NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 2223 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..f67d3cf
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #50116 (https://www.gutenberg.org/ebooks/50116)
diff --git a/old/50116-8.txt b/old/50116-8.txt
deleted file mode 100644
index 8dd5afe..0000000
--- a/old/50116-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,2223 +0,0 @@
-Project Gutenberg's Sureeko Suomi Jumalan mielen mukaan?, by Mauno Rosendal
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-Title: Sureeko Suomi Jumalan mielen mukaan?
-       Muutamia Raamatun kysymyksiä nykyisiin oloihin
-
-Author: Mauno Rosendal
-
-Release Date: October 3, 2015 [EBook #50116]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SUREEKO SUOMI JUMALAN MIELEN ***
-
-
-
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-SUREEKO SUOMI JUMALAN MIELEN MUKAAN?
-
-Muutamia Raamatun kysymyksiä nykyisiin oloihin
-
-
-Sovittanut
-
-M. ROSENDAL.
-
-
-
-Werner Söderström, Porvoo, 1891.
-
-
-
-
-
-
-"Vartija, mitä yö kuluu?"
-
-Jes. 21: 11.
-
-
-On sydäntalvi isiemme maassa. Jäät salpaavat rannikkomme, kylmän
-kahleissa ovat järvemme ja jokemme; lumihanget tukkivat tiet
-erämaiden metsiin. Nyt on pohjolan pitkä, kuukausia kestävä yö.
-Tuo ei ole outoa Suomen asukkaille. Herra, joka ohjaa kansojen
-vaiheet, antoi meille tämän talvisen maan, täällä opettaaksensa
-meitä ajattelemaan "mitä meidän rauhaamme sopii." Ei antanut Hän
-meille aineellista rikkautta eikä kutsunut meitä maailman silmissä
-loistaviin urotöihin: puutteen ja kärsimisten koulussa on hän Suomen
-kansaa kasvattanut sitä tehtävää käsittämään ja toimittamaan, jonka
-Hän, koko maailman kaikkivaltias hallitsija, sille uskoi. Olemmeko
-olleet viisaita, olemmeko Herran tahdon mukaan työtä tehneet? -- -- --
-
-Kun kristinuskon valo syttyi pakanamaailmassa, kaikui Herran
-sanansaattajan suusta muiden, kansojen korkeaan päätehtävään
-viittaavien todistusten kera tämäkin sana: "Jumala on eksytyksen
-ajat sallinut, ja ilmoittaa kaikille ihmisille joka paikassa, että
-he parannuksen tekisivät. Sillä hän on sen päivän säätänyt, jona hän
-on maan piirin tuomitseva vanhurskaudessa, sen miehen kautta, jonka
-hän on säätänyt, ja jokaiselle ilmoittaa uskon, siinä että hän hänen
-kuolleista herätti." Pitkä oli Suomen kansan "eksytyksen aika" --
-myöhään sai se tietää, että silläkin oli vanhurskas ja armollinen
-Jumala. Muinaistutkija, joka sadun kuutamossa liikkuu pakanallisten
-esi-isiemme haudoilla, kysyy tuolta "tietäjältä ijänikuiselta"
-turhaan: "vartija, mitä yö kuluu." Ainoa vastaus, jonka hän saa, on
-runon etäinen, eksyttävä kaiku. -- -- --
-
-Katso, jo valkenee taivaan reuna: Wäinön lapset näkevät ristin-merkin
-pystytetyn Aurajoen rannalle. Ihmetellen utelee Suomen heräävä kansa:
-"vartija, mitä yö kuluu?" Sille vastataan: Jesus Kristus on "maailman
-valkeus". Unelmain häälyvältä pohjalta siirtyy kansamme vähitellen
-totuuden horjumattomalle kalliolle. Ei se sille väleen pääse, se
-haparoi kauan, kauan tietämättömyyden pimeässä. Hitaasti kuluvat
-umpeen keski-ajan pitkät vuosisadat koetuksineen, kärsimisineen.
-"Vartija, mitä yö kuluu?" kysyy huoaten kristitty Suomi, kun
-murtumatonna on pakanuuden valta sen sydänmaissa, ja alituiset sodat
-uhkaavat vereen tukehuttaa sen vasta syttyneen tulevaisuudentoivon.
-Epätoivoon uupua on monesti tuo pieni vartijajoukko Suomen
-Siionin muureilla. Toisia kaatuu taistelussa, toiset luopuvat
-paimenvirastaan, väsyneinä vaikeasta tehtävästään: pitkä on talvisen
-pohjolan yö! Ken uskaltaa vakuuttaa, että Suomellekin on aamu
-koittava? Miten himmeää on vielä totuuden valo, kuinka paljo pettävää
-valevaloa siihen liittyy! -- Legendat valehtelivat, luulousko eksyi
-eksymistään, etsiessään totuutta pimeässä, ja papit saarnasivat
-"rauha, rauha", vaikkei rauhaa ollutkaan, vaan tuo aamua ennustava
-valonkipinä ei kuitenkaan sammunut Suomen kansan sydämmessä, sillä
-täällä kysyttiin katolisuuden pimeimpinäkin aikoina: "vartija, mitä
-yö kuluu?"; ja jos useimmat vartijat vastasivatkin väärin, niin
-löytyi kuitenkin siellä täällä niitäkin, jotka, uskollisina sille
-totuudelle, jonka he olivat saaneet, ohjasivat kansan sen Herran
-puoleen, joka todistaa: "avukses huuda minua hädässäsi, niin minä
-tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua."
-
-Herran käden kurittamana ja Hänen valmistavan armonsa opettamana
-astui Suomen kansa vihdoin uuden ajan kynnykselle. Lutherin valtaava
-herätyssaarna kaikui Euroopassa, vaatien kristikuntaa parannukseen ja
-uskoon. Pieni, koetuksen koulussa kasvatettu Suomen kansa oli yksi
-niitä, joille tämä saarna ei turhaan kaikunut. Uskonpuhdistuksen
-uudistava voima pääsi vaikuttamaan Suomalaisten sydämmissä.
-Lukemattomat eksytykset poistuivat esi-isiemme katsantotavasta,
-monet ennakkoluulot haihtuivat, ja suuremmalla luottamuksella kuin
-konsanaan ennen kysyi Suomi: "vartija, mitä yö kuluu?" Se sai
-luotettavampia vastauksia kuin milloinkaan ennen, ja suuri oli sen
-ilo, kun tuo jalo vartija, jonka nimi on lähtemättömästi piirretty
-aikakirjoihimme, antoi sille Jumalan erehtymättömän sanan kansan
-omalla kielellä, kehottaen sitä itse, erehtyvien ihmisten sanoihin
-ehdottomasti luottamatta, etsimään vastausta tuohon painavaan,
-monesti turhaan kertomaansa kysymykseen. Ja vastaus kuului: "meillä
-on vahva profeetallinen sana, ja te teette hyvin, että siitä vaarin
-otatte niinkuin kynttilästä, joka pimeissä valistaa, kunnes päivä
-valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämmissänne." Ja tämän sanan
-valossa kirkastui jokaiselle ajattelevalle, Jumalan valtakuntaa
-etsivälle isänmaanystävälle Suomen kansan päätehtävä. Se oli kutsuttu
-ottamaan osaa totuuden suureen taisteluun pimeyden varjovaltoja
-vastaan. Senkin heikot voimat olivat käytettävät Jumalan valtakunnan
-kunniaksi, senkin halveksittu kieli oli "julistava Jumalan
-ihmeellisiä tekoja." Oliko se kestävä taistelussa, oliko se oppiva
-palvelemaan Herraa, kiittämään ja ylistämään Hänen pyhää nimeänsä?
-
-Pimeä oli vielä Suomessa, ja oudolta, sanomattoman vaikealta tuntui
-monesti Herran kuljetus. Siellä täällä säteili valoa, mutta väleen
-se sammui jälleen. "Vartija mitä kuluu yö?" Vartija sanoi: "kun aamu
-tulee, niin vielä yö on; jos te vielä kysytte, niin teidän pitää
-vielä sitten palajaman ja taas kysymän". Kuni pieni alus riehuvissa
-aalloissa taistelee Suomen kansan usko Jumalaan ajan myrskyisällä
-merellä. Kustaa Vaasan perilliset kamppailevat keskenään kruunusta,
-ja Suomi on monesti tämän ankaran taistelun näyttämönä. Jesuiittain
-salavehkeet, mahtavien ja vallanhimoisten herrojen sorto, alituiset
-sodat Venäjää vastaan, nälkävuodet ja muut onnettomuudet -- ken ne
-kaikki luettelee! -- ovat syöstä epätoivoon rohkeimmankin toiveet
-Suomen tulevaisuudesta.
-
-Keski-ajan pimeinä vuosisatoina, joina väki valta sääti lakeja
-kansoille, oli Suomessa päässyt voitolle se kirkko, jonka
-helmassa uskonpuhdistuksen siemen iti. Kun sitten vihdoin uusi
-aika koitti, sai kansamme aarteista kalliimman: Jumalan sanan
-omalla kielellään, vaan toivottoman pimeältä näytti jälleen
-tulevaisuus, kun Juhana kuninkaan hankkeet saada suomalaisia
-uudestaan taipumaan katolilaisuuteen näyttivät menestyvän. Oliko
-Suomi menettänyt oikeutensa tehdä työtä Herran viljavainiolla,
-eikö päässytkään Jumalan valtakunta, joka on "vanhurskaus, ilo ja
-rauha Pyhässä Hengessä" lähestymään sen hurmeisia rantoja? Oliko
-Suomalaisten kiitossävel puuttuva protestantisen kristikunnan yhä
-täysi-äänisemmäksi kasvavasta Jumalan ylistyksestä? "Vartija, mitä
-yö kuluu?" Nuijasodan verisestä melskeestä ei kuulu vastausta
-tuohon painavaan kysymykseen -- ei tiedä yksikään valtiomies sanoa,
-onko Suomi kestävä niitä kovia iskuja, joita se yhä vaikeimmiksi
-käyneissä valtiollisissa olosuhteissaan kaikkialta saa. Mutta yön
-pimeässä kaikuu kuitenkin, jos kohta hyvin heikkona, Suomen kansan
-ylistyssävel sen omalla kielellä. Ensimmäinen suomalainen virsikirja
-valmistui juuri näinä koetuksen vuosina todistukseksi, ettei Herra
-vieläkään ollut hyljännyt pientä laumaansa täällä pohjan perillä. Hän
-esti Suomen perikadon, kukisti valheen juonet ja löi sortajat maahan.
-Lutherilainen uskonto pääsi voitolle, ja kärsimisten puhdistamana
-astui Suomi 17 vuosisadan vaiherikasta aikaa kokemaan.
-
-Omantunnon-vapauden painava kysymys on ratkaistava kristikunnassa.
-Euroopan sydänmaissa riehuu taistelu, vaan sinne on saapunut
-sotajoukkoja etäisestä pohjolastakin. Ruotsin suurin kuningas,
-Kustaa II Adolf, johtaa protestantein yhteisiä sotavoimia. Hänen
-sotajoukkonsa eturivissä vuodattavat Suomalaiset verensä taistelussa
-pimeyden varjovaltaa vastaan. Lähtemättömästi on kertomus tästä
-esi-isiemme jalosta taistelusta piirretty historian lehdille: vielä
-tänä päivänä muistetaan sitä kunnioituksella koko protestantisessa
-maailmassa. Mutta köyhää on maailman kunnioitus, itsekkäistä sen
-kiitos, petollista sen turva! Jos isänmaamme tulevaisuus olisi
-tuommoisista tukeista riippunut, olisi sen perikato ollut varma.
-Suuret kansat jakoivat voiton saaliin. Suomi jäi yhtä köyhäksi
-kuin ennenkin. -- -- Kun Bernhard Weimarista Lützenin tantereella
-vaati kaatuneen sankarikuninkaan sotajoukkoa kostamaan hänen
-kuolemaansa, piti hän puheen, mainiten nimeltä ne kansat, joiden
-edustajia sotajoukon riveissä löytyi, eikä unohtanut hän silloin,
-ratkaisevan vaaran hetkenä, Suomen kansan nimeä. "Ruotsalaiset,
-Suomalaiset ja Saksalaiset! Teidän, meidän ja totuuden puolustaja
-on kaatunut" - niin alotti hän puheensa. Muissakin tilaisuuksissa
-kuului jo 30-vuotisen sodan aikana Suomalaisten nimi, käytettynä
-eri kansan nimenä. Tuo lupasi Suomelle kansallista tulevaisuutta ja
-historiallista mainetta. Joko koittaa päivä tälle köyhälle maalle,
-joka kautta vuosisatojen on taistellut perikadon partailla, huokaeli
-Suomi. Mutta lupaus oli ihmisten lupausta, ja maine tuo, josta
-isänmaamme, vuodattaen verta lukemattomista haavoista, hetken unta
-näki, oli tämän maailman pettävää kunniaa. Herra oli Suomen kansan
-omakseen valinnut, ja Hänen todistuksensa kuului: "minun ajatukseni
-ei ole teidän ajatuksenne, ja minun tieni ei ole teidän tienne."
-Yhä selvemmin alkaa Suomen historiassa näkyä Jumalan käsialaa
-varoitukseksi, nuhteeksi, tuomioksi, lohdutukseksi ja horjumattomaksi
-toivoksi koetuksen koulussa kasvatettujen esi-isien lapsille.
-Kansamme tulevaisuus oli varma, sen kansallisuus ja omatakeinen
-kristillinen sivistys oli hyvässä turvassa, sillä Herra oli sen linna
--- mutta ehtona, pyhän Jumalan peruuttamattomana ehtona, oli, että
-Suomi, tyytyen Hänen lihaa ja verta masentavaan kuljetukseensa, yhä
-paremmin oppisi käsittämään ja noudattamaan Hänen tahtoansa. Samassa
-määrässä kuin se olisi altis siihen, kelpaisi se edustamaan Hänen
-valtakuntaansa maan päällä. Joka nöyrtyy Herran väkevän käden alle,
-sen Hän korottaa -- ylpeä joutuu häpeään. Suomalaiset olivat Saksassa
-nähneet protestantisuuden jaloimman sankarin polvilla rukoilevan apua
-sotajoukkojen Jumalalta -- ja voittavan; he olivat kuulleet mahtavain
-katolisten hurjat kerskaukset ja nähneet heidän sortuvan taistelussa.
-Oliko kokemus tuo säilyvä kansamme muistossa?
-
-Vielä riehui Saksassa 30:nen vuotinen sota, kun Suomalaisille
-vihdoin tarjottiin tilaisuutta harjoittaa tieteellisiä opintoja
-heidän omassa maassa. Turun yliopisto perustettiin. Se lupasi
-kansallemme virittää valoa pimeässä. "Vartija, mitä yö kuluu?" Eikö
-tuo ole koittavan aamun enteitä? Eikö se turvaa Suomen kansallista
-tulevaisuutta, vai onko tämäkin lupaus pettävää kangastusta vain?
-Luulojenko vallassa on Suomen kansa, riemutessaan yliopistonsa
-vihkiäisissä? Ei. Jumalan käsi tarjoo sille tuon kalliin lahjan,
-Hänen kaikkiviisas neuvonsa kutsuu Suomen asukkaita sivistyneen
-kansan oikeuksia nauttimaan. Mutta ei Hän näitä oikeuksia tarjoo
-viljeltäviksi ihmisten lihallisen, synnin turmeleman mielen mukaan.
-Hän itse tahtoo määrätä Suomen sivistyksen suunnan ja laadun. Miten
-hämärä on "Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan" etsivien
-oppineiden käsitys sivistyksen suhteesta Herran sanaan, kuinka
-pintapuolisesti, käsittävät hurskaatkin vielä Jesuksen painavat
-sanat: "minun valtakuntani ei ole tästä maailmasta!" Ajan rientävät
-hetket, tämän maailman vaihtelevat ilmiöt, ihmiselämän pyrinnöt ja
-riennot -- kaikki on arvosteltava Jumalan sanan mukaan. Vaan tämä
-sana viittaa kaikkialla näkyväisistä näkymättömiin, katoavaisista
-katoamattomiin, maallisista taivaallisiin. Kaikki tiede, kaikki
-sivistys on oikeutettua ainoastaan niihin määrin, kuin se kehittyy
-tällä pyhän raamatun sanan viitottamalla tiellä. Jos se ei pyrikään
-ylöspäin, vaan ihmisneron pettämänä hylkää sen käden, joka tarjoutuu
-sitä kohti täydellisyyttä ohjaamaan, niin se eksymistään eksyy,
-kunnes kypsyy vanhurskaan Jumalan tuomiolle. Jumalan pelko on kaiken
-tosi sivistyksen juuri ja latva. Se kansa, joka tämän totuuden
-käsittää ja sen mukaan kehittyy, on kutsuttu toimittamaan suuria
-Hänen valtakuntansa palveluksessa maan päällä. Joka sen unohtaa,
-on tuomittu perikatoon, miten mainehikkaalta ja sivistyneeltä se
-sitten maailman silmissä näyttäneekään. Samoin kuin yksilöä, vaatii
-Jumala jokaista kansaakin, jonka Hän kutsuu pimeydestä ihmeelliseen
-valoonsa, toimimaan ijankaikkisuus silmämääränä. Löytyy ainoastaan
-yksi katoamaton valtakunta: Jesuksen Kristuksen valtakunta. Se
-kansa, joka, pyrkien mielivaltansa määräämään itsenäisyyteen ja
-synnin vapauteen, sen turvista luopuu, se häviää, kukistuu ennen
-pitkää. Sen tulevaisuutta ei turvaa aineellinen rikkaus, ei suuri
-valta, ei kansallinen itsetietoisuus, ei kehittynyt sivistys -- ei
-mikään voima: se on kuoleman oma. Historia on täynnä tätä totuutta
-todistavia Jumalan tuomioita. Monesti viipyivät ne kauan, moni
-Herrasta luopunut kansa kerskasi vuosisatoja voitoistaan, voimastaan,
-mutta sen perikato joutui joutumistaan, kunnes aikakirjat eivät
-siitä enää mitään kertoneet. Valevalon häikäsemänä, ei se pelännyt
-pimeyttä, ei enää kysynytkään: "Vartija, mitä yö kuluu?" Sen
-jumalattomuus kaivoi sille haudan todistukseksi, "ettei Jumala anna
-itseään pilkata".
