diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50117-8.txt | 2689 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50117-8.zip | bin | 37788 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2689 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..653b30a --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #50117 (https://www.gutenberg.org/ebooks/50117) diff --git a/old/50117-8.txt b/old/50117-8.txt deleted file mode 100644 index f528353..0000000 --- a/old/50117-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2689 +0,0 @@ -Project Gutenberg's Kukkia Kantelettaren kaskilta, by Kaarlo Forsman - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Kukkia Kantelettaren kaskilta - -Author: Kaarlo Forsman - -Release Date: October 3, 2015 [EBook #50117] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUKKIA KANTELETTAREN KASKILTA *** - - - - -Produced by Jari Koivisto - - - - - - -"KUKKIA KANTELETTAREN KASKIMAILTA." - -Kokoillut - -K. Forsman - - - -Helsingissä, -Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainon osakeyhtiö, -1898. - - - - - - -Lukijalle. - - -Kun muukalainen kysyy kansamme hengen tuotteita, mainitsemme -ylpeillen Kalevalan ja Kantelettaren. Mutta olemmeko myös ottaneet -velvollisuudeksemme tutustua kansanrunoutemme sisällykseen ja -henkeen, kuulemmeko mitä helliä sanoja Suomi äiti niissä kuiskii -lapsilleen, rukoillen heiltä rakkautta ja ponnistusta? Noita -kuiskeita kuullen ymmärrämme paraiten isänmaallisen tehtävämme. -Mutta vaikka Lönnrotin kaunis lahja, Kanteletar, jo on 50 vuotta -ollut käsissämme, pelkäänpä monen jättäneen tarkemmin sen kansien -sisäpuolta katselematta, sitä kauneuden ja aatteiden aarretta, joka -siinä kätkeyy, tarjoten runsaasti virvoketta sydämelle ja älylle. -Kehottaakseni halullisia lukijoita tämmöiseen kokeeseen, olen -tähän ikäänkuin näytteeksi ja maisteeksi sovitellut joukon lauluja -kokoelmaksi, joka -- ankarampaa järjestystä noudattamatta -- koettaa -antaa kutakuinkin eheän kuvan kansastamme, semmoiseksi kuin se itse -lauluissaan on sisällisen ja ulkonaisen elämänsä piirtänyt. Tämä -olkoon vaan oppaana viittaamaan lukijoita itse päälähteille -- -Kantelettaren kukkaiskankaille. - -Kokoilija. - - * * * * * - -Suomalaiset ovat vanhastaan runollista kansaa, joka jo muinoin -rakasti laulua ja soittoa ja itsekin osasi runoilla. Sen todistaa se -paraiten kansanlauluillaan, joita on kerätty runsaat varastot, jotka -omituisella kauneudellaan ovat herättäneet ihmetystä ja huomiota -laajalti. Monissa lauluissa ylistellään laulun lahjaa ihanaksi ja -armaaksi. Sepä luo ikäänkuin ylemmän haavemailman, jossa henki -hetkeksi löytää huojennusta elämän tuskissa: - - Jos ma laululle rupean, - Wirren töille työntelemme, - Laulan pihlajat pihalle, - Tammen keskitanhualle, - Tammelle tasaiset oksat, - Joka oksalle omenan, - Omenalle kultapyörän, - Kultapyörälle käkösen; - Kun käki kukahtelevi, - Kulta suusta kuohahtavi, - Kultaisehen kuppisehen, - Ilman maahan vierimättä, - Rikoille ripoamatta. - Siitä tammen taittelemme, - Pihlajat pirottelemme; - Tyvet teemme tynnyriksi, - Latvat laivan mastiloiksi, - Kesken kestipöytäsiksi, - Pikariksi pienet oksat. - - Kanteletar I 10. - -Eikä laulun aiheet kesken lopu: - - Kyll' on maata kyntäjällä, - Ahoja ajelialla - Wettä viljoin soutajalla, - Wiel' on virttä laulajalla, - Runoja rupeajalla. - Ei sanat sanoihin puutu, - Wirret veisaten vähene. - Ennen metsä puita puuttui, - Metsä puita, maa kiviä, - Ennenkuin runo sanoja. - Sanasta sana tulevi, - Kypenestä maa kytevi, - Laulu päästä laajenevi, - Wirsi veisaten venyvi. - Sinne laulaja menevi, - Kunne virsi viittoavi. - Tuhma lauluhun latovi, - Mitä sylki suuhun tuopi. - Wiisas virren veisoapi, - Sanat saapi paikallehen, - Luottehet lomia myöten. - Suu se syytävi sanoja, - Kieli luopi luottehia, - Niinkuin ratsu jalkojansa. - Wiisas virren veisoapi, - Ajallaan lopettelevi; - Eipä koski kielaskana - Laske vettänsä loputen, - Eikä laulaja hyväinen - Laula tyynni taitoansa. - - I 9. - -Usein on laulu syntynyt surun aiheesta -- - - Soitto on suruista tehty, - Murehista muovaeltu, - Koppa päivistä kovista, - Emäpuu ikipoloista, - Kielet kiusoista kerätty, - - I 1. - -mutta laulustapa murheellinen rinta saakin huojennusta. Niinpä laulaa -surullinen, jos iloinenkin, vaikka ero on tosin heidän laulullaan. Ei -suruisen laulu liukkaasti suju: - - Kieleni minun kipeä, - Säveleeni sangen sairas, - Jotk' ennen jokena juoksi, - Myötävirtana vilisi. - Niin mun ennen ääni juoksi, - Kuin lyly lumella juoksee, - Wenonen jokivesillä. - Nyt on ääneni poloisen - On kuin karhi kaskimailla, - Hangella havupetäjä, - Wene kuivilla kivillä, - Reki rannan hiekkasilla. - - I 6. - -Tulimme jo kosketelleeksi kansanlaulumme valtavinta säveltä, surua, -joka on ikäänkuin kanteleemme pohjasointina. Puhumme siitä samassa -enemmän, sillä sururunon suonta myöten pääsemme pian perille koko -kansanlaulumme lammelle. Näin käymme siis suoraan aineeseemme käsiksi -tältä puolen, joka on niin tärkeä suomalaisessa kansanrunoudessa. -Suru on ehkä useimpien runojen lähteenä ja aiheena. Surullista -mielialaa, eri surun syistä huolimattakaan, joita saattaa olla -moninaisia, kuvaillaan usein. Tämä on surun olento ja näin se -vaikuttaa mieleen: Jos "mieli miekkosien ja autuaallisten ajatus" -on kuin "keväinen päivännousu, aamun armas aurinkoinen", niin -"poloisten mieli" on - - Kuin syksyinen yö pimeä. - Talvinen on päivä musta; - Minun on mustempi sitäi, - Synkiämpi syksyn-yötä. - - Suot sulavi, maa valuvi, - Lätäkötki lämpiävi; - Ei sula sydän suruinen, - Ei valu vajainen rinta. - Minkä päivänen yleni, - Sen mun mieleni aleni; - Minkä päivä lämpimämpi, - Sen mun mieleni vilumpi. - - I 60. - -Suru painaa leimansa ihmisen olentoon ja muotoon, sillä on selvät -tunnusmerkkinsä: - - Kukistansa tuomi tuttu, - Astunnastansa anoppi, - Nato tyhjän nauramasta. - Tuost' on tuttu huolellinen: - Huokaellen huoles käypi, - Laulellen halunalainen. - Uni ei tule usein - Huolellisen huonehesen, - Haastata ei huolellista, - Haukota halunalaista. - - I 84. - - Mie oon hoikka huoliani; - Mie oon kaita kaihojani, - Mie oon musta mureitani; - Huoli hoikaksi vetävi, - Kaiho muita kaiemmaksi, - Mure muita mustemmaksi. - - I 56. - - Mikä sorti äänen suuren, - Jok' ennen jokena juoksi, - Wesivirtana vilasi? - Suru sorti äänen suuren - Äänen armahan alenti. - - I 57. - -Edelleen tunnusmerkkejä: - - Miks' on minulla ääni vieno, - Ääni vieno ja matala? -- - Kun olen kylmällä kyhätty, - Syänkuilla synnytetty. - Miks' on silmäni kipiät, - Näkimeni näin täperät? -- - Kun itken joka ikävän, - Joka huolen huokaelen... - Miks' olen hoikka, huolellinen? - Kun nous' suolle suuri honka, - Joss' oli huolilla pesänsä, - Siit' on mulle tuutu tehty. - Miks' on mulla muoto musta, - Muoto musta, kaiat kasvot? -- - Kun synnyin sysituvassa, - Join paljo joista vettä, - Söin suolta sammalia, - Enk' ole sitte siivon syönyt, - Kuin emosen syöttäessä. - - I 24. - -Tässä olisi siis surun ja onnettomuuden syvempi syy ja selitys: -ihminen on jo syntymästä asti säädetty onnettomuuteen, hän ei itse -ole syypää kohtaloihinsa. Siinä ilmenee selvästi fatalismia eli -kohtalon uskoa, jälkiä esi-isäimme pakanallisuudesta. - -Hiukan pilaten puhuu toinen kovasta onnestaan ja sen ilkitöistä, -joita hänen täytyi syyttänsä kärsiä, sillä kukas kohtalonsa -välttää! -- - - Osallisten onni valvoi, - Minun malkion makasi. - Tuuvitti emo minua - Orrella osattomalla, - Kätkyessä vaivaisessa. -- - Yks' oli lehmä maammollani, - Sen häjy häräksi muutti, - Piru pitkäpiimäiseksi. - Härän söi susi kesällä, - Minä maiotta makasin, - Kesän voitta kellittelin - Talvilampahan takuissa, - Mustan uuhen untuvissa. - - I 29. - -Tuon kovan onnensa kanssa sit' on pahemmassa kuin pulassa. Kunpa -saisi ilkiöstä eron edes jollakin kaupalla! - - Oisko onni ostaminen, - Lykky tieltä löytäminen, - Ostaisin paremman onnen, - Pahan onnen pois panisin, - Selin seinähän sitoisin, - Päin panisin patsahasen, - Siinä vitsoin vinguttaisin, - Nahkaruoskin nalkuttaisin, - Kantaisin vilua vettä - Kovan onnen olkapäille. - - I 28. - -Onhan hyvä lyödä leikiksi kaikki, jos voi, ja ajatella: - - Enkä huoli huolimahan; - Anna huolia hevosen, - Murehtia mustan ruunan, - Suuripäisen päivitellä. - Hevosell' on pää parempi, - Kaulasuonet kantavammat. - - I 55. - -Alyääpä eräs runo hyvän keinon päästä suruista, jos pitkältäkin -venynee niiden jono: - - Oisko seppänä setäni, - Teettäisin suruista suitset, - Päitset päivistä pahoista, - Riemut mieron riitelöistä, - Satulan kylän sanoista, - Reet on miesten reuhannoista, - Korjat naisten kuohunnoista, - Huolista hyvän heposen, - Murehista mustan ruunan; - Jolla armoton ajaisin, - Sekä kurja