diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-28 04:50:24 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-28 04:50:24 -0800 |
| commit | 743001fe19cdbb1bd342fefa6e2a4a76d779f3cd (patch) | |
| tree | 774b47b752df29225a584b4e7a24effd2bd1ed07 | |
| parent | dbf900b19e71ff6da03580eb88a966ac6a223235 (diff) | |
Add 47495 from ibiblio
| -rw-r--r-- | 47495-0.txt | 16036 | ||||
| -rw-r--r-- | 47495/47495-8.txt | 16423 | ||||
| -rw-r--r-- | 47495/47495-8.zip | bin | 163347 -> 0 bytes |
3 files changed, 16036 insertions, 16423 deletions
diff --git a/47495-0.txt b/47495-0.txt new file mode 100644 index 0000000..2671328 --- /dev/null +++ b/47495-0.txt @@ -0,0 +1,16036 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 47495 *** + +JAAKKO ILKKA JA KLAUS FLEMING + +Viisi-näytöksinen historiallinen näytelmä 9:ssä kuvaelmassa + + +Kirj. + +KASIMIR LEINO + + +Otava, Helsinki, 1901. + +J. Simeliuksen perill. kirjap. osakeyhtiö. + + + + + + +ALKULAUSE. + + +Neljä kuvaelmaa tätä historiallista runonäytelmääni ilmestyi jo v. 1898 +toimittamani aikakauskirjan -- Nykyajan -- yhteydessä. Mutta kun minun +jo seuraavan vuoden lopulla täytyi -- etupäässä taloudellisista syistä +-- lopettaa koko hanke, keskeytyi tietysti kappaleen julkaiseminenkin, +niin että se vasta nyt täysvalmiina luettavaksi ilmestyy. Alkuperäisen +suunnitelmani mukaan perustuu se pääpiirteissään tieteen esityksiin +tästä maamme historiassa laatuansa ainoasta merkkitapauksesta: +talonpoikain ilmi-kapinasta esivaltaa vastaan. Toivoakseni eivät +"runoilijan vapaudella" tehdyt poikkeukset historian kuvauksista +asian-ymmärtäjiäkään pahemmin häiritse. + +Käytän tässä tilaisuutta pyytääkseni Nykyaika-vainajan ystäviltä +anteeksi, että jatko "Jaakko Ilkkaan ja Klaus Flemingiin" on näin +kauvan viipynyt; minun syynihän se on ollut, mutta itselläni siitä on +ollut suurin mieliharmikin. + +_Tekijä_. + + + + + +HENKILÖT: + + + JAAKKO ILKKA, nuijalaisten päämies. + KATRI, hänen vaimonsa. + KIRSTI | heidän lapsiansa. + PENTTI | + MAUNO, kotihuovi, Kirstin sulhanen. + YRJÖ KONTSAS | + PENTTI POUTTU | + PERTTI PALO | nuijalaisia Kyrön, Laihian, + PENTTI PIRI | Lapuan ja Lohtajan pitäjistä. + MARTTI VILPUNPOIKA | + TOMMOLA | + VINIKKA | + KETTUNEN, Savon nuijalaisia. + FORDELL, veronkantaja Pohjanmaalla. + ABRAHAM MELKIORINPOIKA, Pohjanmaan vouti. + Herra SIMO (NURKKA), Kyrön kirkkoherra. + Herra EERIK (MARKUSSON), Rautalammen pappi. + + KLAUS FLEMING, EERIKINPOIKA, valtakunnan marski ja + Suomen kenraalikuvernööri. + EBBA (STENBOCK), hänen puolisonsa. + JUHANA | heidän lapsiansa. + KAARINA | + GOTTSCHALK KLAUNPOIKA, Flemingin äpäräpoika. + PENTTI JUUSTEN, SÖYRINGINPOIKA, Turunlinnan isäntä. + AUNE, hänen tyttärensä. + PIETARI JUUSTEN, PAAVALINPOIKA, vänrikki. + KNUT KURKI, Laukon herra, ratsumestari. + LINDORM BONDE-LILLIEHÖÖK, kamariherra, Sigismundin lähetti. + BERTIL GALLE, Flemingin hovipoika. + MESTER VOGELSANG, Turun katedraalikoulun laulunopettaja. + DANIEL HJORT. + + HERTTUA KAARLE, kuninkaana Kaarle IX. + LEJONHUFVUD, Raaseporin kreivi | + BRAHE, Visingborgin kreivi | + STENBOCK, Toftaholman vapaaherra | Ruotsin valtaneuvoksia. + BIELKE, Salestadin herra | + HORN, Kankaisten ja Haapaniemen herra | + GÖRAN STIERNSKÖLD, herttuan hovipoika. + Noita-akka. + Kontsahan vaimo tyttärineen. + Eräs kylän vaimo. + Eräs poika. + Neljä talonpoikaa. + Kaksi nuorta muijalaista. + Kolme huovia. + Kaksi Flemingin palvelijaa. + +Talonpoikaiskansaa, morsiussaattue, nuijalaisia ja huoveja, nuoria +aatelismiehiä ja -neitoja, soittoniekkoja, katedraalikoululaisia, +lautamiehiä, lakeijoja y.m. + +_Tapahtuu_: osaksi Ilkan ja Kontsahan luona Pohjanmaalla, herttua +Kaarlen luona Tukholmassa, Nokian kartanossa Pirkkalassa ja Flemingin +luona Turussa. + +Aika: vv. 1596-97, Sigismund III:n hallitessa Ruotsin ja +Puolan yhdistettyjä kuningaskuntia. + + + + +ENSIMMÄINEN NÄYTÖS. + + +Ilkan tupa. Ovi perällä; sen oikealla puolen uuni vanhaa mallia, +vasemmalla kaksikerroksinen, uutimilla verhottu sänky. Ikkunoita on +vasemmalla puolen kaksi, oikealla (uunin puolella) yksi, kaikki +varustettuna vetolaudoilla. Pitkin seiniä vahvat penkit, vasemmalla +puolen leveä pöytä. Seinillä kahvoissa kirveitä, nauloissa jousia +ja keihäitä. + +On sunnuntai-päivä. Pöydän takana istuu Jaakko Ilkan vaimo Katri, +avaa ikkunan ja laulelee latinalaista messua. Tytär Kirsti häärää +lieden ääressä. + +KATRI (veisaa): + + Dies irae, dies illa + Solvet saeclum in favilla... + +KlRSTI (kuunneltuaan hetkisen kääntyy äitiinsä päin): + Äiti! + +KATRI (veisaa yhä): + + Judex ergo cum sedebit, + Quidquid latet apparebit... + +KIRSTI (kovemmin): + Äiti, hoi! + +KATRI: +Sä mitä tahdot, rakas tyttöseni! + +KIRSTI: +Miks veisaat latinaa? Se synti on, +niin haastoi herra Matti kerran mulle. + +KATRI: +Hän sulle joutavia silloin haastoi; -- +näät latinaks sun veisas iso-äitis +jo Kristianin aikaan; samaa vaati +taas Suomen herttu, kolmas Juhana, +ja sitä käyttää myöskin Sigismund. + +KIRSTI: +En tiedä, äitiin vaiko pappiin luotan; +isäni luottaa Kaarlo herttuaan +ja paavin eljeks sättii munkkimessun. + +KATRI: +Uus usko, lapseni, on miesten usko, +se puhuu järjelle ja kylmä on +kuin huovin kuurottunut rautavyö. +Me heikot naiset muuta kaipoamme: +Jumalan lämmön vanha usko suo; +ma seuraan sydäntäin, en pappeja. + +KIRSTI: +Mut, äiti, ymmärrätkö latinaa? + +KATRI: +En ma, mut Jumala sen ymmärtää -- +ja itse tiedän, mitä pyydän hältä, +kun veisaan uskonmiesten messuja. + (Kuuluu kirkon kellojen soittoa). +Nyt kirkkoon soitetaan; siell' ovat kai +jo isäs Jaakko sekä veljes Pentti. + +KIRSTI: +Mut mua sinne et sä laskenut -- + +KATRI: +En tahtois sua uuteen uskohon -- +se sopii voimakkaille, meille ei. + +KIRSTI: +Mut mullapa on isän luonto mulla, +ma häntä seuraan. + +KATRI (huoaten): + Siis jään mä yksin; +ei käänny mieli mun kuin tuuliviiri, +ei sielun kaipaus vedä kirkkohon, +kun pyhät juhlavalot sammutettiin, +kun alttarimme paljaiks raastettiin +ja arkituvaks tehtiin Herran huone. + +KIRSTI: +Mut tuo on paavin kirkon prameutta +ja suurta syntiä, niin sanoo pappi. + +KATRI: +Ei ole synti se, min sydän käskee. +Mut sydän kirkkoon-menon kieltää multa. + +KIRSTI: +Siks siis et taaton kera tänään käynyt, +sa vaikka terveyttäsi mulle säälit +ja talon turvattuutta syytit heille? + +KATRI: +Niin, siksi myöskin; mutta turvatonna +on talo vartiaton tähän aikaan, +sen tietköön Luoja! + +KIRSTI (ylpeästi): + Isäni Ilkka on, +mies, jota kaikki pelkää näillä mailla, +ja ryyttärit jos naapurissa ryöstäis, +niin Ilkkalaan he eivät tohdi tulla. + +KATRI: +Ken voi sen tietää? Äsken Jouppilasta +jo veivät siemenviljan, lypsylehmän +ja rengin löivät puolikuoliaaksi. +Niin inha aavistus mun mieltä painaa. + +KIRSTI: +Mut johan maksoi isä linnaleirin? + +KATRI: +Niin maksoi sen, mi säädetty on laissa. + +KIRSTI: +Vaan liikaa ottamasta laki kieltää? + +KATRI: +Ei kiellä rosmon laki ryöstämästä. + +KIRSTI: +Vaan entäs suojakirja ruhtinaan? +Jos näytät sen, kai sitä pelkää huovit +ja säikkyy esivallan pitkää kättä! + +KATRI (huokaa): +Et tunne aikoja, sä Kirsti-rukka; +es-valtaa vanhan Kustaan peljättiin. +mut nyt on päätä vailla valtakunta. + +KIRSTI: +Kai kuninkaana meill' on Sigismund? + +KATRI: +Niin häll' on kruunu, mutta muilla valta. + +KIRSTI: +Sä herttu Kaarloako tarkoitat? + +KATRI: +Hän _Ruotsin_ hallitsee, ei Suomea. + +KIRSTI: +Siis marski Suitian on meidän turva. + +KATRI: +Se nokinenä kaunis turva on! +Kuin susi paimentaa hän lampaitansa -- +mit'ei hän itse vie, sen huovit ryöstää. +Mut vaiti! navetasta ääntä kuulen, +mun täytyy karjaa käydä katsomaan! + + (Menee). + +KIRSTI: +Tuo rakas äiti pelkää vallan suotta -- +mä luotan isään, hän on voimakas! + (Askaroi hetken lieden ääressä, menee lähimmäisen + suljetun ikkunan luo ja sysää sen auki). +Mut Maunu kirkon-aikaan lupas tulla! + (Katselee ulos), +ja tie on tyhjä, hänt' ei kuulu näy! + +(Istuu kädet ristissä penkille ja hetken kaluttua hyräilee): + + Kun mun kultani tulisi, + armahani asteleisi, + tuntisin tuon tulosta, + arvoaisin astunnasta -- + +MAUNO (huovin puvussa, pistää päänsä raotetusta ovesta +ja laulaa viime säkeen nuotilla): +Etpäs vain sä arvannunna! + +KIRSTI (on säikähtävinään ja hypähtää ylös): +Hyi, kuin säikähdin! + +MAUNO (hypähtää tupaan ja rientää syleilemään Kirstiä): +Vai säikkyi kyttää arka metsän kyyhky? + +KIRSTI (olevinaan): +Kun pukus ruman näin, niin rosvojoukon +ma luulin Ilkkalaankin osanneen. + +MAUNU (nauraa): +Ma aimo rosvo kyllä olenkin, +näät likan aartehen ma viedä aion! + +KIRSTI (leikillä): +Vai Ilkkalaa sai huovi ryöstämään, +siis huudankin jo äidin pihatolta! + + (On menevinään ikkunan luo). + +MAUNO: +Sä pieni kälmi, ollos huutamatta, +ma tiedän keinon, millä huudot estän, +sen tietää kyllä huovit Flemingin! + + (Aikoo suudella). + +KIRSTI (lykkää hänet luotaan): +Jos oisitkin sä marskin joukkokuntaa, +niin urhon mainett' oisi rahtu sulla; +vaan kotiryyttäreill' on toinen tuoksu +ja voitonmerkkinänsä olven täplät. + +MAUNO (katselee pukuansa): +Ma puvun vasta sentään puhdistin! +Niin kyllä, Oulun linnan oivat kestit +ei verta maksaneet, mut oltta paljo! + (Huumorilla). +Vaan kuuden viikon uinti olvijoessa +se kysyy sankaria sekin, Kirsti! + +KIRSTI: +Kai nytkin näyttää tahdot taitoasi +ja kautta rantain kysyt haarikkaa? +Se saamas pitää, Ilmajoen urho! + + (Ottaa pöydältä haarikan, laskee siihen olutta). + +MAUNO (ynseästi): +Niin, pilkkaa, pilkkaa, sattuu omaan nilkkaan! + +KIRSTI (veikeästi): +Vois käydä niinkin, jos jo omas oisin! + + (Tarjoo haarikan). + +MAUNO: +Ja jollet lie, kai siksi tullet kohta (juo). + +KIRSTI: +Sen käki tietää, milloin köyhä naipi? + +MAUNO (sieppaa Kirstin polvelleen): +Ei köyhä ole aina köyhä, +eikä rikas ole aina rikas, +vaan kaunis on aina kaunis! +Niin sanoi pirkkalainen ennen muinoin, +kun Lapin kaunottaren vaimoks ryösti. + +KIRSTI: +Vai Lapin noidan nimen mulle annat! +On sekin tapa naista mielitellä. + +MAUNO: +En huoli kanssas kiistaella tässä, -- +kun touko tehdään, vilja korjataan, +tään puvun heitän, lähden taaton luoksi +ja hälle miniäksi Kirstin vien. + +KIRSTI (pilkallisesti): +Vai heität soturin sä ammatin, +kun huhut sotaa alkaa ennustella? + +MAUNO: +Sä elä manaa meille paholaista, +et tiedä milloinka se ilmestyy! +Vai lietkö kuullut viestit ruhtinaalta? + +KIRSTI: +Ma tiedän, ett'on meillä rauha maassa; +vai onko Vienan ryssät liikkehellä? + +MAUNO: +Ei Vienan ryssät meitä kotvaan uhkaa, +sen halun heiltä otti Vesainen. +Vaan Palon Perttu kertoi äsken, että +on ruhtinaalta viestit kulkemassa -- +he kansaa marskin kimppuun yllyttää. + +KIRSTI: +Ja senkö kertoi Palon Perttu sulle, +vaikk' olet huovi marski Flemingin? + +MAUNO: +Niin olen vielä kaksi köyhää kuuta, +mut mieleltäni nyt jo kansan mies, +sen tietää Perttu. + +KIRSTI: + Minä myös sen tiedän. +Mut isä vain ei luota sinuun, Maunu. + +MAUNO: +Ei luota vielä, mutta kerran luottaa; +ma teossa näytän sen, kun tarvis vaatii, +vain teko miehen luoton voittaa voi. + +KIRSTI: +Mies sanastansa. Mutta ruhtinaalta +on viestit tulleet: mitä tahtoo hän? + +MAUNO: +Sit' en mä tiedä; varmaan Flemingiltä +hän mielellänsä nokeis naamankin. +Kai isäs tiedot tuopi tullessaan, +ja kohta hirnuu kai jo orhi tiellä +ja näkyy sinilakki Jaakko Ilkan? + +KIRSTI (kurkistaa ulos): +Ei vielä näy! -- Vaan katsos, katsos, Maunu, +kuin puissa päivän läike liekehtii -- +vai mit' on tuo? + +MAUNO (vilkaisee ulos ja huudahtaa hampaiden välistä); + Voi, noita perkeleitä? + +KIRSTI (kummastuen): +Sä mitä kiroilet? + (Katsoo tarkemmin ulos). + Ah, tosiaan -- +nuo säteet peitsen kärjistäkö välkkyy? +Se lienee huovijoukko -- tiekin tuolla +niin sauhuaa kuin raivois tuulispää. +Ne minne kiitänee? + +MAUNO (yhä hampaittensa välistä): + Ja eikös sentään +nuo konnat uskalla! Nyt perii hukka. + +KIRSTI (ahdistuneena): +Sä pelkäät, että tänne... + +MAUNO: + Tänne juuri +he aikovat, niin uhkasivat yöllä, +kun knaapin luona joivat mässäten: +on täynnä Ilkan jyväaitat vielä +ja uusi ruis jo hällä heiliää, +niin sanoivat! + +KIRSTI (oikaisekse): + On leiri maksettu +ja Jaakko Ilkka vääryyttä ei kärsi! + +MAUNO: +Ei tohtiskaan he tulla, jollei tietäis, +ett' on hän poissa! Mitä voin ma yksin? + +KATRI (hyökkää sisään): +Voi Kiesus auta! Täällä vetelykset +taas kuhertaa kuin teiret soitimessa +ja kujalla jo huovit hoilottaa! + +MAUNO: +Sen juuri näin. + +KATRI: + Sen näit, sä konna, siis +kai tunsit tuuman myös? + +Maunu: + Sen kuulin kyllä, +vaan että tohtis he, sit' en mä luullut. + +KATRI: +Siis tiesit, vaan et kettu meille hiisku. +Hyi, suden ruoka, korjaatko sä luusi, +eläkä avaa enää usta tuota! + +MAUNO (ripeästi): +Ma lähdenkin ja tiedän, mitä teen -- +lie tamma pilttuussaan ja rantaviertä +kai päässee Kaupin kautta kirkkotielle! + + (Syöksee ulos). + +KATRI (sylkäsee perään): +Se ruoja menköön! + + (Avaa permantoluukun). + +KIRSTI (on heti rientänyt ikkunaan): + Tuossa on jo ratsu -- +kuin noita suitsitta hän lentää pois! + +KATRI: +Ann' olla kuherrus ja auta ehkä, +ett' alas saan tuon olvi-tynnörin! + +KIRSTI (auttaessaan): +Miks kalleint' olvi juuri sinust' on? + +KATRI (alhaalta): +Näät selvän kanssa aina selviää, +mut humalaist' ei hilli Herrakaan! + +KIRSTI (äidille): +Voi, äiti, äiti, nouse, pian pois, +jo helkkää raudat -- + +ENS. HUOVI (astuu täysissä tamineissaan sisään): + Terve talohon! +Selin kissat, selin koirat, +päin isännät, päin emännät, +muu kansa kupeelle käydä! + +KATRI (kämpii ylös): +Ja terve tervehyttäjälle myös, +kun tullet aikehessa oikeassa! + + (Lyö luukun kiinni). + +ENS. HUOVI (astuu peremmä): +Ma leiriverot läksin kantamahan -- +ja vaivan nähnyt, maantien tomun syönyt +kai saanee oltta pienen haarikan? + +KATRI (lujasti); +On maksettuna Ilkkalasta leiri +ja olvi omiin suihin tarvitaan. + +ENS. HUOVI: +Mi lienee maksettu, se kuitataan; +mut marskin käsky uus on tämmöinen: +se maksaa huoveille, ken maksaa jaksaa. +On vanhaa viljaa täällä aitat täynnä +ja oltta lienee vieraillekin pantu. + +KATRI: +Sun marskis hurtta vieköön Huittisiin! +On vapaa leirist' ollut Pohjanmaa, +niin sääsi aikoinaan jo Juhana +ja jos on sentään teille jotain suotu, +se tehtiin vapaasti, ei marskin vuoksi. + + +ENS. HUOVI (kiivaasti): +Vapaasti taikka marskin käskyn vuoksi, +on sama meille, kunhan saan, mit' tahdon: +kuukauden kolmen muonan nyt ma vaadin +ja ellen sanoin saa, on kädet mulla. + +KIRSTI (astuu rohkeasti esille): +Ne sulla lie ja kintut ehkä myös, +ne voikin kohta olla tarpeeseen, +kun isä saapuu. + +ENS. HUOVI (on kääntynyt puhujaan): + Kas, kuin kaakattaa +jo osaa kesän vanhat kananpojat -- +siis tää on Jaakko Ilkan kaunis Kirsti? + +KIRSTI (ylpeästi): +Kai lienet Ilkan nimen joskus kuullut, +ja ellet tunne, opit tuntemaan -- +lain täyttää Ilkka, vääryytt' ei hän kärsi. + +ENS. HUOVI: +Jos kuulis marski tämän rahvaan kieltä, +ei kauvan laulaiskaan se kantimissaan! +Niin suutaan soittaa tuokin letukka +kuin joku Stenbock taikka Fleming ois -- +kai liekin narttu suurten äpäröitä! + +KIRSTI: +Ei huovin herjat meikäläisiin pysty -- +on Ilkka isäni, sen puhe näyttää. + + (Huovien melua ulkoa). + +ENS. HUOVI: +Ken liekin tekijäs, on yhtäkaikki, +mut kieltä nöyrempää saat vasta käyttää. -- +Täss' olen akkain kanssa kinaillut +kuin akka oisin! -- Mutta nyt on loppu! + (Lyö oven auki). +Hei, miehet, kaksi teistä menköön aittaan +ja säkit täyttäköön, yks tiellä vartioikoon +ja merkin antakoon, kun tarvis on. +Muut tänne kohta! + + (Kolme hoipertelevaa huovia astuu sisään). + +TOINEN HUOVI (sammaltaen): + Mi-miss' on tulijaiset? +Eiks ole oltta enää Ilkkalassa? + + (Katri on tällä välin hiivittäynyt ovelle). + +KATRI (Kirstille): +Sä hurttain töitä, Kirsti, täällä katso, +ma riennän jälkeen jyvärosvojen! + + (Livahtaa ulos). + +ENS. HUOVI (yrittää ovelle): +Hoi, kiinni akka! + (Kääntyy takaisin). + taikka menköön vain, +kai kaksi miestä tukkii eukon suun! + +KOLMAS HUOVI (hoipertelee Kirstiä kohti): +Voi, saakeli, kuin tuoss' on nätti likka, +kun katson sirkkua, niin sormet syhyy! + +KIRSTI (uhkaavasti): +Käy tänne vain, mä niistä syyhyn otan! + +KOLMAS HUOVI: +Ohoh, on korpin ääni sirkullani! + +ENS. HUOVI (nauraen): +Siin' onkin korppi, joka silmät nokkis, +jos kynnet vahvat ois kuin sisu inha. + +TOINEN HUOVI (on nuokkunut pöydän ääressä): +Eiks ollakaan me sitten Ilkkalassa, +vai miksei oltta saada vaivoistaan? + +ENS. HUOVI: +Niin oikein, olttahan ma vaivastansa +kai sille lupasin, ken mukaan lähtee, +kun käydään vieraisilla Ilkan luona! +Siis, kaunis Kirsti, miss' on olvet teillä? + +KIRSTI: +Voi olvettakin kuokkavieraat olla! + +ENS. HUOVI: +En aio kanain kanssa kaakatella, +en lähde kilpaan kanssa vasikkain! +Tuo oltta, tyttö! + +KIRSTI (lujasti): + En ole orjas minä, -- +ja sit' en tee. + +KOLMAS HUOVI: + Kas, mikä metsäkissa +on sisuksiltaan, vaikk' on päältä kaunis. + +ENS. HUOVI: +Sa kuulit sen, ma tahdon oltta +ja mun on tapa tahtoni myös täyttää. + +KIRSTI: +Niin minunkin. + +ENS. HUOVI (kiivastuen): + Tuon lemmon letkun +ma niskat nujerran! + + (Aikoo Kirstin kimppuun). + +KOLMAS HUOVI: + Seis, hurja mies! +et osaa naisten kanssa mielitellä; +se kuuluu mulle! + + (Lähentelee Kirstiä). + +ENS. HUOVI: + Pidä saakkus sitten; -- +nyt muistan eukon elkeet äskettäin! + (Avaa lattialuukun). +Hei, Matti, koht' on meillä Oulun kestit, +näät tääll' on tynnyrit! + + (Laskeutuu alas). + +TOINEN HUOVI: + Jaa, tulijaiset? + +KIRSTI (aikoo pudottaa luukun oven kiinni): +Kas tuoss' on tulijaiset mokomalle! + +KOLMAS HUOVI (sieppaa hänet syliinsä): +No, no, ei miestä saada niinkuin hiirtä! + + (Kirstin reutoellessa nousee ens. huovi tynnyrin kanssa). + +ENS. HUOVI: +Kas nyt on oltta, tuolla haarikoita, +nyt juomme Jaakko Ilkan muistomaljat! + +TOINEN HUOVI (ottaa pöydältä haarikan ja tuo sen): +Kas tässä lippi, anna lähteen juosta, +on rikkahalla juottaa rotatkin! (juo). + +ENS. HUOVI: +Sä juot kuin päivän juossut sotaratsu, +et tiedä lopettaa! ai, sääli vatsaas! + +TOINEN HUOVI (osoittaa hyllylle): +Ot' itse haarikkas ja etees katso -- +kun Matti maistaa, silloin pohja paistaa! (juo). + + (Ens. huovi antaa olven juosta, käy haarikan, juo). + +KOLMAS HUOVI (Kirstiä sylissä pidellen): +So, so, mun kultasirkku, pikku-hiljaa, +nääs pahat lapset vitsa opettaa! + +KIRSTI (riuhtaisekse irti): +Sun sirkkunasi metsän peto olkoon! + +TOINEN HUOVI (on täyttänyt haarikkansa ja juo): +Jo lensi pyy! + +ENS. HUOVI (antaa haarikan kolmannelle): + Ja olkoon aloillaan! +juo Ilkan malja, mies, tai -- + (Kuulun naisen huutoa ulkoa). + + Kuka huutaa? + (Katsoo ulos, nauraa) +Voi, perhana, kun poi'at telmää siellä: +he juottovaskan tuovat karsinasta -- +mut sehän rönkyy -- noin, kas puukko kurkkuun! +niin saavat kurjat kerran verta nähdä. + (Nauraa yhä makeammin). +Ja eukon kelmit telkes navettaan! + +KOLMAS HUOVI: +Ai, hemmetissä! + + (Kuuluu torven ääni kauvempaa ja sitten likempää). + +ENS. HUOVI: + Siin on lähdön merkki! + +ÄÄNI ULKOA: +Nyt pian matkaan, Ilkan lakki näkyy! + +ENS. HUOVI (ravistaa nukkuvaa toveria): +Hoi, kumppali, jo tulee Jaakko Ilkka! + +TOINEN HUOVI (hypähtää ylös kuin unessa ja töytää ovea kohti): +Se mies on kamala, kun raivostuu! + + (Juoksee pois). + +ENS. HUOVI: +Siis ratsun selkään heti joka mies! + +KOLMAS HUOVI (syleilee äkkiä Kirstiä): +En hyvästittä heitä sirkkuani! + + (Pois). + +KIRSTI (sylkäsee): +Hyi, ryökäle, sun jälkiesi ryönää, +kuin mustilaiset vain he elämöi! + (Naurahtaa pilkallisesti). +Mut pelkureita, raukkoja on kaikki, +jo Ilkan lakki heist' on sotajoukko -- +ma isäst' ylpeilen, näät hän on mies. + + (Jaakko Ilkka pyhävaatteissa, sininen lakki päässä, + hänen jäljessään Pentti, sitten Pouttu, Yrjö Kontsas + ja Tommola tulevat sisään). + +KONTSAS: +Jumalan rauha sekä terve taloon! + + (Toiset vieraat toistavat samat sanat). + +KIRSTI: +Ja sama teille tervehyttäjille! +Mut rauha ain' ei niinkuin toivottais. + +ILKKA: +Nyt käykää peremmäs, te Kyrön miehet, +ja Martit Lapuan ja Laihian! + (Kääntyen Kirstiin). +Vihurin lailla saapui ratsain Maunu +ja kertoi kirkolla, ett' ovat huovit +jo meille rohjenneet, ja tullessani +näin Knaappilaan mä parven pöllyvän +kuin oisi piru heillä peräss' ollut. +Tääll' onhan tupa oltta tulvillansa +miks verta piha tuolla punertaa? +Miss' on sun äitis, Kirsti, missä muut? + +KIRSTI: +Kuin ryövärit he täällä elämöivät +ja juottovaskan tuolla teurastivat. -- + +ILKKA: +Siis siitä veri, + (Kiivaammin). + Mutta miss' on äitis? + +KIRSTI: +Kai ois he hengen vieneet hältäkin, +ja ellei Maunu -- + +ILKKA (ärjästen): + Ma kysyn äitiäs? + +KIRSTI: +He hänet telkesivät navettaan! + +ILKKA: +Käy, Pentti, äitis laitaa katsomaan! + +PENTTIi: +Jos tässä ois, ken äitiäni solvas, +ei toiste keihästään hän kohottais! + + (Menee). + +ILKKA (Pouttuun kääntyen): +Hän puhuu jo kuin oisi kruunan joutsi, +vaikk' on hän tuskin kirkon joutsimies! + +POUTTU: +Isääsi, Jaakko, poikas tullut on, +ei tyynin mielin sortoa hän kantais! + +ILKKA: +Sit' en tee minäkään. Mut riitaa nosta +en esivaltaa vastaan tikun tähden. +On laki korkeampi kuningastai -- +ja Ruotsissa on herrallakin herra. +Mut sinä, Kirsti, vieraat unhotat, +on tulomaljat vielä tarjoomatta! -- +kai tähtehiä kuokkavieraat jätti? + +KIRSTI: +Tuon tynnyrin he melkein maahan kaasi +ja tullessaan jo otranjyvää ontui. + + (Avaa permantoluukun ja nostaa Tommolan avulla + sieltä uuden tynnyrin, josta haarikat huuhdottuaan + täyttää. Miehet puhelevat sillä aikaa). + +KONTSAS: +Niin, Jumala on meidän kaikkein turva, +mut unhottanut lie hän Pohjanmaan. + +POUTTU: +En syytä Jumalaa, en kuningasta +ja työläs kaikk' on tietää ruhtinaankin, +mut kurjuuteemme marski vain on syypää, +hän rikkoo lait ja polkee oikeutemme. + +ILKKA (nousee ylös): +Niin tekee Fleming, siin' oot oikeassa; +vaan lain jos rikoksesta toista soimaat, +niin ällös itse silloin samoin tehkö: +ken miekkaan tarttuu, hän myös miekkaan hukkuu. -- +Mut nyt on haarikkamme oltta täynnä, +mä teidät terveiks' sanon Ilkkalahan, +juon onneks kuninkaan ja ruhtinaan! + + (Juo, antaa haarikan kulkea miehestä mieheen). + +POUTTU (juo): +Sen maljan mielellänsä kukin juo! + +KONTSAS (samoin): +Jumala taivaan heitä siunatkoon! + +TOMMOLA (samoin): +Niin, onni heille, tuho Flemingille! + + (Katri, Pentin taluttamana tulee puoli + pyörryksissä ja verinaarmu otsassa), + +KIRSTI (hypähtää ylös ja juoksee äitiänsä kohden): +Voi, äidillä on haava ohimossa! + +ILKKA (hampaittensa välistä puoliääneen): +Ne saatanat on käsin naiseen käyneet +ja Ilkan vaimoon kyntens' iskeneet -- +jos tietäisin, sen kokon höyhentäisin, +sen kynnet naisehen ei vasta pystyis! + (Menee vaimonsa luo). +Kuin on sun laitas, Katri? + +KATRI (heikosti): + Kiitos Luojan, +ett'eivät henkeäni rosvonneet -- +mut aitan tyhjensivät -- + +ILKKA: + Liehän siksi, +ett' uutisviljaan päästään, jättäneet. + +KATRI: +Ja juottovasikan he tappoi, vei -- + +ILKKA: +Mut kekrin tienoossa jo poikii hieho. + +KATRI: +Kai vieneet tammankin ois ryökäleet, +jos Maunu ei ois -- + +ILKKA (ynseästi): + Taaskin Maunu! Maunu! +Sen oon jo kuullut, siitä hälle kiitos! +Sa kaipaat rauhaa -- vieraita on meillä, +nää miehet emäkirkolt' asti ovat tulleet, +ne terveiks lausu, sitten ullakkoon +voit lepoon käydä, Kirsti sua hoitaa! + +KATRI (ottaa haarikan): +Niin aivan, Pouttu, Kontsas, Martti, Tommola, +ma teidät tervetullehiksi lausun! (juo). + +VIERAAT (yht'aikaa): +Jumalan rauha myöskin Ilkkalaan! + +ILKKA: +Sä, Kirsti, äitis saata ullakkohon, +käy kellarista hälle Saksan juomaa, +jot' tuonoin voudin kestiin tuotettiin! + + (Katri ja Kirsti pois). + +POUTTU: +Jo monta kertaa multa viljat vietiin +ja huovit säkkineen sai kynnykselle, +ja monta kertaa parhaat lypsylehmät +vei konnat koirillensa läävästäni; +vaan vaimooni ei vielä kenkään käynyt, +sen verran kunnioitti rosvot naista. +Ja sen ma vannonkin: jos Poutun vaimon +ken runtelis, hän koht' ois korpin ruoka! + +TOMMOLA: +Niin minäkin. Ja pohjolainen ollut +ei varmaankaan se mies, vaan Suomen hylky -- +näät naista säästää pohjolainen aina. + +KONTSAS: +Niin tehty on, ja pirkkalaisten Kurki +hän säästi naiset myöskin lappalaisten. + +POUTTU: +Ja vaimostaan on pohjolainen arka, +mut Ilkka ei. + +ILKKA (synkästi ja ikäänkuin itsekseen): + Niin kumman outo otus +mun kurkkuani kuristella alkaa +ja on kuin Lapin noidan karmas juoma +nyt suoniani myöten vitkaan soutais; +sen tunnen maksassani sydän-alla, +sen tunnen kurkussa ja rintaluissa, +nyt kiertää lemmon liemi jäntereissä +ja sormenpäitä kihelmöimään käypi + (Nousee ylös ja lyö nyrkkinsä pöytään, että haarikka hyppää) +jos nyt ois tuossa Ruotsin kynsihaukat, +ja vaikk' ois rautaa heillä myöskin luut, +niin luineen lihoineen ne möyheltäisin! + +POUTTU: +Nyt tunnen miehen: laille kuuliainen, +vaan oikeudestaan arka, niin on Ilkka. + +TOMMOLA: +On Ilkka niinkuin kaikki pohjolaiset: +ei kärsi vääryyttä he vertaisiltaan, +ei aatelilta eikä kuninkaalta -- +mut nylkeä ja ryöstää saa vain Klaus. + +KONTSAS: +Niin, häll' on valta! + +ILKKA (joka on istahtanut jälleen, ärjäisten): + Mutta meillä oikeus! + +KONTSAS: +Sen kukin meistä kyllä tietää mahtaa, +vaan sodan oikeus aina voima on! + +ILKKA: +Mut Täyssinässä teki ryssät rauhan. + +KONTSAS: +Niin, ryssät kyllä! + +ILKKA: + Sekä Sigismund +tai hänen puolestansa ruhtinas! + +POUTTU: +Mut Suitiasta sotaa jatketaan -- +ei lyödä ryssää, syödään talonpoiat. + +TOMMOLA: +On meillä leirivapaus Juhanalta +ja suojakirjeet Kaarlon, Sigismundin -- +ne verellämme oomme ostaneet +ja milloin ryssä vaatii uuden hinnan, +se maksetaan, jos onni kääntyy niin. +Siis armolahjoja me emme syö +ja sontaryyttäreit' ei täällä tarvis. + +POUTTU: +Jos sota ois, jos sotia he vois! +Vaan hylkyrengit, lantakuorman kaakit +nyt syövät viljaa meidän vainioilta. +Kun silkka pettu meill' on pöydällämme +ja haarikassa sinerväinen sintu, +niin rehkii huovit voilla, rukihilla +ja räyhää olvimaljat nenän alla. + +ILKKA (synkkänä kumarruksissaan): +Tuo kaikk' on totta! + +POUTTU: + Niin, sen Luoja tietää, +sen ovat tienneet muut jo kuusi vuotta, +nyt tiedät itse! + +ILKKA (oikaisekse): + Siitä tulkoon loppu! + +POUTTU (riemuiten); +No, vihdoinkin nuo sanat kuulen sulta, +joit' olen vuottanut kuin päivän silmää. +Sa sanoit, Ilkka: siitä tulkoon loppu! + +TOMMOLA: +Niin sanoi Ilkka ja kun sanoo hän, +ma luotan siihen niinkuin kallioon. + +KONTSAS: +Niin minä myös, ja koko Ilmajoki +on mukanamme varmaan meillä nyt. + +POUTTU: +Ja Kyröön, Laihiaan ja Lapuaan +kun yhtyy Ilmajoki, nousee muutkin! + +TOMMOLA: +Ja silloin huovit ynnä jalkamiehet +me sinne lyömme, mistä tulivatkin! + +ILKKA (vakaasti): +Sa mietit, Martti, ilmikapinaa -- +sen kieltää Luojan sekä Ruotsin laki. + +TOMMOLA: +Sen kieltää kyllä vastaan esivaltaa, +vaan esivaltahan on kuningas +ja sijaisensa Kaarlo herttua -- +mut marski Suitian on käskyläinen. + +ILKKA: +Vaan Suomenmaassa häll' on herran valta! +sen vallan saanut on hän kuninkaalta. + +POUTTU: +Sen vallan otti marski itse täällä, +niin sanoi kirkon luona Kaarlon viesti. + +KONTSAS: +On marski kansan sekä kirkon syöjä, +hän uhkaa meitä paavin elkehillä. + +ILKKA: +En puutu uskonriitoihinne minä, +ne selvän järjen aina sotkee pois! + +POUTTU: +Mut äsken lausuit: tästä tulkoon loppu! + +ILKKA: +Sen täytyy tulla! + +POUTTU: + Mutta millä lailla? + +ILKKA: +En tiedä sitä vielä itsekään. + + (Kirkon kellot kuuluvat kaukaa. Pitempi äänettömyys). + +KONTSAS: +Nyt soitetaan jo pois... Sä näitkö, Ilkka, +ett' oli kirkossa myös Hannu herra! + +ILKKA (vilkastuu): +Fordellko liikkuu taaskin matkoillansa? + +KONTSAS: +Niin, herra Pännäisten, hän aikoi tänne! + +ILKKA (sydämmellisesti): +Ja tervetullut on tuo kunnon mies. (Pentti tulee). +Mut kuink' on äitis laita, Pentti? + +PENTTI: +On äitiparka yhä säikyksissään +ja verissä on silmänterä hällä, +kun vain ei raukka saisi sokeaksi! + +ILKKA: +Vai sokeaksi! -- Voi, sen perkeleitä! + +POUTTU: +Ja kuitenkaan et yhdy kapinaan? + +ILKKA: +En. + +POUTTU: + Et nyt, et milloinkaan? + +ILKKA: + En vielä. +Mut jos ma marskin suusta omin korvin +saan kuulla, ettei kohta pääty rutto +ja ruhtinas jos auttaa meit' ei voi, +vaan jättää niinkuin kulkukoirat tielle -- + +POUTTU: +Niin sitten yhdyt? Sitten muutkin nostat? + +ILKKA: +Niin sitten Herran nimeen tapellaan. + + (Kirsti tulee). + +ILKKA: +Miks et sä äitis luona pysynyt? + +KIRSTI: +Näin juuri ikkunasta ullakon, +ett' tulee meille kansaa kujatiellä, +ja jollei silmät mulla valehdelle, +niin Pännäisten on herra ensimmäissä, +voi-ostoillaanko lie? + +ILKKA (menee ikkunan luo ja katselee ulos): + Niin on kuin sanot, +tuo onhan Hannu herra Kokkolasta +ja miest' on viisi hällä mukanansa -- + +POUTTU (katselee ulos hänkin): +Nuo miehet taannoin istui kirkon luona +ja kaikkein suusta kuului sama virsi: +nyt huovivallast' täytyy loppu tulla! +(Iikalle): Siis arvannet jo heidän asiansa? + +ILKKA: +On Ilkkalahan vieras tervetullut -- +ja eellä muita aina Hannu herra. + +KIRSTI: +Ma riennän äidin luo! (yrittää mennä). + +Ilkka: + Et vielä -- +sä ensin täytä olvihaarikka, +Fordellin kunniaksi juoda tahdon. + (Kirsti täyttää haarikan ja menee). +Sä, Pentti, solaveräjälle riennä +ja saata vieraan hepo tanhuaan! (Pentti menee), +(muille): Jos herrat meillä ois kuin Pännäisten, +ei juopa suur' ois silloin välillämme. + +POUTTU: +Niin, hän on kansan mies ja ruhtinaan. + +KONTSAS: +Mut Herran päivää pyhitä hän ei, +kun käypi kauppaa kirkonmenon aikaan. + +ILKKA: +Hän siitä pappein kanssa sopikoon -- +mut kunnia on käyntinsäkin mulle. + + (Hannu Fordell, Martti Vilpunpoika, Pentti Piri, + Palon Perttu y.m. astuvat sisään). + +HANNU FORDELL (ja muut): +Jumalan rauha tänne Ilkkalaan! + +ILKKA: +Ja ollos tervetullut, Hannu herra, +mun tupa käyntiäs jo kauvan vartoi -- + (Juo ja tarjoo haarikan Fordellille, joka + juotuaan antaa sen takaisin). +ja tervetulleet olkaa kaikki muut! + (Maistaa uudelleen ja antaa haarikan toisten kesken kiertää). +(Fordellille): Et kotvaan käynyt ole näillä mailla? + +FORDELL: +Näin kauvas kodistani harvoin lähden, +ja Tukholmasta äsken koteusin; +mut Kyröt, Laihiat ja Lapuat +jo sentään kiertää olen ehtinynnä. + +ILKKA: +Liet ostoksilla vai on veronkanto? + +FORDELL (hymyillen): +Ei tällä kertaa ollut kumpaakaan. +Mä tervehdykset Kaarlo ruhtinaalta +oon heille vienyt; tuon ne sullekin. + +ILKKA: +Ja jalo jaarli, mitä käskee hän? + +FORDELL: +Mies rahvahan on Kaarlo ruhtinas. + +ILKKA: +Sen tiedän. + +POUTTU: + Kansa siksi luottaa häneen. + +FORDELL: +Ja Pohjanmaata varsinkin hän hellii. + +MARTTI VILPUNPOIKA: +Sen kuulin itse siellä käydessäni. + +ILKKA: +Hän oikeuden on mies, siis kansankin -- +vaan mitkä terveiset hän laittoi meille? + +FORDELL: +Hän suojakirjeet pitäjittäin antoi +ja ellei marski huovejansa nouda, +niin noutaa herttua ne itse pois. +Niin lausui ruhtinas. + +ILKKA: + Vai niin hän lausui +tuo jalo jaarli! + +MARTTI VILPUNPOIKA: + Onhan lupa kaunis! +Mut saman kolme vuotta sitten kuulin +ma hänen suustaan, vaan ei kuulu häntä. + +TOMMOLA: +Ja pitäjittäin vapauttaa hän meitä, +kun leiriveron kolmas Juhana +jo koko Pohjanmaalta tyyten poisti. + +POUTTU: +Ma tiedän myös, hän parastamme tahtoo, +vaan marski mahtava on hällekin; +ei voi hän, mitä tahtoo. + +PENTTI PIRI (rohkeasti); + Siksi juuri +on ruhtinasta autettava meidän! + +PALON PERTTU: +Mä myöskin jousen kohta jännittäisin. + +PENTTI ILKKA (muiden takaa): +Ja mull' on vallan uusi teräsjousi! + +ILKKA (tiuskasten): +Sä, nallikka, saat pitää kiinni suus, +kun miehet haastaa, ettäs ymmärrät! + +PENTTI ILKKA (mutisten): +Ma olen kirkonjoutsi minäkin! + +ILKKA: +On haukikoukku ase kirkonjoutsen. -- +(Kääntyen Fordelliin): Siis aikoo itse tulla ruhtinas +ja marskin eljet tuomittavaks ottaa? + +FORDELL: +Se juuri onkin jalon jaarlin hanke, +jos marski totella ei ai'o häntä. + +PALON PERTTU: +Sit' ei hän tee, se nokinenä, koskaan! + +POUTTU: +Näät vanha tervashonka ennen kaatuu +kuin taipuu tuulta myöten huojumaan. + +ILKKA: +Niin pelkään minäkin. Siis mitä tehdä? + +PENTTI PIRI: +Ma sanoin: kova kovaa vastaan pannaan; +kai kirves, jousi sekä karhukeihäs +lie kullakin, ja sitten vieköön lempo, +jos hurtat eivät kaikkoo näiltä mailta! + +PALON PERTTU (ja muutamat muut): +Niin aivan, Pirin Pentti oikein haastaa! + +PENTTI POUTTU: +Jo aikaa sitten noin ma aattelin! + +ILKKA: +Ja mitä sanoo herra Pätinäisten? + +FORDELL: +Ma luulen myös, ett' ellei jouset soi +ja kirveet laula, laulaa meidän loppu. +Kai siihen viittas myöskin ruhtinas, +kun marskia hän vastustamaan käski +ja tahtoi apuhunsa luottamaan. + +USEITA ÄÄNIÄ: +Siis sontaryyttärit me karkoitamme! + +TOISIA: +Ja huovit lyödään täältä Suitiaan! + +FORDELL: +Vaan mitä itse mietit, Jaakko Ilkka? + +ILKKA: +Kun kuulen teidän, jonka kuningas +lain noudatust' on valvomahan pannut, +kun kuulen teidän suusta sodan kieltä, +ja että ruhtinas on samaa mieltä -- + +KONTSAS: +Ja sitä mieltä myös on kirkkoherra! + +ILKKA: +Hän siitä Herran eessä vastatkoon! +Vaan tätä kuullessani paisuu sappi +jo minunkin -- + +KAIKKI: + Siis Ilkka suostuu! + +ILKKA: +Mun taloain on huovit vieroneet, +lie konnat isäntääkin peljänneet, +mut tänään vartiatta talo jäi, +niin rosmot lehmän vei ja aitat ryösti -- + +FORDELL: +Sä näät, ei kulkukoirat ketään säästä. + +ILKKA: +Ja vaimoni, jo ennestänsä sairaan, +he piiskoillansa pyörryksihin ruoski +ja telkes navettaan -- + +FORDELL: + Nuo hirtehiset! + +ILKKA: +Nyt makaa hän ja maatessansa hourii +ja silmistään kai näkö myös on mennyt -- + +FORDELL: +En kummeksis, jos kohta karhukeihään +sä oisit konnan lyönyt kylkiluihin! + +ILKKA: +Mit' oisin tehnyt, sit'en tiedäkään -- +mut kurja raukka kynsistäni pääsi. + +POUTTU: +Mit' et sä tehnyt, voit sä vielä tehdä, +kun kaikki noustaan niinkuin yksi mies! + +KAIKKI: +Siis käymme keihäisiin ja tapparoihin! + +ILKKA (varmasti): +En esivaltaa vastaan nouse minä, +niin kauvan kuin on toivo oikeudesta! + +POUTTU: +Hän peräytyy! + +PENTTI PIRI (halveksien): + Voi kurjaa pelkuruutta! + +ILKKA (kääntyen kiivaasti Piriin päin): +Ken pelkuriks mun huutaa uskaltaa, +ei tunne ilmajoen Ilkkain töitä! + +FORDELL: +En sua ymmärrä. Sä miksi emmit? + +ILKKA: +Siks, että rinnassani ääni soi, +mi koston Herran käsiin jättää käskee, +siks, että Ruotsilla on kuningas, +lain kautta kruunattu ja häll' on valta +myös jakaa oikeutta jokaiselle; +mut häll' on käskynhaltijana marski. + +PENTTI PIRI (toisiin kääntyen): +Mut mitä perhanaa hän tahtoo siis? + +ILKKA: +Ma tahdon kuulla itse marskin suusta, +jos on jo oikeus kuollut Pohjanmaalla +ja haudattuna Ruotsin vanha laki. + +FORDELL (muille selittäen): +Hän tahtoo lähetystön marskin luo. + +POUTTU (tehden halveksivan kädenliikkeen): +Ma kengät kuudet olen rikki käynyt +ja kuudet hangat halki soutanut, +ja suojakirjat mull' on kuninkaalta +ja luvat kauniit Kaarlo herttualta -- +mut marski kirjoistani huolii viis +ja hylkyhuovit rosvoo niinkuin ennen! + +ILKKA: +Niin olet sinä tehnyt; siksi sun +on helppo huutaa: sotaa Flemingille! +Ma tahdon kerran häntä haastattaa, +sen jälkeen selvä myöskin mun on tie. + +FORDELL: +Mut ensin käydä aiot marskin luona? + +ILKKA: +Sen teen mä yksin, ellen muita saa. + +FORDELL: +Luo marskin on jo monia täältä mennyt, +mut harva tullut sielt' on takaisin. +On lujat Turunlinnan vankityrmät +ja varma hautas "kuoppatorni" on. + +ILKKA: +Ja vaikk' ois marski itse Belzebub +ja perkeleitä koko Turku täynnä, +ma siellä käyn, -- Ken lähtee kumppaliksi? + + (Pitkä äänettömyys). + +PENTTI ILKKA (astuu rohkeasti isänsä luo): +Ma lähden kanssas, isä, marskin luo! + +ILKKA (silittää poikansa päätä): +Sä kunnon poika, kohta täysi mies, +jo varhaiseenpa Ilkkain mieltä näytät! +Mut äitis täällä sua tarvitsee, +jos Jaakko Ilkkaa palaavaks ei näy, + (Maunu tulee huomaamatta sisään talonpojan vaatteissa). +Mut eikö täällä joukossamme miestä, +ken kerallani Turkuun uskaltais? (äänettömyys). +Ken täällä suurin äänin, rehennellen +huus äsken pelkuriksi Jaakko Ilkkaa? +Kai lähtee hän mun seurakumppaliksi? + +PENTTI PIRI (taampaa mutisten): +En lähde syötiks marskin huoviloille, +kun Tukholmaan on yhtä pitkä tie. + +ILKKA (ivallisesti): +Ja kun ei sulla hengenvaaraa siellä! + +MAUNO (tulee esille): +Ma tulin juuri, kysymykses kuulin +ja mukaas lähden, jos sä sallit sen. + +ILKKA (hämmästyen): +Kas, Maunu täällä, ilman haarniskaa? +Sä mitä kummaa, poika, ilveilet? + +MAUNO: +Mä haarniskan ja kypäräni heitin, +nyt olen vapaa mies kuin muutkin täällä; +se virka koiran on, sen tiedän nyt, +ja vaikka kohtaa mua marskin kosto, +ma mukaas lähden, jos sen tehdä suot. + +ILKKA (liikutettuna): +Oon sua epäillyt, sen tunnustan -- +ken marskin huoveja ei epäilis? -- +Nyt sinut mieheks nään. Kas tuossa käsi! + (Kättelevät). +Vaan surman suuhun lienet liian nuori, +ja sua kaipaa myöskin toiset täällä -- +(hiljempaa) on ullakossa Kirsti äidin luona. + + (Maunu vetäytyy syrjemmäs). + +FORDELL: +Ma luulen, Ilkka, että kumppalitta +sun täytyy marski käydä kuulemassa. + +ILKKA: +Niin, siltä näyttää. Käynkin yksin siis. + +KONTSAS (joka istualtaan on kuunnellut Ilkan puhetta, nousee äkkiä ylös): +On vaimo, lapset mulla niinkuin sulla, +vaan Herra suomansa kai suojelee; +ja kosk' ei lähde muut, ma lähden kanssas. + +ILKKA (iloisesti Kontsaalle kättä lyöden): +Se oikein puhuttu, sä Kyrön pappi, +meit' on siis vielä kaksi tosi miestä -- +ja meiltä marski kuulkoon totuuden! + +KONTSAS: +Ma hälle uskonmiehen virren veisaan, +kun paavin eljillä hän kansaa uhkaa. + +ILKKA (yllä iloisemmin): +Niin, anna lemmolle sä moinen läksy, +ett' täräjääpi Turunlinnan seinät; +ma myöskin laulan hälle oudon laulun +ja omaatuntoansa kutkuttelen. + +FORDELL; +Se siis on selvä: Ilkka sekä Kontsas +käy ensin Turkuun, rautamarskin luo. +Mut marski hän on vanha pyydysmies: +ken Turkuun lähtee, hän käy hiirenloukkuun. + +ILKKA: +Ma tahdon tutkistella loukun tuon. + +FORDELL: +Sa tee kuin tahdot; varoittanut olen, +mies olet itse töistäs vastaamaan. +Ma kauppahaahdellani Ruotsiin lähden +kai pian taas. Ken yhtyy seurahan? + +TOMMOLA: +Ma lähden kanssas. + +PENTTI PIRI: + Valmiit oomme kaikki! + +POUTTU: +Niin usein turhaan tuon oon vaivan nähnyt, +kai nyt mä kotimieheks tänne jään. + +FORDELL: +Ma kaikki saatan, mutta Pouttu mukaan! + +MUUT: +Niin, Pouttu mukaan! + +POUTTU: + Kaikki niin jos tahtoo, +ma lähden ilman eriseuraisuutta. + +FORDELL: +Me lähdemme jo syksyn loppupuolla. +Ja milloin Ilkka sekä Yrjö Kontsas? + +ILKKA: +Ma oisin valmis Pertun päivän jälkeen, +mut vuottaa tahdon, kunnes Katri kostuu. + +FORDELL: +Siis täksi kertaa päättyi työmme täällä -- +ja nyt se, Luojan kiitos, onnistui: +näät Ilkka, jos hän palaa, meihin yhtyy +ja jos hän surman saapi Flemingiltä, +niin Ilmajoella nousee koko kansa -- +ei ruumis kostamatta päätään heitä. + (Ilkka tekee liikkeen kädellään). +Niin, niin, ma tiedän valtas täällä, Ilkka, +kuin valaan sanaas uskon minäkin. + +ILKKA: +Kai miehen sana yhtä on kuin vala. + +FORDELL: +Niin sun on sanas, siksi iloitsen, + (Tarttuu pöydällä olevaan haarikkaan). +ja muiden kanssa onneksesi juon! + + (Juo ja antaa haarikan kulkea). + +KAIKKI: +Niin onneks Ilkan, onneks Pohjanmaan! + +FORDELL (astuu Ilkan luo ja kättelee häntä): +Nyt jätän jäähyvästit Ilkkalalle, +mun täytyy tyttäreni Barbron luo -- +sä tiedät, vävy mull' on Kruunupyyssä! + +ILKKA: +Ma tunnen Martti herran pappilan. + +FORDELL: +Niin, mull' on veronkanto siellä kesken -- + (Iskee silmää) +ja Monikkalan herra myös on siellä. + +ILKKA: +Ma ymmärrän ja matkaan lasken teidät, +vaikk' oiskin viivykkinne kunniaksi. +Sä, Pentti, tanhuasta hepo tuo +ja Hannu herra veräjälle saata! + + (Pentti pois). + +FORDELL (muihin kääntyen): +Te mukaan lähdette? Siis rauha taloon! + +KAIKKI (lähdössä): +Jumalan rauha tänne Ilkkalaan! + + (Kättelevät ja menevät). + +KONTSAS (menee viimeisenä ovelle, mutta kääntyy takaisin Ilkan luo): +Siis päätetty: me lähtään marskin luo +ja meiltä kuulla saa hän kansan äänen? + +ILKKA: +Ma hälle pohjolaisen kiellä haastan. + +KONTSAS: +Ja minä Herran soitan pasunaa, +vaikk' ammuttais hän hengen kankahalle; +"tie helvettiin käy jesuiittain kautta", +niin sanon hälle, vaikkei kieltä oiskaan. + +ILKKA: +"Ken rikkoo lait ja oikeutta polkee +on valapatto eessä Jumalan", +sen hälle huudan, vaikka hirsipuusta! + +KONTSAS: +Niin tehdä vannomme ja ken jos väistyy, +sen korpit nokkikoon ja madot syököön +kuin koiran raadon haisevalta suolta. +Sen sielu älköön koskaan rauhaa saako, +vaan lailla Hornan hengen kummitelkoon +ja kyttyräissä, hampaat irvellänsä +hän ontuvana menköön helvettiin! + +ILKKA ja KONTSAS (käsi ylhäällä): +Sen vannon kautta sielun autuuden! + +KONTSAS: +Siis rauha taloon! + +ILKKA: + Onni lähtijälle! (Kontsas pois). + + (Ilkka menee ovelle hänen jälkeensä, palaa takaisin + ja jää seisomaan mietteihinsä), + +He rauhaa toivottivat, nyt kun juuri +ma oman rauhan uhraan oikeudelle. +Mit' onkaan tapahtunut? Tänään kai +ma aamukirkkoon läksin niinkuin ennen? +Ja nyt on ryöstettynä isäin talo, +on rammaks ruhjottuna vaimo multa +ja muiden mielestä jo kangastaa +vain tyrmä mulle sekä hirsipuu! +Ja sentään tuntuu täällä rinnassani +kuin siell' ois rauhan suuri sunnuntai +ja sielussani koittais kirkas päivä +ja kirkon kellot kaukaa kumajais. + (Hetken äänettömyys). +Niin on, ma tiedän sen, ma tunnen sen, +ma astun varmaa tietä oikeuden -- +ja oikeutemme marskin täytyy myöntää. +Hän onhan laamannina Pohjanmaan +ja vallanhaltijana kuninkaan -- +ei väärää sallia voi kuningas. +Vaan jos mä sentään surman suuhun käyn +Mut eestä oikeuden sen teen mä silloin -- +niin monta kuollut on jo eestä sen, +miks sit'ei tehdä voisi Jaakko Ilkka? + + (Esirippu alas). + + + + +TOINEN NÄYTÖS. + + +Ensimäinen kuvaelma. + +Juliana-herttuan holvikatolla ja seinäpilastereilla varustettu sali +Turun linnassa. Perällä suurempi ovi, jonka yläpuolella herttuakunnan +vaakuna; sivuilla ovet molemmin puolin, oikealla Flemingin, vasemmalla +Stenbockin vaakunat. Seinillä uhkeat seinäverhot ja Kustaa Vaasan, +Erik XIV:n, Juhana III:n ja Sigismundin kuvat, kruunuilla varustetuissa +puitteissa. Oikealla kaksi ikkunaa, niiden välissä tukeva kirjoituspöytä, +kirjoitusneuvoineen sekä tammen värinen kirjoitustuoli; vasemmalla +(etualalla) korkeaselkäinen, nahkalla päällystetty nojatuoli, sen +vieressä uuni, jossa takkavalkea palaa. Uunin edessä kabden-istuttava +rahi. + +Pari Flemingin väreihin puettua palvelijaa; peräoven molemmilla puolen +pari hilporeilla varusteltua huovia, jäykkinä ja juhlallisina. Nuori +vänrikki Pietari Paavalinpoika Juusten istuu uunin edessä olevalla +rahilla tuijotellen äänetönnä valkeaan. + +Aika: päivällisen tienoissa. + +ENS. PALVELIJA (puoliääneen): +No, mitä luulet Hornin hyötyvän +sä tästä matkastansa, veikko? + +TOINEN PALVELIJA (samoin): + Hm, +lie rauta kovempaa kuin sarviluu. -- + +ENS. PALVELIJA (samoin): +Mut tuiki uljas mies on Kankaan herra, +niin ylväs katse ja niin hieno käytös! + +TOINEN PALVELIJA (samoin): +Niin, totta kyllä; mutta liian hienot +on hällä sarvet marskin rautakouriin; +sen äsken oivalsin, kun hanhensulkaa +sain Ribbingille teroitella. + +ENS. PALVELIJA (samoin): + Hm, +niin luulen minä myös; -- mut lempo soi, +ois toista sentään moista ylimystä +kai palvella kuin meidän karhuamme. +Vai kuinka luulet? + +TOINEN PALVELIJA (vilkaisten arasti Juusteniin): + Hiljaa helkkarissa! +Vois sulle kalliiks käydä moiset mietteet: +ei sovi palkkaorjan arvostella. + +PIETARI JUUSTEN (havahtuen): +Sä mitä supatat kuin juoruämmä? +Kuin kauvan luulet, että kokous kestää? + +TOINEN PALVELIJA: +On kohta ruoka-aika, jalo herra, +ja siksi päättynee kai istunto. + +PIETARI JUUSTEN: +Ja kuinka näyttää käyvän lähetystön? +Min näköinen on herra Kankaisten? + +TOINEN PALVELIJA: +Viel' äsken tyynnä istui hän ja kuuli, +kun puhui Laukon Kurki. + +PIETARI JUUSTEN: + Entäs muut? +Kai Kurjen lauluun yhtyi Teijon herra? + +TOINEN PALVELIJA: +Hän äänetönnä niinkuin muutkin istui. + +PIETARI JUUSTEN: +Ja marski itse? + +TOINEN PALVELIJA: + Niinkuin ukkospilvi, +hän pöydän päässä punoi viiksiänsä. + +PIETARI JUUSTEN: +Vai punoi viiksiään, siis jyrähtää +myös kohta ukkonen, siit' olkaa varmat. + (Kovaa ääntä kuuluu perältä). +Kas, nyt mä marskin äänen selvään tunnen, +se soi kuin tykkein jymy kaukainen +ja sanat kuulia on kanuunain. +Ei kestä niitä Louhisaaren linnat, +ei kuulu Kurjen kukerrukset silloin +ja sarvet nilelleen käy Horninkin, (kuuntelee). +Kas niin, nyt: "ulos!" huutaa marski -- +"pois käsken linnasta ma kuninkaan +nyt teidät Kaarlo herra Kankaisten!" +Voi saakeli! (kuuntelee) Ei kuulu hiiskahdusta! +Ei kenkään tohdi häntä puolustaa -- +nyt herttua sai kerran sarven täyteen -- +Ahaa, jo kuulen jonkun askeleita. + + (Tulee etualalle, asettuu suoraksi). + +HOVIPOIKA (lyö oven seljälleen, niin että näkyy sali, jossa +Suonien aatelistoa istuu pitkin penkkejä; huutaa): +Jalosukuisen Kankaisten vapaaherran ratsu on satuloitava! + + (Odottaa siksi, kunnes hänen jäljessään rientävä Kaarlo Horn + on tullut näyttämölle, jonka jälkeen ovi suljetaan. Yksi + palvelijoista rientää heti ulos ja pihalta kuuluu huuto: + Jalosukuisen Kankaan vapaaherran ratsu tuokaa!) + +KAARLO HORN (tulee kalpeana ja kiihkoisana nopein askelin): +Mun hansikkaat ja kypäräni tänne! + +PIETARI JUUSTEN (viittaa palvelijoille, jotka heti rientävät oikealle): +Te poisko linnasta jo matkustatte +siis, jalo herra? + +KAARLO HORN (istahtaen uuni-rahille, selin Juusteniin): + Niin, mun täytyy rientää -- +kai avovettäkään ei kauvan kestä. + +PIETARI JUUSTEN (ivallisella kohteliaisuudella): +Sven Maununpoian sekä Ribbingin +kai ratsut satuloida myöskin saa? + +KAARLO HORN (jyrkästi): +Ei, ei he toistaiseksi linnaan jäävät. + + (Palvelija tuo kypärän ja hansikkaat. Horn panee kypärän + päähänsä ja alkaa, jalkojansa uunin edessä lämmitellessään, + vetää hansikkaita käsiinsä; itsekseen). + +Kuin viekas kettu on tuo Suomen karhu -- +hän ensin ärsyttäin mun kiivastutti +ja hyödyksensä käytti hedelmät. +Ja mikä häväistys! Mä olen varma: +nuo herrat tuolla meidän kuninkaasta +on kaikki samaa mieltä niinkuin minä. +Ja Fleming myös hän kyllä tyysti tietää, +ei sovi meille heikko Sigismund, +Vaan hän on viekas; hänen oma valta +näät nousee, laskee kanssa kuninkaan +ja siksi vastustaa hän meitä aina. + (Heristää kädellään ovelle päin), +"Nur abzuwarten", sanoo Erik Sparre -- +sa makaa talvi, karhu, pesässäs, +mut kevään tullen ehkä katsotaan, +ken täältä lähtee, kuka linnaan jää! + (Nousee ylös). +Te, vänrikki, kai voitte näyttää tien +luo Ebba rouvan? + +PIETARI JUUSTEN (ivallisen kohteliaasti): + Kyllä, jalo herra -- +tien palvelija tietää lyhimmän! + +KAARLO HORN (katsoo tuimasti Juusteniin): +Id verum: _qvalis rex, talis grex_. +Siis, vänrikki, ma sulkeun suosioonne! + + (Menee palvelijan opastamana). + +PIETARI JUUSTEN (kumartaa ensin syvään, remahtaa sitten nauramaan): +Hah hahhahaa! Ja Ruotsiin terveiset +myös vänrikiltä viekää -- herttualle! +Voi peijakkahan marski! -- kilpaveljen +hän ajoi linnastaan kuin kulkukoiran +ja toisten jäädä antoi. Nöyryytystä +siin' oli kyllin tuolle sarvipäälle. + (Lähestyy ovea). +Ahaa, nyt istunto jo vihdoin päättyy, +siis kohta haarikan myös minä saan. + + (Erik Ribbing, Sven Maununpoika. Knut Kurki ja Pentti + Söyringinpoika Juusten tulevat perältä puhellen keskenänsä. + Oven avautuessa nähdään herrojen nousevan istuimiltaan, + toisten keskustelevan ryhmittäin, toisten rientävän pois + eri tahoille). + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Siis kaukovieraat Turku menettää +näin heti kohta; meidän halvat ruo'at +ja kehnot juomat armoa kai löydä +ei myöskään edessänne, jalot herrat? + +ERIK RIBBING: +On marskin kyökki sekä vanhat viinit +jo kuulut Ruotsissai; mut tällä kertaa +ei salli aika meidän viivähtää. +Me kiitämme -- ja ratsut tahtoisimme! + + (PENTTI SÖYRINGINPOIKA viittaa nuorelle + Juustenille, joka heti poistuu). + +KNUT KURKI (joka tällä välin on puhellut Sven +Maununpojan kanssa, kääntyy Ribbingiin) +Te näitte itse, jalo Ribbing, nyt, +millainen valta tääll' on Flemingillä; +hän persoonallaan kaikki hallitsevi +ja suojanaan on aina knninkuus. +Se liekin meidän kaikkein varmin turva. + +ERIK RIBBING (hermostuneesti): +Niin, kuningas on aina kuningas, +se tuttu meille on kuin teillekin. +Mut kuningas on poissa, herttualle +on säädyt vallan hoidon uskoneet. +Ken vastaan kapinoi, on luopio +ja isänmaansa turmioksi toimii, +niin kuuluu päätös Ruotsin säätyjen. + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (tullen väliin): +Sen tiedämme, vaan parhaintahan lie, +jos tästä päättää itse Sigismund. + +EERIK RIBBING (kohottaen olkapäitään): +Sen viestin Suomesta ma vienkin nyt, +te sanoistanne itse vastatkaatte, +kun kerran tiliin vaatii herttua. -- +Ja ratsut? + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: + Valmiina on pihamaalla. + +ERIK RIBBING: +Siis Herran haltuun, jalot Suomen herrat! + + (Erik Ribbing ja Sven Maununpoika menevät). + +KNUT KURKI (seisoo hetken ääneti): +Tää käynti ennustavi pahaa meille -- + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Päin vastoin. Nythän täällä yhtä mieltä +taas oltiin ylhäiset ja alhaiset. +Jos aateli ois aina tällainen, +ei hätää meillä? + +KNUT KURKI (surullisesti): + Entäs kansa? + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (matkien ylenkatseellisesti): + Kansa! +Sen täytyy kestää, minkä kestää muut. +Niin laita meillä on kuin muuallakin: +käy sotaa aateli ja hoitaa valtion, +mut talonpoika, hän saa viulut maksaa. +Siis onni sen, ken aateliin on päässyt! + +KNUT KURKI (katsoo halveksien Pentti-herraan; itsekseen): +Tuon vaari itse vielä maansa kynti +ja nyt hän nylkis vaari-vanhankin! + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (leikillisesti): +Ka, surkoon rahvaan eestä kuningas, +mut meitä vartoo marskin kestit nyt. +Siis atrialle! + +KNUT KURKI (surumielisesti): + Täällä mässätään, +kun kansalla on tuskin pettuleipää -- +Jumala synnyinmaata siunatkoon! (menevät). + + (Anne Juusten ja Kaarina Fleming tulevat vasemmalta). + +KAARINA (väristen): +Huu, kuin kylmä siellä onkin jo, +mut tääll' on lämmin -- tuohon istukaamme! + + (Juoksee iloisesti uunin luo, panee puita pesään + ja istahtaa näppärästi rahille). + +AUNE: +Niin, täällä vartomaan mun isä käski, + (Itsekseen). +ja tästä tulla täytyy hänenkin. + (Istuu rahille hänkin). + +KAARINA (vilkkaasti); +Ah, kuin lämmin sentään virkistää -- +nyt tahtoisin mä kanssas karkeloida. + +AUNE (hajamielisesti); +On linna täynnä Suomen ritareita! + +KAARINA: +Niin, noita kaljupäitä! Mutta sentään +on siellä yks, niin uljas, norja poika. + +AUNE (kuten äsken): +Ja ken se ois? + +KAARINA (veikeästi): +Sit' en ma sano, mutta täällä vain +jos nyt hän ois, niin sulle näyttäisin, +Sa kuuleppas; kun tänään huovin kanssa +mun tuli ratsastaa taas Auran rantaa +ja juuri kun me tultiin sillankorvaan, +niin kulki ohi kumma "katu-juoksu" -- +voi, mikä näytös! Tuota katsomaan +ma unohduin ja syrjään hyppäs ratsu -- +kuin oisi käynytkään, sit' tuskin tiedän, +jos poikki sillan ei ois syössyt hän +kuin tuulispää ja ratsun käännyttänyt -- +Nyt on hän täällä -- häll' on sinisilmät. + +AUNE (omiaan ajatellen): +Niin sinisilmät ja niin lämmin katse +kuin sydän silmissään ois aina hällä. + +KAARINA: +Ja uljuus povessaan, se totta on; +mut Aune, siis sä tunnet ritarin? + +AUNE (kuten ennen): +Jos hänet tunnen? (havahtuen) Ah niin, en häntä, +sun ritarias tunne en. + +KAARINA: + Sen luulen, +Mut sull' on omas. Kerros, ken hän on? +Hän nuori lie? + +AUNE: + Niin, nuori on hän +ja hellä mieleltään kuin kanteloinen, +ja kun hän laulaa -- + +KAARINA: + Sotaretkistänsä? + +AUNE: +Ei, vaan lemmestänsä lämpimästä, +niin vierii poskilleni kyyneleet, +niin vienon suloiset -- + +KAARINA: + Niin kummaa! +Kai on hän ylhäinen ja käskeväinen? + +AUNE: +Kuin suvituulen henki suloinen, +niin on hän, lempeä ja miettiväinen. + +KAARINA: +Millaiset sanat sinä löydätkin! +Mut minun mieleeni hän vain ei ois. +Sen täytyy korskan, jalon urhon olla +ja suvultansa ylhäisen ja suuren, +ken voittaa tahtoo Kaarin Flemingin! + +AUNE (katsoo häneen kuin peljästyen): +Vai niinkö? + +KAARINA: + Niin on mieli äidin myös +ja isän kerran kuulin lausuvan; +"ken tahtoo sukuun marski Flemingin, +häll' olkoon vaakuna jo ruosteen syömä". +-- Mut nythän ruoskitaan taas linnan luona +kaks hämäläistä talonpoikaishurttaa, +ma riennän sinne; Aune, joudu kanssa! + + (Menossa). + +AUNE: +Hyi, moista piinaa en mä nähdä tahdo. + +KAARINA: +Mut sehän hauskaa on, ma riennän jo! (pois). + +AUNE (yksin): +Niin, hän on tytär kuulun rautamarskin, +se näkyy selvään! mutta marskin poika +on Gottschalk myös -- vaan kuinka toisellainen! +Häll' onkin äiti halpa kansan lapsi, +ei jalo Ebba rouva; toista verta +kai lienee ylhäiset kuin alhaiset, +niin kylmän kylmää, että paleltaa. + +GOTTSCHALK FLEMING (tulee vasemmalta kirja kädessä ja luuttu +kainalossa; yrittää mennä läpi huoneen, vaan huomaa Aunen): +Te täällä, jalo neiti, ja niin yksin? + +AUNE (huomattavalla mielihyvällä): +Mun isä vartoamaan täällä käski +ja Kaarin-neiti seuraa piti mulle, +mut juuri läks; nyt istuin yksinäni +ja haaveksin kuin mikä linnan neito. + +GOTTSCHALK FLEMING (tulee lähemmäs): +Ja minne liiti haaveet Aune neidin? + +AUNE: +Sit' en ma tiedä. Niinkuin kaikki muut +en minä lie; ma viihdyn unelmissa +ja kaukoulapoilla soudellessa +mun aatos yhtä tietä aina kiertää? +Ma tuolla liidän, sentään tässä istun, +ma mietin, enkä sentään mitään mieti, +ma kuulen, enkä muista ääntä kuule +ja umpisilmin nään mä selvimmin; +ja vaikken kuulis jylhää tykkitulta, +niin sisässäni kumman kuulen soiton +kuin laulu maaliskuulla taivas-alla +tai suvi-aamun virsi Juhannussa -- +se on niin kummaa, mutta surunhauskaa! + +GOTTSCHALK FLEMING (istuu nojatuoliin): +Ma ymmärrän. Ken kehtokeijuiltansa +sai synnyinlahjaks kaihon kanteleen, +se valtaan joutunut on keijujen +ja saalistaan ei metsän väki päästä. +On kumma maa tää Suomi, synnyinmaani; +sen jylhä hiljaisuus se soi, se soi +kuin yhtyis laulu laineiden ja honkain +ja meissä maininkina humajaisi +ja kiehtois kielellänsä utuisilla +niin lemmen liittoon kera synnyinmaan. +Kun kuljin Wittenbergin lehtoloissa +tai Reinin rantamaita ihailin, +kun istuin kirjat eessä Oxfordissa +tai sitran soittajia kuuntelin, +niin muistin aina Suomen hongikoita +ja Auran aaltoloiden loiskinaa +tai Suomen suvi-illan vienoutta +ja kaihon kanteletta kotimaan. +Tääll' on kuin sävel syntyis itsestään +ja laulu kumpuis suoraan sydämestä. + +AUNE (joka ihastuksissaan ja ikäänkuin uskonnollisella +hartaudella on kuunnellut Gottschalkia, huudahtaa): +Kuin ihanaa on teiltä tuota kuulla! +Siis toki yksi sydän sykkii vielä. + +GOTTSCHALK FLEMING: +Te epäilitte? + +AUNE: + En, en teistä koskaan. + (Äänettömyys), +Lie hauska varmaankin se juhlatunne, +kun kerran sydän tapaa sydämen. +Tuo laulu kulkevasta laulajasta, +oi, jalo herra, laulakaa se mulle! + +GOTTSCHALK FLEMING (päättävästi): +Niin nyt sen tehdä tahdon tosiaan, +mit' olen ammoin, ammoin aikonut. + + (Laulaa luutun säestyksellä), + + Ritari nuori oli Paul la Cour + ja köyhä kullalta, ei sydämeltä + hän laulunlahjat sai jo