NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 13682 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..d87332d
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #50142 (https://www.gutenberg.org/ebooks/50142)
diff --git a/old/50142-8.txt b/old/50142-8.txt
deleted file mode 100644
index 00c4021..0000000
--- a/old/50142-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,13682 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Alfred Kihlman II (of 2), by Eliel
-Aspelin-Haapkylä
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Alfred Kihlman II (of 2)
-       Elämän kuvaus
-
-
-Author: Eliel Aspelin-Haapkylä
-
-
-
-Release Date: October 6, 2015  [eBook #50142]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ALFRED KIHLMAN II (OF 2)***
-
-
-E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-ALFRED KIHLMAN II
-
-Elämän kuvaus
-
-Kirj.
-
-ELIEL ASPELIN-HAAPKYLÄ
-
-
-
-
-
-
-WSOY, Porvoo, 1918.
-
-
-
-
-      -- vi fått det inre lifvets rikedom --
-
-                             L. Stenbäck.
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-      Esipuhe.
-   I. Yliopettaja ja liikemies 1866-70.
-  II. Rehtori, liike- ja valtiopäivämies 1870-76.
- III. Rehtori, liike- ja valtiopäivämies 1877-84.
-  IV. Rehtori, liike- ja valtiopäivämies 1885-92.
-  IV. Rehtori, liike- ja valtiopäivämies 1893-97.
-   V. Emeritus 1897-1904.
-
-
-
-
-ESIPUHE.
-
-
-Antaessaan lukijan käsiin jälkimmäisen osan Alfred Kihlmanin
-elämäkertaa pyytää tekijä käyttää tässä tarjoutuvaa tilaisuutta
-tehdäkseen vasta ilmestyneistä lähteistä muutamia oikaisuja ja
-lisäyksiä teoksen edelliseen osaan. Kuukausia sen jälkeen kuin kirja
-oli painettu, tapahtui näet, että vainajan peruista vielä löydettiin
-eri paikkaan kätkettynä pinkka hänelle osoitettuja kirjeitä. Tärkein
-osa löytöä käsittää C. G. von Essenin. A. W. Ingmanin, A. A.
-Favorinin y.m. kirjeet Kihlmanille hänen ulkomailla ollessaan 1851-52
--- siis ne kirjeet, joiden suuriarvoista sisällystä vastaukset
-saivat aavistamaan, mutta joita (ks. I) syystä saattoi olettaa
-hävinneiksi. Ensi hetkessä odottamaton löytö pahasti hämmästytti
-tekijää. Hän pelkäsi, että hänen teoksensa heti huomattaisiin
-vaillinaiseksi. Silloin selvisi kumminkin, että kirjeet, miten
-valaisevia ovatkaan herännäisyyden historiaan nähden, eivät sisällä
-oleellisia lisäpiirteitä Kihlmanin kuvaan. Näin ollen jättää tekijä
-kirjeiden selostamisen jonkun toisen asiaksi s.o. jonkun tutkijan,
-joka ottaa varta vasten kuvatakseen hajaannuksen syntyä ja kehitystä
-heränneiden kesken 1850-luvun alkuvuosina, tyytyen itse tekemään
-niistä joitakuita otteita, jotka lähemmin kuuluvat tähän kertomukseen.
-
-I. s. 59. Kirjeessä Turusta 26/11 1844 A. W. Ingman pyytää
-Kihlmania menemään "puolikristityn, runollisen Z. Topeliuksen"
-luokse ilmoittamaan, että suomalainen kirjoitus Joukahaiseen
-II ei valmistuisi ennenkuin 7 p:ksi jouluk. Tämä yhä vahvistaa
-olettamuksen, että kirjoituksen aihe oli muistelma edelliseltä
-kesältä.
-
-I. s. 66. Parista Reinh. Helanderin kirjeestä saadaan tietää, miten
-syntyi Kihlmanin kirje isälleen, missä hän sanoo lähtevänsä N. G.
-Malmbergille Lapualle kotiopettajaksi ja suomea oppimaan. Helander
-mainitsee ensin (7/4 1845), että Malmberg oli pyytänyt häntä kysymään
-Kihlmanilta, eikö tämä tahtoisi tulla hänen luokseen kotiopettajaksi
-kirjoittajan sijaan, joka syksyllä eroaisi samasta toimesta. Samalla
-hän itse mitä hartaimmin kehoittaa ystäväänsä vastaanottamaan
-tarjouksen. Hän oli "äärettömän onnellinen", että oli saanut olla
-Malmbergin luona. Se oli ollut hänelle suuri "Jumalan armonosoitus"
-ja "sanomattoman hyödyllistä hänen sielunasialleen". -- Kihlman
-vastasi olevansa halukas tulemaan, mutta hän ei epäillyt, että hänen
-vanhempansa vastustaisivat asiaa. Silloin Helander uudessa kirjeessä
-(12/5) ilmoittaa, miten Malmberg neuvoi häntä menettelemään:
-"nimittäin että sinä riemuosoituksin annat heidän (vanhempiesi)
-tietää, että sinä onnellisesta sattumuksesta olet vapautunut
-vaikeasta pulasta paikkakuntaan nähden, missä sinun tutkinnon
-jälkeen sopisi perusteellisesti oppia papille ylen välttämätöntä
-suomenkieltä. Sinä voit sitten kertoa tovereilta kuulleesi, että
-Malmberg oli tiedustellut kotiopettajaa lapsilleen, että sinä olit
-heti kirjoittanut hänelle ja tarjoutunut toimeen sillä ehdolla,
-että saisit käyttää pääosan aikaasi suomenkieleen ja opettaa lapsia
-vain mikäli aika ja tilaisuus myönsivät, jonka tähden ei myöskään
-palkasta olisi kysymystä, että Malmberg oli suostunut asiaan,
-varsinkin kun hänen poikansa oli niin nuori, ettei hänen opetustaan
-tarvinnut erittäin kiirehtiä, että sinä siis ilolla olit käyttänyt
-tilaisuutta ja ratkaissut asian niin, että sinä syksyllä aiot muuttaa
-Malmbergille ja että sinä toivot, ettei rakkaalla isällä ja äidillä
-ole mitään hyvää asiaa vastaan. Sinä voit lisäksi huomauttaa,
-kuinka Malmberg on perehtynyt suomenkieleen, joten toivot suuresti
-edistyväsi hänen johdollaan. Sanalla sanoen: sinä et ollenkaan pyydä
-heiltä lupaa, vaan ainoastaan ilmoitat heille päätöksesi, peität
-mahdollisuuden mukaan kotiopettajatoimen ja panet sitä vastoin painoa
-suomenkielen oppimiseen ja onneen saada Malmberg opettajaksi. Niin
-tulee sinun kirjoittaa ja sitten ilmoittaa Malmbergille millaisella
-vastauksella sinua on kunnioitettu (!)"
-
-Kihlman seurasi tarkoin neuvoa, mikä ei paranna hänen asiaansa.
-Mutta kumminkin on sangen merkillistä, että Malmberg saattoi neuvoa
-nuorukaista näin kohtelemaan vanhempiaan -- ettei sanoisi "vetämään
-heitä nenästä."
-
-I. s. 71. Arvostellessaan elämäkerran ensimmäistä osaa (Aika 1915
-s. 494) on toht. Erkki Kaila esittänyt pari muistelmaa Kihlmanin
-naimisesta Angelika Fabritiuksen kanssa: "Vainaja kertoi, että hänen
-täytyi tähän naimiseen saada lupa N. G. Malmbergilta, koska tyttö
-oli rikas. Malmberg antoikin luvan sillä ehdolla, että Kihlman
-lannoittaisi varoillaan Jumalan peltoa ('göda Guds åker'). Tämä
-tapahtui osaksi siten, että Kihlman avusti köyhiä pappismiehiä,
-esim. Favorinia, osaksi siten, että hän kustansi uuden painoksen
-Wegeliuksen kuuluisaa postillaa. Painos oli 2000 kappaletta, jotka
-olivat pinotut Kihlmanin ullakolle. Kun suuri kirjapino eräänä yönä
-romahti kumoon, säikähtyi rouva Kihlman, jolla oli pieni lapsi, siitä
-niin pahasti, että sairastui ja kuoli."
-
-I. s. 104. Henr. Heikelin kirjoittama kirje (15/4 1847) ilmoittaa,
-että Kihlmanin määräys Tornioon ei johtunut mistään "rikkomuksesta",
-vaan siitä, että häntä kunnon miehenä (ordentlig karl) katsottiin
-sopivaksi rajapitäjään. Ekman oli aikaansaanut määräyksen, joka
-Heikelin vaikutuksesta peruutettiin.
-
-I. s. 138. Ulkomaanmatkan suunnittelusta saadaan erinäisistä
-kirjeistä seuraavia lisätietoja. Keväällä 1851 tuumi A. W. Ingmankin
-yhdessä Kihlmanin kanssa tehdä matkan Ruotsiin, ja koska hän jo ennen
-(nähtävästi Nordisk Kyrkotidningin johdosta) oli kirjeenvaihdossa
-J. Ternströmin kanssa, oli hän kirjoittanut tälle aikeestaan ja
-pyytänyt neuvoja matkasuunnitelmaan nähden. Ternström oli neuvonut
-matkustamaan kanavatietä Göteborgiin ja sieltä Ystadin kautta
-Tranåsiin, missä hän oli kirkkoherrana. Samalla hän oli luetellut
-teologeja, joiden luona sopisi käydä, nekun olivat Ternströmin
-ja Ingmanin hengenmukaisia. Miksi Ingman luopui tuumastaan, sitä
-ei kirjeistä näy. Sitävastoin eräs Ternströmin kirje Kihlmanille
-ilmaisee, että näidenkin välillä tuttavuus oli alkanut ennenkuin
-he todellisuudessa näkivät toisensa. Ternström oli Tranåsissa
-pannut alulle uudisrakennuksen, jota varten hän tarvitsi rahoja.
-Sen johdosta oli hän kirjoittanut hovioikeudenneuvos Åkessonille
-Vaasaan. Åkesson oli vastannut, että hänen piiristään ei liikenisi
-rahaa, mutta hän oli kääntynyt Kihlmanin puoleen ja tämä oli
-luvannut lainata 2000 riksiä. Sen vuoksi Ternström kirjoitti
-Kihlmanille. Hän kiittää suuresti lupauksesta ja kysyy, vaatiko
-Kihlman takausta lainasta. "Jos saan sanoa ajatukseni", lisää hän
-itse, "niin ei takausta tarvita; sillä jos elän, on Jumalan avulla
-omatuntoni vakavin takaus", paitsi sitä, että rakennuksessa ja pesän
-omaisuudessa on riittävästi vastaavaa. -- Kihlman myönsi lainan
-takauksetta, ja Ternström sai vastaanottaa rahat elokuulla ollessaan
-Tukholmassa, josta hänen kuitenkin täytyi matkustaa kotiin 10 päivää
-ennenkuin suomalainen lainanantaja saapui sinne. -- Muista kirjeistä
-käy ilmi, että Kihlmanin ei suinkaan ollut helppo saada rahoja
-takaisin, mutta ystävien avulla se kumminkin onnistui, ennenkuin
-velkakirja oli tullut yli-ikäiseksi.
-
-I. s. 222. Sanotaan A. Cederbergin "monen muun jälkeen viimeisenä"
-kuulleen J. T. Beckin opetusta. Siinä on kaksi erehdystä. Kihlmanin
-ja Cederbergin välillä lienee Suomesta vain Gustaf Johansson
-kauemmin viipynyt Beckin luona, eikä Cederberg ollut viimeinen,
-vaan oleskelivat hänen jälkeensä Tübingenissä Johannes Östring (k.
-1886) ja Z. Schalin, joka viimemainittu oli siellä hänen kuollessaan
-(1878). Lyhyemmillä käynneillä ovat Beckin aikana Tübingenissä olleet
-ainakin K. Ervast, H. Råbergh ja F. W. Sundvall.
-
-I. s. 265. Merkillisestä pappeinkokouksesta Ylihärmässä taikka
-oikeastaan sen synnystä antavat kirjeet myöskin tietoja. -- Rouva
-Malmbergin hautajaisissa joulukuulla 1851 ei ollut tilaisuutta
-syvempiin keskusteluihin, vaikka A. W. Ingman ja F. O. Durchman
-siellä Julius Berghin kanssa vaihtoivat ajatuksia oppikysymyksestä
-s.o. Paavon kannasta (niinkuin Ingman kirjoitti Kihlmanille).
-Tarkoitus oli myöhemmin Keuruulla yhtyä Berghin kanssa, mutta
-siitä ei tullut mitään, syystä että Essen palatessaan Lapualta
-ajoi kumoon ja pahasti satutti polvensa, niin että hänen kauan
-täytyi hoitaa sitä kotona. Jälkeenpäin ajateltiin yhtymistä
-Isossakyrössä, mutta siitäkään ei tullut sen enempää. Mutta 17 p:nä
-maalisk. 1852 kirjoittaa Essen Kihlmanille: "Olen nyt suunnitellut
-pappiskonferensin pidettäväksi täällä meillä (Ylihärmässä) huhtik. 1
-p:nä. Siihen ovat Uudenkaarlepyyn, Vaasan, Maalahden, Laihian, Ison- ja
-Vähänkyrön sekä Lapuan papit (paitsi tietysti Malmbergiä) ja O.
-Helander saaneet kutsumuksen. Minä kyhäsin (framkastade) kiireessä
-muutamia kysymyksiä keskustelujen ohjeeksi ja olen antanut jokaiselle
-kutsutulle tiedon niistä, jotta niitä voitaisiin edeltäkäsin
-miettiä ja sitten yhteisesti käsitellä. Ne ovat: 'Mikä on syynä
-yleiseen hengelliseen veltostumiseen (förslappning) heränneissä,
-myöskin papeissa? Onko ollut joku virhe opinperustuksessa? Olemmeko
-vapaita lahkolaisuudesta? Ja vastakkaisessa tapauksessa: miten on
-se esiintynyt ja mitä se on vaikuttanut? Mitä on tehtävä kaiken
-tämän pahan hävittämiseksi, ja miten päästä puhtaalle tielle? Mitä
-opetuksia tulee meidän ottaa viime aikojen tapauksista, ja miten
-käyttäytyä niihin nähden? Jos huomaamme yleisen erehdyksen siinä
-hengellisessä suunnassa, johon olemme kuuluneet, tuleeko meidän
-pitää sitä salaisuutenamme (behålla denna insikt för oss sjelfva)
-vaiko koettaa tehdä se tunnetuksi? Jälkimmäisessä tapauksessa,
-miten on se soveliaimmin tapahtuva? Vihdoin, olisiko hyödyllistä ja
-tarkoituksenmukaista toisinaan kokoontua yhteisiin neuvotteluihin, ja
-jos niin on laita, kuinka olisivat kokoukset järjestettävät'? -- --
-Semmoisen yhtymisen ei lainkaan pitäisi olla hyödytön, jos ajatusten
-ja kokemusten vaihto tapahtuu Jumalan pelvossa ja veljellisessä
-sovussa, ilman puoluehenkeä ja ennakkoluuloja." -- Tästä käy
-selväksi, että kokous oli Essenin aloitteesta syntynyt ja että se
-siis oli kokonaan yksityistä laatua, vaikkei kutsumus sentähden ollut
-ahtaalle rajoitettu.
-
-I. s. 332. Kirjeessä Aug. Liliukselle 18/9 1889 Kihlman ilmaisee
-erään tärkeän syyn, miksi hän luopui papintoimesta: "Sairaan luona
-käynnit ovat minusta aina olleet papin vaikeimpia tehtäviä, sen
-vuoksi nimittäin että pappi useimmiten siinä tulee tahdottomaksi
-välikappaleeksi ennakkoluulon palveluksessa. Usein sairas itse
-ei tahdo pappia (luokseen), vaan sukulaiset ja ystävät, jotka
-honoris causa (kunnian vuoksi) kutsuvat papin, jotta ei vainaja
-tulisi näyttämään epäkristilliseltä. Sentähden on käynti monesti
-aivan turha, mutta kallis aika menee hukkaan. Juuri näitten
-sairaanluonakäyntien vuoksi halusin minä muuttaa koulunopettajan
-uralle. Eikä minulla koskaan ole ollut enemmän kuin kaksi käyntiä
-päivässä. Köyhinä vuosina säälin syvästi pappeja. Tiesin, että
-he tulisivat kärsimään enemmän kuin muut. Kaikki köyhät hakivat
-luonnollisesti etupäässä apua papilta, jonka palkka kadon johdosta jo
-ennestään oli vähentynyt."
-
-I. s. 338. Kihlman teki todella syyskuulla 1853 lankonsa
-seurassa matkat Puhokseen. Sen todistaa edellinen seuraavista
-kahdesta kirjeotteesta, jotka muutoin osoittavat, miten Kihlmania
-arvosteltiin hänen palattuaan Saksasta. Kirjeet ovat Julius Berghin
-kirjoittamat O. Hjeltille. [Kirjeotteet on valtioneuvos Edv. Hjelt
-hyväntahtoisesti tekijälle antanut. Osaksi ovat ne sittemmin
-painetutkin, _Edv. Hjelt_, Otto E. A. Hjelt, hans liv ooh gärning,
-Helsingfors 1916, s. 97.]
-
-(3/12 1853) -- -- "Ja mitä sanot siitä, että Kihlman on tullut
-Arkkipiispan sihteeriksi. Minusta se on aivan oikea paikka hänelle
-vastaiseksi. Sekä hän itse että asia voi hyötyä siitä. -- Odottamatta
-sain tavata hänet täällä, kun hän Frans Bergrothin kanssa matkusti
-(Kuopion) kautta. Ei hän ole niin pois suunniltaan (befängd) kuin
-pelkäsin. Hänellä on vielä paljon valoa, eikä oppineitten haaveitten
-(lärda griller) tarvitse välttämättömästi vahingoittaa häntä liian
-paljon, jota paitsi ne eivät olekaan kovin kehittyneitä, eikä
-myöskään liian hulluja, vaan sisältävät paljon totuutta(!)".
-
-(10/7 1854). -- -- "No niin! Kihlman on Turussa, ja minä olen ollut
-mielissäni siitä. Antakaamme hänen etsiä totuutta. Juuri sitä hän
-tarvitsee; löytäköön hän sen. Sillä vaikkei hänen erehdyksensä ole
-aivan karkeaa laatua, on hän kuitenkin siinä ihastuksessaan, jonka
-teologi Beckin omituinen kristillinen gnosis on hänessä herättänyt,
-kadottanut yksinkertaisuuden Kristuksessa -- ja sentähden, että Herra
-tahtoo pitää hänestä kiinni, mutta hän puolestaan tahtoo ponnistaa
-vastaan koettaen päästä korkeuteen (komma i höjden) jonkunlaisen
-omituisen tieteellisen katsantotavan avulla -- sentähden on hän niin
-mystillinen. Toivon kuitenkin, että elämän vakavuus aikaa myöten on
-vetävä hänet alas. Älköön toivoni pettäkö."
-
-Tässä arvostelussa huomaa siksi vähän todellista myötätuntoa ja
-ymmärrystä, että Kihlmanin haluttomuus väitellä uskonnollisista
-kysymyksistä entisten ystäviensä kanssa käy kerrassaan ymmärrettäväksi.
-Ja kumminkin oli Bergh se, jota hän enimmin oli kunnioittanut.
-
-I. s. 361. Alimmalla rivillä luetaan: Roseniuksen hartauskirjasta;
-pitää olla _Roosin_.
-
-Siihen mitä edellisen osan esipuheessa on sanottu koko teokseen
-nähden ei ole mitään _erikoista lisättävää_ tämän jälkimmäisen osan
-varalta. Paitsi silloin lueteltuja avustajia pyytää tekijä kuitenkin
-vielä kiittää vanhoja ystäviään J. Th. Durchmania, E. Järnefeltiä, E
-G. Palménia, Aug. Ramsayta ja Th. Wegeliusta sekä erittäin vainajan
-omaisia suosiollisesta avunannosta. Sen ohella hän julkilausuu
-sydämensä toivomuksen, ettei mikään oleellinen harhapiiirre estäisi
-viimeksimainittuja siinä kuvassa, joka täten julaistaan, tuntemasta
-heidän rakasta isäänsä semmoisena kuin hän todellisuudessa oli ja eli
-maan päällä Helsingissä, 6 p:nä tammikuuta 1917.
-
-Tekijä.
-
-
-
-
-I.
-
-YLIOPETTAJA JA LIIKEMIES 1866-70.
-
-
-Vaikka Alfred Kihlman tullessaan siihen elämänsä käänteeseen,
-johon kuvauksemme edellinen osa päättyi, oli täyttänyt 41 vuotta
-ja täsmälleen toisen puolen iästään toiminut julkisissa viroissa,
-saattaa kumminkin pitää koko mennyttä ajanjaksoa hänen opinto- ja
-vaelluskautenaan, verrattuna seuraavaan, joka käsittää hänen elämänsä
-loppupuolen. Kaikilla hänen toiminta-aloillaan asetettiin hänelle
-tästä lähtien niin paljon vaikeampia ja painavampia vaatimuksia,
-että hän tuskin olisi pystynyt niitä tyydyttämään, jollei hänellä
-olisi ollut pitkän valmistusajan tuottamia tietoja ja kokemuksia.
-Sitä paitsi kysyivät uudet tehtävät täysin varttuneita ruumiin- ja
-hengenvoimia, ja kumpaisetkin kestivät ihmeellisesti. Vaikkei
-Kihlmanin terveys hänen elämänsä loppupuoliskolla ollut mainittavasti
-vahvempi kuin ennenkään, niin tarmokas sielu ylläpiti ruumiillista
-joustavuutta. Jo nyt, elämänsä keskivaiheilla, hän näytti
-ikämieheltä, mutta ne nuoret, jotka 1860-luvun loppupuolella ehkä
-kiinnittivät huomionsa salkkua kantavaan, kumaraharteiseen, mutta
-silti kookkaaseen, tasaisesti astuvaan, teräväkatseiseen herraan
--- silloin uusi ilmiö Helsingin kaduilla -- saivat vielä uuden
-vuosisadan alussa, itsekin jo ikämiehinä, nähdä saman hahmon salkku
-kainalossa -- se oli silloin pääkaupungin tunnetuimpia.
-
-Käydessään Helsingissä pääsiäisen edellä Kihlman oli vuokrannut
-asunnon, kuusi huonetta keittiöineen, Krogiuksen kivimuurin toisessa
-kerroksessa Vuorimiehenkadun 11:ssä; vuokra oli 1500 mk. Sinne
-perhe asettui, ja ilolla todettiin, että näköala oli vapaa merelle
-päin. [Silloin olivat kallioiset rannikkoseudut Vuorimiehenkadun ja
-Merisataman välillä vielä asumattomat.] Se muistutti Vaasan kotia,
-jota kauan kaivattiin kuin kadonnutta onnen saarta. Itse perheen isä
-kirjoitti äidilleen (17/9 1866): "Kun ajattelen mennyttä elämääni
-Vaasassa ja Pietarsaaressa, ah, mikä erotus! Tyynestä satamasta olen
-heitetty myrskyiselle, pauhaavalle merelle, jolla joka hetki on
-ponnistellen työtä tehtävä, jotta ei sorruttaisi."
-
-Todella alkoi Kihlmanin elämässä uusi ajanjakso koettelemuksilla,
-jotka äärimmäisessä määrässä kysyivät perheenjäsenten kärsivällisyyttä
-ja elinvoimia. Tuskin oli 7-vuotias Oswald vastaanotettu normaalikoulun
-valmistavaan luokkaan, ennenkuin hän sairastui hinkuyskään, eikä
-aikaakaan niin kaksi nuorempaa veljeä sai saman taudin. Ainoastaan
-neljäs, nuorin veljeksistä, säästyi yskästä, mutta Uno paran
-elämänlankaa kalvoi sitäkin tuhoisampi tauti, jota vastaan lääkäri,
-isän lukiotoveri prof. J. A. J. Pippingsköld, turhaan etsi keinoja.
-Tästä ymmärtää, millainen mieliala vallitsi kodissa ensimmäisenä
-syksynä, mieliala, jonka laadun kuvaa pikku Lorenzon huudahdus: "Äiti,
-minusta on kuin eläisimme vankilassa." Terveinä pysyivät vain äiti ja
-Hanna, sillä Kihlmania itseäänkin vaivasi yskä ja muukin pahoinvointi,
-vaikka hän ainoastaan jonkun viikon päivät oli pakotettu olemaan poissa
-koulusta.
-
-Marraskuun keskivaiheilla, jolloin edullinen käänne oli ilmaantunut
-Unon tautiin, Kihlman kirjoittaa ystävälleen Viktor Schaumanille:
-"Yleisen kivulloisuuden vallitessa kodissa ei varsinkaan alussa ollut
-helppoa näyttää iloiselta. Nyt olemme kaikki rohkaisseet mieltämme:
-ei käy päinsä hätääntyä ja valittaa. Täytyy reipastua ja taistellen
-läpäistä vaikeudet. Kaikki tulee helpommaksi, jos pysyy uskaliaana.
-Sekä koulussa että yhtiöasioissa ja kodissa sanon itsekseni:
-älä menetä rohkeuttasi. Niin kauan kuin jaksan sanoa näin, elän
-tulevaisuuden toivossa ja tässä toivossa kykenen tekemään työtä ja --
-kärsimään."
-
-Samasta kirjeestä otamme seuraavatkin rivit, joissa kuvastuu
-Kihlmanin suhde entisyyteen: "Välinpitämättömyyteni vanhoja ystäviä
-ja oloja kohtaan on todella vain näennäinen. Eivät vanhat ystävät
-koskaan ole olleet minulle rakkaampia, eivätkä heidän hahmonsa
-koskaan ole esiintyneet mielessäni kirkkaampina kuin tänä syksynä,
-jolloin kaukana heistä olen joutunut aivan uusiin oloihin ja tehnyt
-uusia tuttavuuksia. Usein kun henkeni sehnsuchtsvoll (kaihoten) on
-lentänyt pohjoiseen, olen nuhdellut itseäni: miks'et ole tyytyväinen?
-miksi aina ikävöit vanhojen ystävien luokse? Eiväthän he olleet
-ihanteita, kun olit heidän parissaan, ja eivätkö uudet ystäväsi,
-vaikkeivät hekään ole ihanteita, kuitenkin voi korvata, mitä olet
-kadottanut? Niin olen kerran ja toisenkin puhunut itsekseni. Ymmärrän
-sangen hyvin, että minun tulee voida tyytyä nykyiseen ympäristööni,
-mutta tunteella on oma päänsä eikä se tottele komentoa. Vaaditaan
-aikaa ennenkuin tunnekin tyytyy ja viihtyy uusissa oloissa. Mutta
-ei koskaan voi käydä niin, että uusi kokonaan tunkisi pois vanhan.
-Lapsuudenajan ystäviä ei voida työntää syrjään. Aina on sydämessä
-oleva erityinen vierashuone vanhoja ystäviä varten, joiden kanssa
-on pitkän jakson vuosia elänyt ilossa ja surussa ja joita sillä
-aikaa on oppinut pitämään arvossa ja kunnioittamaan. Niin on oleva
-niin kauan kuin ihminen omaa inhimillisiä tunteita. Jos vanhakin
-ystävyys ruostuu, on syy syvemmällä. Tarkoitan, että ruoste ilmaantuu
-vain siinä, missä luonteen kirkas pinta on tullut siveellisesti
-tahratuksi."
-
-Joulukuulla olivat vanhemmat pojat toipuneet; ainoastaan nuorimman
-tila oli edelleen huolestuttava. Kumminkin olivat leikki ja nauru
-palanneet kotiin. Silloin tapahtui k:lo 2 yöllä maanantaita, 17
-p:ää, vastaan Punavuorilla sijaitsevan kaartin ruutimakasiinin
-räjähdys [Makasiini oli maanpäällinen puurakennus kaartin ampumaradan
-vieressä. Kaartin oma ruutivarasto oli viety siitä pois, mutta
-kauppias Tschetschulinilla oli siinä 10 sentneriä ruutia. Ympäri
-viskellyistä ruumiin osista päättäen oli kaksi sotilasta, jotka
-olivat aikeessa varastaa ruutia, aiheuttanut räjähdyksen.], joka
-järkyttäen kaupungin rakennukset perustuksiaan myöten tuhosi kymmeniä
-tuhansia akkunoita ja aiheutti pelottavan hämmennyksen rauhallisissa
-kodeissa. Kihlmanilla Hanna ja isä valvoivat vielä, jota vastoin äiti
-ja pikku pojat nukkuivat. Pamaus oli niin kauhea, että valveilla
-olijat samoin kuin unesta herääjät luulivat rakennuksen luhistuvan
-päällensä. Sekä ulommat että sisemmät ruudut koko talossa lensivät
-palasiksi, lattiat ja huonekalut peittyivät lasisirpaleilla, ja
-ryysyiksi repeytyneet akkuna verhot avasivat huoneet ulvovalle
-talviselle myrskylle. Pimeässä syöksyivät äiti ja lapset vuoteistaan
-ja harhailivat melkein alastomina ja avojaloin, huutaen huoneesta
-huoneeseen, kunnes havaittiin, että pihan puolella oleva isän kamari
-oli jäänyt asuttavimpaan kuntoon, vaikka siinäkin yksi ulko- ja neljä
-sisäruutua oli pirstautunut. Sinne, lämpimään ja valoon, kokoontui
-koko perhe, rauhoittuen vähitellen maanjäristystä muistuttavan
-seikkailun jälkeen. -- Onneksi tapahtuma ei tuottanut vakavampaa
-sairauskohtausta, vaikka akkunoiden korjaus -- syystä, että
-lasivarastoihin oli hankittava lisää Pietarista saakka -- edistyi
-niin hitaasti, että koti vasta jouluaattona oli entisellään.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Olihan tilapäistä, että kotiolot tänä syyskautena olivat niin
-huolestuttavia. Mutta vaikka Kihlman siten käsittikin asian, teki se
-kumminkin hänen muut huolensa ja alituisen työnsä kahta raskaammiksi.
-Ja todella oli hänellä työtä ja huolia enemmän kuin tarpeeksi.
-
-Ensiksikin on huomattava hänen virkansa normaalikoulussa, ja
-tulee meidän, ymmärtääksemme mitä se vaati häneltä ja miltä
-kannalta hän otti tehtävänsä, lyhyesti mainita, kuinka ja missä
-tarkoituksessa tämä koulu oli syntynyt. Kansallisen ja valtiollisen
-elämän virkoaminen 1860 vaiheilla ilmeni erityisesti myöskin
-maamme koulunopettajissa. Heissä syttyi näet halu luopumalla
-vanhoista totuntatavoista luoda uutta elämää koulunkin alalle.
-"Maamme koulunopettajille oli selvinnyt", kirjoittaa Kihlman itse
-normaalikoulun vuosikertomuksessa 1874, "että ei ainoastaan yleistä
-tieteellistä, vaan myöskin ammattisivistystä vaadittiin, jos he
-tahtoivat kohota yhdenvertaisiksi kulttuurimaiden kasvatuslaitosten
-edustajien kanssa ja tyydyttää isänmaan oikeutettuja vaatimuksia.
-Opettajilla oli kylliksi jaloa ylpeyttä nostaa katseensa
-opettajaihanteeseen, mutta toiselta puolen kylliksi nöyryyttäkin
-arvostella itseänsä ja suoraan tunnustaakseen mitä heiltä puuttui.
-Yksimielisesti myönnettiin, että kasvatus ja opetus, kun nämä
-sanat käsitetään ihanteellisesti, eivät ole jokamiehen asia,
-vaan taito, joka, niinkuin mikä taito tahansa, täydellisyyttä
-saavuttaakseen edellyttää ei ainoastaan luonnonlahjoja, vaan myöskin
-erikoisopintoja ja ahkeraa harjoitusta. Suomalaiset koulumiehet
-anoivat senvuoksi oppilaitoksen perustamista, jonka tehtävänä olisi
-hyväkseen käyttää aikakauden edistyneintä pedagogista tietoa ja jossa
-tulevat opettajat voisivat, harjoittaessaan teoreettisia opintoja,
-nähdä miten teoriat käytännöllisesti sovellutetaan sekä itse
-ohjaajain neuvomina oppia astumaan oikeaan suuntaan ja välttämään
-harhateitä." Tämä aate sai yleistä kannatusta hiippakunnittain
-toimeenpannuissa opettajakokouksissa kesällä 1860, ja syksyllä s.v.
-J. V. Snellman v.t. pedagogian professorina yliopiston konsistorin
-kautta toimitti senaattiin ehdotuksen, että kykeneviä miehiä
-lähetettäisiin ulkomaille perehtymään sikäläisiin kouluoloihin ja
-siten valmistumaan ajatellun uuden oppilaitoksen yliopettajiksi.
-Täysin oivaltaen asian merkityksen hallitus v:n 1862 alussa päätti
-normaalikoulun perustettavaksi, ja kun tulevat yliopettajat, J. E.
-Bergroth (matematiikassa), H. L. Melander (historiassa) ja C. J.
-Lindeqvist (kielissä), olivat palanneet tutkimusmatkaltaan, laativat
-he yhdessä laitoksen tarkastajaksi määrätyn pedagogian professorin
-Z. J. Cleven kanssa ohjesäännön uutta koulua varten. Toimintansa
-koulu alkoi syksyllä 1864. -- Näin oli normaalikoulu syntynyt. Se
-oli nuorekkaan, toivorikkaan kansallisen innostuksen tuote. Sen
-johtajana piti olla, ei toisen tai toisen mahtajan mielivalta,
-vaan tiede, kasvatusoppi. "Sen ankarassa kurissa ja sen vapaassa
-raittiissa ilmassa", sanoo Kihlman, "tuli nuoren laitoksen kasvaa ja
-kehittyä." Kun hän itse noudatti kunniakasta kutsua tulla neljänneksi
-yliopettajaksi normaalikouluun, oli vain kaksi vuotta kulunut sen
-avaamisesta. Ei mikään ollut vielä häirinnyt sitä innostusta ja
-menestyksen toivoa, jolla opettajakunta harrasti uuden laitoksen
-kehittämistä mahdollisimman lähelle ihannettaan, ja kun tunnemme
-Kihlmanin luonteenlaadun, on helppo käsittää, että hän täydellä
-antaumuksella liittyi toveriensa harrastukseen. Mutta samalla kun
-käsitämme tämän ja ymmärrämme, millä innolla hänkin puolestaan
-tahtoi toteuttaa oppilaitoksen aatetta, selviää myöskin, kuinka oli
-omansa häntä syvästi katkeroittamaan ennen pitkää tapahtuva muutos
-koulujemme ylijohdossa, jonka kautta määräävä valta joutui oikullisen
-mahtimiehen käsiin.
-
-Koulussa tuli Kihlmanin opettaa 12 tuntia viikossa eli 2 päivässä.
-"Eihän se näytä olevan paljon", kirjoittaa hän (17/9); "mutta Äiti
-tuntee luonnonlaatuni: minä en tahdo hutiloida, vaan tehdä kaikki
-kelvollisesti, niin hyvin kuin mahdollista. Tahdon sen vuoksi
-valmistautua perusteellisesti. Vaikka olen jatkanut työtäni yölläkin,
-en ole kuitenkaan aina ollut niin valmistunut kuin olisin toivonut.
-Olen sentähden usein tyytymätön. Sillä paikalla, jolla olen,
-pitäisi kaikki olla täydellistä, mallikelpoista. Kumminkaan en
-ole menettänyt toivoa, että vielä tulen jotakuinkin tyydyttäväksi
-uskonnon-opettajaksi." -- Yhdentoista vuoden kokemus koulunopettajana
-ei ollut tehnyt häntä omakylläiseksi. Kun lisäksi otetaan huomioon,
-että hänen aineensa oli uskonto, joka hänestä ei mitenkään voinut olla
-ainoastaan tietojen ja metoodin asia, vaan palavan uskon, kaikista
-tähdellisin elämän ja kuoleman kysymys, niin on ymmärrettävää, miksi
-hän ei tyytynyt itseensä, vaan väsymättä harrasti yhä täydellisempää.
-Että hän todella tuli aivan erinomaiseksi, jopa ainoanlaatuiseksi
-uskonnonopettajaksi, siitä saamme aikoinaan esittää luotettavia
-todistuksia. Tässä on vain lyhyesti sanottava, miten hän virkaansa
-ryhtyessään järjesti koulun uskonnonopetuksen. [Ks. Rehtorin
-vuosikertomusta lukuvuodelta 1866-67. Kun vertaa tätä kertomusta
-edellisiin, huomaa kuinka Kihlman kokonaan uudisti uskonnonopetuksen
-tekstissä mainittujen perusohjeiden mukaan.]
-
-Ensi lukuvuodesta alkaen, jolloin koulussa oli kuusi luokkaa,
-käsitti Kihlmanin uskonnonopetus seuraavat aineet: 1) Piplian
-historia alimmilla luokilla, 2) raamatun lukeminen ja 3) kristillinen
-uskonoppi keski- ja ylemmillä sekä 4) kirkkohistoria ylimmällä
-luokalla. Piplian historiaan nähden hänen menettelynsä oli sama
-kuin jo Pietarsaaren tyttökoulussa ja opettaessaan Hannaansa kotona
-(ks. 1.) hän teki parastaan kertomuksen havainnollistamiseksi. "Jos
-kertomuksen sisällys tehdään oppilaalle oikein havainnolliseksi,
-niin pysyy tarkkaavaisuus hereillä, ja samalla kuin oppilas nyt saa
-tietoisuuteensa todenperäisen ja kirkkaan kuvan, vastaanottaa hän
-myöskin kuvan sisältämät siveelliset ja uskonnolliset totuudet. Hän
-vastaanottaa nämä totuudet kehitysasteelleen soveltuvassa muodossa.
-Opetuksen täytyy siis ensi sijassa pitää silmällä muotoa ja vasta
-toisessa johdattaa mietiskelemään ulkonaiseen muotoon kätkettyä
-totuutta. Samassa määrässä kuin oppilaan kehitys on edistynyt, voi
-johdatus mietiskelyyn esiintyä voimakkaammin." -- Raamatun (s.o.
-paraasta päästä evankeliumin) lukemisella tarkoitettiin: 1) opettaa
-oppilaita oikein käyttämään Jumalan sanaa, 2) antaa oppilaille
-kirkas kuva Jeesuksesta Kristuksesta ja siten laskea perustus sille,
-mikä on kristillisen uskonnon pääasia, eli uskolle Kristukseen, ja
-3) tutustuttaa oppilaita erinäisiin dogmaattisiin ja eetillisiin
-käsitteisiin, jotka lukiessa esiintyvät, ja siten valmistaa
-kristillisen uskon- ja siveysopin järjestelmällistä esitystä. --
-Uskonopin opetuksessa, jota varten ei käytetty mitään oppikirjaa, ei
-ollut tarkoituksena ainoastaan esittää dogmaattisia tuloksia, vaan
-myöskin osoittaa, mistä ja miten ne syntyvät. Sitävarten läpikäytiin
-ensin tärkeimmät raamatun kohdat, jotka ovat määrääviä kuhunkin
-uskonkappaleeseen nähden, ja kun se oli niiden mukaan määritelty,
-panivat oppilaat sen kirjaan. -- Kirkkohistorian opetuksessa
-vihdoin arvosteltiin siinä puheeksi tulleet ilmiöt raamatullisten
-perusjohteiden mukaan, samalla kuin erityistä huomiota kiinnitettiin
-merkillisiin, suurisuuntaisiin luonteisiin ja heidän sisälliseen
-kehitykseensä.
-
-Jo pelkkä tämä uskonnonopetuksen suunnitelma osoittaa Kihlmanin
-perusteellisuuden ja tunnollisuuden. Sen sijaan että hän olisi
-luottanut oppikirjoihin, vaati hän itseltään omaa, tarkkaa työtä,
-ja niin voimme ymmärtää, että päivä monesti kävi hänelle lyhyeksi,
-vaikka hän lisäsi siihen yötuntejakin. Muutoin on muistettava,
-että koulu paitsi varsinaisia opetustunteja vei häneltä paljon
-aikaa. Yliopettajana tuli hänen ottaa osaa kaikkiin opettajien
-konferensseihin eli kokouksiin, joita normaalikoulussa pidetään tavan
-takaa, olla saapuvilla opettajakokelaiden koetunneilla ja niitä
-arvosteltaessa j.n.e. Edelleen hän jo 1867 valittiin vararehtoriksi.
-Sen ohella hän ensi vuosina myöskin oli luokanesimies, jonka toimeen
-kuuluu erityinen huolenpito kyseessä olevan luokan oppilaiden
-käytöksestä ja järjestyksestä koulussa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Liikemiehenä hänellä oli toinen työtaakka, joka ajoittain oli yhtä
-raskas, jopa raskaampikin kuin koulun tuottama. Se johtui siitä
-toimesta, joka tuli hänen osakseen, kun hän Tampereen Pellava- ja
-Rautateollisuus OY:n kokouksessa kesäkuulla 1866 valittiin
-kolmanneksi mieheksi uuteen johtokuntaan, jonka muut jäsenet,
-niinkuin ennen on mainittu, olivat Sixtus Calamnius ja Gid.
-Wasastjerna. Täydellinen hallituksen muutos viittaa siihen, että
-yhtiön asiat olivat joutuneet arveluttavalle kannalle, ja niin
-olikin laita. Kokouksessa julkiluettu tilintarkastajain kertomus ei
-päättynyt, niinkuin tavallisesti säännöllisissä oloissa, ehdotukseen,
-että vastuuvapaus myönnettäisiin johtokunnalle, vaan jätti se
-kysymyksen siitä kokouksen harkittavaksi. Pitkän keskustelun jälkeen
-asia kumminkin ratkaistiin myönteisesti, mutta sillä lisäyksellä,
-että se tapahtui "silmällä pitäen erinäisiä poikkeussuhteita, joskin
-eri aiheita muistutuksiin yhtiön hallintoa vastaan oli ilmaantunut".
-Tämä lausunto loukkasi johtokuntaa, jonka jäseninä paitsi konsuli
-C. Hernmarkia olivat yhtiön perustajat Ad. Törngren ja Gustav
-Wasastjerna, niin että se kokonaisuudessaan luopui, ja sen vuoksi
-valittiin uusi johtokunta kolmeksi vuodeksi eteenpäin.
-
-Vaikka Kihlman itse oli saapuvilla kokouksessa, on tuskin luultavaa,
-että hän enempää kuin kukaan muukaan aavisti, kuinka äärettömän
-vaikean tehtävän hän vastaanotti rupeamalla johtajaksi. Menneinä
-vuosina oli yhtiö näennäisesti menestynyt sangen tyydyttävästi:
-osakkaille jaettu osinko oli keskimäärin noussut yli 5 %, ja
-viimeinenkin tilinpäätös osoitti, sittenkun 100,000 mk oli pantu
-vararahastoon, 352,000 nettoa. Ja muutenkin näytti asema aika
-hyvältä. Velkoja oli kyllä 1,831,000 mk (Suomen pankissa 1,014,000
-ja Yhdyspankissa 256,000), mutta kun saatavat nousivat 1,558,000
-mk:aan, ei todellinen velka kirjojen mukaan ollut niitä tuntuvasti
-suurempi. Mutta jos tutkittiin saatavien laatua, näyttäytyi
-asema toisenlaiseksi. Saataviin kuului näet: Törngrenin laina
-Suomen pankista, kiinnitetty yhtiön tehtaisiin, 630,000 mk;
-Gust. Wasastjernan samanlainen laina 120,000, Törngrenin velka,
-kiinnitetty Laukon kartanoon, 145,000; ja vihdoin Törngrenin velka
-(ilman vakuutta) 435,000. Nämä saatavat -- Törngreniltä yhteensä
-1,210,000 mk, ja Wasastjernalta 120,000 -- olivat ehdottomasti omansa
-herättämään levottomuutta, sillä Törngrenin asema oli tunnetusti
-horjuva ja Wasastjernankin oli huolestuttava ja yhtiön menestyksestä
-riippuvainen, hän kun oli sen suurin osakas. Edellinen olikin
-yhtiökokoukselle kirjallisesti ilmoittanut, ettei hän enää voisi
-jäädä johtokuntaan, ja pankeissa oli kummankin asiain rappiotila
-siksi tietty, että ne jo vuoden alussa olivat kieltäneet yhtiöltä
-luoton, jollei sen johtoa uskottaisi toisiin käsiin. Mutta kaikesta
-huolimatta ei vielä aavistettu, mitä vaikeuksia, mitä selkkauksia oli
-tulossa uuden johtokunnan suoritettavaksi. [Tässä nojautuu kertomus
-Tampereen yhtiön tilasta pääasiassa Elias Lodeniuksen kirjoittamaan
-yhtiön historiaan 1856-1906 ja pankinjoht. Henrik Kihlmanin yhtiön
-arkistosta tekemiin muistiinpanoihin. Erityisesti Kihlmania koskevat
-tiedot ovat yksityisistä kirjeistä peräisin.]
-
-Aikoja myöhemmin on Kihlman eräässä lausunnossaan esittänyt
-mielipiteensä siitä, mitkä seikat olivat johtaneet yhtiön siihen
-arveluttavaan asemaan, jossa se oli Törngrenin erotessa johdosta.
-Taustaksi seuraavalle kuvaukselle selostamme tässä tämän asiakirjan
-pääkohdittain: Ensiksikin, sanoo Kihlman, meneteltiin yhtiötä
-perustettaessa väärin siinä, että osakkeenmerkintäänkutsujat
-(Törngren ja Wasastjerna) möivät ja että yhtiö osti Tampereen
-tehdaslaitokset, vaikka niihin oli kiinnitetty 762,000 mk myyjäin
-velkoja. Enimmän osan siitä oli Wasastjerna lainannut Törngrenille,
-kun pellavatehdasta rakennettiin. Jälkimmäinen oli siten perustanut
-laitoksen lainatuilla varoilla eikä hänellä ollut liikepääomaa,
-kun tehdas valmistui. Tämä puute vaivasi pysyvästi yhtiötä,
-jonka oli vaikea saada liikepääomaa, syystä että tehtaat olivat
-melkoisessa määrässä edeltäkäsin kiinnitetyt. Totta on, että kutsujat
-kehoituksessaan osakkeen merkintään olivat luvanneet ennen 1861 v:n
-loppua maksaa velkansa ja että silloin ei ollut syytä epäillä heitä.
--- Toinen virhe tapahtui, kun hyväksyttiin myyjäin maaliskuulla 1861
-tekemä tarjous, että he ennen merkitsemänsä 1,500 osakkeen lisäksi
-ottaisivat 320 osaketta (kaikkiaan oli niitä 2,000 à 500 ruplaa)
-"sillä ehdolla, että myyjäin veloista myönnetyt kiinnitykset saisivat
-olla entisellään, kunnes he kykenisivät maksamaan lainansa". Näin
-muuttuivat lainat seisoviksi. Kolmanteen virheeseen teki Törngren
-itsensä syypääksi, kun hän alkoi käyttää yhtiön varoja yksityisiin
-tarkoituksiinsa, joten hänellä 1866 oli yhtiölle velkaa 435,000
-mk. Neljäs virhe oli se, että tilintarkastajat edellisinä vuosina
-laiminlöivät huomauttaa tästä viimeisestä seikasta yhtiökokoukselle.
-
-"Jossakin määrin selittääksemme herra Törngrenin menettelyä on
-ehkä muistettava, että hän oli erittäin vilkasverinen (sangvinisk)
-luonne, ja sen vuoksi arvattavasti toivoi voivansa maksaa lainansa.
-Miten optimistinen hän oli, näkyy esim. siitä, että hän silloin,
-kun velat jo olivat nousemaisillaan ylivoimaisiksi, alkoi perustaa
-laivatelakkaa Helsinkiin, johon laitokseen hän käytti 185,000 mk --
-yhtiön varoja."
-
-Lyhyesti: Kihlmanin käsityksen mukaan oli syy yhtiön huolestuttavaan
-tilaan Törngrenin sangvinisuudessa, Wasastjernan luonteenomaisessa
-välinpitämättömyydessä ja muiden osakkaiden tarkkaamattomuudessa ja
-luottavaisuudessa. -- Tämän lisäksi on kenties vielä huomautettava
-siitäkin, että yhtiö, jossa tehtaiden perustajat omistivat 1,500
-osaketta (750,000 ruplaa eli 3,000,000 mk) ja muut osakkaat, niinkuin
-perustavassa kokouksessa ilmeni, ainoastaan 92 osaketta (46,000
-ruplaa = 184,000 mk), oli enemmän näennäinen kuin todellinen entisen
-kahden miehen yhteistoimen muutos. Ainoastaan 92 osakkeesta tuli
-uutta pääomaa yrityksen hyväksi.
-
-Täten luotuamme katsauksen yhtiön asioihin semmoisina kuin ne olivat
-Kihlmanin ryhtyessä niitä johtamaan, mainittakoon vielä kesäkuulla
-1866 pidetystä yhtiökokouksesta, että siinä myöskin hyväksyttiin
-erinäisiä muutoksia sääntöihin. Johtokunnan toimipaikka oli tästä
-lähtien oleva Helsinki, ja itse hallintoa varten oli Tampereelle
-asetettava isännöitsijä. Tähän virkaan otettiin kolmeksi vuodeksi
-saksalainen (Lyypekissä syntynyt) Carl Zuhr, joka v:sta 1863 oli
-ollut yhtiön konttoripäällikkö.
-
-Oleskellen Pohjanmaalla Kihlman ei vielä kesällä ollut ottanut osaa
-johtokunnan kokouksiin, vaan edusti häntä joku varamiehistä (konsuli
-H. Donner, asessori H. Hallonblad, senaatinkopisti L. Mechelin),
-mutta kun hän 20 p:nä elok. oli saapunut pääkaupunkiin, valittiin
-hän jo seuraavana päivänä johtokunnan puheenjohtajaksi. Mitä tämä
-merkitsi, on Kihlman itse sanonut kirjeissään V. Schaumanille ja
-äidilleen. Puheenjohtajana, kirjoittaa hän edelliselle, tulee minun
-"toimittaa kaikki raha-asiat tällä paikalla: s.o., diskontata kaikki
-vekselit, maksaa velat ja korot, pitää huolta siitä että rahoja
-on olemassa kaikkiin tarpeisiin, panna kirjaan kaikki tulot ja
-menot, suorittaa kirjeenvaihto y.m. y.m. Joka perjantai-iltana on
-johtokunnalla sitä paitsi kokous. Tämä kaikki vie aikaa, niinkuin
-Sinä kyllä tiedät." -- Samaan tapaan jälkimmäiselle: "Ennen kaikkea
-minun on hankkiminen rahoja kehräämöä varten, joka joka viikko
-tarvitsee 8000 mk päiväpalkkoihin, puhumatta koroista ja veloista.
-Minun tulee korjata mitä Hernmark, Törngren ja Wasastjerna ovat
-rikkoneet. Toden totta vaikea tehtävä. Eikä ole kysymys pienistä
-eristä; ei, sadoistatuhansista, jotka minun on S. Calamniuksen
-ja Gid. Wasastjernan kanssa hankittava. Rahat ovat saatavat
-pankeista tavaravakuutta vastaan. Mutta helppoa se ei ole näinä
-köyhinä aikoina, ja huolenpito siitä antaa paljon murhetta." --
-(Schaumanille:) "Kiusallisinta on juoksu ja odotus Suomen pankissa.
-Pienimpään toimitukseen tässä pankissa menee puoli tuntia. Siinä on
-raskas koneisto. Ennen klo 12 on vekseli sisäänjätettävä, ja klo 1
-jälkeen ovat rahat saatavissa, sittenkun on vielä odottanut itse
-maksun suoritusta." -- (Äidille:) "Näiden asiain vuoksi on minun
-melkein joka aamupäivä lähdettävä kaupungille, josta tavallisesti
-palaan klo 2, syödäkseni hät'hätää päivällistä ja lähteäkseni
-taas liikkeelle klo 4 (hänen koulutuntinsa olivat klo 4-6 i.p.);
-onnellisimmassa tapauksessa tulen takaisin klo 1/2 7. Niin kuluu
-päivä päivän perästä ilman että ehtii enempää kuin päivän vaatiman
-työn."
-
-Tästä näkyy, että yhtiön asiat semmoisina, kuin ne olivat uuden
-johtokunnan tarttuessa ohjaksiin, olisivat antaneet sille enemmän
-kuin tarpeeksi puuhaa. Mutta ei aikaakaan, ennenkuin johtokunta sai
-odottamattoman lisätaakan kannettavakseen. V. 1864 oli Törngren
-saanut Helsingin kaupungilta oikeuden käyttää osan Punavuoren rantaa
-("Munkkisalmen ja vanhan uimahuoneen välillä") perustaakseen siihen
-laivatokan eli laivatelakan ja konetehtaan. Työ oli heti alkanut,
-mutta vaikka siihen oli jo käytetty 200,000 mk, oli telakkalaitos
-kaksi vuotta myöhemmin vielä keskeneräinen. Tällaisena Törngren
-tarjosi sen yhtiölle korvaukseksi velastaan, ja johtokunnan enemmistö
-samoin kuin ylimääräinen yhtiökokous (29/9) hyväksyi tarjouksen.
-Toivottiin, että keskeneräistä telakkaa voitaisiin vähillä menoilla
-pitää siinä kunnossa, missä se oli, kunnes ostaja ilmaantuisi,
-ja että siten pelastettaisiin ainakin joku osa yhtiön saatavia
-Törngrenin vararikosta. Vararikko oli nimittäin ainoastaan ajan
-kysymys, ja tapahtuikin marraskuulla 1866 -- siihen saakka laatuaan
-suurin Suomessa: varoja Smk 2,920,627:40 ja velkoja 2,319,699:04.
-Ainoastaan Kihlman oli toista mieltä: olisi parempi, arveli hän,
-koettaa selviytyä entisistä sotkuista kuin aikaansaada uusia
-tappioita laajalle ulottuvilla yrityksillä. Muistutus oli kumminkin
-turha, ja kun se huomattiin oikeaksi, ei enää kukaan voinut vapauttaa
-yhtiötä hätäisen päätöksen seurauksista.
-
-Tuskin kuukautta asian ratkaisun jälkeen ilmoitti telakan insinööri,
-Fridolin Stjernvall, että laitoksen turvaaminen myrskyiltä
-vaati erinäisiä töitä, joihin johtokunnan oli pakko suostua,
-ja marraskuulla hän herätti kysymyksen, eikö olisi edullisinta
-välittömästi jatkaa rakennusta, niin että keväällä voitaisiin
-ottaa laivoja korjattavaksi. "Mutta siihen tarvitaan", kirjoitti
-Kihlman (V. Schaumanille), "muutamia kymmeniä tuhansia markkoja,
-eikä ole helppo saada rahaa lainaksi, varsinkin kun tahtoo lainata
-pitemmäksi ajaksi. -- Semmoisia puuhia on minulla ollut. Niinkuin
-köyhä kerjäläinen on minun täytynyt käydä kumartamassa mahtajia
-(göra uppvaktning hos de myndige), odottaa eteisissä j.n.e." --
-Ensin arvioi Stjernvall telakan valmistuskustannukset 80,000 mk:ksi,
-mutta sittemmin kohosi arviolasku 109,000 markkaan, ja kun Helsingin
-liikemiehet, miten tärkeänä he laitosta pitivätkin, eivät uskaltaneet
-ostaa sitä, päätti yhtiö ylimääräisessä kokouksessa (16/1 1867)
-rakentaa telakan valmiiksi, jos valtiolta saataisiin sitä varten
-100,000 mk:an kiinnityslaina. Näin oli yhtiö kokonaan ulkopuolella
-varsinaista toimialaansa joutunut vastaamaan suurisuuntaisesta
-liikeyrityksestä, ja huomattava on, että se tapahtui samaan aikaan
-kuin pellavatehtaan asema oli mitä vaikein. Oli näet valittava toinen
-tai toinen vaihtopuoli: joko keskeyttää työ taikka myydä tuotteet
-tappiolla. Parempien olosuhteiden toivossa pidettiin jälkimmäistä
-edullisempana, mutta kurssit olivat epäsuotuisat, menekki kotimaassa
-aleni alenemistaan ja oli hidas Venäjälläkin, ja luotto pankeissa oli
-niin täpärällä, että johtokunnan täytyi omilla nimillään vahvistaa
-vakuutta. Vuoden tilinpäätös osoittikin puhdasta tappiota 24,000 mk.
--- Mitä yllätyksiä telakka tuotti v. 1867, saamme pian nähdä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Uudenvuoden aattona loi Kihlman kirjeessä äidilleen katsauksen
-vuoteen 1866: "Silmäillessäni mennyttä vuotta tuntuu minusta kuin
-olisi se tuottanut minulle enemmän huolia, vaivoja ja suruja kuin
-yksikään edellinen. Minä aloin sen kiintyneenä huolestuttavaan
-väitöskirja-työhöni. Tuskin olin siitä päässyt, kun tieto tuli, että
-meidän oli muuttaminen Helsinkiin, ja siitä koitui uusia huolia,
-uusia suruja. Erota syntymäseudusta, joka oli ja on minulle niin
-rakas; sanoa ikuiset jäähyväiset sikäläisille tutuille, joita olin
-oppinut arvossa pitämään ja joiden kunnioituksen ja ystävyyden olin
-saavuttanut; lähteä omaisteni kanssa kodista, joka oli minulle
-kaksinkertaisesti rakas, se kun oli sekä hyvä koti että alusta alkaen
-rakennettu silmieni edessä ja melkoisilla uhrauksilla; kaikki tämä
-oli tuskallista: se oli elävänä kuolla pois siitä, mikä on rakasta
-ja kallista elämässä. Ah! katkera oli hetki, jolloin minä vihdoin
-useiden tuskallisten hyvästijättöjen jälkeen lähdin hiljaisesta
-kodista tuntemattomia kohtaloita kohti. Kun nyt eron tuska oli ohi,
-seurasivat matkan huolet, asettumishuolet ja koulutoimen huolet.
-Kun nekin olivat ohi ja minä olin astunut uuteen toimintapiiriini,
-silloin alkoi työ ja sen ohella vaivat ja surutkin, sillä kuinka
-voisikaan semmoinen virka kuin minun olla suruton. Totta kyllä en
-voi valittaa, että oppilaani olisivat olleet välinpitämättömiä ja
-tarkkaamattomia, mutta 260-lukuisessa joukossa 10--18-vuotiaita
-poikia on aina semmoisiakin, jotka herättävät huolta. Kaikkine
-huolineen on tämä vuosi kuitenkin kulunut umpeen, ja vaikka olenkin
-saanut kantaa päivän kuormaa ja hellettä, on se sentään tarjonnut
-virvoitustakin. Siihen luen asiain menon Turussa, jonka kautta
-vaivani palkittiin. Siihen luen monet kunnioituksen ja ystävyyden
-osoitukset Vaasassa ennen lähtöäni. Siihen luen vihdoin kokemani
-kunnioituksen ja ystävyyden uusien ystävieni ja virkaveljieni
-puolelta koulussa. Lukukauden lopulla oli meillä pienet yhteiset
-kekkerit, missä suurempi tuttavallisuus oli vallalla. Siinä
-lausuttiin minulle sanoja, joita minun täytyy pitää suoramielisinä
-ja jotka tekivät hyvää sydämelleni sen vuoksi, että uskallan niistä
-päättää saaneeni osakseni toverieni kunnioituksen. Vieraana on minun
-ollut paijattava, että virkaveljeni epäsuosiollisesti ja kenties
-halveksivasti arvostelisivat harrastuksiani. Nyt uskallan karkoittaa
-semmoiset ajatukset epäluulon hengen sikiöinä ja entistä suuremmalla
-luottamuksella liittyä heihin, jotka työskentelevät samassa
-kutsumuksessa kuin minä." -- -- --
-
-Edelleen kirjoittaja puhuu raha-asiain tuottamista huolista.
-Varsinkin oli hän syksyn kuluessa ollut levoton sen johdosta, että
-hän aikoinaan A. A. Levónin kanssa oli mennyt täytetakaukseen Gust.
-Wasastjernalle 150,000 mk:sta. Jos Wasastjerna kukistuisi, olisi
-takausmiesten ehkä huutokaupassa ostettava panttina olevat Pellava- ja
-Rautateollisuus OY:n osakkeet. Tosin hän uskoi pellavakehräämön
-tulevaisuuteen, "jos hoito on kunnollinen eikä uhkarohkea niinkuin
-tätä ennen", mutta mistä hän ottaisi osalleen tulevat 75,000 mk
-käteistä ahtaina aikoina? Toisinaan Kihlman jo kuvitteli kotinsa
-häviöön joutuneeksi. "Mutta Hilda, joka tuntee minut ja tietää, että
-mieluummin näen asiat liian pimeinä kuin liian valoisina, on pysynyt
-tyynenä, ja minä toivon, että äitikin on levollinen."
-
-"Sixtus Calamniuksessa", jatkaa hän sitten, "olen tavannut miehen,
-johon voin täysin luottaa. Hän on terävänäköinen, hänellä on
-hyvä arvostelukyky ja hän nauttii yleistä kunnioitusta niinkuin
-ansaitseekin. Rahakysymyksissä hän on paras tukeni."
-
-"Kiitän Äitiä hyväntahtoisesta varoituksesta sen johdosta, että
-suuria rahasummia käy kätteni kautta. En pidä varoitusta aivan
-joutavana. Olen nähnyt niin monen ihmisen lankeavan, etten suinkaan
-voi katsoa lankeemusta mahdottomaksi. Mutta juuri sen vuoksi, etten
-tulisi kiusaukseen, olen järjestänyt asiat seuraavalla tavalla: 1:ksi
-en koskaan sekota yhtiön ja omia rahojani, vaan säilytän edelliset
-eri laatikossa ja pidän niitä eri taskussa, ja 2:ksi olen vaatinut,
-että toverini johtokunnassa joka viikko läpikäyvät ja tarkastavat
-kassakirjan, mikä tähän asti onkin tapahtunut ja yhä edelleen tulee
-tapahtumaan. Sitä paitsi on meillä periaatteena, ettemme koskaan pidä
-luonamme suurempia rahamääriä, vaan säilytämme rahat Yhdyspankissa.
-Vaikka olisinkin vajonnut niin alhaalle, että _tahtoisin_ käyttää
-toisten rahoja, on se nyt mahdotonta. Äiti voi siis tässä kohden olla
-täysin rauhoitettu."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Uusi vuosi 1867 toi vihdoin lopun pikku Unon kärsimyksille. Hän
-kuoli 14 p:nä tammik. "Surumme on hiljainen", kirjoittaa Kihlman
-äidilleen. "Olemme tehneet voitavamme saadaksemme pitää hänet,
-mutta vaivannäkömme on ollut turha. Jumala tahtoi kai hänet, ja me
-alistumme Hänen johtoonsa, vaikkemme ymmärrä sitä." -- Hautajaiset
-olivat 24 p:nä. Veljet muistavat, että isä itse naulasi ruumisarkun
-kiinni. Pakkasen vuoksi oli Essen, toimitusmieheksi pyydettynä,
-kysynyt, eikö kävisi päinsä, että hän siunaisi ruumiin kotona
-ennenkuin lähdettiin hautausmaalle. Kun omaiset ja vieraat mielellään
-myöntyivät meillä outoon, mutta ulkomailla usein noudatettuun tapaan,
-suoritettiin siunaus niin, että muutamia virrenvärssyjä veisattiin
-edellä ja jälkeen. Sittemmin kaikki kyllä yhtyivät surusaattoon mutta
-näin viivyttiin kumminkin pakkasessa tavallista vähemmän. -- Tämän
-jälkeen sairaustapausten aiheuttama painostava tunnelma kodissa
-vähitellen hälveni: elettiin uutta kevättä kohti.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kihlmanin pyynnöstä oli hänen virkaanasetuksensa lykätty
-kevätlukukauden alkuun, ja sitten lapsen kuoleman johdosta helmik. 23
-p:ään. Kiire oli silloinkin, "mutta", kirjoittaa Kihlman, "ihminen
-voi paljon, kun hänen täytyy: minun täytyi saada puheeni valmiiksi,
-ja valmiiksi se tulikin, vaikkei minuuttiakaan ennen aikaansa. Yksi
-yö meni minulta siihen. Rukouksen jälkeen koulun tarkastaja prof.
-Cleve aloitti toimituksen puhumalla uskonnonopetuksen merkityksestä
-koulussa. Sitten piti Kihlman vähän vaille tunnin kestävän
-esitelmänsä. Klo 12 oli virallinen puoli ohi, ja klo 2 kokoontuivat
-toimitsijat y.m. kutsutut päivällisille Kihlmanille. Jälkimmäisistä
-olivat arkkipiispa (joka valtiopäivien tähden oli Helsingissä) ja
-Essen estetyt, mutta saapuville tulivat piispa Schauman, professorit
-Lille, Granfelt ja Ingman, normaalikoulun opettajat ja talon isäntä,
-yhteensä 27 henkeä. Pöydässä Kihlman esitti maljoja Schaumanille,
-koulun perustajille, Clevelle, Bergrothille, Melanderille ja
-Lindeqvistille, ja vihdoin teologisen tiedekunnan jäsenille.
-Kihlmanille puhuivat Schauman, Bergroth ja Lindeqvist. Myöhemmin
-tyhjennettiin pari maljaa pakinan, laulun ja soiton säestäessä.
-Vieraat hajaantuivat vasta klo 8:lta. Pikkupiirteenä, joka osoitti,
-että oltiin muutettu pääkaupunkiin, mainittakoon että tarjoilijoina
-oli pari yliopiston valkohansikkaista vahtimestaria, jotka
-jäljestäpäin huomattiin humalaisiksi ja käytöksellään suututtivat
-emäntää (!).
-
-"Niin olen siis nyt vihdoin virallisesti ja juhlallisesti asetettu
-virkaani", kirjoittaa Kihlman äidilleen. "Oh, tuntuu oikein helpolta,
-että kaikki väittelyt, puheet ja maljat ja kalaasit ovat selän
-takana. Muutenkin on minulla syytä olla iloinen ja kiitollinen.
-Tiedän kyllä että on tinkimisen varaa ylellisissä kiitoslauseissa,
-jotka olen saanut esitelmästäni ja virantoiminnastani koulussa. Mutta
-jos tinkiikin niin paljon kuin kohtuullista on, jää kuitenkin tämä:
-ettei kaduta, että minut on kutsuttu tänne. On kerrassaan mahdotonta,
-että voitaisiin itsestään ja vapaaehtoisesti puhua minusta siten
-minulle itselleni, jos oltaisiin tyytymättömiä. En ole toivonutkaan
-enempää. Olen halunnut toimittaa virkani rehellisesti, en ihmisten,
-vaan Jumalan edessä. Etsin näet Jumalan todistusta. Mutta hyvä on,
-että voi saavuttaa heidänkin tunnustuksensa, joiden luottamuksen on
-osakseen saanut. Sen olen saanut ja nyt tunnen itseni kehoitetuksi
-jatkamaan. Älköön Äiti luulko, että menestys on tehnyt minut
-ylpeäksi. Tunnen liian syvästi, mitä minulta puuttuu, jotta jotkut
-maljat voisivat minua huumata."
-
-"Virkaanasettajaisissa puhuin Jeesuksen kasvatuksesta. Koetin kuvata
-hänen kehitystään lapsuuden ja nuoruudenaikana. Niinkuin jo sanoin,
-näyttää siltä, että oltiin tyytyväisiä. Jumalalle kiitos ja kunnia
-kaikesta. Kiitetty olkoon Hän, joka on pannut minut työhön ja suonut
-minulle voimia siihen"! --
-
-Esitelmä [Painettu Ped. Föreningens Tidskriffissä 1867; myöskin
-ylipainoksena levinnyt. Tekijä muistaa ylioppilasajoiltaan, että
-esitelmästä paljon puhuttiin. Syystä että siinä vastoin tavallisuutta
-erityisesti pidettiin silmällä Kristuksen inhimillistä luontoa,
-levisi huhu, että esitelmöitsijä oli kieltänyt Jeesuksen jumaluuden.
-Ettei niin ollut laita, kävi ilmi, kun esitelmä painettiin. Kumminkin
-Kihlman eräässä muistutuksessa "esiintulleesta syystä" erittäin
-huomauttaa, ettei hänen puheensa tarkoittanut semmoista.] on todella
-merkillinen. Puhumatta siitä ettei tilaisuuteen nähden sopivampaa
-ainetta ole ajateltavissa, on se sekä sisällykseltään että muodoltaan
-harvinaisen etevä. Lähtien siitä, että Jeesus tosi-ihmisenä oli
-kehityksen lain alainen, puhuja ilman vähintäkään väkinäisyyttä
-raamatun pohjalla kuvasi vapahtajan kasvatusta ja kehitystä,
-josta evankelistat tuskin antavat mitään välitöntä tietoa. Tässä
-seuraa viittaus pääkohtiin. -- Tiedot, jotka Jeesus julkisessa
-opettajatoimessaan osoittaa omistavansa, ilmaisevat, että hän ensi
-kädessä ammensi oppia ja viisautta kansansa pyhästä, uskonnollisesta
-kirjallisuudesta -- samasta, jota hän suosittelee muillekin sanoen:
-tutkikaa kirjoituksia. Ei hän yliluonnollisella tavalla perehtynyt
-tähän kirjallisuuteen, vaan ahkerasti, hartaasti, ajattelevasti
-lukemalla, tutkimalla. Ja niin palava oli hänen tiedonhalunsa
-ja tutkimusintonsa, että hän 12-vuotiaana ensikertaa käydessään
-Jerusalemissa ei antanut pääkaupungin loiston kiinnittää mieltänsä,
-vaan meni omin päinsä temppeliin toivoen tapaavansa siellä opettajia,
-jotka voisivat selittää, mikä hänelle vielä oli hämärää. Mutta
-tästä hartaudesta huolimatta ja vaikka hän niin edistyi tiedoissa,
-että myöhemmin kirjanoppineetkin ihmetellen häntä kuuntelivat, ei
-hän sentään ollut mikään kirjatoukka. Hänen puheensa ovat myöskin
-täynnä luonnonkuvia, mikä todistaa hänen avoimin silmin tutkineen
-luontoa. Olematta kasvien taikka eläinten tutkija nykyisessä
-merkityksessä, hän kuitenkin huomasi luonnon ilmiöissä piilevät lait
-ja muuttaen ne henkiselle alalle hän saattoi varmuudella lausua,
-että ihminen henkisessä suhteessa saa niittää mitä on kylvänyt,
-samoin kuin hän luonnossakin sai niin tehdä. Hän tunsi luonnossa
-saman Jumalan kuin raamatussa. Samoinkuin raamatuntutkimus vei
-luonnontutkimuskin hänet palvelemaan Jumalaa, ja me voimme siis
-pitää luontoakin tärkeänä tekijänä Jeesuksen kasvatuksessa. Edelleen
-puhuja huomauttaa Jeesuksen sanoista Johannes Kastajalle, kun tämä
-esteli häntä kasteesta: "meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus."
-Tämän periaatteen, että vanhurskaus on täytettävä, että oikeus on
-tehtävä oikeuden tähden, oli Jeesus saanut yksityiselämästään.
-Huolimatta siitä, että hän jos kenkään olisi ollut oikeutettu
-käskemään, hän oli vanhemmilleen alamainen ja ruumiillisella työllä
-hän tuotti lisänsä omaan ja perheen toimeentuloon. Tehdä mitä oli
-oikein piti hän pyhänä velvollisuutena, ja niin hän tinkimättä
-asetti vanhurskauden täyttämisen elämänohjeekseen. Viimeksi viipyy
-puhuja siinä Jeesuksen nuoruudenkuvan piirteessä, että hän, joka
-oli esiintyvä isänmaassaan uskonnon uudistajana ja oli tuleva
-maailman uudistajaksi, ei astunut julkiseen elämään, ennenkuin
-oli täyttänyt 30 vuotta. Mahdotonta on ajatella, ettei hänkin
-olisi tuntenut sisässään sitä kaihoa ja toivoa, että vapahduksen
-hetki löisi, joka tähän aikaan oli yleinen hänen kansassaan ja
-koko ihmiskunnassa, ja ettei hän olisi tietänyt ja kärsinyt siitä
-turmeluksesta, jota vastaan hän sittemmin niin palavalla innolla
-saarnasi. Mutta kuitenkin hän vaikenee. "Hän osaa hillitä itseään,
-hän osaa vuosikausia rinnassaan kantaa maailmanuudistusta. Kuinka
-suurena hän esiintyykään, kun hän asetetaan näiden kääpiöuudistajain
-rinnalle, jotka tuskin ovat ehtineet omakseen ottaa jonkun uuden
-aatteen, ennenkuin heidän täytyy esittää se julkisuudessa, ja
-jotka, vaikkei heillä ole lahjoja, millä palvelisivat toisia,
-kumminkin luulevat olevansa kutsutut vaikuttamaan ulospäin,
-eivätkä saa rauhaa, ennenkuin ovat tyydyttäneet halunsa toisessa
-tai toisessa muodossa saattaa hyväntahtoisuutensa julki." Jeesus
-vain jatkoi kehitystään sellaisessa hiljaisuudessa, etteivät edes
-hänen omat kaupunkilaisensa aavistaneet hänen tulevaisuuttaan.
-Hänessä kehittyi se jumal'inhimillinen elämä, joka oli tuleva
-ihmisyyden elämän lähteeksi, mutta ei mikään houkutellut häntä
-ennenaikaiseen toimintaan. "Kun ajattelee, millä mielellä on se,
-joka tuntee kykenevänsä johonkin tehtävään ja samalla näkee, miten
-muut taitamattomasti ajavat asiaa ja kenties turmelevat sen, ja
-kuinka vaikeaa silloin on olla vaiti ja pysyä alallaan, voi jotenkin
-kuvitella Jeesuksen asemaa tällä ajalla." Hän tiesi odottaa aikaa,
-jolloin taivaallinen Isä kutsuisi hänet tehtävään ja toimeen. Näin
-hilliten itseään Jeesus tuli "siksi iäiseksi suureksi mieheksi, joka
-aikaansai teon, mikä tähän asti on uhmannut häviötä ja millä on
-otsallaan iäisyyden sinetti".
-
-Vaikka tämä selostelumme luonnollisesti antaa ainoastaan
-vaillinaisen käsityksen esitelmästä, huomannee lukija kuitenkin,
-kuinka syvämietteisesti Kihlman on käsitellyt ainettaan. Hänen
-menettelynsä sielutieteellisellä tarkkanäköisyydellä ottaa
-huomioon ja loogillisilla päätelmillä laajentaa ja täydentää
-raamatun kertomusta on, niinkuin näkyy, aivan uudenaikainen, ja
-esitys vaikuttaa ehdottomasti vakuuttavasti, sillä siinä ei ole
-mitään mielivaltaisesti lisättyä. Mahdollista on ja luultavaakin,
-että Kihlman oli jotakin samanlaatuista lukenut, mutta kaikissa
-tapauksissa tuntuu esitelmä täysin itsenäiseltä ja on pidettävä
-loistavana näytteenä siitä, miten hän Beckin koulussa oli oppinut
-lukemaan raamattuansa. [Toht. Paavo Virkkunen on ystävällisesti
-huomauttanut tekijälle, että tunnettu sveitsiläinen teologi _Frederic
-Godet_ on kirjoittanut samanaiheisen esitelmän, joka on meilläkin
-ilmestynyt A. v. K:n ruotsintamana: _Jesu lif intill hans offentliga
-verksamhet_, 1896. Siinä tapaa samoja piirteitä, mutta esim. ei samaa
-kuin Kihlmanin esitelmän loppuosassa. Se seikka samoin kuin että
-Godet on päivännyt alkuteoksen esipuheen: Neuchatel 1894 todistanee,
-että esitelmät ovat syntyneet aivan erikseen.]
-
-Tunnustus, jonka Kihlman sai osakseen virkatoveriensa puolelta,
-todistaa m.m. että hän ei liiketoimiensa vuoksi laiminlyönyt
-koulutyötä. Kuitenkaan ei ole kiellettävissä, että nämä erilaatuiset
-harrastukset monen mielestä huonosti sopivat yhteen. Itsekin hän
-mietiskeli tätä kysymystä. Samassa kirjeessä äidilleen, jossa hän
-kertoo virkaan-asettajaisistaan, hän koskettelee asiaa. Mainittuaan
-ensin, että useat hänen liikemiespuuhansa olivat senlaatuisia,
-että konttoristikin olisi pystynyt niitä toimittamaan, mutta ettei
-sellaista oltu otettu, syystä ettei tietty täysin luotettavaa
-henkilöä, jatkaa kirjoittaja: "Siinä kohden on muutos tapahtuva,
-vaikkei asia vielä ole selvillä. (Sen ohella) voitaisiin muistuttaa,
-että minun tulisi kokonaan luopua toimesta ja antautua yksistään
-koululle. Olen itsekin tuuminut sitä, voimatta sentään mitään päättää
-siihen suuntaan. Velvollisuuteni on nimittäin ensi kädessä pitää
-huolta omaisistani, niin että heillä on vaatimaton toimeentulo.
-Koska nyt koulu ei anna minulle semmoista palkkaa, että minä ja
-perheeni voisimme sillä elää -- palkkani on ensimmäisenä vuonna
-1050 ruplaa eli 4200 mk -- niin olen sitä mieltä, etten tee väärin,
-jos toisenlaisella työllä täytän mitä puuttuu. Uskon myöskin, että
-toisenlainen toimi kuin aina yhtäläinen koulutyö ei ole haitaksi
-pedagogille. Ryhtyminen käytännöllisen elämän todellisuuteen
-pelastaa hänet, joka virkatoimintansa kautta on suunnattu ihanteiden
-ja toivomusten maailmaan, yksipuolisuudesta. Tutustuminen elämän
-eri aloihin on minusta hyödyllinen. Jos minä nyt lisäksi olen
-pakotettu siihen oman ja perheeni toimeentulon vuoksi, niin on
-minusta menettelyni puolustettavissa Jumalan ja ihmisten edessä.
-Pääkysymys on siinä, miten paljon voimaa ja aikaa ylimääräinen toimi
-vie koululta. Koululla on oikeus vaatia ensimmäinen ja paras voima,
-enin aika ja päähuomio. Ylimääräisen toimen täytyy tyytyä ylijääviin
-muruihin. Jos kykenen siten järjestämään eri harrastukset, olisin
-halukas jatkamaan kumpaakin, mikäli voimani kestävät." --
-
-Tullessaan Helsinkiin oli Kihlman varmaankin kuvitellut elämäänsä
-koko joukon toisenlaiseksi. Alituinen työ myönsi hänelle kovin vähän
-aikaa seurusteluun taikka muuhun, mihin hänen mielensä teki. Ensi
-ajan seurustelu näyttää supistuneen harvoihin käynteihin sukulaisissa
-(Essen ja Ingman), virkatoverien, yliopettajain Bergrothin,
-Melanderin ja Lindeqvistin perheissä sekä toht. Otto Donnerin ja
-professorien Otto Hjeltin ja Yrjö Koskisen luona. Sitävastoin hän
-ei voinut säännöllisesti käydä teologisten professorien luennoilla,
-niinkuin toivonut oli [Myöskin Fredr. Cygnaeuksen luennoilla sanotaan
-Kihlmanin ja samoin Hannan käyneen. Se oli syksyllä 1866, sillä
-seuraavana lukukautena, jolloin Cygnaeus täytti 60 vuotta, hän ei
-enää luennoinut. Aineena oli ranskalainen runoilija Beaumarchais.
-Tekijä seurasi itsekin hupaisia luentoja, mutta on unohtanut
-nähneensä Kihlmanin niitä kuulemassa.], eikä myöskään muuta kuin
-jonkun ainoan kerran valtiopäivien istunnoissa, missä erittäinkin
-pappissäädyn keskustelut uudesta kirkkolaista kiinnittivät hänen
-mieltään.
-
-Tapansa mukaan kirjoittaen äidilleen Floranpäivänä, jolloin hän
-täytti 42 vuotta, Kihlman sanoo tukkansa harvenneen ja harmaantuneen.
-Siinä hän näkee syksyn enteitä, "mutta en minä valita. Ei minulla
-ole syytä siihen. Olen tyytyväinen kohtalooni ja Jumalan teihin.
-Olen iloinen että elän: sillä toivon, että pitempi elämä on antava
-paremman kokonaistuloksen".
-
-Kumminkaan ei aika yleensä ollut iloinen -- se oli jo kauan ollut
-"kova", ja uuden nälkävuoden uhka vapisutti jokaisen isänmaanystävän
-sydäntä. "Kevät viipyy", Kihlman lausuu samassa kirjeessä. "Jäät
-lepäävät liikkumattomina akkunaimme edessä. Ainoastaan kaukana
-etäisyydessä siintää sininen reuna, meri. Melkein joka päivä sataa
-lunta, joskin se heti sulaa. Öisin on kylmä. Ei nokkosiakaan vielä
-näy. Mitä on tästä tuleva? Tahtooko Jumala että kuolemme, vai
-tahtooko hän että luovumme tästä maasta ja etsimme toista?" --
-Ikäänkuin tämän valituksen kaikuna tulee kaksi viikkoa myöhemmin
-äidin vastaus (26/5)- "Tänään on tavallinen touonteon päivä Urpo, ja
-vielä on lunta kyynärän paksulta pakarituvan vieressä. Monta, monta
-kevättä olen nähnyt, mutta en koskaan tämmöistä." -- Kesä tulikin --
-semmoisena kuin se tuli -- vasta juhannukseksi, ja syksyllä olivat
-hallat yhtä varhaisia kuin tuhoisia.
-
-Vaikka perhe oli ollut tyytyväinen asuntoonsa Vuorimiehenkadun
-varrella, päätettiin kuitenkin muuttaa. Paikkaa pidettiin etäisenä,
-ja uusi asunto vuokrattiin esittelijäsihteerin, parooni De la
-Chapellen talosta Kasarmintorin varrelta. Siitä oli lyhyt matka
-kouluun [Normaalikoululle oli vuokrattu huoneusto kunnallisneuvos
-E. J. Stråhlen talosta Kasarmi- ja Etelä-Esplanaadikadun kulmasta,
-vastapäätä nykyistä Vaasan pankin taloa.] ja keskikaupungille, missä
-Kihlmanin oli joka päivä liikkuminen. Asunto sisälsi 8 huonetta, ja
-oli vuokra 1720 mk; yksi huone oli varattu (sittemmin professori) Odo
-M. Reuterille, joka tänä keväänä oli tuleva ylioppilaaksi ja jonka
-kummitäti rouva Kihlman oli.
-
-Miltei koko kesäkuun 1867 viipyi Kihlman perheineen Helsingissä.
-Paitsi muuttopuuhia oli siellä koulunopettajainkokous, jota ei
-sopinut laiminlyödä. Se alkoi 17 p:nä ja kesti viisi päivää.
-Kihlman piti avajaissaarnan Nikolainkirkossa, toimi teologisen
-valiokunnan jäsenenä ja otti myöskin osaa julkisiin keskusteluihin.
-Erityisesti mainittakoon vain, että hän ja K. Ervast yhdessä
-liittivät mainitun valiokunnan mietintöön vastalauseen, missä
-kannattivat sitä mielipidettä, että uskonnonopetuksen dogmaattinen
-puoli olisi esitettävä raamatunlukemisen avulla ja ohella, eikä
-oppikirjaa käyttämällä. Kysymys aiheutti vilkkaan keskustelun, jossa
-vastakkaiselta puolelta vaadittiin Lutherin vähän katkismuksen
-käytännössä pitämistä. Äänet jakaantuivat kuitenkin niin tasan, että
-kokous semmoisenaan ei puoltanut kumpaakaan menettelyä.
-
-Sydänkesäksi perhe hajaantui. Kihlmanin tuli ensin Calamniuksen
-kanssa Tampereella tarkastaa pellavatehtaan työjärjestystä ja
-sen jälkeen käydä Pohjanmaalla, missä hänellä oli vielä paljon
-asioita hoidettavana, jota vastoin rouva pikku poikien kera
-samalla aikaa oleskeli osaksi Reuterilla Paraisten Lofsdalissa,
-osaksi maanviljelijäksi antautuneen Alfred veljensä luona Karjan
-Bältarsissa. Ero tapahtui 27 p:nä kesäk., jolloin isä Hannan seurassa
-lähti matkalleen rantateitse; äiti ja pojat pääsivät vasta 30 p:nä
-Turkuun menevään laivaan.
-
-Tampereelta Kihlman kirjoittaa vaimolleen (30/6): "Toissa p:nä,
-käytyämme Zuhrilla ja syötyämme päivällistä ryhdyimme tehtäväämme
-s.o. seikkaperäisesti tarkastamaan työtä itse tehtaassa. Aloitimme
-pellavakimpusta semmoisena, kuin se ostetaan talonpojalta, ja
-päätimme valmiiden tuotteiden pakkaukseen. Perjantaina i.p.
-tarkastimme, 1:ksi, pellavan häkilöimistä ja rohtimien karttausta.
-Tämä työ on kaikkein tärkeimpiä ja myöskin erittäin vaivaloista.
-Huoneet ovat täynnä tomua niinkuin riihi, jossa puidaan eloja.
-Äänemme sortui tutustuessamme tähän osaan tehtaantyötä. Todella
-kova on ihmisparkojen kohtalo, joiden täytyy joka päivä häkilöidä
-ja kartata. Luultavasti tottumus sentään lieventää heidän
-osansa raskautta. Arvelen niin sen vuoksi, että useat työläiset
-vapaaehtoisesti ovat pysyneet siinä vuosikausia. Vähän parempi on
-työläisten, jotka seuraavassa kerroksessa, 2:ksi, käsittelivät
-häkilöityjä pellavia ja kartattuja rohtimia, niin että ne esiintyvät
-hyvin paksuna seililankana, kierrettynä puolen kyynärän korkuisille
-rullille. Täälläkin oli melkoisesti tomua, mutta ilma oli toki
-siedettävämpää. -- Nyt seurasi varsinainen kehräys, jota on kahta
-laatua, joko kuiva- tai märkäkehräystä. Kuiviltaan kehrättyä lankaa
-käytetään erityisiin tarkoituksiin, niinkuin esim. purjekankaaksi.
-Enemmän käytettyä on kuitenkin märiltään kehrätty lanka. Tehtaalla
-on ainoastaan 3 konetta edellistä kehräyslaatua varten, mutta 33
-jälkimmäistä eli märiltään kehräämistä varten. Tämä viimeksi mainittu
-työ on erittäin likaista. Lämmin vesi tekee huoneen hyvin lämpimäksi,
-ja lattia on veden vallassa. Täälläkin täytyi minun surkutella niitä
-olentoja, jotka ovat pakotetut elämään semmoisessa siivottomuudessa.
-Ja suurin osa on lapsia, ja vaikka työ onkin vastenmielistä,
-ilmoittautuu joka päivä joukoittain lapsia päästäkseen tehtaaseen.
-Lanka, joka nyt on kehrätty pienille rullille, vyyhditään sen
-jälkeen. Tämä työ on puhdasta, ja 20- à 25-vuotiaat tytöt näyttivät
-terveiltä ja tyytyväisiltä. -- Märät vyyhdet joutuvat nyt viimeisen
-käsittelyn alaisiksi, ne kuivataan, ravistellaan ja pannaan
-tukkuihin. Osa tukkuihin pantua lankaa kaupataan sellaisenaan; toinen
-osa menee kutomoon, sittenkun se sitä ennen on valkaistu, mikä on
-hyvin monimutkaista työtä -- --"
-
-"Niin kauas ehdimme perjantaina. Seuraavana a.p. tarkastettiin muu
-osa tehdasta, s.o. erilaatuisten kankaiden kudontaa, valmistusta ja
-pakkausta. -- Iltapäivällä tarkastimme kirjanpitoa y.m. -- -- Yleensä
-teki tehdas hyvän vaikutuksen. Työläiset näyttivät tyytyväisiltä,
-ja heidän asemansa onkin onnellinen verrattuna heidän kaltaisiinsa
-maalla. Heillä on sitä, mitä niin moni kaipaa, työtä ja palkka, joka
-riittää muuhunkin kuin välttämättömimpiin tarpeisiin. Eikä tehdastyö
-näytä, niinkuin peljätään, tylsentävän heidän sielunlahjojansa.
-Päinvastoin näytti kuin olisi välttämättömyys tarkata konetta omiansa
-synnyttämään jonkinlaista mielenvalppautta." --
-
-Tämä kertomus todistaa, että Kihlman liikemiehenä pysyi ihmisenä.
-Tarkastaessaan työtä hän ei unohtanut pitää silmällä työväkeä ja sen
-ruumiillisen ja sielullisen terveyden ehtoja.
-
-Samoina päivinä, jolloin Kihlman työskenteli ja seurusteli tehtaan
-isännöitsijän, Zuhrin, kanssa Tampereella, oli rouva Adéle Zuhr
-Helsingissä, ja rouva Kihlman kertoo suuresti mieltyneensä hänen
-seuraansa. "Me avasimme ensi kerran oikein sydämemme toisillemme,
-ja minä nautin hänen tunteensa puhtaudesta ja ylevyydestä samoin
-kuin tämän pehmeän ja kuitenkin voimakkaan naisen levollisesta,
-kirkkaasta, mietiskelevästä älystä. -- Lainasin Adélelle kolmannen
-kokoelman Beckin puheita." -- "Oli ilahduttavaa", vastaa Kihlman,
-"että Adéle Zuhrissa tapasit hengenheimolaisen. Minäkin olen
-kiinnittänyt häneen huomioni. Juuri semmoisiin ihmisiin tahtoisin
-sovelluttaa raamatun sanat: Jumalan salatut lapset, jotka Kristuksen
-kautta ovat koottavat Jumalan valtakuntaan. Mikä erotus onkaan heidän
-ja näiden ex professo luterilaisten välillä, jotka harrastavat
-kirjainta!" -- Ja samassa ajatellen, että hänen vaimonsa pian oli
-Lofsdalissa tapaava vanhan koetellun ystävänsä Aline Reuterin, hän
-jatkaa: "Paljon olette eläneet sittenkun viimeksi saitte katsoa
-toisianne silmiin. Elämän todellisuus on voinut hävittää monta
-harhaluuloa. Mutta totuus ja erikoisesti kristinuskon totuus ei ole
-mikään harhaluulo. Te uskotte vielä, että Kristus on ylösnoussut.
-Vahvistukaa yhdessä ollen luottamuksella seuraamaan Kristusta,
-tietäen, ettei häntä etsitä eikä seurata turhaan. Tarkoitan, että
-seurustelunne voi olla Teille sangen tärkeä. Kannattakoon Teitä
-iäisyyden toivo ajan puutteellisuudessa." --
-
-Heinäkuun 3 p:nä Kihlman tyttärensä kanssa saapui Pietarsaareen
-ja kolme päivää myöhemmin Sofielundiin. Vanha äiti oli reipas
-ja iloinen; ainoastaan kuulo oli heikentynyt. Hän oli ja pysyi
-luonteeltaan optimistina, jotavastoin pojassa, niinkuin äiti sanoi,
-oli isältä peritty taipumus pessimismiin. "Olen tarjonnut äidille
-sijaa vaunuissamme", kirjoittaa Kihlman, "että hän (tulisi Helsinkiin
-ja) pääsisi näkemästä talven surkeutta, jolloin kerjäläiset tulevat
-syömään hänet, ja hän lopulta on huomaava omaisuutensa huvenneen
--- tyhjäksi. Mutta äiti ei tahdo tulla eläkkeellä-eläjäksi
-(sytningshjon) ja uskoo varmasti, että hänen omaisuutensa on
-turvattu. Yleensä täällä vielä toivotaan, vaikka myönnetäänkin,
-että ollaan äärimmäisyyden rajalla. Pietarsaaren ja Kruununkylän
-pitäjissä ovat rukiit erittäin kehnoja ja myöhästyneitä (ei vieläkään
-tähkäpäällä); ohrat ja kaurat ovat kauniita, mutta ainoastaan
-puolen korttelin pituisia. Kaikki riippuu siitä, tuleeko lämmin ja
-hallaton syksy. Mutta juuri sitä tavatonta toivotaan. Toivotaan,
-sillä tahdotaan toivoa. Ja paras lieneekin, että ihminen elää
-toivossa. Jos syksyllä käy onnellisesti, niin käy toivon mukaan; jos
-käy onnettomasti, niin eivät ihmiset ole tunteneet onnettomuutta,
-ennenkuin se on saavuttanut heidät. Ja jos he uskoisivatkin sen
-tulevan, ei täällä voitaisi mitään mainittavaa tehdä onnettomuuden
-lieventämiseksi. Kaikki varat ovat lopussa, eikä ole paikkaa,
-mihin paeta. Heidän on pysyttävä kotonaan ja otettava vastaan mitä
-tulee. Minuakin on virkistänyt kuulla, että on vielä mahdollista,
-että Pohjanmaalla tulee hyvä vuosi. Olen myöskin tullut siitä
-vakuutetuksi; Jumala voi kädenkäänteessä muuttaa kaikki. Tähänastiset
-ilmat eivät kumminkaan ole olleet omiansa toivoa vahvistamaan. Ei ole
-oikein lämmin, tuuli on enimmäkseen pohjoinen. -- (Kirjeen lopussa:)
-Yleinen hätä ja kauhea vaara, joka uhkaa, on alati mielessäni.
-Jotakin olisi tehtävä tai ainakin sanottava, mutta mitä?"
-
-Viime sanoissa julkilausuttu tunnelma sai Kihlmanin matkustamaan
-Kokkolaan, missä 11 ja 12 p:nä heinäk. oli maanviljelyskokous.
-Hän valittiin palkintotuomariksi arvostelemaan naisten
-kotiteollisuustuotteita ja esiintyi myöskin kokouksen keskusteluissa.
-[Eräästä myöhemmästä kirjeestä näkyy, että kertomus kokouksesta (ja
-siinä myöskin Kihlmanin lausunto uhkaavasta nälänhädästä) ilmestyi
-painosta, mutta emme ole onnistuneet saamaan sitä käsiimme.]
-
-Nauttien vihdoinkin tulleesta lämpimästä ilmasta viipyi Kihlman
-vielä jonkun aikaa äitinsä luona. Hän tarkasteli tämän velkakirjoja,
-lueskeli Macaulayn Englannin historiaa ("erittäin viehättävä teos")
-ja -- nukkui, johon Helsingissä harvoin oli tarpeeksi aikaa.
-Heinäkuun 22 p:nä hän lähti Vaasaan, missä asiain selvitys vaati
-kaksi viikkoa. "Asiat tuottavat huolia", kirjoittaa Kihlman sieltä.
-"Köyhyys on kuvaamaton. Kaikki arvot ovat epävakaisia. Molnträskin
-tilaa on hyvin hoidettu, mutta se ei sittenkään kannata. Tässä maassa
-näyttävät saavan korkeimman koron ne, jotka eivät tee mitään. Jos
-toimii, menee herunter (kumoon)" -- --
-
-Sunnuntaina 4 p:nä elok. erosivat matkustajat Vaasasta, "kaupungista,
-joka edelleenkin sydämessäni on oikea kotikaupunkini". Isossakyrössä
-käytiin pappilassa. "Naisväki oli kirkossa. Lauri (Stenbäck) yksin
-kotona, oli ystävällinen ja lapsellinen kuin ennen. Juotiin lasi
-yhdessä, jonka jälkeen me jatkoimme matkaa." Alavuuden majatalossa
-vietettiin muutamia tunteja Emma Candelinin kanssa, jonka rakkaus
-Hannaan, entiseen hoidokkiinsa, oli entisellään. Helsinkiin
-saavuttiin 8 p:nä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Nyt alkava vuosi, syksystä 1867 syksyyn 1868, oli niinkuin tiedetään
-kovimpia, mitä kansamme on kokenut, ja Kihlmanillekin se oli
-raskaimpia hänen elämässään. Koulutyö oli kyllä helpompaa kuin ensi
-vuonna, mutta liikemiehenä hän sai juuri tänä aikana kokea mitä
-vaikeimpia yllätyksiä, jota paitsi kansalaisten luottamus kutsui
-hänet osalliseksi yleisiin puuhiin hädän lieventämiseksi.
-
-Seuraavat kirjeotteet ilmaisevat Kihlmanin tunteet ja mielenlaadun
-syksyn alkupuolella:
-
-"Kaikilta tahoilta", hän kirjoittaa äidilleen (21/9), "tulee tietoja
-hallasta, ja meidän on siis odotettava niitä kauhuja, joista
-kesällä usein puhuin. Odotan sanomia nälänhädän tuhoista sekä sen
-seuralaisista, varkauksista, ryöstöistä ja murhista. Tärkein apukeino
-tällä hetkellä olisi saada yhteinen kansa laskemaan varastonsa ja
-sen mukaan sekoittamaan jäkäläjauhoja taikinaan. -- Kehoita nyt heti
-kaikkia Kruununkyläläisiä siihen. Vielä voivat he myöskin kerätä
-lehtiä enentääkseen karjan rehua. Karjasta on nyt pääravinto saatava.
--- Muutamilla seuduin kuulutaan tuumivan siirtymistä Venäjälle."
-
-V. Schaumanille hän kirjoittaa (29/9): "Viikko viikolta olen aikonut
-kirjoittaa, mutta juoksevat tehtävät ovat aina estäneet minua siitä.
-Samalla aikaa olen kärsinyt pahasta tunnosta, etten ole täyttänyt
-velvollisuuttani. Minulla on, sen huomaan usein, liiaksi työtä, ja
-tietoisuus siitä, etten ehdi suorittaa mitä olisi tehtävä, laskeutuu
-pimeänä pilvenä elämäni ylitse. Voin sanoa useimpien surujeni
-johtuvan juuri tietoisuudesta, etten ole täyttänyt velvollisuuttani,
-samoin-kuin iloisimmat hetkeni ovat ne, jolloin olen lakaissut kaikki
-puhtaaksi takanani." -- --
-
-"Niin, olisihan nyt oikea aika ostaa maatila, jos vain tietäisi
-parempien aikojen koittavan. Mutta jos kurjuus vielä jatkuu
-vuodenkaan, niin onhan maamme kelvoton asuttavaksi. -- Ei vielä
-tiedetä, mitä valtio aikoo tehdä. Ja mitä se voikaan tehdä? Eihän
-hallitus voi elättää kokonaista kansaa. Lainata, sanotaan. Mutta kuka
-tahtoo meille lainata? Tiistaina on meillä neuvottelukokous. Minä
-ehdotan, että me lainaamme valtiolle hopeamme (lusikat, kerma-astiat
-y.m.), jotka säilytettäköön valtion holvissa hypoteekkina juoksevasta
-setelistöstä. Siten vapautettaisiin se hopea, joka nyt on siellä." --
-
-Lokakuun 1 p:nä pidettiin kokous Seurahuoneella ja oli siihen
-saapunut n. 500 osanottajaa. Siinä päätettiin panna toimeen yleinen
-rahankeräys Helsingissä, ja uskottiin sen johto 5-miehiselle
-toimikunnalle, jonka jäseniksi tulivat: kuvernööri, parooni Walléen,
-pormestari Zilliacus, konsuli L. Borgström, tehtailija Källström ja
-lehtori Kihlman. Apumiehikseen saisi toimikunta itse valita 15 muuta
-kansalaista. -- Näin sai Kihlman uuden tehtävän entisten lisäksi.
-
-Samoin kuin sodanaikana 1854 oli Kihlman nytkin levoton äitinsä
-vuoksi. Lokakuulla hän osti ja lähetti hänelle revolverin.
-"Luonnollisesti äiti ei käytä sitä, mutta rengin (jonka tulee maata
-isossa rakennuksessa) täytyy harjoitella ampumaan pistoolilla." Sen
-ohella hän kehoittaa äitiänsä viipymättä teettämään luukut akkunain
-eteen. "En pelkää mitään kruununkyläläisiltä, mutta Evijärveläisten
-y.m. kulkurien päähän voi helposti pistää ajatus tutkia rikkaan
-rouvan varastoja." Se joka ei kuitenkaan ottanut noudattaakseen
-neuvoja, oli vanha rouva. Turhaan poika yhä uudestaan muistutti
-asiasta; äiti pysyi vain tyynenä ja piti maassamme harvinaista
-varokeinoa tänäkin aikana tarpeettomana. Eikä mitään tapahtunutkaan,
-joka olisi osoittanut hänen olettamuksensa vääräksi. Ja onhan
-jäljestäpäin yleisesti tunnustettukin, että vaikka tänä surkeana
-nälänaikana hätä aiheutti rikoksia, niin tapahtui niitä kuitenkin
-paljon vähemmin kuin olisi saattanut odottaa. Lain ja oikeuden
-kunnioitus oli silloin maassamme suurempi kuin myöhempinä aikoina.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Nyt on aika palata Kihlmanin liikemiestoimeen, joka niinkuin jo
-viitattiin tänä vuonna (1867) muodostui erinomaisen vaikeaksi. --
-Miltä asiat hänestä näyttivät tammikuulla, näemme kirjeestä Levónille
-(27/1): "Pellavakehräämö tuottaa paljon puuhaa. Puuvillakehräämön
-johtokunnan jäsenyys (Vaasassa) ei vienyt paljon aikaa, ja jollei
-siellä ollut vähän vaikeuksia, niin kyllähän ne täällä ovat
-suuremmat. -- Viime syksynä olemme hypoteekkiä vastaan lainanneet
-Suomen pankista 300,000 mk., mutta lujassa ne ovat olleet. Nyt
-kun kurssi on noussut, on liikkeemme valoisampi (päämenekki oli
-näet Venäjälle). Jos vain saisimme nauttia luottoa kolme vuotta,
-niin en epäile, että tämä suuri liike taas olisi kunnossa ja
-järjestyksessä, mutta sillä ajalla ei pitäisi jakaa ollenkaan taikka
-vain vähäpätöisiä osinkoja: kaikki olisi varattava, jotta päästäisiin
-itsenäisiksi. Mutta kuinka Wasastjernan siinä tapauksessa käy, sitä
-en tiedä, taikka oikeammin sen arvaa kyllä. -- -- Tähän saakka on
-Tampereen yhtiö maksamalla osinkoja v:lta 1865 pitänyt Wasastjernaa
-yllä. Vielä on hänellä melkoisia summia saatavana, mutta kun hän on
-perinyt kaikki -- mikä tapahtunee kesäkuulla -- vasta silloin alkavat
-varsinaiset vaikeudet. Tämä unter uns!"
-
-Huolimatta varojen niukkuudesta hankittiin pellavakehräämöön uusia
-koneita ja toimeenpantiin parannuksia 28,000 mk:lla, jota paitsi
-yhtiökokous kesäkuulla määräsi 75,000 mk uusia kutomakoneita
-varten. Tämä osoittaa, ettei Kihlman ollut ainoa, joka luotti
-pääliikkeen tulevaisuuteen. Sitävastoin tapahtui sulasta pakosta,
-että paljon suurempia summia uhrattiin telakkarakennukseen. Kun
-nimittäin valtionvaroista -- J. V. Snellmanin vaikutuksesta --
-oli myönnetty se 100,000 mk:n kiinnityslaina kymmeneksi vuodeksi,
-jonka saannista yhtiön päätös laitoksen valmiiksi rakentamisesta
-riippui, oli työhön ryhdytty, mutta ennen pitkää kävi ilmi, että
-1866 v:n tilintarkastajat (A. Nordensvan ja A. Meurman) oikein
-arvostelivat telakkayritystä lausuessaan: "huokeat rakennusaineet
-ja vielä enemmän alhaiset kustannusarviot ovat tuottaneet Suomelle
-sen kalliimmat rakennukset ja yritykset". Että nimittäin ivalliseen
-huomautukseen, jossa helposti tuntee Meurmanin äänen, oli täysi syy,
-se näkyy seuraavasta. Maaliskuulla päätettiin telakan oheen perustaa
-konepaja (jota pidettiin välttämättömänä sen toiminnalle ja jonka
-huokeiden hintojen mukaan arvioitiin nousevan 16,000 mk:aan s.o.
-14,000 mk vähempään kuin tavallisina aikoina) ja joku aika myöhemmin
-osoittivat asiantuntijat, että itse telakka oli pidennettävä 266
-jalasta 300 jalkaan. Näin ollen ei ollut ihme, että lainatut 100,000
-mk pian hupenivat. Ne loppuivat Kihlmanin ollessa Pohjanmaalla, eikä
-kyseessä ollut vähäinen lisä. Syyskuun 1 p:nä insinööri Stjernvall
-ilmoitti, että vielä tarvittiin 130,000 mk, jolla summalla telakka
-muka saataisiin valmiiksi kuukauden kuluessa. Asian ratkaisu
-lykättiin 4 p:nä lokak. pidetylle ylimääräiselle yhtiökokoukselle,
-jossa johtokunta ilmoitti, että yhtiön puolelta oli yritykseen
-jo pantu 193,850 mk ja että siihen vielä tarvittaisiin 100,000.
-Kokous hyväksyi johtokunnan toimenpiteet ja myönsi vaaditun summan.
-Mutta, sanoaksemme kaikki yhdellä kertaa, ei sekään riittänyt:
-100,000 mk:n sijasta meni 200,000 -- ja 18 p:nä kesäk. 1868 saatiin
-yhtiökokouksessa tietää, että telakka konepajoineen oli vienyt
-yhtiöltä yhteensä Smk 898,155:98! Silloin se kuitenkin jo oli
-suorittanut laivankorjauksia 35,000 mk:sta.
-
-Ymmärrettävää on, että johtokunta kerran ja toisenkin mietti, millä
-keinoin yhtiö voisi päästä tuosta painajaisesta, mutta valtion
-myöntämä laina sekä yritykseen kiinnitetty muukin pääoma pakotti
-jatkamaan töitä.
-
-Mitä huolia tämä tuotti Kihlmanille, on hän kertonut äidilleen
-(17/12 1867): "Kun (Pohjanmaan matkaltani) palasin Helsinkiin,
-oli ensimmäinen tehtävä hankkia enemmän rahoja (telakkaa varten).
-Pellavien ostamiseen tarvittiin myöskin suuria summia. Ja kun
-laskimme kaikki yhteen, huomasimme, että meidän oli hankittava puoli
-miljoonaa. Ei ollut mieluinen asema lainata puoli miljoonaa tänä
-syksynä, jolloin rahat ovat olleet niin harvinaisia. Meidän onnistui
-kuitenkin saada tämä summa pankeista. Nyt olisimme voineet elää
-rauhassa, mutta vähitellen osoittautui tarve paljon suuremmaksi.
-Me tarvitsimme lisää emmekä vähempää kuin neljänneksen miljoonaa.
-Tämä neljännes miljoonaa on tuottanut minulle monta murheellista
-hetkeä ja paljon päänvaivaa. Nuo arkkitehdit (insinöörit?) ovat
-kauheaa joukkoa, he kun kirjoittavat kustannuslaskelmiinsa 2,
-missä pitäisi olla 7. He houkuttelevat siten yrityksiin, jotka
-voivat taittaa niskan herkkäuskoiselta. Telakka on niellyt
-mahdottomia, aavistamattomia summia. Mutta miten pitää raha-asioita
-järjestyksessä, kun ei tiedä, paljonko on menoja. Ja kuitenkin ovat
-maksut suoritettavat, jotta ei työ seisahtuisi s.o. jotta ei ajan
-tavan mukaan tehtäisi -- vararikkoa. Kyseessä on ollut ylläpitää
-liikeyritystä, joka luultavasti rautatien jälkeen on Suomen suurin.
-Usein on näyttänyt pimeältä ja synkältä, mutta, Jumalan kiitos, tähän
-asti on päästy eteenpäin vastoinkäymisistä huolimatta. Huolissani
-on minulla ollut verraton tuki Sixtus Calamniuksesta. Ilman häntä
-olisin uupunut. Nyt olemme tulleet niin kauas, että telakkarakennus
-on valmistumaisillaan. Tiedämme ainakin kuinka paljon rahaa vielä
-tarvitaan. Reikä veneessä on tukittu, niin ettei se enää vuoda s.o.
-me voimme hallita menot, mikä tätä ennen on ollut mahdotonta."
-Kirjoittaja lisää sitten, että hänellä taistellessaan yhtiön hyväksi
-on myöskin ollut päämääränä pelastua niistä seurauksista, joilla
-onneton takaus Wasastjernan edestä on häntä uhannut. "Olen tehnyt
-työtä parempien aikojen toivossa." Kokouksia oli pidetty viime
-aikoina Kihlmanin luona joka lauantai-ilta, mutta "kuumimpana aikana"
-oli kokoonnuttu neljäkin kertaa viikossa.
-
-Samalla aikaa kuin telakka vihdoin lähestyi valmistumistaan,
-yritettiin vapautua siitä. Vuoden 1867 lopulla hierottiin kauppaa
-Venäjän kruunun kanssa, mutta toiselta puolen ei Pietarissa tahdottu
-maksaa mitä pyydettiin, toiselta puolen ei täällä päin toivottu, että
-tärkeä laitos joutuisi vieraisiin käsiin. Asia raukesikin ja samoin
-yritys perustaa osakeyhtiö, joka ottaisi telakan haltuunsa. Se siis
-jäi kuin jäikin vastaiseksi Tampereen yhtiön omaksi ja hoidettavaksi.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Samoin kuin Kihlman kirjeessään joulukuulla loi katsauksen
-syyskauteen, on hän 7 p:nä kesäk. 1868 kirjoittamassaan kirjeessä
-äidille kertonut saman lukuvuoden kevätkaudesta. Siitä seuraava ote:
--- -- "Lukukauden lopulla koulutyö säännöllisesti enentyy kertausten,
-tenttien ja konferenssien johdosta. Tänä vuonna työ kasvoi tavallista
-enemmän, syystä että senaatti peruutti suunnittelemamme korkeimman
-luokan. [Kirjeessä 15 p:ltä huhtik. 1868 määrättiin, että valmistava
-luokka oli lakkautettava ja koulun luokkien luku rajoitettava
-8:aan. Ks. V. T. Rosenqvist, Svenska Normallyceum 1864-1914, siv.
-24 ss.] Se tapahtui säästäväisyydestä. Mutta tästä peruutuksesta
-seurasi, että meidän täytyi suurimmassa kiireessä valmistaa 7:nnen
-luokan oppilaat (joiden meidän laskelmamme mukaan olisi tullut erota
-koulusta vasta ensi vuonna) suorittamaan ylioppilastutkintonsa
-vuotta ennen. Se mitä olisi ollut luettava koko tulevana vuonna, oli
-nyt supistettava muutaman viikon aikaan, ja luonnollista on, että
-sekä opettajien että oppilaiden oli äärimmäiseen asti ponnistaminen
-voimiansa. Tavalliset työpäivät eivät riittäneet. Monta sunnuntaita
-olen istunut koulussa, jotta oppimääräni tulisi suoritetuksi. -- --
-Ja kun vihdoin tutkinto oli ohi, ryhdyin pitämään rippikoulua 10:lle
-koulumme oppilaalle, ja sitä on jatkunut kaikki aamu- ja iltapäivät.
--- Mutta, Jumalan kiitos, loppu lähenee, ja tämän viikon ummettua
-toivon lepoajan koittavan minullekin."
-
-"Ja tosiaan minä tarvitsenkin lepoa, sillä tämä lukuvuosi on ollut
-kauhea, niin täynnä se on ollut huolia ja murheita, jotka ovat
-vaatineet mitä suurimpia ponnistuksia. Toisinaan olen valvonut
-kauan öisin, saadakseni tehdyksi tärkeimmät tehtävät, ja kumminkin
-ovat huolet ja surut olleet jokapäiväisinä vieraina. On erityinen
-Jumalan armo, että sittenkin olen pysynyt terveenä näinä kivulloisina
-aikoina. Lavantauti on raivonnut täällä niinkuin muualla maassamme,
-ja onhan niin että liikarasitus ja huolet tekevät ihmisen alttiiksi
-taudille. Sairaus ja kuolema on korjannut uhreja ympärillämme.
-Helsingissä on kuollut jopa 100 henkeä viikossa. Isorokko vei
-talonisännältämme, parooni de la Chapelleltä, yhden lapsen ja muuan
-hänen palvelijansa sairastui lavantautiin; mutta me kaikki olemme
-olleet terveinä. Jumala olkoon siitä kiitetty!"
-
-"Mutta jos minulla on ollut työtä ja huolia, joista olisi riittänyt
-kahdelle tai useammallekin, niin on minulla nyt se ilo, etten ole
-puuhannut turhaan. Ainakin jotain on aikaan saatu." Koulutyöhön
-nähden kirjoittaja sitten julkilausuu ilonsa siitä, että viidestä
-koulun esikoisesta 3 oli saanut laudatur- ja 2 cumlaude-arvosanan.
-Edellisessä ryhmässä oli "kaksi veljestä (Vilhelm ja Josua)
-Johansson, kirkkoherra J:n ja hänen rouvansa Schalinin poikia, siis
-tavallaan Kruununkylästä kotoisin, kaksi erittäin rakastettavaa,
-ahkeraa, siveellistä ja vaatimatonta poikaa." --
-
-"Mitä muuhun toimintaani tulee, niin ei senkään tulosta liene
-pidettävä vähäpätöisenä. Tänä vuonna on laivatelakka rakennettu
-valmiiksi, tulos, joka yksinään olisi riittävä palkkio. Se on jo
-pari kuukautta toiminutkin. Luullakseni on nyt jo 13:s laiva sen
-suojelevassa sylissä. Mahdottomia summia niellyt laitos on alkanut
-jotain tuottaakin, ja jos jatko on niin hyvä kuin alku, niin on
-syytä olla tyytyväinen. -- Telakan avajaisten juhliminen (20 p:nä
-huhtik.) kuului johtokunnan välttämättömimpiin velvollisuuksiin.
-Meidän täytyi, miten vastahakoisia olimmekin esiintymään juhlallisen
-komeasti, ryhtyä siihen itse laitoksen vuoksi, kiinnittääksemme
-siihen yleisön ja asianomaisten huomiota. Asiamme oli tehdä juhla
-juhlalliseksi, ja sentähden kutsuimme kenraalikuvernöörin (kreivi
-Adlerbergin), senaatin, pankit ja kaupungin arvokkaimmat henkilöt.
-Minun oli itse mieskohtaisesti käytävä kenraalikuvernöörin
-luona pyytämässä, että hän suvaitsisi tulla saapuville. Ja
-toimitusjohtajana oli minun esitettävä malja keisarille ja samoin
-kenraalikuvernöörille [Kutsutut vieraat vastaanotettiin ja puheet
-pidettiin höyrylaiva Constantinin kannella, joka oli telakassa
-korjattavana.]. Muillakin johtajilla oli kullakin maljapuhe
-pidettävänä. Minä puhuin saksaa kenraalikuvernöörille, joka oli
-erittäin armollinen ja ystävällinen. Ilma oli ihana, ääretön
-ihmispaljous oli kokoontunut, ja kallioon louhittu liehuvien lippujen
-ympäröimä telakka-allas oli näöltään mahtava. Mutta juhlaa häiritsi
-se onnettomuus, että laivat eivät, niinkuin suunniteltu oli, päässeet
-samana iltana solumaan telakkaan. Syy oli insinöörin, joka ei ollut
-tarkoin laskenut kaikkea, vaikka me monta kertaa olimme kehoittaneet
-häntä siihen. Raittiissa kevätilmassa oli juomatavaroilla hyvä
-menekki, ja huvi maksoi meille noin 170 markkaa mieheen. Johtokunta
-näet ei tahtonut verottaa yhtiötä kemuista, niin ettei voitaisi
-sanoa, että huvitus oli toimeenpantu yhtiön kustannuksella."
-
-"Mutta enemmän kuin telakkarakennus tyydyttää minua kuitenkin
-toinen seikka, nimittäin se että yhtiö tänä vuonna on pelastettu
-perikadosta. Yhtiö todellakaan ei ollut pienessä vaarassa. Ne
-äärettömät summat, jotka telakan rakentaminen vaati, saattoivat
-yhtiön mitä suurimpaan ahdinkoon. Usein emme nähneet edessämme
-muuta kuin perikadon, ja se olisi ehdottomasti tullutkin, jollemme
-Calamnius ja minä nimillämme ja luotollamme olisi astuneet väliin.
-Meidän täytyi mennä takaukseen melkoisista summista, ja siihen
-suostuimme pelastaaksemme yhtiön ja itsemme [Paitsi luotollansa
-avusti Kihlman yhtiötä myöskin lainaamalla sille omia varojaan.
-V:sta 1867 v:een 1879 oli hänellä aina saatavaa yhtiöltä: 1869 vähin
-määrä 11,482. 1871 korkein määrä 74,744 mk]. Jos näet yhtiö olisi
-tehnyt vararikon, olisi Wasastjernakin auttamattomasti hävinnyt, ja
-osakkeet olisivat menettäneet arvonsa ja minä ja kaikki ne, jotka
-olivat täytetakauksessa osakkeista, olisimme samalla joutuneet
-häviöön. Kokouksemme, joissa etsimme pelastuskeinoja, kestivät
-keskiyön ohitse, ja usein me erosimme epätoivo sydämessä ja näkemättä
-muuta kuin uhkaavaa perikatoa. Oli aika, jolloin en tahtonut ostaa
-itselleni paitoja, koska pelättävissä oli, että ne samoin kuin muu
-omaisuuteni myytäisiin huutokaupalla takauksestani Wasastjernan
-edestä. Äiti uskokoon, että se aika oli kauhea. Mutta me uskalsimme
-luottaa tulevaisuuteen, heittämättä asiaamme menneeksi me taistelimme
-karhuja vastaan, ja harrastuksillamme on ollut harvinainen menestys,
-varsinkin kun ajattelee, miten aika on ollut kova. Meillä on ollut
-voimakasta apua Suomen ja erittäin Yhdyspankilta. Calamnius on ollut
-verraton. Hänen taitonsa ja tuttavuussuhteensa ovat vaikuttaneet
-tavattomasti. Minun vuokseni hän on mennyt takauksiin, joihin hän
-ei muutoin olisi myöntynyt. Erinomattain yhden kerran riippui
-kaikki siitä, kirjoittaisiko hän nimensä vai eikö. Hän epäröi,
-mutta seuraavana päivänä hän kirjoitti, ja ilon ja kiitollisuuden
-kyynelin saatoin minä ilmoittaa Hildalle ja Hannalle, jotka hädissään
-odottivat päätöstä, että olimme pelastetut. Niin on meidän ollut
-elettävä pelon ja toivon välimailla; ja siitä huolimatta on minun
-täytynyt näyttää tyyneltä ja heittää luotani huolet, kun työ koulussa
-alkoi. Eihän se ollut helppoa yhtäkkiä asioiden ahdingosta asettua
-uskonnon rauhaan! Mutta, Jumalan kiitos, se aika on ohi ja parempi
-aika on koittanut. Telakkamme on valmis, ja sulku saatu sen menoille.
-Olemme alkaneet saada siitä tulojakin. Olemme saaneet 155,000 markan
-lainan, jolla pahimmat karhut on nuijittu. Viimeiset viikot ovat
-olleet päivänpaisteisia: meillä on ollut enemmän rahoja kuin olemme
-voineet sijoittaa. Totta kyllä emme ole huolista vapaita, kaukana
-siitä, mutta nyt on kumminkin siedettävää. Ja mikä on pääasia:
-näköala on valoisampi. On mahdollista, että telakka saadaan myydyksi,
-ja jos se onnistuu ja me saamme rahamme takaisin, silloin on kirkas
-tulevaisuus edessämme."
-
-"Sillä kannalla ovat asiat. Niin on Äidin Alfred saanut kärsiä
-heikkoudestaan, että antoi viekoitella itsensä takaukseen.
-Toivoakseni olen jotain oppinut kärsimyksistä. Toivon nyt myöskin,
-että pääsen vapaaksi takauksestani olematta pakotettu ostamaan
-osakkeet ja siten velkaantumalla, mikä näinä aikoina on niin
-vaarallista. Totta kyllä en ole vielä aivan varma, mutta, niinkuin
-sanottu, minulla on hyvät toiveet." -- -- --
-
-       *       *       *       *       *
-
-Niin on Kihlman itse kuvannut sen talvikauden, josta hän Viktor
-Schaumanille kirjoitti: "Kyllä minä nyt olen saanut kokea, mitä
-merkitsee olla liikemies." Valitettavasti ei helpotus kuitenkaan
-ollut pysyväistä laatua; vielä oli monta kovaa tulossa.
-
-Kesäksi 1868 Kihlman vuokrasi perheelleen asunnon Bergas-nimisessä
-talossa, Albergan kartanon vieressä, Espoossa, noin 11 venäjänvirstaa
-Helsingistä. Itsekin hän siellä oleskeli, vaikka hänen täytyi
-asioiden tähden tavan takaa käydä kaupungissa viipyäkseen siellä
-päivän ja parikin yhtä menoa. Haluten tavata äitiään kehoittaa
-hän tätä tulemaan Helsinkiin. Jos äiti tulee kyydillä Ruoveden
-Ruhalaan, on hänen poikansa oleva siellä vastaanottamassa häntä, ja
-sitten matkustetaan yhdessä höyrylaivalla ja rautatietä perille.
-Kihlman itse epäili lähteä Pohjanmaalle, sillä hän arveli, että hän,
-jollei hän edellisenä kesänä olisi jättänyt asiain hoitoa toisiin,
-tottumattomiin käsiin, olisi voinut välttää ainakin osan talven
-vaikeuksista. Mutta miten houkuttelevasti matkaa kuvailtiinkaan,
-ei vanha äiti uskaltanut lähteä rauhallisesta kodistaan, ja siitä
-johtui, että Kihlman sittenkin heinäkuun lopulla päätti tehdä
-pikaisen matkan Pohjanmaalle. Oltuaan jonkun päivän Tampereella,
-hän 27 p:nä Hannan seurassa lähti sieltä Vaasaan, Pietarsaareen ja
-Kruununkylään. Pietarsaaressa-käynti varsinkin jätti Kihlmaniin hyvän
-vaikutelman, sillä, kirjoittaa hän jälestäpäin, "vanhat ystävät ja
-hyvät liikkeet alkavat tulla yhä enemmän harvinaisiksi", ja siellä
-hänellä oli ainakin yksi kumpaakin lajia -- nimittäin V. Schauman
-ja luujauhomylly. Kruununkylässä oli vanha äiti kyllä terveenä,
-mutta paljon surullisia yksityistietoja Kihlman siellä sai nälkäajan
-kauhuista. Vanha ruustinna oli tehnyt parastaan toimittaakseen
-apua pitäjäläisilleen, ja Kihlman puolestaan oli Helsingistä
-käsin koettanut auttaa häntä. Rouva Kihlman oli m.m., niinkuin jo
-ennen (ks. I.) on mainittu, itse lainannut noin 40 à 50 tuhatta
-markkaa voidakseen antaa lainoja puutteenalaisille. Ja minkälainen
-hänen lainaliikkeensä oli, se tuli näkyviin pari vuotta myöhemmin
-tapahtuneessa perunkirjoituksessa. Kaikkiaan oli pitäjäläisille
-lainattuna noin 150,000 mk; velallisia oli noin 220, useimmat (ehkä
-200) talollisia, torppareja, käsityöläisiä, mutta myöskin muutamia
-maakauppiaita, säätyhenkilöitä ja itse seurakunta (1600 mk).
-Enimmäkseen olivat lainat muutaman sadan markan suuruisia, ani harva
-3-400. Suuri osa oli v:silta 1867-69, mutta paljo jo 1860-luvun
-alulta ja joku 1850-luvultakin. -- Lainat, joiden vakuutena ei ollut
-takausta eikä kiinnitystä, maksettiin kuitenkin vuosien kuluessa
-takaisin 6 % korolla. V:n 1877 lopulla oli maksamatta vain 12,000 mk.
-Viimeiset maksettiin vasta 1886, ilman että mainittavaa poistoa oli
-tehty. Epäilemättä olisi nämäkin suoritettu varhemmin, jollei Kihlman
-olisi myöntänyt äitinsä palvelijoille, Lotalle ja Britalle, oikeutta
-nostaa korot näistä lainoista. Samalla kuin hän hankki heille oman
-tuvan lähellä kirkkoa, turvasi hän heille siten toimeentulonkin,
-palkkiona 30 vuoden uskollisesta palveluksesta. -- Määrältään
-ruustinnan lainat eivät olleet suuria nykyajan käsityksen mukaan,
-mutta nälkävuosina pelasti 4-600 mk:n lainakin talollisen hädästä,
-joka kaasi niin monen Pohjanmaalla. Vaikka suurin osa lainoista,
-niinkuin kerrottu on, maksettiin vasta lainanantajan kuoleman
-jälkeen, todistavat hänen kirjeensä, että hän itsekin ennätti todeta
-hädän opettaneen kruununkyläläisille säästäväisyyttä.
-
-Elok. 13 p:nä oli Kihlman jälleen kotona; Hanna sitä vastoin oli
-Alavuudelta poikennut Keuruulle vieraillakseen sukulaisten luona.
-
-Vaikka vuodentulo 1868 jälleen oli hyvä, ei sentään piankaan
-vapauduttu pitkällisen hädän seurauksista. Siten sai Kihlmanin
-perhe nyt vasta osansa kulkutaudeista, jotka olivat koko vuoden
-riehuneet maassa. Sen jälkeen kuin Kihlman tyttärineen oli lähtenyt
-Kruununkylästä, sairastui siellä Mathilda Grönvall lavantautiin,
-ja samoin kävi Hanna Kihlmanin hänen palattuaan Keuruulta.
-Molemmat toipuivat kuitenkin, mutta onnettomammin päättyi kolmas
-sairauskohtaus. Kihlmanin ollessa matkalla oli 4-vuotias Siegwarth
-sairastunut punatautiin eikä hän ollut vielä entisellään, kun
-perhe elokuun lopulla muutti kaupunkiin. Päin vastoin oli pojan
-ruuansulatus edelleen huono ja hänen koko olentonsa surkastunut.
-Näin olivat asiat lokakuun viime päiviin asti, jolloin lapsessa
-huomattiin kurkkumätä, jota vastaan ei apua saatu. Siegwarth kuoli
-2 p:nä marrask. Tämä kuolemanisku oli kova kokemus vanhemmille.
-Muistaen että hänen äitinsäkin oli kerran menettänyt samannimisen
-pojan, esikoisensa, Kihlman kirjoittaa hänelle (6/11): "Siegwarth
-oli toivehikkain lapsistamme. Hänellä oli Oswaldin syvyys ja Enzon
-iloinen luonto. Hän oli meidän kaikkien lemmikki ja ansaitsikin olla
-sitä, sillä hyvien lahjojensa ohella hän oli olennoltaan hurskas ja
-tottelevainen. Ja tämä komea, voimakas, sydämellinen, kuuliainen,
-älykäs poika, tämä herttainen lapsi on mennyt. Meilläkään, Äiti, ei
-ollut onnea Siegwarthiimme nähden, jos näet on onnea saada pitää
-luonaan se, jota rakastaa. Hänen kärsimyksensä olivat kauheita. -- --
-Kuolemassa loppuivat hänen tuskansa ja meidänkin kärsimyksemme
-lieventyivät; mutta Äiti tietää, mitä merkitsee tuollaisen
-Siegwarthin menettäminen, -- onhan se samaa kuin puukolla leikata
-pois osa sydäntä." -- -- "Ah, ettei Äiti saanut nähdä kelpo Si'tämme.
-Hän oli niin kelpo, niin herttainen, ja hänellä oli niin kauniit,
-suuret, ymmärtäväiset silmät. Äidin suruinen poika Alfred." -- Ennen
-kuukauden loppua synnytti rouva Kihlman viidennen poikansa, joten
-lapsia jälleen oli kolme elossa, vaikka kuolema sen jälkeen kuin
-Helsinkiin tultiin oli vienyt kaksi. Vasta tulleelle annettiin nimi
-Henrik Rafael.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tietysti Kihlman ei tänäkään raskaana aikana ollut vapaa
-liikemieshuolista. Pellavayhtiön velkojen hoito aiheutti alituista
-puuhaa, joka painoi sitä enemmän, kun osakkaat eivät yksimielisesti
-kannattaneet johtokunnan harrastuksia yhtiön hyväksi. Pellavatehdas
-oli 1867 tuottanut voittoa Smk 211,733:51. Mutta koska yhtiö telakan
-vuoksi oli vaarallisesti velkaantunut, ei johtokunta voinut ehdottaa
-osingonjakoa. Syystä että tilintarkastajat olivat samaa mieltä,
-jätettiin asian ratkaisu ylimääräiseen kokoukseen 31 p:nä lokak.
-Kuinka siinä kävi, kertoo Kihlman äidilleen (2/11): "Vaikka yhtiö
-kärsii mitä suurimmasta rahanpuutteesta ja juuri sen vuoksi ei voi
-ansaita, ja vaikka Calamnius ja minä vakuutimme, että rahoja ei ole
-jaettavaksi osakkaille, ja vaikka useimmat läsnäolevista näillä
-pätevillä perustuksilla olivat sitä mieltä, ettei osingonjakoa voitu
-ottaa puheeksikaan, päätti kokous kuitenkin, että 5 prosenttia oli
-jaettava s.o. vähintäin 90,000 mk. Johtokunnan, siis etupäässä minun,
-tulee nyt tehdä 90,000 mk. Wasastjerna se oli, joka saneli tämän
-järjettömän päätöksen. Pelastaakseen itsensä ei epäillä saattaa muita
-onnettomuuteen taikka ainakin vyöryttää huolensa muiden päälle.
-Kahtena yönä olen tuskin nukkunut ollenkaan pelkästä levottomuudesta,
-joka kaikilta tahoilta ahdistaa sydäntäni. Olen tehnyt työtä
-vahvistaakseni yhtiön voimia, ja nyt tällä odottamattomalla
-päätöksellä turmellaan kaikki ponnistukseni. En voinut uskoa,
-että ihmiset saattaisivat olla siihen määrään mielettömiä, että
-päättäisivät semmoista, jota ei voida toteuttaa, ei ainakaan ilman
-mitä suurimpia vaivoja ja kaikissa tapauksissa yhtiön vahingoksi.
-Mutta _tämän täytyy jäädä meidän keskiseksi asiaksi_." -- Pari
-viikkoa myöhemmin ilmoittaa Kihlman äidilleen, että hänen takauksensa
-Wasastjernan edestä oli siten muuttunut, että Levón ja hän nyttemmin
-vastasivat ainoastaan 100,000 mk:sta eikä 150,000:sta niinkuin ennen.
-Tätä hän piti melkoisena helpotuksena.
-
-Edellisestä näkyy, kuinka totta Kihlman sanoi kirjoittaessaan
-(äidilleen 7/2 1869): "Tampereen kehräämö kykenee kehräämään minulle
-huolia, jotka seuraavat minua kouluun ja vuoteelleni." Ja kun Essen
-tapansa mukaan oli ivallisesti puhunut hänen rahapuuhistaan, hän
-selittää (6/5 s.v.), mitä häneltä vaadittiin: "Essen ei tehnyt hyvin
-sanoessaan, että minä harjoitan opintoja tullakseni raha-asiain
-päälliköksi. Kenties on ihmisiä, jotka uskovat sellaista pilaa ja
-käsittävät sen niin, että minä todella ajattelen sellaista. Totta
-on, että minä pakosta olen joutunut hoitamaan suurta liikettä.
-Pellavakehräämö käyttää, kun se on täydessä työssä, 2000 Lb
-pellavia viikossa, siis noin 100,000 Lb vuodessa, mikä 10 markan
-mukaan leiviskältä tekee yhden miljoonan markkaa. Lisäksi tulee
-jokapäiväinen palkka n. 1000:lle työläiselle, kustannukset haloista,
-valosta, öljystä, lähetyksistä, vakuutuksista y.m., niin että menot
-pyöreässä luvussa nousevat 1 1/2 miljoonaan vuodessa eli 29,000
-mk:aan viikossa. Kun nyt kumminkin pääoma vaihtuu kerran vuoden
-kuluessa, niin täytyy puolen mainitusta summasta -- siis noin 750,000
-mk -- riittää liikepääomaksi." Ja juuri tämän liikepääoman hankinta
-tuotti johtokunnalle ja erittäin Kihlmanille yhä uusia huolia. --
-Mitä keväällä 1869 yritettiin pulman suorittamiseksi, oli Kihlman
-vähää ennen (myöskin äidilleen 24/3) esittänyt seuraavin sanoin:
-"Tampereen asiat ovat jälleen tuottaneet huolia ja pakottaneet
-ponnistamaan kaikkia tarjona olevia voimia. Tämä liike kärsii
-oleellisesta puutteesta, liikepääoman puutteesta. Kuinka voidaan
-liikkua, kun ei ole liikepääomaa? Kuinka esim. ostaa pellavia, kun
-ei ole rahaa millä ostaa? Köyhän täytyy aina maksaa kallis hinta.
-Niin kauan kuin Tampereen yhtiö on köyhä, täytyy sen kalliisti maksaa
-pellavansa, ja niin kauan kuin asiat käyvät huonosti, on tulos huono.
-Muutos on aivan välttämätön, muuten menee päin mäntyyn. Ja muutos
-on siinä, että saadaan pääoma, joka ei ole paljon 800,000 mk:aa
-alempi. Tämän hankkiminen on lähinnä kuluneena aikana ollut huolieni
-esineenä. Myönnettävä on, että tehtävä ei ole helppo. Tässä maassa
-ja nykyisenä aikana saada 7 à 800,000 mk:n seisova laina on todella
-vähän ihmeellistä. Olen kuitenkin uskaltanut yrittää ja laatinut
-suunnitelman sitä varten, ja se on vaatinut paljon miettimistä ja
-aikaa. Koska en kuitenkaan voi antaa ajastani päivällä, joka kuuluu
-koululle, olen ollut pakotettu käyttämään öitäni sitä varten. En
-vielä tiedä, menestyykö yritykseni. Toivon kuitenkin, ettei työni
-ole ollut turha, vaan että siitä koituu hyvää sille yhtiölle, jonka
-omaisuus on uskottu käsiini. Varmaa on, että olen itse saanut
-selvemmän käsityksen asioista ja että esitykseni ovat herättäneet
-myötätuntoa. -- Sillä välin on tehdas toiminut lakkaamatta, ja
-menekki Suomessa on melkoisesti enentynyt. Jo näkee, mitä yksi
-ainoa hyvä vuosi vaikuttaa. Pian pankit ratkaisevat asiamme. Jumala
-suokoon, että parempi tulevaisuus koittaisi!"
