin rouva aikoo? - -_Hatting_. Sitä hän ei suinkaan itsekään tiedä. Sellaisia te naiset -olette. - -_Rouva Hatting_. Häntäkö sinä sanot naiseksi? - -_Hatting_. Tietysti. Eikö hänen käytöksensä sitä todista? - -_Rouva Hatting_. Luuletko sinä, että todellinen nainen voisi käyttäytyä -tuolla lailla? - -_Hatting_. Uskotko sinä sitä juttua Haraldista, jolla hän aikoi -pelottaa Rönnowia? - -_Rouva Hatting_. Kuka voisi sitä epäilläkään? Olisihan aivan -mahdotonta, että kukaan nainen julkeisi sanoa itsestään noin hirveätä, -noin häpeällistä, ellei se olisi tosi. - -_Hatting_. Mutta sinähän vast'ikään sanoit, ettei hän edes ole nainen. - -_Rouva Hatting_. Ah! - -_Hatting_. Minä sanon sinulle, Lili, että sinä et ymmärrä -naisellisuutta. - -_Rouva Hatting_ (syvästi loukattuna, kiihkeästi). Mitä? Minäkö en -ymmärtäisi naisellisuutta? - -_Hatting_. Et, sinä et ymmärrä naisellisuutta luonnon tilassa, siksi -sinä olet liian hienostunut, mutta sinä ymmärrät erinomaisen hyvin, -mitä naisellisuus vaatii seuraelämässä, mikä sopii naiselle ja tekee -hänet miellyttäväksi. - -_Rouva Hatting_. Eikö se juuri olekin tosi naisellisuutta? - -_Hatting_. Tietysti! Tuota toista lajia ei tavata muualla kuin -aarniometsissä tai paradiisissa. Ellei sitä pidetä kurissa, niin se -tuhoaa koko yhteiskunnan. - -_Rouva Hatting_. Mutta mikä ihme olisi saanut hänet sanomaan tuollaista -itsestään, ellei siinä olisi perää? - -_Hatting_. Sula itsepäisyys, ei mikään muu. Tuollainen kesytön -vaimoihminen, jonka tahtoa ei kukaan ole taivuttanut, ei se hevillä -hellitä. Ennen hän antaisi kiduttaa itsensä kuoliaaksi, ennenkuin hän -väistyisi tuuman verrankaan puolustus-asemastaan. Hän ei ole ennen -huomannut, että Rönnowillakin on hiukan sananvaltaa, kun hänen omasta -pojastaan päätetään, ja kun hän nyt saa sen tietää eikä tahdo sitä -myöntää, niin hän keksii mukavan koukun: väittää ettei Rönnow muka ole -Haraldin isä. Sillä hän luulee riistävänsä Rönnowilta kaiken oikeuden -poikaan. Se tietysti on hurja valhe, josta hänelle ei ole vähääkään -apua, mutta sen hän nyt on keksinyt muka pelastuksekseen, sillä hänellä -ei ole aavistustakaan laista ja oikeudesta. - -_Rouva Hatting_. Sitä minä vaan en usko. -- Mutta mitäs hänen -miesparkansa sanoo? - -_Hatting_. Hän on ihan suunniltaan. Jos hänellä vaan olisi puoletkin -siitä luonteen voimasta, mikä hänen rouvallaan on, niin kaikki olisi -pian taas oikealla tolallaan. Mutta nyt hän vetää sitä virttä, että -minä muka en ole kyllin hienotunteisesti kohdellut hänen rouvaansa, -vaikka minä olen ollut perin kohtelias ja olen lauhkeana kuunnellut -noita loppumattomia loruja, joilla hän ja hänen ystävänsä Knudsen ovat -koetelleet minun kärsivällisyyttäni. - -_Rouva Hatting_. Knudsen! Valtiopäivämieskö? - -_Hatting_. Niin, se, joka siksi pyrkii. - -_Rouva Hatting_. Niin -- hän on paljon oleskellut heidän perheessään -entiseen aikaan. Ja rouva Rönnow puhui hänestä erinomaisella lämmöllä -päivällispöydässä. - -_Hatting_. Niin, kyllä he näkyvät olevan hyvissä väleissä. - -_Rouva Hatting_. Hatting! mitä jos se olisi hän? - -_Hatting_. Kylläpä sinulla on vilkas mielikuvitus. -- Pitänee tästä jo -pian lähteä kotia päin. - -_Rouva Hatting_. Odotetaan toki edes puolen tuntia! Täytyyhän meidän -ensin saada vähän selkoa asiasta. - -_Hatting_. Olkoon menneeksi! Ehkäpä