diff options
Diffstat (limited to '48380-0.txt')
| -rw-r--r-- | 48380-0.txt | 7043 |
1 files changed, 7043 insertions, 0 deletions
diff --git a/48380-0.txt b/48380-0.txt new file mode 100644 index 0000000..c6079fc --- /dev/null +++ b/48380-0.txt @@ -0,0 +1,7043 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 48380 *** + +KALEWALA (1835) 1. OSA + +taikka + +Wanhoja Karjalan Runoja Suomen kansan muinosista ajoista + + +Koonnut + +ELIAS LÖNNROT + + +Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia + +2. Osa +1. Jako + + + +Helsingissä 1835. + +Präntätty J. C. Frenckellin ja Pojan tykönä. + + + + + + + Imprimatur. + + C. E. Ekelund. + + + + + + +Esipuhe. + + +Wiimmenkänä nämät runot präntin alaseksi saatua owat ne +walitettawasti wieläki paljoa puuttuwaiset. Ainaki toiwossa, niitä +uusien keruulla lisäytywän, en niitä niin olisikkana keskosena +käsistä työntänet, jos en toisappäinki ajattelewa olisi pelännyt, +että taitaisiwat jäähä iäti minusta waillinaisiksi. Jo monelta +on ennen paremmatki hankkeet ja yritelmät sillä tawalla tyhjään +rauenneet. + +Ennen muita piän welwollisuutena selwittää, millä tawalla näitä +runoja on saatu. Usiampia niistä luetaan jo ennestään, ehkä wielä +waillinaisempina, Lencqwisti, Gananderi, Porthani ja Topelius +wainajoitten kirjoissa, waan paljoa suurempi osa on ennen tuntematon. +Nämät olen itse Suomen ja Wenäjän Karjalasta, muutamia Kajaaninki +maasta, aikaa myöten kooskennellut. On myös moniahta minulle +kirjotettuna muualta lähetetty. Paikat, joissa näitä runoja enimmästi +on koottu, owat Suomen Karjalassa Kitteen, Kesälahen, Tohmajärwen, +Ilomantsin ja Pielisen, Wenäjällä Wuokkiniemen, Paanajärwen ja +Repolan pitäjäät, Kajaanin maassa Kuhmon ja Kiannan seurakunnat. +Muilta paikoilta, joita sitä warten olen käynyt, en ole nimitettäwätä +saanut. Wuonna 1828 keräsin näitä esinnä nimitetyiltä paikoilta +Suomen Karjalassa, wuonna 1831 ja wuosina jälestä Kuhmosta ja +Kiannalta, 1832 Repolasta ja sitte itse Kajaaniin muuttautunut olen +neljä kertaa käynyt Wenäjän pitäjissä, usiammat wiikot joka kerralla. + +Ehkä senlaisia runoja kun nämät wielä joksiki löytyy kansan +muistossa, niin mahto niitä ennen wanhaan olla paljolta enemmin. +Latwajärwessä Wuokkiniemellä haasto talon ukko Arhippa, joka nyt +oli 80:nen wanha ja jolta yhtäläiseen, mitä ennätin, kirjotin kaksi +päiwää perätysten, tästä asiasta seuraawalla tawalla: "Woi, sano +hän, kun minä lassa taattoni kera Lapukassa nuotalla käwin. Oli +meillä kasakkana eräs mies Lapukasta, sekin oiwa laulaja; ei taattoni +weronen. Kaiket yökauet laulettih he rupiamiseen, eikä että kahetsi +yksiä sanoja. Lähti sitä sillon pakinata. Minä waan piennä poika +hutjukkana istuin wieressä nuotiolla kuunnellen ja oppien mitä tuon +tuostaki alon muistaa. Waan paljo minulta heittihen mielestä. Jos nyt +taattoni eläisi, niin kahtena netelinä et hänen lauluja kirjottaisi. +Senlaisia laulajoita ei enää maahan synny ja kaikki häwiäwät ne +wanhat laulut pois kansasta. Nykynen kansa jo heittää ne wanhat +kaunihit runot ja sommitteloo omiaan enimmiten poikien ja tyttöjen +keskinäisistä ilwehyksistä, joilla en woisi suutanikana häwäistä." + +Näitä runoja olen kokenut johonkuhun järjestykseenki saatella, +josta siis työstäni lienee tili tehtäwä. Koska tiettyäni kukaan +sitä ei ennen ole yrittänytkään elikkä ees sanalla maininnut, niin +kertonen esiksi millä tawalla minä sihen tuumaan puutuin. Jo ainaki +ajattelin ma ennen koottuja, liiatenki Gananderin, runoja lukiessa, +eikö niitä Wäinämöisestä, Ilmarisesta, Lemminkäisestä ja muista +muisteltawista esiwanhemmistamme olisi mahtanut siksikin löytyä, +että olisi heistä saanut pitempiäki kertoelmia, niinkun näemmä +Greekalaisten, Islandilaisten ja muitten esiwanhempainsa runoja siksi +saaneen. Tämä ajatus waan enämmin wahwistu mielessäni, koska w. 1826 +Turussa Historian Adjunktin von Beckerin awulla tulin Wäinämöisestä +erään kirjan kirjottamaan ja sitä laatiessani näin, että hänestä ei +puuttunut tarinoita. Ihmettelinki miksi Gananderi jo ennen ei ollut +sitä tehnyt, waan pian tulin tuntemaanki että hänellä ei siksi ollut +tarpellisia runoja. Parahimmat paikat hänen kootuista runoista on hän +Suomalaisessa Mythologiassansa julistanut, waan niistä tuskin mitään +täyellistä saisi. Warahinen kuollo poisotti Topeliuksen, jos hän +muuten aikaa myöten olisi tainnutki tähän työhön antauta. + +Jos nyt tietäisin järjestyksen, johon näitä runoja tästä on +suunniteltu, olewan muillenki mielenmyötäisen, niin heittäisin siitä +mitänä wirkkamatta. Waan olleeki asia siitä laausta, että mitä +toinen luulee täyttäwän, toinen katsoo sopimattomaksi. Juoksewat +kyllä mielestäni runot jotensakki siinä suunnassa, johon heitä tässä +on laaittu, waan ehkä toisessa juoksisiwat paremminki. Kahta olen +järjestäessä nouattanut, ensin mitä parahimpain laulajain hawahtin +järjestyksessä waarin ottawan ja toiseksi, kun siitä ei ollut apua, +olen asian perustusta itte runoissa kysynyt ja sitä myöten niitä +asetellut. + +Kysynet lukia jos esiwanhempammeki näitä runoja missään +järjestyksessä laulowat taikka yksitellen? Minusta näyttää näien +runojen sitä myöten, kun asiatki tapahtuwat, yksitellen ilmautuneen. +Erityiset runot Wäinämöisestä, Ilmarisesta, Lemminkäisestä eiwät maha +olla yhen laatimia, waan usiamman. Yksi kerto muistoksi yhen, toinen +toisen asian, mitä mikin itse oli nähnyt eli kuullut. Waan tuskin +taitaan nykyjään yhtänä runoa tawata, joka juuri alkusanoissaan olisi +meihin asti säilynyt. Joka tuntee, kuinka helposti runon teentä käypi +monelta talonpojista, jos ihka ehiätä rupiaisi mistä tahansa tietystä +asiasta laulamaan, keksii kyllä, että paraskana muisti ei woi +säilyttää sana sanalta mitä toiselta pitkissä runoista kuullaan. Waan +asian muistaa itsekukin helpommasti ja paikka paikalta, jos enimmätki +muistawa, kertoo sen runossa toisellenki unohellen muutamia, toisia +parannellen. Wähitellen taitaa itse runoainetki alkulaaustaan +mutkistua, jotta sitä kerrotaan peräti toisin. Tämä lienee osiksi +wähintäkin nimissä jo tapahtunutki. Mitä ennen wanhaan muisteltamista +urohista ja waimoista omilla nimillänsä lienee kerrottu, taisi +Kristin opin maahan lewitessä muuttauta, jotta urosten siaan usein +pantiin Kietus, Santta Pietari, Ruotus (Herodes), Juutas j.m., +waimojen Neitsy Maaria emonen. + +Että asiat, joista runoissa lauletaan, ei kaikki olleet ilman perää, +ymmärtää itsekukin helposti, waan mikä lienee toen tosi, mikä +jollai toisella tawalla runossa kuwailtu, mikä peräti waleheltu, +sitä nyt lienee waikiampi erottaa. Muutamat asiat waikka esinnä +kummanlaiset kuulla ja wähän toeksi uskottawat, tarkemmin tutkittua +sietäwät jollai lailla selwitettää. Kuka meistä ei pitäisi joutawana +Wäinämöisen ja Ilmarisen huolia kuun ja auringon katoamisesta +ja millä tawalla olisi Pohjan akka ne wuorehen kätkenyt? Mutta +muistellessa, mitä osittain esiwanhempaimme tänne tulosta mainitaan, +heiän eteläisimmillä mailta tänne Pohjan perukoille saaneen, ja +mitä tieämme auringon talwella Pohjaisemmilla mailla katoamisesta, +keksimmä, että, jos he niin pohjaseen asti oliwat kulkeneet, tämä +asia heille äkkinäisnä mahto suurenki pelon nostattaa, päiwän jo +iäksi menneen. Kun heillä myös taisi olla yhtäläiset wainot Suomen +maassa ennestään eläwäin Lappalaisten kera, joilta syy oli kaikkea +pahaa pelätä ja joita piettin ylewinä loihtioina, niin sai siitä +Pohjan akka pian syyn päällensä. Waan mitä esinnä mahto päiwän +katoamisesta kerrottaa, taisi aikaa woittain tulla samati kuusta ja +täheistäki mainituksi. + +Pian kaikissa runoissa osotetaan kaksi kansaa, jotka eiwät ylen +hywässä suosiossa wälillänsä eläneet. Toisen näistä nimittäisimme +Pohjan, toisen Kalewan kansaksi. Runoa myöten oli päänä Pohjan +kansassa usiasti mainittawa Louhi, jota myös Pohjan akaksi nimitetään +ja joka heiän töistä näytti parahiten huolen pitäwän. Kalewan +kansassa oli monta sankaria, suurimmat Wäinämöinen, Ilmarinen ja +Lemminkäinen. Olkoon kuitenki wiimme mainitusta jo aikanansa samottu, +että runot eiwät anna tarkkaa tietoa, jos hän waikka olisi Pohjanko +kansaan luettawa. Ne runolaaut, jotka minä tähän olen walinnut, +kyllä näyttäwät hänen usein Wäinämöisen apuna olleen, toisinaan +itsestänsäki sotia Pohjalassa käyneen, Pohjolassa kosjoneen j.n.e., +waan toisissa kerrotaan hänen Päiwilässä eli Jumalisissa kosjoneen, +joilla nimillä ennemmin Kalewan kansaa luulisimma osotettawan. +Joukahaisen taas pitäisin urohona Pohjan kansasta, ken tiesi +waikka ollee yksi, jota Pohjan pojaksi ja Lappalaiseksi paikottain +nimitetään. Muutamat runot warsin kertowatki hänen Wäinämöiseltä +suosta päästetyn samalla tawalla, kun Lappalaisesta ensimmäisessä +runossa kerrotaan, Wäinämöistä kosken korwalla wahanneen ja ampuneen. +Näyttää myös hänen sisarensa, jonka hän Wäinämöiselle lupasi, +olleen Pohjan akan tytti, sillä tämä jo ennenki (K. XI: 346) toiwo +Wäinämöistä wäwyksensä. + +Kalewan kansaksi sanoin nimittämäni sitä, johon Wäinämöinen, +Ilmarinen ja Lemminkäinen näissä runoissa luetaan. Waan ettei +moitittaisi minun tässä nimityksessä tuiki erehtyneen, koska moniahat +pitäwät Kalewan nimeä pian Hiien ja Lemmon werosena, niin saanen +ehkä selwemmin sanoa ajatukseni. Minusta näyttää olleen Kalewan +kaikkia wanhemman suomalaisen urohon, josta nykyjään mitänä tieämmä. +Taisipa olla hän, joka ensin pysywämmästi Suomen niemelle asettautu +ja jonka suku sitte maahan lewesi. Paikkoja joissa Wäinämöinen +j.m. eleli kutsutaan usein Kalewalaksi, toisissa mainitaan Kalewan +kankahista, kaskista, kaiwoista, koirista, käkösistä j.n.e., niinkun +e.m. wanhassa Karjalan laulussa tyttö kysyy tulleelta sulholta: +"Käwitkö Kalewalassa." Sulho: "Käwinpä Kalewalassa." Tyttö: "Haukkuko +Kalewan koirat Kalewalan kankahilla?" Sulho: "Haukkupa j.n.e." Tyttö: +"Kukkuko käet Kalewan Kalewalan kaiwotiellä (kaskimailla)?" Sulho: +"Kukkupa j.n.e." Tyttö: "Katsoko Kalewan neiot Kalewalan ikkunoista?" +Sulho: "Katsopa j.n.e." Ja koska senlaisia sulosia asioita, kun +poikain ja tyttöjen keskinäiset kosjopuheet, Kalewalasta mainitaan, +niin häntä en pitäisi Hiitolan eli Lemmon koin wertasena. Sillä +koskas näistä eli Manalasta ja Tuonelasta kuulet senlaisia? + +Syy että Kalewata tultiin pahemmalla nimellä tuntemaan lienee tullut +siitä, että hän Pohjolan kansalle oli hirwiä ja pelättäwä, joka häntä +sentähen mainitti pahaksi, samati kun me aina näihin aikoin asti +olemma Turkkia, Koirankuonolaisia ja wähä tätä ennen Punapartaa ei +juuri ihmisinä waan wähän mahtawampina pahoina pitäneet. Waan mitäpä +näistä, -- eikö Paawi esiwanhemmillamme ollut pian Jumalan siasna, +waan miksi on hänen nimensä ja arwonsa nyt muuttunut? Elkääme siis +nykysistä kuulloista, ilman asian tutkimatta, paljo wanhoin asioin +päättäkö. Aiwan, kun sanoimma, mahto Pohjan kansassa Kalewan nimi +olla pelätty, waan koska aikaa woittain Lappalaiset sitte osittain +sekautuwat Suomalaisiin, osittain pakkolaisina ja kasakkoina +kiersiwät maata, niin saatti heiän kauttansa Kalewan nimi tulla +alkuarwostaan Suomessaki muutetuksi, koska Kalewata ei enää paremmin +muistettu. Ja mitä se ei lie waikuttanut, waikutti uuen uskon +maahan lewiäminen. Kumma että Wäinämöisenkään ja Ilmarisen nimet +owat sikseen alkuarwossaan pysyneet. Kuinka sukkelasti toisinaan +senlainen muutos tapahtuu, taitaisin toisessakin asiassa mainita. +Eikö nyt yhteinen luulo asu kanssassa, ensimmäisten kirkkojen +Suomessa jättiläisiltä raketuksi? Minä matkoillani olen tuskin +yhtään wanhanaikuista kiwikirkkoa tawannut, josta paikalla ei jotaan +senlaista olisi tarinoittu. Waan mikäpä syy sihen? Minusta näyttää +tällä lailla: Kristin opin Suomessa leweten oliwat wielä metsissä ja +erämaissa Lappalaiset pakanoita, jotka tätä oppia kowasti wihasiwat. +Sillä Suomalaisten ylewämmäksi päästyä he ei tarkemmin tainneet +asiata tunnustella, waan luulit heiltä otetun uuen opinki jotai +waikuttawan, josta sitä oli syy aina enemmin wihata. Kirkkoja tehessä +mahto heiän mieleensä johtua, olla heille itselle hywäksi, saaha +nämät rakennukset häwitetyksi ja lienewät usein öillä repineetki +ja kukistaneet, mitä päiwällä toisilta tehtiin. Waan koska tämä +kuitenkana tuskin taisi menestyä ja ollen Suomalaisten ruumiinsa +koolta suurempia, päättiwät he rakentajia jättiläisiksi ja aikaa +myöten lewittiwät uskonsa Suomeenki, jotta nykyjään Suomalaiset +pitäwät ensimmäisiä kirkon rakentajia jättiläisinä, ei tieten, että +he itse taisiwat olla mainittuina jättiläisinä. Ja koska taasen +heiänki luonansa yötisten häwitysten tähen nousi huuoksi jättiläisten +yöllä rakennukset kukistaneen, niin synty siitä senlaisia kansan +keskinäisiä tarinoita, joita nyt siellä täällä kuulemma. + +Olkoon tämä sanottu ajattelemiseksi, miten Kalewan nimi taisi tulla +alkuarwostaan toiseen muutetuksi. Muuten luulisin itse nimityksen +Kalewa merkittewän jotai _hirwiätä, surmaawaista_, ollen yhtä rotua +kun sanat _kalpa, kalma, kallo, kalu (ensis), kuolen_. + +Kansan tarinassa nykyjään on Kalewan pojista kahtalainenki huuto. +Toiset pitäwät heitä pahoina jättiläisinä, toiset nimittämät +heitä Wäinämöiseksi, Ilmariseksi, Lemminkäiseksi, Joukahaiseksi, +Kihawanskoiseksi, Liekkiöksi, Kullerwoksi j.n.e., joista juuri ei +erittäin pahaa mainita, jos ei wiimme nimitetystä, Kullerwosta, joka +sentähen kotoa erotettiinki. Eilliseen huutoon on jo syy mielestämme +mainittu, waan jälkimmäisellä, näitä olleen, lienee parempi perustus, +waikka wähän enää heiän nimiänsä taitaan oikein tuta. Ainaki +sanotaan heitä olleen 12. Jos nyt Wäinämöinen ensi polwessa eli +muussa seuraawassa oli Kalewan poika, sitä emme woi arwata. Kuitenki +luulisin hänen olleen jotai jälkimmäistä polwea, sillä ensi polwessa +poikia hän ja Ilmarinen olisiwat olleet weljekset, joka ei näytä +tapaukseksi, jos heti Wäinämöinen Ilmarista paikoin weljeksensä ja +emonsa lapseksi nimittää. Samoin olisi Lemminkäinenki saama weljeksi +Wäinämöiselle, waan tämä häntä siksi ei millonkana kutsu, mainiten +häntä waan paikoin ylimmäiseksi ystäwäksensä. Jälkimmäistäki polwea +olewat heitä kyllä sen wuoksi taitaan Kalewan pojiksi kutsua; wieläpä +Juutalaisia nytkin Abrahamin ja Israelin lapsiksi nimitetään. Tästä +olisi myös ymmärrettäwä, kuinka Kullerwo, jota nimeltä kutsutaan +Kalewan pojaksi (s.o. jälkeentulewaiseksi) taisi Ilmariselle, +toiselle Kalewan pojalle, myötyä. Saanen wielä nimittää että olen +muutamien kuullut Antero Wipuista Kalewan kanssa yhtenä pitäwän, +niinkuu runossaki kerta sanotaan. + +Waikka näistä ei enää mitään selwää saane, olen kuitenki uskowa +Kalewasta, hänen Wäinämöistä, Ilmarista ja muita nimellisiä uroita +paljon wanhemmaksi, ehkä, kun sanoinki, siksi, joka ensimmäiset +Suomalaiset näille maille saatatti. Ja koska paikkoja, joissa +hänen jälkeentulewaisensa asukseliwat, näyttää Kalewalan nimellä +kutsutuksi, joka mahto olla yhteinen niille erityisille Wäinölän, +Ilman, Utuniemen, Terhensaaren, Suomelan, Kaukoniemen, Päiwilän, +Wuojelan, Luotolan, Jumalisten j.n.e. nimityksille; niin olen tämän +runokokouksenki Kalewalaksi nimittänyt. Nimi sillen piti antaa, ja +enimmät työt näissä runoissa owat tätä selitystä myöten Kalewalassa +tapahtuneet. + +Jos Suomen Mythologialla olisi näistä runoista mitään apua, joka +juuri ei taia ilmankana olla, niin on yksi toiwoni täytetty, +waan wielä olisi toisiakin: toiwoisin näistä jotain selwitystä +esiwanhempain wanhasta elämästä, Suomen kielelle ja runo-opille jotai +hyötyä saawan. Saanen näistä asioista, jos ittekustaki, moniaan sanan +lisätä, koska ne ainaki näitä runoja toimittaessa owat mielessäni +olleet. + +Suomen Mythologia kyllä jo tätä ennen on tullut ilman muita +Lencqwistiltä, Gananderilta ja Porthanilta joksiki tutkituksi, waan +epäilemättä on se wieläki suurten wirhetten alanen, monessa paikassa +erehtywäinen. Ilman mitä jo Kalewasta ja hänen pojistansa olemma +wähin sanoneet, niin kysymmä, mistä on Ilmarista tuulen, ilman ja +walkianki jumalana ruwettu pitämään? Tuskin taiat runoissa yhtään +paikkaa tawata, josta tälle luulolle olisi pienintänä perustusta +saawa. Näyttää kun olisi nimestänsä häntä tuulen ja ilman jumalaksi +tehty, ja takomisistaan walkianki, wai siitäkö tämä wiimmeinen, että +hän Wäinämöisen towerina kerran taiwaalla walkiata iski. Niin hän ei +kuitenkana runoissa ole. Tuulta rukoiltiin aina Ukolta, joka tuulenki +ynnä muien oli hallitsia, ja tuulen käsissä Ilmarinen ennen muita +Pohjolasta palatessa hätäyty. Mitä sihen, että hän sampoa takoissa +sai tuulet tuulemahan, niin se asia kyllä sietää toisenlaisen +selwityksen, ettei siitä häntä tarwitse tuulten jumalaksi tehä. Waan +jos hän olisi ilman jumala ollut, niin Wäinämöinen tuskin olisi häntä +wastoin mielin saanut ilmassa Pohjolaan työnnetyksi ja Wäinämöinenpä +sitä loihti, eikä Ilmarinen, Pohjan akkaa wastaan, kun tämä sateet, +rakehet ja wiluilmat uhkasi panna sammon kaswuja turmelemaan. +Ilmarinen runoja myöten ei ollut kun mainio rauan, wasken, hopion ja +kullan seppä, muuten yksiwakainen, totinen ja rehellinen mies, ainaki +kun häntä piti tawata, ahkera työstänsä, harwoin muihin puuttuwa. +Ja siinä on hänellä kyllä kunniaksi, ettei häntä enään tarwinne +tuulijumalaksi korottaa. + +Wäinämöisestä nyt taitaan laulettaa, mitä muien nimellä ennen +wanhaan on laulettu, waan kukapa sen taisi estää. Mitä maailman, +kuun, auringon ja tähtien luomisesta hänelle annetaan, on wanhastaan +tainnut jostaan jumalasta kerrottaa, ja sitte nimienki unohettua +Wäinämöiselle mennä. Minkä tähen on Antero Wipuinen, minkä tähen +Kalewa, minkä tähen ylijumala Ukko niin pian kokonansa runoamatta +jääneet, waikka wieläki puhettarinassa Antero Wipusesta e.m. +mainitaan, että "lapsi Wäinämöinen häntä wasten oli." + +Jos näissä runoissa paikoin Wäinämöistä entisestä jumala-arwostaan +alennetaan, niin tiettäwästi minä siihen en woi mitänä. Näitä on +minun pitänyt toimittaa, kun heitä itse olen saanut, katsomatta, +jos Wäinämöistä pietään jumalana eli ei. Jo ammon olemma tottuneet +häntä esiwanhempaimme jumalana pitämään, jossa arwossa hän heillä ei +kuitenkana näytä olleen, waan muuten woimallisna, paljo tietäwänä, +sankarina. Usiasti rukoilee hän itse ylijumala Ukolta apua, ja +tunnustaa näin omalla suullaan, ken jumala oli. On myös Wäinämöisellä +kyllä ilman jumaluuettaki nimeä ja kunniata ja parempi lienee olla +itsekunki ylewinnä talonpoikana, kun huonona herrana, parempi +wiisahinna ihmisenä kun puujumalana. Jos wielä nyt rahwaalta niillä +seuwuin, joissa muisto Wäinämöisestä parahite elää, kysymmä ku +Wäinämöinen oli, niin wastaawat he pian näin: "Olipa hän muistettawa +uros ensimmäisiä esiisiämme ja kuuluisa runoja"; waan jos heiltä +kysynet, ketä he jumalinaan pitiwät, niin usiammasti wastataan, +Ukkoa, joka oli taiwaan ja maan luonut, heiän rukoilleen. Enkä +epäilekkänä jo ennen Kristinki oppia esiisillämme olleen tieon yhestä +ainoasta jumalasta, jota millon nykysellä, millon ukon eli luojan +nimellä palweltiin, enkä myös lue sitä heille suureksi tuhmuueksi, +jos he ei warsin olleekkana niin nerokkaat suurta jumalajoukkoa +itselleen hankkimaan, kun moni muu wanhanaikuinen kansa. + +Wäinämöinen näissä runoista enimmiten mainitaan totiseksi, wiisaaksi, +eteensä ajattelewaiseksi, jälkeentulewaisille hyöwytystä hankkiwaksi, +suuritietäwäksi, laulussa ja soitannossa ylen mahtawaksi, Suomen +sankariksi. Ilman sitä nimitetään häntä ainaki wanhaksi, ehk'ei hänen +wanhuus yksin häntä niin suuresti liene kosjotuumissaan haitannut. + +Toista laatua oli Lemminkäinen, kewytmielinen, nuori, ylpiä, +mahistaan ja tieostaan kerskaelewa, wähän eteensä ajattelewa, jos +urhoollinenki, sankari. Töistä, joita kosjona ollessa hänelle +Pohjolassa määrättiin, ei taia oikein selwää saaha, sillä pian yksiä +töitä määrättiin toisella kerralla Ilmarisellenki. Minä olen walinnut +runoja, joissa wähänkänä erotaksen. + +Monta muuta nimeä jätän tällä kerralla mainitsematta, joita näissä +runoissa taitaan Mythologialle entisistä erehyksistä oikasemiseksi +tahi muuksi euksi löytää. Näien erehysten seassa lienee seki +kummanlainen, kun kapeesta on sinne erityinen olento saatu, waikka +kapeella ei missään ymmärretä kun luotua olentoa, ihmistä eli muuta +olentoa; samati myös se kun Ukkoa ja Wäinämöistä toisilta on yhtenä +pietty. + +Enkä paljo aio wiipyä osotuksessa, mitä näistä mahtaisi +wanhanaikusten tapojen selwittämiseksi lähteä. Taitaisin kyllä +muutamia esimerkkiä siinä saaha, jos olisi aikaa miettiä. XIII. +116. näyttää, kun olisiwat wanhat kuumilla kiwillä ja ween sillä +waristamisella keitoksiaan laatineet. Monesta muusta paikasta +löytäisimmä, että wanhempia piettiin kunniassa, jos kohta miehuutensa +innossa Lemminkäinen wähän äitinsä tahostaki poikkesi. Samati näemmä, +että sillon oli tapana kosioille ehtotöitä asetella. Taitaa waan moni +luulla ylen paljon näissä heiän kosioasioistaan puhetta olewan, jotta +sillä koko kirja pian miksi ei olisi uuenlaatuisten tekokertomusten +eli tarujen (Romanien) muotoseksi muuttuwa. Jos niin olleeki, +niin olko, waan muistakaammeki, että esiwanhemmissamme, joilla ei +ollut nykysiä monikoskewia liikutuksia ja asioita kerrottawana, +yksinäisessä elämässään kosiotuumat, sotakäynti, metsän ja kalan +pyynti oliwat muisteltawimmia keinoja. Siitä se, että näistä asioista +pian yhtäläiseen runossa kerrotaan. + +Suomen kieli ja runo näissä ehkä tawataan selwempänä, kun missänä +muussa kirjassa. Monet sanat ja sananparret tulewat tuo tuostaki +ilmi alkuluonnossaan eli samalla kannalla, kun niitä rahwaan suusta +kuullaan. Muien kielten oppineilla, waikka kyllä Suomeaki taitawilla, +on usiasti waikia estää kieltä omaluonnostaan toisten mukaseksi +wääntymästä, mutta talonpoikasella kansalla, joka muuta ei ymmärrä +kun yhtä äitinsä kieltä, siitä ei ole pelkoa. + +Sanojen kirjottamisessa olen wälistä poikennut niien ennen +tawallisesta tawuusta, waan koska se kuitenki harwassa tapahtuu, niin +siitä en pelkää suurta moitintoa, liiatenki jos syyt sihen löytäisi +otollisiksi. Muuten on koko asia minusta joutawa, siitä kellenkään +suuttua, jos hän eritawuutaan seuraapi. Tawuu ja kirjotus kielessämme +wielä eiwät ole siksi wakautuneet, jotta yksi ainoa laatu taitaisi +oikiaksi luettaa. Waan elköön kukaan sitä pahaksi panko, jos minä +tässä asiassa näytämme muita huolettomammaksi. Lapselliseksi olen +aina lukenut senlaisia kinaamisia, kun wälistä kuullaan esimerkiksi +siitä, jos pitäisi kirjottaa _meiän, naia, luoa, wieä_ eli _meijän, +naija, luuwa, wiijä_. Kumpanenkana näistä ei taia tarkoin puhe-ääntä +wastata, joka taitaisi tulla tällä tawalla kirjotetuksi: _mejjän, +najja, luwwa, wijjä_. Waan koska kaksiäänikkeitä _ai, ei, oi, ui_, +ja _au, eu, iu, ou_, j.n.e. kerran olemma tottuneet lukemaan kun +_aj, ej, oj, uj ... aw, ew, iw, ow_, j.n.e., niin miksi emme sanassa +_naia_ e.m. taia lukea ensimmäisiä kolme kirjainta _nai_ kun _naj_, +josta a:n päätteeksi saatua helposti tulee sana _naia_ (najja). +Kuinkas, jos sitä _naija_ kirjottanet, erotat sanoa erisioissa, +joihin se on saawa, e.m. jos sanot: _tulee sille tytölle naija_ (l. +na-i-ja) ja jos sanot _en huoli naia_ (l. najja) Toisia _luoa, wieä, +myöä_ j.n.e. mahan sitä ennemmin sillä tawalla kirjottaa, kun niitä +meiän puheessa niin paraasta päästä äänelläänki. Myös saanet sanasta +_wuosi_ ennemmin _wuoen_ kun _wuuen_, eli _wuuwen, wuwwen_, samalla +tawalla kun sanasta _paasi_ saat _paaen_. Toisissa tapauksissa olen +kirjottanut _wenehesen, tarpehesen, kankahasen_ (eli _weneesen, +tarpeesen, kankaasen_) j.n.e. joita muut kirjottanewat _weneheseen, +tarpeheseen, kankahaseen_, (eli _weneesehen, tarpeesehen, +kankaasehen; weneeseen, tarpeeseen, kankaaseen_). Näitä sanoja +toisten samanlaatuisten kanssa rinnatellen näyttää kun e.m. wanhasta +pääsanasta _wenehi_ (nyt: _weneh, wenet, wene_) samassa siassa +kun sanoista _pursi, reki, kolmansi, tulewat purtehen, rekehen, +kolmantehen_ tulisi _wenehehen_, joista sitte h on s:ksi muutettu, +jotta sanotaan _wenehesen_ eli _wenesehen_. Eikä, mitä minä olen +luullut tajuawani, näillä seuwuin senlaisissa sanoista molempia e:itä +niin wenytetäkkänä, jotta kirjottaisit _weneeseen_, waan ainoastaan +_weneesen_ eli _weneseen_, h kummassaki e:tten wälille pantawa, jos +niitä kaheksi tawueksi lewitetään. + +Wielä olen kirjottanut _sanowi, tulewi, ottawi_, waikka muut +kirjottoot _sanoowi, tuleewi, ottaawi_ (eli _sanoopi, tuleepi, +ottaapi_). En senlaisissakana sanoissa ole sitä wenyttämistä +ääntäissä kuullut, jota kahella äänikkeellä perätysten osotettaisi. +_Tulewi, sanowi_ j.n.e. jo itsestään owat sanoista _tulee, sanoo_ +lewitetyt yhtä tawutta pitemmäksi; mitä niitä sitte enää pitäisi +kahella äänikkeellä kirjottaa? + +Liittosana _-kaan_ (-kään) muutellaan monin tawoin. Toiset sanowat +ja kirjottawat: ei kertaa_kaan_, toiset: ei kertoa_kana_ ei +kertaa_kahan_, ei kertoa_kan_, ei kertoa_na'_. Yksi tuo nyt lienee, +miten senlaista puolisanoa kirjottaisi, waan täyellisinnä näyttää +se olleen _-kana_ (-känä). Semmoisena luulen sen alusta alkain +jotain seuruuta merkinneen, josta wieläki sanotaan _perä kanaa_ s.o. +yhtä seuruuta toinen toisensa jälestä ja _kanssa (kanassa)_ s.o. +seuruussa, _kansa (kanasa)_ seuruu, joukko, yhteys. Puhetta myöten +niillä tienoin, joista enimmät näitä runoja on koottu, olenki, kun +muuten runossa sopii, parahasta päästä kirjottanut sen täyellisnä, +e.m. _Eipä kuu kumotakkana, Eikä päiwä paistakkana_, joista toinen +taitaisi kirjottaa: _kumotakkahan, paistakkahan_. Luetaan myös +paikoin: _kun ei tuostakan totelle_, eli _En minä mitänä tieä, Elä +koske konnanana_ j.n.e. Semmoisia sanoja kun _mettä, katsoo, suitsi_ +j.n.e. äännelläänki sillä tawalla Wenäjän Karjalassa, joista runot +parahite owat saaut, eikä _mehtä, kahtoo, suihti_ j. n. e. eli +jollaan muulla tawalla. + +Heiän äänelmästä olen taas toisissa poikennut, e.m. sanoja +_laulamahan, annetahan, kiwiksi, akkunaksi, laatia', oikiassa, +kautta, kosken, mustalla, matkassa, käsillensä (käsillehen)_ olen +sillä tawalla kirjottanut, eikä _laulamahek, annetahek, kiwikse, +akkunakse, laatie', oikiesta, kautti, kosen, mussalla, matassa, +käsillehek_, kuni niitä he ääntelewät. + +Semmoisia sanoja, kun _otto'oni, otto'os, otto'o, (otto'ohon, +ottuohon), otto'ome, otto'ote, otto'ot, (otto'ohot, ottuohot); +tulloni, tullos, tulko, tulkome, tulkote, tulkohot_ kuullaan niin +äännettäwänki eli _ottaoni, ottaos_ j.n.e., waan toisessa siassa +näyttää sana olewan sanottaissa: _ottakohon, ottakaame, ottakaate_ +j.n.e. -- Waan heitän nämät, ja sanon wielä muutaman sanan Suomen +runosta. + +Moni on pitäwä ei minänä työnä Suomen runoja laatia luullen joka +tilassa, kun saapi sanoja 8:saan tawuehen asti yhteen sopimaan jo +runonki saaneensa. Wai siinäkö se Wäinämöisen kuulusa mahti olisi! +Elkääte päättäkö ennen asian tutkittua ja elkääte pitäkö työttömänä +asiana, jossa waan yksi ainoa esiwanhemmistamme tuli oikein +kuulusaksi. Yhtä wähä, kun mitkä 7 tähtiä tahansa olisiwat Otawa +taiwaalla, owat mitkä 8:tawuiset sananparret hywänsä kielessämme +runoja. Jos wanha Wäinämöinen nyt tulisi ja kuulisi senlaisia runoja, +kun owat: + + "Mutt' ei käynyt, eikä kyennyt, + Kourat kowat ja kompelot, + Ei tainnut tuohon taipua." + -- -- -- + "Herätä herroingin luona, + Sowita hywä