-
-Kihlmanin ehdotus oli että Suomen pankki ja Yhdyspankki vapauttamalla
-hypoteekkinä sidotut raaka-ainevarastot antaisi yhtiölle lainan, joka
-kiinnitettäisiin sen rakennuksiin. Tähän pankit suostuivat siten,
-että edellinen lainasi 366,000 ja jälkimmäinen 144,000 mk kolmeksi
-vuodeksi, kumminkin sillä ehdolla, ettei mitään osinkoja jaettaisi
-osakkaille ennenkuin lainat oli suoritettu. Vaikka ainoastaan puolet
-oli myönnetty siitä, mitä Kihlman oli laskenut olevan tarpeen, oli
-näin kumminkin vähäksi ajaksi huojennusta saatu. "Tätä suunnitelmaa
-varten", Kihlman kirjoittaa V. Schaumanille (16/6 1869), "olen
-tehnyt paljon laskelmia ja kirjoittanut ja juossut ja puhunut; kun
-se vihdoin toteutui, oli minulla oikean voitonilon hetki. Mutta
-suunnitelma on vain puoleksi toimeenpantu. Jäljellä on uudistus itse
-tehtaassa." --
-
-Mitä sanat "uudistus itse tehtaassa" merkitsevät, selviää erinäisistä
-Kihlmanin kirjeistä, joista päättäen pellavatehtaan tuotantoon ja
-paikalliseen johtoon nähden oli ilmennyt sangen ikäviä seikkoja.
-Sekä kehräämön että kutomon tuotteita vastaan oli tehty painavia
-muistutuksia: langat ja kankaat olivat laadultaan epätasaisia ja
-osaksi kovin heikkoja, joten ostajain luottamus tehtaaseen oli
-horjautettu. Syy tähän näyttää lähinnä olleen isännöitsijässä,
-Zuhrissa, jolla oli tapana Venäjältä ostaa huonoja pellavia.
-Kihlmanin tiedonantaja oli (ei omasta aloitteestaan, vaan pyynnöstä)
-konetehtaan johtaja, insinööri H. Kaufmann, jonka toimintaan Zuhr
-myöskin oli omavaltaisesti sekaantunut. Koska johtokunta muutenkin
-oli huomannut, että viimemainittu, -- "jolla kenties oli monta
-hyvää puolta, mutta joka varmaan ei kyennyt hoitamaan niin suurta
-liikettä" -- joko ei osannut taikka ei tahtonut valvoa yhtiön
-parasta, päätettiin hänet erottaa ja ottaa hänen sijalleen Porin
-tulitikkutehtaan isännöitsijä, Ruotsista kotoisin oleva kauppias
-F. E. Wahlgren. Asia ratkaistiin yhtiökokouksessa kesäkuulla, ja
-oli isännöitsijän vaihdos tapahtuva elokuun 1 p:nä. Tämän ohella
-oli Kihlman päättänyt käyttää kesälomansa tehtaan työjärjestyksen
-ja tuotevarastojen seikkaperäiseen tutkimiseen, koettaakseen,
-eikö mahdollista olisi poistaa aiheet muistutuksiin ja palauttaa
-yleisön luottamus tehtaaseen. Siinä tarkoituksessa muutti Kihlman
-kesäksi maalle lähelle Tampereen kaupunkia. "Asun nyt perheineni",
-hän kirjoittaa (V. Schaumanille 10/7 1869), "Anttilan rusthollissa
-lähellä Pirkkalan kirkkoa ja Nokian koskea. Talo on jotenkin
-ränstynyt ja kurja. Salin katto vuotaa neljästä kohden, kun sataa.
-Mutta jos ilma on kaunis, käy täällä eläminen. Lähin ympäristö on
-niinkuin tavallista hämäläisessä kylässä. Mutta jos kävelen 15-20
-minuuttia, niin tapaan mitä kauneimpia näköaloja. Kalaa (kuhia)
-saa ostaa tarpeeksi, rapuja pyydämme itse. -- -- Joka viikko käyn
-kaupungissa hoitamassa kehräämön asioita. Täällä on Augiaan talli
-siivottavana. Miten isännän silmä onkaan kallis! Aikoja sitten olisi
-minun pitänyt olla täällä; mutta luulin, että läsnäoloni olisi
-hyödytön. Luulin niiden, jotka ovat antautuneet tälle työalalle,
-ymmärtävän kaiken paremmin kuin minä. Kokemus on kuitenkin johtanut
-minut siihen vakaumukseen, ettei saa pitää itseään liian halpana eikä
-liiaksi luottaa n.s. ammattimiehiin. -- Olojen järjestäminen täällä
-näyttää tekevän minulle mahdottomaksi matkustaa Pohjanmaalle, mikä on
-minulle hyvin tuskallista." --
-
-Eräänä epätoivon hetkenä (pyhäaamuna 18/7) Kihlman kirjoittaa
-Tampereelta vaimolleen: "Pelkään, etten enää kauan jaksa pysyä
-johtajatoimessani. Kaikki vaivani näyttävät turhilta. Miksi siis
-jatkaisin? Kokeakseniko enemmän tuskia? Mutta kun tuskat nousevat
-vissiin määrään, koituu siitä vahinkoa yhtiölle, terveydelleni,
-viralleni, perheelleni. Mutta toiselta puolen, miten tulemme
-toimeen, jos tulot yhdellä kertaa vähenevät niin suuresti. Niinkuin
-näet, olen kovin alakuloinen. Venäjän kurssi on taas alennut
-noin 3 penniä, ja huonoja tuotteita entisiltä ajoilta on tullut
-näkyviin. Tämä on niin masentanut mieltäni, etten eilen illalla
-tahtonut saada unta. Voi niitä ihmisiä! Miten tunnottomasti ja
-kevytmielisesti he käsittelevätkään toisten omaisuutta! Se on liian
-traurig (surullista)! -- Minä ikävöin tänään kirkkoon, ottaakseni
-osaa julkiseen jumalanpalvelukseen." -- Siihen vastasi rouva (19/7),
-että ikävintä olisi hänen (Kihlmanin) itsensä vuoksi, jos hänen
-uhrauksensa ja kärsimyksensä näyttäytyisivät turhiksi ja hänen
-tarkoituksensa parantaa yhtiön asioita jäisi saavuttamatta. "Jos
-Sinun täytyy luopua toivostasi, niin olen minäkin sitä mieltä, ettei
-Sinun pidä kauemmin pysyä paikallasi, ei millään ehdolla. Meidän
-_täytyy_ järjestää elämämme, niin että sittenkin tulemme toimeen." --
-
-Kun ajattelee Kihlmanin luonteenlaatua yleensä ja hänen harvinaista
-tunnollisuuttansa, ei ole ihmeteltävää, että hän alkoi syyttää
-itseäänkin siitä epäjärjestyksestä, jonka hän huomasi tehtaassa
-vallitsevan. Eikö häntä voitaisi, näyttää hän miettineen, oikeuden
-mukaisesti tehdä vastuunalaiseksi siitä, että hän nyt vasta oli
-perehtynyt asioihin? Että hän todella mietiskeli sellaista ja samassa
-entistä tuskallisemmin kärsi asemastaan, sen todistaa seuraava
-ote Essenin kirjoittamasta kirjeestä (Töölö 12/8 1869): "Rakas
-ystävä ja veli! Olen saanut pitkän surullisen kirjeesi, lukenut sen
-suurella osanotolla ja sitten heittänyt sen tuleen -- varokeino,
-joka oli kylläkin raskas, mutta kenties välttämätön. Se antoi minun
-luoda katseen nykyiseen sisälliseen maailmaasi, katseen, joka --
-en tahdo salata sitä -- oli kyynelien sumentama. Olen kyllä voinut
-kuvitella, että se toiminta, jolle viimeisinä vuosina olet ollut
-pakotettu uhraamaan enimmän osan ajastasi ja voimistasi, ei ole
-ollut joissakin määrin häiritsemättä sisällistä elämääsi, ja niin
-sentähden, että se on pitänyt Sinua alituisessa levottomuudessa,
-kuin myöskin sen vuoksi, että se on vetänyt Sinut pois korkeimmista
-harrastuksista, joista yksistään _Sinä_ voit saada tyydytystä. Mutta
-Sinä olet kuitenkin tähän saakka, huolimatta kaikista murheista ja
-vaikeuksista, näennäisesti ollut hyvällä mielellä -- ja minä olen
-todella ihmetellyt miehuuttasi ja voimaasi. Nyt sitä vastoin näyttää
-sielusi joutuneen syvään, kauheaan masennukseen. Sinä mietiskelet,
-mitä onnettomuuksia ehkä tulet vetämään omaistesi ylitse, ja
-kirouksia, joita odotat maan ja kansan puolelta. Toivon, että se
-oli tilapäinen _ahdistus_ (anfäktning), jonka jo olet torjunut,
-ainakin siten, ettet ole antautunut sen valtaan." -- Tämän jälkeen
-seuraa rohkaisevia ja lohduttavia sanoja. -- "Kärsi, rakas Veli,
-mitä Sinun täytyy kärsiä; tee työtä ja puuhaa mitä jaksat: mutta
-kaiken aikaa heitä kaikki Herran huomaan, sillä hän huolehtii
-kuitenkin Sinusta." Tunnustaen että tämä kehoitus oikeastaan on
-ollut tarpeeton hänen puoleltaan, kirjoittaja päättää: "Koska kärsin
-kanssasi, täytyy Sinun myöskin jakaa lohdutus minun kanssani." --
-Raskas ja tuskallinen oli siis Kihlmanille 1869 v:n kesä, mutta hänen
-työnsä ei ollut turha. Että hän todella aikaansai uuden järjestyksen
-tehtaaseen, sen osoittivat ne kunniapalkinnot, jotka yhtiö jo
-seuraavana vuonna kahdessa eri näyttelyssä sai tuotteistaan. Pietarin
-teollisuusnäyttelyssä annettiin sille näet kultamitali ja Turussa
-arvolause: "erittäin kiitettäviä".
-
-Sen jälkeen kuin Kihlman oli joutunut samalle paikkakunnalle kuin
-Essen ja Ingman, ei hän kenenkään ystävänsä kanssa ollut ahkerammassa
-kirjeenvaihdossa kuin V. Schaumanin. Aiheena siihen oli tietysti
-heidän yhteinen liikkeensä, mutta myöskin vanha ystävyys. Samoin
-kuin äidilleen Kihlman Schaumanillekin purkaa sydämensä, kun huolet
-häntä painavat, ja ystävän myötätuntoiset vastaukset keventävät hänen
-mieltään. Tämän todistaa moni lause. Kun esim. Kihlman (15/9 1869)
-oli kertonut Oulu-laivasta saaneensa lähetyksen viinirypäleitä,
-jotka Schauman oli "poiminut 64:nnen asteen kohdalla pohjoista
-leveyttä", hän lisää: "Riennän esittämään sydämelliset kiitokseni
-useissa suhteissa rakkaasta lahjasta. Voin vakuuttaa, että osaan
-antaa arvoa rypäleille, jotka olet kasvattanut Pohjanmaalla ja jotka
-olet lähettänyt minulle lahjaksi. Paljon katkeran ohella tarjoo
-elämä joskus suloistakin. Kiitos tästä suloisuudesta." Ja kirjeensä
-saman vuoden lähinnä viimeiseltä päivältä Kihlman päättää: "Jumala
-siunatkoon Sinua siitä, mitä olet minulle ollut tänä vuonna! Eläköön
-rauha ja onni kodissasi tulevana aikana. -- Tosi ystäväsi." --
-
-Näistä kirjeistä saamme tietää, että tämä syksy, mitä Kihlmanin
-liikemiestoimeen tulee, ei suinkaan ollut vähemmän tuskallinen kuin
-edellinen aika. Ensiksikin mainittakoon, että Gust. Wasastjernan
-kauan odotettu vararikko elokuulla tuli tosiasiaksi. Kihlmanille se
-tietenkään ei ollut mikään yllätys, sillä hän tiesi, miten asiat
-olivat, paremmin kuin kukaan muu, ja kirjoittaen äidilleen (19/9)
-hän arvosteli tapahtumaa sanoilla: "huono pää ja hyvä sydän ovat
-tehneet lopun hänen (Wasastjernan) suuresta omaisuudestaan." Mutta
-niinkuin tiedämme koski asia läheltä häntä itseäänkin. Tammikuulla
-hän oli kirjoittanut äidilleen puhuessaan yhtiön tuottamista
-huolistaan: "Onhan todella kummallista, että minä, joka koko
-elinaikani olen ollut riippumaton mies, nyt yhtäkkiä olen joutunut
-semmoiseen asemaan, että eteisen kellon soidessa säpsähdän pelosta,
-että tulija on joku kehräämön karhu." Lokakuulla perittiin häneltä
-itseltään Yhdyspankin puolesta 100,000 mk, josta hän Levónin ja
-(myöskin vararikontehneen) Gid. Wasastjernan kanssa oli takauksessa.
-Silloin hän jälleen kirjoitti äidilleen (13/10): "Minua ei ole vielä
-koskaan velottu oikeuden kautta. Sen vuoksi minä omituisin tuntein
-vastaanotin paperin, varsinkin kun niin suuri summa oli kyseessä." --
-Se häntä kumminkin rauhoitti, että panttina olevat yhtiön osakkeet
-olivat myytävät ja koko vararikko-juttu selvitettävänä, ennenkuin
-hänen maksunsa suuruus oli lopullisesti tiettävissä ja suoritus
-tapahtuva. Siitä huolimatta sattui eräs toinen seikka, joka todisti
-hänen luottonsa kärsineen siitä, että tiedettiin hänen olevan
-sekaantunut Wasastjernan asioihin. Kihlman oli näet Pietarsaaren
-kauppiaan Ph. U. Strengbergin kanssa takauksessa 16,000 mk:n
-suuruisesta lainasta, jonka V. Schauman vuosia sitten oli saanut
-yliopistolta. Syksyn kuluessa vaadittiin nyt, että Schauman joko
-hankkisi lisää vakuutta taikka suorittaisi velan, ja syynä oli se,
-että Kihlmanin vakavaraisuus oli joutunut epäilyksen alaiseksi. Kun
-kumminkin asianomaiset olivat saaneet tietää, että sekä lainanottaja
-että Strengberg kumpikin yksistään pystyivät vastaamaan velasta,
-peruutettiin vaatimus sillä ehdolla, että velka ensi vuotena
-lyhennettäisiin 25 %:lla. "(Ehdoton) peruutus", kirjoittaa Kihlman,
-"olisi tietänyt, että oltiin erehdytty, eivätkä sellaiset herrat
-(prof. Liljenstrand y.m.) mielellään myönnä erehtyneensä."
-
-Miten ikävää tämä olikaan, oli kuitenkin Tampereen yhtiön asema
-nyt niinkuin ennenkin varsinainen huolien synnyttäjä. Asiat olivat
-näet kehittyneet sille kannalle, että ratkaistavana oli, eikö
-ollut oikeinta ja viisainta lopettaa liike s.o. tehdä vararikko?
-Ylimääräisessä kokouksessa 6 p:nä lokak. johtokunta ilmoitti, että
-tarvittiin pellavien ostoon 4 à 500,000 mk, osinkojen maksamiseen
-v:lta 1867 (kupongeista, jotka olivat joutuneet vieraisiin käsiin)
-74,000 ja Suomen pankille eräästä Wasastjernan velasta, joka oli
-kiinnitetty yhtiön konetehtaaseen, 102,857:14, mutta kassassa oli
-vain 4,200! Kun lisäksi pankit olivat kieltäytyneet myöntämästä
-enempää luottoa, näytti tie auttamattomasti nousseen pystyyn.
-
-Kokouksessa tehtiin useita ehdotuksia, joiden lähempi käsittely
-uskottiin johtokunnalle ja kahdelle varta vasten valitulle
-apumiehelle, mutta rahapula jäi vastaiseksi entiselleen. Ja nyt
-lienee tapahtunut se, minkä Kihlmanin omaiset hyvin muistavat,
-vaikkei asia lähteissämme ole mainittu. Johtokunta päätti näet
-eräänä iltana, että asianomainen konkurssi-ilmoitus oli tehtävä
-seuraavana päivänä! Kihlman ei saanut unta koko yönä, ja asiaa
-miettiessään hän alkoi epäillä, oliko vielä oikea hetki tullut, ja
-hän jätti päätöksen toimeenpanematta. Kaupungilla hän sitten kohtasi
-Calamniuksen, ja tämä kertoi ajatelleensa samaa. Yhdessä olivat he
-sitten menneet neuvottelemaan erään Yhdyspankin johtomiehen kanssa,
-ja kuuluu tämä omalla vastuullaan myöntäneen heille sen luoton,
-jota ilman ei päätös olisi ollut peruutettavissa. Näin päästiin
-uuteen ylimääräiseen yhtiökokoukseen 6 p:nä marrask. Silloin
-julkilausuttiin ajatus, että oli perustettava uusi "Pellavayhtiö",
-jonka tuli avustaa vanhempaa yhtiötä raaka-aineen hankinnassa. Tuuma
-toteutettiin, ja ensin 140,000, myöhemmin 255,000 mk:n pääomalla
-uusi yhtiö suorittikin tehtävänsä, samalla kuin neuvottelut pankkien
-kanssa veivät niin suotuisiin tuloksiin, että tulevaisuus vuoden
-vaihteessa tuntui valoisalta, jopa turvatulta. Sopimus pankkien
-kanssa -- mikä pääasiassa sisälsi, että pankit suostuivat muuttamaan
-yhtiölle antamansa lainat kuoletuslainoiksi, joista kahden vuoden
-päästä suoritettaisiin 4 % korkoa ja 4 % kuoletusta -- vaikutti
-näet itse asiassa, että yhtiö tästä lähtien alkoi hitaasti, mutta
-tasaisesti edistyä. Menestyksen todistuksena mainittakoon, että
-telakka v:lta 1869 tuotti puhdasta voittoa n. 10,000 mk (s.o. noin
-5 %), että yhtiön nettotulo samalta v:lta nousi n. 107,600, v:lta
-1870 n. 170,600 ja v:lta 1871 n. 436,000 mk:aan sekä että velkoja
-lyhennettiin vv. 1869-1871 jopa 646,000 mk:lla. -- Kihlman sanoi
-jo 1869 v:n "rehellisesti tehdyn" tilinpäätöksen tulosta todella
-yllättäväksi (verkligen öfverraskande); se hänestä todisti mitä
-johtokunta aina oli uskonut, nimittäin että "liikkeessä oli paljon
-elinvoimaa" (laamanni J. Ekströmille Vaasassa 11/5 1870). --
-
-Syventymättä yksityisseikkoihin otettakoon tähän vain pari
-kohtaa V. Schaumanille lähetetyistä kirjeistä, joissa kuvastuu
-Kihlmanin mielentila syksyllä ja vuodenlopulla 1869. Ennenkuin
-asiat olivat selvinneet, hän kirjoittaa (5/11): "En tahdo puhua
-siitä, mitä olen kokenut Helsingin-aikanani. Mutta minusta on
-kuin olisi minua koko ajan paahtimella paistettu, kuumuuden
-enentyessä kuukaudesta kuukauteen. Huippukohta on pian saavutettu.
-Minusta tuntuu nyt jo niin kuumalta, ettei luulisi voivan tulla
-paljon kuumemmaksi. -- Kumminkin olen, Jumalan kiitos, vielä
-terve enkä mikään allapäin-kulkija (hufvudhängare)." -- Kun hätä
-oli voitettu, Kihlman lausuu (30/12): "Oli kehottavaa kuulla,
-että Sinä minun ominaisuuksieni nojalla toivot minun onnistuvan
-läpäisemään vaikeudet." [Kihlman oli aina kiitollinen hänelle
-osoitetusta tunnustuksesta. Niin hän 24/9 1869 humoristisesti
-kirjoittaa J. Ekströmille Vaasassa: "Jokainen moraalinen tuki,
-joka minulle annetaan, vaikuttaa minuun niinkuin suuri venäläinen
-tratta Tampereelta(!)] Älköön toivosi joutuko häpeään! Ja nyt
-voin ilahduttaa Sinua sanomalla, että ainakin tätä nykyä asema
-jälleen on parempi. Tämä syksy on ollut kauhea. Ei rahoja eikä
-luottoa, vaan alituisia hedelmättömiä keskusteluja pankkien kanssa.
-Kyseessä on ollut pysyä säikähtymättä, vaikka toiset ovat olleet
-masennuksissaan, mutta toiselta puolen myöskin olla koettamatta
-hyödyttömästi väistyä välttämättömän edestä, sanalla sanoen: oikein
-arvostella asemaa ja toimia sen mukaan järkähtämättä ja antamatta
-vastoinkäymisten pelottaa taikka väsyttää. Se, joka hylkää itsensä,
-joutuu muittenkin hylkäämäksi. Ensimmäinen tulevaisuuden ehto on,
-että itse luottaa siihen. Olen uskaltanut luottaa pellavakehräämön
-ja tuon onnettoman telakan tulevaisuuteen, ja, Jumalan kiitos,
-uskoni on siirtänyt vuoria. Taistellen olemme pyrkineet eteenpäin
-tähän päivään saakka, olemme pakottamalla hankkineet itsellemme
-toisen etuuden toisen perästä, jopa luottoakin, ja minä olen
-voinut päättää vuoteni verraten tyynellä mielin. Huolissani on
-Sixtus Calamnius nyt niinkuin ennenkin ollut uskollinen ja lähin
-tukeni. Usealta muultakin olen saanut hyvää kehoitusta ja apua,
-esim. Esseniltä, Felix v. Willebrandilta, Magnus Gaddilta y.m. Emme
-saaneet rahoja pellavain ostoon; silloin perustimme pellavayhtiön
-entisen yhtiön rinnalle. Edellinen perustettiin siinä tarkoituksessa,
-että se ostaisi suomalaisia pellavia, myydäkseen samat pellavat
-Pellavakehräämölle. Tämä jälkimmäinen voi nyt viikko viikolta
-lunastaa pellavia pellavayhtiöltä ja tulee siten toimeen paljon
-vähemmällä liikepääomalla. Pellavat tulevat kyllä vähän kalliimmiksi
-kehräämölle, sillä pellavayhtiöllä täytyy tietysti olla jotakin
-hyötyä kaupasta; mutta se merkitsee vähemmän. Pääasia on, että
-kehräämö nyt voi jatkaa työtään ja toivoa. Muutamassa päivässä
-onnistui pellavayhtiön saada kokoon 200,000 mk. Siten, ystäväni,
-päätän vuoteni mitä kuumimpien taistelujen jälkeen rauhassa, ja
-olen täynnä kiitollisuutta menneen ajan myötä- ja vastoinkäymisten
-johdosta." --
-
-Tähän lisättäköön vain: jos Kihlmanin taistelu, jonka edellisessä
-olemme ääripiirtein kuvanneet, olikin raskas, jopa monesti
-tuskallinen ja epätoivoinen, niin oli hänen voittonsakin
-suuriarvoinen. Maan suurimman liikeyrityksen pelastaminen häviöstä on
-näet pidettävä oikeana suurtekona varsinkin silloiseen taloudelliseen
-elämäämme nähden, sillä laajalle olisi tehtaiden vararikon tuhoisa
-vaikutus ulottunut. Jopa sanotaan Kihlmanin olleen sitä mieltä, että
-Tampereen yhtiön vararikko olisi voinut viedä Yhdyspankinkin, maan
-ainoan yksityispankin, turmioon. Aivan erinomaisessa määrässä oli
-tämä taistelu kysynyt Kihlmanin parhaimpia luonteenominaisuuksia:
-tahdon lujuutta, tarmoa ja sitkeää kestävyyttä toiselta puolen
-ja toiselta punnitsevaa älykkäisyyttä, tunnollisuutta ja
-alttiiksiantaumusta -- entisestä hitaudesta ei näkynyt jälkeäkään!
-
-Luonnollista on, ettei Kihlmanin liikemiestoimi rajoittunut
-Tampereen yhtiön hoitoon, vaan tuottivat hänen yksityisetkin asiansa
-hänelle melkoista puuhaa. Kerrotun rinnalla ei tällä kuitenkaan ole
-mainittavaa merkitystä. Sitä vastoin ansainnee tässä merkitä, että
-Kihlman, joka jo Vaasassa oli ottanut osaa Yhdyspankin sikäläisen
-haarakonttorin johtoon, Helsingissä tuli yhä enemmän perehtyneeksi
-saman pankin asioihin ja hoitoon. Yhtiökokouksessa 14 p:nä maalisk.
-1867 hän näet valittiin pankkivaliokunnan (hallintoneuvoston)
-varajäseneksi, ja syksystä 1868 hän näyttää säännöllisesti
-olleen kokouksissa läsnä, kunnes hän 1872 valittiin vakinaiseksi
-jäseneksi, jommoisena pysyi v:een 1880. Onko hän tässä asemassa
-jotakin huomattavampaa vaikuttanut, ei ole tiedossa. V:lta 1869
-mainittakoon sentään yksi seikka, joka ei liene ilman merkitystä
-hänen luonnekuvaansa nähden. Eräässä haarakonttorissa oli tullut
-ilmi melkoinen vajaus kassassa, ja muuan syyllisen sukulainen oli
-luvannut korvata sen sillä ehdolla, että asia pidettiin salassa.
-Kun pankkivaliokunnan oli päätettävä, oliko tarjous vastaanotettava
-vai asia vedettävä oikeuteen, lausui Kihlman ensimmäisenä, että
-pankin ja osakkaiden edun kannalta olisi parasta hyväksyä tarjous.
-Sillä, arveli hän, jos vedotaan oikeuteen, ei rangaistus tule
-olemaan asianmukainen (tillbörlig), eikä pankki saa korvausta.
-Kihlmanilta, joka yleensä kannatti periaatetta: Schädliche Wahrheit,
-ich liebe dich mehr als die nützliche Lüge (Vahingollinen totuus,
-sinua rakastan enemmän kuin hyödyllistä valhetta), olisi ehkä
-voinut odottaa toisenlaista lausuntoa; mutta arvattavasti vaikutti
-häneen toiselta puolen se, että hän valiokunnan jäsenenä oli
-velvollinen valvomaan pankin etua, toiselta se, että tuomioistuin ei
-hänestä ollut ehdottoman oikeuden julkilausuja. Muutoin valiokunta
-yksimielisesti kannatti hänen mielipidettään.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Niinkuin useasta kirjeotteesta on nähty, piti Kihlman, miten
-paljon aikaa ja voimia hän uhrasikin liikepuuhiinsa, kuitenkin
-opettajatointaan tärkeämpänä tehtävänään. Eikä hän tyytynyt
-ainoastaan virkavelvollisuuksiensa tarkkaan täyttämiseen, vaan otti
-hän, mikäli mahdollista oli, myöskin osaa niihin vapaaehtoisiin
-pedagogisiin harrastuksiin, jotka normaalikoulun perustamisen
-jälkeen ja yhteydessä olivat Helsingissä ja maassa yleensä
-virinneet. Näiden harrastusten julkiset ilmaisuvälineet olivat:
-Suomen pedagoginen eli kasvatusopillinen yhdistys ja sen Helsingissä
-toimivan keskusosaston julkaisema aikakauskirja, jotka molemmat
-olivat alkaneet toimintansa 1864. Jo ensi syksynä Kihlman tultuaan
-Helsinkiin valittiin aikakauskirjan toimituskuntaan, mihin paitsi
-normaalikoulun yliopettajia kuuluivat professorit Z. J. Cleve ja Z.
-Topelius. Todistuksena siitä, että Kihlman kuului toimitukseen, ei
-kuitenkaan puheenaolleilta vuosilta paitsi virkaanasettajaisesitelmää
-voida mainita muuta kuin kirjoitus: "Prinssien kasvatuksesta" (1868),
-sillä hän oli aina hidas esiintymään julkisuudessa. Kirjoitus, osaksi
-ruotsinnos, osaksi mukaelma saksalaisesta tutkielmasta, tuntuu
-nimestä päättäen käsittelevän meille aivan sopimatonta aihetta,
-mutta "köyhässä maassamme on prinssejä ja prinsessoja enemmän kuin
-voisi luullakaan", väittää Kihlman. Ylhäisillä nimityksillä hän
-tarkoittaa varakkaiden ja korkeiden arvohenkilöiden lapsia, joita
-on pilattu hemmottelevalla kasvatuksella ja yksityisopetuksella.
-Näin käsitettynä on aine tarjonnut mukailijalle tilaisuutta
-mieltäkiinnittäviin ja opettaviin huomautuksiin. -- Ahkerammin ja
-merkittävämmin Kihlman otti osaa kasvatusopillisen yhdistyksen
-toimintaan.
-
-Jo 4 p:nä jouluk. 1866 keskusteltiin koulun kurinpitokeinoista,
-minkä aineen Kihlman oli ehdottanut käsiteltäväksi, muka saadakseen
-neuvoja ja johtoa kokeneemmilta. Esittäessään omat mielipiteensä
-sanoi hän luottavansa sanan voimaan ja luulevansa, että se useimmissa
-tapauksissa riittäisikin, mutta toiselta puolen arveli hän myöskin,
-että vanhaan käskyyn: "kurita poikaasi niin kauan kuin toivoa on
-olemassa", sisältyi todellista pedagogista viisautta. Toisinaan oli
-hänestä ruumiillinenkin rangaistus paikallaan, mutta hyvä olisi, että
-koulu olisi yhteydessä kotien kanssa, jotta tarpeen tullen vanhemmat
-itse kurittaisivat lapsiaan; opettajien tulisi siihen ryhtyä
-ainoastaan vanhempien puutteessa. Keskustelu päättyi siihen, että
-yksimielisesti arveltiin ruumiillista kuritusta voitavan puolustaa
-ainoastaan äärimmäisenä keinona. -- Aihetta ottamaan asian puheeksi
-lienee Kihlman saanut siitä, että hänen vanhimpien oppilaidensa
-joukossa oli ollut erinäisiä toisesta koulusta normaalikouluun
-muuttaneita poikia, jotka tottelemattomuudellaan kiusasivat häntä.
-[Kaksi kertaa sanotaan Kihlmanin kurittaneen paria näistä roikaleista
-("drasuter") ruumiillisella rangaistuksella (korvapuustilla). Aiheena
-oli ilmeinen tottelemattomuus. "Tottele taikka läimähtää!" Poika
-ei totellut ja läimähti.] Myöhemmin hänellä ei ollut sellaisia
-vaikeuksia -- ei ainakaan mieskohtaisessa suhteessaan oppilaisiin.
-
-Muista kysymyksistä, joiden käsittelyssä Kihlman huomattavammin
-esiintyi, mainittakoon vielä 13 p:nä lokak. 1868 esillä ollut,
-nimittäin tanskalaisten kansanopistontapaisten oppilaitosten
-toivottavuudesta ja mahdollisuudesta Suomessa. Aloittaen
-keskustelun Kihlman totesi, ettei meillä ollut samoja edellytyksiä
-kansanopistoille kuin Tanskassa, ei valtiolliseen elämään enemmän
-kuin kansakoulujen suorittamaan esityöhön katsoen, mutta "ei meillä
-ollut varaa eikä aikaa odottaa kansakoulujen esityötä". Hänestä
-oli viipymättä ryhdyttävä kansanopistojen aikaansaantiin, ja
-olivat hänen mielestään papeista ja maalla asuvista sivistyneistä
-ensimmäiset kansanopiston opettajat saatavissa. "Vaatimuksia ei saa
-asettaa korkealle. Minun mielestäni pappi hyödyttää enemmän, jos hän
-opettaa ympäristöään viljelemään kaalia, kuin jos hän koettaa antaa
-sille jotain korkeampaa; sillä ensi askel tosi-inhimillisyyteen on
-kuitenkin inhimillinen ravinto. Kun vaikutin opettajana maaseudulla,
-sain tilaisuutta kokea, mitä pystyy aikaansaamaan lähimmässä
-piirissään, jollei pelkää vaivoja." -- Helposti näkee, että Kihlman
-nälkävuosien vaikutuksen alaisena arvosteli kansanopistoja ensi
-kädessä käytännöllisen hyödyn kannalta; mutta olkoonpa niinkin, hänen
-sanoissaan ei ainakaan huomaa vanhoillisuutta.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Paitsi sitä, mitä on kerrottu Kihlmanin liikemiestoimesta, tapahtui
-1869 muutakin huomattavaa, jopa semmoista, joka suuresti vaikutti
-hänen elämäänsä. -- Huhtikuun 1 p:nä senaatti kielsi normaalikoulun
-suomalaisen osaston kolmannen luokan perustamisen. Normaalikoulun
-suunnitelmaan kuului, niinkuin tietty on, myöskin täydellisen
-suomalaisen osaston aikaansaaminen ruotsalaisen rinnalle, ja 1867 ja
-1868 olikin 1:nen ja 2:nen luokka toimeen pantu. Mainittu odottamaton
-kielto oli alkuna suomalaisen koulun historiassa mainioksi tulleeseen
-kiihkeään taisteluun suomenkielisen normaalikoulun olemassaolosta,
-taisteluun, joka välillisesti johti lukuisien suomalaisten
-oppikoulujen perustamiseen. Tapahtuman johdosta Kihlman kertoo V.
-Schaumanille (16/4): "Täällä ollaan levottomia ja kiihoittuneita,
-kun senaatti on lakkauttanut normaalikoulun suomalaisen osaston.
-Fennomaanit tahtovat mennä suoraan keisariin saadakseen muutosta."
-Väliaikaisesti autettiin asia niin, että professorit C. G. v.
-Essen, Yrjö Koskinen ja Th. Rein, mol. oik. kandidaatti W. Lavonius
-ja toht. P. Tikkanen anoivat lupaa saada omalla kustannuksellaan
-toimeenpanna kyseessä olevan kolmannen luokan. Vastaus oli myöntävä,
-ja luokka alkoikin toimia syyslukukauden alusta, mutta helmikuussa
-suvaitsi H. Maj:ttinsa määrätä, että luokka (maaliskuun alusta!) oli
-ylläpidettävä valtion varoilla. -- Huhtikuun 15 p:nä vahvistettiin
-Valtiopäiväjärjestys. "(Sen johdosta) on täällä ollut paljon touhua
-menneen viikon loppupäivinä", Kihlman kirjoittaa (V. Schaumanille
-21/4). "Kahtena iltana peräkkäin oli juhlavalaistus, ja ihmiset
-koettivat olla iloisia, mutta emme me suomalaiset osaa iloita. Jos
-tulee katovuosi taikka jos meille annetaan valtiollinen vapaus, niin
-me emme kylläkään ole samalla tuulella, mutta ulkonaisesti olemme
-tuskin muuttuneet. Emme me voi oikein innostua: jos riemumme nousee
-pariin kolmeen hurraa-huutoon, niin se jo hämmästyttää monia hyviä
-kansalaisia." -- "Eilen oli suuri kansalaisjuhla Ritarihuoneella",
-hän jatkaa kertomustaan 23/4. "Juhlan jälkeen kokoontui muutamia
-Kleineh'lle, ja siellä vietettiin pari tuntia tavallista hupaisemmin
-kuunnellessa lämpimiä, innokkaita puheita. Ainoastaan piispa Schauman
-oli kutsuttu." --
-
-Lähemmin kuin mainitut seikat koski Kihlmania koululaitoksen
-hallinnossa tapahtunut muutos, joka vuoden lopulla tuli
-tosiasiaksi. Uuden Kirkkolain vahvistamisen kautta 9/12 1868 (laki
-julistettiin 6/12 1869 ja astui voimaan 1/7 1870) oli koululaitos
-erotettu kirkon yhteydestä, ja 24/11 1869 säädettiin yhteinen
-kouluylihallitus oppi- ja kansakouluja varten. Tämä oli niinkuin
-olla piti säätyjen toivomusten mukaan, mutta kouluylihallituksen
-kokoonpano muodostui täydelliseksi yllätykseksi. Kihlman kirjoittaa
-siitä äidilleen (28/11): "Yleisesti puhutaan täällä nyt uudesta
-kouluylihallituksestamme. Se oli todellinen yllätys. Ei kukaan
-ollut ajatellut niitä henkilöitä, jotka nimitettiin siihen. Miten
-voisikaan uskoa, että koulun johtoon asetettaisiin henkilöitä, jotka
-ovat koululle vieraita. Olimme luulleet, että semmoiset henkilöt,
-joilla on kokemusta koulualalla s.o. jotka ovat pedogogeja, parhaiten
-johtaisivat koulua. Mutta näyttää siltä kuin olisi tämä käsitys
-väärä. Koulu on siinä suhteessa omituinen laitos, että sille saadaan
-parhaimmat johtajat semmoisista, jotka eivät ole siihen perehtyneet.
-Lohdutuksenamme on, että koulu on korotettu arvossa, kun senaattoreja
-(kirkollis- ja siviilitoimituskuntain päälliköt J. Ph. Palmén ja S.
-H. Antell jäseninä) ja kenraali (Kasimir von Kothen päällikkönä) on
-asetettu sen päähän. Olkoon lopputulos hyvä, vaikka alku näyttää
-jotenkin oudolta." -- Vielä ankarammin Kihlman toisissa kirjeissä
-arvostelee samaa asiaa, kun näet senaatti Kothenin esityksen mukaan
-oli ehdottanut dosentti C. Synnerbergin, prof. G. Frosteruksen ja
-vain yhden ainoan varsinaisen pedagogin, normaalikoulun rehtorin Jul.
-Bergrothin, ylitarkastajiksi. Pitkästä kirjeestä Osk. Ranckenille
-(joka yhteen aikaan oli ollut kyseessä ylitarkastajanvirkaan, vaikka
-Kothen sitten hylkäsi hänet) otamme muutamia rivejä: "Surullista on
-nähdä, miten kansakuntaa on petetty luottamuksessaan hallitukseen
-niin tärkeässä asiassa kuin maan lasten kasvatus. Merkillisintä
-on, että viranomaisten mielestä asiaan perehtymättömät pystyvät
-sitä paremmin hoitamaan kuin asiantuntijat. -- Pedagogina oleminen
-melkein estää kelpaamasta hallintomieheksi. -- (Ei-pedagogien)
-mielestä on pedagogiikka ja metodiikka jotain ala-arvoista, jota
-voi oppia käden käänteessä." Sellaisia mielipiteitä sanoo Kihlman
-kuulleensa "erään koulun hallintomiehen, senaattori Palménin suusta".
-Tämä on hänestä loukkaus pedagogeja kohtaan, "mutta pahempi on
-se loukkaus, joka on kohdannut kansakuntaa asiassa, joka on sen
-kaikkein pyhimpiä. Kansakunnalla itsellä ei ole sananvuoroa tässä
-kysymyksessä, vaan sitä pidellään kuin lasta. Kansakunta ei kykene
-kasvattamaan lapsiaan, ei edes valitsemaan kasvattajia; toisten on
-hoidettava se asia. Kumminkin kansakunta jossakin määrin on ansainnut
-tämän kurituksen. Miksi vaieta kaikkiin ylioppilastyhmyyksiin
-nähden?" [Syynä Kothenin, kenraalin, nimittämiseen päälliköksi ja
-kouluylihallituksen kokoonpanoon muutenkin sanottiin olleen keisarin
-tyytymättömyyden erinäisiin ylioppilasten y.m. mielenosoituksiin,
-jotka muka osoittivat huonoa kasvatusta koulujen puolelta. Ks.
-_E. G. Palmén_, Johan Philip Palmén, s. 546-47.] Kuitenkin hän
-toivoo kouluneuvostoista jonkinlaista vastapainoa ylihallituksen
-uudistuspyrinnöille. -- "Niin me tuumimme. Muutoin minä, tapani
-mukaan, en ole ollenkaan epätoivoinen vastoinkäymisessä. Olen
-oppinut, että kaikki on muuttuvaista. 'Hvarje vinter har vår, och ett
-hopp har hvar höst, och i morgon hvar midnatt förgår!' Sen vuoksi
-luottakaamme tulevaisuuteen." --
-
-Mutta asia ei ollut Kihlmanille tärkeä ainoastaan yleiseltä kannalta,
-vaan mieskohtaisestikin. Mitä se merkitsi hänelle, lausuu hän
-kirjeessä äidilleen (28/12): -- "niinpiankuin Bergroth poistuu, olen
-minä vararehtorina kiinni. Muihin tehtäviini täytyy minun vielä
-yhdistää huolestuttava ja vastuullinen toimi, s.o. ottaa rehtorina
-hoitaakseni maamme suurinta koulua, jossa on 3-400 oppilasta.
-En näe mitään keinoa vapautua tästä taakasta; sillä minulle on
-sanottu, ettei asia suinkaan parane, jos toimitetaan uusi vaali-,
-vaan valitaan minut silloin virallisesti rehtoriksi. Mitä teenkään,
-en pääse rehtorin virasta ainakaan, ennenkuin minut on huomattu
-kykenemättömäksi siihen. Ja tämä taakka on raskas. Ennen aikaan, kun
-lapsia saatiin kurittaa, saattoi tarttua vitsaan, kun eivät hyvät
-sanat tepsineet. Mutta nyt ei ole vitsaa olemassa, vaan on nykyajan
-lapsista tehtävä ihmisiä ilman vitsaa. Mutta nykyajan lapset eivät
-ole parempia kuin entisetkään. On olemassa kilttejä ja pahankurisia.
-Edellisiä johdetaan ilman kuritusta. Mutta jälkimmäiset menevät
-niin kauas kuin mahdollista, tietäen voivansa niin tehdä ilman että
-kirvelee. Sentähden on kurinpito vaikea asia. Ja kumminkin on kuri
-pidettävä voimassa, taikka menee kaikki hullusti. Poikien täytyy
-oppia ja tietää huutia, se on oleva heidän tietonsa a ja o, alku
-ja loppu. Se on minun perusohjeeni. Jollei sitä opita hyvällä,
-on se opittava pahalla. Niin kasvattaa Jumala. Hän opettaa meitä
-tietämään huutia, eikä säästä vitsaa. Niin ovat asiat. Mutta eikös
-ole, rakas Äiti, omituista, että minut asetetaan tälle paikalle,
-että minut, jolla ei ole edes maisterinarvoa, pannaan maan etevimmän
-oppilaitoksen etupäähän? Muiden täytyy hakea virkaylennystä
-huolimatta heidän koreista todistuksistaan. Minut ylennetään
-hakemattani ja vastoin tahtoani. Tässä kaikessa näen kuitenkin
-korkeampaa johtoa. Minä menen minne minua kutsutaan ja sanon
-arkkipiispa Wallinin tapaan:
-
-    Guds vishet skall jag ödmjukt vörda
-    Och hoppas på hans godhet än;
-    Och lyftar han ej af min börda,
-    Han ger mig kraft att bära den.
-
-    Han lätta skall för mig det svåra
-    Och i det mörka gifva råd.
-    Hans vägar äro icke våra,
-    Men sanning äro de och -- nåd.
-
-    [Sun, Herra, viisaus ja valta
-    ja hyvyyteesi luottaa saan;
-    jos pois et laske taakan alla,
-    mua autat sitä kantamaan.
-
-    Suot valon neuvottoman teille,
-    mua autat ahdistuksissain.
-    Ja vaikka ihmeelliset meille,
-    on tiesi totuus -- armo vain.
-
-        (Ilta Koskimiehen suomennos.)]
-
-"Kun työ koulussa enentyy, tulisi minun päästä liikehuolista ja
--puuhista. Olen vakavasti koettanut päästä irti, mutta minua ei
-tahdota vapauttaa. Minulle tarjotaan apua ja työn helpotusta,
-mutta ei tahdota, että luovun toimitusjohtajan toimesta. En tiedä
-vielä, miten käy. Jättää toimi tietäisi, että menettäisin noin 4000
-mk:n tulon. Rehtorin palkkio ei liene suurempi kuin noin 1200 mk.
-Rehtoriksi rupeaminen ja johtajantoimesta luopuminen tuottaa siis
-minulle rahallista tappiota. Jos olisi mahdollista yhdistää molemmat
-tehtävät, niin olisi se hyvä koululle ja kehräämölle ja itselleni
-eli kukkarolleni. Mutta kahden herran palveleminen samaan aikaan
-menestyy harvoin. Kumpikin toimi on tärkeä, ylen tärkeä. Mutta
-usean sadan lapsen hoito on mielestäni tärkeämpi, ja se toimi on
-asetettava kaiken edelle." -- Seuraavana päivänä kirjoittamassaan
-kirjeessä äidilleen Kihlman vielä koskettelee kysymystä uudesta
-kouluylihallituksesta: "Dagbladissa N:o 296 oli johtava kirjoitus
-kouluylihallituksesta, jossa tekijä [Kihlman sanoo piispa Schaumania
-tekijäksi, mutta peruuttaa tiedon myöhemmässä kirjeessä. Sittemmin
-saatiin tietää, että kirjoituksen tekijä oli toht. O. Donner, jota
-siitä sakotettiin 300 mk:aan.] vakavin sanoin moitti sitä mitä
-tapahtunut oli. Kirjoitus herätti mielipahaa. Kenraalikuvernööri
-kutsui kokoon senaatin ja tämän täytyi itse jouluaattona antaa
-virallinen muistutus (skrapa) painoylihallitukselle, joka oli
-antanut kirjoituksen esiintyä. Kova aika näyttää olevan tulossa
-valtiollisessa suhteessa. Luvallista on vain kiittää sitä, mitä
-tehdään."
-
-Tammikuun 11 p:nä 1870 oli sanomissa luettavana uutinen Bergrothin
-y.m. nimityksestä, ja sen johdosta Kihlman s.p:nä kirjoitti
-äidilleen: "Kirjoitan, en sen vuoksi, että iloitsisin uudesta
-virastani. Se on vaikea ja tärkeä toimi, jossa on hyvin huomattu
-(observerad). Mutta kirjoitan sen tähden, että minulla vielä on
-aikaa. Lukukauden alettua ei minulla liene paljon aikaa yksityiseen
-kirjevaihtoon. Minun on melkein asuttava koulussa. Minun on
-siellä oltava silloinkin, kun minulla itselläni ei ole tuntia --
-järjestyksen ylläpitämistä varten. Siis kuusi tuntia joka päivä
-koulussa. -- Enkä ole vapautettu pellavakehräämön johtajantoimesta.
-Minua ei ole tahdottu päästää, vaan on minun täytynyt luvata koettaa
-kestää siinäkin." Avustajana, s.o. kirjanpitäjänä, hän sanoo
-koettavansa käyttää Hannaa, joka aina oli saapuvilla.
-
-Kevätlukukauden alusta 1870 Kihlman siis joutui yliopettajavirkansa
-ohella hoitamaan normaalikoulun rehtorintointa, eikä hän siitä
-eronnut ennenkuin 1895 -- 25 ja puolen vuoden päästä. Miten hän
-aluksi pelkäsikään tätä taakanlisäystä, huomasi hän ennen pitkää
-voimansa riittävän siihenkin. Ei ollut täyttä kahtakaan kuukautta
-kulunut, ennenkuin hän kirjoitti edelläkävijälleen Bergrothille,
-joka silloin oli tarkastusmatkalla (5/3): "Rehtorinvirka on ollut
-vähemmän raskas kuin luulin. Sen kautta olen tullut uudella siteellä
-kiinnitetyksi kouluun. Olen tullut poikia lähemmä kuin ennen, jolloin
-olin ainoastaan opettaja, ja kosketus heihin on tehnyt miellyttävän
-vaikutuksen. Joskin kosketus toisinaan on aiheutunut rikkomuksista,
-on tutkimus tähän saakka vienyt siihen päätökseen, että rikkomus on
-johtunut ajattelemattomuudesta, poikamaisuudesta eikä siveellisestä
-kehnoudesta." --
-
-[Tässä sopinee ehkä kertoa pari kuvaavaa kaskua Kihlmanista näillä
-taikka vähän varhemmilta ajoilta. Niissä ilmenee hänen luonteensa
-suoruus ja huumori. -- Vuosina 1867-69 oli maisteri (sittemmin
-pankinjohtaja) Felix Heikel tuntiopettajana normaalikoulussa. Hänen
-tuntinsa olivat hajoitetut pitkin viikkoa ja senvuoksi vaikeat pitää
-mielessä. Kerran hän unohti yhden tunnin, klo 4-5 i.p., mutta
-huomattuaan sen, joskin liian myöhään, riensi hän kouluun. Eteisessä
-tuli Kihlman häntä vastaan, ankaran näköisenä, ja kysyi: "Voitko,
-Felix, sanoa kenen olisi pitänyt opettaa 4-5 neljännellä luokalla?"
--- "Kyllä, minun itseni -- mutta minä unohdin sen." -- "On jotain,
-jota ei koskaan saa unohtaa, se on -- velvollisuuksiansa, muista se!"
--- Tämän sanottuaan Kihlman kääntyi mennäkseen, mutta samassa hän kai
-tunsi olleensa liian ankara, ja hän lisäsi: "Muutoin tapahtui minulle
-samoin eilen." --]
-
-[Useimmin kuultuja juttuja on toinen, jota yksityiskohtiin nähden
-kerrotaan eri tavoin, joskin pääasiassa yhtäpitävästi. Tässä erään
-aikalaisen toisinto:]
-
-[Kerran tuli Kihlman silloisen auskultantin (sittemmin
-seminaarinjohtajan) F. W. Sundwallin kanssa eräälle luokalle
-aloittaakseen tunnin. Hän huomaa heti, että eräs säännöttömyydestään
-tunnettu oppilas S. on poissa ja samoin kaksi hänen asuintoveriaan.
-Silloin Kihlman pyytää Sundvallia hoitamaan tunnin ja menee itse
-ulos, ottaa ajurin ja ajaa suoraan noiden oppilaiden kotiin, missä
-aivan oikein tapaa heidät. Pojat pitävät lystiä ja juovat punssia.
-Rehtori istuutuu hänkin -- pitämään tutkintoa. Sillä aikaa oli
-muutama toveri samalla luokalla (myöhemmin kirjailijana tunnettu K.
-Z.) aavistanut Kihlmanin tarkoituksen olevan yllättää poissa-olevat.
-Hän pyytää lupaa mennä ulos ja ottaa vuorostaan ajurin rientääkseen
-toverien luokse. Saapuessaan sinne hän tempaa oven auki ja huutaa
-kynnykseltä: "Nyt on piru irti (nu är fan lös)!" -- kuullakseen heti
-Kihlmanin äänen vastaavan: "Hän on jo täällä (han är redan här)!"
-Vasta silloin tulija huomaa, että rehtori oli ennättänyt ennen häntä.
-Sitten Kihlman jatkaa: "Minä näen, Z., että sinulla on hyvä sydän
-(kun näet tahtoi pelastaa tovereitaan). Mene heti takaisin
-kouluun!" --]
-
-Toinenkin muutos Kihlmanin elämässä tapahtui tänä vuonna: hän menetti
-vanhan äitinsä. Miten luonnollinen tuo tapaus itsessään olikin, voi
-kuitenkin ymmärtää, että se syvästi koski häneen -- niin läheinen ja
-luottamuksellinen oli äidin ja pojan väli ollut, ja niin tottunut oli
-jälkimmäinen elämään äidinrakkauden olemassaolon tietoisuudessa.
-
-Viimeinen lahja kotoa saapui Kihlmanille uudenvuoden-aattona --
-5 paria sukkia. "Se oli lahja, jota osaan pitää arvossa, se oli
-äidinlahja. Kiitos, hyvä Äiti! Minä oikein rakastan hyviä sukkia."
-
-Samassa kirjeessä (11/1 1870) Kihlman lausuu: "Uusi vuosi on alkanut.
-Eläköön Äiti terveenä ja onnellisena tämänkin vuoden minun ja
-omaisteni iloksi. Rauhallinen vanhuus on kaunis auringonlasku kauniin
-päivän jälkeen. Vanhuus ei ole eikä sen tule olla elävä kuolema.
-Vanhuus on elämän ylänkö (högland), jäinen laki, mutta kukkia ja
-eloa alla. Ulkonainen muuttuu, ruumis heikkenee ja huononee, mutta
-ulkonainen ei ole kaikki, majaa enemmän on henki, joka asuu majassa.
-Henki ei vanhene, sillä se ei kuole. Hengen elämä voi virkistyä
-tomuelämän huvetessa. Sen vuoksi voivat vanhuksen vuodet tulla elämän
-ihanimmiksi. Saakoon Äiti nauttia tästä ihanuudesta! Ja saakoon Äiti
-tehdä sitä kauan!"
-
-Kirjeenvaihtoa jatkuu vielä kevääseen saakka, ja aiheena oli
-varsinkin vaikeanlainen tauti, joka oli kohdannut pikku Lorenzoa.
-Toukokuun keskivaiheilla tuli kumminkin tieto, että vanha rouva
-oli vaarallisesti sairastunut keuhkokuumeeseen. Kihlman olisi
-mielellään heti lähtenyt Kruununkylään, mutta hänen oli ylen
-vaikea päästä irti koulusta y.m. tehtävistään. "Äiti ei saa vielä
-mennä pois", kirjoittaa hän 20/5, "ei ainakaan ennenkuin olemme
-jälleen nähneet toisemme. Jumala vahvistakoon Äidin ruumista ja
-sielua. Kuolema on katkera! Mutta Jumala on sama kuolemassa kuin
-elämässä, iankaikkisuudessa kuin ajassa. Hän tietää mitä olemme,
-eikä auta ollenkaan teeskennellä kaikkitietävän edessä. Langetkaamme
-hänen käsiinsä. Hän on isämme ja Jumalamme. Hänen haltuunsa jätän
-Sinut, rakastettu, sydämestä rakastettu Äitini. Kiitos kaikesta
-rakkaudestasi minua kohtaan! Päätän sydämellisesti toivoen pian
-saavani syleillä Sinua Kruununkylässä. Äidin sureva poika." Samana
-päivänä tullut sähkösanoma antoi vähän toivoa, ja Kihlman päätti
-lykätä matkansa kesäkuun ensi päiviin tehden työtä yöt ja päivät
-voittaakseen esteet.
-
-Helluntaipäivänä (5/6) klo 4 i.p. Kihlman lähti yksin matkalle
-(Hanna oli lähtenyt jo ennen, niin että hän juuri isän lähtöpäivänä
-tuli Kruununkylään) ja rientäen eteenpäin hetkeäkään levähtämättä
-hän saapui perille tiistaina klo 2 p:llä, siis 46 tunnin päästä
--- mutta sittenkin liian myöhään. Äiti oli kuollut saman päivän
-aamuna klo 3. Edellisenä iltana hän oli kestänyt viimeisen palavan
-rukoustaistelunsa, joka oli päättynyt huudahdukseen: "Olen saanut
-armon, olen saanut autuuden Jeesuksen Kristuksen tähden." Päivä
-päivältä, hetki hetkeltä hän oli odottanut poikaansa, hänellä olisi
-ollut niin paljon sanottavaa hänelle. Ja kun poika ei tullut, ei
-hän sittenkään epäillyt, vaan lausui: "Kyllä hän tulee!" Mutta niin
-oli sallittu, että äiti ja poika eivät enää tapaisi toisiansa tässä
-elämässä.
-
-Tämä oli katkera pettymys Kihlmanille. "Kaksi vuotta sitten olin
-viimeksi täällä", kirjoittaa hän V. Schaumanille (8/6). "Näinä
-kahtena vuotena olen elänyt ja kokenut paljon. Olen kärsinyt
-paljon ja olin toivonut saavani vielä kerran kertoa äidille, mitä
-olen kärsinyt ja toimittanut. Mutta sitä en saanut. Ja hän, jonka
-elämänlohtu minä olin, hän ei saanut sitä lohdutusta, että olisi
-nähnyt minut kuolinvuoteensa ääressä. Tämä on niin katkeraa, niin
-katkeraa! Mutta mitä tehdä? Mitä muuta kuin tyhjentää tämäkin katkera
-malja, yksi niistä monista, joilla elämän pöytä on varustettu."
-
-Kotiin, vaimolleen ja pojilleen Kihlman (9/6) kirjoitti pitkän
-tyynemmän kirjeen, jossa hän seikkaperäisesti kuvasi tulonsa, äidin
-viimeiset hetket läsnäolleiden antamien tietojen mukaan, äidin
-luonteenlaadun, joka viimeiseen asti oli pysynyt muuttumattomana,
-sekä kertoo hautajaisten valmistuksista y.m. Otamme vain seuraavat
-rivit kirjeen lopusta. "Teidän tulee pyhittää Isoäidille vakava
-hetki, surun ja rukouksen hetki, ja minä tiedän, että teette sen;
-mutta sitten ei Teidän pidä surra. Mummo ei pitäisi siitä, että
-olisimme alla päin. Olkaamme iloisia murheessakin, mutta älkäämme
-_koskaan_ unohtako kelpo Isoäitiämme. Ei ole kaikilla ollut niin
-kelpo isoäitiä. Ja meidän on häntä paljosta kiittäminen, enemmästä
-kuin ehkä ymmärrämmekään. Sentähden häpeä meille, jos unohtaisimme
-sellaisen mummon!"
-
-Pari päivää ennen hautajaisia tapahtui Kihlmanille ja Hannalle
-outo, sydämen sisimpään liikuttava jälleennäkeminen. Oli annettu
-määräys, että hauta oli kaivettava Angelika vainajan haudan
-viereen, ja kun arvattiin, että se oli valmis, lähtivät isä ja
-tytär yhdessä kirkkomaalle. Tultuaan uudelle haudalle, jonka
-sivussa Angelikan ruumisarkku oli tullut näkyviin, huomasivat
-he, mitä haudankaivajatkin valittivat, että haudan pohjalla oli
-vettä. Tuntui mahdottomalta, että isoäiti laskettaisiin sellaiseen
-hautaan, ja miten tuumittiin, tultiin siihen päätökseen, että
-hauta oli kaivettava toiselle puolen kirkkoa, ja että sinne olisi
-myöskin Angelika muutettava. Ensi työkseen miehet nostivat 18 vuotta
-haudassaan maanneen vainajan arkkuineen maan pinnalle, mikä hyvin
-kävi päinsä, sillä arkku oli aivan eheä. Silloin heräsi isässä
-ja tyttäressä sama ajatus, eikö laatuaan ainoata hetkeä ollut
-käytettävä niin, että puoliso vielä kerran saisi nähdä hellästi
-rakastamansa vaimon ja lapsi haikeasti kaipaamansa äidin maallisen
-hahmon? Edellinen käski miehiä avaamaan arkun. Mitä toinen tai
-toinen oli kuvitellut saavansa nähdä, sitä emme tiedä, mutta
-iloinen oli heidän yllätyksensä, kun arkussa lepääjä esiintyi aivan
-muuttumattomana; ikäänkuin marmoriin veistettyinä olivat kasvojen
-piirteet entisellään, tunnettavissa. Kumpikin vei muassaan elämään
-unohtumattoman muiston tästä näystä.
-
-Hautajaiset olivat seuraavana pyhänä (12/6) i.p:llä. Kihlman piti
-silloin sen muistopuheen, josta jo ennen olemme ottaneet vainajan
-luonteenkuvauksen (I) ja sotarovasti Cajanus toimitti siunauksen.
-
-Tärkeät toimet saivat Kihlmanin 14 p:nä lähtemään paluumatkalle.
-Hän kävi Ilmajoella huutokaupassa, missä Wasastjernan omistama
-Östermyran tehdas tiluksineen myytiin [Östermyra joutui ensin
-Yhdyspankin haltuun ja sittemmin Gust. Wasastjernan pojalle,
-joten vanhan tehtaanisännän ei tarvinnut muuttaa sukutilaltaan.
-Sittemmin on se kuitenkin joutunut vieraisiin käsiin.], oli
-Tampereella yhtiökokouksessa 21 p:nä ja otti sittemmin Helsingissä
-osaa Yhdyspankin tarkastukseen. Perhe oli jo ennen muuttanut
-kesäasuntoonsa, joka tällä kertaa oli vuokrattu Järvenpään kartanosta
-Tuusulan järven rannalta, ja siellä kävi isä omaisiaan tapaamassa.
-Mutta pitempään lepoon hänellä ei ollut aikaa. Kihlmanin täytyi
-näet uudestaan matkustaa Kruununkylään, minne saapui 13 p. heinäk.,
-toimittamaan perunkirjoitusta y.m. asioita (Hilma sisar jäi Mathilda
-Grönvallin kanssa vastaiseksi asumaan Sofielundiin). Kaikenlaiset
-puuhat sekä käynti Pietarsaaressa ja Vaasassa veivät aikaa, niin
-että lähtö viimemainitusta paikasta tapahtui vasta 10 p:nä elok.
-Aamulla ennen lähtöä tuli sähkösanoma, että Järvenpään kartano
-rakennuksineen, ja siten myöskin perheen kesäasunto, oli palanut
-edellisenä päivänä. Kuitenkaan ei sen ohella muuta onnettomuutta
-ollut sattunut, kuin että vähempi osa kaupungista mukana tuotua
-tavaraa oli tuhoutunut. Odottaessaan isää asettui perhe asumaan
-erääseen talonpoikaiseen tupaan lähelle asemaa, ja siinä vietti
-Kihlmankin kesäloman viimeisen ajan. "On kyllä hyvin epämukavaa",
-kirjoittaa hän V. Schaumanille (19/8), "mutta senvuoksihan juuri
-muutetaankin maalle -- kaupungissahan on mukavaa."
-
-
-
-
-II.
-
-REHTORI, LIIKE- JA VALTIOPÄIVÄMIES 1870-1876.
-
-
-Normaalikoulun olot olivat Kihlmanin tullessa rehtoriksi kaikkea
-muuta kuin normaalisia, mallikelpoisia. Jo ensimmäisessä
-vuosikertomuksessaan hän huomauttaa tärkeimmistä puutteista,
-nimittäin 1) että normaalikoulun opettajat oli jätetty osattomiksi,
-kun (16/4 1869) säädettiin, että alkeisopistojen opettajilla oli
-oikeus palkankoroitukseen 10 vuoden nuhteettomasta palveluksesta,
-mistä johtui, että parhaimmat opettajakyvyt mieluummin hakivat
-virkoja muissa kouluissa; 2) että normaalikoulussa oli ainoastaan 6
-vakinaista ja noin 25 tuntiopettajaa, joilla jälkimmäisillä ei ollut
-oikeutta eläkkeeseen taikka muuhun avustukseen, jos sairastuivat ja
-kuolivat; ja 3) ettei koululla ollut tarkoituksenmukaista omaa taloa,
-vaan täytyi sen miten kuten tulla toimeen vuokratuissa huoneissa.
-Näitä epäkohtia oli uusi rehtori milloin vakavin, milloin ivallisin
-sanoin yhä uudestaan saattava viranomaisten mieleen, kunnes ne
-korjattiin. Että parannus kerran tulisi, sitä ei hän epäillyt.
-"Herrojen tuntiopettajien", sanoo hän erittäin näille, "oli vain
-huolehdittava siitä, että he elivät, kun muutos tapahtui (!)"
-
-Syyslukukauden alussa 1870 Kihlman sai rehtorina ensi kerran kokea,
-miten työlästä oli hankkia tarpeellinen määrä tuntiopettajia ja
-aikaansaada lukujärjestys, joka tyydyttäisi näitä kaikkia, joista
-useimmilla oli tunteja muissakin kouluissa. Tehtävä oli tällä kertaa
-tavallista vaikeampi, syystä että yliopettaja Lindeqvistillä oli
-virkavapaus (kirjoittaakseen latinan oppikirjaa) ja että kaksi
-muutakin kielenopettajaa oli poistunut. Ei ole ihme, että Kihlman
-yksityisesti arvostelee olosuhteita vielä ankarammin kuin mainitussa
-vuosikertomuksessa (Lindeqvistille 8/9): "On oikea vitsaus tämä
-tuntiopettaja-järjestelmä nykyisessä laajuudessaan. On luokkia,
-joilla on 4 läksyä aamupäiväksi. Mikä luonnottomuus (abnormité)! Ja
-mikä on seuraus? Jos tulokset ovat huonoja, niin syytetään koulua,
-saksalaisuutta (tyskeri) ja opettajia. Mutta varovasti ei olla
-aavistavinaankaan oikeata syytä. Anna anteeksi, että vaivaan Sinua
-purkauksillani; mutta suu puhuu mitä sydän on täynnä. Ja sydämeni on
-näinä päivinä ollut kuohuksissaan siitä, että koulultamme puuttuu
-tarpeellinen määrä vakinaisia opettajia." --
-
-Lukuvuosi meni sitten menoansa ilman suurempaa häiriötä, vaikka
-johtaja tavan takaa saikin "neulanpistoja", jotka aikaa myöten
-tekivät hänet "ärtyiseksi" (retlig). Niin sanoo Kihlman itse
-muutamassa kirjeessä, lähemmin selittämättä mitä hän tarkoitti.
-Saattaa kuitenkin arvata, että neulanpistot olivat taholta tai
-toiselta tulleita ymmärtämättömiä muistutuksia ja moitteita
-koulua vastaan. Siitä huolimatta hän oli rehtorintoimessaan
-niinkuin kaikissa muissakin toimissaan ylen tarkka ja tunnollinen.
-Todistukseksi otamme seuraavat rivit kirjeestä A. A. Levónille (12/12
-1870), joka oli pyytänyt pojalleen lupaa lähteä kotiin (Vaasaan)
-joku päivä ennen lukukauden loppua: "Minun on hyvin vaikea antaa
-poikien matkustaa pois, ennenkuin lukeminen on päättynyt. Jos annan
-lupaa _yhdelle_, tulee _kymmenkunta_ toista pyytämään. Jos annan
-lupaa kymmenelle, ovat luokat vähentyneet, ja jäljelläolevat pojat
-arvelevat, ettei heidän tarvitse vaivata itseään enemmän kuin
-toistenkaan, jotka ovat poissa. Koko koulu joutuu hajaannustilaan.
-Työtä tehdään vain näön vuoksi. Jollen taas anna lupaa kymmenille,
-pidetään minua puolueellisena, syystä että olen antanut muutamille.
-Periaatteeni on senvuoksi olla antamatta lupaa kellekään, jollei
-erittäin tärkeitä syitä esitetä. Uskollisena periaatteelleni kielsin
-luvan Henrik Wredeltä, kun hän kävi pyytämässä. Mutta kun ylioppilas
-(Wrede) vielä tuli ja sanoi, että isä, kuvernööri, oli matkustanut
-heitä vastaan Lapualle, ja että veljesten oli lähdettävä 15 p:nä,
-en katsonut voivani enää kieltää, vaikka olenkin pahoillani, että
-minua melkein pakotetaan toimimaan periaatteitani vastaan. Ymmärrän
-hyvin, että poikien joululoma on liian lyhyt, sekä myöskin, ettei
-vahinko ole suuri, jos he menettävätkin jonkun päivän lukukauden
-lopulla. Heidän tähtensä voisin ja tahtoisinkin antaa lupaa; mutta
-koulun järjestys kärsii eri vapautuksista, ja tätä järjestystä
-olen velvollinen ylläpitämään. Olen sen vuoksi vastannut kieltäen
-kaikille paitsi Wredelle. Olkoon hän nyt vapaaherra, koska hän on
-sitä ja hänen isänsä niin tahtoo. Sinun pojallasi siis ei ole lupaa
-matkustaa." --
-
-Neulanpistojen aiheuttajia oli normaalikoulun suomalainen osastokin,
-joka toisten mielestä oli parempi kuin ruotsalainen, muka siitä
-syystä -- että johtajat ja opettajat enemmän suosivat sitä [_E. G.
-Palmén_, m.p. s. 564 (Kothenin lausunto).], ja toisten mielestä taas
-kärsi siitä -- että johtajalla ja opettajilla ei ollut aikaa suoda
-sille samaa huolta kuin toisille [_E. G. Palmén_, m.p, s. 579 (J. Ph.
-Palménin lausunto).]. Arvostelut olivat aivan vastakkaisia, mutta
-kumminkin yhtäpitäviä rehtoria syytettäessä. Muutoin kouluylihallitus
-ja senaatti kevätpuolella 1871, kun Kihlman oli tehnyt esityksen
-5:nnen luokan toimeenpanemisesta, katsoivat hyväksi määrätä, että
-osasto saisi käsittää ainoastaan 4 luokkaa, niin että sitä ylöspäin
-jatkettaessa alhaalta päin typistettäisiin. Silloin suomalaisen
-koulun ystävät, niinkuin tiedetään, päättivät perustaa yksityisen
-ensimmäisen luokan, josta sittemmin kehittyi suomalainen alkeisopisto
--- nykyinen suomalainen normaalilyseo. Samaan aikaan tiesi Kihlman
-myöskin kertoa Lindeqvistille (11/3 1871), että Kothen olisi tahtonut
-heti muuttaa koko osaston Hämeenlinnaan; mutta olivat toiset
-vastustaneet "silmänräpäyksellistä muuttoa". Kihlman puolestaan
-arveli: "Luulen Kothenin ajavan läpi mitä tahansa, niin kauan kuin
-hän on paikallaan. Viranomaiset eivät pääse hänestä vähemmällä
-kuin taipumalla hänen tahtonsa mukaan. Kothenin tapaisen miehen
-täytyy joko hallita tai kaatua!" -- Vaikka ehdotus suomalaisen
-normaalikoulun muuttamisesta Hämeenlinnaan ainoastaan yksityistä
-tietä oli tullut tunnetuksi, otti kasvatustieteellinen yhdistys 4
-p:nä huhtik. 1871 käsitelläkseen kysymystä: "Millä paikkakunnalla
-voi suomalainen normaalikoulu parhaimmalla menestyksellä harrastaa
-tarkoitustansa?" Kihlman oli (arvatenkin siitä syystä, että Cleve
-piti itseään jäävinä) puheenjohtajana kokouksessa, johon oli
-saapunut tavattoman paljon osanottajia. Varsinaista keskustelua ei
-kuitenkaan syntynyt, sillä kaikki olivat yksimielisiä siitä, että
-normaalikoulun oikea paikka oli Helsinki, missä pedagogian professori
-toimi ja missä opettajakokelaat voivat edistyä tieteessään. Sen
-maltillisen muodon alla, mihin läsnäolijat pukivat ajatuksensa, että
-muuttoehdotus mainituista ja muistakin syistä oli hylättävä, piili
-syvää katkeruutta. Kihlmanin loppusanoista otamme tähän viimeiset:
-"Ottaa ollenkaan puheeksi normaalikoulun muuttaminen paikkakunnalta,
-missä pedagogiikan edustaja toimii, se on samaa kuin selittää
-sellainen edustaja tarpeettomaksi. Tosin voidaan sanoa kaikenlaista;
-voidaanhan sanoa, että pedagogiikka ei ole mikään tiede. Mutta kun
-samalla puhutaan oftalmologian ja syfiliksen professoreista, niin
-on sentään vaikea asettaa kyseeseen ihmisen henkisen, kehityksen
-tietämisen tieteellistä oikeutusta." -- Tästä huomaa miten Kihlmania
-ei katkeroittanut yksistään suomalaisen normaalikoulun asia, vaan
-yleensä se häikäilemätön omakylläisyys ja mielivalta, jonka alaiseksi
-koululaitos oli joutunut.
-
-Eräässä kirjeessä K. Ervastille, joka Kihlmanin kehoituksesta
-1869-70 oli ollut tuntiopettajana uskonnossa suomalaisella
-osastolla, mutta nyt oli uskonnon lehtorina Oulussa, on Kihlman
-seuraavin sanoin kuvannut parooni von Kothenia. "Vai niin,
-onko kouluylihallitus niin epäsuosiossa Teillä, että luullaan
-sen pystyvän mihin mielettömyyteen ja laittomuuteen tahansa!
-En oudoksu sitä. Päällikkö, joka ei ainoastaan ole tietämätön
-kaikesta, mikä opetusalaan kuuluu, vaan myöskin täydellisesti
-ylenkatsoo pedagogiikkaa ja kaikkia sille alalle antautuneita,
-pitäen heitä pölkkypäinä ja yömyssyinä, päällikkö, joka ilmaisee
-kantansa kutsumalla kouluylihallituksen jäseniksi ei miehiä,
-joilla on, vaan joilta (paitsi Bergrothilta) puuttuu pedagogisia
-tietoja: päällikkö, joka oloja tuntematta kaduilla ja kujilla
-pipeille ja papeille jaarittelee Suomen koulun rappiotilasta:
-semmoinen päällikkö on ainakin tehnyt mitä mahdollista on itse
-tullakseen yleisön epäsuosioon ja saattaakseen koko ylihallituksen
-osalliseksi tästä kohtalostaan. Yleensä ei tiedetä paljon siitä,
-mitä ylihallituksessa tapahtuu, mutta sen verran luulen toki
-tietäväni, että siellä jo uskalletaan ajatella toisin kuin päällikkö.
-Uuteen koululakiehdotukseen on liitetty vastalauseita vähemmistön,
-s.o. päällikön ja Antellin puolelta. Tietääkseni ei vakinaista
-opettajaa ole ilman tuomiota erotettu. Mutta täälläkin on niin,
-että jos jotain perin mieletöntäkin kerrotaan ylihallituksesta,
-niin arvellaan, että se kyllä on mahdollista. Luottamus on kokonaan
-hävinnyt, ja syypäänä siihen on nykyinen päällikkö, joka, niin kauan
-kuin hän pysyy paikallaan, on tekevä epäiltäviksi kaikki olot,
-henkilöt ja asiat, joiden kanssa hän on tekemisissä. Kumminkin
-toivotaan, että hänen aikansa on lyhyt." -- Kerrottuaan sitten
-Nordqvistin kissannaukujaisista (15 p:nä huhtik. 1871) [Nordqvistin
-kissannaukujaisista ks. _Eliel Aspelin-Haapkylä_, Muoto- ja
-muistikuvia I s. 117 ss.], ja Kothenin menettelystä sijaiskanslerina,
-hän kun, sen sijaan että olisi koettanut välittää, oli uhannut
-yliopistoa sulkemisella y.m., kirjoittaja palaa vielä uuteen
-kouluasetusehdotukseen, joka parast'aikaa oli senaatin käsiteltävänä,
-ja lausuu viimein: "Asema on sangen surullinen: tiedetään, että
-muutoksia valmistetaan, ja tiedetään että asia on ei-ammattimiesten
-käsissä. -- Sen jälkeen kuin Kothen tuli, on Cleveltä vain kerran
-kysytty neuvoa, nimittäin kun räätäli oli epävarma ylitarkastajan
-univormusta. Mutta ei hän silloinkaan tiennyt vastata (!)"
-
-Ohimennen on mainittava, että normaalikoulunkin oppilaita oli
-huomattu ottaneen osaa Nordqvistin kissannaukujaisiin. Huhu tulevasta
-mielenosoituksesta oli houkutellut koulunuorisoakin Nordqvistin
-asunnon edustalle, eikä ole ihme, että pojat huusivat muiden mukana.
-Kun Kihlman kehoitti syyllisiä ilmoittautumaan, he noudattivat
-kehoitusta. Vaikkei luultavaa ole, että rehtori piti asiaa suurena
-rikoksena, ei hän voinut jättää epäjärjestystä rankaisemattakaan,
-vaan tuomitsi erään, silloin toverien kesken johtavassa asemassa
-olevan oppilaan kuudeksi tunniksi karsseriin. Saatettuaan tuomitun
-vankilaan istui rehtori siellä puolen rangaistusaikaa hänen kanssaan
-keskustellen konventista y.m. Mennessään hän toivoi, että jäävä
-tulisi hyvin toimeen loppuajankin. Näin on asianomainen itse
-kertonut lisäten, että toverien kesken luultiin kouluylihallituksen
-(Kothenin) pakottaneen rehtorin langettamaan tuomion [Epäilemättä
-oppilaiden olettamus oli perätön, sillä tuskin olisi Kihlmania voitu
-pakottaa langettamaan tuomiota, joka soti hänen oikeudentuntoansa
-vastaan. "Kyllä minä olen kumaraharteinen", oli hän kerran lausunut
-kotona erään kiistan johdosta kouluylihallituksen kanssa, "mutta
-en minä taivuta selkääni kouluylihallituksen edessä!"]. Ennestään
-tiedämme, että Kihlman ei ollut erittäin halukas rehtorintoimeen,
-jota hän puolitoista vuotta hoiti v.t:nä. Kun uusi rehtorinvaali
-kevätlukukauden lopulla 1871 oli tapahtuva, hän omasta ja perheensä
-puolesta ilmoittikin tovereilleen, että hän mielellään luopuisi
-siitä. Mutta siitä huolimatta hänet valittiin vakinaiseksi.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kun palaamme Kihlmanin yksityiseen elämään, emme voi olla
-muistuttamatta hänen osanotostaan sanomalehdistön 100-vuotisjuhlaan
-16/1 1871 -- se on laatuaan hyvä esimerkki hänen halustaan aina olla
-mukana henkisesti ja kansallisesti merkittävissä tilaisuuksissa.
-Siellä hän myöskin jälki-istunnossa (Nachspiel) piti humoristisen
-puheen lyhyestä sensoritoiminnastaan T. T. Renvallin sijaisena
-Turussa sodanaikana 1854. Åbo Underrättelserissä oli ollut väärä
-uutinen, että englantilaiset olivat hävittäneet Tammisaaren
-kaupungin. Seuraavassa numerossa uutinen peruutettiin, mutta
-kuvernööri, joka siihen aikaan ensiksi sensuroi lehden, pyyhki
-peruutuksen. Kihlman puolestaan hyväksyi esimiehensä toimenpiteen,
-sillä tietysti täytyi kuvernöörin paremmin tietää, miten asian
-laita oli. Tammisaari oli siis hävitetty, ja Kihlman ehdotti maljan
-kaupungin muistoksi! [Juhlan seikkaperäinen kuvaus ja myöskin
-Kihlmanin puhe sanasta sanaan, ks. Muoto- ja muistikuvia I, siv.
-90 ss.]
-
-Alkupuolen kesää viipyi perhe Helsingissä. Syynä siihen oli, että
-rouva Kihlman 15 p:nä kesäk. synnytti pojan -- viimeisen sarjassa
--- jolle annettiin nimi Lennart Sigurd. Sittemmin muutettiin Espoon
-saaristosta Moisansin rusthollista vuokrattuun kesäasuntoon, joka
-oli noin 2 tunnin laivamatkan päässä Helsingistä, ja asui yliopiston
-kirjastonhoitaja toht. K. Collan perheineen samassa talossa pihan
-toisella puolella. Kauan ei kuitenkaan täällä oltu yhdessä. Hanna
-lähti heinäkuulla Keuruulle ja sieltä elokuulla Jyväskylään,
-hospitantiksi kansakouluseminaariin, ja isä teki matkan Pohjanmaalle.
-Hän kävi tapansa mukaan Vaasassa, Pietarsaaressa ja Kruununkylässä,
-missä nyt Mathilda Grönvall hoiti hänen asioitaan, vähitellen perien
-takaisin vanhan rovastinrouvavainajan lainaamat rahat. -- Kuinka
-Kihlman tässä kohden menetteli, näkee eräästä kirjeestä pastori
-Fredrik Hedbergille Pirttikylässä (20/5 1871), joka oli ollut
-välittäjänä muutamassa velkomisasiassa: "Olen iloinen että sain
-vahvistusta käsitykselleni, miten pitää kohdella velallisia. Menneinä
-nälkävuosina kiirehti moni perimään saatavansa oikeuden kautta. Siten
-joutuivat velalliset perikatoon, ja velkojat vahingoittivat itseänsä
-usein menettämällä ei ainoastaan koron, vaan osan pääomastakin.
-Minun mielipiteeni mukaan oli paras kärsivällisesti odottaa; siitä
-oli hyötyä velkojalle samalla kuin velallista säästettiin." --
-Paluumatkalla Kihlman vilustui ja Tampereelle saavuttuaan täytyi
-hänen kutsua lääkäri luokseen. Tämä pakotti hänet hoitamaan itseään
-viikon päivät, ennenkuin jatkoi matkaa Helsinkiin. Siten alulla ollut
-keuhkotulehdus peräytettiin.
-
-Pietarsaaressa olivat Kihlman ja Schauman selvittäneet yhteiset
-asiansa, "jotka osoittivat sen onnellisen tuloksen", kirjoittaa
-edellinen vaimolleen, "että luumyllyt olivat antaneet takaisin kaikki
-niihin pannut rahat. Itse laitokset olimme siis saaneet lahjaksi.
-Jos kaikki liikkeet menestyisivät niin onnellisesti, niin kyllä
-pian pääsisi riippumattomaksi. Älä kuitenkaan puhu kenellekään
-tästä liikkeestä. Kaikki liikeasiat vaativat vaiteliaisuutta." --
-Tampereelta Kihlman kirjoitti V. Schaumanille kirjeen (5/8 1871),
-josta otamme seuraavat rivit, jotka, vaikkei kirje ollutkaan
-viimeinen, kirjoittajan tietämättä tulivat olemaan viimeinen, lämmin
-hyvästijättö ystävälle: "Vihdoin, veljeni, sydämellinen kiitos
-viimeisestä yhdessäolosta. Olen elämässäni kokenut niin paljon
-huonoa, että oikein nautin, kun kerran tapaan jotain vastakkaista.
-Sinä olet antanut minun kokea miehuullista, älykästä ja rehellistä
-(manlig, klok och redbar) liiketoimintaa sekä vanhaa ystävyyttä, joka
-ei ruostu. Tästä kaikesta kiitän ja siunaan Sinua. Jumala siunatkoon
-Sinua ja omaisiasi!" -- Apteekkari Viktor Leonard Schauman kuoli
-halvaukseen matkalla ollessaan Vaasassa 3 p:nä helmik. 1872, ei vielä
-täyteen 50 vuotta vanhana. Saatuaan sähkösanoman, kirjoittaa Kihlman
-(4/2) Ph. U. Strengbergille Pietarsaareen: "(Eilisestä) en ole voinut
-muuta ajatella. Voi, mitä olemmekaan menettäneet tässä taitavassa,
-ahkerassa, toimeliaassa, uskollisessa ja jalosti ajattelevassa
-miehessä! Kuinka pitkä aika onkaan kuluva, ennenkuin hänen paikkansa
-yhteiskunnassamme on täytetty, jos se koskaan täytetään! -- -- Minä
-olen kärsinyt korvaamattoman tappion. Ja se merkitsee paljon." --
-Vainajan vanhimmalle pojalle Waldemar Schaumanille Kihlman kirjoitti
-yhtä sydämellisesti, luvaten avustaa perhettä kaikessa kykynsä mukaan.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Syyskausi 1871 alkoi kamalan vieraan, koleran, merkeissä, mutta
-Kihlman, joka kirjeessä Hannalleen sanoo tavallisesti tunteneensa
-pahoinvointia jo kuullessaan puhuttavan tästä taudista, oli
-"henkisesti ja ruumiillisesti tyynenä" peloton. Hän, samoin kuin
-perhe, pysyikin terveenä. _Jos_ jotain huolestuttavaa tapahtuisi,
-antaisi hän heti tiedon siitä -- se oli ja oli aina ollut hänen
-periaatteensa. Milloin hän ei kirjoittanut, tuli läheisten tietää,
-että kaikki oli hyvin. Huomattavin henkilö, jonka elämänlangan kolera
-täällä katkaisi, oli juur'ikään mainittu Savolaisten laulun ja
-Vaasan marssin säveltäjä K. Collan. Hän kuoli 12 p:nä syysk. Vasta
-tänä kesänä oli Kihlman Espoossa tutustunut Collaniin, joka oli
-vain 3 vuotta nuorempi. Hyvä suhde oli rakentunut heidän ja heidän
-perheidensä välille, joten uuden ystävän äkkinäinen poismeno herätti
-haikeaa kaipausta Kihlmanin kodissa. --
-
-Mihin määrään Kihlmanin mielentyyneys ulottui, sitä emme kuitenkaan
-näe hänen kirjeistään, mutta aikalaiset tietävät kertoa, että kaksi
-henkilöä kuoli koleraan itse siinä talossa, mistä kouluhuoneisto
-oli vuokrattu. Rehtori ei kuitenkaan tehnyt melua sen johdosta. Hän
-näet ajatteli, että jos hän tekee asiasta virallisen ilmoituksen,
-suljetaan koulu joksikin ajaksi, ja silloin oppilaat vapaina
-ollessaan olisivat vain suuremmassa vaarassa sairastua. Parempi
-oli hänestä antaa asiain mennä tavallista menoaan, ja kaikki
-kävikin onnellisesti. Nykyjään ei tätä kuitenkaan suvaittaisi,
-eikä se olisi mahdollistakaan -- siinä määrässä on terveydenhoito
-edistynyt. Mutta muistettava on, että bakteerien tuntemiseen
-perustuva tautien tartuntaoppi oli silloin vielä keksimättä. Yleensä
-tiedetään Kihlmanin myöhemminkin pitäneen koulutöiden keskeyttämistä
-taudintartunnan pelosta joutavana, melkeinpä moitittavana
-toimenpiteenä.
-
-Myöhemmin (19/10) Kihlman kirjoittaa tyttärelleen: "Kellokoneisto
-on vedetty ja täydessä käynnissä. Koulussa olen säännöllisesti k:lo
-IX-I a.p. ja k:lo IV-VI i.p. Usein on k:lo VI:en jälkeenkin paljon
-tehtävää, niin että viivyn siellä VII:ään ja VIII:aan. Yleensä ei
-koulu tänä lukukautena ole tuottanut paljon ylimääräisiä huolia.
-Poikkeukset järjestyksestä ovat olleet harvoja ja vähäpätöisiä;
-pääasia on saada järjestys toimeen, jos sitten hartaasti valvoo
-järjestystä, niin tulevat poikkeukset siitä poikkeuksiksi -- huomaa!
-jos koululla vain on kelvollisia opettajia. Minun kokemukseni
-mukaan vaatii siis koulu: 1:ksi vilpitöntä harrastusta (intresse)
-ja 2:ksi aikaa. Jos koulu saa tämän osakseen, ovat tulokset hyviä
-ja tyydyttäviä. -- Liikeasiat (tarkoitan pellavakehräämöä) eivät
-myöskään ole tuottaneet huolia. Tehtaan työ käy hyvin, kurssi on
-oivallinen, rahoja riittävästi juokseviin menoihin. Tavaton on sen
-vuoksi erotus entiseen verraten, jolloin aina oltiin rahanpuutteessa.
-Nyt tämä liike kärsii oikeastaan vain siitä, että menekki ei ole
-niin suuri kuin sen tulisi olla, ja että tuotanto sen johdosta on
-supistettu. Seuraus siitä on, että ihmisikä kuluu, ennenkuin velat
-saadaan maksetuksi. Tämä on korjattava, ja sitä johtokunta nykyjään
-harrastaa."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Lokakuun 26 p:nä oli keisari allekirjoittanut kutsumuksen Suomen
-säädyille kokoontua valtiopäiville 1 p:nä helmik. 1872, ja uuden
-valtiopäiväjärjestyksen mukaan oli maan koulunopettajilla ensi
-kerran oikeus valita edustajia pappissäätyyn. Helsingin etevimmän
-koulun rehtorina Kihlman kutsui kaupungin vakinaiset koulunopettajat
-kokoukseen neuvottelemaan m.m. valtiopäivämiesehdokkaista. Kirjeessä
-rehtori A. G. J. Hallsténille Vaasassa hän seuraavana päivänä (21/11)
-kertoo kokouksen tuloksista: Yksimielisiä oli oltu siitä, että
-ennen muita Cleve oli valittava. Oli kyllä odotettu, että yliopisto
-valitsisi hänet, "koska hän oli ollut sieluna vastarinnassa nykyistä
-yliopiston (s.o. Kothenin) hallitusta vastaan, jota hallitusta
-yleisesti oli moitittu, mutta sen sijaan oli valittu (paitsi prof.
-C. G. Ehrströmiä) Lindelöf, joka (rehtorina) oli antanut käyttää
-itseään saman hallituksen välikappaleena." Cleve oli siis koulun
-parhaana, itseoikeutettuna edustajana valittava koulunopettajain
-puolelta. Olla valitsematta Cleveä olisi asettua kouluylihallituksen
-puolelle, menetellä samoin kuin se, syrjäyttää pedagogisen
-tieteen edustaja. Syystä että luultiin Cleven saavan yleisintä
-kannatusta Kuopion hiippakunnassa, oli päätetty kirjoittaa asiasta
-sikäläisiin koulukaupunkeihin. Porvoon hiippakunnan ehdokkaiksi oli
-asetettu prof. Yrjö Koskinen ja Kihlman taikka lehtori Strömberg
-(kokouksessa Porvoossa 28/8 1871 olivat hiippakunnan koulunopettajat
-päättäneet valita 2 edustajaa, korkeimman laillisen määrän). Turun
-hiippakunnassa oli "kuuleman mukaan" ehdokkaiksi ajateltu: Euréniä,
-Hjeltiä, Hallsténia sekä kenties Reuteria ja Ranckenia.
-
-Vaalien lopullinen tulos oli, että Turun hiippakunnasta valittiin
-Hallsten, Porvoon Kihlman ja Yrjö Koskinen ja Kuopion Cleve.
-Tähän voimme lisätä, että Kihlman aina, niinkauankuin hän oli
-vaalikelpoinen, edusti Porvoon hiippakunnan koulunopettajia -- s.o.
-kaikkiaan kahdeksassa säätykokouksessa.
-
-Joulukuun 26 p:nä Kihlman kirjoittaa Levónille: "Hetki sitten sain
-valtakirjan olla valtiopäivämies. Kaikissa täällä ollaan, sanoi
-pukki kun pää leikattiin (!). [Sananlasku ruotsalaisessa kirjeessä
-suomeksi kirjoitettu.] Siinä uutta puuhaa. Mistä saada ymmärrystä
-vastata kaikkeen, sitä en käsitä. Vaikeaa on puhua ja toimia ilman
-vakaumusta; puhua ja toimia toisten vakaumuksen mukaan on mieltäni
-vastaan. Pääasiallisesti tullaan pyytämään veronlisäystä (niin
-kerrotaan) eli määrärahoja (anslag). Jos niin on laita, olen jotenkin
-selvillä kannastani. En myönnä penniäkään muuten kuin _ehdolla_,
-nimittäin ehdolla, että sekä uusia että vanhoja määrärahoja käytetään
-kansakunnan toivomusten mukaan. Jos kansan tulee maksaa, niin on
-mielivalta lopetettava. Jos taasen mielivalta edelleenkin on jatkuva,
-niin ei meidän ainakaan ole suoritettava palkintoa tullaksemme vielä
-mielivaltaisemmin pidellyiksi. Kas siitä luullakseni ei tule mitään."
---
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ennenkuin puhumme erittäin 1872 v:n valtiopäivistä lienee paikallaan
-ääriviivoittaa Kihlmanin kuva valtiopäivämiehenä yleensä. Sellaisen
-kuvan luominen on näet jo tässä mahdollinen, koska hän heti esiintyy
-tavattoman valmiina tähän tehtävään, miten hänen käsityksensä
-yksityisistä asioista saattoikin vuosien kuluessa kehittyä. Kirkon
-ja koulun alalla hänen asiantuntemuksensa ja kokemuksensa olivat
-mitä perusteellisinta laatua ja niin myöskin teollisuus- ja
-pankkiliikkeen alalla. Näin oli hänellä jo ensi hetkestä suuremmat
-edellytykset kuin useimmilla muilla säädyn jäsenillä käsittelemään
-mitä erilaisimpia kysymyksiä. Mutta hän ei pysähtynyt siihen, vaan
-ollen valtiopäivämiehenä yhtä tarkka ja tunnollinen ja ahkera kuin
-ennen teologisissa, pedagogisissa ja liikeharrastuksissaan hän
-johdonmukaisesti syventyi kaikkiin esille tuleviin asioihin, ja
-seuraus siitä oli, että hänellä aikaa voittaen säädyssään tuskin
-oli vertaansa monipuolisessa asiaintuntemuksessa. Pintapuolisempi
-luonne kenties olisi käyttänyt tällaista etevämmyyttä loistaakseen
-tiedoillaan. Kihlman sitä vastoin, vaikka puhuikin verraten usein,
-rajoitti hitaanlaisesti esitellyt, mutta asialliset, ankarasti
-loogilliset, muodollisesti virheettömät, toisinaan ivalla maustetut
-lausuntonsa sellaisiin selityksiin ja huomautuksiin, jotka hänen
-mielestään olivat ehdottomasti asiaan vaikuttavia -- pitää puheita
-lehterillä olevaa yleisöä ja sanomalehtiä varten ei ollut hänen
-luonteensa mukaista. Samassa asiassa hän esiintyi ainoastaan
-kerran tai pari, ollen vastaamatta vastaväitteisiin, milloin asian
-ratkaisu ei näyttänyt sitä vaativan taikka milloin keskustelu oli
-heilahtamassa enemmän tai vähemmän yksityis- tai mieskohtaiselle
-alalle. Tämä tapa ottaa osaa keskusteluun aiheutti, että Kihlmania
-aina kuunneltiin suurella huomaavaisuudella ja kunnioituksella, ja
-eräs maailman- ja elämänkatsomukseltaan hänestä kaukana oleva, mutta
-kuitenkin arvossa pidetty säädynjäsen kuuluu kerran huudahtaneen:
-"Merkillinen mies, tuo Kihlman, joka kerta kun hän säädyssä esiintyy,
-on hänellä jotain erikoista, asiata valaisevaa sanottavana."
-Itsestään on ymmärrettävää, että pappissäädyn enemmistö -- vaikka
-hänen vaikutuksensa siihen erinomattain kirkollisissa asioissa
-ei ollut suuri, sillä häntä pidettiin liian vapaamielisenä --
-opittuaan hänet tuntemaan säännöllisesti valitsi hänet tärkeimpiin
-luottamusasemiin. Siten Kihlman myöhemmillä valtiopäivillään toimi
-valitsijamiesten puheenjohtajana, tärkeän valtiovaliokunnan ja
-puhemiesneuvoston jäsenenä sekä valittiin pankkivaltuusmieheksi ja
-pankintarkastajaksi y.m.
-
-Kihlmanin suhteesta pappissäätyyn sopii ehkä tähän ottaa hänen oma
-lausuntonsa kirjeestä (9/3 1873) A. J. Hornborgille, joka parastaikaa
-toimitti tunnettua matrikkeliansa ja oli sitä varten pyytänyt
-saada hänen elämäkertansa. Hornborg oli, ehkä vain leikillisesti,
-olettanut, että Kihlman arvatenkin mieluimmin jäisi pois pappien
-seurasta; mutta vastaus ei suinkaan ollut leikillinen: "Mutta mistä
-olet saanut päähäsi, että mieluimmin olisin erilläni pappisseurasta?
-Ei ole olemassa säätyä, jota minä niin korkeasti kunnioitan kuin
-pappis- ja opettajasäätyä. On totta: minä en pidä ulkokullaisuudesta,
-ja tekopyhyys (skenet af helighet) on se vaara, johon pappi helposti
-voi langeta; mutta eihän ole pakko lakata olemasta ihminen, vaikka
-onkin pappi, ja pappi, joka on ihminen, se on henkilö, jonka edessä
-kumarran tomuun asti. Se on tosi-ihminen, sillä onhan tosi-ihminen
-myöskin pappi -- eräässä merkityksessä."
-
-Kihlman luettiin ja kuului suomalaiseen puolueeseen ja hän otti
-aina osaa puolueen yksityisiin kokouksiin sekä valtiopäivien edellä
-että niiden aikana. Kumminkaan hän ei ollut puoluemies tavallisessa
-merkityksessä. Hän osasi näet tarkoin säilyttää itsenäisyytensä
-puolueeseen nähden, niin että hän saattoi mitä tärkeimmissä asioissa
-(esim. asevelvollisuuskysymyksessä) asettua omalle kannalleen ja
-olla hairahtumatta puolue-elämässä niin tavallisiin mieskohtaisiin
-"letkauksiin". Syynä Kihlmanin liittymiseen suomenmielisiin olikin
-(samoin kuin prof. A. F. Granfeltin) ehkä enemmän järjen tai
-oikeudentunnon kuin sydämen vaatimus. Huolimatta nuoruudenaikansa
-hartaista ponnistuksista oppia suomea oli tämä kieli jäänyt hänelle
-jotenkin vieraaksi: hän puhui ja kirjoitti ainoastaan ruotsia [Totta
-kyllä olemme nähneet Kihlmanin kirjoittamia suomalaisia kirjeitä,
-mutta ne ovat sangen virheellisiä. Suomalaista puhetta hän täysin
-ymmärsi, niinkuin vakiopäiväkeskusteluista huomaa, ja poikkeuksetta
-hän luki suomalaisen kirjankin, mutta tuntien vaillinaisen
-kielentaitonsa hän ei mielellään suomea puhunut.]. Edelleen hän
-herännäisyysaikanaan kyllä oli oppinut tuntemaan ja kunnioittamaan
-vakava- ja syvämielistä suomalaista talonpoikaiskansaa, mutta tuskin
-suuresti erehdymme, jos oletamme, että Pohjanmaan ruotsalainen
-kansa sittenkin oli hänen sydäntään lähempänä, puhumatta siitä,
-että hänen isoisänsä oli ollut ruotsinmaalainen. Näin ollen oli hän
-niin sanoaksemme luonnostaan ruotsinmielinen. Mutta toiselta puolen
-on huomioonotettava, että hänen vanhat ystävänsä, Essen, Ingman,
-Yrjö Koskinen y.m., kuuluivat suomalaiseen puolueeseen, että hänen
-maailmankatsomuksensa oli sama kuin heidän, ja että hän jo nuorena
-oli oppinut kansallisessa liikkeessä näkemään Suomen tulevaisuuden.
-Nämä viimemainitut seikat ovat laatuaan siksi määrääviä, että ne
-aikana, jolloin suomenmieliset vielä yleisesti keskenään puhuivat
-ruotsia, olisivat riittäneet kiinnittämään kenen muun tahansa
-puolueeseen, mutta Kihlmanille ne eivät olleet ratkaisevia.
-Hän on näet itse (normaalikoulun vuosikertomuksessa 1886) --
-tehdessään selkoa "niistä periaatteista, jotka hän oli omaksunut"
-kansallisuuskysymyksessä -- tunnustanut, että hän kristillisenä
-kansalaisena oli katsonut velvollisuudekseen asettua suomenkielisen
-kansan puolelle, koska se kärsi vääryyttä yhteiskunnan puolelta:
-ensiksi siinä että sen täytyi opettaa lapsilleen toista kieltä, jos
-tahtoi antaa heille korkeampaa sivistystä, toiseksi siinä että se
-oli pakotettu oikeuden edessä taipumaan tuomittavaksi kielellä, jota
-se ei ymmärtänyt. Kansalainen, päättää hän sitten, joka jokaisessa
-yksityiskohdassa toimii oikeuden mukaan, ei ole puoluemies, vaikka
-hän ehkä siltä näyttääkin.
-
-Yhtä itsenäinen kuin suomalaisen puolueen jäsenenä oli Kihlman
-muutoinkin. Jos tahtoo yhdellä sanalla ilmaista hänen käsitystapansa,
-niin lienee kai oikeinta sanoa hänen yleensä olleen konservatiivinen
-eli vanhoillinen, jopa toisinaan vahvastikin konservatiivinen.
-Mutta erinäisissä kysymyksissä saattoi hän esiintyä ehdottomasti
-vapaamielisenäkin. Näennäinen ristiriitaisuus johtui siitä, että
-hän aina mietiskelevän, kriitillisen luontonsa mukaan pyrki täysin
-itsenäiseen käsitykseen ja vakaumukseen kustakin esille tulleesta
-asiasta, ja silloin saattoi käydä niin, että tulos ei vastannutkaan
-sitä, mitä muut olivat odottaneet silmälläpitäen hänen yleistä
-kantaansa. Mutta miten olikaan ja vaikka hän ei ensinkään väittänyt
-löytäneensä kaikista parhainta ratkaisua, noudatti hän kuitenkin
-ehdottomasti vakaumustaan, kunnes hän keksi jotain parempaa s.o.
-jotain, jota hän vastaiseksi saattoi pitää parhaimpana vastauksena
-kysymykseen, mikä kulloinkin kiinnitti hänen ajatuksiansa. Toisin
-sanoen käsitellessään yhteiskunnallisia ja valtiollisia kysymyksiä
-hän oli sama totuudenetsijä kuin uskonnon alalla -- mietinnän
-askartelukenttä oli toinen, mutta ei harrastuksen päämäärä eikä
-tunnollisuus vakaumuksen noudattamisessa.
-
-Lopuksi muutamia pikkupiirteitä, jotka täydentävät kuvaa. Kihlman
-istui aina paikallaan istuntosalissa jättämättä sanaakaan kuulematta
--- eikä hän siis kuulunut "tupakkavaliokuntaan", vaikka hän polttikin
-tupakkaa. Hänellä oli aina edessään pieni, tavallisesti sinikantinen,
-kapea kirjanen, johon hän ensin lyijykynällä, sitten aina musteella
-kirjoitti kunkin puhujan nimen ja viittauksen lausunnon sisällykseen
--- joskus liittäen siihen arvostelevan sanankin -- ja tietysti
-päätökset äänimäärineen. Valiokunnissa hän oli yhtä tarkka kuulija
-ja muistiinpanija. Näin oli hänellä povitaskussaan pieni pöytäkirja
-kaikesta, mitä oli kuullut ja nähnytkin valtiopäivillä, ja milloin
-tarvittiin, saattoi hän ystävilleen antaa täsmälliset tiedot mistä
-tahansa. Mutta pääasia oli kuitenkin se, että hän itse täten
-verrattomalla tarkkaavaisuudella seurasi valtiopäivätyötä. -- Samoin
-hän väsymättä luki kaikki esitykset ja mietinnöt, jopa niin tarkkaan,
-että hän ei koskaan jättänyt tarkastamatta numeroita ja laskelmia,
-missä semmoisia sattui olemaan. -- Näin tunnollisesti Kihlman
-käsitti tehtävänsä valtiopäivämiehenä, ja kuitenkin hän huhtikuulla
-1872 lausui eräässä kirjeessä tyttärelleen: "Kyllä valtiopäivillä
-on paljon työtä, mutta miten paljon vähemmän voimia kysyvää
-(ansträngande) se onkaan kuin koulutyö! Entistä enemmän olen oppinut
-käsittämään, kuinka koulunopettajan työ on raskasta, jos sitä vertaa
-muiden virkamiesten työhön!" --
-
-Valtiopäivillä 1872 Kihlman esitti yhden ainoan anomusehdotuksen,
-nimittäin oman talon hankkimisesta normaalikoululle, ja tuli se
-hyväksytyksi. Pankki- sekä säädyn yksityisen valitusvaliokunnan
-jäsenenä hän sai ensimmäisen kokemuksensa valiokuntatyössä.
-Ensimmäinen kysymys, jonka käsittelyyn hän ratkaisevasti vaikutti,
-tarkoitti yötyötä tehtaissa.
-
-Rovasti J. Grönberg oli jättänyt säädylle anomusehdotuksen, missä
-esitettiin toivomus, että yötyö tehtaissa terveydellisesti ja
-siveellisesti vahingollisena kiellettäisiin, ja heti samassa
-istunnossa, jossa se luettiin julki, Kihlman, vaikka tunnustikin
-anomuksentekijän hyvän tarkoituksen, asettui ehdottomasti
-vastustavalle kannalle. Tottunut kun itsekin oli yötyöhön, hän
-ei pitänyt sitä työläisillekään epäterveellisenä eikä myöskään
-siveellisesti vaarallisena, sillä tapahtuihan työ valoisissa
-huoneissa tarkan valvonnan alla. Sitä paitsi antautuivat työläiset
-siihen vapaaehtoisesti elättääkseen itseään ja perhettään. Ilman
-yötyötä ei tehdasliike monestikaan kannattaisi, ja työläiset
-kärsisivät puutetta, nälkää. -- Joskin Kihlman ehkä etupäässä
-katseli asiaa tehtailijan kannalta, ei hänen esiintymisensä olisi
-herättänyt suurempaa huomiota saatikka loukannut ketään, mutta
-onnettomuudekseen hän tässä ensimmäisessä valtiopäiväpuheessaan --
-maidensprech'issään -- käytti aseenaan _ivaa_. Niin hän esim. lausui:
-"Yksilön vapaus määrätä itsestään, tämä pyhä (oikeus) on uhrattava.
-Miksikä? Jotta kiusaus juoppouteen ja haureuteen vältettäisiin.
-Tekemällä yötyötä joutuvat ihmiset kiusaukseen. Jos he nukkuisivat,
-olisi kiusaus loitolla. Autuaat ovat ne, jotka nukkuvat! Autuaat,
-sillä nukkuva ei tee syntiä. Tämän ajatustavan mukaan olisi
-toivottavaa, että päivätyökin kiellettäisiin. Jos kaikki nukkuisivat
-yöt päivät, mikä rauha vallitsisikaan maan päällä!" -- Näin hänen
-ei olisi pitänyt puhua, vaan muistaa, mitä hän ennen (virsikirjan
-arvostelun johdosta) oli kokenut, nimittäin että papit eivät kärsi
-ivaa. Seuraavassa istunnossa rovasti A. F. Borenius otti pitääkseen
-Kihlmanille mitä ankarimman nuhdesaarnan, jonka kuitenkin puhemies
-liian mieskohtaisena keskeytti. Silti hän sai sanotuksi, että puhe
-oli tehnyt häneen tuskallisen vaikutuksen, ja erittäin viitatuksi
-lauseeseen: "autuaat ovat ne, jotka nukkuvat j.n.e.", jossa muka
-pyhän raamatun sanoja oli sopimattomasti muunneltu (variera).
-Kihlman puolusti itseään väittämällä pitäneensä ainoastaan asiaa
-silmällä; jos hänen esitystapansa oli ollut moitittava, oli hän
-kovin pahoillaan siitä. Mutta kun hän myöhemmin (23/2) pöytäkirjaa
-tarkistettaessa, tahtoi liittää siihen selityksen, enemmistö
-ei sitä sallinut (minkä johdosta kuitenkin useat ilmoittivat
-vastalauseensa). Itse anomusehdotus lähetettiin säädyn yksityiseen
-valitusvaliokuntaan, jossa se sai enemmistön ehdollisen kannatuksen,
-mutta Kihlman liitti mietintöön laajan vastalauseen. Lopullisessa
-käsittelyssä sääty päätti jättää asian sikseen, parhaasta päästä
-siitä syystä, että jo 1868 oli ilmestynyt asetus, joka tarkoitti
-alaikäisten suojaamista liikarasitukselta tehdastyössä. -- Kihlman
-oli siis voittanut [Kun hän kirjeessä T. Reuterille (30/3) kertoo
-asian ratkaisusta, hän lisää: "Mutta mitä mahdottomia tyhmyyksiä
-lausuttiinkaan keskustelussa! Yksi lainsäätäjä sanoi: mieluummin
-joutukoot lapset ja nuoriso köyhäinhoidon huostaan, kuin heidän
-sallittakoon tehdä työtä tehtaissa. Toinen: mieluummin kerjätkööt
-kuin työskennelkööt tehtaissa; mieluummin joutukoon maan teollisuus
-häviöön kuin tehtaissa sallittakoon yötyötä. On melkein häpeämätöntä
-olla valtiopäivämies ja puhua semmoista mielettömyyttä."], mutta
-ymmärrettävää on, että hän tästä lähtien oli varovaisempi sanoissaan,
-eikä hän -- mikäli olemme kuulleet -- säilyttänyt miellyttävää
-muistoa ensimmäisestä parlamentaarisesta teostaan.
-
-Toinen anomusehdotus, johon nähden Kihlmanin mielipide samoin pääsi
-voitolle, oli kirkkoherra Frans Snellmanin, joka ehdotti, että säädös
-joulukuun 16 p:ltä 1828, että aviottomien lasten kuolleet ruumiit
-olivat jätettävät anatomiasaliin, kumottaisiin. Tunteellisista
-syistä kylläkin huomioonotettava ehdotus jätettiin sikseen, koska ei
-voitu esittää toista keinoa, millä voitaisiin hankkia lääketiedettä
-tutkiville ylioppilaille tarpeellinen määrä "subjekteja".
-
-Maaliskuun 1 p:nä tapahtui pappissäädyssä, että arkkipiispa
-(Bergenheim), sittenkuin oli luettu porvarissäädystä tullut
-pöytäkirjanote, missä kehoitettiin muitakin säätyjä yhtymään
-L. Mechelinin anomusehdotukseen, että säädyille myönnettäisiin
-oikeus vahvistaa valtion tulo- ja menoarvio, kielsi keskustelun
-asiasta. Sitä perustuslakien tulkintaa vastaan, jolla arkkipiispa
-puolusti menettelyään, ilmoitti 22 säädyn jäsentä vastalauseensa.
-Näiden joukossa ei ollut Kihlman. Miksikä ei, sen saamme tietää
-seuraavasta kirjeotteesta (T. Reuterille, 30/3): "Tahdot tietää,
-kutka pappissäädyn jäsenet eivät protesteeranneet puhemiehen kieltoa
-vastaan keskustella porvarissäädyn lähettämästä anomuksesta. En voi
-antaa siitä täydellistä tietoa. Useimmat (luullakseni 23 tai 24)
-ja etevimmät protesteerasivat taikka niinkuin silloin sanottiin
-ilmoittivat vastalauseensa (reserverade sig). Ei-vastalauseen
-ilmoittajista tunnen piispa Schaumanin, toht. Alopaeuksen ja
-allekirjoittaneen ja joitakuita minores gentium. Sinä kai hämmästyt
-ja huudahdat: Sinäkin Brutukseni! Niin, semmoinen on asian laita, ja
-syy on seuraava. Minulla on yleensä periaate, etten toimi toisten
-auktoriteetin, vaan oman käsitykseni ja vakaumukseni mukaan.
-Valtiopäivämiehenä olen entistä enemmän painanut tämän periaatteen
-mieleeni ja katsonut velvollisuudekseni sitä noudattaa. Kun
-arkkipiispa kielsi keskustelun, istuin minä niinkuin kaikki muut
-suu auki, eikä kukaan lausunut sanaakaan sulasta hämmästyksestä.
-Kaikki alkoivat tutkia valtiopäiväjärjestystä ja erittäin sen 63
-§:ää. Istunnon lopulla pyydettiin asia pöydälle. Kun nyt arkkipiispa
-selitti kysymyksen olevan lopullisesti ratkaistun eikä enää voivan
-tulla pöydälle pannuksi, koska ei keskustelua millään ehdolla saanut
-tapahtua, silloin ilmoittivat Hornborg, Forsman (Yrjö Koskinen),
-Ehrström, Renvall, Cleve, Hjelt y.m. vastalauseensa. Minä en voinut
-siinä hetkessä käsittää, mitä vastaan he panivat vastalauseensa,
-sillä 63 §:n mukaan puhemies voi tehdä niinkuin hän teki, jos
-hän _katsoo_ (finner) kysymyksen olevan arkaluontoista laatua.
-Kysymyksen ei tarvitse _olla_ arkaluontoinen, vaan ainoastaan että
-hän _katsoo_ sitä arkaluontoiseksi. Arkkipiispa oli siis laillisessa
-oikeudessaan, ja kun niin oli laita, en voinut käsittää, mitä vastaan
-he panivat vastalauseensa. Minä pyysin selitystä, mutta en saanut
-muuta kuin että pantiin vastalause hänen käsitystään vastaan. Kun
-tämä selitys ei minusta ollut tyydyttävä (ilmoitetaanhan vastalause
-silloin, kun joutuu vähemmistöön, sekä sen osoittamiseksi, ettei
-ole ottanut osaa johonkin päätökseen), päätin toimia vakaumukseni
-mukaan, s.o. alistua puhemiehen kieltoon ilman vastalausetta, vaikka
-minun samoin kuin muiden mielestä puhemiehen mainitsemat syyt hänen
-menettelyynsä olivat kokonaan etsimällä etsityitä (alldeles sökta).
-Minun tulee myös mainita, ettei puhemies tilaisuudessa lukenut, vaan
-ainoastaan mainitsi (citerade) perustuslain pykälät, joten minun
-silloin oli mahdotonta arvostella syiden pätevyyttä. Kun sittemmin
-olin tarkastanut samat pykälät ja huomannut, että niitä oli käytetty
-ainoastaan verukkeena, olisi minulla kyllä ollut halu panettaa tämä
-käsitykseni pöytäkirjaan, mutta se olisi tietänyt, että minä oman
-itseni tähden tahdoin kosketella haisevaa asiaa. Minusta ei minun
-persoonani ollut niin suuriarvoinen eikä muutenkaan ollut niin
-tärkeää, että jälkimaailma saisi tietää mitä ajattelin, ja sen vuoksi
-jätin asian sikseen. Sanotussa on Sinulla selitys menettelyyni."
-
-Samassa kirjeessä Kihlman selvittää kantansa toiseenkin kysymykseen
-nähden, jopa semmoiseen, joka näillä valtiopäivillä herätti
-tavallista suurempaa hälinää. Porvarissäädyssä olivat C. A.
-Öhrnberg, F. Kiseleff ja L. Mechelin esittäneet anomusehdotuksen
-ruotsinkielen professorinviran aikaansaamisesta yliopistoon, ja
-oli sääty, samalla kuin se päätti lähettää anomuksen yleiseen
-valitusvaliokuntaan, myöskin päättänyt kehoittaa muita säätyjä
-yhtymään siihen. Pappissääty asettui kuitenkin epäilevälle
-kannalle ja lykkäsi lopullisen vastauksen antamisen siksi, kunnes
-valiokunnan mietintö oli valmistunut. Kihlmankin oli lausunut
-mielensä, katsellen asiaa näkökohdalta, "jolta", sanoi hän,
-"minä tavallisesti katselen asioita ja olosuhteita, nimittäin
-käytännölliseltä". Luettuaan selostuksen H. D:sta oli T. Reuter
-kirjoittanut, että hän ei voinut hyväksyä ystävän lausuntoa, vaikka
-hänkin olisi hylännyt anomuksen. Siihen Kihlman vastaa: "Valitan,
-ettet hyväksy lausuntoani ruotsalaisesta opettajanvirasta; itse
-en ole huomannut, että minulla olisi syytä katua sanojani. Olen
-vieläkin sitä mieltä: 1:ksi että kouluissa nykyjään paremmin
-huolehditaan ruotsinkielestä kuin ennen esim. meidän kouluaikanamme,
-koska nyt luetaan sekä ruotsalaista kielioppia, että ruotsalaista
-kirjallisuutta; 2:ksi että ruotsinkielisistä kouluista tulleet
-ylioppilaat edelläkäyneen kouluopetuksen vuoksi nyt luonnollisesti
-ovat entistä vähemmin enempien opintojen tarpeessa; 3:ksi että sitä
-vastoin ylioppilaiden, joiden äidinkieli on suomi ja joita koulussa
-ja lukiossa on opetettu suomenkielellä, sangen todennäköisesti
-tarvitsee yliopistossa jatkaa opintojaan ruotsinkielessä; 4:ksi että
-epäilemättä olisi hyvä, jos meillä olisi varaa kustantaa opettajia
-tässä ja useissa muissakin aineissa, mutta koska varat eivät
-myönnä rajatonta määrää yliopistonopettajia, niin on välttämätöntä
-tarpeellisten joukosta valita enimmin tarpeelliset; ja 5:ksi että
-yliopiston konsistoorin tehtävä on suorittaa tämä valikoiminen;
-ja että siis tämä auktoriteetti on asiassa sanansa lausuva. --
-Luulen siis, että olisi hyvä, jos saisimme yliopistoon opettajan,
-jolla on tyylillistä kykyä (stilistisk förmåga) ja jonka tehtävänä
-olisi korjata ruotsalaisia kirjoituksia. Saada sinne mies, joka
-luennoitsisi ruotsin kieliopissa ja muinais-pohjoismaisessa kielessä,
-saattaisi myöskin olla hyvä, mutta minun mielestäni se on luettava
-vähimmin pakottaviin tarpeisiin. Ajattelen näet, että ylioppilaan
-tulee kyetä tutkimaan niin helppoa kielioppia kuin ruotsalainen on,
-ja muinais-pohjoismaalaiseen kieleen nähden täytyy meidän tulla
-toimeen vastedes niinkuin tähän saakka." -- Asia päättyi niin, että
-ainoastaan aatelis- ja porvarissäädyt yhtyivät kannattamaan anomusta.
-Kihlmanin käytännöllisesti järkevä lausunto asiassa osoittaa, miten
-vieras hänelle oli ruotsinmielinen henki. Ruotsinmielisille oli
-näet ruotsinkielen professorinviran perustaminen toiselta puolen
-kunnia-asia, toiselta puolen kysymys viran hankkimisesta hartaalle
-ruotsinkielen tutkijalle A. O. Freudenthalille. Suuri olikin kiihko,
-minkä pappis- ja talonpoikaissäädyt aikaansaivat kieltäytymällä
-yhtymästä anomukseen.
-
-Erikoisena ilmauksena Kihlmanin vanhoillisuudesta pidettiin kai
-aikanaan hänen esiintymistään n.s. kunnallisvaliokunnan ehdotuksen
-johdosta, että pappissääty luopuisi erikoisoikeuksistaan (säädyn
-jäsenten omistamien talojen verovapaudesta) kaupungeissa.
-Käsitellessään arm. esitystä kaupunkien kunnallishallinnosta oli
-näet valiokunta katsonut suotavaksi, että kaupunkien asukkaat
-oikeuksiin nähden olisivat mahdollisimman yhdenvertaisia. Kihlman
-vastusti ehdotusta, ei sen vuoksi, ettei erikoisoikeuksista yleensä
-koskaan olisi luovuttava, vaan sentähden, että hänestä semmoisen
-teon edellytyksenä tuli olla erittäin tärkeä syy, jommoista nyt ei
-ollut olemassa. Hän viittasi Englantiin, missä on tapana sitkeästi
-pitää kiinni erikoisoikeuksista, kunnes on päivän selkeästi
-osoitettu, että niistä luopuminen tuottaa kansalle todellista
-hyötyä. Pappissäädyn enemmistö oli kumminkin toista mieltä. -- Vähän
-myöhemmin Kihlman joutui päinvastaiseen asemaan säätynsä enemmistöön
-nähden. Se tapahtui, kun käsiteltiin yleisen valitusvaliokunnan
-mietintöä L. Mechelinin anomuksesta, että ne asetukset kumottaisiin,
-jotka asettavat juutalaiset maan lakien ulkopuolelle. Kihlman oli
-yhtä mieltä muiden puhujain kanssa siitä, että maamme ei kaipaa
-juutalaisia; "olemme tähän asti tulleet toimeen ilman heitä ja
-toivokaamme, että tästä lähtien voimme Jumalan avulla elää ilman
-Jumalan kansan apua". Mutta kysymys oli oikeudesta. "On sanottu:
-asukoot muissa maissa, vaan ei meidän maassamme. Heillä on kuitenkin
-oikeus elää maan päällä; ja jos me suomalaiset sanomme, etteivät he
-saa elää maassamme -- onhan meillä oikeus sulkea heidät pois täältä,
--- niin tunnustamme samalla, että muillakin _on_ oikeus sulkea heidät
-pois maastansa, eikä loppupäätelmä voi olla mikään muu, kuin että
-ihmiskunnalla on oikeus poissulkea heidät maan päältä. Semmoista
-vääryyttä en voi ottaa omalletunnolleni, ja sen vuoksi on mielestäni
-nykyjään epäkohta Suomessa olemassa; sen vuoksi toivon myöskin, että
-tämä epäkohta kumotaan, että jotakin tehdään vuosisatoja kestäneen
-vääryyden poistamiseksi, joka painaa Suomen kansaa." Tällä hän ei
-tarkoittanut, että ovet olivat avattavat juutalaisen kansakunnan
-huonoille aineksille (pelko, että nämä tulvaisivat maahan, määräsi
-useimpain muiden puhujain kannan), vaan ehdotti hän, että anottaisiin
-keis. esitystä, jossa määrättäisiin, millä ehdolla juutalaisille
-olisi sallittu asettua maahan. -- Sääty päätti 20 äänellä (12
-vastaan) hylätä sekä anomusehdotuksen että mietinnön. Ainoastaan
-Borenius ja Kihlman ilmoittivat vastalauseensa. -- Tähän kysymykseen
-nähden Kihlman siis oli säätynsä enemmistöä vapaamielisempi. Itsekin
-hän eräässä kirjeessä asettaa kysymykset rinnakkain, lausuen, että
-pappissääty oli "erikoisoikeus-asiassa yhtä kristillinen kuin
-juutalaiskysymyksessä epäkristillinen!" Myöhemmin Kihlman kuitenkin
-asettui toiselle kannalle jälkimmäiseen kysymykseen nähden.
-
-Tärkeimpiä asioita näillä valtiopäivillä oli kysymys uusista
-rautateistä, ja oli yleinen valitusvaliokunta mietinnössään
-ehdottanut, että ensi kädessä oli anottava Hämeenlinnan-Tampereen
-ja Viialan-Turun ratojen rakentamista. Ottaen lähtökohdakseen sen
-periaatteen, että valtion ennen kaikkea tulee huolehtia emäradoista
-ja yksityisten joko omin keinoin taikka valtion avustuksella rakentaa
-sivuratoja, Kihlman pitkässä puheessa puolusti sitä käsitystä, että
-Viialan-Turun tie oli katsottava sivuradaksi, jonka rakentaminen
-lähinnä kuului turkulaisille. Sitä vastoin oli hänen mielestään
-Hämeenlinnan-Tampereen tie, pohjoisen emäradan osana, ensiksi ja
-viipymättä aikaansaatava, ja samalla aikaa tarpeelliset tutkimukset
-suoritettavat Pohjanmaan rataa varten, jonka rakentamiseen
-ryhdyttäisiin niin pian kun edellinen oli valmis ja varat suinkin
-sallivat. -- Hän joutui vähemmistöön; mutta lohdutti itseään
-valtiopäivien lopulla sillä valtiovaliokunnan antamalla tiedolla,
-että varoja olisi sekä toiseen, että toiseen rataan.
-
-Koulukysymys oli kuitenkin 1872, kiitos uuden kouluylihallituksen,
-kaikista polttavin. Kaikissa säädyissä esitettiin anomuksia
-kouluopetuksesta ja koululaitoksen järjestämisestä. [Talonpoikaissäädylle
-oli Heikura jättänyt anomuksen kouluasiassa, ja häntä oli senaattori
-Antell -- niin kertoo Kihlman T. Reuterille -- Kothenin läsnäollessa
-kehoittanut peruuttamaan anomuksen sanomalla, että häntä olisi houkuteltu
-sen esittämiseen. -- "Kothen ja Antell suomalaisen kansakunnan
-kasvattajina", lisää kirjoittaja,  "siinä pukki puutarhurina!"] Yleinen
-valitusvaliokunta käsitteli kaikkia laajassa mietinnössä ja ehdotti, että
-säädyt anoisivat, että kouluylihallituksen kokoonpano järjestettäisiin
-sen ehdotuksen mukaan, jonka 1867 v:n säädyt olivat periaatteellisesti
-hyväksyneet, sekä että säädyille suotaisiin oikeus ottaa osaa
-kouluasetuksen laadintaan taikka ainakin antaa lausuntonsa siitä
-ennenkuin se julkaistaisiin. Kun asia toukok. 11 p:nä tuli keskustelun
-alaiseksi pappissäädyssä, esiintyi ensiksi piispa Schauman syvästi
-tunnetuin sanoin hyväksyäkseen mietinnön ponsineen, ja kun hän
-vaikeni, nousi koko sääty seisoalleen ja yhtyi hänen sanoihinsa.
-Ainoa, joka ei niin tehnyt, oli valtioneuvos L. L. Lindelöf. Hänen
-mielestään mietintö ei ollut vapaa ennakkomielipiteistä eikä
-arvostelu kouluylihallituksesta oikea. Kun sitten toht. Hornborg oli
-puolustanut mietintöä Lindelöfin huomautuksia vastaan, pyysi Kihlman
-sananvuoroa tarkastaakseen erinäisiä muistutuksia normaalikoulua
-vastaan, jotka oli otettu mietintöön eräästä vastalauseesta, minkä
-muuan kouluylihallituksen jäsen (nimittäin itse päällikkö, parooni
-von Kothen) oli liittänyt saman hallituksen enemmistön laatimaan
-koululakiehdotukseen. Vastalausujan mielestä normaalikoulu ei
-suinkaan ollut mallikelpoinen. Opettajat olivat näet enimmäkseen
-tuntiopettajia, useita tärkeimpiä aineita opetettiin alemmilla
-luokilla ilman oppikirjaa, ja oli koko laitoksen kehitys pääasiassa
-riippuvainen opettajien subjektiivisista mielipiteistä, josta
-kaikesta johtui, että oppilaiden edistys oli huonompi kuin vanhoissa
-hyvissä kouluissa. Tahtomatta pitää normaalikoulua nuhteettomana
-Kihlman huomautti, että koulu ei lainkaan ollut syypää siihen,
-että opetusta suuressa määrässä annettiin tuntiopettajien kautta,
-vaan johtui se siitä että hallitus ei ollut välittänyt lukuisista
-pyynnöistä, että asiat järjestettäisiin paremmin. Mitä siihen
-tuli, että opetusta annettaisiin ilman oppikirjoja, ei muistutus
-ollut todenperäinen: ennen oli niin ollut laita, mutta aikaa
-myöten oli tarpeelliset kirjat kirjoitettu, huolimatta siitä,
-ettei tekijöille koskaan suoritettu täyttä, asetuksenmukaista
-palkkiota. Yhtä vähän perää oli muistutuksella opetusmetodeja
-vastaan, sillä ne eivät olleet yksityisten opettajien keksimiä,
-vaan "tulos ihmiskunnan työstä pedagogisella alalla". Edelleen
-oli vastalausuja vaatinut, että vähemmän tärkeitä aineita pitäisi
-poistaa. "Mutta juuri tämän kysymyksen", jatkaa puhuja, "kysymyksen
-siitä, mitkä aineet olisivat vähemmän tärkeinä poistettavat
-lukujärjestyksestä, on jokainen asiaan perehtynyt huomannut kovin
-vaikeaksi ratkaista. Vastalausuja on ottanut asian kevyesti. Hän on
-poistanut äidinkielen, jopa tavallaan molemmat äidinkielet. Hänen
-mielestään äidinkieltä ei enää tulisi opettaa kouluissa. Toinen
-äidinkieli olisi taas oleva valinnainen venäjän rinnalla. Sen, jolla
-on jotain käsitystä siitä mitä opetukseen kuuluu, on luullakseni
-vaikea yhtyä vaatimukseen, että äidinkieli poistettaisiin. Tulee
-sitten kysymys venäjänkielestä, jonka opetus, vastalausujan
-mielestä, on siihen määrään laiminlyöty julkisissa kouluissa,
-että nuorukaiset, jotka ovat päästetyt yliopistoon varustettuina
-todistuksella, että ovat lukeneet venäjää, ovat osoittautuneet
-tässä kielessä heikommiksi kuin alhaisimpien luokkien oppilaat 50
-vuotta sitten. Jos vastalausuja olisi sanonut, että julkisista
-oppilaitoksista päästetyillä oppilailla on osalta ollut heikot,
-jopa liian heikot tiedot venäjässä, niin luulen hänen väitteensä
-enemmän lähestyneen totuutta. Luulen nimittäin, että todella niin
-on laita, että osa niistä nuorukaisista, jotka viime vuosina ovat
-suorittaneet ylioppilastutkinnon, on ollut puutteellisesti perehtynyt
-venäjänkieleen. Mutta jos kysytään, mistä se johtuu, niin ei syy
-ole mikään muu kuin se, joka aiheuttaa, että tiedot missä muussakin
-aineessa tahansa saattavat olla heikkoja, nimittäin että opettajat
-kyseessä olevassa aineessa ja eri oppilaitoksissa ovat olleet
-huonoja -- jos sitävastoin oppilaitoksella on ollut kykenevä ja
-harras opettaja venäjänkielessä, niin ovat oppilaat tässä aineessa
-oppineet, mitä heidän on tullut oppia s.o. määrätyn oppikurssin.
-Lisäksi tulee, että, mikäli tunnen oloja, venäjän opinnot eivät ole
-taantuneet, vaan päinvastoin edistyneet sen jälkeen kuin se lakkasi
-olemasta pakollinen oppiaine -- mikä tapahtui mietinnön johdosta,
-jonka oli esiintuonut keisarikuntaan kuuluva, epäsuomalainen
-mies, professori Baranoffski, mies, jonka muistoa Suomessa aina
-siunataan. Tärkein tekijä venäjänkielen samoin kuin jokaisen aineen
-oppimisessa on se, että mielellään opitaan mitä opitaan, ja tässä
-suhteessa voin minä mainita kaikenlaista valaisevaa, esim. juuri
-olot normaalikoulussa. Täällä ovat, niinkuin tunnettu on, venäjä
-ja kreikka vaihtoehtoisia, ja kolmella korkeimmalla luokalla,
-semmoisina kuin ne olivat lukuvuoden lopulla 1871, oli 76 oppilaasta
-36 valinnut kreikan ja 40, siis enemmän kuin puolet, venäjänkielen.
-Olen iloinnut siitä sen vuoksi, että mielestäni venäjä on meillä
-tärkeä oppiaine sekä liikemiehille että monelle virkamiehelle.
-Venättä ei ole normaalikoulussa opetettu näön vuoksi, vaan vallan
-vakavasti. Kun kumminkin vastalausuja, joka on kouluylihallituksen
-päällikkö ja jolla on Hänen Keis. Majesteettinsa erikoinen luottamus
-kouluasioissa, on väittänyt, että yliopistoon päästetyt nuorukaiset
-yleensä ovat osoittautuneet heikommiksi kuin alimpien luokkien
-oppilaat 50 vuotta sitten, niin on hän mielestäni astunut totuuden
-rajan yli ja on hänen lausuntonsa kautta käynyt mahdolliseksi,
-että Hänen Keisarillisen Majesteettinsa silmät voisivat tulla
-hämmennetyiksi (kunde blifva förd bakom ljuset). Tämän olen tahtonut
-saada sanotuksi, syystä että vaikenemistani olisi voitu selittää
-niin, että minä olen myöntänyt todenperäisiksi nämä normaalikoulun
-ja erittäinkin venäjänkielen opintoihin kohdistetut väitteet.
-Tunnustan kaikkien kuullen, että Suomen asukkaat toivovat, että
-yhteys ja luottamus vallitsee venäläisen ja suomalaisen kansakunnan
-välillä, toivovat sitä yhtä hartaasti kuin hänen Majesteettinsa
-on julkilausunut saman toivomuksen siinä puheessa, jolla nämä
-valtiopäivät avattiin, ja kuin se viime kuukausina on esiintuotu
-erinäisissä venäläisen sanomalehdistön kirjoituksissa. Mutta juuri
-sen tähden, että meillä on se vakaumus, että näiden molempien,
-toistensa rinnalla asuvien kansakuntien tulisi tuntea toisiansa, me
-myöskin käsitämme venäjänkielen opintojen tärkeyden. Mutta koska
-me käsitämme sen, toivomme me, että kieli on niiden opittava,
-joille se on tarpeen, ilman että muita pakotetaan siihen, sillä
-jos niin tapahtuu, tulee koulukurssiin kuuluvien välttämättömien
-oppiaineiden luku entistään suuremmaksi, ja siitä on kasvatus ja
-opetus arveluttavalla tavalla kärsivä. -- Valiokunnan mietintö
-ehdottaa myöskin, että maan säädyt anoisivat oikeutta ottaa osaa
-yleisten koulu- ja opetuslakien säätämiseen; tätä oikeutta pidän
-minä luonnollisena oikeutena. Jo luontokin velvoittaa vanhempia
-huolehtimaan lapsistaan, samoinkuin lapsia turvautumaan vanhempiinsa.
-Edelleen on tämä oikeus jumalallisestikin perustettu, sillä isälle
-ja äidille eikä kellekään muulle lausutaan: kasvattakaa lapsianne
-kurissa ja Herran pelvossa; ja tämä oikeus perustuu vihdoin
-perustuslailliseen valtiosääntöömmekin. Sen mukaan on meillä
-oikeus verottaa itseämme, eikä kansakunnalta voida vaatia veroa
-eikä suostuntaa ilman myönnytystämme, ja meillä, joilla siis on
-oikeus määrätä omaisuudestamme, meillä ei olisi oikeutta siihen
-nähden, jonka arvo on suurempi, omiin lapsiimme, meillä ei olisi
-oikeutta lausua sanaakaan, kun on kyseessä määrätä jotain heidän
-kasvatuksestaan. Tämä oikeus perustuu lopuksi siihen käsitykseen,
-jonka hallitus itse on osoittanut omistavansa tässä asiassa. 1867 v:n
-valtiopäivillä esitettiin tämä kysymys säädyille, jotta ne antaisivat
-lausuntonsa siitä, tahtoivatko ja millä tavoin tahtoivat hankkia
-tarpeelliset varat oppilaitosten järjestelemiseen koulukomitean
-ehdottaman tarkoituksen mukaan. Hallitus oletti siis itse, että
-1867 v:n säädyt tarkastaisivat komitean ehdottamaa tarkoitusta ja
-lausuisivat siitä mielensä. Säädyt tekivätkin niin. Ne hyväksyivät
-ehdotuksen pääasiassa, hyväksyivät tarkoituksen, ja sen vuoksi on
-minusta 1872 v:n säädyillä erityinen oikeus anoa, mitä anovat.