kierrähtäisin - Muille maille vierahille -- - Saisinpa sanoilta rauhan, - Levon leuoilta pahoilta. - - I 70. - -Monta on surun syytä; mikä suree köyhyyttään, mikä ihmisten ynseyttä, -mikä mitäkin vastusta. Siitä syntyy surujakin paljo, karttuu -karttumistaan elon varrella sen loppuun asti. -- Huolten paljoutta -kuvaillaan näin: - - Ken mun huoleni lukisi, - Apiani arvoaisi, - Se kosken kivet kokisi, - Meren aallot arvoaisi, - Lammen lumpehet lukisi, - Havut metsän haasteleisi. - Ei ole sitä hevosta - Talon suuren soimen päässä, - Joka mun huoleni vetäisi, - Mureheni muunne veisi. - Kanna korppi, huoliani, - Mureitani musta lintu! - - I 52. - -Köyhyyden kiusoja valittelee joku pilaakin laskien: - - Pestaisinpa miekin piian, - Kun ois tuohi vaattehena, - Savi ruokana parasna; - Tahi se syömättä eläisi, - Tarkenisi vaattehitta. - Waan en nyt sanoa saata - Enkä tuota tuhma tunne, - Mi on piru piioillani, - Paha palkkalaisillani; - Ei pysy minulla piiat, - Orjat ei ne ollenkana. - - I 21. - -Mitäs on köyhän aitassa? Kuuleppas! - - Tule kekri, joudu joulu! - Kyll' on kystä aitassamme: - Sirkan reisi, paarman jalka, - Peipposen peräpakara, - Sammakon sakarivarvas, - Sisiliskon silmäpuoli. - - I 23. - -Kummalliset onnen vaiheet oli sillä miehellä, joka löysi kaksi -"tenkaa", osti toisella hevosen, toisella vaimon; kynti, kylvi 10 -jyvää, sai siitä 100 kekoa, 1000 riihellistä; pui riihen, sai ohria -paljo, keitti olutta, joi sitä jouluna, niin että vielä oli hiivassa -pääsiäisenä; ajoi sitte kotiin niin että reki helisi. Waan tulipa -onnen käänne, paha päivä: - - Tuli hiiri, joi oluen; - Tuli tauti, vaimon tappoi, - Tuli susi, söi hevosen; - Tuli poltti kartanoni, - Jätti minun yksinäni, - Niinkuin poltetun petäjän, - Tahi karsitun katajan. - - I 299. - -Syvä todellisuus mielikuvitelman taruverhossa. - -Surullisen mieltä sumentaa ihmisten kylmyys. Waikea on löytää -ystävää, kelle huolensa uskoisi: - - Käyn mä kymmenen kyleä, - En löyä sitä sisarta, - Jolle ma sanon sanani. - Jos ma siskolle sanoisin, - Niin sanois sisar savulle, - Savu sen sanois patsahalle -- - patsas pihalle, piha kyntäjälle, - kyntäjä koko kylälle. - Menen metsähän mäelle, - Puhelen jumalan puille, - Haastan haavan lehtisille -- - Ne ei kerro kellenkänä. - - I 59. - -Jää yksin suruinesi, lausu ne laulussa luonnolle. Luonnon helmassa -voit laskea tunteesi valloilleen. - - Kun käki kukahtelevi, - Niin syän sykähtelevi, - Itku silmähän tulevi. - - I 69. - -Oman sukunsa sortama valittaa että hänet - - Soisivat suohon sortuvan -- - -mutta hänessäpä herää itsetunto ja hän lausuu ylväästi: - - Waan ei suonut suuri Luoja - Soille sotkuportahiksi. - Enkä sinnes suohon sorru, - Kunnes kannan kahta kättä, - Wiittä sormea viritän. - Wiel' on suolla suuri honka, - Jaloin päällä käytäväksi. - - I 73. - -Mutta usein heikko ihminen sortuu suruunsa ja synkimmillään ollen -toivoo kuoloa tai ettei olisi syntynytkään: - - Kuusen juuret kuivettuvat, - Waan ei kuivu kyyneleni; - Meret suuretki sulavi, - Ei sula minun suruni. - Suru särkevi syämen -- -- - Tulisko kevätkin kerran, - Talven kanta katkiaisi, - Ehkä koito kuolisinki -- -- - Lehti puuhun, ruoho maahan, - Minä marras maan rakohon. - Kun oisin kuollut kolmiöisnä - Kutonut kapalolasna, - En ois paljo pitänyt -- - Waaksan vaatetta pitänyt, - Waaksan toisen puupalasta, - Pari pappien sanoa, - Kolme lukkarin lukua, - Kerta kellon helkähystä. - - I 46. - -Erään ainoa toivo on saada hautansa kotimaassa: - - Kunpa kuolisin kotihin, - Rikoilleni riukeneisin, - Waimot päätäni pesisi - Lakanoihin laitteleisi, - Sitte kerran kellot soisi; - Suku ei suuresti surisi. - Waan kun kuolen korven päähän, - Saavat korpit kohtaloa - Minun raukan raajoistani. - - II 305. - -Waan mitäpä surra, jos maallista onnea ei liekään sulle suotuna. Se -on katoovaista. Tämän opettaa eräs kaunis runo. Kaunis tuomi yleni -ylpeänä kukkanurmella ja kaikki ihailivat sen koreita valkokukkia. -Lähellä kasvoi alastomalla aholla koivu huononen, jota ei kukaan -huomannut. Mutta tuli toukka, kaivoi tuomen, niin että se kuihtui ja -kuoli, vaan koivuparka jäi seisomaan vähän onnensa varalle. - -Parempi tyytyä ja turvata Jumalaan: - - Waan ellös sukuni surko, - Kamaloiko ristikansa - Mun poloisen päiviäni, - Angervoisen aikojani! - Eipä heitä Herra Kiesus, - Hylkeä hyvä Jumala. - - I 18. - -Olemme pitkältä esittäneet surulauluja, sentähden että surumielisyys -enemmän tai vähemmän painaa sumean sävynsä Suomen kansanrunouteen -yleensä. Suomen laulu on kuin sen luontokin vakavaa, sumeaa, -surunvoitteista. Talvi kolkko ja pimeä vallitsee täällä enimmän osan -vuotta. Kesämme on kyllä ihana, kun luonto äkkiä herää horrostaan ja -kiireesti pukeutuu juhlaverhoonsa, kun metsät, harjut, järvet, niityt -uivat valossa ja ilo kaikuu kaikkialla -- mutta suvi on niin peräti -lyhyt, luonto on tuskin ehtinyt virota täyteen eloon, kun se taas -vaipuu hautaansa ja -- tuo tieto sumentaa suvenkin iloa. - -Lauluissa kuvastuu laulajan mieliala. Laulaja on oma kansamme ja -tämäpä luonteeltaan ei ole vilkasta ja remuisan iloitsevaa, vaan on -tunnettu juroksi, vakavaksi, useinpa kolkoksikin. Karkean pinnan -alla piilee kuitenkin enemmän kuin outo arvaisikaan, lempeä, hyvää ja -kaunista. Suomalainen on jäykkyydessään hellätuntoinen ja hänellä on -rikas mielikuvitus, siis ominaisuuksia, jotka tarjoovat runoudelle -suopean maanlaadun. Miellyttävä, suloinen on puro, joka iloissaan -hyrskii hiekkaansa myöten, kun valo välkehtii sen vihmoissa, mutta -se tuo heti näkyviin kaikki sulonsa ja sen matalalla pohjalla on -vain soraa ja kiviä. Toista on hiljaisen, syvän lammen laita, joka -salon helmassa piillen kalvoonsa kuvastaa karkean rantatörmän -honkia ja taivaan ikikorkeutta, jota kohden metsän hiljainen humina -kohoo kuin rukous. Hiljainen, miltei autio on rauha metsälammen -laiteella. Wallitseepa siellä sentään elämääkin suven sulopäivinä, -kun kultarinnat kukkuvat, peipot visertelevät lemmenlaulujaan, kun -vuokko avaa sinisilmänsä ja mansikan poski punertaa. Tämmöinen on -metsän lammen ja sen seutujen kauneus: kainoa, hiljaista, puhdasta. -Samanlaatuista on Suomen laulu; uskollisesti se kuvastaa sen maan ja -kansan henkeä, josta se on syntynyt. - -Wento-kansallinen piirre laulumme muotokuvassa on myös _yksinäisyys_, -surun sisko, jonka seurassa se paraiten viihtyy. Suru suosii -yksinäisyyttä, yksinäinen on taipuisa vakavaan mietiskelyyn, vieläpä -usein suruunkin. Maamme on ja oli ennen vielä enemmän harvaan -asuttua; virstan verrat vettä ja metsää erotti toisistaan pirtit. -missä perhekunnat asuivat yksitellen, harvoin tavaten toisiaan, -harvoin yhtyen isompiin seuroihin, pakinoihin, mieliä ja mietteitä -vaihtelemaan. Ihmisen on kuitenkin luonnollinen tarve lausua -tunteensa, huojentaakseen sydäntään, joko se on suruun pakahtua -tai muuten tunteiden vallassa; ja muiden tuttavien puutteessa -hän lausuu ne itselleen tai on lausuvinaan ne luonnolle, jolle -hän mielikuvituksen voimalla siirtää omaa eloansa ja henkeänsä, -ajatellen luontoa eläväksi ja tuntevaksi kuten hän itsekin. Mikäli -hänessä on taiteellista luomiskykyä, syntyy näistä tunteenilmaisuista -lauluja, virsiä, runoja. Niinpä meidän kansanlauluissa ehtimiseen -huomaa, että suomalaisen paras tuttu ja uskottu on luonto, jonka -keskellä hän elää. Tämä ei ole hänelle elotonta ainetta, vaan -se huokuu läpeensä elämää, tuntevaa ja miettivää henkeä, vaikka -himmeihin salaperäisiin kuviin verhottuna. Suomalainen näkyy -näissä vertauskuvissa aavistaneen korkeamman hengenmailman syviä -totuuksia, hän tajusi luonnon vienoimmat soinnut ja sävelet ja -lausui ne ilmi lauluissaan. Tämän ihmeellisen taidon oppi hän -tuttavallisessa seurustelussaan luonnotarten kanssa yksinäisessä -elämässään salojensa keskellä ja järviensä rannoilla, mutta siihen -sai hän alkuaan Luojalta lahjan tajuta olemuksen salaperäisiä -syvyyksiä. -- Hoitakoon kansamme uskollisesti kallista aarrettansa, -totellen sitä suurta henkeä, joka puhuu luonnossa, sydämessä ja -ilmestyksessä, niin se pienenäkin ja vähän huomattuna, turhaa loistoa -tavoittelematta, täyttää tehtävänsä mailman isojen rinnalla! "Sitä -kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto; Kiitä muille muita maita, -itselle omia maita!" - -Niinpä siis: luonto on laulajan ystävä tai tuttava ja esiintyy -mielellisnä ja kielellisnä. "Näin usein jutellaan lintujen, kalain -ja muiden eläväin, jopa puiden, kukkain, kivien ja kantojen, järvien -ja jokien y.m. kanssa". "Yks' on tuuli tuttujani, päivä ennen -nähtyjäni". Ja erinomainen tunteen hellyys vallitsee tässä laulajan -ja luonnon välisuhteessa useinkin: luonto suree ja iloitsee ihmisen -kanssa. Siinä missä on surkea onnettomuus tapahtunut, itkee nurmi, -aho valittaa, ruoho