suosio." + -- -- -- + +taikka jos tämmöisiäki: + + "Korkeus on sinun kotos, + Awaruus on asunmajas, + Itse kynsit kylmät meret, + Itse sauwoit sarkajaot." + -- -- -- + +Niin pelkään kyllä, jotta itse merien kyntäjä ja sarkajakojen sauoja +miksi ei sanoisi: + + "Heretkääte, heittäkääte + Paremmille laulajoille, + Taitawammille runoille, + Kaikki käypi karwoilleni, + Puhki korwani puhuwi, + Läpi pääni läylentäwi, + Wiepi wiikoksi iloni." + +Tosiaan on Suomen Runossa samati kun muienki kielten omat waatimukset +nouateltawat ja jos Runon teentä kuitenki Suomessa helpommasti käypi, +niin kiittäkääme siitä kielen somaisuutta, waan elkääme sentähen +näitä waatimuksia unohtako. + +Waikka itte runotyössä kehno ja sentähen sihen harwoin puuttuwaki +olen kuitenki aikaa myöten toisten tekoja lukeissani ainaki +ajatellut, mikä ollee syynä, että toinen niistä on kaunis, toinen +korwille waikia kuulla. Perustusta miettiessä olen malttanut että +eillisissä on seurattu Runon waatimuksia, jälkimmäisiä näitä wastoin +laaittuna. Tässä waan puhumma niistä waatimuksista, jotka koskewat +itte sanain sopimiseen, ei mitä ainetten kertomisesta eli muusta +Runo-oppiin kuuluwasta olisi sanottawa. Näitä Runowaatimuksia +yksitellen muistokseni kirjotettua, on siitä jo kaswanut aika +tukku kirjotusta, josta nyt tahon ottaa, mitä tähän esipuheesen +luulen sopiwan ja mahtuwan. Jos ne ei ollekkana jokaista mieleen, +niin muistakaame että eripaikoilla saattaa olla eriwaatimuksensa +Runostaki, waan minä olen seurannut, mitä täällä ja rajan yli +Wenäjän puolla Runosta waaitaan. Elkään waan kukaan luulko minun +tätä seuraawata kellenkänä opiksi kirjottawan. Se ei ole mielessäni, +eikä runoja opilla tehäkkänä, ettei luonto niitä saattaisi paremmin. +"_Luonto laulajan tekewi, Itse into ilmottawi, Runojallen rohkialle, +Mitä lauluhun latowi_." Hywä jos waan saisin osotetuksi minkälaisia +runoja meiän puolella hywinä pietään. + +Ennen muita tulisi nyt selwitettäwäksi mitä pitkällä eli lyhyellä +tawutten arwolla ymmärrämme. Itsekukin malttaa helposti, että a +on pitempi jos sanomme _waara_, kun _wara_; i pitempi sanassa +_siima_ kun _sima_; o pitempi sanoessa _meni taloon_ kun _möi +talon_; ä pitempi jos sanomma _näitkö emäntää_ kun _näkikö emäntä_. +Niitä tawuita, joissa äänike sillä lailla on pitempi, nimitämmä +_pitkäarwosiksi_, jota myöten sanoissa _waara, siima_, ensimmäinen +tawut on pitkäarwonen, sanassa _taloon_ toinen ja sanassa _emäntää_ +kolmas. Samati on missä tahansa sanassa tawut, jota nyt on tapana +kahella äänikkeellä perätysten kirjottaa, paitsi jos jälkimmäinen +ollee i, pitkäarwonen e.m. 1:nen sanoissa _maata, pöytä, auttawa, +riennä, joutawa_, 2:nen sanoissa _lupaawa, rekeen, kurieri, rukiita, +sanoo_, 3:as sanoissa _sotikaa, sanokoon, käwelee, käsiään_, 4:jäs +sanoissa _käwelemään, hajotetaan_ j.n.e. + +Mutta ilmanki kahta äänikettä maltamma, että ensitawut sanassa +_sakko_ on pitempi kun sanassa _sako_; samati sanoissa: _matto, +mato; mutta, muta; kyllä, kylä_ j.n.e. 2:nen tawut sanoissa +_sakossa, sopalla_, pitempi kun _sakosa, sopala_; samati sanoissa +_ranta, welka, pirta, koski_ 1:nen, sanoissa _emäntä, alotti, +lepistö, kowempi, kätensä_ 2:nen, _Amerikka, lihawaksi, warawampi_ +j.n.e. 3:mas tawut lyhyitä pitemmät. Näitä tawuita nimitämmä +_pitkäsiasiksi_, sillä niissä ääniket ei itsestänsä pitkä on waan +pitkä nykysessä siassaan. Pitkäsianen on siis se tawut, jossa yhtä +äänikettä seuraa wähintäin kaksi äännettäwätä eli i yhen äänikkeen +kera, e.m. 1:nen sanoissa _wanha, selkä, virka, tukka, paita, walta_, +2:nen sanoissa _wäestö, wetäisi, kurikka, nawetta, olento, kumarsi_, +3:as sanoissa _opetella, tapaelma, wetäwäinen, lewititkö_ j.n.e. +Samalla tawalla erityisten sanain yhteen saaessa e.m. _jos weät, olin +minä_, joissa o sanassa _jos_, i sanassa _olin_ owat pitkäsiasiksi +luettawat. Wasta tahomma siitäki puhua, miten moniahat pitkäsiasista +tawuista taitaan lyhyiksi käyteltää. + +_Lyhytarwosiksi_ nimitämmä kaikkia tawuita, jotka eillistä +mukaan eiwät ole pitkäarwosia, eikä pitkäsiasia, e.m. _kala, +matala, murehia, hewosiasi, wetelemiäni_, jotka owat sanoja waan +lyhytarwosilla tawuilla. + +Nyt ennen kun taiamma tutkia mitkä pitkäsiasista tawuista taitaan +runossa lyhyiksi luettaa, tulee peräti toinen asia katseltawaksi, +nimittäin tawutten korko. Ääntäissä korotamme muutamia tawuita +sanassa, toisia emme korota. Jos seuraawaisissa sanoissa merkitsemmä +korotetuita tawuita, niin owat näin: _sána, málttawá, héwosélla, +wételemä'llä, kä'yskentélewä'inen, pólttelewáinen_ j.n.e. + +Jokaisessa sanassa korotetaan ensitawut ja usiammissa kolmas, wiies +j.n.e. eli joka toinen tawut alusta alkain, joka kuitenkana ei +kaikissa ole tapaus, koska muutamissa 4:jäs, 6:es j.n.e. korotetaan. +Waan lienee korottamisella wähän eripaikoissa erotustaki, sillä +waikia on muuten ymmärtää, kuinka moniahan niin jäykästi asiata +wastoin päättäisiwät aina waan 1:sen, 3:nen ja 5:nen tulewan +korotetuksi, waikka niin korwin kuultawasti wähintäi meiän Suomessa +monessa sanassa 1:stä, 4:ttä ja 6:tta korotetaan, e.m. sanassa +arwelewaisemmasti, jota jos korottaisit _árwelewáisemmásti_, tulisi +se pian tuntemattomaksi. Olen myös luullut malttaneeni, korotuksen +liiatenki ensitawuissa Turun ja Hämeenki Suomessa olewan paljo +teräwämmän kun meiän, e.m. koska me sanoisimma: páljoko siítä sáit +héwosésta", sanowat he kun ikäs hakaten: "pálko (palk) siít héwosest +sáit", eli meillä: "mónellénko miéhellen tä´stä työ'tä ólisi", +heillä: "mónelko miéhel tä'st työ't óls", meillä: "páremmán émännä'n +tálo hä'nestä' sái", siellä: "párem'an émänän tálo hä'nest sái." + +Jonka äsken heitimmä puheen pitkäsiasista tawuista, taiamma nyt +uuelleen tutkinnon alaseksi ottaa: korotetuista tawuissa pietään +pitkäsiasia pitkäarwosten werosna e.m. _ihmisellä, sallittawainen_, +joita jos pitkiä merkitsemmä wetämällä -, lyhyitä wempelellä ~, +tulisi merkittäwäksi + + - ~ - ~ - ~ - ~ + ihmisellä, sallittawainen. + +Korottomassa tawuessa owat pitkäsiaset lyhyen jälessä pitkät, e.m. + + ~ - ~ ~ ~ - ~ ~ - ~- ~ + emäntä, erotetuksi, isäntiänsä, + +pitkän jälestä epäarwoset s.o. pitkiksi eli lyhyiksi luettawat e.m. + + - - ~ - ~ ~ - - ~ - ~ ~ + soitolla eli soitolla, sorranta eli sorranta, + ~ ~ - - ~ ~ - ~ ~ + warawammalla eli warawammalla j.n.e. + +Ja nyt äsken nähtyämme mitä pitkällä, mitä lyhyellä tawut-arwolla +ymmärrämme, taiamma antauta kattelemaan, kuinka erityiset sanat näien +arwoinsa wuoksi owat montaki laatua ja nimitellä niitä, kun seuraa, +nelitawuisia jonkun otuksen lailla ja'aten eli werraten päähän, +niskaan, selkään ja häntään, niin että 1:nen tawut werrataan pääksi, +2:nen niskaksi, 3:mas seläksi ja 4:jäs hännäksi. + + Ykstawuisia. + +Lyhyt -- jo, se, ne, ka, en, et, jos, nyt, ku, mi, ken, j.n.e. +Pitkä -- maa, tie, pää, suo, sai, syyt, toit, mie, j.n.e. + + Kakstawuisia. + +Kakslyhyt -- sana, kylä, meni, otit, kalan, wähä, wene. +Lyhytpitkä -- wetää, tulee, weneen, sanoo, pataa, taloon. +Pitkälyhyt -- suoli, maata, ranta, toimi, kyllä, äyräs. +Kakspitkä -- kantaa, luottaa, kirween, pirttiin, altaan. + + Kolmitawuisia. + +Kolmilyhyt -- matala, wesiä, käweli, ihana, minua, ahawa. +Alkupitkä -- kantele, rintawa, polttanut, kultana. +Keskipitkä -- weneellä, lupaawa, sanoilla, käteensä. +Loppupitkä -- wetäköön, sanokaa, käsiään, menemään. +Alkulyhyt -- mureessaan, lupaawaa, weneisiin, tapaamaan. +Keskilyhyt -- kantakoon, auttakaa, werkkojaan, rantamaa. +Loppulyhyt -- keihäällä, ottoote, hakkaawa, seipäättä. +Kolipitkä -- kirweessään, keträäwää, nakkaamaan, leikkuullaan. + + Nelitawuisia. + +Nelilyhyt -- wetelete, tulewana, wenosia, käwelewä, ihoawa. +Päisewä -- polttelewa, kantawana, poikinesi, heinäaho. +Niskawa -- lupaawana, weneitäni, erotteli, mureessani +Selkäwä -- tulewaksi, matalalla, sopineeksi, wesimatka. +Häntäwä -- lewitetään, menewänään, elelewää, petäjäsuo. +Etewä -- kirweitäsi, tarpeessasi, hakkaawana, seiwäspino. +Keskewä -- mureessamme, lupaawalla, wakuuttansa, sanottiinpa. +Takawa -- menemällään, sanomaankaan, warotelkaa, tulewakseen. +Äärewä -- käyttelemään, matkaelee, kantelemaa, kirwehiään. +Nousewa -- weneelläkään, lupaawanaan, keräilewää, potakkamaa. +Laskewa -- waiwasella, auttakaate, werkkojansa, kartanoonsa. +Lyhytpää -- lupaamallaan, wenettäänkään, keräilmissään. +Lyhytniska -- akkunaakaan, laulaessaan, matkaelkaa, keträelmää. +Lyhytselkä -- hakkaawinaan, kirweensäkään, muistelmiaan. +Lyhythäntä -- leikkaamalla, heihäälläänki, luonnokkaampi. +Nelipitkä -- arwaamallaan, suuruuttaankaan, seiwästelmään. + +Wiisi- ja usiampitawuisia eilliseen emme pannekkana, sillä niistä +waan suotta olisi erityönsä, koska niitä ainaki sopii korkoja myöten +jaella kahteen eli usiampaan osaan, jotka sitte käytetään kaks- eli +kolmitawuisten mukaan. Jopa nelitawuisiaki sillä tawalla saattais +kahtia panna. + +Otetaanpas nyt työksi katsella, miten näitä sanoja taitaan runoon +suunnitella; jos lienee yksi millä tawalla niitä siihen pannet. Waan +sitä ennen täytyy saaha runon osista ja niihin koskemista selwä. + +Runo laulussa jakaupi tawallisesti wiiteenki osaan e.m. _hywin soitti +hauin hammas_, josta kolme eillimmäistä sanaa tekewät itsekukin +yhen osan ja 4:jäs halkastuna 4:nen ja 5:nen; | Hywin | soitti | +hauin | ham- | mas|. Paremmaksi näyttää kuitenki waan 4:jään osaan +runoa lukea ja niin owat entisetki runo-opin kirjottajat tehneet. +Muutamissa paikossa, joilla on erinuottinsa runoilla, se niin +laulaessaki jakaupi ja lukemalla saapi se ainaki 4:osaseksi. Sitä +wastoin runoa taas paikoin lauletaan 6:teenki osaan e.m. |Käkö-|nen +|ku-|kahte-|le-|wi|, ettei sitä warsin sowikkana laulua myöten +ositella. Kuin sanoimmaki, ositamma runoa 4:ksi ja senlaisia on +runossa: _sana wieä, toinen tuoa_, joka erityinen sana yksi, waan +runosta: _sano lieto Lemminkäinen_, tekewät kaksi eillimäistä sanaa +kumpanenki yhen ja jälkimmäinen yksin 2 osaa. Runossa: _itki impyen +hiwukset_, tekee 1:nen sana yhen, 2:nen ja 3:mas yhteensä 3 osaa, +ja runossa: _en tunne tätä tupoa_, ei tee yksikään erityinen sana +täyttä osaa, waan osat saahaan murtamalla toisesta sanasta toisen +täytteeksi, niin että 1:nen on _en tun-_, 2:nen _ne tä-_, 3:mas _tä +tu-_, 4:jäs _poa_. + +Koska näistä osista wielä itsekustaki on enemmänki puhetta, niin +olisi ehkä hyöwyksi niille myös itsekullenki saaha omat nimensä, +sillä paha on nimetöntä mainita. Semme saammeki ja helposti jos +samati kun nelitawuisissa sanoissa eritawuita, tässä eriosia +nimitämmä 1:stä _pääksi_, 2:sta _niskaksi_: 3:tta _seläksi_, 4:ttä +_hännäksi_. Sitä myöten on seuraawissa runoissa: + + Pää Niska Selkä Häntä + + Yöllä synty Wäinä- möinen + Päiwäl- lä me- ni pa- jahan; + Tako- a ta- putte- lewi, + Lyöä lynnä- hytte- lewi, + Tako olki- sen o- rihin, + Herne- warti- sen he- wosen. + +Murtamisesta mainitsimma jo äskenki ja saamma nyt paremmin +selwittää, mitä sillä ymmärrämmä. -- Joka runon osa on kaksitawuinen +(kolmetawuisista wasta), eillisen niistä nimitämme _iskuksi_, +jälkimmäisen _laskuksi_. Jos nyt missä osassa tahansa sana loppuu +iskussa ja lasku alottaa toisen, niin sanomma sitä osaa _murretuksi_ +ja senlaista sanain yhteensaamista _murroksi_. Sitä myöten on runossa + + 1. Ompi saarel- la si- oa + 2. Jos we- ät sa- an we- nettä + 3. Tuhat purtta puuja- elet + +1:sestä selkä, 2:sessa pää, niska ja selkä murretut, waan 3:mas on +murroton. + +Parahimmat runojat pitäwät senlaista murrelmata niin kauniina +runossa, että wähintäki kaksi kolmesta tawataan murrettuna; sitä +wastoin on murroton runo, jossa korko ja isku sopiwat yhteen +tawuehen, wähemmin kaunis, lyhyttawuisissa tuskin sallittawakaan. +Murrelmassa katsotaan kuitenki ettei tawutten arwoa niin sorreta, +että yhessä osassa iskuun tulisi lyhyt, laskuun pitkä tawut. Molemmat +lyhyenä kelpaawat kyllä. Nähään sitä wälistä murrelman somuuen tähen +kyllä niinki runoa laaituksi, että isku on lyhyt ja lasku pitkä, +päässä eli niskassa, ja se ei haittaakkana, jos se waan harwoin +tapahtuu liiatenki jos lasku ei ole arwostaan waan siassaan pitkä. +Esimerkkiä näihin taisimma kyllä mistä tahansa runoista. _En ole +iso iältä_ on kaunis runo näin 3:ssa osassa murrettuna, waan jos +sanoisit yhellä murroksella: _en iältä iso ole_, niin tulisi se +kelpaamattomaksi; samati _jo kumu kujasta kuulu_ kaunis, _kujasta jo +kumu kuulu_ kehno; _jo minua nokat noitu_ ja _jo noiat minua noitu_ +somaat, _jopa mua noiat noitu_ kehnompi. _Wene näky, weli tuli_ olisi +peräti kelpaamaton, sillä siinä on joka osan iskussa lyhyet tawuet +ja runo murroton; toisella kannalla on runo _ei weä wäheäkänä eli +emeä eriwenehen_, sillä waikka lyhyttawuisilla iskuilla neki, owat +ne murretut. Murrosta, kun sanoinki, on niin kaunistawana pietty, +että sitä toisinaan rakastetaan, jos kohta sen kautta isku tulee +lyhyeksiki ja lasku pitkäksi e.m. _jo päiwänä kolmantena_ sanotaan +ennemmin kun _päiwänä jo kolmantena_, eli _päiwänäpä kolmantena; suot +kylwi, kanerwat kaswo, ei ollut isoni syytä_, ennemmin kun _kylwi +suot, kanerwat kaswo, isoni ei ollut syytä_, waikka jälkimmäisellä +tawalla osat arwonsa wuoksi olisiwatki paremmat. Mitä siis pitäis +ajatteleman niistä, jotka waan kiittäwät hywiksi senlaisia +murrottomia runoja kun e.m. _waka wanha Wäinämöinen, otti soiton +sormillensa_, ja wielä senlaisiaki (peräti kelpaamattomia) kun _panee +aitaa kaiken päiwän_. + + Taulu I. + + Sana Murrotonna Murrettuna Lewittämällä + I II III IV I II III IV +Lyhyt iskuun 1 1 1 + 0 0 0 0 0 + laskuun 1 1 1 * 0 0 0 0 0 +Pitkä iskuun 1 1 1 * 0 0 0 0 + + laskuun * * + 0 0 0 0 0 + +Kakslyhyt 1 * * + 1 1 * 0 0 +Lyhytpitkä + + 0 0 1 1 * 0 1 +Pitkälyhyt 1 1 1 1 1 * 0 0 0 +Kakspitkä + + + 0 1 * 0 0 1 +Kolmilyhyt 1 * + 0 1 1 1 0 0 +Alkupitkä 1 1 + 0 1 + 0 0 0 +Keskipitkä * * 0 0 1 1 1 0 0 +Loppupitkä 1 * + 0 0 0 0 0 1 +Alkulyhyt * * + 0 + + 0 0 1 +Keskilyhyt 1 1 * 0 0 0 0 0 1 +Loppulyhyt * * 0 0 1 * 0 0 1 +Kolmipitkä * * + 0 + 0 0 0 1 +Nelilyhyt 1 * + 0 1 + 0 0 0 +Päisewä 1 + 1 0 1 0 0 0 0 +Niskawa * + * 0 1 + 0 0 1 +Selkäwä 1 * * 0 0 0 0 0 1 +Häntäwä + 0 0 0 1 * 0 0 1 +Etewä + + + 0 1 0 0 0 1 +Keskewä * + * 0 + 0 0 0 1 +Takawa + + 0 0 0 0 0 0 1 +Äärewä + 0 0 0 1 0 0 0 1 +Nousewa 0 0 0 0 1 * 0 0 1 +Laskewa 1 * 1 0 0 0 0 0 * +Lyhytpää + 0 0 0 + 0 0 0 1 +Lyhytniska + 0 0 0 0 0 0 0 1 +Lyhytselkä 0 0 0 0 1 * 0 0 1 +Lyhythäntä * + + 0 + 0 0 0 * +Nelipitkä + 0 0 0 + 0 0 0 1 + +Seuraawa osotelma [katso Taulu I.] näyttää, miten erilaatusia +sanoja taitaan runoon sowittaa. Usiampi kun nelitawuisia sihen +emme weäkkänä, sillä, kun jo wirkomma, ne korkoja myöten kahteen +eli usiampaan osaan jaettuna käytetään, kun olisi joka osa +erisanana. Emmekä myös ole pitkäsiasia waan pitkäarwosia tawuita +tähän esimerkiksi walinneet, sillä se runolle ei olisi pahaksi, +jos pitkäsiasiaki pitkäarwosten mukaan käytettäisi, paitsi mitä +näien lewittämisestä puhutaan, joka pitkäsiasissa ei woi tapahtua. +Merkeillä 1, *, + ja 0 osottaisimma, ensimmäisellä, että sana +siinä siassa on somas; toisella että sana niinki, jos harwemmin, +käytetään; kolmannella että sana sillä paikalla, jos muutamilta niin +käytettynäki, on sopimaton, ja neljännellä, että sana niin ei taia +eli piä käytettää. I. II. III. IV. merkitsewät runon osia, päätä, +niskaa, selkää ja häntää. Lewittämäksi mainitsemme sitä, koska +yhessä pitkäarwosessa tawuessa molemmat äänikkeet siltään eli toisen +muuttamalla tehään eritawueksi. Sillä tawalla saahaan sanoista: +_rantaa, lupaawa, arwelee, weneellä, päiwää_, sanat _rantoa, lupoawa, +arwelewi (arwelepi), wenehellä, päiweä_. + +Lewitettynä sana käytetään niin monitawuisena kun se siltä saapi e.m. +_tulewi_ lewitetty sanasta _tulee_ kolmilyhyenä, _lupoawata_ sanasta +_lupaawaa_ wiisilyhyenä j.n.e. Päätawut lewitetään aiwan harwassa, +waan sitä useimmin lewitetään muut tawuet runojoilta estämiseksi +ettei laskut tulisi pitkäksi. + +Jos nyt tahomma tarkemmin runoja tutkia, joissa kukin osa on +pitkälyhyt taikka kakslyhyt (lyhytpitkistä ja kakspitkistä osista +wasta puhetta); niin näämmä niitä seuraawan osotelman mukaan saawan +16 erilaatua, joille myös helposti, jos pitkälyhyitä osia pitkänä, +kakslyhyitä lyhyenä piämmä, saamma seuraawat erityiset nimityksensä. +[Katso Taulu II.] + +Wieläpä niitä on senkilaisia runoja, joissa ensimmäinen eli (ehkä +harwoin ja kehnosti) molemmat ensimmäiset osat owat kakspitkiä eli +lyhytpitkiä e.m. _Jäi neiet syliämättä, En tieä Ahin kotia, Jo tunsi +tuhon tulewan, (Raukka jo rannalta huusi ja Wesiä wuoattelemma +kehnoja)_. Niillä emme kuitenkana ole tahtoneet eillistä runolukua +enentää, koska ne, jos sallittawatki, taitaan pitkinä osina pitää. + + Taulu II. + +Runoja Osien arwoja Esimerkkiä + I II III IV + +Nelipitkä - ~ - ~ - ~ - ~ Suon selällä, maan nawalla. +Lyhytpää ~ ~ - ~ - ~ - ~ Meri köyhä, maa pohatta. +Lyhytniska ~ ~ - ~ - ~ - ~ Kun käki kukahteleksen. +Lyhytselkä - ~ - ~ ~ ~ - ~ Niin kohin kotia käännys. +Lyhythäntä - ~ - ~ - ~ ~ ~ Nosti puuhun purjehia. +Nousewa ~ ~ - ~ ~ ~ - ~ Tuli työ, satu tapahtu. +Laskewa - ~ ~ ~ - ~ ~ ~ Laulaja olettelisin. +Takawa ~ ~ ~ ~ - ~ - ~ Jo kumu kujasta kuulu. +Etewä - ~ - ~ ~ ~ ~ ~ Walwon yön eli makoan. +Äärewä - ~ ~ ~ ~ ~ - ~ Niin minä miniä raukka. +Keskewä ~ ~ - ~ - ~ ~ ~ Pah' on olla paimenena. +Häntäwä ~ ~ ~ ~ ~ ~ - ~ Wetelä wesi waraksi. +Selkäwä ~ ~ ~ ~ - ~ ~ ~ Ajoa tomuttelewi. +Niskawa ~ ~ - ~ ~ ~ ~ ~ Hywä hylkehen eleä. +Päisewä - ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ Mies minä wähäwäkinen. +Nelilyhyt ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ Werewä wetelemähän. + +Waan tulkitaanpa nyt waan näitä 16:taki runolaalua; kuinka monella +sowulla eikö niihin ole sanoja saatu. Emme nyt kehtaa lyhyistä +yksitawuisista, emmekä usiampi kun kuusitawuisista puhuakkana, waan +ainoastaan pitkistä ykstawuisista ja siitä aina kuusitawuisihin. +Lyhyet ykstawuiset taitaan (paitsi runon alussa, jossa ne ajawat +pitkän asian) yhistettää eilliseen sanaan, joka siitä tulee +yhtä tawutta pitemmäksi, e.m. runossa: _Mie ja sie_ ja _hän ja +muutki_ taitaan _mie ja_ luettaa pitkälyhyeksi; samati _sie ja, +hän ja_. Sillä tawalla muuttuu runo, sillään seitsensananen, waan +nelisanaseksi. Runossa: _Sano mennehen jo miehet, Laulanen ma, +taitanen ma_, luetaan eillisessä sanat _mennehen jo_ kun olisiwat +yksi laskewa ja jälkimmäisessä _laulanen ma, taitanen ma_, kumpasetki +laskewaksi sanaksi. Niin luemma myös pitkiä ykstawuisia laskussa +yhteen eillisen kanssa e.m. runossa: _ei saa maata matkamiesi, ei +saa_ kun kakspitkä sana. + +Seitsen- ja usiampitawuiset sanat, kielessämmeki harwat, runoa eiwät +warsin kaunista, waan jos niitä sihen jollon otettaisi, taitaan ne +korkoja myöten jaettaa usiampaan osaan ja joka osa piettää erisanan +werosna. + +Niin meiän nyt ei tarwitsekkana tutkia muita kun kaksi-, kolmi- +ja nelisanasia runoja, waan ompi niitäki 25:llä erilaaulla runoon +rakettu. Jos olisimma eritellen kaikkia ykstawuisia lukeneet, +niin olis näitä runolaatuja tullut 46 ja kaheksatawuisista saisi +yksi päälliseksi. Otamma nyt e.m. nelipitkän runon erilaatusia +sanarakennuksia katseltawaksi. + +/p + Nelisanasia. + + 1. Wielä kerran kellot soisi. + 2. Tuo wenettä Tuonen tytti. + 3. Sen tytöt kaluksi katso. + 4. Jos weät saan wenettä. + 5. Mistä sie sisälle pääsit. + 6. Monta maassa, maa monessa. + 7. Sillä mies meret waelsi. + 8. Suo järähti, maa tärähti. + + Kolmisanasia. + + 9. Otti soiton sormillensa. + 10. Monta mailmassa muuta. + 11. Lemminkäinen lieto poika. + 12. Joutu Tuonelan joelle. + 13. Syöjätär wesillä souti. + 14. Wäinölän wenet wäsähty. + 15. Jos wähän walehtelinki. + 16. Sai sanalliseksi neiti. + 17. Tuuli puut hawuttomaksi. + 18. Tuo olutta tuoppisella. + 19. Ei murettakaan minusta. + 20. Lustuloista mies lujempi. + + Kaksisanasia. + + 21. Kaupunnissa kaswatettu. + 22. Waiwanen walittamassa. + 23. Toiwotelkohot toella. + 24. Tullut tuntemattomaksi. + 25. Muistutellessamme muita. +p/ + +Jos näistä 10, 16 ja 25 kyllä ei olekkana hywiä runoja, waan +muutettawat jotta kuuluwat 9:nen, 15:nen ja 24:nen mukaan: _Monta +muuta maalimassa, Sai neiti sanalliseksi, Muita muistutellessamme_, +niin jääpi nelipitkiä runoja kuitenki 22 lu'ulta jälelle. Lyhytpäitä, +lyhytniska- j.n.e. runoja löytyy seuraawan Osotelman mukaan [katso +Taulu III.], jossa merkeillä 1. *. +. 0. on sama ymmärrys kun niillä +oli ennenki. + + Taulu III. + + L L L L + N y y y y N + e h h h h e + l P N S H K L N y y y y l + i ä i e ä e Ä T a o t t t t i + Tawuit- l i s l h s ä E a s u h s n y p + ten y s k k t k r t k k s ä e i t i + ja h e a ä ä e e e a e e n l s p t + sanain y w w w w w w w w w w t k k ä k +N:o luku t ä a ä ä ä ä ä a a a ä ä a ä ä + + 1 2 2 2 2 1 1 • • + • + + 0 + + + 0 0 0 0 + 2 1 3 2 2 1 1 1 • + • + 1 0 • + • + 0 0 0 + 3 1 2 3 2 1 1 1 1 + 1 + 1 + 1 + 1 + + + + + 4 1 2 2 3 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 + 5 2 1 3 2 1 1 1 1 + 1 1 1 + 1 + 1 + + + + + 6 2 2 1 3 1 1 • 1 1 1 1 + 1 • 1 + + 1 • + + 7 2 1 2 3 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 + 8 1 3 1 3 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 + 9 2 2 4 1 1 • • 1 • • + • + 1 + + • + 0 +10 2 4 2 • • • • + + + • + + + + 0 + + 0 +11 4 2 2 1 1 1 + + + + • 0 + + + 0 0 0 0 +12 2 3 3 1 1 • 1 1 1 • • 1 • 1 • + 1 1 + +13 3 3 2 1 1 1 1 + l + 1 + 1 + 1 + + + + +14 3 2 3 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 +15 1 2 5 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 +16 1 5 2 • • • • + • + 1 + 1 + 1 + + + + +17 2 1 5 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 +18 1 3 4 1 1 1 • 1 • 1 1 • • 1 • 1 • • + +19 1 4 3 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 +20 4 1 3 1 1 1 1 1 1 1 • 1 1 1 • • 1 1 • +21 4 4 1 1 1 • 1 • 1 • • • 1 + • • + 0 +22 3 5 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 +23 5 3 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 +24 2 6 1 1 • • 1 • • • • • 1 + • + + 0 +25 6 2 • 1 1 + 0 + 0 • + • 0 + + + 0 0 + +Ei nyt haittaisikana tähän esimerkkiä hankkia niin hywistä, kun +kehnommista ja kelpaamattomista runoista joka erityisessä laaussa, +waan kauan jo ilmanki tässä esipuheessa wiiwyttyäni täytyy se tällä +kerralla heittää. Kellä korwat, saaneehan ne itsekkin jos näistä +Kalewalanki runoista, sillä näissäkään ei kaikki ole hywiä ja +kauniita. + +Mitä nyt muuta olisi runo-opista sanottawata, sen heitän nyt ja ken +tiesi jos iätikki. Harwassa taitaa olla, jollen tämäkään nyt runosta +kerrottu olisi mielenmyötäinen, sillä suuri osa tässä ei parempata +tunne, kun sortaa ja wääntää suomalaisia sanoja muien kielten mukaan +runoissa ja lauluissa. Jos Wäinämöisen "nuorisossa nousewassa, +kansassa ylenewässä" lienee sama tunti ja sama mieli, niin antakoot +anteeksi, jos olen toisin ajatellut; muilta minä en juuri anokkana, +sillä mitä heiltä olisi uotettawa nähään ilman muita niistä kauniista +kirjotuksista, joita siellä täällä Turun Wiikko-Sanomain kirjottajia +wastaan luemma 1820 wuoen Mnemosynessä. + +Taitaisi wielä olla paljoltaki puhetta runosta jos aika ja tila +myöistäisi, waan eiwätpä myöistä. Ilman muita täytyy heittää mitä +olisi sanottawata kolmitawuisista runo-osista, sillä tähän asti +olemma waan kaksitawuisista puhuneet. Kolmitawuisia osia pannaan +wälistä kylläki kaunihisti runon alkuun ja niskaanki, harwoin +selkään, waan millä eholla, se nyt heittäypi puhumatta. Mitä runon +alkumyötäisyyestä (allitteratio) tawallisesti opetetaan, on minusta +kyllä kehnosti toimitettu. Alkumyötäisyyttä ei sillä hywäsesti saaha, +että kaksi sanaa runossa yhellä äännettäwällä aletaan, äänike olla +mikä tahansa. Näyttää kun waaittaisi sihen kokonaisen alkutawuen +kahessa sanassa olla yhtäläisen. Mutta jos niinki ei, walikoiaan +niitä sillä tawalla, että jos toisen alkutawuessa olle a, toisehen +tullee ä eli o; jos toisessa e, toisehen i eli ä; jos toisessa o, +toisehen a, u eli ö; jos toisessa u, toisehen o, y, j.n.e., joihin +kyllä kansan, harwoin muien laatimissa, runoissa, saahaan esimerkkiä. + +Suomen runoista lienee jo ennenki kirjotettu, miten niitä kaiketikki +on kahta erilajia, _tarina- ja loihtorunoja_. Lienee myös jossai +nimitetty, kuinka loihtorunotki alusta eiwät olleet kun tarinarunoja, +joita sitte asiata mukaan ruwettiin toiseksi kääntämään. Nämät tässä +kirjassa runot parahasta päästä owat tarinarunoja. Mitä minulta +niissä on pääluwuksi arwattu, ei sen wuoksi wanhanaikaisten asiain +tutkinnassa ole paremmin toenlainen, kun mitä toisin kuuluwissakin +on. Kumpiaki on yksiltä paikoilta ja yhtä wanhana saatu. Muutamia +yksiä runoja olen niin monelta laulajalta ja niin moneen eri laatuun +saanut, että kylläkin on ollut epäilemistä, jos mikä niistä olisi +pääluwuksi paras. Toisissa runoissa on taas ollut esteenä, etten ole +niitä, jos yheltä eikä siltään täyelliseen saanut. + +On kumpiaki, jotka pitäwät meiän wanhoja runoja isossaki arwossa ja +jotka niillen ei anna pientäkänä. Minä niitä en soisi sorrettawan, +jos ei yksipuolisesti ylen suurinakaan piettämän. Ei niistä suinkaan +ole Greekalaisten ja Ruomalaisten rinnalle, waan hywä jos ees +näyttäwät, etteiwät esiwanhempamme mielellisissäkään yrityksissä +olleet älyttömät -- ja sen he kuitenki näyttänewät. + +Tämä työ minulle ei ole ollut rasittawa eikä suuria kulukkeitakaan +waatiwa, jotta niistä mitänä erittäin olisi mainittawa. Mitä +mielisuosiolla, ei pakolla, laaitaan, on ainaki hupaseksi luettawa +ja mielisuosiolla, kenenkään toisen waatimatta, olen näitä keräillyt +ja yhteen sowitellut. Yhät työn huwituksena on seki ollut, että olen +hawannut yritykseni monelle muullenki otolliseksi. Heiän kehottawasta +ja ystäwällisestä kohtaamisesta on minun syy paljoki heitä kiittää. + +Peräti toisin on sen asian kanta, josta monella muulla on töissään +apu, nimittäin toiwo kauniiksi ja walmiiksi työnsä saaha. Tämä toiwo +minussa on peräti puuttunut. Ainaki epäilewä jaksannostani mitään +kelpaawata toimittaa, on tässä työssä toisinaan siksiki epäillys +kaswanut, jotta eräät kerrat juuri olen ollut kaikki tukkunaan +tuleen nakata, koska en ole woimiani uskonut niitä mielenmyötäsesti +toimittaa, enkä taas ole sopiwaksi luullut itsiäni omalla työllä ja +waiwalla tutkinnon alaseksikaan keskosesta työstä saattaa. Menkäät +nyt kuitenki Kalewalan runot jos wähemminki walmisna, ettei wieläki +ajan käsissäni wiiwyttyä tuli teistä tekisi walmiimpata! + +Kajanissa 28 helmikuuta 1835. + + _Elias Lönnrot_. + + + + +Ensimmäinen Runo. + + +Laulaja walmisteksen ja alkaa kertoa miten Wäinämöinen kolmekymmentä +kesää ja talwea äitinsä kohussa maannut syntyy maailmaan. Siitä +Wäinämöinen hewosen saanut lähtee ajoon. Lappalainen, mistä lie wihaa +kantawa, wahtaa surmataksensa häntä. Näkee meren selällä ratsastawan +ja ampuu kohti nuolensa. Toiste kolmannestiki lauasnut jo kaato +Wäinämöisen alta hewosen. Siitä Wäinämöinen itse ympäri wesiä uien +luo, mitä mihinki, karia, saaria, luotoja ja kalahautoja. Kotka +pesintäpaikkaa etsossa keksii merellä Wäinämöisen ja munii polwelle. +Munat siitä polwien liikahtaessa wieriwät wetehen ja särkywät +karilla. Niin Wäinämöinen munamurusista luo maan ja taiwaan, tähet, +kuun ja auringon. + + Mieleni minun tekewi, + Aiwoni ajattelewi, + Mieli ruweta runoille, + Laatiua laulamahan. + 5. Weli kulta weikkoseni, + Kaunis kielikumppalini! + Harwoin yhtehen