syntyissään, + ja ensi lemmen linnan impyeltä. + + Mut linnan herra, uljas ruhtinas, + mi vaakunassaan leijonata kantoi + ei laulunkieltä ymmärtänyt koskaan, + pois linnast' ajaa laulajan hän antoi. + + Ja maailmalle lähti Paul la Cour, + ei muuta mukanaan kuin kitaransa, + hän kulki, kulki, lauloi lemmestänsä, + ja ihmetellen kuuli häntä kansa. + + Mut linnasta kun poistui Paul la Cour, + niin näytti päivänkin hän vieneen sieltä, + ja impi kuihtui, kuihtui kammiossaan, + ja suru painoi linnan herran mieltä. + + (Laulu lakkaa). + +En jatkaa voi mä, jalo Aune neiti! + + (Äänettömyys). + +JUHANA FLEMING (tulee toisten huomaamatta oikealta): +Kas niin, taas on hän Aunen täältä nuuskinut, +kun hänet itseäni varten hankin +ja ukko Pentille jo lunnaat annoin. +Noin luutu polvellaan siin' istuu trubaduuri! +Mut tämän maljan tahdon itse juoda. + (Ääneen). +Ma pyydän anteeks, kaunis Aune neiti, +ett' täytyy ritarinne riistää teiltä; +Knut herra pyrkii linnan arkistoon! + +GOTTSCHALK FLEMING (on heti Juhanan äänen kuultuaan +säpsähtänyt ja hypähtänyt ylös): +Kas tässä kirja, jota, jalo neiti, +te multa pyysitte. Ma riennän jo! + + (Kumartaa, poistuu vasemmalle), + +AUNE (yrittää oikealle): +Ma isää vartosin, mut hänt' ei kuulu -- + +JUHANA FLEMING (viitaten Aunea istumaan jälleen): +Kai tulee hän, jos hetken odotatte, +ja joll'ei häiri teitä minun seura. + +AUNE (väkinäisellä kohteliaisuudella): +Ei suinkaan, jalo ritari; se liikaa +vain mulle halvalle on kunniaa. + + (Istuu arasti). + +JUHANA FLEMING: +On hyveen verho vaatimattomuus, +mut kauneuteen se yhtyy yksin teissä. +Ei kummaa siis, jos linnan ritarit +jo vihdoin huomaa ruusun katvehessa. +Ma tietä suoraa käyn kuin Flemingit +ja tunnustan: jo ensi näkemästä +ma teitä jumaloin kuin sulotarta. + +AUNE (nousee poistuakseen): +Tuo puhe, ritari, on liikaa pilkkaa, +mun nimi Juusten, teidän Fleming on +ja isänne on Ruotsin riikin marski -- +se yksin selvittää jo asemamme, + (Hiljempaa.) +jos syitä muitakaan ei ois. + +JUHANA FLEMING (lähestyen): + On totta, +ett' isäni on rautamarski Fleming +ja ylpeydestä syyttää häntä kansa; +mut Flemingeill' on aina oma tahto +ja se on mulla myös kuin isälläkin. +Jos sydämenne toinen on jo vienyt, +niin kättä ei; ja kautta kunniani +ma vannon sen: vain hiukan aikaa suokaa +mun näyttää teille, kuinka lemmin teitä, +niin ehkä valloitan myös sydämenne. + +AUNE (hätäisesti): +On mahdotonta, jalo ritari, +ja puhe enemp' ois vaan turhaa vaivaa. + +JUHANA FLEMING (innolla): +Mull' onhan miekkani ja kunniani, +jos isä kieltäiskin tään lemmen multa; +ja sanaa ritarin jos uskotten, +viel' ennen kuin ees lumi kahden talven +on sulanut, ma tällä säilälläni +oon luonut aseman, min teidän kauneus +ja hempeys nuoruuden jo vaatii teille. +Ma viel' en valhetellut ijässäni, +siis sit' en nytkään tee, kun + (kankeaa toiselle polveilen) + teiltä itse, +en kautta vanhempaini, pyydän kättä. + +AUNE (enemmän hätäytyen): +Ma uskon teitä, nouskaa, jalo herra, +vois ehkä marski tänne itse tulla, +ja silloin teidät myöskin perii hukka. + +JUHANA FLEMING (kuten ennen): +Siis toivon kipinän te mulle suotte? + +AUNE (kuten äsken): +En, en ma tiedä, ei, ma sit' en voi, +mut nouskaa, nooskaa -- + +JUHANA FLEMING (kuten äsken): + Sua, kaunis Aune, +ei luonut Luoja laakson kukkaseksi; +tuo sulo kuuluu vuorten huipuillen +kuin edelweiss; ma sinne nostan sen +ja Pohjan tähtenä sa loistaa voit, (nousee ylös) +jos tätä vartta vasten nojaudut. + (Ebba Fleming on tullut viimeisen säkeen aikana). +Haa, äitini, mut kuulkoon hänkin sen! + +EBBA FLEMING (jyrkästi); +Tää ilvenäytös, mitä merkitsee? +sen kohta selvittää saat, Juhana! + +JUHANA FLEMING (rientää äitiänsä vastaan): +Sen, äiti armas, sulle sanonkin: +ma kauniin Aune neidin kättä pyysin. + +EBBA FLEMING (ankarasti): +On hullutusta nuoren huimapään +tää ilveilys, sen tietää Aune kyllä +ja sinä myös. Mut sentään säädytöntä +on polvistua jalon Flemingin -- +tai voi hän esineensä valikoida. + +JUHANA FLEMING: +Ma pyydän, äiti -- + +EBBA FLEMING (kuten ennen): + Sinä, Aune, riennä +jo isäs luo, hän varmaan etsii sua -- + +AUNE (niiaten): +Ma muut' en pyvdäkään, oi jalo rouva! (Pois) + +JUHANA FLEMING (rohkeasti): +Jos Aune neidin noin sä käsket pois +ja minun läsnäollen loukkaat häntä, +niin silloin minä myös -- + +EBBA FLEMING (lempeämmin): + Sä vaikene, +ja salli äitis tehdä kuin hän tahtoo; +tään seikan punnitsee hän paremmin. + +JUHANA FLEMING: +Mun sydän sentään puhuu varmemmin. + +EBBA FLEMING: +Sä olet nuori -- nuoren sydän pettää -- +mut sulta järjen kieltä nimes vaatii; +ken viimeinen on Svidjan Flemingeistä +ja suvun juuret Roomast' asti johtaa, +sen pitää tietää: nimi velvoittaa! +Ja isäs marski tämmöistä jos kuulis +hän pojastansa -- + (ulkoa kuuluu jyryävä ääni) + nyt hän saapuukin, +voit itse saada hältä vastauksen. + +KLAUS FLEMINGIN ÄÄNI (kuuluu jylisevän lähempää kun äsken): +Ken linnan päivystäjä tänään on? + +PIETARI JUUSTEN (kuuluu vastaavan): +Ma jalo marski! + +KLAUS FLEMING (jolle paashi on oven näyttämölle avannut, +vaan joka edelleen puhuu esille tulematta): + Siispä katso, mies, +ett' taukoaa tuo lemmon hoilotus, +mi halki koko linnan pihan raikaa. +Ja ken se on tuo paholaisen pappi? + +PIETARI JUUSTEN (ulkona): +Se hämäläinen, jota huovimiehet +juur äsken linnan vallin luona ruoski. + +KLAUS FLEMING (samoin); +Siis ruoskikoot he häntä uudelleen +tai tukkikoot sen suuta muulla lailla. +Vie hirteen mies, jos veisustaan ei lakkaa! + (Tulee sisään, jonka jälkeen ovet suljetaan: ystävällisemmin). +Kas täällähän sä ootkin, Ebba rouva, +ma sua juuri tässä etsinkin. +Kuin muut ma nukuin päivällistä äsken, +mut roiston hoilaus multa levon riisti +ja unen kumman sieluhuni toi -- +en kamalampaa unta koskaan nähnyt. + +EBBA FLEMING (lempeästi): +Ei unet inhat aina pahaa tiedä. + +KLAUS FLEMING: +En turhan arka liene minäkään, +mut moinen näky miestäi pöyristyttää. + +EBBA FLEMING: +Vaan nythän kaikki kääntyy hyvinpäin. +kun lyöty Horn on ja aatelisto +kuin yksi mies sun seisoo takanas. + +KLAUS FLEMING: +Niin, tällä kertaa toki pulman keksin; +se naula veti, mut ei kauvan pidä -- +ei vapaasti, vaan pakosta vain myöntyi +niin Kurjet, Boijet kuin myös orpanamme. +Tuo herra Kaskisten on vanha kettu +ja omatunto häll' on kielellänsä +kuin ois hän piispa taikka Herran tulkki. +Ja nyt se pölhö taas on päähän saanut, +ett' omantunnon turvaa herttua, +tää vaikka liian hyvin oivaltaa: +vain voima suojaa Ruotsin valtakunnan, +ei omattunnot arkain akkojen. + +EBBA FLEMING: +Mut Hornin mahti nyt on loppunut +kai Suomessa? + +KLAUS FLEMING: + Niin on, ma toivon sitä +vaan Ruotsissa hän yhä kieltään soittaa -- +nyt enemmän kuin koskaan uhkaa vaara. + +EBBA FLEMING: +Sä pelkäät sotaa, marski? + +KLAUS FLEMING: + Sanaa pelko +ei vielä koskaan Fleming tuntenut, +kun vaati sotaan maa ja kuningas. +Voi sota tulla ja sen täytyy tulla, +jos vehkeistään ei neuvoskunta lakkaa, +ja Ruotsin kruunuun Kaarlo kurkottaa. +Mä sit' en pelkää, en; mut toisahalta +mun niskaan tuhatpäinen lohikäärme +voi käydä tuiman lumivyöryn lailla -- +ja silloin täytyy tuhat päätä poikki, +jos miel' on kruunupäinen pelastaa. + +JUHANA FLEMING: +Siis ryssät rauhankohan rikkoisivat, +kun antamatta viel' on Käkisalmi? + +KLAUS FLEMING: +En pelkää heitäkään; vaan omat koirat +jos kimppuun isäntänsä kimmahtaisi, +niin kuinkas silloin tehtäis, Juhana? + +JUHANA FLEMING: +Ei haukku haavaa tee ja kinttuhun +jos koirat uskaltaa, niin kaula poikki. + +KLAUS FLEMING: +Sä olet poika marski Flemingin, +sen sanas uljaat kyllin selvään näyttää. + +EBBA FLEMING: +Siis talonpoikainko sä kapinaan +nyt luulet uskaltavan nousta? + +KLAUS FLEMING: + Niin -- +ei yksinään ja itsestään he nouse, +sen verran tunnen jo ma Suomen kansaa. +Mut Pohjan rahvas onpi röyhkeää +ja uppiniskaista ja rauhatonta +kuin Ruotsin taalalaiset Kustaan aikaan -- +ja Kaarlon kätyreitä kaikkialla +on siellä liikkehellä, tiedetään, +vaikk' kiinni saada heit' on mahdoton, +kun rahvas junkkareita piilottaapi +ja papit, perkeleet, on yhtä juonta, +(synkästi) Mut niin jos käy ja minun Kustaan lailla +jos täytyis Suomenmaata hävittää, +kun synnyinmaalle parhainta ma tahdon, + (nousee ylös) +niin eessä kuninkaan ja Jumalan, +myös tuosta vastatkohon herttua! + +EBBA FLEMING: +Tuo mielikuvitusta lienee vain, +sen ällös rauhaas viedä anna! + +KLAUS FLEMING: +Voi olla, mutta rauhaan en ma pääse, +jos unelleni selvityst' en saa -- + (kääntyen Juhanaan) +kai vielä Korpolaisten vuoren alla +tuo noita-akka asuu Pohjanmaalta? + +JUHANA FLEMING: +Siell' oli eilen hän, kun huovein kanssa +ma siitä ratsastin -- ja aatelkaas, +ei kenkään heistä tohdi mökkiin mennä. + +KLAUS FLEMING: +Ja sinä itse? + +JUHANA FLEMING: + Koska Flemingit +ois itse perkelettä peljänneet? + +KLAUS FLEMING: +Siis sinne ratsasta, hän tänne kutsu +ja sano: marski häntä luokseen käskee. + +EBBA FLEMING: +Mut ota mukaan veljes Olavi +ja pari kolme skottilaista miestä, + (Juhana pois). +Tuo poika alkaa meille huolta tuottaa. + +KLAUS FLEMING (kummastuen): +Kuin niin? Päinvastoin, nuori, uljas mies +hän kohta on -- ja häll' on isän luonto. + +EBBA FLEMING: +Niin onkin, mutta ikä juur' on hällä, +kun lemmenhoureet päähän nousta alkaa. + +KLAUS FLEMING: +No sepä hauskaa, se on miehen merkki, +ja kernaasti hän hiukan hurjastelkoon; +ma pappeja ja munkkeja en kärsi, +en munkki itsekään ma nuorra ollut. + +EBBA FLEMING: +Se näkyy kyllä, mutta mulle tuota +on turhaa uudistaa -- + +KLAUS FLEMING: + Noo, Ebba rouva, +ma sanon suoraan aina asian -- + (nauraa leveästi) +ja miestä riittänyt on sullekin +vai kuinka, Ebba? + +EBBA FLEMING: + Ole vaiti, Klaus! +ma puhun vakavasti tällä kertaa: +näät Pentti-herran Auneen Juhana +on kiintynyt jo enemmän kuin luulet. + +KLAUS FLEMING (tekee epäävän liikkeen kädellään). + +EBBA FLEMING: +Senlaista ennenkin jo huomasin +ja äidin silmä harvoin erehtyy; +mut tänään polvillansa Aunen eessä +ma hänet tapasin ja kunniansa kautta +hän vannoi omaks ottaa Aune neidin. + +KLAUS FLEMING (hyvillään): +Vai on hän semmoinen jo huimapää -- + +EBBA FLEMING: +Mut huomaa "kautta kunnian", hän vannoi. + +KLAUS FLEMING: +Kun himot haastaa, lupaa kaikki mies, +mut jälkeenpäin ei tarvis tuota muistaa. + +EBBA FLEMING: +On sekin oppi; mutta Pentti-herra +nyt aateloitu on ja tuiki arka +myös arvostaan ja perheen mainehesta. + +KLAUS FLEMING: +Niin, lempo soi, ei tuota vanhaa saitaa +ees marski Fleming tohdi suututtaa -- +ma tarvitsen nyt kaikkein kannatuksen, +kuu taisto Kaarlon kanssa alkaa kohta. + +EBBA FLEMING: +Mit' arvelet, jos luokse kuninkaan +hän Puolaan laitettais? Ei liioin haittais, +jos hovin tapoihin hän tutustuisi? + +KLAUS FLEMING: +Hyi, saakeli! Nuo metkut hovin herrain +ne miehen parhaimman vie helvettiin! + +EBBA FLEMING: +Mut täällä vertaistensa naisten seuraa +ei löydy hälle; siell' on Bielket, Sparret +ja kaikki ylhäis-aateliset neidit -- +ja kerran täytyy naida hänenkin. + +KLAUS FLEMING: +On aikaa vielä. + +EBBA FLEMING: + + Varmat ollaksemme, +ett'ei hän säädystänsä horjahtais +-- sä muista veljeäsi, jalo marski -- +vois Aunen naittaa ehkä Gottschalkille? + +KLAUS FLEMING (katsoo ihmetellen Ebbaan): +Sä olet viisas, Ebba, sangen viisas; +jos housut päälläs ois, niin valtaneuvos +sa varmaan ammoin oisit ollutkin! +Sep' oiva tuuma! Silloin Pentti-herra +ois arvollensa vallan sopivasti +myös sukuun liitetty ja vaara poissa. +No, lempo soikoon, vielä tänään tahdon +ma jutun alkuun. + +EBBA FLEMING: + + Turhaa liika kiire. +Jos näät ei Gottschalk häntä rakastais? + +KLAUS FLEMING: +On yhtäkaikki -- poikanulkin täytyy; +ei rakkautta tunne kirjatoukat. +Se olkoon päätetty; ja Juhana? +No, ehk' on hovi hälle hyvä koulu. + (Torven ääni kuuluu). +Ken torvin tulostansa ilmoittaa +kuin ois hän ruhtinas tai sota-airut? + +EBBA FLEMING: +Siis jompikumpi varmaankin hän lie +ja arvon mukaan vastaanotto olkoon. +Ma tulta tuon, mut vartijat sä kutsu! (Pois). + +HOVIPOIKA (tulee): +On Puolast' tullut viesti kuninkaalta, +hän kysyi kohta teidän ylhäisyyttä. + +KLAUS FLEMING: +Ken on hän? Missä merkki kuninkaani? + +HOVIPOIKA: +On Lindorm Bonde nimensä ja tässä (antaa sormuksen) +hän merkin lähettää. + +KLAUS FLEMING: + Vai Lindorm Bonde -- +häll' linnahan on pääsy aina vapaa. + (Hovipoika pois, Fleming menee ovelle). +Hoi, Pekka Juusten! + +PIETARI JUUSTEN (astun heti sisään): + Tässä, jalo marski! + +KLAUS FLEMING (komentavasti, lyhyesti): +On arvon mukaan vastaanotto viestin, +hän saapuu asioissa kuninkaan. + + (Pietari Juusten. Palvelijat valaisevat huoneen upeilla + haarakynttilöillä. Fleming istahtaa nojatuoliin. Torven + ääni ja rumputus kuuluu pihalta. Kohta avautuu ovi, kaksi + hovipoikaa sisään ilmoittaen: Lähettiläs kuninkaalta, + jalosukuinen herra Lindorm Kaarlenpnika Bonde; hovipojat + asettuvat molemmin puolin Flemingin nojatuolia; kohta + heidän perässään Pietari Juusten, paljastettu säilä kädessä + ja neljä huovia, jotka seisahtuvat molemmin puolin ovea + muodostaen kujan, jota myöten rientää): + +LINDORM BONDE (komeassa ratsuväen puvussa ja nahkainen kotelo vyöllä): +Ma Majesteetin tervehdykset teille +tuon Warsovasta; käskyt kuninkaan +tää salkku sisältää. (Antaa salkun). + +KLAUS FLEMING (on Bonden tullessa noussut ylös): + Siis tervetulleeks +ma teidät Turkuun lausun, jalo herra! + (Viittaa istumaan). +Kai vieraaksemme linnahan te jäätte, +on matka Warsovasta tänne pitkä! + +LINDORM BONDE: +Mun tänään vielä täytyy Tukholmaan, +myös herttualle kirjeitä on mulla. +Vaan anteheks jos suotte, jalo marski, +ma ehkä tunnin verran levähtäisin. + + (Ebba Fleming tulee). + +KLAUS FLEMING (esittää): +Mun puolisoni Ebba! Lindorm Bonde! + +EBBA FLEMING (jonka kättä Lindorm Bonde rientää suutelemaan): +Ma toivomuksenne jo kuulla ehdin, +mun teille tietä näyttää suvaitkaa. + + (Ebba Fleming ja Lindorm Bonde pois perälle; Fleming + viittaa Juustenia poistumaan, samoin hovipoikia, + jotka kaikki menevät). + +KLAUS FLEMING (yksin; menee kirjoituspöydän ääreen ja avaa salkun, +lukee kirjeen tarkasti ja väliin hyväksyvästi hymähdellen): + +Ahappas nyt, te viekkaat neuvokset, +ja sinä kruununahnas herttuani -- +täss' onkin purra teille karvas tatti! +Nyt valtakirja mull' on Suomenmaahan +kuin herttualla Ruotsin ohjaksiin -- +ja molemmilla yks on kuningas. +Mut valtaa kuninkaan jos uhataan, +niin väkivaltaa käsketään mun käyttää, +Mua Turunlinnaan pääsemästä estää +sa käske vielä nuoren herra Klaun -- +ja Kurjen käsiin siirtää sotavoimat +sä koita toiste, "moukkain kuningas!" +Nyt voit sa tulla kohta itsekin +ja vaikk: ois henkivahtis helvetistä, +niin korvennan ma heidät sittenkin. + (Lukee jälleen, miettii). +Hm, lisäys tuossa on kuin puussa pahka -- +sen täytyy pois, jos rungon suoraks tahtoo, +Mun sotavalmiin' olla käsketään +ja sentään huotaa kuormaa talonpoikain +Se ei käy laatuun; heidän täytyy kestää, +nyt juuri _täytyy_, vaikka kynsillään +ois jyvät maasta heidän pengottava. +Luo herttuan ei saisi heitä päästää -- +no, sen vaivan heiltä kyllä koitan säästää. +Vaan merkillistä, aina vain mun mieleen +tuo unen kauhu myrkyn lailla kiertää; +se mitä tiennee? missä viipyy noita? + +HOVIPOIKA (tulee oikealta): +Tääll' lähetystö taas on talonpoikain. + +KLAUS FLEMING (äkisti kääntyen): +Keit' ovat he ja mistä kaukaa tulleet? + +HOVIPOIKA: +On Ilkka toisen nimi, Kontsas toisen, +he Ilmajoelta hiihtäen on tulleet. + +KLAUS FLEMING: +Siis Pohjanmaalta. Miltä näyttää miehet? + +HOVIPOIKA: +On puku moukan, mutta katse ylväs +kuin sen, jok' käskemään on tottunut. + +KLAUS FLEMING: +No, no, se nähdään, kuka käskee täällä. +Tuo sisään miehet! + (Hovipoika pois). + Hm, ma pidän siitä, +ett'ei he laukkaa luona herttuan. + + (Jaakko Ilkka ja Yrjö Kontsas, talonpoikaistamineissaan tulevat, + lakit kädessä; ovensuuhun he pysähtyvät kumartaen marskille, + joka on noussut ylös ja istahtanut uunin edessä olevalle rahille). + +JAAKKO ILKKA: +Jumalan rauha teille, riikin marski! + +KLAUS FLEMING (selin tulijoihin): +Myös terve teille, kunnon pohjolaiset! +Kai sato parempi on nyt siellä saatu +kuin viime vuonna? Sitä tarvis onkin, +kun talvi siellä täytyy huovein viettää -- +ja kuka tietää, ehkä lisää saatte. + +JAAKKO ILKKA: +On kato tullut yli Pohjanmaan, +me silkkaa pettua jo syödä saamme +ja tietköön Luoja, kuinka talvi päästään. + +KLAUS FLEMING: +Tuon vanhan virren ennestänsä tunnen +mut anna tulla, virtes loppuun laula! + +JAAKKO ILKKA: +Nyt jalkamies jo kolmen talonpoian +ja huovi kuuden miehen niskoill' on. +Ei säily omaisuus, ei ihmishenki, +kun Kurjen joukkoon kotihuovitkin +on liittyneet ja uusi knaappivalta +jo elämöi kuin Suomen aatelisto +ja maata ryöstää virkamiesten kanssa. + +KLAUS FLEMING: +Sa jätä rauhaan Suomen aatelisto -- +mut mitä tahdotte te multa? + +JAAKKO ILKKA: +Te, armollinen herra, hallitsette +nyt Suomenmaata; myöskin Pohjanmaalla +on teillä tuomarina ylin valta -- +siks tultiin etsimähän turvaa teiltä; +jos helpoitusta ei, niin oikeutta +ja vapautusta ryöstövallan alta. + +KLAUS FLEMING (ivallisesti): +On kieles liukas niinkuin jouruämmän +ja lailla rasvan virtaa voivotukset; +tuo onko kieltä aimo pohjolaisen, +joit' ylistetty miehiksi on mulle +kuin sotasankareita kaikki ois. +Min kestää Suomen miehet nurkumatta, +sit' eivät kestä pohjolaiset -- ämmät! + +JAAKKO ILKKA (ylpeästi): +Min sallii oikeus taikka käskee laki, +sen kestänyt on aina Pohjan mies, +Mut vääryyttä ei pohjolainen kärsi +ja vapaus kalliimp' on kuin henki hälle. + +KLAUS FLEMING (vihastuneena ylös hypähtäen): +Sä käytät kieltä, mies, ja suutas soitat +kuin oisit aatelissa opin käynyt -- +sä olet moukka, paina mielees se, +tai kalliin vapautes voi pahoin käydä. + +JAAKKO ILKKA: +Niin, pelkkä moukka vain ja talonpoika, +mut orja en, en edes kuninkaan, +kun Ruotsin lait ma kerran noudatan. + +KLAUS FLEMING (polkaisten jalkaa): +Suus kiinni, mies! Näät sinun lakikirjas +on käsky kuninkaan ja minun, marskin! +Kun käsken minä, tahto kuninkaan +on siinä teille. Turva valtakunnan +ja Ruotsin hallitsijaa voidellun +on kalliimpi kuin teidän leipäkyrsät +ja kymmenkunnan ruikuttajan henki. +Mut vapaus palkka vain on aatelin, +ei talonpoian; tää on vapaa silloin, +kun täyttää käskyt, jotka herra antaa -- +ja herra tässä maassa olen minä. + +JAAKKO ILKKA: +Siis teidän luvallanne ryöstää huovit? + +KLAUS FLEMING: +Sä kutsut ryöstöks, mitä veroks minä. + +JAAKKO ILKKA: +Ja tätä ryöstöaikaa kestää vielä? + +KLAUS FLEMING: +Niin vaatii turva isänmaan ja kruunun. + +JAAKKO ILKKA: +Ei kuormaa raskaampata kestä kansa, +ja muualta siis etsii oikeuttansa -- + +KLAUS FLEMING (sävähtäen): +Vai niin, ja mistä sitten? + +JAAKKO ILKKA (tyynesti): + Herttualta, +jos suoraan haastaa saan. + +KLAUS FLEMING (uhkaavana): + Niin, anna tulla! + +JAAKKO ILKKA: +Häll' onkin toinen mieli rahvahasta -- + +KLAUS FLEMING (yhä uhkaavammin): +Vai on. Ja sitten? + +Jaakko ILKKA: + Hän on kansan mies +ja noudattaa hän tahtoo Ruotsin lain +ja oikeuden. -- + +KLAUS FLEMING (kiivaasti): + Sä tiedät kyllä, mies, +voi moinen puhe sulle henkes maksaa, +ja sentään uskallat! Siis takanas +on varmaan voima sua mahtavampi -- + +JAAKKO ILKKA: +Niin on. + +KLAUS FLEMING (vilkkaasti): + Ahaa, siis tunnustuksen vihdoin +saan, herttua, sun vehkeistäsi. -- Puhu, +jos henkes kallis on. Siis teitä tänne +on yllyttänyt kuka? + +JAAKKO ILKKA (lujasti): + Tieto varma, +ett' onpi puolellamme lait ja oikeus. + +KLAUS FLEMING (raivostuu) +Sä lieruhäntä kettu luikerrat +ja ilmitotuuttakin peittää aiot, +kun selvään tiedän juonet saatanan, +joill' onkii teitä Kaarlo verkkoihinsa, +Mut siitä leikistä mä lopun teen +ja kautta perkeleen, sun tunnusteille +ma kohta saada voin -- (ottaa askeleen): +Hoi, Juusten, tänne! + +PIETARI JUUSTEN (ilmestyy heti ovelle): + Täss' olen, marski! + + (Ebba rouva on myös kiiruhtanut sisään perältä). + +KLAUS FLEMING (kuohuksissaan): + Tuota talonpoikaa +kuin koiraa ruoskia sa huovein anna, +hän kunnes tunnustaa. Jos se ei auta, +niin vaatteet paitaan hältä riisukaa +ja sitten tornikuoppaan, mars! + + (Juusten empii). + +KLAUS FLEMING: +Sä etkö kuullut? miksi töllistelet? + +PIETARI JUUSTEN (hämillään): +On lunta maassa, kylmä ulkoisalla +ja kuopan täyttää vielä ruumislöyhkä? + +KLAUS FLEMING (Ilkkaan kääntyen); +Sa kuulet itse. Miksi tollotat +kuin mykkä nyt, vaikk' äsken kieles lauloi? +Siis teitä käski --? + +JAAKKO ILKKA (Lujasti): + Usko oikeuteemme. + +KLAUS FLEMING (ärjästen): +Vie ruoskittavaks mies ja tornikuoppaan -- +ois hälle liika armo hirsipuu! +Sa kuulit käskyn? + +PIETARI JUUSTEN (viittaa kaksi huovia eteisestä): + Sitokaa tuo mies! + +JAAKKO ILKKA (on sisällisessä kuohustilassa, vaikka ulkonaisesti +tyynenä seisonut eteensä tuijottaen; nyt oikaisekse hän suoraksi, +panee sinisen lakin päähänsä ja lausuu Flemingiin tuijottaen): + +Voi Ilkka kuolla oikeuden tautta, + (Osoittaa sormellaan marskia). +mut Herra kostaa sulle kansan kautta! + + (Huovit vievät Ilkan. Juuston jää katselemaan Kontsasta, + joka koko ajan on äänetönnä sivummalla seisonut). + +KLAUS FLEMING (sävähtäen Ilkan sanoista ja poispäin kääntyen; itsekseen): +Nuo laihat kasvot ... niin, ja sinilakki +ja katse kamala kuin haudan alta... +ne olen ennen nähnyt. Missä? missä? +Haa, uni kauhea ne näytti mulle! + (Huomaa Ebba rouvan). +Mut miss' on Juhana ja missä noita? + +EBBA FLEMING: +Käy myrsky ulkona, ei kuulu heitä -- +ma huoviparven etsimään jo laitoin. + +KLAUS FLEMING (tyynempänä): +Se hyvä On. + (Huomaa Juustenin jääneen) + Sa mitä varrot vielä, +kun kerran käskyn sait? + +PIETARI JUUSTEN (viittaa Kontsaaseen): + Tuo mieskö myöskin +saa saman kohtalon kuin kumppalinsa? + +KLAUS FLEMING (kummissaan): +Ken on hän! + (Kontsahalle) + Mitä tahdot täältä sinä, +kun suut' et auki saa? Sä ootko mykkä +tai mielipuoli? Mutta asias +jos sama on kuin hurjan kumppalisi, +niin tiedät tuomios! Ma käsken, puhu! + +YRJÖ KONTSAS (astuu totisena ja lujana esille): +Niin, kumppalina hälle + (Viittaa ovelle, josta Ilkka vietiin). + tänne läksin, +kun muut ei Turkuun tulla tohtineet -- + +KLAUS FLEMING (naurahtaen): +Vai eivät tohtineet? Siis pelkäsivät? + +YRJÖ KONTSAS: +Ja turhaks sanoivat he reissun tänne. + +KLAUS FLEMING: +Se onkin turha. + +Yrjö KONTSAS: + Sen nyt mä näin +ja uskoin ennenkin. En niillä teillä +kuin Ilkka käy. + +KLAUS FLEMING: + Vaan mitä tahdot sinä? + +YRJÖ KONTSAS: +Ma Herran teillä käyn. + +KLAUS FLEMING (ivallisesti): + Vai pappi siis, +vaikk onkin puku halvan talonpoian? +Jo täysi vastus tääll' on entisistä +enk' ole uskonriitaisella päällä; +siis kotiis käy ja hoida Jumalas +kuin katsot parhaaks, sit' en kiellä sulta. + +YRJÖ KONTSAS: +En ole pappi -- + +KLAUS FLEMING (paremmalla tuulella): + Etkä pippi, hyvä; +siis pappein elkehistä valitat! +Sä puhu vain! Ne lemmon mustahännät +kai tahtoo vanhat kirkonmenot muuttaa? + +YRJÖ KONTSAS: +Niin, kirkonmenot toisiks tahdotaan -- + +KLAUS FLEMING (hyvillään); +Ahaa, ma arvasin! Kas siksi juuri +on teihin suuttunut myös taivaan Herra +ja näljän kauhuilla nyt rankaisee. +Mut syy on pappein, piispan, arkkipiispan! + +YRJÖ KONTSAS (kummissaan): +Ei meillä mitään muuttaa papit tahdo. + +KLAUS FLEMING (myöskin kummastuneena): +Mut kukas piru siellä räiskää sitten? +Vai oisko miehet viekkaan herttuan +jo senkin aseeksensa vainunneet? + +YRJÖ KONTSAS (rohkeasti): +Niin oikein, piru häll' on mielessänsä, +jos kyllä joskus kieli mettä keittää. + +KLAUS FLEMING (uteliaana): +Kas niin! Ken on hän? Kyllä marski Fleming +sen konnan keittää, usko pois se, mies! + +YRJÖ KONTSAS (iloissaan): +Siis siinä turhaan teitä pelkää kansa; +sep' oivaa, silloin loppuu käskyvalta +myös vouti Abram Melkiorinpoian! + +KLAUS FLEMING (nolona hämmästyksestä): +Häh, mitä hourit? + +YRJÖ KONTSAS: + Se on uusi vouti, +jonk' kesä kiusaksemme meille toi; +hän kehui suosiosta Sigismundon +ja marski Flemingin; mut valehdellut +se onkin, konna! Viekas jesuiitta +ja kansan syöpä, nyt hän kiikkiin joutuu. + +KLAUS FLEMING (vakavana, käskevänä): +On tässä erehdys; tuo uusi vouti +on tullut sinne kautta kuninkaan +ja minun myöskin. Hän on kelpo mies +ja kirjat häll' on itse kuninkaalta. + +YRJÖ KONTSAS (ihan hämmästyksissään): +Se on siis totta sittenkin -- + +KLAUS FLEMING (kuten äsken): + Niin on. +Ja nyt kun tahdon tiedät kuninkaan +ja minun, tiennet kai sä itses käyttää +ja muita ojentaa, jos tarvis vaatii. +Kuin niille käypi, jotka uhkailee, +sä äsken näit, se kerro kotonas. +Ja nyt saat mennä! + +YRJÖ KONTSAS (hämmennyksissään): + Kiitos armostanne, +mut vielä tahtoisin -- + +KLAUS FLEMING (kiivaammin): + Ma sanoin: mene! +ei uskonriitoihis mull' ole aikaa! + +YRJÖ KONTSAS (menee Juustenin lykkäämänä, mutta ovella +hän kääntyy ja huudahtaa): +Sen sanon, minkä sanoakin vannoin: +"tie helvettiin käy jesuiittain kautta!" + +PIETARI JUUSTEN (hänet ulos lykäten): +Mars! sanon minä. (Menevät). + +KLAUS FLEMING: (nauraa): + Hahhahhaa, tuo raukka +on tuhma pässi, siksi saa hän mennä! + +EBBA FLEMING (lempeästi): +Hän talonpoik' on yksinkertainen, +mut uskostaan on arka tuhmakin; +ma siitä iloitsen, kun raukan päästit. + + (Tulee lähemmäs, laskee kätensä nojatuolissa + istuvan marskin olkapäälle). + +Vaan toinen raukka, laske hänkin pois, +näät onhan vaimo, lapset hälläkin. + +KLAUS FLEMING (jäykästi): +Sä ällös sekautuko näihin, Ebba; +ma tiedän, miksi häntä rankaisen: +näät hän on toista maata, luja luonne +ja mieleltänsä röyhkeä ja uljas +kuin kaikki pohjalaiset nuijapäät. +Hän varmaan yllyttäjä kansan on +tai lienee suoraan Kaarlon kätyreitä. +On viisain se, ken vaaran vangitseepi. + +EBBA FLEMING (ylpeästi): +Niin kauvasko on todellakin tultu, +ett' yhtä moukkaa pelkää marski Fleming? + +KLAUS FLEMING: +Ei yhtä sataakaan, mut kansakuntaa, +ei kansaa myöskään, mutta ruhtinasta. + +EBBA FLEMING (viekkaasti): +Ja miehet tärkeimmätkö tänne Turkuun +hän lähettäis, kun marski Klaun hän tuntee? +Niin tuhma ei hän liene, Kustaan poika! + +KLAUS FLEMING (epäillen): +Hm, totta kyllä; mutta säilyttää +ma hänet tahdon, kunnes noita-akka +on mulle selvityksen antanut. + +EBBA FLEMING (iloisemmin): +Mut kuoppatorniin hänt' ei tarvis heittää, +se tieto unen veisi multakin -- +kai muukin tyrmä raukalle jo riittää? + +KLAUS FLEMING (leppoisemmin): +No, olkoon menneeks, sinun tähtes, Ebba! +Hoi, Juusten! + (Juusten ilmestyy ovelle). + Tuo lurjus äskeinen, +voi tällä kertaa helpommalla päästä. +Sä ymmärrät? + +PIETARI JUUSTEN (iloisesti): +Oi kyllä, jalo marski! (Pois). + +KLAUS FLEMING: +Ja kuink' on viestin laita? Nukkuu vielä? + +EBBA FLEMING: +Hän pyys jo äsken päästä hyvästille. + +KLAUS FLEMING: +Ei varrottaa saa sanaa kuninkaan. (Ebba-rouva pois). +Hoi, Juusten! (Juusten ilmestyy). + Lindorm Bonde lähtee, +siis ratsu hälle -- sekä kunniaa! + + (Juusten viittaa huoveille, jotka asettuvat samaan asemaan + kuin tuonottain. Hovipojat niinikään marskin nojatuolin + taa; Lindorm Bonde tulee perältä Ebba rouvan saattamana). + +EBBA FLEMING: +Ma jalon vieraan tuon; mut häll' on kiire! + +KLAUS FLEMING (juhlallisesti): +Te anteeks suokaa mulle, jalo herra, +jos teitä viivytin; niin mielellänsä +tää linna kauvan teitä kestitsis, +sen kunnian jos meille sallisitte. + +LINDORM BONDE: +Mä kiitän tarjouksesta, marski Fleming, +mut viestit kuninkaan on pääskyn laiset. + +KLAUS FLEMING: +Ma huomaan, ett' on oikein Majesteetti +taas miehen valinnut. + +LINDORM BONDE: + Siis kiitokset +ja hyvästit ma lausun. Aika rientää +ja mua vartoo Kaarlo herttua. (Hyvästelee). + +KLAUS FLEMING (puoli-ivallisesti): +Mun nöyrät terveiseni herttualle! + + (Lindorm Bonde poistuu huovien kunniaa tehdessä. Mutta + ennenkuin nämä ovat ehtineet pois, tulee Juhana lykäten + vahtikujaa myöten edessänsä takkutukkaista, harvahampaista, + repaleista ja pelonalaista noita-akkaa, jonka tieltä + sotamiehet säikähtäen väistyvät syrjään). + +JUHANA FLEMING (iloisesti): +Kas tässä noita saapuu kunnialla +kuin ruhtinas tai viesti kuninkaan! + +KLAUS FLEMING (antaa huoveille ja hovipojille merkin poistua). + +JUHANA FLEMING: +Mut lujass' oli akka; väkisellä +mun täytyi tuoda hänet; huoviraukat, +nuo jotka tuleen syöksyis lampahina, +ei tohdi eukkopahaan kiinni käydä. +Ma ruojan yksin toin ja siksi viivyin. + +KLAUS FLEMING: +Ma sua kiitän. Pojaks Flemingin +tää mielen uljuus sinut taaskin näyttää. + +NOITA: +Niin, Fleming on hän, raaka, rautakoura +kuin isävainaasikin, kansan peikko +ja kiusa rahvaan, ahnas Eerik herra. + +KLAUS FLEMING (ärjästen): +Sä kitas kiinni pidä, herjauksistas +saat muuten roviolle käydä, noita! +(tyynemmin) Mut tällä kertaa taitos tarvitsen, +jos voinet selvittää sä unennäyt. + +NOITA (nauraa ilkeästi): +Hahaa, vai noitaan turvaa rautamarski -- +sit' ei sun isäs tehdä tarvinnut. + +KLAUS FLEMING: +On sama mulle. Koittaa nyt ma tahdon, +jos Pohjanmaalta lappalaisten taidon +sa omistat kuin kaikki kansa väittää. +Sä voitko selvitellä unennäyt? + +NOITA (viekkaasti): +Jos unes hyväks on, ei taito riitä, +ma voimat pimeyden vain hallitsen. + +KLAUS FLEMING (synkästi): +Lie hyväks taikka pahaks, sit' en tiedä. +Mut kauheaa se oli; hapset pystyyn +mun nousee vieläkin, kun muistelen. + +NOITA: +Sen kuulla tahdon, mutta kahden kesken +ja pimeämpi täällä olla täytyy, +jos mieli unten hengen sikiöineen +mun käytettäväks säilöistänsä tulla. + +JUHANA FLEMING (isällensä): +Tuon noidan juoniin, lempo soi, en luottais; +hän vihaa meitä, tahtoo turmaa meille. + +KLAUS FLEMING: +Ken rakastaa, hän valhetella voi, +vain vihamiehet lausuu totuuden. +Ma tahdon totuutta, en mairitusta -- +ja munan neuvoja ei kanan tarvis. +Te poistukaa ja (huutaa) Juusten! + (Juusten ilmestyy). +Valot pois, yks tuohus riittää! + + (Ebba Fleming ja Juhana menevät, palvelijat vievät kynttilät, + paitse yhden, joka jää uunin reunalle. Fleming ja noita + jäävät kahden kesken, edellinen istuen nojatuolissa, niin että + hän on varjossa, noita oikealla, matalalla rahilla, jotta hänen + vilkkaat kasvonsa tulevat selvästi näkyviin). + +KLAUS FLEMING: +Ma nukuin -- + +NOITA (keskeyttäen): + Yölläkö? + +KLAUS FLEMING: + Ei, päivällistä. +Sen aikaa, minkä sotaratsu juo, +kun janoissansa palaa taistelusta, +ma lienen nukkunut; ja unissani +ma vastaan vihollista ratsastin +ja huovijoukot riensi jäljessäni. -- + +NOITA: +Ken oli vainolainen? + +KLAUS FLEMING; + Sit' en tiedä +ja tiedon siitä juuri tahdonkin, +Mut loppuun kuule! -- Yöksi leirit teimme +ja kaikki nukkui, paitse vahtimiehet. +Ma kuulen huutoja -- ja kalvakkaana +mun Aksel Kurjen huovi herättää +ja sanoo tulleen viime tuomiomme, +kun taivas palaa, kuolleet ruumiit veisaa +ja tulten liekit koko ilman täyttää. +Ma syöksen ulos, miekka huotrasta +ja valmiin' itse perkelettä vastaan. +Se totta oli: Herran taivaat lieskas +ja puiden latvat pohti, lumi puunti +ja tahmas hurme lanttopaikat täytti; +mut kinoksista tuhat silmää kiilsi, +kuin kissansilmät kiiluu pimeässä +ja tuhat laihaa kättä, suonikasta +sielt' ojensivat luiset sormipiinsä +kuin kotkan kynnet koukkuiset ja käyrät. +Mut yli muiden, lumikummun päältä +näin laihan miehen, päässä sinilakki, +ja silmät kauhun lieskaa syytäväiset -- +ja suunsa musta veisas Herran virttä +ja noista silmistänsä myrkkynuolen +hän ampui rintaani, mun voimat petti +ja lailla akkain vaivuin tainnuksiin. +Mut tainnuksissa virren äänen kuulin, +se paisui, paisui Herran pasuunaksi -- +ja kylmään hikeeni ma heräsin. + + (Äänettömyys). + +NOITA: +Tuon unen taivaan Herra itse laittoi! + +KLAUS FLEMING (äskeisissä mietteissään): +Niin merkillistä: siitä herätessä +ma tosiaankin virren veisuun kuulin. + +NOITA (vilkkaasti): +Se mistä tuli? + +KLAUS FLEMING: + Hämäläinen moukka +vain vankityrmässänsä lukkaroi! + + (Äänettömyys). + +NOITA (joka hetken on istunut silmät kiinni ja laihat kädet +suorina polvien välissä riippuen, ikäänkuin itsekseen): + +Se nuoli sisäpuolelt' ammuttiin +ja omantunnon myrkkykärjen kantoi! + +KLAUS FLEMING: +Sa mitä höpöttelet, vanha noita? +Jos kielt' et selvempää sä osanne, +niin tarpeeton on moinen koru sulla! + +NOITA: +Siis tahdot tietää, mitä henget haastaa +ja salavoimat korvan kalvoon kuiskii? + +KLAUS FLEMING: +Ma tahdon totuuden; jos sen sa tiennet, +se kerro, vaikka karvas ois se mulle! + +NOITA: +Siis syytä itseäs, sä marski Fleming: +kun sinun tähtes verta syyttömäin +jo hanget hohtaa, purot purppuroi, +kun aidanseipäät kasvaa ihmispäitä +ja vesi maljassasi hurmeeks muuttuu, +kun ratsus ruumiisihin kompastuupi +ja maa kuin kuollut lepää jalkais alla, +kas, silloin mainees oot sa kukkulalla -- +mut suistut nuolesta, min itse ammut! + + (Noidan puheen aikana on valo vähennyt, + niin että huoneessa on melkoisen pimeä). + +KLAUS FLEMING (ylös kavahtaen): +Suus kiinni, hurja, harvahammas noita, +sun kieles ilman saastuttaa kuin myrkky, +se nostaa sielussani mustat voimat +ja kynnet kasvattaa kuin tiikerille, + (Vetää miekkansa). +Sun tapan ensiks, niinkuin kuppa lutkan, +sa rovioltai ilman myrkyttäisit! + + (Yrittää noitaa kohti, joka parkaisten + pakenee nurkkaan ja huutaa sieltä) + +NOITA: +Jos tapat mun, et totuutta voi tappaa! + +KLAUS FLEMING (yhä säilä pystyssä): +Sun kurkkuus kuitenkin sen telkeän! + + (Samassa syöksee sisään Ebba-rouva, + Juhana ja Juusten tuohusten kanssa). + +EBBA FLEMING: +Et naisen vereen säilääs saastuttane! + +KLAUS FLEMING (ärjästen); +En naisen, en, vaan epäsikiön, +mi perkeleelt' on helvetistä päässyt, +ma tahdoin herrallensa palauttaa. +Mut jääköön tekemättä; roviolle +sun piispan rengit kyllä toimittaa +ja sanas syöt kuin koira silloin, lutka! + +NOITA: +Ei pala totuus rovionkaan päällä! + +KLAUS FLEMING: +Mut toki itse palat, koiran ruoka -- +Vaan piispallekin oisit liika riemu! +ja siks sun säästän! Mutta ilman korpit +sun riettaat silmäs nokkii elävältä; +ja kieles leikkautan kuin varvaskänsän, +jos siitä hiiskahdat, mit' olet kuullut. + (Juustenille). +Vie pois tuo saatana mun silmäin eestä +tai ruoskin rutkaleelta itse hengen! + + (Juusten viittaa huoveille, jotka vievät + noidan pois, itse seuraa hän jäljessä). + +JUHANA FLEMING: +Ma sanoin äsken, isä: varo noitaa -- +hän meitä vihaa, sen hän itse myönsi. + +KLAUS FLEMING: +Sun neuvojas en tarvitse, en kysy -- +sa laita kapinees, sun Puolaan täytyy. + +JUHANA FLEMING (hämmästyen): +Mun Puolaan? Nytkö? + +KLAUS FLEMING (lujasti): + Nyt tai kohta, niin. + +EBBA FLEMING (hämmästyen hänkin): +Mut mitä kummaa kertonut on noita? + +KLAUS FLEMING: +Ma tiedän sen ja sentään yksi liikaa +jo siitä tietää. + (Juhanalle). + Käske Gottschalk tänne! + + (Juhana yrittää sanomaan jotakin, vaan tyrehtyy + marskin katseesta, kumartaa ja menee). + +EBBA FLEMING: +Et ennen salannut sä mitään, Klaus, +kun kysyi Ebba. Mutta nyt? -- + +KLAUS FLEMING (tylysti): + Sen teen -- +ei naisten tarvis ole kaikki tietää. +Lien kertonut jo liiaksikin sulle. + +EBBA FLEMING (ylpeästi): +Tuot' en ma uskois, jollen itse kuulis. +Ma oonko koskaan marskin pettänyt? + +KLAUS FLEMING: +En puhu siitä nyt. + +EBBA FLEMING: + Vaan minä puhun; +ma tahdon tietää, miksi juuri nyt +sa laittaa Puolaan aiot Juhanan? +Tuo lemmenjuttu, sekö mieltäs painaa? + +KLAUS FLEMING: +Ma hänen lempijutuistansa viis, +mut hän on vesa suvun viimeinen +ja turvaan parempaan ma hänet tahdon. + +EBBA FLEMING: +Siis pelkäät sotaa taikka onnettuutta? + +KLAUS FLEMING: +Sa elä kysy, mit' en itse tiedä; +mut paha enne vaivaa sieluani. + + (Gottschalk tulee). + +GOTTSCHALK FLEMING: +Sa mua kutsuit, isä! + +KLAUS FLEMING: + Niin ma tein -- +sun mieltäs, tietojas ma tarvitsen. + (Ebballe). +Sa jätä meidät kahden kesken, Ebba! + +EBBA FLEMING: +Kuin arvoitus on mulle marski Fleming! (menee). + +KLAUS FLEMING (viitaten Gottschalkia istumaan): +Sa tunnet Aunen, Pentti herran tytön? + +GOTTSCHALK FLEMING (säikähtäen): +Siis tiedät senkin, isä! + +KLAUS FLEMING: + Mitä tiedän? +Ma tunnen Aunen, hän on kaunis tyttö -- + +GOTTSCHALK FLEMING: +Niin onkin. + +KLAUS FLEMING: + Kaunis, hyväluontoinen -- + +GOTTSCHALK FLEMING: +Ja lämmin niinkuin päivä sydämeltään. + +KLAUS FLEMING: +Ahaa, vai niin, sa tunnet sydämenkin, +siis häntä rakastat? + +GOTTSCHALK FLEMING: + Ma luulen niin. + +KLAUS FLEMING: +Ja Aune, tietääkö hän tunteistasi? + +GOTTSCHALK FLEMING: +Ne juuri tänään hälle ilmaisin. + +KLAUS FLEMING: +Ja hän? + +GOTTSCHALK FLEMING: + Mua lempii niinkuin minä häntä. + +KLAUS FLEMING (naurahtaen mielihyvästä, itsekseen): +Kas, lempo vie, kuin hyvin kaikki käypi! +(ääneen) Ken rakastaa, se halaa naimisiin, +sa ennen kevättä saat häitä viettää. + +GOTTSCHALK FLEMING (iloisesti): +Kuin voisin kiittää sua, isä rakas! + +KLAUS FLEMING: +Ei kiittämistä, (mietteissään) Onni on se mulle, +jos edes jonkun onnelliseks tehnen. + +GOTTSCHALK FLEMING: +Mut Pentti herra? + +KLAUS FLEMING: + Suostuu, takaan minä. + +GOTTSCHALK FLEMING (yrittää nousta). + +KLAUS FLEMING: +Ei vielä. Yhtä seikkaa kysyn sulta, + (Lyhyt äänettömyys). +Sa seuraat sydäntäs, ma järkeäni, +sa elät tunteissas, ma elämässä, +mut elämässä sentään joskus tuntuu +kuin pettäis pohja. Harvoin marski Fleming +on vielä empinyt. Min käski tunne, +sen järki myönsi; minkä järki käski, +sen myönsi tunne. Neljää kuningasta +tää käsi, sydän, nyt jo harmaa pää +on aina kunnialla palvellut. +Ma olen suora mies, en hoviherra, +min häntä heiluu ruo'an antajalle. +Ken kerran voideltu on kuninkaaksi +ja kelle kuuluu valtakunnan kruunu, +sit' olen seurannut kuin varjo miestä. +Mut vallan ahnas, vaikka ylhäinenkin +jos kurkkii kruunuun, sen ma maahan lyön. +Se onko oikein, Gottschalk? + +GOTTSCHALK FLEMING (kummastellen): + Varmaan, isä! + +KLAUS FLEMING: +Niin uskon itsekin. Mut riita syntyy +mun tunteen välillä ja kylmän järjen, +jos täytyy kansaa oman synnyinmaani +mun lyödä maahan niinkuin sutten laumaa, +kun hätää ruikuttain he niskuroi +ja uhkaa minua ja kuningasta. +Sa Gottschalk, kuinka tästä selviäisit? + +GOTTSCHALK FLEMING: +On synnyinmaa ja kansa rakas mulle. + +KLAUS FLEMING: +Se onko rakkaampi kuin kuningas +ja kuninkaalle tehty hengenvala? + +GOTTSCHALK FLEMING: +Sit' en ma tiedä. Mutta synnyinmaalle +mies antaa valansa jo syntyessä. +Voi maata sortaa julmat tirannit +tai heikkopäiset, silloin nousee kansa +ja suistaa tirannit kuin Kustaa Vaasa. + +KLAUS FLEMING: +Mut vanha Kustaa alta vieraan vallan +hän maansa vapautti, se onkin toista. + +GOTTSCHALK FLEMING: +Vaan Englannissa Henrik kahdeksannen +löi talonpoiat; samoin Ranskan, Saksan +on kansa tiranneitaan vastaan noussut +tai uskonvapauttansa puolustaissa +on kera pappein käynyt voittoisasti; +on kansan oikeus puoltaa vapauttansa. + +KLAUS FLEMING: +Ei ymmärtää voi rahvas vapautta, +sen tuntee yksin vapaa aateli, +mut rahvaan oikeus kuninkaan on käsky. -- + (Kävelee edes takaisin). +Sa olet nuori, äitis kansanlapsi +ja siksi harhaan vie sun haavehes. +Ken tarttuu miekkaan vastaan esivaltaa, +hän miekkaan hukkuu. Kurja mies +on se, ken rahvaan luottaa suosioon: +se on kuin ruoko, tuulten häilyttämä, +tai niinkuin puu, min juuret maast' on irti. + +GOTTSCHALK FLEMING: +Mut maa on kansa; miehen luopion +voi kansa hartioiltaan luoda pois. + +KLAUS FLEMING: +Niin luo, jos voi; mut jos on rautaa mies, +niin ratsumieheen aina ratsu tottuu; +ei olot miestä luo, vaan mies ne luopi. +Ma tahdon siitä olla esimerkki. + +PIETARI JUUSTEN (hätääntyneenä sisään syösten): +Voi, jalo marski! -- + +KLAUS FLEMING: + Mik' on hätä sulla? + +PIETARI JUUSTEN (kuten äsken hätäillen): +Tuo vanki, Ilkka, -- viekas pohjolainen +on meidän käsistämme karannut! + +KLAUS FLEMING (ärjästen): +Te lemmon sikiöt! Ken hänet päästi? + +PIETARI JUUSTEN: +Ma käskyn jälkeen hänet tyrmään vietin, +en kuoppatorniin; nyt kun illallista +ois vanha linnanvahti tuonut hälle, +niin oli lintu päässyt häkistänsä. + +KLAUS FLEMING: +On mahdotonta! + +PIETARI JUUSTEN: + Tyrmän ikkunasta +hän vaattehistaan tehdyn riepuköyden +on laskenut ja siitä muurin seinää +on maahan lipunut. + +KLAUS FLEMING: + Tuo viekas kettu +ei muiden kaltaiselta näyttänyt; +hän viisas on ja rohkea, se näkyy, +ja hän on siemen, josta myrkky kasvaa. +Hän viel' ei kauvas, konna, ehtinyt -- +sa huovit kohta käske satuloihin +ja itse mukaan käy. Hän tänne saata, +jos elävält' et voi, niin kuollehena; +ma hänt' en kynsistäni päästä pois! + + (Juuston pois). + +GOTTSCHALK FLEMING: +Ja minkä tehnyt on hän rikoksen? + +KLAUS FLEMING: +Hän noit' on rahvaan yllyttelijöitä, +joit' tahtoo kätyreikseen herttuamme +ja aikoo kimppuhumme sitä tietä. +Se otus kallis on, jos oikein näin, + (Synkästi itsekseen). +ja noita vakuutti mun mieltä siitä. + +GOTTSCHALK FLEMING (seisoo hetken epäröiden, sitten päättävästi): +Siis lähden jäljillensä minä myös! + +KLAUS FLEMING: +Niin, riennä vain sä kanssa Juhanan. + + (Kohta kuuluu melua ja aseiden kalsketta pihalta. Torvet + törähtelevät ja rumpu käy. Hetken perästä komennetaan + "mars, täyttä laukkaa!" ja vähitellen palautuu hiljaisuus. + Fleming on metelin aikana mennyt ikkunan luo katsellakseen + lähtöä, mutta palaa sen vaiettua takaisin keskelle permantoa, + seisoo hetkisen mietteissään ja lausuu sitten): + +Vapautta rahvahalle! tahtoi hän -- +ja sehän onkin ajan sotahuuto, +min nosti Wittenbergin hurja munkki. +Tää myrkky uhkaa koko Eurooppaa, +se saartaa Saksaa, ruhjoo Ranskanmaata +ja yksin Espanjankin rautavalta +jo järkkyy saumoistansa Hollannissa. +Sen Kustaa Ruotsiin toi; ma ammoin jo +näin myrkynsiemenen ja turman taimen. +Näät valtakunnan laivaa rahvasko +vois ajan aallokoissa ohjaella? +Ei, lempo soi, se koht' ois haaksirikko +kuin laiva, jolta puuttuu ruorimies. +Sen oon ma itse nähnyt. Moukkain valtaan +ei valtakuntaa koskaan usko mies. +Ken niskuroi ja kun ei neuvot auta, +niin niskat poikki, se on selvä sääntö. +Se oikein ollut on, sen täytyy oikein olla, +ja siis on mulla oikeus. Muut jos empii, +niin toimistaan ei emmi marski Fleming! + + (Esirippu alas). + + + + +TOINEN KÄYTÖS. + + +Toinen kuvaelma. + +Jylhä metsäinen seutu Korpolaisvuoren alla, joka kohoaa etäämpänä +mustalta ammottavine louhi-onteloineen. Maa on hienon lumen peitossa, +yö muuten pimeä, paitse että kuu silloin tällöin vilahtelee pilvien +lomista. Hiljaisuutta häiritsee vinkuva tuuli. Taampana kahden vuoren +onkalon keskellä pieni, matala mökki, jonne oikealta tuleva ja +etualalle päin mutkautuva polku johtaa. Näyttämö on hetkisen vallan +tyhjä. Sitten tulee vasemmalta: + +YRJÖ KONTSAS (kontti seljässä, puukko vyöllä ja sukset olalla): +Niin oudot mulle on nää Suomen maat +ja vanhan Turunlinnan jylhät seudut; +en löydä tuonoista ma latuani +tai lie sen tuiskuttanut umpeen pyry. + (Panee sukset oikealle, puuta vasten). +Kas tuohon lasken lylyt, sivakkani, +kun jalat raukaisee jo taivallus +ja näköäkin haittaa hiuka, nälkä. +-- Ei sanast' yksin elä ihminen, +vaan syödä täytyy itse piispankin. +Mut onpas eväät mulla! Ulvilasta +sain toki rieskaleipää tullessani. + (Ottaa kontin seljästään ja istahtaa kivelle). +Kas täss' on ruo'at niinkuin ruhtinaalla +ja nyt jos oltta vain ois särpimeksi, +niin jaksais lylyään taas lykkäellä. + (Syö, katselee ympärilleen). +Mut mikä on tää paholaisen paikka, +jonk' olen kiertänyt jo kahteen kertaan +kuin jänis koirain eessä kykkiväinen? +Tää liekin noidan notko, velhon vuori, +kun tuolla ylhäälläkin vinkuu tuuli +kuin luutavarsillansa noidat kiitäis! -- +Ma olen kristitty ja aamuin, illoin +myös Herran huomaan itseni mä heitän; +mut taikaa vastaan auttaneeko Kiesus? -- +Kai sentään vastataika varmin oisi? + (Nousee ylös, katselee ympärilleen ja huomaa mökin). +Mut, Kiesus auta, tuoss' on ihmismaja! +Jos lienee asuttu, niin kysyn tietä +ja kukaties sais siellä yötä olla; +on matkanteko hauskemp' päivän aikaan. + + (Jättää konttinsa kivelle, menee mökille päin, tarttuu oven + ripaan ja kurkistaa pimeään pirttiin, mutta lyö heti oven + kiinni ja tulee juosten etualalle). + +Hyi, kelvottoman velhon pahnapaikkaa -- +sen siksi haistoinkin jo loitommalta, +kun polku jalkopohjaa kihelmöitsi. +Pääkallo ikkunassa -- selvä merkki! +ja oven kahva kyisen käärmeen raato -- +(sylkäisee) ptui rietas, saastojasi! Karsinasta +näin silmät kiiluvaiset niinkuin ahman +ja lerppakieli tippui ihmisverta! +En tässä kauvan viipyä mä tahdo -- +pois lähden, vieköön vaikka Hornaan tie. + (Ottaa konttinsa, jota sovittelee selkäänsä). +Niin, tyhjään raukes matka marskin luo -- +sen muut jo ennusti ja itse uskoin, +mut Ilkan kumppaliksi sentään läksin. +Hm, Jaakko rukka linnan vankilassa +ja raipoitettu mies, hän, Jaakko Ilkka! +voi surkeutta synnin maailman! +Mut tapas, lempo soikoon, miehen marski -- +sai nokinenä kerran sanat kuulla! +Vai muka kunnon mies on meidän vouti, +kun Viron sutten joutais syötäväksi! +Mut uskoamme muuttaa ei hän tahdo, +niin sanoi marski. + (Risujen rasahdusta kuuluu). + Mutta! metsä elää -- +nyt lähden lipettiin, kai saapuu velho! + + (Rientää suksilleen ja aikoo poistua, kun + näyttämölle oikealta läähättäen kahmaisee): + +JAAKKO ILKKA (avopäin ja päällä ainoastaan punainen pusero +ja siniset alushousut): +Hoi, mies! Ken lienetkään, nuo sukses mulle +saat antaa nyt tai maksas höyryää! + + (Hyökkää Kontsaan niskaan). + +YRJÖ KONTSAS (hämmästyneenä suksensa hellittäen): +Häh? Siunaa Luoja, yönkö kummitukset +tääll' liikkuu velhon luona vaiko oikein +mun kuuli korvat: ootkos Ilkan Jaakko? + +JAAKKO ILKKA (hämmästyen): +Sa nimen oudon lausuit. Ken liet itse? + (Katsoo tarkemmin). +Niin totta koin ma elän, Kontsas veikko! +Siis olet vapaa sa ja + (Hypistelee Kontsaan vaatteita). + vaate päällä, -- +mun leu'at vilusta jo lokattaa +ja liian ohkainen on marraskuulla +tää pukimeni. + +YRJÖ KONTSAS (ottaa kontin selästään ja riisuu turkkinsa): +Kas tässä turkin saat! + (Katselee kuun valossa tarkemmin kumppaliansa). + Mut lempo vie, +on housut sulta unhottuneet, veikko! + +JAAKKO ILKKA (naurahtaen): +Ja lakki myös; näät marski Suitian +hän meidän puolen päähineihin mieltyi. + +YRJÖ KONTSAS: +Voi sua veitikkaa! Vai avopäin +sa heitit hyvästis; mut leikki sikseen: +sa kuinka atimosta pääsit, kerro! + +JAAKKO ILKKA: +En tiedä liekö aikaa kertomuksiin, +voi marskin huovit kintuilla jo olla. + (Vilkasten ympärilleen). +Kun sinut heitin, huovein valtaan jäin +ja kuljin niinkuin kuoloon tie ois käynyt, +näät ruoskittaahan tahtoi mua marski +ja sitten kuoppatornin hautaan heittää, +mist' ei lie monta vielä palannut. + +YRJÖ KONTSAS: +Niin käski hän, sen kuulin; mutta kuinka -- + +JAAKKO ILKKA: +Ma täällä oon? Niin, siinä onkin pulma, +jok' ei oo selvä mulle itsellenkään. +Mun huovit linnan vallin luokse vei -- +näät siin' on heillä vanha piinapaikka -- +ja mua suimittiin kuin kulkukoiraa! + +YRJÖ KONTSAS: +Voi ettet lyönyt heitä suuta vasten! + +JAAKKO ILKKA: +Lyö itse, jos sa voit, kuin sua piestään. +Mut sit' ei kauvan kestänyt, näät pappi +tai mikä ollut lie, hän hätään riensi +ja huovit karkoitti. Ma vietiin torniin, +niin tuli käsky: ei, vaan tyrmään viekää. +Ma sinne jouduin taakse telkimen; +mut ikkunan kun muurissa ma näin, +niin mietin kohta: vielä elää toivo! +Ja heti ryhdyinkin jo tutkimuksiin: +mies hoikka siitä mahtui; köysi vain, +niin vapaana on jälleen Jaakko Ilkka! + +YRJÖ KONTSAS: +Mut sit' ei ollut ja jos oiskin ollut, +niin entäs vahdit? + +JAAKKO ILKKA: + Täällä etelässä +on illat pimeät; ma riisuin vaatteet +ja niistä köyden tein ja alas luisuin. + +YRJÖ KONTSAS: +Mut entäs vahdit, vallit, vallihaudat? + +JAAKKO ILKKA: +Sen tietköön Luoja, kuinka lienkin tullut -- +en tiedä itsekään, min ihmeen kautta -- +ma uin ja juoksin, juoksin, tässä olen! + +YRJÖ KONTSAS: +Saat kiittää onnestasi taivaan Herraa. + +JAAKKO ILKKA: +Niin, miestä neuvokasta Hänkin auttaa. +Sa pääsit nähtävästi helpommalla? + +YRJÖ KONTSAS: +Niin tein. Ma ulos kohta heitettiin. + +JAAKKO ILKKA: +Ja niin nyt ollaan täällä; mutta peijakas, +on varmaan huovit mulla kintereillä +ja Tukholmaan mun täytyy, vaikka täynnä +ois perkeleitä Ahvena ja manner. +Nyt, Kontsas, suoraan luokse herttuan, +niin meill' on takanamme tuima reissu. +Sa paikat tunnet, koska yksin läksit? + +YRJÖ KONTSAS: +En opasta ma marskiltakaan saanut -- +ja tie on pystyyn noussut, noiduttu +on varmaan kierroksille nämä tienoot. +Kas tuoss' on pesä velhon, poppaäijän! + + (Kuuluu ääntä oikealta). + +JAAKKO ILKKA: +Ken tulee? Huovit jos, niin perii hukka. + +YRJÖ KONTSAS (on katsellut sinnepäin): +Ei, vanha akka sieltä yksin puittaa, +ja ähkii, tuhkii tullessaan kuin hullu -- +hoi, piiloon Ilkka, siin' on velho itse! + +JAAKKO ILKKA (vetäytyen Kontsaan kanssa vasemmalla +olevan kuusen varjoon): +Ma pelkään huoveja, mut muita en -- +ja olkoon akka vaikka pirun äiti, +niin kysyn tietä hältä Tukholmaan. + +YRJÖ KONTSAS (puun takaa): +St! Hiljaa! anna esiin velhon tulla! + +NOITA (tulee ähkien ja itseksensä uhuen): +Taivaat lieskaa ja valtameret kiehuu ... ja tässä kiehuvassa kattilassa +hän vielä keitetään ja paistetaan... Vanha piru itse seisoo sarvipäineen +ja kaviojalkoineen vartaan varressa ... kaikki pienet punapäät tanssivat +luurankojen kanssa kilpaa sen rovion ympärillä ja tulta kohentelevat ... +hännät heill' on kohennuskeppinä, ne kun eivät tulessakaan pala ... +ja syttyinä on toisia verimatoja ja pyöveleitä, jotka rautaisen +haarniskansa sisässä korventuvat ja kärventyvät karvoineen korvineen +kuin paistinpannussa ... (yrittää mökillensä, huomaa jälkiä lumessa, +haistelee oven kahvaa, nuuskii ilmaa). + +YRJÖ KONTSAS (hiljaa Ilkalle): +On kamalat tuon riettaan miettehet -- +pois lähtään täältä, muuten pahoin käypi! + +JAAKKO ILKKA (samoin Kontsaalle): +Mut kelle toivottaa hän moisen kuolon? +Kun ruoja vain ei söis, niin kysyis tietä! -- + +NOITA (vaanien); +Täällä haisee ihmisen veri ja näkyy tasajalkaisen jälkiä... Ne ovat +kaukalaisia, kulkuroistoja, oma väki tänne ei uskalla tulla ja +pappihurtat ei pääse, sillä niitä varten olen taikani tehnyt... Onko +hirtehisen puolakat tännekin kuononsa pistäneet?... Mutta kyllä +minä silloin heidän sieramensa kutkuttelen... Parasta katsoa +tupahan... Mutta jos likellä ovat mokomatkin mongertajat, niin +säikytän ne loitommaksi näiltä mailta ... (pärähtää kamalaan +nauruun ja huutaa): + + Huus karja laitumelle, + kyys käärme kinosta myöten, + sissis, sissis sisilisko, + myys myyrä, myrkky myyrä, + korpolaisten raato korpit, + kaikki karja kalman eukon, + vihoväki mannun eukon, + huus, huus kaikkialle, + näkymättä, nukkumatta, + puhtaaks pankaa laitumeni, + pistos sinne, pistos tänne, + kannan alle, kynnen alle + musta veri, myrkkyveri, + kunnes maa on minun taasen, + velhon valta, vuoren valta! + + (Menee tupaan). + +YRJÖ KONTSAS: +Voi, Kiesus auta oman ristis kautta -- +jo tunnen jalkopohjat pöhöttyvän! + +JAAKKO ILKKA: +Niin pakkasesta, vaan ei taikatöistä. +(its.) On sentään kauhun paikka seutu tää, +mut rohkea on aina rokan syönyt, +(ääneen) En pelkää velhoa, ma tietä kysyn +hän minkä voi, kun teen ma ristin merkin. + + (Tekee ristin merkin rintaansa ja mökille päin). + +YRJÖ KONTSAS: +En marskia ma tuonoin peljännyt, +mut tuota vapisen kuin haavan lehti! + +JAAKKO ILKKA: +Ei purematta nielle noitakaan! + + (Menee mökille, hätkähtää nähdessään kamalat kuvat, mutta + tehtyään ovella vielä ristinmerkin, tarttuu hän kahvaan ja + avaa oven sanoen): + +Nimehen Isän, Pojan, Pyhän hengen! + +NOITA (sisästä): +Käy sisään vaan, sa Ilkka Ilmajoelta. + +JAAKKO ILKKA (säpsähtäen kuin salaman iskusta): +Häh! Taivaan Jumalat! Ken ... kuka Ilkka? + (Tointuen ja miehevästi). +No niin, sen nimen isältäni saanut olen, +mut mistä helvetistä tunnet mun? + +NOITA (tulee ovelle): +Ma tunnen kaikki, tiedän myöskin kaikki; +sa eilen saavuit hiihtäin marskin luo, +ja hätää pohjolaisten valittelit; +sun marski ruoskitutti, vangitutti, +sa karkasit ja oot nyt henkipatto! +Ken sinut kiinni saa, hän palkitaan, +mut ken sun pelastaa, hän ruoskitaan. + +JAAKKO ILKKA (masentaneena): +Sa olet noita, kaikki on kuin sanot, + (Tempasten puukkonsa). +Mut kieles juorut kurkkuus kuivukoot! + +NOITA (nauraa): +Vai luulet velhoon asees pystyvän? -- +Mies, puukkos tuppeen! Pahaa en ma tahdo, +näät sama kosto, sama vihan liekki +kuin sinulla on mulla. + +JAAKKO ILKKA: + Kosta en, +jos oikeutta teenkin Flemingille. + +NOITA: +Nyt aiot Tukholmaan, mut tiet' et tunne. + +JAAKKO ILKKA: +Vai senkin tiedät! Siispä näytä tie. + +NOITA (osoittaa): +Ja tuolla kuusen alla kyykyllänsä +on sulla kumppalisi, Yrjö Kontsas? + +YRJÖ KONTSAS (tulee puun takaa tehden ristin merkin): +Jos piru tuo ei ois, niin Luojaks luulis! + +JAAKKO ILKKA: +Käy tänne, Kontsas, velhon veikkoseksi! + + (Kontsas lähenee). + +NOITA (Kontsaalle): +Sa oisit teiniks tehty, papiks pantu, +jos isäs suomalainen ollut ois. + +JAAKKO ILKKA (its.): +Kun piru papin kanssa liittoon käy, +niin sitt' on kumma, jollei onni suosi! + +NOITA: +Sa nostit puukkos. -- Jos sa vannot mulle, +vain marskin kylkeen että käytät sitä, +niin tai'on puukkos kärkeen käärmemyrkyn, +mi hiipaisten jo hengen hältä vie. + +JAAKKO ILKKA: +En ole murhan mies, vaan oikeuden. + +NOITA: +Ja vapauden, ma tiedän; mutta vapaus +ja marski Fleming eivät kaksin viihdy. + (Kuuntelee). +Ma kuulen ääntä, ratsun hirnuntaa -- + +JAAKKO ILKKA (säikähtäen); +Ne huovit on ja Ilkkaa hirteen etsii... + (Vetää puukkonsa). +mut käyköön kuinka käy, ma taistelen; +en eestä itseni, vaan tuhanten! +Mun _täytyy_ Tukholmaan ja, kautta taivaan, +vaikk' kävis tieni läpi sydänten, +ma tällä puukollani raivaan sen. + +YRJÖ KONTSAS: +Sa ota sukset multa, lakki myös, +voit ehkä päästä heiltä. Jäljessäs +mä sinne saavun. + + (Metsästä kuuluu komento: "alas ratsuiltanne! Ne puihin sitokaa + ja eespäin, mars". Toinen huuto: "Tänne johtaa jäljet!") + +NOITA: +On turhat aikees, huovit saartaa paikan; +nyt jouduit hiirenloukkuun, Jaakko Ilkka! + +JAAKKO ILKKA: +Sa, lemmon noita, surmaaniko ilkut, +mut nähdä saat, kuin iskee pohjalainen! + +YRJÖ KONTSAS: +Voi, pakoon riennä! + +JAAKKO ILKKA: + En, en askeletta! +Nyt tulkoon koirat kerran joukollansa, +ma heille näytän, mitä taitaa mies, +kun taistelee hän epätoivossaan. + +NOITA: +On taitos turha, yksi pyssyn laukaus +sun kuolettais! Vaan mulle vanno, että +sa Flemingistä, kansan pyövelistä, +teet lopun tuolia (viittaa puukkoon), niin sun pelastan! + +JAAKKO ILKKA: +Ma eestä oikeuden ja Pohjanmaan +jo vannoin taistellaksein hautaan asti! +Ja silmät sammukoon ja liha kuolkoon +ja korpit raadon syököön elävältä, +jos sit' en tee! Siis kuolo Flemingille, +kun oikeus kuollut on ja ruoska säätää, +vaikk' onkin selvä valtakunnan laki. +Ma muut' en lupaa, enkä toisin vanno! + +NOITA: +Se vala riittää. Joutuun tuonne menkää +ja alla lauteen siellä vartokaa: +on varmempi kuin linna noidan mökki! + +JAAKKO ILKKA: +Siis nimeen Herran vaikka velhon pesään! + + (Ilkka ja Kontsas syöksevät tupaan, noita perässä. Heti senjälkeen + ilmestyvät Juhana Fleming ja kymmenkunta soihduilla varustettua + huovia. Vasta myöhemmin Gottschalk Fleming). + +JUHANA FLEMING: +Kas tänne jäljet johtaa pakolaisen! +Tuo metsä tutkikaa ja luolat kaikki, +hän tuotava on linnaan takaisin, +jos muuten ei, niin ruumiina, on käsky, + (Muutamia huoveja katoaa vasemmalle). +Te toiset vartokaa, ma itse paholaisen +nyt huudan päivän valoon pesästänsä. +Hoi, akka, noita, velho, poppa-ämmä, +tee pirunkonstis nyt, mut ukses auki +tai