NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 6524 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..90e3a7b
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #50266 (https://www.gutenberg.org/ebooks/50266)
diff --git a/old/50266-8.txt b/old/50266-8.txt
deleted file mode 100644
index 289365c..0000000
--- a/old/50266-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,6524 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Merirosvo, by Frederick Marryat
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-
-Title: Merirosvo
-
-Author: Frederick Marryat
-
-Translator: Kaarlo Kramsu
-
-Release Date: October 21, 2015 [EBook #50266]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MERIROSVO ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-MERIROSVO
-
-Kirj.
-
-Frederick Marryat
-
-
-Suom. Kaarlo Kramsu
-
-
-
-Kustannusosakeyhtiö Kirja, Helsinki, 1917.
-
-
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
- Biskajan lahti.
- Vanhapoika.
- Myrsky.
- Vuoto.
- Vanhapiika.
- Kadetti.
- Sleepers-lahti.
- Hyökkäys.
- Ryöstäjä.
- Hietasärkkä.
- Haaksirikko.
- Luutnantti.
- Maihinnousu.
- Tapaaminen.
- Erehdys.
- Caicos-saaret.
- Oikeudenkäynti.
- Loppusanat.
-
-
-
-
-BISKAJAN LAHTI
-
-
-Oli kesäkuun loppupuoli v. 179--, Biskajan lahden pauhaavat aallot
-olivat jo vähitellen asettumassa raivoisan ja tänä vuodenaikana
-harvinaisen myrskyn jälkeen. Kuitenkin ne hyökyivät vielä valtavasti,
-ja kerran toisensa perästä kiihtyi tuuli oikullisiksi rajuiksi
-vihureiksi, ikään kuin olisi tahtonut uudelleen aloittaa
-temmellyksensä. Mutta sen ponnistukset kävivät yhä heikommiksi, myrskyn
-kiidättämät synkät pilvenlongat pakenivat kaikille suunnille auringon
-voimakkaiden säteiden tieltä, jotka häikäisevällä valo- ja
-lämpövirrallaan hajottivat pilviröykkiöt.
-
-Atlantin rannattomalla, auringon valaisemalla ulapalla saattoi silmä
-erottaa vain yhden ainoan, tuskin havaittavan esineen. Se oli mastonsa
-menettäneen ja melkein upoksissa kulkevan laivan runko. Hyökylaineet
-tyrskysivät aluksen partaiden yli, ja niiden peitosta se kohosi
-näkyviin vain aallonpohjassa, kun vesi virtasi sen sivuporteista ulos.
-
-Näennäisesti laiva oli yhtä vaarallisessa tilassa kuin hukkuva, joka
-etsii oljenkortta. Mutta todellisuudessa tämä hylky oli uppoamisen
-vaaralta paremmassa turvassa kuin moni pikapurjehtija, joka myrskyä
-uhmaten pyrkii nopeasti satamaan.
-
-"Sirkassian", muhkea ja hyvin varustettu laiva, oli lähtenyt
-puutavaralastissa New Orleansista. Kapteeni oli kelpo merimies sanan
-parhaassa merkityksessä ja miehistö rotevaa, kunnollista väkeä.
-Atlantilla laivan oli yllättänyt odottamaton myrsky, ja se oli
-ajautunut Biskajan lahteen; alus oli saanut vuodon, jota ei ollut voitu
-ankarimmillakaan ponnistuksilla tukkia. Viisi päivää oli nyt kulunut
-siitä, kun miehistö oli lähtenyt laivasta kahdella veneellä. Toinen oli
-miehineen uponnut heti, toisen kohtalo oli tuntematon.
-
-Mutta kaikki eivät olleet lähteneet. Tuossa myrskyn murjomassa,
-petollisen meren armoilla heittelehtivässä laivahylyssä oli vielä
-eläviä olentoja. "Sirkassianin" kannella olevassa keittiössä, joka oli
-onneksi niin lujarakenteinen, että kesti hyökylaineiden ankarat
-rynnistykset, oli vielä kolme ihmistä, mies, nainen ja pikkulapsi.
-
-Molemmat aikuiset kuuluivat siihen verraten alhaiseen rotuun, jota
-kauan sitten oli ryhdytty tuomaan kuuman Afrikan rannoilta raatamaan
-muiden hyväksi. Lapsi, joka lepäsi naisen rinnoilla, oli eurooppalaista
-syntyperää ja tällä hetkellä kalman kalpea yrittäessään turhaan saada
-ravintoa kuihtuneesta imettäjästään. Vesihelmet kierivät naisen
-mustilla poskilla, kun hän vuoroin puristi lasta rintaansa vasten,
-vuoroin kääntyi suojan puolelle varjellakseen sitä vaahdolta, jota
-jokainen aalto ryöpytti heidän ylitseen. Välittämättä mistään muusta
-kuin pienestä hoidokistaan hän istui äänetönnä, vaikka vapisi vilusta,
-sillä vesi huuhteli hänen polviaan joka kerran laivan kallistuessa
-tavallista enemmän. Vilu ja pelko olivat muuttaneet hänen kasvojensa
-värin; ne näyttivät nyt keltaisilta tai vivahtivat vähän
-kuparinruskeaan.
-
-Mies istui häntä vastapäätä rautaisella tulisijalla, joka ennen oli
-ollut lämmön ja valon lähde, mutta nyt kelpasi ainoastaan
-istuinpaikaksi alakuloiselle, uupuneelle raukalle. Hänkään ei ollut
-virkkanut mitään moneen tuntiin. Veltot kasvolihakset, paksut ja pitkät
-huulet, jotka törröttivät kaukana syvälle vajonneista poskista, terävät
-sarvennystyrän näköiset poskiluut ja silmät, joista valkuaista tuskin
-näkyi lainkaan, saivat hänet näyttämään vielä surkuteltavammalta kuin
-nainen, jonka ajatukset olivat kiintyneet ainoastaan lapseen eivätkä
-häneen itseensä. Mies näytti kuitenkin vielä tarkoin tuntevan ja
-huomaavan kaikki, vaikka hirveät kärsimykset olivat ilmeisesti
-turruttaneet hänen muut sielunkykynsä.
-
--- Voi minä kurja! voihkaisi neekerinainen pitkän vaitiolon perästä, ja
-hänen päänsä vaipui taaksepäin uupumuksesta.
-
-Mies ei vastannut, mutta naisen ääni havahdutti hänet; hän ojentautui
-eteen päin ja raotti vähän ovea luoden silmäyksen vastatuuleen. Kuohuva
-vaahto ryöpsähti suoraan vasten hänen lasimaisina tuijottavia silmiään
-hämärtäen näköalan; hän huokasi syvään ja vaipui takaisin entiseen
-asentoonsa.
-
--- Mitä kuuluu, Koko? kysyi nainen ja peitti lapsen vielä
-huolellisemmin. Epätoivoinen katse oli miehen ainoa vastaus.
-
-Kello oli nyt kahdeksan paikoilla aamulla ja merenkäynti asettumaan
-päin. Päivällisaikaan he havaitsivat vilahdukselta auringon, jonka
-säteet tunkeutuivat sisään lautaseinän raoista.
-
-Neekeri näkyi vähitellen virkoavan eloon, hän nousi lopulta ja sai
-suurella vaivalla oven uudestaan auki. Meren raivo oli jo vaimentunut,
-ja ainoastaan sattumalta hyökyivät laineet yli laivan. Pidellen lujasti
-kiinni pihtipielestä Koko kurottautui laivan partaalle ja tarkasteli
-taivaanrantaa.
-
--- Mitä sinä näke, Koko? kysyi nainen, joka oli huomannut miehen
-tähystelevän johonkin tiettyyn suuntaan.
-
--- No, Juumala kiitos! Minä ole näke jokin, mutta ole paljo suolavesi
-silmä, ei näke selvä, vastasi Koko hieroen silmistään suolaa, joka oli
-kiteytynyt hänen kasvoillensa aamun kuluessa.
-
--- Mikä se oli muoto, Koko?
-
--- Peeni pilvi, vastasi mies astuen keittiöön ja istuutuen syvään
-huoaten entiselle paikalleen tulisijalle.
-
--- Voi minä kurja! huudahti neekerinainen. Hän oli nostanut peitteen
-tarkastaakseen lasta ja huomasi tämän voimien yhä riutuvan.
-
--- Peeni Edvardi parka, tosi ole, hän ole kovin sairas... hän kuole
-pia, minä pelkä. Katso, Koko, ei hengitä kauva.
-
-Lapsen pää painui alas imettäjän rinnoilta, elonkipinä näytti
-sammuneen.
-
--- Judy, sinä ei ole maito lapse; jos ei saa maito, kuinka taita elä?
-Ahaa, Judy! Minä pistä pikkusorme häne suu! Jos Edvardi ei ole kuollu,
-hän ime.
-
-Koko pisti sormensa lapsen suuhun ja tunsi heikkoa imemistä.
-
--- Judy! huusi Koko. -- Edvardi ei veelä ole kuollu. Koita veelä, onko
-peeni pisara!
-
-Judy raukka pudisti surullisena päätään ja kyynel kieri poskelle. Hän
-tunsi, ettei luonto voinut enempää.
-
--- Koko, hän sanoi kuivaten kädenselällä poskensa, minä anta vaikka
-sydänveri Edvardille, mutta maito ei ole... se vallan loppu.
-
-Innostuneena siitä sanomattomasta rakkaudesta lapseen, joka ilmeni
-Judyn sanoissa, Koko sai päähänsä uuden aatteen. Hän otti taskustaan
-veitsen ja leikkasi sillä tyynesti etusormensa halki luuhun asti. Veri
-alkoi virrata ja valui sormen päähän, jonka hän pisti lapsen suuhun.
-
--- Katso, Judy! Edvard ime, hän ei ole kuollu! huudahti mies naurahtaen
-tyytyväisenä kokeensa onnelliselle tulokselle ja hetkeksi unohtaen
-heidän melkein toivottoman asemansa.
-
-Lapsi virkistyi oudosta ravinnosta ja imi muutaman minuutin sormea
-hyvin vahvasti.
-
--- Näke Judy, kuinka Edvard pitä kiinni, jatkoi Koko. Ime vaan, Edvard,
-ime vahva, Koko ole kymmenen sorme, kestä kauan, enne ku kaikki tyhjä.
-Mutta lapsi oli pian tyytyväinen ja nukahti Judyn syliin.
-
--- Koko, jos mene katso uudesti, lausui Judy. Mies kömpi taas ulos ja
-silmäili tarkasti taivaanrantaa.
-
--- No, Juumala kiitos, minä nyt näke, Judy, ja Juumala kiitos, minä
-näke laiva! huusi Koko iloisesti.
-
--- Oh! lausui Judy vähän iloisemmalla äänellä. Sitte Edvard ei kuole!
-
--- Jaha, Juumala kiitos, se tule tämä tie! Koko, joka näytti saaneen
-takaisin osan entisestä voimastaan ja vireydestään, kiipesi keittiön
-katolle. Istuen jalat ristissä hän huitoi siellä keltaista nenäliinaa
-toivoen siten voivansa herättää laivassa olevien huomiota; hän tiesi,
-että esine joka kohoaa ainoastaan vähän merenpinnasta, jää helposti
-huomaamatta.
-
-Onneksi fregatti tuli suoraan kohti, vaikkei maston huipussa oleva
-tähystäjä huomannutkaan hylkyä tarkatessaan vain taivaanrantaa.
-Vähemmän kuin puolen tunnin kuluttua haaksirikkoisia uhkasi uusi vaara
-fregatti oli purjehtia suoraan heidän päälleen. Se porhalsi jo noin
-neljän kaapelinmitan -- vajaan kilometrin -- päässä heistä ajaen
-edellään suurta vaahtoharjaista kuohuaaltoa ja kyntäen merta hyvin
-nopeasti. Koko huusi ja kirkui, minkä kurkusta lähti, ja kaikeksi
-onneksi sattuivat miehet, jotka olivat keularaa'alla kokoamassa myrskyn
-jälkeen kuivumaan levitettyä purjetta, huomaamaan hänet.
-
--- Tiukasti oikeaan! kuului huuto. -- Oikeaan! kuului vastaus
-peräkannelta, ja peräsin käännettiin oitis, niin kuin ainakin
-sotalaivoissa, joissa väen täytyy aina olla valmiina selityksiä
-odottamatta tottelemaan käskyä.
-
-Yläpurje alkoi lepattaa, keulapurje ja halkaisija pullistuivat ja laiva
-kääntyi vastatuuleen hädin tuskin sivuuttaen hylyn, joka oli keulan
-edessä ja keikkui niin rajusti vihaisten aaltojen valkeassa kuohussa,
-että Koko vain vaivoin ja lujasti tarrautumalla kiinni keulamaston
-tynkään pysyi korkealla paikallaan.
-
-Fregatti vähensi purjeita, asettui hylyn lähelle, laski veneen vesille,
-ja vähemmässä kuin viidessä minuutissa Koko, Judy ja lapsi olivat
-pelastuneet hirvittävästä asemastaan. Judy raukka, joka oli unohtanut
-kaiken lapsen vuoksi, jätti sen eräälle upseerille ja meni samassa itse
-tainnoksiin, jossa tilassa hänet nostettiin laivaan. Koko oli tuskin
-istuutunut laivan peräpuolelle, kun hän alkoi tuijottaa ympärilleen ja
-purskahti sen jälkeen hurjaan nauruun -- ainoa vastaus, minkä hän
-saattoi antaa hänelle tehtyihin kysymyksiin. Tätä jatkui, kunnes hän
-pyörtyi. Mies jätettiin lääkärin hoiviin.
-
-
-
-
-VANHAPOIKA
-
-
-Saman päivän iltana, jolloin lapsi ja neekerit pelastuivat hylystä,
-istui herra Witherington Finsbury Squaren varrella olevan asuntonsa
-ruokasalissa ja ihmetteli, minne "Sirkassian" oli joutunut ja miksi hän
-ei ollut saanut mitään tietoa sen tulosta. Herra Witherington oli
-yksin; hänellä oli edessään sherryä ja portviiniä, ja vaikka ilma oli
-hyvin lämmin, paloi uunissa pieni tuli, sillä "se näytti mukavalta",
-kuten herra Witheringtonin oli tapana sanoa. Hetken aikaa tarkkaan
-silmäiltyään huoneen kattoa, vaikka siinä ei totta puhuen ollut juuri
-mitään näkemistä, hän täytti uudestaan viinilasinsa ja asettui vielä
-mukavampaan asentoon aukaisten liiveistään kolme nappia, työntäen
-tekotukkansa taemmaksi päälaelle ja päästäen polvihousujensa siteet
-tykkänään auki polvien kohdalta. Lisäksi hän veti luokseen kaksi
-tuolia, jotka olivat käden ulottuvilla, laski jalkansa toiselle ja
-nojasi kättään toiseen. Ja miksi ei herra Witherington olisi asettunut
-mukavasti! Hänellä oli hyvä terveys, rauhallinen omatunto ja
-kahdeksantuhatta puntaa tuloja vuodessa.
-
-Tyytyväisenä kaikkeen herra Witherington maisteli portviiniään, laski
-lasin kädestään ja nojautui tuolissaan taaksepäin kädet ristissä
-rinnalla. Tässä erittäin mukavassa asennossa hän alkoi uudestaan
-ajatella "Sirkassiania", jota ei ollut kuulunut.
-
-Herra Witheringtonin isä oli erään West-Ridingissä Yorkshiressä asuvan
-vanhan, ylhäisen suvun nuorempi vesa. Hänellä oli valittavana neljä
-toimialaa, jotka aatelisnuorukaisille ovat tarjolla, nimittäin armeija,
-laivasto, lakitiede ja kirkko. Sotilaaksi hänestä ei ollut, hän sanoi;
-edestakaisin marssiminen ei ollut lainkaan mukavaa; laivasto ei
-myöskään kelvannut, sillä tykin laukaukset ja tuuliset ilmat eivät
-tarjonneet mitään mukavuuksia; lakitiede miellytti häntä yhtä vähän,
-hän kun ei ollut varma siitä voisiko päästä selville omastatunnostaan;
-kirkon hän hylkäsi myös, koska kuvitteli sitä -- kaikkea muuta kuin
-mukavaksi.
-
-Koko suvun kauhuksi hän hylkäsi kaikki nuo jalot toimialat, otti vanhan
-jörön sedän tarjouksesta vastaan toimen tämän kauppaliikkeesssä ja sai
-osuuden tämän vuosivoitosta niin pian kuin oli sen ansainnut. Siitä oli
-seurauksena, että sukulaiset käänsivät hänelle halveksien selkänsä
-eivätkä sen koommin välittäneet hänestä vähääkään. Hän oli loukannut
-suvun tunteita.
-
-Tästä huolimatta herra Witherington oli toimessaan ahkera, pääsi
-muutaman vuoden kuluttua liikkeen osakkaaksi ja tuon vanhan kunnon
-sedän kuoltua suuren omaisuuden omistajaksi. Sen lisäksi hän ansaitsi
-edelleen joka vuosi suuria summia liiketoiminnallaan. Hän osti sitten
-talon Finsbury Squaren varrelta ja harkitsi viisaimmaksi ottaa
-aviosiipan.
-
-Herra Witheringtonissa oli sentään vielä aimo annos sukuylpeyttä, joten
-hän päätti tarkasti valita tulevan puolisonsa. Etsittyään aikansa hän
-kosi skotlantilaisen aatelismiehen tytärtä; tämä herra oli tullut
-Leithistä Lontooseen yhdeksän tytärtä mukanaan "vaihtamaan vertaan
-rahaksi" -- etsimään tyttärille aviopuolisoa.
-
-Herra Witheringtonilla oli onni sattua ensimmäiseksi kosijaksi, joten
-hän saattoi mielensä mukaan valita yhdeksästä neidosta. Hänen
-valittunsa oli vaaleatukkainen, sinisilmäinen, hieman pisamainen ja
-hyvin pitkä, mutta muuten verraten hauskan näköinen, ja hänen nimensä
-oli perheraamatun kannessa neljäntenä järjestyksessä. Avioliitosta
-syntyi ensin tytär, joka tämän kertomuksen alkaessa oli
-seitsemänviidettä ikäinen vanhapiika, ja sitten poika, Anthony
-Alexander, sama herra Witherington, joka juuri odotteli tietoja
-"Sirkassianista".
-
-Jo herra Witherington vanhempi oli varsin mukavuutta rakastava mies,
-mutta vasta poika kehitti nuo varhain perimänsä taipumukset
-mahdollisimman pitkälle. Hän näet jakoi kaikki asiat "mukaviin" ja
-"epämukaviin".
-
-Herra Witherington vanhempi toivoi, että poika jatkaisi hänen
-liikettään. Tämä kävikin toimistossa joka päivä mutta muuta hän ei
-tehnytkään. Hän oli näet havainnut, että "isä oli syntynyt ennen
-häntä", ts. isällä oli paljon rahaa, joka tämän täytyi luonnon
-järjestyksen mukaan kerran jättää hänelle perinnöksi.
-
-Herra Witherington vanhempi sai halvauksen, jota hänen muutamia päiviä
-vuoteen omana maattuaan seurasi toinen halvauskohtaus. Se passitti
-hänet samaan hautaholviin, jossa hänen armonsa rouva Mary Witherington
-oli jo aikaisemmin saanut viimeisen leposijansa. Herra Witherington
-nuorempi -- josta tässä kertomuksessa on puhe -- havaitsi, jätettyään
-ensin neljäkymmentätuhatta puntaa sisarensa tilille, omistavansa
-muhkeat vuositulot sekä komean talon Finsbury Squaren varrella. Hänestä
-se oli mukavaa, hän vetäytyi tykkänään pois liike-elämästä ja pysyi
-vanhanapoikana.
-
-Sisar Moggy oli myös naimaton, mutta on vaikea päätellä, oliko tähän
-syynä se, että hänen kaikkea muuta kuin kauniit kierot silmänsä
-pelottivat kosijoita, vai se että hän samoin kuin veljensäkin inhosi
-avioliittoa. Herra Witherington oli kolme vuotta sisartansa nuorempi;
-hänellä oli jo kolme vuotta ollut tekotukka, mutta syynä siihen oli se,
-että hän piti tuollaista tukkaa erittäin mukavana.
-
-Herra Witheringtonin luonteen voi lyhykäisesti määritellä kahdella
-sanalla: haaveksiva ja hyväntahtoinen. Varsinkin ensin mainittu
-ominaisuus oli hyvin voimakkaasti kehittynyt, kuten useimmilla
-vanhoillapojilla. Ilman sitä siloitusta, jonka mies saa hienomman
-sukupuolen seurassa, hän on ainoastaan karhea kivenmöhkäle: mutta
-kummallista on, kuinka naiset osaavat tasoittaa ja silittää miehestä
-särmät.
-
-Herra Witherington heräsi syvistä unelmistaan ja tavoitteli
-soittokellon nuoraa, joka hovimestarin aina oli kiinnitettävä isännän
-tuolin käsinojaan ennen kuin lähti ruokasalista; sillä, kuten herra
-Witherington aivan oikein muistutti, ei ollut ensinkään mukavaa, jos
-täytyi nousta kun tahtoi soittaa; niin, useammin kuin kerran hän oli
-miettinyt, miltä mahtaisi tuntua, jos olisi kahdeksanvuotias tytär,
-joka osaisi soittaa kelloa, toimittaisi sanomalehdet ja leikkaisi auki
-uuden romaanin.
-
-Hän havaitsi kuitenkin, ettei tytär aina pysyisi kahdeksanvuotiaana, ja
-päätyi siis mietteissään siihen, että tytär voisi häiritä mukavuutta.
-Hän soitti uudestaan ja vaipui synkkiin mietteisiin.
-
-Hovimestari Jonathan ilmestyi heti huoneeseen, mutta havaitessaan, että
-isännällä oli jotakin tekemistä, hän pysähtyi ovelle liikkumattomana,
-vankkana ja suorana, niin surullisen näköisenä kuin olisi ollut
-ovenvartijana aatelismiehen asunnossa, josta isäntää juuri viedään
-hautaan; sillä kuta korkeampi vainajan arvo on, sitä pitempi naama
-ovenvartijalla, ja tietysti sitä parempi palkka -- se on itsestään
-selvää. Jonathan Tropp oli ollut ensin asiapoikana ja sitten
-kamaripalvelijana; vihdoin hän kohosi hovimestarin arvoon herra
-Witherington vanhemman palveluksessa; sen korkeammalle hän ei enää
-voinut kohota.
-
-Sitten Jonathan rakastui, sillä hovimestarit tekevät itsensä syypääksi
-samanlaisiin ajattelemattomuuksiin kuin heidän herransakin. Eivät hän
-eikä hänen kaunis mielitiettynsä, joka oli kamarineitona toisessa
-aatelisperheessä, ottaneet varteen muiden ihmisten erehdysten
-seurauksia, vaan erosivat palveluspaikoistaan ja menivät naimisiin.
-
-Kuten useimmat hovimestarit ja kamarineidot, jotka hankkivat oman
-kodin, hekin perustivat kapakan. Kuitenkin täytyy kamarineidon
-puolustukseksi mainita, että hän mieluummin olisi pitänyt ruokalaa,
-mutta Jonathan sai kaunokaisensa taipumaan huomauttamalla, että
-ihmisten on tapana juoda, vaikkei heitä janotakaan, mutta että he eivät
-koskaan syö jollei heidän ole nälkä.
-
-Vaikka tämä huomautus pitää kyllä paikkansa, on kuitenkin aivan varmaa,
-ettei heidän yrityksellään ollut lainkaan menestystä. Muutamat ovat
-siinä luulossa, että Jonathanin pitkä, laiha ja hoikka olemus
-vahingoitti liikettä, koska ihmisillä on liian suuri taipumus
-arvostella oluen hyvyyttä kapakoitsijan enemmän tai vähemmän punaisen
-naaman ja paksun vartalon mukaan; missä isäntä on kuin nälkäkurki,
-siellä ei olut voi olla hyvää, niin pääteltiin.
-
-Varmasti ulkomuoto merkitsee paljon tässä maailmassa, ja näyttää siltä
-kuin Jonathanin laihuus olisi ollut syynä siihen, että hän vähän ajan
-kuluttua teki vararikon; mutta se, mikä oli hänen turmionsa
-kapakkaliikkeessä, hankki hänelle heti toisen toimen. Muuan arviomies,
-joka samalla oli verhoilija ja hautausurakoitsija, näki Jonathanin, ja
-kun hän ymmärsi antaa arvoa tämän eriskummallisen surulliselle
-katseelle sekä kun hänellä oli veli, joka oli yhtä pitkä, hän tarjosi
-Jonathanille heti hautajaisairuen tointa. Jonathan unohti pian surra
-omaa muutaman sadan punnan häviötään itkiessään uudessa toimessaan
-monia tuhansia vainajia, ja hänen suorasta, jäykästä, patsasmaisesta
-ryhdistään ja pitkästä, surullisen näköisestä naamastaan hänen
-seisoessaan niiden portilla, joille toisen maailman portit olivat
-vastikään auenneet, pisti usein esiin perillisten surun ivailu. Tässä
-kamasaksamaailmassa ei ole suurta arvoa sellaisella surulla ja
-kaipauksella, josta ei makseta hyvin. Jonathan hautasi monta vainajaa,
-vihdoin oman vaimonsakin.
-
-Sitä myöten oli kaikki hyvin, mutta viimein hänen täytyi haudata
-isäntänsäkin, hautausurakoitsija, eikä se ollut juuri hauskaa. Vaikka
-Jonathan ei itkenytkään saattaessaan työnantajaansa ikuiseen lepoon,
-hän osoitti kuitenkin synkkää surua ja joi isäntänsä muistoksi
-pullollisen portteria palatessaan hautajaisista ja istuessaan
-tovereineen tämän ruumisvaunujen katolla kuin musta varis.
-
-Ja nyt Jonathan menetti virkansa ja semmoisesta syystä, jota useimmat
-olisivat pitäneet hänen parhaana ansionaan. Kaikki hautausurakoitsijat
-kieltäytyivät ottamasta häntä palvelukseensa siitä syystä, ettei
-hänelle ollut saatavissa veroistaan seuraajaa. Tässä tukalassa tilassa
-Jonathan tuli ajatelleeksi herra Witherington nuorempaa, jonka isää,
-sir Witheringtonia, ja äitiä, hänen armoaan Marya, hän oli palvellut ja
-lopuksi saattanut heidät hautaan.
-
-Jonathanin onneksi herra Witheringtonin silloinen hovimestari oli juuri
-valmis tekemään saman hullutuksen, jonka Jonathan oli tehnyt
-aikaisemmin, ja niin Jonathan asetettiin uudestaan entiseen virkaansa.
-Totuttuun tapaan hän käyttäytyi jokapäiväisessä elämässään aivan
-samalla tavalla kuin ennen hautajaisissa; hän ei koskaan näyttänyt
-iloista naamaa, jos ei hänen isäntänsä ollut iloinen, ja silloinkin hän
-teki niin pikemmin velvollisuuden tunnosta kuin todellisesta
-ilomielisyydestä. Jonathanilla oli asemaansa verraten tavallista
-paremmat koulutiedot, hän oli hautausurakoitsijaa palvellessaan oppinut
-ymmärtämään kaikki latinankieliset lauseparret, mitä oli vainajien
-arkunkilvissä. Näitä lauseparsia hän vatvoi jokaisessa sopivassa
-tilaisuudessa.
-
-Jonathan oli sulkenut oven ja piti yhä kädellään lukon kahvasta kiinni.
-
--- Jonathan, sanoi herra Witherington oltuaan pitkän aikaa ääneti,
-tahtoisin nähdä viimeisen New Yorkista tulleen kirjeen; se on
-pukupöydälläni.
-
-Jonathan ei vastannut, mutta lähti huoneesta ja tuli takaisin kirje
-mukanaan.
-
--- Olen kauan odottanut sitä laivaa, huomautti herra Witherington
-avatessaan kirjettä.
-
--- Niin, kauan aikaa. Aika rientää, tempus fugit, sanoi hovimestari
-hiljaa silmät puoliummessa.
-
--- Toivottavasti ei ole sattunut mitään vahinkoa, jatkoi herra
-Witherington. Pieni serkku parka ja hänen kaksosensa! Ehkä he ovat
-tällä hetkellä kaikki meren pohjassa!
-
--- Niin, herra Witherington, vastasi hovimestari, meri ryöstää monen
-rehellisen hautausurakoitsijan ansiot.
-
--- Esi-isieni veren nimessä! Saattaa vielä käydä niin, että jään ilman
-perillistä ja minun täytyy itseni mennä naimisiin! Se olisi sangen
-epämukavaa.
-
--- Ei juuri mukavaa, kertasi Jonathan. Minun vaimoni on kuollut. In
-coelo quies, taivaassa on lepo!
-
--- Meidän täytyy toivoa parasta, mutta tämä epävarmuus on kaikkea muuta
-kuin mukavaa, lausui Witherington luettuaan kirjeen ainakin
-kahteenkymmeneen kertaan. Hyvä on, Jonathan, minä soitan heti kahvia.
-Ja herra Witherington oli taas yksin ja silmäili tarkkaan huoneen
-kattoa.
-
-Serkku, nuoren Witheringtonin lemmikki, oli tavallaan sotkenut asiansa,
-hän oli näet vastoin vanhempiensa ohjeita rakastunut nuoreen
-jalkaväenluutnanttiin, jonka sukuperästä tuskin kannatti puhuakaan ja
-varallisuus -- sitä oli ainoastaan hänen vähäpätöinen palkkansa -- oli
-perin mitätön. Köyhillä miehillä on aina parempi onni rakkausasioissa
-kuin rikkailla; köyhät ovat vähemmän itsekkäitä ja ajattelevat
-rakastettuaan enemmän kuin itseään. Ja rakastuneet naiset eivät koskaan
-välitä punnita, onko heillä tulevaisuudessa kylliksi syötävää vai ei;
-rakastuneina heillä ei ole ruokahalua, ja luultavasti he siksi
-erehtyvät luulemaan, että rakkaus kyllä aina riittää korvaamaan
-ateriat. Valitettavasti he vain pian huomaavat, ettei se riitä.
-Hääpäivänä pöydän antimet melkein inhottavat, mutta myöhemmin tuntuu
-ruokahalu palaavan entistä suurempana.
-
-Niin oli ainakin Cecilia Witheringtonin eli oikeammin Cecilia
-Templemoren laita -- se oli hänen uusi nimensä -- ja samoin myös hänen
-miehensä. Seurauksena oli, että talousarvio ylitettiin muutamassa
-viikossa kerrassaan pelottavasti. Cecilia kirjoitti kotiinsa, josta
-vastattiin hyvin ystävällisesti, että hän heidän puolestaan mielellään
-saa kuolla nälkään. Kun tämä neuvo ei tyydyttänyt häntä eikä hänen
-miestään, hän kirjoitti Anthony-serkulleen, joka vastasi, että hän
-tuntisi itsensä hyvin onnelliseksi nähdessään heidät pöytänsä ääressä,
-ja tarjosi heille asunnon Finsbury Squaren varrelta.
-
-Tätä juuri he toivoivat, mutta asiassa oli kuitenkin vielä muutamia
-vaikeuksia. Luutnantti Templemoren rykmentti oli majoitettu
-Yorkshireen, hyvän matkan päähän Finsbury Squaresta, ja päivällisen
-syöminen kello 6 illalla herra Witheringtonin luona kävi vaikeaksi, kun
-aamulla oli pakko olla harjoituksissa kello 9. Tämän kysymyksen
-johdosta vaihdettiin useita kirjeitä, mutta vihdoin sovittiin, että
-herra Templemore myy upseerinvaltakirjansa ja muuttaa kauniin vaimonsa
-kanssa herra Witheringtonin luo. Niin hän tekikin ja havaitsi paljon
-mukavammaksi käydä kello 9 aamulla hyvän aamiaispöydän kimppuun kuin
-taisteluharjoituksiin.
-
-Mutta herra Templemoressa oli todellista kunniantuntoa ja
-luonteenvakavuutta, jotka eivät sallineet hänen viettää laiskaa elämää.
-Eleltyään kaksi kuukautta mukavasti hän ilmaisi kantansa suoraan herra
-Witheringtonille ja pyysi tämän apua: hän halusi itse ansaita leipänsä.
-Herra Witherington, joka oli mieltynyt nuoreen pariin, yritti
-vastustella ja muistutti, että Cecilia on hänen oikea serkkunsa ja että
-hän itse aikoo varmasti pysyä naimattomana. Herra Templemore pysyi
-kuitenkin päätöksessään, ja herra Witheringtonin täytyi lopulta taipua.
-Eräs arvossapidetty kauppahuone halusi yhtiömiestä avustamaan
-Amerikassa. Herra Witherington luovutti takuusumman, ja pari viikkoa
-myöhemmin herra ja rouva Templemore matkustivat New Yorkiin.
-
-Herra Templemore oli toimelias ja älykäs mies; onni suosi häntä, ja hän
-laski voivansa palata muutaman vuoden kuluttua varakkaana miehenä
-kotimaahan. Mutta toinen vuosi heidän Amerikkaan tulonsa jälkeen oli
-kovin tautista aikaa; keltakuume raivosi, ja niiden tuhansien uhrien
-joukossa, jotka se ryösti manalaan, oli myös herra Templemore, joka
-kuoli kolme viikkoa sen jälkeen kun hänen vaimonsa oli saanut kaksoset.
-
-Yhtiö, jossa herra Templemore oli ollut osakkaana, täytti hänen
-paikkansa, ja herra Witherington tarjosi serkulleen entisen
-turvapaikan, jota tämä nyt surullisen ja odottamattoman menetyksensä
-takia suuresti kaipasi. Kolmessa kuukaudessa rouvan asiat olivat
-järjestyksessä; miespalvelijansa Kokon sekä kahden neekerinaisen
-seuraamana -- muita ei saatu lähtemään tälle vaaralliselle matkalle --
-hän astui hyväksi tunnettuun laivaan, jonka nimi oli "Sirkassian",
-matkan määränä Liverpool.
-
-
-
-
-MYRSKY
-
-
-Ne, jotka satamassa olivat nähneet, kuinka muhkeana "Sirkassian"
-levitti purjeensa tuuleen, eivät juuri osanneet aavistaa, mikä kohtalo
-sitä odotti, vielä vähemmän se johtui laivalla olevien mieleen.
-Luottamus on juuri merimiehille tunnusomaista, ja heillä on onnellinen
-kyky herättää sama luottamuksen tunne kenessä tahansa, joka on heidän
-kanssaan.
-
-Alkumatka sujui onnellisesti, mutta Eurooppaa lähestyttäessä tapahtui
-onnettomuus.
-
-Kova, kolme vuorokautta kestänyt luodetuuli oli ajanut "Sirkassianin"
-Biskajan lahteen; oli puoliyö, ja tuuli näkyi olevan asettumaan päin.
-Kapteeni, joka ei ollut koko aikana hievahtanut kannelta, kutsui sinne
-nyt ensimmäisen perämiehen.
-
--- Oswald, sanoi kapteeni Ingram, myrsky on heikkenemässä, ja luulen,
-että se huomiseen mennessä on temmeltänyt itsensä uuvuksiin. Minä menen
-levolle pariksi tunniksi. Ilmoittakaa minulle, jos jotakin tapahtuu.
-
-Oswald Bareth, pitkä, jäntevä, komea amerikkalainen, tähysteli mitään
-sanomatta pitkän aikaa kiinteästi taivaanrantaa.
-
--- Minä en ole samaa mieltä kuin te, kapteeni. Suojan puolella ei näy
-ensinkään olevan toivoa selkenemisestä. Tuuli vain vähän vetää henkeään
-puskeakseen sitten kahta kiukkuisemmin, uskokaa minua.
-
--- Tuulta on nyt kestänyt kolme vuorokautta, virkkoi kapteeni.
-Suvituuli ei tavallisesti kestä kauempaa.
-
--- Se on kyllä totta -- mikäli ei toinen tuuli tule heti perässä, sanoi
-perämies. Sää ei näytä kauniilta. Tuuli yltyy uudestaan, se on yhtä
-varmaa kuin että Virginiassa on käärmeitä.
-
--- Olkoon niin, jos niin on säädetty, oli kapteenin luja vastaus.
-Tähystäkää tarkkaan, Bareth, älkääkä hievahtako kannelta; jos tulee
-asiaa, niin lähettäkää joku miehistä sanomaan minulle.
-
-Kapteeni meni hyttiinsä. Oswald katsoi kompassiin, lausui muutaman
-sanan peränpitäjälle, antoi pari voimakasta läimäystä muutamille
-saumoja tilkitseville miehille, pani suuhunsa uuden mällin ja alkoi
-silmäillä taivasta.
-
-Taivaankantta tummensi muita mustempi ja synkempi pilvenhattara, joka
-leveni keskitaivaalle ja jonka alapää hipoi näköpiirin rajaa tyynen
-puolella. Ainoastaan muutaman silmänräpäyksen oli Oswaldin huomio ollut
-kiintyneenä tähän, kun hän näki heikon salaman purkautuvan pilven
-synkimmästä kohdasta; sitä seurasi toinen voimakkaampi. Äkkiä tuuli
-taukosi, ja "Sirkassian" kohosi suoraksi kaltevasta asennostaan. Sitten
-myrsky alkoi taas vinkua ja painoi laivan uudestaan kallelleen. Seurasi
-vielä salama ja kaukainen jyrähdys.
-
--- Temmeltänyt itsensä uuvuksiin, sanoi kapteeni! Aavistin, että pahin
-tuuli on vielä tulematta, mutisi Oswald itsekseen alinomaa tarkaten
-taivaankantta.
-
--- Kuinka laiva tottelee peräsintä, Matthew? kysyi Oswald ja meni
-peräpuolelle.
-
--- Se sujuu jotenkin, kun ohjaa hiukan ylätuuleen.
-
--- Minä vähennän joka tapauksessa apinapurjeen. Pojat, perään, kootkaa
-apina! Pitäkää kiinni jalusnuorasta, kunnes purje on kiinni, muuten se
-paukkuu ja pelottaa naismatkustajat järjiltään. Jaa, jaa, jos minä
-joskus saan oman laivan, en milloinkaan ota matkaan naisia... en, en
-rahastakaan.
-
-Salamat risteilivät ilmassa, ja niitä seuraavat ankarat jyrähdykset
-osoittivat, että ukkosilma läheni lähenemistään. Vettä tuli kuin
-saavista kaataen, tuuli heikkeni, yltyi jälleen, taukosi tykkänään,
-muutti suuntaansa piirun tai pari. Läpimärät purjeet liehuivat ja
-paukkuivat.
-
--- Enemmän ylätuuleen, Matt! huusi Oswald samassa kun kaikki kannella
-olijat silmänräpäykseksi sokaistuivat lähelle iskevän salaman
-häikäisevässä valossa ja olivat menettää kuulonsa sitä seuraavassa
-jyrähdyksessä. Tuuli kiihtyi, heikkeni, äkkiä tuli haudantyyni. Purjeet
-riippuivat velttoina raakapuista, sade valui virtanaan ja laivan
-keikkuessa edestakaisin aaltojen välissä tuli synkkä pimeys.
-
--- Joku ilmoittamaan kapteenille! huusi Oswald. Totta tosiaan myrsky on
-nyt niskassamme. Märssypurjeen olisi pitänyt olla koossa, mutta enhän
-minä ole kapteeni. Purjeet kokoon, pojat, hän jatkoi, sukkelaan,
-sukkelaan! Tämä ei ole lapsenleikkiä!
-
-Kun oli vaikea löytää köydenpäitä ja saada niitä selville
-pilkkopimeässä ja rankkasateessa, joka esti näkemästä mitään, eivät
-miehet voineet täyttää perämiehen käskyjä niin joutuisasti kuin tarve
-olisi vaatinut. Ennen kuin heidän oli onnistunut suorittaa tehtävänsä
-ja kapteeni Ingram ehtinyt kannelle, puhkesi myrsky hirmuiseen raivoon.
-Se iski tuon perikatoon tuomitun laivan kimppuun ihan päinvastaiselta
-suunnalta kuin ennen; purjeet työnsivät laivaa takaperin ja se
-kallistui niin, että parras joutui veden alle. Peränpitäjä singahti
-ruorirattaan yli; muut miehet, jotka Oswaldin kanssa olivat ison maston
-ympärillä jaluspiikkien luona, kierivät valumisreiälle köysikääryjen ja
-kaiken muun mukana, mitä kannella oli irtainta. Laivan äkillinen raju
-kallistuminen herätti kaikki kannen alla olevat miehet. He luulivat
-laivan uppoavan ja syöksyivät ainoasta peittämättömästä luukusta ylös
-alusvaatteisillaan.
-
-Oswald Bareth kömpi ensimmäisenä ylös alatuulen puolelta; hänen
-onnistui päästä ruorirattaan luo, jonka hän käänsi tiukasti ylätuuleen.
-Kapteeni Ingram ja muutamat laivamiehet pääsivät myös peräsimen luo,
-joka on kaikkien merimiesten kokoontumispaikka tukalassa tilassa; mutta
-myrskyn vinkuna, sade ja suolainen vaahto, hyökylaineet, joiden vauhti
-heikkeni tuulen kääntyessä ja jotka syöksivät suunnattoman
-vesipaljoutensa laivan yli, hirvittävät ukkosenjyrähdykset ja synkkä
-pimeys sekä laivan kallistuminen, joka pakotti heidät käsivoimiensa
-turvin liikkumaan paikasta toiseen, tekivät toiminnan mahdottomaksi.
-
-Heidän ainoa ystävänsä tässä luonnonvoimien temmellyksessä oli salama.
--- Todellakin tukala tila, kun salamaa voi tervehtiä ystävänään! Sen
-häikäisevässä valossa he saattoivat päästä selville tilanteesta ja niin
-hirvittävältä kuin se näyttikin ei se kuitenkaan ollut niin kauhistava
-kuin pimeys ja epävarmuus.
-
-Oswald jätti ruorirattaan parin laivamiehen huostaan ja irrotti
-veitsellään maalatuista purjekangaskääröistä mesaanimastoon kiinnitetyt
-kirveet. Yhden hän piti itse, toiset kaksi annettiin pursimiehelle ja
-toiselle perämiehelle. Oli mahdotonta puhua niin kovasti, että toiset
-olisivat myrskyn pauhinan läpi erottaneet sanoja, mutta lamppu paloi
-vielä kompassikojussa ja siitä leviävässä himmeässä valossa kapteeni
-Ingram saattoi nähdä perämiehen tekemät merkit ja antaa suostumuksensa.
-Oli ihan välttämätöntä kääntää laiva myötätuuleen, koska se ei totellut
-peräsintä. Tuossa tuokiossa katkaistiin mesaanimaston takilaköydet ja
-masto rojahti mereen.
-
-Oswald ponnisteli seuralaisineen taas kompassikojun luo ja katseli
-muutaman silmänräpäyksen kompassia. Laiva ei kääntynyt tuuleen, vaan
-näkyi vajoavan yhä syvemmälle veteen.
-
-Oswald antoi uudestaan merkin kapteenille, ja tämä suostui taas. Pitäen
-kiinni laivan partaasta ja jaluspiikeistä uhkarohkea merimies ryntäsi
-eteenpäin kahden rotevan kumppaninsa seuraamana. Kaikkien kolmen
-tehtävä oli erittäin vaikea ja vaarallinen, heidän kun oli
-hyökylaineiden ahdistaessa päästävä käsiksi rustirautoihin, joihin
-takilaköydet oli kiinnitetty. Yhden laivamiehen aalto vei laivan
-partaan yli alatuulen puolelta, mutta takila pelasti hänet joutumasta
-meren helmaan. Lannistumattoman rohkeana hän kapusi takaisin tuulen
-puolelle ryhtyen uudelleen auttamaan kumppaneitaan. Oswald antoi
-viimeisen iskun, takila irtautui ja samassa isomasto katosi vaahtoaviin
-aaltoihin. Oswald ja hänen toverinsa kiiruhtivat vaaralliselta
-paikaltaan kapteenin luo, joka useiden miesten kanssa oli pysähtynyt
-ruorirattaan luokse. Laiva kääntyi nyt vähitellen tuuleen ja kohosi
-aalloista. Muutamassa minuutissa se alkoi purjehtia hyvää vauhtia
-myrskyssä keikkuen rajusti ja aina tuon tuostakin kolhiutuen
-mastonpirstaleisiin, joita se veti perässään takilaköysistä.
-
-Vaikka myrsky raivosi yhtä rajusti kuin ennenkin, ei sen vinkuna
-kuitenkaan enää tuntunut niin huumaavalta, kun laiva nyt purjehti
-myötätuuleen vailla perämastoja. Ensimmäinen tehtävä oli päästä
-vapaaksi köysistön jätteistä, mutta vaikka kaikki miehet olivat työssä,
-ei saatu paljonkaan aikaan ennen kuin päivä valkeni. Silloinkin yritys
-oli vaarallinen, sillä laiva keikkui niin, että kumpikin parras oli
-vuoroin veden alla. Kaikki miehet oli sidottu kiinni jottei vesi veisi
-heitä, ja tuskin he olivat saaneet työnsä loppuun, kun äkillinen
-keikahdus ja samalla aallon raju rynnistys suojanpuolen keulalaitaa
-vastaan viskasi etumaston laidan yli.
-
-Siten "Sirkassian" menetti mastonsa myrskyssä.
-
-
-
-
-VUOTO
-
-
-Etumaston köysistö hakattiin poikki; myrskyä jatkui, mutta aurinko
-paistoi kirkkaasti ja lämpimästi. "Sirkassian" käännettiin taas
-tuuleen. Vaaran arveltiin nyt olevan ohi, ja väki laski leikkiä ja
-nauroi tehdessään varamastoja päästäkseen niiden avulla määräsatamaan.
-
-Tuuli, joka oli puhaltanut myrskyisenä ja puuskaisena, muuttui nyt
-tasaiseksi, vahvaksi tuuleksi, jommoiseen merimiehet ovat tottuneet ja
-jolle he hymyilevät. Sitä paitsi taivas oli kirkas ja selkeä eikä
-mitään vaarallista näkynyt suojan puolella. Tämä oli erittäin
-tervetullut muutos yön pimeyteen, sekasortoon ja vaaroihin, ja väki
-teki halukkaasti työtä saadakseen tarpeeksi purjeita pystyyn tukemaan
-laivaa, jotta se tottelisi peräsintä.
-
--- Minä uumoilen, että kapteeni antaa laivan nyt mennä myötätuuleen
-varapurjeella, kun vain ehdimme saada sen pystyyn tuonne keulaan,
-huomautti yksi miehistä, joka pujotti köyttä taljaan.
-
--- Niin, ja tällä tuulella ei varmaan tarvita paljoa purjeita, vastasi
-laivamies.
-
--- Ei ole nyt suurta vaivaa takilasta, kun ei ole mastoja. Ei niin
-pahaa, ettei jotakin hyvääkin.
-
--- Vaivaa on tarpeeksi, Bill, kun vain ehdimme satamaan, vastasi toinen
-äreästi. On tehtävä uusi alatakila ja uudet väkipyörät.
-
--- Se merkitsee: sitä kauemmin siis satamassa. Minä aion mennä
-naimisiin.
-
--- Jahaa! Kuinka usein aiot mennä naimisiin? Sinulla on vaimo joka
-satamassa, sen tiedän varmaan.
-
--- Ei ainoatakaan Liverpoolissa vielä.
-
--- Lienee kuitenkin parasta, keskeytti Oswald, joka oli seisonut
-lähellä ja kuunnellut miesten juttelua, samalla kun piti silmällä työn
-edistymistä, että katsomme, paljonko laiva on vuotanut; kyllä se on
-saanut iskuja ja kolahduksia ihan tarpeekseen. Harmittaa, etten
-muistanut sitä ennen kuin nyt. Heittäkää kirveenne, kirvesmies, ja
-katsokaa miten syvälti on vettä pumpussa.
-
-Kirvesmies, joka valitti mastottoman laivan epätasaisia heilahduksia,
-suoritti hänelle kuuluvan tärkeän tehtävän. Vetäessään ylös
-nuoranpäähän kiinnitetyn rautaviivoittimen, joka oli laskettu
-pumpuntorveen, hän näki, että nuorasta tippui vesi. Uskoen varmasti,
-että se oli kastunut jo kannella, hän irrotti siitä viivoittimen.
-Sitten hän otti uuden nuoran kannella olevasta kiepistä, jota miehet
-juuri selvittelivät, ja jatkoi huolellisesti pumpun tarkastusta. Hän
-veti viivoittimen ylös, tuijotti siihen pelästyneenä muutaman
-silmänräpäyksen ja huudahti:
-
--- Seitsemän jalkaa vettä ruumassa, Jumala varjelkoon!
-
-Sähköisku ei olisi voinut hätkähdyttää "Sirkassianin" kannelle
-kokoontunutta laivaväkeä pahemmin kuin kirvesmiehen kauhistava
-ilmoitus.
-
-Merimiehet kykenevät kestämään uljaasti kaikki ne vaikeudet ja
-vastoinkäymiset, joita luonnonvoimat aiheuttavat. He toivovat vain että
-se lankku, joka erottaa heidät kuolemasta, on eheä. Silloin he
-luottavat omaan voimaansa ja turvaavat omaan taitoonsa, mutta jos
-ilmestyy vuoto, he lamautuvat pelosta ja joutuvat epätoivoon, sillä kun
-he näkevät ponnistuksensa turhiksi he menettelevät kuin lapset.
-
-Kuullessaan kirvesmiehen ilmoituksen Oswald juoksi pumppujen luo.
-
--- Koettakaa uudelleen, Abel; on mahdotonta, että vettä olisi niin
-paljon. Leikatkaa poikki tämä nuora ja antakaa uusi kuivempi.
-
-Vielä kerran Oswald tutki pumpun, mutta tulos oli sama.
-
--- Meidän täytyy panna pumppu käyntiin, pojat, sanoi perämies koettaen
-salata omaa pelkoaan. Puolet tästä vedestä laiva on ryypännyt
-maatessaan kallellaan.