-
-Olemme viitanneet Turun yliopistoon ja siihen käänteesen, jonka sen
-perustaminen sai aikaan kansamme kehkeytymisessä. Maamme aineellinen
-köyhyys, sen syrjäinen, kahden mahtavan valtakunnan välinen asema,
-sen kansan omituinen, vakaa ja suruvoittoinen luonne, joka jo
-muinaisuuden pimeässä neuvoi sitä kunnioittamaan viisautta aarteista
-kalliimpana -- kaikki kehotti sitä etsimään niitä "tavaroita, joita
-ei koi raiskaa eikä varkaat varasta." Se oli kutsuttu edistämään
-Jumalan valtakuntaa, taistelemaan totuuden puolesta niillä voimilla,
-jotka se Herralta oli saanut, sen armon turvissa, jonka Hän nöyrille
-antaa. Voidaksensa täyttää tätä korkeaa tehtävää, tuli sen oppia yhä
-tarkemmin erottamaan Jumalan valtakunnan ja maailman välistä rajaa,
-kuolla synnille ja elää vanhurskaudelle. Eikä saavuteta tätä taitoa
-kuin itsensäkieltämisen ja Herran pelvon tiellä. Oliko Suomen kansa
-löytävä elämän tien ja oppiva sitä vaeltamaan? "Se tie on kaita ja
-portti ahdas, joka vie elämään, ja harvat ovat, jotka sen löytävät."
-Eksytyksen sumut ja synnin varjot salaavat siltä vielä tämän maailman
-lukemattomat vaarat; yön kuutamossa näyttävät monet ilmiöt, joita
-ei kukaan päivän kirkkaassa valossa enää ihaile, niin omituisen
-viehättäviltä. "Vartija, mitä yö kuluu?"
-
-Lutherilaisen kirkon turvissa alkoi Suomi työskennellä henkisen
-elämän laajalla viljavainiolla. Työ oli vaikeaa ja hitaasti se
-edistyi. Esi-isiemme raaka, sodan veriseen leikkiin harjaantunut
-voima ei helposti taivu kristillisen sivistyksen kuuliaisuuteen.
-Mutta viljelyksen voitot alkavat kuitenkin näkyä kaikilla
-aloilla. Kouluja perustetaan, lukutaito pääsee yleisemmäksi,
-kaupunkeja syntyy, kauppa ja teollisuus virkistyvät, raa'at tavat
-muuttuvat ainakin jossain määrin hienommiksi. Ken ei ole altis
-iloitsemaan, nähdessään sivistyksen heikon taimen juurtuvan kylmässä
-isänmaassamme? Ja kuitenkin -- onpa tässä surunkin aihetta! Tuo
-painava kysymys: onko Suomen kansasta tuleva kristitty kansa sanan
-oikeassa merkityksessä, onko se kehittyvä yhä kelvollisemmaksi
-työntekijäksi Herran viinimäessä, esiintyy esiintymistään
-aikakirjojemme lehdillä jokaisen ajattelevan, Jumalan valtakuntaa ja
-Hänen vanhurskauttaan etsivän isänmaanystävän luettavana. Varoittavan
-painava kysymys tuo! Ei siinä kylliksi, että lutherilainen uskonto
-ulkonaisesti on turvattu, että puhdasta, p. raamatun mukaista oppia
-saarnataan kansalle. Tuo on vain Jumalan valtakunnan lähestymisen
-ensimmäinen ehto, vaan tämän valtakunnan todellinen tuleminen
-edellyttää paljo enemmän. Kristinusko on ennen kaikkea _uusi elämä_.
-Onko _elämä_ koittava Suomen kansalle? Joka pelkkään tietoon turvaa,
-haparoitsee vielä pimeässä. Se usko, jonka kulmakivenä on kuollut
-puhdasoppisuus, rakentaa sannalle. -- -- Herran Hengen valaisemana
-ja Hänen voimansa tukemana oli Luther toimittanut uskonpuhdistuksen
-suuren työn. Jumalan sanan horjumattomalle kalliolle oli tuo jalo
-huone rakennettu virittämään valoa kansoille. Kirkkaina loistivat
-siellä "kynttilät," nuo Herran antamat, totuuden taistelussa
-kasvatetut opettajat, ja lukemattomat eksyneet löysivät siellä
-elämän tien. Jota kovempi ahdinko oli, sitä hartaammin siellä
-rukoiltiin, jota nähtävämpi vaara, sitä likempänä Herra. Ei ollut
-aika nukkua, voimallisten vihollisten uhatessa: rukouksissa
-valvottiin, yhtynein voimin -- ne saatiin Herralta -- pidettiin
-huolta siitä, ettei valo temppelissä päässyt sammumaan. Mutta kun
-tuo suuri voitto oli voitettu, ja ulkonainen rauha saavutettu, alkoi
-sotajoukko antautua kerskaavan suruttomuuden valtaan. Rukouksissa
-taisteleva tosi usko kävi yhä harvinaisemmaksi, tiedostaan ja
-puhdasoppisuudestaan kopeileva luulousko yhä yleisemmäksi. Menneiden
-aikojen taisteluista puhuttiin paljo, esi-isien voitoista saneltiin,
-kun ei enää jatkettu totuuden taistelua eikä uusia voittoja voitettu.
-Turvattuna, mahtavana seisoi uskonpuhdistuksen rakentama "Jumalan
-maja ihmisten keskellä;" sielunvihollinen ei enää yrittänytkään
-väkivaltaisella rynnäköllä sitä valloittaa, mutta hän tuli salaa
-yöllä sen kynttiläjalkoja siirtämään pois. Ja taitavasti, niinkuin
-aina, hän menetteli. Jotta ihmiset eivät huomaisi hänen tekojaan
-eivätkä alkaisi valittaa: "pimeys on meidän saavuttanut," sytytti
-hän valevaloa kynttiläjalkojen autioiksi jääneille sijoille, kehui
-suruttomien uskoa, -- lohdutti, nukutti!
-
-Muistuttaen ortodoksismin varjopuolista, emme suinkaan saa sen
-hyviä hedelmiä halveksien tuomita. Silloin vakaantui lutherilainen
-tunnustus, tiede oppi kunnioittamaan kirkkoa äitinään, perhe,
-yhteiskunta, valtio nöyrtyivät noudattamaan uskonnon vaatimuksia,
-tunnustuskirjat rakensivat salpoja lahkolaisuuden mielivallalle,
-vaatien raittiutta, järjestystä, vakavuutta. Etenkin häirityn,
-alituisten sotien hävittämän Suomen sivistystyölle oli tämä
-arvaamattoman suuresta merkityksestä. Kaiken inhimillisen turmeluksen
-uhallakin näemme näissäkin vaiheissa armon Jumalan käden. Mutta
-elämän Henki poistui poistumistaan kristikunnasta, kuoleman yö
-loi varjonsa kaikkialle. Jos joku siellä täällä vielä epäillen
-kyseli: "vartija, mitä yö kuluu?" ja jos muutamat valveilla
-olevat vartijat saarnasivatkin parannusta ja puhuivat varottavia
-sanoja "puhdasoppisuuden aikakauden" suruttomalle kansalle, niin
-oli tuo muka "lain orjuutta", "kerettiläisyyttä", jota jokaisen
-"oikeauskoisen" mitä huolellisimmin tulisi karttaa. Että "taivaan
-valtakunta kärsi väkivaltaa" uskonpuhdistuksen emämaissakin, todistaa
-muiden kera Juhana Arndtin elämäkerta. Hänen täytyi paljon kärsiä
-totuuden puolesta: uskonpuhdistuksen kirkko oli yksissä valtion ja
-sivistyneitten kanssa solminut liiton tuommoista, kristikunnan unta
-häiritsevää saarnaa vastaan!
-
-Samankaltaisiksi kuin muualla muuttuivat ortodoksismin aikakaudella
-Suomenkin kirkon olot. Ja kirkon tilasta riippui kansamme
-tulevaisuus. "Vartija, mitä yö kuluu?" kysyttiin täälläkin vielä,
-vaan useimmat vartijat vastasivat: "rauha, rauha", ja ne, jotka
-puhuivat muuta, joutuivat epäluulon ja sorron alaisiksi. Suomi
-kehittyy, monet epäkohdat poistetaan sen yhteiskunnallisista
-oloista, varallisuus karttuu, sivistys edistyy -- mutta pimeämpi
-kuin konsanaan ennen on tulevaisuuden taivas. Ja ennenkuin 17
-vuosisata kuluu umpeen, näkyy yön pimeässä Jumalan kostava käsi. Hän
-lyö vanhurskaudessa, ja lyö kovasti. Nälkävuodet, jonka vertaisia
-leivän puutteesen harjaantunut kansamme ei milloinkaan ole kokenut,
-kysyvät sen voimia toivottomuuteen asti -- ja kuoleman enkeli iskee
-Herran käskystä armottoman kovaan sen harvalukuisiin riveihin. Tuskin
-alkaa Suomi vähän tointua näistä kärsimisistä, ennenkuin "ison
-vihan" kauhut kätkee sen tulevaisuuden vielä synkemmän epätoivon
-pimeään. Joka ei usko Jumalaan, hän ei voi selittää, kuinka kansamme
-kukistumatta kesti nuo äärettömät koetukset, joiden alaisena se 18
-vuosisadan alussa oli. Se on historiallinen arvoitus, johon tämän
-maailman viisaat, eivät keksi selitystä.
-
-Oi, että oppisimme Jumalan sanan valossa lukemaan Suomen kansan
-merkillistä historiaa! Kirkastumistaan silloin meille kirkastuisivat
-Herran viisaat neuvot armaan isänmaamme tulevaisuudesta. Me oppisimme
-epäilemään itseämme ja luottamaan Häneen, joka vanhurskaudessa
-monesti löi, vaan ei milloinkaan hyljännyt tätä köyhää kansaa, jonka
-huulilta vielä näiden viimmeisten aikojen syysmyrskyissä Herran
-kunnian kiitos ja ylistys on kaikuva puhtaampana ja todellisempana
-kuin ennen, jos vain nöyrrymme Hänen edessänsä, teemme parannusta
-ja annamme sijaa Hänen käsittämättömälle armolleen. Suuri tehtävä
-tuo! Oudoksuisimmeko että Hän meitä siihen valmistaa koetusten ja
-kärsimisten koulussa? Joka epäilee, hän tutkikoon Jumalan sanan
-valossa kansamme vaiheita menneinä aikoina. Niistä tässä vielä
-sananen.
-
-Työläästi tointui Suomen kansa "ison vihan" iskemistä vammoista,
-mutta se tointui kuitenkin. Kuoleman esikartanoista palautti
-Herra sen elävien joukkoon ihmeitä tekevän armonsa kiitokseksi ja
-ylistykseksi. Hän vuodatti lohdutuksen öljyä sen syviin haavoihin,
-loi siihen uutta elinvoimaa, kehottaen sitä uuteen työhön ja uuteen
-taisteluun totuuden puolesta. Jo pilkotti jälleen toivon tähti
-pilvien lomasta Suomen tulevaisuuden taivaalla. Se ei valehdellut:
-totuuden Jumala itse oli sen sytyttänyt poistamaan epätoivon
-pimeän esi-isiemme sydämmistä. Oliko Suomi nyt muistava, että
-Jumala on pyhä, vanhurskas, oliko se paremmin kuin ennen kiittävä
-Hänen käsittämätöntä armoaan? "Vartija, mitä yö kuluu?" --"Yö on
-mennyt, nyt on kirkas päivä" huutaa kerskaten "valistusaikakauden"
-kevytmielinen sukukunta, ja tuon jumalattoman huudon kaiku kuuluu
-siellä täällä Suomessakin, ennustaen uusia vanhurskaan Jumalan
-sallimia kärsimisiä isänmaallemme ja sen kansalle. Jälleen
-hävittävät sodat toukojamme ja vasta elpynyttä sivistystämme, kun
-viholliset hyökkäävät maahan, ja hallitus häälyy sinne tänne omaa
-etuansa valvovien puolueitten orjana. Levoton on aika, ihmiset
-alkavat aavistaa, että ratkaiseva hetki on tulossa. Ja se joutuu
-tämä hetki vanhurskaan Jumalan hetkenä: etäältä kuuluu jo Ranskan
-vallankumouksen ja Napoleonin sotien myrsky! Mutta ennenkuin
-isku kohtaa Suomea, valmistaa Hän, joka ohjaa kansojen vaiheet,
-esi-isiämme sitä vastaanottamaan. Ihmeellisesti edistyi isänmaamme
-18 vuosisadan vaiheissa, vaikka ne monesti tuntuivat sille hyvin
-vaikeilta. Se ei ole sattumusta vain, kuten maailma väittää, että
-Porthan juuri siihen aikaan esiintyy herättämään Suomalaisten
-kansallisuudentunnetta ja että isänmaallinen sivistystyö silloin
-alkaa kyntää vakojaan henkisen elämämme viljavainioon. Sitä auraa
-ei ennen oltu käytetty, ja sentähden oli maa niin viljelemätöntä.
-Herra, joka oli kutsunut Suomen kansan valtakuntansa palvelukseen,
-antoi sen löytää tämän aseen, jotta se sitä käyttäisi Hänen
-kunniakseen. -- -- Ja ennen kaikkea ei se ole "sattumusta" vain,
-että juuri näihin aikoihin Jumalan valtakunta lähestyy isänmaatamme
-voimallisemmin kuin milloinkaan ennen. Suomen suuri herännäisyyden
-aika on tulossa: sen enteet ovat nähtävinä jo 18 vuosisadan
-vaiheissa. Tämän pohjoisen Siionin särjetyiltä muureilta alkaa kuulua
-heränneitten paimenten, totuuden Hengen tukema parannussaarna,
-ja Helluntaipäivän ihmeestä puhutaan Savon erämaissa. _Herra_
-hallitsee, Hän armahtaa, auttaa! -- -- Isku kohtaa Suomea. Se
-katkasee tuon 700 vuotta kestäneen Suomen ja Ruotsin välisen liiton.
-Lukemattomat sydämmet särkyvät, kun epätoivoon synkkään peittyy
-isänmaan tulevaisuus. "Vartija, mitä yö kuluu?"--Vaienneet ovat
-vartijain äänet, kaatuneet sankarit! Rohkeimmankin toivo raukeaa.
-Mutta armon Jumala varjelee tuota orvoksi jäänyttä, vieraan herran
-palvelukseen joutunutta köyhää Suomen kansaa. Se ei sorrukaan orjan
-asemaan: jalo ruhtinas lupaa sille tulevaisuuden, ja kuningasten
-kuningas siunaa tämän lupauksen. Vaan kolkon oudolta näyttää vielä
-kauan. Epäillen, peläten astuu Suomi tulevaisuutta kohti. -- Jalot
-isänmaanystävät puhuvat kehottavia sanoja, Kalevalan runot kootaan,
-Runebergin kannel soi, Suomen kansallisuudentunne herää uuteen eloon
-ja taivas kirkastuu vähitellen. Kuluu muutamia vuosia, ja isänmaamme
-tulevaisuus näyttää paljoa onnellisemmalta kuin milloinkaan ennen.
-Nuo jalot kansalaisetko, jotka tuona tärkeänä käänteen aikana
-uhrasivat voimansa isänmaan palveluksessa, Suomen kansan oma
-murtumaton voimako -- nekö pelastivat Suomen perikadosta? Siihen
-tapaan puhuu monesti nykyinen, Jumalasta luopunut sukupolvi, vaan
-tämä puhe on pettävää ja vaarallista: se kokoo yhä synkempiä pilviä
-isänmaamme taivaalle. Jos Jumalan sanan valossa tutkimme kansamme
-vaiheita, saamme toisen vastauksen tähän painavaan kysymykseen. Ja
-tämä vastaus kuuluu: esi-isiemme suuri, uskollinen Jumala armahti
-tätä kansaa, sillä se heräsi synnin unesta ja sen huulilta alkoi
-kuulua särjettyjen sydänten kiitos ja ylistys. Kertomus Suomen
-herännäisyydestä on kauniin lehti kansamme historiassa. Se luo
-ihmeellistä valoa menneiden aikojen vaiheisin, ylönluonnollisen
-toivon säteitä isänmaamme tulevaisuuteen silloinkin, kun tämä
-tulevaisuus kätkeytyy epätoivon pimeään. Kysymys on vain siinä,
-käsitämmekö, tahi oikeammin, tahdommeko käsittää tämän merkillisen
-lehden pyhiä totuuksia. Harvan, tuskin minkään kansan kirkkohistoria
-tietää uskonpuhdistuksen aikojen jälkeen kertoa niin valtaavan
-suuresta uskonnollisesta liikkeestä, kuin Suomen herännäisyys oli.
-Pyhän Hengen tuuli liikutti silloin miltei jokaista taloa ja mökkiä
-koko maassa, tuo voimallinen herätyshuuto: "tehkäät parannus, sillä
-taivaan valtakunta on lähestynyt" kaikui pohjasta etelään, idästä
-länteen, vaatien Suomen kansaa päättämään, tahtoiko se ehdottomasti
-antautua sen Herran omaksi, joka sen vaiheita kautta vuosisatojen
-oli vanhurskaudessa ja armossa ohjannut, vai toista herraa
-palvella. Harvat olivat ne, joihin tämä herätyshuuto ei jollain
-tavoin koskenut. -- -- Ei ole totuuden vakaa saarna, joka ketään
-säälimättä paljastaa maailman turhuuden ja synnin, vielä milloinkaan
-iskenyt ihmisten sydämmiin, herättämättä vastustusta, vihaa, ja
-tämän kohtalon alaiseksi joutui se kyllä Suomessakin. Mutta kaiken
-inhimillisen turmeluksen uhallakin heräsivät silloin lukemattomat
-synnin unesta elävää Jumalaa hengessä ja totuudessa palvelemaan. He
-antautuivat taisteluun sen valtakunnan puolesta, jonka perustukset
-eivät konsanaan horju. Sen edistäminen ja levittäminen Suomessa
-oli heidän isänmaanrakkautensa ydin ja voima. Ja tämä voima oli
-kukistamaton, sillä se oli totuuden, oli Herran voima. Tyytyen
-Jesuksen todistukseen "maailmassa on teillä tuska, mutta olkaat
-hyvässä turvassa minä voitin maailman" loi Suomen herännyt kansa
-vakaan katseen tulevaisuuteen. Niin kauan kuin se omia voimiaan
-epäili, ei ollut sillä syytä epäillä Herraa. "Kun se oli heikko, niin
-oli se väkevä."