lyön sen kahtia kuin munan kuoren. + +NOITA (raottaa ikkunan lautaa, niin että hänen kasvonsa +soihtujen valossa näkyvät): +Ken siellä kirkuu, räiskää keskiyöllä? +Jos lienet Belzebub ja noitain herra, +niin miks'et kattotietä nyt sä käytä? + +JUHANA FLEMING: +Nimessä neitseen pyhän Maarian, +en perkeleen, ma sulta kysyn nyt, +jos olet karkulaista nähnyt täällä? + +NOITA (ikkunasta): +Nyt juur' on keskiyö, se mun aika +ja omat nyt on mulla toimitukset. +Ken silloin häirii, hänet korpiks loihdin +kuin sen, ken äsken kysyi tietä täältä. +Nyt Korpolaisten korppina hän ronkkuu! + +JUHANA FLEMING: +Sun elkeitäs en pelkää, vanha noita! +Et avaa siis! Hei, tänne miestä +nyt tulkoon neljä, pirtti tutkikaa +ja karkulainen siellä jos hän piilee, +hän tänne raastakaa! Mars, eteenpäin! + (Ei kukaan liikahda). +No onko lempo teidät lamaan lyönyt, +vai pelko kuuroks tehnyt hölmöjoukon? +Ken pelkää akkaa, hän on itse akka +ja muita pettää huovin housuillansa! +Ma käskin: edespäin! te kuulitte +ja, kautta Maarian, ma hirtän sen, +ken vastaan päällikköä niskuroi! + +ENS. HUOVI: +Ehk' on hän muita teitä karkuun päässyt, +vie tästä jäljet myöskin tänne päin! + + (Pari huovia tulee vasemmalta). + +TOINEN HUOVI: +Ne tänne tuovat nekin ... kuusen alla +on täällä sukset, työltä pohjolaiset. + +JUHANA FLEMING: +Hän on siis tuolla vanhan noidan luona -- +ja marskin käskyn kuulitte te taannoin! +Mars edespäin, tai kautta miekan tään, +sen kallon halkaisen, ken niskuroi! + +KOLMAS HUOVI: +Jos tuleen käskette, ma menen, herra, +jos veteen vaaditte, ma uin, jos jaksan, +mut ennen halkaiskaa mun halpa pää, +kuin lähden taistoon velhoeukon kanssa. + +NOITA (nauraa, huutaa): +Kas, korpit tuolla kaipaa kumppaleita... +sa saat, sa saat! Hoi, tulkaa Hornan henget! + + (Höpöttelee itsekseen ja tekee taikojaan). + +ENS. HUOVI (peräytyen edemmäs samoin kuin muutkin huovit): +Hyi, kalman ruoka, sielus itse möit +ja nyt sa muilta veisit autuutensa! + +JUHANA FLEMING: +Vie helvettiin sa autuutesi, raukka, +kun pelkäät akkaa niinkuin sutta lapsi. + +TOINEN HUOVI: +En pelkää kahden jalan kulkevaista, +en sutta, ahmaa enkä kontiota; +mut sarvipääll' on omat aseet hällä, +ja velholla on ventovieras voima. + +ENS. HUOVI: +Jos oli ihminen se, joka karkas, +niin tuonne itsekään ei uskaltanut! + +KOLMAS HUOVI: +Lie ollut sarvipäisen seuraa hänkin, +kun linnan muurit eivät kestäneet. + +ENS. HUOVI: +Ei siitä vankilasta ihmiset +tok' ennen päässeet... + +TOINEN HUOVI: + Totta, Kiesus auta, +hän oli noita hänkin -- Pohjanmaalta! + +JUHANA FLEMING: +Te kurjat raukat, lemmon jänishousut, +nyt noita teist' on joka vanha akka +ja poppamies, ken vain on pohjolainen! +Ma teille näytän, mik' on voimakkaampi: +tuon velhon taika vaiko Ruotsin rauta; +kun muut ei tohdi, tohtii Fleming aina! + + (Vetää miekkansa ja aikoo rynnätä ovelle, + mutta samassa rientää esille): + +GOTTSCHALK FLEMING: +Sa olet nuori, suvun viimeinen, +ja Pohjan puukolla on varma kärki; +siis salli mun se tehdä, Juhana, +mun elämälläni on vähemp' arvo! + + (Syöksee miekka kädessä tupaan). + +JUHANA FLEMING (mutisten): +Hän etsii kuolemaa, siis Aune Juusten +on minun sentään. Hyljätty on hän! + + (Huovit ovat peitsinensä väistyneet molemmin puolin kujanteeksi + ja seisovat kalpeina jännityksestä. Pitempi äänettömyys. Korpit + ronkkuvat vuorella. Muutamat tulisoihdut ovat sammuneet, niin että + yö on aika pimeä. Juhana Fleming seisoo vasemmalla, paljastettu + miekka kädessä. Vähän ajan perästä palaa Gottschalk Fleming + kalpeana mökistä). + +KAIKKI: +No? + +GOTTSCHALK FLEMING: + Kauhun paikka! Ken jos mennä tahtoo, +hän sinne menköön, min' en toiste mene! + +ENS. HUOVI: +En minä myöskään! + +KOLMAS HUOVI: + Enkä minä, en. + +TOINEN HUOVI: +Mut kumma vain, kun hengen velho säästi! + +GOTTSCHALK FLEMING: +Hyi, elkiänsä! Käärmeet maassa ryömi +ja lautehilla lemmon lonkareita! + + (Kaikki huovit katselevat toisiansa ja + muutamat alkavat jo hiipiä pois), + +JUHANA FLEMING (joka epäillen on velipuoltansa katsellut, +itseksensä): +Ma häntä epäilen; niin kumma ilme +on silmissänsä -- tai lie pelko lyönyt +ja naaman vääntänyt kuin valhe vääntää. + +HUOVIT: +Pois täältä, pois! + +JUHANA FLEMING: + On rumaa epäilys, +kun hän on veljeni ja Fleming myöskin. +Ei sentään valhetella Fleming vois! +(ääneen) No, olkoon siis: me vuoren kierrätämme +ja jollei löydy hän, niin palajamme! + + (Huovit ja Juhana Fleming menevät). + +GOTTSCHALK FLEMING (poistuessaan verkalleen toisaalle); +Jos valhettelee se, ken toden salaa, +niin nyt mä kurja olen valhetellut. +Suo anteeks, Herra, siis tää ensi valhe! +Se olkoon viimeiseni; muut' en voinut. +Ja nytkin tein sen rakkaudesta kansaan! (Pois), + + (Vähän aikaa sen jälkeen avautuu mökin ikkuna + ja noita pistää ulos päänsä). + +NOITA: +Haa, Fleming, surmas pelastin ma sulle +ja teräkseen nyt tai'on myrkkykärjen, +mi pystyy panssarinkin raudan alle! + +JAAKKO ILKKA (tulee Kontsaan seuraamana, ympärillensä +vilkuellen ja paljastettu puukko kädessä) + +Ei ketään ... kaikki poissa ... pelastettu! +Siis itse Jumala on puolellani +ja oikeaks mun asiani katsoo! + +YRJÖ KONTSAS: +Mut ken lie ollutkin tuo kalvas mies? +Hän meidät huomas, vaan ei ilmi tuonut. + +JAAKKO ILKKA: +On suojahenkeni hän tuntematon +ja pelasti mun tänään toisen kerran; +näät hän se huovit kielsi ruoskimasta, + (Ovelle ilmestyvälle noita-akalle). +Ken oli kalvas, mutta uljas herra? + +NOITA: +Hän lienee marskiriettaan äpäröitä, +jok' äsken ulkomailt' on palannut. + +JAAKKO ILKKA: +Siis marskin poika meidän puolellamme; +sit' tuskin uskois, jollei nähnyt ois! + +YRJÖ KONTSAS: +Niin, marskin poika! Suuri taivaan Herra, +niin ihmeelliset totta on sun ties! + +NOITA: +Näin poika tietämättään isän surmaa! + (Nauraa ilkeästi ja hillittömästi). +Se tosiaan on pirun hauska juttu! (nauraa). + +JAAKKO ILKKA: +Suus kiinni, noita! + +NOITA: + Muista valas mulle! + +JAAKKO ILKKA: +Sen valan ennen tein jo itselleni. + (Kontsaalle). +Nyt, veikko, tielle tästä joutukaamme, +kai Tukholmassa vartovat jo toiset! +Hyvästi, noita! + +NOITA: + Löydät kai sä tien? + + (Ilkka nyökäyttää päätänsä, Kontsas ottaa suksensa; menevät, + nauraen ja itsekseen toistellen): + +JAAKKO ILKKA: +Se tosiaan on pirun hauska juttu! + + (Kääntyy tavallensa). + + (Esirippu alas). + + + + +KOLMAS NÄYTÖS. + + +Ensimmäinen kuvaelma. + +(Herttua Kaarlon odotussali Tukholman linnassa. Takainen osa +suorakaiteen muotoisesta salista on kapeampi kuin etuosa; ovia +on perällä ja molemmilla puolen; katsojasta oikealla komea uuni, +Vaasasuvun vaakuna uunin pellissä, samalla puolen pöytä ja +tuoliryhmä. Vasemmalla taas isompi kattotuoli ja penkkejä; +kapeammassa osassa vain penkit pitkin seiniä. -- Aksel Lejonhufvud +istuu pöydän edessä kirjoittaen). + +LEJONHUFVUD: +Kas niin, tää kirje näyttää kuninkaalle, +kuin tääll' on asiat; hän päättäköön, +jos tahtoo tulla taikka ei. Mut siitä +voi riippua, ken Ruotsin kruunun kantaa: +hän vaiko herttua. Jo kaksi vuotta +on selvä ollut mulle ai'e Kaarlon; +hän tahtoo kruunun Kustaa Aadolfille. +Ken tietää, eikö meidän, aatelisten, +ois valta loppunut, jos moinen mies, +niin luja, tarmokas ja itsepäinen +sais vallan täällä? Meille varmempaa +on heikon Sigismundin höllät ohjat, +näät hän on Puolassa ja huomispäivä +on hänen nykyisyys, -- hm, "_rex crastinus_!" +Vaan herttua jos voittais? Silloin mennyt +on se, ken niskoitteli. Varmint' on +siis katsastaa, ken täällä vallan riistää +ja tasan puolta pitää molempain. +Nyt mull' on Kaarlon luotto, anteheksi +on suotu juttu Länsigöötinmaalla -- +ja kuninkaan ma kirjeilläni voitan. + +PALVELIJA (ilmoittaa): +On jalo herra Horn palannut +ja pyytää päästä luokse herttuan! + +LEJONHUFVUD: +Ei vielä päästä voi, mut sisään tulkoon! + (Palvelija pois). +Hm, Horn, hän on liian suora mies; +tuo suoruus suomalaisten tyhmyytt' on, +ei viisautta viekkaan diplomaatin. +Hän sanoo aina, mitä aattelee +ja pitää sanansa, vaikk' antanut +sen oisi moukalle, uh, kuinka raakaa! + +PALVELIJA (ilmoittaa): +Jalosukuinen Kaarlo Horn, Kankaisten herra! + +HORN (rientäen avomielisesti kreiviä kohden): +Ma Suomest' tulen suoraan, herra kreivi, +ja tiedot tuoreet herttualle tuon. + +LEJONHUFVUD: +Sen kohta tehdä voitte; hetken päästä +kai saapuu kävelyltään herttua! +No, millä uhkaa meitä Suomen karhu? + +HORN: +Ei karhu enää, mutta viekas kettu +on Fleming nyt; hän tahtoo aikaa voittaa +ja sotaa valmistaa, siit' olen varma. + +LEJONHUFVUD: +Ahaa, vai karhukin jo sivistyy! +Kas, sepä oiva juttu; silloinhan +voi sodast' tulla hauska karhun tanssi, +kun Ruotsin leijonakin valveutuu! + +HORN: +Te kaikki leikiks lyötte, jalo kreivi; +mut karhulla on kovat rautakourat. + +LEJONHUFVUD: +Niin, vahvemmat kuin monen sonnin -- sarvet, +vaan eivät kyllin kovat leijonalle! + +HORN: +Mut päätä leijonankin tukistella +voi sentään Suomen karhu aimolailla. + +LEJONHUFVUD: +Ja Maununpoika sekä Erik Ribbing? + +HORN: +On tulleet myöskin. Suomen aatelisto +ei meihin yhdy; viekastellen vastaa +ja jättää kaikki tuloon kuninkaan. +Tään keinon keksinyt on marski Fleming. + +LEJONHUFVUD (naputellen pöytään sormillansa): +Ei hullummasti! Fleming viisastuu. +Ja teidän äänt' ei enää kenkään kuullut? + +HORN (lyhyesti): +Ei, nyt Fleming yksin siellä vallitsee. + +LEJONHUFVUD: +Mut Raaseporin sentään hoidan minä! + +HORN (hymyillen): +Ja minä verot kannan Kankaisista! + +PALVELIJA (ilmoittaen): +Kuninkaalliset valtaneuvokset, jalot ja vapaasukuiset herrat +Erik Brahe, Arvid Stenbock ja Hogenskild Bielke! + + (Tulevat puhellen keskenänsä). + +BRAHE (tullessaan Bielkelle): +On ajat levottomat, jalo Bielke, +ja kaduillamme pahan ilman linnut, +nuo suomalaiset mellastaa ja räyhää! + +BIELKE: +Me tänään myrskyn saamme, veli Brahe, +niin oli synkät kasvot herttualla. + +STENBOCK: +Hän itse kansan mieltä yllyttää +ja suosii suomalaisten ruikutusta; +mut Flemingiä kaikesta hän syyttää. + +LEJONHUFVUD (tervehtien heitä ja kääntyen Stenbockin puoleen): +Ja teistä, Stenbock, syytön kai on marski? +Mut kuulkaa Hornin tuomat tuoreet viestit! + +BRAHE: +Kas, Horn! + +BIELKE: + Mitä uutta? + +STENBOCK: + Terveheksi! + +HORN: +Ei taivu karhu. Kaikki työ on turhaa. +Ja mun hän ajoi linnastaan kuin koiran. + +BRAHE: +Te mitä tarkoitatte, jalo Horn? +Ei neuvoskunnan kunniaa hän lie +niin häväissyt? + +STENBOCK: + Jos niin on tehnyt Fleming, +voi olla teissä syy -- ma puhun suoraan. + +HORN (kylmästi): +On veri sakeampi aina vettä. +Sain muuten tuodakseni tervehdykset +myös Ebba siskoltanne teille, Stenbock. + + (Horn, Stenbock ja Brahe puhelevat keskenään). + +LEJONHUFVUD: +No, vanha Hogenskild, jos tänään meidän +on vastattava suoraan herttualle, +niin mitä puolustatte: sotaa vaiko rauhaa! + +BIELKE: +Ma olen rauhan mies ja vihaan sotaa -- + +LEJONHUFVUD: +Mut kukistua täytyy jommankumman. + +BIELKE: +Me varrotkaamme, kunnes itsestänsä +tuo liika valta halkeaa kuin konna, +jos härän kanssa kilpasille lähtee. + +BRAHE: +No, karhun kieltä tässä kuunnelkaamme! + (Kääntyen Lejonhufvudiin ja Bielkeen). +On Horn kirjeen tuonut Flemingiltä, +hän siinä vastaa valtaneuvoksille. + +MUUTAMAT: +Siis kuunnelkaamme! + +TOISET: + Horn lukekoon! + +HORN (ottaa uunin reunalta pergamentin, jonka hän tullessaan +on siihen laskenut ja asettuu päin katsojiin; toiset istuvat): + +No, siis ma luen! (Silmäilee). Vanha, tuttu nuotti! + + (Lukee) Ruotsin valtakunnan neuvoksille! + +Olen saanut teidän kirjoituksenne, jossa pyydätte minua tulemaan +Ruotsiin pitämään valtakunnan asioista neuvoa teidän kanssanne, +vaan en tiedä muuta teille vastaukseksi kirjoittaa kuin sen, että +tahdon kyllä muutoin olla neuvossanne, mutta en siinä neuvossa, +että teidän käskynne ovat enemmän arvossa pidettävät kuin Hänen +Kunink. Majesteettinsa. + +BIELKE: +Tuo keppihepo ain' on Flemingillä! + +LEJONHUFVUD: +Hän sillä nolaa itse herttuankin! + +BRAHE: +Mut jatka, Horn, kuullaan loru loppuun! + +HORN (jatkaa): +Jos minulla ei olisikaan se Kunink. Majesteetin käsky, joka minulla +on, niin ei minun kumminkaan sopisi täältä pois lähteä, minun kun +on talot ja kartanot täällä Suomessa, tässä maassa olen elinaikani +sotaväen parissa ollut ja suomalaiseksi kasvanut. Te kyllä tahtoisitte +minulta riistää sen vallan, jonka kuningas minulle uskonut on, niinkuin +tuonoinkin Aksel Kurjen aioitte sijalleni panna. Mutta minulle on +tämän toimen kuningas uskonut, ettekä sitä minulta voi te eikä teidän +kaltaisenne ottaa. En ole minä velkapää tottelemaan teitä enemmän kuin +te minua; en ole teidän kyytimiehenne enkä aio välittää hölyn pölyä +kaikesta siitä, mitä te minulle kirjoitatte vastoin Kunink. Majesteetin +käskyä, sillä te olette minun vertaisiani ja jos tulevat mun vertaiseni +ja jotakin käskevät, niin lyön heitä päähän -- + +LEJONHUFVUD (hypähtäen ylös): +Tuo, lempo vie, on liikaa röyhkeyttä +ja nöyryytystä vaatii moinen mies! + +HORN: +Niin, ennen kivenkin voi sentään siirtää +kuin marskin järkisyillä taivuttaa, +sen itse näätte nyt. + +STENBOCK: + Hän yksin meistä +noin tehdä voi ja tehdä uskaltaa, +vaikk' antoi meille samoin Sigismundus +maakunnat hallita kuin Flemingille. +Me kaikki hältä tässä kadehdimme, +mit' oli kullakin, mut mistä kaikki +me luovuttiin kuin heikot, veltot raukat. +Klaus Suitian on meitä voimakkaampi, +ken moittii häntä, moittii itseänsä. + +LEJONHUFVUD: +Mut tässä loukkaa marski neuvoskuntaa +ja käyttää humalaisen huovin kieltä; +ken häntä puoltaa, laittaa kuningasta, +näät neuvoskunta kuninkaan on laitos. + +STENBOCK (tiuskasten): +On valta marskillakin kuninkaalta. + +LEJONHUFVUD: +On käskyvalta, vaan ei koiran virkaa! + +STENBOCK (kiihkoissaan ärjästen): +Sä hilli kieles, Raaseporin kreivi, +ei ole koira hän, mut mies hän on! + +BIELKE (joka on puhellut Brahen kanssa, sillä aikaa kuin +Horn on tutkinut paperiansa): +No, jalot herrat, moista kiihoitusta +ei linnassansa salli herttua! + +HORN (katsellen kirjettä): +Jos sallii jalot herrat, luen loppuun, +on yhtä ylväs allekirjoituskin: + + (Lukee) + +Annettu Turun linnassa sinä 20 p:nä lokakuuta Armon vuonna 1596. + + Klaus Fleming, Eerikinpoika. + +Wiikin vapaaherra, Suitian, Kuitian ja Yläneen herra ja ritari, +Valtaneuvos, Valtakunnan marski, Yli-amiraali ja Kenraalisotaeversti, +Maaherra ja käskynhaltija koko Suomen Suuriruhtinaskunnassa, mies, +jolla nyt on monta hallitsijaa, jotka kaikki säätää tahtovat, vaikka +en minä muita ketään tottele kuin yhtä ainoata, jonka nimi on +kuningas Sigismundus, sillä hän on kuningas ja pysyy kuninkaana. + +STENBOCK (riemuiten): +Kas, se on selvää kieltä, lempo soikoon! +Eläköön Sigismund ja marski Fleming! + +BRAHE: +Jos oiskin yhtä selvä meidän ohje! +Vaan meidän tehtävä on tarkastaa +ett' yhteys säilyy Ruotsin valtakunnan; +mut marski Suomen aikoo eroittaa, +sen huomaa kaikki. + +STENBOCK: + Kuinka eroittaa? +Hän mies on kuninkaan, mut suomalainen. +Siis huudan uhallakin kerran vielä: +eläköön Sigismund ja marski Fleming! + +PAASHI (ilmoittaa): +Hänen ruhtinaallinen armonsa Sörmlannin herttua! + + (Kaksi paashia avaa oven ja asettuvat sitten + sen molemmille puolille). + +HERTTUA (tulee lakki päässä ja ratsupuvussa tuimasti sisään): +Ken täällä karjui: Fleming eläköön, +kun Ruotsin säädyt kaikk' on yhtä mieltä, +ett' on hän nostattaja kapinan +ja vihollinen maan ja valtakunnan? + +STENBOCK: +Sen minä tein, mut tarkoitus ei ollut -- + +HERTTUA (viskaten lakin ja ruoskansa tuolille): +Jo riittää, Stenbock! Moiset sanat sulle +voi maksaa pääsi. Ilmivihollista +en salli suosittavan täällä minä, +niin kauvan kuin on mulla sananvalta. +Sa kuulit sen! + +STENBOCK (Bielkelle): + Hän täällä komentaa +kuin hän ois kuningas, ei Sigismund! + +HERTTUA (huomaa Hornin): +No, Horn, Suomen säädyt mitä vastas +ja mitä aateli ja Noki-Klaus? +Kai nenä käy jo liian pitkäks hällä, +jos niistää aikoo hän sen hiansuulla? + +HORN: +On huono onni Teidän armollanne +kai miestä valitessa: enemmän kuin koskaan +nyt yhtä mielt' on Suomen aatelisto; +se maa on kohta irti meistä, pelkään, +ja marski Fleming hallitsee sen yksin. + +HERTTUA (lyöden nyrkkinsä pöytään): +Se, surma vieköön, ennen pitkää nähdään, +ken siellä hallitsee! Niin, Suomen herrat, +he jännittävät jousen liian tiukkaan -- +ja kun se katkeaa, niin, kautta taivaan, +on syvään iskeväkin koston miekka! +Jos Flemingiliä onkin aatelisto, +niin mun on kansa, Suomen talonpoiat. + +HORN (ojentaa toisen pergamentin herttualle): +Täss' onpi vastaus Suomen aatelin, +niin laadittu kuin tahtoi marski itse. + +HERTTUA (silmäten kirjettä): +Niin, kaiken päättäköhön kuningas -- +tuon virren kyllä vanhastansa tunnen. +Nyt sentään riittää turhat kinastukset; +kun uhka auta ei, niin puhuu miekka! +Siis sotajoukon kanssa Yrjö Posse +saa niskat niskurilta nujertaa. + +BIELKE: +Mut tästä Teidän armollanne yksin +ei liene päätösvaltaa; neuvoskunta +sen ratkaisee, on selvä sääntö laissa. + +HERTTUA (tuimasti Bielkeen kääntyen): +Ei laissa, Bielke, se on Sparren sääntö. + +BIELKE: +Mut Sparren sääntöön myöntyi kuningas +ja julistettu laiksi on se maassa. + +HERTTUA: +Vaan säätymyönnytystä puuttuu siltä -- +ja minä, herttua, en suostu siihen. + +BRAHE: +On Ruotsissa vain yksi kuningas, +ja se on Sigismund. Ja neuvoskuntaan +jos yhtyy hän, niin sääntö laiksi muuttuu. + +HERTTUA (häneen kiukkuisesti käännähtäen); +Te, kreivi Brahe, suoraan vastatkaa: +ma oonko lapsi, jota neuvotaan, +kun puheina on valtakunnan tieto? + +BRAHE: +Ei opettaa, vaan huomauttaa mun täytyy, +jos Teidän armo poikkee Ruotsin laista. +Ja veljessota nälkävuonna moissa, +kun kurjuuttansa koko kansa nääntyy, +ois kauhun isku koko valtiolle. +Ei yksin oikeus, mutta velvoitus +mun näihin sanoihini pakottaa. +Ma ainakaan en veljessotaan suostu! + +MUUT: +Niin, siihen neuvoskunta suostu ei! + +HERTTUA (ärjästen jylisevällä äänellä): +Siis vieköön lempo koko neuvoskunnan +ja valtiomme! Vielä tänään vaadin +ma teillä vastuun: myötä taikka vastaan; +ja jos te vastustatte, vannon teille: +jo huomenna ma ohjat teille heitän. +Siis tyysti miettikää, mun päätös seisoo! + + (Menee vihoissaan vasemmalle; oven suussa seisoneet paashit + seuraavat. Valtaneuvokset katselevat nolostuneina toisiaan + hetken aikaa, kunnes Stenbock heittäytyy hajalla säärin + eräälle tuolille ja purskahtaa täyttä kurkkua nauramaan. + Toiset katsovat ällistyneinä häneen). + +STENBOCK (naurunsa lomasta): +Hahhaa, on tääkin lemmon lysti juttu! + + (Nauraa). + +HORN (vakavasti): +No, mikä nauruntauti tuohon tarttui? + +STENBOCK (nauraa yhä): +Hän, herttu Kaarle, meitä sillä uhkaa, +jot' oomme kaikki juuri toivoneet! (nauraa). + + (Muutamat naurahtavat ääneen, toiset hymyilevät viekkaasti). + +BIELKE (tekeytyen vakavaksi): +On Ruotsin laki meille aina pyhä +ja rauhan ystäviä kaikki oomme. +Siis tässä myöskin ollaan yhtä mieltä? + + (Kaikki huutavat hyväksymystään). + +STENBOCK: +Ja huomisesta siis on meillä valta? + +BIELKE (ei ole kuulevinaan Stenbockin sanoja, +vaan jatkaa samalla vakavuudella): +Ma neuvoskunnan vanhimpana katson +siis yhteispäätökseksi meidän kaikkein, +ett' olkoon seuraus mikä olkohonkin, +niin sotavaatimuksiin herttuan +ei tällä kertaa neuvoskunta suostu. + +STENBOCK: +Ei tällä kertaa eikä vasta myöskään! + +BIELKE: +Mut tapa vaatii kirjallisen vastuun, +ja kaikki painavammat näkökohdat +on siinä mainittavat. Kreivi Brahe +kai ottaa vaivakseen sen kirjoittaa? + +BRAHE: +Jos jalot herrat uskovat sen mulle? + + (Menee pöydän luo ja hommautuu istumaan toisten ryhmittyessä + Bielken ympärille keskustelemaan. Silloin alkaa kuulua etäistä + melua ja hälinää, joka nopeasti lähenee. Valtaneuvokset katselevat + uteliaina toisiaan). + +HORN (mennen ikkunan luo): +Ma kuulen hälinää kuin kansan joukko +ois tänne saapumassa! + +LEJONHUFVUD: + Hiisi vieköön, +nyt kapinaa ei meidän tarvis oisi, +ei kansa herrain hyväks kapinoi! + +BIELKE: +Kai telmää talonpojat taaskin siellä, +ja muita äänekkäämmin suomalaiset. + +HORN: +Niin, Tukholma on heitä tulvillansa -- +se kaikk' on työtä marski Flemingin! + +BIELKE: +"_Dominus admirabilis_" on härkä! + +LEJONHUFVUD: +Mut moukat ylpistyykin meidän aikaan +ja täällä heill' on oma johtajansa: +Fordell on suomalainen, pohjolainen. + + (Melu kiihtyy). + +BIELKE: +Tuo melu kiihtyy, täällä mahdotonta +on meidän työskennellä; rauhallista +ois ehkä linnanpihan kammioissa? + +LEJONHUFVUD: +Siis tänne käykää, jalot valtaherrat! +Ma tahdon räyhääjistä selvän ottaa! + + (Valtaneuvokset menevät oikealle. Lejonhufvud + aikoo mennä perälle, mutta samassa tulee): + +PALVELIJA (ilmoittaen): +Taas lähetystö Suomen talonpoikain +on täällä pyytäin luokse herttuan. + +LEJONHUFVUD: +On parast'aikaa neuvoskunta koolla -- + (Palvelija yrittää mennä). +Mut varroppas -- (itsekseen) jos Raaseporin moukat +taas kantais herttualle veroistansa? +(ääneen) Sa kuules, mistä pitäjäst' on miehet? + +PALVELIJA: +On johtajina miehet Pohjanmaan, +mut yli Suomen muit' on joukossansa; +he uhkaa -- + +LEJONHUFVUD (hätäisesti): + Uhkaa? Millä uhkaa moukat? + +PALVELIJA: +Ma kuulin huudon: joll'ei Ruotsi auta, +niin auttajaksi kutsuisivat -- ryssän! + +LEJONHUFVUD: +Häh? Ryssän, sanoit! Mutta mainittiinko +kuin marski Fleming heidän nylkijöinä? + +PALVELIJA: +En muita kuullut! + +LEJONHUFVUD: + Tahdon kuulla heitä, +siis laske sisään! + +PALVELIJA: + Kyllä, jalo kreivi! (Pois). + +LEJONHUFVUD: +Ei oisi huonommin he tulla voineet +kuin nyt, nuo lurjukset. Jos herttu Kaarlo +saa kuulla uhkaukset roistojoukon, +niin hän ei luovu. Silloin syyt' on hällä +näät ulkonaisten vaarojenkin vuoksi +taas ohjiin valtakunnan tarttua. +Siis nyt on pakko kissaa silitellä; +ei tarvis pitää, mitä noille lupaa! + +PALVELIJA (ilmoittaen); +Suomen talonpoikain lähetystö! + + (Kaksitoista miestä astuu sisään, Ilkka, Pouttu ja Kontsas + etunenässä, näitä paitse Tommola, Martti Vilpunpoika, Piri, + y.m. Heillä on hyvät talonpoikaisvaatteet yllänsä ja lakit + kädessä). + +LEJONHUFVUD (mennen taka-alalle jääneitä talonpoikia vastaan): +Vai ootte taaskin täällä, Suomen miehet! +kai teitä Ruotsi varsin miellyttää +ja puolellensa vetää Tukholmamme? +Mut hiljemminkin hauskutella vois +kuin teette te -- näät itse neuvoskuntaa +te äsken häiritsitte toimissansa, +ja neuvoskunta kaikkein hyvää tahtoo +kuin herttuakin. Mutta mistä kaukaa +on miehet tulleet? Vainko Pohjanmaalta +lie kaikki nää? en tunne monta teistä. +Mut tuoss' on tuttu mies! No päivää, Pouttu! + (Kättelee Pouttua). +Ja mitäs uutta kuuluu Pohjanmaalle? + +POUTTU: +Vai tuntee Aksel kreivi vanhan Poutun; +no tosiaan, niin usein täytynytkin +on täällä käydä, että hävettää -- +vaan pakko lampaan uimaan opettaa. +Ei kuulu parempaa, mut kehnommin +käy asiat kuin ennen Pohjanmaalla +ja sama virsi täyttää muunkin Suomen. + +LEJONHUFVUD: +Niin, huono vuosi, kato kaikkialla -- +sen tuntee ylhäiset, jos alhaisetkin; +mut kärsimystä, kärsimystä vaatii +nyt majesteetti meillä niinkuin teiltä. +Kas nyt on vihdoin rauha ryssän kanssa +ja kaikki kääntyy, jahka aika ehtii; +ooh, meille tuttu kyll' on tila teidän +ja verot ankarat ja linnaleiri, +mi teidät taloistanne syöstä uhkaa -- +niin, eikö totta, kuulettehan itse, +ett' tilastanne meill' on tarkka tieto? + +POUTTU: +Niin kuuluu olevan; mut kuitenkaan +ei meitä auta herrat, joill' on valta. + +LEJONHUFVUD: +On aika asialla kullakin; +ja ehkä kevään tullen neuvoskunta +jo voipi auttaa. + +POUTTU: + Emme neuvoskuntaa +me täältä etsi, mutta herttuaa; +kun yks on kuningas ja hän on poissa, +niin yksin hän lie herra valtakunnan -- +ja herttu Kaarle hän on kansan mies. + +KAIKKI: +Niin, herttu Kaarle hän on kansan mies! + +LEJONHUFVUD (levottomasti): +Niin, niin, hän suosii teitä; kaikki muutkin +me kansan parhaint' aina harrastamme, +siit' olkaa varmat. Heidän puolestansa +ma teille lupaan leirivapauden +jo kevähällä, ehkä ennen jo. + +POUTTU: +Mut entä jospa kuolee kurki ennen +kuin sulaa suo! Ja Ruotsi jollei auta, +niin apu etsitäänkin toisahalta. + +LEJONHUFVUD: +Ja mistä sitten? + +POUTTU: + Vaikka Ryssän maalta, +on tsaari marskiakin mahtavampi! + +KAIKKI: +Niin, Ryssä auttaa, jollei Ruotsi auta! + +LEJONHUFVUD (kiivastuen): +Vaan tuo on kavallusta valtakunnan +ja rikos vastaan maata, kuningasta! +Hyi, hävetkää jo, miehet! Sigismund +tai herttua jos kuulis uhkauksen, +hän teidät toisin rankaisis kuin Fleming, +Mut neuvoskunta heit' on laupiaampi, +ja vielä tänään harkittavaks ottaa +kai teidän valitukset. Miss' on kirjat? + +POUTTU: +On kirjat kyllä meillä muassamme, +mut ne on herttualle, muille ei! + +LEJONHUFVUD: +Vai herttualle, vaan ei neuvostolle! +Mut huomisest' on valta neuvoston, +ei herttuan: hän luopuu ohjaksista +ja jättää vallan sekä Tukholman. + + (Murinaa syntyy miesjoukossa. Kuuluu huudahduksia: + "Se hyvä herttuamme!?" "Ken meitä sitten suojaa?" + "Ei, sitä hän ei saa!") + +ILKKA (astuu esille): +Vai niin, nyt herttuankin herrat veisi, +kun viety meiltä jo on kuningas! +Ja kehen sitten kääntyy talonpoika, +kun häntä riistetään ja raastetaan +kuin koiraa, juhtaa, luontokappaletta? + +LEJONHUFVUD: +Ka, neuvoskuntaan! + (Pouttuun kääntyen): + -- Kuka on tuo mies? + +ILKKA (rohkeasti): +Ma olen Jaakko Ilkka Ilmajoelta, +mies, jolta huovit marski Flemingin +on talon ryöstäneet ja vaimon piesseet +ja joka täältä etsii oikeutta! + +LEJONHUFVUD: +Kai sitä saatkin, vaan et tuolla lailla. +Sä kieles nöyremmäksi malttaa voit! + +ILKKA: +Ken pyytää armoa, hän olkoon nöyrä, +ken vaatii oikeutta, suora on; +ma pyydän oikeutt', en armoa. + +LEJONHUFVUD: +Sun oikeutes on armo kuninkaalta; +sen riistää voi se, ken sen antoi sulle. + +ILKKA: +Mut sit' en saanut marski Flemingiltä, +ma häntä syytän, vaan en kuningasta. +Hän nyt on laamannina Pohjanmaan, +mut oikeuttaan ken etsii hältä, ruoskaa +ja tyrmää saapi niinkuin murhamies +ja niinkuin äsken olen itse saanut. +Nyt häntä vastaan haen ma oikeutta: + (huutaa) +jos täält' en saa, niin sen ma itse hankin! + +MUUT: +Jos muut ei auta, auttaa Ryssän tsaari! + + (Melua ja hälinää. Sillä aikaa on toisten huomaamatta ovi + vasemmalta avautunut, paashi asettuu oven viereen ja kiivain + askelin tulee sisään): + +HERTTUA (jonka ilmestyessä kaikki melu äkkiä lakkaa, Lejonhufvud +vetäytyy syrjemmä ja talonpojat kumartavat syvään. Herttua seisoo +hetken ääneti ja katselee joukkoa): + +Ken räyhinällä täyttää suojat linnan, +jok' onpi rauhoitettu kuninkaalle? + (Lejonhufvudille). +Keit' ovat miehet nää? He mitä tahtoo? + (Miehille). +Ken melun nostaa täällä uskaltaa? + +LEJONHUFVUD: +Nää suomalaiset, jotka syksyst' asti +on täällä räyhänneet, he nyt jo uhkaa: +jos heit' ei Ruotsi auta, turvaksensa +he kutsuu -- + +HERTTUA: + Perkeleenkö? + +LEJONHUFVUD: + Ei, vaan Ryssän. + +HERTTUA (seisoo hetken äänetönnä katsellen talonpoikia, +jotka vakavina ja uhkaavina tuijottavat takaisin): + +Vai niin on kauvas tultu! Epätoivo +nuo raukat vihollisen helmaan viepi! +sen turviin, jonka lyömät arvet heillä +on vielä kasvoissaan! -- Sun vallas, Fleming. +on valta pyövelin ja verikoiran, -- +ja siitä täytyy kerran loppu tulla. + (Kääntyen talonpoikiin). +Mist' olette? Kai taaskin Pohjanmaalta? +Sin' oot kai Kyrön Pouttu, vanha tuttu! + +POUTTU (syvään kumartaen): +Niin olen, armollinen ruhtinas! + +HERTTUA: +Ja Martti Vilpunpoika Lapualta; +sun aikaan Juhanan jo täällä näin. + +MARTTI VILPUNPOIKA: +Täm' onkin kuudes kerta, ruhtinas. + +HERTTUA: +Mut tätä pientä, vankkaa miest' en tunne? + +KONTSAS: +Ma olen Kyrön kirkon Kontsahia +ja ensi kertaa e'essä kuninkaan. + +HERTTUA: +Et kuninkaan, vaan hänen sijaisensa. + +LEJONHUFVUD (itsekseen): +Mut hiton mielellään hän kruunun kantais! + +HERTTUA (kääntyen Lejonhufvudiin): +Sa mitä murahtelet siellä, serkku? + +LEJONHUFVUD (kumartaen): +Ma sanoin: kuningasta tuskin onkaan! + +HERTTUA (lyhyesti): +Niin, totta tosiaankin, Puolan herrat +vei meiltä kuninkaan. + +ILKKA: + Se totta onko -- +nyt kysyn armoltansa itseltään -- +jos meiltä ruhtinaankin turvan viedä +jo aikoo Ruotsin herrat? + +HERTTUA (äkisti): + Totta on, +en kanssa neuvottoman neuvoskunnan +voi jatkaa Kustaa kuninkaamme työtä, +min herrat aateliset syöstä tahtoo -- +ja auttajakseen ottaisivat mun! +Mut siitä toimesta en huoli minä. + (Kävelee edestakaisin ja pysähtyy Ilkan eteen). +Ken olet sinä, laihan synkkä mies, +jonk' kasvot kärsimystä ilmoittaa +ja silmät sielun tulta salamoivat? + +ILKKA: +Ma olen Ilkka -- + +HERTTUA: + Pentti? + +ILKKA: + En, vaan Jaakko, +mut Pentinpoika. + +HERTTUA: + Isäs Pentin tunsin, +hän urhoks mainittiin ja Vienan ryssät +kai muistaa iskut Pentin tapparasta. +Ja isäs surmaajatko nyt on turvas? + +ILKKA: +Ei ole, armollinen ruhtinas, +jos vanhan Kustaan poikaa palveltaisiin -- +hän köyhää auttoi suurten hampahista. +Te ootte poika Kustaa kuninkaan -- +jos totta on se, pohjolaiset kaikki +ja heidän kanssaan Häme, Savonmaa +ne teitä puoltaa viime pisaraan, +sen vannon minä, vannoo kaikki muut! + +MUUT: +Niin kauvan kuin on veri lämmin meissä, +me kaikki ruhtinasta puolustamme! + +HERTTUA (liikutettuna): +Ma tunnen pohjolaiset, Suomen miehet, +ja teidän valaanne ma myöskin luotan, +vaikk' isä-vainaa toista oli mieltä. + + (Ovi oikealta avautuu ja valtaneuvokset, Hogenskikd, Bielke + etunenässä, tulevat juhlallisen vakavina. Bielkellä on paperi + kädessänsä. He aikovat mennä vasemmalle vievää ovea kohti, + mutta huomaavat Herttuan y.m, ja pysähtyvät syrjemmä etualalle). + +HERTTUA (hieman ivallisesti): +Kas, tuossa neuvottomin neuvoskunta! + (Neuvoksille). +No, ylväät herrat, mik' on vastauksenne: +en valtaa marskin kärsi kauvempaa, +tuhatta kahdeksan ma vaadin miestä +ja Yrjö Possen verikoiraa vastaan; +jos näit' en saa, ma ohjat teille heitän! + +BIELKE (vakavasti ja juhlallisesti): +On neuvoskunta tyystin harkinnut +nyt teidän vaatimusta, ruhtinas, +ja koska lain ja asetusten jälkeen +on meidän huolenamme isänmaa -- + +HERTTUA (tiuskasten): +Vai yksin teidän? Eikö minun myös? +On mulla lähin oikeus siihen huoleen. + +BIELKE (kuten äsken): +Ja koska veljessota valtakunnan, +jo ennen nääntyneen, vois maahan suistaa -- + +HERTTUA (samoin kuin yllä): +Se suistaa vääryyden ja väkivallan, +mut kansan oikeuden se kohottaa! + +BIELKE (kuten ennen): +Ja koska Ruotsissa on kuningas -- + +HERTTUA (yhä vihaisemmin): +Mut hällä sijaisena herttua! + +BIELKE (entisellä tyyneydellä): +-- ja kuninkaalla ain' on päätösvalta, +niin täytyy neuvoskunnan -- + +HERTTUA (ärjäisten): +Jaa tai ei? + +BIELKE (tyynesti ja äänensä korottaen): +-- niin täytyy yksimielin neuvoskunnan +nyt kieltää vaatimukset herttuan! + + (Ojentaa paperin herttualle). + +HERTTUA (hypähtää ylös vihan vimmassa ja heittää paperin pöydälle): +Siis vieköön neuvoskunnan Hornan hiisi +ja Ruotsi ryssän suuhun kelpaa kyllä. +Te epäkelvot, viekkaat junkkarit +mun omin hampain maahan repimään +sen tahtoisitte, minkä alkoi Kustaa; +te juonillanne kädet sitoisitte +kai multa myös kuin teitte Juhanalle; +kun aikaa vapaampaa ma koitan luoda +ja saada kansalleni oikeutta, +te herrain mielivaltaa puolustatte; +ja jos vain teill' ois valta rauniolla, +niin kautta taivaan, oisittekin valmiit +te myymään eduistanne isänmaan! + + (Herttua kävelee kiivaasti edes takaisin lattialla. Talonpojat + seisovat synkkinä taampana, neuvoskunnan herroissa syntyy murinaa). + +BIELKE: +Tää syytös loukkaa koko -- + +HERTTUA (jalkaa polkien): + Vaiti, herrat! +Nyt puhun minä, Ruotsin ruhtinas +ja syntymältäin poika kuninkaan! +Teit' olen palvellut jo liian kauvan +ja oman rinnan ääntä hillinnyt, +jok' eestä kansan sekä Jumalan +mun kutsui teitä vastaan taistohon! +Ken täällä kuningasta hännystääpi +ja hälle myrkkyneuvojansa syöttää, +ken paavin perskat tahtoo jälleen tuoda +ja auttaa munkkihaljun hapatusta, +vaikk' on jo suuri Kustaa kuningas +niin puhtaan, selvän uskon meille suonut +ja vaikka Ruotsin kaikki yhteissäädyt +sen uskoks ottaneet on valtakunnan? +Ma tuoss' en auttaa teitä aio, en, +en omaa elintyötä kaataa tahdo, +jos punoisitte juonianne kuinka, +te Ruotsin neuvottomat neuvosherrat! +En tahdo käydä paavin kätyriksi, +en leikkipalloks marski Flemingin -- +mun kutsui Luoja täällä itse luomaan, +ei jutkojuhdaks korskan narrijoukon! + +STENBOCK (Hornille): +Kas, tuoll' on Vaasain verta suonissansa! + +HERTTUA: +Nyt saatte mennä, ylväät valtaherrat! +en kiitost' anna kiittämättömille! +Mut eessä Jumalan ja Ruotsin kansan +te myöskin vallastanne vastatkaa, +kun ensi helmikuussa Arbogaan +ma kutsun säädyt meidän tuomareiksi. +Kun tointani en ole teiltä saanut, +vaan kansalta, niin sille myös sen jätän. +Ma pesen käteni, ja edesvastuu +nyt lepää teidän hartioilla! Menkää! + +STENBOCK (mennessänsä sivulliselleen): +No, Luojan kiitos, nyt on meillä valta! + + (Valtaneuvokset marssivat kaikki äänettöminä ja tyyninä + ulos peräovesta kujannetta, jonka talonpojat muodostavat. + Herttua astelee kiivaasti edes takaisin lattialla). + +HERTTUA (pysähtyy paashin eteen): +Sä, paashi, ratsu käske satuloida, +ma Gripsholmaani kohta ratsastan! + (Paashi pois). + (Herttua huomaa jälleen talonpojat). +Te mitä varrotte, kun itse kuulleet +nyt ootte tuomionne herrain suusta? + +POUTTU: +Niin, korvat meilläkin on auki olleet; +vaan sentään, armollisin ruhtinas, +me teitä rukoilemme -- -- -- + +KAIKKI MUUT (paitsi Ilkka, joka seisoo oikealla erillänsä +ylpeänä ja jäykkänä): +Niin, kaikki rukoilemme -- - -- + +HERTTUA: + Turha vaiva, +on multa valta, teiltä apu viety! + +POUTTU: +Mut vaimojamme, lapsiamme roistot +ei säästä enempää kuin omaisuutta -- + +ILKKA (rohkeasti): +Jos Ruotsin sotilaita tuhatkaan +ois meillä turvanamme, ruhtinas, +niin muut' ei tarvittais -- + +HERTTUA: + Ja kuinka monta +on teitä vastaan yhtä jalkamiestä? + +ILKKA: +Kai yksi kolmen miehen niskoill' on. + +HERTTUA: +Ja entäs huovit marski Flemingin? + +ILKKA: +Yks kuuden ruokittav' on talonpojan. + +HERTTUA: +Niin kehnoiks onko käyneet pohjolaiset, +ett' täytyy kolmen muilta apu saada, +kun yks on jalkamies? Ja kuusi teistä +ei jaksa huovihurttaa kurittaa? +Jos jälkeläiset vanhain pirkkalaisten +ja asemiehet Juho Vesaisen +on raukoiks sortuneet ja pelkureiksi, +niin teitä lempo silloin surkutelkoon! + +ILKKA (rohkeasti ja vilkkaasti): +Siis täänkö neuvon antaa ruhtinas? + +HERTTUA (seisahtuen äkkiä ja nyrkkiänsä ilmaan kohottaen): +En muuta neuvoa ma teille tiedä +kuin rauha hankkikaatte itse, miehet; +kai teit' on talonpoikaa siksi monta, +te että roistot saatte torjutuksi, +jos muuten ei, niin nuijin, aidanseipäin! + +PAASHI (ilmoittaa): +Teidän ruhtinaallisen armonne ratsu on satuloitu! + +HERTTUA (paashille): +Ma tulen kohta! (miehille) Menkää, miehet, menkää! +Te maata varjelkaa, ma suojaan merta! + + (Ottaa lakin, hansikkaat ja ruoskan, jotka + paashi hänelle rientää antamaan). + +ILKKA: +Siis esivallan käsky aseisiin +on meillä vastaan Klauta Suitian? + +HERTTUA (nyökkää myönnytyksen merkiksi, panee kypärän päähänsä +ja puhuu kuin itsekseen): +Niin, marski Fleming, suureen vatsahas +sä sika sian syöt kuin kananpojan! +nyt syytä itseäsi, verikoira +ja valapatto valtakunnan syöpä, +jos nielläkses saat pedon tuhatpäisen! + +ILKKA: +Mut taisteluun jos itse marski saapuu? + +HERTTUA (ärjästen): +Kun muuten kuitenkaan ei paha pääty, + (Lyö ruoskallaan ilmaan). +niin emä poikinensa maahan lyökää! + + (Herttua kiiruhtaa nopein askelin vasemmalle vievän taka-alan + oven kautta. Talonpojat seisovat hetken äänettöminä ja katselevat + poistuneen herttuan jälkeen. Vihdoin katkaisee äänettömyyden): + +POUTTU (kääntyen Ilkkaan): +No, Ilkka, lupa itse ruhtinaalta +on meillä vihdoin nousta aseisiin! + +ILKKA: +Niin, nyt se on ja, kautta taivaan Herran, +ei vaimoani huovit toiste pieksä! + +TOMMOLA: +Sä omaa kostoasko mietit vain, +kun meitä vartoo koko Pohjanmaa! + +HÄMÄLÄINEN: +Te Pohjan miehet meidät unhotatte, +vaikk' onkin kurjin laita Hämehessä! + +PALO: +Mut meill' on leirivapaus, teillä ei! + +SAVON MIES: +Ka olkoon vaan, mut kurjuus yhtäläinen +on meillä Savossai, sen Herra tietää! + +POUTTU: +Niin, sama kurjuus meill' on kaikkialla -- +ja yhtä Suomen kansaa kai me oomme! + +PALO: +Te kaikki kuulitte, kun ruhtinas +hän kanan poikinensa lyödä käski! + +TOMMOLA: +Niin käski ruhtinas, ja kana kai +on marski itse? + +MARTTI VILPUNPOIKA: + Niin, ja poikaset +on voudit, herrat, kaikki sortajamme! + +POUTTU (Ilkalle): +Sä mitä seisot siellä aatoksissa? +nyt aik' on rientää Hannu herran luokse! + +ILKKA (joka toisten puhellessa on seisonut äänetönnä +mietteissään, astuu Poutun ja Kontsaan luo): +Sun sanas, Pouttu, lankes sydämmeeni. +Kai, Kontsas, kuulit myöskin sanat nuo, +ett' yhtä Suomen kansaa kaikki oomme! +Niin, siin' on aatos, jota tarvitsin: +on Pohjanmaa ja Savo, Häme kaikki +vain yhtä Suomea ja Suomen kansaa, +jok' orjuudessa herrain alla huokaa. +Tuo aatos sielussani suurra väikkyy, +se kotkan siivet mulle kasvattaa +ja kauvas, korkealle katse lentää. +Siis emme nousekkaan me koston vuoksi, +on määränämme vapaus koko Suomen, +kun lienemme me yhtä kansaa kaikki +ja sama orjuus meillä myöskin lie! + +POUTTU: +Yks kansa, niin, ja samat sortajat -- +on herrat kaikkialla samanlaiset! + +KONTSAS: +Jumala myös on yksi; Häntä tahdon +ma palvella kuin isä-vainajamme -- +mut marski Fleming tahtoo paavin valtaa. + +ILKKA; +Sä vuoksi uskonnon, me kansan vuoksi! + +KONTSAS: +Niin, Jumalaani marskit taikka mirskit +ei, surma vieköön, multa viedä saa! + + (Hovipojat tulevat sisään vasemmalta. + Talonpojat poistuvat perältä). + + +Toinen kuvaelma. + +Isonkyrön kirkonkylä. Vasemmalla nimitysmies Lassi Gregorin pojan talo, +rappuset ja kaksi ikkunaa näyttämölle päin; oikealla Yrjö Kontsahan +rakennus kuistiovinensa. Talojen päätyjen ohi menee yleinen maantie, +joka vasemmalle mutkautuen nousee taka-alan ylängöllä näkyvään +Isonkyrön kirkkoon. -- + +On marraskuun 25:s päivä eli pyhän Kaarinan päivä, jota vanhan tavan +mukaan pyhänä vietettiin. Ihmisiä vaeltaa kirkkoon. + +Kontsahan talosta tulee muudan talonpoika, jonka eräs maantiellä +vaeltava kirkkomies huomaa ja kääntyy pihaan. + +ENS. TALONPOIKA: +Kas Laurolaista, hyvää päivää, Matti! + +TOINEN TALONPOIKA: +Sen Jumal' antakohon, Ikolainen! (kättelevät). + +ENS. TALONPOIKA: +Vai kirkkoon läksit, Herran huonehesen? + +TOINEN TALONPOIKA: +Mun täytyi tietäjähän, vaimo kun +ei kostu lapsenvuotehesta. + +ENS. TALONPOIKA: + Hm, +et pelkää siis sä pyhää Kaarinaa? + +TOINEN TALONPOIKA: +Nääs taika tepsii juuri pyhäpäivin. + +ENS. TALONPOIKA: +Vaan kirkkoherra Simo Nurkka jos +sen tietää sais, ett' taikoja sä käytät -- + +TOINEN TALONPOIKA: +Ka, eihän auttaa voi hän itsekään! +Kai mahtoi tullakin jo virran poikki? + +ENS. TALONPOIKA: +Ei vielä tullut. Tuurolaisen luokse +hän sakramenttineen lie kiirehtinyt, +kun Lassin huovit vanhan isännän +he kuoliaaksi vartahilla kolhit. + +TOINEN TALONPOIKA: +Voi aikaa surkeata syntein tähden! +Ei lait, ei asetukset mitään mahda +ja suojakirjat itse ruhtinaan +ei turvaa anna rosvojoukkiolta. +Jo itkisinkin, jos vaan ilkeäisin! + +ENS. TALONPOIKA: +Mut suurin konna Kumpsilan on Pekka, +hän etsii uhriksensa köyhimmät. + +TOINEN TALONPOIKA: +Ja entäs Lassi sitten, naapurimme? +kuin vainiolta mettä kimalainen +hän kasaa aittahansa hopeoita. + (Vasemmalta melua). +Nyt siellä taaskin juodaan, mässätään! + +ENS. TALONPOIKA: +Niin, ryyttärit ja huovit ystävyksin! + +TOINEN TALONPOIKA: +He juovat viikot, juovat sunnuntait. + +ENS. TALONPOIKA: +Ja kekrinä he lystiksensä poltit +jo Ilkkalankin Ilmajoella -- tiennet. + +TOINEN TALONPOIKA: +Niin kulki juttu, uuden rakennuksen +he ilkes polttaa, riettaat hurjimukset! +Mut liekös totta, että linnun tietä +ois Jaakko päässyt luota noki-Klaun? + +ENS. TALONPOIKA: +Niin, "keulass' onni, ruotelissa Herra" +on hällä aina ollut, miekkoisella. + +TOINEN TALONPOIKA: +Nyt veljen luokse vaimo lapsineen +on tänne Kyröön muuttanut ja vuottaa, +ett' Tukholmasta palais jälleen Ilkka; + (Kääntyen ens. talonpoikaan). +hän tulla aikoo kotiin Kaarinaksi +ja silloin tyttärensä naittaa tahtoo, +vaikk' oiskin tiellä tuhat puolakkata. + +ENS. TALONPOIKA: +Niin, uusi vouti hän on puolalainen +ja puolakoill' on omat eljet heillä! + +TOINEN TALONPOIKA: +Niin, heill' on messut jälkeen syntein heillä -- +saa siitä Kontsas vettä myllyyn taas. + (Kuuluu melua vasemmalta). +Vaan kuinka ruojat taaskin elämöivät! + +ENS. TALONPOIKA: +Ja kirkon-aikaan; mutta kirkkoa +he karttaa niinkuin pirut pyhää paikkaa. + + (Paussi, jonka aikana iloista humua ja + soittoa alkaa kuulua oikealta). + +Mut mikäs hiiden melu tuoll' on sitten? + +TOINEN TALONPOIKA: +On tänään Ilkan Kirstin naittajaiset. + +ENS. TALONPOIKA: +Mut ilman naittajaako? + +TOINEN TALONPOIKA: + Eno Kirstin +kai toimii naittajana, Jaakko kun +ei voine täyttää tulolupaustansa. +Kas, siin' on riemujoukko soittoinensa! + + (Iloinen ja meluava saattue tulee oikealta, pari kolme soittajaa + etunenässä. Silloin tällöin kuuluu laukauksia. Nuorisoa käsikädessä, + useilla miehillä joku ase mukanansa, jousi tai pyssy olalla, + toisilla puukot vyöllä. Heti soittajain jälkeen kaksi paria, sitten + Kirsti Ilkka ja Maunu Matinpoika juhlapuvuissa; heidän jäljessänsä + taas neljä paria, sitten sokea Katri Ilkka ja Pentti, joiden perässä + vaarivanhukset y.m. väkeä. Saattueen lähestyessä on Kontsahan + talolta juossut kuistille naisia ja lapsia; nimismiehen talon + akkunat avautuvat ja päihtyneen näköisiä huoveja kurkistelee sieltä + haarikat kädessä). + +ENS. TALONPOIKA (huutaa ohimenijöille): +Onni uudelle parille, +lapsenlykky lattialle! + +ENS. HUOVI (ikkunasta): + Paha onni petturille, + Ilkan nartun naittajalle! + +JOKU SAATTUEESTA: + Ole vaiti, huovi-koira, + koirille on kalikoita! + + (Saattue katoaa vasemmalle; eräs talonpoika erkanee siitä + yhtyen pihalla oleviin. Soitto ja melu lakkaa vähitellen. + Talonpojat ryhmittyvät kaivon ympärille). + +ENS. TALONPOIKA: +Sa ootko kutsuttu vai kuokkimassa? + +KOLMAS TALONPOIKA: +En ole kumpaakaan; vain muuten tuolta +ma yhdyin joukkoon uutta kuullakseni. + +ENS. TALONPOIKA: +On vanha surkeus: kurjat köyhän päivät, +kun yhden elää, niin jo toisen kuolee. + +TOINEN TALONPOIKA: +Niin on, niin on! + +KOLMAS TALONPOIKA: + Mut tottakohan lie, +ett' aikoo maahan tulla kuningas +ja että marski kanssa kuninkaan +myös tahtois vangiks ottaa herttu Kaarlen? + +ENS. TALONPOIKA (hämmästyen): +Siit' en ma kuullut ole sanaakaan! + +TOINEN TALONPOIKA: +Niin käy kuin aattelin; tääll' itse täytyy +kai kunkin puoltaa omaa tavaraansa; +mun aitat eivät ole noita varten! + + (Heristää nimitysmieheen päin; samalla kuuluu + loilotusta oikealta). + +Ja tuolla ulvoo hurtat Kumpsilan! + + (Neljä humalaista huovia tulee täysissä aseissa kaulatusten; + yhdellä heistä on oluthaarikka kädessä; kääntyessään Lassi + Gregorinpojan talolle töytäävät edelliset heistä kaivon luona + seisovia talonpoikia selkään). + +ENS. HUOVI (heilauttaen toisella kädellään talonpojan sivulle): +Pois tieltä, moukka, herrain saapuessa! + +TOINEN TALONPOIKA: +Vai mokomainkin herrain tiellä tässä? + +ENS. TALONPOIKA: +Tuo onhan Kontsaan vanha muonarenki, +jok' on nyt noussut sontaryyttäriksi. +Mut kuules, poika, marskin huovi jos +sa liet, niin herrasi on herttu Kaarle. + +TOINEN HUOVI: +Mun herra marski on; ken häntä käskee, +ei kuulu mulle, herttu vaiko kerttu? + +KOLMAS TALONPOIKA: +Mut herttu sentään yli marskin on -- +kas tässä + (kaivaa taskustaan paperin) + suojakirja hält' on mulla, +jos kuka tyrkkii taikka liikaa tahtoo. + +ENS. HUOVI (ottaa paperin): +Kas, kirja! + (Katsoo kumppaleihin). + Suojakirja, lempo soikoon, +mut sille aimo mies hän tekee näin! + (pistää paperin oluttuoppiin ja lyö sillä + talonpoikaa suuta vasten). +Nyt istu rauhassa kuin riikin "fursti"! + +KOLMAS TALONPOIKA: +Kas, tuota perkelettä, suojakirjan +sa lempo turmelit! + +ENS. HUOVI: + Sen kalkkinaan +saa ennen Mikonpäivää Kaarle syödä +ja kohta, tietkää, kengiss' Eerikin +saa käydä herttuanne! + +KOLMAS TALONPOIKA: + Varo, mies, +ettei sun sappes kiehu kankahalle! + +TOINEN HUOVI (tyrkäten kuten edellinen): +Vai ois se sappi sitten särjelläkin! + +KOLMAS TALONPOIKA: +Niin, särjellä se juuri sappi on -- + +TOINEN HUOVI: +Vai sillä on -- ja silmät punaiset! + + (Huovit menevät nauraen nimismiehen talolle; + kuistilla kääntyy taaksensa): + +ENS. HUOVI: +Mut herra Suomessa on marski Fleming +ja herroja on marskin huovitkin! +(kiljasee) Juh-hei, nyt oltta täyteen tuoppi, veikot, +ja sitten (lyö polveensa) tyttö tuohon polven päälle! + +KOLMAS TALONPOIKA (heidän jälkeensä): +Vai tyttö sulle vielä polven päälle! +Liet löyttykin sa saunan lauteen alta +ja vaille vanhempia jäänyt, ruoja! +Voi, hyvä isä sentään elkiänne! + +TOINEN HUOVI: +Niin, isä meidän, istu siellä puussa... + +ENS. HUOVI: +Vaan pysy pappilan veräjän suussa! + + (Menevät nauraen tupaan). + +TOINEN TALONPOIKA: +Nyt juodaan siellä meidän siemenviljat! + +KOLMAS TALONPOIKA: +Tuon hoikan kiiskenpojan suomustaisin +niin lemmon mielelläni; hiisi vie, +ois lämmin leppä hältä ruiskahtanut, +jos + (Näyttäen pitkää puukkoansa). + tuo ois luiden lomaan sattunut! + +TOINEN TALONPOIKA: +Siis pääset haukasta, kun höyhennät! + +ENS. TALONPOIKA: +Mut eihän selvät miehet kirkon-aikaan +voi käydä tappeluun, jos sietäisikin. + + (Oikealta kuuluu huutoja: nyt ne tulevat, nyt ne tulevat! + huudot ja melu lähenee, talonpojat hypähtävät höröstellen + peremmäs). + +TOINEN TALONPOIKA (rientää taka-alalle): +No mitä huutaa? Ketkä tulee siellä? + +KOLMAS TALONPOIKA: +Jos itse vouti vieraaksemme saisi? + +ENS. TALONPOIKA: +Tai oisko huovit ratsain liikkehellä? + +ERÄS POIKA (jonka jäljessä naisia ja lapsia juoksee +läähättäen oikealta ja huutaen): +Hoi! nyt ne tulee, nyt ne tulee sieltä! + +ENS. TALONPOIKA (ravistaen poikaa hartioista): +Sa ootko huilu, ketkä tulee sieltä? + +POIKA: +Ne, joit' on varrottuna Tukholmasta! + +KAIKKI: +Siis Kaarinaksi saapuu ilkkalaiset! + +TOINEN TALONPOIKA: +Ja onkos Pouttu myötä? + +POIKA ja NAISET: + Kaikki, kaikki! + + (Juoksevat toisten edellä vasemmalle, talonpojat + seuraavat, Kontsahan tuvasta ryntää ulos): + +KONTSAHAN VAIMO (kasvava tyttö kintereillä): +Kun kaikk' on tulleet, niin on Kontsas myös! +Hei, joudu, Annikki, on isäs tullut! + + (Katoavat vasemmalle, Samassa avautuu nimismiehen talon + ikkuna ja humalainen huovi pistää päänsä ulos). + +ENS. HUOVI: +Kuka perhana sieltä sitten tulee, kun koko kylä on mullin, mallin? + +TOINEN HUOVI (tullen kuistille): +Ja mihin hittoon täältä kaikki ihmiset ovat kadonneet? + +KOLMAS HUOVI (tullen oluthaarikka kädessä ja kuistin +penkille lysähtäen): + +Jos se on Lasse luutnantti, niin enpä pa-paljo välitä, mutta uutta +vo-voutia minä pe-pelkään! + +TOINEN HUOVI (matkii): +Vo-vo-voutia! hän on marskin miehiä; -- -- ja milloinka marski on +juomasta kieltänyt, häh? + +KOLMAS HUOVI: +Eipä ky-kylläkään. Hyvä mieshän se marski on ja hänen ku-kunniaksensa +mi-minä aina juon. (Juo) Mut ei se sillä hyvä ole, että minä juon -- +juo sinä kanss', Pekka! -- Juo, kun saat (tarjoaa haarikkaa). + +TOINEN HUOVI (lykkää sen luotaan): +Enkä huoli! Päätä jo porottaa, että vanteet on katketa. + +KOLMAS HUOVI (tarjoaa yhä): +Ykspää kesänsä talvensa! -- Juo, sen vietävän vasikka, tai -- -- + +TOINEN HUOVI: +Kun minä sanon, ett'en juo! Oletko kuuro, mies? + +KOLMAS HUOVI: +Vai pe-petturimiehiä kuin Ilkan Ki-Kirstin Maunu! Mutta sen miehen +myötäjäiset ne on menneet tästä ku-kurimosta! (nauraen) Semmoinen +Kullervon kaima se minä olen, saakut -- -- --! + +TOINEN HUOVI: +Ja minä se olen semmoinen mies, että minä annan "saakut" takaisin. +Luuletko sinä saakeli minua kuopiolaiseksi? -- Heh! + + (Lyö kumppaniansa korvalle, niin että tältä + oluthaarikka vierähtää maahan). + +KOLMAS HUOVI (vetäisten miekkansa esille): +Ku-kuules! sinähän kaasit olveni maahan, -- Jumalan viljan maahan +kaasit, sinä nallikka! Mutta en sitä vielä minäkään ole "kupittaalle +kulkijoita" -- enkä kaikkien opetuksen alaisia! -- -- Miekkas esille, +po-poika! + + (Miekkailevat. Kirkosta soitetaan pois. Ensimmäinen huovi, + joka on torkkunut ikkunassa, herää kellojen soitosta, huomaa + miekkailijat). + +ENS. HUOVI (huutaen pihalle): +Soh, pojat, miekat pois, kun kellot soi! + +KOLMAS HUOVI (tappelun keskestä): +Pidä suusi, sinä kutkatautinen te-teirenpoika! Meidän kanssa sinulla +ei ole mitään te-tekeniistä --, -- ei mitään! + +ENS. HUOVI (ikkunassa): +Vai teirenpoika! + + (Katoaa ja tulee oven kautta pihalle tappelijoita erottamaan). + +Kun minä sanon, että miekat pois, kun kellot soi, niin sen pitää +myöskin tapahtuman! + + (Lyö miekat heidän käsistään). + +KOLMAS HUOVI: +Mitäs hän mun olveni maahan kaasi? + +ENS. HUOVI: +Olvesi? no, saadaanhan uutta! + +KOLMAS HUOVI: +Uutta ja kellä sitten? + +ENS. HUOVI: +Ka, kysytään ... ja katsotaan! + +NELJÄS HUOVI: +Ei ole talossa tippaakaan ... viimeisen nopan tiristin haarikkaan. + +KOLMAS HUOVI: +Siinä sen nyt kuulet. Ja sinä vietävän sonni, Herran lahjan maahan +kaasit! + +TOINEN HUOVI: +Minäkö sonni? ... mutta varrohan, kun lauvantaina... + +ENS. HUOVI: +Älähän hätäile! Kontsahassa on ... ei siitä tapella tarvitse... +Tules apuun, Paavo! + + (Juoksee erään toverin kanssa Kontsahan taloon, + toiset katselevat ällistyneinä hänen peräänsä). + +TOINEN HUOVI: +Ja ettäkö uskaltaa ihan nimismiehen naapurista? + +KOLMAS HUOVI; +Ei ne ka-kaikki toki jäniksiä ole! + + (Kuuluu melua Kontsahan tuvasta, mistä kohta molemmat + huovit palaavat raahaten mukanaan oluttynnyriä.) + +ENS. HUOVI (huutaa): +Suus kiinni, paitaressu, siellä!... Tämä juoma on liian hyvää +niille murjaaneille! + + (Huovit kantavat tynnyrin nimismiehen puolelle, jonne toisetkin + katoavat. Kellojen soitto on lakannut, mutta sen sijaan kuuluu + vasemmalta iloista melua ja pian tulevat esille Pouttu, Kontsas, + Tommola, Piri y.m. Viimeisinä Ilkka sokean vaimonsa, tyttärensä + ja vävynsä kanssa; Pentti on saanut tuliaisiksi uuden jousen, + jota hän tutkistelee isänsä perässä käydessään). + +POUTTU (tullen etualalle): +No, kiitos Luojan, ett' on matka tehty! + +KONTSAS: +Ja mont' on mutkaa ollut matkallamme. -- + +POUTTU: +Ja monta Mattiakin vastaan tullut! + +KONTSAS (katselee ympärilleen): +Mut tuoss' on vanha koti ennallansa +ja tuolla Herran huone; Häntä kiitän! + +ILKKA (istahtaen oikealle): +Niin, "silmät merellä ja korvat metsäss'" +on olleet retkellämme meilläkin, +sen varmaan uskot, rakas Katri parka! + +KATRI (kyynelten välistä): +Niin, sen ma uskon. Mutta, kiitos Herran, +ett' ootte jälleen meidän turvanamme, +näät -- + +ENS. TALONPOIKA (ehättäen väliin): + -- huonot viestit ehtii aina kuulla; -- +Tääll' onhan tänään naittajaiset Kirstin, +sun tyttäres, ja Maunu huovin tässä; +niin ollut on sun oma tahtos, Jaakko! + +ILKKA (Kirstiä ja Maunua kätellen): +Niin oikein, lähtiessä lausuin kai, +ett' oisi naittajaiset näihin aikoin; +ma usein matkallani muistin sen -- +siis tänään ... (jatkavat puhetta). + +KONTSAS: + Mutta kuules, eukkoseni, +et tulomaljaakaan sa meille tarjoo? +Kai lienee oltta vielä Kontsahassa? + +KONTSAHAN VAIMO: +On äsken pantua; mut lailla muiden +ma varron sanaa rakkaan ruhtinaamme. + +POUTTU (lyhyesti): +Se kuuluu miehille, ei akkaväelle. + +KONTSAS: +Niin kylläkin ... sen ehdit vasta kuulla: +nyt maljat reilaan riennä laittamaan! + (Vaimo menee). +On kaksi tupaa meillä muhkeata: +siis alle orren käykää, kumppanit +ja arvon isännät! Näät maljain ääress' +on asioista haastaa mieluisampi -- +ja niinhän vaatii vanha tapa myös. + + (Kontsas lähtee muutamain kanssa tupaan, + toisia hajautuu maantielle). + +PALO: +No, juodaan sitten matkan päättäjäiset, +niin polttaakin jo kurkkuani taas! + +TOMMOLA: +Ka, kyllä sietää kieli kostuketta... + +PIRI (ilkeästi naurahtaen): +Ja marski maksaa vielä nääkin kestit! + +KOLMAS HUOVI (joka on ikkunaan ilmestynyt): +Vai marski maksaa? Kuulkaas päälle, veikot! + +PIRI (kivakasti): +Sun kuulijoistas viitt' en huoli minä. + +KOLMAS HUOVI: +Vai et sa tiedä, mitä marski antaa, +jos kuka herttualle kieltä kantaa? (katoaa). + +PIRI: +Jos antaa rauhaa taikka kylmää rautaa, +on yks ja kaikki, senkin koukkuhuovi! + +TOINEN HUOVI (katsoo vuorostaan ikkunasta): +Kas, johan haukkuu siellä Pirin piski! (katoaa). + +POUTTU (Pirille): +Kun vilja kyps' on, tehdään vasta touko! + +PIRI: +Mut kuumat vereni ei kärsi pilkkaa. + +POUTTU: +Ne täytyy hillitä, (huutaa) Nyt tupaan kaikki! +Sa maljaa halveksutko, Jaakko Ilkka? + +ILKKA: +Ei sovi halveksua matkan jälkeen, +mut kotiuutiset ma kuulla tahdon. +Siis sisään käykää, kohta seuraan teitä! + + (Kaikki poistuvat pihalta tupaan, paitse Ilkka, Katri, Kirsti, + Maunu ja Pentti, jotka ryhmittyvät kaivon ympärille). + +Kas niin, nyt ootte kaikki rakkahani taas +mun ympärillä; sinä, Katri raukka, +tok' olet henkes säilyttänyt! Kirsti +ja Mauno naimisissa, oikein tehty! +Ma tulla Kaarinaksi naittajaisiin +kai lupasin ja niinkuin näätte lapset, +ma pidin lupaukseni; (naurahtaen) mun ei syy, +jos hieman myöhästyin, sen arvannette. +Mut katsos Penttiä, hän lihoo vaan +ja kasvaa mieheks varsin muhkeaksi -- +kai kohta jousen jännittää sä voit? + +PENTTI: +Sun poissa ollessas ma jousellasi +oon harjoitellut. + (Kohottaa uutta joustaan). + Jos sä nähdä tahdot, +niin ammun tuolta sulle tuomen lehden, +tai taivahalta lentäväisen linnun. + +ILKKA (naurahtaen): +Vai niin sa tarkka-silmä kyttä oot! +Mut toistaiseksi säästää saat sa taitos, +voi muihin tarkoituksiin tarvis tulla. + +MAUNU (vilkkaasti): +Vai herttualta semmoisetko viestit +on teillä eväinänne? Rauhaa ei +siis voinut taata meille herttukaan? + +KIRSTI: +Nuo kulkurit he toimii niinkuin tahtoo, +ja vaikk' on marski heillä kilpenänsä, +he tuskin kuunnellevat häntäkään. + +KATRI: +Niin, Suitiass' on hän ja matka pitkä +on Suitiasta tänne saakka. + +KIRSTI: + Äiti, +ei isä tiedä heidän ilkitöitään? + +ILKKA (vaimoonsa kääntyen): +Häh, mitä tarkoittaa hän ilkitöitä --? + +KATRI: +Niin, Jaakko, parast' on kai suora olla... + +ILKKA (sävähtäen): +Niin, niin, te kaikki täällä... Kyrön kirkolla... +mun sielun täyttää outo aavistus! + +KATRI (nyyhkien): +Niin, Jaakko, perhees on nyt mieron tiellä +ja muilta suojaa harmaan pääni päälle +ma olen kerjännyt ja lapses sun +on vailla kotiansa, kontuansa. +Näät talos huovit poltti, raunioina +on siellä pirttis, kaikki, kaikki, kaikki!... + +ILKKA: +Häh, raunioina Ilkkalako, sanoit? + +MAUNU: +Mun poissa ollessa he työnsä teit. + +KATRI: +Ja karja teurastettu, aitat tyhjät! + +PENTTI: +Ja orhillasi renkis entinen +nyt ylpeänä ratsastaapi, taatto. + +ILKKA: +Sa totta haastat ... huolten juovat nuo +ei valhettele... Taivas varjelkoon, +nyt maailma mun silmissäni pyörii +ja päätä polttaa kumma kuume-hehku +ja suokoon Herra, että malttaisin +ma itseäni; miksi juuri minä? + (Sävähtäen). +Vai oisko viittaus tää sallimuksen, +ett' tehtäväänsä mun se juuri tahtoo, +kun senkin langan on se katkaissut, +mi vielä liitti mua synnyinseutuun? + +KATRI: +On outo kaiku, isä, äänessäsi +ja kolkot tuumas; muista meitä sentään! + +ILKKA (puhuu kuin itsekseen): +Jo Tukholmassa luona herttuan +se mulle selvis Poutun lausuessa, +ett' oltaisiin me yhtä kansaa kaikki. + +KATRI: +Niin, yhtä kansaa kai, mut ihmisiä +me kaikki ollaan, tietää taivaan Herra! + +MAUNU (innoissaan): +Niin, kansaa yhtä, jolle johtajiksi +on varmaan kutsuttuna