-Näyttää siis siltä, ettei säätyjen anomus ole kohtuuton. Me anomme
-ainoastaan mitä me luonnon ja Jumalan lain mukaan olemme velvolliset
-anomaan, nimittäin että saamme noudattaa velvollisuutta, jonka on
-meille määrännyt Jumala, joka vaatii että vanhemmat vastaavat lasten
-kasvatuksesta; toiselta puolen on hallituksellakin velvollisuutensa
-nuorison kasvatukseen nähden, mutta sen velvollisuus ei ulotu edemmäs
-kuin valvomaan, että vanhemmat tekevät mitä heidän tulee, etteivät
-he jätä nousevaa sukupolvea ilman opetusta ja kasvatusta. Mutta
-valtio ja hallitus menee edemmä; jos se tunkee perheen rauhoitettuun
-piiriin, niin ottaa se päällensä edesvastuun, jota sen pitäisi
-pelätä eikä tavoitella. Miten katselenkaan asiaa, joko kansakunnan
-tai hallituksen puolelta, en voi muuta nähdä kuin että molemmilla
-on sama harrastusperä, nimittäin että nuoriso kasvatettakoon hyvin
-ja kelvollisiksi ihmisiksi; ja kun kansakunnalla epäilemättä tässä
-kohden on luonnollinen ja jumalallinen ja yhteiskunnallinen oikeus,
-eikä se voi toivoa mitään muuta kuin hallituskaan, niin uskallan
-odottaa, että hallitus on huomioonottava kansakunnan toivomukset ja
-jättävä kansakunnan lapset kansakunnalle itselleen kasvatettaviksi."
--- Kun vielä eräs puhuja oli lyhyesti vastannut Lindelöfille, ja tämä
-oli huomauttanut, että hän ei pyytänyt puolustaa kouluylihallitusta,
-hyväksyi sääty yksimielisesti mietinnön. -- Jo sitä ennen oli sääty
-yksimielisesti hyväksynyt Yrjö Koskisen anomusehdotuksen, että
-suomalainen normaalikoulu pysytettäisiin Helsingissä. Etteivät nämä
-koululaitosta koskevat anomukset, huolimatta siitä, että kaikki
-säädyt yhtyivät niitä kannattamaan, johtaneet toivottuun tulokseen,
-saamme alempana nähdä.
-
-Se mitä tässä on kerrottu, todistanee mitä ylempänä mainittiin,
-että Kihlman jo ensi valtiopäivillään oli valmis ottamaan osaa
-säätyjen työhön. Eikä hän säästänyt voimiaan. Hänen vanhin poikansa
-muistaa eräänä päivänä toukokuulla 1872 säälien ihmetelleensä isän
-raskasta työtaakkaa, hän kun ei suonut itselleen edes välttämätöntä
-päivällislomaa eikä tarpeellista yölepoa. Siihen oli isä vastannut,
-että hän tällä kertaa tekee minkä suinkin voi, vaikka hänen
-toimintansa valtiopäivillä on herättänyt niin paljon vastustusta
-ja tyytymättömyyttä, että häntä varmaankaan ei enää toista kertaa
-valita valtiopäivämieheksi. -- Siinä Kihlman kyllä erehtyi; mutta
-sanat voidaan sentään ymmärtää. Vastustajain tyytymättömyys oli
-äänekkäämpää kuin myötätuntoisten suosio.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Valtiopäivät päättyivät 15 p:nä kesäk., mutta ei Kihlman silti
-päässyt vapaaksi. Hän oli näet valittu tarkastusvaliokunnan
-jäseneksi sekä pankkivaltuusmiehen toiseksi varamieheksi, ja
-edellinen toimi tuotti hänelle paljon työtä. Perhe oli jo muuttanut
-maalle, Järvenpäähän, niinkuin kesällä 1870; mutta isällä ei ollut
-tilaisuutta montakaan päivää nauttia suven suloisuutta. Kun hänen
-vaimonsa kerran omasta ja lasten puolesta valitti, että hän aina
-työskennellen Helsingissä antoi heidän ikävöidä maalla, lohdutti
-Kihlman kirjoittajaa huomauttamalla, että kyllä kai tämä sentään oli
-iloinen siitä, että hänen miehensä nautti luottamusta: varmaankaan
-hän ei tyytyisi mieheen, joka aina viruisi kotona, kykenemättä
-mihinkään julkiseen toimeen. Hildaa tämä huomautus enemmän huvitti
-kuin lohdutti. Hänen piti muka olla tyytyväinen yksinäisyyteensä,
-kun tiesi että hänellä oli kelpo ja moneen tehtävään kykenevä mies,
-hänen, joka juuri miehensä kelpoisuuden vuoksi ikävöi häntä. "Rakas
-ystävä", lausuu hän, "minun puolestani saisit kyllä olla vähemmin
-taitava liike- ja virkamies, jos sen sijaan saisin yhden ainoankaan
-tunnin päivässä rauhallisesti nauttia seurastasi!" -- Valiokunnan työ
-kesti 16 p:ään elok., jolloin päättäjäiset vietettiin päivällisillä
-Alppilassa. Seuraavana päivänä Kihlman matkusti Järvenpäähän; mutta
-silloin ei ollut enää kahta viikkoa jäljellä, ennenkuin koulu alkaisi.
-
-Perheoloihin nähden on muutoin mainittava, että Hanna Kihlman oli
-mennyt kihloihin normaalikoulun voimistelunopettajan (seuraavana
-vuonna Uudenkaarlepyyn seminaarin lehtoriksi nimitetyn) Viktor
-Heikelin kanssa. Niinikään oli neiti Mathilda Grönvall (jo 1871)
-joutunut kihloihin henkikirjuri Hjalmar Forsgårdin kanssa. Tämä
-jälkimmäinen seikka aiheutti, että Kihlman tänäkin kesänä teki
-kahden viikon matkan Pohjanmaalle, nimittäin serkkunsa häihin, jotka
-vietettiin 25 p:nä heinäk. Kruununkylän Sofielundissa. Kihlmanilla
-oli muassaan Oswald ja Lorenzo. Hanna oli saapunut sinne toista
-tietä. Rovastin rouva Kihlmanin lahjoittamilla varoilla oli neiti
-Grönvall ostanut maatilan Kruununkylästä, ja sinne pariskunta asettui
-asumaan. Rouva Forsgårdin sijalle Sofielundiin tuli hänen sisarensa
-neiti Emelie Grönvall, sillä Hilma Kihlman ei olisi voinut yksin
-hoitaa kotoaan ja talouttaan.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Edellisestä tiedämme, että Pellava- ja Rautateollisuusyhtiön asema
-nykyjään oli paremmalla kannalla. "Pellavayhtiö" uusittiin vuosi
-vuodelta, kunnes Yhdyspankki jälleen (1873) myönsi luottoa, ja
-kurssi oli entistä edullisempi. Tilinpäätös v:lta 1871 osoitti
-436,000 mk nettovoittoa, 14% nimelliselle osakepääomalle, "tulos,
-joka", kirjoittaa Kihlman Ekströmille Vaasaan (7/5 1872), "nousee
-rohkeimpien toivomustemme yli". Kumminkaan ei yhtiö voinut jakaa
-osinkoa, ennenkuin ylempänä mainitut velat pankeille oli maksettu.
-Vapautuakseen niistä päätti yhtiö ottaa 10-vuotisen kuoletuslainan,
-joka syksyllä 1872 tulikin täyteen merkityksi, ja silloin voitiin
-ylimääräisessä kokouksessa (27/9) tehdä päätös 3 %:n osingon
-jakamisesta v:lta 1871.
-
-Oikealle liikemiehelle on luonteenomaista ei ainoastaan varovasti ja
-tunnollisesti hoitaa liikettään semmoisena, jommoisena se alkujaan on
-olemassa, vaan myöskin laajentaa sitä mikäli olosuhteet myöntävät.
-Ettei Kihlmanilta puuttunut tätäkään taipumusta, ilmenee m.m.
-seuraavasta. Kerrottuaan että Tampereen yhtiö oli päättänyt avata
-oman myymälän Helsingissä, Kihlman kirjoittaa (29/1 1871) Levónille
-uudesta tuumasta. "Puuhiomoteollisuus alkaa nyt tulla hyvin muotiin.
-Liike onkin todella houkutteleva. Pietarissa on puumassan hinta
-2 rupl. puudalta, joka tehtailijalle maksaa 3 mk., ja kysyntä on
-rajaton. Pääasia on omistaa hyvä koski semmoisella paikalla, josta
-kuljetus ei tule liian kalliiksi. Minä mietin kovasti yhtiön liikkeen
-laajentamista perustamalla puuhiomon. Sinä naurat. Ajattelet, että
-olemme jo tarpeeksi laajentaneet liikettämme. Mutta kun meillä on
-voimaa, onko oikein olla käyttämättä sitä? Onko oikein ylenkatsoa
-vuotuista 50,000 mk:n tuloa? Eikö voimakkaassa koskessa ole sopivaa
-paikkaa? Mutta putouksen tulee olla korkea, sillä paljon voimaa
-tarvitaan!"
-
-Ajatus ei anna Kihlmanille rauhaa. Insinööri, sittemmin prof. Rud.
-Kolster tutkii yhtiön osuutta Tampereen koskessa, ja insinööri H.
-Kauffman tekee kustannuslaskelmia. Käyttämätön vesivoima huomataan
-melkoiseksi, ja perustamiskustannukset lasketaan 125,000 mk:ksi
-(siihen luettuna 10,000 mk:n liikepääoma). Syyskuulla 1871 esittää
-sitten prof. C. G. von Essen (joka Kihlmanin, A. V. Lagerborgin ja C.
-G. Lundeniuksen kanssa oli muodostanut eri yhtiön) ehdotuksen, että
-hän ottaisi perustaakseen puuhiomon pääasiassa sillä ehdolla, että
-hiomon nettovoitto tulisi hänelle, perustajalle, joka laskee siitä
-hyväkseen 10 % korkona perustamis- ja liikepääomalle sekä jäännöksen
-pääoman kuoletuksena, ja että puuhiomo olisi hänen omansa, kunnes
-kuoletus on loppuun suoritettu, mutta että se sitten luovutettaisiin
-kokonaan pellavakehräämöyhtiölle; tontista ja vesivoimasta olisi
-vuotuisena vuokrana maksettava 500 mk.
-
-Ehdotus hyväksyttiin, välikirja tehtiin, ja 1872 v:n alusta
-ryhdyttiin uuden tehdaslaitoksen perustamistöihin. Ja yritys menestyi
-oivallisesti. Noin 8 vuoden kuluttua olivat perustamiskustannukset
-(326,500 mk) kuoletetut ja 10 % koko pääomasta maksettu, ja puuhiomo
-joutui syksyllä 1881 pellavakehräämön omaksi -- eikä enää semmoisena,
-jona se ensin oli ollut, s.o. puusta rakennettuna, vaan ihan uutena
-kivestä, jopa laajennettuna ja ajan vaatimusten mukaan uudistettuna.
---
-
-Vaikka Essen oli se, joka julkisesti esiintyi puuhiomo-yrityksen
-ehdottajana ja perustajana, oli Kihlman sittenkin sen syntysanan
-lausuja. Kun eivät kehräämöyhtiön omat varat riittäneet siihen,
-eikä hän itse yhtiön johtokunnan puheenjohtajana voinut asettua
-toisen yhtiön johtoon, sai hän vanhan ystävänsä ja appi-isänsä
-astumaan sijaansa. Puuhiomoyhtiön varsinaiseen johtoon Essen ei
-kuitenkaan liene ottanut osaa, ja sitä paremmin saattoi hän, kun joku
-vastoinkäyminen sattui, muistuttaa Kihlmanille, kuka oikeastaan oli
-alkuunpanija. Onneksi kehittyi asia, niinkuin jo sanottiin, hyvin ja
-tuo suuri Tampereen liike, jonka Kihlman oli pelastanut uhkaavasta
-perikadosta, itse vaaraan joutumatta laajentui uudella tuottavalla
-tehtaalla. [Onnistunut yritys antoi Essenille paljon aihetta
-vitseihin. Yhtiön osakkaita nimitti hän "slipareiksi" (hiojiksi),
-jota sanaa ruotsinkielessä käytetään merkityksessä ovela, nokkela
-mies.] Toiseksi on tässä puheeksiotettava eräs seikka, joka näinä
-vuosina tavattomassa määrässä kiinnitti ja kuohuttikin Kihlmanin
-mieltä, nimittäin hänen takauksensa Gust. Wasastjernan edestä, joka
-jo ennen on useita kertoja mainittu. Tämä asia ei ole merkillinen
-ainoastaan sen vuoksi, että se, niinkuin hän itse on tunnustanut, sai
-hänet ponnistamaan voimansa Tampereen yhtiön hyväksi (uhkaava vahinko
-oli näet torjuttavissa vain, jos yhtiön osakkeet pysyivät arvossa),
-vaan myöskin niiden selkkausten tähden, jotka se aiheutti, sekä sen
-lopullisen, kaikki laskelmat tyhjäksi tekevän päätöksen vuoksi.
-
-Edellisessä luvussa on kerrottu, että Kihlmanilta lokakuulla 1869
-Yhdyspankin puolesta (kuvernöörinviraston kautta) vaadittiin 100,000
-mk, joista hän A. A. Levónin kanssa oli täytetakauksessa, mutta että
-hän lohdutti itseään sillä, että panttina olevat osakkeet olivat
-myytävät ja Wasastjernan konkurssijuttu selvitettävä, ennenkuin
-maksun suuruus oli määrättävissä ja siis takaus suoritettava.
-Yhdyspankki ei kuitenkaan halunnut tyytyä niin pitkään odotukseen,
-ja kun kuvernöörinvirasto, Kihlmanin antaman selityksen johdosta
-pitäen asiaa riidanalaisena, 10 p:nä marrask. 1869 oli neuvonut
-pankkia asianomaiseen oikeuteen, haastatti se 30 p:nä syysk. 1870
-Kihlmanin oikeuteen. Juttu oli ensi kerran esillä raastuvanoikeudessa
-26 p:nä marrask. 1870 (ylioppilastalon vihkimispäivänä; Kihlman
-kertoo menneensä raastuvasta juhlaan), mutta lykättiin 14 p:ään
-tammik. 1871, syystä että Kihlman pyysi saada vastata kirjallisesti.
-Olot olivat niin kehittymättömiä, että Kihlman turhaan tiedusteli
-itselleen asianajajaa, ja sentähden hän mainittuna päivänä oikeudessa
-esitti selityksen, jonka hän itse oli kirjoittanut (kumminkin
-saatuaan neuvoja laamanni J. Ekströmiltä, joka Vaasassa ajoi samaa
-juttua Levónin puolesta). Ilman virkatyylin tavoittelua on selitys
-ajatukseltaan terävästi ja loogillisesta ja esitykseltään selvästi
-kirjoitettu. -- Tässä kirjoituksen pääpiirteet:
-
-Yhdyspankin vaatimus oli, että Kihlman velvoitettaisiin
-maksamaan 100,000 mk korkoineen (6 % 14 p:stä marrask. 1868) ja
-oikeudenkäyntikuluineen, kuitenkin siitä poisluettuna 28,273 mk 74
-p, minkä summan pankki oli saanut panttina olleesta 100 Tampereen
-Pellava- ja Rautateollisuusyhtiön osakkeesta (jotka ohimennen
-mainiten takausmiehet olivat huutokaupassa ostaneet), sekä se osinko,
-joka ehkä vast'edes jaettaisiin Wasastjernan konkurssipesästä.
-Niin valmis kuin Kihlman olikin täyttämään sitoumuksestaan
-johtuvat velvollisuudet, hän kieltäytyi noudattamasta näennäisiä
-velvoituksia, ja semmoisiin hän luki pankin vaatimuksen. Ryhtyessään
-sitten selitykseensä hän tahtoi ensin luoda taustan kuvaukselleen,
-s.o. kertoa takaussitoumuksen synnyn. -- Ansaitakseen rahaa
-oli Yhdyspankki eräästä Wasastjernan velasta mennyt takaukseen
-ulkomaalaiselle pankille ja saanut vakuudekseen joukon Tampereen
-yhtiön osakkeita. Kun velkaa ei suoritettu, täytyi Yhdyspankin astua
-väliin ja, perimättä Wasastjernalta näin syntynyttä saatavaansa,
-vaati se tältä täytetakausta. Tämä vaatimus aiheutti, että velallisen
-ystäviä ja ystävien ystäviä pyydettiin suostumaan semmoiseen
-sitoumukseen, ja kun nämä menivät täytetakaukseen, ei se tapahtunut
-voitonpyynnistä -- jos he olisivat kieltäytyneet, olisi pankin
-täytynyt tyytyä yksistään panttiin. Kihlman myöntää kyllä, ettei
-tämä vaikuttanut asian juridilliseen puoleen, mutta se osoitti, että
-pankki, jos se kärsikin tappiota, ei kokisi muuta vahinkoa kuin minkä
-uhalla se alkujaan oli ryhtynyt etua lupaavaan asiaan. Tämä tapahtui
-1864. Laina annettiin 6:ksi kuukaudeksi, mutta 6 vuotta myöhemmin se
-oli vielä maksamatta. Huomattuaan, ettei lainanottaja edes korkoon
-nähden täyttänyt velvollisuuttaan ja ettei lainanantajakaan näyttänyt
-suuresti välittävän tästä huolettomuudesta, takausmiehet viimein,
-uudistaessaan sitoumuksensa, liittivät siihen lisämääräyksen, että
-he olisivat vapaat takauksestaan, jollei pankki 6 kuukauden kuluessa
-lankeemispäivästä ryhtyisi semmoiseen lainhakuun, mihin se lain
-mukaan oli velvollinen ennen 12:n kuukauden kuluttua.
-
-Käydessään sitten pääasiaan Kihlman huomauttaa, että, kun kerran oli
-olemassa takaus, joka merkitsi vapaaehtoista sopimusta takaajain ja
-pankin välillä, ei toisella asianomaisella enemmän kuin toisellakaan
-ollut oikeutta olla täyttämättä sitoumuksiaan. Takauskirjoituksen
-mukaan oli Kihlman mennyt täytetakaukseen, s.o. luvannut vastata
-vajauksesta, joka syntyisi, jollei pankki pantista taikka muusta
-velallisen omaisuudesta saisi täyttä korvausta, eikä häntä siis
-laillisesti voitu vaatia suorittamaan muuta kuin vajaus. Edelleen
-oli sitoumuksessa sanottu, että lainhaku oli tapahtuva 6 kuukaudessa
-lankeemispäivästä lukien. Mutta ymmärrettävästi ei lainhaku saattanut
-tarkoittaa mitä tahansa, vaan ainoastaan vajausta, jonka suuruudesta
-pankin tuli mainitussa ajassa ottaa selkoa. Siihen oli näet pankki
-velvollinen, koska se oli lisämääräyksen hyväksynyt, ja sen olisi
-niin muodoin pitänyt viipymättä myydä pantti ja, jollei se siten
-olisi saanut omaansa, ryhtyä toimenpiteisiin, jotka tarkoittivat
-velallisen muun omaisuuden rahaksi muuttoa. Mutta mitä oli
-Yhdyspankki tehnyt? Velan lankeemispäivän s.o. toukok. 14 p:n jälkeen
-1869 pankki ei pannut tikkua ristiin, ennenkuin se 24 p:nä syysk.
-kuvernöörin kautta vaati Kihlmania maksamaan 100,000 mk korkoineen
-ja oikeudenkäyntikuluineen, luvaten suorittaa takaisin, mitä
-vast'edes ehkä saataisiin velallisen puolelta. Sittemmin, s.o. noin
-kaksitoista kuukautta myöhemmin (30 p:nä toukok. ja 13 p:nä kesäk.
-1870) se möi panttina olleet osakkeet, ja vihdoin se 30 p:nä syysk.
-1870 haastatti Kihlmanin oikeuteen jälleen vaatien häneltä 100,000
-mk. y.m. Kun nyt huomioon otetaan, että Wasastjerna elokuulla 1869
-luovutti omaisuutensa velkojilleen ja että siis pantin myynti olisi
-voinut tapahtua ja myöskin mahdollisen vajauksen täyttäminen olisi
-voitu häneltä vaatia sitä ennen, ei kukaan tiedä, miten asia olisi
-voinut suoriutua, semminkin kun osakkeista 1869 maksettiin paljon
-enemmän kuin 1870 -- jos pankki olisi tehnyt, mitä se oli velvollinen
-tekemään. Laiminlyöntinsä tahtoi pankki nyt korjata vaatimalla
-oikeuden kautta takausmiestä suorittamaan koko velan ja se oli sitä
-mieltä, että se niin menetellessään oli täsmällisesti täyttänyt tuon
-lisämääräyksen, että lainhaku oli tapahtuva 6 kuukauden kuluessa. --
-Lyhyesti, Yhdyspankki oli toiminut mielivaltaisesti: laiminlyönyt,
-mitä sen olisi tullut tehdä säilyttääkseen oikeutensa takausmiehiä
-kohtaan ja sitä vastoin tehnyt vaatimuksen, johon sillä ei ollut
-oikeutta -- eikä siitä voinut muuta johtua, kuin että se siten oli
-menettänyt oikeutensa. Siinä Kihlmanin selityksen pääsisällys.
-
-Luonnollisesti asia lykättiin. Yhdyspankki kirjoitti vastauksen,
-ja saatuansa lukea sen laati Kihlman -- tehden työtä koko yön klo
-10:een aamulla, jolloin oli mentävä oikeuteen -- uuden, yhtä pitkän,
-terävän ja loogillisen puolustuskirjoituksen kuin edellinen. Sen
-jälkeen tuomio langetettiin 1 p:nä huhtik. 1871: raastuvanoikeus
-vapautti takausmiehet heidän sitoumuksestaan, syystä että Yhdyspankki
-ei ollut täyttänyt takaukseen liitettyä lisämääräystä eli ehtoa.
-"Tästä takauksesta, joka niin monta vuotta oli häirinnyt minun ja
-Äitivainajani lepoa, selitettiin minut vapaaksi", kirjoittaa Kihlman
-(14/5 1871) nti Mathilda Grönvallille. "Usko pois, että tämä voitto
-on ilahduttanut minua! Kumminkaan ei juttu ole sillä ratkaistu.
-Yhdyspankki on vedonnut Turun hovioikeuteen, ja minä voin menettää
-toisessa oikeudessa, mitä olen voittanut toisessa. Kumminkin tuotti
-minulle suurta iloa, että voitin heti ensimmäisessä oikeusasteessa,
-vaikka Yhdyspankki aina isoisesti oli väittänyt, että olen väärässä
-ja ettei kukaan lainoppinut hyväksyisi mielipidettäni. Yhdyspankki
-sai kuin saikin kauhean pitkän nenän."
-
-Hovioikeuteen saapui Yhdyspankin valituskirja valitusajan lopulla
-ja toimitettiin se Kihlmanille Helsinkiin sillä määräyksellä, että
-se oli palautettava 8 päivän kuluessa. Kirjoitus viipyi kuitenkin
-5 päivää matkalla (!), joten vastauksen antamiseen oli vain 3
-jäljellä. Näistä oli taas Kihlman kahtena päivänä (lukukausi oli näet
-loppumassa) niin kiinni virkatoimissaan, että hän vasta viimeisenä
--- eräänä lauantaina -- saattoi ryhtyä työhön. Eikä hän silloinkaan
-saanut rauhaa ennenkuin illalla. Kirjoittaen kello edessään hän
-siten tulisessa kiireessä kyhäsi vastauksensa, viedäkseen sen yöllä
-Suomi-laivaan, jonka piti lähteä klo 2 aamulla. Ymmärrettävää on,
-että Kihlman tällaisessa jännityksessä ei saanut aikaan vastausta,
-johon olisi ollut tyytyväinen. Hän kertoi (Ekströmille 6/6 1871),
-ettei hän ole uskaltanut lukea alustelmaansa pelosta, että hän
-huomaisi sen puutteelliseksi, ja hän kirosi oikeusjärjestystä, joka
-myöntää kantajalle kaksi kuukautta hyökkäyksen valmistamiseen, mutta
-ei vastaajalle puolustukseen enemmän kuin 8 päivää, luettuna, ei
-siitä päivästä, jolloin hän saa asiakirjat käsiinsä, vaan siitä,
-jolloin hyökkäysaika loppuu. --
-
-Kauan täytyi Kihlmanin odottaa tuomiota. Vasta 13 p:nä tammik.
-1872 hän kirjoittaa Ekströmille saaneensa salaisuutena kuulla,
-että hovioikeus oli ratkaissut jutun niin, että "Yhdyspankki oli
-oikeudenkäynnillään säilyttänyt oikeutensa, mutta että maksuvaatimus,
-tehtynä ennenkuin Wasastjernan vararikkojuttu oli loppuun ajettu,
-oli liian varhainen". "Vaikka näillä sanoilla lausuttu ajatus on
-mielettömyys (ett nonsens)", lisää kirjoittaja, "ja minun siis
-pitäisi epäillä ilmoituksen oikeutta, täytyy minun kuitenkin uskoa
-pääasia, nimittäin että olen hävinnyt." -- -- "Tämä päätös on tehnyt
-minuun hyvin ikävän vaikutuksen. Kipeästi on sieluuni koskenut,
-että oikeus on niin vaikeasti löydettävissä. Joko toinen tai toinen
-tuomioistuin on tuominnut aivan väärin, ja ne ovat kuitenkin kumpikin
-kollegeja (kokoonpantuja useista jäsenistä)."
-
-Kihlman olisi tahtonut valittaa senaattiin, mutta sitä hän ei voinut,
-kun Turun hovioikeus oli kieltäynyt vastaanottamasta vetorahaa ja
-palauttanut asian raastuvanoikeuteen. Mutta todellisuudessa hänen
-ei tarvinnutkaan itse valittaa saadakseen tietää senaatin kannan
-tässä oikeusjutussa. Vaasassa oli näet, niinkuin jo ohimennen on
-mainittu, Yhdyspankin ja toisen takausmiehen, Levónin, välillä
-tapahtunut aivan samanlainen oikeudenkäynti, ja sitten kuin siellä
--- aivan päinvastoin kuin Helsingissä ja Turussa -- raastuvanoikeus
-oli ratkaissut jutun pankin eduksi, mutta hovioikeus katsonut
-takausmiesten olevan oikeassa, oli pankki keväällä 1872 valittanut
-hovioikeuden tuomiosta senaattiin. -- Marraskuun 27 p:nä Kihlman
-kirjoittaa Ekströmille, että asia sillä viikolla oli ratkaistava
-senaatissa. "Muutamia iltoja sitten tarkastin koko kirjevaihdon.
-Tulos oli: kyllä on varmaa, että meidän puolellamme on oikeus. Mutta
-saammeko oikeutta, riippuu tuomarin kyvystä löytää oikeus." Viisi
-päivää myöhemmin hän kertoo Levónille, että Yhdyspankki oli voittanut
-yhden äänen enemmistöllä, niin erimielisiä olivat senaattorit olleet.
-"Murheellinen olen tänään ollut, en niinkään tappion tähden, sillä
-se on nyttemmin, Jumalan kiitos, (osakkeiden hinnan nousun vuoksi)
-melkoisesti vähentynyt, vaan sen vuoksi, että korkein oikeus on
-hyväksynyt Yhdyspankin mieli- ja omavaltaisen menettelyn oikeana
-ja laillisena. On oikein ja laillista rikkoa sopimus, jos vain
-noudattaa jonkinmoista lain varjoa (iaktager något sken)." Vielä
-katkerammat olivat Kihlmanin mietteet (Levónille 5/1 1873), kun hän
-ystävän puolesta oli lunastanut pöytäkirjan senaatista. Siinä näet
-perustettiin tuomio (aivan samoin kuin hovioikeuskin oli tehnyt)
-siihen, että muka takausmies oli liittänyt sitoumukseensa _ainoastaan
-sen ehdon_ (endast det förbehåll), että lainhaku oli tapahtuva 6
-kuukauden kuluessa. Kihlmanin mielestä oli tämä ilmeinen valhe,
-sillä eihän Yhdyspankin vaatimus, että takausmiehet maksaisivat
-_koko velan_, ollut _se_ lainhaku, jonka mahdollisen _vajauksen_
-takaajat olivat ehdoksi panneet. "Ja semmoisen tuomion alle pannaan
-häikäilemättä oma ja keisarin nimi! Se on kauheaa! Jos olemme
-valitettavia, niin on toisia, joita tulee vielä enemmän valittaa.
-Tarkoitan maata ja tuomareitamme! Surkea se maa, jossa mielivalta saa
-hallita ja jossa lainkäyttö pyhittää sen. Onnettomat ne tuomarit,
-joilla ei ole kykyä erottaa oikeaa ja väärää toisistaan, jotka
-antavat oikeutta sortajalle ja kieltävät sitä sorretulta! Onneton se
-kansa, missä sana ja sopimus rikotaan, ja rikos leimataan oikeaksi
-teoksi!" --
-
-Nämä sanat ilmaisevat, kuinka Kihlmanin oikeudentunto oli loukattu.
-Eikä Yhdyspankki pyytänyt lieventää asiaa. Päinvastoin pankin uusi
-pääjohtaja, parooni J. Cronstedt (edelläkävijä, P. A. Törnqvist,
-oli kuollut 1872) [Yhdyspankin pääjohtajaksi Törnqvistin jälkeen
-ajateltiin J. Kurténiakin Vaasasta. Kihlman kehoitti häntä lämpimästi
-vastaanottamaan tarjouksen, kirjoittaen m.m.: "Minun mielestäni
-ei miehestä, joka on pystynyt täyttämään tämän paikan, voida
-ajatella, että hän on elänyt turhaan." Kurténilla ei kuitenkaan
-ollut halua muuttaa pois kotiseudultaan.], jo ennenkuin Kihlman
-oli nähnytkään tuomion kysyi, eikö tämä nyt tahtonut ryhtyä
-suoritukseen. Kun Kihlman vastasi, ettei hän vielä ollut selvillä
-asiasta, lausui Cronstedt, että "Yhdyspankilla oli keinoja, millä
-se voisi pakottaa takausmiehet suoritukseen". Uhkaus oli edellisen
-mielestä kerrassaan epähieno, ja senvuoksi hän vastasi: "Jos Teillä
-on keinoja pakottaa meidät toimimaan eduksemme, niin käyttäkää
-niitä. Se on Teidän asianne." Kihlmanista Turun hovioikeuden
-tuomio, josta ei kukaan ollut valittanut, antoi hyvän aiheen
-odottaa, kunnes Wasastjernan konkurssi oli selvitetty. Ja sitten
-kuluikin taas kuukausia, ilman että pankki käytti mitään "keinoja".
-Vasta syksyllä Kihlman kirjoittaa (3/10) Ekströmille, että pankin
-puolelta kysymys suorituksesta oli uudistettu, mutta että hän
-yhä mietti, eikö oikeudenkäyntiä ollut jatkettava: "tulisi näet
-_saada_ oikeutta, koska _on_ oikeassa (_få_ rätt, när man _har_
-rätt)." Asian rahallinen puoli oli menettänyt merkityksensä, mutta
-juriidillinenkin puoli oli tärkeä, ja senaatin oikeusosastossa
-oli tapahtunut henkilömuutoksia, jotka tekivät toisen ratkaisun
-mahdolliseksi. Kumminkin Kihlman Yhdyspankin pankkivaliokunnan
-jäsenenä epäili ryhtyä asiaan, ja kun vähän myöhemmin osinko jaettiin
-Wasastjernan konkurssista, hän päätti kuin päättikin jättää asian
-sikseen. "Minä eroan tästä oikeudenkäynnistä", hän kirjoittaa
-Levónille (8/11 1873), "säilyttäen siitä mitä epämiellyttävimpiä
-muistoja. Olen saanut sen kokemuksen, että Suomessa voi olla
-täysin oikea asia ajettavana, mutta kuitenkin saattaa hävitä maan
-oikeuksissa. Siten on päättynyt tämä juttu, jolla on ollut melkoinen
-vaikutus elämääni." -- Todellisuudessa ei asian menettämisen olisi
-pitänyt kovin hämmästyttää Kihlmania. Kun hän näet kolme vuotta
-ennen esitti asiansa toht., sittemmin prof. R. Montgomerylle, oli
-tämä sanonut: "Kaikki riippuu tuomarin laadusta. Suuri osa heistä
-tuomitsee totuntatavan mukaan, ja sangen yleinen on se käsitys, että
-takausmiehellä ei ole mitään oikeuksia, vaan on luotu kärsimään."
-
-Mutta tämän takauksen historia ei päättynyt tähänkään. Ostamalla
-panttina olleet Tampereen yhtiön osakkeet oli Kihlman tullut
-omistamaan niitä enemmän kuin hän oli ajatellut taikka muuten olisi
-itselleen hankkinut (kaikkiaan 92), ja kun ne aikaa myöten nousivat
-aavistamattomaan arvoon, muuttui pelätty tappio odottamattomaksi
-eduksi.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tunnettua on että 1872 v:n säädyt kokonaan pettyivät toivossaan,
-että kouluylihallitukseen kohdistettu ankara arvostelu ja anomus,
-että kansanedustus saisi ottaa osaa kouluasetuksen säätämiseen,
-tuottaisivat suotuisia tuloksia. Päinvastoin Kothen kahta kiihkeämmin
-ajoi tarkoitusperiään ja käyttämällä julkiselta tarkastukselta
-enemmän tai vähemmän salattuja teitä hän saikin aikaan, että uusi
-kouluasetus jo 4/6 p:nä heinäk. 1872 vahvistettiin ja 8 p:nä elok.
-julistettiin heti noudatettavaksi. Samoin ratkaistiin kysymys
-suomalaisesta normaalilyseosta 22 p:nä elok. niin, että se seuraavan
-vuoden (1873) syksystä oli alkava toimintansa Hämeenlinnassa
-[Seikkaperäisen esityksen näistä asioista antaa _E. G. Palmén_ m.p.
-s. 582-593.].
-
-Kirjeessään T. Reuterille (21/8) Kihlman purkaa tunteensa uuden
-koululain johdosta. "Siinä on paljon hyvää", sanoo hän, "mutta kaikki
-on mitä suurimmassa määrässä vastenmielistä siitä syystä, että se
-on mielivallan teos." Samoin kuin säädyssä hän nytkin ankarasti
-moittii, että hallitus loukkaamalla jumalallista ja luonnon lakia
-tunkeutuu yksityisen ihmisen rauhoitetulle alalle. "Mielivaltaisilla
-hallitustoimilla synnytetään perheissä tuo syvä tyytymättömyys,
-joka kauan salassa kyteneenä vihdoin ajan tullen syöksyy ilmi
-yhteiskunnan perusteita järkyttävässä, väkivaltaisessa purkauksessa.
-Miten onnellisia olisimmekaan, jos me itse olisimme saaneet
-järjestää opetuslaitoksemme!" Tietenkin riippuu paljon siitä, miten
-lakia sovellutettaisiin, mutta vaikka kouluylihallitus kykenisikin
-menettelemään järkevästi ja intohimottomasti, ei sen toiminta
-helposti voisi tulla siunaukselliseksi, koska epäluulo sitä kohtaan
-oli syvä. Tulevaisuus näytti sen vuoksi Kihlmanista kovin pimeältä.
-
-Ensi aikaan ei oikein tietty, missä määrin uusi kouluasetus
-tarkoitti normaalikouluakin, sillä sen 2 §:ssä sanottiin, että
-normaalilyseoihin nähden olivat voimassa näitä oppilaitoksia varten
-erittäin julkaistut säännökset. Tämä se aiheutti ensimmäiset
-rettelöt kouluylihallituksen ja normaalikoulun rehtorin välillä.
-Jo 12 p:nä syysk. 1872 kouluylihallitus virkakirjeessä huomautti
-rehtoria siitä, että hän vastoin uutta kouluasetusta oli ollut
-antamatta koululle lupaa keisarin kruunauspäivänä, ja koska
-siitä näkyi, että hän oli epäillyt noudattaa mainittua asetusta,
-kehoitettiin häntä kaikissa soveltuvissa kohdissa ottamaan huomioon
-sen säädökset, mutta jos vaikeuksia tai esteitä esiintyi jonkun
-pykälän sovelluttamisessa, tuli rehtorin hyvissä ajoissa ilmoittaa
-asiasta ylihallitukselle. Käyttäen hyväkseen hänelle "suosiollisesti
-myönnettyä oikeutta", kääntyi Kihlman nyt ylihallituksen puoleen
-nöyrällä ilmoituksella, että uuden kouluasetuksen sovelluttamista
-yleensä normaalikoulussa oli kohdannut sangen vakava este. "Uusi
-kouluasetus itse", kirjoitti rehtori, "on asettunut esteeksi sen
-sovelluttamiselle tässä koulussa." Ylempänä mainitusta 2 §:stä
-ilmeni näet, että uusi kouluasetus ei ensinkään ollut kumonnut
-normaalikoulua varten annettuja säädöksiä, vaan päinvastoin tuli H.
-M:ttinsa sanojen mukaan juuri näitä ja yksistään näitä noudattaa
-tässä koulussa. Muuta ajatusta rehtori "ei ollut voinut löytää H.
-K. M:ttinsa yksinkertaisista sanoista (enkla ord)". Tätä käsitystä
-puolusti sekin, että keisari oli käskenyt tarkastaa normaalikoulua
-varten julkaistuja säädöksiä. Mutta "jos tahdottiin sanoa, että H.
-K. M:ttinsa tarkoitus kuitenkin oli ollut, että uuden kouluasetuksen
-tuli julistamishetkestä saakka olla voimassa normaalikouluunkin
-nähden, niin tietäisi väite, että H. K. M:ttinsa oli tarkoittanut
-toista kuin hän oli lausunut. Sellainen käsitys H. K. M:ttinsa
-tavasta julkilausua ajatuksensa on mielestäni minulle sopimaton
-(anser jag för mig otillständig)". Ei rehtorilta enemmän kuin kellään
-muullakaan alamaisella ollut oikeutta tulkita H. K. M:ttinsa ajatusta
-toisin kuin sanojen mukaan, eikä hän sen vuoksi ollut uskaltanut
-tehdä mitään muutoksia normaalikoulussa uuden asetuksen johdosta. Hän
-anoi nyt, että ylihallitus tahtoisi H. K. M:tiltaan pyytää selitystä
-mainittuun lainkohtaan. "Jos H. K. M:ttinsa selittää, että 2 §:n
-määräys erityisten säännösten voimassaolosta normaalikouluun nähden
-on niin ymmärrettävä, että osa niistä on pidettävä voimattomana ja
-korvattava osalla uuden kouluasetuksen säädöksistä, niin on tämän
-kouluasetuksen sovelluttamisen este normaalikoulusta poistettu, ja
-H. K. M:ttinsa siten selittämä tahto on oleva noudatettavanani,
-samoinkuin tämä tahto oli lakinani, kun minä syysk. 7 p:nä en antanut
-normaalikoulun oppilaille lupaa."
-
-Huolimatta ivallisesta pohjasävelestä oli kirjoitus niin hyvin
-perusteltu, ettei kouluylihallitus voinut olla pyytämättä selitystä
-senaatilta. Kirkollisasiain päällikkö A. Mechelin piti kyllä
-kirjelmää ylihallitusta vastaan tähdättynä, verukkeisiin nojaavana
-vastalauseena (protest); mutta muut senaattorit katsoivat
-Kihlmanilla olleen syytä esitykseensä, ja selitys annettiin
-siihen suuntaan, että normaalikoulun tuli soveltuvissa kohdissa
-noudattaa uutta kouluasetusta ja olisi kouluylihallituksen tehtävä
-vastaiseksi antaa siihen nähden lähempiä määräyksiä. -- Marraskuulla
-ylihallitus ilmoitti selityksen rehtorille määräten samalla,
-että uutta kouluasetusta tuli noudattaa pääasiassa oppiaikaan,
-loma-aikoihin ja kurinpitoon katsoen (viimeiseen nähden asetuksessa
-ei kuitenkaan ollut mitään normaalikoululle uutta), jota vastoin
-oppilaiden vastaanotto, lukukausimaksut ja opettajain palkat pysyivät
-muuttamatta.
-
-Jos Kihlman oli toivonut, että asiat nyt olivat selvillä, niin
-kyllä hän siinä pettyi. Kevätpuolella näet "satamalla satoi" uusia
-määräyksiä. Syyslukukaudella oli lukukausimaksut kannettu vanhan
-lain mukaan, mutta 4 p:nä tammik. säädettiin, että siinä kohden oli
-noudatettava uutta lakia. Edelleen senaatti 7 p:nä helmik. päätti
-vaatia, että rehtori tilintekoonsa tuntiopettajien palkkaamiseen
-käytetyistä varoista liittäisi todistuksen, ettei ainoatakaan
-maksettua tuntia oltu joko opettajalle sattuneesta esteestä
-taikka huolimattomuudesta laiminlyöty. Se oli Kihlmanista aivan
-kohtuutonta, sillä normaalikoulun "opettajilla ei yleensä ollut
-tapana laiminlyödä tuntejaan", ja koulu oli tuntiopettajiltakin
-vaatinut ei ainoastaan ulkonaista hetkellistä työtä, vaan heidän
-sydämensä rakkautta, ja tositeossa saanutkin heiltä apua tuntien
-ulkopuolella, eikä senvuoksi sairauden sattuessa heti oltu kylmästi
-lähetetty laskua laiminlyödystä tunnista. "Tämä käsitystapa oli nyt
-tullut oikaistuksi. Onko siitä koituva todellista hyötyä koululle
-ja valtiolle, on tulevaisuus osoittava." -- Toukokuun 8 p:nä
-määrättiin, että lukukausi oli päättyvä 30 p:nä samaa kuuta eikä 15
-p:nä kesäk., niinkuin säädetty oli ollut ja jota silmällä pitäen
-opetus oli järjestetty. Kun kumminkin 10 opettajaa tahtoi ottaa osaa
-promotsioniin samana 30 p:nä, pidettiin loppututkinto todellisesti
-29 p:nä. -- Vihdoin julistettiin 29 p:nä toukok. 1873 H. K. M:ttinsa
-arm. asetus Suomen normaalilyseoista, jonka tarkoitus ilmeisesti
-oli vähentämällä pedagogian professorin vaikutusta lähentää nämä
-oppilaitokset maan muihin lyseoihin ja saattaa ne kouluylihallituksen
-käskynalaisuuteen. [Ks. Normaalikoulun vuosikertomuksia 1873 ja _V.
-T. Rosenqvist_, Svenska normallyceum i Helsingfors 1864-1914, siv.
-43-50.]
-
-Luonnollista on, että lukuisat uudet säännökset vaikeuttivat koulun
-johtoa, ei ainoastaan tänä uuden kouluasetuksen ensimmäisenä
-vuonna, vaan myöhemminkin -- semminkin kun, sanoo Kihlman, "ei
-aina ollut helppoa käsittää käskyjen oikeaa tarkoitusta". Mutta
-ei hän myöskään salannut mitä hän ajatteli uutuuksista. Paitsi
-ylihallitukselle lähettämissään kirjelmissä julkilausui hän mielensä
-vuosikertomuksissa. Lukuvuoden lopussa ilmestyvä "programmi", joka
-kyllä ei levinnyt laajalle, mutta jota kumminkin luettiin koulu- ja
-asianomaisissa virkapiireissä, oli näet hänen äänenkannattajansa.
-Siinä hän suppeasti, mutta kuitenkin riittävän selvästi arvosteli
-ylihallinnon toimia kunakin kuluneena vuonna, käyttämällä hänelle
-ominaista, hillityn ivallista kieltä, joka ei ollut koskematta
-vallanpitäjiin. Vuosikertomus v:lta 1873 ei tässä kohden eronnut
-muista.
-
-Mitä kouluylihallitukseen tulee, tapahtui siinä lukuvuoden lopulla
-se huomattava muutos, että parooni v. Kothen, jolle normaalikoulun
-erikoisasema ja sen puolustajakin olivat erityisesti vastenmielisiä,
-anoi ja sai virkavapautta huhtik. 15 p:stä -- eikä enää palannut.
-Että kenraalin poistuminen tanterelta tuntui helpotukselta, on
-selvää, mutta sillä ei vielä hävinnyt se suunta kouluasioiden
-johdossa, jonka hän oli perustanut.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kihlmanin perhe-elämästä on v:lta 1873 kerrottava, että Hannan ja
-Viktor Heikelin häät vietettiin 14 p:nä toukok. morsiamen kodissa.
-Kutsuttuina vieraina oli saapuvilla sukulaisia ja ystäviä, joihin
-jälkimmäisiin myöskin kuului osa isännän virkatovereja koulusta. Isä
-itse vihki nuoren parin pidettyään sitä ennen syvämietteisen puheen
-avioliiton merkityksestä ja onnen ehdoista, ja toimituksen jälkeen
-hän luki ääneen 103:nnen psalmin: Kiitä Herraa, minun sieluni.
-Vakavan puheen ja ylevän kiitosvirren sanotaan niin vaikuttaneen
-kuulijoihin, että "marsalkat" (sulhaspojat) pidättyivät sovinnaisista
-hääpuheistaan, jotta eivät häiritsisi isän virittämää tunnelmaa.
-
-Heti häiden jälkeen lähtivät vastanaineet ulkomaanmatkalle, kulkien
-höyrylaivalla Räävelin kautta Lyypekkiin ja sieltä eteläänpäin
-Italiaan saakka. Paluumatka kävi Wienin kautta, missä tänä kesänä
-oli maailmannäyttely, ja oli se niin suunniteltu, että he
-elokuulla saapuivat Uuteenkaarlepyyhyn. Uusi seminaari, jossa
-Heikel oli lehtorina, oli näet siellä avattava syyskuun 1 p:nä.
-Tänä keväänä oli Kihlman perheineen pakotettu muuttamaan asuntoa.
-Uusi koti Etelä-Makasiininkadun N:o 4:ssä, nykyään jo hävinneessä
-puurakennuksessa, ei ollut yhtä mukava kuin edelliset, mutta sekin
-oli lähellä koulua, sekä normaalikoulun vuokrattua huoneistoa että
-myöskin sen omaa taloa (vastapäätä saksalaista kirkkoa), jonka
-talon rakentamista nyt juuri aloitettiin entistä tehokkaammin
-suunnitella. -- Kesänsä oli perhe, niinkuin tiedämme, viettänyt
-milloin missäkin maalla tai saaristossa. Tänä vuonna oli Kihlman
-Espoosta ostanut maa-alueen ja rakennuttanut oman huvilan, joka
-sijaitsi meren rannalla Rulludd-nimisellä, ennen asumattomalla,
-metsäisellä niemellä. Rakennus valmistui kesäkuun lopulla, ja 1
-p:stä heinäk. perhe asettui siihen asumaan. Paitsi ympäristön
-alkuperäistä luontoa teki tämän kesäasunnon viihtyisäksi se,
-että perheellä läheisinä naapureina oli sukulaisia ja ystäviä.
-Hilda Kihlmanin veli, kapteeni Alfred Forssell, perheineen, vanha
-äiti, hovineuvoksetar, ja sisar Julia asuivat Finnån kartanossa,
-jonka Forssell oli vuokrannut ja jonka omistajaksi hän myöhemmin
-tuli. Insinööri Edvin Bergrothilla taasen oli huvila läheisessä
-Granholman saaressa, ja hoiti hänen, leskimiehen, taloutta neiti
-Emma Candelin, tuttu Kruununkylän ja Pietarsaaren ajoilta. Vihdoin
-oleskeli usein itse Rulluddissa neiti Amelie Forssell, jota paitsi
-pojilla oli oma toverinsa Rainer Vuoriossa (silloin Forsberg), joka
-käyden normaalikoulun suomalaisella osastolla totutti heitä suomea
-puhumaan ja joka myöhemmin tuli kuuluisaksi ylioppilastenorina.
-Helsinkiin ja takaisin oli säännöllinen laivakulku, ja kun ei matka
-vienyt puoltatoista tuntia enempi, saattoi Kihlman mukavasti käydä
-omaistensa luona. Kaikenlaiset puuhat pitivät näet häntä nyt niinkuin
-ennenkin joka viikko päiväkausia peräkkäin kaupungissa [Rulludd ja
-Granholma kuuluivat yhdessä Lindelöfin ja Krogiuksen huvilain kanssa
-Granö saaressa vanhimpiin Helsingin koko läntisessä saaristossa. Sitä
-ennen sanotaan siellä olleen varsinaisia huviloita vain Geitlinin
-Tallholmassa. Muutoin asuivat helsinkiläiset talonpoikais-asunnoissa,
-jotka kesäkuukausiksi luovutettiin perin halvasta vuokrasta.].
-
-Kihlmankin oli aikonut tänä kesänä tehdä ulkomaanmatkan, käydäkseen
-Wienin maailmannäyttelyssä "pedagogisessa tarkoituksessa" ja kenties
-myöskin teollisessa, sillä Tampereen yhtiökin oli lähettänyt sinne
-tuotteitaan, jotka palkittiin. Hän oli jo saanut virkavapauttakin,
-mutta sanomalehtien tiedot koleran ilmestymisestä Wienissä
-aiheuttivat matkan lykkäämisen, kunnes otollinen aika oli mennyt ohi.
-
-Heinäk. 10 p:nä k:lo 11 illalla -- jolloin hänellä oli "vapaa hetki,
-mikä oli sangen harvinaista" -- Kihlman Helsingistä kirjoitti Viktor
-ja Hanna Heikelille. Siitä otamme muutamia piirteitä. -- Toissa
-iltana oli Hannan kirje Napolista tullut Rulluddiin. Perhe oli
-ollut kutsuttuna Finnå'hon, kirje otettiin mukaan ja luettiin julki
-istuessa "saman meren rannalla, jolla se oli kirjoitettu". Suurella
-mielenkiinnolla oli matkustavia seurattu Italian halki Napoliin ja
-Vesuviolle. -- Kaikki viihtyivät hyvin Rulluddilla. Lennart oli
-ruskettunut, Oswald ja Enzo kalastivat ja raivasivat "aarniometsää"
-huvilan ympäriltä. Paikka, sanoo kirjoittaja, voi aikaa myöten tulla
-sieväksi. Ei historialliset muistot, vaan puhdas luonto ympäröi meitä
-siellä: "olemme ensimmäiset ihmiset, jotka ovat tunkeutuneet tähän
-pyhäkköön."
-
-Vihdoin oli, jatkuu kertomus, normaalikoulukin otettu armoihin.
-Kenraalikuvernööri oli ratkaissut, että sille oli talo rakennettava
-Tähtitornivuoren juurelle. "Olen siitä hyvin tyytyväinen." Sen
-jälkeen kirjoittaja ottaa puheeksi uuden normaalikoulu-asetuksen,
-mainiten entisestä eroavia kohtia -- esim. että hän oli saanut
-200 mk:n palkankoroituksen, mutta tuli hänen senvuoksi palvella
-30 vuotta, sensijaan että ennen oli vaadittu ainoastaan 25 -- ja
-jatkaa sitten: "Rehtorinpalkkio on koroitettu 800:sta 1200 mk:aan,
-mutta siitä tulen tuskin hyötymään, koska minut luultavasti syksyksi
-erotetaan. Olen näinä päivinä saanut tietää, että ylihallituksessa
-paraikaa laaditaan minua vastaan noin 2 arkin pituista kirjoitusta
-senaattiin. En tiedä, mitä olen rikkonut, enkä tiedä mitä
-tarkoitetaan: tahdotaanko syyttää minua majesteettirikoksesta vai
-aiotaanko tyytyä uuden rehtorin nimittämiseen. Tiedän vain, että
-jotain on tekeillä. Olen tietysti koettanut arvata, mitä on kyseessä:
-olen ajatellut vuosikertomusta, ja luultavasti käytetään sitä aseena
-minua vastaan. Valmistaudun siis lähtöön (reträtt) ja toivon voivani
-hyödyttää isänmaatani, vaikka minut pannaankin pois viralta --
-virasta, jota en ole hakenut. Elämäni tulee paljon rauhallisemmaksi,
-ja minä voin levollisesti nauttia rauhastani, koska en itse ole
-vetäytynyt työstä, vaan toiset ovat poistaneet minut. Että olisin
-menetellyt väärin ja että siten itse olisin aiheuttanut eroni, sitä
-en voi vielä ymmärtää. Olen pyytänyt noudattaa velvollisuuttani, ja
-levoton olen vain sen vuoksi, että olen saanut niin vähän aikaan.
-Olen käyttänyt totuuden kieltä oppilaita, tovereita, esimiehiä
-ja esivaltaa kohtaan. Enkä ole voinut tehdä toisin. Jos minut
-sentähden hylätään, niin ei se ole minun asiani. En minä siitä tule
-huonommaksi." -- -- Seuraavana päivänä on Kihlman lisännyt saaneensa
-kuulla, että ylihallituksen kirjelmä oli jäänyt sikseen, vaikka
-närkästys (indignation) häntä kohtaan oli suuri.
-
-Mahdollista on, että ylihallitus luopui aikeestaan senvuoksi, että
-Kothen ei enää palannut, ja se selittäisi myöskin, että Kihlman
-vuoden lopulla (27/11) kirjoitti T. Reuterille: "Minun suhteeni
-ylihallitukseen näyttää parantuneen." Kumminkaan ei Kihlmanin ja
-ylihallituksen väli piankaan tullut hyväksi. Se on seuraavasta
-näkyvä, ja sangen luultavaa on, että tuota 2 arkin pituista
-kirjoitusta talletettiin vastaisuutta varten, jollei kokonaan uutta
-kirjoitettu. Ainakin on eräs entinen senaattori tämän kirjoittajalle
-kertonut, että valtioneuvos Lindelöf kouluylihallituksen päällikkönä
-oli hänelle lukenut ankaran kirjelmän Kihlmania vastaan. Se oli ollut
-osoitettu senaatille, mutta oli jäänyt lähettämättä. Huomautukseen,
-että olihan Kihlman oikeuden ja totuuden mies ollessaan tekemisissä
-ylihallituksenkin kanssa, vastasi vanha senaattori hymyillen:
-"Vaikka olikin, mutta ei _sillä_ tavoin (kuin Kihlman) kirjoiteta
-esimiehille!" -- Siinä "villakoiran ydin": Kihlmanilla ei ollut sitä
-lajia nöyryyttä, jota opitaan virkavallan portaita noustessa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tässä muistutettakoon lyhyesti, että suomalainen normaalikoulu
-tänä syksynä aloitti toimintansa Hämeenlinnassa. Sen rehtoriksi
-tuli toht. J. G. Geitlin, jossa Helsingin normaalilyseo menetti
-yhden parhaimpia opettajiaan. Kirjevaihto Kihlmanin ja hänen
-välillään todistaa, että he olivat tulleet läheisiksi ystäviksi,
-ja milloin Geitlin johtajatoimessaan kaipasi neuvoja, kääntyi hän
-aina täydellä luottamuksella ystävänsä puoleen. Tähän samaan aikaan
-oli yksityisen suomalaisen alkeisopistonkin asia kehittynyt sille
-kannalle, että senaatilta oli saatu lupa laitoksen laajentamiseen
-täydelliseksi opistoksi. Syksyllä 1872 alkanut uusi rahankeräys
-oli näet tuottanut niin paljon, ettei yritys enää epäilyttänyt sen
-perustajia. Lokakuulla 1873 valittiin koululle johtokunta, ja tuli
-silloin Kihlman varajäseneksi. Mutta -- sanottakoon se jo tässä --
-myöhemmin s.o. syksystä 1881, jolloin prof. Cleve oli muuttanut
-Helsingistä, hän kutsuttiin johtokunnan varsinaiseksi jäseneksi, ja
-kun seuraavana vuonna prof. Yrjö Koskinen, joka Cleven jälkeen oli
-ollut puheenjohtajana, oli tullut senaattoriksi, valittiin Kihlman
-puheenjohtajaksi. Näin tuli Kihlman läheltä seuraamaan näiden
-suomalaisten opistojen kehitystä samalla kuin hän rehtorina hoiti
-niitä suomenkielisiä luokkia, jotka vielä toimivat ruotsalaisen
-normaalilyseon yhteydessä.
-
-Koska normaalilyseon historian kirjoittaminen on ulkopuolella
-suunnitelmaamme, voimme olla kajoamatta niihin muutoksiin koulun
-toiminnassa, jotka jo mainitut ja muutkin näinä aikoina ilmestyneet
-asetukset aiheuttivat. [Ks. _V. T. Rosenqvist_ m.p. siv. 51 ss.]
-Ymmärrettävää on, että rehtorilla varsinkin, lukuvuoden 1873-74
-alussa, jolloin m.m. lukujärjestys ensi kerran oli laadittava uuden
-kouluasetuksen mukaan, oli, niinkuin on tapana sanoa, seitsemän
-päivää viikossa. Mutta tiedämmehän, että hän kykeni selvittämään mitä
-vaikeimpia pulmia. Työ ei masentanut häntä; se, joka ajoittain sai
-hänen mielensä masennuksiin, oli se, että niin monet muutokset olivat
-hänestä epäoikeutettuja, mielivaltaisia. Eri seikoista täytyi hänen
-myöskin vaihtaa kirjelmiä ylihallituksen kanssa, mutta nekin voimme
-sivuuttaa. Ainoastaan yksi tänä vuonna ilmennyt erimielisyyden aihe
-Kihlmanin ja ylihallituksen välillä ansaitsee erikoista huomiotamme,
-nimittäin kysymys rehtorin velvollisuudesta antaa takaus niistä
-rahoista, joita hänen tuli virkansa puolesta kantaa, hoitaa ja
-tilittää. Kihlmanin esiintyminen tässä asiassa on hänelle erityisesti
-kuvaava.
-
-Kiertokirjeessä kesäk. 19 p:ltä 1873 oli ylihallitus kehoittanut
-kaikkia oppilaitosten johtajia kouluasetuksen 114 §:n mukaan ennen
-syyskuun loppua lähettämään mainitunlaisen takauksen. Kihlman ei
-kuitenkaan noudattanut kehoitusta, ja senvuoksi hän sai erityisen
-(27/11 päivätyn) muistutuksen viimeistään ennen tammik. 15 p:ää 1874
-toimittaa takauksen ylihallitukseen. Siihen vastasi Kihlman (31/12),
-että hän totta kyllä oli ollut lähettämättä takausta, mutta se ei
-ollut tapahtunut huolimattomuudesta eikä muistamattomuudesta, vaan
-erään esteen takia, josta hän pyysi saada antaa seuraavan selityksen.
-Hän ei ollut koskaan pyytänyt ketään takaukseen, osaksi senvuoksi
-ettei hän ollut sitä tarvinnut, osaksi sentähden että hänestä oli
-kohtuutonta, että C. ja D. takaavat asiaa, josta A:lla ja B:llä ehkä
-oli suurta hyötyä, mutta C:llä ja D:llä ei vähintäkään. Itse hän
-oli tosin sääliväisyydestä tai auttaakseen puutteenalaisia mennyt
-takaukseen, mutta myöskin katkerasti kokenut, mihin vaaraan siten
-joutuu. Senvuoksi hän oli päättänyt olla auttamatta lähimmäistään,
-milloin apua anottiin takauksen muodossa. Siitä johtui, ettei
-hän itsekään voinut pyytää ketään takaukseen. Eikä hän kyseessä
-olevassakaan tapauksessa ollut tuntenut halua luopua periaatteestaan,
-sitä vähemmin, kun oli kaksin verroin vastenmielistä pyytää ketään
-ominaistakaukseen määrästä, jonka suuruutta ei kukaan ihminen voinut
-tietää. "Minä en ainakaan voi alistua mielipahaan saada joko kieltävä
-vastaus taikka myöntävä, jossa jälkimmäisessä tilassa minä mielestäni
-olisin uhrannut jotakin, jota pidän ylen kalliina, nimittäin
-riippumattomuuteni." Tämä este oli aiheuttanut, ettei hän ollut eikä
-nytkään voinut noudattaa ylihallituksen käskyä.
-
-Kun Kihlman näin kieltäytyi antamasta lain määräämää takausta, oli
-hän täysin selvillä siitä, että hänet voitaisiin senvuoksi erottaa
-rehtorin toimesta. Saatuaan kuulla, että rehtorit A. V. Sundel
-Hämeenlinnassa ja K. H. Kahelin Jyväskylässä eivät myöskään vielä
-olleet lähettäneet takausta, oli hän näet joulukuulla kirjoittanut
-kummallekin ilmoittaakseen, että hän oli päättänyt olla taipumatta,
-ja kehoittaakseen heitä yhtymään kieltoon -- siten olisi ehkä
-ollut mahdollista, että kyseessä oleva lainkohta muutettaisiin,
-mutta toiselta puolen piti heidän olla valmiit vastaanottamaan
-sekin seuraus teostaan, että heidät erotettaisiin. Kumminkin on
-käsitettävä, että Kihlmanin tunteet olivat sekavia. Sen huomaa
-eräästä lausunnosta, jonka tapaamme kirjeessä (20/1 1874) hänen
-vaimolleen (Kihlman oleskeli syystä, josta puhumme alempana, koko
-tammikuun Turussa). Hilda Kihlman oli kuulemansa mukaan kirjoittanut,
-että kaikki muut rehtorit olivat antaneet takauksen (mikä kuitenkin
-oli erehdys, sillä Kahelin oli myöskin kieltäytynyt, joskin
-vähemmän jyrkässä muodossa) ja että ylihallitus aikoi lähettää
-Kihlmanin kirjelmän senaattiin, sekä kysynyt, oliko tämä iloinen
-todennäköisestä erostaan. -- "Tunteeni ovat tässä tapauksessa",
-vastasi Kihlman, "niinkuin usein on laita, sekavia. Olen iloinen,
-että pääsen virasta, joka lukukausien aikana ryöstää minulta joka
-tunnin päivässä, joka estää minua harjoittamasta opintoja, joka estää
-minua elämästä perheeni kanssa, joka tekee minut hermostuneeksi ja
-kärtyiseksi, joka sanalla sanoen nielee minut ja siinä määrässä
-kysyy toimintakykyäni, etten saa aikaa enkä rauhaa täyttääkseni
-muita velvollisuuksiani, joista Jumala ei ole vapauttanut minua.
-Iloitsen siis siitä hetkestä, jolloin tämä olosuhde on päättyvä, ja
-sen johdosta jälleen olen tunteva suurempaa sopusointua sisässäni.
--- Mutta minä en voi iloita siitä, että semmoisia lakeja säädetään,
-joiden kautta tunnollinen virkamies pakotetaan luopumaan valtion
-palveluksesta. Minä suren myöskin sitä orjamieltä, joka alistuu mitä
-mielettömimpiin vaatimuksiin. Kaikki rehtorit, kirjoitat Sinä, ovat
-lähettäneet takauksen. Mitä sanotaankaan sen johdosta? Luonnollisesti
-sanotaan: ei yksikään ole huomannut mitään kohtuutonta lain
-vaatimuksessa. Ainoastaan minä olen niskoitellut. Minä se olen tuo
-härkäpää, tuo mahdoton, taipumaton rettelömies, joka asetun esivaltaa
-vastaan. Lopulta minä se olen, joka olen moitittava ja rangaistava
-ja hyljättävä; ja virkaveljeni ja ylihallitus ja koko maailma on
-vanhurskas. Minä yksin olen haiseva, ja kun minä semmoisena heitetään
-ulos, niin kaikki siunaavat itseään ja sanovat: Amen, hänelle
-tapahtui oikein, amen. -- Mutta katsopas, tämä on minun silmissäni
-surullista, hyvin surullista. Kun oikea tehdään vääräksi ja väärä
-oikeaksi, silloin minua väsyttää elämä ja tämä maailma, diese
-verkehrte Welt (tämä takaperoinen maailma)." --
-
-Emme tiedä mitä ylihallituksessa asiasta tuumittiin, mutta kauan sai
-Kihlman odottaa, ennenkuin hän virallista tietä siitä kuuli enemmän.
-Vasta kun hänelle kirjelmällä 15 p:ltä toukok. 1874 ilmoitettiin,
-että senaatti ylihallituksen esityksestä oli nimittänyt hänet
-edelleen hoitamaan rehtorinvirkaa, kysyttiin häneltä samassa, eikö
-hän voisi antaa edes laillista takausta taikka muuta vakuutta
-hoidettavistaan rahavaroista, ja saisi hän kummassakin tapauksessa
-itse merkitä sen määrän, mistä takaus tai vakuus oli annettu. -- Näin
-oli kysymys muodoltaan melkoisesti muuttunut; mutta vaikka Kihlman
-myöntääkin sen, hän kuitenkin vastaa, että hänen on mahdotonta luopua
-periaatteistaan. Huomauttaen, että säätyjen ehdotus, että Suomen
-pankin virkamiehiltä ei enää vaadittaisi n.s. virkatakausta, oli
-saanut korkeimman vahvistuksen, hän sanoo, ettei hänkään tahtonut
-kannattaa järjestelmää, jota hän piti kohtuuttomana. Sitä paitsi hän
-ei voisi antaa laillistakaan takuuta pyytämättä toisia myöntymään
-siihen ja siten joutumatta semmoiseen asemaan, ettei hän voisi
-kieltäytyä, jos häneltä pyydettäisiin samanlaista palvelusta. Sitä
-vastoin tarjosi hän mielellään yksityisen omaisuutensa vakuudeksi.
-Mutta koska hän itse oli jäävi arvostelemaan tämän vakuuden
-arvoa, osoitti (refererade) hän "niinkuin tällaisissa tapauksissa
-on tapana" maan etevimpiin luottolaitoksiin, Suomen pankkiin,
-Yhdys- ja Pohjoismaiden osake-pankkeihin, sekä kauppahuoneisiin
-H. Borgström & Kumpp. ja F. Kiseleff. Jos näiden liikkeiden
-johtomiehiltä kysyttäisiin, voitiinko häntä pitää siveellisesti
-ja taloudellisesti pätevänä vastaamaan (viimeisen tilinteon
-mukaan) Smk:sta 9,199:30, ja vastaus olisi rauhoittava (lugnande),
-niin näyttää siltä, että valtiolla olisi semmoinen vakuus kuin
-oikeuden mukaan on pyydettävissä. Jättää joku osa omaisuuttansa
-ylihallituksille talletettavaksi, oli hänestä sekä tarpeetonta että
-periaatteisvastaista. Tarpeetonta senvuoksi, että kouluneuvosto
-milloin tahansa saattoi tarkastaa rehtorin hoidossa olevat varat,
-periaatteisvastaista sentähden, että valtio on pidättänyt itselleen
-yksinomaisen oikeuden oppilaitosten johtajien nimittämiseen.
-Rehtorinvirka oli nykyään luottamustoimi, johon hallitus määrää
-kenen tahtoo asianomaiselta edes kysymättä, tahtooko hän ottaa ylen
-vastuunalaisen ja voimia vaativan tehtävän, josta palkka ei ollenkaan
-vastannut työtä. Että sen lisäksi vaadittiin takausta, oli jotenkin
-kohtuutonta, sillä siten jäivät kaikki oikeudet toiselle puolelle
-ja kaikki velvollisuudet toiselle. "Erityisen vakuuden vaatimus vie
-siihen luuloon, että epäillään omaa luottamusta. Minä puolestani en
-pidä itseäni velvollisena antamaan muuta vakuutta kuin persoonani
-tarjoaman. Jollei se kelpaa vastaamaan 10,000 mk:sta, niin olen kai
-minä paljoa vähemmän kelpaava hoitamaan ja kasvattamaan neljättä
-sataa ihmislasta."
-
-Kuinka varma Kihlman oli siitä tuloksesta, johon hänen
-"niskoittelemisensa" johtaisi, näkyy seuraavista sanoista, jotka
-hän kirjoitti C. J. Lindeqvistille (13/8 1874): "Odotan joka päivä,
-että minut erotetaan rehtorinvirasta. Olen nimittäin kieltäytynyt
-antamasta takausta, ja ylihallitus on sen johdosta ilmoittanut
-senaatille, että syytä ei ole minun persoonani tähden syrjäyttää
-lain määräystä. Mitä siitä seuraa, on ymmärrettävissä." -- Kumminkin
-Kihlman erehtyi, sillä asia päättyi hänen täydeksi voitokseen.
-Seuraavan vuoden alkupuolella ilmestyi näet 25 p:nä helmik. 1875
-päivätty arm. julistus, että kouluasetuksen 114 §:n viimeisessä
-momentissa luettava säännös koulunjohtajain velvollisuudesta antaa
-takaus hoidettavistaan rahavaroista oli _kumottu_. -- Kihlman oli jo
-marraskuulla saanut tiedon senaatin kannasta, ja kun hän kirjeessä C.
-J. Arrheniukselle Turussa (10/11 1874) oli maininnut asian, vastasi
-tämä: "Onnittelen loistavaan voittoon rehtorintakaus-kysymyksessä!
-Korvaamattomuutesi on aiheuttanut menestyksen. Toinen olisi
-arvatenkin saanut ilman enempää viivytystä erota." Kun kysymys oli
-käsittelynalaisena, hoiti ensin V. von Haartman ja sitten C. J.
-Jägerhorn ylihallituksen päällikön virkaa, mutta kun se ratkaistiin,
-oli L. L. Lindelöf astunut tähän asemaan. Kenties oli tällä
-päällikköjen vaihdoksella joku merkitys asian päätökseen nähden.
-Kihlmanille tuotti voitto epäilemättä melkoista tyydytystä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ohimennen on jo sanottu, että Kihlman tammikuulla 1874 oleskeli
-Turussa. Matkan aihe oli seuraava. -- Syksyllä 1871 oli Vaasan
-koulunopettajisto kiertokirjeellä ehdottanut maan pedagogeille,
-että nämä eroaisivat kirkollisviraston leski- ja orpokassasta ja
-perustaisivat kouluvirastolle oman eläkerahaston. Ajatus saavutti
-yleistä hyväksymistä, ja 1873 valittiin kaksi edustajaa, joiden tuli
-johtokunnan kanssa tutkia ja ehdottaa, millä perusteilla mainittu
-vanhempi rahasto olisi jaettava ja uusi järjestettävä. Useimmat äänet
-saaneina olisi rehtori Hallstenin (Vaasa) ja toht. Sucksdorffin
-(Hämeenlinna) pitänyt ryhtyä tehtävään, mutta kun edellinen
-kieltäytyi ja jälkimmäistä jostakin syystä pidettiin jäävinä,
-kutsuttiin ääniluvussa lähimmät, nimittäin lehtori Strömborg ja
-Kihlman, Turkuun, missä työ oli yhdessä jaettavan rahaston johtajan,
-rehtori Arrheniuksen kanssa suoritettava. Kihlman oli ennen vaalia,
-kuultuaan että häntä ajateltiin ehdokkaaksi, pyytänyt, ettei häntä
-valittaisi (ja sen vuoksi saanutkin vähemmän määrän ääniä), mutta
-nyt täytyi hänen kuitenkin noudattaa kutsumusta. Vapautusta hän ei
-ollut toivonut ainoastaan sentähden, että hänellä kotonakin oli yllin
-kyllin työtä, vaan senkin vuoksi, ettei hän ennen ollut lainkaan
-perehtynyt leski- ja orpokassan asioihin ja että hän oli aikonut
-loma-aikana käydä Pohjanmaalla.
-
-Matkustaen yhdessä tulivat Kihlman ja Strömborg uudenvuodenpäivänä
-Turkuun. He asettuivat Seurahuoneelle asumaan, ja jo 2 p:nä tammik.
-oli ensimmäinen kokous (leski- ja orpokassan huoneustossa entisessä
-yliopistotalossa). Siinä sovittiin, että ensin oli laskettava,
-kuinka paljon koulunopettajain puolelta oli kassaan suoritettu
-perustamisvuodesta 1842 lukien. Vaikka apumiehiä palkattiin ja
-työtä tehtiin sekä kotona että yhdessä, meni tähän ja muihin
-esitöihin noin kolme viikkoa. Vasta sen jälkeen alkoivat neuvottelut
-jakosuunnitelmasta, uuden kouluviraston leski- ja orpokassan
-ohjesäännöstä y.m., johon meni pari viikkoa, niin että Kihlman vasta
-6 p:nä helmik. pääsi lähtemään kotimatkalle.
-
-Huolimatta ahkerasta työstä tämä viiden viikon ero koulusta ja
-muista jokapäiväisistä puuhista ei ollut virkistämättä Kihlmania.
-Turussa hänellä oli tilaisuutta seurustella vanhojen ystävien kanssa
-(m.m. hän säännöllisesti söi päivällistä Reuterin perheessä),
-mihin Helsingissä tuskin oli aikaa, ja kirjeissä vaimolleen hän
-tuli julkilausuneeksi tunteita, jotka kotioloissa harvoin saivat
-sananvuoroa. Todistaaksemme tämän otamme muutamia otteita näistä
-kirjeistä; ne sallivat näet luoda katseen Kihlmanin sielunelämään.
-
-Tammikuun 8 p:nä oli Kihlman lähettänyt sydämellisen
-tervehdyssähkösanoman Hildalleen heidän hääpäivänsä muistoksi.
-Se tuotti rouvalle suurta iloa, niinkuin hän vastauskirjeessään
-tunnustaa. Sisällisessä yhteydessä tämän tunteiden vaihdon kanssa
-oli seuraava kohta Kihlmanin kirjeessä (24/1): "Viime lauantaina,
-Antonin päivänä, olimme kutsutut konsistorinnotaari Anton Dahlin
-luokse. Tämä käynti elvytti minussa rakkaita muistoja, muiston siitä
-ajasta, jolloin ensin lähestyin Sinua. Dahl asuu näet Marjalinin
-talossa, missä Äitisi ja Sinä asuitte, kun minä olin turkulainen.
-Salissa istuimme yhtenä perheenä; en muista mistä puhuimme, mutta
-senaikuiset tunteeni lienevät olleet tavattomia, koska minä
-astuessani huoneeseen vastustamattomasti palauduin 20 vuotta takaisin
-ajassa, eikä siinä kylliksi, vaan minä tunsin myöskin jälkikaiun sen
-ajan sopusoinnusta. Kuulin kaiun selvästi, ja se soi niin mieluisasti
-ja tuntui niin suloiselta. Ja rakkaus, miten sitä voidaankin pitää
-voimassa ja nuorentaa, jos vain jotakin tehdään sen hyväksi. Kun näen
-vanhanpuoleisen parin, miehen ja vaimon, jotka istuvat rinnakkain
-katsomatta toisiansa ja puhumatta toistensa kanssa, ikäänkuin
-olisivat väsyneet toisiinsa, niin surkuttelen heitä. He eivät osaa
-uudistaa rakkauttaan. Mutta me, Hilda, Sinä ja minä, me osaamme. Me
-olemme 16 vuoden avion jälkeen kuin vastanaineet. Me voimme tuntea
-niinkuin silloin, ja me voimme puhua toistemme kanssa niinkuin
-silloin, jopa katsella toisiamme niinkuin silloin. Se on ihanaa,
-Hilda. Hullua on, ettei aina ole onnellinen, kun saattaisi sitä olla.
-Mutta välttämätöntä on, että kiinnittää huomiota onneensa. Muuten voi
-käydä niin, ettei nauti siitä, vaikka se onkin olemassa, syystä ettei
-välitä siitä." --
-
-(30/1) "Kirjeestäsi 26 p:ltä näen, että kirjeeni 24 p:ltä on
-tuottanut Sinulle sydämellistä iloa. Niin kummallisesti käy tässä
-maailmassa. Se, joka näytti aiheuttavan surua, muuttui ilon aiheeksi.
-Sinä surit Turunmatkaani, ja kuitenkin olet siitä saanut syvää iloa.
-Jos olisin pysynyt kotona, niin olisit tuskin elänyt semmoisia
-hetkiä, joita nyt näytät kokeneen. Jokapäiväisissä puuhissa jäävät
-julkilausumatta sydämen tunteet, jotka ero vetää esiin. Näyttää siltä
-kuin oltaisiin vähemmin alttiita ilmaisemaan tunteitaan toisilleen
-sen vuoksi, että tilaisuutta siihen on aina olemassa. Totuntatapa
-on vaarallinen vihollinen onnelle. Totuntatapa estää näkemästä
-lähimpää ympäristöään oikeassa valossa. Totuntatapa saa käsittämään
-tavallisen tavallisena. Ja kumminkin on se tavallinen hyvä, josta
-kodissa nautitaan, niinkuin esim. puolison uskollinen ja harras
-rakkaus, jotain tavatonta, sillä se voisi olla toisenlainen. Lämmin
-ja pysyvä rakkaus on jotakin ylimaallista (öfverjordiskt), jotakin,
-joka ansaitsee tulla huomioon otetuksi. Senvuoksi, armaani! Samoin
-kuin Jumalan armo joka aamu on uusi; toivoisin myöskin sydämestäni,
-että minun silmäni voisivat joka aamu avautua näkemään tätä uutta
-armoa. Ja mikä onnettomuus onkaan elää keskellä Jumalan aina uusia
-lahjoja ja kuitenkin tallustaa eteenpäin (lunsa fram) niinkuin
-sokea. Ei, Hilda, ei se kannata. Totisesti täytyy meidän nähdä ja
-elää ja olla onnellisia! Nyt tällä hetkellä näen Sinut kamarissasi,
-iloisena ja onnellisena, näen rakkautesi, tämän voimakkaan rakkauden,
-jota ihailin Sinussa, kun me täällä Turussa aloitimme avioelämämme.
-Das ist was zu sehen (se on jotakin nähtävää)! Minä näen lapsesi
-ympärilläsi, kukin tavallaan tuottaen Sinulle iloa lahjoillaan. Se on
-myöskin ihana näky! Jumala siunatkoon Sinua ja heitä!"
-
-Paitsi näitä yhtä harvinaisia kuin merkillisiä tunteenilmauksia,
-jotka todistavat kuinka onnelliseksi Kihlmanin toinen avio oli
-muodostunut, otamme jälkimmäisestä kirjeestä vielä joitakuita kohtia.
--- "Keskiviikkona olimme kutsutut (kuvernööri) kreivi Creutzille.
-Siellä oli koko kaupungin hienosto. Joukko nuoria esiintyi (eri
-kansojen ja aikojen) puvuissa. Nuoriso tanssi; vanhat pelasivat
-korttia, ja sitä jatkettiin illallisiin asti, se on k:lo 1:een. Ei
-ole puolustettavissa, että niin monta tuntia käytetään tavalla, joka
-ei virkistä, vaan väsyttää. Tämän illan paras muisto on emäntä,
-ystävällinen, komea rouva, jota oli oikein miellyttävä katsella."
-
-"Eilen k:lo 5 i.p:llä piti Wilhelm Johansson ruotsalaisen
-raamatunselityksen kirkossa. Halusin kuunnella tätä vanhaa
-oppilasta. Teksti oli tuo ihana Efes. 1: 15-23. Harvoin saa Suomessa
-kuulla jotain niin täysikelpoista. Oli ylentävää! Vahinko että
-esitys muodollisessa suhteessa antoi syytä muistutuksiin! Mutta
-muoto ei ole pääasia." -- -- "Tänään k:lo 1/2 12 hautajaiset
-(tuomiorovasti) Renvallilla (jonka vanhin poika oli kuollut).
-Iltapäivällä piti Josua Johansson suomalaisen raamatunselityksen.
-Tässä oli muotokin nuhteeton. Onnellista että maassamme on semmoisia
-pappeja." Sen jälkeen meni kirjoittaja tuomiokapituliin, tehdäkseen
-arkistotutkimuksia. Hän luettelee muinaisia, sittemmin kuolleita
-tuttavia, joiden nimet hän tapasi asiapapereissa, ja sanoo heidän
-jättäneen työnsä jälkeläisten jatkettavaksi. "Niin, työ on meidän
-osamme ja velvollisuutemme", lausuu hän sitten, "niin kauan kuin
-elämme, ja ainoastaan se mitä olemme tehneet ja vaikuttaneet on
-jäljellä, kun me itse olemme poissa. Ja jos joku nykyisistä pojista
-taikka vielä syntymättömästä sukupolvesta joskus tilapäisesti jonakin
-iltahetkenä muistaisi meitä tai meidän nimeämme, niin tapahtuu se sen
-työn vuoksi, jonka me kerran aikanamme olemme suorittaneet. Mutta
-toimeton ei jätä mitään jälkeensä. Sentähden, ystäväni, meidän ei
-pidä napista, vaikka työ joskus näyttää käyvän liialliseksi."
-
-"Täällä Turussa on minulla myöskin ollut kylläksi työtä. Mutta kun
-minä vertaan sitä kotityöhön, niin täytyy minun tunnustaa, että minun
-on täällä paljon parempi olla. Täällä tekee työtä niin paljon kuin
-jaksaa, täällä saa myöskin tavallisesti istua rauhassa. Täällä eivät
-alituiset harmit häiritse. Rauhallinen elämä on vaikuttanut niin,
-että olen luullakseni lihonnutkin. Olisi kauheaa saada suuri vatsa
-kannettavakseen minne vain kävelee! Olen aina säälinyt lihavia. Mutta
-toivoakseni on kotielämä parantava minut lihavuudesta." --
-
-Mitä itse jakokysymykseen tulee, ei sen selostaminen kuulune
-Kihlmanin elämäkertaan. Kuitenkin mainittakoon, että se vuosikausia
-edelleenkin tuotti hänelle puuhaa. Turussa oli työ sikäli jäänyt
-keskeneräiseksi, että asian kirjallinen esitys suoritettiin
-keväämmällä kotona, kunkin kirjoittaessa osaansa, jonka jälkeen
-se painettiin. Sittemmin tapahtui että papisto ainoastaan osaksi
-hyväksyi koulunopettajain ehdottamat jakoperusteet ja vaati itselleen
-enimmän osan siitä pääomasta (200,000 ruplaa), joka aikoinaan oli
-kassaan tullut yleisistä varoista myönnettynä lahjana. Kihlmanista
-oli, vaatimus aivan kohtuuton, ja hän syytti siitä, niinkuin
-kirjeistä näkyy, A. J. Hornborgia ja F. W. Hjeltiä, joiden sanoihin
-papit muka luottivat itse perehtymättä kysymykseen. Uudelleen
-valittuna saattamaan jakoasian ja erimielisyydet jakoperustuksista
-senaatin ratkaistavaksi Kihlman oli se, joka laati senaattiin
-jätettävän kirjelmän (alustelma on näet vielä olemassa). Senaatin
-päätös (v:lta 1878) oli, että kassa oli jaettava koulunopettajain
-ehdottamilla perusteilla. Kun Kihlman vihdoin oli mukana itse jakoa
-toimeenpantaessakin, ei liene liiaksi sanoa, että hänellä oli
-melkoinen ansio tärkeän asian aikaansaamisesta.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Keväällä 1874 täytti normaalikoulu kymmenen vuotta, ja sen johdosta
-Kihlman vuosikertomuksessa luo katsauksen menneeseen aikaan. Hän
-kuvaa ensin koulun synnyn ja ihanteellisen päämäärän tavalla, jonka
-jo tunnemme (ks. ylempänä), ja todistaa, että mitä laitokselta
-puuttuikaan, ei siltä ainakaan puuttunut intoa toteuttaa aatettaan.
-Osoittaakseen, mitä oli aikaansaatu, hän mainitsee, että oppilaiden
-koko luvusta 661 oli 113 erittäin hyvillä arvolauseilla (51
-laudaturia, 38 cum laudea, 24 approbaturia) tullut ylioppilaaksi,
-sekä luettelee 24 opettajien julkaisemaa oppikirjaa. Mutta maassamme
-on ollut ja on vieläkin olemassa, sanoo hän sitten, toinenkin käsitys
-koulusta, kokonaan vastakkainen sille, joka on saanut normaalikoulun
-syntymään. Ja nyt hän purevalla ivalla karakterisoi niitä, jotka
-perinpohjaisesti halveksien kasvatusoppia ja koulunopettajia ovat
-sitä mieltä, että koulu on loppumattomasti uudestaan muodostettava
-sen mukaan kuin ajat ja henkilöt mielipiteineen vaihtelevat,
-että pedagogit muodostavat ihmisluokan, joka kaikista vähimmin
-pystyy arvostelemaan koulukysymyksiä, että heidän on vain oltava
-hallinnollisen vallan välikappaleita ja että heidän tulee tietää,
-että hyvien oppikirjojen toimittaminen ei ole mikään ansio. Samassa
-määrässä kuin tämä jälkimmäinen katsantotapa voittaa alaa, muuttuu
-koulu elottomaksi koneistoksi, jossa opettajat työskentelevät
-käsityöntapaisesti ja lasten sielut kutistuvat hengen puutteesta.
-
-"Normaalikoulu, joka olennoltaan on vastalause mielivaltaista
-kokeilua vastaan koulun alalla", Kihlman päättää katsauksensa, "on
-samalla yhtä oleellisesti vastalause koulumiehen muodollista ja
-käsityöntapaista menettelyä vastaan. Normaalikoulun opettajisto on
-huolimatta kaikista vastoinkäymisistä pysynyt uskossa ihanteeseen,
-ja tässä uskossa harrastanut kehitystään. -- Normaalikoulu päättää
-kymmenennen vuotensa kiittäen Jumalaa, joka on antanut voimia
-toimintaan ja ylläpitänyt rohkeutta ja työintoa." -- --
-
-Sen jälkeen seuraa seikkaperäinen esitys uusien asetusten
-sisällyksestä ja monesti vaikeasta sovelluttamisesta. Viimeiseksi
-mainitaan asetus 10 p:ltä heinäk. 1873, jonka kautta muutettiin
-entinen määräys, että tulevien koulunopettajain käytännölliset
-kokeet olivat arvosteltavat pedagogian professorin johtaessa,
-ja hänen sijaansa asetettiin asianomainen yli-inspehtori
-kouluylihallituksesta. Tästä ja muista muutoksista käytännöllisiin
-kokeihin nähden huomauttaa Kihlman lyhyesti, että ne oli toimeenpantu
-yliopettajakollegion mieltä kysymättä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Lauantaina huhtik. 4 p:nä 1874 sai Kihlman sähkösanoman, että hänen
-tyttärensä, Hanna Heikel, oli onnellisesti synnyttänyt esikoisensa,
-pojan, joten hän oli saavuttanut isoisän arvon. Jo vähän tätä ennen
-oli Hanna, tuleva tapahtuma mielessä, kysynyt isältään, mitä tämä
-ajatteli kasteesta ja kävikö sen jättäminen siksi, kunnes lapsi
-saattaisi itse päättää siitä. Samassa kirjeessä (6/4), jossa Kihlman
-ilmoittaa saaneensa ilosanoman, hän kirjoittaa: "Pyydät, että lausun
-mieleni kasteesta. Yleensä on vaikea ryhtyä kysymykseen. Niin
-tärkeää asiaa ei voida suorittaa muutamilla riveillä, ja pinnallinen
-käsittely on taas huonompi kuin ei mikään. Ja nykyoloissa, kun olet
-sairas ja rauhan tarpeessa, lienee vielä sopimattomampi kajota
-siihen. Minun menettelytavastani tiedät, etten pidä lapsenkastetta
-syntisenä toimituksena. En olisi kastattanut lapsiani, jos olisin
-uskonut, että siinä toimin Jumalan tahtoa vastaan. Mutta minä
-en tuomitse ankarasti niitä, jotka eivät anna kastaa lapsiansa.
-Enkä myöskään usko, että tuomari korkeudessa ankarasti tuomitsee
-tätä laiminlyöntiä. Että tullaan osalliseksi Jumalan armosta ja
-siunauksesta sekä lapsuudessa kastettuna että kasteen saaneena
-kypsyneemmällä iällä, sen todistaa kirkon historia. Ulkonainen
-valeleminen (tvagningen) ei ole pääasia, mutta melkein pääasiaksi
-tekevät sen ne, joilla on äärimmäisyyksiin meneviä mielipiteitä tässä
-kysymyksessä." --
-
-Saman kuun 26 p:nä tuli Kihlmanille toinen sähkösanoma Pohjanmaalta,
-mutta oli sen sisällys odottamaton ja surullinen. Siinä ilmoitettiin
-näet, että hänen ainoa sisarensa, Hilma, oli kuollut. Hän oli
-kuusi vuorokautta ollut sairaana, ja vaikka lääkäri Kokkolasta oli
-käynyt hänen luonaan, ei apua saatu. Tauti oli isorokko. Kihlman
-tunnustaa, että suruun ja kaipaukseen liittyi hänessä tunnonvaivoja
-sen johdosta, ettei hän varsinkaan viime aikoina ollut osoittanut
-enemmän veljellistä rakkautta tälle sisarelle, joka niin hyvin
-olisi tarvinnut veljen alituista hoitoa. "Mutta, minä poloinen
-olen niin puuhieni rasittama, etten paraimmalla tahdollakaan ehdi
-kaikkeen käsiksi." -- Pahoinvointi, korkeimman luokan oppilaiden
-erotutkinnot y.m. estivät Kihlmania lähtemästä hautajaisiin, joiden
-toimeenpanemisen hän uskoi serkuilleen Emelie Grönvallille ja rouva
-Forsgårdille. Heidän tuli kutsua kaikki, joista vainaja oli pitänyt.
-"Se oli viimeinen kunnianosoitus Hilmalle, joka oli saanut seisoa
-varjossa tässä maailmassa."
-
-Heinäkuulla teki Kihlman vaimonsa ja poikiensa Oswaldin, Lorenzon ja
-Henrikin seurassa matkan Kruununkylään, viimeisen kerran nähdäkseen
-Sofielundin, muinoisen äidinkotinsa. "Minä tapasin vanhan kodin
-tyhjänä ja autiona", hän kirjoitti myöhemmin Lindeqvistille (13/8).
-"Vanha palvelusväki, vanhat huonekalut ja vanhat muistot olivat minua
-vastaanottamassa; mutta kaikki puhui minulle niin suruisesti ja
-synkästi. Kaikkialta soi huuto katoavaista, katoavaista, epävakaista,
-muuttuvaista. Minun olisi pitänyt hajoittaa koti ja myydä kaikki,
-mutta en voinut ryhtyä siihen. En ainakaan tahtonut olla surullisen
-näyn todistajana." -- Oltuaan noin viikon päivät Kruununkylässä
-lähti Kihlman perheineen 17 p:nä paluumatkalle, ja 26 p:nä oltiin
-jälleen Rulluddissa. Vasta syksyllä hajoitettiin Sofielundin koti.
-Osa irtaimistoa lähetettiin Helsinkiin, osa myytiin huutokaupalla,
-ja sitten myytiin asuinrakennuskin, joka muutettiin aivan toiseen
-paikkaan.
-
-Loppukesältä on tässä mainittava höyrylaiva Österbottenin palo 20
-p:nä elok. Reposaaren ulkopuolella. Tämä onnettomuus, jonka vertaista
-Suomen vesillä on harvoin sattunut ja joka herätti kauhua ja sääliä
-ympäri maan, koski Kihlmaniin ja hänen vaimoonsa erittäin läheltä sen
-vuoksi, että matkustajain joukossa oli useita heidän sukulaisiaan
-ja ystäviään, nimittäin rehtori August Höckert, kauppaneuvos Otto
-Malmin rouva Maria ja hänen sisarensa, pastori A. A. Favorin ja hänen
-tyttärensä Hanna y.m. Helsingissä Kihlman tapasi erään saksalaisen
-Lappe-nimisen kauppiaan, joka oli ollut mukana ja kertoi hänelle
-seuraavaa: Peräsalongin matkustajat istuivat päivällispöydässä,
-kun ilmoitettiin, että valkea oli irti. Riennettyään kannelle
-näkivät he tulen riehuvan keskilaivalla, mutta musta savu esti
-huomaamasta, mitä tapahtui etukannella. Matkustajat syöksyivät
-veneisiin, jotka riippuivat koukuissaan. Niin muiden muassa August
-eno, rouva Malm sisarineen ja myöskin Lappe. Mutta kun viimemainittu
-huomasi veneen olevan täynnä, arveli hän itsekseen viisaammaksi
-jäädä laivaan ja hyppäsi takaisin peräkannelle. Itse asiassa vene
-menikin kumoon, kun sitä yritettiin laskea alas, ja useimmat, jotka
-olivat koettaneet sitä tietä pelastua, hukkuivat -- niiden joukossa
-mainitut pietarsaarelaiset. Sitävastoin pelastuivat laivalle jääneet.
-Suuri oli heidänkin hätänsä ollut. Tuli lähestyi lähestymistään,
-ja kokonainen tunti meni, ennenkuin apu saapui. Favorin ja hänen
-tyttärensä olivat pelastuneiden joukossa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Se menestys, jota kuvaamiemme vaikeiden aikojen jälkeen
-varsinkin v:sta 1871 alkaen oli huomattu Tampereen Pellava- ja
-Rautateollisuusyhtiön toiminnassa, jatkui jatkumistaan seuraavinakin
-vuosina. Että Kihlmanilla siitä huolimatta oli edelleenkin paljon
-huolia ja työtä suuren liikkeen johtamisessa, on ymmärrettävää,
-mutta hänen kirjeensä todistavat, että hänen ei enää tarvinnut elää
-semmoisessa tuskallisessa ahdistuksessa kuin ennen. Edellä kaikkea
-hän nyt piti silmällä liikkeen vahvistumista siten, että jaettiin
-mahdollisimman pieniä osinkoja ja sen sijaan käytettiin rahoja
-velkojen maksamiseen, tehdaslaitosten parantamiseen ja vararahaston
-kartuttamiseen. Vuoden 1872 nettovoitto oli 442,578:88, ja 1873
-nousi se jo yli puolen miljoonan, mutta 1873 jaettiin vain 3 1/2
-% eikä 1874-kään enemmän kuin 5 %. Sitävastoin ansaitsee huomioon
-ottaa, että viimemainittuna vuonna velat vähenivät melkein puolella
-miljoonalla, että vararahasto nousi yli yhden miljoonan, että
-telakalle oli rakennettu uusi konetehdas ja uusia koneita hankittu
-Tampereen tehtaisiin, puhumatta muista parannuksista.
-
-Mutta sama vuosi, 1874, tuotti myöskin useita vastoinkäymisiä, sekä
-Helsingissä että Tampereella. Maalisk. 11 p:nä hävitti tulipalo
-telakan valimon katon, ja ainoastaan neljä päivää myöhemmin,
-sunnuntaina 15 p:nä, tapahtui telakan pumppuhuoneessa höyrypannun
-räjähdys. Jälkimmäisestä onnettomuudesta Kihlman kirjoittaa Hanna
-Heikelille: "Neljä ihmishenkeä on tuhoutunut ja vielä on kaksi
-vaarassa. Mikäli on voitu selvittää asiaa, aiheutui onnettomuus
-jostakin koneenkäyttäjän huolimattomuudesta. Miten lieneekään, tämä
-tapaturma on vaikuttanut minuun järkyttävästi ja tuskallisesti, ja
-paljon vaivaa on minulla ollut mahdollisuuden mukaan palauttaakseni
-kaikki järjestykseen." Tulipalo tuotti 25,000 mk:n vahingon ja kahden
-viikon työn seisauttamisen telakan kiireisimmällä ajalla. Tampereella
-taasen sattui 18 p:nä toukok. tulipalo puuhiomo-tehtaassa, ja 6 p:nä
-kesäk. paloi kolme työväen asuntoa. Molemmat tulipalot uhkasivat
-toisia kalliimpia yhtiön rakennuksia, mutta saatiin onneksi ajoissa
-rajoitetuiksi ja sammutetuiksi.
-
-Nämä onnettomuudet olivat jonkinlaisia tulossa olevien huonompien
-aikojen enteitä. V:sta 1875 alkaen näet nettovoitto jälleen suuresti
-alenee. Silloin se oli 362,640:85 ja 1876 ainoastaan 200,000 mk.
-Syyt tähän olivat useaa laatua. Työväen kasvavat vaatimukset
-vaikuttivat, että palkat, jotka 1872 olivat olleet 350,134 mk, 1875
-nousivat 394,000 mk:aan. Edelleen oli pellavavuosi sekä Suomessa
-että Venäjällä huono, niin että pellavien ostoon meni 150,000 mk
-enemmän kuin edellisenä vuonna. Vihdoin ilmestyi vedenpuute koskessa,
-vaatien tilapäisiä laitoksia, jotta saataisiin tarpeeksi vettä
-tehtaisiin. Kun kaiken lisäksi tuli yleinen ahdinko ulkomaisessakin
-liikemaailmassa ja sota syttyi Venäjän ja Turkin välillä 1877, niin
-ei mikään voinut pelastaa yhtiötä ja sen johtokuntaa uudelleen
-kokemasta samanlaisia vaikeuksia kuin 1860-luvun loppuvuosina. Että
-kumminkin yhtiön tehtaiden tuotteet edelleen pysyivät sillä etevyyden
-kannalla, jolle ne tämän vuosikymmenen alussa olivat kohonneet, sen
-todisti 1876 v:n teollisuusnäyttely Helsingissä. Siinä oli näet
-yhtiö monipuolisesti edustettuna tehtaidensa tuotteilla ja saavutti
-loistavan tunnustuksen, nimittäin kolme ensimmäistä, yhden toisen,
-kolme kolmatta palkintoa sekä yhden niistä kuudesta kultamitalista,
-jotka erityinen kunnialautakunta jakoi kaikkein etevimmille
-näytteillepanijoille.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ohimennen on jo mainittu, että normaalikoulun talon paikka 1873
-lopullisesti määrättiin. Rakennuskysymys oli jo v:sta 1864 ollut
-vireillä, ja samalla kun eri paikkoja oli ehdotettu, oli myöskin
-uusia rakennussuunnitelmia laadittu. Niin nytkin. Kun päätetty
-oli että koulu oli rakennettava Unioninkadun varrelle vastapäätä
-saksalaista kirkkoa, saivat normaalikoulun opettajat tehtäväkseen
-laatia seikkaperäisen ehdotuksen, jonka mukaan piirustukset
-valmistettaisiin. Syyslukukaudella 1873 ehdotus syntyikin, ja
-kesällä 1874 tulivat rakennusylihallituksen päällikön A. H.
-Dahlströmin tekemät piirustukset normaalikoulun rehtorille, jonka
-oli niistä annettava lausuntonsa. "Ne on laadittu ehdotuksemme
-mukaan", kirjoittaa Kihlman (13/8) Lindeqvistille. "Niistä puuttuu
-ainoastaan huone yliopettaja-kollegiota varten; ja rehtorinkanslia
-käsittää vain yhden huoneen. Myöskin on rehtorin Amtswohnung
-(virka-asunto) jäänyt pois. Mutta suurimman osan tonttia täyttää
-- maneesirakennus. Se on totta, eikä Kurressa ['Kurre' sen
-aikuinen ruotsinkielinen pilalehti.] kerrottua(!)" Kenen keksintö
-se lieneekään ollut, että normaalikoulun pihalle rakennettaisiin
-maneesi sotilaiden harjoituksia varten, varmaa on, ettei Kihlman
-pitänyt mitään tärkeämpänä kuin saada tuo nerokas tuuma raukeamaan.
-Ydinkohdaksi hänen lausunnossaan tulikin sentähden maneesirakennus
-taikka oikeammin sen sopimattomuuden osoittaminen, ja hänen
-esityksensä päättyy seuraavin sanoin: "Sanotun perustuksella ja
-kun minä vakavasti olen harkinnut, miten hiljaisuus lähimmässä
-ympäristössä sekä riittävän laaja leikkipaikka oman tontin alueella
-ovat koululle oleellisia elinehtoja, en minä katso voivani eikä
-minun tulekaan olla, kasvavien ja tulevien sukupolvien puolesta ja
-silmälläpitäen niiden sekä henkistä että ruumiillista kehitystä,
-nöyrimmästi alistamatta tutkittavaksi, eikö puheenaoleva tontti
-saisi jakamattomana kuulua normaalikoululle, ja eikö aiottua
-maneesirakennusta voitaisi muuttaa toiseen paikkaan, varsinkin kun
-sitä varten sopiva alue, suomalaisen kaartin kasarmin takapihan ja
-suunnitellun kirurgisen sairaalan välillä, lienee saatavissa."
-
-Kihlmanin vastalause otettiin huomioon, ja niinkuin tiedetään on
-ruotsalaisella normaalilyseolla nyt avara leikkikenttä tontillaan,
-ja maneesi sijaitsee sille ehdotetulla paikalla. Piirustukset
-koulurakennusta varten tulivat kuitenkin vielä useiden muutosten
-alaisiksi, ennenkuin senaatti antoi niille lopullisen vahvistuksensa.
-Itse rakennustyöhön ryhdyttiin 1877, ja kesäkuulla 1880 koulu sai
-talon haltuunsa. Silloin oli tämä maamme etevin oppilaitos 16 vuotta
-asunut vuokratuissa huoneistoissa, muuttanut paikasta paikkaan ja
-kärsinyt kaikista niistä epämukavuuksista, jotka tavallisesti ovat
-vuokralla-asujain osana.
-
-Ennestään tiedämme, että normaalikoulu kärsi toisestakin puutteesta,
-joka ei ollut vähemmän huolestuttava kuin oman kodin puute.
-Tarkoitamme vakinaisten opettajain puutetta, jota aina vain
-korvattiin tuntiopettajilla. Tämä kysymys tuli vuosi vuodelta
-polttavammaksi, ja yhä innokkaammin muistutti Kihlman asianomaisia,
-miten välttämätöntä oli parantaa oloja. Se näkyy varsinkin 1875 ja
-1876 vv:ien vuosikertomuksista, joissa kummassakin asian käsittely
-vie siihen päätelmään, että asetus normaalilyseoita varten oli mitä
-pikimmin tarkastettava ja vuosirahasääntö uudistettava, sillä juuri
-siitä riippui opettajakysymys.
-
-Edellisessä mainituista kertomuksista on Kihlmanin lähtökohtana
-se järkkymätön tosiasia, että jokaisen koulun kelpoisuus
-riippuu opettajiston kelpoisuudesta, ja hän tutkii sitten, mitä
-nykyaikaiselta opettajalta vaaditaan. Ennen riitti että opettajalla
-oli tarpeellinen määrä fakkitietoja, sillä hänen tehtävänsä oli vain
-kuulustella läksyjä, s.o. tarkastaa, olivatko oppilaat suorittaneet
-kotityönsä, nyt tulee opettajan ennen kaikkea osata opettaa sekä
-tarkastaa, onko opetettu tietomäärä todella tullut oppilaan
-henkiseksi omaisuudeksi. Sitä paitsi oli opettajalla ennen aikaan
-patukassa yleiskeino kaikkea oppilaissa ilmaantuvaa pahaa vastaan.
-Nyt on tuo yleislääke poistettu, vaikka ihmisluonnon heikkoudet
-ovat entisellään. Mistä on nyt apua saatava? Vastaukseksi antaa
-Kihlman seuraavan kuvauksen nykyaikaisesta opettajasta, jonka
-otamme tähän sanasta sanaan, sillä emme suurestikaan erehtyne,
-jos väitämme, että hän siinä enemmän tai vähemmän kuvaa itseänsä.
-"Opettaja on jotenkin aseeton pahaa vastaan, jollei hänellä ole muita
-apukeinoja kuin kouluasetuksen sallimat rangaistustavat. Mutta mistä
-johtuu, että kelpo opettajan ainoastaan poikkeukselta tarvitsee
-käyttää rangaistusta taikka muuta oikaisukeinoa kuin muistuttavaa
-sanaa tai varoittavaa katsetta? Miksi on muutoin huolimaton ja
-tarkkaamaton oppilas tarkkaavaisempi kelpo opettajan tunnilla? Sen
-vuoksi että kelpo opettaja opettaa niin selvästi ja mielenkiintoa
-herättävästi, että hän jännittää haluttomankin tarkkaavaisuuden.
-Miksi valmistautuvat oppilaat paremmin kelpo opettajan tunnille?
-Sen vuoksi että hän on opettanut heitä valmistautumaan oikealla
-tavalla ja että he kunnioituksesta häntä kohtaan eivät voi eivätkä
-tahdo alistua velvollisuuden laiminlyönnin tuottamaan häpeään. Miksi
-täytetään muutamien opettajien toivomukset, vaikka toivomukset
-sisältävätkin jotain enemmän kuin oppilaat ovat velvolliset tekemään,
-samalla kuin toisten opettajien lainmukaisia käskyjä uhmataan? Sen
-vuoksi, että kelpo opettaja asemansa tietoisuudessa ei koskaan
-osoita ylimielisyyden merkkiäkään, vaan on koko olennoltaan yhdellä
-kertaa puolueettoman vakavuuden sekä nuoriin ja heidän kehitykseensä
-kohdistetun lämpimän rakkauden ilmaisu. Kelpo opettaja ei ole
-epäluuloinen; hänen päähänsä ei pälkähdäkään pitää tapahtunutta
-lainrikkomusta hänen opettaja-arvonsa tahallisena loukkauksena.
-Kelpo opettaja ei ole tyytymätön eikä kärtyinen, vaan ystävällinen
-ja iloinen, aina huomaavainen ansioon nähden ja halukas tunnustamaan
-sitä, silloinkin kun se näyttäytyy taholla, jolta ei sitä ole
-odotettu. Kelpo opettajalla täytyy olla ihmistuntemusta, voidakseen
-oikein arvostella ja oikein kohdella erilaisia luonteita, joita hän
-koulussa tapaa. Tässä kohden ei ole olemassa valmiita sääntöjä.
-Kaikki riippuu olosuhteista ja opettajan arvostelukyvystä. Sanalla
-sanoen: nykyään ei opettajalta vaadita ainoastaan, että hän on
-taitava aineessaan, vaan myöskin että hän on pedagogisesti kokenut
-mies, joka luonnonlahjoillaan, arvostelukyvyllään, humaniteetillaan,
-velvollisuudentunnollaan ja ennen kaikkea rakkaudellaan nuorisoon
-ja siitä johtuvalla väsymättömällä kärsivällisyydellä herättää
-nuorisossa kunnioituksen ja hartauden, jotka vaikuttavat, että
-lainrikkomukset tulevat koulussa poikkeustapauksiksi."
-
-"Toden totta eivät ole vähäiset ne vaatimukset, jotka nykyään
-kohdistetaan opettajiin: yleistä lahjakkaisuutta, erikoista
-taipumusta opettajatoimeen, tieteellistä ja pedagogista sivistystä,
-ylevää mielenlaatua, mielenmalttia, itsensähillitsemistä, lämmintä
-sydäntä ja kristillistä kärsivällisyyttä. Mutta ken tahtoo
-tinkiä näistä vaatimuksista? Ei suinkaan tiede eikä myöskään
-vanhemmat, joiden suurin ilo on ja tuleekin olla, että ovat
-lapsilleen löytäneet opettajia, jotka todellisuudessa vastaavat
-tätä kuvaamme." [Tässä pieni piirre, joka näyttää kuinka Kihlman
-todellisuudessa tutki tulevan opettajan kelpoisuutta. -- August
-Ramsay (senaattori, pankinpäällikkö) tuli 1876 normaalikoulusta
-17-vuotiaana ylioppilaaksi. Saman vuoden syksyllä sattui matematiikan
-lehtorinvirka Viipurissa tulemaan avonaiseksi, ja sijainen oli heti
-hankittava hoitamaan sitä. Kun ei ollut sopivaa opettajakokelasta
-tiedossa, tarjosi yliopettaja A. Streng tehtävän entiselle
-oppilaalleen Ramsaylle arvellen, että tämä hyvin pystyisi täyttämään
-paikan. Ehdotus oli imarteleva vastatulleelle ylioppilaalle,
-mutta kokematon kun oli hän epäili kykyään. Streng antoi hänelle
-miettimisaikaa seuraavaan päivään, ja Ramsay meni kysymään neuvoa
-vanhalta rehtoriltaan, Kihlmanilta. Tämä istuu otsa nojattuna kättä
-vasten ja miettii. Sitten hän äkkiä nostaa päänsä, katsoo Ramsayta
-silmiin ja kysyy: "Pelkäätkö (är du rädd)?" -- "Pelkään (ja)",
-vastaa Ramsay. -- "Ota sitten vastaan tarjoumus!" päättää Kihlman.
-"Koska näen, ettet ole olevinasi, vaan ymmärrät asemasi, niin toivon
-että menestyt." -- Ramsay noudatti neuvoa, oli puolitoista vuotta
-Viipurissa ja kaikki meni hyvin.]
-
-Tämän on Kihlman esittänyt osoittaakseen, että nykyaikaisilta
-opettajilta vaaditaan yhtä paljon henkistä kykyä ja tietoja kuin
-miltä muilta valtion virkamiehiltä tahansa, ja huomauttaakseen,
-ettei ole muuta kuin oikeuden ja kohtuuden mukaista, että heidän
-palkkansa uuden kouluasetuksen kautta 1872 korotettiin. Sitten hän
-kääntyy normaalilyseoihin ja sanoo, että näiden oppilaitosten nimikin
-sisältää sen vaatimuksen, että opettajien, jotka niissä toimivat,
-tulee olla ei ainoastaan tavallisessa merkityksessä kykeneviä, vaan
-kerrassaan mallikelpoisia. Normaalikoulun opettajan velvollisuus ei
-rajoitu oppilaiden opettamiseen, vaan tulee hänen myöskin ohjata
-ja kehittää opettajakokelaita heidän tulevaan elämäntehtäväänsä.
-Huomautettuaan sitten, mitä erityisiä vaikeuksia opettajalla tässä
-kohden on voitettavana, hän panee merkille, että menestyksen takeena
-on yksistään se, että normaalikouluun keskitetään maan etevimmät
-opettajakyvyt. Tämän päämäärän saavuttamiseksi ei hänestä kuitenkaan
-ole olemassa välttämättömiä edellytyksiä. Lehtorien ja kollegain
-palkka [Vanhimman lehtorin palkka oli 4,000 ja vuokrarahaa 800,
-vanhimman kollegan 3,000 ja vuokrarahaa 600 mk; yliopettajan palkat
-4,000-4,600 ja vuokrarahaa 1,400 mk.] on sama Helsingissä kuin
-maaseuduilla, ja ainoa erotus on se, että pääkaupungissa toimivilla
-on 200 mk enemmän vuokrarahoja. Tämän lisärahan vuoksi ei kukaan
-mielellään muuta maaseudulta kalliimpaan Helsinkiin. Yliopettajain
-palkat ovat kyllä lehtorin palkkoja paremmat, mutta niitä ei myöskään
-korotettu 1872, vaikka 1864 v:n jälkeen, jolloin ne ensin määrättiin,
-sekä elantokustannukset että heidän työnsä on melkoisesti enentynyt.
-Näin Kihlman on perustellut jo ylempänä mainitun vaatimuksensa, että
-asetus normaalikouluista oli uudistettava.
-
-Lukuvuoden alussa 1874-75 oli normaalikoulussa vakinaisia
-opettajia: neljä yliopettajaa, kaksi lehtoria, kaksi kollegaa ja
-kaksi opettajaa; samana lukuvuotena saatiin yksi lehtori lisää
-ja 1875-76 kolme kollegaa ja (jollemme erehdy) kolme opettajaa.
-Tämä ei kuitenkaan ollut seurauksena Kihlmanin kirjoituksista,
-vaan siitä että tuntiopettajat, joiden palkka oli ollut 2,50-3,50
-tunnilta, keväällä 1875 kääntyivät rehtorin puoleen pyynnöllä,
-että heidän palkkansa korotettaisiin 4-5 mk:aan. Kun anomus
-ylihallituksen kautta oli saapunut senaattiin, ratkaistiin kysymys
-niin, että tuntiopettajain oli tyytyminen entiseen palkkaansa, mutta
-olivat kaikki vielä avoinna olevat normaalikoulun opettajanvirat
-julistettavat haettaviksi. Syynä tähän oli ilmeisesti ollut se,
-että tuntiopettajain palkkaaminen uhkasi tulla kalliimmaksi
-kuin vakinaisten opettajain asettaminen! Muuten on merkittävä,
-että senaatti tällä päätöksellään teki mitättömäksi sen tärkeän
-periaatteen, jota normaalikouluun nähden ennen oli noudatettu, että
-näet ei mitään virkaa julistettaisi haettavaksi, jollei tiedossa
-ollut edes yksi täysin otollinen hakija. Siitä huomaa, ettei
-senaatissa välitetty Kihlmanin todisteluista, että normaalikoululla
-tulisi olla mallikelpoisia opettajia. Epäilemättä näkivät korkeat
-viranomaiset hartaan rehtorin vaatimuksissa turhaa ihanteellisuutta,
-joka ei sopinut käytännölliseen elämään. -- Ylempänä on sanottu, että
-säädökset koulunopettajain käytännöllisten kokeiden suorittamisesta
-1873 uudistettiin yliopettajakollegion mieltä kysymättä. Kumminkin
-tarjoutui kollegiolle tilaisuus esittää mielipiteensä asiasta, kun
-senaatti (29/1 1875) oli kouluylihallitukselta tiedustellut, eikö
-olisi mahdollista lyhentää kokeiden suorittajain ilmoitusaikaa
-(ylihallituksen määräyksen mukaan se oli kaksi viikkoa). Tästä
-seikasta ylihallitus näet kuulusteli yliopettajakollegion ajatusta.
-Kihlmanin 30 p:nä huhtik. päiväämä vastaus, joka painettuna olisi
-käsittänyt 1 l/2-2 arkkia, muodostui mitä seikkaperäisimmäksi
-tutkielmaksi koko kokeidensuoritus-järjestelmästä. Koska
-tarkempi selostus veisi liiaksi tilaa, mainittakoon tässä
-vain kirjoituksessa esitetyt päätoivomukset tai -ehdotukset.
-Ne olivat lyhyesti sanoen, että kokeiden toimeenpano kokonaan
-uskottaisiin yliopettajakollegiolle, jonka puheenjohtajana silloin
-oli kasvatustieteen professori, ja että ylihallituksen tehtävä
-rajoitettaisiin tarpeellisten määräysten antamiseen ja valvontaan,
-että näitä määräyksiä ja asetuksia noudatettiin. Siten voitaisiin
-ilmoitusaika lyhentää, samalla kuin muutoksista olisi hyötyä kaikille
-viranomaisille ja itse asialle, Pedagogian professorin läsnäolo
-takaisi, että ei ainoastaan molemmissa normaalikouluissa, vaan
-myöskin erilaatuisten kokeiden arvostelemisessa noudatettaisiin
-samaa mittakaavaa -- johon nähden milloin toisen milloin toisen
-ylitarkastajan saapuvilletulo ei antanut mitään varmuutta. -- Ei
-liene syytä oudoksua, että ylihallitus ei ottanut ajaakseen näitä
-muutosehdotuksia. Olisihan se edellyttänyt suurempaa vaatimattomuutta
-kuin joltakin _ylihallitukselta_ voi pyytää. Ainoastaan eräissä
-sivukohdissa otettiin Kihlmanin huomautuksia varteen. Ilmoitusaika
-lyhennettiin 10:ksi päiväksi, ja ylihallitus luopui oikeudestaan
-muuttaa ohjelmaa, jonka yliopettajakollegio kulloinkin oli laatinut
-kyseessä olevia kokeita varten [V. T. Rosenqvist m. p. s. 71.].
-
-Paitsi mainitunlaisissa laajakantoisemmissa kysymyksissä saattoi
-erimielisyys normaalilyseon rehtorin ja kouluylihallituksen
-välillä sekä lisäksi tämän ja senaatinkin välillä tulla
-tuntuviin toisenlaatuisiakin, vuotuisesti uusiutuvia asioita
-järjesteltäessä. Mitä vaivaa ja kiusaa Kihlmanilla siitä oli,
-nähtiin esim. kesällä 1876, jolloin hänen täytyi laatia kuusi (!)
-eri tuntijako-suunnitelman ehdotusta, ennenkuin syyskuun lopulla (!)
-viranomainen vahvistus saatiin. Pääsyy oli tällä kertaa senaatin,
-jota Kihlman ankarasti arvostelee kirjeessä O. Ranckenille (28/7).
-Hänestä johtui sen menettely tietämättömyydestä ja omahyväisyydestä
-(inbilskhet). Asioita on liiaksi, päätökset tehdään sympatiian
-ja antipatiaan mukaan, tarkoin lukematta asiapapereita, ja kun
-yksityisesti senaattoreita puhuttelee, he tunnustavat etteivät
-olleet asiaa käsittäneet ja kehoittavat naiivisti uudistamaan saman
-esityksen!
-
-Vihdoin mainittakoon tässä, että syyslukukauden 1876 cause célebre
-teatterimaailmassa, "yölepakko-juttu", tuotti Kihlmanillekin kiusaa.
-Helsingfors Dagblad oli näet kertoessaan, miten joukko ylioppilaita
-17, 18 ja 19 p. marrask. yhä kiivaammilla mielenosoituksilla olivat
-aikaansaaneet, että yliopiston viranomaiset kielsivät Joh. Straussin
-kevytmielisen operetin näyttelemisen ruotsalaisessa teatterissa,
-maininnut koulunuorisonkin avustaneen ylioppilaita. Tutkittuaan asiaa
-oli Kihlman kuitenkin tullut siihen vakaumukseen, että ei ainakaan
-normaalilyseon oppilaita ollut ottamassa osaa mielenosoituksiin
-ja tuskin muitakaan. Kirjoituksessa, joka oli osoitettu Dagbladin
-päätoimittajalle, hän selitti, millä syillä hän katsoi voivansa
-pitää oman koulunsa oppilaat syyttöminä, ja kehoitti toimitusta
-julkilausumaan, mitkä ne oppilaitokset olivat, joita syytös
-tarkoitti. Vastaus oli silloiseen tapaan kiertelevä: myönnettiin,
-ettei normaalilyseolaisista mitään tietty; mutta rehtorille ei
-suinkaan luettu kunniaksi, että hän oli ryhtynyt puolustamaan
-oppilaitaan.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Vuoden lopulla 1874 valittiin Kihlman kaupungin valtuuston jäseneksi.
-"Jumala armahtakoon!" kirjoittaa hän Hannalle. "Mielestäni on minulla
-ennestäänkin kylläksi puuhaa ja enemmänkin, ja nyt annetaan lisää.
-Eikä ole luvallista kieltäytyä luottamuksesta." Mitä Kihlman tässä
-uudessa toimessa vaikutti, siitä ei ole tietoa. Kumminkin jaksoi hän
-olla tunnollinen siinäkin. Sen näkee siitä, että hän jo ensi kesänä
-valittaa, että valtuusto oli kolme kertaa turhaan kutsuttu kokoon.
-Monet "isät" loistivat poissaolollaan, mutta Kihlman ei ollut niitä.
-
-Että Kihlmanilla sittenkin oli aikaa kaikenlaiseen muuhunkin, siitä
-ei puutu todistuksia. Siten on sanottava, että hän ei suinkaan
-ainoastaan valtiopäivillä taikka nimeksi kuulunut suomalaiseen
-puolueeseen, joka juuri 1870-luvulla taisteli kuumimmat taistelunsa.
-Päinvastoin hän hartaasti otti osaa erinäisiin suomalaisiin
-yrityksiin.
-
-Ensinnäkin on merkille pantava, että Helsingin suomalaisen
-alkeiskoulun asia oli Kihlmanille kallis. Se oli hänestä Suomen
-kansan voimakas ja loistava vastalause sitä mielivaltaisuutta
-vastaan, joka karkoittamalla suomalaisen normaalikoulun Hämeenlinnaan
-oli tuhonnut kaksiosastoisen normaalikoulun ihanteen, missä ruotsin- ja
-suomenkielinen nuoriso olisi saanut keskinäisessä hyvässä sovussa
-rinnakkain kilpailla tiedoissa ja kaikenpuolisessa edistyksessä.
-Miten hänkin tunsi sitä katkeruutta, joka tämän asian vuoksi oli
-yleinen suomenkielisessä ja -mielisessä osassa kansaamme, sen huomaa
-seuraavista sanoista, jotka tavataan viimeksi mainitussa kirjeessä:
-"Luonnollisesti on tämä oppilaitos aivan tarpeeton sen mielestä,
-joka ajattelee, että sivistys on ainoastaan ruotsalaisia varten
-ja että suomalainen kansa ei ole kypsynyt vastaanottamaan muuta
-sivistystä kuin realikoulun tarjoaman. Niin, se on oikein paikallaan.
-Realikoulu, se sopii suomalaisille. Se tiedetään niin hyvin kuin
-oltaisiin Jumala!" -- Ylempänä on jo mainittu, että Kihlman toimi
-alkeiskoulun johtokunnan jäsenenä.
-
-Toinen yritys suomenmielisten taholla, jonka syntyä Kihlman
-oli tyytymyksellä tervehtinyt, oli Morgonbladet, 1872 alkanut
-ruotsinkielinen, mutta hengeltään suomalaiskansallinen lehti.
-Se perustettiin syystä että Helsingfors Dagblad ja sen yleisö
-joko ei ollenkaan lukenut taikka ei välittänyt siitä, mitä
-suomeksi kirjoitettiin. Kihlman oli itse mukana raha-avustuksilla
-kannattamassa lehteä ja kehoitti muitakin siihen. M.m. hän
-kirjoittaa: "Jos siis tahdotaan toista lehteä kuin Dagbladet, täytyy
-olla valmis maksamaan kunnolliset palkat toimittajille. Mutta ei
-ole odotettavissa, että hyväkään toimitus heti valloittaa yleisön;
-(aluksi) riittää että lehti pysyy pystyssä. Siihen on tultava (että
-se tulee toimeen avutta). Mutta ei heti paikalla, ainakaan kun on
-kyseessä työ suomalaisuuden hyväksi. Totuntatapa vaikuttaa, että
-pidetään lehteä, johon on totuttu, ja jos tämä lehti on ansiokkaasti
-toimitettu, niinkuin Dagbladin on laita, niin tarvitaan todella
-tavallista parempaa asianymmärrystä luopuakseen siitä. Täytyy
-käsittää, ettei Dagbladin kaikki ansiot korvaa sen puutteita, jotka
-ovat: epärehellisyys polemiikissa, paatumus (obotfärdighet) eli
-kieltäytyminen tunnustamasta erehdyksiä, viha suomalaisia pyrintöjä
-kohtaan, kätkettynä kaikenlaisten kauniiden sanojen alle, huonosti
-peitetty vastenmielisyys koulumiehiä kohtaan, jotka Dagbladin
-mielestä ovat valepukuisia fennomaaneja j.n.e. Maassamme on ihmisiä,
-jotka näkevät ja osaavat arvostella Dagbladin puutteita ansion
-mukaan. He ovat väsyneet lehden vastenmieliseen tapaan panetella
-kaikkea, joka on joutunut sen epäsuosioon, ja sen inhoittavaan
-itsekylläisyyteen, ja he ovat toivoneet, että uusi lehti syntyisi,
-joka etupäässä olisi rehellinen ja toiseksi osoittaisi lämpöä
-ja mielenkiintoa sitä harrastusta kohtaan, joka tahtoo kohottaa
-suuremman osan maan väestöä s.o. suomalaisen väestön ruotsalaisen
-väestön vertaiseksi, ja vihdoin koettaa tehdä omakseen ne ansiot,
-jotka Dagbladet aikojen kuluessa on saanut, päivän kysymysten
-käsittelyyn nähden." -- Nämäkin sanat todistavat, että Kihlman
-täydellisesti oli samalla kannalla kuin Morgonbladetin perustajat ja
-lukijat, niinhyvin mitä tulee vastapuolueen lehden arvostelemiseen
-kuin uuden lehden tarkoitukseen.
-
-Kolmas yritys, jota suomalainen puolue näinä aikoina harrasti
-mitä suurimmalla innolla ja uhraavaisuudella, oli 1872 perustettu
-suomenkielinen teatteri. Tämä "tyhjästä luotu" taidelaitos oli
-suomenmielisten oikea helmalapsi, jonka edistyksestä iloittiin ja
-jonka vastoinkäymisiä surtiin, koskaan kuitenkaan epäilemättä sen
-tulevaisuutta. Että Kihlmankin otti osaa näihin iloihin ja suruihin,
-hämmästyttänee ehkä monta lukijaa, mutta muistettava on, että tässä
-ei ollut kyseessä tavallinen huvituslaitos, vaan suomalaisuuden
-edustaminen erikoisella sivistyselämän alalla. Niin Kihlmankin
-käsitti asian, ja kun hän avusti suomalaista teatteria, tapahtui
-se siis samasta syystä, mistä hän harrasti suomenkielistä koulua,
-nimittäin halusta edistää Suomen kansan sivistystä. Siten hän (19/6
-1875) kirjoittaa entiselle virkatoverilleen, rovasti A. Liliukselle,
-joka oli samalla kertaa lähettänyt roponsa sekä suomalaiselle
-koululle että teatterille, pyytäen että Kihlman toimittaisi rahat
-perille: "Hyvä on, että maassamme on miehiä, jotka eivät epäile tehdä
-rahallisia uhrauksia, jotta suomea puhuva kansamme tulisi osalliseksi
-inhimillisestä sivistyksestä. Sekä koulu että teatteri tarvitsee
-edelleen isänmaanrakkauden tukea." Ja samoin Kihlman ajatteli
-vielä 20 vuotta myöhemminkin. Kun näet 1890-luvulla perustettiin
-osakeyhtiö Kansallisteatterin talon rakentamista varten ja eräs
-puuhan alkuunpanijoista kävi hänen luonaan kysymässä, tahtoiko hän
-ottaa osaa yritykseen, vastasi hän: "Mitä minuun itseeni tulee, en
-minä ole teatterin tarpeessa, mutta minä ymmärrän, että niitä on
-olemassa, joille se on tarpeellinen ja jotka sen puutteessa kenties
-antautuisivat huonompiin huvituksiin" -- ja hän merkitsi 5000 mk
-asian hyväksi.
-
-Näin mitä tulee varsinaiseen teatteriin, mutta läheisempi oli
-Kihlmanin suhde suomalaiseen oopperaan, jonka lyhyt loistokausi
-Emmy Strömer-Achtén, Ida Basilierin ja Alma Fohströmin merkeissä
-1870-luvulla jätti unohtumattoman muiston sen ajan kansallismielisiin.
-Hän oli luonnostaan perin musikaalinen, ja Helsinkiin tultuaan hän
-mielellään, milloin työ suinkin salli, kävi konserteissa tai muissa
-soitannollisissa tilaisuuksissa, "säveleiden taivaassa unohtaakseen
-vilinän ja puuhan täällä alhaalla" (rouva Forsgårdille 17/10 1875).
-Että Kihlman näin ollen mieltyi oopperaan, jonka musiikki oli yhtä
-viehättävää kuin helposti tajuttavaa, ei ole ihme. Olihan silloin
-vuorovaikutus näyttämöllä esiintyjäin ja naiivisti innokkaan katsomon
-välillä suorastaan ihanteellinen, ja taiteellisen esityksen herättämä
-tunnelma yleensä niin valtava, ettei meillä sen jälkeen ole
-samanvertaista koettu. Oopperan tarjoamaan musikaaliseen nautintoon
-antautui siis Kihlmankin -- mutta omalla tavallaan. Samoin kuin
-säännöllisesti konserteissakin valitsi hän itselleen jonkun
-huomaamattoman paikan, esim. yhden ta'immista istuimista jossakin ensi
-rivin aitiossa, ja siinä hän istui eteenpäin kumarassa, otsa nojattuna
-oikeaa kättä vasten, niin että silmät ja kasvot olivat melkein
-peitossa. Siten hän nautti vain korvillaan, hyvin vähän välittämättä
-siitä, mitä näyttämöllä tapahtui. Todistuksena että niin oli laita
-mainitaan, että hän kerran kuultuaan Verdin Traviatan oli kysynyt,
-mitä merkitsi se "samettiliuska", joka heitettiin kolmannessa
-näytöksessä, tarkoittaen silkkikukkaroa, jonka Alfred korkeimman
-halveksumisensa merkkinä heittää Violettalle. Kuinka harras
-oopperassa kävijä Kihlman oli, näkyy seuraavista sanoista Oswaldille
-(3/4 1876), joka silloin oleskeli Keuruulla: "Miten olen ollut työssäni
-kiinni, käsität siitä, että (Rossinin) Sevillan parturi, jossa Ida
-Basilier, hra Navrátil ja hra Otto esiintyvät, on jo annettu neljä
-kertaa ilman että olen ainoanakaan iltana saanut kuulla tätä oopperaa.
-(Gounod'n) Faustin, joka annettiin en muista kuinka monta kertaa,
-sain niin monesti kuulla, että (täysin) tunnen ja ymmärrän sen
-musiikin, ja erinäiset sävelmät soivat (alati) sisässäni.
-Nautintorikkaita olivat nämä Faust-illat, ne olivat ylentäviä ja
-tavallaan elettiin oikein musikaalista elämää. Parturia annetaan nyt
-suurella menestyksellä ja täysille huoneille. Ruotsalainen teatteri
-on luonnollisesti myöskin alkanut esittää laulukappaleita. Nykyään
-annetaan (Bellinin) Unissakävijä, ja tarkoitus kuuluu olevan
-aikaansaada ruotsalainen lyyrillinen näyttämö kilpailemaan suomalaisen
-kanssa ja, jos mahdollista, tappamaan sen."
-
-Mutta sitten tuli aika, jolloin tätä hiljaista, vaatimatonta
-musiikinihailijaa ei enää nähty Arkadiateatterissa. Kantavieraat,
-jotka olivat tottuneet hänen läsnäoloonsa, kysyivät silloin toinen
-toisiltaan: mikä on tullut Kihlmanille, kun hän ei enää käy
-oopperassa? Arvoitus selvisi, kun joku kertoi eräiden vakavien
-ihmisten loukkaantuneen siitä, että hän kävi teatterissa. Tavalla tai
-toisella oli asia tullut hänen tietoonsa, ja siitä lähtien hän oli
-lakannut käymästä siellä. Oswald muistaa isän, kun asia oli tullut
-puheeksi, huomauttaneen Paavalin neuvosta uskossa heikkojen suhteen
-(Room. 14: 15); hän ei tahtonut herättää pahennusta. Lisättävä
-lienee, että Kihlman koulun rehtorina oli ylen arka maineestaan; hän
-katsoi velvollisuudekseen olla antamatta syytä muistutuksiin. Jos
-kyseessä olisi ollut yksistään laulun ja soiton nautinto -- vaikkapa
-teatterissakin --, hän tuskin olisi välittänyt ihmisten puheista,
-sillä hänen käsityksensä oikeasta ja luvallisesta ei riippunut
-toisten arvosteluista. Ohimennen mainitsemme, että Essen ja Ingman
-eivät koskaan käyneet teatterissa; sitä vastoin prof. Granfelt joskus
-kävi siellä.
-
-Toukok. 13 p:nä 1875 täytti Kihlman 50 vuotta. Menneellä vuosisadalla
-ei vielä ollut tapana tällaisista merkkipäivistä tehdä niin suurta
-melua kuin nykyään. Sanomalehdet vaikenivat asiasta, ja ainoastaan
-sukulaiset, ystävät ja muut läheiset tuttavat käyttivät tilaisuutta
-esittääkseen asianomaiselle onnentoivotuksensa ja hartaudentunteensa.
-Mitä Kihlmaniin tulee, sai hän tavallista runsaammassa määrässä
-vastaanottaa rakkauden ja kiitollisuuden osoituksia sekä vilpittömiä
-onnentoivotuksia, ei ainoastaan omaisilta ja ystäviltä, vaan myöskin
-niiden laitosten puolelta, joiden parasta hän oli harrastanut. Eikä
-ihme. Kaikki, joiden kanssa hän oli ollut tekemisissä, ja joiden etua
-hänen virkansa puolesta oli tullut valvoa, tiesivät kuinka väsymätön
-hän oli ollut, kuinka harras velvollisuuksiensa täyttämisessä.
-Eikä siinä kyllä, he näkivät, tunsivat ja nauttivat itsekin siitä
-menestyksestä, jonka hän ponnistuksillaan oli aikaansaanut.
-Normaalilyseo oli yleisesti tunnustettu erittäin eteväksi
-oppilaitokseksi. Sen oppilaat olivat etevimpiä ylioppilaskokelaiden
-joukossa, ja itse koulussa vallitsi mitä parhain henki sekä
-opettajien että oppilaiden kesken. Ja samoin oli, niinkuin tiedämme,
-Kihlman menestynyt myöskin suurimmassa liikemiestehtävässään,
-Tampereen Pellava- ja Rautateollisuusyhtiön johdossa. Oltuaan
-perikadon partaalla oli yhtiö saanut osakseen entiseen verraten
-onnellisia vuosia. Tämän kaiken johdosta hänelle 50-vuotispäivänä
-lausuttiin kiitollisuuden ja kunnioituksen tunnustuksia.
-
-Miten nämä tunnustukset, ja rakkaudenosoitukset Kihlmania
-ilahduttivat ja liikuttivat, on hän kirjeessä tyttärelleen
-julkilausumat melkein hämmästyttävin sanoin -- niin ne eroavat
-jokapäiväisestä sovinnaisuudesta, joka tavan mukaan leimaa tällaisten
-merkkipäivienkin vieton. "Toukokuu on antanut minulle runsaasti
-ilonaiheita. Kaikkialla olen saanut korjata rikkaita, verrattomia
-hyvityksen ja kiitollisuuden satoja. En ole hävennyt vastaanottaa,
-mitä minulle on annettu, sillä minä tiedän, että olen yrittänyt
-toimittaa jotain maailmassa. Olen vastaanottanut sen kainostelematta
-(utan pryderi), mutta mitä sisäisimmällä kiitollisuudella. On
-juhlahetkiä elämässä, jotka ovat unohtumattomia, autuaita hetkiä,
-jotka saavat aavistamaan, mitä taivaallinen autuus on. -- Lisäksi on
-minulla ollut onnea ja iloa, jonka eroavat oppilaat ovat tuottaneet,
-kun ovat kunnialla suorittaneet (ylioppilas)tutkintonsa. Ja että
-Oswald oli niiden joukossa, se oli kaiken huippu."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Edellisessä olemme jo maininneet eri seikkoja, jotka eivät kuulu
-ainoastaan 1875, vaan myöskin 1876 v:n historiaan, johon tämä luku
-päättyy. Täydennykseksi kerrottakoon tässä vielä muutamia yksityisiä
-tapahtumia.