murtuu murheeseen, ettei enää jaksa kasvaa eikä -kukkia. Luonnon hellyyden palkitsee ihminen samallaisella hellyydellä -puolestaan. Niinpä tuo, joka heittää murheensa korpin pois-vietäviksi, -varoittaa lintua lampiin niitä hukuttamasta, sillä - - Kalat kaikki huolestuisi, - Ahvenet alas menisi, - Suuret hauit halkiaisi, - Saisi siikaset surut, - Sären lillit liukeneisi - Minun hoikan huolistani. - - - -Kun näin kuviteltiin eläimiä ihmisen tapaan ajatteleviksi, -puhuviksi ja toimiviksi, syntyi eläinsadut, jommoisia meillä on -runsaat varat. Niissä eläimet, jopa puutkin y.m. tarinoivat ja -käräjöivät keskenään. Niiden tarkoituksena on kuitenkin enimmiten -kuvata ihmisoloja, usein antaakseen hyvää opetusta meille. - -Suomen kansanlaulussa elää siis luonnon henki, kaino, pilaumaton, -harras huokaus luonnon omasta rinnasta. Se on Suomen luonnon henki, -semmoisena kuin se puhuu hellää-vienoa, sulosointuista, surumielistä -kieltänsä hiljaisissa saloissamme, siintävillä selillämme, -yksinäisillä ahoillamme. Siitä huokailee hiljaa ikävöintä päästä -luomakunnan orjuudesta hengen ylhäiseen vapauteen, valon ja vapauden -kaipaus, lento hengen ikuisille kotimajoille. - -Laulumme henki määrää myös sen muodot. Kuvaukset ovat enimmältään -otetut luonnosta ja sen ilmiöistä ja ovat rikkaat, moninaiset, -kauniit ja eloisat kuin luonto itsekin. Tosin niissä ei ole -etelämaisten laulujen rikkaan luonnon värikiiltoa ja kirjavuutta -silmää lumoamassa, mutta niissä on Suomen luonnon suloinen viehätys, -jonka me paremmin oivallamme. - -Omituista kansamme luonteessa on, että se kaiken vakavuutensa -ohessa suuresti suosii pilaa ja leikkipuhetta, jolla se lievittää -karkeaa ulkomuotoansa, samoin kuin tuon jöröyden alla asuu enemmän -hellyyttä ja hienoa kaunoaistia kuin outo arvaisikaan. Sama -leikillinen, humoristinen piirre tavataan myös runoissamme ja se -tekee, keskellä raskasta mielentilaa, sukkelalla pilakäänteellä usein -mainion vaikutuksen. - -Mitä "Kantelettaren" laulujen sisällykseen eli aineihin, joita -niissä käsitellään, tulee, niin on se pian sanottu, kun muistamme -että tässä ei esitellä ulkonaisia, historiallisia tapauksia, -vaan nämä ovat lyyrillistä runoutta, joissa ihminen etupäässä -laulaa julki sisällisen elämänsä, sydämensä tunteet. Ja nämätpä -ovat yhtä monellaiset kuin elämä oloineen vaiheineen. Näissä -lauluissa siis Suomen kansa kuvailee omaa itseänsä, sisällistä -ja ulkonaista elämäänsä, töitänsä, toimiansa; se laulaa suoraan -sydämestään ilmi ilojansa, surujansa, omituista tunne-elämäänsä ja -mailmankatsantotapaansa. Siinä ne esiintyvät kaikki omituis-olossaan -kuvattuina eri sukupuolet ja ikäkaudet, lapsi, nuorukainen, neito, -mies, vaimo, äiti, isä j.n.e., kuinka ne kukin alallaan elävät, -katselevat mailmaa, tuntevat. Tämän mukaan koetamme runsaasta -aineistostamme valita lauluja kutakin eripuolta valaisemaan. - - * * * * * - -Lapsuutemme aikaa aina rakkaimmin muistelemme, sen muistot seuraavat -meitä suloisimpina läpi elämämme. Wasta koittaneen elon aamurusko -valaa ihanan kirkkautensa yli kaiken, kajastus Eedenistä välähtää -pienokaisen viattomassa sielussa ja kirkkaasta silmästä. Jotain -semmoista suomalainenkin tunsi; sentähden hän niin kauniisti ylistää -kotia, missä lapsuuden armaat päivät vierivät isän ja äidin -hellässä hoidossa, tietämättä vielä elämän huolista ja harhoista. -Kuitenkin tätä, niinkuin muutakin hyvää, tavallisesti vasta tiedetään -arvossa pitää silloin, kun se jo on menetettyä. Lapsi ei tule -onneansa arvanneeksi; vasta vanhemmaksi tultuaan ja saatuaan katkeria -ja kovia kokea, hän muistaa lapsuuden ihania päiviä ja ylistää -kotiansa. Ylistys aiheutuu kodittomuuden kurjuudesta, kodin ihanuus -kajastaa kaipauksen kaihovalossa. Sentähden näissä runoissa aina -läheisesti yhdistyy molemmat asiat: kodin onni ja kodittomuuden, -orpotilan onnettomuus. - -Ottakaamme aluksi yksi kuva, jossa taivas aivan pilvetönnä -kaartelee kotikummun ylitse. Tyttö kertoo untansa, jonka näki -valveilla, tositaiteellisesti: - - Nousin aivan aikasehen, - Pesime, kumartelime, - Katsahime kankahalle: - Kankahalla kaunis lampi, - Lammissa venoja kolme. - Yks' on veno kultakokka, - Toinen on hopeakokka, - Weno kolmas vaskikokka. - Minkä noista mille annan? -- - Kultakokka taatolleni, - Weikolle hopeakokka, - Weljenpojan vaskikokka. - Katsahime toisen kerran: - Kolm' on neitoa venossa. - Yks' on neito kultakassa, - Toinen on hopiakassa, - Neito kolmas vaskikassa. - Minkä noista mille annan? -- - Kultakassa taatolleni, jne. - Katsahime kolmannesti, - Ei ollut lampia enempi, - Eikä lammissa venoja, - Wenosis' ei neitosia; - Lampi oli muuttunut lehoksi, - Haavikoksi neiot nuoret, - Wesikaariksi venoset. - - I 185. - -Tästä huokuu suloisen vienosti perheellisen rakkauden henki. Sukua -sille on runokuvaus missä sisar iloitsee tavattuaan kauan poissa -olleen veljensä: - - Läksin piennä paimenehen, - Ajoin lehmät suota myöten, - Tulin rannalle ojasen; - Raita rannalla ojasen. - Rämähytin raitapuuta, - Tuolta poikanen putosi, - Solki suussa, vyö käessä, - Minä raukka itkemähän, - Poikanen kyselemähän: - "Mitäs itket nuori neito?" - -- "Itkempä minä jotain, - Itken pientä veikkoani; - En ole sitte silmin nähnyt, - Kun piennä sotahan läksi". - -- "Elä itke veikkoasi, - Tuosta veikkosi tulevi, - Alta linnan airot souti, - Tuopi uuet ummis-kengät, - Sulkkuiset sukan sitehet". - Minä kurja kuulemahan, - Weikko seisoi vieressäni, - Eessäni emoni lapsi. - - I 205. - -Sitten jo sumenee ilma: - - Osa oli minulla ennen, - Kun kasvoin ison koissa, - Elelin emoni mailla. - Kasvoin kuin kala meressä, - Wesa nuorella norolla, - Niinkuin putki puuta vasten, - Kasvoin taaton kannikoilla, - Maammoni kanan munilla. - Poiss' on nyt osani multa, - Katehessa kohtaloni. - Missäpä minun osani, - Kussa kurjan kohtaloni? -- -- - Osani paloi palossa, - Turmeltui tulen sisässä. - - II 27. - - -- -- Muinoin ajat paremmat, - Päivät kaikki kaunihimmat, - Päivänlaskut laupiaammat, - Koreammat huomenkoitot. - Toisin silloin touko kasvoi, - Toisin maa orahau otti. - Silloin nousi nuoret heinät, - Kuu ma nousin nuorukainen, - Silloin kasvoi kaikki kaislat, - Kun ma kasvoin kaunis lapsi. - Kasvoin koissa korkeassa, - alenin ylätuvissa, - Kaunihilla kannikoilla, - liioilla lihamuruilla. - -- -- -- -- -- - Sian tieän kussa synnyin, - En tieä sitä sioa, - Kussa kuolo kohtajaavi. - - I 32. - -Omituista nähdä, kuinka siinä valossa, joka loistaa lapsuuden -taivaalta, kaikki asiat, elot ja olot kirkastuvat tavallistaan -kauniimmaksi, paremmaksi! Koto on kaikista parain. Äiti ja isä -paraat ihmiset. Niinpä köyhänkin lapsi on onnellinen kodissaan. - - Lämmin paita liinainenkin - Oman äitin ompelema; - Wilu on vaippa villainenkin - Waimon vierahan tekemä. -- - Lämmin on emosen sauna - Ilman löylyn lyömättäkin; - Kylmäpä kyläinen sauna, - Waikka löyly lyötäköhön. -- - Korea on kotoinen leipä, - Waikk' ois täynnä tähkäpäitä, - Wihavainen vieras leipä, - Waikka voilla voituohon. -- - Ohoh kullaista kotoa, - Armohan ison eloa. - Jos oli leipeä vähempi, - Niin oli unta viljemmältä; - Ei toruttu torkunnasta, - Makaamasta ei manattu. - - II 75. - -Koditon kurja laulaa: - - Tieä en suojoa sioa, - Enpä tyyntä valkamata. - Sorsall' on siansa suojat, - Tyynet allilla asunnot, - Johon sorsa suojeleksen, - Alli laitto laajeleksen; - Minun on koti koivikossa, - Pajupehkossa pesäni, - Kuhun kurja suojeleme. - - I 35. - -Koditon vertaa tilaansa metsän lintuun: - - Enpä tieä tikka rukka, - Kuta tammea takonen, - Kuta kuusta kalkuttanen, - Kuhun kulkenen salahan. -- -- - Istun tässä illan kaiken - Karjalainen kannan päässä. - Ei syötetä, ei juoteta, - Eikä toista toivoteta. - Päivän päätäni kivisti, - Wiikon väänti vatsaani. - - I 20. - -Lähinnä sukua näille on orvon olo, jota moni laulu kuvaa: - - Piennä heitti mun isoni, - Piennä isoni, piennä emoni, - Iso kuoli, äiti kuoli -- - Jätti kuin jänö pojunsa - Suolle soikerrehtamahan, - Palolle papattamahan; - Jätti tuulen tuuvitella, - Wilu-ilman viihytellä. - Wihmavesi mun virutti, - Kyyt minulle ruoan kantoi. - - I 64. - -Edelleen orvon tilasta: - - Kasvoin lassa armotonna, - Kasvoin kuin karankokuusi, - Nousin kuin noropetäjä, - Niinkuin putki puun nojassa, - Saraheinä sammalsuolla, - Kaste kaihossa tilassa, - Wesi vaahterin vajossa. - En kasvanut kananmunilla, - ylennyt sianlihoilla; - Kasvoin kainalopaloilla, - Täyvyin kaalin tähtehillä, - Weräjillä vierahilla, - Uksilla ulisevilla. - - II 109. - -Ja: - - Elköhön hyvä Jumala - Luoko lasta armotonta, - Niinkuin loi minun Jumala; - Loi kuin lokkien sekahan, - Karille meren kajavan. - Päivä pääskyille tulevi, - Warpusille valkenevi, - Ilo ilman lintusille; - Eipä se emottomalle, - Tule päivä polvenahan, - Ei