NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 3493 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..035f17c
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #50135 (https://www.gutenberg.org/ebooks/50135)
diff --git a/old/50135-8.txt b/old/50135-8.txt
deleted file mode 100644
index d3977b4..0000000
--- a/old/50135-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,3493 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Saaristosta, by Santeri Ivalo
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Saaristosta
-       Kuvia suomalaisten saaristolaisten elämästä
-
-
-Author: Santeri Ivalo
-
-
-
-Release Date: October 5, 2015  [eBook #50135]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SAARISTOSTA***
-
-
-E-text prepared by Tapio Riikonen
-
-
-
-SAARISTOSTA
-
-Kuvia suomalaisten saaristolaisten elämästä
-
-Kirj.
-
-SANTERI IVALO
-
-
-
-
-
-WSOY, Porvoo, 1903.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-    I. Sinnepäinhän on minunkin matka.
-   II. Satu särmäisestä rantakalliosta.
-  III. Rauhoitusalueet.
-   IV. Kiuskerissa talvella.
-    V. Jäykistyneet sormet.
-   VI. Hailiapaja sunnuntaina.
-  VII. Hylkeenpojan leikki.
- VIII. Kaislikon rinnassa.
-   IX. Eräs joulukuun retki.
-    X. Käynti Hanhikivellä.
-   XI. Pantsu.
-  XII. Kalat nuotassa.
-
-
-
-
-I.
-
-SINNEPÄINHÄN ON MINUNKIN MATKANI.
-
-
--- Siis todellakin aiot lähteä hiihtämään merelle, Antti?
-
--- Eihän sinne majakkaan muuten nyt pääse.
-
--- Mutta tuuli kiihtyy, luuletko jäitten pysyvän paikoillaan?
-
--- En tiedä, mutta eihän tässä epäileminenkään auta...
-
-Tämä keskustelu tapahtui eräänä talviaamuna muutaman Suomenlahden
-ulkosaaristolaiskylään kuuluvan talon pihalla. Nuori mies korjaili
-siinä, jo matkapuvussa ja laukku olalla, suksiensa näystimiä juuri
-hiihtämään lähtiessään. Vanha kalastaja häntä varoitteli lähtemästä;
-muu talonväki seisoi viluissaan siinä ympärillä. Kaikkien katseet
-tähtäsivät lumenpeittoiselle selälle: sikermä pieniä, matalapuisia
-saaria rajoitti siellä näköalan, mutta muutamain lomitse kumotti
-kumminkin jo rajaton, aava, valkoinen meri. Se oli Suomenlahden ulappa,
-ja sinne aikoi nyt nuori mies yksin hiihtämään. Hän asetti jo sukset
-hangelle, otti seinän vierustalta sauvansa, joista toisena oli tukeva
-tuura, mutta jäi vielä hetkeksi sauvainsa varaan seisomaan. Vakava ilme
-oli hänen terävässä katseessaan, kun hän tuokioksi pyörähti tuuleen
-päin, joka heilutti pihalla seisovain naisten hameitten liepeitä ja
-leyhytti vanhan kalastajan partaa.
-
-Kalastaja seurasi lähtevän liikettä silmillään ja varoitti vieläkin:
-
--- Tällä tuulella on voimaa siellä ulkona selällä. Pauketta sieltä jo
-on kuulunut, jää on äännellyt sillä äänellä, joka sillä on, kun se
-rupeaa elämään.
-
-Antti ei vastannut, liikahtamatta seisoi. Hän oli pari päivää sitten
-lähtenyt kotoaan, kaukana meressä olevasta Somerin saaresta
-mantereelle. Somerissa hän oli majakan vahtina, ja siellä oli hän,
-niinkuin muukin majakkaväki, ollut vankina koko talven joulun alta
-asti, jolloin sinne viimeiset talvimuonat oli tuotu. Tavallisuuden
-mukaan meri oli nytkin kevättalveen asti ollut Somerin ympärillä jäätön
-ja vapaa -- tämä osa Suomenlahtea menee harvoin umpinaiseen jäähän, --
-mutta nyt maaliskuulla meri oli kovien pakkasten ja tyynten ilmain
-aikana täälläkin jäätynyt vahvaksi. Silloin oli Antille tullut asiaa
-mantereelle. Hänen nuori vaimonsa oli sairastunut eivätkä riittäneet
-siihen tautiin majakkaväen vanhat taidot ja kotilääkkeet. Meren
-jäädyttyä Antti oli senvuoksi päättänyt lähteä hiihtämään mantereelle,
-lääkäriä puhuttelemaan ja lääkkeitä saamaan. Tällaisen retken hän oli
-tehnyt ennenkin -- vaikk'ei yksin -- oli hiihtänyt tuon viiden
-peninkulman meritaipaleen mantereelle, jota ei majakkaan
-kumottanutkaan, ja taas takaisin, ja hyvin oli käynyt. Pahin vaara
-siinä uhkasi, jos nousisi myrsky ja jää lähtisi liikkeelle, siten
-katkaisten paluutien. Mutta Antti uskalsi senkin uhan, lähti yksin
-matkalle, ja hyvin hän mantereelle saapuikin. Nyt hän oli palaamassa
-saareen, yön hän oli levännyt saariston viimeisessä talossa, ja nyt
-olisi ollut painuttava merelle.
-
-Tekeekö se nyt juuri pahimmoilleen hänelle sittenkin tenän? Tuuli, tuo
-nukkuvan aavikon vaarallinen herättäjä, kohisi kumeasti saaren
-matalassa petäjikössä ja vinkui lakeutta pitkin. Vielä oli taivas sees,
-hattaroina vain liikkuivat pilvet, tuiskua ei toki tarvinnut pelätä.
-Mutta kestikö jää paikoillaan vai saiko myrsky sen revityksi irti ja
-ajetuksi kulkusalle...?
-
-Sitä ajatteli nuori mies sauvoihinsa nojaten ja tähystellen kohti
-talven harmajata taivaanrantaa. Pitäisikö totella varoittajain neuvoa
-ja jäädä taloon tyyntä odottamaan...? Siitä tulisi pitkä odotus, tukala
-odotus. Ja ehkäpä juuri sillä välin, päivän tai parin perästä vasta,
-jää todellakin irtautuisi -- silloin hän joutuisi sinne viikoiksi
-viipymään, kenties kuukausiksi, -- heti lähtien olisi ehkä hyvin
-ehtinyt kotiin. Ei, Antilla ei ollut lupaa olla niin kauan poissa
-majakasta, eikä hän voinut olla. Siellä saarimajassa odottaa sairas
-vaimo miestään, odottaa tuskallisena, pelko sydämessään, pahin pelko
-siitä, miten yksinäisen hiihtäjän käy. Se huoli riuduttaisi potevan
-viimeiset voimat, jos ei miestä kotiin rupeaisi kuulumaan, jos puhe
-leviäisi, että liekö eksynyt tai halkeamaan uponnut...
-
--- Ei auta odottaa, matkalle täytyy painua.
-
-Sen hän virkkoi ikäänkuin vastaukseksi vanhalle kalastajalle, vaikk'ei
-hän, omiin mietteisiinsä kun oli vaipunut, tätä ollut ehtinyt paljon
-kuuntelemaan.
-
--- Sittenkin? lausui kalastaja.
-
--- Niin, tuuli kiihtyy, sen edestä pois.
-
--- Tuuli kiihtyy! Kun olisi se Jussi edes kotiin ehtinyt, hän toki
-olisi sinua lähtenyt edes ulkoluotojen yli saattamaan.
-
--- Kiitos, en ehdi nyt häntä odottaa. Hyvästi.
-
-Ja hän nyökäytti jäähyväiset talon väelle, työnsi suksensa solumaan
-alas saaren loivaa rinnettä ja käänsi ne jäälle ehdittyään etelää
-kohden, suoraan merelle. Ja verkalleen mutta varmasti, taakseen
-vilkumatta, hän viiletti sitä luotosikermää kohti, joka kehyksenä
-rajoitti näköalan merelle päin. Saarelaiset jäivät vielä hetkeksi
-törmälle hänen jälkeensä katsomaan, seisoivat siinä vakavina ja
-liikkumattomina sanaakaan puhumatta, tuulen repiessä naisten helmoja ja
-vanhan kalastajan tuuheaa partaa. Siinä seisoivat, kunnes hiihtäjä
-luotojen yli ehti ja niiden taa hävisi, -- suora latu jäi vain
-merkitsemään hänen tietään. Silloin he kääntyivät ja palasivat tupaan.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Mutta kauan he eivät olleet ehtineet tuvassa olla, kun jo talon nuori
-kotivävy, Jussi, joka aamutuimaan oli käynyt pyydyksillään, saapui
-kotiin.
-
--- Jää repeilee koillisen kulmalla, hän kertoi ensi sanoikseen. --
-Railoja näkyi jo siellä päin.
-
-Tuvassa olijat säpsähtivät. Siis oli jo tapahtunut tai
-tapahtumaisillaan se, mistä he juuri nuoren majakkamiehen kanssa olivat
-puhuneet.
-
--- Ja Antti lähti juur'ikään hiihtämään Someriin, virkkoi vanha
-kalastaja miltei valitellen.
-
--- Merelle... onko hän jo matkalla?
-
--- Äsken hiihti ulkoluotojen poikki.
-
-Jussi oli karahtanut pystyyn. Joku naisväestä koetti selittää:
-
--- Mutta kenties hänellä jo oli railo vastassa, ehkei hän ehtinytkään
-merijäälle.
-
--- Ehti se, etelämpää ei ollut vielä jää irti. Mutta nyt se kai jo on
--- parahiksi ehti mies kulkevalle lautalle.
-
--- Eikä luultavasti tiedä siitä itse mitään.
-
--- Mutta hänelle on siitä tieto vietävä, -- vielä on aikaa.
-
-Nuori mies oli jo ehtinyt riisua saappaansa, mutta nopeasti hän ne taas
-riuhtaisi jalkaansa, kiinnitti vyön turkkinsa ympäri ja hiihti jo
-seuraavassa tuokiossa rinnettä alas Antin äskeistä latua myöten.
-
--- Saatko yksin veneen vesille? huusi vanha kalastaja vielä hänen
-jälkeensä.
-
--- Täytyy saada, vastasi Jussi porhaltaen jo kaukana selällä. Vinhasti
-hän potki etukumarassa, ja lumi tuiskusi sauvain sommista.
-
-Hetkinen kului, eikä häntä enää näkynyt. Tuvan väki oli taas rientänyt
-törmälle hänenkin lähtöään katsomaan. Siinä he taas seisoivat, vakavina
-kuin äsken, sanaakaan puhumatta, itsekseen vain kysellen, miten käy
-autettavalle, miten auttajalle.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Railo oli edessä, kun Jussi ehti ulkoluodon merenpuoleiselle rannalle;
-jyrkästi oli siinä edeltähiihtäjän latu katkennut. Mutta kaukana
-jäälakeudella, joka verkalleen eteni rannasta, näkyi mies tanakasti
-hiihtävän eteenpäin, hiihtävän taakseen katselematta, -- eikä yltänyt
-sinne ääni.
-
-Saaristolaisilla oli talvikalastustaan varten ulkoluodoilla veneitä, ja
-yhteen niistä Jussi viskasi suksensa. Ja nuoruutensa koko voimalla hän
-kävi työntämään raskasta venettä alas kalliolta; jyskyen ja rytisten se
-solui jäätikköä alas ja solahti kohisten railoon, joka tummana ja
-kylmää huokuvana siinä avautui. Railo ei vielä ollut leveä, se oli kai
-kohta Antin hiihdettyä haljennut. Hiljaa eteni suuri merijää, sitä ei
-ollut vaikea tavoittaa. Rivakasti Jussi tempoi airoista, vaahtona
-pärskyi jääkylmä aalto keulan edestä. Mutta mies eteni jäälautallakin
-yhä kauemmas, mustana pilkkuna hän vain enää näkyi aavikolla.
-Jännittäen voimansa soutaja kiskaisi jäälautalle veneensä, sivalsi
-siitä suksensa ja rupesi taas jatkamaan äskeistä vinhaa hiihtoaan Antin
-latua pitkin. Vähitellen lyheni välimatka, Jussi koetti huutaa, mutta
-ääni ei tavannut vieläkään edeltähiihtäjää. Hän paransi yhä vauhtiaan,
-taas lyheni välimatka, ja jo kuuli hiihtävä mies myötätuuleen
-jäljestään huudon. Hän kääntyi, pysähtyi, tunsi tulijan ja älysi
-samassa, mitä oli tapahtunut. Hän oivalsi asemansa ja tiesi, että Jussi
-oman henkensä uhalla oli rientänyt häntä pelastamaan. Mutta hän ei
-silti lähtenyt hiihtämään takaisin.
-
-Hänen merijäälle ehdittyään ja rajatonta avaruutta kohti ponnistaessaan
-koti-ikävä oli yhä kiihtynyt. Hän oli laskenut, että tällä kelillä ja
-tällä myötäisellä hän kolmessa, neljässä tunnissa hiihtää kotiinsa. Ja
-hän oli kuvitellut majakkamökkiin saapumistaan, sairaan vaimonsa luo,
-jolle hän toi lohdutusta tulollaan ja lääkkeitä laukussaan;
-hän oli nähnyt kotiväen kirkkaan ilon ja tuntenut kaikkien
-turvallisuudentunteen. Nytkö tämä kaikki olisi katkaistava, nytkö
-palattava takaisin railon taa mantereelle, odottamaan kuukausiksi
-tilaisuutta päästä kotiin majakkaan. Parin tunnin matka vain ehkä enää
-oli jäljellä...
-
-Ei. Sillä välin kun Jussi hiljaisemmalla vauhdilla läheni, rupesi Antti
-tuuralla takomaan avantoa jäähän. Hän tahtoi saada varmuuden siitä,
-mihin päin lautta kulki, kaiken huomionsa hän nyt kiinnitti siihen,
-tarkaten kompassin ja virran avulla kulkevan lautan suuntaa.
-
-Jo vihdoinkin Jussi ehti läähättäen perille. Turkki oli auki, hiki
-valui karvalakin alta.
-
--- Jää on irti, hän huusi hengästyneenä. -- Minulla on vene, joudu,
-palaa saareen!
-
--- Maltahan...
-
--- Mutta tule jo. Railo levenee levenemistään.
-
--- Maltahan, tarkastan tässä, mihin päin jää kulkee.
-
--- Selällehän se kulkee, tiedäthän sen, suoraan selälle.
-
-Antti oikaisihe verkalleen avantoon tähystämästä.
-
--- Suoraan selälle, niin tekee. Mutta sinnehän on minunkin matkani, jää
-kulkee kohdastaan Somerin rantaa kohden.
-
-Jussin silmät suurenivat, hän mykistyi tuokioksi.
-
--- Mitä, aiotko jäädä yksin liikkuvalle jäälautalle?
-
--- Aion hiihtää eteenpäin, majakkaa kohden.
-
--- Mutta jäähän on irti.
-
--- Siksi se viekin minut kotiini. Hiihdän eteläistä jääreunaa kohden,
-silloin tapaan kiintojään... Suuri kiitos sinulle, Jussi, hyvästä
-yrityksestäsi, ison vaivan näit minun vuokseni. Mutta palaa sinä
-takaisin, ennenkuin lautta liian kauas kulkeutuu, -- kenties minä olen
-yhtä pian kotonani kuin sinä.
-
-Mutta Jussi ei tahtonut häntä jättää.
-
--- Sinullahan ei ole venettäkään.
-
--- Ei ole, mutta on sukset.
-
--- Entäpä jos tuuli kääntyy, käännähtää vain vähän idän puolelle.
-Lautta vie sinut ohi Somerin, vie Inkerin rannalle tai hiiteen asti
-Itämerelle. Taikka se särkyy ulkoluotoihin, katso, myrsky kiihtyy, jää
-murskautuu kappaleiksi, -- ajattele toki, Antti!
-
-Omituinen kiilto oli nuoren miehen silmässä, kun hän vastasi:
-
--- Olen sitä jo ajatellut. Lautta voi kääntyä, sata muuta vaaraa voi
-olla tarjolla. Mutta minä haluan nyt päästä kotiin. Katso virtaa
-avannosta, me huristamme hyvää vauhtia Someria kohden. Minun täytyy
-vain kiirehtiä lautan etelärannalle, että sieltä heti pääsen maihin
-hyppäämään, kun lautta kohti laskee. Hyvästi, Jussi, nyt ei joudeta
-enää miettimään. Kiirehdi sinäkin veneellesi -- kiitos vain!
-
-Hän puristi avun tarjoajan kättä ja viiletti jo seuraavassa tuokiossa
-täyttä vauhtia etelään päin, kohti ääretöntä aavaa tuntematonta,
-ponnisti vinhemmin kuin äsken ja taakseen katsomatta. Edessä autio,
-harmaja taivaanranta, niin toivoton ja rajaton, mutta hiihtäjä toivoi
-sittenkin siitä kohta majakan tornin ja Somerin kunnaiden kuultavan.
-Hän toivoi kotoisen rannan ehtivän vastaan, ennenkuin tuuli kääntyy,
-hän toivoi ja ponnisti. --
-
-Yksin seisoi avannon luona Jussi vielä kotvasen ja katseli ääneti
-poistuvaa. Hän puisteli päätään, mutta ihailua oli samalla hänen
-katseessaan. Se on uskaliasta matkaa tuo, sattumaksi se on luettava,
-jos lautta retkellään tapaa juuri tuon pienen selällisen saaren eikä
-kulje siitä oikealle eikä vasemmalle surmaksi yksinäiselle hiihtäjälle.
-Pitää siinä olla mieltä miehen rinnassa, mutta kun on uskallusta, ehkä
-on silloin onneakin...
-
-Mutta hän muisti jo omankin kohtansa, käänsi suksensa pohjoiseen päin
-ja lähti hiihtämään, pyrkimään veneelleen. Hidasta oli hiihto
-vastatuuleen, kauan kesti railolle päästä, ja tämä oli jo kasvanut
-suureksi seläksi, kun Jussi ehti veneelleen. Vielä hitaampaa oli
-soutaminen vastaiseen jäätyneillä airoilla. Mutta Jussi ajatteli, että
-tässä on toki mies matkansa määrääjänä, mantereen ranta on edessä, se
-ei jää oikealle eikä vasemmalle...
-
-Soutaessaan Jussi hievahtamatta seurasi katseellaan sitä pientä mustaa
-pilkkua, joka tuolla kaukana etenevällä jäälautalla häämötti ja kävi
-yhä hämärämmäksi talvipäivän harmaassa. Kohta ei näkynyt enää hämärää
-pilkkuakaan, mutta yhä tähtäsi sinne soutajan katse. Hän kiskoi
-vastaiseen kauan ja raskaasti, mutta väsymystä hän ei tuntenut, hänen
-ajatuksensa olivat kiintyneet yhteen ainoaan kysymykseen:
-
--- Tapaako jäälautta Somerin pienen saaren Suomenlahden selällä vai
-kulkeutuuko se myrskyn mukana särkymään vieraille luodoille? -- Vasta
-kun kevät ehtii ja majakkaväki veneineen saapuu mantereelta muonaa
-hakemaan, vasta silloin sen varmasti tietää.
-
-
-
-
-II.
-
-SATU SÄRMÄISESTÄ RANTAKALLIOSTA.
-
-
-Mantereen puolella oli Hannukselan isännällä maansa ja talonsa, mutta
-hän oli kumminkin vuosien varrella ostanut itselleen muutamia
-saariakin, vieläpä aivan uloimmaisesta meren saaristosta. Sitä naapurit
-olivat usein naureskelleet, sillä hyödyttömäthän hänelle nuo saaret
-olivat, ajan haaskausta se vain oli, kun niissä täytyi käydä lampaita
-keritsemässä tai heinää tekemässä. Mutta Hannuksela piti tässä asiassa
-oman päänsä eikä välittänyt naapurien väitteistä. Joka kevät hän
-lähetti lampaat saareen ja haetti ne taas syksyllä. Mutta sydänkesällä,
-kun heinät olivat kotinurmilta tallessa, silloin hän teki aina koko
-väkensä kera suuren retken ulkosaariinsa, sinne heinää tekemään,
-marjoja poimimaan ja kalastamaan. Siellä oli saunan pahanen, jossa
-silloin pari päivää, väliin useampiakin, yhteen mittaan asuttiin, --
-kotoa hoiti sen ajan jonkun palvelijan kanssa emäntä, joka ei koskaan
-saariin lähtenyt.
-
-Mieluinen retkihän se oli varsinkin nuorelle väelle, mutta enin siihen
-oli kumminkin isäntä itse innostunut. Hän valmisteli sitä jo
-viikkokausia, ja viimeiset päivät ennen lähtöä hän oli melkein
-rauhaton, niin hän sinne ikävöi. Ja kun rannassa tavaroita veneisiin
-kerättiin, silloin hän oli vilkkaimmillaan, komenteli kuin päällikkö
-joukkoaan ja istahti vihdoin melkein juhlallisena, silmä terävänä ja
-jäsenet jäntevinä, peräsimeen, ohjaten suurta venettään tarkasti ja
-varmasti aallokon halki ja luotojen lomitse.
-
-Tämä hänen intonsa merelle ja saariston rakkautensa selitettiin
-johtuvan hänen entisestä ammatistaan -- hän oli näet nuorempana ollut
-merimies, palvellut halkojahdissa, joka kuljetti puita Pietariin. Oli
-hän vihdoin itsekin aluksen omistanut. Se oli ollut niihin aikoihin,
-jolloin kotiviinanpoltto Suomessa äsken oli lopetettu ja jolloin
-kaikkiin rannikkoseutuihin salaa tuotiin Inkerin puolelta viinaa
-paljon. Nuo halkojahdit sitä juuri kuljettivat ja niitä tulliveneet
-vainosivat. Vielä kertovat vanhat miehet Hannukselankin olleen erittäin
-rohkean ja kekseliään noita luvattomia lasteja tuodessaan, -- sitä ei
-silloin pidetty rikoksena eikä minään, mies vain sitä uljaampi, ken
-nokkelimmin osasi vartijat välttää ja eksyttää. Mutta hän oli sitten,
-vielä nuorena miehenä, lopettanut tämän levottoman elinkeinon, mennyt
-naimisiin, asettunut maanviljelijäksi mantereelle, raivannut peltoa ja
-kuivannut soita ja kasvattanut ympärilleen taajan lapsilauman, jonka
-nuoret vesat nyt vuorostaan hänen ympärillänsä ylenivät. Mutta vaikka
-hän näin kolmen vuosikymmenen kuluessa oli jo aivan maatunut, hänessä
-eli vielä pohjalla vankka meren rakkaus, ja se hänet vuosittain veti
-näille saaristoretkilleen, -- niin syystä pääteltiin.
-
-Ukko näyttikin veneessä heti karkenevan ja nuortuvan. Mutta sinne
-ulommaiseen saunasaareen kerran päästyään hän oli luonteeltansa taas
-hiljainen ja sävyisä, olipa melkein tavallista hiljaisempi ja
-umpimielisempi. Hän antoi väkensä vapaasti hoitaa itsensä ja työnsä,
-joskus hän vain neuvoi tytöille marjapaikkoja ja pojille
-verkkomataloita, mutta itse hän ei koskaan lähtenyt mukaan. Yksikseen
-hän käveli saaren alavia, meren huuhtomia rantoja pitkin tai kapusi
-korkeille kallioille, joita vastaan laine loiskui, eikä tehnyt sen
-enempää. Siihen kuluivat häneltä päivät; väliin hän lepäili tasaisilla
-rantapaasilla päivän paahteessa, saattoi tuokioksi nukahtaakin
-sammalelle jonkin tuulen matalaksi tuiverruttaman petäjän siimekseen,
-mutta nousi kohta taas jatkamaan yksinäistä vaellustaan. Ateriain
-ajoiksi hän ilmestyi saunalle, kehui kalakeittoa ja vetäytyi illallisen
-syötyään aikaiseen nukkumaan. Mutta ennenkuin kukaan heräsi, kenties jo
-heti puolenyön jälkeen, hän nousi, käveli saaren uloimmaiselle,
-korkeimmalle kallionnokalle ja istahti siihen katselemaan, kun aurinko
-verkalleen nousi meren sylistä ja tuuli ulapalla vähitellen heräili.
-Siinä hän istui tuntikausia, liikahduttamatta jäsentäkään, päätään
-kääntämättä.
-
--- Suolainen meri-ilma vahvistaa vanhaa miestä, hän virkkoi
-selitykseksi niille, jotka uteliaina katselivat hänen laskeutumistaan
-kallioilta. -- Tämä merituuli vaikuttaa, että pysyn terveenä koko
-vuoden, se on nähkääs minulle nuoruuden tuoksua.
-
-Niin hän kehui, ja kernaastihan se uskottiin. Mutta pojat iskivät
-silmää toisilleen, sillä he tiesivät vähän tarkemminkin, miksi isäukko
-juuri sillä kalliolla rakasti merituulta hengittää. Mutta he virkkoivat
-vain:
-
--- Virkistäähän tämä meri meitäkin, mantereen lapsia, saatikka sitten
-vanhaa merimiestä.
-
-Niin kuluivat päivät saaressa. Olipa paistetta tai sadetta tai myrskyä,
-se oli hänelle yhdentekevää, rantaretkensä hän silti säännöllisesti
-teki. Ja kun poislähdön hetki läheni, kun marja-astiat olivat täydet ja
-verkot otettiin vedestä ja toiset jo hätäilivät pois mantereelle,
-silloin ukko keksi aina jonkin verukkeen, joka pakotti heidät viipymään
-saaressa vielä seuraavaan aamuun. Ja sen yön hän vietti melkein
-kokonaan ulkona, istuen merenpuoleisella kallionkielekkeellä, ja vasta
-lähtövalmiiseen veneeseen hän sieltä saapui.
-
-Mutta paluumatkalla, saaresta lähdettyä, hän taas oli entisellään,
-toimelias ja puhelias isäntämies, rauhallinen ja varma. Ohjatessaan
-taas venettään noiden monien saarien lomitse mantereelle päin hän
-kertoi usein seuralaisilleen yhtä ja toista merimiesajoiltaan ja
-retkiltään, kertoi katkonaisia muistoja, jotka liittyivät mikä mihinkin
-ohikuljettavaan luotoon taikka etäämpää siintävään saaren poukamaan.
-
--- Tuolta karilta pelastimme kerran kolme ihmishenkeä. Venäläinen
-parkki oli siihen myrskyssä ajautunut ja särkynyt säpäleiksi. Keulaa
-oli vain enää vähän veden päällä, kun me tästä ohi purjehtiessamme
-kuulimme hätääntyneiden huudot ja korjasimme heidät jahtiimme.
-
-Jos joku kyseli, sai hän kuulla tarkemmankin ja vilkkaan esityksen
-tuosta haaksirikosta.
-
--- Tähän salmeen ampui englantilainen sota-alus upoksiin kolme
-kivilaivaa, -- siksi tässä nyt vielä väylä kiertää ison mutkan.
-
-Sotamuistoja englantilaisen käynnistä hänellä oli paljon; niihin jos
-takerruttiin, tarinaa kesti ihan katkeamatta koko paluumatkan.