minä Rönnowin kamarista löydän -sikarin suuhuni ja sanomalehden käteeni. - - (Menee Rönnowin huoneeseen.) - - -Kolmas kohtaus. - - Rouva Hatting. Rönnow. - -_Rouva Hatting_. Kunpahan saisi käsiinsä jonkun vanhan palvelijan, joka -tietäisi jotain. -- Mutta täällä ei näy ketään. (Rönnow tulee -eteisestä.) Herra Rönnow! Ettekö vielä ole saanut puhutella häntä? - -_Rönnow_. En, minä koetin päästä sisälle toista tietä. Mutta hän on -lukinnut molemmat ovet, eikä vastaa, vaikka minä huudan häntä. - -_Rouva Hatting_. Voi, kuinka minä säälin teitä. Enkö voi millään -tavalla auttaa? - -_Rönnow_. Tässä ei auta mikään. Minä olen käyttäytynyt kurjasti häntä -kohtaan. - -_Rouva Hatting_. Tekö? - -_Rönnow_. Minun olisi pitänyt itse sanoa se hänelle, -- jos koko tuo -tuumani nyt on oikea, niin... jos se on oikea...! Minä en voinut mennä -Holmin luokse. Minä riensin vaunujen jälessä kotiin, mutta tulin liian -myöhään. - -_Rouva Hatting_. Te tiedätte, että minä satuin tulemaan sisälle juuri -silloin, kuin teidän rouvanne sanoi nuo viimeiset onnettomat sanat. - -_Rönnow_. Ne olivat vääryyttä kärsineen vaimon sanat. - -_Rouva Hatting_. Älkää pahastuko, herra Rönnow, mutta minun mielestäni -te ette millään tavoin ole tehnyt hänelle vääryyttä. Te olette -ainoastaan tehnyt sen, mikä on miehen oikeus ja velvollisuus. - -_Rönnow_. Sitä te ette pysty arvostelemaan. - -_Rouva Hatting_. Pois se minusta, että minä ketään tuomitsisin, mutta -jos luomme huomiota siihen, mitä teidän rouvanne sanoi, niin silloinhan -te olette sorrettu ja hän syyllinen. - -_Rönnow_. Rouva Hatting! Eeva on itse totuus ja uskollisuus. Hän ei -ole milloinkaan valhetellut minulle. - -_Rouva Hatting_. Sitä enemmän on syytä käsittää todeksi se, mitä hän -tänäin sanoi. - -_Rönnow_. Minä sanon teille, että teidän halpa epäluulonne ei saavuta -minun vaimoani. - - (Menee puutarhaan.) - -_Rouva Hatting_. En minä tahdo ketään epäillä -- enhän toki! -- Voi, -kyllä ne aviomiehet ovat sokeita! - - -Neljäs kohtaus. - - Rouva Hatting. Margrete. Rönnow (seisoo ovessa ja katselee ulos). - -_Rouva Hatting_ (itsekseen). Tuo on varmaankin hänen uskottunsa -(lähenee Margreteä). Oletteko kuullut mitään rouvasta? - -_Margrete_. En. - -_Rouva Hatting_. Kunpa nyt tietäisi, mitä olisi tehtävä! Mitä jos -haettaisiin Knudsen! - -_Margrete_. Knudsen! - -_Rouva Hatting_. Niin, rouva Rönnow näkyy suuresti luottavan häneen. - -_Margrete_. Niin tosiaan. Mutta minä en tiedä, missä Knudsen on. - -_Rouva Hatting_. Sepä ikävää. Kyllä kai Knudsenkin puolestaan pitää -rouva Rönnowia suuressa arvossa. - -_Margrete_. Ei ole ketään ihmistä, jota hän pitäisi niin suuressa -arvossa, kuin rouva Rönnowia. Hän on kunnioittanut ja rakastanut häntä -nuoruudestaan asti. - -_Rouva Hatting_. Niin, nehän ovat jo monta vuotta olleet hyvin -läheisessä suhteessa toisiinsa. -- Kyllä kai siitä jo on kymmenkunta -vuotta, kun he tutustuivat. - -_Margrete_. Niin, siitä on juuri kymmenen vuotta; Harald ei silloin -vielä ollut syntynyt. - -_Rouva Hatting_. Se on selvää; Harald on nyt yhdeksänvuotias. - -_Margrete_. Knudsen oli siihen aikaan puutarhurina, hän järjesti heidän -puutarhansa Sjellannissa. - -_Rouva Hatting_. Silloin hän ja Rönnowin rouva tietysti olivat hyvin -paljon yhdessä? -- Kuinkahan vanha Knudsen lienee? - -_Margrete_. Kuinka vanhako? - -_Rouva