ilo sinä ikänä. -- -- - Jos ma virkan vierahalle, - Wieras sen viieksi panevi. - Parempi, sanon pajulle - Eli haastan halkosille. - -Näin se kasvaa lapsi parka, joka ei saa nauttia kodin lämpösuojaa, -ei tuta äidin hellää huolta. Karvas on elää armopaloilla; niitä -heitellään kuin koiralle ja nuivat, nyreät sanat seuraa niitä. Orvon -onnetuutta lisää vielä ihmisten tylyys, mailman kovuus. Niinpä hän -valittaa: - - Wäsyn silmävääntelöissä. - Sanat päälleni satavat, - Puheet putoelevat, - Jokahisen juonet käyvät - Kuin tuimat tulikipunat, - Tahi rautaiset rakehet, - Päälle lapsen armottoman, - Emottoman ensimmäissä. - - I 69. - -Ja: - - Waivaisen hevosen varsa - Kaikkien ajeltavana, - Onnettoman eukon lapsi - Kaikkien saneltavana. - Kaikki muut minua moitti, - Waan ne kaksi kappaletta, - Minun piennä pistämänä - Alimmainen aian vitsas, - Perimmäinen pellon seiväs, - Ei niill' oo suuta sanoa - Eikä kieltä kerskaella. - - I 66. - -[Ehkä tässä tilaansa vaikeroin porton lapsi, mutta eipä semmoisen ja -orvon välillä ole tilassa suurta erotusta.] - -Eipä kumma, jos tuommoisessa tilassa ollen haikeasti kaipaa ollutta -onneaan, menneitä ilopäiviä, ja niiden valokuvissa mielihalulla -viipyy. Sulomuistojen keskeltä kajastaa tavallisesti armahinna -oman äidin kuva. Orvon sydäntä särkee tieto, ettei omaa emoa enää -milloinkaan saa nähdä: - - Kun olin lassa kuuskesoisna, - Olin vilkka virsilleni. - Lankelin jokaisen laakson, - Joka rannan rallattelin, - -- -- -- -- -- nyt - Murehissani murajan. - Laulan mie liki kotia, - Liki vettä vierettelen; - Ehkä kuulisi emoni, - Panisi padan tulelle, - Parasta padan sisälle; - Tulisi kyselemähän: - "Mitä laulat, lapsueni, - Kuta, lintuni, likerrät?" - Ei kuule emo minua, - Jos mie silmillä siherrän, - Tahi kulmilla kuherran; - Ei kuulu emolle itku, - Ei valitus vanhemmalle -- - Huuto ei kuulu Tuonelahan, - Walitus manan majoille. - - II 112. - -Siskopiiri hajoo kodin hajotessa. Sitä runo kuvailee näin: - - Oli meitä kun olikin - Oli ennen aikoinansa - Siskoja sininen silta, - veikkoja veno punainen. - Tuli tuuli, otti laian, - Tuli toinen, toisen otti, - Kolmansi kokan repäsi; - Tuli viimeinen vihuri, - Sepä vei koko venehen. - Jäi veikot veen varahan. - -Kodin ilmasta emme voi lähteä vielä viipymättä vähäsen äidissä, joka -on "kodin aurinko", sen pyhä keskus. Armaan äidin kuva, sen hellyys, -sen itsensä-uhraava rakkaus, se kalliimpana muistona seuraa meitä -läpi elämän. Mitäs suomalainen runo tietää äidin rakkaudesta? Paljo. -Kajahtihan sitä jo niistä kaihon sävelistä, joilla orpo ja koditon -lapsuuttansa muistaa. Noista muistelmista on hänen sydämelleen -rakkahin äiti, siihen kaipaava aina palajaa, sitä hän hartaimmin -aattelee ja muistelee. Tämähän todistaa, että äiti rakasti lastansa. -Rakkautensa lausuu äiti liikuttavan kauniisti esim. kehtolauluissa, -joita on säilynyt useita: - - Tuuti lasta, tuuti pientä, - Laulan lasta nukkumahan, - Uuvutan unen rekehen; - Käy, unonen, kätkemähän - Kultaisehen korjahasi, - Hopiaisehen rekehen! - Sitte saatua rekehen - Ajele tinaista tietä, - Waskitannerta tasaista; - Wieös tuonne vienoistani, - Kuletellos kullaistani, - Harjulle hopeavuoren, - Kultavuoren kukkulalle, - Hopiaisehen salohon, - Kultaisehen koivikkohon, - Kussa käet kullan kukkui, - Lauleli hopealinnut! - - II 174. - -[Miltei vielä kauniimpi on II 176.] - -Rakkauden rusovälkettä kasvoilla varjostaa kuitenkin jo huolen -hattarakin, pienokaisen tulevaisuus kun on tietymättömissä: - - Minä tuuvin tuttuani, - Liekuttelen lintuani, - Ihanaistani imetän. - En tieä imettelijä, - En katala kasvattaja - Mitä miksi kasvattelen, - Imettelenkö iloksi, - Wai imetän itkukseni, - Waalin lasta vaivoikseni - Huolikseni huiskuttelen. - - II 173. - -Katkeria kokenut äiti soisi lastansa niistä säästyväksi, vaikkapa -piennä kuolemallakin: - - Tuuti lasta tuonelahan, - Nurmen alla nukkumahan, - Tuonen lasten laulatella, - Manan neitojen piellä! - Tuonen tuutunen parempi, - Manan kätkyt kaunosampi; - Tupa suuri Tuonelassa, - Manalla majat avarat. - - II 178. - -Wanhemmaksi tultuaan lapsi, oivallettuaan äidin rakkauden, mielellään -tahtoisi sen palkita -- vaikka surukseen liian myöhään huomaa ettei -tuota voi. Eikä sitä rakkautta millään makseta, jos vielä äiti -eläisikin. Äidin paras palkka, hänen sydämensä suurin ilo ja onni on, -jos lapsen käy hyvin, jos hänestä tulee kelpo ihminen: - - Millä maksan maammon maion, - Millä vaivat vanhempani? - Maksanko marjoilla kesän, - Kostan koivun jältösillä; - Ei marjat mitänä maksa, - Maammon maitojen eholla; - Ei ne kosta koivun jället, - Kosta ei koulua emoni. - Ammunko joutsenen joelta, - Wirralta vihervän linnun; - Ei se vielä sittekänä - Maksa ei maitoa emoni, - Kosta ei äitin koululoita. - Maksa Kiesus maammon maiot, - Kosta Luoja äitin koulut, - Maksa vaivat vanhempani, - Huolet kaikki kantajani. - - II 154. - -Äidistä tulemme lapseen, kun hän jo on kehdosta päässyt omin -jaloin juoksemaan ja alkaa ilmiöiden mailmaa tajuilemaan, jota hän -kuitenkin vielä vilkkaalla mielikuvastimellaan muodostelee puolittain -kuvalliseksi satumailmaksi. Se on tuo herttainen aikakausi, jolloin -leikki on työnä, huolet eivät paljo paina, kyyneleet kuivuvat -pian. Lasten elämää kuvaapi hyvin somasti ja sattuvasti joukko -leikkilauluja. Sääntöjä vailla leijaa niissä mielikuvitus, niin että -laulun alussa on mahdoton arvata, mihin laulun latu päättyy. -- -Mutta nuo odottamattomat, usein leikilliset, naurettavat äkkimutkat -luovatkin lauluille varsinaista viehätystä. Pari esimerkkiä: - - Takoi seppä viikatteita, - Mitä niillä viikatteilla? -- - Heiniä niittää. - Mitä niillä heinillä? -- - Lampahien syöä. - Mitä niillä lampahilla? -- - Willoja keritä. - Mitä niillä villoilla? -- - Lankoja keträtä. - Mitä niillä langoilla? -- - Sarkoja kutoa. - Mitä niillä saroilla? -- - Lapsille takkia. - Mitä niillä lapsilla? -- - Lastuja kantaa. - Mitä niillä lastuilla? -- - Kukkoja paistaa. - Mitä niillä kukoilla? -- - Herrojen syöä. - Mitä niillä herroilla? -- - Keräjiä käyttämähän, - Oikeutta ottamahan. - - I 211. - -(Huom. pieni ivan kirppu lopussa!) Samaan tapaan kysymillä ja -vastauksilla syntyy seuraava kuvitelmasarja: - -Mikä tuolla näkyvi? Talo, talon takana lampi, lammin laiteella -vene, veneen sisässä kätkyt, siinä hursti, hurstin hulpiloissa -veikko, veikon olkapäällä kirves, kirveen kasassa lastu. -- - - Minne lastu singahtavi, - Sinne kirkko tehtänehe, - Sinisillä siltasilla, - Punaisilla portahilla. - -Wieras kirkon tekee, patsaat panee, kirkon kirjoittaa. Isä ikkunat -tekee, veikko penkit veistelee, emo lattiat lakoo, sisko sillat -siivoaa. (I 215.) - -Ja näinpä lapsi yks' kaks' rakensi komean kirkon! tämmöinen -lorulaulu saattaa tietysti jatkua loppumattomiin, kun kieli ja mieli -on irrallaan ja sana antaa sanalle aihetta, alkusoinnun vauhtia -auttaessa. Kts. esim. I 234. - -Poikalapsissa ilmaantuu reipas, raikas, iloinen luonnollisuus, -karkeampaa laatua kuin tytöissä, usein yltyen vallattomaksi. -Luontonsa mukaan poika onnelansa rakentelee: - - Jos ma laululle laseme, - Laulan ma meret mesiksi, - Meren hiekat herneheksi, - Meren kivet kirstuloiksi, - Meren kaislat kaupungiksi, - Laulan neien kaupunkihin, - Liitän linnani sisähän. -- -- - Nain ma tuosta nuoren neion, - Otan linnasta lihavan, - Jonka kanssa kallottelen. - Tuosta kasvan kaunihiksi, - Paisun linnan paimeneksi, - Suorin poikaset sotahan, - Nuoret miehet miekka vyölle. - Itse linnassa lihoan, - Juon olutta minkä jaksan. - Sure en sitte Suomen maita - Enkä Suomen neitosia. - - II 235. - -Warhain siis naimatuumat heräävät, aluksi enemmän pilalla. Niinpä -poikanulikka on kosivinaankin: - - Tullos neitonen minulle - Sorialle sorkalelle; - Ei minulta tyhjä puutu, - Kolm' on aittoa minulla, - Yks' on aitta vehkasuolla, - Toinen parkkikankahalla, - Kolmansi kotoinen aitta. -- - Se kolmas kotoinen aitta, - Siihen on tyhjeä typitty -- - Eikä aivan tyhjäkänä, - Eikä aivan täysikänä: - Kanan pää, karitsan kaula, - Kolme hauin kylkiluuta. -- -- - - II 241. - -Yksi naimatuumissaan naisi, mutta ei löydä sopivia neitoja. Maakylän -neidot eivät miellytä: "Ne on lyhven lylleröiset, maantasaiset -talleroiset, kuvetaskujen tasaiset". Parempi olisi toki kaupungin -kaunokainen "joll' on kallis kampa päässä, kotat jalassa". Mutta -arvaapa paraaksi olla naimatonna: "ne on neitona soreat, isän kotona -koreat, mutta akkana äkäiset, vihaiset vihittyänsä." - -Mikäli nuorukainen kasvaa ja varttuu, astuu tosi elämä etehen. -Kestääkseen sen taistelua, on hän -- niin vaadimme, kasvatettava. -Kasvatuksen tärkeys ei ollut esi-isillemmekään tuntematonta. "Joka -kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee". Ja Wäinämöinen sanoi: - - Wäli on väätyllä