yhymmä, + Saanemma sanelemahan, + Näillä raukoilla rajoilla, + 10. Polosilla Pohjan mailla; + Pannos nyt käsi kätehen, + Haka toisehen hakahan, + Lauloaksemma hywiä, + Parahia pannaksemma; + 15. Kuulla noien kultasien, + Tietä mielitehtosien, + Nuorisossa nousewassa, + Kansassa kasuawassa; + Noita saatuja sanoja, + 20. Wirsiä wetelemiä, + Wyöltä wanhan Wäinämöisen, + Alta ahjon Ilmarisen, + Päästä kalwan kaukomielen, + Joukahaisen jousen tiestä, + 25. Pohjan peltojen periltä, + Kalewalan kankahilta. + Niit' ennen isoni laulo + Kirweswartta wuollessansa, + Niitä äitini opetti, + 30. Niitä eukko neuotteli, + Keträwartta kiertessänsä, + Wäätessänsä wärttinätä. + Wiel' on muitaki sanoja, + Ongelmoita oppimia, + 35. Tiewieristä tempomia, + Kanarwoista katkomia, + Risukoista riipomia, + Wesoista wetelemiä, + Paimenessa käyessäni, + 40. Lassa karjan katsannossa, + Metisillä mättähillä, + Kultasilla kunnahilla, + Mustan Muurikin jälessä, + Kimmon kirjawan keralla. + 45. Sieltä sain sa'an sanoja, + Tuhat wirren tutkelmoita; + Ne wirret kerälle käärin, + Sowittelin sommelolle; + Kerän pistin kelkkahani, + 50. Sommelon rekoseheni. + Wiikon on wirteni wilussa, + Kauan kaihossa siasnut, + Jo tuonen wilusta wirret, + Laulut kaikki pakkasesta + 55. Rahin rautasen nenähän, + Petäjäisen pienan päähän, + Alle kuulun kurkihirren, + Alle kaunihin katoksen, + Keritellen pään kerältä, + 60. Saahen solmun sommelolta. + Niin laulan hywänki wirren, + Kaunihinki kalkuttelen, + Ruualta rukihiselta, + Oluelta otraselta. + 65. Kun ei oo olutta luona, + Tahi taaria tähellä; + Laulan suulta laihemmalta, + Wetoselta wierettelen, + Kuulun iltani kuluksi, + 70. Wähän päiwän päätteheksi; + Waiko aamun alkeheksi, + Huomeneni huopeheksi? + Noin kuulin saneltawaksi, + Tiesin wirttä tehtäwäksi: + 75. Yksin meillä yöt tulewat, + Yksin päiwät walkeawat, + Yksin synty Wäinämöinen, + Ilmautu ikirunoja. + Kawe ukko Pohjan herra, + 80. Waka wanha Wäinämöinen, + Makas äitinsä kohussa + Kolmekymmentä keseä, + Yhen werran talwiaki. + Ikäwysty aikojansa, + 85. Ouostu elämätänsä, + Kun ei konsa kuuta nähnyt, + Eikä päiweä tawannut. + Sanowi sanalla tuolla, + Lausu tuolla lausehella: + 90. Kuu keritä, päiwyt päästä, + Otawa yhä opeta, + Miestä ouoilta owilta, + Weräjiltä wierahilta, + Näiltä pienilta pihoilta, + 95. Kapehilta käytäwiltä. + Päästä kuuta katsomahan, + Päiweä tähyämähän, + Otawaista oppimahan, + Ilmoja ihoamahan. + 100. Kun ei kuu kerittänynnä, + Eikä päiwyt päästänynnä; + Itse wiilasi weräjän + Sormella nimettömällä, + Potkasi punasen portin + 105. Wasemalla warpahalla; + Tuli kynsin kynnykselle, + Polwin porstuan owelle, + Jalan kahen kartanolle. + Pääsi kuuta katsomahan, + 110. Päiweä tähyämähän, + Otawaista oppimahan, + Ilmoja ihoamahan. + Yöllä synty Wäinämöinen, + Päiwällä meni pajahan. + 115. Takoa taputtelewi, + Lyöä lynnähyttelewi; + Tako olkisen orihin, + Hernewartisen hewosen. + Selkeä silittelewi, + 130. Taljoa taputtelewi: + "Sopisi selällä olla + Ketun päällä kelletellä." + Itse istuwi selälle, + Löihen reisin ratsahille, + 125. Ajoa tomuttelewi, + Matkoansa mittelewi, + Orihilla olkisella, + Hernewarrella hewolla. + Ajo Wäinölän ahoja, + 130. Kalewalan kankahia, + Hepo juoksi, matka joutu, + Koti jääpi, tie lyheni. + Jo ajo meren selälle, + Ulapalle aukialle, + 135. Ei kastu oron kapiot, + Eikä wuohiset hewosen. + Lappalainen kyyttösilmä + Piti wiikoista wihoa, + Kanto kaukaista katsetta, + 140. Kera wanhan Wäinämöisen. + Laatiwi tulista jousta, + Jalokaarista kaniwi; + Kaaren rauasta rakenti, + Selän waskesta walawi. + 145. Noita kullan kirjaeli, + Hopialla huolitteli. + Sai kaari kanineheksi, + Jousi warsin walmihiksi, + Kaari kaunihin näkönen, + 150. Jousi jonki maksawainen; + Heponen selällä seiso, + Warsa juoksi wartta myöten, + Kapo kaarella makasi, + Jänö jäntimen siassa. + 155. Wuoli piiliä pinosen, + Kolmisulkia kokosen; + Minkä saapi walmihiksi, + Sen pojat sulittelewi + Pääskyn pienillä sulilla, + 160. Warpusen wiwustimilla. + Millä noita karretahan, + Karretahan, woietahan? + Maon mustilla mujuilla, + Kyyn käärmehen käwyillä. + 165. Mistä sai sulitut rihmat, + Kusta jäntehen tapasi? + Tuolta sai sulitut rihmat, + Tuolta jäntehen tapasi, + Hiwuksista Hiien ruunan, + 170. Lemmon warsan waattehista. + Sai nuolet sulineheksi, + Wasamat wanuneheksi; + Astua taputtelewi, + Käyä luikerrehtelewi, + 175. Hywä kaari kainalossa, + Wiini nuolia selässä, + Korwalle tulisen kosken, + Pyhän wirran pyörtehelle. + Katso illan, katso aamun, + 180. Katso kerran keskipäiwän, + Tulewaksi Wäinämöistä, + Saawaksi suwantolaista. + Niin päiwänä muutamena, + Huomenna monikahana, + 185. Loi silmänsä luotehelle, + Käänti päätä päiwän alle, + Keksi wanhan Wäinämöisen + Selällä meren sinisen. + Koppowi tulisen jousen, + 190. Otti kaaren kaunihimman; + Jännitti tulisen jousen, + Weti waskisen wekaran, + Wasten polwea wasenta, + Alta oikian jalansa. + 195. Weti wiinestä wasaman, + Sulan kolmikoipisesta; + Otti nuolen oikeimman, + Walitsi parahan warren. + Weti jousen jouahutti, + 200. Käsin kaaren käännällytti, + Korwahan kowan tulisen, + Käen oikian nenähän, + Pään waralle Wäinämöisen, + Surmaksi suwantolaisen. + 205. Emo kielti, waimo kielti, + Epäsi kawetta kaksi, + Kielti kolme Luonnotarta, + Ampumasta Wäinämöistä. + "Elä ammu Wäinämöistä! + 210. Wäinö on tätisi poika." + Toki ampu ei totellut; + Itse tuon sanoiksi wirkki: + "Kun käsi ylentänehe, + Sen nuoli alentuoho; + 215. Kun käsi alentanehe, + Sen nuoli ylentyöhö." + Ampu yhen nuoliansa, + Niin meni kowan ylätse + Päältä pään on taiwosehen; + 220. Tahto taiwonen haleta, + Ilman kaaret katkiella. + Ampu toisen nuoliansa, + Niin meni kowan alatse + Alasehen maaemähän; + 125. Tahto maa manalle mennä, + Hieta harju halkiella. + Ampu nuolen kolmannenki, + Käwi kohti kolmannesti, + Sapsohon sinisen hirwen, + 230. Alta wanhan Wäinämöisen, + Läpi länkiluun lihoista, + Kautta kainalon wasemen. + Sillon wanha Wäinämöinen + Käänty kämmenin wesille, + 235. Sortu sormin lainehesen, + Koprin kuohuun kohahti, + Selästä sinisen hirwen, + Hernewartisen hewosen. + Lappalainen kyyttösilmä + 240. Itse tuon sanoiksi wirkki: + "Et sinä wanha Wäinämöinen + Enämpi eläwin silmin, + Sinä ilmoissa ikänä, + Kuuna kullan walkiana, + 245. Astu Wäinölän ahoja, + Kalewalan kankahia." + Waka wanha Wäinämöinen + Siitä kulki kuusi wuotta, + Seuro seitsemän keseä, + 250. Karehti kaheksan wuotta, + Selwällä meren selällä, + Ulapalla aukialla, + Eessähän wesi wetelä, + Taiwas sininen takana. + 255. Siinä mies meret lukewi, + Uros aallot arwelewi; + Kussa päätänsä kohotti, + Sihen saaria saneli; + Kussa kättä käännähytti, + 260. Sihen nientä siiwoeli; + Kussa jalka pohjautu, + Kalahauat kaiwaeli; + Kussa maat on maata waston, + Sihen siunasi apajat; + 265. Kuhun seisottu selällä, + Sihen luopi luotoloita, + Karipäitä kaswatteli, + Joihin laiwat lasketahan, + Päät menewi kauppamiesten. + 270. Tuli kokko maalta Turjan, + Laskihen Lapista lintu; + Lentelewi, liitelewi, + Lenti iät, lenti lännet, + Lenti luotehen loputen, + 275. Peritellen pohjasilman, + Etsien pesän sioa, + Asunmaata arwaellen. + Sillon wanha Wäinämöinen + Nosti polwensa merestä + 280. Heinäseksi mättähäksi, + Kuloseksi turpeheksi. + Tuopa kokko Turjalainen + Sai siitä pesän sioa; + Keksi mättähän mereltä, + 285. Sinerwöisen lainehelta, + Lentelewi, liitelewi, + Päähän polwen laskeuwi. + Hiero heinästä peseä, + Kulon päästä kutkutteli; + 280. Niin muni munia kuusi, + Kuusi kullaista munoa, + Rantamunan seitsemännen. + Hierelewi, hautelewi + Päätä polwen lämmittäwi; + 295. Siitä wanha Wäinämöinen + Tunsi polwensa palawan, + Jäsenensä lämpiäwän. + Wawahutti polwiansa, + Järkäytti jäseniänsä, + 300. Munaset wetehen wieri, + Karskahti meren karihin; + Munat wierähti muruiksi, + Kokko ilmoille kohosi. + Sillon wanha Wäinämöinen + 305. Sano muutaman sanansa: + "Munasen alanen puoli + Alaseksi maaemäksi! + Munasen ylänen puoli + Yläseksi taiwoseksi! + 310. Mi munassa walkiata, + Se päiwäksi paistamahan! + Mi munassa ruskiata, + Se kuuksi kumottamahan! + Munasen muruja muita + 315. Ne tähiksi taiwahalle!" + + + + +Toinen Runo. + + +Tuuli kulettaa Pohjolan rannalle Wäinämöisen. Siinä itkee ja +walittaa ouoilla paikoilla ollen eikä tieten miten enää millonkana +kotimaille joutua. Pohjolan emäntä kuulee itkewän, saa rannalta +wenehen ja soutaa luoksi. Wiepi Pohjolaan Wäinämöisen. Siellä +syöttää, juottaa ja wiimmen kysäsee, mitä itki. Wäinämöinen sanoo +kotimaille ikäwöitsewänsä. Pohjolan emäntä lupaa kotia saattaa, jos +esinnä hänelle sammon takoisi. Wielä päälliseksi antaisi hän hänelle +tyttärensä palkasta. Wäinämöinen ei sano takoa osaawansa, waan lupaa +kotia päästyä Ilmarisen tälle työlle lähettää. Niin saapi Pohjolan +emännältä hewosen ja lähtee Pohjolasta. + + Tuho kuitenki tulewi, + Tuho wanhan Wäinämöisen; + Kulki kuusissa hakona, + Petäjäissä pehkiönä, + 5. Luomiansa luotoloita, + Saaria sanelmiansa; + Haittana hako wesillä, + Tiellä köyhä rikkahilla. + Sillon wanha Wäinämöinen + 10. Itse noin sanoiksi wirkki: + Woi minä polonen poika, + Woi poika polon alanen! + Jo minä johonki jouwuin, + Uros kunnekki utauin! + 15. Kuuksi päiwäksi kululle, + iäkseni ilman alle, + Tuulen tuuwiteltawaksi, + Aaltojen ajeltawaksi, + Näillä wäljillä wesillä, + 20. Lakehilla lainehilla. + En tieä polonen poika + Polosina päiwinäni, + Tällä inhalla iällä, + Katowalla kannikalla, + 25. Tuulehenko teen tupani, + Wetehenkö saunan salwan. + Teen mä tuulehen tupani, + Ei oo tuulessa tukia; + Westän saunani wetehen; + 30. Wesi wiepi westokseni. + Tuuli tuuli luotehesta, + Aalto lännestä ajaksen, + Kanto wanhan Wäinämöisen, + Pimiähän Pohjolahan, + 35. Miesten syöjähän siahan, + Urosten upottajahan. + Siinä itki Wäinämöinen, + Siinä itki ja urisi, + Sata haamoa siwulla, + 40. Tuhat tuulen pieksälmätä. + Sano wanha Wäinämöinen: + "Woi minä polonen poika! + Kun ma uin omilta mailta, + Jouwuin maille wierahille, + 45. Näille paikoille pahoille, + Teille tietämättömille. + Kaikki täällä puut purewi, + Kaikki hawut hakkoawi, + Kaikki lehmät leikkoawi, + 50. Kaikki rietat riiwoawi, + Näillä raukoilla rajoilla, + Polosilla Pohjan mailla. + Enkä tieä tietä käyä, + Outo matkoja osoa, + 55. Palatakseni kotia, + Tulla maille tuttawille; + Tiehyt metsähän wetäwi, + Onkelmoinen ottelewi. + Matka Teppo, tie jumala! + 60. Tules tietä neuomahan, + Tien wieriä wiittomahan, + Rastia rakentamahan, + Jotta mies metsät osaisi, + Uros korwet arweleisi, + 65. Palatessansa kotia, + Saahessa omille maille." + Louhi Pohjolan emäntä, + Pohjan akka harwahammas, + Nousi aiwan aikasehen, + 70. Aiwan aika huomenessa; + Pian pirtin lämmitteli, + Hiilet lietehen kokosi. + Siitä pyyhki pienen pirtin, + Lautalattian lakasi, + 75. Wastasella warpasella, + Lautasella lehtisellä. + Ammueli rikkasensa + Waskisehen wakkasehen. + Wei ne ulos usta myöten, + 80. Pellolle pihoa myöten. + Seisotaksen kuulemahan, + Kuulemahan katsomahan, + Pellolla perimmäisellä, + Takimmalla tanhualla. + 85. Kuulewi merelta itkun, + Poikki joen juorotuksen. + "Ei oo itku lapsen itku, + Eikä itku naisen itku; + Itku on partasuun urohon, + 90. Urina uwantolaisen." + Louhi Pohjolan emäntä, + Pohjan akka harwahammas, + Työnti wenojen wesille, + Kolmilaian lainehille, + 95. Souti luoksi Wäinämöisen, + Luotsi itkewän urohon. + Siinä itki Wäinämöinen, + Urisi uwantolainen, + Suu liikku, järisi parta, + 100. Waan ei leuat lonkaelle, + Eikä hampahat hajonne. + Louhi Pohjolan emäntä, + Pohjan akka harwahammas, + Otti miehen itkemästä, + 105. Urohon urisemasta, + Istutti wenon perähän, + Itse airoille rupesi, + Souti poikki Pohjolahan, + Portin Pohjolan etehen. + 110. Syötti miehen, juotti miehen, + Kostutteli kuolemasta; + Siitä noin sanoiksi saatti, + Kysytteli, lausutteli: + "Mitä itket Wäinämöinen, + 115. Uikutat uwantolainen?" + Waka wanha Wäinämöinen + Itse tuon sanoiksi wirkki. + "Ikäwä minun tulewi, + Ikäwä tulettelewi, + 120. Wieras maalla wierahalla, + Outo ouossa kylässä. + Tuota itken tuon ikäni, + Puhki polweni murehin: + Kun ma uin omilta mailta, + 125. Tulin mailta tuttawilta, + Näille ouoille owille, + Weräjille wierahille." + Louhi Pohjolan emäntä + Siitä noin sanoiksi saatti: + 130. "Elä itke Wäinämöinen, + Uikuta uwantolainen; + Hywä tääll' on ollaksesi, + Elinaikasi elellä, + Pohjan poikajen tiloilla, + 135. Asemilla armahilla, + Syöä luotasi lihoa, + Juoa tuopista olutta." + Sillon wanha Wäinämöinen + Itse wirkki, noin nimesi: + 140. "Kylkehen kylänen syönti + Hywissäki wierahissa; + Mies on maallansa parempi, + Kotonansa korkiampi. + Suoppa luoja, luo jumala, + 145. Pääsisin omille maille; + Parempi omalla maalla + Juoa wettä roppehesta, + Kuni maalla wierahalla + Juoa tuopista olutta." + 150. Louhi Pohjolan emäntä + Sanan wirkko, noin nimesi: + "Niin mitä minulle annat, + Kun saatan omille maille, + Oman pellon pientarelle, + 155. Oman pihan rikkasille?" + Sano wanha Wäinämöinen: + "Mitäpä kysyt minulta, + Kun saatat omille maille, + Oman käen kukkumille, + 160. Oman kukon kuulumille, + Oman saunan lämpimille?" + Sano Pohjolan emäntä: + "Ohoh wiisas Wäinämöinen! + Taiatko takoa sammon, + 165. Kirjokannen kirjaella, + Yhen joukkosen sulasta, + Yhen willan kytkyestä, + Yhen otrasen jywästä, + Yhen wärttinän muruista; + 170. Annan neion palkastasi, + Työstäsi tytön ihanan, + Saatan sun omille maille, + Oman käen kukkumille, + Oman kukon laulamille, + 175. Oman saunan lämpimille." + Waka wanha Wäinämöinen + Sanan wirkko, noin nimesi: + "En minä takoa taia, + Enkä kantta kirjaella; + 180. On seppo omalla maalla, + Warsin taitawa takoja, + Jok' on taiwoa takonut, + Ilman kantta kalkutellut, + Ei tunnu wasaran jälki, + 185. Eikä pihtien pitämä." + Sano Pohjolan emäntä, + Pohjan akka harwahammas: + "Kenpä sampuen takoisi, + Kirjokannen kirjoaisi, + 190. Yhen joukkosen sulasta, + Yhen willan kylkyestä, + Yhen otrasen jywästä, + Yhen wärttinän muruista; + Saisi neion palkastansa, + 195. Työstänsä ihanan immen." + Silloin wanha Wäinämöinen + Sanan wirkko, noin nimesi: + "Kun saatat omille maille, + Annan seppo Ilmarisen, + 200. Joka sampuet takowi, + Kirjokannet kirjoawi, + Neityet lepyttelewi, + Tinarinnat riuwuttawi." + Siitä Pohjolan emäntä, + 205. Pohjan akka harwahammas, + Pani oron juoksemahan, + Liinaharjan liikkumahan. + Waka wanha Wäinämöinen + Itse istuwi rekehen, + 210. Korjahan korenteleksen, + Ajoa karittelewi, + Pimiästä Pohjolasta, + Summasta Sariolasta. + + + + +Kolmas Runo. + + +Wäinämöinen tiellänsä tapaa Pohjolan neion taiwon kaarella kauniissa +pukemissa istuwan. Jo kysyy puolisoksensa. Neito wiisastelee sitte +mieheksi arwelewansa, kun wetäisi munan tuntumattomalle solmulle +ja kärettömällä weitsellä jouhen halkaseisi. Ne tehtyä Wäinämöinen +uuistaa pyyntönsä. Tyttö yhä wiekastellen jo waatii häntä wärttinän +muruista wenettä laatimaan. Niin niistä walmihin saaneelle lupaa +tulla, jos kirwes weistäessä ei koskene kiween. Wäinämöinen saapi +wenettä weistämään ja lyöpi wahingossa polweensa. Lähtee siitä weren +tukkiata tieustelemaan, käy tyhjään kahessaki paikassa, waan löytää +kolmannesta. + + Tuopa kaunis Pohjan tytti, + Maan kuulu, ween walio, + Punasukkahan pukewi, + Kantokenkähän kapiwi, + 5. Pani päällensä parasta, + Kaulallensa kaunihinta, + Ripehintä rinnoillensa, + Walkehinta warrellensa; + Istu ilman wempelellä, + 10. Taiwon kaarella kajotti, + Pukemissa puhtahissa, + Walkehissa waattehissa. + Waka wanha Wäinämöinen + Ajoa karittelewi + 15. Pimiästä Pohjolasta, + Summasta Sariolasta. + Katsahtawi taiwahalle; + Kaari on kaunis taiwahalla. + Neiti kaunis kaaren päällä, + 20. Kapo kaaren kannikalla, + Pitelewi pirtojansa. + Niisiänsä nostelewi, + Kultakangasta kutowi, + Hopiaista huolittawi, + 25. Kultasesta sukkulasta, + Pirralla hopehisella. + Waka wanha Wäinämöinen + Sanan wirkki, noin nimesi: + "Tule neiti korjahani + 30. Laskete rekoseheni!" + Neiti taiten wastoawi: + "Sitte sun mieheksi sanoisin, + Urohoksi arweleisin. + Jossa jouhen halkaseisit + 35. Weitsellä kärettömällä, + Ilman tutkamettomalla. + Munan solmuhun wetäisit, + Solmun tuntumattomaksi." + Waka wanha Wäinämöinen + 40. Halki jouhen halkasewi + Weitsellä kärettömällä, + Ilman tutkamettomalla. + Munan solmuhun wetäwi. + Solmun tuntumattomaksi. + 45. Sano wanha Wäinämöinen: + "Jo olen jouhen halkassunna + Weitsellä kärettömällä, + Ilman tutkamettomalla. + Munan solmuhun wetänyt, + 50. Solmun tuntumattomaksi; + Tule neiti korjahani, + Laskete rekoseheni!" + Neiti taiten wastoawi, + Sanowi sanalla tuolla: + 55. "Emmä ennen tullekkana. + Ennen kun wenosen weistät + Keträwarteni muruista, + Kalpimeni kappaleista, + Kirwon käymättä kiwehen, + 60. Kasan kalkahuttamatta." + Siitä wanha Wäinämöinen + Korjasta kohotteleksen; + Otti wärttinän muruja, + Keträwarren kiertimiä; + 65. Weisti wuorella wenettä. + Kalkutteli kalliolla. + Weisti päiwän, weisti toisen, + Weisti kohta kolmannenki; + Ei kirwes kiwehen koske, + 70. Kasa kalka kalliohon. + Niin päiwällä kolmannella + Piru pontta pyörähytti, + Lempo tempasi tereä, + Hiisi wartta waapahutti; + 75. Jo kirwes kiwehen käypi, + Kasa kalkko kalliohon. + Kirwes kilpisty kiwestä, + Kalpistihen kalliosta, + Polwehen pojan pätösen, + 80. Warpahasen Wäinämöisen. + Sen lempo lihoille liitti, + Hiisi suonille sowitti; + Terä oli syömässä lihoa, + Warsi werta särpimässä; + 85. Söip' on uuelta lihoa, + Weti werta tuorehelta; + Weri wuotaen tulewi, + Hurme huppellehtamalla. + Waka wanha Wäinämöinen, + 90. Tietäjä iän ikuinen, + Kaikkien sanojen salpa, + Ei se tuota tunnekkana. + Itse loihen loihtiaksi, + Sai itse saneliaksi, + 95. Luki synnyt syitä myöten, + Luottehet lomia myöten. + Niin ei muista muutamia + Weren suuria sanoja, + Joista salpa saatahisi, + 100. Luja lukko tuotahisi, + Noille rauan ratkomille, + Suu sinerwän silpomille. + Tulewalle tukkiaksi, + Salwaksi samoajalle. + 105. Weri juoksewi jokena, + Hurme aallossa ajawi, + Polwesta pojan totisen, + Warpahasta Wäinämöisen. + Ei ollut sitä jokea, + 110. Ei ojoa ollenkana, + Jok' ei tullut tulwillehen + Noita liikoja weriä. + Eik' ollut sitä mäkeä. + Eikä kummun kukkulata, + 115. Eikä wuorta korkiata, + Jok' ei tullut tulwillehen + Polwesta pyhän urohon, + Warpahasta Wäinämöisen. + Jopa tuskiksi tulewi, + 120. Läylemmäksi lankiawi, + Painuwi pakolliseksi; + Waka wanha Wäinämöinen + Pani warsan waljahisin + Ruskian reen etehen, + 125. Itse reuoksen rekehen, + Kohennaksen korjahansa. + Laski wirkkua witsalla, + Helähytti helmiswyöllä; + Wirkku juoksi, matka joutu, + 130. Reki wieri, tie lyheni. + Jo ajo awointa tietä + Alimmaisehen talohon; + Yli kynnyksen kysywi, + Tietäjätä tieustawi: + 135. "Oisiko talossa taassa + Rauan raannan katsojoa. + Tämän tulwan tukkioa, + Weren summan sulkioa?" + Oli lapsi lattialla, + 140. Imewäinen istumassa; + Lausu lapsi lattialta, + Imewäinen istuwalta: + "Ei ole talossa taassa + Uron tuskan tuntioa, + 145. Rauan raannan katsajoa. + Puun jälen puhelioa. + Ompi toisessa talossa. + Aja toisehen talohon." + Waka wanha Wäinämöinen + 150. Laski wirkkua witsalla, + Helähytti helmiswyöllä; + Ajoa suhuttelewi + Ylimmäistä tietä myöten, + Ylimmäisehen talohon. + 155. Kysy kynnyksen takoa, + Ano alta ikkunaisen: + "Oisiko talossa taassa + Rauan raannan katsojoa. + Tämän tulwan tukkioa, + 160. Weren summan sulkioa?" + Akka on wanha waipan alla, + Kieli palku pankon päässä, + Akka wanha kolmihammas, + Entinen talon emäntä. + 165. Tuli akka ikkunahan, + Siitä noin sanoiksi saatti: + "Ei ole talossa taassa + Uron tuskan tuntioa, + Wammojen wakittajoa, + 170. Suonikosken sortajoa, + Salpoa werisatehen, + Weritulwan tukkioa. + Ompi toisessa talossa. + Aja toisehen talohon." + 175. Waka wanha Wäinämöinen + Laski wirkkua witsalla, + Helähytti helmiswyöllä; + Ajoa suhuttelewi + Äärimmäistä tietä myöten, + 180. Äärimmäisehen talohon. + Yli kynnyksen kysywi, + Lausu lakkapuun takoa: + "Oisiko talossa taassa + Rauan raannan katsojoa, + 185. Tämän tuiman tukkioa, + Weren kumman sulkioa?" + Ukko on uunilla asuwa, + Halliparta harjun alla; + Ukko uunilta urahti, + 190. Halliparta paukutteli; + "Sulettun' on suuremmatki, + Tukittuna tuimemmatki, + Jalommatki jaksettuna, + Woituna wäkewämmätki, + 195. Luojan kolmella sanalla, + Pyhän synnyn säätämällä, + Joet suista, järwet päistä, + Kosket kowat kuohumilta, + Selät niemien nenistä, + 200. Kannakset kapeimmilta." + + + + +Neljäs Runo. + + +Wäinämöinen nousee reestä ja pistäksen pirttiin. Tuoaan astia weren +juosta, wähäpä siitä. Ukko ouostu weren paljoutta ja olisi loihtia, +waan ei muista itse rauan syntyä. Sen Wäinämöinen hänelle kertoo ja +siitä ukko alkaa muita sanoja lukea. Niillä salpaa hän weren, sitoo +suonet, panee siitä poikansa tekemiä woiteita päälle ja kääri siteen +ympärille. Wäinämöinen kiwuista päästyä paranee entistä ehommaksi ja +kiittää julkista taiwaan jumalata joka näin oli hänelle awun antanut. + + Siitä wanha Wäinämöinen + Itse korjasta kohosi; + Nousi reestä nostamatta, + Yleni ylentämättä. + 5. Tuosta pirttihin tulewi, + Alle kattojen ajaksen. + Tuoahan hopia tuoppi + Kulta kannu kannetahan; + Ei weä wähästäkänä, + 10. Pikkustakana piätä, + Werta wanhan Wäinämöisen, + Hurmetta jalon jumalan. + Ukko uunilta urahti, + Halliparta paukutteli: + 15. "Mi sinä lienet miehiäsi, + Ja kuka urohiasi! + Wert' on seitsemän wenettä, + Kantokorwoa kaheksan, + Sun polonen polwestasi, + 20. Lattialle laskettuna. + Muistaisin sanoja muita, + Suuria weren sanoja, + Waan en arwoa alusta, + Missä rauta syntynynnä." + 25. Sillon wanha Wäinämöinen + Sanan wirkko, noin nimesi: + "Itse tieän rauan synnyn, + Arwoan alun teräksen; + Wesi on wanhin weljeksiä, + 30. Rauta nuorin weljeksiä, + Tuli kerran keskimmäinen. + Tuli tuhmaksi rupesi, + Walkia warattomaksi; + Yleni ylen ehoksi, + 35. Kaswo aiwan kauhiaksi. + Poltti maita, poltti soita, + Paljo maita, paljo soita, + Sinä suurra poutawuonna, + Pahana palokesänä, + 40. Tuliwuonna woimatonna. + Pääsi rauta piilemähän, + Piilemähän, säilymähän." + Ukko uunilta urahti, + Sanan wirkko, noin nimesi: + 45. "Missä sillon rauta piili, + Missä piili, kussa säily, + Sinä suurra poutawuonna, + Pahana palokesänä?" + Waka wanha Wäinämöinen + 50. Itse tuon sanoiksi wirkki: + "Tuolla sillon rauta piili, + Sekä piili, jotta säily, + Pitkän pilwen rannan päällä, + Tammen latwassa tasasen, + 55. Nuoren neitosen nisissä, + Kaswawaisen kainalossa. + Oli siellä neljä neittä, + Koko kolme morsianta, + Utarilla uhkuwilla, + 60. Nännillä pakottawilla. + Lypsit maalle maitojansa, + Uhkutit utariansa; + Yksi lypsi mustan maion, + Toinen walkian walutti, + 65. Kolmansi tulipunasen. + Ku on lypsi mustan maion, + Siitä synty melto rauta; + Ku on walkian walutti, + Siit' on saatu rääkkyrauta; + 70. Ku lypsi tulipunasen, + Siit' on tehtynä teräkset. + Siitä sillon rauta piili, + Wuoen piili, toisen säily, + Heiluwassa hettehessä, + 75. Läikkywässä lähtehessä, + Suurimmalla suon selällä, + Tuiman tunturin laella, + Jossa joutsenet muniwat, + Hanhi pojat hautelewi. + 80. Susi juoksi suota myöten, + Karhu kangasta samoten; + Susi nosti suosta mullan, + Karhu rauan kankahasta. + Niin joutu jumala tielle, + 85. Näki mustia muria + Suen sorkan nostimilla, + Karhun kantapään sioilla. + Sanowi sanalla tuolla: + 'Woi sinua rauta raukka! + 90. Kun olet kurjassa tilassa, + Matalaisessa majassa, + Suolla sorkissa sutosen, + Aina karhun askelissa.' + Senpä päiwyen perästä + 95. Rauta suosta sotkettihin, + Maan liasta lietsottihin, + Wetelästä welottihin." + Ukko uunilta urahti, + Sanan wirkko, noin nimesi: + 100. "Siitäkö se rauta synty, + Siitäkö teräs sikesi?" + Waka wanha Wäinämöinen + Itse wirkki, noin nimesi: + "Eipä wielä siitäkänä, + 105. Ei perän pereäkänä. + Eipä synny rauta raukka + Ilman tuimatta tuletta, + Eikä kaswa karkiaksi + Ilman weessä kastumatta. + 110. Wietihin sepon pajahan, + Alle ahjon Ilmarisen. + Sano seppo Ilmarinen, + Takoja iän ikuinen: + 'Jos ma sun tulehen työnnän, + 115. Alle ahjoni ajelen, + Tulet kowan korkiaksi, + Ylen kaswat kauhiaksi, + Wielä weistät weikkoasi, + Lastuat emosi lasta.' + 120. Sillon wanno rauta raukka, + Wanno waikian walansa, + Ahjolla, alasimella, + Wasarilla, walkkamilla: + 'Ompa puita purrakseni, + 125. Kiwen syäntä syöäkseni, + Etten weistä weljeäni, + Lastua emoni lasta.' + Sillon seppo Ilmarinen, + Takoja iän ikuinen, + 130. Rauan työntäwi tulehen, + Alle ahjonsa ajeli; + Tako rauan raukiaksi, + Kasti weessä karkiaksi. + Koitti seppo kielellänsä, + 135. Hywin maisto mielellänsä, + Teräksen tekomujuja, + Rauan karkasuwesiä. + Sano seppo Ilmarinen: + 'Ei nämät hywät minulle + 140. Teräksen tekowesiksi, + Rautojen rakentomaiksi. + Mehiläinen meiän lintu! + Lennä tuonne liihyttele, + Yheksän meren ylitse, + 145. Meripuolen kymmenettä; + Lennä soita, lennä maita, + Lennä kalton kankahia; + Tuo simoa siiwessäsi, + Kanna mettä kielessäsi, + 150. Seitsemästä heinän päästä, + Kuuen ruohosen nenästä, + Teräksille tehtäwille, + Rauoille rakettawille.' + Herhiläinen Hiien lintu + 155. Katselewi, kuuntelewi; + Katsowi katon rajasta, + Alta tuohen tuiotteli, + Rautoja rakettaissa, + Teräksiä tehtäissä. + 160. Kanto käärmehen kähyjä, + Maon mustia mujuja, + Sisiliskon silmänteitä, + Sammakon salawihoja, + Teräksille tehtäwille, + 165. Rauoille rakettawille. + Siitä seppo Ilmarinen, + Takoja iän ikuinen, + Luuli mettä kantanehen, + Simoa kulettanehen. + 170. Sanan wirkki, noin nimesi: + 'Ka nämät hywät minulle + Teräksen tekowesiksi, + Rautojen rakentomaiksi.' + Oli aikoa wähänen, + 175. Pikkuruinen piiramata; + Jopa suuttu rauta raukka, + Sekä suuttu, jotta syänty, + Petti waiwanen walansa, + Söi kun koira kunniansa; + 180. Weisti raukka weljeänsä, + Lastusi emonsa lasta, + Kuni lipsahti lihaan, + Käwi polwehen polosen, + Weren päästi juoksemahan, + 185. Hurmehen hurahtamahan." + Ukko uunilta urahti, + Parta laulo, pää järähti: + "Jo nyt tieän rauan synnyn, + Tajuan tawat pahimmat. + 190. Ohoh sinua rauta raukka, + Rauta raukka koito kuona! + Joko suureksi sukesit, + Kaswoit aiwan kauhiaksi, + Kun sa loukoit luontoasi, + 195. Sukuasi suin pitelit! + Et sä sillon suuri ollut, + Etkä suuri, etkä pieni, + Et kowin koriakana, + Et kowin kipusaskana, + 200. Kun sa maitona makasit, + Rieskasena riuottelit, + Nuoren neitosen nisissä, + Kaswawaisen kainalossa, + Pitkän pilwen rannan päällä, + 205. Tammen latwassa tasasen. + Etkä sillon suuri ollut, + Etkä suuri, etkä pieni, + Kun sa tietona lepäsit, + Seisoit selwänä wetenä, + 210. Heiluwassa hettehessä, + Läikkywässä lähtehessä, + Suurimmalla suon selällä, + Tuiman tunturin laella. + Etkä sillon suuri ollut, + 215. Etkä suuri, etkä pieni, + Kun sa suosta sotkettihin, + Wetelästä wellottihin, + Maan liasta lietsottihin, + Saatihin sawen seasta, + 220. Käsikarwan kastumatta, + Warpahan riwestymättä. + Etkä sillon suuri ollut, + Etkä suuri, etkä pieni, + Kun sa kuonana kohisit, + 225. Wannoit waiwanen walasi, + Ahjolla, alasimella, + Wasarilla, walkkamilla. + Tulit päästäsi pahaksi, + Tukastasi turmelluhuit, + 230. Petit waiwanen walasi, + Söit kun koira kunniasi. + Ku käski pahalle työlle, + Kenp' on kehnolle kehotti? + Isäsikö, wai emosi, + 235. Waiko wanhin weljiäsi, + Wai nuorin sisariasi, + Waiko muu sukusi suuri? + Ei