pohjalaiset! + +ILKKA: +Sa lausut sen, mit' itse aattelin -- +kas, pohjolaiset, toisiin verrattaissa, +on lujat tarmoltaan ja taitavimmat, +kun aika suureen vaatii toimeen, jossa +voi olla kokonaisen kansan onni. + +KATRI: +Mut onni rauhan töissä yksin on! + +ILKKA: +Hm, rauhan kyllä, laissa turvatun. + +KATRI: +On ohje ylimmäisin ihmisyys +ja onnetonten auttavainen viisaus -- +mut voima suojaks suotiin heikompain. + +ILKKA (katsoo pitkään häneen): +Niin, voima suojaks heikompainsa, niin -- +(kovasti) ma olen voima, heikon suojaks luotu. + +KATRI: +Mut katso silloin, ett'et itse sorra! + +ILKKA (miettii): +Sen täytyy oikein olla, rinnassani +niin käsky kuuluu ... (nousee) nyt on tieni selvä. + + (Kontsas tulee tuvasta hieman liikutettuna, oluttuoppi kädessä). + +KONTSAS: +No, ilkkalaiset, yhä kuivin suin? + (Ilkka seisoo äänetönnä) +Tok' oisi olvi oiva virkistäjä +näin pitkän matkan jälkeen. + Veikko, hoi, +käy sisään nyt ... me siellä haastellaan +ja tuumitellaan, miehet keskenämme. + +ILKKA: +On miesten tuumat täällä meilläkin. + +KONTSAS: +Mut siell' ois tarvis sua ... sisään käykää +ja saakaa haarikkanne ... tupaan nyt! + +KONTSAHAN VAIMO (tulee tuvasta): +Niin, tupaan käskisin ma myöskin teidät, +mut + (Viittaa vasemmalle). + roistot, rosvot nuo ja hurjimukset +on käyneet taaskin täällä varkaisilla. + +KONTSAS: +No, mitä nyt? + +KONTSAHAN VAIMO: + Vain hetkeks väistyin pois, +kun juoksin vastahanne, sillä aikaa +jo konnat veivät olvitynnörin. + +TOMMOLA (tulee): +Hoi, iikka, miksis viivyttelet, mies, +kun tääll' ois tuumat retkestämme meillä? + +ILKKA: +Ne kaikk; on pohdittavat aikanaan, +mut mulla sappi kiehuu (heristää) noille tuolla! + +KONTSAHAN VAIMO: +Nuo rosvot juovat siellä ryöstöoltta! + + (Piri ja Palo tulevat). + +PIRI: +Hoi, emäntä, se onkos sitten totta, +ett' on jo juomat kaikki Kontsahasta? + +PALO (haarikka kädessä): +Mun kurkkuani kumma tuska polttaa. -- + +PIRI: +Tuon Palon kurkkua sit' aina polttaa! + +KONTSAS: +Näin matkan jälkeen -- + +KONTSAHAN VAIMO (Palolle): + Talon tyhjäks panneet +on huovit tuolla ... pyydä heiltä, pyydä! + +PALO: +Häh, huovikoiriltako käsket pyytää! + +ENS. HUOVI (ikkunassa): +Mut pyydä koreasti, kiiskenpoika! + +PALO (kiivaasti): +Vai koreasti teiltä, varkahilta? + +PIRI: +No, Kontsas, otettaisko omat pois? + +ENS. HUOVI: +Niin ottakaa, kun ottaa rohjennette! + +PIRI (heristäen ikkunaan): +Tuo vietävä se juuri viljat vei +mun riihelläni! + (Menee lähemmäs). + Kuules, lemmon kurppa, +käy tänne näkyviin, niin sulkapyrstös +ma hieman lyhennän. + +ENS. HUOVI: + Kas sappikissaa, +sa ota Ilkan Jaakko kuvakses: +näät hän on tyyni (nauraa), vaikk' on haarikatta! + +ILKKA: +Niin on, ja juuri siksi viel' on tyyni! + + (Pouttu ja Martti Vilpunpoika tulevat tuvasta). + +POUTTU: +Taas kinastusta! (tovereille) Mielet hillitkää, +on ensin harkittava, sitten toimeen! + +ENS. HUOVI (yhä ikkunassa): +Tuo Ilkkalaton Jaakko täällä reuhaa +kuin oisin hältä minä olven juonut! + +ILKKA (tiuskaisten): +Vuoks' sinun lienenkin ma mierolainen, +sa pirun käskyläinen! + +TOMMOLA (hilliten): + Malta, veikko! + +ILKKA: +En taida hillitä ma kauvempaa -- -- + +POUTTU (tarttuen Ilkkaa käsivarteen): +Sa meidät turmiohon saattaa voit! + +MARTTI VILPUNPOIKA (samoin): +Niin, hiili mieles! + +ILKKA (riuhtaikse irti)! + En ja tuhat kertaa en! + +PIRI: +Niin, anna tulla, minkä tulla täytyy! + +ILKKA: +Siis kuulkaa kaikki, mit! on tehty mulle, +sill' aikaa kun me matkallamme oltiin. + + (Miehiä tulee lisää Kontsaan tuvasta kuistille). + +ENS. HUOVI (tovereilleen): +Nyt korvat auki, veikot, kuunnellaan! + +ILKKA: +Jo tuonoin ryöstivät he aitat, läävät +ja vaimon löivät rammaks, sokeaksi; +nyt taas on polttaneet he pirtin uuden, +on karja teurastettu, kaikki viety, +ett' olen konnuton ja kerjäläinen -- +ei turvaa itselle, + (Viittaa omaisiinsa). + ei näille tässä! + +KONTSAS: +Häh, Jaakko, talos poltettuko, sanot, +ja kaikki viety ... tottako sa haastat? + +PIRI: +Sen saavat maksaa rosvot nuo ja marski! + +PALO (kumppaneilleen): +No, siispä liekkiin tuli leimutkoon, +nyt onkin Ilkka valmis johtajaksi! + + (Huovit nauravat). + +TOMMOLA: +Ja vieköön lempo, joll'ei höyhennetty +nuo kukonpoi'at ole Kumpsilan! + + (Huovit lyövät ovet auki ja istuvat ikkunoille ja kuistille). + +PIRI (Ilkalle): +Nyt, Ilkka, ottaa itse piru sun, +jos et sa kerro rahvahalle tälle, +mik' oli käsky valtakunnan jaarlin. + +ILKKA: +Sen tehköön Pouttu! + +POUTTU (estellen) + Mull' on hidas kieli -- +siis Ilkka haastakoon, me todistamme. +Näin ehkä uhkauksilla herttuan +jo saamme huovit tuolla tuppisuiksi! + +KATRI: +Voi isä, muista toki meitä myös! + +KIRSTI (äitiänsä pidättäen): +Sa anna taatto toimii puolestamme. + + (Katri huokaa). + +ILKKA (puoleksi itsekseen): +Kun katson sokkovaimoani tuossa +ja lapsiani ... heitä juuri muistan! +(Katrille) Mut voima heikommuutta suojatkoon, +niin sanoit äsken sa -- ja niin se on! + + (Hyppää kaivon luona olevalle kivelle, kansaa kokoontuu hänen + ympärilleen ja puheen kestäessä tulee väkeä maantieltä ja + Kontsaan tuvasta). + +Hoi, ystävät ja Pohjanmiehet, kuulkaa! +Siit' on nyt vierryt kuuta kaksi vain, +kun jälkeen Pertun päivän marskin luo +me kanssa Kontsaan täältä samottiin. + +KONTSAS: +Niin, kaksi kuuta siit' on täsmälleen! + +ILKKA (jatkaa); +Me marski tavattiin ja kerrottiin, +mik' ahdistaapi kurjuus meitä täällä, +kun huovikoirat puhtaaks kaikki syö +ja polkee oikeuden ja Ruotsin lain +ja kurkkuhunsa siemen-viljat juo. + +ENS. HUOVI (haarikkaa heiluttaen): +Hei, veikot, terveydeksi Flemingin! + + (Huovit nauravat ja juovat). + +ILKKA (jatkaa): +Me kaikki kerrottiin ja oikeutta +vain hältä pyydettiin, mut palkaks siitä, +kun järjestystä esivallan puolsin, +hän minut ruoskitutti huoveillansa -- + +ENS. HUOVI: +Kas, siinä sait, sa vanha juorukello, +kai polttaa pakaroitas, munaskuita! (nauravat). + +TOMMOLA (heristää nyrkkiä huoveille): +Niin, naurakaa, mut vielä itkettekin! + +ILKKA (jatkaa): +Hän minut ruoskitutti mustelmille -- + +ÄÄNI KANSASTA; +Ne nahkahansa itse saa hän kerran! + +ILKKA (jatkaa): +Ja sitten viskattiin ma kuoppatorniin, +mist' oli ruumis juuri korjattuna +ja missä haisi vielä kalman löyhkä -- + +KATRI: +Vai kalman löyhkä, Herra siunatkoon! + +ILKKA (jatkaen): +Ma sinne pantiin taakse lukkojen -- + +TOINEN HUOVI: +Niin, kukko lukon taa, on marskin käsky! + +MAUNU: +Sa sentään pelastuit! + +ILKKA (jatkaen): + Niin, nuoran kautta, +min vaatteistani tein, ma ikkunasta +taas alas pääsin... Kontsas veikon löysin... + +KONTSAS: +Mun ulos suoraan ajoi hän kuin koiran! + +ILKKA (jatkaen): +Ja vanha noita, pohjalainen velho, +mun loihdullansa kynsist' etsijäin +sai suojatuksi!... Sitten kaksin me +ylitse Pohjanlahden hiihdettiin +ja toiset Tukholmassa saavutettiin. + +POUTTU: +Se oli ilon hetki kumppaneille -- +nous kyynel silmään Hannu herrankin! + +KONTSAS: +Mut marski Klaulle huusin sentään sen, +mink' olin vannonutkin lähtiessä: +"tie helvettiin käy jesuiittain kautta!" + +ENS. HUOVI (nauraa): +Mut helvetistä auttaa enkelit! + + (Huovit nauravat). + +TOINEN HUOVI: +Sun ajoi marski sieltä ruoskan kanssa? + +KONTSAS: +Niin ajoi, niin, mutta ruoskimatta sentään! + +ENS. HUOVI (samoin): +No, siis ei marski piru lienekään, +kun toki nahkas säästi, vanha sonni. + + (Huovit nauravat). + +ILKKA (yrittää jatkaa): +Mut minä kaikki olen kärsinyt -- + +PIRI: +Ja kaikkeen syypäät ovat huovikoirat! + +ENS. HUOVI: +Ei haukku haavaa tee, sä Pirin piski! + +ILKKA (jatkaa): +Mut käynti herttuassa kuulkaa myös! + +MAUNU y, m,; +Niin, mik' on käsky meille jalon jaarlin? + +ILKKA (jatkaa): +Meit' ensin juttelutti Aksel kreivi, +se Raaseporin nylkijä ja kettu, +jok' oisi lupauksin ja lörpötyksin +kai meitä maanitellut jälleen pois -- + +USEITA: +Niin, sen he osaa kyllä Ruotsin herrat. + +ILKKA (jatkaa): +Vaan mepä mellakka jo nostettiin +ja semmoinen, ett' itse linna kaikui, +ja huudettiin: "jos muut ei auta meitä, +niin ryssäin tsaari auttaa, lempo soi!" + + (Huminaa kansassa). + +ENS. HUOVI: +Nyt tuki suus ja alas orreltas +käy kohta kukkumasta, käenpoika! +Vai maasi möisit ryssille, sä konna! + +PALO: +Voit itse konna olla, koukkuhuovi; +tai oisko teidän kuiviin kurkkuihinne +kai meidän uhrattava maat ja mannut? + +TOINEN HUOVI (toverilleen): +Niin, anna kukkuu ensin käenpoika, +niin kukkuu päänsä poikki. Varrotaan! + +ENS. HUOVI: +Kun tarvitaan, niin otetaan, ei muuta! + +PIRI (vetäisten puukkonsa): +Tuon koiran tuosta isken alas kohta! + + (Huovit joutuvat liikkeeseen, heittävät + haarikkansa ja asettuvat ryhmään kuistille). + +ENS. HUOVI (hiljaa toiselle): +Sa malta, veikko, moukat alkakoon, +niin käski luutnantti, hän tietää, hän! + +MAUNU: +Siis herttu Kaarlen tapasitte, vai --? + +ILKKA (jatkaa): +Niin, jalo ruhtinas me tavattiin. + +ENS. TALONPOIKA: +Ja hän on kansan mies ja ystävämme? + +ILKKA (jatkaa): +Mies rahvahan ja meidän ystävämme +on herttu Kaarle; mutta herrat siellä +ne häntä vastustavat kynsin, hampain, +se kuultiin kyllä, omin korvin kuultiin, +kun herttualta pois he vallan riistäis +ja itse valtakunnan ohjat ottais! + +ÄÄNIÄ KANSASTA: +Sen varsin uskomme, ne syöpäläiset! + +ILKKA (jatkaen): +Mut silloin saapui siihen herttuamme. + +MAUNU: +Ja mitä lausui teille jalo jaarli? + +ILKKA (jatkaa): +Hän mustaks synkistyi kuin ukkospilvi +ja kaikki tiedusteli ... herrat siihen +jo juoninensa väliin ehältäys; +mut silloin suuttui hän ja herrat haukkui, +ja uhkas vallan tyyten heille heittää -- +ja avosuiksi meidät kaikki jätti. + +ENS. TALONPOIKA: +Niin jättikö, ja suojelust' ei suonut? + +ILKKA (jatkaa): +Niin jätti ... mennessään vain ruoskallansa +hän ilmaan löi ja kiukuissansa lausui: +"jos muu ei auta, oikeus hankkikaatte +te itse nuijin taikka aidanseipäin". + +USEITA (yhteen ääneen): +Vai nuijin taikka aidanseipäin, lausui? + +ILKKA: +Niin, nuijin, aidanseipäin, lausui hän... + +ENS. HUOVI (eräälle toverille): +Nyt on jo aika ... sana Kumpsilaan +sa voudille ja luutnantille vie! +On ratsu tuolla alla ikkunan! + +PIRI: +Mut lähtiessä ärjäs vielä herttu: +"te emä poikinensa maahan lyökää!" + +USEAT: +Ja sen me teemme! + + (Kohottelevat nyrkkejään huoveille). + +ENS. HUOVI (tovereille): + Kaikki valmiit olkaa! +(kansalle) Tää loukkausta majesteetin on, +ja mull' on käsky marski Flemingiltä +se kohta vangita, ken uhkakieltä +vain käyttää vastaan esivaltaa. Siis: +nimessä marskin sekä kuninkaan +ma sinut vangitsen nyt, Jaakko Ilkka -- +sun ensiksi ja toiset kohta seuraa! (huoveille) +Hoi, käännös oikeaan ja eespäin, mars! + + (Huovit tottelevat komentoa ja ryntäävät talonpoikain parveen. + Meteli syntyy, jonka kestäessä huovit ympäröivät Ilkan ja + Poutun tarttuen kiinni heihin. Silloin tempaa puukkonsa ja + syöksee erästä huovia kohti) + +PIRI (ärjästen): +On täällä vielä puukkomiehiäkin! +Heit' irti Ilkka! + +ENS. HUOVI (tyrkkää hänet luotaan): + Seis, sa hurja mies, +jok' esivallan käskyläistä uhkaat! + +PIRI (kuten äsken): +Heit' irti Ilkka, taikka, piru vie, +on henkes kankahalla, kuuletkos! + + (Rymyä kansa joukossa, huovit tyrkkivät takaisin + talonpoikia, jotka kertyvät päämiestensä ympärille). + +ILKKA: +Näin kärsittekö konnain töitä te +ja vangiks' ottaa suotte kumppalinne? + +PALO: +Sit' eivät kärsi toki pohjalaiset! +Heit' irti Ilkka nyt! + +KANSA (meluten): + Pois huovikoirat! + +ENS. HUOVI (tarttuu Ilkkaan, toiset Piriin ja Paloon käsiksi): +Pois tieltä, moukat, tyrmään yllyttäjät, +nimessä marskin, e'espäin miehet, mars! + + (Huovit yrittävät lähteä vankinensa), + +KIRSTI: +Te kurjat raukat, miss' on puukot teillä! + +POUTTU: +Tok: onneks hukkui ne! + +PIRI (iskee puukolla yhtä huovia): + Mut eipäs multa! + +HUOVI: +Kas, pirun Piriläistä, rintaan sattui! (horjuu). + +PALO (riuhtaisekse irti): +Sa palkkas sait ... nyt saakoot toisetkin! + + (Ankara temmellys alkaa, naiset ja lapset juoksevat kirkuen + etualalle, talonpoikain otellessa taka-alalla pelastaakseen + Ilkkaa, joka vielä on heidän keskellään). + +POUTTU (koettaa hillitä): +Hoi, miehet, taivaan tähden malttakaa! + +ILKKA (vimmatusti riuhtoen): +On kuusi niskoillani ... tänne, Perttu! + + (Kähäkkää jatkuu, huovit vetäytyvät maantielle ja -- raahaten + Ilkkaa sekä haavoittunutta toveriaan -- peräytyvät vasemmalle, + jonne talonpojat heitä ahdistavat. Naisia ja lapsia yrittää + miesten jälkeen maantielle, mutta siitä estää heitä): + +POUTTU (häätäen heidät takaisin): +Pois pihaan lapset sekä vaimot täältä, +täm' on jo totta eikä leikkisotaa! + (Pentti Ilkka yrittää vielä jälkeen). +Pois, sanon minä, taakse aidan tuonne -- +ja portti jäljessänne sulkekaa! + + (Katoaa vasemmalle. Melu loittonee. Naiset palaavat jälleen + pihaan -- Kirsti viimeisenä sulkee veräjän -- ja ryhmittyvät + pihamaalle sekä Kontsahan kuistille; Pentti hyppää aidalle). + +PENTTI: +Voi sitä mellakkaa! En nähdä voi, +jos isä viel' on heidän vankinansa? + +KIRSTI (ottaa yltään morsiuskoristeita, jotka laskee kaivolle): +On nääkin kauniit naittajaiset, äiti, -- +ties Luoja, kuinka päättyneekin kaikki! + +KATRI (on hapuillut kaivon luo ja koskettaa Kirstin morsiusesineitä): +Kas, harso kruunuinensa kaivon luona; +sä kruunus pudotitko, lapsukainen? + +KIRSTI: +En, muuten siihen ne ma laskin vain, +kun toistaiseks ei hempuja lie tarvis. + +KONTSAHAN VAIMO (tukee Katria): +Nää sallit kai mun tuonne tupaan viedä? +ma lasken säilyyn kaikki kirstuhuni, +niin sieltä löytyvät, kun kaivataan. + + (Katri nyökäyttää myöntymykseksi). + +KIRSTI: +Ne uudet on, näät äidin harsot, kruunut +ne paloi Ilkkalassa! + +KATRI (huo'aten): + Paloi kaikki! + +KONTSAHAN VAIMO (ottaa kruunun ja harsot): +Mut Luojan kiitos, että säilyi pää, +jok' kerran häissä hempeleitä kantoi! + (Kansalle). +Te kylän emännät ja nuode-kaasot, +myös tupaan käykää... Viel' on katto yllä, +jos olven joivatkin nuo huovikoirat! + + (Kontsahan vaimo ja joukko naisia tupaan). + +PENTTI (yhä aidalla): +Tienhaaraan Kumpsilan he kääntyy jo -- +ja isä vankina! Jää hyväst', äiti, +kai vielä taattoni ma pelastan! + + (Hyppää aidan yli ja katoaa vasemmalle). + +KATRI (hätäisesti): +Ei, Pentti, ei, sen kielsi vanha Pouttu! + +KIRSTI (nousee aidan luona olevalle kivelle): +Se varoitus on turha, tuolla jo +hän kiitää tiellä niinkuin nuori varsa! + + (Palaa etualalle). + +KATRI: +Niin, tää on totta, eikä leikkisotaa, +niin sanoi Pouttu -- ja hän tietää, hän! + +KIRSTI (huokaisten): +Jumala ties, jos leskeksi mä jään +jo ennen kuin ma vaimoks ehdin tulla. + +KATRI: +Niin, sellaista on ennen kyllä nähty, +kun vainolainen häihin vieraaks saapui, +ja toisen kaatoi, toisen leskeks jätti -- +mut eihän Herra sitä salli suinkaan! + +ERÄS VAIMO (tulee väliin): +Ei huolta siitä, reipas mies on Mauno +ja päänsä puolustaa, sen taata voin; +jo keväällä sä poikaa hälle kannat! + +KIRSTI (naurahtaen): +Sa niinkö luulet?... Pojan tahtoisin +ma hälle synnyttää ... tää suureks kasvais +ja taaton kolhut kostais ilkiöille! + +KATRI: +Voi, sua lapsiparkaa, kostotöiile +sa syntymättömän jo uhroaisit! +Niin, suokoon Herra, että äidiks saisit, +mut poikas rauhantöihin synnyttäisit -- +(huokaa) on Ilkkalassa työtä hälle kyllä! + +KIRSTI: +On liiaksikin! + +ERÄS VAIMO: + Mauno ennen pitkää +taas aivan uuden veistää, pellot kyntää, +kun rauhan töille jälkeen mellakan +hän joutaa! + +KIRSTI: + Joutaa, milloin joutaa, niin, +kun koirat suuhun syö, mink' antaa pellot! + (Nousee kivelle ja katselee tielle). +Hoi, äiti, hoi, jo kaukaa metsän taitse +ma joukon tänne palaavaksi nään! + +KATRI (nousten): +Näät palaavaksi ... mutta isäs onko +ja miehes myöskin?... Entäs huovijoukko! + + (Vaimot lähestyvät). + +KIRSTI (kurkotellen): +On isä sinilakkinensa, on, +ja Mauno kupeellansa Poutun kanssa, -- +ei seuraa huovit, meidän miehet vain! + +KONTSAHAN VAIMO (ikkunasta): +Ja Kontsas onko? + +KIRSTI: + Häntä en mä nää! + + (Vaimot yrittävät veräjälle, mutta sokko-Katri pidättää heitä). + +KATRI: +Ei tielle ketään, vanha Pouttu kielsi; +ken elää, tulee sieltä ilman teitä! + +KONTSAHAN VAIMO (juosten pihalle): +Mut jos on Kontsahan he vanginneet +tai jos ois iskun tapparasta saanut! + +KATRI: +Ken kuollut on, ei palaa jällehen -- + +KIRSTI (riemuiten): +Nyt tuoss' on miehet ... isä, Mauno, Kontsas +ja kaikki muutkin... Pentti jousinensa! + +KATRI (huokaisten): +Se poika kiellosta ei huoli enää! + +KIRSTI: +Hän Ilkan poika on ja veli mun! + + (Miesjoukko saapuu suurella melulla. Piri ja Palo + ensimmäisinä avaavat veräjän tuoden riemusaatossa Ilkkaa, + joka Poutun, Kontsaan, Maunun ja Pentin seurassa saapuu; + muutamilla on vaatteet repaleina). + +PIRI: +Hei, täältä tullaan, vapaana on Ilkka! + +TOMMOLA: +Ja koirat karkoitettiin Kumpsilaan! + +PALO: +Tienvarteen allikkoon ma heitin kaks, +ja poikkijalkoja tai kättä vaille +kai lie he jääneet, kosk'ei nousseet sieltä! + +MARTTI VILPUNPOIKA: +Mut viinapäissään lie he sentään olleet! + +KONTSAS: +Niin, viinapäissään, muuten piru tietää, +ett' taajat niskassamme koht' on joukot, +kun luutnantti ja vouti viestin saa; -- -- +kas, silloin miehet, auttakohon Herra! + +POUTTU: +Ma sanoin äsken, ett' on tosi eessä, +ei enää leikinteko ... tuohon paikkaan +kaas yhden huovin Pirin puukko jo. + +PIRI: +Kas vain, kun sentään korjasivat raadon! + +POUTTU: +Niin, mukanaan he kumppalinsa vei, +se juuri esti heitä tappelussa. +Mut tappo tapahtui ja siin' on kylläks. +Ma vielä mieluust' oisin varronnut, +ett' tyysti kaikki ensin harkittaisiin +ja sitten toimeen käytäis yhtä-aikaa; +mut nyt on alku tehty, tosi alkaa, +ja neuvot yhtä tarpehen kuin nuijat. + +ILKKA: +Niin, nostettavat kaikk' on otteluun +ja siit' on neuvot tehtävät -- ja kohta! + +KATRI (hätäytyen): +Vai kaikki julkiseenko kapinaan +siis vastaan esivaltaa, kuningasta? + +ILKKA: +Ei kuningasta, mutta marskin valtaa! + +KATRI: +Mut vastaan käskyläistä kuninkaan! +Meit' auttakohon silloin Jeesus Kristus +ja Herra taivaan! + +ERÄS VAIMO: + Hän on laupias +ja naiset syyttömät hän armahtaa, +mut sortaa syylliset, + (Katsoo naisparveen). + ja niit' on kyllä! + + (Muutamat naiset vetäytyvät syrjään, + toiset huokaavat "niin, niin!") + +ILKKA: +Ma huolin viisi Herrast' taivahan, +jok' Ilkkalani salli poroks polttaa, +mut mitä sanoo veli Kontsas nyt? + +KONTSAS: +On piru Herraa ollut voimakkaampi +siis tällä kertaa... Pouttu, puhu sinä! + +PIRI: +Te menkää helvettihin Herroinenne! +on voima tuomarimme ... puhu, Pouttu! + +KATRI: +Ei voima, ei, -- se heikon turvaks suotiin! + +PALO: +Hm! puhu Pouttu, sull' on vanhan järki! + +POUTTU: +Ma puhuu kyllä; tuuma mull' on selvä: +se tehtiin Tukholmassa; Hannu herra +ja Hämehen ja Savon miehet yhtyi. +Mut naiset kuulla toiste ehtii sen +ja lapset tääll' on tiellä, vouti jos +ja huovit yllättäisi meidät tässä. +Sa, Ilkka, turvaan vietä omaises +ja Kontsas vaimos, tuonne Kyrön poikki -- +kai joku lautalla voi saattaa heitä? + +KIRSTI; +Taas naiset pois ja pois ja aina pois -- +mut minä tietää tahdon, kuinka miesten +ja Maunon käy; näät hän on minun nyt! + +ILKKA: +Siis omas ota, sopiikin se niin, +ett' teidät Mauno saattaa; (Maunulle) mutta kuules, +jos sanan saat, sull' onko jousi valmis? + +MAUNO: +On jousi jäntevä ja (näyttäen puukkoansa) puukko myös. + +PIRI (naurahtaen): +Vai puukko myös? se iske tuppehen! +kun sota alkaa, nuija tarvitaan. + +ILKKA (häätäen vaimoaan ja naisia perälle); +Sä, Kirsti, auta sokko-äitiäs +ja Pentti myöskin teitä seuratkoon! + +PENTTI (ynseästi): +Taas minut akkain kanssa käsketään! + +ILKKA (nykäisten Penttiä käsipuolesta): +No, tokko kuulit käskyn, mars! + +PENTTI (ääneen): +Ma kuulin; + (Itsekseen). + mut taistelusta pois en siltä jää. + +KONTSAS (vaimolleen): +No, Anni, seuraa heitä sinä myös, +ja ota tyttö sinne kerallasi, -- +ma ovet telkeän ja ikkunat! + +POUTTU: +Siis naiset lautalle ja Herran haltuun! + +NAISET: +Vaan lapsia ja meitä muistakaa! + +PALO: +Pois hameet tieltä nyt, kun tosi alkaa. + + (Naiset menevät oikealle, lapset mukanaan, Mauno ja Pentti + seuraavat heitä, Kontsas käy talollensa, telkeää ovet ja + ikkunat). + +POUTTU (nostaa kaivon luona olevan pienen rahin etualalle sillä aikaa, +kun toiset istuvat ympärille, mitkä kaivolle, mitkä kuistille): + +Te kaikki tiedätte, mik' uhkaa meitä, +jos marski ryöstöänsä jatkaa saapi? + +ILKKA: +Sen tiedän minä, Ilkka, parhaiten, +ett' eessä kaikilla on mieron tie. + +KAIKKI: +Niin, mieron tie ja kerjäläisen loppu! + +POUTTU (jatkaa): +On kaikki tehty, mikä tehdä voitiin, +on käyty lait ja voutiin valitettu +ja hengen uhkain itse marskitkin. + +ILKKA: +Sen olen tehnyt, raipat sain ja valmis +jo olin kuolemaan kuin koira, (sylkäsee) ptui! + +PALO: +El koira koiran häntää polje, ei! + +POUTTU (jatkaa): +Kas, siinä totta puhuit, Palo; koirat +he hammastaa, mut ovat yhtä mieltä, +kun tavarasta, talonpoikain työstä +on kysymys. Niin, elää kaikki koittaa, +-- se huoli yhtä herroillekin on -- + +KONTSAS: +Jos eläis vain kuin parhain ymmärtää +ja ymmärtäis ja tietäis, kuinka elää! + +POUTTU (jatkaa): +Niin kyllä, Kontsas, totta on se, totta; +mut millä elää, sit' ei mieti vauras, +jok' elää toisten työstä, millä elää, +kas, siinä kysymysten kaikkein loppu, +jos rikkaaltakin rikkaus riistetään. + +PIRI: +Ja sen me teemme, silloin itse nähkööt, +mi tärkehint' on tässä maailmassa. + +PALO: +Ja syödä täytynee kai toisessakin! + + (Muutamat nauravat). + +KONTSAS: +Ei pilkkaa uskonnosta, miehet, ei! + +ILKKA: +Niin, hiiteen uskonriidat, jatka Pouttu! + +POUTTU (jatkaa): +Jos tyytyis siihen he, min laki säätää, +ois hyvä meille, vaikka mielivalloin +he lainkin turvin meidät puhdistaa. + +ILKKA (joka on puhellut erään kyläläisen kanssa): +Niin, lainkin turvin; uus on käsky marskin, +uus käsky tullut uuteen veronkantoon. + +PALO: +Mut sitä veroa en maksa minä! + +PIRI: +En minä myöskään, tässä (kohottaa kätensä) vannon sen! + +USEAT (huutaen ja kätensä nostaen): +No, kun ei Pirikään, ei kukaan meistä! + +ILKKA: +Ei, miehet, ei! Vaan sota alkakoon! + +POUTTU (jatkaa): +Niin, nyt sen täytyy alkaa; herttualta, +jok' onpi sijaisena Sigismundon, +on meillä käsky siihen. Marskin huovit +me rajan tuolle puolen karkoitamme! + +ILKKA: +Mut siihen yksistään en tyydy minä, +jok' olen tehty mieron kulkijaksi -- +vaan käyköön tiemme kohden Turunlinnaa! + +PIRI ja PALO y.m. (lakkiansa kohottaen): +Niin, kohti Turunlinnaa tiemme käyköön! + +ILKKA: +Ja marski itse mulle maksakoon, +mit' on hän velkaa, taikka hirsipuussa +hän henkeänsä meiltä kerjätköön! + +POUTTU: +Ei liikaa kiivastusta, miehet, ei, +vaan tyystin harkitkaamme ensin kaikki -- +ja sitten nähdään, kuinka toimitaan. + +MAUNU (tulee juosten vasemmalta ja ojentaa pergamenttikäärön Poutulle): +Täss' onpi kirje herttualta meille! + +POUTTU: +Häh, herttualta? + +ILKKA; + Meille onko kirja! + +MAUNO: +"Te Pohjan miehet", alkaa kirje tässä! +Se lue, Pouttu! + +POUTTU: + Vanhan kansan mies +ma olen, Mauno, lukea en taida; +mut mitä tahtoo meistä jalo jaarli? + +MAUNU (silmäilee kirjettä): +On hertun viesti, herra mahtava, +jo Turkuun saapunut ja valtakirja +on hällä salainen, ett' Turun linna +on saatettava haltuun herttuan +ja portit aukaistavat silloin, kun +on meidän joukko muurit ympäröinyt. + +ILKKA: +Siis kohti Turkua on hertun käsky! + +POUTTU: +Vai sellainen on meille kirja tullut? +Se näytäs tänne! + (Mauno antaa kirjeen, Pouttu tutkistelee sitä). + Niin, en tiedä, hm, +kun lukutaitoa en saanut, mutta -- - -- +ken takaa, ett' on herttuan tää kirja? + +ILKKA: +Sen takaa omat sanat herttu Kaarlen, +joill' otti jäähyväiset meiltä hän. + +POUTTU: +Hän puolustukseen käski, muuhun ei! + +PIRI: +Mut emän poikineen hän lyödä käski. + +USEAT: +Niin sanoi herttua, se kuultiin kaikki! + +PALO: +Ja kaiken pahan emä se on marski! + +ILKKA: +Niin, Noki-Klaus ja hänen huovikoirat! + +POUTTU: (hetken mietittyään ja kirjettä kädessään pidellen): +Jos totta puhun, niinhän minäkin +nuo hänen merkkisanat ymmärsin, +vaikk' en sit' tahtonut ois ilmituoda; +niin oivalsi ne Hannu herra myös, +kun hälle kerroin käynnin herttuassa. +Me silloin tuumitttin jo valmiiks retki: +ett' alkais Pohjan miehet, nostais muut +ja kaikki yhtä aikaa Turkuun marssis +ja marski linnassansa vangittaisiin. + +PIRI: +Ei, hirteen marski, taikka kuoppatorniin! + +ILKKA: +Ett' itse tuntis kerran kalman löyhkän! + +POUTTU (jatkaen); +Niin tuumittiin, mut tullessamme jo +ma seurausta tuuman kauhistuin. + +KONTSAS (pudistaen päätänsä): +Niin, kautta taivaan, suur' on tuuma tuo, +mut siten suistuis myöskin paavin valta +ja valta jesuiittain; marskin pappi +on jesuiitta, sen ma kuulla sain, +ja uusi vouti samaan kuuluu uskoon! + +ILKKA: +Kas, jopas keksi Kontsas myöskin syyn! +Se oikein, veikko! Mutta noihin en +ma puutu, hautaan vain on yksi tie. + +POUTTU: +Ma uskonnost' en myöskään riitaa nosta. + +KONTSAS: +Mut minä nostan vastaan paavin valtaa! + +POUTTU (tiukasti): +Vaan maan ja leivän, omaisuuden tautta +ma taistelen kuin luusta ärty koira +ja vapaudestani ma pidän myös; +en salli humalaisten huovien +ma ryöstää taloani; salli en, +ett' isä ruoskitaan ja vaimo piestään! + +ILKKA: +No, nyt me ollaan yhtämieltä, Pouttu! + +POUTTU: +Nyt olet sinäkin, sen kyllä uskon +ja kaikki muutkin; niinpä kuulkaa nyt +mun tuumani ja Hannu herran tahto, +jot' tämä hertun kirje kannattaa. + (Kaikki keräytyvät Poutun ympärille). +Siis jako kolmeen joukkoon tapahtuis: +yks joukko samois Rautalammen kautta +ja sieltä kulkis kohti Kuopiota. + +MUUTAMAT: +Vai Kuopioon? + +POUTTU (jatkaen): + Ja sieltä Tampereelle. + +Useita ääniä: +Niin, Tampereelle! + +POUTTU: + Tampereelle, niin! +Mut Kurikan ja Ylöjärven kautta +pääjoukko meidän marssis suoraan sinne +ja matkallansa aateliset löis; +mut Nokialla joukot molemmat +taas yhdistyisi, huovit karkuun lyötäis +ja sitten tiemme kääntyis Turkuun, jonne +sais kolmas parvi kautta Anolan, +miss' asuu Aksel Kurki, hertun mies; +tää sodanpäämies siitä suosiolla +tai väkivoimin mukaan temmattais +ja hänpä nuijajoukon yhtyneen +taas kohti Turunlinnaa johdattaisi. + +TOMMOLA: +On viisahasti kaikki harkittuna! + +POUTTU: +Ja nyt tää kirje, jos se totta on, +ois jatko tuumallemme; herttua +hän linnan portit meille aukaisuttaa -- +ja kenpä tietää, vaikka silloin ois +hän laivoin saaristossa Ahvenan! + +PIRI: +Ja raunioille Turun kuoppatornin +myös marski Suitian hän hirtettäis! + +ILKKA (riemuiten): +Ja taas ois vapaa Pohjanmaa ja Suomi +ja aikakirjat tietäis haastaa siitä, +ett' orjuutensa, sortajansa kaikki +löi itse niskoiltansa pohjolaiset! + +PIRI (intoutuen): +Niin, pohjalaiset, miehet Lapuan +ja Kyrön, Ilmajoen merkin antoi -- +ja heitä sotaan johti Jaakko Ilkka! + +USEAT: +Niin, johtajamme olkoon Jaakko Ilkka! + +TOMMOLA (arastellen): +Jos sentään Pouttu ottais ylijohdon; +on hänen tuumakin ja hän on vanhin +ja näyttää tyysti kaikki harkinneen. + +PIRI: +Mut Ilkka kaikki meidät innostaisi +ja kostamista enin hällä on, +jonk' ovat kerjäläiseks huovit tehneet +ja vaimon lyöneet umpisokeaksi; +ken syistä tuollaisista taistelee, +hän johtaa voittoon aina joukkuensa. + +KONTSAS: +Ma myönnän, että Pouttu tuuman suuren +on kypsyttänyt Hannu herran kanssa +ja tyystin kaikki "puntit" harkinnut. +Mut taivaan Herra tietää, vahva usko +voi vuoret siirtää, miehen säilyttää, +jos aseeksensa jonkun vain hän ottaa. +Sen on hän tehnyt; turva Korkehimman +on Ilkan säilyttänyt matkallaan, +ei muuten seisois hän nyt tässä, ei; +hän ase Herran on, hän johtakoon +ja Pouttu neuvoin häntä ohjatkoon. + +USEAT: +Niin Ilkka johtakoon, on päätös kaikkein, +ja Pouttu neuvot tarpeelliset antaa! + +POUTTU (vähän yrmeissään): +No, niinkuin tahdotaan, ma kyllä väistyn, +tää tuuma liian kallis mulle on, +ett' toran siitä nostaa sallisin! + +ILKKA: +Ja mulle myöskin. Mutta tahto kaikkein +on tahto mun, en eriseuraa suosi. +Vaan oikein kuullut jos ma äsken lien, +ol' aie jakautua kolmeen joukkoon? + +POUTTU: +Niin, kolmeen joukkoon! + +ILKKA: + Kolme johtajaa +siis myös on tarvis. + +POUTTU: + Täältä Tampereelle +pääjoukon johtaa sentään Jaakko Ilkka. + +ILKKA: +Ja tässä tärkeässä tehtävässä +mun auttajani olkoon Yrjö Kontsas, +tää vahvan uskon mies ja kirkon pylväs -- +jos siihen suostuu hän ja suostuu muut! + +KONTSAS (lyöden kättä); +Ma suostun, veikko, siitä kättä päälle! + +USEAT: +Niin, heidät yhteen liitti kohtalo! + +POUTTU: +No, olkoon niin. Ma itse valitsen +taas retken suoran kautta Korsholman +ja pitkin rantaa Anolaan ja Turkuun -- +se olkoon minun joukon ristiretki! +Jos "melkkiläiset" Korsholmassa on, + ["Melkkiläiset" -- Abraham Melkerssonin, Pohjanmaan + voudin huovit; vouti asui Korsholman linnassa.] +niin voudin vangiksemme näpistämme. +Mun joukkohoni miestä kolmesataa +ois kokoon kutsuttava kapulalla, +mies talosta -- ja toiseks johtajaksi +ma tahdon sinut, Martti Tommola -- +jos siihen suostut ja jos suostuu muut. + +TOMMOLA (tullen esille): +Niin minäkö? Jos kautta Korsholman +ja Anolan käy Turkuun ties, ma suostun. +Sen tien ma tunnen. + +USEAT: + Päätös olkoon se! + +ILKKA: +Mut viel' on kolmas joukko johtajatta; +ken Kuopion ja Rautalammen miehet +sais aseisiin ja meihin yhdistäisi? + +KONTSAS: +Niin, kenpä tietäis meistä Savon tien -- +niin harvoin pohjalaiset sitä käyttää! + +POUTTU: +Hm, myöskin sitä harkinnut ma oon -- +näät miehet Lapuan ja Lappajärven +käy joskus sielläkin. Siis heille kuuluis +tää Savon tie; häh, Martti Vilpunpoika, +sa tietänet kai Kuopiohon tien? + +MARTTI VILPUNPOIKA: +Niin Kuopioonko Rautalammen tien? + +POUTTU; +Niin, kautta Rautalammen kai se käy! + +MARTTI VILPUNPOIKA (verkalleen ja ikäänkuin estellen): +Siell' olen kerran käynyt, vaan en tiedä -- + +POUTTU: +Yks kerta riittää, oppaita on kyllä; -- +siis Martti Vilpunpoika johtaa sinne +kuuskymmenkuntaa Lappajärven miestä. + +USEAT: +Se olkoon päätöksemme! + +POUTTU: + Miehet Lapuan +sa nostatat ja heistä vastaat, Martti! + +MARTTI VILPUNPOIKA: +Kun merkin annan, nousee joka mies! + +ILKKA: +Ja miehet Ilmajoella nostan minä! + +KAIKKI: +Niin, Jaakko Ilkan käsky kaikki nostaa. + +POUTTU: +Ja Kyröstä ja Kyrön naapureista +ma itse vastaan -- vaikka hengelläni. + +MAUNU: +Ja sata huovia, mun liittolaista, +on mulla varmaa miestä; aseineen +he yhtyy johdollani Ilkan joukkoon. + +ILKKA: +Kas, sepä oiva juttu, tuohon käteen, +sa kunnon vävymies; vai vaimos nuoren +siis hennot jättää, henkes voi se maksaa. + +MAUNU: +Niin voi, mut vaaran tullen minä yksin, +ma sotilasko syrjään hiipisin! +Sit' en ma voi, ja sit' ei sallis Kirsti. + +ILKKA (lyöden häntä olkapäälle): +Siin' olet, lempo vieköön, oikeassa -- +niin, sit' ei sallis Ilkan Jaakon tyttö. + +MAUNU (Ilkalle): +Sun poissa ollessas ma heille kerroin, +mit' oli tehneet marskin miehet nuo -- +ja silloin kumppalit jo kauhistuivat +ja valan käsin nostetuin he vannoi, +ett' tietäs seuraavat he kuoloon asti! + +POUTTU: +No, sen jos vannoivat he kumppalille, +ma siihen luotan. Mutta rantaseudut +ken nostattaa, ma heistä huoli en. + +ILKKA: +En minä myöskään, ranta-Ruotsin miehet +on eriseuraa, marski säästää heitä. + +KONTSAS (rykäisten): +Ja toinen ääni heill' on kellossansa -- +ma heidät tunnen, rantaruotsikot. + +POUTTU: +Siis rantaruotsalaiset jääkööt pois! + +KAIKKI: Pois! + +POUTTU: +Heill' on ehkä toiset käskyt, niin -- +(intoutuen) Mut kun on talvi tullut, kierä jää +ja suksi luistaa siljan hangen selkää, +kas, silloin kaikki Turun linnaa kohti +me joukoin taajoin yli Suomenmaan +siis lennämme kuin tuntureilta vyöry. + +ILKKA (innolla lakkiansa hoilauttaen): +Niin lennetään kuin tuima raivomyrsky, +jok' kaikki tieltään maahan ruhjoaa +ja yli Suomen kaikuu yksi huuto: +pois alta aateli ja kansan syöpä! +Mut eellä muiden Pohjan miehet käy +ja Turun portit auki lyö ja maassa +he marskin hirmuvallan kukistaa, -- +ja yli Ruotsin, yli Ryssän maan +voi meistä haastaa vuosituhannet! + + (Samassa hyökkää näyttämölle läähättäen ja + edestänsä miehet syrjään singahuttaen): + +PENTTI: +Hoi, vouti saapuu huovijoukon kanssa! + +POUTTU: +Häh? Uusi vouti huovijoukon kanssa? + +ILKKA: +Nyt perii perkele, jos yllättää +hän meidät tässä ... silloin vangit oomme. +Siis joelle kaikki, minkä kengät kestää, +ja siitä lautan kanssa tuolle puolen! + + (Ankara meteli syntyy, miehet tempaavat + aseensa, toiset hyökkäävät vasemmalle). + +POUTTU: +Mut lauttahan on tuolla puolen joen! + +ILKKA: +Voi, saatana, en sitä muistanutkaan! +Siis yli uikoon, joka uida voi! + +PENTTI: +On lautta rannassa, ma toin sen itse. + + (Miesjoukko lähtee juosten vasemmalle; + jäljelle jää vain Ilkka, Kontsas ja Pentti). + +ILKKA (katsoen pitkään poikaansa): +Sa Herran siunaama siis pelastit +nyt isäs sekä kaikki; kenpä ties, +vaikk' oisit kohtalonsa ratkaissut! + +KONTSAS: +Niin, tutkimattomat on Herran tiet! + + (Ilkka tempaa Pentin mukaansa ja lähtee juosten toiston + jälkeen, Kontsas perässä. Heidän mentyä tulee vasemmalta + vanha noita-akka ontuen ja polveansa pitäen). + +NOITA (sylkäisten): +Ptui jälkees hammastauti, kuppatauti, +sa hurja ruoja, joka vanhatkin +noin tyrkit rammaks, katkot polviluut! + (Tulee etualalle). +Ma tulen Laihialta, jossa synnyin: +ei mua muistettu, ma muistin kaikki, +ei mua tunnettu, ma tunsin kaikki. +Ma tiedän tuumat heidän, johdan heitä +ja kehrään langat omaks kankahaksi. +Niin, Ilkan poika toi mun yli joen -- +tuo oli Ilkka itse ynnä Kontsas; +he kaikk' on palanneet ja hertun viestit +ma kuulin akkaväeltä. Valhekirjan +(nauraa) sen minä itse tullessani toin! + (Kuuluu lähenevää melua oikealta). +Mut nyt on vouti täällä huovinensa, +siis tupaan tuonne ... uksi telkimeen, +niin laitan heille vielä oivat lystit. + + (Katoaa Kontsaan tupaan. Pian sen jälkeen + saapuu huovijoukon kanssa Pohjanmaan vouti). + +ABRAHAM MELKIORINPOIKA (täydessä virka-asussa ja aseissa; +ensimmäiselle huoville); +Sa sanoithan, ett' täällä Kontsahassa +nyt jälkeen kapinan ja murhatyön +he istuis oltta juoden, mässäten +ja hankkis sotaa vastaan esivaltaa -- +mut yhtä sielua en täällä huomaa. + +ENS. HUOVI: +Mut vankineen he palas tänne päin +ja että tääll' on mässätty, se näkyy: + (Viittaa kumoon viskattuja raheja, tuoppeja y.m.). +voi huovit todistaa, ett' aie heillä +on nostaa nuijasotaan koko maa. + +HUOVIT: +Sen kuulimme ... ja kaikki todistamme! + +ABR. MELKIORINPOIKA (miettien): +Hm, kaikk' on mahdollista; herttua +hän käyttää heitä omiin aikeihinsa -- +mut senpä taidon taidamme me myös. +(ääneen) On karkuun lähtenyt siis nuijajoukko; +mut minne päin, kun tietäisimme sen? + +TOINEN HUOVI (joka on veräjän luona): +Miesjoukon nään ma Kyrön tuolla puolia. + +ENS. HUOVI: +Ja lautan tieten veivät mennessään. + +ABR. MELKIORINPOIKA: +On virta matala ja ratsuillansa +voi huovit yli päästä: jälkeen siis! + (Ens. huovi antaa lähtömerkin miehillensä). + (Tullen etualalle). +Tai seis! Nuo tuvat ensin tässä tutkikaa, +jos aseit' ois he jättäneet tai muuta, +mik' aikehista heidän todistais; +lain nimessä ne kaikki korjataan. +Tää talo tässä + (Viittaa nimismiehen taloa). + näyttää autiolta, +on auki ikkunat ja uksi myös; +Mut tupa tuo? + +ENS. HUOVI: + On tupa Yrjö Kontsaan. + +ABR. MELKIORINPOIKA: +Sen teljetty on ikkunat ja ukset -- +kenties on siellä naiset piilossansa, +niin saamme heiltä tiedot nuijapäistä. + (Lähestyy ovea ja huutaa). +Lain nimessä te uksi aukaiskaa, +jos keitä lie? + (Äänettömyys, huutaa uudelleen). + Ma uksen murratan +ja talon poltatan, jos niskuroitte? + (Äänettömyys. Huoveille). +Siis ovi murtakaatte auki te! + +ENS. HUOVI (tempaa pihalta rahin, jolla lyö oven sisään; +ens. huovi katsoo tupaan): +On tupa tyhjä! + +ABR. MELKIORINPOIKA (tulee myöskin katsomaan): + Eipäs! Uunin päältä +ma näen kaksi silmää tuijottavan! +Hoi, akka siellä, alas uuniltas! + +ENS. HUOVI (menee tupaan ja raahaa tullessaan esille noita-akan): +Kas, tuon ma löysin sieltä tosiaankin! + +NOITA (tekeytyen vähäkuuloiseksi): +Häh? Uksen rikoitko ja ma kun luulin, +ett' aikoja on uksi auki ollut! + + (Huovit naurahtavat). + +ABR. MELKIORINPOIKA: +Sa vastaa, miss' on miehet, nuijalaiset! + +NOITA (kuten äsken): +Niin, multa loppui kellaristakin +ja uuni lieskasi kuin helvetissä. + +ENS. HUOVI: +Hän hourii vanhuuttaan... + +ABR. MELKIORINPOIKA: + Niin, mielipuoli +hän varmaan on tai kuuro, (huutaa) Akka, hoi, +miss' ovat miehet täältä, tiedätkö? + +NOITA (käsi kotvan takana): +Häh? Puukko Ilkall' on, ja tuolla, tuolla +on Kyrön kirkko ... vouti kyllä tietää. + +ABR. MELKIORINPOIKA: +Suus kiinni, hullu! Jääköön houkka rauhaan! + (Kääntyen poispäin). +Ma saavuin tällä kertaa -- + +NOITA (ilkeästi): + Liian myöhään! + +ABR. MELKIORINPOIKA (ärjästen): +Vie akka tupaan, telki uksen päälle! + +ENS. HUOVI (työntäen akan tupaan): +Mars, akka, uunillesi uudelleen! + +NOITA (ovelta): +Mut nyt on auki heitettävä uksi! + +ENS. HUOVI (naurahtaen): +Kas siinä, lempo vie, hän puhui totta; +ma uksen rikki löin ja telkimen. + + (Huovit nauravat). + +ABR. MELKIORINPOIKA (vakavana): +Hän jääköön uunillensa, mielipuoli! +Meit' tärkeämmät kutsuu tehtävät: +te nuijajoukon jälkeen joutukaa +ja vangitkaa, jos keitä kiinni saatte. +Ma oitis marskin luokse matkustan +ja sanan saatan, että kansa täällä +on noussut yksimielin kapinaan +ja uhkaa Turkuun tulla tuokiossa. + + (Vouti huovijoukon kanssa häviää oikealle. Heidän poistuttua + tulee tuvasta, varovasti hiipien noita-akka, kurkistellen ja + katsellen tielle päin). + +NOITA: +Nyt ovat kaikki poissa ... (nauraa ilkeästi) tuolle puolen +pääs nuijalaiset ... vouti huovineen +taas palaa Kumpsilaan ja sieltä Turkuun +vie sanan tästä marski riettahalle. +Ma kaikki kuulin ... kuuro en ma ole, +en kuuro, en, en sokko, enkä hullu, +vaan langat kankahaksi kehräilen. +Ma huovit Ilkkalan sain polttamaan, +ett' ois hän irti synnyinseudustansa +ja vapaa toimehensa määrättyyn! +Niin, sen ma tein; mut Ilkan pelastin +jo toisen kerran: mua saattaessa +toi Pentti lautan yli Kyröjoen! +Jos isä kaatuu, poika tehköön työn -- +mut yhtä rintaa kerran muistelkoon +Klaus Flemingin ja Ilkan töitä kansa! + (Säikähtää ja kuuntelee). +Ei tule ketään, ei, ma hiivin pois, +nyt tehtäväni toisahalle kutsuu -- +mut kautta myrkyn, noidannuolen, loihdun +ma tässä taivas-alla vannon, että +on verta hohtava se ruumisvaippa, +johonka marski Fleming lasketaan -- +ma tahdon sen ja -- perkele sen täyttää! + + (Esirippu alas). + + + + +NELJÄS NÄYTÖS. + + +Ensimmäinen kuvaelma. + +Suuri "Kuninkaaan sali" Turun linnassa, varustettu ikkunoilla ja +holvikatolla. Seinillä gobeliiniverhot, Kustaa Vaasan, Eerikin, +Sigismundon muotokuvat, teräsvarustuksia sekä sen aikuisten +ruotsalaisten ja suomalaisten aatelissukujen kilpiä ja vaakunoita. +[Kilvet edustavat m.m. seuraavia sukuja, nim.: Fleming, Sparre, +Stenbock, Stålarm, Creutz, Horn, Kurki, Stiernkors, Boije, Fincke, +Björnram j.n.e.] Ovia molemmille sivuille ja perälle, missä +kaksois-oven avartuessa näkyy rappuset "Kuningattaren saliin". +Vasemmalla valtaistuimen tapainen loistavine katoksineen ja +koroituksella, sen molemmin puolin, tammenvärisiä nojatuoleja; +oikealla penkkejä, joita ulottuu muutamia rivejä yli näyttämön. + +Esiripun noustessa kuuluu hiljaista soittoa ja tanssin humua. +Näyttämö on hetken aikaa tyhjä, kunnes vasemmalta tulevat +käsitysten Aune Juusten ja Gottschalk Fleming. + +GOTTSCHALK FLEMING: +Huh, kuinka helpottaa mun rintaani, +kun tuolta tomust' tanssisalin pääsin! +Kas, tääll' on vilpoisaa ja rauhallista +ja hauskaa uinaella haaveitamme +mun armas, kallis morsioni Aune! + +AUNE: +Niin, kyllä Gottschalk, tääll' on rauhallista! + +GOTTSCHALK FLEMING: +Kas, näissä vanhan linnan kammioissa +ma hyvin viihdyn, täällä talvi-illat +ma tutkin kirjoja ja soitin, lauloin +mun rakkaan kumppalini luutun kanssa, +kun tornin ikkunoissa ulvoi myrsky +ja huovit räyhäs olvikammiossa. +Mut joskus iltaisin, kun vingahtain +nous nostosilta linnan ja kun ratsain +sai kaupungista huovijoukon kanssa +mun veljein Olavi, ma havahduin +ja varroin siksi, kunnes touhu tyyntyi. + +AUNE: +Ja sitten kirjoihis sa vaivuit taas? + +GOTTSCHALK FLEMING: +Niin, kirjoihin tai luuttuhuni tartuin +ja sulle lauloin, vaikka itsekseni. + +AUNE: +Sa mua tokko lienet muistanutkaan? + +GOTTSCHALK FLEMING: +Mun aattehissa vuotta monta jo +sa olet yksin ollut -- tiedät kyllä. + +AUNE (heittäytyen hänen kaulaansa): +Niin, sen ma tiedän ... mutta sentään pelkään... +en tiedä miks, vaan tääll' en enää viihdy... + +GOTTSCHALK FLEMING (kummastuen): +Et viihdy täällä näissä suojissamme? + +AUNE: +En, rakas Gottschalk, en, ... nää linnan suojat +on kylmät, raskahat ja päivää vailla... + +GOTTSCHALK FLEMING: +Ma aavistan -- + +AUNE: + Niin, häitten jälkeen +ma tahdon maalle täällä ... Suitiaan +tai enon luokse ... taikka minne vain, +kun pääsen vapauteen ja luonnonhelmaan, +miss' siintää taivas yllä korkeudessa +ja paistaa päivä, metsä huminoi +ja linnut laulaa, purot pulputtaa +ja silmä vihriäisen ruohon kohtaa -- +niin, maalle, maalle tahtoisin ma, Gottschalk, +ja viethän sa mun sinne häitten jälkeen. + +GOTTSCHALK FLEMING (hyväillen): +Niin, häitten jälkeen, meidän häitten jälkeen +me sinne muutamme ja kahden, kahden +me siellä uinailemme, haaveksimme +ja kesä-illoin laulan siellä sulle: +ja lehto raikaa, vuoret laulun kai'un +ne yli lahden kauvas kannattaa. + +AUNE (Gottschalkin rinnalla): +Niin juuri, Gottschalk, niin sen tahtoisin! + +GOTTSCHALK FLEMING: +Niin, häitten jälkeen, Aune, kesät maalla -- +mut talvis-aikaan tääll' on suojaisampi +ja turvallista olla; tänne kutsuu +myös toimi mun: näät linnan arkiston +mun halttuhun on isä uskonut. + +AUNE (hieman ynseästi): +Sa luona kirjojes kai paremmin +myös viihtynet kuin seurassani mun? + +GOTTSCHALK FLEMING (hyväillen): +Sun seuras korvaa kyllä kaikki, kaikki, +mun oma Aune kulta; tointani +en sentään laiminlyödä saata, armas; +ja kuules, täällä jos ma menestyn, +niin tiedätkös ... + (Taluttaa Aunea valtaistuimelle). + niin, käyhän tänne +ja nouse istuimelle korkealle... + +AUNE (kääntyen poispäin): +Sa valtaa, kunniaako tahdot siis? +Mut niin en minä tahdo, vapauteen +ja maalle luonnonhelmaan halaan vain. + +GOTTSCHALK FLEMING (naurahtaen) +En pyri valtaan minä myöskään, en -- +ma valtaistuint' tarkoitin vain lemmen; +mut isäni on marski Fleming, näätkös, +ja hän se kohtalomme päättää, Aune. + +AUNE (huokaisten): +Ma tiedän sen ... ei mulla siihen valtaa. + +GOTTSCHALK FLEMING: +Ei mulla myöskään ... köyhä olen ma -- + +AUNE (ilahtuen): +Sen vuoksko vain? Mun huomenlahjallain +jo voimme maalle muuttaa ... talon ostaa, +jos muit' ei syitä lie? + +GOTTSCHALK FLEMING: + On muitakin: +mun täytyy kuulla mieltä isän, marskin, +jok' on mun kasvattanut, mieheks tehnyt +ja hän se tahtoo -- + +AUNE (vilkkaasti): + Minne tahtoo hän? + +GOTTSCHALK FLEMING; +Hän meidät tahtois ajaks Tukholmaan. + +AUNE (hämmästyen): +Oo, Tukholmaanko meidät? Marski ei, +vaan Ebba rouva, hän se meidät täältä +kai karkoittaisi pois ... ma tiedän kyllä, +hän silmin karsain katsoo liittoamme, +kun näät sen Fleming yhtyy Juusteniin! + +GOTTSCHALK FLEMING: +Mun äitin' oli halpa kansanlapsi... + +AUNE: +Mut isäs Fleming ... sinä Fleming myös +ja poikanansa pitää marski sua; +(nyyhkien) mut Ebba rouva isääs yllyttää +ja tahtoo kauvaks halvan sukulaisen. + +GOTTSCHALK FLEMING (viihdyttäen): +No, kaikkea sa keksit?... Ebba rouva +hän tahtoo parastamme, muuta ei, +ma hänet tunnen... + +AUNE: + Häntä uskot siis +sa enemmän kuin mua... Ebba rouvaa, +jok' ylväs on ja ... kuulinhan ma itse, +mit' aattelee hän minust' ... (empien) tuonoin, kun... + +GOTTSCHALK FLEMING: +Kun kättäs pyysi Johan, veljeni! + +AUNE (säikähtäen): +Sa tiedät siis? + +GOTTSCHALK FLEMING (tyynesti): + Ma tiedän kaikki tyyni -- +mut unhottanut on hän sun ja lempii +jo toista nuorta naista Warsovassa. + +AUNE: +Niin ... sen ma arvaan; (lempeästi) sydämmessä mulla +on yksin sulle sijaa ollutkin. + +GOTTSCHALK FLEMING: +Ma siihen luotan, mutta -- + +AUNE: + Ebba Stenbock +ei meitä kärsi ... mua halveksii +ja tahtois tieltään meidät Tukholmaan! + +GOTTSCHALK FLEMING: +Mut ajaks vain mun sinne isä laittais; +kai voisin sieltä hälle hyödyks olla... + +AUNE (ikäänkuin olisi hän juonen keksinyt): +Nyt selviää jo kaikki mulle ... siellä +on Stenbockit ja Lejonhufvud, Sparret, +nää mahtavat ja suuret valtaherrat -- +ja heiltä tiedot sais hän sinun kauttas. + +GOTTSCHALK FLEMING (luonnollisesti): +Niin, ehkä on hän siten harkinnut +ja jos ma sillä... + +AUNE (innolla): + Noiden ylhäisten +ja suurten naisten seurahanko me, +me kaksi jouduttais? Sa luuttuinesi +ja minä maalaistyttö?... Eipäs, Ebba, +ma teidän juonihinne suostu en! + +GOTTSCHALK FLEMING: +Sa näet aaveit', Aune... + +AUNE (kiihtyen): + Tiedän kyllä, +mit' olen puhunut ja mitä tahdon: +he multa tällä lailla ryöstäis sun +ja käyttäis juonihinsa omiin meitä. +Mut sit'en salli minä, en, en vaikka -- +ja nyt on voimaa mulla. Ebba rouva, +ma olen onnestani valmis taistoon! + + (Kävelee kiihkoissaan. Samassa tulee äkkiä oikealta): + +PIETARI JUUSTEN: +Ma pyydän anteeks, että häiritsen -- +mut maisteria kysyy mester Staben. + +AUNE (seisahtuen ja kiihkeästi): +Häh! Kuka kysyy? + +PIETARI JUUSTEN (ivallisesti): + Staben ... tohtori. + +GOTTSCHALK FLEMING: +Ja mitä kysymist' on heillä multa? + +AUNE (kuten äsken): +Hän vartokoon ... sa meitä häiritset. + +GOTTSCHALK FLEMING: +Mut jos hän tahtoo jotain kirjastosta? + +AUNE: +Vai kirjastosta ... nyt? kun tääll' on kutsut... +ja mester _Staben_?... + (Niskaansa heittäen). + Tuhma en ma ole. + +PIETARI JUUSTEN: +Ja sua, Aune, nuori Stiernkors +on kauvan etsinyt... + +AUNE: + Vai Stiernkors?... +hän varrotkoon! + +PIETARI JUUSTEN: + Niin, juhlan soihtutanssi +on kohta tanssittava täällä teidän, +niin käskee Ebba rouva. + +AUNE (ynseästi): + Ebba rouva?! + +PIETARI JUUSTEN: +Niin ... ja marski. Vanhan tavan jälkeen +se tässä suojass' aina tanssitaan -- +on siksi tilaa täällä raivattava +mun kanssa lakeijain; siis anteeks, serkku, +mut semmoinen on mulla päiväkäsky. + +AUNE (kuten äsken)? +Vai tilaa raivattava? ... toimi siis, +ma väistyn täältä (niiaten) vallan mielelläni! +Siis lähdemme (tarttuu häntä käsivarteen)... + +GOTTSCHALK FLEMING (naivisti): + Mut min' en ymmärrä... + +AUNE (varmasti): +Mut minä ymmärrän ... ja siin' on kylläks, + (Mennessään). +ja Tukholmaan he meitä eivät saa! + + (Poistuvat vasemmalle). + +PIETARI JUUSTEN (nauraen): +Kas, orpanaa kuin on hän tuittupäinen +ja kuohuksissaan! No, näin häitten e'ellä +on naisten mieli aina kummallinen. +On päiväkäsky täytettävä mun, +ei auta ajatella sotamiehen. +Siis toimeen, Juusten, tilaa tulokkaille +ja ylhäisille soihtutanssijoille! (ovella) +Hoi, lakeijat, teill' onko korvat auki? +Tääll' oisi raivattava tilaa meidän. + (Neljä palvelijaa tulee vasemmalta). +Nuo penkit seinäin viereen siirtäkää +ja tuolit siistiks tehkää ylhäisille. + (Joku palvelijoista naurahtaa). +Häh? Mitä naurat siellä? Nojatuoli +on itse marskin ... toiset vanhimpain +on aatelisten ... mutta verhopenkit +saa istuakseen ... hm, tai nukkuakseen +taas nuoremmat ja vasta-aateloidut. + + (Palvelijat ryhtyvät hymyillen työhön. Juusten + istahtaa rappusille ja jatkaa leikillisesti). + +Tuo pitkä penkki on kai setää varten, +nyt hänkin näätte kuuluu aateliin! +Mut minä tyytyä saan puuhun kuivaan +ja istun rappusille ... tähän näin. +Näin meitä luokitetaan arvon jälkeen +ja milloin nostetaan ... tai lasketaan. + (Palvelijat tirskuvat). +Se naurattaa, mut niin se on ... ma tässä +vain varron koroitusta luutnantiksi! +Mut piru tietää, kuinka senkin käy, +kun yhä rauhaa kestää? Papit vain, +nuo mustahännät täällä mellastavat +ja pastorista piispaks nousta voivat, +kun täällä hallitsee Ericus piispa +ja omat lampahansa suojelee. +Mut tässä muistan ... eilen torven kuulin +ja julistajan ratsahin ma näin, +jok' kansan kutsui kirkon sakaristoon. +Siell' on siis kokous ollut tänään, häh? + +ENS. PALVELIJA: +On, vänrikki, ja kokous myrskyinen. + +PIETARI JUUSTEN: +Kas, sen ma uskon; kun sen marski johtaa, +niin on se aina hauska myrskynpuuska. +Se päättyi kai jo keskipäivän aikaan? + +ENS. PALVELIJA: +Me silloin marskin kanssa palattiin. + +PIETARI JUUSTEN: +Ja läsnä oli itse piispa myöskin? + +ENS. PALVELIJA: +Niin oli, piispa, papit, aateli +ja huone täysi Turun porvareita +ja kansaa kaikenlaista pakaten. + +PIETARI JUUSTEN (ojentaikse mukavaan asentoon): +Kun pappeja lie ollut, silloin marski +on aina kuulijoita naurattanut. +No, niitä tahtoo meistä majesteetti? + +ENS. PALVELIJA: +Sai nuhteet piispa ensin marskiltamme, +kun Turun tuomiokirkon vanhat taulut +Ol' irti ottanut .. ja pyhät ristit +pois heitättänyt rengeillään... + +PIETARI JUUSTEN: + Ohoh, +vai ristinkin? Mut risti, lempo soi, +ja taulut myös ... ne kuulunee kai kirkkoon? + +ENS. PALVELIJA: +Ja kellonsoitot, kirkon kynttilät +on ajaks messun lakkauttanut piispa +ja poistattanut pappein valkokaaput -- +nää kaikki jälleen tahtoo kuningas. + +PIETARI JUUSTEN: +Niin, hän on hurskas meidän Sigismund +ja marski Fleming noutaa hänen mieltä. +Mut entäs rahvas? + +ENS. PALVELIJA: + Rahvas yhtyi marskiin +ja vaati kaikki vanhan tavan jälkeen. + +PIETARI JUUSTEN (nauraen): +Kai lie se vanha tapa paras sentään -- +mut piispa parka kiikkiin joutui siis? + +ENS. PALVELIJA: +Niin näytti joutuvan, mut tointui kohta, +kun Sigismundin kirjeen vääräks väitti +se nuori Fleming, Louhisaaren herra. + +PIETARI JUUSTEN: +Vai vääräks väitti ... marskin käännöksen? + +ENS. PALVELIJA: +Niin väitti, niin, ja pyys sen kopioida... + +PIETARI JUUSTEN: +Kas, heikkouskoista ... vai kopioida? + +ENS. PALVELIJA: +Niin, mutta siihen suostunut ei marski, +vaan tyynnä taskuun pisti kirjoituksen. + +PIETARI JUUSTEN: +Vai taskuun kirjoituksen ... entäs sitten? + +ENS. PALVELIJA: +No, sitten naurettiin ... mut tuiman kiistan +sai hauskimmaksi herra Kaskisten, +jok' käytöksestä marskin yltyi vain +ja vaati siitä häntä vastuusehen, +ett' yli kirkon muurin linnan huovit +kaks pappia ol' eilen heittäneet. + +PIETARI JUUSTEN (nauruun purskahtaen): +Vai papit muurin yli heitettiin! + +ENS. PALVELIJA: +Niin, yli kirkonmuurin ... tielle sinne! + +PIETARI JUUSTEN: +Kas, huoviroistoja ... ne ottaa hiisi! + +ENS. PALVELIJA: +Niin luullut ois ... mut marski nauroi vain, +ja huusi naurun sekaan: "viskatkoot +siis heidät jälleen sinne muurin taa -- +mut voimakkaammin, että luissa tuntuu!" + + (Juusten ja palvelijat purskahtavat nauruun kaikki). + +PIETARI JUUSTEN (naurun seasta): +Vai pihaan jälleen, "että luissa tuntuu!" +se lemmon marski! ... mitäs rahvas siihen? + +ENS. PALVELIJA: +Ka, kaikki nauroi sille kuollakseen -- +mut silloin poistui herra Kaskisten. + +PIETARI JUUSTEN (yhä nauraen): +Vai "että luissa tuntuu?" ... semmoinen +on tapa marskillamme opettaa! + + (Ovi aukeaa samassa perällä ja ovelle ilmestyy marski Fleming. + Palvelijat, jotka aikoja jo ovat työnsä lopettaneet, huomaavat + sen, kumartavat ja joku heistä rykäisee merkiksi Juustenille, + joka yhä istuu rappusilla). + +KLAUS FLEMING: +Hoi, Juusten, päiväkäsky kuinka kuuluu? + +PIETARI JUUSTEN (hyppää säikähtäen ylös; syrjään): +No, vie sun helvetti! (Ääneen) Mun päiväkäsky +on tilaa raivata ja soihdut syttää +ja hevoisista huolta pitää! + +KLAUS FLEMING (tullen etualalle): + Niin, +mut senpä sijaan virkailet sa täällä +ja linnan lakeijoja naurattelet. + (Juusten on vaiti. Palvelijat poistuvat. + Fleming katsoo tuimasti Juusteniin). +Ja ties sen, kelle täällä naurettiin? + (Juusten on vaiti). +Ei sovi heitä haastatella sun, +vaan käskeä -- se vasta mielees paina, +ja mene, herra vänrikki. + (Juusten kumartaa ja poistuu. Marski kävelee edestakaisin). + Kas niin -- +ma kuulin juttunsa ... (naurahtaa) hm, ajallansa +on pappein kanssa hauska leikitellä; +mut lempo tietää, kuinka selvetään, +jos yhtyvät he nuoreen herttuaamme, +jonk' into toimeen ajaa suurehen, +kun kannuksensa voittaa hänkin tahtoo? +Ja piispa myös hän vetää yhtä köyttä -- +mut tänään sormilleen sai hurskas pater +ja sen hän ansaitsi, se niskuri! + +EBBA FLEMING (tulee vasemmalta): +Vai tänne karkasit sa vierailtas? + +KLAUS FLEMING: +Tuo touhu tuolla vanhaa hermostuttaa +näin jälkeen aamullisen istuntomme. + +EBBA FLEMING: +Sa siellä suututit kai monta taas? + +KLAUS FLEMING: +Vain pappeja ma hieman höyhentelin, -- +sai piispa hyväksensä kansan pilkan. + +EBBA FLEMING: +Siks olivatkin tänään tyhjät tuolla +niin tuolit piispan kuin myös Flemingein? + +KLAUS FLEMING: +Niin, kutsuas ei noudattanut piispa +ja Kaskisten ja Louhisaaren herrat +jäi kemuistamme pois... No, yhtäkaikki, +kun tarvis vaatii etsii meitä piispa +ja -- suvust' aina suurin harmi on! + +EBBA FLEMING (nauraa): +Niin, semmoinen on sinun mieles, Klaus, +sa musta Noki-Klaus ja "mustain" pää -- +mut mull' on toinen mieli: suvun kautta +voi paljo aikaansaada, marski Fleming. + +KLAUS FLEMING: +Sa niinkö luulet? + +EBBA FLEMING: + Tukholmassa meillä +on Brahet, Stenbockit ja Leijonhufvud -- +ja heill' on herttuankin avaimet. + +KLAUS FLEMING (epäillen): +Ah, joutavia? + +EBBA FLEMING (ilkamoiden): + Mutta Tukholmaan +sa toiste menne et? + +KLAUS FLEMING: + En, lempo vie, +ma enää lähde heidän lystiksensä! +Jos meistä jotain Ruotsin herrat tahtoo, +niin tulkoot tänne... Tukholmasta Turkuun +on yhtä pitkältä kuin täältä sinne. + +EBBA FLEMING: +Mut kerran sentään edessä herttuan +sa katuvaisna pääsi paljastit? + +KLAUS FLEMING: +Niin, kerran tein sen, mutta miksi tein sen?... +sen tiedät varsin hyvin... + (Vie kätensä päälaelle ja pyyhkäisee sillä yli pään). + Ymmärrätkö? + +EBBA FLEMING: +Sa koitat väistää, mutta myönnä pois, +ett' täytyi silloin sun! + +KLAUS FLEMING (naurahtaen): + No, täytyi sitten! + +EBBA FLEMING: +Niin, joskus täytyy. Mutta tiedätkös, +miks illan kestit olen toimittanut? + +KLAUS FLEMING: +Nää illan kestit? (nauraen) Ka, kun täytyi, täytyi +sun nuorten vuoksi ... niin on tapa vanha. + +EBBA FLEMING: +Ei kaipais näitä Gottschalk eikä Aune, +sen kyllin selvästi he osoittaa, +kun pois he hiipii, milloin silmä välttää. +Mut mull' on toiset mietteet: arvatkoon +sen marski Fleming, valtakunnan neuvos! + +KLAUS FLEMING: +Siis, Ebba rouva, suvun kunniaa +ja mainetta sa mietit, eikö totta? + +EBBA FLEMING: +Sep' oiva kunnia on Flemingille, +kun yhtyy Juusteniin!... En, siksi en +ma tätä vaivaa oisi nähnyt suinkaan; +mut marski Fleming vuoksi herttuan +hän kaiken kannatuksen tarvitsee. + +KLAUS FLEMING: +Kas siinä, hiisi vie, sa puhuit totta -- +ja siksi siis... + +EBBA FLEMING: + No, ymmärrätkös nyt? + +KLAUS FLEMING: +Sa olet viisas, Ebba. + +EBBA FLEMING: + Nuorten kanssa +on harvoin seuraa meillä ... tänään on. + +KLAUS FLEMING: +En huoli seurasta ma nulikkain. + +EBBA FLEMING: +Mut heidän kannatus on tarpeen, marski, +jos tahdot jotain toimeen, innostusta +on yksin heillä. + +KLAUS FLEMING: + Mutta sillä yksin +ei aikeissansa kauvas pääse Fleming. + +EBBA FLEMING: +Ja liitto nuoren Juusten suvun kanssa +tuo mukanansa pikku-aatelin, +kun näkee se, ett' täällä linnassa +ei halveksita nousukkaitakaan. + +KLAUS FLEMING: +Ja kaiken tään sa olet harkinnut? + (Nousee kävelemään). +Kun mietin tarkempaan ... hm, lempo soikoon, +ei hullummasti, ei ... niin, valtakunta +on sulle paljo, Ebba, velkapää. +Näät kannatusta kaiken aatelin +niin Suomen ylhäisten kuin alhaisten +ja porvarein ja moukkainkin on tarvis, +se kaikk' on