-
-Taitavasti lausutun arvelun merimiehet uskoivat ja kiiruhtivat
-täyttämään käskyä samalla kun Oswald meni ilmoittamaan kapteenille,
-joka väsyneenä valvomisesta ja ponnistuksista oli heittäytynyt kojuunsa
-levähtämään muutamaksi tunniksi, koska vaara näytti olevan ohi.
-
--- Luuletteko, Bareth, että laiva on saanut vuodon? kysyi kapteeni
-vakavasti. On mahdotonta, että se olisi ryypännyt niin paljon vettä.
-
--- En, vastasi perämies, mutta laiva on ollut niin kovassa pinteessä,
-että laiteet ovat auenneet. Toivon, ettei asia ole sen vaarallisempi.
-
--- Mitä siis luulette?
-
--- Pelkään, että mastonpirstaleet ovat vahingoittaneet laivaa;
-muistatte kyllä, kuinka usein ne kolhivat kylkiä, ennen kuin pääsimme
-niistä eroon, ja muistan erityisesti, että isomasto kerran tuntui
-olevan suoraan pohjan alla ja puski rajusti sitä vasten.
-
--- No niin, kaikki on Jumalan vallassa! Nopeasti kannelle.
-
-Kun he tulivat ylös, tuli kirvesmies kapteenin luo ja ilmoitti
-tyynesti: "Seitsemän jalkaa kolme tuumaa, kapteeni." Pumput olivat
-käynnissä, väki oli pursimiehen ohjeiden mukaan jakaantunut työkuntiin,
-jotka vyötäisiin saakka alastomina vuorottelivat aina kahden minuutin
-perästä. Näin he raatoivat taukoamatta puoli tuntia.
-
-Puoli tuntia kului epätietoisuudessa, sillä oli saatava selville,
-vuotiko laiva vain saumoista ja oliko se ryypännyt vettä. Siinä
-tapauksessa oli toivoa saada vuoto estetyksi. Kapteeni Ingram ja
-perämies seisoivat äänettöminä pumpun ääressä laivaväen ponnistaessa
-viimeisetkin voimansa. Kello oli kymmenen minuuttia yli seitsemän ja
-puoli tuntia oli kulunut. Veden syvyys pumpussa tarkastettiin, nuora
-mitattiin -- seitsemän jalkaa ja kuusi tuumaa! Vesi oli siis noussut
-huolimatta ahkerasta ja rasittavasta pumppuamisesta. Miehet loivat
-toisiinsa synkkiä ja epätoivoisia silmäyksiä, sadattelivat
-ja kiroilivat. Kapteeni Ingram seisoi äänettömänä huulet
-yhteenpuserrettuina.
-
--- Me olemme hukassa! huudahti yksi miehistä.
-
--- Ei vielä, pojat; vielä on yksi keino, sanoi Oswald. Luultavasti ovat
-kylkisaumat auenneet viime yönä, niin että vesi suurimmaksi osaksi
-tunkee sisälle niistä; siinä tapauksessa meidän tarvitsee ainoastaan
-kääntää laiva myötätuuleen ja uudestaan tarttua pumppuihin. Kun ei
-laivan koko kylki enää ole yhtä tiukasti merta vasten kuin nyt, se
-alkaa kyllä pitää vettä.
-
--- Luulenpa, että herra Bareth on oikeassa, vastasi kirvesmies.
-
--- Niin minäkin luulen, lisäsi kapteeni Ingram. Rivakasti kiinni,
-pojat! Kannattaako itkeä ennen kuin pää on poikki! Koetetaanpa vielä
-kerta! Ja rohkaistakseen väkeään kapteeni Ingram otti takin yltään ja
-auttoi ensimmäistä työkuntaa pumppuamisessa, samalla kun Oswald kävi
-käsiksi peräsimeen ja käänsi laivan myötätuuleen.
-
-Kun "Sirkassian" nyt lasketti myötätuuleen, se kohosi niin kankeasti
-kaltevasta asennostaan, että saattoi päätellä vettä olevan ruumassa
-paljon. Väki raatoi ankarasti ja lakkaamatta koko tunnin; pumppu
-tutkittiin uudestaan -- kahdeksan jalkaa!
-
-Miehet eivät tosin kieltäytyneet pumppuamasta, mutta ilmaisivat
-kuitenkin sangen selvästi aikeensa siten, että kaikki pukivat ylleen
-paidat ja mekot, jotka olivat riisuneet aloittaessaan raskaan
-urakkansa.
-
--- Mitä on tehtävä, Oswald, sanoi kapteeni Ingram, kun he menivät
-peränpuolelle. Näette nyt, etteivät miehet tahdo enää pumputa, eikä
-siitä sitä paitsi ole hyötyäkään. Meidät on tuomittu.
-
--- Pelkään pahoin, että "Sirkassian" on tuomittu tuhoutumaan, vastasi
-perämies. Pumppuaminen ei hyödytä mitään, eikä laivaa voi estää
-uppoamasta huomisaamuun mennessä. Meidän täytyy siis turvautua
-veneisiin, joiden luulen olevan hyvässä kunnossa, ja lähteä laivasta
-ennen iltaa.
-
--- Veneet täpötäynnä tämmöisessä merenkäynnissä? vastasi kapteeni
-Ingram ja pudisti miettivästi päätään.
-
--- Parempi on olla täyteenahdetussa veneessä kuin pulikoida meressä.
-Mitään muuta emme voi tehdä kuin koettaa pitää miehet selvinä. Jos se
-onnistuu, voitamme enemmän kuin jos tarpeettomasti väsytämme heitä. He
-kyllä kaikki tarvitsevat loputkin voimansa ennen kuin saavat jalkansa
-kuivalle maalle, jos sitä onnea on heille enää suotu. Menenkö puhumaan
-heille?
-
--- Menkää vain, Oswald, vastasi kapteeni. Itse puolestani huolin vähät
-hengestäni, sen tietää Jumala, mutta vaimoni -- ja lapseni!
-
-Oswald meni miesten luo, jotka nyreinä ja äänettöminä odottivat
-neuvottelun tulosta ymmärtäen, että jatkuva pumppuaminen ainoastaan
-tarpeettomasti uuvuttaisi heitä.
-
--- Meidän täytyy panna veneet kuntoon; hyvä vene on parempi kuin huono
-laiva. Myrskyn ja pauhaavan meren varaan ei tosin tällä hetkellä ole
-viisasta laskea veneitä; senpä vuoksi meidän on parasta turvautua
-laivaan niin kauan kuin voimme. Ryhdytään nyt varustamaan veneisiin
-ruokaa, vettä ja mitä muuta tarvitaan ja sitten meidän täytyy luottaa
-Jumalan armoon ja omiin ponnistuksiimme, hän sanoi.
-
--- Ei mikään vene kestä tuollaista aallokkoa, huomautti yksi miehistä.
-Minun mielestäni pitäisi elämän olla hauska, kun se kerran on lyhyt,
-vai mitä pojat? hän lisäsi kääntyen miesten puoleen.
-
-Useat näistä olivat samaa mieltä, mutta Oswald sieppasi kirveen, astui
-lähemmäksi äskeistä puhujaa, katsoi häntä tiukasti silmiin ja sanoi:
-
--- Lyhyt saattaa meidän kaikkien elämä olla, mutta ei hauska. Minä
-ymmärrän sangen hyvin tarkoituksesi. On ikävää, jos minun täytyy
-tahrata käteni sinun tai jonkun muun vereen, mutta totisesti halkaisen
-kallon siltä, joka koettaa murtautua viinikellariin. Tiedätte, etten
-minä koskaan laske leikkiä. Teidän pitäisi hävetä! Sanotteko te
-itseänne miehiksi, te jotka saadaksenne nyt vähän viinaa aiotte hylätä
-ainoan mahdollisuutenne päästä maihin. Ja jos pelastutte, juotte vain
-itsenne humalaan joka ainoa päivä. Kaikella on aikansa, ja nyt, luulen
-minä, on aika pysyä selvänä.
-
-Kun useimmat miehistä pitivät Oswaldin puolta, täytyi heikomman
-puolueen alistua, ja valmistuksiin ryhdyttiin. Molempien veneitten
-havaittiin olevan hyvässä kunnossa. Muutamat miehet hakkasivat osan
-laivan laiteesta pois siten että veneet voitiin lykätä mereen laidan
-yli, kun ei muulla tavoin voitu saada niitä vesille.
-
-Veden syvyys pumpussa tarkastettiin uudelleen. Ruumassa oli vettä
-yhdeksän jalkaa. Laiva uppoaisi nähtävästi pian. Kaksi tuntia oli nyt
-kulunut, myrsky ei enää raivonnut yhtä ankarasti, ja aallokkokin, joka
-tuulen käännyttyä oli ärtynyt vihaiseksi, alkoi nyt käydä
-rauhallisemmaksi. Kaikki oli valmista. Molemmat veneet olivat kyllä
-niin suuret, että niihin mahtui sekä laivaväki että matkustajat; mutta
-kuten laivamiehet keskenään puhuivat -- mikä todistaa heidän hyvää
-sydäntään -- kuinka kävisi noiden pienokaisraukkojen avoimessa
-veneessä, jossa heidän kenties täytyi olla useita päiviä ja öitä?
-
-Vasta kello kuuden ajoissa illalla oli kaikki kunnossa: laiva
-käännettiin taas vitkaan tuuleen ja veneet työnnettiin laidan yli.
-Myrsky oli suuressa määrin asettunut, mutta laiva oli vettä täynnä, sen
-odotettiin pian uppoavan.
-
-Kylmäverisyys ja päättäväisyys olivat nyt tarpeen. Mahdotonta oli
-tietää milloin vesilastissa oleva laiva uppoaisi. Kaikki olivat
-kuumeentapaisen levottomuuden vallassa pelätessään viipyvänsä aluksessa
-liian kauan, niin että se ehtisi vaipua pohjaan ja jättää heidät
-taistelemaan aaltojen kanssa.
-
-Kaikki oli valmista, Oswald ohjasi toista venettä, ja oli sovittu niin,
-että rouva Templemore ja hänen lapsensa otettiin isompaan, jota ohjasi
-kapteeni Ingram itse. Kun Oswaldin osalle määrätty väki oli astunut
-veneeseen, hän työnsi sen ulos laivasta jättääkseen tilaa toiselle
-veneelle, asettui suojanpuolelle kokka tuulta vasten ja odotti
-kapteenia. Rouva Templemore nousi kannelle kapteeni Ingramin kanssa,
-joka auttoi häntä laskeutumaan veneeseen. Toinen imettäjä asetettiin
-toisen lapsen kera istumaan hänen viereensä ja Koko talutti toista
-imettäjää, joka piti lasta käsivarrellaan.
-
-Kapteeni Ingramin, jonka oli täytynyt astua veneeseen ensimmäisen
-lapsen kanssa, piti juuri kiivetä ylös auttamaan Judya, kun laiva
-yhtäkkiä keikahti niin että keulakansi joutui veden alle, ja samassa
-vene törmäsi laivan kylkeen.
-
--- Se uppoaa, Herra armahtakoon, laivamiehet huusivat pelästyksissään
-ja työnsivät veneen loitommas päästäkseen pois laivan pyörteistä.
-
-Kapteeni Ingram, joka seisoi veneen peräteljolla, kaatui selälleen
-veneen pohjalle, ja ennen kuin hän ennätti päästä jaloilleen, oli vene
-jo kaukana laivasta.
-
--- Lapseni, lapseni! valitti äiti.
-
--- Soutakaa uudestaan lähelle, pojat! huusi kapteeni Ingram tarttuen
-peräsimeen.
-
-Miehet, jotka olivat pelästyneet kuullessaan, että laiva oli
-uppoamaisillaan, koettivat uudestaan päästä laivan lähelle, kun näkivät
-sen pysyvän vielä pinnalla. Mutta heidän yrityksensä olivat turhat --
-he eivät mahtaneet mitään tuulelle ja merenkäynnille. He ajautuivat yhä
-kauemmaksi kaikista ponnistuksista huolimatta. Kapteeni Ingram oli
-innostanut väkeään viimeiseen saakka, mutta nyt hän havaitsi, että
-ponnisteleminen oli turhaa.
-
--- Lapseni, lapseni! huusi rouva Templemore seisoen veneessä ja
-kurottaen käsiään laivaa kohti. Kapteeni antoi merkin, vene lähti
-myötätuuleen. Äiti näki että kaikki toivo oli mennyttä, ja vaipui
-pyörtyneeni veneeseen.
-
-
-
-
-VANHAPIIKA
-
-
-Eräänä aamuna vähän "Sirkassianin" haaksirikon jälkeen herra
-Witherington tuli tavallista aikaisemmin ruokailuhuoneeseen. Silloin
-hän havaitsi palvelijansa Williamin istumassa isäntänsä vihreässä
-nojatuolissa jalat uuninristikolle nostettuina. Mies oli niin
-syventynyt sanomalehteen, ettei edes huomannut Witheringtonin tulevan.
-
--- Toivon, että teillä on oikein mukava asento, herra William. Älkää
-missään tapauksessa salliko minun häiritä teitä, hyvä herra! sanoi
-herra Witherington.
-
-Vaikka William oli yhtä häpeämätön kuin kamaripalvelijat yleensä, hän
-hämmästyi kuitenkin vähän.
-
--- Suokaa anteeksi, herra, Jonathanilla ei ollut aikaa
-lukea sanomalehteä. Hän sanoo olevan ihan paikallaan tutkia
-kuolinilmoitukset, etteivät ne äkkiarvaamatta yllättäisi teitä.
-
--- Se on todellakin erittäin huomaavaista.
-
--- Ja tässä on kertomus eräästä haaksirikosta...
-
--- Haaksirikosta! Missä, William? Herran nimessä, missä siitä on?
-
--- Luulen, että se koskee samaa laivaa, josta olette ollut niin
-levoton. Olen unohtanut nimen. Mahtoikohan se olla "Sirkassian"?
-
-Herra Witherington tempasi sanomalehden ja löysi heti kirjoituksen,
-jossa yksityiskohtaisesti kerrottiin, että "Sirkassianin" hylystä oli
-pelastettu kaksi neekeriä ja lapsi.
-
--- Niin, niin on käynyt! huudahti Witherington. Cecilia raukka
-avoimessa veneessä! Toisen veneen nähty uppoavan. Ehkä hän on kuollut,
-armias Jumala. Toinen poika pelastettu! Varjelkoon, missä Jonathan on?
-
--- Tässä, herra, vastasi Jonathan juhlallisesti. Hän oli juuri tuonut
-paistetut munat pöytään ja seisoi vakavana kuin hautajaisissa isäntänsä
-tuolin takana, sillä tässä oli kysymyksessä onnettomuus, niin, ehkä
-kuolemakin.
-
--- Minun täytyy matkustaa Portsmouthiin heti syötyäni -- ei, en voi
-syödä mitään, ruokahaluni on tiessään.
-
--- Harvoin on tapana syödä tämmöisissä surullisissa tilaisuuksissa,
-vastasi Jonathan. Haluatteko omat vaununne vai suruvaunut?
-
--- Mistä saisin suruvaunut, joilla pääsee neljätoista mailia tunnissa
-kahdella hevosparilla? Oletteko hullu, Jonathan!
-
--- Pitääkö ajurilla ja palvelijalla olla suruharso hatussa ja
-hansikkaat?
-
--- Menkää hiiteen surupukuinenne! Tässä ei ole kysymys kuolemasta, vaan
-pelastumisesta. Näyttää siltä kuin ainoastaan toinen vene olisi
-uponnut.
-
--- Mors omnia vincit, kuolema voittaa kaiken, lausui Jonathan silmät
-kattoon luotuina.
-
--- Heittäkää latinanne, Jonathan, ja hoitakaa tehtävänne!
-Kirjeenkantaja kolkuttaa, kysykää, onko hänellä kirjeitä!
-
-Niitä oli useitakin, muiden muassa yksi "Eurydiken" päälliköltä,
-komentajakapteeni Maxwelliltä. Siinä kerrottiin tapahtumat tarkasti ja
-ilmoitettiin, että kapteeni oli sen päivän postivaunuissa lähettänyt
-neekerit ja lapsen herra Witheringtonin luokse ja että eräs upseeri,
-joka aikoi kaupunkiin samoissa vaunuissa, saattaisi heidät
-turvallisesti hänen kotiinsa.
-
-Komentajakapteeni Maxwell oli herra Witheringtonin vanha tuttava. Hän
-oli syönyt päivällistä hänen luonaan Templemoren seurassa ja arvatenkin
-kysellyt neekereiltä, minne hänen oli lähetettävä haaksirikkoutuneet.
-
--- He tulevat tänne illalla, huudahti herra Witherington. Minun ei siis
-tarvitsekaan matkustaa. Mitä on tehtävä? Parasta lienee sanoa Marylle,
-että hän panee huoneet kuntoon. Vuoteet pienelle pojalle ja kahdelle
-neekerille, ymmärrättekö, William?
-
--- Ymmärrän, herra. Mutta minne ne mustat sijoitetaan?
-
--- Minnekö sijoitetaan! Eihän se minua liikuta! Toinen nukkukoon
-keittäjättären, toinen Maryn huoneessa.
-
--- Hyvä on, herra, minä sanon sen heille, vastasi William ja kiiruhti
-ulos jo edeltäkäsin ihastuksissaan siitä melusta, jonka tiesi
-keittiössä syntyvän.
-
--- Pyydän anteeksi, huomautti Jonathan, luulen että toinen neekeri on
-mies.
-
--- No, mitä sitten?
-
--- Tytöt eivät mahdollisesti suostu nukkumaan hänen kanssaan.
-
--- Kaiken pahan nimessä, mitä Witheringtonin suvulle on tapahtunut!
-Olette oikeassa. Mutta te, Jonathan, voitte ottaa hänet -- te pidätte
-juuri siitä väristä.
-
--- En pimeässä, herra, vastasi Jonathan kumartaen.
-
--- No antakaa heidän maata yhdessä sitten.
-
--- Ovatko he naimisissa? kysyi hovimestari.
-
--- Hiisi vieköön heidät molemmat! Mistä minä sen voisin tietää? Tuokaa
-minulle aamiaista, niin saadaan sitten enemmän neuvotella asiasta.
-
-Herra Witherington kävi nyt kananmunien ja teeleipien kimppuun ja
-nautti aamiaisensa niin nopeasti kuin suinkin ehti. Siihen oli syynä
-se, että hän oli sekä vimmastunut että hämmästynyt näiden henkilöiden
-odottamattomasta tulosta ja toivoi saavansa rauhassa miettiä, sillä
-juttu oli todellakin poikamiehelle arveluttava. Juotuaan toisen
-kupillisen teetä hän oikaisihe mukavampaan asentoon nojatuolissaan ja
-alkoi mietiskellä itsekseen:
-
--- Esi-isieni veren nimessä, mitä minä, poikamies, teen pienellä
-lapsella ja imettäjällä, joka on musta kuin pataässä, ja toisella
-mustalla vielä kaupan päälle? Lähetänkö neekerit takaisin? Se taitaa
-olla parasta; mutta lapsi! Herätä joka aamu kello viisi sen parkunaan,
-suudella sitä kolmesti päivässä, olisipa se hauskaa! Päälliseksi tuo
-paksuhuulinen neekeriakka suutelee lasta koko päivän ja tyrkyttää sitä
-sitten minulle. Akka on kömpelö kuin lehmä; jos lapsen vatsa tulee
-kipeäksi, hän syöttää sille pippuria -- länsi-intialainen tapa!
-Lapsilla on vatsa aina kipeänä -- onneton serkkuparkani! Minne hän ja
-se toinen lapsi ovat joutuneet? Olisi hyvä, jos olisivat pelastaneet
-hänet, raukan, jotta hän itse voisi tulla pitämään huolta lapsistaan...
-Mitä on tehtävä? Minua totisesti haluttaa hakea Moggy-sisareni -- mutta
-hän pitää niin ankaraa komentoa. Ei ole syytä hätäillä. Parasta miettiä
-vielä kerran.
-
-Tähän herra Witheringtonin mietteet keskeytyivät, sillä joku naputti
-ovelle.
-
-Keittäjätär tuli huoneeseen kasvot punaisina kuin olisi laittanut
-päivällistä kahdeksalletoista hengelle.
-
--- Suokaa anteeksi, herra, hän sanoi niiata lyykistäen. Olisin
-kiitollinen, jos hankkisitte itsellenne uuden keittäjättären.
-
--- Vai niin, no hyvä on! vastasi Witherington suuttuneena siitä että
-häntä oli häiritty.
-
--- Ja jos sallitte, muutan jo tänä päivänä; en jää tänne pitemmäksi
-aikaa, siitä voitte olla varma!
-
--- Menkää vaikka hiiteen! vastasi herra Witherington, mutta menkää
-ensin ulos ja sulkekaa ovi jäljessänne.
-
-Keittäjätär katosi, ja niin herra Witherington oli taas yksinään.
-
--- Kylläpä hän oli tuohtunut! Ei tahdo tietystikään laittaa ruokaa
-mustille -- niin, sepä se.
-
-Uudestaan häiritsi herra Witheringtonia kaksi koputusta.
-
--- Ahaa, nyt hän on ennättänyt ajatella asiaa. Sisään! Mutta tulija ei
-ollutkaan keittäjätär, vaan sisäkkö Mary.
-
--- Suokaa anteeksi, herra, tämä sanoi itkien, minä haluan lähteä
-paikastani.
-
--- Tämähän on oikea kapina! No, muuttakaa sitten!
-
--- Lähtisin jo tänä iltana, herra, jos vain suostutte.
-
--- Mene vaikka heti, minusta se on samantekevää, ärjäisi herra
-Witherington suuttuneena.
-
-Sisäkkö meni, ja kului hetken aikaa ennen kuin herra Witherington tuli
-jälleen levolliseksi.
-
--- Kaikki palvelijat joutavat hiiteen! hän totesi viimein. Olivatpa ne
-totisesti pöyhkeitä narreja -- eivät tahdo siivota huoneita mustien
-jäljiltä. Periköön paha heidät kaikki, niin mustat kuin valkoiset! Nyt
-on koko talo ylösalaisin, kun tuo kakara tulee tänne. Se ei ole
-mukavaa. Mitä on tehtävä? Pyytäisinkö Moggy-sisaren tänne? Ei, minä
-kutsun Jonathanin.
-
-Herra Witherington soitti ja Jonathan tuli huoneeseen.
-
--- Mitä tämä kaikki merkitsee, Jonathan? Keittäjätär on raivoissaan,
-Mary itkee ja molemmat ovat lähdössä pois. Mikä on syynä kaikkeen tähän
-sekamelskaan?
-
--- Niin, herra, William kertoi heille teidän järkähtämättömän käskynne,
-että molempien mustien on nukuttava heidän huoneessaan, ja luulen, että
-hän sanoi Marylle, että mies saa nukkua hänen kanssaan.
-
--- Senkin kirottu vintiö! Hän saa aina aikaan häiriöitä. Tiedättehän,
-etten minä niin tarkoittanut.
-
--- Niin, en minäkään sitä uskonut, herra, onhan se aika lailla outoa.
-
--- No, sanokaa se heille sitten, jotta pääsemme kuulemasta siitä
-enempää.
-
-Herra Witherington neuvotteli sen jälkeen hovimestarinsa kanssa ja
-suostui hänen ehdotuksiinsa. Matkustajat saapuivat määräaikana ja
-heidät majoitettiin sopivimmalla tavalla. Nuorta Edvardia ei vaivannut
-vatsatauti eikä hän herättänyt herra Witheringtonia viideltä aamuisin.
-Kun kaikki saatiin järjestykseen, ei olo tuntunut suinkaan niin
-epämukavalta kuin herra Witherington oli luullut. Mutta ei ollut oikein
-mukavaakaan; herra Witherington sai paljon kärsiä palvelusväen
-alituisista kinasteluista ja Judyn valituksista keittäjätärtä vastaan
--- tämä kun aina epäili häntä ja Kokoa kun lapsi sattui olemaan pahoin
-voipa tai jotakin muuta semmoista tapahtui -- niin ettei hänen kotinsa
-tuntunut enää rauhalliselta ja levolliselta. Lähes kolme kuukautta oli
-kulunut eikä veneistä ja niiden matkustajista ollut kuulunut mitään
-tietoa. Komentajakapteeni Maxwell, joka kävi herra Witheringtonia
-tervehtimässä, lausui luulevansa että he olivat hukkuneet myrskyssä.
-Kun näytti toivottomalta, että rouva Templemore koskaan voisi pitää
-huolta lapsesta, herra Witherington päätti vihdoin kirjoittaa
-sisarelleen Bathiin, kertoa hänelle koko tapahtuman ja kehottaa häntä
-tulemaan hänen kotiaan hoitamaan. Parin päivän kuluttua hän sai
-seuraavan vastauksen:
-
-    'Rakas Anthony-veli.
-
-    Kirjeesi sain viime keskiviikkona, ja minun täytyy tunnustaa,
-    että hämmästyinpä sen sisällöstä oikein aika lailla; niin,
-    todellakin mietiskelin sitä niin, etten muistanut tunnustaa
-    maata pelatessani whistiä neiti Blabkin luona, vaan menetin
-    neljä shillinkiä kuusi pennyä. Kerrot, että kodissasi on lapsi,
-    joka on serkkumme, hänen, joka joutui onnettomiin naimisiin.
-    Toivon, että se, mitä sinä sanot, on totta, mutta tiedän myös,
-    mihin nuoret miehet voivat syyllistyä, vaikka, kuten Betty-neiti
-    sanoo, paras on olla puhumatta, vieläpä huomauttamattakin
-    semmoisista seikoista. En kuitenkaan voi ymmärtää, minkä vuoksi
-    nuoret miehet arvelevat, ettei heidän tarvitse lainkaan välittää
-    maineestaan, josta naimattomat naiset ovat niin arkoja. Samaa
-    sanoo Betty-neiti, jonka kanssa vähän keskustelin tästä. Mutta
-    tehty mikä tehty, ja hänen mielestään on samoin kuin minunkin
-    parasta salata asia niin hyvin kuin taidamme.
-
-    Otaksun, ettet aio tehdä lasta perilliseksesi; se olisi
-    todellakin hyvin väärin minun mielestäni. Betty-neiti sanoi myös,
-    että testamentin mukaisella omistusoikeudella voittaa kymmenen
-    prosenttia, eikä sitä voitane välttää. Kuitenkin on tapana olla
-    puhumatta semmoisista asioista. Mitä tulee pyyntöösi, että
-    minä tulisin hoitamaan kotiasi, olen neuvotellut Betty-neidin
-    kanssa, ja hän sanoi, kuten minäkin, pitävänsä suvun kunnian
-    nimessä parhaana, että minä tulen sinun luoksesi ja pelastan
-    siten maineesi. Olet joutunut pahaan pinteeseen, kuten useimmat
-    intohimoiset ja viekkaiden naisten lumoamat miehet. Mutta, kuta
-    vähemmän siitä puhun, sitä pikemmin kaikki on taas hyvin, kuten
-    Betty-neiti sanoo.
-
-    Aion sen vuoksi ryhtyä tarpeellisiin valmistuksiin ja toivon
-    olevani luonasi noin puolentoista viikon kuluttua; sitä ennen
-    minun on mahdotonta tulla, ymmärrät näet, että läksiäiskestit
-    kestävät niin kauan.
-
-    Minulle on jo tehty monia kysymyksiä tämän ikävän asian johdosta,
-    mutta annan aina saman vastauksen: nuoret miehet ovat nuoria
-    miehiä ja ettei asia sentään ole niin hirvittävä, kuin jos he
-    olisivat naimisissa, sillä minun on tapana olla puhumatta,
-    vieläpä huomauttamattakin semmoisista seikoista, erittäinkin,
-    koska miehet helposti joutuvat pahaan pulaan kuten Betty-neiti
-    sanoo. Mutta kuta pikemmin siitä lakataan puhumasta, sitä
-    parempi. Eikä nyt tällä kertaa enempää.
-
-                        Uskollinen sisaresi Margaret Witherington.
-
-    P. S. Betty-neidin ja minun mielestäni teit sangen oikein, kun
-    palkkasit ne kaksi mustaa tuomaan lasta kotiin luoksesi. Se
-    näyttää niin ulkomaalaiselta, ja me voimme pitää salaisuuden
-    omana tietonamme.'
-
--- Mitä! Kaiken nimessä mitä Witheringtonit ovat syntiä tehneet! Eikö
-tämä ole tarpeeksi tekemään ihmistä hulluksi! Kirottu epäluuloinen
-vanhapiika! Hän ei tule tähän taloon, sen minä lupaan! Kirottu olkoon
-hän ja kaikki vanhat häväistysjuttuja janoavat vanhatpiiat! Voi minua
-mies parkaa! jatkoi Witherington ja heitti kirjeen pöydälle syvään
-huoaten. Tämä on kaikkea muuta kuin mukavaa!
-
-Mutta jos asia herra Witheringtonista jo alussa näytti olevan kaikkea
-muuta kuin mukavaa, niin tuonnempana se tuntui ihan sietämättömältä.
-
-Moggy-sisko saapui ja asettui asumaan niin komeasti ja loistavasti ja
-sellaisin elein kuin olisi tullut vartavasten pelastamaan veljensä
-kotia ja mainetta. Kun lapsi ensi kerran tuotiin hänelle, hän loi --
-ottamatta lainkaan huomioon, että poika erittäin suuresti muistutti
-herra Templemore-vainajaa -- kulmien alta silmäyksiä lapseen ja
-veljensä kasvoihin ja puhkesi puhumaan sormeaan heristäen.
-
--- Oi, Anthony! Anthony! Sinä luulit voivasi pettää minua! Sama nenä,
-sama suu -- sinun pitäisi hävetä, Anthony! Hyi häpeä!
-
-Ajatella kaikkea sitä kurjuutta, mitä herra Witheringtonin hyvä sydän
-ja avuliaisuus tuottivat hänelle! Ei kulunut päivää, tuskinpa
-tuntiakaan, jolloin hänen korviaan eivät kiusanneet sisaren
-salavihjaisut. Judy ja Koko lähetettiin takaisin Amerikkaan.
-Palvelijat, jotka jo kauan olivat olleet hänen palveluksessaan,
-muuttivat pois toinen toisensa perästä ja uudet vaihtuivat sittemmin
-miltei joka kuukausi. Sisar hallitsi ja vallitsi ankarasti koko taloa
-ja herra Witherington paran koko mukavuus oli mennyt menojaan, kunnes
-viimein koitti aika, jolloin nuori Edvard oli lähetettävä kouluun.
-Silloin herra Witherington kokosi kaiken rohkeutensa ja ajoi muutamien
-myrskyisten kuukausien kuluttua sisarensa takaisin Bathiin ja sai
-jälleen nauttia kotoisesta mukavuudestaan.
-
-Edvard tuli aina loma-ajoiksi kotiin ja oli kaikkien lemmikki; mutta se
-luulo, että hän oli tuon vanhan kunnon miehen poika, oli niin yleinen
-ja siihen suuntaan käyvät vihjaukset ukosta niin vastenmielisiä, että
-vaikka hän pitikin kovin pojasta, ei hän ensinkään pannut vastaan, kun
-tämä sanoi lähtevänsä merille.
-
-Komentajakapteeni Maxwell otti Edvardin palvelukseensa. Kun
-komentajakapteenin oli sittemmin terveyden heiketessä pakko joksikin
-ajaksi luopua virastaan, hän hankki turvatilleen paikan toisissa
-laivoissa. Näin kului muutamia vuosia. Edvard Templemore edistyi
-urallaan, herra Witherington vanheni ja kävi yhä omituisemmaksi, ja
-hänen Moggy-sisarensa nautti Betty-neidin sukkeluuksista ja
-lempipelistään whististä.
-
-Koko tänä aikana ei kuulunut mitään veneistä, rouva Templemoresta ja
-hänen toisesta lapsestaan. Tästä syystä pidettiin siis varmana, että he
-kaikki olivat hukkuneet, ja heitä muistettiin ainoastaan henkilöinä,
-jotka kerran olivat olleet elossa.
-
-
-
-
-KADETTI
-
-
-Hänen brittiläisen majesteettinsa fregatin "Unicornin" peräkannella
-seisoi tuulen puolella kaksi hyvin mahtavaa henkilöä. Toinen oli laivan
-päällikkö, komentajakapteeni Plumbton, joka oli iso mies, ei
-pituudeltaan, mutta sitä enemmän leveydeltään, ja olisi ottanut
-kohtuullista suuremman tilan, jollei hänellä päällikkönä olisi
-ollut oikeutta ottaa niin suurta tilaa kuin hän itse tahtoi.
-Komentajakapteeni Plumbton oli tuskin puolentoista metrin pituinen,
-mutta yhtä paksu; hänessä oli kyllä tarpeeksi ainesta, kun sen vain
-olisi saanut kohtuullisesti venytetyksi. Hän käveli takki avoinna ja
-peukalot liivien hihanreikiin pistettyinä, joten hänen olkapäänsä
-työntyivät taaksepäin. Päänsä hän piti hyvin kenossa, niin että rinta
-ja vatsa oikein pullottivat. Hän oli todellinen turhamaisuuden ja
-sävyisyyden perikuva ja teiskaroi kuin näyttelijä juhlakulkueessa.
-
-Toisen miehen luonto oli laatinut aivan päinvastaisen mallin mukaan.
-Hän oli yhtä pitkä kuin komentajakapteeni lyhyt ja yhtä laiha kuin
-hänen esimiehensä lihava. Hänen pitkät koipensa ulottuivat lähes
-komentajakapteenin olkapäiden tasalle, ja hän saattoi kumartua
-esimiehensä pään yli aivan kuin olisi ollut nostokurki ja päällikkö
-tavaramytty, joka oli nostettava ylös. Kätensä hän piti selän takana ja
-vaikeinta näkyi hänelle olevan pitää jättiläisaskelensa tasassa
-päällikön papukaijansipsuttelun kanssa. Hänen kasvonpiirteensä olivat
-terävät ja laihat samoin kuin ruumiskin ja osoittivat kaikin tavoin,
-että hän oli luonteeltaan äreä.
-
-Hän oli esittänyt monenmoisia kanteita useita henkilöitä vastaan,
-mutta päällikkö oli tähän asti ollut järkähtämättömän tyyni.
-Komentajakapteeni Plumbton oli hyväsydäminen ja tyyniluontoinen mies
-sekä erittäin tyytyväinen syötyään hyvän päivällisen. Luutnantti
-Markitall oli luonteeltaan oikullinen ja saattoi paremman puutteessa
-torua vaikka omaa voileipäänsä.
-
--- Aivan mahdotonta, herra komentajakapteeni, jatkoi luutnantti, on
-hoitaa virkaansa, jollei saa kannatusta.
-
-Tämä muistutus, joka kuului kuin yläilmoista, sai päällikön vastaamaan:
-
--- Se on totta.
-
--- Siis luulen, herra komentajakapteeni, ettei teillä ole mitään sitä
-vastaan, että määrään sille miehelle rangaistuksen?
-
--- Minä mietin asiaa. Mutta komentajakapteenin huulilla kuvastui jo
-kieltävä vastaus.
-
--- Nuoret herrasmiehet ovat, ikävä kyllä, kovin hankalia.
-
--- Kuten poikien tapa on, virkkoi päällikkö.
-
--- Niin, herra komentajakapteeni, mutta virka on hoidettava, enkä voi
-tulla toimeen ilman heitä.
-
--- Aivan oikein; kadetit ovat erittäin käyttökelpoisia.
-
--- Valitettavasti minun velvollisuuteni on sanoa, etteivät he ole.
-Herra Templemore esimerkiksi! Hänestä ei minulla ole ensinkään apua,
-hän ei tee muuta kuin nauraa.
-
--- Vai nauraa? Nauraako hän teille, luutnantti Markitall?
-
--- Ei suorastaan minulle, mutta hän nauraa kaikelle. Jos lähetän hänet
-mastonhuippuun, hän nauraa, jos käsken hänet takaisin, hän tulee alas
-ja nauraa, jos muistutan häntä jostakin virheestä, hän nauraa
-seuraavassa silmänräpäyksessä. Niin, herra komentajakapteeni, hän ei
-todellakaan tee muuta kuin nauraa myötäänsä. Toivoisin hartaasti, että
-puhuisitte hänen kanssaan; ehkä hän silloin --
-
--- Itkisi, vai mitä tarkoitatte? Parempi naurava kuin itkevä suu. Eikö
-hän itke milloinkaan, luutnantti Markitall?
-
--- Kyllä, herra komentajakapteeni, ja hyvin sopimattomaan aikaan. Tässä
-tuonnoin, muistatte ehkä, kun rankaisitte merisotilas Williamia, jonka
-olin määrännyt pitämään huolta hänen kirstustaan ja kojustaan, hän itki
-koko ajan.
-
--- Poika oli pahoillaan siitä, että hänen palvelijaansa rangaistiin.
-Minä en kurita koskaan miestä, luutnantti Markitall, olematta itse
-pahoillani siitä.
-
--- No niin, en tahdo jatkaa keskustelua, mikäli se koskee hänen
-itkuaan. Saan kai antaa sen anteeksi, mutta tuosta nauramisesta tahdon
-huomauttaa. Tässä hän tuleekin, herra komentajakapteeni. Templemore,
-päällikkö tahtoo puhutella teitä.
-
-Päälliköllä ei nyt ollut ensinkään halua puhutella nuorukaista, mutta
-hän ei voinut olla puhumatta, kun luutnantti oli näin saattanut hänet
-pulaan. Herra Templemore teki kunniaa ja seisoi päällikkönsä edessä
-katse niin iloisena, veitikkamaisena ja hilpeänä, että se suoraan
-todisti syytöksen oikeaksi.
-
--- Vai niin, sanoi päällikkö pysähtyen kesken kävelyään ja työntäen
-olkapäitään vielä enemmän taaksepäin. -- Olen kuullut, että te nauratte
-luutnantille.
-
--- Minäkö, herra komentajakapteeni? vastasi poika ja hänen iloinen
-hymynsä muuttui ilminauruksi.
-
--- Niin, te juuri, sanoi luutnantti ja oikaisi vartalonsa täyteen
-mittaansa. Tehän nauratte juuri nytkin.
-
--- Minä en voi sitä auttaa, herra luutnantti, se ei ole minun syyni
-eikä myöskään teidän, herra luutnantti, siitä olen varma, lisäsi poika
-viekkaasti.
-
--- Ymmärrätkö sinä, Edvard -- herra Templemore, oli aikomukseni sanoa
--- että on sopimatonta osoittaa halveksimista esimiestään kohtaan?
-
--- En ole milloinkaan nauranut luutnantti Markitallille, paitsi silloin
-kerran, kun hän kompastui köysikieppiin.
-
--- Ja miksi nauroitte silloin?
-
--- Nauran aina kun joku kaatuu, vastasi poika; en voi sille mitään,
-herra komentajakapteeni.
-
--- Otaksun siis, hyvä herra, että te nauraisitte silloinkin, jos
-näkisitte minun vierivän pitkin kantta laivan kallistuessa, virkkoi
-päällikkö.
-
--- Niin, vastasi poika voimatta kauemmin pidättäytyä, menehtyisin
-naurusta -- minä olen juuri näkevinäni teidän vierivän, herra
-komentajakapteeni.
-
--- Vai niin! Olen kovin hyvilläni, kun en kuitenkaan nyt vieri. Mutta
-pelkään, nuori mies, että olette omalla tunnustuksellanne todistanut
-itsenne syylliseksi.
-
--- Olen kyllä syyllistynyt nauramiseen, herra komentajakapteeni, jos se
-on rikos, mutta ohjesäännössä ei siitä mainita.
-
--- Ei, hyvä herra, mutta ylenkatseesta siinä kyllä puhutaan. Te
-nauratte silloinkin, kun teidät on määrätty istumaan mastonhuipussa,
-hyvä herra.
-
--- Mutta minä tottelen silmänräpäyksessä käskyjä enkö tee niin,
-luutnantti Markitall?
-
--- Tottelette, se on totta, mutta naurunne osoittaa samalla, ettette
-välitä rangaistuksesta.
-
--- En enää välitäkään. Toiset puolet ajastani kulutan mastonhuipussa;
-siihen olen nyt jo tottunut, herra luutnantti.
-
--- Mutta eikö rangaistuksen häpeällisyys vaikuta teihin ollenkaan,
-herra Templemore? kysyi päällikkö ankarasti.
-
--- Kyllä, herra komentajakapteeni, silloin kun olen vakuuttunut
-siitä, että olen sen ansainnut. Minä en nauraisi, jos te, herra
-komentajakapteeni, lähettäisitte minut mastonhuippuun, vastasi poika
-näyttäen hyvin totiselta.
-
--- Näettehän, luutnantti Markitall, että hän osaa olla totinenkin,
-huomautti päällikkö.
-
--- Minä olen käyttänyt kaiken kekseliäisyyteni saadakseni hänet
-totiseksi, vastasi luutnantti, mutta tahtoisin kysyä herra
-Templemorelta, mitä hän oikeastaan tarkoittaa sanoilla: että olen sen
-ansainnut. Tahtooko hän väittää, että minä joskus olen rangaissut häntä
-aiheettomasti?
-
--- Niin juuri, herra luutnantti, vastasi poika rohkeasti, viisi kertaa
-kuudesta saan istua mastonhuipussa syyttömästi; siksi ei asia minusta
-ole kovin vakava.
-
--- Syyttömästi, herra! Entä nauraminen? Eikö se ole mitään?
-
--- Olen toimessani niin tarkka kuin suinkin voin, herra luutnantti,
-tottelen aina käskyjänne ja koetan kaikin tavoin olla teille mieliksi,
-mutta te rankaisette minua myötäänsä.
-
--- Niin rankaisenkin, koska te aina nauratte ja kaiken lisäksi saatte
-vielä koko laivaväenkin nauramaan, mikä on vielä pahempi.
-
--- He kiskovat ja vetävät silti yhtä hyvin, jopa tekevät työtä
-paremminkin kun ovat iloisia, niin luulen.
-
--- Kuka teille antaa luvan luulla semmoista? vastasi luutnantti aivan
-raivoissaan. Komentajakapteeni Plumbton! Koska tämä nuorukainen
-arvelee, että hänellä on oikeus arvostella miten minä pidän yllä kuria
-laivassa, pyytäisin, että te koettaisitte mitä teidän määräämänne
-rangaistus häneen vaikuttaa.
-
--- Herra Templemore, sanoi päällikkö, te olette ensiksikin liian
-avopuheinen ja toiseksi kovin taipuvainen nauramaan. Kaikella on
-aikansa, herra Templemore, niin iloisuudella kuin totisuudellakin.
-Peräkansi ei ole oikea paikka ylenmääräiselle iloisuudelle.
-
--. Eikä komentokansi myöskään? keskeytti poika viekkaasti.
-
--- Ei, siinä olette oikeassa. Nauraa saatte keulakannella ja
-kumppanienne seurassa tuolla alhaalla.
-
--- Ei, herra komentajakapteeni, emme saa; luutnantti kieltää heti jos
-kuulee meidän nauravan.
-
--- Sen vuoksi, että te nauratte myötäänsä, herra Templemore.
-
--- Taidan todella nauraa, ja jos se on väärin, olen pahoillani, etten
-voi tehdä teille mieliksi, mutta halveksimista se ei suinkaan ole. Minä
-nauran nukkuessani, nauran valveilla, kun aurinko paistaa -- tunnen
-itseni aina hyvin onnelliseksi; ja vaikka te, luutnantti Markitall,
-määräätte minut mastonhuippuun, en nauraisi, vaan olisin pahoillani,
-jos teille tapahtuisi jotakin pahaa.
-
--- Sen minä kyllä uskon, hyvä poika, myönsi päällikkö.
-
--- Hyvä, toisti luutnantti, koska herra Templemore näkyy havainneen
-virheensä, en tahdo jatkaa kannettani kauemmin. Pyydän ainoastaan,
-ettei hän enää nauraisi.
-
--- Te kuulette, poika, mitä luutnantti sanoo; se on oikein; älkää enää
-antako aihetta moisiin kanteisiin. Luutnantti Markitall, ilmoittakaa,
-milloin etumärssypurje on korjattu; tahtoisin vaihtaa sen illalla.
-
-Luutnantti Markitall lähti tiedustelemaan asiaa.
-
--- Ja kuulkaa nyt, Edvard, jatkoi komentajakapteeni Plumbton heti kun
-luutnantti oli niin etäällä, ettei puhetta enää kuulunut, minulla on
-paljonkin sanottavaa teille tämän asian johdosta, mutta nyt minulla ei
-ole aikaa; tulkaa siis päivälliselle minun luokseni. Pöydässäni sallin
-naurettavan -- mutta kohtuullisesti.
-
-Poika teki kunniaa ja meni pois kiitollisena ja onnellisen näköisenä.
-
-Tämä pieni kohtaus kuvasi hyvin Edvard Templemoren luonnetta. Hän oli
-perin iloinen, rattoisa ja helläsydäminen tovereitaan, vieläpä
-luutnanttiakin kohtaan, vaikka tämä kantoi hänelle kaunaa hänen
-nauramisensa takia. Niin kuin päällikkö sanoi, kaikella on aikansa,
-eikä Edvardin nauru ollut aina paikallaan, mutta se johtui kerta
-kaikkiaan hänen luonteestaan eikä hän voinut sille mitään. Hän oli
-iloinen kuin kevätaamu ja pysyi sellaisena vuosikausia; hän nauroi
-kaikelle, oli tyytyväinen kaikkiin ihmisiin, ja hänestä pitivät kaikki.
-Hän pysyi aina iloisena, suorana ja rohkeana miehenä, jota eivät
-vastoinkäymiset eivätkä onnenoikut saaneet lannistumaan.
-
-Hän palveli aikansa, oli saada reput tutkinnossa, koska nauroi, meni
-sitten jälleen merille ilomielin, oli veneen päällikkönä, kun
-ranskalainen sotalaiva vallattiin, ja kun hän oli päässyt laivaan,
-häntä huvitti sen pieni ranskalainen kapteeni -- joka asteli kannella
-pitkä ja todistettavasti monelle onnettomuutta tuottanut miekka
-vyöllään -- niin että sai vihdoin tuolta pieneltä miekkoselta iskun,
-joka kaatoi hänet kannelle.
-
-Tämän seikan ja siinä saamansa haavan ansiosta hänet korotettiin
-luutnantiksi ja määrättiin linjalaivaan Länsi-Intiaan. Siellä hän
-nauroi keltakuumeelle, sai paikan erään amiraalilaivan saattoaluksessa,
-oivassa kuunarissa, ja sitten hänet lähetettiin ryöstöretkelle --
-hankkimaan saalista amiraalille ja virkaylennystä itselleen, mikäli hän
-kykeni hankkimaan sen jonkin onnellisen sattuman avulla.
-
-
-
-
-SLEEPERS-LAHTI
-
-
-Afrikan länsirannalla on pieni lahdelma, jolle satunnaiset kävijät ovat
-antaneet useampia kuin yhden nimen. Portugalilaisten -- jotka
-ensimmäisinä rohkenivat kyntää Atlantin aaltoja -- antama nimi hävisi
-samalla kuin heidän merivaltansa kukistui. Sitä nimeä, jonka rannikon
-kähäräpäiset asukkaat ovat sille antaneet, on tuskin koskaan tultu
-varmasti tuntemaan; kuitenkin sillä on muutamissa vanhoissa
-englantilaisissa merikorteissa nimenä Sleepers-lahti.
-
-Lahdelman rannat ovat jokseenkin ilottomat ja autiot. Silmä kohtaa
-ainoastaan loivasti viettävän rannan, jolla on häikäisevän valkeaa
-hiekkaa, ja ylempänä muutamia pieniä kumpuja, joita Atlantin raivoisat
-myrskyaallot lakkaamatta huuhtelevat. Maa on kuiva ja paljas, ei
-pienintäkään kasvillisuuden merkkiä. Lahden vesi on tyyni ja kirkas
-kuin hienoin kuvastin, hiljaisinkaan loiske rantaa vastaan ei häiritse
-luonnon rauhaa, vienoinkaan tuulen leyhkä ei liikuta veden pintaa, jota
-keskipäivän pystysuorat, polttavat auringonsäteet lämmittävät levittäen
-kaikkialle masentavan kuuman valo- ja lämpövirran. Ainoatakaan
-vesilintua ei näy liitelemässä veden yllä. Kaikkialla vallitsee
-hiljaisuus, kolkkous ja autius; ainoastaan silloin tällöin näkyy
-jättiläishai, joka hitaasti ui eteenpäin kuumassa pintavedessä tai
-pysyttelee keskipäivän helteessä laiskana paikoillaan. Karumpaa,
-elottomampaa ja ihmiselle sopimattomampaa seutua tuskin voi kuvitella.
-
-Lahden suussa, noin kolmen sylen syvyisessä paikassa, ankkuritouvi
-höllällä roikkuen, lojui liikkumattomana laiva, joka olisi herättänyt
-ihmettelyä jokaisessa, joka olisi osannut arvostella sen huolellista
-rakennetta. Aluksen piirteet olivat niin viehättävän sopusuhtaiset,
-että miltei olisi voinut luulla sen lähteneen jumalallisen rakentajan
-omasta kädestä hänen luomanaan ja valtamerelle uskottuna olentona, joka
-on määrätty korostamaan hänen töittensä kauneutta ja vaihtelevaisuutta.
-Sillä suuresta merihirviöstä mitättömimpään evin liikkuvaan otukseen,
-suuren suuresta myrskylinnusta pahaenteiseen myrskypääskyyn saakka ei
-ainoallakaan valtameren siivekkäällä eikä evälliselläkään asujalla
-ollut tarkoituksenmukaisempaa, sopusuhtaisempaa muotoa kuin tällä
-ihmiskätten mestarityöllä, jonka kauniit viivat ja somat sirot
-pyöröpuut olivat tällä hetkellä ainoat esineet, jotka kuvastuivat
-taivaanrannan rajaviivaa vasten.