Hatting_. Niin, minä tarkoitan: oliko hän silloin jo aika mies? - -_Margrete_. Kyllä kai hän silloin oli jo kolmenkolmatta -- hän ja rouva -ovat yhden ikäiset. - -_Rouva Hatting_. Niin, yhdenikäiset, ne aina hakevat toistensa -seuraa... - -_Margrete_. Rouva! - -_Rouva Hatting_. Kuulittehan itsekin, mitä rouva Rönnow tunnusti. Ja se -näyttää todellakin arveluttavalta, että Knudsen juuri kymmenen vuotta -sitten oleskeli heidän kodissaan. - -_Margrete_. Älkää uskoko mitään pahaa rouva Rönnowista. Hän on puhtain -ja parhain ihminen maailmassa. - -_Rouva Hatting_. Epäilemättä hän nyt on hyvinkin hyvä, mutta silloin -hän oli vielä aivan nuori. Tehän itse sanoitte, että Knudsen rakasti -häntä. - -_Margrete_. Mutta se ei ollut sellaista rakkautta. Knudsen ihaili häntä -kuten korkeampaa olentoa. Rouva oli hyvin hyvä Knudsenille. - -_Rouva Hatting_. Niin! - -_Margrete_. Se oli aivan toisenlaista, kuin te tarkoitatte, se oli -äidillistä hyvyyttä. - -_Rouva Hatting_. Hän oli kolmenkolmatta! - -_Margrete_. Sitä ihmistä ei löydy, joka saisi minun uskomaan mitään -pahaa rouva Rönnowista. - -_Rouva Hatting_. Tietysti minäkin tahdon luulla, että se oli tuulesta -temmattu sana. Mutta onhan tavallisesti kuitenkin niin, että sitä suu -puhuu, mitä sydän kätkee. Ja onhan se kummallinen yhteensattumus, että -Knudsen juuri kymmenen vuotta sitten tuli heidän kotiinsa, ja että hän, -kuten te itse sanoitte, siitä asti on rakastanut häntä. - -_Margrete_. Ei se ollut sellaista rakkautta. - -_Rouva Hatting_. Hm! Uskokaa mitä uskotte. Miesten rakkaus on monen -laista. - - (Menee puutarhaan.) - - -Viides kohtaus. - - Rönnow. Margrete. (Kohtauksen keskipaikoilla ilmestyvät - rouva Hatting ja Knudsen verannalle, jossa keskustelevat.) - -_Margrete_ (erikseen). Olisiko se mahdollista? Olisiko Knudsen -todellakin rakastanut häntä? - -_Rönnow_. Mitä te puhuitte rouva Hattingin kanssa? Ettekö puhuneet -vaimostani? - -_Margrete_. Puhuimme. - -_Rönnow_. Minä kuulin hänen mainitsevan jotain Knudsenistakin. Mitä hän -hänestä sanoi? - -_Margrete_. Hän kysyi, koska rouva oli tutustunut Knudseniin. - -_Rönnow_. Kuulkaa, Margrete! Tehän pidätte Eevasta -- vaimostani? - -_Margrete_. Koko sydämmestäni. - -_Rönnow_. Luottakaa häneen. Hän sen ansaitsee. Älkää kallistako -korvaanne rouva Hattingin juoruille. - -_Margrete_. Minä en ikinä usko pahaa rouvasta. - -_Rönnow_. Tehän olette kihloissa Knudsenin kanssa. Hän on kunnon mies -ja on aina ollut. Luottakaa häneenkin! - -_Margrete_. En minä tiedä... - -_Rönnow_. Ettekö tiedä? - -_Margrete:_ Voiko mieheen luottaa. - - (Menee eteiseen.) - - -Kuudes kohtaus. - - Rönnow. Sitten Hatting. - - -_Rönnow_. Niin, Eeva ei ole voinut luottaa minuun... minä olen -kavaltanut hänet vieraille. -- Oi, kuinka paljon minä tahtoisin sanoa -hänelle! Voi, mitä minä teen? - -_Hatting_ (tulee). Kuulkaa, minä olen keksinyt keinon, joka tepsii. Te -menette puutarhaan, asetutte hänen ikkunansa alle ja huudatte Haraldia --- oikein kovaa. Ja sitten te sanotte Haraldille, että nyt hänen tulee -sukkelaan panna päällensä joutuakseen meidän kanssamme kaupunkiin. -- -Tehkää se heti, niin näette, että rouva lähtee lukon takaa. - -_Rönnow_. Sitä en tee. - -_Hatting_. Ettekö luule hänen tulevan? - -_Rönnow_. Luulen kyllä, mutta sitä keinoa minä en käytä. - -_Hatting_. Sitten ei