vitsalla, - Wäli vääntämättömällä; - Mies tulevi neuvotusta, - Koira neuvomattomasta -- - Tieto ei miestä tieltä työnnä, - Neuvo syrjähän syseä. - - I 90. - -Raskas on pojanki ero kodista. Enemmän näkyy sentään koti ja -kotilaiset eroa pahaksuvan, kuin itse eroava; ei hän ainakaan -suruansa sanoin tunnusta. Siinä huomataan ylpeää itsetuntoa. - - En tieä poloinen poika - Tällä inhalla iällä, - Minne vieähän minua - Näiltä pieniltä pihoilta, - Ison luomilta eloilta. - Kun tämä kave katovi, - Emon tuoma erkanevi, - Ilo ilmalta katovi, - Laulu maalta lankiavi, - Jääpi emoni itkemähän, - Ikävöimähän isoni. -- -- - Ei ne neidotkaan iloitse -- -- - Saapi lintuset levätä, - Oravaiset olla jouten j.n.e. - - II 264. - -Sotaan lähtiessä nuorukainen tuntee rintansa uljaasti paisuvan -suuren tehtävän edessä, vaikkei toisaalta voi olla tajuamatta asian -vakaistakaan puolta. Siitä riitainen mieli sukeuu sanoiksi näinkin -kauniisti: - - Suku suuresti surevi, - Heimokunta hellehtivi - Saavani minun sotahan - Rautakirnujen kitahan, - Sortuvan sotatiloille, - Wainoteillä vaipuvani. - Waan elä sure sukuni! - Emmä silloin suohon sorru, - Enkä kaa'u kankahalle, - Kun minä sotahan kuolen, - Kaa'un miekan kalskehesen. - Sorea on sotainen tauti -- -- - Äkin poika pois tulevi, - Potematta pois menevi, - kaihtamatta lankeavi. - - II 265. - -Naiminen on pojalle verrattain vähemmän tärkeä kuin neidolle. -Tarvitseepa sentään hänkin kainaloisen kanansa, taloonsa emännän. -Hän kosii, tulee sulhoksi, viettää häitä -- ja niistäkin asioista on -lauluilla paljo puhuttavaa. - -Wähän toista laatua ovat tyttöjen laulut. On heilläkin kuvitelmansa, -onnen unelmansa, mutta niissä on oma kaino, vieno, viaton värinsä. -Huoletonta on elämän aamusella olo; ilo syntyy itsestänsä, riemu -suuri vähäsestä. - - Mitä me tytöt suremme, - Kuta hullut huutelemme? - Ei meitä veroista vieä, - Ei oteta maanotoista; - vasket vieähän veroista, - Oravaiset maanotosta. - - Olkaamme tytöt yhessä, - Laulakaamme laatusasti, - Tanssikaamme taitavasti. - Tuota kullat kuuntelevi - Ulkona oven takana, - Hatut kaikki kainalossa -- - Ei tohi tupahan tulla: - Tuostapa ämmät äkkäjäisi, - Koukkuleuat kokkajaisi. - - II 5. - -Osaapa kaunokki jo hempeyttään kerskatakin, tietäen mikä ase hänellä -siinä on, vaarallinen poikain sydämenrauhalle: - - Kaks' on kaunista kesällä: - Lehti puussa, ruoho maassa, - Minä kohta kolmantena, - Minä lehti liehumassa, - Minä heinä heilumassa. - Waan en huoli, huolikana - Hyvä heinä heilumahan, - Lemmenlehti liehumahan; - Ei pahat hyvästä tieä, - Ei katalat kaunihista, - Pullosuut punaverestä. - - II 12. - -Ei kuka hyvänsä tytölle kelpaa: - - En mä huoli huitukoille, - Noille poikaruitukoille, - Nillikoille, nallikoille, - Noille naapurin nasoille. -- -- II 14. - Mie tahon tasaista miestä - Tasaiselle varrelleni, - Miehen riskin rinnoilleni - Kaunokaisen, vereväisen - Jääpi vaan tytöstä tästä - Monta sulhasta surulle. II 15. - -Tavallisia sulhoja ylpeä neito halveksii ja yleensä pojat hänen -mielestään eivät ole tyttöjen vertaisia: - - Niit' on noita poikasia - Kuin on mustia sikoja, - Talvitakku porsahia. - Niin on noita poikasia, - Kuin on suolla sammakoita, - Alla virsun vinkujia. - Niin on noita neitosia, - Kuin on maalla mansikoita, - Punakukkia keolla. - Niin on noita neitosia, - Kuin on kaupungin kanoja - Eli liinalintusia. - - II 19. - -Kuinkas muutoin! Tytöt ovat poikia kauniimmat, sievemmät, siistimmät, -jopa hurskaammatkin: - - Kuului kenkien kapina, - Kautokenkien kapina; - Tytöt kirkkohon tulevat, - Leimahtavat lehterille, - Rinnan auki riehkäsevät; - Kirjan sieltä kiskasevat, - Josta virren veisaavat, - Luvut kaunihit lukevat. - Kuului löttöjen löpinä - Tuohikenkien tohina; - Pojat kirkkohan tulevat, - Kirkkomäellä melskaavat, - viinapuolikko povella, - olutkannu kainalossa; - Ei oo kirja mielessänsä, - Ei papin parahat saarnat. - Tytöt mielessä makaavi -- -- - - II 20. - -Niin -- ei niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli -- -valitettavasti! -- - -Mutta onpa tytöllä sentään mielitiettynsäkin, jossa hänen sydämensä -riippuu kiinni. Näin se kuvataan: - - Onpa tietty tietyssäni, - Mesimarja mielessäni, - Lempilintu liitossani, - Jok' on mieltynyt minuhun, - Minä mieltynyt hänehen. - Hänell' on ihanat silmät, - Minulle syän suloinen. - Ei hän heittänyt minua - Eikä yksin jättänynnä; - Omaksens' on ottanunna, - Kullaksensa kutsununna, - Walkiaksensa valinnut. - Niin minä hänessä riipun, - Sekä riipun jotta kiikun, - Niinkuin lintu lehtipuussa, - Kuusen oksalla orava. - - II 31. - -Eikä rakkaus ulkonaisia etuja kysy, kun sydän kerran on sydämen -löytänyt -- vähät muusta! - - Sinä köyhä poika rukka - Et oo koiltasi kopea, - Suvultasi aivan suuri. - Moni sun mustaksi sanovi -- - Woit sa olla muien musta; - Minun kaunis ja hyvänen, - Minun mielestä metonen, - Woisirunen silmistäni. - - II 33. - -Mutta etäällä on oma kulta; ehkä viipyy vieraalla maalla, ehk' on -aivan olematon, mielessä vain uneksittu -- kaipaus on yhtä haikea -kumpaakin: - - Mitäpä tuosta jos ma soitan, - Soitan soiden rannikoilla? - Suotta suutani kulutan, - Ääni ei kuulu kullalleni - Armahalleni kujerrus; - On mua kuuset kuulemassa, - Oppimassa hongan oksat. - En mä kuuselle kumarra, - Petäjalle päätä käännä, - En anna lepälle suuta, - Kättä en koivulle kokota. - Waan kun kultani tulisi, - Armahani asteleisi, - Sille suun-anto sopisi, - Kättä lyöä kelpoaisi. -- - Sill' on päivä silmissänsä, - Tähet taivon hartehilla, - Olkapäillänsä otavat. II 41. - -- -- -- Oisko linnun lentoneuvot, - Kohottimet kotkalinnun, - Sitte siiville rupeisin, - Lenteleisin, liiteleisin -- - Kulkisin ma kullan maalle, - Asunnoille armahani. - Lentäisin lepeämättä, - Ilman puissa istumatta. - Meret ei estäisi minua, - Selät ei ne seisattaisi. - En surisi iltaisesta, - Murkinat' en muisteleisi. - Armas minun aamustaisi, - Illastuttaisi ihana, - Kasvo kaunis syötteleisi. - - II 44. - -Woiko ihanammin, lämpimämmin rakkaus puhua ja haaveilla! - -Surkea ja epätoivoa huokuva on kaipaus, kun - - Maassa marjani makaavi, - Mullassa muhaelevi, - Alla hiekan herttaiseni, - Kulon alla kultaseni. - - II 53. - -Sen kokenut haastaa, lapsuuden ystäväänsä surren: - - Kaks oli meitä kaunokaista, - Yhen muotoiset molemmat. - Käsikkähä me kävimme, - Sormikkaha me sovimme, - Kilpoa kiven etehen. - Pois on mennyt meistä toinen, - Toinen suuresti surevi, - Itkevi ikänsä kaiken. - Wielä toivoisin tulevan, - Toki kerran kerkiävän, - Kun ois ottanut evästä, - Mennynnä merien taakse, - Maille ouoille osannut -- - Tulee mies merentakainen, - Ei tule turpehen alainen - - II 55. - -Onnen toivostaan pettynyt laulaa liikuttavasti: - - Oikein emoni ennen - Lauloi lapselle minulle, - Sanoi saavani minunki - Sulhon kaunon ja sorian, - Mustakulmaisen, korian. -- -- - Kului vuoet, vieri päivät, - Kului kultainen ikäni; - Tuli kolmelta kosijat: - _Suru_ työnti sormuksia, - _Itku_ huivia isoja, - Kolmas _kuolema_ tulevi, - Kotihinsa korjoavi. - - II 70. - -Näkyypä nainen joskus tukalasti tunteneen sukupuolensa ahtaalle -rajoitettua, orjallista asemaa ja ikävöinneen väljemmille vesille: - - Kun oisin poikana poloinen, - Kalki jousen kantajana; - Ei ne pyyt pyhää pitäisi, - Oravaiset oisi jouten. - Oisinko pojaksi luotu - Ja kyhätty kyntäjäksi, - En mä näissä näin kävisi, - Kylän vierahan varassa; - Kyntäisin isoni maita, - Ja vakoisin vanhempani; - Ei vieras vihelteleisi - Pelloilla ison perillä; - Ei itkis isoni pelto, - Wainiot valitteleisi. - - II 114. - -Säännöllisissä oloissa neidosta tuli morsian, hänen tuli jättää isän -koti mennäkseen uuteen. Tärkeä askel hänelle itselle. Ikäviin oli -myös jättävä kotolaisensa erotessaan, hän kodin kauno ja ilo. Ainakin -neito itse tunnustaa: - - Kenpä kielin laulanevi - Tämän harjun hartehilla, - Kun tämä kana katovi, - Punapuoli pois menevi? - Katoo luuta laattialta, - Tuopinkorvat tummenevat; - Tämä linna liikahtavi, - Jääpi sulhoset surulle, - Partasuut pahoille mielin. - - II 18. - -Häälauluja on runsaasti. Niinpä "antiaisissa" kyselevät runonmuodossa -kosianpuoli ja kaaso toisiltaan vuorotellen, toinen onko neidolla, -toinen onko sulholla ne lahjat, taidot ja kyvyt, joita avioliitto -ja uuden talon perustaminen vaatii. Kysytään onko neidolla hyvät -hurstit, päänalukset, silkkihuivit, villavaipat, kaupungissa kantatut -valkaistut vaatteet, onko neito kelpo keträäjä, kunnon kutoja; -toisaalta tiedustellaan, onko sulholla itse saamansa karhuntaljat, -peurantaljat, onko silkkiset sukansiteet, hopeiset housunnauhat, -saksansaappaat, silkkihuivit, vilttihattu; onko hän kelpo kyntäjä, -kylväjä, onko auransa terävä, kaataako kassaransa kaskea (I 126). -Sitte kosia miehenpuoli ja kaaso piloillaan pitittävät