-
-Elokuun 30 p:nä 1875 kauppaneuvos A. A. Levón Vaasassa kuoli
-lyhyen ajan sairastettuaan. Samoin kuin Viktor Schauman oli
-Levónkin Kihlmanin nuoruudenystäviä, vaikka 5 vuotta vanhempi.
-Varhemmin heitä yhdisti herännäisyys, johon Levónkin oli liittynyt;
-uuden Vaasan perustamisajoilta heillä taas oli ollut paljon
-yhteisiä liikeharrastuksia. Heidän kirjeenvaihtonsa oli sangen
-taaja ja osoittaa ystävällistä, luottamuksellista väliä, vaikkei
-sentään Levónille lähetetyissä kirjeissä tapaa yhtä sydämellisiä
-tunteenpurkauksia kuin Schaumanille osoitetuissa. Kumminkin oli
-tämänkin ystävän poismeno tuntuva surunaihe Kihlmanille, ja
-hartaasti hän otti osaa Levónin perheen ja suurten liikeyritysten
-kohtaloon. Pitkissä kirjeissä, joita hän lähetti muille tuttavilleen
-Vaasaan, hän esittää mietteitä ja neuvoja niiden hoidosta. Eräs
-hovioikeudenneuvos Jonas Sandmanille osoitettu kirje (11/10
-1875) päättyy: "Mitä olen sanonut, on lähtenyt sydämestä, joka
-vuosikymmeniä on ollut kiintynyt poismenneeseen ystäväämme, ja nyt
-mielellään tahtoisi edistää hänen tarkoituksiaan ja jälkeenjääneiden
-lastensa parasta." --
-
-Keväällä 1876 tapahtui onnettomuus, joka syvästi koski Kihlmaniin ja
-hänen vaimoonsa. Maaliskuun alussa lähti Oswald, joka nyt ensi vuoden
-ylioppilaana halusi sekä nauttia että hyötyä vapaudestaan, Keuruulle
-täydentääkseen suomenkielen taitoaan. Hän asui pappilassa, rovasti
-Bergrothilla, missä hän, niinkuin hyvissä sukulaisissa ainakin,
-oli kuin kotona. Pääsiäislauantaina (15/4) hän oli lähtenyt ulos
-pyssy mukana. Äkkiä hän huomaa tavallisten varisten joukossa yhden
-valkoisen ja toivoen saavansa harvinaisen linnun yliopiston museoon
-hän alkaa ajaa variksia takaa. Aita sattuu eteen, kiireessään hän
-yrittää hypätä yli pitäen pyssyä piipusta, hana hipaisee aidakseen,
-pyssy laukeaa ja vie häneltä oikean käden peukalon, jota paitsi
-muutamia haulia tunkee kasvoihinkin. -- Vahinko oli vakava, mutta
-meneehän semmoisissa tapauksissa usein henkikin. Apteekkari sitoi
-haavan, kunnes lääkäri tuotiin Jyväskylästä, ja pappilassa oli mitä
-hellin hoito tarjona. Mutta miten vastaanotettaisiin sanoma kodissa,
-ja mitä varsinkin äiti sanoisi? Se kysymys painoi ennen kaikkea
-Oswaldin mieltä, hänen koettaessaan miehekkäästi kestää kohtaloaan.
-Pääsiäispäivänä k:lo 11 a.p. Kihlman sai sähkösanoman, jonka
-järkyttävään tapaturmailmoitukseen (rauhoittavassa tarkoituksessa)
-oli liitetty sanat: "toivoaksemme ei hengenvaaraa!" Todellisesti
-olivat sanat omansa enentämään levottomuutta. Vaimolleen, joka
-vielä oli heikkovoimainen erään taudin jälkeen, josta vast'ikään
-oli toipunut, Kihlman ei uskaltanut mainita mitään. Hänen täytyi
-yksin kantaa tuskallista salaisuutta ja odottaa tarkempia tietoja,
-jotka viipyivät kauan, sillä kirjeet ja sähkösanomat olivat
-Keuruulta lähetettävät Jyväskylän kautta. Puolitoista viikkoa
-kului ennenkuin äitikin sai tietää tuon jobinpostin. Sillä aikaa
-oli Kihlman lähettänyt kansanhaavurin Matts Haglundin (vanha tuttu
-ja ystävä Kruununkylän ajoilta, joka oli saanut virallisen luvan
-toimia haavalääkärinä) Keuruulle hoitamaan Oswaldia ja kirjoittanut
-useita kirjeitä pojalleen. Ja nämä kirjeet ansaitsevat erityistä
-huomiota, ne kun ovat niin täynnä isänrakkautta ja hienotunteisuutta.
-Vaikka isä ei salaa tuskallista levottomuuttaan, ei kirjeissä
-tapaa ainoatakaan noista nuhtelevista jälkiviisasteluista: kuinka
-saatoitkaan olla niin varomaton! j.n.e., jotka vain ovat kiviä
-onnettomuuden kohtaaman kuormaan. Sitä vastoin hän kaikin tavoin
-koetti ylläpitää rakkaan poikansa rohkeutta.
-
-(18/4) "Toivoaksemme ei hengenvaaraa! Siis on olemassa ainoastaan
-toivoa, että henki on pelastettavissa. -- Tilani on näinä päivinä
-ollut tuskallinen. Sieluni on alati ollut luonasi, enkä kuitenkaan
-ole tiennyt, miten Sinun on. -- Juuri epävarmuuden vuoksi -- --
-olen tahtonut säästää äitiä. -- Rakas Oswaldini! Toivon, että
-kannat tuskiasi miehen rohkeudella ja kestäväisyydellä. Kärsimys
-terästää luonnetta. Kärsimys voi sitä tehdä, kärsimys kun vie ihmisen
-itseensä. Kärsimyksen tulee viedä Jumalan luo. Kärsimys voikin
-sen tehdä, sillä oikea itsensätuntemus vie Jumalan, korkeimman
-hyvän, luo. Jumala auttakoon Sinua, lapsi raukka, ruumiin ja sielun
-puolesta. Jumala siunatkoon Sinua!"
-
-(22/4) Saatuaan lähempiä tietoja: "Kiitän kyyneleet silmissä,
-että elät ja että on toivoa parantumisestasi. -- -- Sinun täytyy
-oppia kirjoittamaan vasemmalla kädellä, ja hyvällä tahdolla voi
-vaikeampaakin oppia. -- -- Älä anna mielesi masentua tarpeettomista
-tulevaisuudenhuolista. Luota Jumalaan ja tee joka hetki, mitä Sinun
-tulee! Ole rauhallinen ja tyyni."
-
-(24/4) "Kuinka onnellisia saammekaan olla onnettomuudessa! Miten
-toisin olisikaan voinut käydä!"
-
-(27/4) "Tänään olen kertonut Äidille onnettomuutesi. -- Olethan Sinä
-meillä vielä, joskin olet ruumiillisesti vahingoittunut. Henkisesti
-olet terve, ja se on paljon, paljon enemmän! Tahdomme yhdessä kantaa
-ruumiillista vammaasi. Toivoakseni me yhdessä jaksamme jotakin. -- --
-Iloitse paljosta, joka Sinulla vielä on! Jumala siunatkoon Sinua,
-Oswaldini!"
-
-Haava parantui verraten nopeasti, mutta uutta peukaloa ei kasvanut
-entisen sijaan, niinkuin yksi pikku veljistä oli olettanut!
-Toukokuun lopulla tuli Oswald kotia. Hänen oma ja isän toivo, että
-hän onnettomuudestaan huolimatta johonkin kykenisi maailmassa, oli
-täysin määrin toteutuva. J. V. Snellman ei ollut suotta lohduttanut
-edellistä sanoilla, "eihän sitä peukalolla ajatella!"
-
-
-
-
-III.
-
-REHTORI, LIIKE- JA VALTIOPÄIVÄMIES 1877-1884.
-
-
-Edellisessä luvussa kuvattu ajanjakso Kihlmanin elämää oli verrattuna
-1860-luvun loppukauteen yleensä rauhallinen ja menestyksellinen,
-mutta nyt seuraa taasen sarja levottomia, jopa tuskallisia vuosia.
-Ajanluonteen vaihdos aiheuttaa, että aloitamme uuden luvun.
-
-Ensiksi on puhuttava pitkästä säätykokouksesta, joka neljän kuukauden
-kesälomaa lukuunottamatta kesti kokonaisen vuoden: 23/1 1877 -- 24/1
-1878. Että Kihlmanin kyky jo oli tyystin tunnettu, sen todistavat
-hänen lukuisat luottamustoimensa. Hän oli valitsijamies, vakinainen
-jäsen valtio-, tarkastus-, raha- (kultakannalle siirtymiskysymyksen
-käsittelyä varten) ja lisätyssä talous-valiokunnassa, varamies
-yleisessä valitus-, lisätyssä suostunta- ja lisätyssä laki- ja
-talous-valiokunnassa sekä valittiin valtiopäivien lopulla
-jälleen pankkivaltuusmiehen varamieheksi ja säätytalo-valiokunnan
-jäseneksi! -- Muiden koulunopettajain edustajain kanssa Kihlman
-teki kolme anomusehdotusta: suomenkielisten koulujen lisäämisestä,
-teollisuuskoulujen perustamisesta ja kouluasetuksen muuttamisesta
-koulunopettajain palkankorotuksen perusteihin nähden.
-
-Kun seuraavassa teemme selkoa Kihlmanin esiintymisestä erinäisissä
-kysymyksissä, rajoitumme tietysti semmoiseen, jolla vieläkin
-on merkitystä taikka joka on hänelle erityisesti kuvaavaa.
-Kevätkaudelta on kuitenkin vähän mainittavana, sillä työ oli silloin
-pääasiallisesti keskittynyt valiokuntiin.
-
-On sanottu, että Kihlman useimmiten esiintyi vasta keskustelujen
-loppupuolella, mutta kyllä joskus tapahtui niinkin, että hän aloitti
-keskustelun. Niin teki hän, kun (27/3) käsiteltävänä oli yleisen
-valitusvaliokunnan mietintö prof. O. Donnerin anomusehdotuksesta
-yliopiston vakinaisten opettajien lisäämisestä. Pitkässä puheessa,
-jossa hän pääasiassa kannatti anomuksen tarkoitusta, hän otti
-erikoisesti tarkastaakseen tieteen yleismaailmallisuuden periaatetta,
-jonka nojassa vastikään "eräs ulkomaalainen oli saanut viran
-yliopistossa, vaikka kotimainen mies oli hakenut samaa virkaa ja
-huomattu siihen päteväksi." [Tarkoittaa ruotsinmaalaisen toht. M.
-G. Mittag-Lefflerin nimittämistä matematiikan professoriksi; toinen
-pätevä hakija oli suomalainen toht. Ernst Bonsdorff.]. Koska tämä
-aikanaan merkillinen osa lausuntoa vieläkin pitää paikkansa, otamme
-sen tähän:
-
--- "Sanotaan, että tiede on yleismaailmallinen, ja epäilemättä on
-siinä perää. Erittäin lienee se totta eräisiin tieteisiin nähden.
-Mutta miten yleismaailmallinen tiede liekään, tarvitsee se kuitenkin
-paikan maailmassa, missä se voi seisoa. Tieteen harjoittajat
-ovat ihmisiä ja semmoisina he tarvitsevat perustan, mille voivat
-asettua. Tämä perusta on isänmaa luontoineen, kansoineen. Totta
-on: tiedemies seisoo niin korkealla, että hänen katseensa ulottuu
-kaikkeuden yli ja siis kauas yli isänmaan ahtaiden rajojen. Mutta
-ei hän kumminkaan seiso niin korkealla, että isänmaallinen ja
-lähinnä oleva sen vuoksi tulisi mitättömäksi. Päinvastoin tulee
-näennäisesti vähäpätöinenkin tiedemiehelle merkitseväksi, ja se
-mikä toisista ihmisistä on pientä, tulee hänelle suureksi, koska
-se täyttää paikkansa suuressa kokonaisuudessa. Juuri sentähden on
-tiedemiehestä tärkeää luoda valoa isänmaahan, sen luontoon, kieleen,
-historiaan, tapoihin, lakeihin ja oloihin, ja kun tiedemies niin
-tekee ja yleismaailmallisen tieteen alttarille laskee isänmaallisten
-tieteellisten harrastustensa hedelmät, ei ole ollut tapana pitää
-tätä työtä epätieteellisenä, vaan on se päinvastoin tuottanut
-tiedemiehelle kunniaa. Usein on hänen nimensä ainoastaan sen kautta
-pelastunut unohduksesta. Sen vuoksi saattaa, ymmärtääkseni, sanoa,
-että tiede on kansallinen samalla kuin se on yleismaailmallinen,
-eikä näin ollen, kun on perustettu puhtaasti tieteellisiä laitoksia,
-niinkuin tiedeakatemioita, isänmaallista puolta ole katsottu
-vähäarvoiseksi. Sen vuoksi on tiedeakatemiat perustettu omaan maahan,
-ja ulkomaalaisia on kutsuttu niiden kunniajäseniksi, jotta siten
-kunnioitettaisiin heitä ja itseään, mutta akatemiain varsinaiset
-työntekijät ovat kuitenkin kotimaisia miehiä, kukin alallaan.
-Jos nyt Suomella olisi varaa toimeenpanna oma tiedeakatemia, ja
-jos Suomi paikkojen asettamisessa noudattaisi periaatetta, että
-yksistään tieteellinen ansio on silmällä pidettävä, niin valittaisiin
-luonnollisesti akatemian jäseniksi, ei kotimaisia miehiä, vaan
-kuuluisuuksia kaikista maailman kolkista. Jos isänmaallisuus on
-merkitystä vailla, voitaisiin siten kokoonpantu akatemia sijoittaa
-mihin tahansa Suomen ulkopuolelle, ja Suomella olisi vain kunnia
-lähettää tälle tiedeakatemialle palkkaneljännekset sekä kunnia
-siitä, että se ennen muita on perustanut aito kosmopoliittisen
-tiedeakatemian. Jos siis tästä näkyy, että on täysi syy epäillä,
-onko tieteelle eduksi puhtaasti tieteellisten virkojen asettamisessa
-huomioonottaa ainoastaan tieteellisiä ansioita, niin tulee syy
-vielä painavammaksi, kun muistetaan, että professorinvirat Suomen
-yliopistossa eivät ole vain tieteellisiä virkoja, vaan että
-professorien ollessaan tiedemiehiä myöskin tulee olla opettajia,
-pedagogeja. Opettajana tulee yliopistonopettajan suullisesti vaihtaa
-ajatuksia oppilaidensa kanssa, ja voidakseen menestyksellä sitä
-tehdä ja siten menestyksellisesti opettaa, on häneltä vähintään
-vaadittava, että hän osaa maamme äidinkieliä. Jollei hän osaa niitä
-eikä edes pidä velvollisuutenaan oppia niitä, on hänen suhteensa
-oppilaihin muodostuva erittäin vaikeaksi. Jos suomalainen nuorukainen
-jo voi vetäytyä antautumasta tieteelliselle uralle, kun hän huomaa
-sen olevan jotenkin toivottoman, niin lienee opettajalle, joka
-ei osaa molempia kieliämme, perin vaikeaa herättää nuorisossa
-tieteellistä harrastusta, ja samoinkuin hän siten vieraantuu
-oppilaistaan, vieraantuu hän myöskin ympäröivästä elämästä. Hän ei
-ymmärrä sitä, ja siitä on vain yksi askel väärinkäsitykseen, ja
-väärinkäsitys voi sittemmin kehittyä joksikin sitäkin pahemmaksi
-On olemassa olosuhteita, joihin nähden ei ajan pitkään voi pysyä
-välinpitämättömänä tai vieraana. Ne tunkeutuvat päälle, ja se, joka
-tahtoisi olla välinpitämätön ja vieras, tulee siten häirityksi,
-ja se synnyttää hänessä helposti välinpitämättömyyden sijasta
-vastenmielisyyttä. Jos semmoinen olosuhde syntyisi, että yliopiston
-opettajat tulisivat vieraiksi oppilailleen, vieraiksi kansakunnan
-elämälle, jopa tuntisivat vastenmielisyyttä sitä kohtaan, niin
-muuttuisi maan ja yliopiston väli toisenlaiseksi kuin ennen.
-Yliopisto on ollut kansakunnan helmalapsi, mutta niin ei olisi enää
-laita. Siitä syystä on mielestäni se menettely, että yliopisto
-hankkii itselleen opettajia ulkomailta, mitä vähimmin onnellinen,
-ja sentähden olen myöskin sitä mieltä, että jos anotaan jotakin
-yliopiston opettajavoimien lisäämiseksi, niin on anomuksessa
-julkilausuttava se toivomus, että kotimaisilla miehillä, milloin he
-ovat taitavia ja päteviä, aina tulisi olla etusija ulkomaalaisiin
-verraten, mutta että kuitenkin ulkomaalaiselle vast'edeskin niinkuin
-tähän asti on myönnettävä oikeus kilpailla, joskin sillä ehdolla,
-että hän osoittaa semmoista harrastusta ja rakkautta sitä maata
-kohtaan, johon hän tahtoo vaihtaa oman isänmaansa, että hän oppii
-maan molemmat kielet ja osoittamalla taitavansa nämä kielet todistaa
-kykenevänsä menestyksellisesti hoitamaan tulevaa opettajatehtäväänsä.
-En tiedä minkälaisen yliopistonopettajan ihanteen Suomen kansa
-on luonut itselleen, mutta kun muistamme, että Suomen kansa on
-pystyttänyt muistopatsaan yhdelle ainoalle yliopistonopettajalle,
-niin luulen kuitenkin ymmärtäväni, että tämä muistopatsas Auran
-rannalla ilmaisee, että yliopistonopettajan ihanne Suomen kansan
-mielen mukaan ei ole suuri yleismaailmallinen tiedemies, vaan
-isänmaallinen tiedemies (den patriotiske vetenskapsmannen)."
-
-Yliopiston konsistorin menettely siinä nimitysasiassa, johon
-Kihlman viittaa, oli kansallisissa piireissä herättänyt melkoista
-tyytymättömyyttä ja katkeruutta. Tyytymättömyyden, mutta ei
-katkeruutta, tahtoi puhuja julkilausua ja hän teki sen tavalla, jota
-ei voi ajatella maltillisemmaksi, vaikka toiselta puolen ei mitään
-puuttunut niistä perusteista, joihin tyytymättömyyden oikeutus nojasi.
-
-Valtiopäivien kulissien takana tapahtui nyt niinkuin ainakin paljon
-semmoista, josta painetut asiakirjat eivät tiedä mitään. Ainoastaan
-sattumalta on toisesta tai toisesta seikasta muisto säilynyt jossakin
-samanaikaisessa yksityisessä kirjeessä. Siten saamme seuraavasta
-kirjeotteesta (Ekströmille 3/4) tietoa eräästä ehdotuksesta, joka
-herätettyään hetkellisen hälinän raukesi tyhjiin, mutta joka silti
-aikaa kuvaavana ansainnee huomiota. Ekström oli ennen maininnut
-jotain asiasta, ja siihen Kihlman vastaa: "Toivoakseni ei se asia
-kuitenkaan enää kiinnitä edustajien mieltä. Se sukelsi odottamatta
-esiin ja aiheutti äkillisen, mutta pian ohi menevän levottomuuden.
-Tarkoitus, jos tarkoituksesta saa puhua, ei ollut niinkään huono.
-Tiedettiinhän, että perintöruhtinas kesäaikoina mielellään oli käynyt
-saaristossamme, jopa sanottiin hänen tiedustelleen erään Suomenlahden
-rannalla sijaitsevan maatilan hintaa. Nyt ajateltiin: jos tuleva
-Suuriruhtinaamme viettäisi muutamia viikkoja vuodesta Suomessa,
-niin oppisi hän tuntemaan ja rakastamaan maatamme ja kansaamme.
-Mitä parempaa voisimme toivoa kuin että Ruhtinaamme pitäisi meistä?
-Jotta hänellä olisi tilaisuutta oleskella keskellämme, voitaisiinhan
-tarjota hänelle pieni maatila. Niin esitettiin asia minulle. Sanoman
-mukaan oli aate (senaattori) Molanderin. Ainakin hän pani kysymyksen
-vireille. Kenties hän oli kuitenkin välikappale. Ken tietää? Mutta
-jos Molander oli aatteen keksijä, niin ei onnenonginta liene johtanut
-häntä, sillä hän on tunnettu kunnon mieheksi. Suunnitelma ei
-onnistunut, ja minun mielestäni oli hyvä, että niin tapahtui, vaikka
-olisi ollut onnellisempaa, jollei sitä olisi edes puheeksi otettu.
-Heti näyttäytyi, että asia oli vaikea toimeenpanna. Kuka saattoi
-sanoa, minkälainen tila olisi lahjansaajan mieleen? Jos tila olisi
-vähäpätöinen, saattaisi asia tulla naurettavaksi. Suurta maatilaa ei
-taas voitu ajatella. Miten käsittäisi Keisari sen, että jo alettiin
-kääntää katse nousevaa päivää kohti? Ja eikö olisi mahdollista,
-että lahja saattaisi vaivata (blifva generande) vastaanottajaa? Hän
-kenties ajattelisi: nyt annetaan, mutta luultavasti vaaditaan minulta
-jotain sopivalla hetkellä. Ja jos hän tekisi jotain Suomen hyväksi,
-eikö silloin voitaisi Venäjällä sanoa: kyllä sen ymmärtää, miksi hän
-muistaa Suomea j.n.e. j.n.e. Lyhyesti: heti ilmaantui vaikeuksia,
-joita ei voitu selvittää. Oltiin joutumassa uralle, jolle ei mikään
-velvollisuus käskenyt lähtemään. -- Kun asia meni myttyyn, toivon sen
-menneen iäksi. En minä ainakaan ole pitkään aikaan kuullut kenenkään
-puhuvan koko asiasta." -- --
-
-Samassa kirjeessä Kihlman julkilausuu ensi kerran mielensä tämän
-säätykokouksen tärkeimmästä kysymyksestä, asevelvollisuudesta.
-Vielä hän ei ole päättänyt, mille kannalle hänen oli asettuminen,
-mutta me huomaamme, kuinka asia koski häneen, ja ymmärrämme, kuinka
-vakavasti hän sitä mietiskeli, kunnes hänen syyskaudella tuli
-lopullisesti määrätä asemansa. "Uudet asiat tunkevat lakkaamatta
-päälle", Kihlman kirjoittaa, "eikä ehditä ajatella mennyttä. Nyt
-ovat mielet täynnä asevelvollisuusasiaa. Näyttää siltä kuin tulisi
-tämä n.s. 'velvollisuus' synnyttämään paljon epäilyksiä. Eihän ole
-kiellettävissä, että kansa on velvollinen puolustamaan itseänsä
-vihollisten hyökkäyksiä vastaan. Mutta ei siitä seuraa, että kaikkien
-tulee sitä tehdä taikka että puolustajat ovat arvalla määrättävät,
-s.o. sotaväenotolla (konscription). Semmoinen järjestys aiheuttaa
-epäilemättä velvollisuuksien ristiriitaa. Minä kuulun, niinkuin
-näet, epäilijöihin. -- Surullinen tosiasia on tämä asevelvollisuus,
-jonka kaikki Euroopan kansat nykyään hyväksyvät todellisena
-velvollisuutena. Ei koskaan, ei edes suuren Napoleonin aikana
-Euroopan kansat olleet niin varustettuja sotaan kuin ne nykyään ovat
-taikka ovat tulemassa. Kristinuskon periaatteen, että jokaisessa
-ihmisessä kansallisuudesta huolimatta tulee nähdä veljensä, työntää
-tositeossa toinen periaate syrjään, että näet jokaisessa vieraassa
-kansakunnassa on nähtävä vihollinen. Humaniteetin periaate,
-että kaikki riidat järkevien olentojen kesken ovat järkevällä
-tavalla ratkaistavat, s.o. siten että puolueettomuutta, tietoa ja
-oikeutta edustavat viranomaiset (auktoriteter) tutkivat asioita ja
-lausuvat niistä tuomionsa, tämä periaate syrjäytetään lapsellisena
-harhakuvana, ja sen sijaan esitetään ainoana käytännöllisenä keinona,
-että riita ratkaistaan voiman s.o. nyrkkioikeuden avulla. Tämä on
-siis ihmiskunnan kehityksen tulos: epätoivo totuudesta ja oikeudesta,
-epäluottamus kansojen kesken, yleinen varustautuminen, joka helposti
-vie sotaan ja joka, jollei sotaa synnykään, kumminkin maksaa hän
-äärettömästi, että ainoastaan vähän jää jäljelle humaniteetin
-kehitystä varten. Ja kaiken tämän kurjuuden yli heitetään sitten
-siveellinen leima (sken), velvollisuuden leima."
-
-"Auta minua nyt, rakas veli, jälleen uskomaan ihmisyyteen, joka minun
-mielestäni tuntuu joutuneen pahan vallan omaksi (hemfallen åt en ond
-makt)!" -- --
-
-Vielä mainittakoon kevätkaudelta Kihlmanin esiintyminen
-naissivistysasiassa(20/4). Keskustelussa, jonka aiheutti yleisen
-valitusvaliokunnan hylkäävä mietintö ritaristossa ja aatelissa
-esitetystä anomusehdotuksesta, että komitea asetettaisiin laatimaan
-ehdotusta naissivistyksen kohottamiseksi, oli Kihlman niiden
-joukossa, jotka vastustivat mietintöä. Voimakkaammin kuin kukaan
-muu hän huomautti siitä ristiriidasta, joka ilmeni hallituksen
-menettelyssä, kun se näet koululaissa myönsi naisillekin oikeuden
-saada miesopettajille tarkoitettuja kolleganvirkoja tyttökouluissa,
-mutta samalla kielsi heiltä oppikoulujen ja yliopiston ovet. "Eikö
-tämä ole ilmeinen ja huutava vääryys, vääryys niin suuri, ettei sen
-poistamista ole lykättävä, vaan siihen mitä pikemmin sitä parempi
-käytävä käsiksi?"
-
-       *       *       *       *       *
-
-Huhtikuulla syttyi sota Venäjän ja Turkin välillä. Se ei estänyt
-valtiopäivien työtä jatkumasta toukokuun viimeiseen päivään, josta
-kesäloma alkoi; mutta tietysti verinen temmellys järkytti Suomenkin
-elämää. Ennen on jo mainittu, että Tampereen yhtiön tulos v:lta
-1876 oli huono. Sodan johdosta ruplan kurssi aleni alenemistaan, ja
-samassa määrässä kävi asema tukalammaksi. "Liike on ylläpidettävä
-kotimaisella myynnillä, joka siihen nähden on riittämätön",
-kirjoittaa (21/6) Kihlman Ekströmille. "Ei ole hauskaa olla johdossa
-tällaisten olojen vallitessa. Mutta eihän eletä nauttiakseen aina
-menestystä."
-
-Kesäksi oli Kihlman vuokrannut omaisilleen asunnon Sääksmäen
-Hakalassa, ja perhe oli muuttanut sinne jo 12 p:nä kesäk. Itse hän
-pääsi lähtemään vasta juhannuksen aikana. Rulluddissa asuivat Viktor
-ja Hanna Heikel lapsineen, jotka nyt olivat muuttaneet Helsinkiin.
-Kesänvietosta Sääksmäellä ei ole erikoisempaa kerrottavana. Kihlman
-kävi säännöllisesti kerran viikossa Helsingissä (tai joskus
-Tampereella) kulkien soutuveneellä Sääksmäen selän yli Kuurilan
-asemalle. Seuraa saatiin Otto Donnerista ja hänen perheestään. Donner
-oli näet kesäksi asettunut Rapolaan, eikä C. G. von Essenkään ollut
-kaukana. Jälkimmäinen oli näet, tultuaan täysinpalvelleeksi 1875
-ja sen jälkeen vielä hoidettuaan professorinvirkaa yhden vuoden,
-keväällä 1876 muuttanut ostamalleen Herniäisten maatilalle Hattulaan.
-Kummankin asunnon ohitse kulkevan höyrylaivan ansiota oli, että
-"appi-isä" ja "vävy" saattoivat mukavasti käydä toistensa luona.
-Vihdoin mainittakoon, että prof. C. G. Estlanderkin perheineen
-asui tänä kesänä Sääksmäellä (Ikkalassa). Joskus seurusteltiin
-näidenkin kanssa, vaikkei se Helsingissä tullut kysymykseen. Kesä oli
-kylmänlainen, ja se sai Kihlmanin pelkäämään, että kovat ajat olivat
-tulossa.
-
-Elokuun lopulla palattiin Helsinkiin. Tuskin viikko sen jälkeen
-sattui kuolemantapaus, joka erittäin läheltä koski Kihlmania ja josta
-hän samana päivänä, syyskuun 5:nä, kirjoitti Essenille:
-
-"En tiedä, onko Appi-isä jo toista tietä saanut ilmoituksen
-tänään sattuneesta surullisesta tapauksesta, ja riennän sentähden
-kertomaan siitä. Hyvä, rehellinen ystävämme Antero (Ingman) on
-päättänyt maallisen toimintansa. Se tapahtui tänään noin k:lo 1
-p:llä. Antero, joka oli voinut pahoin kotimatkallaan Ruovedeltä, oli
-täällä toipunut ja oli täydessä toimessa. Varsinkin eilen hän oli
-tuntenut itsensä erittäin terveeksi, hänellä oli ollut oivallinen
-ruokahalu, ja illalla hän oli laskenut leikkiä omaistensa kanssa
-sekä yöllä nukkunut hyvin. Tänään hän teki työtä tavalliseen tapaan.
-Aamupäivällä oli (heille) ollut kutsuttuna vanha Wegeliuksen
-herrasväki, rovastinrouva Ottilia (Stenbäck) ja Lydia Wegelius (s.
-Bergroth). Antero seurusteli vieraiden kanssa, luki julki tekstin
-(kymmenestä pitalisesta miehestä) ja alkoi puhua siitä. Äkkiä hän
-keskeyttää sanoen: 'koskee niin kipeästi sydämeeni', nostaa ylös
-kätensä, vaalenee ja -- kuolee. Heti lähetetään hakemaan lääkärejä,
-jotka tulevatkin neljänneksen kuluessa. Mutta tutkittuaan hänen
-tilaansa, avattuaan suonta y.m. selittävät he, että kaikki oli
-lopussa. N.s. sydämenhalvaus oli silmänräpäyksessä tehnyt lopun
-hänen elämästään. -- Kas siinä ulkonainen puoli tapahtumaa, josta
-Lydia iltapäivällä kertoi minulle. -- Olen Hildan kanssa käynyt
-vainajan kodissa ja nähnyt Anteron kalpeat kasvot. Hän makaa
-sohvallaan työhuoneessaan. Yliopiston avajaissaarnan oli Antero jo
-kirjoittanut valmiiksi: Uskosta ja hyvästä omastatunnosta. -- Antero
-jättää jälkeensä tiedekuntaan tyhjän paikan, joka ei ole helposti
-täytettävissä. Niin hurskas teologi on harvinainen! Ja semmoinen
-suomalainen ja semmoinen ystävä! -- Niin harvenee harvenemistaan
-pieni ystäväpiirimme!" --
-
-Ingmanin kuolema merkitsi paljon Kihlmanille. Vaikk'emme ole
-voineet mitään kertoa heidän seurustelustaan Helsingin aikana,
-tiedämme kuitenkin, että heitä yhdisti mitä lämpimin, mitä
-vilpittömin ystävyys. Se juontui nuoruuden ajoilta, oli vakaantunut
-samanlaatuisten kokemusten koulussa ja lopulta saanut järkkymättömän
-perustan uskonnollisen vakaumuksen yksimielisyydessä. Sinä päivänä,
-jona Kihlman täytti 50 vuotta, sanotaan hänen pitäneen tavattoman
-sydämellisen puheen Ingmanille.
-
-Hautajaiset olivat syyskuun 9 p:nä. Gustaf Johansson toimitti
-ruumiinsiunauksen, ja Kihlman piti haudalla puheen. Hän huomautti,
-että vainaja köyhyyden ankarassa koulussa varhain oli kokenut elämän
-koko vakavuutta ja siitä saanut sen vakavuuden piirteen, joka oli
-hänelle ominainen. Ylioppilaana ensin antauduttuaan filologisiin
-(erittäin myöskin suomenkielen) ja filosofisiin tutkimuksiin hän
-lopulta kuitenkin sydämen rauhaa saadakseen kääntyi uskonnon
-alalle ja tuli papiksi. Kirkon palvelijana hän sai aikaa palata
-kieliopintoihinsa ja hänelle uskottiin suomalaisen raamatunkäännöksen
-korjaustyö. Tämä "korjaustyö tuli hänelle hänen oman uskonsa
-korjaukseksi. Välttämättömyys tyystin tarkata alkutekstiä palautti
-hänet siihen aikaan, jolloin Jumala puhui pyhien miestensä kautta.
-Tutkiessaan tekstiä oli kuin hän jälleen olisi kuullut Jumalan
-välittömästi puhuvan. Järkytettynä Jumalan läheisyyden tunnosta hän
-kuunteli tätä puhetta ja paljon todellisen ennakkoluulon kuonaa
-putosi hänen sielustaan. Hänen puhtaimmaksi ilokseen tuli nyt
-suomenkielestä tavata jumalallisten ajatusten oikeat ilmaisumuodot".
-Sittemmin tultuansa eksegetiikan professoriksi hän eli yksinomaisesti
-kutsumustaan varten työllään ja rakkaudellaan vaikuttaen
-oppilaisiinsa, joiden kautta hän kuolemansakin jälkeen "puhuu Jumalan
-sanaa Suomen kansalle". Vainajan uskollisuuden palkka oli, että hän
-sanaa selittäessään tauditta ja tuskitta muutettiin siihen parempaan
-maailmaan, johon hän nuoruudestaan asti oli ikävöinyt ja toivonut.
-"Semmoinen usko kuin vainajan näyttäytyy välttämättömästi kaikissa
-elämänsuhteissa. Vainajan lämmin isänmaanrakkaus, hänen hellyytensä
-perheenisänä, hänen uskollinen ystävyytensä, hänen ihmisystävällinen
-mielenlaatunsa ja avuliaisuutensa, joka tuskin tiesi rajoja, kaikki
-oli yhteydessä hänen vilpittömän lapsenuskonsa kanssa. Mutta se
-usko, jolla hän on kuunnellut Jumalan puhetta ja jolla hän sitten
-on puhunut Jumalan sanaa Suomen kansalle, tämä usko se on, joka
-tekee hänet, A. W. Ingmanin, yhdeksi Suomen muistettavia miehiä."
-[Tidskrift för Teologi och kyrka 1877, s. 411.]. --
-
-Käytännöllisenä miehenä Kihlman myöskin osoitti ystävyyttään
-auttamalla vainajan omaisia pesän valmistamisessa selvitystä varten.
-Aluksi pelättiin, että tulos näyttäytyisi hyvinkin huonoksi, Ingman
-kun rajattomassa hyväntahtoisuudessaan oli ollut liian valmis
-menemään takaukseen teologian ylioppilaiden y.m. nuorten tuttavien
-lainoista. Mutta vähitellen huomattiin, ettei ollutkaan hätää.
-Tappio nousee "korkeintaan noin 5,000 mk:aan", kirjoittaa Kihlman
-(23/9) Essenille. "Kun kaikki otetaan lukuun, on Ingman ollut
-oikea malliekonoomi(!) Ainakin täytyy minun tunnustaa, että olisin
-iloinen, jos voisin selvittää asiani 5,000 mk:n tappiolla. Se seikka,
-että Anteron liiketoiminta tavallisesti rajoittui kolmenumeroisiin
-lukuihin, Vaikuttaa suuresti kokonaisuuteen. Jos montakin tappiota
-ilmaantuisi, ei loppusumma kuitenkaan tule melkoiseksi." -- Saman
-kirjeen lopussa Kihlman lausuu omasta puolestaan: "Olen pannut paljon
-aikaa omienkin asioiden selvittämiseen ja taloni järjestämiseen
-ollakseni valmis, kun hetki tulee. Mutta valitettavasti tehtävä
-ei ole äkkiä suoritettu. Siihen menee aikaa. Samoin myös kun on
-selvitettävä suhde velkojaan tuolla ylhäällä. Kunpa se tili kerran
-tulisi selväksi! Se on se suuri voitto- ja tappiotili, johon kaikki
-tilit yhtyvät! -- Minä olen kituillut rinnastani." --
-
-Muutkin kirjeet tältä ajalta todistavat, että Kihlman oli sekä
-ruumiillisesti että sielullisesti masennuksissa. Pohjois-Suomessa
-oli kato melkein yleinen, eikä vuodentulo etelämpänäkään ollut
-kiitettävä. Sen johdosta olivat pankit jo alkaneet vähentää
-luottoaan. Toiselta puolen sodan pitkittyminen sai odottamaan pahaa
-ja pahempaa. Valtiopäivien tähden hän oli rajoittanut virkatoimensa
-mahdollisimman vähäiseen: hän opetti uskontoa ainoastaan VII:nnen
-luokan molemmilla osastoilla sekä hoiti, mikäli aika myönsi,
-yliopettajan erikoistehtäviä. Rintaansa varten hän joi Emsin-vettä.
-Kun säätykokous jälleen oli ryhtynyt työhönsä, hän kirjoittaa
-(5/10) Essenille: "Aika on kaikin tavoin ankara. Olen paljon
-kärsinyt näinä päivinä, jopa niin että ruumiini ei ole jaksanut
-pysyä pystyssä. Eilen ja tänään olen kuitenkin ollut reippaampi.
-Ei ole vielä onnettomuutta tapahtunut, mutta en voi olla olematta
-levoton tulevaisuuteen nähden. Venäläinen voima on osoittautunut
-voimattomuudeksi. Järjestelmä kantaa hedelmänsä. Korkeammille
-paikoille on asetettu henkilöitä, jotka eivät ole arvoasteita
-suorittaneita, vaan sukulaisten y.m. suosittelemia. Korkeammalta
-virkamieheltä ei ole ensi kädessä vaadittu tietoja ja taitoa, vaan
-guvernementale Gesinnung s.o. ennen kaikkea vallitsevan järjestelmän
-hyväksymistä. Jonkun ajan se käy päinsä, mutta esim. sodassa se ei
-kauan kelpaa. Niillä vastoinkäymisillä, jotka Venäjä tänä kesänä
-on kärsinyt, täytyy olla syynsä, eikä se voi olla mikään muu,
-kuin sotaväkeä koskevien asiain huono johto sodan aikana ja sitä
-ennen. 'Ei pidä kuulla pedogogeja pedagogisissa kysymyksissä' --
-on periaate, joka välttämättömästä vie perikatoon niin Venäjällä
-kuin Suomessa ja kaikkialla. -- Kuinka kauan Venäjä jaksaa jatkaa
-sotaa, on mahdotonta ennustaa. Luultavasti jaksaa se kauankin, koska
-Turkkikin jaksaa. Mutta paholainen mahtaa riemuita katsellessaan
-tätä sotanäyttämöä. Ihmisten tapa kohdella toisiaan on varmaan hänen
-mieleensä. Jumala armahtakoon maapalloraukkaamme ja valistakoon
-meitä! Mutta emmehän me tahdo tulla valistetuiksi!" -- --
-
-       *       *       *       *       *
-
-Valtiopäivien loppukausi vaati nyt niinkuin ainakin voimia ja
-kestävyyttä. Onneksi Kihlman toipui niin, että hän yhtä mittaa jaksoi
-olla mukana ja ottaa osaa loppumattomiin keskusteluihin.
-
-Erinäisistä asioista huomattakoon ensiksi kysymys suomenkielisistä
-kouluista, jonka polttavuutta se tosiasia todistaa, että
-kolmattakymmentä anomusehdotusta sellaisista kouluista oli tehty.
-Anomusehdotukset lähetettiin Yleiseen valitusvaliokuntaan, ja
-varamiehenä tuli Kihlmankin osalliseksi niiden käsittelyyn.
-Valiokunnan enemmistö oli kyllä myöntyväinen puoltamaan suomalaisten
-koulujen perustamista, mutta vaati samalla, että kouluissa vast'edes
-oli toista kotimaista kieltä niin "täydellisesti" opetettava, että
-oppilaat voisivat "esteettömästi" käyttää sitä sekä puheessa että
-kirjallisesti, ja oli päämäärän saavuttamiseksi m.m. lyseoiden
-viidenneltä luokalta alkaen yhdessä tai useammassa aineessa
-pakollisesti opetusta annettava toisella kotimaisella kielellä.
-Kasvatusopilliselta kannalta Kihlman ehdottomasti vastusti
-näitä vaatimuksia sekä valiokunnan keskusteluissa ja mietintöön
-liittämässään perusteellisessa vastalauseessa, johon A. Meurman ja
-muut valiokunnan suomenkieliset jäsenet yhtyivät, että oman säätynsä
-pitkässä keskustelussa samasta kysymyksestä. Näin menetellen hän ei
-suinkaan vastustanut toisen kotimaisen kielen opetuksen parantamista,
-hän tahtoi vain, ettei koululta vaadittaisi liikaa. 'Täydellisen'
-tiedon ja taidon antaminen jossakin kielessä tai aineessa hänestä
-oli enemmän kuin koululta oli oikeutta pyytää; mutta silti oli
-kyllä tarpeen, että toiselle kotimaiselle kielelle määrättäisiin
-enemmän tunteja, ja sopisi niitä parhaiten ottaa venäjän kieleltä,
-jolla oli liian suuri tuntimäärä verrattuna kotimaisiin kieliin ja
-jonka opetus voitaisiin aloittaa vasta 5:nneltä luokalta. Säätyjen
-anomuksen ponsista näkyy, että Kihlman sikäli sai mielipiteensä
-läpi, että vaatimukset _täydellisestä_ toisen kotimaisen kielen
-taidosta ja myöskin kaksikielisestä opetuksesta jätettiin pois, jota
-vastoin hänen ehdotustaan venäjän kielen tuntimäärän vähentämisestä
-ei katsottu sopivan mainittavaksi tässä yhteydessä. -- Kun
-pappissäädyssä keskusteltiin siitä, mihin kaupunkeihin suomenkielisiä
-kouluja oli perustettava, tahtoi Kihlman, että samalla mainittaisiin,
-mitkä ruotsalaiset koulut ehkä voitaisiin lakkauttaa. Tapansa mukaan
-katsellen asioita käytännöllisesti hän näet piti mahdottomana,
-että kaikki kyseessä olevat koulut voitaisiin perustaa, jolleivät
-ruotsalaisten koulujen kustannukset vähentyisi. Sitä paitsi ei ollut
-kelvollisia opettajiakaan tarpeeksi, ja "yksi hyvä oppilaitos, missä
-oli kelpo opettajia, oli parempi kuin kaksi, joissa oli ala-arvoisia
-opettajia". Virkamiehille y.m. yksityisille hän ei myöntänyt oikeutta
-vaatia lapsilleen kouluopetusta toisella kielellä kuin paikkakunnan
-yleisellä. Anomuksen ponsissa ei kuitenkaan sanottu mitään
-ruotsalaisista kouluista.
-
-Edelleen ansaitsee huomiotamme Kihlmanin esiintyminen
-eriuskolaislaki-kysymyksessä, joka hallituksen esityksen johdosta
-tuli käsittelyn alaiseksi. Lakivaliokunta oli erinäisillä muutoksilla
-hyväksynyt esityksen, mutta pappissäädyssä se kohtasi vastustusta.
-Kun noin kahdestatoista puhujasta useimmat olivat puhuneet esitystä
-vastaan, pyysi Kihlman sananvuoroa puolustaakseen sitä. Hänestä
-oli uskonnonvapaus kaikkialla tarpeen, ja kun se oli meilläkin
-tunnustettu kirkkolain 6 §:ssä, oli eriuskolaislain säätäminen
-välttämätön seuraus siitä. Oli sanottu, että laki oli tarpeeton,
-koska ainoastaan joku kymmenkunta tai satakunta ihmistä kaipasi
-sitä. "Mutta ovatko muutaman sadan ihmisen omantunnonasiat", lausuu
-Kihlman, "taikka ovatko muutaman kymmenen ihmisen omantunnonasiat
-taikka edes yhden ainoan ihmisen omantunnonasiat jotakin, jonka
-saamme laiminlyödä, me jotka korkeimpana opettajanamme pidämme
-häntä, joka opetti meille, että yksi ainoa ihmissielu on koko
-maailman aarteita kalliimpi. Jos pidämme ihmisen arvoa niin juurena,
-silloin emme suinkaan saa katsoa muutamien kymmenien tai satojen
-ihmisten uskonnollisia asioita niin vähäpätöisiksi, ettei meidän
-tarvitse välittää niistä. Vaikuttavatko ainoastaan suuret joukot
-pappissäätyynkin, tähän säätyyn, joka edustaa näkymätöntä, jonka
-tulee puhua näkymättömien etujen puolesta, jonka tehtävänä on
-osoittaa niitä näkymättömiä aarteita, jotka ovat olemassa, vaikka
-ne meiltä maailman hyörinässä niin helposti unohtuvat? On sanottu,
-että tämä laki olisi sekä tarpeeton että myöskin riittämätön, koska
-meillä on liian vähän kokemusta säätääksemme semmoista lakia. Mutta
-niin kai lienee kaiken lainsäätämisemme laita. Se on niinkuin kaikki
-ihmistyö epätäydellistä, ja jollei meidän tulisi säätää muita lakeja
-kuin sellaisia, joita ei enää tarvitsisi parantaa, silloinhan
-vaadittaisiin meiltä enemmän kuin ihmiselle on mahdollista.
-Ajattelen, että kaikki lakimme ovat vast'edes muutettavat, ja niin
-tämä eriuskolaislakikin, mutta onhan yksikin askel uralla jo jotain.
-Mutta muutamista puhujista ei tämä laki ole ainoastaan tarpeeton ja
-riittämätön, vaan myöskin vahingollinen, koska se muka houkuttelisi
-ihmisiä eroamaan evankelis-luterilaisesta kirkosta. Iloitaan siitä
-yhteydestä, joka tähän asti on maassamme vallinnut uskonnollisessa
-suhteessa, ja pelätään, että yhteys on häviävä eriuskolaislain
-vaikutuksesta, mutta tässäkin tulee huomata, mikä ero on olemassa
-näkyvän ja näkymättömän välillä. Näyttää kyllä siltä kuin yhteys
-olisi olemassa, mutta jos tunkee syvemmälle ihmisiin, niin huomaa,
-että maamme ei ole mikään poikkeusmaa, vaan että näennäisen yhteyden
-alla todellisesti on sangen suurta eroavaisuutta käsityksissä,
-ja missä niin ei ole laita, on yhteyttä sen vuoksi, ettei mitään
-ajatella asiasta. Uskotaan mitä kirkko uskoo, olematta kuitenkaan
-selvillä siitä, mitä kirkko uskoo. Jopa on eräs puhuja mennyt
-niin pitkälle, että hän arvelee eriuskolaislain sallivan ihmisten
-elää kurittomasti. Se on katsella asiaa liian pimeästi. Määräähän
-laki itse, että eriuskolaisten, ennenkuin saavat perustaa oman
-seurakunnan, tulee tehdä selkoa järjestyksestään, ja että hallitus ei
-saa hyväksyä mitään seurakuntaa, jolla ei ole järjestyssääntöjä ja
-toimihenkilöä, joka valvoo sen noudattamista. Ne syyt, jotka täällä
-tänä päivänä on esitetty eriuskolaislakia vastaan, ovat minusta
-semmoisia, joita aina voidaan esittää milloin vain kysymys siitä
-herätetään. Kumminkin pitäisi luterilaisessa kirkossa lain, joka on
-uskonnonvapauden ilmaisu, voida saada kannatusta, koska todellisesti
-luterilainen kirkko itsekin on separatistikirkko, kirkko, joka on
-eronnut yleisesti vallitsevasta katolisesta kirkosta, ilman muuta
-oikeutusta kuin raamatun sanaan nojaava vakaumus. Niin, kristinusko
-itse -- onhan sekin uskonto, joka syntyi aikaan, jolloin vallitseva
-uskonto s.o. juutalainen uskonto saattoi uutta uskontoa vastaan
-väittää, että sen tunnustajat olivat niin harvalukuiset ja niin
-vähäarvoiset maassa, ettei voinut eikä tullut heistä välittää." -- --
-
-Kun sittemmin yksityiskohtaisesti tarkastettaessa tultiin
-säädökseen, että avioliitto evankelis-luterilaisen kirkon jäsenen
-ja eriuskolaisseurakuntaan kuuluvan välillä oli vahvistettava
-kirkollisella vihkimisellä, oli Kihlman sitä mieltä, että sellaisissa
-tapauksissa avion solmiminen yhteiskunnallistenkin viranomaisten
-edessä olisi sallittava, joten ei eriuskolaista pakotettaisi
-alistumaan hänelle vieraan kirkon menoihin. Tähän vapaamieliseen
-käsitykseen ei kuitenkaan kukaan yhtynyt. -- Tarkastuksen jälkeen
-äänestettiin lakiehdotuksesta kokonaisenaan, ja hylättiin se 16
-äänellä 15:ttä vastaan.
-
-Vasta 10 p:nä jouluk. alkoi asevelvollisuuskysymyksen käsittely
-pappissäädyssä, ja oli ensi päivän keskustelu pääasiassa
-periaatteellista laatua. Päinvastoin kuin olisi voinut odottaa
-Kihlman ei ottanut osaa siihen. Ainoa, joka kristilliseltä kannalta
-periaatteellisesti vastusti asevelvollisuutta, oli Kihlmanin entinen
-asuintoveri Turussa, pastori K. F. Öller. Mihin käsitykseen Kihlman
-oli tullut, se saatiin kuulla, kun oli alettu yksityiskohtaisesti
-tarkastaa lakiehdotusta. Tärkeimmät lausuntonsa esitti hän 4 §:n
-johdosta, jossa säädettiin, että arvalla oli määrättävä, kuka oli
-tuleva vakinaiseen sotaväkeen, kuka reserviin. Jo ensimmäisestä
-lausunnosta näkee, miksi hän ei periaatteellisesti vastustanut
-asevelvollisuutta. "Minä myönnän hätäpuolustuksen (nödvärn)
-oikeudeksi ja velvollisuudeksi. Minä katson olevani sekä oikeutettu
-että velvollinen jopa tappamaan henkilön, joka hyökkää minun ja
-omaisteni kimppuun, tunkee huoneeseeni tehdäkseen väkivaltaa
-minulle ja omaisteni pyhimmille oikeuksille, jos nimittäin tämä
-ei tapahdu kristillisen vakaumukseni tähden -- sillä semmoisissa
-tapauksissa kristinuskon perustaja käskee kärsimään ja kestämään,
-jos näet joku tekee väkivaltaa jollekin ihmiselle Kristuksen tähden
-ja syystä että hän tunnustaa kristityn nimeä. Mutta samoin kuin
-yksityinen on sekä oikeutettu että velvollinen jopa käyttämään
-väkivaltaa ja tappamaankin puolustaakseen itseään ja omaistensa
-henkeä, kunniaa ja hyvettä (dygd), samoin on valtiokin sekä
-oikeutettu että velvollinen puolustamaan ja varjelemaan itseään
-väkivaltaa vastaan, kun se tulee toisen valtion puolelta, ja jos
-kerran myönnetään, että valtio on sekä oikeutettu että velvollinen
-panemaan väkivallan väkivaltaa vastaan, niin ei pitäisi kenelläkään
-olla syytä -- omantunnon nimessä vastustaa asevelvollisuutta.
-Ainoastaan väärä käsitys velvollisuudesta johtaa omantunnon nimessä
-kieltäytymään täyttämästä tätä velvollisuutta, ja tämä väärä käsitys
-on oikaistavissa valistuksen kautta." Mutta, arvelee puhuja, saattaa
-niinkin käydä, että oikaisu osoittautuu mahdottomaksi. Silloin
-on muistettava, että Jumala opettaa meitä olemaan kärsivällisiä
-heikkoja kohtaan. Ja tästä hän johtuu asettamaan valiokunnalle
-kysymyksiä, joiden vastauksista selviäisi, mikä merkitys ja oikeus
-myönnetään yksityisen omalletunnolle: Voiko vielä niinkuin ennen
-vääriä (orättrådiga) sotia syntyä. ("Vääränä sotana pidän sitä,
-missä hyökätään viattoman päälle.") Voiko tavallinen ihminen
-arvostella, onko sota oikeutettu vai eikö? ja jos sota yksityisen
-asevelvollisen vakaumuksesta on väärä, tuleeko hänen osanottonsa
-siihen luvalliseksi, kun hallitus käskee häntä? "Minä puolestani
-uskon, että se mikä on väärää pysyy vääränä, vaikka hallituskin
-käskee, ja minä luulen, että valiokuntakin on samaa mieltä. Mutta
-minä tahdon kysyä, mitä tämän henkilön sellaisessa tapauksessa tulee
-tehdä, ja onko valiokunta ottanut huomioon semmoisen henkilön aseman.
-Omantuntonsa tähden täytyy hänen kieltäytyä ottamasta osaa väärään
-sotaan, mutta jos hän niin tekee, niin en ymmärrä muuta kuin että
-häntä pidetään semmoisena, joka rikkoo sotaväen ensimmäistä lakia,
-kuuliaisuutta, vastaan, ja hän yksinkertaisesti ammutaan. Mutta
-miksi hän todella ammutaan? Siksi että hän toimii, niinkuin Jumala
-tahtoo, ja siksi, että hän ei noudata ihmisten tahtoa. Hän ammutaan
-sen vuoksi, ettei hän tahdo tehdä väärin, vaan noudattaa Jumalan
-tahtoa. -- Voin kyllä ajatella, että tähän vastataan, että valtio
-ei voi huomioon ottaa yksityisen omantunnonepäilyksiä. Mutta juuri
-siinä ollaan luullakseni väärässä, kun vastataan niin. Jos nimittäin
-tahdotaan lainsäädännössä noudattaa kristillisiä periaatteita, on
-niin meneteltävä, ettei kristillinen omatunto joudu semmoiseen
-ristiriitaan." Milloin kyseessä oli oman maan puolustus, ei tällaista
-tapausta voisi olettaa, mutta kun kysymykseen tuli lähteä sotaan maan
-rajojen ulkopuolelle, oli asema toinen, ja silloin pitäisi omantunnon
-turvaamiseksi laissa oleman jotakin sanottuna. "Enkä tiedä muuta
-turvaa kuin että asevelvolliselta sotaväeltä kysytään, tahtooko se
-vai eikö lähteä sotaan Suomen rajojen ulkopuolelle?" Mitä nimenomaan
-4 §:ään tulee, katsoi puhuja suotavaksi, että ainakin pitäisi oleman
-sallittua, että kaksi, joista arpa on määrännyt toisen vakinaiseen
-väkeen, toisen reserviin, saisivat vaihtaa asemaa, jos he nimittäin
-sitä haluavat.
-
-Niistä puhujista, jotka nousivat Kihlmania vastaan, mainitsemme vain
-prof. Forsmanin (Yrjö Koskisen), joka m.m. lausui: "Ylipäänsä ei
-voitane, niinkauankuin vakioyhteys on olemassa, myöntää yksityiselle
-henkilölle, että hänen pieni yksilöllisyytensä niin tärkeällä
-hetkellä kuin se on, jolloin valtio maailmanhistoriallisena yksilönä
-esiintyy historian näyttämöllä, vaatii mielipiteelleen merkitystä
-kokonaisuutta vastaan. Ei ole kysymys hänen omastatunnostaan, eikä
-hänelle saa olla omantunnon asia, että hän uhraa henkensä asian
-edestä, jonka se yhteiskunta, johon hän kuuluu ja josta hänen
-olemassaolonsa on riippuvainen, julistaa ja katsoo oikeaksi." --
-Kihlmanin vastalausunnosta otamme jälleen seuraavan kohdan: "Kun
-täällä on puhuttu omastatunnosta, on se tapahtunut -- ainakin olen
-minä saanut sen vaikutelman -- jonkinlaisella ylenkatseella taikka
-niinkuin se olisi jotakin, josta ei olisi välitettävä. Muistan esim.
-semmoisia lausetapoja, että niille, joilla on niin kokoonpantu
-(konstrueradt) omatunto... Olisin toivonut, ettei semmoista säveltä
-olisi kosketettu. Myönnän, että siinäkin on jotain oikeutettua.
-Omatunto kaikilla ihmisillä on kokoonpantu -- jos käytän sitä
-sanaa -- ihan samalla tavalla. Se on voima (mahti) ihmisessä, joka
-vaatii, että hänen tulee toimia vakaumuksensa mukaan. Omatunto ei
-sano, mikä todellisissa (konkreta) tapauksissa on oikein, vaan se
-sanoo ainoastaan tällä äärettömästi muita voimia ylemmällä voimalla
-'sinun tulee tehdä oikein'. Mutta kun toisen omatunto sanoo yhtä ja
-toisen omatunto toista, niin todistaa se, että omatunnon sanonta ei
-ole todistus siitä, että jokin on ulkonaisesti (objektivt) oikein,
-vaan ainoastaan että se on omakohtaisesti (subjektivt) oikein.
-Se, että joku vetoaa omaantuntoonsa, ei siis todista, että hän on
-asiallisesti oikeassa. Mutta se todistaa, että hän kunnioittaa
-sitä sisäistä voimaa, joka käskee aina toimimaan oman eikä muiden
-vakaumuksen mukaan. Se on siis yksilöllisyys eli omakohtaisuus,
-jolla omassatunnossa on todellinen ja voimakkaasti oikeutettu
-tuki, ja juuri tälle omakohtaisuudelle eli yksilöllisyydelle,
-tälle, niinkuin prof. Forsman sanoi 'pienelle yksilöllisyydelle',
-kristinuskon perustaja myönsi oikeutusta, oikeutusta kaikkia
-maallisia voimia vastaan, olkoon kuinka suuria tahansa. Meille
-kaikille on tiettynä, että kunkin meistä tulee, niinkuin sanat
-kuuluvat, tehdä tiliä itsestään, ja jos minun on tehtävä tili
-itsestäni, omista teoistani, niin täytyy minun myöskin olla vapaa
-teoissani, ja sen vuoksi täytyy kristillisen valtion taikka
-kristillisen lainsäädännän antaa tilaa yksilöllisyydelle. Jollei se
-niin tee, on kristillinen lainsäätäjä menetellyt niinkuin se, jolla
-on kristinusko toisessa lokerossa ja lainsäädäntä toisessa, hän
-on toiminut niinkuin se, jolla ei kristinusko ole sydämessä, vaan
-jossakin muualla; sillä jos kristinusko on sydämessä, s.o. ihmisen
-subjektissa, hänen 'minuudessaan', täytyy tämän hänen 'minuutensa'
-tulla vaikuttavaksi myöskin hänen säätäessään lakia. Kysymys, onko
-siis omalletunnolle annettava tilaa, onko omantunnonepäilyksiä
-otettava huomioon vai eikö, on siis todellisesti kysymys siitä,
-tunnustammeko Kristusta mestarinamme ja opettajanamme lainsäädännän
-alalla, vai tuleeko meidän jouduttuamme lainsäädännän alalle
-kääntää hänelle selkämme ja lausua: 'Hän ei sovi enää meille.'
-Jollei sovi ottaa huomioon kristillistä omaatuntoa, niin olisi se
-samaa, kuin jos sanoisimme: 'Kristus ei sovi meille, kristinusko
-ei sovi yhteiskuntalaitoksellemme' s.o. me kiellämme Kristuksen.
-Jos siis tahdomme olla kristityitä lakia säätäessämme, niin on
-meidän noudattaminen mestarimme esimerkkiä ja antaminen pienelle
-yksilöllisyydelle tilaa, oikeutusta. Kuinka suuri tämä tila on oleva
-taikka kuinka se on tapahtuva, siitä saattaa, nähdäkseni, olla eri
-mieliä. Mutta siitä ei voi olla eri mieltä, onko tehtävä totta
-kristinuskosta (göra allvar af kristendomen). -- Tulin aamupäivällä
-asettaneeksi valiokunnalle muutamia kysymyksiä todelliseen tapaukseen
-nähden, en senvuoksi, että se mielestäni erittäin kuului tähän
-pykälään, vaan osoittaakseni, miten täytyy asettua varmalle kannalle
-siihen katsoen, tahtooko välittää omastatunnosta vai eikö. Prof.
-Forsman otti vastataksensa kysymyksiini ja esitti m.m., että sotaa
-usein käydään oikeuskysymysten ratkaisemiseksi ja että siten on
-vaikeaa, jopa mahdotonta edeltäkäsin sanoa, mikä on oikein. Sillä
-prof. Forsman ei ole vastustanut minua. Minä myönnän sen, ja
-sanoinkin nimenomaan, että monessa ja kenties useimmissa tapauksissa
-on yksilön vaikea ratkaista, onko sota oikea vai eikö. Mutta minä
-kysyin, eikö koskaan tapahdu, että ihminen, joka ei istu kuningasten
-neuvoshuoneessa, voi sanoa: 'tämä sota on väärä', ja jos niin
-tapahtuisi, silloin kysyin: 'menetteleekö asevelvollinen, joka on
-vakuutettu siitä, että sota on väärä, väärin, kun hän päällystölleen
-ilmoittaa, ettei hän voi ottaa osaa sotaan?' Siihen kysymykseen
-en ole saanut vastausta. Minua osoitettiin historiaan ja minua
-muistutettiin Anjalan liitosta. Minulle sanottiin, että sotilaan
-ei tule ajatella, vaan totella. Niin, minä myönnän, että on vaikea
-sallia sotilaan ajatella. Mutta minun täytyy sitten ensi kädessä
-pitää kiinni siitä, että on vielä vaikeampi sanoa sotilaalle, ettei
-hän saa ajatella, koska hän kumminkin on ihminen. Kieltää sotilasta
-ajattelemasta on sekin taas räikeässä ristiriidassa kristinuskon koko
-suunnan kanssa, joka kehoittaa ihmistä ajattelemaan. Ja nykyiset
-valtiotkin, jopa semmoisetkin, jotka ennen ovat kannattaneet
-periaatetta, että hallitsija ajattelee alamaistensa puolesta, että
-alamaisten ei tule eikä ole lupa ajatella, vaan ainoastaan totella,
-semmoisetkin valtiot, sanon minä, ovat huomanneet, että se periaate
-todellakin on periaate, joka vie valtion turmioon. Että siis asia
-yksinkertaisesti, lyhyesti ratkaistaan sanomalla: 'sotilas ei saa
-ajatella, sotilaalla ei ole oikeutta päättää, onko sota väärä
-vai eikö', sillä ei päästä vaikeasta pulmasta. Siten on se näet
-vain ratkaistu vanhalta valtio-oikeudelliselta kannalta, joka ei
-kunnioita yksilöllisyyttä kristillisten vaatimusten mukaan. Jos
-asetutaan semmoiselle kannalle, silloin, väitän minä, on käännytty
-selin Kristukseen. Mutta kun sanon tämän, myönnän toiselta puolen,
-miten vaikeaa on tässä selvittää ne vaikeudet, jotka johtuvat siitä,
-että täytyy kristilliselle yksilölle myöntää oikeus, jonka Jumala
-on hänelle myöntänyt ja jota ei kukaan ihminen voi häneltä ottaa,
-ja sovittaa se semmoisiin laitoksiin kuin sotalaitos, joka vaatii
-ehdotonta kuuliaisuutta. Olen puolestani ajatellut, että lain pitäisi
-antaa sen verran tilaa kristilliselle yksilöllisyydelle, että esim.
-sotilas, kun on kyseessä sota, josta voi olla eri mieliä ja joka
-vaatii, että mennään isänmaan rajojen ulkopuolelle, eikä ole vain
-tämän puolustamista, olisi oikeutettu ilmoittamaan päällystölle,
-että hän ei voi ottaa osaa sotaan, koska pitää sitä vääränä, ja että
-häntä ei siis saataisi rangaista niinkuin lainrikkojaa. Sillä hän ei
-ole rikkonut jumalallista lakia vastaan eikä siis ihmisellistäkään
-vastaan, joka jälkimmäinen ei saa olla muuta kuin jumalallisen lain
-ilmaisu." -- --
-
-Keskustelua jatkettiin vielä, vaikka ilman mitään tulosta. Sitä
-vastoin lisättiin 23 §:ään, missä lueteltiin ne syyt, joista vapautus
-sotapalveluksesta voitaisiin myöntää, Kihlmanin ehdotuksesta,
-että asevelvollista, joka uskonnollisten epäilysten takia vaati
-vapautusta, oli käytettävä semmoisiin sotilaallisiin tehtäviin,
-jotka eivät loukkaisi hänen omaatuntoansa. Kun valiokunta ei
-kumminkaan pitänyt lisäystä tarpeellisena, ei säädyn enemmistö
-vaatinut sen säilyttämistä. -- Siten Kihlmanin ei onnistunut saada
-lakiin ainoatakaan kohtaa, missä yksilön omalletunnolle olisi
-myönnetty sitä sananvuoron oikeutta, jota hän oli sille vaatinut.
-Ja arvattavasti olikin hänen vaatimuksensa sotilaalliselta kannalta
-arvostellen, lievintä sanaa käyttääksemme, epäkäytännöllinen.
-Mutta jos niinkin, oli se erinomaisesti kuvaava hänelle
-itselleen. Niille, jotka kenties ovat olettaneet, että Kihlman
-väsymättömästi puuhaten käytännöllisissä toimissa vähitellen
-luisui alas siltä ihanteelliselta kristillisen totuuden kannalta,
-jolle hän nuorempana oli pyrkinyt, osoittaa hänen esiintymisensä
-asevelvollisuusasiassa, että niin ei ollut laita. Ei hän lainkaan
-ollut oppinut mitään tinkimään siitä, minkä hän oli käsittänyt
-oikeaksi ja totuudenmukaiseksi. Puolustaessaan omantunnon merkitystä
-ja yksilöllisyyden oikeutusta Kihlman puhuikin erityisellä lämmöllä,
-ja kun prof. Forsman vastatessaan oli nimittänyt tätä lämpöä
-"närkästyksen lämmöksi", pyysi hän vastustajansa olemaan vakuutettu
-siitä, että hän ei ollut puhunut närkästyksen, vaan "vakaumuksen
-lämmöllä". -- Ettei Kihlmanin vakaumus myöhemminkään muuttunut, näkyy
-siitä mitä hän (22/10 1878) kirjoitti tuomiorovasti Renvallille:
-"Käsityksemme asevelvollisuudesta oli erilainen. En ole voinut tulla
-vakuutetuksi siitä, että olin väärässä. Mutta minä kunnioitan toisten
-vakaumusta, kun sillä, niinkuin tässä tapauksessa, on tärkeitä syitä
-puolellaan."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kihlman aloitti vuoden 1878 sangen apealla mielellä. Saattoihan sota
-kestää kauan ja levitä Balkanin seutuja laajemmallekin, kotimaassa
-oli sateinen syksy vähentänyt toiveita vuoden satoon nähden, ja
-asevelvollisuuslaitoskin tuotti huolia. Kumminkin hän suuresti
-nautti oudosta, suloisesta vapaudesta, joka seurasi valtiopäiviä.
-Toimitus- ja tarkastusvaliokunnan jäsenenä hän näet vielä pysyi
-erillään rehtorintoimestaan. "Minulla on vain muutamia tunteja
-viikossa normaalilyseossa, missä ei kukaan pyydä sananvuoroa
-koettaakseen osoittaa, miten päin mäntyyn olen ajatellut ja puhunut.
-Muutoin saan istua kotona ja lukea, mikä aina on enimmin huvittanut
-minua. Seurustelu kirjailijain kanssa tyydyttää enemmän sielua kuin
-pääkaupungin tavallinen seurustelu" (rovasti J. V. Johnssonille
-22/2). Mutta ennen pitkää tapaukset häiritsivät hänen lepoansa.
-San Stefanon rauhansopimus lopetti kyllä sodan Venäjän ja Turkin
-välillä, mutta sitten alkoi sodan uhka Englannin puolelta, ja se
-oli kahta pahempi. Että niin oli laita, todistavat seuraavat rivit
-(Essenille 28/4): "Menneet viikot ovat olleet minulle vaikeita. Kaksi
-kertaa eläessäni olen kokenut semmoista ahdistusta (ångest): Ensi
-kerran kun Gela kuoli ja toisen kerran 1868, kun Tampereen yhtiö
-oli sekaantumaisillaan Wasastjernan häviöön. Nyt uhkaa sota, ja sen
-vaikutukset ovat nyt jo näkyvissä siinä, että kaikki liiketoiminta
-on pysähtynyt. Maa menee jo päivä päivältä taapäin, sillä joka päivä
-syödään pääomaa. Ja kuitenkin ollaan vasta alussa. Jollei Herra
-armahtavaisuudessaan lyhennä tätä aikaa, niin tulevat onnettomuudet
-arvaamattomiksi. Olen edeltäkäsin maistanut vaivaa, joka voi
-tulla. Olen maistanut sitä ainoastaan mielikuvittelussa, mutta
-sekin on mielestäni ollut enemmän kuin riittävää. Mutta kaikki on
-kestettävissä ja voitettavissa, jos vain ei tarvitse olla yksin, jos
-vain saa nähdä vilahduksenkaan Hänestä, joka elää tänäänkin ja toimii
-ja hallitsee niinkuin vuosituhansia sitten. Jokapäiväinen rukoukseni
-on: Herra, jos mahdollista on, ota pois tämä kalkki, kuitenkin
-tapahtukoon Sinun tahtosi eikä minun! Jumala johtaakin kaikki
-parhaimpaan päin, vaikka tiet ovat ihmeelliset!" -- "Olen tullut
-Appi-isälle julkilausuneeksi sydämeni salaisuudet. Ne ovat semmoisina
-säilytettävät." -- Onneksi sodan uhka pian haihtui. "Taivaanranta
-kirkastuu kirkastumistaan", hän kirjoittaa syntymäpäivänään. "Tänään
-täytän 53 vuotta. Olkoon jäljellä oleva aikani rauhallisempi kuin
-entinen!" Silloin kuin odotettiin sotaa, oli Kihlman aikonut
-perheineen muuttaa sisämaahan kesäksi, ja oli Essen tarjonnut
-sukulaisilleen asunnon Hattulassa. Tuuma raukesi kuitenkin, kun
-ei enää ollut syytä pelätä, että englantilaiset häiritsisivät
-saaristojemme rauhaa. Kesä vietettiin siis jälleen Rulluddissa, mutta
-vähän Kihlman nautti kesälomastaan. Sen voimme päättää siitä, mitä
-alempana on kerrottava hänen liikeasioistaan, sittenkuin ensin olemme
-maininneet erinäisiä seikkoja 1878 vuoden loppupuolelta.
-
-Syksyllä Kihlman mielellään palasi tavalliseen koulutyöhönsä. "Voin
-paremmin päästyäni täyteen toimeen", hän kirjoittaa Essenille (24/9).
-"Ja onhan kallisarvoista olla virassa, missä tietää palvelevansa
-Jumalaa. Totta kyllä koulutoimeni ei näytä suoranaisesti paljon
-edistävän Jumalan valtakuntaa, mutta jos on niin kuin Luther
-sanoo, että piikakin palvelee Jumalaa, kun hän lakaisee lattiaa,
-niin luulisihan voivan pitää minunkin tointani koulussa Jumalan
-palveluksena. Pidän kiinni siitä käsityksestä ja tunnen itseni
-onnelliseksi siinä uskossa, että minäkin saan palvella Jumalaa."
-
-Normaalilyseo ei enää toiminut talossa N:o 48 Kasarminkadun varrella,
-jossa se oli asunut v:sta 1867, vaan oli muuttanut Suomalaisen
-alkeiskoulun taloon Ratakadun varrella, taloon, joka oli rakennettu
-kansan keräämillä varoilla, sen jälkeen kuin korkeat viranomaiset
-olivat karkoittaneet suomalaisen normaalikoulun Hämeenlinnaan,
-koska muka Helsingissä ei tarvittu suomenkielistä oppikoulua. "Mikä
-kohtalon iva!" huudahtaa Kihlman kirjoittaessaan tästä muutosta (K.
-H. Kahelinille 6/9 1878). Ja hän todistaa myöhemmin, että oppilaat ja
-opettajat viihtyivät erittäin hyvin uudessa kodissaan, sekä että sopu
-erikielisten, saman katon alla työskentelevien koulujen oppilaiden
-välillä oli täysin tyydyttävä. Rehtorintoimikin tuntui helpommalta
-uudessa mukavassa huoneustossa, varsinkin kun suomalaisen osaston
-viimeinenkin luokka keväällä oli kadonnut -- osaston, joka yksistään
-tuntiopettajain hoitamana oli tuottanut paljon puuhaa.
-
-Samoin kuin 1877 sattui myös 1878 kuolemantapaus, joka mitä
-lähimmin koski Kihlmania. Kotoisen ystävän Ingmanin jälkeen Kihlman
-menetti ulkomaalaisen ystävänsä ja opettajansa J. T. Beckin.
-Miten kuolinsanoma häneen vaikutti, on hän julkilausunut kahdessa
-kirjeessä: (neiti Lovise Alceniukselle, vanhalle ystävälle Vaasassa
-1/1 1879) -- "Eilen, vuoden viimeisenä päivänä, saimme surullisen
-sanoman, että prof. Beck Tübingenissä kuoli 28 p:nä ja haudattiin
-jo 30 p:nä. Olen syvästi murheellinen. Olin toivonut kerran vielä
-pääseväni ulos tapaamaan häntä tässä elämässä. Nyt on liian
-myöhäistä! Ah! mitä olemmekaan menettäneet tässä miehessä! Hän oli
-Jumalan mies, totuuden todistaja, armoitettu ja runsaslahjainen
-kuin harvat muut. Hän oli ensiarvoinen tähti ja on suurella
-uskollisuudella ja väsymättömällä kärsivällisyydellä levittänyt
-jumalallista valoa. Onnellista hänelle, että hän niin suuren työn ja
-vaivan jälkeen on saanut astua Herransa rauhaan ja lepoon. Autuas
-hän, joka on päättänyt päivänsä ja saavuttanut sataman, johon hän
-järkkymättä ohjasi purttansa! Hän oli vieras maan päällä ja hän etsi
-parempaa isänmaata ja on löytänyt sen. Mutta me! Ah, tuntuu niin
-tyhjältä ja autiolta! Parhaimmat menevät! Kuka on rakentava sulun
-pahaa vastaan? Jumala armahtakoon meitä ja antakoon meille uskollisia
-paimenia! -- Kristus elää ja on alati sama. Hän olkoon turvamme,
-ohjaajamme, auttajamme joka päivä tänä uutena vuonna."
-
-(Essenille 13/1 1879) -- "Vanha vuosi, joka tuotti niin paljon
-surua, toi lopuksi myöskin surullisen tiedon Beckin kuolemasta
-Tübingenissä. Siis on hänkin poissa, kunnioitettavin ihminen, jonka
-tässä maailmassa olen oppinut tuntemaan. Hän oli vuosisadan mies (en
-sekular man), Jumalan mies, aikamme profeetta. Minä asetan hänet
-kristillisen kirkon etevimpien miesten, Augustinuksen, Lutherin,
-Spenerin rinnalle. Hän oli uskollinen Jeesuksen tunnustaja sanoissa
-ja toimessa, sisäisessä ja ulkonaisessa elämässä. Ah! kuinka minua
-tuskastuttaa, etten repinyt itseäni irti kodin siteistä, vielä kerran
-istuakseni hänen kanssaan ja kuullakseni hänen sanojaan ja nähdäkseni
-hänen katsettaan ja tunteakseni hänen uskollista kädenpuristustaan.
-Nyt on liian myöhäistä! -- Kuitenkin -- Jumala elää. Kun kaikki
-otetaan pois, on kuitenkin Hän, Iankaikkinen, jäljellä, ja Hän tahtoo
-olla meidän ikuinen osamme, tahtoo olla ei ainoastaan etsittävänä
-vaan myöskin löydettävänä. Oi, mikä sanomaton onni onkaan löytää
-Jumala! Antakoon Jumala suuresta armahtavaisuudestaan meille uusia
-välikappaleita niiden sijaan, jotka hän on kutsunut luotamme
-iankaikkiseen rauhaan."
-
-"Beckin oman toivomuksen mukaan oli hänen ruumiinsa avattu. Silloin
-tavattiin hänen sisässään joukko kasvannaisia, ilmatorvessa,
-keuhkoissa y.m. Niiden johdosta hän oli epäilemättä kärsinyt paljon.
-Kuitenkin hän jatkoi luentojaan viidenteen päivään ennen joulua.
-Vuoteessa hän ei ollut ainoatakaan päivää. -- Jumala olkoon sydämestä
-kiitetty armosta ja valosta, jonka Hän tämän palvelijansa kautta on
-antanut!" --
-
-       *       *       *       *       *
-
-Vaikka Kihlman jo oli paljon kokenut, oli se aika, jolloin hän
-sai niin vakavan muistutuksen merkillisestä, käänteentekevästä
-Tübingenissä-olostaan, vaikeimpia ja tuskallisimpia hänen elämässään.
-Tämä johtui vastoinkäymisistä hänen liiketoiminnassaan. Oli nimittäin
-niin, ettei ainoastaan Tampereen yhtiö jälleen ollut joutunut suureen
-ahdinkoon, vaan oli hän itsekin menettämäisillään koko omaisuutensa.
-Tästä on nyt kerrottava -- ensin hänen hoitamansa yhtiön, sitten
-hänen omista asioistaan.
-
-On jo parissa kohden mainittu, että ajan valtiolliset tapahtumat
-järkyttävästi vaikuttivat liike-elämään. Ymmärtääksemme nyt
-esitettävää, on tässä erittäin painostettava, että se, mitä Suomessa
-saatiin kokea, oli pääasiassa vain välttämätöntä seurausta maailman
-markkinoiden muuttumisesta. Suotuisat olot, jotka 1870-luvun
-alkupuolella ja keskivaiheilla olivat niillä vallinneet, vaihtuivat
-1877-78 päinvastaisiksi. Suomen vientitavaroiden hinnat laskivat
-laskemistaan, ja se koski etenkin puutavarain vientiä, joka oli
-ollut runsain rahalähde. Hintojen alenemiseen tuli lisäksi se, että
-kultakannan voimaan astuttua (9/8 1877) vientiliikkeen harjoittajat
-menettivät sen edun, joka heillä oli ollut siitä, että ulkomaille
-myydessään olivat saaneet lukea hyväkseen hopean arvon alentumisesta
-johtuneen Suomen ja ulkomaisen rahan välisen kurssieron. Nämä seikat
-aikaansaivat sen, että suurin osa niistä puutavaraliikkeistä, joiden
-perustamisen luottamus hyvien aikojen jatkumiseen oli aiheuttanut,
-joutui vararikkoon [Ks. _Emil Schybergson_, Suomen Pankki 1811-1911,
-siv. 242.]. Näin syntynyt pula, joka 1879 kohosi huippuunsa, oli
-niin yleinen ja niin turmiollinen yksityisille ja pankeille (Suomen
-pankin täytyi vuosina 1876-81 siirtää epävarmoihin saataviin tai
-kokonaan tileistä poistaa noin kolme miljoonaa markkaa), että
-ainoastaan lyhytnäköisyys voi selittää toisen tai toisen liikemiehen
-silloisen häviön syntyneen asianomaisen varomattomuudesta. Oikeammin
-on sanon siinä ilmenneen jotakin liike-elämän traagillisuudesta, joka
-taustalla väijyy kaikkia siihen antautuneita.
-
-"Menneen vuoden tulos on masentava", kirjoittaa (9/10 1878) Kihlman
-Ekströmille. "Tampereen tehtaat antoivat tosin 67,085 mk. 14 p.
-nettovoittoa, mutta laivatelakan tappio nousi noin 67,800 mk:aan,
-joten lopputuloksena ei ole mitään voittoa, vaan vähäinen tappio.
-Pääsyynä siihen, että tehtaat tuottivat niin vähän, oli venäläinen
-kurssi ja vähentynyt menekki. Jos kurssi 1877 olisi ollut sama
-kuin 1876, olisi voitto ollut n. 367,000 mk. Yhtiömme on siis
-kurssin vuoksi menettänyt n. 300,000 mk. Melkoinen uhri tälle
-alttarille! Liian pitkäksi kävisi esittää syyt telakan huonoon
-tulokseen. Johtaja, insinööri Hult, ei pystynyt tehtäväänsä. Hän
-erosi v:n 1877 päättyessä. Valitettavasti ei samalla kertaa erotettu
-rahastonhoitajaakin, vaan vasta myöhemmin. Kassassa on huomattu
-melkoinen vaillinki, jonka hän oli peittänyt väärällä kirjanpidolla.
-Luullakseni nousee vaillinki ehkä 14,000 mk:aan. Nyt on uutta
-väkeä entisten sijalla, ja johtokunta koettaa saada järjestystä
-liikkeeseen." Työtä ei ollut telakalta puuttunut (vaikka ei toivon
-mukaan tuottavaa), päinvastoin; mutta ei myöskään vaikeuksia
-mainittujen ohella. M.m. eräs englantilainen laiva, jota oli
-korjattu 4 viikkoa, oli kieltäytynyt maksamasta laskua ja sen vuoksi
-hälyyttänyt taivaan ja maan, kunnes voitiin esittää niin sitovia
-asiakirjoja, että vastustus kävi mahdottomaksi. Myöskin Tampereella
-oli, kassöörin kuoleman jälkeen, huomattu 9,000 mk:n vaillinki
-rahastossa. --
-
-"Kaikkialla vastoinkäymisiä ja vaikeuksia", jatkaa Kihlman sitten.
-"Ajat ovat olleet niin tukalia, että ovat muistuttaneet 1867 v:n
-oloja. Osakkaat odottavat osinkoa; mutta meidän, jotka olemme
-johdossa ja kernaasti jakaisimme suuria osinkoja, täytyy olla
-iloisia, että elämme. Nyt on se aika, jolloin on ostettava pellavia.
-Pankit eivät anna rahoja, niillä kun niitä ei ole. Olemme nyt
-niinkuin menneenä vuonna kääntyneet hallituksen puoleen. Eilen ja
-tänään olen lainan tähden käynyt senaattorien luona. Nordenstamkin
-oli ystävällinen ja lupasi suostua, jos rahoja on. Jollemme saa
-hallitukselta, syntyy uusi puuha saada Suomen pankkia myöntämään
-laina järkevillä ehdoilla. Oi, vaivalloista ja huolestuttavaa on tämä
-liike-elämä!" -- Rahoja saatiin lainata valtiolta. Jos vuosi 1877
-oli ollut telakalle onneton, oli vuosi 1878 sitäkin onnettomampi.
-M.m. oli se ottanut hankkiakseen Venäjälle 4 hinaaja-alusta. Työ
-tuli kalliimmaksi kuin laskettu oli, jota paitsi se myöhästyi, niin
-että sen johdosta oli sakkoja maksettava. Tilaus tuotti kaikkiaan
-83,230 mk tappiota! Tällaiset tapaukset sekä se seikka, että telakan
-velka pääliikkeelle puheena olevana vuonna jo nousi 1,240,000 mk:aan,
-sai yhtiön vihdoin sille käsityskannalle, jolla Kihlman oli ollut
-jo 1866, että näet telakasta oli enemmän vahinkoa kuin hyötyä ja
-että siitä oli tappiollakin päästävä. Lähes kaksi vuotta kestivät
-kumminkin neuvottelut ja puuhat, ennenkuin myynti tapahtui. Tarkoitus
-oli perustaa osakeyhtiö, jolle laitos luovutettaisiin 700,000
-mk:sta. Tuuma raukesi kuitenkin, kun valtio ei suostunut siirtämään
-telakkayhtiön vastattavaksi 300,000 mk:n velkaa, joka oli laitokseen
-kiinnitetty. Silloin ilmoitettiin ylimääräisessä kokouksessa
-huhtikuulla 1880 m.m. insinööri O. Eklundin ostotarjous, ja hänelle
-Vihdoin myytiin telakka konepajoineen. Hinta oli ainoastaan 425,000
-mk, ja siitä oli 200,000 mk kiinnityslainana, josta vastuu joutui
-ostajalle. -- "Laivatelakka myyty", kirjoittaa Kihlman (12/5 1880)
-parooni J. Cronstedtille Kissingeniin. "Paremmat ajat koittanevat
-nyt (Tampereen) yhtiölle." Eivätkä Kihlmanin toiveet pettäneet.
-Huolimatta siitä tilapäisestä tappiosta, jota telakan myynti tiesi,
-alkaa tästä lähtien pääliikkeen voittoisa nousu. V. 1878 oli jaettu 2
-% ja 1879 3 %, kumpanakin vuonna reservirahaston avulla, mutta 1880
-jo 5 l/2 % ja sen jälkeen yhä enemmän. Vielä 3 p:nä tammik. 1879 oli
-Kihlman puhuessaan yhtiön asioista kirjoittanut (hovioikeudenneuvos
-E. A. Montinille): "On oikein masentavaa, että siten vuosi vuodelta
-kaikki vaivat ja huolet näyttäytyvät hedelmättömiksi. Pitäisi kai
-menestyksen tulla niin monien huonojen vuosien jälkeen. Kuitenkin
--- mitä on tehtävä? Ei mitään muuta kuin uudestaan kyntää ja kylvää
-toivossa, että Jumalan siunaus kerrankin on tuleva. Antakoon
-Jumala voimia kestämään! Niitä on, jotka luulevat että tänä vuonna
-liike-elämässä käänne parempaan päin on ilmaantuva. Tapahtukoon
-niin!" Ja niin tapahtuikin. V:sta 1880 alkoi menestyksen aika, joka
-vihdoin palkitsi Kihlmanille hänen väsymättömyytensä ja sitkeän
-luottavaisuutensa. -- Yhtiön johdossa tapahtui 1879 se muutos, että
-S. Calamniuksen ja L. Mechelinin sijalle, jotka molemmat pyysivät,
-ettei heitä enää valittaisi, tulivat kauppias A. F. Vasenius ja prof.
-O. Donner, joka jälkimmäinen kuolemaansa asti oli suurin osakas
-yhtiössä (180 osaketta).
-
-Nyt tulemme Kihlmanin omiin asioihin, jotka niinkuin ylempänä
-mainittiin näinä aikoina olivat joutuneet mitä arveluttavimmalle
-kannalle. Tämä aiheutui hänen suhteestaan kapteeni Fabian von
-Schantziin, joka parilla sanalla esiteltäköön lukijalle. Fabian von
-Schantz, säveltäjä Filip von Schantzin nuorempi veli, oli erottuaan
-Haminan kadettikoulun ylimmältä luokalta tullut ylioppilaaksi
-ja sen jälkeen lähtenyt merille. Merimiehenä hän edistyi
-höyrylaivapäälliköksi, mutta antautui myöhemmin liikealalle, ensin
-Haminassa (harjoittaen viljanvientiä y.m.), sitten Helsingissä.
-Maanmittarin poikana hän ei voinut aloittaa suurella pääomalla,
-mutta, vanhan sotilassuvun jälkeläinen kun oli, häneltä ei
-puuttunut yritteliäisyyttä ja rohkeutta. Ollen ruumiiltaan kookas,
-ryhdiltään ja esiintymiseltään reipas ja miellyttävä, puheessaan
-älykäs ja sytyttävä kapteeni von Schantz pian sai huomatun aseman
-liikemiespiireissä, ja uusia yrityksiä suunniteltaessa oli hän
-ensimmäisenä mukana. Milloin ja miten Kihlman ensiksi tutustui
-14 vuotta nuorempaan Schantziin (synt. 1839, k. 1910), sitä emme
-tiedä, mutta liikeyhteyteen he joutuivat samaan aikaan, jolloin,
-niinkuin ennen on kerrottu, Kihlman innokkaasti puuhaten oli saanut
-toimeen puuhiomon Tampereen Pellava- ja Rautateollisuusyhtiön
-alueelle. Arvatenkin sama innostus taivutti Kihlmanin yhtymään
-Schantziin, kun tämäkin kääntyi puutavaraliikkeen alalle, jonka
-ensimmäinen kiihoittava kultainen aika oli käsissä. Marraskuulla
-1872 perustettiin Hämeenlinnaan Höyrysaha-OY 160,000 mk:n pääomalla,
-josta Kihlman omisti 80 etuoikeutettua ja 30 kantaosaketta sekä F.
-v. Schantz noin 40 ja Magnus Gadd 10 jälkimmäistä lajia. Helmikuulla
-1874 lunasti yhtiö kaikki osakkeet Saarelan Höyrysaha-OY:ssä
-Hattulassa (50 os. à 5,000 mk -- joista Kihlman otti osalleen 26
-os.). Yhtiön voitto oli 1873: Smk 35,538:79 ja 1874: 126,449:29,
-eikä ole syytä epäillä erehdystä, koska Kihlman itse on tarkastanut
-tilinpäätöksen. V. 1875 oli voitto mitätön siitä syystä, että oli
-sattunut tulipaloja sahoissa ja sen vuoksi aikaa hukattu. V. 1874
-lunasti yhtiö 10 etuoik. os. (10,000 mk) ja suoritti osinkona 20
-% kanta- ja 10 % etuoik. osakkeista; v. 1876 päätettiin jakaa 100
-% kanta- ja 10 % etuoik. osakkeista, mutta osinko samoin kuin
-etuoikeutettujen osakkeiden kuoletus tältä ja seuraavalta vuodelta
-jätettiin vararahastoon. -- Schantz oli Hämeenlinnan Höyrysaha-OY:n
-toimitusjohtaja samoin kuin myöskin Lahden höyrysahayhtiön [Lahden
-höyrysaha-oy. oli alkuaan pankinjohtaja V. R. Frenckellin sekä
-Ruotsin alamaisten, tukkukauppias Aug. Muellerin ja kunink. sihteerin
-K. H. Casselin perustama (säännöt vahvistettu 1872 -- pääoma 350,000
-mk). Luultavasti Hämeenlinnan höyrysahayhtiön omistajat lunastivat
-Lahden sahan 1875. sillä tiedämme, että Kihlman syksyllä 1875 osti
-5 kpl etuoik. Lahtis Ångsåg A.B.-nimisen yhtiön osaketta à 5000 mk.
-Sitä vastoin näyttää s. v. palanut Saarelan saha jääneen uudestaan
-rakentamatta.], jossa Kihlmanilla oli melkoista vähempi osuus;
-osinkoina oli hän 1875-77 kantanut yhteensä Smk 4,785:63. Hoitoon
-nähden yhtiöt olivat hyvin lähellä toisiaan, jollei yhdistetyt.
-
-Jo kesällä 1878 oli Lahden yhtiö hädässä. "Rajuilma lähestyy
-lähestymistään", kirjoittaa Kihlman 31/7 Helsingistä vaimolleen.
-"Tänään on Lahden oleminen tai ei-oleminen ratkaistava. -- -- Ei
-kuitenkaan ole välttämätöntä, että yhtiön vararikko vie minut
-onnettomuuteen. On monta mahdollisuutta. Kumminkin koetan tutkia
-itseäni, saadakseni ainakin jotain etua kauheasta asemasta. Samoin
-pyydän päästä selville Jumalan tahdosta ja velvollisuudestani tässä
-tilassa. Jokainen tila tuo muassaan erinäisiä velvollisuuksia. Eihän
-voi olla väärin luottaa Jumalan apuun. Mutta ei myöskään voi olla
-oikein istua kädet ristissä sanattomana valitellen. Jokin (menettely)
-on varmaan oikea, ja siitä tahdon saada selkoa toimiakseni sen
-mukaan." -- "Rajuilma on mennyt ohi", kirjoitti hän muutamia päiviä
-myöhemmin. "Aurinko paistaa jälleen. F(abian) v. S(chantz) on
-lähtenyt kalastamaan Hämeeseen. Olen kuin lapsensynnyttäjä, joka
-nauraa kyyneleet silmissä."
-
-Se mikä teki sekä Lahden että Hämeenlinnan yhtiön "olemisen tai
-ei-olemisen" niin tärkeäksi Kihlmanille, ei suinkaan ollut pääoma,
-jonka hän oli pannut osakkeihin, vaan suuret takaussitoumukset,
-joihin hän oli mennyt yhtiöiden lainoista. Yhtiöiden vararikko
-merkitsi hänelle omaa taloudellista perikatoa -- vähemmästä ei ollut
-kysymys! Mutta toiselta puolen kysyttänee, kuinka on selitettävissä,
-että Kihlman, jolla ennestään oli niin ikäviä kokemuksia
-takuusitoumuksista, taas oli pistänyt päänsä ansaan. Vastaukseksi
-huomautamme seuraavaa: Hämeenlinnan OY:n ylempänä mainittu voitto,
-josta päätettiin jakaa 100 % (vaikka osinko jätettiin maksamatta),
-oli kirjojen mukaan paljon suurempikin ja siitä johtui, että
-Kihlman taatesssaan lainoja piti yhtiöiden asemaa varmempana kuin
-se todellisuudessa oli. Ettei hän tarkemmin tutkinut ja seurannut
-asioita, johtui taas siitä, että hänellä muilta puuhiltaan ei
-ollut aikaa siihen (niin hän jälkeenpäin valitti). [Erittäin kuuluu
-Kihlman maininneen, että Schantzilla oli tapana tulla vekseliensä ja
-lainakirjojensa kanssa aamulla, jolloin hänellä koulun vuoksi oli
-kaikkein vähimmin aikaa käytettävänä.]. Kun siis Schantz pyysi hänen
-nimeänsä velkakirjoihin, ei hän näy aavistaneenkaan vaaraa. Hän piti
-kai lainanottoja tilapäisten puutteiden aiheuttamina toimenpiteinä,
-jommoisiin hän itse tavan takaa oli ryhtynyt Tampereen yhtiön
-puolesta. Mutta menettelikö sitten Schantz vilpillisesti? Ei suinkaan
-ole syytä epäillä hänen rehellisyyttään, sanovat asiantuntijat. Tuo
-100 % tai suurempi voitto oli luultavasti aivan oikea hetkellään,
-mutta aika oli sellainen, että hopean arvonvaihteluiden vuoksi
-kurssitkin vaihtelivat tavattomassa määrässä, joten, kun puutavarain
-hinnat äkkiä alenivat, kaikki laskelmat saattoivat pettää ja
-todella pettivät. Vihdoin näyttää siltä, että Schantz, vaikka
-hän varovaisuuteen ja tunnollisuuteen nähden oli Kihlmanin suora
-vastakohta, oli avonaisella olennollaan, iloisella tarmokkuudellaan
-niin sanoaksemme hurmannut liiketoverinsa. Kihlman luotti
-Schantziin, luotti häneen ihmisenä, luotti häneen liikemiehenä,
-erehtyen kumpaiseenkin nähden. Kirjeissään hän aina syyttääkin
-itseään. Schantzista kerrotaan, että hän myöhemmin oli myöntänyt
-olleensa aivan kokematon, kun hän ryhtyi puutavaraliikkeeseen. --
-Oli kaiken tämän laita miten oli, niinkuin jo sanoimme, Kihlmanin
-taloudellinen perikato oli kyseessä, ja se tosiasia on pidettävä
-mielessä ymmärtääksemme Kihlmanin sielunelämää näinä aikoina. Kun
-vaara elokuulla 1878 näytti olevan ohi, matkusti Kihlman Tampereelle
-ja puuhatessaan pellavayhtiön asioissa hän tunsi huojennusta. "Työ
-on siunausta", hän kirjoittaa (11/8) Hildalleen. "Olla joutilaana ja
-sureksia (grubbla), se on pahinta. Mutta houkuttelu antautua siihen
-on sangen suuri ja uudistuu alati. Työ auttaa sitä vastaan. Paras
-apu olisi tietenkin luottaa Jumalaan, joka on isämme ja tahtoo, että
-häntä niin nimitetään. Mutta miten epäileekään sydän tehdä sitä! Voi
-sitä ihmissydäntä! Ken voi sitä tutkia! Miten neuvoton ja heikko
-(se onkaan)! Jumalaan luottaminen käy kyllä päinsä, kun sen ohella
-on muutakin, mihin luottaa. Mutta luottaa Jumalaan yksistään, se on
-jotain toista. Silloin ilmenee uskon laatu." Kolme päivää myöhemmin:
-"Minun on nyt parempi olla. Olen taistellut kuuman taistelun: on
-kuin olisin vaeltanut kuoleman pimeän laakson kautta, missä kaikki
-riisutaan, niin että seisoo yksin ja alastomana Jumalan edessä.
-Olen kokenut sydäntä lävistäviä tuskia enkä luullakseni kauan sitä
-kestäisi. Kuitenkin olen voittanut ja tullut rauhallisemmaksi. Kiitän
-Jumalaa kokemastani surusta: joskin suru alkuaan on ollut maallinen,
-on se sentään muuttanut luontoa ja tullut terveelliseksi suruksi.
-Sitä en epäile. Uskon samoin kuin Sinä, että on olemassa parempia
-tavaroita kuin maalliset ja että saamme osamme niistä, kun vakavasti
-etsimme niitä. Jumalan sana on ollut lohdutuksenani, muuten olisin
-hukkunut. Jumalan sana ja rukous: kas siinä vanhat parannuskeinot.
-Eivätkä ne keinot ole vanhentuneet." --
-
-Syksy kului ilman onnettomuutta, mutta myöskin ilman mainittavaa
-parannusta. Vasta uusi vuosi toi odotetun iskun.
-
-Tammikuun lopulla 1879 Kihlman oleskeli toista viikkoa Turussa. Hän
-oli näet Strömborgin ja Hallsténin kanssa valittu koulunopettajain
-edustajana suorittamaan leski- ja orpokassan jakoa. Aika tuntui
-hänestä virkavapaudelta liiketoimista. "Olen saanut aikaa
-valmistautua siihen, mikä tulossa on", hän kirjoittaa. "Olen
-muistanut Herran sanoja Pietarille: kun vanhenet, ojennat kätesi, ja
-sinut vyöttää toinen ja vie sinut, mihin et tahdo. Kuinka sattuva
-tämä onkaan minuun nähden! Ja mitä voin tehdä? Minun täytyy taipua
-siihen, että minut sidotaan ja viedään minne halutaan. Ainoastaan
-kärsiä ja kärsiä tietäin, etten ole parempaa ansainnut. Herra on
-vanhurskas!" --
-
-Helmikuulla 1879 alkoivat olot kärjistyä. Schantz oli lähtenyt
-ulkomaille ja sitä ennen antanut Kihlmanille prokuravaltuuden,
-mutta ei mitään rahoja lankeavia vekseleitä varten. Kirjeessä
-Gaddille hän (20/2) ilmoittaa, että tämän asettama 600 mk:n vekseli
-oli mennyt protestiin, sillä (insinööri) Ullnerilla (Hämeenlinnan
-sahanhoitajalla) ei ollut rahaa, millä olisi sen lunastanut.
-"Niin pitkällä siis ollaan, että yhtiöllämme ei ole 600 mk:aa
-käytettävänään. Schantz otti kuitenkin joulukuulla 24,000 mk:n
-lainan, panttaamalla 300 standerttia yhtiön puutavaroita. Niillä
-rahoilla olisi yhtiö voinut maksaa koko kevään korot, mutta Schantz
-käytti ne omiin tarpeisiinsa ja lupasi lähettää rahaa ulkomailta.
-Jopa on hän sähköttänytkin toivovansa voivansa lähettää, mutta
-milloin? Minusta on yhtiö konkurssikypsä, ja oikeinta olisi siis
-myöskin tehdä konkurssi. Mutta mitä tehdä, kun päähenkilö on poissa
-ja on jättänyt kaikki tuuliajolle. Ullner on vihainen eikä näy olevan
-luotu asemaa varten. Olen kerrassaan masentunut ja voin ainoastaan
-äärimmäisellä ponnistuksella koota voimani hoitaakseni virkaani
-koulussa." --
-
-Mutta vaikeampia koettelemuksia oli tulossa. Cronstedtin
-(Yhdyspankin) pyynnöstä Kihlman vaati Hämeenlinnasta tarkempia
-tietoja yhtiön tilasta. Saatuaan mitä oli pyytänyt kirjoittaa hän
-(11/3) Gaddille: "Tulos on kauhea." V. 1878 oli menetetty 270,000
-mk. Varoja oli vain saha kalustoineen ja muutamia tuhansia tukkeja.
-Valmis tavara (14,000 tukkia + 300 standerttia) oli hypoteekkina
-Suomen pankin antamista lainoista. Mutta, sanottiin, todellisuudessa
-ei Sörnäisissä ollutkaan niin paljon, vaan puuttui pantista 350
-st. Tämä sanoma vaikutti järkyttävästi Kihlmaniin. Hän ei ymmärrä,
-miten asia on selitettävä, eikä tyydy Ullnerin huomautukseen,
-että hypoteekkilainoja ottaessa on tapana arvioida puutavarat
--- likimäärin. Hän pyytää Gaddia viipymättä tulemaan Helsinkiin
-ottamaan selkoa asiasta. "Huomenna menen Suomen pankkiin saadakseni
-tietää, paljonko tositeossa on pantattuna. Meidän on saatava tietää
-totuus, puhdas totuus heti ilmoittaaksemme siitä, jos vilppiä on
-tehty. En tahdo kantaa tätä salaisuutta tuntiakaan kauemmin kuin
-välttämätöntä on. Muuten voisi minuunkin langeta se varjo, että olin
-muka tietoinen rikoksesta. Aioin jo tänään ilmoittaa siitä, mutta
-en voinut, kun minulla iltapäivällä oli koulussa tunti. Sitäpaitsi
-pidin oikeampana ensin tutkia asiaa, ennenkuin otan kohtalokkaan
-askeleen. Asia näyttää niin mahdottomalta, että minun vielä täytyy
-olettaa erehdyksen tapahtuneen. Ja jos niin on, olisi väärin
-nostaa ennenaikaista hälinää. Luullakseni täytyy minun kuitenkin
-yksityisesti puhua tästä jollekin, esim. Cronstedtille. Sillä en voi
-yksin kantaa tätä asiaa. Kun olen menettänyt kaiken omaisuuteni,
-pitääkö minun menettää kunnianikin, taikka onko minuun lankeava
-epäilyksen varjo, että olen ollut tietoinen rikoksesta ilmoittamatta
-sitä? Sentähden, Magnus veli, riennä tänne, niin että pääsemme
-totuuden perille: joka tunti on kallis." -- Arvattavasti pulma
-selvisi tyydyttävästi; mutta olemme kuitenkin kertoneet seikan, jotta
-nähtäisiin, mitä kaikkea Kihlmanin oli kokeminen.
-
-Samaan aikaan vaadittiin Kihlmania maksamaan 75,000 mk, josta hän
-kolmen muun kanssa oli takauksessa. Laina, Kalevayhtiön antama Lahden
-yhtiölle, oli jo joulukuulla langennut. Pitempään lykkäykseen ei
-tahdottu suostua, mutta Kihlman ei pitänyt oikeana suorittaa lainaa,
-sillä siten olisi vääryyttä tehty muille velkojille. Hädissään hän
-kirjoittaa toisille takaajille ja Schantzille, joka yhä viipyy
-ulkomailla koettaen saada rahoja Sunilan höyrysahan ostoon. Jopa hän
-oli Ullnerille ilmoittanut, että oli menestynytkin puuhissaan ja
-että Hämeenlinnan yhtiö oli pelastettavissa. Mutta mitä se merkitsi,
-kun rahoja ei näkynyt. Kihlman puolestaan mietti, oliko hänen heti
-paikalla luovuttaminen omaisuutensa velkojilleen.
-
-Näin kului kevätkausi mitä tuskallisimmissa olosuhteissa ilman mitään
-ratkaisua sinne taikka tänne päin. Millainen Kihlmanin sisällinen
-elämä oli, ilmenee seuraavista kirjeotteista.
-
-Essenille, jota vuoden alussa lievä halvaus oli kohdannut, mutta
-joka kuitenkin siitä vähitellen toipui, Kihlman kirjoittaa (3/4):
-"Monta ja pitkää päivää ja pitkiä öitä on kulunut siitä kun
-viimeksi tapasimme toisemme." Usein oli hänen ajatuksensa olleet
-appi-isän luona, mutta hän oli ollut kirjoittamatta säästääkseen
-häntä suruiltaan ja kärsimyksiltään. "Mielelläni sallisin Appi-isän
-katsella sisääni. Appi-isä saisi silloin nähdä itsesyytöksiä, surua,
-ahdistusta, pelkoa sekaisin, surua menneen, tehdyn ja laiminlyödyn
-johdosta, pelkoa Jumalan tuomioiden edessä tässä maailmassa ja
-tulevaisessa. Samalla saisi Appi-isä nähdä, miten minä huolimatta
-kaikista synneistä, huolimatta kaikesta nykyisestä ahdistuksesta,
-huolimatta kaikesta kasautuvasta työstä, huolimatta jokapäiväisistä
-vaivoista koetan pitää kiinni uskosta Jumalaan. -- Daavidin psalmeja
-käytän paljon. -- (Gustaf) Johansson käy toisinaan luonani ja tuottaa
-minulle mielihyvää." --
-
-T. Reuterille (5/4): "Sydämellinen kiitos osoittamastasi
-myötätunnosta. -- -- Aline on ollut sangen hyvä minua kohtaan sekä
-Turussa että täällä ja Hildalle lähettämissään kirjeissä. -- Turussa
-elin vielä toivossa, ja toivo teki hyvää. -- Nyt en enää toivo, että
-minut säästetään peloittavasta kärsimyksestä, ja ennenkuin siihen
-tottuu, on olotila aivan tavallisuudesta poikkeava. Ennen kaikkea
-olisin hiljaisuuden tarpeessa, mutta miten pyytää hiljaisuutta
-keskellä myrskyä!" --
-
-Essenille (6/4, palmusunnuntaina): "Kaksi seikkaa on ilahduttavaa: 1)
-että terveyteni viime aikoina on parantunut; ja 2) että olen saanut
-aikaa tutkiakseni olemustani niin kauan kuin vielä kykenen siihen.
-Kuolema tulee usein äkkiä. Tuntuu siltä kuin kävisin ilman kiirettä
-kuolemanhädän (dödsprocessen) läpi. Uskallan pitää näitä seikkoja
-Jumalan armahtavaisuuden todistuksina minua kohtaan."
-
-Toukokuulla tuli Kihlmanin toinen poika, Lorenzo, ylioppilaaksi
--- vanhemmille sitä suuremmaksi iloksi, kun hän kevätpuolella oli
-ollut sairas. Hän kirjoittautui lakitieteelliseen tiedekuntaan.
-Sen johdosta isä kirjoitti Essenille: "Siis ei tämäkään poikani
-teologiksi. Olisin kumminkin toivonut, että edes joku pojistani olisi
-tullut siksi, miksi minun olisi pitänyt tulla, nimittäin teologian
-tohtoriksi, mutta ei näy käyvän toivoni mukaan."
-
-Vasta heinäkuun alussa palasi Schantz ulkomailta. Hän sanoi
-tarjonneensa 1,700,000 mk Sunilasta, ja jos kaupasta tulisi tosi,
-pelastuisivat Lahden ja Hämeenlinnankin yhtiöt. Mutta Kihlman oli
-menettänyt luottamuksensa häneen. Sen sijaan että Schantz olisi
-lohduttanut häntä, näyttää levottomuus kiihtyneen. T. Reuterille
-Kihlman kirjoittaa (7/7): "Kiitos viimeisestä yhdessäolosta. Minulla
-on tarve puhua siitä, mikä lähinnä painaa sydäntäni. Sydämeni on niin
-täynnä, niin täynnä kuin tahtoisi se räjähtää palasiin. Helpottaa
-hetkeksi, kun saa ystävälle purkaa surunsa; mutta hetkeksi vain.
-Tuskat palaavat pian kuni raivottaret. En tiedä, miten voin kestää,
-jollei muutosta tule. Jumala iäisessä hyvyydessään auttakoon minua ja
-Sinua ja kaikkia, jotka välittävät hänen tahdostaan!"
-
-Näin kuluivat päivät, viikot, kuukaudet. Elokuun lopulla oli Kihlman
-taas Turussa, missä eläkekassan jako lopullisesti tapahtui. Siellä
-oli kesän aikana tavallista yksinäisempää, ja sen vuoksi Kihlman
-miltei joka päivä kirjoitti Hildalleen, jolta hän ei salannut
-mitään liikeasemaansa eikä myöskään sisälliseen elämäänsä nähden.
-Jopa näemme, että hän pojilleenkin, ainakin vanhemmille, oli
-kertonut mitä odotettavissa oli. Sen todistaa Oswaldin kirje, jossa
-tämä levollisesti puhuu siitä, ettei kuitenkaan voitu menettää
-enemmän, kuin jo oli totuttu ajattelemaan menetetyksi. Avonainen
-rakkaussuhde omaisiin ja heiltä saatu lohdutus vaikuttivat arvatenkin
-enemmän kuin Kihlman aavistikaan siihen, että hänen sieluntilansa
-vain poikkeukselta oli niin tuskallinen kuin viimeinen kirjeote
-ilmaisee. Hän oli liian rehellinen luonne antautuakseen semmoiseen
-salakähmäisyyteen, mistä monelle uhkan alaiselle suurimmat tuskat
-koituvat -- kun näet rakkaimmiltaan peittää sielunsa ahdistuksen
-ja sen syyt. -- Huolestuttavinta lapsista oli se, että isän voimat
-ilmeisesti heikkenivät. Eikä ihme, kun hän ei enää saanut nukkua,
-hän joka ennen oli vaipunut uneen niinpiankuin oli laskeutunut
-vuoteelleen. Niin häntä ahdistivat omantunnon vaivat, että hän
-tarpeettomasti oli pannut perityn omaisuuden alttiiksi, ja kuvittelu,
-että perhe, jos voimat pettäisivät, jäisi köyhyyteen. Ymmärrettävästi
-kaikki tämä -- ei suinkaan köyhyyden pelko, vaan isän sisälliset ja
-ruumiilliset kärsimykset -- syvimmin koskivat Hilda Kihlmaniin, mutta
-koko ajan hän osoitti erinomaista mielentyyneyttä. Hän sulki raskaat
-huolensa sydämeensä, jotta hän ei purkamalla niitä enentäisi miehensä
-ahdistusta.
-
-Vielä vuoden lopulla on asema muuttumaton. Essenille Kihlman
-kirjoittaa (3/11): "Liikeasemastani en voi ilmoittaa mitään
-rauhoittavaa. Olen kokonaan riippuvainen Fabian von Schantzista,
-enkä tiedä mitä hän saa aikaan. Ei hän vielä ole tehnyt vararikkoa,
-mutta minulle on tietämätöntä voiko hän välttää sitä. Minä puolestani
-toivon vähän. Tulevaisuus on siis pimeä. -- Olen koettanut
-valmistautua siihen, mikä tulee. Mutta luontoni ei todellakaan ole
-luotu kestämään niin suuria kärsimyksiä kuin näyttää olevan tulossa.
-Olen hento (vek), liian hento, ja voimani murtuu helposti."
-
-Huolimatta Schantzin ponnistuksista -- hän oli syksyllä jälleen
-lähtenyt ulkomaille -- pantiin, Kalevan anomuksesta, Lahden yhtiö
-18 p:nä jouluk. 1879 konkurssitilaan. (Hämeenlinnan höyrysahayhtiö
-pantiin konkurssiin lokakuulla 1880). Puolentoista vuoden epävarmuus
-oli vihdoin ohi, eikä Kihlmanilla ollut muuta neuvoa kuin tyytyä
-kohtaloonsa. Ja vaikka hän oli sanonut olevansa "hento, liian hento",
-hän ei ainoastaan mukautunut oloihin, vaan osoitti jälleen verratonta
-sitkeyttä, jopa niin kestävää, että hän voitti kukistuessaankin.
-Se ihme näet tapahtui, että hänen onnistui suorittaa kaikki
-sitoumuksensa ja että hän ei ollut puilla paljailla sittenkään, kun
-oli menettänyt koko omaisuutensa!
-
-Kamppailu kesti kumminkin vuosikausia, mutta tila ei myönnä meidän
-kuvata sitä yksityisseikkoja myöten. Sen sijaan luomme tässä vain
-katsauksen siihen asiain menoon, joka vihdoin vapautti Kihlmanin
-hänen tukalasta asemastaan.
-
-Helmikuulla 1880 ilmoitti Kihlman Suomen pankille ja Yhdyspankille,
-joilla oli suurimmat saatavat Schantzilta, että Kaleva uhkasi häntä
-lainhaulla Lahden yhtiön ennen mainitun 75,000 mk:n suuruisen velan
-johdosta, josta hän kolmen muun kanssa oli takauksessa, ja anoi,
-että hänelle myönnettäisiin oikeus antaa vakuus 1/4 osasta velkaa
-korkoineen, s.o. 20,500 mk:sta. Tämä aiheutui siitä, ettei hän heti
-voinut suorittaa sitoumuksiaan eikä ilman lupaa tahtonut suosia
-toista velkojaa toisten kustannuksella. Hänen mielestään olisi
-konkurssimenettely ehdottomasti ollut epäedullinen velkojille; hän
-näet ei epäillyt voivansa aikaa voittaen täyttää velvollisuuksiaan,
-jollei häntä pakotettaisi vararikkoon. Tutustuttuaan Kihlmanin
-pesäluetteloon pankit antoivatkin myöntävän vastauksen.
-
-Lyhennettynä oli pesäluettelo seuraavanlaatuinen:
-
-                         Kirjaan pantu arvo   Rahaksimuunto-arvo
-
- Kiinteimistöjä            Smk  72,300:--        Smk  61,500:--
- Osakkeita                  "  448,580:--         "  247,650:--
- Obligationeja              "   43,778:--         "   46,986:--
- Varmoja saatavia           "   58,503:--         "   58,503:--
- Epävarmoja                 "  104,383:--         "    3,131:--
-                    Yht.  Smk 727,544:--        Smk 417,770:--
-
- Irtaimisto                Smk   8,000:--        Smk   8,000:--
-
-Ei mitään velkoja, mutta sitävastoin:
-
-Sitoumuksia Hämeenlinnan Höyrysaha-OY:n puolesta 487,500:--
-Sitoumuksia Lahden Höyrysaha-OY:n puolesta       359,100:--
-
-Osakkeista mainittakoon pääerinä: 92 Tampereen Pellava- ja
-Rautateollisuusos. (n. 1400 kpl), 55 Yhdyspankin ja 160
-Pohjoismaiden Osakepankin os., 17 Nokian oy:n os. (à 200), 700
-Vaasan Puuvillateollisuus OY:n os. (a 50) sekä osakkeet Lahden ja
-Hämeenlinnan höyrysahayhtiöissä (nyt arvottomia). Näistä myytiin
-selvityksen aikana kaikki pankkiosakkeet ja osa teollisuusosakkeista,
-mutta m.m. Tampereen osakkeita jäi 50 edelleenkin Kihlmanin haltuun.
-
-Joulukuulla 1880 ilmoitti Kihlman, että Lahden yhtiön omistama
-Lakomäen talo Viitasaaren pitäjässä oli myytävä pakkohuutokaupalla 17
-p:nä s.k., ja kun ei muista ostajista ollut tietoa, pyysi hän saada
-ostaa talon -- joka oli rasitettu Suomen pankin antamalla 300,000
-mk:n kiinnityslainalla, mistä m.m. Kihlman oli täytetakauksessa
-korkeintaan 150 à 160,000 mk:sta. Pyyntöön suostuttiin sillä ehdolla,
-ettei hinta nousisi yli 125,000 mk ja että Kihlman asetettaisiin
-hallinnon alaiseksi, jota hoitaisi Kihlman itse ja lakitieteiden
-kandidaatti Theodor Wegelius.
-
-Helmikuun 9 p:nä 1881 Kihlman ilmoittaa 90,000 mk:sta ostaneensa
-Lakomäen, jonka laajoilla (n. 14,000 tynnyrinalaa) mailla kasvoi
-hyvä metsä, ja anoo saada arvopaperi-panttia vastaan ottaa 50,000
-mk:n lainan, voidakseen käyttää hyväkseen talon metsää. Anomukseen
-myönnyttiin samoinkuin samanlaisiin myöhempiin pyyntöihin, nimittäin
-28 p:nä marrask. 1881 (50,000), 19 p:nä lokak. 1882 (100,000) ja 21
-p:nä elok. 1883 (40,000). Viimeisen anomuksen ohella Kihlman saattoi
-jo ilmoittaa, että 1881 v:n metsänhakkuu oli tuottanut voittoa 84,933
-mk, ja odotettiin 1882 v:n hakkuusta 40 à 50,000 mk:n voittoa.
-
-Helmikuun 8 p:nä 1884 esitetyt tilit vuosilta 1881 -- 1883
-osoittavat, että velkoja oli suoritettu 339,761 mk; jäljellä olevat
-velat korkoineen (à 5 %) nousivat 425,358 mk:aan, mutta varoja oli
-411,721, joten vajaus oli enää vain 13,637.
-
-Hallinto, joka alkujaan oli toimeenpantu kahdeksi vuodeksi,
-pidennettiin nyt vuodeksi eteenpäin, ja sen jälkeen vielä pari
-kertaa, niin että se oli voimassa elokuun 1 p:ään 1886. Tilinteot
-osoittavat jatkuvaa menestystä. Helmikuun 10 p:nä 1885 olivat
-varat 572,954 mk, velat 483,612, joten ylijäämä oli 89,342, ja 5
-p:nä marrask. s.v. olivat velat vähentyneet 271,944 mk:aan, jota
-vastoin varoja oli 352,007 s.o. ylijäämä teki 80,063. Viimeinen
-tilinteko tapahtui 28 p:nä heinäk. 1886, ja silloin oli velkoja
-vain 83,520 mk, varoja 168,098, ja ylijäämä siis 84,578. Hallinto
-ilmoitti samalla, että sen toiminnan aikana oli velkoja suoritettu:
-Hackman ja Kumpp:lle 5560; Kalevalle 15,474; Yhdyspankille 250,522;
-Suomen pankille 276,526 ja V. Heikelille 54,673, jonka ohella vielä
-oli maksamatta 82,827: Summa Smk 685,586. Suorittamattoman määrän
-tarjoutui Kihlman kohta maksamaan.
-
-Lähes 700,000 mk tuli siis liikeyhteys Fabian von Schantzin kanssa
-maksamaan Kihlmanille, mutta silti hän oli tyytyväinen päätökseen.
-Hän oli suorittanut kaikki sitoumuksensa ja vielä 6 % korkoa koko
-ajalta -- jota vastoin pankkivaltuusmiehet arvioidessaan Kihlmanin
-varoja 1880 olivat epäilleet, riittäisivätkö ne lopullisesti rahaksi
-muutettuina enempään kuin 50 %:iin vastattavasta. Arviota, johon
-tietenkin ajan kurssiolot vaikuttivat, pidettiin niin luotettavana,
-että toiminimi Paul Wahl & Kumpp. Viipurissa, jolla oli 40,000
-mk:an saatava Lahden yhtiöltä, suostui heti vastaanottamaan 50 %
-lainasta täytenä maksuna. Myöhemmin Kihlman kuitenkin suoritti
-toisenkin puolen tätä lainaa. -- Ohimennen mainittakoon, että Kihlman
-näyttää -- emme tiedä millä perustuksella -- toivoneen, että pankit
-tyytyisivät 5 % korkoon, mutta todellisesti hänen täytyi suorittaa 6
-%.
-
-Arvostellessaan niitä seikkoja, jotka olivat myötävaikuttaneet
-onnelliseen tulokseen, asetti Kihlman ensi sijaan sen, että velkojat
-ja varsinkin pankkivaltuusmiehet, luopuen tavallisesta menettelystä,
-myöntyivät omaisuuden vähitellen tapahtuvaan rahaksimuuttoon. Sitä
-ilman olisivat kaikki ponnistukset olleet turhia. Toinen edullinen
-seikka oli se, että takausmiehen sallittiin ostaa Lakomäen talo,
-jonka metsien käyttö hallinnon aikana antoi voittoa lähes 160,000
-mk, ja oli siinä lehtori Gaddin suoma taitava ja uuttera avustus
-ollut suuriarvoinen. Lopuksi mainitsemme yhden seikan, josta
-Kihlmanin itsensä ei sopinut huomauttaa, nimittäin luottamuksen hänen
-rehellisyyteensä ja tunnollisuuteensa. Jollei velkojilla ja erittäin
-pankeilla olisi ollut ehdotonta luottamusta häneen, niin olisi kai
-tavallisuuden mukaan vaadittu kiireellistä rahaksimuuttoa. Se sekä
-hallinnon -- lähinnä Kihlmanin -- uupumaton harrastus ja tarmo
-ensiksi ja viimeiseksi veivät hänet voittoon.
-
-Kihlmanille erittäin kuvaavana lisättäköön edelliseen vielä seuraava
-piirre. -- Kun Kihlmanin omaisuus asetettiin hallinnon alaiseksi,
-sai hän nimenomaisen luvan käyttää hyväksensä kaikki palkkauksensa,
-ja se johti hänet keväällä 1880 perustamaan "hiljaisen" yhtiön
-nimeltä OLHL (hänen poikiensa nimien alkukirjaimet), johon kuului
-hänen vaimonsa ja lapsensa. Tätä yhtiötä varten hän alakuloisina
-hallintovuosina säästi sievoisen summan (useita kymmeniä tuhansia
-markkoja). Mutta ei siinä kyllä. Lainaamalla Oswaldin nimessä
-kauppaneuvos Otto Malmilta tarpeelliset rahat hän lunasti sille 9
-niistä Tampereen yhtiön osakkeista, jotka hänen täytyi myödä, ja kun
-paras osa Lakomäen metsää oli käytetty velkojen suorittamiseen, hän
-järjesti asiat niin, että OLHL-yhtiö osti sen omakseen. Näin Kihlman
-tahtoi turvata omaistensa toimeentulon. Toiminimellä, joka tuskin oli
-tunnettu perheen ulkopuolella, oli oma kirjanpitonsa, eikä Kihlman
-myöhemminkään katsonut sen omaisuutta itselleen kuuluvaksi; yhtiö
-purkautui vasta parikymmentä vuotta myöhemmin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Pitkän, Kihlmanin elämässä tärkeän episodin jälkeen, joka alkoi niin
-tuhoa ennustavasti, mutta kuitenkin päättyi verraten onnellisesti,
-palaamme 1880 v:n alkupuoleen. -- Vuosi oli perheessäkin
-alkanut surun merkeissä. Tammikuulla kuoli Kihlmanin anoppi,
-hovioikeudenneuvoksetar Forssell, ja rouva Kihlman oli samaan
-aikaan vuoteen omana. Kumminkin sairas toipui ja kun, niinkuin
-tiedämme, asiat pian järjestyivät niin, että Kihlmanille näyttäytyi
-pelastuksen mahdollisuus, silloin muuttui hänen mielialansakin.
-Kirjeistä katoavat tuskalliset masennuksenilmaisut, ja sen sijaan
-ne jälleen kuvastavat päivien loppumatonta puuhaa, joka lukuvuoden
-lopulla, tavallisuuden mukaan, kasvoi kaksinkertaiseksi. Muun
-muassa oli hänen laadittava vuosikertomus, eikä puheen ainetta
-puuttunut. Hallitus oli näet noudattamatta 1877 v:n säätyjen
-anomusta suomalaisten koulujen perustamisesta ensin antanut asiain
-levätä puolitoista vuotta ja sitten 1879 asettanut suuren komitean
-kouluasiaa tutkimaan koko sen laajuudessa. Komitea, jonka enemmistö
-oli ei-pedagogeja ja taatusti ruotsinmielisiä, oli saanut mietintönsä
-valmiiksi maaliskuulla 1880. Siinä ehdotettiin, alkujaan toisen
-kotimaisen kielen opetuksen nimessä, latinankielen lykkäämistä
-4:nteen luokkaan, joten kolmesta alimmasta luokasta muodostettaisiin
-pohjakoulu -- yhteinen erisuuntaiselle myöhemmälle opetukselle.
-Sanalla sanoen: kyseessä oli koululaitoksen perusteellinen uudistus.
-Kihlman puolestaan todistaa vuosikertomuksessaan, että ainakin
-normaalilyseossa toisen kotimaisen kielen opetuksen tulos oli
-parempi kuin missään muussa aineessa; torjuakseen ehdotusta latinan
-lykkäämisestä hänellä ei ollut tarpeeksi tilaa, mutta hän huomauttaa,
-että sen toteuttaminen tietäisi suurempaa mullistusta koulun alalla,
-kuin koskaan ennen oli ajateltu, ja että kansanedustajat eivät
-suinkaan olleet sitä tahtoneet. Helppo on moittia, vaikea luoda uutta
-parempaa. "Tieto siitä tekee koulunopettajan varovaiseksi; ne, jotka
-eivät tunne kouluoloja, eivät epäile ehdottaa mitä rohkeimpia, mitä
-mullistavimpia muutoksia."
-
-Normaalilyseo päätti työnsä 31 p:nä toukok., syystä että se nyt
-oli muuttava uuteen taloonsa. Muutto tapahtui mainitun päivän
-iltapuolella. Seuraavana päivänä muutti Kihlman itse perheineen
-huokeampaan asuntoon, nimittäin suomalaisen alkeiskoulun kolmanteen
-kerrokseen. Kesäksi oli päätetty asettua Tampereelle. Isännöitsijä,
-konsuli Wahlgren, oli näet heikontuneen terveyden tähden pyytänyt
-virkavapautta, ja kesäkuun keskivaiheilta elokuun loppupuolelle oli
-hänen asuntonsa Kihlmanin käytettävänä. Kesäkuu kului kuitenkin
-enimmäkseen Helsingissä, nuorimman pojan sairauden takia. Täältä
-kirjoittaa isä (11/6) Oswaldille, joka toukokuulla tultuaan filos,
-kandidaatiksi oli lähtenyt Lappiin kasvitieteellisiä tutkimuksia
-varten: "Sen jälkeen kuin vaikea (s.o. lukukauden loppu- ja muutto-)
-aika on ohi, on minulla ollut vähän rauhaa, niin että olen voinut
-lukea, en sanomalehtiä, noita ajanhukkaajia, vaan kirjoja, lukea
-levollisesti ja mietiskellen. Olen tutustunut mieheen, josta kyllä
-olen kuullut puhuttavan, mutta jota en ennen ole tuntenut, nimittäin
-tanskalaiseen, S. Kierkegaardiin. Hän oli ensi luokan nero, totuuden
-mies, ja ajatteli olemassaolonsa tarkoitusta, ja uskalsi sitten
-olla mitä ajatteli. On tosi nautinto kohdata tosi-ihminen tässä
-maailmassa, missä alituisesti tapaa näköihmisiä (skenmänniskor).
-Jumala johtakoon Sinua, Oswald, totuudessa!"
-
-Tampereella käytti Kihlman aikansa samanlaiseen tarkastustyöhön
-kuin kesällä 1869, samalla kuin hän hoiti isännöitsijän tehtäviä.
-Tästä hän kirjoittaa Ekströmille (24/7): "Pellavateollisuus
-on hyvin mutkallinen ja vaatii ymmärtääkseni suurta huolta ja
-kokemusta. Hyvällä järjestyksellä on paljon, paljon voitettavissa
-ja huonolla järjestyksellä paljon menetettävissä. Mitä enemmän
-tutkin tehdastyötä, sitä enemmän huomaan, miten tärkeää on perehtyä
-yksityiskohtiin voidakseni itsenäisesti arvostella asioita. Luulen,
-että tämä pitempi oloni täällä tuottaa hyötyä yhtiölle, ja itse
-olen tyytyväinen, että olen saanut tilaisuutta yksin todellisesti
-johtaa tätä liikettä. Kun isännöitsijä on kotona, ei tule kysymykseen
-kurkistaa joka nurkkaan. Nyt sitä vastoin ovat kaikki sopet avoinna,
-jos tahdon tarkastaa niitä -- ja minä tahdon!" -- Tilaukset olivat
-melkoisesti enentyneet, sillä kansan ostokyky oli kasvanut.
-"Teollisuuden kukoistus riippuu kansan hyvinvoinnista." --
-
-Tämän yhteydessä mainittakoon, että Wahlgren ei palannut terveenä,
-vaan täytyi hänen syksyllä luopua toimestaan, ja tuli hänen sijalleen
-1881 v:n alusta ruotsalainen (Göteborgista kotoisin oleva) C. L.
-Lundström. Samoin erosi 1880 konetehtaan päällikkö, saksalainen
-insinööri H. Kauffmann, jonka sijaan saatiin kotimainen mies, ennen
-Varkauden tehdasta johtanut R. Munsterhjelm. Vihdoin tapahtui
-1882 pellavatehtaan teknillisen johtajankin vaihto, siten että
-entinen saksalainen teknikko erotettiin ja että hänen sijaansa
-otettiin tälle paikalle ensimmäinen suomalainen mies, insinööri J.
-Theodor Durchman, joka oli Kihlmanin oppilaita normaalikoulusta.
--- Tämän ohella lisättäköön, v:lta 1881, että silloin muunnettiin
-yhtiön irtisanottavat kiinnityslainat, yhteensä 900,000 mk,
-obligatiolainaksi (500,000 + 200,000 + 200,000), jonka toimen kautta
-yhtiön raha-asema melkoisesti vakaantui, samalla kuin korkoja
-säästettiin ja myöskin vapauduttiin pitkällisestä velkasuhteesta
-Suomen pankkiin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Emme ole vielä maininneet sanaakaan Kihlmanin koulupuheista, ja
-kuitenkin hän rehtorina piti pari ja useampiakin joka vuosi s.o.
-lukukausien alkaessa ja päättyessä ja muulloinkin, milloin aihetta
-ilmaantui. Puheet ovat kaikki säilyneet, sillä hän kirjoitti aina
-edeltäkäsin puheensa. Siitä johtui, että hän, vaikka kehoitukset
-ahkeruuteen, oppi- ja loma-aikojen oikeaan käyttämiseen ja
-kaikenlaiset varoitukset niinkuin koulupuheissa ainakin yhä
-uudistuivat, ei kuitenkaan ykstoikkoisesti ja ikävästi toistanut
-itseänsä. Päinvastoin tuntuvat lyhyetkin puheet niin sanoakseni
-tuoreeltaan ajatelluilta, ja kun niiden julkilausumistakin leimasi
-hänen vakava henkensä, hänen hiljainen, mutta sentään kuuluva ja
-ikäänkuin tarkkaavaisuutta vaativa äänensä, niin ei käyne epäillä,
-että toinen tai toinen sana iti ja kantoi hedelmiä.
-
-Tietenkin Kihlman puheissaan mielellään käytti hyväkseen olevien
-olojen tarjoamia aiheita, ja silloin hän omituisen hartaasti etsien
-asian ydintä koetti selvittää ja teroittaa ilmiöiden aatteellista
-puolta tavalla, joka kiinnitti ainakin kehittyneemmän nuorison osan
-mieltä. Lukuvuoden alussa 1880 oli hänellä erikoisena puheen aiheena
-se, että normaalilyseo 16 vuoden jälkeen vihdoin aloitti toimintansa
-oman katon alla. Rehtorin silloisesta puheesta seuraa tässä pääosa.
-
-Huomautettuaan, miten koulun laatuaan erikoinen sisällinen elämä
-menestyäksensä vaatii vastaavaa ulkonaista rakennusta sekä miten
-normaalilyseon aikoja sitten suunniteltu talo erinäisistä syistä
-oli jäänyt rakentamatta, kunnes hallituksen hyväntahtoisuus lopulta
-oli aikaansaanut, että koulu nyt ilokseen saattoi alkaa työnsä
-tarkoituksenmukaisessa omassa kodissa, jatkoi hän:
-
-"Jos vertaa tätä taloa koulutaloihin, joita vielä tämän vuosisadan
-alulla käytettiin, ei ainoastaan huomaa, kuinka käsitys koulun
-tarpeista on kasvanut, vaan myöskin kuinka koulun tärkeys ja merkitys
-on edistynyt yleisessä tietoisuudessa. Semmoinen talo kuin tämä on
-siihen nähden tärkeä todistaja. Eivät ole vähäiset ne kustannukset,
-jotka rakennus on vaatinut. Mutta näitä kustannuksia, näitä suuria
-uhrauksia ei ole vältetty, kun on ymmärretty, mikä ääretön merkitys
-koululla on yhteiskunnassa. Eikä koulurakennukseen käytetyt
-rahat ole hukkaan heitetty, yhtä vähän kuin jyvät, jotka kylväjä
-näennäisesti heittää hukkaan maahan. Ei ne ole hukkaan heitetty,
-vaan päinvastoin talletettu, ei, ne on enemmän kuin talletettu, ne
-on tehty hedelmällisiksi, vuotuista korkeaa korkoa tuottaviksi, niin
--- ne ovat enemmän kuin hedelmällisiä, ne ovat se pääoma, jossa on
-yhteiskunnan tulevaisuus, samoin kuin maahan heitetyssä siemenessä on
-miljoonien ihmisten toimeentulo tulevina vuosina. Tämä on ymmärretty,
-ja sen mukaan on toimittu. Tämä talo todistaa sen."
-
-"Sen, joka tahtoo harrastaa korkeaa ja jaloa päämäärää, täytyy
-valmistautua siihen, että hänen harrastustaan ei arvioida arvon
-mukaan, vaan päinvastoin ymmärretään väärin, jopa ymmärretään niinkin
-väärin, että mitä uhrautuvaisemmin hän toimii, sitä hyödyttömämpänä,
-jopa vahingollisempana pidetään hänen ahkeroimistaan. Semmoinen on
-varsinkin toiminta henkisellä alalla, erittäin kasvattajan toiminta.