-
--- Noiden saarien välissä on kapea, mutta syvä salmi. Siinä sitä on
-monesti hätäsatamaa pidetty, väliin monta päivääkin, niin että loppui
-leipä ja juomavesi. Mutta hengissäpähän sieltä aina sentään tultiin.
-
-Tällaisia muistoja vanhus tavallisesti kertoi kotimatkoilla, vaikeni
-hetkeksi ja kertoi taas. Mutta jonkin kerran, kun veneessä sattui
-istumaan vain hänen omia lapsiaan ja hän oli tavallista avoimemmalla
-tuulella, hän ohjasi ulkosaaren valkamasta lähdettäessä veneen
-kulkemaan mutkan kautta saaren ympäri ja käski soutajain pysähtyä
-tuokioksi sen jylhän, korkean, särmikkään kallioniemen kohdalle, joka
-siitä pistihe ulos mereen. Silloin hän viittasi noita teräviä, pystyjä
-kallionsärmiä kohti, joihin aalto heikoimmallakin tuulella pärskyen
-särkyi, ja virkkoi:
-
--- Tuossa se on pojat se hautakallio. Noita särmiä vastaan minun
-viimeinen jahtini särkyi -- ei jäänyt muistoksi nuoran päätä, ei laudan
-säpälettä. Kaikki vei meri, minut vain sylkäisi maihin.
-
-Ääneti ja hartaana nuori väki kuunteli veneessä. Kukaan ei kysellyt
-mitään -- he tiesivät, että silloin voi ukko heittää vastaamatta ja
-suuttua --, mutta kysyviä olivat kaikkien katseet, ikäänkuin olisivat
-tarkempaa kertomusta pyytäneet. Se oli sama rantakallio, jonka harjalla
-vanhus aina yksin aamuyöt liikkumatta istuskeli merta tähystellen ja
-sen sointuja kuunnellen, sen tiesivät veneessä istujat, tiesivät, että
-hän siinä hautoi menneitä, raskaita muistoja. He janosivat saada tietää
-kaikki, kuulla yksityiskohtia myöten tuon kamalan yön jännittävän
-tarinan. Mutta he vaikenivat, ja kotvan kuluttua ukko jatkoikin.
-
--- Tuohon halkeamaan, tuohon rotkoon minut hyökyaalto viskasi, siihen
-räjäytti luuni, että luulin niiden kappaleina olevan -- tuohon,
-katsokaa, pojat. Siitä vihdoin itseni tapasin ja ryömin kalliolle --
-siinä on merielämäni loppuraja. Tuo kallio voisi olla minunkin
-hautapatsaani -- ihme on, ettei ole --, mutta kahden muun hautahan sen
-juurella on.
-
-Hetkisen ukko istui mietteissään; pojat jo pelkäsivät, että hän
-jättäisi kertomuksensa siihen. Mutta hän oli nyt tarinatuulella.
-
--- Palasimme Narvasta -- Aatu-veljeni ja laivamies Timo. Minä olin
-silloin jo päättänyt sen syksyn perästä luopua merimiehen ammatista,
-olin kihloissa ja olin hieroskellut sen maatilan kauppaa, jonka sitten
-ensiksi ostinkin, -- olimme Aatun kanssa jo sen verran varoja
-keränneet, että velatta sen sain. Puhalsi vinha läntinen, kun Narvasta
-lähdettiin, mutta emmepä malttaneet sen tyyntymistä odottaa, minullakin
-oli ikävä morsiameni luo ja häitä hommaamaan. Ja hyvinpä tunsimme meren
-kaikki konstit sekä vankan laivamme, varmasti siitä olisimme myrskyltä
-satamaan suoriutuneet, ellei ilma keskellä päivää yht'äkkiä olisi
-käynyt niin pimeäksi, etten sen vertaa ole ennen enkä jälkeen tavannut.
-Sen pimeän toi musta ukkospilvi, taivas ja meri sekautuivat toisiinsa,
-sade valui virtana, oli mahdotonta osata väylän kohdalle. Meidän oli
-sen vuoksi pakko pysytteleidä ulapalla, saariston edustalla, ja siinä
-luovimme reivatuin purjein edestakaisin koko sen illan ja puolen
-seuraavaa yötä. Raskasta työtä oli purjeiden hoitaminen, kun alituiseen
-käännettiin; Timo ja minä niitä iltayöstä hoitelimme ja Aatu oli
-perässä. Liekö tuokioksi väsyneenä torkahtanut perämies vai muutenko
-hän erehtyi maan läheisyydestä, en tiedä, yht'äkkiä näin vain edessäni
-yön pimeästä aaltojen keskitse noita samaisia särmikkäitä
-kallionhuippuja, ja jo seuraavassa tuokiossa laiva tärähti niin
-voimakkaasti pohjakallioon, että minä viskausin monen sylen päähän
-mereen. Timo lienee sotkeutunut nuoriin ja upposi laivan kera -- se
-pirstoutui samassa, en nähnyt muuta kuin silmänräpäyksen ajan kaatuvia
-mastoja ja putoavia purjeita, ja taas oli kaikki pimeää. Veljeni, Aatu,
--- niin hänen hautansa on myös tässä...
-
-Kertojan ajatus levähti. Se lähti hetken kuluttua kulkemaan toisesta
-paikasta.
-
--- Siinä ei ole hyvin syvää ihan tuossa kallion juurella, tyynellä
-näkee kirkkaasti pohjan. Koetin kerran pohjasta sukeltamalla hakea,
-löytyisikö siitä mitään perua laivastamme, mitään muistoa vainajista,
--- löysin muutamasta kiven kolosta samovaarin kannen, se on minulla
-vieläkin tallella.
-
--- Niin, tässä kalliolla ja rinteellä vietin sitten märkänä ja
-ruhjoutuneena päivän, kunnes vihdoin sain huudetuksi ohipurjehtivan
-saarelaisen avukseni. Miltä tuntui, sitä en osaa selittää -- siihen
-vain merimiesammattini iäksi jäi. -- Mutta soutakaa jo, pojat, soutakaa
-kotiin päin...
-
-Pojat eivät kyselleet enempää, vaikka olisi mielikin tehnyt. He
-rupesivat ääneti soutamaan kotiin päin, mutta heidän ajatuksissaan ja
-mielikuvituksissaan eli edelleen tuo kamala haaksirikon yö synkkine
-tapauksineen, he näkivät kauan edessään särmäiset kalliot ja kaatuvat
-mastot ja  nielevän hyrskyn. Ja he ymmärsivät, miksi vanhus aina niin
-hartaana ja vakavana vietti pitkät, yksinäiset hetkensä rantakallion
-laella.
-
-Kotiin tultuaan he siitä usein keskenään puhuivat. Ja kerran heissä
-heräsi tuuma pystyttää ukon tietämättä paasi tuohon särmäisen kallion
-laelle, isänsä pelastuksen ja setänsä haudan muistoksi. He kertoivat
-silloin äidilleenkin noista aikeistaan, mutta useammin he sitä eivät
-enää tehneet eivätkä äitinsä kuullen koko asiata kosketelleet. Sillä
-äiti oli säpsähtänyt heidän ehdotustaan, oli kalvennut ja huudahtanut:
-
--- Mitä, puhutteko siitä haaksirikon paikasta, -- siitä älkää koskaan
-enää puhuko, se on kamala kallio.
-
--- Mutta pelastuksen muistoksi, äiti, -- olivat lapset vielä inttäneet.
-
--- Ei, en tahdo sitä muistaa, en tahdo sitä paikkaa koskaan nähdä.
-
-Siihen se ehdotus raukesi. Sillä hyvinhän pojat saattoivat ymmärtää,
-että heidän äitiinsä tuo haaksirikon tapaus, jossa hänen silloisen
-sulhonsa henki oli ollut viskelevän aallon varassa, oli niin
-järkyttävästi vaikuttanut, että hän vieläkin kammoksui koko saarta ja
-varsinkin sen surmakalliota. Siksi äiti ei koskaan lähtenyt mukaan
-saariretkille, siksi hän ei tahtonut kuulla puhuttavan koko tapauksesta
-eikä sitä muistaa, se vieläkin häntä pyörrytti. Mutta tuo äidin kammo
-oli antanut aihetta vielä toiseenkin toisintoon, josta pojat joskus
-kylillä olivat kuulleet kerrottavan ja joka itsepintaisesti ja
-häiritsevästi pyöri heidän mielissään. Se oli aivan tarpeeton ja
-joutava selitys, mielikuvituksen turha luoma, mutta uskottavana sitä
-akat aikoinaan olivat puhuneet.
-
-He olivat kertoneet äidin tuskan ja kauhun muka olevan kotoisin
-joistakin sanoista, joita hänen miehensä avioliiton ensi aikoina
-unissaan oli puhunut. Ne sanat olivat koskeneet Aatu-setää.
-
--- "Hän kelluu tuossa aallon päällä, soutaa merta sulin käsin, painuu
-ja nousee" -- niin oli Hannuksela muka unissaan kuvaillut. -- "Jo
-viskaa aalto Aatunkin kalliota vastaan, hän tärähtää rotkon reunaan,
-ojentaa minulle kätensä apua anoen... Käteni ulottuisi, mutta en sitä
-ojenna... Ja hyökyaalto palaa paadelta, se tempaa taas mukanaan
-veljeni, hän ojentaa vielä kätensä, soluu ja vaipuu..."
-
-Oliko ukko joskus unissaan sellaista puhunut, oliko äiti kauhuissaan
-siitä muille kertonut, siitäpä oli enää mahdoton saada selvää. Sillä
-äiti ei tahtonut kosketella koko asiaa, ja isältä ei voinut kysellä.
-Mutta jospa olikin puhunut, se oli tietenkin tapahtunut sen
-tärisyttävän muiston painosta, jonka haaksirikko yö oli pelastuneen
-mieleen jättänyt, luoden siihen unissakin monenlaisia kauhun kuvia. Ne
-olivat joka tapauksessa mielikuvituksen tuotteita nuo jutut,
-päättelivät pojat, eivätkä mitään muuta.
-
-Mutta kylän akoilla oli ollut siitä omat arvelunsa ja selityksensä.
-
--- Veljensä surmaan hylkäsi, siitä nyt omatunto soimaa, siitä on
-rauhaton hänen yönsä, ja siitä on emännällä kauhu ja tuska, niin
-kertoivat akat. Ja he tiesivät senkin, miksi Hannuksela oli ollut
-hukkuvalle veljelleen kättään ojentamatta.
-
--- Yhteiset oli heillä varat, salakuljetuksella ne olivat yhdessä
-ansainneet. Veljenkin osa jäi nyt pelastuneen hyväksi, siten sai talon
-ja tavarat.
-
-Ja siksi nousee muka tuskan hiki emännän ohimoille, kun haaksirikkoa
-mainitaan, hän muistaa silloin rikoksen, joka on heidän onnensa
-pohjana, mutta jota hän ei koskaan ole uskaltanut mieheltään
-tarkemmin udella. Ja siksi käy isännän mieli aina sydänkesällä
-niin rauhattomaksi, siksi hänen on pakko vuosittain käydä
-haaksirikkosaarella ja surmakalliolla. Se on sovittamaton rikos, joka
-hänet kiinnittää yökausiksi istumaan särmäisen rantakallion harjalle,
-josta hän vieläkin näkee tuon apua pyytämään ojennetun veljensä käden
-aalloista. Siellä käydään äänettömiä käräjiä, sillä rikos ei jätä
-tekijäänsä rauhaan, se vaatii vuosittain tilinsä.
-
-Nämä olivat akkojen puheita, mutta syvälle ne olivat painuneet nuorten
-mieliin, ja kylmä väristys kävi pitkin selkäpiitä, aina kun he
-yösydännä, isän ulkona ollessa, ajattelivat tuota omantunnon taistelua,
-joka mahtoi riehua äänettömällä kalliolla. Ja he olivat silloin varmat,
-että synkkä salaisuus kätkeytyy kallion juurella hyrskyviin aaltoihin.
-
-Mutta kun he päivän noustua ajattelivat tarkemmin, niin he nauroivat
-noille akkojen jutuille, ja ne häipyivät kuin utukuvat heidän
-mielestään. Ja paluumatkalla, kun he istuivat veneessä ja kuuntelivat
-isänsä kertomusta, kun he kohottivat päänsä ja katsoivat vanhusta, joka
-siinä istui varmana ja rauhallisena peräsimessä, silloin he halveksivat
-akkoja. Ei mikään salarikos voi kalvaa tuon oikeamielisen vanhuksen
-omaatuntoa, se on aivan mahdotonta. Ja mitäpä syytä olisi sellaista
-otaksuakaan? Mikäpä oli sen luonnollisempaa, kuin että meri veti vanhaa
-merimiestä helmaansa ja että hän joskus tahtoi yksinäisen, rauhaisan
-aamuhetken viettää sen kallion laella, joka kerran oli ollut hänen
-kohtalonsa herra. Ja että äiti pelkäsi merta ja kammoi tapaturman
-paikkaa, kukapa sitä saattoi ihmetellä!
-
-Mutta kun taas ensi kesänä heinänteko kotona oli päättynyt ja vanhus
-rupesi mantereelta hankkiutumaan ulkosaariin, kun hän hommaili ja
-kiirehti, aivan kuin olisi ollut levoton, silloin pojat taas iskivät
-silmää toisilleen, mutta naurahtivat samassa, sillä he tiesivät
-ajattelevansa samaa mielikuvituksen luomaa särmäisen rantakallion
-satua.
-
-
-
-
-III.
-
-RAUHOITUSALUEET.
-
-
-Uusi kalastusasetus oli astunut voimaan. Sen monet uudet, ankarat
-määräykset tuottivat paljon päänvaivaa ja huolta talonpojille koko
-maassa, mutta varsinkin saaristolaisille, joiden pelto on isoksi osaksi
-vesillä.
-
-Niin tuli paljon huolia Lintulahden kyläläisillekin. He elävät sen
-verran lahden perukassa, ettei merikalastus kuulu heille, mutta
-rannikkopyynti onkin heille sitä tärkeämpää. Heillä oli siellä
-kotilahdellaan ollut auttavan hyvät apajat; ei tosin mitään erityistä
-kalahautaa, vaan siksi kumminkin, että aina kun nuotalle mentiin, niin
-lähtipähän haukea, ahventa ja pientä kalaa aivan särpimeksi asti.
-Iltaisin lopetettiin maantyöt aina vähän varhempaan, lähdettiin
-nuotalle, ja palkkansa antoi kotilahti. Sillä keinoin oli aina pysytty
-kesäkausi tuoreessa kalassa ja saatu talven varakin tynnyreihin, ja
-kylläpä sitä särvintä tarvittiinkin, sillä tarkoin oli kaikki
-lehmänantikin vietävä meijeriin, siitä rahasta kun oli ainainen puute.
-
-Ikäväksi kävi sen vuoksi aina kevätpuoleen elämä, kun suolakalat
-loppuivat. Silloin oli toki tavallisesti jäänlähdön aika käsissä, pian
-siitä oli ennen aina päästy kevätnuotalle, kutukalan pyyntiin, ja
-kaukana oli silloin ollut särpimen puute.
-
-Mutta nyt oli jo heti keväästä juttu toinen. Nyt oli tullut tuo uusi
-kalastusasetus, joka sotki lintulahtelaistenkin kaikki vanhat
-elinkeinot.
-
--- Eikö lähdetä nuotalle? oli taas jäitten lähtiessä vanhan tavan
-mukaan Leppäniemen isäntä virkkanut naapurilleen Rainikaiselle. --
-Huomenna sinne jo kyetään.
-
-Mutta ankaraksi oli käynyt Rainikaisen katse, ja nuhdellen hän oli
-itsetietoisena naapuriaan neuvonut:
-
--- Nuotalle! Etkö tiedä uutta kalastusasetusta... et saa kastella
-nuottaasi jäittenlähdöstä heinäkuun alkuun, muuten menetät nuottasi.
-
--- No sehän nyt menoa on. Mutta mistä se sitten kevätkala saadaan?
-
--- Osta tai ole ilman.
-
-Sehän se kohta ensimmäiset huolet toi. Sanoivathan ne saatavan pyytää
-verkoilla ja rysillä, mutta kenelläpä niitä lie niin varalta ollut,
-ja mitäpä ne antoivat nuotan rinnalla, jos olisi ollutkin.
-Lintulahtelaiset pureskelivat kuivaa leipää, ryyppäsivät kurnaalia
-päälle ja katselivat kaihoten talaissa riippuvia nuottiaan. Älä
-kastele, -- kyllä siitä aina joku vallesmanniin sanan lennättäisi, ja
-milläpä sitten lupa-ajallakaan pyytäisit.
-
-Odottivat sitä heinäkuun alkua -- sittenpähän syödään särvintä sitä
-vinhempaan. Ja sillä välin isäntämiehet istuskelivat iltakaudet
-kamareissaan ja lukivat uutta asetusta. Lukivat ja koettivat ymmärtää,
-mutta helppoa se ei ollut. Se käski perustaa kalastusyhdistyksiä, -- he
-olivat siitä lahdelta tottuneet pyytämään itse kukin mistä oli saatu ja
-kuka oli kerinnyt. No, lintulahtelaiset perustivat yhdistyksen,
-rupesivat siihen kaikki, -- samapa se, pyydetään sitten entisellään,
-kunhan vain se lupa-aika tulisi! Sitten se on toki selvää.
-
-Mutta eläpäs vielä! Eräänä pyhäiltana Kelalan isäntä kävelee piennarta
-pitkin Rainikaiseen hyvin miettiväisen näköisenä ja uusi kalastusasetus
-kourassaan. Istuu penkille, miettii yhä.
-
--- No mitä se naapuri nyt meinaa, kysyy vihdoin Rainikainen.
-
--- Sitä, että tämä kalastusjuttu ei taida olla vieläkään selvillä. Emme
-me kykene vielä heinäkuun alustakaan nuotalle.
-
--- No mikäs siinä... onhan se silloin jo lupa-aika.
-
--- On, mutta meillä ei ole vielä vesistö reilassa... Niin, näetkös tätä
-pykälää. Jokaisesta kalavedestä pitää lohkaista erityinen
-rauhoitusalue, josta ei kukaan saa mitään pyytää, ei muuta kuin minkä
-ongella saa. Ja se on lohkaistava ensiksi, sitä ennen älä kalasta.
-
--- Ja kuka sen lohkaisee?
-
--- Siihen pitäisi kai oikeastaan olla maanmittari tai...
-
--- Yhhyh! Siitä se tulee vielä kallis juttu, kyllähän ne mittarien
-taksat tunnetaan. Ja kuka ne hommaa ja maksaa?
-
-Mutta Kelala, se kirjanoppinut, luki hiljaa asetusta edelleen. Hän oli
-löytänyt sieltä sellaisenkin kohdan, että "jos jakokunnan osakkaat itse
-sopivat jostakin määrätystä rauhoitusalueesta, niin saavat sen itse
-paaluttaa". Ja sen hän nyt haki ja naapurilleen lohdutukseksi luki.
-
--- No hitto vie, totta me sen sitten itse paalutamme. Pidetään kokous!
-
-Kokous pidettiin heti, siihen saapuivat Leppäniemen Matti, joka oli
-vähän tyhmä ja aina hyväksyi edellisen puhujan mielipiteet, Perälän
-isäntä, joka oli olevinaan yhtä suuri kirjamies kuin koskaan Kelala,
-vaikka nyt harmikseen huomasi itseltään tuon yhden mutkan jääneen
-asetuksesta huomaamatta, ja kaikki muut, -- ei niitä toki ollutkaan
-kaiken kaikkiaan kuin vaille kymmenen taloa siinä Lintulahden kylässä.
-Asetuksen määräys rauhoitusalueesta huomattiin oikeaksi, ja miehet
-päättivät sen itse lohkaista ja paaluttaa, -- olihan siinä heidän
-lahdessaan lääniä, joutipa siitä jokin nurkka rauhoitettavaksikin, kun
-vain sillä päästäneen.
-
-Jo heti seuraavana iltana he lähtivät neljällä veneellä lahdelle,
-sousivat sen pitkin ja poikin, katselivat kaikki paikat, missä oli
-vanhoja apajoita ollut -- niitä eivät antaneet rauhoitusalueeksi, --
-muistelivat, miltä rannalta oli kaloja saatu ja miltä ei, ja
-innostuivat ja väittelivät. Sillä vähän kustakin paikasta oli joskus
-saatu, ei mielinyt riittää rauhoitusalueeksi mitään. Vihdoin he
-sopivat, valitsivat kaloille siitossijaksi muutaman kivisen
-louhikkorannan, jossa eivät muistaneet kalan koskaan asustaneen.
-
--- Sen nyt hennoo hylätä, toistivat he kaikki.
-
-Ja iskivät paalut pohjaan, pitkät, paksut paalut, ja veistivät
-kirveillä merkit.
-
--- Siitä löytäkööt nyt herrat rauhoitusalueen, kun hakemaan tulevat!
-
--- Siinäpä kalat nyt kutekoot minkä vain mieli tekee, säilyy se paikka
-nuotilta.
-
-He hymähtelivät näin puhuessaan, sillä he tiesivät, etteivät tuossa
-louhikossa ole kalat koskaan kuteneet. Mutta ehkäpä muuttavat nyt sinne
-paalujen mukaan. Tehkööt minkä tahtovat, asetus vain on täytetty. Ja
-tyytyväisinä ja hyvässä sovussa miehet sousivat kotirantaan nyt vain
-odottamaan sitä heinäkuun alkua, jolloin vihdoinkin sai potkea nuotat
-veteen.
-
-Heinäkuu läheni. Mutta eräänä päivänä rupesi kylän miesten kesken
-taas liikkumaan uusia huolia sen samaisen asetuksen johdosta.
-Perälän isäntä, joka oli ollut vähän häpeissään sen tuonnoisen
-huomaamattomuutensa johdosta, oli nyt sitä uutterammin tutkinut uutta
-asetusta, vaaninut sen kaikkia metkuja ja vihdoin löytänyt siitä erään
-pykälän, joka määräsi, että rauhoitusalueeksi on valittava sellainen
-vesialue, jossa kalat yleensä käyvät ja jossa niillä on kutupaikkoja.
-Hän käveli Kelalaan, koetti salata voitonriemuaan ja esittää asiansa
-huolestuneella nuotilla, vaikka se ei oikein onnistunut:
-
--- Ei tainnut se meidän paalutus tulla sittenkään oikein lain mukaan
-jullilleen. Tässä on, että jos ei ole rauhoitusalue oikein määrätty,
-niin voi kuvernööri kieltää kalastuksen koko vesistöstä. Luepas
-tuosta...
-
-Hän näytti sormellaan niitä löytämiään pykäliä Kelalalle ja lisäsi
-tämän lukiessa:
-
--- Se se puksahdus olisi, silloin emme saisi nuottaa vetää koko kesänä.
-
-Kelala luki, vaan ei tahtonut uskoa.
-
--- Ole hupsimatta, tuo ei meihin kuulu, kun meillä kerran on
-rauhoitusalue. Kuka sen takaa, etteivät kalat kude meidän paalujemme
-sisäpuolella.
-
--- Mutta tietäähän sen jokainen.
-
--- Ei sitä kuvernööri tiedä eikä hän siitä välitä.
-
-Kelala ei tahtonut pitää koko tätä uutta keksintöä minkään arvoisena.
-Mutta Perälä ei niin vähällä huoliaan heittänyt. Hän käveli
-Leppäniemeen ja sieltä Matin kanssa Rainikaiseen ja esitti heille asian
-kaikkein peloittavimmassa muodossa ja karvassa.
-
--- Se olisi puksahdus... ja kyllä aina joku ilmiantaa, siitä saatte
-olla varmat.
-
--- Ja mistä me silloin talvikalaakaan saisimme, kevätkausi nyt jo on
-saatu ilman tirppoa.
-
-Leppäniemen Matti oli jo aivan vakuuttunut.
-
--- Täytyy muuttaa se paalutus, panna kutupaikkojakin rauhoituspiiriin.
-
--- Sitähän minäkin, vakuutti Perälä, on pidettävä uusi kokous.
-
-Tässä kokouksessa Kelala ja pari muuta miestä hänen kanssaan koettivat
-väittää turhaksi koko tätä touhua, -- kuka sen tietää, missä se kala
-kutee, ja kuka sitä täällä käy katsomassa? Ja kuka ne mittaa meidän
-paalut, olkoot paikoillaan! -- Mutta enemmistö oli levoton ja katsoi
-varmimmaksi seurata lain kirjainta. Niin sousivat miehet taas eräänä
-iltana lahdelle, sousivat poikki ja pitkin ja ryhtyivät vihdoin taas
-paaluttamaan uutta aluetta, selkävettä ja rannikkoa, jossa tiesivät
-kalan varmasti asuvan ja kutevan. Siihen meni heidän parhaita
-apajoitaan, ja säälittihän se, mutta parempi katsoa kuin katua. Niin
-arvelivat ukot ja löivät uudet paalut pohjaan.
-
-Siten oli nyt Lintulahdessa kaksi vesialuetta rauhoituspiireiksi
-paalutettuna. Ja kylän asukkaista muutamat pitivät sitä ensimmäistä
-oikeana rauhoitusalueena ja katsoivat olevansa oikeutetut vetämään
-nuottaa tuosta myöhemmin paalutetusta, hyvästä apajapaikasta, jonka
-taas toiset selittivät oikeaksi rauhoitusalueeksi, vaikk'eivät sentään
-uskaltaneet niitä ensimmäisiäkään paaluja repiä pois. Siitä syntyi
-kinaa kyläläisten kesken, pian siitä syntyi kaunaakin, ja naapurusten
-välit rikkoontuivat.
-
--- Vetäkää nyt nuottaa sieltä kalliorannalta, koska apajat rauhoititte,
-veistelivät Kelalan miehet. -- Tehän sen asetuksen paremmin ymmärrätte.
-Me pyydämme vanhoilta apajoiltamme.
-
--- Kunnes kuvernööri kieltää teiltä pyynnin ja vie nuotatkin,
-vastasivat peräläiset.
-
--- Kieltää se teiltä jos meiltäkin.
-
-Varsinkin Kelalan ja Perälän talojen välit kävivät huonoiksi. Heillä
-oli yhteinen tie rantaan, ja pian syntyi riita rumpujen korjaamisesta
-ja tien käyttämisestä. Akat hämmästelivät pyykkirannassa ja lapset
-tappelivat kesannolla.
-
-Heinäkuun alku oli juur'ikään käsissä ja nuotat olivat jo korjatut
-kesäkuntoon. Kauan oli särvintä ikävöity, ja siksi kaikki olivat
-valmiit ensimmäisenä lupapäivänä lappamaan nuotat veneisiin. Mutta tuo
-kahden rauhoitusalueen juttu teki sillävälin useat isäntämiehet yhä
-levottomammiksi. Niin oli Rainikainenkin nyt itse tilannut sen uuden
-asetuksen kaupungista; hän sai sen juhannuspäiväksi ja istui koko
-päivän ja tutki sitä, hän ei tahtonut enää luottaa toisten selityksiin.