totta. Nuoretkin on tarpeen. + +EBBA FLEMING: +Ja tansseja ja loistoa he vaatii. + +KLAUS FLEMING: +Niin -- mutta meille nuori herttuamme +ei tätä sallis, liian kallihiksi +hän väittää linnanhoidon soimaten, +ett' uida loistossa ma tahdon vain +ja täällä ruhtinaana kuninkaan +kuin kantaisin ma riikin valtikkata. + +EBBA FLEMING: +Hän soimatkoon, mut niin ei tuhma lie +tok' Kustaan poika, ett'ei oivaltais, +miks sen me teemme. Arvo vaatii sen. + +KLAUS FLEMING (sävähtäen): +Niin oikein, Ebba, arvo miehen, jolla +on koko Suomi hallussaan ... nääs, kansan +sen tahdon siihen näin ma kasvattaa, +ett' ylpeillä se osaa kunniasta, +kun on sen nähtävissä korkealla +mies oman kansan, heidän keskuudesta, +mies, joka hengen uhkain uskaltaa +sen nostaa kunniaan ja toisten arvoon. + +EBBA FLEMING: +Kas, nyt ma jälleen tunnen Flemingin! + +KLAUS FLEMING: +Mut sitäkös nuo moukat ymmärtäis? +He mua vastustaa ja niskuroivat +ja kenpä tietää, kuinka kääntyy kaikki, +kun pääs hän tuonoin täältä Tukholmaan +se kansan yllyttäjä Jaakko Ilkka, +jok' oli heistä uljahin ja viisain. +Hän tieten kieltä kantoi herttualle -- +ja valtaherrat, Banérit ja Bielket +ei meitä myöskään kärsi ... jälkeen naimisemme +(nauraa) Kai heitä harmittaa se kepponen, +kun sain ma langoks itse Kustaa Vaasan! + +EBBA FLEMING (vakavasti): +Niin, kenpä tietää, vaikka syytäkin +he vielä harmihinsa saada vois, +jos sota syttyy... Itse kaikki he +kun ruokoina jo nöyrtyi Kaarlen e'essä, +niin nöyrryttäis he myöskin voimakkaimman. + +KLAUS FLEMING: +Niin, hyväks herttuan he luopuivat. + +EBBA FLEMING: +Mut sit' ei tehne marski Fleming toki? + +KLAUS FLEMING: +Vain pakon tieltä väistyy marski Fleming. + +EBBA FLEMING: +Ja sitä pakkoa ei tullekkaan? + +KLAUS FLEMING: +Ken tietää sen?... Mut aikeet herttuan +me hyvin tunnemme ja varustaumme. + +EBBA FLEMING: +Hän kruunuun kurkottaa, sen kaikki huomaa. + +KLAUS FLEMING: +Niin, sen hän ottais... + +EBBA FLEMING: + Mutta Ruotsiin ei +hän tyydy, myöskin Suomen tahtois voittaa. + +KLAUS FLEMING (kävellen): +No, se on vanha juttu! Tahtoo, tahtoo, +mut tät' ei saa; kas, siitä vastaan minä, +ett' täällä hallitseepi Sigismund +niin kauvan kuin on Flemingiliä valta. + +EBBA FLEMING: +Mut jos hän auttajaksi tsaarin ostaa +ja uhraa palkkioksi Karjalan? + +KLAUS FLEMING: +Niin suurta uhrausta ei hän tehne. + +EBBA FLEMING: +Ken takaa sen? Sa mielees johda, marski. +ett'ei hän itseään vain enää mieti, +kun tuonoin syntyi hälle poikakin: +näät herttua tai prinssi Kustaa Aadolf +voi kantaa kruunut kolmen valtakunnan, +jos lankeaa se Sigismundon päästä. + +KLAUS FLEMING: +Hm, nyt on herttualla poika, niin! + +EBBA FLEMING (hiljan): +Mut meillä myöskin, marski Fleming! + +KLAUS FLEMING (sävähtäen): + Häh? +Sa mitä tarkoitat? + (Ebba on vaiti) + Ei, Ebba, Ebba, +sa hilli ylpeytes ja kerkäs kielesi +Ma toivon, ett'en sua ymmärtänyt. + +EBBA FLEMING (kohottautuen): +Ja miks' en lausuis kerran julki sitä, +mit' öisin usein olen miettinyt, +Mun sisar Kaarina sai Ruotsin kruunun +ja pojalleen hän valtikankin jättää +ois voinut, jos ois hällä poika ollut. +Mut mull' on poika, nuori Juhana, +ja miks' ei poika Ebba Stenbockin +vois tulla Suomen suuriruhtinaaksi? + +KLAUS FLEMING (tiukasti): +Nyt vaikene ja muista: kuningas +voi pojallensa valta-kruunun antaa, +mut minä -- -- + +EBBA FLEMING (innolla): + Sinä, niin, jos arvos tunnet, +oot yksin käskynhaltijana maassa, +jok' ilman Flemingeitä ryssäin ois +tai muiden muukalaisten kulkurein, -- +ja marskina on sotajoukot sulla +ja Ruotsin laivastosta toiset puolet. +On ilmaiseksi kruunun harvat saaneet, +mut rohkea sen itse ottaa... Suomi +on luotu Flemingeille... Sigismund, +tuo heikko raukka, sit' ei riistää voi +ja Kaarlen hankkeet valtaistuimelle +ei salli liioin näihin puuttumista; +jos tahdot vain, on Suomen kruunu sun +ja sinä voit sen antaa, kelle tahdot! + +KLAUS FLEMING (ärjästen) + +Nyt vaiti, Ebba; onkos piru itse +sun mieles villinnyt? Vai valapatto +ois marski Fleming e'essä kuninkaansa? + +EBBA FLEMING: +Niin, eessä kuninkaan, jok' itse rikkoi +sen valan, jonka säädyille hän antoi -- + +KLAUS FLEMING: +Sa olet hullu tai -- + +EBBA FLEMING: + Se onko valhe, +ett' antamansa lupaukset hän rikkoi? +Sa kysy piispaltas, jos epäilet! + +KLAUS FLEMING: +Mun kysyä ei keltään ole tarvis -- +ja jos se oiskin totta, entäs sitten? +Kuningas maass' on sentään Sigismund +ja minä marski... + +EBBA FLEMING: + Mutta Fleming aina +ja Stenbock minä, muista sitä, Klaus! +Juhana kolmas niinkuin Kaarle mulle +on orpanoita ... nuori Kustaa Aadolf +ja poikas Juhana siis serkukset -- +ja itse äsken juuri ylpeilit sä, +ett' oisit lanko itse Kustaa Vaasan, +jos eläis vanhus -- + +KLAUS FLEMING: + Sitä hullumpaa +ois moiset arvottomat vehkeet meille? + +EBBA FLEMING: +On Kaarleen valtaherrat suuttuneet; +ja Sturet, Brahet, Leijonhufvudit +ja Sparret myöskin, meidän omaisemme, +ma ehkä puolellemme saada voisin -- +ja joll'ei veljes Jochum vainaja +ois halpasyntyisillä naimisillaan +nimeäs tahrannut, niin... + +KLAUS FLEMING (polkien jalkaa): + Vaiti, Ebba, +tai kautta taivaan! ... koht' en itse tiedä, +ma mitä teen... Sa herjaat kuningasta +ja haudastansa kaivat kuollehetkin, +ett' oikein pöyristyttää mieltehes! +Niin, Jochum hän nai toisen jalkavaimon -- + (Ebba tekee halveksivan liikkeen). +mut tämän naisen luona kuningas +ol' onnen löytänyt ... sä tiedät, Eerik... + +EBBA FLEMING (halveksien): +Nuo jutut teidän lempivaimoistanne +ei mua hauskuta... Ne jätä, Klaus! + +KLAUS FLEMING (tyyntyen): +No, olkoon sitten, mutta viime kerran: +ei sanaa tästä enää, Ebba Stenbock! + (kävelee ... muuttaen äänensä). +Liet laskenutkin pahaa pilaa mulle? + +EBBA FLEMING (pilkallisesti): +Niin, pilaa, niin! + +KLAUS FLEMING: + Ja ilman tarkoitusta? + +EBBA FLEMING: +Siis en ma mitään tarkoittanut! + +KLAUS FLEMING: + Et -- + + (Pitkä äänettömyys. Ebba on istunut ikkunan luo ja + katselee ulos, marski kävelee edestakaisin permannolla, + kunnes pysähtyy Ebban eteen). + +Sa kerroit äsken, että Warsovasta +hän olis karkoitettu -- -- + +EBBA FLEMING (hajamielisesti) + Kuka sitten? + +KLAUS FLEMING: +Ka, kukas muu kuin Juhana. + +EBBA FLEMING: + Vai hän? -- +niin, viikoks kahdeksaksi karkoitettu +hän maalle on ja luokse Radziwillin. + +KLAUS FLEMING: +Häh, luokse Radziwillin? Wilnaan siis! + +EBBA FLEMING: +On mahdollista, varmaan muut' en tiedä, +kuin ett' on sukua hän Flemingeille -- + (Marski puistaa päätänsä). +niin, Saksan Flemingeille... + +KLAUS FLEMING (nauraa): + Miks' ei Turkin? + (Kuin itsekseen). +siis luokse kuulun "mustan Nikolain" -- +Vai elää sekin nokiherra vielä. + +EBBA FLEMING: +Sa mitä sanoit? + +KLAUS FLEMING: + Miksi karkoitettu? + +EBBA FLEMING: +Ei kerro siitä Anna Sparren kirje, +mut Bondelta ma tiedustella aion. + +KLAUS FLEMING: +Niin, sen voit tehdä. Hm, hm!... Luultavasti +hän jääkin toistaiseksi vieraaksemme? + +EBBA FLEMING: +Vain kaksi päivää sanoi viipyvänsä. + +KLAUS FLEMING: +Vain kaksi? + +EBBA FLEMING: + Päivää, niin, mut mielellänsä +ois kaksi viikkoakin, vaan ei voi. +Hän näyttää viihtyvän ja Kaarinaamme +jo katsoo -- + +KLAUS FLEMING: + Vait! Ma kuulen askeleita. +Ja muista, Ebba, että seinätkin +voi kuulla silloin, kun ei tarvis ois. + (Pentti Juustenin ääni kuuluu eteisestä. Marski Ebballe). +Tuo kettu puhees äskeisen jos kuuli, +voi olla e'essä meillä mestauspölkky. + +EBBA FLEMING: +Ei vaaraa hänestä, nyt on hän varma. + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (tulee hyvällä tuulella ovelle): +Ma etsin teitä, marski ... anteeks, rouva, +jos häiritsin ma perhekohtausta -- +On tänään puuhaa teillä... Kestit tuolla +mun täytyi jättää... + +EBBA FLEMING: + Tänään ette suinkaan +tok' asioissa linnan tänne tulle? +Ne huomiseksi, tänään tanssitaan. + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Mut ain' ei ruusuisilla, armon rouva -- + +EBBA FLEMING: +Te mitä tarkoitatte, kunnon Juusten? + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (tuttavallisesti): +Ma kuulin kerrottavan ... hm, ma pyydän anteeks, +jos sekaudun ma toisten asioihin, +mut nyt, kun + (Naurahtaa). + tavallaan ma taloon kuulun, +niin ehkä sallitaan... + +KLAUS FLEMING (syrjään): + Vai niin, sa kettu! + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Niin, armon rouva kai sen ymmärtää, +ett' turhat juorut teidän pojastanne -- -- + +KLAUS FLEMING (tylysti): +Teill' onko marskillenne asiaa? + +EBBA FLEMING (syrjään): +Klaus hältä kyllä ottaa juorutaudin. + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (nolostuen ja äänensä muuttaen); +On kyllä, marski, juuri kirjan sain, +jonk' Kupittaalla vartijamme sieppas, +kun ohi sieltä aikoi viesti Kaarlen. + + (Kaivaa esiin kirjeen ja antaa sen marskille). + +KLAUS FLEMING (silmäten kirjettä): +Mut tää on voudillemme Viipuriin? + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (suutansa maiskauttaen): +Niin, Wiipuriin ... ja siell' on vouti Creutz. + +KLAUS FLEMING (tylysti): +On vouti Creutz, ... mut haltijana Kruus. + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Kai parast' tietää sentään meidän lie, +mit' aikoo herttuamme ... voihan kirjan +taas sinne toimittaa, jos tahdotaan. + +KLAUS FLEMING (tarkastaen Juustenia): +Niin, sen voi kyllä tehdä, Pentti Juusten, +jos vain on lukko meillä aitan suulla? + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (taas tuttavallisesti); +No, nyt se on ja oikein varma onkin. + +KLAUS FLEMING (katsoo pilkallisesti Juusteniin, +ottaa sitten kirjeen, jonka avaa): +Siis kirjan aukaisemme! + + (Katselee sitä ensin vakavasti, sitten hymähdellen, + Juusten lähentelee kurkistelemaan marskin takaa). + + Vanhaa, vanhaa +on nuotti herttualla ... poistuvaksi +hän meidät tahtoo ... aikeittensa tiellä +me täällä ollaan ... vallan tiettävästi! +Mut toistaiseksi jäämme sentään tänne +ja hallitsemme ... hm, ei ole uutta...! + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA; +Ei ole uutta, ei! + +KLAUS FLEMING (äkkiä): + Niin mikä sitten? + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Ma tarkoitan: on tuttu Kaarlen nuotti! + +KLAUS FLEMING (silmäten edelleen): +Djaa ... Aksel Kurki astuis sijallemme... + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (kuten äsken): +Niin, Kurki, niin, se herra Anolan! + +EBBA FLEMING: +Vai Kurki Anolan, se vielä puuttui? + +KLAUS FLEMING (silmäillen kirjettä): +Ja Lindöön Stålarm tänne kutsutaan -- + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Vai Stålarm? + +KLAUS FLEMING: + Tänne kiiruhtamaan meitä, +ett' antaisimme ryssäin haltuun sen... + +EBBA FLEMING: +Ja minkä sitten? + +KLAUS FLEMING: + Rakkaan Käkisalmen. + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Niin, kai se nyt jo heille jättää täytyy +se meidän vanha, rakas Käkisalmi! + +KLAUS FLEMING: +Vai niin te arvelette ... täytyy jättää? +Mut sit' en jätä... Stålarm jättäköön, -- +(naurahtaa) häll' onkin käsky siihen kuninkaalta! + +EBBA FLEMING (iloisesti): +Niin, sit' ei jätetä ... sen tehköön Stålarm! + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (maiskauttaen suutaan): +Mut oikeudestaan kiinni pitää ryssä +ja herttua jos ryssää kannattaa -- + +KLAUS FLEMING: +Niin meillä valmiit ollaan... Horn on lyöty -- + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Niin. Horn on lyöty... + +KLAUS FLEMING: + Kurki Anolan +ei tahdottamme uskaltane tulla. + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Mut entäs Kaarle? + +KLAUS FLEMING: + Kaarlen lyömme me +taas laivastolla ... laivat meillä on. + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Niin, laivat on, mut huonoiks huomattiin +ne Danzigissa, marski muistaa kai? + +KLAUS FLEMING (tiuskasten): +Häh? josko muistan? Muistan kyllä, Juusten -- +mut meill' on uusia ja uudet kestää. + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Niin uudet kyllä, mutta vanhat vuotaa -- + +KLAUS FLEMING (kutea äsken): +Voi vanhat korjata ja, hiisi vie, +työ Pikkalassa vilkkahasti käy. + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Niin voi, niin voi, mut kaikki maksaa, maksaa... + +KLAUS FLEMING: +Ma siitä viis... Se huoli teille kuuluu -- +mun tehtävä on maata puolustaa +ja säilyttää se Ruotsin kuninkaalle. + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Niin, sen ma tiedän, mutta tehtävänne +se liiaks maksaa... Linnan taloudesta +ja kulungeista mun on vastattava. +Tää maa on köyhä... + +KLAUS FLEMING: + Turun porvareilta +te verot uudet kantaa voitte, Juusten. + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (hieman kiivaasti): +Vai verot uudet Turun porvareilta, +kun entisetkin heill' on maksamatta! + +EBBA FLEMING: +Se laiminlyönti syyttää yksin teitä -- +he hopeansa meiltä piiloittavat. + +KLAUS FLEMING: +Niin, muistanpa kun tuonoin mester Staben +löys Härkäpäältä rahat myllyn alta. + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (hölmistyen): +Vai myllyn alta? Mester Staben? + +KLAUS FLEMING: + Niin, -- +on meidän tohtorilla varma vaisto +ja tarkka silmä kätköt keksimään. + +EBBA FLEMING: +Se pitäis tietää linnan isännän, +mut te vain nukutten. + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (yrittää kiivastuneena kääntyä Ebban puoleen). + +KLAUS FLEMING (keskeyttäen): + Hän riihtä ensin +näät käytti piilonaan, muut tutkittaissa +vei lurjus myllyn alle hopeansa. + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (yhä nolostuen): +Vai ensin riihen, sitten myllyn alle? + +KLAUS FLEMING: +Siks talot porvarein on tutkittavat +ja joll'et löydä heidän kätköjään, +saat panna omistas (syrjään), sa vanha saita! + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (taas tuimistuen): +Ma omistako laivavalmistuksiin? + +KLAUS FLEMING (samoin): +Sa täällä kylläks oot jo hyötynyt -- +nyt uhrata on vihdoin sunkin vuoros, +kun vaatii uhrin maa ja kuningas. + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (yhä tuimemmin): +Vai minä hyötynyt, kun kaikki tietää +mun aikanani linnan hyötyneen! + +KLAUS FLEMING (samoin): +Mut sinun myös ... ja kenpä takaa mulle, +ett'et sa säilyys lailla Härkäpään +vain kasaa valtakunnan hopeoita? + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Ma luulin, että siteet, jotka tuolla (viittaa perälle) +nyt kohta suvut meidän yhdistää, +tok' oisi tyhjäks tehneet moiset syytteet... + +EBBA FLEMING (itsekseen): +Ja tuokin pöllö hän nyt kilven kantaa! + +KLAUS FLEMING (vihaisesti): +Ne siteet sikseen ... ne on heidän kesken, +mut asioissa maan ja valtakunnan +ei tiedä sellaisista marski Fleming. + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (yrittää, keskeyttämään): + +KLAUS FLEMING (polkien jalkaa jatkaa): +Ma linnanpäällikkönä, käskijänä +nyt puhun teille. Totta onko se, +ett' tykkimiehiltä ja laivaväeltä +te palkkaa vähennätte; väitetään, +ett' taskuhunne liukuu rahat liiat. +Se onko totta, Juusten, vastatkaa! + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (loukkautuen): +Ken moista väittää, valhettelee, konna! +Ja mua syytöksin jos mokomin +vain toiste loukataan. -- + +KLAUS FLEMING: + Vai niinkö siis? +Te kiellätte ja konnaks teette sen, +ken moista väittää. Hyvä, hyvä, hyvä, +siis kutsutanko tänne syyttäjät? + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Sen voitte tehdä, heille rangaistusta +ma vaadin ankarimman säännön jälkeen. + +KLAUS FLEMING: +Mut tietkää, Juusten, aateliin he kuuluu! + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +On yhtäkaikki ... aateloitu mies +ma olen myös. Kai jotkut juoppolallit, +joilt' olen lainanpyynnöt kieltänyt, +on käyneet kostoksensa syyttämässä? + +EBBA FLEMING (itsekseen): +Kas tuosta huomaa kyllä nousukkaan. + +KLAUS FLEMING: +Vai niin sä luulet, vanha kitsuri, +mut jos ma sanon nyt: sun syyttäjäs +on nuori Stålarm sekä Eerik Munck, +sa heidän e'essä uudistatko kieltos +ja väität heidän mulle valhetelleen? + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (masentuen): +Vai nuori Stålarm sekä Eerik Munck? +Sit' en ma tiennyt ... enkä uskois myöskään... + +KLAUS FLEMING (ärjästen): +Siis valheestako mua syytät vai? + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +En suinkaan, marski Fleming, en... + +KLAUS FLEMING (tuimasti): + Kas niin, +ma kutsutan siis tänne Stålarmin +ja nuoren Munckin, vastaa heidän kuullen! + (Ottaa askeleen perälle). +Hoi, vänrikki! + +PIETARI JUUSTEN (ilmestyy ovelle): + Ma varron käskyjänne! + +EBBA FLEMING: +Nyt meni kettu omaan paulahansa! + +KLAUS FLEMING (käskevästi): +Käy, kutsu tänne vieraskammiosta... + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: (taistellen itsensä kanssa ja +pyhkien hikeä otsaltansa): +Mun suokaa muistutella, jalo marski... +vain hiukan aikaa ... + (Marskille hiljaa). + muistaa suvaitkaa: +hän on mun veljenpoika... + +KLAUS FLEMING: + Asioissa +en sukusiteitä ma koskaan tunne. + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Mut sallikaa tok', että poistuu hän +vain hetkeks täältä, että muistuttelen, +jos ehkä joskus... + +KLAUS FLEMING (itsekseen): + Syyllinen! sen tiesin, + (Ääneen vänrikille). +Voit ilmoittaa sa säkkisoittajille, +ett' alkaa täällä soihtutanssi kohta, +ja mester Vogelsang hän tulkoon myös! + + (Juusten poistuu). + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Ma kiitän teitä, marski Fleming, tästä! + +KLAUS FLEMING (kuivasti): +Ei kestä kiittää. Vuoksi poikani +ma tämän tein, en teidän tähden. +Mut koska siteitä te muistutatte, +ma tahdon tietää, apen minkälaisen +saa nuori Gottschalk, sillä muistakaa: +nimeä Flemingin hän myöskin kantaa. +Mut suoraan, Juusten, ilman koukkuja! + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (häpeissään): +No, koska suorin tie lie paras sentään, +niin tunnustan, ett' ehkä olen joskus +ma vähentänyt palkkaa tykkiväeltä. + +EBBA FLEMING (syrjään): +Kas, se on kaunis uusi sukulainen! + +KLAUS FLEMING: +Sa myönnät siis. Mut myöskin laivaväeltä +sa olet kavaltanut, kuuluu syytös. + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +En laivaväeltä, en! + +KLAUS FLEMING (tuimasti): + Siis kutsutanko +ma tänne syyttäjäs vai? + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (yhä masentuen ja hikoillen). + Elkää sentään, +voi olla mahdollista ... maksupäivin +mua usein vaivaa pyörtymys ja silloin +voi kyllä erhettyä; ihminen +ei ole aina yhtäläinen, marski. + +KLAUS FLEMING: +Niin, ihminen voi erhettyä kyllä; +mut myöskin jalkaväeltä riistäneen +sun väittävät he päiväpalkkojansa. + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Vaan ketkä lemmot täällä nuuskii kaikki? +sit' eivät Munck ja Stålarm tietää voi! + +KLAUS FLEMING (naurahtaen): +Sa tokkos huomaat, että omat kasvos +ja sanas ilmaisevat ilkityös. +Siis siitä lähtein, kun on avaimet +tään linnan olleet sulle uskottuna, +sa ryöväät noilta, maansa puoltajilta, +joill' onpi palkka kurjan kerjäläisen +ja petät meitä sekä kuningasta? + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Ei ole huomanneet he itse lainkaan, +kun aikaan humalan ma maksoin heille. + +KLAUS FLEMING (ärjästen ja sylkästen): +Hyi, häpeä jo itseäs ja meitä! +vai käytit hyväkses sa päihtymystä +ja varastit -- + (Juusten yrittää vastata). + niin, juuri varastit, +sen teit sa, Juusten, sotilailta mun, +joill' onpi rahaa tuskin vaattehiksi, +sa, rikas knaappi, joka rahas kautta +vast' olet aateloitu; häpeä +ja joudu kirstuillesi, vanha saita. + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (kumartaa ja yrittää lähteä): +Ma teen kuin käsketään. + (Kääntyy ovella ja palaa ilkeästi hymyillen). + Mut entäs kirja, +jok' oli Wiipuriin, ken rikkoi sen? + +KLAUS FLEMING (vihaisesti ärjästen): +Sen rikoin minä, marski Fleming itse, +jok' olen valtuutettu kuninkaan +ja teen kuin tahdon tässä Suomenmaassa; +on mulla oikeus siihen. + (Ottaa kirjeen pöydältä). + Kirjeet herttuan +käy meidän kautta, säätää valtakirja: +lain kiertelyyn on syypää herttu Kaarle +ja hänen kirjeilleen siis teen ma näin. + (Repii rikki kirjeen ja viskaa paperit lattialle). +Nyt ymmärrätte kai mun, linnanvouti! + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (kumartaa nöyrästi): +Ma teen kuin käskee päällikköni mun! + +KLAUS FLEMING: +Siis saavat sotilaani täyden palkan? + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +He saavat sen, mun sanani on pantti. + + (Tarjoaa kätensä). + +EBBA FLEMING (joka on istunut erään ikkunan ääressä +ulos katsoen, kääntyy puolittain): +Kas sepä pantti, sana moisen miehen! + +KLAUS FLEMING (ei ole huomaavinaan Juustenin yritystä): +No, siispä tähän jääköön koko juttu, +jok! ei lie mieluisinta kummallenkaan. +Nyt menkää vieraittemme joukkoon te, +ois harmillista, jos he jotain huomais. + (Juusten kumartaa ja lähtee). +Mut muista myös: ei yhtä äyriä +saa huomenlahjanansa tuoda hän, +sun tyttäres, ma pidän huolen heistä. + + (Juusten kumartaa ja poistuu verkalleen perälle: + marski kääntyen Ebbaan). + +No, kuinkas suoriusin ma mielestäs +tään uuden sukulaisen kanssa, häh? + (Ebba on vaiti). +Hän tuli pöyhkeänä, luuli kai +jo jokin olevansa, mutta nöyrä +ja lauha taas kuin lammas lähtiessään. + +EBBA FLEMING: +Niin, kylläks nöyryytit sa vanhaa miestä -- +mut uutta ystävää et nyt sa saanut. + +KLAUS FLEMING: +Ma häntä käsken, pyytää mun ei tarvis -- +ja kautta työnsä on hän hallussani, +tuo vanha kitsuri; mut lempo soi, +ma hänet uhraamahan kyllä saan. + +EBBA FLEMING: +Mut ei hän suuria lie ottanut, +kun muutenkin on väellä palkat pienet. +Hän kuuluu sukuun nyt, sit' et voi auttaa, +ja siis ei julkiseksi juttu tulle? + +KLAUS FLEMING (naurahtain): +Sa mitä mietitkään ... ma huomenna +jo olen unhottanut kaikki tyyni; +on mulla kylläks muuta miettimistä. + (kävelee edestakaisin). +Hm, samaa väitti hän kuin herttu Kaarle +ja siksi kiivastuin ma; totta on, +ett' tuhansittain maksavat mun joukot +ja paljo kyntää maata rahvas saa +ja moni kauppahaaksi purjeet nostaa, +jos mieli maksaa heidän muonaväelle. +Mut sit' en auttaa voi ma enkä tahdo, +kun semmoinen on käsky kuninkaan, +mun kuninkaan ja herran Sigismundon; +hän hurskaudessaan eessä Jumalansa, +siis siitä vastatkoon; sa tiedät, että +jo kevääks kaikki valmist' olla täytyy, +niin käskee Bonden kautta Sigismund. + +EBBA FLEMING (hymyillen): +Niin, Lindorm Bonde ... hän on viisas mies +ja nuorten kanssa viihtyy, näitkös sa +kuink' osaa naurattaa hän naisiakin? + (Marski murahtaa jotakin). +Hän näyttää miellyttävän Kaarinaa -- +ei olis hullumpi se naimakauppa! + +KLAUS FLEMING (nauraen): +Mun täytyy nauraa sulle, Ebba rouva! + +EBBA FLEMING: +Ja miksi nauraa? + +KLAUS FLEMING: + Lindorm Bonde nääs +on sotilas ja miettii koroitusta, +ei muuta mitään, Ebba, sen ma arvaan. + +EBBA FLEMING: +Niin, koroitusta naimaliiton kautta +kuin kaikki hovinherrat. Kaarin Fleming +on kyllin kaunis... + +KLAUS FLEMING (puoleksi ivallisesti): + Peru äidiltänsä! + +EBBA FLEMING: +Ja tarpeeks arvokas, vaikk; ois hän kreivi, +ja kyllin nuori sekä vauras myös. + +KLAUS FLEMING: +Niin, nuori on hän, liian nuori vielä -- +sa, Ebba, naittaisit jo lapsetkin; +nääs hän on lapsi vielä meidän Kaarin. + + (Kaarina ilmestyy samassa avoimeksi jääneelle ovelle). + +KAARINA (juosten iloisesti ja läähättäen sisään): +Vai minä lapsi? Näytänkös ma siltä? + +KLAUS FLEMING: +No, ellet lapsikaan, niin lapsenlainen -- +mut terve oot sa, terve, reipas tyttö! + +EBBA FLEMING; +Siis päättyi Puolan tanssi? + +KAARINA; + Juuri päättyi, +ma tanssin kanssa Lindorm Bonden sen. + +EBBA FLEMING (hymyillen): +Hän sua miellyttää? + +KAARINA (avomielisesti): + Jos puhun totta, +hän heistä kaikista on ylvähin +ja häll' on herttaisin ja hienoin käytös. + +KLAUS FLEMING: +Vai niin, vai niin, nuo Puolan kannusherrat +ne kohta lumoo meidät maalaistollot! + +EBBA FLEMING: +Mut hän on todellakin hauska mies! + +KAARINA: +Ja taitaa juttuja ... mut onkos totta, +mit' tarinoi hän mulle tanssiessaan? + +EBBA FLEMING: +Kai joku hullu hovijuttu taas? + +KLAUS FLEMING: +Niin, ne hän tiennee varmemmin kuin me. + +EBBA FLEMING: +Mut tämä koski veli Juhanaa. + +KLAUS FLEMING: +Ahaa, vai Juhanaa? Noo, ja mitäs ties +siis Juhanasta uutta Lindorm Bonde? +Ett' on hän Warsovasta karkoitettu, +sen tiedämme. + +EBBA FLEMING: + Ja luona Radziwillin +saa viettää viikkokautta kahdeksan, +sen myöskin tiedämme. + +KAARINA: + Niin, mutta miksi? + +KLAUS FLEMING: +No, miksi siis? + +KAARINA (nauraen): + Voi, kenpä uskois, +ett' on hän nyt jo Aunen unhottanut?... + +EBBA FLEMING: +Ei sanaa siitä enää, Kaarin Fleming? + +KAARINA (nauraa): +Mut nyt hän lempii kahta yhtä aikaa. + +EBBA FLEMING: +Sa ootkos mieletön? + +KLAUS FLEMING: + Vai semmoiset +on hällä juorut ... meidän viestillämme! + +KAARINA: +On toisen nimi Olga Urusovska, +jos oikein muistan, nuori hovineiti. + +KLAUS FLEMING: +Vai Urusovska? + +KAARINA: + Toinen tuttu meille. -- + +EBBA FLEMING: + + +KAARINA: + Gunnil Boije. + +EBBA FLEMING: + Gunnil Boije? + +KLAUS FLEMING: + Hm, +vai Gunnil Boije? Isän tunnen kyllä, +hän käskynhaltija on Räävelissä +ja veli Teijon herran, Kurjen lanko. + +KAARINA: +Tään kaikki tiesivät ja Sigismund +lie myöskin Juhanaa hän suosinut. + +EBBA FLEMING: +Sen on hän Flemingeille velkapää. + +KAARINA: +Mut Majesteetti tiedon saatuaan, +ett' yhtä aikaa lempikin hän kahta, +niin antoi käskyn hänet karkoittaa -- +ja paashipuvun riisui hältä Sparre. + +KLAUS FLEMING (nauraen): +Siis paitasillaan marssi maalle poika, +se mahtoi kuningasta hauskuttaa! + +KAARINA (kummastuen): +Ja isä nauraa tälle häpeälle? + +EBBA FLEMING (vakavasti): +Ei sovi nauraa tälle ... Juhana +on mainehensa siellä turmellut +ja sit' ei saisi toki Fleming tehdä. + +KLAUS FLEMING (muistaen Kaarinan läsnäolon ja muuttaen äänensä): +Niin, tosiaankin, oikeass' on äitis; +ei sovi moinen käytös sille, ken (ivallisesti) +on pikku serkku Kustaa Aadolfille! + +KAARINA (lapsellisesti): +Siis olen minä myöskin prinssin serkku? + +KLAUS FLEMING (taputtaen häntä päälaelle): +Ja pian prinsessakin, kukaties! + +EBBA FLEMING: +No, joll' ei prinsessa, niin kreivitär +voi tulla kyllä meidän Kaarinasta! + +KAARINA (keikaillen): +Ja niinkö luulet, äiti, ett'en vois +ma tulla toimeen vaikka Warsovassa? +Ma osaanhan jo kaikki Puolan tanssit. + +EBBA FLEMING: +Ne lienet Bondelta sa oppinut -- +mut kaikki pyhät meitä varjelkoon! + +KLAUS FLEMING: +No, mikä nyt? + +EBBA FLEMING: + Kas, tässä jaarittaissa +on aika kulunut ja vieraat tuolla +jo varmaan ammoin ovat varronneet -- + +KLAUS FLEMING: +On saaneet käskyn kaikki valmiit olla -- +siis käymme noutamassa vierahat? + +KAARINA. +Mut ken se tanssin johtaa? Bondeko? + +KLAUS FLEMING: +Häh? Siellä Warsovassa, pelkään ma, +ei meidän tanssejamme taidettane. + +EBBA FLEMING: +No, joll'ei hän, niin nuori Munck tai Stålarm? + +KAARINA (nauraa): +On sotilaita he, ei tanssijoita; +mut Jochum Grewe, hän se taitaa kaikki, +ja häll' on daaminansa Anna Fincke. + +EBBA FLEMING: +Mut Daniel Hjort, hän miettii liiaksi -- +ois hänkin mukaan saatava. + +KAARINA (yrmeästi): + Niin Hjort; +hän katsokoon, ma häntä melkein pelkään. + +EBBA FLEMING: +No, jääköön pois siis Hjort! + +KAARINA: + Niin, jääköön vain! + (Laskee sormillansa). +Mut Stiernkors, Fincke, Prijs ja Bagge, niin +meit' onkin paria jo kahdeksan! + +EBBA FLEMING: +Ja tanssin johtakoon siis Jochum Grewe! + +KLAUS FLEMING: +No, niinpä lähtekäämme! (ovelle) Juusten, hoi! + +PIETARI JUUSTEN (ilmestyy ovelle): +Ma varron, marski! + +KLAUS FLEMING: + Saata soittajat +sa kohta tänne. Kuoropojat myös +voi tulla tanssiamme säistämään. + +PIETARI JUUSTEN: +He kaikki valmiit on! (katona). + +KAARINA: +Ma tietä näytän! (juoksee perälle). + +EBBA FLEMING: +Kas, hän on vikkelä kuin vuorikauris! + +KLAUS FLEMING (lähtiessään Ebban kanssa käsitysten): +Vai siksi karkoitettiin Juhana? + (Nauraa). +Vain lemmenjuttuja ... ma niistä viis! + +EBBA FLEMING (hiljaa): +Mut jos hän kerran Suomen kruunun kantaa? + +KLAUS FLEMING (ovella mennessään): +No, silloin lempiköön hän vaikka neljää! + + (Menevät nauraen. Heti heidän mentyä avautuu ovi oikealta + ja Juusten marssittaa sisään soittajat, joista muutamilla on + säkkipillit, toisilla klarinetit tai huilut; yhdellä on rumpu). + +PIETARI JUUSTEN: +Kas niin, te käykää tuonne vasemmalle -- +niin, nurkkaan sinne... Taakse rumpari +ja sitten klanetit ja huiluniekat, +mut eteen säkkipillit ... tähän näin! +No, nyt on kaikki reilassa ... ja kohta +on täällä marski kanssa vierahansa -- +hän itse kyllä merkin teille antaa +ja silloin keuhkojanne käyttäkää +kuin seppä paljettansa. Muistakaa, +se teidän keuhkojanne vahvistaa! + + (Katedraalikoululaiset "maisteri" Vogelsangin + johdolla tulevat perältä). + +Kas, mester Vogelsang, no päivää, maisteri! +Ja oikein kaapussa kuin piispan e'essä? +ja tahtipuikko silkkaa hopeaa! +Niin, se on lahja marskilta vai kuinka? +Te lauloittehan marskin häissä jo +ja palkkioksi saitte puikon tuon? +On sija teillä tuolla oikealla, +siis sinne poikajoukko johtakaa! + + (Vogelsang asettelee poikajoukon puoliympyrään + oikealle puolen peräovea). + +Niin, herra Gottschalk nai nyt serkkuni +ja Aunen tähden kernaasti ma puuhaan, +näät hän on hyvä tyttö, saakeli, +jos parempaa hän löytää näiltä mailta, (naurua). +Te nauratte, ett' omaista ma kiitän -- +mut kuka lempo häntä sitten kiittää, +jos sit! en minä tee, jok' olen serkku! + +MESTER VOGELSANG (nauraen): +On hyvä tuuli teillä, vänrikki! + +PIETARI JUUSTEN: +Niin täytyy olla meillä sotilailla -- +ei kärsi unteloita marski Fleming. + (Perältä rappukäytävästä kuuluu iloista humua). +Mut hiljaa nyt, jo tullaan rappusissa -- +on tuokiossa täällä linnan seura! + + (Pietari Juusten vetäytyy oikeanpuoliselle ovelle. Perältä + tulee ensin kaksi paashia; sitten marski Fleming erään + ylimysrouvan kanssa, joiden jäljessä Knut Kurki Ebba-rouvan, + Gottschalk morsiamensa Aunen, Pentti Söyringinpoika vanhemman + aatelisnaisen keralla, Lindorm Bonde Kaarina Flemingin ja + kahdeksan paashia (nuori Stålarm, Eerik Munck, Jochum + Grewe, Stjernkors, Prijs ja Bagge), kukin nuoren neitosensa + kanssa, sekä mustiin puettu, synkännäköinen Daniel Hjort + saaton lopussa. Viimeisinä seuraa palvelijoita kantaen + palavia soihtuja. Klaus Fleming astuu reippaasti istuimellensa, + jolle Ebba-rouvakin nousee muiden vanhempien vieraiden + hajautuessa molemmin puolin heitä). + +EBBA FLEMING (istuutuessaan): +Kas, täss' on teidän paikka, Laukon Kurki, +mun rinnallani tässä; rouva Gennäsin +kai pitää seuraa marskille ja Juusten +voi tulla tälle puolen; jalot herrat +ja armon rouvat istukaa, niin kaikin +me nuorten karkeloita katselemme! + + (Toiston istuutuessa asettuvat tanssijat puoliympyrään keskelle + permantoa -- naiset eteen ja miehet taakse -- niin että oikealla + sivulla seisovat Lindorm Bonde ja Kaarina Fleming, vasemmalla + Gottschalk ja Aune, mutta keskellä ympyrää Jochum Grewe neitonsa + kanssa), + +KLAUS FLEMING: +Mut ennen tanssia on tapa vanha +myös seurattava! Soihdut tänne tuokaa! + + (Palvelijat tuovat kullekin miestanssijalle soihdut käteen). + +EBBA FLEMING (Bondelle): +Mut osaatteko tanssin, herra Bonde? + +LlNDORM BONDE (hymyillen ja kohteliaasti kumartaen): +Ma toivon oppivani, jalo rouva -- +jos neiti Kaarin mua auttaa tahtoo? + +KAARINA (nauraen): +Te osaatte jo sen, ma huomaan kyllä! + +EBBA FLEMING: +Siis voitte alkaa ... herra Grewe kai +sen taitaa johtaa? + (Grewe nyökkää). + Jälkeen karkelon +saa kuoropojat laulaa seurueelle! + + (Soittajat alkavat soittonsa, ja koululaiset + mester Vogelsangin johdolla laulavat tanssin + kestäessä seuraavan laulun): + + Täss' saapuu ylpeät neidot, + herra Domine, + laaksosta vihreästä -- + cito, cito, citissime, herra Domine! + Mitä tahtovat ylpeät neidot, + herra Domine, + laaksosta vihreästä? + cito j.n.e. + He tahtovat nähdä piispaa + herra Domine, + mut piispa hän on nyt poissa, + cito j.n.e. + Ja missä hän sitten lienee + herra Domine, + hän kirjoittaapi jo kirjaa, + cito j.n.e. + Ja kirjassa siinä käsketään, + herra Domine, + ett' tyttö se pojalle annetaan + cito j.n.e. + +[Vapaa suomennos R. Hertzbergin kirjasta "Knekt och Bonde".] + + (Tanssin ja laulun lopummalla kiihtyessä on ulkoa kuulunut + torven ääniä, jolloin Pietari Juusten heti on poistunut. + Tanssijat eivät kuitenkaan ole huomanneet mitään, ennenkuin + jälleen perälle äkkiä ilmestyy): + +PIETARI JUUSTEN (huutaen kovalla äänellä): +Hänen Majesteettinsa vouti Pohjanmaalla Abraham Melkiorinpoika! + + (Soiton, laulun ja tanssin tau'otessa tulee vouti Melkiorinpoika + virka-asussaan perältä esille; hänen saapuessaan hajautuvat + tanssijat ja häntä tervehtää): + +KLAUS FLEMING (juhlallisesti): +Te olkaa tervetullut pitoihimme! + +EBBA FLEMING (leikillisesti): +Mut näihin saapuu vouti liian myöhään! + +ABR. MELKIORINPOIKA (kumartaen): +Mull' onkin toisiin kutsut, armon rouva -- +mut sijass' soihtujen on nuijat heillä +mun tanssiväellä... + + (Humua seurassa, useat nousevat paikoiltaan). + +KLAUS FLEMING (seisoalleen kavahtaen): +Häh? ja keit' on ne? + +ABR. MELKIORINPOIKA: +Ma saavun asioissa valtakunnan... + +KLAUS FLEMING (kiivaasti): +Siis puhukaa ... ma aavistan jo, että... + +ABR. MELKIORINPOIKA: +On viesti marski Flemingille yksin. + +KLAUS FLEMING: +Vai niin, siis käymme tänne + (Yrittää vasemmalle). + ... tulkaa vouti! + +EBBA FLEMING (asettuu tielle, hiljempaa marskille): +Sen makuusuojaks jo ma valmistutin, +mut kosk' on tanssi päätetty ja koska +ei laulua nyt muutkaan kuulla ehtis, +voi seura käydä pihakammioihin... + (Kääntyen vanhempiin rouviin). +kai levonhetki myös on tervetullut? + (Nämä nyökkää myöntymystä). +Mut nuoret laulua ja leikkejänsä +voi herttuannan kammiossa jatkaa, +jos heitä haluttaa... + +KAARINA: + Niin, siell' on hauskaa! + + (Nuoret lähtevät perälle). + +EBBA FLEMING: +Te mester Vogelsang ja poikajoukko +nyt käykää atrialle... + (Hovipojalle). + Bertil Galle, +sa näytä tietä maisterille ... toiset +myös häntä seuratkohot, hyvästi! + + (Mester Vogelsang kumartaa nöyrästi ja poistuu laulajain + ja soittajain kanssa oikealle hovipojan opastamana). + +Kas niin, nyt voudin kanssa kahden jäät sa, Klaus, + (Voudille). +ma saan kai seuraa teistä myöhemmin! + + (Nyökkää hyvästiksi ja aikoo poistua toisten + vieraiden kanssa perälle). + +KLAUS FLEMING: +Mut Laukon herra sekä Pentti Juusten, +te jäätte tänne ... teit' on tarvis mun. + + (Toiset poistuvat perälle; Pietari Juuston, joka on seisonut + ovella, sulkee sen heidän jälkeensä ja katoaa oikealle, + Saliin jäävät Fleming, Abr. Melkiorinpoika, Kurki ja Pentti + Söyringinpoika). + +No, vouti, viestinne siis kertokaa -- +nää herrat kertomuksen kuulla voivat. + +ABR. MELKIORINPOIKA: +Niin, Pohjanmaalla kaikki pitäjät +on nousseet kapinaan... + +KLAUS FLEMING: + Vai nyt se laukes! + +ABR. MELKIORINPOIKA: +On talot aatelin ja virkamiesten +jo puhtaiks ryöstetty tai poroks pantu... + +KLAUS FLEMING (kiivaasti): +Ja missä helvetissä silloin piili +mun huovijoukot? + +ABR. MELKIORINPOIKA: + Huovit lyöty on... +Kyrössä ... Kaarinana ... kirkonmäellä +ol' ensimmäinen ottelus ja siitä +kuin kulovalkea se levis sitten... + +KLAUS FLEMING (kuin itsekseen): +Vai nyt siis käydä aikoo kimppuhumme +se tuhatpäinen perkele! No hyvä, +ma olen valmis... (kovaa) Vouti, jatkakaa! + +ABR. MELKIORINPOIKA: +Kun Tukholmasta tuonoin ilkkalaiset... + +KLAUS FLEMING (sävähtäen): +Häh? ilkkalaiset! Se on siis Ilkka, häh? +se taivaan lintu, hiiden poutahaukka, +jonk' oisin kuoppatorniin heittää voinut, +se on siis hän, ken heitä johdattaa? + +ABR. MELKIORINPOIKA: +Hän luvan kapinaan toi herttualta... + +KLAUS FLEMING: +Se lempo pääs siis herttu Kaarlen luo -- +ja Kaarle aseenaan nyt häntä käyttää! +Mut minä näytän heille, piru vie, +kuink' käypi sen, ken vastaan kuningasta +tääll' uskaltaapi nousta! + +ABR. MELKIORINPOIKA: + Parvittain +levinnyt nuijapäit' on yli maan +ja Hämeessä ja Savon puolellakin +he nostaa kansaa julkikapinaan... + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Siis koko Suomen kansa kapinaanko? + +KLAUS FLEMING (hämmästyen): +Hm, se on suuri tuuma tosiaankin! +Sit' en ma heistä olis uskonut, +(itsekseen) Ja Ilkka johtaa .. uni helvetin +siis koko kauhussansa toteutuu! + +KNUT KURKI: +Ja juuri nyt, kun vihdoin ryssäin haltuun +ois heitettävä vanha Käkisalmi! + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (kuin itsekseen): +Ja kaikki maksaa, maksaa! + +KLAUS FLEMING (tiuskasten): + Käskyä +ma olen noudattanut kuninkaani. +Ja kukas perhana se huovit syöttää, +jos sit' ei moukat tee? + +KNUT KURKI: + Hm, totta kyllä, -- +mut jousi liiaks pingoitettu taittuu. + +KLAUS FLEMING: +Se taittukoon, mut syytön olen minä; +ma seuraan käskyä vain Sigismundin +ja teen kuin vaatii hyöty valtakunnan. + +KNUT KURKI: +Mut kansan kurjuutta ja nälkäähän +ei tunne kuningas ... se kuuluis teille, +jonk' on hän tehnyt käskynhaltijaksi, +näist' asioista tiedot hälle antaa. + +KLAUS FLEMING: +Taas opettaa te meitä tahdotte +kuin oisitte te riikin valtaneuvos; +mut marskina ma teitä käsken nyt: +jo huomenna, kun aamu sarastaa, +te olkaa huoveinenne lähtövalmis! + +KNUT KURKI (kumartaen): +Kun on se käsky mulle marskiltani, +ma olen valmis. + +KLAUS FLEMING: + Hyvä on. (Voudille). Ja missä +siis yhtyy nuijajoukko? + +ABR. MELKIORINPOIKA: + Nokialla +he kaikki yhtyis ... sieltä suoristaan +he marssii tänne, kohti Turunlinnaa. + +KLAUS FLEMING (naurahtaen): +Vai kohti Turkua siis aikoo moukat! + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Vai tulla Turkuun, linnan valloittaa? + +ABR. MELKIORINPOIKA: +Niin, toiset Kaarle hertun käskyn jälkeen +kun marssii itäänpäin ja Käkisalmen +Venäjän tsaarin haltuun luovuttaa. + +KLAUS FLEMING: +Häh? Mitä helvettiä nuijapäillä +on siellä tekemistä? + +ABR. MELKIORINPOIKA: + Taivas ties, +mut niin on tuuma ... toiset tänne rientää +ja marskin vangitsee ja Turunlinnan +näin hertun haltuun saattaa -- taikka myös +Jerusalemin lailla hävittää. + +KLAUS FLEMING (hymähtäen): +Ei kiveä siis kiven päälle jäis! + +ABR. MELKIORINPOIKA: +Jos muuten ei, niin vaikka kynsin, hampain +he työnsä täyttää, semmoinen on uhka. + +KLAUS FLEMING (kuten äsken): +Vai semmoinen on uhka! (ankarasti) Silloin mun +siis heidät lyödä täytyy, että siellä +ei laula kukko koko Pohjanmaalla +ja muualtakin loppuu kaakatus! + +KNUT KURKI: +Täm' on jo veljessotaa, marski Fleming, +ei toki sotaa tahdo kuningas. + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Ja varat meill' ei riitä moiseen retkeen. + +KLAUS FLEMING (ärjästen): +Vai eivät riitä? Taaskos, vanha saita, +sa tahdot suututtaa sun esivaltas? + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Tään tiedon antamahan velkapää +ma olen linnanhaltijana, marski. + +KLAUS FLEMING (kuten äsken): +Ja lyömään moukat velkapää ma olen +maan käskynhaltijana, kuuletkos? +Sa varat hanki vaikka helvetistä, +se mulle kuulu ei. Mut lempo soi. +jo huomisaamuna mun huovijoukon +on valmiin' oltava, (miettii) Hm, tuhannen +ja viisisataa miestä eväinensä, +tai annan huovien ma tyhjentää +sun omat kirstus, vanha kitsuri! + + (Pentti Söyringinpoika yrittää sanoa jotakin, + vaan marski polkaissee jalkaa ärjästen). + +Ei yhtä ääntä enää, Pentti Juusten, +tai vie sun elävältä perkele! + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (hetkisen vaitiolon jälkeen): +Mut, jalo marski, huomauttaa mun suokaa: +on huomispäivä joulun aaton aatto! + +KLAUS FLEMING: +Hm, kahdeskymmenes ja kolmas, niin -- +no, se ei estä meitä, hyöty maan +ja valtakunnan kun sen kerran vaatii. +Siis huomispäiväks kaikki valmihiksi! + + (Toisten vaietessa kävelee marski hetken + edestakaisin, kunnes seisahtuu voudin eteen). + +Te, vouti, jäätte huomispäiväks linnaan +ja meille seuraa teette Nokialle, +jos ehkä oppahaks ois teitä tarvis. + +ABR. MELKIORINPOIKA: +Ma kiitän kunniasta, marski Fleming; +jos moukat ehkä suostuis sovintoon, +vois heiltä pantiks ottaa päälliköt +ja linnaleirist' antaa armahdusta? + +KNUT KURKI: +Se oiskin parhain päätös retkellemme. + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Mut lunnaita he sentään maksaa sais! + +KLAUS FLEMING: +Niin, jos he pantiks antaa päällikkönsä, +ma heidät armahdan. Mut viekasmielin +en heidän pettää meitä salli, en. +Ma valan kuninkaalle tehnyt olen, +ett' on hän hallitseva maassa tässä +niin kauvan kuin on valta Flemingillä. +Ja vaikka johtais heitä herttu itse, +jok' aikonee kai tänne yhtä-aikaa... + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Ei pääse talvella hän laivastollaan. + +KLAUS FLEMING: +Niin, se on totta, varsin totta, Juusten -- + (Juuston, joka usein nuuskaa, tarjoaa marskille). +mut siks on lyötävät nää nuijapäät +nyt heti kohta, juuri siksi, Juusten! + +KNUT KURKI: +Lie paras mennä kautta Anolan +ja mukaan ottaa Aksel huovinensa? + +KLAUS FLEMING (katsoen epäilevästi Kurkeen): +Niin, Aksel huovinensa, vallan oikein, +mut viestin hälle itse viedä saatte. +Ma, Laukon herra, kuljen suoraa lietä, +en kautta Anolan. Ja nyt, kun kaikki +on matkaan järjestetty, toisten luo +myös käydä voimme. + (Puoli-ääneen). + Hm, niin, herttua +ei pääse laivastolla talvis-aikaan -- +sep' on kuin ois se sallimuksen tahto! + +KNUT KURKI: +Mut Herra voimakkaankin hallitsee! + +KLAUS FLEMING (kääntyen äkkiä Kurjen eteen): +Sen saamme nähdä, Kurki! Oikeuden +ma olen luullut aina voittavan. + +KNUT KURKI: +Mut oikeutt' on monenlaista, marski. + +ABR. MELKIORINPOIKA: +Vaan laissa olla täytyy oikeuden... + +KLAUS FLEMING: +Hm, oikeus on monenlaista, Kurki; +ja laissa? niin, mut ken se säätää lain? +Ne, joill' on valta maassa, säätää lait +ja laithan ovat muuttuvaiset nekin. +Se mikä tänään laissa kielletään, +jo huomenn' ehkä laissa käsketään. +Vaan hiiteen arvelut, ne veltostuttaa -- +ma olen sotilas ja käskyt täytän, +mut oikeudesta vastaa Sigismund! + + (Menevät perälle). + + +Toinen kuvaelma. + +Talonpoikain leiripaikka Nokian kartanossa Emäkosken rannalla. Luonto +on talviasussa; taka-alan muodostaa korkeampi metsäinen ylänkö, jolla +näkyy leirin merkkejä: vaatteita puihin ripustettuina, tapparoita, +keihäitä y.m. sekä lopummalla näytöstä pieniä nuotiovalkeita puitten +lomasta. Etualan erottaa taka-alasta Nokian virta, jonka yli on tehty +yksinkertainen puusilta. Vasemmalla vanhanaikainen Matti Kruusin +omistama talo; oikealla matalampia ulkohuoneita. + +Esiripun noustessa ovat sillan korvassa vahteina Pentti Piri ja Perttu +Palo istuen kumpikin kivellänsä, tapparat vieressään. + +PIRI (haukotellen): +Voi saakeli, kun mua raukaisee! + +PALO: +Ja mua janottaa niin vietävästi! + +PIRI (nauraen): +Vaikk' aina olvelle sa haiset, ruoja, +niin se vain janottaa. Kas, tuoss' on koski, +juo vettä vaihteheksi janoos kerran. + +PALO: +Vai vettä? (sylkäisee) Ptui, mut jos ois simamettä, +niin köyhä saatana sais humalan. + +PIRI: +Sa koko matkan olet juonut, mies, +ja muutkin juomaan saanut; hiisi vie, +jos täss' ois kaikki, mik! on juotu tiellä, +niin rikkaat oltaisiin kuin porvarit. + +PALO (nauraen): +Ma olen juonut, minä; kullakin +on omat intohimot, Pentti veikko: +ma joutessani juon ja Kontsas syöpi, +mut sinä vintiö vain rakastelet. + +PIRI (samoin): +Kas, naiset huoleen kuolis, miehet heiltä +kun viedään vuotehelta, siksi täytyy +mun heitä lohdutella. + +PALO: + Sinun laillas, -- +hah, kuules, Pentti, tytön vaiko pojan +(supattaen) sa tullessamme Mattilassa teit? + +PIRI: +Häpeä itseäsi, juopporatti! + +PALO: +Aa, miehet sotaan, naiset kirkkohon -- +vai kuinka Pentti? + +PIRI: + Pidä suusi, houkka! +Vaikk' on nyt päivä taisteltuna tässä +kuin villit hurtat -- -- -- + +PALO: +Mekö taistelleet? + +PIRI: +No, joll'ei me, niin toiset kuitenkin -- + +PALO: +Ma ammuin harakoille sarven tyhjäks! (nauraa). + +PIRI: +Sun kerran piru, jok' kieltäs soitat +kuin ois se tuulimylly... + +PALO: + Niin, ma soitan -- +nääs taistelussa en ma kieltä käytä, +vaan myhky-nuijaa ... siksi säästyy kieli +näin iltapuhteheksi. Lempo vie, +kuin onkin kylmä tänään. + +PIRI: + Tähti kirkas +on kohta taivas ... katsos, yksi putos! + (Hyräilee): +"Tähti se taivaalla kirkkaana lens, +se pyöri kuin pyssyn luoti kedolla, +mut surun päiviä viettämään +on tämä poika vielä liian nuori". + +PALO: +Olethan, Pentti, haavetuulellasi! + +PIRI: +On tänään vanhan vuoden viime päivä +ja huomis-aamu uuden vuoden alkaa -- +(huokaisee) jos tietäs vain, ken meistä senkin elää? + +PALO: +Niin, niin, ei tiedä kukaan täällä kuolemaansa, +kuin varas yöllä yllättää se meidät. +Mut toivo, Pentti, nyt kun voiton saimme. + +PIRI: +Vai voiton saimme mielestäsi me? + +PALO: +No, joll'ei voittoa, niin kuitenkaan +ei toki tappiota: metsän laitaan +pääs pakoon jalkaväki, monta heistä +jäi järven iljangolle; avantoon +ma työnsin huutamasta kymmenkunnan. + +PIRI: +Hyi, saakeli, ja juoman meiltä tärväät! + +PALO: +Ken näihin aikoihin vettä juo, on hullu! + +PIRI: +Mut Ilkka juo ... ei huoli oltta Jaakko. + +PALO: +Se hullu mies ... ja sikspä tuonoin sattui, +ett' tuopissaan hän näki ihmisluita. + +PIRI: +On olleet harhanäkyjä ne vain -- +mut juttus pöyristyttää ... haukut Ilkkaa +kuin hurja koira hyvää isäntäänsä; -- +hän meistä parhain on ja viisahin. + +PALO; +Sen lempo tietää, kuka viisain on: +tuo Kontsas uskon-villissään hän sentään +on lysti haastattaa ja nauraa taitaa, +kun hälle hauskaa kertoo... Ilkka taas +hän miettii vain ja yksin käy ja miettii +ja piru tietköön, ei hän kuule e'es, +jos kerrot hälle kuinka kummat kaskut. + +PIRI: +On Ilkka päällikkömme ... retken onni +se häntä painostaa... Jos marski voittaa... +niin hältä putoo ensimmäissä pää -- +ken suurta hautoo, siltä tyrtyy nauru. + +PALO: +Hm, kai niin se lie ... ja suurethan ne on +nää meidän hankkehet: mut hiisi vie, +vain mieli iloinen se voiton antaa -- +siks täytyy juoda, nauraa, laulaa meidän. + +PIRI: +No, laula sitten! + +PALO (lyö kätensä Pirin olkapäille): +Kahden laulakaamme! + + (Laulavat iloisesti): + + "Ja Kyröst' oli poikaa kymmenen + huraamme pois, huraa, + ja silmist' ei vuotanut kyynelehet, + sun konsaturiiatu rallalalei!" + +PIRI (jatkaa): + + "Ja tyttöjä mull' oli polvella kaks, + huraamme pois, huraa, + ja illalla käytiin me rakkaammaks, + sun konsaturiiatu rallalalei!" + +PALO: +Niin, ilohan se miehen sotaan vie! + +PIRI (nauraen): +Vai siksi mukaan läksit sinä, Perttu! + +PALO: +En vallan siksikään, sen tiedät kyllä; +mut eihän itse Herra Kiesuskaan +voi meitä enkeleiksi tehdä, eihän? + +PIRI (nauraen): +Ei enkeleiksi, mutta ihmiseksi +hän ehkä tehdä voisi sinutkin! +Mut riittää leikinteko... Jaakko Ilkkaa +et saa sa soimata, se muista, mies; +nääs sinä itseäsi mietit vain -- + +PALO: +Ja entäs sinä? + +PIRI: + Minä ehkä myös -- +mut Iikka miettii kaikkia ja kansaa; +siks olet rinnallansa halpa sinä +ja minä pieni, siksi kuolemaankin +ma häntä seuraan. + +PALO: + Sen teen minäkin -- +(rehevästi) ei petä ystäväänsä Palon Perttu. + +PIRI: +Sen uskon kyllä; mutta tullessamme +jo miesten kesken murinaa ma kuulin -- + +PALO: +Vai kuulit murinaa ja mistä sitten? + +PIRI: +Niin, miesten kesken Ilkkaa soimattiin, +kun ei hän kylläks meidän ryöstää anna +ja järjestystä joukoltamme vaatii. + +PALO: +Vai sillä lailla ... nytkös ollaan siis +jo tultu siihen asti! Mutta lempo +hän vaatiikin jo liikaa meiltä, Ilkka; +ken tänään tiedä ei, jos hengetönnä +ja koiran ruokana jo huomenn' on, +se tahtoo nauttia ja ryöstää sen, +mi häntä miellyttää... En, saakeliste, +ma lähde sotaan vuoksi vieraiden, +jos en ma juoda saa ja hauskutella! + +PIRI (itsekseen): +Niin vallan hullua ei haasta hän. + +PALO: +Ja ryöstämäänhän tänne lähdettiinkin; +miss' aatelit ja rikkaat tavattais, +ne pakoon lyötäis, talot poltettaisiin +ja liiat ryöstettäisiin heiltä pois, +ett' itse tuntea he kerran sais, +mit' onpi köyhyys, kurjuus, tosi nälkä! + +PIRI: +Tuo kaikk! on totta, Perttu; mutta Jaakko +hän retkeämme toisin silmin katsoo: +hän rikkailt' ottais, antais köyhillen +ja omaisuutta maassa tasailis +ja Klaun jos lyödyks sais hän meidän kautta, +niin koittais meille uusi onnen päivä. + +PALO: +Niin, semmoinen ol' alkuansa tuuma, +mut se on unta, aamupuhteen unta -- + (Kiukkuisasti). +ja miks hän säästi sitten Liuksialan? +Se monen mieltä tuiki katkeroitti. + +PIRI: +Mut Pouttu lähteissämme sanoi näin: +Kun siellä on leski Eerik kuninkaan, +ja häll' on poika, prinssi Kustaa, niin -- -- -- + +PALO: +Ja joka kulkurina maita kiertää? (nauraa). + +PIRI: +Mut poika sentään on hän kuninkaan. + +PALO: +Mut mitä perhanaa hän meihin kuuluu? + +PIRI (hiljaa): +Näät prinssi Kustaa rahvaan mieltä on, +ja kansaa (rykäsee) opettain hän maita kiertää. + +PALO: +Ahaa, vai sillä lailla! + +PIRI (kuten äsken): + Prinssi mukaan -- +ja meidän kautta, Perttu, ymmärrätkös? + +PALO: +Jo hiukan hämärtää; siis meidän kautta +vois prinssi nousta ruhtinaaksi maassa. + +PIRI: +Niin miettii Ilkka ... lempo tietköön, mistä +hän kaiken keksii? + +PALO: + Mutta herttu Kaarle +ei suostu siihen ... maan hän itse tahtoo, +mut meillä ensin marskin lyöttäis. + +PIRI: + Hjaa, +kas, siinä onkin pulma... Mutta prinssi +voi puolellensa arkkipiispan voittaa, +joll' onpi marskin suhteen vanhaa kaunaa, +ja kenpä tietää vaikka Sigismund +myös puoltais prinssiä, jos marski kaatuis. + +PALO (lyö otsaansa): +Sa haastathan kuin viisas Salomon -- + +PIRI: +Tää kaikk' on viisautta Ilkan, huomaa, +ja näitä miettii hän, kun yksin on. + +PALO: +Mut meille ei hän tuumiansa kerro -- + +PIRI: +Ei meille, mutta Kontsahalle kertoo -- +ja hän sen mulle haastoi. + (Lyö Penttiä olalle). + Perttu hoi, +jos Pouttu Turkuun toisi Aksel Kurjen +ja me taas prinssi Kustaan, häh, +ois uljasta, jos johtais meitä prinssi! + +PALO: +Niin, hän on poika Eerik kuninkaan! + +PIRI: +Ja nousis ruhtinaaksi meidän kautta... + +PALO (nauraa): +Ja me taas hänen kautta ... niinkö meinaat! + +PIRI: +Ja mont' on aateloitu moukkaa ennen: +on Kirves, Hevonpää ja Karpalainen +jo kilven saaneet -- miks' ei pohjalaiset +siis kelpais heidän rinnallensa, häh? + +PALO: +Ja leirivapaus meillä onkin jo -- + (Ylvästellen). +ma knaappi-kilven kyllä osaan kantaa. + +PIRI: +Kun vain et jois, sä ruoja, tuolla lailla! + +PALO: +Ka, herrathan ne juuri juovat, Perttu! +Mut Herran kuolema, vain röökinöitä +kai sinä sitten naurattaisit, häh! + (lyö polveensa). +Ois hempukkata kullan kiiltävää +kai hauska polvellansa kiikutella! + + (Maunu tulee rakennuksesta vasemmalla). + +PIRI: +Suus kiinni, lurjus, tuolla saapuu Mauno -- +ei sanaa hälle tästä. + +PALO (hiljaa): + Näitä siis +ei Ilkka keksinyt, vaan sinä. + +PIRI: + Vait! + +MAUNU (lähestyen): +Kas, täällä värjytte te pakkasessa +ja riitelette lämpimiksi vai? -- + +PIRI (äreästi): +Tuo Palon Perttuhan se aina alkaa +ja nurkuu, kun ei kylläkseen saa juoda -- +ja sitä juutast' aina janottaa! + +PALO (samoin): +Mut minkäs lemmon sille minä mahdan -- +jos en ma juoda saa, niin palaa suolet +tai tulen hulluks -- kumpaakaan en tahdo. + +MAUNU: +Mut katsos Ilkkaa, Perttu, hän ei juo -- + +PALO: +Lie hällä sisälmykset toisellaiset +kuin sotilaillaan, siks' ei ymmärtäne +enemmän meitä hän kuin häntä me. + +MAUNU: +Mut juoppoja ja ryöväreit' ei kärsi, +ken aikoo huojennusta _kaikille_. + +PALO: +Ken miettii kaikkia, ei omiansa, +on mielest' omiensa hourupäinen. + +MAUNU (hämmästyen): +Vai niinkö aattelette myöskin te? + +PALO: +En juuri minä, mutta kaikki muut; +ma tyydyn siihen, jos ma juoda saan, +kun janottaa, ja Pirin Pentti tuossa +(nauraa) ei muuta tahdo, kun saa rakastella! + +PIRI (äreästi): +Sa pidä suusi, vanha juorukello! + +PALO (jatkaen vakavasti): +Mut toiset herrain tahtoo tavaroita, +ei muille suinkaan, ei, vaan itsellensä. +Kun heitä herrat ryösti, omat vain +he ottaa jälleen ryöstäessään näitä. +Kas, semmoisiksi käyvät ihmiset! + +MAUNU: +Mut niin ei tuuma alkuansa ollut! + +PALO: +Sen piru tiennee, mitä kukin mietti, +kun tarttui nuijahansa; useimmat +kai miettivät jo silloin tällä lailla: +jos herrat itse köyhiks tehtäisiin, +niin totta huomaisivat, lempo vie, +se miltä tuntuu, kun on nälkä e'essä +ja aitat, leipäorret tyhjäks viety. +Niin mietti kaikki, myönsi Ilkkakin, +kun Kontsahassa retki harkittiin. + +MAUNU (syrjään): +Niin, hän on, Herra nähköön, oikeassa! + +PALO: +Sa lausu suoraan: näinkö mietittiin? + +MAUNU: +Kai lienee ollut sellaisetkin tuumat -- +mut retken määrä oli nostaa kaikki +ja kansa Flemingistä vapauttaa +ja marski vangiks ottaa herttualle -- +niin on sit' tarkoittanut Jaakko Ilkka +ja siihen häll' on järkkymätön usko. + +PIRI: +Niin, se on Ilkan usko. + +PALO: + Totta kyllä, +on suuret tuumat hällä retken suhteen, +kun prinssi Kustaankin hän mukaan tahtois -- + +MAUNU (syrjään): +Hän tietää senkin! (ääneen) Sillä tahtois Ilkka +vain marskin säikähyttää, muuta ei. + +PALO: +Vai muuta ei, mut se on tuhmaa silloin: +jos marski lyödään ja jos löytyy prinssi, +hän olkoon ylimmäinen päällikkömme -- +näät hän on poika Eerik kuninkaan +ja häll' on oikeus Ruotsin kruunuhunkin. + +MAUNU: +Mut näin me noustais vastaan herttuaa, +ja häntä puolustaa me vannottiin! + +PALO: +Niin vannottiin, vaan meille palkaksemme, +jos marskista me vapautamme maan. +voi herttu Kaarle antaa oman herran +ja meidän mieleisen kuin prinssi Kustaa. +Mut siks on ryöstettävät rikkahat +ja mahtavat ja aateliset kaikki, +kun kansanmiehiä he vastustaa. + +MAUNU; +Mut ryöstöä ei Ilkka salli, ei, +näät prinssi Kustaa pääksi ryöstöjoukon +ei tieten suostuis. Häll' on mieli hellä +ja ruttona hän kammoo riitaakin. + +PALO: +Mut jos ei ryöstää saa, niin raukee retki, +ja joukot luopuu, jättää päällikkönsä. -- + +MAUNO: +Ma sitä pelkään ... viekas Kettunen +se heitä johtaa. Kontsas epäilee, +ett' on hän marskin miehiä ja tänne +on tullut syttämään vain sekaannusta. + +PIRI: +Hm, mahdollista, ruotsalaisten kanssa +hän paljo ollut on ja kielen taitaa -- +myös salaa kirjoittaa hän kaikenlaista. + +PALO: +Kun vain ei kirjoitelle Flemingille? + + (Torven ääni kuuluu perältä. Piri ja Palo hypähtävät ylös). + +PIRI: +Ken saapuu siellä! Kuului torven ääni! + + (Kuuluu hälinää). + +MAUNU: +Ja hälinää ... kuin vain ei etuvahdit +ois marski yllättänyt... + + (Taas torven ääni). + +PALO: + Merkki tuo +on meidän vartijaimme ... kaksi kertaa, +se tietää ystäviä...? + +PIRI: + Mutta keitä? + + (Perältä tulee Martti Tommola kahden talonpojan saattamana). + +PALO (huutaen vastaan): +Ken saapuu sieltä? + +ENS. TALONPOIKA (huutaa): + Viesti anolaisten! + +PIRI (nauraen): +Vai Kupittaalle kulkijoilta viesti? + + (Viesti tulee yli sillan; hänen saattajansa kääntyvät + takaisin. Vasemmalla olevan talon ovi avautuu ja ulos + tulevat Ilkka sekä Kontsas). + +ILKKA (tullen keskemmälle): +Kaks kertaa merkkihän on ystäväin -- +Kas, Martti Tommola, no terve, veikko! +Kuink' olet tänne joutunut sa, kerro, +ja kuink' on Poutun laita? + +TOMMOLA: + Poutun, niin -- +ma saatan teille murhesanoman... + +ILKKA (hätkähtäen): +Häh? Onko surman saanut Pentti Pouttu? + +KONTSAS: +Tai lyöty joukko teidän? + +ILKKA: + Kerro, Martti! + +TOMMOLA: +Viel' elää Pouttu -- + +KONTSAS: + Kiitos Jumalan! + +TOMMOLA: +Mut johtamansa joukko ... se on lyöty -- + +ILKKA: +Siis teihin suostunut ei Aksel Kurki? + +TOMMOLA: +Ei suostunut, vaan viestit vangiks otti +ja heiltä tiedot meistä saatuaan +hän yöllä hyökkäs kimppuun huovinensa +ja ennenkuin ma oikein toinnuinkaan +ol' lyöty joukko ... itse pelastuin +ma hämärissä Sonniniemen metsään. + +KONTSAS: +Mut entäs Pouttu? + +TOMMOLA: + Tiellä kuulla sain, +ett' oli Kurjen luona Pouttu nähty. + +ILKKA: +Siis Kurki lopultakin Poutun vei! + +TOMMOLA: +Vei Anolaan ja sieltä Turkuun tieten. + +ILKKA (synkästi): +Ja siellä vartoo häntä hirsipuu. + +TOMMOLA: +Mut kuink' on laita rautalampelaisten? + +ILKKA: +Kai Vilpunpoika kohta palajaa +ja tullessansa Hämeen nostattaapi, +ja miehet Sysmän, Jämsän, Kuhmoisten +taas yhtyy heihin siellä Padasjoella. + +TOMMOLA: +Ja heitä johtaa? + +ILKKA: + Matti Leinonen. + +TOMMOLA: +Siis savolainen, lempo heihin luotti! + +ILKKA (naurahtaen vasten tahtoansa): +No, hullummin kuin teille nyt on käynyt +ei hälle käydä voi ... ja viesti ties, +ett' ois jo heillä miestä tuhannen. + +MAUNU: +On heillä päällikköinä Hulkun Olli +ja Hiisimäeltä kuulu Pekka Holsti. + +ILKKA: +Niin, sekin intoamme lisätköön -- +ja huomenna se tässä ratkaistaan, +jos me tai marski ottaa Turunlinnan. + +TOMMOLA: +Ja miss' on leiri mustan noki-Klaun? + +ILKKA (viittaa oikealle): +Jos katsot tästä poikki Pyhäjärven, +näät tulet luikkavaiset pappilasta; +kas, siell' on marskin leiri ... kirkonmäellä. + +TOMMOLA: +Vai kirkonmäellä ... niin, ma näen kyllä. + +ILKKA (miehiin, kääntyen iloisesti): +Hei, veikot, murheviesti Tommolan +ei meitä painaa saa ... ja muistakaa: +on miesten tarpeetonta tietää tästä -- +sen kuulla ehtivät he myöhemmin. + +TOMMOLA: +Mut vartijat jo aavistavan näytti -- + +ILKKA: +Voi helvetti! (kääntyen miehiin) Siis sinne rientäkää +ja toisahalle mielet kääntäkää, +ei siedä kuulla he nyt tappioista -- +näät huomispäiväks toivo tarvitaan +ja usko oikeuteen. + + (Piri, Palo ja Maunu perälle). + +TOMMOLA: + Se onko heillä? + +ILKKA: +Ma luotan siihen, että on se heillä. + +KONTSAS: +Mut käyhän tupaan, Martti, levon tarvis +on sulla varmaan huomispäivää varten. + +ILKKA: +Niin, jos sä tapparahan käydä aiot, +on voimat tarpeen; käykää sisään te, +ma tässä varron, kunnes vahdit saapuu. + +TOMMOLA: +En pois ma jäädä ai'o ottelusta, +vaan paras lienee saada virkistystä! + + (Menee tupaan. Ilkka kävelee mietteissään edestakaisin). + +ILKKA: +No, huomenna se vihdoin ratkaistaan! + +KONTSAS: +Jo onkin aika tulla päätökseen. + +ILKKA: +Ma järjestystä ylläpitää koitan +ja estää juomasta ja ryöstämästä, +mut sentään kumpaistakin hurjapäät +mun tietämättäni he harjoittavat. +En ehdi kaikkialle minäkään. + +KONTSAS: +Vain Herran silmä näkee kaikkialle, +siin' olet oikeassa. + +ILKKA: + Tutut miehet +on toki luonani ja teihin luotan. +Jos Pouttu vangittiin, on Vilpunpoika +kai joukkoinensa täällä piankin. + +KONTSAS: +Vaan huomenna jos voittaa meidät marski? + +ILKKA: +Ei hylkää vanha onni Jaakko Ilkkaa. +Mut miss' on vartijat? ... ma etsin heidät +ja leirin kerran vielä tarkastan. + +KONTSAS: +Niin, joka uskoo, sitä auttaa Herra. + + (Kontsas menee tupaan. Ilkka lähtee sillan yli perälle, + mutta samassa tulee vasemmalta huononnäköinen talonpoika). + +VINIKKA (huutaen Ilkan jälkeen): +Hoi, Jaakko Ilkka, mull' ois kysymistä; -- +sa voitkos hetken kuulla siukkaa miestä. + +ILKKA (kääntyen takaisin): +Kas, Vinikka, sun onko ruokaa tarvis, +kun noin sa raukealta näytät, häh? + + (Palaa etualalle). + +VINIKKA: +En jaksa enää, Jaakko, rintaa polttaa +ja tässä näin on niinkuin tyhjä malja +ois sinne upotettu... + +ILKKA: + Merkillistä! +Vai tyhjä malja? (naurahtaen) Täytä juutas sitten -- +ei tyhjä säkki pysy seisallaan. + +VINIKKA: +Niin, sinä naurat, mutta hiisi vie, +myös ruumis mulla on kuin liekiss' oisi, +ja selkäpiitä karmii poltinraudat -- +kai tulee huonot ilmat taaskin, Jaakko? + +ILKKA (silmäten taivaalle): +On toistaiseksi kirkas taivas vielä. + +VINIKKA: +Niin, kirkas on tää kylmä talvi-ilta -- +mut huomenna voi olla tuisku jo, +kun luissa, jäsenissä kuumentaa -- +ne eivät petä nämä varmat merkit. + +ILKKA: +Sit' olen tuntenut jo kolme vuotta, +mut voihkivan et siltä kuullut mun. + +VINIKKA: +Sin' olet tahdoltasi luja, Ilkka, +ja enhän vaikerois ma myöskään, en, +joll'ei mun valtais kumma väsymys -- +se saattaa kuolemaa mun miettimään. + +ILKKA: +On kuolo sodass' aina vahtimassa; +jos sitä peljännet, niin väisty pois! + +VINIKKA: +Mut korvissani myöskin siivet huhkaa +ja päätä kiertää niinkuin käärmeet ois. + +ILKKA: +Kun väsyttää, niin syö ja yösi makaa -- + +VINIKKA: +En jaksa seurata ma teitä enää, +vaan kotiin tahdon; lemmon noita tuolla +kai lienee velhonut mun jäsenet. + +ILKKA: +Vai on hän täällä taas, se mierolainen! +Jos tauti on, niin on se sallimuksen. + +VINIKKA: +Niin, kai se lienee sitten sallimusta, -- + (Kynsii korvallistaan). +mut mikäs on se sallimuksen tauti? + +ILKKA (nauraa): +Niin, mikä se on, tietköön piru sen, +joll'ei se (raa'asti) vatsa lienee. Syy on sun, +kun sisukses sa turmiolle joit! + +VINIKKA: +Vain silloin tällöin pienen humalan, +vain silloin tällöin, Jaakko, sisälmykset +jos lienen turmellut, niin taata voin, +ett' on se syömisestä; Herra tietää, +tok; enemmän ma aina söin kuin join. + +ILKKA (naurahtaa): +No, niinpä söit sa sitten tuomios; +mut itsehän sen teit? + +VINIKKA (vihastuen): + No, kukas lempo +se sitten syömätönnä olla vois? + +ILKKA: +Niin, vastaa siihen, taivaan Herrankin +kun salakähmää syövän kerrotaan. + +VINIKKA: +Mut siitä kuolla voi? + +ILKKA: + Ja kuolee varmaan -- +vain ajankysymys se olla taitaa. + +VINIKKA: +Niin kai se lie, mut milloin kuolla täytyy, +jos sen vain tietäis? + +ILKKA: + Kuolinhetkes itse +sa tiennet parhaiten ... kun aika täyttyy, +niin rukki seisattuu ja kaikki loppuu. + +VINIKKA: +Niin, niin se on ja juuri niin, mut sentään +tok' kotipirttiin kuolen mieluummin; +siis laske matkaan minut, kotiin tahdon. + +ILKKA: +Ka, tee kuin tahdot: toinen tielle kaatuu +ja toinen vuoteellensa kylmettyy. + (Kaivaa povitaskustaan paperiliuskan). +Kas tuoss' on suojakirjas, jonka alla +on Kontsahan ja minun puumerkit, +se ota huomaas, jatka matkoasi +ja vaimolleni, jos hän elää vielä, +vie multa tervehdykset; sano vain: +viel' elää meissä usko oikeuteemme! + +VINIKKA (ottaa lipun ja tarkastelee sitä): +Vai täm' on suojakirja? ... kiitos, Jaakko, +mut miksi on tää lippu ruotsalainen? + +ILKKA: +Se merkitsee, ett' oot sa siukka mies. +Ja nyt on tuossa ties -- ja ruokas kerjää +tai koita syömätt' olla -- hyvästi! + + (Kääntyy poispäin). + +VINIKKA: +Mut kuules, Jaakko, suo mun varoittaa: +ma paljo murinaa oon kuullut täällä, +kun käyt sä ankaraksi... + +ILKKA: + Ryöväreille +ma olen ankara ... ja yksin tein +se roistojoukko joutais seuraksesi. + +VINIKKA: +Vois silloin pieneks käydä oma seuras, +kun julmaks, ylpeäks ja ankaraksi +he sua sallii: "leiriin herrojen +jo Ilkka siirtyy, kun ei ryöstää anna, +ja sit' ei tehdä anna siksi hän, +kun itse herraks kerran nousta tahtoo!" + +ILKKA (tuijottaa äänetönnä Vinikkaan, kunnes lausuu): +Häh, perkelekö kurjan ramman haahmoss' +on tullut kiusaamahan miestä, jonka +elämä haudan partahalle saakka +vain tähtää oikeutta? Kurjempaa +en ivaa kuullut vielä konsanaan +kuin kuulen nyt, kun kuolevainen raukka +mun sättii siitä, etten ryöstää anna +ja tehdä maailmata kurjemmaksi? +Minäkö herraks pyrin, minä, minä, minä, +jok' uhrasin jo kaikki päällä maan, +ett' omatunto vain ja sielu jäi. + +VINIKKA: +Ne omattunnotkin on monenlaiset! + +ILKKA: +Ne juuri monenlaiset ovatkin +ja juuri siks on oikeus pyhä, siksi +ei herkin vaaka ole kyllin herkkä. +Mut minä uskon, uskon oikeuteen, +ja joll'ei päälläs häilyis kuolon miekka +ja täyttymässä elon mittas ois, +niin tuolle paikalles ma herjauksistas +sun lävistäisin niinkuin korpikonnan. + +VINIKKA: +Niin, kaikki uhrasit, mut henkes säästit! + +ILKKA (ärjästen): +Pois väisty rietas ruoja silmistäni, +vai kadehditkos multa elämääkin? +Sen toistaiseksi säästi taivaan Herra, +mun halvan kautta joka työnsä täyttää. + +VINIKKA (syrjään): +Jumalan kiitos, häll' on usko vielä -- +se minulta jo ammoin mennyt on! +(ääneen). Siis kotiin lähden, viestit sulta vien; +mut muista, Jaakko, vehkeet ympärilläs +sun vaanii henkeäs! + +ILKKA: + Sa korjaa luus -- + +VINIKKA: +Sen kohta teenkin, mutta joukossas +on Savon miehet ynnä hämäläiset +jo riitaa tehneet meikäläisten kanssa; +jos sun he pettää, mennä henkes voi! + +ILKKA: +Jos menee henki, menköön tanterella! + +VINIKKA: +Kun henkes antanet, on mittas täys -- +ja silloin uskoo sinuun kansa jälleen. + + (Lähenevää laulun loilotusta). + +ILKKA: +Taas juomaretkiltänsä palaa roistot? + +VINIKKA: +Se pilkkalaulu Jaakko Ilkast' on -- + +ILKKA: +Minusta pilkkalaulu? + +VINIKKA: + Sinusta, niin... +ja vasta tehty täällä Nokialla, +Nyt ollaan Nokialla, Ilkan Jaakko. + + (Ilkka, on vaiti. Laulun sanat kuuluvat jo selvään): + + "Ilkka ilkeä isäntä, + pääkero, sininen lakki, + ei konna tapella tainnut + eikä sammakko sotia, + että joi joka kylässä, + joka knaapin kartanossa". + +ILKKA (kuin itsekseen): +Ja mua tarkoittaa tuo renkutus? + +VINIKKA: +Sinua, Ilkka; semmoinen on joukkos! + +ILKKA (ei vastaa mitään, seisoo mietteissään). + +VINIKKA: +Huh, kuin on kylmä tämä talvi-ilta -- + (Ilkka seisoo yhä tuijottaen eteensä). +Nyt on jo myöhä, hyväst', Ilkan Jaakko! + (Lähtee verkalleen perälle. Seisahtuu sillalle). +Hän onko hullu vaiko vanha kettu? +mut jompikumpi kumminkin hän on. + + (Poistuu. Loilotusta. Sitten äänettömyys). + +ILKKA (yksin): +Niin, hälle myöhä ... mulle selvä päivä, +mut talvi kylmä meille molemmille, +"Nyt ollaan Nokialla, Ilkan Jaakko", +niin sanoi hän -- ja mua pilkkalaulu +siis tarkoittaa. + Vai korpisammakko +ja pelkuri ma heistä olen siis? +Mut huomenna he nähdä saavat, ken -- +Tai ei ... me ollaan Nokialla ... musta seinä, +johonka toisten heikkous heijastuu, +se olen minä heille ... minä siis +myös mustaks maalataan ja juomariksi; +ja nää on ystäviä? -- Petä ei +tok' omat kumppalit? Mut kuitenkin, +jos on tää heistä pelkkä ryöstöretki +ja ajan hauskutus, kun mulle se +on pyhä taisto e'estä oikeuden, +niin taivas tietää, kuinka meidän käy? +En tahdo päänä olla ryövärein, +vaan turvaan oikeuden ma kansan tahdon -- +siis tietä suoraa käyn mä edelleen +ja usko oikeaan mun johtakoon! + + (Oikealta melua, joka nopeasti lähenee ja näyttämölle ryntää + puolikymmentä humalaista talonpoikaa riidellen keskenään. + Yhdellä heistä on kädessä suuri hopeapikari). + +No, joko taas on käyty ryöstämässä +ja ohran jyvä luomen alle saatu? + +ENS. TALONPOIKA (nikotellen): +Vain pistäydyttiin tuolla Virpelässä... + +ILKKA: +Ja mistä on tuo hopeainen malja! + +TOINEN TALONPOIKA: +Niin tuoko pikari?... Ka, Virpelästä +ma otin hyllyltä sen lähtiessä... + +ENS. TALONPOIKA: +Ei, se on valhe ... ihan ilmivalhe, +minähän kaapista sen tempasin! + +KOLMAS TALONPOIKA: +Hän valhettelee viinapäissään, Ilkka, +tuon maljan minä löysin, vaikka hän +sen multa ryösti ... tiellä tullessamme... + +ILKKA: +Se anna tänne, että nähdä saan (ottaa pikarin), +siis kenen on tää hopeainen malja? + +ENS. TALONPOIKA: +No, se on minun! + +TOINEN TALONPOIKA: + Ei, vaan minun! + +KOLMAS TALONPOIKA: + Eipäs, +kun minä seinän luota löysin sen! + +NELJÄS TALONPOIKA: +Siis on se yhteinen ... ja meille kuuluu. + +ILKKA: +Vait, sinä siellä!... Meille ei se kuulu, +kun ryöstön kieltänyt mä jyrkäst' olen -- +vaan on se saatettava sille jälleen, +jolt' oot sen ottanut ... se hänen on. + +KOLMAS TALONPOIKA: +Mut hän on kuollut taikka pakosalla -- +se talo vallan oli isännättä. + +ILKKA: +Ja kenen luvalla te uskalsitte? + +ENS. TALONPOIKA: +On sodan oikeus aina väkivalta -- +ja jok' ei ottaa tohdi, ilman jää. + +ILKKA: +Vai niin sa mielit, kun me oikeutta +on juuri lähdettykin hankkimaan. +Siis näät sa nyt: voi joskus niinkin käydä, +ett' Ottaja se juuri ilman jää! (menee sillalle päin). +Tää malja omaisuutt' on ryöstettyä, +siis ei se meille kuulu kellenkään, +mut kosk' on kuollut se, jonk' on se oma +ja sit' ei hälle toimittaa voi jälleen, +niin tuolla huiman kosken kurimosta +sen onkikoon, ken teistä ahnain on. + (Heittää maljan koskeen, kääntyy miehiin jälleen). +Kas, niin käy sille, joka toisen omaan +kätensä kurkottaa ... se muistakaa, +te, jotka vastoin kovaa kieltoani +vain ryöväätte ja juotte, mellastatte +ja pilkkalaulujanne loilotatte. +Nyt menkää, minne haluatte, miehet, +ma etsin tänne leirin vartijat. + + (Menee sillan yli perälle. Miehet jäävät ällistyneinä paikoilleen, + katsellen ensin poistuvaa Ilkkaa, sitten toisiansa). + +ENS. TALONPOIKA (kumppaleihinsa kääntyen): +No, mitäs sanotte nyt, kumppalit? + +KOLMAS TALONPOIKA: +Hän käypi kummaksi ja omituiseks +jo Ilkkaparka; kuka maljan kalliin +voi tuolla lailla kosken kuohuun heittää, +on minun mielestäni hourupäinen. + +ENS. TALONPOIKA (toiselle talonpojalle): +Vaan kukas perhana sun käskikin +sen hälle antaa! Se on oma syys. + +TOINEN TALONPOIKA (kynsii korvallistaan): +Ka, enhän lempoa mä sentään luullut +noin tuittupääksi enkä kiukkuiseksi! + +KETTUNEN (tulee oikealta): +No, mitäs miehet täällä miettii, häh? + + (Miehet ovat nolostuksesta hetken äänettöminä). + +ENS. TALONPOIKA: +Tuo Ilkka lempohan se kepposet +sai meille tehdä... + +TOINEN TALONPOIKA: + Maljan hopeaisen, +jonk' otin saalihiksi Virpelästä, +hän viskas tuonne kosken kurimoon. + +KETTUNEN: +Ja miksi viskas? + +KOLMAS TALONPOIKA: + Ryöstää ei hän meidän +nyt muka salli enää. + +KETTUNEN (nauraa): + Pyhimys! +Ei sallis meidän ryöstää, vaikka toiset +on tavaroita koonneet kuormat täyteen! + +TOINEN TALONPOIKA: +Ja lisäks haukkui meitä juomareiksi -- + +KETTUNEN (kuten äsken): +Vaikk' omat kumppalinsa juuri juovat -- +se Palokaan ei selvää päivää nää! + +ENS. TALONPOIKA: +Niin, se on totta ... omiaan hän puoltaa, +vaan meille kohta syytää kiukkuansa +kuin oltaisiin me huonommat kuin toiset. + +KETTUNEN: +Me savolaiset, niin, -- on vanha juttu, +ett'eivät rinnallensa päästäis meitä +ne Pohjan miehet... + +KOLMAS TALONPOIKA: + Eikä meitä liioin -- +ja vaikk' on asiamme yhteinen +ja Hämeen herroja he ryöstää täällä, +niin meille sittenkin vain kopeillaan. + +KETTUNEN: +En tiedä kopeilleeko täällä muutkin, +mut Ilkka sortaa meitä. + +ENS. TALONPOIKA: + Kontsas myös +ja Pirit, Palot, Maunohuovikin, +jok' onkin vävypoika Ilkan, tieten +käy heidän asioita. + +TOINEN TALONPOIKA: + Piru vie, +kun ollenkaan me heihin yhdyttiin! + +ENS. TALONPOIKA: +Ois itsekin me aatelista täällä +kai loppu tehty... Hämeen kartanot +ois itse puhdistettu... + +KETTUNEN: + Oikein haastat... +ja Pohjan miehetkin jo keskenään +on kinaan joutuneet ja Ilkkaa sättii -- + +ENS. TALONPOIKA: +Vai Pohjan miehetkin? Ja mistä syystä! + +KETTUNEN: +Sen lempo tietää, kai jo epäilee +he retkeänsä itsekin ja katuu, +ett' ollenkaan he rajoiltansa loittos. + +ENS. TALONPOIKA: +Vai katuvat jo hekin?... + +KETTUNEN: + Katuvat -- +kun vangit kertoi heille äskettäin, +ett' tykit huomenna jo Nokialle +saa avuks ratsuväelle Noki-Klaus, +niin silloin mietteihin jo miehet vaipui. + +TOINEN TALONPOIKA: +Vai tykitkin saa meitä vastaan marski -- +mut siihen leikkiin vain en lähde minä. + +KETTUNEN: +Ken hyötymättä hengenvaaraan käy, +on pähkähullu. Itse toimikaamme, +niin itse hyödyn saamme, (syrjään) Minä jaan -- + (Ilkka näkyy perällä Palon, Pirin ja Maunun seurassa). +Vait! Tuolla tullaan. Kuules, Kukkonen, +mist' otit maljan, jonka koskeen tuonne +juur' Ilkka viskas? + +TOINEN TALONPOIKA: + Tuolta Virpelästä. + +KETTUNEN: +Se hyvä, Puhevuoro mulle suokaa -- +(itsekseen) hän siksi saatava on täältä pois, +kun saapuu marskin rauhanairueet. + + (Ilkka seuralaisineen tulee etualalle. Kontsas samassa tuvasta). + +ILKKA (kumppaneilleen): +Kas niin, kun vahtivaihto yöks' on tehty +ja etuvartijat on paikoillansa, +niin levätkäämme aamunkoittoon asti! +Mut humalasta taikka räyhinästä +ken yöllä tavataan, hän varokoon, +ett'ei hän kaulahans' saa hirttonuoraa. + (Tyytymättömyyttä miesten kesken). +Häh, mitä murisette siellä, miehet? +Ett' olen liiaks ankarako teille? +Mut huomispäivä hengentärkki on: +se juuri ratkaisee, jos ensi vuonna +me viljan pelloiltamme puida saamme +tai Turun kuoppatornin kammioissa +kuin kurjet kuollaan nälkäkuolon kautta; +se ratkaisee, jos oikeus elää maassa +ja talonpoika turvaa nauttii lain +tai jos hän onkin luontokappaleita +ja leikkikalu kuulun Noki-Klaun. + +KETTUNEN (astuen teeskentelevästi esille): +Niin, huomispäivä kai sen ratkaisee, +jos elää laki taikka ryöstövalta; +mut ehkä oikeutta jo tänäänkin +sun kauttas saada voisi syyttömät? + +ILKKA: +Sit' ovat multa aina saaneet he -- +siis kelle teistä väärin tehty on? + +KETTUNEN: +Kas, tuolla tullessani vastakkain +sai äsken Virpeläinen vaikeroiden, +ett' ovat rosvot vieneet maljan hältä, +niin, hopeaisen, kalliin maljan. + +ILKKA (ymmällä): + Häh? +Ja kuka vaikeroi? + +KETTUNEN: + Ka, Virpeläinen, +se sama, jolt' on malja varastettu. + +ILKKA (kääntyen toisiin): +Ei, hän on kuollut! + +KETTUNEN: + Kuka? + +ILKKA: + Virpeläinen. + +KETTUNEN: +Ei suinkaan kuollut vaikeroi ja noidu +ja tämä kiros, että seinät kaikui. + +ILKKA (miehille): +Mut joku teistä hänet kuolleeks väitti? + +ENS. TALONPOIKA: +Ka, lempo tietköön enää mistään mitään, +jos haudastansa noussee kuolleetkin; -- +mut renki kertoi niin ja autio +ja tyhjä tullessamme oli pirtti +ja kun ei nähty, kuultu isäntää, +niin... + +ILKKA (kiivaasti): +-- -- sinä hengen hältä valhettelit +ja tekoon tuonoiseen sait minut sillä! +Ma oonkos pääksi pantu ryövärein +ja avosuiden, valhekielisten, +jotk' erota ei oikeasta väärää? +Ja kaltaiseksenneko minutkin +te tässä tekisitte? piru vie, +näin joudunhan ma ryöväriksi itse! +Mut sitä mainetta en tahdo ma, +vaan välin suoraks kanssa Virpeläisen +viel' ennen aamua ma tahdon laittaa. + +KETTUNEN: +Ja miks' ei kohta, että tyyntyy hän. + +ILKKA: +Mut jos on matka sinne pitkäkin? + +KETTUNEN: +Se näkyy tästä ... tuolla vaaran alla -- +ja Mauno kyllä sinne tietää tien. + +ILKKA: +Se lienee selvintä ... siis, Kontsas veikko +ja sinä Mauno, tulkaa ... pian jälleen +me palajamme ... väärytt' en ma kärsi. + + (Ilkka, Kontsas ja Maunu menevät oikealle). + +KETTUNEN (hetken vaitiolon jälkeen): +No, miehet, tuommoinenko omatunto +se sodat johtaa? Tuolla tuittupää +hän rientää jo ... ja mua kohta uskoi +ja öiseen aikaan läksi leiriltänsä -- +hän onko mielestänne täysipäinen? + +TOINEN TALONPOIKA: +Vaan mitä hemmettiä? Kettunen, +sinähän valhettelit hälle, kelmi; +nääs Virpeläinen sittenkin on kuollut. + +KETTUNEN (nauraen): +Niin teinkin ... teille tahdoin näyttää vain. +ett' on jo aika meidän järkiin tulla +ja päättää: käymmekö me kuolemaan +tuon houkan jäljessä vai pystyn teemme +ja kotipelloillemme palajamme -- +nääs eihän meille enemp' entistään +lie kuormaa lisännytkään Noki-Klaus? + +ENS. TALONPOIKA: +No, onhan sekin totta, mutta näinkös +se sitten Ilkka yksin jätettäis? + +TOINEN TALONPOIKA (Pirin ja Palon puoleen kääntyen): +Ja mik' on teidän mieli Ilkkaisesta? + +PALO: +Hm, hän on kumppali ja päällikköni. + +TOINEN TALONPOIKA: +Mut onhan teistäkin hän kummallinen? + +PALO: +Ei sotaa tällä lailla ennen käyty. + +KETTUNEN: +Ja entäs Piri? + +PIRI: + Kumppali on Ilkka. + +KETTUNEN: +Niin on, mut päällikkönä minkälainen? + +PIRI: +Ma sanon niinkuin Palon Perttukin, +ei sotaa ennen tällä lailla käyty. + +KETTUNEN: +Siis tätä sotaa mieluisampi teistä +on sovinto, vaikk' ois se laihakin. + + (Kimeä vihellys kuuluu). + +PALO (hätkähtäen): +Se oli merkki etuvartijoilta! + +PIRI: +Ja yksi kerta ... vieraita se tietää. + +ENS. TALONPOIKA: +Jos hyökkää salaa niskahamme marski? + +KETTUNEN (viekkaasti): +Ss, hiljaa miehet, vangeiltamme tuolla +sain tietää, että rauhaa tarjoo marski. + +ENS. TALONPOIKA: +Vai tarjoo marski rauhaa meille? + +KETTUNEN: + Tarjoo -- +ja airueet kai siellä juuri saapuu; +siks pois ma tahdoin Kontsahan ja Ilkan +ja valhettelin... + +PALO (syrjään): + Savon orvaskettu, +kun vain et kerran kävis itse ansaan! + +PIRI: +Ptui, lempo, juoniasi, repolainen! + + (Knut Kurki ja vouti Abraham Melkiorinpoika muutamain + talonpoikain saattamana näkyvät tulevan perällä). + +KETTUNEN: +Kas tuolla saapuukin jo airueet. + +TOINEN TALONPOIKA: +Mut jospa Ilkka tänne itse ehtii? + +KETTUNEN: +Ei ehdi, ei ... mut jos hän ehtis, silloin +hän laihaa nahkoansa varokoon! + + (Airueet seuraajinensa tulevat etualalle). + +KNUT KURKI (tervehtäen): +Jumalan rauhaa teille meidän kautta +Klaus Fleming, Suomen käskijä ja marski, +nyt toivottaa ja tätä veljessotaa +hän tahtois tau'ottaa, kun viel' on aika... +ma olen Laukon Kurki... + +PIRI: + Teit' en tunne. + +ABR. MELKIORINPOIKA: +Mut minut, voutisi kai tunnet, Piri? + +PIRI: +Niin, Melkersonin tunnen. + +PALO: + Minä en, +mut nähnyt kyllä olen -- kumpaisenkin. + +KETTUNEN (kielevästi): +Ma, jalot herrat, tunsin kohta teidät; +nää täss' on pohjalaiset, Palo, Piri, +tää Kukkonen taas Hämeen mies ja minä, +min' olen savolainen, Kettunen. + +ABR. MELKIORINPOIKA: +Ja miss' on Ilkka sekä Yrjö Kontsas? + +KETTUNEN: +Niin, nekö? Mitäs heistä ... heille sattui +juur' asioita tuonne naapuriin. +Mut muuten sota meill' on yhteinen +ja rauhastakin neuvotella tässä +siis voimme ilman heitä. Meitä paitse +ei Ilkka sotaa jatkaa voi ja siksi... + +ABR. MELKIORINPOIKA (Kurjelle): +He on siis poissa. Sitä paremp' on +se meidän asialle. Puhukaa! + +KURKI (voudille): +Niin, vapaamminhan käypi puhe näin. + (Miehille). +Siis: marski Fleming tähän veljessotaan +on kyllästynyt, rauhaa tarjoo teille +ja linnaleiristä ja veroistanne +hän teitä armahtaa ... muut riidat kaikki +jää ratkaistavaks itse kuninkaan, +kun keväämmällä Ruotsiin saapuu hän, +jos -- + +PIRI: + Linnaleiristä hän vapauttaa +ei meitä voi, kun ennestänsä vapaa +on siitä Pohjanmaa. + +KURKI: + Ja verot uudet +hän antaa anteeks teille. + +PALO: + Laittomat +ne ovat olleetkin jo alkuansa. + +ABR. MELKIORINPOIKA: +Te elkää turhaa ylvästelkö, miehet, +vaan harkitkaa ja kotiin kääntykää, +kun rauhaa tarjoo teille riikin marski, +jonk' onpi sotajoukot valtakunnan +ja puolellansa itse Sigismund. + +PIRI: +Niin, häll' on sotajoukot, meillä kansa, +ja kumpi taistelussa vihdoin voittaa, +sit' emme vielä tiedä. + +KETTUNEN: + Turhaa kinaa, +kun rauhanehdotkin on kuulematta. + +TOISET: +Niin, mitkä ovat sitten marskin ehdot? + +KURKI: +Vain päällysmiehet Ilkkaisen ja Kontsaan +nyt vaatii armoillensa marski Fleming, +ett' tehdä heille saa hän kuinka tahtoo. + +KETTUNEN: +Vai Ilkkaisen ja Kontsahan, ei muita? + +KURKI: +Ei. + +PALO: + Mutta jospa marski hirttää heidät? + +KURKI: +Niin, heidän kohtalosta päättää marski, +me emme tiedä. + +PIRI: + Kumppali on Ilkka. + +ABR. MELKIORINPOIKA: +Nyt itse päättäkäätte, sillan luona +me tuolla vastaustanne vartoamme. + + (Loittonevat kosken luo. Talonpojat jäävät etualalle). + +KETTUNEN: +No miehet, rauhaako vai sotaa, häh? + +TOINEN TALONPOIKA: +Ka, rauhan miehiä kai minä olen. + +PALO: +Mut kunniattomain ois tämä työtä. + +KETTUNEN: +Se onko työtä kunniattomain, +jos säästää kansaa... + +PIRI: + Mutta pettää sen, +jok' uhrais hengen meidän hyväksemme. + +PALO: +Niin juuri, Pentti. + +KETTUNEN; + Uhratkoon siis sen, +-- nyt juuri siihen onkin tilaisuus -- +ja silloin vapahtaa hän meidät täällä +ja pois me päästäisiin. Ma olen valmis. + +ENS. TALONPOIKA: +Ja minä myös. + +TOINEN TALONPOIKA: + Ja minä. + +KOLMAS TALONPOIKA: + Valmis olen. + +KETTUNEN: +Mut kuink' on Pirin sekä Palon laita? + +PALO (kynsii korvallistaan): +On pirun keksimä tää nahkakauppa: +jos oman pelastaa, niin toisen myy. + +KETTUNEN: +Ka, niinhän ain' on tässä maailmassa -- +ja ehkä säästää heitä marski Fleming. + +PALO: +Mut milläs repolaisen juonin, miehet, +te sitten vangiks ottaisitte heidät? +Ma ainakaan en siinä auta teitä? + +PIRI: +En minä myöskään. + +KETTUNEN: + Siitä vastaan minä, +kun vain te itse kaupan hyväksytte. + +ABR. MELKIORINPOIKA (kääntyen miehiin): +No, miehet, meillä ois jo kiire tielle +ja ratsut vuottaa tuolla metsän luona. + +KURKI (samoin sillan luona): +Näin ajan kääntehessä muistakaa: +on talot autiot... + +PALO: + Se multa paloi. + +KURKI: +Ja lapset, vaimot vartoo teitä siellä. + +PIRI: +Jumalan kiitos, viel' on tyttöjäkin! + +KURKI: +Mut päälliköt jos meille luovutatte, +niin ryöstötavaratkin pitää saatte. + +KETTUNEN: +Ja sehän tässä tärkeint' onkin, häh? +Me valmiit olemme, mut pohjolaiset...? + +PIRI (Palolle): +No, Perttu? + +PALO: + Entäs sinä? + +PIRI: + Lempo ties, +mut omituiseks on hän käynyt, Ilkka, +ja tämä miestä alkaa kyllästyttää, +kun ryöstö kielletään ja juomat loppuu +ja alkaa pakkasetkin tammikuun. + +PALO: +Siis myönnyt? + +PIRI (mietittyänsä): + Olkoon menneheksi! + + (Kurki ja Abr. Melkiorinpoika tulevat etualalle). + +KETTUNEN: +No, nyt me kaikki ollaan yhtä mieltä -- +ja marskin ehdot hyväksymme siis. + + (Oikealla olevan ulkohuoneen päädyn taa ilmestyy samassa + noita-akka pysähtyen kuulemaan seuraavaa keskustelua). + +KURKI: +Ja ennen päivän sarastusta meille +te vangittuna päällikkönne tuotte? + +KETTUNEN: +Vain Ilkan sekä Kontsahan, ei muita. + +KURKI: +Ne kaksi riittää... + +ABR. MELKIORINPOIKA: + Mutta Ilkkaa jos +ei marski saa, niin Kontsast' ei hän huoli -- +ja silloin raukeaa myös rauhanehdot. + +KETTUNEN y.m.: +Me Ilkasta siis kaikki vastoamme! + +ABR. MELKIORINPOIKA: +Ja marskin sana käypi meidän kautta. + +KURKI: +Siis Herra uudeks vuodeks rauhan suokoon! + +KETTUNEN: +Ja rauha teille myöskin, jalot herrat. + + (Kurki ja vouti Melkiorinpoika lähtevät, Kettunen yrittää + heidän jälkeensä, mutta siitä estää häntä): + +KURKI (tehden epäävän liikkeen): +Me löydämme jo oppaittakin tien! + + (Menevät. Miehet seisovat hetken äänettöminä ja noloina). + +PIRI: +No, mitäs sanot tästä sinä, Perttu? + +PALO: +Mun on kuin itseni ma myönyt oisin. + +PIRI: +Ja minun on kuin ilki-alastonna +ma häpykaakkiin oisin köytettynä -- +hyi, helvetti, kun suostuin koko kauppaan! + +PALO: +Tuo lemmon Kettunen se viekoitteli... + +KETTUNEN (nauraen): +Ja jospa oiskin ... mua kiittäkää, +ett' tulee retkellemme lysti loppu; +mut leirillä on oltta vielä, miehet, +ja tämä kauppa sietää harjakannut. + +PALO: +Jos häpeänsä humalaksi jois? + +KETTUNEN: +Ja minä laulan Ilkast' uuden laulun. + +PIRI: +Sun laulujasi lempo kuunnelkoon! + +KETTUNEN: +Ja sitten kerron teille, kuinka me +täss' illan tullen Ilkan nipistämme; +hei veikot, tästä tulee hauska juttu +ja hyvä vanhan vuoden loppupäätös, +kun marski uuden vuoden lahjaks saa +kaks pulskaa pohjolaista! Oltta, veikot! + +PALO: +Jos saiskin janohonsa haarikan! + + (Lähtevät perälle. Piri jää mietteihinsä + seisomaan. Palo huomaa sen). + +Hoi, Piri veikko, heitä hiiteen huolet, +vai tyttöjenkö luhdit päässsäs pyörii? + +PIRI: +Suus kiinni, juopporatti! + +PALO: + Naisten narri! +Mut tule pois sa täältä pakkasesta. + + (Menevät kaulatusten leirille; Palo laulaa: + "Kyröst' oli poikaa kymmenen" j.n.e.) + +Noita (tulee piilostansa varovasti esille): +Tuo paksu herra oli Melkerson, +se "maitoherra", Puolan puolikkaita, +ja toinen Kurki, Laukon herra Knut! +Vai ennen uuden päivän sarastusta +ois Klaulle saatettava "Iliken" -- +ne herrat kutsuu häntä niin -- ja Kontsas! +Mut siitä kirnusta ei tullut voita, +sen takaa korpolaisten vanha noita. +Huh! paljo näin jo, paljo kuulinkin, +mut moista nahkakauppaa viel' en kuullut, +kun Nokialla päivää vartoessaan +nää roistot kumppaninsa tässä möis, +Ptui, oli häpy sentään sillä, ken +kuin kaakin-puuhun sanoi joutuneensa. +Mut Ilkan Jaakkoa te ette saa, +vaikk' kaikki Savon ketut johtais teitä, +sen takaa naaras-ilves Laihialta. + (Menee tanhualle ja katsahtaa sinne). +Niin, siellä rauskuttaapi yksikseen +se ylöjärveläinen Ilkan tamma +ja sillä juuri karkkuun täytyy Jaakon -- +hän osaa ratsastaa kuin pohjalainen! +Mut joku tulee ... piiloon hetkeks taas. + + (Vetäytyy nurkan taakse. Oikealta tulevat + Ilkka, Kontsas ja Maunu). + +ILKKA (tulee tuikeana): +Se kunniaton konna valhetteli, +ett' elää Virpeläinen... + +KONTSAS: + Piikatyttö +ei mitään varmaa tiennyt, isäntänsä +vain metsään taikka koskeen menneen luuli. + +ILKKA: +Se miehen viisaankin saa suunniltaan, +kun kaikki ympärillä valhettelee. +Ken tietää enää, kuka kuollut on +ja kuka elää... + +KONTSAS: + Syy on Kettusen. + +NOITA (astuen esille): +Ja minä elän vielä, se on varma, +ja minä mieleiseni varjelen. + +ILKKA: +Vai täällä hiivit taas, sa vanha noita, +ja raajaruhjoiks multa miehet noidut. + +NOITA (silmää iskien); +Niin, minähän ne noidannuolet ammun -- +ja minun nuolet sattuu aina kohti. + +ILKKA (naurahtaen): +Sun myrkkytaikoihis en usko enää, +kun tuonoin taikomasi puukkokin +Keijärven kievarissa taittui multa. + +NOITA (viekkaasti): +Ka, jos et sinä usko, uskoo muut -- +ja (hiljaa) jonkunhan on kannettava syy, +kun syyttä kuolema ei tulla saisi. + +ILKKA: +Siks saatkin vapahasti tulla, mennä. + +KONTSAS: +Mut minä pelkään tuota noitaruojaa, +hän miehissämme uskon lamauttaapi +ja kun on usko mennyt, menee tarmo. +Ma hänet karkoittaisin täältä pois. + +MAUNU: +Niin, menköön marskin luokse elkinensä. + +ILKKA: +Hän raukan roviolla poltattais! + +KONTSAS: +Niin, siten on jo tuhansille tehty. + +NOITA: +Ma olen käynyt luona marskinkin, +hän ennen ruoski meitä, nyt hän pelkää. + +ILKKA (nauraen): +Siis koita karkkuun häntä säikyttää! + +NOITA: +En sitä voi, mut sua auttaa voin. + +ILKKA: +Ja millä lailla, sinä viirunaama? + +NOITA: +Sun pelastinhan kerran Turun luona? + +KONTSAS: +Niin, sen hän teki -- + +NOITA: + Sitten Kontsahassa, +kun vouti saapui, tein sen toisen kerran. + +ILKKA: +Häh? + +NOITA: + Mua saattaessaan Kyrön poikki +toi poikas lautan, jolla pelastuit. + +ILKKA: +Vai niin -- ja nytkös tulit palkoillesi? + +NOITA: +Ma tyydyn siihen, minkä vannoit silloin +ja vielä kerran nahkas pelastan. + +ILKKA: +Vai vielä kerran? ... mutta muista, akka, +tää nahka onkin kalliin otuksen. + +NOITA: +Ja kallihista sitä kaupitaankin -- + +ILKKA: +Vai minun tietämättä kaupat tehdään? + +NOITA: +Niin. + +ILKKA: + Mik' on hinta vanhan kontion? + +NOITA: +Vain tuhat päätä sekä verot maan. + +ILKKA: +Tuo kuuluu joltakin... Ja ostaja? + +NOITA: +On Noki-Klaus -- (kuuluu leiriltä pilkkalaulua Ilkasta). +ja tuoll' on kauppiaat; +mut tästä järvelle jos katsees luot, +näät tähtein tuikkehessa ratsujoukon, +jok' kohti pappilata kiidättää. -- + +ILKKA (katsoo sinnepäin): +No niin -- ja sitten? + +NOITA: + Heidän joukossansa +on Laukon Kurki sekä Melkerson. + +KONTSAS: +Ja täälläkö on käyneet herrat? + +NOITA: + On -- +ja lähtiessä luvan veivät, että +sais ennen huomispäivää marski teidät. + +ILKKA: +Häh, meidät kaikkiko? + +NOITA: + Vain sun ja Kontsaan. + +KONTSAS: +Siis minutkin! + +NOITA: + Mut Ilkkaa jos ei saa, +niin Kontsahasta yksin ei hän huoli. + +ILKKA: +Vaan mun jos saa, niin toiset armahtaa +ja verot anteeks antaa -- + (Ottaa eukkoa kalvosesta). + semmoinenko +se tehtiin kauppakirja? + +NOITA: + Semmoinen. + +MAUNU: +Mut sen on tehneet Savon miehet vain +ja hämäläiset, vaan ei pohjalaiset. + +KONTSAS: +Niin, tieten Kettunen -- + +ILKKA: + Se oikein, Maunu, +sit' eivät pohjolaiset tehdä vois! + +NOITA (kiihtyen): +Vai eivät voi? mut omin korvin kuulin, +kun Palon Perttu sekä Pirin Pentti +he siihen suostui... + +ILKKA (raivostuen): + Vaiti, saatana, +tai tämän valheen hengelläs saat maksaa! + +KONTSAS (estellen): +Mut jos hän totta haastaa? + +NOITA: + Totta vain -- +ja miksi valhettelisin ma teille? + +ILKKA: +Se on siis totta? + +NOITA: + On. + +ILKKA: + Ja juuri he -- +mun parhaat ystävät ja kumppalini! +Täm' on jo liian, liian katkeraa -- + + (Nyyhkii ja pyyhkii hialla silmiänsä). + +MAUNU: +Ma olen kuullut heidän nurkuvan, +kun ryöstövapautta sa kiellät heiltä -- +mut tätä sentään heist' en uskonut. + +NOITA: +Jos vangeiks ette joutua te tahdo, +niin paetkaa, kun aika vielä on, +ja ratsahin jos lähtee, kauvas ehtii +jo ennenkuin on meillä aamupuhde. + +KONTSAS: +En lähde minä, vaan jos sallimus +on minut marskin matkaan määrännyt, +niin tyynnä kannan minä kohtaloni. + +ILKKA (oikaisten itsensä): +Äsh, mene Herroinesi hiiteen, mies! +Vai vuoksi ryövärein ja pettureinko +ma henken' antaisin, ma, Jaakko Ilkka, +jok' aina tähtäsin vain oikeutta +ja e'estä poljettujen taistelin; +ja vuoksi noiden kiittämättömäin +ja juomarein ja loilottajain tuolla +ma hirsinuoran kaulaan köyttäisinkö? +En, siihen en ma suostu uhallakaan, +vaan ennen pako kanssa häpeän +kuin vankityrmä vuoksi roistojen! +Mun nahkani ei vielä kaupan ole. + +KONTSAS: +Siis kotiin käännyt ... meiltä viesti vie, +kai pian toisetkin me tullaan täältä, +(hiljempaa) jos tullaan ollenkaan. + +ILKKA: +Niin, kotiin, sanoit, +on sekin katkerata piikkaa vain, +kun huovit senkin multa poltti tuonoin. + +NOITA (hätäisesti): +On sulle veistetty jo pirtti uusi +ja siellä asuu vaimos sun ja lapses. + +MAUNU: +Siis Kirstikin, vie hälle terveiset -- + +ILKKA: +Sa jäät siis tänne? + + (Perältä ovat leiritulet vähitellen sammuneet. + Lähenevää humua alkaa kuulua). + +NOITA (kuunnellen perälle): +Nyt on kiire, Ilkka -- +on tamma tanhuassa ... ratsastain +sa vielä vältät vangiks joutumasta; -- +ja muistahan ei marski huolikaan. + +ILKKA: +Niin, tuolla saapuukin jo roistojoukko; +hyvästi, veljet, kirous pettureille, +mun viime sanani on: kirous noille! + + (Syöksee kiiruusti oikealle). + +KONTSAS: +Jumala tiesi, kuinka päättyy tää? + +MAUNU: +Ma pahinta jo kauvan aavistin, +kun miesten kesken narinaa ma kuulin. + +NOITA: +Te tupaan käykää ... olkaa huoletonna, +ma niskoilleni kaiken otan syyn. + +KONTSAS: +En tahdo sulle hengenvelkaan jäädä, +vaan sieluni ma Herran huomaan heitän, +kun tästä maata käyn. Siis tule, Mauno! + +MAUNU: +Ma tulen kanssas. Käyköön, kuinka käy. + + (Menevät vasemmalla olevaan tupaan, jossa + heti sen jälkeen sytytetään valkea). + +NOITA (vilkaisee tanhuaan, nauraen hiljaa): +Hän tammoinensa yöhön katos siis +ja ratsain karkaavat' ei kiinni saada. +Täm' oli kolmas kerta ... tällä kertaa +siis itse Kettunenkin peijattiin. +Nyt saatte tulla, varron teitä täällä. + + (Öinen hämärä. Ainoastaan muutamia leiritulia perällä. + Kaksi nuorukaista -- nuijat olalla -- tulee perältä, + molemmat hyvällä tuulella). + +ENS. NUIJALAINEN (laulaen): + + "Ilkka ilkeä isäntä, + pääkero, sininen lakki"... + +TOINEN NUIJALAINEN: +Tähänhän se Kettunen käski meidän jäädä vartioimaan, häh? + +ENS. NUIJALAINEN (laulaa edelleen): + + "että joi joka kylässä, + joka knaapin kartanossa". + +TOINEN NUIJALAINEN: +Niin no, se on niitä kurimonsa kuluttajia se Ilkka... + +ENS. NUIJALAINEN: +Eikä niitä "Kupittaalle kulkijoita", niinkuin ne anolaiset, hehehee! + +TOINEN NUIJALAINEN: +Jotka Turun tuomiokirkolle aikoivat suoristaan, niin... + +ENS. NUIJALAINEN: +Niin, pääsiäiseksi Turkuun, helluntaiksi Helsinkiin, hehehee!... +Saakeli, kun tulisi ne kuopiolaiset... + +TOINEN NUIJALAINEN: +Niin, kuopiolaiset! ... ei niistä mitään apua ole!... + + (Kettunen tulee miesjoukon kanssa perältä, mutta pysäyttää + nämä sillan ta'a ja tulee yksin etualalle päin). + +TOINEN NUIJALAINEN: +Mutta tuossahan se on Kettunenkin, lempo vieköön! Senhän ne sanovat +olevan herraspoikia ... papin poikia... + +ENS. NUIJALAINEN: +Niinhän ne sanoo... + +TOINEN NUIJALAINEN: +Sittenpä minä siltä kyselen vähän ... niitä Hellun-tellun asioita... +Kettunen, hoi! + +KETTUNEN (on tullut sillan yli, jonka molemmilla +puolen nuijalaiset ovat): +Hiljaa, miehet, ettei otus karkaa... Tähänkös te jäittekin, vaikka +minä käskin teitä tuonne tanhuan nurkalle ... siitä se menee, jos +mennäkseen... + +TOINEN NUIJALAINEN: +Niin, tanhuan nurkallehan se taisi määrä olla ... mutta kuulehan, +Kettunen? + +KETTUNEN: +No? + +TOINEN NUIJALAINEN: +Pappikos se sinun isäsi oli? + +KETTUNEN (viekkaasti): +Ei se pappi alkuaan ollut ... vaan pappihan siitä sitten tuli?... + +ENS. NUIJALAINEN: +Niitäkö Rautalammen pappeja? ... hehehee! + +TOINEN NUIJALAINEN: +Ja papithan on herroja... + +KETTUNEN: +Niinhän ne on ... mutta paikoillesi nyt, mies... + +TOINEN NUIJALAINEN (vetää Kettusta syrjemmäs): +Kuulehan! + +KETTUNEN: +No? + +TOINEN NUIJALAINEN: +Onkos sinua oleteltu?... + +KETTUNEN: +Mitä hemmettiä sinä?... + +ENS. NUIJALAINEN (vetää Kettusta toisaalle, silmää iskien): +Eihän ne ole sisukset palaneet siltäkään Palolta, häh? + +KETTUNEN: +Ei se niitä ole minulle näyttänyt, vaan eihän sitä tiedä... + +TOINEN NUIJALAINEN (vetää Kettusta taas puoleensa): +Sinua ei siis ole opetettu sinuakaan? .. + +KETTUNEN: +Mihinkä opetettu, sinä mullikka! + +TOINEN NUIJALAINEN (hämillään): +Vai niin, no, eipähän paljo mihinkään... + +ENS. NUIJALAINEN (kuten äsken): +Onkos sillä Pirillä sitten se?... + +KETTUNEN: +Mikä se? + +TOINEN NUIJALAINEN (itsekseen tuumien): +Sitä on taidettu sittenkin opettaa tuota Kettusta! + +ENS. NUIJALAINEN (rykii): +Sepähän se .... (kuiskaa jotakin Kettusen korvaan) ... tauti! + +KETTUNEN: +Ahaa, vai se! (viekkaasti) no, sillähän se on. + +ENS. NUIJALAINEN (iloisesti): +Mutta minull' ei jumaliste ole mitään, ei mitään! hehee!... + +KETTUNEN: +Ka, sen parempi sinulle, senkin sonnivasikka! + +TOINEN NUIJALAINEN (kuten äsken): +Vai niin, no ... hyvä on, (lyö polveensa) mutta tuossahan se +on polvi, häh? + +KETTUNEN: +Näkyyhän tuo siinäkin yksi olevan... + +TOINEN NUIJALAINEN: +Sitähän minäkin ... siinä se on ensimmäinen ja sillä polvella se +tyttö ensin opetetaan ja (lyö toiseen polveensa) tuossa se on +toinen ja sillä se sitten oletetaan, häh? + +KETTUNEN (lyöden polviinsa hänkin): +Ja tuoss' on kolmas ja neljäs, joilla sinä viimein opetetaan, +sinä nokkaviisas vekara... + +ENS. NUIJALAINEN (itsekseen): +Hevosta tehtiin, mutta härkäpä taisi tullakin! + +KETTUNEN: +Mutta nyt mars paikoillenne! + +ENS. NUIJALAINEN: +Sekös se Ilkka sitten on isänsä kieltänyt? + +KETTUNEN: +Ka, sehän sen on tehnyt ... ja sillähän se nyt on jätettävä +rautamarskin kuranssin ja opetuksen alaiseksi...? + +ENS. NUIJALAINEN: +No, nythän minä tämän alan ymmärtää... + +KETTUNEN: +Ja seiskää nyt siinä valmiina, että niin pian kuin se yrittää tästä +tuonne tanhuaan tamman selkään, niin... Mutta tunnettekos te sen? + +TOINEN NUIJALAINEN: +Vaikka tervapimeässä! + +KETTUNEN: +Minä käsken nyt nuo miehet tänne, että yksissä voimin sitten +ajetaan piilostaan se maankulkija, ja kun se sitten ryntää +ulos, niin... + +ENS. ja TOINEN NUIJALAINEN (yht'aikaa): +Niin silloin me kuin koirat kimppuun, hehehee! + +KETTUNEN: +Niin juuri -- ja sitten ei muuta kuin mies kiinni ja marskin haltuun! + +ENS. ja TOINEN NUIJALAINEN: +Hyvä on! + +KETTUNEN (sillalta viittoen miehiä tulemaan): +Hoi, miehet, tänne joutukaa, mut hiljaa, +ett'emme säikyttäisi otustamme, +ja yli metsän tuolta aamupäivä +kun alkaa häämöittää, kas silloin, miehet, +me Ilkka sekä Kontsas Klaulle viedään +ja itse tavarain ja kuormain kanssa +taas kotiin palajamme ... rauhan soppeen... +ja koko retki koht' on unta vain. + (Tulee miesten kanssa etualalle). +Mut siellä -- näyttää -- vielä valvotaan. + +ENS. TALONPOIKA: +Tai joll'ei palanneetkaan miehet vielä? + +TOINEN TALONPOIKA: +Jo aikoja he palas ... sen ma näin... + +KETTUNEN: +Mut Palon Perttu missä on ja Piri, +heit' en ma joukossanne täällä nää? + +ENS. TALONPOIKA: +Se Palo olikin jo juovuspäissään... +jäi varmaan kumpaisetkin nuotiolle. + +KETTUNEN (syrjään): +Sen arvasin! (ääneen) Vai niin, no olkoot siis, +meit' onkin kylläks kahta vastaan ... hiljaa, +nyt seuratkaa ja jos hän ulos ryntää, +niin Ilkka ensimmäiseks silloin kiinni... + +NOITA (astuu esille tanhuan takaa): +Ja ketkä täällä sitten vangittaisiin? + +KETTUNEN (syrjään): +Tuo ruoja puuttui! (ääneen) Korjaa luusi, velho, +tai köysiin kytketän sun laihan raatos +ja saatan tuomiolle... + +NOITA: + Tuomiolle? +niin, tuomiolle tullaan kerran kaikki, +siit' ole varma sinäkin... Vaan nyt +sun aikees tiedän ... ennakolta tiesin +sun hankkimasi riettaan kavalluksen, +jonk' aiotte te tehdä kumppaneille... + +KETTUNEN: +Häh, mitä helvettiä sulla täällä +on tekemistä! + +NOITA: + Tekemistä, niinkö? +Ma pyydän kettuja ... ja tällä kertaa +sain luullakseni ansaan mustahännän... +ne ovat harvinaisempia, häh? +Vai möit sä Ilkan nahkan Noki-Klaulle +ja luulit itsellesi ohjat saavas +ja kotiis rikkahana pääseväsi?!... +Mut sepäs ilves viel' on ampumatta +ja varo, Kettunen, niin, varo, repolainen, +ett'et sa itse ketunsaksiin käy! + + (Miehissä syntyy murinaa). + +KETTUNEN (syrjään): +Jokohan petti mun tuo saastahinen? +(ääneen) Jos kavallust' on tehty, tuoss' + (Viittaa noitaan). +on se, jok' onpi syyllinen... Tuo akka kiinni +ja sitten toimeen miehet ... nopeasti! + +NOITA: +Niin, koittakaahan köyttää, koittakaahan! + (Ei kukaan liikahda). +Mut kauppas Kurjen sekä voudin kanssa +ma olen tyhjäks tehnyt... Jaakko Ilkkaa +ei käsiins' ainakaan saa Kettunen... +hän otti tamman ... sekä ratsain karkas! +Minust' ei marski huoli kuitenkaan... + +KETTUNEN: +Sen oisko keksinyt tuo kalman ruoka? +Hoi, Kukkonen, käy, katso tanhuaan! + (Ens. talonpoika menee. Syrjään): +Jos Ilkka kynsistämme päässyt on, +on kauppa marskin kanssa purkaunut -- +ja silloin pelastaukoon se, ken voi! + +NOITA: +No, Kettunen, käy tuonne tupaan vain... + +ENS. TALONPOIKA (tulee takaisin): +Niin, tanhua on tyhjä ... ratsun jäljet +käy Pyhäjärveen pitkin ojannetta... + + (Oikealta taka-alalta leimahtaa äkkiä valtava tulenliekki). + +KETTUNEN: +Vaan kuka perkele se leirin polttaa? + +ENS. TALONPOIKA (oikealta kurkistellen): +Se vanha lato lieskaa... + +TOINEN TALONPOIKA: + Palon ruoja +sen siell' on syttänyt... + +KETTUNEN: + Se tästä puuttui -- +ja silloin palaa meiltä kuormat siellä +ja kaikki tavaratkin... + +NOITA (ilkeästi): + Tavaratkin! (miehille) +No, jokos ymmärrätte ... (miehiä ryntää perälle). + +KETTUNEN: + Katson sentään, +jos totta on, ett' Ilkka karkas meiltä. + + (Yrittää hyökätä tupaan, mutta samassa + aukeaa ovi ja ulos astuu): + +MAUNU: +Häh? Mik' on melu täällä? ... miss' on Ilkka? + +Kontsas (ilmestyy ovelle hänkin): +Ja kuka lempo täällä talon polttaa? + + (Kuuluu järeitä tykinlaukauksia). + +MAUNU, TOMMOLA, KONTSAS ja KETTUNEN (yht'aikaa): +Mut mitä helvettiä! + +NOITA (nauraa). + +ENS. TALONPOIKA (hyökkää sillalle): + Paetkaa! +On tykit saapuneet ... ja kirkkomäeltä +nyt marski ampuu meitä mörsäreillä! + + (Katoaa. Huutoja "paetkaa" ja melua perältä). + +KETTUNEN (syrjään): +Siis pettää voutikin, se Puolan hurtta! + +NOITA (Kettuselle); +Molemmin puolin kavallusta, kettu! (nauraa ilkeästi). + +KETTUNEN (tyrkäten noitaa, että tämä kierähtää tanhuan eteen maahan): +Pois, velho ruoja... Mennyttä on kaikki... +pelastakoon se itsensä, ken voi! + + (Ryntää viimeisten miesten kanssa perälle, + jossa hälinää ja melua jatkuu). + +MAUNU (kirveen kuistilta temmaten); +Siis muuta ei kuin: kaikki kuormillensa! + +TOMMOLA: +Ja näinkö päättyi ilkkalaisten retki? + + (Juoksee Maunon jälkeen). + +KONTSAS: +Mut kosto tulee ... viel' ei oikeus kuole, +Jumala rankaiseepi petturit! + + (Tempaa konttinsa ja juoksee perälle. + Tykinlaukauksia ja tulipalon leimoa). + +NOITA (kömpii ylös ähkien ja tuhkien): +Jumala rankaisee? Niin, usko sitä!... +Minulta konnantyössään Kettunen +ois onnistunut ... tein sen Ilkan tähden... +Mut tavarasta, siitä sotaa käydään +niin kauvan kuin vain seisoo maailma! + + + + +VIIDES NÄLYTÖS. + + +Ensimmäinen kuvaelma. + +Köyhänlaisesti sisustettu Ilkan uusi tupa Ilmajoella. Perällä ovi, +jonka vasemmalla puolen suomalainen takka, takassa valkea. Samalla +puolan ikkuna, jonka edessä penkki ja pieni pöytä rahinensa. +Vasemmalla pohjalaismallinen sänky, jossa makaa Katri Ilkka. + +KATRI (voihkii sängyssä): +Voih, kuinka pitkäks aika tässä käy! +Nää pitkät päivättömät talvipuhteet +ne muistuttaa jo ijankaikkisuutta -- +ja kuitenkaan ei kuulu kuolemaa! +(huokaa): Ei enää kauvan tätä kestää voi, +ma tunnen sen ja tiedän sen; + (Iloisemmin). + mut sentään, +jos eläisin ma, kunnes Jaakko saapuu! +(huokaa) Kai turha toivo lienee sekin: Jaakko +ei ehkä palajakkaan: toinen siellä +ja toinen täällä muuttaa turpeen alle! -- +Mut lapsi-raukat? Pentti hän on reipas +ja uudeks talon tässä tehdä voi, +jos elää saa ... ja Kirsti auttaa kyllä, +jos Maunukin jää sinne sotatielle?... +Vaan mihin katos tyttö? Äskenhän +täst' ulos jauhon no'untiin läksi hän -- +ja sentään on kuin viikko ois jo siitä! +Ja Penttipoika aamu-hämärissä +läks papin luokse tuomaan kirkkoherraa -- +kun vain ei turma kohtais tiellä poikaa? +hän on niin varomaton, hurja poika! + (Kuuluu askelia eteisessä). +Ah, se on Kirsti, tunnen askeleista? + +KIRSTI (tulee pieni säkki kädessä tupaan): +Vai et sä unta enää saanutkaan, +vaikk' uni virkistystä varmaan ois, +kun yksin ollen aika pitkäks käy! + +KATRI: +Niin, tyttöseni, pitkäks käypi aika! + +KIRSTI (asettaa säkin pöydälle): +Sen kyllä arvaa: mietinkin jo tiellä, +ett' ottaisinko oriin tanhuasta, +vaan siltäkin kun länget tuonoin särkyi, +niin täytyi jalan käydä... Jouppilainen +mun tiellä yllätti ja uutta ties... + +KATRI (uteliaasti): +Vai tiesi uutta? Meidän miehistäkö? + +KIRSTI: +Niin, nuijapäistä. (Nauraen). Siten kutsutaan, +näät meidän joukkoamme. + +KATRI: + Iloisetko +vai surulliset ovat viestit heistä? + +KIRSTI: +Vain hyvää toistaiseksi: Hämeenlinnaan +on kaikki aateliset paenneet, +kun meidän miehet saartoi kartanot -- +ja poroks poltti Kangasalustankin. + +KATRI: +Vai Kangasalla ovat meidän miehet? + +KIRSTI: +Tapanin päivänä kun Laukon herra +ja Kuurialan huovit kimppuun aikoi, +niin lyötiin kaikki karkkuun häpiällä. + +KATRI: +Vai Laukon Kurkikin; -- mut kuules, Kirsti, +siell' onko vielä kuppi linnun lientä? + +KIRSTI: +Ei ole, äiti ... mutta Pentti kyllä +kai ampuu ukkometson tullessaan +ja hän ei kauvan enää viivytelle, +Mut kuules, äiti, vielä lisää uutta: +Klaus herra itse suuren voiman kanssa. +joll' aikoi Käkisalmeen ryssää vastaan -- -- + +KATRI; +Niin, Käkisalmea ei antais marski! + +KIRSTI; +-- on tykkein kanssa nähty Huittisissa +ja tulla aikoo Pyhäjärven tietä +nyt Nokialle... + +KATRI: + Niin, niin, Nokia... +on siellä .. Pyhäjärven ... kirkon luona. + (Kuuluu ulkoa rykimistä). +Häh, joku tulee, kuulin yskittävän. + +KIRSTI: +Se oisko Pentti kirkkoherran kanssa? + + (Yrittää mennä ovelle, mutta samassa aukeaa se ja sisään + astuu arasti Kyrön kirkkoherra Simo Nurkka, laiha, + vanhanpuoleinen mies köyhässä pukimessa). + +NURKKA (tervehtien sisään tullessaan): +Jumalan rauhallista uutta vuotta! + +KATRI (koettaen nousta lynkämyksilleen): +Ja samoin tulijalle, kuka lietkin? + +KIRSTI: +Voi, taivas siunatkoon, kas, kirkkoherraa, +kun yksin lähtenyt on liikkehelle? + +KATRI: +Häh, kuka? Eihän herra Matti suinkaan? +Ei ole ääni hänen. + +NURKKA: + Niin, ei olekkaan -- + +KIRSTI: +Mut herra Simo, Kyrön kirkkoherra!... +hän, joka Kaarinana meidät vihki -- +sen muistanet kai vielä, äiti? + +KATRI: + Kuinkas +en sitä muistaisi? Vai herra Simo? + +NURKKA: +Niin, Simo Nurkka ... keppikerjäläisnä. + +KIRSTI: +Vai keppikerjäläisnä?!... Eihän toki? +Mut olkaa tervetullut! ... uusi pirtti +juur' onkin valmiiks saatu, naapureista +on vanhat vaarit auttamassa olleet. -- -- + +KATRI: +Mut kuinkas juuri tänne meille päin +toi herra Simon tiet ... ja tähän aikaan, +kun talvipakkaset on pahimmillaan? + +NURKKA: +Niin, Katri muori, voudin huovithan +mun kodistani... + +KATRI: + Mieron tielle ajoit... + +NURKKA: +Niin, mieron tielle! + +KATRI: + Jalan kulkemaanko? + +NURKKA: +Niin, jalan tullut olen; virkaveljen +Mathias Stuutin luo ois mulla matka. + +KATRI: +Vai herra Matin luo? + +NURKKA: + Niin, kolmeks päivää, +ja sitten matkaa jatkan etelään -- +mut tiellä tavoitti mun poikas Pentti +ja kertoi, ett' ois pappia sun tarvis, +kun Tuonen maille kohta muuttavasi +sa kuulut luulevan, ... siks tänne käännyin. + +KATRI; +Se oli kauniist' tehty, kirkkoherra; +me vaimoväki vallan yksin täällä +kun päivät ollaan, niin ei koskaan tiedä, +jos mitä tapahtuisi, tähän aikaan, +kun kaikki muutenkin on mullin mallin. + +NURKKA: +On ajat levottomat ... marski Fleming +on saanut rauhattomaks koko maan. + +KATRI: +Niin kyllä, Simo herra, Noki-Klaus +hän kaikkeen kurjuuteemme onkin syypää. + + (Ovi aukeaa raolleen ja siihen ilmestyy Maunu Vinikka, + nyökäten tervehdykseksi). + +KIRSTI: +Ken siellä tulee? Sisään vieras käykää! + +VINIKKA (astuu väristen sisään): +Ma tulen Nokialta ... joukon luota. + +KIRSTI: +Ja ennen muita? Karkurina siis +ei ole sijaa täällä karkureille! + +VINIKKA: +Tää onko Ilkkala? + +KIRSTI: + On kyllä! + +VINIKKA: + Hyvä, +mun suokaa lämmitellä (menee takan luo), terveiset +tuon teille Jaakolta... + +KATRI; + Siis elää Jaakko? + +VINIKKA: +Viel' elää ... uskoo vielä oikeuteen, +sen kirjan laittoi teille minun kautta. + +NURKKA: +On Jaakko lujan uskon mies... + +KATRI: + Ja Kontsas -- +mut kuinkas Nokiall' on käynyt heille? + +VINIKKA: +Niin, uunna vuonnako te tarkoitatte! + +KIRSTI: +Niin! + +VINIKKA (lämmitellen): + Kuinka päättyikö? + +KAIKKI: + Niin kyllä! + +VINIKKA (kynsien korvallistaan): + Hm... +kas, se ei päättynytkään vielä. + +KAIKKI: + Häh? + +VINIKKA: +Niin, toden totta, nähkääs, ... se jäi kesken, +kun minä läksin... + +KIRSTI: + Karkurina läksit +ja meille valhettelet... + +VINIKKA: + Totta puhun -- +yks päivä aamust' iltaan paukkui pyssyt, +mut voittoa ei saanut kumpainenkaan; +ja miesten kesken Ilkan ankaruus +kun eriseuraa sytti, pelkään ma, +ett' turmioksi kääntyi koko retki... + +KIRSTI: +Ja siksi karkasit? + +VINIKKA: + En karannut, +vaan Ilkalta + (Kaivaa paperin esiin). + tään siukkakirjan sain, +kun sairaaks käännyin, enkä jaksanut. + +KIRSTI (pilkallisesti): +Vai sairaaks käännyit! + +VINIKKA: + Niin -- ja vaivaiseksi, +siks läksin kotiin ennen uutta vuotta. + +KATRI: +Ja uunna vuonna jatkaa aiottiin? + +VINIKKA (hymähtäen): +Niin aiottiin, joll'ei he tuumastaan +lie luopuneet, kun miehet vastakkain +siell' yllytteli muudan savolainen... +ja kun ei ryöstää Jaakko sallinut! + +KATRI: +Hän ryöstöä ei muilta kärsinyt, +niin kuinkas itse sitten... + +NURKKA: + Ryöstövalta +on perkeleeltä, tiedät... + +VINIKKA: + Kyllä, kyllä -- +mut kaikki ryöstämään kun läksivät, +niin voivat suuttua ja Jaakon jättää -- +ja mitäs päällysmiehet yksin taitaa? + +KIRSTI: +Ja pettäisivät päällikkönsä! Sehän +on mahdotonta. + + (Samassa aukeaa ovi ja sisään astuu + verkallensa Ilkka laihtuneena). + +ILKKA: + Kaikk' on mahdollista! + +KIRSTI (säikähtäen): +Ah, isä! + +KATRI (parkaisten): + Jeesus siunaa, Jaakon ääni! + +ILKKA (seisahtuen keskelle permantoa, sortuneesti): +Niin on, vaikk' omaks sitä tuskin tunnen. + +NURKKA: +Sun sisäänkäyntiä Herra siunatkoon! + +ILKKA (huomaten kirkkoherran): +Kas, herra Simo, kuinkas kirkkoherra +on kotinurkat jättää hennonut? + +NURKKA: +Mun ajoi marskin huovit liikkehelle... + +ILKKA (naurahtaen): +Siis samat hurtat, jotka meidät kaikki +on saaneet liikkehelle! + (läheten Katrin vuodetta). + Katri parka, +kätesi anna, + (Ottaa Katria kädestä). + laihaks on se käynyt +ja kylmäks myöskin... + +KATRI (hiljaa): + Mitäs minust' on, +jok' olen tullut haudan partahalle, +mut kylmä on sun omas myöskin, Jaakko! + +ILKKA: +Ma tulen pakkasesta ... ratsastaissa +pudotin kintahatkin metsätielle. + +KATRI (naurahtaen): +Vai ratsain tulit? + +ILKKA: + Tamma alle kaatui, +kun pääsin kirkonmäelle! + (Nauraa katkerasti). + Nähkääs, hahaa, +kun Jaakko likka palaa karkurina; +se onhan hauska juttu, eikö totta? +se naurattaa voi kirkonmiestäkin! + +KIRSTI: +Mik' on sun, isä, kuink' on teidän käynyt? +Ja kuinka yksin palaat? Miss' on Mauno? + +NURKKA; +Ja Yrjö Kontsas missä ... miss' on muut? + + (Ilkka ei virka mitään, katsoo vain Katriin, + joka huohottaen lepää vuoteellaan). + +KIRSTI: +Häh, isä, miks' et vastaa, miss' on Mauno? +hän onko kuollut, onko kaatunut? +Tai onko haavoittunut, isä, isä, +miss' on hän, missä? Miks' et vastaa mulle? + +ILKKA (lempeästi): +Rauhoitu, lapsi, eloon jäi hän multa. + +KIRSTI; +Mut minne jäi ja kuinka jäi hän sulta? + +NURKKA: +Te talot aatelinko poltitte? + +ILKKA (hymähtäen); +Niin huonot rottelot jo poroks jouti... + +KIRSTI: +Ja Nokialla kesken jäikö taisto? + +ILKKA: +Vai tiedätte jo senkin!... Kesken, kesken +se multa jäi ... jos toiset ehkä jatkoi, +sit' en ma tiedä... + +VINIKKA (joka koko ajan on syrjässä uunin sopessa lämmitellyt): + Vai et sinäkään, +no, kukas meille silloin tiedot tuo? + +ILKKA (kavahtaen): +Häh, kukas siellä? Vinikkako? Kas, +vai ehdit sinäkin jo tänne asti -- +(nauraa) hyvissä ajoin hiivit tiehes, raukka! + +VINIKKA (naivisti): +Ma sanoin sulle silloin totuuden, +en enää jaksanut... + +ILKKA (pilkallisesti): + Mut tänne sentään +sa sangen sukkelaan oot jaksanut! + +VINIKKA (kuivasti); +Minusta näyttää sentään, Jaakko, siltä +kuin kiiruump' olis itselläsi ollut! + +ILKKA (tiuskaisten): +Sun tauttas juuri, sun ja sinunlaisten +ma olen häpeän ja pilkan saanut. + +VINIKKA: +Kun tahtonet, niin voinhan ottaa syyn -- +mut uskotkos sä itse vielä, että -- + +ILKKA: +Jos oikeuteenko uskon? Uskon kyllä. + +VINIKKA: +Mut että parhain tuomari on voima? + +ILKKA: +Ma tahdoin voiman suojaks sorrettujen. + +VINIKKA: +Ja väkivallan vastaan väkivaltaa? + +ILKKA: +Niin, väkivallan vastaan väkivaltaa, +kun kerran täytyy, ja kun pakko on, +Mut ilman syytä, Herra tietää sen, +ja vastaan omantunnon ääntä en +ma sotaan ryhtynyt. Te, kirkkoherra, +sen voitte todistaa, ja Katri tuossa +on itse selvin todistus siit' että +vain väkivaltaa vastaan noussut olen. + +NURKKA: +Niin, Herran kirous lankee marskin päälle! + +KIRSTI (kiihkolla): +Mut kuink' on käynyt teidän retkellänne +ja kuinka yksin tulit ... miss' on Mauno? + +VINIKKA (vitkastellen): +Ma pelkään, Jaakko, että nuijajoukko +on sittenkin sun... + +ILKKA (katkerasti): + Pettäneet kuin konnat, +sen on he tehneet... + +NURKKA: + Luopuneetko kaikki? + +VINIKKA (kuin itsekseen): +Sit' epäilin! -- + +ILKKA: + Ja mitäs supatat +sa siellä loukossasi? Tiesit, lurjus, +jo silloin juonen -- -- -- + +VINIKKA: + Juonta epäilin, +ja varoitinhan sua lähtiessä, +ett' ovat nurjiks miehet käyneet. + +ILKKA: + Nurjiks? +ja miksi nurjiks vasten johtajaansa, +nuo ryövärit ja rosvot, juoppolallit? + +NURKKA: +Sanoja kovia sa käytät, Ilkka! + +ILKKA (katkerasti): +Niin kyllä, kirkkoherra, mutta mun +on juuri kumppalini turmaan syösseet +ja kurjaan häpeään -- niin, omat koirat +on mua purreet, omat ystävät +jo kauppaa nahkastani hieroivat... + +VINIKKA (yrittää keskeyttää): +Ei... + +ILKKA: + Vaiti sinä!... Marskin airuille +he rauhan pantiks lupas päällikkönsä. + +NURKKA: +Vai sillä lailla ostais rauhan marski? + +VINIKKA: +Niin, katsos Ilkka, sotaa seuraa ryöstö +ja ryöstämään he läksivätkin täältä! + +ILKKA: +Ma läksin hankkimahan oikeutta, +en maata ryöstämähän!... Mutta siellä +mun ympäriltä lemmon käärmeet kasvoi. +ja myrkkyänsä miehilleni syötti -- +ja Savon ristiketut kaikkialle +ne hiipi suhkain minun tietämättä +ja nostain kaikki vastaani kuin hurtat. +No, heistä uskon sen, mut että heihin +myös yhtyis Pohjan miehet, Pirit, Palot, +mun kasvinkumppalini, sitä, sitä +kautt' autuuteni en ois uskonut; +mut senkin näin -- ja suokoon anteeks Herra, +mut kuolo kurkussa tai hirttonuora +ma huudan kiroukseni luopioille! + +NURKKA: +Ken tuomitsee, hän itse tuomitaan! + +KATRI: +Niin on, niin on, ja kuitenkaan ma en +voi nähdä kaitselmusta... + +ILKKA (pilkallisesti): + Kaitselmusta? +Ja mik' on kaitselmus? Vain heikon luulo, +johonka raukka silloin turvautuu, +kun pettää itsensä ja tahtoo pettää; +kun ei hän puoltaa jaksa oikeuttaan, +vaan oman tarmon menettää, kas se, +se