isosi, ei emosi, + Eikä wanhin weljiäsi, + 240. Ei nuorin sisariasi, + Eikä muu sukusi suuri; + Itse teit tihua työtä, + Katkoit kalman karwallista. + Tule nyt työsi tuntemahan, + 245. Pahasi parantamahan, + Ennen kun sanon emolle, + Wirkan wierin wanhemmalle; + Enempi emolla työtä, + Waiwa suuri wanhemmalla, + 250. Kun poika pahoin tekewi, + Lapsi ankein asuwi. + Kukapa miehistä pätöwi, + Urohista kelpoawi, + Weren suuta sulkemahan, + 255. Tulemata tukkimahan? + Kun ei lie minussa miestä, + Ukon pojassa urosta, + Tämän tulwan tukkiata, + Suonikosken sortajata, + 260. Lemmoll' on käet lihawat, + Pahan miehen paksut sormet, + Tulewalle tukkiaksi, + Salwaksi samoajalle. + Liitä sormesi lihawa, + 265. Paina paksu peukalosi, + Tukkeheksi tuiman reiän, + Paikaksi pahan weräjän. + Piäty weri juoksemasta, + Hurme huppellehtamasta, + 270. Weri seiso, kuni seinä, + Asu hurme, kuni aita, + Kun miekka meressä seiso, + Saraheinä sammalessa, + Paasi pellon pientaressa, + 275. Puu honka petäikössä. + Waan jos mieli laatinewi + Liikkua lipehimmästi; + Niin sä liikkuos lihassa, + Sekä luissa luistaellos. + 280. Parempi sinun sisässä, + Alla kalwon kaunihimpi, + Suonissa sorottamassa, + Sekä luissa luistamassa, + Kun on maahan wuotamassa, + 285. Rikkohin riwestymässä. + Syämessä sinun siasi, + Alla keuhon kellarisi; + Sinne siirräte wälehen, + Sinne juossos joutusasti. + 290. Tyywy tyrris tippumasta, + Punanen putoamasta; + Kun et tyywy, niin tyrehy; + Tyyty ennen Tyrjän koski, + Joki Juortanan tyrehty, + 295. Meri kuiwi, taiwas kuiwi, + Sinä suurra poutawuonna, + Tuliwuonna woimatonna. + Kun ei tuosta kyllä liene, + Wielä muistan muunki keinon, + 300. Huuan Hiiestä patoa, + Helwetistä kattiloa, + Jolla werta keitetähän, + Hurmetta waristetahan, + Weren maahan wuotamasta, + 315. Hurmehen hurahtamasta." + Siit' on suonia siteli, + Päitä suonten solmieli, + Suonilankoja lukewi, + Sanoen sanalla tuolla: + 310. "Soria on suonten waimo, + Suonetar soria waimo, + Soma suonten ketreäjä, + Sorialla ketrinpuulla, + Waskisella wärttinällä, + 315. Rautasella rattahalla, + Tule tänne tarwitessa, + Käy tänne kutsuttassa, + Suonisykkyrä sylissä, + Kalwokääri kainalossa, + 320. Suonia sitelemähän, + Päitä suonen päättämähän. + Punaposki Tuonen pojka! + Puno nuoroa punaista + Wasten reittäsi wasenta, + 325. Alla oikian kätesi, + Jolla suonia sitelen, + Päitä suonten solmielen." + Sillä suonia sowitti, + Päitä yhtehen yhytti, + 330. Suuksutusten suuret suonet, + Waltasuonet wastatusten, + Limitysten pienet suonet. + Pani poikansa pajahan + Tekemähän woitehia, + 335. Raswoja rakentamahan, + Noista heinän helpehistä, + Tuhatlatwan tutkamista, + Kut oli tuotu toisialta + Siitä kylmästä kylästä, + 340. Jonk' ei oo kuultu, eikä nähty, + Ruohon kaiken kaswantoa. + Tuli poikanen pajasta + Tekemästä woitehia, + Raswoja rakentamasta; + 345. Ne työnti ukon kätehen. + Niillä woiti Wäinämöistä, + Pahoin tullutta paransi. + Woiti alta, woiti päältä, + Woiti keskeä keralla, + 350. Sanowi sanalla tuolla, + Lausu tuolla lausehella: + "Jumaloista turwa tulko, + Apu einetten emistä! + Warjele wakainen luoja, + 355. Katso kaunoinen jumala, + Jottei wietäisi wioille, + Wammoille weäteltäisi! + Itse ilmonen jumala + Waljastele warsojasi, + 360. Rakentele ratsujasi, + Aja kirjokorjinesi + Läpi luun, läpi jäsenen, + Läpi liikkuma lihojen, + Läpi suonen solmuttoman. + 365. Paa hopia luun lomahan, + Kulta suonen sortumahan, + Luu lihan litistymähän, + Weri suonen solmelohon. + Mist' on kalwo katkenunna, + 370. Sihen kalwo kaswattele; + Mistä luuta luikahtanna, + Sihen luuta luikahuta; + Mistä suonta sorkahtanna, + Sihen suonet solmiele; + 375. Kusta werta weihlähtännä, + Sihen werta wierettele; + Kusta liikkunna lihoa, + Sihen liittäös lihoa." + Siitä silkillä sitowi, + 380. Kapaloiwi kaunosella, + Polwea pojan pätösen, + Warpahia Wäinämöisen. + Sanowi sanalla tuolla, + Lausu tuolla lausehella: + 385. "Siteheksi luojan silkki, + Herran kalwo katteheksi, + Tälle polwelle hywälle, + Wakasille warpahille!" + Kun oli woiet päälle pantu, + 390. Warsin katsehet wakaiset, + Sitte silkillä siottu, + Kapaloittu kaunoisella, + Pani se puoli pyörryksihin, + Wäinämöisen wäännyksihin. + 395. Niin ukko kipuja käski, + Työnti tuskia kowia, + Keskelle kipumäkeä, + Kipuwuoren kukkulalle, + Kiwiä kiwistähän, + 400. Paasia pakottamahan. + Siitä wanha Wäinämöinen + Jo tunsi awun totisen; + Pian pääsi terweheksi, + Liha kaswo kaunihiksi, + 405. Alta aiwan terweheksi, + Keskeä kiwuttomaksi, + Wieriltä wiattomaksi, + Päältä nuurumattomaksi, + Ehommaksi entistänsä, + 410. Paremmaksi muinostansa. + Katsahtawi kaunihisti + Päänsä päälle taiwosehen; + Sanowi sanalla tuolla, + Lausu tuolla lausehella: + 415. "Tuoltap' aina armot käywät, + Merkit tuttawat tulewat, + Ylähältä taiwosesta, + Luota luojan kaikkiwallan. + Jo nyt on julkinen Jumala, + 420. Harras hengen haltiani, + Awun mulle antanunna + Noissa tuskissa kowissa, + Rauan raannoissa pahoissa, + Teräksen tekowihoissa." + + + + +Wiies Runo. + + +Wäinämöinen lähtee kotia, laulaa ison suunnattoman kuusen matkalla +ja kuun ja otawan latwalle. Kotia tulleelta kysyy Ilmarinen, mit' +oli mielipahoissa. Sanoo Wäinämöinen Pohjolassa ihanan neien olewan +Ilmarista kosiin kehottawa. Ilmarinen tästä arwelee Wäinämöiseltä +itsensä Pohjolaan luwatuksi, eikä lupaa lähteä. Niin käskee +Wäinämöinen häntä outoa kuusta katsomahan. Lähtee Wäinämöisen kera, +tulee paikalle, nousee kuuta ja otawata latwasta ottamaan. Latwaan +kohottua laulaa ison tuulen Wäinämöinen, joka kuusinensa, päiwinensä, +wie Ilmarisen Pohjolaan. Siellä hän sepäksi kuultu pannaan sammon +taonnalle. Rakentaa pajan, hankkii tuulet lietsomaan, ja takoo +sammon, jonka sitte walmihina Pohjolan emäntä kiwimäkeen tallitsee. +Ilmarinen itse, neien suostuttamatta, lähtee Pohjolasta kotia ja +kertoo Wäinämöiselle sammon takoneensa. + + Waka wanha Wäinämöinen + Kohta lähtewi kotia, + Pani warsan waljahisin, + Ruskian reen etehen, + 5. Itse reuoksen rekehen, + Korjahan kohentelihen. + Laski wirkkua witsalla, + Helähytti helmiswyöllä, + Wirkku juoksi, matka joutu, + 10. Reki wieri, tie lyheni, + Jalas koiwunen kolasi, + Korja kultanen kulisi. + Ajawi, karettelewi + Noita Wäinölän ahoja, + 15. Kalewalan kankahia, + Itse tuon sanoiksi wirkki: + "Syö susi unen näkiä, + Tapa tauti Lappalainen; + Ei sanot saawani kotia + 20. Enämpi eläwin silmin, + Sinä ilmoissa ikänä, + Kuuna kullan walkiana, + Näille Wäinölän ahoille, + Kalewalan kankahille." + 25. Siitä wanha Wäinämöinen + Laulelewi, taitelewi; + Laulo kuusen kukkalatwan, + Kukkalatwan, kultalehwän. + Latwan työnti taiwahalle, + 30. Puhki pilwien kohotti, + Lehwät ilmoille lewitti, + Halki taiwahan hajotti. + Laulelewi, taitelewi; + Laulo kuun kumottamahan + 35. Kultalatwa kuusosehen; + Laulo oksille otawan. + Ajawi, karettelewi + Kohti kullaista kotia + Alla päin pahoilla mielin, + 40. Kun oli seppo Ilmarisen, + Takojan iän ikuisen, + Luwannut lunastimeksi, + Oman päänsä päästimeksi, + Pimiähän Pohjolahan, + 45. Summahan Sariolahan. + Seppo wastahan tulewi: + "Woi sie wanha Wäinämöinen, + Mit' olet pahalla mielin, + Kaiken kallella kypärin?" + 50. Sillon wanha Wäinämöinen + Itse tuon sanoiksi wirkki: + "Sinä seppo Ilmarinen, + Lankoni emoni lapsi, + Lähe neittä noutamahan, + 55. Päätä kassa katsomahan, + Pimiästä Pohjolasta, + Summasta Sariolasta. + Kun on neiti Pohjolassa, + Impi kylmässä kylässä, + 60. Jok' ei suostu sulhosihin, + Mielly miehiin hywihin; + Kiitti puoli pohjan maata, + Kun ompi kowin koria, + Lihan läpi luu näkywi, + 65. Luun läpi yin näkywi. + Saatat sie takoa sammon, + Kirjokannen kirjaella, + Niin saat neion palkastasi, + Työstäsi tytön ihanan." + 70. Itse seppo Ilmarinen + Sanan wirkko, noin nimesi: + "Joko sie minun menetit + Pimiähän Pohjolahan + Oman pääsi päästimeksi, + 75. Itsesi lunastimeksi! + En sinä pitkänä ikänä, + Kuuna kullan walkiana, + Lähe Pohjolan tuwille, + Sariolan salwoksille, + 80. Miesten syöjille sioille, + Urosten upottajille." + Sillon wanha Wäinämöinen + Itse tuon sanoiksi wirkki: + "Ohoh seppo Ilmarinen, + 85. Lähkös kuusta katsomahan, + Kun on nossut taiwahalle, + Puhki pilwien kohonnut, + Lehwät ilmoille lewennä, + Halki taiwahan hajonna. + 90. Ompi kummat kuusosessa: + Kuu uusi kumottamassa, + Kultalatwa kuusosessa, + Ompi oksilla otawa." + Läksit kuusta katsomahan + 95. Tuonne Wäinölän aholle, + Sano wanha Wäinämöinen: + "Nyt sie seppo weikkoseni + Noskos kuuta noutamahan, + 100. Otawaista ottamahan, + Kultalatwa kuusosesta." + Siitä seppo Ilmatinen + Nousi puuhun korkialle, + Ylähäksi taiwahalle; + 105. Nousi kuuta noutamahan, + Otawaista ottamahan, + Kultalatwa kuusosesta. + Sillon wanha Wäinämöinen + Lauloa hyrähtelewi; + 110. Laulo tuulen tuppurihin, + Ilman raiwohin rakenti. + Sanowi sanalla tuolla, + Lausu tuolla lausehella: + "Ota tuuli purtehesi, + 115. Ahawa wenosehesi, + Wieä, wiillätelläksesi, + Pimiähän Pohjolahan." + Otti tuuli purtehensa, + Ahawa wenosehensa, + 120. Wieä, wiillätelläksensä + Pimiähän Pohjolahan. + Siinä seppo Ilmarinen + Jopa kulki, jotta joutu, + Pimiähän Pohjolahan, + 125. Summahan Sariolahan. + Kulki tuulen tietä myöten, + Ahawan ratoa myöten, + Yli kuun, alatse päiwän, + Otawaisten olkapäitse, + 130. Pääty Pohjolan pihalle, + Sariolan saunatielle; + Eikä häntä koirat kuultu, + Eikä haukkujat hawattu. + Louhi Pohjolan emäntä, + 135. Pohjan akka harwahammas, + Itse päätywi pihalle, + Itse ennätti sanoa: + "Mi sinä lienet miehiäsi, + Ja kuka urohiasi; + 140. Tulit tuulen tietä myöten, + Ahawan ratoa myöten, + Eikä koirat kohti hauku, + Eikä wirka willahännät." + Sano seppo Ilmarinen: + 145. "Emmä tänne tullukkana + Kylän koirien kuluksi, + Willahäntien wihaksi, + Näillä ouoilla owilla, + Weräjillä wierahilla." + 150. Siitä Pohjalan emäntä + Kysäsewi wierahalta: + "Oletko tullut tuntemahan, + Tuota seppo Ilmarista, + 155. Takojata taitawinta?" + Se on seppo Ilmarinen + Sanan wirkko, noin nimesi: + "Itse olen seppo Ilmarinen, + Takoja iän ikuinen." + 160. Louhi Pohjolan emäntä, + Pohjan akka harwahammas, + Pian pistihen tupahan, + Sanowi sanalla tuolla: + "Neityeni nuorempani, + 165. Lapseni wakawimpani, + Pane päällesi parainta, + Kaunihinta kaulallesi, + Ripehintä rinnoillesi, + Warrellesi walkeinta; + 170. Jo on seppo Ilmarinen, + Takoja iän ikuinen, + Saanut sammon laaintahan, + Kirjokannen kirjantahan. + Tuopa kaunis Pohjan tytti, + 175. Maan kuulu, ween walio, + Meni aittahan mäellä; + Kolme on aittoa mäellä, + Yksi on emosen aitta, + Se aitta parahin aitta. + 180. Siellä on arkku arkun päällä, + Lipas lippahan lomassa; + Aukasi parahan arkun, + Kimahutti kirjokannen, + Löysi kuusi kultawyötä, + 185. Wiisi willaista hametta; + Puki päällensä parasta, + Kaulallensa kaunihinta, + Ripeintä rinnoillensa, + Warrellensa walkeinta. + 190. Siitä Pohjolan emäntä + Käytti seppo Ilmarisen + Tuolla Pohjolan tuwassa, + Sariolan salwoksessa. + Syötti miehen syöneheksi, + 195. Juotti miehen juoneheksi, + Apatti alanenäksi, + Uuwutti unelliseksi; + Pani maata matkamiehen, + Neien wierehen wenytti. + 200. Siitä Pohjolan emäntä + Itse tuon sanoiksi wirkki. + "Ohoh seppo Ilmarinen, + Takoja iän ikuinen, + Saatatko takoa sammon, + 205. Kirjokannen kirjaella, + Yhen joukkosen sulasta, + Yhen willan kylkyestä, + Yhen otrasen jywästä, + Yhen wärttinän muruista; + 210. Niin saat neion palkastasi, + Työstäsi tytön ihanan." + Sillon seppo Ilmarinen + Sanan wirkko, noin nimesi: + "Jo taisin takoa Sammon, + 215. Kirjokannen kirjaella, + Yhen joukkosen sulasta, + Yhen willan kylkyestä, + Yhen otrasen jywästä, + Yhen wärttinän muruista; + 220. Kun olin taiwoista takowa, + Ilman kantta kalkuttawa, + Ilman alkosen alutta, + Riporihman tehtysättä." + Siitä seppo Ilmarinen, + 225. Takoja iän ikuinen, + Läksi sammon laaintahan, + Kirjokannen kirjantahan. + Kysy paikalta pajoa, + Kaikkia sepinkaluja; + 230. Ei pajoa Pohjolassa, + Pihtiä Pimentolassa, + Ei pajoa, ei paletta, + Ahjoa, alasintana, + Wasaroa warttakana. + 235. Sillon seppo Ilmarinen + Itse tuon sanoiksi wirkki: + "Akat tuosta tuskautoho, + Herjat kesken heittäöhö; + Waan ei mies pahempikana, + 240. Uros untelompikana." + Etsi ahjonsa alusta, + Leweyttä lietsehensä, + Pohjolan kiwimäellä, + Rautasella kalliolla, + 245. Wuorella teräksisellä. + Löysi paikkoa palasen + Aloa aniwähäsen, + Johon paino palkehensa, + Lewitteli lietsehensä, + 250. Alasimensa asetti. + Pani orjat lietsomahan, + Palkkalaiset painamahan; + Orjat lietso löyhytteli, + Palkkalaiset painatteli; + 255. Lietso päiwän, lietso toisen, + Lietso kohta kolmannenki, + Syli syttä hartiolla, + Kyynärä kywentä päässä, + Waaksa muulla wartalolla, + 260. Kortteli kowa nokea. + Jo päiwällä kolmannella + Itse seppo Ilmarinen + Katso ahjonsa alusta, + Lietsehensä liepehiä: + 265. "Saako sampo walmihiksi, + Kirjokansi kirjatuksi?" + Ei saa sampo walmihiksi, + Kirjokansi kirjatuksi. + Siitä seppo Ilmarinen + 270. Saapi tuulet lietsomahan; + Lietso tuulet löyhytteli, + Itä lietso, lietso länsi, + Etelä enemmän lietso, + Pohjanen puhu kowasti. + 275. Lietso päiwän, lietso toisen, + Lietso kohta kolmannenki; + Päiwälläpä kolmanella + Itse seppo Ilmarinen + Katso ahjonsa alusta, + 280. Lietsehensä liepehiä; + Sampo tungeksen tulesta, + Alta ahjonsa ajaksen. + Siitä seppo Ilmarinen, + Takoja iän ikuinen, + 285. Takoa taputtelewi, + Lyöä lyyhäyttelewi, + Pajassa owettomassa, + Ilman ikkunattomassa. + Päiwät sampoa takowi, + 290. Kirjokantta kalkuttawi, + Yöt on neittä miestyttäwi, + Impeä lepyttelewi. + Saipa sampo walmihiksi, + Kirjokansi kirjotuksi; + 295. Ei saa impi miestytyksi, + Neitonen lepytetyksi. + Siitä jauho uusi sampo, + Kirjokansi kiikutteli; + Jauho purnon puhtehessa, + 300. Jauho purnon syötäwiä, + Purnon toisen myötäwiä, + Kolmannen kotipitoja. + Niin ihastu Pohjan akka, + Saatto sitte sammon tuonne + 305. Waaran waskisen sisähän, + Pohjolan kiwimäkehen, + Yheksän lukun taaksi. + Sihen juuret juurruttele + Yheksän sylen sywälle; + 310. Juuren juurti maaemähän, + Toisen wesiwiertehesen, + Kolmannen kotimäkehen. + Itse seppo Ilmarinen, + Takoja iän ikuinen, + 315. Allapäin pahoilla mielin, + Kahta kallella kypärin, + Jo tuossa ajattelewi, + Pitkin päätänsä pitäne + Miten olla, kuin eleä, + 320. Pimiässä Pohjolassa. + Sano Pohjolan emäntä: + "Ohoh seppo Ilmarinen, + Laatisiko mieli mennä, + Elomaille entisille? + 325. Sano seppo Ilmarinen: + "Sinne mieleni tekisi + Elomaille entisille, + Kotihini kuolemahan." + Louhi Pohjolan emäntä + 330. Syötti miehen, juotti miehen, + Panewi perähän purren, + Nosti tuulen tuulemahan; + Sillä seppo Ilmarinen + Matkasi omille maille, + 335. Kohti kullaista kotia, + Entistä elosioa. + Kysy wanha Wäinämöinen + Ilmariselta sepolta: + "Weli seppo Ilmarinen, + 340. Lankoni emoni lapsi, + Joko laait uuen sammon, + Kirjokannen kirjaelit?" + Sano seppo Ilmarinen, + Itse laatia pakisi: + 345. "Jopa jauho uusi sampo, + Kirjokansi kiikutteli; + Jauho purnon puhtehessa, + Jauho purnon syötäwiä, + Purnon toisen myötäwiä, + 350. Kolmannen pieltäwiä." + + + + +Kuues Runo. + + +Lemminkäinen yritäksen Pohjan tyttöä kosihin. Emo kieltää lähtemästä, +surmaa Pohjan noijilta pojalleen pelkääwä. Lemminkäinen jo päätänsä +harjaawa nakkaa suan käestänsä lausumalla, sillon häntä surmattawan, +konsa suka werta wuotanee. Niin waraeleksen ja lähtee matkalle. +Tulee kylään, ajaa talo talolta ja kysyy jo kahestaki paikasta +hewosensa riisujata. Ei saanut, ajaa eille Pohjolan pihalle. Kuulee +tuwassa laulajoita ja pistäksen sisälle. Ihmetellään ku lienee +outo, kun häntä ei koiratkana haukkune. Lemminkäinen wirkkaa ei +siksi tulleensakan ja alkaa lauloa. Niin laulo miehet kunne kunki +tuwasta, yhen waan heitti laulamatta wanhan sokia ukon. Kysy ukko +miksi häntäkin ei laulanut. Sanoo Lemminkäinen ei senlaiseen herjaan +koskewansa. Tästä ukko suuttunut lähtee Tuonelan joelle siellä +Lemminkäistä uottawa. + + Itse lieto Lemminkäinen, + Itse kaunis kaukomieli, + Lähtiäksensä kokewi, + Tullaksensa toiwotteli + 5. Pohjan poikajen tulille, + Lapin lasten tanterille. + Kesän kengitti hewoista, + Talwen rautoja rakenti, + Waljasti tulisen ruunan + 10. Tulisella tanterella; + Wesi tippu wempelestä, + Raswa rahkehen nenästä. + Niin sanowi Lemminkäinen: + "Oi emoni, waimo wanha, + 15. Jospa paitani pesisit + Mustan käärmehen mujuilla, + Kesäkuilla kuiwoaisit, + Mun kosihin mennäkseni + Neittä kylmästä kylästä, + 20. Piikoa Pimentolasta." + Emo kielteä käkewi, + Warotteli waimo wanha: + "Ellös menkö poikueni + Ilman tieon tietämättä, + 25. Ilman taion taitamatta, + Pohjan poikajen tulille, + Lapin lasten tanterille; + Siellä Lappi laulanewi, + Tunkenewi Turjalainen, + 30. Suin sytehen, päin sawehen, + Kypenihin kyynäswarsin, + Koprin kuumihin porohin." + Niin sanowi Lemminkäinen: + "Jo minua noiat noitu, + 35. Noiat noitu, kyyt kiroili, + Koki kolme Lappalaista, + Yhtenä kesäissä yönä, + Alasti alakiwellä, + Ilman wyöttä, waattehitta. + 40. Sen werran minusta saiwat, + Min kirwes kiwestä saapi, + Napakaira kalliosta, + Järky jäästä iljanesta, + Tuoni tyhjästä tuwasta. + 45. Jos tahon tasalle panna, + Miesten werroille weteä, + Itse laulan Lappalaisen, + Itse tungen Turjalaisen, + Käsin kalman kattilahan, + 50. Koprin ilmahan kowahan, + Polwin hyytä hyppimähän, + Säärin jäätä särkemähän, + Riitettä repäsemähän; + Laulan halki hartionsa, + 55. Puhki leukansa puhelen, + Paian kauluksen kaheksi, + Rikki rintalastasesta." + Emo kielteä käkewi, + Warotteli waimo wanha: + 60. "Ellös wainen poikueni + Lähkö neittä Pohjolasta, + Piikoa Pimentolasta; + Tuho ainaki tulewi, + Hukka lieto Lemminkäistä, + 65. Tuho poikoa pätöistä. + Ei sinussa laulajaa, + Pohjan poikien sekahan, + Etkä tunne kieltä Turjan, + Maha lausua Lapiksi." + 70. Sillon lieto Lemminkäinen, + Oli päätänsä sukiwa, + Hapsiansa harjaawa, + Lähtiäksensä kosihin, + Mennäksensä Pohjolahan. + 75. Suan orrelle ojensi, + Harjan paino patsahasen; + Itse tuon sanoiksi wirkki: + "Sillon on hukka Lemminkäistä, + Tuho poikoa pätöistä, + 80. Kun suka werin waluwi, + Harja hurmehin loruwi." + Siitä läksi Lemminkäinen + Wasten kieltoa emonsa, + Warotusta wanhempansa. + 85. Missä mies waraeleksen? + Jo wähin waraeleksen + Owen suussa alla orren, + Pirtin pihtipuolisessa, + Weräjillä wiimmesillä. + 90. Ei oo ne warat wäkewät, + Missä mies waraeleksen? + Korwalla tulisen kosken, + Pyhän wirran pyörtehessä; + Siinä mies waraeleksen, + 95. Hyöteleksen, wyötteleksen, + Rautapaitohin paneksen, + Teräswöihin telkitäksen. + Sanowi sanoilla näillä: + "Mies on lustuissa lujempi, + 100. Rautapaiassa parempi, + Teräswyössä tenhosampi, + Noien noitien noroille, + Tietomiesten tienohille, + Jottei huoli huonommista, + 105. Tottele hywiäkänä." + Laski wirkkua witsalla, + Helähytti helmiswyöllä; + Wirkku juoksi, matka joutu, + Reki wieri, tie lyheni. + 110. Ajo päiwän, ajo toisen, + Kohta kolmannen ajawi. + Kylä wastahan tulewi; + Ajoa suhuttelewi + Alimmaista tietä myöten + 115. Alimmaisehen talohon. + Yli kynnyksen kysywi, + Lausu lakkapuun takoa: + "Oisiko talossa taassa + Rinnukseni riisujaa, + 120. Aisani alentajoa, + Luokin lonkahuttajoa?" + Lausu lapsi lattialta, + Poika portahan nenältä: + "Ei ole talossa taassa + 125. Rinnuksien riisujaa, + Aisojen alentajoa, + Luokin lonkahuttajoa." + Mitä huoli Lemminkäinen; + Laski wirkkua witsalla, + 130. Helähytti helmiswyöllä, + Ajoa suhuttelewi + Keskimmäistä tietä myöten + Keskimmäisehen talohon. + Yli kynnyksen kysywi, + 135. Lausu lakkapuun takoa: + "Oisiko talossa taassa + Rinnukseni riisujoa, + Aisani alentajoa, + Luokin lonkahuttajoa?" + 140. Lausu akka lattialta, + Kielipalku pankon päästä: + "Kyllä saat talosta taasta + Rinnuksesi riisujoita, + Aisasi alentajoita, + 145. Luokin lonkahuttajoita; + Ompa kyllä kymmenenki, + Saatpa jos tahot satoja, + Jotka sulle kyyin saawat, + Antawat ajohewosen, + 150. Yli meret mennäksesi, + Lammit luikahellaksesi, + Isäntäsi iltaselle, + Emäntäsi einehelle, + Muun perehen murkkinalle. + 155. Saaha kukkona kujahan, + Kanan lassa kartanolle, + Mennä kynsin kynnyksessä, + Poikkipuolin portahalla, + Siwun sintsin lattialla." + 160. Mitä huoli Lemminkäinen, + Sanan wirkko, noin nimesi: + "Oisi akka ammuttawa, + Koukkuleuka kolkattawa." + Laski wirkkua witsalla, + 165. Helähytti helmiswyöllä; + Ajoa suhuttelewi + Wierimmäistä tietä myöten + Wierimmäisehen talohan. + Niin pihalle tultuansa + 170. Lyöpi maata ruoskallansa; + Utu nousi ruoskan tiestä, + Mies nuori u'un seassa, + Sepä riisu rinnuksia, + Sepä aisoja alenti, + 175. Sepä luokit lonkahutti. + Siitä lieto Lemminkäinen + Itse korwin kuuntelewi; + Kuuli ulkoa runoja, + Läpi sammalen sanoja, + 180. Läpi lauan laulajoita, + Läpi seinän soittajoita. + Meni nurkasta tupahan, + Sai sisähän salwomesta, + Jott' ei häntä koirat kuultu, + 185. Eikä haukkujat hawattu. + Tupa oli täynnä tuppisuita, + Jakku miehiä jaloja, + Siltalauat laulajoita, + Owen suu osoawia, + 190. Siwuseinä soittajoita, + Peripenkki tietäjiä, + Karsina karehtioita; + Nuo laulowat Lapin wirttä, + Hiien wirttä winguttiwat. + 195. Itse Pohjolan emäntä + Liikku sillan liitoksella, + Lieho keskilattialla. + Sanowi sanalla tuolla: + "Olipa tässä ennen koira, + 200. Rakki rauan karwallinen, + Lihan syöjä, luun puria, + Weren uuelta wetäjä; + Mi sinä lienet miehiäsi, + Ja kuka urohiasi, + 205. Kun ei sua koirat kuultu, + Eikä haukkujat hawattu." + Sano lieto Lemminkäinen: + "En mä tänne tullutkana + Tawoittani, tieottani, + 210. Mahittani, maltittani, + Ilman innotta isäni, + Waruksitta wanhempani, + Suuhun Untamon susien, + Kitahan kirokawetten." + 215. Siitä lieto Lemminkäinen + Itse löihen loihtiaksi, + Laikahutti laulajaksi; + Laulo laulajat parahat + Pahimmiksi laulajoiksi, + 220. Kiwikintahat kätehen, + Kiwiharkko hartioille, + Kiwilakki päälaelle, + Kiwet suuhun syrjin syösti, + Paaet lappehin lapeli, + 225. Parahille laulajille, + Tietäwimmille runoille. + Niin laulo mokomat miehet + Kissan kirjawan rekehen, + Kissan tuonne kiiätellä, + 230. Eteämmä ennätellä, + Pohjan pitkähän perähän, + Lapin laajahan salohon, + Kuss' ei kule karjan kynsi, + Waella hewosen warsa. + 235. Ja laulo mokomat miehet + Lapin laajalle lahelle, + Miesten syöjälle selälle, + Urosten upottajalle, + Josta welhot wettä juowat, + 240. Tulikulkut tuioawat. + Ja laulo mokomat miehet + Rutjan koskehan kowahan, + Kinahmehen ilkiähän, + Johon puut päin putoowat, + 245. Perin wieriwät petäjät, + Hongat latwoin lankiawat. + Siinä lieto Lemminkäinen + Laulo nuoret, laulo wanhat, + Laulo kerran keski laaun, + 250. Yhen heitti laulamatta + Ulappalan ukko wanhan, + Ukko wanhan umpisilmän. + Niin ukko sanoiksi wirkki: + "Oi sie lieto Lemmin poika, + 255. Laulot nuoret, laulot wanhat, + Laulot kerran keski laaun, + Niin miks et minua laula?" + Se on lieto Lemminkäinen + Sanan wirkko, noin nimesi: + 260. "Niin siks en sinua laula, + Kun sä miessä nuorempana + Makasit oman emosi, + Wanhempasi waiwuttelit; + Itse herjasit heposet, + 265. Juoksuttelit suorajouhet, + Suon selällä, maan nawalla, + Ween liiwan liikkumilla." + Ulappalan ukko wanha, + Ukko wanha umpisilmä, + 270. Kowin suuttu ja wihastu; + Meni ulos usta myöten, + Pihalle wajoa myöten, + Juoksi Tuonelan joelle, + Siellä katso Kaukomieltä, + 275. Wiikon wuotti Lemminkäistä. + + + + +Seitsemäs Runo. + + +Lemminkäinen kysyy Pohjolan akalta tyttöä puolisoksensa ja pannaan +ansiotyölle hirweä Hiien nurmien periltä hiihtämään. Laatii +uuet sukset ja lähtee metsälle uhkaamalla ei sitä olewan jota +suksillansa ei saawuttaisi. Hiisi kuultua uhkaamisen tekäsi hirwen +jota Lemminkäinen tawottelee siks että sukset muutamassa lujassa +potkaamassa taittuwat poikki. Siitä hän metsämiehen tawoin lu'uilla +ja metsän haltioita rukoelemisella kokee saalihinsa saaha, joka +wiimmen toki luonnistuki. Niin toistaa hän anomuksensa ja pannaan +uuelle työlle Hiien hewoista suistamaan. Sen suistaa ja pyytää +kolmannesti tyttöä. Nyt määrätään hänelle työksi yhellä yrittämällä +joutsen Tuonelan joesta ampua. Lähtee Tuonelan joelle ja surmataan +ukolta, joka siellä oli häntä wahtaawa. Päälliseksi hakkaa hänen +Tuonen poika wiieksi muruksi miekallansa. + + Niin sanowi Lemminkäinen: + "Anna akka tyttöäsi, + Sekä nuorta morsianta, + En tuota pahoin pitäisi; + 5. Sylissäni syöessäni, + Käsissäni käyessäni, + Selässäni seistessäni, + Maatessa mahani alla." + Sano Pohjolan emäntä: + 10. "Äsken annan tyttäreni, + Sekä nuoren morsiamen, + Kun sa hiihat Hiien hirwen + Hiien peltojen periltä." + Sillon lieto Lemminkäinen, + 15. Itse kaunis Kaukomieli, + Sykysyn lylyä laati, + Kesän ketti kalhuansa, + Päiwän sauoa salitti, + Toisen toista kirjotteli. + 20. Saipa sukset walmihiksi, + Kalhunsa kanineheksi. + Sillon lieto Lemminkäinen + Itse tuon sanoiksi wirkki: + "Ei olle sitä metsässä + 25. Jalan neljän juoksewata, + Kut' ei näillä yllätetä, + Kaunihisti kannateta, + Kalhuilla pojan Kalewan, + Laatimilla Lemminkäisen." + 30. Pääty Hiisi kuulemassa, + Jumala tähyämässä; + Hiisi hirwiä rakensi, + Jalopeuroa sukesi, + Pään mäkäsi mättähästä, + 35. Jalat rannan raippasista, + Sääret aian seipähistä, + Selän aian aiaksesta, + Korwat lammin lumpehista, + Ketun kuusen koskuesta, + 40. Muun lihan lahosta puusta, + Silmät kuukkunan kiwestä. + Laski kättä lautaselle, + Itse neuo hirweänsä, + Kun kukin sukimoansa, + 45. Itse ilmoin luomoansa: + "Nyt sie juokse Hiitten hirwi, + Jalkoa jalo tewana, + Poropetra poimettele, + Poron poikimasioille, + 50. Lapin lasten tanterille." + Siitä juoksi Hiitten hirwi, + Jalkasi jalo tewana, + Poropetra poimetteli, + Pohjan aitojen peritse, + 55. Lapin lastutanteritse; + Potkasi koan owea, + Kaato kattilat tulelta, + Selin keiton keikahutti, + Lihat tuhkahan tuherti, + 60. Liemet lietehen lewitti, + Itse eillehen menewi. + Lapin lapset itkemähän, + Lapin koirat haukkumahan, + Kylän naiset nauramahan. + 65. Tuli weitikkä werewä, + Sano kaunis Kaukomieli: + "Mitä täällä immet itki, + Mitä täällä naiset nauro, + Kuta täällä koirat haukku?" + 70. "Juoksi tästä Hiitten hirwi, + Jalkasi jalo tewana, + Poropetra poimetteli; + Potkasi koan owea, + Kaato kattilat tulelta, + 75. Selin keiton keikahutti, + Lihat tuhkahan tuherti, + Liemet lietehen lewitti, + Itse eillehen menewi." + Siitä weitikkä werewä + 80. Lykkäsi lylyn lumelle, + Kun on woina wuolakenna; + Kanto kattawan awuksi, + Kun on kiitäwän hawukan; + Kanto kaksi sauoansa + 85. Kahen puolin kalhustansa; + Saan makso saua markan, + Toinen ruskian reposen. + Siitä kerran potkasewi + Silmän sintämättömähän, + 90. Potkasewi kerran toisen + Korwan kuulemattomahan, + Potkasewi kolmannenki + Jo tawotti Hiien hirwen. + Kokan koiwusen rakenti, + 95. Tarhan tammisen tawotti: + "Siinä seiso Hiien hirwi, + Poropetra poimettele!" + Selkeä silittelewi, + Taljoa taputtelewi: + 100. "Sopisipa taassa maata + Nuoren neitosen keralla." + Siitä kiihty Hiien hirwi, + Poropetra potkimahan; + Kokan koiwusen lewitti, + 105. Tarhan tammisen hajotti, + Itse eillehen menewi. + Siitä weitikkä werewä + Wielä kerran potkasewi, + Lysmätti lyly läwestä, + 110. Taittu kalhu kannan tiestä, + Saua katki kään siasta, + Toinen somman suowerosta. + Itse juoksi Hiien hirwi, + Jottei päätänä näkynnä, + 115. Silmän sintämättömäksi, + Korwan