toisiaan: -"johan sain neidon!" -- "Sitäpä hän juuri halusikin!" (I 127). -- -Kaaso varoittaa sulhoa hyvin pitelemään morsiantansa m.m.: - - Elkäs meiän neitostamme, - Elkäs viekö vehkasuolle, - Panko parkkihuhmarelle, - Olkileiville otelko! - -- neinnä ison koissa - Aina viilti vehnäsiä, - Katseli kananmunia. - Aamut aittoja availlen, - Illat luhtia lukoten - Maitotiinun tienohilla, - Olutpuolikon povessa. I 132. - Ellös sie pahoin pielkö -- - Elä anna anopin lyöä - Eläkä apen torua. I 133. - Elkäs sie pahoin pielkö, - Ellös vitsoin vingutelko. - Neuvo sulho neitoasi, - Opeta oven takana, - Yksi vuosi suusanalla, - Toinen silmän iskemällä, - Kolmansi jalan polulla. - Kun ei sitte siitä huoli, - Weä vitsa viiakosta - Tuopa turkin helman alla, - Jolla neuvot neitoasi, - Neuvot nelisnurkkaisessa, - Kyläkunnan kuulematta. - Elä nurmella nukita - Pieksä pellon pientarella, - Kuuluisi tora talohon, - Naisen itku naapurihin. - Eläkä silmälle sipaise, - Kuppi kulmalle tulisi. - Sinimarja silmän päälle! - Kylän haukkuisi harakat: - "Onko tuo sodassa ollut? - Wai susiko sulhasesi?" -- -- I 134. - -Hää-ilolla on vakavakin puolensa. Elämän huolet astuvat likemmäs. -Morsian apeutuu itkulle aatellessaan, että rakkaasta kodista tulee -ero, iloiset, hauskat tyttöpäivät menevät iäkseen, vapaus vähenee, -huolia karttuu, kauneus menee. Tuttavat laulavat hänelle: - - Olit kukka ollessasi, - Kasvaessasi kanerva, - Wesa nuori noustessa - Näillä pitkillä pihoilla. - Lähet nyt kukka kulkemahan - Tästä kullasta koista. - Luulet vietävän kotihin -- - Wieähänpä orjuutehen. I 138. - Kasvoit sie talossa tässä, - Korkian isosi koissa, - Ahomailla mansikkana. - Nousit voille vuotehelta, - Wenymästä vehnäsille. - Ei ollut huolta ollenkana, - Annoit huolla honkasien, - Ajatella aiaksien - Surra suuren suopetäjän. - Sie vaan liehuit lehtyisenä, - Lennit lintuna lehossa. - Menet toisehen talohon. - Toisin siellä, toisin täällä, - Toisin ukset ulvasevat; - Et osaa ovissa käyä - Talon tyttöjen tavalla; - Et tunne puhua tulta - Ensinkään emännän lailla, - Taia et taittoa pärettä - Talon miehen mieltä myöten. - Ei ole tuttua tuvassa, - Ei isonen armastele, - Eikä äiti mainittele. I 139. - Siell' on ohjat ostettuna, - Walmistettu vankirauat. - Kyllä saat kokea koito - Apen luista leukaluuta, - Anopin kivistä kieltä, - Ky'yn kylmiä sanoja, - Na'on niskannakkeloita. I 142. - -Ja morsiamelta kuuluu vastakaikuna valitus: - - Heitän valkeat veteni, - Heitän hietarantaseni -- -- - Lähen tästä kun lähenki, - Kanssa toisen karkulaisen - Ison saamasta salista - Sykysyisen yön sylihin, - Kevähäisen kieran päälle, - Jottei jälki jäällä tunnu. I 144. - Sitte toiste tullessani, - Kotihin käyessäni, - Ei minua muut ne tunne, - Kuin ne kaksi kappaletta, - Alimmainen aian vitsa, - Perimmäinen pellon seiväs. I 146. - -Mutta häitähän neito itse halusi. Kuinkas se elo niin äkkiä synkkeni, -jota äsken ihanaksi uneksittiin? Eikös rakkaus kirkasta kaikkea, eikö -"karkulainen", sulho, osaakaan alakuloista lohduttaa? Niinhän toki, -ja niinpä neito järkevänä kuulkoon tuttavain lohdutusta: - - Ei ole itettäviä - Suuresti surettavia: - Onpa sulho suojassasi, - Mies verevä vieressäsi, - Hyvä mies, hyvä heponen, - Talon kanta kaikellainen. - Kiitä neito lykkyäsi, - Hyvän luojasi lupasi, - Hyvän antoi armollinen, - Hyvän osmon ohjillesi, - Kalevaisen kannoillesi. - Eipä tuo tok' laiska liene, - Ei tuo virsi viinan kanssa - Ei tussaa tupakka suussa. - - I 151. - -Onhan siellä emännällä tilava toimiala uudessa kodissa; eihän -sillä pidä itseään orjaksi eikä onnettomaksi tuntea, etenkin jos -saa lempeän miehen. Hänen lempensä palkitsee kaikki muut ikävät -ja kiusat, kunhan vaan vaimo puolestaan täyttää velvollisuutensa. -Ahkeruus kovankin onnen voittaa: - - Pitäisi sinun piteä - Pää tarkka, totinen mieli, - Iltasella silmät virkut, - Aamusella korvat tarkat. - Konsa oikein otava, - Pursto perin pohjaisehen, - Silloin nuorten nousuaika, - Wanhojen lepuuaika. - Silloin aikasi sinunki - Nousta luota nuoren sulhon, - Saaha tulta tuhkasista. - Kun ei tulta tuhkasissa, - Kutkuttele kullaltasi. - Iske tuli tuikahuta, - Lähe läävähän samalla. - Käy sie kuunnellen kujassa, - Ammoiko anopin lehmä, - Hirnuiko apen hevonen; - Oljet lehmille ojenna, - Heposille heinät heitä! - Luo silmät sikainkin päälle, - Elä sie sioille singu, - Elä potki porsahia. - Kun sitte tulet tupahan, - Tule kolmena tupahan, - Tuo sie luuat, tuo sie lunta, - Itse tule kolmantena. - Kun sie laattiita lakaiset, - Elä lapsia lakaise; - Nosta lapset lavitsalle, - Pese silmät, pää silitä, - Anna leipeä kätehen, - Wuole voita leivän päälle; - Kun ei leipeä talossa, - Anna lastunen kätehen! - - I 152. - -Noin se liikkuu arkiaskareissaan nuori vaimo ja emäntä. Kuinka -viehättävä ja elävä kuvaus kaikessa yksinkertaisuudessaan! -Tämmöistä vaimoa mies varmaan rakastaa, eikä kaaso ollut liikoja -laskenut morsianta hälle ylistellessä: - - Puhas on pulmonen lumella, - Puhtahampi puolellasi; - Walkea merellä vaahto, - Walkeampi vallassasi; - Sorea merellä sorsa, - Soreampi suojassasi; - Kirkas tähti taivahalla, - Kirkkahampi kihloissasi. - -Kelpo vaimo on miehelle kallis tavara. Eipä suotta äiti neuvonut -poikaa vaimoa hakiessa muistamaan ettei "kaikki kultaa mikä kiiltää": - - Jos tahot talohon naia, - Ellös pyytäkö pyhänä, - Kirkkotiellä kihlaelko; - Silloin porsaskin punainen - Ja sikaki silkki päässä, - Laiskat lainavaattehissa. - Arkena parempi aika; - Silloin naios, poikaeni! - Ota olkihuonehesta, - Riusanvarresta valitse, I 88. - Kivenpuusta kiikkumasta, - Käsivarsin vaapumasta. - Navetasta nainen ota, - Riihestä rimakka piika, - Jok' on joutusa jalalta, - Sormilta hyvin sorea, - Askareihin aina valmis! I 89. - -Surkeasti kyllä taisi kova todellisuus usein morsiamen onnen toivot -pettää. Mies ei aina osannut aarrettaan arvossa pitää, nuori vaimo -sai kokea uusien sukulaisten puolelta ynseyttä, nurjuutta; elanto -on niukkaa, elämä ilotonta. Hän huomaa surukseen olevansa orja. -Nyt vasta hän oivaltaa vapauden arvoa; nyt hän kiittelee entistä -huoletonta elämäänsä kotona, lapsuuden ilopäiviä, kun ne ovat -ikipäiviksi menneet. Näin kumminkin suomalainen runo kuvaa naidun -naisen oloa orjalliseksi ja ikäväksi, ja taisipa todella usein niin -ollakin. Pari esimerkkiä: - - Olin kukkana kotona, - Ilona ison pihalla; - Iso kutsui kuuvaloksi, - Emo päivän nousemaksi. - Menin toisehen talohon, - Poikki pellon naapurihin; - Appi kutsui ahkioksi, - Anoppi vesihavuiksi. II 157. - Ahot on täynnä armotuutta, - Lehot täynnä lemmetyyttä, - Metsät mieliä pahoja. - Purnu on puitua vihoa, - Toinen purnu puimatonta; - Sata saatuja sanoja, - Toinen sata saamatonta. II 158. - -Kuinka toisin oli nuorelle morsiamelle kuviteltu! M.m. - - Hyvä neito, kaunis neito! - Kun tunsit talohon tulla, - Niin tunne talossa olla; - Ei meillä surulla syö'ä, - Ei eletä huolen kanssa - Maitotiinu on tietyssäsi, - Piossasi piimäpytty, - Woivatinen vallassasi. - - I 158. - -Näin raukka vaikeroi: - - Illat itken ikkunoissa, - Aamut aitan partahilla, - Puolet päivät parstuissa, - Keski päivät kellarissa; - Mit' en itkeä ilenne, - Itkeä inehmisissä, - Itken saunassa saloa. - - II 162. - -Nytpä ehkä sai kokea, että - - Walkea kesäinen päivä, - Neitivalta valkeampi; - Wilu rauta pakkasessa, - Wilumpi miniävalta. - Niin on neiti taattalassa, - Kuin marja hyvällä maalla, - Niin miniä miehelässä, - Kuin koira pahassa säässä. - - II 42. - -Waan kuuluupa iloisempikin sävel, kiitos suusta vaimon, joka pääsi -paremmille oloille miehelässä: - - Suuri kiitos sulholleni, - Päänkumarrus kullalleni, - Joka mun otti orjuuesta, - Koppasi korennon päästä, - Kihlasi kylän kivestä, - Riihivartasta valitsi. - Enkä moiti muoriani; - Aleksi anoppiani, - Joka toi pojan mokoman, - Waali valkean urohon - Mokomalle neitoselle. - - II 171. - -[Unisella oli usein raskaimmat kotityöt, esim. käsimyllyn -vääntäminen ajallaan.] - -Saattaapa miehelläkin ehkä joskus olla syytä katua naimistaan, jos -ei sattunut hyvää puolisoa saamaan. Semmoinen laulaa puolittain -piloillaan: - - Kolm' on miehellä pahoa: - Yks' on vuotava venonen, - Toinen heittiö heponen, - Kolmas äkäinen akka. - Kyllä mies pahasta pääsi, - Wenehestä vuotavasta, - Ilman armotta Jumalan: - Wenehen tulessa poltti. - Wielä mies pahasta pääsi, - Heposesta heittiöstä - Ilman armotta Jumalan: - Heposen susille syötti. - Mutta kaitse kaunis Luoja - Akasta ähisevästä! - Ei pääse pahasta siitä - Ilman armotta Jumalan. - Ei taia tulehen luoa, - Saata ei syötteä susille. - - II 308. - -Olemme siis tulleet mieheen semmoisena kuin hän aviomiesnä ja -isäntänä elää ja raataa kotikonnullaan, ahkeralla työllä omaistensa -keskellä kiskoo luonnolta elantonsa. Kyllä häntäkin