mikään auta. Sillä kun te seisotte oven edessä ja -rukoilette häntä tulemaan puheillenne, niin hänen itsepäisyytensä yhä -yltyy ja hän ei uhallakaan tule ulos. - -_Rönnow_. Kävi miten kävi, mutta nyt ei Haraldia lähetetä kaupunkiin. - -_Hatting_. Silloin teidän asianne on hukassa. Ei poika siis pääse -huomenna tutkintoonkaan. - -_Rönnow_. Ei, häntä ei vielä pannakaan kouluun. - -_Hatting_. Vai niin? Entäs teidän valtiopäivämiesvaalinne -- se kai -myöskin heitetään sikseen? - -_Rönnow_. Se saa jäädä tällä kertaa. - -_Hatting_. Se on kieltämättä johdonmukaista. Oma asianne. Minulle se on -yhden tekevää. - - -Seitsemäs kohtaus. - - Rönnow. Hatting. Knudsen. - -_Knudsen_. Herra Rönnow! - -_Rönnow_. Knudsen, tekö täällä? - -_Knudsen_. Minä läksin teitä hakemaan, sillä minä huomasin, että teitä -tarvittiin kotona. Matkalla minulle kerrottiin, että teidän oli nähty -käyvän jalkaisin kotiin päin. Minä heti käännyin takaisin. Nyt kertoi -rouva Hatting, mitä täällä on tapahtunut, ja minä vakavasti pyytäisin -teitä puhumaan asiasta rouvanne kanssa. Se on aivan välttämätöntä. - -_Rönnow_. Minä olen kyllä koettanut päästä hänen puheilleen, mutta hän -ei tule ulos. - -_Knudsen_. Teidän täytyy vaatia häntä tulemaan, nyt ei auta enää -viivytellä. Onhan miehellä oikeus puhutella vaimoaan, silloin kuin hän -tahtoo. Käyttäkää oikeuttanne! Sanokaa, että hänen täytyy tulla! - -_Hatting_. Mitä? Tahdotteko te sitä? - -_Knudsen_. Elämässä on hetkiä, jolloin miehellä ja vaimolla täytyy olla -oikeus sanoa toisilleen: sinun täytyy! - -_Hatting_. Ohoh, vai pitäisi vaimollakin olla se oikeus? Ei kiitoksia, -siihen satimeen en minä mene! -- Herra Rönnow, vaikka te ette -tahtoisikaan minun neuvoani seurata, niin minä sanon kuitenkin teille, -että tämä on kaikista hulluin keino. Sanokaahan vaan: "sinun täytyy", -"sinun pitää", niin saatte nähdä, että hän ennemmin kuolee nälkään, -kuin tottelee teidän käskyjänne. - -_Rönnow_. Ei, Knudsen on oikeassa. -- Tehkää hyvin ja poistukaa -hetkeksi! - - (Hatting ja Knudsen menevät puutarhaan, Rönnow sulkee - oven heidän jälkeensä.) - - -Kahdeksas kohtaus. - - Rönnow. Sitten Eeva. - -_Rönnow_ (asettuu Eevan oven eteen ja sanoo pontevasti). Eeva, minä, -sinun miehesi, tahdon puhutella sinua. Minä en voi odotella kauemmin -- -sinun täytyy päästää minut sisälle tahi tulla itse minun puheilleni! - -_Eeva_ (astuu ulos ovesta). - -_Rönnow_. Eeva! Rakkahin! - -_Eeva_. Anna anteeksi, etten vastannut ennen, kun sinä minua kutsuit! -Minä en voinut. - -_Rönnow_. Tule tänne! - -_Eeva_. Minun täytyy ensin puhua suuni puhtaaksi! Minulla on niin -paljon sanottavaa. - -_Rönnow_. Eihän siinä ollut perää, mitä sinä sanoit Haraldista? Minä en -usko sitä, minä en uskoisi, vaikka sinä itse vakuuttaisit, mutta sano -kuitenkin, ettei se ole totta! - -_Eeva_. Ei se ole totta, mutta se oli synti. - -_Rönnow_. Niin, sinua itseäsi kohtaan. - -_Eeva_. Ei, sinua kohtaan, se oli kapinaa. Minä en käsittänyt asemaani, -en ole koskaan sitä käsittänyt. Miksi sinä sen minulta salasit? Kuinka -hennoit antaa minun olla siinä väärässä luulossa, että me olimme -tasa-arvoiset? - -_Rönnow_. Eeva, kuule minua. Me olemme tasa-arvoiset. - -_Eeva_. Niin, Jumalan edessä... sen minä kyllä tiedän, sitä sinun ei -tarvitse minulle sanoa. Mutta täällä -- maailmassa -- minä olen sinun -palvelijasi. - -_Rönnow_. Et ole. - -_Eeva_. Olen kyllä. Jos olisit sanonut sen ennen, niin kenties en olisi -siksi tullutkaan. - -_Rönnow_. Eeva, minä en siedä kuulla sellaista. Sinun käsityksesi on -aivan väärä. - -_Eeva_. Anna minun puhua, se on sinun velvollisuutesi. Jos sinä olisit -puhunut, niin en minä olisi viettänyt yhtätoista vuotta elämästäni -onnen huumauksessa. On niin katkerata herätä, ja kaksinkerroin -katkerampaa, kun herääminen tapahtuu näin myöhään. Minä en mitään -aavistanut, minä luulin olevani vapaa kuin taivaan lintu, ja kun sinä -sitten yhtäkkiä tempasit verhon silmiltäni ja näytit nuo rautahäkkini -kovat kanget... - -_Rönnow_. Eeva! - -_Eeva_. Niin minä tahdoin, mistä hinnasta tahansa, päästä ulos Jumalan -vapaaseen ilmaan, jossa saisin sydämmeni kutsumusta kuullen olla -lapseni äitinä. Mutta sekin oli unelma... minä en voinut. - -_Rönnow_. Anna minun nyt puhua! - -_Eeva_. Ei, minä tahdon puhua ensin... vielä yhden ainoan kerran, -sitten minä vaikenen. Minä en voi lähteä vapauteen, en Haraldin vuoksi, -enkä sinunkaan tähtesi. Minä olen koko elämäkseni kahlehdittu, enkä voi -saada takaisin vapauttani. -- Anna anteeksi, että olen loukannut sinun -oikeuksiasi! Minä olen ollut sinua kohtaan äärettömän rohkea, aivan -kuin olisin ollut sinun vertaisesi... anna minulle se anteeksi! - -_Rönnow_. Sinäkö pyydät minulta anteeksi? - -_Eeva_. Ja älä kadota kärsivällisyyttäsi, jos minä en yht'äkkiä -oppisikaan kaikkia, mitä minun tulee oppia. Ja nyt minulla on vielä -yksi rukous, yksi ainoa rukous, älä kiellä, mitä minä pyydän. Minä -kerjään sitä sinulta polvillani, kunnes sinä myönnyt. Kun nyt Harald -lähetetään kouluun kaupunkiin tahi vielä kauemmas, niin anna minun -mennä mukaan. Vuokraa meille huone, jotta Harald saa asua äitinsä -kanssa ja tulla joka päivä koulusta kotiin minun luokseni. Usko minua, -ei ole ketään ihmistä, joka tahtoisi antaa hänelle sitä, mitä minä -tahdon, eikä kukaan muu sitä voisikaan. Ja minä pyytäisin, että minä -tällä tavoin saisin häntä vaalia, kunnes tulee aika, jolloin minä itse -rohkenen uskoa hänet vierasten haltuun. - -_Rönnow_. Eeva, saanko minä nyt puhua? - -_Eeva_. Vastaa ensin pyyntööni. - -_Rönnow_. Ei, ensin sinun täytyy kuulla, mitä minulla on sanomista. Se -minkä sinä sanot oppineesi tänään, on väärää oppia, kerrassaan väärää. - -_Eeva_. Ei. - -_Rönnow_. On se väärää. Miehen ja vaimon keskinäinen suhde ei ole kuten -isännän ja palvelijan; heillä on samat oikeudet, ja kaikki, mitä heillä -on, se on yhteistä. - -_Eeva_. Älä luule voivasi uskotella minulle enää valheita. - -_Rönnow_. Minä en ole milloinkaan uskotellut sinulle valheita. Sinun -alkuperäinen käsityksesi oli oikea. - -_Eeva_. Eikö sinulla lain mukaan ole oikeus tehdä minkä sinä teit, -päättää yksin Haraldista ja ottaa hänet pois minulta? - -_Rönnow_. On! - -_Eeva_. Ja kuitenkin sinä sanot... - -_Rönnow_. Kuule minua, tämä laki ei koske meitä, sinua ja minua, se on -laadittu onnettomia avioliittoja varten. - -_Eeva_. Onko nainen aina syypää siihen, että avioliitto on onneton? - -_Rönnow_. Sitä minä en tahdo väittää. Mutta sinua ja minua ei tämä laki -koske. Sen on tehnyt tyhjäksi rakkaus. - -_Eeva_. Näinkö puhut sinä? - -_Rönnow_. Näin puhun minä sinulle, rakastettu vaimoni, sillä sinä olit -oikeassa ja minä tein sinulle verisen vääryyden. Anna