-Varsinkin hän luki tarkoin luvun rauhoitusalueista ja töksähti aina
-siihen pykälään, jossa sanottiin, että lohkokunnan jäsenet saavat itse
-määrätä ja paaluttaa rauhoitusalueensa, "jos ovat yksimieliset".
-
--- Mutta entäpä jos eivät ole?
-
-Kovasti rupesi Rainikaista huolettamaan, hän käveli Leppälahden Matin
-luo, ja sieltä mentiin toisten isäntäin puheille, ja näille hän esitti
-nuo epäilyksensä ja kysymyksensä.
-
--- Jos eivät ole yksimielisiä, entä silloin?
-
--- Silloin kai eivät saa itse paaluttaa.
-
--- Ja silloin kai on mittari haettava jakoa tekemään.
-
-Muuhun päätökseen he eivät voineet tulla. Ja he oivalsivat, että heidän
-jakoasiansa oli juuri tuolla ikävällä kannalla: oli kaksi
-rauhoitusaluetta, josta toiset käyttivät yhtä, toiset toista. Mutta
-niin ollen ei ole mitään varsinaista rauhoitusaluetta ollenkaan,
-huomautti Perälä, ja sellaisenhan laki nimenomaan määrää.
-
-Mutta tukalaa oli miehistä sekin mittarin hakeminen.
-
--- Mistä sen nyt enää ehtii heinäkuun alkuun saada, ja jos saisikin,
-niin kuka sen maksaa?
-
--- Mutta jos ei ole yhteistä rauhoitusaluetta, niin älä lähde nuotalle.
-
-No, ei auta muu kuin että se yhteinen rauhoitusalue on sittenkin
-hommattava, päättelivät miehet tuskissaan. Vielä on pidettävä uusi
-kokous kyläläisten kesken ja lopuksikin sovittava yhdestä ainoasta
-yhteisestä rauhoituspiiristä. Sitä vaatii kaikkien etu. Se oli tulos
-neuvotteluista.
-
-Viipymättä laitettiin taas viestit kiertämään kaikkiin taloihin, ja
-eräänä iltana ukot keräytyivät jälleen rannalle lähteäkseen kolmannen
-kerran soutamaan lahteaan pitkin ja poikki, sitä lopullista, yhteistä
-rauhoitusaluetta määräämään. Taas oli paaluja veneissä, taas kinailtiin
-ja soviteltiin, ja lopuksi valittiin vihdoin rauhoitusalueeksi
-sellainen poukama ja selkävesi, jossa oli sekä mahoa vettä että myöskin
-kutupaikkoja. Paalut iskettiin, kolmannet paalut. Ja yösydännä miehet
-palasivat taas maihin.
-
-Mutta alakuloisina ja huonoin toivein he nyt astelivat kukin
-kotitalolleen. Tällä hetkellä ei ollut Perälän eikä Kelalan isäntä
-ollut mukana, ja siitä aavistettiin pahaa kasvavan. Heistä Kelala piti
-kiinni ensimmäisestä paalutuksesta ja Perälä toisesta, eivätkä he
-tahtoneet kuulla muista rauhoitusalueista puhuttavankaan. He olivat
-sitäpaitsi riitaiset keskenään, eikä kumpikaan tahtonut lähteä mukaan
-toimitukseen, jossa arveli toisen olevan. Mutta toiset kylän miehet
-epäilivät, että nämä ne tekevät vielä tenän ja lyövät tyhjäksi tämän
-viimeisenkin yrityksen.
-
-Niin kävikin. Perälä ei antautunut enää puheisiinkaan; kun ei kerran
-hänen paalutuksensa kelvannut, niin vedottakoon oikeuteen. Ja Kelala
-kirosi ja vannoi, että vaikka muut myöhemmin iskisivät koko lahden
-paaluja täyteen, niin hän ei välittäisi muista kuin siitä ensimmäisestä
-rauhoitusalueesta, joka oli ainoa laillinen.
-
-Niin alkoi heinäkuu. Lintulahdessa oli kolme rauhoitusaluetta, joista
-ei kumminkaan mikään ollut kaikkien tunnustama, kylän miehet olivat
-ilmi kiistassa keskenään ja naapurusten välit olivat pilassa.
-Nuotta-aika oli vihdoinkin tullut, mutta kukaan ei uskaltanut
-nuotallaan lahdelle lähteä, sillä naapurit olisivat sen tietysti heti
-viranomaisille ilmoittaneet -- niin huonot olivat välit. Isäntämiehet
-vaanivat yökaudet toistensa talaita ja päivillä siitä toisiaan
-pistelivät. Ja lapset mankuivat särvintä ja akat torasivat, että mistä
-se talvikala otetaan.
-
-Se oli ikävää aikaa, ilma oli raskasta, alituiset epäluulot ja
-juorupuheet myrkyttivät mielet ja tekivät tukalaksi elämän. Nuoret
-miehet miettivät Amerikkaan lähtöä ja tytöt itkeä pillittivät sitä
-navetan portailla.
-
-Silloin laski, keskelle sitä raskasta ilmaa, eräänä kesäpäivänä
-tukkilautta Lintujokea myöten alas Lintulahteen, ja sen mukana tuli
-suuri liuta tukkilaisia, jotka hoilasivat ja lauloivat, niin että
-rannat kajahtivat. He hilasivat näet laulun voimalla lauttaansa merelle
-päin. Mutta kun he juuri olivat aavalla keskilahdella lauttoineen, niin
-jo nousikin mereltä kova myrsky. Se velloi lautan pitkin lahden selkiä,
-taittoi ankkurivitjat, särki puomit ja hajoitti tukit pitkin luotoja ja
-rantoja. Tukkilaiset huusivat tuhatta huimemmin, karjuivat harmissaan
-ja kiroilivat kerätessään karkulaisia rannoilta ja vääntäessään uusia
-vitjoja puomeihinsa. Sitä kesti pari päivää, ja Lintulahden kylän
-asukkaatkin olivat aivan huumauksissaan siitä hälinästä ja hoiluusta.
-Mutta kun tukkilaiset vihdoin taas olivat saaneet lauttansa kokoon ja
-painuneet sen kanssa lahden suulta merelle, silloin lintulahtelaiset
-keksivät ihmeekseen, että heidän monista rauhoituspaalutuksistaan ei
-ollut enää merkkiäkään jäljellä. Myrskyn painosta raskaat lautat olivat
-katkoneet paaluja ja vatvoneet niitä irti, ja tukkilaiset olivat
-vihapäissään riuhtoneet viimeisetkin pois. Ihan putipuhdas oli lahti,
-ei yhtään paalua jäljellä, kaikki kolme rauhoitusaluetta olivat
-tykkänään hävinneet.
-
-Lintulahtelaiset katselivat sitä rannoiltaan päivän ihmetellen,
-puistelivat päätään ja miettivät. Mutta kun ilta tuli, niin jo yhdestä
-talaasta lapettiin nuotta veneeseen, sitten toisesta ja kolmannesta ja
-niin edelleen pitkin koko lahden rantaa. Jo ennen auringon laskua
-talaat olivat tyhjinä ja tyhjinä talotkin, joka mies ja nainen oli
-nuotalla. Surma oli sinä yönä Lintulahden kaloilla, sillä siinä
-vedettiin vanhat apajat ja uudet, joka ranta ja poukama koettiin, eipä
-jäänyt paljon vetämätöntä vettä. Liian kauan oli särpimettä oltu,
-oikein harmissa sitä nyt pyydettiin. Ja kalaa syötiin niinä päivinä
-joka mökissä, syötiin ja suolattiin, ja yhä uutta tuotiin joka ilta,
-tuotiin niin Perälään ja Kelalaan kuin Rainikaiseen ja Leppäniemeen ja
-kaikkiin muihin.
-
-Eikä siinä rauhoituspiireistä välitetty, niistä ei enää puhuttukaan.
-
--- Tukkilaiset tärvelivät paalut, mikä niistä alueista enää olisi selon
-saanut.
-
--- Hakekoon paalut se, kenelle se kuuluu...
-
-Niin lohduttivat miehet omiatuntojaan käydessään potkemaan nuottansa
-tuonaan mittaamilleen rannoille. Ja se oli heistä leikkisääkin ja
-hauskaa. Naapurusten välit korjaantuivat tuota pikaa, toistensa
-nuotioille tultiin jo yösydännä rantakalaa syömään, ja halukkaasti
-ammensi siellä Kelalan isäntä keittoa poskeensa Peräläisen padasta ja
-Peräläinen pisti tupakan Kelalaisen massista.
-
--- Tukkilaiset tehkööt tilin rauhoitusalueista, me niistä jo tarpeemme
-saatiin.
-
--- Me syömme kalaa, tuli se yhdestä poukamasta tai toisesta. Tulkootpa
-kyselemään meidän rauhoituspaalujamme!
-
-Mutta ei kukaan kysellyt mitään. Ja niinikään vanhaan malliin kalaa
-pyydetään vielä tänäkin päivänä Lintulahdesta.
-
-
-
-
-IV.
-
-KIUSKERISSA TALVELLA.
-
-
-Kiuskeri on pieni kalliosaariryhmä aavassa Suomenlahdessa, noin
-peninkulman päässä Suomen puolen ulommaisesta saaristosta, etelään
-Pitkästäpaadesta. Siellä on myöskin luotsimajakka, ja majakkana se
-kulkee "Ison Kalastajan" nimellä. Mutta Kiuskerina se on tunnettu
-suomalaisen rannikko väestön kesken, ja hyvin tunnettu ja laajalti
-tunnettu. Sillä se on itäisen Suomenlahden talvikalastuksen
-keskuspaikka.
-
-Kun kesällä purjehtii näiden autioiden kallioiden ohi tai jos
-matkustajalaivan kannelta tulee niitä kohden silmäilleeksi, niin
-uskoisipa näillä paikoilla talvisin vallitsevan täydellisen kuoleman ja
-hiljaisuuden. Kesällä toki näkee aina jonkin purjeen pilkistävän edes
-kaukaa taivaanrannalta tai savun tupruavan höyrylaivan piipusta taikka
-öiseen aikaan majakkatulen vilkkuvan. Mutta talvella! Poissa ovat
-purjehtijat jääaavikolta, poissa luotsit majakasta, sammuksissa ovat
-rantaloistojen tulet, kuollut on meri. Niinhän luulisi. Mutta eipäs
-olekaan.
-
-Silloin siellä näet vasta elämä alkaakin, silloin se vasta täyteläänä
-pulppuaakin parin, kolmen kylmimmän talvikuukauden aikana. Meri ei
-vielä jouluksi jäädy, harvoinpa tammikuullakaan. Mutta helmikuun alussa
-saapuvat varmasti lähimmän rannikon miehet, etupäässä pitkäpaatelaiset,
-suurin joukoin Kiuskeriin. Suksilla sinne hiihtävät ja vetävät
-perässään pieniä, keveitä, siroja laitakelkkoja, joissa ovat verkot ja
-eväät, padat ja purjeet ja muut tarvekapineet, -- norssikelkoiksi niitä
-sanotaan, sillä kuoretta tämä talvipyynti isoksi osaksi tarkoittaa.
-Mutta näiden yksinäisten hiihtäjäin välissä kulkevat huohottaen ja
-hoilaten isommat miesjoukot, jotka vetävät perässään jalaksille
-nostettuja veneitä, -- ilman veneitä eivät nämä likisaaristolaiset
-koskaan lähde Kiuskeriin. Kepeästi juoksevat raskaat veneetkin
-jalaksillaan jäätikköä pitkin, ja pian se peninkulman taival katkeaa.
-Saaristolaiset nostavat tavaransa majoihinsa, -- heillä on näet
-Kiuskerin suurimman saaren pohjoisrannalla notkoihin ja kallioiden
-lomiin veistettynä puolenkymmentä hirsisuojaa uuneineen ja lattioineen
--- ja niissä he talvikalan aikana aina yönsä lämpimässä viettävät. Tämä
-keskimmäinen kalliosaari on sangen korkea, mutta syysmyrskyllä kuohuu
-kumminkin meri iltikseen senkin yli, eikä siellä sen vuoksi kasva
-puutakaan, ei kuin vaivainen, maata vasten painunut kataja kiven
-kolossa. Ja aivan niinkuin saaren kataja, niin näyttävät sen majatkin
-mataloina ja maata vastaan painuneina juurettuneen kivien koloihin.
-Mutta kiire on Kiuskeriin saapuneilla jäälle. Kukin koettaa ehtiä
-valitsemaan parhaat verkkopaikat, syvimmät kalahaudat, -- minkä paikan
-silloin helmikuussa saa valituksi, sen saa sitten, jos jää paikoillaan
-kestää, talvikauden omanaan pitää. Verkot uitetaan kohta jään alle,
-pitkä salko ommellaan avannosta toiseen, mutta verkon päihin
-kiinnitetty nuora jää kulkemaan jään päältäkin, niin että verkot voi
-kokea tarvitsematta niitä nostaa vedestä ja uudelleen uittaa. Kolme
-avantoa kuuluu kuhunkin verkkoon. Keskimmäisen, suurimman, soikean
-avannon edessä istuu pyytäjä kahdareisin ja nostelee sieltä sulin käsin
-jääkylmää verkkoaan, noppien saaliin vasuihinsa. Mutta suojakseen
-tuulelta hän pystyttää ympärilleen "varjokepit", kuusi yläpäistään
-yhteen sidottua tankoa, joiden päälle hän levittää purjeen, -- se on
-pienen lappalaiskodan näköinen, suippopäinen suojus, ja siinä kalastaja
-kököttää, anna pyrytä tai myrskytä. Ei ole hätääkään, kun vain jää
-kestää!
-
-Mutta tuskin lähimmän saariston miehet ovat ehtineet näin asettua
-pyyntipaikoilleen, kun jo pitempimatkaisiakin kalastajia rupeaa
-saapumaan Kiuskerin seuduille. Niitä tulee Koivistolta ja
-Uudeltakirkolta asti -- heillä ei ole lähempänä talvipyyntipaikkoja, --
-ajavat siihen hevosilla rantoja pitkin tai suoraankin kierällä jäällä,
-saapuvat majoineen, eväineen, akkoineen -- mutta ilman veneitä --
-jäädäkseen sinne sitten koko talvikaudeksi. He pystyttävät laudoista
-rakennetut, säpeillä kokoonkyhättävät majansa eli "putkansa" ulos
-jäälle, ulommas saaristolaisista, verkkoavantojensa viereen, ja
-muuttelevat niitä sitä myöten kuin saalista tuntuu tulevan. Ennen
-pitkää on näitä majoja siellä jäisellä ulapalla silmänkantaman pituinen
-rivi, on putka putkan takana, sen verran vain väliä, etteivät eri
-pyytäjäin verkot sotkeudu toisiinsa, jos merivirta miten päin pyörinee.
-Jokaisessa majassa asuu 6-8 henkeä, sulloutuneina minkä suinkin
-makaamaan sopivat. Pienellä rautauunilla maja illalla lämmitetään, ja
-pian se käykin kuumaksi kuin sauna; mutta pian lämmin pakeneekin
-hataroista lautaliitteistä, eikä aamulla majassa ole paljoa vähemmän
-pakkasta kuin jääaavikolla, -- terveyttä se elämä kysyy!
-
-Vilkasta on elämä aamusta asti Kiuskerin edustan aavikolla.
-Tuhathenkinen väestö kihisee siinä yksillä jäätiköillä; miehet
-juoksevat edestakaisin majojensa ja avantojensa väliä, varjokeppejä
-pystytetään avantojen ympärille, ja pian on niitä kuin suippopäitä
-heinärukoja ison kartanon vainiolla, -- hyvin ison kartanon. Uudet
-tulokkaat vetävät keikkojaan yhä edemmäs merelle. Ja maista päin
-kilisevät kulkuset, kalanostajat näet saapuvat pyyntipaikalle ostamaan
-aamun saaliit.
-
-Nuo ostajat antavat erityisen värin ja elon kalastajaleirille. Hevosten
-tiu'ut kilajavat, kun ne kylmissään siinä jäällä heinää pureskelevat ja
-tömistävät kavioitaan. Miehet tepastavat siellä hyvissä turkeissa,
-kirjavissa vöissä ja huopasaappaissa, kulkevat majasta toiseen,
-tinkivät, huutavat kalamiehiä puheilleen ja hierovat kauppaa. Mutta
-kalastajat, vaikk'eivät muuten paljon tiedä toisistaan jääaavikolla,
-ovat kumminkin hintojen puolesta muodostaneet lujan liiton: he eivät
-niitä pudota. Ja jo maksaa yksi ostaja toisensa perästä vaaditun
-hinnan, joku lisääkin vähän saadakseen kuormansa pian täyteen ja
-ehtiäkseen ensiksi myyntipaikalle, Viipuriin tai Pietariin. Raha
-kilahtaa kalastajan suomuspeittoiseen massiin, päivän pyynnistä hän voi
-saada kymmenen markkaa ja ylikin. Mutta kyllä se olikin raskasta työtä,
--- vilussa ja pyryssä pitää avokäsin hoitaa jään alta juoksevia
-pohjaverkkoja, ja niin märkänä sitten maata yönsä vetoisessa majassa.
-Ja sitä täytyy tehdä kuukausimääriä yhteen menoon. Pitkäpaatelaiset ne
-toki lähtevät aina sunnuntaiksi kotiinsa, kylpevät lauantai-iltana,
-muuttavat vaatteensa, lepäävät ja ihmistyvät lämpimissä tuvissaan
-perheensä parissa ja palaavat sitten maanantai-aamuna aikaiseen uusina
-ihmisinä taas viikoksi Kiuskeriin. Mutta ulkopitäjäläiset elävät siellä
-merellä hataroissa lautamajoissaan usein pari kuukautta yhteen menoon,
-ehkä jonkin ainoan kerran käyvät saaressa vierailemassa, elävät siellä
-niillä yksillä ahtailla, kylmillä ja märillä tiloilla myrskyssä,
-tuiskussa ja pakkasessa.
-
-Järjestys tuossa jääyhteiskunnassa on mallikelpoinen. Ei siellä ole
-esimiestä, ei ruununmiestä, ei sääntöjä eikä aitoja, vaan niitä ei
-tarvitakaan. Kukin hoitaa omat asiansa, hoitaa raskaan työnsä ja antaa
-toisen tehdä samoin.
-
-Raskasta työtä, mutta meneehän se elämä sittenkin mukiin, niin kauan
-kuin jää kestää eheänä ja rauhassa saa pyyntiä harjoittaa, -- siihenhän
-sitä on saatu tottua. Vasta se vaikeaksi käy, kun sattuu sellainen
-huono talvi, jolloin meri menee heikkoon jäähän, joka sitten joka
-tuulella repeytyy ja särkyy ja näyttää hätää ja kiirettä kalastajille.
-Silloin ei voi koskaan yötään aivan turvallisesti maata lautamajassa,
-silloin täytyy päivilläkin alinomaa varjokeppien alta tarkata tuulia ja
-merivirtoja ja pelätä jään alla olevia, kalliita verkkoja. Ja
-repeileehän meri usein vankempinakin talvina, kun myrsky nousee.
-Yhtäkkiä irtautuu jää joltakin kaukaiselta rannalta ja turkkaa toista
-kiintonaista jäätä vastaan, joka taas vuorostaan särkyy ja lähtee
-tyrkkimään. Silloin rupeaa meri elämään, silloin ei ole hauskaa
-aavikolla. Railoja avautuu kalastajain majojen väliin, lautta lähtee
-verkalleen liikkeelle. Kiire on silloin kalastajilla korjata verkkojaan
-ylös merestä, panna majat kokoon ja pyrkiä kiintojäälle. Lähimmän
-saariston miehet siitä pulasta helposti pelastuvat: heillä on venheet
-Kiuskerissa ja siellä aina miehiä, jotka tulevat pyynnissä olevia
-pelastamaan. Mutta koivistolaisilla ei ole veneitä, hauras jää on
-heidän ainoana turvanaan. Kun meri on ollut ylt'yleensä jäässä, silloin
-eivät lautat tavallisesti lohjettuaankaan pääse kauas kulkemaan,
-ainahan silloin tulee toinen jää pian vastaan, jota myöten pääsee
-pyrkimään kiintojäälle. Mutta jos tuuli kauan puhaltaa yhdeltä
-suunnalta, kooten jäät vastarannalle, ja virta sitten yht'äkkiä kääntyy
-toisaalle, silloin railot levenevät suuriksi seliksi ja liikkuva
-jäälautta ajautuu kauas sulalle merelle, ajautuu kuulumattomiin.
-Silloin on hätä käsissä, silloin lautalle jääneet kalastajat voivat
-hävitä viikkokausiksi teille tietymättömille. Ellei heitä silloin pian
-ala joltakin rannalta kuulua, niin jo on pakko hälyttää ruunun laivoja
-avuksi.
-
-Niin käy usein kevätpuoleen, milloin jäät lähtevät liikkeelle ennenkuin
-pyyntiaika on lopussa. Kalastajat eivät malta lähteä ajoissa maihin, he
-luottavat onneensa, jäävät jäätikölle viime tinkaan, kunnes lautat
-repeytyvät irti ja lähtevät kulkusalle. Itse he silloinkin kyllä
-tavallisesti ehtisivät pelastua, mutta he eivät raaski jättää
-verkkojaan, jotka ovat heidän omaisuutensa ja elinneuvonsa, he jäävät
-verkkojaan talteen korjaamaan ja joutuvat sillä välin kulkusalle.
-Ajelehtivan jäätelin varassa on kymmenien, ehkä satojen ihmisten henki.
-Mutta harvoinhan niiden kumminkin kuullaan hukkuneen, -- aina on jokin
-ranta tullut vastaan.
-
-Kiuskeria lähinnä asuvain saaristolaisten kuvausten mukaan nuo
-koivistolaiset ovat aika hölmöjä, kun noin jättäytyvät merijään varaan
-ilman veneitä, ilman oman pelastuksen mahdollisuutta; -- "niitä täytyy
-sitten meidän aina käydä sieltä mereltä keräilemässä", sanovat he.
-Arvattavasti koivistolaisten mielestä noiden lähisaaristolaisten pyynti
-taas on ihan herraspeliä, ilman vaivaa ja vaaraa: heillä hirsimajat
-asuntona, veneet varana, kotona saunat lämpiävät, -- sitä vailla, ettei
-ole rautatietä ja makuuvaunua! Toista se on vielä Kiuskerissa, toista
-Kiuskerin takana, sanovat koivistolaiset, -- siellä se pyynti vasta
-luontoa kysyy. Mutta saarelaiset pitävät varovaisuutensa järkimiehen
-viisautena, -- hölmöä on heittäytyä sattuman varaan.
-
--- Te siis ette koskaan joudu kulkeville jäälautoille, kysäisin kerran
-Pitkänpaaden Jermolta, kun hän kuvaili tuota itärannan kalastajain
-varomattomuutta.
-
--- Eipä sitä meille usein satu, joskus mahdollisesti tapaturmassa.
-Olinhan sitä sentään tässä tuonaan minäkin yhden yön sellaisella
-reissulla, -- mutta yhden yön vain.
-
--- Ähäs, kuinka se niin sattui?
-
--- Jää repeysi rutosti, me satuimme muutaman naapurin kanssa etäälle
-Kiuskerista, kun nousi äkkiä myrsky. Ei ehditty kiintojäälle eivätkä
-toisetkaan päässeet meille avuksi. Oli sellainen sakea lumipyry, ettei
-nähnytkään mitään. Koetettiinhan siitä maihin päästä, hypittiin
-lautalta toiselle, juostiin hiki hatussa, mutta yö tapasi. Haimme
-silloin sellaisen jääröykkiön, johon ahtojäätä oli pakkaantunut -- se
-ei juuri enää vähällä kummalla repeä, -- kaivoimme siihen tuurillamme
-sen verran koloa, että pää ja hartiat mahtuivat tuulelta suojaan, se
-kun oli julma se myrsky. Siinä makasimme, mutta eipä nukuttanut. Jäät
-hankasivat vastakkain, ulisivat ja paukkuivat, halkeilivat ja
-tuuppailivat toisiaan; väliin soluttiin aika vauhtia selvää vettä
-jonkin railon yli, väliin taas jysähdettiin toista lauttaa vastaan.
-Myrsky vinkui ja repi turkin liepeitä -- en sitä yötä unohda.
-Säälikseni ovat lautoille jääneet ulkopitäjäläiset usein käyneet, kun
-olen sitä omaa yötäni muistanut.
-
--- Mutta seuraavana päivänä jo pääsitte pois?
-
--- Niin, myrsky tyyntyi, jäät asettuivat, railoja meni jäähän ja me
-taivalsimme, lautalta lautalle hyppien, Kiuskeriin päin.
-Puljahdeltiinhan siinä väliin hartioita myöten mereenkin, mutta eihän
-siinä hätää ollut; Kiuskerin majakka näkyi, ja sitä lähemmäs myötään
-tultiin. Kamala yö se oli, kylmä oli ja nälkä oli ja surma oli
-perimässä, ja tulinpa ajatelleeksi, ettei olisi nyt markka paljon
-kuumasta kahvikupista. Mutta pientä tuskaahan se sittenkin oli kaiken
-sen suuren tuskan rinnalla, jonka Kiuskerin jäät joka talvi niin
-monelle tuottavat. --
-
-Keväällä, kun jäät Kiuskerin ympäriltä ovat irti ja ajautuvat kauas,
-mutta rannikot vielä ovat umpijäässä eikä merenkulku pääse alkamaan,
-silloin meri on todellakin muutaman kuukauden ajan Kiuskerin ympärillä
-kuollut. Mutta kauan sitä kuolemaa ei kestä. Luotsit saapuvat samassa
-majakkaan, tulet sytytetään loistoissa, ja ensimmäisen höyrylaivan
-savupatsas alkaa pian haamottaa taivaanrannalta. Kesäkausi, laivaliike
-on alkanut. Mutta talvikausi se sittenkin vasta on oikeata liikkeen
-aikaa Kiuskerin ympärillä.
-
-
-
-
-V.
-
-JÄYKISTYNEET SORMET.
-
-
-Helmilahden vanha Antti on hänkin niiltä saaristolaisten merielämän
-maineajoilta, jolloin rahdinkuljetuksen Suomenlahdella toimittivat
-yksinomaan saaristojahdit ja kaljaasit -- silloin ei vielä ollut
-höyrylaivoja joka lahtea porkkaamassa -- ja jolloin nämä vankat ja
-nopeat alukset kilpailivat myrskyjen kanssa voimassa ja tullimiesten
-kanssa viekkaudessa. Mutta nuo vanhat merikarhut eivät juuri kernaasti
-kerro muistojaan ja seikkailuitaan; eipä silti, että he nyt enää mitään
-pelkäisivät, mutta he pitävät ne mieluummin ominaan. -- Eihän sitä
-mitään niin merkillistä tapahtunut, vastasi Anttikin, jos milloin
-koetin johtaa puheen noihin aikoihin, se nyt oli aikaansa sekin,
-niinkuin muukin. Kun häneltä joskus esim. kovalla tuulella
-purjehdittaessa tiedusteltiin, muistiko hän jotakin erityistä myrskyä
-entisiltä merimiesajoiltaan, hän vastasi naurahtaen, että "eihän tämä
-vielä sitä oikeata tuulta ole", mutta tarkemmin ei kertonut. Ja jos
-siitä vanhasta viinankuljetuksesta tuli puhe, niin hän vaikeni
-kokonaan, ikään kuin asia ei olisi häneen kuulunutkaan.