-
-"Etsikäät ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin
-kaikki nämä teille annetaan." Näin kuuluu Herran lupaus. Se lupaus
-pysyy. Kuningasten Kuningas ei ole milloinkaan hallitsijavalaansa
-rikkonut. Tämän horjumattoman totuuden sai Suomikin kokea.
-Todistuksena on isänmaamme ennen aavistamaton edistys viimmekuluneina
-vuosikymmeninä. Tästä tietää jokainen sivistynyt Suomen mies ja
-nainen paljon kertoa, vaan onko jokainen heistä myöskin altis
-raamatun hengessä tunnustamaan: "Herralta on tämä tullut ja on
-ihmeellistä meidän silmiemme edessä?" Myöntävä vastaus olisi totuuden
-ja Jumalan pilkkaa. Yhä harvemmalta Herra enää kunnian sai onnen ja
-myötäkäymisen päivinä. Tuo vakaa parannussaarna alkoi vähitellen
-lannistua, kun nuo suuret johtajat olivat muuttaneet "Herran lepoon"
-eivätkä lapset enää vaeltaneet "isien säädyissä." Unelmain valtaan
-antautui Suomi, laskien voittojaan tämän maailman pettävän laskutavan
-mukaan ja kuvaten tulevaisuuttansa jos kuinka toivorikkaaksi. Ei
-Jumalan valtakunnan tuleminen enää ollut sen pääpyrintönä, ei enää
-kysytty: "Vartija, mitä yö kuluu?" Kevytmielisen lapsen tavoin
-unohti nuori Suomi isien vakaat varoitukset ja tuhlasi maailman
-palveluksessa heiltä saadun kalliin perinnön. Mieltyen itseensä ja
-omasta voimastaan kerskaten, unohti se tuon peruuttamattoman ehdon,
-josta neljännen käskyn siunaus riippuu. Vanhurskaan Jumalan sallimat
-katovuodet hillitsivät kyllä hetkeksi sen syntistä riemua, mutta kun
-koetuksen aika oli ohitse, antautui se törkeämpään jumalanpilkkaan
-kuin konsanaan ennen. Lyöden tuuleen ne varoittavat äänet, jotka,
-kuuliaisina totuuden Hengelle, vielä siellä täällä todistivat
-"synnistä, vanhurskaudesta ja tuomiosta," ei se enää pelännyt Jumalan
-vihaa, vaan kokosi syntiä synnille. Onko esi-isien armollinen
-Jumala jättävä luopuneet lapset eksytyksen pimeään? Onko Hän ottava
-valtakuntansa meiltä pois ja antava sen muille, joilta Hän saa
-paremman hedelmän? "Vartija, mitä kuluu yö" kuu kevytmielisimmänkin
-täytyy myöntää, että synkät pilvet jälleen peittävät tulevaisuutemme
-taivaan?
-
-       *       *       *       *       *
-
-Rukoillen apua Herralta, olen tämän talvisen yön pimeässä siitä
-sanasta, joka on "meidän jalkaimme kynttilä ja valkeus meidän
-tiellämme," etsinyt vastausta tuohon painavaan kysymykseen: "vartija,
-mitä yö kuluu?" Paljon tätä nykyä Suomen oloista sanellaan ja
-kirjoitetaan, ja hyvin tiedän, etteivät minun heikot sanani ansaitse
-päästä kauas kuulumaan. Rohkenen kuitenkin ne julkaista, koska niillä
-en muuta tarkoita, kuin kehottaa jokaista isänmaanystävää, joka
-näinä koetuksien aikoina on altis turvaamaan esi-isien uskolliseen
-Jumalaan, Häneltä ainoalta etsimään apua armaalle isänmaallemme.
-Ei Hän meitä vielä ole hyljännyt, vaikka Hän meiltä armonsa
-vanhurskaudessa salaa. Todistuksia ei puutu, vaikka pimeä on synnin
-yö. Mainitsen tässä ainoastaan yhden tämmöisen todistuksen, joka
-teki syvän vaikutuksen etenkin meihin Pohjois-Suomen asukkaisin,
-vaatien meitä kiittämään ja ylistämään Herraa. Joka oli tilaisuudessa
-omin silmin näkemään ja omin korvin kuulemaan Kuopion hiippakunnan
-papiston esiintymistä sen kokouksessa Oulussa viimme Syyskuussa,
-hänen täytyi ajatella: Jumala on meille vielä armollinen! En
-mainitse nimiä, sillä en tarkoita ihmisten kunniaa, vaan Herran.
-Ajatellessamme esi-isien taistelua totuuden puolesta, ja etenkin
-muistellessamme tuota suurta herännäisyyden aikaa, on meillä kyllä
-syytä valittaa: "auta Herra, sillä pyhät ovat vähentyneet ja
-uskolliset ovat harvat ihmisten lasten seassa," mutta Herra ei ole
-vähentynyt, "Hänen armonsa on joka aamu uusi." Tämän kirjoittaja
-ei omasta kokemuksesta tiedä todistaa, millainen tuo Herran armon
-ihmeellinen aika, jota hän tarkoittaa, oli; hän on vain täällä
-pohjan perillä katsellut noita sen isänmaan peltoon kyntämiä syviä
-vakoja. Niiden ääressä -- ne eivät ole vielä kasvaneet aivan umpeen!
--- ja lähellä noiden jalojen, Pyhän Hengen valaisemien opettajien
-hautoja, syttyy sammuvakin toivo uudelleen! Viitaten Herran armoon
-isänmaatamme kohtaan menneinä aikoina ja Hänen horjumattomiin
-lupauksiinsa, uskallan julkaista nämä rivit. Armon Jumala suokoon
-niille siunauksensa!
-
-
-
-
-"Luuletkos että Kaikkivaltias pelkää sinua rangaista, ja käydä
-oikeudelle kanssas?"
-
-Job. k. 22: 4.
-
-
-Ylpeys on turmeltuneen ihmisen perussynti. Sentähden ei kukaan
-luonnostaan ole altis kuulemaan semmoista puhetta, joka paljastaa
-hänen rikoksensa ja nuhtelee häntä synnistä. Jollei Jumalan Henki saa
-häntä nöyryyttää, niin karttaa, vihaa hän jokaista, joka uskaltaa
-hänelle tuohon tapaan puhua. Hän kuuntelee kernaammin imartelijan
-halpaa kiitosta, vaikka hän ylenkatsoo häntä ja tietää hänen
-valehtelevan, kuin totuuden vakaita sanoja, jos nämä vain jollain
-tavoin loukkaavat hänen itserakkauttaan. Miten käsittämätön on synnin
-syvyys! Ja semmoiset kuin yksityiset, ovat kansatkin. Kuinka monesti
-on meidänkin isänmaan alttarilla suitsutettu ylpeyden epäjumalalle!
--- Miten oudolta kuuluisi esim. noissa riemastuneissa laulu- ja
-soittojuhlissa, joita Suomessa viimme aikoina on niin paljon
-vietetty, puhe tämmöinen: ei ole aika riemuten laulella, kun olemme
-syntiä tehneet Herran edessä, tunnustakaamme itsemme syyllisiksi
-ja vuodattakaamme katumuksen kyyneleitä? Miltei mielipuolena
-pidettäisiin semmoista puhujaa, eikä hän saisi monta sanaa sanotuksi,
-ennenkuin "juhlavieraat" kilvan hänen keskeyttäisivät. Miksi?
-Sentähdenkö, että hän puhuisi perättömiä, viskaisi valheellisia
-syytöksiä kuulijakuntansa silmiin? Ei, vaan sentähden, että hän
-lausuisi masentavan totuuden, jota ei ylpeys siedä kuulla. -- --
-Kirkossa sopii vanhan tavan vuoksi joskus julki jumalattomankin
-huulin tunnustaa: "me olemme syntiä tehneet isäimme kanssa," vaan
-niin ajattelee suruton maailma -- ei semmoinen mieli saa häiritä
-iloamme, kun isänmaan rakkaus saa sydämmemme sykkimään ja kanteleemme
-soimaan. Ja mitä pahaa on Suomen kansa tehnyt, mitä syytä katumukseen
-sillä on? Katukoon se, joka on rikkonut. Suomi ei ole rikkonut!
-
-Tähän tapaan ajattelevat tämän maailman suruttomat lapset. He ovat
-unohtaneet, että kansankin tila, sen pyrinnöt ja riennot ovat
-arvosteltavat Jumalan, eikä ihmisten mielen mukaan. --
-
-"-- Te tulette vihattavaksi kaikilta minun nimeni tähden" ennusti
-ristin Herra opetuslapsilleen. Kaikkina aikoina ovat nämä sanat
-toteutuneet. Sentähden onkin tuo suolainen totuus outo vieras maan
-päällä. Koettaen puolustaa itseään jos millaisilla tekosyillä,
-pukeutui kristittyjen saarna tuon tuostakin maailmaa miellyttävään
-pukuun, jotta se ei herättäisi vihaa. Jos se riisui yltään tuon
-kirjavan puvun, joutui se aina sorron ja vainon alaiseksi. Mutta
-ihmispelko poistaa jumalanpelon, ja se kansa, joka ei pelkää
-Jumalaa, on suuressa vaarassa. Ken uskaltaa esiintyä todistamaan:
-Suomen kansaan tuo viittaus ei sovellu? Eikö meidän päinvastoin
-täydy myöntää, että parannussaarna monessa paikoin on miltei
-kokonaan vaiennut, että maailman ystävyys ja ihmispelko on poistanut
-jumalanpelon? Eikä koske tämä surkea totuus ainoastaan paimenviran
-edustajia: se soveltuu valitettavasti arveluttavan yleisesti
-sanankuulijoihinkin -- niihinkin, joille Jesus on rakas ja jotka
-tahtovat olla Hänen tosi opetuslapsiaan. Herramme vakuuttaa: "joka
-minun tunnustaa ihmisten edessä, sen tunnustan myös minä minun Isäni
-edessä, joka on taivaissa, mutta joka minun kieltää ihmisten edessä,
-hänen minä myös kiellän Isäni edessä." Ken meistä rohkenee väittää
-noudattaneensa tämän painavan kehotuksen? Ja kuitenkin siitä riippuu
-niin äärettömän paljo! Mutta kun "suola näin on menettänyt makunsa,"
-niin on meitä uhkaamassa Jumalan sanan ennustus. Se kuuluu: "aika
-on että tuomion pitää Jumalan huoneesta alkaman. Mutta jos se ensin
-meistä alkaa, minkä lopun ne saavat, jotka eivät Jumalan evankeliumia
-usko?" Niin -- millainen on loppu oleva? Totisesti: meillä on syytä
-vihdoinkin tehdä parannus, perinpohjainen parannus! -- -- --
-
-"Kuka on Herra, jonka ääntä meidän kuulla tulee", huutaa Faraon
-tapaan moni meidän aikanamme jo täällä Suomessakin, semminkin jos
-parannuksesta puhutaan. Nuo "vapaat aatteet", joiden turmiollinen
-vaikutus on nähtävänä kaikkialla kristikunnassa, ovat saaneet
-kannattajia täälläkin. Miltei yhtä turhaa on nimikristittyjen
-lukemattomalle joukolle puhua parannuksesta. He ovat "autuaita
-Jumalan lapsia," ei heille muka lakia saa saarnata. Täytyykö, asiain
-näin ollen, raamatun vaatimuksen, että "Kristuksen nimeen pitää
-saarnattaman parannusta ja syntein anteeksi antamusta kaikissa
-kansoissa," mukaantua enemmistön katsantotavan mukaan? Onko ajanhenki
-pakottava parannussaarnaajat vaikenemaan? Pieni on enää niiden luku,
-jotka ihmisiä pelkäämättä uskaltavat saarnata parannusta niin, kuin
-Herran sana ja esimerkki sitä saarnaamaan vaativat. Ovatko nuo harvat
-kestävät taistelussaan ajanhenkeä vastaan vai onko heidänkin ääni
-vaikeneva? Jos niin kävisi, jos kaikki suola menettäisi makunsa,
-niin yhteiskunta mätänisi. Silloin toteuisi meille tuomioksi tämäkin
-Herran ennustus: "missä raato on, siihen kotkat kokoontuvat." --
-"Herra armahda meitä, sillä me olemme sangen viheliäisiksi tulleet!"
-
-Mutta jos ihmiset pelkäävätkin paljastaa maailman syntejä, niin
-löytyy yksi, joka ei pelkää: Hän, josta kirjoitettu on: "luuletkos
-että Kaikkivaltias pelkää sinua rangaista, ja käydä oikeudelle sinun
-kanssas?" Ei Hän kysy, milloinka meillä on sovelias aika tulla Hänen
-oikeutensa eteen, milloinka paraiten kestämme rangaistusta. Hän
-määrää hetken, kysymättä neuvoa keneltäkään, säätää rangaistuksen,
-ketään pelkäämättä. Ja mitä syytä meillä Suomalaisilla on olettaa,
-että Hän tekisi poikkeuksen meidän suhteen? Eikö tuommoinen ajatus
-päinvastoin ole mieletön, kun kertomus Herran vanhurskaista
-tuomioista niin lähtemättömästi on piirretty historiamme lehdille?
-Jos myötäkäymisen hetkinä olemme eksyneet tuohon tapaan ajattelemaan
-raskaana painaa tämä synti vanhurskaan Jumalan vaa'alla! -- niin
-älkäämme toki niihin määrin kevytmielisiä olko, että lyömme Hänen
-varoituksensa tuuleen silloinkin, kun Hänen sallimuksestaan
-tulevaisuuden taivas on pilviin peittynyt eikä yksikään meistä tiedä,
-milloinka se jälleen valkenee! Nöyrtykäämme Herran eteen! Sitä Hän
-meiltä odottaa, sillä Hän on pyhä, vanhurskas. Jumalan tuomiot ovat
-luettavina koko ihmiskunnan historiassa. Ei yksikään kansa voinut
-niitä karttaa, ja ne, jotka eivät niistä taipuneet, joutuivat
-perikatoon. Ei Israelkaan, tuo Herran valittu kansa, saanut ylpeillen
-kerskata, ja kun eivät Kaikkivaltiaan rangaistukset saaneet sitä
-parannukseen nöyryttää, niin turmeluksen tulva hävitti lupauksen maan
-ja viskasi sen paatuneet lapset vaahtona pakanamaailmaan. Auttakoon
-Herra Suomen kansaa parannusta tekemään, ennenkuin katumuksemme on
-myöhäistä!
-
-            "... jokainen suu
-      pitää tukittaman, ja kaiken
-    maailman pitää Jumalan edessä
-            vikapään oleman."
-
-              Room. 3: 19.
-
-
-
-
-"Miksis peität kasvos ja unohdat meidän raadollisuutemme ja
-ahdistuksemme?"
-
-Ps. 44: 25.
-
-
-Ei viihdy ilo nykyään Suomessa: alakuloisuus vallitsee kaikkialla.
-Nykyinen ahdinko painaa leimansa iloisimmankin katseesen, vaatien
-kevytmielisintäkin hetken miettimään armaan isänmaan kohtaloa.
-Kohoavatko ihmisten ajatukset vihdoinkin sen Herran puoleen, joka
-hallitsee kansojen, niinkuin jokaisen yksityisenkin vaiheet? Harvat
-ovat myötäkäymisen päivinä alttiit muistamaan kaikkien hyvien
-lahjojen antajaa, ja mitä etenkin niihin etuihin tulee, joita
-Suomi viimme aikoina on nauttinut, niin ei ole monikaan ihmetellen
-ajatellut: mitenkä köyhän Suomemme tulevaisuus noin toivorikkaana
-meille hymyilee? Kerran kuulin lapsena kerrottavan J. W. Snellmanin
-vastanneen eräälle sanomalehtimiehelle, joka kerskaten oli sanellut
-niitä näitä isänmaamme "luonnollisista oikeuksista." Hän kirjoitti:
-"niin, luonnollisia kyllä ajattelemattoman mielestä: härkä, joka
-käypi lihavalla apilas-laitumella ei ensinkään ihmettele, miten tuo
-oivallinen apilas kasvaa." Itse asiaa en silloin ymmärtänyt, vaan
-selvään muistan, että ajattelin: "härkä ei tiedä mitään Jumalasta,
-joka kasvun antaa." Tämä muisto lapsuudenajan onnellisilta päiviltä
-johtui äsken mieleeni, ajatellessani isänmaani nykyistä asemaa ja
-sovittaessani siihen salmistan sanat: "älkäät olko niinkuin orhiit
-ja muulit, joilla ei ymmärrystä ole, joille pitää suitset ja ohjat
-suuhun pantaman, ellei he lähene sinua." -- -- Niin -- siinä juuri on
-onnettomuutemme, että unohdamme Herran, kun meidän hyvin käy, pidämme
-Hänen suuria armonlahjojaan ihan "luonnollisina". Me unohdamme,
-että Herra, joka antoi, on myös oikeutettu ottamaan lahjansa meiltä
-pois. Vaan armollinen on Hän meitä kohtaan silloinkin, kun Hän
-pakottaa meitä toisin ajattelemaan. Nykyinen hetki on tuommoinen
-Herran pakottamisen hetki. Tunnustaako Suomi sen siksi, tunteeko
-se "etsikkoaikansa?" Kuuluuko huokaus "miksis peität kasvos ja
-unohdat meidän raadollisuutemme ja ahdistuksemme" päivän touhinasta
-ja yön hiljaisuudesta kansalaistemme sydämmistä? Tuo kevytmielinen
-nautintohimo, joka viimme aikoihin asti on ollut niin kekseliäs
-aikaansaamaan uusia huvituksia, toisen toista pirteämmän, vaikka
-maamme on köyhä ja menneiden aikojen opetukset, puhumattakaan
-Jumalan sanan neuvoista ja varoituksista, kehottavat varovaisuuteen,
-vakavuuteen myötäkäymisenkin hetkinä, on kyllä vähän asettunut, vaan
-ei ilmaise tämä vielä sitä parannusta, joka Herralle kelpaa. Kun
-esim. Suomen pääkaupunki, josta on todistettu, että se väkilukunsa ja
-varojensa suhteen huvittelee enemmän kuin mikään Euroopan kaupunki,
-yhdeksi päiväksi keskeyttää julkiset huvinsa, niin ei tuo vielä
-ole tosi katumuksen alkuakaan. Kevytmielisinkin luopuu hetkeksi
-aivotuista huveistaan, kun vaara uhkaa hänen kotiansa, kiittämätönkin
-lapsi käy alakuloiseksi, nähdessään äitinsä surevan. Se on maailman
-katsantotapaa, vaan Herran Henki tähtää syvempään, paljo syvempään!