-
-Valitettavasti tämän mestariteoksen oli luonut ahneus julmaan ja
-väärään tarkoitukseen, mutta nyt sitä käytettiin vielä hirvittävämpään
-työhön: se oli ollut orjalaivana -- nyt se oli kuuluisa ja pelätty
-merirosvokuunari "Kostaja".
-
-Ei ollut laivuria, jolla ei ollut tarkkoja ohjeita tuon laivan suhteen,
-jonka nimi oli tullut niin kuuluksi rikoksien ja konnantöiden
-yhteydessä, ei missään purjehdukselle mahdollisessa maapallon osassa
-ainoaakaan kauppalaivaa, jonka väkeä ei olisi hirvittänyt, kun sen
-nimeä mainittiin tai kun muisteltiin niitä hirmutöitä, joita sen hurja
-miehistö oli tehnyt. Se oli purjehtinut kaikkialla: idässä, lännessä,
-pohjoisessa ja etelässä osoittivat ryöstöt ja murhat sen jälkiä.
-
-Laivan perässä oli pieni vene. Kun oli aivan tyyni, näytti siltä kuin
-vene olisi vetänyt kuunaria luokseen.
-
-Etäältä erehtyi helposti laivan koosta. Sitä saattoi pitää ehkä
-yhdeksänkymmenen tonnin pikku aluksena, mutta se oli todellisuudessa
-lähes kahdensadan tonnin kantoinen. -- Se oli erikoisen leveä ja
-näöltään siro ja keveät pyöröpuut olivat tavattoman jykevää tekoa.
-Kansi oli tehty honkalankuista, joissa ei ollut oksaa eikä halkeamaa,
-manillahamppuköydet oli somasti laskettu kuparisille jaluspiikeille ja
-kääritty kiepille kannelle, joka kiilteli puhtauttaan kuvastaen
-vaaleanvihreitä portaita; väkivivuissa ja kompassikopeissa oli
-uurteinen mahonkipäällys ja messinkikoristeet, kajuutan ikkunaa suojeli
-metalliverkko. Kiväärit olivat telineessä isomaston kohdalla, keihäät
-taas puomin ympäri sidottuina.
-
-Keskellä laivaa, etu- ja isonmaston välillä, oli liikkuvalla lavetilla
-pitkä, 32-naulainen metallitykki, joka pahalla säällä voitiin laskea
-alas ja peittää. Kummallakin laidalla oli kahdeksan metallitykkiä, ne
-olivat pienempiä mutta erinomaisen hyvää työtä. Kuunari todisti
-rakentajan suurta taitoa ja kaikki sen varustukset huolellisuutta.
-
-Kaikki oli siroa ja somaa, mutta mitään ei ollut liikaa. Puhtaus ja
-järjestys osoittivat, että päällikkö oli sekä ankara kurinpitäjä että
-todella pystyvä merimies. Kuinka laiva olisikaan muuten voinut niin
-kauan jatkaa laitonta, mutta menestyksellistä toimintaansa? Kuinka
-olisi muuten ollut mahdollista pitää aisoissa pelkistä pahantekijöistä
-kokoonhaalittua miehistöä, joka ei pelännyt Jumalaa eikä ihmisiä ja
-josta suurimmalla osalla oli omallatunnollaan hirvittäviä murhia ja
-vielä iljettävämpiä tihutöitä. Sen tähden, että laivan päällikkö oli
-miehistöä päätään pitempi joka suhteessa niin ettei kukaan voinut vetää
-hänelle vertoja, hän sai pidetyksi heidät kurissa. Ei kukaan vetänyt
-hänelle vertoja älykkyydessä, ammattitaidossa, pelkäämättömyydessä ja
-ruumiinvoimissa, jotka hänellä olivat kuin jättiläisellä, eikä liioin
-konnamaisuudessa ja julmuudessa, hän kun näet halveksi kaikkia
-siveellisiä velvoituksia.
-
-Tämän henkilön varhaisemmista vaiheista oli hyvin vähän tietoja.
-Epäilemättä hän oli saanut erinomaisen kasvatuksen, ja väitettiin hänen
-olevan lähtöisin vanhasta, Tweed-virran varsilla asuvasta suvusta.
-Mutta mistä sattuman oikusta hänestä oli tullut merirosvo, millaiset
-hairahdukset olivat syösseet hänet yhteiskunnallisesta asemastaan,
-siitä ei koskaan saatu selvää; se vain tiedettiin, että hän oli
-muutamia vuosia harjoittanut orjakauppaa, ennen kuin anasti tämän
-laivan ja aloitti nykyisen hurjan ammattinsa. Merirosvolaivan väki
-sanoi häntä Kainiksi, ja hyvin valittu nimi se olikin, sillä yli kolmen
-vuoden ajan hän oli ollut sodassa kaikkia ihmisiä ja kaikki ihmiset
-häntä vastaan.
-
-Hän oli lähes kahden metrin pituinen, mutta samalla hyvin harteva,
-mistä jo näki, että hänellä oli tavattomat ruumiinvoimat. Kasvot
-olisivat olleet kauniit, jolleivät olisi olleet täynnä rumentavia
-arpia, ja -- mikä omituisinta -- sinisistä silmistä loisti lempeä
-katse. Suu oli siromuotoinen, hampaat lumivalkeat, tukka kihartava, ja
-parta -- hänellä oli parta samoin kuin koko laivaväellä -- peitti
-kasvojen alaosan pitkinä, vahvasti aaltoavina suortuvina. Hän oli
-vartaloltaan mitä sopusuhtaisin, miltei pelottavan suuri ja voimakas.
-Puku sopi hänelle hyvin: pellavahousut, parkitsemattomasta nahasta
-tehdyt keltaiset saappaat, leveäraitainen puuvillapaita, punainen
-kashmirvaippa hartioilla, kultareunuksin somistetut liivit. Mustassa
-samettitakissa oli kaksi riviä kultanappeja ja päässä somasti
-koristettu turkkilainen lakki; pitkä veitsi ja pari vyöhön pistettyä
-pistoolia täydensivät asua.
-
-Laivaväkeen kuului kaikkiaan 165 miestä, kaikkia mahdollisia
-kansallisuuksia. Päällystönä oli pääasiassa englantilaisia ja
-skandinaaveja, muut olivat suurimmaksi osaksi espanjalaisia ja
-maltalaisia. Sitä paitsi laivassa oli portugalilaisia, brasilialaisia
-ja neekereitä laivaväen täytteenä.
-
-Neekerit kuuluivat siihen mustaan rotuun, joka asuu rannikolla Kap
-Palmasin lähellä ja jota usein käytettiin sotalaivoissa auttamassa
-englantilaisia merimiehiä töissä, jotka kuumassa ilmanalassa ovat
-näille liian raskaita. Mustat neekerit ovat vahvaa väkeä,
-hyväluontoisia, oivallisia merimiehiä ja kestävät raskasta työtä
-paremmin kuin muut Afrikan asukkaat. He pitävät englantilaisista ja
-puhuvat heidän kieltään ymmärrettävästi, ja he ovat hyvin hyvillään,
-jos heidät "kastetaan" kun he tulevat laivaan. Saamansa nimen he
-pitävät tavallisesti kautta elämänsä.
-
-Nuo miehet eivät olleet tulleet rosvokuunariin suinkaan
-vapaaehtoisesti. He olivat palvelleet englantilaisissa laivoissa, jotka
-kävivät kauppaa rannikolla. Kun laiva oli vallattu ja poltettu ja
-väestön eurooppalainen osa surmattu, heidät otettiin väkisin
-merirosvolaivaan. Heille oli luvattu palkkio, jos he hoitavat
-tehtävänsä, mutta siihen he eivät luottaneet, vaan odottivat vain
-sopivaa karkaamistilaisuutta.
-
-Kuunarin kapteeni seisoi peräkannella ja tarkasteli väliin
-kaukoputkella autiota taivaanrantaa odotellen, että jokin laiva
-ilmestyisi näkyviin. Muu päällystö ja miehistö makaili tai käveli
-toimetonna kannella huohottaen hirveässä kuumuudessa ja kärsimättömästi
-odottaen tuulenpuuskaa, joka virvoittaisi kuumaa otsaa.
-
-Kuunarin kajuutta oli sisustettu yksinkertaisesti: kiinteä makuulavitsa
-kummallakin puolella, perälaipion puolella suuri ruokakomero, joka alun
-pitäen oli kai aiottu lasin ja posliinin säilytyspaikaksi, mutta oli
-nyt täynnä kaikenlaisia hopea- ja kultaesineitä; lamput olivat myös
-hopeaa ja ilmeisesti peräisin jostakin katolisesta kirkosta.
-
-Kajuutassa oli kaksi henkilöä. Toinen oli iloinen, soreamuotoinen
-neekeri, joka oli ristitty Pompeius Suureksi varmaankin mahtavan
-kokonsa ansiosta. Toinen oli noin kahdeksantoistavuotias nuorukainen,
-nähtävästi eurooppalaista syntyperää. Hänen kasvonsa olivat älykkäät ja
-hienopiirteiset, mutta surumieliset. Hänellä oli melkein samanlainen
-puku kuin kapteenilla, mutta se näytti hauskemmalta hänen yllään. Hän
-istui keulanpuoleisella sohvalla kädessään kirja, johon hän silloin
-tällöin loi silmäyksen seuratessaan välillä neekerin liikkeitä tämän
-puhdistaessa ja järjestäessä kalliita esineitä.
-
--- Herra Francisco, tämä on erinomaisen kaunis kapine, sanoi Pompeius
-ihaillen juomakannua, joka oli harvinaisen sirotekoinen.
-
--- Niin on, vastasi Francisco tyynesti, se on todellakin kaunis.
-
--- Kuinka on kapteeni Kain saanu tämän?
-
-Francisco pudisti päätään, ja Pompeius laski sormensa huulilleen ja loi
-Franciscoon pari silmäystä, joista saattoi helposti havaita hänen
-tarkoituksensa.
-
-Samassa silmänräpäyksessä kuului kapteeni laskeutuvan kajuuttaan.
-Pompeius alkoi taas puhdistaa hopeita ja Francisco katsoi kirjaansa.
-
-Mikä merkillinen yhdysside oli kapteenin ja tämän nuorukaisen välillä?
-Sitä ei tiedetty, mutta kun viimeksi mainittu oli aina kapteenin mukana
-ja aina elänyt hänen kanssaan, oli yleinen käsitys, että hän oli
-kapteenin poika, ja laivaväen kesken häntä sanottiin yhtä usein
-"Nuoreksi Kainiksi" kuin ristimänimeltään Franciscoksi.
-
-Kuitenkin oli havaittu, että he viime aikoina usein riitelivät ja että
-kapteeni epäluuloisena seurasi kaikkia Franciscon puuhia.
-
--- Älkää salliko minun keskeyttää, sanoi Kain astuessaan kajuuttaan. Ne
-tiedot, mitä neekeri voi antaa, ovat varmaankin erittäin tärkeitä.
-
-Francisco ei vastannut, vaan oli syventyvinään kirjaansa. Kain loi
-katseensa vuoroin kumpaankin.
-
--- Kuule, Pompeius, mitä sinä äsken sanoit?
-
--- Mitä sano, herra kapteeni? Minä vain sano: Nuori, herra, tämä on
-kovin kaunis kapina, minä kysy, mistä te sen saanu, herra Francisco ei
-vasta mitä.
-
--- Ja mitä se sinuun kuuluu, senkin musta lurjus! kiljaisi kapteeni,
-tempasi juomakannun ja iski sillä neekeriä päähän, niin että astia meni
-lyttyyn ja mies kaatui pitkäkseen lattialle. Veri vuoti haavasta, kun
-hän hämmästyneenä ja vapisten saamastaan iskusta kömpi hitaasti
-pystyyn. Sanaakaan sanomatta hän lähti pois kajuutasta. Kain heittäytyi
-arkulle vastapäätä makuusijaa ja lausui ivallisesti nauraen:
-
--- Nyt sinulle tuli ero uskollisesta, hartaasta ystävästä.
-
--- Ja ero vaaratonta ihmistä kohtaan harjoitetusta julmuudesta ja
-vääryydestä! vastasi Francisco laskien kirjan pöydälle. Neekeri kysyi
-asiaa viattomuudessaan, sillä hän ei tuntenut niitä seikkoja, jotka
-liittyvät kannun ryöstämiseen.
-
--- Mutta sinä et unohda niitä, otaksun. No, hyvä on, nuori mies. Mutta
-varoitan sinua, kuten jo ennen olen monesti varoittanut. Ainoastaan
-äitisi muisto on estänyt minua jo aikoja sitten heittämästä sinua
-haikalojen syötäväksi.
-
--- En tiedä kuinka äitini muisto on teihin vaikuttanut. Valitan vain
-sitä onnettomuutta, että hän jollakin tavoin joutui yhteyteen teidän
-kanssanne.
-
--- Hän vaikutti minuun sillä tavoin, vastasi Kain, kuin nainen aina
-vaikuttaa mieheen. Mutta sanon sinulle suoraan: tuo vaikutus laimenee
-yhä enemmän, enkä minä aio sallia edes äitisi muiston estää minua, jos
-havaitsen, että jatkat samaan tapaan kuin viime aikoina olet tehnyt.
-Sinä olet osoittanut kapinamieltä minua kohtaan miesten kuullen, olet
-vastustanut käskyjäni, ja minulla on täysi syy otaksua, että olet
-salahankkeissa minua vastaan.
-
--- Voinko osoittaa muuta kuin halveksimista, vastasi Francisco, kun
-saan nähdä moisia hirvittäviä, kylmäverisen julmia tihutöitä kuin
-äskeinenkin? Miksi toitte minut tänne ja miksi pidätte minua täällä? En
-pyydä mitään muuta kuin että sallitte minun lähteä pois koko laivasta.
-Te ette ole isäni, sen olette itse sanonut minulle.
-
--- En, minä en ole sinun isäsi, mutta sinä olet äitisi poika.
-
--- Se ei anna teille mitään oikeutta komennella minua, vaikka olisitte
-ollut naimisissa äitini kanssa; mutta te --
-
--- En ollut naimisissa hänen kanssaan.
-
--- Jumalan kiitos, sillä naimisissa olo teidän kanssanne olisi ollut
-vielä suurempi häpeä.
-
--- Mitä sanot! kivahti Kain tarttuen samassa nuorukaista kauluksesta ja
-nostaen hänet korkealle kuin leikkikalun. -- Mutta ei -- en voi unohtaa
-äitiäsi. Kain hellitti kätensä Franciscosta ja istuutui jälleen
-arkulle.
-
--- Tehkää mitä tahdotte, sanoi Francisco toinnuttuaan, ei ole yhtään
-väliä, lyöttekö pääni puhki vai heitättekö minut mereen haitten
-ruoaksi, sehän olisi ainoastaan yksi uusi murha entisten lisäksi.
-
--- Hullu! Mieletön! Miksi kiusaat minua? vastasi Kain ponnahtaen
-pystyyn ja syöksyen saman tien kajuutasta.
-
-Keskustelulta ei ollut puuttunut kuuntelijoita, sillä kajuutan ovet
-olivat auki ja ikkuna raollaan. Kainin kasvot kuumottivat hänen
-porhaltaessaan käytävien läpi kannelle. Hän havaitsi ensimmäisen
-perämiehen seisovan luukulla ja monen laivamiehen kohonneen
-makuupaikoiltaan kyynärpäiden varaan kurkottaen päätään ikään kuin
-kuunnellakseen kajuutasta kuuluvaa keskustelua.
-
--- Se ei koskaan käy päinsä, herra, lausui perämies Hawkhurst pudistaen
-päätään.
-
--- Ei, vastasi kapteeni, ei, vaikka hän olisi oma poikanikin. Mutta
-mitä on tehtävä? Hän ei anna pelotella itseään.
-
-Hawkhurst osoitti laskuportaita.
-
--- Säästäkää neuvonne siksi, kunnes minä niitä kysyn! ärähti kapteeni
-ja kääntyi synkkänä pois.
-
-Sillä välin Francisco asteli edestakaisin kajuutassa syviin ajatuksiin
-vaipuneena. Vaikka hän oli nuori, hän piti elämää vähäarvoisena; mikään
-side ei kiinnittänyt häntä siihen eikä tehnyt sitä hänelle elämisen
-arvoiseksi. Hän muisti äitinsä, mutta ei tämän kuolemaa, joka oli
-pidetty häneltä salassa.
-
-Seitsemän vuoden vanhasta hän oli purjehtinut Kainin seurassa
-orjalaivassa ja siitä asti ollut hänen parissaan. Viime aikoihin asti
-hänelle oli uskoteltu, että kapteeni oli hänen isänsä. Niinä vuosina,
-jolloin Kain harjoitti orjakauppaa, hän oli uhrannut paljon aikaa
-nuorukaisen kasvatukseen, ja sattumalta oli ainoa kirja koko laivassa
-Kainin alkaessa opettaa poikaa sama Raamattu, joka oli ollut Franciscon
-äidin oma. Tästä kirjasta hän oppi lukemaan, ja sitä mukaa kuin hänen
-kasvatuksensa edistyi, hankittiin uusia kirjoja. Saattaa tuntui
-omituiselta, ettei se kauppa, jota hänen kasvatusisänsä harjoitti,
-turmellut pojan luonnetta; mutta hän oli aina pitänyt neekereitä
-alhaisempana ihmislajina. Tämän otaksuman teki eurooppalaisten heitä
-kohtaan osoittama julmuus täysin ymmärrettäväksi.
-
-Franciscon luonne oli niin lempeä ja jalomielinen, ettei huonojen
-ihmisten antama esimerkki tai seurustelu heidän kanssaan voinut häntä
-turmella. Vartuttuaan hän alkoi yhä itsenäisemmin arvostella asioita ja
-häntä inhotti se julma tapa, jolla onnettomia tummaihoisia kohdeltiin.
-Ensi aluksi eivät tihutyöt olleet perin likaisia: laivoja oli otettu
-kiinni ja ryöstetty, mutta ihmishenget oli säästetty. Mutta pahuuden
-tiellä edistytään nopeasti, ja kun kuunari oli vapaiksi päästettyjen
-vankien kertomusten johdosta ollut usean kerran vaarassa joutua kiinni,
-ei viime aikoina enää säästetty ihmishenkiä, ja sangen usein oli murhia
-seurannut vielä häpeällisempiäkin tekoja.
-
-Francisco oli ollut hirvittävien tihutöiden todistajana, hän oli
-koettanut pelastaa onnettomia, mutta turhaan.
-
-Inhoten kapteenia, laivaväkeä ja heidän julmuuksiaan hän oli viime
-aikoina pelkäämättä lausunut julki ajatuksensa ja asettunut
-vastustamaan kapteenia, sillä kerran Kain oli ilmaissut, ettei
-Francisco ollut hänen poikansa.
-
-Jos joku laivamiehistä tai päällystöstä olisi puhunut kymmenennen
-osankaan siitä, mitä kapteeni oli saanut kuulla pelkäämättömän
-Franciscon huulilta, hän olisi jo aikoja saanut maksaa rohkeutensa
-hengellään, mutta Kainin rinnassa oli Franciscoa kohtaan tunne, jota
-oli mahdoton tukahduttaa, yhdessä elämisen ja tottumuksen aiheuttama
-tunne. Muutamia vuosia nuorukainen oli ollut hänen seuralaisensa ja
-tottumuksen voimasta ikään kuin osa hänestä itsestään. Ihmisluonteessa
-on taipumus, joka ei koskaan häviä, tarve omistaa jotakin, mitä
-rakastaa, suojella ja varjella, ja jollei sitä voi osoittaa
-ihmisolennolle, se kohdistuu koiraan tai muuhun eläimeen. Semmoinen oli
-se tunne, joka niin lujasti liitti Kainin Franciscoon ja joka tähän
-asti oli pelastanut nuorukaisen hengen.
-
-Kuljettuaan hetken aikaa edestakaisin nuorukainen istuutui arkulle,
-jolta kapteeni äsken oli noussut; hänen katseensa kääntyi heti
-Pompeiukseen, joka kurkisti kajuuttaan ja viittasi hänelle sormellaan.
-
-Francisco nousi, otti kaapista pullon, jossa oli viinaa, lähestyi ovea
-ja ojensi pullon neekerille lausumatta sanaakaan.
-
--- Herra Francisco, kuiskasi Pompeius, Pompeius sano -- kaikki neekerit
-sano -- jos te aiko karata, tulee neekerit myös. Pompeius sano --
-kaikki neekerit sano jos tahto tappaa te -- ei koskaan tappa, jos vain
-yksi neekeri elä.
-
-Sitten neekeri työnsi kädellään Franciscon hiljaa luotaan ja kiiruhti
-välikannelle.
-
-
-
-
-HYÖKKÄYS
-
-
-Vihdoin tuuli alkoi puhaltaa. Kapteeni määräsi yhden miehen tähystämään
-tarkasti, itse hän asteli kannella edestakaisin ensimmäisen perämiehen
-kanssa.
-
--- Mahdollisesti se on lähtenyt vasta päivää tai paria myöhemmin, sanoi
-kapteeni jatkaen keskustelua, mutta sen olen ottanut huomioon
-laskuissani, ja luottakaa siihen, että jos se kulkee itäistä väylää,
-tapaamme sen heti kohta. Jollei se tule näkyviin illalla, kun vielä on
-valoisaa, lasken suoraan merelle. Minä tunnen portugalilaisen. Nyt on
-hyvä tuulenpuuska; levittäkää halkaisijapurje ja pitäkää silmällä, että
-ankkuri on valmiina.
-
-Päivä alkoi kallistua iltaan. Päivällinen oli kannettu kajuuttaan.
-Kapteeni meni sinne ja istuutui pöytään Franciscon kanssa, joka söi
-ääneti. Kapteenin viha oli nyt lauhtunut ja hän koetti aloittaa
-keskustelun pojan kanssa. Mutta aivan yllättäen tähystäjä ilmoitti
-havainneensa laivan näköpiirissä.
-
--- Siinä se nyt on! huudahti kapteeni ja hypähti ylös, mutta istuutui
-jälleen kuin hillitäkseen levottomuuttaan.
-
-Francisco, joka nojasi kyynärpäitään pöytään, vei kätensä otsalleen ja
-peitti silmänsä.
-
--- Se on suuri laiva, herra. Saatoimme erottaa toisen reivin sen
-märssypurjeessa, sanoi Hawkhurst, joka pisti päänsä kajuutan ikkunasta
-sisään.
-
-Kapteeni otti äkkiä siemauksen viinipullosta, loi vihaisen katseen
-Franciscoon ja riensi kannelle.
-
--- Nyt varuillanne, pojat! huusi kapteeni tarkasteltuaan tuokion
-vierasta laivaa kaukoputkellaan. Hyvä, se se on. Kootkaa aurinkopurjeet
-ja nostakaa ankkuri. Pojat, tuossa laivassa on enemmän hopeaa kuin
-teidän arkkuihinne mahtuu, ja Goan kirkkojen hyvät pyhimykset saavat
-huoleti odottaa vielä jonkin aikaa kultaisia kynttilänjalkojaan.
-
-Käden käänteessä oli väki täydessä työssä, kaikki miehet kiskoivat
-ankkuriköyttä laivan peräpuoleen ja nostivat ankkurin keulalaidan alle.
-Kahta minuuttia myöhemmin "Kostaja" purjehti merelle ja ohjasi kulkunsa
-vieraan laivan tien poikki. Tuuli kiihtyi, ja kuunari kynti aaltoja
-kiitäen kuin hai saaliinsa perässä.
-
-Tunnin kuluttua saattoi selvästi erottaa laivanrungon, mutta aurinko
-oli laskeutumaisillaan, ja ennen kuin rosvolaivassa oli ehditty saada
-selville portugalilaisen tykistö, oli jo pimeä.
-
-Oli mahdoton sanoa, oliko vieraasta laivasta huomattu kuunaria vai ei;
-ainakaan se ei ollut muuttanut suuntaansa. Arvatenkaan sen väki ei
-olisi pitänyt sen enempää lukua, vaikka olisikin nähnyt sen.
-"Kostajassa" ei suinkaan oltu jouten. Keskilaivan pitkän tykin
-ympäriltä oli raivattu pois kaikki esineet, jotka olivat olleet tiellä;
-muut tykit oli samoin pantu kuntoon, ammustarvikkeet tuotu paikoilleen,
-kaikki oli järjestetty taistelun varalta yhtä jäntevästi ja yhtä lujaa
-sotakuria noudattaen kuin sotalaivassa.
-
-Vainottua alusta ei ollut päästetty näkyvistä. Merirosvolaivan kapteeni
-piti sitä yhä silmällä yökaukoputkellaan. Noin tuntia myöhemmin oli
-kuunarin ja takaa-ajetun laivan välimatka mailia lyhempi, ja kuunari
-muutti nyt suuntaansa päästäkseen tuulen alapuolelle kaapelinmitan
-päähän laivasta. Kain seisoi partaan luona ja huusi vieraalle. Siitä
-vastattiin portugalin kielellä.
-
--- Kääntäkää vastatuuleen tai ammun teidät upoksiin! jatkoi Kain
-samalla kielellä.
-
-Portugalilaiset antoivat ratkaisevan vastauksen lähettämällä tiheän
-luotituiskun hätyyttäjiä vastaan. Tykit oli suunnattu liian korkealle,
-niin etteivät laukaukset osuneet kuunarin matalaan runkoon, mutta
-vaikutuksen ne kuitenkin tekivät: halkaisijapuomi meni mereen,
-isonmaston kahveli halkesi ja joukko sekä kiinteitä että juoksevia
-köysiä putosi jymähtäen kuunarin kannelle. Musketinluodit tuottivat
-vielä enemmän tuhoa: kolmetoista merirosvoa haavoittui, niistä muutamat
-pahasti.
-
--- Hyvin tehty, herra portugalilainen! kiljaisi Hawkhurst. Pirukaan ei
-olisi voinut arvata teitä noin rohkeaksi.
-
--- Kyllä se kepponen tulee heille kalliiksi, vastasi tyynesti Kain,
-joka oli pysynyt vaarallisella paikallaan.
-
--- Veri verestä, kun minusta on kysymys, virkkoi toinen perämies
-katsellen kapeaa punaista verivirtaa, joka käsivarteen tulleesta
-haavasta valui pitkin vasemman käden sormia. Ota jotakin riepua ja sido
-tämä haava, Bill!
-
-Sillä välin Kain oli antanut tykkimiehille käskyn suunnata
-korkeammalle, ja nyt vastattiin myös kuunarista.
-
--- Nyt riittää, pojat! Käskekää kääntymään oikealle, Hawkhurst! Meidän
-ei kannata menettää enempää väkeä.
-
-Kuunari kääntyi ja purjehti purjeet höllällä vastustajastaan poispäin.
-
-Portugalilaiset, jotka luulivat kuunarin pakenevan odottamattomasta
-vastarinnasta pelästyneenä, kohottivat kaikuvan hurraahuudon.
-
--- Viimeisen kerran te nyt hurrasitte! sanoi Kain pilkallisesti.
-
--- Nyt ylös tuuleen, Hawkhurst! Miehittäkää pitkä tykki ja pitäkää
-huoli siitä, että joka laukaus osuu portugalilaiseen! Muu väki
-asettakoon uuden halkaisijapuomin ja ryhtyköön pujottamaan ja solmimaan
-takilaa.
-
-Kuunari kääntyi ja kulki nyt samaan suuntaan kuin portugalilainen, noin
-mailin verran tai vähän enemmän sen takana. Pitkää 32-naulaista tykkiä
-käytettiin säännöllisesti; jokainen laukaus osui vainottuun laivaan,
-tunkeutui sisään kajuutan ikkunasta tai muualta peräpuolelta. Turhaan
-laiva muutti suuntaansa kääntäen vastustajalle kylkensä; kuunari
-vähensi heti purjeitaan pysyäkseen siitä saman matkan päässä, joten
-laivalla ei ollut mitään hyötyä laitatykeistään; mutta kuunarin pitkä
-tykki teki yhä tuhojaan. Vieras laiva oli merirosvojen armoilla eivätkä
-he suinkaan säästäneet uhriaan.
-
-Kolme tuntia kesti takaa-ajoa, kunnes tykki, joka oli messinkiä,
-kuumeni siinä määrin, että merirosvokapteenin täytyi käskeä lopettamaan
-ampuminen. Oliko vieras laiva antautunut vai ei, sitä oli nyt pimeässä
-mahdoton saada selville. Pitkällä tykillä ammuttaessa oli vaihdettu
-uusi isomaston kahveli ja halkaisijapuomi, kaikki kiinteät ja juoksevat
-köydet oli korjattu. Kuunari pysyi entisen matkan päässä laivasta ja
-seurasi sen vanavedessä, kunnes aamu valkeni.
-
-Portugalilainen laiva oli niitä harvoja Itä-Intian purjehtijoita, joita
-Portugalin hallitus vielä aika ajoin lähetti maahan, joka kerran oli
-ollut sen herruuden alaisena, mutta jossa sillä nykyään on ainoastaan
-muutamien mailien laajuinen alue. Se oli matkalla Goaan, ja siinä oli
-pieni sotaväenosasto, uusi kuvernööri kahden poikansa kanssa, piispa
-veljentyttärineen sekä tämän kamarineito. Kun laiva lähti purjehtimaan
-mukanaan sellainen lasti, se oli tietysti harvinainen tapaus, josta
-yleisesti puhuttiin jo aikoja ennen lähtöä. Jo useita kuukausia ennen
-Kain oli saanut tarpeelliset tiedot laivan lastista ja määräpaikasta,
-mutta -- kuten portugalilaisille usein tapahtui -- lähtö lykkäytyi
-kerran toisensa perästä, ja vasta kolme viikkoa sitten hän oli saanut
-varman tiedon siitä, että laiva todella oli lähtenyt. Kain purjehti
-silloin nopeasti pitkin rannikkoa väijytyksiin Sleepers-lahteen.
-
-Kuunarin tykki oli saanut aikaan suurta tuhoa. Laivan miehistöstä sekä
-sotamiehistä oli monta kaatunut ja huomatessaan puolustusyritykset
-turhiksi eloon jääneet alkoivat ajatella omaa turvallisuuttaan ja
-riensivät lastiruumaan etsiäkseen suojaa sen loukoista.
-
-Kun kuunarin tuli taukosi, portugalilaisen laivan kannella oli
-ainoastaan kapteeni sekä ahavoitunut merimies, joka piti perää. Muu
-laivaväki ja matkustajat olivat sulloutuneet ahtaaseen soppeen
-lastiruuman pohjalle, toiset hoitelivat haavoittuneita, toiset
-rukoilivat pyhimyksiä. Piispa, pitkä, arvokkaan näköinen mies, joka
-näytti olevan kuudenkymmenen korvilla, oli polvillaan keskellä tuota
-parin, kolmen lyhdyn heikosti valaisemaa ihmisryhmää vaipuneena
-hartaaseen rukoukseen, joka hänen täytyi aina väliin keskeyttää, kun
-oli annettava synninpäästö haavoittuneille, joita henkitoreissaan
-kannettiin hänen eteensä. Hänen toisella puolellaan oli polvillaan
-hänen orpo veljentyttärensä, noin seitsentoistavuotias tyttö, joka
-toisinaan loi silmänsä piispaan tämän rukoillessa ja katseli sitten
-taas säälivin silmin kuolevia maanmiehiään, joiden viimeisiä hetkiä
-tämä pyhä toimitus lohdutti.
-
-Piispan toisella puolella seisoi kuvernööri don Felipe de Rivolta
-molempine poikineen, jotka olivat kukoistavia nuorukaisia ja kuninkaan
-palveluksessa. Don Felipe itse oli synkkä; hän käsitti, että pahin oli
-odotettavissa. Vanhempi poika katseli lakkaamatta Teresa da Silvaa --
-juuri samana iltana he olivat kävellessään yhdessä laivan kannella
-vaihtaneet uskollisuudenlupauksia, juuri tänä iltana he olivat
-tunteneet sanomatonta riemua nykyisyydestä ja koristaneet loistavin
-unelmin tulevaisuutensa.
-
-Portugalilaisten päällikkö oli mennyt peräpuolelle ja pysähtynyt
-peränpitäjän, vanhan Antonion viereen.
-
--- Minä näen sen yhä vielä kaukoputkellani, eikä se kuitenkaan ole
-ampunut ainoatakaan laukausta lähes kahteen tuntiin. Luuletko että sen
-pitkä tykki on jotenkin vioittunut? Siinä tapauksessa meillä olisi
-mahdollisesti vielä toivoa.
-
-Antonio pudisti päätään.
-
--- Minä pelkään, herra kapteeni, ettei meillä ole enää toivoa. Huomasin
-pamahduksesta, että tykki on messingistä; tuollainen kuunari ei
-voisikaan pitää niin pitkää ja suurta rautatykkiä. Aivan varmasti sen
-päällikkö vain odottaa metallin jäähtymistä ja päivän valkenemista.
-Yksi tai pari kauaskantavaa tykkiä olisi mahdollisesti voinut meidät
-pelastaa, mutta nyt, kun tuolla vieraalla on se etu, että se on meidän
-peräpuolellamme, olemme sen armoilla.
-
--- Mikähän se lienee... ehkä ranskalainen kaapparialus.
-
--- Toivon että se olisi ja olen luvannut hopeisen kynttilänjalan
-Pyhälle Antoniolle, jollei se ole pahempi. Siinä tapauksessa meillä
-olisi vielä hieman toivoa saada nähdä kotimme. Mutta pelkään, etteivät
-asiat ole niin onnellisesti.
-
--- Miksi sinä sitten luulet tuota kuunaria?
-
--. Merirosvoksi, josta olemme kuulleet niin paljon puhuttavan.
-
--- Jeesus varjelkoon. Siinä tapauksessa meidän täytyy taistella niin
-kauan kuin mahdollista.
-
--- Niin minä aionkin tehdä, herra kapteeni, sanoi Antonio tarttuen
-jälleen ruoriin.
-
-Aamu alkoi jo sarastaa, ja kuunari näkyi nyt selvästi laivan takana
-saman matkan päässä yhä jatkaen takaa-ajoaan, mutta sen kannella ei
-voinut huomata mitään liikettä. Vasta kun aurinko oli kohonnut vähän
-matkaa taivaan rantaa korkeammalle tuprahti jälleen savupilvi kuunarin
-keulalaidan ympärillä ja tykinluoti tunkeutui rytisten portugalilaisen
-laivan hirsien läpi. Merirosvo tahtoi odottaa auringonnousua
-todetakseen oliko mitään muita laivoja näkyvissä, ennen kuin iski
-kiinni uhriinsa. Portugalilainen kapteeni meni laivan perään ja nosti
-lipun, mutta kuunari ei näyttänyt omaansa. Jälleen vingahti tykinluoti
-repäisten onnettoman laivan kantta, ja moni, joka oli tullut kannelle
-kuulemaan miten asiat olivat, painui jälleen joutuin entiseen
-turvapaikkaansa.
-
--- Pidä huolta peräsimestä, Antonio, virkkoi kapteeni. Minun täytyy
-mennä neuvottelemaan kuvernöörin kanssa.
-
--- Olkaa huoleti, herra kapteeni; niin kauan kuin nämä jäsenet pysyvät
-koossa teen velvollisuuteni, vastasi vanha merimies, vaikka hän oli
-kovin väsynyt pitkäaikaisesta valvomisesta ja ponnistuksista.
-
-Kapteeni laskeutui ruumaan, jossa tapasi suurimman osan laivaväestä ja
-matkustajista.
-
--- Hyvät herrat, hän sanoi kääntyen kuvernöörin ja piispan puoleen.
-Kuunari ei ole näyttänyt lippuaan, vaikka meidän lippumme on vedetty
-mastoon. Olen tullut kuulemaan mielipidettänne. Vastarinta on
-mahdotonta, sillä pelkään pahoin, että olemme joutuneet merirosvojen
-kynsiin.
-
--- Merirosvojen! huudahtivat useat säikähtyneinä.
-
--- Hiljaa, rakkaat ystävät, hiljaa! sanoi piispa levollisesti. Minä en
-voi päättää, mikä olisi parasta tällaisessa tapauksessa, hän jatkoi
-sitten kääntyen kapteenin puoleen. En osaa neuvoa mitään. Olen rauhan
-mies enkä siis kykene ottamaan osaa sotaneuvotteluun. Don Felipe, jätän
-kysymyksen kokonaan teidän ja teidän poikienne ratkaistavaksi. Älä
-vapise, rakas Teresa, olemme aina Kaikkivaltiaan suojassa.
-
--- Pyhä neitsyt, armahda meitä! huudahti Teresa.
-
--- Tulkaa, pojat, virkkoi don Felipe, mennään kannelle neuvottelemaan.
-Kukaan muu ei saa tulla mukaan, sillä on tarpeetonta panna alttiiksi
-ihmishenkiä, joista vielä voi olla hyötyä.
-
-Don Felipe da Rivolta ja hänen poikansa menivät kapteenin mukana
-peräkannelle.
-
--- Yksi ainoa pelastuksen mahdollisuus meillä ehkä vielä on, sanoi
-vanha Antonio hetkisen kuluttua. Lasketaan lippu alas ikään kuin
-aikoisimme antautua. Silloin saamme nähdä mikä tuo laiva on laatuaan,
-ja jos se on merirosvoalus, meidän täytyy taistella viimeiseen saakka.
-Jos kuunari asettuu meihin sivuittain kuten arvelen, täytyy kaikkien
-miesten valmistautua taistelemaan vimmatusti.
-
--- Olet oikeassa, Antonio, vastasi kuvernööri. Laskekaa lippu ja
-katsotaan, mihin toimiin vihollinen sitten ryhtyy. Menkää alas, pojat,
-ja kehottakaa väkeä tekemään velvollisuutensa.
-
-Niin kuin Antonio oli jo edeltäpäin arvannut, kuunari lakkasi ampumasta
-ja lisäsi purjeitaan heti kun portugalilaisen lippu oli laskettu alas.
-Se laski laivan kylkeen, ja isonmaston kahveliin ilmestyi äkkiä pelätty
-musta lippu, merirosvojen tunnusmerkki; sitten rosvolaiva ampui
-portugalilaista laivaa, ja ennen kuin ruudin savu oli haihtunut,
-molempien kyljet pyörähtivät vastakkain ja parrakkaat merirosvot
-hyökkäsivät laivaan.
-
-Portugalilaisen laivan miehistö muodosti yhdessä sotamiesten kanssa
-vielä melkoisen joukon. Mustan lipun nähdessään merimiehet tunsivat
-hyytävää pelkoa, mutta samalla he tunsivat, että heidän oli uljaasti
-jatkettava puolustautumista, vaikka se olisikin toivotonta.
-
--- Puukot käteen, miehet, puukot käteen! huusi Antonio ja hyökkäsi
-merirosvoja kohti urhoollisimpien seuraamana.
-
--- Veri verestä! kiljaisi toinen perämies tavoittaen vanhusta.
-
--- Tuosta saat! vastasi Antonio, ja hänen puukkonsa tunkeutui
-merirosvon sydämeen samassa kun hän itse kaatui kuolleena maahan.
-
-Nyt syntyi vimmattu tappelu elämästä ja kuolemasta, mutta merirosvojen
-suurempi lukumäärä ja hurjuus ratkaisivat taistelun. Kain ja Hawkhurst
-ryntäsivät eteenpäin ja tappoivat kaikki, jotka yrittivät vastarintaa.
-Merirosvokapteenin sivallus halkaisi don Felipen pään hartioihin
-saakka. Toinen isku tappoi vanhimman pojan, samalla kun Hawkhurstin
-miekka lävisti toisen. Portugalilainen kapteeni oli kaatunut eikä
-miehistö enää voinut pitää puoliaan. Alkoi yleinen verilöyly, ja
-kaatuneiden ruumiit viskattiin mereen. Viiden minuutin kuluttua ei
-ollut enää yhtään ainoaa portugalilaista hengissä onnettoman laivan
-verisellä kannella.
-
-
-
-
-RYÖSTÄJÄ
-
-
--- Hawkhurst, antakaa käsky, ettei kukaan saa mennä alas, komensi
-kapteeni.
-
--- Olen jo antanut ja asettanut vartijoita luukkujen kohdalle.
-Laskemmeko kuunarin ulommaksi?
-
--- Antaa sen jäädä tähän viereen, tuuli on jo varsin heikko. Puolen
-tunnin perästä on ihan tyyni. Olemmeko menettäneet paljon väkeä?
-
--- Ainoastaan seitsemän jos olen oikein laskenut, mutta toinen perämies
-Wallace on kaatunut.
-
--- No, sitten pääsee joku muu toiseksi perämieheksi eikä pienoinen
-viranylennys tee haittaa. Ottakaa tusina parhaita miehiämme ja etsikää
-tarkoin koko laiva. Kyllä täällä vielä täytyy olla joitakuita elossa.
-Kuulkaapas, lähettäkää vartioväkeä kuunariin; se on nyt värillisten
-hallussa, ja --
-
--- Entä mitä teemme niille, jotka löydämme tuolta alhaalta? kysyi
-Hawkhurst.
-
--- Ne saakoot elää.
-
--- Hyvä on, muuten meidän taitaisi olla vaikea löytää sitä osaa
-lastista jonka tahdomme, sanoi Hawkhurst ja laskeutui luukusta
-keräämään kokoon miehiä, jotka parhaillaan etsivät saalista yläkannelta
-ja kapteenin hytistä.
-
--- Tänne, maltalaiset! Tulkaa pois sieltä ja pitäkää tarkoin silmällä,
-näettekö mitään laivaa lähistöllä, sanoi kapteeni ja meni peräpuolelle.
-
-Ennen kuin Hawkhurst oli koonnut väen ja lähettänyt sen kuunariin, ilma
-oli muuttunut aivan tyveneksi.
-
-Missä Francisco oleskeli tuon verisen näytöksen aikana? Hän oli pysynyt
-koko ajan kuunarin kajuutassa. Kain oli monesti turhaan käynyt hänen
-luonaan kehottamassa häntä tulemaan mukaan laivan valtaukseen.
-Nuorukaisen vastaus merirosvon uhkauksiin ja kiivaisiin kehotuksiin oli
-aina sama:
-
--- Tehkää minulle mitä tahdotte, minä olen tehnyt päätökseni.
-Tiedättehän, etten pelkää kuolemaa. Niin kauan kuin olen tässä
-laivassa, en aio ottaa osaa julmuuksiinne. Jos kunnioitatte äitini
-muistoa, niin sallikaa hänen poikansa koettaa ansaita leipänsä
-rehellisesti ja kunniallisesti.
-
-Nämä Franciscon sanat soivat kapteenin korvissa hänen kävellessään
-edestakaisin portugalilaisen laivan peräkannella. Hänen täytyi myöntää,
-että nuorukainen oli aivan yhtä rohkea kuin hän itse. Hän ihmetteli
-juuri mitä hänen oli tehtävä Franciscolle, kun Hawkhurst ilmestyi
-kannelle miehineen, jotka laahasivat kuutta verilöylystä pelastunutta.
-Nämä olivat piispa, hänen veljentyttärensä, tämän nuori portugalilainen
-kamarineito, laivan toimitsija, suntio ja lisäksi piispan palvelija.
-Heidät asetettiin riviin kapteenin eteen, joka katseli heitä ankarin,
-tutkivin silmäyksin. Piispa uhmasi ylpeästi Kainin katsetta, vaikka
-tiesikin, että hänen viimeinen hetkensä oli tullut; veljentytär sen
-sijaan varoi katsomasta merirosvokapteenia silmiin ja vilkui arasti
-ympärilleen nähdäkseen, oliko siellä muita vankeja ja oliko siinä
-tapauksessa hänen sulhasensa niiden joukossa. Mutta hän ei huomannut
-etsimäänsä, näki vain partaisia merirosvonnaamoja ja vereen
-tahrautuneen laivankannen.
-
-Hän kätki kasvonsa käsiinsä.
-
--- Tuokaa esille tuo mies, sanoi Kain viitaten palvelijaan. Kuka sinä
-olet?
-
--- Herra piispan palvelija.
-
--- Entä sinä? jatkoi kapteeni.
-
--- Vähäpätöinen kirkonpalvelija. Nyt olen herra piispan seurueessa.
-
--- Ja kuka sinä olet? ärjäisi kapteeni kolmannelle.
-
--- Laivan toimitsija.
-
--- Viekää hänet syrjään.
-
--- Tarvitsetteko noita muita? kysyi Hawkhurst.
-
--- En.
-
-Hawkhurst viittasi muutamille merirosvoille, jotka veivät pois piispan
-molemmat palvelijat. Kohta kuului tukahtunut huuto ja aika loiskahdus
--- mies parat heitettiin yli laidan. Merirosvokapteeni tiedusteli
-laivan toimitsijalta lastia ja sen säilytyspaikkoja, mutta äkkiä
-kuulustelun keskeytti yksi merirosvoista, joka juoksi läähättäen
-kertomaan, että laiva oli saanut useita osumia vedenrajaan ja vajosi
-nopeasti. Kain, joka miekka kädessä seisoi tykinlavetilla, kohotti
-kätensä ja antoi miehelle miekankahvalla iskun, joka musersi pääkallon
-ja kaatoi rosvon kuolleena kannelle.
-
--- Siinä saat palkan tiedonannostasi, senkin lavertelija. Jos nämä
-lurjukset niskoittelevat vaatiessamme heiltä tarpeellisia tietoja, emme
-kenties ehdi saada mitään saalista.
-
-Muilla merirosvoilla ei näkynyt olevan mitään muistuttamista
-rangaistusta vastaan, ja ruumis korjattiin pois.
-
--- Mitä armahtavaisuutta me saatamme odottaa näiltä, jotka eivät
-armahda edes toisiaan? lausui piispa luoden silmänsä korkeuteen.
-
--- Hiljaa! tiuskaisi Kain ja kysyi sitten toimitsijalta, mitä
-lastiruumassa oli.
-
-Mies raukka vastasi kysymykseen mitä tiesi.
-
--- Entä hopea ja sotaväelle tulevat rahat? Missä ne ovat?
-
--- Rahat ovat viinikellarissa, mutta hopeasta en tiedä mitään, se on
-kai jossakin piispan arkuissa.
-
--- Hawkhurst, menkää heti viinikellariin etsimään rahoja. Sillä välin
-aion tehdä muutamia kysymyksiä tälle kunnianarvoisalle piispalle.
-
--- Tarvitsetteko vielä laivan toimitsijaa?
-
--- En tarvitse, menköön matkoihinsa.
-
-Mies parka heittäytyi polvilleen osoittaakseen kiitollisuuttaan, mutta
-merirosvot laahasivat hänet mukaansa, ja tuokion kuluttua hänen
-ruumiinsa oli haikalojen hampaissa.
-
-Sillä välin oli Francisco, joka oli neekereiltä kuullut laivassa
-olevista vangeista, merirosvokapteenin huomaamatta yhtynyt peräkannella
-olevaan joukkoon kehottaakseen merirosvoja armahtavaisuuteen.
-
--- Kunnianarvoisa isä, virkkoi Kain lyhyen äänettömyyden jälkeen
-piispalle, teillä on monta arvokasta esinettä mukananne laivassa?
-
--- Minulla ei ole mitään muuta kuin tämä tyttö raukka, ja hänen toivon
-pääsevän enkelinä taivaaseen, vastasi piispa.
-
--- Mikäli teidän saarnoihinne on uskomista, tämä maailma on kiirastuli,
-joka on läpäistävä ennen taivaan iloon pääsemistä, ja kidutusta saa
-tyttö riepu kärsiä jos kieltäydytte kertomasta mitä tiedätte. Teillä on
-mukananne suuret varastot kulta- ja hopeakoruja. Missä ne ovat?
-
--- Niiden tavaroiden joukossa, jotka on uskottu minun huostaani.
-
--- Kuinka monta myttyä teillä on kaikkiaan?
-
--- Sata, jollei enemmänkin.
-
--- Olkaa siis hyvä ja ilmoittakaa, missä kalleudet ovat.
-
--- Kulta ja hopea eivät ole minun omaisuuttani, ne ovat Jumalan, sillä
-ne on aiottu hänen kunniakseen, vastasi piispa.
-
--- Vastatkaa pian! Ei mitään mutkitteluja! Missä ne ovat?
-
--- Sitä en tahdo sanoa sinulle, sinä veren tahraama mies! Ainakin tämän
-kerran petyt toiveissasi, ja meri nielee nuo maalliset aarteet, joita
-hankkiaksesi sinä olet saastuttanut kätesi. Paina mieleesi, murhamies;
-et saa ikinä tietää missä aarteet ovat.
-
--- Ottakaa kiinni tyttö, miehet! huusi Kain. Saatte hänet omaksenne.
-Tehkää hänelle mitä tahdotte.
-
--- Pelasta minut! Oi, pelasta minut! rukoili Teresa tarttuen piispaan.
-
-Merirosvot kävivät Teresaan käsiksi, mutta nyt Francisco, joka oli
-seisonut kapteenin takana, ryntäsi esiin ja sysäsi lähinnä seisovat
-syrjään.
-
--- Pidättekö itseänne miehinä? hän huusi merirosvoille, jotka
-väistyivät. Hurskas isä, minä kunnioitan teitä, mutta en voi pelastaa
-teitä! hän jatkoi sitten surullisesti. Teen kuitenkin parhaani. --
-Rukoilen teitä, hän sanoi sitten kääntyen Kainin puoleen, sen rakkauden
-nimessä, jota kerran tunsitte äitiäni kohtaan, sen ystävyyden nimessä,
-jota ennen olette tuntenut minua kohtaan: älkää tehkö tätä julmuutta!
--- Pojat, jatkoi Francisco kääntyen merirosvoihin päin, yhtykää minuun
-ja rukoilkaa armoa kapteeniltanne. Te olette liian urhoollisia ja
-miehekkäitä voidaksenne häväistä viatonta ja turvatonta olentoa, liian
-miehuullisia voidaksenne vuodattaa pyhän miehen ja tämän tyttö raukan
-verta.