minulle nyt -anteeksi suuri rikokseni sinua kohtaan. Se rikokseni minua aivan -kauhistaa. - -_Eeva_. Rönnow! - -_Rönnow_. Oli aivan kuin minuun olisi mennyt paha henki, niin että minä -unohdin, että me kaksi olemme yhtä. Minun teki mieleni päästä -valtiopäiville. Ei se ollut ainoastaan turhamaisuutta, minä luulin, -että minulla oli kykyä siihen ja arvelin voivani saada aikaan siellä -jotain hyvää. Mutta sitten minusta tuntui, kuin sinä olisit vastustanut -minun vaaliani. - -_Eeva_. Minä en ole ikinä vastustanut sinun vaaliasi. Kuinka sinä -saatoit sellaista luulla? - -_Rönnow_. Asianhaarat saivat minut sellaiseen harhaluuloon... minä olin -ikäänkuin sokaistu. Ja sitte tuli muuan seikka vielä lisäksi, minua -harmitti se, että muut luulivat, että sinä minua vallitsisit ja ettei -minulla muka olisi vastustusvoimaa. Heidän piti nähdä, että minä olin -herra. - -_Eeva_. Sano minulle peittelemättä: oletko varma siitä, että minun -mielipiteeni Haraldin kasvatuksesta oli väärä. - -_Rönnow_. Minä pelkäsin, että niin oli. Sanoivathan kaikki, että hänet -pitäisi panna kouluun. Mutta varma minä en ollut siitä; Se oli vaan -mukava keino... - -_Eeva_. Oman lapsesi sinä otit keinoksi! Se oli suurin vääryys, johon -sinä teit itsesi syypääksi. Sitä en minä milloinkaan olisi tehnyt. - -_Rönnow_. Oi, minä käsitän, että se oli kamalaa! Se selveni minulle -heti, kun olin lähettänyt tuon onnettoman kirjeen. Kun Hattingin vaunut -olivat vierineet ravintolan pihalta, niin minä riensin juoksujalassa -kotia kohden, ja minä tunsin, että olin onnettomana hetkenä loukannut -kaikkein pyhintä, minut valtasi kuolettava tuska ja pelko, että olin -rikkonut suhteen, mikä ei enään milloinkaan voisi muuttua eheäksi. - -_Eeva_. Rönnow parka! Ei se ole ijäksi rikottu... älä usko. - -_Rönnow_. Voipiko välimme vielä muuttua eheäksi? oikein eheäksi, aivan -niinkuin se oli ennen? - -_Eeva_. Voipi kyllä, oma rakastettu ystäväni! Mutta älä koskaan enää -yritä taivuttaa minua pahalla, sillä silloin minäkin muutun pahaksi. Ja -meidänhän toki pitäisi auttaa toisiamme tulemaan hyviksi. - -_Rönnow_. Voi, mitä sinä mahdoit kärsiäkään tänä iltana, pikku Eeva -parkani! Sinultahan kerrassaan hävisi luottamuksesi minuun! - -_Eeva_. Se oli minun rikokseni sinua kohtaan. Kun sinä vaadit ehdotonta -kuuliaisuutta ja minä kuulin, että sinulla oli oikeus siihen, silloin -minusta tuntui, kuin minun tähän astinen onneni olisi ollut valhetta ja -minä nyt vasta olisin nähnyt sinut oikeassa valossa. Mutta nyt se -joutukoon kaikki unholaan. Ei kuitenkaan kaikki... minä olen oppinut -sellaistakin, jota en unhota. - -_Rönnow_. Oi, unhota toki! - -_Eeva_. Ei, sitä en unhota, että olen saanut tietää, mitä oikeuksia -aviomiehellä on. Se opettaa minua ymmärtämään, että minulla on hyvä -mies, joka ei tahdo käyttää oikeuksiaan (hyväilee häntä), joka unohtaa, -että hän on luomakunnan herra, eikä välitä kuningasvallastaan, vaan -tahtoo jakaa sen alhaisemman olennon kanssa, vaimo raukan kanssa, jolla -ei ole oikeuksia. - -_Rönnow_. Ja sitten Harald jää kotiin, kuten me yhdessä ennen olimme -päättäneet. Tahdommehan antaa hänelle parhainta, mitä voimme. - -_Eeva_. Niin, Rönnow, sen teemme. Ja sitten on vielä muuan salaisuus, -joka tuotti minulle suurta surua, mutta joka nyt on taas muuttunut -iloksi. - - (Nojaa Rönnowiin