-
-Tämän talviyön pimeässä näkyy tuon tuostakin Jumalan vanhurskauden
-välke? Ken herää sitä näkemään ja ken on altis käsittämään sen
-tarkoitusta? Kaikkialla kuuluu huolestuttavia sanomia Suomen
-tulevaisuudesta: ken huomaa, että niiden takana on pyhä Jumala?
-Ei se, joka puhuu vain ihmisjärjen laatiman valtioviisauden
-vaatimuksista, eikä sekään, joka ikäänkuin halusta laskee
-suustansa jos kuinka liioteltuja sanoja Suomen vaikeasta asemasta.
-Päivä päivältä näemme yhä selvemmin, että ihmisjärki tässä on
-kykenemätön auttamaan. Ylhäältä täytyy meidän viisautta saada, sitä
-viisautta, jota Herra vuodattaa nöyriin, särjettyihin sydämmiin.
-Eikä tuo kevytmielinen, isänmaan tilaa jos kuinka toivottomaksi
-kuvaava puhe, jonka edustajaksi moni pintapuolinen raukka, pukien
-välinpitämättömyytensä ja tylsyytensä teeskennellyn isänmaanrakkauden
-vaippaan, on antautunut, tulevaisuuttamme turvaa. Senmielinen
-liioitteleminen on jo maailmalliseltakin kannalta moitittava. Hyvä
-lapsi toivoo viimmeiseen asti rakkaan äitinsä tautivuoteen ääressä.
-Ja mihin joutuu tuo nimikristittyjen kerskaava, "suuri" usko, joka
-muka ei milloinkaan horju, kun Herran vanhurskaus yön pimeässä
-puhuu Siinain kieltä? Oi, miten kaikki inhimillinen taito ja voima
-tässä paljastaa mitättömyytensä, kurjuutensa! Ja kuitenkin: kuinka
-hitaat olemme siitä luopumaan, miten harvat huokaelevat oikeassa
-mielessä Herran puoleen: "miksis peität kasvos ja unohdat meidän
-raadollisuutemme ja ahdistuksemme?" -- -- --
-
-Mutta vaikka turmelus onkin suuri, julki jumalattomuus voimallinen
-ja luulousko yleinen, niin kuuluu kuitenkin ainakin nyt, kun Herra
-meiltä armonsa kasvot salaa, monen Suomalaisen sydämmestä tuo oikea,
-Pyhän Hengen opettama huokaus surevan Suomen puolesta. Se etsii,
-tuo huokaus, kaupunkien hälinästä tietä Hänen luoksensa, joka on
-murheellisten lohduttaja, hengellisesti vaivaisten lääkäri, se
-nousee erämaan mökeistä Hänen, ijankaikkisen Armahtajan puoleen!
-Ajan turmeluksen uhallakaan ei ole täällä vieläkään unohtunut se
-valtioviisaus, jonka nimi on rukous. Meidän uskollisuutemme ei ole
-sitä varjellut, vaan Herran käsittämätön armo. Siitä kiittäkäämme
-ja ylistäkäämme Hänen suurta nimeä! Vaan ei kaikki kiitos Hänelle
-kelpaa, ja tämä totuus on muistettava etenkin nyt, kun Hän meitä
-synnistä nuhtelee ja rankaisee. Kiitoksemme ei saa muuta tarkoittaa
-kuin Hänen kunniaa. Kaikki luultu hyvyytemme, salaisinkin ajatus
-että meillä muka on jotain omaa, johon Hän voisi mieltyä ja
-jonka tähden Hän tahtoisi meitä armahtaa -- kaikki semmoinen on
-Hänelle kauhistus. Meidän täytyy noiden valheellisten luulojemme
-hämärästä astua valkeuteen Hänen kasvojensa eteen -- sinne, missä
-jumalallinen totuus yksin on tuomarina. Jos niin teemme, jos raamatun
-valossa tilaamme tarkastamme: totisesti, emme silloin ole alttiit
-hyveistämme kerskaten puhumaan. Me kysymme silloin hämmästyksellä
-itsekukin: mikä on _minun_ osuuteni kansani turmeluksessa, kuinka
-raskaana painaa _minunkin_ syntieni tähden Jumalan viha isänmaatani?
-Syyllisiä Jumalan edessä eivät ole ainoastaan johtavat henkilöt,
-jotka suuremmassa määrässä kuin muut ovat olleet määräämässä
-yleistä katsantotapaa ja kansan kehitystä, vaan vähäpätöisimmätkin
-kansalaiset. Tässä on kyllä muistettava p. raamatun sana: "jolle
-paljo annettu on, häneltä paljo vaaditaan," vaan älköön kukaan, sen
-turviin paeten, ajatelko: vastatkoot johtajat, minä sain vähän, ei
-Jumala minua, vähäpätöistä, tilille vaadi, kun Hän Suomea rankaisee.
-Joka Pyhän Hengen valossa tutkii velvollisuuksiaan isänmaata kohtaan,
-hän tunnustaa haikein sydämmin lausuneensa monta sanaa, tehneensä
-monta tekoa, jotka ovat olleet arvaamattomaksi vahingoksi, ja siten
-kartuttaneensa tuota yleistä turmelusta, jota hän kaikkialla näkee.
-Synneillään on jokainen, miten pieni hän sitten onkaan, lisännyt
-tuota yleistä syntivelkaa, joka raskaana painaa vanhurskaan Jumalan
-vaa'alla ja josta Hän nyt vaatii meitä tilille. Joka Herran armosta
-pääsee tähän suuntaan ajattelemaan, hänen sydämmestään nousee
-taivasta kohti huokaus: "miksis peität kasvos, ja unohdat meidän
-raadollisuutemme ja ahdistuksemme," ja jota paremmin hän ennen on
-tähän katsantotapaan perehtynyt, sitä puhtaampana ja Pyhän Hengen
-kuljetukseen tyytyväisempänä hän etsii Herran armoa silloinkin, kun
-synkät pilvet sen salaavat. Semmoinen rukoilija tietää, että "kaikki
-Herran tiet ovat armo ja totuus niille, jotka häntä pelkäävät" --
-siis kurituksen ja rangaistuksenkin lihaa ja verta masentava tie.
-Ja kun hän ajattelee kansansa menneitä vaiheita, kirkastuu hänelle
-kirkastumistaan muiden kera tämäkin p. raamatun todistus: "jos te
-kurituksen kärsitte, niin Jumala taritsee teille itsensä niinkuin
-lapsillensa", sillä tällä tiellähän esi-isätkin voittivat. Mutta tämä
-valtioviisaus on luulouskolle käsittämätön salaisuus ja sentähden se
-joutuu häpeään ainakin koetuksen hetkinä?
-
-Hän, jonka armosta Suomessa vielä kuuluu katuvaisten syntisten
-huokaus näinäkin synkkinä aikoina, on voimallinen herättämään julki
-jumalattomatkin synnin unesta rukoilemaan apua isänmaallemme ja sen
-kansalle. Olkoon tämä lohdutuksemme, kun valitamme, että huokaus
-Herran puoleen ei kuulu kuin sieltä täältä vain! -- -- -- Vuodata,
-armon Jumala, Suomen asukkaisin se rukouksen henki, joka totuudessa
-rukoilee "miksis peität kasvos ja unohdat meidän raadollisuutemme ja
-ahdistuksemme!"
-
-            "Minä olen vihassani
-      vähäksi silmänräpäykseksi minun
-    kasvoni kätkenyt sinulta; mutta minä
-    tahdon armahtaa sinua ijankaikkisessa
-            armossa, sanoo Herra,
-            sinun lunastajas."
-
-               Jes. 54: 8.
-
-
-
-
-"Miksi et lähde meidän sotajoukkomme kanssa?"
-
-Ps. 44: 10.
-
-
-Vanha vuosi toiveineen ja koetuksineen on kulunut umpeen: uusi
-on alkanut. -- -- Taisteluun oikeuden ja totuuden puolesta on
-köyhä Suomikin jälleen koonnut sotavoimansa, edistääksensä sekin
-ihmiskunnan pyrintöä päästä eteenpäin sivistyksen tiellä. Se tietää,
-ettei yksikään kansa, joka ei ota osaa tähän taisteluun, ole
-oikeutettu elämään, ja sentähden on sekin lähettänyt sotajoukkonsa
-tuohon suureen sotaan pimeyden valtoja vastaan. Ollen viljelyksen
-edustajana ikuisen kylmän rajalla, on kansamme monesti täytynyt
-kokea, miten vaikea etuvartijajoukon asema on, etenkin silloin, kun
-mainehikkaammat kansat, kadehtien sen uhrauksilla ja vaivalla saatuja
-voittoja, tahi Herran muut sallimat koetukset häiriten keskeyttivät
-sen ponnistuksia. Vaan eivät uupuneet sen voimat semmoisinakaan
-aikoina. Herra oli sen linnana, kasvattaen sitä juuri kärsimisissä
-suuria toimittamaan armaan isänmaan hyväksi. Vaan vaikeammaksi ja
-vaarallisemmaksi kävi asema, kun eksytysten sumut pääsivät siltä
-salaamaan, missä pelättävin vihollinen, synti, piiloutui. Hän tarjosi
-monesti, tämä vihollinen, kätensä sovinnoksi, vaatien vain muutamia
-myönnytyksiä, joihin muka mitään tappiota kärsimättä voisimme
-suostua. Tämän maailman ruhtinas, jota vastaan sota juuri oli
-käytävä, oli näitä ehdotuksia tekemässä, vaikka hän taitavasti salasi
-itsensä, jotta eivät ihmiset häntä näkisi. Hän puki sanansa mitä
-viehättävimpään muotoon, luvaten jos kuinka suuria voittoja niille,
-jotka ottaisivat noudattaaksensa hänen ohjelmaansa.
-
-Etenkin myötäkäymisen aikoina ovat ihmiset alttiit kuvaamaan
-itselleen tulevaisuutta mitä onnellisimmaksi, ja siihen vaaraan
-eksyi monesti Suomenkin kansa, vaikka sen muinaisuus ja Jumalan
-sana olivat sitä varoittamassa luottamasta hetken petollisiin
-lupauksiin. Vasta kun taivas pilviin peittyi ja kovat ajat tulivat,
-alkoi pettynyt sotajoukko epäillä liittolaisiaan ja sitä johtajaa,
-jonka ansaan se, asemaansa tutkimatta ja kysymättä neuvoa tuolta
-suurelta kuninkaaltansa, oli kietoutunut. Semmoinen on nykyinenkin
-hetki. Miten olemme siihen joutuneet? Kun etsimme vastausta tähän
-kysymykseen, niin olkaamme ennen kaikkea rehellisiä. Evät auta tässä
-tekosyyt eivätkä puolet myönnytykset! Puoli totuus on valetta, ja
-totuutta vaatii meiltä nyt, jos milloinkaan, armas Suomi-äitimme, ja
-tämän vaatimuksen takana on vanhurskas Jumala.
-
-Olen viitannut kansamme korkeaan, Jumalan määräämään päätehtävään.
-Vaikka hyvin tiedän, että moni ylenkatseellisesti on hylkäävä
-väitteeni "ahdasmielisen katsantotavan ja vanhojen ennakkoluulojen
-tuotteena", en kuitenkaan epäile sitä julki lausua. Kansamme
-päätehtävä on Jesuksen Kristuksen valtakunnan edistäminen, jotta
-Hänen kunniansa, joka taivaat täyttää ja maailman ääriin ulottuu,
-olisi tuttu ja tunnustettu täälläkin pohjan perillä. Kaikki
-kansat, joille evankeliumin sanoma on julistettu, ovat kutsutut
-tähän suureen tehtävään, ja pakanamaailmallekin tarjotaan päivä
-päivältä yhä kuuluvammin sama verraton armo; vaan harvan kansan
-aikakirjoissa on tämä Herran tarkoitus niin selvään luettavana,
-kuin pienen Suomen kansan historiassa. Miten lohduttava totuus
-kaikille niille isänmaanystäville, jotka vielä hengessä ja totuudessa
-rukoilevat: "lähestyköön sinun valtakuntas", vaan samalla, kuinka
-ankaran vakaalta se kuuluu tämän Jumalan valtakunnan salaisuuksille
-vieraantuneen sukupolven korvissa, jos asiaa Jumalan sanan valossa
-tarkastamme! Miten selvään näkyi ennen, kristinuskon ensi aikoina
-Jumalan valtakunnan ja maailman välinen raja, -- ja miten vähän
-näkyy sitä nyt enää! Aikamme kiitetty edistyminen, sen tiede ja
-taide, sen armeliaisuus, vapaamielisyys, sanalla sanoen miltei kaikki
-sen ilmiöt, jotka eivät pukeudu julki jumalattomuuden pukuun, ovat
-muka kristinuskon kasvattamia hedelmiä, joiden tuottamaa siunausta
-ainoastaan "ahdasmielisyys" on oikeutettu epäilemään. Kernaasti
-myönnän, että kristinuskon vaikutus on jollain tavoin nähtävänä
-kaikissa näissä ilmiöissä, vaan siitä ei suinkaan seuraa, että ne
-Jumalan valtakuntaa todella edustavat. Joka rohkenee tämän kieltää,
-hän on huonosti lukenut raamattuansa. Siinä löydämme kaikkialla
-todistuksia Herran sanoihin: "minun valtakuntani ei ole tästä
-maailmasta", siinä kuvataan Jesuksen opetuslasten elämä maan päällä
-niin jyrkäksi itsensäkieltämiseksi, ettei mitään sijaa jää sille
-katsantotavalle, joka myöntää kristitylle oikeuden tehdä myönnytyksiä
-maailmalle ja mukaantua sen vaatimusten mukaan. Herra vaatii meitä
-luopumaan kaikesta, joka estää meitä palvelemasta Häntä. "Älkäät
-maailmaa rakastako eli niitä kuin maailmassa on; joka maailmaa
-rakastaa ei hänessä ole Isän rakkaus" todistaa apostoli. Nämä sanat
-terottavat meille tuota painavaa _joko -- tahi_, jota unohtamaan
-kristikunta vanhoista ajoista asti on ollut niin altis. Seurauksena
-on aina ollut nimikristillisyys, joka joko kevytmielisesti
-julkisesti solmii tuhansia liittoja maailman kanssa tahi, noudattaen
-ulkonaisessa suhteessa jossain määrin arvokkaampaa käytöstä,
-säilyttää ja kartuttaa maailmaa sydämmessä. Se on ventovieras
-raamatun kristinuskolle eikä aavistakaan, millainen Jumalan
-valtakunta todellakin on ja mihin se alamaisiaan velvottaa. Jos sen
-onnistuukin itseltänsä ja ihmisiltä salata oikean luonteensa, niin
-ei voi se Herraa pettää eikä karttaa Hänen tuomiotansa. Hän todistaa
-siitä: "minä tiedän sinun tekos, ettet sinä kylmä etkä palava ole: o,
-joskas kylmä taikka palava olisit! Sentähden ettäs pensiä olet, ja et
-kylmä etkä palava, rupean minä sinua minun suustani oksentamaan ulos".
-
-Jokainen ihminen on suuremmassa tahi vähemmässä määrässä aikansa
-orja. Tuo "yleinen mielipide", josta niin paljon puhutaan, painaa
-leimansa Jesuksen tosi opetuslapsiinkin, eksyttäen heitäkin uhraamaan
-tämän maailman katsantotavalle. Missä maailma julkisesti esiintyy
-maailmana, koettamattakaan turmelustansa salata, siinä he kyllä
-tietävät sitä karttaa, vaan kun se pukeutuu kristilliseen muotoon,
-vaatien itselleen tämän nimen, silloin häälyy heidän käsityksensä ja
-vielä enemmän heidän käytöksensä. "Yleinen mielipide" salaa heiltä
-monesti Jumalan valtakunnan ja maailman välisen rajan, ja jos silmä
-sen näkeekin, niin pettyy ainakin sydän tuon tuostakin. Muodostaen
-tuotteensa ihmisten laatiman siveysopin mukaisiksi, vaatii maailma
-Jesuksen tunnustajia niitä ehdottomasti oikeutettuina hyväksymään
-ja nauttimaan. Tarkoitukseni ei voi olla tässä koettaa selvittää,
-mitenkä kristityn eri tilaisuuksissa tulee maailmaa karttaa. Tahdon
-ainoastaan muistuttaa apostolin sanoista: "kaikki mitä te teette
-sanoilla eli töillä, se tehkäät Herran Jesuksen nimeen" sekä pyytää
-jokaista, joka tahtoo hänen kehotustaan noudattaa, itse päättämään,
-mukaantuuko kristittyjen katsantotapa, jommoisena se yleensä meidän
-aikoinamme ilmaantuu, tämän kehotuksen mukaan. Eikä tässä ole
-kysymyksessä ainoastaan tuo yksi apostolinen kehotus: sitä tukee,
-terottaa koko raamattu alusta loppuun. Miten kaukana olemme noista
-apostolisen aikakauden kristityistä, joita jumalallinen totuus
-päivä päivältä sai vapauttaa maailmasta! Heidän "kanssakäymisensä
-oli todellakin taivaassa" -- meidän ajatuksemme viihtyvät niin
-kernaasti näissä maailmallisissa, synnin turmelemissa olosuhteissa.