teist' on muka viisas kaitselmus. +Ei, usko siihen multa silloin haihtui, +kun kavallusta uskoa mun täytyi. + (Vinikka tekee epäileviä liikkeitä). +Täm' oli kavallusta, muuta ei! + +VINIKKA: +Jalalta neljältä myös hevonen +voi kyllä horjahtaa, sen tiedät, Jaakko... + +NURKKA: +Ja yksinkertaisinkin, muista Ilkka, +voi usein nähdä paljo laajemmalta. + +ILKKA (tuimasti): +Täm' oli kavallus ja petos kurja, +niin totta kuin ma -- + +NURKKA: + Siltä tuntuu se, +mut toiset mietti kai: jos kaks he uhraa, +niin kaksituhatta he pelastaa. + +ILKKA: +Olenkos minä sitten Kristus, hah, +jok' yksin kaikki voisin -- -- + +NURKKA: + Vapahtaa -- +niin, senpä juuri tehdä oisit voinut, +jos silloin marskin huomaan henkes uskoit; +se tarkoitus on kaitselmuksen ollut. + +ILKKA (vasten tahtoaan naurahtaen): +Se kaitselmus siis oli Kettunen! +Mut lempo vieköön, heidän viirunaamat +ma silloin nähdä oisin tahtonut, +kun huomata he vihdoin saivat sen, +ett' olin ollut heille liian viisas. + +VINIKKA: +Niin, henkeäs et uskaltanut sinä. + +ILKKA: +Minäkö uskoisin sen marskin huomaan? -- +Ja vuoksi roistojoukon, ryövärein! + +VINIKKA: +Niin, jos sen teit, niin sankareiksi nostaa +sa oisit voinut heidät kaikki, Jaakko. + +ILKKA (katkerasti): +Vai sankareiksi ... petturit? + +VINIKKA: + Niin kyllä -- +sellaista työtä vuottivat he sulta; +ma sanoinhan sen lähtiessä... + +ILKKA: + Sanoit, +ja sillä avasitkin silmät multa, +niin että näin mä ansan katalan, +jonk' olin silmukkahan käydä jo. +Mut miss' on Pentti? häntä nähdä tahdon. + +KIRSTI: +Niin, Pentti pappilahan tästä läks! + +Ilkka: +Vai pappilaan ... ja miksi? + +KIRSTI: + Äiti tässä +kun pelkäs kuolevansa, herra Stuutin +ois puheellensa etsittänyt... + +ILKKA (leikkisästi): + Kuules, +no, mitkäs synnit sua painaa, Katri, +kun yks ei riitä enää sielunpaimen? + +NURKKA: +Mun tapas tiellä poikas, tänne pyys... + +KATRI: +Ja herra Simo näät kun Kirstin vihki, +niin poikkes tänne sokkoraukan luo; +niin, lasketut jo mun on hetket, Jaakko, +siks lohdutusta tahdoin... + +KIRSTI: + Äiti +ei tiennyt teidän vielä palaavan +ja vartos kuolemata... + +ILKKA: + Kuolemata? +Ei hätää vielä ... hautaan ehtii kyllä! + +KATRI: +Niin, ehtii sinne ... mutta rauhallisna +nyt voinkin lähteä, kun sinut näin, +ja kun sa jälleen olet lasten turva! + +ILKKA: +Ei ole taikaa minun turvastani; -- +minulle rauhaa suo ei marski Fleming, +vaan metsän peitostakin etsittää! +Ma pelkään, ett' on jäljessäni jo +taas kohta huovi-hurtat... + (Kuuluu ääniä ulkoa). + Helvetti, +kas, siinä susi, missä soihitat! + +KIRSTI (hätäisesti): +Pakene, isä, kautta kammarin, +ma oven telkeän ja estän heitä. + +ILKKA: +Ja teidät jättäisinkö nyt, kun juuri +sain jälleen nähdä kaikki? En! + +KATRI: +Meill' onhan suojanamme kirkkoherra, +ei Herran mieheen toki käyne he. + +NURKKA: +Ma olen rauhan mies, en pelkää heitä, +vaikk' on he saattaneet mun mieron tielle. + +KONTSAS (hyökkää sisään): +Pakene, Ilkka, karkurina kaikki +me yötä päivää riennettiin, mut huovit +ja vouti, marski meill' on kintereillä! + + (Oven suuhun ovat ilmestyneet Palo ja Piri). + +ILKKA: +Sen taisin arva-- + (Huomaa miehet). + mutta keitäs tuolla +on miehet ovensuussa? + +KONTSAS (epävarmana): + Pirin Pentti +ja Palo -- etkös tunne? + +ILKKA (raivolla): + Petturit! +Te saatanatko uskallatte tänne +ylitse kynnykseni? + (Tempaa kirveen lavitsan alta). + Ulos, roistot, +tai tuohon kallonne ma halkaisen, +niin totta kuin ma olen Jaakko Ilkka! + +KATRI (parkaisten): +Voi, Jaakko, Jaakko! + +NURKKA (hilliten Ilkkaa): + Kosto Jumalalle! + +KONTSAS: +Sä hilli mieles, Jaakko, katuvaisna +he luokses saapuu... + +ILKKA (yhä uhaten): + Kavaltajat, +pois silmistäni, konnat, marskin koirat! + +PIRI (joka samoin kuin Palokin on hievahtamatta paikallansa seisonut): +Vuoks ystävyyden, Jaakko, sana vain... + +ILKKA: +Vai vielä suutas soitat, petturi, +ja kunniaton heitto, valapatto! +Pois, sanon ma, tai kautta taivahan +ma sinut... + +PIRI: + Syy on Kettusen, +se meidät ansahansa viekotteli... +en muista kuinka lie se käynytkään. + +KONTSAS: +Ja kuinka liekin marski tiedon saanut? + +ILKKA: +Te itse hälle sanan veitte, konnat! + +PIRI: +Jos lienee senkin tehnyt Kettunen... +mut marskin huovit kintereillä metsään +me kaikki karkasimme ... yötä päivää +on sitten tultu... Tiellä kuultiin nyt, +ett' onni paremp' ollut Savoss' on: +nääs Hiisimäeltä kuulu Hulkun Olli +on lyönyt huovit, lyönyt aatelin... + +ILKKA: +Ne taas on valheitanne ... riittää jo! + +PALO: +Ja Peräpohjan miehet myös on nousseet, +niin Oulussa kuin Limingassa asti +ja Krankan johdolla jo tänne tulvii, -- +niin kertoi viesti. Kaikki paetkaamme +siis sinne heidän luo ja -- heidän kanssa +voi alkaa nuija-sota uudestaan. + +KONTSAS: +Niin, jos se tehtäisiin? Jos sieltä päin +vois meille koittaa vielä koston päivä? + +PALO: +Jos marski tänne houkutelluks saatais, +niin aarni-metsissämme, joiden piilot +me yksin tunnemme, ja joissa jo +on lunta sylittäin ja umpitiet, +me hänet lyötäis taikka vangittaisi -- +ja silloin loppuis sota onneksemme. + +ILKKA (katkerasti): +Niin, maalatkaa se kaikki kauniiks taas, +mik' oli käsissämme kerran meillä, +ja mikä totta ois, jos petost' ei +ois teillä, konnat, ollut pelissänne! +Nyt saatte yksin mennä .. luopioita +ei tahdo seurallansa Jaakko Ilkka. + +PIRI: +Se Kettunen se... + +PALO: + Niin, hän se yllytteli +ja me kun juovuspäissä oltiin... + +ILKKA: +Niin, juovuspäissä ... niin, sen uskon kyllä, +mut usko teihin multa mennyt on. + +KONTSAS: +Siis minuunkaan et usko enää, Jaakko? + +ILKKA: +Jos sinuun uskoisinkin, Kontsas veikko, +mut noihin en -- ja tuhat kertaa: en! + +VINIKKA: +Siis päättyi meidän työmme maailmassa! + +NURKKA: +Vaan taivaan Herralle tok' kosto jää! + +KATRI (huokaisten): +Niin, jääköön Hälle! + +ILKKA (katkerasti naurahtaen): + Taikka perkeleelle! +kai joku jatkaa työn, jonk' alotin. + + (Pentti hyökkää tupaan). + +PENTTI: +Kas, isä, isä! Kontsas, kaikki täällä, +te täällä nyt? Siks' onkin kujatie +taas täynnä huoveja ... ja ensimmäisnä +on varmaan marski itse. + +KAIKKI: + Marski itse? + +PENTTI: +Niin, rautahaarniskassa töyhtöherra +se oli uljahalla ratsullansa... + +PIRI: +Se on siis marski! + +KONTSAS: + Vanha mies +näin nopeaan lie tuskin jaksanut... + +PALO: +Mut kukas perhana se sitten ois? + +VINIKKA: +Voi olla vouti? + +PALO: + Meitä kuitenkin +he täältä etsii ... pakoon miehet, pakoon +ja sitten pohjoisehen... + +ILKKA: + Myöhäist' ois +nyt pako meille, kiinni sais he meidät +ja koston kalpa meidät yllättäis... +Mut paetkoon, ken tahtoo ... tässä näin +ma seison oman orren alla taas +ja tyynnä päätöst' ootan kohtalon. +En väisty askelta, en askelta, +vaikk' ois se marski itse ... hirttäköön, +jos sen hän tehdä voi ja tehdä tahtoo, +kun luona kuolevaisen vaimon tässä +ja teidän keskellänne seison, lapset. +Ma olen valmis nyt jo minäkin. + + (Katri nyyhkii, toiset seisovat hetken äänettömänä, sitten): + +KONTSAS: +Vai semmoinen on, Jaakko, päätöksesi +no, silloin valmis myös on Yrjö Kontsas! +Sun kanssas läksin, kanssas kuolenkin. + +PIRI: +Sun petin kerran, Jaakko, toista kertaa +ei petä Pirin Pentti ... teidän kanssa +siis menköön henkeni ... en väisty tästä! + +VINIKKA (liikutettuna): +Vuoks' oikeuden siis annat henkes, Ilkka, +nyt uskon jälleen sinuun; kotiin ai'oin +ja sinne kuolla ... nyt en tästä lähde! + + (Kirsti on kaatunut voihkivan Katrin ylitse). + +PENTTI: +Jos minut tahtovat, niin ottakoot, +ma seuraan isää minä ... isä, isä! + + (Juoksee isänsä luo). + +NURKKA: +Siis Herra olkoon meille armollinen! + +PALO: +Vai niin on ehtynyt jo teiltä usko, +ett' olette jo kuolemaan te valmiit! +Mut sit' en minä ole, piru tietköön, +vain uutta intoa ma tästä saan -- +ma riennän pohjoiseen ja Krankan kanssa +ma uuden liekin siellä sytytän, +nääs nyt kun teidät nään, ma uskon jälleen +ja Pohjan miehetkin saa uskomaan, +ett' oikeus on meillä puolellamme! +Hyvästi, kumppalit, ma kostan teidät? + + (Syöksee ulos). + +KIRSTI (säihkyen innosta): +Niin, Perttu, puolestamme kosta sinä, +jos mies ma oisin, teitä seuraisin! + +PENTTI (sävähtäen äkkiä): +Vai niinkö mietit, Kirsti; seuraisit, +jos mies sä oisit? Isä, äiti, Kirsti, +ma teen sen, minä seuraan häntä. -- Isä, +sen sallitko sa? + +ILKKA; + Riennä, riennä vain, +niin säästyy toistaiseksi nuori henkes; +(hiljaa) ma pelkään, ett'ei täällä kauvan enää +sun turvaas tarvittaiskaan... + +PENTTI: +Äiti, äiti (rientää äitinsä luo), +hyvästi, äiti, jääkää hyväst', isä! (tempaa jousen) +Tään jousen nuoli sattuu marskiin kerran! + + (Syöksee jousinensa ulos). + +KATRI (heikosti): +Voi, Pentti, Pentti, säästä henkeäs! + +KONTSAS: +Hän on jo poissa. + +NURKKA: + Herra siunatkoon! + +ILKKA: +Elämä häll' on vielä e'essäpäin, +mut meillä takanamme; e'essä meillä +on enää hirsipuu ja kylmä hauta: +mut kuolkoon kunnialla Jaakko Ilkka! + +KONTSAS: +Ja Yrjö Kontsas! + +VINIKKA: + Niin myös Vinikka! + +PIRI: +Ja kuolo teidän kanssa multa myös +Nokian tahran pesköön puhtahaksi! + +NURKKA (nyyhkien liikutuksesta): +Ma seuraan lampaitani! + + (Melua ulkoa). + +ILKKA: + Valmiit siis +olemme kaikki, nyt he tulla voivat! + + (Ovi temmaistaan auki, huoviparvi täyttää oven suun. Nähdessään, + että tuvassa olijat seisovat äänettöminä ja aseitta paikallaan, + astuvat he sisään, asettuvat kujanteeksi). + +ENS. HUOVI: +Kas, tääll' on karkulaiset apajassa! + +TOINEN HUOVI: +Kuin sudenpennut kaikki pesässänsä! +Nyt koreasti kiikkiin joutui miehet. + +KOLMAS HUOVI: +Pois tieltä liiat .. tilaa voudin tehkää! + +KONTSAS (Ilkalle): +Se on siis vouti ... eikä marski itse? + +ILKKA: +Ma oisin suonut, että marski Fleming +ois itse tullut. + +ABRAHAM MELKIORINPOIKA (astuen täydessä asepuvussa tupaan): + Liika kunnia +se oisi sulle ollut ... pelkurille, +jok' karkulaisna omat joukkos heität +ja pelkäät henkeäs kuin vanha akka. + + (Ilkka yrittää tavoittamaan puukkoa vyöltään, mutta + kun sekin on poissa, parahtaa hän vain katkerasti). + +Seis, hurja mies, tai köysiin kohta, seis! +Nyt tullut sulle, niinkuin kumppaleilles +on vihdoin tilinpäivä... Kirkonmäellä +jo teitä vartoo vankat hirsipuut, +niin kuuluu käsky marski Flemingin! + +ILKKA: +Vai hirsipuuhun siis on marskin käsky! -- +Mut vapaana mun käydä suokaa, vouti. + +ABR. MELKIORINPOIKA: +Sa että taaskin karkuun livahtaisit? +Ei, köysiin ensin, niin on sääntö maan. + +ILKKA: +Ma olen pohjolainen, tietkää, vouti, +ja osaan kuolla ilman köysittäkin! + +ABR. MELKIORINPOIKA (naurahtaa ilkeästi): +Ja lailla varkaan osaat karkuun päästä. + +ILKKA: +Sen tein ma vuoksi sokkoraukan tuolla +ja vuoksi hänen (viittaa Kirstiin) ynnä noiden +(viittaa tovereihinsa), jotka +te itse yöllä saitte rikokseen... + +ABR. MELKIORINPOIKA: +Suus kiinni, hävytön! + +ILKKA: + Niin, rikokseen, +jos rikos kerran lienee kavallus. + +ABR. MELKIORINPOIKA: +Sa itse kaikki heidät yllyttelit +juur' rikoksehen vastaan kuningasta +ja vastaan valtakuntaa, juuri sinä, +ja nyt saat sovittaa sen hirsipuussa. + +ILKKA: +Ja mik' on rikos, vouti Melkerson? +Jos puollustan ma itseäin ja näitä +ja kumppaleita vastaan väkivaltaa +ja ryöstö-oikeutta -- ja herttualta +jos Tukholmasta asti luvan hankin, +se onko rikos e'essä maan ja kansan! + +ABR. MELKIORINPOIKA: +Mut e'essä esivallan -- -- -- + +ILKKA: + Esivallan? +Ja mik' on esivalta sitten, vouti? +Vain kourallinen vallan-ahmahia +ja joukko kerjureita tavarain, +jok' ilojensa ylläpidoks valmis +on uhraamahan kaiken omantunnon +ja kannattaissaan valherakennusta +vie perihukkaan itsensä ja kansan! +Kas, sellainen se on se esivalta, +jonk' asioita täällä käytte te, +te, joka miehet yöllä -- ostatte! +Ken meist' on syyllisempi, vastatkaa, +jos teill' on rinnassanne omatunto? + +ABR. MELKIORINPOIKA: +Mun rinnassani on, mit' on, ja sulle +mun teoistani vastata ei tarvis -- +mun tuomari on Sigismund, ei muut! + +ILKKA: +Mut eessä kansan, vouti, kuka vastaa? + +NURKKA: +Ja eessä Jumalan ja lasten, vouti? + +ABR. MELKIORINPOIKA: +Ken on tuo kirkon mies?... + +ERÄS HUOVI: + Tuo vanhusko? +hän lienee kirkkoherra herra Simo! + +ABR. MELKIORINPOIKA: +Vai kirkkoherra? Rauha sulle, vanhus, +sun kanssas tekemist' ei ole mulla; +mut väisty syrjään, kaitse lampaitas -- + (Viittaa Katriin). +tuo tuolla tarpehess' on lohdutukses! +Mut esivallan miestä ällös häiri, +jos tahdot välttää rangaistusta lain; +sun työs on lohduttaa, mun käskyt täyttää. +Nyt riittää jaaritus, ja käskyn jälkeen +kapinan nostajana, karkulaisna +ja kansan-villitsijänä ma nyt +sun Ilkka vangitsen, ja marskin käskyn +myös kaikkein kuullen sulle julistan: +pihalla vankihuoneen, kirkonmäellä +on hirsipuusi valmis! Toimeen, huovit! + + (Huovit tarttuvat Ilkkaan käsiksi). + +ILKKA: +Minunko yksin vuoksi kaikkien +siis kuolla täytyy? + +KONTSAS: + Niinkuin elämässä +ma häntä seuraan, vouti Melkerson. + +ABR. MELKIORINPOIKA (silmäilee ympärilleen): +Sa olet Kontsas ... täyden apajan +me saammekin ... no, kaikki kerrallansa +kai paremp' on kuin yksitellen jahti. + (Ottaa poveltansa pergamentti-kääryn). +Mun valtakirjan käsky kuuluu näin: +on rikostovereineen Jaakko Ilkka +kapinan nostajana vastaan esivaltaa +nyt kuoloon hirsipuussa saatettava! +Siis kuulutte te yhteen joukkoon kaikki. + (Huomaa Pirin). +Häh, erehdynkö, vaiko pettää silmät +tai oletkos sa täällä ... Ilkan luona... +sa, joka Nokialla kauppaa teit? + +PIRI: +Kuin Juudas mestarinsa möin ma hänet, +kun kerran ostaa ilkesitte te!... + +KONTSAS: +Niin, voutihan on puolakoita, häh? + +ABR. MELKIORINPOIKA: +Suus kiinni, mies! Vai herjaat esivaltaa +jo sinä myöskin? (Pirille) Rauhanehtoihin +kun suostuit Nokialla ... rikokses +ma muuttaa vankeudeksi voinut oisin, +vaan koska herjaat esivaltaa... + +PIRI: + Tyrmä +on mulle kauheampi kuolemaa. + +ABR. MELKIORINPOIKA: +Vai ennen kuolema kuin vankityrmä! +Siis kadut kauppojasi... + +ILKKA; + Pirkkalaiset +ei ennen ostaneet ... vaan verot otti... + +ABR. MELKIORINPOIKA: +Niin, verot otti! + +ILKKA: + Kunnia ja maine +ei kaupaks' ennen ollut Pohjanmaalla. + +ABR. MELKIORINPOIKA (nauraa vastahakoisesti): +Vai puhut kunniasta sinä, sinä? +ei, kuulkaa, miehet, hän on leikkisä... + +ILKKA: +Jos puhun kunniasta minä? Puhun, +ma juuri, vouti, siitä puhunkin; +ma kauppaa toisten kunniast' en käy +ja osta vihollista ... salaa yöllä... +kun tämä säätämäss' on oikeutta. +Ma kunnialla elin, sotaa kävin +ja kunnialla kuolla osaa Ilkka! + +PIRI: +Mun laukkukauppuriks he tehdä aikoi, +mut nyt ma jälleen olen Pohjan mies -- +ja kunnialla kuolee Pentti Piri! + +KONTSAS: +Se oikein Piri, kunnialla! + +ILKKA (liikutettuna): + Pentti, +kuin veitsen isku koski silloin tänne, + (Laskee kätensä sydämmelleen). +kun tekos kuulla sain, + (Innostuen). + vaan perkele +kai juuri silloin riivas pettämään, +kun ehkä vartoi meitä voiton päivä, +ja oikeus maassa saatu jälleen ois... + +ABR. MELKIORINPOIKA: +Kavahda itses, Ilkka, hilli kieles, +kun seisot silmä vastaan kuolemaa! + +ILKKA (innoissaan): +Niin, silmä silmää vastaan kuolon kanssa, +mut juuri siks ma huudan julki teille; +jos kuolee hirsipuussa Jaakko Ilkka, +niin vuoksi oikeuden ja sorrettujen +sen tekee hän ja nuora kaulassaankin +hän huutaa kirouksensa Flemingille +ja teille ryöstövallan kätyreille! + +TOISET: +Niin, kansan kirous marski Flemingille! + +ABR. MELKIORINPOIKA: +Vai rammatkin ja raajarikkoiset +tääll' ovat yhtä seuraa, herjaten +niin mua voutia kuin marski Klauta +ja hänen persoonassa kuningasta. +Siis hirteen kaikki, kaikki! + +ILKKA: + Hirteen kaikki -- +siis miks' ei hänkin tuolla (viittaa Katria) +tämä tässä (viittaa Kirstiä)?... + +KIRSTI: +Ja miks' ei hirttää sitten papit myös, +niin pääsis kerrallansa! + +ABR. MELKIORINPOIKA: + Vaiti, vaimo, +ja hoida äitis kanssa kirkonmiehen. +Te ette meille kuulu! Köytetyt +siis ovat kaikki. Ulos, hirteen, mars! + + (Ilkka ja hänen toverinsa ovat kaikki huovien ympäröimät + ja nämä tyrkkivät heitä jo lähtemään). + +ILKKA (riuhtautuen vaimonsa luo): +Siis, Katri parka, hyvästi ... ja Kirsti, + (Syleilee häntä). +hyvästi jääkää ... (huutaen) Kansan kautta kerran +mun kuolo Flemingille kostetaan! + +KIRSTI (leimuten): +Sun kuolos kostaa kerran poikas Pentti! + +KATRI (itkien): +Ei, Kirsti, ei, ken miekkaan tarttuu... + +NURKKA: +... se miekkaan hukkuu, sanoo Herra, amen! + +KONTSAS (mennessään): +Niin, Herran huomaan jääköön multa kosto! + +ABR. MELKIORINPOIKA: +Pois kirkonmäelle! Ulos kaikki, mars! + +ILKKA (tyynesti): +Edestä oikeuden on helppo kuolla! + + (Kaikki menevät; Katri vaipuu tunnotonna + kirkkoherran ja Kirstin syliin), + +KIRSTI: +Voi, äiti kuolee ... äiti, tointukaa... +voi, äiti, äiti... Kylmät on jo kädet +ja silmissäkin outo, kolkko kiilto. + +NURKKA: +Niin, hänen hetki tullut on ja rauhaan +hän kohta pääsee, sokko Katri parka! + +KATRI (hiljaa ja ontosti): +Voi Jaakko, Jaakko! (avaa silmänsä) Kirsti, sinäkö? +mut Pentti ... ainut poika, miss' on hän? + +NURKKA: +Jumala ehkä säästää hänetkin. + +KATRI: +Ah, kuinka ahdistaa ... ja kylmä hiki +jo valtaa ruumiini ... on tullut +mun päivieni loppu ... tulla saakin, +kun ainut poikakin jo vietiin multa! + +KIRSTI: +Hän ehkä palaa, äiti, hänkin +ja oonhan luonas iässä minä vielä... + +NURKKA: +Niin, onhan luonas vielä tyttäres! + +KATRI: +Mut miss' on Mauno?... + +KIRSTI: + Emme tiedä, äiti! + +KATRI: +St .. hiljaa, Kirsti, hiljaa... Kirkonmäeltä +ma kuulen ääniä, (nousee ylös) Kas, Kirsti, Kirsti, +ma näen kaikki... Jaakon riisuttuna +ja valmihina hirsipuuhun käymään -- +nyt heittää huovi hälle nuoran kaulaan... + +KIRSTI: +Sinähän hourit, äiti, toinnu, toinnu! + +KATRI (tarttuu kirkkoherran käsivarteen): +Näetkös, nyt he hältä vaatteet riisuu +ja huovilla jo heiluu piilukirves... + + (Samassa aukeaa ovi ja sisään hyökkää): + +MAUNU: +Kas, oikeinhan ma sentään osasin! +Voi, rakas Kirsti! + +KIRSTI: + Elätkös sa vielä! + + (Juoksee häntä syleilemään). + +MAUNU: +Niin, vielä elän ... kuink' on laitas, äiti? + +KATRI (katsoa tuijottaa Maunuun): +Sinäkö, Mauno? elät, elät vielä... +(parkaisee) mut miss' on Jaakko, Mauno? + +KIRSTI: +Äiti hourii... + (Vitkaan). Isäni ... vouti vasta vangiks otti... +hän täältä vietiin juuri + (Purskahtaa itkuun). + hirsipuuhun! + +NURKKA: +Hän on nyt tuomiolla Herran eessä! + +MAUNU; +Mut jospa pelastaa ma hänet voisin? + + (Yrittää ovelle. -- Ovi temmataan samassa auki ja sisään hyökkää): + +PIETARI JUUSTEN (hätäisesti) +Täm' onko Ilkkala? + +KIRSTI: + Sa kuka lietkin, +kun kysyt sitä, jonka kaikki tietää +täm' oli Ilkan tupa -- -- + +PIETARI JUUSTEN: + Miss' on Ilkka? + +KIRSTI: +Hän riippuu kirkonmäellä -- hirsipuussa! + +NURKKA: +Klaus-marskin käskystä hän hirteen vietiin! + +PIETARI JUUSTEN: +Se valhetta on julkeata se; +minull' on käsky hänet säilyttää, +siks kunnes marski saapuu! + +ÄÄNI ULKOA (kovasti): + Liian myöhään! +Nyt ensimmäisnä lankes Ilkan pää! + + (Juusten pois). + +KATRI (horjuu kamarin ovelle parkaisten): +Vanhurskas taivas! + + (Kaatuu ovea vastaan, joka aukeaa ja Katri + vaipuu kamarin lattialle). + +KIRSTI (yrittää ovelle): + Kuollut? äiti kuollut! + +NURKKA (estää häntä asettuen ovelle): +Niin, hänkin kuollut ... kuolleet yhtä aikaa +siis kumpaisetkin! (siunaten) Rauha vainajille! +Elämä alkaa teissä uudestaan! + + +Toinen kuvaelma. + +Kulmikas "tornihuone" Turunlinnassa; ikkunat perällä ja oikealla, +ovia kummallekin sivulle. Oikealla ikkunan luona ja pitkin verhottuja +seiniä -- joilla riippuu karttoja, piirroksia y.m. -- penkkejä sekä +vanha kirjakaappi. Vasemmalla matala takkauuni, jonka päällä kello, +sekä taampana poikkipäin näyttämöä komeilla uutimilla varustettu sänky. +Etualalla, vasemmalla nojatuoli, jonka edessä pöytä. + +Sivulta tulee punoittavana talviasussa Kaarina Fleming palvelijan +saattamana. + +KAARINA (ryhtyen riisumaan päältänsä turkkia y.m., jotka +yksitellen jättää palvelijalle): +Kas niin, nyt ollaan, Mikko, linnassa me jälleen! +Kyll' onkin pakkanen ... ja Suitiasta +on matkaa kyllä tänne Turkuun asti. +Kas, tuoss' on turkki ... tuossa talvilakki +ja tässä päällyskengät ... kaikki tyyni +saa Mikko viedä piha-kammioon. + (Palvelija yrittää mennä). +Ei, varros hetki, tiedätkös sä, Mikko, +jos uutta kuulunut on Pohjanmaalta +ja kuink' on sodan laita?... + +Palvelija (vaatteet käsivarrella): + Nuijasodan? +Niin, Jaakko Ilkka on nyt hirsipuussa. + +KAARINA: +Vai sai hän vihdoin toki rangaistuksen -- +no, hänest' on siis rauhaan päästy... + +Palvelija: + On -- +ja neljä Ilkan rikoskumppanista +on samoin mestattuna Ilmajoella; +ne vouti hirtti, kertoi Pentti herra. + +KAARINA: +Sen on he ansainneet, ... siin' onko kaikki? + +PALVELIJA: +Ei, armon neiti, Ilkan hirtettyä +on siellä syttynyt jo uusi liekki. + +KAARINA: +Sa mitä tarkoitat? Uus kapinako? + +PALVELIJA: +Niin, armon neiti, uusi kapina -- +ja monta juttua ma kuulin siitä, +mit' ovat nuijalaiset voudin tehneet... + +KAARINA (istuutuen): +No, annas kuulla! + +PALVELIJA: + Tarharannan luona +he yllättivät vouti Melkersonin -- +sen "maitoherran" niinkuin kansa kutsuu (nauraa) -- +kun tämä tyynnä ajoi kuomireessä; +ja siinä riisuivat he turkin hältä +ja sitten takin, sitten... + +KAARINA (nauraen): + Eihän sentään +tok' alastomaks talvipakkasella? + +PALVELIJA: +Ei paljo paremmakskaan, armon neiti: +mut sudenturkit otti Krankka hältä +ja itse ylleen puki ... toiset taas +kun hänet huomas sudenturkiksissa, +niin kaikki sutta lyömään... + +KAARINA (nauraa): + Krankkaparka! +Se mahtoi olla hauska näytös! + +PALVELIJA: + Hauska -- +mut sillä aikaa karkas vouti metsään. + +KAARINA: +Vai pääsi pakoon heiltä "maitoherra?" + +PALVELIJA: +Niin, pääsi. Sitten toinen juttu... + +KAARINA: + No? + +PALVELIJA: +Vaan täm' on surullinen. Sillä, nähkääs, +se Kyrön kirkkoherra Matti Stuut... + +KAARINA: +Stuut? Mikä kummallinen nimi! + +PALVELIJA: + Sen +sai isältään hän varmaan ... kuulkaahan, +millaisen kuoleman sai kirkonmies? + +KAARINA: + No? + +PALVELIJA: +Kädessä kannu sekä kirkonavain, +kun astui ulos porstuastaan pappi, +niin portahilla kuoliaaksi lyötiin +hän sillä hirmuisella avaimella. + +KAARINA: +Hyi, kirkonavaimella! julmurit! + +PALVELIJA: + Niin, +se onhan julmaa? ... siellä Pohjanmaalla +niill' onkin julmat kirkon avaimet... +tällaiset näin (näyttää). -- Mut yhtä uljaita +ei kaikki olekkaan kuin Matti-herra, +Kai on jo armon neiti kuullut sen, +kuin kävi nuoren Piirtolaisen? + +KAARINA: + En, +en ole kuullut mitään. + +PALVELIJA (katsoo viekkaasti Kaarinaan): + Ettekö? +Hän laudan päällä selkähänsä sai, +ett' tämä halkes... + +KAARINA: + Selkä? + +PALVELIJA (nauraa): + Eeei, kuin lauta -- +mut kumpaiseenkin lienee vika tullut. +Niin sai hän ketunturkit siepatuksi, +ja pääsi metsään ... siellä kuusen alla, +hän naisen vaatteet puki... + +KAARINA (nauraen): + Eihän toki! + +PALVELIJA: +Ka, ihan totta ... sitten sotilaita +kun saunoittamaan läks, niin siellähän +se petos huomattiin, hehee! + +KAARINA (arvokkaasti): + Jo riittää; +nyt saapi Mikko viedä säilyyn turkit +(nousee) ja vasta kaskujansa valikoida! + +PALVELIJA (kumartaen): +Ah, anteeks, armon neiti, suokaa anteeks, +jos vanha Mikko liian suoraan... + +KAARINA (käskevästi): + Menkää! + + (Palvelija kumartaa ja poistuu. Kaarina + riisuu hansikkaansa, jotka heittää tuolille). + +Tuo vanha hupsu hän on ennallansa! +Mut täällä ikävässä moiset kaskut -- +sen tietää liian hyvin vanha Mikko -- +on mulle melkein ainut huvitus, +kun isä poissa on ja Juhanaakaan +ei kuulu Warsovasta| äitikin +käy allapäin ja itkusilmin vartoo, +ett' toki kotiin saisi jompikumpi, (naurahtaen) +Hän pelkää, että joku tapaturma +on tullut Juhanalle. -- Sit' en usko, +Hänest' on hauskemp' olo Warsovassa, +kun siell' on hovin huvit, siinä kaikki! +Ah, miekkoisia ... Lindorm Bonde kai +on siellä myös ... ja varmaan aikoja +hän on jo unhoittanut meidät täällä... +Ja onkos kumma, siell' on hienot neidit... (paussi) +Mut Kaarin Fleming myös on prinssin serkku +ja (Ottaa käsipeilin pöydältä). + onhan minullakin kasvot... äsh, +täm' onhan lapsellista, tuhmaa kaikki... +ja missä lienee äitikin? + (Menee akkunan luo ja katselee ulos). + No, niin -- +se tästä vielä puuttui? Taaskin tuolla +he istuu ikkunassa kaulatusten +kuin mitkä kyyhkyset ... kas, tällä lailla... +Uh, kuinka hermostavan äitelää +ja harmillista, naurettavaa, että... +tät' en ma kauempata kärsi, en! + (kävelee kuohuksissaan). +Vaan heidän täytyy täältä pois ja kohta... + + (Nauraa katkerasti ja vaipuu sitten nyyhkien ikkunapenkille. + Ulkoa alkaa kuulua Gottschalk Flemingin laulua luutun + säestyksellä, jota Kaarina vähitellen taipuu kuuntelemaan + nojaten itsensä ikkunan pieltä vastaan. Laulun tauottua + huokaa hän): + +Niin, Gottschalk, hän on onnellinen, hän, +ja Aune myöskin ... mutta juuri siksi +ma tahdon heidät pois ja... + + (Samassa aukeaa sivuovi ja sisään astuu) + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (kohteliaasti): + Päivää, neiti! +Noo, kuinkas täällä jaksetaan? + (Kaarina ei vastaa). + Ohhoo, +vai retki Suitiaan ei miellyttänyt +siis armon neitiä? + +KAARINA (kuivasti): + Ei! + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: + Ja miks' ei? +Nyt onhan kaunis ilma, keli liukas +ja ruuni-valjakko on mainio, +sen olen itse nähnyt. + +KAARINA: + Kyllä, kyllä. + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Mut kuitenkaan ei retki hauskuttanut? +Se Mikko kai on huono kyytimies +vai --? + +KAARINA: + Olkaa tuossa sukkeluuksinenne... +en ole tänään leikkisällä päällä. + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Niin, neiti Kaarin, ette tänäänkään, +mut ette eilen myöskään ... pitkän aikaa +jo vaivaa teitä ... + (Kaarina tekee epäävän liikkeen). + elkää kieltäkö, +ma olen nähnyt minä, kaikki nähnyt -- + +KAARINA (käännähtää äkkiä): +Ja mikäs täällä sitten hauskuttaisi? + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Niin kyllä, neiti Kaarin, vanha Turku +on teidän ikäiselle neitoselle +jo liian ikävä... Kas, nyt kun poissa +on marski, veljenne ja nuoret paashit +kun kaikki Warsovahan poistui täältä, +niin on tää linna kolkko vanhallekin. +Jos uutta kuuluu, on se hirmutöistä, +joit' ovat tehneet nuijapäät... + +KAARINA: + Niin, julmat +on jutut heistä, Mikko tässä kertoi... +Kun loppuis se ja isä retkeltänsä +kun palais hengiss' ehkä! + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: + Marski Fleming +on tosin ikämies, niin, se hän on, +ja Pohjan pakkasten ja noitain kanssa +ei ole leikkimistä, sanotaan; +mut vanhuksell' on tarmoa ja huovit, +ne "rautahuovit", suojaa häntä kyllä, +niin että piankin hän täällä on. + +KAARINA: +Vai niinkö uskotte te myöskin, Juusten? + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Niin uskon. Mutta siitä yksin ei +kai paljo riemastune neiti Kaarin? +Te muuta kaipaatte! + +KAARINA (naurahtaen): + Ja mitä sitten? + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Niin, eihän syrjäiseen se kuulu suinkaan, +vaan ... näittekös te Aunen tuolla äsken +ja kuulitteko Gottschalk herran laulun? + (Kaarina nyökkää myöntymykseksi). +Kas, heille ikävä on outo vieras +ja oikein hyvää tekee vanhan miehen, +kun heidät näkee ... missä helkkarissa +se viipynee se Lindorm herrakin, +kun hänt' ei kuulu... + +KAARINA (nousee ylös): + Lindorm Bondeko? +Ja mitä kuuluu herra Bonde minuun? + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Ah, antakaa anteeks, neiti Kaarin... + +KAARINA: + Saatte, +vaan sekautua toisten asioihin +on aina tuhmaa sekä tarpeetonta! + + (Menee loukattuna nopeasti ulos). + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (kumarrellen): +Vai niin, ma pyydän ... anteeks, neiti Kaarin! -- +Kas, sen sain palkakseni, hehehee, +kun parhaimmassa aikehessa ... no, +se osoittaa, ett' olin oikeassa! +Mut sellaiset ne on ne nuoret naiset, +ett'ei ne sallis huomattavan (nauraa)... Äsh, +ma kuulunhan nyt sukuun minäkin +ja nyt kun Ebba rouva... + +PALVELIJA (tulee): + Tänne kai +jäi armon neidin hansikkaat? ... kas, vouti! + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +No, neitiä sä käytit Suitiassa? +Mut iloisempaa tuult' et saanut hälle. +(hiljempaa) Hah? salaviestin tapasitkos, Mikko? + +PALVELIJA (tulee lähemmäs, iskee silmää): +Niin, viestin Warsovasta tarkoittaa +kai linnanvouti ... hovimarsalkalta? + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Niin, hältä juuri kautta Danzigin +ma varron sanaa Johan Flemingistä, +nääs nuori Fleming palaa Turkuun kohta +ja jääpi toistaiseksi tänne. + +PALVELIJA (tehden varovaisuusmerkkejä): + St! St! + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +No, mitäs kujeita? + +PALVELIJA (salaperäisesti): + Niin, nähkääs, vouti, +kun herra Fleming, nuori "kammerjunker", +ei palaakaan... + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: + Vai taas sa viisastelet, +ma sainhan kirjan Räävelistä äsken, +ett' aikoo tulla hän... + +PALVELIJA (taivastellen): + Ei a'o, ei... + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Ja miks' ei, lurjus? + +PALVELIJA: + Siksi, armon herra, +ett' on hän -- tullut jo!... + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: + Sun piru vie, +jos mulle tässä valhettelet, mies! +Miss' on hän sitten? + +PALVELIJA (lähestyy voutia): + Saaristossa, vouti, +kun laiva jäätyi siellä saaren rantaan +ja nuori herra tiellä sairastui... + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Häh? + +PALVELIJA (vakuuttaen): + Kuumetautiin, meritautiin, niin, +ja laivassansa siellä ulapalla +hän makaa nyt ja vartoo noutajaa... + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (vakavasti): +Täm' onko totta, Mikko? + +PALVELIJA (tekee liikkeen kuin hirtettäissä): + Tämä näin, +jos sanan vääristän. + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: + No, hyvä on -- +ja palkanmaksussa ma muistan tämän. + (Palvelija jää seisomaan kuin odottaisi jotakin). +Niin, nyt saat mennä! + +PALVELIJA (menee ovelle, kääntyy takaisin ja ojentaa +viekkaana kätensä): +Jos se sopis nyt?... + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Nyt? Luuletkos sa, lurjus, että mulla +on aina rahaa sitten ... tiehes siitä, +ma kyllä muistan tämän... + +PALVELIJA (mennessään mutisten): + Vanha saita, +hän kun on niitä, jotka eivät muista!... + + (Poistuu). + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (katsoen palvelijan jälkeen): +Nuo aina vain on rahaa, rahaa vailla, +ikäänkuin mulla aarrekirstut ois! (kävelee) +Vai sillä lailla siis on asiat, +ett' on hän sairas, hm, ja saaristossa!... +Vaan juuri nyt, kun rouva Ebballakin +on huonoin päivänsä ... ja marski itse +kun poissa on ja lempo tietköön missä! +Se onkin helvetti, kun kehenkään +ei enää luottaa voi ... vaan rahvaan kanssa +he vetää yhtä köyttä ... valhettelee +kuin tattarit ja kalmukit. Jo ostaa +ma heitä kahdest' olen koittanut, +vaan kummallakin kertaa petti, konnat! + +PALVELIJA (tulee): +Kaks Kurjen huovia on ratsain tullut +ja pyytää kohta päästä voudin luo. + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Kaks ratsuviestiäkö Aksel Kurjen? + +PALVELIJA: +Ei, Laukon herralta he sanan tuovat. + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Knut Kurjeltako? ... marskin luota siis -- +(nopeasti) ne laske kohta tänne! + (Palvelija pois). + Heiltähän +ma tiedot varmat saankin marskistamme! +Mut kuink' on mulle sana? Ebba rouva +hän ennen yksin marskin viestit sai? +Ne on siis Kurjelta, ei Flemingiltä. + + (Kaksi huovia tulee nopeasti palvelijan saattamana). + +ENS. HUOVI: +Te lienettekö linnanvouti itse? + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Niin, Pentti Juusten itse olen. + +ENS. HUOVI: + Hyvä, +on meillä teille Kurjen sanomat. + + (Katsahtaa palvelijaan, joka Juustenin viittauksesta + poistuu, mutta huomataan oven raosta kuuntelevan). + +ENS. HUOVI (virallisesti): +Knut Kurki, Laukon herra, tervehtää +ja meidän kautta tekee tiettäväksi, +ett' ovat nuijalaiset kaikkialla +nyt vihdoin lyödyt... + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: + Kiitos Jumalan! + +ENS. HUOVI: +Löi Götrik Fincke itse Savon joukot... + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Niin, luona Savonlinnan, tiedän sen. + +ENS. HUOVI: +Ja Mikkelissä... Vouti Laurinpoika -- + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Häh, vouti Laurinpoika ... ken on hän? + +ENS. HUOVI: +Uus vouti Pohjanmaalla, hertun mies; +näät vanha vouti Abram Melkerson +kun luona Tarharannan vangiks joutui +ja vietiin Tukholmahan hertun luo... + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Voi, Herra laupias ... vai hertun kynsiin! + +ENS. HUOVI: +Niin, Krankan toimesta. Mut voudin joukot +taas luona Santavuoren marski itse +löi tyyten tykkönänsä... + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: + Santavuoren? +Ja milloin sitten? + +ENS. HUOVI: + Pyhä Matti kai +on helmikuussa neljäskolmatta... + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (miettii): +Niin, neljäskolmatta on Matin päivä. + +ENS. HUOVI: +Nyt kera huovien ja vankiensa +on paluumatkallansa marski Fleming. +Mut tiellä kohtas häntä noidan nuoli... + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Ah, mitä juttuja ne taaskin on! + +ENS. HUOVI: +Niin, kautta kunniani, vouti Juusten, +se Korpolaisten vuoren noita-akka +hän ampui myrkkynuolen marskihin... + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Tää onko myöskin Laukon herran viesti? + +ENS. HUOVI: +Ei Laukon herran, mutta omin silmin +kun nähtiin horjuvan me marskin ja +kun telttahuovit kertoi: ihmenäyt +ja kuumehoureet häntä yöllä vaivaa, +niin että unta ei hän silmiin saa -- +siks ennakolta teille viestin tuomme. + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Vai näyt ja houreet!... Piru teitä uskoi -- +Mut missä heititte te marskin joukot? + +ENS. HUOVI: +Jo Pohjan rajamailla.. Närpiössä... + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Siin' onko kaikki Laukon herran sanat? + +ENS. HUOVI: +On. + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (menee ovelle): + Mikko, hoi! + +PALVELIJA (tulee): + Ja mitä käskee vouti? + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Nää sanantuojat tupaan saata, Mikko, +ja heitä olven kanssa kestitse. +Siis hyvästi ja häntä seuratkaa! + + (Huovit menevät palvelijan kanssa). + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (yksin): +Ja kaikki tulee tässä yhtäaikaa!! +Mut marski sentään on jo vanha mies +ja kenpä tietää? kuolo tulla voi +kuin varas yöllä... Mutta juuri nyt, +kun vihdoin heitettäv' on Käkisalmi +ja Ruotsin säädyt Kaarle Arbogassa +kun saanut liittoon meitä vastaan on... +nyt kaikki helvettiinkö mennä aikoo!? +Eei, Ebba rouvan täytyy viesti saada +ja heti kohta, muu ei tässä auta. +Saas nähdä sitten, puoliso vai poika +on hälle rakkahampi? Kumman luo +hän ensin lähtee, se sen näyttää meille! + + (Poistuu kiiruusti oikealle. Kaarina ja + Ebba Fleming tulevat vasemmalta). + +KAARINA (vetää äitiänsä käsipuolesta ikkunaan): +Kas, äiti, katsokaahan, tuonne noin! +Sun täytyy kieltää, äiti, Aunea, +hän käy jo vallan sietämättömäksi -- + +EBBA FLEMING (hermostuneesti): +Ei, Kaarina, sit' en ma sentään usko... +ne on sun luulojasi, lapsi kulta. + +KAARINA: +Vai luuloja, vai niin ... ja miksi sitten +hän aina minun nähden kiemailee, +ja iltakaudet puhuu onnestansa +ja häistään... + +EBBA FLEMING (naurahtaen): + Rakas lapsi, jollekulle +kai täytyy haastaa niistä hänenkin, +kun tääll' ei ole muita... Onnellinen +on avosuinen, avosydämminen +ja muille tuntehensa näyttää tahtoo. +Sa itse, Kaarina, kun vanhenet -- + +KAARINA (kääntyen kävelemään): +Silt' en ma sulhossani kiinni riipu +kuin mikä takkiainen ... (äkkiä) milloinkas +ne sitten ovat heidän häänsä, äiti? + +EBBA FLEMING: +Kun palaa matkaltansa marski Fleming. + +KAARINA: +Ja sitten kohta heidän muuttaa täytyy? + +EBBA FLEMING: +Niin, joko hetikohta, tiedä en, +mut marski tahtoo heidät Tukholmaan. + +KAARINA: +He sinne joutaakin ... ja Juhana +jos palaa Warsovasta piankin, +hän Aunea ei kohtais mielellään... + +EBBA FLEMING (kuin itsekseen): +Niin, Juhana, hän palannee kai kohta -- +ja se on totta, silloin täytyy Aunen +jo olla poissa täältä... + +KAARINA: + Äiti, hoi, + (Ottaa ompeluksen pöydältä ja istuu ikkunan luo). +tää ompelus on hälle ... Juhanalle, +sen peittohonsa saa hän, kun hän saapuu, +kas, näätkös vaakunata tässä, äiti? + +EBBA FLEMING (katsahtaen sinne, sitten hajamielisesti): +Niin, se on vanha kilpi Flemingin -- + +KAARINA (hetken perästä): +Ja onhan, äiti, suku Flemingin +jo Ruotsin parhaita... + +EBBA FLEMING (ajatuksissaan): + On, lapsi kulta. + +KAARINA: +Siis yhtä korkeat kuin Stuuret, Brahet +ja Sparret taikka Bielket? + +EBBA FLEMING (kuten äsken): + Hornitkin +on täällä nuoremmat. + +KAARINA: + Ja Ruotsissa +siis vanhemmatko ainoastaan Vaasat?... + + (Ebba Fleming nyökkää päätänsä, Kaarina istuu + ompeluksensa ääressä. Hetken perästä naurahtaen): + +Sä kuules, äiti, kun ma tänään vasta +näin ensi kerran, että oven päällä +on salissamme Suomen leijona... + +EBBA FLEMING (hätkähtäen): +Häh, Suomen vaakunako? (tyynemmin) + Onhan se +jo siellä kauvan ollut, rakas lapsi. + +KAARINA: +Mut kumma vain kun näin sen vasta nyt. +-- Se on kai säilynytkin siitä asti, +kun Johan kolmas nuorna herttuana +tääll' asui hovin kanssa ... (huokaisee) Toisellaista +kai oli silloin täällä? ... isä siitä +on joskus kertonut ... ja vanha Mikko +taas Suitiassa haastoi siitä tänään. +Ne oli hauskat ajat, sanoi hän, +ja silloin täällä nuoret oltiin kaikki +ja linnan muurit kaikui naurust' aina. +Ne Puolan herrat, niin, ja neidit sitten +ne liikkuivat kuin perhoset ... mut kaunein +ol' itse herttuatar Katariina +ja ritareista uljain Juhana, +niin kertoi Mikko... + +EBBA FLEMING: + Uskon kyllä sen +ja sellaista se kansa kauvan muistaa... +Juhana itse oli nuori silloin +ja samoin Katariina ... tansseista +ja loistosta he piti kumpikin. + +KAARINA (miettii, sitten äkkiä): +Kai heidän mukaan, äiti, meillekin +on nimet annettu... + +EBBA FLEMING (naurahtaen); + Niin tosiaankin, +mut kaikkea sa, lapsi, mietitkin... + +KAARINA (veikeästi): +Kun saapuu kotiin veli Juhana, +ma kutsun häntä Suomen herttuaksi -- +vain leikilläni, äiti! ... (paussi) Äiti, kuules, +kas, tuohon ... Flemingien kilven yli +jos herttuaallisen ma neulon kruunun? + (Nauraa vallattomasti). +Se häntä huvittaisi ... teenkö sen? + +EBBA FLEMING: +Ei, Kaarin, se on liian vallatonta -- +se kruunu meille kuulu ei! + + (Kaarin naurahtaa ja ompelee edelleen. Ebba Fleming + istuu mietteissään nojatuolissa). + +EBBA FLEMING (nousee ja jää seisomaan pöydän ääreen, itsekseen): + Ja miksi, +miks ei se meidän olla vois, jos Klaus +vain tahtois sen ja uskaltaisi? Nyt +kun sota Pohjanmaalla loppuu... Suomi +on meidän hallussamme, silloin Klaus +voi tehdä täällä niinkuin itse tahtoo. +Jo aikoja ois muille kelvannut +tää suuri niemimaa... + (Katsellen seinäkarttaa). + Niin, Söyring Norby +ois siitä antanut jo Gottlannin +ja avuks ostaa aikoi itse tsaarin -- +mut tästä esti häntä Eerik Fleming. +Kun Hoijan kreivi Sigrid Vaasan kanssa +sai huomenlahjaksensa Viipurin +ja Savonlinnan, Satakunnan läänit, +mut velkautui ja karkas Lyypekkiin -- +niin kreivin läänit yhdeks Suomenmaaksi +taas liitti jälleen sama Eerik Fleming. +Ja Fleming Mecklenburgin Albrektinkin +myös täältä hääti... Fleming Girichin, +jok' Kustaan jälkeen hälle Ruotsin ohjat +ois Suomest' antanut, pois ajoi täällä +kuin kulkulaisen... Vuotta sata jo +on Suitian ja Viikin Flemingit +siis täällä hallinneet ja vallinneet +ja vierailta sen kruunun varjelleet... +Nyt Kaarlolta se varjeltava lie +kai myöskin Flemingien kautta... +Niin tahtoo sallimus ... tai, piru oisko, +jok' kasvattaa ja kehrää ajatusta, +ett' tämä maa on Flemingeillä kerran +ja Suomen kruunu ... päässä Juhanan? +Sai Vaasat Ruotsin valtikan, kun Kustaa +sen tiranneista vapahti ... no miksi, +(ääneen) miks Suomea ei Fleming saada vois, +kun Flemingit sen suojelleetkin on! + +KAARINA (joka on ommellut, ajatuksistaan havahtuen): +Sä mitä sanoit, äiti? + +EBBA FLEMING: + Juhanaa +sun veljeäs ja isääs tässä mietin. + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (tulee vasemmalta): +Kas, vihdoin löydän teidät, armon rouva, +ma koko linnan olen kiertänyt... + +EBBA FLEMING (hermostuneesti): +No, mitäs asioita teill' on taas! + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Ei hauskimpia, rouva, nytkään, ei, +mut tärkeitä ne on... + +EBBA FLEMING: + Siis puhukaa! + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (vitkastellen): +Niin, ... armon rouva nuorta Juhanaa +kai vartoo Warsovasta kotiin... + +EBBA FLEMING: + Kyllä, +me saimmehan jo taannoin sanan siitä. + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Niin, tuota ... meritietä -- Danzigista +kai piti tulla hänen... + +EBBA FLEMING; + Niin ... ja sitten? + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Hän ... on jo tullut, armollinen rouva. + +EBBA FLEMING: +En leikkiänne tänään siedä, Juusten. + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Mut se on totta... Matkallansa häntä +on tapaturma sentään kohdannut... + +KAARINA (kiiruhtaa luo); +Te mitä sanoitte? Ett' tapaturma +ois Juhanalle sattunut? + +EBBA FLEMING (vakavasti); + Jos teillä +on sydänt' äidin mieltä kiusata, +niin... + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (samoin): + Totta puhun... Saaristohon laiva +on kiinni jäätynyt ... ja matkalla +hän kuumetautiin siell' on sairastunut +ja makaa noutajaansa vartoen. + +EBBA FLEMING (hyppää ylös ja aikeessa lähteä): +Siis valmiiks valjakkoni laittakaa, +ma lähden sinne kohta, kohta, Juusten! + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Mut joll'ei kestä valjakkoa jää! + +EBBA FLEMING (liikutuksensa vallassa); +Se kestää kyllä, ja sen täytyy kestää, +mun täytyy luokse poikani!... Vai sairas +ja kuumesairas merten ulapalla... +ja tähän aikaan, ... taivas varjelkoon, +jos kuolee poikani, mun Juhana, + (Tarttuen voutiin). +hän ei saa kuolla, Juusten, kuuletteko? + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Mut rauhoittukaa, rouva... + +EBBA FLEMING: + En, en, en... +mun täytyy sinne, vaikka merten halki! + +KAARINA: +Ma lähden kanssas, äiti. + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: + Tyyntykää, +kas, tääll' ois tarvis teitä, armon rouva, +kun viestit marskilta ma juuri sain... + +EBBA FLEMING (ylväästi): +Te viestit marskilta? ... ja minä en? +sit' en ma usko, Minun kautta, Juusten, +käy aina viestit marski Flemingiltä. + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Niin kyllä, armon rouva, viestit mulle +ei tule marskilta, mut marskin luota... +Knut Kurki, Laukon herra, tiedon laittoi, +ett' on jo nuijasota loppunut +ja voiton kanssa palaa marski Fleming. + +EBBA FLEMING: +Vai voiton kanssa, kiitos Jumalalle! + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Nyt pian marski täällä olla voi. + +EBBA FLEMING: +Siks kiirehdin ma luokse Juhanan +ja hänet noudan tänne tulojuhlaan, +niin ilo meillä sitä suuremp' on, +kun poikansa hän jälleen tapaa. + (Menee nopeasti ovelle). + Hoi! + (Palvelija tulee). +Valjaihin kohta, Mikko, parhaat orhit, +ma lähden matkaan itse! Mene! + (Palvelija seisoo ymmällä) + Mene! + +PALVELIJA: +Ma teen kuin käskee armollinen rouva! (menee). + +KAARINA: +Ma lähden kanssas, äiti! + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: + Kuulkaa sentään: +myös marski Fleming tiellä tullessansa +on Ilmajoella kohtauksen saanut -- +ja kansa uskoo, että noidannuoli +tai myrkky syyn on ollut ... öisin siellä +on häntä vaivannehet kuumenäyt +ja mielenhäiriöt... + +EBBA FLEMING: + Nyt vaiti, Juusten, +ma teidän valheitanne -- -- -- + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (loukkaantuneena): + Armon rouva, +ma marskistako pilkkaa uskaltaisin +ja tällä lailla? Anteeks, Ebba rouva, +mut tää jo loukkaa... + +EBBA FLEMING (hillitymmin)? + Ehkä kiivastuin, +mut kansa keksii siellä juorujansa +ja niit' ei usko muut kuin tuhmat. Miksi +ei marski mulle sanaa lähettäis, +jos sairas ois? + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: + Niin, sit' en tiedä. Ehkä +hän uskoi voittavansa kohtauksen? +Mut hän on vanha jo ja kylmä viima +voi antaa vanhukselle... + +EBBA FLEMING: + Elkää Juusten, +tok' ennen aikojansa ... vaarallista +jos ois se ollut, mulle viestin siitä +hän oisi laittanut... + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: + Mut jos hän saapuu +jo tänään taikka huomenna, niin kohta +hän teitä kaipaa ... ja jos niinkin ois, +ett' on hän heikko, kuinkas siiloin linnan +nyt juuri jättää voitte? + +EBBA FLEMING (kiihkolla): + Ihminen, +te itse kerroitte, ett' ainut poika +mun makaa sairahana ulapalla +ja vartoo noutajaa... + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: + Mut sinne huovit +tai Gottschalkin me laittaa voimme, rouva... + +KAARINA (itsekseen): +Ja miks' ei Aunen! (ääneen) Äiti, kuulee, äiti, +ma lähden sinne kanssa huovien, +niin voit sa jäädä... + +EBBA FLEMING: + Minä kuolisin +jos vartoa mun täytyis täällä yksin, +kun tiedän, ett' on sairas Juhana...! + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (painolla): +Mut marski myöskin!... + +EBBA FLEMING (raivostuen): + Väisty, kiusan henki, +jok' ihan uhalla vain mua piinaat, +ja yhtä aikaa tapat kaksi kertaa. +Sa kuulithan jo, ett' en usko sua. + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Mut poikanne te sairaaks' uskotte! + +PALVELIJA (tulee): +Nyt parhaat hevoset on valmiit, rouva! + +EBBA FLEMING: +Ma tulen kohta! Kaarina, sa jäät +ja varrot isääs... + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: + Te siis lähdette? + +EBBA FLEMING: +Mun täytyy, kuuletko sa, täytyy, täytyy! +Täss' onhan vaarass' ainut poikani. + + (Rientää oikealle). + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (kuin itsekseen): +Niin, sellainen on aina äidin mieli: +hän seuraa sydäntään, ei järkeänsä! + + (Aikoo lähteä). + +KAARINA: +Mut sanokaa nyt suoraan mulle, Juusten, +se onko totta, ett' on marski Fleming... +isäni, sairastunut? + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: + Sanantuojat +on ehkä liioitelleet ... toivokaamme, +ett' on hän kohta täällä tervehenä! + +KAARINA: +Niin, toivokaamme!... + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (itsekseen): + Mutta heitä täytyy +mun tästä kerran vielä puhutella. + + (Menee). + +KAARINA (yksin): +Tämäpä vasta ihmeellistä! Isä +ja veli Juhanako yhtä aikaa +siis kotiin palaisivat jälleen? (iloisesti) Voi, +kuin hauskaa, että täällä elämään +taas päästään niinkuin ennen; talvi +on ollutkin niin ikävää, kun yksin +ma tänne äidin kanssa heitettiin +ja kaikki nuoret täältä kaikos pois, +ett' Aune vain ja Gottschalk seuraks jäivät. +Ja heistäkö ois seuraa? Inhoittavaa +ja imelää on moinen rakkaus, +kun kuiskitaan ja lauletaan ja ... hyi, +sit' en ma sallls sulholtani, en!... +Jaa, nytpä loppu siitä tuleekin, +kun isä saapuu... Entäs Juhana, +kun Aunen tapaa? (nauraa) Kuinkas, kuinkas hän +voi nähdä kyyhkyistemme kuherrusta! +No, äiti sanoi, heidän täytyy pois +ja pois he joutaa... Mutta veli parka +jos tosiaan hän hengensairas on? +Äsh, joutavaa! Tuo inhoittava Juusten +hän taas on valhetellut; sillä lailla +hän ennenkin on meitä säikytellyt... + (Menee ikkunan luo). +Nyt linnast' ajoi äiti huovein kanssa! + (Teeskennellyllä painolla). +Kamariherra luona kuninkaan +Juhana Fleming kohta täällä on; +siis työhön jälleen ... + (Istahtaa) + ompeluksen tään +ma tahdon valmiiks saada. + (Hymyilee). + Mitähän, +jos todella ma Suomen valtakruunun +vain leikilläni neulon kilven yli? (ompelee) +Ja heillä kun on ollut turnausleikit +ja Ruissalossa suuret eläintarhat +ja teini-näytelmät kuin kuninkailla +vain Pariisissa on ja Englannissa, +niin kertoi Mikko... Hän se kaikki muistaa. +Kai Warsovassa myöskin semmoist' on -- +ja nyt kun palaa sieltä Juhana, +ja meillä jälleen nuoret kokoontuu, +niin isän täytyy täällä huvit laittaa... +se hänen täytyy tehdä!... + +AUNE (tulee kiiruusti oikealta); + Kaarina, +oletkos kuullut, että marski Fleming +on tullessansa sairastunut? + +KAARINA (tyynesti): + Olen, +niin kertoi isäs... + +AUNE: + Herra varjelkoon, +jos on hän sairastunut!... Kaarina, +jos lähtisin ma häntä vastaan, kuules, +hän on niin hyvä meille, marski Fleming, +ja Gottschalk sanoi, että tultuaan +hän luvannut on laittaa meille häät... + +KAARINA (pisteliäästi): +Ja siksi tietysti on hätä sulla -- + +AUNE: +Hyi, Kaarina! + +KAARINA: + Ma puhun suoraan minä: +sa riiput Gottschalkissa päiväkaudet +kuin mikä takkiainen... + +AUNE (hämmästyen): + Kaarina!? + +KAARINA (kuohuksissa): +Se sopii porvareille, maalaisille, +joill' onpi seuranansa pässit, lehmät, +ei sille, joka kuuluu aateliin ja +nimeä kohta kantaa Flemingin! + + (Aune yrittää sanoa jotakin, vaan + Kaarina jatkaa yhä kiivaammin). + +Tuo teidän kuutamoinen lemmentauti +jo suorastansa inhoittaa ... ja Gottschalk, +niin, minkä hänkään sulle mahtaa, Aune, +kun tunteitas sa hillitä et voi, +vaan häntä paimennat ja hyväilet +kuin mikä... + +AUNE: + Lakkaa, lakkaa, Kaarina, +tai täytyy luulla mun... + +KAARINA (äkkiä): + Ja mitä luulla? + +AUNE: +En tiedä, -- sanoisinko?... + +KAARINA: + Sano pois, +siit' en ma huoli. + +AUNE: + Voinhan sanoakin, +se näyttää melkein siltä kuin sa, Kaarin ... (empii). + +KAARINA: +No, anna tulla!... + +AUNE (pidätetyllä pakolla): + Niin, se näyttää siltä, +kuin meidän onnea sä -- kadehtisit +ja sua harmittaa, kun itselläsi +on yksin ikävä... + +KAARINA: + Vai kadehtisin? +Ma, Kaarin Fleming, sua kadehtisin +ja sinun onneas! Ei, Aune kulta; +saat mielelläs sa onnes pitää, saat, +kun vain et aina näytä tunteitas; +näät se ei sovi ylhäisille, nyt +sa tiedät syyn. Ja nyt kun veljeni +on pian täällä... + +AUNE (hämillään): + Vapaaherra Fleming +siis palaako jo kotiin Warsovasta?... + +KAARINA: +Hän vaikka tänään täällä olla voi?... +ja hovintavat kun on toisellaiset +ja muutenkin lie ehkä sulla, Aune, +kai syytä peittää kaikellaista, vai --? + +AUNE (loukkautuen): +Taas loukata sa tahdot, Kaarina?... + +KAARINA: +Sull' onko syytä? + +AUNE: + Vapaaherra Fleming +on mua kerran kunnioittanut -- -- +sa tiedät kyllä sen; vaan että hälle +ma oisin aihett' antanut -- se on (nyyhkien)... +niin, se on parjausta ihmisten, +ei muuta mitään, tiedäthän sen itse! + +KAARINA: +Vai tahdot väittää, että äitini +ois ilman syytä... + +AUNE (nostaa kasvonsa): + Ebba rouva siis? + (Kuin itsekseen). +Niin, hän se sittenkin on syypää kaikkeen! +(ääneen) Jos sellaista on äitis lausunut, +niin on se erehdystä ... veljesi +ja minun suhde loppui alkuhunsa. + +KAARINA: +Kun lopetettiin, niin se loppui kyllä. +Vaan nyt kun palaa hän, sa ymmärrät, +ett' ikävää ois tapaaminen hälle. + +AUNE: +Mihinkäs tästä sitten lähtisin ma +nyt äkkiä ja yksinäni? Ei, +jos kerran lähden, vien ma Gottschalkin. + +KAARINA: +Kun isä saapuu, niin hän laittaa häänne -- +ja sitten pois, niin sanoi juuri äiti. + +AUNE: +Ja minne sitten? + +KAARINA: + Maalle jonnekin +tai Tukholmaan ... mut täältä pois ja kohta, +nääs tuota teidän lemmenkuherrusta +ei jaksa eikä viitsi kukaan kuulla! + + (Ottaa ompeluksensa ja poistuu nopeasti vasemmalle). + +AUNE (heittäytyy istumaan, peittää kasvonsa ja nyyhkii): +Hän loukkaa maa ... tahallaan ... ja aina, +kun suinkin voi ... ja marskin lähdettyä, +kun poistui täältä nuoret ritarit, +hän käynyt on niin katkeraksi!... Ebba +ei meitä siedä, mutta halveksii... +ja Kaarina (paremmalla tuulella), + no, hälle kateeks käy +ja häntä harmittaa, kun Lindorm Bonde +ei jäänyt tänne kauvemmaksi aikaa... (paussi) +Mut onhan mulla rakas, rakas Gottschalk, +hän on niin hyvä, hän ... ja Maariana +jos saamme häät, niin tahdon pois ma täältä. + + (Gottschalk tulee. Aune rientää häntä + vastaan ja heittäytyy hänen kaulaansa). + +Ah, siinähän sä olet, rakas Gottschalk! + +GOTTSCHALK FLEMING (lempeästi): +No, mikäs sulla on, kun kyyneleissä +on sinisilmäs... Olet itkenyt -- +ja miksi, Aune? + +AUNE: + Gottschalk, lupaathan, +ett' oitis Maarialta viet mun pois, +pois vaikka minne, vaikka Tukholmaankin -- + (Itku kurkussa). +näät min' en kestä täällä enää, Gottschalk! + +GOTTSCHALK FLEMING: +Vaan miksi itket?... + +AUNE (riippuen kiinni Gottschalkissa): + Lupaatko sa, Gottschalk? + +GOTTSCHALK FLEMING: +Ka, lupaan, lupaan, mutta jotakin +on täällä hankkehissa... Ebba rouva +vast' äsken huovein kanssa linnan jätti +ja suojat tääll' on kaikki mullin, mallin, +kun kaikkialla siistitään... Jo kysyin, +mut selvää vastaust' en saanut heiltä. +Tääll' on siis jotain tapahtunut, mitä? + +AUNE: +Kamariherra Fleming palaa kotiin. + +GOTTSCHALK FLEMING (kylmästi): +Vai niin. + +AUNE: + Ja häntä vastaan Ebba rouva +on lähtenyt -- + +GOTTSCHALK FLEMING (miettien): + Vai palaa Juhana? +Jo tänään? + +AUNE: + Sit' en tiedä. + +GOTTSCHALK FLEMING: + +hän aikoo jäädä kai? ... nyt ymmärrän, +miks pois sa tahdot. + +AUNE: + Niin -- ja Kaarina +hän mua loukkaa, moittii käytöstäni +ja (itku kurkussa) äsken sanoi... + +GOTTSCHALK FLEMING: + Kaarinako myös? + +AUNE (kuten äsken): +Hän sanoi, että ... että ... minä, Gottschalk -- + +GOTTSCHALK FLEMING: +No? + +AUNE (kuten äsken): + -- riipun sinussa kuin takkiainen!... + +GOTTSCHALK FLEMING (hymyillen): +Kas, mehän toisiamme rakastamme -- + +AUNE (nopeasti): +Mut se vain sopii maalaistallukoille, +joill' onpi seuranansa pässit, lehmät -- +niin sanoi Kaarina, kun äsken lähti. + +GOTTSCHALK FLEMING (vakavasti): +Häh? Pässit, lehmätkö? + +AUNE (nyyhkien): + Niin sanoi hän -- + +GOTTSCHALK FLEMING (vakavasti): +Sit' ei hän tarkoittanut. Tyynny, lapsi, +ei meitä kauan enää kukaan loukkaa, +nääs Maariana lupas isä häät, +ja kun hän saapuu... + +AUNE: + Tiellä tullessaan +on marski sairastunut! + +GOTTSCHALK FLEMING: + Sairastunut? +Mut haavoittunut ei? Vai onko vaaraa? + +AUNE: +On sekin mahdollista... + +GOTTSCHALK FLEMING: + Eihän toki, +ei Aune, sit' et kai sa usko sentään? + (Tarttuen Aunea käteen). +Sit' uskoa et saa sä, kuuletkos? + +AUNE (hämmästyen): +Mik' on sun, Gottschalk?... + +GOTTSCHALK FLEMING (kävelee edestakaisin kiihoittuneena): + Jos hän surman saa, +mä olen syypää, Herra auttakoon! + +AUNE: +Olethan suunniltas, sinäkö syypää? + +GOTTSCHALK FLEMING: +Niin, minä, Aune, sit' et tiedä sinä!... +ei tiedä muutkaan ... minä yksin vain +ja noita-akka ... mutta miss' on isäs? + +AUNE: +Hän on kai luona Kurjen viestien... + +GOTTSCHALK FLEMING: +Mun täytyy kohta päästä heidän luo. + + (Rientää nopeasti vasemmalle). + +AUNE (yksin): +Hän salaa jotain multa ... siitä asti, +kun marski Fleming nuijasotaan läks, +hän on niin kummallinen ... säikähtää, +kun sotaviestit saapuu... Taivas tietää, +ett' on hän syytön ... sillä väärin tehdä +ei Gottschalk vois, jos kuinka tahtoiskin... + + (Poistuu Gottschalkin jälkeen). + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (tulee ens. palvelijan seuraamana): +No, Mikko, montakohan nuijapäätä +on vankitornissamme meillä jo? + +ENS. PALVELIJA (miettii): +Niin, ylös ullakolle vietiin yksi... + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Ja kuka sitten? + +ENS. PALVELIJA: + Herra Simo Slurck... + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Häh! Simo Nurkka? + +ENS. PALVELIJA: + Kirjoissamme Slurck... +hän tuotiin seitsemäntenä ... ja tuonne +taas kaksi alahalle ... viides