-Kasvattaja ei saa pitää silmällä lähintä, hän ei saa pyytää nähdä
-kypsiä hedelmiä, hänen täytyy tehdä työtä toivon hyväksi. Hänen tulee
-tietää, että jaloimmat hedelmät kypsyvät hitaasti. Odottaessaan
-tulee hänen seisoa lujana eikä kärsimättömyydestä kääntyä yleisen
-mielipiteen tuulenpuuskien mukaan. Kuinka hän muutoin kasvattaisi
-muuta kuin tuuliviiriä. Mutta ei ole lainkaan helppoa väsymättömästi
-harrastaa kaukaista päämäärää, varsinkin kun työ pitkiin aikoihin
-ei saa tunnustusta, vaan käsitetään väärin. Siinä moni työntekijä
-väsähtyy, ja parhaatkin opettajat tuntevat kiusausta antautua
-masennukseen ja toivottomuuteen, josta voimat herpaantuvat ja toimi
-käy tarmottomaksi. Mutta jos pysyy ihanteen uskossa, niin tulee
--- semmoinen on Jumalan johto -- virkistyksen aikoja tai ainakin
-hetkiä, jolloin huomaa, että uskollinen työ ei ole ollut turhaa.
-Minun mielestäni on tämä päivä sellainen virkistävä päivä, sillä
-tänään on meillä tämän koulun opettajilla ilo nähdä ja kokea, että
-harrastuksemme kuitenkin on saavuttanut tunnustuksen, joka ei ole
-halveksittava. Miten raskaana tämä talo seisookin tässä silmiemme
-edessä, se on kuitenkin aatteellinen rakennus, sillä siinä on aate
-toteutettu."
-
-"Mutta jokainen virkistys on lepohetki, jona tosin saa levähtää,
-mutta ainoastaan kootakseen uusia voimia uusiin ponnistuksiin.
-Jokainen palkinto sisältää kehoituksen jatkuvaan taisteluun.
-Ainoastaan iäisyyden rannalla viittailee oikea voitonpalmu. Vasta
-iäisyydessä on Jumalan kansalle -- jumalallisten ihanteiden
-uskollisille taistelijoille -- rauha valmistettuna. Siellä
-iäisyydessä on palkinto lepoa ja rauhaa. Ei niin ajassa. Täällä
-on vastuunalaista tulla palkituksi, sitä vastuunalaisempaa, mitä
-suurempi palkinto on. Siten tuottaa tämä rakennus meille koulun
-opettajille yhtä suuren vastuun kuin se uhraus, jota sen aikaansaanti
-on vaatinut. Ilahduttavaa on sivistyksen ystäville astua näihin
-valoisiin saleihin, mutta opettajalle se on samalla raskasta. Miten,
-hän kysyy itsekseen, miten voin minä tyydyttää sitä luottamusta,
-joka on minulle osoitettu. Miten täytän suuret vaatimukset, jotka
-isänmaan uhrausten kautta on minuun kohdistettu? Siten hänen ilonsa
-rajoitetaan, hänen ilonsa tulee vakavaksi, tietoisuus vastuun
-painosta, jota hän kantaa, ajaa hänet lepopaikalta liikkeelle, ajaa
-hänet itseensä, ihanteiden maailmaan, s.o. Jumalaan. Jumalan luona
-vastuuta ei suinkaan hyväillä pois, päinvastoin velvollisuudet
-vahvistetaan ja teroitetaan, teroitetaan sekä syvyyteen että
-laajuuteen nähden. Mutta siellä saavutaan kuitenkin korkealle
-asemalle, joka on yläpuolella tilapäistä moitetta ja myöskin
-tilapäistä kiitosta. Jumalan luona pääsee lujaan asemaan, jolla
-voi seisoa tyynenä keskellä ajan myrskyjä. Sama Jumala, joka
-antaa ihmisen nähdä ihanteen, osoittaa myös tien päämäärään, hän,
-kaiken voiman ja väkevyyden Jumala, lahjoittaa tyhjentymättömästä
-vahvuudestaan (voimaa) halvalle ihmiselle, joka ei pyydä olla enempää
-kuin ainoastaan Jumalan palvelija. Mutta palvelijan tulee, jos hän
-tahtoo olla hyvä ja uskollinen palvelija, ennen kaikkea huomata
-Herransa viittaus. Tätä viittausta täytyy meidän opettajien joka
-päivä ja tunti noudattaa nuorisoa johdattaessamme, niin on meidän
-tekeminen, jos tahdomme olla Jumalan oikeita avustajia ja rakentaa
-jotain pysyvää sekä aikaa että iäisyyttä varten. Meillä täytyy olla
-Jumala muassamme -- taikka oikeammin: meidän täytyy olla yhdessä
-Jumalan kanssa, jos työmme huolimatta kaikista uhrauksista ei ole
-oleva hukkatyötä. Tehdä työtä ja kumminkin tehdä työtä turhaan!
-Kuinka kauheaa! Ja kumminkin käy helposti niin. Jollei Herra rakenna
-huonetta, jollei henkistä rakennusta pystytetä Jumalan tahdon mukaan
-ja suunnitella niin, että hän voi olla osallisena työssä, niin
-rakentajat tekevät turhaa työtä. Jatkakaamme siis, kunnioitetut
-virkaveljet, voimistuneina harrastuksemme menestyksestä ja käsittäen
-elämäntehtävämme entistä syvemmin taisteluna, joka on osanamme. Se
-olkoon kiitoksemme isänmaalle, hallitukselle ja kaikille, jotka ovat
-myötävaikuttaneet tätä taloa rakennettaessa."
-
-"Tekin, tämän oppilaitoksen nuoret oppilaat, ymmärtänette, ettei
-näitä saleja ole avattu Teille, jotta Te täällä tekisitte kujeitanne
-ja laiminlöisitte velvollisuuksianne. Oppiakseen ja harjoittaakseen
-semmoista ei tarvita semmoista taloa kuin tämä. Kujeita ja laiskuutta
-opitaan kadullakin. Täällä tulee Teidän vanhempienne, opettajienne,
-isänmaanne tahdosta -- huomaa, Jumalan tahdosta -- oppia jotain
-muuta. Kun tulette tänne, ei vaadita, että Teillä on tietoja, mutta
-sitä vaaditaan, että Te niin kauan kuin olette täällä tahdotte
-hankkia itsellenne tietoja. Ei myöskään vaadita, että te kaikissa
-kohden osaatte oikein käyttäytyä, mutta sitä vaaditaan, että Te
-annatte opettaa itsellenne miten Teidän on käyttäytyminen. Vihdoin ei
-vaadita, että Teidän tulee olla nuhteettomia, mutta sitä vaaditaan,
-että Te annatte oikaista virheitänne ja itse ahkerasti harrastatte
-edistyäksenne tiedoissa ja hyvissä tavoissa. Te, normaalilyseon
-oppilaat, olkaa normaalioppilaita, ei ainoastaan nimeksi vaan
-tositeossa. Te olette normaalioppilaita, jos te olette kuuliaisia
-niitä kohtaan, joilla on käskynvalta Teihin nähden, ja jos olette
-tiedonhaluisia. Harrastakaa sitä päivä päivältä. Silloin _Te_
-oikein kiitätte isänmaata tästä talosta. Niin, tämän talon uskon
-minä erittäin Teidän hoitoonne. Pitäkää sitä tavallaan omananne.
-Ettehän Te tahdo vahingoittaa tätä kallista omaisuuttanne; ettehän Te
-tahdo ainoallakaan likapilkulla pilata talon puhtautta. Päinvastoin
-tahdotte pitää silmällä, ettei kukaan muukaan tahraa sitä, mikä on
-ilonne. Sitä odotan ja toivon Teiltä. Ettekä Te petä luottamustani."
---
-
-Miten hyvin Kihlman viihtyikään uusissa kouluhuoneissa ja rakkaassa
-koulutyössään, oli hänen mielensä vielä tänä syksynä jotenkin raskas.
-Inhimillisesti arvostellen hän oli kykenemätön suorittamaan kaikki
-takuusitoumuksensa. "Mutta eihän mitään ole Jumalalle mahdotonta."
--- "Terveys on syksyllä ollut hyvä", hän jatkaa Essenille (5/12).
-"Kumminkin painavat ne taakat, joita minun täytyy yksin kantaa
-sisässäni, toisinaan niin, että tahdon menehtyä. Olen kiitollinen
-jokaisesta auringonsäteestä, joka valaisee synkkää polkuani." Mutta
-jo parin viikon päästä oli ääni muuttunut. Hän oli ostanut Lakomäen
-talon ja kirjoittaa (18/12) Gaddille: "En voi kieltää, että tänään
-ensi kerran kahdessa vuodessa toivon valo on koittanut. Siitä on
-minun ensi kädessä kiitettävä Sinua, joka olet auttanut minua
-(metsän) arvioimisessa ja edelleen luvannut apuasi. Ilman Sinua olisi
-toivoni mennyt."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Alkupuolella vuotta 1881 merkittäköön pari kuolemantapausta.
-Helmikuulla kuoli Kihlmanin lanko, Keuruun rovasti F. H. Bergroth.
-Heidän välinsä ei koskaan ollut erittäin läheinen (intim),
-mutta silti aina hyvä, ja Kihlman pani arvoa vainajan iloiseen
-luonteenlaatuun, joka "sekin oli lahja"; vainajan leski Hilda
-Bergroth, Angelika Kihlmanin sisar, kuoli puolitoista vuotta
-myöhemmin elokuulla 1882. Samaan aikaan kuin Bergroth kuoli Fredrik
-Cygnaesuskin, "suuri idealisti" kirjoittaa Kihlman Essenille, "ja
-mahtava puhuja, joka toisinaan pystyi vaikuttamaan yleisöön. --
-Mahtajat (koryfeerna) katoavat katoamistaan, ja jäljelle jää pelkkiä
-arvoisia kansalaisia (!)"
-
-Kotielämä oli tavallista hiljaisempaa, vanhemmat pojat kun olivat
-ulkomailla. Parantaakseen terveyttään oli Lorenzo jo syksyllä
-lähtenyt Sweitsiin, ja toukokuulla matkusti Oswald Strassburgiin,
-harjoittaakseen opintoja ja valmistaakseen väitöskirjaa kasvitieteen
-alalla. Äiti se pääasiassa ylläpiti kirjeenvaihtoa poissaolevien
-kanssa, mutta isäkin kirjoitti milloin aika myönsi, ja hänen
-kirjeistään me poimimme piirteitä, jotka kuvaavat kirjoittajaa
-itseään ja oloja. Niin hän esim. (20/5) kirjoittaa Oswaldille:
-"Minua on sydämestä ilahduttanut, että Sinulla on ollut onni saada
-asua (pastori Koppin) perheessä, joka ei kohtele Sinua vieraana,
-vaan perheen ystävänä. Niinikään olen iloinen siitä, että toiveesi
-opettajaasi nähden ovat täyttyneet. On verraton etu tavata taitava,
-kelpo opettaja. Silloin sujuu työ riemuisasti, vaikka tunteekin
-oman vähäpätöisyytensä. Tyydytys, jonka kokee työskennellessään
-semmoisen henkilön johdolla, on suloisinta mitä elämä tarjoaa. Mutta
-mahdotonta on aina tehdä työtä. Väliin ja varsinkin iltaisin on lepo
-tarpeen, lepo toisten seurassa. Toverielämä antaa kyllä jotain,
-mutta ei kaikkea. Jos sitä vastoin on vapaa pääsy perheeseen, aito
-saksalaiseen perheeseen, missä rauha ja Gemüthlichkeit vallitsee,
-silloin on oikein niinkuin olla pitää. Silloin on ilo täydellinen.
-Tämän tiedän omasta kokemuksestani." --
-
-Toukokuun 12 p:nä vietettiin yleisesti maassa Snellmanin juhlaa.
-"Dagbladilla ei sinä päivänä ollut tilaa rivillekään Snellmanista.
-Onhan sekin kuvaavaa. Minäkin olin juhlassa." -- Myöhemmin (2/7)
-Kihlman kirjoittaa Snellmanista: "Hän on sairas ja raihnainen.
-Eräänä iltana puolitoista viikkoa sitten kävin hänen luonaan. Oli
-surkeaa nähdä suurta miestä niin kärtyisenä omassa kodissaan. Hän
-pelasi lautapeliä minun kanssani, mutta ei osannut peliä eikä tehnyt
-neuvojeni mukaan, vaan aina päinvastoin ja hävisi tietysti. Mutta
-hän väitti vain, että minulla oli papinonni." -- Kihlmanin käynti
-Snellmanin luona tapahtui vajaata kahta viikkoa ennen tämän kuolemaa.
-Snellman kuoli näet heinäkuun 4 p:nä kesäasunnossaan Kirkkonummella.
-Kihlman oli hautajaisissa läsnä.
-
-Edellisestä tiedämme, että jälleen puuhattiin uudistuksia
-koulunalalla. Molemmille pojilleen Kihlman kirjoittaa, että
-koulukysymys oli ratkaistu senaatissa: latinan kieli oli lykättävä
-ylemmälle luokalle. Se merkitsi uuden perustuksen laskemista maan
-sivistykselle, koulun "täydellistä uudistusta (omgestaltning)
-kalastustentarkastajan (J. A. Malmgren'in) ja kaasuinsinööri (Edvin)
-Bergrothin mielipiteiden mukaan (!)" Kirjoittajan vakaumus on, että
-siitä oli koituva vahinkoa nousevalle polvelle ja koko maalle, ja
-heti alussa suurta sekaannusta. Ehdotus oli kesäkuun alkupuolella
-lähetettävä Pietariin. Tarkoitus oli, että keisari hyväksyisi
-uudistuksen ennen valtiopäiviä. "Jos niin tapahtuu", ennustaa
-Kihlman, "syntyy suuri hälinä maassa, sillä on toimeenpantu muutos,
-jota ei kukaan ollut pyytänyt."
-
-Tämä seikka painoi siinä määrin Kihlmanin mieltä että hän ei tiennyt
-mitä aihetta käsittelisi vuosikertomuksessaan koulun toiminnasta.
-"Kaikki mitä puhuu kouluasioista on hukkaan heitettyä", sanoo hän
-Oswaldille. Sittemmin hän otti "tarkastaakseen usein julkilausuttua
-mielipidettä, että maan pedagogit eivät ymmärrä kouluasioita".
-Lukija, joka ei tunne 1870- ja 80-lukujen kouluhistoriaa meillä,
-saattaisi helposti luulla, että Kihlmanin kirjoitus oli jonkunlainen
-Don Quijoten hyökkäys tuulimyllyjä vastaan, sillä nykyjään on
-vaikea olettaa, että koulunopettajia koskaan tositeossa olisi
-katsottu kykenemättömiksi arvostelemaan kouluasioita. Mutta
-todellisesti oli mainittuna aikana sellainen käsitys jotenkin
-yleinen varsinkin vallanpitäjissä. Kuinka se esiintyi parooni von
-Kothenissa näyttää m.m. seuraava ote eräästä hänen kirjeestään
-(15/3 1871) ylitarkastaja C. Synnerbergille, joka parast'aikaa oli
-tarkastusmatkalla: "Etsikää varsinkin semmoisia henkilöitä, joita
-voidaan suositella oppi- ja myöskin realikoulujen rehtoreiksi,
-koettakaa istuttaa heihin eloa ja henkeä, ja osoittakaa yleensä,
-että sentimenttaalinen, pöyhkeä, uudenaikaisesi pedagoginen suunta
-(aera) laulaa joutsenlauluansa ja että Herra Ylitarkastaja on
-eforus, joka ei ole riippuvainen pedagogisista yhdistyksistä, vaan
-itse tutkii ja päättää kaikki, mikä koskee sitä alaa, joka on Herra
-Ylitarkastajalle määrätty [_V. T. Rosenqvist_, Carl Synnerberg,
-s. 48 (Särtryck ur Sv. Litteraturskpts Förhandlingar o. Uppsatser
-29). -- Kertoman mukaan olisi J. V. Snellmankin kerran, kun Kihlman
-1870-luvun alussa alkoi hänelle puhua kouluasiain surkeudessa,
-vastannut hänelle tuolla paradoksilla: 'eivät koulunopettajat
-käsitä pedagogiikkaa.' Tämä oli sitä enemmän katkeroittanut toisen
-mieltä, kun hän suuresti kunnioitti Snellmania.]." Kun taas
-kysymme, miten tämä mielipide pysyi voimassaan Kotheninkin ajan
-jälkeen, niin emme erehtyne olettaessamme, että syynä siihen olivat
-kielikysymys ja puoluetaistelut. Koulunopettajat olivat suureksi
-osaksi suomenmielisiä ja heitä pidettiin yleensä sellaisina. Siitä
-seurasi luonnollisesti, että hallitus, joka ylipäätään vastusti
-suomalaisuutta, ei halunnut kysyä neuvoja pedagogeilta. Ja mukavinta
-oli päästä siitä toistamalla lausetta: pedagogit eivät ymmärrä
-kouluasioita! -- Tietysti ei Kihlmanin ollut vaikea osoittaa, että
-mainittu koulunopettajiin kohdistettu syytös oli täydellisesti
-todistamaton ja vailla todennäköisyyttäkin, ja sen vuoksi hän
-päätti kirjoituksensa pyyntöön, että vanhemmat ja holhoojat, jotka
-toivoivat, että opettajat rakkaudella kohtelisivat ja ohjaisivat
-heidän lapsiaan ja holhottejaan, omasta puolestaan eivät tekisi
-itseään osallisiksi vieraisiin synteihin "kuuntelemalla panettelua,
-joka niinkuin mato jäytää koulun elinjuurta". -- Oswaldille Kihlman
-kirjoitti, että hän varmaankin taas saisi kärsiä tästä kirjoituksesta.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kesällä kirjoitti Kihlman entistä useammin Oswaldille sisältörikkaita
-kirjeitä; Lorenzo palasi heinäkuulla terveenä ja reippaana.
-Veljekset olivat tavanneet toisensa Strassburgissa ja tehneet
-yhteisen kävelyretken Vogesien vuoristoon. Sen johdosta isä
-muistaen omaa nuoruuttaan kirjoittaa (22/6): "Sellainen jalkamatka
-vapaassa luonnossa on jotain ihanaa, varsinkin Sinun iässäsi. Mikä
-onni saada huolista vapaana vapaasti määrätä kulkunsa vieraassa
-maassa, missä kaikki on uutta! Vahinko olisi semmoisissa oloissa
-tuntea koti-ikävää. Ei, koti-ikävä pitää karkoittaa kauas luotaan.
-Koti-ikävä on vaiva, joka estää avoimin silmin huomaamasta, mitä
-vieraassa maassa olisi nähtävänä, nauttimasta ja oppimasta. Ja
-kun sitten tulee kotiin, täytyy katkerasti katua, että on ollut
-ulkomailla ruumiillaan ilman että sielu on ollut mukana. Katumus
-katkeroittaa elämää kotona, samoin kuin koti-ikävä katkeroitti elämää
-ulkona, ja siten ei siellä eikä täällä tule tehdyksi mitä pitäisi.
-Miten rakas koti liekään, niin ei se saa häiritä mieltä ja estää
-toimimasta ja nauttimasta, mitä kulloinkin on tarjona. Koti-ikävä on
-tauti, ja jos se pääsee valtaan, on työkyky ja työhalu mennyt. Toivon
-että mitä parhaimmin varustaudut tätä tautia vastaan."
-
-Kesäk. 3 p:nä 1881 sai kreivi Adlerberg eron kenraalikuvernöörin
-virasta, ja hänen sijaansa nimitettiin kreivi F. Heyden. Edellisestä
-lausuu Kihlman: "Eihän kreivi Adlerberg ole ollut mikään etevä
-henkilö, mutta hän on kuitenkin tahtonut hyvää maalle, ja
-eräissä tilaisuuksissa on hän valvonut sen oikeutta. Jos häntä
-olisi ystävällisemmin kohdeltu, olisi hän ehkä voinut toimittaa
-enemmän." Heyden tuli Helsinkiin 18 p:nä k:lo 11 illalla. Asemalle
-kokoontunut kansa tervehti häntä hurraahuudoilla, kun hän astui
-vaunuihin ajaakseen keisarilliselle palatsille (kreivitär Adlerberg
-ei ollut vielä muuttanut kenraalikuvernöörin talosta). Tämän näki
-ja kuuli Kihlman, joka samana iltana palasi "vuositutkinnostaan"
-s.o. Tampereen yhtiökokouksesta. Joku päivä myöhemmin oli suuri
-vastaanotto, missä Kihlmankin oli läsnä. "Jokainen esitettiin, ja
-jokaista hän kätteli. Hän on lyhyenläntä, 60-vuotias mies, parrakas,
-suopea ja ystävällinen näöltään, vilkaskatseinen, vaatimaton ja
-suora. Minuun hän teki hyvän vaikutuksen." Noin viikko myöhemmin
-piti kreivi Heydenin käydä Tampereella, ja siitä syystä lähti
-Kihlmankin 26 p:nä sinne. "Maanantaina tuli kenraalikuvernööri
-prokuraattori Sederholmin ja asessori Slöörin seurassa Tampereelle,
-missä hänet vastaanotti (tehtailija) Nottbeck, joka oli käynyt
-Helsingissä tervehtimässä ja kutsumassa häntä luokseen. Hän
-asui siis Nottbeckilla. K:lo 4 olivat Tampereen kaupunkilaisten
-toimeenpanemat päivälliset Seurahuoneella. Luonnollisesti olin
-minäkin kaupunkilaisena siellä. Päivälliset kestivät 4 tuntia,
-tarjoilijat kun olivat harvalukuiset. Toht. Blåfield esitti
-kenraalikuvernöörin maljan ja lausui hänet tervetulleeksi. Hän
-(kk.) oli ilmoittanut toivovansa, ettei mitään puhetta pidettäisi.
-Näyttää siltä, että hän ei rakasta mairittelua eikä komeutta.
-Matkustaa niinkuin muut ihmiset tavallisella junalla. Pöydässä istui
-hän Hämeenlinnan kuvernöörin, Ammondtin, ja kenraali Reibnitzin
-välissä. Päivällisten jälkeen, joissa tuttavallisuus ja hyvätuulisuus
-oli vallinnut, hän kävi Pyynikillä. Seuraavana a.p. tuli hän m.m.
-pellavakehräämöön. En luullut hänen tulevan sinne. Olin sen vuoksi
-tavallisessa työpuvussani. Vastaanotin hänet myyntimakasiinissa. Hän
-teki muutamia kysymyksiä -- ja lähti. Käynti kesti ehkä 4 minuuttia.
-Voila tout... Ensimmäinen vaikutelmani vahvistui. Heyden näyttää
-olevan koruton, yksinkertainen mies, joka rakastaa työtä ja jolla
-on hyvä huomiokyky. Kaikkialla, missä hän liikkuu, saavuttaa hän
-rakkautta ja häntä tervehditään riemulla (!)" -- Sangen merkillinen
-oli tämä uuden kenraalikuvernöörin ensi vaikutus niin vakavaan ja
-tyynesti arvostelevaan mieheen kuin Kihlman. Selitykseksi sopinee
-huomauttaa, että Kihlman yleensä oli taipuvainen ajattelemaan hyvää
-ihmisistä, niin kauan kuin he eivät olleet osoittaneet ansaitsevansa
-toista arvostelua. Varsinkin reipas, suora käytös vaikutti aina
-edullisesti häneen, niin myös henkinen etevyys, joka ei lainkaan
-aina ole yhtynyt mielen hyvyyteen ja sydämen puhtauteen. Tämä,
-sanoisimmeko, luonteen heikkous Kihlmanissa sai hänet kerran ja
-toisen ikävyyksiin ja vaikeuksiin (muistettakoon Malmbergiä, v.
-Schantzia ja Lindeqvistiä, josta viimemainitusta enemmän alempana).
-Muutoin teki uusi kenraalikuvernööri moneen muuhunkin kansalaiseen
-yhtä edullisen vaikutuksen. Ja kun ylimysmielinen Adlerberg oli ollut
-"liberaalien" suosima, ei ole niinkään outoa, että näöltään niin
-vaatimaton mies kuin Heyden herätti sen ajatuksen, että hän olisi
-kansanvaltaisempi mielipiteiltään ja paremmin oivaltaisi meikäläisiä
-oloja. Todellisuudessa saatiin myöhemmin nähdä, että niin ei ollut
-laita.
-
-Tänä kesänä vietti Suomalaisen kirjallisuuden seura
-50-vuotisriemujuhlaansa, ja tapahtui se uudessa normaalikoulun
-huoneustossa. Talon isäntänä otti Kihlman osaa juhlan viettoon, ja
-oli m.m. saapuvilla päivällisissä Kaivohuoneella 30 p:nä kesäk. --
-Hän oli silloin sangen iloinen mieleltään, kirjoittaa hän Oswaldille.
-Edellisenä iltana oli hän Gaddilta saanut hyviä uutisia Lakomäeltä,
-että nimittäin 26,000 tukkia oli uimassa merta kohti! Hän ei enää
-epäillyt vapautumisensa mahdollisuutta.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Valtiopäivät olivat jälleen tulossa ja Kihlman antaa Oswaldille
-tietoja valmisteluista. "Porvoon hiippakunnan koulunopettajat
-jakaantuvat", kirjoittaa hän (30/9), "Koskisen ja minun toiselta
-puolen ja toht. (Gabriel) Laguksen ja Strömborgin välillä toiselta
-puolen. Koskisen ja minun asiani ovat huononneet v:sta 1876."
-Vaalin tulos oli sen vuoksi epävarma (mutta päättyi kuitenkin niin,
-että Kihlman ja Yrjö Koskinen tulivat valituiksi). Kihlman itse
-oli menettänyt useita ääniä omassa koulussaankin. "Olen itsekseni
-kysynyt, mikä lienee syynä? Ollaanko sitä mieltä, että minä viime
-valtiopäivillä huonosti valvoin koulun etua? En luule sitä.
-Mutta minua pidetään fennomaanina, taikka oikeammin liittyneenä
-suomalaiseen puolueeseen, etten voi esiintyä sitä vastaan, jos
-tahtoisinkin. Mutta siinä tehdään minulle vääryyttä. Näytinhän viime
-valtiopäivillä, että asevelvollisuusasiassa voin vastustaa Koskista.
--- Kielikysymys luullakseni on ollut määräävänä tässä vaalissa nyt
-enemmän kuin koskaan." Samoin oli laita mitä tulee pääkaupungin
-edustajain vaaliin. Ignatiusta ei valittu, vaikka hän oli maamme
-tietorikkaimpia kansalaisia -- hän oli liian suomenmielinen.
-Viikinkien ehdokkaat valittiin, mutta ne, joita Dagblad erittäin
-suositteli, jäivät valitsematta. Dagblad kärsi siis täydellisen
-tappion. -- "Ei tule olemaan hauskaa olla näillä valtiopäivillä."
-
-Erään opettajan sairauden tähden oli Kihlmanin täytynyt tänä
-syyslukukautena opettaa uskontoa kuudella luokalla. Niin kertoo
-hän kirjeessä Oswaldille (19/12). "Mutta työ koulussa ei ole ollut
-vahingoksi", jatkaa hän, "päinvastoin. Minun on hyvä olla nuorison
-keskellä, jota rakastan, ja ilomielin minä esiinnyn opettajana.
-Minä uskon, että toimintani nuorten kesken ei ole kokonaan turha.
-Ainakin voin minä ehkäistä kaikenlaista pahaa. Kunpa vain voisin
-olla yhtä tyytyväinen opettajistoon nähden! Ei ole olemassa,
-niinkuin pitäisi, yksi henki ja yksi sielu opettajakunnassa, enkä
-näe mitään mahdollisuutta aikaansaada muuta kuin ulkonaista sopua.
-Eroavaisuus ilmaantuu uskonnollisessa katsantotavassa, valtiollisissa
-mielipiteissä, jopa pedagogisellakin alalla. Lisäksi tulee
-henkilökohtaista vastenmielisyyttä. Kuinka ovat nämä eroavaisuudet
-voitettavissa? Sitä mietiskelen, mutta turhaan. Ja kumminkin olisi
-ylen tärkeää, että oppilaitoksen opettajat toimisivat yhdessä, yhtenä
-miehenä. Mitä enemmän hajaannus kasvaa, sitä enemmän on oppilaitos
-juureltaan turmeltunut. Lukukauden aikana ei kuitenkaan mikään kina
-ole häirinnyt opettajien keskinäistä sopua. Ollaan varovaisia, mutta
-varovaisuus, joka on välttämätön, todistaa sisällisen eroavaisuuden
-olemassa-oloa."
-
-"Kansallisten puolueiden taistelulla on luonnollisesti osansa tässä
-epäkohdassa, ja tämä taistelu näyttää tulevan yhä leppymättömämmäksi.
-Katkeruus ja epäluottamus kasvaa kummallakin puolella. Niin esim.
-kun opettajat torstaina (15/12) olivat kokoontuneet minun luokseni
-päivällisille, lausuin minä m.m., että me nyt olimme joutuneet niin
-pitkälle, että kyseessä oli venäjänkielen ottaminen perustavaksi
-kieleksi oppikouluissamme, että me kenties viikon kuluessa saamme
-Pietarista ilmoituksen siitä; että koulu ei ole syypää siihen, koska
-koulunopettajat yleisessä kokouksessa ja kouluylihallituskin olivat
-vastustaneet koulun uudistusta, vaan että ne miehet, jotka huolimatta
-koulun vastustuksesta kiihkeästi olivat vaatineet uudistusta, ne
-miehet olivat tahtomattaan syypäät onnettomuuteen, joka oli tulossa.
-Niin minä. Eräs opettaja, Martin Wegelius, ilmoitti minulle silloin
-jäljestäpäin, että olin erehtynyt. Asia oli nimittäin muka niin,
-että kreivi Heyden, ennenkuin hän lähetti ehdotuksen Pietariin, oli
-kutsunut Y(rjö) K(oskisen) luokseen ja kysynyt hänen mielipidettään.
-Silloin oli Y. K. ehdollisesti hyväksynyt ehdotuksen, nimittäin
-sillä ehdolla, että hän, Ignatius ja kenraali Järnefelt, tulisivat
-senaattoreiksi. Ensiksi ei Wegelius ollut tahtonut uskoa sitä, mutta
-lopulta hän oli tullut vakuutetuksi. -- Sinä uskot siis nyt, sanoin
-minä, sellaista? -- Niin kyllä. -- Minä kerron tämän todistuksena
-siitä, miten puolueviha voi sokaista ihmisiä. Uskotaan kaikkea,
-jopa mahdottomintakin henkilöstä, joka on toisella valtiollisella
-kannalla."
-
-"Ei koskaan ole pingoitus puolueiden välillä Suomessa ollut suurempi.
-Ja näissä oloissa on säätykokous alkava. Jos nyt koulukysymys
-ratkaistaisiin uudistavaan suuntaan, joko toisin taikka toisin, niin
-odotan pelottavia taisteluita. Mutta jos koulu saa olla rauhassa ja
-ainoastaan muutamia suomalaisia kouluja perustetaan, niin voivat
-asiat kehittyä rauhallisemmin. Ja minulla on aihetta toivoa, että
-tällä kertaa ei mitään uudistusta panna toimeen. Toivon niin.
-Muutamissa päivissä saadaan kai varmuus tässä asiassa, joka nyt
-useita vuosia Damokleen miekkana on uhannut koulun päätä."
-
-Asia menikin Kihlmanin toivon mukaan. Sen hän kertoo kirjeessä
-(21/12) Ekströmille: "Päivän suuri uutinen on, että keisari ei
-ole vahvistanut senaatin ehdotusta oppikoulujen uudistuksesta,
-eikä myöskään ehdotusta tehdä venäjänkieli perustavaksi kieleksi
-latinan sijasta. Tämä jälkimmäinen ehdotus olisi voitu hyväksyä,
-kun latina senaatin ehdotuksen mukaan oli lykättävä ylemmälle
-(framskjutas). Jos tämä olisi tapahtunut, ja kuinka lähellä sitä
-oltiinkaan, mitä arvaamattomia seurauksia olisikaan siitä johtunut!
-Kuinka olisimmekaan jääneet takapajulle opinnoissamme ja kuinka
-olisikaan sellainen muutos saanut maan kuohuksiin! Ja kenen syy,
-jollei niiden, jotka uudistushalussaan ovat ummistaneet silmänsä
-idästä päin uhkaavalle vaaralle. Voidaan olla eri mieltä koulun
-järjestämiseen nähden, mutta meidän oloissamme ei pitäisi koskaan
-unohtaa, että meidän ennen kaikkea täytyy olla vanhoillisia. Vanha,
-josta suurin osa maan asukkaita vakaumuksesta pitää kiinni, on
-sitäpaitsi pitkän traditsionin pyhittämä. Mutta jos tahdotaan uutta,
-jonka soveliaisuudesta ainoastaan joku osa on vakuutettu, niin on
-olemassa kolmas, joka lausuu: no niin, te tahdotte uutta, olkaa hyvä,
-saatte venäjän. Ettei tämä nyt ole tapahtunut, että vaarallinen
-hetki on mennyt ohi, siitä iloitsen sydämestäni, ja iloni on sitä
-suurempi, kun vakaumukseni mukaan koulu nykyjään toimii hyvin eikä
-kaipaa mitään perusteellista, vaan ainoastaan osittaista muutosta.
-Muistaakseni on Veli niitä, joista latinan lukeminen koulussa on
-tarpeetonta ja hyödytöntä. Se mielipide on nyt tullut muotiin,
-ja koska suuri joukko kannattaa sitä, niin sovellutettakoon sitä
-koetteeksi. Semmoinen sovellutus voi meidänkin maassa tapahtua
-n.s. realilyseoissa. Odotettakoon, kunnes nähdään, mitä tuloksia
-latinan hylkääminen tuottaa. Mutta vaikka tulokset olisivatkin
-tyydyttäviä, niin olisi toisellekin mielipiteelle annettava oikeutta,
-varsinkin kun vanha kokemus todistaa, että latinan lukeminen ei tee
-(ketään) kykenemättömäksi valtion ja kirkon eri tehtäviin. Kuinka
-monta taistelua vältettäisiinkään, jos toistenkin mielipiteitä
-kunnioitettaisiin ja jos tahdottaisiin sallia vastakkaistenkin
-mielipiteiden elää elämäänsä. Siinä on onnettomuus, että kaikki on
-muutettava sen mielipiteen mukaan, joka kulloinkin on vallassa. --
-Suo anteeksi, Veli, että näin vuodatan sydämeni in pedagogicis &
-politicis. Mutta olen tottunut niin tekemään Veljelle, ja sydän on
-tänä iltana tavallista iloisempi ja sen vuoksi puhelias." --
-
-Paitsi mainittua oli Kihlmanilla muitakin aiheita tyytyväisyyteen.
-Professorit O. Donner ja Jaakko Forsman, jotka suomenmielisten
-ehdokkaina yliopistossa olivat joutuneet alakynteen C. G. Estlanderin
-ja J. W. Runebergin rinnalla, olivat kuitenkin molemmat tulleet
-valituiksi: edellinen Turun hiippakunnan koulunopettajain,
-jälkimmäinen Kuopion hiippakunnan pappien edustajaksi. -- Ennen
-mainittu johtomiesten vaihto Tampereen tehtaissa oli osoittautunut
-edulliseksi. Tuotanto oli kasvanut ja samoin myynti. Rahoja oli
-tullut yllin kyllin. Lorenzo, niinkuin edellisinä syksyinä ja taas
-myöhemminkin Oswald, oli menestyksellä avustanut pellavia ostettaessa
-(s.o. 1,200 mk:n palkkiosta toiminut kassöörinä ostomatkoilla,
-mikä oli vastuunalaista ja vaarallistakin syrjäisillä seuduilla).
-Kihlmanilla oli siten ollut rauhallinen syksy liikeasioihin nähden.
--- Tämän kaiken hän viimemainitussa kirjeessään kertoo Oswaldille.
-Erityisenä uutisena isä vihdoin kirjoittaa, että Helsingissä
-oli ukko (kauppaneuvos) H. Borgströmin aloitteesta perustettu
-puutarhayhdistys ja että hän oli ottanut yhden osakkeen yrityksestä
-joululahjaksi pojalleen. "Yhdistykseen kuuluu myöskin Mossberg
-(prof. S. O. Lindberg). À propos Mossberg: olet kai kuullut, että
-hän on tullut 'Jeesuksen Kristuksen ritarikunnan jäseneksi'.
-Mikä kohtalon leikki! Jeesuksen Kristuksen ritarimerkki, ja se
-ripustetaan Mossbergin rintaan!" [Kasvitieteen prof. S. O. Lindberg,
-syntyjään ruotsinmaalainen, oli kuuluisa sammalien tuntija, ja
-siitä johtui hänen liikanimensä Mossberg. Hän oli tunnettu mainiona
-n.s. Göteporin vitsien tekijänä ja kiroilijana. Tämä kai oli syynä
-siihen yllätykseen, jonka Kihlmanissa herätti tieto, että Portugalin
-hallitus oli antanut hänelle harvinaisen kunniamerkin tunnustukseksi
-L:n suorittamasta työstä sikäläisten sammalkokoelmien hyväksi.].
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tammik. 19 p:nä 1882 alkoivat valtiopäivät, joilla kielipuolueet
-jäykemmin kuin koskaan ennen olivat vastatusten. Kihlmanin kannan
-tunnemme ennestään, joten ei ole syytä oudoksua, että hän kertoo
-tammikuulla Koskisen, Reinin, Ignatiuksen, E. G. Palménin ja F.
-W. Hjeltin kanssa pitäneensä valmistavia neuvotteluja. Luultavaa
-on että näissä neuvotteluissa m.m. päätettiin, että tästä lähtien
-suomenkieltä oli mahdollisuuden mukaan käytettävä keskusteluissa.
-Ainakin mainitsee Kihlman, että pappissäädyssä muutos siihen
-suuntaan tapahtui. "Y(rjö) K(oskinen) puhuu aina suomea, mutta sitä
-paitsi moni muu, niinkuin Stenbäck, Rosengren, Grönberg, (J. A.)
-Lindelöf, Geitlin y.m. Kielikysymyksestä ei enää taistella: se on
-säädyssä ratkaistu." Ruotsinmielisiä siellä tuskin olikaan muita
-kuin Estlander, Runeberg ja rovasti O. M. Nordström. -- Puhemiehenä
-oli Porvoon piispa, A. J. Hornborg, kun Bergenheim korkean ikänsä
-vuoksi oli kieltäytynyt. Avauspäivänä tekaistiin arvoitus: Nordström
-on säädyssä vanhin, Runeberg nuorin, Schroderus kaunein, kuka on
-järkevin?
-
-Yhdessä J. G. Geitlinin kanssa esitti Kihlman anomusehdotuksen
-venäjänkielen opetuksen lykkäämisestä 5:nteen luokkaan. Yleinen
-valitusvaliokunta ei kuitenkaan ennättänyt käsitellä kysymystä.
-
-Ensimmäisen kinastuksen synnystä kertoo Kihlman Oswaldille:
-"Pappissäädyssä on Hjelt ehdottanut, että Säädyt tahtoisivat
-keisarille osoittamassaan adressissa julkilausua alamaisen
-kiitollisuutensa armollisesta valtaistuinpuheesta, missä keisari
-lupaa astua isävainajansa jälkiä, myöntää säädyille esitysoikeuden
-sekä ilmoittaa aikomuksensa olevan kokoonkutsua säädyt jo kolmen
-vuoden päästä. Jos milloinkaan, on semmoinen adressi nyt paikallaan,
-kun jokaisen isänmaanystävän täytyy sydämestään iloita lukiessaan
-mainittua puhetta, joka sanoissa ja toimessa ilmaisee niin suurta
-suosiollisuutta. Kumminkin näyttää ehdotus synnyttäneen levottomuutta
-liberaalisessa puolueessa, joka aikoo esittää anomuksen muistopatsaan
-pystyttämisestä Aleksanteri II:selle. Kokonainen kuukausi meni,
-ennenkuin saatiin toimeen adressi, missä ei ainoastaan esitetty
-alamaisia kiitoksia, vaan myöskin pyydettiin lupaa muistopatsaan
-pystyttämiseen. Aateli ja varsinkin porvarissääty on kaikin keinoin
-juonitellut niin yksinkertaista ja luonnollista asiaa vastaan kuin
-se on, että onnitellaan ruhtinasta, joka vast'ikään on noussut
-valtaistuimelle. Adressissa ollaan näkevinään jonkinlaista matelua
-(kryperi) t. m. s."
-
-Samalle Kihlman kirjoittaa edelleen: "Prof. Reinin anomusehdotus H.
-M:ttinsa suomalaisten neuvonantajien suuremmasta vastuunalaisuudesta
-hyljättiin aatelissa. Vielä semmoinen voitto liberaaleille, ja ne
-ovat hukassa. Meidän säädyssämme on C. G. E(stlander) enemmän kuin
-kerran joutunut kiinni salaisista ajatuksista (latenta meningar),
-jotka hän kaikessa hiljaisuudessa on kätkenyt anomuksiinsa, ja on
-sen kautta menettänyt säädyn luottamuksen. Runebergiin sitä vastoin
-luotetaan paljon enemmän, ja Runeberg on todellisesti esiintynyt
-kyvykkäämmin kuin oli voitu odottaa. Runeberg ja minä olemme
-joutuneet taisteluun juutalaiskysymyksestä, jossa minä olin ankarasti
-rajoittava (strängt inskränkande). Kansalaisoikeuksien myöntäminen
-juutalaisille Suomessa olisi, luullakseni, suureksi vahingoksi
-kansallemme, ja minä olen kutsuttu valvomaan Suomen kansan enkä
-juutalaisten parasta. Mitä kokemuksia juutalaisista on Elsassissa,
-siitä voinee pastori Kopp sanoa jotain." --
-
-Koska H. Dagblad aikoinaan selitti, että Reinin anomus hylättiin
-kostoksi siitä, ettei ruotsinmielisten anomuksia pappissäädyssä
-oltu hyväksytty, on syytä vähän lisätä kirjeotteen selvittämiseksi.
-Kihlman näet viittaa kahteen anomukseen, joita pappissääty ei
-lähettänyt valiokuntaan ja joiden arvostelemiseen hän itsekin
-otti osaa. Toinen anomus oli Estlanderin teollisuuskoulujen
-perustamisesta. Kihlman, joka esiintyi ensiksi, sanoi lämpimästi
-kannattavansa anomuksen tarkoitusta -- olipa hän itsekin esittänyt
-samansuuntaisen anomuksen edellisillä valtiopäivillä -- mutta
-huomautti eräistä lauseista perusteluissa, joita hän ei voinut
-hyväksyä. Siten oli anoja sanonut: "Odottamaton ratkaisu, joka,
-huolimatta kotimaisten viranomaisten kaikista harrastuksista
-tyydyttää säätyjen toivomuksia, on tullut kouluasiain osaksi, ja
-jonka kautta se on palautettu siihen asemaan, mihin säätykokous 4
-vuotta sitten jätti sen, on ryöstänyt myöskin teollisuuskoululta
-toivon saada perustan, mille rakentaa." Kihlman puolestaan todisti,
-etteivät säädyt 1877 lainkaan toivoneet semmoista perusteellista
-koululaitoksen uudistusta, joka sittemmin oli kyseessä ollut.
-Päinvastoin. "Säädyt 1877 pitivät onnettomuutena, mitä kotimaiset
-viranomaiset ovat pitäneet onnena. Sellaiset erilaiset käsitykset
-siitä, mitä kouluun nähden tulisi tehdä taikka olla tekemättä, ovat
-mielestäni aivan vastakkaisia. Niin on H. M. keisarikin ymmärtänyt
-asian, ja hän on selittänyt, että se ei ollut sopusoinnussa säätyjen
-toivomuksen kanssa, ja sitävastoin käskenyt laatia uuden ehdotuksen
-säätyjen toivomusten mukaan. Sanoa nyt näissä oloissa, että
-viranomaiset ovat harrastaneet säätyjen toivomusten tyydyttämistä,
-näyttää minusta selittämättömältä; samalla hetkellä kuin H.
-M:ttinsa on selittänyt, että jotakin ei ole tehty, sanoa että se
-kuitenkin on tehty, tuntuu minusta sopimattomalta ja niin sitä
-enemmän, kun mainittu väite ei ole yhtäpitävä todellisuuden kanssa."
-Edelleen huomautti puhuja, että anoja ei ollut maininnut sanaakaan
-teollisuuskoulujen kielestä, vaikka säädyt 1877 olivat anoneet kahta
-ruotsalaista ja kahta suomalaista ja eräs komitea v:lta 1874 kahta
-ruotsalaista ja yhtä suomalaista. Anojan "laiminlyönti on minusta
-näyttänyt ajatukselta". Kolmas muistutus tarkoitti sitä, että anoja
-sanoi teollisuuskoulun kouluasian ratkaisun kautta menettäneen
-'perustan, mille rakentaa', vaikka realikouluja ennen oli pidetty
-riittävänä perustana teollisuuskouluille. Tästä ilmeni siis, että
-teollisuuskoulujenkin toimeentulo oli asetettu yhteyteen oppikoulujen
-uudistuksen kanssa. Puhuja jätti säädyn ratkaistavaksi, voitaisiinko
-hänen muistutuksiaan pitää niin tärkeinä, että niiden tulisi seurata
-anomusta valiokuntaan. Esittämällä näitä "salaisia ajatuksia"
-Estlanderin perusteluista Kihlman ei siis tarkoittanut vastustaa
-anomuksen lähettämistä valiokuntaan, mutta muut puhujat arvostelivat
-niitä ankarammin. He luulivat näkevänsä Estlanderin perusteluissa
-tarkoituksen saada uudestaan henkiin viritetyksi keisarin vast'ikään
-hylkäämä ehdotus 3-luokkaisesta poikakoulusta, jota varten
-latinankielen opetus oli tahdottu lykätä 4:nteen luokkaan, ja
-lopputulos oli, että anomusehdotus 19 äänellä 12 vastaan hylättiin.
-
-Toinen anomusehdotus, johon Kihlman kirjeessään viittasi, oli
-Estlanderin ja Runebergin yhteinen kansalaisoikeuksien myöntämisestä
-maassa syntyneille juutalaisille. Sääty hylkäsi tämänkin anomuksen
-26 äänellä 6 vastaan. Pitkässä keskustelussa esiintyi Kihlmankin
-osoittaakseen, että anojain päämotiivit: maalle odotettava hyöty
-ja humaniteetin käsky eivät olleet päteviä, huomauttaen lopuksi,
-että heidän ja vastustajien mielipiteiden eroavaisuus oli vain
-asteellinen. Anojatkin myönsivät näet, että oli oltava varovaisia
-juutalaisten maahanmuuttoon nähden; vastustajat olivat siis
-ainoastaan heitä varovaisemmat. -- Yleensä näyttää Kihlmanin käsitys
-juutalaiskysymyksestä v:lta 1872 siinä muuttuneen, että hän ei enää,
-niinkuin silloin, arvostellut asiaa yleisen oikeuden, vaan enemmän
-käytännöllisyyden kannalta.
-
-Muutoin ei Kihlman näillä valtiopäivillä, miten ahkerasti ja
-taitavasti hän ottikaan osaa asioiden käsittelyyn, missään
-kysymyksessä esiintynyt erikoisemmin huomattavasti. Säätykokous
-oli merkillinen sen kiivauden johdosta, millä puolueet taistelivat
-keskenään; mutta siihen nähden oli Kihlmanilla varma kantansa.
-Tahtomatta koskaan esiintymisellään enentää kiihkoa, hän pysyi
-yhtä lujana suomalaisia kouluja puolustaessaan kuin vastustaessaan
-koululaitoksen uudistamista vanhoja perustuksia mullistavaan
-suuntaan. -- Esimerkkinä siitä, miten puoluehenki 1882 määräsi eri
-säätyjen päätökset, mainittakoon että anomusehdotus suomalaisen
-normaalilyseon takaisin siirtämisestä Helsinkiin luonnollisesti
-saavutti pappis- ja talonpoikaissäädyn kannatuksen, jota vastoin
-toiset, ruotsinmieliset säädyt, eivät tahtoneet korjata parooni von
-Kothenin väkivaltaista toimenpidettä muuttaa lyseon Hämeenlinnaan,
-vaikka se aikanaan oli ollut vastoin sekä säätyjen että hallituksen
-tahtoa. Vasta seuraavilla valtiopäivillä syntyi yhteinen anomus siitä
-asiasta.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Valtiopäivät päättyivät 7 p:nä kesäk., ja jo seuraavana oli
-Kihlman omaistensa luona Rulluddissa. Kuitenkin tuli kesä sangen
-levottomaksi. Sen vaikuttivat valtiopäivien jälkitoimet, liikepuuhat
-ja niiden aiheuttamat matkat sekä kaksi erityistä matkustusta, toinen
-Turkuun, koulunopettajain eläkekassan tarkastusta varten, toinen
-Moskovaan. Venäjän vanhassa pääkaupungissa oli tänä vuonna taide- ja
-teollisuusnäyttely, missä Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus
-OY:kin oli pannut näytteille erinäisiä kokoelmia tuotteistaan,
-ja Kihlmanin teki mieli itse nähdä, miten ne pitivät puoltansa
-kilpailussa.
-
-Menomatkalla ollessaan Kihlman kirjoitti (5/7) Pietarista, että
-kaikki oli hyvin, paitsi että hän oli unohtanut passinsa Helsinkiin.
-Kumminkin toimitti hänelle uuden passin pankinjohtaja Neiglick,
-joka myöskin näytti hänelle Pietaria. "Miten Helsinki kuitenkin
-on pieni verrattuna Pietariin!" Tuskallista oli hänestä, ettei
-voinut puhua ihmisten kanssa. -- Moskovassa otti hänet vastaan
-isännöitsijä Lundström Tampereelta ja vei hänet lähellä näyttelyä ja
-ulkopuolella kaupunkia olevaan ruotsalaiseen hotellintapaiseen. Kovin
-väsyttävää oli Kihlmanista käydä näyttelyssä, mutta uskomattoman
-paljon oli siellä nähtävää ja opittavaa. Suuresti häntä hämmästytti
-ihmispaljous ja mahtava liike. Erityisesti kiinnitti hänen mieltään
-taidenäyttelykin. "Siellä on tauluja, joita ei väsy katselemasta."
--- "Meille on palkinnoksi ehdotettu: Venäläinen kotka. Saa nähdä
-lähteekö se?" (Kyllä se todella lähti.) -- "Nyt juuri ajaa taas 3
-täyttä dilisansia akkunani ohi. Kas tuossa tuli 4:jäs ja 6 isikkaa ja
-5 talonpoikaisrattaat. Niin loppumattomasti. Toista on täällä elämä
-kuin Rulluddilla. Niin, täällä on suuri maailma ja sen meluava elämä.
-Onnellista en, että voi olla tyytyväinen, vaikkei omista mitään
-sen loistosta. Ja, rakas Hilda, minkälaisia hevosia! Täällä saisit
-nauttia niiden näöstä; useat ovat erinomaisen kauniita." [Rouva
-Kihlman kuuluu kovasti pitäneen hevosista ja olleen ihastuksissaan,
-kun sai ajaa hyvillä hevosilla.] -- Sunnuntaipäivän aikoivat Kihlman
-ja Lundström käyttää katsellakseen kaupunkia. Kenraali Skobeleff oli
-juuri kuollut keskellä monipäiväistä hurjistelua. --
-
-Kihlman palasi matkaltaan terveenä samoin kuin Oswaldkin, joka
-tuli kotiin kesän lopulla, oltuaan toista vuotta ulkomailla.
-Jo sitä ennen oli hän voinut isälleen ilmoittaa, että hänen
-väitöskirjansa oli valmis, mikä tälle tuotti suurta iloa. Väittely
-tapahtui kuitenkin vasta kevätlukukaudella 1883, jolloin tekijä
-myöskin tuli lisensiaatiksi. Kihlmanilta itseltään kului lukuvuosi
-1882-83 ilman merkillisiä tapahtumia. Kumminkaan ei vuosi ollut
-onnellisiin luettava. Elokuun lopulla näet rouva Kihlman vielä
-ollessaan Rulluddissa äkkiä ja vaarallisesti sairastui, niin että
-hän vuoteessaan makaavana oli tuotava kaupunkiin eikä koko talvena
-kyennyt nousemaan. Ajoittain odotettiin vain kuolemaa, kunnes
-kevätpuolella huomattiin parantumisen oireita, ja kesällä 1883
-terveys palasi tulematta sentään koskaan entiselleen.
-
-Että kokonaiselta talvikaudelta on tuskin mitään kerrottavana
-Kihlmanin elämästä, johtuu siitä, että hänen kirjeenvaihtonsa
-entiseen verrattuna oli suuresti supistunut. Ensiksikin olivat
-lähimmät ystävät kuolleet ja toiseksi antoi joka päivä hänelle niin
-paljon puuhaa, että hänellä ei koskaan ollut "aikaa." Iltaisin hän
-taasen, väsynyt kun oli, mieluimmin meni levolle.
-
-Kesällä 1883 kävi Kihlman Lorenzon seurassa pitkän ajan päästä
-jälleen Pohjanmaalla. Kirjeestä, missä hän kiittää rouva Forsgårdia
-vieraanvaraisuudesta, näemme että hän m.m. vieraili entisillä
-kotipaikoillaan. "Kruununkylä on minulle muistojen seutu", lausuu
-hän siinä. "Joka askeleella kohtaa minua muistoja, muistoja
-ajalta, jolloin nuorena aloitin elämäntoimintani perheen isänä ja
-kirkon palvelijana. Hyvältä tuntuu voida hyvällä omallatunnolla
-tarkoituksiini nähden katsella taapäin nuoruuden aikaan. Mutta
-tuntuu surulliseltakin, että huomaa niin vähän jälkiä toiminnassaan,
-kun kolmannes vuosisataa on kulunut. Näen muutamia istuttamiani
-koivuja Härbärgellä. Mutta koetinhan minä istuttaa muutakin, ja
-kyllä kai siitä on olemassa joku kasvu, vaikka asian laita on
-semmoinen, että sellaiset kasvit eivät ole ihmissilmän nähtävissä."
--- Pietarsaaressa oli Kihlmanilla vielä myllyliike. Waldemar
-Schauman oli isännöitsijänä hoitanut sitä, mutta kun hän nyt oli
-asettunut Vaasaan, sopi Kihlman kapteeni G. Serlachiuksen kanssa,
-että tämä rupeaisi isännöitsijäksi. Vaasassa oli jo 1877 (sittemmin
-kauppaneuvos) Axel Schauman (25,000 mk:sta) ostanut Kihlmanin talon
-[Kirjojen mukaan oli se maksanut Kihlmanille 2,136:50 hop. ruplaa
-(tontti 185:50, Hjertmanin vanha talo 537:-, rakennuskustannukset
-1,414:--). Vert. I.]; mutta Molnträskin tiluksia hoiti Ollus niminen
-vouti, joka oli luvannut suorittaa 500 mk vuokraa vuodessa, mutta
-todellisesti ei maksanut mitään. Kun isäntä kävi Molnträskillä, oli
-lampi, jolla hänen isänsä oli kalastanut, kuivattu, ja aaltojen
-sijasta hän näki heinäsuovia. Ollus oli ennen aikonut ostaa tilukset
-6000 mk:sta, ja nyt Kihlman lupasi antaa kaikki 3000:sta. Mutta
-sittenkin jäi kauppa tekemättä. Ollus näet ei ollut toimelias
-eikä edes rehellinen. Kevätpuolella 1884 hän kaupunginmatkalla
-tapaturmaisesti kuoli, ja kun vähän sen jälkeen tulipalo oli
-hävittänyt Molnträskin asuinrakennuksen, saatiin tietää, että
-vouti oli ilman lupaa myynyt tiluksia (!). Kihlmanilla oli sitten
-rettelöitä lesken kanssa, vaikka hän osoittautuikin erittäin
-myöntyväiseksi häntä kohtaan. Kun tilukset y.m. omaisuus vihdoin
-myytiin huutokaupalla, supistui tulos mitättömän vähäiseen.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tampereen Pellava- ja Rautateollisuusyhtiöllä oli 1883 hyvä vuosi.
-Voitto edelliseltä vuodelta oli 551,900 mk, josta puuhiomo oli
-tuottanut 245,600. Osinkona jaettiin 8 %. "Olen erittäin iloinen,
-että yhtiö on tullut siihen asemaan, että se voi antaa osakkailleen
-kunnollisen osingon", kirjoitti Kihlman (19/6) Hallonbladille
-Sortavalaan.
-
-Mutta äkkiä muuttui ilo huoleksi. Keskiviikkona 5 p:nä syysk.
-k:lo l/2 8 illalla, kun päivän työ oli päättynyt, pääsi valkea
-irti höyrypannu- ja vyyhdintähuoneissa, ja tulipalo syntyi, joka
-saatiin rajoitetuksi vasta k:lo 4 aamulla, sen jälkeen kuin suurin
-osa komeaa tehdasta koneineen kaikkineen oli hävinnyt. Ajan
-sanomalehtien mukaan voisimme kuvata järkyttävää näytelmää, jota
-ei ainoastaan kaupunkilaiset vaan myös markkinoille kokoontunut
-maalaiskansa kauhistuen katseli. Mutta mieluummin annamme tulipalosta
-sen tyynemmän ja valaisevamman kertomuksen, jonka Kihlman (23/9)
-kirjoitti Ekströmille:
-
-"Sanomista on pääasia jo tunnettu. Suurempi osa pellavatehdasta,
-nimittäin suuren rakennuksen 3 ylintä kerrosta ja koko
-valkaisu-sivurakennus sekä näissä kerroksissa olleet koneet ovat
-hävinneet. Pelastetut ovat sitä vastoin: päärakennuksen molemmat
-alemmat kerrokset, missä häkilöiminen ja etukehräys tapahtuu,
-kaasuhuone, hiomo, saha, konetehdas ja muut rakennukset paitsi yhtä
-hiilihuonetta. Samoin on myöskin suurempi osa lankavarastoa ja koko
-kangasvarasto pelastunut. Kaikki tuhoutui muutamassa tunnissa.
-Miten suuri hävitys olikin, olisi se kuitenkin voinut olla paljon
-suurempi. Erittäin tärkeää yhtiölle on hiomon ja konetehtaan
-pelastus -- siitä voi olla paljon hyötyä. Sammutettaessa toimittiin
-tarmokkaasti, ja Nottbeck-naapurilta saatiin hyvää ja voimakasta
-apua. Tulipalon syy on selittämätön; valkeaa ei oltu kuukausiin
-käytetty vyyhdintähuoneessa, missä se ensin huomattiin. Suurta
-pumppulaitostamme, jolla olisimme voineet hallita tulta 5:nnessäkin
-kerroksessa, ei voitu käyttää syystä, että tulipalo alkoi aivan
-pumpun lähellä, niin ettei savun tähden voitu päästä sinne edes tulen
-ilmestyessä. Vaikka minä paikalla olen toimeenpannut mitä tarkimpia
-tutkimuksia, en kuitenkaan ole saanut minkäänlaista johtoa järkevään
-selitykseen onnettomuuden syystä. -- Palovakuutusta saatiin 1,355,000
-mk, josta 100,000 varaston likaantumisesta."
-
-"Johtokunta on kuuluttanut ylimääräisen yhtiökokouksen lokakuun
-23 p:ksi. -- Mutta koska johtokunta ei voi niin kauan istua
-kädet ristissä, vaan pikaiset toimet ovat tarpeen, kutsuttiin
-täkäläiset osakkaat kokoukseen viime sunnuntaina, ja olivat
-kaikki sitä mieltä, että johtokunnan tuli ryhtyä kaikkiin toimiin
-saadakseen tehtaan käymään niin pian kuin mahdollista. Siten
-katsottiin tarkoituksenmukaiseksi, että vuoden pellavasato samoin
-kuin ennenkin ostettaisiin sekä että heti tilattaisiin muutamia
-koneita, joten kävisi mahdolliseksi jo ensi talvena saada käyntiin
-ne 66 kangaspuuta, jotka meillä vielä on. Kuusi keväällä tilattua
-kehruukonetta on matkalla Englannista. Varsinkin koettaa johtokunta
-saada suuren rakennuksen katon alle ennen talven tuloa. Muuria ei
-tarvitse repiä, ja senvuoksi alettiin jo lauantaina asettaa parruja
-3:nteen kerrokseen. Koneinsinööri nimeltä Felber Englannista tulee
-tänne jonkun päivän päästä, ja hän tekee suunnitelman, miten eri
-osastot voitaisiin uudella, mukavammalla tavalla järjestää, sekä
-antaa neuvoja koneiden valitsemisessa y.m. Työtä edistetään kaikella
-tarmolla."
-
-"Edellisestä näet, ettei onnettomuus ole masentanut rohkeuttamme.
-Meidän täytyy, niin tuumii johtokunta, aloittaa uudestaan ja koettaa
-ponnistamalla voimiamme taistella kovaa kohtaloa vastaan. Toivomme,
-että me palovakuutusrahoilla voimme aikaansaada uuden tehtaan, joka
-on vanhaa parempi. Valitettavasti ei se edes höyryn aikakaudella voi
-tapahtua käden käänteessä. Vasta ensi keväänä voivat koneet saapua,
-ja niiden paikoilleen asettaminen vaatii kuukausia. Onnellista olisi,
-jos pääsisimme täyteen toimeen tulevana syksynä. Yhtiön varsinaisena
-vahinkona tulee olemaan, niinkuin nyt näkyy, ajan hukka."
-
-Työ edistyi sitten nopeasti. Joulukuulla olivat kaikki tulen
-vahingoittamat rakennukset uudistetut ja katon alla. "Kun viimeksi
-joulukuun alussa kävin Tampereella", kirjoittaa Kihlman (26/12)
-Montinille, "hämmästyin siitä, että niin suurenmoinen työ oli
-voinut valmistua niin lyhyessä ajassa, varsinkin kun aineet olivat
-hankittavat samalla aikaa." Suuresti oli yhtiö hyötynyt siitä,
-että se saattoi käyttää hyväkseen omaa sahaa ja konepajaa. --
-Samassa kirjeessä mainitaan myös, että kehräämö oli pantu käyntiin
-joulukuun 6 p:nä, siis kolme kuukautta palon jälkeen. Näin oli
-johtokunta määrännyt yhtiökokouksen toivomuksen mukaan ja koska
-se katsoi toimenpidettä järkeväksi. Toista mieltä oli kuitenkin
-isännöitsijä Lundström, joka olisi tahtonut lykätä tehtaan
-käyntiinpanon syksyyn 1884, jolloin kaikki olisi ollut valmiina.
-Tämä eroavaisuus isännöitsijän ja johtokunnan mielipiteissä tuotti
-Kihlmanille koko joukon mielipahaa, mutta edellisen täytyi mukautua.
-Kehräämön käynnistä olisi, arveli johtokunta, paitsi ainakin jotain
-suoranaista hyötyä, se välillinen etu, että joukko työläisiä
-ansaitsisi leipänsä sekä että mahdollinen kilpailu estettäisiin.
-Kumminkin oli rettelöistä seurauksena, että Lundström elokuulla
-1884 erosi. Tammikuun 1 p:stä 1885 tuli hänen sijaansa jo ennen
-kirjeenvaihtajana yhtiön palveluksessa ollut Henrik Solin, josta
-Tampereella syntyneestä miehestä liike sai erittäin kykenevän
-isännöitsijän. Uudistustyön teknillinen johtaja oli jo ylempänä
-mainittu insinööri Durchman. Nämä muutokset olivat Kihlmanin mielen
-mukaisia ja tulevaisuus osoitti hänen olleen oikeassa vastustaessaan
-muiden epäilyksiä.
-
-Tässä ei voi tulla kysymykseen tehdä selkoa niistä parannuksista,
-jotka uudistustyön ohella tehtiin sekä rakennuksiin että koneihin
-nähden. Mainittakoon vain, että tehdas 1884 v:n kuluessa vähitellen
-saatiin täyteen kuntoon ja käyntiin. Että viimeiset koneet saatiin
-paikoilleen vasta vuoden lopulla, siihen oli syynä uusien koneiden
-myöhästyminen. Vastoin sopimusta saapui näet viimeinen lähetys
-Englannista vasta marraskuulla. Näin ollen ei ole outoa, että 1883
-ja 1884 vuosien voitto oli vähempi kuin v:n 1882 ja että kummaltakin
-jaettiin vain 6 %, mutta v. 1885 oli tuotanto jo yhtä suuri kuin
-ennen paloa ja sen jälkeen edistys jatkui jatkumistaan hyvin
-vähäisellä aaltoilulla.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Lukuvuotena 1883-84 oli koulunopettajilla taasen päänvaivaa
-uudistusten johdosta, jotka 23 p:nä elok. 1883 ilmestynyt asetus
-ja sittemmin kouluylihallituksen kirjelmä 30 p:ltä lokak. s.v.
-määräsivät toimeenpantaviksi. Paitsi sitä, että syyslukukausi
-oli päättyvä 20 p:nä jouluk. ja kevätlukukausi 31 p:nä toukok.,
-sisälsivät uudistukset melkoisia muutoksia eri aineiden tuntimääriin.
-Siten tuli toiselle kotimaiselle kielelle, jolla oli ollut 19 tuntia,
-9 lisää, latinan 50 tunnista vähennettiin 8, jonka ohella sen opetus
-oli aloitettava, ei enää ensimmäisellä, vaan toisella luokalla,
-venäjältä otettiin niinikään 8 tuntia, joten sen tuntimäärä tuli
-olemaan 20, ranskan tuntimäärä (12) vähennettiin puolella j.n.e.
-Kun kouluylihallitus oli pyytänyt opettajain lausuntoa siitä,
-millä luokilla uusi lukujärjestys voitaisiin ottaa käytäntöön ensi
-lukuvuoden alusta, pidettiin normaalilyseossa samoin kuin muissakin
-lyseoissa neuvotteluja asiasta. Ruotsalaisessa normaalilyseossa
-tultiin yksimielisesti siihen päätökseen, että lukujärjestys oli
-uudistettava vähitellen (successivt), ensin ensimmäisellä luokalla,
-seuraavana vuonna toisella j.n.e. Jollei niin meneteltäisi, tulisi
-vaikeaksi, jopa mahdottomaksi kunnollisesti suorittaa määrättyjä
-oppijaksoja. Kirjeissään ystävälleen T. Reuterille, Turun lyseon
-rehtorille, Kihlman esittää kantansa asiassa, ja Reuter myöntää hänen
-olevan aivan oikeassa, mutta lisää puolestaan, "että kouluolojen
-epävarmuus ja vaihtelevaisuus on niin sietämätön, että minun
-mielestäni on asia ratkaistava yhdellä kertaa, siten että uusi
-järjestys pannaan heti toimeen." -- "Semmoisia syitä vastaan ei
-minulla ole mitään sanottavaa", arveli Kihlman.
-
-Myöhemmin saatiin kumminkin tietää, että opettajat ja rehtorit olivat
-turhaan vaivanneet itseänsä. Ylemmältä taholta ilmestyi nimittäin
-käsky, että uudistukset olivat viipymättä toimeenpantavat!
-
-Mitä uuden lukujärjestyksen vaikutuksiin tulee, siitä lausuu
-Kihlman mielipiteensä vuosikertomuksessaan 1884. Jos silmällä
-pitäen eroavaisuutta entisen ja uuden lukujärjestyksen välillä
-ottaisi arvostellakseen uudistusta, niin ei voi kieltää, että
-"sangen todennäköisesti sivistyksen asia, mikäli se riippuu
-alkeisopetuksesta, muutoksen kautta ei tule edistymään, vaan
-päinvastoin taantumaan."
-
-Milloinkaan ei Kihlman enää, niinkuin yleensä ennen, ollut
-tyytyväinen kouluunsa ja sen toimintaan. Hän kirjoittaa näet J. G.
-Geitlinille (3/6 1884): "Alkeisopistosta toukokuulla eronneesta
-10 oppilaasta on 8 saanut laudaturin (ylioppilastutkinnossa).
-Normaalilyseosta eronneesta 25 oppilaasta on 3 saanut laudaturin,
-ja useampia laudatureja ei saatanekaan. Sitä vastoin kuuluu olevan
-monta approbaturin saanutta, jopa on yhdelle annettu pidennystä
-(prolongation) matematiikassa. Me menemme alaspäin. Vähää ennen
-lukukauden loppua olin velvollinen erottamaan jopa 7 oppilasta (6
-viidenneltä, 1 seitsemänneltä luokalta) ilkivaltaisuudesta (luokan
-päiväkirjan repimisestä) ja totuuden kieltämisestä. On ollut raskas
-aika, kun tämä taakka on tullut lisäksi." -- Mitä tämän johdosta
-olisi huomautettavaa, jätämme kuitenkin myöhempään.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kesällä 1884 aikoi Kihlman tehdä ulkomaanmatkan, josta ei kuitenkaan
-tullut mitään. Hän kirjoittaa näet (21/6) Gustaf Johanssonille, joka
-silloin oli Upsalassa, että hän ei voinutkaan, niinkuin toivonut
-oli, suoriutua töistään juhannukseksi. "Minun täytyy siis luopua
-aikeestani tulla Upsalaan tavatakseni niitä kahta professoria [Kutka
-nämä professorit olivat? 'Nuoremmista ruotsalaisista kirjailijoista
-en tunne ketään, jota pitäisin suuremmassa arvossa kuin prof.
-O. F. Myrbergiä Upsalassa', kirjoittaa Kihlman (l/1 1885) A. A.
-Favorinille. Tästä päättäen oli Myrberg toinen noita professoreja.],
-jotka ovat sydämelleni kalliita. Voin ainoastaan pyytää, että
-tervehdit heitä Suomessa elävältä ystävältä, joka ajattelee ja
-tuntee ja elää heidän kanssaan. -- Mahdollista olisi vielä, että
-minä heinäkuun alussa tulisin Sinun perässäsi suoraan Tübingeniin ja
-Baseliin. En uskalla kuitenkaan varmuudella antautua siihen toivoon.
-Minun olisi todella ollut tarpeen päästä ulos ainakin muutamaksi
-päiväksi elääkseni yhdessä henkilöiden kanssa, jotka pitävät kiinni
-raamatullisesta Kristuksesta, antamatta itseään kaikenlaisten
-opintuulien kuljetettavaksi. Mieskohtainen yhdessäolo ei ole
-merkitykseltään vähäarvoista. Onnittelen Sinua siihen, toivoen että
-ja'at minullekin jotain, kun palaat." --
-
-Kotimaassa Kihlman sitä vastoin kyllä liikkui. Puhumatta Tampereen
-matkoista mainittakoon, että hän 25 p:nä kesäkuuta A. Meurmanin
-kanssa kävi Z. Topeliuksen luona Björkuddilla, missä viivyttiin
-seuraavaan päivään ja luultavasti suunniteltiin uusi "Finland"
-lehti Morgonbladetin sijalle; että hän edelleen 26-29 heinäk. teki
-matkan Vaasaan ottaakseen osaa pumpulitehtaan yhtiökokoukseen, missä
-insinööri Volter Ramsay valittiin toimitusjohtajaksi, ja sitten
-30 p:nä s.k. Oswaldin kanssa matkusti Lahden ja Jyväskylän kautta
-Lakomäkeen, "Arkadiaamme". Miten reipas Kihlman tähän aikaan oli,
-huomaa siitä, että hän kertoo koko Vaasan matkalla enimmäkseen
-seisoneensa vaunun ulkopuolella, milloin lukien, milloin katsellen
-ympäristöä ja erittäin nauttien Pohjanmaan viljavuudesta ("se vasta
-on maa, josta voi iloita, tämä Pohjanmaa!" hän huudahtaa).
-
-Nyt oli säädyt jälleen kutsuttu valtiopäiville, ensi kerran
-kolmen vuoden väliajan jälkeen, ja jo kesällä ryhtyivät puolueet
-valmistamaan vaaleja. Näihin valmistuksiin otti Kihlmankin osaa siten
-että hän kirjeissä tuttavilleen puolsi sopivia ehdokkaita. Niin hän
-esim. toivoi, että Turun hiippakunnan koulunopettajat nytkin paitsi
-Geitliniä valitsisivat prof. Donnerin, joka "oli monipuolinen,
-kokenut, miellyttävä (sympatisk) ja sen vuoksi säätyyn vaikuttava",
-että Kuopion hiippakunnan opettajat valitsisivat prof. Peranderin
-j.n.e. Sitä tärkeämpää oli että täysin kykeneviä valittaisiin, kun
-toisia säädyn etevimpiä ei enää voitu saada, niinkuin Yrjö-Koskista
-(senaattori), Cleveä (emeritus), Renvallia (tullut arkkipiispaksi
-Bergenheimin kuoltua 19/2 1884). Kihlmanin rinnalle Porvoon
-hiippakunnan opettajain edustajaksi tuli nyt ruotsinmielinen toht.
-Gabr. Lagus. Yliopiston edustajat olivat tällä kertaa J. W. Runeberg
-ja J. R. Danielson.
-
-Vihdoin mainittakoon loppuvuodelta 1884, että Kihlman suurella
-innolla harrasti "Finland" lehden perustamista, kun "Morgonbladet"
-oli päätetty lakkauttaa vuoden lopussa. "Niin", kirjoittaa hän
-vanhalle ystävälleen pastori A. A. Favorinille Ruokolahdella (l/1
-1885), "kyllä olet oikeassa siinä, että tämä maailma on oikea surun
-ja murheen laakso. Vapaus pahaan kasvaa yhä, ja pahaan nähden
-vaaditaan kaikkea suvaitsevaisuutta. Ainoastaan kristinuskoa ei
-suvaita. Todella näyttää se aika lähestyvän, jolloin kristittyä
-pidetään pahimpana pahana. Sanomalehdistö on tehnyt kaikkensa
-levittääkseen ylenkatsetta ja vihaa kristinuskoa vastaan. Joka päivä
-tarjotaan pieni annos antikristillisyyttä, ja kerran kai tämä myrkky
-kantaa hedelmiä. Olemme täällä Helsingissä koettaneet saada aikaan
-uuden lehden, joka asettuisi toiselle kannalle. Saa nähdä, tilataanko
-sitä edes. Huomenna 'Finland' alkaa ilmestyä. Ei ole helppoa soutaa
-virtaa vastaan: koe tehdään. Jo ennen ilmestymistään on sitä kaikilta
-tahoilta kohdeltu ivalla ja pilkalla. Sillä tavalla meidän aikana
-tervehditään vakavaa ja hyvää tarkoittavaa yritystä vaikuttaa
-rauhoittaen intohimojen myrskyyn."
-
-
-
-
-IV.
-
-REHTORI, LIIKE- JA VALTIOPÄIVÄMIES 1885-1892.
-
-
-On jo huomautettu, kuinka Kihlmanin kirjeenvaihto hänen ystäviensä
-kuoleman johdosta supistumistaan supistui. Tammik. 3 p:nä 1885
-kuoli laamanni Ekströmkin, jolle hän mielellään oli kirjoittanut
-valtiollisista y.m. yleisistä asioista. Miten läheinen heidän
-suhteensa oli ollut, ilmaisee Kihlman kirjoittaessaan (15/2)
-leskelle: "Jouduin kerran sellaiseen asemaan, että tunsin olevani
-Elisen isän sijassa (Elise Marti oli Sweitsistä kotoisin ja
-yksinäisenä vieraassa maassa hän oli turvaunut Kihlmanin neuvoon, kun
-ratkaistavana oli kysymys elämän onnesta). Aika ei ole haihduttanut
-sitä tunnetta. Olen ottanut osaa Elisen iloon ja otan osaa Elisen
-suruunkin. Sitä paitsi olen häviämättömässä kiitollisuudenvelassa
-Ekström vainajalle, joka osoitti minulle ystävyyttä ei vain sanoissa,
-vaan teossa ja totuudessa. Hänessä olen menettänyt yhden kalleimpia
-ja kunnioitetuimpia ystäviäni. Tunsin hänet, tiesin mitä minulla
-hänessä oli." --
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kun valtakirjat 15 p:nä tammik. oli jätetty tarkastettavaksi, kävi
-joukko säädyn jäseniä kunniatervehdyksellä uuden arkkipiispan T. T.
-Renvallin ja myöskin uuden Kuopion piispan G. Johanssonin luona --
-niin on Kihlman merkinnyt siniseen vihkoonsa. Sen jälkeen menivät
-arkkipiispa, rovasti Hjelt, Kihlman y.m. yksityisen suomalaisen
-tyttökoulun talolle katsomaan, oliko säädyn kokoussali kunnossa.
-"Tilattiin 2 nojatuolia pulpetteineen Porvoon ja Kuopion piispoille
-sekä sihteerille isompi pöytä."
-
-Kihlman esitti yhden anomusehdotuksen, joka arvattavasti aiheutui
-siitä ahdistuksesta, josta hän vastikään oli vapautunut. On
-näet luultavaa, että kokemus, josta hän todellisuudessa oli
-pelastunut, mutta jonka mahdollisuutta hän oli kuvitellut, sai
-hänet ehdottamaan niiden lainsäännösten muuttamista, jotka koskivat
-velallisen velvollisuutta luovuttaa irtaimistonsakin velkojensa
-suorittamiseksi. Hän toivoi, että lain määräys, että kruununveroja
-ulosotettaessa velalliselle oli hänen irtaimistostaan jätettävä, mitä
-katsottiin välttämättömäksi elatukseen ja vaatteisiin, ulotettaisiin
-muihinkin ulosottotapauksiin. Konkurssisääntö 9 p:ltä 1868 näet ei
-tiennyt semmoisesta myönnytyksestä muuta kuin konkurssiinpanon ja
-valvontapäivän väliajalla -- sen jälkeen oli lain mukaan kaikki
-myytävä. Lakivaliokunta ei ennättänyt käsitellä asiaa.
-
-Suurta melua herätti aikanaan Kihlmanin lausunto keskustelussa,
-jonka aiheutti J. W. Runebergin anomusehdotus, että naisten
-sallittaisiin suorittaa ylioppilastutkinto samoilla oikeuksilla ja
-velvollisuuksilla kuin miehiin nähden oli säädetty. Lähtökohdakseen
-otti Kihlman anojan loppusanat: että luultavasti ei missään
-tapauksessa suuri luku naisia tulisi käyttämään kyseessä olevaa
-oikeutta, mutta vaativat sekä oikeus että yliopiston etu, ettei sitä
-heiltä kiellettäisi, ja hän osoitti ensiksi, että yliopiston "etu" --
-jos sillä tarkoitettiin ylioppilasten lisääntymistä -- ei suinkaan
-puhunut asian puolesta, sillä hänen mielestään oli ylioppilaita
-jo ennenkin arveluttavan paljon, puhumatta siitä lisästä, joka
-oli odotettavissa uusista suomenkielisistä lyseoista. "Mutta",
-jatkoi hän sitten, "anoja asettaakin ensi sijaan toisen perusteen,
-'oikeuden' perusteen, ja onhan se yksin riittävä; sillä oikeuden
-täytyy vallita, ja ken uskaltaisikaan vastustaa oikeutta, tai ken
-tahtoisikaan sitä tehdä, varsinkin kun on kysymys naisesta? Mutta ei
-kaikki ole oikeutta, joka käyttää oikeuden nimeä. Tulee siis tehdä
-ero oikean ja näennäisen oikeuden välillä. Oikeus ei ole siinä, että
-kaikilla on samat tai yhtäläiset oikeudet, vaan siinä, että Luojan
-tahto tapahtuu, taikka toisin sanoen: että, kun luonto on antanut
-erilaisia taipumuksia ja lahjoja erilaisille olennoille, niin on
-näillä erilaisilla olennoilla myöskin oleva oikeus kehittyä kullakin
-taipumustensa mukaan, niin että kukin mikäli mahdollista tulee siksi,
-miksi hän voi tulla ja Luojan tarkoituksessa pysyen on tuleva."
-Jos mies ja nainen ovat yhtäläisiä luontonsa puolesta ja määrätyt
-samanlaatuiseen toimintaan, niin on oikein, että he valtiossa ja
-kirkossa esiintyvät rinnakkain ja myöskin yhtäläisesti kehittävät
-taipumuksiansa sitä varten, mutta jos he ovat erilaisia, on
-tutkittava, missä suhteessa ovat inhimillis-naiselliset taipumukset
-yliopistolaitokseen? Yliopiston tehtävä on toiseksi: edustaa ja
-edistää tiedettä, toiseksi: kasvattaa nousevan sukupolven jäseniä
-kykeneviksi valtion ja kirkon virkoihin. Käsitys, että nainen on
-oikeutettu ja velvollinen kehittämään luontaisia lahjojaan, on vienyt
-erityisten nais-oppilaitosten perustamiseen, ja on niiden menestys
-siinä, että huomioon otetaan naisen omituiset taipumukset ja niihin
-perustuva tuleva toiminta. "Mutta nyt sattuu, ettei sivistystarve
-tyydykään siihen, mitä näissä oppilaitoksissa tarjotaan, eikä edes
-siihen mitä paikoittain toimeenpannuilla jatkoluokilla annetaan.
-Saattaa olla naisia, jotka haluavat tyhjentää tieteen maljan pohjaan
-asti, jotka tahtovat omakseen tehdä tieteen korkeimmat tulokset,
-eikä sellainen halu ole tyydytettävissä muualla kuin korkeimmassa
-sivistyslaitoksessa, s.o. yliopistossa." Näitä naisia varten olivat
-kuitenkin yliopiston luentosalit ja kirjasto avoinna ilman anomusta.
-"Mutta on olemassa naisia, jotka eivät halua juuri sanottua, vaan
-tahtovat suorittaa ylioppilastutkinnon. Miksi tätä tutkintoa, joka
-ei ole helppo, vaan joka päinvastoin vaatii, että nuorukainen
-ponnistaa kaikki voimansa? En ole voinut kuvitella muuta syytä, kuin
-että nainen ylioppilastutkinnolla on saavuttava oikeuden suorittaa
-muita tutkintoja eri tiedekunnissa sekä että hän siten hankkimillaan
-todistuksilla on tuleva päteväksi virkoihin koulun, terveydenhoidon,
-hallinnon ja lainkäytön eri aloilla, ja, miksi ei myöskin kirkon
-piirissä. Mutta nykyisten lakien mukaan eivät nämä virat ole naisille
-avoinna. Jos nyt tahdotaan toista, on kai tahdottava toistakin,
-ja kun anotaan oikeutta naisille suorittaa ylioppilastutkinto,
-niin tulee minusta siis myöskin anoa lakia, joka määrää, mitkä
-toiminta-alat ovat avattavat naisylioppilaalle. Sitä anoja ei ole
-tehnyt. Hän on ainoastaan anonut, että naiselle myönnettäisiin
-oikeus miehen kanssa suorittaa ylioppilastutkinto sekä sen jälkeen
-nauttia kaikkia miehisen ylioppilaan oikeuksia, siis myöskin oikeutta
-suorittaa erinäisiä yliopistotutkintoja; mutta sitten jättää anoja
-tämän naisen kaikkine paperimeriitteineen, jotka hän suurella
-vaivalla ja kustannuksella on hankkinut itselleen, oman kohtalonsa
-nojaan, ja tämä näyttää minusta olevan kaukana oikeuden suomisesta
-naiselle."
-
-"Jos anojan toivomus täyttyisi, seuraisi siitä välttämättömästi: joko
-että luodaan luokka tyytymättömiä sivistyneitä naisia, jotka syystä
-valittavat vääryyttä, kun he lainsäädännön kautta houkuteltuina
-uudelle uralle tapaavat sen lopulta suljettuna, vaikka ovat
-täyttäneet kaikki vaatimukset; mutta nämä tyytymättömät sivistyneet,
-olkoot miehiä tai naisia, muodostavat yhden vaarallisimpia aineksia
-uudenaikaisessa yhteiskunnassa, jonka vuoksi lainsäädännän tulee
-tarkasti välttää sen synnyttämistä; taikka on oltava valmiit
-säätämään laki, joka myöntää naiselle saman oikeuden kuin miehelle
-yliopistotutkintojen jälkeen toimia valtion ja ehkä myöskin kirkon
-palveluksessa, esim. kruununvoutina, piirilääkärinä, opettajana,
-tuomarina, pappina. Jos oikeus naiseen nähden vaatii semmoisen lain
-säätämistä, niin on se säädettävä; mutta jos naisen luonnonlahjat
-yleensä eivät tee häntä soveliaaksi sellaiseen julkiseen toimintaan,
-niin olisi semmoisen lain säätäminen vääryys, ja juuri naista
-kohtaan." Puhujan mielestä siis anojan perusteet eivät olleet
-vakuuttavia, ja vastusti hän sen vuoksi lähettämistä valiokuntaan.
-Myöntäen, että toisinaan ilmaantui erikoisesti lahjakkaita naisia,
-joille oikeuden mukaan yliopiston tulisi olla avoinna, huomautti
-puhuja, että poikkeuksia varten ei kumminkaan ole tapana säätää
-lakia. Sellaisissa tapauksissa pitäisi yliopistonhallinnon osoittaa
-mahdollisimman suurta myöntyväisyyttä, "ja kenties olisi aihetta, jos
-sääty hyväksyy mielipiteeni ja anomus sen johdosta menee tyhjiin,
-säädyn pöytäkirjassa julkilausua toivomus, että yliopistonhallinto
-ilman erityistä anomustakin antaisi naisille, jotka sitä pyytävät,
-luvan suorittaa ylioppilastutkinnon, jollei erityistä syytä ole
-kieltää sitä". -- Toista kertaa esiintyessään samassa keskustelussa
-Kihlman lisäsi, että anomuksen hyväksyminen s.o. oikeuden myöntäminen
-naisille suorittaa ylioppilastutkinto, välttämättömästi johtaisi
-siihenkin, että naisia varten oli perustettava oppilaitoksia, joiden
-päämääränä oli valmistaa oppilaitaan yliopistoon. -- Keskustelun
-tulos oli, että anomusehdotus "tapettiin" 19 äänellä 16 vastaan.
-Päätöstä vastaan ilmoitti 11 säädyn jäsentä vastalauseensa.
-
-Niinkuin jo sanottiin, herätti asia melua sekä sanomissa että
-yksityisissä piireissä, eikä ihme, sillä olihan nyt naiskysymyksen
-varsinainen taistelukausi maassamme. Mainitessaan, miten häntä usein
-moitittiin sanomissa (H. Dagbladissa ja N. Pressenissä), Kihlman
-kirjoittaa (15/2) vanhalle ystävälleen Edv. Conradille: "Omasta
-puolestani on minulla liiaksi työtä vastatakseni sanomalehtien
-hyökkäyksiin. Jos joskus olen ryhtynyt siihen, on hyöty ollut
-mitätön. Lohdutukseni on, ettei toisten moite tee minua huonommaksi
-eikä kiitos paremmaksi. Ainoastaan itse voimme omilla teoillamme
-vahingoittaa itseämme. Nyt viimeksi on kuulemma lausuntoni
-naisasiassa tehty pilkan ja ivan esineeksi. Mutta olen varma siitä,
-etteivät nämä lehdet ole antaneet sijaa koko lausunnolleni. Silloin
-voisi yleisö arvostella tosiasiain perustuksella. Sitä vastoin
-annetaan minun sanoa jotain, jota en ole sanonut, taikka jätetään
-pois, mitä todella olen sanonut, ja niin hyökätään -- tuulimyllyjä
-vastaan. Semmoiset hyökkäykset eivät häiritse sisäistä elämääni:
-en huoli lukea edes niitä. Tunnen vain mielipahaa siitä, että
-sanomalehdistö ei noudata oikeutta." --
-
-Toden mukaan on tunnustettava, ettei Kihlmanin lausunto ollenkaan
-ansainnut tulla "pilkan ja ivan esineeksi". Kun sitä tyynesti
-tarkastaa, huomaa ensiksikin, ettei siinä ole ainoatakaan
-letkausta naisasian ajajia kohtaan, jommoiset silloin olivat niin
-tavallisia ja joista kuuluisa englantilainen kirjailija sanoo,
-että ne ovat anteeksi annettavia, eikä siinä myöskään tapaa noita
-raamatunlauseita, joilla kirkon miehet usein koettivat ajan ja
-olojen kehitystä lukuun ottamatta nujertaa naisten vapauspyrintöjä.
-Puhe, jonka perustana on tietoisuus miehen ja naisen luontaisesta
-eroavaisuudesta, tarkoittaa ainoastaan osoittaa kyseessä
-olevan myönnytyksen seurauksia. Toisin sanoen, se on Kihlmanin
-loogillisen mietiskelyn tulos, ei taantumuksen, vaan hänelle
-ominaisen varovaisuuden leimaama. Että oikeus yliopistotutkintojen
-suorittamiseen ilman oikeutta valtion ja kirkon virkoihin oli
-puolinaista ja epätyydyttävää, on yhtä totta kuin se, että
-yliopistoon pääsy edellytti toisenlaisia oppilaitoksia kuin silloiset
-tyttökoulut. Mutta toiselta puolen väitettiin: eihän nyt ollut
-kysymystä muusta kuin naisten pääsystä yliopistoon, jota ajanhenki
-vaati -- miten pedanttimaista olikaan puhua konsekvenseista,
-seurauksista! Miten lieneekään, oli luonnollista, että Kihlman,
-joka ei koskaan liehunut ajanhengen mukaan, puhui vakaumuksensa ja
-luonteensa mukaan. Todellisuudessa onkin pääsy yliopistoon vienyt
-poika- ja tyttökoulujen yhtäläisyyteen ja samoin siihen että yhä
-enemmän virkoja naisille avataan. Oliko 1880-luvulla kaukonäköisiä,
-jotka aavistaen, että niin kävisi, vaativat mitä silloin vaadittiin,
-on vaikea sanoa; niin myöskin, olisivatko kaikki, jotka soimasivat
-Kihlmania, niin tehneet, jos olisivat tienneet mitä tulossa oli.
-Kaikissa tapauksissa hän ei erehtynyt osoittaessaan, mitä oikeus
-ylioppilastutkinnon suorittamiseen merkitsi.
-
-Kahta ankarammin, vaikka vähemmällä tuloksella, Kihlman esiintyi
-juutalaiskysymyksessä, joka yhä vaatimalla vaati ratkaisua. Yleinen
-valitusvaliokunta oli -- turhaan odotettuaan, että senaatin
-valmistama esitys asiassa ehtisi säätyjen tarkastettavaksi --
-myöhään käynyt siihen käsiksi, ja mietintö päättyi ponteen, että
-pyydettäisiin hallitusta soveliaimmalla tavalla noudattamaan
-säätyjen päätökseen perustuvaa ohjesääntöä v:lta 1782 (joka kieltää
-juutalaisia oleskelemasta muissa kaupungeissa kuin Tukholmassa,
-Göteborgissa ja Norrköpingissä). Koska tämä sisälsi senkin
-mahdollisuuden, että maassamme olevat juutalaiset, jotka olivat
-tänne asettuneet viranomaisten torkkuessa, voitaisiin pitemmittä
-mutkitta kuljettaa täältä pois, ehdotti Geitlin, kun mietintö tuli
-säädyn käsiteltäväksi, että päätökselle annettaisiin seuraava muoto:
-"pyydettäisiin että, kunnes juutalaiskysymys uuden säätylain kautta
-saadaan järjestetyksi, 1782 v:n juutalais-ohjesääntöä noudatetaan
-siten, ettei sallita juutalaisten muuttaa maahamme."
-
-Kihlman pyysi sananvuoroa usean puhujan jälkeen ja viitaten heidän
-esittämiinsä mielipiteisiin hän ensin sanoi ymmärtävänsä niitä,
-jotka suoraan lausuivat, että juutalaisten ei ainoastaan tule saada
-asua Suomessa, vaan myöskin saada kansalaisoikeudet, mutta ei
-niitä, jotka tahtoivat, että heidän sallittaisiin oleskella täällä,
-mutta ettei heille mitenkään pitäisi antaa kansalaisoikeuksia.
-Puolinaiset myönnytykset olivat hänen mielestään turmiollisia, ja
-tahtoi hän puolestaan noudattaa periaatetta: Principiis obsta!
-alussa on vastustus tehtävä, ja sen mukaan piti hän oikeana, että
-ne juutalaiset, jotka laittomasti ovat tänne asettuneet, _olivat
-maasta poistettavat_ (böra från landet aflägsnas), vaikka tietenkin
-toimenpide oli suoritettava tarpeellisella maltillisuudella.
-
-"Minun kantani tässä kysymyksessä on kypsän mietiskelyn ja
-pitkän tutkimuksen tulos. [Kihlman oli tarkasti seurannut
-juutalaiskysymyksen käsittelyä Saksassa, missä antisemitismin aallot
-1880-luvulla nousivat korkealle. Hänelle tuli 'Grenzboten' niminen
-valtiollinen ja sosialinen aikakauslehti, ja hänellä oli kokonainen
-pieni kirjasto julkaisuja juutalaiskysymyksestä.] Tunnustan
-juutalaisen uskonnon olevan siunaus ylhäältäpäin, mutta teen eron
-vanhan juutalaisen ja nykyisen juutalaisen uskonnon välillä. Vanha
-Mooseksen uskonto oli, niinkuin tiedämme, ilmestys ylhäältä, se
-oli rengas uskonnollisessa kehityksessä, valmistus täydelliseen,
-kurittaja, kasvattaja Kristukseen. Tämän uskonnon edessä kumarrun, ja
-kumarrun syvään. Tämän uskonnon tunnustajilla on siunaus perintönä.
-Näihin hengen perillisiin nähden on sanottu: 'se joka sinua kiroo,
-olkoon kirottu, ja se joka sinua siunaa, olkoon siunattu.' Mutta
-nykyinen juutalainen uskonto on Mooseksen uskonnon vastakohta,
-irvikuva. Mooseksen uskonnon rappeutuminen alkoi jo aikoja ennen
-Kristusta. Rappeutuminen kehittyi ja esiintyi Kristuksen aikana
-siinä harhasuunnassa, joka tunnetaan farisealaisuuden nimellä.
-Farisealaisuus oli rappeutunutta juutalaisuutta; mutta mitä suuntaa
-vastaan esiintyikään Kristus ankarammin kuin tätä kaavamaisuuteen
-ja juutalaiseen mieleen vajonnutta uskontoa vastaan? Hän, joka
-katsoi syvälle, varoitti aina, lakkaamatta, koko elämänsä aikana,
-farisealaisuuden hapatuksesta: 'Varokaa itseänne farisealaisten
-hapatuksesta, sillä vähä hapatus turmelee koko taikinan!' Kristuksen
-vastustus oli turha, jatkettiin vain aloitettuun suuntaan, ja
-seurauksena oli loppukohtaus: Kristuksen ristiinnaulitseminen. Nämä
-juutalaiset, jotka nyt elävät keskellämme, katselevat Kristusta
-samoin kuin Kristuksen aikalaiset, he pitävät häntä vääränä
-Messiaana, he näkevät hänessä suuren petturin, s.o. he näkevät
-hänessä pahantekijän, joka ansaitsi kuolla pahantekijän kuoleman
-ristillä. Nykyinen juutalaisuus on sen vuoksi periaatteellisesti
-antikristinuskoa. Se on kehittynyt Mooseksen uskonnon vääränä
-matkintana. Mooseksen uskonto oli eristäytymisessään vastapainona
-pakanallisten vaikutusten valtaanpääsemiselle, sen tehtävä
-oli pakanuuden vastustaminen. Uudenaikainen, talmudilainen
-juutalaisuus on eristäytymisessään kristinuskon vaikutuksen
-vastustaja. Eristäytyminen, joka juutalaisuudessa oli oikeutettu
-pakanuuteen nähden, on jatkunut kristinuskoonkin nähden, ja siten
-on uudenaikainen juutalaisuus tullut kristinuskon täydelliseksi
-kieltämiseksi. Mutta juuri tässä eristäytymisessä, joka Mooseksen
-aikana oli oikeutettu, mutta talmudin aikana epäoikeutettu, on
-syy, miksi juutalainen kansakunta ei voi sulautua yhteen muiden
-kansakuntien kanssa. Eläkööt nämä juutalaiset miten kauan tahansa
-jossakin maassa, niin eivät ne sula kansaan, jonka keskellä elävät,
-vaan pysyvät kokonaisuutena itsekseen, he ovat yhteydessä muiden
-maiden juutalaisten kanssa, muodostavat jotain kansainvälistä,
-niin että jos juutalaista kosketaan jossakin maassa, 'dann schreit
-es in allen Ecken' ympäri maapalloa. Ei siis voi toivoakaan, että
-juutalaiset ja suomalainen kansakunta sulaisivat yhteen. Juutalainen
-ei olisi juutalainen, jos hän sulaisi toiseen kansakuntaan. Hänen
-täytyy, niin kauan kuin hän pysyy juutalaisena, pitää jokaista
-muuta kansakuntaa välikappaleena oman kansansa hyväksi. Juutalaiset
-käyttävät hyväkseen sitä kansakuntaa, joka ottaa heidät helmaansa,
-niin kauan kuin siinä on jotain saavutettavaa, mutta heittävät
-sen surutta luotaan, kun ei se enää hyödytä heidän tarkoitustaan.
-Ne tunkeutuvat sentähden kaikkialle, ja niin ovat tunkeutuneet
-Suomeenkin. Ne tunkeutuvat kaikkialle, missä on jotain saavutettavaa.
-Ne tulevat niinkuin petolintujoukot syöksyäkseen saaliinsa kimppuun,
-ja vaativat oikeutena että se heille sallitaan. Mutta kun syksy on
-tullut, kun sato on korjattu, silloin he lähtevät hakemaan uutta
-markkinapaikkaa, elääkseen ja ansaitakseen uudessa maassa niinkuin
-entisessä. Niin on tähän asti käynyt; sen todistaa historia." --
-Seuraavassa puhuja selittää juutalaisten itsensä olevan syynä heitä
-kohdanneeseen vainoon. Vaino on nimittäin köyhdytetyn kansan kosto,
-sillä ei mikään antisemitismi ole niin häikäilemätön kuin kansan,
-työläisen, joka nääntyy juutalaisessa orjuudessa. "Olen varma
-siitä, että Suomen kansa ei ole muita parempi, ehkä nopeamminkin
-kuin muita kansoja juutalaiset käyttäisivät hyväkseen (exploitera)
-meidän kansaamme, ja kun mitta olisi täysi, syntyisi juutalaisvainoa
-meilläkin. En tahdo myötävaikuttaa siihen, ja toivon senvuoksi,
-että kosketus suomalaisten ja juutalaisten välillä lakkaa, ja
-nyt se on mahdollista, koska olemme siinä onnellisessa tilassa,
-ettei juutalaisilla ole laillista oikeutta elää ja asua meillä.
-Kuinka moni kansakunta kadehtisikaan tätä etuamme! Todellisuudessa
-eivät juutalaiset ole vainottuja, vaan he päinvastoin hallitsevat
-maailmaa rahoillaan. Juutalainen rabbiini kirjoittikin joku aika
-sitten eräässä aikakauskirjassa: 'Ahdasmieliset ja lyhytnäköiset
-kristityt vaivaavat itseään paljon tempaistakseen meiltä siellä
-täällä jonkun sielun ja iloitsevat suuresti onnistuessaan. Mutta
-he eivät huomaa, että mekin harrastamme lähetystointa ja paremmin,
-taitavammin, menestyksellisemmin kuin he, ja että me valloitamme
-heiltä toisen maanalan toisen jälkeen. Vielä lyhyt aika, ja kaikki
-tosisivistyneet ovat yhtä vähän Kristuksen tarpeessa kuin me. Aika
-lähestyy, jolloin kristittyjen suuri enemmistö on kääntynyt uskoomme.
-Me käännämme joukoittain, mutta käännämme huomaamatta.' Sellainen on
-se kansakunta, jolle tahdotaan antaa oikeus asua ja toimia Suomessa."
--- "Suomen kansan edustajana tulee minun valvoa Suomen kansan eikä
-juutalaisten etua. Minun tulee olla humaani, mutta ensi sijassa sitä
-kansaa kohtaan, jota edustan." --
-
-Kihlman ei jäänyt ilman kannatusta, mutta enemmistö (21 ääntä 15
-vastaan) hyväksyi kuitenkin Geitlinin ehdotuksen. -- Ilmeistä on,
-että Kihlmanin käsitys asiasta oli muuttunut entistä jyrkemmäksi.
-Sen ohella huomautettakoon, että hänen puheensa sanasta sanaan
-otettu pääkohta omituisesti muistuttaa Beckiä. Niin siinä tavassa,
-millä Kihlman lähtee raamatun pohjalta, niin myöskin siinä että hän
--- niinkuin Beckin mukaan väittelyssä tuli tehdä -- poikkeamatta
-sivuseikkoihin pitää kiinni päänäkökohdasta, nimittäin että
-juutalaiset antikristillisinä eivät koskaan sulaudu kansakuntaan,
-jonka keskellä elävät. Luopuminen siltä yleisinhimillisen oikeuden
-kannalta, jolta hän 1872 katseli asiaa, johtui nähtävästi siitä, että
-hän piti velvollisuutenaan ensi sijassa ajatella oman kansansa hyötyä.
-
-Koulukysymyksistä mainittakoon vain pari: Prof. F. Perander esitti
-anomusehdotuksen suomalaisen normaalikoulun palauttamisesta
-Helsinkiin. Kihlman puolsi anomusta lämpimästi ensiksi
-lähetekeskustelussa kahta puhujaa vastaan ja toiseksi, kun
-käsiteltiin Yleisen valitusvaliokunnan hyväksyvää mietintöä, mihin
-oli liitetty kielteinen vastalause. Anomus saavutti, niinkuin ennen
-on mainittu, tällä kertaa kaikkien säätyjen kannatuksen. -- Eräässä
-toisessa saman valiokunnan mietinnössä erinäisten anomusehdotusten
-johdosta, jotka koskivat maamme alkeisopistoja, oli enemmistö
-m.m. tullut siihen päätökseen, että Mikkelissä ruotsalainen koulu
-oli paikallaan, mutta ei suomalainen. Tätä vastaan oli Geitlin
-pannut vastalauseen. Perusteellisessa lausunnossa Kihlman puolsi
-vastalausetta, lähtien siitä periaatteesta, että ruotsalaiset koulut
-suomalaisissa seuduissa olivat muutettavat suomalaisiksi, sillä
-ainoastaan siten kävisi mahdolliseksi tyydyttää suomenkielisten
-kouluntarvetta. "Kun minä", lausui hän lopuksi, "olen vaatinut, että
-opetuskielenä Mikkelin oppilaitoksessa on oleva suomi, olen niin
-tehnyt täysin tietoisena siitä, että ruotsinkieli, jonka tahdon
-poistaa, on äidinkieleni, jota kohtaan en voi olla kuolinpäivääni
-asti tuntematta erityistä lapsen mieltymystä (förkärlek). En ole
-kuitenkaan voinut menetellä toisin, koska oikeus niitä kohtaan,
-joilla suomi on äidinkielenä ja jotka muodostavat suuren enemmistön,
-vaatii että vähemmistö supistaa vaatimuksiaan." --
-
-Tänä vuonna täytti Kihlman 60 vuotta. Mutta merkkipäivä kului,
-kaikesta päättäen, huomaamatta. Ja mistä olisikaan aikaa juhlimiseen
-otettu! K:lo 11 a.p. oli valtiovaliokunnan kokous, ja k:lo 2
-kokoontui toimitusvaliokunta; k:lo 7 i.p. oli säädyllä plenum, ja
-k:lo 9 oli vielä valtiovaliokunnan jaoston kokous, joka kesti k:lo
-1:een yöllä. "Sininen kirja" todistaa, että 60-vuotias oli läsnä
-kaikissa näissä kokouksissa. Vuodet eivät siis olleet vähentäneet
-Kihlmanin työvoimia. Päinvastoin näyttää hänen terveytensä olleen
-entistä vahvempi, ja hänellä olikin todella vielä pitkä toimiala
-jäljellä. -- Säätykokous päättyi 23 p:nä toukok.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kesä 1885 oli samanlainen kuin edellisetkin valtiopäivien jälkeiset:
-toimitusvaliokunnan kokoukset vähensivät muutenkin harvoja
-lomahetkiä, jolloin Kihlmanin sallittiin nauttia Rulluddin vapautta.
--- Kokousten lomassa hän (16/7) kirjoittaa vaimolleen: "Rakas
-kuihtumaton, kukka! Kaikki kuihtuu tässä suuressa kuumuudessa.
-Mutta on jotain, joka ei kuihdu, jotain, joka pysyy voimissaan,
-jos sitä vain kastellaan ja hoidetaan. Niin uskon, ja alkusanojen
-uskontunnustuksesta voit käsittää mitä tarkoitan. Avioliiton ei
-tarvitse olla rakkauden hauta. Ei lainkaan, päinvastoin. Avio voi ja
-sen tuleekin olla sulatusastia, josta rakkaus ilmenee puhdistettuna,
-ja pyhitettynä. Oi mitä kukkia kukoistaakaan silmiemme edessä! Kunhan
-me vain näkisimme niitä.
-
-"Eilen suoritimme 3 1/2 esitystä. Nyt on 5 1/2 jäljellä. Tällä
-viikolla pitäisi minusta työn päättyä; mutta kuka tietää!
-
-"Jedenfalls toivon sunnuntaina saavani ihailla kauniita kukkiani
-Rulluddilla. Kukkaisystävä Alfred."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Syksyllä alkoi taas koulutyö, joka nyt ensi kerran
-normaalilyseossakin oli niin järjestetty, että kaikki oppitunnit
-olivat ennen päivällistä. Uudistus oli toimeenpantu oppilaiden
-vanhempain ja holhoojain toivomuksesta. Opettajat pitivät uutta
-järjestystä ehdottomasti mukavampana heille itselleen, mutta oliko se
-myöskin edullisempi oppilaille, siitä ei Kihlman vuodenkaan päästä
-uskaltanut lausua ratkaisevaa arvostelua.
-
-Tämän ajan kirjeenvaihdossa tapaamme mielenkiintoisen lausunnon
-normaalilyseolaisten konventista, josta näkee, miten Kihlman
-rehtorina suhtautui nuorisoon. T. Reuter oli kysynyt, oliko
-normaalilyseossakin konventti, ja sen johdosta Kihlman kirjoittaa
-(7/11), että sellainen yhdistys "tavallaan" oli olemassa. "Tavallaan"
-merkitsi sitä, että hän kyllä oli antanut VI-VIII luokkien oppilaille
-luvan lauantaisin kokoontua koulun musiikkisalissa, mutta oli
-kuitenkin joka kerta erityinen pyyntö tehtävä. [Tämän määräyksen,
-että oppilaiden oli joka kerta pyytää lupaa kokouksen pitämiseen,
-oli joku väärinkäytös aiheuttanut, sillä varhemmin (1870-luvulla)
-ei siitä vielä tietty -- sanovat senaikuiset konventin jäsenet.]
-Kokouksia saatiin näet pitää ainoastaan sillä ehdolla, ettei rehtori
-ollut mitään huomannut, joka järkytti hänen luottamustaan oppilaihin.
-Miten riippuvainen yhdistys olikaan, oli sillä omatekoiset säännöt
-(jotka rehtori tietysti tunsi) ja myöskin käsinkirjoitettu
-sanomalehti. Ennenkuin lyseo sai oman talon, kokoonnuttiin vuorottain
-kaupungissa asuvien oppilaiden kodeissa, joissa oli tapana tarjota
-teetä. Kun sittemmin kokoukset pidettiin musiikkisalissa, toimitti
-toisinaan koulun vahtimestari osanottajille samanlaisen virkistyksen.
-Opettajillakin oli vapaa pääsy kokouksiin, mutta eivät liene usein
-käyttäneet tilaisuutta, eikä Kihlman itsekään näytä niissä käyneen.
-Hän oli näet, oltuaan koko viikon koulussa, niin väsynyt, että hän
-mielellään oli vapaana ainakin lauantai-iltoina.
-
-Edelleen sanoo Kihlman, että hänen ymmärtääkseen konventista voi olla
-hyötyä, jopa paljonkin hyötyä, jos johto on hyvien toverien käsissä,
-mutta toiselta puolen voi se vaikuttaa hyvin vahingollisesti, milloin
-johtajat ovat huonoja, kevytmielisiä. Sen vuoksi olisi hyvä, että
-joku opettaja usein kävisi nuorten kokouksissa. Hämeenlinnassa, missä
-oltiin sangen tyytyväisiä konventtiin, oli tavaksi tullut, että
-oppilaat vuosittain valitsivat jonkun opettajan, jonka velvollisuus
-oli olla saapuvilla kokouksissa.
-
-Lukuvuonna 1883-84 oli Kihlman saanut tietää, että konventissa oli
-ruvettu harjoittamaan viikinkiläisvehkeitä (vikingaintriger). Sen
-johdosta oli hän syksyllä 1884 ilmoittanut, ettei hänellä ollut
-semmoista luottamusta johtaviin tovereihin, että hän olisi voinut
-levollisesti (utan oro) antaa kokousten jatkua. Ne lakkasivatkin
-silloin, eikä niiden pitämiseen uudestaan pyydetty lupaa. --
-"Epämiellyttävän vaikutuksen teki minuun kirjeenvaihto, jossa
-täältä oltiin muutamien oppilaitosten kanssa Ruotsissa. Sattumalta
-sain lukea kirjeitä Ruotsista, joiden sisältö ei ollut hyvä.
-Niissä esiintyi omahyväisyyttä ja kevytmielisyyttä (inbilskhet
-och lättsinne)." -- Kihlman lähetti Reuterille myöskin konventin
-säännöt, huomauttaen, ettei ensimmäinen § ollut hänen mieleensä,
-siinä kun toverikunnan toimintaa ei rajoitettu omaan oppilaitokseen,
-vaan ulotettiin koko Pohjolaan (hela norden) (!) [Normaalilyseon
-täyttäessä 50 vuotta ilmestyi: _Svenska Normallycei kamratskaps
-historia 1865-1915_ sammanskrifven af _Karl Bruhn_. Siitä näkee,
-että toverikunnan vaiheet olivat sangen kirjavat ja että rehtorilla
-oli koko paljon huolia siitä. Vaikka Kihlmanin joskus täytyi
-ankarastikin kohdella konventtia, tunnustaa tekijä kuitenkin, että
-hän oli oppilaiden rakastama.].
-
-       *       *       *       *       *
-
-Samalta ajalta on toinen (päiväämätön) kirje, joka koskettelee
-valtiollisia seikkoja. Se on osoitettu Z. J. Clevelle Haminaan,
-ja on sen aiheuttanut Kihlmanin tarve ilmaista kunnioitetulle
-ystävälle, ettei hän mitenkään ollut ottanut osaa niihin
-vehkeisiin, jotka saivat aikaan, että tämä, kun pappissääty
-toukokuulla valitsi pankin tarkastajan, "6 vuoden nuhteettoman
-palveluksen jälkeen erotettiin". Kirjeessä annetaan seuraava
-sisuskuva säädyn elämästä. -- Rovasti F. W. Hjelt oli ilmoittanut
-päättäneensä muuttaa Helsingistä pitäjäänsä lähelle Turkua, ja
-valittiin pankkivaltuusmieheksi hänen sijaansa prof. O. Donner.
-Pankintarkastajaksi taasen odotti Kihlman valittavaksi Cleven
-samoin kuin kahdessa edellisessä säätykokouksessa. Hän oli siitä
-maininnutkin, mutta havainnut jonkunlaista vaiteliaisuutta niissä,
-joita oli asiasta puhutellut. Sitten hän sai tietää, että Hjelt oli
-laatinut ehdokaslistan pankkivaltuusmiesten ja tarkastajan ja heidän
-varamiestensä vaalia varten, mutta listassa oli yksi tyhjä paikka,
-siinä näet ei ollut tarkastajan ehdokasta. Kun häneltä kysyttiin
-syytä, oli hän sanonut, ettei tiennyt kuka siksi olisi valittava.
-Hän ei siis tiennyt, oliko Cleve uudestaan valittava, mutta sääty
-ymmärsi heti, kuka Hjeltin mielestä oli valittava, nimittäin ei
-kukaan muu kuin entinen pankkivaltuusmies. Ei ollut enää mikään
-salaisuus, että Hjelt itse tahtoi tulla valituksi tarkastajaksi, ja
-vielä viime hetkellä tapahtui semmoinen painostus, että sellaiset
-jäsenet, jotka tuntia ennen olivat sanoneet äänestävänsä Cleveä,
-antoivat äänensä Hjeltille. Jälkimmäinen saikin 25, edellinen vain
-11 ääntä. "Niin se kävi -- varsinkin säädyn uudet jäsenet, jotka
-eivät lähemmin tunteneet Veljeä, eivät tahtoneet vastustaa Hjeltin
-toivomusta. Minuun teki vaali epämiellyttävän vaikutuksen, joka ei
-vähentynyt siitä, että Veli oli lähellä tulla pankkivaltuusmiehen
-varamieheksi (12 ääntä 14 vastaan, jotka annettiin Danielsonille).
-Mikä ymmärtämättömyys tahtoa siten antaa korvausta!" Merkittävä on,
-että Hjelt ensimmäisenä vuonna oli jäävi, koska hän vielä 1885 oli
-toiminut pankkivaltuusmiehenä -- itse hän ei näy sitä huomanneen.
-
-Samassa kirjeessä Kihlman kiittää Nemon (Lennart Gripenberg)
-lentokirjasta 'Puolueet ja 1885 valtiopäivät', jonka tekijä
-silloin vielä oli hänelle tuntematon. Tekijällä oli se harvinainen
-ansio, arvelee kirjoittaja, että hän tahtoi olla puolueeton, että
-katsoi asioita suuresti ja näytti olevan lämmin isänmaanystävä.
-Hänestä vaati isänmaan menestys, että kiihkoisat puoluetaistelut
-lopetettaisiin ja että kaikki maltilliset liittyisivät yhteen
-voimakkaaksi keskuspuolueeksi. Se oli sama aate, jota 'Finland' oli
-koettanut levittää. Mutta valitettavasti tuntui maku jo olevan niin
-takaperoinen (förvänd), että taistelua rakastettiin taistelun tähden.
-'Finland' ei ollut saanut odotettua kannatusta. Päinvastoin pelättiin
-lehden lakkaavan. Suurin vaikeus oli päätoimittajan saannissa.
-E. A. Forssell luopui, eikä O. Donner heikon terveytensä vuoksi
-uskaltanut astua sijaan. Todellisuudessa lehti ei lakannut, vaan
-rupesi 60-vuotias A. Meurman Finlandin päätoimittajaksi ja kesti hän
-rasittavan toimen vaivoja ja huolia koko kolme vuotta.
-
-Edellisen yhteydessä sopii mainita, että Kihlmanin kokemukset sekä
-julkisessa elämässä että koulussa saivat hänen itsensäkin lausumaan
-sanansa kielitaistelusta. Se tapahtui kevätlukukauden lopulla 1886
-ilmestyneessä vuosikertomuksessa. Kirjoitus, josta jo ylempänä
-olemme ottaneet sen kohdan, missä hän perustelee omaa kantaansa
-kansallisuuskysymyksessä, on yhtä tyystin harkittu kuin muodollisesti
-hyvin laadittu. Että hän erittäin pitää nuorisoa silmällä ja lähtee
-kristilliseltä pohjalta, on luonnollista. Niin olisivat epäilemättä
-useimmat muutkin rehtorit tehneet. Mutta ei moni muu olisi niinkuin
-Kihlman loogillisen sitovasti ja lämpimällä vakaumuksella todistanut,
-ettei mikään maallinen ole kristitylle yhdentekevää, vaan että
-hänen tulee määrätä kantansa siihen, joko myötä tai vastoin, mutta
-kummassakin tapauksessa täysin vakavasti, sekä sitten osoittanut,
-kuinka Suomen kansalaisista toinen voi olla enemmän ruotsin-,
-toinen enemmän suomenmielinen olematta sentään puoluemies. Mitä
-tulee koulujen nuorisoon, päättää hän näin: "Voidakseen todella
-korkeammassa määrässä hyödyttää isänmaata, vaaditaan tietoja ja
-luonnetta (kunskaper och karaktär). Niille lasketaan perustus
-koulussa. Mutta sentähden onkin oppilaan velvollisuus isänmaata
-kohtaan määriteltävä tällä tavoin, kielteisesti: älä sekaannu
-sellaiseen, joka ei ole sinun asiasi, ja myönteisesti: ponnista
-koko voimasi hankkiaksesi perusteellisia tietoja ja kehittääksesi
-luonnettasi, niin että se kestää koettelemusten aikana. Siten ja
-ainoastaan siten koulunoppilas osoittaa isänmaanrakkauttaan."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Vuoden vaihteelta on merkittävä kuolemantapaus, joka oli tuntuva
-isku Suomen koululaitokselle ja mieskohtaisesti Kihlmanillekin.
-Kun Cleve vuoden 1882 lopulla oli eronnut professorinvirasta,
-nimitettiin Frithiof Perander alkupuolella vuotta 1883 pedagogikan
-professoriksi, ja kykenevämpää, hartaampaa miestä ei siihen toimeen
-voitu toivoa. Mutta lyhyt oli hänen vaikutusaikansa koulun hyväksi.
-Osoitettuaan valtiopäivillä 1885, että hänen tietonsa ja lahjansa
-olisivat taanneet hänelle huomattavan aseman kansanedustuksessakin,
-hän odottamatta kesken työtänsä, sydämen halvauksen kohtaamana,
-päätti elämänsä. Se tapahtui 28 p:nä jouluk. 1885, ja äkillisen
-kuoleman vaikutusta Kihlmaniin lisäsi se seikka, että he asuivat
-samassa talossa Kasarminkadun varrella 22 [A. Strengin talo.].
-Kihlman oli Helsingissä suomenmielisten ystäviensä piirissä
-tutustunut vainajaan ja sittemmin yhteistyössä normaalikoulussa
-ja säätykokouksessa oppinut kunnioittamaan vakavaa ajattelijaa
-ja ihanteiden miestä. Sydämestä lähtenyt oli sen vuoksi se puhe,
-jonka hän piti haudalla 3 p:nä tammik. Siitä otamme loppusanat:
-"Surumme on kunnia hänen muistolleen. Ja me kunnioitamme Jumalaa
-kunnioittaessamme hänen tekojaan. Me kiitämme Jumalaa niistä
-lahjoista, jotka hän oli vainajalle suonut ja hänessä kehittänyt.
-Me kumarrumme nöyryydessä hänen teidensä edessä, vaikk'emme niitä
-ymmärräkään. -- Jokaisella itsenäisellä miehellä on ominaisuutensa.
-Niin oli vainajallakin omansa. Hän oli usein tyytymätön, toisinaan
-synkkämielinen. Miksi? Mutta oli kuitenkin jotain, joka saattoi
-nostaa hänen tyynen, harkitsevan mielensä oikeaan innostukseen. Se
-oli toteutettu ihanne. Sen vuoksi oli hän tyytymätön, että hänen
-ihanteihin tottunut silmänsä tässä maailmassa näki niin paljon rumaa.
-Mutta sentähden saattoi hän myöskin sanomattomasti iloita nähdessään
-vilahduksen ihanteesta. Hän oli kauttaaltaan ihanteiden mies. Ihanne
-oli käsittääkseni se lähde, josta hän ammensi ilonsa ja myöskin
-surunsa. Kunnioitettu opettaja ja kallis ystävä! Kun me nyt lausumme
-viimeiset jäähyväisemme, tapahtuu se toivoen, että se, mitä sinä niin
-syvästi rakastit ja niin usein kaipasit tässä maailmassa, suotaisiin
-sinulle runsaassa mitassa siinä maailmassa, mihin nyt olet mennyt. Me
-toivomme, että sydämesi sanomaton kaiho, joka oli tunnusmerkkisi, kun
-elit puuttuvaisuuden maailmassa, on saava kyliänsä siitä, joka yksin
-tekee kylläiseksi, s.o. täydellisestä. Jumala siunatkoon Sinua ja
-antakoon Sinulle rauhan."
-
-Nämä sanat, jotka totuudenetsijä teologi lausui totuudenetsijän
-filosoofin haudalla, saavat vastustamattomasti ajattelemaan, että he
-olivat henkisesti samaa sukua. Merkillistä on myöskin, että Kihlman
-Peranderin kuoleman jälkeen tunnusti, että tuo synkkä ilme, joka
-monesti leimasi vainajan olentoa, oli saanut hänet ajattelemaan
-ihmisen poikaa, joka hartioillaan kantoi maailman synnit. [Tekijän
-veli-vainajan kertomuksen mukaan, jolle sanat lausuttiin.] --
-
-       *       *       *       *       *
-
-Alkuvuodella 1886 oli Kihlmanilla tilapäinen tehtävä, joka vei
-häneltä paljon aikaa. Eräs komitea -- piispa Johnsson (k. 19/9
-1884), rovastit V. Helander, Lyra, Fredriksson ja Järvinen -- oli
-1876 vuoden kirkolliskokouksen kehoituksesta laatinut ehdotuksen
-kristinuskon oppikirjaksi, ja Helsingin seurakunta oli syksyllä
-1885 toht. Waenerbergille, prof. Collianderille, rehtori J. A.
-Melartille, kansakoulunopettaja Dannholmille ja Kihlmanille uskonut
-toimeksi tarkastaa ehdotuksen ja antaa siitä lausunnon seurakunnan
-puolesta. Vasta joulukuulla voitiin käydä työhön käsiksi, ja silloin
-oli Waenerberg sairauden tähden estettynä. Dannholm taasen oli kyllä
-alussa mukana, mutta ilmoitti sitten, että hän ajan puutteesta ei
-voinut jatkaa. Näin jäi tarkastus Collianderin, Melartin ja Kihlmanin
-suoritettavaksi, ja sai viimemainittu asiakseen kirjoittaa lausunnon,
-joka päättyi siihen, että ehdotus nykyisessä muodossaan ei ansainnut
-tulla hyväksytyksi. "Minua on säälittänyt (har gjort mig ondt) että
-olen ollut pakotettu perustelemaan tätä (loppupäätöstä)", kirjoittaa
-Kihlman (13/3) Essenille, "syystä että komitean jäsenet ovat
-ystäviäni, joita pidän arvossa. Ehdotus antaa aihetta niin lukuisiin
-ja painaviin muistutuksiin, etten ole voinut olla ihmettelemättä,
-kuinka varsinkin Johnsson on voinut panna nimensä sen alle. Koko
-katsantotapa muistuttaa minusta niin paljon oikeauskoisuuden
-aikakauden katsantotapaa. Mutta jollei se hyödyttänyt kristinuskoa
-200 vuotta sitten, miten paljon vähemmin nykyään!"
-
-Samaan aikaan kuin Kihlmanilla oli käsillä tämä työ, pohdittiin
-Kasvatusopillisessa yhdistyksessä uskonnonopetus-kysymystä. Käsittely
-alkoi 4 p:nä jouluk. 1885 toht. von Rohdenin [Toht. Gustav von Rohden
-oli Helsingin saksalaisen seurakunnan pappi (Pfarrer) 1882-94. Hänen
-ja Kihlmanin läheisestä suhteesta, varsinkin von Rohdenin täällä-olon
-viimeisenä aikana, annetaan tietoja alempana.] alustuksella ja
-jatkui sitten seuraavissakin kokouksissa 16 p:nä helmik. ja 5 p:nä
-maalisk. 1886. Tavattoman pitkästä keskustelusta emme luonnollisesti
-voi huomioon ottaa muuta kuin Kihlmanin lausuntoja, joista opimme
-tuntemaan ne perusjohteet, joita hän itse uskonnonopettajana noudatti:
-
-Voidakseen menestyksellisesti toimia uskonnonopettajana täytyy saada
-kannatusta toisilta opettajilta, joilla on sama maailmankatsomus.
-Onnetonta on, jos hän on eristetyssä asemassa. Sillä vaikka hän
-onkin uskonnollisen totuuden elähyttämä, supistaa se suuresti
-hänen vaikutustaan, että oppilaat toisilla tunneilla saavat
-kuulla uskonnonvastaisia mielipiteitä. Ääntä ei synny, jollei ole
-kumupohjaa: samoin on uskonnonopettajallekin kumupohja tarpeen.
-Ihanteellisessa oppilaitoksessa tulee opettajien peruskysymyksiin
-nähden ei ainoastaan suvaita toisiaan, vaan olla saman vakaumuksen
-lämmittämiä. Siinä menestyksen pääehto, eikä tuntiluvussa. --
-Uskonnonopetuksen tarkoitus ei voi olla aineen tyhjentäminen, vaan
-tulee sen herättää ihmisessä piilevää uskonnontarvetta sekä edistää
-sitä, joka ylläpitää mielenkiintoa siihen. Verraten lyhyessäkin
-ajassa voi opettaa, kuinka uskonnollinen elämä on kehittyvä. [V.
-1895 kirjoitti Kihlman muistikirjaansa: "Uskontoa ei voi oppia, vaan
-on se elettävä (man muss sie in sich erleben)." Riehl. Religiöse
-Studien s. 23. "Tämä lause on laatuaan päälause, periaate, joka
-uskonnonopettajan ennen kaikkea on muistettava. Sen on oltava koko
-hänen opettajatoimensa mottona."] --
-
-Raamatunhistorian opetukselta vaaditaan samaa kuin maailmanhistorian.
-Sen tulee antaa todellisia (konkreta) kuvia. Vasta silloin opettaja
-innostuu, kun hän esittää aikakauden niin, että sen luonne esiintyy
-oppilaan silmien eteen selvänä elävissä kuvissa. --
-
-Ulkoa lukeminen saattaa toisinaan olla täysin oikeutettua. Niin esim.
-kun äiti opettaa lastaan rukoilemaan. Lapsi lukee rukouksen ulkoa,
-ja äiti on oikeassa, vaikkei lapsi täysin käsitäkään sen sisällystä.
-Eihän lapsi esim. käsitä Isä meidän koko syvyyttä. Edelleen on
-Uudessa Testamentissa ulkoa luettavia kohtia, jopa sellaisia, joita
-on mahdoton esittää muulla tavalla kuin raamatun omilla sanoilla,
-esim. vuorisaarna y.m. -- Mitä opetusmenettelyyn tulee, voidaan
-opettajalta vaatia aineen tuntemusta, mutta ei kertojakykyä. Vaikeata
-on näet itsenäisesti luoda oikea kuva, jossa ei ole lisäyksiä ja
-josta toiselta puolen ei mitään puutu. Sitä paitsi voi taitavasti
-lukemalla ääneen raamatusta vaikuttaa yhtä herättävästi kuin vapaalla
-esityksellä. Näin ollen opettaja ei tee ehdottomasti väärin, jos hän
-käyttää oppikirjaa ohjeenaan. --
-
-Väärin on panna Lutherin pientä katkismusta opetuksen perustaksi.
-Eihän se olekaan lapsille kirjoitettu, vaan on sen aiheuttanut kansan
-suuri tietämättömyys kristinuskosta. Se on kirjoitettu yhteiselle
-kansalle, jotta isännällä ja emännällä, palvelijoilla ja lapsilla
-olisi lyhyt raamattu. Se oli hätäapukeino 1529; nyt on 1886, ja
-olot ovat muuttuneet. Hyvän uskonnonopetuksen edellytykset ovat nyt
-paremmat. Että nytkin pidetään kiinni Lutherin katkismuksesta, on
-vastoin Lutherin tarkoitusta ja johtuu väärästä uskonpuhdistuksen
-kunnioituksesta (falsk pietet f. reform.). -- Lutherin katkismus oli
-tärkeäarvoinen sille ajalle, jolloin se kirjoitettiin, ja vieläkin
-saattaa kypsynyt ihminen pitää sitä kalliina ja rakkaana, se kun on
-niin eloisa esitykseltään ja yleisesti tunnettu. Mutta käsittämätöntä
-on, miksi sitä luetaan ulkoa. Se on muka uskontunnukselleen
-(symbolisk) kirja, mutta eihän muitakaan uskontunnustuksia lueta
-ulkoa. --
-
-Koulun tulee opettaa, kuinka edistytään uskonnollisessa
-elämäntiedossa. Oppilas on johdettava evankeliumien oikean lukemisen
-taitoon. Koko totuutta koulu ei pysty antamaan, mutta metoodi,
-menettely, miten käydään eteenpäin, kuuluu sen piiriin. Koulun
-päätehtävä on opettaa lukemaan Jumalan sanaa, ei hätäisesti, vaan
-mietiskellen, niin että sisällys jää lukijan omaisuudeksi. --
-
-Kirkkohistoriaa opetettaessa tulee välttää yleiskatsauksellista
-(kompendiöst) esitystapaa, samoin kuin hedelmättömien tietojen
-tyrkyttämistä. Sitä vastoin on luotava eloisia kuvia merkkihenkilöistä,
-jotka ovat omansa jättämään vaikutelmia oppilaihin ja siten tekemään
-kunkin edustaman aatteen eläväksi. Muuta kirkkohistoriallista ainetta
-kosketellaan vain ohimennen, niin että kuvat liittyvät toisiinsa.
-[Pöytäkirjan tekijä oli August Ramsay, joka on kertonut Kihlmanin
-lausuneen hänelle tyytyväisyytensä pöytäkirjan täsmällisyydestä. Hän
-oli kysynyt, oliko muistiinpanot pikakirjoituksella tehty. Niin ei
-ollut laita.] --
-
-Se mitä Kihlman näin oli puhunut uskonnonopetuksesta, saa samoin kuin
-se, mitä hän ennen on lausunut nykyaikaisesta opettajasta lähinnä
-ajattelemaan häntä itseään. Entisten oppilaiden ja opettajakokelaiden
-kertomukset todistavat näet, että hänen teoreettiset väitteensä
-suoraan viittasivat siihen ihanteeseen, jota hän opettajatoimessaan
-koetti toteuttaa. Sentähden lienee tässä oikea paikka kuvata
-Kihlmania opettajana.
-
-Hän piti velvollisuutenaan lukemalla ja mietiskelemällä valmistautua
-joka tunnille, ja luokan eteen astuttuaan hän luennontapaisessa,
-vapaassa esityksessään teki parastaan esiintuodakseen sanottavansa
-niin vaikuttavasti kuin mahdollista. Yhdellä suulla hänen
-esittämiskykyänsä kiitetäänkin. Hänen tavassaan selittää asioita
-ja kuvata henkilöitä ja tapauksia oli, sanotaan, jotain kiehtovaa,
-jopa dramaattistakin, joka piti oppilaiden tarkkaavaisuuden koko
-ajan vireessä. Ei tahdottu menettää sanaakaan, ja kun kello löi,
-ihmeteltiin, kuinka tunti oli huomaamatta lentänyt; olisi halusta
-kuultu enemmänkin. Oppikirjasta paljon välittämättä meni hän usein
-sitä laajemmalle ja syvemmälle, kun itse katsoi asian tärkeäksi.
-Niin hän esim. saattoi uhrata kokonaisen tunnin Abrahamin uskon
-selittämiseen.
-
-"Ollessani opettajattarena Helsingin Suomalaisessa Tyttökoulussa
-1872-77", kertoo eräs todistaja, [Lehtorinrouva Lydia Hällfors.]
-"kävin kuuntelemassa Kihlmania. Vasta silloin ymmärsin oikein
-ihailla hänen pedagogista kykyänsä. Saman luokan oppilaat, jotka
-joidenkin muiden tunneilla telmäsivät kuin pikkuvillit, istuivat
-hänen tunneillaan hiljaa kuin hiiret. Jos joku pienemmistä vähän
-alkoi eleillä, ei Kihlmanin tarvinnut muuta kuin laskea kätensä
-hetkeksi oppilaan päälaelle ja katsoa häntä ystävällisen vakavasti
-silmiin, niin järjestys oli taas täydellinen. -- Muistan erityisesti
-tältä ajalta, miten mieleenpainuvasti hän muutamilla sanoilla
-ja ihmeellisellä äänenpainolla sai esille valtavan merkityksen
-lauseessa: 'Te anoitte, että teille annettaisiin murhamies, mutta
-elämänruhtinaan te tapoitte'." (Ap. Teot 3: 14-15.)
-
-Toistenkin todistusten mukaan ei kurinpitoa Kihlmanin tunneilla
-huomattukaan. Jos hän näki jotain sopimatonta, hän äkkiä keskeytti
-puheensa. Silloin syntyi syvä hiljaisuus, jolloin opettaja katseli
-syyllistä ja, ennenkuin jatkoi, naputti sormellaan takanansa olevaan
-mustaan tauluun. [Miten sovinnaisuudesta vapaa Kihlman saattoi
-olla järjestyksenpitoon nähden, osoittaa se, että hän antoi Akseli
-Gallénin (Kallelan), joka 1875-81 kävi normaalilyseota, tunneillaan
-piirustaa, mitä hän opettajana kertoi ja kuvasi. Gallénin piti vain
-tunnin lopulla näyttää hänelle piirustuksensa. Kihlman arvattavasti
-huomasi taiteilijanalun harvinaiset lahjat ja ymmärsi, että tämä
-parhaiten seurasi esitystä, kun hänen sallittiin omalla tavallaan
-tehdä havainnolliseksi, mitä hän kuuli. Tekijä on taiteilijalta
-itseltään kuullut tämän muistelman.]
-
-Mikäli meille on kysymällä selvinnyt, Kihlman ei elävöidessään
-kuvaamiaan henkilöitä ja tapauksia tehnyt sitä lisäämällä ulkonaisia
-piirteitä (esim. pukujen kuvauksia y.m.), vaan käyttämällä
-sattuvia, selittäviä, nykyaikaisia mielikuvia. Niin hän esim.
-kertoessaan, miten piispat kristinuskon alkuaikoina matkustivat
-kirkonkokouksesta kirkonkokoukseen, oli kerran liioitellen,
-mutta kuvaavasti lausunut: "majatalot olivat täynnä matkustajia,
-ja tiet ajettiin pilalle." Kieltämättä oli tämä jokapäiväistä,
-trivialista, mutta, huomautetaan, hänen suussaan eivät sanat
-vaikuttaneet niin. Muuten olivat hänen kuvauksensa toiselta puolen
-kristinuskon voittokulusta roomalaismaailmassa, toiselta puolen
-uskonpuhdistuksen valtaanpääsystä loistokohtia kirkkohistorian
-opetuksessa. Harvinaisempaa lienee ollut, että hän käsitti
-raamatunhistoriallisen kertomuksen kuvannolliseksi, niinkuin hän
-kuuluu tehneen selittäessään Jerikon muurien kukistumista. Hän oli
-näet silloin kuvannut nuoren, yksimielisen kansan voimaa, miten se
-raivaa itselleen tietä, voittaen kaikki esteet -- muurit hajoavat sen
-edessä.