-
-Kaikki vaikenivat. Näytti siltä kuin merirosvot olisivat taipuneet
-Franciscon puolelle. Kapteeninkin kasvolihakset vavahtelivat
-mielenliikutuksesta.
-
-Samassa Teresan kamarineito, joka pelästyksissään oli vaipunut
-polvilleen ja luonut arkoja silmäyksiä merirosvoihin, huudahti ilosta,
-huomatessaan heidän joukossaan rakkaan ystävän. Tämä oli nuori,
-viidenkolmatta ikäinen mies. Entisinä viattomina aikoina hän oli ollut
-kamarineidon sulhanen, ja tyttö oli vuosikausia surrut luullen häntä
-kuolleeksi, kun ei laivasta, jossa nuorukainen oli lähtenyt merille,
-ollut kuulunut mitään. Laivan olivat merirosvot vallanneet, ja
-pelastaakseen henkensä mies oli liittynyt heidän joukkoonsa.
-
--- Filip, Filip! huusi tyttö heittäytyen miehen syliin. Neiti! Tämä on
-Filip! Me olemme pelastuneet!
-
-Filip tunsi heti entisen morsiamensa. Tytön näkeminen herätti hänen
-mielessään muinaisten viattomien ja onnellisten päivien muiston, ja
-rakastuneet syleilivät kauan toisiaan.
-
--- Säälikää heitä! Pelastakaa heidät! jatkoi Francisco kääntyen
-uudelleen kapteenin puoleen.
-
--- Jumala sinua siunatkoon, nuori mies! virkkoi piispa astuen esiin ja
-laskien kätensä Franciscon pään päälle.
-
-Kain ei vastannut mitään, mutta hänen leveä rintansa paisui
-mielenliikutuksesta. Silloin Hawkhurst äkkiä tunkeutui esiin miesjoukon
-läpi.
-
--- Kiiruhtakaa, kapteeni! hän huusi. Vettä on jo kuusi jalkaa! Nyt on
-pidettävä huolta, että saamme edes hopea- ja kultaesineet haltuumme.
-
-Tämä tieto näytti tukahduttavan kapteenin mielenliikutuksen.
-
--- Kas niin, nopeasti nyt, herra! hän tiuskaisi piispalle. Missä aarre
-on? Mutta älkää laskeko leikkiä minun kanssani, tai taivaan nimessä...
-
--- Älkää vedotko taivaaseen! vastasi piispa. Olette jo kuullut
-vastaukseni.
-
-Kapteeni kääntyi poispäin ja antoi muutamia käskyjä Hawkhurstille, joka
-kiiruhti kannen alle.
-
--- Viekää pois tuo poika, sanoi Kain merirosvoille osoittaen
-Franciscoa. Erottakaa nuo hulluttelijat toisistaan, hän jatkoi
-katsahtaen siihen suuntaan, missä Filip ja tyttö vielä itkien
-syleilivät toisiaan.
-
--- Ei koskaan! huudahti Filip.
-
--- Viskatkaa tyttö haikalojen ruoaksi. Kuuletteko? Ettekö tottele?
-kiljaisi Kain tarttuen puukkoonsa.
-
-Filip oikaisihe, irrottautui tytöstä, tempaisi puukkonsa ja hyökkäsi
-kapteenin kimppuun pistääkseen puukon hänen rintaansa.
-
-Salamannopeasti Kain tarttui hänen käteensä ja paiskasi hänet
-pitkäkseen kannelle.
-
--- Vai niin, todellakin! hän huusi pilkallisesti.
-
--. Te ette voi erottaa meitä! sanoi Filip koettaen nousta seisomaan.
-
--- En aiokaan, hyvä mies, vastasi Kain. Sitokaa heidät kiinni toisiinsa
-ja heittäkää mereen.
-
-Käskyä noudatettiin tuossa tuokiossa, sillä merirosvot eivät ainoastaan
-nöyrtyneet nähdessään, kuinka kylmä ja tunteeton heidän kapteeninsa
-oli, vaan myös vihastuivat, kun hänen henkeään uhattiin. Tuskinpa oli
-tarpeellistakaan sitoa onnetonta paria kiinni toisiinsa, sillä he
-olivat kietoutuneet niin lujaan syleilyyn, että olisi ollut mahdotonta
-erottaa heitä. Yhtenä myttynä heidät vietiin laskuluukulle ja
-tyrkättiin mereen.
-
--- Hirviö! huudahti piispa kuullessaan loiskahduksen. Hirmuinen
-tilinteko odottaa sinua tuon julmuuden takia.
-
--- Tuokaa nyt nuo tänne! komensi Kain tylysti.
-
-Piispa ja hänen veljentyttärensä talutettiin laivan laidalle.
-
--- Mitä näette tuolla, arvoisa piispa? kysyi Kain viitaten
-samentuneeseen veteen, jossa vilahteli lisää saalista odottavien
-häitten selkäeviä.
-
--- Näen siellä luonnostaan raatelevia petoja ja epäilemättä ne ovat
-pian raastaneet palasiksi heikot jäsenemme, mutta sinunlaistasi
-hirviötä en siellä näe. Rakas Teresa, älä pelkää; on olemassa Jumala --
-kostava ja palkitseva Jumala.
-
-Mutta Teresa oli sulkenut silmänsä, hän ei voinut katsella tuota
-kamalaa näkyä.
-
--- Valitkaa nyt. Jos kieltäydytte vastaamasta, joudutte ensin
-kidutettavaksi ja sitten haitten ruoaksi, ja tytön jätän heti
-laivaväkeni haltuun; tehkööt hänelle mitä ikinä tahtovat.
-
--- Ei koskaan! huudahti Teresa ja heittäytyi partaalta aaltoihin.
-
-Vedessä syntyi sellainen loiskina ja pyrstöjen huiske, että vesi näytti
-kerrassaan kuohuvan. Kohta veden tumma väri tasoittui jälleen, eikä
-voinut huomata muuta kuin kirkkaan sinisiä aaltoja ja saalista
-himoitsevia petoja.
-
--- Tänne peukaloruuvit! Nopeasti! Meidän täytyy pusertaa hänestä
-salaisuus esiin! huusi merirosvokapteeni kääntyen miestensä puoleen.
-Nämä olivat paatuneita roistoja, mutta kuitenkin heitä kauhistutti
-äskeinen tapaus. -- Sitokaa hänet!
-
--- Älkää koskeko häneen! huusi Francisco. Älkää koskeko häneen, jos
-olette miehiä!
-
-Silmittömästi vimmastuneena Kain päästi piispan käsivarren, tempasi
-pistoolinsa ja tähtäsi Franciscoa. Mutta piispa tyrkkäsi Kainin
-käsivartta ylöspäin pistoolin lauetessa, ja nähdessään ettei luoti
-osunut aiottuun uhriin, kirkonmies risti kätensä ja kiitti Jumalaa.
-Raivostuneena Hawkhurst tarttui hänen kurkkuunsa ja viskasi hänet
-mereen.
-
--- Mokomakin hätikkö, murahti Kain nähdessään perämiehen äkkipikaisen
-työn, mutta malttoi mielensä ja huusi: -- Ottakaa kiinni tuo poika ja
-tuokaa tänne!
-
-Pari rosvoa syöksyi käskyä täyttämään, mutta Pompeius ja muut
-värilliset, jotka olivat tarkkaan seuranneet tapahtumien kulkua,
-keräytyivät nyt Franciscon ympärille. Syntyi käsikähmä ja merirosvot,
-jotka eivät olleet erikoisen halukkaita ottamaan kiinni Franciscoa,
-sallivat neekerien viedä hänet terveenä ja vahingoittumattomana
-portugalilaisesta laivasta kuunariin.
-
-Hawkhurst ja suurin osa rosvolaivan miehistöä olivat sillä välin
-mellastaneet lastiruumassa etsien kalleuksia löytämättä kuitenkaan
-mitään. Vesi oli jo noussut niin korkealle ettei yrityksistä enää
-voinut olla lainkaan hyötyä. Laiva vajosi nopeasti, joten siitä täytyi
-kiireesti poistua ja työntää kuunari siitä erilleen, jottei se joutuisi
-uppoavan laivan pyörteeseen. Kain ja Hawkhurst palasivat pettyneine
-miehineen kuunariin, ja ennen kuin he olivat saaneet molemmat alukset
-kaapelinmitan päähän toisistaan, portugalilainen upposi vieden mukanaan
-kaikki ahnaasti himoitut aarteet.
-
-Kapteeni asteli edestakaisin kuunarin kannella kasvoillaan niin
-kiukkuinen ilme, että merirosvot ymmärsivät hänen hautovan julmaa
-kostoa. Francisco ei palannut kajuuttaan, vaan jäi värillisten pariin.
-Näitä oli kyllä laivaväestä ainoastaan vähäinen osa, mutta he olivat
-tunnettuja rohkeudestaan. He olivat nähtävästi kaikki varustautuneet
-asein ja vetäytyivät lähelle toisiaan keulan puolelle pitäen tarkasti
-silmällä jokaista tapausta, jokaista liikettä, puhellen innokkaasti
-omalla kielellään.
-
-Kuunari kulki nyt luoteeseen täysin purjein. Aurinko laski jälleen,
-mutta Francisco ei palannut kajuuttaan, vaan laskeutui kannelta
-värillisten ympäröimänä. Kerran yöllä Hawkhurst kutsui heitä kannelle,
-mutta he eivät totelleet käskyä eivätkä vastanneet mitään pursimiehen
-kehotuksiin.
-
-Useat merirosvotkin näkyivät pitävän neekerien puolta. Merirosvolaivan
-miehet eivät vielä kaikki olleet perin turmeltuneita. Hurskaan
-hengenmiehen äkillinen murha, kauniin Teresan julma kohtalo ja
-kapteenin raakamainen menettely Filipiä ja tämän lemmittyä kohtaan
-olivat julmempia tekoja kuin mihin he olivat tottuneet. Franciscon
-vaatimus ei ainakaan ollut rikos, ja kuitenkin he olivat sitä mieltä,
-että hänet oli tuomittu. Hän oli kaikkien suosikki. Hawkhurstia
-lukuunottamatta eivät ilkeimmätkään heistä voineet olla kunnioittamatta
-häntä, vaikka he samalla käsittivät, että Kaininkin valta olisi pian
-mennyttä, jos Francisco viipyisi kauemmin merirosvolaivassa. Useita
-kuukausia oli jo Hawkhurst, joka vihasi nuorukaista, vaatinut että
-hänet oli toimitettava pois kuunarista, ja nyt hän ahdisti kapteenia
-tiukaten, että nuorukainen oli tavalla tai toisella raivattava tieltä.
-Hän ilmoitti Kainille värillisten hankkivan kapinaa ja monien
-laivamiestenkin nurisevan.
-
-Kain käsitti Hawkhurstin olevan oikeassa ja meni kajuuttaan miettimään
-mitä olisi tehtävä.
-
-Puoliyö oli jo ohi, kun Kain väsyneenä päivän järkytyksistä vaipui
-levottomaan uneen. Hän uneksi Franciscon äidistä. Tämä ilmestyi hänen
-eteensä ja rukoili poikansa puolesta. Samaan aikaan olivat Francisco ja
-Pompeius hiljaa hiipineet kajuuttaan noutamaan Franciscon pistoolia
-sekä hiukan ampumavaroja, jos tapaisivat kapteenin nukkumassa. Pompeius
-hiipi sisään ensiksi, mutta peräytyi säpsähtäen kuullessaan kapteenin
-äänen. Molemmat pysähtyivät kajuutan ovelle kuuntelemaan.
-
--- Ei -- ei, mutisi Kain. Hänen täytyy kuolla -- se on turhaa -- älä
-rukoile, nainen -- minä tiedän, että murhasin sinut -- älä rukoile --
-hänen täytyy kuolla!
-
-Pieni hopealamppu loi kajuuttaan himmeätä valoa. Francisco, joka oli
-kuullut Kainin sanat, astui sisään ja meni kapteenin luo.
-
--- Poika, älä rukoile! jatkoi Kain maaten selällään ja hengittäen
-raskaasti. Älä rukoile, nainen -- huomenna hän kuolee. Nyt seurasi
-äänettömyys, ikään kuin nukkuva olisi odottanut vastausta. -- Niin,
-samoin kuin murhasin sinut, murhaan hänetkin, mutisi kapteeni vihdoin.
-
--- Roisto, kysyi Francisco hiljaa juhlallisella äänellä, murhasitko
-äitini?
-
--- Murhasin, murhasin, vastasi kapteeni joka nukkui yhä.
-
--- Mistä syystä? jatkoi Francisco, joka kuultuaan tuon tunnustuksen
-nukkuvalta kapteenilta ei enää välittänyt huomattaisiinko hänet.
-
--- Hän suututti minua kerran, kun olin jo ennestään ärtynyt.
-
--- Sinä siis tunnustat rikoksesi, hirviö! kiljaisi Francisco täyteen
-ääneen niin, että kapteeni heräsi ja hypähti pystyyn. Mutta ennen kuin
-hän oli selvinnyt unenpöpperöstä ja saanut silmänsä auki, oli Pompeius
-sammuttanut lampun niin että tuli pilkkosen pimeä; samassa hän painoi
-kätensä Franciscon suulle ja vei hänet pois kajuutasta.
-
--- Kuka siellä? Kuka siellä? huusi Kain.
-
-Vartiovuorossa oleva perämies riensi kajuuttaan ja kysyi:
-
--- Huusitteko te, kapteeni?
-
--- Taisin huutaa, ihmetteli kapteeni. Luulin jonkun olevan kajuutassa.
-Tuo tänne kynttilä, muuta en tarvitse, hän jatkoi malttaen mielensä ja
-pyyhkien tuskanhikeä otsaltaan.
-
-Sillä välin olivat Francisco ja Pompeius ehtineet takaisin entiseen
-turvapaikkaansa värillisten luo. Nuorukaisen alakuloisuus oli nyt
-muuttunut kostonhimoksi. Hänen ei ollut onnistunut saada aseitaan
-käydessään kajuutassa, mutta nyt hän päätti ottaa kapteenilta hengen.
-Seuraavana aamuna neekerit kieltäytyivät taas ryhtymästä työhön ja
-tulemasta kannelle, ja Hawkhurst ilmoitti sen kapteenille. Perämies
-käytti nyt toisenlaista puhetapaa kuin ennen neuvoteltuaan ensin
-kaikkein sisukkaimpien ja hurjimpien miesten, rikosten tiellä
-pisimmälle ehtineiden lurjusten kanssa.
-
--- Sen täytyy tapahtua, herra kapteeni, muuten teidän käskyvaltanne
-tässä aluksessa on mennyttä; niin minun on käsketty teille sanoa.
-
--- Vai niin, lausui Kain pilkallisesti. Ehkäpä olette jo valinneet
-uuden kapteenin minun seuraajakseni?
-
-Hawkhurst huomasi joutuneensa vaarallisille vesille ja muutti sen takia
-puheensa nöyremmäksi.
-
--- Puhun ainoastaan oman etunne nimessä, herra kapteeni. Jos te
-luovutte päällikkyydestä, en minäkään enää jää tähän laivaan; jos te
-lähdette pois, lähden minäkin. Siinä tapauksessa meidän täytyy koettaa
-hankkia toinen laiva.
-
-Kain oli leppynyt, eikä asiasta puhuttu sen enempää.
-
--- Kutsukaa miehet kannelle, sanoi kapteeni vihdoin.
-
-Merirosvolaivan miehistö kokoontui kuunarin peräpuolelle. Kapteeni
-alkoi puhua:
-
--- Pojat, mieltäni pahoittaa se, että lakimme pakottavat minut
-osoittamaan kovuutta, mutta kapinayritykset ja napina on rangaistava.
-Samoin kuin te olen itsekin niiden määräysten alainen, jotka olemme
-hyväksyneet ohjesäännöksi niin pitkäksi aikaa kuin purjehdimme, ja
-voitte olla varmat siitä, että noudatan velvollisuudentuntoani ja
-haluan osoittaa teille ansaitsevani olla teidän päällikkönne. Francisco
-on ollut luonani pienestä pojasta; hän on aina elänyt kanssani, ja on
-ikävää erota hänestä, mutta minun on valvottava, että lakejamme
-noudatetaan. Useita kertoja hän on tehnyt itsensä syypääksi
-kapinahankkeisiin ja niskoitteluun -- hänen täytyy kuolla.
-
--- Kuolema! Kuolema hänelle! huusivat muutamat etumaisina seisovat
-merirosvot. Kuolema ja oikeus!
-
--- Ei enää uusia murhia! huusivat siihen vastaukseksi useat taempana
-seisovat.
-
--- Ketkä siellä takana puhuvat?
-
--- Eilen oli liiankin monta murhaa, ei enää uusia murhia! huusi moni
-ääni yhtaikaa.
-
--- Astukoot esiin, jotka siellä puhuvat! karjaisi Kain vihasta
-säihkyvin silmin. Ei kukaan totellut käskyä. Alas, miehet, ja tuokaa
-Francisco tänne!
-
-Koko laivan miehistö lähti kannen alle, mutta eri aikeissa. Toiset
-olivat päättäneet ottaa nuorukaisen kiinni ja jättää hänet
-surmattavaksi, toiset taas suojella häntä.
-
-Kuului sekavia huutoja: -- Ottakaa hänet kiinni! Toiselta puolelta: --
-Ei enää murhia!
-
-Kumpikin puolue varasi itselleen aseita. Ne jotka pitivät Franciscon
-puolta, liittyivät neekereihin, toiset taas yrittivät raastaa poikaa
-kannelle. Syntyi pieni mellakka ennen kuin puolueet pääsivät
-ryhmittymään ja kummankin voimakkuudesta saattoi saada selvän.
-Francisco, joka huomasi, että häneen yhtyi melkoinen joukko, kehotti
-puoluelaisiaan tulemaan mukaan köysiportaita myöten ja otti keulapaikan
-haltuunsa. Ne merirosvot, jotka olivat yhtyneet häneen, antoivat
-hänelle aseita, ja hän asettui heidän etunenäänsä. Hawkhurst ja se osa
-laivaväkeä, joka oli asettunut hänen puolelleen, oli vetäytynyt
-peräkannelle ja kerääntynyt kapteenin ympärille. He saattoivat nyt
-suunnilleen laskea, kuinka paljon väkeä oli kummallakin puolella.
-Franciscon joukko oli miesluvultaan suurempi, mutta kapteenin puolella
-olivat vankimmat ja voimakkaimmat ja -- se on lisättävä -- rohkeimmat
-miehet. Kapteeni ja Hawkhurst ymmärsivät kuitenkin vaarallisen asemansa
-ja pitivät aluksi viisaimpana ryhtyä keskusteluun ja vasta myöhemmin
-rangaista uppiniskaisia. Muutamia minuutteja neuvoteltiin hiljaa
-molemmin puolin, mutta vihdoin astui Kain esiin.
-
--- Pojat, hän aloitti kääntyen miehiin päin, jotka olivat kokoontuneet
-Franciscon ympärille. Minusta tuntui ihan uskomattomalta, että tässä
-laivassa voisi syntyä eripuraisuutta. Päällikkönä oli velvollisuuteni
-ehdottaa, että lakiamme noudatettaisiin järkähtämättä. Sanokaa nyt
-mitä haluatte! Minä seison tässä ainoastaan päällikkönänne ja
-tiedustellakseni koko laivaväen mieltä. Minä en tunne vihaa tuota
-nuorukaista kohtaan; olen rakastanut häntä, mutta kiitokseksi hän on
-purrut minua niin kuin kyykäärme. Eikö meidän tulisi pitää yhtä sen
-sijaan, että ase kädessä seisomme vastakkain? Ehdotan siis, että
-ratkaisemme asian äänestämällä. Päättyipä äänestys miten hyvänsä, minä
-noudatan päätöstänne. Voinko tehdä sen enempää?
-
--- Pojat, virkkoi Francisco vuorostaan, kun kapteeni oli lakannut
-puhumasta, hyväksyn tämän ehdotuksen. Minun henkeni ei ole paljon
-arvoinen. Sanokaa, suostutteko äänestykseen ja alistutteko niiden
-lakien alaisiksi, jotka, niin kuin kapteeni sanoo, on laadittu
-järjestyksen ylläpitämiseksi laivassa?
-
-Franciscon puolella olevat merirosvot katselivat omaa joukkoaan ja
-suostuivat ehdotukseen huomatessaan, että heitä oli enemmistö, mutta
-Hawkhurst astui esiin ja sanoi: -- Värilliset eivät tietysti saa
-äänestää, koska he eivät kuulu laivaväkeen.
-
-Tämä oli tärkeä väite, koska neekereitä oli viisikolmatta miestä, ja
-jollei näitä otettaisi lukuun, Franciscon puoltajat jäisivät
-epäilemättä vähemmistöksi. He kieltäytyivät siis suostumasta ja
-asettuivat taas puolustusasentoon.
-
--- Vielä silmänräpäys! huusi Francisco astuen esiin. Ennen kuin kysymys
-ratkaistaan, tahtoisin mielelläni kuulla teidän mielipiteenne eräästä
-toisesta laistanne. Minä kysyn teiltä, Hawkhurst, ja kaikilta teiltä,
-jotka nyt olette minua vastaan: onko teillä laki, joka sanoo: veri
-verestä?
-
--- On, on! huusivat kaikki merirosvot.
-
--- Astukoon siis päällikkönne esille ja vastatkoon minulle, jos
-uskaltaa!
-
-Kain väänsi halveksien suutaan ja astui parin askelen päähän
-Franciscosta.
-
--- No, poika, tässä minä nyt olen. Mistä syytät minua?
-
--- Ensin kysyn teiltä, kapteeni Kain, joka pidätte niin tunnollisesti
-kiinni siitä, että lakiemme kaikkea ankaruutta on noudatettava,
-myönnättekö, että "veri verestä" on oikea laki?
-
--- Se on aivan oikea, ja joka on kostanut vuodatetun veren, ei ole
-lainkaan vastuussa vuodattamastaan verestä.
-
--- Hyvä! Vastaa nyt, roisto, oletko murhannut äitini?
-
-Kain säpsähti kuullessaan tuon syytöksen.
-
--- Sano totuus tai valehtele niin kuin raukka! jatkoi Francisco. Oletko
-murhannut äitini?
-
-Kapteenin kasvolihakset ja huulet vavahtelivat, mutta hän ei vastannut
-mitään.
-
--- Veri verestä! huusi Francisco laukaisten pistoolinsa Kainia kohti,
-joka horjahti ja kaatui aluksen kannelle.
-
-Hawkhurst ja useat merirosvot kiiruhtivat kapteenin avuksi ja nostivat
-hänet ylös.
-
--- Hänen äitinsä kai on sanonut sen hänelle viime yönä, sopersi
-vertavuotava kapteeni.
-
--- Hän itse on sanonut sen minulle, virkkoi Francisco ympärillä
-seisoville.
-
-Kain vietiin kajuuttaan. Havaittiin, ettei hänen haavansa ollut
-kuolettava, vaikka verenvuoto oli kova. Muutaman minuutin perästä
-Hawkhurst palasi jälleen miestensä luo peräkannelle. Hän huomasi
-yleisen mielipiteen kääntyneen Franciscon eduksi. Lakia "veri verestä"
-pidettiin näet mitä tarkimmin voimassa, ja itse asiassa juuri se esti
-miehiä alituisesti kahakoimasta keskenään. Muuten he olisivat
-vastanneet puukonpistolla jokaiseen loukkaukseen.
-
-Hawkhurst piti parhaana ryhtyä jälleen keskusteluun.
-
--- Hawkhurst, vastasi Francisco, minulla on esitettävänä ainoastaan
-yksi pyyntö. Jos siihen myönnytään, se tekee lopun näistä
-riitaisuuksista. Pyydän, että minut lasketaan maihin ensimmäiselle
-rannalle, joka laivasta nähdään. Jos te ja puolueenne sitoudutte
-tekemään niin, kehotan omia puolustajiani myös suostumaan.
-
--- Minä suostun, vastasi Hawkhurst, ja muut myös. Ettekö suostukin,
-miehet?
-
--- Suostumme -- suostumme, huusivat merirosvot, heittivät pois aseensa
-ja lyöttäytyivät taas toistensa pariin niin kuin eivät koskaan olisi
-olleetkaan riidassa.
-
-Vanha sananlasku sanoo, että rehellisyyttä on varkaidenkin kesken.
-Merirosvolaivassa tiesi jokainen mies, että tuota sopimusta tarkoin
-noudatettaisiin, ja Francisco käveli laivan kannella tyynenä kuin ei
-mitään olisi tapahtunut.
-
-Hawkhurst, joka kyllä ymmärsi, että hänen täytyi pitää mitä oli
-luvannut, tarkasteli kauan merikortteja kajuutassaan. Tullessaan
-jälleen kannelle hän muutti kuunarin suuntaa kaksi piirua
-pohjoisemmaksi. Seuraavana aamuna hän oli melkein puoli tuntia
-märssyssä, ja laskeuduttuaan takaisin aluksen kannelle hän muutti
-jälleen suuntaa. Kello yhdeksän aikaan tuli näkyviin matala hietasaari,
-ja puolen mailin päässä siitä Hawkhurst käski kääntämään laivan
-vastatuuleen ja laskemaan peräpuolelta pienen veneen. Sitten hän kutsui
-kaikki miehet kannelle.
-
--- Meidän on pidettävä lupauksemme, pojat, hän sanoi, ja laskettava
-Francisco maihin ensimmäiselle rannikolle, jonka läheisyyteen saavumme.
-Tuossa se rannikko nyt on.
-
-Ilkeä hymy levisi roiston kasvoille hänen osoittaessaan alastonta
-hietasärkkää, jossa oli tarjolla vain nälkään nääntyminen ja
-pitkällinen kuolinkamppailu. Useat laivamiehet napisivat, mutta
-Hawkhurstin puolue kannatti johtajaansa, ja perämies oli toisten
-huomaamatta kätkenyt kaikkien muiden aseet.
-
--- Sovittu, mikä sovittu. Noutakaa Francisco tänne!
-
--- Tässä minä olen, ja sanon teille suoraan, että niin autio kuin tuo
-alaston hietasärkkä onkin, pidän sitä kuitenkin teidän seuraanne
-parempana. Käyn heti noutamassa arkkuni.
-
--- Ei, ei! Se ei kuulunut sopimukseen! huudahti Hawkhurst.
-
--- Laivassa saa joka mies itse hallita omaisuuttaan. Minä vetoan koko
-miehistöön.
-
--- Hän on oikeassa! huusivat merirosvot ja Hawkhurst huomasi, että
-hänen oli myöntyminen.
-
--- Olkoon niin sitten!
-
-Franciscon arkku laskettiin veneeseen.
-
--- Onko siinä kaikki? huusi Hawkhurst.
-
--- Enkö saa mukaani ruokavaroja enkä vettä, pojat? kysyi Francisco.
-
--- Et saa, vastasi Hawkhurst.
-
--- Saat, saat! huusi rosvojen enemmistö.
-
-Hawkhurst ei uskaltanut antaa asian mennä äänestykseen, vaan kääntyi
-kiukkuisesti pois. Neekerit toivat kaksi vesilekkeriä ja muutamia
-silavanpalasia.
-
--- Kas tässä, herra! sanoi Pompeius ja pisti Franciscon käteen
-ongensiiman ja koukkuja.
-
--- Kiitos, Pompeius; mutta unohdin sen kirjan kajuuttaan, tiedäthän?
-
-Pompeius nyökkäsi ja meni hakemaan kirjaa, mutta kului vähän aikaa,
-ennen kuin hän tuli takaisin. Hawkhurst oli vähällä menettää
-kärsivällisyytensä. Vene, joka oli laskettu vesille, oli sangen pieni.
-Siinä oli purje ja kaksi paria airoja, ja kun siihen oli sijoitettu
-Franciscon arkku ja muut kapineet, ei siihen juuri muuta olisi
-mahtunutkaan.
-
--- Joutuin nyt, minulla ei ole aikaa odottaa, hoputti Hawkhurst.
-
-Francisco pudisti usean miehen kättä ja sanoi jäähyväiset kaikille, ja
-hänen pahimmat vihamiehensäkin tunsivat hiukan sääliä tuota kovaonnista
-nuorta miestä kohtaan. Vaikka he olivatkin sitä mieltä, että hänen
-poistumisensa laivasta oli välttämätöntä, he ymmärsivät kuitenkin antaa
-arvoa hänen rohkeudelleen ja päättäväisyydelleen. Ne ominaisuudet
-vaikuttivat heihin aina voimakkaasti.
-
--- Kuka soutaa pojan maihin ja tuo veneen takaisin?
-
--- En ainakaan minä, vastasi yksi, se teko painaisi tuntoani iän
-kaiken.
-
-Kaikki näyttivät olevan samaa mieltä, eikä ketään vapaaehtoista
-ilmoittautunut.
-
-Francisco hyppäsi veneeseen.
-
--- Ei tässä ole tilaa kenellekään muulle kuin minulle, ja minä soudan
-itse itseni maihin, hän huusi. Hyvästi, pojat! Hyvästi!
-
--- Seis! Ei se käy laatuun; venettä hän ei saa pitää. Hän voisi päästä
-pakenemaan sillä saaresta, huusi Hawkhurst.
-
--- Ja miksi poika raukka ei saisi yrittää? vastasi laivaväki. Sallikaa
-hänen pitää vene.
-
--- Niin, niin, jättäkää hänelle vene! -- Hawkhurst huomasi jälleen
-olevansa vähemmistönä.
-
--- Tässä, herra Francisco... tässä kirja.
-
--- Mikä se on? ärjäisi Hawkhurst ja tempasi kirjan neekerin kädestä.
-
--- Se on hänen piplia.
-
-Francisco odotti kirjaansa.
-
--- Antakaa minulle kirjani, herra Hawkhurst!
-
--- Enkä anna! vastasi tuo ilkeä heittiö ja viskasi kirjan mereen. Hän
-ei saa sitä, olen kuullut sanottavan siitä olevan lohdutusta
-murheellisille.
-
-Francisco työnsi veneen erilleen kuunarista, tarttui airoihin ja souti
-kuunarin perän puolelle, jossa hänen onnistui tavoittaa vielä veden
-pinnalla kelluva kirja. Hän laski sen peräteljolle kuivumaan ja souti
-sitten maalle päin. Sillä välin oli kuunari jättänyt hänet jo kauas
-jälkeensä. Ennen kuin Francisco oli ehtinyt hietasärkälle, kuunarin
-runko oli katoamaisillaan pohjoisen taivaanrannan taa.
-
-
-
-
-HIETASÄRKKÄ
-
-
-Ensimmäisen puolituntisen ajan, jonka Francisco vietti autiolla
-särkällä, hän katseli sekavien ajatusten vallassa siihen suuntaan,
-mihin merirosvolaiva purjehti. Hän muisteli tuossa laivassa sattuneita
-tapauksia ja palautti mieleensä entisten toveriensa erilaiset luonteet.
-Niin inhottavilta kuin hänestä tuntuivatkin nuo miehet, joiden parissa
-hänen oli ollut pakko elää, ja niin hartaasti kuin hän oli halunnutkin
-päästä pois koko laivasta, hän ehti kuitenkin tuntea moneen kertaan
-kuunarin purjeiden vähitellen kokonaan häipyessä silmistä, että olisi
-ollut parempi pysyä laivassa kuin heittäytyä näin toivottomaan asemaan.
-
--- Ei, ei! hän huudahti ajateltuaan asiaa lähemmin. Parempi kuolla
-tänne kuin elää merirosvojen parissa näkemässä kaikkia niitä
-kauhutekoja joita he tekevät.
-
-Vielä kerran hän loi katseensa häipyviin valkoisiin purjeisiin ja
-istuutui sitten pehmeälle hiekalle vaipuen syviin ja surullisiin
-ajatuksiin, kunnes paahtava auringonpaiste jälleen muistutti hänen
-asemastaan. Hän nousi ja rupesi miettimään mihin olisi paras ryhtyä.
-Pienen veneen, jolla oli saarelle tullut, hän veti ylemmäksi maalle ja
-kiinnitti kokkanuoran airoon, jonka tunki syvälle hiekkaan. Hän
-tarkasteli sitten särkkää lähemmin ja huomasi, että ainoastaan pieni
-osa siitä oli kuivilla nousuveden aikana. Korkein kohta, pienoinen
-kumpu, joka oli viitisentoista metriä ympärimitaten, ei kohonnut täyttä
-viittä metriä vedenrajaa ylemmäksi nousuveden ollessa korkeimmillaan.
-Sinne hän päätti viedä kapineensa ja palasi siksi veneen luo, nosti
-siitä pois arkun, veden, ruokatavarat ja mitä muuta hän oli saanut
-mukaansa, sekä laahasi tavarat valitsemalleen paikalle. Sitten hän otti
-airot ja pienen purjeen, joka onneksi oli jätetty veneeseen, ja vihdoin
-hän hinasi veneenkin samaan paikkaan, vaikka se kysyikin suuria
-ponnistuksia.
-
-Uupuneena hän otti vesilekkeristä kulauksen virkistyksekseen. Kuta
-pitemmälle päivä kului, sitä sietämättömämmäksi kävi kuumuus, mutta se
-kiihotti häntä uusiin ponnistuksiin. Hän käänsi veneen kumolleen ja
-hänen onnistui saada sen keula ja perä kahdelle pienelle töyränteelle,
-niin että keskikohta oli metrin verran maasta koholla. Suojaksi
-auringonsäteiltä hän veti purjeen veneen päälle ja pingotti sen
-hankaimiin, vesilekkerit ja ruokavarat hän veti veneen alle, mutta
-jätti arkun ulkopuolelle. Hankittuaan sillä tavoin suojaa päivän
-helteeltä ja yön kosteudelta hän ryömi itse veneen alle odottaakseen
-sen katveessa yön tuloa.
-
-Francisco tiesi osapuilleen millä paikoin oli. Hän otti esille
-merikortin ja tarkasteli rannikkoa saadakseen selville, kuinka kaukana
-siitä hän todennäköisesti oli ja oliko hänellä toivoa saada apua. Hän
-totesi olevansa hietasärkällä noin seitsemänsadan mailin päässä St.
-Thomas-saarista, lähimmästä paikasta, missä hän saattoi toivoa
-näkevänsä eurooppalaisia. Francisco oli varma siitä, ettei särkkä
-voinut olla kauempana kuin neljän- tai viidenkymmenen mailin päässä
-itse rannikosta. Mutta saattoiko hän uskaltautua sikäläisten hurjien
-alkuasukkaiden armoille? Hän tiesi, miten pahoin eurooppalaiset olivat
-näitä kohdelleet, sillä niihin aikoihin oli tavallista, että
-orjakauppiaat menivät maihin ja väkivalloin raastoivat asukkaita
-orjiksi. Mahdollista kuitenkin olisi, että hänen onnistuisi kohdata
-jokin niistä harvoista rannikkopurjehtijoista, joiden vielä oli tapana
-vaihtaa tavaroita kultaan ja norsunluuhun.
-
-Franciscon asema oli todella surkea. Hän oli yksinään, ilman avun
-toivoa, ruokavaroja ainoastaan muutamaksi päiväksi, erossa kaikista
-muista ihmisistä ja ainoastaan sen verran lujaa maata jalkojen alla,
-että se nipin napin pelasti hänet joutumasta äärettömän, joka puolella
-silmänkantamattomiin leviävän valtameren uhriksi! Ja kuinka vähäinen
-pelastuksen toivo olikaan! Hän oli satojen mailien päässä ihmisistä,
-joilta mahdollisesti olisi voinut odottaa apua, ja ainoa keino millä
-päästä heidän luoksensa, oli pahainen pähkinänkuori, jonka ensimmäinen
-myrsky auttamattomasti murskaisi.
-
-Siihen suuntaan Franciscon ajatukset liikkuivat, mutta pian hän tointui
-epätoivostaan. Hän oli nuori, rohkea ja toiveikas. Ihmisen sisimmässä
-on omaan neuvokkuuteen ja voimanponnistuksiin luottava ylpeyden tunne,
-joka kannustaa ihmistä ja tekee hänet voimakkaammaksi sitä mukaa kuin
-vaarat ja vaikeudet kasvavat.
-
-Kuumuus oli niin läpitunkeva, että Francisco läähätti saadakseen ilmaa
-keuhkoihinsa maatessaan koko päivän veneen katveessa; pieninkään
-tuulenkare ei rikkonut meren rasvatyyntä pintaa, koko luonto tuntui
-vaipuneen kammottavaan horrokseen. Vasta silloin kun yön varjot
-levisivät tuolle autiolle paikalle, Francisco uskalsi tulla esille
-turvapaikastaan, mutta hän ei sittenkään saanut virkistystä, ilmassa
-oli jotakin luonnottoman helteistä ja painostavaa, niin tukehduttavaa,
-että se oli harvinaista näilläkin leveysasteilla. Francisco käänsi
-silmänsä taivasta kohden ja hämmästyi, kun ei näkynyt ainoatakaan
-tähteä; taivaan peitti harmaa sumuverho. Hän silmäsi taivaanrantaan,
-mutta sitäkään ei voinut erottaa; synkkä pilvikerros ympäröi sitä joka
-taholta. Hän meni rantaan: ei pienintäkään mainingin loisketta. Äänetön
-valtameri näytti lepäävän kuolonuneen vaipuneena, se oli ikään kuin
-tylsässä horrostilassa.
-
-Francisco pyyhkäisi hiukset kuumalta otsaltaan ja loi vielä silmäyksen
-merelle, mutta hänen sydäntään kouristi sitä katsellessa ja hän
-heittäytyi pitkäkseen hiekalle. Siinä hän lojui monta tuntia hurjaa
-epätoivoa lähentelevässä mielentilassa. Vihdoin hän kuitenkin tyyntyi,
-kohottautui polvilleen ja rukoili voimaa ja nöyryyttä mukautua Jumalan
-tahtoon.
-
-Noustuaan taas jaloilleen ja tarkastaessaan valtamerta hän huomasi
-siinä paraikaa tapahtuvan oudon muutoksen. Synkkä pilvikerros oli
-kohonnut taivaanrannalle, pimeys oli käynyt yhä sakeammaksi; ilmasta
-kuului kumeaa kohinaa, aivan kuin tuuli olisi puhaltanut, vaikka meri
-oli rasvatyyni kuin pieni lampi. Kaikista merkeistä saattoi päätellä,
-että jotakin oli tulossa. Nuori mies odotti odottamistaan. Nyt kohina
-kasvoi kovemmaksi, ankara tuulen puuska hipaisi siellä täällä
-muutamassa kohden tyyntä vedenpintaa, mutta lakkasi sitten yhtä
-nopeasti. Sitten kuului humisevia, valittavia ääniä ja vihdoin
-kaukaisen ukkosen jyrinää, joka yltyi yhä kovemmaksi; vedenpintaa näkyi
-lakaisevan musta juova, se läheni hirmuista vauhtia ja yhtäkkiä puhkesi
-hurja rajumyrsky raivoamaan.
-
-Ensimmäinen tuulispää tuli niin äkkiä ja odottamatta, että se paiskasi
-Franciscon kumoon maahan, ja hän ymmärsi parhaaksi pysyä paikallaan,
-sillä myrsky tuprutti irtonaista hiekkaa hänen ympärilleen sellaista
-vauhtia, että se sokaisi silmät ja esti näkemästä metrinkään päähän.
-Hän oli ajatellut ryömiä veneen alle suojaan, mutta ei tiennyt mihin
-suuntaan oli mentävä. Kauan ei hietamyrskyä kuitenkaan kestänyt, sillä
-vesi, jota myrskyn voimakkaat siivet roiskuttivat korkealle rannalle,
-kostutti hiekan niin ettei se enää pyrynnyt ilmassa.
-
-Francisco huomasi kastuneensa läpimäräksi ja kohotti päätään. Muuta ei
-voinut nähdä kuin taivaanlaen, joka oli kammottavan, synkän pimeyden
-peitossa, ja meren, joka näytti äärettömältä, maidonvalkoiselta vaahtoa
-kiehuvalta ja kuitenkin liikkumattomalta kattilalta, ikään kuin raju
-tuuli olisi pakottanut sen pysymään rajoissaan. Mutta vesi peitti jo
-toisen puolen hiekkasärkästä vaahtopyörteiden ryöpytessä toisen puolen
-yli.
-
-Ja nyt avautuivat taivaan ikkunat, sade ja myrskyn pärskyttämä
-suolainen roiske hakkasivat ja valelivat nuorukaisparkaa, joka makasi
-yhä siinä mihin oli heittäytynyt. Aalto, joka loiskahti äkkiä hänen
-ylitseen, osoitti kuitenkin, ettei hän voinut kauemmin viipyä
-paikallaan, meri nousi nopeasti, ja ennen kuin hän oli ehtinyt siirtyä
-nelin kontin muutaman askelen eteenpäin, tuli toinen raivoisa aalto
-antaen hänelle uuden varoituksen. Hänen täytyi nousta pystyyn ja
-kiivetä hietasärkän korkeampaan osaan, jonne hän oli korjannut veneensä
-ja tavaransa.
-
-Sateen ja vaahdon sokaisemana hän ei nähnyt mitään. Äkkiä hän kaatui:
-hän oli kompastunut vesilekkeriin ja iski päänsä merimiesarkkuun. Mutta
-missä vene oli? Se oli poissa. Varmaankin raivoava myrsky oli lakaissut
-sen mereen. Voi, kaikki toivo oli siis mennyttä! Jolleivät hurjat
-aallot huuhtaisisi häntä mereen, hänellä ei olisi muuta neuvoa kuin
-koettaa pidentää elämäänsä muutamia päiviä ja sitten kuolla! Kolahdus,
-jonka hän kaatuessaan oli saanut päähänsä, ja veneen katoamisesta
-johtuva mielenmasennus vaikuttivat häneen niin lamauttavasti, että hän
-meni hetkeksi tiedottomaksi.
-
-Kun Francisco jälleen virkosi, oli näky taas muuttunut. Häntä ympäröivä
-laaja avaruus oli noussut rajuun, pelottavaan raivoon, aallot ärjyivät
-kilpaa rajumyrskyn kanssa. Koko hietasärkkä, lukuunottamatta sitä
-nyppylää missä hän nyt makasi, oli valkean kuohun peitossa, ja hänenkin
-turvapaikkaansa loiskahti toisinaan aalto, joka muita korkeampana ja
-voimakkaampana vyöryi melkein hänen jalkoihinsa asti. Francisco
-valmistui kuolemaan.
-
-Vähitellen pimeys kuitenkin hälveni; pilvikerros oli kadonnut
-taivaanrannalta, ja Francisco toivoi -- niin, mitä hän toivoi?
-Pelastuvansa nyt uhkaavasta kuolemanvaarasta joutuakseen vielä
-kauheamman kuoleman uhriksi; pelastuvansako raivoavilta hyökyaalloilta,
-jotka nielisivät hänet ja muutamassa silmänräpäyksessä vapauttaisivat
-kaikista tuskista ja kärsimyksistä, nääntyäkseen nälkään paahtavan
-auringon paisteessa, menehtyäkseen janoon? Francisco kätki kasvonsa
-käsiinsä ja rukoili: -- Jumala, tapahtukoon tahtosi, mutta salli
-armossasi meren nousta yhä korkeammalle!
-
-Mutta meri ei enää noussut; myrskyn ulvonta vaimeni vähitellen, ja
-vaahtoavat aallot tottelivat Jumalan käskyä: särkän keskikohdalle
-saakka ne olivat vyöryneet, mutta ei ylemmäksi.
-
-Päivä koitti, taivas valkeni. Ensimmäinen punertava hohde, joka
-ilmoitti valon ja lämmön palaavan, valaisi jo levotonta taivaanrantaa,
-kun epätoivoisen nuorukaisen silmät äkkiä kiintyivät suureen, tummaan
-esineeseen, joka kellui myrskyaalloilla. Siellä oli laiva, jossa oli
-vain yksi masto pystyssä; se keikkui kovasti ja tuuli painoi sitä
-suoraan särkkää kohti, jossa Francisco oli. Aluksen runko kohosi
-korkealle aallon harjalle ja katosi taas tuokiossa hänen silmistään
-kuohuvien hyökyjen väliin.
-
--- Se menee palasiksi, ajatteli Francisco. Se on hukassa, merimiehet
-eivät huomaa särkkää! Ja hetkeksi unohtaen oman surkean asemansa hän
-olisi antanut laivalle varoitusmerkin, jos vain olisi voinut.
-
-Nuorukaisen odottaessa mitä tapahtuisi aurinko nousi kirkkaana ja
-loistavana valaisemaan tuota edessä olevaa murhenäytelmää.
-
-Laiva lensi eteenpäin myrskyn käsissä ja tuli yhä lähemmäksi karia. Oli
-hirmuista nähdä ja tuskallista tietää sen kiitävän turmioon.
-
-Vihdoin Francisco saattoi erottaa laivassaolijat. Hän huitoi
-käsillänsä, mutta häntä ei huomattu; hän huusi ja kiljui, mutta hänen
-äänensä hukkui myrskyn ulvontaan. Laiva tuli yhä lähemmäksi, ikään kuin
-sen kohtalo olisi jo ollut ratkaistu. Kun se oli parin kaapelinmitan
-päässä karista, huomattiin laivassa vihdoin vaara. Mutta se oli jo
-liian myöhäistä! Laiva yritti kääntyä laitatuuleen, mutta aalto
-toisensa perästä ajoi sitä särkkää kohti. Se karahti pohjaan, ainoa
-pystyssä ollut masto romahti mereen, ja kohisevat aallot riensivät
-täydentämään hävitystyötä.
-
-
-
-
-HAAKSIRIKKO
-
-
-Franciscon silmät olivat kiintyneet laivaan, jonka yli aallot vyöryivät
-kauhistavan rajuina. Kannella näkyi kahdeksan tai yhdeksän miestä
-tuulenpuolen partaan suojassa. Jokainen aalto, joka murtui laivan
-kylkeä vasten ja roiskautti vaahtoansa sen yli, työnsi laivaa ylemmäksi
-karille, niin että runko nytkähti, kunnes se vihdoin oli niin
-korkealla, että aaltojen raivo jo osaksi lannistui, ennen kuin ne
-ryntäsivät aluksen kylkeen. Jos laiva olisi ollut vahva ja hyvin
-rakennettu, se olisi luultavasti voinut kestää myrskyn raivon, kunnes
-ilma olisi asettunut, ja laivaväki olisi kenties pelastanut henkensä
-jäämällä laivaan. Mutta alus oli, kuten Francisco oikein arveli,
-amerikkalainen priki; se oli hyvin kapea ja lisäksi heikonlaista tekoa.
-
-Francisco ei hetkeksikään irrottanut katsettaan tuosta ainoasta
-esineestä, joka nyt saattoi kiinnittää hänen huomiotaan -- hän katseli
-hievahtamatta ihmisten saapumista tälle autiolle paikalle ja uhkaavaa
-vaaraa, johon he olivat joutuneet.
-
-Hän huomasi kahden miehen menevän luukuille ja lykkäävän ne tuulen
-alapuolelle; sitten he menivät alas, mutta vaikka aallot vyöryivät
-laivan yli ja epäilemättä aika paljon vettä syöksyi avatuista luukuista
-sisään, eivät kannella olijat kuitenkaan sulkeneet niitä. Mutta
-arvoitus sai hetken kuluttua selityksen: ensin yksitellen, sitten
-ryhminä kohosi laivanruumasta elävä lasti -- ryöstettyjä Afrikan
-neekereitä -- koko kansi täyteen. Nuo onnettomat orjiksi aiotut olivat
-kahden englantilaisen merimiehen hyväntahtoisuuden tähden päässeet ulos
-ruumasta, jotta heillä olisi samanlainen tilaisuus henkensä
-pelastamiseen kuin muillakin. Mutta kukaan ei yrittänytkään lähteä
-laivasta. Tiheään pakkautuneina kuin lammaslauma viipyivät kaikki, niin
-eurooppalaiset kuin neekeritkin, laivassa, vaikka rajut hyökyaallot
-huuhtoivat sitä alinomaa, ja kun alus tärisi ja kallisteli niiden
-raivokkaissa hyökkäyksissä, tarttuivat laivassa olijat kiinni, mihin
-vain käsi osui.
-
-Mutta pian tapahtui muutos. Laivan runko ei jaksanut kauemmin kestää
-aaltojen raivoa, ja Francisco huomasi, miten se äkkiä katkesi keskeltä
-kahtia ja kumpikin puolisko kaatui. Nyt alkoi taistelu elämästä ja
-kuolemasta, ja valtameren valkoinen vaahto oli täynnä mustia
-neekerinpäitä, jotka pyrkivät hietasärkkää kohti.
-
-Ykskaks hirveä aalto viskasi uijat laakealle rannalle, seuraavassa
-tuokiossa sama aalto imaisi heidät mukaansa takaisin syvyyteen. Niistä,
-jotka laivan särkyessä olivat joutuneet aaltojen varaan, oli jo puolet
-kadonnut ainaiseksi. Francisco näki mielenkiihkon vallassa, kuinka
-haaksirikkoisten lukumäärä alinomaa väheni, kukaan ei ollut vielä
-päässyt rantaan. Vihdoin hän tempasi ainoan purjenuoran ja riensi
-rantaan auttaakseen hätään joutuneita, eivätkä hänen ponnistuksensa
-menneetkään hukkaan.
-
-Kun aallot paiskasivat noita näköjään hengettömiä ruumiita rannalle
-temmatakseen ne taas mukaansa ja jatkaakseen sitten yhä julmaa
-leikkiään, Francisco tarttui hukkuviin ja laahasi heitä särkän
-turvallisempiin osiin, ja hän jatkoi tuota vaivalloista urakkaansa,
-kunnes viisitoista neekeriä makasi kuivemmalla maalla, jonne aallot
-eivät enää ulottuneet. Vaikka mustat olivat aivan menehtyneet
-ponnistuksista ja tainnoksissa, he olivat kuitenkin vielä hengissä, ja
-jo kauan ennen kuin viimeinen oli kuivalla, oli moni ensimmäisinä
-pelastetuista tullut lämpimässä auringonpaisteessa jälleen tajuihinsa.