ja kuiskaa hänen korvaansa). - -_Rönnow_ (syleilee häntä). Sinä armahin, rakastettu! - - -Yhdeksäs kohtaus. - - Rönnow. Eeva. Margrete. Haraldin kanssa (eteisestä). - -_Eeva_. Harald, oma pikku poikani! Nyt sinä taas olet äidin oma lapsi -(hyväilee Haraldia). Sanoppas nyt hyvää iltaa isälle ja suutele isää, -sillä sen isä ansaitsee... Margrete, uskollinen ystävä, nyt on kaikki -asiat taas hyvin. - -_Margrete_. Eikö varatuomari ollutkaan oikeassa? - -_Rönnow_. Oli kyllä, mutta siitä me emme välitä. Me emme käytä enää -varatuomaria. - -_Eeva_. Emme, me noudatamme omaa lakiamme, joka on aina ollut meidän -ohjeenamme. Nyt se on kestänyt koetuksensa. - -_Margrete_ (epäillen). Kunpahan olisi! - -_Eeva_. Sinä epäuskoinen, paha tyttö! Kuinka saatat epäillä nähtyäsi -kaiken sen, mitä tänäin on tapahtunut! - -_Margrete_. Rouva kulta, täytyyhän minun uskoa teitä, vaikka en -tahtoisikaan. - -_Eeva_. Katsokaa, he seisovat kaikki ulkopuolella ovea. Rönnow, he -varmaankin jännityksellä odottavat, kuinka asiamme päättyy. - -_Rönnow_. Kutsukaamme heidät sisälle. (Avaa oven.) Tehkää hyvin, herra -varatuomari... tulkaa vaan sisälle!... Knudsen, Tokslund, tulkaa -sisälle kaikkityyni! - - -Kymmenes kohtaus. - - Edelliset. Hatting. Rouva Hatting. Knudsen. Tokslund. - (Laskevan auringon viime säteet kultaavat koko puutarhan.) - -_Rönnow_. Te varmaankin tahdotte jo kuulla meistä sanasen, ja minä -tuskin tiedän, kuinka saan sen sanotuksi. Minä huomaan nyt vasta, että -päivä on mennyt mailleen. Kesä-illan aurinko kultaa kaikki puut, ja -minusta tuntuu, kuin olisi minun hääiltani... älkää naurako minua! -- -on kuin meidän kultahää-päivämme olisi päättynyt, ja me kaksi, Eeva ja -minä, olisimme kestäneet kaikki elämän taistelut ja nyt istuisimme -nauttien illanrauhaa. Enhän minä toivo, että niin olisi; minä iloitsen -siitä, että me olemme nuoria, ja toivon, että vielä kauan saisimme -vaeltaa yhdessä; mutta jos meidän kerran suodaan viettää näin ihanaa -elon iltaa yhdessä, niin minä tiedän, että tahdon silloin sanoa samaa, -kuin sanon tänä iltana: parempaa vaimoa ei ole yhdelläkään miehellä, -kuin minulla. Luullakseni ei ole monta miestä, jolle hän olisi tullut -siksi, mikä hän on minulle, mutta minä en olisi voinut saada parempaa. -Minä olen hänelle suuremmassa kiitollisuuden velassa, kuin kenellekään -muulle. Ja jos sitten kysyttäisiin, kuinka hän teki minut niin -onnelliseksi, niin minä tahtoisin vastata: en tunne toista ihmistä, -jota, niinkuin häntä, rakkaus ohjasi elämänsä joka askeleella. Vielä -tahtoisin sanoa hänestä, joka nyt piilottaa päänsä selkäni taa kuin -nuori, punehtuva impi: hän oli uskollinen, aina luotettava, aina -minulle uskollinen, itselleen uskollinen, totuudelle uskollinen. Kerran -nuoruutensa päivinä hän sanoi minulle, että minä en ollut hänen -lapsensa isä, mutta silloinkin hän puhui totta, sillä minä en sillä -kertaa ollut poikani oikea isä, kun tahdoin väkivallalla riistää hänet -äidiltä. Ja sitten minä toivon, että voisin sanoa: se olikin ainoa -kerta; sen jälkeen en antanut hänelle syytä sanoa enää sellaista. - - (Rouva Hatting pyhkii silmiään.) - -_Tokslund_. Kuulkaa, herra Rönnow, te olette miesten mies, sitä minä -olen aina sanonut. Ja teillä on rouva, jota joka miehen sopii teiltä -kadehtia. Mutta kyllä te hänet ansaitsettekin... sen