-
-Mitä varsinaiseen uskonnonopetukseen tulee, saattoi tunti, kun
-kuunneltiin vakavan opettajan selviä, syvästi tunnettuja selityksiä,
-tulla rakennushetkeksi, mutta hänen opetuksensa ei koskaan muuttunut
-herätyssaarnaksi, "tule Jeesuksen luokse"-puheeksi. Joku entinen
-oppilas kuuluu sanoneen, että Kihlmanin opetus oli tehnyt hänet
-vapaa-ajattelijaksi. Jos siinä on perää, niin ei syynä ole se, että
-hän olisi esittänyt kirkollisia uskonkappaleita epäiltäviksi, vaan
-ehkä se, että hän ei aina voinut hillitä kriitillistä luontoaan
-erinäisiin kirkollisiin tapoihin ja muotoihin nähden. Niin hän
-esim. ei hyväksynyt synnintunnustuksen lausetta: "kaiken elinaikani
-synnissä elänyt." Se oli hänestä liikaa ja sentähden väärin. Totta
-oli, että olemme syntiä tehneet, mutta että olisimme alituisesti
-eläneet syntisesti, sitä emme toki voi tunnustaa. Uskottavampi
-kuin mainittu syytös onkin tieto, että oli oppilaita, jotka hänen
-vaikutuksestaan tulivat teologeiksi, sekä että moni oppilas, jolla
-kouluun tullessa oli tuskin nimeksikään kodissa saatuja uskonnollisia
-vaikutelmia, Kihlmanin opetuksesta sai semmoisia niin syviä, etteivät
-ole koskaan hävinneet.
-
-Huolimatta Kihlmanin harvinaisista opettajaominaisuuksista,
-joiden johdosta useat arvostelevat häntä aikansa etevimmäksi
-uskonnonopettajaksi, olemme kuulleet lausuttavan pari moitettakin
-hänen opetusmenettelyään vastaan. Hän oli, sanoi eräs entinen
-pedagogi, "huono kuulustelija". Hänen tapansa näet oli usein supistaa
-kuulustelu muutamiin kiireellisiin kyselyihin tunnin lopulla, paitsi
-jos oli ollut ulkoa luettavana joku virsi tai raamatun kappale
-(mikä oli tavallista alemmilla ja keskiluokilla). Muutoin hän ei
-niinkään kysellyt vuosilukuja eikä "faktoja", tosiasioita, vaan
-teki oppilaille ymmärryskysymyksiä ja antoi heidän vapaasti esittää
-enemmän tai vähemmän yksinkertaisia arvelujaan. Kuultuaan vastauksen
-osasi hän taitavalla käänteellä johtaa oikeaan. Todellisuudessa hän
-kuitenkin pani painoa faktojenkin tuntemiseen. Erotutkinnossa hän
-kuulusteli tarkasti kaikkea, ja hänen tenttinsä olivatkin tunnetut
-pituudestaan. Että hän tutki oppilaitaan niin perusteellisesti,
-siihen oli, hänen oman selityksensä mukaan, syynä että hän tahtoi
-saada oppilaan itsekin vakuutetuksi heikkoudestaan, jos hän näet oli
-heikko. Kumminkaan ei kukaan liene uskonnon takia jäänyt luokalle.
--- Toinen puhtaasti pedagoginen moite oli se, että hän harvoin
-ennätti suorittaa koko oppijaksoa. Syynä siihen oli, että hän aina
-tahtoi antaa uutta ja välttää yksitoikkoista toistelemista. Kun hän
-aina luki, häneltä ei koskaan puuttunutkaan uusia ajatuksia ja niin
-tapahtui että hän välistä syventyi vähemmän tärkeään sivuseikkaan ja
-siten menetti aikaa.
-
-Miten Kihlmanin opetus vaikutti vastaanottavaisiin nuorukaisiin,
-todistaa seuraava ote silloisen Uudenkaarlepyyn kirkkoherran
-Wilhelm Johanssonin kirjeestä (9/12 1892): "Olen sydämestäni
-kiitollinen niitä kohtaan, jotka ovat johtaneet minut tälle lähteelle
-(raamattuun) ja opettaneet minua suoraan ammentamaan siitä. Niistä
-on Setä, lähinnä Isä vainajaani, ensimmäinen. Yhä uudestaan palaavat
-uskontotunnit normaalikoulussa muistiini. Siellä alkoi vapautumiseni
-kaavamaisuudesta (slentrianen) -- uskalsin, joskin vapisten, aloittaa
-raamatusta etsiä selitystä moneen arvoitukseen sekä uskoa että
-sieltä oli valo saatavissa. Opetuksessa esitettiin monta kysymystä
-ja viitattiin semmoisiin -- antamatta seikkaperäistä vastausta.
-Tämä kannusti ajattelemaan omin päin ja aavistamaan ääretöntä
-totuuden syvyyttä. Minä sain halua elää oppiakseni. Kirkkohistorian
-tunneilla puolustettiin monta kerettiläistä -- mikä yllyke ottaa
-selkoa siitä totuudesta, jota he tahtoivat esittää ja jota väitettiin
-harhauskoiseksi! Vapauttava oli tämä opetus ja ajatteluun kiihoittava
--- jopa usein sureksivaan mietiskelyyn (grubbel), niin että tulin
-kuumetilaan ja valvoin monen keskiyön hetken. Setä ymmärtää kai
-kokemukseni, ilman että puhun siitä laajemmin. Tätä tulosta Setä
-arvatenkin tarkoitti. Sydämellisin kiitos tästä opetuksesta --
-suunnasta, joka annettiin! Jumala olkoon kiitetty tästä johdatuksesta
-ja siunauksesta! Herra siunatkoon Setää kaikesta hyvästä, jonka Setä
-on antanut, kylvänyt ja perustanut!"
-
-Muuan opettajatar, nti Aina Lagus, taas kirjoittaa (30/12 1892)
-kiittäen uskonnonopetuksesta, jota oli kuunnellut normaalikoulussa:
-"Siinä ei ollut ainoastaan kirkkautta moneen hämärään kysymykseen, ei
-ainoastaan kalliita ohjeita minulle uskonnonopettajattarena -- siinä
-oli totuudensanoja, jotka tunkivat sydämeni pohjaan, herättäviä,
-valaisevia ja lämmittäviä." [Pedag. yhdistyksen aikakauskirjassa 1904
-on _V. T. Rosenqvist_ muistokirjoituksessa Kihlmanin kuoleman jälkeen
-erittäin etevästi kuvannut vainajaa uskonnonopettajana.]
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kesäkausi 1886 oli Kihlmanin onnellisimpia. Tampereen Pellava- ja
-Rautateollisuusyhtiön kokouksen jälkeen hän saattoi kirjoittaa
-Hallonbladille (23/6): "Nyt olemme päässeet niin pitkälle, että
-olemme voineet jakaa 8 %, mikä on hyvin ilahduttavaa minulle,
-joka nyt 20 vuotta olen puuhannut saadakseni yhtiön ylös siitä
-rappiotilasta, mihin se oli joutunut Ad. Törngrenin kautta." Ja
-itsekin hän oli vapautunut siitä häviön uhkasta, joka vuosikausia oli
-painanut hänen mieltään. Tiedämmehän jo edellisestä, että hallinto,
-jonka alaisena hän oli ollut v:lta 1881 asti, lakkautettiin heinäkuun
-lopussa, ja elokuun ensi päivinä hän suoritti viimeiset sitoumuksensa
-pankille. Paljon oli hänen täytynyt uhrata pelastuakseen niistä
-seurauksista, jotka liikeyhteys Fabian v. Schantzin kanssa aiheutti,
-mutta ei se näy katkeroittaneen hänen mieltään. Ei hän vaikeroitse
-sen johdosta, että oli satoja tuhansia menettänyt eikä edes mainitse
-liiketoverinsa nimeä, vielä vähemmin syyttelee häntä.
-
-Muutoin kerrottakoon, että Kihlman otti osaa "Allianssikokoukseen",
-joka eräiden vapaakirkollisten saarnaajain ja valtiokirkon
-pappien aloitteesta pidettiin Tampereella 7-9 p:nä heinäk. 1886.
-Kokoukseen, jonka tarkoitus oli mielipiteiden vaihdon kautta
-aikaansaada lähempää suhdetta, ymmärtämystä ja yhteistoimintaa eri
-uskonnollisten suuntien välillä, oli saapunut noin 300 osanottajaa
-(30 pappia). Puheenjohtajana toimi Porvoon piispa Alopaeus, Kihlman
-oli varaesimies. Finlandin mukaan esiintyi viimemainittu vain
-kerran pitemmällä lausunnolla. Hän näet arvosteli niitä ehdotuksia
-(m.m. sisälähetyksen perustamisesta), joilla muut olivat vastanneet
-kysymykseen: miten voitaisiin herättää lämpimämpää hengellistä elämää
-Suomessa? Kihlmanin mielestä eivät toisten ehdottamat toimenpiteet
-veisi perille. Itse puolestaan hän katsoi Jumalan sanaa ja sen
-oikeaa käyttöä parhaaksi keinoksi herättää ja ylläpitää hartaampaa
-kristillistä elämää. Elämä oli Jeesuksen Kristuksen yhteydessä,
-ja oli siis hänen yhteydessään etsittävä ja ylläpidettävä; jos
-niin tekee ja täyttää velvollisuutensa, niin edistää lämpimämpää
-hengellistä elämää. -- Tästä huomaa, ettei Kihlman ollut muuttanut
-ennen ilmaisemaansa käsitystä sisälähetyksestä (ks. I.). Kokouksen
-loppupuolella oli saapuvilla myöskin Wisbyn hiippakunnan piispa
-von Schéele Ruotsista, jonka vieraan kanssa Kihlman seurusteli
-myöskin 19 p:nä heinäk., kun Helsingin papisto oli kutsunut piispan
-illanviettoon Korkeasaarelle. -- Tuottiko allianssikokous merkittäviä
-tuloksia, vai tuliko siitä "pannukakku", niinkuin Essen (olematta
-itse saapuvilla) vanhaan tapaansa leikkiä laskien arveli, jääköön
-tässä tulkitsematta.
-
-Ikäänkuin nauttiakseen vapaudestaan lähti Kihlman Oswaldin kanssa
-Lahteen ja sieltä seuraavana aamuna Jyväskylään, josta jatkettiin
-kyydillä Lakomäkeen. Ilmat olivat mitä kauneimmat, ja matka
-kaikin puolin miellyttävä. Vanhan ränstyneen tuparakennuksen
-sijaan oli taloon rakennettu uusi entistä ehompi. "Heti perille
-tultuamme", kirjoittaa Kihlman vaimolleen (4/8), "tarkastimme ensin
-komeaa rakennusta sisältä ja ulkoa. Se oli todella kelpo asunto,
-huolellisesti ja siististi rakennettu. Huone, jossa asumme, on tilava
-ja iloinen, kaksi akkunaa pihalle päin. Seinäpaperit samanlaiset
-kuin Rulluddin salissa (s.o. ei seinäpaperia ollenkaan!), katolla
-on luonnollinen puunväri, ja samoin ovat pöytä, tuolit, sängyt,
-kaapit maalaamatta. Kaikki luontoa, mutta siistiä ja puhdasta. Tupa
-on suunnaton, suuri kuin kirkko. Yliskamarit ovat miellyttäviä
-ja tarjoavat suurenmoisia näköaloja. On meillä täällä pakopirtti
-(tillflykt), jos tarvittaisiin. Kun olimme tarkastaneet rakennusta,
-teimme kävelyn talon ympäristössä. Päivällistä söimme vasta k:lo
-4.30, ja jotta ei Sinun tarvitsisi olla levoton ravintoomme nähden,
-saat tässä ruokalistamme: paistettuja ahvenia ja vaaramia maidon
-kanssa. Siis komeat päivälliset, vai mitä?" -- Syötyään aikoi Kihlman
-levähtää, mutta samassa poikkesi posti tapansa mukaan Lakomäen
-pihaan, ja posteljooni oli niin kohtelias, että odotti, kunnes kirje,
-josta kuvaus on otettu, oli valmis.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tunnettu on, ettei Kihlmania koskaan valittu kirkolliskokoukseen.
-Muuta syytä voinee tuskin olettaa, kuin että papit pitivät häntä
-liian vapaamielisenä kirkollisissa asioissa. Että häntä kuitenkin
-kaivattiin näissä kokouksissa, todistaa seuraava piirre 1886 vuoden
-kirkolliskokouksen historiasta.
-
-Syyskuun 19 p:nä sai Kihlman Geitliniltä Turusta kaksi päivää ennen
-päivätyn kirjeen, joka alkoi näin: "Rakas veli! Kuinka usein olenkaan
-kaivannut pappissäädyn omaatuntoa, tyyntä, tunnollista ja ankarasti
-loogillista valtiopäivätoveriani, täällä kokouksessamme. Enkä
-varmaankaan ole ainoa, joka on huomannut aukon riveissämme." Sitten
-kirjoittaja, noudattaen vanhaa tapaansa tärkeissä asioissa neuvotella
-Kihlmanin kanssa, mainitsee että seminaarinjohtaja Sundvall oli
-esittänyt anomusehdotuksen uskonnonopetuksen ylitarkastajan
-asettamisesta kouluylihallitukseen, ja että se oli lähetetty
-valiokuntaan, jonka puheenjohtaja oli Geitlin. Hänestä oli kysymys
-sangen pulmallinen, ja toivoi hän sentähden saavansa kuulla Kihlmanin
-mielipiteen siitä. Heti samana päivänä Kihlman vastasi, laati oikean
-mietinnön -- 4 taajaan kirjoitettua sivua sen ajan suurta kirjekokoa.
-Kirjoitus on asiallisuudessaan mielenkiintoinen ja ansaitsisi
-julkaisemisenkin, jos tila myöntäisi. Kuitenkin sanottakoon vain,
-että Geitlin ja hänen valiokuntansa (paitsi kolmea jäsentä)
-hyväksyivät Kihlmanin käsityksen asiasta ja ehdottivat sen mukaan,
-"että maamme koululaitoksen ylihallitukseen asetettaisiin uskonnon
-ylitarkastajan virka, johon voitaisiin nimittää ainoastaan se, jonka,
-samalla kuin hän on papiksi vihitty, tuomiokapitulit ovat katsoneet
-tähän virkaan sopivaksi". Yksi tyytymättömistä, nimittäin A. Meurman,
-liitti mietintöön vastalauseen, jossa hän, tunnustaen olevansa samaa
-mieltä kuin valiokunta siinä, että kirkko ei voi luopua oikeudestaan
-ja velvollisuudestaan ensi sijassa valvoa uskonnonopetusta,
-kieltäytyi yhtymästä mietintöön, joka hänestä oli ristiriidassa
-tämän kanssa. Vastalauseen puolelle asettui sittemmin, paitsi kahta
-valiokunnan jäsentä, itse kirkolliskokouksen enemmistökin, joten koko
-asia raukesi. Tietenkin on mahdoton sanoa, olisiko asia päättynyt
-toisin, jos Kihlman itse olisi ollut puolustamassa ehdotusta ja
-osoittamassa, miten kirkon etu ja oikeus olivat turvatut niiden
-ehtojen kautta, jotka määräsivät uskonnon tarkastajan pätevyyden.
-Tahtomatta mitenkään supistaa kirkon oikeutta oli hän sitä mieltä,
-että varta vasten asetettu tarkastaja voisi tehokkaammin valvoa
-uskonnonopetusta kuin piispojen puolelta oli tapahtunut.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Emme ole pitkään aikaan saaneet vilkaista Kihlmanin kotiin.
-Tilaisuutta siihen antaa nyt eräs joulun edellä päivätty (18/12)
-kirje, missä hän kiittää vanhaa Kruununkylän tuttavaa, äitinsä
-entistä palvelijatarta Brita Syringiä odottamattomasta lahjasta.
-Brita oli näet lähettänyt uunissa kuivattua ("ugnståndet") leipää,
-josta Kihlman muinoin oli pitänyt. Nytkin, vakuuttaa kirjoittaja, oli
-se hänestä erittäin maukasta. "Sillä on se vanha hyvä maku, johon
-lapsuudesta olen tottunut, jota paitsi se on vanhan, uskollisen
-rakkauden maustamaa. Muistaen Britan hyväntahtoista rakkautta me
-tätä leipää syömmekin ja siten nautittuna se on juhlaruokaa."
-Vastalahjaksi lähetettiin 10 naulaa kahvia siinä toivossa, että
-silläkin kenties olisi hyvä lisämaku, kun se tuli ystävän kädestä. --
-Tämän ohella sisältää kirje tietoja kotioloista. Rouva Kihlman oli
-niin toipunut pitkällisestä taudistaan, että hän pystyi hoitamaan
-taloutta ainoastaan yksi palvelijatar apunaan. Ulkona kävellessään
-täytyi hänen nojata keppiin ja kotonakin olla varovainen, mutta
-kuitenkin hän oli paremmissa voimissa kuin koskaan oli voitu
-toivoa taudin aikana. Oswald oli kasvitieteen dosentti, Lorenzo
-oli juristi ja oli syksyllä hoitanut tuomarin virkaa Hämeenkyrössä
-ja Ikaalisissa, Henrik oli normaalikoulun korkeimmalla luokalla,
-ja toivottiin hänen tulevan ylioppilaaksi ensi keväänä (niinkuin
-tapahtuikin) ja Lennart, nuorin poika, oli viidennellä luokalla.
-Kaikista pojistaan vanhemmat olivat saaneet iloa. -- Kirje päättyy
-näin: "Vaikka asumme pääkaupungissa, elämme itseksemme, sangen
-hiljaisesti. Hilda ei koskaan käy kylässä illoin, ja minäkin olen
-kotona, milloin ei ole pakko mennä ulos. Meidän huvimme on lukea
-kukin tahollaan. Ja tätä seurustelua hyvien kirjailijain kanssa
-pidämme kaikesta parhaana, varsinkin kun se johtaa seurusteluun
-Jumalan kanssa. Semmoista seurustelua voi Britakin, kun kirjoja
-ei puutu, nauttia pienessä kamarissaan, ja siis pitää seuraa sekä
-profeettain että apostolien kanssa. Mitä parempaa voisikaan pyytää!"
---
-
-Edellisenkin joulun edellä oli Kihlman saanut muistutuksen
-nuoruudestaan. Pohjalaisten ylioppilasten uskollinen palvelijatar
-1840-luvulta Karolla Kask (ks. I.), oli näet maaseudulta kaupungin
-läheisyydestä tuotu Helsinkiin sairaalaan. Vanhus paralta oli
-käsivarsi taittunut, ja jotta hän voisi olla hyvässä hoidossa,
-Kihlman, Essen, Reuter y.m. vanhat pohjalaiset, saatuaan asiasta
-tiedon, keräsivät keskenään varoja, millä sairaalan maksu
-suoritettiin. Sittemmin Karollaa avustettiin säännöllisellä
-kuukausirahalla.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Uudenvuodenpäivänä 1887 kirjoittaa Kihlman Essenille: "Siis on
-jälleen vuosi mennyt ja uusi tullut. Alkaa tuntua, että on entisen
-ajan oma, eikä enää oikein sopiva tähän uuteen aikaan. Kumminkin olen
-vielä täysissä voimissa ja omasta mielestäni on minulla vielä paljon
-tehtävää, mutta päivät ovat niin lyhyet ja kuluvat niin nopeaan.
-Hyvin tärkeää on luullakseni katsoa, että menettelee oikein tien
-pienemmillä osilla: silloin kai Jumala huolehtii kokonaisuudesta." --
-
-Ja "uusi aika" olikin tavattoman levoton ja vaativainen. Naisasiaa
-käsiteltiin mitä kiihkeimmin ja sen yhteydessä siveellisyyskysymystä,
-jolle jälkimmäiselle ruotsalainen kirjailija Gustaf af Geijerstam
-Helsingissä maaliskuulla pitämillään esitelmillä tuotti erikoista
-kiihoitusta, hän kun myönsi viettielämälle oikeuksia, joita ei
-julkisuudessa ennen oltu kuultu. Vihdoin pohdittiin kielikysymystä
-kiukkuisemmin kuin koskaan ennen, sen jälkeen kun huhtikuun alussa
-oli tullut tieto, että se oli ratkaistu senaatin vähemmistön
-mielipiteen mukaan, nimittäin niin että alempien, paikallisten
-virastojen tuli käyttää ympäristön kieltä, jota vastoin korkeammat,
-koko maan asioita hoitavat virastot saisivat valita kumman tahansa
-molemmista kotimaisista kielistä. -- Eräässä kirjeessä Sweitsissä
-oleskelevalle Otto Donnerille Kihlman koskettelee (27/4) viimemainittua
-asiaa: "Valtiollisella alalla riitapuolet ärsyttävät toisiaan
-yhä enemmän ja enemmän. Viimeistä kieliasetusta on ruotsalainen
-puolue käyttänyt aivan erikoisena välikappaleena herättääkseen
-vihaa suomalaista puoluetta vastaan. (C. G.) Estlander on Finsk
-Tidskriftissä (huhtikuun numero) tehnyt selkoa asemastaan
-suomalaisessa kielikysymyksessä. En tiedä olenko lukenut mitään,
-joka henkisi syvempää vihaa tyynellä kielellä. Häntä on palkittu
-tulisoihtukulkueilla ja kansallisjuhlalla ja sähkösanomilla.
-Ainoastaan vaivoin onnistuttiin ehkäistä vastamielenosoituksen
-toimeenpano Yrjönpäivänä Koskisen kunniaksi, joka matkusti pois
-Keravalle. Nya Pressen kuuluu tähän aikaan voittavan itsensä
-liioitteluissa. Finlandissa on Estlanderin kirjoitusta erittäin
-onnellisesti käsitelty (E. G. P[almén])." -- Edelleen mainitaan
-samassa kirjeessä, että koetetaan ylläpitää Finlandia seuraavanakin
-vuonna. Myöskin Helsingfors Dagbladin olemassaolo oli kyseessä.
-"Runeberg y.m. tahtovat, että sitä toimitettaisiin enemmän
-viikinkiläiseen henkeen s.o. he haluavat erottaa And. Chydeniuksen.
--- Varmaa on, että sekä Finlandin että Dagbladin tulevaisuus on
-sangen pimeä." Todellisuudessa jälkimäinen lehti lakkautettiin.
--- Vihdoin kertoi Kihlman Oswaldin huhtik. 11 p:nä lähteneen
-tutkimusmatkalle Jäämeren rannikolle ja Kuolan niemimaalle,
-palatakseen vasta syyskuulla. --
-
-Ikäänkuin jatkona edelliseen antaa Kihlman (2/5) kirjeessä Lorenzolle
-(Ikaalisissa) tietoja yliopiston rehtorinvaalista Vapunpäivänä:
-Ruotsalaisella puolella olivat ehdokkaina: Estlander, Runeberg
-ja Pippingsköld; suomalaisella: Rein, Råbergh ja Jaakko Forsman.
-"Ruotsalainen puolue kärsi, saattaa sanoa, täydellisen tappion;
-sillä päähenkilöt Estlander ja Runeberg saivat ainoastaan 12 ja 10
-ääntä, jota vastoin Rein sai 17 ja Råbergh 15. Ruotsalaisen puolueen
-kolmas mies sai 13 ja Jaakko 12. -- Ehdolle tulivat siis 1) Rein,
-2) Råbergh ja 3) Pippingsköld. Minä puolestani iloitsen siitä, että
-Estlander ja Runeberg saivat niin vähän ääniä. Se todistaa, että
-viikinkiläissuunta, jota Estlander edustaa ja johon Runeberg yhä
-enemmän on kääntynyt, ei kuitenkaan ole kovin suosittu professorien
-kesken. Tuloksen ovat he itse etupäässä aiheuttaneet. -- -- Molemmat
-ovat äärimmäisyyteen meneviä ja häikäilemättömiä, ja ilahduttavaa
-on, ettei häikäilemättömyyttä kannateta. Että Rein ja Råbergh saivat
-niin monta ääntä, johtuu epäilemättä siitä, että heiltä toivotaan
-maltillisuutta, ja maltillisuutta, tyyntä, intohimotonta esiintymistä
-tarvitaan varsinkin nykyaikana, kun toiselta puolen viikingit ja
-toiselta puolen ultrafennomaanit (Jonas Castrén y.m.) [Ehkä on syytä
-muistuttaa, että 'nuorsuomalaiset' ensiksi esiintyessään 1880-luvun
-keskivaiheilla syyttivät 'vanhoja' suomenmielisiä laimeudesta
-kielikysymyksessä. Vasta myöhemmin kuului heidän puoleltaan
-tunnuslause, että kielikysymys oli mennyt ohi polttopisteensä,
-ja ottivat he erikoisesti ajaakseen vapaamielisyyttä.] koettavat
-kiihoittaa maan asukkaita ilmi vihaan toisiansa vastaan."
-
-Tässä yhteydessä sopii vielä mainita rehtorienkokous 9-11 p:nä
-kesäk., johon -- 20 vuotta sen jälkeen kuin koulunopettajat viimeksi
-olivat kokoontuneet yhteisiin neuvotteluihin -- koulujen johtajat
-olivat kutsutut keskustelemaan heidän tointaan koskevista asioista.
-Melkoisesti olivat ajat parantuneet, mitä tulee vallanpitäjäin ja
-koulunopettajain keskinäiseen suhteeseen. Kirkollistoimikunnan
-päällikkönä Yrjö-Koskinen avasi kokouksen, joka oli syntynyt
-hänen omasta aloitteestaan, ja vakuutti hän olevansa valmis
-voimiensa mukaan edistämään koulunopettajain toivomuksia, mikäli
-vain saattoi huomata, että ne tuottaisivat koululle hyötyä, ja
-kouluylihallituksen päällikkö, L. Lindelöf, toimi kokouksen
-esimiehenä. Eikä ainoastaan virallisesti, vaan pidoissakin elettiin
-parhaimmassa ystävyydessä. Ensi päivänä kutsui Koskinen kokoukseen
-ilmoittautuneet päivällisille, toisena päivänä ylitarkastaja Laurell
-antoi rehtoreille illalliset, kolmantena pitivät kokouksen jäsenet
-itse päivälliset Kaivohuoneella, missä Koskinen, Lindelöf ja jotkut
-muut olivat heidän vierainaan, ja vihdoin oli kokouksen jälkeen
-Lindelöfillä kutsut kesähuvilassaan Granö'llä läntisessä saaristossa.
-Siten muodostui kokous oikeaksi veljestymisjuhlaksi. -- Käsitellyistä
-asioista merkittäköön tässä vain kaksi:
-
-Ylioppilastutkinto, jonka järjestelyä vastaan silloin oli tapana
-tehdä samoja muistutuksia kuin nykyaikanakin, otettiin kokouksen
-tarkan harkinnan alaiseksi. Päätös oli, että enemmistön mielestä
-kirjoituskokeita ei tulisi muuttaa, mutta suotavana pidettiin, että
-kouluylihallitus ottaisi osaa tehtävien määräämiseen. Sitä vastoin
-katsottiin parhaaksi, että suullinen tutkinto yliopistossa kokonaan
-poistettaisiin. Kumminkin oli kokouksen vaivannäkö turha, sillä
-onhan tutkinto pääasiassa vieläkin entisellään. -- Toinen kysymys,
-jonka tahdomme mainita, oli ohjelman 12:s: Antaako koulun kasvattava
-toimi aihetta toivomuksiin, ja kuinka olisi se edistettävissä?
-Keskustelussa esiintyi Kihlman viimeiseksi ja lausui hän haluavansa
-muiden puhujain esittämiin totuuksiin ainoastaan lisätä, että hänen
-mielestään koululta puuttui paljon kyseessä olevassa kohdassa.
-Kumminkin oli syy siihen enemmän yhteiskunnassa kuin opettajissa.
-Viime aikoina oli maassamme esiintynyt puhujia ja esitelmänpitäjiä,
-joiden uskonnolle ja siveellisyydelle vastakkaiset opit sanomissa
-julkaistuina olivat vaikuttaneet sanomattoman paljon pahaa, ja olivat
-nämä matkustavaiset puhujat saaneet pitää esitelmiään milloin siellä
-milloin täällä hallituksen tieten ja luvalla. Hän tahtoi tässä
-tilaisuudessa huomauttaa, että hallitus, olemalla vastustamatta
-semmoisten oppien levittämistä, oli vaikeuttanut koulun kasvattavaa
-toimintaa. Mitä kysymyksen jälkimmäiseen puoleen tulee, puhuja
-kehotti koulun opettajia seisomaan lujina, antamatta ajan tuulien
-häiritä itseään, sillä varmaankin oli heidän työnsä yhtä vähän
-turha kuin sade, joka putoaa kuivalle maalle. Tässä lausunnossa
-ilmenee Kihlmanin ankara arvostelu ja tuomio täällä esiintyneistä
-ruotsinmaalaisista esitelmänpitäjistä, joista varsinkin Carl von
-Bergen ja G. von Geijerstam olivat herättäneet suurta paheksumista
-vakavissa piireissä. Miten hallituksen (styrelsen) olisi pitänyt
-menetellä ehkäistäkseen heidän esiintymistään, näyttää kuitenkin
-jääneen sanomatta.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Vuonna 1887 oli Kihlmanilla jälleen tavallista enemmän liikehuolia.
-Ensiksikin mainittakoon, että huhtikuulla paloi luujauhomylly
-Ähtävällä. Se aiheutti, että hän päätti kokonaan lakkauttaa
-luujauholiikkeen, joka viime aikoina oli huononlaisesti menestynyt,
-osaksi kilpailun vuoksi, osaksi sentähden että raaka-aineen saanti
-oli käynyt vaikeaksi.
-
-Toiseksi oli huomio käännettävä Tampereen yhtiöön, jonka asema kyllä
-edelleenkin oli ja pysyi hyvänä, mutta jolle toukokuulla tehtiin
-tarjous, mikä tuotti Kihlmanille paljon päänvaivaa. Erään kuuden
-vapaaherra Standertsköldin muodostaman yhtiön puolesta tarjottiin
-näet sen omistama Inkeroisten puuhiomo Anjalan koskella Sippolan
-pitäjässä Pellava- ja Rautateollisuusyhtiölle n. 1,400,000 mk:sta.
-Se hyöty, joka Tampereen yhtiöllä oli ollut omasta puuhiomostaan,
-vaikutti, että Kihlman yleensä kyllä oli taipuvainen asiaan, mutta
-kuka takaisi että "konjunktuurit" pysyisivät myötäisinä? Ja miksi
-tahtoivat Standertsköldit, jotka edellisenä vuonna olivat ryhtyneet
-rakentamaan toistakin puuhiomoa entisen lähettyville, myydä
-laitoksensa? Vaikka Wasenius, Cronstedt y.m. olivat oston puolella,
-pysyi Kihlman empivällä kannalla. Hän kirjoittaa (15/5) laajasti
-Solinille, jonka Tampereen hiomon johtajan, W. H. O. Wallgrenin
-kanssa piti tutkia asiaa, mitä kaikkea oli selville saatava, ja
-päättää kirjeensä näillä sanoilla: "Täten olen keventänyt sydämeni
-tähän asiaan nähden, joka häiritsee lepoani. Olen tahtonut sanoa,
-miten asia minun mielestäni oikeastaan on alusta alkaen käsiteltävä.
-Emme saa antaa halun tai haluttomuuden johtaa itseämme. Emme saa
-tahtoa taikka olla tahtomatta ostaa, ja sitten etsiä myötä- tai
-vastasyitä; vaan meidän täytyy ensiksi aivan ulkokohtaisesti
-etsiä tosiasioita, tietoja (fakta, data), sen jälkeen arvostella
-näitä kokemuksemme mukaan, ja viimeksi on tahdottava tai oltava
-tahtomatta." Ja kun oli sanottu välimiehen uhanneen, että hän
-piankin myy Inkeroisten laitokset jollekin toiselle ostajalle ja
-että Wallgren helposti muuttaa Tampereelta, jos hänelle luvataan
-suuri tantieemi, kirjoittaja lisää: "Minuun eivät uhkaukset eivätkä
-houkuttelut tule vaikuttamaan, vaan ainoastaan tosiasiat."
-
-Asiantuntijat, Solin ja Wallgren, tekivät sitten kaksi matkaa
-Inkeroisiin, missä Kihlmankin kerran kävi, ja olivat heidän
-lausuntonsa ja laskelmansa puoltavia. Vuoden nettotulo arvioitiin
-300,000 mk:ksi. Laskelmat nojasivat Tampereen hiomosta saatuihin
-kokemuksiin ja olivat Kihlmanin mielestä luotettavia. Asia päättyikin
-niin, että osto tapahtui noin miljoonasta markasta. Kihlmanin tuli
-2 p:stä kesäk. huolehtia Inkeroistenkin tehdaslaitosten johdosta,
-ja Wallgren muutti sinne teknilliseksi johtajaksi. Varsinaisessa
-yhtiökokouksessa ilmoittivat A, Meurman ja Yrjö-Koskinen
-vastalauseensa asian ratkaisun johdosta; mutta todellisesti on osto
-osoittautunut ehdottomasti edulliseksi Tampereen yhtiölle, jonka
-asemaa se on tuntuvasti vahvistanut.
-
-Kihlmanin liikemiesharrastukset eivät suinkaan rajoittuneet
-yksistään niihin liikkeihin, joiden toimintaa hän itse johti, vaan
-koetti hän milloin mahdollista oli hyödyttää toisiakin. Varsinkin
-hän tarkkaavasti seurasi Vaasan liike-elämää. Niinpä hän 20 p:nä
-heinäk. 1887 kirjoittaa isännöitsijä Hugo Sölfverarmille Vaasan
-puuvillatehtaan asioista, alkaen tähän tapaan: "Koska edelleenkin
-olen sangen viehättynyt siitä, että Vaasan puuvillakehräämö ja
-kutomo, jonka ystävä-vainajani A. A. Levón on syntymäkaupunkiini
-perustanut, edistyisi lujaksi teollisuuslaitokseksi, on minussa
-aiheuttanut levottomuutta tieto, että W. Ramsay, jonka johtaessa
-tehdas näyttää nousseen uuteen eloon, on ilmoittanut päättäneensä
-luopua nykyisestä toimestaan." Sitten hän kertoo miettineensä, mistä
-saataisiin sopiva mies hänen sijalleen. Ainoastaan viimeisessä
-hädässä olisi hänen mielestään käännyttävä ulkomaille. "Ne
-ulkomaalaiset, jotka ehkä voisivat olla taipuvaisia muuttamaan
-Suomeen, eivät tavallisesti ole ensi luokan miehiä. Sellaiset saavat
-kyllä työtä kotimaassaankin. Ja ulkomaalaisten on yleensä vaikea
-mukautua oloihimme; ainakin menee aikaa, ennenkuin he tarpeeksi
-perehtyvät niihin." Sentähden oli hän tiedustellut kykenevää miestä
-omasta maasta ja suositteli ensi sijassa insinööri Kristian Bruunia,
-josta hän oli saanut kuulla hyvin kiittäviä arvosteluja. Hän
-kehoittaa siis kääntymään Bruunin puoleen, jota hän itse tietysti ei
-ollut puhutellut, vakuuttaen että hän ainoastaan oli tarkoittanut
-tehdä johtokunnalle palveluksen vaikeassa tilanteessa. Kehräämön
-johtokunta noudatti neuvoa, Bruun vastaanotti toimen ja hoiti sitä
-monta vuotta.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Vuoden loppupuolelta merkittäköön, että syyslukukauden alusta oli
-Helsingissä jälleen Suomalainenkin normaalilyseo. Valtio otti näet
-kansan perustaman ja kannattaman, 17 vuotta toimineen alkeisopiston
-haltuunsa muuttaen sen samalla normaalilyseoksi, jota varten
-Hämeenlinnan normaalilyseon yliopettajat siirtyivät Helsinkiin.
-Tämä oli Kihlmanille sekä yleiseltä kannalta että yksityisestikin
-mieluinen tapahtuma. Suomalaisen normaalilyseon rehtorissa, J. G.
-Geitlinissä, hän jälleen sai entistä lähemmäksi hyvän toverin ja
-ystävän.
-
-Kun syyslukukaudella taas toimeenpantiin valtiopäivämies-vaalit,
-vaikutti mainittu muutto niiden tulokseen. Porvoon hiippakunnan
-koulunopettajat valitsivat nyt Geitlinin toiseksi edustajakseen,
-niin että normaalilyseoiden rehtorit tulivat istumaan rinnatusten
-eduskunnassa.
-
-Jouluk. 27 p:nä Kihlman kirjoittaa "kunnioitetulle appi-isälleen":
-"Olen terve ja hyvissä voimissa. Minulla on ollut onni nähdä kaikki
-poikani luonani joulun aikana. Uusi vuosi on jälleen alkamassa.
-Elämmekö senkin? Olkaamme miettimättä sitä. Eletään niin kauan kuin
-Jumala tahtoo ja kuollaan kun Jumala tahtoo. Sillä välin toimikaamme
-mitä voimme." --
-
-Uuden vuoden 1888 merkkitapaus oli kansalaisjuhla Z. Topeliuksen
-täyttäessä 70 vuotta 14 p:nä tammik. Kihlman oli tietysti mukana,
-ja hän kirjoittaa Essenille (15/1): "Osanotto oli suuri, jopa
-Ruotsistakin. Ainoastaan täkäläinen nuori Ruotsi s.o. viikingit eivät
-ottaneet osaa."
-
-Valtiopäivät alkoivat 17 p:nä tammik. Kihlman valittiin nyt ensi
-kerran puhemiesneuvoston jäseneksi ja sitä paitsi niinkuin ennenkin
-valitsijamieheksi sekä jäseneksi valtio- ja toimitusvaliokuntiin.
-Myöskin oli hän jäsenenä säädyn pöytäkirjakomiteassa ja valittiin
-2:seksi varapankkivaltuusmieheksi.
-
-Niistä asioista, joiden käsittely näillä valtiopäivillä herätti
-yleisempää mielenkiintoa, mainitsemme ensiksi kysymyksen vuotuisten
-apurahojen antamisesta kaunokirjailijoille. Se tuli esille kahden
-porvaris- ja talonpoikaissäädyissä tehdyn anomusehdotuksen johdosta.
-Yleisen valitusvaliokunnan mietintö, joka päättyi ehdotukseen,
-että säädyt jättäisivät anomuksen huomioon ottamatta, aiheutti
-pappissäädyssä laajan keskustelun. Tulos oli kyllä että mietintö
-hyväksyttiin 18 äänellä 15 vastaan, mutta useat puhujat tekivät
-parastaan puolustaessaan ei pysyvien apurahojen ("diktergage")
-myöntämistä, vaan kirjailijain avustamista kehoituksella tai
-palkinnolla jostakin ilmestyneestä etevästä teoksesta. Näihin
-kuului Kihlmankin. Etsiessään perustaa, mille asettuisi kysymykseen
-nähden, hän ei ollut löytänyt, sanoo hän, muuta kuin "tämän
-yksinkertaisen, että työmies on palkkansa ansainnut. Kirjailija
-puheena olevallakin alalla on työmies, eikä hänen työnsä itsessään
-ole hyljättävä, vaikka kyllä tällä alalla usein on luotu teoksia,
-joita ei voi hyväksyä. Jos nyt hyvä kirjailija ei voi hyvästä
-teoksesta saada työtänsä vastaavaa palkkaa, kun maassamme lukijain
-harvalukuisuuden tähden tekijäpalkkiot ovat alhaisia, näyttää
-minusta olevan väärin, jos semmoinen työ jäisi palkitsematta.
-Sellaisen teoksen tekijä on kuitenkin tavallista lahjakkaampi
-henkilö, ja kun vähemminkin lahjakkaat saavat työstään vastaavan
-ja usein korkeammankin palkan kuin ansaitsevat, niin ei minusta
-meneteltäisi täysin oikeuden mukaisesti, jos hyväksyttäisiin
-valiokunnan ehdotus, sillä pitäisihän sentään katsoa, että lahjakas
-kirjailija saa kohtuullisen palkan työstään". Sen johdosta että
-eräässä vastalauseessa oli valitettu, ettei meillä lahjakas henkilö
-voi valita kirjailijatointa elämäntyökseen, vaan täytyy ruveta
-virkamieheksi taikka käytännölliseen toimeen, Kihlman lausuu:
-"Kaukana siitä että yhtyisin tähän valitukseen, olen sitä mieltä,
-että semmoisen henkilön tulee juuri niin tehdä. Hänen ei pidä ottaa
-elämäntyökseen kirjoittaa kaunokirjallisia teoksia, vaan on se oleva
-sivutoimena. Jos hän tekee kirjailijatoimen elämäntyökseen, on hän
-kokeva, että hän on asettanut päämääränsä liian korkealle. Ei ole
-monellekaan ihmiselle suotu voida tuottaa uusia korkea-arvoisia
-luomia. Hyvä, jos joku semmoinen aikaansaadaan. Mutta jos kirjailija
-on tehnyt kirjoittamisen elämäntyökseen, on hän tunteva itsensä
-pakotetuksi aina uudestaan tuottamaan uusia luomia; ja tällaisesta
-väkinäisestä toiminnasta ei voi muuta johtua kuin että hänen
-teoksensa tulevat käsityöläismäisiksi ja yhä keskinkertaisemmiksi."
-Puoltaen siis avustuksen antamista kehoituksena ja palkintona
-ansiokkaasta teoksesta, puhuja edellyttää, "että ainoastaan semmoinen
-teos palkitaan, joka on siveellisen maailmankatsomuksen ilmaisu".
-"Siveellinen, hyvä, oikea ovat minun mielestäni niin läheisessä
-yhteydessä kauniin kanssa, ettei itse asiassa mikään voi olla
-kaunista, joka ei ole siveellistä."
-
-Nähtävästi kysymyksen laadun viehättämänä Kihlman vielä palasi
-siihen, miten hän oli pyrkinyt varmaan mielipiteeseen tästä asiasta.
-Hän oli "tuntenut tarvetta tietää, mitä tähän ihmiskunnan luokkaan
-(!) kuuluvat itse ehkä miettivät ja toivoivat", oli sen vuoksi
-mielenkiinnolla lukenut pari "estetiikan dosentin tohtori Aspelinin
-ja runoilija Zakris Topeliuksen" kirjoitusta Finlandissa, jotka
-molemmat olivat sitä mieltä, että jotain oli tehtävä todellisten
-kykyjen kehoitukseksi, ja vihdoin "muistellen muita eteviä
-henkilöitä samasta luokasta" oli hänen mieleensä m.m. tullut "suuri
-runoilijaruhtinas Göthe". "Ajattelin että olisi mielenkiintoista, jos
-saisi hänet pappissäädyn apujäseneksi, jotta hän tänä iltana lausuisi
-ajatuksensa tästä asiasta. Ja vaikka hän ei voinutkaan nimenomaan
-sitä tehdä, oli kuitenkin tilaisuutta oppia tuntemaan hänen
-mielipiteensä eräästä ratkaisusta, jonka hän tärkeässä tilanteessa
-toimitti" Ja nyt puhuja kertoi, miten Göthe 1788, "siis tasan 100
-vuotta sitten" toimitti virattomalle ja palkattomalle kirjailijalle,
-Friedrich Schillerille, ei vuotuista eikä edes tilapäistä apurahaa,
-vaan ylimääräisen professorinviran Jenan yliopistossa, joka
-"kuitenkin oli myönnettävä hänelle 'ohne Gehalt' (palkatta)." Kihlman
-ei kuitenkaan hyväksynyt tätä "kovaa tapaa" avustaa kirjallisuutta,
-vaan piti omaa esittämäänsä menettelyä oikeampana. Miksi hän
-oli kertonut tapauksen -- selitti hän myöhemmin -- oli se, että
-professorinvirka pakotti Schillerin keskeyttämään runoilijatoimensa
-ja ryhtymään virkatehtäviin, joten hän ainoastaan vapaina hetkinä
-saattoi antautua runoiluun. "Siinä kohden näytti minusta Göthen
-menettely olleen niin merkillinen."
-
-Naiskysymys tuli parikin kertaa puheeksi. Sen aiheutti
-porvarissäädyssä tehty esitysehdotus naisen oikeudesta tulla
-valituksi vaivaishoitohallituksen jäseneksi sekä kaksi erityistä
-porvaris- ja talonpoikaissäädyille jätettyä anomusehdotusta, jotka
-koskivat naisen oikeuttamista harjoittamaan opintoja yliopistossa
-samoilla ehdoilla kuin mieskin. Kummallakin kerralla asettui Kihlman
-vastustavalle kannalle. Kumminkaan hän ei ryhtynyt perin pohjin
-selvittämään kantaansa, vaan tyytyi dialektisella terävyydellä
-osoittamaan valiokuntien mietinnöissä esitettyjen perusteiden
-heikkoutta ja riittämättömyyttä. Miten oikeutettu menettely itsessään
-liekin ja miten se yleensä olikin Kihlmanin luonnon mukaista, ei
-varmaankaan erehdytty siinä, että takana piili vastahakoisuus niitä
-ajan uudistusrientoja vastaan, jotka sisältyivät n.s. naisasiaan.
-Ettei hän tahtonut sitä salatakaan, näkyy siitä, että hän toisen
-kerran esiintyessään jälkimmäisessä keskustelussa lausui, "ettei
-ole hauskaa taistella uudenaikaista mielipidettä (modern opinion)
-vastaan"; mieluummin hän olisi kokonaan vaiennut. Muutoin oli hän
-jo edellisillä valtiopäivillä viitannut niihin seurauksiin, joihin
-naisten vapaa pääsy yliopistoon veisi. -- Mitä säädyn kantaan tulee,
-hyväksyttiin 24 äänellä 11 vastaan mietintö naisen oikeudesta tulla
-valituksi vaivaishoitohallitukseen, mutta toinen mietintö naisen
-yliopistoon pääsystä hylättiin 18 äänellä 17 vastaan.
-
-Joku viikko myöhemmin eräs kouluasia sai Kihlmanin tavallaan
-palaamaan kysymykseen naisten yliopisto-opinnoista. Erityisissä
-anomusehdotuksissa oli pyydetty, että valtio ottaisi haltuunsa
-Turun, Tampereen ja Joensuun kaupunkien tyttökoulut. Yleisen
-valitusvaliokunnan mietintö päättyi siihen, että kahden jälkimmäisen
-kaupungin kouluihin nähden muka ei ollut syytä mihinkään
-pyyntöesitykseen, mutta mitä Turun kouluun tulee, olisi anottava,
-että hallituksen puolesta tutkittaisiin "siinä määrässä, kuin se
-osoittaa tyydyttävänsä hyvin perustettua sivistystarvetta", olisiko
-tämä yksityiskoulu tehtävä valtion kouluksi. Ja tätäkin enemmistön
-päätöstä vastaan oli 7 jäsentä pannut vastalauseen, arvellen ettei
-tyttökoulun perustaminen Turkuun ollut sopusoinnussa varovaisen ja
-hyvin harkitun koulupolitiikan kanssa. Pappissäädyssä arvosteltiin
-mietintöä ankarasti, eikä Kihlman voinut olla huomauttamatta, että
-sama valiokunta ei ollut katsonut varovaisuutta tarpeelliseksi, kun
-oli kyseessä naisen yliopistosivistys, mutta sitä vastoin kyllä,
-kun kysymys oli yleisestä eli koulusivistyksestä. -- "Minun asemani
-kysymykseen nähden on säädylle tuttua", hän sittemmin lausui.
-"Vilpittömästä sydämestä minä toivon, että nainen saisi sivistystä,
-sivistystä sekä muodollisessa että oleellisessa suhteessa. Olen ennen
-lausunut, että naisen tulee päästä tilaisuuteen hankkia itselleen
-yliopistosivistystäkin, vaikka se minun käsitykseni mukaan on oleva
-poikkeuksellista, ja että naisella siis ei tule olla sama oikeus kuin
-miehillä yliopistosivistykseen. Sitä vastoin täytyy minun kannaltani
-koettaa mahdollisimman mukaan poistaa naissivistyksen esteet, milloin
-koulusivistys on kyseessä." Sen vuoksi hän täydestä sydämestään yhtyi
-anomukseen, että kaikki nämä koulut tehtäisiin valtionlaitoksiksi, ja
-se tulikin säädyn päätökseksi.
-
-Lopuksi vielä pari seikkaa. Kun yleinen valitusvaliokunta erään
-talonpoikaissäätyyn jätetyn anomusehdotuksen johdosta, joka koski
-piispan-istuimen siirtämistä Porvoosta Viipuriin, oli arvellut, ettei
-säädyillä sillä hetkellä ollut mitään syytä lausua tästä asiasta,
-joka kirkolliskokouksen alkuunpanemana parast'aikaa oli hallituksen
-käsiteltävänä, oli Kihlman sitä mieltä, että säätyjen päinvastoin
-tulisi julkilausua ajatuksensa sangen tärkeästä kysymyksestä, ja
-ehdotti hän, että ainakin pappissääty hyväksyisi seuraavan päätöksen:
-sääty, joka ei tiedä, että oleellisia esteitä Porvoon piispanistuimen
-palauttamiseen Viipuriin olisi olemassa, pitää tätä muuttoa erittäin
-toivottavana. Keskustelun jälkeen hyväksyttiin tämä ehdotus
-valtavalla enemmistöllä.
-
-Yleistä rikoslakia tarkastettaessa tulivat m.m. eri rangaistuslaadut
-puheeksi. Uudessa laissa oli yleensä vain vapausrangaistus otettu
-käytäntöön, ja sen johdosta tahtoi Kihlman saada lausutuksi,
-että hänen mielestään olisi myöskin ruumiinrangaistus ainakin
-vaihtopuolisesti ollut käytettävä. Ruumiinrangaistuksen vaihtaminen
-vapausrangaistukseen johtui uudenaikaisesta parannusteoriasta, mutta
-tämä teoria oli väärä. Rangaistuksen päämäärä ei ollut parannus,
-eikä se ollut siitä riippuva. Parannus oli vain sivutarkoitus
-samoin kuin pelottaminenkin, jonka nojalla ruumiinrangaistusta kävi
-puolustaminen, eikä suinkaan voitu väittää, että tämä rangaistuslaatu
-esti ihmisen siveellistä parannusta. -- Kun eräs puhuja oli
-kiittänyt ruumiinrangaistuksen poistamista kouluista, lausui
-Kihlman: "Tunnustan kyllä, että paljon pahaa on koulusta poistettu
-sillä, että ruumiinrangaistus kiellettiin, mutta on myöskin saatu
-muuta pahaa sijaan. Niin esim. jollei oppilas anna oikaista itseään
-vapausrangaistuksilla, jotka koulussa sallitaan: jälkeenistumisella
-ja karserilla, niin ei ole muuta neuvoa kuin ryhtyä viimeiseen
-rangaistuskeinoon, karkoitukseen, joka oikeastaan on rangaistus
-vanhemmille ja jonka kautta tavallisesti oppilaiden tulevaisuus
-turmellaan, koska karkoitettua ei helposti oteta toiseen kouluun.
-Jos ruumiinrangaistus kuuluisi koulun rangaistuskeinoihin, jos sitä
-ainoastaan erikoisissa rikkomuksissa ja koulun alemmilla luokilla
-käyttäisivät opettajat, joille sen toimeenpano voitaisiin uskoa,
-niin olisi koululla siitä ainoastaan hyötyä. Ja on olemassa paljon
-täysikasvuisiakin ihmisiä, jotka halveksivat vapausrangaistusta
-varsinkin sen lievemmässä muodossa, mutta kavahtavat (hafva respekt
-för) ruumiinrangaistusta." -- Tahallisesta murhasta olisi Kihlman,
-Jumalan sanan perustuksella, tahtonut kuolemanrangaistuksen
-ainoaksi rangaistukseksi, ja sen vuoksi hän ehdotti, että laissa
-mainittu vaihtopuolinen rangaistus, elinkautiseen kuritushuoneeseen
-tuomitseminen, jätettäisiin, pois.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kihlman oli niinkuin tiedämme uskollinen ystävä. Kun A. A. Favorin
-maaliskuulla oli ilmoittanut terveytensä arveluttavasti huonontuneen,
-lupasi hän valtiopäivien jälkeen kesällä käydä Ruokolahdella vanhan
-ystävänsä luona. "Mutta Sinun täytyy pysyttäytyä ylhäällä eikä
-karata maailmasta, ennenkuin saan tavata Sinut. Luulen että meillä
-voisi olla iloinen hetki yhdessä. Luulen niin sen johdosta, mitä
-lausut ajasta, jossa elämme. Olen näet täysin samaa mieltä. On
-kiireen aika. Kaikki kiirehtii itsetietoisesti tai tietämättään.
-Kaikki käy höyryvoimalla. Ja varsinkin näennäinen (skenet) edistyy
-rivakasti. Kaikki näennäinen saavuttaa enemmistön kannatuksen, eikä
-harrastus osoita, että näennäinen ei ole todellista, vedä puoleensa
-kenenkään huomiota. Sentähden olen näinä aikoina syvästi tuntenut,
-miten tosia ovat sanat: 'Maailmassa teillä on ahdistus.' Jaa, niin
-se on, Veli, käy ikäänkuin ahtaaksi tässä maailmassa syystä, että
-pahan valta on niin suuri ja että näyttää mahdottomalta aikaansaada
-parannusta suuremmassa määrässä. Mutta sen vuoksi tunnen vetämystä
-niiden puoleen, joilla on sama ahdistuksen tunto". -- Kesäkuun viime
-päivinä Kihlman lähtikin Inkeroisiin ja tarkastettuaan tehtaita hän
-2 p:nä heinäk. matkusti Lappeenrantaan, josta höyrylaivalla pääsi
-Ruokolahteen. Mitä ystävykset keskenään juttelivat, ei ole kirjaan
-pantu, mutta olettaa voi, että he vaihtoivat muistelmia ja kokemuksia
-niiltä neljältä ja puolelta vuosikymmeneltä, jotka olivat kuluneet
-siitä kuin Helsingissä toisiinsa tutustuivat.
-
-Muutoin mainitsemme tältä kesältä ainoastaan, että
-toimitusvaliokunnan työ kesti syyskuuhun asti, sekä että Kihlman
-varapankkivaltuusmiehenä ensi kerran otti osaa Suomen pankin
-tarkastukseen.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Syksyllä Kihlman tietysti palasi koulutyöhönsä, jälleen ryhtyen
-rehtorintoimeensa, joka lukuvuoden lopulla, niinkuin saamme nähdä,
-oli tuottava hänelle erikoisia huolia. Kumminkin oli nyt seuraava
-aika eri suhteissa varsin onnellinen. Tampereen yhtiön asiat
-edistyivät edistymistään. Tänä vuonna oli jo osinkona jaettu 9 %;
-mutta 1889 jaettiin 11%. Nettovoitto oli näet 850,000 mk, ja olisi
-ollut täysi miljoona, jollei erään pietarilaisen edustajan kuoleman
-kautta olisi menetetty 250,000 mk. Ja odotettavissa oli yhä suurempia
-tuloksia liikkeen toiminnasta. Ensimmäisenä kuutena kuukautena
-vuotta 1889 fakturoitiin liinatavaroita 450,000 mk:sta enemmän kuin
-samana aikana 1888. Kihlman saattoi siis olla ja olikin erittäin
-tyytyväinen, sillä siitä saakka, kuin hän tuli suuren liikkeen
-johtajaksi, hän ei ollut nähnyt olosuhteita niin myötäisinä.
-
-Suhteellisesti huolettoman ajan merkkinä on alkupuolelta vuotta 1889
-mainittava, että Kihlman silloin poikkeukselta esiintyi julkisuudessa
-erään sanomalehtiväittelyn johdosta. Finlandissa oli näet nimimerkki
-G. J(ohansson) ankarasti arvostellut n.s. pelastusarmeijaa, joka
-silloin oli uusi meillä, ja oli toiselta puolen nimimerkki E. F.
-suuresti paheksunut hänen arvosteluansa, joka muka oli vailla
-veljellistä rakkautta. Tämä sai Kihlmanin Vartijan huhtikuun
-numerossa julkaisemaan kirjoituksen "Periaatteista uskonnollisia
-liikkeitä arvostellessa", missä hän lausumatta sanaakaan itse
-riidanesineestä koetti selittää, miten kristityn tulee suhtautua n.s.
-kristillis-uskonnollisiin ilmiöihin. Tutkien Kristuksen arvostelevia
-lausuntoja uskonnollisista puolueista sekä yksityisistä henkilöistä
-ja muitakin uudentestamentin yksityiskohtia hän siinä tavallisella
-perusteellisuudellaan osoittaa, että ankara ja vihaakin ilmaiseva
-arvostelu saattaa olla oikeutettu, kun vain pidetään silmällä itse
-olentoa eikä asian pintapuolta. "Jumalan tahdon tekeminen, -- katso
-siinä oikea hedelmä ja oikea koetuskivi kristillisiä liikkeitä
-arvostellessamme. -- Se joka ei opissa ja elämässä seuraa Kristuksen
-oppia ja esimerkkiä, hän ei ole Kristuksen lähettiläs, kuinka
-pontevasti tahansa hän puhuu ja vaikuttaa Kristuksen nimessä".
-
-Myöskin kotielämä kehittyi suotuisasti. Maalisk. 15 p:nä lähti
-tosin Oswald toiselle kasvitieteelliselle tutkimusmatkalleen
-Kuolan niemimaalle, jolla viipyi syyskuuhun asti. Hän jätti
-jälkeensä suuren tyhjyyden, mutta kun kaikki kirjeet ja muut
-tiedot, jotka häneltä saapuivat kotiin, olivat hyviä ja kertoivat,
-että yritys kaikin puolin sujui menestyksellisesti, tuotti hänen
-poissaolonsa vain enemmän sisällystä ja vaihtelua kotonaolevien
-keskusteluihin ja kuvitteluihin. Samalla tavalla vaikutti, jopa
-erikoisen laatunsa vuoksi vielä tehokkaamminkin, eräs toinen seikka,
-nimittäin Lorenzon Vaasasta lähettämä uutinen, että hän 16 p:nä
-huhtik. oli mennyt kihloihin isän ystävä-vainajan tyttären Ida
-Ekströmin kanssa. Emme tiedä, oliko poika muille kuin äidilleen
-uskonut salaisen rakkautensa ja sen tuottamat huolet, mutta kyllä
-isäkin näyttää jotain aavistaneen, ja molemmille oli tieto "Enzon"
-onnesta yhtä tervetullut, oikea ilosanoma. Sitten seurasi nuoren
-sulhasen kotonakäynti pääsiäisviikolla, kihlattujen yhteinen käynti
-Helsingissä ja Rulluddilla kesäkuulla ja häät Vaasassa heinäk. 12
-p:nä. Isä ja äiti ja veljet, paitsi tietysti metsänrajaa Jäämeren
-rannikoilla tutkivaa Oswaldia, olivat mukana häissä, ja ensinmainittu
-vihki morsiusparin Vaasan kirkossa. Kun sittemmin vastanaineet
-lähtivät kesäiselle Sweitsinmatkalle, saatiin Rulluddilla lukea
-vuorotellen kirjeitä etelästä ja pohjoisesta. Nämä kirjeet eivät
-enemmän kuin kotolaisten vastauksetkaan kuulu julkisuuteen, mutta
-tärkeitä ne sittenkin ovat, koska ne sallivat todeta, että Kihlmanin
-perhe-elämä oli harvinaisen onnellinen. Perheenjäsenten välillä
-vallitsi mitä herttaisin keskinäinen suhde. Vanhemmat kohtelivat
-rakkaita lapsiaan niin sanoaksemme kunnioittavalla luottamuksella,
-ja lapset puolestaan osoittivat aina tietävänsä, ettei heillä ollut
-parempia ystäviä kuin isä ja äiti.
-
-Elokuun ensi päivinä, pari viikkoa häämatkan jälkeen, Kihlman
-Lennart poikansa kanssa kävi Lakomäellä. Kirjoittaen tästä matkasta
-Oswaldille, jonka puolesta hän oikeastaan oli sen tehnyt, hän
-puhuttuaan erinäisistä myötäisistä asianhaaroista mainitsee yleensä
-olevansa tyytyväinen tilaansa, mutta jatkaa sitten: "Ainoastaan
-oppilaitos aiheuttaa huolia." Nämä sanat tarkoittavat huhtikuulla
-sattunutta tapausta, että ylioppilastutkinnossa 18 normaalilyseon
-oppilaasta 9 oli reputettu, nimittäin 1 suomenkielessä, 1
-äidinkielessä, 5 latinassa ja 9 matematiikassa. Asia koski koulun
-arvoa ja mainetta ja siis myöskin Kihlmanin sydäntä. Sen vuoksi
-hän jo toukokuulla ilmestyneessä vuosikertomuksessa oli ottanut
-tapahtuman puheeksi ja vaatimalla vaatinut, että toimeenpantaisiin
-tutkimus, oliko syy opetuksessa vai arvostelussa. Mutta tämmöinen
-juttu ei suoriudu käden käänteessä. Siitä kirjoitettiin sanomiin
-ja siitä vaihdettiin kirjeitä senaatin ja kouluylihallituksen sekä
-tämän ja normaalilyseon rehtorin välillä. Nämä viralliset kirjeet
-on Kihlman julkaissut vuosikertomuksessaan 1890, ja niistä käy
-selville, etteivät viranomaiset huomanneet mitään aihetta olevan
-vastoinkäymisestä syyttää opettajia, semminkin kun se verrattuna
-edellisiin vuosiin näyttäytyi poikkeukseksi tavallisuudesta. Sitä
-vastoin ei kirjeistä puutu huomautuksia siihen suuntaan, että
-ylioppilastutkintovaliokunta, jättämällä matemaattiset kokeet yhden
-ainoan jäsenen arvosteltavaksi, jopa niin ettei häneltä vaadittu
-mitään perusteluja, vaikka arvostelu oli hylkäävä, ei suinkaan
-ollut tehnyt mitä mahdollista olisi ollut erehdysten välttämiseksi,
-ja ylihallituksen kirje senaatille marrask. 1 p:ltä 1889 päättyy
-siihen arveluun, että tapaus antoi uutta aihetta harkitsemaan,
-oliko ylioppilastutkinto tyydyttävästi järjestetty vai eikö sitä
-voitaisi muuttaa niin, että se vähemmin häiritsisi oppilaiden
-työtä heidän viimeisenä kouluvuotenaan ja antaisi parempia takeita
-heidän kypsyneisyytensä oikeasta arvostelemisesta. Siis samaan
-suuntaan käyvä toivomus kuin se, jonka rehtorienkokous 1887 oli
-julkilausunut. Senaatti ei kuitenkaan ryhtynyt pulmalliseen
-kysymykseen, vaan tyytyi antamaan lievänlaisen muistutuksen
-sekä ylioppilastutkintovaliokunnalle että normaalikoulun
-matematiikan yliopettajalle [Senaatin kirjeet (29/3 1890) 1890 v:n
-vuosikertomuksessa.] (toht. Edv. Mellberg).
-
-Lukuvuoden päättyessä 1889 oli Helsingin normaalilyseo täyttänyt
-25 vuotta. Kihlman, joka ei ollut juhlien ystävä, näyttää ensiksi
-aikoneen supistaa tapahtuman viettämisen siihen, että hän sen
-johdosta julkaisisi katsauksen oppilaitoksen vaiheisiin menneellä
-ajalla, mutta ryhdyttyään työhön hän huomasi tehtävän vaativan
-enemmän aikaa kuin oli ajatellut, eikä senvuoksi kertomusta
-keväällä ilmestynytkään. Sitä vastoin päätettiin, että opiston
-perustamisen muisto oli vietettävä seuraavana lukuvuonna erityisellä
-"vaatimattomalla" juhlalla. Kenen aloite oli, jättää Kihlman
-sanomatta, mutta sekä Reuterille että Clevelle hän väittää olevansa
-viaton, joskin oli sikäli myötävaikuttanut, ettei hän heti ollut
-vakavasti vastustanut ehdotusta. "Nyt olenkin saanut kärsiä kovasti
-myöntyväisyyteni tähden", hän (26/11) kirjoittaa jälkimmäiselle.
-"Olin näet sitä mieltä, että jos juhla olisi vietettävä, niin
-tulisi siksi ilmaantua historiikki opiston vaiheista, oppilaista ja
-opettajista. Kerätäkseni tietoja olen saanut koko lukukautena uhrata
-kallista aikaani. Olen näihin asti elänyt ainoastaan yhtä päämäärää,
-nimittäin juhlimista varten (!)"
-
-Julkaisu [_Normallyceum i Helsingfors 1864-1889._ Historisk
-återblick af _Alfr. Kihlman_. Helsingfors 1890.] valmistui vihdoin
-tammikuun keskivaiheilla 1890, ja kun sitä selailee huomaa, että
-se todella on vaatinut runsaasti aikaa. Se käsittää näet 39 sivua
-varsinaista tekstiä ja 66 sivua liitteitä nelitaitteista kokoa.
-Enin aika on tietysti mennyt monenlaatuisten tilastollisten ja
-elämäkerrallisten tietojen hankintaan ja järjestelyyn, mutta
-koululaitoksen synty ja historiakin on kirjoitettu sillä huolella,
-tarkkuudella ja persoonallisella sävyllä, jotka olivat tekijälle
-ominaisia. Tarpeetonta on kuitenkin tässä ryhtyä selostamaan
-sisällystä. Edellisessä olemme jo kertoneet samoja asioita ja
-oppineet tuntemaan Kihlmanin mielipiteet parooni von Kothenin
-uudistuspuuhista, suomalaisen osaston kohtalosta y.m. Mainittava
-on vain, että tekijä päättää historiikkinsa eräällä otteella
-muutamasta Ruotsissa 1874 ilmestyneestä komiteamietinnöstä, jossa
-tavataan kaunis arvostelu Suomen normaalilyseosta. Mietinnön
-kertomus samanlaisista opistoista Euroopan ja Amerikan valtioissa
-päättyy nimittäin Suomeen nähden seuraaviin sanoihin: "Jos senkin
-(maan) laitokset opettajien kehittämistä varten vielä jättävät
-kaikenlaista toivottavaa, _on se kuitenkin tässä kysymyksessä astunut
-muiden maiden edelle._" Nykyisin on ruotsalaisen normaalilyseon
-50-vuotisjuhlaksi ilmestynyt uusi kertomus [_Svenska Normallyceum i
-Helsingfors 1864-1914._ En minnesskrift av _V. T. Rosenqvist_.]
-tämän oppilaitoksen vaiheista. Vaikka se ei ainoastaan käsitä
-kahta vertaa pitempää aikaa, vaan myöskin tietojen runsauden ja
-tarkkuuden sekä esityksen puolesta ansaitsee kaikkea kiitosta, ei
-Kihlmanin kirjoittama kuitenkaan ole menettänyt arvoansa yhtenä
-koululaitoksemme historian lähteenä.
-
-Itse 25-vuotisjuhla vietettiin lauantaina 18 p:nä tammik. 1890,
-ja näkyy siitä kuvauksesta, jonka Kihlman liitti keväällä
-julkaisemaansa vuosikertomukseen, että hän, vaikkei rakastanutkaan
-juhlia, kuitenkin oli tyytyväinen yleisön ja entisten oppilaiden ja
-opettajakokelaiden riemupäivänä osoittamaan osanottoon oppilaitosta
-kohtaan. Sen hän tunnustaa kirjeessä (20/1) vaimolleenkin, joka
-huolimatta heikosta terveydestään oli matkustanut Vaasaan nähdäkseen
-Lorenzon uuden kodin. Samassa kerrotaan, että juhlajulkaisu oli
-loukannut kouluylihallitusta. Ylihallitus oli päättänyt lähettää
-kirjallisen onnentoivotuksen normaalilyseolle, ja kirjelmä oli jo
-valmis, mutta kun sen jäsenet edellisenä iltana olivat lukeneet
-historiikin, olivat Frosterus ja Synnerberg, jotka olivat olleet
-von Kothenin virkatovereita, arvelleet, että heidän oli vaikea
-antautua onnittelemaan oppilaitosta, joka rehtorinsa kautta moitti
-ylihallitusta. Sen johdosta jäi kirjelmä lähettämättä. "Minä ymmärrän
-tämän syyn, vaikk'en voi täydelleen tunnustaa sen pätevyyttä."
-Lindelöf kunnioitti kuitenkin juhlaa läsnäolollaan, ja samoin
-Yrjö-Koskinen, Streng ja Floman. Päivällisilläkin Kihlman olisi
-viihtynyt, "jos olisi saanut olla rauhassa. Mutta Lindeqvist ei
-voinut olla esittämättä minun maljaani tavallisessa ylellisessä
-tyylissä. Ettei hän pysty ymmärtämään, miten se on tuskallista ja
-epämiellyttävää!"
-
-       *       *       *       *       *
-
-Saapuvilla juhlassa oli myöskin ollut normaalilyseon opettajiston
-vanhin, 71-vuotias historian yliopettaja H. L. Melander, joka
-vararehtorina aina oli ollut Kihlmanin sijaisena, kun tämä
-valtiopäivämiehenä tai muusta syystä oli ollut virkavapaa. Tämä
-oli kuitenkin viimeinen kerta, jolloin hänet nähtiin virkatoverien
-seurassa. Samana päivänä hän näet sairastui keuhkotulehdukseen, ja
-ennenkuin viikko oli kulunut, olivat hänen päivänsä päättyneet (24/1)
-1890.
-
-Tämä tapaus antaa meille aihetta luoda katsauksen normaalilyseon
-sisälliseen elämään, joka oli melkoisesti muuttunut siitä ajasta,
-jolloin Kihlman ensiksi astui sen opettajien riviin. Aluksi
-oli Bergroth ollut hänen lähin tuttavansa, mutta sen jälkeen
-kuin tämä oli siirtynyt kouluylihallitukseen, he riitaantumatta
-vieraantuivat, vaikka lapset ja rouvat seurustelivat keskenään ja
-jälkimmäiset olivat ystäviä kuolemaansa asti. Muidenkin opettajain,
-kanssa oli ensi aikoina seurusteltu, ilman että oikein läheistä
-suhdetta syntyi, mutta vuosien kuluessa se supistui vähiin
-syystä, että syvempää luonnon ja luonteen yhtäläisyyttä puuttui.
-Melanderiin, jonka täsmällisyys ja uskollisuus velvollisuuksiensa
-täyttämisessä aina oli kunnioitusta herättävä, oli Kihlman kuitenkin
-muuttumattomasti ystävällisessä suhteessa. Mutta samaa ei voi
-sanoa hänen ja Lindeqvistin välistä. Alussa ja koko 1870-luvulla
-oli suhde kyllä hyvä. Lindeqvist kävi usein Kihlmanin luona, ja
-heidän kirjeenvaihtonsa todistaa veljellistä luottamuksellisuutta.
-Eritoten auttoi jälkimmäinen virkatoveriansa hänen raha-asioissaan,
-jotka olivat hyvin sekavat, ja kirjoittaen hänen velkojilleen ja
-takausmiehilleen hän koetti parastaan niiden selvittämiseksi.
-Sen johdosta Lindeqvistillä siihen aikaan olikin tapana aloittaa
-kirjeensä sanoilla: "Hyvä veljeni ja hyväntekijäni." Kumminkaan ei
-heidän välinsä pysynyt eheänä. Ainakin 1880-luvun loppupuolella
-oli se jo kokonaan särkynyt. Syynä siihen oli, että Lindeqvistin
-yksityinen elämä ja siitä johtuva epäsäännöllisyys virkatoimissa
-antoi aihetta vakaviin muistutuksiin, joita Kihlman oppilaitoksen
-johtajana ei voinut olla hänelle esittämättä. Vaikka Kihlman
-arkaluontoisessa asemassaan nyt niinkuin ainakin osoitti suurta
-maltillisuutta eikä tietääksemme mitään julkisesti loukkaavaa
-tapahtunut, ei asia ollut autettavissa. Alkusyy näet pysyi
-muuttumattomana.
-
-Muidenkin opettajien kanssa oli Kihlman varsinkin alkuaikoina mitä
-parhaimmissa väleissä. Vaikk'eivät perheet seurustelleetkaan, sai
-hän monesta elinaikaisen ystävän. Siten oli hän läheisessä suhteessa
-uskonnonopettajiin (K. Ervast, F. W. Sundvall, V. T. Rosenqvist ja
-Lauri Ingman), ja samoin myöskin muutamiin muihin (J. G. Geitlin,
-F. W. Rothsten, K. J. Unonius, A. Backman, Martin Wegelius j.n.e.).
-Missä taas ei varsinaista ystävyyssuhdetta rakentunut, oli kuitenkin
-olemassa kunnioittava, myötätuntoinen keskinäinen suhtautuminen
-rehtorin ja opettajien välillä. Että olot olivat näin hyvällä
-kannalla, tuli erityisesti näkyviin niissä päivällisissä, jotka
-rehtori tarjosi opettajakunnalle kodissaan lukukauden lopulla
-ja jotka Kihlmanin perhe-elämässä varsinkin lapsille olivat
-merkkitapauksia. Niissä vallitsi tuttavallinen, hilpeä mieliala;
-puheita pidettiin, maljoja tyhjennettiin, ja yhteisiä muistoja
-verestettiin. Päivällisten pito kuuluu lakanneen 1880-luvulla,
-muun muassa siitä syystä, että rouva Kihlman pitkällisen sairauden
-ja siitä johtuneen heikontuneen terveyden tähden ei enää kyennyt
-hoitamaan emännän tehtäviä.
-
-Edellisestä tiedämme, että Kihlman 1881 ensi kerran (ks. ylemp.)
-valitti yhteishengen puutetta opettajistossa. Hän totesi
-erimielisyyttä "uskonnollisessa katsantotavassa, valtiollisissa
-mielipiteissä ja pedagogisellakin alalla" ja mainitsi erittäin
-kansallisuustaistelun yhtenä hajaannuksen syynä. Syvästi hän
-kärsi siitä, mutta turhaan hän mietiskeli, miten yhteishenki
-olisi palautettava. Kun hän 1886 vuosikertomuksessaan käsitteli
-kielitaistelua, on tuskin epäiltävissä, että hän toivoi voivansa
-vaikuttaa rauhoittavasti lähimpään ympäristöönsä, työtovereihinsa.
-Mutta kellä olisikaan ollut hänen tyyneyttään ja maltillisuuttaan?
-Kaikki, joilta olemme asiaa tiedustelleet, ovat tunnustaneet,
-että Kihlman ei koskaan osoittanut puolueellisuutta, ei oppilaita
-eikä opettajia kohtaan, mutta eihän siitäkään voinut olla apua.
-Valtiollisina kiihkoaikoina on tyyni arvostelu poikkeus -- johon ei
-uskota. Että hajaannus, jota Kihlman oli kykenemätön parantamaan,
-ei voinut olla vaikuttamatta häneen itseensä, on selvä asia.
-Sanotaan, ettei hän enää niinkuin ennen lähestynyt opettajia ja
-että hän johti oppilaitosta kansliastaan. Mutta jos niin oli,
-onko muutos oudoksuttava? Vanhat ystävät olivat poissa ja niin
-ikään se yhteishenki, jolla ennen oli koetettu ylläpitää opiston
-mallikelpoisuutta. Itsekin hän kai tunsi olevansa vanha verrattuna
-uusiin työtovereihinsa, joiden joukossa oli semmoisiakin, jotka oli
-nimitetty tärkeihin virkoihin vasten hänen vakavia huomautuksiaan.
-Näin on tuo muutos ymmärrettävissä, vaikka hänen työvoimansa ja
-tarmokkuutensa ei vielä osoittanut heikkenemisen oireita ja hänen
-rakkautensa nuorisoon pysyi entisellään. Tätä viimeistä seikkaa
-todistaa m.m. se, että hän usein asettui oppilaiden puolelle, milloin
-nuoremmat opettajat tai opettajakokelaat syyttivät heitä jostakin
-epäjärjestyksestä. Hänestä kurinpito, niinkuin tiedämme, riippui
-ennen kaikkea _opettajan_ arvokkaasta, taitavasta esiintymisestä.
-["Kun rikkomus järjestystä vastaan koulussa tapahtuu", kirjoittaa
-Kihlman kerran (11/5 1893), kun hänen mielipidettään oli kysytty
-erään kurinpitoasian johdosta, "katson velvollisuudekseni ottaa
-huomioon, onko syy yksistään oppilaassa vai kenties myöskin
-opettajassa, sillä kokemukseni on, että järjestyksenrikkomuksia
-(disciplinära öfverträdelser) sattuu ainoastaan poikkeukselta
-tunneilla, joita normaaliset opettajat hoitavat, opettajat, jotka
-opetuksensa ja persoonallisen luonteensa kautta ovat normaalisessa
-suhteessa oppilaihinsa. Jos nyt opettajilla on joku osa tapahtumassa,
-niin minusta loukataan oikeutta, jollei tätä seikkaa oteta lukuun."]
-Kuitenkaan tätä ei ole niin käsitettävä, että hän yleensä olisi
-osoittautunut välinpitämättömäksi tai kylmäksi nuoria opettajia
-kohtaan. Päinvastoin. Missä hän vain huomasi vakavaa harrastusta,
-oli hän aina valmis antamaan apua ja tukea. Kolmelta eri opettajalta
-olemme kuulleet, että hän heidän pyytämättään tarjosi heille
-raha-apua, kehoittaen heitä kääntymään hänen puoleensa, milloin vain
-olivat avun tarpeessa.
-
-Mutta vielä on tässä yhteydessä huomioon otettava eräs seikka,
-joka erikoisesti on omansa saamaan Kihlmanin kipeästi suremaan
-koulun-sisällisten olojen muuttumista. Tapahtui näet että
-oppilasluku, joka korkeimmillaan ollessaan oli lähennellyt 300 ja
-1884 oli 240, siitä vuodesta alkaen vuosi vuodelta aleni, kunnes se
-1899 ei ollut 123:ea suurempi. Eikä siinä kyllä. Alkuaikoina olivat
-oppilaat enimmäkseen tulleet virkamiesten taikka muista säätyläisten
-kodeista, mutta nyt "normaalilyseon historian pimeänä aikakautena",
-käyttääksemme Rosenqvistin [M.t. siv. 166 ss.] lausetapaa, olivat
-useimmat alempien porvarien ja talonpoikien perheistä. Kun Kihlman
-juhlajulkaisussaan (1890, jolloin oppilasluku oli 191) oli maininnut
-tämän, hän lisäsi, että syy tietenkin oli siinä, että oppilaitos
-ei nauttinut yleisön luottamusta, mutta ei antautunut selittämään,
-mikä oli sen aiheuttanut. Hänestä pulman selvittäminen oli
-tulevaisuuden asia: "historian tuomiota oppilaitos ei voinut eikä
-tahtonutkaan välttää." Kihlmanin menettely tässä on luullaksemme
-niin ymmärrettävä, että hän itse asiassa piti yhteishengen puutetta
-opettajistossa pääsyynä siihen, että opisto oli menettänyt yleisön
-luottamuksen, mutta ei katsonut sopivaksi julkisesti kosketella
-asiaa. Tällainen pessimistinen olettamus tuntuu meistä olleen
-sopusoinnussa hänen luonteensa kanssa. Mutta todellisuudessa saattaa,
-niinkuin Rosenqvist on tehnyt, viitata erinäisiin ulkonaisiin
-seikkoihin, jotka epäilemättä enemmän kuin sisälliset vaikuttivat
-kyseessä olevaan ilmiöön. Se rynnäkkö latinanopetusta vastaan,
-joka 1880 vaiheilla oli alkanut ja jota 1879 v:n koulukomitea ja
-maamme ruotsalainen sanomalehdistö kannattivat, ei seisahtunut
-sen vuoksi, että mainitun komitean ehdotus jäi toteuttamatta. Kun
-ei julkista koululaitosta tahdottu uudistaa realistiseen henkeen,
-perustivat uudistuksen harrastajat 1882 n.s. Uuden ruotsalaisen
-oppilaitoksen (Nya svenska läroverket), joka saavutti suosiota
-laajoissa piireissä. Edelleen syntyi tähän aikaan yhteiskouluaate,
-ja 1883 perustettiin ruotsalainen Oppilaitos poikia ja tyttöjä
-varten (Läroverket för gossar och flickor). Vihdoin pantiin
-seuraavina vuosina muitakin yksityiskouluja alulle, sillä valtaan
-oli päässyt se mielipide, että sellaisissa voitaisiin eri kohdissa
-järjestää opetusta vapaammin, uudenaikaisemmin ja siis myöskin
-oppilaiden kehitykselle edullisemmin kuin entisissä latinakouluissa.
-Koska se henkinen virtaus, joka ilmaantui näissä yrityksissä, oli
-voimallisin juuri niissä ruotsalaisissa piireissä, joista ennen oli
-lähetetty oppilaita normaalilyseoon, niin on siinä riittävä selitys
-oppilasluvun vähenemiseen mainitussa koulussa. Toinen asia on se,
-että äkkiä noussut uudistuskiihko koulun alalla ei suinkaan ollut
-niin syvästi perusteltu kuin luultiin. Ennen pitkää esiintyi näet
-reaktio, vastavaikutus latinan halveksimista vastaan, ja silloin
-pääsi normaalilyseokin jälleen armoihin. Se tapahtui kuitenkin niin
-myöhään, että Kihlman silloin jo oli virastaan eronnut.
-
-Tämä katsauksemme saa ymmärtämään, että loppukausi Kihlmanin
-toimintaa koulumiehenä ei ollut niin miellyttävä kuin alkuajat.
-Enimmin hän tietysti kärsi hajaannuksesta opettajien kesken, joka
-1890-luvulla kehittyi siihen määrään, että Lindeqvistin ympärille
-muodostui pysyväinen ryhmä, joka tilaisuuden sattuessa yksimielisesti
-vastusti Kihlmania ja hänen ystäviään.
-
-Kesäk. 4-7 p:nä 1890 oli pitkän ajan päästä jälleen koulunopettajain
-kokous -- kolmas järjestyksessä. Kihlman alusti 28:nnen kysymyksen:
-"Olisiko erityisiä hakukelpoisuusvaatimuksia ja ehtoja asetettava
-normaalilyseoiden opettajavirkoihin pyrkiville?" Luonnollisesti
-oli vastaus myönteinen, sillä tiedämmehän edellisestä, että
-Kihlman vaati paljon normaalilyseon opettajalta: hänen tuli olla
-"normaali", mallikelpoinen. Hän ehdotti siis, ettei avonaista virkaa
-julistettaisi haettavaksi, ennenkuin tiedossa oli ainakin yksi pätevä
-hakija, ja edelleen, ettei valtakirjaa annettaisi hakijalle, jollei
-hän ollut joko edeltäpäin käytännöllisenä opettajana osoittautunut
-kykeneväksi taikka laissa määrättynä koeaikana näyttänyt todellista
-kelpoisuutta. Kokous hyväksyi keskustelutta Kihlmanin mielipiteet ja
-esittämät ehdot.
-
-Muutoin ei Kihlman mainittavasti ottanut osaa keskusteluun. Siten hän
-ei myöskään esiintynyt, kun käsiteltiin kysymystä "pohjakoulusta";
-mutta kokouksen päätöstä vastaan, että pitäisi muutamissa opistoissa
-koetteeksi järjestää alimmat luokat pohjakouluksi, hän ilmoitti
-vastalauseen. Hänestä olisi päätöksen toimeenpanosta vahinkoa
-niille oppilaille, jotka suorittivat koko oppilaitoksen kurssin, ja
-ainoastaan näennäistä hyötyä niille, jotka varhemmin erosivat.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tampereen Pellava- ja Rautateollisuusyhtiöllä oli vuosi vuodelta
-kasvava menestys. Niin oli 1889 vuoden tulos jälleen odottamattoman
-hyvä. Kumminkin oli Kihlmanilla nytkin vastoinkäymisiä, jotka
-hänestä olivat kiusallisia. Hän ehdotti 1890, että jaettaisiin 15 %
-s.o. 4 % enemmän kuin edellisenä vuonna, ja se tulikin johtokunnan
-päätökseksi, vaikka O. Donner oli arvellut, että kävisi ehkä jakaa
-17 %. Sittemmin kävi yhtiökokouksessa ilmi, että tämä johtokunnan
-jäsen oli saanut eräitä muitakin osakkaita puolelleen ja vaatimaan
-17 %. Kysymys meni äänestykseen, ja enemmistö puolsi korkeampaa
-osinkoa. -- Tästä Kihlman oli pahoillaan, ei vain sentähden, että
-osinkojen suorittamista varten täytyi tyhjentää kaikki kreditiivit,
-vaan sen vuoksi, ettei ollut varmaa, että voitaisiin vastedeskin
-jakaa yhtä paljon. Muuten oli hänen periaatteensa se, että osakkaiden
-tulee aina kannattaa johtokunnan ehdotuksia, niin kauan kuin siihen
-ylipäänsä luotetaan, sillä se voi kuitenkin parhaiten arvostella
-yhtiön asemaa. Tähän suuntaan kävivät hänen neuvonsa aina, kun hän
-lähetti Lorenzolle valtakirjan edustaa häntä Vaasan puuvillatehtaan
-yhtiökokouksissa.
-
-Edellisenä vuonna oli Kihlman tullut vaikuttavaan asemaan eräässä
-toisessakin liikeyrityksessä, josta aikaa myöten oli kehittyvä
-yksi maamme suurimpia. Tarkoitamme Kansallis-osake-pankkia, joka
-muutamien nuorempien suomenmielisten aloitteesta oli perustettu
-1889. Kun kevätkaudella asiasta oli pienemmässä piirissä neuvoteltu
-ja sääntöehdotuskin laadittu, kutsuttiin kesäkuulla m.m. Kihlman
-väliaikaiseen hallintoneuvostoon, jonka tuli lopullisesti
-muodostaa ehdotus, hankkia sille vahvistus ja sen jälkeen kutsua
-osakkeenmerkitsijät perustavaan kokoukseen. Tämä kokous pidettiin 12
-p:nä lokak. samana vuonna, ja silloin valittiin Kihlman varsinaisen
-hallintoneuvoston jäseneksi. Puheenjohtajaksi hän ei kuitenkaan
-vielä tullut, vaan toimi lääninsihteeri (sittemmin presidentti)
-Ernesti Forsman hallintoneuvoston esimiehenä. Siitä huolimatta oli
-Kihlman monipuolisimmin kokenut liikemies hallintoneuvostossa ja sen
-vuoksi myöskin se, jonka sana oli painavin neuvotteluissa. Mitä tämä
-tuli merkitsemään alkavan rahalaitoksen kehitykseen nähden, saamme
-alempana nähdä.
-
-Kesällä 1890 Kihlman menetti ystävänsä Geitlinin. Ollessaan
-normaalikoulun rehtorina Hämeenlinnassa oli tämä ostanut Vanajaveden
-rannalla Kalvolan pitäjässä olevan Rauhalahden tilan, ja siellä
-hän kuoli 18 p:nä heinäk. Aamupäivällä hän oli lähtenyt katsomaan
-heinänteossa olevaa väkeään, mutta kun taivas uhkasi sateella, hän
-palasi, asettui saliin istumaan, ja siinä hänen vaimonsa tapasi hänet
-tajuttomana. Vainaja haudattiin 22 p:nä Kalvolan kirkkomaahan, ja
-Kihlmankin oli saapuvilla. "Kuka hänen tovereistaan on matkustava
-(hautajaisiin), jollen minä?" oli hän Helsingistä kirjoittanut
-Hildalleen Rulluddiin.
-
-Elokuun loppupuolella Kihlman rouvansa kanssa teki Vaasan-matkan,
-onnitellakseen Lorenzoa ja hänen Idaansa ensimmäisen lapsen
-syntymisestä. Kun isoisän piti kastaa pieni ihmisen alku ja oli
-ennättänyt siihen kohtaan, jossa vedellä valelemisen piti tapahtua,
-hän huomasi -- niin jutellaan -- ettei vettä ollutkaan käsillä.
-Silloin hän tyynesti keskeytti toimituksen ja lausui: "Ei tosin
-vesi sitä itsestänsä tee, mutta kumminkin se on tarpeen." Silloin
-riennettiin noutamaan vettä, ja toimitus jatkui säännöllisesti
-loppuun.
-
-Kun Kihlman rouvineen oli palannut Helsinkiin, sattui seikkailu, joka
-kuvaa hänen mielensä lujuutta ja ruumiillistakin reippautta, jota
-tuskin olisi 65-vuotiaalta odottanut. Oli lähdettävä Rulluddiin,
-mutta tuuli oli kiihtynyt niin kovaksi myrskyksi, että saaristolaivat
-eivät voineet suorittaa matkojaan -- mitä tuskin sattuu kertaakaan
-5:ssä vuodessa. Sekin laiva, jossa Kihlmanien oli kuljettava,
-jäi satamaan odottamaan ilman tyyntymistä, ja päästäkseen mukaan
-matkustajamme yöpyivät laivaan. Aamulla he sitten kauniilla säällä
-tekivät matkansa ja tulivat Rulluddiin. Mutta iltapäivällä --
-elok. 28 -- nousi myrsky uudestaan ja paisui hirmumyrskyksi --
-"vuosisataismyrskyksi" nimitti sitä Z. Topelius -- jonka vertaista
-ei kukaan elävä muistanut. Tuhoisa oli myrsky varsinkin Etelä-Suomen
-puistoille ja metsille, ja Rulluddillakin se kaatoi taikka pirstasi
-lukuisia suuria puita, joista muutamat kaatuivat huvilarakennuksen
-päälle särkien sen katon. Kihlman itse oli joutua kaatuvan
-puun alle, kun hän myrskyn alussa pistäytyi pihalle katsomaan.
-Illalla tuuli taas tyyntyi, mutta laivaa ei näkynyt sinä päivänä
-eikä seuraavana aamunakaan. Turhaan odotettuaan laivan tuloa
-selitti Kihlman omaisilleen, että hänen täytyi välttämättä päästä
-Helsinkiin hoitamaan koulun asioita. Ja kun ei soutuveneitäkään
-ollut saatavissa, lähti hän jalkaisin ja yksin matkalle huolimatta
-vaimonsa rukouksista. Tiet olivat kaikki tukossa kaatuneiden puiden
-ja murskautuneiden oksien suunnattomasta määrästä: kulkijan täytyi
-kiivetä, kiertää, pujottautua, mistä kulloinkin parhaiten pääsi.
-Jonkun kilometrin näin ponnisteltuaan onnistui Kihlmanin kuitenkin
-saada hevonen, millä vihdoin tuli Helsinkiin. On myönnettävä, että
-tämä omituinen retki osoittaa yhtä paljon velvollisuudentuntoa kuin
-tahdonlujuutta ja rohkeutta.
-
-Vuoden lopulla valittiin jälleen edustajia seuraavan vuoden
-valtiopäiville. Porvoon hiippakunnan koulunopettajat valitsivat
-nytkin Kihlmanin toiseksi, mutta Geitlinin kuoltua prof. Ernst
-Bonsdorffin toiseksi edustajakseen. -- Mitkä seikat näihin aikoihin
-paitsi tavallisia tehtäviä kiinnittivät Kihlmanin mieltä näkyy
-eräästä piispa G. Johanssonille (1/12) lähetetystä kirjeestä.
-Ensiksikin hän siinä puhuu "Finland"-lehden ylläpitämisen hyväksi.
-Sitä varten oli jo 18,000 mk merkitty, mutta vielä tarvittiin 5,000
-lisää. Toiseksi on hänen mielensä järkkynyt ajan valtiollisen
-uhkatilan johdosta. "Idästä päin kuuluu kamalia huhuja. Tänään
-kerrotaan komitean jäsenten yhtyneen siitä, että H. M:teetilleen
-ehdotettaisiin koko (uuden) rikoslain voimaanpanon lykkäämistä;
-ministerivaltiosihteeri Kasimir Ehrnrooth yksin on ehdottanut, että
-ainoastaan osa siitä jäisi voimaan panematta. Voimaanpanon lykkäys
-on siis odotettavissa. Ja kun lait voidaan tehdä voimattomiksi,
-niin tulevat kai pian kieli ja uskontokin järjestykseen. Eihän
-ainakaan ole mitään, joka estää muiden lupausten peruuttamisen, kun
-yksi lupaus voidaan mielivaltaisesti rikkoa. Mutta hyvä on tietää,
-että Herra on kuningas aina ja iankaikkisesti, Ps. 10." -- Edelleen
-Kihlman kirjoittaa, että kysymys ehtoollispakosta oli kahtena iltana
-ollut käsiteltävänä Helsingin pappeinkonferenssissä. "Alusta alkaen
-olivat mielipiteet melkein aivan vastakkaisia, ja kun keskustelu
-päättyi, todettiin, että mielipiteet yhä olivat vastakkaisia ja
-sovittamattomia. Toiselta puolen valitettiin, että eräs Suomen
-piispakin (G. Johansson) oli voinut puoltaa ehtoollispakon
-poistamista. Tällä puolella olivat prof. Råbergh, esittelijäsiht.
-Rancken, Meurman, Murén, Hildén y.m. Toisella puolella olivat prof.
-Colliander, rehtori Kihlman, maisteri Appelberg, prof. Otto Hjelt
-y.m., jotka todistivat, että jos luterilainen kirkko säilyttää
-ehtoollispakon, niin ei se siinä voi nojautua Jumalan sanaan, vaan
-noudattaa ihmissääntöä, jota vastoin ne, jotka tässä kohden vaativat
-vapautta, voivat vetää todistukseksi mestarin omat perustamissanat.
--- Tämän keskustelun hedelmä on 'Finlandissa' ollut polemiikki opus
-operatum'ista. Toinen kirjoittaja on Meurman. Kuka 'luterilainen
-pappi' on, sitä en tiedä." -- "Luonteenomaista on että pastori
-Hildén, Silfvast y.m. luterilaisen evankeelisen yhdistyksen jäsenet
-eivät ole merkinneet mitään avustusta 'Finlandille'; siitä syystä,
-ettei tämä lehti ole puhtaasti kirkollinen = evankelisluterilainen.
-Oi, mikä hajaannuksen maailma kaikkialla!"
-
-       *       *       *       *       *
-
-1891 vuoden säätykokous oli määrätty alkavaksi 20 p:nä tammik.
-ja se oli ensimmäinen, joka pidettiin vihdoin valmistuneessa
-säätytalossa, jonka rakennusvaliokunnassa Kihlmankin oli ollut
-jäsenenä. Valtiopäivien tähden hän oli estetty matkustamasta
-Essenin kultahäihin 21 p:nä, joissa hän olisi ollut yksi rakkaimpia
-vieraita. Kirjeessä (7/1), joka alkoi: "Ystävä ja Veli", missä
-Essen oli muistuttanut Kihlmania merkkipäivästä, hän leikillisesti
-oli nuhdellut tätä siitä, että hän yhä käytti nimitystä appi-isä,
-vaikka he olivat veljeksiä. "Siitä huonosta tavasta täytyy Sinun
-luopua uutena vuonna." Kihlman puolestaan vastaa (20/1): "Rakas
-appi-isä! Kyllä minä mielelläni käyttäisin uutta nimitystä, mutta
-ei se käy. Minun täytyisi tehdä väkivaltaa itselleni, eikä se ole
-hauskaa. -- -- Eiköhän sentähden ole parasta, että olemme veljeksiä
-todellisuudessa, vaikka nimitys jää entiselleen? -- Kun en huomenna
-voi persoonallisesti ja suullisesti ottaa osaa perhejuhlaan, niin
-teen sen hengessä ja kirjallisesti. _Minun_ elämäni on saanut
-erikoisen omituisuutensa sen liiton kautta, jonka nuoruudessani
-solmin tullessani Angelikan mieheksi. Kun juuret käyvät niin
-kauas entisyyteen, olen yhä pitänyt itseäni perheenjäsenenä, ja
-sellaisena pyydän esittää Teille, Anoppi ja Appi-isä, sydämellisen
-kiitollisuuteni menneestä ajasta ja kaikesta hyvästä, jonka tänä
-pitkänä aikana olen saanut vastaanottaa. Säästyköön jäljellä oleva
-elämänne vaikeammista suruista ja olkoon Teille suotu elämänne
-illalla nauttia siitä rauhasta, jonka usko Kristukseen tuottaa!" --
-
-Koululaitosta koskevista anomusehdotuksista on mainittava eräs
-koulunopettajain edustajille yhteinen. Se tarkoitti joka kolmas
-vuosi pidettävien yleisten opettajakokousten aikaansaamista ja
-saavutti säätyjen hyväksymisen. Kihlman otti osaa säätyjen työhön
-tavallisella ahkeruudellaan, mutta hänen lausunnoissaan emme ole
-huomanneet mitään erikoisemmin kuvaavaa. Kumminkin ansaitsee panna
-merkille, että parissa kohden tulee näkyviin, miten tärkeänä hän piti
-toimenpiteitä, jotka voisivat ehkäistä tilattomien ja työläisten
-puutteenalaisuudesta johtuvia sosialisia vaaroja. Siten hän puolusti
-arm. esitystä maatilojen osittamisesta ja maanvuokraamisesta maalla,
-jossa 10 hehtaaria oli asetettu vähimmäksi määräksi, minkä joku
-lohkomisen kautta saatu tila saisi käsittää, vaikka hänestä laki- ja
-talousvaliokunnan mietintö saman esityksen johdosta, missä tuo
-rajamäärä oli poistettu, oli parempi ja johdonmukaisempi. Hän pelkäsi
-näet, että koko esitys saattaisi joutua vaaraan, ja hän katsoi
-suureksi vahingoksi, jos asetus valiokunnan tekemän muutoksen tähden
-tulisi lykätyksi tulevaisuuteen. -- Toiseksi Kihlman, kun yleinen
-valitusvaliokunta erään porvarissäädylle annetun anomusehdotuksen
-johdosta lainojen antamisesta yleisistä varoista työväen-asuntojen
-rakentamista varten oli ehdottanut, että asia jätettäisiin
-sikseen, hallitus kun ilmankin saattoi antaa lainoja tällaisten
-tarkoitusten edistämiseksi, osoitti, että määräykset, jotka koskivat
-valtiolaitoksen lainausrahastoa, eivät suinkaan selvästi myöntäneet
-lainojen antamista kyseessä olevaan tarkoitukseen, ja ehdotti
-anottavaksi, että hallitus muuttaisi nuo määräykset niin, että selvän
-selvästi näkyisi, että lainoja ajanmukaisten työväen-asuntojen
-rakentamista varten oli valtiolta saatavissa. "Sen, joka on seurannut
-yhteiskunnallista liikettä nykyaikana, sen, joka tietää, kuinka kauas
-tämä liike jo on edistynyt ja kuinka tärkeää on, että ajoissa ei
-ainoastaan hyväntahtoisissa sanoissa, vaan toimessa näytetään, että
-tahdotaan tyydyttää oikeutettuja toivomuksia, sen ei pitäisi epäillä
-kannattaa niin vaatimatonta ehdotusta kuin minun ehdottamani." Sääty
-hyväksyi Kihlmanin ehdotuksen 21 äänellä 15 vastaan.
-
-Kirjoittaessaan 27 p:nä kesäk. Oswaldille, joka toukokuulla oli
-lähtenyt kasvitieteelliselle tutkimusmatkalle Pohjois-Venäjälle
-(Petschoran seuduille), Kihlman itse kertoo yhtä ja toista
-valtiopäiviltä. -- Valtiopäivien aikana hänellä ei ollut aikaa
-tarkastaa stenogrammeja. "Käsikirjoituspinkkojen, jotka niin
-kauheasti todistavat kuinka virheellisesti lausun ajatukseni, täytyi
-levätä. Tämän kokemuksen johdosta koetin vakavasti olla vaiti,
-muistaen vanhaa, hyvää ohjetta: praestat tacere qvam male loqvi.
-Mutta en voinut aina olla mykkänä. Toisinaan oli minun esiinnyttävä,
-varsinkin kysymyksissä, joihin olen enemmän perehtynyt (pankki- ja
-finansiasioissa) ja joissa olisi ollut väärin vaieta." --
-
-"Yleensä ei minulla ollut syytä iloita suuresta kannatuksesta
-säädyssä. Tavallisesti jäin vähemmistöön. Mutta toiselta puolen oli
-minulla se ilo, että mielipiteeni kuitenkin lopulta voittivat. Sillä
-kun yhteensovitus tuli, kehoitettiin säätyä, eikä niinkään harvoin,
-yhtymään mielipiteeseen, jota minä olin puolustanut, ja silloin
-sain mielihyvällä kuulla vastustajain kehoittavan säätyä luopumaan
-entisestä päätöksestään ja yhtymään siihen, mitä minä olisin suonut
-säädyn heti kannattavan. Näin ovat tehneet Donner, J. Forsman ja E.
-G. Palmén. Ja kun loppu on hyvä, on kaikki hyvin, sanoo Shakespeare."
-
-Seikkaperäisesti kertoo Kihlman sitten, kuinka näillä valtiopäivillä
-päätettiin valita ja todella valittiinkin 8 pankkivaltuusmiestä, 2
-kustakin säädystä, sen sijaan että niitä ennen oli ollut vain 4.
-Kihlmanin mielestä oli uudistus tarpeeton, koska pankin hallintoa
-vastaan ei oltu mitään muistutettu, ja ensiksi pappissääty hylkäsikin
-ehdotuksen, vaikka se sittemmin ritariston ja aatelin kehoituksesta
-muutti päätöksensä. Viimemainittu ja porvarissääty olisivat tahtoneet
-valita 3 kustakin säädystä, mutta (Donnerin ehdotuksesta) pappissääty
-suostui valitsemaan vain 2, joten pankkivaltuusmiesten koko luku tuli
-olemaan 8, minkä toisetkin säädyt hyväksyivät. Mitä itse vaaliin
-tulee, oli pappissäädyn vaikea päättää ketä valita. "Donner oli
-luonnollisesti itsestään tuleva toiseksi pankkivaltuusmieheksi,
-mutta toiseksi? Käännyttiin minun puoleeni kysymällä neuvoa.
-Kysykää Donnerilta, oli alituinen vastaukseni. Ja Donner ehdotti
-minua, vaikka olin vastustanut lisäystä. Mutta silloin tulivat
-Kansallis-osake-pankin ystävät liikkeelle ja selittivät, että
-minä olin siellä korvaamaton. Otto Hjelt, Otto Stenroth, Ernesti
-Forsman, Yrjö-Koskinen näyttäytyivät pappissäädyssä vaikuttaakseen
-sen jäseniin, etteivät he valitsisi minua. Alussa pysyin minä aivan
-passiivisena, välttäen keskustelua tästä aineesta ja lausuen,
-kun minua ahdistettiin, ettei minulla ollut mitään toivomuksia,
-vaan että olin kokonaan välinpitämätön. Mutta vihdoin, Äidin
-kehoituksesta, aloin miettiä itsekseni: eikö velvollisuuteni ollut
-luopua passiivisuudestani. Mietiskelyni tulos oli, että minulle
-yksityisenä henkilönä olisi edullisempi tulla pankkivaltuusmieheksi,
-sillä vastuu olisi vähempi siitä syystä, että siellä oli useampia
-kokeneita henkilöitä ja että Suomen pankin johto oli vaikea
-ainoastaan pulmallisina aikoina. Sitävastoin täytyi minun uskoa, että
-voisin enemmän edistää yleistä hyötyä, jos jäisin Kansallispankkiin,
-missä tähän saakka mielipiteelleni oli annettu paljon arvoa, missä
-minulla sanalla sanoen oli kumupohjaa. Kun tämä oli selvinnyt,
-oli ratkaisu helppo. Yksityisen oli väistyttävä yleisen edestä.
-Kun siis vaalipäivä tuli ja minulta jälleen kysyttiin, vastasin
-etten minä heidän sijassaan äänestäisi minua, s.o. minä neuvoin
-että oltaisiin valitsematta minua. Itse olin päättänyt äänestää
-kauppaneuvos Åströmiä Oulusta, ja niin teki säätykin. Siten jäin
-Kansallis-osake-pankkiin ja minulla on nyt suuri vastuu tästä
-pankista, jos siellä kävisi pahoin. Mutta olen tyytyväinen: olen
-varma siitä, että olen tehnyt oikein, ja pankissa olen tekevä mitä
-voin. Minun tehtävänäni siellä lienee jarruttaa, pidättää, noudattaa
-suurempaa varovaisuutta."
-
-"Pankkivaltuusmiesten varamiehiksi valittiin: 1) J. Forsman
-(uudestaan), 2) minun sijaani Danielson ja 3) rovasti Nordström.
-Tarkastajaksi valittiin uudestaan Z. J. Cleve. Tarkastajan
-varamieheksi: 1) A. Kihlman, 2) J. Johansson ja 3) prof. Bonsdorff.
-Voitkos ajatella, säädyn sihteeri (C. Lindeqvist) oli vähällä tulla
-valituksi 3:nneksi varamieheksi. Hän sai koko 11 ääntä ja Bonsdorff
-14. Niin turmeltuneeksi (depraveradt) on pappissäätykin tullut.
-Lyra on käynyt ympäri ja kerännyt ääniä ystävälleen. Ajatteles
-mikä skandaali! Qvist pankintarkastajana! Niin, loppu tuli hyväksi
-säädyn sihteeriinkin nähden taikka oikeammin mitä tulee säädyn ja
-sihteerin keskinäiseen suhteeseen. Vaikka jälkimmäinen oli ollut
-säädyn järjestelmällisen vainon esineenä, oli hän kuitenkin niin
-jalomielinen, että hän ruotsin, suomen ja latinan kielillä kutsui
-säädyn kaikki jäsenet teelle ('lukkarivaarin') alhaisen kattonsa alle
-viimeisenä iltana, kun olimme koolla, 27 p:nä toukok. Ja koko sääty
-noudatti kutsua paitsi muutamia parantumattomia O. D(onner), E. G.
-P(almén), A. K(ihlman) ja veljekset Johansson. Sovinto siis yleinen."
-
-Viimeiseen kaskuun liittyy seuraava, joka näyttää, miten ylempänä
-mainittu hajaannus normaalikoulun opettajistossa tuli tuntuviin.
-"Toukokuun viime päivänä oli Mellberg (joka tänä lukukautena
-oli hoitanut rehtorin virkaa) kutsunut normaalilyseon opettajat
-päivällisille. Isäntä kiitti tovereita siitä avustuksesta,
-jota hän rehtorintoimessaan oli nauttinut. Sen johdosta prof.
-C. J. L(indeqvist) esitti maljan Mellbergille, jota hän kiitti
-siitä yksimielisyydestä, joka _tänä_ lukukautena oli vallinnut
-opettajakunnassa ja joka johtui siitä tavasta, millä hän oli hoitanut
-rehtorinvirkaa; rehtori voi nimittäin katkeroittaa työtoveriensa
-elämää. Nyt oli keveästi hengitetty j.n.e. Minä olin saapuvilla
-ja -- olin vaiti." Erehtymättä voimme olettaa, että Kihlmanin
-kohta alempana mainittava syyslukukauden alkajaispuhe osalta oli
-tarkoitettu vastaukseksi Lindeqvistin syytöksille.
-
-Valtiopäivät olivat alkaneet painostuneen mielialan vallitessa,
-jonka varsinkin rikoslain voimaanpanon lykkäys oli aiheuttanut.
-Eikä se parantunut siitä, ettei keisari mitään vastannut puhemiehen
-onnentoivotuksiin, jota vastoin kolme vuotta ennen vastaus oli tullut
-jo neljäntenä päivänä avauksen jälkeen. Kumminkin Kihlman kirjoittaa
-(30/5) Hallonbladille, että säätykokous oli kehittynyt onnellisemmin
-kuin oli voitu toivoa. Valtaistuinpuhe oli ystävällinen, jopa
-sydämellinen. "Älkööt vihollisemme taas vaikuttako onnettomaan
-suuntaan!"
-
-Näiltä valtiopäiviltä kerrotaan Kihlmanista seuraava hupaisa
-juttu. Hänellä oli tapana päivällisen jälkeen nukkua vaikkapa vain
-neljännestunnin aika, olipa hänellä miten kiire tahansa. Kerran
-hänellä oli asia toimitettava kaupungissa, ja kun se oli tehty,
-oli vielä aikaa, ennenkuin plenum alkoi k:lo 6. Kotiin oli matka
-kumminkin liian pitkä, ja senvuoksi hän meni istuntosaliin ja
-paneutui siellä lattialle makaamaan, päällystakki päänaluksena.
-Tapansa mukaan hän heti vaipui uneen, ja säätytoverit tapasivat hänet
-nukkumasta ja pelästyivät kovasti luullen, että ukko oli saanut
-halvauksen. Arvaahan mikä ilo syntyi, kun Kihlman rauhallisesti nousi
-ylös terveenä ja virkeänä!
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kesällä 1891 oli Kihlmanilla taas niin paljon työtä, että hän
-ainoastaan pyhinä pääsi nauttimaan luonnon ihanuudesta ja
-rauhallisesta elämästä perheen keskellä, josta jo nuorinkin poika,
-Lennart, oli keväällä 1890 tullut ylioppilaaksi. Ymmärrettävää on,
-että isä suurella mielenkiinnolla seurasi Henrikin ja Lennartin
-edistysharrastuksia, joiden päämäärä ei ollut alusta yhtä selvä
-kuin kahden vanhemman veljen. Edellinen kääntyikin filosofian
-kandidaattitutkinnon suoritettuaan käytännöllisemmälle pankkialalle,
-ja saman uran valitsi jälkimmäinenkin, havaittuaan että alottamansa
-lääketieteelliset opinnot eivät soveltuneet hänen luonnonladulleen.
-
-_Kuinka_ Kihlman yksin Helsingissä ollen jaksoi tehdä työtä, sen
-todistaa hänen vaimolleen lähettämä kirje kesäk. 13 p:ltä. "Nyt kun
-olen yksin, teen kovasti työtä. Eilen (esim.) k:lo 5:stä aamulla k:lo
-4:ään i.p. ja sitten k:klo 6:sta 10:een ja k:lo 11:sta 12:een. S:a
-16 tuntia."
-
-Paitsi Tampereen ja Inkeroisten matkoja on vain mainittava, että
-Kihlman eräällä jälkimmäisellä matkalla kävi vanhan ystävänsä
-Cleven luona Vilniemen maatilalla Haminan lähellä. Kirjeessä,
-jonka hän palattuaan kotiin (10/8) kirjoitti Clevelle lausuakseen
-kiitoksensa nauttimastaan vieraanvaraisuudesta, hän myöskin puhuu
-uudesta normaalilyseon opettajakuntaa kohdanneesta tappiosta.
-"Vanha ystävämme (F. W.) Rothsten on ilmoittanut, ettei hän enää
-voi jatkaa suomenkielen opettamista normaalilyseossa (VII ja VIII
-luokalla). Hänen täytyy säästää silmiään ja ennen kaikkea käyttää
-voimiansa Kirjallisuuden Seuran hyväksi, sen jälkeen kuin Seura on
-antanut hänelle vapaan asunnon uudessa talossaan. Normaalilyseo
-menettää Rothstenissa yhden parhaimpia opettajiaan. Hän näet ei
-ainoastaan ollut täysin perehtynyt aineeseensa, vaan hänellä oli
-myöskin kyky opettaa niin, että oppilaat oppivat mitä heidän koulussa
-oli mahdollista oppia, ja vihdoin hän oli erinomaisen tunnollinen
-virassaan: aina oikealla hetkellä paikallaan ja aina erikoisesti
-valmistunut. Sen johdosta normaalilyseolla onkin ollut hyvä maine
-suomenkieleen nähden. On tunnustettu, että meidän opistomme käyneillä
-on ollut hyvä perustus suomenkielessä, perustus, jolle tietenkin
-oli edelleen rakennettava, mutta jolle voitiinkin rakentaa. Nyt hän
-poistuu tämä kunnianarvoisa opettaja, ja minun on saatava toinen
-hänen sijaansa." -- (Rothsten oli suositellut toht. K. Krohnia, joka
-Cleven vävynä oleskeli tämän luona.) --
-
-Syyskuun 1 p:nä, kun normaalilyseo jälleen aloitti toimintansa,
-Kihlman piti puheen, joka ansaitsee erityistä huomiotamme. Kun
-hän lukuvuoden lopulla julkaisi sen ja pari muuta koulupuhetta
-vuosikertomuksessa (1892), hän sanoi tahtovansa antaa yleisölle
-käsitystä niistä periaatteista, joita koulun toiminta edellyttää
-ja jotka muodostavat ikäänkuin "oppilaitoksen elämän sielun".
-Vaikeaa on kyllä, arvelee hän, havainnollistaa henkisten voimien
-vaikutusta. "Mutta jos persoonallisuus on tehnyt aatteet omakseen
-ja jos ne ovat olemassa tekijöinä persoonallisuuden luonteessa,
-silloin ne ovat realiteetteja, joskin henkisiä realiteetteja, jotka
-eivät tahdo eivätkä voi pysyä salassa. Se, mikä tietää olevansa
-oikeutettu, tahtoo myöskin valmistaa tilaa olemassaololleen, se
-vaatii itselleen realiteetin s.o. totuuden voimalla vaikutusvaltaa
-todellisuuden maailmassa. Oppilaitoksen johtajalla on hänen asemansa
-nojassa tilaisuutta huomattavasti vaikuttaa lähinnä oppilaisiin,
-mutta myöskin opettajatovereihin, jos nimittäin on olemassa mainittu
-edellytys, joka on jokaisen henkisen vaikutuksen ehto. Vakuutettuna
-siitä, että aate, joka julkilausutaan syystä, että vakaumus sen
-totuudesta on saavutettu, ei koskaan voi jäädä tehottomaksi, olen
-minä käyttänyt asemaani koettaakseni henkisesti vaikuttaa siihen
-piiriin, jossa olen saanut toimialani. Minua on johtanut tarve
-julkilausua ja teroittamistaan teroittaa niitä totuuksia, jotka
-jokapäiväisessä totuudenetsinnässäni ovat uudella taikka uudistetulla
-voimalla minulle itselleni selvinneet." -- "Olkoot nämä lausuntoni
-testamenttini niille oppilaille, jotka tänä lukukautena ovat
-kuuluneet oppilaitokseen ja jotka ehkä vastedes paremmin kuin nyt
-käsittävät, mitä olen tarkoittanut ja tahtonut, tahtonut heidän
-hyväkseen."
-
-Ylempänä mainittu, ensimmäinen näitä puheita, kuuluu näin:
-
-"Pitkä kesäloma, jota Suomen alkeisopistot kouluasetuksen mukaan
-nauttivat, päättyi eilen. Loma-aika on ihana, varsinkin kun kesä
-niinkuin tänä vuonna on ollut lämmin ja siten erittäin omiansa
-virkistämään mieltä ja vahvistamaan terveyttä. Mutta alituista loman
-nautintoa, kuka ajatteleva ihminen vakavasti sitä toivoisikaan?
-Me ihmiset emme ole pantu maailmaan yksistään lepoa varten.
-Meillä on elämässä tehtävä suoritettavana, ja miten se olisikaan
-suoritettavissa yksistään levolla, joutilaana ollen? Elämä, jota
-eletään ilman tietoa elämän tehtävästä, ei ole ihmisellistä, vaan
-eläimellistä elämää, ja elämä, joka päättyy ilman että tehtävä
-ainakin jossain mainittavassa määrässä on suoritettu, on hukkaan
-mennyt. Meillä on nimittäin vain yksi elämä elettävänä, ja jos tämä
-ainoa elämä hukataan, on tappio korvaamaton. Se aika, joka käytetään
-elämän tehtävän suorittamiseen, on sen vuoksi hyvin käytettyä aikaa,
-onnellisempaa kuin levonaika, jonka oikeutus on vain siinä, että se
-on keino uusien voimien keräämiseen elämän tehtävän suorittamiseksi.
-Semmoinen toiminnan aika alkaa tänään sekä opiston oppilaille että
-opettajille, ja me voimme ja meidän tuleekin pitää tätä aikaa
-todellisesti onnellisena aikana; sillä me saamme nyt tilaisuutta,
-kukin ikänsä ja lahjojensa määrän mukaan, käyttää voimiamme juuri
-siihen tarkoitukseen, jonka tähden ne on meille annettu, nimittäin
-elämän tehtävämme suorittamiseen tässä maailmassa s.o. luodaksemme
-onnemme elämässä ja kuolemassa."
-
-"Mutta tehtävät maan päällä ovat erilaisia, ne ovat erilaisia jo
-oppilaitoksessakin. Toinen on oppilaan tehtävä, toinen opettajan.
-Mutta miten erilaisia ne ovatkin, voidaan ne kuitenkin asettaa
-rinnakkain taikka yhdistää saman näkökohdan alle. Jumala on luonut
-maan ja samalla myöskin maalliset olosuhteet sen päälle. Jumala
-on asettanut meidät elämään näissä olosuhteissa. On siis Jumalan
-tahto, että meidän on toimiminen näissä olosuhteissa, kunkin
-asemassaan, mihin on pantu. Jos nyt olosuhteet ovatkin erilaisia
-ja tehtävät sen johdosta erilaisia, niin on niillä kaikilla
-kumminkin jotain yhteistä: ne ovat kaikki Jumalan määräämiä ja
-siis kaikki luonteeltaan jumalallisia. Tämä on erinomaisen tärkeä
-seikka. Jos nimittäin tehtävä on luonteeltaan jumalallinen, kun se
-on Jumalan antama, niin on tehtävän suoritus samanlaatuinen s.o.
-luonteeltaan jumalallinen. Ei mitään toimintaa, joka tarkoittaa
-Jumalan ihmiselle hänen maallisissa olosuhteissaan antaman tehtävän
-suoritusta, ole siis katsottava jumalattomaksi (asiaksi), joka olisi
-omansa häiritsemään hänen suhdettaan Jumalaan. Päinvastoin ihminen
-semmoisessa toiminnassa noudattaa Jumalan tahtoa. Hän suhtautuu siinä
-Jumalaan hänen palvelijanaan: hän palvelee Jumalaa. Kun sentähden
-opettaja koettaa saavuttaa yhä suurempaa taitoa voidakseen hyvin
-opettaa, ja hän tämän harrastuksen perustuksella opettaa, niin hän
-palvelee Jumalaa, sillä hän suorittaa sitä tehtävää, jonka Jumala
-on antanut hänelle opettajana. Kun oppilas kotona lukee läksyänsä
-taikka kun hän lunnilla tarkkaavasti vastaanottaa opetusta, jota
-opettaja tarjoo hänelle, niin hän palvelee Jumalaa, vaikka aine, joka
-henkisesti kiinnittää häntä, olisikin maallista laatua, sillä hän
-suorittaa sitä tehtävää, jonka hän oppilaana on Jumalalta saanut.
-Jumalaa ei siis palvella ainoastaan kirkossa taikka julkisina
-rukoushetkinä taikka kun koulussa tai kotona luetaan uskonnollisia
-kirjoja, vaan Jumalaa palvellaan myöskin milloin toimi tarkoittaa
-kokonaan maailmallisia ja maallisia asioita, jos vain toiminta kuuluu
-kunkin kutsumukseen, s.o. jos se tarkoittaa tehtävän suorittamista,
-jonka yksityinen ihminen ikänsä ja asemansa johdosta maailmassa on
-Jumalalta osakseen saanut. Meillä kaikilla, niin opettajilla kuin
-oppilailla, on kullakin erikoinen kutsumuksemme. Opettajan kutsumus
-on opettamalla ja persoonallisella esimerkillä vaikuttaa valaisevasti
-ja jalostavasti oppilaihin. Kaikki mitä hän tekee onnistuakseen
-siinä, on Jumalalle otollista, _se on jumalanpalvelusta_. Oppilaan
-kutsumus on oppia tekemään työtä, oppia käyttämään vähitellen
-kasvavia voimiaan hankkiakseen semmoisia tietoja, jotka tekevät hänet
-kykeneväksi miehuuden ikään päästyänsä täyttämään jonkun sellaisen
-paikan elämässä, missä senlaatuisia tietoja tarvitaan. Kaikki
-oppilaan työ tähän suuntaan on jotain, jota Jumala on tahtonut ja
-sentähden Jumalalle otollista, _se on jumalanpalvelusta_." --
-
-"Jos niin on laita, niin voitaisiin myös tätä huonetta sanoa
-Jumalan huoneeksi, jossa joka päivä ja pitkin päivää harjoitetaan
-jumalanpalvelusta, ja meillä kaikilla olisi oikeus pitää itseämme
-Jumalan palvelijoina, meillä kaikilla vanhimmasta nuorimpaan.
-Ja niin tositeossa onkin, olkoon että käsitämme tehtävämme niin
-taikka emme. Todellinen olosuhde ei muutu meidän käsitystavastamme.
-Voidaan palvella Jumalaa ja noudattaa hänen tahtoaan tietämättä,
-jopa tahtomattakin. Sekin on jumalanpalvelusta. Mutta semmoinen
-tiedoton jumalanpalvelus ei ole, mitä sen tulee olla, ei ole oikeaa
-jumalanpalvelusta. Järjellisenä olentona tulee ihmisen käsittää,
-miksi hän toimii niin taikka niin. Hänellä tulee olla oikea käsitys
-maallisesta elämästä, ja se on sitä välttämättömämpi, kun tämä oikea
-käsitys rohkaisee hänet rakkaudella antautumaan kutsumukselleen,
-tietäen, että se on jotain Jumalan tahtomaa, jota vastoin väärä
-käsitys synnyttää epäröimistä ja sisällistä hajaannusta, missä
-ihminen tuntee itsensä ikäänkuin kahtia revityksi Jumalan ja
-maallisen toiminnan välillä siitä syystä, että tätä pidetään
-maailmallisena, s.o. sellaisena, joka ehkäisee yhteyttä Jumalan
-kanssa. Me saamme siis pitää _varmana ja kalliina totuutena_, että
-_joka työ maallisessa kutsumuksessamme_, olkoon työ henkistä tai
-ruumiillista laatua, _on pyhää työtä, koska se on Jumalan tahdon
-pyhittämää_, ja että _työmme koulussakin, joka ei voi olla poikkeus
-yleisestä säännöstä, myöskin on pyhää työtä_. Me saamme siis ottaa
-omaksemme suuren kunnian käsittää itsemme Jumalan palvelijoiksi,
-sillä sellainen on Jumalan käsitys meistä."
-
-"Mutta jos Jumala on asettanut meidät palvelijoikseen, niin johtuu
-siitä, ettemme saa toimia omavaltaisesti, emmekä olla leväperäisiä
-taikka huolimattomia velvollisuuksiimme nähden. Me ihmisetkin
-vaadimme palvelijalta, että hän on uskollinen, että hän uskollisesti
-täyttää velvollisuutensa isäntäväkeään kohtaan. Eikä Jumalakaan
-voi vaatia vähempää. Tositeossa hän ei myöskään vaadi mitään
-enempää, mutta ei myöskään mitään vähempää kuin uskollisuutta. Mutta
-uskollisuuteen kuuluu, että palvelija tarkoin vaarinottaa isännän
-tahdon, vaarinottaa tämän tahdon ei ainoastaan yleisesti ja suuressa,
-vaan vähässäkin, sellaisessa, joka voi näyttää vähäpätöiseltä tai
-mitättömältä. Uskollisuus merkitsee juuri uskollisuutta vähässä
-ja kieltää sentähden kaiken hutiloimisen, kaiken huolimattomuuden
-ja kevytmielisyyden toiminnassa. Se on juuri tämä uskollisuus,
-joka erottaa oikean palvelijan uskottomasta palvelijasta eli
-nimipalvelijasta. Ja ainoastaan oikean palvelijan palvelusta Jumala
-pitää arvossa ja palkitsee, palkitsee juuri uskollisuuden määrän
-mukaan. Sen vuoksi sanotaankin palvelijasta, jolle oli uskottu
-ainoastaan kaksi leiviskää: Hyvä ja uskollinen palvelija, vähässä
-olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi; mene
-herrasi iloon!"
-
-"Kaikki toivomme, että nyt alkanut lukuvuosi on oleva meille
-onnellinen, että se on kuluva sovussa, jonka tietoisuus yhteisestä
-pyhästä tehtävästä ja yhteisestä korkeasta päämäärästä voi tuottaa,
-sekä että se on niin päättyvä, että yhteistyön tulos huomataan
-tyydyttäväksi. Tämä toivomus voi toteutua, jos meillä on oikea
-käsitys tehtävästämme nykyisessä ajassa, jos me joka päivä pidämme
-siitä kiinni ja koetamme suorittaa tätä tehtävää. Minä puolestani
-aion elää ja toimia sanojeni mukaan, ja minä kehoitan teitä kaikkia,
-niin opettajia kuin oppilaita, ottamaan omaksenne tämän käsitystavan
-ja harrastuksen. Silloin on Jumalan siunaus varmaan osaksemme
-tuleva. Jumala valaiskoon meitä tahdostaan ja taivuttakoon tahtomme
-sopusointuun Hänen kanssaan!"
-
-Tämä merkillinen puhe, joka johdannon mukaan sisältää puhujan
-alituisessa totuudenetsinnässä saavuttaman vakaumuksen, on jotain
-enemmän kuin tavallinen koulupuhe, se on tunnustuksentapainen viitta
-Kihlmanin sisällisen kehityksen tiellä. Se ei ainoastaan ilmaise
-kuinka kauas hän oli ehtinyt nuoruudenaikansa herännäisyydestä (sillä
-olihan juuri heränneiden mielipide, että maalliset harrastukset
-ehkäisevät ihmisen yhteyttä Jumalan kanssa), vaan myöskin kuinka hän
-oli selviytynyt niistä epäilyksistä, joita hänessä oli herättänyt
-hänen elämänsä kaksinaisuus, siinä kun uskonnonopettajan ja
-liikemiehen toimet olivat yhtyneet. Ensin hän oli lohduttanut itseään
-sillä, että erilaatuiset harrastukset, henkiset ja käytännölliset,
-pelastaisivat hänet yksipuolisuudesta, toisena asteena voidaan ehkä
-pitää hänen allianssikokouksessa 1886 lausumaansa ajatusta, että
-hengellistä elämää parhaiten edistettiin siten, että kukin etsii ja
-ylläpitää yhteyttä Kristuksen kanssa ja täyttää velvollisuutensa,
-kolmas oli puheessa esitetty, että kunkin elämäntehtävä, kunkin
-velvollisuudet olivat Jumalan tahdon pyhittämät ja niiden uskollinen
-täyttäminen jumalanpalvelusta. Että tämä käsitys vasta nyt oli
-hänelle selvinnyt, voimme päättää siitä, että Kihlman kirjoittaessaan
-(7/9) Essenille, jolle hän oli tottunut avaamaan sisällisen elämänsä,
-lausuu itsestään nämä sanat: "Olen edelleen hyvissä voimissa, minulla
-on kylläksi työtä, ja minä teen mielelläni työtä, koska katson sitä
-Jumalan tahtomaksi s.o. jumalanpalvelukseksi." Jos ajatus olisi
-ollut vanhempi, niin arvatenkaan hän ei olisi ilmaissut Essenille
-käsitystään työstä jonkintapaisena uutuutena. Samaa todistaa myöskin
-lupaus, millä puhe päättyy, että hän näet aikoo elää ja toimia
-sanojensa mukaan. Siitä näkyy, että saavutettu vakaumus vaikutti
-häneen virkistävästi, vahvistavasti.
-
-Kun Kihlman, niinkuin ylempänä on kerrottu, kieltäytyi rupeamasta
-pankkivaltuusmieheksi ja jäi mielestään vastuunalaisempaan asemaan
-Kansallis-osake-pankin hallintoneuvoston jäsenenä, hän tuskin
-aavisti, että hänen tunnollisuutensa siinä tehtävässä jo samana
-vuonna oli joutuva mitä vaikeimman koettelemuksen alaiseksi. Vaikkei
-rahalaitoksen toiminta ollut kestänyt kuin puolitoista vuotta, oli
-näet jo ilmaantunut vakavia aiheita epäillä, eikö pääjohtaja hra
-Otto Hjelt ollut sopimaton toimeensa. Kysymys oli hallintoneuvoston
-ratkaistava, ja se päätti erottaa hänet toimestansa pankissa, ensin
-väliaikaisesti syysk. 8 p:nä 1891 ja sitten lopullisesti seuraavan
-joulukuun 23 p:nä.
-
-Tämän aikoinaan mieliä kuohuttavan jutun seikkaperäinen esitys on
-tässä tarpeeton ja tilankin puutteesta mahdoton, mutta Kihlmanin
-suhtautuminen arkaluontoiseen asiaan ei ole sivuutettavissa.
-Onneksi onkin meillä käytettävänä riittävän valaisevia lausuntoja
-yksityisissä kirjeissä, jotka vapauttavat siteeraamasta pankin
-julkaisemattomia asiakirjoja.
-
-Se, mikä teki ratkaisun erittäin vaikeaksi oli se, ettei
-Hjeltiä syytetty mistään petollisesta taikka tiettävästi omaa
-etua tarkoittavasta menettelystä, vaan varomattomuudesta ja
-epäsäännöllisyyksistä, joiden arvostelu riippui siitä, mikä
-käsitys kullakin oli varovaisuuden ja ehdottoman tarkkuuden ja
-tunnollisuuden välttämättömyydestä pankin hoidossa. Edelleen
-puoluesuhteet häiritsivät asian tasamielistä punnitsemista. Oli
-näet niin, että Nya Pressen, joka suomalaisen pankin synnystä
-asti oli pitänyt erikoisena tehtävänään koettaa vääristellen ja
-virnistellen kertomalla sen toiminnasta ehkäistä uuden rahalaitoksen
-menestystä, oli ensimmäisenä julkisuudessa leimannut Otto Hjeltin
-sopimattomaksi. Tosin lehden syytökset oikeudenkäynnissä todistettiin
-perusteettomiksi, mutta juuri tämä seikka aiheutti, että monen
-mielestä Hjeltin erottaminenkin oli perusteeton ja tiesi jonkinlaista
-alistumista viikinkiläisen äänenkannattajan soimauksiin. Sillä mitä
-muuta oli ilmennyt häntä vastaan, se jäi liikesalaisuutena sekä
-laajemmalle että ahtaammalle yleisölle tuntemattomaksi. Näin ollen
-saattaa ymmärtää, että suomalaisen puolueen johtomiesten mielestä
-oli semmoinen "skandaali", miksi pankin pääjohtajan erottamista
-arveltiin, kaikin mokomin vältettävä; pulman sovinnollisesta
-selvittämisestä muka ei ainoastaan puolueen maine, vaan pankin
-tulevaisuuskin riippuisi. Vihdoin laaja sukulais- ja ystäväpiiri
-otti kiihkeästi osaa juttuun ja teki luonnollisesti parastaan
-saadakseen yleisen mielipiteen Hjeltin puolelle. Sen sijaan että nämä
-erilaiset Hjeltin puolustajat olisivat tyytyneet ajattelemaan, että
-hän samoin kuin tuhannet muut saattaa olla kunnon mies sopimatta
-pankin pääjohtajaksi, he kohdistivat hallintoneuvoston jäseniin ja
-etenkin Kihlmaniin, jonka sanaa syystä pidettiin paljon merkitsevänä,
-painostuksen laadultaan yhtä monipuolisen kuin pakottavan.
-
-Todella tarvitsi Kihlman kaiken maltillisuutensa pysyäkseen
-tyynenä, itsenäisenä. Kasku kaskun jälkeen kerrottiin, kuinka se
-tai se merkkihenkilö oli käynyt taivuttamassa hänen mieltään siihen
-suuntaan, joka kävijän käsityksestä oli ainoa oikea. Kerrankin
-oli häntä muuan hengen mies ahdistanut uskonnolliselta kannalta,
-muistuttaen miten Jeesus oli ollut armahtavainen hairahtuneita,
-syntisiä kohtaan. "Aivan niin", oli Kihlman vastannut, "mutta eihän
-Jeesus ollut mikään liikemies." Sanoissa ilmaantuva huumori ja
-ajattelun ylemmyys lienevät tukkineet kävijän suun.
-
-Niistä lausunnoista, joissa Kihlman yksityisille henkilöille on
-esittänyt kantansa, otamme tähän yhden täydellisimpiä. Se on (6/1
-1892) kirjoitettu nti Mimmi Berghille erään kirjeen johdosta,
-jossa tämä oli pyytänyt hallintoneuvoston puheenjohtajalta, E.
-Forsmanilta, luotettavia tietoja Hjeltin asiasta, mutta johon
-Kihlman, enemmistöön kuuluvana, oli ottanut vastatakseen --
-ehkä senkin tähden että kirjoittaja oli hänelle vanha tuttu.
-"Hallintoneuvosto on", alkaa hän varsinaisen selityksensä, "enemmän
-kuin kolme kuukautta tutkinut kysymystä Hjeltin sopivaisuudesta
-pankin pääjohtajaksi. Näiden, tutkimusten kautta olen minä tullut
-siihen vakaumukseen, että O. Hjelt, miten ansiokkaita ominaisuuksia
-hänellä onkin, kumminkin omistaa toisia, jotka tekevät hänet
-sopimattomaksi sellaiseen asemaan. Minä en voi luottaa häneen
-pankinpäällikkönä. Hän on toimintatavallaan menettänyt luottamukseni;
-ja koska niin on laita, niin luonnollisesti en ole voinut jälleen
-asettaa häntä virantoimitukseen. Sillä olisihan kerrassaan väärin
-(oförsvarligt illa) tehty asettaa pankinpäälliköksi henkilö, jota
-pidän sopimattomana ja johon nähden en voi luottaa, että hän on
-hoitava pankkia pankin eduksi. Mielelläni olisin Hjeltin tähden
-toivonut, että olisin voinut menetellä toisin; sillä minä olen,
-niinkuin tiedät, sangen läheinen Hjeltin perheelle, ja sen vuoksi
-olen kovin pahoillani, että olen tuottanut perheelle surua. Mutta
-minä en ole voinut tehdä toisin, niin, en ole voinut, loukkaamatta
-velvollisuuttani pankin osakkaita kohtaan, jotka ovat valinneet minut
-hallintoneuvoston jäseneksi valvomaan pankin ja osakkaiden oikeutta
-ja parasta, eikä valvomaan (kenenkään) yksityisiä etuja. Niin olen
-ajatellut ja toiminut; eikä minulla ole mitään syytä uskoa, että
-niillä jäsenillä, jotka ovat äänestäneet samoin kuin minä, olisi
-ollut toisia perusteita."