kuulemattomaksi. + Siitä lieto Lemminkäinen, + Itse kaunis Kaukomieli, + Wielä muisti muunki keinon, + 120. Toki toisen tien osasi; + Sauowi sanalla tuolla, + Lausu tuolla lausehella: + "Joko hiihan hiljalleni, + Werkkahalleni wetelen; + 125. Hiljallehen huono käypi, + Sauan woimaton pitäwi. + Heitän poies heinäkengät, + Panen talwitallukseni, + Sykysyiset syylinkini, + 130. Metsolahan mennäkseni, + Metsän tyttöjen tyköhön, + Sinipiikojen pihalle, + Hawulinnan liistehille. + Minun sukseni kuluwat, + 135. Hopiaiset hoikkenewat; + Otan Hiien hienot sukset, + Lemmon leppäset siwakat, + Niillä hiihan Hiien maita, + Lemmon maita löyhyttelen, + 140. Hiihan kohti korwen rannan, + Salon sintäwän sisälle. + Tuolta korpi kuummottawi, + Tuolta sintäwi sinerwä; + Tuonne mieleni tekewi, + 145. Aiwoni ajattelewi, + Muien miesten metsimaille, + Urosten eräsaloille. + Otan kolme koiroani, + Wiisi willa hänteäni, + 150. Seitsemän sepeliäni; + Kohottelen koiriani, + Jouwuttelen jousiani, + Suksiani suin puhelen. + Suksi on jalkoa sukua, + 155. Jousi kättä joukkioa, + Päre nuoli, puu wasama. + Koirani keränä wieri, + Kylän kukka kuulusana, + Sukseni ma'a matona. + 160. Niin on häntä koirallani, + Kun komehin korpikuusi; + Niin on silmät koirallani, + Kun on suurin suitsirengas; + Niin on hammas koirallani, + 165. Kun on wiikate Wirossa. + Sinä koirani komehin, + otukseni oiwallisin! + Juoksuttele, jouwuttele, + Ahomaita aukehia; + 170. Juokse tuonne toisualle + Mielusahan metsolahan, + Tarkkahan Tapiolahan. + Kowa ilma koskenewi, + Rakkihini rapsuawi, + 175. Niin minä sanon mokomin, + Sanon, kun sano isoni: + Tellerwo Tapion neiti, + Mielikki metsän miniä! + Kukuttele koiroani, + 180. Haukuta hakioani, + Sisällä salon sinisen, + Korwen kultasen koissa. + Wäännä wainu wempelelle, + Tuhku kaarelle siwalla, + 185. Lyö löyly etempääki, + Kanna wainu kaukempoa, + Tulla koiran sieramihin, + Wilullaki, wihmoillaki, + Säilläki, satehillaki; + 190. Jotta koiran kohti juosta, + Penun julki julkotella, + Mielusassa metsolassa, + Tarkassa Tapiolassa. + Niinp' ennen sano isoni, + 195. Wieri waltawanhempani, + Kun ei koira kohti juossut, + Penu oikein osannut: + Ku on koirani kokenut, + Mikä hallin haittaellut; + 200. Ku on tukki koiran turwan, + Wainukullan salpaeli + Kun ei koira kohti hauku, + Penu oikein osoa? + Kyllä tieän koiran synnyn, + 205. Arwoan alun penuen: + Tuulelt' on penuen tunti, + Ahawalta koiran alku. + Portto Pohjolan sokia, + Ulappalan umpisilmä, + 210. Perin tuulehen makasi, + Pallehin pahaan säähän, + Selin luoen luotehesen, + Kaltoin kaarnapohjasehen. + Tuuli nosti turkin helmat, + 215. Ahawa hamehen helmat, + Teki tuuli tiineheksi, + Ahawa awulliseksi. + Mitä kantawi kohussa. + Koiran tuo kohussa kanto, + 220. Penun alla pernojensa, + Maksoissansa maan itikan. + Ku kanto kapalonuorat? + Hawon akka raiwokerta, + Se kanto kapalonuorat, + 225. Lapsen karkian kapalon, + Liinoissansa liikutteli, + Helmoissansa heilutteli. + Penitar waliwo waimo, + Ulappalan umpisilmä! + 230. Tule lasta päästämähän, + Poikoa perittämähän; + Tuli lukko koiran suuhun, + Haitta haukun hampahisin, + Ota lukko koiran suusta, + 235. Haitta haukun hampahista; + Ota sulku suun eestä, + Kapu kielen kantimesta, + Anna koiran kohti juosta, + Penun oikein osata. + 240. Lähen nyt miehistä metsälle, + Urohista ulkotöille; + Lepy lehto, kostu korpi, + Taiwu ainoinen Tapio! + Ihastu jumalan ilma, + 245. Miehen mennessä metsälle! + Ota metsä mieheksesi, + Urohoksesi Tapio, + Korpi kolkkipojaksesi! + Soita metsä kanteletta, + 250. Kukuta salo käkeä. + Jotta kulta kuunteleisi, + Hopia tilin tekisi, + Alla kuusen kultalatwan, + Alla kaunihin katajan. + 255. Matalainen mulla mahti, + Lyhykäinen onnen lykky, + Sukset kultaset kuluwat, + Hopiaiset hoikkenewat; + Ikäwä minun tulewi, + 260. Ikäwä tulettelewi, + Kun ei oo kullan muuttajoa, + Hopian wajehtajoa. + Ikäw' on iloton ilta, + Päiwä pitkä saalihiton. + 265. Joko suuttu suuri luoja, + hallan antaja wihastu, + Kun ei anna aionkana, + Harwonkana hoiwauta? + Ellös suuttuo jumala, + 270. Maan pitäjä pillastuo; + Toki anna aiallani, + Iälläni ilmauta, + Kun ma ainosin anelen, + Kielin kullan kuikuttelen. + 275. Miks et anna antoluoja, + Lupoa luja jumala? + Ei ne muutkana paremmat, + Eikä pyytäjät pyhemmät; + Eipä miesten muienkana + 280. Sinisemmät silmiripset, + Koriammat kulmakarwat, + Jalan heitto hempiämpi. + Muut ne wiewät wiekkahuulla, + Muut ottawat ounahuulla, + 285. Mie en weisi wiekkahuulla, + En ottaisi ounahuulla, + Weisin waiwani näöstä, + Ottaisin omasta työstä. + Mikä mieli, mikä muutos, + 290. Mielusassa metsolassa; + Entinen metsän emäntä + Oli kaunis katsannolta, + Ihana imertimiltä, + Käet olit kullan käärehissä, + 295. Sormet kullan sormuksissa, + Pää kullan pätinehissä, + Tukat kullan suortuwissa, + Korwat kullan koltuskoissa, + Silmäripset simpsukoissa; + 300. Nykynen metsän emäntä + Ruma on warsin rungoltansa, + Ilkiä imertimiltä, + Käet on witsakäärehissä, + Sormet witsasormuksissa, + 305. Pää witsa pätinehissä, + Tukat witsa suortuwissa, + Korwat witsa koltuskoissa, + Kaula witsa helmilöissä. + Missä nyt antaja asuwi, + 310. Eläwi hywä emäntä, + Puhas muori puuhoawi? + Tuolla antaja asuwi, + Eläwi hywä emäntä; + Puhas muori puuhoawi, + 315. Sakaroilla sarwilinnan, + Metsän linnan liepehillä. + Eilen mie käwin metsässä, + Kolm' on linnoa metsässä; + Yksi puinen, toinen luinen, + 320. Kolmansi kiwinen linna, + Se linna emännän linna, + Kuus' on kulta ikkunoa + Kunki linnan kulmanteella. + Mie katsoin sisähän noista, + 325. Siellä antajat asuwat, + Ja wiruwat wiljan eukot. + Mielikki metsän emäntä, + Puhas muori, muoto kaunis! + Lyöte lykkywaattehisin, + 330. Antipaitohin panete; + Aukase metinen arkku, + Mesilipas liikahuta, + Metiseltä mättähältä, + Kultaselta kunnahalta. + 335. Tuo mulle metsän olutta, + Metsän mettä juoakseni; + Metsäss' on olutta paljon, + Metsässä mesi makia. + Hiero kahta kämmentäsi + 340. Nyperrä hypehiäsi, + Pane kulta kulkemahan, + Hopia waeltamahan, + Wasten miestä walkiata, + Kowin koiwun karwallista. + 345. Metsolan metinen neiti, + Metsän piika pikkarainen! + Soitellos mesinen pilli, + Simapilli piiparoita, + Korwalle ehon emännän; + 350. Et emäntä lienekkänä, + Jos et piikoa pitäne, + Sata piikoa pitäne, + Tuhat muuta käskyläistä, + Karjan kaiken kaitsiata, + 355. Wiitsiätä wiljan kaiken. + Mielikki metsän miniä, + Tuulikki tytär Tapion! + Ota piiska pihlajainen, + Katajainen karjan ruoska, + 360. Takoa Tapiowaaran, + Tuomiwaaran tuolta puolen, + Jolla witsot wiljoasi, + Karkottelet karjoasi. + Aja wilja wieremmille, + 365. Aukeimmille ahoille; + Jok' on laiska juoksemahan, + Sitä laske lautaselle; + Joka tieltä pois menewi, + Sitä silmille siwalla, + 370. Tielle korwasta kohota. + Oja wastahan tulewi, + Puro tiellä poikkipuolen; + Silkki sillaksi siwalla, + Punalanka portahaksi. + 375. Metsän ukko halliparta, + Metsän kultanen kuningas! + Pane nyt metsät miekka wyölle, + Salot kalpio kätehen; + Salot pannos palttinahan, + 380. Metsät werkahan wetäös, + Haawat kaikki haljakkoihin, + Kuuset kultihin rakenna, + Wanhat hongat waskiwyölle, + Petäjät hopiawyölle, + 385. Koiwut kulta kalkkaroihin. + Paa kun panit muinoselta + Sinun antiaikoinasi, + Minun pyytöpäiwinäni; + Mentyä minun metsälle, + 390. Ja salolle saatuani, + Korwelle kohottuani, + Mäen päälle päästyäni, + Kuuna paisto kuusen oksat, + Hopiana hongan oksat, + 395. Päiwänä petäjän latwat, + Haawan latwat haljakkoina; + Kuuna paisto kuulu poika, + Päiwänä tytär pätöwä. + Awa aittasi awara, + 400. Luinen lukko lonkahuta; + Ota kultanen kurikka, + Käyös waskinen wasara, + Jolla korwet kolkuttelet, + Salot synkät sylkyttelet, + 405. Wiljan syntymäsioilla, + Rahan karwan kaswinmaalla, + Jotta wilja wirtoaisi, + Sekä karja karkuaisi, + Miehen etsiwän etehen, + 410. Uron ottawan ohille. + Aita kultanen kuwoa, + Hopiainen pystö pistä, + Juosta karjan joutusasti, + Wikewästi wiilletellä, + 415. Kullaista kujoa myöten, + Hopiaista tietä myöten. + Jospa karja karkuaisi, + Eli wilja wierehtäisi, + Niin sä aitoa kohenna; + 420. Kun hän katsowi ylitse, + Sillon aitoa ylennä; + Kuni katsowi alatse, + Sillon aitoa alenna; + Kun ei wilja wieremällä, + 425. Sillon aita annollansa. + Hiien poika pikkarainen, + Hyppääjä hywän selän. + paljastele warsoasi, + Rakentele ratsuasi, + 430. Ota kulta kannuksesi + Hopiaisen orren päästä, + Kultasesta lippahasta, + Kaskisesta wakkasesta; + Sillä kutkuta kuwetta, + 435. Sekä kaiwa kainaloita, + Anna juosta joutusasti, + Wikewästi wiilletellä, + Waskisissa waljahissa, + Kultasissa kahlehissa. + 440. Aita wastahan tulewi, + Riehto aitoa repäse + Wiieltä witsaswäliltä, + Seitsemältä seipähältä, + Kaheksalta kannon päältä. + 445. Ota witsa wiittä syltä, + Koiwu kolmia tapoa, + Jolla witsot wiljoasi, + Karkottelet karjoasi. + Kun ei täywy tännempänä, + 450. Niin tuo tuolta tuonnempoa + Takoa Tanikan linnan, + Hiien linnan liepehiltä, + Uroholle pyytäjälle, + Miehelle anelewalle. + 455. Mimerkki metsän emäntä, + Waimo puhaswarrellinen, + Metsän ukko halliparta, + Metsän kultanen Kuningas! + Tule nyt kullan muuttelohon, + 460. Hopian wajehtelohon. + Minun on kullat kuun ikuiset, + Päiwän poloiset hopiat, + Isoni soasta saamat, + Tawottamat tappioista; + 465. Ne kuluwat kukkarossa, + Tummentuwat tuhniossa, + Kun ei oo kullan muuttajoa, + Hopian wajehtajoa. + Tule nyt kullat ottamahan, + 470. Hopiat walitsemahan; + Minun on kullat kirkkahammat, + Sinun kullat karwasemmat. + Lempiliinasi lewitä + Alle minun kultieni, + 475. Kullan maahan tippumatta, + Hopian riwestymättä, + Kullat annan kynsillesi, + Kämmenellesi hopiat." + Sillä lieto Lemminkäinen + 480. Toki hiihti Hiien hirwen + Hiien peltojen periltä; + Itse lämsensä lähetti + Hiien hirwen hartioille, + Kaulalle kameli warsan, + 485. Jott'ei potkinut kowasti, + Selkeä silittäessä. + Sano tuolta tultuansa, + Pohjolahan saatuansa: + "Jo ma hiihin Hiien hirwen + 490. Hiien peltojen periltä; + Anna akka tyttöäsi, + Sekä nuorta morsianta." + Sano Pohjolan emäntä: + "Äsken annan tyttäreni, + 405. Sekä nuoren morsiamen, + Kun sa suistat suuren ruunan, + Hiien ruskian hewosen, + Hiien warsan waahtileuan, + Joll' on rautaset kapiot, + 500. Teräksiset temmottimet, + Tuli tukka, rautaharja." + Sillon lieto Lemminkäinen + Otti kulta ohjaksensa, + Hopiaisen marhaminnan, + 505. Läksi hewosen hakuhun, + Suwikunnan kuuntelohon + Hiien nurmien periltä. + Astua taputtelewi, + Käyä kullerroittelewi, + 510. Wihannalle wainiolle, + Pyhän pellon pientarelle. + Siellä etsiwi hewoista, + Päätä puiti katselewi, + Suwikunnan suitset wyöllä, + 515. Warsan waljahat olalla. + Iski silmänsä itähän, + Käänti päätä päiwän alle, + Näki hiekalla hewosen, + Kuloharjan kuusikolla, + 520. Senp' on tukka tulta tuiski, + Harja suihkisi sawua. + Niin sanowi Lemminkäinen: + "Ukko taiwahan napanen, + Remupilwen reunahinen, + 525. Taiwo auoksi awaos, + Ilma riehoksi rewitä; + Ilma kaikki ikkunoiksi, + Taiwon kansi kahtaloksi. + Sa'a lunta sauan warsi, + 530. Kiehittele keihäswarsi, + Harjalle hywän hewosen, + Pyhän laukin lautasille; + Kylmä jäätä kyynäriä + Otsahan pyhän orihin." + 535. Sato ukko uutta lunta: + Wisko hienosta witiä, + Kokonansa kolme syltä, + Harjalle hywän hewosen, + Pyhän laukin lautasille; + 540. Kylmi jäätä kyynäriä, + Otsahan pyhän orihin. + Siitä lieto Lemminkäinen + Meni luota katsomahan, + Likeltä tähyämähän, + 545. Itse tuon sanoiksi wirkki: + "Hiiestä hewosen synty, + kuoresta walion warsan; + Hiien warsa waahtileuka, + Hiien ruskia heponen. + 550. Tuoppa kultaturpoasi, + Pistä päätäsi hopia, + Kultasihin suitsiloihin, + Waskisihin waljahisin; + Ei täällä pahoin pietä, + 555. Aiwan ankein ajeta." + Sillä suisti suuren ruunan, + Längitti jalon herwosen, + Hiien warsan waljasteli, + Wihannalla wainiolla, + 560. Pyhän pellon pientarella. + Pisti suitset kullan suuhun, + Päitsensä hopian päähän; + Itse istuwi selälle, + Löihen reisin ratsahille, + 565. Laski wirkkua witsalla, + Helähytti helmiswyöllä, + Ajoa tomuttelewi + Luoksi ankaran anopin. + Sano tuonne saatuansa: + 570. "Jo nyt suistin suuren ruunan, + Längitin jalon hewosen, + Hiien warsan paljastelin, + Wihannalta wainiolta, + Pyhän pellon pientarilta, + 575. Sekä hiihin Hiien hirwen + Hiien nurmien periltä; + Anna akka tyttöäsi, + Sekä nuorta morsianta." + Sano Pohjolan emäntä: + 580. "Äsken annan tyttäreni, + Sekä nuoren morsiamen, + Kun ammut joutsenen joesta, + wirrasta wihannan linnun; + Tuonen mustasta joesta, + 585. Pyhän wirran pyörtehestä; + Yhen nuolen nostannalta, + Yhellä yrittämällä, + Yhen jalkasi sialta." + Siitä lieto Lemminkäinen + 590. Käwi kohta ampumahan + Jalo jousi kainalossa, + Wiini nuolia selässä; + Käwi Tuonelan joelle, + Pyhän wirran pyörtehelle. + 595. Ulappalan ukko wanha, + Ukko wanha umpisilmä, + Tuonen mustalla joella, + Pyhän wirran pyörtehellä, + Katselewi, kääntelewi, + 600. Tulewaksi Lemminkäistä. + Kaunis kaukoa näkywi, + Werewä wesien poikki, + Saawaksi, lähenewäksi. + Niinp' on ukko umpisilmä + 605. Laulawi wesomen weestä, + Umpiputken lainehista, + Syöksi miehen syämen kautta, + Kautta kainalon wasemen, + Läpi lieto Lemminkäisen. + 610. Sano lieto Lemminkäinen: + "Sen mä tein pahinta työtä, + Kun en muistanut kysellä + Kapehelta äitiltäni, + Miten olla, kuin eleä, + 615. Näinä päiwinä pahoina; + En tieä ween kipuja, + Umpiputken ailuhia." + Ulappalan ukko wanha, + Ukko wanha, umpisilmä, + 620. Wiepi juoksulla jokehen, + Syytäwi meren sywähän, + Alle aaltojen ajawi, + Tuon on lieto Lemminkäisen. + Siinä lieto Lemminkäinen, + 625. Itse kaunis kaukomieli, + Meni koskessa kolisten, + Myötäwirrassa wilisten, + Tuonne Tuonelan tuwille. + Tuo werinen Tuonen poika + 630. Lyöpi miestä miekallansa, + Kawahutti kalwallansa; + Löip' on kerran leimahutti + Miehen wiieksi muruksi, + Kaheksaksi kappaleksi; + 635. Pään mäkäsi mättähäksi, + Jalat raian haarukaksi, + Muun lihan lahoksi puuksi, + Silmät suolle karpaloiksi, + Hiwukset kuiwiksi kuloiksi. + 640. Siin' on loppu Lemminkäisen, + Kuollo ankaran kosian. + + + + +Kaheksas Runo. + + +Äiti jo koissa walittaa kauan Lemminkäisen kosissa wiipywän. +Katsotaan sukaa, nähään werta wuotawan. Tästä äitille hätä, jo itse +lähtee Pohjolaan poikoansa tieustelemaan. Pohjan akka esinnä muita +wiekastelewa jo wiimmen sanoo toenki, panneensa hirwiä hiihtamaan, +hewosia suistamaan ja lintuja ampumaan. Äiti näiltä teiltä poikoansa +etsimään; hakee hakemalla, ei löyä. Tulee tielle, tietäki kysyy, jos +tienne Lemminkäisestä. Tie utelee Hiitolaan saaneen, josta kuitenkana +ei löytä. Näkee kuun, kysäsi kuulta. Kuu arwelee jos lienee Pohjan +lampiin hukkunut. Ei löyä sieltäkänä. Niin wiimmen saappi päiwältä +kysyneeksi, joka kaiketi tieten sanoo Tuonen joelle surmatuksi. +Siitä äiti Tuonen jokea haroamaan päiweä rukoillut Tuonelata siksi +ajaksi unettamaan. Saapi haratessa pala palalta Lemminkäistä, joista +palasista uuelleen rakentaa poikansa elämään, saahen poika wielä wähä +entistäki paremmaksi. + + Siitä äiti äyhkäsewi, + Walittawi waimo wanha: + "Woipa poikani polonen, + Kuulu kultani omena, + 5. Wiikon wiipywi kosissa, + Kauan mailla wierahilla." + Oli ennen naitu nainen, + Ennen ostettu emäntä, + Koissa lieto Lemminkäisen, + 10. Kaukomielen kartanossa; + Katso illalla sukoa, + Aamulla tereä harjan, + Jo suka werin waluwi, + Harja hurmehin loruwi. + 15. Sano ennen naitu nainen, + Ennen ostettu emäntä: + "Jo nyt on poikasi polonen, + Kuulu kultasi omena, + Matkoilla majattomilla, + 20. Teillä tietämättömillä; + Jo suka werin waluwi, + Harja hurmehin loruwi." + Siitä äiti Lemminkäisen + Itse katsowi sukoa, + 25. Itse itkulle hyräyty: + Sanowi sanalla tällä: + "Woi polonen päiwiäni, + Woipa laaja lapsiani. + Jo nyt on hukka Lemminkäistä, + 30. Tuho poikoa pätöistä; + Jo suka werin waluwi, + Harja hurmehin loruwi." + Nousi leiwon lentimille, + Sirkun siiwille yleni, + 35. Lenti Pohjolan tuwille: + "Oi sie Pohjolan emäntä! + Minne saatit Lemminkäisen, + Kunne poikani polosen?" + Sano Pohjolan emäntä: + 40. "Syötin miehen syöneheksi, + Juotin miehen juoneheksi, + Ajatin alanenäksi, + Panin orihin rekehen, + Korjahan kowan tulisen; + 45. Liekkö jäälle jättänynnä, + Uhkuhun upottanunna." + Sano äiti Lemminkäisen: + "Jo wainen walehtelitki; + Minne saatit Lemminkäisen, + 50. Kunne poikani polosen?" + Sano Pohjolan emäntä: + "Syötin miehen syönneheksi, + Juotin miehen juoneheksi, + Apatin alanenäksi, + 55. Istutin wenon perähän, + Laitin kosket laskemahan, + Liekkö kuollut koskitiellä, + Hurja hukkunut wesillä." + Sano äiti Lemminkäisen: + 60. "Jo wainen walehtelitki; + Minne saatit Lemminkäisen, + Kunne poikani polosen? + Sano tarkkoja tosia, + Walehia wiimmesiä, + 65. Taikka surmasi tulewi, + Kuolemasi kohtoawi." + Sano Pohjolan emäntä: + "Panin hirwet hiihtamahan, + Jalopeurat jaksamahan, + 70. Suuret ruunat suistamahan, + Warsat waljastattamahan; + Laitin joutsenen hakuhun, + Pyhän linnun pyyäntähän, + Enkä tieä itsekkänä, + 75. Mi lie tullunna tulonen, + Mikä kuollo kohtaellut, + Kun ei kuulu jo tulewan + Morsianta pyytämähän, + Tyttöä anelemahan." + 80. Emo etsi eksynyttä, + Kaonnutta kaipoawi, + Talwella lylyin lipein, + Kesällä kewysin pursin. + Ei tieä emo polonen, + 85. Eikä kantaja katala, + Missä liikkuwi lihansa, + Wierewi oma werensä; + Liekkö maalla, wai merellä, + Waiko suurella salolla, + 90. Käyneekö käpymäkeä, + Kanarwaista kangasmaata, + Wai lienee meren selällä, + Lakehilla lainehilla. + Emo etsi poikoansa, + 95. Kaonnutta kaipoawi; + Juoksi sunna suuret korwet, + Weet saukkona samosi, + Orawana hongan oksat, + Kärppänä kolot kiwien, + 100. Puiten puut, jaellen heinät, + Katsellen kanerwajuuret. + Tiehyt wastahan tulewi, + Niin tielle kumarteleksen: + "Oi tiehyt jumalan luoma. + 105. Oletko nähnyt poikoani, + Kullaista omenoani, + Hopeaista sauoani?" + Tiehyt taiten wastaeli: + "Enk' ole nähnyt, enkä kuullut; + 110. Liekkö poikasi polonen, + Kuulu kultasi omena, + Hiien hiilikankahilla, + Pahan wallan walkioissa, + Kypenissä kyynäswarsin, + 115. Koprin kuumissa poroissa." + Etsi tuolta poikoansa, + Kullaista omenoansa, + Hopiaista sauoansa, + Puiten puut, jaellen heinät, + 120. Katsellen kanerwajuuret; + Etsi tuolta, eipä löyä. + Kuuhut wastahan tulewi, + Niin kuulle kumarteleksen: + "Oi kuuhut jumalan luomaa + 125. Oletko nähnyt poikoani, + Kullaista omenoani, + Hopiaista sauoani?" + Kuuhut taiten wastoawi: + "Enk' ole nähnyt, enkä kuullut; + 130. Liekkö poikasi polonen, + Kuulu kultasi omena, + Pohjan pitkässä perässä, + Lapin maassa laukiassa, + Lammissa kalattomassa, + 135. Aiwan ahwenettomassa, + Sisarena siikasilla, + Weikkona ween kaloilla." + Etsi tuolta poikoansa, + Kullaista omenoansa, + 140. Hopiaista sauoansa, + Puiten puut, jaellen heinät, + Katsellen kanerwajuuret, + Hakiellen hienot heinät. + Päiwyt wastahan tulewi; + 145. Päiwälle kumarteleksen: + "Oi päiwyt jumalan luoma, + Luoma luojan walkiamme! + Oletko nähnyt poikoani, + Kullaista omenoani, + 150. Hopiaista sauoani?" + Jopa päiwyt jonki tiesi, + Arwaeli aurinkoinen: + "Tuoll' on poikasi polonen, + Kuulu kultasi omena, + 155. Yheksän meren takana, + Meri puolen kymmenettä, + Tuonen mustansa joessa, + Manalan alantehessa; + Mennyt koskessa kolisten, + 160. Myötäwirrassa wilisten, + Pää pätösen mättähänä, + Jalat raian haarukkana, + Muu liha lahona puuna, + Silmät suolla karpaloina, + 165. Hiwukset kuiwina kuloina." + Siitä äiti Lemminkäisen + Meni seppojen pajahan: + "Ohoh seppo weikkoseni! + Tao rautanen harawa, + 170. Tao piit satoa syltä, + Warsi kahta kalkutellos." + Saapi rautasen harawan, + Siitä läksi lentämähän; + Wastat siiwiksi sitowi, + 175. Pani purstoksi lapion. + Lenti tuonne löyhytteli + Yheksän meren ylitse, + Meri puolen kymmenettä, + Maat siniset, puut punaset, + 180. Lehot lemmen karwalliset. + Lenti Tuonelan joelle, + Manalan alantehelle, + Itse tuon sanoiksi wirkki: + "Oi päiwyt jumalan luoma, + 185. Luoma luojan walkiamme! + Paista hetki heltehestä, + Toinen himmestä hiosta, + Kolmansi koko terältä, + Nukuttele nuiwa kansa, + 190. Wäsytä wäki Manalan." + Tuo päiwyt jumalan luoma + Luoma luojan aurinkoinen, + Lenti päätönnä kanana, + Siipipuonna siuotteli; + 195, Lenti koiwun konkelolle, + Lepän lennolle lehahti, + Paisti hetken heltehestä, + Toisen himmestä hiosti, + Kolmannen koko terältä; + 200. Nukutteli nuiwan kansan, + Wäsytti wäen Manalan, + Nuoret miekkojen nojahan, + Wanhat wasten sanojansa, + Keski iän keihäille. + 205. Siitä lenti leuhautti + Entisellensä sialle, + Paikallensa muinoselle, + Tasaselle taiwahalle. + Itse äiti Lemminkäisen + 210. Otti rautasen harawan, + Meni myötänsä merehen, + Sukkarihmasta sulahan, + Wyölapusta lainehesen. + Weti kerran pitkin wettä, + 215. Kerran toisen poiken wettä, + Kolmannen witahan wettä. + Kerrallapa kolmannella + Elotukku sai etehen, + Haramahan rautasehen. + 220. Elotukku ei se ollut; + Oli lieto Lemminkäinen, + Itse kaunis Kaukomieli, + Waan oli pikkuista wajalla: + Kahta kättä, yhtä päätä, + 225. Monta muuta muskuloa, + Wielä henkeä polonen. + Siitä äiti Lemminkäisen + Harawoipi wielä kerran, + Harawoipi myötä wirran, + 230. Harawoipi wasta wirran; + Min saa kättä, kunka päätä, + Minkä muita muskuloita, + Tästä poikoa rakenti, + Laati lieto Lemminkäistä. + 235. Sano ennen naitu nainen, + Ennen ostettu emäntä: + "Ei ole miestä mennehessä, + Urosta uponnehessa; + Mies mennyt, liha märännyt, + 240. Työnnä Tuonelan jokehen, + Manalan alantehesen." + Tuop' on äiti Lemminkäisen + Eipä työnnä poikoansa; + Tuuwitteli tuttuansa, + 245. Waapotteli nähtyänsä, + Entisellensä elolle, + Muinosille muowoillensa. + Itse tuon sanoiksi wirkki: + "Mistä woie saatanehe, + 250. Simatilkka tuotanehe, + Jolla woian woipunutta, + Pahoin tullutta parannan? + Tuolta woje wuotuohon, + Simatilkka tippuohon + 255. Kuun luota, tyköä päiwän, + Otawaisten olkapäitse; + Siellä on woitehet wakaiset, + Katsimet alinomaset, + Siellä on mettä mieluhista, + 260. Siellä wettä woimallista, + Josta saapi saamatonki, + Ottawi olematonki. + Mehiläinen ilman lintu! + Lennä tuonne liuottele + 265. Yli kuun, alatse päiwän, + Otawaisten olkapäitse; + Lennä luojan kellarihin, + Kamarihin kaikkiwallan, + Rywetä siipesi simassa, + 270. Kasta kaapusi meessä, + Höyräytä höyhenesi; + Sitte tänne tultuasi + Tuo simoa siiwessäsi, + Kanna mettä kaapussasi, + 275. Pahoille paranteheksi, + Wammoille waluwesiksi." + Siitä äiti Lemminkäisen + Itse woiti woipunutta, + Pahoin tullutta paransi; + 280. Woiti kerran ensimmäisen + Alta aiwan terweheksi, + Woiti kerran keskimmäisen + Keskeä kiwuttomaksi, + Woiti kerran jälkimmäisen + 285. Päältä nuurumattomaksi, + Ehommaksi entistänsä, + Paremmaksi muinostansa. + Tuli turwa mättähästä, + Poika pohjasta yleni. + + + + +Yheksäs Runo. + + +Wäinämöinen wenettä laatimassa uupuu kolme sanaa teentärunossaan. +Lähtee niitä hakuun. Etsii esinnä muilta paikoilta, kun ei löyä, +käypi Tuonelaanki. Huutaa Tuonen jokirannalla wenettä joen poikki +päästäksensä. Wastataan wenettä ei saatawan ennen syyn sanottua, +mitä oli Tuonelaan tulewa. Wäinämöinen sanoo Tuonen, sanoo rauan, +sanoo tulen, sanoo ween Tuonelaan tuonehensa; ei uskota, eikä tuoa +wenettää. Jo sanoo oikianki asian, sanoja Tuonelasta lähteneensä. +Tuoaan wenet, luoaan joen poikki, syötetään, juotetaan ja +makuutetaan. Maatessaan werkkoja laaitaan joelle, Wäinämöisen ei iäti +jälelle päästä. Siitä Wäinämöisen piti muiksi ruweta, pienemmäksi +muutellate, werkon silmiltä läpi uiaksensa. Niin pääsi Tuonen +werkoista, waan sanoa sieltä ei saanut. + + Waka wanha Wäinämöinen + Teki tieolla wenettä, + Laati purtta laulamalla; + Puuttu pursi pohjapuuta, + 5. Emeä eriwenonen. + Läksi puuta etsimähän, + Tammea tawottamahan, + Iski puuta kirwehellä, + Tammea tasaterällä; + 10. Tahto tammi wastaella, + Puu wiriä wieretellä: + "Ei minusta pohjapuuta, + Emeä eriwenehen; + Jo päiwänä eillisenä + 15. Mato juureni makasi, + Jo aiwin tänäki pänä + Korppi istu latwallani + Suu werissä, pää werissä, + Kaula kaikki hurmehissa." + 20. Siitä wanha Wäinämöinen + Wielä eistywi etemmä; + Niin löysi mäeltä männyn, + Puun petäjän kalliolta, + Siit' on saapi pohjan purren, + 25. Emäpuun eriwenehen. + Teki tieolla wenettä, + Laati purtta laulamalla; + Laulo päiwän, pohjan puutti, + Laulo toisen, laian liitti, + 30. Laulo kohta kolmannenki + Hankoja hakatessansa, + Parraspuita pannessansa, + Tehessänsä teljopuita. + Uupu kolmea sanoa + 35. Päähän laian päästessänsä; + Perilaian liitoksessa, + Salwalla wenon sakaran, + Kokkapuun kohentimilla. + Waka wanha Wäinämöinen + 40. Jo tuossa ajattelewi, + Mistäpä sanoja saisi, + Loisi lempiluottehia. + Paimen wastahan tulewi, + Hänpä tuon sanoiksi wirkki: + 45. "Saat tuolta sata sanoa, + Tuhat wirren tutkelmusta, + Pääskyparwen päälaelta, + Hanhilauman hartioilta, + joutsenkarjan juonen päästä." + 50. Waka wanha Wäinämöinen + Läksi saamahan sanoja; + Paljo pääskyjä menetti, + Tuho joukon joutsenia, + Harkun hanhia häwitti; + 55. Ei saanut sanoakana, + Ei sanoa puoltakana. + Arwelee, ajattelewi: + "Tuolla olis sata sanoa, + Tuhat wirren tutkelmusta, + 60. Kesäpetran kielen alla + Suussa walkian orawan." + Läksi saamahan sanoja, + Onkelmoita ottamahan; + Pellon petroja häwitti, + 65. Orawia suuren korren; + Ei saanut sanoakana, + Ei sanoa puoltakana. + Arwelee, ajattelewi: + "Tuolta saan sata sanoa, + 70. Tuhat wirren tutkelmusta, + Tuolt' on Tuonelan koista, + Manalan alusmajasta." + Läksi Tuonelta sanoja, + Manalalta lausehia; + 75. Astua taputtelewi, + Astu päiwän, astu toisen, + Jo päiwänä kolmantena + Tuli Tuonelan joelle. + Niin huhuta huiahutti + 80. Tuossa Tuonelan joessa: + "Tuo wenettä Tuonen tytti, + Lauttoa Manalan lapsi, + Yli salmen saahakseni, + Joen poikki päästäkseni." + 85. Tuonen tyttäret sanowat, + Lausuwat Manalan lapset: + "Wenet täältä tuotanehe, + Kuni syy sanottanehe, + Mi sinun Manalle saatti, + 90. Kuka tuotti Tuonelahan + Ilman tauin tappamatta, + Ottamatta oiwa surman, + Muun surman murentamatta." + Sano wanha Wäinämöinen: + 95. "Tuoni on mun Manalla saanut, + Tuoni tuonut Tuonelahan." + Tuonen tyttäret toruwat, + Kalman neiot kalkuttawat: + "Jo tunnen toen puhujan, + 100. Tajuelen kielastajan; + Kun Tuoni Manalle toisi, + Tuoni toisi tullessansa, + Manalainen matkassansa, + Sylin multa siirrettäisi, + 105. Koprin kuoppa kaiwettaisi. + Mi sinun Manalle saatti?" + Sano wanha Wäinämöinen: + "Rauta mun Manalle saatti, + Teräs tuotti Tuonelahan." + 110. Tuonen tyttäret toruwat, + Kalman immet kantelewat: + "Jo tunnen toen puhujan, + Tajuelen kielastajan; + Kun rauta Manalle saisi, + 115. Teräs toisi Tuonelahan, + Werin waattehet waluisi, + Hurmehin hurahteleisi. + Mi sinun Manalle saatti?" + Sano wanha Wäinämöinen. + 120. "Tuli on mun Manalle saanut, + Walkiainen Tuonelahan." + Tuonen tyttäret toruwat, + Lapset kalman kalkuttawat: + "Jo tunnen toen puhujan, + 125. Ymmärtelen kielastajan; + Kun tuli Manalle toisi, + Walkiainen Tuonelahan, + Tulin waattehet palaisi, + Walkehin walahteleisi. + 130. Mi sinun Manalle saatti?" + Sano wanha Wäinämöinen: + "Wesi on mun Manalle saanut, + Wesi tuonut Tuonelahan." + Tuonen tyttäret toruwat, + 135. Manan neiot riitelewät: + "Tuosta tunnen kielastajan, + Tajuan