vielä huvittaa -ilo ja laulu, vaikka kylmä todellisuus tahtoo siitä vieroittaa. -Onpahan nähty niin paljo kurjuutta, nähty niin monen toivon pettävän, -ettei enää oikein haluta haave-ilmoissa leijailla, ei tositoimilta -ehdi ja jaksa runoilla. Sitä mieltä lausuu seuraavakin: - - Lauloin ennen, lauloin eilen, - Laulaisin tänäkin päänä; - Wiel' on virttä tieossani, - Saatavillani sanoja, - Wirttä toista tuulet toisi, - Meren aaltoset ajaisi, - Linnut liittäisi sanoja; - Waan en joua laulamahan - Kesäisiltä kiirehiltä, - Heliältä hein'ajalta, - Kalakuulta kaunihilta. II 273. - Soisin päivät soiteltavan, - Soitteleisin miekin kurja, - Waan ei soita suuni kurja, - Eikä ääneni iloitse. -- -- - Enpä tuota tunnekana - Mistä laulun laitteleisin -- - Akanko vanhan vakkasesta, - Ukon uuen lippahasta. - (Laulaisin niistä) - Kun ois vakoissa voita - Lippahaisissa lihoja. - -Lupaapa sentään laulaa, jos annetaan ilonestettä kielen kirvottimeksi: - - Tuo tuoppi puhasta vettä, - Kuppi kullan karvallista; - Ehkä suu toen sanoisi, - Eli leuat leikin löisi. - -Paha kyllä ei tuo "vesi kullan karvallinen" aina liene ollut niinkään -viatonta laatua: - - Tuo sarkka sanansepälle, - Laita tuoppi laulajalle; - Suu ei laula suuruksitta, - Rinta ei rasvatta rimaja. - Kunpa tuoppini tulisi, - Lauleleisin, taiteleisin, - Heläjäisin, heitteleisin; - Kun ei tuoppi tullekana, - Wien on virteni viluhun, - Niistä tunkio tulevi, - Pellon höystö hömmöttävi. - -Ei siis suuria tämä runoilija ajatellut teoksistaan! - -Jos siis kyllä useinkin lienee ajateltu, että "ei jaksa laulaa, -ellei kasta kaulaa", ja Suomalaiset ilopidoissa maistelivat -maljaa, ei sillä suinkaan juomarin kurjaa elämää enemmän kuin -muutakaan renttumaisuutta hyväksytty. Sitä tuomitsi ankarasti kansan -siveellinen tunto ja terve järki: - - Moni matkassa tulevi - Joutavalle juomarille, - Hurjalle humalapäälle: - Kinnas kirpovi kuhunki, - Saapukka johonki saapi. - Isäntä olutta juopi, - Mies se viinoa vetävi, - Heponen helyjä syöpi, - Warsa varpoja purevi, - Pere piinoa pitävi, - Lapset nälkeä näkevi -- - Noin sanovi lapsi rukka: - "Iso illalla tulevi, - Tuopi tuoretta kaloa". - Iso aamuksi ajavi, - Keskiyöksi kerkiävi - Tuopi tuoretta pajua, - Antoi vitsoa verestä. - - I 87. - -Pidoissa siis miesten, laululahjallisten, kyllä kuultiin laulavan, -jolloin tavallisesti kaksi laulaa kilvan, toinen toistaan -parannellen koettaa laulullaan luoda ilmi jos joitakin ihmeitä ja -aarteita, luoda olot ihaniksi, iloisiksi, niin että tuosta laulajien --- tosin aistilliselta -- käsityskannalta katsoen syntyisi oikea -paratiisi, jos se voisi toteutua eikä olisi pelkkää mielikuvituksen -leikkiä. Mutta sielua virkistää hetkeksi paeta jokapäiväisyyden -huolten erämaasta tuonne haaveiden ilotarhaan kuuntelemaan -sulolähteiden lorinaa, ilolintujen lirinää. Siksipä laulu on -Suomalaisille niin rakasta, Wäinön kannel niin kallis. Niinpä -eräässä runossa toinen laulaja lupaa laulaa rauniot rahoiksi, vuoret -voipytyiksi, kalliot kananmuniksi, somerot suoloiksi, meren mullat -maltaiksi, meren ruovot ruokapuiksi, kaislat kaalimaiksi; lupaa -laulaa tyrskyt tyyntymään, vaahdot vaipumaan, tyrskyt tyynyiksi, -vaahdot vaipoiksi. Kilpaveli lupaa taas vastineeksi laulaa lehdot -leipämaiksi, ahovieret vehnämaiksi, mäet mämmikakkaroiksi, -pienet vaarat piirahiksi, meret mesiksi, hiekat herneiksi, kivet -kiiltäviksi, aallot ahveniksi, luotoset lohiksi jne. N:o 1 lupaa -laulaa kannut muilta mailta punapöyän päähän, N:o 2 lupaa laulaa -ne oltta ja mettä täyteen jne. Näin kilpailua kestää edelleen, -toinen toisensa kimmalla koristaa ja rikastuttaa onnelaansa, kunnes -kilpa päättyy herjauksiin: toinen kerskaa, että hänen laulustaan -jumalatkin lämpiävät ja uhkaa laulaa huonompansa siaksi maata -tuhnimaan, johon toinen vastaa: - - Jos tahon tasoille panna, - Wiitsin verroille veteä, - Tyvin laulan tyhvän kuusen - Sinun kurjan kurkkuhusi, - Ettei kurkkusi kumaja, - Henkireikäsi heläjä. - - II 283. - -Mutta miehen elämä ei ole laulua ja ilonpitoa, vaan parhaastaan työtä -ja tointa. Siinä hänelle varttuu toimitarmoa, älyä ja voimaa, siinä -ilmestyy hänen kunniansa ja kauneutensa. Kuulkaa kuinka vankka mies -laatii majan korpeen; hänen ei sovi itsensä siitä kerskata, hänen -vieraansa uuden talon katsojaisissa laulaa: - - Sanelen salituvista, - Saajasta salitupien, - Isännästäni iloitsen, - Jok' on saanut suosta suojan, - Ko'in korvesta kokenut, - Hirret hirmulta mäeltä, - Ruotehet romeikolta, - Malat marjakankahilta, - Sammalet sulilta soilta. - Usein hyvän isännän - Jäänyt on kinnasta kivelle, - Hattua havun selälle, - Saahessa tätä salia, - Kammaria kalkuttaessa. - Usein hyvä isäntä - Noussut on nuotiotulelta, - Havannut havusialta, - Havu pään on harjaellut - Hirsiä hakattaessa, - Kartanoa tehtäessä. - - I 112. - -Semmoisen vankan isännän viereen sopii kelpo emäntä, näin kuvattuna: - - Usein hyvä emäntä - Kuulevi kukotta nosta, - Katsomahan karjoansa, - Onko oikein _Omena_, - Lykyllähän _Lyttimäinen_. - Usein hyvä emäntä - Itse rihmat ketreävi, - Itse kankahat kutovi; - Ei kysy kynsiä kylistä, - Oppia ojan takoa. - Usein hyvä emäntä - Saapi saunassa asua - Syänyöllä yksinänsä, - Maltahia katsomassa, - Ituja imettämässä. - - I 113. - -Miehen toimista vie valtasijan metsästys, jota innokkain sanoin -ylistellään. Metsästys on hänelle juhlaa, jumalanpalvelusta. Hän -on mielestään silloin vieraana metsänjumalan linnassa Tapiolassa ja -kaikki Tapion väki osoittaa hänelle suosiotansa. Hartain virsin hän -tätä suosiota anookin. Metsolaan mennessä hän laulaa m.m.: - - Mielin mennä metsolahan, - Metsän tyttöjen tyköhön, - Salon piikojen pihoille, - Havulinnan liepehille - Juomahan salon simoa, - Metsän medet maistamahan. - Heitän pois heinäkengät, - Kaskivirsuni karistan; ... - Sukset voian voitimella, - Hiihän tuosta hiljallehen, - Hiihän kohti korven rannan, - Salon siintävän sisälle, - Yöllä auringottomalla. - Oksat otsani sukivat - Havu pääni harjoavi, - Mieliksi metsän tytärten, - Salon impien iloksi. - - II 330. - -Mikä raikas metsän tuoksu on noissa sanoissa! Edelleen: - - Metsän ukko halliparta, - Metsän kultainen kuningas, - Avaa nyt aittasi avara, - Laske juoni juoksemahan, - Kullaista kujoa myöten, - Jost' on sillat silkin pantu, - Weralla vetelät paikat, - Pahat paikat palttinalla! - Ukko kultainen kuningas, - Anna mulle ainojasi, - Kanna mulle kaunojasi, - Kullassa kulisevia, - Hopiassa helkkäviä! - Aja vilja vieremmille, - Minun metsipäivinäni, - Erän etsiaikoinani! - - II 333. - -Ankarampi ottelu, kuin metsän otusten kanssa, syntyi, jos vainolainen -oli maasta miekoin torjuttava. Suomalainen on aina ollut urhea -soturi. Mutta hän on siksi läheltä nähnyt sodan hirmuleikkiä, siksi -paljo pahaa kärsinyt vuosisatoja riehuneiden sotien jaloissa kahden -puolen valtakuntain rajaa, ettei hän voi sotaa semmoisenaan kiitellä. -Järkevä mieli näkee siinä surkeutta suurta. Siitäpä tämmöinen -toivomus: - - Warjele vakainen Luoja - Kavioista vainovarsain, - Sorkista sotahevosten, - Rauan valkian vaarasta, - Terän tuiman tutkamesta, - Tykin suuren suun eestä, - Rautakirnujen kiasta! - Warjele vakainen Luoja - Suurilta sotakeoilta, - Jossa lyijy miestä lyöpi, - Tinapalli paiskoavi; - Jossa pää pahoin menevi, - Sekä kaula katkiavi! - - II 323. - -Waan eipä sodassakaan surkuttelemista, jos sillä hyvää voitetaan, jos -sillä saadaan rakkaille omaisille onni ja rauha turvatuksi. - - On nyt meitä miekan alla - Poikia sotapolulla; - Yöt porumme pakkasessa, - Lustomme lumen seassa -- -- - Waan emme pojat poloiset, - Emme itke itsiämme, - Emmekä vaivoja valita, - Jos immet hyvin eläisi, - Impyet iloilla mielin, - Mesimielin morsiamet, - Lesket leikkiä pitäen, - Muoriset murehtimatta. - - II 324. - -Rakkaus innostaa kuolemataki uhmailemaan. Ja mikäs hätä, jos istumme -Korkeimman varjeluksessa! - - Tuolla päästän pääramuni, - Heikon henkeni vapahan, - Kun ma luome Luojahani, - Heitäme Jumalahani. - Warjele vakainen Luoja - Warjele vahingon tieltä, - Kaitse kaikista pahoista! - - II 326. - - * * * * * - -Elinkeinoista eli töistä puhuttaissa sopinee myös kosketella -_paimenten_ elämää, joka, täyttäen tärkeän sijan Suomalaisten oloissa -ja ainakin huokuen vienoa runollisuuttansa, on antanut aiheen monelle -laululle. Wälittömämmin kuin kukaan muu oleskelee paimen luonnon -seurassa, kuulee sen hengen salaiset kuiskeet, tajuaa herkästi -kaikkea kaunista ja ihanaa. Luonnon esineet ovat paimenen paraat -tuttavat, joiden seurassa hänen on hauskin olla. Niiltä oppii hän -myös rakkauden suloisen salaisuuden: - - Ei ole paha paimenien, - Paha ei karjan kaitsijojen; - Kiikumme joka kivellä, - Laulamme joka mäellä, - Joka suolla soittelemme, - Lyömme leikkiä ahoilla, - Syömme maalta