-
-"Mutta, huomautat Sinä, olihan neljällä hallintoneuvoston jäsenellä
-toinen mielipide. Totta kyllä! Mutta eivät nekään voineet eivätkä
-tahtoneet kieltää niitä virheitä ja puutteita, joista O. Hjeltiä
-syytettiin. He ainoastaan eivät pitäneet näitä virheitä ja puutteita
-niin suurina, ettei O. Hjeltiä voitaisi uudestaan asettaa virkaansa
-ainakin lyhyemmäksi ajaksi ja edellyttäen parannusta. Erotus
-enemmistön ja vähemmistön mielipiteiden välillä on siis oikeastaan
-se, että vähemmistö on arvellut, ettei pankille pitäisi syntyä mitään
-vaaraa tai vahinkoa, jos O. Hjeltin sallittaisiinkin pysyä paikallaan
-tämän vuoden loppuun, jolloin umpenee se aika, joksi hänet on toimeen
-otettu."
-
-"Sinä sanot: ainakin täytyy Sinulla olla oikeus aikaansaada
-vastalause (protest). Sitä ei voida Sinulta kieltää. Mutta minä
-kysyn: uskotko todella, että Sinä siellä Oulussa paremmin tunnet
-kaikki asianhaarat kuin minä, joka useina kuukausina olen käyttänyt
-paljon aikaa asiaan ja voinut tarkoin ottaa huomioon kaiken, mitä
-siihen kuuluu? Ja uskotko Sinä, että hallintoneuvoston päätökseen
-kohdistettu vastalause, jonka Sinä ja jotkut samoin ajattelevat
-oululaiset ovat allekirjoittaneet, missään oleellisessa määrässä
-vaikuttaisi yleisöön ja saisi sen vakuutetuksi siitä, että päätös on
-väärä?"
-
-"Mutta jos minä toiminnallani tässä kysymyksessä olisin menettänyt
-osakkaiden luottamuksen, vaikka olen ainoastaan tarkoittanut pankin
-parasta, niin on luonnollista, että osakkaat joko vastalauseilla
-taikka muulla tavoin esiintuovat mielipiteensä ja antavat minulle
-epäluottamuslauseen. Olen halukas heti luopumaan enkä ollenkaan ole
-siitä pahoillani, päinvastoin minä siten vapaudun raskaasta taakasta
-ja suuresta vastuusta. Jos pidän silmällä omaa etuani, niin olisi
-minusta suuri onni tulla hyljätyksi (kasserad). Mutta olisiko minun
-poistumiseni pankin onneksi, siitä lienee kuitenkin olemassa eri
-mieliä." --
-
-Essenille Kihlman kirjoitti lyhyemmin, mutta muutoin samaan tapaan.
-Hän oli tarkoin tutkinut kaikki. Yhteen aikaan hän olisi voinut
-laulaa: "Jord och himmel jag glömmer natt och dag, och på Hjelt jag
-endast tänker." Niin oli asia ollut hänen sydämellään. Kun hän oli
-antanut lausuntonsa, oli hän tyyntynyt. Oliko hänellä riittäviä
-syitä käsitykseensä, se oli hänen asiansa. Hän oli noudattanut
-vakaumustaan, velvollisuuttaan. Ihmiset arvostelkoot asiaa miten
-haluavat, se on heidän asiansa. Ikävää on vain, että nuori pankki ja
-Hjelt niin intohimoisesti yhdistetään toisiinsa.
-
-Kansallis-osake-pankin vuosikokouksessa 26/3 1892 esittivät sitten
-Otto Hjeltin puolustajat kirjelmän, jossa kyllä ei hallintoneuvostoa
-syytetty sääntöjen vastaisesta menettelystä, mutta siitä, että se oli
-toiminut kovin tylysti ja epäinhimillisesti erottamalla pääjohtajan
-ja lakkauttamalla hänen palkkansa suorituksen, ennenkuin välikirjassa
-määrätty aika oli ummennut. Tämän johdosta Kihlman esiintyi ja luki
-julki otteen hallintoneuvoston pöytäkirjasta, missä mainittiin
-ne tutkimuksen tulokset, joiden nojalla Hjelt oli erotettu, sekä
-huomautti, että hallintoneuvoston jäsenet yksityisinä osakkaina kyllä
-olisivat voineet suostua maksamaan erotetulle pääjohtajalle palkkaa
-määräajan loppuun, mutta olivat säännöt estäneet heitä suorittamasta
-palkkaa kahdelle pääjohtajalle samalla aikaa. Useimmat puhujat,
-jotka senjälkeen lausuivat mielensä, hyväksyivät täydellisesti
-hallintoneuvoston menettelyn, ja yksimielisesti myönnettiin pankin
-koko hallitukselle vastuunvapaus.
-
-V:n 1892 alusta toimi Kihlman hallintoneuvoston puheenjohtajana, ja
-1 p:stä toukok. astui K. F. Nybom pankin pääjohtajan virkaan. Kaksi
-vuotta oli pankki jakamatta osinkoa, menettämättä sentähden yleisön
-luottamusta, mutta v:sta 1894 alkoi sen ripeä edistyminen, joka
-ennen pitkää kohotti nuoren rahalaitoksen vanhempien suurpankkiemme
-rinnalle. Lähes kymmenkunnan vuotta oli Kihlman vielä hallinnon
-esimiehenä, ja sillä aikaa sattui seikka, joka sai sitkeimmätkin
-epäilijät myöntämään hänen olleen oikeassa arvostellessaan O.
-Hjeltiä sopimattomaksi johtamaan pankkilaitosta. Tunnettua näet
-on, että eräitä surullisen kuuluisan Maanviljelyspankin perustajia
-melkoisessa määrässä innostutti heidän yritykseensä halu hyvittää
-O. Hjeltille, mitä hänelle, heidän mielestään, oli vääryyttä tehty.
-Mutta kun niin onnettomasti kävi, että uusi rahalaitos muutaman
-vuoden päästä joutui vararikkoon, oli hänen pankinjohtaja-maineensa
-myöskin lopullisesti mennyt. Nyt tunnustivat vastahakoisetkin,
-että ilman Kihlmanin ehdotonta tarkkuutta ja tunnollisuutta olisi
-kaikesta päättäen Kansallis-osake-pankin kohtalo ollut sama kuin
-nuoremman kilpailijan. Lisäksi on meidän, jotka tiedämme, minkä
-taloudellisen suurteon Kihlman ennen oli suorittanut pelastaessaan
-Tampereen Pellava- ja Rautateollisuusyhtiön häviöstä, huomautettava,
-että hänen ansionsa Kansallispankin pelastamisesta on edelliseen
-verrattava. Sekin on suurteoksi mainittava, kun silmällä pitää, miten
-odottamattoman mahtavaksi tekijäksi kansamme taloudellisessa elämässä
-tämä rahalaitos on kehittynyt.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Vuosina 1891-92 tuotti Tampereen yhtiökin taas huolia
-Kihlmanille. "Venäjä näkee nälkää, eikä nälkäinen maa jaksa ostaa
-paljon vaatteita", kirjoittaa hän (6/3 1892) Hallonbladille.
-"Pellavatavarain myynti Venäjälle väheni viime vuoden viitenä
-viimeisenä kuukautena 400,000 mk. Samalla koroitettiin pahvin tulli
-100 %, s.o. 20:stä 40:een kop. puudalta. Ei siis ole valoisaa. Nyt
-on tarkoitus määrätä kaikille Tampereella valmistetuille tavaroille
-ulkomaalainen tulli, kun ne tuodaan Venäjälle. Se olisi kova
-isku yhtiöllemme, joka sinne myy 2/3 tuotannostaan. Mutta ei saa
-kuitenkaan menettää rohkeuttaan. Kyllä kai vielä tulee parempia
-aikoja."
-
-Tulos v:lta 1891 olikin 939,000, jota vastoin edellisen vuoden
-voitto oli ollut 1,300,000. Johtokunta ehdotti sen vuoksi, että
-jaettaisiin ainoastaan 13 %. Yhtiökokouksessa muutamat kyllä vaativat
-17 %, mutta enemmistö kannatti johtokuntaa. -- Samassa kokouksessa,
-joka pidettiin 7/6 Helsingissä Kämpin hotellissa, ratkaistiin
-tärkeä kysymys tehtaantontin ostosta, kysymys, joka oli antanut
-paljon päänvaivaa Kihlmanille ja koko johtokunnalle ja joka oli
-ylimääräisestä kokouksesta lykätty puheenaolevaan varsinaiseen.
-Ratkaisu oli myöntävä, päätettiin ostaa tontti Tampereen valtuuston
-määräämästä hinnasta, 350,000 mk:sta, vaikka johtokunta oli ostoa
-vastaan.
-
-Koska olemme kuulleet mainittavan juuri tätä asiaa todistuksena,
-että Kihlman ei ollut mikään etevä liikemies, lienee syytä lyhyesti
-selostaa kysymystä. V. 1856 oli Adolf Törngren 50 vuodeksi
-vuokrannut tontin Idmanin perillisiltä, joiden sijasta nyttemmin
-Tampereen kaupunki oli n.s. Kyttälän puolen omistaja. Vuokra-ajan
-päättyessä 1906 saattoi yhtiö välikirjan mukaan kyllä uudistaa
-vuokrasopimuksen 50:ksi vuodeksi, mutta kun varat sallivat,
-katsottiin suotavaksi, että yhtiö tulisi sen maan omistajaksi, jolla
-sen tehtaat sijaitsivat. Sen vuoksi yhtiö alkuvuonna 1891 kysyi
-valtuustolta, saisiko se ostaa ja mistä hinnasta tehtaan tontin.
-Vastaus oli myöntävä ja hinta ylempänä mainittu -- ja saisi se 5 %
-korkoa ja kiinnitystä vastaan olla maksamatta v:een 1906. Tätä hintaa
-katsottiin alhaiseksi ja yhtiötä rikkaaksi. Mutta Kihlman arvosteli
-asioita toisin. Kun hän otti huomioon, että tontin vuotuinen vuokra
-oli vain 1200 mk ja että yhtiön sen lisäksi täytyisi 14 vuotena
-maksaa 16,300 (s.o. 5 % korko kauppasummasta 17500 - 1200), tuli hän
-siihen päätökseen, että todellinen hinta oli 669,452 mk. Toiselta
-puolen ei kaupunki 1906 voisi vaatia kuinka korkeaa vuokraa tahansa;
-yhtiö saattoi näet kieltäytyä vuokraamasta tonttia ja silloin
-oli kaupungin päättäminen joko alentaa vuokra taikka (välikirjan
-mukaan) lunastaa tehtaat. Muutoin hän ajatteli seuraavaan tapaan
-(Lorenzolle 26/5): "Mitä yhtiön rikkauteen tulee, riippuu se liikkeen
-kannattavaisuudesta, mutta tämä taas riippuu suuressa määrässä
-kahdesta seikasta: a) tullisuhteista keisarikunnan ja Suomen
-välillä sekä b) venäläisestä kurssista. Ei kukaan ihminen voi sanoa
-miten tullisuhteet muodostuvat edes lähimmässä tulevaisuudessa,
-vielä vähemmin millaisia ne ovat 1900-luvulla. Samoin on kurssi
-arvaamaton. Mutta juuri sen vuoksi ei yhtiön pidä rakentaa mitään
-kurssivoitoille. Se on uhkapeliä. Mutta jos välttämättömästi
-tahdotaan antautua uhkapeliin, niin on periaatteellisesti oikeampi
-odottaa alenevaa kuin nousevaa kurssia. Venäjän tulevaisuus on
-hämärä. Nykyisellä hädällä on varmaan kauan kestäviä seurauksia.
-Mutta jos olosuhteet kävisivät epäedullisiksi, niin tulisi yhtiö
-kyllä kärsimään siitä, eikä silloin lainkaan olisi syytä kerskailla
-yhtiön rikkaudella, sillä kalliit laitokset, jotka tuottavat alhaisen
-nettovoiton, eivät ole rikkautta, vaan päinvastoin huokeahintaiset
-laitokset, jotka antavat korkean voiton. Ei kukaan voi tietää, onko
-yhtiö v. 1906 rikas vai köyhä. Mitä yhtiön nykyiseen rikkauteen
-tulee, niin ei se ole sen suurempi kuin, että yhtiön täytyisi lainata
-koko kauppasumma. V. 1906 tiedetään, mitä nyt on mahdoton tietää,
-ja silloin voidaan toimia sen mukaan mitä silloin tiedetään, samoin
-kuin nykyään on toimittava sen perustuksella, mitä tiedetään ja ei
-tiedetä."
-
-"Siinä myönteiset ja kielteiset syyt. Minä puolestani tunnen itseni
-tyynemmäksi, kun kuvittelen ostoasian hyljätyksi. Minä en voi ruveta
-kaitselmuksen virkaan, huolehtimaan huomispäivästä, vaan tahdon minä
-tehdä mitä hetki vaatii, ja hetki, nykyinen hetki käskee olemaan
-rakentamatta mitään v:n 1906 mahdolliselle voitolle, joka saattaa
-muuttua parantumattomaksi tappioksi."
-
-Näin Kihlman mietiskeli, ja vaikka voidaankin väittää, että
-tehtaantontin hinta nykyään olisi yhtä monta miljoonaa kuin
-silloin sataatuhatta, niin ei sillä ole todistettu, että hän
-oli väärässä -- ei, jollei samalla tunnusteta, että varovaisuus
-ei ole liikemiehelle ansioksi luettava. Kihlman oli kokenut
-sekä varomattomuuden että varovaisuuden seurauksia. Kenties oli
-hän vanhana liiankin varovainen, mutta hän tiesi myöskin, että
-varovaisuudella hän oli voittonsa saavuttanut eikä rohkeudella.
-Ettei hän sentään epäillyt laajentaa Tampereen yhtiön toimintaa,
-todistaa ylimääräisessä yhtiökokouksessa 1891 esitetty johtokunnan
-ehdotus erinäisistä pellava- ja konetehtaiden laajennuksista, joista
-kustannukset laskettiin nousevan lähelle 800,000 mk. Yksi seuraus
-näistä laajennuksista oli muun muassa se, että yötyö melkein kokonaan
-lakkautettiin. --
-
-Tietenkin oli Kihlman tyytymätön yllämainittuun yhtiökokouksen
-menoon. Sitä enemmän, kun johtokunnan poistuttua siksi ajaksi,
-jolloin vastuuvapauskysymystä käsiteltiin, kokous oli suostunut
-siihen, että pöytäkirjaan pantiin muistutus siitä, ettei tuotantoa
-oltu vähennetty, vaikka menekki oli alentunut, ilman että
-johtokunnalle oli annettu tilaisuutta puolustaa itseään. Kihlman
-vaikeni -- pelosta että hän mielenliikutuksessaan lausuisi liian
-ankaran sanan kaikkea oikeutta loukkaavasta menettelystä; mutta
-Oswaldille hän kirjoitti (10/6): "nuorukaiset (muutamat nuoret
-osakkaat ehdottivat sekä muistutuksen että tontin oston vastoin
-johtokunnan mielipidettä) luulevat kykenevänsä paremmin arvostelemaan
-asioita kuin heidän isänsä. Täällä näyttää viikinkihenki tulevan
-valtaan."
-
-       *       *       *       *       *
-
-V:lta 1892, johon päätämme tämän luvun, on lyhyesti mainittava
-muutamia seikkoja:
-
-Vuoden lopulla valittiin Kihlman N. L. Arppes Arfvingar OY:n
-johtokunnan jäseneksi ja suostui hän siihen syystä, että katsoi
-olevansa kiitollisuudenvelassa Ludvig eno vainajalle, joka
-tietenkään ei ollut aavistanut, että sukulainen, jota hän muinoin
-oli arvostellut kehnoksi liikemieheksi, tulisi hänen perustamansa
-liikkeen, Värtsilän tehtaiden johtoon. Tuskin tarvitsee sanoakaan,
-että Kihlman tässäkin toimessa teki parastaan vastatakseen hänelle
-osoitettuun luottamukseen, mutta eripuraisuus osakkaiden välillä ja
-siitä johtuvat selkkaukset aiheuttivat, että hän jo kahden vuoden
-päästä vapaaehtoisesti ilmoitti eroavansa.
-
-Odottamatonta työtä talvikaudeksi 1892-93 sai Kihlman, kun
-hänelle "sattui onnettomuus", että hallitus valitsi hänet
-puheenjohtajaksi komiteaan, jonka tuli laatia ehdotus asetukseksi
-leimasuostuntaverosta. Kokoukset alkoivat 21 p:nä lokak. 1892, eikä
-työ ollut valmis ennenkuin maaliskuulla 1893.
-
-"Finland" lehti, jonka hartaita kannattajia Kihlman oli ollut,
-lakkasi ilmestymästä 1892 v:n ummetessa eikä enää saanut varsinaista
-seuraajaa. Kumminkin alkoi v:n 1893 alusta eräs vaatimaton, kerran
-viikossa ilmestyvä lehti, joka hengeltään oli sille sukua, nimittäin
-kristillinen ja isänmaallinen "Veckobladet". Sen toimittaja oli
-Vöyrillä 1859 syntynyt ja Uudenkaarlepyyn seminaarin (1875-79)
-suorittanut, Helsingissä toimiva kansakoulunopettaja Mathias Forss.
-Oliko Kihlman myötävaikuttanut lehden syntyyn, sitä ei lähteistämme
-huomaa, mutta paljon on todistuksia siitä, että hän heti myöhemmin
-uuden vuosisadan alkuun saakka oli Forssin hartaimpia avustajia, niin
-henkisesti kuin aineellisesti. Lukuisat kirjeet, joissa Forss ja
-hänen vaimonsa (s. Rancken) täydestä sydämestään kiittivät "isällistä
-ystäväänsä", osoittavat, että Kihlmanilla oli tapana tuntuvilla
-lisillä (200-400 mk vuodessa) kannattaa lehteä ja vieläpä jouluksi
-lähettää perheelle runsaita lahjoja, vaatteita lapsille y.m. Milloin
-lehden ja perheen toimeentulo näytti epätoivoiselta ja mieli sen
-vuoksi oli masennuksissa, riitti käynti Kihlmanin luona herättämään
-Forssissa uutta luottamusta ja toimintahalua. Rouva Forsgårdin
-kautta Kihlman vuosittain lähetti useita kappaleita "Veckobladetia"
-Kruununkylään. "Minun mielestäni on Veckobladet erittäin hyvä
-kansanlehti, paras mikä meillä on ruotsinkielellä." Forss kuoli
-marraskuulla 1903 ja rouva Forss toimitti lehteä seuraavana vuonna,
-jonka jälkeen eräs yhtiö otti sen huostaansa.
-
-Vihdoin on muistiin pantava, että aika oli sekä valtiollisesti
-(josta enemmän alempana) että muutoinkin huolestuttava. Vuodentulo
-oli huono, joten puute monessa osassa maatamme oli suuri. Niin oli
-laita varsinkin sen vuoksi, että taloudellista ahdinkoa seurasi
-työnkin puute. Sitä vastoin maamme pelastui kolerasta, joka tänä
-vuonna oli levinnyt laajalle Venäjälle ja paikoittain ilmaantunut
-Länsi-Euroopassakin. Tarmokkaita varokeinoja on kiittäminen siitä,
-että satunnaiset ulkoa tuodut sairauskohtaukset jäivät yksityisiksi
-ilmiöiksi. Kumminkin vaikutti vaaran uhka, että koulut syksyllä
-avattiin vasta 16 p:nä syyskuuta jota vastoin kevätlukukautta
-jatkettiin 15 p:ään kesäk. 1893.
-
-
-
-
-V.
-
-REHTORI, LIIKE- JA VALTIOPÄIVÄMIES 1893-1897.
-
-
-Säännöllistä päiväkirjaa Kihlman ei ollut pitänyt muulloin kuin
-ensimmäisellä ulkomaanmatkallaan ja säätykokousten aikana, mutta
-nyt kun kirjeenvaihto oli pieneksi supistunut, hän siihen ryhtyi.
-"Mitä minä tein?" (Hvad gjorde jag?) oli päiväkirjan nimi, ja 8
-p:stä marrask. 1893 aina kuolinvuoteensa asti hän siihen merkitsi,
-mitä hän kunakin päivänä oli toimittanut, mitä lukenut, kuka oli
-käynyt hänen luonaan, missä hän itse oli ollut j.n.e. Enimmäkseen
-ovat muistiinpanot aivan lyhyitä, katkonaisia, mutta usein on hän
-liittänyt niihin myöskin jonkun arvostelevan sanan, jonkun selittävän
-lauseen, jonkun mietteen taikka laajemminkin selostanut huomattavan
-keskustelun tai tapahtuman.
-
-Mielenkiintoisinta tässä päiväkirjassa on nähdä, mitä ja kuinka
-paljon Kihlman näinä vuosina luki. "Minä lueskelen (studerar)
-ahkerasti enkä väsy oppimaan (werde nicht müde zu lernen) ja minä
-ajattelen, miksi antaa Jumala minun elää, jollei sentähden, että
-elämäni hyödyttäisi minua itseäni ja samalla muitakin", oli hän 19/10
-1893 kirjoittanut Essenille, ja päiväkirja todistaa, että tuskin
-päivääkään kului, ilman että hän käytti monta tuntia lukemiseen.
-Päivällä muut puuhat tavallisesti estivät uhraamasta siihen enempää
-kuin tunnin tai pari, mutta iltaisin hän luki 3-6 tuntia, sillä
-hänen tapansa oli mennä levolle vasta keskiyön jälkeen ja sammuttaa
-lamppunsa k:lo 1-2 taikka sitäkin myöhemmin.
-
-Mitä kaikkea Kihlman luki ja tutki, ei ole helposti sanottu. Siihen
-voimme vain viitata. Tänä aikana hän näyttää erittäin koettaneen
-perehtyä sosialiseen kysymykseen. "Vapaita hetkiäni tänä kesänä",
-kirjoitti hän jo 18/8 1892 Oswaldille, "olen enimmäkseen käyttänyt
-sosialisen kysymyksen, aikamme pääkysymyksen, tutkimiseen. Jos suurin
-osa kansakuntaa on pakotettu elämään taloudellisissa olosuhteissa,
-jotka tekevät inhimillisen olotilan mahdottomaksi, ja sen johdosta
-tässä suuremmassa osassa syntyy viha onnellisemmissa oloissa elävää
-pienempää osaa kohtaan, niin ei semmoinen tilanne voi kauan kestää.
-Toivoton tila, jota seuraa täydellinen uskonnollinen epäusko,
-vie ennemmin tai myöhemmin vallankumoukseen ja anarkiaan, jollei
-ajoissa yritetä rauhallisesti selvittää kysymystä. Luen parast'aikaa
-laajaa teosta tilanteesta Englannissa, missä nähtävästi on päästy
-onnelliseen alkuun pulman suorittamisessa. Saksassa ovat asiat
-pahemmalla kannalla: siellä vallankumouksellinen sosialismi edistyy
-edistymistään. Niistä, jotka ovat käsitelleet tätä kysymystä,
-ansaitsee Carlyle suurta huomiota. Oxfordin ja Cambridgen yliopistot
-ovat suurenmoisesti toimineet sosialisen rauhan rakentamiseksi.
-Kenen tulee auttaa hairahtuneita, jollei niiden, joilla on tietoja,
-kenen köyhiä, jollei rikkaiden?" -- Sen jälkeen Kihlman oli jatkanut
-saman kysymyksen tutkimista, ja sinä päivänä, jolloin hän aloitti
-päiväkirjansa, hän panee muistiin: "Lukenut loppuun prof. Zieglerin
-Die soziale Frage eine sittliche Frage; se sisältää paljon lukemisen
-ja ajattelemisen arvoista. 'Maa kuuluu sosialiselle hengelle; tälle
-kuuluu voitto. Ainoastaan se voi olla osallinen voitosta, joka
-asettuu sen lipun alle.' _Olla siveellinen_ merkitsee: kovassa
-työssä harrastaa kokonaisuuden menestystä ja, jos tarpeen on, voida
-luopua omasta mielihyvästään, luovuttaa osia omasta onnestaan. Mutta
-siinä taas ei ilmaannu mikään muu kuin sosialinen henki itse."
--- Aikakauskirjasta "Grenzboten" Kihlman seurasi sosialisten ja
-valtiollisten asiain kehitystä.
-
-Ennen kaikkea Kihlman kuitenkin luki ja seurasi saksalaista
-teologista kirjallisuutta. Yhtä säännöllisesti kuin hän joka
-sunnuntai kävi kirkossa -- tavallisesti Helsingin saksalaisessa
--- ja perheessään luki ääneen jonkun saarnan, yhtä säännöllisesti
-hän joka päivä luki jonkun kirjoituksen jostakin teologisesta
-aikakauskirjasta taikka jotakin muuta samanlaatuista teosta. Hänellä
-itsellään oli tilattuna toht. Martin Raden toimittama aikakauskirja
-Die Christliche Welt sekä siihen liittyvä Chronik, mutta sen ohella
-hän luki toisiakin niinkuin prof. Johannes Gottschickin toimittamaa
-Zeitschrift für Theologie und Kirche [Goctschickin aikakauskirja
-oli puhtaasti tieteellinen; Raden kansantajuisempi: "für Gebildete
-aller Stände."], Theologische Litteratur Zeitung y.m. _Kuinka_ hän
-luki, huomaa taas siitä, että hänellä oli tapana lukea pari kertaa
-ja useamminkin kirjoituksia, jotka erittäin olivat kiinnittäneet
-hänen mieltään. Niin hän esim. 9/10 1893 mainitsee 3:nnen kerran
-lukeneensa Julius Kaftanin kirjoittaman: "Was ist Schriftgemäss" (Z.
-f. Th. u. K. 2 vihko 1893). Usein hän tietysti valitsi luettavansa
-silmällä pitäen tulevaa oppituntia. Niin esim. kun hän k:lo
-8-9 viime mainittuna päivänä luki rovasti Kiers'in (7/7 1891)
-pitämän esitelmän: "Bedarf es einer besonderen Inspirationslehre"
-valmistuakseen tunnille, jolloin oli puhuttava inspiratiosta eli
-innoituksesta, taikka kun hän kahtena päivänä 13/11 ja 14/11 luki
-Ranken Paavalin historiasta Tridentin kokouksesta valmistuakseen
-tunnille, jolla siitä oli puhuttava.
-
-Ymmärrettävää on, että Kihlmanin alituinen lukeminen ei ollut
-vaikuttamatta hänen sisälliseen kehitykseensä. Päinvastoin juuri
-tunto siitä, että kehitys oli käynnissä, ajoi hänet yhä lukemaan,
-oppimaan, luettua mietiskelemään, uutta valoa ja totuutta etsimään.
-Se mitä hän koulupuheessaan syksyllä 1892 lausui elämän tehtävästä ja
-sen suorittamisesta, nimittäin että se on jumalanpalvelusta, ei ollut
-enää "beckiläisyyttä", ja siitä voidaan arvata hänen juuri näihin
-aikoihin olleen kehittymässä uudelle kannalle. Vähän myöhemmältä
-onkin todistuksia olemassa, että semmoinen kehitys todella tapahtui,
-mutta tunnustuksia sisältävien kirjeiden puutteessa ei aika ole
-tarkemmin määrättävissä. Vielä mainittakoon, että päiväkirjaan on
-merkitty, miten Kihlman vietti verraten harvat illat, jotka eivät
-kuluneet kotona kirjojen ääressä tai perheen seurassa. Paitsi
-suomalaisen puolueen johtomiesten valtiollisissa kokouksissa, joita
-niinkuin ennen on sanottu enimmäkseen pidettiin valtiopäivien edellä
-ja aikana, hän säännöllisesti kävi Helsingin pappien konferensseissa.
-Semmoisia oli pidetty jo 1870- ja -80-luvuilla ja luultavaa on, että
-Kihlman oli myötävaikuttanut niiden syntyynkin, sillä tiedämmehän,
-että hän oltuaan sellaisissa keskustelukokouksissa Stuttgartissa
-ehdotti Essenille samanlaisten konferenssien toimeenpanemista
-Suomessa. Lähempiä tietoja Helsingin pappien konferensseista on
-meillä kuitenkin vasta 1890-luvulta, jolloin Kihlman, prof. Råberghin
-jälkeen, valittiin puheenjohtajaksi. Sanotaan, että konferensseissa
-silloin paraasta päästä käsiteltiin teoreettisia kysymyksiä ja että
-Kihlman toisinaan oli selostanut jonkun lukemansa kirjan (esim.
-Gottschickin tutkielman: "Mitä pitää saarnattaman?" Lakia vai
-evankeliumia? Vastaus: evankeliumia, sillä siihen kuuluvat myöskin
-Jeesuksen käskyt siveellisestä elämästä.) Puheenjohtajana Kihlman
-koetti tarkoin rajoittaa keskustelua esillä olevaan kysymykseen.
-Muutoin hän pyysi antaa konferensseille jonkinlaisen pedagogisen
-tarkoituksen, harrastaen nuorten teologien käsitteiden selvittämistä.
--- Edelleen Kihlmanilla oli tapana käydä Kansantaloudellisen
-yhdistyksen ja Suomalaisen klubin kokouksissa, varsinkin
-milloin joku mielenkiintoinen keskusteluaine oli käsiteltävänä,
-Tiedeseuran vuosikokouksissa, yliopiston "inskriptsioneissa" y.m.,
-missä arvokkaita esitelmiä oli tarjona. Vihdoin huomautettakoon
-tässä yhteydessä, että Kihlman, niinkuin entisestä tiedämme, ei
-laiminlyönyt ottaa osaa yleisiin isänmaallisiin juhliin (Pohjalaisten
-Porthanin-juhlassa oli hän säännöllisesti kunniavieraana). N.s.
-huveista mainitaan verraten usein konsertteja, joista hän aina
-suuresti nautti.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kesältä 1893 mainitsemme vain pari seikkaa. Ensiksi että Kihlman
-19-22 p:nä kesäk. otti osaa 4:nteen yleiseen koulunopettajain
-kokoukseen, missä hän m.m. lausui hylkäävän tuomion koulujen
-vuositutkinnoista. Ne olivat hänen mielestään ilman todellista
-merkitystä ja sen vuoksi, niinkuin kaikki näennäinen, enemmän
-haitaksi kuin hyödyksi. -- Toiseksi että Kihlmanin vanha tuttu ja
-Hannan hoitaja Kruununkylän ja Pietarsaaren ajoilta, "täti" Emma
-Candelin, 74-vuotiaana kuoli diakonissalaitoksessa, johon hän oli
-kuulunut v:sta 1886. Hautajaisten edellä (17 p:nä elok.) pidettiin
-hartaushetki, jossa Kihlman puhui Jeesuksen sanojen johdosta:
-"Antakaa hänen olla. Hän teki, minkä voi." Sovittaen sanat vainajaan
--- tyypilliseen menneen ajan henkilöön -- Kihlman kuvasi hänen
-elämänsä seuraavin sanoin: "Ilman suurempia lahjoja, ilman korkeampaa
-kouluoppia ja ilman omaisuutta seisoi hän vanhempainsa kuoltua
-elämänuransa alussa ja hänen tuli nyt astua eteenpäin maailmassa. -- --
-Hän teki, minkä voi. Hän ei voinut ryhtyä oppineisiin teologisiin
-kysymyksiin, hän ei voinut puhua valtiollisista asioista, eikä
-kirjallisuudesta eikä taiteesta, hän ei voinut voidella Jeesusta
-kalliilla nardusvoiteella, mutta hän voi uskollisesti hoitaa, mitä
-hänelle uskottiin, hän voi lyhyessä ajassa kiinnittää itseensä lasten
-sydämet, hän voi säästäväisesti ja huolellisesti pitää taloutta,
-hän voi tehdä kaikenlaista, mitä perhe-elämässä tarvitaan, hän voi
-hoitaa sairaita, sanalla sanoen hän voi monella tavalla palvella;
-mutta minkä hän voi, oli hän myöskin aina valmis tekemään. Milloin
-vain joku tarve ilmaantui niissä perheissä, jotka hän tunsi, heti
-oli täti Emma valmis täyttämään aukon, ja hän teki sen mielellään
-ja ilolla. Hän olikin senvuoksi kaikkialla niinkuin kotona ja
-kaikkialla tervetullut." [Puhe, joka herätti suurta suosiota ja
-mieltymystä asianomaisessa piirissä, on painettu sekä alkukielisenä
-että suomennettuna: Från Diakonisshuset i Helsingfors 1894 s. 29. --
-Diakonissalaitoksesta Helsingissä 1894 s. 33.]
-
-       *       *       *       *       *
-
-Syksyllä 1893 toimitettiin taas valtiopäivämiesvaalit, ja Porvoon
-hiippakunnan koulunopettajat valitsivat niinkuin kolme vuotta ennen
-Kihlmanin ja Bonsdorffin. Itsessään ei tulos ollut odottamaton,
-mutta odottamatonta oli, että edellinen valittiin yksimielisesti.
-Kertoessaan (toht. Hj. Appelqvistille 1/1 1894) tämän "uskomattoman"
-seikan Kihlman kirjoittaa kuitenkin suoraan ilmoittaneensa, ettei
-hän toivonut tulevansa enää valituksi. Epäilemättä hän sentään
-mielihyvällä vastaanotti tällaisen tunnustuksen, joka m.m. todisti,
-että hän huolimatta hajaannuksesta normaalilyseon opettajain kesken
-oli arvossa ja kunniassa pidetty. Sittemmin sai Kihlman kyllä tietää,
-että Lindeqvist oli kutsunut muutamia tovereitaan neuvottelemaan
-toisesta ehdokkaasta, mutta oli hänen yrityksensä ollut turha, ja
-itsekin hän lopulta oli äänestänyt Kihlmania. -- Tälläkin kertaa tuli
-Mellberg rehtorin sijaiseksi, sillä Lindeqvist, joka oli vararehtori,
-oli pyytänyt vapautusta toivoen, että hänet nytkin, niinkuin ennen
-useilla valtiopäivillä, valittaisiin pappissäädyn sihteeriksi.
-Kumminkin kävi niin, että neljästä hakijasta sai A. Almberg (Jalava)
-useimmat äänet ja tuli hän säädyn sihteeriksi. Tästä syytti
-Lindeqvist Kihlmania mennen häikäilemättömyydessään niin pitkälle,
-että hän kirjallisesti (6/1) vaati häntä korvaamaan kärsimänsä
-tappion lainaamalla hänelle epämääräiseksi ajaksi 4000 mk! Itse
-asiassa oli Lindeqvist jo aikoja ennen herättänyt tyytymättömyyttä
-suuressa osassa säätyä, joten hänen oli vastoinkäymisestä syyttäminen
-itseänsä.
-
-Valtiopäivillä 1894 Kihlman yhdessä muiden koulunopettajain
-kanssa allekirjoitti neljä anomusehdotusta. Niistä olivat toisia
-huomattavammat: että suostuntavaroista myönnettäisiin 15-20,000 mk
-vuosittain kansanopistojen avustamiseksi ja että lukukausimaksut
-tyttökouluissa alennettaisiin samaan määrään kuin poikakouluissa.
-Nämä ehdotukset, jotka molemmat saavuttivat säätyjen hyväksymisen,
-todistavat, että Kihlman nytkin niinkuin 1860-luvun loppupuolella oli
-kansanopistojen suosija ja että hän harrasti naissivistyksen asiaa,
-joskin vain niissä rajoissa, jotka hänen vakaumuksestaan naisen
-erikoinen luonto ja yhteiskunnan menestys määräsivät.
-
-Jos edelliset valtiopäivät olivat alkaneet huolestuttavien
-olosuhteiden vallitessa, niin olivat olot sen jälkeen muuttuneet
-kahta arveluttavammiksi. Totta kyllä oli hallitsija edellisen
-säätykokouksen aikana rauhoittaakseen mieliä vakuuttanut aikovansa
-säilyttää Suomenmaan oikeudet muuttumattomina, mutta siitä huolimatta
-oli sittemmin esiintynyt ehdotuksia, jotka ilmeisesti tarkoittivat
-Suomen perustuslakien kumoamista ja sen itsenäisyyden hävittämistä
-sisällisten asiaimme hoidossa, jonka hallitsijat olivat maallemme
-vahvistaneet. Uskonnollisen vakaumuksensa pohjalla oli Kihlman
-näihin valtiollisiin uhkauksiin nähden sangen optimistinen.
-"Onnellista on", oli hän 6/3 1892 kirjoittanut Hallonbladille,
-"että totuuden ja oikeuden kuitenkin lopulta täytyy voittaa. Siinä
-kohden on epäileminen turhaa. Peräsimessä istuu se, joka sekä
-tahtoo että voi auttaa oikeuden voittoon. On mahdollista, että
-voitto viipyy ja että tiet ovat ihmeellisiä, mutta lopputuloksesta
-voimme olla varmat." Kumminkin hän suurella mielenkiinnolla
-otti osaa suomalaiseen puolueeseen kuuluvien valtiopäivämiesten
-yksityisiin neuvotteluihin, joissa m.m. keskusteltiin siitä, mitä
-oli tekeminen uhkaavan vaaran johdosta, ja erityiseen "siniseen
-kirjaseen" hän teki muistiinpanoja kaikista näistä kokouksista.
-Päätös oli että säätyjen tulisi hallitsijalle lähettää adressi,
-missä julkilausuttaisiin vakaa luottamus siihen, että hän antamansa
-reskriptin mukaan ehkäisisi semmoiset puuhat, joiden päämääränä oli
-Suomen perustuslakien järkyttäminen. Ruotsinmieliset olivat tahollaan
-tulleet samansuuntaiseen päätökseen, ja säätykokouksen alussa se
-pantiinkin toimeen salaisissa istunnoissa. Adressin valmistamista
-varten oli asetettuna erityinen valitusvaliokunta, ja siinä oli m.m.
-Kihlman pappissäädyn edustajana.
-
-Paitsi sitä että Kihlman valittiin toimitusvaliokunnan
-puheenjohtajaksi, vaikka hän oli pyytänyt siitä päästä, on
-säätykokouksen alkuajoilta kerrottava huomiota herättänyt juttu
-valtiovaliokunnan puheenjohtajan vaalista. Kun vaali (2/2) oli
-tapahtuva, huomautti Kihlman pappis- ja talonpoikaissäätyjen
-valitsemien jäsenten puolesta, että senaattori L. Mechelin suuren
-asiantuntemuksensa, työkykynsä ja kärsivällisyytensä vuoksi
-kieltämättä olisi paras puheenjohtaja, mutta oli syytä epäillä,
-oliko hän jäävitön. Valtiovaliokunta tulisi näet käsittelemään ja
-tarkastamaan hallituksen toimia ja laskuja myöskin v:lta 1890,
-jolloin Mechelin vielä oli ollut hallituksen jäsenenä, ja V. J. 31
-§:n mukaan näytti selvältä, että hän ei voinut olla siinä osallisena.
-[Mechelinin erohakemus, jonka hän kenraalikuvernöörin kehoituksesta
-teki, hyväksyttiin 20/6 1890. -- V. J:n § 31 kuuluu: Älköön Senaatin
-jäsen olko valiokunnan jäsenenä, älköönkä ketään muutakaan valittako
-semmoiseen valiokuntaan, jossa tilinteko hänen virkatoimistansa voipi
-tarkastettavaksi tulla.] Että toinenkin käsitys oli mahdollinen,
-näkyi siitä, ettei Mechelin itse ollut ilmoittanut olevansa jäävi,
-ja että ritaristo ja aateli oli valinnut hänet valtiovaliokuntaan,
-mutta silti oli puhujankin esittämä kanta oikeutettu. Edelleen oli
-tietty, että Mechelin ei ollut kenraalikuvernöörin suosima, ja
-arvattavaa on, että tältä taholta hänen toimintaansa valtiopäivillä
-pidettäisiin silmällä; kun hyvin luultavaa oli, että toinen tai
-toinen huomauttaisi kenraalikuvernöörille, mitä 31 § sisältää,
-annettaisiin tälle ase käteen, jota hän kyllä ei epäilisi käyttää.
-Hän voisi syyttää säätyjä siitä, etteivät nämä suuresti välittäneet
-perustuslaeista, kun kyseessä oli suosittu henkilö. Tämän suoran
-tunnustuksen oli puhuja tehnyt, jotta tiettäisiin, miksi eivät
-kaikki voineet valita niinkuin mieluimmin tahtoisivat. -- Syystä,
-että Mechelin toivoi saavansa mietintöaikaa, vaali lykättiin toiseen
-kokoukseen, jossa hän koetti kirjallisesti todistaa jäävittömyyttään.
-Kun sitten käytiin vaaliin, sai Donner 7 ja Mechelin 7 ääntä, mutta
-arpa ratkaisi asian Donnerin eduksi. Mitä Mechelin piti tästä,
-sai Kihlman kuulla "keisarintanssiaisissa" (6/2) Hän kertoo näet
-päiväkirjassaan: "Mechelin nuhteli minua, sanoen että olin mitä
-pahimmin loukannut häntä, kun olin voinut olettaa, että hän (entinen)
-valtio-oikeuden professori joko ei ymmärtäisi kirjoitettua lakia
-taikka että hän, vaikka ymmärsikin, kuitenkin toimisi lakia vastaan
-ja tahtoisi istua valtiovaliokunnassa olematta siihen laillisesti
-oikeutettu. Takana oli (muka) Wald. Enebergin toimeenpanema vehkeily
-häntä vastaan, johon minä, kenties kokonaan viattomasti, olin
-vedetty. Jo pari päivää ennen oli senaatissa tietty, että M(echelin)
-olisi 'prikattava' ja Donner valittava puheenjohtajaksi. M(echelin)
-piti asiaa iskuna vasten silmiä, jota hän ei voisi unohtaa, jollemme
-tunnustaisi erehdystämme (erkände vårt fel). Kuuntelin tyynesti
-M(echelin)in sanoja ja muistutin, että me nimenomaan olimme
-myöntäneet, että toinen käsitys täytyi olla mahdollinen, koska
-M(echelin) itse ei ollut ilmoittanut olevansa jäävi. Käsityksemme
-saattaa olla väärä, vaikka laicus ei helposti voi käsittää 31
-§:ää toisin kuin me. Mutta meidän täytyy noudattaa vakaumustamme,
-kun meillä semmoinen on. Vehkeilystä en ole mitään tiennyt. --
-Tanssiaisissa puhuin senaattori Sohlmanin kanssa ja pyysin kuulla
-hänen ajatustaan, joka oli, että hänen mielestään M(echelin) ei
-ollut vaalikelpoinen valtiovaliokuntaan 1894. Ainakin oli hän jäävi
-tarkastamaan suostuntavarojen käyttämistä. -- Tanssiaisissa ei
-minulla ollut tilaisuutta nähdä isäntää, kenraalikuvernööriä." Ettei
-erimielisyys puheenjohtajan vaalista synnyttänyt pitempää epäsopua,
-huomaa siitä, että valtiopäivien lopulla valiokunta Mechelinin
-ehdotuksesta piti puheenjohtajalleen kekkerit, joissa J. R. Danielson
-esitti erityisen maljan Mechelinille.
-
-Näillekin valtiopäiville oli hallitus jättänyt esityksen maatilojen
-osittamisesta, syystä ettei oltu hyväksytty niitä muutoksia,
-jotka edellisillä valtiopäivillä oli tehty silloin käsiteltyyn
-samanaiheiseen esitykseen. Nytkään ei laki- ja talousvaliokunta
-voinut olla muutoksia ehdottamatta ja erittäinkin vaatimatta,
-että osittamisen vapautta ei rajoitettaisi. Mutta Kihlman
-puolestaan oli samalla kannalla kuin viimeinkin, nimittäin että
-esitys oli hyväksyttävä muutoksitta, jotta se varmasti tulisi
-laiksi vahvistetuksi. "Meidän aikanamme", lausui hän m.m., "on
-olemassa kysymys, joka ei ole kysymys muiden kysymysten rinnalla,
-vaan kysymys mitä tärkein (kat'eksokhén), kysymys, johon meidän
-aikamme tulee vastata, joka ehdottomasti vaatii vastausta, ja jota
-senvuoksi ei saa panna pöydälle eikä lykätä, jollei tahdota antaa
-aseita sen historiallisen yhteiskuntajärjestyksen vihollisille,
-johon me kehityksen tiellä olemme tulleet. Tämä polttava kysymys
-on sosialinen kysymys. Koska kyseessäoleva lakiehdotus osaltaan
-tarkoittaa vaikuttaa suuren sosialisen kysymyksen ratkaisuna, niin
-on tältä näkökannalta arvostellen äärettömän tärkeää, että laki,
-jonka päämääränä on köyhän etu, tulee toimeen, ja sentähden minä
-nyt, samoin kuin viime valtiopäivilläkin, puolustan esityksen
-hyväksymistä. Olen varma siitä, että me silloin saamme lain, yhtä
-varma kuin olen siitä, ettemme saa mitään lakia, jos hyväksymme
-valiokunnan mietinnön. -- -- Minä käännyn senvuoksi säädyn puoleen
-samalla kehoituksella kuin viime valtiopäivillä, että kaikki
-rajattoman maanosittamisen ystävät 'mieluummin tyytykööt vähempään
-hyvään, joka varmuudella on saatavissa, kuin pitävät kiinni heidän
-mielestään suuremmasta hyvästä, koska on todennäköistä, että he sen
-kautta menettävät vähemmänkin'." Äänestyksessä hyväksyttiinkin esitys
-26 äänellä 8 ääntä vastaan.
-
-Toisenkin kerran Kihlman näillä valtiopäivillä puhui vähäväkisten
-puolesta. Talonpoikaissäädyssä oli esitetty kaksi anomusehdotusta,
-jotka tarkoittivat lainaus- ja säästörahastojen perustamista
-sekä muita toimenpiteitä pientilallisten aseman parantamiseksi,
-mutta talousvaliokunnan mietintö päättyi kielteiseen ponteen,
-että nimittäin ehdotukset eivät aiheuttaneet toimenpidettä.
-Anomusehdotusten tekijät tarkoittivat etupäässä Itä-Suomen oloja,
-missä kansa paikoittain oli joutunut koronkiskurien kynsiin. Pahan
-olemassaolo tunnustettiin sekä valiokunnassa että säädyssä, mutta
-tarpeellisista toimenpiteistä kävivät ajatukset hajalle. Kihlman
-ei tässä kohden pyytänyt olla muita viisaampi, mutta silti hän ei
-tahtonut, että asia jätettäisiin sikseen. Hän käytti kolme kertaa
-puheenvuoroa, ja varsinkin viimeinen lausunto oli häntä kuvaava: "Jos
-voisin sanoa, mitä tässä asiassa on tekeminen, niin minä myöskin
-sanoisin sen ja ilmaisisin sen päätelmässä. Kun en kumminkaan tiedä
-sitä, niin en voi sitä sanoa. Mutta silti voin jotain tehdä. _Minä
-voin_ ainakin pyytää, että hallitus tehköön, mitä tehdä voidaan,
-_enkä minä voi_ jäädä kokonaan passiiviseksi tähän kysymykseen
-nähden. Tämä Itä-Suomen asujamisto on ikäänkuin rosvojen käsissä,
-ja se muistuttaa minulle tuota miestä, joka vaelsi Jerusalemista
-alas Jerikoon ja tällä matkalla kohtasi rosvoja, jotka riisuivat
-hänet alasti ja jättivät hänet puolikuolleeksi. Silloin tapahtui,
-että eräs pappi vaelsi samaa tietä, näki hänet, mutta meni ohitse.
-Hän ajatteli: ei aiheuta mitään toimenpidettä. Silloin tuli eräs
-leviittakin samalle paikalle. Hänkin näki haavoittuneen tilan, mutta
-ajatteli: ei aiheuta mitään toimenpidettä minun puoleltani ja meni
-ohitse. Mutta sitten tuli sinne eräs samarialainenkin. Kun hän näki,
-miten oli laita, niin hän ei mennytkään ohitse, vaan armahti lyötyä
-ja meni hänen luokseen ja ryhtyi toimenpiteeseen: hän teki minkä
-voi. Minun mielestäni pappissäädyn pitäisi seurata samarialaisen
-esimerkkiä, eikä papin: meidän tulee tehdä minkä me voimme.
-Ainoastaan tätä olen tahtonut ja saan sen vuoksi kunnioittavasti
-ehdottaa, että valiokunnan ponsi hyljätään ja että edellä oleva
-anomusehdotus aiheuttaa toimenpiteen säätyjen puolelta." Sääty
-hyväksyi kumminkin (21 äänellä 9 vastaan) valiokunnan ponnen.
-
-Niinkuin useilla edellisillä esiintyi näilläkin valtiopäivillä
-sekä nais- että juutalaiskysymys, ja Kihlman otti jälleen
-osaa kummankin käsittelyyn. Porvarissäädyssä oli tehty kaksi
-anomusehdotusta valtioavun antamisesta yhteiskouluille, ja kun
-pappissäädyssä keskusteltiin yleisen valitusvaliokunnan ehdotuksia
-puoltavasta mietinnöstä, esitti Kihlman pitkässä lausunnossa entistä
-täydellisemmin mielipiteensä sekä naiskysymyksestä yleensä että
-yhteiskoulusta. -- Naiskysymys oli uusi ja suuri ajankysymys, joka
-koski toista puolta ihmiskuntaa ja tuli vuosi vuodelta tärkeämmäksi
-sivistysmaissa -- siihen tapaan Kihlman alkoi. Niinkuin tavallista,
-milloin uusi kysymys esiintyy, olivat naiskysymyksenkin puolustajat
-menneet liiallisuuksiin, mutta silti ei saanut kieltää heidän
-oikeutettuja vaatimuksiaan. Vaatimus, että nainen toiminta-alaan
-nähden oli pidettävä miehen arvoisena, ei voinut olla oikeutettu,
-sillä se oli luonnoton -- heillä kun on erilaiset luontaiset
-taipumukset -- yhtä luonnoton kuin vaatimus, että mies toiminta-alaan
-nähden olisi pidettävä naisen vertaisena. Tämä vaatimus oli
-puhujan mielestä naiskysymyksen heikko kohta, joka liiallisuutena
-oli siitä erotettava. Kun edelleen väitettiin, että molempien
-sukupuolten yhteinen opetus oli tarkoituksenmukaisin nousevan
-nuorison kasvatustapa, niin lähdettiin väärästä edellytyksestä,
-että sielullista eroavaisuutta miehen ja naisen välillä ei ollut
-olemassa. Jo tämän vuoksi täytyi puhujan periaatteellisesti hyljätä
-yhteiskouluaate. Mutta hän hylkäsi sen myöskin pedagogisista
-syistä -- nimittäin mikäli kyseessä oli 13 à 14 vuotta vanhemmat
-oppilaat. Tunnollinen opettaja huomaisi pian, ettei tyttöjä ja
-poikia käynyt opettaa aivan samalla tavalla (esim. 6 käskyä
-käsitellessä). Yksistään lukujärjestyksen laatiminen yhteiskoululle
--- varsinkin meidän maassa (monien kielten tähden, joita kaikkia
-tytöt eivät tarvitse) -- oli kovin vaikea tehtävä. Useissa aineissa
-(esim. matematiikassa) voisivat tytöt, ilman että naissivistys
-siitä kärsisi, päästä vähemmällä. "Jos nyt ensyklopedinen opetus
-poikakouluissamme on valitettava paha ja jos se aiheuttaa ruumiille
-ja sielulle vahingollista liikarasitusta, niin pitäisi kai, jos
-harrastaa naisen todellista parasta, katsoa tärkeäksi asiaksi, että
-naisnuoriso säästetään tästä pahasta. Mutta yhteiskoulussa tämä
-paha ei ole vältettävissä. Siinä ei saa silmällä pitää tyttöjen
-erikoisia tarpeita. Tyttöjen täytyy lukea samoja aineita kuin pojat.
-Tämä ei ole naisen kunnioittamista, vaan väkivallan tekemistä
-hänen luonnolleen." Kurinpitoonkin nähden vaativat pojat ja tytöt
-erilaista kohtelua, mikä myöskään ei ole mahdollinen yhteiskoulussa.
-Todistaakseen vihdoin, miten turmiollisesti yhteiskoulu ja yleensä
-pitkällinen koulunkäynti vaikuttaa nuoriin naisiin, puhuja siteerasi
-amerikkalaisen lääkärin, toht. Clarken, ja prof. Pippingsköldin
-lausuntoja asiasta.
-
-Mutta, päätti puhuja, ennenmainittu heikko kohta naiskysymyksessä
-oli samalla sen vahva kohta. Taloudelliset ja sosialiset olosuhteet
-tekevät välttämättömäksi, että naiselle valmistetaan entistä laajempi
-työala. Naimattomillakin naisilla täytyy olla tehtävänsä elämässä --
-ainoastaan niin menettelemällä, että heillä on toiminta, joka vastaa
-heidän luonnollisia taipumuksiansa, oli naiskysymys onnellisesti
-ratkaistava. Siihen oli siis harrastus kohdistettava. "Ei mikään
-ihminen voi olla onnellinen, jollei hän tiedä, että hänellä on
-tehtävänsä elämässä, jollei hän voi olla hyödyllisesti toimelias.
-Jos tapaamme vanhahkon naimattoman naisen, joka tekee meihin hyvän
-vaikutuksen, niin on se varmaan nainen, joka huolimatta siitä,
-että hän on naimaton, on tietänyt, että hänellä on ollut tehtävä
-elämässä, ja joka on löytänyt onnensa harrastuksessaan suorittaa
-tätä tehtävää." Syystä ettei puhuja voinut pitää yhteiskouluja
-oikeutettuina, hän ei myöskään katsonut oikeaksi, että hallitus oli
-antanut taikka vastedes antaisi avustusta yhteiskouluille.
-
-Tämän lyhyesti selostamamme lausunnon perustuksella ei meistä
-suinkaan ole oikeutettua syyttää Kihlmania vanhoillisuudesta
-naiskysymykseen nähden, niinkuin kumminkin on tapahtunut. Hän ei
-lainkaan kieltänyt, että kysymys on "taloudellisten ja sosialisten
-olosuhteiden" aiheuttama ja että sen päävaatimus, että naiselle
-on hankittava entistä laajempi toiminta-ala, ehdottomasti oli
-tyydytettävä. Mutta hän oli sitä mieltä, että meillä pyritään tähän
-päämäärään sellaista tietä, joka ajan pitkään enemmän vahingoittaa
-kuin hyödyttää naista. Ehkä erehdymme, mutta meistä tuntuu siltä
-kuin olisi yleinen mielipide vähitellen kääntymässä Kihlmanin
-käsitystapaan päin. Myönnetäänhän nykyään että monen yhteiskoulun
-synty aikoinaan johtui kokonaan muista tarkoituksista kuin halusta
-selvittää naiskysymys, eikä myöskään naisten tulvaamista yliopistoon
-enää pidetä minään ihailtavana sivistyksellisenä voittona.
-
-Juutalaiskysymys tuli käsittelyn alaiseksi vasta säätykokouksen
-viimeisenä päivänä. Kahden ritaristossa ja aatelissa sekä
-porvarissäädyssä tehdyn anomusehdotuksen johdosta, jotka koskivat
-maassa oleskelevien juutalaisten oikeudellisen aseman järjestämistä,
-oli lakivaliokunta ehdottanut, että hallitukselta anottaisiin
-esitystä ja sen ohella ehdotusta laiksi, joka oikeuttaisi Suomessa
-syntyneet sekä pitemmän aikaa täällä asuneet juutalaiset vaimoineen
-ja lapsineen, noudattamalla sopivia säännöksiä, jäämään maahan ja
-täällä harjoittamaan elinkeinoa. Kihlman olisi tahtonut, ettei asiaa
-ollenkaan olisi otettu käsiteltäväksi, koska aika ei myöntänyt
-seikkaperäistä keskustelua, mutta kun sääty ei siihen suostunut,
-hänkin lausui mielipiteensä. Hän ei kannattanut valiokunnan mietintöä
-senvuoksi, että laki, jota pyydettiin, olisi jotain puolinaista,
-joka ei tyydyttäisi vaatimuksia, vaan lyhyessä ajassa veisi täysien
-kansalaisoikeuksien myöntämiseen sekä samalla rajojemme avaamiseen
-muillekin juutalaisille -- "logiikka oli taipumaton". Sitävastoin
-olisi hän -- jollei valtiopäivien päättyminen olisi estänyt --
-ehdottanut, että kullekin Suomessa olevalle juutalaiselle, kaikkiaan
-noin 1000 hengelle, annettaisiin 1000 markkaa avustusta, jotta he
-muuttaisivat pois johonkin toiseen maahan, missä juutalaisilla
-on kansalaisoikeudet. Hänen luullakseen koituisi Suomelle
-"loistavaksi liikeyritykseksi" (briljant affär), jos kansamme siten
-vapautettaisiin arvaamattomasta vaarasta. -- Sääty hyväksyi kuitenkin
-mietinnön 19 äänellä 16 vastaan.
-
-Kysymys yleisestä opetusvelvollisuudesta, joka jo oli ollut esillä
-1891 vuoden valtiopäivillä ja näilläkin tuli käsiteltäväksi E. G.
-Palménin tekemän esitysehdotuksen johdosta, oli myöskin niitä, joita
-Kihlman ei voinut kannattaa. Eräässä Orihveden rovastille E. F.
-Reiniukselle lähettämässään kirjeessä (18/2) hän lyhyesti julkilausuu
-mielipiteensä: "Kansakoulukysymyksessä olen aivan samaa mieltä kuin
-Sinä. Uskotaan ehdottomasti kansakoulun kykyyn pienellä annoksella
-laskuoppia ja maantietoa kehittää luonteita ja yhtä ehdottomasti
-Suomen kansan kykyyn ottaa kantaakseen uusia verotaakkoja.
-Molemmissa suhteissa olen heikko uskossa ja täytyy minun sentähden
-toimia heikkouskoisen tapaan. Toivon myöskin, että minulla on
-monta heikkouskoista vertaista ja ettei hyväätarkoittava ehdotus
-saavuta enemmistöä säädyssä." -- Tämän asian käsittely päättyi
-kuitenkin niin, että säädyt anoivat, että hallitus antaisi esityksen
-seuraavalle säätykokoukselle; mutta todellisuudessa kysymys vieläkin
-odottaa ratkaisuansa.
-
-Vielä mainittakoon, että näillä valtiopäivillä hyväksyttiin uusi
-ulosotto-laki. Kihlman mainitsi "sydämellisellä ilolla" huomanneensa,
-että valiokunta mietinnössään puolusti samaa armahtavaisuutta
-velallista kohtaan, jota hän kahdessa säätykokouksessa oli
-puoltanut anomusehdotuksissa, jotka ajan puutteesta olivat jääneet
-käsittelemättä. Hän myöntää, että toiselta puolen oli tehty
-oikeutettuja muistutuksia sitä vastaan, että velallinen saisi pitää
-työkalunsa y.m. "Mutta kun minun tulee valita joko säännös varallisen
-velkojan hyväksi taikka säännös köyhän velallisen hyväksi, niin en
-epäile kumman valitsen. Mieluummin kärsiköön varakas jotain, kuin
-että köyhä saatetaan epätoivoon ja asemaan, joka estää häntä siitä,
-mihin joka ihmisellä on oikeus, nimittäin oikeudesta tehdä työtä." --
-
-Valtiopäivät päättyivät kesäk. 2 p:nä. "Valtaistuinpuhe: sävy
-ystävällinen. Gott lob! mutta ei mitään vastausta, ei mitään
-viittaustakaan adressiin", luemme päiväkirjasta. Pappissääty päätti
-tämän päivän päivällisillä, joihin Jaakko Forsman, Otto Donner ja
-Kihlman olivat kutsuneet sen jäsenet sekä muitakin vieraita muista
-säädyistä ja säätykokouksen ulkopuolelta. "Mieliala oli erittäin
-taipuisa (disponerad) herttaiseen seurusteluun." --
-
-       *       *       *       *       *
-
-Vaikka valtiopäivät olivat päättyneet, eli Kihlman koko tämän vuoden
-niin sanoaksemme valtiopäivien merkeissä. Hän kun oli valittu
-toimitusvaliokunnan puheenjohtajaksi, lepäsi koko huoli hänen
-niskoillaan. Hän pyysi ja saikin ensin syyslukukaudeksi ja sittemmin
-lukuvuoden loppuajaksikin vapautta rehtorinvirasta, ja valiokunta
-antoi hänelle työtä uuteen vuoteen asti. Viimeinen valiokunnan
-kokous (122:nen järjestyksessä) oli kyllä jo marrask. 3 p:nä, mutta
-puheenjohtajalla oli puuhaa kauan sen jälkeenkin.
-
-Muutoin on vuodelta 1894 merkittävä kuolemantapauksia ja muitakin
-tapahtumia, jotka läheltä koskivat Kihlmania.
-
-Helmik. 3 p:nä kuoli 88-vuotiaana Kihlmanin "anoppi", "vanha
-isoäiti", rouva Sofie von Essen Hattulassa. Hautajaisiin hän
-oli estetty lähtemästä, mutta "appi-isälleen" hän kirjoitti
-lämpimän kirjeen. -- Lähes kolme viikkoa myöhemmin, helmik. 22
-p:nä, kuoli Sortavalassa valtioneuvos Herman Hallonblad, johon
-Kihlman jo 1860-luvulla oli lähemmin tutustunut Tampereen yhtiön
-asioiden johdosta. Kirjeistä päättäen kehittyi heidän välillään
-luottamuksellinen ystävyys. [Herman Hallonblad (s. 5/6 1825), ei
-kuukauttakaan Kihlmania nuorempi, oli tavallaan sukuakin, sillä
-hän oli N. L. Arppen ja Sofie Fabritius von Essenin serkku.]
-Hallonblad on, niinkuin tiedetään, suurella Suomen taideyhdistykselle
-tekemällään lahjoituksella pysyvästi kiinnittänyt nimensä
-kulttuurihistoriaamme.
-
-Syyskuulla menetti Kihlman toisella tavalla toisen arvossa pitämänsä
-ystävän, toht. von Rohdenin, joka muutti pois maasta. Paitsi että
-Kihlman säännöllisesti oli käynyt hänen kirkossaan, olivat he
-läheisesti seurustelleetkin, ja heidän kirjeenvaihdostaan, joka nyt
-alkoi, ja josta alempana on enemmän sanottavaa, näkyy, että heidän
-uskonnollinen kantansa oli pääasiassa sama. Syysk. 11 p:nä olivat
-Helsingin papit kutsuneet poislähtevän päivällisille, 16 p:nä piti
-von Rohden hyvästijättösaarnansa, ja 22 p:nä Kihlman seurasi ystävää
-Linné-laivalle, käytyään edellisenä päivänä viimeisen kerran hänen
-luonaan, "v. Rohdenin meno on hyvin suuri tappio Helsingille", on
-päiväkirjaan merkitty. Mutta seuraajassa, toht. Johannes Glöcknerissä
-tuli korvaus. Tämä saarnasi ensi kerran lokak. 14 p:nä, ja Kihlmanin
-arvostelu kuului näin: "Hyviä ajatuksia täydellisessä muodossa,
-suuri kyky, esittämistapa kevyt, täsmällinen. Voi kunpa meillä olisi
-sellaisia kykyjä Suomen papistossa!" Ja myöhemmistä kiitoslauseista
-näkee, että Glöckner hänen mielestään oli kerrassaan etevä, jopa
-ihailtava saarnaaja sekä sisällykseen että muotoon nähden. Tietenkin
-alkoivat he pian seurustellakin. "Meillä oli paljon puhuttavaa
-toistemme kanssa", sanoo Kihlman, kun Glöckner 16 p:nä jouluk. oli
-käynyt hänen luonaan.
-
-Jouluk. 8 p:nä kuoli "luonnonlääkärinä" tunnettu toht. Friedrich
-Ewerth, joka v:sta 1870 oli ollut Kihlmanin perheen lääkäri. "Hän
-on tehnyt meille paljon ja suuria palveluksia. Hänen poismenonsa on
-meille suuri tappio." Siinä Kihlmanin arvostelu lääkäristä, joka
-1860-luvulta alkaen oli saavuttanut paljon ystäviä ja tunnustusta
-maassamme. Kihlmanin tietämättä oli vainaja jälkisäädöksessään
-määrännyt hänet ja varatuomari John Svanljungin testamentin
-toimeenpanijoiksi. Se tuotti edelliselle muun puuhan ohella
-pitkällistä kirjeenvaihtoa Ewerthin Preussin Prenzlaussa asuvien
-sukulaisten kanssa. Vasta v. 1900 oli tehtävä loppuun suoritettu.
-[Friedrich Wilhelm Ewerth, synt. 15 p. heinäk. 1823 Sternhagenissa
-bei Prenzlau, Brandenburgissa, oli sikäläisen pastori J. F. W.
-Ewerthin 8:s poika. Kasvoista päättäen hän oli semiittiläistä
-alkuperää, mutta oli uskonnoltaan luterilainen. Muutti 1862 Suomeen,
-missä toimi vesiparannuslääkärinä ja sai paljon potilaita. Hänen
-erikoisalansa olivat vatsa- ja kuumetaudit. Syystä, ettei ollut
-laillistettu lääkäri, täkäläiset viranomaiset häntä ahdistivat.
-Ammatissaan hän oli tunnollinen ja osaaottavainen; saattoi kyllä olla
-väsyttävän monisanainen, mutta oli myöskin väsymätön harrastaessaan
-potilaan hyvää. Praktiikkansa ohella Ewerth on vaikuttanut
-pysyväisesti kehittämällä vesikylpyhoitoa monipuolisemmaksi ja
-järkiperäisemmäksi sekä kasvattamalla taitavia ammattikylvettäjiä.
--- Kihlmanin perheessä ei epäilty, että Ewerth tarkalla hoidollaan
-pelasti sekä nuorimman pojan, Lennartin, hengen, että myöskin
-aikaansai äidin parantumisen vaarallisesta vatsahaavassa, joten hän
-sen jälkeen eli vielä 25 vuotta. -- Ewerth oli naimaton ja jätti
-jälkeensä talon Vuorikadun varrella ynnä muuta omaisuutta, joka
-rahaksi muutettuna (yhteensä n. 84,000 mk) lähetettiin perillisille
-Saksaan.]
-
-Tässä yhteydessä merkittäköön vielä, että tänä vuonna tapahtui
-Venäjän valtakunnan hallitsijan muutos. Lyhyistä muistiinpanoista
-huomaa, millä ahdistuksella Kihlman odotti tietoja keisarin
-sairauden kulusta. Torstaina marrask. 1 p:nä hän kirjoittaa: "k:lo 9
-aikaan (i.p.) saapui virallinen sanoma, että Keisari Suuriruhtinas
-Aleksanteri III on kuollut tänään k:lo 2.15. Niin lyhyeksi tuli
-siis tämän ruumiillisesti voimakkaan ruhtinaan hallitusaika. Kuka
-olisi uskonut sitä vuoden alussa? Hänen tunteensa Suomea kohtaan
-olivat ystävällisiä. Hän soi meille varmaan hyvää? Sen hän on
-osoittanut useamminkin. Mutta hän ei voinut kaikkea, mitä tahtoi.
-Epäilemättä joko sen vuoksi, ettei hän pystynyt oikein käsittämään
-asemaansa perustuslaillisena hallitsijana, taikka sen vuoksi, ettei
-hän uskaltanut loukata eräitä voimakkaita mielipiteitä Venäjällä.
-Hän koetti välittää. Niin varsinkin kirjelmässään säädyille 1891.
-Mutta tähän välittelyyn yhtyi nyt niinkuin aina selviämättömiä
-ristiriitoja. Kumminkin on hän noudattanut cunctatorin politiikkaa,
-joka on ollut meille hyödyksi. Se, joka voittaa aikaa, voittaa
-paljon, kenties kaikki. Se on meidän politiikkamme, ja siinä hän
-oli puolellamme. Jumalalle kiitos siitä. Mitä tulee nyt? Onko
-uusi Keisari edeltäjän tapaan allekirjoittava valtavakuutuksen?
-Se on ensimmäinen koetus." -- Sunnuntaina marrask. 11 p:nä
-"tuli tieto, että keisari Nikolai jo tiistaina oli muuttamatta
-allekirjoittanut valtavakuutuksensa Suomelle. Kivi on pudonnut
-Suomen kansan sydämeltä, sillä jollei hän olisi allekirjoittanut,
-mikä aihe epäilyksiin y.m.!" -- Seuraavana päivänä oli "päivälliset
-(Seurahuoneen) 35:nnessä valtavakuutuksen johdosta, joka tänään on
-julistettu. Meurman esitti H. M:nsä Nikolai II:n maljan toivottaen
-hänelle voimia hallita ja toimia suuren valtakuntansa ja sen pienen
-osan, Suomen, onneksi. Eläköön! Y(rjö)K(oskinen) piti puheen,
-missä hän muistutti, miten meille suomalaisille oli välttämätöntä
-käyttää menestyksen hetkeä maltillisuudella ja viisaalla
-varovaisuudella, olla ylvästelemättä, olla esittämättä vaatimuksia,
-olla pyytämättä pikaisia muutoksia, ja ainoastaan hiljaisesti ja
-kärsivällisesti odottaa aikaamme! Eläköön Suomi! Donner esitti
-ministerivaltiosihteeri Daehnin maljan. Eläköön! Siitä oli hänelle
-tieto annettava, ei sähköteitse, niinkuin joku ehdotti, vaan
-yksityisesti Yrjö-Koskisen kautta." --
-
-       *       *       *       *       *
-
-Vapaus rehtorintoimesta oli Kihlmanista mieluisa helpotus hänen
-jokapäiväisessä ahertelussaan. Huolimatta siitä että hänellä
-vielä oli yliopettajan virkaan kuuluvat tehtävät koulussa sekä
-kaikenlaiset liikemiespuuhansa hoidettavinaan, sai hän kuitenkin
-nyt käyttää entistä enemmän aikaa lukemiseen. Oli kuin hänelle taas
-olisi koittanut uusi opintoaika. Vai mitä sanoa miehestä, joka 6-9
-tuntia päivässä tutkii dogmatiikkaa y.m. samanlaatuista äärimmäistä
-tarkkaavaisuutta vaativaa kirjallisuutta?
-
-Päiväkirjasta ei huomaa, että hänellä näihin aikoihin olisi
-Helsingissä ollut uskottua ystävää, jonka kanssa hän olisi
-voinut keskustella siitä mitä oli lukenut y.m. sisäisestä; toht.
-Glöckner oli todennäköisesti ainoa. Sen vuoksi ei ole ihme,
-että hän kiirastorstaina (11/4) varta vasten lähti Hattulaan
-tapaamaan Esseniä. "Iltapäivällä taikka illalla", on hän merkinnyt
-päiväkirjaansa, "tärkeä keskustelu Essenin kanssa: jälkikatsaus
-menneeseen elämään ja arvostelu siitä; 'ei tulisko autuaaks, jos
-kuolis tänä iltana', [Nämä sanat on alkuperäisestikin kirjoitettu
-suomeksi.] vaan uskotko, että Jumala on isäsi, voitko sanoa: Abba,
-rakas isä?" -- Pitkänä perjantaina jatkettiin keskustelua, ja Kihlman
-on pannut muistiin: "otin vastatakseni kysymykseen, miksi tuli
-Kristuksen kuolla?" -- Illalla hän lähti kotiin, kysyen itsekseen:
-"Näinkö Essenin viimeisen kerran?" --
-
-Tuskin onkaan mainittu, että Kihlman v:sta 1884 oli Helsingin
-seurakunnan kirkkoneuvoston jäsen. Lyhyistä pöytäkirjoista
-tulee hänen osansa neuvoston toimissa ja päätöksissä ainoastaan
-poikkeukselta näkyviin. Tältä keväältä voi merkitä, että hän neljän
-papin kanssa jäi vähemmistöön, kun päätettiin (7:llä äänellä)
-olla ilmoittamatta vastalausetta prostitutsionia vastaan, sekä
-että hän, kun maistraatti oli pyytänyt lausuntoa adventistain
-lahkosta, kirjoitti sen kirkkoneuvoston puolesta. Lahko oli syksyllä
-1892 alkanut levittää oppiansa Suomessa. Alkuaan amerikkalaisen
-oppisuunnan edustaja ja saarnaaja täällä oli ruotsalainen talollinen
-Johnsson. Toimittuaan kolmatta vuotta oli hän seurakuntaansa
-vastaanottanut 30 uskovaista; 12 kolportöörin avulla oli kirjoja
-myyty 30,000 mk:sta, mutta liike oli tuottanut 15,466 mk:n tappion,
-joka oli korvattu pohjoismaiden osaston avulla. Menestys oli siis
-ollut huononlainen. Kihlmanin kerrassaan objektiivinen lausunto,
-jota varten hän oli käynyt adventistain kokouksissa, keskustellut
-heidän johtajansa kanssa ja lukenut eri teoksia, päättyi siihen,
-että lahkon leviäminen kieltämättä saattaisi herättää häiriötä m.m.
-sentähden, että se pitää lauantaipäivää sapattina eikä anna arvoa
-lapsenkasteelle, vaan vaatii että uskovaiset kastetaan uudestaan.
-
-Vihdoin mainittakoon tältä ajalta eräs seikka, joka osoittaa, kuinka
-valmis Kihlman oli uskomaan hyvää ihmisistä ja kuinka avulias
-hän saattoi olla, kun hän luuli voivansa luottaa avunpyytäjään.
-Keväällä 1895 esittäytyi hänelle eräs satulaseppä M. W. Pirskanen
-aloittelijana liikealalla ja saavutti hänen luottamuksensa, vaikka
-hän ennestään oli kokonaan tuntematon, ulkonäöltään jotenkin
-vastenmielinen ja niinkuin sitten näyttäytyi todellisuudessa kelvoton
-mies. Joku vanha tuttava suomalaisessa puolueessa kuuluu tähän
-vaikuttaneen suosittamalla Pirskasta Kihlmanille. Ensiksi tämä
-myönsi satulasepälle 1000 mk:n "lainan" hänen liikkeeseensä, ja kun
-siihen tarvittiin enemmän, kääntyi Pirskanen jonkun ajan päästä
-uudestaan suosijansa puoleen pyytäen enemmän. Kihlman ei tutkinut
-asiaa tarkemmin, vaan antoi antamistaan lainoja, niin että hänen
-saatavansa keväällä 1897 nousi yli 38,000 mk:aa. Näillä rahoilla
-oli Pirskanen totta kyllä perustanut oman liikkeen rautatientorin
-varrelle, mutta suurin osa oli käytetty kukaties mihinkä tarpeisiin.
-Tämä oli tapahtunut Kihlmanin perheen tietämättä. Oswald tiesi vain,
-että isä oli joskus vähin auttanut Pirskasta, kun hän sattumalta sai
-tietää, mikä mies tämä oikeastaan oli, niin ilmoitti siitä isälleen.
-Ovela liikemies pantiin silloin konkurssiin, mutta lainoista, jotka
-oli annettu ilman takausta, saatiin ainoastaan 5181 mk.
-
-Tänä vuonna täytti Kihlman 70 vuotta. Hänen ystävänsä olivat
-päättäneet viettää merkkipäivää, toukok. 13:ta, juhlapäivällisillä,
-ja käytiin häntä kutsumassa kaksi päivää ennen. Edellinen päivä oli
-sunnuntai. Silloin Kihlman, käytyään saksalaisessa kirkossa, luki
-Hiltyn "Stufen des Lebens" (Elämän ikäkaudet) ja Leixnerin saarnan
-"Jubileum-Seuche und Festbummelei" (Riemujuhlatauti ja juhlailu).
-Hän siis varta vasten valmistautui juhlaan, mutta ei lainkaan
-ilomielin. "Koko päivän huolissani huomispäivän kärsimyksistä",
-hän näet lisää, "ja siitä kuinka kunnianosoituksia on kestettävä
-loukkaamatta asianomaisia ja omaatuntoa ja kuinka vastattava on ilman
-teeskenneltyä nöyryyttä, mutta myöskin juhlijan arvoisesti?"
-
-Itse juhlapäivän hän kuvaa seuraavin sanoin: "K:lo 7-1 eri
-oppilaitosten lähetystöjä toivottamassa minulle onnea 70 vuodeksi.
-Lähetystöt pitivät puheita, joihin täytyi vastata. En ole koskaan
-pitänyt niin monta puhetta samana päivänä. K:lo 1-2 tunti VII
-luokalla. 2-4 levähtänyt ja ajatellut, mitä oli sanottava ja mitä ei
-sanottava päivällisillä. 4-12 juhlapäivälliset. Kovin huolestuneena
-olin odottanut tätä päivää. Astuessani 35:een oli sali täynnä
-ihmisiä, ja soittokunta alkoi soittaa. Ah, kysyin itsekseni: enkö
-ole kadehdittava! E. G. P(almén) piti juhlapuheen maltillisesti ja
-asiallisesti. Minä vastasin kertomalla elämäni tarinan. Todellinen
-tarina (saga)! Miten paljon satumaista siinä onkaan ja kuitenkin
-sulinta todellisuutta! Ihmeelliset ovat tiesi, Herra. Myöhemmin
-kerroin sadun 'korulauseen' (fras) synnystä, jonka juuri olin lukenut
-Leixnerin kirjasta, ja luulin vapauttaneeni tämän seuranpidon
-korulauseen vallasta, mutta sulku murtui, ja korulause syöksyi esiin
-ankaralla voimalla, erittäin ystäväni H:n edustamana. Ja minun
-poloisen täytyi istua siinä, kun minua valeltiin silmät korvat
-täyteen mitä ylöllisimmillä kiitoslauseilla, ja toinen valelu seurasi
-toista, aivan niinkuin istumakylvyssä. Mikä ajaa ihmisiä väsyttävään
-samojen asiain toistamiseen ja märehtimiseen? Heistä kai on kuin
-eivät olisi täyttäneet velvollisuuttaan, jollei kukin vuorostaan ole
-antanut lisäänsä kylpyyn."
-
-Kihlmanin pitkästä, pikakirjoituksella muistiin pannusta puheesta
-annamme tässä lyhyen selostuksen. Ryhtyessään kuvaamaan elämäänsä
-lausui puhuja: "Pidän itseäni erikoisena onnen poikana, onnen poikana
-siinä, että elämäni on sattunut aikaan, jossa olen elänyt ja joka
-on ollut merkillinen ajanjakso kansallemme, onnen poikana siinäkin,
-että minulle on ollut suotuna ottaa osaa moneen maallemme tärkeään
-kysymykseen; vihdoin myös onnen poikana siinä, että minulla on ollut
-onni kokea onnettomuuksia, mitkä, niinkuin tiedämme, ovat omiansa
-terästämään luonnetta, jos näet pystyy voittamaan niitä." Sen jälkeen
-seurasi kertomus, miten hän lukiolaisena liittyi herännäisiin ja
-tuli papiksi, miten hän vaimonsa kuoltua -- "ensimmäinen suuri
-onnettomuuteni" -- matkusti ulkomaille parantaakseen terveyttään
-ja jatkaakseen opintojaan, miten hän palattuansa kotimaahan, jota
-ulkomailla oli oppinut rakastamaan ja arvossa pitämään enemmän
-kuin ennen oli ymmärtänyt, ensin oli arkkipiispan apulaisena ja
-sitten tuli saksan kielen opettajaksi Vaasan lukioon. "Minä hain
-virkaa, en sen vuoksi että minulla olisi ollut erityinen mieltymys
-opettajauraan taikka että minulla olisi ollut vakaumus erikoisesta
-sopivaisuudestani siihen, hain sitä syystä, etten kelvannut papiksi."
--- "Menestykseni pedagogisella alalla on ollut satumainen", nyt
-vaaditaan filosofinen arvo tullakseen kollegaksi, ja lehtoriksi
-pääsee vaivoin olematta tohtori; "mutta normaalilyseon yliopettaja ja
-rehtori on suorittanut ainoastaan papintutkinnon." -- Sitten puhuja
-kertoi, miten hän joutui toimimaan liikealalla, ensiksi Tampereen
-Pellava- ja Rautateollisuusyhtiön puolesta -- jonka tarkoitusta,
-se kun harrasti kotimaisen raaka-aineen käyttämistä, katsottiin
-isänmaalliseksi (patriotisk) -- ja sitten myöskin pankkialalla.
-Kaikki oli tapahtunut ilman edeltä päin tehtyä suunnitelmaa. "En ole
-koskaan voinut uneksia taikka aavistaa, että minusta tulisi sitä,
-miksi olen tullut, taikka että toimintani tulisi semmoiseksi, miksi
-se on tullut." --
-
-"Nämä eri toimintalajit", jatkoi puhuja, "ovat tuottaneet minulle
-laajanlaista elämänkokemusta. Perehtymällä eri toiminta-aloihin
-olen oppinut tuntemaan niiden oikeutuksen ja merkityksen nykyajan
-kulttuurielämässä ja vapautunut ennakkoluuloista, joita tavataan
-monessa, jolle nämä alat ovat vieraita. Siinä on erilaisen toiminnan
-etu, mutta on siitä haittaakin: kun ihmisen aika ja voimat ovat
-rajoitettuja, on hänen mahdotonta tulla ammattimieheksi (fackman)
-useimmilla aloilla, vaan jää hän enemmän tai vähemmän dilettantiksi.
-Siitä seuraa voimien hajaannus, hajaannus, joka estää häntä
-aikaansaamasta jotain arvoltaan pysyvää." Arvattavasti olisi ollut
-parempi rajoittua yhteen ainoaan toiminta-alaan ja koettaa siinä
-tehdä parastaan. "Mutta minä olen olosuhteiden lapsi, ja arvatenkin
-täytyy semmoisiakin olla olemassa. Eikä siihen nähden ainakaan enää
-ole mitään tehtävänä." Monipuolisten velvollisuuksien tunnollinen
-täyttäminen vaatii työtä ja aikaa. "Minä opin säästämään (hushålla
-med) aikaa, en ainoastaan päiviä, vaan minuuttejakin. Minä opin
-tekemään työtä ja huomasin, että voi tehdä työtä paljon enemmän
-kuin uskookaan. Minä opin rakastamaan työtä ja tuntemaan sen
-siunausta ja ennen kaikkea: jokapäiväisellä harjoituksella minä
-opin velvollisuuden täyttämistä, minä opin antamaan oikean arvon
-sille nautinnolle, jonka ihminen voi hankkia itselleen, kun hän
-päätettyänsä päivän työn menee levolle tietäen, että on koettanut
-täyttää velvollisuutensa. Tämän yhteydessä tahdon myöskin mainita
-lisätodistuksena, että olen ollut onnen poika: minulla on ollut onni
-voida nukkua. Kun panen maata, niin vaivun (heti) uneen ja nukun
-yhtä mittaa siihen kellonlyöntiin, jolloin on tapanani herätä. Tämä
-onni on tehnyt minulle mahdolliseksi suorittaa työni." Elämänsä
-läpikäyvänä lankana mainitsi puhuja sen jälkeen uskalluksensa
-koettaa päästä varmaan vakaumukseen, ei monessa, vaan muutamissa
-kysymyksissä, ja rohkeutensa julkilausua ja noudattaa vakaumustaan.
-Sen johdosta oli hän ollut pakotettu rikkomaan suhteensa ennen
-läheisiin henkilöihin. Niin ensiksi ulkomaalla saamansa vakaumuksen
-tähden uskonnollisella, alalla; mutta myöskin pedagogisella ja
-valtiollisella alalla hän oli taistellut. Erittäin puhuja viipyi
-asevelvollisuuskysymyksessä, johon nähden hän oli ollut kielteisellä
-kannalla, ensiksi uskonnollisista syistä, toiseksi sen vuoksi että
-hänestä hyvän armeijan edellytys oli, ettei ketään pakotettu astumaan
-sen riveihin. Cromwellin maailmankuulu vapaista kansalaisista
-muodostettu armeija oli siinä kohden ollut hänen esikuvansa. --
-
-Mutta vaikka puhuja oli uskaltanut muodostaa itselleen vakaumuksen
-ja noudattaa sitä, ei hän kuitenkaan koskaan ollut pitänyt sitä
-lopullisena, vaan ainoastaan väliaikaisena ja hyvänä, kunnes
-oli saanut paremman. "Elämäni ei sentähden koskaan ole ollut
-johdonmukaista. Ei olisi ollenkaan vaikeaa osoittaa minun
-esiintuoneen ristiriitaisia lausuntoja. Syy on se, etten minä ole
-ollut liikkumatta. Ja omituista on, että kautta elämäni olen ollut
-näin keskeneräinen (ofärdig), jopa on keskeneräisyyteni enentynyt
-eikä vähentynyt, niin että minä seisoen tässä 70-vuotiaana vielä
-olen kokonaan keskeneräinen, niin, minä olen tietämättömämpi kuin
-olen ollutkaan. Elämäni lopputulos on siis, että minä 70-vuotiaana
-en ainoastaan ole koulurehtori, vaan koulupoikakin, jolla
-prima principia eivät ole selvillä. Mutta en minä valita sitä:
-keskeneräisyys on kyllä puute, mutta perusteeton taikka ennenaikainen
-valmius on pahempi ja vaarallisempi puute, sillä se estää
-kehittymästä." --
-
-Loppusanoista otamme vielä seuraavat lauseet: "Ihminen voi ja hänen
-tulee elää niin, että hän elämänsä lopulla saattaa ilolla, joskaan ei
-pelkällä ilolla katsella taakseen menneeseen aikaan. Ei ihmisen elämä
-todellakaan olisi elämisen arvoista, jos tulema siitä olisi oleva
-ainoastaan kielteinen. -- -- Elämän tehtävä voidaan suorittaa ja on
-suoritettava. Ainoastaan usko tähän mahdollisuuteen antaa rohkeutta
-harrastamaan sen suoritusta. Kuka viitsisi puuhata suorittamattomassa
-tehtävässä! -- Luin joku päivä sitten, niinkuin sanottiin, erään
-kiinalaisen filosoofin mietelmän: Hän jakaa ihmiset kolmeen luokkaan.
-Ensi luokan ihmisiä ovat ne, jotka oppivat viisautta lyhyessä ajassa,
-nimittäin nerot, ylimykset, parhaimmat; toisen luokan ihmisiä ovat
-ne, jotka myöskin oppivat viisautta, mutta tarvitsevat sitä varten
-pitkän elämän; kolmanteen luokkaan kuuluvat ne, jotka, eläkööt kuinka
-kauan tahansa, ovat ja pysyvät tyhminä oppimatta muuta kuin sanoja,
-muotoja, korulauseita. Ajattelen, että minä ehkä saanen jonkun sijan
-toisessa luokassa, koska Jumala on sallinut minun elää niin kauan;
-olen etsinyt viisautta, mutta olen tarvinnut 70 vuotta, ja vielä
-on paljon opittavaa. -- -- Suvaitkaa minun, 70-vuotiaan, toivottaa
-Teille, että kukin kohdaltaan, kun elämän ilta saapuu, voi lausua:
-'Minä olen taistellut hyvän taistelun.'"
-
-K:lo 12 yöllä Kihlman lähti juhlasta ja seuraavana aamuna hän
-kirjoitti päiväkirjaansa: "Reipas, Jumalan kiitos, niinkuin ei mitään
-olisi tapahtunut."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kesällä 1895 teki Kihlman Oswaldin seurassa toista viikkoa kestäneen
-matkan Itä-Suomeen. He lähtivät 27 p:nä kesäk. yöjunassa Viipuriin
-ja sieltä edelleen Värtsilään, missä 29 p:nä oli yhtiökokous.
-Sunnuntaina 30 p:nä he matkustivat Sortavalaan, missä kauppias
-Nissinen oli heille kohteliaana oppaana ja vieraanvaraisena isäntänä.
-Maanantaina 1 p:nä heinäk. jatkettiin höyrylaivalla matkaa Valamoon
-"missä", sanoo Kihlman, "uusi maailma avautui minulle. Luonto ihana,
-viljelyksen kautta kaunistettu, loistavia kirkkoja ja komeita
-rakennuksia, vastakohtana: mustiin puettuja munkkeja." Syystä, ettei
-tiistaina mitään laivaa käynyt Valamossa, täytyi matkustajain viipyä
-siellä keskiviikko iltapäivään. Se oli Kihlmanista liian kauan,
-varsinkin kun hän ei osannut venäjää eikä voinut puhelemalla munkkien
-kanssa tehdä havaintoja heidän ajatusmaailmastansa. Sitä tarkemmin
-katseltiin kaikki nähtävyydet: paitsi kirkkoja, kirjasto (missä
-myöskin tavattiin Meyrer, Luthers Leben), pyhimyskuvanmaalaajain
-työhuoneet (ison kirkon yläkerrassa), puutarhat (joita hoiti
-"ei-munkkimainen munkki") j.n.e. Laulu kirkossa oli Kihlmanista
-kaunista, mutta Hospodi pomilui'n lakkaamattomasta toistamisesta hän
-päätti, että jumalaa pidettiin armottomana olentona, joka ainoastaan
-mitä hellittämättömimmillä rukouksilla ja kumarruksilla oli suosioon
-taivutettavissa. Seurana oli Kihlmanilla useita suomalaisia
-matkailijoita.
-
-Torstaina kävi matka Hiitolan asemalle ja sieltä hevosella (15 km)
-Pukinniemen kartanoon, jonka omistaja oli Edvard von Essen. Täällä
-tapasi Kihlman myöskin C. G. von Essenin, joka Gertrud tyttärensä
-kanssa oli tullut nuoremman poikansa luokse. Edvard oli 21 vuotta
-hoitanut kaunista tilaa Laatokan rannalla, mutta nyt oli hänen
-vaimonsa -- kuollut ja siitä masentuneena hän tahtoi myydä talonsa,
-vaikka kaikki siellä oli mitä parhaimmassa kunnossa, niin rakennukset
-kuin viljelykset. Kihlmanin neuvot kävivät kuitenkin vastakkaiseen
-suuntaan. Niin nyt suullisesti kuin ennen kirjallisesti. Hän oli näet
-pari viikkoa ennen (13/6) kirjoittanut appivaarilleen seuraavaan,
-kuvaavaan tapaan: "Minä valitan vilpittömästi, että hän yhä pysyy
-siinä mielessä, että hänen on mahdotonta edelleen toimia siinä
-elämäntehtävässä, missä hän jo kauan on ahkeroinut. Ymmärrän kyllä,
-että hänellä voi olla vaikeuksia, mutta suurempiin vaikeuksiin hän
-joutuu, jos hänen tulee valita uusi työala. Sillä että uusi on
-valittava, jos vanhasta luovutaan, on minusta kieltämätöntä. Ei
-suinkaan hän vielä saa pitää itseään täysinpalvelleena, sen tähden
-että on menettänyt vaimonsa. Onhan se suuri tappio, mutta vielä
-suurempi tappio on menettää elämänsä päämäärä. Menetetty elämä on
-kaiken menetys. Mutta elämä ilman toimintaa muiden puolesta, se
-on menetetty elämä. Jumala johtaa kohtaloamme niin, että saamme
-tehtävän, mutta saatuamme semmoisen, pitäkäämme kiitollisesti
-siitä kiinni. Jos me luovumme siitä erinäisten vaikeuksien vuoksi,
-kohtaamme sen vaikeuden, että meidän itse tulee valita toinen tai
-toinen lukemattomista mahdollisuuksista. Semmoiseen valintaan
-vaaditaan enemmän voimaa kuin toimimaan siinä, missä Jumalan
-sallimuksesta olimme tottuneet ahkeroimaan. Jos on vaikeaa täydestä
-sydämestä sanoa: Isä, tapahtukoon tahtosi, niin ei ole vähemmän
-vaikeaa, vaan myöskin verrattomasti vaarallisempaa sanoa: Ei,
-tapahtukoon minun tahtoni. Se joka luulee voivansa lausua niin, hän
-ei ole heikko, päinvastoin luulee hän pystyvänsä itse onnellisesti
-johtamaan elämänpurtensa tyyneen satamaan. Voi minua heikkoa,
-lyhytnäköistä ihmistä, kykenisinkö minä ohjaamaan elämänkohtaloani
-välittämättä maailman ohjaajasta! Kuinka hyvä onkaan, ettei meidän
-tarvitse tehdä niin, vaan voimme jättää kohtalomme suuren, viisaan,
-väkevän Jumalan käsiin. Kristuksen suuruus oli siinä, että hän
-vaikeammissakin asemissa yksistään piti silmällä Isän tahtoa ja etsi
-iloansa Hänen tahtonsa noudattamisesta. Silloin voi olla iloinen
-keskellä suruakin." --
-
-Mitä Kihlman puheli ukko Essenin kanssa, sitä emme saa tietää.
-Mutta perjantaina, jolloin matkustajat lähtivät paluumatkalle,
-näki hän hänet viimeisen kerran. Vähän kolmatta viikkoa myöhemmin
-saapui tieto, että 80-vuotias oli halvauskohtauksen jälkeen kuollut
-aamulla 22 p:nä heinäk. Surusanoman johdosta Kihlman (24/7)
-kirjoitti yhteisen kirjeen Gertrud ja Edvard von Essenille ja loi
-siinä katsauksen suhteeseensa vainajaan. Syksyllä 1840 oli Kihlman
-15-vuotiaana ensi kerran tutustunut Esseniin, kun tämä Turussa
-vihittiin papiksi; mutta kesällä 1845, jolloin Kihlman nai Angelika
-Fabritiuksen, tuli heidän välinsä ratkeamattomaksi. "Yhteisten
-mielipiteiden, yhteisten kärsimysten, yhteisten töiden kautta me
-liityimme toisiimme, ja kun toinen vanhempi ystävä toisen jälkeen
-meni pois, jäimme me jäljelle ja olimme sen vuoksi yhä enemmän
-toistemme varassa." Puoli vuosisataa he olivat olleet uskottuja
-ystäviä, ja varsinkin nuorempana oli Kihlmanilla Essenissä ollut
-vahva tuki. Hän oli iloinen siitä, että hän tänä vuonna oli kaksi
-kertaa ollut hänen luonansa. "Jumala olkoon kiitetty siitä, mitä hän
-vainajassa oli meille antanut!" -- Essen haudattiin Hiitolassa, mutta
-ainoastaan hengessään Kihlman oli saapuvilla.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Vaikka Kihlman tunsi itsensä terveeksi ja "reippaaksi", huomasi
-hän kuitenkin saapuneensa käännekohtaan, josta eteenpäin hän ei
-enää voinut ajatella jatkavansa elämää entiseen tapaan. Mietiskelyt
-päättyivät ratkaisuun, josta hän 15 p:nä elok. kirjoittaa Lorenzolle:
-"Eilen otin tärkeän ratkaisevan askeleen. Minä jätin erohakemukseni.
-Minulla on ollut pitkä ja vaikea taistelu kestettävänä. Olen vielä
-työkykyinen sangen suuressa määrässä, ja minun pitäisi kai tehdä
-työtä niin kauan kuin voimia riittää, eikä kaivaa maahan pientä
-leiviskääni. Mutta minä tarvitsisin myöskin lievennystä työssä,
-etenkin aikaa tarkistaakseni ja järjestääkseni opintoni minua
-tyydyttäväksi kokonaistulokseksi. Minulla on syvä rauhan (lugn)
-tarve, ennenkuin kuolema kutsuu minut pois, ja voihan se tapahtua
-sangen pian." --
-
-Erohakemuksessaan Kihlman kuitenkin oli maininnut, että
-hän, jos pääsisi rehtorintoimesta ja saisi luovuttaa osan
-opetusvelvollisuuttaan tuntiopettajalle, jonka itse kustantaisi,
-tosin luuli vielä kykenevänsä hoitamaan yliopettajanvirkaa, mutta
-koska hän epäili semmoisen järjestyksen olevan hyväksyttävissä,
-pyysi hän eroa tästäkin virasta. Tämä aiheutti, että hänelle
-annettiin ero ainoastaan rehtorinvirasta ja että hänen opetuksensa
-supistettiin viiteen luokkaan, s.o. 10 tuntiin viikossa. Pastori
-S. J. Molander tuli hänen sijaisekseen II ja III luokalla
-(syyslukukaudella 1896 myöskin I:llä, joten Kihlmanin tuntiluku aleni
-8:aan). Näin jäi Kihlman vastaiseksi opettajavirkaansa, ja lienee
-siihen osaksi vaikuttanut suomalaisen puolueen taholta esitetty
-toivomus, ettei hän eroaisi ennenkuin lähimpien valtiopäivien
-jälkeen. Varsinkin valtiovaliokunnassa oli hän ystäviensä mielestä
-vaivoin korvattavissa. Syyslukukauden alusta 1896 Lindeqvist
-vararehtorina johti oppilaitosta, ja helmikuulla 1896 hänet
-nimitettiin varsinaiseksi rehtoriksi, Mellberg vararehtoriksi. [Kun
-kouluneuvoston toivomuksesta opettajat ilmaisivat, kenen haluaisivat
-saada rehtoriksi, sai Lindeqvist 3, Mellberg 6, E. Böök ja Kihlman
-kumpikin 1 äänen. Yksi Lindeqvistin puoluelainen ilmoitti itsensä
-jääviksi.] Ettei tämä Kihlmanin mielestä voinut olla kunniaksi eikä
-onneksi normaalilyseolle, tiedämme edellisestä.
-
-Huolimatta tuntiluvun vähennyksestä Kihlman ei suinkaan pannut
-koulutehtäväänsä vähemmän aikaa kuin ennen. Mitä vanhempi
-opettaja hän oli, sitä enemmän voitiin häneltä vaatia, ajatteli
-hän, ja toisinaan hän käytti kokonaisen päivänkin valmistuakseen
-parin tunnin opetukseen seuraavana päivänä. Sitä paitsi hän
-erityisesti valmistautui pitämään aamurukousta silloin, kun hänen
-opetustuntinsa oli päivän ensimmäinen. Näitä hartaushetkiä varten
-hän kulloinkin otti lyhyesti selittääkseen ja tutkistellakseen
-jonkun raamatuntekstin. Jatkaen tätä menettelyä niinä kolmena
-lukukautena (1895-96), jotka hän vielä oli virassa, hän
-säännöllisesti valitsi tekstinsä Markuksen evankeliumista. Kunkin
-selityksen hän mitä hienoimmalla kirjoituksella ja lyhennetyin
-sanoin pani paperipalaselle, jonka pisti talteen. Näin syntyi miltei
-yhtäjaksoinen selitys noin 10:een lukuun mainittua evankeliumia.
-Oliko Kihlmanin aikomus myöhemmin täydentää ja julkaista nämä
-tutkistelemukset, on epätietoista. Kumminkin on hänen kuolemansa
-jälkeen toht. V. T. Rosenqvist saattanut ne julkisuuteen
-[_Bibeltexter i korthet utlagda af Alfred Kihlman. 1904._ --], eikä
-syyttä. Näissä pienissä raamatunselityksissä lukija näet kauttaaltaan
-kohtaa Kihlmanin suoran, totuutta rakastavan ja etsivän hengen,
-hänen viehättävän alkuperäisen ajatus- ja esitystapansa, ja vaikka
-ne ovatkin nuorisolle kirjoitetut, ovat ne täysin määrin omiansa,
-kiinnittämään vanhempienkin mieltä.
-
-Muita tehtäviään Kihlman ei supistanut, eikä siihen ollutkaan
-syytä. Taloudellisen menestyksen aika oli käsissä, eikä yksikään
-niistä liikeyrityksistä, joiden johdossa hän oli mukana, enää
-tuottanut hänelle erityisiä huolia taikka vaatinut mainittavia
-voimanponnistuksia. Siten jakoi Tampereen yhtiö 1895 20 %
-(1894: 16 %), 1896 25 %, 1897 korkeimman määrän, 26 %, ja sen
-jälkeen vaihdellen 25-22,5 %. Verrattuna entisiin aikoihin oli
-johtokunnan puheenjohtajan työ helppoa ja hupaista. Sitä enemmän,
-kun asiantuntijat eivät kieltäneet tunnustustaan, niinkuin näkyy
-seuraavista sanoista, jotka Sixtus Calamnius, Kihlmanin lähin toveri
-1860- ja -70-lukujen epätoivoisina aikoina, kirjoitti Tukholmasta
-(11/12 1895): "Ensi sijassa onnittelen Sinua pellavatehtaan
-osakkeiden noususta, sillä ehdottomasti tulee Sinulle kunnia siitä --
-sen kyvyn vuoksi, jolla olet hoitanut yhtiön asioita ja jonka kautta
-olet nostanut yhtiön siitä rappiotilasta, johon se oli joutunut,
-siihen loistavaan tilaan, missä se nyt on."
-
-Uuden tehtävän tuotti näihin aikoihin Kihlmanille v. 1895 perustettu
-OY. Suomen Kaupunkien Hypoteekkikassa. Kun näet hallituksen
-ensimmäinen puheenjohtaja O. Donner Suomen pankin valtuusmiehenä
-oli luopunut, päätettiin 13/1 1896 kutsua Kihlman (tavallaan suuren
-osakkaan, Kansallispankin, edustajana) hallitukseen jäseneksi ja
-valittiin hänet myöskin heti puheenjohtajaksi. Niinkuin muita
-toimiaan hoiti hän tätäkin kaikella huolella ja tarkkuudella,
-ylläpitäen mitä parhainta suhdetta toimitusjohtajaan, vanhaan
-ystäväänsä Aug. Ramsayhin, ja laitoksen muihin virkailijoihin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Vuosi 1895 kului sitten loppuun ja koko seuraavakin vuosi ilman
-tapahtumia, jotka olisivat merkillisemmin vaikuttaneet Kihlmanin
-elämään. Kumminkin mainittakoon joitakuita piirteitä tältäkin ajalta.
-Edellisen vuoden joulukuulla oli rouva Kihlmanilla jälleen yksi
-noita vaikeita, uhkaavia sairauskohtauksiansa, ja jouluaattona hänet
-vuoteessaan kannettiin saliin ollakseen juhlailtana perheen keskellä,
-mutta myöhemmin hän sentään taas vähitellen toipui.
-
-Vuoden 1896 Kihlman aloitti rukouksella: "Ah, että tämä uusi vuosi
-tulisi minulle hedelmälliseksi! Opeta minua, Jumalani, tuntemaan
-Sinua ja siten rakastamaan Sinua, niin että totuus on kirkkaana
-silmieni edessä ja että tahtosi noudattaminen on suurin iloni.
-Kuule rukoukseni!" -- Samoin kuin tästä huokauksesta näkee useasta
-muistiinpanosta, miten uskonnolliset kysymykset yhä kiinnittivät
-hänen ajatuksiansa. Kun hän esim. tapansa mukaan oli käynyt
-kuuntelemassa yliopiston rehtorin lukukaudenalkajaispuhetta,
-kirjoittaa hän päiväkirjaansa (18/1): "(Th.) Rein puhui tieteestä,
-filosofiasta ja suuresta elämänkysymyksestä, uskonnosta, s.o.
-siitä, joka joka päivä on mielessäni. Arvokas aine ja arvokkaasti
-käsitelty." --
-
-Maalisk. 13 p:nä piti Kihlman kasvatustieteellisen yhdistyksen
-kokouksessa esitelmän n.s. kouluraamatusta eli raamatullisesta
-lukukirjasta. Hän selosti, millä perusteilla Saksassa oli puollettu
-tai vastusteltu erikoista koululle tarkoitettua raamatunpainosta,
-josta olisi poistettu vähemmän tarpeellisia osia sekä lapsille
-soveltumattomia kohtia, ja ehdotti sitten, että asiantuntijain tulisi
-Suomen kouluja varten toimittaa raamatullinen lukukirja ja että tämä
-lukukirja olisi, sitten kun tuomiokapitulit olivat sen tarkastaneet
-ja hyväksyneet, otettava käytäntöön maamme kouluissa ennen käytetyn
-kokoraamatun sijaan. Kokous hyväksyi alustajan ehdotuksen, vaikkei se
-enemmän kuin hänkään tahtonut tarkemmin määrätä niitä periaatteita,
-joiden mukaan toimitus oli suoritettava.
-
-Vuoden kuluessa teki Kihlman kolme pitempää matkaa. Helmikuulla hän
-kävi Vaasassa, missä Henrik 15 p:nä vietti häitä neiti Eva Åkessonin,
-hovioikeuden asessori K. Åkessonin tyttären, kanssa. Mennessään oli
-hänellä matkatoverina nuorin poika, Lennart, palatessaan sitä paitsi
-nuori pariskunta. Kesällä Kihlman taas, huolimatta siitä että hänen
-jalkansa olivat ajettuneet liiallisesta seisomisesta, mikä joskus
-pakotti hänet makuullekin, matkusti Ruokolahdelle tavatakseen A.
-A. Favorinia. "Sitten kun Appelberg ja Essen ovat menneet toiseen
-maailmaan, olet Sinä ainoa ystävä nuoruudenajalta", oli Kihlman
-kirjoittanut hänelle (30/12 1895). "Siitä ajasta olen kokenut
-paljon, joka luonnollisesti ei ole mennyt ohi jälkiä jättämättä,
-vaan on vaikuttanut sisällisen ihmiseni sekä syventämiseksi että
-parantamiseksi. Mutta sen tiedän, että elämäni parhaimmat hetket
-ovat olleet ne, jolloin olen voinut tuntea hänen läsnäoloansa, joka
-sanoi, että hän tahtoi olla opetuslastensa luona joka päivä maailman
-loppuun asti. Hän sanoi myöskin, että missä kaksi tai kolme ovat
-kokoontuneet hänen nimessään, siinä on hän heidän keskellään. Tämän
-lupauksen totuuden olen minä kokenut ja erittäinkin silloin, kun
-olen ollut Sinun seurassasi. Muistissani elää se hetki, jolloin
-viimeksi kävin luonasi, ja niinikään entisaikojen hetket, jolloin
-tapasimme toisiamme Alavetelissä ja Kruununkylässä. Haluaisin vielä
-semmoista hetkeä, ennenkuin Sinä taikka minä menemme pois, ja
-onhan se pian tapahtuva. -- -- Erittäin tahtoisin Sinun kanssasi
-tarkistaa (justera) arvosteluani pietistisen liikkeen luonteesta,
-mikä siinä, hyvän ohella, oli väärää. Kun katselen taapäin sitä aikaa
-ja koko myöhempää elämääni, esiintyvät minulle elävästi Paavalin
-sanat 'Jumalan hyvyyden, kärsivällisyyden ja pitkämielisyyden
-runsaudesta'. Niin, sen tunnen sieluni syvyydessä: Jumalan
-pitkämielisyyden runsaus minua kohtaan on ollut suuri." [Favorinin
-vastauksesta (22/1 1896) otamme seuraavat rivit: "Mitä kirjoitat
-seurustelustamme ensimmäisinä pappisvuosinamme, sitä olen minäkin
-usein muistellut. Se oli rauhan ja onnen aikaa. Kaikki oli silloin
-vielä niin veljellistä, sopuisaa ja avosydämistä kaikkien kesken,
-jotka kuuluivat heränneeseen joukkoon. Hedbergiläinen erimielisyys
-antoi meille silloin aihetta keskustella _opista_. Vasta Malmbergin
-lankeemuksen jälkeen ilmeisiin synteihin ruvettiin tutkimaan
-_elämääkin_, ja se vei meitä tarkastamaan meitä itseämme ja muita,
-oliko kaikki niinkuin olisi pitänyt olla. Mutta siitä oli myöskin
-se vähemmän kiitettävä seuraus, että alettiin epäillä sitäkin, mikä
-suomalaisessa herännäisyydessä kuitenkin oli Jumalasta ja totuudesta.
--- M. F. Roosin teokset tulivat meille silloin sopivassa ajassa
-hyödyksi -- tarjoten meille terveellisen johtonauhan; ja minulle on
-vielä viimeisenäkin aikana hänen (Roosin) hartauskirjastaan ollut
-paljon hyvää itsetutkimuksekseni ja rakennuksekseni. Myöhemmin
-ovat J. T. Beckin teokset, enemmän kuin muiden, tuottaneet minulle
-verratonta hyötyä." --] -- Matka meni nytkin Lappeenrannan kautta,
-ja Kihlman viipyi Ruokolahdella perjantain keskipäivältä lauantain
-keskipäivään asti (17 ja 18 p. heinäk.), jonka jälkeen hän lähti
-Inkeroisiin tarkastamaan tehtaita ja sitten kotiin. Ainoastaan
-seuraavat sanat viittaavat ystävien yhdessäoloon: "En voisi ajan
-pitkään pysyä yksimielisenä (sammanstämma) Favorinin kanssa, hän kun
-yksinäisyydessään on jäänyt jälkeen, niin vakava kuin hän muutoin
-onkin. Hän ei kaipaa selvityksiä, koska hän ei tiedä vaikeuksista."
--- Vihdoin Kihlman vaimonsa kanssa matkusti jouluksi Vaasaan
-tapaamaan lapsiaan ja lastenlapsiaan. Omituista on, kuinka hän nyt
--- arvatenkin jonkunlaisesta yksinäisyyden tunteesta -- haluaa
-tavata niitä harvoja tuttuja nuoruudenajoiltaan, jotka kuolema oli
-säästänyt. Edellisellä matkalla hän oli käynyt 76-vuotiaan rouva
-Augusta Grönbergin (s. Roschier) luona, ja nyt hän meni useamman
-vanhuksen puheille. Niin neiti Amelie Wasastjernan, jota ei ollut
-nähnyt v:n 1840 jälkeen, jolloin hän itse oli 15- ja Amelie
-17-vuotias. Jälkimmäinen oli tullut niin kuuroksi, että Kihlmanin
-täytyi kirjoittaa, mitä tahtoi sanoa. "Puhelu kääntyi tietysti
-muinaisiin aikoihin. Nykyaika oli Amelielle vieras. Hän elikin
-toisessa maailmassa, mihin ikävöi. Täällä hän vain tuotti toisille
-vaivaa. Liikuttavaa oli kuulla, kuinka hän vilpittömästi ikävöi sitä
-maailmaa, minne muut rakkaat ennen olivat menneet. Me syleilimme
-toisiamme useita kertoja." Ebba Stenbäckin Kihlman tapasi kaksikin
-kertaa. "Ebba (80-vuotias) on hyvin puhelias ja ennakkoluuloton.
-Mieluisa yhdessäolo." Kumminkin oli Kihlmanilla Vaasassa nuorempiakin
-ystäviä, nimittäin teologian lehtorit V. T. Rosenqvist ja L. J.
-Ingman, joita kumpaakin hän piti suuressa arvossa. Hän toivoi,
-että toinen tai toinen tulisi hänen seuraajakseen -- ja niinkuin
-tietty tulikin edellinen myöhemmin normaalilyseon yliopettajaksi
-ja rehtoriksi, jota vastoin jälkimmäinen, Kihlmanin tieten ja
-onnentoivotusten saattamana, oli suunnannut harrastuksensa
-yliopistoon päin, missä hän vanhan suosijansa ja ystävänsä kuoleman
-jälkeen olikin saava professorinviran. Heidänkin luonaan Kihlman kävi
-Vaasanmatkallaan, ja erinomaisen kiitollinen hän oli Ingmanille, kun
-tämä lupautui rupeamaan hänen sijaisekseen kevätlukukaudeksi 1897,
-jolloin hän valtiopäivien tähden tahtoi olla täysin vapaa virastaan.
-Hän vapautui siten "tuskallisesta velvollisuuksien ristiriidasta".
-
-Perjantaina 11 p:nä syysk. vietti Suomalainen alkeisopisto
-25-vuotis-riemujuhlansa. Kihlmanista oli Kaarle Krohnin juhlapuhe
-sydämellinen ja erittäin etevä. Päivällisillä Seurahuoneella
-pidettiin paljon puheita, joissa huomautettiin milloin minkin
-henkilön ansioista kouluun nähden. Kihlmaniinkin kohdistettiin puhe,
-jonka jälkeen häntä samoin kuin muitakin kannettiin. Sen johdosta
-hän lausuu: "Äärettömän tuskallista minulle. Miksi ei minun sallita
-seisoa taustalla, missä aina olen tahtonut olla vaikuttaakseni
-sovinnolliseen suuntaan?" -- Lokak. 9 p:nä oli Kihlman mukana A.
-Meurmanin 70-vuotisjuhlassa, missä oli 400 henkeä saapuvilla, ja
-missä Jaakko Forsman oli juhlapuhujana. "Kyllähän Meurmanilla on
-hyvin suuria ansioita, mutta kyllä niitä tunnustettiinkin, jopa
-siinäkin, missä ne eivät ole niin suuria, tarkoitan uskonnon alalla."
-Pappien puolesta pidettiin näet erityinen puhe, jota Kihlman ei
-voinut kiittää.
-
-Koulusta on vain kerrottava, että lokakuulla toimeenpantiin
-muutos lukujärjestyksessä, josta Kihlman lausuu (10/10): "En ole
-pedagogisella alalla kokenut mitään semmoista, että melkoinen muutos
-oppilaitosten lukujärjestyksessä päätetään senaatissa, ilman että
-edes Ylihallituksen mieltä on kysytty, että asetus ilmestyy elokuun
-viimeisenä päivänä ja on noudatettava alkavan lukuvuoden alusta,
-ei vähitellen, vaan heti neljällä luokalla. -- Olemme syyskuulla
-ja osan lokakuuta noudattaneet toista järjestystä ja tästä lähtien
-tulee meidän noudattaa toista." -- Marrask. 7 p:nä k:lo 2-3
-oli Kihlmanilla, kun hän opetti IV luokalla, korkeita vieraita,
-nimittäin piispa Råbergh, asessori Gummerus, rovasti Lyra, rehtori
-Lindeqvist, yli-inspehtori A. Streng y.m. "Olen taipuvainen uskomaan,
-että opetustunti oli hyvä", on päiväkirjaan merkitty, mutta tämä
-piispantarkastus ei kuitenkaan mennyt ohi muistutuksetta, niinkuin
-alempana saamme nähdä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-V. 1897 oli Kihlman kahdeksannen ja viimeisen kerran mukana
-valtiopäivillä. Niiden juhlallinen avaus tapahtui tammik. 25 p:nä.
-Kirkossa oli hän tyytymätön saarnaan. "Semmoisessa tilaisuudessa
-ei ole paikallaan kiinnittää huomiotaan eskatologisiin kuvauksiin;
-jos vanhurskaus toteutetaan vasta uudessa maassa, voivat säädyt
-matkustaa kotiin, koska eivät kykene edistämään vanhurskautta. Mutta
-jos vanhurskautta voidaan nyt jo edistää hyvillä laeilla, niin sopisi
-huomauttaa siitä ja teroittaa lainsäätäjätoimen merkitystä." Sitä
-vastoin oli hänestä keisarin tervehdys valtiosalissa sydämellinen
-ja teki erittäin hyvän vaikutuksen. Samoin oli maamarsalkan (S. W.
-von Troil) puhe "arvokas ja merkityksellinen". -- Ensimmäisiltä
-valtiopäiviltään asti oli Kihlman käytännöllisenä ja toimeliaana
-miehenä ollut osallisena pappissäädyn kanslia-asiain järjestämisessä.
-Kun sittemmin säädyt v. 1891 alkoivat toimia omassa talossaan, uhrasi
-Kihlman paljon aikaa uuden talon kaluston täydentämiseen, hankki
-kirjakaappeja ja järjesti valiokuntien ja erittäin oman säätynsä
-kirjastoja ja arkistoja, jotka melkoisessa määrässä olivat hoidon
-tarpeessa. Kun sääty 1897 tapasi kansliahuoneensa kaikin puolin
-siististi kalustettuna ja asianmukaisesti järjestettynä, puhemies
-(28/1) julkilausui Kihlmanille säädyn kiitokset "siitä huolesta ja
-taidosta", millä hän oli kaikki suorittanut.
-
-"Keisarintanssiaiset" (9/2) loukkasivat myöskin Kihlmanin tunteita.
-Ne olivat "pienoiskuva todellisesta maailmasta: ulkonaista siroutta,
-kohteliaisuutta, aistillisuutta (decolté-puvut), suruttomuutta,
-ylellisyyttä y.m." -- Isäntänä ei enää ollut kreivi Heiden. Hän
-oli näet, kirjoittaa Kihlman (14/1), "vihdoinkin saanut eron.
-Jumalan kiitos!" -- "Heiden menetti", lisää hän sitten, "koko sen
-myötätunnon, jonka hän ensin oli saavuttanut yksinkertaisella,
-vaatimattomalla käytöksellään. Lopulta pidettiin häntä osaksi
-vanhuudenheikkona, osaksi Suomen etujen vihollisena, vehkeilijänä,
-jonka sanoihin ei voitu luottaa. -- -- Suokoon Jumala meille uuden
-kenraalikuvernöörin, joka tahtoo parastamme ja ymmärtää mitä
-menestyksemme vaatii."
-
-Omassa nimessään Kihlman esitti kaksi anomusehdotusta. Toinen koski
-toimenpiteitä, jotka tarkoittivat maalaistyöväen tilan parantamista.
-Aloite oli oikeastaan lähtenyt eräästä tehtaantyöläisten kokouksesta
-Tampereella kesällä 1896. Muuan valiokunta Helsingissä oli sitten
-ottanut ajaakseen asiaa, ja toht. Hannes Gebhard oli kirjoittanut
-anomusehdotuksen, jonka Kihlman vähin lisäyksin ja muutoksin hyväksyi
-esitettäväkseen. Se käsitys, joka hänellä oli sosialisen kysymyksen
-tärkeydestä, teki hänelle omantunnon asiaksi koettaa vaikuttaa
-työväen hyväksi. Sen vuoksi hän otti omakseen anomusehdotuksen
-sekä kannatti muitakin ehdotuksia, jotka tarkoittivat työläisten
-aseman parantamista (lainainantoa työväenasuntojen rakentamiseen
-y.m.). Anomus saavutti säätyjen kannatuksen. -- Päinvastoin kävi
-toisen anomusehdotuksen, joka koski maanteiden suurinta nousua ja
-niiden rakentamisen jättämistä erityisille insinööreille. Laki- ja
-talousvaliokunta ei katsonut aihetta olevan toimenpiteeseen säätyjen
-puolelta, kuitenkaan kieltämättä että olisi sekä tarpeellista että
-hyödyllistä, että uusien teiden rakennus tapahtuisi teknillisellä
-johdolla.
-
-Sitäpaitsi Kihlman muiden koulunopettajain edustajain kanssa
-allekirjoitti neljä muuta anomusehdotusta erinäisistä koululaitosta
-koskevista asioista. Yksi näistä koski rahapalkkion antamista
-virasta eronneen koulunopettajan kuolinpesälle ja tarkoitti
-semmoista asiain järjestelyä, ettei vanha ja väsynyt opettaja
-perheen edun tähden olisi pakotettu palvelemaan kuolemaansa asti.
-Yleinen anomusvaliokunta hylkäsi kuitenkin anomusehdotuksen, ja
-kysymys olisi kenties rauennut, jollei Kihlman -- joka maalisk. 12
-p:stä lähes kolme viikkoa oli sairastanut influenssaa -- juuri
-sinä päivänä, huhtik. 1:senä, jolloin mietintöä käsiteltiin, olisi
-tullut saapuville. Silloin hän niin terävästi osoitti valiokunnan
-perustelujen mitättömyyden, että hän Bonsdorffin y.m. kannattamana
-"saavutti loistavan voiton", toisin sanoen sääty hyväksyi
-anomusehdotuksen ponnen.
-
-Laajakantoisin näistä yhteisistä anomusehdotuksista koski komitean
-asettamista erinäisten koulukysymysten tutkimista varten, nimittäin
-komitean, joka olisi kokoonpantu kokeneista koulumiehistä. Säädyn
-käsitellessä yleisen anomusvaliokunnan kielteiseen ponteen
-päättyvää mietintöä lausui Kihlman: -- "Anomusehdotuksen ja
-myöskin vastalauseen pääajatus on se, että, jos koulu maassamme
-on menestyksellisesti toimiva, tulee koulunopettajille, jotka
-ovat omistaneet elämänsä ja toimintansa koululle ja joilla
-enemmän kuin muilla on kokemusta koulun tarpeista, myöntää oikeus
-vaikuttaa kouluolojen järjestämiseen. Se on pääasia, että nimittäin
-koulunopettajilla etupäässä on oleva sananvaltaa, milloin koulun
-elämän ja toiminnan järjestäminen on kyseessä. Tämä ajatus se on,
-joka suoraan sanoen on ollut minun pääajatuksenani ja sisimpänä
-elämänperusteenani, ja sen edestä olen taistellut v:sta 1870 saakka,
-jolloin tulin ruotsalaisen normaalilyseon rehtoriksi." Todistukseksi,
-että niin oli ollut laita, hän luki julki pitkän otteen ylempänä
-selostamastamme vuosikertomuksesta v:lta 1874, ja päätti sitten:
-"Tämän ajatuksen toteuttaminen, ettei pedagogeja ole katsottava
-pelkiksi koneiksi, joiden tehtävä on suorittaa mitä korkeat
-asianomaiset käskevät, vaan että heidän tulee olla itsenäisiä,
-ihanteen puolesta taistelevia miehiä, ja että yhteiskunta on
-velvollinen pitämään ja kohtelemaan heitä semmoisina, tämän ajatuksen
-toteuttaminen se on koulun menestykselle ehdottomasti tarpeellinen,
-ja tämä ajatus se on pääajatuksena anomusehdotuksessamme ja
-vastalauseessa. Siinä vaaditaan, että koulunopettajan kokemuksen on
-päästävä vaikuttamaan, koska tämä kokemus kieltämättä on ainakin yhtä
-hyvä kuin toisten, jotka eivät ole koululle antaneet elämäänsä ja
-työtänsä." Sääty hyväksyi vastalauseen, jossa anomusta kannatettiin.
-
-Muistakin kysymyksistä, joita käsitellessä Kihlman lausui huomiota
-ansaitsevia mielipiteitä, mainittakoon tässä vielä joitakuita:
-
-Kun oli puheena kaunokirjallisten teosten palkitseminen ja eräältä
-taholta oli ehdoksi vaadittu, että palkittavien teosten tulisi olla
-sopusoinnussa kristillissiveellisen maailmankatsomuksen kanssa,
-piti Kihlman, viittaamalla m.m. Runebergin Kuningas Fjalariin,
-vaatimusta liiallisena. Hänestä oli ainoastaan vaadittava, etteivät
-teokset loukkaisi siveellistä maailmankatsomusta. -- Kihlman oli
-vanhastaan kansanopistojen vilpitön ystävä ja puolustaessaan niiden
-avustamista myöntämällä määrärahoja suostuntavaroista teroitti hän
-niiden ehdotonta käytännöllistä merkitystä. Olematta ammattikouluja,
-niinkuin emäntä- ja maanviljelyskoulut, kasvattaisivat ne
-lahjakkaampia maalaiskansan nuorukaisia kykeneviksi aikanaan
-hoitamaan kunnan asioita. "Koulu voi olla käytännöllinen olematta
-ammattikoulu." -- Kun tarkastettiin asetusta kunnallishallinnosta
-maalla, tuli keskustelun alaiseksi, olisiko hyväksyttävissä, että
-kuntakokouksia pidettäisiin sunnuntaina. Eräs vastalauseen tekijä
-oli näet vastustanut sitä sillä perustuksella, että pyhäpäivän
-pyhänä pitäminen muka oli Jumalan säätämä. Tätä käsitystä Kihlman ei
-hyväksynyt, vaan hän osoitti perusteellisesti, että se lepopäivä,
-joka raamatun mukaan vanhan liiton aikana oli Jahvelle pyhitettävä,
-oli lauantai, viikon viimeinen päivä. Että sunnuntaita, viikon
-ensimmäistä päivää, pidetään pyhänä, johtui kristillisen kirkon
-alkuajoilta juontuvasta traditsiosta, mutta ei mistään jumalallisesta
-käskystä. Näin ollen ei ole oikein väittää esim. kuntakokouksen
-pitämistä pyhänä Jumalan lain rikkomukseksi. Tästä huolimatta Kihlman
-myönsi, että pyhäpäivän viettämistä voi ja tuleekin puolustaa
--- sitä on vain puolustettava oikeilla syillä. Sen perustana
-on näet syvä tarve ihmisluonnossa, jonka voimat eivät kestäisi
-alituista työtä ilman virkistävää lepoa. Lopuksi puhuja huomautti,
-että hänen esittämänsä mielipide oli kaikin puolin sopusoinnussa
-evankelis-luterilaisten tunnustuskirjain kanssa, vaikka oppikirjat ja
-oppineetkin miehet olivat laajalle levittäneet sitä väärää käsitystä,
-että raamatun lepopäivä tarkoittaa sunnuntaita. -- Ohimennen sopinee
-tässä merkille panna, että Kihlman jo pappeinkokouksessa Turussa 1859
-oli esittänyt tämän saman käsityksensä pyhäpäivän viettämisestä.
-[Handlingar i anl. af Prestmötet i Åbo den 29 juni -- 1 juli 1859, s.
-129 ss.] --
-
-Vihdoin tulivat nais- ja juutalaiskysymykset esille, ja
-Kihlman lausui niistä yleensä samoja mielipiteitä kuin ennen.
-Porvarissäädylle tehdyn anomusehdotuksen johdosta, joka koski
-saman oikeuden myöntämistä naiselle hakea opettajavirkoja valtion
-kouluissa ja seminaareissa kuin miehilläkin oli, hän myönsi että
-sivistyneet naiset nykyoloissa olivat oikeutetut etsimään ja miesten
-kieltämättä saamaan työtä uusilla aloilla kodin ulkopuolella ja
-erittäin myöskin, että jotkut heistä yksityiskouluissa olivat
-osoittautuneet kykeneviksi pedagogeiksi, mutta siitä ei johtunut,
-että he yleensä olisivat koulualalle sopivia. Sitäpaitsi saattoi
-kysyä, olisiko naiselle itselleen ja perheelle hyödyksi, että hän
-yleisemmin antautuisi niihin ponnistuksiin, joita kilpailu miesten
-kanssa edellyttää. Näiden ja muiden epäilysten vuoksi Kihlman
-katsoi oikeimmaksi vielä jäädä odottavalle kannalle, ja se oli
-säädyn enemmistönkin mielipide. -- Yhtä vähän Kihlman ja sääty
-hyväksyi ehdotusta, että naisen vaalikelpoisuus laajennettaisiin
-kaupunkien kunnallisiin luottamustoimiin. -- Sitä vastoin Kihlman
-lämpimästi kannatti toht. Relanderin ehdotusta, että maalaiskunnille
-myönnettäisiin valtioapua kierteleväin sairaanhoitajattarien
-palkkaamiseen, ja hän ihmetteli, että useat, jotka olivat puoltaneet
-edellistä anomusehdotusta, vastustivat tätä jälkimmäistä. Pappissääty
-hyväksyi mietinnön myönteisen ponnen. -- Juutalaiskysymyksessä
-Kihlman piti tavallista pitemmän puheen, jossa hän osoitti että hänen
-kielteinen kantansa oli sopusoinnussa niiden kokemusten kanssa, joita
-Ranskassa ja Saksassa oli juutalaisista saatu. Lopuksi hän uudisti
-jo edellisillä valtiopäivillä ohimennen esittämänsä ehdotuksen, että
-juutalaisille myönnettäisiin kullekin 500 mk matka-apua, jos he
-siirtyisivät maasta pois, ja saattoi hän puolustuksekseen mainita
-että Luther 1542 oli ehdottanut samanlaista toimenpidettä. Myöhemmin
-hän kuitenkin luopui ehdotuksestaan ja hyväksyi mietinnön kolmannen
-vastalauseen, nimittäin ettei anomus antanut aihetta toimenpiteeseen
-säätyjen puolelta.
-
-Molemmissa viimemainituissa kysymyksissä Kihlman noudatti syvää,
-lukemalla ja miettimällä saavutettua vakaumusta, eikä hän
-sentähden voinut muuttaa mielipidettään, vaikka hänen luonaan
-kävi (tammikuulla) eräs naisten lähetyskunta pyytämässä, että
-hän säädyssään esittäisi samasisältöisen anomusehdotuksen naisen
-oikeudesta kouluvirkoihin, kuin sitten porvarissäädyssä tehtiin,
-ja (lokakuulla) 2 juutalaista anomassa, että hän puhuisi heidän
-puolestaan. Kun nämä jälkimmäiset pateettisesti sanoivat vaimoineen
-ja lapsineen polvillaan rukoilevansa häntä, vanhaa miestä, vastasi
-Kihlman tyynesti toimivansa "ei tilapäisten tunteiden, vaan tarkan
-harkinnan perustuksella heidän ja oman Jumalansa edessä". --
-Mainita ansaitsee, että Kihlman, kun hän kesällä (12/8) 1898 luki
-erään saksalaisen kirjoituksen "zionismista", suunnitelmasta,
-että Palestiina palautettaisiin juutalaisille ja että näitä eri
-maista toimitettaisiin sinne, tunsi siinä oman ajatuksensa. "Ylen
-merkillinen aate, jota minä jo kauan olen kannattanut ja lausunut
-julkikin kaksilla viimeisillä valtiopäivillä." --
-
-Tällä kertaa Kihlmania ei enää vaivattu toimitusvaliokunnan
-jäsenyydellä, mutta Suomen pankin tilintarkastajantoimi hänelle
-uskottiin, joten sen suorittaminen seuraavina vuosina tuli hänen
-viimeiseksi tehtäväkseen eduskunnan jäsenenä.
-
-Valtiopäivien juhlalliset päättäjäiset olivat 1 p:nä kesäk.
-Niinkuin alkajaisissa oli Kihlman nytkin tyytymätön, ei saarnaan,
-vaan jäähyväispuheiden tulvaan: "Vahvaa imartelua yhdistettynä
-kristillisiin korulauseihin." -- -- "Jos kristinusko olisi sanoissa,
-niin totisesti olisi pappissääty tosikristillinen sääty, sillä
-kristillisiä sanoja on täällä kuultu yltäkyllin ja loppumatta.
-Mutta runsassanaisuus on ulkokultaisuuden varma tunnusmerkki -- en
-tarkoita itsetietoista, vaan tietämätöntä teeskentelyä." Kun hän
-sitten Hufvudstadsbladetista oli lukenut kaikki puheet, jotka oli
-pidetty aatelissa sekä pappis- ja porvarissäädyissä, kirjoitti hän
-päiväkirjaansa: "Mikä puheiden paljous! Jos puheet hyödyttäisivät
-maatamme, niin varmaan olisi maatamme onniteltava. Mutta jos
-puhuminen, niinkuin Carlyle väittää, todistaa toimintakyvyn puutetta,
-niin on maamme sangen surkuteltava. Muiden edellä käy pappissääty
-pitkine, tekohartaine (salvelsefulla) puheineen."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Seurauksena ylempänä mainitusta piispa Råberghin käynnistä
-Kihlmanin uskonnonopetustunnilla oli, että helmikuulla 1897
-saapui kouluylihallitukselta normaalilyseon rehtorille kirjelmä,
-missä kysyttiin, oliko ruotsalaisessa normaalilyseossa suoritettu
-määrättyjä oppikursseja mitä katkismuksenopetukseen tulee ja jollei
-niin ollut tapahtunut, mikä oli syynä siihen? Kihlmanin ensi tehtävä,
-kun hän oli vapautunut valtiopäivämiestoimesta, oli vastata tähän,
-sillä luonnollisesti koski kysymys yksinomaisesti häntä. Säilyneen
-alustelman mukaan selostamme tässä vastauksen.
-
-Kihlman myöntää, että määräyksiä katkismuksenopetuksesta ei oltu
-kirjaimellisesti noudatettu (minkä ylihallitus kyllä on voinut nähdä
-vuosikertomuksista) ja syynä siihen oli, ettei hän ollut kyennyt
-(saknat förmåga) sitä tekemään. "En tiedä, kuka on laatinut määrätyt
-oppikurssit, mutta ei se ole voinut olla mikään uskonnonopettaja,
-jolla on ollut kokemusta siitä, mitä parhaimmankaan uskonnonopettajan
-on mahdollista suorittaa, jos nimittäin uskonnonopetus on oleva
-tarkoituksenmukaista eikä alennu kaavojen (formler) ulkoalukemiseen,
-kaavojen, jotka oppilaat niitä ymmärtämättä ainoastaan säilyttävät
-muistissaan, ilman että ne mitenkään vaikuttavat heidän
-uskonnolliseen elämänkehitykseensä." Sitten hän seikkaperäisesti
-osoittaa, missä järjestyksessä kukin katkismuksen pääkappaleista
-oli tullut tarkan selvityksen ja opetuksen esineeksi ja ettei
-yhtä ainoatakaan oltu laiminlyöty. Olihan sitäpaitsi määrätty,
-että oppilaan tulee tuntea kristinuskon pääopit Lutherin vähän
-katkismuksen mukaan jo päästäkseen ensimmäiselle luokalle, joten
-sen lukeminen ei välttämättömästi kuulunut lyseossa annettavaan
-uskonnonopetukseen. Samassa hän viittaa Lutherin katkismuksen
-syntyyn ja alkuperäiseen tarkoitukseen, ja että nykyään lyseoissa on
-annettava täydellisempää uskonnonopetusta. Lopuksi hän huomauttaa
-jo 30 vuotta julkisesti opettaneensa uskontoa noudattaen nyt
-selittämäänsä menettelyä, ilman että kouluylihallitus, taikka
-koulun tarkastaja, pedagogian professori, taikka kukaan kirkollinen
-viranomainen olisi mitään muistuttanut sitä vastaan. "Tuntuu
-sen vuoksi vähän odottamattomalta, että nyt vihdoin tämänlaista
-selitystä on pidetty tarpeellisena." -- Mutta koska ylihallitus
-kirjelmässään oli vaatinut, että ainakin vastedes uskonnonopetus
-oli niin järjestettävä, että oppilaat koulujen alemmilla luokilla
-lukisivat kansankirkon hyväksymää katkismusta, jatkaa Kihlman
-vastakirjoitustaan todistaakseen, että sellainen muutos opetuksessa
-olisi vahingollinen ja siis kaikkea muuta kuin toivottava. Ollaanhan
-jo yleisesti sitä mieltä, että jos uskonnonopetus on järjestettävä
-psykologisten periaatteiden mukaan, tulee sen alkaa historiallisella
-osalla, jotavastoin uskonnon dogmaattinen puoli on lykättävä
-myöhempään, jolloin oppilaiden henkinen kehitys on edistyneempi ja
-he siis ovat alttiimpia sellaiselle opetukselle. Tämän nojalla onkin
-ensin opetettu raamatunhistoriaa alemmilla luokilla, sen jälkeen
-on seurannut raamatun lukeminen ja kirkkohistoria sekä viimeksi
-dogmaattinen opetus. Ehdotuksen mukaan tulisi katkismuksen lukeminen
-tapahtumaan rinnakkain raamatunhistorian kanssa. Seurauksena olisi
-kummankin aineen hätäinen ja pintapuolinen käsitteleminen. Jos
-puheenaolevaa oppikirjaa pidetään ehdottomasti välttämättömänä, niin
-luettakoon sitä oppikoulujen korkeammilla luokilla, sillä joskin sen
-käyttäminen haittaa opetuksen tieteellisyyttä, on se vahinko vähempi
-kuin että normaalinen uskonnonopetus ehkäistään.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kesäkausi 1897 muodostaa käännekohdan Kihlmanin elämässä. Hän näet
-ei enää palannut koulutoimeensa. Ennenkuin aloitamme uuden luvun,
-kerromme tässä kuitenkin muutamia seikkoja, jotka näyttävät paremmin
-sopivan edellisen yhteyteen.