-
-Mutta kerran hän sentään hiukan raotti sanalipastaan -- ja se oli hänen
-kahden koukkuun jäykistyneen sormensa ansio. Olin usein huomannut, että
-Antti purjenuoria hoitaessaan vähän kömpelösti niitä oikealla kädellään
-hypisteli, niin nokkelasti kuin hän muuten vielä purjeita käyttelikin,
-ja kerran sen vuoksi kysäisin, että kuinka hänellä nuo pari sormea ovat
-noin jäykät.
-
-Hän ojensi silloin hymyillen kätensä, oikaisi suoriksi kolme sormeaan
-ja osoitti, että ne kaksi keskimmäistä, pitkä sormi ja nimetön, olivat
-koukussa eivätkä oienneet. Ja hän virkkoi:
-
--- Tämä on sitä viinan työtä.
-
-Utelias olin kuulemaan pienimmänkin kaskun ja mietin keinoa, miten
-saisin ukon kertomaan sormiensa tarinan. Mutta ilokseni hän nyt rupesi
-aivan pyytämättä selittelemään:
-
--- Eivät nämä sormet ole tappelussa särkyneet, ei sillä tavalla viinan
-työtä, vedessä ne ovat kangistuneet. Mutta pirtulasti siihen oli syynä
--- olinhan sitä näet minäkin joskus kuljettamassa.
-
-Ja näin kerta alkuun päästyään Antti jatkoi:
-
--- Monet mutkat ja juonet siinä täytyi keksiä, kun mieli lastin maahan
-saada, sillä tullimiehet olivat tottuneet ja valppaat, -- tuolla
-Pitkässäpaadessahan niillä oli silloinkin asemansa ja sieltä ne
-purjehtivat alituiseen joka taholle saaristossa. Ja oli niillä
-maissakin urkkijoitaan, jotka heille ilmoittivat, mikä laiva milloinkin
-oli lähtenyt meren takaa pirtua hakemaan -- sitä silloin aina tiesivät
-odotella ja vahtia. Sen vuoksi täytyi saaristolaisten usein jo kaukana
-merellä tyhjentää lastinsa toisiin aluksiin, jotka sinne yöpimeällä
-purjehtivat vastaan -- siitä oli aina etukäteen salaa sovittu. Kun
-sitten tulliveneet ajoivat takaa mereltä tullutta laivaa, jonka
-tiesivät tuoneen viinaa, mutta jonka harmikseen tapasivat tyhjänä,
-veivät aivan toiset alukset sill'aikaa lastin toisia väyliä myöten
-maihin.
-
-Antti hymähti vähän katkerasti.
-
--- Mutta ainapa ei sekään juoni auttanut. Eräänä yönä meitä purjehti
-pari miestä sillä asialla tyhjällä hailiveneellä Saksasta tulevaa
-kaljaasia vastaan, joka toi kielletyn lastin -- sieltähän niitä
-pirtulasteja viime aikoina enimmäkseen tuotiin. Tullimiehille oli ihan
-meidän toimestamme salaa ilmoitettu, että se se nyt viinaa tuo. Oli
-ankara pohjoistuuli, meidän täytyi purjehtia lähelle Narvin saarta,
-jossa nyt on majakka, ennenkuin kaljaasin tapasimme. Enimmät lastit oli
-siitä jo muuan jahti käynyt hakemassa, mutta kun se ei jaksanut kaikkea
-ottaa, piti meidän viedä maihin viimeiset avonaisella hailiveneellä.
-Tyhjä kaljaasi lähti purjehtimaan maihin Pitkänpaaden itäpuolitse,
-vetääkseen tullimiesten huomion sinne, ja helppohan sillä oli matka.
-Mutta meillä oli hyvin työläs retki.
-
--- Sitä silloista tuulta saattoi todella sanoa myrskyksi -- enpä sen
-kovemmassa muistakaan olleeni. Luovittiin vastaiseen siinä vihaisessa
-säässä, ja kun vihdoin rannikkoa lähestyttiin, painoi tuuli meidät
-suoraan Kultamatalaa kohti, -- sitä kutsutaan Kultamatalaksi, kun siinä
-on keltainen hiekkapohja. Ei se tavallisesti mikään matala ole
-kalaveneelle, siinä on vettä parikin syltä, mutta sellaisessa myrskyssä
-se on surman paikka joka alukselle. Siinä käy mahtava kare, jokaisen
-aallon pohjassa siinä silloin näkyy selvä, keltainen hiekka, ja siihen
-särkee meri aluksen sekä suuremman että pienemmän. Kamalata oli sitä
-karetta nähdä, ja joka hetki luulimme veneen jysähtävän säpäleiksi
-pohjaan, sillä siinä aallokossa oli mahdoton kääntää varsinkaan
-raskaassa lastissa olevaa venettä. Mutta yli tulimme Kultamatalasta --
-emme sattuneet toki matalimmalle kohdalle -- ja niin oltiin vihdoinkin
-pääsemässä ensimmäisten saarten suojaan. Olipa ollut kuin tulppa koko
-päivän sydämessä, ja siksi hengitimme jo vapaammin; tullimiehiä emme
-osanneet ollenkaan peljätä, varsinkaan siinä säässä, ja rohkeasti
-viiletimme lähintä salmea kohden. Silloin yht'äkkiä näemme edessämme
-tulliveneen keulan -- Mervenius on siinä saaren takana väijymässä.
-
-Katseeni lienee ollut kysyvän näköinen, sillä vaikka en mitään
-virkkanut, ukko vastasi:
-
--- Kukako Mervenius oli -- sehän se juuri oli se Pitkänpaaden
-tullipäällikkö, ovela, viekas mies. Se oli kuin kärppä kivirauniossa,
-yht'aikaa monessa paikassa, eikä se hänkään säitä säikkynyt. Hänen piti
-silloinkin olla kaukana idässä kaljaasia vahtimassa, mutta olikin siinä
-meitä vastassa, -- lienee arvannut juonemme, koska oli lähettänyt
-pienemmän veneen kaljaasia ajamaan ja itse tullut meitä kohti. No niin,
-meille hätä käteen. Käänsimme ruorin ympäri, rupesimme pyörähtämään
-myötäiseen, pakosalle... Silloin pamahti laukaus, veneemme oli ammuttu
-puhki, se vajosi...
-
-Antti vaikeni tuokioksi. Sitä ei minun uteliaisuuteni olisi sallinut
-varsinkaan tällä kohdalla, ja ehätin kysymään:
-
--- Entä te -- jouduitte uimasille?
-
--- Meillä oli veneessä korkkiset törnipussit -- ne piti olla, kun
-merellä lasti otettiin -- ja sellaisen ennätimme kumpainenkin tempaista
-kouraamme, muutenhan siihen olisikin paikalla hukuttu.
-
--- Ettekö osanneet uida?
-
--- Emme me saaristolaiset ui koskaan, veteen ei mennä muuta kuin
-milloin on pakko. Eihän siitä tosin sillä kertaa olisi ollut pitkältä
-maihin uida, mutta eipä ollut meidän siinä maihin pyrkimistäkään. Sillä
-siellä olivat tullimiehet vastassa, sieltä olisi suoraan ollut matka
-vankilaan, eikä sinne mieli tehnyt. Mutta eipä ollut siinä muuten mies
-enää paljon matkansa määrääjänä, aalto vei meitä mukanaan, kuljetti
-mihin tahtoi. Tullimiehetkin lienevät luulleet meidän siihen kerrassaan
-veneinemme uponneen, koska eivät edes paikalle soutaneet.
-
--- Ja teitä meri vei suoraan selälle?
-
--- Niin vei. Sen verran tuuli kumminkin kävi viistoon, että aalto ajeli
-meitä Martinsaaren rantaa kohden. Mutta onhan sitä selkää siinäkin,
-tunnin sitä kalavene purjehtii tavallisella tuulella, ja meidän oli
-sitä sulin käsinä myrskyssä soudettava. Mutta mikäpä siinä auttoi,
-koetettiin pysyä hengissä niin kauan kuin voitiin. Oli syyspuoli kesää,
-vesi toki ei ollut kovin kylmää, mutta kangisti sittenkin ajan mittaan
-kontettuneiksi kaikki raajat, eikä ollut tajustakaan lopuksi enää
-paljon tolkkua -- en tiedä vieläkään, kauanko siinä likosin.
-
-Antti keskeytti hetkeksi kertomuksensa, oikaisi sitten taas ne kolme
-sormeaan suoriksi ja näytti kahta, jotka olivat jäykkinä koukussa.
-
--- Noiden sormien ja kämmenen väliin olin saanut temmatuksi
-korkkipussin rihman ja niillä sitä koko ajan siihen puristin, -- ei
-ollut siinä aallokossa aikaa eikä tajuakaan korjata rihmaa paremmin
-käteensä. Toisella kädellä koetin aina kahmaista itseni aallon
-harjalle, että en alle vaipuisi. Toveristani en tiennyt mitään, vähän
-matkaa uppoamispaikalta olin jo hänestä eronnut; yksin vain siinä
-taistelin ja syljeskelin merivettä, jota aalto aina turkkasi kurkkuuni.
-Enkä tiedä itsekään, mitenkä se tapahtui, kun aalto minut vihdoin
-viskasi muutamalle Martinsaaren hiekkarannalle. Tunsin vain pohjan
-allani ja siitä ryömin maihin. Mutta kun siinä olin kotvasen maannut ja
-rupesin nousemaan pystyyn, nousi korkkipussi yhä oikeassa kädessäni --
-nämä sormeni puristivat aina vain sen rihmaa kämmentäni vastaan. Ja
-minun täytyi toisella kädelläni oikein riuhtaista, ennenkuin sain
-rihman irti. Mutta senjälkeen nuo sormet eivät ole koskaan oienneet.
-
-Istuttiin ääneti. Ymmärsin, että tarina oli Antin puolesta lopussa, hän
-kiinnitti jo huomionsa muihin seikkoihin. Mutta minä olisin vielä
-halunnut kuulla enemmän siitä seikkailusta ja kysäisin:
-
--- Eivätkö tullimiehet koskaan saaneet tietää, että te olitte olleet
-siinä veneessä, jonka he ampuivat upoksiin?
-
--- Eikö mitä. Myöhemmin he kuulivat, että kaljaasin viinalastin oli
-tuonut maihin eräs jahti, -- luulivat mahdollisesti viattoman
-hailiveneen ampuneensa eivätkä senvuoksi asiaa sen enempää
-tiedustelleetkaan. Emme mekään valittaneet.
-
--- Teidän toverinne pelastui siis myöskin?
-
--- Niin teki, samalla tavalla.
-
-Vieläkin koetin viskata muutaman syötin, saadakseni Antin kertomaan
-lisää.
-
--- No se kai olikin viimeinen viinaretkenne, vai kävittekö vielä senkin
-jälkeen pirtulasteja hakemassa?
-
-Antti nauroi.
-
--- Ehkä tuli vielä myöhemminkin käydyksi, enpä häntä muista niin
-varmaan. Mutta tämän reissun muistan aina noista sormistani.
-
-Toisen kerran, kun oli siitä vanhasta salakuljetuksesta ollut puhetta,
-tiedustelin Antilta, mikä sen oikeastaan vaikutti, että tämä pirtun ja
-muun tavaran luvaton tuonti jäi pois.
-
--- Mikäkö vaikutti, hän matki ja näytti hetkisen miettivän. -- Aika sen
-vaikutti ja kansa itse ja sivistys, -- ruunun miehillä oli siihen
-tulokseen hyvin vähän osaa. Mutta aikaa myöten levisi kansaan uudemmat
-käsitykset. Se oli ennen suosinut salakuljetusta ja suojellut sen
-harjoittajia. Vähitellen yksi toisensa perästä rupesi ymmärtämään, että
-se olikin paha ja kansaa turmeleva tapa. Se vietteli väestön
-juoppouteen ja aiheutti rikoksia, se hämmensi käsitykset oikeasta ja
-väärästä, eikä se kumminkaan ollut sanottavasti tuottavaa. Muutamat,
-jotka sitä palkkaväellä ja useilla laivoilla harjoittivat, ävertyivät,
-mutta itse ne, jotka alituisen vaaran alla purjehtivat ja tekivät
-raskasta työtä -- eihän sitä uskaltanut olla liikkeellä muuta kuin
-pimeällä ja kovassa säässä, -- ne hyötyivät hyvin vähän. Ja niiltä
-rikastuneiltakin hupenivat näkymättömiin ne tulonsa; möivät viinansa
-velaksi välikauppiaille, nämä eivät maksaneet, eikähän sellaista
-saatavaa voinut uloshakea. Valistuneimmat miehet kyläkunnissa rupesivat
-sitten vastustamaan koko salakuljetusta -- se ammatti ei siis enää
-voinut pysyä salassa, sen harjoittajilla ei ollut enää entistä turvaa,
-ja niin koko tapa vähitellen jäi olemattomiin, kuivi pois. Ja onneksi
-se oli kansalle, paljon paremmin se nyt tulee toimeen luvallista
-elinkeinoa harjoittaen, ja kaikki se entinen salakähmäisyys, pelko ja
-viha on kuitti.
-
-Niin puhui Antti, ja hän näytti puhuvan omasta kokemuksestaan ja
-sydämen vakaumuksesta. Mutta sittenkin hän vielä hetken kuluttua
-lisäsi:
-
--- Mutta reipasta elämää se entinen elämä oli, rohkeutta se kysyi ja
-mielevyyttä ja miehen tarmoa, se kasvatti miehet nuorista pitäen
-luottamaan itseensä ja karaisi heissä luonnon. Veltompi on tämä
-nykyinen aika ja pehmeämmät ihmiset. --
-
-Näkyipä siis kaikesta huolimatta, että ukossa vielä pohjalla eli
-rakkaus saaristolaisten vanhaan seikkailuaikaan.
-
-
-
-
-VI.
-
-HAILIAPAJA SUNNUNTAINA.
-
-
-Kesäkalan pyyntiajan olisi ollut määrä alkaa niinä päivinä, mutta vielä
-eivät hailit kuuluneet nousseen rannikolle, eikä siinä heinänteon
-kiireessä kukaan malttanut lähteä niitä summia hakemaan. Perjantaina
-päivällä oli kumminkin Kivirannan Iivari, joka koko aamun oli tuulia
-haistellut, lähtenyt akkoineen kesken rupeaman niityltä, soutanut
-apajalleen ja kokeeksi potkenut nuotan veteen, -- pitihän toki
-tunnustella, olisiko haili jo tullut mereltä. Ja tullut se oli.
-Kivirannan vanhukset vetivät siinä varpin toisensa perästä, ja ilo oli
-vetää. Sillä joka kerta nuotan perä pulskahutti sieltä apajalta
-tullessaan hauskan kosteikon, ja kun se maihin vedettiin, kihisi siinä
-valkoista meren karjaa kuin kattilassa, Ähäs, eivätpä olleet muut sitä
-arvanneet, riemuitsi Iivari uutta apajaa kiertäessään. Ja kun
-nuotta-aika iltasella oli ohi, olivat molemmat kalavasut puolillaan
-lihavia haileja, ja suutaan lipoen Iivari viiletti akkansa soutamaa
-venettä kotisalmea kohden.
-
--- Huomenna tullaan taas apajalle. -- Eikä sitä ennen puhuta halleista
-kenellekään mitään, -- keksikööt itse!
-
-Ja Iivari peitti purjeella sekä vasut että nuotan, ettei kenenkään
-tarvitsisi hänen lastiinsa tirkistellä.
-
-Mutta sattuipahan paha onni, että juuri siinä salmen soukimmalla
-kohdalla Vanhalan Mikon piti soutaa jutuuttaa vastaan, uistinta lie
-ukko siinä yksin soutaa nyhtänyt. Iivari näki hänet jo pitkältä
-matkalta ja mietti mitä sanoa. Sillä se vanha kettu tietysti utelee ja
-urkkii... eikä sille paljon valehtelemistakaan, sillä se kietoo pian
-toisen sanoihinsa ja nauraa sitten. Jos lie parasta kertoa hänelle koko
-hailijuttu. Ja miksipä hänelle ei kertoisikin, hailin tarpeessahan se
-Mikko-raukkakin on. Tosin se Mikko oli monesti Iivaria metkuttanut ja
-monet juonet hänelle pitänyt, siinä kun oli ikäkausi naapureina eletty,
-pienoinen selkä vain väliä. Nytkin viimeksi se oli tehnyt ruman ilveen,
-kun he olivat yhdessä olleet viime syksynä Inkerin puolella vaihtamassa
-haililastinsa rukiiseen. Oli ollut kaikessa suuna ja puhemiehenä,
-ajanut Iivarinkin asiat, mutta niin oli Iivari sitten jäljestäpäin
-kotiin tultuaan laskenut, että hän oli saanut hailitynnyriä kohden pari
-kappaa vähemmin kuin olisi pitänyt saada, ja Iivari arveli niiden
-kappain siirtyneen hyvittäjäisiksi Mikon veneeseen. Mutta eipä tuo
-ollut Mikko niillä kaikilla koirankujeillaan sen enempää ävertynyt,
-velkaisena oli mies pysynyt -- anna saada hänenkin hailia, kun nyt
-sattunee kysymään!
-
-Jo souti Mikko melkein kohdalle, kääntyi, laski aironsa ja kelaili
-siimaa veneeseen sekä kyseli kuulumisia. Ja tuossa paikassahan se jo
-tiedustelemaan, että nuottako siellä oli purjeiden alla.
-
--- Nuotta.
-
--- On tainnut haili jo nousta ranta-apajoille?
-
--- Onhan sitä jo jokunen tainnut nousta.
-
--- Saitteko montakin päätä?
-
--- Ei monta, olisiko neljä tuhatta, taikka viisi.
-
--- Soo, sehän on saalis! Johan sitä minäkin arvelin, että tällä
-tuulella se nyt nousee. Jos lie huomenna tuuli samalla kantilla, niin
-jo lähden minäkin nuotalle.
-
--- Tule vain, lähdemme mekin.
-
--- No, sitten paistetaan yhteinen rantakala. Olitpa mies, naapuri, kun
-hailiparvelle neuvoit, tässä onkin jo ollut suolakalaa ikävä.
-
--- Mutta muille älä puhu.
-
--- En puhu.
-
-Niin erosivat, ja Iivarin mieli oli oikein hyvä, kun oli naapurilleen
-asian suoraan kertonut. Onhan niitä meressä kaloja kahdellekin, ja
-nythän se Mikko näkee, ettei hän niistä vaivaisista ruiskapoista viitsi
-pitkää vihaa kantaa.
-
-Seuraavana päivänä, lauantaina, naapurukset tapasivat toisensa
-apajalla, -- heidän apajansa olivatkin siellä aivan rinnakkain.
-Vierettäin siinä päiväkausi nuottaa vedettiin, potkettiin ulos ja
-lapettiin aina uudelleen veneeseen, kun perä oli rannassa tyhjennetty.
-Sillä välin tarinoitiin hyvässä sovussa sekä siitä nykyisestä saaliista
-että vanhoista merkkiapajoista. Väliin tuli kyllä Mikolle vesiperä, kun
-Iivari juuri oli tuhatpäisen pullottavan perän nostanut, mutta sitten
-seuraavalla varpilla se tasautui, eikä mitään kaunaa syntynyt. Ja kun
-hailit illan suussa hävisivät saaristoapajalta, niin yhdellä tulella
-siinä kuivailtiin kastuneita vaatteita ja paistettiin puikkovartaissa
-kirkkaita haileja. Siinä tulen ääressä Mikko silloin virkahti:
-
--- Kun pysyisi vielä maanantaihin tämä tuuli, niin taas me täydet vasut
-tästä vetäisimme. Ja silloinhan sitä alkaisi olla kohta oman väen
-syötäväksi, sitten joutaisi syyskala kaikki myötäväksi.
-
-Iivari ei vastannut mitään, sillä hän ajatteli siinä, että oli se Mikko
-ennen sunnuntaitkin nuottaa vetänyt, kun oli vain kala-aika sattunut,
-ei ollut kirkonajastakaan välittänyt, -- olisiko nyt mieli muuttunut?
-Mutta kun Mikko vielä sitten vähän ajan perästä rupesi puhumaan siitä
-uudesta apulaispapista, jolla oli oikein miehiinkin pystyvä saarnaääni,
-niin Iivari arveli, että on se tainnut vanhemmuuteen jo vakaantua
-Mikkokin, on tuo jo aikakin. Ja vieläpä puheensa lopuksi virkahti:
-
--- Huomennahan sitä saarnamiestä taas saa kuulla, -- kuka kirkolle
-lähtenee.
-
-Akat kiirehtivät jo veneille, saunaan piti joutua. Salmella sanottiin
-hyvästit ja kumpikin vene souti omaa rantaansa kotiin. Iivari mietti
-siinä mielessään, että kylläpä hänen kovin tekisi mieli huomennakin
-lähteä apajalle pyhäpäivästä huolimatta, sitä ei tiedä tuulen
-pysymistä, pitäisi ottaa nyt kun saa. Kun olisi Mikko lähtenyt, niin
-olisi hänkin, mutta kovin taitaisivat ihmiset manata, jos hän lähtisi,
-eikä Mikkokaan... Eikä hän puhunut akalleenkaan mitään koko tuumistaan.
-
-Aamulla Iivari hankkiutui väkineen kirkolle, isolla veneellä soudettiin
-Kivirannasta uutta pappia kuulemaan. Kirkolta palattaessa Iivari
-tähysti huolellisesti ilman merkkejä; tuuli kyllä oli vielä samalla
-kulmalla, mutta se tuntui tyyntyvän, eikä sitä tiedä, mistä se taas
-tyynen jäljestä puhaltaa. Nyt olisi ollut apaja-aika tällä tuulella,
-mutta kun sattui sunnuntai väliin, -- minkäpä sille tekee.
-
-Illalla Iivari oli ihan kärtyinen, kun tuuliviiri lekotti puolelle ja
-toiselle ja pyöri ympäriinsä, häntä harmitti koko juttu, -- piti senkin
-Mikon nyt kääntyä niin pyhäksi, vaikk'ei se kirkkoon siltä joutanut! Ja
-aamulla oli tuuli kokonaan huonolla kulmalla, ei ole nyt enää nuottaan
-koskemista, sen tiesi Iivari. Harmissaan hän ryyppi kahvia aamutuimaan
-tuvassa, hän ei olisi välittänyt niitylle lähteä, olisi mieluummin
-mennyt merelle. Vihdoin hän kumminkin käveli nurmelle. Siellä väki jo
-tiesi ihmeitä kertoa, -- se Viulu-Matti oli tansseista palatessaan
-siitä kulkenut ja puhunut Vanhalan eilisestä mahdottomasta
-hailinsaaliista.
-
--- Eilisestä, -- eilenhän oli sunnuntai! tokaisi Iivari.
-
--- Siitäkös se Mikko välittää! Koko päivän, aamusta asti, oli ollut
-apajalla -- ja sekös hailintuloa oli ollut. Eivät riittäneet vasut
-mihinkään, ensi varpilla ne jo täyttyivät, -- Mikko oli kehunut, että
-joka perä oli pullollaan kuin rovastin maha.
-
--- Pitikö hakea uusia astioita?
-
--- Siihenkö se malttoi sellaisella kalantulolla. Lehtiä vain mätettiin
-veneen pohjalle ja siihen aina perä purettiin. Niin oli ollut lastissa
-suuri merivene, että nuottaa ei enää kantanut, -- se oli jätetty
-saareen ja haettu sitten illemmalla. Ja koko yön ovat nyt Vanhalassa
-monen kylän akat olleet haileja puhkomassa, -- Mikko itse ajellut kyliä
-ostelemassa tynnyreitä.
-
--- Onpas se... mutta liekö siitä siunausta, pyhäpyynnistä...! -- No,
-mitäs siinä seisoskelette, nyt on meillä heinänteko asiana.
-
-Ja Iivari tapasi viikatteen ja lähti saralle sotimaan. Tuimasti
-notkahteli vanhus ja vihaisesti kaatui heinä. Mutta melkein joka
-huiskauksella ukko murahti jotakin itsekseen, ja silloin aina viikate
-vingahti hänen käsissään:
-
--- Koiransilmä... vanha konna... heitäpäs siinä pyhäksi
-lauantai-iltana! Taas jutkautti... uusi apupappi muka... miestäkin
-itkettää... nyt minä älyän sinun itkusi... ja papituksesi. Naama
-tekopyhä... piru mielessä... kujeet kurkussa -- epäkelpo! Neuvoin sinut
-apajalle... ah hornan kettu!
-
-Niin narahti Iivari melkein joka lyönnillä huiskiessaan siinä yhä
-tulisemmin, ja humisten kaatui heinä. Sillä vauhdilla työ edistyi
-huimasti, nuoremmat miehet koettivat hiki hatussa hänen perässään
-pysyä, mutta eivät jaksaneet ja jäivät vihdoin suu auki ja läähättäen
-sitä menoa katsomaan. Sitä kesti tunnin, eikä Iivari sill'aikaa
-kääntänyt päätäänkään, murisi vain. Mutta sitten hän yht'äkkiä
-pysähtyi, viskasi hatun hiestyneestä päästään, sylkäisi ja karjaisi:
-
--- Tuhma kuin nölliäinen!
-
-Kaikki katsoivat isäntää ihmetellen ja kysellen. Mutta tämä jatkoi:
-
--- Niin, minä se juuri sellainen olen. Taas Mikko jutkautti minut kuin
-lapsen. Mutta saatte te kaikki sanoa minua nölliäiseksi, jos se veijari
-kerran vielä minut pimittää -- kyllä minä nyt hänet tunnen!
-
-
-
-
-VII.
-
-HYLKEENPOJAN LEIKKI.
-
-
-Pieni, pyöreäpäinen hylkeenpoika makailee mukavasti päivänpaisteessa
-hangella rosojään reunassa, lähellä jääreikäänsä, ja katselee ihaillen,
-kuinka kirkasta ja kaunista iljanko on. Sillä on pesänsä siinä vieressä
-lumen alla rosoisen jään kupeessa, koukeroisia salakäytäviä sillä on
-kaivettuna umpinaiseen hankeen ja jäähän, ja se pistäytyy aina väliin
-sinne puikkelehtimaan. Mutta pian se tulee taas päivänpaisteiselle
-hangelle kellimään. Ja hetken kuluttua sen päähän pistää käydä vedessä,
-puljahtaa reiästään sisälle, uida äitiään tapaamaan. Se sukeltautuu
-sinne, uipi ja katselee, kuinka päivä jääkannen läpi kumottaa talvisen
-meren hautaan, pysähtyy sitten jonkin railon reunalle, kurkistelee,
-käänteleikse. Samassa on jo emäkin siinä vieressä, puljahtelee
-ympärillä, ammahtaa kuin nuoli nielaisemaan pari kulkuhailia ja palaa
-taas lemmittynsä luo. Mutta kauan ei pieni hylkeenpoika vielä voi jään
-alla olla, se ui reiälleen, pistää varovasti pienen, pyöreän päänsä
-siitä ylös, hengittää ja katselee. Ei näy vaaraa mitään, liikkumatonna
-kimmeltää siinä kirkas, valkoinen aavikko -- hylkeenpoika loikkaa
-jäälle. Ja kohta pistää emäkin kuononsa reiästä vedenpinnalle, tutkii
-sekin tarkasti ympäristön, -- ei tunnu vainua sieraimiin -- ja kiipeää
-kolosta poikansa luo sitä imettämään. Siinä on hylkeenpojan niin
-suloista ja turvallista maata päivänpaisteisella jäätiköllä emänsä
-vieressä, oikoa räpylöitään ja imeä.