-
-Francisco olisi yhä jatkanut armeliasta työtään, mutta raivoavat aallot
-olivat nyt pirstoneet keskeltä katkenneen laivan pieniksi kappaleiksi.
-Koko rannikko oli täynnä pirstaleita ja kaikenlaisia laivan tavaroita,
-joita aallot paiskasivat maalle ja taas tempasivat takaisin mereen.
-Francisco sai noista pirstaleista niin ankaria iskuja, että hänen
-täytyi ennen pitkää hellittää otteensa, ja hän vaipui uupuneena maahan.
-
-Turha olisi ollutkaan enää mitään yrittää. Kaikki laivassa olleet
-olivat yhtaikaa heittäytyneet mereen, eikä niitä, jotka olivat vielä
-veden varassa, voinut enää auttaa. Francisco meni katsomaan
-pelastamiaan neekereitä ja huomasi, että kaksitoista heistä oli
-tointunut ja asettunut istumaan jalat ristissä. Sitten hän meni
-kummulle, jossa hänellä oli arkku ja ruokavarat, ja rupesi nyt
-katselemaan ympärilleen.
-
-Tuuli oli tyyntynyt, aurinko helotti kirkkaasti eikä merenkäynti ollut
-likimainkaan niin raju kuin äsken. Aallot olivat rauhoittuneet ja
-vyöryivät rantaan majesteetillisina, juhlallisina maininkeina, ei enää
-hurjina ja raivoavina niin kuin muutamia tunteja sitten hirmumyrskyn
-ajaessa niitä edellään. Koko ranta oli täynnä laivankappaleita ja
-vesitynnyreitä ja aina väliin näkyi neekerien ruumiita kieppuvan ympäri
-rantatyrskyjen vaahdossa ja sitten katoavan.
-
-Francisco aprikoi kokonaisen tunnin tähystellen ympärilleen ja meni
-sitten taas sille paikalle, jossa pelastetut istuivat. Neekerit olivat
-laihtuneita, riutuneita olentoja, mutta he kuuluivat rannikolla asuvaan
-neekeriheimoon ja olivat siitä syystä pienestä pitäen tottuneet
-liikkumaan vedessä. Senpä tähden he olivat paremmin suoriutuneet
-taistelusta aaltoja vastaan kuin sisämaasta olevat orjat, jotka kaikki,
-samoin kuin eurooppalainen laivaväki, olivat hukkuneet.
-
-Neekerit näkyivät nopeasti virkoavan auringon paahteessa, joka niin
-kovin rasitti Franciscoa, ja vaihtoivat keskenään muutaman sanan.
-Kaikki olivat jo toipuneet, mutta niistä, jotka olivat enimmän avun
-tarpeessa, eivät toiset välittäneet vähääkään.
-
-Francisco teki heille merkkejä, mutta mustat eivät ymmärtäneet. Hän
-meni jälleen kummulle, laski lekkeristä vettä tinakolpakkoon ja ojensi
-sen yhdelle joukosta. Mies tarttui siihen halukkaasti; vesi oli
-ylellisyyttä, jota saatiin varsin niukasti orjalaivan lastiruumassa.
-Mies joi pitkään ja olisi tyhjentänyt koko astian, jollei Francisco
-olisi temmannut sitä pois ja nostanut toisen huulille. Kolme kertaa
-hänen oli pakko täyttää astia, ennen kuin kaikki olivat juoneet; hän
-antoi heille myös kourallisen korppuja ja lähti sitten pois heidän
-luotaan. Hän ymmärsi, että jollei hän noudattaisi varovaisuutta,
-neekerit anastaisivat ja ahmisivat kaikki ruokavarat mitä hänellä oli.
-Siksi hän peitti vesilekkerit ja elintarvikkeet hiekkaan. Kun hän
-neekerien huomaamatta oli lopettanut työnsä, vaipui aurinko
-taivaanrannan taa. Francisco oli jo saanut tuumansa selville; hän aikoi
-rakentaa laivan pirstoista lautan ja koettaa sillä päästä neekerien
-avulla mannermaalle. Tämä oli toinen yö, joka hänen oli vietettävä
-tällä autiolla, kammottavalla paikalla. Uskoen itsensä Kaikkivaltiaan
-huomaan hän vaipui kohta sikeään uneen.
-
-Hän heräsi vasta sitten, kun auringon häikäisevät säteet sattuivat
-suoraan silmiin; niin uupunut hän oli ollut edellisen päivän
-levottomuudesta ja ponnistuksista sekä ensimmäisen unettoman yön
-tuskista. Hän nousi ja istuutui arkulleen. Kuinka erilaista nyt
-olikaan! Valtameri oli jälleen tyyni; ilma oli kirkas, ei
-pilvenhattaraa taivaalla, taivaanranta piirtyi terävänä vettä vasten.
-Hiljainen tuulenhenki hyväili tummansinistä merta, joka nyt oli
-vetäytynyt takaisin, joten hietasärkkä oli taas yhtä suuri kuin
-Franciscon sinne tullessa. Mutta siihen maiseman kauneus loppuikin;
-koko rantaäyräs oli täpötäynnä laivanpirstaleita, vesitynnyreitä ja
-kaikenlaista rojua, ja niiden joukossa lojui silpoutuneita hukkuneiden
-ruumiita.
-
-Pelastuneet neekerit olivat kaikki kyyristyneet yhteen rykelmään
-nähtävästi sikeään uneen vaipuneina. Francisco lähti makuupaikaltaan
-kummun laelta ja laskeutui matalalle rantaäyräälle katsomaan, mitä
-pelastuskeinoja toisten onnettomuus ehkä oli hänelle tuottanut.
-
-Suureksi ilokseen hän löysi koko joukon tynnyreitä, joista useat olivat
-täynnä hyvää vettä, sekä runsaasti rakennustarvikkeita, niin että
-hänellä oli tosiaankin kaikkea mitä tarvittiin lautan rakentamiseen,
-samoin myös ruokavaroja, joilla saattoi elää itse sekä elättää
-henkiinjääneitä neekereitä hyvän aikaa. Hän meni neekerien luo ja huusi
-heille, mutta nämä eivät vastanneet, eivät edes liikahtaneetkaan. Hän
-tyrkki ja sysi heitä, mutta turhaan. Hänen sydämensä sykki kiivaasti,
-sillä hän pelkäsi heidän jo kuolleen uupumuksesta. Hän potkaisi
-yhtä heistä, mutta vasta kun hän oli rytyyttänyt miestä niin
-kovakouraisesti, ettei olisi muuten moiseen missään tapauksessa
-ryhtynyt, neekeri virkosi ja silmäili tylsästi ympärilleen. Francisco
-osasi hiukan värillisten kieltä ja puhutteli neekeriä. Suureksi
-ilokseen hän sai vastauksen murteella jota hän saattoi ymmärtää.
-Neekeri herätti kumppaninsa vielä kursailemattomammin.
-
-Francisco sai mustat pian ymmärtämään, että heidän oli kyhättävä lautta
-voidakseen palata takaisin omaan maahansa, ja hän huomautti heille,
-että jos he jäävät luodolle, missä nyt olivat, vesi ja elatusvarat
-loppuvat pian ja heidän kaikkien täytyy menehtyä.
-
-Nuo surkeat olennot eivät tienneet, oliko heidän pidettävä Franciscoa
-yliluonnollisena olentona. He puhelivat keskenään, muistivat hänen
-antaneen heille edellisenä päivänä raikasta vettä, tiesivät, ettei hän
-ollut haaksirikkoutuneesta laivasta, ja olivat kovin hämmästyksissään.
-
-Olivatpa heidän mietteensä minkälaiset hyvänsä, niistä oli kuitenkin se
-hyöty, että he rupesivat pitämään nuorukaista esimiehenään ja
-ystävänään ja tottelivat häntä mitä kuuliaisimmin.
-
-Francisco vei neekerit kummulle, käski luoda pois hiekan ja antoi
-heille taas raikasta vettä ja korppuja. Kaikkein eniten heidän
-kummastustaan herätti tämä kestitys ja se tapa, jolla sitä heille
-tarjottiin. Francisco söi yhdessä heidän kanssaan, otti sitten
-arkustaan ne harvat työaseet, jotka hänellä oli tallella, ja käski
-heidän tulla mukanaan. Tynnyrit koottiin ja vieritettiin kummulle,
-tyhjät asetettiin erilleen lautan tarpeiksi; pyöröpuut hinattiin samoin
-kummun laelle ja niistä irrotettiin köydet, jotka huolellisesti pantiin
-talteen kiinnitysköysinä käytettäviksi. Pari purjetta, jotka olivat
-olleet raakojen päälle käärittyinä, levitettiin kuivumaan, ja
-ruokatavarat ja vaatekappaleet kerättiin eri paikkaan.
-
-Neekerit tekivät auliisti työtä ja osoittivat suurta älykkyyttä. Ennen
-kuin ilta oli loppunut, oli turvallisiin paikkoihin kerätty kaikki,
-mistä heille saattoi olla hyötyä, ja aallot velloivat nyt rannalla
-ainoastaan pieniä pirstaleita, joita ei olisi voinut käyttää, sekä
-haaksirikkoutuneiden ruumiita.
-
-Francisco ja neekerit saivat neljän päivän ankaralla työllä aikaan
-uskomattoman paljon. Tuon pienen joukon täytyi koetella monta keinoa
-ennen kuin saatiin kyhätyksi lautta, joka oli tarpeeksi tilava
-kantamaan heidät ja heidän tavaransa ja jossa oli hyvin tuettu masto ja
-purjeet. Vihdoin se oli valmis; viidentenä päivänä Francisco astui
-väkineen lautalle, ja päästyään sauvoimilla eroon hietasärkistä he
-saattoivat vihdoin levittää purjeen ja laskea heikossa myötäisessä
-mannermaata kohti noin kolmen solmun vauhtia. Mutta vasta loitottuaan
-karista puolen mailin verran he pääsivät eroon mätänevien ruumiiden
-hirmuisesta löyhkästä. Kahtena viimeisenä päivänä oli ruumiiden haju
-käynyt niin sietämättömäksi, että se neekereissäkin herätti kauhua ja
-inhoa.
-
-Jo ennen yön tuloa, kun lautta oli noin kahdeksan mailin päässä
-hietasärkästä, tuli tyyni, jota kesti seuraavan päivän. Sitten virisi
-uudelleen tuuli, jonka mukaan he asettivat purjeensa. He kulkivat nyt
-pohjoista kohti.
-
-Tämä tuuli vei lauttaa etemmäksi maasta, mutta sitä ei voinut auttaa.
-Francisco kiitti onneaan, että heillä oli tarpeeksi ruokavaroja ja
-vettä voidakseen kestää muutaman päivän vastatuulta.
-
-Tuuli pysyi tasaisena ja jokseenkin navakkana. He purjehtivat suoraan
-Bening-lahden poikki; ilma oli kaunis, meri tyyni, ja lentokaloja
-kohosi suurin parvin ilmaan ja putoili lautalle, joka yhä edelleen
-tuulen mukana kulki pohjoista kohti.
-
-Francisco ja hänen neekeriväkensä purjehtivat tällä tavoin kaksi
-viikkoa aavalla valtamerellä saamatta maata näkyviin. Päivät
-pääksytysten oli vain samaa yksitoikkoista taivasta ja merta.
-Franciscon laskujen mukaan he eivät voineet olla kaukana maasta, kun
-viidentenätoista päivänä vihdoin näkyi pohjoisessa kaksi laivaa.
-
-Franciscon sydän heltyi ilosta ja kiitollisuudesta Jumalaa kohtaan;
-hänellä ei tosin ollut kaukoputkea, millä tarkastaa laivoja, mutta hän
-ohjasi lauttansa kuitenkin suoraan niitä kohti, ja pimeän tullen hän
-saattoi erottaa, että toinen oli suuri purjelaiva, toinen kuunari.
-
-Franciscon tähystellessä niitä ja koettaessa arvata mitä ne olivat
-laatuaan, aurinko laski, ja sen painuessa taivaanrannan taa piirtyivät
-alusten ääriviivat muutaman minuutin ajan erittäin terävinä ja selvinä
-taivasta vasten. Oli mahdotonta erehtyä: Francisco tunsi olevansa varma
-siitä, että kuunari oli "Kostaja" ja hänen ensimmäinen ajatuksensa oli
-kääntää lautta toisaalle. Hetken mietittyään hän kuitenkin päätti
-toimia toisella tavalla. Hän laski purjeen, jottei lauttaa huomattaisi
-kuunarista, ja tarkkasi alusten liikkeitä niinä muutamina minuutteina,
-joina päivän valoa vielä kesti. Hän ei lainkaan epäillyt, että tuo
-suuri laiva oli vallattu ja että siinä oli valtauksen aikana ja sen
-jälkeen tapahtunut tavanomainen verilöyly.
-
-Hän oli nyt neljän mailin päässä laivoista, ja juuri kun ne katosivat
-hänen silmistään, hän huomasi kuunarin täysin purjein suuntaavan
-kulkunsa länteen. Nyt hän ei enää pelännyt joutuvansa lauttoineen
-merirosvojen valtaan ja siksi hän nosti purjeen toivoen pääsevänsä
-laivan luo, johon aikoi miehineen asettua. Jollei siihen ollut porattu
-reikiä, he voisivat purjehtia sillä rannikolle lähimpään satamaan.
-Mutta tuskin lautta oli jälleen muuttanut suuntaansa, kun taivaanrantaa
-alkoi valaista tulen loiste, mikä osoitti merirosvojen sytyttäneen
-laivan palamaan. Oli siis turhaa ohjata lauttaa laivan luo, ja
-Francisco aikoi juuri jälleen kääntää lauttansa pohjoista kohti, kun
-hän tuli ajatelleeksi, että mahdollisesti laivassa oli vielä onnettomia
-raukkoja, jotka oli jätetty kuolemaan liekkeihin. Hän jatkoi siis yhä
-samaan suuntaan tarkaten koko ajan palavaa laivaa. Liekit loimusivat
-yhä korkeammalle, nuoleskelivat mastoja ja tarttuivat purjeisiin. Tuuli
-puhalsi navakasti ja laiva pysyi myötätuulessa; tämä seikka sai
-Franciscon päättelemään, että laivassa oli väkeä. Aluksi näytti siltä
-kuin lautan ja laivan välimatka yhä kasvaisi, mutta sitä mukaa kuin
-tuli söi laivan purjeita sen vauhti hiljeni, ja tunnin kuluttua
-Francisco tavoitti palavan aluksen.
-
-Keulasta isoonmastoon saakka laiva oli nyt tulimerenä; mahtavat liekit
-kohosivat ruumasta korkealle alamastojen yli, ja niiden latvana oli
-jättiläiskokoinen savupilvi, jota tuuli painoi keulan puoleen.
-Peräkanteen tuli ei ollut vielä tarttunut, mutta kuumuus oli niin
-ankara, että kaikki laivassa ohjat olivat kokoontuneet peräpartaan luo.
-Toiset huusivat taivasta avuksi, toiset olivat vaiti epätoivon
-vallassa, sillä "Kostajan" väki oli rikkonut kaikki veneet estääkseen
-laivaan jääneitä pelastumasta.
-
-Peräkannelta oli palavan laivan ympärille leviävässä valossa huomattu,
-että Francisco oli tulossa apuun, ja niin pian kuin hän oli päässyt
-laivan luo ja ottanut pois purjeen, olivat jo melkein kaikki
-laskeutuneet alas köysiä myöten ja myrskyharusta pitkin sekä
-sijoittuneet lautalle. He olivat vaihtaneet tuskin sanaakaan keskenään
-tai lautan väen kanssa ennen kuin kaikki olivat pelastuneet, ja nyt
-lautta irtosi laivasta juuri kun liekit rupesivat loimuamaan kajuutan
-ikkunoista vaakasuorina hehkuvina käärmeenkielinä. Lautta, jolle nyt
-oli tullut kaksitoista henkilöä lisää, kulki taas pohjoista kohti, ja
-kun pelastetuille oli annettu vettä, jota he suuresti kaipasivat,
-Francisco sai heiltä haluamansa tiedot.
-
-Laiva oli kotoisin Cartagenasta Etelä-Amerikasta ja oli purjehtinut
-sieltä Lissaboniin. Sen oli vuokrannut muuan espanjalainen señor
-Cumanos, jolla oli laajoja maa-alueita Magdalena-joen rannoilla. Hän
-oli käynyt Lissabonissa tervehtimässä erästä sukulaistaan ja oli sieltä
-purjehtinut Kanarian saarille, jossa hänellä oli myös tiluksia.
-Matkalla Lissabonista Etelä-Amerikkaan tuuli ajoi heidät etelään, ja
-sitten he kohtasivat "Kostajan", joka alkoi ajaa heitä takaa. Hyvänä
-purjehtijana laiva oli kuitenkin ehtinyt kulkea pitkän matkaa ennen
-kuin merirosvot sen saavuttivat. Kun rosvot valtasivat sen ja
-huomasivat, että lasti oli heille tuskin minkään arvoinen --
-lastiruumassa oli näet vain huonekaluja ja muita señor Cumanoksen
-hankkimia tavaroita -- he olivat erehdyksestä suutuksissaan särkeneet
-kaikki veneet, sytyttäneet sitten laivan palamaan ja vartioineet sitä,
-kunnes ei enää voinut olla toivoa tulen sammumisesta. Sitten ilkiöt
-olivat jättäneet viattomat uhrinsa varman kuoleman saaliiksi.
-
-Francisco kuunteli señor Cumanoksen kertomusta ja kuvasi sitten, miten
-oli itse lähtenyt kuunarista ja missä seikkailuissa sittemmin oli
-ollut. Hän oli nyt kuitenkin sangen levoton siitä, milloin pääsisi
-maihin tai saisi apua jostakin laivasta. Kun heitä nyt oli lautalla
-niin paljon ja he sitä paitsi jo olivat pitkän aikaa olleet merellä,
-hänen oli pakko vähentää vesiannoksia. Onni suosi heitä kuitenkin
-kaikkien koettelemusten perästä; kolmantena päivänä tuli näkyviin
-laiva, josta heidät huomattiin. Laiva purjehti heitä kohti ja korjasi
-haaksirikkoiset. Se oli kuunari, joka kulki rannikkoa pitkin ostamassa
-kultahietaa ja norsunluuta, mutta señor Cumanoksen loistavat tarjoukset
-saivat sen päällikön luopumaan suunnitelmistaan ja purjehtimaan
-Atlantin poikki Cartagenaan. Franciscosta oli yhdentekevää mihin hän
-suuntasi kulkunsa, ja señor Cumanoksesta hän oli saanut uskollisen
-ystävän.
-
--- Te olette pelastanut henkeni, sanoi espanjalainen. Sallikaa minun
-maksaa velkani! Tulkaa mukaani ja jääkää asumaan luokseni!
-
-Francisco, joka myös puolestaan oli mieltynyt espanjalaiseen, suostui
-tarjoukseen, ja he saapuivat kaikki onnellisesti Cartagenaan, josta
-lähtivät señor Cumanoksen tiluksille Magdalena-joen varrelle.
-
-
-
-
-LUUTNANTTI
-
-
-Edvard Templemore oli siis Länsi-Intiassa luutnanttina ja hänen
-hallussaan oli amiraalilaivan saattoaluksen päällikkyys. Aluksen nimi
-oli "Enterprise"; se oli rakennettu Baltimoressa samalla kertaa kuin
-sen sisarlaiva; molemmat kuunarit olivat olleet kuuluja kauneudestaan
-ja merikelpoisuudestaan. Ja kuinka erilaisiin toimiin ne olivatkaan
-joutuneet! Molemmat oli alkuaan rakennettu orjalaivoiksi; nyt toinen
-käytti Englannin lippua ja kulki merellä "Enterprise"-nimisenä, kun
-taas toisessa, joka risteili merillä "Kostajana", liehui
-merirosvolippu.
-
-"Enterprise" oli monessa suhteessa varustettu samalla tavalla kuin sen
-sisarlaiva; siinä oli pitkä metallitykki keskilaivassa ja pienempiä
-laidoilla. Laivaväen lukumäärässä oli kuitenkin melkoinen ero, sillä
-"Enterprisessä" oli miehistöä ainoastaan kuusikymmentä matruusia.
-Samoin kuin useimpia muita amiraalilaivan saattoaluksia sitäkin
-käytettiin kuljettamaan milloin muonalähetyksiä, milloin amiraalin
-virkailmoituksia. Vähin, kun sitä ei tarvittu muualla, sitä voitiin
-käyttää niinkin tärkeihin tehtäviin kuin hellän rakkauskirjeen
-viemiseen kauniille neidolle. Sitä paitsi on selvää, että sillä oli
-sama tehtävä kuin muillakin hänen majesteettinsa laivoilla; senkin oli
-näet määrä polttaa, upottaa ja hävittää mitä vihollisten omaa se vain
-tiellään kohtasi, mutta kun se tavallisesti kuljetti virkakirjeitä,
-joiden todellista tärkeyttä ei luonnollisesti tiedetty, se ei
-sellaisilla asioilla ollessaan saanut poiketa määrätystä suunnastaan.
-
-Edvard Templemore poikkesi kuitenkin silloin tällöin hiukan suunnasta
-ja oli äsken kunniakkaan kahakan jälkeen valloittanut sorean
-kaapparialuksen, ryöstölaivan. Siitä urotyöstä hän odotti
-virkaylennystä, mutta amiraali arveli hänen olevan vielä liian nuori ja
-antoi niin ollen ensimmäisen avoimen paikan omalle veljenpojalleen,
-joka -- sen amiraali oli unohtanut -- oli vielä nuorempi.
-
-Edvard nauroi kuullessaan Port Royaliin tullessaan tuosta
-nimityksestä, ja amiraali, joka oli odottanut, että nuori mies olisi
-vastoinkäymisestään nyrpeä, oli niin tyytyväinen nähdessään hänen
-iloisen ilmeensä, että pyhästi lupasi varata Templemorelle ensimmäisen
-avoimen paikan; mutta senkin lupauksensa hän unohti kokonaan, koska
-Edvard sattui olemaan pitkällä risteilyllä kun jälleen tuli paikka
-avoimeksi.
-
-Luutnantti Templemore oli nyt ollut melkein kaksi vuotta "Enterprisen"
-päällikkönä ja tyytynyt nurisematta kohtaloonsa, koska hänellä oli
-iloinen luonne ja hän vietti mielensä mukaista onnellista elämää. Herra
-Witherington hemmotteli häntä liiaksikin. Edvard sai niin paljon rahaa
-kuin vain tahtoi ja hänellä oli huvituksia runsaasti.
-
-Muiden hauskuuksien ohella hän oli joutunut auttamattomasti rakkauden
-pauloihin. Kerran ollessaan matkalla Windward-saarille, hänen oli
-onnistunut auttaa espanjalaista laivaa, jossa matkusti Puerto Ricon
-uusi kuvernööri perheineen, ja suostunut viemään heidät maihin tuolle
-saarelle. Siitä hyvästä englantilainen amiraali oli saanut kohteliaan
-kirjeen, joka päättyi siihen kohtuulliseen toivotukseen, että hänen
-ylhäisyytensä amiraali eläisi tuhat vuotta, ja samalla siinä oli kutsu
-Edvard Templemorelle käydä heitä tervehtimässä milloin hyvänsä hän
-sattui kulkemaan ohi. Tämä kutsu oli samanlainen tyhjä kohteliaisuus
-kuin kuvernöörin amiraalille lausuma toivotus. Mutta asia oli niin,
-että kuvernöörillä oli yksi ainoa, hyvin kaunis tytär, jota
-huolellisesti vartioivat vanha hoitajatar sekä munkki, jonka hoitoon
-kaikki kuvernöörin talossa tehdyt synnit uskottiin, ja Edvard oli ollut
-niin harhaoppinen, että oli rakastunut tuohon katoliseen tyttöön.
-
-Tyttö oli tosiaankin hyvin kaunis ja lisäksi kiihkeätunteinen niin kuin
-kaikki espanjalaiset naiset. Ne muutamat päivät, jotka hän yhdessä
-isänsä kanssa oleskeli kuunarissa, riittivät herättämään rakkauden
-liekin niin hehkuvissa olennoissa kuin Clara d'Alvarez ja Edvard
-Templemore olivat. Munkki oli jätetty vuodon saaneeseen laivaan, kun
-kuunarissa ei voitu saada hänelle eikä hoitajattarelle tilaa, ja tytön
-isällä don Felix de Matos de Cobas de Manila d'Alvarezilla oli liian
-paljon tekemistä sikaristaan, jotta olisi joutanut pitämään tytärtään
-silmällä.
-
-Heidän noustuaan maihin Edvard Templemore kutsuttiin heidän
-varsinaiseen asuntoonsa, joka ei ollut kaupungissa, vaan hymyilevän
-lahden rannalla saaren eteläpuolella. Kaupunkitaloa käytettiin
-ainoastaan virkahuoneistona sekä suurimmissa juhlatilaisuuksissa;
-siellä oli liian kuuma asua, ja kuvernööri oleskelikin siellä
-ainoastaan muutamia tunteja päivässä.
-
-Edvard viipyi saarella lyhyen aikaa ja lähtiessään hän sai isältä
-mainitun englantilaiselle amiraalille osoitetun kirjeen ja tyttäreltä
-lujan uskollisuuden vakuutuksen.
-
-Kun Edvard lähetettiin risteilyretkelle, kuten aina tapahtui kun ei
-ollut mitään muuta tekemistä, hän kysyi amiraalilta, eikö hänen, jos
-hän sattumalta joutuisi Puerto Ricon lähelle, pitäisi jättää
-espanjalaiselle kuvernöörille jokin vastaus tämän kirjeeseen, ja
-amiraali, joka ymmärsi, kuinka tärkeätä oli ylläpitää hyvää sopua
-vieraiden valtojen kanssa, havaitsi kysymyksen aiheelliseksi ja antoi
-hänelle kirjeen toimitettavaksi. Toinen tapaaminen oli tytön puolelta
-vielä sydämellisempi kuin ensimmäinen, vaikka hurskas munkki ja vanha
-hoitajatar katselivat sitä karsain silmin.
-
-Varovaisuus olikin tarpeen, ja kun salassa pitäminen antaa rakkaudelle
-vain lisää tenhoa, Clara sai Edvardilta kaukoputken ja pitkän kirjeen,
-jossa ilmoitettiin, että hän saapuu niin usein kuin vain on mahdollista
-kuunarillaan saaren eteläpuolelle ja odottaa siellä ikkunasta merkkiä
-osoitukseksi siitä, että Clara on huomannut hänen aluksensa. Seuraavana
-aamuna hän tulee sitten veneellään maihin ja kohtaa Claran sovitulla
-paikalla. Tuo kaikki oli ihastuttavaa, ja Edvardin oli kuluneena vuonna
-onnistunut kolme, neljä kertaa kohdata lemmittynsä, ja aina hän oli
-lukemattomia kertoja vaihtanut uskollisuudenlupauksia Claran kanssa,
-eikä heitä ollut kukaan huomannut. He olivat sopineet niin, että Clara
-luopuu kodistaan ja isästään sekä uskoo onnensa englantilaisen,
-harhaoppisen miehen käsiin.
-
-Ihme kyllä amiraali ei huomannut mitään kummallista siinä, että
-"Enterprise" pistäytyi niin usein Puerto Ricossa, vaikka Edvardin
-täytyi näyttää laivan päiväkirja joka kerran sieltä palatessaan. Mutta
-amiraali oli tyytyväinen, kun hän oli valmis muun tehtävän puutteessa
-lähtemään aluksellaan risteilylle. Hänen päiväkirjansa tuotiin maihin
-ja jätettiin kokoonkäärittynä ja sinetöitynä amiraalin adjutantille.
-Adjutantti työnsi ne luotaan eikä välittänyt niistä sen enempää, ja
-Edvardilla oli aina jokin juttu valmiina istuutuessaan amiraalin
-vieraana tämän päivällispöytään. "Enterprise" oli saanut määräyksen
-mennä joutuin Antiguaan, ja kun Edvard piti tuota matkaa sopivana
-tilaisuutena päästä Clara d'Alvarezia tervehtimään, hän ohjasi
-paluumatkalla laivansa saaren eteläpuolelle niemen edustalle. Pian hän
-näki valkoisen uutimen, joka oli päästetty liehumaan ulos ikkunasta.
-
--- Siinä se on, herra luutnantti, sanoi nuori kadetti, joka seisoi
-hänen vieressään. -- Edvard oli käynyt paikalla niin usein, että
-"Enterprisen" koko väki tiesi hänen hellät tunteensa. Näyttää
-rauhanlippua.
-
--- Älkää puhuko tyhmyyksiä, herra Warren, vastasi Edvard nauraen. Miten
-te tämän asian tiedätte?
-
--- Arvaan vain siitä, mitä on tapahtunut, mitä vasta tapahtuu, ja
-tunnen ruumiissani, että minun on mentävä maihin teidän kanssanne tänä
-iltana ja odotettava teitä ensi yönä.
-
--- Se on mahdollista, mutta käskekää vetää haruskeulapurjeen
-jalusnuorat kireämmälle; meidän on nyt mentävä niemen taakse.
-
-Kadetti oli oikeassa; samana iltana, juuri ennen pimeän tuloa hän meni
-päällikkönsä kanssa maihin.
-
--- Vielä kerran, rakas Clara! sanoi Edvard ottaen rakastetultaan pois
-tämän pitkän hunnun ja sulkien hänet syliinsä.
-
--- Niin, Edvard, vielä kerran, mutta pelkään, että tämä kerta on
-viimeinen; kamarineitoni Inez on ollut kovin sairaana ja ripittäytynyt
-isä Ricardolle. Minua niin pelottaa, että hän on kauhistuksissaan --
-hän luuli kuolevansa -- tunnustanut kaiken. Nyt hän on paranemaan päin.
-
--- Miksi luulet hänen tunnustaneen munkille kaiken?
-
--- Et tiedä miten hupakko hän on sairaana ollessaan. Meidän uskontomme
-on erilainen kuin teidän.
-
--- Niin on, mutta minä opetan sinulle paremman.
-
--- Ole vaiti, Edvard, noin et saa puhua. Pyhä neitsyt, jos isä Ricardo
-kuulisi! Luulen varmaan, että Inez on juorunnut, sillä munkki katselee
-minua niin ankarasti mustilla silmillään. Ja eilen hän huomautti etten
-ole ripittäytynyt pitkään aikaan.
-
--- Käske hänen hoitaa omat asiansa.
-
--- Mutta sehän juuri onkin hänen asiansa. Eilen illalla minun täytyi
-tunnustaa hänelle syntini. Juttelin koko joukon, mutta sitten hän iski
-silmänsä minuun oikein ankarasti kysyen, olinko kertonut kaiken.
-Vapisin sanoessani että olin, sillä se oli valhetta.
-
--- Minä tunnustan syntini ainoastaan Luojalleni ja rakkauteni vain
-sinulle. Tee sinä samoin, rakas!
-
--- Minä tottelen sinua puoleksi; rakkauttani en tunnusta.
-
--- Syntejä ei sinulla ole lainkaan; siis tottelet neuvoani
-kokonaisuudessaan.
-
--- Vaiti, Edvard, noin et saa puhua! Meillä on kaikilla syntejä, ja
-voi, miten hirmuinen synti onkaan, että minä rakastan sinua, joka olet
-harhauskoinen! Pyhä neitsyt, anna minulle anteeksi, mutta minä en voi
-voittaa sitä.
-
--- Jos se on ainoa syntisi, rakas, voin empimättä antaa sinulle
-synninpäästön.
-
--- Älä laske leikkiä, Edvard, vaan kuule minua. Jos Inez on
-tunnustanut, he hakevat minua aina täältä, emmekä siis voi tavata
-toisiamme ainakaan tällä paikalla. Tunnethan sen pienen lahden, joka on
-tuolla kallion takana? Se ei ole paljon kauempana, ja siellä on luola,
-jossa voin odottaa sinua. Tästä lähtien meidän on kohdattava toisemme
-siellä.
-
--- Niin, tehdään niin, rakas. Mutta eikö se ole liian lähellä rantaa?
-Etkö pelkää veneen miehistöä, joka aivan varmasti silloin näkee sinut?
-
--- Mutta voimmehan poistua kauemmaksi rannasta. Pelkään ainoastaan isä
-Ricardoa ja neitsyt Mariaa. Vanhurskas taivas! Jos isäni tietäisi
-tämän, olisimme hukassa, ainaiseksi erotettuja. Ja Clara nojasi päätään
-Edvardin olkaan ja vuodatti suuria kyyneleitä.
-
--- Meillä ei ole mitään pelättävää, Clara. Hiljaa, kuulin ritinää
-oranssipuiden takaa. Kuule!
-
--- Niin, niin, kuiskasi Clara hätäisesti, siellä on joku. Mene, rakas
-Edvard mene!
-
-Clara juoksi hänen luotaan ja kiiruhti pois lehtokujaa pitkin. Edvard
-katsoi myös parhaaksi poistua, riensi kapeaa ja kivistä polkua viidakon
-läpi ja oli pian rannassa veneessään.
-
-"Enterprise" palasi pääasemalle ja Edvard ilmoittautui amiraalille.
-
--- Minulla on työtä teille, luutnantti Templemore. Teidän täytyy heti
-valmistautua lähtemään kuunarillanne jälleen merelle. Olemme löytäneet
-teille arvoisenne vastustajan.
-
--- Toivon, että tapaan hänet, herra amiraali, vastasi luutnantti.
-
--- Niin minäkin toivon, sillä jos voitte antaa hyvän kertomuksen tästä
-jutusta, se tuo teille ylennyksen. Merirosvokuunari, joka on kauan
-häirinnyt turvallisuutta Atlantilla, on nähty Barbadosin kohdalla, ja
-"Amalia" on ajanut sitä takaa, mutta näyttää siltä, ettei ainoakaan
-laivastomme alus saavuta sitä, jollei kenties "Enterprise". Sittemmin
-merirosvoalus on vielä vallannut kaksi Länsi-Intiassa kulkevaa laivaa
-ja sen on nähty purjehtivan ne mukanaan Guayanan rannikkoa kohti. Aion
-nyt antaa teille lisää väkeä kolmekymmentä miestä ja lähettää teidät
-ajamaan sitä.
-
--- Kiitoksia, herra amiraali, vastasi Edvard, ja hänen kasvonsa
-loistivat ihastuksesta.
-
--- Kuinka pian voitte olla valmiina? kysyi amiraali.
-
--- Huomisaamuna.
-
--- Oivallista! Sanokaa herra Hadleylle, että hän jättää minulle väkeä
-koskevat määräykset sekä teidän purjehdusmääräyksenne, niin
-allekirjoitan ne. Mutta muistakaa, luutnantti Templemore: teillä on
-vaarallinen otus pyydystettävänä. Olkaa varovainen; urhoollinen te
-kyllä olette, sen jo tiedän.
-
-Edvard Templemore lupasi kaiken, niin kuin useimmat ihmiset tekevät
-sellaisessa tilaisuudessa, ja seuraavana iltana "Enterprise" oli jo
-kaukana aavalla merellä ja kiiti eteenpäin täysin purjein.
-
-
-
-
-MAIHINNOUSU
-
-
-Señor Cumanoksen maatila, johon hän ja hänen perheensä sekä Francisco
-heidän seurassaan olivat vetäytyneet maaelämää viettämään, ulottui
-Magdalena-joen suusta monta mailia jokea vastavirtaan. Siellä oli
-hedelmällistä lietemaata, leveä alue viljavia niittymaita, joilla
-käyskenteli suuria karjalaumoja. Asuinrakennus oli ainoastaan noin
-sadan metrin päässä kauniin joen rannasta, ja kapea mutta syvä lahti
-pisti läheisimpiin ulkorakennuksiin saakka.
-
-Mutta señor Cumanoksella oli vieläkin arvokkaampia tiluksia. Noin
-kahdeksan mailia ylempänä, Jambranon kaupungin läheisyydessä, hänellä
-oli kultakaivos, joka viime aikoina oli ollut sangen antoisa.
-Kultapitoinen sora ja lietemaa tuotiin sieltä veneillä jokea alas ja
-huuhdottiin pikku lahdelman rannalla ulkorakennuksissa.
-
-Jalosukuisen espanjalaisen maatilalla oli työväkeä satakunta henkeä;
-osa työskenteli huuhtomoissa, osa oli varsinaista palvelusväkeä.
-
-Kun Francisco oli ollut tilalla jonkin aikaa, hän sai luottamustoimen
-señor Cumanoksen töiden ylikaitsijana ja osoitti ansaitsevansa tuon
-tärkeän toimen niin hyvin, että häntä pidettiin perheen jäsenenä.
-
-Eräänä aamuna Francisco taas meni huuhtomoihin avaamaan niiden pienten
-kannellisten veneiden luukkuja, jotka olivat juuri kultasoralastissa
-saapuneet Jambranosta. Kaivoksen päällysmies lukitsi näet aina veneiden
-säiliöt lähettäessään ne matkaan, ja señor Cumanoksella oli avaimet.
-Silloin yksi työnjohtajista kertoi tuntemattoman aluksen laskeneen
-edellisenä päivänä ankkuriin joen suulle. Varhain aamulla se oli
-nostanut ankkurin ja näytti pyrkivän nyt vuoroin maalle päin, vuoroin
-jälleen merelle.
-
--- Arvattavasti se on matkalla Cartagenasta, tuumi Francisco.
-
--- Valgame Dios, sitäpä en usko, herra! sanoi Diego. -- En olisi
-pitänyt lukua koko asiasta, mutta minusta tuntuu oudolta, että Giacomo
-ja Pedro, jotka lähtivät eilen illalla tavalliseen tapaansa
-kalastamaan, eivät ole palanneet, vaikka heidän on tapana tulla
-takaisin ennen puolta yötä.
-
--- Todellakin! Se on kummallista. Eivätkö he ole koskaan ennen olleet
-poissa niin kauan?
-
--- Eivät koskaan, herra, ja he ovat kalastaneet yhdessä seitsemän
-vuotta.
-
-Francisco ojensi avaimet miehelle, joka aukaisi luukut ja antoi ne
-takaisin.
-
--- Tuossa se on! tämä huudahti samassa. Noin neljän mailin päässä pisti
-niemen kärjen takaa äkkiä näkyviin laivan keulapurje. Francisco katseli
-laivaa tuokion ja lähti sitten suoraan asuinrakennukseen virkkamatta
-enää sanaakaan.
-
--- No, Francisco, sanoi señor Cumanos hämmentäen lusikallaan pientä
-suklaakuppiaan, mitä uutta tänä aamuna?
-
--- "Nuestra Señora del Carmen" ja "Aguilla" ovat tulleet. Minä olin
-juuri avaamassa luukut. Tuolla niemen edustalla näkyy olevan laiva jota
-sietää tarkastaa, ja minä tulin hakemaan kaukoputkea.
-
--- Sietää tarkastaa! Miksi?
-
--- Siksi, etteivät Giacomo ja Pedro, jotka eilen illalla lähtivät
-kalastamaan, ole palanneet takaisin eikä heistä ole sen koommin
-kuulunut mitään.
-
--. Sepä merkillistä! Mutta mitä tuolla laivalla on sen asian kanssa
-tekemistä?
-
--- Siihen kysymykseen vastaan sitten, kun olen saanut katsoa laivaa
-tarkemmin, sanoi Francisco, joka oli ottanut kaukoputken ja veti sitä
-paraikaa ulos kotelosta. Hän nojautui ikkunanpieleen ja tarkasti hetken
-laivaa sanaakaan virkkamatta.
-
--- Niin, elävän Jumalan nimessä, se on "Kostaja" eikä mikään muu! hän
-huudahti laskien kaukoputken kädestään.
-
--- Mitä sanotte? kysyi señor Cumanos kiivaasti.
-
--- Se on merirosvokuunari "Kostaja" niin totta kuin elän! Señor
-Cumanos, teidän täytyy heti ryhtyä puolustustoimiin. Tiedän että he
-ovat jo kauan aikoneet tulla tälle suunnalle, josta he odottavat hyviä
-saaliita. Kalastajienne katoamisesta päättelen, että he ovat eilen
-illalla lähettäneet veneitään vakoilemaan ja silloin saaneet nuo miehet
-siepatuksi vangiksi.
-
--- Lienette oikeassa, vastasi señor Cumanos miettiväisen näköisenä, jos
-nimittäin voimme edellyttää, että aivan varmasti tunnette sen
-merirosvolaivaksi.
-
--- Tunnenko? Señor Cumanos, tunnen siinä joka hirren, jok'ikisen
-lankunpätkän; ei ole sitä köydenpätkää eikä väkipyörää, jota en siinä
-tuntisi. Neljän mailin päähän saatan tällaisella kaukoputkella erottaa
-jok'ainoan seikan, mikä erottaa sen takilan muista laivoista. Voin
-vannoa, että se on "Kostaja", toisti Francisco vielä kerran tarkastaen
-kuunaria kaukoputkella.
-
--- Entä jos he hyökkäävät kimppuumme?
-
--- Meidän täytyy puolustautua ja karkottaa heidät pois. He tulevat
-epäilemättä yöllä veneillä maihin. Jos he purjehtisivat tänne
-kuunarilla päiväsaikaan ja laskisivat ankkuriin tähän vastapäätä, ei
-meillä olisi toivoa menestyksestä. Mutta heillä ei ole aavistustakaan
-siitä, että minä olen täällä ja että heidät tunnetaan, ja luulen, että
-he aikovat karata kimppuumme vasta illalla.
-
--- Mitä siis ehdotat, Francisco?
-
--- Ehdotan, että lähetämme kaikki naiset don Teodoron luo -- sinnehän
-on ainoastaan viisi mailia -- ja kutsumme kaikki miehet kokoon niin
-pian kuin mahdollista. Jos varustamme talon murroksilla, olemme
-kylliksi voimakkaat ajamaan heidät pakosalle. He eivät voi tuoda maihin
-enempää kuin yhdeksänkymmentä tai sata miestä, koska aina täytyy jättää
-muutamia kuunaria vahtimaan, ja meillä on miehiä ihan yhtä paljon.
-Olisi kai parasta luvata väelle palkinto, jos he käyttäytyvät hyvin.
-
--- Olette oikeassa. Mutta meillä on täällä kultasoraa.
-
--- Parasta jättää se tänne. Veisi liian paljon aikaa siirtää sitä
-muuanne, ja jäisimme niitä miehiä vaille, joiden haltuun kulta
-uskottaisiin. Huuhtomot on jätettävä autioiksi, ja kaikki, millä on
-jotakin arvoa, on vietävä sieltä pois. Luultavasti he sytyttävät majat
-tuleen. Joka tapauksessa meillä on vielä riittävästi aikaa, jos heti
-ryhdymme toimiin.
-
--- No niin, Francisco, uskon päällikkyyden ja kaikki toimenpiteet
-teidän huoleksenne. Menen itse señora Isidoran puheille. Lähettäkää
-sana väelle ja puhukaa heille. Luvatkaa palkintoja. Tehkää ja käskekää,
-niin kuin hyväksi näette.
-
--- Toivon voivani osoittaa ansaitsevani luottamuksenne, vastasi
-Francisco.
-
--- Caramba! huudahti vanha herra lähtiessään huoneesta, olipa totta
-tosiaan onni, että te olette täällä; muuten meidät kai olisi kaikki
-tyynni murhattu vuoteisiimme.
-
-Francisco lähetti sanan maatilan päällysmiehille, ilmoitti, mitä hänen
-arvelunsa mukaan oli odotettavissa ja kertoi heille suunnitelmansa.
-Sitten kutsuttiin kokoon kaikki muutkin. Ja Francisco selitti, ettei
-kenelläkään ollut odotettavana armoa, jos merirosvot pääsivät voitolle,
-sekä toiselta puolen, mitä palkintoja señor Cumanos antaisi heille, jos
-he täyttäisivät velvollisuutensa.
-
-Espanjalaiset ovat luonnostaan urhoollisia, ja Franciscon innostamina
-he päättivät puolustaa maatilaa viimeiseen saakka.
-
-Señor Cumanoksen taloa oli verraten helppo puolustaa tällaiselta
-hyökkäykseltä; oli näet odotettavissa ainoastaan kivääritulta. Muurit,
-jotka olivat kivestä, muodostivat suorakaiteen; yläkerrassa oli parveke
-ja useita ikkunoita, mutta alakerroksessa ainoastaan kaksi ikkunaa.
-Porttia lukuunottamatta ei tuossa osittain espanjalaiseen, osittain
-maurilaiseen tyyliin tehdyssä rakennusryhmässä ollut maan rajassa
-ainoatakaan aukkoa.
-
-Jos vain hyökkääjät voitaisiin estää tunkeutumasta rakennuksen
-alaosaan, nämä joutuisivat taistelemaan kovin epäedullisissa
-olosuhteissa. Sen vuoksi tukittiin ensin alakerroksen ikkunat, niiden
-kohdalle kasattiin suuret joukot kiviä lattiasta kattoon ja peräseinään
-saakka, ja samalla ryhdyttiin kaikkiin mahdollisiin valmistuksiin,
-jotta portti saataisiin yöksi lujasti teljetyksi. Tikapuita nostettiin
-pystyyn parvekkeelle, joka vahvistettiin melkein rinnan korkeudelta
-kivääritulta kestäväksi.
-
-Iltapäivällä Isidora-rouva ja talon muut naiset lähetettiin don
-Teodoron luo, ja señor Cumanos suostui Franciscon pyynnöstä ja señora
-Isidoran kiihkeistä rukouksista lähtemään heidän mukaansa. Hän kutsui
-väkensä kokoon, ilmoitti uskoneensa päällikkyyden Franciscolle ja
-lausui toivovansa, että he täyttäisivät velvollisuutensa, puristi
-sitten Franciscon kättä ja oli pian ratsastavan seurueensa mukana
-kadonnut metsään jokea reunustavien kapeiden niittymaiden taakse.
-
-Kiväärejä ja ampumavaroja oli runsaasti. Muutamat miehet pantiin
-valamaan luoteja, toiset puhdistamaan pyssyjä, jotka olivat pitkät ajat
-olleet käyttämättöminä. Ennen iltaa oli kaikki valmiina. Jokainen mies
-oli saanut aseet ja ampumavaroja, ja Francisco ehti jälleen pitää
-silmällä kuunaria, joka oli päivällä purjehtinut ulommaksi maasta,
-mutta lähestyi nyt jälleen rannikkoa. Puoli tuntia ennen hämärän tuloa
-se kääntyi kolmisen mailin päässä rannikosta ja lasketteli suoraan
-merelle.
-
--- He aikovat tänä iltana hyökätä kimppuumme, sanoi Francisco. Siitä
-olen melkein varma. He ovat hinanneet ylös nokka-harustaljat ja
-valmistautuneet laskemaan parkassin vesille.
-
--- Antaa heidän vain tulla, herra, kyllä he täältä saavat kuuman
-löylyn, vastasi Diego, joka oli alipäällikkönä.
-
-Pian oli niin pimeä, ettei laivaa voinut enää erottaa. Francisco ja
-Diego käskivät kaiken väen asuinrakennukseen; sen ovi oli lujasti
-teljetty ja sitä vasten oli kasattu muutamia isoja kallionlohkareita,
-joita oli vieritetty eteiseen. Viisi miestä Francisco oli asettanut
-joen rannalle noin sadan metrin päähän toisistaan pitämään silmällä,
-milloin rosvojen veneet lähestyivät. Kello oli kymmenen illalla, kun
-Francisco ja Diego laskeutuivat tikapuita myöten ulos ikkunasta ja
-menivät tarkastamaan vartijoita.
-
--- Herra, sanoi Diego heidän tultuaan joen rannalle, mihin aikaan
-luulette noiden roistojen aikovan koettaa onneaan?
-
--- Sitä on vaikea sanoa. Jos heillä on päällikkönä sama mies kuin minun
-ollessani laivassa, ei mitään tapahdu ennen kuin kuu on laskenut. Mutta
-jos päällikkö on joku toinen, he eivät kenties ole niin varovaisia.
-
--- Pyhä neitsyt! Oletteko te, herra, joskus ollut tuossa laivassa?
-
--- Olen kyllä, ja pitkän aikaa, mutta en ollut siellä omasta
-tahdostani. Jollen olisi ollut siellä, en olisi nyt tuntenut sitä
-"Kostajaksi".
-
--- Aivan niin, herra. Meidän tulee kiittää pyhimyksiä siitä, että
-kerran olette ollut merirosvona.
-
--- Olisi ollut parempi, etten olisi koskaan joutunut sellaiseen
-seuraan, vastasi Francisco hymyillen. Minä olen nähnyt niin kauheita
-juttuja tapahtuvan tuossa laivassa, että niitä muistellessa veri vielä
-hyytyy suonissani.
-
-Francisco kuvaili Diegolle eräitä hirmutöitä, joita oli nähnyt
-"Kostajassa", ja hän oli juuri keskellä kertomusta, kun sieltä minne
-kauimpana oleva vartija oli asetettu, kuului kiväärinlaukaus.
-
--- Varohan, Diego! Yhä likempää kuului nyt merkkejä, että veneet olivat
-aivan lähellä, ja muutaman minuutin kuluttua kaikki vartijat saapuivat
-ilmoittamaan, että merirosvot soutivat paraikaa jokea ylös kolmella
-veneellä ja olivat neljännesmailin päässä valkamasta.
-
--- Diego, mene ylös isoon rakennukseen katsomaan, että siellä on kaikki
-järjestyksessä! Minä viivyn täällä vähän aikaa. Älkää ampuko, ennen
-kuin minä tulen!
-
-Diego ja vartijat poistuivat, ja Francisco jäi yksin rannalle.