-Jumalan majan esikartanoihin, vieläpä sen kaikkein pyhimpäänkin
-on luulousko maailman torilta siirtänyt monta epäjumalaa, joita
-kristitty muka on oikeutettu ihailemaan, kun hän vain niiden kera
-palvelee Herraa ainakin pyhä- ja juhlapäivinä. Kirkosta teaatteriin,
-raamatunselityksestä soittajaisiin, rippikoulusta tanssisaliin --
-miten lyhyt, mukava matka! Ja jos joku vakaa ääni joskus todistaisi:
-tuossa on Jumalan valtakunnan ja maailman välinen raja, ja omatunto
-kuiskaisi: sen ylitse et voi vahingoittumatta päästä, niin heti
-on "yleinen mielipide" altis rakentamaan jos kuinka monta pientä
-siltaa tuon epäilevän askeleita turvaamaan. Jesuksen lempeydestä,
-Hänen anteeksiantavasta rakkaudestaan puhutaan paljon, vaan Hänen
-pyhyydestään sitä vähemmin. Sitä kernaasti muistetaan, miten Hän
-vaeltaessaan täällä maan päällä aina auttoi niitä, jotka Häneltä
-apua rukoilivat, vaan ei sitä peruuttamatonta ehtoa, johon Hänen
-apunsa siunaus aina liittyi. Häntä muistetaan synnin sovittajana,
-velan maksajana, vaan ei synnistä vapahtajana, sillä ei tahdota
-tietää tuosta jokapäiväisen kuolettamisen tiestä, jota vaeltamaan
-Hän ehdottomasti velvoittaa. Nimikristittyjen vapahtaja on
-mielikuvituksen kuvaama luultu vapahtaja, vaan ei Hän, jolle "taivas
-aukeni ja ääni taivaasta todisti: tämä on minun rakas poikani, johon
-minä mielistyin." -- -- --
-
-"Jesus Kristus on sama eilen ja tänäpänä ja niin ijankaikkisesti."
-Kaikki vaihtelee, muuttuu, "maa ja taivaskin hukkuvat", vaan Hänen
-sanansa eivät huku, Hän ei muutu. Ja niinkuin Hän lihansa päivinä,
-pyhää vihaa säteilevin silmin, ruoska kädessä ajoi ostajat ja
-myyjät ulos Isänsä huoneesta, niin on Hän maan päällä taistelevasta
-valtakunnastaan erottava kaikki, jotka eivät siihen kuulu. "Hän
-perkaa riihensä ja kokoo nisunsa aittaansa, mutta ruumenet polttaa
-hän sammumattomalla tulella." Tuon tuostakin ilmaisevat Hänen
-tuomionsa, että Hän ajassa jo valmistaa sitä suurta seulomispäivää,
-jona lopullinen ja täydellinen erottaminen tapahtuu, ja Jumalan
-valtakunnan ja maailman välinen raja aukeaa tuona pohjattomana
-juopana, jonka ylitse ei kukaan ijankaikkisesti pääse. Yksityisten
-ihmisten niinkuin kansojenkin elämässä on tuommoisia erityisiä
-seulomisaikoja. Suomenkin kansan historia tietää semmoisista ajoista
-kertoa, ja jos me, koetusten alaisten isien säästetyt lapset, emme
-niistä paljo ole tietäneet, niin vaatii Herra jokaista Suomen
-kansalaista nyt kokemaan, millainen Hän on, kun Hän kansoja synnistä
-nuhtelee ja rankaisee.
-
-"Katso, hän nousee niinkuin pilvi, ja hänen vaununsa niinkuin
-tuulispää, hänen hevosensa ovat nopiammat kotkaa. Voi meitä! sillä
-me hävitetään." Tämä onnettoman Israelin valitus Herran salliman
-vaaran lähestyessä kuuluu nykyään Suomessakin. Kaikki ihmisvoima
-ja viisaus, joihin ennen on luotettu, alkavat suruttomainkin
-silmissä paljastaa mitättömyytensä, kaikki maalliset tukeet ja
-turvat horjuvat! Jumalatonkin vapisee, sillä hänkin aavistaa,
-että tuon isänmaata uhkaavan onnettomuuden takana on vanhurskaan
-Jumalan viha. "Miksi et lähde meidän sotajoukkomme kanssa?"
-valittaa vapiseva Suomi, kun taivas yhä synkistyy, ja sotajoukon
-urhoollisuus horjuu. Vaan millainen on sotajoukko ja kummoiset sen
-aseet? "Minä olen Herra sinun Jumalas -- -- en niinä anna kunniaani
-epäjumalille" kuuluu Herran todistus, eikä auta Hän sitä, joka ei
-ole altis tätä myöntämään. Omanko valtakuntansa alamaisia vain Hän
-tuossa valittavassa joukossa näkee, joka nyt täällä pohjan perillä
-vaaran hetkenä Häntä, kuningasten kuningasta ja herrojen Herraa,
-johtajakseen pyytää? Noita nöyriä, jaloja uskonsankareitako, jotka
-myötäkäymisen päivinä Hänen valtakuntaansa uskollisesti palvelivat
-ja nyt, taistelun kiihtyessä, turvallisesti rukoilevat Häneltä
-apua? "Vanhurskauden rintaraudallako," "uskon kilvellä," "autuuden
-rautalakilla," "hengen miekalla," -- niilläkö aseilla aikoo tämä
-joukko lähteä Suomee puolustamaan? Painava kysymys tuo, sillä siitä
-riippuu, rupeeko Herra, joka on sodassa voittamaton, sen johtajaksi
-vai eikö.
-
-"Jos Herra on kanssamme, kuka silloin voi meitä vastaan olla?"
--- Niin jos, mutta onko Hän todellakin kanssamme? Kyllä täällä
-Suomessakin viimme aikoina on huudettu: "tuolla on Kristus ja
-täällä", ja hyvin moni on, Herran varoituksista huolimatta, uskonut
-tuon vakuutuksen todeksi, vaan onko kansamme vieläkin altis siihen
-luottamaan, kun todellisuus puhuu meille vakaata kieltänsä.
-Uskallammeko syntejämme tunnustamatta ja tyytymättöminä Herran
-kuljetukseen vaatia Häntä lähtemään turmeltunutta sotajoukkoamme
-johtamaan? Niihin määrin on moni eksynyt luulojen valtaan, että hän
-ihastuksella on kuunnellut pelastusarmeijankin riemuhuutoja, pitäen
-niitäkin uskonnollisen elämän virkistymisen todistuksina. Uskaltaako
-hän, Jumalan rangaistuksen lähestyessä, kulkea eteenpäin vain
-samalla tiellä? Eikö vaikene jumalankieltäjän pilkka Herran vihan
-päivänäkään? Eikö asetu kevytmielisyys, eikö nöyrry ylpeys, kun koko
-Suomi odottaen valittaa: "miksi et lähde meidän sotajoukkomme kanssa?"
-
-Taistelu on alkanut, vaan Herra viipyy. Hän näkee Suomen sotajoukon,
-mutta Hän ei ota sitä johdattaakseen. Se ei kelpaa Hänelle. Ei Hän
-arvostele sitä ihmisten tavan mukaan. Maailma sanoo sitä pieneksi,
-vaan Hän todistaa Suomelle, niinkuin Gideonille muinoin: "ylön paljon
-on väkeä sinun kanssas". Hän tahtoo sotajoukosta erotetuiksi kaikki,
-joiden povessa ei ole sitä urhoollisuutta, jota Hän sotajoukoltansa
-vaatii, ja jotka eivät ole alttiit taistelemaan niillä aseilla, joita
-Hän antaa. Vaan löytyy Hänen armostaan Suomessa vielä niitäkin,
-joiden kanssa Hän lähtee sotaan. Oi, että he ymmärtäisivät Herran
-tarkoituksen, luopuisivat kaikista muista tukeista, turvaisivat yksin
-Häneen ja uskollisesti taistelisivat isänmaan puolesta niin, kuin Hän
-opettaa. Se taito on vaikea, vaan Hän antaa senkin kaikille, jotka
-sitä uskossa etsivät.
-
-Anna, Herra, ylhäältä viisautta ja voimaa pienelle Suomen
-sotajoukolle. Kokoo sen hajonneet rivit ja lähde sen kanssa sotaan!
-Silloin moni niistäkin isänmaanystävistä, jotka eivät vielä kelpaa
-tämmöistä sotaa käymään ja jotka Sinä senvuoksi käsket "menemään
-sijallensa," heräisivät hekin synnin unesta Sinua palvelemaan ja
-Sinun voimallasi taistelemaan armaan isänmaan puolesta!
-
-       "Näin sanoo Herra, Herra
-     Israelin Pyhä: kääntymisellä ja
-    hiljaisuudella te tulette autetuiksi,
-         hiljaisuudessa ja toivossa
-            te väkeviksi tulette."
-
-                Jes. 30: 15.
-
-
-
-
-"Kenen edessä sinä puhut, ja kenen edessä henkes käy ulos?"
-
-Job. k. 26: 4.
-
-
-Jo maailmallinenkin katsantotapa vaatii meitä kunnioituksella
-kohtelemaan kaikkia, jotka toisessa tahi toisessa suhteessa ovat
-meitä arvokkaammat. Lasten tulee kunnioittaa vanhempiaan, nuorten
-vanhoja, oppilasten opettajiaan, alamaisten ruhtinastaan j.n.e.
-Pakanamaailmankin lainsäädäntö terotti tätä jumalalliseen lakiin
-perustuvaa katsantotapaa. Jos esim. Spartan kuninkaan poika ei
-kunnioittaen tervehtinyt harmaapäistä kerjäläistä, niin hän
-rangaistiin kuolemalla. Kristinusko kirkasti tämän jumalallisen lain
-omassatunnossa piileilevän aavistuksen kansoille, vaatien heitä
-tässäkin suhteessa laatimaan lakinsa Jumalan sanan erehtymättömien
-ohjeiden mukaan. Ihmisen oma, itsekkäinen tahto on maallisissakin
-olosuhteissa oppiva taipumaan korkeamman tahdon alle, jotta se
-harjaantuisi täyttämään kuuliaisuuden suurta käskyä, jota paitse
-ei mikään maallinenkaan yhdistys voi siunauksella toimia ja koossa
-pysyä. "Kunnioita isääs ja äitiäs, ettäs menestyisit ja kauan
-eläisit maan päällä" kuuluu kautta vuosisatojen Kaikkivaltiaan
-käsky. Missä itsekkäisyys ei taipunut sen vaatimusten mukaan,
-siinä levisi vastustamattomasti pahuus, tuottaen onnettomuutta ja
-valmistaen perikatoa. Meidän aikamme on paljon rikkonut neljättäkin
-käskyä vastaan. Arveluttavan moni perhe laiminlyö yhä julkisemmin
-kalliimman velvollisuutensa: lasten kasvattamisen "kurituksessa
-ja Herran nuhteessa." Seuraus on nähtävänä monessa paikoin täällä
-Suomessakin. Ei enää kunnioiteta isää ja äitiä, kuten menneinä
-aikoina: huolimattomuus, tottelemattomuus, ylpeys ovat miltei
-esteettömästi saaneet karkoittaa tämän hyveen lukemattomien lasten
-sydämmistä. Kummastelisimmeko, että neljännen käskyn lupaama siunaus
-alkaa puuttua isiemme maassa?
-
-Mutta tällä synnillä on toinenkin, vielä arveluttavampi seuraus.
-Joka ei vanhempiaan kunnioita, hän ei myöskään opi kunnioittamaan
-Jumalaa. Apostoli todistaa: "koska meillä on ollut lihalliset isät
-kurittajina, niin me olemme niitä kavahtaneet: eikö meidän siis
-paljo enemmän pidä hengelliselle Isälle alamaiset oleman, että me
-eläisimme?" Mutta jolleivät "lihalliset isät ole meitä kurittaneet",
-ellemme ole oppineet heitä "kavahtamaan", niin emme aavistakaan, mitä
-tuon painavan raamatunlauseen jälkimmäinen osa merkitsee. Silloin
-olemme vain vieraantumistamme vieraantuneet sillekin kuuliaisuudelle,
-jolla meidän tulee kunnioittaa "Jesuksen Kristuksen Isää, joka
-kaikkien oikea Isä on, kuin taivaissa ja maan päällä lapsiksi
-kutsutaan." Kodin höltyneelle kurille on yhä laimeammaksi käynyt
-saarnakin monessa paikoin kättä tarjoomassa. Seuraukset ilmaantuvat
-kaikkialla. Ne painavat leimansa kristikunnan koko uskonnolliseen
-katsantotapaan. Jumalan kunnia ja pyhyys, jolta seraafitkin
-siivillään kasvonsa peittävät, käypi yhä tuntemattomammaksi, yhä
-leveämmäksi tekee luulousko tien taivaaseen. Tuo "vapiseminen Herran
-edessä", josta raamattu niin monesti kertoo, on muka "lain orjuutta".
-"Jumalan lasten" -- niin sanotaan -- ei sitä tarvitse kokea.
-Oikeako on väite tuo? Jo vanha testamentti opettaa meille tässä
-suhteessa paljon. Ja jollei profeetain esimerkki kelpaa, "he kun
-elivät vanhan liiton aikana", niin voidaanko vääräksi todistaa esim.
-Paavali Apostolin kehotusta Filippiläisille "laittakaat pelvolla ja
-vapistuksella, että te autuaiksi tulisitte"? Ne sanat ovat lausutut
-uuden testamentin kristityille, jotka paremmalla oikeudella kuin me
-olisivat voineet kerskata armontilastaan, ellei Jumalan kunnia, joka
-täytti heidän sydämmensä pelvolla ja ylistyksellä, olisi estänyt
-heitä eksymästä tuohon suuntaan. Evankelista Johanneskin, joka, jos
-kukaan, oli Jumalan lapsi, "lankesi hänen jalkainsa eteen, niinkuin
-kuollut", kirkastetun Vapahtajan ilmestyessä hänelle Patmoksen
-saarella. -- -- -- _Jumala on pyhä_, niinkuin kirjoitettu on: "Sinä
-olet pyhä, joka asut Israelin kiitoksessa."
-
-Kernaasti myönnämme, että erotus vanhan ja uuden testamentin ajan
-välillä on äärettömän suuri. Suuri ylimmäispappi Jesus Kristus on
-ijankaikkisesti kelpaavalla uhrillaan valmistanut meille oikeuden
-lapsina lähestyä Jumalaa, "jonka istuin on taivaissa", kutsua Isäksi
-Häntä, "jonka ainoan nimi on Herra". Semmoisena ei vanhan liiton
-kansa Häntä tuntenut. Velka oli vielä maksamatta, sillä "mahdoton
-oli härkäin ja kauristen verellä syntiä ottaa pois", ja temppelin
-esirippu oli ihmisiä aina muistuttamassa, miten ääretön juopa pyhän
-Jumalan ja syntisen ihmisen välillä on. Toivossa vain loivat he
-silmänsä siihen autuaalliseen aikaan, jolloin he, "vapahdettuina
-vihollistensa käsistä", saisivat Häntä lapsina "pelkäämättä
-palvella". Vaan eivät odottaneet nuo Pyhän Hengen valaisemat
-vanhan liiton hurskaat silti semmoista aikaa, jolloin kaikki pelko
-olisi poistuva ihmisten sydämmistä, niin että voisivat Jumalaa
-vertaisenansa lähestyä ja puhutella. Tämä käsitys on kyllä sittemmin
-tuon tuostakin pyrkinyt vallalle Herran seurakunnassa, ja semminkin
-meidän aikamme uskonnollinen katsantotapa on monessa paikoin
-suistunut siihen suuntaan, vaan ei ole totuuden Henki milloinkaan
-niin todistanut. Apostoli kyllä lausuu: "ei pelko ole rakkaudessa,
-vaan täydellinen rakkaus ajaa pois pelvon, sillä pelvolla on vaiva;
-mutta joka pelkää, ei hän ole täydellinen rakkaudessa", vaan tässä
-on huomattava, että apostoli tarkoittaa _orjan_ pelkoa eikä lapsen.
-Orja pelkää ja pakenee; lapsi likenemistään likenee sitä Jumalaa,
-joka todistaa: "ei yksikään ihminen, joka minun näkee taida elää",
-ja pyhä pelko valtaa hänen sydämmensä elämänsä onnellisimpinakin
-hetkinä, vaikka hän onkin varma siitä, että "Jesuksen Kristuksen
-Jumalan Pojan veri puhdistaa hänen kaikista hänen synneistänsä" ja
-että taivaallinen Isä tämän ainoan Poikansa tähden tunnustaa hänen
-omaksensa. Jota täydellisemmäksi Jesuksen tunnustajan rakkaus käypi,
-sitä enemmän vapautuu myöskin tuo lapsellinen pelko siihen synnin
-vuoksi liittyvästä tuskasta, antaen hänen jo täällä muukalaisuuden
-maassa tuntea sen autuuden esimakua, jolloin hän saa kuulla "äänen
-istuimelta sanovan": "kiittäkäät meidän Jumalatamme kaikki hänen
-palvelijansa ja jotka häntä _pelkäätte_, sekä pienet että suuret"
-ja hän ottaa osaa tuohon voittoisan seurakunnan pyhään ylistykseen:
-"halleluja! sillä Herra kaikkivaltias on valtakunnan omistanut."