-
-Emällä on elinkeinonsa siellä vedessä jään alla, kalojen kimpussa, ja
-se puljahtaa kohta taas, poikansa syötettyään, sinne alas. Mutta
-pienelle hylkeenpojalle ei tule jäätiköllä ikävä, se on tottunut
-olemaan yksin ja osaa leikkiäkin yksin. Ja siinä kirkkaalla aavikolla
-onkin niin herttaista temmeltää. Päivä paistaa makeimmillaan, niin että
-sieraimia kutkuttaa, se lämmittää ja hivelee, pakostakin se panee
-hyppimään. Hylkeenpoika tekee mielensä ilossa lystikkäitä
-kuperkeikkoja, kierii kuin vedessä, siristelee räpylöillään ja takoo
-purstollaan puhtoista lunta. Heittäytyy kellelleen ja irvistelee
-aurinkoa kohden, -- on niin mahdottoman lystiä, se virkistää mutta
-samalla raukaisee. Semmoista on hylkeenpojan leikki, se menettelee kuin
-ainakin muutamain kuukausien ikäinen pyöryläpää, joka on päässyt
-vapauteensa. Emä vahtii alempana reiän luona, josta se aina vähän
-päästä nostaa kuononsa, käy väliin pyyntimatkalla, mutta palaa taas
-lemmittynsä luo, joka siinä leikin ja päivän uuvuttamana oikoo
-räpylöitään ja nauttii.
-
-Suloista on siinä hangella nukkuakin. Mutta pienen hylkeenpojan ei
-pitäisi siihen nukahtaa.
-
-Sillä vaara väijyy autiolta näyttävältä, päivänpaisteessa
-kimaltelevalta jäätiköltä. Vaaniva vihollinen lähenee vastatuuleen,
-lähenee viekkaana ja ahnaana. Sieltä hiihtää kaksi kiiluvasilmäistä
-petoa, ahavoittunutta saaristolaista, jotka ovat vetäneet valkoiset
-paidat pukunsa päälle, jottei heitä pieni hylkeenpoika osaisi erottaa
-jäätiköstä. He ovat jo kaukaa nähneet hylkeenpojan vallattoman leikin
-hangella, ja pienokaisen pyöreän pään turmioksi he nyt hiipivät yhä
-lähemmäs. Jo jättävät suksensa ja ryömivät nelinkontin, -- heillä ei
-ole nyt koiraa mukana, siksi he niin varoittelevat. Pysähtyvät
-jääröykkiön taa, jonka tuuli on jäälauttoja puristaessaan siihen
-kohottanut, ja valmistautuvat surmajuoneensa. Heillä on pyssytkin,
-mutta he eivät ammu nukkuvaa pienokaista, vaikka jo niin lähellä ovat,
-vielä kauheampi juoni on heillä mielessään. Taas lähenevät, mahallaan
-ryömivät, silmät kiiluen, henkeään pidätellen...
-
-Ja pieni pyöreäpäinen hylkeenpoika se vain huoletonna jäätiköllä kellii
-ja irvistelee kirkkaasti helottavaa aurinkoa vastaan ja nukahtaa
-sekaan.
-
--- Huih, mikä kauhea ääni, mikä peloittava näky!
-
-Sydän on haljeta hylkeenpojalta, niin se säikähtää ja syöksyy kuin
-nuoli suin päin reikäänsä kohti, jonka ääressä emo jään alla odottaa.
--- Huih, kun vihollinen oli tuossa juuri edessä!
-
-Mutta mikä ihme, kun ei enää reiästä pääsekään alas emän luo, kun ei
-mahdu, se on kauheata, siihen aivan tukehtuu...!
-
-Vaanivat saaristolaiset ovat äkkiä hypähtäneet pystyyn ja lähteneet
-tasakäpälässä lähemmäs hyppimään. He ovat siten hakeneet hylkeenpojan
-jääreikää, tukkiakseen siltä pelastuksen tien, ja toinen
-valkopaitaisista onkin hypännyt saappaineen siihen ja täyttänyt sen
-ruumiillaan. Ja häntä kohden suoraan ryntää hylkeenpoika.
-
--- Ummessa!
-
-Sydän pakahtuu. Muuta reikää ei löydy. Hylkeenpoika koettaa väkisin
-tunkeutua koloonsa, mutta eihän sinne pääse. Ja jo kopristavat tylyt,
-kovat kinnaskourat sitä nivuksista, viskaavat hylkeenpojan selälleen
-kauas jäätikölle, kopristavat taas, painavat ja puristavat.
-Hylkeenpoika koettaa hädissään purrakin, mutta ei saa purruksi, ja
-kohta jo työnnetään jokin kova, paksu, terävä sen selkään, ihan nahan
-alle, -- uh, kun kirvelee, ihan siihen läkähtyy, nääntyy...
-
-Ei tule emäkään avuksi. Se ui siellä syvällä jään alla, tuskin
-tietääkään lapsensa hädästä, avuksi ainakaan ei pääse tulemaan.
-
-Mutta nuo kavalat pedot, saaristolaismiehet, ovat jo kiinnittäneet
-nuorapäisen rautakoukkunsa hylkeenpojan selkään, ja turhaan tämä nyt
-puistelee ruumistaan, punoo pyöreätä päätään, tyrskii ja päristää,
-vapautuakseen tuosta kirvelevästä kahleesta. Se ei hellitä, eikä jaksa
-sitä poikkikaan vetää. Toivotonna siristelee ja loikkaa pieni
-hylkeenpoika nyt jäätiköllä, mies pitää nuorasta kiinni.
-
-Mutta yht'äkkiä hylkeenpoika keksii hädässään, että sen avanto,
-pelastustie, taas onkin auki, mies on sen äärestä jo siirtynyt pois.
-Nuolena se hyökkää sitä kohden... loiskaus... se onnistui, pääsihän
-siitä toki mereen, pakoon. Kun vain ei olisi tuo kauhea koukku selkää
-repimässä. Mutta pääasia on toki pelastus... hylkeenpoika ui huimaa
-vauhtia yhtäsuoraan -- ja siinähän on jo emäkin sen ääressä. Se tulee
-säälien ja lohduttaen ihan lapsensa viereen, hivelee kuonollaan sen
-hienoa nahkaa ja syleilee pienokaista räpylöillään. Se on aavistanut
-lemmittynsä vaaran eikä nyt lakkaa sitä hellimästä ja hyväilemästä. Ah,
-emän ei pitäisi niin paljon syleillä pienokaistaan. Sillä tuon selkään
-kiinnitetyn koukun kupeessa on pienet, terävät väkäset, jotka
-painautuvat emän nahkaan, siihen juuri hellimpään nahkaan etukäpälän
-alle, ja tarttuvat siihen kiinni. Emä raukka, se on poikaansa
-hyväillessään itse mennyt satimeen.
-
-Tuo onneton koukku, se yhä kiinnittää, vetää pientä hylkeenpoikaa, ei
-laske sitä vapaasti uimaan. Nyt se jo kiskoo ihan taaksepäin, hellittää
-vähän ja kiskoo taas -- seurata pitää. Emä huomaa jonkin lastaan
-rasittavan ja hyväilee sitä yhä hellemmin, painautuu ihan likelle, ja
-väkä painuu sen nahkaan yhä syvemmäs. Sen täytyy seurata poikaansa, ja
-se on kummallista, vastahakoista kulkua avannon luo. Miksi se poika
-raukka sinne ui takaisin surmapaikalleen! Ja miksi se emäänsä vetää, ja
-millä voimalla! Tuska on emänkin rinnassa, se säälii pienokaistaan,
-arastelee itseään, ei ymmärrä tätä leikkiä ollenkaan. Mutta yhä sen
-täytyy seurata lastaan, seurata ihan avannolle asti. Mutta hylkeenpoika
-lähtee jo nousemaan reiästään ylös jäälle. Emä estelee, häärii siinä
-hätääntyneenä edessä, vetää taaksepäin... se ei ymmärrä poikaansa
-ollenkaan... vaan seuraa silti perässä, ei voi eritä, vaikka pelko
-onkin suuri. Pojan pää luistaa jo kerran ylös reiästä jäätikölle;
-emällä on tuskan hetki, mutta se tekee epätoivoisen ponnistuksen ja
-saakin nykäistyksi sekä poikansa että itsensä takaisin jään alle. Se ui
-syvälle, ja poika seuraa mukana sen kainalossa. Mutta ei ole vielä
-kaikki oikein päin. Tuntuu niin pahalta, kainaloa vihloo, ja poikaparka
-on kuin pökerryksissä, pitää aina väliin vastaan, ui taaksepäin -- se
-on aivan riivattua peliä! Eikähän se hyljekään voi kovin kauan olla
-vedessä hengittämättä, hylkeenpoika ei varsinkaan, täytyy päästä
-henkireiälle. Mutta edemmäs ei voi päästä, pakko on turvautua siihen
-samaan vaaralliseen reikään, -- sinnepäin poikakin vetää. Emä pitää
-vielä vastaan, ui pohjaan ja nousee taas ja taistelee kauheata
-taistelua. Eikä lopuksikaan auta muu kuin nousta siitä samasta reiästä
-hengittämään -- emähylje tekee hurjan ryntäyksen ja syöksyy
-henkihieverissä ihan puolella ruumiillaan ylös reiästä hengittämään,
-lopaten raskaasti eturaajansa jään reunalle.
-
-Silloin välähtää äkkiä jotakin kirkasta päivänpaisteessa, ja
-keihäänkärki painuu syvälle emäraukan rintaan. Se nytkähtää, koettaa
-ponnistaa taapäin, mutta raukenee, vaipuu alas -- se on kuollut.
-
-Äidinhellyyttä ovat nuo kavalat, tunnottomat hylkeenpyytäjät käyttäneet
-hyväkseen pyytäessään emänkin saaliikseen -- kaikki keinot niille
-kelpaavat! Poika uitetaan jään alle syöttinä viettelemään emänsä
-turmioon.
-
-Pieni pyöreäpäinen hylkeenpoika näkee emänsä surman ja tuntee itse
-uudelleen tuon äskeisen tuskansa: tylyt kourat ja rautakoukun, joka ei
-hellitä. Se makaa nyt siinä avuttomana samalla kirkkaalla, aavalla
-jäätiköllä, jossa se äsken heitti vapaana kuperkeikkojaan ja temmelsi
-vallattomassa leikissä ja irvisteli aurinkoa kohden. Nyt on tuska ja
-kauhu sillä samalla jäätiköllä, ja kaikki nuo tuhannet aavikon
-kiiltävät, kauniit kiteet tuntuvat puhkovilta peitsiltä, puhdas hanki
-tuntuu kidutuslavalta.
-
-Emänsä vietteli poloinen surmaan. Mutta sama surma on edessä
-itselläänkin, keihäs välähtää päivänpaisteessa senkin pyöreän pään
-varalta. Ja siinä kirkkaalla, rajattomalla aavikolla nyt molemmat
-lepäävät vainajina rinnakkain, saaliina kavalan juonen.
-
-Se on saariston usein uudistuva tarina hylkeenpojan leikistä
-jääaavikolla.
-
-
-
-
-VIII.
-
-KAISLIKON RINNASSA.
-
-
-Saaren merenpuoleisella rannalla käy kare korkeana, aamutuulen jäljeltä
-se vielä heittää laajaa aaltoa kohisten pitkin rannan loivaa kalliota.
-Mutta mantereenpuoleinen lahti on hiljainen ja tyyni. Äsken siellä
-kyllä oli elämää ja touhua, loiskintaa ja ääniä kuului monenmoisia, kun
-hailinpyytäjät päivän noustessa lappoivat verkkonsa veneisiinsä ja
-lähtivät päiväkaudeksi ulos selkäluodoille. Mutta nyt he ovat poissa,
-rannan talot ovat melkein tyhjät, joku vanhempi vaimonpuoli siellä vain
-hoitaa pienempiä lapsia, jotka paitasillaan pihamaalla peuhaavat.
-Kirkkaana paistaa päivä, äänetön on lahti.
-
-Silloin etenee yksinäinen haapio hiljaa venevalkamasta. Sitä meloo
-Olli, poikanen tuossa alulla toistakymmentä; päässä on paksu
-karvalakinreuhka, paidan rinnus auki, joten rinta punoittaa
-kuparinkarvaiselta; yksi henkseli kannattaa lyhytlahkeisia housuja, ja
-variksensaappaat ovat jalassa... Hän on juuri siinä iässä, ettei vielä
-tänä kesänä voi päästä hailinpyytäjäin mukaan, mutta ensi kesänä hänet
-uhataan jo ottaa merelle soutamaan. Nyt hän meloo yksin ongelle -- ei
-ole laskenut mukaan siskojaan, jotka eivät malta pysyä hiljaa veneessä
---, meloo ääneti kaislikon rintaa pitkin, tarkastaa tyystin
-rantamerkkejä ja pudottaa vihdoin kiviriipan hiljaa pohjaan, niin
-hiljaa, ettei loiskahdustakaan kuulu.
-
--- Nyt tulkaa te mustaselät!
-
-Ikävä ei Ollia vaivaa hänen päiväkaudet yksin kaislikon rinnassa
-istuessaan. Sillä hän ei ole siinä yksin, kaislikon kalat ovat hänen
-seuranaan. Niihin hän on jo pienestä pojasta asti tutustunut, ja hän on
-oppinut ymmärtämään niiden tuumat ja häärinät, joten hän saattaa
-seurustella niiden kanssa. Toisia hän halveksii, toisille nauraa,
-toisia kunnioittaa, ja terästää itsensä voidakseen kilpailla niiden
-kanssa taidossa. Kun järvi oli rasvatyyni, hän näki kirkkaan meriveden
-läpi veneen reunalta noiden lukuisain tuttavainsa tummat selät, kun ne
-liitelivät, keikailivat tai pyrähtelivät hänen lieronsa ympärillä, ja
-hän saattaa silloin aste asteeltaan seurata heidän tuumiaan ja
-pyrintöjään. Mutta hänen ei tarvinnut nähdä kalojen haamuakaan
-voidakseen seurustella niiden kanssa, -- hän tunsi heidän elkeensä
-kuuluvaisesta, joka veden pinnalla kellui, tunsi ne kourastaan, joka
-vapaa piteli. Ja vaikk'ei olisi kuuluvainen lekahtanut eikä vapa
-värähtänyt koko päivänä, hän silti seurusteli tuttaviensa kanssa.
-
--- No kaikkia väkäleukoja, luikkikaa tiehenne, ei teitä tässä tarvita.
-
-Ajattelematon, hupakko salakkaparvi siellä nyt elämöi kaislikon
-reunassa, sen huomasi Olli heti pienestä pinnan kihinästä, joka näytti
-kuin hienolta sateelta. Ja niistä Olli ei olisi ollenkaan välittänyt,
-niistä ei ollut muuta kuin mieliharmia ja ajanhukkaa.
-
--- Kas noin, viilettävät sieltä ruohokosta kuin ammuttuina esiin,
-pistäytyvät pinnalla, painuvat pohjaan. -- Jopahan äkkää taas muudan
-matosen, ja heti se tietysti koht hyökkää, tuo varomaton viiripää.
-Noin, näykkii, vetää -- viheliäinen höperö; ei toki saa lieroa
-nielaistuksi, siksi on suu pieni, eipähän sitä mikään miettiminen
-estäisi -- herkeä jo pois jyrsimästä, satut sinä kumminkin kärjenkin
-kohdalle... Enkö sitä sanonut...! Sieltä se nousee nyt avuttomana,
-suorana riippuu pitkästä alaleuastaan, olisit pysynyt syrjemmässä! --
-Ja toiset tietysti perässä, heti kun liero veteen ehtii, -- on kuin
-heillä nyt olisi mikä itsemurhan yty. Hiiteen menkää, siinä vain olette
-esteeksi paremmille kaloille!
-
-Mutta Olli ei käynyt kärsimättömäksi, hän tunsi salakkain huikentelevan
-luonteen, tiesi, että ei se parvi malta kauan yhdessä paikassa viipyä.
-Lentää heistä jonkin päähän yht'äkkiä tyhmä ajatus, ja silloin koko
-sakki lähtee uida lekottamaan johonkin epämääräiseen suuntaan, ilman
-mitään tarkoitusta. Huoletonta joukkoa, leikkiä vain koko elämä, --
-menkää!
-
-Nyt Olli piti tarkasti silmällä kuuluvaistaan, vaikka se ei enää
-värähtele eikä leku niinkuin äsken. Mutta olisipa ihme, ellei iso ahven
-olisi heinikossa maannut väijymässä tuota löyhäpäistä laumaa ja ellei
-se nyt sieltä uisi esiin. -- Aha, siinäpä olet jo! -- Iskit lankaan
-pääsi, kyhmyjussi. Katsele nyt tarkempaan!
-
-Hetki on jännittävä. Olli tietää, mitä tällä hetkellä ahvenen päässä
-tapahtuu. Se makaa ruohikon syrjässä ja miettii, miettii tarkoin. Se ei
-ollut oikein tietoinen toiminnastaan, kun äsken ampui lankaa vastaan,
-näki vain jonkin esineen ja tavoitteli sitä. Mutta nyt se on selvillä
-asemasta, näkee herkullisen lieron ja asettuu kyljikkäin sitä
-tarkastamaan -- sen silmät ovat siksi sivulla, että se näkee syrjästä
-parhaiten. Makean näköinen esine tuo liero sen mielestä on, pehmeä ja
-lihainen... siinä kelluu, kuin ei miettisikään pakoa. Nyt ahven jo
-soutaa eväsillään yhdessä kohden, ikäänkuin hioen aseitaan, -- Ollilla
-on sydän kurkunperässä. Kunhan vain ei nyt palaisi siihen mikään
-myöhästynyt salakkahölmö häiritsemään ahvenen tarkkaavaisuutta! Ei
-tule. Jo ui ahven huimaa vauhtia kohti, leväyttää kitansa.
-
--- Nielaisi mahaan asti, se peto!
-
-Ahven on Ollin ystävä. Sillä on lujuutta ja päättäväisyyttä
-luonteessaan, se tietää minkä tekee, ja vaikka onkeen meneekin, niin se
-tekee sen tarkan harkinnan jälkeen. Suuri, kyhmyniskainen ukkoahven on
-kunnioitettava veden eläjä; seurakalana se ei ole mikään erityisesti
-iloinen, -- siksi Olli istuukin ääneti ja vakavana, kun se kaislikon
-rintaan ilmestyy -- mutta se ei silti käy ikäväksi, sillä siinä on
-luotettavuutta ja luonteenlujuutta.
-
-Iloista seuraa ja ajan rattoa on Ollilla enin silloin, kun tuo muka
-viisas ja viekas särkiparvi saapuu hänen syöttiään kosimaan. Se pitää
-ensin hiljaiset neuvottelunsa veneen ympärillä, ui edes ja takaisin,
-poistuu ja palaa taas.
-
--- Sukkelapäinen veijari olet, harvoin sinä koukkuun erehtyisit, ellet
-samalla olisi niin turkasen ahnas. Härnää vain, kyllä sinut tunnen,
-lopuksi et sittenkään voi voittaa kiusausta.
-
-Aluksi särjet ilkkuen toisilleen virkkovat, että niin tuhmia me nyt
-emme ole, että tuohon syöttiin takertuisimme, -- ehei, siellä on
-lihaisen ja makean madon sisässä terävä teräs, -- ehei! Vieressä voi
-käydä, voihan nokallaan kosketellakin, kunhan vain ei suuhunsa ota.
-Niin ne tuumivat, ja siksi ne selvästi kiusoitellen heiluttavat
-koukkua, niin että kuuluvainen väräjää.
-
-Mutta sitä tehdessä mesi valuu suuhun, ja jopahan joku nuoremmista
-arvelee: Eihän tuo nyt mahda vettä ylemmäs viedä, jos varovasti
-laidasta vähän maisteleekin. Se näpäisee hiukan, ja onnekseen sen
-tekee; makeata oli -- turkanen, kun oli hyvää. Maistetaanpas toinen
-kerta, varovasti vain -- hei kun onnistaa! Särkeä oikein naurattaa
-ajatellessaan kalamiehen kiukkua, ja se tekee leikkisän ehdotuksen:
-Jyrsitään pois koko mato raudan päältä... jos tuossa muuten mitään
-rautaa lieneekään. Ja ennen pitkää koko särkiparvi onkin siinä
-puuhassa, yksi nykäisee yhtäältä, toinen repäisee toisaalta, ja niin
-nauretaan onkijalle, joka vetää ja suuttuu.
-
--- Mestareita olette, mutta tulee se erehdys! -- Olli panee lieron
-hyvin herkästi ongen väkään.
-
-Särjet ovat jo innostuneet, ne kilpailevat urheilussaan, ja into
-voittaa kohta viisauden. Sillä yht'äkkiä koko särkiparvi hajaantuu
-säikähtyneenä ja miltei jähmettyneenä. Nyt se tapahtui, onnettomuus.
-Lähti yksi tovereista liian läheltä maistelemaan lieron makeinta päätä:
-tarttui... koetti vapautua, painui pohjaa kohden... mutta siristellen
-ja päristellen sen täytyi seurata petollista syöttiä ylöspäin -- ja
-hävisi vesirajasta... Kamala hetki, kylmä hiki kihoaa särkien suomusten
-alta...
-
--- Pääsit tällä kertaa, mutta tulet sinä uudelleen. Juuri vesirajassa
-on särkiveitikka potkaista säväyttänyt pinnasta, onki on hellittänyt,
-särki on pelastunut. Lupsahdus on kuulunut pelästyneeseen särkiparveen,
-ja yht'äkkiä on ilmestynyt toveri siihen takaisin. Mutta minkä
-näköisenä! Suupieli on revennyt, sitä kihelmöi ja kangertaa, ja
-tukahduttavalta tuntuu -- siellä ylhäällä ei saanut hengitetyksi, ei
-nähnyt mitään, kirkasta oli ja kuivaa, uh, uhuh...!
-
-Olkoon koko petollinen herkku, päättelevät nyt särjet ja lähtevät
-haavoitetun raukan seurassa uimaan ulapalle. Mutta matkalta pyörähtää
-sentään yksi ja toinen takaisin; se on saanut maistetuksi sitä makeata
-syöttiä eikä voi vastustaa kiusausta -- eihän se mitään tee, kun
-varovasti laidasta repii. Kohta on koko särkiparvi siinä taas,
-haavoitetut ja kaikki, ja Olli huomaa, kuinka ne oikein kiukussaan nyt
-jyrsivät ja narraavat. Jo häviää taas yksi heidän joukostaan
-yläilmoihin eikä lupsahdakaan takaisin. Hetken tyrehdys. Mutta eivät
-malta toiset heittää enää näykkimistä pois, he ovat liiaksi päässeet
-makuun, himo on voittanut viisaatkin, ja niinkuin hölmöt salakat nyt
-viekkaat särjet antavat onkijan vetää itsensä veneeseen. Himo viisaan
-villitsee!
-
-Sitä seurustelua voi kestää päiväkauden, eikä tule Ollille ikävä, sillä
-yhä uusia viekkauden ilmeitä hän keksii vedenalaisissa tuttavissaan, ja
-hänen täytyy miettiä keinoja niitä nolatakseen.
-
-Mutta väliin tapahtuu taas siinä seurustelussa äkillistä vaihtelua, --
-Olli oivaltaa heti, mistä se johtuu. Ohikulkeva säynäjä, joka on
-olevinaan ymmärtäväinen ja kokenut, on hetkeksi pysähtynyt tuota
-särkien uhkapeliä katsomaan ja luulee kohta keksineensä, missä vika on
-niin monen onnettomuuteen. Särjillä on liian vähän voimaa, se
-päättelee, ne raukat seuraavat tuollaista pientä matoa, sen sijaan että
-madon pitäisi seurata heitä. Jos sen tempaisisi oikealla kalan voimalla
-ja vetäisi alas, niin miks'ei se tulisi. Ja säynäjä päättää näyttää,
-kuinka on meneteltävä, näyttää särjille vain esimerkin vuoksi. Se
-puljahtaa keskelle särkiparvea, joka epäillen ja ihmetellen vetäytyy
-syrjään; se käännähtelee, levittelee eviään, ikäänkuin neuvoen, että
-näin sitä pitää, ja tarraa sitten syöttiin kiinni -- painaa alaspäin,
-lähtee uimaan... Särjet katsovat tuokion kysyvinä, mutta jo päästävät
-naurun, niin että pyrstöt väräjävät. Sillä tuossahan nousee pintaan
-tuokin tyhmän ylpeä, voimistaan kerskuva säynäjä.
-
--- Senkin hölmö, luotapas siinä voimiisi!
-
-Vaihtelevaa seurustelua yhä kestää. Mutta yht'äkkiä se taukoo, ei tunnu
-olevan yhtään päätä enää koko kaislikon rinnassa. Mitäs tämä on, --
-Olli katsoo aurinkoa, ei ole vielä sydänpäivän aika, ei ilmaise sitä
-aurinko eikä vatsa. On mahtanut hauki tulla siihen yksille apajille ja
-karkoittaa kaikki tuttavat, pikkukalat. Vai sinä, lahden poliisi,
-kiilusilmä harvahammas! Matosesta et välitä, halveksivasti sitä
-katselet, särkiä vain vaanit. Luulitko niiden jääneen tähän sinua
-odottelemaan -- kyllä kai!
-
--- Ka niin, asetu vain nyt siihen kaislikon sisään liikkumattomana kuin
-vanha ranko vahtimaan... olet nukkuvan näköinen, mutta ahnaasti silmäsi
-palavat, sen kyllä tiedän...
-
-Olli nostaa kiviriipan ja meloo hiljaa kaislikon rintaa pitkin toiseen
-pohjukkaan, jossa hän taas tapaa vanhat tuttavansa. Siellä salakat,
-särjet ja ahvenet jatkavat seurustelua vanhassa tai uudessa muodossa,
-toisin tempuin ja vehkein vain, ja leveät lahnanpojat tai teräväeväiset
-kiisket tuovat yhä uutta vaihtelua seurusteluun. Hauskasti kuluu
-Ollilta päivä, ja kun hän vihdoin meloo takaisin venevalkamaan, hän
-ajattelee melkein kaivaten tuota vilkasta seuraansa.