-
-Tammik. 19 p:nä, sanotaan päiväkirjassa, oli perheessä keskusteltu
-talon tontin ostamisesta, ja saman kuun 31 p:nä oli Kihlman jo
-kauniin tontin omistaja, vastapäätä uutta (Johanneksen) kirkkoa.
-Hän näyttää itse olleen asiasta hämmästynyt: "Pitääkö minun
-72-vuotiaana rakentaa talo, minun, jonka talo kenties jo tänä vuonna
-on ruumisarkku?" Tuuma toteutui kumminkin. Perustukset laskettiin
-jo kevään kuluessa, ja muuraus alkoi heinäkuulla. Rakennuksen
-arkkitehtinä oli Hård af Segerstad, rakennusmestarina oli Juho Ahde
-ja työnjohtajana Nest. L. Eskola.
-
-Syksyllä 1896 oli Oswaldkin mennyt kihloihin. Morsian oli
-kansakoulunopettajatar Anna Brusila, talollisen tytär Janakkalasta.
-Kun sulhanen toukokuulla 1897 oli nimitetty ylimääräiseksi
-professoriksi, vietettiin häät 22 p:nä kesäk. morsiamen kodissa,
-ja oli Kihlman niissä saapuvilla samoin kuin kahden nuoremmankin
-poikansa häissä, vaikkei hän vihkinyt paria, kun toimitus oli
-tapahtuva suomeksi. Miten hellästi hän otti osaa poikansa kohtaloon,
-todistavat sanat: "Tulkoon Oswaldin avio siksi, mitä kristillinen
-avio voi ja mitä sen tulee olla. Niin suokoon Jumala. Minä rukoilen
-sitä ja minä uskon, että Jumala kuulee meitä, kun rukoilemme Jumalan
-tahdon mukaan. Tunsin Jumalan läsnäolon." -- Kun Kihlman seuraavana
-päivänä, juhannusaattona, pyrki Porkkala laivaan mennäkseen
-Rulluddiin, oli se niin täynnä, että hän ei olisi päässyt mukaan,
-jollei eräs matkustaja vapaaehtoisesti olisi poistunut jättääkseen
-hänelle tilaa. "Erinomainen altruismin osoitus. Kuka oli se mies?" --
-Oswald ja hänen nuori vaimonsa lähtivät häämatkalle Saksaan ja sieltä
-Norjaan; koko kevätlukukauden 1897 oleskeli jälkimmäinen pastori von
-Rohdenin luona Werden a.d. Ruhr'issa oppiakseen saksaa.
-
-Viimein eräs seikka, joka kuuluu Kihlmanin liikemiestoimintaan.
-
-Kun Kihlman porvarissäädyn puhemiehen, J. Kurténin, toimeenpanemilla
-päivällisillä 4 p:nä huhtik. oli saanut pöytänaapurikseen senaattori
-O. Bergbomin (Vuorenheimo), kertoi tämä senaatin vast'ikään
-päättäneen tiedustella 7 eri konetehtaalta, millä ehdoilla ne
-ottaisivat ennen vuotta 1903 rakentaakseen 40 lokomotiivia.
-Asiantuntijat olivat kyllä sitä mieltä, että kotimaassa tehdyt
-veturit tulevat ulkomaisia kalliimmiksi, mutta niinkin ollen
-oli kuitenkin arveltu tärkeäksi, että meilläkin syntyisi
-veturiteollisuus. Tämä tieto vaikutti erittäin innostavasti
-Kihlmaniin, ja vaikka sekä johtokunnassa että osakkaissa ilmaantui
-vastaväittäjiä, sai hän kumminkin jo tänä kesänä aikaan, että
-päätettiin Tampereen yhtiön puolelta tehdä tarjous. Kumminkin
-syntyi lopullinen sopimus valtion kanssa vasta 1898. Tietysti
-oli alussa vaikeuksia, mutta ennen pitkää saatiin yritys kaikin
-puolin hyvälle tolalle, ja v:sta 1901 on Tampereen Pellava- ja
-Rautateollisuusosakeyhtiö tyydyttänyt Suomen rautateiden tarpeet
-vetureihin nähden. Vuosina 1900-05 rakennettiin yhteensä 100
-kappaletta, joiden arvo nousi yli 7 milj. mk. Ilman johtokunnan
-vanhan puheenjohtajan yritteliäisyyttä ja intomieltä olisi asiaan
-tuskin ryhdytty.
-
-Heinäkuun 19 oli Kihlmanille merkkipäivä. Silloin hän aamupuolella
-kirjoitti puheen, jonka hän Tampereen yhtiön puolesta iltapäivällä
-oli pitävä Sixtus Calamniuksen hautajaisissa, ja myöskin
-erohakemuksensa yliopettajan virasta. "Siis samana päivänä kuin
-hautaan uskollisen ystäväni Sixtuksen, haen minä eroa virastani
-tullakseni emeritukseksi ja pian seuratakseni häntä hautaan. Oltuamme
-ystäviä elämässä, emme luultavasti kauan ole kuoleman toisistamme
-erottamina." Molemmat olivat Vaasassa syntyneitä ja koulutovereita,
-mutta heidän ystävyytensä oli vakaantunut kovina aikoina yhteistyössä
-Tampereen yhtiön puolesta.
-
-Senaatin päätös, jossa suostutaan Kihlmanin erohakemukseen, on
-päivätty 4 p:nä elok. ja se esitettiin kouluylihallituksessa 28
-p:nä s.k. Marraskuulla s.v. myönnettiin entiselle normaalilyseon
-rehtorille professorin arvonimi.
-
-
-
-
-VI. EMERITUS 1897-1904.
-
-
-V. 1897 oli Tukholmassa toimeenpantu taide- ja teollisuusnäyttely
-kuningas Oskari II:n hallituksen 25-vuotis-riemujuhlan viettämiseksi,
-ja sen yhteydessä oli päätetty m.m. pitää uskonnontieteellinen
-kongressi elok. 31 -- syysk. 4 p. Kutsumukseen ottaa osaa
-kongressiin, jonka presidenttinä oli Visbyn piispa von Schéele, oli
-Kihlman jo toukokuulla antanut myöntävän vastauksen, ja elok. 30 p:nä
-hän toht. Erkki Kailan (Johansson) seurassa lähti Express-laivalla
-Tukholmaan. Ilma oli kaunis, mutta yö niin pimeä, että laivan täytyi
-Hankoniemessä odottaa päivää. Matkustajia oli paljon. "Kuultiin
-englantia, ranskaa, saksaa, venäjää, ruotsia. Sitä kieltä vain ei
-kuultu, jota enemmistö puhuu siinä maassa, jonka vesiä kuljettiin,
-suomea. -- Ylen merkillistä!" Aamulla viivyttiin puolitoista tuntia
-Turussa, ja Kihlman unohti parturin luokse palttoonsa, jonka taskussa
-oli kiikari, joten hänen oli pakko ostaa uusi Tukholmassa. Sinne
-tultiin tiistai-aamuna syysk. 1 p:nä, jolloin kongressin juhlallinen
-avaus jo oli tapahtunut.
-
-Toht. Kailan mukaan oli Kihlman tavattoman harras kuulemaan
-keskusteluja, itse kuitenkaan esiintymättä. Vaimolleen hän kirjoitti
-(3/9): "En kadu, että olen tullut kongressiin. Tosin en ole saanut
-uusia tietoja, mutta kumminkin vaikutelmia, joista säilytän mieluisan
-muiston. Olen nähnyt ja puhutellut henkilöitä, jotka tietojensa ja
-henkisten lahjojensa puolesta ovat hyvin eteviä ja äärettömästi
-etevämpiä kuin mihin Suomessa ollaan totuttu." Niin prof. A. Meyer
-(Bonn), prof. Chantepie de la Sayssaye (Amsterdam), prof. S. Michelet
-(Kristiania), past. Martensen-Larsen (Tanska). Paitsi kongressin
-kokouksissa kävivät matkatoverit yhdessä Mosebackella (Kihlmanin
-muistellessa käyntiään siellä 1851 silloisine mietteineen ja
-tunteineen) ja Drottningholmassa. Saman päivän illalla (lauant. 4/9)
-Kaila palasi Suomeen, jotavastoin Kihlman vielä jäi yhdeksi viikoksi.
-
-Kongressin teologeista Kihlman tunsi ennestään upsalalaisen prof.
-O. F. Myrbergin [Myrberg, ent. exegetiikan professori, oli täysin
-palvellut. Hän kuoli 22/3 1899, 75-vuotiaana. Myrberg oli samoin
-kuin Kihlman nuorempana ollut J. T. Beckin vaikutuksen alaisena.],
-joka sunnuntaiaamuna tuli häntä tapaamaan. Heidän välillään
-syntyi keskustelu uudenaikaisesta V. Testamentin kritiikistä
-ja Kristus-kysymyksestä. "Minusta Myrberg on jotenkin vanhalla
-kannalla V. Test:iin (esim. Danielin kirjaan) nähden. Myrbergistä:
-ei profeetat ja laki, vaan laki ja profeetat. Kristukseen katsoen
-olimme yksimielisiä pitäessämme kiinni hänen tosi-ihmisyydestään,
-joka ei ole (vain) näennäistä (ett sken), niinkuin tavallisesti
-käsitetään. -- Se oli kelpo hetki." Sitten he menivät yhdessä Adolf
-Fredrikin kirkkoon, missä kirkkoherra Hellman, ehdoton oikeauskoinen,
-saarnasi. "Teksti Math. 15-29. Aine: kaikki paha, joka heitetään
-Jeesuksen jalkojen juureen, parannetaan. Väärä lausuntatapa (falsk
-deklamation). Käsittely allegorinen. Tekstiä pidetään Jumalan sanana,
-mutta se sivuutetaan ja saa arvonsa siihen pannuista ajatuksista.
-Saarna epätyydyttävä. Herran-ehtoollisella esiintyi kaksi pappia
-täydessä korupuvussa (skrud) muistuttaen kreikkalaisia pappeja
-Valamossa. Kirkko täynnä, ja jumalanpalvelus juhlallinen menojen
-komeuden kautta." Paluumatkalla Kihlman antautui puheisiin papilta
-näyttävän vanhuksen kanssa. Se olikin rovasti Ahlberger. He puhuivat
-eduskuntalaitoksen muutoksesta, Almqvistista, piispa Fahlcrantzista
-y.m. Kun Kihlman oli sanonut nimensä, mainitsi rovasti, että
-hänen äitinsäkin oli nimeltä Kihlman. "Ukko oli 80-vuotias; hänen
-rouvansa oli reipas ja hoiti häntä huolellisesti." Vielä samana
-iltana oli Myrberg toisen kerran käynyt Kihlmanilla, ja kun tämä ei
-ollut kotona, oli hän istunut ja odottanut häntä. Kihlman viipyi
-kuitenkin niin myöhään, etteivät he tavanneet toisiansa. Myrbergin
-ystävällisyys liikutti Kihlmania: heillä olisi kyllä ollut puhuttavaa
-toistensa kanssa. -- Toinen entinen tuttava oli kirkollistoimiston
-päällikkö Gustrin, joka parikymmentä vuotta ennen oli käynyt
-Helsingissä tutkimassa ruotsalaisen normaalilyseon järjestystä ja
-toimintaa. Hänenkin kanssaan Kihlman seurusteli. -- Vihdoin hän kävi
-kongressin ensimmäisen sihteerin, ritschliaanin, past. Sam. Andr.
-Friesin luona, missä hän, kertoo Kaila, sai mitä kunnioittavimman
-vastaanoton. Heidän mielipiteissään oli ollut paljon yhteistä.
-Friesin vieraskirjaan oli Kihlman kirjoittanut mielilauseensa:
-Schädliche Wahrheit, ich liebe dich mehr als die nützliche Lüge, ja
-piti Fries sitä niin mieleen pantavana, että hän antoi rouvansa kutoa
-sen ryijyyn, joka kiinnitettiin hänen työhuoneensa seinään. [Lause:
-"Vaarallinen totuus, minä rakastan sinua enemmän kuin hyödyllistä
-valhetta" on Goethen oma. Kihlman käytti sitä ensi kerran mottona
-tutkimuksessaan lapsenkasteen uskonkappaleesta.]
-
-Muutoin käytti Kihlman enimmän ajan perehtyäkseen näyttelyn eri
-osastoihin, osoittaen siinäkin tavallista perusteellisuuttaan.
-Palatessaan keskiviikkona näyttelystä huomasi hän kadottaneensa
-kultakellonsa. Emäntänsä neuvosta hän pani ilmoituksen sanomalehtiin,
-mutta arvellen kellon iäksi menneen hän seuraavana päivänä osti
-uuden. -- Perjantai-iltana (10/9) Kihlman lähti Express-laivassa
-kotimatkalle, ja seuraavana iltana hän oli Helsingissä. -- Jonkun
-ajan kuluttua sai hän palttoonsa Turusta ja, mikä oli kummempi,
-myöskin Tukholmasta kellonsa, jonka muuan vanha rehellinen vaimo oli
-löytänyt, ja matkan näkyvänä tuloksena oli hänellä siis kaksi kelloa
-ja kaksi palttoota!
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kihlmanin käynti uskonnontieteellisessä kongressissa ei johtunut
-satunnaisesta päähänpistosta eikä myöskään luonnollisesta halusta
-käyttää emeritusvapauttaan virkistävään ulkomaanmatkaan. Syy oli
-syvemmällä, nimittäin samassa sammumattomassa totuudenharrastuksessa,
-joka jo nuorena oli vienyt hänet ulkomaille etsimään kristityitä
-ja vanhana oli saanut hänet uudestaan antautumaan väsymättömiin
-opintoihin. Tietopuolinen syvennys, totuudenvalon laajennus niinkuin
-muinoinkin päämääränä Kihlman näet nykyään tahtoi perehtyä siihen
-uuteen teologiaan, joka Albrecht Ritschlin perustamana 1870-luvun
-keskivaiheilta alkaen oli saanut perin lahjakkaita, hartaita
-edustajia ja kehittäjiä useissa Saksan yliopistoissa. -- Vaikka
-tässä ehkä laajempikin "ritschlianismin" kuvaus olisi paikallaan,
-viittaamme vain muutamiin pääpiirteisiin. Suunnan tarkoitus ei
-suinkaan ollut luopua luterilaisen kirkon perustuksista, vaan
-päinvastoin vapauttamalla Lutherin periaatteet skolastisesta
-metafysiikasta juontuvista lisäyksistä kehittää niitä entistä
-hedelmällisemmiksi käytännölliselle kristinuskolle. Raamattu
-tunnustettiin ehdottomasti uskonnollisen totuuden lähteeksi ja
-eritoten Uusi Testamentti, jonka kolme ensimmäistä evankeliumia
-sisältää vanhimman kirkon luotettavimmat todistukset Jeesuksen
-opista semmoisena, kuin se oli, ennenkuin siihen oli sekaantunut
-platonilaisia y.m. lisiä. Näiden evankeliumien yhtä vähän kuin
-raamatun uskottavaisuutta yleensä ei kuitenkaan perustettu
-jumalalliseen inspiratsioniin eli innoitukseen, vaan niiden
-historialliseen alkuperäisyyteen. Ritschlin käsitys Kristuksesta
-perustui lähinnä Kristuksen todistuksiin itsestään, missä hän
-esitteleikse Jumalan ihmiskuntaa koskeviin rakkaudenpäätöksiin täysin
-perehtyneenä profeettana, jonka Jumala on lähettänyt perustamaan
-Jumalan valtakuntaa maan päälle. Hänessä, tosi-ihmisessä, on Jumala
-armon ja uskollisuuden muodossa ilmestynyt rakastavana isänä
-ihmisille, mutta kysymys Kristuksen ennaltaolosta (Logos-oppi)
-ei ole tämän yhteydessä välttämättömästi selvitettävä, sillä
-lunastususkolla on vain tekemistä historiallisessa Kristuksessa
-ilmestyneen Jumalan kanssa. Synnin yleisyys tunnustetaan kokemuksen
-vahvistamana tosiasiana, mutta ei Kristus enemmän kuin apostolitkaan
-puhu perisynnistä. Lunastus (vanhurskauttaminen ja sovitus) on siinä,
-että katuvalle syntiselle synnit annetaan anteeksi, joten syyllisyys
-Jumalan edessä poistetaan ja syntinen vanhurskautetaan ottaakseen
-osaa Jumalan valtakunnan rakentamiseen ja tullakseen osalliseksi
-siinä vallitsevasta Jumalan lapseudesta, joka sisältää liikevoiman
-rakkauden läpitunkemaan eetilliseen toimintaan. --
-
-Ritschlin käytännöllinen kristinuskon käsitys (Kaftan: "Die
-Religion ist eine praktische Angelegenheit des menschlichen
-Geistes") antoi täyden vapauden niin hyvin luonnontieteelliselle
-kuin historialliselle tutkimukselle, ja siitä johtui että kaikki
-harmonistinen sovittelu näiden ja uskonnon välillä oli tarpeeton.
-Tämän hyväksyi Kihlman sitä hartaammin, kun apologeettinen sovittelu
-alusta alkaen oli hänen vilpittömälle luonteelleen vastenmielinen.
-Toiseksi Ritschlin eetillinen elämänihanne saattoi maallisen
-kutsumuksen täyteen arvoonsa, mikä myös oli Kihlmanille tärkeä.
-
-Mitä suurimmalla hartaudella antautuen raamattukriitillisiin
-sekä kirkko- ja dogmihistoriallisiin tutkimuksiin ritschliaanit
-aikakauskirjoissa ja tieteellisissä ja yleistajuisissa
-kirjajulkaisuissa edelleen kehittivät vapaamielistä suuntaansa.
-Seuraten tätä kirjallisuutta tapahtui, että Kihlmanista, entisestä
-Beckin oppilaasta, vähitellen tuli "maltillinen ritschliaani",
-s.o. hän omisti uudenaikaisesta saksalaisesta teologiasta, mitä
-hän saattoi vakaumuksella hyväksyä. Tämä selittää, miksi hän kävi
-Tukholmassa.
-
-Näiltä ajoilta ei ole niin seikkaperäisiä todistuksia Kihlmanin
-uskonnollisen elämän kehityksestä kuin 1850-luvun alkuvuosilta, mutta
-viittauksia siihen ei kuitenkaan puutu. Että se juontui siltä ajalta,
-jolloin v. Rohden vielä oli täällä, todistaa seuraava tunnustus
-(31/1 1897): "Se läheinen suhde, joka kehittyi meidän kesken Sinun
-virka-ajallasi Helsingissä, on suuresti vaikuttanut uskonnolliseen
-kehitykseeni, ja koska pidän tätä kehitystä kehityksenä parempaan
-päin, niin tunnen olevani Sinulle syvässä kiitollisuudenvelassa.
-Olen Sinuun yhdistetty mitä sisimmillä siteillä." [Eräässä toht. von
-Rohdenin kirjeessä, joka on painettu julkaisuun _Die Geschichte der
-deutschen Gemeinde in Helsingfors_ (Helsingfors 1914) ja jossa hän
-puhuu helsinkiläisistä tuttavistaan, mainitaan Kihlman seuraavin
-sanoin: "In innigster Geistesgemeinschaft aber war ich mit Kihlman
-von Normallyceum verbunden, der mit seinem forschenden Geist und
-seiner suchenden Seele mir in den letzten Jahren immer näher trat."]
-Ja mainittuaan, että hänellä 72-vuotiaana oli hyvä terveys, sekä
-vähentymätön työvoima ja työhalu, niin että jaksoi tehdä työtä 16
-tuntia päivässä, hän lisää samassa kirjeessä: "Monessa kohden olen
-vielä keskeneräinen. Mitä raamatun inspiratioon tulee, olen jotenkin
-selvillä: vanha inspiratio-oppi on minulle mahdoton. Samoin (vanha)
-kristologinen (oppi), mutta kuinka kauas siinä voi ja tulee mennä, on
-sub judice. Olen lukenut ja uudestaan lukenut Beyschlagin Jesu Leben
-samoin kuin Kaftanin esityksen Logos-opista Theol. Zeitschriftistä
-y.m. siihen kuuluvia kirjoituksia. Valtiopäivät ovat keskeyttäneet
-opintoni." --
-
-Mutta jo eräässä puolitoista vuotta vanhemmassa v. Rohdenille
-kirjoitetussa kirjeessä (14/6 1895) tapaamme valaisevia kohtia: --
-Hän sanoo pitävänsä toht. Radea niin suuressa arvossa sentähden,
-että hän ei muiden "modernien" tapaan anna vietellä itseään
-mielenosoituksiin. "Se todistaa tosi voimaa. Hän voi odottaa." --
-Edelleen hän kiittää prof. Gottschickin (Tübingen) alkajaisesitelmää,
-jolla hänen mielestään on pysyvä arvo. "Ainoastaan yhtä lausetta en
-voisi allekirjoittaa: Totuuden perille pääseminen ei ole tutkijan
-suurin ilo, vaan se palvelus, jonka hän sillä tuottaa yhteiselle
-elämälle. Hän tarvitsee sen vakaumuksen, että lopulta kaikki hänen
-tuloksensa vaikuttavat sen edistämiseksi. Minusta on totuuden
-keksiminen korkeinta, sillä minä olen ennaltaan vakuutettu, että
-ainoastaan totuus voi elämää edistää. Vaikka siltä näyttääkin, että
-totuus ensiksi saattaisi vaikuttaa vahingollisesti, niin on se vain
-näennäistä. Sen vuoksi pidän kiinni Göthen lauseesta: 'Schädliche
-Wahrheit, ich liebe dich mehr als die nützliche Lüge.' No, sitä
-tarkoittaa kai Gottschickkin. Ajattelen vain että 'ilojen' vertailu
-olisi voinut jäädä sikseen." --
-
-Eräs mieltäkiinnittävä kohta samassa kirjeessä osoittaa, kuinka
-tarkasti Kihlman seurasi uskonnollisen elämän ilmiöitä Saksassa:
-"Kirkollisista tapahtumista Saksassa on varmaan maakuntakirkollinen
-(landeskirchliche) kokous Berlinissä toukok. 8 p:nä yksistään
-historiallisessa suhteessa tärkein. Evankelis-luterilaisen kirkon
-edustajat koko maasta kokoontuvat toimeenpannakseen suurenmoisen
-mielenosoituksen, ei erästä yksityistä teologista tiedekuntaa,
-vaan yleensä teologisia tiedekuntia s.o. nykyistä teologista
-tiedettä vastaan. Todella merkillinen tapaus. Ja hyökkäys oli
-kaikella huolella suunniteltu. Neljältä eri kummulta piti raskaalla
-tykistöllä ammuttaman. Jännityksellä olen odottanut tietoja suurelta
-sotatanterelta, en taistelusta, sillä eihän surmattava vihollinen
-ollut saapuvilla, vaan siitä, miten sotapäälliköt johtaisivat
-liikkeitä ja miten armeija menettelisi. Chronik on tyydyttänyt
-uteliaisuuttani. Olin odottanut, että valitut johtajat olisivat
-mainehikkaampia miehiä. -- Minulle ainakin ovat Kobelt ja Müller
-Güterloh'sta tuntemattomia suuruuksia. Minun täytyy sanoa, että
-odotin parempaa. Puhujat ovat mielestäni vahingoittaneet omaa
-asiaansa. Jos kuuluisin heidän puolueeseensa, olisin pahasti
-hämilläni, ja jos tulisi lähemmin tarkastaa puheita, niin
-tekisi vanhan kokemuksen: 'difficile est satyram non scribere.'
-Ensimmäinen puhuja, prof. Zorn, huomauttaa ujostelematta katol.
-kirkon onnellisista oloista. Siellä ei tiedetä pahasta, josta
-evank. kirkko kärsii. Luonnollisesti tulee meidän siis ottaa se
-esikuvaksemme, onhan se kadehdittava. Että evank. kirkko ja katolinen
-periaatteellisesti eroavat toisistaan, sen professori unohtaa.
-Hänestä ne ovat rinnakkaiskirkkoja, jotka eroavat vain siinä, että
-jälkimmäisellä on Confessio Tridentina, edellisellä Concordiakirja.
-Johtopäätös olisi nyt selvä, mutta hän ei uskalla olla loogillinen.
-Hänen vaatimattomuutensa estää häntä asettamasta samoja vaatimuksia
-evank. kirkkoon nähden, vaikka hän lähtee katol. kirkon oikeuksista,
-mutta siten hän on epäjohdonmukainen. Hän olisi iloinen, jos
-professorit olisivat samalla tavoin sidotut, kuin (katol. kirkossa)
-on laita Tridentin uskontunnustukseen nähden. Käytännöllisistä syistä
-on hänestä arveluttavaa vaatia semmoista valaa. Koko käsitystapa
-on roomalaiskatolirien. Niin kauas on siis tultu protestanttisessa
-Saksassa 19 vuosisadalla."
-
-"Toinen puhuja on ankara katumuksensaarnaaja mieheen katsomatta. Ei
-ainoastaan Harnackin, Kautzschin ja Meinholdin syntejä luetella, vaan
-myöskin Schlatterin, Stöckerin ja Erlanger-koulun, joka viimemainittu
-jo on menettänyt kaksi evank. perusoppia, ja Greifswaldissakin
-on ilmaantunut harrastus, joka vie kummallisiin tuloksiin. Siis:
-kaikkialla syntisiä professoreja. Ja minkälaisia syntejä? On synti,
-ettei Moosesta pidetä hänen kirjojensa tekijänä, on synti puhua
-Deutero-Jesaiasta, synti tehdä loppu Bileamin aasista, synti olla
-hyväksymättä vanhaa inspiratsioniteoriaa. Ja kuitenkin hän vakuuttaa,
-ettei hän ole tieteen vihollinen. O sancta simplicitas! Jos sellaista
-puhuttaisiin täällä Suomessa jossakin pappiskonferensissa, olisi
-se käsitettävissä, mutta oppineessa Saksassa ja juhlallisesti
-kokoonkutsutussa suuressa maakuntakirkollisessa kokouksessa, se on
-uskomatonta." -- Tähän tapaan Kihlman arvostelee kokousta ja lausuu,
-että hänen mielestään olisi ehkä oikeinta jättää mielenosoitus
-kokonaan huomioonottamatta. "Totuus pakenee melua ja intohimoja."
-
-"Täällä Suomessa", lausuu Kihlman vihdoin, "elämme jotenkin
-naiivissa tietämättömyydessä niistä kysymyksistä, jotka Saksassa
-ovat aiheuttaneet kiivaan taistelun. Saattaa kuitenkin ennaltaankin
-tietää, mille puolelle useimmat asettuisivat, jos heidän täytyisi
-selvittää asemansa. Minä puolestani en pidä tarpeellisena aloittaa
-taistelua, ennenkuin itse olen sisässäni vienyt taistelun loppuun.
-Olen hyvin tyytyväinen, että sisällinen taisteluni voi tapahtua
-aikana, jolloin ulkopuolella ei vielä ole kovin myrskyistä." -- --
-
-Näistä otteista näemme, miten Kihlman iästään huolimatta ehdottomasti
-oli eteenpäin pyrkiväin "uudenaikaisten" puolella, kuinka hän
-kunnioitti teologisen tieteen edustajia ja ankarasti tuomitsi
-ahdasmielistä vanhoillisuutta uskonnon ja kirkon alalla. Mutta
-toiselta puolen me myöskin huomaamme, ettei hän nyt enemmän kuin
-ennenkään ollut taipuvainen jurare in verba magistri. Sisällisissä
-taisteluissa hän etsi totuutta, pääsemättä itsenäiseen vakaumukseen
-hän ei vastaanottanut mitään uutta. Ja mikä on ehkä merkillisintä:
-_yksinänsä_ hän taistelee taistelunsa; 70-vuotiaana hän on
-ensimmäinen uudenaikainen teologi maassamme.
-
-Ettei Kihlman, miten yksinäinen olikin totuudenetsinnässään,
-kuitenkaan salannut sisällisten taistelujensa tuloksia, todistaa
-seuraava toht. Erkki Kailan muistelma. Eräänä sunnuntaina keväällä
-1897 Kaila oltuaan saksalaisessa kirkossa tapasi Kihlmanin, joka
-myöskin tuli sieltä, ja oli tämä seurannut häntä hänen kotiinsa.
-Silloin oli Kihlman sanonut, että uusi teologia oli antanut hänelle
-kristillisen vapauden. Ennen oli hän aina odottanut pyhän hengen
-saantia ja luullut, että se ilmaantuisi jollakin erityisellä
-voimallisella tavalla. Turha odotus oli käynyt raskaaksi, niin kauan
-kuin hän oli ollut Beckin kannalla. Sitten oli hänelle kumminkin
-selvinnyt, ettei mitään yliluonnollista hengen vuodatusta ole
-odotettava. Tulee ainoastaan uskoa ja tuntea, että Kristuksessa on
-turva ja auttaja.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Syyskuun 25 p:nä 1897 olivat ruotsalaisen normaalilyseon opettajat
-(paitsi sitä ryhmää, joka jo vuosia ennen oli vetäytynyt erilleen
-Kihlmanista) kutsuneet eronneen yliopettajan ja rehtorin
-hyvästijättöpitoihin. Toht. Mellberg ja toht. Appelqvist puhuivat
-kunniavieraalle, jälkimmäinen entisten oppilaiden puolesta. "Minulle
-annettiin hyvin suurta tunnustusta", luemme päiväkirjasta, "ja
-katsoin minä voivani itsestäni ylvästelemättä vastaanottaa sen, koska
-tiedän aina asettaneeni normaalilyseon ensi sijaan ja uhranneeni
-sille useimmat päiväni ja tuntini." --
-
-Kun Kihlman täytti 70 vuotta, oli normaalilyseon opettajisto häntä
-onnitellessaan pyytänyt saada kustantaa hänen muotokuvansa lyseolle
-hänen rehtorinaikansa muistoksi. Vastaus oli ollut myönteinen siinä
-muodossa, että Kihlman oli luvannut itse vastata kustannuksista.
-Tänä syksynä hän nyt täyttääkseen lupauksensa tilasi kuvansa Eero
-Järnefeltiltä, ja työ alkoi lokak. 17 p:nä -- viimeinen istunto oli
-20 p:nä tammik. 1898. Taiteilija oli jo 1893 maalannut Kihlmanin
-muotokuvan, nimittäin sen, jonka hänen vanhin poikansa omistaa ja
-joka on jäljennettynä tämän teoksen alussa, mutta siitä huolimatta
-meni pimeän vuodenajan vuoksi tähän toiseen kuvaan paljon aikaa.
-Ainoastaan kauniina päivinä Kihlman näet kävi Järnefeltin luona
-Kaivopuistossa, missä työ suoritettiin. Aivan toisin kuin 1893
-kuuluu hän istunnoilla olleen erittäin puhelias -- kenties piti
-hän vasta nyt taiteilijaa tuttuna. Tämä kertoo hänen vapaa- ja
-avomielisyydellä, joka nuoremmassa herätti ehdotonta kunnioitusta,
-jutelleen elämästään, uskonnollisista ja muista kokemuksistaan.
-Järnefelt oli saanut sen käsityksen, että Kihlmania joissakin
-määrin vaivasi se vastakkaisuus, joka kieltämättä oli olemassa
-hänen teologisten ja liike-harrastustensa välillä. Ilmeistä oli
-kuitenkin, että kaksinaisuus johtui luontaisten lahjojen laadusta,
-hän kun oli mietiskelijä ja käytännöllisyyteen taipuva samalla
-kertaa. Keskeisintä hänessä oli ehkä järjestyksen vaisto ("olen aina
-harrastanut selviä käsitteitä"). -- Sinä aikana, jolloin muotokuvaa
-maalattiin, oli tapahtunut että Weilin & Göös O.Y:n johtokuntaa oli
-moitittu pelikorttien painattamisesta ja myynnistä. Kihlmanillakin
-oli osakkeita yhtiössä, mutta, käsittäen asian liikemiehen kannalta,
-hän ei ollut yhtynyt moitteisiin. Kun asia tuli tunnetuksi, oli häntä
-julkisesti pistelty siitä. Tietysti Kihlman ei ryhtynyt julkisesti
-puolustautumaan, ja Järnefelt arveli, että tässä ilmaantui sovittelu
-teologin ja liikemiehen moraalin välillä. Mutta todellisuudessa hän
-erehtyi. Lähteistämme käy ilmi, että Kihlman kaikessa hiljaisuudessa
--- möi osakkeensa. [Samoin kuin Weilin & Göösin osakkeensa, möi
-Kihlman jo 1880-luvulla osakkeensa Helsingin Anniskelu Oy:ssä,
-jotka hän aikanaan oli merkinnyt siinä toivossa, että se edistäisi
-raittiutta. Kun hän huomasi pettyneensä, hän lyhyessä ajassa möi
-osakkeet.]
-
-       *       *       *       *       *
-
-Hämmästyttävä on se kirjojen paljous, jonka Kihlman näinä vuosina
-itselleen tilasi Akateemisen kirjakaupan kautta. Marraskuulla 1897
-hän m.m. tilasi prof. Julius Kaftanin (Berlin) vastailmestyneen
-Dogmatiikan. Se saapui 10 p:nä jouluk., ja hän istui koko päivän
-kotona lukien tätä Ritschlin oppilaan uutta teosta. Kirja kiinnittää
-häntä sitten päivä päivältä aina tammikuun 16 p:ään 1898, jolloin hän
-k:lo 12 yöllä merkitsee päiväkirjaansa: "Lukenut loppuun Kaftanin
-dogmatiikan, tämän erinomaisen merkillisen ilmiön dogmatiikan
-alalla, merkillisen erittäin sen vuoksi, että tekijä tekee täyttä
-totta uskonpuhdistuksen periaatteesta kristillisestä uskosta.
-Kaikki opinkappaleet suhtautetaan kristilliseen uskoon ja saavat
-merkityksensä tästä suhteesta. Kaikki, joka on sopusoinnussa tämän
-uskon kanssa, säilytetään, jonka vuoksi tätä dogmatiikkaa voitaisiin
-eräässä merkityksessä sanoa suurimmassa määrässä vanhoilliseksi
-(konservativ), jopa kirkollisesti vanhoilliseksi (esim. kaste- ja
-vanhurskauttamisopissa actus forensis-toimena), mutta toiselta puolen
-vapaamieliseksi s.o. epäkirkolliseksi, tekijä kun kuorena poistaa
-paljon, jota on pidetty välttämättömänä oikeauskoisuudelle (huomaa
-esim. suhde pyhään raamattuun, perisynti, kristologia, eskatologia).
--- Olisi mielenkiintoista kirjoittaa ilmoitus kirjasta, mutta se
-olisi luettava vielä kerran ja mistä saada aikaa siihen? Tosiasia on,
-että kirja puhuu omalletunnolle niin voimakkaasti kuin mikä tahansa
-lukemani kirja. Se on korkeimmassa merkityksessä rakentava, samalla
-kuin se on alasrepivä."
-
-Vuoden lopulla oli Arthur Hjelt käynyt pyytämässä, että Kihlman
-kirjoittaisi jotain Teol. aikakauskirjaan. Vastaus oli kielteinen,
-mutta nyt kun hän oli täynnä Kaftanin kirjan vaikutelmia, päätti hän
-kuitenkin kirjoittaa, ei varsinaista ilmoitusta, vaan selostuksen
-teoksen alkupuolesta s.o. uskontoa, kristinuskoa, ilmestystä ja p.
-raamattua koskevista periaatteellisista kysymyksistä. Tämä selostus,
-joka jakaantuu neljään numeroon, on objektiivisen tarkka ilman
-mitään arvostelua. Kumminkaan lukija ei epäile, että Kihlman yleensä
-hyväksyi Kaftanin periaatteet, sillä lopussa hän kehoittaa ostamaan
-kirjaa, kuitenkaan takaamatta, että johtopäätökset olivat "yhtä
-hyväksyttävät kuin periaatteet". Vihdoin hän ilmaisee tuumivansa
-jatkaa ja silloin myöskin ryhtyä kritiikkiin -- mutta se jäi
-toteuttamatta. --
-
-Edellisen yhteydessä pieni kuvaava piirre. -- Lydia Hällfors,
-Kihlmanin vanha oppilas ja ystävä Pietarsaaren ja myöhemmiltäkin
-ajoilta, oli tänä talvena käynyt Helsingissä. Vanhan tapansa
-mukaan oli Kihlman puhunut hänen kanssaan uskonnollisista asioista
-ja nähtävästi myöskin erinäisistä muuttuneista käsityksistään.
-Epäilemättä Lydia silloin käsitti enoansa väärin, sillä palattuaan
-Ouluun hän kirjoitti kirjeen, missä hän m.m. lausui: "Rakas eno, älä
-mene pois Jeesuksesta Kristuksesta!" Siihen Kihlman vastasi: "En
-ymmärrä sanojasi. Kun tiedän, etten ole semmoisella tiellä (nimittäin
-poispäin Kristuksesta), koska täydestä vakaumuksestani pidän kiinni
-siitä, että Jumala juuri Jeesuksessa on ilmaissut olentonsa, niin
-että me Jeesuksessa voimme nähdä Jumalan, niin täytyy minun uskoa,
-että Sinä olet väärin ymmärtänyt sanojani, ja koska minä toivon,
-ettet Sinä ilman syytä ole levoton minun tähteni, niin kirjoitan
-tämän Sinun itsesi takia." Tietysti kirjeenvaihto ei mitenkään
-häirinnyt heidän ystävyyssuhdettaan. --
-
-       *       *       *       *       *
-
-Keväällä 1898 tuli uuden talon rakennus valmiiksi, ja toukok. 30
-p:nä tapahtui Kihlmanin kodin muutto. Itse työn aikana oli perhe
-mielenkiinnolla seurannut sen edistystä. Ylijohto oli Oswaldilla,
-mutta Kihlman itsekin saattoi usein pistäytyä työmaalla, sillä olihan
-viimeinen vuokra-asunto, Kasarmikadun n:o 22, itäpuolella samaa
-korttelia, jossa uusi talo nousi. Rakennus on 4-kerroksinen ja tuli
-maksamaan noin 400,000 mk. Kihlman itse asettui 2:seen kerrokseen, ja
-oli hän silloin niin virkeä, että hän juosten, niinkuin nuorukainen
-("som en yngling"), sanoi hän itse, meni rappusia ylös uuteen
-kotiinsa. Oswald sai myöskin heti asunnon perhetalon 3:nnessa
-kerroksessa, mutta Henrik ja Lorenzo muuttivat sinne vasta myöhemmin.
-
-Kesä vietettiin Rulluddilla. Hänen terveytensä pysyi hyvänä,
-samalla kuin läheiset kuolemantapaukset muistuttivat hänelle elämän
-epävakaisuutta. Kesäk. 14 p:nä "vanha ystävä", rovasti A. O. Törnudd,
-joka sairaana oli tullut Helsinkiin ja tunsi kuoleman lähestyvän,
-kutsui hänet luokseen hyvästijätölle; 29 p:nä hän kuoli. A. A.
-Favorin taasen kuoli sydämenhalvaukseen 15 p:nä heinäk., ja vihdoin
-16 p:nä lokak. arkkipiispa Renvall. Kunkin ystävän poismeno herätti
-Kihlmanissa saman ajatuksen. "Piiri supistuu supistumistaan; pian olen
-yksin jäljellä. Hyvä jumala! Minä kiitän Sinua, että olet antanut
-minun elää parannuksekseni." Kun hän kuuli kerrottavan Favorinin
-helposta kuolemasta, hän huudahti: "Jumala suokoon, että saisin
-kuolla yhtä helposti."
-
-[V. 1894 oli Kihlman tavannut Christh. Welt-lehdessä seuraavat
-Em. Geibelin säkeet, jotka hän kirjoitti muistikirjaansa:]
-
-    [Eng und enger wird der Kreis
-    Täglich deiner Lieben,
-    Die im Jugendmorgenroth
-    Dir Geleit gegeben.
-    Ach, wie viele nahm der Tod,
-    Wie viel mehr das Leben.
-
-    Neue Freundschaft schliesst sich schwer
-    An des Winters Grenze,
-    Wurzeln treibt das Herz nicht mehr,
-    Wie dereinst im Lenze.]
-
-Kihlmanin päähuvi niin maalla kuin kaupungissa oli yhä lukeminen.
-Uskonnollisen kirjallisuuden ohella hän tänä kesänä ja syksyllä luki
-Carlylen laajan Fredrik II:n historian ja Kantin Erkenntnisslehre'n.
-Kun hän oli päättänyt jälkimmäisen teoksen (26/10), hän
-kirjoittaa: "Tärkeä puute tiedoissani ainakin joissakin määrin
-poistettu", ja alkaa sitten lukea Katzerin teosta 'Kantin merkitys
-protestantismille'.
-
-Lokakuulla sai Kihlman jonkun vamman jalkaansa, joka viikkokausia
-esti häntä liikkumasta ulkona ja toisinaan huoneessakin. Tämä
-vastoinkäyminen oli sitä ikävämpi, kun se esti häntä täyttämästä
-lupaustaan hoitaa entistä yliopettajan virkaansa marrask. 1 p:stä
-lukukauden loppuun. Lehtori V. T. Rosenqvist oli näet lokak. 8 p:nä
-nimitetty uskonnon yliopettajaksi normaalilyseoon, mutta tahtoi
-viipyä Vaasassa vuoden loppuun. Toiselta puolen lehtori Lauri
-Ingman, joka oli hoitanut yliopettajan virkaa sen avoinna ollessa,
-halusi päästä vapaaksi suorittaakseen teol. kandidaattitutkinnon.
-Tehdäkseen kummallekin palveluksen oli Kihlman luvannut apuansa,
-mutta sairaana hänen oli pakko peruuttaa sanansa. -- Kipeä jalka ei
-kuitenkaan estänyt häntä lukemasta, mutta kun se alkoi parantua,
-huomattiin että "oikea silmä, jolla minä luen" oli tulehtunut.
-[Kihlman käytti lukiessaan vain toista silmää; toisella hän taas
-näki paremmin etäämmällä olevat esineet. Omituista kyllä oli rouva
-Kihlmanilla sama säännöttömyys silmissä; lukiessaan hän usein peitti
-kädellään toisen silmän.] Lääkäri, toht. Nordblad, käski hänen silmää
-hoidettaessa lukea mahdollisimman vähän. Se oli hänestä kovaa. "Minun
-täytyy siis luopua tärkeästä ja tarpeellisesta huvistani ja istua
-omissa ajatuksissani. Mitä voinkaan tehdä? Minun täytyy mukautua
-välttämättömyyteen. Tapahtukoon Jumalan tahto!" Isonnuslasin avulla
-hän kuitenkin lueskeli Alexanderin Luther-teosta. Kuuden viikon
-päästä (26/11) oli Kihlman taas niin toipunut, että hän saattoi käydä
-ulkona ja työskennellä entiseen tapaansa. --
-
-       *       *       *       *       *
-
-Terveys on elämänonnen tärkeimpiä ehtoja, mutta kuitenkaan se
-ei voinut tehdä tätä aikaa Kihlmanille onnelliseksi. On näet
-muistettava, että ollaan saavuttu routavuosien alkuun, josta
-lähtien valtiollisten olojemme synkkyys painajaisen tapaan
-vaivasi jokaista isänmaanystävää. Että musertavat iskut maamme
-itsehallintoa vastaan ja niiden aiheuttamat tapahtumat tuskallisesti
-koskivat Kihlmaniinkin, on itsestään selvää. Ettei hän, joka
-luonteenlaadultaan oli niin pessimismiin taipuva, joutunut kerrassaan
-epätoivoon, johtuu yksistään hänen luottamuksestaan Jumalaan,
-totuuden ja oikeuden lopulliseen voittoon.
-
-Jo kutsumus ylimääräisille valtiopäiville tammikuulla 1899
-asevelvollisuuslain muuttamista varten sai hänet kirjoittamaan,
-päiväkirjaansa (keskiv. 20/7): "Joku viikko sitten kuiskailtiin
-tästä, mutta torstaina kenraali Ramsay ei vielä tiennyt mitään
-asiasta. Mitä on nyt Suomesta tuleva? Miksi tämä kiire? Jotain
-tärkeää mahtaa olla toimenpiteen syynä. Jumala varjelkoon
-maa parkaamme ja kansaamme!" -- Lokak. 10 p:nä tuli uusi
-kenraalikuvernööri Bobrikoff Helsinkiin. Hänen tervehdyspuheensa
-oli Kihlmanista "onnettomasti kyhätty". Kumminkin oli se jossakin
-määrin avomielinen: tavallaan saatiin tietää, mitä keisari
-ajatteli ja mitä Bobrikoff tarkoitti, mutta sen ohella oli siinä
-hämäriä lauseita yksilöistä, jotka eivät osoittaneet myötätuntoa
-toimenpiteitä kohtaan. Siis eivät tunteetkaan olleet vapaita! --
-Valtiopäivien avajaisten jälkeen (24/1 1899) Kihlman päättää: "Niin
-uhkaava asemamme ei ole ollut v:n 1809 jälkeen. Jumala varjelkoon
-isänmaatamme!" -- Tammik. 26 p:nä vaivasi häntä sydämenahdistus
-(hjertängslan), jonka oli aiheuttanut säädyille tulleiden
-asevelvollisuutta koskevien asiakirjain lukeminen. "Lukeminen mieltä
-kuohuttava. Onko väkivalta todella voittava? Ja kansamme kehitys
-vuosikymmeninä ehkäistävä? Että väkivalta iäksi voittaisi, sitä en
-tahdo uskoa. Tahdon uskoa tulevaan kevääseen, kansamme ja maamme
-kevääseen. Mutta paljonko meidän sitä ennen on kärsittävä, sitä ei
-kukaan tiedä. Jumalan tiet ovat tutkimattomia, mutta kaikki ne ovat
-hyvyyttä." -- Sitten 16 p:nä helmik. Kihlman saa kuulla manifestista
-perussääntöineen, joka kumosi valtiosääntömme. "Mikä ääretön kurjuus
-seuraakaan tästä kaikesta! Ja kuitenkin pois epätoivo! Meidän voi
-kauan käydä kovin pahoin; mutta emme ole vielä nähneet kaikkien
-päivien iltaa. Vielä Jumala hallitsee ja hänen tahtonsa on lopulta
-tapahtuva. Vääryyden olemassaolo on vain satunnaista, eikä ikuista.
-Siis Sinuun, Jumalani, tahdon luottaa kaikessa hädässä, surussa
-ja vastoinkäymisessä. _Lopulta_ Sinä kuitenkin autat niitä, jotka
-Sinuun luottavat." -- Seuraavana päivänä Kihlmankin oli Ateneumin
-kansalaiskokouksessa. Hän oli ainoa, joka lausui epäilevänsä, oliko
-oikein, että kokous tahtoi ruveta senaattoreja neuvomaan, ja poistui
-allekirjoittamatta resolutsionia, jossa vaadittiin, että senaatti
-ei julkaisisi manifestia, ja joka lähettilästen kautta toimitettiin
-senaattoreille.
-
-Lauantaina 18:na ratkaistiin, niinkuin tietty, asia niin, että
-senaatin enemmistö päätti, että manifesti oli julaistava, samalla
-kuin keisarille lähetettiin esitys, missä huomautettiin, ettei se
-ollut syntynyt Suomen perustuslakien säätämässä järjestyksessä, ja
-anottiin, että hän armossa selittäisi, että tämä lainsäädäntötoimi
-ei tarkoittanut kansamme perustuslaillisen oikeuden supistamista.
-Vähemmistö, joka muuten oli yhtä mieltä, katsoi puolestaan, että
-julkaiseminen oli lykättävä, kunnes vastaus alamaiseen esitykseen oli
-saapunut. [Senaatin pöytäkirjan mukaan.] Meidän ei tarvitse lähemmin
-kertoa, minkä myrskyn päätös aiheutti senaatin enemmistöä vastaan,
-sillä onhan tässä vain kysymys Kihlmanin kannasta, ja se selvenee
-täydellisesti eräästä kirjeestä Lorenzolle (Vaasaan) 21 p:ltä
-helmik. -- Kirjoittaja alkaa huomauttamalla manifestin tuhoisasta
-merkityksestä, ja että tästä lähtien kaikki on mahdollista, kun lain
-turva on poissa. "Niin on asianlaita eikä se salaamalla parane. Mutta
-mikä on tehtävämme? -- Joka tilanteessa on ihmisellä tehtävä, jonka
-hän on velvollinen kykynsä mukaan suorittamaan. Mikä on nykyhetken
-tehtävä?"
-
-Mitä senaatin tekoon tulee, hän ei voinut sitä moittia eikä hyväksyä,
-koska hän ei tuntenut päätökseen vaikuttavia asianhaaroja. Varmaa
-oli, että senaattorit tunsivat vastuunalaisuutensa. Jos ainoastaan
-juriidisesti oikea olisi ollut kyseessä, olisi kai oltu yksimielisiä.
-Mutta kysymys oli myöskin valtiollista laatua, ja silloin saattoivat
-mielipiteet käydä hajalle. Enemmistön päätöksen seuraukset tulevat
-näkyviin, mutta mitä olisi seurannut, jos vähemmistö olisi voittanut,
-sitä ei tiedetä. Itsekkäitä vaikuttimia ei ole oikeutta olettaa.
-"Siis olen langettamatta tuomiota, sitä enemmän, koska minun ei
-tarvitse sitä tehdä. Velvollisuuteni on toisaalla". -- Yhtä vähän
-piti Kihlman velvollisuutenaan sekaantua säätyjen tehtäviin, koska
-hän ei enää ollut valtiopäivämies. --
-
-"Mutta suuren kysymyksen: mikä on tehtävä? olen kohdistanut itseeni
-Suomen kansalaisena. Pidän näet kiinni siitä, että joka miehellä
-ja naisella maassamme nyt on tehtävänsä ja että kullekin on ylen
-tärkeää selvittää se itselleen. Toinen toistaan seuraavan iskun
-vaikutus on ollut musertava. Olen väännellyt itseäni kuin mato. Olen
-tuskitellut niin, että sydän on tuntunut olevan pakahtumaisillaan.
-Luonnollinen tunne suuntautuu täydelliseen epätoivoon. Ihan
-itsestään on solumassa tähän kuiluun. Mutta onko se tehtäväni?
-Ei, sanon minä, ei se voi olla tehtäväni. Mikä se sitten on? Sen
-täytyy suuntautua kokonaan vastakkaiselle taholle s.o. poispäin
-epätoivosta. Niin, velvollisuuteni on varmaan olla noudattamatta
-luonnollista taipumustani, joka aina uudestaan tunkee esiin, ja
-päinvastoin koettaa kohottautua raivoavien aaltojen yli, yhä
-uudestaan miehuullisesti taistella alakuloisuutta vastaan. Niin,
-Lorenzo, tämä on mielestäni minun ja Sinun ensimmäinen ja lähin
-tehtävämme: olla vajoamatta epätoivoon. Niin on tehtävä ainoastaan
-kielteisesti julkilausuttu. Mutta jo kielteisessäkin muodossa on
-tehtävä ylen merkityksellinen. Tämä kielteinen tehtävä on näet
-varsinaisen tehtävän välttämätön ehto. Ja mikä se on? Tehdä työtä,
-tehdä työtä siinä asemassa missä olen, ikäänkuin ei kaikki olisi
-menetetty, ikäänkuin olisi jotain pelastettavissa, säilytettävissä
-tulevia, parempia aikoja varten. Parempiako aikoja? Onko meillä
-oikeutta toivoa semmoisia? No niin, huonommiksi eivät ne helpostikaan
-tule. Mutta jos tehtävämme, velvollisuutemme on olla heittäytymättä
-epätoivoon ja tehdä työtä, niin sisältyy jo siihen oikeus toivoa.
-Ei mikään uskollinen työ mene hukkaan, ei, sillä on ikuinen arvo,
-koska se on Jumalan antama tehtävämme. Ah, mikä onni että on työtä,
-että on asema, missä voi tehdä työtä. Työ on keino, millä ehkäisen
-raskasmielisyyttä, alakuloisuutta ja turhaa mietiskelyä. Minulla ei
-saa olla aikaa murehtiakseni huomispäivää. Päivä on lyhyt: tehtävä
-pakottava, yö tulee, jolloin ei kukaan voi tehdä työtä. Kas siinä,
-Enzoni, minun ohjelmani: vältä epätoivoa ja tee työtä toivossa. Ja
-pitäessäni kiinni tästä ohjelmasta, tunnen voimaa, jotain siitä
-voimasta, jota ihminen saa kokea, kun hän tietää tahdossa ja
-toiminnassa olevansa sopusoinnussa luojansa kanssa". [Tunnuslausetta:
-"Arbeiten und nicht verzweifeln" kuuluu Kihlman näinä aikoina usein
-toistaneen. Se oli hänelle tuttu 1880-luvun alkuvuosilta, jolloin
-taloudellinen häviö uhkasi.]
-
-"Jos nyt tämä on tehtävämme taikka, toisin sanoakseni, jos tämä on
-Jumalan tahto, joka meidän tulee huomioon ottaa ja sitä totella, niin
-johtuu siitä, että kaikki muu puuhaaminen on hylättävä. Kaikenlaiset
-mielenosoitukset sanoissa ja toimissa ovat hyödyttömiä, mutta voivat
-aiheuttaa suurta vahinkoa, tuottaa uusia kurituksia. Tosi rohkeus ei
-kerskaile, ei ilmaannu ulkonaisissa muhkeissa eleissä. Sellaisesta
-pysyn erilläni. Uudemman ajan etevimpiä miehiä oli Oranian Wilhelm
-I, joka muutamain alankomaalaisten maakuntain johtajana ryhtyi
-taisteluun aikansa mahtavinta valtaa, Filip II:n Espanjaa vastaan.
-Häntä sanottiin Wilhelm Vaitiolijaksi. Olen maininnut hänet
-esimerkkinä osoittaakseni, ettei vaitiolo todista rohkeuden puutetta.
-Me emme voi emmekä tahdo taistella maallisilla aseilla, mutta silti
-täytyy meidän taistella, jos tahdomme välttää perikatoa, taistella
-sillä rohkeudella, jota tahtoisin pitää laatuaan korkeimpana
-rohkeutena: tarkoitan kärsivällisyyttä, rohkeutta kestää päivä
-päivältä, vuosi vuodelta, ken tietääkään kuinka kauan. Ylläpitää
-semmoista rohkeutta, ei hetken rohkeutta niinkuin tappelun hurjassa
-huumauksessa, ei ole helppoa, vaan varmaan mitä vaikeinta. Mistä
-löydämme voimaa siihen?"
-
-"Sitä voidaan etsiä historiasta, sekä Suomen kansan että yleisestä
-historiasta. Mitä vaikeita kohtaloita onkaan Suomen kansa kokenut
-häviämättä esim. Isonvihan aikana ja kohtalokkaana vuotena 1868!
-Autioksi hävitettiin maa kumpanakin ajanjaksona, mutta se toipui
-kuitenkin. (Tällä kertaa) ei maatamme vielä ole hävitetty, vaikka
-niinkin voi käydä, jos työn mahdollisuutta suuresti vaikeutetaan.
-(Edelleen) on kristinuskon taistelu erittäin opettavainen. Muutamat
-köyhät juutalaiset, ristiinnaulitun opettajan opetuslapsia, ryhtyvät
-taisteluun koko maailmaa, mahtavaa Rooman valtakuntaa vastaan, eikä
-heillä ole muita aseita kuin totuuden. Kolme pitkää vuosisataa
-nämä kristityt taistelevat ylivoimaa vastaan, he kokevat kauheita
-kärsimyksiä, mutta he kestävät, ja kuka voittaa? Roomalaisen
-keisarivallan täytyy lopulta tunnustaa, että sen yritykset kukistaa
-kristinusko ovat osoittautuneet turhiksi. Väkevän on pakko vihdoin
-antautua heikolle. Ihmeellistä! -- Edelleen: halpa saksalainen
-munkki uskaltaa yksin ilman inhimillistä tukea astua kaikkivaltiasta
-katolilaista kirkkoa vastaan. Mikä epätasainen taistelu! Ja
-kuinka suuret ovatkaan vaarat ja kärsimykset. Usein näyttää aivan
-epätoivoiselta, esim. 1521 Wormsissa, 1530 Augsburgissa, 1547
-Mühlbergin tappelun jälkeen. Mutta aina, kun hätä on ylinnä, tulee
-apu toisella tai toisella tavalla. Mahtava katolilainen kirkko
-ei voi estää evankelista kirkkoa syntymästä eikä kieltää siltä
-elämisen oikeutta. Sellaiset historian opetukset ansaitsevat tulla
-huomioon otetuiksi, sillä ne antavat tukea epätoivoa vastaan. Mutta
-on toinenkin tuki, jopa kaikkein voimallisin, mutta se on olemassa
-vain niillä, jotka uskovat elävään Jumalaan, joka johtaa kansojen
-kohtaloita. Hänessä ei ole mitään pahaa, hän ei voi tahtoa muuta
-kuin oikeaa. Hän on vanhurskas, ja koska hän on vanhurskas, on koko
-luomakunta rakennettu oikeuden perustukselle. Ainoastaan oikealla
-on oikeus olla olemassa ja olla olemassa iäisesti. Ihmiselle suodun
-vapauden johdosta voi vääryys päästä valtaan, mutta ainoastaan
-joksikin ajaksi. Iäiseen olemassaoloon sillä ei ole oikeutta. Ei,
-sen täytyy kadota siitä maailmasta, jonka luoja on vanhurskas
-Jumala. Siis ei ole epäiltävissä, että oikeus lopulta voittaa. Mutta
-lopullinen voitto on lopulla. Emmekä me ole lopulla, vaan tapausten
-keskellä. Meidän täytyy nyt tehdä niitä meidän tulee, ja meillä on
-oikeus uskoa, että Jumala ei ylenanna meitä, kun me niin teemme.
-Mutta jos Jumala on puolellamme, kuka on se mahtaja, joka voi seisoa
-Jumalaa vastaan? Mutta Jumalan tiet ovat tutkimattomia. Miten paljon
-pahaa tapahtuukaan maan päällä Jumalan salliessa! Emmekä me voi
-tietää, kuinka kauas Jumala katsoo hyväksi viedä meidät kärsimyksen
-sulatusuuniin ja kuinka kauan hän tahtoo pitää meidät siinä. Mutta me
-saamme ja meidän tulee uskoa, että vihollisten valta ei ulotu Jumalan
-määräämää rajaa edemmä, s.o. meidän tulee uskoa, että kärsimyksemme,
-jopa pahimmatkin, tulevat Jumalalta, mutta ei häviöksemme. Mieleeni
-tulee tässä kertomus Pilatuksen puhelusta Jeesuksen kanssa. Joh. Ev.
-19: 9 ss. Pilatus sanoi Jeesukselle: 'Mistä sinä olet?' Mutta Jeesus
-ei vastannut hänelle. Silloin Pilatus sanoi hänelle: 'Minulleko et
-puhu? Etkö tiedä, että minulla on valta sinut päästää, ja minulla
-on valta sinut ristiinnaulita?' Jeesus vastasi: 'Sinulla ei olisi
-mitään valtaa minuun, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä.'
-Niin uskoi Jeesus tulevaan kärsimykseensä nähden: annettu ylhäältä.
-Minä ajattelen, että meidän tulee noudattaa tätä esimerkkiä ja siis
-uskoa: 'annettu ylhäältä'. Mutta niinkuin ei tämä aika estänyt
-Jeesusta yhä uskomasta Jumalaan isänään, niin älköön tämä uskomme:
-'annettu ylhäältä' estäkö meitä yhä uskomasta, että Jumala on isämme,
-joka aina tahtoo meille hyvää, ja rukoilemasta häntä: pelasta meitä
-pahasta. Siten tulee kärsimys kouluksi, joka harjoittaa meidät
-todellisesti luottamaan Jumalaan, mikä luottamus on kristinuskon
-ydin. Jos meidän nyt kävisi ulkonaisesti miten pahoin tahansa, mutta
-me olemme säilyttäneet uskomme Jumalaan, niin olemme säilyttäneet
-sen, mikä on tärkeintä. Uskon kanssa olemme säilyttäneet Jumalan
-valtakunnan. Luther opetti meitä laulamaan: 'Nehmen sie den Leib,
-Gut, Ehr, Kind und Welt, lass fahren dahin, sie haben kein Gewinn,
-das Reich muss uns doch bleiben.' Laulu, joka totta tosiaan ei ole
-helposti opittu." --
-
-Kuinka merkityksellinen tämä kirje, joka on merkitty: "Vanha ystäväsi
-Alfred", liekään ollut pojalle, varmaa on, että se välittömänä
-mielenpurkauksena oli tärkeä itse kirjoittajalle, isälle. Se
-helpotti hänen sydäntään. "Olen sen kautta joissakin määrin
-palauttanut rauhani", kirjoittaa Kihlman vähän myöhemmin (28/2),
-"olen saavuttanut aseman (en position), jolta en ota hyväksyäkseni
-kaikenlaisia ehdotuksia ryhtyä silmäänpistäviin toimiin. -- Ei
-ulospäin, vaan sisäänpäin! Siinä tunnussanani. Suuriarvoinen on
-minusta Senecan lause: Non est vir fortis, cui anima non crescit in
-ipsa rerum difficultate, s.o. ei ole urhoollinen mies, jonka rohkeus
-ei kasva samassa suhteessa kuin vaikeudet. Siis rohkeutta, enemmän
-rohkeutta, se on oikea virtus nykyaikana, ja rohkeus näyttäytyy
-työssä joka paikalla. -- Lue Room. 12: 12 ss. Siinä on paljon
-kallisarvoisia ohjeita." --
-
-Kuri nyt tunnemme Kihlmanin "aseman", ei ole vaikea ymmärtää,
-että hän arvosteli ajan tapauksia ja suhtautui niihin niinkuin
-hän teki. Kun esim. kerrottiin, että Yrjö-Koskiselle, joka
-muka oli syypää senaatin enemmistön menettelyyn, oli pidetty
-kissannaukujaiset, kirjoittaa Kihlman (Lorenzolle 23/2): "Ihmiset
-arvelevat, että heidän tulee tehdä jotain ja se on luonnollista,
-mutta kun he eivät ymmärrä, mitä heidän todella tulisi tehdä,
-niin he keksivät poikamaisuuksia. Ja onhan niin tavallista, että
-askaroidaan sen kanssa, mitä muiden tulisi tai olisi tullut tehdä,
-sen sijaan että vakavasti tutkittaisiin kysymystä, mitä itsensä
-tulee tehdä." -- Yhtä vähän Kihlman hyväksyi joukkoanomusta
-satoine tuhansine allekirjoituksilleen. "Ei, ei meidän pidä
-toivoakaan, että me niin pian pääsemme kärsimyksen uunista. Nyt
-olemme vasta _alkaneet_ maistaa katkeraa maljaa." Samoin hänestä
-joukkolähetystön toimittaminen Pietariin oli turha yritys, jota
-hän arvosteli ankarin sanoin. Että hän itse oli allekirjoittamatta
-anomusta ja kehoitti omaisiaankin kieltäytymään siitä, on näin
-ollen selvää. Hänestä vetivät tällaiset ulkonaiset puuhat huomion
-pois kaikkein tärkeimmästä, nimittäin tosimiehuullisen rohkeuden ja
-kärsivällisyyden ylläpitämisestä.
-
-Ennenmainittu sydämenahdistus ja -tuska vaivasi Kihlmania usein
-näihin aikoihin, mutta itse hän huomauttaa, ettei se ollut
-yksistään sielullista, vaan ruumiillistakin alkuperää. Niin hän
-päätti havaitessaan, että raitis ilma ja käveleminen tuotti hänelle
-helpotusta. Joka päivä hän sen vuoksi käveli Etelä-Esplanaadin
-jalkakäytävällä ("Finnspången"), missä hän tapasi vanhoja ystäviään
-ja kuuli päivän tuoreimmat uutiset, mutta joskus hän varta vasten
-teki pitempiäkin kävelyjä.
-
-Keväämmällä Kihlman nähtävästi terveydeltään vahvistui. Hän
-suorittaa Suomen pankin tarkastuksen ja kaikki muut tehtävänsä
-eri liikeyritysten hallinnon jäsenenä kertaakaan valittamatta
-väsymystä. Sen ohella hän lukee ahkerasti niinkuin ennenkin,
-kumminkin mennen nyt levolle k:lo 11-12, jotavastoin hän ennen
-aina valvoi aamupuoleen yötä. Että hän, pysyen asemassaan, myöskin
-valtiolliseen kurjuuteen nähden joissakin määrin tyyntyi, voinee
-ehkä päättää eräästä vastauksesta, jonka tämän kirjoittaja sai,
-kun hän muutaman juurikaan Pietarista tulleen jobinpostin johdosta
-kysyi, mitä hän siitä arveli. Kihlman näet vastasi tyyneydellä, joka
-vaikutti rauhoittavasti kuulijaankin: "Minulla ei ole tapana surra
-onnettomuutta, ennenkuin se on tapahtunut." --
-
-Harvinaisuutena on tältä ajalta mainittava Kihlmanin kirjoittama
-ja julkaisema "Lausunto Arndtin Totisesta kristillisyydestä".
-[Ett omdöme om Arndts Sanna kristendom. Teol. Tidskrift 1899.]
-Häneltä oli pyydetty arvostelu tästä uskonnollisissa piireissä
-kuuluisasta teoksesta ja, erittäinkin, oliko se sopiva hankittavaksi
-kansankirjastoihin. Sen johdosta Kihlman uudestaan luki kirjan,
-ja tutustui myöskin siihen, mitä muut (erittäinkin A. Ritschl
-Pietismin historiassaan) olivat siitä sanoneet. Kirjoituksessaan
-hän sitten osoitti, että teos paljon hyvän ja pätevän ohella
-sisältää hylättävääkin, jonka vuoksi sitä on kritiikillä luettava.
-Loppupäätelmä kuuluu näin: "Kristinuskon totuus pysyy tosin
-kaikkina aikoina muuttumattomasti samana, mutta koska se maailma,
-jossa tämä uskonto tahtoo ja jossa sen tulee harjoittaa uudistavaa
-(ombildande) vaikutustaan, on alituisten muutosten alainen,
-niin täytyy kristinuskonkin erityisesti määrätä kantansa näihin
-muutoksiin nähden ja sen johdosta eri aikoina esiintyä muodollisessa
-suhteessa mukautettuna (i en i formelt afseende modifierad
-gestalt). Askeettisenkin kirjallisuuden tulee sen vuoksi, ollakseen
-todella rakentava, olla ajanmukainen s.o. senlaatuinen, että siinä
-huomioonotetaan ajan kysymyksiä ja kristinuskon suhde niihin.
-Semmoinen oli Joh. Arndtin Totinen kristillisyys 1600-luvun alussa,
-se oli tai tahtoi ainakin olla ajanmukainen ja uudenaikainen. Mutta
-juuri sentähden ei se enää ole ajanmukainen 19:nnen vuosisadan
-lopulla."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kuinka hyvissä voimissa Kihlman, joka tänä keväänä oli täyttänyt
-74 vuotta, todellisesti oli, näkyy siitä, että hän nyt vuosisadan
-viimeisenä vuotena tuli tehneeksi kauan uneksimansa kolmannen
-Saksan-matkan. Sinne eivät häntä houkutelleet ainoastaan vanhat
-muistot, vaan myöskin toivo saada persoonallisesti tutustua useihin
-teologeihin, joita hän elämänsä loppupuolella oli heidän teoksistaan
-oppinut kunnioittamaan ja rakastamaan. Kumminkaan ei hänen vaimonsa
-olisi päästänyt häntä matkalle, jollei hän kahdessa nuoressa
-teologissa ja ystävässä, Lauri Ingmanissa ja Erkki Kailassa, olisi
-saanut uskollisia matkatovereita, jotka lupasivat parhaimman mukaan
-avustaa häntä käytännöllisissä puuhissa eikä koskaan antaa hänen
-matkustaa yksin.
-
-Lauantaina kesäk. 3:ntena matkustajat lähtivät Storfursten laivalla
-ja saapuivat tiistaina onnellisesti Lyypekkiin. Sieltä jatkettiin
-matkaa Hampurin, Hannoverin, Frankfurt a. M:in ja Stuttgartin
-kautta Tübingeniin, mihin tultiin torstai-iltana. Jos matkustaminen
-hyvässä seurassa ainakin on hupaista, tuli se tällä kertaa erittäin
-viehättäväksi Kihlmanin vaikutuksesta. Alati hyvällä tuulella
-hän näet huvitti matkatovereitaan juttelemalla heille pitkän
-elämänsä vaiheista, muinoisista ulkomaanmatkoistaan ja tuntemistaan
-merkkimiehistä. Ja tätä seurustelua kesti sitten yhä edelleen,
-vaikka matkan tarkoitus olikin vakavampaa laatua. Vietettyään yönsä
-yhteisessä asunnossa (Gasthof zum Lamm) torin varrella, menivät
-näet. suomalaiset teologimme heti perjantaiaamuna yliopistoon ja
-sieltä Evankeeliseen Laitokseen (Stift), missä teologian professorit
-luennoivat. Siellä he asettuivat luentosalin ovelle, ja siinä
-järjestyksessä, missä professorit tulivat tunneilleen, he esittelivät
-itsensä pyytäen lupaa kuunnella heidän luentojaan kolmen viikon
-aikana, jonka aikoivat viipyä kaupungissa. Lupa myönnettiin mitä
-ystävällisimmällä tavalla, ja siitä hetkestä istuivat matkustajamme
-hartaina ylioppilaina professorien Schlatterin, Gottschickin,
-Häringin ja Heglerin luennoilla. "Jotenkin outo ilmiö mahdan minä
-olla", kirjoittaa Kihlman (10/6) vaimolleen, "kun minä, vanha mies,
-istun nuorukaisten keskellä ja teen muistiinpanoja tunti tunnin
-jälkeen aivan kuin aikomukseni olisi valmistautua tutkintoon."
-
-Tübingen oli paljon muuttunut 1856:n jälkeen. "Ei enää joka aamu
-kadulla teurastettu vasikoita eikä myöskään näkynyt tunkioita
-avonaisilla paikoilla." Mutta rakennustapa oli sama kuin ennen:
-kaikki näytti rähjäiseltä, ja Gasthof zum Lamm'in alakerros oli
-tallina. Turhaan Kihlman kyseli entisiä tuttaviaan ja ystäviään.
-Nykyiset professorit edustivat jo toista sukupolvea J. T. Beckin
-jälkeen. Kumminkin eli tämä hyvässä muistossa ja hänestä puhuttiin
-kunnioituksella, vaikkei hänen kaikkia mielipiteitään enää
-hyväksytty. Hän vastusti oikeauskoisia ja pietistejä, ja siinä olivat
-nykyiset professorit samalla kannalla, mutta mitä positiviseen
-puoleen tulee, käytiin nyt toiseen suuntaan. Enemmän kuin muihin
-ylempänä mainituista kiintyi Kihlman Häringiin. "Olin jo ennestään
-hänen teoksistaan oppinut häntä tuntemaan ja syvästi rakastamaan.
-Eikä hän ole pettänyt toiveitani. Hän on erittäin rakastettava,
-myötätuntoa herättävä mies ja persoonallisesti hurskas kristitty."
-Häring oli Stuttgartissa syntynyt ja hänen isänsä oli kauppias, jolta
-Kihlman kerran, kun rahalähetys Suomesta oli viipynyt liian kauan,
-oli lainannut rahaa. Muutoin hänkin oli Beckin oppilaita, vaikka
-paljoa myöhemmältä ajalta kuin Kihlman. Että Häring samoin kuin
-muutkin nuoret professorit persoonallisessa seurustelussa suurella
-myötätunnolla kohtelivat iäkästä suomalaista teologia, joka jutteli
-heille menneistä ajoista ja hartaasti seurasi heidän luentojaan, on
-itsestään ymmärrettävää. -- Kuinka hyvin Kihlman täällä viihtyi,
-todistaa seuraava ote Oswaldille lähetetystä kirjeestä (18/6):
-"Viime perjantaina. 16:ntena k:lo 8 illalla olimme kutsutut prof.
-Gottschickin luokse ja vietimme hänen perheessään hyvin hupaisen
-illan. Hänellä on erittäin rakastettava vaimo ja täyskasvuisia
-miellyttäviä lapsia. Minä kuuntelen joka päivä prof. Häringiä
-dogmatiikassa, Gottschickiä krist. etiikassa sekä nuorta prof.
-Hegleriä kirkkohistoriassa. Heidän kuunteleminen tuottaa minulle mitä
-suurinta tyydytystä, sillä he vahvistavat minua siinä käsityksessä
-kristinuskosta, johon vähitellen viime vuosina olen tullut ja joka
-tekee järjellisen maailmankatsomuksen mahdolliseksi. Ja mikä voi
-olla tärkeämpää meille ihmisille, jotka elämme tässä maailmassa,
-kuin että meillä on oikea maailmankatsomus, että tiedämme miksi
-eletään maailmassa ja tiedämme sen varmuudella. Tämä tieto edellyttää
-luonnollisesti varman tiedon Hänestä, joka on luonut, ylläpitää ja
-hallitsee maailmaa. Ja semmoinen varma tieto ei ole enää mikään
-salaisuus, sittenkun Jumala on ilmaantunut Jeesuksessa, niin että
-se, joka näkee hänet, näkee Jumalan. Semmoinen kuin Jeesus oli,
-semmoinen on Jumala. -- Tänään olemme olleet kirkossa (Stiftskyrkan),
-jossa herttainen prof. Häring saarnasi Mth. 15: 1-14:stä. Taistelu
-puhtaasta sydämestä, kaikki riippuu sydämen laadusta, sydämestä,
-ihmisen sisimmästä, hänen itsestään (Kampen om ett rent hjerta,
-på hjertats beskaffenhet, hjertat, menniskans innersta, hennes
-sjelf, kommer allt an.)" -- Kumminkin kertovat matkatoverit, että
-Kihlman eräänä päivänä oli palannut hyvin alakuloisena Gottschickin
-luennolta; professori oli näet kieltänyt Johanneksen evankeliumin
-historiallisen arvon (jota Ritschl ei ollut tehnyt).
-
-Kesäk. 26 p:nä tulivat matkustajamme Nürnbergin ja Erlangenin kautta
-Halleen, viipyäkseen sielläkin jonkun aikaa. Täällä he saivat
-asunnon yksityisessä talossa ja esittelivät itsensä professorien
-Köhlerin, Reischlen ja Loofsin luona, joiden luentoja halusivat
-kuunnella. Kihlman kävikin luennoilla joka päivä k:lo 8:sta 1:een,
-toisin sanoen hän kuunteli professoreja viisi tuntia peräkkäin --
-voimannäyte, johon nuoremmat matkatoverit eivät pystyneet. Mitä
-persoonallisiin suhteisiin tulee, mieltyi Kihlman täällä enimmin
-s.o. täydestä sydämestään Reischleen, samoin kuin hän Tübingenissä
-oli enimmän pitänyt Häringistä. Eräänä iltapäivänä käytiin
-Leipzigissä, mutta Marburg, Jena ja Düsseldorf jäivät eri syistä
-käymättä, vaikka nämäkin kaupungit olivat Kihlmanin ohjelmassa.
-Marburgissa hän oli halunnut tutustua Christliche Weltin toimittajaan
-toht. Radeen, Jenassa "ainakin prof. Euckeniin, jonka teoksia
-olen ahkerasti tutkinut saavuttaakseni filosoofiseltakin kannalta
-pätevän maailmankatsomuksen", ja Düsseldorfissa hän olisi tahtonut
-tavata ystävänsä von Rohdenin. Saatuaan Hallessakin kokea "mitä
-sydämellisintä kohtelua" Kihlman tovereineen heinäk. 11 p:nä matkusti
-Berliniin, jota varten heillä oli vain 3 päivää käytettävänä, sillä
-Stettinistä oli heidän jo 15 p:nä Wellamo-laivalla palattava Suomeen.
-Berlinissäkin Kihlman kuunteli luentoja -- professorien Kaftanin,
-Ad. Harnackin, Seebergin, B. Weissin, Pfleidererin ja Paulsenin
--- sen verran kuin aika myönsi. Valitettavasti sattui täällä
-kuitenkin sellainen onnettomuus, että hän astuessaan raitiovaunuun
-pahanlaisesti satutti jalkansa. Hänen oli senjälkeen vaikea liikkua,
-eikä parantumisesta voinut olla puhettakaan ennenkuin kotona.
-Luonnollisesti ei tämä vastoinkäyminen voinut tyhjäksi tehdä niitä
-yleensä kaikin puolin hyviä vaikutelmia, jotka Kihlman oli matkallaan
-saanut. Kuinka tyytyväinen hän oli sen menoon, näkee m.m. siitä, että
-hän Hallesta kirjoitti: "Varsin merkillisenä asiana voin ilmoittaa,
-etten koko tällä pitkällä matkalla ole kadottanut mitään; ansio siitä
-tulee suurimmaksi osaksi Ingmanille, joka on huolehtinut minusta
-ikäänkuin minä olisin hänen isänsä." Ingman seurasi Kihlmania myöskin
-laivamatkalla kotiin, jota vastoin Kaila jäi Berliniin. [Teol.
-Tidskrift 1900: Erkki Kaila, Muutamia tietoja ja havaintoja Saksan
-teologisesta maailmasta, sisältää muistelmia tekstissä kuvatulta
-matkalta.]
-
-       *       *       *       *       *
-
-Haava, jonka Kihlman Berlinissä oli saanut jalkaansa, parani
-hitaasti. Vasta elokuun keskivaiheilla hän jälleen saattoi vaivatta
-kävellä ulkona, ja siitä hän tietysti oli hyvin tyytyväinen.
-Kumminkin on sanottava, että hänen terveytensä syyskaudella 1899
-ja siitä eteenpäin silminnähtävästi heikentyi, toisin sanoen:
-niin joustavaksi ruumiin ja hengen voimiltaan, kuin hän oli ollut
-Saksan-matkallaan ja sitä ennen, hän ei enää tullut. Oliko siihen
-syynä liikarasitus matkalla, vai johtuiko voimien väsähtyminen
-yksistään vuosien painosta, jääköön ratkaisematta. Tosiasia on,
-että tästä ajasta on luettava se pitkällinen riutumiskausi,
-joksi Kihlmanin viimeiset vuodet muodostuivat. Varsinkin ilmeni
-vanhuus muistin heikkenemisessä. "Sattuu", kirjoittaa Kihlman itse
-tammikuulla 1900 von Rohdenille, "etten muista tavallisimpia nimiä
-tai sanoja, ja mitä luen täytyy minun ahkerasti kerrata saadakseni
-sen omakseni."
-
-Vastaiseksi eli Kihlman kumminkin entiseen tapaansa. Joulukuulla
-1899 hän kyllä erosi Teollisuuskoulun johtokunnasta, jossa
-hän oppilaitoksen perustamisesta saakka (1885) oli ollut sekä
-puheenjohtajana että sihteerinä, kieltäytyen kunniasta, kun
-teollisuushallituksen päällikkö ilmoitti aikovansa toimittaa
-hänelle ritarikunnan merkin hänen ansioistaan; mutta muista
-tehtävistään hän ei vielä luopunut. Lukemistaan hän niinikään jatkoi,
-erityisellä mielenkiinnolla tutustuen niiden saksalaisten teologien
-kirjoituksiin, jotka hän oli oppinut mieskohtaisesti tuntemaan.
-Eikä hänen osanottonsa ajan tapauksiin ja yleisen elämän ilmauksiin
-ollut huomattavasti vähempi, vaikka hän ei enää jaksanut julkisesti
-esiintyä (viimeisen kerran oli se tapahtunut ylempänä mainitussa
-Ateneumin kansalaiskokouksessa). Hän oli saapuvilla Pellervo-seuran
-perustavassa kokouksessa 2 p:nä lokak. ja tunnustaa, että ne aatteet,
-joita uusi seura edustaa, suuresti kiinnittävät hänen mieltään.
-Samoin hän joulukuulla ottaa osaa suomalaisen puolueen kokoukseen
-Fennia-hotellissa. Kun merkkimiehiä ja ystäviä kuolee, hän tapansa
-mukaan julkilausuu heistä mielensä ja tunteensa. Palattuaan Jaakko
-Forsmanin haudalta 30/9 hän huomauttaa, että toisen puolueenkin mies
-(R. A. Wrede) oli puheessaan antanut täyden tunnustuksen vainajan
-ansioille. Lokakuun lopulla hän kirurgisessa sairaalassa tapaa vanhan
-koulutoverinsa ja ystävänsä Titus Reuterin kuolinvuoteella. Sairas
-oli täysissä hengenvoimissa ja moitti "ylellistä kristinuskoa, joka
-ei myönnä tilaa luonnollisesti oikeutetulle: nihil humanum mihi est
-alienum". Kun sitten vainajan ruumista suuressa saatossa vietiin
-rautatieasemalle (Turussa haudattavaksi), Kihlman valittaa, ettei
-huomattavassa asemassa ollut henkilö voi tulla haudatuksi ilman
-prameaa juhlallisuutta. Vihdoin saatuaan tiedon, että J. Z. Cleve
-oli kuollut 79-vuotiaana (samassa iässä, jonka Kihlman itse oli
-saavuttava) hän kiittää hänen lahjakkaisuuttaan, sivistystään ja
-puhdassydämisyyttään. "En voi ajatella häntä, tuntematta olevani
-suuressa, kiitollisuudenvelassa hänelle. Tunsin itseni aina niin
-pieneksi verrattuna tähän suureen mieheen." -- Osaksi samoja
-sanoja Kihlman käyttää J. V. Snellmanista, jonka elämäkerran hän
--- kiitollisena tekijälle, Th. Reinille -- luki kaksikin kertaa.
-Hän tuntee itsensä pieneksi ajatellen sitä verratonta hyvää,
-mitä Snellman oli isänmaalle tehnyt, ja sydämestään on hän siitä
-kiitollinen, mutta huudahtaessaan: mikä suuri mies! hän huomauttaa,
-että vainaja ei kuitenkaan ollut kristitty tavallisessa merkityksessä.
-
-Vaikka Kihlman enemmän kuin moni hänen ikäisensä eli aikansa
-mukana, askaroitsivat hänen ajatuksensa paljon entisyydessäkin
-ja alkupuolella vuotta 1900 tuli hän aivan erikoisesta syystä
-syventyneeksi nuoruusaikansa muistoihin. Helmik. 12 p:nä toi näet
-Oswald isälleen Mikael von Esseniltä saamansa kääryn, joka sisälsi
-tämän kirjeet Essenille, Ingmanille ja Favorinille ulkomaanmatkalta
-1851-52. [Tämä tieto oikaisee olettamuksen (ks. I.), että
-Kihlman olisi vaihtanut kirjeitä ystäviensä kanssa.] Eikä mikään
-ole luonnollisempaa kuin että Kihlman rupesi lukemaan kirjeitä,
-joissa aikoja sitten voitettu kehityskausi ilmielävänä palasi
-hänen eteensä, ja joka kerta kun hän niitä luki, hän pani jotain
-muistiin: (12/2) "Ylen omituista nähdä itsensä semmoisena kuin
-ajatteli ja suunnitteli (elämäänsä) lähes puoli vuosisataa sitten.
-Sancta simplicitas." -- (16/2) "Jatkanut kirjeitteni lukemista.
-Kirjeet eivät niinkään mitättömiä. Tekijä on kriitillinen, mutta
-pidättäytyväinen arvosteluissaan." -- (18/2) "Kirjeiden lukeminen
-mielenkiintoista. Opin yhä paremmin tuntemaan itseäni." Luettuaan
-ystävilleen lähettämänsä kirjeet ryhtyi hän kirjeisiin, jotka oli
-vanhemmilleen kirjoittanut ja myöskin kirjeenvaihtoonsa Angelika
-Fabritiuksen kanssa kihlausaikana. (2/3) "Kuinka paljon lapsellista
-ymmärtämättömyyttä ja tietämättömyyttä! Mutta olimmehan me molemmat
-niiden olosuhteiden lapsia, joissa elimme." -- (3/3) "Mieltä
-kuohuttavaa nähdä, kuinka paljon tuskaa (själsnöd) valmistettiin
-semmoisille lapsisieluille kuin Angelika järjettömän kristinuskon
-kautta. Minä en ollut toisia parempi, ainoastaan joskus joku järjen
-alku (ansats till förnuft). Surullista lukemista, jonka tähden
-mieleni on masentunut. Iltapuolella olen (sentään) rohkaissut
-mieltäni."
-
-[Kihlman on itse eri vihkoseen kirjoittanut kaksi näistä kirjeistä,
-koska ne hänestä ovat kuvaavia suomalaiselle herännäisyydelle ennen
-v. 1851. Angelika kirjoittaa 15/9 1845: "Olen viihtynyt aika hyvin
-täällä Pihlajavedellä ja minulla olisi ollut sangen hupaista, jollei
-omatuntoni olisi ollut niin levoton. Tiedätkös, että minun laitani
-toisinaan on ollut melko huono, varsinkaan viime viikolla ei minulla
-ollut ollenkaan rauhaa, vaan minä itkin kaikki päivät. Minusta
-tuntui, että olisi melkein mahdotonta, että voisin tulla pelastetuksi
-kauhean turmelukseni tähden, ei niin ettei Jumala tahtoisi auttaa
-minua, vaan juuri senvuoksi, etten tahdo antaa Jumalan auttaa minua
-ja etten tahdo jättää itseäni hänen käsiinsä. Jumala salli minun
-nähdä oman sydämeni sen kauheassa muodossa, miten kaukana olen ollut
-sisäisestä yhteydestä Kristuksen kanssa ja miten täynnä maailman
-rakkautta, ylpeyttä ja lihallisia haluja ja lukematonta muuta
-pahaa. Voi, kuinka on raskasta nähdä itsensä niin pahana, ja kuinka
-kauhealta mahtaakaan näyttää Jumalan vanhurskaissa silmissä, kun on
-ilman Kristuksen vanhurskauden vaatetta, ja sitä olen vielä vailla.
-On ollut niin ihmeellistä, etten ollenkaan ole voinut pitää kiinni
-Jumalan armolupauksista, enkä luottaa niihin, sentähden olen ollut
-niin kovassa hädässä. Mielelläni tahtoisin uskoa, että Kristus ei
-työnnä ulos sitä, joka tulee hänen luokseen, ja onhan se minulle
-tunnettua tiedon kautta, mutta ottaa se omakseni, sitä en ole tähän
-saakka paljon voinut, mutta mitä on minun tekeminen? Jollei Jumala
-armahda minua, olen minä kadotettu. Täällä täytyy minun nyt virua
-ja valittaa hätääni Herralle. Jos vain voisin ahkerasti koputtaa
-Jumalan sydämelle, kyllä kai hän silloin armahtaisi minua. Jumala ei
-sentähden anna minulle rauhaa, ennenkuin löydän Herran Jeesuksen."]
-
-[Kihlman sen johdosta kirjoittaa:]
-
-["Niin kirjoittaa Angelika, joka silloin oli noin 17-vuotias ja oli
-kasvanut Puhoksessa lapsellisessa viattomuudessa."]
-
-["Minun kirjeissäni Angelikalle ei ole mitään lausuttuna hänen
-epätoivoa lähestyvän surunsa johdosta. Ihme kyllä! Taikka oliko
-minusta hänen kristinuskonsa harjoitus semmoista kuin sen tuli
-olla?"]
-
-[Kuvaavaa on myöskin mitä kirjoitan morsiamelleni 24/2 1846:]
-
-["Sydämellisesti rakastettu ystäväni! Kuinka tarpeen olisikaan,
-että me ajoissa ilman vastaväitteitä antautuisimme omalletunnolle
-ja sen rangaistuksille, jotka tulevat itse Jumalalta. Meneehän
-tie taivaaseen alaspäin, syvien ja alhaisten laaksojen kautta,
-saadessamme yhä uusia kokemuksia äärettömästä turmeluksestamme ja
-kurjasta puutteellisuudestamme, jossa meillä mielestämme tuskin on
-vertaa ihmisten kesken auringon alla. Nämä surulliset kokemukset
-aiheutuvat Jumalan tuomiosta heränneessä omassatunnossa. Mutta
-senvuoksi että mielemme aina on kääntynyt ylöspäin, sen vuoksi että
-harrastuksemme on suunnattu johonkin suureen, sen vuoksi ettemme
-tahdo tulla mitättömiksi ja olla mitättömiä, mitättömiä Jumalan
-edessä ja muiden ihmisten ja meidän itsemme edessä, sen vuoksi emme
-tahdo antaa omantunnon vapaasti iskeä terävällä, paljastetulla
-miekallaan. Mutta autuutemme tähden heittäytykäämme hukkaan,
-tulkaamme kenkärievuiksi, jotka Jumala milloin tahansa on oikeutettu
-työntämään helvetin tuleen ja joilla ihmiset ovat oikeutetut
-pyyhkäisemään kenkiänsä. Sillä pysyyhän lujana: Minä Herra, en minä
-anna toiselle kunniatani. Es. 42:8."]
-
-["Todella kuvaavaa."]
-
-
-
-Sinä aikana, jolloin Kihlman parhaillaan oli kirjeiden aiheuttamain
-vaikutelmain vallassa, kävi toisinaan hänen luonaan Erkki Kaila,
-[Kihlmanin viime vuosina Kaila ja Ingman olivat ainoat, jotka silloin
-tällöin kävivät hänen luonaan varsinaisilla ystävyyskäynneillä.]
-ja tälle nuorelle ystävälleen hän ilmaisi enemmän kuin hän on
-uskonut päiväkirjalleen. Kaila todistaa, että Angelikan kirjeet
-tavattoman syvästi koskivat ja vaivasivat Kihlmania. Sen ohella oli
-tämä syyttänyt itseään siitä, että hän ensimmäisen avionsa aikana
-oli, silloisten heränneiden tapaan, matkustanut liian paljon ja
-antanut vaimonsa olla yksin kotona. Kokemuksesta viisastuneena oli
-hän kehoittanut Kailaa, jolla oli nuori vaimo, hyvin hoitamaan
-ja vaalimaan häntä ja olemaan jättämättä häntä yksinäisyyteen.
-Angelikasta puhuessaan oli Kihlman ollut kuin haltioitunut. Hänen
-ensimmäinen vaimonsa, kertoo Kaila, näytti hänen silmissään olevan
-jonkinlainen verrattoman ihana, puhdas, kirkastunut olento. Kirjeet
-olivat saaneet hänet tyystin tarkastamaan mennyttä elämäänsä eli,
-niinkuin Ibsen lausuu, holde Domedag över sig selv, ja se oli niin
-järkyttänyt hänen mieltään, että hänen ruumiillisetkin voimansa
-näyttivät siitä ilmeisesti heikentyneen.
-
-Kuinka voimakas tämä sisällinen elämys oli, näemme myöskin eräästä
-kirjeestä prof. Max Reischlelle (9/4). Reischle oli ystävällisen
-kirjekortin ohella lähettänyt erään julkaisun jatkon (Leitsätze
--- johtoväitteitä dogmatiikan luentoja varten), josta Kihlman
-jo Hallessa oli saanut alun, ja erittäin kiitollisena tämä
-vastasi kirjoittamalla laajanlaisen kirjeen, missä hän puhui
-uskonelämästäänkin. Hän sanoo ilolla ja suurella kiitollisuudella
-lukeneensa Reischlen kirjoituksen Kristuksen ylösnousemisesta
-["Zur Frage der leiblichen Auferstehung Jesu Christi." Christliche
-Welt, n:o 1, 1900.] ja voivansa täysin hyväksyä siinä esiintuodut
-teesit, mainitsee sen jälkeen, miten hänellä on paljon ei-teologisia
-tehtäviä, ja jatkaa sitten tähän tapaan: "Ja kumminkin on teologinen
-ja uskonnollinen kysymys minulle kaikista tärkein. Ennen kaikkea
-toivon, että olisin kristitty, että voisin elää kristillistä,
-Jumalalle otollista elämää. Se on ensimmäinen rukoukseni, kun aamulla
-nousen. Mutta usein täytyy minun kauan taistella, ennenkuin tulen
-semmoiseen mielentilaan, että voin ryhtyä päivän tehtäviin. Miksi
-näin on laita, vaatii selitystä. Sattumalta on käsiini joutunut
-joukko kirjoittamiani kirjeitä vuosilta 1845-52. Lukiessani
-niitä astuivat kaikki senaikuiset pietistiset hairahdukseni ja
-typeryyteni elävinä sieluni silmien eteen. Ne olivat kirjoitettuina
-(svart på hvitt) edessäni: pako oli mahdoton. Niin sain aihetta
-toimeenpanna koko elämäni kenraalitarkastuksen. Jo v. 1842
-(!) tulin minä suomalaisen pietistisen liikkeen vaikutuksesta
-kutsutuksi eli, niinkuin silloin sanottiin, 'herätetyksi', ja kun
-nyt katson taakseni: mitä suuria laiminlyöntejä, mitä lankeemuksia
-(Rückfälle), mitä edesvastuuta, mitä syyllisyyttä näenkään!"
-Toiselta puolen hän tunnustaa, että Jumala on siunannut häntä
-ajallisella varallisuudella, antamalla hänen poikansa kasvaa kunnon
-miehiksi ja varsinkin suomalla hänelle pitkän elinajan, joten
-hän vielä yhdennellätoista tunnilla voi tehdä parannusta. Näin
-ollen hän ei käsittänyt, miksi ne hetket, joissa hän rakkaudessa
-Jumalaan tuntee sanomattoman autuasta rauhaa, ovat niin harvinaisia
-verrattuina toisiin, jotka ovat täynnä ahdistusta. -- Reischlen
-suurta kunnioitusta ja ystävyyttä henkivästä vastauksesta (22/4)
-merkittäköön vain ydinkohta, nimittäin että _tunteemme_ ei ole
-kristillisen asemamme määrääjä; täytyihän vapahtajammekin ristillä
-kokea hetkiä, jolloin hänen oli uskominen _ilman_, jopa vastoin sitä
-mitä näki ja tunsi. Pelastuksen _tunne_ on erilainen eri ihmisissä
-ja on se kyllä _osaksi_ uskomme voimassa, mutta _vain osaksi_:
-missä määrin me elämme taikka koemme, mitä uskomme, se riippuu
-Jumalan elämänjohdosta meihin nähden sekä koko siitä mielenlaadusta
-(Gemütsanlage), jonka Jumala on meille antanut. -- Kirjeensä mukana
-Reischle lähetti uuden vihkon Leitsätze (kristillisen etiikan
-luentosarjaa varten), ja Kihlman lausuu sen johdosta: "Olen täynnä
-kiitollisuutta tätä miestä kohtaan sekä kirjeestä että lähetyksestä."
-Tästä voimme päättää, että huomautus mielenlaadun merkityksestä
-yksityisen ihmisen uskonelämään katsoen oli Kihlmanille tervetullut
-ja tärkeä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Keväällä 1900 Kihlman täytti 75 vuotta. Tietenkään ei Floran-päivää
-unohdettu; itse hän, ilmoitetun toivomuksen johdosta, lähetti
-valokuvansa professoreille Häring, Gottschick, Reischle ja Loofs.
-Sama merkkitapaus aiheutti, että joku aika myöhemmin normaalikoulusta
-1880 erotodistuksen saaneet oppilaat lähettivät entiselle
-opettajalleen ja rehtorille kukkaiskorin kiitollisuudenosoitteeksi.
-Sen johdosta on päiväkirjassa muistiinpano, joka viittaa ylempänä
-mainittuun "kenraalitarkastukseen": "Kummallista: minä elän
-syyllisyyden tunnossa noihin aikoihin nähden [Huomattakoon että
-Kihlman 1880-vaiheilla kamppaili siinä tuskallisessa ahdingossa,
-johon hän oli joutunut Fab. von Schanzin liiketoverina. Siihen kai
-sanat tekstissä oikeastaan viittaavat. Ei ole lainkaan ihme, että
-hän epäili silloin voineensa täyttää velvollisuutensa koulussa.
--- Siitä huolimatta on toinenkin todistus siitä, miten Kihlman
-vanhoilla päivillään arvosteli toimintaansa epätäydelliseksi.
-Kerran tavatessaan seminaarinjohtajan F. W. Sundwallin eräässä
-hengellisessä kokouksessa oli hän tältä kysynyt: 'Oliko Sinulla
-auskulteerausaikanasi yhtään hyötyä minusta uskonnon yliopettajana?'
-Kun Sundwall oli vakuuttanut, että hänellä oli ollut suuri hyöty
-ja että juuri se aika oli tehnyt hänet uskonnonopettajaksi, joksi
-hän muutoin luultavasti ei olisi tullut, vastasi hän: 'Syntini on
-aina edessäni ja minä käyn täällä lueskellen katumusvirsiäni.']
-ja saan kuitenkin vanhoilta oppilailta kiitollisuuden osoituksia
-hyvästä käytöksestäni (välförhållande). Mitä minun on ajateltava
-tuosta ajasta? Onko _minun_ vai _heidän_ arvostelunsa oikea? Eihän
-toimintani ole voinut olla kokonaan ansioton, vaikka se katsottuna
-jumalalliselta kannalta onkin sellainen, että se herättää surua ja
-tuskaa sydämessäni." -- Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus OY:n
-kokouksessa 5 p:nä kesäk. taasen annettiin Kihlmanille kallisarvoinen
-hopeakannu kiitollisuudenosoitteeksi 34 vuoden työstä yhtiön hyväksi.
-"Ei minun tarvitse valittaa kiittämättömyyttä!" todistaa lahjan saaja.
-
-Suomalainen laulujuhla Helsingissä 18 -- 20 pnä kesäk. tuotti
-Kihlmanille suurta nautintoa ja mielihyvää. Tultuaan varta vasten
-kaupunkiin näyttää hän käyneen kaikissa konserteissa, ensipäivän
-kirkkokonsertista ja kaartin maneesissa pidetystä historiallisesta
-konsertista alkaen viime päivän iltakonserttiin saakka.
-"Suurenmoista!" hän huudahtaa, "kaikkialla maassamme harjoitetaan
-laulua ja soitantoa. -- Toimivien osanottajien näytti olevan vaikea
-erota, eivätkä kuulijatkaan näyttäneet saavan tarpeeksi. Mutta kyllä
-juhla olikin jotain erinomaista."
-
-Lyhyt oli kumminkin juhlatunnelma. Osanottajat olivat vielä koolla,
-kun tieto levisi manifestista, jossa venäjänkieli julistettiin
-viralliseksi.
-
-Kihlmanin muistiinpanot ilmaisevat hänen vielä jaksaneen täysin
-määrin kärsiä valtiollisten olojen surkeudesta. (24/6) "Raskasta on
-aloittaa uutta päivää, kun tulevaisuus on niin pimeä ja synkkä."
--- (30/6) "Ylen vaikea on pysyä rohkeana." -- (3/7) "Valtiollinen
-maailma pimeämpi kuin koskaan ennen." Mutta silti hän pitää kiinni
-entisestä kannastaan. Kun manifesti julaistaan, hän ei tuomitse
-senaattia: hän "ei ole velvollinen sitä tekemään eikä oikeutettu"
-syystä, että vaikuttimet ovat hänelle tuntemattomia. Näin ollen
-hän ei myöskään ymmärtänyt eikä hyväksynyt eräiden senaattorien
-eroamista -- se oli hänestä vain niiden mieliksi, jotka toivoivat
-epäsuomalaista, epäkotimaista hallitusta.
-
-Näihin aikoihin sai Kihlman viimeisen niitä kuolemansanomia, jotka
-aiheuttivat välittömän tunteenpurkauksen. Heinäk. 21 p:nä hän
-kirjoittaa: "Tänään tieto, että vanha ystäväni Rothsten on kuollut
-Turussa. Voi, etten saanut tavata häntä. Olin aikonut käydä hänen
-luonaan. Eng und enger wird der Kreis unserer Lieben!" --
-
-Kuinka Kihlmanin sielunvoimat heikkenivät heikkenemistään, siitä on
-meillä uusi todistus syysk. 3 p:ltä. Helsingissä vieraili silloin
-Göttingenin prof. Rudolf Otto. Hän halusi nähdä saaristoamme, ja
-Erkki Kaila matkusti hänen kanssaan Rulluddiin. Kihlman on pannut
-muistiin käynnin ja sanoo vieraasta: "tavattoman vilkasluontoinen ja
-monipuolinen nuori mies", mutta Kaila kertoo, että isäntä ei jaksanut
-pitää seuraa vieraalle, vaan teki sen enimmäkseen Oswald. Oli kuin,
-lisää hän, Kihlmanin henkiset voimat olisivat olleet lopussa.
-
-Epäilemättä on viimeinen lause liiallinen sanasta sanaan
-ymmärrettäväksi. Mutta totta on, että vaikka Kihlman vielä lähes
-neljä vuotta jatkoi päiväkirjaansa, kävivät tästä alkaen sellaiset
-muistiinpanot, jotka ilmaisivat hänen sisällisen elämänsä laatua, yhä
-harvemmiksi. Jäljellä olevan ajan kuvaus tulee sen vuoksi lyhyeksi.
-
-Syksyltä 1900 on merkittävä, että Kihlman silloin vetäytyi pois
-pappiskonferensseista. Syynä siihen ei kuitenkaan ollut väsymys,
-vaan, niinkuin hän eräässä kirjeessä (27/9) Lauri Ingmanille
-selittää, se, että hän näissä kokouksissa oli tavannut niin vähän
-ymmärtämystä teologian nykyisiin probleemeihin nähden. "Minulla oli
-niistä ainoastaan mielipahaa (obehag) ja siitä johtuvaa unettomuutta,
-ilman että olin voinut vaikuttaa mitään hyvää." -- Edelleen
-mainittakoon, että Kihlman tänä syksynä erityisellä mielenkiinnolla
-luki kaksi kirjaa, nimittäin Ad. Harnackin Wesen des Christenthums
-ja Lauri Stenbäckin elämäkerran. Edellistä hän piti tavattoman
-viehättävänä ja opettavaisena. Luettuaan sen loppuun hän kirjoitti:
-"Mikä on siis kristinuskon olemus? Se iloinen sanoma, että korkein
-olento, joka on _kaiken_ alku, tahtoo, että häntä pidetään isänä,
-oikeana isänä, tämä sanoma on Jeesuksen ilmoituksen ja elämäntoimen
-(praxis) ydin. Vaikutus: luottamus Jumalaan. Minä saan ja minun
-tulee luottaa Jumalaan, että hän ei hylkää ketään, joka etsii häntä
-löytääkseen hänet, Jumalan, ja samalla rauhan. -- Miten monta ihanaa
-kohtaa onkaan tässä kirjassa, esim. s. 169:
-
-    "Nun weiss und glaub' ich's feste,
-    Ich ruhm's auch ohne Scheu,
-    Dass Gott, der Höchst' und Beste,
-    Mein Freund und Vater sei,
-    Und dass in allen Fällen
-    Er mir zur Rechten steh'
-    Und dämpfe Sturm und Wellen
-    Und was mir bringet weh."
-
-    [Nyt tiedän, uskon varmaan
-    ja riemuin todistan:
-    Isäni, ystäväni
-    on Herra taivahan.
-    Hän elon kohtaloissa
-    mua hoivaa, vartioi,
-    asettaa ajan aallot
-    ja huolet häätää voi.
-
-        Suom. Ilta Koskimies.]
-
-Mitä Stenbäckin elämäkertaan tulee, oli se aineen puolesta omiaan
-suuresti herättämään Kihlmanin osanottoa -- olihan hän ollut
-sukulaissuhteissa runoilijaan, jota paitsi siinä ensi kerran
-laajemmin kuvattiin herännäisyyttä. Luettuaan ensimmäisen vihkon
-hän arvostelee sitä sanoilla: "Ylen valaiseva ja mielenkiintoinen".
-Toisen vihkon johdosta hän kirjoittaa: "Minulle mielenkiintoinen
-teos. Ah, kuinka vähän minä ennen ymmärsin antaa arvoa Sinun
-ansioillesi, Lauri! Anna minulle anteeksi! Ah, jos vielä saisin nähdä
-Sinut ja syleillä Sinua autuaiden keskellä Jumalan luona!" --
-
-Kevätpuolella 1901 ilmoitti Kihlman, että hän heikontuneiden
-voimiensa tähden ei katsonut voivansa ottaa osaa Suomen pankin
-tarkastukseen, ja tapahtui se, on päiväkirjaan merkitty,
-"kaipauksella" (icke utan saknad). Mutta muissa toimissaan hän pysyi
-v:een 1903, jollei lukuun oteta, että hän jo edellisenä syksynä
-luopui johtokunnan esimiehyydestä, jossa toimessa tehtävänä oli
-hoitaa suomalaisen alkeiskoulun stipendirahastoa ja jakaa siitä
-vuosittain annettavat apurahat. Samoin Kihlman jo tammikuulla 1902
-kieltäytyi Kansallispankin hallintoneuvoston puheenjohtajan toimesta,
-mutta valittiin silloin varapuheenjohtajaksi; kieltäydyttyään
-tammikuulla 1903 tästäkin toimesta jäi hän hallintoneuvoston
-jäseneksi saman vuoden loppuun (ollen viimeisen kerran kokouksessa
-16/12). Edelleen hän mainittuna vuonna erosi Kaupunkien
-hypoteekkikassan hallintoneuvostosta ja vihdoin myöskin Tampereen
-Pellava- ja Rautateollisuus O.Y:n johtokunnasta. Viimemainitun
-hallituksen puheenjohtajana oli Kihlman ollut 37 vuotta, ja oli
-hän vielä 1902 saanut yhtiön tähden kokea vakavia huolia, kun sen
-etevä, ansiokas isännöitsijä Henrik Solin ollessaan ulkomaanmatkalla
-odottamatta kuoli ja uusi mies oli valittava tärkeään toimeen.
-Kihlmanin erottua johtokunnasta, josta vuoden alussa toinenkin
-jäsen, nimittäin A. F. Wasenius, oli kuoleman kautta poistunut,
-päätettiin enentää jäsenlukua viideksi, ja tuli yhdeksi näistä vanhan
-puheenjohtajan poika, Henrik Kihlman. Että Kihlmanin tunnollinen
-ja hedelmällinen työ kaikissa näissä eri toimissa erohetkellä
-vilpittömästi tunnustettiin, on tuskin tarpeen sanoa.
-
-Totuuden mukaan on julkilausuttava, että Kihlman jo melkoista
-ennen, kuin hän erosi luetelluista tehtävistään, oli menettänyt
-kyvyn tehokkaaseen toimintaan. Niinkuin ennen on sanottu, kadotti
-hän verraten lyhyessä ajassa muistinsa, ja tämä hengenlahjan puute
-kävi parina viimeisenä vuotena niin tuntuvaksi, että hän saattoi
-eksyä kaupungin pääkaduilla ja kohdatessaan tuttuja henkilöitä
-erehtyä heidän nimistään. Tämän heikkoudenmerkin ohella oli
-toisena harvasanaisuus, vaiteliaisuus, josta päättäen hän hyvin
-vähän jaksoi ottaa osaa elämään, saatikka keskusteluun seurassa,
-missä oli. Surullista oli omaisten ja ystävien huomata ennen niin
-tarkkaavaisen ja terävän miehen henkisten voimain alentumista, emmekä
-katsoisi velvollisuudeksemme siitä kertoakaan, ellei se selittäisi,
-kuinka Kihlman verraten tyynenä kesti näiden valtiollisesti
-onnettomien vuosien surkeuden. Ainoastaan järkyttävimmät tapaukset,
-niinkuin useiden kansalaisten maastakarkoitus keväällä 1903 ja
-Bobrikoffin murha kesäkuulla 1904, saavat hänet huudahtamaan
-"kauheaa!" Sitävastoin hän ei lausu sanaakaan siitä kuulumattomasta
-hajaannuksesta, vihasta ja vainosta, minkä silloiset valtiolliset.
-erimielisyydet aiheuttivat kansalaisten kesken. Kun Oswald lokakuulla
-1903 nimitettiin senaatin jäseneksi tullen maanviljelystoimituskunnan
-päälliköksi, hän ei päiväkirjassaan eikä suullisestikaan arvostellut
-asiaa siltä kannalta, jolta yleisö sitä katseli, nimittäin oliko
-mentävä senaattiin vai eikö? Kihlman vain rukoili poikansa edestä:
-"Jumala auttakoon Oswaldia, että hänen toimintansa tulisi (maallemme)
-oikein hyödylliseksi!" Että hän ilmeisesti saattoi ja sai suuressa
-määrässä elää, niin sanoaksemme, ulkopuolella ajan katkeraa
-todellisuutta, on meistä ennemmin pidettävä ylhäältä päin suotuna
-onnena kuin valitettavana asianhaarana.
-
-Päiväkirja osoittaa, miten Kihlmanin elämän piiri supistumistaan
-supistui sen alkuperäisimpiin, totutuimpiin ja sydäntä lähimpiin
-aineksiin ja mielikuviin. Hän nousee k:lo 7 aamulla ja panee
-muistiin lämpömäärän ja ilmanlaadun -- siis seuraa luonnon elämää,
-johon hänellä tuskin ennen oli aikaa. Hän tekee milloin lyhyemmän,
-milloin pitemmän kävelyn määrätyillä kaduilla kaupungissa taikka
-Rulluddin ympäristössä maalla, missä oma kontu oli laajennettu 1898
-ostamalla Kaitansin metsäinen tila, josta Rulluddin palsta alkuaan
-oli lohkaistu. Hän nauttii perheonnestaan lasten ja lastenlasten
-kesken. Kaupungissa hän ei unohda merkitä päiväkirjaansa, milloin
-joku hänen erillään asuvista pojistaan -- nuorin, Lennart, yksin
-asui viime aikoina isän ja äidin luona -- taikka Hanna lapsineen
-käy vanhempien luona, ja Rulluddilla viettää Lorenzo perheineen
-kesänsä huvilassa, jolla on yhteinen piha vanhan huvilan kanssa,
-ja Oswald perheineen asuu myöskin lähellä Marjaranta huvilassaan
-toisella puolen lahtea. Muistojen pyhittämistä perhejuhlista ovat
-huomattavimmat: vanhempien hääpäivä tammikuun 8:s ja kihlauspäivä
-elokuun 17:s, jona jälkimmäisenä Kihlman 1898 teki seuraavan
-tunnustuksen: "Tänään 42 vuotta sitten sidottiin liitto Hildan
-kanssa. Mitä tärkeitä seurauksia onkaan siitä ollut! Tahdoin
-saada hurskaan ja ymmärtäväisen vaimon, joka lahjoittaisi minulle
-ymmärtäväisiä, lahjakkaita lapsia. Tämä toivo on täyttynyt. Siis:
-Jumala olkoon kiitetty hyvyydestä, jota olen saanut ja vielä saan
-nauttia. Toinen avioni ei aiheutunut välittömästä, vastustamattomasta
-rakkaudesta, se oli mitä voisi sanoa harkinta-naimiseksi: en etsinyt
-rikkautta, vaan ymmärrystä. Mutta sitenkin syntynyt avio voi tulla
-onnelliseksi, niinkuin esim. Lutherin. En enää epäile, niinkuin
-joskus ennen, onko toinen avioni ollut Jumalalle otollinen. Jumala
-on sitä siunannut." -- Velvollisuudentunnosta ja osaksi sulasta
-tottumuksesta Kihlman viimeiseen asti käyttää osan päiväänsä omien
-asioidensa hoitoon; hänen omaisuutensa oli näet kasvanut jotenkin
-yhtä suureksi, kuin se oli ollut ennen von Schantzin aiheuttamaa
-romahdusta. Hän ei koskaan laiminlyö tehdä muistiinpanoja vihkoihinsa
-ja kirjoihinsa sekä laatii kuukausitilinsä ja vuosi-kirjanpäätöksensä
-oikeaan aikaan. Kun joku pojista auttaa häntä, hän kiitollisuudella
-mainitsee sen päiväkirjassaan. -- Lukemisesta Kihlman ei myöskään
-luopunut, vaikka nähtävissä on, että voimat eivät aina riittäneet
-siihen. Kerrankin hän suoraan kirjoittaa: "En ole jaksanut
-lukea, ainoastaan miettiä ja rukoilla." Ja viimeisinä aikoina
-hän ei sano lukeneensa Christliche Welt'iä y.m., vaan ainoastaan
-selailleensa (genomsett). Sitäpaitsi hän joskus ottaa käteensä
-keveämpää kirjallisuutta: Dickensin David Copperfield'in, Runebergin
-Hirvenhiihtäjät, Vänrikki Stoolin tarinat j.n.e. Tätä viimeistä ei
-kuitenkaan saa pitää merkkinä siitä, että Kihlmanin uskonnollinen
-harrastus olisi vähentynyt. Hän oli näet aina uskonnollisen ja
-teologisen kirjallisuuden ohella lukenut paljon muutakin, enimmäkseen
-historiallisia teoksia, mutta väliin kaunokirjallisiakin. [Dickens
-oli vanhastaan Kihlmanin lempikirjailijoita, ja hän oli lukenut
-kaikki suuren englantilaisen kirjailijan ruotsiksi ilmestyneet
-teokset. Edelleen hän oli lukenut Thackerayn "Maailmanmarkkinat"
-y.m. Saksalaisista hän luki Schilleriä, Götheä (asettaen
-varsinkin "Hermann ja Dorothea'n" korkealle), Wielandia, Herderiä
-y.m. klassikoita. Claudiuksen "Wandsbecker Booten" oli oikea
-lempikirja, ja paljon hän piti Auerbachista ja Gotthelfistä. --
-Historiallisista teoksista mainittakoon Thiers: Vallankumouksen
-historia, Macaulay, Carlyle (Ranskan vallankumouksen historia,
-Alankomaalaisten vapaussota, Fredrik Suuren historia), Siebelin
-Vallankumousajan historia, Lamartinen Girondistien historia, Las
-Cases'in päiväkirja y.m. Napoleon-kirjallisuutta, Bismarckin
-muistelmat j.n.e.] Konserteissa hän käy niin usein, että voi päättää
-musiikinrakkauden hänessä pikemmin kasvaneen kuin vähentyneen.
-["Huvien kontto" antaa meidän tietää, että Kihlman vielä vuosina
-1901 ja 1902 Yliopiston juhlasalissa kuuli Bachin Korkean messun
-(4 kertaa) sekä kävi Burmeisterin, Backer-Gröndahlin, Grünfeldtin,
-Ida Ekmanin, Reisenauerin, Ilmari Krohnin, Filharmoonisen Seuran,
-Merikanto-Ojanperän konserteissa; Mozartin Suuren messun hän kuuli (2
-kertaa) kirkossa j.n.e. Viimeksimainittuna vuonna hän myöskin kuuli
-Lindbergin Shakespeare-resitatsioneja, oli kerran ruots. teatterissa
-(Flachsmanns skola) ja myöskin Kansallisteatterin vihkiäisissä.
-Keväällä 1903 hän kävi eräässä simfoniakonsertissa, kuuli Rosén
-jousikvartettia, Ojanperän kirkkokonsertin ja "Christus"-oratorion
-(2 kertaa Uudessa kirkossa). Viimeiset konsertit, missä Kihlman
-nähtiin, oli Aino Acktén kirkkokonsertti 1903 ja kirkkokonsertit,
-joissa Oratorio Samson esitettiin (2 kertaa) huhtikuulla 1904. Saksan
-klassillisista säveltäjistä olivat varsinkin Mozart ja "isä" Haydn
-Kihlmanin erityisen ihailun esineinä.] Uskonnollisen harrastuksen
-kestävyyttä viimeiseen asti todistaa 1894 alkuunpantu muistikirja,
-johon hän kirjoitti lyhyitä otteita lukemistaan kirjoista. Siinä
-tavataan ytimekkäitä lauseita, jotka olivat kohdanneet vastakaikua
-hänen sydämessään. Viimeinen muistiinpano on tehty helluntaiaattona
-(18/5) 1904. Pyhäpäivinä hän säännöllisesti lukee jonkun saarnan
--- viime aikoina usein Pontus Wiknerin kirjoittaman -- huolimatta
-siitä, että hän vaimonsa kanssa aina käy saksalaisessa kirkossa.
-Uudessa (Johanneksen) kirkossa, joka sijaitsi toisella puolen katua
-vastapäätä hänen asuntoaan, hän sitävastoin kävi harvemmin, ja meni
-hän sinne "vanhain rakkaiden virsien" vuoksi, eikä saarnan tähden,
-sillä saarnaajana ei yksikään Helsingin papeista häntä tyydyttänyt.
-
-Näin kuluivat Kihlmanin viimeiset vuodet. Kun hän 1903 v:n kuluessa
-oli eronnut viimeisistäkin julkisista toimistaan, näyttää kiintymys
-elämään myöskin hävinneen. Hän tunsi olevansa vanha ja elämästä
-kyllänsä saanut. "Olen niin väsynyt elämään", lausui hän eri kerroin
-omaisilleen. Hän oli tullut "levolliseen ikään", missä Abrahamin
-sanotaan kuolleen, ja mikä kai merkitsee, että kuoleman pelko oli
-voitettu samalla kuin voimat olivat niin riutuneet, etteivät ne enää
-kyenneet taistelemaan elämän sammumista vastaan. Jotkut toisetkin
-lauseet tuntuivat hyvästijätöltä. Niin esim. nämä sanat Oswaldille:
-"Jumala siunatkoon sinua, Oswald! Sinä olet ollut minulle hyvä poika
-ja olet tuottanut minulle paljon iloa."
-
-Toukokuun 13:ntena 1904 Kihlman täytti 79 vuotta. Kesäkuun 11:ntenä
-hän vaimonsa kanssa muutti Rulluddiin. Oswald oli jo ennen asettunut
-Marjarantaan ja Lorenzon perhe tuli 13:ntena. Kesäelämä alkoi siis
-entiseen tapaansa ja meni menoaan sunnuntaihin heinäk. 10 p:ään,
-jolloin Kihlman on tehnyt viimeisen muistiinpanonsa. Koko ajan oli
-hän jaksanut liikkua ulkona, kävellä Marjarantaankin, josta Oswald
-oli saattanut hänet kotiin, ja nauttia kesän sulosta. Ainoastaan
-viimeisen edellisenä päivänä on merkitty: "Tänään en ole ollut oikein
-terve."
-
-Parina seuraavanakin päivänä Kihlman vielä nähtiin ulkona, kunnes hän
-joko tiistaina tai keskiviikkona ilmoitti pahoinvoinnin ja väsymyksen
-tähden toivovansa päästä kaupunkiin hoidettavaksi. Tämä toivomus,
-jota kiireisesti noudatettiin, herätti kaikissa sen käsityksen, että
-jotain vakavaa oli kyseessä. Ei ollut näet keneltäkään omaiselta
-jäänyt huomaamatta, kuinka isän voimat olivat vähissä.
-
-Vaikka isä yhä liikkui omin voimin, lähtivät siis kaikki maalla
-olevat perheenjäsenet, äiti, Lennart ja Oswald hänen kanssaan
-kaupunkiin. Lorenzo ja Henrik olivat etäällä, edellinen Skotlannissa,
-jälkimmäinen Vilppulassa, josta palasi perjantaina 15 p:nä; Hanna
-taas oleskeli Heikelin kesäasunnossa Porvoon lähellä. Toht. Nordblad
--- viime vuosien perhelääkäri -- selitti, että taudinoireet johtuivat
-vanhuudesta ja ettei mitään erikoisempaa ollut tehtävissä. Sairas
-määrättiin kuitenkin vuoteen omaksi, ja vuode asetettiin keskelle
-hänen työhuonettaan. Siinä hän sitten makasi seuraavat päivät,
-milloin nukkuen tai horrostilassa, milloin valveillaan, mutta yleensä
-välinpitämättömänä ympäristöstään, erittäin harvasanaisena ja
-väsyneenä. Mitään tuskia hänellä ei näkynyt olevan, eikä hän halunnut
-ruokaa. Valittamatta hän lepäsi vuoteellaan tahtoen vain olla
-rauhassa. Tässä olotilassa tapahtui huomattava muutos vasta seuraavan
-viikon maanantaina, jolloin iltapäivällä todettiin äkillinen käänne
-pahempaan päin: kädet kylmenivät, valtimo heikkeni ja tummia pilkkuja
-ilmestyi ihoon. Luultiin että loppu oli käsissä, mutta erinäisillä
-virkistyskeinoilla kohtaus kuitenkin voitettiin. Tiistaina 19 p:nä
-heinäk. k:lo 1 aikaan päivällä uudistui kohtaus eikä sille enää
-mitään voitu. K:lo 2 huomattiin, että viimeinen hetki oli tullut.
-Hengitys kävi yhä heikommaksi ja hitaammaksi ja valtimo oli tuskin
-huomattavissa. K:lo 1/2 3 veti sairas viimeisen hengähdyksen; hän
-vaipui rauhallisesti kuoleman uneen syvän hiljaisuuden vallitessa
-huoneessa, missä saapuvilla olivat ainoastaan perheen jäsenet.
-Vainajan rukous, että hän saisi mennä pois ilman tuskia, ilman kuolon
-kamppausta, oli täyttynyt.
-
-Samoin täyttyi, mitä vainaja oli toivonut hautajaisistaan. Ne
-olivat verraten hiljaiset jo senkin vuoksi, että keskellä kesää
-suurin osa hänen ystäviään ja tuttaviaan oli poissa kaupungista.
-Kihlman haudattiin Helsingin vanhalla hautausmaalla 23 p:nä heinäk.
-vaimon, tyttären ja neljän pojan saapuvilla ollessa (Lorenzo oli
-edellisenä päivänä palannut ulkomailta). Lauri Ingman toimitti
-ruumiinsiunauksen. Puheita ei pidetty, sillä vainajan mieli siitä
-oli tullut tunnetuksi. Kumminkaan ei hauta jäänyt paljaaksi. Paitsi
-omaisten kukkia koristivat sitä muidenkin tuomat kukat ja seppeleet
-rakkauden, kunnioituksen ja kiitollisuuden osoitteena. --
-
-Hilda Kihlman oli puolisonsa kuollessa ruumiillisesti niin heikko,
-että hän vaivoin liikkui omilla voimilla. Henkisesti oli hän
-kuitenkin pirteä. Mutta heti sen jälkeen alkoi huomattava riutuminen,
-sielullinen samoin kuin ruumiillinen. Jaksamatta mainittavasti
-vaikuttaa ympäristöönsä hän kumminkin lempeänä, rauhaa rakastavana
-ja kärsivällisenä eli vielä neljä vuotta. Yöllä kesäk. 13-14
-p:n välillä 1908 hän Rulluddissa sai halvauksen, joka teki hänet
-tajuttomaksi, ja tässä tilassa hän levollisesti ja tuskattomasti
-kuoli saman kuun 18 p:nä. Hän oli silloin saavuttanut 79 vuoden 5
-kuukauden iän. Vainaja haudattiin miehensä viereen. Ruumiin siunasi
-toht. Glöckner.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Jos tekijä edellisessä olisi täysin saavuttanut päämääränsä,
-ei hänellä enää pitäisi olla mitään oleellista lisättävänä
-Alfred Kihlmanin elämänkuvaan. Sanoissaan ja toimissaan saattaa
-ihminen persoonallisuutensa toisten tajuttavaksi, ja onhan tässä
-kertomuksessa kumpiakin tarpeeksi esitetty. Kumminkin tuntuu siltä,
-että jonkinlainen piirteiden kokoaminen ja täsmällisentäminen,
-toisin sanoen kuvan viimeistely ehkä olisi paikallaan, ennenkuin
-tekijä luopuu tehtävästään. Noudattaessaan tätä tuntoa on hänen
-sallittu viivähtää muistoissa, joista kuva on luotu, kirkastuneen
-hahmon vieressä, jota kohtaan hän on toivonut lukijassakin heränneen
-kunnioitusta ja rakkautta.
-
-Kun Kihlman 70-vuotiaana tarkasteli mennyttä elämäänsä, sanoi hän
-itseään olosuhteiden lapseksi ja onnen pojaksi, tarkoittaen sillä,
-että hänen elämänvaiheensa eivät olleet minkään edeltäpäin tehdyn
-suunnitelman mukaisia, vaan ulkoapäin tulleiden vaikutusten ja
-onnellisten asianhaarain aiheuttamia. Miten oikein tämä liekään
-varsinkin siinä suhteessa, ettei kukaan voi edeltäpäin määrätä
-elämänsä kulkua, ja miten luonnollista, että hän itse käsitti
-asian näin, yhtä perustettu on toiselta puolen Väite, ettei
-sattumus, vaan hänen luonnonlaatunsa ja luonteensa määräsivät hänen
-elämäntoimintansa ja kohtalonsa.
-
-Ainoastaan hänen luontainen vakavuutensa ja omituinen mietiskelevä,
-henkisiin ja hengellisiin suuntautunut mielenlaatunsa selittävät
-meille, että Kihlman jo 15-vuotiaana tuli heränneeksi ja täydellä
-antaumuksella liittyi silloiseen mahtavaan uskonnolliseen
-liikkeeseen. Hänen uskonnollinen hartautensa taas sai hänet
-rajoittamaan yliopistolliset opintonsa papintutkintoon. Sitä hän
-aikoja myöhemmin katui (minustakin, sanoi hän 1899, olisi voinut
-tulla jotain enempää, jos olisin elänyt tieteellisessä ympäristössä.
-Olen aina epäillyt kykyäni, olisin tarvinnut kehoitusta), mutta
-kuitenkin hän suoritti tutkintonsa niin tunnollisesti ja jatkoi
-itsekseen opintojaan niin ahkerasti, että hänen aina huomattiin
-tiedoissa olevan vertaistensa edellä.
-
-Muutamia vuosia hän nyt toimi innokkaana herännäispappina, mutta
-pian sai hänen syvästi kriitillinen luontonsa hänet epäilemään
-julistamaansa oppia, se kun ei yksistään nojautunut Jumalan sanaan,
-vaan ehkä yhtä paljon johtajien mielipiteisiin. Tämä ajoi hänet
-ulkomaille "etsimään kristityitä". Semmoisen hän löysi J. T.
-Beckissä ja hänen luonaan, hänen oppilaanaan hän raamatun pohjalla
-järjestelmällisesti uudestaan rakensi kristinuskonsa. Iloisena
-vakaumuksessaan, että oli päässyt totuuden perille, hän sitten palasi
-kotimaahan.
-
-Jos ulkonaiset vaikutukset ja olosuhteet olisivat olleet määräävinä
-Kihlmanin elämässä, olisi hän kai nyt ensimmäisenä raamatullisen
-suunnan edustajana Suomessa alkanut levittää uutta totuuttaan,
-mutta sen sijaan seurasi pitkä ajanjakso (1852-66), jolloin hän
-tavan mukaan vain pyynnöstä ystävilleen ja tuttavilleen lainasi
-Beckin saarnoja ja kirjoja tyytyen itse toimimaan kielenopettajana.
-Kuinka on tämä selitettävissä? Ainoastaan niin, että muistamme
-hänen luontaisen sulkeutuneisuutensa, varovaisuutensa --
-"hitautensa". Eihän ihminen pääse irti itsestään. Toinen asia on
-se, että tämäkin aika oli ylen tärkeä hänen kehitykselleen. Hän
-oppi mielenkiinnolla seuraamaan maan ja kansan asioita, hän niin
-sanoakseni harjoitteli liikemiehenä, hän keräsi kokemusta opettajana,
-sanalla sanoen luopumatta uskonnollisuudestaan hän kehittyi avo- ja
-teräväsilmäiseksi kansalaiseksi, ihmiseksi, jolle ei mikään
-inhimillinen ollut vierasta, jos hän vastoin luontoansa olisi
-ruvennut beckiläisyyden apostoliksi, niin häntä varmaankaan ei olisi
-kutsuttu normaalikoulun yliopettajaksi eikä myöskään valittu suuren
-Tampereen yhtiön johtokuntaan, mutta kun hän itselleen uskollisena
-kehittyi kehittymistään niinkuin sanottiin, ei ole ihme että kutsu
-hänelle lähetettiin Helsingistä ja että hänen kykynsä otettiin
-huomioon Tampereellakin.
-
-Kun Kihlman sittemmin suurenmoisesti menestyi toiselta puolen
-pedagogina s.o. uskonnonopettajana ja myöskin maan etevimmän
-oppilaitoksen johtajana ja toiselta puolen liikemiehenä, voitokkaasti
-suoriutuen vaikeuksista, jotka uhkasivat viedä hänen johtamansa
-liikkeen häviöön ja hänet itsensäkin taloudelliseen perikatoon, niin
-kyllä selitys siihenkin on hänen luonteenlaadussaan. Ilman alati,
-valpasta velvollisuudentuntoansa, ilman verratonta työintoansa,
-ilman tahtonsa lujuutta, ilman henkisten ja ruumiillisten voimiensa
-sitkeyttä olisi hän monta kertaa ollut hukassa. Ja kun Kihlman
-edelleen valtiopäivämiehenäkin toimi niin menestyksellisesti, että
-hän kahdeksassa säätykokouksessa kuului säätynsä ensimmäisiin ja
-saavutti kunnioitusta laajalti sen piirin ulkopuolellakin, niin eihän
-se johtunut muusta kuin siitä, että hänet tunnettiin mieheksi, joka
-ei koskaan tinkinyt vakaumuksensa kanssa, jonka isänmaanrakkaus oli
-horjumaton ja jolla kansanedustajana ei ollut muuta johtotähteä kuin
-kansan paras.
-
-Entäs mikä antoi rikasta sisällystä ja onnea hänen sisälliselle
-elämälleen, hänen perhe-elämälleen ja sille iltakaudelle, jonka
-hän täysin palvelleena vietti rauhallisessa kodissa? Eihän sekään
-johtunut muusta kuin hänen hengen- ja luonteenlaadustaan, hänen
-uskollisuudestaan ihanteilleen. Hänen uupumattoman työnsä päämääränä
-ei koskaan ollut oma nautinto, oma etu, vaan hän harrasti alati
-omaistensa, oppilaidensa, kansansa, sanalla sanoen lähimmäisensä
-hyvää; siitä tuli sisäinen tyydytys, onnen tunto. Jopa ajatteli hän
-toisten hyvää totuudenetsinnässäänkin, joka kesti viimeiseen asti.
-Kun hän näet ihmetteli, että Jumala pitkämielisyydessään oli antanut
-hänen elää niin kauan, hän käsitti sen armonosoitukseksi, jonka
-tarkoituksena oli, että hän yhä saisi edistyä tiedossa ja totuudessa
-omaksi ja toisten hyväksi ("elän tullakseni itse vapaaksi ja
-tehdäkseni toisia vapaiksi", hän kerran lausui). Todella ihmeellinen
-olikin hänen henkensä joustavuus: 70 vuotta täytettyään pystyi hän
-vielä monessa tärkeässä kohdassa, vapautumalla ennakkoluuloista,
-laajentamaan, uudistamaan uskonnollista katsantotapaansa. Tällainen
-sisällisen elämän virkeys lähentelee ihanteellisuutta.
-
-Kihlmanissa oli jotakin alkuvoimaista, jopa siinä määrässä, että
-luulisi sen riittäneen suurmiehelle. Hänelle ei kuitenkaan sallittu
-semmoista tehtävää, jonka suorittajana hän olisi suurmieheksi
-kohonnut. Aikansa merkkimiehiä hän kumminkin oli. Hän oli harvinaisen
-eheä luonne aikakautena, jolloin sisällistä rikkinäisyyttä, tahdon
-lujuuden ja pyrkimyksen puhtauden puutetta on pidetty miltei yleisenä
-ihmisten tunnusmerkkinä. Hän oli tavattoman vapaa sovinnaisuudesta,
-joka litistää aikamme ihmiset niin tasapintaisiksi. Asettaen totuuden
-yli kaiken hän teki voitavansa ei ainoastaan taukoamattomassa
-harrastuksessa syventääkseen ja kirkastaakseen sitä uskonnolliseen
-elämäänsä nähden, vaan myöskin noudattaakseen ja toteuttaakseen sitä
-ihmisten kesken, ja niin oli hän todella yksi niitä, joille Vapahtaja
-sanoi: Te olette maan suola.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ALFRED KIHLMAN II (OF 2)***
-
-
-******* This file should be named 50142-8.txt or 50142-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/0/1/4/50142
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/50142-8.zip b/old/50142-8.zip
deleted file mode 100644
index cb7415d..0000000
--- a/old/50142-8.zip
+++ /dev/null