-
-Kohta kuului selvästi airojen loiskinaa, ja Francisco koetti tarkata,
-kuuluisiko mitään puhetta. Veneiden lähestyessä hän saattoi erottaa
-Hawkhurstin äänen. Vartijoiden merkkilaukaukset olivat ilmaisseet
-rosvoille, että heidän tulonsa oli huomattu ja että he luultavasti
-saisivat kokea vastarintaa; ei siis tarvinnut enää pysytellä hiljaa.
-
--- Lakatkaa soutamasta, pojat! Lakatkaa soutamasta! huusi Hawkhurst.
-
-Yhdessä veneessä lakattiin soutamasta ja heti sen jälkeen toisissakin.
-
-Francisco saattoi nyt selvästi erottaa kaikki kolme venettä noin
-kaapelinmitan päässä, ja miesten äänet kuuluivat selvästi pitkin vettä
-tähtikirkkaassa, hiljaisessa yössä.
-
--- Tässä on pieni lahti, joka ulottuu tuolla ulompana oleviin
-rakennuksiin asti, puhui Hawkhurst. Eikö siellä olisi parempi nousta
-maihin? Rakennukset voivat olla meille suojana, jollei niitä ole jo
-miehitetty.
-
--- Aivan niin, vastasi ääni, josta Francisco heti tunsi puhujan
-Kainiksi.
-
--- Hän elää siis, ajatteli Francisco. Hänen verensä ei ole vielä minun
-omallatunnollani.
-
--- Vedelkää taas, pojat! komensi Hawkhurst.
-
-Veneet kiitivät lahdenpohjaan ja Francisco riensi takaisin
-päärakennukseen.
-
--- Nyt, pojat! sanoi hän, kiiveten sukkelaan tikapuita ylös. Nyt meidän
-täytyy osoittaa rohkeutta ja päättäväisyyttä. Joudumme tekemisiin
-hurjanrohkeiden miesten kanssa. Tunsin kapteenin ja ensimmäisen
-perämiehen äänen, joten ei ole enää epäilystäkään; tulijat ovat
-varmasti merirosvoja. Veneet ovat jo lahdessa ja rosvot aikovat astua
-maihin majojen takana. Vetäkää ylös tikapuut ja laskekaa ne
-parvekkeelle, mutta älkää ampuko ennen kuin voitte tähdätä tarkasti.
-Hiljaa nyt, miehet. Tuossa ne tulevat.
-
-Merirosvot näkyivät lähenevän tiheänä rykelmänä majoilta päin. Kun
-heitä oli mahdotonta koettaa torjua muualta kuin kuistin puolelta,
-jossa ei ollut tilaa kuin kahdeksalle tai kymmenelle miehelle,
-Francisco käski, että jokaisen miehen tuli ammuttuaan väistyä syrjään
-panostamaan kivääriä antaakseen tilaa toisille.
-
-Kun merirosvot olivat puolitiessä majojen ja asuinrakennuksen välillä,
-Francisco komensi miehensä ampumaan. Merirosvot alkoivat myös ampua,
-nostivat suuren huudon ja hyökkäsivät eteenpäin Hawkhurst ja Kain
-etunenässä. Kun espanjalaiset eivät aluksi voineet laukaista enempää
-kuin tusinan verran kiväärejä kerrallaan, vihollinen luuli heidän
-mieslukuaan paljon pienemmäksi kuin se todella oli ja ryhtyi kohta
-toisenlaisiin keinoihin.
-
-Rosvot hajaantuivat puoliympyrään kuistin eteen ja pitivät yllä
-alituista, kiusallista tulta Franciscon joukkoa vastaan, joka vastasi
-ampumiseen neljännestunnin ajan. Mutta kun kaikki kiväärit vähitellen
-joutuivat mukaan leikkiin, merirosvot huomasivat pian, että heillä
-olikin edessä vaarallisempi vihollinen kuin he ensin olivat luulleet.
-
-Nyt oli tullut aivan pimeä, ja oli mahdotonta erottaa mitään muulloin
-kuin äkillisten salamoiden välähtäessä kivääreistä. Kain ja Hawkhurst
-jatkoivat ampumistaan ja heidän onnistui päästä rakennuksen vierelle
-kuistin alle. He tarkastivat portteja ja ikkunoita ja huomasivat kohta,
-että oli varsin vähän toivoa päästä murtautumaan niistä sisään. Sen
-sijaan he havaitsivat heti, että heidän väkensä oli hyvässä suojassa
-kuistin alla, jonka puisen lattian läpi saattoi lisäksi ampua ylhäällä
-olevia vihollisia. Hawkhurst riensi pois ja palasi kohta takaisin
-mukanaan puolet miesjoukostaan. Pian saattoi huomata, kuinka tehokas
-tämä temppu oli. Merirosvojen luodit tunkeutuivat lattialautojen läpi
-ja haavoittivat pahasti monta espanjalaista, ja Franciscon täytyi
-vihdoin käskeä väkensä vetäytyä huoneisiin ja ampua ikkunoista.
-
-Mutta tästäkin taistelutavasta oli pian luovuttava, kun rosvot
-sytyttivät palamaan kuistin rutikuivat puiset kannatinpylväät. Liekit
-luikertelivat vähitellen ylöspäin pylväitä pitkin, kiertyivät käärmeinä
-niiden ympäri ja nuoleskelivat kohta rintavarustusta. Vihdoin oli koko
-kuisti tulessa, mistä oli suuri etu hyökkääjille, jotka nyt saattoivat
-nähdä talon puolustajat. Monta oli kaatunut ja haavoittunut. Savu ja
-kuumuus kävivät niin sietämättömiksi, ettei yläkerrassa voinut enää
-olla, vaan kaikki vetäytyivät Franciscon kehotuksesta pohjakerrokseen.
-
--- Mitä nyt on tehtävä, herra? kysyi Diego huolestuneen näköisenä.
-
--- Mitäkö tehtävä? vastasi Francisco. Kuisti on poltettu, siinä kaikki.
-Talo ei syty tuleen, sehän on pelkkää kiveä; katto voisi mahdollisesti
-syttyä, mutta tässä me nyt kaikki olemme, enkä saata huomata rosvojen
-päässeen sen kauemmaksi kuin olivat alussa. Niin pian kuin kuisti on
-palanut kokonaan, menemme taas tuonne ylös ja alamme ampua ikkunoista.
-
--- Kuulkaa, herra, nyt ne koettavat murtaa porttia.
-
--- Voivathan koetella sitä hetkisen aikaa. Portti heidän olisi pitänyt
-murtaa ollessaan kuistin alla, jolloin me emme heitä nähneet. Kun se on
-palanut loppuun, voimme torjua heidät. Minä menen tuonne ylös katsomaan
-miten asiat ovat.
-
--- Älkää herra, siitä ei ole mitään hyötyä. Miksi antautuisitte vaaraan
-nyt, kun tuli loimottaa niin kirkkaasti?
-
--- Sitä minun juuri täytyy mennä katsomaan. Kuule, Diego, toimita
-kaikki haavoittuneet pohjoisen puoleiseen huoneeseen; siellä he ovat
-parhaiten turvassa, eivätkä ole muiden tiellä.
-
-Francisco nousi kiviportaita yläkerrokseen. Huoneet olivat täynnä savua
-eikä hän voinut erottaa mitään. Luoti suhahti hänen ohitseen, ja hän
-meni ikkunaan etsien suojaa pylvään takaa.
-
-Liekit eivät enää loimunneet yhtä raivokkaina eikä kuumuus ollut enää
-niin sietämätön kuin äsken. Pian ilmaisi pariin kertaan toistuva
-rytinä, että kuisti oli romahtanut maahan. Francisco katsoi ulos
-ikkunasta. Rakennuksen eteen oli varissut hehkuvaa tuhkaa ja
-hyökkääjien täytyi hetkeksi vetäytyä takaisin. Kuistista ei ollut
-jäljellä muuta kuin muurin ikkunoiden yläpuolelle asetettujen
-poikkihirsien palavat tyngät sekä kannatinpylväiden hehkuvat
-jäännökset.
-
-Mutta savu hälveni alhaalla, ja pari kiväärin laukausta ilmaisi, että
-Francisco oli huomattu.
-
--- Katto on pelastunut, hän ajatteli vetäytyen takaisin ikkunasta.
-Meille on varmasti vain eduksi, että kuisti on nyt poissa.
-
-Oli vaikea saada selville, mitä merirosvot nyt aikoivat tehdä. Hetken
-perästä he lakkasivat ampumasta ja Francisco palasi kumppaniensa luo.
-Savu oli vähitellen haihtunut ja Franciscon väki saattoi asettua
-entisille paikoilleen yläkertaan; mutta kun rosvot eivät jatkaneet
-ampumista, eivät hekään tietysti voineet tehdä mitään, koska ainoastaan
-kiväärinlaukausten välähtäessä saattoi erottaa vihollisen. Ei kuulunut
-uutta hyökkäystä porttia eikä alakerran ikkunoita vastaan ja Francisco
-koetti turhaan arvata, mitä rosvoilla oli mielessä.
-
-Melkein puoli tuntia kului jännittyneessä odotuksessa. Muutamat
-espanjalaiset jo luulivat, että merirosvot olivat peräytyneet
-veneilleen ja menneet matkoihinsa, mutta Francisco tunsi vastustajansa
-paremmin. Mitään muuta hän ei saattanut tehdä kuin pysytellä ylhäällä
-ja tuon tuostakin katsoa ulos nähdäkseen mitä siellä puuhattiin. Diego
-ja pari muuta miestä jäivät yläkertaan hänen luokseen, muut lähetettiin
-alas turvaan.
-
--- Pyhä Francisco! Tämä on ollut kauhea yö, herra! Kuinka kauan vielä
-kestää, ennen kuin päivä koittaa? sanoi Diego.
-
--- Ainakin kaksi tuntia, vastasi Francisco. Mutta sitä ennen on
-taistelu ratkaistu.
-
--- Pyhimykset olkoot meille armolliset: Katsokaa eivätkö ne tule
-tuolla?
-
-Francisco tirkisti ulos pimeyteen majoihin päin ja huomasi joukon miehiä
-hiipimässä taloa kohti. Vielä muutama silmänräpäys, niin hän saattoi
-erottaa heidät ihan selvästi.
-
--- Aivan niin, olet oikeassa, Diego. He ovat tehneet tikapuita ja
-aikovat rynnätä sisään ikkunoista. Kutsu kaikki väki ylös. Nyt tulee
-ankara kahakka.
-
-Espanjalaiset riensivät yläkertaan ja miehittivät huoneen, jonka
-suojana kuisti oli ollut ja jossa oli etupuolella kolme ikkunaa joelle
-päin.
-
--- Saammeko nyt ampua, herra?
-
--- Ei, ei! Älkää ampuko, ennen kuin he ovat aivan lähellä. Heitä ei voi
-kiivetä yhdellä kertaa useampia kuin kaksi joka ikkunaan. Muistakaa
-nyt, pojat, että teidän on tapeltava urhoollisesti, sillä he eivät
-säästä henkeänne, eivät tunne armoa eikä sääliä.
-
-Samassa pistivät karkeatekoisten tikapuiden päät näkyviin joka
-ikkunasta. Tikkaat oli kyhätty kokoon häthätää, mutta ne olivat lujaa
-tekoa ja olivat melkein yhtä leveät kuin ikkunatkin. Kuului kova huuto,
-sitten rosvot kiipesivät yhtaikaa ylös kaikkia tikapuita myöten.
-
-Francisco seisoi keskimmäisen ikkunan kohdalla, kun Hawkhurst ilmestyi
-ikkunaan sapeli kädessä. Hän löi syrjään häntä kohti ojennetun
-kiväärin, ja luoti suhahti ohi kehenkään sattumatta. Vielä askel, niin
-hän olisi ollut sisällä, mutta nyt Francisco laukaisi ja luoti
-tunkeutui Hawkhurstin vasempaan olkaan. Rosvo kohotti oikeaa kättään,
-mutta ennen kuin hän oli ehtinyt tarttua kiinni toista kertaa, karkasi
-rohkea espanjalainen kivääreineen hänen kimppuunsa ja tyrkkäsi hänet
-syrjään, niin että hän horjahti taaksepäin ja vei pudotessaan mukanaan
-kaksi toveriaan, jotka olivat hänen jäljessään kiivenneet tikapuille.
-
-Francisco tunsi Hawkhurstin äänestä ja käsitti, ettei hänen
-haavoituttuaan tätä ikkunaa vastaan suunnatulla hyökkäyksellä ollut
-enää mitään merkitystä; hän riensi siis vasempaan ikkunaan. Siltä
-suunnalta hän oli kuullut Kainin äänen tämän kehottaessa miehiään.
-
-Hän oli arvannut oikein: Kain oli ikkunassa ja koetti raivata itselleen
-tietä, mutta Diego ja muutamia muita rohkeita miehiä oli edessä.
-Merirosvokapteenilla oli kuitenkin vyö täynnä pistooleja, ja hän oli jo
-menestyksellisesti laukaissut niistä kolme. Diego ja kaksi hänen
-luotettavinta miestään oli haavoittunut, ja muut, joiden olisi
-ollut vastustettava Kainin rynnäkköä, pelkäsivät kovasti hänen
-jättiläiskokoaan. Francisco syöksyi hänen kimppuunsa, mutta mitäpä niin
-nuoren miehen voimat olisivat voineet Kainin jättiläisruholle.
-Kuitenkin hän sai tartutuksi vasemmalla kädellään Kainin kurkkuun ja
-tähtäsi häntä pistoolilla, kun toisen pistoolin leimaus jonkun Kainin
-toverin ampuessa äkkiä valaisi kirkkaasti Franciscon kasvot juuri kun
-tämä huusi: -- Veri verestä! Se riitti. Nähdessään tuon -- niin kuin
-luuli -- yliluonnollisen ilmestyksen merirosvopäällikkö päästi
-kauhistuneen huudon ja romahti tainnoksissa tikapuilta maahan kuistin
-vielä palavien jäännöksien joukkoon.
-
-Molempien päälliköiden joutuminen taistelukyvyttömiksi ja
-espanjalaisten urhea vastarinta tukahdutti hyökkääjien innon. He
-alkoivat horjua ja peräytyivät vihdoin vieden mukanaan haavoittuneensa.
-Espanjalaiset hurrasivat; Francisco etunenässä he ajoivat merirosvoja
-takaa tikapuita myöten ja muuttuivat nyt vuorostaan hyökkääjiksi.
-Merirosvot peräytyivät kuitenkin hyvässä järjestyksessä, hitaasti,
-askel askelelta ja yhä ampuen estäen siten espanjalaisia pääsemästä
-aivan likelle, kunnes he olivat ehtineet veneilleen. Silloin he tekivät
-uuden hyökkäyksen, jolloin syntyi ankara käsikähmä.
-
-Mutta rosvot olivat menettäneet paljon väkeä eikä heidän rohkeutensa
-ollut enää entisellään, kun he eivät nähneet päällikköään. Hawkhurst
-oli kuitenkin taas pystyssä ja antoi käskyjä yhtä tyynesti kuin
-tavallisesti. Hän huomasi Franciscon, syöksyi tämän kimppuun, tarttui
-hänen kaulukseensa ja raastoi hänet rosvojen joukkoon.
-
--- Otetaan ainakin tämä mukaan! huusi Hawkhurst, heidän verkalleen
-peräytyessään veneisiin. Franciscon kimppuun kävi useita miehiä, ja
-hänet paiskattiin veneeseen. Samassa kaikki veneet pyrkivät rosvojen
-hurjasti soutaessa espanjalaisten luotituiskua pakoon. Espanjalaiset
-ajoivat näet heitä takaa pitkin joenrannikkoa yhä ampuen.
-
-
-
-
-TAPAAMINEN
-
-
-Alakuloisina merirosvot palasivat laivaan. Kuunariin jääneet, jotka
-olivat odottaneet saavansa lastata siihen kultaharkkoja, saivatkin
-ottaa vastaan ainoastaan haavoittuneita, ja moni kumppani makasi
-kuolleena rannalla. Päällikkö oli murheellinen ja synkkämielinen.
-Hawkhurst oli pahasti haavoittunut, hänet oli vietävä kannen alle heti
-laivaan tultua. Ainoa saalis oli heidän entinen toverinsa Francisco,
-jonka Hawkhurst viimeiseksi työkseen käski panna rautoihin. Veneet
-nostettiin laivaan hiljaisuuden ja synkeän mielialan vallitessa.
-Kuunari tarvitsi sitten kaikki purjeensa, ja aamun sarastaessa
-espanjalaiset näkivät sen kaukana saaresta purjehtimassa pohjoiseen
-päin.
-
-Kuunarissa levisi nopeasti huhu, että Francisco oli ollut syynä
-rosvojen häviöön, ja vaikka se olikin vain arvelu, heillä oli kuitenkin
-hyvät syyt epäluuloihin ajatellessaan, etteivät espanjalaiset olisi
-mitenkään tienneet varustautua taistelemaan, jollei Francisco olisi
-tuntenut merirosvolaivaa. Epäluulot muuttuivat pian lujaksi
-vakaumukseksi. Siitä syystä rupesi moni merirosvo vihaamaan häntä
-katkerasti ja he odottivat vahingoniloisina hetkeä, jolloin hänet
-surmattaisiin. Vangiksi oton he katsoivat vain rangaistuksen
-alkusoitoksi.
-
--- Hiljaa, herra Francisco! sanoi syvä ääni ihan sen arkun vieressä,
-jolla Francisco nukkui. Tämä kääntyi katsomaan ja näki vanhan ystävänsä
-neekerin.
-
--- Kas vain, Pompeius. Oletteko kaikki vielä laivassa?
-
--- Ei olla kaikki, vastasi neekeri pudistaen päätään. Muutama kuollut
--- muutamat mennä tiehensä -- neljä neekeri vain jäljellä. Herra
-Francisco, kuinka te tule takaisin? Kaikki luule, että te kuoli. Minä
-sano ei, ei kuollut -- on noitakeino -- on kirja!
-
--- Se noitakeino minulla on vielä jäljellä, vastasi Francisco ja otti
-esille Raamatun takkinsa taskusta. Omituista kyllä Francisco itse tunsi
-jonkinlaista taikauskoista luottamusta Raamattuun, ja hän oli pannut
-sen povitaskuunsa ennen kuin merirosvot tekivät hyökkäyksen.
-
--- Se hyvin hyvä, herra Francisco, silloin te turvassa varmaan. Tässä
-tule Johnson... hän kovin ilkeä mies. Minä mene pois.
-
-Kain oli mennyt kajuuttaansa mielentilassa, jota tuskin voi kuvailla.
-Hän oli suunnattomasti hämmästynyt. Huolimatta Franciscon luodista
-saamastaan haavasta hän ei olisi koskaan sallinut Hawkhurstin jättää
-poikaa maihin sellaiseen paikkaan, jossa ei ollut odotettavana muuta
-kuin surkea kuolema. Vaikka nuoren miehen uhkarohkeus oli häntä
-suututtanut, hän kuitenkin rakasti tätä paljon enemmän kuin itsekään
-aavisti; ja kun hän oli toipunut haavastaan ja kuullut, minne Francisco
-oli jätetty, hän oli nuhdellut Hawkhurstia niin kiivaasti ja
-katkerasti, ettei Hawkhurst ollut unohtanut eikä antanut anteeksi sitä.
-Nälkään nääntyneen nuorukaisen kuva kummitteli alinomaa Kainin silmissä
-ja teki hänet onnettomaksi. Hänen rakkautensa Franciscoon oli kasvanut
-kymmenkertaiseksi nyt kun nuorukainen oli, niin kuin hän luuli,
-ainaiseksi mennyt häneltä, eikä sen jälkeen ollut kertaakaan nähty
-Kainin hymyilevän. Hän kävi yhä synkemmäksi ja rajuluontoisemmaksi,
-niin että miehet vapisivat hänen ilmestyessään kannelle.
-
-Franciscon salaperäinen ilmaantuminen esiin niin pitkän ajan perästä ja
-semmoisessa maapallon osassa, jossa ei olisi hevin voinut luulla hänen
-olevan, teki Kainiin lannistavan vaikutuksen. Kun hänet talutettiin
-veneeseen, hänen ajatuksensa olivat vielä sekaisin ja vasta sitten, kun
-he jo olivat ihan laivan luona, hän huomasi nuorukaisen todellakin
-olevan aivan lähellään. Ja mielellään hän olisi syleillyt ja suudellut
-tätä, sillä Francisco oli Kainista arvokkaampi saalis kuin kaikki
-Intian aarteet. Yksi hyvä, yksi ainoa jalo tunne eli vielä Kainin
-rinnassa. Vaikka hän oli syyllistynyt kaikkiin rikoksiin mitä suinkin
-saattaa ajatella, vaikka hänen kätensä olivatkin veren tahraamat ja hän
-itse sotakannalla koko maailmaa vastaan, tuo tunne leimusi kuitenkin
-puhtaana hänen sielussaan, eikä sitä voinut tukahduttaa. Mahdollisesti
-siitä olisi voinut tulla se majakkatuli, joka opastaisi hänet takaisin
-katumuksen ja hyveen tielle.
-
-Mutta toisiakin tunteita tunkeutui merirosvokapteenin mieleen. Hän
-tunsi Franciscon mielenlujuuden ja päättäväisyyden. Jollakin
-selittämättömällä ja hänen mielestään yliluonnollisella tavalla
-Francisco oli saanut tiedon äitinsä kuolemasta. Kenties hänen
-rakkautensa kohtasi nuorukaisen puolelta vihaa ja epäluuloa? Hän oli
-liiankin varma siitä, että niin kävisi. Silloin pääsi hänen synkkä raju
-luonteensa voitolle ja hän tahtoi kostaa Franciscon hyökkäyksen. Mutta
-hänen kummastuksensa tämän ilmestyessä jälleen näkyviin oli tavaton ja
-hän vapisi Franciscon nähdessään, ikään kuin nuorukainen olisi ollut
-hänen syyttäjänsä ja tuomarinsa. Siten hän siirtyi ajatuksissaan
-kauheasta äärimmäisyydestä toiseen, kunnes vihdoin rohkaisi mielensä ja
-lähetti noutamaan Franciscoa.
-
-Päällikön käskyn toimitti mustapartainen, tylynnäköinen mies, jota
-Francisco ei ennen ollut kuunarissa nähnyt. Francisco vapautettiin
-kahleista ja vietiin kajuuttaan. Kapteeni nousi ja sulki oven.
-
--- Tuskinpa uskoin enää näkeväni täällä sinua, Francisco, sanoi Kain
-aluksi.
-
--- Ettepä tietenkään luullut, vastasi Francisco. Mutta nyt olen jälleen
-vallassanne ja voitte tyydyttää kostonhimonne.
-
--- Minulla ei ole mitään sellaisia ajatuksia, enkä olisi suinkaan
-sallinut sinua päästettävän maihin, jos vain olisin tiennyt siitä
-ennakolta. Niin tälläkään hetkellä, juuri kun yrityksemme on rauennut
-tyhjiin sinun takiasi, en tunne lainkaan vihaa sinua kohtaan, vaikka
-käy vaikeaksi suojella sinua toisten raivolta. Olen vilpittömästi
-iloinen nähdessäni sinut hengissä; katkerasti olen surrut kuolemaasi.
-
-Ja Kain ojensi kätensä.
-
-Mutta Francisco laski käsivartensa ristiin rinnalle ja oli vaiti.
-
--- Onko sinun niin vaikea antaa minulle anteeksi? sanoi kapteeni.
-Tiedäthän, että puhun totta.
-
--- Luulen, kapteeni Kain, että puhutte totta; olette siksi rohkea mies,
-ettette valehtele. Omasta puolestani annan teille anteeksi kaiken mikä
-on mahdollista; mutta käteenne en voi tarttua.
-
--- Mitä sinä vielä vaadit? Eikö meistä voi jälleen tulla ystävät?
-Sinulla on valta mennä mihin tahdot. Kas niin, Francisco tartu käteeni
-ja unohda mitä on tapahtunut!
-
--- Samaanko käteen, joka kenties on tahrautunut äitini vereen! huudahti
-Francisco. En koskaan!
-
--- Asia ei ole niin, niin totta kuin Jumala elää! huudahti Kain
-kiivaasti. Ei! Ei, aivan niin pahasti ei asia sentään ole. Vihapäissäni
-satutin tosin käteni äitiisi, myönnän sen. En tahtonut tehdä hänelle
-pahaa, mutta tahtomattani tulin tehneeksi, ja hän kuoli. Niin on asia
-todellisuudessa. Totta on myös, että itkin häntä, sillä rakastin häntä
-niin kuin nyt sinua. Se oli minulle kamala, katkera isku, jatkoi Kain
-puhuen kuin itsekseen, nojaten päätään käteensä ja lyhyeksi hetkeksi
-unohtaen Franciscon läsnäolon. Se teki minusta sen mikä nyt olen, se
-teki minut kovasydämiseksi. -- Francisco, jatkoi Kain kohottaen
-päätään, merirosvo en ollut, niin kauan kuin äitisi eli. Kirous on
-pääni päällä; niitä, joita rakastan eniten, minun täytyy kohdella
-huonoimmin. Rakastin äitiäsi enemmän kuin mitään muuta, ja kuitenkin
-tein hänelle paljon pahaa ja tulin syypääksi hänen kuolemaansa. Lähinnä
-äitiäsi, jonka muistoa rakastan ja kunnioitan ja jota ajatellessani
-sydämeni heltyy -- olen rakastanut sinua, ja kuitenkin olen kohdellut
-sinua pahoin. Sinä vastustit minua ja siinä teit oikein. Jos olisit
-ollut väärässä, en olisi pitänyt siitä lukua; mutta juuri se että olit
-oikeassa sai minut hurjistumaan. Sinun rukouksesi päivällä, äitisi
-rukoukset unissa...
-
-Franciscon sydän heltyi. Jollei Kain katunutkaan tekojaan, hän oli
-kuitenkin murtunut.
-
--- Säälin teitä sielustani ja sydämestäni.
-
--- Sinun pitää tehdä vielä enemmän, Francisco, sinun pitää tulla
-ystäväkseni, sanoi Kain, ojentaen jälleen kätensä.
-
--- En voi puristaa kättänne; se on liiaksi veren tahraama, vastasi
-Francisco.
-
--- Niin, niin, samaa olisi äitisikin sanonut. Mutta kuule minua,
-Francisco, jatkoi Kain hiljentäen ääntänsä kuiskaukseksi, jottei kukaan
-kuulisi heitä. Olen väsynyt tähän elämään -- kenties murheissani siitä,
-mitä olen tehnyt, aion luopua siitä -- minulla on kätkössä suuria
-rikkauksia, eikä kukaan muu kuin minä itse tiedä missä ne ovat. Sano
-minulle, Francisco, emmekö lähde molemmat pois laivasta ja rupea
-elämään onnellista elämää tekemättä kenellekään mitään pahaa? Sinä
-saat osuuden kaikesta mitä minulla on. Sano, oletko tyytyväinen
-ehdotukseeni?
-
--- Minusta tuntuu hyvältä kuulla, että te, kapteeni Kain, aiotte luopua
-laittomasta elämästänne. Mutta ottaisinko osan teidän rikkauksistanne?
-Sitä en voi, sillä ne on hankittu väärällä tavalla.
-
--- Niitä ei voi jättää takaisin omistajilleen, mutta haluan tehdä
-niillä hyvää. Aion todellakin tehdä niin. Minä -- tahdon -- katua. Ja
-jälleen hän ojensi kätensä.
-
-Francisco oli kahden vaiheilla.
-
--- Niin totta kuin Jumala minua auttakoon, kadun rikoksiani! Minä
-kadun, Francisco! huudahti merirosvopäällikkö.
-
--- Ja minä annan kristittynä teille kaiken anteeksi, vastasi Francisco.
-Antakoon Jumala myös teille anteeksi!
-
--- Amen! vastasi Kain juhlallisesti ja kätki kasvonsa käsiinsä.
-
-Siinä asennossa hän oli muutamia minuutteja, ja Francisco katseli häntä
-äänettömänä. Vihdoin kapteeni otti kädet kasvoiltaan, ja Franciscon
-hämmästykseksi hänen silmänsä olivat aivan kosteat ja poskella näkyi
-kyynel. Francisco ei enää odottanut, että käsi uudelleen ojennettaisiin
-hänelle, vaan meni kapteenin luo, tarttui hänen käteensä ja puristi
-sitä sydämellisesti.
-
--- Jumala siunatkoon sinua, poika! Jumala siunatkoon sinua, poika!
-Jumala siunatkoon sinua! sanoi Kain. Jätä minut nyt yksin!
-
-Francisco meni jälleen kannelle sydän keventyneenä ja kiitollisena.
-Hänen ilmeestään huomasivat heti kaikki, ettei häntä ollut tuomittu
-rangaistukseen, ja useat, jotka aikaisemmin eivät olleet uskaltaneet
-katsoa häneen, tervehtivät häntä nyt. Se mies, joka oli päästänyt hänet
-kahleista, oli Hawkhurstin käskyläisiä eikä tiennyt miten käyttäytyä,
-mutta Francisco, joka huomasi hänet, viittasi kädellään että hän menisi
-kannen alle, ja mies teki niin. Heti huomattiin, että Franciscolla oli
-jälleen sananvaltaa laivassa, ja ensimmäisen todistuksen antoi siitä
-uusi toinen perämies ilmoittamalla hänelle, että ylähangan puolella oli
-näkyvissä purjelaiva.
-
-Francisco otti kaukoputken katsellakseen vierasta alusta lähemmin. Se
-oli hyvin varustettu kuunari, jolla oli kaikki purjeet levällään. Koska
-hän ei halunnut kenenkään muun menevän kajuuttaan, hän meni sinne itse,
-koputti ovelle, ennen kuin astui sisään ja ilmoitti, että laiva oli
-näkyvissä.
-
--- Kiitos, Francisco! Sinun pitää nyt joitakin päiviä hoitaa
-Hawkhurstin virkaa -- sitä ei kestä kauan -- äläkä luule, että aion
-enää anastaa ainoatakaan alusta. En enää hätyytä yhtäkään laivaa,
-vannon sen. Mutta tuo kuunari -- tiedän tarkalleen, mikä se on -- on
-risteillyt etsimässä meitä jonkin aikaa, ja vielä viikko sitten olin
-hyvin halukas kohtaamaan sen saadakseni vuodattaa vielä enemmän verta.
-Nyt aion tehdä mitä voin karttaakseni sitä ja päästäkseni itse pakoon.
-Enempää en voi tehdä. Itse en aio antautua vangiksi.
-
--- Siitä en voi teitä moittia. Lienee helppoa päästä erilleen
-hätyyttäjästä. "Kostaja" jättää kyllä kaikki muut jälkeensä.
-
--- Paitsi "Enterpriseä", sisarlaivaansa; mutta Jumalan nimessä tässä
-alkaa puhdas peli, jatkoi Kain, jonka taisteluinto taas heräsi
-silmänräpäykseksi. Minua pidettäisiin pelkurina, jos karttaisin
-taistelua. Älä kuitenkaan pelkää, Francisco. Olen antanut sanani ja
-aion sen pitää.
-
-Kain meni kannelle ja katseli vierasta laivaa kaukoputkella.
-
--- Niin, kyllä se epäilemättä on "Enterprise", hän sanoi kovalla
-äänellä, niin että merirosvot kuulivat hänen sanansa. Amiraali on vasta
-vasten lähettänyt sen merelle ja antanut siihen täysilukuisen
-miehistön, parhaat miehet mitä hänellä on. Mikä vahinko, että meillä on
-niin vähän väkeä!
-
--- Meitä on tarpeeksi monta, kapteeni, sanoi yksi rosvoista.
-
--- Niin kyllä, virkkoi Kain, jos olisi toivossa muuta kuin kova
-selkäsauna; mutta se olisi lorun loppu, enkä voi uhrata enempää väkeä
-kuin jo olen menettänyt. Valmiina kääntämään! hän jatkoi ja meni perän
-puolelle.
-
-"Enterprise" oli silloin vain noin neljän mailin päässä ja laski
-suoraan "Kostajaa" kohti, joka purjehti laitatuuleen. "Kostajan"
-kääntyessä "Enterprise" vähensi latvapurjeen ja luovasi ylös tuuleen
-sekä tuli sillä tavoin hyvän matkaa ylätuuleen "Kostajasta", joka nyt
-levitti kaikki purjeensa. Merirosvot, jotka olivat kyllästyneet
-tappelemiseen ja joita ei ollut innostamassa Hawkhurstin läsnäolo
-eivätkä päällikön kehotukset, olivat nyt yhtä innokkaita karttamaan
-taistelua kuin ennen sitä etsimään.
-
-Kumpikaan kuunari ei näkynyt alussa olevan toistaan parempi
-purjehtimisessa; puolen tunnin ajan molemmat kulkivat laitatuulta, ja
-kun Edvard Templemore toisen kerran mittasi välimatkan sekstantilla,
-hän ei voinut huomata voittaneensa edes kaapelinmittaa "Kostajalta".
-
--- Meidän on laskettava puoli piirua, sanoi Edvard lähimmälle
-miehelleen. Siihen meillä kyllä on varaa, meidän ei silti tarvitse
-joutua tuulen alapuolelle takaa-ajettavastamme.
-
-"Enterprise" laski puoli piirua, vauhti parani, ja välimatka lyheni
-runsaan neljännesmailin.
-
--- Rupeavat tavoittamaan, huomautti Francisco. Meidän täytyy laskea
-piirun verran.
-
-Niin tehtiin, ja "Kostaja" olisi voittanut takaisin, minkä oli
-menettänyt, jollei "Enterprise" olisi laskenut vielä enemmän.
-
-Tällä tavoin kumpikin kuunari muutteli suuntaansa, kunnes niiden asema
-oli muuttunut siten, että "Enterprise" nyt oli "Kostajan" oikean
-puoleisen peräpartaan kohdalla. Välimatka pysyi kuitenkin samana kuin
-ennen, noin kolmena ja puolena mailina, ja näytti siltä, että
-takaa-ajon täytyisi joka tapauksessa muodostua "Enterpriselle"
-pitkälliseksi ja väsyttäväksi. Viimeksi mainittu laski jälleen piirun
-päästäkseen lähemmäksi "Kostajaa". Molemmat kulkivat nyt itään päin.
-
-Noin tuntia ennen pimeän tuloa näkyi suoraan "Kostajan" keulan edessä
-toinen purjelaiva, joka selvästi huomattiin fregatiksi. Merirosvot
-säikähtivät, koska oli melkein varmaa, että laiva oli englantilainen
-risteilijä, ja siinäkin tapauksessa ettei asian laita olisi niin,
-heillä oli täysi syy otaksua, että uusi laiva tekisi puolestaan
-voitavansa auttaakseen heidän kiinniottamistaan. Fregatista oli
-nähtävästi huomattu molemmat kuunarit, sillä pian se levitti kaikki
-purjeet ja se kääntyi aina neljännestunnin perästä pysyäkseen entisessä
-asemassaan noihin toisiin nähden. "Enterprisestä", josta fregatti myös
-oli huomattu, alettiin ampua pitkällä tykillä ainoastaan siinä
-tarkoituksessa, että se huomattaisiin fregatissa, sillä "Kostaja" oli
-siksi kaukana, ettei tulella ollut lainkaan tehoa.
-
--- Tästä tulee kiusallinen juttu, huomautti Kain.
-
--- Ei ole enää tuntiakaan siihen kun tulee pimeä, vastasi Francisco; se
-yksin voi pelastaa meidät.
-
-Kain mietti silmänräpäyksen.
-
--- Pitkä tykki kuntoon, pojat! Me vastaamme ampumiseen ja nostamme
-Amerikan lipun, siitä saa fregatin päällikkö ainakin vähän
-ajattelemista, ja sitten yö saa tehdä loput.
-
-"Kostajan" pitkä tykki oli nyt kunnossa.
-
--- Minä en käyttäisi tätä tykkiä, huomautti Francisco. Se ilmaisee
-selvästi meidän vahvuutemme, ja silloin olisi mahdoton selittää, miksi
-pyrimme pakoon. Mutta jos ammumme laitatykeillä, on meidän tykistömme
-paukkeen ja tuon toisen kuunarin voimakkaampien laukausten välillä
-siksi suuri ero, että fregatissa ehkä uskotaan meidän laivaamme
-amerikkalaiseksi.
-
--- Se on totta, vastasi Kain, ja kun Amerikka elää nykyisin sovussa
-muun maailman kanssa, on vihollisemme tietysti merirosvo. Avatkaa
-oikean laidan tykkiportit! Pitäkää huoli, että lippu on kunnossa.
-
-"Kostaja" alkoi nyt ampua silloin tällöin muutamia laukauksia
-laitatykistöllään, mutta niiden pauke tuskin kantoi fregattiin asti.
-Sitä vastoin "Enterprisen" keskilaivatykin jyrinä kiiri kumeana pitkin
-merenpintaa ja ankarat pamaukset kuuluivat tuulen kantamina selvästi
-suureen laivaan, joka oli "Enterprisestä" tuulen alapuolella.
-
-Sellainen oli tilanne auringon vaipuessa aaltoihin, ja kohta esti
-pimeys näkemästä laivasta toiseen muutoin kuin yökaukoputkella.
-
--- Mitä arvelette? Mitä meidän on nyt tehtävä, kapteeni Kain? kysyi
-Francisco.
-
--- Olen päättänyt tehdä uhkarohkean yrityksen. Purjehdin fregatin luo
-ikään kuin etsiäkseni suojaa, ilmoitan, että tuo toinen laiva on
-merirosvo, ja pyydän apua. Sitten on oma asiani vetäytyä pois loukosta;
-kuu ei nouse ennen kuin kello yhden tienoissa.
-
--- Tosiaankin rohkea ja ovela juoni! Mutta jos fregatista ruvetaan
-meitä epäilemään, kun olemme heidän tykistönsä kantomatkalla?
-
--- Silloin käännämme sille selkämme. En pelkäisi sen pattereita, jollei
-tuota kuunaria olisi lähellä.
-
-Sen jälkeen kun pimeä oli tullut, "Kostaja" oli aivan fregatin
-vieressä. Kain vähennytti purjeita vain vähitellen, ikään kuin hänellä
-olisi ollut vähän väkeä.
-
--- Kuunari ohoi! Mikä on kuunarin nimi?
-
--- "Eliza of Baltimore" Cartagnesta, vastasi Kain ja luovi ylös
-sotalaivan suojanpuolelle, jonka jälkeen hän lisäsi: Tuo laiva, tuo
-tuolla kauempana, joka ajaa meitä takaa, on merirosvo. Lähetänkö veneen
-sinne fregattiin?
-
--- Ei tarvitse; pysytelkää likellämme.
-
--- Selvä on! vastasi Kain.
-
--- Valmis kääntämään! huudettiin nyt fregatista; ensimmäinen perämies
-puhalsi pilliin, ja muutaman silmänräpäyksen perästä laiva kääntyi jo
-toiselle kyljelle. "Kostaja" kääntyi myös ja pysytteli ihan lähellä
-fregattia.
-
-Sillä välin oli "Enterprise" pitämällä suuntansa muuttamattomana
-vähitellen joutunut tuulen alapuolelle. Edvard Templemore ja hänen
-miehistönsä ällistyivät suuresti nähdessään alusten liikkeet. He
-luulivat jo erehtyneensä ja arvelivat ettei se laiva, jota he olivat
-ajaneet takaa, ollutkaan merirosvoalus; sitten taas otaksuivat, että
-merirosvot olivat nousseet kapinaan päällikköään vastaan ja antautuneet
-fregatille. Edvard käänsi kuunarin laitatuuleen ja purjehti suoraan
-toisia kohti saadakseen selville miten asian laita todella oli.
-Fregatin päällikkö, joka oli pitänyt laivoja silmällä, hämmästyi nyt
-puolestaan yhtä suuresti -- niin kuin hän luuli -- merirosvojen
-rohkeutta.
-
--- Eihän tuo roisto vain aikone yrittää vallata meidän laivaamme! hän
-ihmetteli perämiehelle.
-
--- Ei ole takeita; tunnettehan, millainen hän on miehiään. Vakuutetaan,
-että hänellä on kolmesataa miestä laivassaan, siis juuri saman verran
-kuin meilläkin. Tai ehkä hän aikoo ampua meitä täydeltä laidalta ja
-sitten puikahtaa jälleen tuulen puolelle.
-
--- Joka tapauksessa meidän on oltava valmiit ampumaan, vastasi
-päällikkö. Oikean laidan tykit valmiiksi, niiden suutulpat pois!
-Käskekää ylähangan vahti kannelle.
-
-"Enterprise" oli nyt ihan lähellä fregattia tuulen puolella ja aikoi
-mennä sen ohi peränpuolelta ja siten luovata laitatuuleen.
-
--- Se ei vieläkään vähennä purjeita, sanoi perämies samassa, kun
-kuunari keula kohisten hyvää vauhtia ilmaantui tuulen puolelle noin
-kaapelinmitan päähän laivasta.
-
--- Se on täynnä miehiä, sanoi fregatin purjehdusupseeri, joka katseli
-sitä yökaukoputkella.
-
--- Ampukaa siihen laukaus! komensi päällikkö.
-
-Tykinlaukaus pamahti. Kun savu hälveni, huomattiin kuunarin
-etumärssypurjeen, jota juuri levitettiin, roikkuvan partaalla. Luoti
-oli osunut keulamastoon ja katkaissut sen.
-
-"Enterprise" tuli hetkeksi kykenemättömäksi jatkamaan matkaansa.
-
--- Kuunari ohoi! Mikä on kuunarin nimi?
-
--- Hänen majesteettinsa kuunari "Enterprise".
-
--- Lähettäkää heti tänne vene.
-
--- Selvä on!
-
--- Kutsukaa väki kannelle ja vähentäkää purjeita!
-
-Fregatin ala- ja prammipurje koottiin ja isomärssypurje käännettiin.
-
--- Lippu-upseeri, missä toinen kuunari on?
-
--- Toinen kuunariko? Tuossa aivan lähellä, vastasi lippu-upseeri, joka
-samoin kuin kaikki muut oli niin kiintynyt seuraamaan "Enterprisen"
-liikkeitä, että oli unohtanut pitää silmällä "amerikkalaisen" kuunarin
-puuhia. Hän oli vastannut umpimähkään ja hyppäsi nyt lippuarkulle
-katsomaan tarkemmin, missä kuunari oli. Mutta se ei ollutkaan enää
-näkyvissä! Kain, joka oli visusti tarkannut, mitä oli tapahtunut
-toisten laivojen kesken, jok'ikinen silmänräpäys valmiina pujahtamaan
-pakoon, oli kääntynyt niin pian kuin fregatti laukaisi tykkinsä toiseen
-kuunariin päin, ja lasketti nyt laitatuuleen kaikki purjeet levällään.
-Yökiikarilla saattoi kuunarin nähdä noin puolen mailin päässä fregatin
-perän takana ja silloin oivallettiin heti sen ovela juoni. Fregatti
-käänsi, lisäsi purjeita, antoi Edvardin palata takaisin kuunariinsa
-veneellään, jota ei ollut aikaa odottaa, kääntyi ja rupesi ajamaan
-karkulaista takaa. Mutta "Kostaja" oli pian siitä tuulen puolella ja
-aamun valjetessa siitä ei enää näkynyt jälkeäkään.
-
-Vihastuneena osakseen tulleesta menettelystä ja lujasti päättäen vaatia
-asiaa sotaoikeuteen Edvard Templemore oli seurannut fregatin perässä
-niin pian kuin saattoi jälleen levittää purjeet. Puolenpäivän aikaan
-hän tavoitti fregatin ja kaikki selvisi nyt täydellisesti. Vaikka oli
-harmillista, ettei merirosvoa saatu kiinni, olivat kaikki kuitenkin
-sitä mieltä, että hän oli rohkeudellaan ja kylmäverisyydellään
-ansainnut päästä pakoon. Huomattiin, että "Enterprisen" masto voitiin
-hät'hätää korjata ja lastoittaa puulastoilla niin, että kuunari
-kykenisi pian jatkamaan risteilyään. Fregatin salvumiehet lähetettiin
-"Enterpriseen", vauriot korjattiin kahdessa päivässä, ja sitten Edvard
-Templemore lähti jälleen etsimään "Kostajaa".
-
-
-
-
-EREHDYS
-
-
-"Kostaja" viiletti pohjoista kohti kaikki purjeet levällään. Se oli
-jättänyt takaa-ajajansa kauas taakseen, eikä pilkkuakaan ollut
-näkyvissä taivaanrannalla, kun Francisco, joka jälleen oli muuttanut
-asumaan päällikön kajuuttaan, seuraavana aamuna tuli kannelle. Vaikka
-Kain oli sitä vaatinut, hän oli kieltäytynyt ottamasta mitään
-päälliköntehtäviä ja piti itseään vain matkustajana tai vankina, joka
-kunniasanaansa vastaan sai vapaasti liikkua.
-
-Hän oli oleskellut kannella muutamia minuutteja, kun hän huomasi señor
-Cumanoksen väkeen kuuluvien kadonneiden kalastajien puhelevan
-keskenään. Miesten vangitseminen oli kokonaan haihtunut hänen
-muististaan, mutta nyt hän meni puhuttelemaan heitä. Suuri oli heidän
-hämmästyksensä heidän nähdessään hänet merirosvolaivassa, kunnes
-Francisco ilmoitti miten kaikki oli käynyt. He puolestaan kertoivat,
-mitä heille oli tapahtunut ja kuinka heitä oli koetettu pakottaa
-ilmaisemaan totuus kiduttamalla peukaloruuveilla -- he näyttivät
-hänelle peukalonsa. Franciscoa pöyristytti julma näky, mutta hän
-lohdutti heitä luvaten, että he pian pääsisivät palaamaan takaisin
-entisen isäntänsä luo.
-
-Mennessään jälleen perälle päin Francisco kohtasi kannella Hawkhurstin.
-Heidän katseensa iskivät yhteen vihasta säihkyen. Hawkhurst oli kalpea
-verenvuodosta ja nähtävästi vielä heikko, mutta hän oli kuullut, että
-kapteeni ja Francisco olivat tehneet julkisen sovinnon eikä hän voinut
-enää kauemmin jäädä vuoteeseen lojumaan. Hän tiesi myös että kapteeni
-oli karttanut ryhtyä taisteluun "Enterprisen" kanssa ja aavisti, että
-Kainin mielessä oli tapahtunut muutos muissakin suhteissa. Vaikka hän
-olikin sairas, hän päätti kuitenkin tarkoin valvoa, mitä tapahtui. Hän
-tunsi veristä vihaa niin Franciscoa kuin Kainiakin kohtaan ja odotti
-vain sopivaa tilaisuutta kostaakseen. Tällä hetkellä heidän valtansa
-oli kuitenkin liian suuri, mutta hän tunsi, että vielä koittaisi aika
-jolloin hänen vuoronsa olisi riemuita voitostaan.
-
-Francisco meni hänen ohitseen mitään sanomatta.
-
--- Olette jälleen vapaa kuten näen, sanoi Hawkhurst pilkallisesti
-hymyillen.
-
--- Siitä minun ei tarvitse kiittää ainakaan teitä, vastasi Francisco.
-Eikä siitäkään, että olen vielä hengissä.
-
--- Ei kylläkään, mutta luulen, että minä saan kiittää teitä luodista,
-joka on olkapäässäni, virkkoi perämies.
-
--- Niin saattekin, myönsi Francisco tyynesti.
-
--- Olkaa varma siitä, että maksan teille velkani korkoineen.
-
--- En lainkaan epäile, että teette niin jos joskus saatte siihen
-tilaisuuden. Mutta en pelkää teitä!
-
-Samassa kapteeni kiipesi kajuutanportaita kannelle. Hawkhurst kääntyi
-poispäin ja meni keulan puolelle.
-
--- Tuolla miehellä on paha mielessä sinua kohtaan, Francisco, lausui
-kapteeni hiljaa. Tiedän tuskin, kehen saatan luottaa, mutta häntä
-täytyy pitää silmällä. Hän lietsoo tyytymättömyyttä ja uppiniskaisuutta
-miesten keskuudessa ja on tehnyt niin jo jonkin aikaa. Eipä silti, että
-se merkitsisi mitään, jos hän vain pysyy aloillaan vielä vähän aikaa.
-Pian hän kyllä voi saada minun puolestani päällikkyyden tässä laivassa,
-mutta jos hän koettaa anastaa sitä ennen aikaansa...
-
--- Minä tiedän kehen voi luottaa, sanoi Francisco. Mennään pois
-kannelta.
-
-Francisco lähetti sanan Pompeiukselle ja antoi hänelle käskynsä
-päällikön läsnä ollessa. Kaikkien kummastukseksi Hawkhurst hoiti
-vahtivuoronsa jo samana yönä ja näytti ponnistuksista huolimatta päivä
-päivältä toipuvan haavastaan. Kului monta päivää, mitään erikoista ei
-tapahtunut, ja "Kostaja" purjehti kaiken aikaa samaan suuntaan. Mitä
-kapteeni tuumi, siitä ei kukaan saanut selkoa. Francisco oli ainoa,
-joka tiesi hänen suunnitelmistaan.
-
--- Vedestä alkaa olla puute, kapteeni, ilmoitti Hawkhurst eräänä
-aamuna. Riittääköhän sitä niin kauan kuin ehdimme määräpaikkaamme?
-
--- Kuinka moneksi päiväksi on vielä täysi vesivarasto?
-
--- Korkeintaan kahdeksitoista päiväksi.
-
--- Siinä tapauksessa meidän täytyy tulla toimeen puolella vesimäärällä.
-
--- Miehet haluavat tietää, mihin olemme menossa.
-
--- Ovatko he valinneet teidät tekemään tätä kysymystä?
-
--- Eivät oikeastaan valinneet, mutta minä itse haluan tietää sen,
-vastasi Hawkhurst röyhkeällä äänellä.
-
--- Kutsukaa väki kannelle, virkkoi Kain. Koska kuulutte tähän laivaan
-ja olette käskyvaltani alainen, saatte haluamanne tiedon samalla kertaa
-kuin muut.