-
-Mutta samoihin aikoihin näkyvät jo hailinpyytäjätkin purjehtivan kotiin
-mereltä päin. Olli muistaa, että vuoden perästä jo hänkin soutelee
-noita raskaita silakkaveneitä kauas ulkoluodoille. Minkähänlaista
-seuraa siellä tapaa, pääseekö ulkomeren eläjien kanssa yhtä hyvään
-tuttavuuteen kuin kotilahden kaislikon asukkaiden?
-
-
-
-
-IX.
-
-ERÄS JOULUKUUN RETKI.
-
-
-Ohimennen oli saaristossa usein mainittu muutamasta Pohjolan veljesten
-tuonnottain tekemästä reissusta Viroon, ja sitä oli sanottu
-uhkarohkeaksi retkeksi, -- kiittäkööt onneaan, että siitä hengissä
-pääsivät! Joulukuussa, lumen aikana, miehet olivat lähteneet haileja
-kaupalle, ja hullusti oli ollut käydä, tietäähän sen, ei jahdilla
-purjehtiminen lumituiskussa ja pakkasella enää ole mitään leikkiä. Niin
-oli sanottu, mutta en ollut tavannut ketään mukana olleista, joka siitä
-retkestä olisi tarkemmin kertonut, he olivat taas kaikki merellä.
-Vihdoin Lommin Matti koteutui Pitkäänpaateen; huono oli ollut rahdin
-saanti, hän valitti, siksi hän nyt jätti jahtinsa Kuorsaloon ja palasi
-kalanpyyntiin. Utelin Matilta siitä joulukuun reissusta.
-
--- Johan te tunnutte siitä kuulleen, hän väitti.
-
--- En ole kuullut muuta, kuin että teille oli hullusti käydä, -- mutta
-miten?
-
--- Mitenkäpäs muuten, kuin että haaveri tehtiin. Viroon oltiin muka
-matkalla sillä pohjolaisten "Toivo" laivalla, ja Viroonhan sitä lopuksi
-tultiinkin, mutta huononlaista matkaahan se oli, tuhannen markan
-vahingon se meille teki.
-
--- No kerrohan alusta loppuun.
-
-Matti asettui kahdareisin jakkaralle, -- puhumaan hän ei ole
-vastahakoinen, mielellään hän yleensäkin suunvuoron pitää. Itse retken
-hän kumminkin kertoi mielestäni liiankin lyhyesti -- syrjähyppyjä mieli
-aina tekemään, ei lie sitä matkaansa sentään niin kovin ihmeellisenä
-pitänyt --, mutta koetanpahan jutella sen retken tässä samaan tapaan
-kuin sen Matti minulle puhui.
-
--- Vähän myöhänlaiseenhan sille retkelle tuli lähdetyksi, joulukuu
-taisi olla kohta puolessa, koskahan aatto oli, kun sieltä kotiin
-palattiin. Mutta piti saada vaihdetuksi perunoihin ne hailit, -- meillä
-oli "Toivossa" neljän miehen haililasti, nimittäin Pohjolan veljesten,
-Eetun ja Eemelin, minun ja sitten sen Virkin Kallen -- oletteko
-sattunut näkemään sitä Virkkiä?
-
--- En ole sattunut, mutta kuullut siitä vähän olen.
-
--- Olisi se nähtäväkin, varsinkin toinen poskiluu, se on näet litteä ja
-vinossa. Muistan minä senkin ajan, kun se oli suora ja kaunis, -- mutta
-se oli Kalle aina ruma suustaan ja paha tappelemaan, ja niin muutamassa
-tappelussa siltä kerran kasvot särkivät. Oli kiusoittanut vankempaansa
-miestä muutamissa häissä tuolla Loimolassa -- se on mantereella talo,
-joka kuuluu saaneen nimensä siitä, kun ennen vanhaan Virosta haetut
-viinat siihen ensiksi tuotiin ja siinä juoda loimoteltiin. Siellä oli
-härnännyt Kalle ja sanonut, että "sinulla on niin paha akka". Toinen ei
-siitä vielä suuttunut, oli vain vastannut, että "onhan sinulla
-parempi". Mutta kun Kalle vain väkätti, että "sinulla on niin ilkeä
-koirakin", niin jo syttyi tappelu, ja Kalle joutui alakynteen. Mies
-kopristi häntä tukasta ja takoi Kallen naamapuolta lattiaan, takoi,
-takoi, niin että poskiluu litistyi...
-
--- Te olitte siis kaikki neljä siinä laivassa?
-
--- Niin, neljään pekkaan lähdettiin Martinsaaresta ja ajettiin merelle.
-Oli sievoinen pohjoistuuli, myötäiseen mennä hyristettiin, ja muistan
-vielä, kuinka Virkin Kalle siinä muka rohkeana rehenteli ja lauloi
-nenäänsä, että
-
-    Pohjan tuuli se puhaltaa
-    ja mastipurje se huiskaa.
-    Eikä niin rakasta uutta kultaa,
-    ettei vanhaa muista...
-
--- Niin lauleli päiväiseen aikaan, mutta eihän sitä päivää joulukuussa
-enää paljon ole, pimeä tapasi merellä. Ja mitenkä siinä tuuli lie
-reistaillut ja pyöritellyt, en tiedä, seuraavana aamuna huomattiin,
-että oltiinkin Narvanjoen suulla. No mitäs siitä, päätettiin viedä
-lasti Narvaan, ja sieltä otettiin sijaan 160 tynnyriä perunoita, -- ne
-ovat sen puolen perunat hyvin hyviä ja varsinkin siemeniksi. Pian
-oltiin paluumatkalle valmiit, -- se oli iltapuoli päivää ja Pohjolan
-Eetu oli maissa laivan papereita selvittämässä, -- ette taida tuntea
-sitäkään Eetua?
-
--- Enpä tunne.
-
--- Se on mies kuin herra, väleen sille aina paperit selvitetään, vaikka
-onkin harvapuheinen mies. Pulska mies, oikein tyttöjen herkku, -- aina
-kun on satamaan satuttu ja siellä tanssit hommattu, niin pyörälle se on
-Eetu kiertänyt tyttöjen pään, olivatpa suomalaisia tai virolaisia. --
-Käytiin sitten seuraavana kesänä tämän silloisen retken jälkeen Eetulle
-Suursaaresta morsianta hakemassa, ja saaren komeimman tytön se
-muijakseen sieppasikin. Ja siellä kun tanssit pidettiin ja Eetu
-morsiamensa kanssa sillalle lähti, niin kelpasi sitä syrjästäkin
-katsella...
-
--- Hän siis teidän paperinne Narvassa selitti?
-
--- Niin, hän kun oli laivan omistajakin, -- me sill'aikaa hiljalleen
-hinasimme jahdin joen suuhun. Mutta silloin rupesi satamaan lunta eli
-lumiräntää, ja me jo tuumasimme, ettei nyt lähdetäkään yöksi merelle,
-vaan jäädään aamuun asti siihen möljän päähän. Ruvettiin jo nuoria
-pollareihin sitomaan. Mutta möljällä seisoa jökötti silloin sataman
-vahti, Sompa nimeltään, ja hän kävi nauraa hohottamaan, että
-vesisadettako ne miehet pelkäävät, laskekaa vain selälle. Samassa tuli
-Eetukin siihen sitä väittelyä kuulemaan, ja häntä suututti Somman
-nauru. Antaa luistaa merelle, virkkoi hän, ja me irroitimme taas köydet
-ja oikaisimme täysin purjein ulos satamasta.
-
--- Mutta siellä merellä olikin sillä kertaa vähän muuta kuin
-vesisadetta. Lunta pyrysi niin sakeasti, ettei saanut silmiään auki, ja
-pohjoisesta kävi ihan ilmeinen myrsky, -- ei sitä joella tiedetty
-aavistaakaan. Purjeet ja nuorat jäätyivät jo kohta kankeiksi, reivata
-ei voinut, ja tukala niitä oli hoitaakin, mutta koetettiin kumminkin
-luovia vastaiseen. Ja Tytärsaaren kohdalle tultuamme emme enää voineet
-luoviakaan. Yötä vasten oli näet pakkanen kiihtynyt -- sitä kuuluu
-olleen sinä yönä 15 astetta merelläkin, -- laiva rupesi käymään jäähän,
-kun meri myötään loiski sen yli, joten ei voinut kannella liikkua eikä
-kääntää purjeita. Niitä koetettiin kyllä vähentää; henkeni kaupalla
-minäkin luistelin siellä jäätiköllä, mutta purjeita ei saatu alas,
-ainoastaan staakseilin sain puoliväliin riuhtaistuksi. Mutta laiva
-purjehti vielä, vauhti oli kova, ja me koetimme siinä pilkkopimeässä
-kompassin avulla päästä Suursaaren alle tuulen suojaan, -- oletteko
-käynyt Suursaarella?
-
--- Olen, -- sen etelärannalla ei ole satamapaikkaa.
-
--- Ei ole, mutta olisihan siinä sentään ollut maan suoja
-pohjoismyrskyltä, aamulla olisi sitten koetettu miten kuten päästä
-satamaan. Oltiin jo ehkä kilometrin tai parin päässä saaresta, mutta
-silloin myrsky repi meiltä purjeet, -- ihan repäisi halki ja rievuiksi
-mastopurjeet ja sitten katkaisi keulapuomin. Silloin me siunasimme,
-sillä nyt oltiin myrskyn vallassa. Kallekin rupesi jo kohta
-tunnustamaan syntejään ja lupasi kaiken maallisen tavaransa sille, joka
-vielä uskaltaisi sanoa, että siitä sentään pelastutaan. Rehentelee mies
-muuten ja kehuu ja haastaa tappelua, jos et häntä usko, mutta eipä nyt
-enää laulattanut se pohjan tuulikaan...
-
--- Tuli totuus ilmi.
-
--- Tuli. Mutta ei se muistunut laulu mieleen meille muillekaan, eikä
-nälkäkään, vaikk'ei ollut syöty sitten kun Narvassa aamulla. Pohjolan
-Eemelistä kuuluvat levittäneen juttua, että hän olisi itkenyt, mutta
-siinä ei ole mitään perää. Kalpea hän kyllä oli, mutta karttaa se vain
-tutki ja kompassia eikä puhunut mitään. Mutta Eetu seisoi liikahtamatta
-ruotelin ääressä, -- hän muka piti perää, vaikka sitten huomattiin,
-että ruotelikin oli jäätynyt ihan liikkumattomaksi. Ruoripuu mahtoi
-kumminkin vähän antaa perään liitteistään, ja Eetu piteli siitä
-hievahtamatta kiinni. Muutamia kertoja tuuli viskasi hänet siitä irti,
-ja mies liukui jäätynyttä peräkantta myöten, kunnes kupsahti purjetta
-vastaan -- onneksi olivat ne jäätyneet räsyt siinä, ettei mies mereen
-syössyt. Mutta siitä hän kapusi aina takaisin ruotelinsa luo ja seisoi
-siinä, kunnes vihdoin saappaat jäätyivät kiinni. Ja lienevät ne
-jäätyneet jalatkin, koska häneltä seuraavana talvena lähti nahka
-molemmista jaloista.
-
--- Ei toki kaatanut myrsky laivaanne, vaikka siinä kaikki niin jäätyi?
-
--- Ei kaatanut. Se staakseili, joka minulta oli jäänyt puoliväliin
-repottamaan, se siinä vielä repotti ja veti, niin että laiva kulki
-keula edellä eikä päässyt kupeittain kuppelehtamaan. Enkä luule, että
-laiva olisi muutenkaan kaatunut, -- sillä juuri jää muodosti
-jonkinlaiset suojavarppeet laivan molemmille puolille. Ette usko, mutta
-totta se on, että laitain ulkopuolelle sinä yönä kasvoi ainakin metrin
-paksuiset jäämuurit, ihan kuin siivet pyörälaivaan, se vain erotusta,
-että ne ulottuivat keulasta perään saakka, ja ne estivät laivaa
-kaatumasta. Se se jäätä oli, -- koko kansikin, aivan reelinkiä myöten,
-oli yhtä ainoata jäätä, joka paksuni myötään, kun aalto laivaa valeli.
-Mahdotontahan siinä oli liikkua, heti olisi luistanut mereen.
-
--- Missä te miehet sitten oleskelitte?
-
--- Kajuutan edessä seisoimme -- siihen jäi jonkinlainen sola, -- ja
-pidimme kiinni, ja olimme kajuutassakin, sitten kun se oli saatu
-tyhjäksi. Jo alkutaipaleella meri näet löi ikkunat rikki ja ajoi vettä
-sisään. Sitten yöllä me kirveellä puhkaisimme reiän kajuutan pohjaan,
-joten vesi valui ruumaan, sekä pistimme lautoja säkkiin ja naulasimme
-ikkunain eteen, ettei aalto päässyt valtoimenaan sisään. Siellä sitten
-pimeän päässä, likomärkinä ja jäätyneinä kökötettiin, ei saatu
-tultakaan, kun kaikki oli kastunut, -- ja Eemeli koetti pilkkopimeässä
-yhä tutkia merikorttejaan. Eikä puhuttu paljon mitään koko pitkään
-yöhön, -- sillä pitkä se oli. Aina väliin kysäistiin sentään Eemeliltä,
-että "vieläkö merta riittää, kunnes päivä valkenee". Sillä sen me
-tiesimme, että jos myrsky meidät yön aikana maata vasten räjäyttää,
-silloin meitä ei pelasta mikään, mutta jos valoisaan aikaan
-ajautuisimme Viron rannikolle, niin olisihan vielä toivoa, että
-laivanhylystä jotenkuten hengissä päästäisiin. Mutta ei osannut Eemeli
-vastata muuta kuin että "niin kauanhan sitä merta riittää, kunnes ranta
-tulee vastaan".
-
--- Pitkä se yö oli, mutta vihdoin rupesi kumminkin aamu valkenemaan.
-Sitä katselimme ulkona kannella, mutta sitä ei ollut ilo katsella.
-Sillä meri ärjyi entisellään, lunta tuprusi ja laiva oli kuin suuri
-jäämöhkäle, jota myrsky iltikseen kuljetti. Yht'äkkiä näimme silloin
-edessämme matalan -- sen tunsimme heti mahtavasta kareesta, vaikk'ei
-kallioita ensin näkynytkään -- ja sitä kohden ajautui laiva. Niin oli
-korkea se kare, ettei maata sen takaa näkynyt, vaikk'ei maa enää ollut
-kaukana. Silloin tuntui pahalta sydänalassa, ja ensi kerran silloin
-Eetukin äännähti ruotelin äärestä: -- Nyt kajuuttaan, pojat, sillä tuo
-täräys se meidät muuten viskaa mereen. Siihen jätti kiinni jäätyneet
-saappansa ja juoksi kajuuttaan. Me toiset perässä minkä ennätimme, ja
-ovi läimäytettiin kiinni. Ja siinä istui nyt vastakkain neljä miestä;
-toisiaan silmiin katsottiin, mutta ei sanaakaan puhuttu, odotettiin
-vain tärähdystä. Ja taisipa jokainen siinä itsekseen ajatella, että nyt
-se viimeinen hetki on tullut...
-
--- Mutta se ei tullut?
-
--- Ei. Tuokion kuluttua kuului kyllä karkea jyrähdys keulan alta, laiva
-tärähti, jää vongahti. Kului silmänräpäys, jo kuului toinen jymähdys
-perästä, se hyppäytti meitäkin, mutta taas oli kaikki hiljaista. Me
-katsoimme toisiamme silmiin kauan aikaa, ja jo vihdoin kysyimme, että
-"mitenkäs kävi?" Kiivettiin taas ylös kannelle: laiva oli luistanut
-karin yli. Se paksu jääkuoriko lienee auttanut, että laiva luisti
-matalan yli, vai muutenko meitä onni nykäisi, en tiedä. Mutta keulan
-puoleen kun silmäiltiin, niin siinä oli edessä asuttu ranta, jossa jo
-ihmisiä näkyi liikkeessä hankkiutuen meitä pelastamaan, -- siinä oli
-aivan lähellä oikea meripelastusasema. Laivamme pääsi melkein lähelle
-rantaa, ennenkuin tarttui kiinni, ja siitä virolaiset auttoivat meidät
-helposti maihin. Heidän kanssaan yhdessä ruvettiin sitten kohta laivaa
-irti varppaamaan, tyhjennettiin perunalasti, myytiin mitä kaupaksi
-saatiin, loput työnnettiin mereen ja irtaantunut laiva vietiin
-suojaiseen satamaan.
-
--- Entä miehet?
-
--- Hätäkö siinä meillä miehillä enää oli. Akat lämmittivät saunan, ja
-siihen meidät vietiin sulamaan. Mutta siellä se sittenkin oli minulle
-tulla viimeinen kumma: oli mennä puhelahja! Kiipesin nähkääs
-ensimmäisenä kuumalle lauteelle, -- niin jäätyneenä kuin olinkin, en
-edes lämmintä ryyppyä ollut saanut. Juttelen siinä parhaillaan, niin jo
-tunnen yht'äkkiä, että kouristaa leukapielistäni, ne jähmettyvät ihan
-kokonaan, en saa suutani auki enkä kiinni, eikä sanaakaan lähde.
-Arvaatte sen hätäni, -- minä kun olen puhelias mies! Rupesin kurkustani
-huutamaan minkä ääntä sain ja heilutin käsiäni. Jo älysivät toiset
-tuskani, hieroivat kaulasuoniani ja leukapieliäni, ja niin vähitellen
-taas suli puhekyky. Mutta eipä noussut enää Eetukaan, vaikka on
-vähäpuheinen mies, lauteille, ennenkuin oli vähitellen raajojaan
-sulatellut.
-
--- Tuliko "Toivosta" enää kalua?
-
--- Vielä tuli, seuraavana keväänä se haettiin kotiin ja korjattiin.
-Mutta me miehet ajoimme jo joulun alla rautatietä Pietarin kautta
-Viipuriin, sieltä hevosella kotiin, ja aatoksi saareen saavuttiin,
-niinkuin sanottu oli. Rantavedet olivat silloin jo täydessä jäässä,
-reellä ajettiin, mutta muutamassa salmessa meiltä kumminkin vielä
-hevonen putosi jäähän. Sekin saatiin ylös -- ja siinä oli sitten sen
-retken loppu.
-
-
-
-
-X.
-
-KÄYNTI HANHIKIVELLÄ.
-
-
-Merellä kävi loiva aallokko, mutta tuuli oli pysähtynyt, ja melkein
-hervottomina lepattivat purjeet veneen verkalleen lipuessa eteenpäin
-vanhaa vauhtiaan, jota airoilla hiukan autettiin. Taivas oli pilvessä,
-joskus vain päivä pilkisti kuulakkana pilvenraosta; mutta lounaisella
-taivaanrannalla kulki mustanharmaja ukkospilvi. Jos se sieltä rupeaisi
-nousemaan, voisi siitä tulla tuulta tarpeeksi, ehkä liiaksikin, sillä
-ukkostuulen rajat ovat usein hyvin epämääräiset. Mutta se ei noussut,
-kaukana missä lie kulkiessaan jyrissyt ja satanut, meitä se ei
-ehättänyt.
-
-Pehmeästi vain kellui veneemme aallokossa, töksähti väliin
-laineenharjaa vastaan, mutta vaipui kohta taas hiljalleen, kuin uinuen,
-solumaan. Ääneti istuivat veneessäolijatkin, katsellen tuota tummaa
-luontoa: meri oli musta ulapalle silmäillessä ja näytti jo kappaleen
-matkan päässä yhtyvän taivaanrantaan. Rannikon ääriviivat, joita
-lähestyttiin, olivat jonkinlaisen epäselvän hämärän peitossa, vaikka ne
-eivät kaukanakaan olleet. Saarten muuten vihreä, kesäinen puku näytti
-sekin harmajalta, tuskin erotti metsää kalliosta. Jokin kaukainen vene
-pakeni saaren taa, muuten meri oli ihmeellisen autio, ei näkynyt
-purjetta, ei edes kalalokkia lentämässä.
-
-Mikä voimakas muisto, mikä tuttu mielikuva yhtyy tähän
-luonnontunnelmaan? Koetin kauan sitä selvittää itselleni, samalla kun
-tuo tunnelma yhä voimakkaammin kietoi minut valtoihinsa. Olen elänyt
-ennen nämä samat hetket, tuntenut juuri samat mielikuvat, hiukan
-raskaat, hiukan utuiset ja uuvuttavat. Missä, milloin? Tuo meren tumma
-väritys, ukkospilvi purjeen takana, sen alla harmajaan häipyvä
-rannikko, veltot purjenuorat, airojen verkkainen loiske, ulapan raskas
-äänettömyys...? Tuo ennen eletty tunnelma on niin elävästi mielessäni,
-etten voi sitä erottaa nykyisestä.
-
-Miten? -- tunnelmanihan kehittyy nykyisyyttä pitemmälle. Minusta
-tuntuu, että tätä meren ehdotonta hiljaisuutta, tätä unettavaa,
-liikkumatonta valaistusta täytyy seurata raju purkaus, järisyttävä
-mielenliikutus, melu ja hälinä. Miksi, mistä se tulisi? En tiedä, mutta
-hipiässäni tuntuu kuin sitä vastaan olisi tuprahtamassa kylmä ryöppy,
-sadekuuro, rakeita...  Rakeita! -- niinhän toki. Rakeita ja myrskyä ja
-pimeätä! -- sehän on ilmielävästi Hanhikiven retki, jonka muisto minut
-on vallannut, vaikka en sitä heti saanut itselleni selvitetyksi. Muisto
-ajoilta lähes kaksikymmentä vuotta sitten, nuoruudenmuisto kotoiselta
-Pohjanmaalta, kaukaisesta seudusta. Sitä retkeä en ole muistanut
-vuosikausiin, nyt se on pienimpiä yksityiskohtia myöten mielessäni,
-elävänä kuin eilinen päivä. Nyt näen jo eroavaisuudetkin sen silloisen
-ja nykyisen tunnelmani välillä. Silloin Pohjanlahden loivat
-hiekkarannat ja vaivaiskasvuiset näreiköt, nyt Suomenlahden syvät vedet
-ja jyhkeät kalliorannat. Silloin nuori, heleänraikas mieli, jonka
-luonnontunnelma vain hetkeksi ilostaan taltutti, nyt huoltenraskas
-arkimieli, joka kerran poikkeukseksi on ehtinyt vaipua vapaaseen
-tunnelmaan...
-
-Mutta ne eroavaisuudet hupenevat pois, mielialan voimakas yhteisyys
-pitää minut vallassaan ja panee minut siihen yhä syventymään. Ja minä
-rupean sen pakosta muistelemaan alusta loppuun tuota silloista retkeä
-ja sen tapahtumia. Mieleni käy hilpeäksi muistoista, leikkisästi kerron
-venekumppaneilleni tuon silloisen Hanhikiven retken.
-
-Kerron sen tässäkin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Se tapahtui sinä suurena raesadekesänä, jolloin, niinkuin kaikilta
-kulmilta maata sanomalehtiin kirjoitettiin, pääskysen munan kokoiset
-rakeet särkivät ikkunat kaupungeissa ja löivät lakoon kaikki viljat
-maaseudulla. Ja juuri sellaiseksi raekuuropäiväksi sattui käyntimme
-historiallisesti kuuluisalla Hanhikivellä.
-
-Tuo Hanhikivi on, niinkuin sanottu, Pohjanlahdessa, Pyhäjoen suun
-edustalla oleva pieni merisaari. Siihen väitetään Pähkinäsaaren rauhan
-jälkeisen pohjoisen rajan Ruotsin ja Venäjän välillä aikoinaan
-päättyneen, mutta tämä kysymys on, tai oli ainakin silloin vielä,
-varsin epäselvä ja riidanalainen kysymys; puuttui näet kaikkea
-varmuutta siitä, mikä ikivanhojen asiakirjojen mainitsema "Petäjoki" on
-ollut, joka laski vetensä "Pohjoiseen mereen" ja jota myöten rajan
-olisi pitänyt kulkea -- toiset arvelivat sen yhtä todennäköisesti
-voineen olla Kuolan niemimaalla kuin Keski-Pohjanmaalla. Mutta se riita
-nyt ei oikeastaan enää kuulu tähän. Pääasia on, että me, ystäväni
-Akseli C. ja minä, molemmat saman vuoden ylioppilaita ja historiallisia
-tieteitä harrastavia nuoria miehiä, olimme Muinaismuistoyhdistyksen
-stipendiaatteina jalkapatikkamatkalla Salon kihlakunnassa ja jouduimme
-siten eräänä kauniina päivänä myöskin Pyhäjoen pappilaan, jossa
-tietysti tuli puhe Hanhikivestä. Kerrottiin siellä vielä muutamassa
-kalliossa näkyvän "piiruja" ja "juovia", joita ehkä voitaisiin pitää
-muinoisen rajan hakattuina merkkeinä -- niitähän meidän tietysti piti
-lähteä näkemään ja tutkimaan.
-
-Se tehtävä nyt ei oikeastaan kuulunut meille, joiden oli vain määrä
-kokoilla taloista vanhoja "kivitalttoja", ruostuneita miekankahvoja tai
-vaskisia kynttilänjalkoja ja käydä mäkilöillä katselemassa, kertomassa
-ja piirustamassa lapinraunioita, hiidenlinnoja tai jatulinleikkejä.
-Mutta hipaisihan Hanhikivikin sentään meidän tiedettämme, ja pappilan
-puhtoisilla patjoilla yön makeasti levättyämme lähdimme eräänä aamuna
-reippain mielin purjehtimaan joensuulta merelle, -- pappilan nuori
-maisteri lähti purjeveneellään meille toveriksi ja saattajaksi.
-
-Oli mitä ihanin kesäilma, tuuli juuri sen verran, että liikkeelle
-päästiin, ja Pohjanlahden aava ulappa lepäsi rauhallisena ja
-hymyilevänä edessämme, ikäänkuin hekumoiden kylpien siinä lämpöisessä
-päivänpaisteessa. Tunnin pari purjehdittuamme pääsimme perille
-Hanhikiveen ja samoilimme sen ristiin rastiin, puikahdellen
-pensaikkojen lomitse ja tarkastellen saaren kaikkia kiviä ja kallioita:
-Mitään merkillisempiä "piiruja" emme löytäneet, ainoastaan
-mielikuvituksen lisä-avulla saatoimme tulkita hakatuiksi merkeiksi
-joitakin sammaltuneita kallionuurteita. Mutta pääasiahan olikin, että
-sen olimme "konstateeranneet". Ja istuttuamme vielä hetkisen saaren
-lännenpuoleisella kalliorannalla, ihaillen meren suurta rauhaa,
-lähdimme keskipäivällä paluumatkalle Pyhäjoen suuta kohden.
-
-Oli tyyntynyt melkein kokonaan, väliin vain hieno tuulenhenkäys
-pullisti purjeita, mistä syystä airoilla auttelimme vauhtia. Kävi loiva
-maininki, ja siihen aina toisinaan vene töksähteli. Kiirettä meillä ei
-ollut mihinkään, herttaista oli kellua siinä paahtavassa paisteessa.