-
-Joka seurustelee Jumalan kanssa raamatun opetuksen mukaan, rukoillen
-Isää "hengessä ja totuudessa", hänellä on ainakin heikko aavistus
-tuosta taivasten täydellisestä "pelvosta", jota paitse ei autuus
-olisikaan autuutta tämän korkean sanan oikeassa merkityksessä. Hän
-on jo täällä kyynelten laaksossa sitä tuntenut, vaikka se synnin
-vuoksi vielä on monen vaivan väijymänä. Hän koki sitä jo silloin,
-kun hänen uskonsa ensin syntyi parannuksen kovalla vuoteella, ja
-hän on sittemmin sen autuutta maistanut monen Jumalan armon hänelle
-suoman juhlapäivän hiljaisina hetkinä. Semmoisina hetkinä kirkastui
-hänelle se totuus, että _Jumala on pyhä_. Monesti koetti maailman
-hälinä ja tuo oma turmeltunut sydän poistaa tämän jumalanpelon hänen
-sydämmestään, monesti oli hän sortua lapsen asemasta vapisevan
-orjan pelkoon, vaan "Herran kärsivällisyyden sana" säilyi kuitenkin
-hänessä, "kunnes päivä jälleen valkeni ja kointähti koitti hänen
-sydämmessään."
-
-"Herran salaisuus on niillä, jotka häntä pelkäävät." Luulousko ei
-siitä mitään tiedä. Vaan miten yleinen on juuri luulousko nykyään
-Suomessakin! Miltei ylenkatseellisesti puhuu moni "orjallisesta;
-pelosta", vaikkei hän sitäkään ole kokenut, vielä vähemmän
-"lapsellista pelkoa", josta hän kerskaten sanelee. Tosi usko
-tunnetaan hedelmistään, ja näistä hedelmistä on nöyryys yksi. Onko
-sitä esim. noiden "valmisten Jumalan lasten" rukouksissa, kun he,
-syntiänsä tuntematta ja tunnustamatta, "lapsellisesti" puhelevat
-pyhän Jumalan kanssa mitä suruttomuus ja kevytmielinen tapa neuvovat,
-ajattelemattakaan "kenen edessä he puhuvat ja kenen edessä heidän
-henkensä käy ulos?" Myötäkäymisen päivinä voi ihminen kyllä tyytyä
-tuommoiseen luulouskoonkin, kiittää Herraa huulillansa ja ylistää
-suullansa, vaikka sydän olisikin kaukana Hänestä, mutta kun Jumalan
-rangaistukset ovat häntä painamassa, kun todellisuuden tuuli poistaa
-luulojen sumut, silloin luulousko ei enää kestä. Pyhä Jumala on
-toinen, kuin tuo mielikuvituksen muodostama epäjumala, jonka
-suosiosta kääntymättömät ihmiset niin monesti kerskaavat. Hänen
-edessänsä vaikenee kevytmielinen rukoilija, Häntä pelkää vapisevan
-orjan tavoin nimikristittyjen heikko joukko, kun Hän vanhurskaudessa
-itsensä ilmoittaa.
-
-"Katso, Herran silmät katsovat niitä, jotka häntä pelkäävät,"
-Olkoon tämä kaikkien niiden lohdutus, jotka eivät tahdo muista
-jumalista tietää, kuin Hänestä ainoasta, Israelin Pyhästä. Näinäkin
-koetuksien aikoina, joina Hän meiltä kasvonsa salaa, kuulee Hän
-kaikkein niiden rukoukset, jotka Häneltä tosi uskossa apua odottavat,
-Häneen turvatkoon köyhä Suomi nytkin, niinkuin se teki menneinä
-aikoina! Odottakaamme katuvaisen syntisen mielellä Hänen korotetun
-käsivartensa vanhurskasta iskua, tunnustaen: "me saamme mitä meidän
-pahat tekomme ansainneet ovat." Jos niin teemme, niin Hänen Henkensä,
-jonka tuulahdus vieläkin kuuluu isiemme maassa, kirkastaa meille
-senkin totuuden, ettei Hän katuvaista kansaa kuoliaaksi lyö, sillä:
-"niin totta kuin minä elän sanoo Herra, Herra: ei minulle kelpaa
-jumalattoman kuolema, vaan että hän kääntyis pahalta tieltänsä ja
-eläis."
-
-             "Pyhä, pyhä, pyhä, Herra Zebaoth:
-         kaikki maa on täynnä hänen kunniaansa."
-
-    Jes. 6: 3.
-
-
-
-
-"Miksi te annatte rahaa siinä, kussa ei leipää ole, ja teidän työnne
-siinä, kussa ei ole ravintoa?"
-
-Jes. 55: 2.
-
-
-Älä siihen rahojasi tuhlaa, ei maksa se vaivaa, "tappiota vain se
-sinulle tuottaa" kuulemme monen järkevän ihmisen varoittaen puhuvan
-kokemattomalle ystävälleen, tämän ruvetessa epäkäytännöllisiin
-yrityksiin. Hän tietää, ettei kaikki työ, olkoon se sitten jos kuinka
-uutteraa ja tunnollista, maksa vaivaa, ja nähdessään nuoren ystävänsä
-ryhtyvän toimeen, joka ei voi tuottaa mitään voittoa, vaatii häntä
-rakkaus varoittamaan, kieltämään. Tuo kokematon, tyhjänperäisten
-toiveiden pettämä nuorukainen ei silminnähtävästi ole "laskenut
-kustannuksia", sen tuo hänen kokenut ystävänsä huomasi, koettaen
-sentähden kaikin tavoin saada toista yrityksestä ajoissa luopumaan,
-ennenkuin tappio on auttamaton. Tuommoisten kokeneempain ystäväin
-neuvot ovat estäneet lukemattomia joutumasta köyhyyteen, eikä kukaan
-kiellä niiden suurta hyötyä tämän maallisen elämän vaihtelevissa
-oloissa. Vaan miten tärkeä aineellinen toimeentulo onkin, niin löytyy
-kuitenkin toinen ala, jolla viisaat neuvot ja varoitukset ovat
-paljoa suuremmasta arvosta, koska erehdykset sillä alalla voivat
-tuottaa ijankaikkisesti auttamattoman tappion ja koska ne ovat paljon
-yleisemmät kuin nuo toiset. Tarkoitamme hengellisen elämän salaista,
-monen vaaran uhkaamaa ja monen vihollisen väijymää pyhää alaa. Ovatko
-ihmiset yhtä alttiit tässä suhteessa varoittamaan toisiaan, kuin jos
-maallinen voitto on kysymyksessä? Jesus todistaa: "tämän maailman
-lapset ovat toimellisemmat heidän sukukunnassaan, kuin valkeuden
-lapset heidän sukukunnassaan". Ei pysty kukaan kieltämään, ettei tämä
-totuus sovellu meikinkin. Nöyrtykäämme tämän tuomion alle etenkin
-näinä aikoina, jolloin yritystemme tappiot ovat nähtävinä miltei
-kaikilla aloilla. Siihen vaatii meitä isänmaatamme uhkaava vaara ja
-totuuden vastustamaton sana.
-
-"Miksi te annatte rahaa siinä, kussa ei leipää ole, ja teidän työnne
-siinä, kussa ei ole ravintoa?" Myötäkäymisen aikoina, jolloin Suomen
-tulevaisuus näytti onnelliselta, ken kuuli tuon Herran varoittavan
-kysymyksen? Isänmaallinen työ edistyi arvaamattoman nopeasti, monet
-yritykset, joita ei köyhä Suomi menneinä aikoina olisi uskaltanut
-ajatellakaan, onnistuivat ja tuottivat suuria voittoja: kaikki
-näytti kehottavan iloiseen luottamukseen vain, ja riemuten Suomelle
-laulettiin:
-
-    "Ollos huoleton, poikas valveell' on!"
-
-En halveksi isänmaan edistymistä tarkoittavaa työtä. Päinvastoin.
-Kaikki kansallisen elämän ilmiöt, jotka eivät ole ristiriidassa
-kristinuskon kanssa, ovat yhtä oikeutetut kuin luonnolliset.
-Isänmaanrakkauden pyhän tunteen tahtoo Jumala säilyttää jokaisen
-kansalaisen sydämmessä. Sentähden ovat jaloimmat kristityt myöskin
-olleet uskollisimpia isänmaanystäviä. Todistuksena mainittakoon
-ainoastaan Paavali apostolin isänmaanrakkaus, josta kirjojen
-kirjassa meille kerrotaan. Ken on ollut altis suurempiin uhrauksiin
-oman kansansa hyväksi kuin hän? Jesus Kristus oli hänelle kaikki
-kaikissa, ja kuitenkin pakotti isänmaanrakkaus hänen sydämmestään
-tuon merkillisen tunnustuksen: "minä sanon totuuden Kristuksessa,
-ja en valehtele, (niinkuin minun omatuntoni minun kanssani Pyhässä
-Hengessä todistaa,) että minulla on suuri murhe ja alinomainen kipu
-sydämmessäni. Minä olen pyytänyt kirottuna olla Kristukselta minun
-veljeini tähden, jotka lihan puolesta minun lankoni ovat; jotka
-ovat Israelitat, joiden on lasten oikeus ja kunnia, ja liitot ja
-laki, ja Jumalan palvelus ja lupaukset." -- Mutta toinen kysymys
-on: mikä todellakin hyödyttää isänmaata, mikä ei, ja tähän katsoen
-käsittää kristitty velvollisuutensa kansaansa kohtaan aivan toisin,
-kuin maailmanihminen. Herran tosi opetuslapsi tahtoo toimittaa
-kaikki Jesuksen nimeen. Hän ei pidä mitään oikeutettuna, johon hän
-ei saata sovittaa Jumalan sanan erehtymättömiä ohjeita. Kaikki
-muu on syntiä, ja sitä vastaan on hän kutsuttu taistelemaan. Eikä
-siinä kylliksi: nekin toimet ja yritykset, joihin Jumalan sana
-myöntää hänelle oikeuden ottamaan osaa, ovat hänestä vaarallisia,
-kun ei Herra, jolta ainoalta kaikki siunaus tulee, saa olla niitä
-johtamassa. Kristitty iloitsee, nähdessään kansalaistensa tekevän
-työtä isänmaan hyväksi, mutta haikeat tunteet ja synkät aavistukset
-valtaavat hänen sydämmensä, jos he, vieraantuneina Herralle ja
-etsimättä apua Häneltä, toimivat omin voimin ja omassa, tahi --
-olkoon niinkin "isänmaan nimessä." Millainen on _tähän katsoen_
-tilamme, mitä siunausta voimme toivoa isänmaalliselle työlle, jos
-tätä työtä tarkastamme Jumalan sanan valossa? Vastatkoon kukin
-sille Herralle, johon turvaamaan miltei julki jumalattomatkin nyt
-kehottavat, kun vaara uhkaa isänmaata ja ihmisvoima on kykenemätön
-auttamaan. "Laupias ja armollinen on Herra, kärsiväinen ja aivan
-hyvä", -- ei Hän apuansa Suomelta nämäkään synkkinä aikoina kiellä,
-mutta ennenkuin Hän sen meille suo, vaatii Hän meitä tilille, vaatii
-meitä rehellisesti tunnustamaan, millä kannalla asiamme ovat.
-
-Arvoa kaikille, jotka ovat alttiit uhraamaan voimansa isänmaan
-hyväksi! Arvoa etenkin niille, jotka, kantaen johtavien henkilöiden
-raskasta taakkaa, vaaran hetkinä taistelevat sen puolesta, omaa
-etuansa katsomatta! Semmoisia kansalaisia on Suomessa kaikkina
-aikoina löytynyt, ja ettei niitä täällä nytkään puutu, sen
-todistaa moni jalo toimi, moni miehevä sana, joista historiamme
-kunnioituksella on kertova nouseville sukupolville. Ken ei tätä
-myönnä? -- ja kuitenkin: riittääkö tämä tue turvaamaan isänmaamme
-tulevaisuutta? Epävarmalta kuuluu vastaus nyt niidenkin huulilta,
-jotka, unohtaen Herran, viimmeisiin asti eivät ole epäilleet lausua
-jos kuinka rohkeita sanoja Suomen kansan siveellisestä voimasta ja
-sen suurten henkilöiden isänmaallisen työn menestyksestä? Miksi?
--- -- -- Onko kansamme voima murtunut? Ovatko nuo muita etevämmät
-isänmaanystävät, jotka ovat Suomen kehitystä johtamassa, menettäneet
-isänmaan luottamuksen? Jokainen Suomen kansalainen luo semmoiset
-kysymykset perättöminä luotaan, todistaen: yhtä sitkeä kuin ennenkin
-on kansani voima -- kaatua taistelussa voivat johtajat, vaan
-isänmaataan pettää vaaran hetkenä, sitä eivät voi. -- Ja kuitenkin
-horjuu luottamus, uupuu toivo! Mikä syynä?
-
-Paljon on viimmekuluneina aikoina täällä Suomessakin puhuttu "kansan
-syvistä riveistä." Valistunut katsantotapa antaa yhä enemmän arvoa
-jokaiselle rehelliselle kansalaiselle, kysymättä, mihin säätyluokkaan
-hän kuuluu. Näin asiain ollen ei lie maailmalliseltakaan kannalta
-väärin vaatia huomiota niille kristinuskon vaikuttamille äänille,
-jotka noista syvistä riveistä yhä selvemmin alkavat kuulua isänmaamme
-nykyisestä tilasta. On kyllä totta, että aikamme uskonnolliset
-erehdykset monessa paikoin ovat syvään juurtuneet itse kansaankin,
-totta sekin, että nuo yhä leviävät "vapaamieliset" aatteet ovat
-eksyttäneet erämaiden mökkien asukkaitakin jumalankieltämisen
-harhateille, ja epäilemättä erehtyisimme paljon, jos olettaisimme,
-ettei kansan syvistä riveistä kuulu kuin yksi ajatus siitä, mikä on
-pääsyynä isänmaan nykyiseen ahdinkoon ja mistä apu on etsittävä. Vaan
-jos meidän täytyykin myöntää, että kristinuskolle vieraat mielipiteet
-ovat vaikuttamassa oppimattomassa kansassakin, niin on kuitenkin
-varma, että noista syvistä riveistä yksi ääni muita kuuluvampana
-vaatii sananvuoroa ajan painavaa kysymystä käsiteltäessä. En epäile
-sitä julki lausua, vaikkei kukaan ole minua siihen valtuuttanut,
-sillä ääni on kansamme omantunnon ääni. Se kuuluu:
-
-Paljo on täällä Suomessa semminkin viimme aikoina annettu rahaa
-siinä, kussa ei leipää ole, paljo on työtä tehty siinä, missä ei
-ole ravintoa. Myötäkäymisen päivinä me unohtamistaan unohdimme,
-että Herra yksin on voimallinen, ihmisvoima heikko, mitätön. Miksi
-ei estetty tuota uudenaikaista, Jumalan sanan puhdasta totuutta
-vastustavaa henkeä lähestymästä isiemme maata ja levittämästä
-turmelustaan Suomen kansaan? Se kuiskasi, tämä henki, korviimme
-outoja sanoja, lumosi silmämme, ohjasi jalkamme harhateitä kulkemaan,
-se varasti uskon ja karkotti rauhan sydämmestämme. Otsan hiessä on
-Suomi työtä tehnyt, vaan se on turhaa, kun Jumalan siunaus alkaa
-puuttua. Vähän tietää Suomen oppimaton talonpoika suuren maailman
-vaiheista, huonosti hän ymmärtää arvostella valtioviisauden mutkia
-ja oppineitten viisautta, mutta yksi tieto on hänellä selvänä, yksi
-viisaus taattuna, eikä aivo hän siitä luopua, jos koko maailma
-puhuisikin toista. Sen tiedon antoi meille Hän, joka lausui: "ilman
-minutta ette voi mitään tehdä." Miksi ei pysynyt kansamme elävässä
-uskossa oksana tuossa "totisessa viinipuussa", jonka voimasta kaikki
-ihmisvoima riippuu, usko, toivo, rakkaus, sanalla sanoen kaikki tosi
-siunaus elpyy? Hänen puoleensa vetää Herran Henki meitä näinäkin
-raskaina aikoina. Oi, miksi viivymme, miksi emme lähde pois synnin
-vieraasta maasta, missä olemme "antaneet rahaa, kussa ei leipää
-ole ja työtä tehneet siinä, kussa ei ole ravintoa?" Tie on kyllä
-tuhlaajapojan tie, vaan se johtaa Hänen luoksensa, joka takaa
-Suomelle voiton ja jonka turvissa sen tulevaisuus on varma.
-
-Ken kuulee tämän äänen, ja ken on altis sitä noudattamaan? Älkäämme
-siltä korviamme tukkiko, sillä se on rukoilevan Suomen ääni. Turhat
-ovat kaikki ponnistuksemme, leivätöntä työmme ja korotonta rahamme,
-ellemme sitä kuule.
-
-        "Tulkaat minun tyköni kaikki,
-    jotka työtä teette ja olette raskautetut,
-       ja minä tahdon teitä virvoittaa."
-
-                Math. 11: 28.
-
-
-
-
-"Mitä meidän pitää tekemän, että me taitaisimme Jumalan töitä tehdä?"
-
-Joh. 6: 28.
-
-
-Samoinkuin yksilön elämässä, on kansojenkin kehkeymisessä aikoja,
-joina Jumalan etsivä armo tavallista tuntuvammin vaatii ihmisiä
-ajattelemaan, mitä heidän rauhaansa sopii. Ei löydy niin jumalatonta
-kansaa, ettei se ainakin hetkeksi hämmästyen seisahtuisi Herran
-eteen, Hänen tuomionsa sitä kohtaessa. Kun Hän todistaa: "äkisti minä
-puhun kansaa ja valtakuntaa vastaan, kukistaakseni, hävittääkseni
-ja hukuttaakseni sitä," silloin pelkäävät rohkeimmatkin sankarit,
-silloin valitetaan kaikkialla: "onko Jumala unohtanut olla armollinen
-ja sulkenut laupeutensa vihansa tähden?"