-
-Rosvolaivan miehistö kokoontui peräkannelle.
-
--- Pojat, aloitti Kain, arvelen, että haluatte tietää, mihin olemme
-menossa. Kun meillä on niin paljon haavoittuneita laivassa ja niin
-paljon saalista ruumassa, on aikomukseni purjehtia Caicos-saarille,
-vanhaan tapaamispaikkaamme. Onko vielä muuta, mitä tahdotte kysyä
-minulta?
-
--- On, vastasi Hawkhurst. Tahdomme tietää, mitä aiotte tehdä tälle
-nuorelle miehelle, Franciscolle. Olemme jääneet vaille äärettömiä
-rikkauksia, jotka olivat jo melkein käsissämme; yhdeksän kuollutta jäi
-joukostamme ja kolmekymmentä haavoittunutta makaa vuoteessa. Siihen
-kaikkeen on Francisco syypää. Me vaadimme oikeutta!
-
-Useat merirosvot ilmaisivat yhteen ääneen olevansa samaa mieltä, ja
-monet huusivat tahtovansa oikeutta.
-
--- Hyvät ystävät, te vaaditte oikeutta, ja sitä saatte, vastasi Kain.
-Kaikki tunnette tuon nuorukaisen. Minä olen kasvattanut hänet pienestä
-poikapahasesta. Hän ei ole koskaan voinut tottua siihen elämään, jota
-me vietämme, ja on usein tahtonut erota meistä mutta sitä ei ole
-sallittu. Hän vaati minua vastuuseen meidän oman lakimme mukaan ja
-haavoitti minua, mutta en kuitenkaan vihaa häntä, sillä hänellä oli
-oikeus puolellaan. Jos olisin tiennyt, että hänet aiottiin jättää
-maihin nääntymään nälkään, en olisi koskaan sallinut sitä. Minkä
-rikoksen hän on tehnyt? Ei mitään. Jos hän on rikkonut, hän on rikkonut
-minua vastaan. Vaikka hän oli viaton, hänet tuomittiin kuolemaan, ja te
-itse vastustitte tuomiota. Eikö asia ollut niin?
-
--- Oli, vastasivat useimmat merirosvot.
-
--- Hän pelastui ikään kuin ihmeen avulla ja joutui hoitamaan toisen
-omaisuutta. Tämän omaisuuden puolustaminen ei ole rikos. Hän joutui
-vangiksi, ja nyt te vaaditte oikeutta. Sen te saatte. Jos otaksumme,
-että hänen täytyy hengellään sovittaa rikoksensa, niin onhan teillä
-tällä kertaa velvollisuus armahtaa hänet, koska te jo aikaisemmin
-tuomitsitte hänet syyttömänä ja jätitte hänet kuolemaan. Minä vaadin
-sitä, hyvät ystävät, enkä vaadi sitä ainoastaan hänen itsensä tähden,
-vaan suosionosoituksena päälliköllenne.
-
--- Siihen suostutaan, se on puhdasta peliä kaikki tyynni, huusi suurin
-osa miehistä.
-
--- Kiitos, hyvät ystävät! Palkinnoksi teidän myöntyväisyydestänne jaan
-osuuteni laivassa olevasta saaliista teille niin pian kuin tulemme
-Caicos-saarille.
-
-Hänen sanansa saivat miesten mielessä aikaan täydellisen muutoksen
-kapteenin eduksi, ja nekin, jotka ennen olivat pitäneet Hawkhurstin
-puolta, siirtyivät Kainin kannattajiksi. Hawkhurst oli sillä hetkellä
-kuin ilmetty paholainen.
-
--- Ottakoot ne, jotka suostuvat myymään itsensä, teidän kultanne, huusi
-hän; minä en sitä huoli. Veri verestä, sen tahdon saada, ja sanon
-teille ennakolta; pojan henki on minun. Minä tahdon ottaa sen, ja
-estäkää minua jos voitte, jatkoi perämies ja pui nyrkkiään ihan
-kapteenin kasvojen edessä.
-
-Mutta nyt nousi Kainillekin veri päähän. Silmänräpäyksessä hän
-oikaisihe suoraksi, tempasi käteensä sorkkaraudan ja iski Hawkhurstia
-niin että tämä kaatui pitkäkseen laivan kannelle.
-
--- Siitä saat, petturi! karjaisi Kain laskien jalkansa Hawkhurstin
-niskalle. Vetoan teihin, miehet. Ansaitseeko tämä mies enää olla
-perämiehenä täällä? Saako hän elää?
-
--- Ei! ei! huusivat merirosvot. Kuolkoon!
-
-Francisco astui silloin esiin. -- Hyvät ystävät, hän aloitti, olette
-myöntäneet päälliköllenne suosionosoituksen. Sallikaa minun nyt pyytää
-teitä antamaan tämän miehen elää. Muistakaa, kuinka usein hän on
-johtanut teidät voittoon ja kuinka urhoollinen ja luotettava hän on
-tähän saakka ollut. Muistakaa, että haava vielä vaivaa häntä ja että se
-on tehnyt hänen mielensä ärtyisäksi. Hän ei voi enää olla perämiehenä,
-sillä hän ei voi nauttia päällikkönne luottamusta, mutta antakaa hänen
-elää ja lähteä pois laivasta.
-
--- Olkoon menneeksi, jos suostutte siihen, sanoi Kain silmäillen
-väkeään.
-
-Rosvot myöntyivät. Hawkhurst kohosi verkalleen seisoalleen ja hänet
-autettiin hyttiinsä. Toinen perämies korotettiin ensimmäiseksi
-perämieheksi ja hänen seuraajansa vaali jätettiin miehistön tehtäväksi.
-
-Tämän tapauksen jälkeen vallitsi merirosvolaivassa kolmen päivän ajan
-järjestys ja rauha. Kain, joka nyt tiesi aivan varmasti miten hänen
-tuli menetellä, ilmoitti tuumansa Franciscolle, ja hänen aikeittensa
-vakuutena oli lahja, jonka hän oli antanut miehilleen luvattuaan heille
-oman osuutensa laivassa vielä olevasta saaliista.
-
-Kainin ja Franciscon välille kehittyi tuttavallinen, jopa sydämellinen
-suhde, mutta Franciscon äidistä ja omista entisistä elämänvaiheistaan
-Kain ei tahtonut koskaan puhua mitään. Kun Francisco useasti kyseli
-häneltä noita asioita, hän vastasi aina: -- Pian saat sen tietää, mutta
-et vielä. Rupeaisit vihaamaan minua liiaksi.
-
-"Kostaja" purjehti nyt heikossa myötäisessä pitkin Puerto Ricon
-rannikkoa. Saman päivän iltana, kun maata oli ilmestynyt näkyviin, tuli
-aivan tyven kuunarin ollessa kolmisen mailin päässä rannasta, ja uusi
-ensimmäinen perämies ehdotti, että hän menee veneellä maihin noutamaan
-vettä joensuusta, joka oli kaukoputkella huomattu. Koska asia oli
-tärkeä, Kain myöntyi ja vene lähti maata kohti lastinaan joukko tyhjiä
-vesilekkereitä.
-
-Nyt sattui niin, että "Kostaja" oli juuri vastapäätä saaren kuvernöörin
-don Alvarezin maatilaa. Clara oli huomannut kuunarin ja tavalliseen
-tapaansa ripustanut valkoisen liinan ikkunaan, sillä niin pitkän matkan
-päästä ei merimieskään olisi voinut erottaa "Kostajaa" "Enterprisestä".
-Clara oli sitten rientänyt rannalle rotkoon odottamaan Edvard
-Templemorea. Merirosvojen vene laski maihin juuri heidän
-tapaamispaikkansa kohdalla ja perämies hyppäsi rannalle. Clara juoksi
-vastaan, mutta ennen kuin hän oli huomannut erehdyksensä, perämies oli
-jo kopannut hänet syliinsä.
-
--- Pyhä neitsyt! Kuka te olette ja mitä aiotte tehdä? huusi tyttö
-koettaen riuhtoa itseään irti.
-
--- Olenpa vain mies, joka on kovin mieltynyt kauniisiin tyttöihin,
-vastasi perämies pidellen kiinni saalistaan.
-
--- Päästäkää irti, lurjus! huusi Clara. Tiedättekö kuka minä olen?
-
--- En tiedä, enkä siitä välitäkään, vastasi merirosvo.
-
--- Kenties kuitenkin välität, kun kuulet, että minä olen kuvernöörin
-tytär! huusi Clara koettaen työntää miestä luotaan.
-
--- Totta vieköön, olette oikeassa, kaunis neiti! Siitä minä todellakin
-välitän, sillä kuvernöörin tyttärestä saa aina runsaat lunnaat. Hei,
-pojat, auttakaapa tekin. Tämä on äksy ja uppiniskainen kuin muulivarsa.
-Älkää välittäkö vedestä, vaan heittäkää lekkeri takaisin veneeseen;
-tätä saalista emme saa millään muotoa päästää käsistämme.
-
-Clara huusi ja riuhtoi, mutta hänen suulleen sidottiin nenäliina ja
-hänet nostettiin veneeseen, joka lähti heti takaisin.
-
-Kun perämies palasi kuunariin ja kertoi, millaisen saaliin hän oli
-saanut, ihastuivat rosvot ikihyväksi, koska he toivoivat lisää
-ryöstörahoja. Kain ei tietenkään voinut tehdä vastaväitteitä, koska se
-olisi ollut vastoin hänen tapojaan. Hän käski viedä tytön kajuuttaan,
-nostatti veneen laivaan ja levitytti jälleen purjeet, koska alkoi taas
-tuulla.
-
-Sillä välin Francisco koetti lohduttaa Clara raukkaa vakuuttaen, ettei
-hänen tarvinnut pelätä mitään, ja lupasi suojella häntä.
-
-Tyttö parka itki aivan menehtyäkseen, kunnes Kain tuli kajuuttaan ja
-vahvisti Franciscon vakuutukset. Olihan vähän lohtua siitäkin, että
-tapasi ystäviä siellä, missä oli odottanut osakseen vain loukkauksia ja
-kaikenlaisia nöyryytyksiä -- Francisco oli näet ilmoittanut, että laiva
-oli merirosvoalus -- ja nuorukaisen ystävällisyys ja huomaavaisuus
-vaikutti tyttöön rauhoittavasti.
-
-Seuraavana päivänä hän ilmaisi Franciscolle minkä vuoksi hän oli mennyt
-rantaan ja erehtynyt laivoista. Francisco ja Kain lupasivat suorittaa
-lunnaat hänen puolestaan odottamatta, että isä lähettäisi ne, ja
-huvittaakseen tyttöä nuorukainen kuunteli hänen jutteluaan Edvard
-Templemoresta. Siitä aiheesta Claralla riitti aina puhumista, ja kohta
-Francisco tunsi heidän rakkaustarinansa.
-
-Mutta "Kostaja" ei ehtinyt tapaamispaikkaan niin aikaisin kuin oli
-aiottu, sillä tullessaan Puerto Ricon pohjoispuolelle se kohtasi
-englantilaisen fregatin, joka alkoi ajaa sitä takaa, ja "Kostajan"
-täytyi pyrkiä pakoon. Mutta kuunari purjehti huonommin peräntakaisessa
-tuulessa ja takaa-ajoa kesti kolme päivää, kunnes oli ehditty
-Bahama-saarten ohi.
-
-Merirosvot kärsivät kovaa juomaveden puutetta, niin että heidän oli
-pakko yhä vähentää annoksia. Fregatti, joka oli jäänyt yhä enemmän
-jälkeen, kun tuuli rupesi heikkenemään, oli vielä näkyvissä. Vihdoin
-tuuli lakkasi kokonaan ja oli tyventä kaksi päivää. Toisen päivän
-iltana fregatti lähetti veneensä tekemään hyökkäystä viiden mailin
-päässä olevaa kuunaria vastaan, mutta silloin alkoi tuulla pohjoisesta,
-ja "Kostaja" jätti fregatin kauas jälkeensä.
-
-Vasta seuraavana päivänä Kain uskalsi jälleen kääntää laivan etelään
-yrittääkseen hankkia vettä. Vihdoin se onnistuikin, vaikka perin
-vaivalloisesti ja aiheutti paljon ajanhukkaa, kun vettä oli vain
-niukasti.
-
-Sitä paitsi viivyttivät kuunaria vastatuuli ja merivirrat, niin että he
-vasta kolmen viikon kuluttua siitä, kun olivat lähteneet Puerto Ricon
-rannikolta, näkivät sen maan, joka ennen oli ollut heidän
-kokoontumispaikkansa.
-
-Edvard Templemore ja "Enterprise" olivat jääneet Etelä-Amerikan
-rannikolle etsimään "Kostajaa", joka oli niin merkillisellä tavalla
-livahtanut heidän käsistään.
-
-Edvard oli etsinyt kaikkialta ja suunnannut sitten matkansa
-Windward-saarille, etsien yhä vihollistaan. Hän oli tiedustellut
-jokaisesta laivasta, joka kohdattiin, mitä niissä tiedettiin
-"Kostajasta", mutta ei saanut kuulla mitään. Vihdoin hän saapui Puerto
-Ricon kohdalle.
-
-Nyt ei tosin ollut aikaa ajatella Claraa, mutta koska hän kerran oli
-menossa sinne päin, hän purjehti pitkin saaren rannikkoa, ja kun hänen
-aluksensa oli hämärän tullessa ihan kuvernöörin asuinpaikan edustalla,
-hän laski niin lähelle rannikkoa, että saattoi kaukoputkella tarkastaa
-ikkunoita. Sovittua merkkiä ei kuitenkaan näkynyt. Odotettuaan pimeän
-tuloon saakka hän jatkoi matkaansa aivan menehtymäisillään
-levottomuudesta ajatellessaan, että kuvernööri oli kai saanut kaiken
-tietoonsa. Mutta hän saapui paikalle kaksi päivää sen jälkeen kun Clara
-oli ryöstetty.
-
-Vielä hän yritti löytää rosvolaivan, ja tarkastettuaan kahden viikon
-aikana kaikki San Domingon satamansuut ja lahdelmat hän palasi Port
-Royaliin kaikkea muuta kuin iloisena.
-
-Sillä välin oli Claran ryöstö herättänyt Puerto Ricossa suurta
-hämmästystä, ja kun kuulusteltiin hänen kamarineitsyttään sekä
-tutkittiin häntä yhdessä vanhan hoitajattaren ja munkin kanssa, tuli
-Claran rakkaus selville. "Kostajan" ilmestyminen rannikolle samana
-iltana antoi tukea luulolle, että englantilainen meriväenluutnantti oli
-vienyt Claran mukanaan, ja don Alvarez lähetti heti Jamaicaan laivan
-viemään valitusta häntä kohdanneesta loukkauksesta ja vaatimaan tyttöä
-takaisin.
-
-Laiva saapui Port Royaliin muutamia päiviä ennen "Enterpriseä".
-Amiraali hämmästyi kovin, mutta lähetti hyvin kohteliaan vastauksen
-jossa sanottiin, että asiasta pidetään kuulustelu heti kun kuunari
-palaa satamaan ja että hän lähettää laivan tuomaan kuvernöörille
-ilmoitusta tutkimuksen tuloksista.
-
--- Niin, kylläpä tämä on kaunis juttu! harmitteli amiraali
-adjutantilleen. Minä lähetän tuon nuoren rajupään etsimään merirosvoa,
-ja hän tuhlaa aikaansa valloittaakseen kuvernöörin tyttären. Mutta ei
-tämä asia vielä tähän lopu.
-
--- Minä tuskin voin uskoa, että se on totta, herra amiraali, sanoi
-adjutantti, mutta epäilyttävältä se vain näyttää. Niin lyhyen
-tuttavuuden jälkeen...
-
--- Kukapa sen tietää, herra Hadley. Tuokaa tänne hänen
-laivapäiväkirjansa, tarkastetaan ne tyystin. Ehkäpä hän on jo pitkänkin
-aikaa pitänyt tuota tuttavuutta vireillä.
-
-"Enterprisen" päiväkirjat tarkastettiin, ja niissä esiintyi usein tuo
-kovan onnen Puerto Rico; saaren luona oli käyty jok'ikisellä
-risteilymatkalla, jopa silloinkin kun kuunarilla oli ollut tärkeitä
-tiedonantoja vietävänään.
-
--- Asia näyttää selvältä, sanoi amiraali. Hiton veitikka, kun saattoi
-minut tällaiseen pulaan! Eipä silti; mitäpä se minua koskee, jos hän
-vain nai tytön, mutta rangaistuksen määräykseni rikkomisesta annan joka
-tapauksessa. Asetan hänet sotaoikeuteen, se on varmaa.
-
-Adjutantti ei vastannut; hän tiesi kyllä, ettei amiraali ajatellutkaan
-vakavissaan sotaoikeutta.
-
--- "Enterprise" on laskenut ankkuriin, herra amiraali, ilmoitti
-adjutantti pari päivää myöhemmin amiraalin istuessa aamiaispöydässä.
-
--- Entä missä luutnantti Templemore on?
-
--- Odottaa kuistilla. Hänelle on kerrottu, mistä häntä syytetään, ja
-hän vakuuttaa, ettei siinä ole perää. Uskon häntä, sillä hän näyttää
-olevan aivan murtunut siitä, mitä on täällä kuullut.
-
--- Odottakaa hetki. Oletteko tarkastanut hänen laivapäiväkirjansa?
-
--- Olen, herra amiraali. Hän näyttää olleen Puerto Ricon edustalla
-viime kuun 19. päivänä, mutta espanjalainen kuvernööri sanoo
-kirjeessään, että "Enterprise" on käynyt siellä ensin seitsemäntenä- ja
-sitten yhdeksäntenätoista päivänä. Mainitsin hänelle siitä, ja hän
-vakuuttaa kunniasanallaan, että hän oli siellä ainoastaan
-yhdeksäntenätoista päivänä, kuten laivapäiväkirja todistaa.
-
--- No niin, kutsukaa hänet sisään, niin hän saa itse puhua puolestaan.
-
-Edvard astui sisään mielenliikutuksen vallassa.
-
--- No, luutnantti Templemore, tepä huvittelette hauskalla tavalla. Mitä
-tämä kaikki merkitsee, hyvä herra? Missä on kuvernöörin tytär?
-
--- Missä tyttö on, sitä minun on mahdotonta sanoa, herra amiraali. Olen
-varma siitä, että merirosvot ovat ryöstäneet hänet.
-
--- Merirosvot! Tyttö raukka, surkuttelen häntä. Ja surkuttelen myös
-teitä, Edvard. Kas niin, istukaa ja kertokaa koko tapaus.
-
-Edvard tunsi niin hyvin amiraalin luonteen, että tunnusti hänelle
-suoraan kaikki, mitä oli tapahtunut Claran ja hänen välillään. Sitten
-hän kertoi, miten "Kostaja" oli päässyt pujahtamaan pakoon
-petkuttamalla rohkeasti fregatin päällikköä, miten hän oli sopinut
-Claran kanssa uudesta tapaamispaikasta, sekä varman luulonsa, että
-merirosvokuunari, joka oli "Enterprisen" sisarlaiva ja aivan sen
-näköinen, oli käynyt ennen häntä Puerto Ricossa ja vienyt hänen
-rakastettunsa.
-
-Vaikka Edvard olisi voinut joutua ankaraan vastuuseen puuhistaan,
-amiraali tunsi kuitenkin sääliä häntä kohtaan eikä lausunut mitään
-siitä, että hän oli niin usein poikennut Puerto Ricossa. Kun aamiainen
-oli syöty, hän käski, että "Comukselle", pienenpuoleiselle korvetille,
-oli annettava määräys olla valmiina nostamaan ankkurinsa, ja käski,
-että laivaston veneillä oli vietävä "Enterpriseen" tarpeelliset
-muonavarat.
-
--- Nyt on teidän, Edvard, yhdessä "Comuksen" kanssa lähdettävä ajamaan
-takaa tuota kirottua merirosvoa, ja toivon, että sitten annatte minulle
-tyydyttävän meriselityksen. Rohkeutta, poikani! Luottakaa siihen, että
-he kyllä yrittävät saada tytöstä hyvät lunnaat, ennen kuin tekevät
-hänelle mitään pahaa.
-
-Samana iltana "Enterprise" ja "Comus" lähtivät retkelleen ja
-poikettuaan Puerto Ricoon ja jätettyään kirjeen saaren kuvernöörille ne
-purjehtivat pohjoiseen päin ja saivat seuraavana aamuna näkyviinsä
-Caicos-saaret juuri kun "Kostaja" viiletti saariston edustalla
-kohoavien särkkien ohi ja suuntasi kulkunsa ahdasta satamansuuta kohti.
-
--- Tuolla se on! huudahti Edvard. Jumalan nimessä, tuolla se on! Ja hän
-antoi merkin "Comukselle", joka vastasi heti.
-
-
-
-
-CAICOS-SAARET
-
-
-Se pieni saariryhmä, jota nimitetään Caicos- eli Cayques-saariksi,
-sijaitsee noin kaksi astetta pohjoiseen San Domingosta ja on melkein
-eteläisin siinä saarijonossa, joka ulottuu Bahama-saarten ryhmään asti.
-Sen useimmat saaret ovat asumattomia, mutta olivat muinoin merirosvojen
-tyyssijana, koska saaria kaikilta puolin ympäröivät särkät ja karit
-tarjosivat hyvän suojan vihollisia vastaan.
-
-Suurimmassa Caicos-saaressa on hevosenkengän muotoinen etelää kohti
-aukeava lahti, joka on turvallinen ankkuripaikka. Mutta ennen kuin
-sinne pääsee, täytyy pujotella korallisärkkien lomitse, joita on
-saarten edustalla nelisenkymmenen mailin pituudelta. Kulkuväylä on
-sangen vaarallinen ja mutkikas, mutta Hawkhurst, joka tähän saakka oli
-ollut rosvojen luotsina, tunsi sen hyvin. Kain sitä vastoin ei tuntenut
-sitä yhtä tarkasti, joten varovaisuus oli tarpeen nyt, kun ei
-Hawkhurstin apua ollut käytettävissä.
-
-Itse saaret olivat korallisaaria, joiden yli muutamat kookospalmut
-kohottivat komeita latvuksiaan niillä paikoin, missä oli tarpeeksi
-maata. Kallionhalkeamista pisti esille sieltä täältä matalia pensaita.
-Mutta omituisinta näissä saarissa olivat niiden lukuisat kallioluolat.
-Toiset olivat nousuveden rajaa ylempänä, mutta useimpiin virtasi
-merivesi sisään ja jälleen ulos. Muutamiin ulottui vesi ainoastaan
-vuoksen aikana ja täytti silloin niiden sisällä olevat syvennykset,
-jotka luoteen aikana jäivät merestä erilleen. Toisissa taas oli
-kaikkina vuorokauden aikoina niin paljon vettä, että niissä saattoi
-soutaa isollakin veneellä. Sanomattakin on selvää, kuinka soveliaita
-korkeammalla sijaitsevat kuivina pysyvät luolat olivat sellaisten
-tavaroiden säilytyspaikoiksi, jotka täytyi huolellisesti kätkeä, kunnes
-tarjoutui tilaisuus niiden myymiseen.
-
-"Kostaja" laski särkkien väliseen väylään juuri kun "Comus" ja
-"Enterprise" saivat sen näkyviinsä. "Kostaja" oli mennyt eteläiseen
-väylään ja kulkenut varovaisesti koko ajan luodaten nelisen mailia vain
-muutama purje levällään.
-
-"Enterprise" ja "Comus" olivat Caicos-saarten itäpuolella tarkastaneet
-Turkki-saaren ympäristön, kulkeneet sen pohjoispuolitse ja olivat nyt
-suuren, Caicos-saarten kanssa yhteydessä olevan särkän pohjoispään
-sisäpuolella. Niin ollen he olisivat voineet tavoittaa "Kostajan",
-ennen kuin se olisi ehtinyt ankkuripaikkaan, jolleivät särkät olisi
-tukkineet tietä. He eivät voineet tehdä muuta kuin kääntää laivat
-etelään päin päästäkseen kulkuväylän suulle. Epäilemättä väylässä oli
-siksi syvää, että "Enterprise" pääsisi kulkemaan "Kostajan" perässä.
-Tämän olisi mahdotonta päästä pakoon, koska kapeassa väylässä oli liian
-ahdasta laivan kääntyä ja tuuli kävi etelästä. Merirosvolaiva oli siis
-joutunut satimeen eikä sillä ollut muuta neuvoa kuin turvautua
-vastarintaan, jota se kyllä kykeni tekemään.
-
-"Kostajasta" nähtiin selvästi vihollinen ja sen liikkeet, ja Kain
-käsitti olevansa tukalassa tilanteessa. Hän oli varma siitä, että hänen
-laivansa kimppuun käytäisiin, ja vaikka hän ennen oli sellaisissa
-tapauksissa iloinnut ja toivonut saattavansa vihollisensa häpeään, hän
-oli nyt tullut toisiin ajatuksiin. Hän olisi antanut mitä vain, jos
-olisi voinut välttää vihollisten hyökkäyksen ja hänen olisi sallittu
-kaikessa rauhassa erota tovereistaan. Francisco puolestaan oli yhtä
-huolissaan tästä onnettomasta tapaamisesta, mutta he eivät vaihtaneet
-sanaakaan niin kauan kuin viipyivät kuunarin kannella.
-
-Yhdeksän tienoissa he olivat onnellisesti päässeet väylän puoliväliin.
-Kain käski heittää ankkurin ja lähetti väen aamiaiselle.
-
-Francisco oli mennyt kajuuttaan ja ilmoittanut laivan aseman Claralle,
-kun Kain astui sisään. Hän heittäytyi istumaan lähimmälle arkulle ja
-näkyi vaipuneen syviin ajatuksiin.
-
--- Mitä aiotte tehdä? kysyi Francisco.
-
--- En tiedä; en tahdo päättää sitä itse. Jos noudattaisin omaa
-mieltäni, antaisin luultavasti kuunarimme olla paikallaan. Nuo toiset
-voivat käydä kimppuumme ainoastaan veneistä enkä siinä tapauksessa
-olisi levoton. Jos purjehdimme lahteen saakka ja luovutamme tämän
-kapean väylän ilman taistelua, tulee amiraalin kuunari perässämme ja
-ahdistaa meitä siellä syvässä vedessä, emmekä voi kestää sitä
-ylivoimaa, jonka molemmat alukset yhdessä voivat muodostaa. Voisimme
-kyllä puolustaa kuunaria joko laivasta tai maalta käsin, mutta voimamme
-ovat nykyään heikot. Kutsun kuitenkin miehet koolle ja annan heidän
-päättää. Jumala tietää, että jos itse saisin ratkaista, en ryhtyisi
-ollenkaan taisteluun.
-
--- Eikö ole mitään keinoa päästä pakoon? kysyi Francisco.
-
--- Voisimme lähteä kuunarista ja kun vihollinen ei aavista mitään
-pujahtaa veneillä Caicos-saaren välisestä salmesta, mutta sitä en
-uskalla ehdottaa. Miehet eivät suostuisi siihen, ja epäilen suuresti,
-antaisiko vihollinen meille siihen aikaakaan. Jo varhain aamulla, kauan
-ennen kuin näin nuo laivat, tunsin mielessäni, että kohtaloni on
-ratkaistu ennen auringon laskua.
-
--- Mitä tarkoitatte?
-
--- Äitisi, joka aina näyttäytyy minulle unessa, kun minulle tapahtuu
-jotakin erikoista, ilmestyi minulle viime yönä. Saatoin nähdä hänen
-suloisilla kasvoillaan huolta ja sääliä, kun hän surullisesti viittasi
-kädellään ikään kuin kehottaen minua tulemaan mukaan. Niin, Jumalan
-kiitos, hän ei enää katsonut minuun samalla tavoin kuin ennen.
-
-Francisco ei vastannut, ja Kain näytti jälleen vaipuvan ajatuksiinsa.
-
-Vähän ajan kuluttua hän otti laatikosta pienen mytyn ja laski sen
-Franciscon käteen.
-
--- Säilytä tämä huolellisesti. Jos minulle sattuu jokin onnettomuus,
-saat siitä selville, kuka äitisi oli, sekä tiedon, miten löydät maahan
-kaivamani aarteet. Määrään jälkisäädöksessäni kaiken sinulle,
-Francisco. Se on epärehellisellä tavalla hankittua tavaraa, mutta
-sinulla ei ole mitään syytä eikä liioin ole ketään vaatimassa sitä
-itselleen. Älä sano mitään. Ehkä saat sitten, kun ei minua enää ole
-olemassa, ystäviä, jotka ajattelevat samalla tavoin kuin minä. Vielä
-kerran pyydän sinua säilyttämään huolellisesti tämän mytyn.
-
--- En käsitä, että siitä voisi olla minulle mitään hyötyä, vastasi
-Francisco. Eikö minua pidetä merirosvona niin kuin muitakin?
-
--- Ei, ei, sinä voit todistaa, ettet ole merirosvo!
-
--- Epäilen sitä. Mutta tapahtukoon Jumalan tahto!
-
--- Niin, tapahtukoon Jumalan tahto, virkkoi Kain surullisesti. Kuukausi
-sitten en olisi uskaltanut sanoa niin. Ja merirosvokapteeni lähti
-kannelle Franciscon kanssa.
-
-"Kostajan" väki kutsuttiin peräkannelle ja kapteeni kehotti heitä
-ilmoittamaan, mitä heidän mielestään olisi paras tehdä. Miehet
-arvelivat viisaimmaksi nostaa ankkurin ja purjehtia lahteen, jossa he
-mielestään kykenivät puolustamaan kuunaria paljon paremmin kuin jos
-pysyisivät sillä paikalla, missä nyt olivat.
-
-Merirosvoalus nosti siis ankkurin ja jatkoi matkaansa. Tuuli oli yhä
-kiihtynyt ja aallokko kävi niin korkeana, etteivät he enää voineet
-huomata vaanivia vaaranpaikkoja. Korvetti ja "Enterprise" jatkoivat
-risteilyään särkän ulkopuolella.
-
-Puolenpäivän aikaan tuuli oli yltynyt siinä määrin, että mainingit
-vyöryivät kohisten korallisärkkien yli kaikkiin suuntiin. "Kostajassa"
-koottiin purje toisensa perästä, sillä vaara kasvoi vauhdin
-lisääntyessä. Myrskypurje levitettiin ja kaikki muut purjeet koottiin,
-mutta tuokin pieni purjelappu kuljetti laivaa lentävää vauhtia. Kain
-seisoi halkaisijapuomilla ja antoi käskyjä peränpitäjälle. Useaan
-kertaan raapaisi talka korallikallioihin tarttumatta kuitenkaan kiinni.
-Kaikin mahdollisin keinoin koetettiin vähentää kuunarin vauhtia.
-Mainingit, jotka kuohuivat laivan molemmin puolin, olivat ainoana
-tienviittana.
-
--- Miksi ei Hawkhurst, joka tuntee väylän hyvin, saa luotsata meitä?
-kysyi yksi keulanpuolella seisovista miehistä.
-
--- Se on totta. Noudetaan hänet tänne! huusivat toiset. Muutamat
-menivät heti hakemaan häntä. Hawkhurst ei hangoitellut vastaan, ja
-miehet vaatimalla vaativat häntä luotsaamaan laivaa.
-
--- Mutta jospa en suostu siihen? tokaisi Hawkhurst kylmästi.
-
--- Silloin ei henkenne enää ole penninkään arvoinen, vastasi yksi
-joukosta. Eikö niin, miehet? hän jatkoi kääntyen muiden puoleen.
-
--- Aivan niin: joko hän vie meidät koreasti satamaan tai hänet
-viskataan mereen! sanoivat monet.
-
--- Uhkauksistanne minä viis välitän, pojat, vastasi Hawkhurst. Tiedätte
-minut hyvänahkaiseksi ja luotettavaksi mieheksi, enkä nytkään jätä
-teitä avutta. No niin, kun ei kapteeninne pysty auttamaan teitä
-pulasta, täytyy kai minun yrittää. Mutta mitä tämä merkitsee? hän
-huudahti katsellen ympärilleen. -- Olemme jo syrjässä väylältä. Enpä
-todellakaan tiedä pääsemmekö sille jälleen.
-
--- Emme ole syrjässä väylältä, sanoi Kain. Tiedätte hyvin, ettemme ole
-poissa siltä.
-
--- Hyvä, koska kapteeni tuntee väylän paremmin kuin minä, on kai
-parasta, että hän luotsaa itse, sanoi Hawkhurst.
-
-Mutta miehet olivat toista mieltä ja vaativat itsepintaisesti
-Hawkhurstia, joka tunsi hyvin kulkuväylän, ottamaan luotsaamisen
-toimekseen.
-
--- Yritän parastani, pojat, sanoi tämä, mutta muistakaa, että jos nyt
-ajamme kivelle koettaessamme päästä jälleen oikealle väylälle, älkää
-syyttäkö minua. Vähän oikeaan -- enemmän oikeaan -- aivan niin -- nyt
-olemme jälleen väylällä, hän huusi osoittaen kohtaa tyrskyjen välissä,
-missä vesi oli tyvenempää. Hiukan vasempaan -- aivan niin!
-
-Hawkhurst, joka tiesi, että hänet jätetään maihin heti sopivan
-tilaisuuden tullen, oli päättänyt saattaa kuunarin haaksirikkoon,
-vaikka itsekin menettäisi siinä henkensä, ja käännätti aluksen pois
-väylältä vedenalaisia kallioita kohden. Muutaman silmänräpäyksen
-kuluttua siitä kun hän oli ottanut peräsimen hoitoonsa, kuunari iski
-kaksi kertaa kariin, ja kolmannella kerralla se kallistui kyljelleen.
-Terävä korallikärki tunkeutui ohuen laudoituksen ja lankkujen läpi ja
-vettä tulvi koskena ruumaan.
-
-Merirosvojen joukossa syntyi kuolonhiljaisuus.
-
--- Pojat, sanoi Hawkhurst, tein kaikki, mitä suinkin voin. Viskatkaa
-minut mereen, jos tahdotte. Syy ei ole minun, vaan tuon, hän lisäsi
-viitaten kapteeniin.
-
--- Nyt ei merkitse paljoakaan, kenen syy tämä oli! Siitä saamme kyllä
-aikanaan selon. Tällä hetkellä meillä on muutenkin yllin kyllin
-tekemistä. Veneet vesille niin pian kuin mahdollista! Kaikki miehet
-varatkoot mukaan aseet ja ampumavaroja! Olkaa huoletta! Kuunari pysyy
-tässä paikallaan eikä mene kappaleiksi, ja vähitellen me kyllä saamme
-kaikki pelastetuksi.
-
-Merirosvot tottelivat päällikön käskyjä. Veneet, kolme luvultaan,
-laskettiin mereen. Ensimmäiseen vietiin kaikki haavoittuneet ja Clara
-d'Alvarez, jonka Francisco auttoi veneeseen. Niin pian kuin miehet
-olivat saaneet aseet, tarjoutui Francisco rupeamaan veneen päälliköksi
-voidakseen suojella Claraa, ja se lähti soutamaan satamaan.
-
-Sotalaivat, joista oli nähty "Kostajan" tarttuvan karille ja laivaväen
-valmistuvan lähtemään maihin, asettuivat heti vastatuuleen, ja niistä
-laskettiin vesille veneitä, jotka miehitettiin vahvasti. Upseerit
-toivoivat ehtivänsä vihollisen luo, ennen kuin nämä pääsivät saarelle,
-sillä vaikka laivat eivät voineet lähestyä särkkiä, vesi oli kuitenkin
-monin paikoin niin syvää, että veneet pääsivät kulkemaan. Kohta sen
-jälkeen kun Francisco oli ensimmäisessä veneessä lähtenyt "Kostajasta",
-kiitivät jo sotalaivojen purret nuolennopeina läpi maininkien aikoen
-katkaista viholliselta tien. Merirosvot huomasivat heidän aikeensa ja
-pitivät kiirettä. Toinenkin vene lähti kohta kuunarin vierestä, ja
-Hawkhurst hyppäsi siihen juuri kun se lähti liikkeelle. Kain jäi vielä
-laivaan tarkastamaan, ettei ainoakaan haavoittunut ollut jäänyt sinne.
-Sitten hän lähti viimeisessä veneessä muitten jälkeen. Hän oli nyt
-neljännesmailin päässä toisesta veneestä, johon Hawkhurst oli
-sijoittunut.
-
-Kainin lähtiessä kuunarista oli vielä vaikea päättää, onnistuiko
-sotalaivojen veneiden päästä merirosvojen veneiden eteen. Molemmin
-puolin ponnisteltiin viimeiseen saakka, ja kun ensimmäinen vene, jossa
-Francisco ja Clara olivat, tuli maihin, lähimmät takaa-ajajat olivat
-tuskin enemmän kuin puolen mailin päässä heistä. Mutta veden mataluus
-esti ja viivytti heitä. Hawkhurst saapui veneineen maihin juuri kun
-"Comus" laukaisi kahdeksantoistaleiviskäisen tykkinsä. Viimeinen vene
-oli vielä kahdensadan metrin päässä maasta, kun toinen laukaus
-ammuttiin parkassista, joka tähän saakka oli turhaan koettanut särkkien
-välistä päästä perille. Ammus osui veneeseen, se täyttyi vedellä ja
-upposi.
-
--- Kain painui pohjaan! huudahti Francisco, joka oli vienyt Claran
-lähimpään luolaan ja asettunut itse luolan suulle puolustaakseen
-tyttöä. He ampuivat hänen veneensä upoksiin -- ei, hän ui maalle ja
-ehtii kyllä tänne, ennen kuin englantilaiset pääsevät maihin.
-
-Niin näytti käyvänkin. Kain halkoi vettä voimakkain vedoin päästäkseen
-pieneen lahteen, joka oli lähempänä sitä paikkaa, missä vene oli
-uponnut, kuin se, missä Francisco oli noussut maalle Claran ja
-haavoittuneiden kanssa. Lahdekkeen erotti tästä kallioharjanne, joka
-jakoi hietaisen rantaäyrään kahtia ja pisti lyhyen matkaa mereenkin.
-Francisco saattoi helposti erottaa Kainin toisista miehistä, jotka myös
-uivat rantaa kohti, sillä kapteeni oli muista paljon edellä. Mutta kun
-kallioharjanne esti näköalan Kainin ehtiessä lähemmäksi rantaa, kiipesi
-Francisco, joka oli levoton hänen vuokseen, kalliolle voidakseen nähdä,
-miten hän pääsisi maalle.
-
-Kain oli ainoastaan muutaman metrin päässä maasta, kun Francisco äkkiä
-kuuli kiväärinlaukauksen ja näki merirosvokapteenin kouristuksen
-tapaisesti nousevan vedestä keskiruumista myöten. Hänen kätensä ja
-jalkansa nytkivät, kirkas sininen vesi värjäytyi punaiseksi. Hän upposi
-eikä tullut enää näkyviin.
-
-Francisco riensi kallioiden välistä ja näki Hawkhurstin seisovan niiden
-juurella kädessään kivääri, jota juuri latasi uudelleen.
-
--- Roisto! Tästä saat vastata! hän karjaisi.
-
-Hawkhurst oli saanut uuden sankkiruudin pyssyynsä.
-
--- En sinulle ainakaan! hän vastasi nostaen kiväärinsä ja tähdäten
-Franciscoa.
-
-Luoti osui Franciscon rintaan. Hän horjahti taaksepäin, hoippui pitkin
-hiekkarantaa, pääsi luolaan ja vaipui maahan Claran jalkojen juureen.
-
--- Voi hyvä Jumala! huudahti tyttö. Oletteko haavoittunut? Kuka minua
-sitten suojelee?
-
--- Tuskin tiedän itsekään, vastasi Francisco heikosti ja lisäsi
-katkonaisesti. En usko että olen haavoittunut minusta tuntuu -- kuin
-nyt voisin paremmin. Ja hän nosti kätensä sydämelleen.
-
-Clara avasi hänen takkinsa ja huomasi, että luoti oli sattunut siihen
-pieneen myttyyn, jonka Kain oli lahjoittanut Franciscolle ja jota tämä
-oli säilyttänyt povessaan. Luoti ei ollut aiheuttanut mitään näkyvää
-vahinkoa. Kuitenkin Francisco pyörtyi ja hänen päänsä vaipui Claran
-rinnalle.
-
-Edvard Templemore oli sillä välin kiihkeästi, pelon ja toivon vaiheilla
-tarkannut rosvokuunarin liikkeitä. Pitkällä kaukoputkellaan hän saattoi
-selvästi erottaa kaiken, ja hänen jännityksensä kiihtyi kouristavaksi
-tuskaksi, kun hän huomasi valkoisen naisen puvun haaksirikkoutuneen
-laivan partaalla ja näki kuinka tämä lainkaan vastahakoisuutta
-osoittamatta astui veneeseen, kuinka monta kättä ojentui ottamaan häntä
-vastaan ja kuinka hän itse levitti käsivartensa pudotakseen syliin,
-joka hänelle avautui. Voiko tuo nainen olla Clara?
-
-Edvard heitti kiivaasti kaukoputken luotaan, tempasi miekkansa, hyppäsi
-veneeseen, joka keinui lähtövalmiina "Enterprisen" vierellä, ja käski
-muiden tulla mukaan. Ensimmäisen ja ainoan kerran elämässään hän tunsi
-rohkeutensa pettävän lähestyessään vihollista. Jäinen kylmyys värisytti
-ruumista, ja kun hän ajatteli merirosvojen hillittömiä tapoja, hän
-joutui kokonaan suunniltaan.
-
-Lähestyessään rantaa hän nousi peräteljolle seisomaan kalpeana ja
-hurjistuneena, huulet vapisten ja tunteet kuohuksissa. Hän puristi
-kovasti miekkansa kahvaa; sydän jyskytti kiivaasti. Hän läheni pikku
-lahdelmaa ja huomasi luolan suulla naisen, hän oli nyt varma siitä,
-että nainen oli Clara. Tytön nimi oli hänen huulillaan, kun hän äkkiä
-kuuli kaksi laukausta. Ampuja oli Hawkhurst. Hän näki Franciscon
-vetäytyvän taaksepäin ja vaipuvan maahan, näki Claran rientävän
-kaatuvan luo. Siinä tuo nuori mies nyt makasi Claraan nojaten, pää
-tytön rintaa vasten! Saattoiko hän uskoa silmiään? Oliko tuo todella
-hänen morsiamensa? Oli, se oli hän -- hän tuki nuoren miehen vartaloa
--- pistipä vielä kätensä tämän poveen odottaen, että nuorukainen
-virkoaisi. Edvard ei voinut kestää tuota näkyä. Hän peitti kasvonsa
-käsillään, ja mielettömänä mustasukkaisuudesta hän karjaisi:
-
--- Soutakaa, pojat! Soutakaa niin kuin hengen hädässä!
-
-Vene oli enää vain muutaman aironvedon matkan päässä rannasta ja Clara
-oli juuri ottanut paperimytyn Franciscon povitaskusta, kun Hawkhurst
-tuli näkyviin kallioiden takaa. Francisco oli jälleen tullut tajuihinsa
-ja nähdessään Hawkhurstin lähenevän hän hypähti pystyyn ottaakseen
-kiväärinsä. Mutta ennen kuin hän sai sen käteensä, Hawkhurst oli jo
-hyökännyt hänen kimppuunsa, ja alkoi vimmattu paini, joka olisi
-päättynyt Franciscolle onnettomasti, sillä Hawkhurstin onnistui painaa
-toisella polvellaan vastustajansa ruumis maahan ja hän olisi pian
-kuristanut tämän kaulaliinalla Claran huutaessa ja koettaessa turhaan
-raastaa Franciscoa pois hänen käsistään. Francisco makasi jo maassa
-kasvot mustanpuhuvina ja tyttö riuhtoi epätoivoissaan pelastaakseen
-onnettoman, kun vene tuli nopeasti rantaan ja samaa vauhtia kauas
-hietikolle. Kuin raivoisa tiikeri Edvard ryntäsi Hawkhurstin niskaan,
-paiskasi hänet selälleen maahan ja viilteli hänen rannettaan
-sapelinterällä, kunnes toinen vihdoin päästi uhrinsa irti.
-
--- Sitokaa hänet, pojat! komensi Edvard osoittaen vasemmalla kädellään
-Hawkhurstia sekä lisäsi katkerasti ojentaen sapelinsa Franciscoa kohti:
--- Tämä on minun uhrini.
-
-Mutta mikä hänen tarkoituksensa lienee ollutkin, se jäi pelkäksi
-aikomukseksi, sillä Clara, joka nyt tunsi tulijan, parahti: -- Edvard!
-juoksi häntä vastaan ja lankesi pyörtyneenä hänen syliinsä.
-
-Merimiehet, jotka olivat ottaneet Hawkhurstin kiinni, katselivat tätä
-kohtausta kummastuneina ja uteliaina. Edvard taas odotti maltittomana,
-milloin Clara jälleen tulisi tuntoihinsa. Hän tahtoi morsiamensa itse
-todistavan hänen erehtyneen ja katseli alinomaa vuoroin häneen, vuoroin
-Franciscoon. Viimeksi mainittu tointui nopeasti. Hawkhurst pantiin
-köysiin ja pakotettiin istumaan.
-
--- Edvard! Rakas Edvard! sanoi Clara vihdoin syleillen Edvardia. Olen
-siis pelastunut, ja sinä, rakas, olet pelastajani!
-
-Edvardin epäluulot eivät vieläkään haihtuneet.
-
--- Kuka tuo mies on? hän kysyi ankarasti.
-
--- Se on Francisco. Hän ei ole merirosvo, vaan minun suojelijani.
-
-Hawkhurst nauroi pilkallisesti käsittäen, miten asian laita oli.
-
-Edvard kääntyi perämieheen päin silmäillen häntä tutkivasti.
-
--- Ha -- ha! jatkoi Hawkhurst. Vai niin! Kapteenin poika -- eikä
-kuitenkaan merirosvo. Niin, mitäpä naiset eivät vanno pelastaakseen
-sen, johon ovat hullaantuneet.
-
--- Jos hän on kapteenin poika, niin miksi olitte äsken käsikähmässä?
-
--- Siksi, että juuri äsken ammuin hänen isänsä.
-
--- Edvard, virkkoi Clara, tässä ei ole nyt aikaa selityksiin, mutta
-niin totta kuin toivon tulevani autuaaksi, olen puhunut totta. Älä usko
-tuota katalaa!
-
--- Niin, sanoi nyt Francisco nousten istumaan, uskokaa tuota miestä,
-kun hän sanoo ampuneensa kapteenin, sillä se on totta. Mutta hyvä
-herra, jos pidätte arvossa tunnonrauhaanne, niin älkää uskoko mitään,
-mikä voi loukata neitiä.
-
--- Tiedän tuskin, mitä uskoisin, mutisi Edvard Templemore, mutta tässä
-ei nyt ole aikaa selityksiin. -- Teidän luvallanne, armollinen neiti,
-hän sanoi Claralle, veneeni päällikkö vie teidät turvallisempaan
-paikkaan, joko kuunariin tai tuohon toiseen laivaan. Velvollisuuteni ei
-salli minun nyt viipyä seurassanne.
-
-Clara loi nyt nopeasti Edvardiin nuhtelevan, mutta hellän silmäyksen
-mennessään kyynelet silmissä veneen päällikön mukana purteen, jonka
-viereen "Comus" juuri oli saapunut. Miehet jättivät Hawkhurstin ja
-Franciscon toisten matruusien vartioitavaksi ja lähtivät sitten
-soutamaan Claraa kuunariin. Edvard loi silmäyksen veneeseen, joka vei
-Claraa laivaan, ja käski, että Hawkhurst ja Francisco otetaan
-parkassiin siellä vartioitavaksi. Sitten hän lähti muun väkensä mukana
-saaren sisäosiin ajamaan merirosvoja takaa.
-
-Tällä välin olivat muutkin sotalaivojen veneet tulleet rantaan, ja
-useita "Kostajan" miehiä oli tapettu tai otettu vangiksi heidän
-harhaillessaan saarella ilman johtajia. Parin tunnin kuluttua arveltiin
-suurimman osan merirosvoista jo olevaan hyvässä turvassa, ja kun
-vankeja oli paljon, päätettiin lähettää heidät veneissä "Comukseen",
-jonka komentaja, kapteeni Manly määräisi, miten heidän suhteensa sen
-jälkeen oli meneteltävä.
-
-Vangiksi otettuja merirosvoja, jotka tarkastettiin "Comuksessa", oli
-lähes kuusikymmentä, niistä oli kuitenkin puolet haavoittuneita, jotka
-olivat antautuneet vastarintaa tekemättä. Kaatuneita oli viisitoista,
-ja yhtä monta arveltiin hukkuneen, kun parkassista ammuttiin
-merirosvojen kolmas vene upoksiin. Vaikka suurin osa rosvoista oli
-saatu kiinni, oli kuitenkin syytä luulla, että muutamia oli vielä
-saaren luolissa piilossa.
-
-Kun "Comus"-laivan päälliköllä oli määräys palata takaisin niin pian
-kuin mahdollista, hän päätti heti ottaa vangit mukaansa ja purjehtia
-Port Royaliin. "Enterprisen" tehtäväksi jätettiin ottaa kiinni ne
-merirosvot, jotka vielä mahdollisesti olivat vapaina, korjata kaikki
-"Kostajaan" jäänyt tavara, millä oli jotakin arvoa, ja tuhota sitten
-merirosvoalus.
-
-Käskyjä noudatettiin nopeasti. Merirosvot ja heidän joukossaan
-Francisco pantiin varmaan talteen, veneet nostettiin laivaan, puolen
-tunnin kuluttua nostettiin lippu mastoon, ja korvetti lähti kaikki
-purjeet levällään.
-
-
-
-
-OIKEUDENKÄYNTI
-
-
-Viikkoa myöhemmin "Comus" saapui Port Royaliin, ja sen päällikkö,
-kapteeni Manly meni ilmoittautumaan amiraalille ja kertomaan, että
-retki oli onnellisesti lopussa.