-Iloinen keskustelumme vähitellen talttui, omituinen uupumus ja rauha
-valtasi mielet. Ja luontokin tuntui vaipuvan samaan unelmaan. Meren
-peitti ikäänkuin hallava huntu, ilman täytti autereinen harso, se
-kaikki painosti silmäluomia ja oli vaivuttaa miehet nukuksiin.
-
-Yht'äkkiä silloin joku tovereista tuli silmäilleeksi purjeen alta
-itäiselle taivaanrannalle, ja siellä oli jo taivas ja meri aivan
-toisennäköinen kuin meren puolelta: paksu, musta pilvi nousi nopeasti
-sinilaelle, meri ja maa sen alla näytti tummalta ja synkältä ja koko
-luonto ikäänkuin aleni ja hämärtyi. Vielä oli aivan tyyntä, mutta
-vakava ukkonen myrskyineen oli ilmeisesti tulossa. Se antoi vauhtia
-airoihin, jotka äsken nekin olivat hervahtaneet, miehen voimalla
-kiskottiin nyt raskasta purjepurtta joen suuta kohden. Keskustelu oli
-edelleen pysähtyneenä; perämies käänsi purjeet toiselle kyljelle, sillä
-vihuri näytti olevan tulossa maalta päin; mutta hervottomina purjeet
-yhä lepattivat, ja omituinen painostava odotuksen tunne, levon ja
-myrskyn välinen tunne, valtasi luonnon ja mielet. -- Juuri tuo tunnelma
-oli äsken tuntunut niin tuttavalliselta.
-
-Mutta kauan sitä vihuria ei enää tarvinnut odottaa, se tuli jo
-pilven alta mustana juovana selkää pitkin, karahti kuin leveä
-ratsastajarintama nuolennopeasti eteenpäin ja syöksyi purjeita vastaan.
-Airot pois, miehet ylälaidalle istumaan, sillä alalaita jo ryyppäsi
-vettä. Tuli siinä nyt vauhtia veneeseen äskeisen kellumisen jälkeen;
-koskena kohisi keula, masto notkistui ja puomi painui, ja nopeasti
-etenivät meriluodot ja lähenivät joensuun matalat rannat. Sitä kesti
-muutamia minuutteja, enintään viisi, ja sillä vinhalla vauhdilla
-arvelimme jo pääsevämme lahteen, maan suojaan, ennenkuin varsinainen
-ukonilma repeäisi päällemme. Mutta pilvi nousi myös samaa huimaa
-vauhtia, niin, vielä huimempaa; mantereen puolella jo satoi, koko
-rannikko häipyi näkymättömiin, ja kohinana se ryöppy läheni pientä
-alustamme. Ja siinä se jo oli. Kerran paukahti, niin että vene tärähti
-ja sydän hytkähti, ja samassa oli tuulen lennättämä raekuuro
-niskassamme.
-
-Niitä tuli tuumanpaksuisia rakeita kuin sadastatuhannesta
-kuularuiskusta luoteja, ne ampuivat veteen ja veneeseen, niin että
-korvat huumaantuivat, ne pongahtelivat purjeisiin, räiskivät ja
-loiskivat. Kasvojaan täytyi varoa, sillä rakeet pieksivät kuin suuret
-haulit -- tuota pikaa veneenpohja oli sormenpäänkokoisten jäitten
-peitossa, ja uusia tuprutti myötään musta pilvi. Paukkuiko ukkonen
-edelleen, sitä en muista, enkä luule sen monta kertaa jymähtäneen,
-sillä salamoita ei ainakaan näkynyt muita kuin ne pari kolme, jotka
-silloin aivan alussa välähtivät. Pimeäksi sitä vastoin kävi kaikki,
-niin pimeäksi kuin voi käydä syksyinen yö -- ja kumminkin oli
-keskikesän keskipäivä. Veneenlaitoja ulommas ei nähnyt mitään, se oli
-kaikki yhtä sakeata raekuuroa ja veden räiskettä. Pilvi oli peittänyt
-auringon ja verhosi koko luonnon, ja se oli niin musta ja näytti olevan
-niin matalalla, että se aivan tuntui rutistavan meidät alleen.
-
-Mutta vene purjehti yhä, kiisi tulista vauhtia eteenpäin, ja miehet
-koettivat tähystää, näkyisikö maan merkkejä, että tiedettäisiin kääntää
-lahden pohjaan -- tuossa se juuri olisi ollut käännettävä. Ei näkynyt
-mitään, ei keulapuomia edemmäs, -- ja alus syöksyi myrskyn voimalla
-matalikkoon päin. Odotimme joka hetki, että se karahtaisi rannan
-hiekkapohjaan -- sääli venettä, sillä se menisi tietysti säpäleiksi,
-miehet siitä ehkä aina pelastuisivat, jos matalaan tultaisiin.
-Huomasin, kuinka Akseli jo varusti olalleen pienen laukkumme, jossa
-olivat muistiinpanomme ja karttamme ja piirustuksemme, -- mies tuumi
-varmaankin, että nuo tästä toki täytyy pelastaa. Mutta sanaakaan ei
-puhuttu.
-
-Yht'äkkiä perämies kumminkin päättää muuttaa kurssia, ohjatakseen
-lahden pohjaan; hän lienee vaistomaisesti tuntenut, että nyt ollaan
-joen suulla. Höllitettiin purjetta, oli täysi laitainen, ja vauhti
-kiihtyi yhä. Mutta sitä pahemmin kallistui venekin, laita kulki pitkät
-matkat vesirajan alla ja purje veti.
-
--- Laske purjetta! kuului vihdoin huuto, ensimmäinen sana koko myrskyn
-aikana.
-
--- Se ei kulje...
-
-Pappilan purjeveneeseen oli äsken muutettu uudet "skuutti"-nuorat, ja
-kun ne nyt olivat kastuneet ja turpuneet, eivät ne siinä kauheassa
-painossa enää juosseetkaan blokkien läpi, vaan hakaltivat,
-kangertivat... Eikä vene enää kääntynyt vastaiseen, niin oli jo laita
-veden alla, sellainen oli paino märissä purjeissa.
-
--- Katkaise puukolla...!
-
-Minä olin jo pystyssä puukko kädessä viiltääkseni poikki kankean
-köyden, -- aioimme laskea purjeen valloilleen. Mutta samassa tavallista
-vinhempi puuska painoi purjeen veteen, vene viskautui kumoon, me
-suistuimme suin päin sulaan veteen...
-
-Enpä ole ennen enkä jälkeen koskaan luullut olevani niin lähellä
-viimeistä hetkeäni kuin siinä silmänräpäyksessä. Olihan pilkkoisen
-pimeä, ei ollut aavistustakaan, missä päin olisi ranta ja kuinka
-etäällä, ja kaatunut vene oli uponnut... Pinnalla koetettiin pysyä,
-mutta raskaat saappaat ja märät vaatteet vetivät alaspäin.
-
-Silloin kuului läheltä ääni:
-
--- Tässä on pohja...
-
-Se siunattu Pohjanmaan rannikko on toki niin pitkältä matalaa, että
-siinä pohjan löytää, kunhan on edes maan kuuluvilla. Toinen
-tovereistani oli pitkillä koivillaan koetellut ja löytänyt pohjan ja
-ilmoitti meille sen ilosanoman. Kohta oltiin siinä hänen vieressään, ja
-aivan oikein, tukeva pohja oli jalkojen alla, vaikka vettä olikin yli
-hartioiden. Mutta mitäs siitä, henki oli tallessa, nyt täytyi vain
-pyrkiä sinnepäin, mihin pohja mataloitui, ja siellähän olikin saari.
-Kun rannalle tultiin, huomasin minä, että minulla vielä oli puukko
-kädessäni -- senkin olin säästänyt. Olimme tulleet joensuun matalaan
-hiekkasaareen, tunsimme me sen nyt, vaikka sadetta ja pimeää edelleen
-kesti. Mutta se oli aivan autio maa, ei katajan pensasta koko saarella.
-Pidettiin senvuoksi neuvottelu, mitä olisi tehtävä. Toinen saari, jossa
-toki oli heinälatoja, oli siinä lähellä, ja siihen kuului pääsevän
-kahlaamalla, -- päätettiin pyrkiä sinne. Salmi oli tosin varsin leveä
-ja vettä oli paikoitellen kainaloihin asti, mutta eipähän siinä sen
-pahemmaksi päässyt kastumaan. Kahlattiin ja saavuttiin tyhjään
-heinälatoon. Mutta hiukan toivotonta oli sinnekin jäädä
-vesilikomärkänä, eikähän ollut tietoa, kuinka kauaksi sinne pitäisi
-jäädä, sillä sadetta ja myrskyä yhä kesti -- joskin jo heikommin --,
-eikä siis tarvinnut heti veneitä avuksi odottaa.
-
-Pidettiin taas neuvottelu. Sen saaren erotti toinen, edellistä paljoa
-leveämpi ja syvempi salmi mantereesta. Pappilan maisteri kehoitti meitä
-kahlaamaan vielä senkin yli -- hän oli joskus kuullut senkin yli
-matalalla vedellä kahlatun. Ja hän tahtoi päästä kotiin -- pelkäsi
-kotiväen olevan kovin huolissaan. Meitä toisia vähän arvelutti --
-Akseli arasteli laukkuaan, jonka veneen kaatuessa kostuneita aarteita
-hän ladossa koetti kuivailla. Mutta kun siinä ilmakin kirkastui, niin
-jo lähdettiin uudelle kahluutaipaleelle.
-
-Olisi se tainnut olla valokuvattavaa matkuetta, jos joku Kodakin
-omistaja olisi sattunut vastaiselle rannalle. Niinsanottu salmi oli
-varsin leveä selkä, eikä vesi sillä kertaa ollut ollenkaan matala.
-Etummaisena siinä taivalsi pappilan maisteri lionnut panama-lakki
-korvillaan ja koetti välttää syvimpiä hautoja; hänen jäljessään Akseli,
-kantaen päänsä yläpuolella kallista laukkuaan, ja viimeisenä
-allekirjoittanut, lyhyin mies joukossa ja sen vuoksi enimmin vaarassa
-jäädä pinnan alle. Kovin minua sen matkan jatkaminen aina arvelutti
-niissä paikoissa, joissa en Akselista nähnyt muuta kuin päätä ja
-laukkua, mutta yli tulin sentään minäkin niistäkin paikoista, tulinpa
-vielä niin, että suu oli veden päällä. Ei saanut pahasti kompastella,
-ja hitaanlaista oli sen vuoksi kulku. Mutta taas kävi ranta
-matalammaksi, ja vihdoin oli manner jalkojen alla, ei kuiva, mutta
-kova.
-
-Vielä oli kappale matkaa maantielle ja siitäkin vielä pappilaan; vesi
-pursusi saappaista ja vaatteet tahkiutuivat ihoon. Mutta siellä perillä
-saatiinkin kohta kuivat vaatteet ja lämpöiset vehnäskahvit, enkä
-suloisempaa hyvinvointia muista koskaan tunteneeni. Sen iltapäivän
-ihana lepo on yhtä selvästi mielessäni kuin itse purjehdusmatka
-Hanhikiveltä, jonka tunnelma nyt lähes parinkymmenen vuoden perästä
-niin elävästi oli mieleni vallannut.
-
-
-
-
-XI.
-
-PANTSU.
-
-
-Yleinen on saaristoväen keskuudessa käsitys, melkein pelonsekainen
-tunne, että vanha, ankara Pantsu, hän, joka on perämiehenä pienessä
-Vikkelä-laivassa, on korvaamaton ja välttämätön tekijä yhteiskunnassa.
-Vikkelä, pieni, avonainen saaristohöyry, kuuluu jo aivan ehdottomasti
-ja kiinteästi saaristoelämään, -- millainen saaristo kesäisin olisi
-ilman Vikkelää, sitä tuskin enää osataan kuvitellakaan. Mutta Vikkelää
-myöskään ei osata kuvitella ilman sen sielua, Pantsua.
-
-Itse oli Pantsu esiintymisensä varmuudella tämän käsityksen ja
-kunnioituksen ihmisten mieliin iskenyt, ja horjahtamatta hän sen
-myöskin piti yllä. Hän oli nimittäin personoitu varmuus, samalla kun
-hän oli kiivas, järkähtämätön luonne, joka lahjomattomasti piti kiinni
-siitä, minkä hän katsoi oikeaksi ja oikeudekseen. Ja Vikkelän hän
-katsoi omaksi, tinkimättömäksi käskypiirikseen. Montako kesää hän sen
-perässä jo oli istunut, sitä en tiedä; ennen aikaan, nuorempana
-miehenä, hänkin kai oli kyllä purjelaivoja noilla samoilla vesillä
-ohjannut, mutta niistä hän ei nyt enää välittänyt. Hänelle ei
-ylimalkaan ollut maailmassa olemassa muuta alusta kuin Vikkelä, mutta
-sen hän tunsikin sitä perusteellisemmin, sen tavat, sen voiman, sen
-kestävyyden. Sen hän hoiti kuin lapsensa, ja siitä hän myöskin vastasi.
-Ja voi sitä, joka yritti häntä tässä hänen tehtävässään ja oikeudessaan
-vastustella!
-
-Oli todellakin mahdotonta ajatella Vikkelää ilman häntä, myönnän sen
-omasta kokemuksestani. Aina kun astuin Vikkelään ja näin sen perässä
-Pantsun leveän, partaisen naaman, hänen suuren, pyöreän päänsä, jota
-hän pahimmallakin paisteella suojeli karvalakilla, hänen terävän,
-varman, käskevän katseensa, hänen lyhkäisen, jykeän, tanakan
-vartalonsa, silloin tuntui aina omituisen kodikkaalta ja erikoinen
-rauha ja turvallisuus täytti mielen. Kävin aina heti laivaan astuessani
-lyömässä hänelle kättä, sillä nimenomaan hänen kädenpuristuksessaan
-tuntui tuota lujaa suomalaista kiinteyttä ja suoruutta, joka tekee
-sydämelle hyvää. Ei hän kättäni kovasti puristanut eikä pitkään
-pidellyt, vaan tarttui siihen tanakasti ja varmasti, ja minä tiesin,
-että siinä on mies, joka tietää mitä hänen on tehtävä ja sen myös
-tekee.
-
-Ankaran kurin hän piti aluksessaan, kun sunnuntaisin vei saaristolaisia
-kirkolle ja toi kirkolta. Ei saanut hänen Vikkeläänsä tuppautua väkeä
-sulloutumalla; jos tuli yksi yli määrän, oli hän sen valmis viskaamaan
-mereen, ellei se muuten lähtenyt. Eivätkä saaneet Vikkelään
-päässeetkään paljon liikuskella paikoiltaan, -- pimittämään kurssia
-perämieheltä, -- heidän täytyi istua kuin kirkonpenkissä.
-Ilmoittamistaan määräajoista Pantsu ei minuuttiakaan poikennut, ei
-odottanut ketään myöhästynyttä, olipa vaikka itse maaherra, mutta ei
-antanut myöskään muiden Vikkelää odottaa; kun viisari hänen vanhassa
-"tuplakantisessaan" oli määrätyllä paikalla, silloin hän irroitti
-köydet ja komensi liikkeelle. Ja olipa pimeää tai myrskyä, jokainen sai
-olla varma pääsemisestään oikeaan aikaan määrälaiturilleen. Ihmisten
-asioita, lähetyksiä ja tuomisia, hän ei yleensä ottanut toimittaakseen,
-ei maksustakaan, hän jätti sen ansion kernaasti koneenkäyttäjälle;
-mutta jos hän joskus jonkin asian otti toimittaakseen, niin hän
-toimitti sen ihan tarkoin, vaikka häneltä siihen olisi mennyt päivä.
-
-Huolimattomuutta ja epätarkkuutta Pantsu kaikessa vihasi, enin
-kumminkin merimiehen ammatissa. Kun eräs jahti kerran oli muutamassa
-salmessa jättäytynyt ankkuriin väylän paikalle, hän suuttui niin
-silmittömästi, että uhkasi ajaa kohti ja upottaa jahdin siihen. Ehkäpä
-olisi sen tehnytkin -- vaikka vettä kyllä oli kiertää -- ellei jahdin
-omistaja, säikähtyneenä Pantsun huudoista, olisi viime hetkenä saanut
-varpatuksi alustansa hiukan syrjälle. Ja kun toinen oli viitatuilla
-vesillä joutunut matalaan ja pyysi Vikkelää avukseen, Pantsu tosin meni
-nykäisemään sen irti, mutta haukkui jahtimiehiä koko ajan
-huolimattomuudesta niin julmalla äänellä, että se jyrisi monen
-kilometrin päähän, -- ja sitä ääntä saaristolaiset pelkäsivät. Ei ollut
-muuten yrittämistäkään houkutella häntä ohjaamaan Vikkelää vähänkään
-sivulle tavallisesta reitistä taikka tekemään matkaa oudommille
-vesille. Kerran patruuna itse, Vikkelän omistaja, oli laivassa
-ollessaan käskenyt häntä oikaisemaan erästä mittaamatonta salmea
-myöten. Hyvin vastahakoisesti Pantsu oli totellut. Ja sattuipahan, että
-siinä hipaistiin karia, potkuri oli vääntynyt, konetta ei voitu
-käyttää, ja veneellä piti hinata laiva siitä pois. Se oli ollut hyvin
-ikävä paluumatka patruunalle, sillä Pantsu nuhteli koko matkan oikein
-isällisesti, että pakkoko on lähteä outoja väyliä yrittelemään. Eikä
-sitä toiste enää yritetty.
-
-Patruunakin alistui näet tottelevasti Pantsun määräyksiin. Joskus hänen
-ehkä olisi tehnyt mieli pienelle huvimatkalle, jolloin Vikkelän olisi
-pitänyt hiukan poiketa kulkuvuorostaan, mutta Pantsu teki tenän, ja se
-matka jäi. Kerran oltiin kylässä, ja Pantsulle oli ilmoitettu, että
-paluumatkalle lähdetään kello kymmenen. Mutta vierastalossa myöhästyi
-illallinen, joten ei määräaikana olisi päästykään lähtemään. Mutta sitä
-Pantsu ei suvainnut. Hän rupesi rannassa viheltämään niin pitkään ja
-vihaisesti, että vierailijain täytyi jättää kaikki syöntipuuhat ja suin
-päin kiirehtiä laivarantaan, -- ei näet ollut lysti, jos Pantsu
-suuttui. Patruuna vaati itse muilta säännöllisyyttä ja mukautui
-senvuoksi nurkumatta Pantsun ehdottomaan jyrkkyyteen. Sitä enemmän
-täytyi kaikkien muiden häntä totella, ja juuri siten Pantsu olikin
-tullut aivan itsevaltiaaksi tuossa pienessä valtakunnassaan.
-
-Mutta sittenkin -- juuri tuossa hänen omassa valtakunnassaan, itse
-laivassa, oli niskoitteleva aines, häntä vastustava puolue, niin,
-suorastaan vallankumouksellinen puolue. Se oli seikka, joka myrkytti
-Pantsun elämän, mutta jota hän ei voinut auttaa. Heitä oli näet
-Vikkelässä kaksi miestä: hän, Pantsu, perämies, ja Torvinen,
-koneenhoitaja, molemmat välttämättömiä laivan kuljetuksessa, jopa yhtä
-välttämättömiä molemmat. Isännyys oli uskottu Pantsulle, eikä tuo
-pieni, laiha, hiukan höpläkkä masinisti sitä arvoa häneltä
-riidellytkään, vaan teki sen sijaan Pantsulle kaikenmoista kiusaa ja
-vaikeutti hänen toimintaansa. Eihän Pantsu esim. päässyt laiturista
-lähtemään, ennenkuin Torvinen oli konetta hoitamassa -- itse hän ei
-koneesta, pannusta, höyrystä eikä koko liikevoimasta ymmärtänyt mitään
-eikä tahtonut ymmärtää. Siten tapahtui joskus Torvisen laiminlyömisen
-tai ilkeyden vuoksi, että Vikkelä ei voinut pysyä täsmällisenä, ja se
-oli Pantsun mielestä kauhea asia, joka koski suoranaisesti häntä ja
-hänen kunniaansa. Lujan persoonallisuutensa koko vaikutusvoimalla,
-äänensä julmuudella ja joskus köydenpätkälläkin Pantsu kyllä koetti
-karsia toveristaan nuo elkeet pois, mutta Torvinen oli sitä venyvää
-laatua mies, että hän sittenkin aina teki jonkin erehdyksen -- tai
-koirankujeen. Kerran pari kesässä hän sitä paitsi otti humalan, ja
-silloin hän tahallaan aina myöhästyi Vikkelää lämmittämästä. Sellaisina
-päivinä oli retki Vikkelällä jotakin aivan eriskummallista.
-
-Silloin Torvinen ei nimittäin ääneti ottanutkaan vastaan kuritusta,
-vaan koetti tehdä Pantsusta pilkkaa. Sitä ei Pantsu kärsinyt, vaan
-korotti yhä ääntään ja ärjyi perästä, niin että hänen leveä rintansa
-vihasta aaltoili. Torvinen räkytti käheällä äänellään vastaan koneen
-luota, ja hänen pienet, likaiset kasvonsa vetäytyivät monenmoisiin
-vinkuroihin. Hänen vetelä, hintelo ruumiinsa jännittyi silloin
-ihmeellisen kimmoavaksi, hän hyppeli kuin kärppä Pantsun nenän eteen
-puimaan laihaa nyrkkiään, hänen muuten taliset silmänsä miltei tulta
-iskivät, ja hänen kielensä lauloi lakkaamatta.
-
--- Suus kiinni, juoppo! ärjyi Pantsu.
-
--- Juu, juu, herra kapteeni, herra amiraali, eihän tämän väylän
-varrella saa kukaan muu äännähtääkään kuin teidän hirmuisuutenne. Mutta
-niin kauan kuin nyt ei vielä suukoplaa ole hankittu, niin minä sentään
-laulan, että tämä poika ei olekaan tässä laivassa mikään paksupäisen
-Pantsun renki, vaan opinkäynyt koneenkäyttäjä, jolla on vähän
-parempikin ranki kuin entisellä jauholotjan soutajalla. Mihinkäs sinä
-kuljet ilman minua, hä... kuinka kävisi koneen ja pannun...?
-
--- Hoida koneesi, mutta ole laklattamatta, taikka survon siihen pannuun
-viheliäiset luusi!
-
--- Säästäkää toki halpa henkeni, mahtava komendantti, ja myöskin näiden
-viattomain matkustajain henki...
-
-Sitä toraa kesti koko lämmityksen ajan ja parhaan osan matkasta.
-Matkustajat istuivat ääneti säikähtyneinä sitä menoa kuunnellen, ja
-ensikertalainen olisi varmaankin luullut laivan sen miehistön käsissä
-törmäävän rantaan tai räjähtävän ilmaan, niin kiihkonsa vallassa miehet
-olivat. Pantsunkin leveä leuka väkätti, ja hänen kouransa näytti joka
-hetki aikovan nykäistä irti rautaisen ruotelitangon lyödäkseen sillä
-murskaksi tuon kapinoivan, räkättävän alamaisensa. Mutta mitään
-vaarallista ei sentään tapahtunut, ja vähitellen laukesi jännitys
-Torvisen hinteloista jäsenistä, hänen kielensä rupesi sammaltamaan ja
-hän asettui raukeana ja talttuneena koneensa nojaan huokaamaan. Pantsu
-ärähti vielä pari viimeistä kertaa. Hän se näet aina voiton peri, ja
-silloin hän tiesi, että nyt Torvinen taas on puolen kesää lauhkea kuin
-lammas ja tottelevainen kuin siivo lapsi.
-
-Mutta hän tiesi myös, että mies on sydämessään uppiniskainen, että hän
-on pistänyt käheän kiukkunsa hampaankoloon. Niin Torvinen oli
-tehnytkin. Sappi kiehui hänen sydämessään, vaikka hän ääneti alistuikin
-Pantsun komentoon; mutta se oli hänestä nöyryyttävää, koska hän oli
-mielestään ainakin yhtä välttämätön mies Vikkelässä kuin Pantsu. Hänen
-pieni, hiukan tahkea päänsä mietti sen vuoksi kostoa; pannua
-lämmittäessään ja konetta hiljaa hoitaessaan hän hautoi monenlaisia
-tuumia ja koetti keksiä keinoa, miten päästä tuon itsekylläisen
-mahtailijan kimppuun. Pientä kiusaa hän teki missä osasi, vihelsi
-väärillä paikoilla, peruutti ennen aikojaan, joten laiva ei
-laskenutkaan hyvästi laituriin, ja hierautui matkustajilta rahoja
-kantaessaan näiden suosioon Pantsun kustannuksella. Se kaikki Pantsua
-ärsytti, mutta sapekasta koneenkäyttäjää se ei silti vielä tyydyttänyt,
-sillä perämies piti varansa ja säilytti kaikesta huolimatta valtansa ja
-arvokkuutensa.
-
-Mutta kerran Torvisen kumminkin onnistui kampata Pantsu kumoon ja lyödä
-paha lovi hänen itsevaltiuteensa sekä saada hänet sydäntään myöten
-loukatuksi. Tästä merkillisestä tapauksesta saaristossa väliin
-kuiskaten kerrotaan -- ääneensä ei uskalleta --, kerrotaan osaksi
-kunnioittavasti, osaksi vahingoniloisesti, sillä se, joka on jyrkkä, on
-tavallisesti myös vihattu.
-
-Se oli tapahtunut eräänä syyskesän päivänä, perjantaipäivä se oli vielä
-ollutkin. Perjantaisin, jolloin Vikkelällä ei ollut kulkuvuoroa, sen
-oli määrä aikaisin aamulla käydä hakemassa lahdenpohjassa joen suussa
-olevalta myllyltä jauhoproomu ja tuoda se laivarantaan. Sitä reissua ei
-ollut koskaan lyöty laimin. Tämä matka oli Torvista aina enimmän
-harmittanut, kun niin perin aikaiseen aamulla täytyi joutua kylästä,
-jossa hän asui, laivaan konetta lämmittämään. Usein hän näinä aamuina
-oli myöhästynyt ja aina saanut ankarat nuhteet Pantsulta, joka itse
-makasi yötkin laivassa ja siis aina oli ääressä.
-
-Tänä perjantaiaamuna hän myöhästyi tavallista enemmän, ja tietysti
-Pantsu haukkumaan. Mutta ihme, kumma, tällä kertaa Torvinen ei sitä
-ääneti kuunnellutkaan, vaikka ei nähtävästi ollut humalassakaan, vaan
-tiuskaisi aivan röyhkeästi vastaan:
-
--- Älä nalkuta, ei tässä ole mitään kiirettä.
-
--- Tämän kiireen sinä tiedät ja suori sukkelammin halot uuniin -- vasta
-pidä ajastasi vaarin!
-
--- Kyllä minä aikani tiedän ja lämmityksen hoidan, siihen älä sekaannu
-mahtailemaan.
-
--- Hä? Meidän pitäisi jo olla matkalla myllylle, jos et olisi
-kuhnaillut.
-
--- Minä en lähde koko myllylle, mene yksin.