walehtelian; + Jos wesi Manalle toisi, + Wesin helmasi heruisi, + 140. Lainehin lapahteleisi. + Ei sillä wenettä saaha, + Tuoa purtta Tuonelasta; + Sano tarkkoja tosia, + Walehia wiimmesiä, + 145. Mi sinun Manalle saatti, + Kuka tuotti Tuonelahan, + Ilman tauin tappamatta, + Ottamatta oiwa surman, + Muun surman musertamatta." + 150. Sano wanha Wäinämöinen: + "Toki mä sanon toetki, + Jos wähän walehtelinki: + Tein tieolla wenettä, + Laain purtta laulamalla, + 155. Laulon päiwän, pohjan puutin, + Laulon toisen laian liitin, + Laulon kohta kolmannenki + Hankoja hakatessani, + Parraspuita pannessani, + 160. Tehessäni teljopuita; + Uuwun kolmea sanoa + Päähän laian päästyäni, + Perälaian liitoksessa, + Kokkapuun kohentimilla, + 165. Salwalla wenon sakaran. + Läksin Tuonelta sanoja, + Manalalta lausehia. + Tuo wenettä Tuonen tytti, + Lapsi kalman karpasoa, + 170. Yli salmen saahakseni, + Joen poikki päästäkseni." + Toi wenehen Tuonen tytti, + Yli salmen saattelewi, + Joen poikki päästelewi; + 175. Syötti miehen, juotti miehen, + Pani maata matkamiehen, + Mies makaawi, waatet walwo. + Tuonen tyttö käykkäleuka, + Käykkäleuka, rautasormi, + 180. Rautarihman keträäjä, + Waskilankojen walaja, + Keträsi satasen nuotan, + Tuhantisen tuuritteli, + Yhtenä sykysyyönä, + 185. Yhellä wesikiwellä. + Tuonen poika koukkusormi, + Koukkusormi, rautanäppi, + Rautawerkkojen kutoja, + Waskinuotan walmistaja, + 190. Kutowi satasen nuotan, + Tuhantisen tuuritteli, + Samana sykysyyönä, + Samalla wesikiwellä. + Siitä werkko weetähän + 195. Poikki Tuonelan joesta, + Sekä pitkin jotta poikki + Jotta wieläki witahan; + Jott' ei päästä Wäinämöisen, + Selwitä uwentolaisen, + 200. Sinä ilmoissa ikänä, + Kuuna kullan walkiana, + Tuolta Tuonelan koista, + Manalan ikimajasta. + Sillon wanha Wäinämöinen + 205. Jo näki tuhon tulewan, + Hätäpäiwän päälle saawan; + Tohti toisiksi ruweta, + Unohti muuksi muutellate: + Meni mustana merehen, + 210. Kiwenä wetehen wieri, + Sarana saraikkohon. + Saan tappo taimenia, + Tuhat emon alwehia; + Mato rautaisna matona, + 215. Kulki kyisnä käärmehenä, + Poikki Tuonelan joesta, + Läpi Tuonen werkkoloista. + Sano tuolta saatuansa, + Tuonelasta tultuansa, + 220. Nousewalle nuorisolle, + Kansalle ylenewälle: + "Elkäte etinen kansa, + Elkäte takanenkana, + Lähkö Tuonelta sanoja, + 225. Manalasta lausehia; + Äiä on sinne mennehiä, + Ei paljo palannehia, + Tuolta Tuonelan koista, + Manalan ikimajasta." + 230. Ei sieltä sanoja saanut, + Ei sanoa puoltakana. + + + + +Kymmenes Runo. + + +Wäinämöinen yhä sanoja wajalla jo arwelee niitä Antero Wipuselta +saawansa. Waan matkat sinne oliwat erinomattain pahoja, muuan juoni +neulojen neniä, muuan miekan tutkamia, muuan kirween teriä käytäwä. +Waan pitää kuitenki lähteä. Eillä teettää hän rautatalukset, +rautapaian ja rautasen korennon Ilmarisella. Niin lähtee, astuu +taputtelee, tulee Wipusen luoksi. Tämä jo oli aikoa kuollut ja +maassa lewännyt, jotta paikalla kaswo wahwa metsä usiampilaisia +puita. Wäinämöinen raiwaa metsän, syöksee korennon Wipusen suuhun. +Mitä korennossa päällä meltoa oli, sen Wipunen helposti puri, waan +eipä woinutkana terästä syämessä purra. Siitä Wäinämöinen Wipusen +muutamasti suunsa kowin suureksi awettua meni suuhun ja suusta +watsaan. Jo siellä alkaa takoa, josta kowa tuska ja watsanwäänne +Wipuselle. Ei tieten eikä arwaten, mi lienee kohtaus, loihtimalla +yrittää wapaaksi päästä. Wäinämöinen kuitenkana ei liiku eikä sano +lähtewänsä, ennen kun saisi sanoja kuulla. Niin alkaa Wipunen +laulella, josta Wäinämöinen sanoja kyllin kuultuansa lähtee jälelle +weneensä luoksi. + + Waka wanha Wäinämöinen, + Kun ei saanunna sanoja + Tuolta Tuonelan koista, + Manalan ikimajasta, + 5. Ain' yhtä ajattelewi, + Pitkin päätänsä pitäwi, + Mistäpä sanoja saisi, + Loisi lempiluottehia. + Sanan wirkko, noin nimesi: + 10. "Tuolla oisi sata sanoa, + Tuhat wirren tutkelmusta, + Suussa Antero Wipusen, + Watsassa wanhan Kalewan. + Sinne on matka mentäwätä, + 15. Polku poimeteltawata, + Seki matkoa pahinta; + Yks on juoni juostakseni + Naisten neulojen neniä; + Juoni toinen juostakseni + 20. Miehen miekan tutkamia; + Kolmas juoni juostakseni + Uron tapparan teriä." + Lähteä luku tulewi, + Toinen käyä kelpoawi, + 25. Kun on muienki kasakan + Eli orjan palkollisen. + Meni sepponsa pajahan, + Sanowi sanalla tuolla: + "Ohoh seppo Ilmarinen. + 30. Taos rautaset talukset, + Tao rauta rukkasetki, + Paita rautanen rakenna, + Laai rautanen korento, + Teräksinen tienaellos, + 35. Tao syämehen teräkset, + Weä päälle melto rauta; + Lähen saamahan sanoja, + Onkelmoita ottamahan, + Watsasta wanhan Kalewan, + 40. Suusta Antero Wipusen." + Sano seppo Ilmarinen + "Wiikon on Wipunen kuollut, + Kalewa kaonnut kauan, + Wipunsa wirittämästä, + 45. Ahtamasta ansatiensä; + Et sieltä sanoa saane, + Et sanoa puoltakana." + Waka wanha Wäinämöinen + Toki läksi, ei totellut, + 50. Astu päiwän helkytteli + Naisten neulojen neniä, + Astu toisen torkutteli + Miesten miekan tutkamia, + Kolmanenki keikutteli + 55. Uron tapparan teriä. + Itse wirsikäs Wipunen + Jo oli wiikon maassa maannut, + Kauan lentossa lewännyt; + Haapa kaswo hartioilta, + 60. Koiwu kulmilla yleni, + Leppä leukaluun nenästä, + Pajupehko parran alta, + Otsasta orawikuusi, + Hawu honka hampahilta, + 65. Jaloilta jalo petäjä. + Jo tulewi Wäinämöinen, + Kaato haawan hartioilta, + Koiwun kulmilta kukisti, + Leuoilta lepän lewiän, + 70. Pajupehkon parran alta, + Hakko hongan hampahilta, + Kuusen otsalta kumosi, + Penko pensiän petäjän. + Syöksi rautasen korennon + 75. Ikenihin irjuwihin, + Leukohin lotisewihin. + Tuosta wirsikäs Wipunen + Heti herkesi unesta, + Tunsi koskewan kowasti, + 80. Kipiästi kiusasewan. + Puri päältä mellon rauan, + Päältä rautasen korennon, + Ei tiennyt terästä purra, + Ei syöä rauan syäntä. + 85. Auko suunsa suuremmaksi, + Leukapielensä lewitti, + Nielläksensä Wäinämöistä. + Siitä wanha Wäinämöinen + Saip' on suuhun suuritieon, + 90. Watsahan warawäkewän; + Wiikon kielellä wiruwi, + Keruksissa kellehtiwi, + Siitä watsahan walahti. + Pani paitansa pajaksi, + 95. Hiat paian palkeheksi, + Turkkinsa tuhottimeksi, + Housut hormiksi rakenti, + Sukat hormin suulliseksi, + Polwensa alasimeksi, + 100. Wasaraksi kyynäspäänsä, + Pikkusormensa pihiksi; + Takoa taputtelewi, + Lyöä lynnähyttelewi, + Watsassa warawäkewän, + 105. Mahtipontisen powessa. + Sillon wirsikäs Wipunen + Itse tuon sanoiksi wirkki: + "Mi sie lienet miehiäsi, + Jo kuka urohiasi; + 110. Jo olen syönyt sa'an miestä, + Tuhonnut tuhan urosta, + En ole wielä mointa syönyt; + Syet suuhuni tulewat, + Kekälehet kielelleni, + 115. Rauan kuonat kulkkuhuni. + Mist' olet Hiisi hingannunna, + Kusta juutas julkenunna, + Perkele perehtynynnä? + Kun olet tullut tunnotonna, + 120. Tawotonna taputellut, + Puremahan, jäytämähän, + Syömähän, kaluamahan. + Oletko tauti luojan luoma, + Surma säätämä jumalan, + 125. Wai olet pantu palkan eestä, + Rakettu rahan nenästä? + Jos olet tauti luojan luoma, + Surma säätämä jumalan, + Niin mä luomme luojahani, + 130. Heitämme jumalahani, + Ei herra hyweä heitä, + Luoja kaunista kaota. + Jos olet pantu palkan eestä, + Rakettu rahan nenästä, + 135. Niin mä pannen palkatonta, + rahatonta juoksemahan, + Kullatonta kulkemahan. + Tietähän sinun sukusi, + Maan kawala kaswantosi; + 140 Oletko kalma kalmistosta, + Perkele pyhästä maasta, + Mullista muhajawista, + Maista liikuteltawista? + Wai olet wieno weestä nossut, + 145. Ween waahesta walunut; + Wai olet tuulen tuuwittama, + Meren tyrskyn työnnättämä? + Mist' olet pulma puuttununna, + Taikia tapahtununna? + 150. Kiwistäkö, kannoistako, + Waiko wanhoista sioista, + Waiko watturaunioista, + Tietomiesten tienohilta, + Lakkipäien lainehilta, + 155. Noitien noronenistä, + Mäkipäistä möyrymiesten, + Lummetkoirain koista, + Karhun kiljun kartanosta, + Rewon rääyntäsialta, + 160. Jäniksen jäwintämailta? + Lähe nyt kumma kulkemahan, + Maan paha pakenemahan, + Ennen kun sanon emolle, + Wirkan wierin wanhemmalle. + 165. Kun minä etsin emosi, + Haen waltawanhempasi, + Wielä turmut tuskihisi, + Haluisi halkielet; + Halkiat paha kaheksi, + 170. Konna kolmeksi muruksi. + Ei ennen minun isoni, + Eikä waltawanhempani, + Nouatellut noian mieltä, + Lahjotellut Lappalaista; + 175. Sai se liiat liikkumahan, + Sai pahat pakenemahan. + Jos ei minussa miestä lienee + Ukon pojassa urosta, + Ompa tuossa weikossani, + 180. Joka pilwiä pitäwi, + Hattaroita hallitsewi. + Tuolta ma anon apua, + Tuolta huuan hoiwautan, + Ylähältä taiwosesta, + 185. Alahalta maaemästä; + Huutelen hätäsen huuon, + Panen äänen pakkoisen, + Läpi maan, läpi manuen, + Läpi kuuen kirjokannen, + 190. Läpi taiwahan yheksän. + Ukko taiwahan napanen, + Remupilwen reunahinen. + Tuo tänne tulinen miekka, + Säkehinen säilä kanna, + 195. Jolla ma pahan pitelen, + Ilkiän iki asetan. + Nouse weestä ween emäntä, + Sinilakki lainehista, + Hienohelma hettehestä, + 200. Puhasmuotonen murasta, + Awukseni, ainokseni, + Tuikseni, turwakseni, + Tässä työssä työlähässä, + Tässä tuskassa kowassa. + 205. Nouse metsä miehinesi, + Korpi kaikki kansoinesi, + Perkele perehinesi, + Umpilampi lapsinesi; + Sata miestä miekallista, + 210. Tuhat rauaista urosta, + Wäeksi wähän urohon, + Miehen pienen miehueksi. + Kun ei tuosta kyllä liene, + Mistä mä anon apua? + 215. Onko wanhoa wäkeä, + Iän kaiken istunutta; + Nouse maasta mannun eukko, + Pellosta periisäntä, + Kaikki maasta miekkamiehet, + 220. Hiekasta hewoisurohot, + Tämän pulmun purkajaksi, + Tämän jakson jaksajaksi. + Kawe eukko luonnon tytti, + Kawe kultanen korea! + 225. Joka ennen päästöt päästit, + Joka ennen jaksot jaksoit, + Käy nyt päästö päästämähän, + Tämä jakso jaksamahan. + Kun ei wielä tuosta liene, + 230. Saakohon joku jumala, + Tuhatkunta perkeleitä, + Kaikki päästöt päästämähän, + Kaikki jaksot jaksamahan, + Kaikki pulmut purkamahan. + 235. Lähe nyt kohusta konna, + Maan kamala maksoistani, + Ei siellä sinun sioa + Siankana tarpehella; + Muunne muutaos majasi, + 240. Etemmä elosiasi. + Minne nyt sinun manoan, + Kunne käsken ja kehotan, + Kun sa lienet nosto toisen, + Toisen nosto, toisen nuoli, + 245. Toki koitellos kotiisi, + Tekiäsi tienohille, + Paniasi parmohille. + Liiku kun lipiä koira, + Tuika kun tulikipuna; + 250. Lennä kukkona kujaan, + Kanan lassa kartanolle; + Sorra soimelta hewonen, + Nawetasta sarwinauta, + Päähyt koukkuhun kowerra, + 255. Sarwet sontahan sowita, + Häntä laske lattialle. + Sitte tullessa tupahan + Mene kynsin kynnyksessä, + Polwin porstuan owissa, + 260. Saahen syrjin syyttömistä, + Wieritse wiattomista, + Käyös päälle käskiäsi, + Nouse päälle nostajasi, + Ota kiinni kinterestä, + 265. Takimmaisista jaloista, + Kaijimmista kantapäistä, + Wasemmista warpahista; + Tunge perkelet tulehen, + Isännät perisopesta, + 270. Emännät owisopesta, + Lapset keskilattialta; + Suin tulehen, päin tulehen, + Takaraiwoin tanterehen; + Silmät käännä kellellehen, + 275. Niskat ruttoin rutase, + Wello werta hartioissa, + Sotke suolia sisässä, + Keitä keuhkoja mahassa. + Pane pää pärisemähän, + 280. Pane luut lotisemahan, + Henki huokumattomaksi. + Waan en pannekan pahoille, + Warsin töille törkehille; + Tuonne ma sinun manoan + 285. Isäntäsi iltaselle, + Emäntäsi einehelle, + Muorisi muna paloille, + Muun perehen murkkinalle; + Siellä itkewi isosi, + 290. Walittawi wanhempasi, + Weljesi wesin waluwi, + Muorisi murehtelewi. + Ota Hiieltä kypärä, + Lakki laajan perkelehen, + 295. Yli meret mennäksesi, + Lammit luikutellaksesi; + Saaos Hiien hiihtoneuot, + Lemmon leppäset siwakat, + Pahan miehen paksu sana, + 300. Joilla hiihat hiien maita, + Lemmon lehtoja samoat. + Waan jos kyytiä kysynet, + Anonet ajohewoista; + Ota Hiiestä hewonen, + 305. Wuoresta walitse warsa, + Hiiess' on hywä hewonen, + Punatukka tunturissa, + Hywälle hypittäjälle, + Ajajalle ankaralle, + 310. Jonka tukka tulta tuiski, + Nenä warsin walkiata; + Joll' on rautaset kapiot, + Teräksiset temmottimet; + Jonk' ei kynnet kilpistele, + 315. Eikä kalpistu kapiot, + Ilmankana iljanella, + Kalmankana kaljamalla. + Jos ei wielä siitä liene, + Niin ota sukusi sukset, + 320. Heimokuntasi hewoset, + Weljesi weno punanen, + Kulkiaksesi kotihin, + Wenehellä wettä myöten, + Hewosella tietä myöten, + 325. Suksilla mäkiä myöten. + Ollet kalma kalmistosta, + Perkele pyhästä maasta; + Niin tuonne sinun manoan, + Tuonne käsken ja kehotan, + 330. Multihin muhajawihin, + Maihin liikuteltawihin, + Johon on kansa kaatununna, + Wäki wahwa wääntynynnä. + Ollet wieno weestä nossut, + 335. Ween waahesta walunut; + Niin tuonne sinun manoan, + Tuonne käsken ja kehotan, + Suurelle meren selälle, + Ulapalle aukialle, + 340. Pohjan pitkähän perähän; + Siellä tuulen tuuwitella, + Ween wienon wilkutella, + Ween synkän sylkytellä. + Ollet tuulen tuuwittama, + 345. Ilman tyrskyn tyyräelmä, + Mennös tuulen tietä myöten, + Ahawan ratoa myöten; + Liiku kun lipiä koira, + Siiry kun sininen nuoli, + 350. Tuika kun tulikipuna. + Ja tuonne ma sinun manoan + Hirwen hiihtokankahille, + Jäniksen jäpimämaille, + Rewon rääkymäsioille, + 355. Kontion kiwikolohon, + Karhun louhikamarihin, + Notkoille noroperille, + Soille räykynettömille, + Herehisin hettehisin, + 360. Läilymihin lähtehisin, + Jost' et kuulu kuuna pänä, + Selwiä sinä ikänä. + Jo tuonne ma sinun manoan + Tuonne kuolletten kotihin, + 365. Ikimennetten majahan, + Waipunetten waattehille. + Pohjan pitkähän perähän, + Lapin laajahan salohon, + Rutjan koskehen kowahan, + 370. Palawahan pyörtehesen, + Johon puut päin putoowat, + Perin wieriwät petäjät, + Hongat latwoin lankiawat; + Kokonansa kokkahongat, + 375. Tywin syösten suuret hongat, + Latwoin laikkapäät petäjät. + Jos et tuostakan totelle, + Otan hyiset kintahani, + Maan matoset wanttuhuni, + 380. Wielä saan kokolta koprat, + Weren juojalta wekarat, + Linnulta lihan pitimet, + Hawukalta haarottimet, + Joilla konnan kopristelen, + 385. Ilkiän iki asetan. + Jo nyt on liitto liikkuasi, + Saanut hetki heitteäsi, + Lähtöaika lähteäsi, + Tehtyä teloamasta, + 390. Hengellistä hieromasta; + Lähe nyt liika liikkumahan, + Mies paha pakenemahan, + Ennen päiwän nousemista, + Koi jumalan koittamista, + 395. Auringon ylenemistä; + Ennen kun sanani saapi, + Tahi mieli juohtunewi. + Tulkohon jumalan tunti, + Apu herran auetkohon. + 400. Sillon wuoret woina wuoti, + Kalliot sian lihana, + Lapohina umpilammit, + Ylähäiset maat aleni, + Alahaiset maat yleni, + 405. Linnat liikku, järkky järwet, + Wuoret waskiset wapisi, + Tornit linnan torkahteli, + Tullessa jumalan tunnin, + Awun herran auetessa. + 410. Niin sinäin liika liiku, + Niin sinäi paha pakene, + Liiku liikuteltaessa, + Järky järkyteltäessä." + Sillon wanha Wäinämöinen + 415. Itse tuon sanoiksi wirkki: + "Hywä täällä on ollakseni, + Armas aikaellakseni; + Maksat maistawi hywältä, + Keuhkot käypi keitokseksi, + 420. Raswat ruuaksi pätöwi. + Enkä lähe luonnenkana, + Eriä sinä ikänä, + Kun en saa sanoja kuulla, + Luoa lempiluottehia, + 425. Kuulla kyllältä sanoja, + Tuhansia tutkelmoita." + Sillon wirsikäs Wipunen, + Jonk' oli suussa suuri tieto, + Mahti ponneton powessa, + 430. Watsassa warat wäkewät, + Aukasi sanasen arkun, + Wirsilipponsa wiritti, + Lauloaksensa hywiä, + Parahin pannaksensa. + 435. Ei sanat sanoihin puutu, + Wirret weisaten wähene, + Ennen kalliot kiwiä, + Wirrat wienoja wesiä, + Umpilammit ahwenia, + 440. Aaltoja Aluen järwi. + Laulo päiwät pääksytysten, + Yhytysten yöt saneli + Ennen saatuja sanoja, + Opituita ongelmoita, + 445. Wipunsa wirittämillä, + Ahtamilla ansatiensä. + Laulo synnyt syitä myöten, + Luottehet lomia myöten; + Pääty päiwä kuulemahan, + 450. Pääty kuu tähyämähän, + Otawainen oppimahan, + Aallot seisottu selällä, + Lainehet lahen perillä, + Puuttu wirrat wieremästä, + 455. Rutjan koski kuohumasta, + Wuotamasta juoksen koski, + Joki Joortanan pysähty. + Waka wanha Wäinämöinen + Siitä sai sanoja kuulla, + 460. Luoa lempi luottehia; + Sai saoin sanoja kuulla, + Tuhansia tutkelmoita, + Suusta Antero Wipusen, + Mahtipontisen powesta, + 465. Watsasta warawäkewän. + Siitä wirsikäs Wipunen + Sylkeä tomahtelewi + Ulos wanhan Wäinämöisen. + Itse wanha Wäinämöinen + 470. Läksi suusta suuritieon, + Mahtipontisen powesta, + Watsasta warawäkewän, + Tuli sepponsa pajahan. + Sano seppo Ilmarinen: + 475. "Joko sait sanoja kuulla, + Luoa lempi luottehia, + Miten laita lasketahan, + Perilaita liitetähän, + Kokkapuut kohennetahan?" + 480. Sano wanha Wäinämöinen: + "Jo ma sain sanoja kuulla, + Luoa lempi luottehia; + Sain saoin sanoja kuulla, + Tuhansia tutkelmoita." + 485. Niin meni wenosen luoksi, + Sai wenonen walmihiksi, + Laatineksi puinen pursi; + Heitti wenonsa teloille, + Uuen laiwan lastuillensa. + + + + +Yhdestoista Runo. + + +Wäinämöinen lähtee neittä Pohjolasta. Laskee merta, tulee niemen +kohalle, jossa Ilmarisen sisar, Annikka neito, oli waattehia +pesemässä. Tämä esinnä arwelee, ku lienee, jo lähemmä tulleen tuntee +Wäinämöiseksi. Tuosta kyselemään, minne oli matkoama. Jouwittelee +Wäinämöinen jo minnekki menewänsä. Kun neiti ei usko joutawia +ja uhkaa weneen kaataa, niin wiimmen Wäinämöinen sanoo toenki, +Pohjan neittä kosiin lähteneensä. Siitä kerkiämiseen neiti kotiin, +weljellensä tarinoitsee, miten Pohjan neiti oli waarassa muille +saaha. Tästäkö sepolle kiiret. Peseksen, suiksen, suoriksen, orit +waljaisin, lähtee Pohjolaan. Niin tullaan, Wäinämöinen halki selän +purjehessa, Ilmarinen rantoa myöten hewosella. Jo koira Pohjolassa +haukkumaan. Käyään katsomaan, tutaan kosioiksi wieraat. Pohjolan +emäntä tytärtänsä neuoo Wäinämoiselle menemään, waan tytär itse oli +Ilmarisen mielestänsä paremmaksi katsonut. + + Waka wanha Wäinämöinen + Läksi neittä kosjomahan, + Päätä kassa katsomahan, + Pimiästä Pohjolasta, + 5. Miesten syöjästä kylästä, + Urohon upottajasta. + Työnti wenosen wesille, + Uuen laiwan lainehille, + Kuorikiskoilta teloilta, + 10. Mäntysiltä järkälöiltä; + Nosti päälle purjehpuuta, + Kuni mäntyjä mäellä; + Nosti puuhun purjehia, + Kuni kummun kuusikoita. + 15. Itse laiwahan laseksen, + Alasehen asteleksen, + Läksi merta laskemahan, + Sinistä sirottamahan, + Wenehellä walmihilla, + 20. Punasella purrellansa. + Puhu tuuli purjehesen, + Ahawa wenosehensa; + Pursi puinen purjehtiwi, + Satalauta lainehtiwi, + 25. Nenätse utusen niemen, + Päitse saaren terhenisen. + Annikk' oli saaren impi, + Sisar seppo Ilmarisen, + Joutu sotkut sotkemassa, + 30. Waattehet wiruttamassa, + Laawun laiturin nenässä, + Päässä portahan punasen. + Katselewi, kääntelewi + ympäri ihalat ilmat, + 35. Luopi silmänsä selälle, + Käänsi päätä päiwän alle, + Keksi mustasen merellä, + Sinerwöisen lainehilla. + Sanan wirkko, noin nimesi: + 40. "Mi ollet merellä musta, + Ku sinerwä lainehilla; + Kun sa ollet hanhikarja, + Elikk' armas alliparwi, + Tahi muu lihawa lintu, + 45. Niin sä lentohon lewetös + Ylähäksi taiwahalle. + Kun ollet kalanen karja, + Elikkä lohinen luoto, + Eli muu sinerwä siika, + 50. Niin sä uimahan upotos, + Wetäitös ween alatse. + Kun ollet kiwinen luoto, + Elikkä wesikiwonen, + Tahi muu wesihakonen, + 55. Wesi päällesi weellös, + Aalto päällesi ajellos. + Kun ollet kotonen pursi, + Weion westämä wenonen, + Niin kohin kotia käännös, + 60. Wastoin näitä walkamoita, + Perin muille walkamoille. + Kun ollet kylänen pursi, + Ulommaksi uiksennellos, + Wastoin muita walkamoita, + 65. Perin näille walkamoille. + Lienet pursi Wäinämöisen, + Wene laulajan ikuisen, + Niin sä luokseni lähene, + Pakinoille painelete, + 70. Sana wieä, toinen tuoa, + Kolmansi kowin puhua." + Oli pursi Wäinämöisen, + Wene laulajan ikuisen, + Jo luoksi lähentelihen, + 75. Pakinoille painatteli, + Sanan wieä, toisen tuoa, + Kolmannen kowin puhua. + Annik' oli saaren impi, + Sisar seppo Ilmarisen, + 80. Lausutteli matkamiestä, + Kysytteli tienkäwiä: + "Kunne läksit Wäinämöinen, + Olkesit suwannon sulho, + Maan walio waatetitse?" + 85. Sano wanha Wäinämöinen: + "Läksin lohta pyytämähän, + Kuujoa kuettamahan, + Tuossa Tuonelan joessa, + Manalan alantehessa." + 90. Annikk' oli saaren impi, + Sanan wirkko, noin nimesi: + "Tuosta tunnen kielastajan, + Tajuan walehtelian; + Toisin ennen mun isoni, + 95. Muinon waltawanhempani, + Läksi lohta pyytämähän, + Taimenta tawottamahan, + Werkkoja wenehen täysi, + Laskuksia laiwa kaikki, + 100. Teljot täynnä tarpomia, + Alla kaaren atroamet, + Kultakäpyjä kokalla; + Kunne läksit Wäinämöinen, + Ulkosit uwantolainen?" + 105. Sano wanha Wäinämöinen: + "Läksin hanhien hakuhun, + Kirjasiipien kisahan, + Kuolasuien korjelohon, + Saksan salmilta sywiltä, + 110. Ulapoilta aukeilta." + Aina Annikki sanowi, + Tinarinta riitelewi: + "Tuosta tunnen kielastajan, + Tajuan walehtelian; + 115. Toisin ennen mun isoni, + Muinon waltawanhempani, + Läksi hanhien hakuhun, + Kirjasiipien kisahan, + Kuolasuien korjelohon; + 120. Wetehessä kaari kaunis, + Jousi suuri jäntehessä, + Haukku harmaja wenossa, + Koira musta kahlehissa, + Rakki juoksi rannan teitä, + 125. Pentu kiiellen kiwiä; + Kunne läksit Wäinämöinen, + Suorihet suwantolainen?" + Sano wanha Wäinämöinen: + "Tule tytti purteheni, + 130. Neitonen wenoseheni, + Niin sanon toet totiset, + Walehettomat wakaiset." + Aina Annikki sanowi, + Tinarinta riitelewi: + 135. "Tuuli tulko purtehesi, + Ahawa wenosehesi, + Käännän purtesi kumohon, + Wenosi wesiajolle, + Jos en saa tosia kuulla, + 140. Kunne läksit Wäinämöinen; + Sano tarkkoja tosia, + Walehia wiimmesiä." + Sano wanha Wäinämöinen: + "Toki ma sanon toetki, + 145. Jos wähän walehtelinki; + Läksin neittä kosjomahan, + Päätä kassa katsomahan, + Pimiästä Pohjolasta, + Summasta Sariolasta, + 150. Miehen syöjästä kylästä, + Urohon upottajasta." + Annikk' oli saaren neiti, + Sisar seppo Ilmarisen, + Kun tunsi toet totiset, + 155. Walehettomat wakaiset, + Heitti sotkut sotkematta, + Waattehet wiruttamatta, + Käsin kääri waattehensa, + Koprin helmansa kokosi, + 160. Meni juoksulla kotihin, + Samolla pihalle saapi, + Meni pirttihin pihalta, + Sanan wirkko, noin nimesi: + "Weli seppo Ilmarinen, + 165. Lankoni emoni lapsi! + Taos mulle sukkulainen, + Tao sormukset soriat, + Kahet, kolmet korwakoltut, + Wiiet, kuuet wyölliswitjat, + 170. Niin sanon toet totiset, + Walehettomat wakaiset: + "Kesän kengität hewoista, + Talwen rautoja rakennat, + Kulkiaksesi kosihin, + 175. Mennäksesi Pohjolahan; + Jo nyt wiewät wiekkahammat, + Etewämmät ennättäwät, + Saoin markoin maksettusi, + Tuhansin lunastettusi, + 180. Talwin kaksin kaupittusi, + Kesin kolmin kosjottusi; + Jo menewi Wäinämöinen + Selässä meren sinisen, + Kokan kultasen kuwussa, + 185. Melan koukkupään nojassa, + Pimeähän Pohjolahan, + Summahan Sariolahan." + Se on seppo Ilmarinen, + Takoja iän ikuinen, + 190. Wasara walahti käästä, + Pihet sormista pirahti, + Sanan wirkko, noin nimesi: + "Annikki sisarueni. + Taon sulle sukkulaisen, + 195. Taon sormukset soriat, + Kahet, kolmet korwaskullat, + Wiiet, kuuet wyölliswitjat; + Lämmitä saloa sauna, + Pian pirtti riuwuttele, + 200. Laai pikkusen poroa, + Lipiäistä liuottele, + Millä peiponen peseksen, + Pulmonen puhasteleksen, + Sykysyisistä sysistä, + 205. Taonnoista talwisista." + Annikk' oli niemen neiti, + Sisar seppo Ilmarisen, + Lämmitti saloa saunan, + Pian pirtin riuwutteli, + 210. Haapasilla halkosilla, + Pienillä pirastehilla, + Kanto wettä lähtehestä, + Herasesta hettehestä, + Taitto wastan warwikosta, + 215. Lempiwastasen lehosta, + Laati piimästä poroa, + Ytelmästä saipuata, + Saipuata säikkywäistä, + Miehen pään walottajoa. + 220. Itse seppo Ilmarinen, + Pian pistihen pajahan, + Tako neien tarpehia, + Wyölliskoukkuja kohenti, + Yhen kylyn joutuessa, + 225. Yhen saunan saapuessa. + Siitä kylpi kylläseksi, + Walelekse walkiaksi, + Sykysyisistä sysistä, + Taonnoista talwisista. + 230. Itse noin sanoiksi saatti: + "Annikki sisarueni. + Tuoppa paita palttinainen + Hipiälle hiettömälle, + Iholle alastomalle; + 235. Tuoppa kaatiot kaposet + Uitimille uittomille, + Säärille sasuttomille; + Tuoppa haljakka sininen + Päälle paian palttinaisen; + 240. Saappa sarkakauhtanainen + Päälle haljakan sinisen; + Tuoppa ussakka utunen + Päälle sarkakauhtanaisen; + Saappa saapka sahmattainen, + 245. Puhki pilwien puhuja, + Läpi metsän läässöttäjä, + Hiwuksille hiettömille." + Siitä seppo Ilmarinen, + Takoja iän ikuinen, + 250. Otti kultia kypärin, + Hopehia huowan täyen, + Pisti warsan waljahisin, + Puikkohin tulipunasen. + Itse istuwi rekehen, + 255. Kohennaksen korjahansa, + Pani oron juoksemahan, + Liinaharjan liikkumahan, + Wirkku juoksi, matka joutu, + Reki wieri, ranta roiski. + 260. Ajawi karittelewi + Meren hietaharjuloita, + Simosalmien siwutse, + Leppäharjuin hartioitse. + Jopa haukku hallikoira, + 265. Linnan luppa luskutteli. + Sano Pohjolan isäntä: + "Käyös tyttö katsomahan, + Mitä halli haukkunewi, + Linnan luppa luskuttawi." + 270. Tytti warti wastoawi: + "Empä ennätä isoni, + Kiwi on suuri jauhettawa, + Kiwi suuri, jauhot hienot, + Jauhaja wähäwäkinen." + 275. Sano Pohjolan isäntä: + "Käyös akka katsomahan, + Mitä halli haukkunewi, + Linnan luppa luskuttawi." + Akka warti wastoawi: + 280. "Empä tarkon ennättäisi, + Leipä on paksu leiwottawa, + Leipä paksu, jauhot pienet, + Leipoja wähäwäkinen. + Sano Pohjolan isäntä: + 285. "Ainap' on akoilla kiiret, + Aina työtä tyttärillä, + Wuotehellaki wenyissä; + Mene poika katsomahan." + Poika tuon sanoiksi wirkki: + 290. "Mene itse katsomahan, + Mie en joua kuitenkana; + Pino on suuri pilkottawa, + Pino suuri, halot hienot, + Pilkkoja wähäwäkinen." + 295. Aina haukku hallikoira, + Willahäntä wieretteli, + Saaren wartio walitti, + Perän lyöen pientarehen, + Hännän maahan torkutellen. + 300. Sano Pohjolan isäntä: + "Ei halli waletta hauku, + Linnan luppa luuhattele, + Ei se syyttä syyhättele, + Eikä honkihin horise." + 305. Meni itse katsomahan + Pellolle perimmäiselle, + Takimmalle tanhualle. + Loi silmänsä luotehelle, + Käänsi päätä päiwän alle, + 310. Jo näki toen totisen, + Mitä haukku hallikoira, + Maan walio waikutteli, + Mustahäntä häilytteli: + Ajetahan kirjokorjin + 315. Maapuolin Simosaloa, + Lasketahan laiwoin suurin + Selän puolin Lemmen lahta. + Itse Pohjolan isäntä + Pian pirttihin menewi, + 320. Alle kattojen ajaksen, + Sanan wirkko, noin nimesi: + "Jo tulewi wierahia + Selällä meren sinisen." + Pohjan tytti, Pohjan akka + 325. Pian pistihen pihalle, + Luoen silmänsä selälle, + Kääten päätä päiwän alle. + Sano Pohjolan emäntä: + "Mi tulewi wierahia, + 330. Se tulewi naimakansa; + Kellen menet tyttäreni? + Ku se korjalla ajawi, + Kirjawalla kiiättäwi, + Maapuolin Simosaloa, + 335. Se on seppo Ilmarinen, + Takoja iän ikuinen; + Tuopi kultia kypärin, + Hopehia huowan täyen. + Ku laskewi laiwoin suurin, + 340. Punalaiwoin purjehtiwi, + Selän puolin Lemmen lahta, + Se on wanha Wäinämöinen, + Tietäjä iän ikuinen; + Tuopi laiwalla rahoja, + 345. Aluksella aartehia. + Sille mennös tyttäreni, + Ku tuo laiwalla rahoja, + Aluksella aartehia; + Wanhassa wara parempi, + 350. Jos on nuori nopsahampi." + Niin neiti sanansa wirkki: + "Oi on maammo kantajani, + Oi emo ylentämäni! + Eipä meitä ennenkänä + 355. Ei ole myötynä rahoin, + Ain' on ilman annettuna + Urohille pyytäwille, + Miehille anowaisille; + Sille saanen maammoseni, + 360. Ku on sampuen takonut, + Kirjokannen