-
-Ei ole valitus tuo nykyään tuntematon Suomessa. Se vaatii itselleen
-sijaa noiden julki jumalattomienkin sydämmissä, jos kohta he toisin
-puhuvatkin. Hekin aavistavat, jos kuinka ovatkin koettaneet vakaantua
-Jumalasta luopuneessa katsantotavassa, että yhdellä ainoalla "on
-kaikki voima taivaassa ja maan päällä". Jesus Kristus -- Hän, jota
-langennut ihmiskunta kaikkina aikoina on pilkannut, vihannut, ja
-vainonut enemmän kuin ketään muuta, todistautuu jumalattomankin
-omassatunnossa siksi Herraksi, jolla on ehdoton oikeus kutsua
-jokaista tilille ja tehdä kanssamme mitä ikinä Hän tahtoo. Hän
-on sama Herra, joka, vaeltaessaan maan päällä halvan "ihmisen
-kaltaisena", ennusti: "koska Ihmisen Poika tulee kunniassansa, ja
-kaikki pyhät enkelit hänen kanssansa, silloin hän istuu kunniansa
-istuimella, ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat." Tätä suurta
-päivää valmistavat kaikki ne tuomiot, joiden iskut tuon tuostakin
-saavat kansat vapisemaan ja valtakunnat horjumaan.
-
-Herran tuomitsevaa vanhurskautta on Suomen kansa monesti kokenut.
-Näinäkin aikoina on se sitä kokemassa. Sen on taipuminen
-kaikkivaltiaan tuomarinsa edessä, vasten tahtoansakin täytyy sen
-nöyrtyä. Vaan miksi viivymme, miksi on monen Suomen kansalaisen sydän
-niin kova, ettei hän tätä kieltämätöntä totuutta myönnetyksi saa?
-Maailma on kyllä altis ihailemaan esim. Fjalar kuninkaan tunnustusta:
-
-    "Teidän, suuret jumalat, ompi voitto
-    Rangaistuna teidät mä tunnen nyt."
-
-    "Ihminenkö ryntäis' teitä vastaan?
-    Niinkuin tähdet, te hymyytte
-    Ihmisvaiheiden sumun halki meihin,
-    Joiden johto teille on leikkityö",
-
-mutta kun on kysymys nöyrtymisestä raamatun Jumalan eteen, silloin
-kuuluu arvostelu toisin. Oi, miksi viihtyvät, ihmiset mielikuvituksen
-sumuissa, miksi he kernaammin palvelevat pakanuuden "tuntematonta
-Jumalaa", kuin kristinuskon elävää Jumalaa, joka Jesuksessa
-Kristuksessa on itsensä maailmalle ilmoittanut? -- Vaan miksi etsimme
-vastausta tähän kysymykseen? Se juuri on tuomio "että valkeus tuli
-maailmaan, ja ihmiset rakastivat enemmän pimeyttä kuin valkeutta;
-sillä heidän työnsä olivat pahat." Se on syynä, että "jokainen,
-joka pahaa tekee, hän vihaa valkeutta, eikä tule valkeuteen, ettei
-hänen töitänsä laitettaisi." Jumalallisen totuuden valkeudessa
-näkyy pieninkin synti, siinä joutuu kaikki ihmiskunnia ehdottomasti
-häpeään. Sentähden koettaa maailma lyödä Herran tuomiot tuuleen,
-kunnes sen täytyy niiden alle taipua. Vaan onko tämä taipuminen
-sittenkään Jumalan tahdon mukaista, onko se _nöyrtymistä_ raamatun
-mielen mukaan? Oi, ei; se on monesti, arveluttavan monesti, tuota
-tuomittujen toivotonta vapisemista Herran edessä, joiden tunnustus,
-kun eivät enää pääse todellisuudelta piiloutumaan, kuuluu: "Jesus,
-Jumalan poika, oletko tullut meitä vaivaamaan, ennenkuin aika on?"
-
-Millainen on Suomen kansan tunnustus näinä Herran sallimain koetusten
-aikoina? Yleinen on levottomuus, pelko, -- vaan millaista se on?
-Mieltyykö Jumala armossa siihen, vai kartuttaako se vain meidän
-velkaamme? Herra, armahda meitä!
-
-"Joka totuuden tekee, hän tulee valkeuteen, että hänen työnsä
-nähtäisiin, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt." Herra alkaa työnsä
-ihmisessä kutsumalla häntä kasvoinsa eteen valkeuteen. Ihmisen
-ensimmäinen "Jumalassa tehty työ" on tämän kutsumisen noudattaminen.
-Ei hän semmoisenaan Herralle kelpaa: ei hän kiitosta saa -- tuomion
-alaiseksi hän joutuu. Pelastuksen tie johtaa alas kuoleman laaksoon.
-Meidän täytyy kuolla itsellemme ja synnille, ennenkuin voimme
-"Jumalan töitä tehdä."
-
-Katoavaa on kaikki ihmistyö, Jumalan työt yksin pysyvät. Niitä
-meidän täytyy tehdä, sillä muutoin olemme perikadon omat. Mutta
-Jumalan töitä ei tehdä kuin Jumalan voimalla -- meidän voimamme on
-ihmisvoimaa, ja sekin on synnin turmelema, kaikkeen hyvään aivan
-kelvoton. "Mitä meidän pitää tekemän, että me taitaisimme Jumalan
-töitä tehdä?"
-
-Tähän painavaan kysymykseen voi ainoastaan yksi ainoa oikean
-vastauksen antaa: Hän, joka todistaa: "se on Jumalan työ, että
-te uskotte sen päälle, jonka hän lähetti." -- Moni puhuu paljon
-Jesuksen esimerkistä ja Hänen seuraamisestaan, luulotellen itseänsä
-ja muita, että hän muka tekee Jumalan töitä, vaikka hän toimiikin
-omin voimin, tekee vain turmeltuneen ihmisen töitä. Hän ei tiedä,
-että kristinusko edellyttää uutta elämää, jumalallista elämää
-kaikkialla, missä "Jumalan töitä" tehdään. Missä tätä elämää ei
-ole, siellä on ihmisvoima toimimassa, ja sen teot häviävät, toinen
-toisensa perästä, näyttäkööt sitten jos kuinka luotettavilta ja
-pysyväisiltä. Uuden syntymisen salaisuus on maailmalle hulluus, eikä
-ole ylpeä ihmisluonto altis siihen suostumaan. Vasta usko Jesukseen,
-joka syntyy vanhan ihmisen kukistuessa, uudistuu sen jokapäiväisessä
-kuolemassa, imee voimansa Herrasta ja kasvaa Hänestä, on kelvollinen
-tekemään "Jumalan töitä", sillä siinä vaikuttaa Hän itse. Uskon
-töiden perustuksena on se kallio, jonka nimi on Kristus, eikä voi
-sille rakentama huone kukistua, sillä Herra itse -- Hän, "jonka
-suussa ei ole yhtään petosta löytty", todistaa: "jokainen kuin
-minulta nämä puheet kuulee ja ne tekee, vertaan minä toimelliseen
-mieheen, joka huoneensa kaiholle rakensi. Ja sade lankesi, ja virrat
-tulivat, ja tuulet puhalsivat, ja sitä huonetta sysäsivät, joka ei
-kuitenkaan kukistanut; sillä se oli kalliolle perustettu."
-
-Nyt likenee rajuilma Suomen maata. Jo kuuluu tuulen puhallus, pian
-on se "sysäävä huonettamme." Onko huone kestävä? Kaikki riippuu
-siitä, onko se perustettu tuolle kukistamattomalle Kristus-kalliolle,
-vai eikö? Turhat ovat ihmisvoiman heikot ponnistukset rakentaa
-suojelusmuureja "huoneellemme", pirstaleina rajuilma ne kaikkiin
-ilmoihin hajoittaa, eivätkä asetu tuulet heti, sillä nyt on Herran
-koetusten aika. Jollei huone itse kestä, niin täytyy meidän kukistua
-sen kanssa. -- -- "Älkäät luottako teitänne valheesen, sanoen:
-tässä on Herran temppeli, tässä on Herran temppeli, tässä on Herran
-temppeli, mutta parantakaat todella teidän elämänne ja menonne,
--- -- -- niin minä tahdon antaa teidän asua tässä paikassa" kuuluu
-Herran todistus. Hän tuntee vielä tämän paikan. Hän muistaa
-mitenkä täällä kaukaisessa Suomessakin totuuden sana monesti pääsi
-vaikuttamaan ihmisten sydämmissä, taivuttaen heitä uskon töitä
-tekemään. Vielä huone, Herran huone seisoo "kalliolla", vaikka
-syntimme ovatkin sitä saastuttaneet; häväisseet. Herra vaatii meitä
-sitä puhdistamaan. Itse emme sitä voi, mutta Hän tarjoutuu meissä ja
-meidän kauttamme toimittamaan niitä Jumalan töitä, jotka turvaavat
-Suomen tulevaisuutta. Oi, nöyrtykäämme siihen, tehkäämme semmoinen
-parannus, joka on Hänelle otollinen, niin ei Hän ota valtakuntaansa
-meiltä pois!
-
-Jollei Suomessa löytyisi niitä, joiden sydämmissä Jumalan valtakunta
-on, niin olisi perikatomme varma. Niiden tähden, jotka Herra täällä
-vielä tuntee omiksensa, suojelee Hän Suomen kansaa. Ei maailma sitä
-usko, vaan se päivä on tuleva, jona tämäkin raamatun totuus on niin
-julki nähtävänä, ettei kukaan voi sitä kieltää. Noiden muutamien
-vanhurskasten tähden, jotka Herraa palvelevat, ja niiden tähden,
-jotka vielä kääntyvät Hänen puoleensa, viipyy viimmeinen suuri
-tuomiokin, samoinkuin kaikki sitä valmistavat tuomiot näiden ihmisten
-tähden ovat kurituksena vain, vaan eivät lopullisena rangaistuksena.
-Onnellinen se kansa, jossa löytyy paljon semmoisia kansalaisia! Sen
-keskuudessa rakentaa moni Jumalassa tehty työ salpoja turmeluksen
-tulvalle, siten viivyttäen Herran tuomioita ja lieventäen Hänen
-vanhurskautensa iskuja. Noiden hurskasten tähden säästyy moni
-kaupunki ja kylä, moni seutu ja talo, joka jo olisi kypsynyt Jumalan
-lopulliselle rangaistukselle. Heidän rukouksensa kokoo lukemattomat
-enkelit suojelemaan isänmaata, ja jos Jumala semmoista kansaa lyökin,
-niin Hänen armonsa parantaa haavat. Suuri on rukouksen voima, suuri
-Jumalan valtakunnan salaisuus!
-
-Ilolla seuraa kristitty kaikkia niitä yrityksiä, joiden tarkoituksena
-on hyvän edistäminen ja pahan estäminen hänen isänmaassaan. Jos kohta
-niitä kaikkia ei voikaan sanoa "Jumalan töiksi", ne kun eivät ole
-elävän uskon hedelmiä, niin ne kuitenkin ovat siunaukseksi kansalle
-samoihin määrin kuin ne vaikuttavat kristinuskon palveluksessa.
-Etenkin viimme aikoina on Suomessa tehty paljo tämmöistä työtä.
-Viittaamme tässä ainoastaan raittiusliikkeesen, joka on tuottanut
-niin paljon hyvää köyhälle maallemme. Mutta yksi työ vain turvaa
-sanan syvemmässä merkityksessä Suomen tulevaisuutta, ja tämä työ on
-Jumalan työ. Ainoastaan se, joka on altis antamaan koko sydämmensä
-Herralle, kelpaa tätä työtä tekemään. Me olemme kutsutut taistelemaan
-kaikkea pahaa vastaan, edistämään ennen kaikkea sitä valtakuntaa,
-jonka perustukset eivät milloinkaan horju. Jos tämä valtakunta
-säilyy isiemme maassa, niin on Suomi kukistamaton, vaikka kuinka
-toivottomalta tulevaisuutemme sitten maailman silmissä näyttäisikin.
-Jumala itse on kutsunut Suomen kansan edistämään tätä valtakuntaa,
-omalla kielellään virittämään Hänen kunniansa kiitosta täällä, pohjan
-kylmillä perillä. Ei salli Hän kenenkään estää sitä täyttämästä
-tätä suurta tehtävää, jos vain se ei itse siitä luovu. Menneiden
-aikojen kokemus ja ennen kaikkea Jumalan sanan horjumattomat
-lupaukset takaavat tämän totuuden. Maailman vaatimusten mukaan olemme
-rehellisesti työtä tehneet; -- joka toisin puhuu hän valehtelee.
-Mutta jos kysytään noita "Jumalan töitä", niin kuuluu arvostelu
-toisin. Ei auta meitä maailman kiitos, jos sen saisimmekin, ja vielä
-vähemmän oma kerskaus. Jumala, eikä kukaan muu, on tuomarimme --
-Hänen kädessään on tulevaisuutemme. Herätkäämme siis turhien luulojen
-unesta Hänelle syntimme tunnustamaan ja Häneltä apua rukoilemaan.
-Jos niin teemme, niin Hän antaa meille viisautta tietämään, mitkä
-työt ovat Hänelle otolliset, ja voimaa niitä tekemään. Oi, että
-kasvaisi tuon Herran pienen sotajoukon usko, toivo ja rakkaus -- sen
-joukon, joka täällä Suomessa vielä taistelee Jumalan valtakunnan
-puolesta; oi, että kansalaisemme yhä lukuisammin siihen sydämmestään
-liittyisivät, hyljäten omat tekonsa, jotka eivät pysyväistä onnea
-voi tuottaa! Silloin ei enää epäröiden Suomessa kysyttäisi, "mitä
-meidän pitää tekemän, että taitaisimme Jumalan töitä tehdä?" vaan
-niitä _tehtäisiin_ Herran voimalla siunaukseksi isänmaalle, sen
-tulevaisuuden horjumattomaksi turvaksi.
-
-    "Kysykäät Herraa ja Hänen voimaansa,
-      Etsikäät alati Hänen kasvojansa!"
-        "Muistakaat Hänen ihmeellisiä
-          töitänsä, jotka hän tehnyt
-            on, hänen ihmeitänsä
-              ja hänen sanojansa".
-
-                 Ps. 105: 4-5.
-
-
-
-
-"Miksi pakanat sanovat: kussa on nyt heidän Jumalansa?"
-
-Ps. 115: 2.
-
-
-Kärsimisen salaisuuteen ei ole ihminen altis silmäänsä luomaan. Ja
-kuitenkin säteilee juuri tästä salaisuudesta Golgathan risti, jossa
-Jumala tarjoo taivaan autuutta Aadamin langenneille, kadotukseen
-tuomituille lapsille! "Valkeus paistaa pimeydessä, jota ei pimeys
-käsittänyt." Mutta vaikka ihmiset kaikkina aikoina ovatkin koettaneet
-ja yhä edelleen koettavat muuttaa kyynelten laaksoa ilon ja riemun
-kodiksi, ei ole se milloinkaan siksi muuttuva. Kärsimisen leima
-on vain yhä selvemmin näkyvä kaikkialla maailmassa, kunnes se
-ijankaikkisesti kuluttavana tulena on kohtaava kaikkia, jotka eivät
-täällä ole tahtoneet kärsiä Kristuksen kanssa. Mutta sanomattomana
-kirkkautena on tämä leima säteilevä niissä, jotka ovat "pitäneet
-Hänen kärsivällisyytensä sanan", "kun Hän maan piirin vanhurskaudessa
-tuomitsee."
-
-Miten pintapuolinen on monesti Jesuksen tunnustajainkin käsitys
-kärsimisen salaisuudesta! Kuinka alttiit ovat hekin pitämään
-vain maallista onnea ja menestystä Jumalan armon osotuksina,
-miten vaikea on usein heidänkin perehtyä siihen totuuteen, että
-juuri Jumalan lasten täytyy paljo kärsiä! Kun heidän hyvin käy,
-kehottavat he toisiaan Herraa kiittämään, vaan harvoin he sitä
-tehdessään nöyrtyvät tunnustamaan: epäilemättä on meillä niin vähän
-kärsimisiä siitäkin syystä, ettei heikko uskomme kestäisi sitä
-sulatusta, jossa nuo suuret uskonsankarit kehittyivät kirkkaudesta
-toiseen. Ja löytyypä toinenkin syy, jonka vuoksi meidän aikamme
-säästetyt kristityt niin vähän kärsivät, ja siitä puhutaan vielä
-vähemmin. Jos Jesuksen opetuslasten tunnustus olisi semmoinen,
-kuin se oli marttyyriaikakauden jaloina päivinä, jolloin roviot ja
-vankilat kaikuivat Jumalan ylistyksestä, niin olisi myöskin heidän
-maallinen asemansa aivan toinen, kuin se nyt on. On kyllä totta,
-että kristinusko monessa suhteessa on muuttanut maailman olot,
-vaan maailma on kuitenkin maailmaa, ei se laatuaan ole muuttanut,
-jos kohta se paremmin kuin ennen salaakin Kristus-vihaansa. Jota
-uskollisempi kristitty Hänelle, joka meidät omalla sydänverellänsä
-osti Jumalalle, sitä enemmän muuttuu hänen elämänsä myöskin ristin
-Herran elämän kaltaiseksi. "Vanhurskaalle tapahtuu paljo pahaa"
-todistaa raamattu, "mutta Herra hänen kaikista niistä päästää." --
-Poista, Herra, luulojen sumut ja epäuskon pettävät unelmat, jotka
-estävät meitä käsittämästä kärsimisen salaisuutta, ja näkemästä sitä
-kirkkautta, joka säteilee Sinun rististäsi!
-
-Apostoli lausuu: "mikä kiitos se on, jos te pahain tekoinne tähden
-piestään, ja te kärsitte? Mutta koska te hyvin teette ja kuitenkin
-vaivataan, ja te sen kärsitte, niin se on armo Jumalan edessä."
-Kiitosta emme ansaitse, meidän täytyy nöyrtyä tuohon ryövärin
-tunnustukseen: "me saamme mitä meidän pahat tekomme ansainneet ovat".