minä takaan. - -_Rönnow_ (nauraen,). Teillähän ei ole oikein luottamusta minuun. - -_Tokslund_. On kun onkin, siitä olkaa varma. Ja jollen minä olisi -lähettänyt sitä kirjoitusta Knudsenille, niin totta tosiaan te saisitte -minun ääneni, ja minä voisin hankkia teille monen muunkin äänet, sillä -minulla on hiukan verran vaikutusvaltaa tällä paikkakunnalla. - -_Rönnow_. Sitä ei nyt tarvita, sillä minä olen päättänyt siirtyä -syrjään tällä kertaa. - -_Tokslund_. Siitäkö syystä, ett'ette saa minun ääntäni? - -_Rönnow_. En, minä siirryn syrjään siitä syystä, että minun täytyy -vielä saada moni seikka selville. Eeva oli oikeassa sanoessaan, että -minulta puuttui vakaumusta. Minun aikani ei ole vielä tullut, mutta se -on luullakseni kerran tuleva; minä tunnen, että nyt olen saanut -tehtävän. -- Knudsen, minä tiedän teidät järkeväksi mieheksi, ja siksi -siirryn mielelläni teidän tieltänne. - -_Knudsen_. Koetan tehdä tehtäväni niin, ettei teidän tarvitse sitä -katua. - - (Puristaa Rönnowin ja Eevan kättä.) - -_Hatting_. Te ette siis enää tarvitse lakimiestä. Parasta on, että -sanomme hyvästi. - -_Eeva_. Mutta tulettehan taas pian meitä tervehtimään? Teidän pitäisi -nähdä Sallinggaard tyynellä ilmalla, silloin täällä on kauneinta. - -_Hatting_. Sen uskon, hyvä rouva. Ja älkää pelätkö, että minä täst'edes -yritän opettaa teille lakitiedettä. Teillä ei, suoraan puhuen, ole -siihen vähääkään taipumusta. - -_Eeva_. Samaa minäkin pelkään. -- Ja rouva Hatting, tulettehan pian -taas meille? - -_Rouva Hatting_. Rouva Rönnow, minä olen tehnyt teille vääryyttä. - -_Eeva_ (tarttuen hänen käteensä). Niin olen minäkin tehnyt teille. -Mutta nyt on meidän aika sovittaa kaikki vääryydet. Tulkaa pian -Sallinggaardiin. -- Tehän pidätte paljon Haraldista. - -_Rouva Hatting_. Kiitos, minä tulen mielelläni -- sekä teidän että -hänen tähtensä. (Erikseen Hattingille.) Hänessä on sittenkin -naisellisuutta. - -_Margrete_ (erikseen Knudsenille). Knudsen, koska me vietämme häitä? - -_Knudsen_. Tahdotko, onko se varma? - -_Margrete_. Nyt se on varma. Olipa hyvä, että sinä toimitit minut -tänne, minä olen oppinut niin paljon tänäin. - -_Knudsen_. Että avioliitto voipi olla oikein onnellinen, niinkö? - -_Margrete_. Niin -- ja vielä lisäksi... että on eräs seikka, jota en -voi sietää. - -_Knudsen_. Mitä tarkoitat? - -_Margrete_. Että sinä rakastaisit ketään muuta. - -_Rönnow_. Se mitä me olemme tänäin kokeneet, voi näyttää vähäpätöiseltä -suuressa maailmassa, mutta meidän onnemme oli, ettei siitä tullut -suurempaa. Ja se nuori pari, joka tänäin on surrut ja iloinnut -kanssamme, saapi tästä sen opin, että mitä hellempi on miehen ja vaimon -keskinäinen suhde, sitä hellävaraisemmin tulee kumpaisenkin sitä -suojella, sitä vähemmin se sietää. - -_Eeva_. Ei, Rönnow, sitä enemmän se sietää, jos vaan on rakkautta. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Eeva, by Jens Christian Hostrup - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK EEVA *** - -***** This file should be named 50455-8.txt or 50455-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/0/4/5/50455/ - -Produced by Tapio Riikonen -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/50455-8.zip b/old/50455-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 795890b..0000000 --- a/old/50455-8.zip +++ /dev/null |