kalkutellut." + Sillon wanha Wäinämöinen + Oli eellä ennättäjä, + Heti tungeksen tupahan, + 365. Alle kattojen ajaksen, + Itse tuon sanoiksi wirkki, + Owen suussa, alla orren, + Kattilan katasioilla, + Lakin päästä laskemilla, + 370. Kintahan kirwottimilla; + Sanowi sanalla tuolla, + Lausu tuolla lausehella: + "Oisiko minulle neittä + Ikuseksi puolisoksi, + 375. Kainaloiseksi kanaksi, + Siani lewittäjäksi, + Paniaksi päänalasen?" + Tuopa kaunis Pohjan tytti, + Maan kuulu, ween walio, + 380. Itse ennätti sanoa: + "En kiitä meristä miestä, + Enkä wanhoa urosta, + Tuuli wie merillä mielen, + Aiwot särkewi ahawa, + 385. Waiwa wanhasta tulewi, + Ikäwä iällisestä. + Ei ole sinulle neittä + Ikuseksi puolisoksi, + Kainaloiseksi kanaksi, + 390. Siasi lewittäjäksi, + Paniaksi päänalasen." + + + + +Kahestoista Runo. + + +Ilmarinen tullut Pohjolan tupaan, kysyy neittä puolisoksensa. +Pannaan kuni ennen Lemminkäinen kolmelle ansiotyölle, kyistä peltoa +kyntämään, metsän petoja suistamaan ja suurta miesten-syöjä haukia +Tuonen joelta pyytämään. Ne työt hän kaikki mieliksi raataa, tulee +jälelle ja kysyy uuelleen tyttöä. Jo lupaawa arwelee ja imehtelee +Pohjolan emäntä, mistä tiesikänä Ilmarinen neien Pohjolassa kaswawan. +Wastaa Ilmarinen hywät olleen sanomat isosta emosta ja itsestä +tytöstäki, siitä tienneen. Sanoo Pohjolan emäntä waikian olewanki +tyttöä salata. Wäinämöinen Pohjolasta jälelle saanut wielä kotona +warottaa kenenkänä Ilmarisen kera kilwoin neittä kosjomasta. + + Siitä seppo Ilmarinen + Itse tungeksen tupahan, + Kaiwaksen katoksen alle, + Sanan wirkko, noin nimesi: + 5. "Jok' on walmis walwattini, + Walmis walwateltawani?" + Sano Pohjolan emäntä: + "Ompa walmis walwattisi, + Walmis walwateltawasi, + 10. Kun sa kynnät kyisen pellon, + Käärmehisen käännättelet. + Senpä Hiisi ennen kynsi, + Lempo warsinki wakoili, + Waarnahilla waskisilla, + 15. Atralla tuliterällä, + Yhä poikani polonen + Kesken heitti kynnöksensä." + Sillon seppo Ilmarinen + Ei kärsi käsin ruweta, + 20. Sowi sormin suorrostella, + Ilman rautarukkasitta, + Kiwisittä kintahitta. + Otti rautarukkasensa, + Nouti kintahat kiwiset, + 25. Tako rautaset talukset, + Teräksiset säärystimet, + Rautapaitohin panihen, + Teräswöihen wyöttelihen. + Siitä kynti kyisen pellon, + 30. Wakoeli maan matosen; + Nosti kyitä kynnökselle, + Käärmehiä käännökselle. + Sano tuolta tultuansaa + "Jo ma kynnin kyisen pellon, + 35. Wakoelin maan matosen, + Käärmehisen käännättelin; + Onko walmis walwattini, + Walmis walwateltawani?" + Sano Pohjolan emäntä: + 40. "Ompa walmis walwattisi, + Walmis walwateltawasi, + Kun suistat suet saloista, + Päistät karhut kankahilta, + Aina lehmäni lewitti, + 45. Tappo tammoja polosen." + Sillon seppo Ilmarinen, + Takoja iän ikuinen, + Teki suitset teräksiset, + Päitset rautaset rakenti. + 50. Niillä suistawi sutoset, + Päisti karhut kankahilta, + Pani suet suitset suuhun, + Päitset päähän kontioille, + Sano tuolta tultuansa: + 55. "Jo ma kynnin kyisen pellon, + Käärmehisen käännättelin, + Wakoelin maan matosen; + Jo suistin suet saloista, + Päistin karhut kankahilta; + 60. Onko walmis walwattini, + Walmis walwateltawani?" + Sano Pohjolan emäntä: + "Jo on walmis walwattisi, + Walmis walwateltawasi, + 65. Kun saat suuren suomuhauin, + Liikkuwan kalan lihawan, + Tuolta Tuonelan joesta, + Manalan alantehesta, + Werkotonna, nuotatonna, + 70. Ilman muutta pyywyksettä; + Jo on syönyt saanki miestä, + Tuhonnut tuhan urosta." + Jopa tuskiksi tulewi, + Läylemmäksi lankiawi; + 75. Takowi kokon tulisen, + Waakalinnun walkiaisen, + Koprat rauasta takowi, + Teräksestä temmottimet; + Siiwillen siotteleksen, + 80. Kokon kynkkäluun nenille, + Lenteä lekuttelewi, + Lenti Tuonelan joelle, + Yksi siipi wettä wiili, + Toinen taiwoja tasaili, + 85. Nokka luotoja lotasi, + Koprat merta kuopraeli; + Lenti hauin pyyäntähän, + Hirmuhampahan hakuhun. + Tuli hauki haukotellen, + 90. Ween koira wengotellen, + Eik' oo hauki pienen pieni, + Eikä hauki suuren suuri: + Kieli kahta kirweswartta, + Hampahat harawan warren, + 95. Kita kolmen kosken werta, + Selkäranka seitsemisen. + Lenti kokko liitätellen, + Isketellen ilman lintu, + Eik' oo kokko pienen pieni, + 100. Eikä kokko suuren suuri: + Sen on suu satoa syltä, + Kita kuusi koskellista, + Kieli wiittä kirweswartta, + Kynnet wiittä wiikatetta, + 105. Siipi taiwoa tapasi, + Toinen wettä wiepraeli. + Liiteleksen, laateleksen, + Katseleksen, käänteleksen; + 110. Keksi suuren suomuhauin, + Liikkuwan kalan lihawan, + Iskewi kaloa tuota, + Koprin selkähän kawahti. + Sillon suuri suomuhauki, + Liikkuja kala lihawa, + 115. Painawi kokon kynimen, + Alle selwien wesien. + Niin kokko kohotteleksen, + Ilmahan ylenteleksen, + Nosti mustia muria, + 120. Päälle selwien wesien, + Liiteleksen, laateleksen, + Toki toisesti kokewi, + Yhen iski kynsiänsä + Hauin hirmun hartioihin, + 125. Ween koiran koukkuluihin, + Toisen iski kynsiänsä + Rautaselle kalliolle, + Wuorelle teräksiselle. + Kilpisty kiwestä kynsi, + 130. Kalpistihen kalliosta; + Jo hauki sukelteleksen, + Ween wenkale weäksen, + Kynsistä kokon kynimen, + Waakalinnun warpahista. + 135. Siitä kokko rautakopra + Kohta kolmasti kokewi, + Warsin iskeä tapasi, + Iski kiinni kynsiänsä, + Saipa hauin kynsihinsä, + 140. Ween koiran koprihinsa, + Nosti suuren suomuhauin, + Ween wenkalen wetäwi, + Alta aaltojen sywien, + Päälle selwien wesien. + 145. Nosti siitäki ylemmä, + Korkiammalle kohotti, + Oksalle omenatammen, + Latwalle lakan petäjän. + Wiepi wieläki ylemmä, + 150. Korkiammalle kohotti, + Pitkän pilwen rannan päälle, + Pitkän kaaren kannikalle; + Pilwet liikku, taiwot nauku, + Ilman kannet kallisteli, + 155. Katkesi ukolta kaari, + Kuulta sarwipää sakara. + Sillä seppo Ilmarinen + Sai on suuren suomuhauin, + Liikkuwan kalan lihawan, + 160. Tuosta Tuonelan joesta, + Manalan alentehesta. + Ei wesi weellen tullut + Kalahauin suomuloista, + Ilma ilmallen hajasnut, + 165. Kokkolinnun höyheniltä. + Siitä seppo Ilmarinen + Otti weitsen huotrastansa, + Päätä poikki pahkomahan, + Watsa halki wiiltämähän; + 170. Itse maisteli makua, + Itse riipo rintapäitä. + Pään on warsin poikki pahko, + Wiepi Pohjolan tupahan + Anopille antehiksi, + 175. Itse tuon sanoiksi wirkki: + "Tuoss' olis ikuinen tuoli + Hywän Pohjolan tupahan." + Siitä seppo Ilmarinen + Sanan wirkko, noin nimesi: + 180. "Jo nyt kynnin kyiset pellot, + Käärmehiset käännättelin; + Jo suistin suet saloista, + Päistin karhut kankahilta; + Sainki suuret suomuhauit, + 185. Liikkuwat kalat lihawat, + Tuosta Tuonelan joesta, + Manalan alantehesta; + Joko on walmis walwattini, + Walmis walwateltawani?" + 190. Sano Pohjolan emäntä: + "Pahoinpa sinäi laait, + Kun sä päätä poikki pahkoit, + Watsan warsin halki laskit, + Wielä riiwoit rintapäätä, + 195. Kanssa maistelit makua." + Sillon seppo Ilmarinen + Itse tuon sanoiksi wirkki: + "Ei saalis wiatta saaha + Paikoilta paremmiltana, + 200. Saati Tuonelan joesta, + Manalan alantehesta; + Jok' on walmis walwattini, + Walmis walwateltawani?" + Sano Pohjolan emäntä: + 205. "Jo nyt on walmis walwattisi, + Walmis walwateltawasi, + Jo nyt on neito kosjottuna, + Päähyt kassa kaupittuna, + Ilmariselle sepolle, + 210. Kainaloiseksi kanaksi, + Ikuseksi puolisoksi." + Anto oman tyttärensä, + Sanan wirkko, noin nimesi: + "Mistä tiesit teltamoinen, + 215. Kuulit kultani omena, + Tämän neien syntywäksi, + Impyen ylenewäksi, + Kun on nuori neityemme, + Wasta kaswawa kanamme?" + 220. Laulo lapsi lattialta, + Poika pieni pankon päästä: + "Siitä tiesi teltamoinen, + Kuuli kultasi omena, + Isopa hywältä kuulu, + 225. Kuulu kullalta mereltä. + Juoksi purret puittomia, + Wenot wäljiä wesiä, + Tuoen täytensä eloa, + Aluksensa aartehia. + 230. Ja siitä tiesi teltamoinen + Kuuli kultasi omena; + Emopa hywältä kuulu, + Kuulu kullasta koista; + Nosti leiwät leppehesti, + 235. Syötti wierahat wälehen. + Käwi kujat kuurullahan, + Lääwät länkämäisillähän; + Aiwon ammo aikasuopa, + Aiwon aika huomenessa, + 240. Mäkähti kewätkaritsa, + Kewätuuhi ullotteli, + Heinän hienon heittäjätä, + Palasen parantajata. + Jo siitä tiesi teltamoinen, + 245. Kuuli kultasi omena: + Aiwon aika huomenessa + Noki nousi nuorasesta, + Sawu paksusta pakeni, + Kuulun neitosen koista. + 250. Sukkulainen suikahteli + Kärppänä kiwen raossa, + Piukahteli pirran piikin + Tikkana puun kupeessa, + Käärilauta käännähteli + 255. Orawana oksapuussa." + Siitä Pohjolan emäntä + Itse tuon sanoiksi wirkki: + "Kaiken sykysyn sanoinki, + Keskutin tämän kewään: + 260. Salwoome piilopirtti, + Piilopirtti pikkarainen, + Neien kangasta kutoa, + Saoin sarkoa kutoa. + Laatiome pieni pirtti, + 265. Pienet piiloikkunaiset, + Missä neittä piiletellä, + Päätä kassa kaswatella; + Pah' on neitonen salata, + Hiwus pitkä piiletellä, + 270. Hywä on hepo salata, + Suorajouhi suojaella." + Waka wanha Wäinämöinen + Alla päin pahoilla mielin, + Kotihinsa kulkiessa, + 275. Itse tuon sanoiksi wirkki: + "Elkääte etinen kansa, + Elkääte lapsen lapsi, + Lähkö uimahan uhalla, + Weikasta wesien päälle, + 280. Kilwon neittä kosjomahan + Sepon Ilmarin keralla." + + + + +Kolmastoista Runo. + + +Walmistetaan häitä Pohjolassa. Tapetaan esiksi iso suunnaton härkä +ja alotetaan olutta panna. Saahaan olut pannuksi, ei käywäksi. +Arwelee oluen pania, mistä käytettä, usiammallaki tawalla kokee, +ei taho luonnistua. Niin wiimmen mehiläiseltä saapi yheksän meren +takoa tuotua mettä, jolla olut käytetään. Nousee olut, kohoaa ylen +woimalliseksi, uhkaa wanteet astiastaan katkaista, jos laulajoa ei +heti tuotane. Etsitään hätätilassa laulajoita, ei saaha kunnollista. +Aina uhkaa olut. Niin wiimmen pannaan kutsut liikkeelle warottamalla +kaikki kutsua wanha Wäinämöinenki Pohjolan pitohin, Lemminkäinen +waan yksin kutsumatta heittää. Lähtee orja matkalle ja kutsuu käskyä +myöten rahwaan. + + Siitä häitä hankittihin, + Walmisteltihin pitoja, + Häitä Pohjolan tuwilla, + Pitoja Pimentolassa. + 5. Mitä tuohon tuotanehe, + Ja kuta we'ettänehe, + Noihin Pohjolan pitohin, + Sariolan juominkihin, + Hywän rahwahan ruuiksi, + 10. Joukon suuren syötäwäksi? + Tuotu on muhia mulli, + Sonni saatuna lihawa. + Kaswo härkä Karjalassa + Sonni Suomessa sikesi, + 15. Eikä härkä suuren suuri, + Eikä härkä pienen pieni; + Hämehessä häntä häily, + Pää keikku Kemijoella, + Jalk' on yksi Aunuksessa, + 20. Toinen Turjan tunturilla, + Kolmansi koskella Wuoksen, + Neljäs on Lapin lahella. + Päiwän lenti pääskylintu + Härän sarwien wäliä, + 25. Kuun juoksi kesäorawa + Häpeheltä hännän päähän, + Eikä wielä päähän päässyt, + Ensinkänä ennättänyt, + Keskelläpä yön pitäwi, + 30. Härän hännällä lepäsi. + Etsitähän iskiätä, + Katsotahan kaatajata, + Wienosta Wenäjän maasta + Kaunihista Karjalasta, + 35. Suomen suurilta tiloilta, + Ruotsin maasta rohkiasta, + Tämän riikin riitamaasta, + Tämän wallan wainojasta. + Läksi ukko iskemähän, + 40. Palwonen pitelemähän, + Wirokannas wiilemähän; + Härkä päänsä häilähytti, + Mustat silmänsä mulisti, + Ukko kuusehen kawahti, + 45. Palwonen pajun nenähän, + Wirokannas kannon päähän. + Ukko kuusesta toruwi, + Palwonen pajun nenästä + Wirokannas kannon päästä: + 50. "Kun ma tullen toisen kerran, + Toki saanen saalihiksi + Sata saawia lihoa, + Werta seitsemän wenettä, + Kuuta kuusi tynnyriä." + 55. Eipä toiste tullukkana, + Eikä sen erän perästä. + Etsitähän iskiätä, + Katsotahan kaatajata; + Etsitähän Tuonelasta, + 60. Manalasta maanki alta, + Etsitähän, eipä löytty, + Haettihin, ei hawattu. + Mies pieni merestä nousi, + Uros aallosta yleni, + 65. Eikä uros pienen pieni, + Eikä uros suuren suuri; + Pystyn peukalon pituinen, + Kolmen sormen korkeuinen: + Alla maljan maata mahtu, + 70. Seulan alla seisomahan. + Part' on polwilla eessä, + Hiwus kannoilla takana, + Päässä paasinen kypäri, + Jaloissa kiwiset kengät, + 75. Weitsi kultanen käessä, + Hopiainen huotra wyöllä. + Jo tapasi tappajansa, + Sonni suuri sortajansa. + Heti kun näki eränsä, + 80. Ruhto niskahan rutosti, + Sorti sonnin polwillehen, + Kylin maahan kyykähytti. + Saiko paljon saalihiksi? + Wähän saapi saalihiksi: + 85. Sata saawia lihoa, + Sata syltä makkaroa, + Werta seitsemän wenettä, + Kuuta kuusi tynnyriä, + Hywän Pohjolan pitohin, + 90. Sariolan juominkihin. + Siitä Pohjolan emäntä + Itse tuon sanoiksi wirkki: + "Mistäpä olutta saamma, + Tahi taaria panemma, + 95. Näille häille hankkimille, + Pioille piettäwille? + En tieä tekoa taarin, + Enkä syntyä olosen." + Huuhuwi humala puusta, + 100. Wesi wirrasta wihelsi, + Otra pellon pientaresta: + "Konsa me koolle saamma, + Konsa koolle ja koholle." + Osmotar oluen seppä, + 105. Kapo kaljojen tekiä, + Arwelee, ajattelewi: + "Mitä tuostaki tulisi, + Jos panen pa'an tulelle, + Laitan keiton kiehumahan? + 110. Otti otrasen jywiä, + Kuusi otrasen jyweä, + Seitsemän humalan päätä, + Wettä kauhoa kaheksan; + Niin pani pa'an tulelle, + 115. Laitto keiton kiehumahan. + Kuu kiwiä kuumettihin, + Kesä wettä keitettihin, + Salo puita poltettihin, + Salo puita, saari maita. + 120. Kansa kaikki katsahtawi, + Katsahtawi, kaiwahtawi: + "Mistäpä sawunen saapi, + Auer ilmahan ajaksen." + Tuoltapa sawunen saapi, + 125. Auer ilmahan ajaksen; + Sawu saarella palawi, + Tuli niemen tutkamessa, + Pienikö soan tuleksi, + Suuri paimosen paloksi. + 130. Osmotar oluen seppä, + Kapo kaljojen tekiä, + Kesän keittäwi olutta, + Talwen taaria rakenti; + Pani otraista olutta + 135. Puisen uuen uurtehesen. + Sai oluen panneheksi, + Ei saanut hapanneheksi. + Arwelee, ajattelewi, + Sanan wirkko, noin nimesi: + 140. "Mitä tuohon tuotanehe, + Ja kuta kutsuttanehe, + Oluelle happameksi, + Kaljalle kohottimeksi." + Hyw' on tyttö Pohjan neiti, + 145. Se on soma sormiltansa, + Aina liukas liikunnolta, + Aina kengältä kepiä. + Liikku sillon liitoksella, + Laaho keskilattialla, + 150. Yhtä toista toimitteli + Kahen kattilan kesellä. + Näki puikon lattialla, + Otti puikon lattialta, + Katselewi, kääntelewi: + 155. "Mitä tuostaki tulisi + Kawon kaunihin käsissä, + Hywän immen hyppysissä?" + Jo kanto kawon kätehen, + Hywän immen hyppysihin. + 160. Kapo kaksin kämmeninsä, + Hykersi molempinensa, + Molempihin reisihinsä; + Synty walkia orawa. + Niin se neuo poikoansa, + 165. Orawaistansa opasti: + "Orawani lintuseni, + Orpolapseni omani! + Juokse tuonne, kunne käsken, + Kunne käsken ja kehotan, + 170. Mielusahan metsolahan, + Tarkkahan Tapiolahan; + Nouse puuhun pienosehen, + Taiten tarhalatwasehen, + Jottei kokko kopraseisi, + 175. Eikä iskis ilman lintu. + Käpy pure käessäsi, + Kanna kaksi kynnessäsi, + Ne kanna kawon kätehen, + Tuo olalle Osmottaren." + 180. Osasi orawa juosta, + Matkaella maan ihana. + Pian juoksi matkan pitkän, + Wälehen wälit lyhyet, + Mäen poikki, toisen pitkin, + 185. Kolmannen wähän witahan, + Mielusahan metsolahan, + Tarkkahan Tapiolahan. + Siellä on kolme korpikuusta, + Neljä pienoista petäätä, + 190. Nousi puuhun pienosehen, + Taiten tarhalatwasehen, + Eikä kokko kopraissunna, + Iskenynnä ilman lintu. + Katkasi käpyä kaksi, + 195. Päitä lehmän leikkaeli, + Käwyt kätki kynsihinsä, + Kääräsi käpälehensä, + Niin kanto kawon kätehen, + Hywän immen hyppysihin. + 200. Osmotar oluehensa, + Kapo pisti kaljahansa, + Ei ota olut hapata, + Eikä nouse nuori juoma. + Arwelee, ajattelewi, + 205. Mitä tuohon tuotanehe + Oluelle happameksi, + Kaljalle kohottimeksi. + Hyw' on tyttö Pohjan neiti, + Aina kengältä kepiä; + 210. Liikku sillan liitoksella, + Laaho keskilattialla, + Yhtä toista toimitteli + Kahen kattilan kesellä, + Näki lastun lattialla, + 215. Otti lastun lattialta. + Katselewi, kääntelewi: + "Mitä tuostakin tulisi + Kawon kaunihin käsissä, + Hywän immen hyppysissä?" + 220. Jo kanto kawon kätehen, + Hywän immen hyppysihin. + Kapo kaksin kämmeninsä, + Hykersi molempinensa, + Molempihin reisihinsä; + 225. Synty näätä kultarinta. + Niin se neuo nääteänsä, + Orpolastansa opasti: + "Näätäseni lintuseni, + Orpolapseni omani! + 230. Mene tuonne, kunne käsken, + Kunne käsken ja kehotan, + Kontion kiwikololle, + Metsän karhun kartanolle. + Siellä karhut tappelewat, + 235. Kontiot kowin eläwät; + Koprin kuonoa kokoa, + Käsin waahtea waluta, + Se kanna kawon kätehen, + Tuo olalle Osmottaren." + 240. Jopa taisi näätä juosta, + Kultalintu liihätellä, + Pian juoksi matkan pitkän, + Wälehen wälit lyhyet, + Joen poikki, toisen pitkin, + 245. Kolmannen wähän witahan, + Kontion kiwikololle, + Karhun louhi kartanolla. + Siellä karhut tappelewat, + Kontiot kowin eläwät, + 250. Rautasella kalliolla, + Wuorella teräksisellä. + Juoksi kuona karhun suusta, + Waahti kontion kiasta, + Koprin kuonoa kokosi, + 255. Käsin waahtea walutti, + Sen kanto kawon kätehen, + Hywän immen hyppysihin. + Osmotar oluehensa, + Kapo kaato kaljahansa; + 260. Ei ota olut hapata, + Eikä nouse nuori juoma. + Arwelee, ajattelewi, + Mitä tuohon tuotanehe + Oluelle happameksi, + 265 Kaljalle kohottimeksi. + Hyw' on tyttö Pohjan neiti, + Aina kengältä kepiä, + Liikku sillan liitoksella, + Laaho keskilattialla, + 270. Yhtä toista toimitteli + Kahen kattilan kesellä, + Näki lehen lattialla, + Otti lehen lattialta. + Katselewi, kääntelewi: + 275. "Mitä tuostakin tulisi + Kawon kaunihin käsissä, + Hywän immen hyppysissä?" + Jo kanto kawon kätehen, + Hywän immen hyppysihin. + 280. Kapo kaksin kämmeninsä, + Hykersi molempinensa, + Molempihin reisihinsä; + Synnyttäwi mehiläisen. + Niin se neuo lintuansa, + 285. Mehiläistänsä opasti: + "Mehiläinen lintuseni, + Orpolapseni omani! + Lennä tuonne, kunne käsken, + Kunne käsken ja kehotan, + 290. Ylitse meren yheksän, + Meri puolen kymmenettä. + Tuo simoa siiwissäsi, + Kanna mettä kaapussasi, + Helewästä heinän päästä, + 295. Kukan kultasen nenästä; + Ne kanna kawon kätehen, + Tuo olalle Osmottaren." + Mehiläinen meiän lintu + Jopa lenti, jotta joutu, + 300. Pian lenti matkan pitkän, + Wälehen wälit lyhyet, + Meren poikki, toisen pitkin, + Kolmannen wähän witahan, + Ylitse meren yheksän, + 305. Meri puolen kymmenettä, + Tuurin uutehen tupahan, + Palwosen laettomahan. + Siellä on neiti nukkununna, + Wyöwaski walahtununna, + 310. Kupehill' on kultaheinä, + Wyöllähän hopia heinä, + Siwulla simanen heinä, + Mesiheinä helmassansa. + Kasti siipensä simahan, + 315. Toisen siipensä metehen, + Helewähän heinän päähän, + Kukan kultasen nenähän. + Toi simoa siiwessänsä, + Kanto mettä kaapussansa, + 320. Sen kanto kawon kätehen, + Hywän immen hyppysihin. + Osmotar oluehensa, + Kapo pisti kaljahansa, + Jo otti olut hapata, + 325. Jopa nousi nuori juoma, + Puisen uuen uurtehessa, + Korwon koiwusen sisässä. + Kuohu korwien tasalle, + Ärjy päälle äprähien, + 330. Tahto maahan tyyräellä, + Lattialle lainehella. + Pantihin olut punanen, + Kalja kaunis käytettihin, + Nassakkahan tammisehen, + 335. Tynnyrihin pienosehen, + Tapin waskisen warahan, + Kiwisehen kellarihin. + Olut tykki tynnyrissä, + Kalja keikku kellarissa: + 340. "Kun nyt juojani tulisi, + Lakkiani laitteleisi, + Kunnollinen kukkujani, + Laaullinen laulajani!" + Etsittihin laulajoa, + 345. Laaullista laulajoa, + Kunnollista kukkujoa, + Kaunista karehtioa. + Lohi on tuotu laulajaksi, + Hauki kunnon kukkujaksi; + 350. Ei lohessa laulajoa, + Kuonasuussa kukkujoa, + Lohen on leuat lonkallahan, + Hauin hampahat hajalla. + Etsitähän laulajoa, + 355. Laaullista laulajoa, + Kunnollista kukkujoa, + Kaunista karehtioa. + Laps' on tuotu laulajaksi, + Poika kunnon kukkujaksi; + 360. Ei lapsessa laulajoa, + Kuolasuussa kukkujoa, + Ääni on lapsen langennunna, + Puhet suuhun puuttununna. + Niin sano olut punanen, + 365. Noitueli nuori juoma, + Nassakassa tammisessa, + Tapin waskisen takana: + "Kun ei tuoa laulajoa, + Laaullista laulajoa, + 370. Kunnollista kukkujoa, + Kaunista karehtioa, + Potkin poikki wanteheni, + Ulos pohjani porotan." + Sillon Pohjolan emäntä + 375. Pani kutsut kulkemahan, + Itse tuon sanoiksi wirkki: + "Ohoh piika pikkarainen, + Orjani alinomanen. + Kutsu rahwasta kokohon, + 380. Miesten joukko juominkihin; + Kutsu köyhät, kutsu kurjat, + Kutsu rujot, kutsu rammat, + Rujot rein reutuellos, + Rammat ratsahin ajellos, + 385. Sokiat wenehin soua. + Kutsu wanha Wäinämöinen + Lailliseksi laulajaksi, + Elä kutsu Kaukomieltä, + Elä lieto Lemminkäistä, + 390. Se on lieto Lemminkäinen + Ahti ainaki torasa." + Orja tuon sanoiksi wirkki, + Kysytteli, lausutteli: + "Mistä tunnen Kaukomielen, + 395. Kusta lieto Lemminkäisen? + En tieä Ahin kotia, + Kaukomielen kartanoa." + Sano Pohjolan emäntä: + "Hywin tunnet Kaukomielen; + 400. Ahti saarella asuwi, + Weitikkä wesien luona, + Laajimman lahen kohalla + Kaukoniemen kainalossa. + Kaukomielen silmä karsas, + 405. Leuka pitkä Lemminkäisen, + Ahin suu wähiten wäärä, + Nenä weitikän nykerä." + Tuopa piika pikkarainen, + Raataja rahan alanen, + 410. Kutsu rahwahan kokohon, + Miesten joukon juominkihin; + Kutsu kurjat, kutsu köyhät, + Kutsu rujot, kutsu rammat, + Rujot rein reutueli, + 415. Rammat ratsahin ajeli, + Sokiat wenehin souti. + Kutsu wanhan Wäinämöisen, + Laulajan iänikuisen; + Se on kaunis Kaukomieli, + 420. Senp' on heitti kutsumatta. + + + + +Neljästoista Runo. + + +Kokoutuu rahwas Pohjolan häihin, wäwy rahwaan keskellä. Wäwyn +hewosesta huoli piettyä, käytetään itsekki tuwassa, joka kauniisti +siiwottuna näyttää ouolta, ettei esinnä helposti tutakkana. +Tupaan tullutta katselee wasta tarkemmin kynttilän walkialla +wäwyä anoppi ja kiittää kauniin muotoseksi. Tuoaan olutta, joka +nyt Wäinämöisessä tapaa laillisen laulajansa. Waatii Ilmarista +Wäinämöinen keralliseksi. Ilmarinen ei sano kylässä kehtoawansa, +kehottaen Wäinämöistä waan yksin laulamaan. Niin laulelee Wäinämöinen +ja toiwottaa wastaista onnea toisteki Pohjolassa yhtä ilosesti +elettäwäksi. Oluen juotua ja laulettua syöttää kaiken rahwaan +Pohjolan emäntä yltäkylläsillä ruuilla. + + Itse Pohjolan emäntä + Oli ulkona olia, + Weräjillä wiepoaja. + Kuulewi kumun kujalta, + 5. Rannalta reen ratsinan. + Loi silmänsä luotehelle, + Käänti päätä päiwän alle. + Jo näki wäen tulewan, + Wäwynsä wäen tulewan. + 10. Sanan wirkko, noin nimesi: + "Luulin tuulen tuulewaksi, + Pinon pystyn wierewäksi, + Meren rannan raukewaksi, + Someren karehtijaksi. + 15. Eipä tuuli tuulekkana, + Pino pysty wierekkänä, + Meren ranta rauekkana, + Someret karehikkana; + Wäwyni wäki tulewi, + 20. Saoin kaksin kääntelewi. + Ei ole wäwy eillimmäissä, + Eikä wäwy jälkimmäissä. + Wäwy on keskellä wäkeä, + Hywän rahwahan raossa. + 25. Mistä mä wäwyni tunnen? + Tuosta ma wäwyni tunnen: + Wäwy on mustalla orolla, + Niinkun syöwällä suella, + Kantawalla kaarnehella, + 30. Lentäwällä liewehellä. + Kuus' on kullaista käkeä + Wempelellä kukkumassa, + Seitsemän siniotusta + Rahkehella laulamassa." + 35. Jo kumu kujasta kuulu, + Aisan kalke kaiwotieltä, + On wäwy pihalle saawa, + Wäwyn kansa kartanolle. + Laps' oli pieni lattialla, + 40. Poika pirtin permannolla; + Laulo lapsi lattialta, + Poika pieni permannolta: + "Pois pojat, ulos urohot, + Pihalle pisimmät miehet, + 45. Rinnuksia riisumahan, + Rahkehia raastamahan." + Jo ulos urohot saiwat + Pistihen pihalle miehet. + Siellä on Pohjolan emäntä; + 50. Sanan wirkko, noin nimesi: + "Kylän pojat kyyhkyläiset. + Ottootes wäwyn oronen + Waskisista waljahista, + Rahkehista rautasista, + 55. Wesasista wempelistä, + Sulkkusista suitsuloista, + Piehtaroia pehmiällä, + Tasasella tanhualla, + Nurmella mesinukalla, + 60. Maalla maksankarwasella, + Jottei karwa katkiaisi, + Puolikana pois tulisi + Kylän pojat kyyhkyläiset! + Juottootes wäwyn oronen + 65. Kultasesta kaiwosesta, + Herasesta hettehestä, + Tulewasta, täytywästä, + Lähtehestä läikkywästä, + Alta kuusen kukkalatwan, + 70. Alta pensiän petäjän. + Apattootes wäwyn oronen + Pestyin otrin, lestyin leiwin, + Keitetyin kesäsin wehnin, + Surwotuin suwirukehin. + 75. Kylän pojat kyyhkyläiset. + Wiekööte wäwyn oronen + Takimmalle tanhualle, + Soimelle ylimmäiselle, + Wakkaselle waskiselle, + 80. Koropalle kullitulle. + Sitootes wäwyn oronen + Kultasihin koltsasihin, + Rautasehen renkasehen, + Tammisehen patsahasen. + 85. Mahtuuko wäwy tupahan + Kamanan korottamatta, + Kynnyksen alentamatta, + Owiseinän ottamatta, + Siwuseinän siirtämättä, + 90. Periseinän päästämättä? + Ei mahu wäwy tupahan + Kamanan korottamatta, + Kynnyksen alentamatta, + Owiseinän ottamatta, + 95. Siwuseinän siirtämättä, + Periseinän päästämättä; + Wäwy on päätänsä pitempi, + Korwallista korkiampi. + Kamanat ylentyöhöt, + 100. Lakin päästä laskematta, + Kypärin kohottamatta. + Kynnykset alentuohot, + Ettei kengätkän kuluisi, + Lewiäisi hienot helmat. + 105. Owet ilman awautohot, + Ilman käsin koskematta, + Peukalon pitelemättä!" + Jo wäwy sisälle saapi, + Alle kattojen ajaksen; + 110. "Joko täällä on penkit pesty, + Joko lattiat lakaistu, + Joko on sillat siiwottuua, + Lusikkaiset lautasella? + Jopa tääll' on penkit pesty, + 115. Jopa lattiat lakaistu, + Jo on sillat siiwottuna, + Lusikkaiset lautasella. + En tunne tätä tupoa, + Mistä puista on pirtti tehty, + 120. Mistä suoja tänne saatu; + Siwult' on satoa syltä, + Päältä poikitse tuhatta. + Siwuseinä on siilin luista, + Periseinä petran luista, + 125. Owiseinä osman luista, + Kamana karitsan luista. + Orret on omenapuusta, + Patsas puista päähkehistä, + Luaslauta lumpehista, + 130. Laki lahnan suomuloista. + Lattia on wesin wanuttu, + Pöytä kullin kirjaeltu, + Rahi rauasta rakettu, + Penkit pienistä rahoista. + 135. Uuni uusista kiwistä, + Panko saksan paasiloista, + Kiukoa meren kiwistä, + Karsina Kalewan puista." + Siitä seppo Ilmarinen + 140. Itse tungeksen tupahan: + "Terwe tännekki jumala! + Huonehesen honkasehen, + Pirttihin petäjäisehen, + Alle kuulun kurkihirren." + 145. Sano Pohjolan emäntää + "Terwe tänne tultuasi, + Tänne pienehen pesähän, + Matalaisehen majahan. + Kylän pojat kyyhkyläiset! + 150. Istuttoote meiän wäwyä + Selin seineä sinistä, + Päin pöyteä punaista, + Kohin kullaista stoloa, + Rinnoin ristirahwahaista. + 155. Kylän naiset kyyhkyläiset! + Tuokaa tulta tuohisella + Tempoote terwaksella, + Näkisin wäwyni silmät, + Sinisetkö, wai punaiset, + 160. Waiko waatewalkeuiset." + Tuotu on tulta tuohisella, + Temmottuna terwaksella; + Tuli on tuohinen rämäkkä, + Sawu musta terwaksinen. + 165. "Kylän naiset kyyhkyläiset! + Tuokaa tulta tuohuksella, + Wahasella walkiata, + Millä nään wäwyni silmät; + Sinisetkö, wai punaiset, + 170. Waiko waatewalkeuiset. + Jo nyt nään wäwyni silmät; + Ei siniset, ei punaset, + Eikä waatewalkeuiset, + Meren on waahen walkeuiset + 175. Meren ruowon ruskeuiset, + Meren kaislan kauneuiset. + Sopipa siikanen siwulle, + Kanamarja kainaloihin. + Ohoh piika pikkarainen, + 180. Kylän paras palkkalainen! + Tuo olutta tuoppisella, + Kanna kaksikorwasella, + Noille kutsuwierahille, + Kutsuloille kunnioiksi. + 185. Anna tuopin totta tehä, + Wiisi wantehen wikoa, + Juosta olwen orren päästä, + Siman waarnojen sisästä, + Noille kutsuwierahille, + 190. Kutsuloille kunnioiksi. + Jo on wiikon juomat pantu, + Saatu otraset oluet, + Noille kutsuwierahille, + Kutsuloille kunnioiksi." + 195. Tuop' on piika pikkarainen, + Raataja rahanalanen, + Toi olutta tuoppisella, + Kanto kaksikorwasella, + Noille kutsuwierahille, + 200. Kutsuloille kunnioiksi. + Anto tuopin totta tehä, + Wiisiwantehen wikoa, + Juosta olwen orren päästä, + Siman waarnojen sisästä, + 205. Noille