-Ken meistä on oikeutettu toisin tunnustamaan, nähdessään Herran
-vanhurskaudessa rankaisevan Suomen kansaa? Kuka on syytön, ken on
-Herran mielen mukaan nuhteettomasti isänmaata palvellut? -- -- Armon
-Jumala, "anna meille meidän syntimme anteeksi!" -- --
-
-Lausuessaan opetuslapsilleen: "menkäät ja opettakaat kaikkea
-kansaa, ja kastakaat heitä nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen, ja
-opettakaat heitä pitämään kaikki, kuin minä olen teille käskenyt",
-Jesus kyllä antoi pelastuksen sanoman tarjottavaksi jokaiselle
-ihmiselle, vaan hyvin Hän tiesi, etteivät suinkaan kaikki ottaisi
-vastaan Hänen armoaan. "Monta on kutsuttu, vaan harvat ovat valitut"
-on Hän itse lausunut. Kaikkien aikojen kokemus todistaa samaa. Pieni
-on Jesuksen tosi opetuslasten luku kaikkialla aina ollut, ja pieni
-on se semminkin meidän aikoinamme, jos sitä vertaamme tämän maailman
-lasten lukemattomaan joukkoon. Kaikissa kansoissa, joille evankeliumi
-on julistettu, on taivaan valtakunta vaikuttamassa. Jumalallisen
-totuuden voimalla se lähestyy ihmisiä, pyytäen tehdä heitä valkeuden
-lapsiksi. Onnellinen se kansa, jonka keskuudessa jumalallinen
-totuus vaikuttaa! Kärsiminen painaa siihen leimansa, mutta usko ja
-toivo säteilee sen katseesta, ja sen voima on murtumaton. Niihinkin
-kansalaisiin, jotka ovat kaukana Herrasta, vaikuttaa arvaamattoman
-suuressa määrässä tuo Jumalan valtakunnan läheisyys, estäen heitä
-kokonaan turmeltumasta ja tehden heitäkin osallisiksi kärsimisistä,
-joita kokematta ei mikään kansa ajan pitkään voi pysyä elossa.
-
-"Joka hyvin tekee ja kuitenkin vaivataan" hän riemuitsee
-kovimmassakin ahdingossa, sillä hän kärsii totuuden tähden. Herran
-antama marttyyrikruunu täyttää sydämmen sanomattomalla ilolla. Mutta
-levotonna tykkii Suomen kansan sydän, sillä se kärsii synnin tähden.
-Vaan tämäkin on armoa, vaikkei se vaivan kestäessä armolta tunnu. Oi,
-jos sen myöntäisimme, niin valmistaisi sama Herra, joka meitä nyt
-vanhurskaudessa lyö, Suomelle armoa verratonta. Kärsimisen koulussa
-kasvavat kansat suuriksi, jos nöyrtyvät Jumalan väkevän käden alle.
-Myötäkäymisen lihavassa maassa karttuu synti, ja synti on kansan
-ainoa todellinen onnettomuus. Kaikkien aikojen kokemus tukee tätä
-Jumalan sanan niin monesti terottamaa totuutta. -- -- Jo alkoi nuori
-Suomi kevytmielisesti iloita isien haudoilla, muistamatta heidän
-varoituksiaan. Se vieraantui itsensäkieltämiselle ja kärsimiselle,
-vaan tutustui nautinnoihin, joihin se yhä kevytmielisemmin antautui.
-Kasvamistaan kasvoi Herrasta luopuneitten joukko, siinä nähtiin ennen
-pitkää niidenkin lapsia, joiden jaloa saarnaa Suomen herännyt kansa
-muutamia vuosikymmeniä sitten pyhää iloa sykkivin sydämmin kuunteli;
-ja tämän maailman ilosäveleitä virittää moni, joka lapsena kuunteli
-vanhempansa, noiden valittujen opettajain sanankuulijain, "veisaavan
-Herralle armon kautta heidän sydämmissään." -- "Palajatkaa,
-palajatkaa" kuului Herran varottava ääni, vaan harvat sitä kuulivat:
-yhä suruttomammaksi kiihtyi synnin ilo. Vaan ei hyljännyt esi-isien
-uskollinen Jumala nytkään Suomea. Hän tarjosi eksyneelle armonsa
-apua, mutta armo oli vanhurskautta, apu kärsimisen kalkki. Onko
-nautinnoihin harjaantunut sukupolvi tämä kestävä sitä hyväksensä
-käyttää, niinkuin esi-isät kestivät? Paljon on isänmaa menneinä
-aikoina kärsinyt synnin vuoksi, paljon vanhurskaudenkin tähden.
-Me olemme kauan rauhassa nauttineet tämän kärsimisen siunatuita
-hedelmiä. Kun jälleen synkistyi tulevaisuuden taivas, niinkuin se
-monesti ennenkin pilviin peittyi, kysyy armas Suomi-äitimme meiltä,
-myötäkäymisensä päivinä kasvattamiltaan pojilta ja tyttäriltä: mitä
-olette te alttiit; kärsimään minun puolestani? Ja vielä painavampi
-on Jesuksen kysymys: "voitteko juoda sen kalkin, jonka minun pitää
-juoman?" ja tämä kysymys koskee kaikkia, jotka tahtovat Hänen
-opetuslapsiaan olla. Vakaa on ajan vaatimus! -- -- Herra, katso
-armossa heikkouteemme, riennä meitä auttamaan, jotta kärsimisemme
-olisi Sinulle kunniaksi ja isänmaallemme siunaukseksi!
-
-    "Autuaat ovat murheelliset;
-         sillä he saavat
-         lohdutuksen."
-
-          Math. 5: 5.
-
-
-
-
-"Herra, kenen tykö me menemme, sinulla on ijankaikkisen elämän sana?"
-
-Joh. 6: 68.
-
-
-Korkealla liehuu ajan lippu, ja kerskaten kaikkialla sanellaan: ei
-ole ihmiskunta milloinkaan ennen niin nopein askelin edistynyt, yhä
-täydellisemmäksi se kehittyy, yhä onnellisemmaksi se pääsee. Mutta
-miten vieraantunut kristikunta onkin Jumalan sanan ennustuksille,
-kuuluu kuitenkin vielä siellä täällä huokaus "tule pian Herra Jesus",
-todistaen että niitäkin löytyy, jotka eivät ole alttiit ottamaan
-osaa tuohon aikamme ylistykseen. Herran pieni joukko tietää, että
-pimeyden ja valkeuden valtakunnan suuri taistelu likenee loppuansa,
-ja haikein sydämmin se kokee, että Jumalasta luopuminen kaiken tuon
-kiitetyn edistymisen uhallakin käy yhä yleisemmäksi kristikunnassa.
-Muistaen Jesuksen sanoja "kun Ihmisenpoika tulee, löytäneekö hän
-uskoa maan päällä?" rukoilee se Herralta apua, voidaksensa kestää
-noita viimmeisten aikojen vaaroja, joista raamattu ennustaa ja joiden
-enteitä se kaikkialla yhä selvemmin näkee.
-
-Miten on Suomen kansa esiintyvä tuon ratkaisevan taistelun päivänä?
-Senkin kutsui pelastuksen Jumala valtakuntansa palvelukseen, ja
-vaikka Hän sille tarjosi tämän armon myöhemmin kuin useimmille
-Euroopan kansoille, kirkastui sille paremmin kuin monelle muulle
-Herran kansoille määräämä korkea päätehtävä. Vaikkei maailma siitä
-mitään tiedä, toteutui Suomenkin kansan suhteen ainakin joskus
-Jesuksen ennustus "viimmeiset tulevat ensimmäisiksi." Vaan älkäämme
-menneiden päivien voittoihin turvatko: me tarvitsemme uutta
-armoa joka aika, semminkin nyt, kun Herran suuri seulomisenhetki
-likenemistään likenee. -- Herra, ole meille armollinen Sinun nimesi
-tähden!
-
-Jota nähtävämmin Jesuksen vaellus maan päällä ilmaantui kärsimisenä,
-jota selvemmin Hän viittasi uhrikuolemaansa, sitä pienemmäksi
-supistui Hänen opetuslastensa joukko. "Tahdotteko te myös mennä
-pois?" kysyi Hän siihen aikaan noilta kahdeltatoista, sillä hyvin Hän
-tiesi, miten vaikea heidänkin olisi seurata Häntä tuohon viimmeiseen
-suureen taisteluun. Tämän maailman ruhtinas kokosi sotajoukkonsa
-Herraa vastaan, estääksensä totuuden voittoa, ja valheen pettäminä
-kokoontuivat ihmiset joukottain hänen lippunsa ympärille, mutta
-opetuslasten pieni joukko todisti: "Herra, kenen tykö me menemme,
-sinulla on ijankaikkisen elämän sana?" On kyllä totta, että tämä
-joukko sulatuksen kuumimmassa helteessä horjui, hajoitettiin, pakeni
--- vaan Herran ylösnousemisen voima kokosi sen jälleen. Kun se sitten
-Helluntaipäivän aamukoitossa esiintyy taistelutantereella, huomaa
-jokainen koko sen käytöksestä, ettei se ole luopuva taistelusta,
-ennenkuin se on täyttänyt maanpiirin Jumalan kiitoksella, niinkuin
-vesi peittää meren pohjan.
-
-Samoinkuin Jesuksen Kristuksen valtakunnan perustaminen maan päällä
-edellytti taistelua, niin on tämä valtakunta kaikkina aikoina
-levinnyt ja kehittynyt ainoastaan kovan taistelun kautta, ja tämä
-taistelu on kiihtyvä yhä kovemmaksi, jota pitemmälle aika joutuu.
-Raamattu ennustaa viimmeisten aikojen vaaroista, ja nämä ennustukset
-toteutuvat toteutumistaan. Aavistaen kovia aikoja, luopuvat
-useimmat ristin Herraa seuraamasta; tyytymättöminä Hänen lihaa ja
-verta masentavaan kuljetukseensa, hylkäävät he joukottain Hänen
-kärsivällisyytensä sanan. Häiriö karttuu, uusia mukavampia teitä
-keksitään, kun ristin Herran tie, jota Hänen sotajoukkonsa tulee
-vaeltaa, kapenemistaan kapenee.
-
-Levotonna aaltoilee tuo suuri kansanmeri ajan syysmyrskyissä?
-Se viskaa vihansa kuohua Kristus-kallioa kohti, koettaen sitä
-syöstä alas. Mutta kallio on kestävä, eikä joudu yksikään hukkaan,
-joka sillä kalliolla seisoo. -- -- Vaan miksi koettaisimme
-heikoilla vertauksilla kuvata, miten turha maailman taistelu
-Kristuksen valtakuntaa vastaan on? -- Joka etsii ymmärrystä oikein
-käsittääksensä tätä kysymystä, hän tutkikoon Jumalan sanan valossa
-Herran seurakunnan menneitä vaiheita. Miten kukistamattomana
-esiintyy tässä valossa Jesuksen Kristuksen taisteleva valtakunta
-kaikkina aikoina! Ja kuitenkin horjuu Herran tosi opetuslastenkin
-usko, taistelun kiihtyessä! Se tarvitsee uutta armoa joka hetki,
-sillä muutoin se joutuu kokonaan haaksirikkoon. Eikä kiellä Herra
-siltä armoansa. Hän tukee sitä vielä tänä päivänä tuolla vakaalla,
-luottamukseen kehottavalla kysymyksellään: "tahdotteko te myös mennä
-pois?" Kaikkialla, missä Hänen opetuslapsiaan löytyy, kuuluu tämä
-kysymys. Autuas se, joka Pietarin kanssa siihen vastaa: "Herra, kenen
-tykö me menemme, sinulla on ijankaikkisen elämän sana!"
-
-Meiltäkin, köyhän Suomen asukkailta, kysyy Jesus juuri näinä
-koetuksen aikoina: "tahdotteko te myös mennä pois?" Ihmeellisesti
-on Hän johdattanut kansamme vaiheita menneinä aikoina, ja yhtä
-ihmeellinen on Hänen armonsa meitä kohtaan vielä nytkin. Ei Hän
-sallinut meidän suruttomina jatkaa tuota kevytmielistä matkaa, johon
-ihmiset täälläkin, Jumalasta luopuneen ajanhengen pettäminä, yhä
-yleisemmin alkoivat ottaa osaa: Hän peitti pilvillä tulevaisuutemme
-taivaan, vaatien meitä ajattelemaan "mitä meidän rauhaamme sopii."
-Onko Herra saavuttava armonsa tarkoituksen, onko Suomi nöyrtyvä Hänen
-väkevän kätensä alle? Pelastuksen tie on ristin tie. Onko kansamme
-tyytyvä sitä vaeltamaan, uskossa paeten Herran "kärsivällisyyden
-sanaan?" Onko se näinä koetuksen aikoina oppiva tunnustamaan: "Herra,
-kenen tykö me menemme, sinulla on ijankaikkisen elämän sana?" Surun
-aihetta meillä kyllä on, sillä suuri on syntivelkamme; mutta sureeko
-Suomi Jumalan mielen mukaan? Raamattu todistaa: "se murhe, joka
-Jumalan mielen jälkeen tapahtuu, saattaa katumisen autuudeksi, jota
-ei yksikään kadu." Sitä surua Hän tahtoo vaikuttaa kaikissa Suomen
-kansalaisissa, kun Hän vanhurskaudessa meitä lyö. Vaan miten yleinen
-on isiemme maassa nykyään "maailman murhe," ja se "saattaa kuoleman!"
--- Herra auta, Herra armahda!
-
-Älköön Suomi siitä epätoivoon sortuko, että maallisessa suhteessa
-voimallisemman kansan edustajat kilvan vaativat meitä luopumaan
-isiemme perintöä hoitamasta ja kartuttamasta: tulevaisuutemme määrää
-Herra, eivätkä ihmiset. Älkäämme epäilkö Herran tarkoitusta, vaikka
-köyhä on maamme ja pieni sen kansa! Hän on kutsunut Suomenkin kansan
-valtakuntansa edustajaksi. Kalliit ovat Hänelle noiden heränneiden
-isien lapset, vaikka paljon ovatkin rikkoneet. Jos Suomi nöyrtyy
-syntinsä tunnustamaan, jos se voittaa viimmeisten aikojen kiusaukset,
-joiden uhriksi ihmiset kristikunnan emämaissa yhä lukuisammin
-joutuvat, on sen tehtävä oleva suuri! Ei Herra valitse aseitansa
-ihmisten tavoin. Kirjoitettu on: "ne kuin heikot ovat maailman edessä
-on Jumala valinnut, että hän väkevät häpiään saattais." -- -- --
-
-Jo palajaa aurinko vähitellen jälleen lämmittämään kylmää maatamme.
-Suomen kansa alkaa odottaa kevään tuloa. Kun lumi sulaa metsissämme
-ja järvemme vapaina aaltoilevat -- onko silloin kevät myöskin
-sydämmissämme? Herra yksin sen tietää. Kaikki riippuu siitä, saako
-Hän meissä vaikuttaa sitä parannusta, jota Hänen sallimansa koetukset
-tarkoittavat, vai täytyykö Hänen lyödä vielä kovemmin -- tahi
-kokonaan jättää meidät turmeluksemme eloja niittämään. Varjelkoon
-Herra armossa Suomea semmoisesta katovuodesta, sillä sitä se ei
-kestäisi! -- -- --
-
-       *       *       *       *       *
-
-"Jumala! me olemme korvillamme kuulleet, meidän isämme ovat meille
-luetelleet, mitäs heidän aikanansa ja muinoin tehnyt olet." Suuri
-on Sinun armos Suomen köyhää kansaa kohtaan aina ollut, suuri se
-vielä nytkin on! "Ei meille, Herra, ei meille, vaan sinun nimelles
-anna kunnia, sinun armos ja totuutes tähden!" Meillä on syntiä vain,
-vanhurskautemme on kuin saastainen vaate, vaan älä meitä vielä
-hylkää, riennä meitä auttamaan, sillä me olemme sangen viheliäisiksi
-tulleet. Anna meille Pyhä Henkesi, särje kovat sydämmemme ja opeta
-meitä hengessä ja totuudessa rukoilemaan: anna meille meidän syntimme
-anteeksi. Vanhurskas Jumala, kukista kaikki yritykset, jotka tahtovat
-turmella rakasta Suomeamme. Me olemme heikot, ole Sinä väkevä meissä!
-Varjele Suomen Siionia! Kylvä sen saarnatuoleilta elämän sanaa, jotta
-kansamme paremmin kuin nyt oppisi tuntemaan Hänen, joka yksin on
-"tie, totuus ja elämä." Valaise hallitsijamme ja auta häntä Sinun
-pelvossasi valvomaan totuuden ja oikeuden pyhyyttä isiemme maassa!
-Vuodata Suomen nyt kokoontuneisin säätyihin se rukouksen henki, joka
-etsii ja saa viisautta ja voimaa Sinulta! Armahda, Herra, kaikkia
-Suomen kansalaisia -- niitäkin, jotka eivät Sinua tunne. Opeta
-meitä kaikkia tyytymään Sinun kuljetukseesi, ylistämään Sinun pyhää
-nimeäsi näinäkin koetuksen aikoina! "Herra kenen tykö me menemme?
-sinulla on ijankaikkisen elämän sana." Kirkasta se meille tämän
-talviyön pimeässä, jotta oikein ymmärtäisimme, että "kaikki Sinun
-tiesi ovat armo ja totuus niille, jotka Sinua pelkäävät." Valmista
-nimellesi täällä särjettyjen sydänten kiitosuhri todistukseksi, että
-Sinä olet meidät valinnut "kansaksesi ja laitumesi lampaiksi," ja
-että Sinä meitä vielä tahdot käyttää kukistamattoman valtakuntasi
-palveluksessa. -- Herra, Sinä olet meidän linnamme, me turvaamme
-Sinuun! Amen.
-
-    "Autuas on se kansa, jonka
-       Jumalana on Herra."
-
-         Ps. 144: 15.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Sureeko Suomi Jumalan mielen mukaan?, by 
-Mauno Rosendal
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SUREEKO SUOMI JUMALAN MIELEN ***
-
-***** This file should be named 50116-8.txt or 50116-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/0/1/1/50116/
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org
-
-
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/50116-8.zip b/old/50116-8.zip
deleted file mode 100644
index 9e33aa4..0000000
--- a/old/50116-8.zip
+++ /dev/null