-
--- Sepä nähdään.
-
-Pantsun poskijäntereet jo pullistuivat. Mutta Torvinen ei antanut
-perään, ärsytti vain:
-
--- Nähdään se. Sinä luulet tässä olevasi paras käskijä, mutta olen minä
-yhtä hyvä isäntä kuin sinäkin, minulle patruuna voi antaa määräyksiä
-yhtä hyvin kuin sinulle. Ja kun minä sanon, että tänään ei myllylle
-lähdetä, niin ei lähdetä, tottapahan minä sen tiedän.
-
--- Sinä tiedät!
-
-Pantsu katseli toveriaan epäillen, kiukku kasvoi. Mitähän se meinaa?
-Mitään perää hän ei voinut uskoa Torvisen puheissa olevan. Eihän ollut
-koskaan lyöty myllyreissua laimin, tiesihän Pantsu, että siitä oli
-myllyn kanssa tehty varsinainen sopimus, eikä hänen perin säännöllinen
-luonteensa voinut käsittää, että tällaisesta sopimuksesta voitaisiin
-missään tapauksessa tehdä poikkeusta. Ja jos joskus tehtäisiin, niin
-tietysti siitä hänelle, Pantsulle, ilmoitettaisiin, eikä tuolle
-hatarapäiselle Torviselle, jolle ei koskaan annettu mitään Vikkelää
-koskevia määräyksiä. Ei, Pantsu oli varma siitä, että Torvinen vain
-tapansa mukaan kujeilee, siten koettaen puolustaa myöhästymistään ja
-vähentää Pantsun mahtia. Se häntä kiukutti, ja siksi hän ärjäisi:
-
--- Sinä et tiedä tässä laivassa muuta kuin totella. Myllylle lähdetään,
-sanon minä. Lämmitä sinä siis uuni äläkä mukita.
-
-Mutta silloin Torvinen oikaisihe oikein pitkäksi ja tuli kädet
-puuskassa rehennellen ihan Pantsun nenän alle.
-
--- Vai niin, taidatpa jo olla tämän laivan omistajakin. Taidatpa lähteä
-myllylle, vaikka itse patruuna kieltää ja käskee minun Vikkelän kanssa
-tässä odottaa. Mutta sille mahdille minä panen rajan. Nyt _minä_ sanon,
-että myllylle ei lähdetä, ja sillä hyvä.
-
-Torvinen löi kämmenellä polveensa niin että läiskähti. Siihen oli jo
-laivarantaan keräytynyt jätkiä, jotka rannalta ajoivat halkoja lotjaan,
-ja nämä olivat pysähtyneet laivamiesten väittelyjä kuuntelemaan. He
-päästivät iloisen naurun kuullessaan Torvisen mahtavan varmuuden ja
-ilkkuivat, että "kas niin, koneenkäyttäjä, pidä kerran puolesi!" Tämä
-kävi jo Pantsun kunnialle, hän ei uskonut koko juttua, ja hänen leveä
-rintansa rupesi aaltoilemaan. Sylki pärski parran välistä, kun hän nyt
-karjaisi:
-
--- Sinä valehtelet, etana, suus kiinni ja lämmitä!
-
-Nyt Torvinen painautui lämmittämään, mutta hänen pieni naamansa ilkkui
-pirullisesti tulen hohteessa; sillä hän huomasi saaneensa Pantsun
-ärsytetyksi ja tunsi, että nyt se menee mertaan. Ja siitä hän nautti.
-
-Sillä tosiaankin patruuna oli kieltänyt sinä aamuna myllylle
-lähtemästä. Illalla myöhään oli taloon tullut vieraita, ja siellä oli
-yht'äkkiä päätetty, että aamulla viedään vieraat laivalla saaristoa
-katsomaan, -- telefoonissa oli ilmoitettu myllylle, että proomu haetaan
-vasta illalla. Ja kun silloin jo oli iltamyöhä ja pimeä, patruuna ei
-ollut lähettänyt siitä sanaa Pantsulle laivaan, vaan Torviselle, joka
-asui lähempänä kylässä. Tätä onnellista sattumaa nyt kostonhaluinen
-koneenkäyttäjä käytti hyväkseen. Kun laivassa alkoi olla tarpeeksi
-höyryä, nousi Torvinen laiturille ja rupesi siellä hyvin rauhallisesti
-kävelemään edestakaisin. Pantsu katsoi sitä hetkisen ja virkkoi ensin
-rauhallisesti:
-
--- Suoria laivaan sieltä, nyt lähdetään.
-
--- Eipä ole kiirettä, Torvinen vastasi ja asettui tyynesti ulapalle
-katselemaan.
-
-Halkomiehet päästivät leveän naurun. Veri karahti Pantsun päähän.
-
--- Näytän sulle kiirettä!
-
-Tuiskuna Pantsu hyppäsi laiturille, tapasi toveriaan niskasta ja
-viskasi hänet kuin rukkasen alas Vikkelään. Irroitti sitten itse
-köyden, nousi laivaan, sieppasi halon ja ärjäisi Torviselle:
-
--- Asetutko koneen luo, hä...? No niin..., hiljaa taakse... eteenpäin,
-täysi vauhti...
-
-Torvinen totteli hyvin pelokkaan ja onnettoman näköisenä, pidellen
-loukkaantuneita luitaan ja mukisten vain, että "tappelemaan rupesi,
-minkä sille mahtaa". Mutta kun Vikkelä oli parin sylen päässä
-laiturista, silloin hän hyppäsi laidan luo ja huusi kovalla äänellä:
-
--- Hei, miehet, kun patruuna tulee rantaan, niin sanokaa, että kyllä
-minä kielsin myllylle lähtemästä, mutta Pantsu ei totellut, -- tappaa
-oli!
-
-Nyt hytkähti Pantsunkin sydän, ja hänessä välähti ajatus, että jos tuo
-heittiö sittenkin puhunee totta, jos olisi patruuna hyvinkin
-peruuttanut myllymatkan...? Mutta miks'ei hänelle, Pantsulle, olisi
-mitään siitä ilmoitettu, miksi hänet olisi syrjäytetty -- ei koskaan!
-Vielä Pantsu ehkä olisi sentään asiaa tarkemmin miettinyt, mutta nyt
-laiva jo oli kulussa, häpeä olisi hänen nyt ollut peräytyä ja totella
-Torvista, sehän olisi särkenyt hänen arvokkuutensa. Miten tahansa --
-anna luistaa!
-
-Ja Vikkelä luisti laiturista pois ja viiletti täydellä höyryllä
-lahdenpohjaan. Sinne katosi niemien taa.
-
-Mutta tunnin kuluttua patruuna tuli vieraineen laivarantaan.
-Katsellaan, ihmetellään: ei olekaan laivaa, millä huvimatkalle lähteä.
-Missä hiidessä se on? -- Patruuna suuttuu, -- se Torvisen tolvana ei
-tietysti olekaan muistanut hänen käskyään, se naurispää! Vieraat
-ystävällisesti hiukan ilkkuvat isännälleen, ja tämä suuttuu vielä
-pahemmaksi. Hän käy halkomiesten puheilla, ja nämä kertovat asian
-niinkuin se oli... kyllä Torvinen kielsi myllylle lähtemästä, mutta
-Pantsu vei väkisin...
-
-Vieraita nauratti... onpas siinä mahtava mies, taitaa olla tohvelin
-alla ei ainoastaan koneenkäyttäjä, vaan myöskin...
-
-Patruuna ei puhunut mitään, mutta hänen kulmansa synkistyivät. Hän oli
-tainnut tuolle itsepäiselle Pantsulle myöntää vähän liian vapaat
-ohjakset ja liian suuren vallan, jota mies näin käyttää väärin... hän
-oli liiaksi ihaillut tuota jäyhää perämiestään. Tämähän on
-kuulumatonta, kyllä se Pantsu nyt on aikansa mahtavoinut.
-
-Käveltiin maihin, viivyttiin siellä tunti, tultiin taas laivarantaan,
-odotettiin, istuttiin, katsottiin kelloa -- ei kuulu Vikkelää takaisin.
-Joku vieraista ehdotti jo, että luovuttaisiin koko retkestä, ja isännän
-kiukku kasvoi. Vihdoin toki rupesi tykytystä kuulumaan lahdenpohjasta
-päin. Vikkelä läheni sieltä verkalleen hinaten raskasta proomua, jota
-juuri oli kielletty hakemasta. Vieraat lausuivat ihailunsa sen
-rauhallisuudesta. Mutta kun laiva vihdoin oli laiturin ääressä, oli
-patruunakin siinä sen vieressä ja lausui ankarasti:
-
--- Pantsu pois laivasta.
-
--- Mi-minäkö pois?
-
--- Heti, eikä sinun tarvitse siihen enää tulla, kyllä perämiehiä
-saadaan, jotka tottelevatkin.
-
-Torvinen kyykötti syvälle painautuneena uunin eteen, mättäen sinne
-halkoja suurella innolla, mutta hänen pienet, likaiset kasvonsa
-säteilivät vahingoniloa ja saavutettua kostoa. Mutta Pantsu laski
-verkalleen kädestään, ikäänkuin vieläkin epäillen, valtikkansa,
-rautaisen ruoripuikon, nousi hitaasti seisomaan ja katseli kysellen
-ympärilleen.
-
--- Välemmin pois, palkkasi saat iltapäivällä.
-
-Kumaraksi kävi nyt tuo varma, vanttera vartalo, ja leveä, jäykkä leuka
-näytti vavahtavan. Mutta sanaakaan Pantsu ei puhunut noustessaan
-laiturille ja astuessaan muutamia askeleita sivulle. Mutta hänen
-silmiään samensi ja hänen hengityksensä oli lyhyttä, kun hän siitä
-katseli, miten yksi halkomiehistä, jonka patruuna rannasta otti,
-asettui hänen paikalleen Vikkelän perään, hänen omalle paikalleen
-rautaisen ruotelipuikon ääreen, ja miten laiva tämän uuden perämiehen
-ohjaamana lähti kulkemaan selälle. Se oli kaikki Pantsusta aivan
-käsittämätöntä; patruunan suuttumuksen hän kyllä ymmärsi, mutta tämä
-oli sittenkin hänestä mahdotonta. Miten saattoi hänen mahtinsa noin
-mennä? -- Tuo nöyryytys ruhjoi hänet kokonaan. Ja hän vaipui melkein
-hervotonna laiturin reunalle istumaan, roikotti siinä veltosti
-jalkojaan ja katseli alas veteen.
-
-Vikkelä viiletti toisen ohjaamana kauas saaristoon. Patruuna istui itse
-perämiehen vieressä, neuvoen tälle väyliä ja viitoja ja luotoja, ja
-ajatteli sitä tehdessään tuota vanhan Pantsun ihmeellistä röyhkeyttä ja
-itsepäisyyttä. Mutta matkan varrella häntä jo rupesi rangaistuksen
-ankaruus kaduttamaan. Hänen olisi ehkä sittenkin eilen pitänyt lähettää
-sana suoraan Pantsulle, vaikka oli myöhäinenkin, ukko ei kenties ole
-uskonut Torvisen käskyä. Koneenkäyttäjän iloa säteilevät kasvot ja
-liehakoivat liikkeet eivät tehneet häneen hyvää vaikutusta. Ja
-paluumatkalla, kun Vikkelä iltapuolella taas kulki kotirantaa kohti ja
-outo perämies myötään kyseli väylää, silloin hän jo oli Pantsuun aivan
-leppynyt, vaikka hän vielä epäili, sopisiko hänen purkaa äskeinen
-tuomionsa. Onkohan Pantsu vielä rannassa, hän mietti itsekseen, onkohan
-hänen rakkautensa Vikkelään ja ammattiinsa vahvempi kuin hänen loukattu
-itsetuntonsa ja arvonsa? Siinä on kaksi kovaa vetovoimaa, kumpihan
-noista lienee vankempi? Laiva laski rantaan. Laiturin reunalla istui
-Pantsu edelleen aamuisessa asennossaan katsellen alas veteen, ei lie
-mies siitä liikahtanutkaan. Patruuna meni hänen luokseen ja ilmoitti,
-että hän saa edeskinpäin olla Vikkelän perämiehenä, jos tahtoo.
-
--- No, mitä arvelet Pantsu?
-
--- Niin, enhän minä taitaisi tulla toimeen erossa Vikkelästä.
-
-Ja hän astui kohta takaisin entiseen virkaansa, ja entinen oli hänen
-arvonsa ja valtansa. Ja vieläkin Pantsu istuu järkähtämättömänä
-Vikkelän peräsimessä. Saaristoväen keskuudessa on kunnioitus ja pelko
-häntä kohtaan vähentymättömänä ennallaan, häntä pidetään
-Vikkeläkäsitteeseen välttämättömästi kuuluvana, korvaamattomana.
-Jäykkänä hän karjuu määräyksiään, hänen täsmällisyytensä on
-muuttumaton, matkustajat, Torvisen ja patruunankin hän pitää entiseen
-tapaan kurissa ja komennossa. Eikä hänen myllyerehdyksestään tai sen
-seurauksista laivassa koskaan puhuta, ei edes kuiskaamallakaan. Joskus
-rannassa laivaa odotettaessa siitä vain voi kuulla kerrottavan, mutta
-silloinkin puolittain arasti ja kunnioittavasti. Siellä kerrotaan, että
-Pantsussa sen kesän ajan oli ollut huomattavissa jotakin särkynyttä,
-vanhentunutta, ja hänen äänensä oli kaikunut vähän sortuneelta, kun hän
-Torvista komenteli. Oli tuntunut siltä kuin ukko olisi kadottanut osan
-varmuuttaan. Mutta hän sai sen takaisin, ehkä vielä enentyneenäkin,
-sillä hän laskee nyt vain kunniakseen sen, että hän yhä istuu
-paikoillaan, vaikka hänet koetettiin kampata pois.
-
-Siellä hänet tapaat, jos milloin satut Vikkelällä kulkemaan. Käy
-silloin häntä kädestä tervehtimässä, se kädenpuristus tuntuu hyvältä,
-se on entisellään voimakas ja topakka. Ja Torvinen, koneenkäyttäjä, hän
-kai häärää siellä myöskin ennallaan koneensa ääressä, eikä heidän
-välinsä Pantsun kanssa luultavasti ole parantunut. Jos satut kulkemaan
-sellaisena päivänä, jolloin Torvisella on ryyppyvuoronsa, niin saat
-mahdollisesti kuulla hänen laskevan pieniä pistosanoja siitä eräästä
-perjantaista, jolloin Pantsu istui laiturin reunalla ja roikutti
-jalkojaan. Mutta silloin kuulet varmasti myöskin Pantsun äänen
-jyrähtävän vastaan:
-
--- Suus kiinni, juoppo! Hoida koneesi ja tottele!
-
-
-
-
-XII.
-
-KALAT NUOTASSA.
-
-
-Aurinko oli jo laskenut, rannat loivat veteen viileän varjon. Ulompana
-merellä kohisivat vielä rantakallioita vastaan päivän mainingit, mutta
-rasvatyyniä olivat lahtivedet, ja tummiksi kävivät korkeiden
-kalliorantojen luomat siimekset yön lähestyessä. Kolakalta rupesi
-Syvälahdessakin jo kaloista tuntumaan rannoilla ja pintavedessä, jossa
-päivä niin hauskasti oli kulunut, ja he vetäytyivät sen vuoksi
-kaislikoista keskilahdelle, asettuen sinne syvään "kalahautaan"
-turvallisesti lepäämään ja yötään nukkumaan. Pientä riidankopua niillä
-tavallisuuden mukaan vielä iltamyöhällä oli keskenään; voimakkaat,
-terävänokkaiset, ahnaat hauet tekivät yhä hyökkäyksiä salakkain ja
-särkien järjestymättömiin parviin, säikytellen niitä sinkoamaan
-kaikille suunnille, ja kylläinen, kyhmyniskainen ahvenkin siellä
-näytteli mahtiaan, uiden verkalleen ja juhlallisena kierroksen
-kalahaudan ympäri, ajaakseen tarpeellista kunnioitusta pieniin eläjiin.
-Mutta nekin liikkeet asettuivat vähitellen, ja Syvälahden kalat
-lepäsivät pian syvässä rauhassa, mikä kivien koloissa, mikä muuten
-lähellä mutaista pohjaa.
-
-Silloin rupesi ulapalta päin haudan takaa kuulumaan airojen loisketta
-ja hankatappien ritinää.
-
--- Mitä se on tuo? kuiskailivat kaloista toiset, mutta toiset
-rauhoittivat:
-
--- Joku yksinäinen soutaja, nukutaan pois!
-
-Eivätkä kalat siitä olleetkaan milläänkään, eivät sittenkään, vaikka
-ääntä rupesi kuulumaan jo kummaltakin kupeelta, -- ainahan niitä
-soutajia sattuu, mitäpä se vaikuttaa heidän syvään hautaansa. Nukkuivat
-edelleen, niin hyvin hauet ja ahvenet kuin salakkain ja särkien
-ajattelemattomat laumat, muista pikkukaloista puhumattakaan.
-
-Mutta loiske kuului yhä lähempää, ja jo heilauttivat kalat
-vaistomaisesti eviään, melasivat pyrstöllään ja liikahtivat hiukan
-levottomina puolelle ja toiselle. Arimmat ja uteliaimmat uivat
-syvänteen reunoja kohden tutkimaan, mitä tämä melu oikeastaan merkitsi,
-uivat, uivat, -- mutta yht'äkkiä tulee aita vastaan, näkymätön, mutta
-läpäisemätön aita! Kylmä veri oli vähällä seisahtua kalojen suonissa,
-ja kauhu sydämessä ne siitä syöksähtivät takaisin haudan pohjalle.
-Ihmeellinen, uusi sulku... pitää koettaa, eikö sitä voisi kiertää,
-puikahtaa sivulta tai ylitse tai alitse.
-
-Varovaisesti ja pahat aavistukset mielessä tekevät evistään arat
-säynäjät ja siiat ja niiden jäljessä lukuisa joukko kaikenlaisia muita
-kaloja jos jonkinlaisia luoveja ja käänteitä, uivat aivan pohjamutaa
-myöten, nousevat pintaan asti, syöksyvät sivulle... Mutta aina on sama
-aita vastassa, siihen iskee joka kerta nokkansa, vaikka kuinka taiten
-koettaisi uida. Rynnätään takaisin, vastapäistä rantaa kohti, -- sama
-aita vastassa, aina sama aita!
-
-Siinäkös hälinää on, toisiaan tyrkkään, uidaan kilpaa, tehdään
-kuperkeikkoja, -- kaikki ovat yhtä neuvottomat ja avuttomat.
-
-Yksi toisensa perästä palaa takaisin keskelle hautaa. Sinne singahtaa
-kaloja kaikilta suunnilta, ja jokaisella on sama toivoton sanoma
-tullessaan, sama kokemus. Ja vihdoin leveä lahna, jota yleensä ei ole
-pidetty kaikkein viisaimpana, tulkitsee kaikkien kokemuksen ja kaikkien
-pelon huudahtamalla yhden ainoan sanan:
-
--- Nuotta!
-
--- Niin, nuotta! Me olemme nuotassa!
-
-Nyt se on selvää kaikille. Ne tuntevat tuon kamalan sanan, ovat
-kuulleet siitä vanhempain puhuvan pelokkaasti ja kammoksuen, ovat
-kuulleet siitä sellaisten kertovan, jotka ovat ennen olleet nuotan
-kierroksessa, mutta jonkin ihmeen avulla siitä pelastuneet.
-Saaristolaiset ovat tänä yönä lähteneet Syvälahteen nuotalle. Ja nyt on
-kaloilla vain yksi kysymys:
-
--- Mitä tässä on tehtävä?
-
-Niin hätäilevät ensiksi salakkain lyhytajatuksiset laumat, mutta eivät
-voi särjet eivätkä säynäjät eivätkä lahnan loppuritkaan olla kohta
-siihen samaan haikeaan, neuvottomaan kysymykseen yhtymättä. Nuotta
-kiertää joka puolelta, surma on edessä.
-
--- Mitä on tehtävä?
-
-Odotetaan jännittyneinä ja läpättävin sydämin vanhimpain ja viisaimpain
-neuvoja. Nuo paljon kokeneet, vanhat, suuret hauet ja voimakkaat,
-juhlalliset ahvenet, ne toki neuvon tiennevät. Mutta ne ovat kauan
-vaiti. No, sehän on suurten ajattelijain ja johtajain oikeus. Mutta
-minkä ne itse tekevät -- sitä seurataan.
-
-Ne eivät tee kotvaan aikaan mitään. Sitten lähtevät uimaan takaisin
-päin, sinne, mistä airojen loiske ensiksi oli kuulunut; uivat
-verkalleen, sitten yhä vinhemmin.
-
--- Sinnekö päin, miksi sinne? hätäilevät nyt pikkukalain neuvottomat
-laumat, mutta seuraavat kumminkin, joskin epäillen, mukana. -- Miksi
-sinne päin, miettivät niiden hatarat päät, -- siellähän nuotan perä on?
-Ne pysähtyvät, hätäilevät, mutta uivat taas vanhempain jäljestä. Huoli
-ja epäilys on mielessä, mutta oma ajatus ei riitä niin pitkälle, että
-ne voisivat varmasti ja omakohtaisesti asian selvittää.
-
-Silloin kuuluu taas huuto keskeltä parvea. Siellä taas lahna kehoittaa
-toisia pysähtymään.
-
--- Ei sinnepäin, se tie vie turmioon, pyörrälletään takaisin, aivan
-päinvastaiseen suuntaan! Uidaan eteenpäin, ei taaksepäin, edessäpäin
-voi pelastus olla, takanapäin on perä...
-
-Pikkukalat, särjet ja salakat ja säynäjätkin, joutuvat nyt aivan
-ymmälle, uivat eteenpäin ja taas takaisinpäin. Lahna tuntuu puhuvan
-järkeä. Mutta kuka on koskaan ennen kuunnellut lahnan puheita, kuka on
-tottunut luottamaan niihin, eihän sillä ole mitään edellytyksiä neuvoa
-muita? Ja pikkukalat uivat neuvottomina eteenpäin ja taaksepäin,
-joutumatta sillä tavoin eteen taikka taakse. Ja sivuille jos
-puikahtavat, aina on verkko vastassa, joka kerralta yhä lähempänä;
-uintialue pienenee myötään. Ja se huomio yhä lisää levottomuuden ja
-hädän tunnetta. Rynnätään siis taasen vakavien haukien ja ahventen luo,
-jotka perää kohden uivat, ja kysytään taas:
-
--- Onhan tämä suunta siis oikea?
-
-Isot kalat eivät jouda paljon kysymyksiä kuuntelemaan, lekuttavat vain
-eviään mennessään ja heiluttavat halveksuen pyrstöjään. Jokin pienempi
-vain joukossa, keskikokoinen tuppihauki, kääntyy puolitiehen sivulle ja
-äännähtää:
-
--- Te ette tätä ymmärrä, teidän aivonne ovat liian pienet. Tietysti
-meidän täytyy uida taaksepäin, se on ainoa keino. Täytyy voittaa aikaa,
-koettaa pysyä vedessä niin kauan kuin suinkin, siten ehkä vielä
-pelastutaan, ainoastaan siten.
-
--- Pelastutaan -- nuotan perältä -- miten? utelevat lahnat ja säynäjät.
-
--- Sitä me emme vielä tiedä. Olkaamme kylmäverisiä, niinkuin kalojen
-sopii. Ehkä ei apajaa nostetakaan, kunhan pysymme hiljaa... peräkin voi
-ehkä revetä viime hetkessä, sitähän ei tiedä. Siellä takanapäin ovat
-veneet ja nuotanvetäjät vastassa, ja tarpojat kolhivat meitä airoilla
-päähän, jos sinne uimme. Mutta sitähän te ette ymmärrä, uikaa siis
-mihin tahdotte, nyt ei ole enää aikaa neuvotella...
-
-Tyyni oli Syvälahden pinta, mutta siellä sisässä, kalahaudassa, kuhisi
-levoton lauma, koettaen yhä uudelleen turhaan uida pois saarroksesta.
-Särjet ja salakat syöksähtivät yhä ahtaammalle vedetyn nuotan siipiä
-vastaan, pyrkivät ylitse ja alitse, mutta kivekset olivat pohjassa ja
-kävyt pinnalla, verkko välissä. Kohta olivat kalat kyljikkäin nuotan
-välissä, eikä siinä enää sopinut liikahtamaankaan, ei minnekään päin.
-Veneet, joihin nuotta lapettiin, olivat jo yhdessä. Jotkut yksinäiset
-uskalikot pujahtivat tiehensä veneiden välitse ja alitse, ja aivan
-pienet kalat, jotka eivät silmukkoihin tarttuneet, luistivat läpi sitä
-itse huomaamattaankaan. Mutta muut kalahaudassa olleet jäivät nuottaan.
-Särjet, salakat ja lahnat, jotka viimeiseen asti olivat arastelleet
-uida nuotan perään, ne sotkeutuivat nyt silmukoihin ja nousivat nuotan
-mukana ylös jo ennen kuin perä nostettiinkaan. Tukalaa se oli -- henki
-loppui, -- läähätellen ne siinä kiduksiaan aukoivat, turhaan vettä
-tavoitellen, ja voimattomina porskuttivat pyrstöjään ahtaalla verkkojen
-välissä. Ehkä ennätti jo yksi ja toinen ajatella, että olisipa tainnut
-olla parempi perukkaan uida -- sittenkin --, olisi ainakin vielä tämän
-hetken saanut vettä kiduksiinsa...!
-
-Mutta samassa jo nostettiin perä veneeseen... Siinä ne nyt tulivat nuo
-vanhat, varmat hauet ja arvokkaat, kyhmyniskaiset ahvenet siikain ja
-säynäjäin seurassa, kaikki tulivat yhtä avuttomina kuin aikaisemmin
-pienet, pehmeäpäiset pikkukalat, ja ne tyhjennettiin kaikki vasuun
-veneen pohjalle. Siinä nyt potkiskelivat ja kiduksiaan turhaan
-aukoivat; jäntereet herpautuivat ja silmäin päälle levisi raukea, samea
-kalvo.
-
-Ne katsoivat siinä toisiaan, hauet ja lahnat, raukeilla silmillään, ja
-näyttivät nyt vasta ymmärtävän toisensa, kun kuolema kaikille saapui.
-Tulos oli ollut kaikille sama.
-
-Nuotan veto oli loppunut Syvälahdessa, ja taas oli kaikki äänetöntä.
-Veden pinta kumotti tummana kalvona yön hämärässä valossa; tasoittuneet
-olivat jo porkkain tyrskyt ja umpeen menneet airojen muodostamat
-renkaat. Ja kalahaudassa pinnan alla oli yhtä hiljaista, siellä nuotan
-läpi luistaneet pikkukalat painautuivat yhä lähemmäs pohjamutaa.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SAARISTOSTA***
-
-
-******* This file should be named 50135-8.txt or 50135-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/0/1/3/50135
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/50135-8.zip b/old/50135-8.zip
deleted file mode 100644
index 81828c7..0000000
--- a/old/50135-8.zip
+++ /dev/null