kutsuwierahille, + Kutsuoloille kunnioiksi. + Siinä sai olut punanen + Lakkiansa, laulajansa, + Kunnolliset kukkujansa, + 210. Kaunihit karehtiansa. + Olipa wanha Wäinämöinen, + Wirren ponsi polwuhinen, + Parahina laulajina, + Tietäwimpinä runoina. + 215. Ensin ottawi olutta, + Siitä laululle rupesi, + Töille wirtten työntelihen. + Sano wanha Wäinämöinen: + "Isännät imehtelewät, + 220. Emännät ajattelewat: + Joko keitin juoman kehnon, + Pahanko panin oluen; + Kun ei laula laulajamme, + Hyreksi hywät runomme, + 225. Kuku kultawierahamme, + Ilotse ilokäkemme. + Kukapa tässä kukkunewi, + Kenkä kielin laulanewi, + Näissä Pohjolan pioissa, + 230. Sariolan juomingissa; + Ei tässä lattiat laula, + Kun ei laula lattilliset; + Eikä ikkunat ilotse, + Kun ei ikkunan isännät; + 235. Eikä tässä pöykä pöyät, + Kun ei pöykä pöyälliset. + Jos ei muut lihawat laula, + Werewämmät wierettele, + Niin mä laulan laiha poika, + 240. Mies weretön wierettelen; + Laulan laihoilta lihoilta, + Kupehilta kuuttomilta, + Tämän iltamme iloksi, + Päiwän kuulun kunniaksi. + 245. Onko tässä nuorisessa, + Nuorisessa kaunosessa, + Tässä suuressa su'ussa, + Ilossa ison alasta, + Ku panis käen kätehen, + 250. Haan toisehen hakahan, + Lauloaksemme hywiä, + Parahia pannaksemme + Sinä seppo Ilmarinen, + Lankoni, emoni lapsi! + 255. Itse lähe laulamahan, + Saa kera sanelemahan. + Suu sinulla, suu minulla, + Kieli kemppi kummallaki, + Suu hywän pakaelewi, + 260. Sitä korwat kuuntelewi; + Kieli kummoa sanowi, + Sitä mieli muistelewi; + Mies paha pahoin tekewi, + Parempi parantelewi." + 265. Sillon seppo Ilmarinen + Sanan wirkko, noin nimesi: + "Me yhen emosen lapset + Yhen kantamat kaposen, + Yhen peipposen pesemät, + 270. Yhen sotkan suorittamat, + Harwoin yhtehen yhymmä, + Saaumma sanelemahan, + Näissä Pohjolan pioissa, + Sariolan juomingissa. + 275. Laulaisinpa, taitaisinpa, + Laulaisin minä kotona, + Waan en kehtoa kylässä, + Kylän naiset nauranewat; + Piiat pilkan pistänewät, + 280. Miehet mieron herjannewat. + Sinä laulaja ikuinen, + Wirren ponsi polwuhinen! + Itse lauluja laellos, + Itse wirsiä weellös, + 285. Jott' on kumma kuulianki, + Ime ilman olianki, + Sinä synnyit yötä ennen, + Minä päiweä jälestä." + Sano wanha Wäinämöinen: + 290. "Kun ei toista tullekkana + Kerallani laulamahan, + Itse laulan itsekseni + Kuulla noien kultasien, + Tietä mielitehtosien, + 295. Nousewassa nuorisossa, + Kansassa ylenewässä: + Anna wastaki jumala, + Toisteki totinen luoja, + Näin näissä elettäwäksi, + 300. Toiste puuhaeltawaksi, + Näissä Pohjolan pioissa, + Sariolan juomingissa. + Anna toisteki jumala, + Wastaki wakainen luoja, + 305. Oloset jokena juosta, + Meet wirtana wilata, + Näissä Pohjolan tuwissa, + Sariolan salwoksissa, + Alla kuulun kurkihirren + 310. Alla kaunihin katoksen, + Iällä tämän isännän, + Elinajalla emännän. + Luoja koston kostaohon, + Pankohon jumala palkan, + 315. Emännälle eteisehen, + Isännälle pöyän päähän, + Pojalle rahin nenähän, + Keträpuuhun tyttärelle, + Jottei wastakan katuisi, + 320. Yön perästä peljästyisi + Näitä häitä juotawia, + Pitoja piettäwiä. + En minä mitänä woita, + Enkä tarkon taiakkana; + 325. Herännenkö, heittänenkö, + Luonenko, lopettanenko. + Wirren laulon, laulun laiton, + Oksat karsin, tien osasin, + Kerin wirteni kerälle, + 330. Sowittelen sommelolle, + Panen aitan parwen päähän, + Luisten lukkojen sisälle, + Jost' ei pääse päiwinähän, + Selwiä sinä ikänä, + 335. Ilman luien lonsumatta, + Leukojen leweämättä, + Hammasten hajoamatta, + Kielen keikkelehtämättä." + Siinä wanha Wäinämöinen, + 340. Laulo päiwän, laulo toisen, + Laulo kohta kolmannenki; + Päiwänäpä kolmantena + Rikkohen reki runolta, + Jalas taittu laulajalta, + 345. Noissa Pohjolan pioissa, + Sariolan juomingissa. + Sillon wanha Wäinämöinen + Itse tuon sanoiksi wirkki: + "Onko tässä nuorisossa, + 350. Nuorisossa kaunosessa, + Käwiä Tuonelta oroa, + Manalalta wääntieä, + Reki uusi laatiani, + Ratsu on rakentoani?" + 355. Sekä nuoremmat sanowi, + Jotta wanhemmat sanowi: + "Eule tässä nuorisossa, + Tässä suuressa su'ussa, + Käwiä Tuonelta oroa, + 360. Manalalta wääntieä, + Reki uusi laatiasi, + Ratsu on rakentoasi." + Sillon wanha Wäinämöinen, + Laulaja iän ikuinen, + 365. Läksi Tuonelta oroa, + Manalalta wääntieä. + Itse Pohjolan emäntä + Syötti suin sulassa woissa, + Koprin kuorekokkaroissa, + 370. Noita kutsuwierahia, + Kutsuloille kunnioiksi. + Syötti lohta luutoselta, + Luutoselta, luotaselta, + Siwulta sian lihoa, + 375. Murotellen woi-muruja, + Sirotellen sian päitä. + Olipa olut ostamaton, + Mesi markoin maksamaton, + Noissa Pohjolan pioissa, + 380. Hywän joukon juomingissa. + Olut juoksi orren päästä, + Sima waarnojen sisästä, + Noille kutsuwierahille, + Kutsuloille kunnioiksi. + + + + +Wiidestoista Runo. + + +Saahaan wiimmenkänä walmihiksi morsian ja työnnetään Ilmariselle. +Muistuttelee wielä emo jo iäksi lähtewänki koista. Tästä kowin +huolestunut morsian kaikki sanoo entiset toiwotuksensa olleen +miehelle päästä, nyt päästyä toisin ajattelewan. Emo lohutellen +kieltää millänä olemasta monenki keinollisen, hywin eläjän miehen +saatua. Siitä opastelee tyttöänsä miten uuella paikalla käyttääte ja +warottaa sulhoa ei pahoille wieä, eikä pahoin piätellä. Jo eriäwä +morsian kotosia kiittää ja jättelee hywästi. Hywästi jättelewän +koppaa rekehensä Ilmarinen ja lähtee Pohjolasta. Morsian yhä ikäwissä +jo tiellä toiwottelee missäki olewansa ennen kun sulhon reessä. +Lohutellen Ilmarinen kieltää huolimasta hywät päiwät tulewassa koissa +saawan. + + Jo oli wiikon häitä juotu, + Kauan pietty pitoja, + Juotu häitä Pohjolassa, + Pitoja Pimentolassa. + 5. Sano Pohjolan emäntä + Ilmariselle sepolle: + "Mit' istut isoni poika, + Weljes wanhin walwastelet? + Istutko ison hywyyttä, + 10. Wai emännän armautta, + Naimakansan kauneutta, + Pirtin pienen walkeutta? + Et istu ison hywyyttä, + Et emännän armautta, + 15. Naimakansan kauneutta, + Pirtin pienen walkeutta; + Istut impyen hywyyttä, + Neitosesi armautta, + Walwattisi walkeutta, + 20. Kanawarren kauneutta. + Sulho wiljon weljyeni! + Wuotit wiikon, wuota wielä, + Ei oo walmis walwattisi, + Suorinut ikisopusi; + 25. Puol' on päätä palmikoittu, + Puoli palmikoittawana. + Sulho wiljon weljyeni! + Wuotit wiikon, wuota wielä, + Ei oo walmis walwattisi, + 30. Suorinut ikisopusi; + Wast' on hiema hiemoteltu, + Toinen hiemoteltawana. + Sulho wiljon weljyeni! + Wiikon wuotit, wuota wielä, + 35. Ei oo walmis walwattisi, + Suorinut ikisopusi; + Wast' on jalka kengitetty, + Toinen kengiteltäwänä. + Sulho wiljon weljyeni! + 40. Wuotit wiikon, wuota wielä, + Ei oo walmis walwattisi, + Suorinut ikisopusi; + Wast' on käsi kinnastettu, + Toinen kinnasteltawana. + 45. Sulho wiljon weljyeni! + Jo nyt on walmis walwattisi, + Suorinut ikisopusi. + Mene nyt myötä myöty neiti, + Kanssa kaupattu kananen, + 50. Kun olit rakas rahalle, + Käpäs kättä antamahan, + Kiewäs kihlan otantahan. + Etpä äiän nuori neiti + Yli pääsi ymmärrellyt, + 55. Kahen puolisi katsellut, + Jos laait kautun kaupan, + Ikä on kaikki itkeminen, + Wuosi woikerrehtaminen; + Kun läksit isän koista, + 60. Siirryit syntymäsialta, + Emosi elantomailta, + Kantajasi kartanolta. + Ja mikä sulta mielen otti, + Kuka haikian hajotti, + 65. Mokomalta mielewältä + Kylän kaiken wiisahalta, + Kun läksit isosi luota, + Oman emosi elolta? + Niin tytär ison kotona + 70. Kun kuningas linnassansa, + Niin miniä mieholassa + Kun wanki Wenäehellä. + Luulit yöksi lähtewäsi, + Käyä päiwäksi käkesit, + 75. Toiwoit kuuksi kulkewasi, + Puoleksi poikeltawasi. + Etpä yöksi lähtenynnä, + Etkä päiwäksi käennyt, + Etkä kuuksi kulkenunna, + 80. Puoleksi poikeltanunna. + Jopa jouwuit wiikommaksi, + Polwemmaksi poikellitse, + Iäksi ison koista, + Elinajaksi emosi. + 85. Morsian sisarueni, + Kapulehti laklueni! + Itke koprin kyynelesi, + Kamaloin haluwetesi, + Ison pestyille pihoille; + 90. Pisaret ison pihoille, + Lammit taaton lattialle. + Askelt' on piha pitempi, + Waja waaksoa isompi, + Kynnys hirttä korkiampi, + 95. Kerran toisen kertoessa." + Neito parka huokaeli, + Huokaeli, henkäeli, + Suru syämmellen panihen, + Wesi silmillen wetihen. + 100. Itki koprin kyyneleitä, + Kamaloin haluwesiä, + Ison pestyille pihoille; + Pisaret ison pihoille, + Lammit taaton lattialle. + 105. Itse tuon sanoiksi saatti: + "Noinpa tiesin, noinpa luulin, + Noinpa arwelin ikäni, + Sanon kaiken kaswinajan: + Et sä neito ollekkana + 110. Oman wanhemman warassa, + Kantajasi kainalossa; + Äskenpä olisit neito + Mieholahan mennessäsi, + Jalka toinen kynnyksellä, + 115. Toinen korjassa kosian; + Oisit päätäsi pitempi, + Korwallista korkiampi. + Tuota toiwoin tuon ikäni, + Katsoin kaiken kaswinajan, + 120. Wuotin kun hyweä wuotta, + Katson kun kaunista keseä. + Nyt on lähtöni lähemmä, + Toiwoni toeksi saanut, + Saanut jalka kynnykselle, + 125. Toinen korjahan kosian. + En lähekkänä ilolla, + Enkä riemulla eriä, + Tästä kullasta koista, + Iän nuoren istumasta. + 130. Lähen hoikka huolissani, + Ikäwissäni eriän, + Sykysyisen yön sylihin, + Kewäisen kieran päälle, + Jott' ei jalka jäällä tunnu, + 135. Jalan isku iljankolla, + Hangella hamosen toimi; + Jott' ei äiti ääntä kuule, + Eikä iso itkuani. + Mi liekkänä mieli muien, + 140. Mieli muien morsianten? + Niin on mieli miekkosien + Kun kewäinen päiwän nousu, + Minun on mieleni polosen + Kuni myötäwän hewosen, + 145. Tahi tamman kaupittawan, + Elikk' ostetun orihin. + Niin on mieleni polosen + Kun syksynen yö pimiä, + Talwinen on päiwä musta." + 150. Niin sano emo tytölle, + Lausu wanhin lapsellensa: + "Et' oo neiti milläkänä, + Emon tuoma tuollakana, + Ei sinua suolle wiety, + 155. Eikä ojalle otettu; + Sait miehen mitä paraimman, + Uroita uhkeimman, + Sait sepänki sen mokoman, + Itse tarkimman takojan. + 160. Seppä syöpi selwän leiwän, + Selwemmän sepän emäntä. + Sait miehen metsän käwiän, + Uron korwen kolkuttajan, + Ei sen koirat koissa maata, + 165. Pennut pehkussa lewätä. + Kolmasti tänä kewäinä + Nossut on nuotiotulilta, + Hawaunut hawusialta; + Kolmasti tänä kewäinä, + 170. Hawu pään on harjaillut, + Warpa wartalon sukinnt. + Et' oo neiti milläkänä, + Emon tuoma tuollakana, + Ompa meiän sulhosella + 175. Sata sarwen kantajoa, + Tuhat tuojoa utaren, + Tuhat willan antajoa. + Et' oo neiti milläkänä, + Emon tuoma tuollakana; + 180. Ei ole tällä sulhosella + Ojawiertä otratonta, + Kangaswiertä kakratonta, + Wesiwiertä wehnätöntä. + Ompa tällä sulhosella + 185. Purnonen joka purolla, + Aumanen joka aholla, + Lepikköiset leipämaina, + Wesakkoiset wehnämaina, + Kaikki rauniot rahana, + 190. Kiwet pienet penninkinä. + Et' oo neiti milläkänä, + Emon tuoma tuollakana; + Ompa tällä sulhosella + Pyyhyet pyräjämässä, + 195. Wempelellä wieremässä, + Kuusi kullaista käkeä + Längillä lekuttamassa, + Rastahat iloitsemassa, + Rahkehilla laulamassa. + 200. Wielä neuon neitoani, + Orpolastani opetan: + Morsian sisarueni, + Kapulehti laklueni. + Kuulestamma kun sanelen, + 205. Waimo wanha lausuelen. + Tulet toisehen talohon, + Toisehen emän alahan, + Perehesen wierahasen; + Toisin toisessa talossa, + 210. Toisessa emän alassa, + Perehessä wierahassa, + Ei niinkun omon koissa, + Oman wanhemman warassa. + Ellös sie sinä ikänä, + 215. Kuuna kullan walkiana, + Tawoton talohon mennö, + Miehueton mieholahan. + Talo tapoja kysywi, + Tapoja talo pahaki; + 220. Mies on mieltä koittelewi, + Mies mieltä epäpätöki. + Noita sie kowin waroa + Ukon luista leukaluuta, + Anopin kiwistä kieltä, + 225. Kyyn kylmiä sanoja, + Naon niskan nakkeloita. + Jos ukko susi supussa, + Akka karhu karsinassa, + Kyty kyinä kynnyksellä, + 230. Nato nauloina owella; + Sama armo antaminen, + Alemma kumartaminen, + Kun ennen emon koissa, + Oman wanhemman warassa, + 235. Taattoa kumartaminen, + Weljeä waroaminen. + Kuule neiti kun sanelen, + Waimo wanha lausuelen; + Piä tarkat hiiren korwat, + 240. Teräwät jalat jäniksen, + Nisät nuoret notkuttele, + Kaula pesty kaarruttele, + Niinkun tuore tuomen latwa, + Wasta kaswawa kataja. + 245. Elä suihka sutsunatta, + Eläkä räämi rätsinättä, + Elä kengättä kehaja. + Kuule wielä kun sanelen, + Waimo wanha lausuelen; + 250. Laai willaset hamuet + Yhen willan kylkyestä, + Keitä otraset oluet, + Makujuomat maltahiset, + Yhen otrasen jywästä, + 255. Kolmen puisen poltakselta. + Pese penkit illoin, aamuin, + Pöyät keskipäiwälläki, + Lattia wesin walellos + Wiikon päästä wiimmestäki. + 260. Kuule wielä kun sanelen, + Waimo wanha lausuelen; + Ei joua talonen waimo + Aina pirtissä asua. + Käyä on kujat kuurullansa, + 265. Lääwät länkämöisillänsä, + Sieltä toimeta tupahan, + Siell'on lapsi itkemässä, + Pieni peitetten sisässä, + Eikä lausu lapsi rukka, + 270. Saata kieletön sanoa, + Onko wilu taikka nälkä, + Ennen kun tulewi tuttu, + Elikk' äitin ääni saapi. + Kuule wielä kun sanelen, + 275. Waimo wanha lausuelen; + Piä lusikat luwussa, + Astiasi arwelussa, + Jott' ei kasit kanneltaisi, + Linnut liiat peitettäisi; + 280. Pyhät on pihlajat pihalla, + Pyhät oksat pihlajassa, + Marjaset sitäi pyhemmät. + Sulho wiljon weljyeni! + Ellös sie meiän kanoa + 285. Wiekö wehma huhmarelle, + Panko parkin surwontahan, + Olkileiwän leiwontahan, + Petäjäisen pieksäntähän. + Wieös sie meiän kanoa, + 290. Wieös wiljamättähälle, + Otrapurnon purkajaksi, + Wilja wiploin wiiliäksi. + Pannos sie meiän kanoa + Leiwän paksun paistajaksi, + 295. Wehnäleiwän leipojaksi, + Taikinan taputtajaksi. + Sulho wiljon weljyeni! + Ellös sie meiän kanoa + Opastello orjan ruoskin, + 300. Nahkaruoskin naukuttao, + Witsoin wiisin winguttao, + Waljan päällä wanguttao. + Tiesi neittä, tiesi nuorta, + Tiesi neien nuorta mieltä; + 305. Neuo neittä wuotehella, + Opeta owen takana, + Wuosi kausi kummassakin + Yksi wuosi suusanalla, + Toinen silmän iskemällä, + 310. Kolmansi jalan polulla. + Kun ei sitte siitä huoli, + Tuostakana ei totelle, + Ota ruoko ruowostosta, + Saraheinä kankahalta; + 315. Saran syrjällä syseä, + Korahuta korttehella, + Ruoskasella ruokosella, + Witsasella willasella. + Kun ei wielä siitä huoli, + 320. Tuostakana ei totelle, + Ota witsa wiiakosta, + Oksa koiwun onkelmosta, + Tuoppa turkin helman alla, + Talon toisen tietämättä; + 325. Sillä hauo hartioita, + Pehmitä perälihoja, + Ellös silmiä siwellö, + Elä kolmia koseta; + Tuostapa kyty kysyisi, + 330. Tuosta appi arweleisi: + Onko se suen repimä, + Wai on karhun kaiwelema?" + Neiti parka huokasekse, + Huokasekse, henkäsekse, + 335. Suru syämelle panihen, + Wesi silmille wetihen, + Itse itkulle hyräyty, + Sanan wirkko, noin nimesi: + "En minäkän ennen ollut + 340. Mustin muita neitosia, + Kalpeampi ween kaloja; + Tulin muita mustemmaksi, + Kalpeammaksi kaloja. + Millä maksan mammon maion, + 345. Millä isoni hywyyen? + Kiitän mä iso sinua + Entisistäni eloista, + Parahimmista paloista, + Murkkinoista muinosista. + 350. Kiitän mä emo sinua + Nuorra tuuwiteltuasi, + Pienosna pieltyäsi, + Maion ruokiteltuasi. + Kiitän mä koko perehen, + 355. Kaikki kaswinkumppalini, + Joien joukossa elelin, + Kaswon kanssa kaswinajan. + Lähen nyt tästä kun lähenki, + Tästä kullasta koista, + 360. Ison saamasta salista, + Äitin kestikellarista. + Jää nyt pirtti terweheksi, + Pirtti lautakattoinesi; + Hywä on toiste tullakseni, + 365. Kaunis kaaputellakseni. + Jää nyt sintsi terweheksi, + Sintsi lautasiltoinesi; + Jääppä piha terweheksi, + Piha pihlajaisinesi. + 370. Jätän kaikki terweheksi + Maat ja metsät marjoinensa, + Järwet saoin saarinensa, + Kankahat kanerwinensa." + Sillon seppo Ilmarinen + 375. Koppo neien korjahansa, + Itse tuon sanoiksi wirkki: + "Jää nyt Pohjola hywästi, + Jääkäi kaikki terweheksi, + Kaikki mäntyset mäellä, + 380. Puut pitkät petäikössä, + Katajatki kankahilla, + Kaikki maassa marjan warret, + Wesatki ween sisässä, + Lepän lehwät, koiwun kuoret, + 385. Kuusenjuuret, terwas kannot." + Ajoa kahattelewi + Noita Pohjan rannikoita, + Simosalmien siwutse, + Hietaharjun hartiotse; + 390. Käsi ohjassa orosen, + Toinen neitosen nisissä, + Jalk' on laialla rekosen, + Toinen neion reitosilla. + Neito parka huokasekse, + 395. Huokasekse, henkäsekse: + "Wilu on olla wiltin alla, + Kolkko korjassa eleä." + Ajo matkoa wähäsen, + Pikkuruisen piirahteli; + 400. Neiti päätänsä kohotti, + Kysytteli, lausutteli: + "Mi on tästä poikki juossut, + Ku on kurja kulkenunna?" + Itse seppo Ilmarinen + 405. Sanan wirkko, noin nimesi: + "Jänö on tästä poikki juossut, + Jänön poika polkutellut." + Neiti tuon sanoiksi wirkki: + "Parempi olisi olla, + 410. Parempi olettelisi, + Jänön juoksewan jälillä, + Koukkupolwen polkumilla, + Kuni korjassa kosian." + Sillon seppo Ilmarinen + 415. Murti suuta, wäänti päätä, + Murti mustoa hawenta, + Ajoa kahattelewi; + Ajo matkoa wähäsen, + Pikkuruisen piirahteli. + 420. Neiti päätänsä kohotti, + Sanan wirkko, noin nimesi: + "Mi on tästä poikki juossut, + Ku on kurja kulkenunna?" + Se on seppo Ilmarinen + 425. Itse wastaten sanowi: + "Repo on tästä poikki juossut, + Kettu käyä kelkytellyt." + Neiti tuon sanoiksi wirkki: + "Parempi olisi olla, + 430. Parempi olettelisi, + Rewon juoksewan reessä, + Ketun käyän kelkkasessa, + Kuni korjassa kosian." + Sillon seppo Ilmarinen + 435. Murti suuta, wäänti päätä, + Murti mustoa hawenta, + Ajoa kahattelewi; + Ajo matkoa wähäsen, + Pikkuruisen piirahteli, + 440. Neiti päätänse kohotti, + Kysytteli, lausutteli: + "Mi on tästä poikki juossut, + Ku on kurja kulkenunna?" + Itse seppo Ilmarinen + 445. Sanan wirkko, noin nimesi: + "Karhu on tästä poikki juossut, + Ohto juosta jolkutellut." + Neiti tuon sanoiksi wirkki: + "Parempi olisi olla, + 450. Parempi olettelisi, + Kontion kiwikolossa, + Karhun louhikammarissa, + Kun tämän kosian reessä." + Itse seppo Ilmarinen + 455. Murti suuta, wäänti päätä, + Murti mustoa hawenta, + Sanan wirkko, noin nimesi: + "Elä huoli neiti parka, + Kun saat kosian kotihin, + 450. Syöt sä weitsettä lihoa, + Juot olutta kauhasetta." + Ajawi kahattelewi + Noita Wäinölän ahoja, + Kalewalan kankahia; + 455. Wirkku juoksi, matka joutu, + Reki wieri, tie lyheni, + Jalas paasinen patsasi, + Aisa koiwunen kolasi, + Kapla tuominen kalahti, + 460. Jo kohta koti näkywi, + Omat tuwat tupruawi. + + + + +Kuudestoista Runo. + + +Ilmarinen morsionensa saapi kotia. Äiti wastassa ilotteleksen, ja +pojalta kyselee, miten matkansa on terweenä ja onnellisna kulkenut. +Käskee morsianta sisään jo kauan uotetuksiki sanoen. Katselee, +kiittää kauniiksi morsianta; syöttää, juottaa rahwaan yltäkylläsesti. +Päätteeksi wanha Wäinämöinen laululle rupiawa ylistää sulhoa ja +morsianta, kiittää emännän, isännän, patwaskan, saajan naisen ja +kaiken kutsurahwaan. + + Jo kumu kujalta kuulu, + Kuulu luota ruoskan roiske, + Rannalta reen ratsina, + Aisan kalke kaiwotieltä. + 5. Itse äiti Ilmarisen + Sanan wirkko, noin nimesi: + "Se on poikani rekonen; + Jo tulewi Pohjolasta. + Käkyet kukahtelewi + 10. Korjan kirjawan kokalla, + Orawat samoelewi + Aisoilla waahterisilla, + Tetryet kukertelewi + Päällä luokin kyynäppäisen. + 15. Kylä uotti uutta kuuta, + Miero päiwän nousentoa, + Lapset maata mansikkaista, + Telat terwaista wenettä, + Mie on uotin poikoani, + 20. Poikoani minnoani. + Lähes nyt kohti näitä maita, + Kohti näitä kartanoita, + Ison saamille tuwille, + Wanhemman warustamille." + 25. Se on seppo Ilmarinen + Jo kohti kotia läksi, + Ison saamille pihoille, + Wanhemman warustamille; + Laialla sinikeränen, + 30. Toisella punakeränen. + Keskellä kesäreponen. + Sano äiti Ilmarisen: + "Sulho wiljon weljyeni! + Käwitkö tiesi terwehenä, + 35. Matkasi imantehena, + Saitko neien, woitko linnan, + Sorritko sotiweräjän, + Haukutitko linnan hallit, + Itketitkö linnan immet, + 40. Nauratitko linnan naisen, + Lewititkö neien lemmen, + Anopissa käyessäsi, + Apen luona ollessasi? + Jo tuon nään kyselemättä, + 45. Arwoan anelematta; + Jo on sotka suojassasi, + Kana kainaloisessasi. + Kenpä toi tämän walehen, + Sulhon tyhjin tulleheksi, + 50. Ratsun jouten juosseheksi? + Eipä sulho tyhjin tullut, + Eikä ratsu jouten juossut; + On mitä oron weteä, + Liinaharjan liikutella. + 55. Nouse nyt korjasta koria, + Hywä lahja laitiosta. + Nouse ilman nostamatta, + Ylene ylentämättä; + Jos on nuori nostajasi, + 60. Ylpiä ylentäjäsi. + Pole jalka jalaksella, + Toinen poikkipuolisella; + Astu tietä temminkäistä, + Maata maksan karwallista, + 65. Sikasen silittämäistä, + Porsahaisen polkomaista, + Lampahan latsottamaista, + Hewon harjan hieromaista. + Astu hanhen askelilla, + 70. Taputa tawin jaloilla, + Noilla pestyillä pihoilla, + Kaunihilla kartanoilla, + Apen saamilla pihoilla, + Anopin asettamilla, + 75. Kyyn kyllä polkemilla, + Naon aina astumilla. + Astu sintsiä sileätä, + Sorsanluista sotkuttele; + Jo täällä tänä kesänä, + 80. Tänä suurena suwena, + Owet aina aukieli + Owellista aukiaista; + Käkäset käsertelihen + Sormuskättä sulkiaista; + 85. Kynnykset kykertelihen + Hienohelman hempujaista. + Jo täällä tänä kesänä, + Tänä suurena suwena, + Siwuin sintsi siirtelihen + 90. Sintsillistä siiwojaista; + Perin pirtti pyörähteli + Pirtillistä pyyhkiäistä. + Jo täälla tänä kesänä, + Tänä suurena suwena, + 95. Silta soitti sorsanluinen + Sillallista seisojaista; + Laki kultanen kulisi + Laen alla astujaista; + Ikkunat ilottelihen + 100. Ikkunaisen istujaista. + Jo täällä tänä kesänä, + Tänä suurena suwena, + Aittaset alentelihen + Aitallista aukojaista; + 105. Lääwäset lähentelihen + Lääwällistä lääniäistä; + Tanhuaiset taantelihen + Tanhuallista tawia. + Jo täällä tänä kesänä, + 110. Tänä suurena suwena, + Aion ammo aikalehmä + Aikawihkon antajaista; + Mäkähti kewätkaritsa + Palasen parantajaista; + 115. Kesäuuhi ullotteli + Heinän hienon heittäjäistä. + Terwe nyt piha täysinesi, + Piha wierahaisinesi, + Ulkonen urohinesi! + 120. Terwe wajo täysinesi, + Wajo wierahaisinesi, + Tuohikatto kansoinesi. + Terwe pirtti täysinesi, + Pirtti wierahaisinesi, + 125. Lauta katto lapsinesi. + Terwe kuu, terwe kuningas, + Terwe nuori naimakansa. + Eipä täss' oo ennen ollut, + Eikä ennen, eikä eilen, + 130. Tämän joukon juoleutta, + Tämän kansan kauneutta. + Sulho wiljon weljyeni! + Osotteles ostettusi, + Saoin markoin maksettusi, + 135. Tuhansin lunastettusi. + Toitko sen, jonka käkesit? + Käkesit käkösen tuoa, + Maalta walkian walita, + Kuletella kukkulaisen. + 140. Jo tuon nään kyselemättä, + Arwoan anelematta, + Toit käkösen tullessasi, + Maalta walkian walitsit, + Kulettelit kukkulaisen. + 145. Hywä mutso, kaunis mutso, + Mutso walkian werewä! + Hywinpä koissa kuuluit, + Tyttönä ison koissa, + Hywin kuulu kuun ikäsi + 150. Miniänä mieholassa." + Siitä äiti Ilmarisen + Syötti, juotti wierahia. + Syötti suin sulassa woissa, + Koprin kuorekokkaroissa, + 155. Noita kutsuwierahia, + Kutsuloille kunnioiksi. + Jo oli wiikon juomat pantu, + Saatu otraset oluet, + Noille kutsuwierahille, + 160. Kutsuloille kunnioiksi. + Oipa kupit kukkusilla, + Wait warpalaitehilla, + Oli kystä kyllin syöä, + Kyllin syöä, kyllin juoa, + 165. Noilla kutsuwierahilla, + Kutsuloille kunnioiksi. + Jo huuhto humala parran, + Waahti parran walkoali, + Olut juoksi orren päästä, + 170. Sima waarnojen sisästä, + Noille kutsuwierahille, + Kutsuloille kunnioiksi. + Kukapa tuossa kukkujaksi, + Lailliseksi laulajaksi? + 175. Waka wanha Wäinämöinen, + Laulaja iän ikuinen, + Itse lauluille rupesi, + Töille wirtten työntelihen. + Sanowi sanalla tuolla, + 180. Lausu tuolla lausehella: + "Eipä täss' oo ennen ollut, + Eikä warsin wasta liene, + Tämän sulhon tenhoutta, + Tämän morsion somuutta, + 185. Tämän tukun turpeutta, + Nuorison imartuetta. + Ketäpä mä tässä kiitän? + Emännän mä ensin kiitän. + Kenpä täss' eho emäntä? + 190. Ilmarin eho emäntä. + Pannut on otraset oluet, + Makujuomat maltahiset, + Imelät hänen itunsa, + Makiat on maltasensa, + 195. Ei oo iskulla itunsa, + Eikä maalla maltasensa. + Ei hän surrunna susia, + Pelännyt metsän petoja, + Mallasteitä matkatessa, + 200. Saunahan samotessansa. + Ei hän koukulla kohinut, + Aina koprilla kohenti, + Kämmenellä käännätteli, + Sowitteli sormillansa. + 205. Itse leipo leiwät suuret, + Isot talkkunat taputti, + Hywän joukon juominkihin, + Hywän rahwahan remuhun; + Syötti wierahat wälehen, + 210. Nosti leiwät leppiästi. + Emännän mä ensin kiitin, + Kiitän itsensä isännän. + Kenpä täss' on pää pätewä, + Päiwän päällinen omena? + 215. Ilmarin iso isäntä, + Se täss' ompi pää pätewä, + Päiwän päällinen omena. + Se on suolta suojat saanut, + Suojat saanut, hirret tuonut, + 220. Seinät salwanut salolta, + Hirret hirmulta mäeltä, + Malot marjakankahilta, + Tuohet tuomiwaaran päältä, + Ruotehet roweikolta, + 225. Sammalet sulilta soilta. + Pannut on penkin pensaista, + Pannut paikalle hywälle, + Asettanut ankaralle. + Jo itse isännän kiitin, + 230. Wuota kiitän patwaskani. + Ken on pantu patwaskaksi, + Ken otettu oppahaksi? + Kylän paras patwaskana, + Kylän onni oppahina. + 235. Ompa meiän patwaskalla + Paita päällä palttinainen. + Pääll' on haljakka sininen, + Päällä paian palttinaisen; + Helmat hietoa wetäwät, + 240. Maata maksan karwallista. + Päälle on ussakka utunen, + Päällä haljakan sinisen; + Se on Kuuttaren kutoma, + Päiwättären keträämä, + 245. Kesäuuhen untuwista, + Talwilampahan takuista, + Ajalla tulettomalla, + Tulen tietämättömällä + Ompa meiän patwaskalla + 250. Parta kullan palmikoissa, + Kutrit kullan suortuwissa, + Ompa meiän patwaskalla + Päässä kultanen kypäri, + Päällä kutrin kultalatwan, + 255. Puhki taiwosen puhuja, + Läpi metsän läässöttäjä. + Jopa kiitin patwaskani, + Wuota kiitän saajan naisen. + Mist' on saatu saajan nainen, + 260. Kust' otettu ollallinen? + Tuolt'on saatu saajan nainen, + Tuolt' otettu ollallinen, + Takoa Tanikan linnan, + Uuen linnan ulkopuolta. + 265. Eipä wielä sieltäkanä, + Ei perän pereäkänä; + Mist' on saatu saajan nainen, + Kust' otettu ollallinen? + Tuolt' on saatu saajan nainen, + 270. Tuolt' otettu ollallinen, + Wienan päälliltä wesiltä, + Ulapoilta aukeilta. + Eipä wielä sieltäkänä, + Ei perän pereäkänä; + 275. Mist' on saatu saajan nainen, + Kust' otettu ollallinen? + Kaswo mansikka mäellä, + Puolukkainen kankahalla, + Pellolla heliä heinä, + 280. Kukka kultanen aholla; + Siit' on saatu saajan nainen, + Siit' otettu ollallinen. + Saajan naisen suu somanen, + Kuni Suomen sukkulainen, + 285. Saajan naisen sirkut silmät, + Kuni tähet taiwahalla, + Saajan naisen saapka suuri, + Kuni pysty pilwen kokka, + Saajan naisen saappahaiset, + 290. Kuni hanhuet hawulla. + Ompa meiän saajan naisen + Kaulassa heliät helmet, + Käet on kullan käärilöissä, + Sormet kullan sormuksissa, + 295. Korwat kullan koltuskoissa, + Silmäripset simsukoissa. + Jo nyt kiitin saajan naisen, + Wuota kiitän kaiken kansan. + Eipä täss' oo ennen ollut, + 300. Eikä ennen, eikä eilen, + Tämän kansan kauneutta, + Tämän nuorison somuutta. + Niin on wäki haljakassa, + Kuni metsä huutehessa, + 305. Alta on kun aamurusko, + Päältä on kun päiwän koite. + Olipa huokiat hopiat, + Rahataskut tanterilla, + Meiän kutsuwierahilla, + 310. Kutsuloille kunnioiksi. + Tengoin teillä, markoin meillä, + Polttinoin kylän pojilla, + Alttinoin kylän akoilla, + Neljin riunoin neitosilla. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Kalevala (1835) 1. Osa, by Elias Lönnrot + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 48380 *** |