-
--- Jumalan kiitos! virkkoi amiraali. Vihdoinkin saimme ne roistot
-kiinni! Pieni kaulanauha ei ole heille hullummaksi. -- Ja heidän
-kapteeninsa hukkui, niinkö sanoitte?
-
--- Niin minulle on ilmoitettu, herra amiraali, vastasi kapteeni Manly.
-Hän oli viimeisessä veneessä, joka lähti kuunarista, ja se vene
-ammuttiin upoksiin.
-
--- Sepä vahinko. Sellainen kuolema oli hänelle liian hyvä. Meidän on
-kuitenkin pidettävä huoli, että muut joutuvat varoittaviksi
-esimerkeiksi. Heitä on kuulusteltava amiraalikunnan oikeudessa, jonka
-tuomioalaan merellä tehdyt rikokset kuuluvat. Lähettäkää heidät maihin,
-Manly. Sitten voimme pestä kätemme tästä jutusta.
-
--- Aivan niin, herra amiraali. Mutta on syytä otaksua, että muutamia
-rosvoja on vielä saarella, ja "Enterprise" on paraikaa niitä etsimässä.
-
--- No, löysikö Templemore mielitiettynsä?
-
--- Löysi kuin löysikin, herra amiraali. Luullakseni on kaikki nyt niin
-hyvin kuin olla taitaa.
-
--- Hm! tuumi amiraali. Olipa se hauska kuulla. Tuokaa merirosvot
-kuitenkin maihin. Jos saadaan kiinni vielä toisia, heidät täytyy
-hirttää jäljestäpäin, kun Templemore on tuonut heidät tänne. Olen
-enemmän hyvilläni siitä, että olen saanut nuo roistot varmaan talteen,
-kuin jos olisin vallannut ranskalaisen fregatin.
-
-Noin kolme viikkoa tämän keskustelun jälkeen adjutantti ilmoitti
-amiraalille, että "Enterprise" oli nostanut lippunsa sataman edustalla,
-mutta kun oli tyven, laiva ei luultavasti pääsisi satamaan ennen iltaa.
-
--- Sepä olisi vahinko, vastasi amiraali. Nyt juuri tutkitaan
-merirosvoja ja ehkä hänellä on mukanaan vielä muutamia heistä.
-
--- Aivan varmasti hänellä onkin, herra amiraali; mutta oikeudenkäynti
-tuskin loppunee tänään, sillä sotatuomari saapuu vasta kello yhden
-aikaan.
-
--- Asialla ei tosin ole suurta merkitystä, sillä rosvoja on niin
-paljon, että heidät täytyy hirttää useassa erässä. Mutta koska
-Templemore joka tapauksessa on niin lähellä, että hänelle voi antaa
-merkkejä, niin ilmoittakaa hänelle: "Rosvot nyt tutkittavina!" Sitten
-hän saattaa tulla maihin, jos haluaa.
-
-Samana päivänä puolenpäivän aikaan vietiin merirosvot, niiden joukossa
-Francisco, tarkasti vartioituina oikeussaliin, joka oli täynnä väkeä,
-sillä asia oli herättänyt suurta huomiota.
-
-Señor Cumanoksen maatilalle tehdyssä hyökkäyksessä haavoittuneista
-merirosvoista oli useita kuollut vankeudessa. Kuitenkin seisoi vielä
-neljäkymmentä rosvoa aitauksen luona, ja heidän omituiset pukunsa ja
-partaiset kasvonsa sekä heidän ilkitöistään kulkeutunut maine
-herättivät läsnäolijoissa inhoa ja vihaa.
-
-Kaksi nuorinta heidän joukossaan oli saanut esiintyä todistajina. He
-olivat olleet "Kostajassa" ainoastaan muutamia kuukausia, mutta heidän
-todistuksensa kolmen Länsi-Intian laivan miehistön murhaamisesta ja
-señor Cumanoksen maatilaa vastaan tehdystä hyökkäyksestä riittivät
-tuomitsemaan toiset.
-
-Kaikkien muodollisuuksien noudattaminen, merirosvojen nimenhuuto ja
-noiden kahden nuoren miehen perinpohjaisten todistusten kirjoittaminen
-veivät niin paljon aikaa, että oli jo myöhä kun toverien todistukset
-luettiin merirosvoille ja heiltä kysyttiin, oliko heillä mitään
-sanomista puolustuksekseen. Tuomari toisti kysymyksensä, ja Hawkhurst
-alkoi puhua ensimmäisenä. Hänellä tuskin saattoi olla lainkaan toivoa
-pelastumisesta. Hänen aikomuksensa oli vain estää Franciscoa
-puolustautumasta ja välttymästä siitä häpeällisestä kuolemasta, joka
-odotti Hawkhurstia itseään.
-
-Hawkhurst selitti olleensa jonkin aikaa "Kostajassa". Hänet oli
-pakotettu rupeamaan sen perämieheksi, kun hänet ensin oli väkivalloin
-raastettu toisesta laivasta. Sen kapteenin poika, joka seisoo tuossa --
-hän osoitti Franciscoa -- voi todistaa, koska hän oli ollut kuunarissa
-siitä alkaen, kun se ensi kerran lähti merimatkalle. Hän vakuutti
-olleensa aina eri mieltä kapteenin kanssa, joka ei voinut tulla toimeen
-ilman häntä, koska Hawkhurst oli ainoa, joka osasi ohjata laivaa, sekä
-aikoneensa tehdä kapinan kapteenia vastaan ja yllyttäneensä väkeä usein
-siihen. Sen tähden hän -- niin kuin muu laivaväki ja kapteenin poika
-saattoivat todistaa, jos halusivat -- oli ollut vankina, kun kuunari
-saapui Caicos-saarille, ja hänet oli laskettu vapaaksi sen takia että
-hän yksin tunsi väylän. Hänet oli uhattu heittää mereen, jollei hän
-luotsaa alusta satamaan. Mutta huolimatta siitä, miten lopuksi kävisi,
-hän oli laskenut laivan suoraan kivelle. Tietäen, että kapteeni aikoi
-murhata hänet, hän oli ampunut Kainin kun tämä koetti uida rantaan. Sen
-saattoi kapteenin poika todistaa, sillä hän oli raivoissaan karannut
-Hawkhurstin kimppuun ja he olivat taistelleet elämästä ja kuolemasta,
-kun sotalaivan upseerit ja veneen miehistö saapuivat erottamaan heidät
-ja ottivat molemmat vangiksi. Kuitenkaan hän ei luullut Franciscon
-ilmaisevan todellista asian laitaa, koska kapteenin poika oli hänen
-vihollisensa. Hänet oli näet lähetetty maihin urkkimaan mistä
-voitaisiin saada saalista ja mistä rosvojen oli edullisinta hyökätä.
-Magdalena-joen suulla sattuneessa kahakassa hän oli käyttänyt
-tilaisuutta hyväkseen ja ampunut luodin Hawkhurstin olkapäähän. Sen
-tiesivät kaikki toiset merirosvot ja sitä tuskin Francisco itsekään voi
-kieltää. Hän toivoi, että oikeus määräisi Franciscon kidutettavaksi,
-jotta hänet saataisiin puhumaan totta. Joka tapauksessa häntä pitäisi
-nyt kuulustella.
-
-Kun Hawkhurst oli lopettanut puheensa, syntyi tuskallinen hiljaisuus.
-Alkoi nopeasti hämärtää. Avara oikeussali oli jo miltei pimeä; vain
-muutama päivänsäde valaisi aitauksen luona seisovien vankien hurjia,
-paatuneita kasvoja. Aurinko oli mennyt paksuun pilveen, jonka reunat se
-sai hohtamaan kultaisena. Hawkhurst oli puhunut sujuvasti ja
-jäntevästi; jonkinlaista rehellisyyden tuntua oli hänen karkeassa
-syvässä bassoäänesssään. Vieläpä kirouksetkin, joilla hän tuon
-tuostakin höysti puhettaan, tuntuivat pikemminkin vakuutteluilta kuin
-herjauksilta ja tekivät hänen puheensa tavallaan väkevän vaikuttavaksi.
-
-Hawkhurstin puheen loputtua syntyneessä syvässä hiljaisuudessa ja
-nopeasti tihenevässä iltahämärässä alkoivat oikeussalissa olijat nyt
-vasta tajuta näytelmän vakavuuden. Rosvojen kohtalo riippui yhdestä
-ainoasta sanasta. Tuskallisen hiljaisuuden katkaisi vihdoin jonkun
-naisen tukahdettu nyyhkytys. Tuo valitus, joka tuli niin odottamatta,
-liikutti kuuntelijoiden mieltä ja näytti kylvävän ensimmäisen säälin ja
-ihmisystävällisyyden siemenen yleisöön, joka tähän saakka oli tuntenut
-ja osoittanut vankeja kohtaan pelkkää inhoa.
-
-Tuomari, syyttäjä, valamiehistö, kaikki tunsivat mielenliikutusta. Tuo
-sanaton vetoaminen sääliin lauhdutti sitä epäedullista vaikutusta,
-jonka Hawkhurstin syytökset olivat tehneet heihin. Kaikki katsoivat nyt
-nuorta Franciscoa, jota ei syyttänyt ainoastaan virallinen syyttäjä,
-vaan myös hänen omat rikostoverinsa -- ja tuo tarkastelu oli syytetyn
-eduksi. He myönsivät mielessään, että henkilö, jolla oli tuollainen
-ulkomuoto, saattoi herättää naisten rakkautta myötäkäymisessä ja
-surkuttelua häpeän hetkenä. Heidän katsellessaan häntä aurinko
-tunkeutui esiin pilven takaa ja vastapäisestä ikkunasta osui häneen
-huikaiseva sädekimppu, kun taas tummat varjot pimensivät hänen
-ympärillään seisovat merirosvot. Yhtäkkiä selvisi katsojille että
-vaikka tuon nuoren miehen kohtalotoverit olivatkin rohkeita miehiä, he
-olivat kuitenkin tavallisia pahantekijöitä, joiden oli kiittäminen vain
-tottumuksiaan, ruumiillista notkeuttaan ja toveriensa vaikutusta
-pelottomuudestaan. He olivat pelkkiä murhamiehiä, teurastajia. Nyt kun
-heidän omaa ammattiaan käytettiin heitä vastaan, he kykenivät kestämään
-kohtalonsa juron välinpitämättöminä -- mielentila, joka on kokonaan
-toista kuin todellinen mielenlujuus.
-
-Francisco erosi todellakin silmäänpistävästi muusta joukosta
-ilta-auringon luodessa häneen hohdettaan. Hiljaiset nyyhkytykset, jotka
-tuon tuostakin toistuivat, ikään kuin niitä olisi ollut mahdotonta
-hillitä, näyttivät herättävän hänet käsittämään, miten tärkeä osa
-hänellä oli nyt tapahtuvassa murhenäytelmässä. Hänen kasvonsa olivat
-kalpeat, mutta tyynet. Samalla kertaa ylpeä ja murheellinen katse oli
-suora ja vilpitön, mutta se ei kohdistunut oikeussalissa istuviin, vaan
-oli suuntautunut kohti laskevaa aurinkoa, jonka loistavat säteet
-sattuivat hehkuvina suoraan häneen.
-
-Vihdoin kuului Franciscon ääni, ja kaikki säpsähtivät sen kuullessaan,
-sillä se oli täyteläinen ja sointuva kuin iltakellon soitto.
-Hawkhurstin karkea, raaka ja jylhä ääni oli tuon syvän hiljaisuuden
-aikana tuskin lakannut kuulumasta läsnäolijoiden korvissa, kun
-Franciscon hopeankirkas ja kuitenkin miehekäs puhe vastustamattomasti
-herätti heidän huomiotaan. Valamiehet nostivat päätään, yleinen
-syyttäjä ja kaikki muut salissa olijat kääntyivät levottomasti
-katsomaan vankia, kohottipa tuomarikin sormensa merkiksi, että hän
-vaati hiljaisuutta.
-
--- Teidän ylhäisyytenne, herrat valamiehet, aloitti Francisco.
-Jouduttuani tällaiseen häpeälliseen asemaan en ensin aikonut lausua
-sanaakaan puolustuksekseni. Tuo mies, joka äsken syytti minua, kehotti
-että minut määrättäisiin kidutettavaksi. Hän on jo saanut halunsa
-tyydytetyksi, sillä mikä kidutus voi olla tuskallisempi kuin nykyinen
-tilani? Olen saanut kestää sellaista kidutusta lyhyen, mutta
-viheliäisen elämäni aikana, että millainen loppu hyvänsä olisi usein
-ollut minulle tervetullut. Mutta näinä lyhyinä minuutteina olen
-huomannut, että minussa on vieläkin samanlaisia tunteita kuin muissa
-ihmisissä, etten vielä ole valmis kuolemaan. Kukapa ei olisi
-vastahakoinen lähtemään tästä maailmasta niin kauan kuin vielä on
-olemassa naisen sydän, joka näkee onnettoman viattomana ja osoittaa
-säälivänsä hänen onnettomuuttaan? Sääliväisyys ja armeliaisuus eivät
-ole vielä hävinneet, ja siksi minusta tuntuu, että olen liian nuori
-kuollakseni. Jumala suokoon minulle anteeksi, mutta luulin näiden
-hyveiden jo kadonneen maailmasta, sillä koskaan niitä ei ole ilmennyt
-niissä miehissä, joiden seurassa olen ollut. Se on ollut syynä siihen,
-että olen usein halunnut kuolla. Suokoon nyt vanhurskas Jumala, joka on
-meidän kaikkien tuomari minulle kyvyn todistaa, etten ole ansainnut
-häpeällistä rangaistusta lähimmäisiltäni, jotka ovat syntisiä ihmisiä
-niin kuin minäkin!
-
-En käsitä lain ongelmia enkä myöskään asianajajien temppuja. Sallikaa
-minun kuitenkin ensin vakuuttaa, etten ole koskaan rosvonnut, mutta
-kyllä antanut rosvotuille omansa takaisin, en ole koskaan murhannut,
-mutta kyllä asettunut murhaajan veitsen ja hänen uhrinsa väliin. Siitä
-syystä kumppanini ovat minua vihanneet ja parjanneet, ja sen vuoksi
-uhkaavat minua nyt nuo lait, joita en ole koskaan rikkonut. Tuo mies,
-joka äsken puhui, väitti, että olen merirosvokapteenin poika. Niin
-vakuutti henkilö, joka on ainoa paatunut ja tunnoton roisto koko siinä
-joukossa, joka nyt odottaa tuomiotaan. Kuulin kapteenin omasta suusta,
-etten ole hänen poikansa. Hänen poikansa! Jumalan kiitos, etten ole
-hänen poikansa! Se että olen ollut riippuvainen hänestä ja hänen
-vallastaan, on kyllä totta, mutta sitä on vaikea selittää. Ennen
-kuolemaansa hän jätti minulle papereita, jotka olisivat ilmaisseet kuka
-todella olen, mutta tuo paperimytty on hävinnyt minulta. Yhdestä
-seikasta sain kuitenkin tiedon siltä mieheltä, jota tavallisesti
-sanottiin minun isäkseni, nimittäin, että hän oli ilkeästi kiduttanut
-äitiäni.
-
-Franciscon puheen keskeytti tässä kohden vaikerrus, joka sai kuulijat
-säpsähtämään. Nyt oli tullut aivan pimeä, ja tuomari käski sytyttää
-kynttilät ennen kuin puolustuspuhetta jatkettiin. Salissa kuului
-levotonta kuiskutusta, kunnes kynttilät kannettiin sisään. Tuomarin
-hiljaisuudenvaatimusta noudatettiin heti ja vanki sai määräyksen jatkaa
-kertomustaan.
-
-Francisco rupesi siis uudestaan puhumaan ja aloitti
-kertomalla lapsuutensa muistoista. Mitä pitemmälle hän ehti, sitä
-kaunopuheisemmaksi hän kävi. Tuo kalpea, ujo nuori mies muuttui
-vähitellen innoittuneeksi, haltioituneeksi puhujaksi. Hän kertoi
-nopeasti, mutta selvästi ja järkyttävän voimakkaasti kokemuksensa
-hirveät tapaukset.
-
-Kaikki kuulijat tuntuivat uskovan häntä, ja tuskin hän oli ehtinyt
-lopettaa puheensa, kun valamiehistö näytti maltittomana haluavan
-julistaa hänelle edullisen päätöksen. Mutta tuomari nousi seisomaan,
-kääntyi valamiehistön puoleen ja sanoi, että raskas velvollisuus vaati
-häntä muistuttamaan, että he olivat tosin kuulleet kauniita ja melkein
-pakottavia vakuutteluja, mutta ne eivät kuitenkaan sisältäneet mitään
-todistuksia.
-
--- Mitä muita todistuksia voin esittää, huomautti Francisco, kuin
-niiden miesten todistukset, jotka seisovat tässä minun kanssani
-syytettyinä? Voinko minä herättää vainajat haudoistaan? Voinko toivoa,
-että murhatut nousevat kuolleista vakuuttamaan minun viattomuuttani?
-Voinko odottaa, että señor Cumanos tulee kaukaiselta maalta todistamaan
-puolestani? Voi, hän ei tiedä, millaiseen ahdinkoon olen joutunut,
-muuten hän kyllä rientäisi avukseni. Ei, ei! En edes voi toivoa, että
-se lempeä nuori espanjalainen nainen, jolle viimeksi tarjosin
-suojelustani, tahtoisi esiintyä tällaisessa paikassa, satojen
-uteliaitten silmien maalitauluna.
-
--- Hän on täällä! vastasi samassa miehekäs ääni. Väkijoukko väistyi
-hänen tieltään, ja Clara, jota Edvard Templemore talutti, astui
-todistajien aitioon. Kauniin tytön esiintyminen herätti suurta
-huomiota. Kun hän oli tyyntynyt, hän teki valan ja lausui todistuksensa
-Franciscon käytöksestä siltä ajalta, jonka hän oli ollut rosvojen
-vankina "Kostajassa". Hän näytti sitä paperipinkkaa, joka oli
-pelastanut Franciscon hengen, ja vahvisti suurimman osan nuorukaisen
-puolustuspuheesta. Hän ylisti Franciscon hyväntahtoisuutta ja
-jalomielisyyttä.
-
--- Teidän ylhäisyytenne, sanoi Edvard Templemore, pyydän saada kysyä
-vangilta jotakin. Käydessäni hylyksi joutuneessa "Kostajassa" löysin
-tämän kirjan. Se uiskenteli kajuutassa. Haluaisin kysyä vangilta, onko
-kirja hänen niin kuin tämä nainen on sanonut. Edvard Templemore otti
-esille Raamatun.
-
--- Se on minun, vastasi Francisco.
-
--- Sallikaa minun kysyä, miten se on joutunut teidän haltuunne?
-
--- Se on ainoa muisto, mikä minulla on eräältä henkilöltä, jota ei ole
-enää olemassa. Se oli murhatun äitini ainoa lohdutus ja on sittemmin
-ollut minun lohdutuksenani. Antakaa se minulle, herra. Luultavasti
-tarvitsen sen voimaa nyt enemmän kuin milloinkaan.
-
--- Murhattiinko äitinne? huudahti Edvard Templemore liikuttuneena.
-
--- Niinhän jo kerroin. Sanon sen vielä toistamiseen.
-
-Tuomari nousi nyt jälleen ja toisti todistusten sisällön
-valamiehistölle. Ilmeisesti hän tunsi Franciscoa kohtaan myötätuntoa.
-Kuitenkin useat tapaukset, joihin vanki oli sekaantunut, olivat omansa
-tekemään hänet epäluulonalaiseksi, ja todistukset osoittivat, että hän
-ainakin jonkin aikaa oli kuulunut merirosvojen liittoon, vaikka
-mahdollisesti myöhemmin olikin katunut sitä. Vaikka tuomari tunsikin
-myötätuntoa vangittua kohtaan, hänen täytyi kuitenkin muistuttaa
-valamiehistölle, ettei todistus ollut riittävä vangin vapauttamiseksi,
-ja hän katsoi heidän velvollisuudekseen julistaa kaikki oikeussalissa
-olevat vangit syyllisiksi.
-
--- Teidän ylhäisyytenne, sanoi Edvard Templemore, kun tuomari oli
-jälleen istuutunut, mahdollisesti tämä mytty, jonka sinettiä en uskalla
-murtaa, sisältää sellaista, mikä voi todistaa vangin eduksi. Onko
-teillä mitään sitä vastaan, että se avataan, ennen kuin valamiehistö
-langettaa tuomionsa?
-
--- Ei ole, vastasi tuomari. Mutta mitä se voisi sisältää?
-
--- Siinä ori merirosvokapteenin kirjoitus, vastasi Francisco. Hän jätti
-tämän mytyn minun käsiini, ennen kuin lähdimme kuunarista, ja mainitsi
-silloin, että siitä saisin tiedon, ketkä vanhempani ovat olleet. Vaadin
-myttyä itselleni enkä salli, että sen sisältö luetaan oikeuden kuullen.
-Jos minun täytyy kuolla häpeällinen kuolema, ei ainakaan sukulaisteni
-tarvitse hävetä minun puolestani, sillä sukuperäni salaisuuden on
-kuoltava minun mukanani.
-
--- Ei! Ei! Noudattakaa neuvoani! huudahti Edvard Templemore kovasti
-liikuttuneena. Kapteenin kirjoituksesta, josta todistaja saattaa tuntea
-hänen käsialansa ja vakuuttaa sen oikeaksi, saamme luultavasti
-todistuksen kaikkeen, mitä olette kertonut, ja sitähän voi pitää
-laillisena todistuksena.
-
--- Siinä tapauksessa, että käsiala voidaan todistaa oikeaksi, katson,
-että todistusta voi pitää laillisena, vastasi tuomari, varsinkin kun
-tämä nuori nainen oli läsnä, kun paperit annettiin, ja kuuli kapteenin
-sanat. Sallitteko, että sitä käytetään todistuskappaleena, nuori mies?
-
--- En, jollen ensin saa itse lukea sitä läpi, vastasi Francisco. En voi
-sallia, että sen sisällys tulee tunnetuksi, niin kauan kuin ei ole
-varmaa vapautetaanko minut. Valamiehistö julistakoon tuomion!
-
-Valamiehistö kääntyi poispäin neuvotellakseen. Tällä välin Edvard
-Templemore meni Claran kanssa Franciscon luo ja koetti suostuttaa häntä
-siihen, että mytty avattaisiin. Mutta Francisco oli taipumaton. Vihdoin
-valamiehistön puheenjohtaja nousi seisomaan julistaakseen tuomion.
-Juhlallinen, liikuttava hiljaisuus vallitsi koko salissa; odotettiin
-tuomion lukemista.
-
-Vihdoin valamiehistön puheenjohtaja aloitti. Päätöksemme on --
-
--- Odottakaa! huudahti Edvard Templemore kietoen toisen käsivartensa
-hämmästyneen Franciscon ympärille ja ojentaen toisen puheenjohtajaa
-kohti. Odottakaa! Älkää tehkö hänelle vääryyttä! Hän on minun veljeni!
-
--- Ja minun suojelijani! huudahti Clara polvistuen Franciscon toiselle
-puolen ja kohotti rukoillen kätensä.
-
-Tämä selitys vaikutti kuin ukkosen isku. Puheenjohtaja vaipui
-tuoliinsa, tuomarin ja kaikki läsnäolijat valtasi sanaton hämmästys.
-Syntyi ensin kuolonhiljaisuus, ja sitten seurasi hälinä, jota tuomari
-hetken kuluttua turhaan koetti hillitä.
-
-Edvard Templemore, Clara ja Francisco seisoivat yhä yhdessä ryhmässä.
-Nyt, veljesten seistessä vierekkäin, saattoivat kaikki läsnäolijat
-huomata nuorten miesten yhdennäköisyyden.
-
-Franciscon iho oli tummempi kuin Edvardin, koska hän oli lapsuudesta
-saakka saanut kestää kuumien seutujen aurinkoa, mutta kasvonpiirteet
-olivat tavattomasti samannäköiset.
-
-Kesti hetkisen, ennen kuin tuomari sai salissa aikaan hiljaisuuden, ja
-kun se vihdoin onnistui, hän itse ei tiennyt miten oikein menettelisi.
-
-Francisco ja Edvard, jotka vaihtoivat muutamia sanoja keskenään,
-seisoivat yhä vierekkäin.
-
--- Teidän ylhäisyytenne, sanoi Edvard Templemore, vanki suostuu
-avaamaan mytyn.
-
--- Niin, minä suostun siihen, vastasi Francisco surullisesti,
-vaikkei minulla ole suuria toiveita sen sisällöstä. Voi, nyt kun
-minulla olisi kaikki, minkä vuoksi elää, tuntuu kuin kaikki toivo olisi
-turhaa! Ihmeiden aika on mennyt; ainoastaan sellainen ihme kuin
-merirosvokapteenin nouseminen haudastaan voisi todistaa minun
-syyttömyyteni.
-
--- Hän nousee haudastaan todistaakseen sinun viattomuutesi, Francisco!
-lausui silloin syvä, kolkko ääni, joka sai kaikki läsnäolijat ja
-varsinkin Hawkhurstin sekä muut aitauksen luona seisovat vangit
-vavahtamaan. Heidän kasvonsa vääristyivät kauhusta kun Kainin
-jättiläishahmo astui todistajanaitioon.
-
-Mutta merirosvokapteenin ulkoasu ei ollut enää entisensä kaltainen:
-parta oli poissa, hän oli kalpea, laihtunut ja riutunut; syvälle
-vajonneet ja kuopalle painuneet posket ja lyhyt yskä, joka keskeytti
-tuon tuostakin hänen puheensa, osoittivat ettei loppu ollut kaukana.
-
--- Teidän ylhäisyytenne, sanoi Kain kääntyen tuomarin puoleen, minä
-olen merirosvokapteeni Kain ja "Kostajan" entinen päällikkö. Olen yhä
-vapaana. Omasta tahdostani tulen tänne todistamaan tämän nuoren miehen
-syyttömäksi. Tähän saakka ei käteni ole tutustunut käsirautoihin eikä
-jalkani jalkapuuhun. En ole vanki eikä minua vastaan ole esitetty
-kannettakaan, ja todistukseni on siis pätevä. Tässä salissa ei minua
-tunne kukaan muu kuin ne, joiden todistuksilla ei ole lain voimaa.
-Pelastaakseni tuon nuorukaisen -- ja ainoastaan pelastaakseni hänet --
-pyydän saada vannoa valan.
-
-Valan vannominen kävi juhlallisemmin kuin tavallisesti.
-
--- Teidän ylhäisyytenne, herrat valamiehet! Olen ollut läsnä
-tuomiosalissa tutkimuksen alusta alkaen, ja vakuutan, että jokainen
-sana, jonka Francisco on lausunut puolustuksekseen, on totta. Hän on
-täydelleen syytön merirosvoukseen ja murhiin. Sen olisivat nuo
-paperitkin täysin todistaneet. Mutta niissä on salaisuuksia, joiden en
-soisi tulevan muiden kuin Franciscon tietoon, ja koska en halua niitä
-avattavan, olen astunut itse esiin. En tiedä miten tuo nuori upseeri on
-saanut tietoonsa, että Francisco on hänen veljensä, mutta jos hänkin on
-Cecilia Templemoren poika, niin se on totta. Paperin sisällys kuitenkin
-selittää kaiken.
-
--- Ja nyt, hyvät herrat, kun olen saanut lausua todistukseni, olen
-tyytyväinen. Olen tehnyt hyvän työn ennen kuolemaani, ja ilmoittauduin
-itse oikeudelle. Loppuni on lähellä, se on totta. Tuo roisto on
-aiheuttanut sen, mutta kuolen mielelläni niin kuin olen ansainnut
-sovittaakseni monet rikokseni.
-
-Kain kääntyi sitten Hawkhurstiin päin, mutta perämies näytti olevan
-aivan tyrmistynyt. Hän ei ollut vielä tointunut ensimmäisestä
-pelästyksestään ja luuli yhä, että Kainin ilmestymiseen olivat
-vaikuttaneet yliluonnolliset voimat.
-
--- Roisto! karjani Kain vieden suunsa aivan lähelle Hawkhurstin korvaa.
-Kymmenkertainen kirottu roisto! Sinun pitää kuolla kuin koira
-kykenemättä kostamaan. Nuorukainen on pelastut ja minä elän!
-
--- Elättekö todellakin? mutisi Hawkhurst, joka vähitellen toipui
-pelästyksestään.
-
--- Elän! Olen todellakin lihaa ja luuta. Olette kerran saanut tunteakin
-lihaksieni voimaa, jatkoi Kain pilkallisesti. Ja nyt olen lopettanut.
-Hyvästi, Francisco! Minä rakastan sinua ja olen todistanut sen. Älä
-siis vihaa muistoani, vaan anna minulle anteeksi sitten, kun ei minua
-ole enää olemassa. -- Kain kohotti katseensa salin kattoa kohti. --
-Niin! Tuolla hän on, sinun äitisi! Tuolla hän on. Katso! hän huusi
-ojentaen molemmat käsivartensa ylös. Hän hymyilee minulle, sinun äitisi
-hymyilee ja antaa anteeksi --
-
-Lause katkesi kesken. Kainin kohottaessa kätensä Hawkhurst huomasi
-hänen vyössään puukon, tempasi sen nopeasti ja survaisi sen
-merirosvokapteenin ruumiiseen.
-
-Kain kaatui lattialle, ja salissa syntyi hälinää. Hawkhurst sidottiin.
-
--- Kiitän teitä, Hawkhurst, sopersi Kain ääni koristen. Teillä on nyt
-uusi murha vastattavana. Pelastittehan minut kuitenkin siitä häpeästä,
-jota olisin tuntenut joutuessani kuolemaan hirsipuussa teidän
-kanssanne.
-
-Niin päättyi kuuluisan merirosvokapteenin elämä. Mies, joka eläessään
-oli vuodattanut niin paljon verta, sai itse surmansa murhaajan kädestä.
-
-Ruumis vietiin pois, ja valamiehistön tehtävänä oli vain julistaa
-tuomio. Kaikki vangit julistettiin syyllisiksi lukuun ottamatta
-Franciscoa, joka lähti syytettyjen aitauksen luota äsken löydetyn
-veljensä seurassa.
-
-
-
-
-LOPPUSANAT
-
-
-Miten Edvard Templemore oli tullut siihen vakaumukseen, että se mies,
-jota hän oli pitänyt kilpakosijanaan, olikin hänen veljensä? Ja miten
-oli selitettävissä Kainin saapuminen oikeuden istuntoon?
-
-Saamansa määräyksen mukaan Edvard Templemore oli "Comus"-fregatin
-lähdettyä mennyt hylyksi joutuneeseen "Kostajaan" ja miesten kootessa
-arvokkaimpia tavaroita laskeutunut kajuuttaan, jonka lattialla oli
-paksulti vettä. Siellä hän otti vedestä kirjan, joka kellui arkun
-vieressä ja jonka hän lähemmin katsoessaan huomasi Raamatuksi.
-
-Kummastuen että löysi moisen kirjan merirosvolaivasta, hän otti sen
-mukaansa palatessaan takaisin "Enterpriseen" ja näytti sitä Claralle,
-joka heti tunsi sen Franciscon omaksi. Kirja oli suolaisen meriveden
-läpeensä kastelema, ja kun Edvard hajamielisenä selaili sitä, hän
-huomasi, että kantta lähinnä oleva puhdas lehti oli liimattu kanteen
-kiinni ja että siinä oli sisäpuolella kirjoitusta. Puhdas lehti irtosi
-helposti kannesta, ja hämmästyksekseen hän näki siinä nimen Cecilia
-Templemore -- oman äitinsä nimen! Edvard tunsi tarkoin kertomuksen
-pelastumisestaan ja tiesi, kuinka yleisesti arveltiin, että hänen
-äitinsä ja veljensä olivat hukkuneet. On helppo ajatella, kuinka
-kiihkeästi hän halusi tietää, miten kirja oli joutunut Franciscon
-haltuun. Hän ei uskaltanut ajatella Franciscoa veljekseen -- häntä
-kammotti ajatella, että hänen läheinen omaisensa olisi merirosvo. Ja
-vaikka hän oli aikonut viipyä muutamia päiviä, hän noudatti kuitenkin
-Claran rukouksia. Tytön aseman laivassa saattoi selittää ainoastaan sen
-omituisen tilan perusteella, josta hänet oli pelastettu. Käytyään vielä
-kerran laivahylyssä ja sytytettyään sen tuleen Edvard käski levittää
-"Enterprisen" kaikki purjeet ja lasketti suoraan Port Royaliin.
-
-Saavuttuaan onnellisesti perille juuri tutkintopäivänä hän otti Claran
-mukaan siltä varalta, että hänen todistuksestaan voisi olla jotakin
-hyötyä, ja saapui oikeussaliin tutkimuksen ollessa käynnissä.
-
-Hawkhurst oli ampunut Kainia tämän uidessa rantaan. Kain oli ensin
-uponnut, koska luoti oli tunkeutunut rintaan ja mennyt keuhkojen läpi.
-Hawkhurstin ja Franciscon tappeli sekä heidän vangitsemisensa oli
-tapahtunut kallioharjanteen toisella puolella ja Francisco oli nähnyt
-Kainin vajoavan näkymättömiin ja luuli hänen hukkuneen. Niin ei ollut
-käynyt, merirosvokapteeni oli jälleen noussut pinnalle ja kahlannut
-lähimpään luolaan, jonne oli paneutunut maata kuollakseen sinne.
-
-Mutta samassa luolassa oli kaksi kuolettavasti haavoittunutta
-merirosvoa ja neljä neekeriä, jotka olivat kätkeytyneet sinne. He eivät
-suinkaan aikoneet ottaa osaa taisteluun, vaan tuumivat lähteä pakoon
-veneellä, jonka olivat vetäneet rannalta luolaan.
-
-Kain hoippui luolaan, pääsi kuivalle maalle ja kaatui sitten
-pitkäkseen. Pompeius, joka huomasi miten kapteenin laita oli, tuli
-avuksi ja sitoi haavan. Kun verenvuoto oli lakannut, merirosvokapteeni
-virkosi jälleen. Pahasti haavoittuneet rosvot kuolivat eikä heistä
-välitetty sen enempää.
-
-Vaikka saaren jokainen loukko tutkittiin, jäi tuo luola huomaamatta
-englantilaisilta merimiehiltä, sillä vesi ulottui vuoksen aikana sen
-sisäpuolelle asti. Etsijät vangitsivat suurimman osan merirosvoista ja
-veivät heidät laivaan, mutta Kainia ja neekereitä he eivät löytäneet.
-
-Heti pimeän tultua Kain ilmoitti miehille tuumansa, ja vaikka neekerit
-tavallisissa oloissa olisivat luultavasti jättäneet hänet oman onnensa
-nojaan, he kuitenkin nyt tarvitessaan hänen apuaan auttoivat hänet
-veneeseen, ja se lykättiin vesille.
-
-Kainin pitäessä perää he soutivat Caicos-saarien välisestä salmesta ja
-ennen päivän sarastusta he olivat jo ehtineet niin kauas, ettei heidän
-tarvinnut pelätä joutuvansa kiinni.
-
-Kain oli nyt jonkin verran toipunut, ja kun hän tiesi, että oltiin
-paikoilla, jossa liikkui pieniä rannikkoaluksia, hän selitti
-neekereille, että heidät hirtettäisiin jos heitä luultaisiin
-merirosvoiksi, ja että heidän piti siis sanoa olevansa jonkin pienen,
-haaksirikkoutuneen rannikkolaivan väkeä. Pompeiuksen avulla hän ajoi
-partansa niin sileäksi kuin suinkin ja järjesteli vaatteitaan enemmän
-eurooppalaisittain. Heillä ei ollut vettä eikä ruokavaroja, ja aurinko
-paahtoi pystysuoraan. Heidän ja Franciscon onneksi heidät korjasi
-seuraavana päivänä amerikkalainen priki joka oli matkalla Antiguaan.
-
-Kain kertoi haaksirikosta sepittämänsä jutun, mutta ei maininnut mitään
-haavastaan, joka epäilemättä olisi tuottanut hänelle kuoleman muutaman
-päivän perästä, jollei hän sitä ennen olisi joutunut Hawkhurstin vihan
-uhriksi.
-
-Kain halusi kiihkeästi päästä tavalla millä tahansa Port Royaliin ja
-toivoi vain, että voisi pelastaa Franciscon -- omasta hengestään hän ei
-pitänyt lukua -- ja siksi hän oli kovin iloinen tavatessaan kuunarin,
-joka kuljetti rahtia saarten välillä ja oli nyt lähdössä Port Royaliin.
-Hän pääsi tähän laivaan, saapui perille kolme päivää ennen tutkintoa ja
-piileskeli siihen asti, kunnes oikeus kokoontui.
-
-Kain ei halunnut että mytty avattaisiin, koska muiden Franciscoa
-koskevien papereiden joukossa oli myös tiedonantoja hänen kätkemiensä
-aarteiden piilopaikoista. Niitä hän ei olisi suonut muiden kuin
-Franciscon tietoon.
-
-Myttyä avattaessa olivat saapuvilla ainoastaan kaksosveljekset ja
-Clara.
-
-Papereissa kerrottiin, että Kain, jonka oikea nimi oli Charles Osborne,
-oli purjehtinut Bilbaosta Afrikan rannikolle hankkimaan orjia ja ollut
-noin vuorokauden merellä, kun laivaväki huomasi veneen noin mailin
-päässä laivasta. Vene näytti tyhjältä. Oli tyyntä, kuunari kulki
-hiljaista vauhtia, ja niin pian kuin oli tultu veneen kohdalle,
-lähetettiin laivasta pikkuvene tarkastamaan sitä lähemmin.
-
-Laivan vene palasi pian hinausköydessään toinen vene. Veneen pohjalla
-näkyi viruvan useita miehiä laihoina kuin luurangot ja melkein
-hengettöminä. Sen peräpuolessa oli neekerinainen lapsi sylissään ja
-aivan menehdyksissään oleva valkoihoinen nainen.
-
-Osborne oli silloin luonteeltaan iloinen veitikka, mutta ei kuitenkaan
-sellainen roisto ja murhamies, jollainen hänestä sittemmin tuli. Hän
-saattoi vielä tuntea osanottoa ja sääliä, ja kaikki haaksirikkoutuneet
-otettiin laivaan. Muutamat pelastetuista toipuivat. Parantuneiden
-joukossa oli Cecilia Templemore ja lapsi, jota aluksi oli luultu
-kuolleeksi. Neekerinainen, jonka voimat olivat ponnistuksista
-heikentyneet, kuoli heti kun hänet oli nostettu veneestä laivaan.
-Onneksi oli laivassa vuohi, joka saattoi hyvin täyttää imettäjän
-toimen, ja ennen kuin Osborne oli ehtinyt Afrikan rannikolle, lapsi oli
-jälleen terve ja voimissaan ja äiti saanut takaisin harvinaisen
-kauneutensa.
-
-Cecilia joutui Osbornen uhriksi. Nuori rouva, joka oli tottunut
-kaikkiin mahdollisiin mukavuuksiin ja saanut mitä huolellisimman
-kasvatuksen, oli nyt tuomittu ainaiseksi eroon yhteiskunnasta, johon
-hän ei koskaan enää uskaltanut palata, ja sellaisten ihmisten joukkoon,
-joita hän sekä pelkäsi että halveksi. Hän itki yötä päivää ja sai kohta
-vielä enemmän syytä surra sitä raakaa tapaa, jolla Osborne kohteli
-häntä. Lapsi oli hänen ainoa lohdutuksensa. Hän olisi mielellään
-kuollut, jollei lasta olisi ollut ja jollei hän olisi pelännyt jättää
-sitä yksin. Lapsen vuoksi hän eli, lapsen takia hän koetti käännyttää
-Osbornea ja kärsi äänettömänä nuhteet ja lyönnit. Vihdoin Osborne
-vaihtoi rikollisen ammattinsa vielä häpeällisempään: hän rupesi
-merirosvoksi.
-
-Tämä sai Cecilian surkeuden mitan kukkuroilleen. Hän kuihtui päivä
-päivältä ja olisi pian menehtynyt murheeseen, vaikkei Kain olisikaan
-julmuudessaan jouduttanut hänen loppuaan. Mutta kerran kun Cecilia oli
-vakavasti varoittanut miestä ja koettanut osoittaa, millaiset
-seuraukset rikollisesta elämästä täytyi ennemmin tai myöhemmin olla,
-Kain iski häntä niin rajusti, että hän sairastui pahoin. Cecilia kuoli
-rukoillen, ettei hänen lapsestaan kasvatettaisi rikollista, ja kun
-sillä hetkellä katuvainen Kain lupasi sen -- vaikkei hän sittemmin
-täyttänyt kuitenkaan lupaustaan -- kuoleva siunasi häntä ennen kuin
-heitti henkensä.
-
-Tämä oli paperien pääasiallinen sisällys sikäli kuin se koski nuorten
-miesten äitiä. Lopetettuaan lukemisen kaksoset istuivat murheellisina
-ja sanaakaan sanomatta.
-
--- Mutta aarretta en voi ottaa haltuuni, sanoi Francisco äkkiä.
-
--- Ei sinulla olisikaan siihen oikeutta, vastasi Edvard. Se kuuluu
-niille, jotka valtasivat rosvokuunarin, ja se on jaettava
-ryöstörahoina. Säilytä kuitenkin tuo paperi, koska se on kirjoitettu
-sinua varten.
-
-Amiraali oli saanut tiedon tuon merkillisen oikeusjutun kaikista
-yksityiskohdista ja kutsui luokseen vierailulle Edvardin, Franciscon ja
-Claran. Hän selitti, että tyttö oli oleva hänen suojeluksessaan Port
-Royalissa olonsa ajan. Tähän tarjoukseen Clara suostui ilomielin, ja
-oikeudenistuntopäivän ylihuomenissa he menivät amiraalin asuntoon.
-Clara ja Francisco esitettiin talon isännälle ja kuvernöörin tyttärelle
-järjestettiin huone sekä asiaankuuluva lupakirja.
-
--- Templemore, sanoi amiraali, pelkään pahoin, että minun täytyy
-lähettää teidät Puerto Ricoon rauhoittamaan kuvernööriä ja kertomaan
-että hänen tyttärensä on turvassa.
-
--- Toivoisin mieluummin, herra amiraali, että lähettäisitte jonkun
-toisen, niin minä pitäisin sillä välin huolta siitä, että tytär viihtyy
-täällä.
-
--- Mitä ihmettä! Aiotteko mennä hänen kanssaan naimisiin? Onpa teillä
-suuret ajatukset itsestänne! Odottakaa, kunnes pääsette kapteeniksi!
-
--- Toivon, ettei minun tarvitse odottaa enää kauan, herra amiraali,
-vastasi Edvard painokkaasti.
-
--- Miten olikaan, sanoi amiraali, kerroitteko, että tiesitte paikan,
-minne aarre on kätketty?
-
--- Veljeni tietää sen, en minä.
-
--- Meidän täytyy noutaa se tänne. Luulen, että meidän on lähetettävä
-matkaan teidät, Edvard, ja te, herra Francisco, saatte mennä hänen
-mukaansa.
-
--- Mielelläni, herra amiraali, vastasi Francisco hymyillen, mutta
-luulen, että odotan, kunnes hänestä tulee kapteeni. Hänen tulee saada
-vaimonsa ja omaisuutensa samalla kertaa enkä tahdo luovuttaa
-papereitani ennen kuin hänen hääpäivänään.
-
--- Kunniani nimessä, Templemore! huudahti kapteeni Manly. Toivoisinpa,
-että teillä jo olisi taskussanne kapteenin valtakirjanne, josta
-näyttää riippuvan niin paljon: nuoren neidon onni, minun osuuteni
-ryöstörahoista ja herra amiraalin kahdeksasosa. Todellakin, herra
-amiraali, tämä asia koskee meitä kaikkia. Olen varma siitä, että hän on
-ansainnut valtakirjansa.
-
--- Minäkin olen varma siitä, vastasi amiraali. Senpä tähden herra
-Hadley tuo nyt valtakirjan. Siitä puuttuu vain minun allekirjoitukseni.
-
-Kapteeni Manly kastoi jo kynän mustepulloon ja ojensi sen
-esimiehelleen. Amiraali kirjoitti nimensä paperiin.
-
--- Nyt ei puutu enää sitäkään. Onnittelen, kapteeni Templemore.
-
-Edvard punastui ilosta ja kumarsi kunnioittavasti.
-
--- Minä en voi antaa upseerin valtakirjoja, herra amiraali, sanoi
-Francisco ojentaen amiraalille paperinsa. Sen sijaan saatan antaa
-tietoja, jotka eivät liene vähäpätöisiä, sillä aarre näkyy olevan
-suuri.
-
--- Manly, teidän on lähdettävä matkaan jo aamuhämärissä! huudahti
-amiraali. Tästä tulee kylliksi lastia korvetillenne. Lukekaahan!
-
--- Aarre oli aiottu minun omaisuudekseni, virkkoi Francisco
-surumielisesti hymyillen, mutta minä en tahdo koskea siihen.
-
--- Aivan oikein, nuori mies! Kaunis periaate! Me emme ole kuitenkaan
-niin arkaluontoisia, sanoi amiraali. Mutta missä nuori neiti on?
-Ilmoittakaa hänelle, että päivällinen on valmis.
-
-Pari viikkoa myöhemmin palasi kapteeni Manly aarre mukanaan, ja
-"Enterprise" palasi Puerto Ricosta ja toi kuvernöörin vastauksen
-amiraalin kirjeeseen, jossa viimeksi mainittu oli ilmoittanut
-kuvernöörin tyttären pelastuneen Edvardin avulla. Kirje oli täynnä
-kiitoksia amiraalille ja kohteliaisuuksia Edvardille, ja mikä
-tärkeintä, siinä oli myös avioliittolupa. Kaupanpäällisinä tuli monta
-arkullista kultaa.
-
-Noin kuusi viikkoa tämän tärkeän keskustelun jälkeen tempasi
-herra Witherington, joka oli lukenut suuren tukun kirjeitä
-ruokailuhuoneessaan, niin hurjasti kellonnuorasta, että vanha Jonathan
-luuli isäntänsä menettäneen järkensä. Kuitenkaan hän ei lainkaan
-jouduttanut hidasta juhlallista kulkuaan, vaan ilmestyi tavalliseen
-tapaansa ovelle sanaakaan sanomatta.
-
--- Miksi mies ei tule, kun minä soitan? huusi herra Witherington.
-
--- Tässä olen, herra, sanoi Jonathan levollisesti.
-
--- Vai niin, vai olette siellä? Te hiivitte näkyviin, hitto vieköön,
-ikään kuin olisitte vain hovimestarin haamu! Arvatkaapas kuka tänne
-tulee?
-
--- Sitä en voi tietää.
-
--- Mutta minä tiedän! Te senkin juhlallinen vanha...! Edvard tulee
-tänne!
-
--- Nukkuuko hän entisessä huoneessaan? kysyi hovimestari jokseenkin
-juoheaan -- hänen tyyneyttään ei mikään pystynyt järkyttämään.
-
--- Ei, hänelle on annettava paras makuuhuone. Hän on naimisissa, hän on
-laivan päällikkö, kapteeni Templemore.
-
--- Hyvä juttu, herra.
-
--- Ja hän on löytänyt veljensä, kaksosveljensä.
-
--- Hyvä juttu, herra.
-
--- Veljensä Franciscon, jonka luultiin hukkuneen. Mutta se on pitkä ja
-merkillinen juttu. Hänen onneton äitinsä on ollut jo kauan vainajana.
-
--- In coelo quies, taivaassa on lepo, sanoi Jonathan nostaen katseensa
-kattoon.
-
--- Mutta hänen veljensä on noussut ikään kuin kuolleista.
-
--- Resurgam, olen nouseva ylös, äännähti hovimestari.
-
--- Kymmenen päivän päästä he ovat täällä. Pidä huolta, että kaikki on
-järjestyksessä, Jonathan! Herra armahtakoon! jatkoi vanha herrasmies.
-Tuskin tiedän enää seisonko jaloillani vai päälaellani! Tyttö on
-espanjalainen, kuuletteko, Jonathan!
-
--- Kuka tyttö, herra?
-
--- Kuka tyttö, kuka tyttö? Kapteeni Templemoren vaimo tietysti. Ja
-häntä on syytetty merirosvouksesta.
-
--- Ketä, herra?
-
--- Ketä, ketä! Franciscoa, Edvardin veljeä tietysti! Te olette vanha
-tolvana, Jonathan.
-
--- Onko teillä vielä muita käskyjä, herra?
-
--- Ei ole, ei ole. Hyvä on, kas niin, menkää nyt!
-
-Kolme viikkoa myöhemmin kapteeni Templemore vaimoineen sekä kapteenin
-veli Francisco asuivat jo herra Witheringtonin suureksi mielihyväksi
-hänen talossaan. Hän olikin jo aikaa sitten kyllästynyt yksinäisyyteen
-ja vanhaan Jonathaniin.
-
-Kaksoset olivat herra Witheringtonin seurana hänen vanhoilla
-päivillään. He sulkivat hänen silmänsä viimeiseen lepoon, jakoivat
-keskenään hänen siunauksensa ja hänen suuren omaisuutensa. Niin loppuu
-kertomus _Merirosvosta_.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Merirosvo, by Frederick Marryat
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MERIROSVO ***
-
-***** This file should be named 50266-8.txt or 50266-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/0/2/6/50266/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License (available with this file or online at
-http://gutenberg.org/license).
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
-http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at
-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
-business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
-information can be found at the Foundation's web site and official
-page at http://pglaf.org
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit http://pglaf.org
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     http://www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/50266-8.zip b/old/50266-8.zip
deleted file mode 100644
index 1b636b0..0000000
--- a/old/50266-8.zip
+++ /dev/null