mansikoita - Ja juomme joesta vettä. - Marjat kasvon kaunistavi, - Puolukat punertelevi. I 171. - - Täst' on kulta kulkenunna, - Tästä armas astununna, - Walkea vaeltanunna; - Täss' on astunut aholla, - Tuossa istunut kivellä. - Kivi on paljo kirkkahampi, - Kangas kahta kaunihimpi, - Koko metsä mieluisampi - Tuon on kultani kulusta, - Armahani astunnasta. I 174. - Lintu lauleli lehossa, - Kullaistansa kuikutteli, - Armahaistansa halasi. - Enkö mie poloinen rukka - Tuota toivoisi enemmin, - Halajaisi hartahammin - Kullaistani kulkevaksi? - Tule tänne, pieni lintu, - Lennä tänne, lintu rukka, - Haastele halusi mulle, - Ikäväsi ilmoittele; - Mie sanon sinulle jällen, - Haastan mielihaikiani. - Sitten vaihamme vajoja, - Kahen kesken kaihojamme. I 175. - Muut ne kuuli kirkonkellon, - Minä kurja karjankellon; - Papin parran muut näkivät, - Minä kurja kuusen latvan. - Kivi on mulla kirkkonani, - Pajupehko pappinani, - Lahokanto laulajana, - Käki muina lukkarina. - Kuku kultainen käkönen, - Käynkö viikonki vilussa, - Kauan karjan paimenessa? I 177. - -Tässä puhuu jo lopuksi tyytymättömyys, väsymys paimenen rasituksiin -vilussa ja märässä. - -Paimenten hupaisan elon ohessa sopinee muukin ilo mainittavaksi. -Ilonpitoon kuuluu likeisesti nuorison kesken tanssi. Häissä -vilkkaasti kisailtiin ja ilon nostajana oli tanssi. Sen synnystä on -omituinen runollinen juttu: - - -- -- Tanssi on tuotu tuolta maalta, - Wienan päälliltä vesiltä, - Saksan salmilta syviltä; - Kisa taampata taluttu -- -- -- - Ulvoi ukset Uuen linnan (= Novgorod'in), - Naukui Narvan linnan portit, - Winkui Wiipurin veräjät - Tanssia taluttaessa. - Heposet veti hiessä, - Warsat vaahessa samosi; - Reki rautainen ratsasi, - Kapla patvinen patsasi, - Luokki tuominen tutasi - Tanssia taluttaessa. - Pyyhyet vihertelivät - Wesaisilla vempelillä, - Oravat samoelivat - Aisoilla vaahterisilla j.n.e. - Kannot hyppi kankahalla, - Mäellä pelmusi petäjät - Tanssia taluttaessa. -- -- - Lehmät partensa levitti, - Härät katkoi kytkyensä, - Naiset katsoi naurusuulla - Emännät ilolla mielin t. t. -- -- - Herrat nosti hattujansa, - Kuninkaat kypäriänsä, - Wanhat miehet sauvojansa, - Pojat nuoret polviansa t. t. - Jo tanssi pihalle saapi - Ilo alle ikkunoien. - Tanssi tungeksen tupahan, - Ilo pirttihin ajaksen, - Jalan polki portahalle; - Kiukoa kivinen liikkui, - Silta soitti sorsanluinen, - Tanssin tullessa tupahan. - Ilolinnun astuessa. - - I 117. - -[Suomalaiset kansantanssitkin lienevät ulkomaista syntyperää.] - -Semmoisella remulla tanssi tuli meille! - - * * * * * - -Kirjavaa vilinää, iloa, surua, taistelua, puuhaa on siis elämä, -monellaista sen varrella etehen ehtii. Waikea on aina osata oikeaa -väylää salakarien välitse: harva pääsee onnella perille, niin ettei -joskus kumminkin alus kiveen karahtaisi ja alkaisi vuotaa. Meneepä -valitettavasti moni upoksiinkin, uupuen puolitiessä. Wiisautta ja -älyä sitä tarvitaan osatakseen oikein elää, tuhma ei tule toimeen -ollenkana. Ja kuka on tuhma? - - Tuosta tunnen tuhman miehen, - Arvoan uron typerän: - Wiikon istui vyö sylissä, - Kauan housut kainalossa, - Wiikon virsua tekevi, - Kauan tuohta katselevi -- -- - Tuosta tunnen tuhman naisen, - Tahi tyttären typerän: - Tulen tuhkahan puhuvi, - Lietehen lehettelevi, - Nousevi tuvalle tupru, - Paha katku kartanolle. - - I 83. - -Waan eipä äly ja toimikaan aina auta, kun monet olot täällä mailmassa -ovat niin nurjanpuoliset, perityt ennakkoluulot vallitsevat -ihmisten kesken, estäen heitä totuutta näkemästä ja oloja sen -mukaan järjestämästä. Onnen antimet ja elon edut on epätasaisesti -jaettu ihmisten kesken; tyhjänpäiväinen, itsekäs ylvästelijä, -jolla on maallista mahtia, riistaa ja tavaraa, joka osaa loistollaan -lumota ihmisten silmiä, nauttii arvoa ja elää mukavasti täällä; mutta -usein tosi kuntoa ei huomatakaan, se kun ei kopeile suurin sanoin, -vaan nöyränä väistyy syrjään. Ja vaikka kaikkien ihmisten pitäisi -olla yhdenvertaisia, niin eipä käytännössä heitä saman kaavan mukaan -arvostella, oikeutta ei tasan jaeta. Jos köyhä raukka hairahtuu, -vaikka vähänkin, kyllä siitä melua nostetaan ja häntä hosutaan, mutta -ylhäisen usein pahempiakin syntejä ei uskalleta moittia. Hän laatii -lain itselleen oman etunsa mukaan. "Pikku varkaat hirtetään, isot -pääsevät". Tämmöisiä oloja kuvaa eräs eläinsatu varsin sattuvasti: - - - Lintujen keräjät. - - Köyhä mies ketoa kynti, - Kylvi kymmenen jyveä. - Siihen lintuja sikesi, - Kasvoi paljo peipposia; - Hakahti harakat siinä, - Sekä närhit näppäsivät, - Kävi sirkut sissimässä, - Warpuset varastamassa. - Pajulintu palkulainen, - Äkättihin, keksittihin - Wievän viimeistä jyveä, - Reunimmaista reutoavan. - Nuorittihin, käärittihin, - Pieksettihin, pyntättihin, - Lyötihin, lytistettihin, - Jaloin päällä pyörittihin, - Wesi silmästä sirusi, - Weri vaivaisen nokasta, - Keräjihin käytettihin, - Laitettihin lain etehen. - Kurki lintujen kuningas - Itse istui tuomariksi, - Laklat lautamiehiksi, - Walamiehiksi varikset. - Kurki huuti kulkustansa: - "Ootko ottanut jyviä - Köyhän miehen kynnökseltä?" - Pajulintu palkulainen - Siihen vastaten sanovi: - "Söin minä jyveä kaksi, - Kovin äijä kun on kolme". - Kurki kulkkunsa kurotti - Yli pöyän lausumahan: - "Kosk' oot ottanut jyviä, - Käynyt kurja sissimässä, - Köyhän miehen kynnöksellä, - Kynnöksellä, kylvöksellä; - Niin ei saa sääliä varasta -- - Tahi korvat karsitahan, - Tahi kaula katkotahan, - Pää poikki järitetähän". - Pääskyläinen, pieni lintu, - Se lausui laen rajasta: - "Warastat sinäkin kurki, - Otat otria oloksi, - Rukeita mielin määrin, - Kannat kaurankin jyviä". - Kurki laski suuren kulkun, - Parkasi pahan sävelen - Pääskyselle pienimmälle: - "Oonko mie varastanunna - Köyhän miehen kylvöksestä? - Taian mie ilmanki eleä - Köyhän miehen kylvöksettä; - Lennän synkkähän salohon, - Siellä riivin rikkahia, - Katkon kaurahalmehia, - Tahi syön marjoja metsästä, - Kaivan suolta karpaloita". - Lausui pääsky pieni lintu: - "Waan minäpäs en varasta; - Olen ihmisten ilona, - Riemu kaiken ristikansan, - Saattelen suven sanoman, - Laitan päivän lämpimämmän". - - I 91. - -Siis: rakkaus, joka itseään muistamatta toimii toisten iloksi, se -luo elämää, onnea, suvea ja lämpöä. Kunpa rakkauden henki pääsisikin -voitolle, kylmä itsekkäisyys pakenisi, silloin oltaisiin onnelliset. -Mutta se on mahdotonta, niin kauan kun synnin kirous painaa ihmistä -ja luomakuntaa. Niin ollen, kun pahasta ei koskaan täydelleen päästä, -on se tehtävä mikäli suinki siedettäväksi. Kuultakoon Jumalan ääntä -omassa rinnassamme, noudatettakoon omaatuntoa ja järjen valoa. Eri -elämänkohtiin sopivia hyviä neuvoja lausuu eräs runo Wäinämöisen, -viisaan laulajan, sanoilla, m.m. näin: - - Kielsi vanha Wäinämöinen, - Epäsi suvannon sulho, - Kielsi kolmesta pahasta: - Wesillä viheltämästä, - Lainehilla laulamasta, - Purressa parahtamasta. -- -- - Yksin öillä kulkemasta, - Humalassa huutamasta, - Maantiellä makaamasta, - Sydänyöllä soutamasta. -- -- - Kielsi vanha Wäinämöinen - Kukkaroa paikattua, - Wyöltä miehen naimattoman; - Kielsi työtöntä taloa, - Toukoa tekemätöntä. -- -- - Kielsi maata miehetöntä, - Koiratonta kartanoa. -- -- - Wielä kielsi vanha Wäinämöinen - Kullalle kumartamasta, - Hopealle horjumasta, - Wanhan nuorta tahtomasta, - Kaunista käkeämästä. - Sanoi vanha Wäinämöinen - Nuoremmalle veiollensa: - Kaunis on kattila tulella, - Waikka vettä kiehukohon; - Hyvä mieli miehen päässä, - Waikka ilman istukohon. -- - Säre ei mieli miehen päätä, - Wäki ei väännä hartioita. -- -- - Hoia hongaista venettä, - Hoia hongan veistäjätä; - Paha on orja palkatonna, - Paha paljon palkan kanssa; - Osallahan mies elävi, - Koira tosen kohtalolla. -- -- - Suo vilja vihattavalle! - Wiha viepi viljan maasta, - Kateus kalan ve'estä. -- -- -- - Sanoi vanha Wäinämöinen: - Aina auttavi Jumala, - Ajan kunki katkasevi; - Wiipyen erät paremmat, - Kauan ollen kaunihimmat. -- -- - Jumalass' on juoksun määrä, - Ei miehen ripeyessä; - Juokseva johonkin saapi, - Käypä kauas kerkiävi -- - Usein käypi käypä härkä, - Kun jo hengästyi hevonen. - - I 90. - -Turvaa siis Jumalaan ja tee tehtäväsi kärsivällisesti niin apu tulee, -jos myöhänkin. Se keino ei petä koskaan. - - - - - - - - -End of Project Gutenberg's Kukkia Kantelettaren kaskilta, by Kaarlo Forsman - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUKKIA KANTELETTAREN KASKILTA *** - -***** This file should be named 50117-8.txt or 50117-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/0/1/1/50117/ - -Produced by Jari Koivisto - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/50117-8.zip b/old/50117-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index eeab36e..0000000 --- a/old/50117-8.zip +++ /dev/null |