päivä... + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Ja heidän nimet? + +ENS. PALVELIJA: + Martti Vilpunpoika +ja Tommola ja Eerik Markusson... +mut ennestänsä meill' on kolmetoista +ja + (Iskee silmää). + kuoppatornin vanki ... Pentti Ponttu! + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Häh, Pouttu kai? + +ENS. PALVELIJA: + Mut kirjoissamme Ponttu. + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Hm, hän on tärkeimpiä... Anolasta +toi hänet tänne Aksel Kurki itse, +nääs Warsovahan Sigismundin luo +ois hänet Kurki tahtonut ... mut siitä +saa marski päättää, kunhan palajaa, -- +Siis kaikkiaan on heitä paljonko? + +ENS. PALVELIJA; +Kai neljäkolmatta, jos vänrikit +ja huoviluopiotkin luetaan... + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Vai neljäkolmatta? No, sama se, +mut tänään kuulustella tahdon heitä, +jos lautakunnan saan. + +ENS. PALVELIJA: + Hm, vapaata +ja jalosyntyistä on kaksi uutta. + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Se riittää. + +ENS. PALVELIJA: + Göran Prijs ja Tönneson... +mut sitten "viisaat"... + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: + Niin -- + +ENS. PALVELIJA (iskee silmää): + Ja "varovaiset" +ja (yskäsee) "rehelliset miehet". + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: + Niin -- ja heitä +jos kaikkiaan on neljä ... kumpiakin +voi olla kaksi. + +ENS. PALVELIJA: + Kyllä ymmärrän... +ja vouti pitää pöytäkirjaa vai --? + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (miettii hetken, sitten päättävästi): +Ei, Mikko, ... siihen mull' on oma mies -- +käy, kutsu herra Gottschalk Fleming tänne!... + +ENS. PALVELIJA (hymyellen viekkaasti): +Nyt vouti leikkiä kai laskee mulle? + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (tiuskaisten); +En, lempo vieköön, kutsu Gottschalk tänne!... + +ENS. PALVELIJA: +Hän ymmärtäiskö näitä asioita, +kun hän on kirjamies? + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: + Ja siksi juuri +hän tarvitseekin harjoitusta ... mene +ja kutsu tänne hän ja lautamiehet -- +ja anna käsky tuoda kaikki vangit! + +ENS. PALVELIJA (viittaa ylös): +Myös ullakolta? + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: + Tuokoot hänetkin! + +ENS. PALVELIJA (viittaa alas): +Ja kuoppatornin vanki? + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (kärtyisästi): + Kaikki -- mene! + + (Ens. palvelija kumartaa ja menee oikealle. + Pentti Söyringinpoika kävelee mietteissään). + +Siis lautamiehiks valmiit nyt on Prijs +ja Tönneson ... ja näille kummallekin +tää olkoon "ensimmäinen oikeuspäivä!" +Ja Gottschalk pitää pöytäkirjaa ... hän +on liiaks elänytkin kirjoissansa +ja kammarissa ... joutaa elämään +myös hänkin kerran tutustua! (seisahtuu) Tässä +nyt onkin hälle hiiden hauska juttu, +kun seuraavast' on selko otettava: + +1:o Kuink' on se mahdollista, että moukat + voi asein nousta vastaan esivaltaa + ja suurin laumoin kertyä ja kuinka + on selvitettävä tää yhteishenki? + +2:o Mik' oli heidän perustarkoitus: + vain huovit karkoittaa tai luultavammin + myös koko aatelisto hävittää + ja tulla Turkuun, marski vangiks' ottaa? + Sellainen tuuma vuosien on työ + ja edellyttää viisaan salaliiton. + +3:o Keit' ovat yllyttäjät? Kaikki syy + täss' onko todellakin herttuan, + jok' aiettaan ja retkeänsä tänne + näin valmistaapi? Säädyt Arbogassa + taas olleet ko'olla onkin: yksimielin + on tehty päätös meidät kukistaa. + +(Kävelee ja seisahtuu karttaa katsomaan). +Mut mitä uutta tietää sitten se, +kun prinssi Kustaa, joka Preussinmaalle +on Thorniin asettunut, pyrkii maahan +tai aikoo Venäjälle tsaarin luo; +täss' onko aie Suomi irroittaa +ja nostaa prinssi täällä hallitukseen +ja avuks pyytää Boris Godunow? +Vai mikä piru heill' on mieless' ollut? +Näät pelkästänsä linnaleirin vuoksi +ei ole moukat nousseet, sen ma tiedän. +Jos marski tahtoo, juttu uusitaan -- +mut pöytäkirjaan jälkimaailmalle +ma tahdon vankiemme tunnustukset! + (Gottschalk Fleming tulee vasemmalta). +Kas, siinähän sä oletkin jo, Gottschalk. + +GOTTSCHALK FLEMING: +Sa mua kutsuit, appi! + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: + Käyhän tänne, +mull' oisi sulle tänään muuta työtä +kuin rakkausjuttuja... + +GOTTSCHALK FLEMING: + No? + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: + Vaihteheksi +sa tällä kertaa saisit oikeusjutun +ja sangen hauskan vielä ... nuijavangit +ma kutsuin tänne, e'essä lautamiesten +ma koitan saada tunnustukset siitä, +mitk' ovat olleet heidän syyt ja aikeet -- +sa, Gottschalk, pidät pöytäkirjaa tästä. + +GOTTSCHALK FLEMING: +En tiedä, tokko ymmärtänen -- + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: + Aika +on elämään jo sunkin tutustua +ja asioihin valtakunnan... Näätkös, +jos Tukholmaan sun marski tahtoo, niin +hän valtakunnan tehtäviin sun aikoo. + +GOTTSCHALK FLEMING: +Ma luulen, ett'en pysty niihin, appi. + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Sen saamme nähdä ... muut' ei tarviskaan +kun ymmärrät sä, minkä näät ja kuulet +ja tiedot annat... Tämä nuijasota +on siihen oiva koulu: aikakirjat +niin harvoin tietää, että rahvas itse +ois noussut kapinaan. + +GOTTSCHALK FLEMING: + Niin, se on totta, +mut taalalaiset Kustaa Vaasan aikaan -- + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Niin kyliä, niin, mut Suomen aikakirjat +ei tunne tapaust', että koko kansa -- -- + + (Lautamiehet, luvultaan kuusi, ynnä ens. ja + toinen palvelija tulevat oikealta). + +vaan siinähän on meidän lautamiehet +ja uskotut ja viisaat, varovaiset! +Te Prijs ja Tönneson jos käytte tänne -- +hoi, Mikko, penkit jalosyntyisille + (Palvelijat rientävät vetämään penkkejä seinän viereltä). +ja mulle pöytä tuolta ... herra Gottschalk +saa tuosta nahkatuolin, -- joutuun, Mikko! + + (Palvelijat täyttävät käskyt. Kaikki istuvat paikoilleen, Pentti + Juusten pöydän ääressä olevaan nojatuoliin, Gottschalk häntä + vastapäätä ja lautamiehet vasemmalle). + +Niin, nyt kun meillä tiedot verekset +on tämän kauhun sodan päätöksestä -- +sen lienette jo kuulleet, lautamiehet? + (Nämä myöntävät). +ja nyt kun Ilkka rikoskumppaleineen +on saanut kuolemansa hirsipuussa... +niin, hyvät herrat, nähkääs semmoinen +on ollut käsky marski Flemingin!... +Vaan nyt kun sota lopun saanut on, +voi alkaa kuulustelu sodan syistä. +Ei tosin valtaa oikeus-istuimen, +niin, sit' ei ole meillä, mutta täällä +on vankiemme joukoss' suurimmat +pääyllyttäjät Pouttu, Vilpunpoika +ja pari rikollista pappihurttaa... +Ja siksi, herrat jalosyntyiset +ja viisahat ja ... + (Melua oikealta). + mutta, Mikko hoi, +käy katso, ketkä siellä elämöi! + (Ens. palvelija menee). +Meill' on siis tässä uusi merkkijuttu +ja tyyneesti on harkittava kaikki. + +ENS. PALVELIJA (palajaa): +Se vanki ullakolta ... kirkkoherra... +ei ketään tottele, vaan vastaan potkii +ja hiilihangoin pieksää vartijoita... + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Jos pappi potkii, eihän purre sentään, +tuo sisään vanki, vaikka väkisin! + +ENS. PALVELIJA: +Hänt' eivät huoneestaan saa vartijat, +hän vasta lauvantaina tulla lupaa -- +se toinen pappi, Eerik Markusson, +taas huutaa, että tuomariksi hälle +ei kelpaa vouti Juusten... + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: + Vai ei kelpaa? +Tuo sisään vangit ... myöskin pastori -- + (Lautamiehille). +lain-alainen on hän kuin kaikki muutkin! + (Ens. palvelija menee). +Kas, siinä näätte, herrat lautamiehet, +ai, mikä sisu Herran miehelläkin! +Lain eessä sentään kaikk' on yhtäläiset... + + (Samassa tulee joukko vankeja, etunenässä vartijan lykkäämänä + laiha, harmaahapsinen, villiytyneen näköinen pappi, sitten + Pouttu vanhentuneena, kädet eteen sidottuina, useilla, kuten + Tommolalla ja Vilpunpojalla kädet taakse sidottuina; lopuksi + muutamia huovivartijoita). + +PAPPI (tullessaan vartijan lykkäämänä, huutaa): +Mun tuomariks ei kelpaa vouti Juusten +ja hänen uskottunsa... + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (äkäisesti): + Vaiti, pappi! + +PAPPI (huutaen): +Mun Herrani on Kristus... + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (lautamiehille): + Hän on hullu! + +PAPPI (kuten äsken): +Hän yksin tuomitkoon mun erhetykset, +hän, joka kärsi täällä toisten vuoksi... +vaan teidän valtanne on perkeleeltä!... + +POUTTU: +Ma myöskin kieltäyn tässä vastaamasta, +jos olen syypää, päättää kuningas; +mut armo-kirjat meille herttualta... + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (äkkiä väliin ehättäen): +Joit' et sa lukeakaan itse tainnut!... + +POUTTU: +En tainnut silloin, mutta taidan nyt.., + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (nauraen lautamiehille): +Te kuuletteko: kolme kuuta tuskin +hän istunut on kuoppatornissamme, +niin väittää oppineensa lukemaan! (nautaa) +No, hyvä, sangen hyvä!... + (Gottschalkille). + Pöytäkirjaan +siis merkittäköön, että vanki Pouttu +täss' syyttää yllyttäjäks ruhtinasta. + +POUTTU: +Ma sanon niinkuin pastorikin tässä: +mun tuomariks ei kelpaa vouti Juusten! + +MUUT VANGIT (yhtä aikaa): +Niin, tuomariks ei kelpaa vouti Juusten! + + (Levottomuutta lautamiehissä). + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (kiihtyen): +Häh, juuri teille, koppi-istujille +on vouti Juusten tuomari... + +PAPPI: + Ei mulle, +mun tuomari on Kristus taivahassa!... + + (Melua oikealta). + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Vait, sinä hullu ... teille nuijapäille +on Herrallakin valmis helvetti... +ja siell' on teidän paikka ... mutta siellä +on teillä tuomarina... + + (Ovi oikealla lyödään auki ja sisään astuu): + +HOVIPOIKA (ilmoittaen): + Marski Fleming! + + (Vangit peräytyvät perälle, Juusten, lautamiehet ja Gottschalk + nousevat ylös; aseiden ja kannusten helinää rappusissa, kaksi + aseellista huovia sisään, sitten Knut Kurjen ja Pietari Juustenin + tukemana marski Fleming sota-asussa. Huomatessaan isänsä horjuvan + rientää): + +GOTTSCHALK FLEMING (marskia vastaan): +Sa olet haavoittunut, isä? + +KLAUS FLEMING (ponnistaen itseänsä ja irtautuen +Kurjesta sekä Juustenista): + Ei hätää, +vain pieni kohtaus ... menee ohi kyllä, +kun levähdän ... on taival ollut pitkä... +ja kiiruhtaa ma tahdoin teidän luo! + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (kumartaen); +Kuink' oomme teitä varronneetkin, marski! +Nyt puolest' alamaisten kaikkien +ma lausun ilon siitä, että jälleen +te täällä ootte... + +KLAUS FLEMING; + Kiitos, vouti Juusten; +niin, nyt on matka tehty, tuima reissu. + (Yrittää istua nojatuoliin, vaan katsahtaa samassa ympärilleen). +Vaan mikäs messu teillä tääll' on ollut? +Mun tulojuhlaan tyrmästäkö vangit +sa olet kutsuttanut, Juusten? + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (hiljempaa marskille): + Anteeks, +mut uudet lautamiehet harjoitusta +on vailla olleet ... siksi kuulustella +ma tahdoin vankejamme sodan syistä. + +KLAUS FLEMING (tehden kädenliikkeen): +Vai niin ... mut riittää täksi kertaa, Juusten, +ja voihan jatkaa ... vaikka huomenna. +Hyvästi, lautamiehet ... vangit kaikki +pois tyrmähänsä täältä saattakaa; +ma tahdon rauhaa! + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (antaa merkin vartijoille): + Vangit tyrmään siis! + + (Vartijat häätävät ulos vankeja. Viimeisiksi jäävät kuitenkin + pappi ja Pouttu, joista edellinen vartijan häätämisestä + huolimatta lähenee marskia). + +PAPPI: +Olette sangen sairas, marski Fleming! + +KLAUS FLEMING (katsahtaen häneen): +Ken olet sinä? + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (marskille): + Rautalammen pappi, +se, joka Padasjoella vangittiin, +puol'-hullu mies... + +PAPPI (tulee lähemmäs): + Mut puhdas opiltansa, +mies punakirjan, saman rituaalin +kuin meidän armollinen majesteetti! +Te ootte sairas, marski, sangen sairas +ja jos vain sallitte, niin sakramentit +jaan teille tässä vanhan tavan jälkeen! + +KLAUS FLEMING (voudille): +Vie hiiteen pappi punakirjoinensa, +jok' esivaltaa vastaan noussut on!... (Papille) +Ma pidän rituaalit niinkuin tahdon... +ja sakramenteistasi happamista +en anna vanhaa saapasvartta! + +PAPPI (johon Pietari Juusten huovien kanssa samassa tarttuu kiinni): + Vai niin, +vai kiroat sa pyhät kirkonmenot: +mut muista, marski, torvet tuomion +sun korvissasi kohta soi ja sulla +on silloin eessäs ilmestyksen näyt -- +ja kirkon kirous! + +KLAUS FLEMING: +Viekää pois tuo hullu! + + (Pappi viedään pois). + +POUTTU (jota myöskin ruvetaan häätämään): +Tuo on siis marski! + (Ääneen nöyrästi). + Anteeks, marski Fleming, +ma olen Pouttu, kuoppatornin vanki, +ja tietää tahtoisin: miss' ovat nyt +mun kumppalini?... + +KLAUS FLEMING (ankarasti): + Hirsipuussa! + +POUTTU: + Vai niin; + (Lähenee marskia). +mut sit' en usko. + +KLAUS FLEMING: + Häh? et usko? + +POUTTU: + En. + +KLAUS FLEMING (naurahtaen): +Kas, sepä hauska ukko! ... kaikkein nähden +ma heidän ruumiit maasta kaivatin +ja teiliin panna annoin ... neljään osaan +he hakattiin ja seipään nenään päät, ... +kuin laki kuuluu kansan nostajille; +sen näin ma itse niinkuin herrat tässä! + +PIETARI JUUSTEN ja KNUT KURKI: +Niin, siellä kirkonmäellä riippuvat +he hirsipuussa! + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (päätänsä puistellen): + Taivas varjelkoon! + +POUTTU: +Mut ruumiina on kaikki yhtäläiset -- +ja sit' ei sallinut ois herttu Kaarle! + + (Vartijat vievät Poutunkin; huoneeseen jäävät + marski, Kurki, molemmat Juustenit ja Gottschalk). + +KLAUS FLEMING (nauraa vastahakoisesti): +Sep' oli lysti ukko ... tyrmävangiks +kun säästyi hän .. niin siellä päähän hälle +on noussut moisiakin hourehia! + +GOTTSCHALK FLEMING (säikähtäneenä): +Siis kaikki hirtettiin? + +KLAUS FLEMING (jäykästi): + Se oli pakko. + (Äänettömyys). +Mut miss' on Ebba rouva? + (Kuin itsekseen). + Ennen aina +ol' ensimmäisnä vastassani hän. + +GOTTSCHALK FLEMING: +Niin, Ebba rouva huovein kanssa juuri +läks äsken vastaan veli Juhanaa. + +KLAUS FLEMING (ikäänkuin ei olisi kuullut oikein): +Läks ketä vastaan? + +GOTTSCHALK FLEMING: + Veli Juhanaa... + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (ehättäen selittämään): +Niin, nuori Fleming kautta Danzigin +on Suomeen saapunut... + +KLAUS FLEMING: + Vai on hän tullut! + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA: +Mut laiva jäätyi hältä saaristoon +ja itse sairastui hän kuumetautiin... +sen vuoksi vastaan läksi Ebba rouva... +mut pian kumpikin kai täällä on! + +GOTTSCHALK FLEMING: +Häll' onkin linnan parhaat orhit, isä! + +KLAUS FLEMING: +Vai niin on asiat ... no, varrotkaamme... + (Itsekseen). +mut mua vaivaa pahat aavistukset -- + (Ääneen Pentti Juustenille). +Kai sentään, Juusten, tarpeellista lie +mun tulostani viesti heille laittaa... +mut heti kohta ... ratsain ... hiirakolla! + +PENTTI SÖYRINGINPOIKA (kumartaen): +Ma miehen varman siihen valitsen, +Mut matkan jälkeen rauhaa kaipaa marski, + (Katselee vuodetta). +on vuode tehtynä ja Bertil Galle +saa tulla tänne ... tai jos sallitte, +ma itse autan päältä haarniskan. + +KLAUS FLEMING: +Sen tehköön Pekka... + +GOTTSCHALK FLEMING: + Taikka minä, isä? + +KLAUS FLEMING: +No, vaikka sinä, Gottschalk... Mutta Juusten, +sa saata Laukon herra vierassuojaan... + +KNUT KURKI: +Mut marski sairas on ... jos jotain sattuis, +ma läsnä mielelläni oisin siksi! + +KLAUS FLEMING (ponnistaen): +Ei hätää, Laukon herra, vielä kotvan +me kiusoitamme herttuaa ja ryssää, +kun kuninkaalle säilytämme maan -- + (Nauraa väkinäisesti). +ja Käkisalmea saa vuottaa ryssä, +näät sit' ei jätä Viikin vapaaherra +ja rautamarski Fleming, Noki-Klaus! + +KNUT KURKI (kumartaen): +Kai ryssä suostuu vielä vartomaan... +siis poistua mun sallii marski? + +KLAUS FLEMING: + Menkää, +vaan linnaan jääkää sentään toistaiseksi. + +KNUT KURKI: +Jumalan rauhaa, marski, huomiseksi! + + (Menee Pentti Juustenin kanssa). + +KLAUS FLEMING: +Ja sinä, Pekka? + +PIETARI JUUSTEN: + Varron käskyjänne! + +KLAUS FLEMING: +Tuo iltajuomani ... tai tuokoon Mikko, +niin pääset lepoon ... sitä tarvis lie? + +PIETARI JUUSTEN: +Jos saisin nähdä marskin levähtävän, +niin kolme vuorokautta valvoisin! + +KLAUS FLEMING: +Hm ... entäs Kaarina? + +PIETARI JUUSTEN: + Ma kutsun neidin. + + (Pois). + +KLAUS FLEMING: +Tuo kunnon poika!... Vai on Ebba poissa?... +no, Gottschalk, autas vanhaa isääs, että +saan päältäni ma haarsniskan ja miekan... + + (Gottschalk rientää luo, marski yrittää nousemaan, mutta + vie samassa kätensä rinnalleen ja voihkaisee). + +Kas, pirun noitaa ... tuohon samaan paikkaan +se aina vihlaisee kuin veitsen isku. + +GOTTSCHALK FLEMING (auttaessaan marskin päältä): +Jos on se ehkä hengenvaarallista! + +KLAUS FLEMING: +Äh, sit' on usko ... nyt se ohi onkin... +niin, Kaarina?... + +PIETARI JUUSTEN (tuo pikarin, jonka asettaa pöydälle): + On kohta täällä, marski! + +KLAUS FLEMING: +Saat mennä, Juusten! + (Juusten pois). + Entäs sinä, Gottschalk? +nyt on jo ilta ... lienee myöhäkin, +ma itse lepoon tahdon matkan jälkeen, +sa levähtää voit vieruskammiossa, +niin kutsun tarvittaissa ... miss' on kello? + (Katselee ympärilleen). +Kas, senkin vieneet... + +AUNE (tulee ja rientää suoraan marskin luo): + Isä puhui totta... +ett' on jo tullut marski... + +KLAUS FLEMING (jonka eteen Aune on polvistunut): + Rakas lapsi, +sa olet kai jo ikävöinyt meitä... +Nyt saatte kohta häitä viettää, lapset, +ja komeasti takaa marski Fleming... + +AUNE ja GOTTSCHALK FLEMING (yht'aikaa): +Oi kiitos, isä kulta! + +KLAUS FLEMING (pyyhkien hiansuulla silmiänsä): + Isä-kulta?! +Kas, sitä noitaa ... silmää karvastaa +vain yhä vielä ... ei, mun maata täytyy... + (Aune ja Gottschalk nousevat ylös). +ja menkää tekin, lapset... Gottschalk maatkoon +siis vasemmalla ... jos ois tarvis häntä. + +KAARINA (juosten vasemmalta): +Se on siis totta, ett' on isä tullut? + +KLAUS FLEMING (hyväillen häntä): +On, tyttöseni ... täällä ollaan taas... +kai oletkin jo meitä ikävöinyt? + +KAARINA: +Niin, -- ja jos? Vaan tervehän sa olet! + +KLAUS FLEMING (teeskennellen): +Ka, terve, terve! + +KAARINA: + Vaikka Juusten äsken +sun hengensairaaks tiesi!... Juoruinensa +hän joskus meitä vallan säikähyttää. +Siks en ma uskonutkaan ... mutta Gottschalk +kai kertoi Juhanasta? Äidin kanssa +hän pian täällä on ... mut + (Hiljaa marskille). + silloin täytyy +kai Aunen pois ... he häitä vartovat... +ne toimittaa kai isä kohta heille? + +KLAUS FLEMING (yhä ponnistaen peittääksensä heikkouttaan): +Niin, huomenna... + +KAARINA: + Tai jälkeen Maarian... +sen luvan on he saaneet sulta, isä... + +KLAUS FLEMING: +Ja sen ma pidän! + (Käännähtäen). + Gottschalk. Maariana +siis saatte häänne... + +AUNE: + Meill' on aikaa kyllä... + +GOTTSCHALK FLEMING: +Niin, meill' on kyllä aikaa... + (Tulevat lähemmäs). + Kaarina, +Me liiaks ehkä isää väsytämme... +hän halaa lepoon pitkän matkan jälkeen! + +KAARINA: +Se on siis lopussa tuo nuijasota! +Jumalan kiitos ... koht' on kevät taas +ja täällä alkaa sitten toinen leikki... +Mut todellako lepoon tahdot, isä? + +KLAUS FLEMING: +Niin, levähtää kun hetken saan ma vain, +niin sitten puhellaan ... ja Ebbakin +jo siksi saapunee ... hyvästi, lapset! + + (Suutelee Kaarinaa otsalle; Aune ja Kaarina pois). + +GOTTSCHALK FLEMING (palaa verkalleen ovelta takaisin): +Siis sota loppunut on kaikkialla! + +KLAUS FLEMING (varmasti): +On ... kaikkialla... + +GOTTSCHALK FLEMING: + Eikä kansa enää +voi nousta aseisiin? + +KLAUS FLEMING: + Ei tahdokaan -- +ja myöntäneet on itse meille, että +he toimineet on toisten viettelystä +ja yllykkeestä perkeleen... + +GOTTSCHALK FLEMING: + Ja töistään +on kuolleet hirsipuussa päälliköt! + +KLAUS FLEMING: +Viis heistä hirtti vouti Melkerson, +kun liian myöhään saapui armoitus... + +GOTTSCHALK FLEMING: +Siis Ilkka myöskin? + +KLAUS FLEMING: + Ensimmäisnä Ilkka. + +GOTTSCHALK FLEMING (ahdistuksella): +Hän sentään oikeuttansa puolsi vain? + +KLAUS FLEMING: +Mut nosti kansan vastaan esivaltaa! + (Katsoen tutkivasti Gottschalkiin). +Ja syksyllä kun pakoon pääs hän täältä, +tuon velhon luota -- -- + +GOTTSCHALK FLEMING (äkkiä): + Pakoon! Ilkkako? + +KLAUS FLEMING (kuten äsken): +Niin, hänet piiloittanut mökkihinsä +se lempo oli, kertoi Juusten mulle; +mut huoviroistoistani joku petti -- +sa ehkä muistat: veljes Juhana +kai oli silloin heitä johtamassa? + +GOTTSCHALK FLEMING: +Niin oli, isä. + +KLAUS FLEMING: + Nyt kun palaa hän, +niin tutkittakoon sitten tääkin seikka; +näät jos ma silloin hänet kiinni sain, +ois tuskin syttynytkään nuijasota. + +GOTTSCHALK FLEMING: +Siis kaikk' on Ilkan syy? + +KLAUS FLEMING: + Niin, ilman häntä +ei toiset nousseet oisi... Tuhansilta +ois henki säästynyt, jos Ilkka saatiin... +Siks häntä kaikkialta etsittiin. + +GOTTSCHALK FLEMING (syöksee polvilleen marskin eteen): +Suo anteeks, isä, kaikki syy on mun! + +KLAUS FLEMING: +Häh, mitä tarkoitat sa? + +GOTTSCHALK FLEMING: + Jaakko Ilkan +ma silloin velhon luota pelastin. + +KLAUS FLEMING: +Sinäkö, Gottschalk? Se on mahdotonta... + +GOTTSCHALK FLEMING: +Ma riensin Juhanan ja huovein jälkeen, +ma heidät noidan luona tavoitin +ja Juhana kun mökkiin syöstä aikoi, +ma estin häntä ... syöksin itse sinne +ja tuvan tyhjäks heille valhettelin... + +KLAUS FLEMING: +Siis oli Ilkka siellä? + +GOTTSCHALK FLEMING (hiljaa): + Oli, isä... +ja kumppalinsa Kontsas ... lauteen alla. + + (Äänettömyys). + +KLAUS FLEMING: +Ja miks sa valhettelit? + +GOTTSCHALK FLEMING (hiljaa): + Kansan vuoksi. + + (Äänettömyys). + +KLAUS FLEMING: +Vai niin ... mut isääs silloin muistanut +et enempää kuin itse esivaltaa? + +GOTTSCHALK FLEMING (on vaiti). + +KLAUS FLEMING: +Juhana veljes noin ei oisi tehnyt, +mut äitis oli kansanlapsi ... nouse + (Gottschalk nousee). +ja mene Aunen luokse ... häitten jälkeen +te saatte maalle muuttaa ... Tukholmaan +ei ole tarvis ... hyvää yötä, Gottschalk! + + (Gottschalk tarttuu marskia kädestä, kumartaa ja poistuu + vasemmalle, Fleming kävelee pari kertaa edes takaisin, juo + pikarista ja istahtaa jälleen nojatuoliin). + +Hm, poikani siis heidän puolellansa +jo siitä lähtein! ... mutta Juhana +on sentään toista verta... Warsovassa +ei olla kansan mieltä ... kuninkaalle +on annettava tieto retkestämme. + + (Ottaa kynän pöydältä, yrittää kirjoittamaan, vaan + antaa herpoutuneena kätensä laskeutua alas). + +Kuink' olen heikoks käynyt: hanhen sulka +ei pysy enää kä'essä Flemingin!... +No, puolestamme kirjoittakoon Kurki +jo huomenna ... mun levon tarvis on. + (Vaipuu hetkeksi nojatuoliin). +Mut lepoa en myöskään saa ja silmät +jos ummistankin, alkaa hourenäyt + (Ikkunassa perällä näkyvät noita ja Pentti Ilkka). +ja kauhuillansa nostaa kylmän hien... +Tuo hullu pappi sakramentteinensa +hän tiesi kaikki ... tiesi saatana +kuink' on mun laita!... Santavuoren näyt +ei rauhaa suo ja -- Jaakko Ilkka roisto +hän mulle kummittelee kuoltuaankin. + + (Ilkan haamu ilmestyy ikkunaan semmoisena kuin 2:n + näytöksen I:ssä kuvaelmassa ja vartijain pitelemänä). + +Siin' on hän taas, se lempo! + (Hyppää tuolistaan). + väisty saata... +tai kautta taivaan -- + (Tavoittelee miekkaansa). + ... oikeusko sulla +ja mulla väärin? näätkös, Juusten, tuossa +hän nousee helvetistä ... haudastansa +se kalman ruoka ... jonka vuoksi tuonoin +mun petti poikani ... ja tehdä aikoi +mun pyöveliksi oman isänmaani! +Sinäkö kuolit vuoksi sorrettujen +ja sull' on oikeus, huudat? Mikä oikeus, +sinähän nousit vastaan kuningasta +ja mua, joka nostaa maani tahdoin +vain toisten arvoon ... juuri kansan vuoksi +ma olen taistellut... Jos Gottschalk kieltää... +hän onkin äpäröitä ... poikani +Juhana yht' on mieltä ... vanhaa isää +hän toki kannattaa ... + (Astuu näkyä kohti varmasti). + mull' on oikeus, on, +sen uskon tuomiolle tullessani! + (Näky katoaa). +Kas, väistyipäs se ... + (Nauraa). + täytyi, täytyi, +kun näki, ett'en epäillyt... Ma uskon +mun työni oikeaksi ... moukkain valta +ei kannattaa voi valtakuntaa, ei, +sit' ei se tehdä voi, mut ruorimies +hän olkoon varma töissään, tehtävissään, +niin sanoi vanha Kustaa kuningas, +kun palas Taalain maalta... + (Kustaa Vaasan haamu ilmestyy). + On kuin tuossa +nyt hänet sellaisena näkisin! +Sun työs ma täällä tehdä aioin, Kustaa. + (Haamu puistaa päätänsä). +Vai et sa usko? Mutta kautta taivaan +ja harmaan pääni, totta tehnyt +ma oisin haavehista Juhanan; + (Haamu puistaa päätään) +min' oisin tehnyt sen ... ja oisin voinut +ja voin sen vieläkin ... niin, sen ma teen! + (Haamu katoaa), +(hiljaa) Hän uskoi sen ... mut miss' on Ebba? Ebba! +hän sytti aattehen, niin, hän sen keksi, +ett' on tää maa kuin luotu Flemingeille +ja meille kuuluva on Suomen kruunu. +Kuningas-aatos ... mutta synnillinen... +se oishan työtä valapattoisen... + (Sigismundin haamu ilmestyy, kaksi sormea ylhäällä). +Siin' on hän ... kuninkaani ... Sigismund... +ja valan sormet kohti taivaan kantta; +mut väisty tieltä, heikko kirkon orja, +vain heikot korkeutta kurkistelkoon -- +on maasta kotoisin mun valtakunta +ja vallan uskallan ma itse ottaa -- +on lyöty nuijapäät ja Suomen kansa +mun eessä nöyristyy se ... vaan ei sun -- +pois tieltä pappein narri, "rex crastinus"... +kun saapuu joukkoinensa Noki-Klaus! + (Sigismund katoaa, vaan samassa ilmestyy herttua Kaarle aseissa). +Vai astut tielle sinä vallan-ahnas +ja suurisuinen moukkain kuningas? +Ei vielä kruunu päässä, herttu Kaarle, +ei vielä kruunu päässä ... tässä maassa +sun vallanahneutes ma hillitsen; +kuin kukonpoi'at löin ma nuijapäät +ja nyt on sinun vuoros ... tulla saatkin +ja kautta helvetin ja miekkani, +ma viskaan niskoiltani kaikki, kaikki, +sen teen ma, kuuletkos, en pelkää teitä +ja sinun uhallaskin Suomen kruunun, +ma lasken päähän Johan Flemingin! + + (Nuori Fleming puolalaisen kamariherran puvussa näkyy + polvistuvana herttuan edessä; pyöveli punaisessa viitassaan + seisoo vasemmalla kirves kohoitettuna). + +Haa, ken on eessäs siinä, herttu Kaarle, +ken on tuo nuorukainen polvillansa... +häh, Juhanako? Johan Flemingkö +on polvillansa herttu Kaarlen eessä! +Pois siitä arvoton ... seis pyöveli -- +hän lyö ... oi taivas ... ei, hän empii sentään... +hän kuulee huudot vanhan harmaapään... +Taas nousee miekka ... tappaa aikovatko +he nuoren syyttömän?... Nyt lankes säilä... +Jumala taivaan ... armos hälle suo -- +haa ... rintaan pisti, +maahan, maahan tuolla +viimeinen Fleming kaatui -- mestattuna! +Vanhurskas taivas ... nyt on aika siis +myös tullut marskillekin... Ebba, Ebba +ja Kaarina ja kaikki ... tulkaa ... tulkaa +Juhana joudu ... Juhana, Juhana! + + (Marski on viimeisen puheen aikana horjunut vuodetta kohti, + johon korahtaen vaipuu. Siivitetyt enkelit korjaavat Juhana + Flemingin, jäljelle jää Kaarle herttua ja pieni prinssi Kustaa + Aadolf, molemmilla kruunut päässä, kunnes hetken kuluttua + katoavat. Paussi. Sen jälkeen avautuu oikeanpuolinen sivu-ovi + ja päänsä pistää varovaisesti esiin): + +NOITA: +Nyt kaikk' on hiljaa ... marski nukkuu varmaan! + (Tulee vuoteen luo, katselee, palaa ovelle). +Nyt voit sa tulla, Pentti ... + (Pentti Ilkka ilmestyy ovelle). + vuotehella +tuoll' lepää Noki-Klaus, jok' isäs hirtti! + +PENTTI ILKKA: +Se onko varmaa? + +NOITA: + Katso itse. + +PENTTI ILKKA (tulee vuoteelle): + On, +se on hän, marski itse tällä kertaa. +Nyt ei hän vältä enää kostoansa. + +NOITA: +Ma varron tuolla ulkoisalla, Pentti, +ja vahdin rappusissa... + +PENTTI ILKKA: + Tee se, noita! + + (Noita pois. Pentti seisoo hetken yksin, käsi puukon kahvassa). + +NOITA (kurkistaa uudelleen ovesta): +Mut nukkuvaan sä ällös käsin käy! + +PENTTI ILKKA: +Pois, velho-akka! + (Noita pois). + Hän on oikeassa, +ei toki nukkuvaista! Herätköön +siis marski Fleming, mutta kuollaksensa! + (Lyö sängyn verhon syrjään, katselee). +Vaan hän ei liikahda ... + (Kumartaa veitsi kädessä hänen ylitsensä). + ei hengitä... +niin, hän ei hengitä!... Voi taivaan luoja... +hän ... hän on ... kuollut. + (Ravistaa uudelleen). + marski Fleming kuollut, +ja minä kostaa aioin vainajalle! +Mun veitsen kärjess' ei siis kosto ollut... +Jumala taivaan tuominnut on tässä! + +NOITA (ovella): +No? + +PENTTI ILKKA: + Hän on kuollut! + +NOITA: + Marski Fleming kuollut? + +PENTTI ILKKA: +Niin, täss' ei sijaa enää koston työlle: +Jumala taivaan täss' on tuominnut! + +NOITA: +Jumala taivaan taikka -- marski itse! + + (Juoksevat oikealle. Huutoja ulkoa: marski Fleming on kuollut! + Melua ja hälinää. Kuuluu nuoren Juhanan ääni linnan käytävästä, + kohta temmataan ovi auki ja sisään syöksee). + +JUHANA FLEMING (juosten isänsä vuoteelle); +Ei toki vielä lie hän kuollut! + (Tarttuu isänsä käteen). + On... +hän on jo kuollut, liian, liian myöhään! + + (Heittäytyy nyyhkien isänsä vuoteen yli. Pihalla + alkavat kirkon kellot soida). + +EBBA FLEMING (kiiruhtaen vuoteelle): +Siis ehti meitä ennen marski Fleming! + + (Polvistuu vuoteen ääreen. Sivulta huutoja ja sitten Kaarina, + Gottschalk, Aune, Pentti ja Pietari Juusten, Kurki y.m. + laskeutuen kaikki polvillensa, niin että polvistuneiden + joukko ulottuu yli näyttämön. Kirkon kellot soivat. Juuri + ennen esiripun laskemista, astuu sisään mustapukuinen, kalpea): + +DANIEL HJORT (ilmoittaen pilkallisella riemulla): +Merellä näkyy herttu Kaarlen laivat! + + (Esirippu alas). + + + + + + + + +End of Project Gutenberg's Jaakko Ilkka ja Klaus Fleming, by Kasimir Leino + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 47495 *** diff --git a/47495/47495-8.txt b/47495/47495-8.txt deleted file mode 100644 index f76869c..0000000 --- a/47495/47495-8.txt +++ /dev/null @@ -1,16423 +0,0 @@ -Project Gutenberg's Jaakko Ilkka ja Klaus Fleming, by Kasimir Leino
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-
-Title: Jaakko Ilkka ja Klaus Fleming
- Viisinäytöksinen historiallinen näytelmä 9:ssä kuvaelmassa
-
-Author: Kasimir Leino
-
-Release Date: November 29, 2014 [EBook #47495]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JAAKKO ILKKA JA KLAUS FLEMING ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-JAAKKO ILKKA JA KLAUS FLEMING
-
-Viisi-näytöksinen historiallinen näytelmä 9:ssä kuvaelmassa
-
-
-Kirj.
-
-KASIMIR LEINO
-
-
-Otava, Helsinki, 1901.
-
-J. Simeliuksen perill. kirjap. osakeyhtiö.
-
-
-
-
-
-
-ALKULAUSE.
-
-
-Neljä kuvaelmaa tätä historiallista runonäytelmääni ilmestyi jo v. 1898
-toimittamani aikakauskirjan -- Nykyajan -- yhteydessä. Mutta kun minun
-jo seuraavan vuoden lopulla täytyi -- etupäässä taloudellisista syistä
--- lopettaa koko hanke, keskeytyi tietysti kappaleen julkaiseminenkin,
-niin että se vasta nyt täysvalmiina luettavaksi ilmestyy. Alkuperäisen
-suunnitelmani mukaan perustuu se pääpiirteissään tieteen esityksiin
-tästä maamme historiassa laatuansa ainoasta merkkitapauksesta:
-talonpoikain ilmi-kapinasta esivaltaa vastaan. Toivoakseni eivät
-"runoilijan vapaudella" tehdyt poikkeukset historian kuvauksista
-asian-ymmärtäjiäkään pahemmin häiritse.
-
-Käytän tässä tilaisuutta pyytääkseni Nykyaika-vainajan ystäviltä
-anteeksi, että jatko "Jaakko Ilkkaan ja Klaus Flemingiin" on näin
-kauvan viipynyt; minun syynihän se on ollut, mutta itselläni siitä on
-ollut suurin mieliharmikin.
-
-_Tekijä_.
-
-
-
-
-
-HENKILÖT:
-
-
- JAAKKO ILKKA, nuijalaisten päämies.
- KATRI, hänen vaimonsa.
- KIRSTI | heidän lapsiansa.
- PENTTI |
- MAUNO, kotihuovi, Kirstin sulhanen.
- YRJÖ KONTSAS |
- PENTTI POUTTU |
- PERTTI PALO | nuijalaisia Kyrön, Laihian,
- PENTTI PIRI | Lapuan ja Lohtajan pitäjistä.
- MARTTI VILPUNPOIKA |
- TOMMOLA |
- VINIKKA |
- KETTUNEN, Savon nuijalaisia.
- FORDELL, veronkantaja Pohjanmaalla.
- ABRAHAM MELKIORINPOIKA, Pohjanmaan vouti.
- Herra SIMO (NURKKA), Kyrön kirkkoherra.
- Herra EERIK (MARKUSSON), Rautalammen pappi.
-
- KLAUS FLEMING, EERIKINPOIKA, valtakunnan marski ja
- Suomen kenraalikuvernööri.
- EBBA (STENBOCK), hänen puolisonsa.
- JUHANA | heidän lapsiansa.
- KAARINA |
- GOTTSCHALK KLAUNPOIKA, Flemingin äpäräpoika.
- PENTTI JUUSTEN, SÖYRINGINPOIKA, Turunlinnan isäntä.
- AUNE, hänen tyttärensä.
- PIETARI JUUSTEN, PAAVALINPOIKA, vänrikki.
- KNUT KURKI, Laukon herra, ratsumestari.
- LINDORM BONDE-LILLIEHÖÖK, kamariherra, Sigismundin lähetti.
- BERTIL GALLE, Flemingin hovipoika.
- MESTER VOGELSANG, Turun katedraalikoulun laulunopettaja.
- DANIEL HJORT.
-
- HERTTUA KAARLE, kuninkaana Kaarle IX.
- LEJONHUFVUD, Raaseporin kreivi |
- BRAHE, Visingborgin kreivi |
- STENBOCK, Toftaholman vapaaherra | Ruotsin valtaneuvoksia.
- BIELKE, Salestadin herra |
- HORN, Kankaisten ja Haapaniemen herra |
- GÖRAN STIERNSKÖLD, herttuan hovipoika.
- Noita-akka.
- Kontsahan vaimo tyttärineen.
- Eräs kylän vaimo.
- Eräs poika.
- Neljä talonpoikaa.
- Kaksi nuorta muijalaista.
- Kolme huovia.
- Kaksi Flemingin palvelijaa.
-
-Talonpoikaiskansaa, morsiussaattue, nuijalaisia ja huoveja, nuoria
-aatelismiehiä ja -neitoja, soittoniekkoja, katedraalikoululaisia,
-lautamiehiä, lakeijoja y.m.
-
-_Tapahtuu_: osaksi Ilkan ja Kontsahan luona Pohjanmaalla, herttua
-Kaarlen luona Tukholmassa, Nokian kartanossa Pirkkalassa ja Flemingin
-luona Turussa.
-
-Aika: vv. 1596-97, Sigismund III:n hallitessa Ruotsin ja
-Puolan yhdistettyjä kuningaskuntia.
-
-
-
-
-ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
-
-
-Ilkan tupa. Ovi perällä; sen oikealla puolen uuni vanhaa mallia,
-vasemmalla kaksikerroksinen, uutimilla verhottu sänky. Ikkunoita on
-vasemmalla puolen kaksi, oikealla (uunin puolella) yksi, kaikki
-varustettuna vetolaudoilla. Pitkin seiniä vahvat penkit, vasemmalla
-puolen leveä pöytä. Seinillä kahvoissa kirveitä, nauloissa jousia
-ja keihäitä.
-
-On sunnuntai-päivä. Pöydän takana istuu Jaakko Ilkan vaimo Katri,
-avaa ikkunan ja laulelee latinalaista messua. Tytär Kirsti häärää
-lieden ääressä.
-
-KATRI (veisaa):
-
- Dies irae, dies illa
- Solvet saeclum in favilla...
-
-KlRSTI (kuunneltuaan hetkisen kääntyy äitiinsä päin):
- Äiti!
-
-KATRI (veisaa yhä):
-
- Judex ergo cum sedebit,
- Quidquid latet apparebit...
-
-KIRSTI (kovemmin):
- Äiti, hoi!
-
-KATRI:
-Sä mitä tahdot, rakas tyttöseni!
-
-KIRSTI:
-Miks veisaat latinaa? Se synti on,
-niin haastoi herra Matti kerran mulle.
-
-KATRI:
-Hän sulle joutavia silloin haastoi; --
-näät latinaks sun veisas iso-äitis
-jo Kristianin aikaan; samaa vaati
-taas Suomen herttu, kolmas Juhana,
-ja sitä käyttää myöskin Sigismund.
-
-KIRSTI:
-En tiedä, äitiin vaiko pappiin luotan;
-isäni luottaa Kaarlo herttuaan
-ja paavin eljeks sättii munkkimessun.
-
-KATRI:
-Uus usko, lapseni, on miesten usko,
-se puhuu järjelle ja kylmä on
-kuin huovin kuurottunut rautavyö.
-Me heikot naiset muuta kaipoamme:
-Jumalan lämmön vanha usko suo;
-ma seuraan sydäntäin, en pappeja.
-
-KIRSTI:
-Mut, äiti, ymmärrätkö latinaa?
-
-KATRI:
-En ma, mut Jumala sen ymmärtää --
-ja itse tiedän, mitä pyydän hältä,
-kun veisaan uskonmiesten messuja.
- (Kuuluu kirkon kellojen soittoa).
-Nyt kirkkoon soitetaan; siell' ovat kai
-jo isäs Jaakko sekä veljes Pentti.
-
-KIRSTI:
-Mut mua sinne et sä laskenut --
-
-KATRI:
-En tahtois sua uuteen uskohon --
-se sopii voimakkaille, meille ei.
-
-KIRSTI:
-Mut mullapa on isän luonto mulla,
-ma häntä seuraan.
-
-KATRI (huoaten):
- Siis jään mä yksin;
-ei käänny mieli mun kuin tuuliviiri,
-ei sielun kaipaus vedä kirkkohon,
-kun pyhät juhlavalot sammutettiin,
-kun alttarimme paljaiks raastettiin
-ja arkituvaks tehtiin Herran huone.
-
-KIRSTI:
-Mut tuo on paavin kirkon prameutta
-ja suurta syntiä, niin sanoo pappi.
-
-KATRI:
-Ei ole synti se, min sydän käskee.
-Mut sydän kirkkoon-menon kieltää multa.
-
-KIRSTI:
-Siks siis et taaton kera tänään käynyt,
-sa vaikka terveyttäsi mulle säälit
-ja talon turvattuutta syytit heille?
-
-KATRI:
-Niin, siksi myöskin; mutta turvatonna
-on talo vartiaton tähän aikaan,
-sen tietköön Luoja!
-
-KIRSTI (ylpeästi):
- Isäni Ilkka on,
-mies, jota kaikki pelkää näillä mailla,
-ja ryyttärit jos naapurissa ryöstäis,
-niin Ilkkalaan he eivät tohdi tulla.
-
-KATRI:
-Ken voi sen tietää? Äsken Jouppilasta
-jo veivät siemenviljan, lypsylehmän
-ja rengin löivät puolikuoliaaksi.
-Niin inha aavistus mun mieltä painaa.
-
-KIRSTI:
-Mut johan maksoi isä linnaleirin?
-
-KATRI:
-Niin maksoi sen, mi säädetty on laissa.
-
-KIRSTI:
-Vaan liikaa ottamasta laki kieltää?
-
-KATRI:
-Ei kiellä rosmon laki ryöstämästä.
-
-KIRSTI:
-Vaan entäs suojakirja ruhtinaan?
-Jos näytät sen, kai sitä pelkää huovit
-ja säikkyy esivallan pitkää kättä!
-
-KATRI (huokaa):
-Et tunne aikoja, sä Kirsti-rukka;
-es-valtaa vanhan Kustaan peljättiin.
-mut nyt on päätä vailla valtakunta.
-
-KIRSTI:
-Kai kuninkaana meill' on Sigismund?
-
-KATRI:
-Niin häll' on kruunu, mutta muilla valta.
-
-KIRSTI:
-Sä herttu Kaarloako tarkoitat?
-
-KATRI:
-Hän _Ruotsin_ hallitsee, ei Suomea.
-
-KIRSTI:
-Siis marski Suitian on meidän turva.
-
-KATRI:
-Se nokinenä kaunis turva on!
-Kuin susi paimentaa hän lampaitansa --
-mit'ei hän itse vie, sen huovit ryöstää.
-Mut vaiti! navetasta ääntä kuulen,
-mun täytyy karjaa käydä katsomaan!
-
- (Menee).
-
-KIRSTI:
-Tuo rakas äiti pelkää vallan suotta --
-mä luotan isään, hän on voimakas!
- (Askaroi hetken lieden ääressä, menee lähimmäisen
- suljetun ikkunan luo ja sysää sen auki).
-Mut Maunu kirkon-aikaan lupas tulla!
- (Katselee ulos),
-ja tie on tyhjä, hänt' ei kuulu näy!
-
-(Istuu kädet ristissä penkille ja hetken kaluttua hyräilee):
-
- Kun mun kultani tulisi,
- armahani asteleisi,
- tuntisin tuon tulosta,
- arvoaisin astunnasta --
-
-MAUNO (huovin puvussa, pistää päänsä raotetusta ovesta
-ja laulaa viime säkeen nuotilla):
-Etpäs vain sä arvannunna!
-
-KIRSTI (on säikähtävinään ja hypähtää ylös):
-Hyi, kuin säikähdin!
-
-MAUNO (hypähtää tupaan ja rientää syleilemään Kirstiä):
-Vai säikkyi kyttää arka metsän kyyhky?
-
-KIRSTI (olevinaan):
-Kun pukus ruman näin, niin rosvojoukon
-ma luulin Ilkkalaankin osanneen.
-
-MAUNU (nauraa):
-Ma aimo rosvo kyllä olenkin,
-näät likan aartehen ma viedä aion!
-
-KIRSTI (leikillä):
-Vai Ilkkalaa sai huovi ryöstämään,
-siis huudankin jo äidin pihatolta!
-
- (On menevinään ikkunan luo).
-
-MAUNO:
-Sä pieni kälmi, ollos huutamatta,
-ma tiedän keinon, millä huudot estän,
-sen tietää kyllä huovit Flemingin!
-
- (Aikoo suudella).
-
-KIRSTI (lykkää hänet luotaan):
-Jos oisitkin sä marskin joukkokuntaa,
-niin urhon mainett' oisi rahtu sulla;
-vaan kotiryyttäreill' on toinen tuoksu
-ja voitonmerkkinänsä olven täplät.
-
-MAUNO (katselee pukuansa):
-Ma puvun vasta sentään puhdistin!
-Niin kyllä, Oulun linnan oivat kestit
-ei verta maksaneet, mut oltta paljo!
- (Huumorilla).
-Vaan kuuden viikon uinti olvijoessa
-se kysyy sankaria sekin, Kirsti!
-
-KIRSTI:
-Kai nytkin näyttää tahdot taitoasi
-ja kautta rantain kysyt haarikkaa?
-Se saamas pitää, Ilmajoen urho!
-
- (Ottaa pöydältä haarikan, laskee siihen olutta).
-
-MAUNO (ynseästi):
-Niin, pilkkaa, pilkkaa, sattuu omaan nilkkaan!
-
-KIRSTI (veikeästi):
-Vois käydä niinkin, jos jo omas oisin!
-
- (Tarjoo haarikan).
-
-MAUNO:
-Ja jollet lie, kai siksi tullet kohta (juo).
-
-KIRSTI:
-Sen käki tietää, milloin köyhä naipi?
-
-MAUNO (sieppaa Kirstin polvelleen):
-Ei köyhä ole aina köyhä,
-eikä rikas ole aina rikas,
-vaan kaunis on aina kaunis!
-Niin sanoi pirkkalainen ennen muinoin,
-kun Lapin kaunottaren vaimoks ryösti.
-
-KIRSTI:
-Vai Lapin noidan nimen mulle annat!
-On sekin tapa naista mielitellä.
-
-MAUNO:
-En huoli kanssas kiistaella tässä, --
-kun touko tehdään, vilja korjataan,
-tään puvun heitän, lähden taaton luoksi
-ja hälle miniäksi Kirstin vien.
-
-KIRSTI (pilkallisesti):
-Vai heität soturin sä ammatin,
-kun huhut sotaa alkaa ennustella?
-
-MAUNO:
-Sä elä manaa meille paholaista,
-et tiedä milloinka se ilmestyy!
-Vai lietkö kuullut viestit ruhtinaalta?
-
-KIRSTI:
-Ma tiedän, ett'on meillä rauha maassa;
-vai onko Vienan ryssät liikkehellä?
-
-MAUNO:
-Ei Vienan ryssät meitä kotvaan uhkaa,
-sen halun heiltä otti Vesainen.
-Vaan Palon Perttu kertoi äsken, että
-on ruhtinaalta viestit kulkemassa --
-he kansaa marskin kimppuun yllyttää.
-
-KIRSTI:
-Ja senkö kertoi Palon Perttu sulle,
-vaikk' olet huovi marski Flemingin?
-
-MAUNO:
-Niin olen vielä kaksi köyhää kuuta,
-mut mieleltäni nyt jo kansan mies,
-sen tietää Perttu.
-
-KIRSTI:
- Minä myös sen tiedän.
-Mut isä vain ei luota sinuun, Maunu.
-
-MAUNO:
-Ei luota vielä, mutta kerran luottaa;
-ma teossa näytän sen, kun tarvis vaatii,
-vain teko miehen luoton voittaa voi.
-
-KIRSTI:
-Mies sanastansa. Mutta ruhtinaalta
-on viestit tulleet: mitä tahtoo hän?
-
-MAUNO:
-Sit' en mä tiedä; varmaan Flemingiltä
-hän mielellänsä nokeis naamankin.
-Kai isäs tiedot tuopi tullessaan,
-ja kohta hirnuu kai jo orhi tiellä
-ja näkyy sinilakki Jaakko Ilkan?
-
-KIRSTI (kurkistaa ulos):
-Ei vielä näy! -- Vaan katsos, katsos, Maunu,
-kuin puissa päivän läike liekehtii --
-vai mit' on tuo?
-
-MAUNO (vilkaisee ulos ja huudahtaa hampaiden välistä);
- Voi, noita perkeleitä?
-
-KIRSTI (kummastuen):
-Sä mitä kiroilet?
- (Katsoo tarkemmin ulos).
- Ah, tosiaan --
-nuo säteet peitsen kärjistäkö välkkyy?
-Se lienee huovijoukko -- tiekin tuolla
-niin sauhuaa kuin raivois tuulispää.
-Ne minne kiitänee?
-
-MAUNO (yhä hampaittensa välistä):
- Ja eikös sentään
-nuo konnat uskalla! Nyt perii hukka.
-
-KIRSTI (ahdistuneena):
-Sä pelkäät, että tänne...
-
-MAUNO:
- Tänne juuri
-he aikovat, niin uhkasivat yöllä,
-kun knaapin luona joivat mässäten:
-on täynnä Ilkan jyväaitat vielä
-ja uusi ruis jo hällä heiliää,
-niin sanoivat!
-
-KIRSTI (oikaisekse):
- On leiri maksettu
-ja Jaakko Ilkka vääryyttä ei kärsi!
-
-MAUNO:
-Ei tohtiskaan he tulla, jollei tietäis,
-ett' on hän poissa! Mitä voin ma yksin?
-
-KATRI (hyökkää sisään):
-Voi Kiesus auta! Täällä vetelykset
-taas kuhertaa kuin teiret soitimessa
-ja kujalla jo huovit hoilottaa!
-
-MAUNO:
-Sen juuri näin.
-
-KATRI:
- Sen näit, sä konna, siis
-kai tunsit tuuman myös?
-
-Maunu:
- Sen kuulin kyllä,
-vaan että tohtis he, sit' en mä luullut.
-
-KATRI:
-Siis tiesit, vaan et kettu meille hiisku.
-Hyi, suden ruoka, korjaatko sä luusi,
-eläkä avaa enää usta tuota!
-
-MAUNO (ripeästi):
-Ma lähdenkin ja tiedän, mitä teen --
-lie tamma pilttuussaan ja rantaviertä
-kai päässee Kaupin kautta kirkkotielle!
-
- (Syöksee ulos).
-
-KATRI (sylkäsee perään):
-Se ruoja menköön!
-
- (Avaa permantoluukun).
-
-KIRSTI (on heti rientänyt ikkunaan):
- Tuossa on jo ratsu --
-kuin noita suitsitta hän lentää pois!
-
-KATRI:
-Ann' olla kuherrus ja auta ehkä,
-ett' alas saan tuon olvi-tynnörin!
-
-KIRSTI (auttaessaan):
-Miks kalleint' olvi juuri sinust' on?
-
-KATRI (alhaalta):
-Näät selvän kanssa aina selviää,
-mut humalaist' ei hilli Herrakaan!
-
-KIRSTI (äidille):
-Voi, äiti, äiti, nouse, pian pois,
-jo helkkää raudat --
-
-ENS. HUOVI (astuu täysissä tamineissaan sisään):
- Terve talohon!
-Selin kissat, selin koirat,
-päin isännät, päin emännät,
-muu kansa kupeelle käydä!
-
-KATRI (kämpii ylös):
-Ja terve tervehyttäjälle myös,
-kun tullet aikehessa oikeassa!
-
- (Lyö luukun kiinni).
-
-ENS. HUOVI (astuu peremmä):
-Ma leiriverot läksin kantamahan --
-ja vaivan nähnyt, maantien tomun syönyt
-kai saanee oltta pienen haarikan?
-
-KATRI (lujasti);
-On maksettuna Ilkkalasta leiri
-ja olvi omiin suihin tarvitaan.
-
-ENS. HUOVI:
-Mi lienee maksettu, se kuitataan;
-mut marskin käsky uus on tämmöinen:
-se maksaa huoveille, ken maksaa jaksaa.
-On vanhaa viljaa täällä aitat täynnä
-ja oltta lienee vieraillekin pantu.
-
-KATRI:
-Sun marskis hurtta vieköön Huittisiin!
-On vapaa leirist' ollut Pohjanmaa,
-niin sääsi aikoinaan jo Juhana
-ja jos on sentään teille jotain suotu,
-se tehtiin vapaasti, ei marskin vuoksi.
-
-
-ENS. HUOVI (kiivaasti):
-Vapaasti taikka marskin käskyn vuoksi,
-on sama meille, kunhan saan, mit' tahdon:
-kuukauden kolmen muonan nyt ma vaadin
-ja ellen sanoin saa, on kädet mulla.
-
-KIRSTI (astuu rohkeasti esille):
-Ne sulla lie ja kintut ehkä myös,
-ne voikin kohta olla tarpeeseen,
-kun isä saapuu.
-
-ENS. HUOVI (on kääntynyt puhujaan):
- Kas, kuin kaakattaa
-jo osaa kesän vanhat kananpojat --
-siis tää on Jaakko Ilkan kaunis Kirsti?
-
-KIRSTI (ylpeästi):
-Kai lienet Ilkan nimen joskus kuullut,
-ja ellet tunne, opit tuntemaan --
-lain täyttää Ilkka, vääryytt' ei hän kärsi.
-
-ENS. HUOVI:
-Jos kuulis marski tämän rahvaan kieltä,
-ei kauvan laulaiskaan se kantimissaan!
-Niin suutaan soittaa tuokin letukka
-kuin joku Stenbock taikka Fleming ois --
-kai liekin narttu suurten äpäröitä!
-
-KIRSTI:
-Ei huovin herjat meikäläisiin pysty --
-on Ilkka isäni, sen puhe näyttää.
-
- (Huovien melua ulkoa).
-
-ENS. HUOVI:
-Ken liekin tekijäs, on yhtäkaikki,
-mut kieltä nöyrempää saat vasta käyttää. --
-Täss' olen akkain kanssa kinaillut
-kuin akka oisin! -- Mutta nyt on loppu!
- (Lyö oven auki).
-Hei, miehet, kaksi teistä menköön aittaan
-ja säkit täyttäköön, yks tiellä vartioikoon
-ja merkin antakoon, kun tarvis on.
-Muut tänne kohta!
-
- (Kolme hoipertelevaa huovia astuu sisään).
-
-TOINEN HUOVI (sammaltaen):
- Mi-miss' on tulijaiset?
-Eiks ole oltta enää Ilkkalassa?
-
- (Katri on tällä välin hiivittäynyt ovelle).
-
-KATRI (Kirstille):
-Sä hurttain töitä, Kirsti, täällä katso,
-ma riennän jälkeen jyvärosvojen!
-
- (Livahtaa ulos).
-
-ENS. HUOVI (yrittää ovelle):
-Hoi, kiinni akka!
- (Kääntyy takaisin).
- taikka menköön vain,
-kai kaksi miestä tukkii eukon suun!
-
-KOLMAS HUOVI (hoipertelee Kirstiä kohti):
-Voi, saakeli, kuin tuoss' on nätti likka,
-kun katson sirkkua, niin sormet syhyy!
-
-KIRSTI (uhkaavasti):
-Käy tänne vain, mä niistä syyhyn otan!
-
-KOLMAS HUOVI:
-Ohoh, on korpin ääni sirkullani!
-
-ENS. HUOVI (nauraen):
-Siin' onkin korppi, joka silmät nokkis,
-jos kynnet vahvat ois kuin sisu inha.
-
-TOINEN HUOVI (on nuokkunut pöydän ääressä):
-Eiks ollakaan me sitten Ilkkalassa,
-vai miksei oltta saada vaivoistaan?
-
-ENS. HUOVI:
-Niin oikein, olttahan ma vaivastansa
-kai sille lupasin, ken mukaan lähtee,
-kun käydään vieraisilla Ilkan luona!
-Siis, kaunis Kirsti, miss' on olvet teillä?
-
-KIRSTI:
-Voi olvettakin kuokkavieraat olla!
-
-ENS. HUOVI:
-En aio kanain kanssa kaakatella,
-en lähde kilpaan kanssa vasikkain!
-Tuo oltta, tyttö!
-
-KIRSTI (lujasti):
- En ole orjas minä, --
-ja sit' en tee.
-
-KOLMAS HUOVI:
- Kas, mikä metsäkissa
-on sisuksiltaan, vaikk' on päältä kaunis.
-
-ENS. HUOVI:
-Sa kuulit sen, ma tahdon oltta
-ja mun on tapa tahtoni myös täyttää.
-
-KIRSTI:
-Niin minunkin.
-
-ENS. HUOVI (kiivastuen):
- Tuon lemmon letkun
-ma niskat nujerran!
-
- (Aikoo Kirstin kimppuun).
-
-KOLMAS HUOVI:
- Seis, hurja mies!
-et osaa naisten kanssa mielitellä;
-se kuuluu mulle!
-
- (Lähentelee Kirstiä).
-
-ENS. HUOVI:
- Pidä saakkus sitten; --
-nyt muistan eukon elkeet äskettäin!
- (Avaa lattialuukun).
-Hei, Matti, koht' on meillä Oulun kestit,
-näät tääll' on tynnyrit!
-
- (Laskeutuu alas).
-
-TOINEN HUOVI:
- Jaa, tulijaiset?
-
-KIRSTI (aikoo pudottaa luukun oven kiinni):
-Kas tuoss' on tulijaiset mokomalle!
-
-KOLMAS HUOVI (sieppaa hänet syliinsä):
-No, no, ei miestä saada niinkuin hiirtä!
-
- (Kirstin reutoellessa nousee ens. huovi tynnyrin kanssa).
-
-ENS. HUOVI:
-Kas nyt on oltta, tuolla haarikoita,
-nyt juomme Jaakko Ilkan muistomaljat!
-
-TOINEN HUOVI (ottaa pöydältä haarikan ja tuo sen):
-Kas tässä lippi, anna lähteen juosta,
-on rikkahalla juottaa rotatkin! (juo).
-
-ENS. HUOVI:
-Sä juot kuin päivän juossut sotaratsu,
-et tiedä lopettaa! ai, sääli vatsaas!
-
-TOINEN HUOVI (osoittaa hyllylle):
-Ot' itse haarikkas ja etees katso --
-kun Matti maistaa, silloin pohja paistaa! (juo).
-
- (Ens. huovi antaa olven juosta, käy haarikan, juo).
-
-KOLMAS HUOVI (Kirstiä sylissä pidellen):
-So, so, mun kultasirkku, pikku-hiljaa,
-nääs pahat lapset vitsa opettaa!
-
-KIRSTI (riuhtaisekse irti):
-Sun sirkkunasi metsän peto olkoon!
-
-TOINEN HUOVI (on täyttänyt haarikkansa ja juo):
-Jo lensi pyy!
-
-ENS. HUOVI (antaa haarikan kolmannelle):
- Ja olkoon aloillaan!
-juo Ilkan malja, mies, tai --
- (Kuulun naisen huutoa ulkoa).
-
- Kuka huutaa?
- (Katsoo ulos, nauraa)
-Voi, perhana, kun poi'at telmää siellä:
-he juottovaskan tuovat karsinasta --
-mut sehän rönkyy -- noin, kas puukko kurkkuun!
-niin saavat kurjat kerran verta nähdä.
- (Nauraa yhä makeammin).
-Ja eukon kelmit telkes navettaan!
-
-KOLMAS HUOVI:
-Ai, hemmetissä!
-
- (Kuuluu torven ääni kauvempaa ja sitten likempää).
-
-ENS. HUOVI:
- Siin on lähdön merkki!
-
-ÄÄNI ULKOA:
-Nyt pian matkaan, Ilkan lakki näkyy!
-
-ENS. HUOVI (ravistaa nukkuvaa toveria):
-Hoi, kumppali, jo tulee Jaakko Ilkka!
-
-TOINEN HUOVI (hypähtää ylös kuin unessa ja töytää ovea kohti):
-Se mies on kamala, kun raivostuu!
-
- (Juoksee pois).
-
-ENS. HUOVI:
-Siis ratsun selkään heti joka mies!
-
-KOLMAS HUOVI (syleilee äkkiä Kirstiä):
-En hyvästittä heitä sirkkuani!
-
- (Pois).
-
-KIRSTI (sylkäsee):
-Hyi, ryökäle, sun jälkiesi ryönää,
-kuin mustilaiset vain he elämöi!
- (Naurahtaa pilkallisesti).
-Mut pelkureita, raukkoja on kaikki,
-jo Ilkan lakki heist' on sotajoukko --
-ma isäst' ylpeilen, näät hän on mies.
-
- (Jaakko Ilkka pyhävaatteissa, sininen lakki päässä,
- hänen jäljessään Pentti, sitten Pouttu, Yrjö Kontsas
- ja Tommola tulevat sisään).
-
-KONTSAS:
-Jumalan rauha sekä terve taloon!
-
- (Toiset vieraat toistavat samat sanat).
-
-KIRSTI:
-Ja sama teille tervehyttäjille!
-Mut rauha ain' ei niinkuin toivottais.
-
-ILKKA:
-Nyt käykää peremmäs, te Kyrön miehet,
-ja Martit Lapuan ja Laihian!
- (Kääntyen Kirstiin).
-Vihurin lailla saapui ratsain Maunu
-ja kertoi kirkolla, ett' ovat huovit
-jo meille rohjenneet, ja tullessani
-näin Knaappilaan mä parven pöllyvän
-kuin oisi piru heillä peräss' ollut.
-Tääll' onhan tupa oltta tulvillansa
-miks verta piha tuolla punertaa?
-Miss' on sun äitis, Kirsti, missä muut?
-
-KIRSTI:
-Kuin ryövärit he täällä elämöivät
-ja juottovaskan tuolla teurastivat. --
-
-ILKKA:
-Siis siitä veri,
- (Kiivaammin).
- Mutta miss' on äitis?
-
-KIRSTI:
-Kai ois he hengen vieneet hältäkin,
-ja ellei Maunu --
-
-ILKKA (ärjästen):
- Ma kysyn äitiäs?
-
-KIRSTI:
-He hänet telkesivät navettaan!
-
-ILKKA:
-Käy, Pentti, äitis laitaa katsomaan!
-
-PENTTIi:
-Jos tässä ois, ken äitiäni solvas,
-ei toiste keihästään hän kohottais!
-
- (Menee).
-
-ILKKA (Pouttuun kääntyen):
-Hän puhuu jo kuin oisi kruunan joutsi,
-vaikk' on hän tuskin kirkon joutsimies!
-
-POUTTU:
-Isääsi, Jaakko, poikas tullut on,
-ei tyynin mielin sortoa hän kantais!
-
-ILKKA:
-Sit' en tee minäkään. Mut riitaa nosta
-en esivaltaa vastaan tikun tähden.
-On laki korkeampi kuningastai --
-ja Ruotsissa on herrallakin herra.
-Mut sinä, Kirsti, vieraat unhotat,
-on tulomaljat vielä tarjoomatta! --
-kai tähtehiä kuokkavieraat jätti?
-
-KIRSTI:
-Tuon tynnyrin he melkein maahan kaasi
-ja tullessaan jo otranjyvää ontui.
-
- (Avaa permantoluukun ja nostaa Tommolan avulla
- sieltä uuden tynnyrin, josta haarikat huuhdottuaan
- täyttää. Miehet puhelevat sillä aikaa).
-
-KONTSAS:
-Niin, Jumala on meidän kaikkein turva,
-mut unhottanut lie hän Pohjanmaan.
-
-POUTTU:
-En syytä Jumalaa, en kuningasta
-ja työläs kaikk' on tietää ruhtinaankin,
-mut kurjuuteemme marski vain on syypää,
-hän rikkoo lait ja polkee oikeutemme.
-
-ILKKA (nousee ylös):
-Niin tekee Fleming, siin' oot oikeassa;
-vaan lain jos rikoksesta toista soimaat,
-niin ällös itse silloin samoin tehkö:
-ken miekkaan tarttuu, hän myös miekkaan hukkuu. --
-Mut nyt on haarikkamme oltta täynnä,
-mä teidät terveiks' sanon Ilkkalahan,
-juon onneks kuninkaan ja ruhtinaan!
-
- (Juo, antaa haarikan kulkea miehestä mieheen).
-
-POUTTU (juo):
-Sen maljan mielellänsä kukin juo!
-
-KONTSAS (samoin):
-Jumala taivaan heitä siunatkoon!
-
-TOMMOLA (samoin):
-Niin, onni heille, tuho Flemingille!
-
- (Katri, Pentin taluttamana tulee puoli
- pyörryksissä ja verinaarmu otsassa),
-
-KIRSTI (hypähtää ylös ja juoksee äitiänsä kohden):
-Voi, äidillä on haava ohimossa!
-
-ILKKA (hampaittensa välistä puoliääneen):
-Ne saatanat on käsin naiseen käyneet
-ja Ilkan vaimoon kyntens' iskeneet --
-jos tietäisin, sen kokon höyhentäisin,
-sen kynnet naisehen ei vasta pystyis!
- (Menee vaimonsa luo).
-Kuin on sun laitas, Katri?
-
-KATRI (heikosti):
- Kiitos Luojan,
-ett'eivät henkeäni rosvonneet --
-mut aitan tyhjensivät --
-
-ILKKA:
- Liehän siksi,
-ett' uutisviljaan päästään, jättäneet.
-
-KATRI:
-Ja juottovasikan he tappoi, vei --
-
-ILKKA:
-Mut kekrin tienoossa jo poikii hieho.
-
-KATRI:
-Kai vieneet tammankin ois ryökäleet,
-jos Maunu ei ois --
-
-ILKKA (ynseästi):
- Taaskin Maunu! Maunu!
-Sen oon jo kuullut, siitä hälle kiitos!
-Sa kaipaat rauhaa -- vieraita on meillä,
-nää miehet emäkirkolt' asti ovat tulleet,
-ne terveiks lausu, sitten ullakkoon
-voit lepoon käydä, Kirsti sua hoitaa!
-
-KATRI (ottaa haarikan):
-Niin aivan, Pouttu, Kontsas, Martti, Tommola,
-ma teidät tervetullehiksi lausun! (juo).
-
-VIERAAT (yht'aikaa):
-Jumalan rauha myöskin Ilkkalaan!
-
-ILKKA:
-Sä, Kirsti, äitis saata ullakkohon,
-käy kellarista hälle Saksan juomaa,
-jot' tuonoin voudin kestiin tuotettiin!
-
- (Katri ja Kirsti pois).
-
-POUTTU:
-Jo monta kertaa multa viljat vietiin
-ja huovit säkkineen sai kynnykselle,
-ja monta kertaa parhaat lypsylehmät
-vei konnat koirillensa läävästäni;
-vaan vaimooni ei vielä kenkään käynyt,
-sen verran kunnioitti rosvot naista.
-Ja sen ma vannonkin: jos Poutun vaimon
-ken runtelis, hän koht' ois korpin ruoka!
-
-TOMMOLA:
-Niin minäkin. Ja pohjolainen ollut
-ei varmaankaan se mies, vaan Suomen hylky --
-näät naista säästää pohjolainen aina.
-
-KONTSAS:
-Niin tehty on, ja pirkkalaisten Kurki
-hän säästi naiset myöskin lappalaisten.
-
-POUTTU:
-Ja vaimostaan on pohjolainen arka,
-mut Ilkka ei.
-
-ILKKA (synkästi ja ikäänkuin itsekseen):
- Niin kumman outo otus
-mun kurkkuani kuristella alkaa
-ja on kuin Lapin noidan karmas juoma
-nyt suoniani myöten vitkaan soutais;
-sen tunnen maksassani sydän-alla,
-sen tunnen kurkussa ja rintaluissa,
-nyt kiertää lemmon liemi jäntereissä
-ja sormenpäitä kihelmöimään käypi
- (Nousee ylös ja lyö nyrkkinsä pöytään, että haarikka hyppää)
-jos nyt ois tuossa Ruotsin kynsihaukat,
-ja vaikk' ois rautaa heillä myöskin luut,
-niin luineen lihoineen ne möyheltäisin!
-
-POUTTU:
-Nyt tunnen miehen: laille kuuliainen,
-vaan oikeudestaan arka, niin on Ilkka.
-
-TOMMOLA:
-On Ilkka niinkuin kaikki pohjolaiset:
-ei kärsi vääryyttä he vertaisiltaan,
-ei aatelilta eikä kuninkaalta --
-mut nylkeä ja ryöstää saa vain Klaus.
-
-KONTSAS:
-Niin, häll' on valta!
-
-ILKKA (joka on istahtanut jälleen, ärjäisten):
- Mutta meillä oikeus!
-
-KONTSAS:
-Sen kukin meistä kyllä tietää mahtaa,
-vaan sodan oikeus aina voima on!
-
-ILKKA:
-Mut Täyssinässä teki ryssät rauhan.
-
-KONTSAS:
-Niin, ryssät kyllä!
-
-ILKKA:
- Sekä Sigismund
-tai hänen puolestansa ruhtinas!
-
-POUTTU:
-Mut Suitiasta sotaa jatketaan --
-ei lyödä ryssää, syödään talonpoiat.
-
-TOMMOLA:
-On meillä leirivapaus Juhanalta
-ja suojakirjeet Kaarlon, Sigismundin --
-ne verellämme oomme ostaneet
-ja milloin ryssä vaatii uuden hinnan,
-se maksetaan, jos onni kääntyy niin.
-Siis armolahjoja me emme syö
-ja sontaryyttäreit' ei täällä tarvis.
-
-POUTTU:
-Jos sota ois, jos sotia he vois!
-Vaan hylkyrengit, lantakuorman kaakit
-nyt syövät viljaa meidän vainioilta.
-Kun silkka pettu meill' on pöydällämme
-ja haarikassa sinerväinen sintu,
-niin rehkii huovit voilla, rukihilla
-ja räyhää olvimaljat nenän alla.
-
-ILKKA (synkkänä kumarruksissaan):
-Tuo kaikk' on totta!
-
-POUTTU:
- Niin, sen Luoja tietää,
-sen ovat tienneet muut jo kuusi vuotta,
-nyt tiedät itse!
-
-ILKKA (oikaisekse):
- Siitä tulkoon loppu!
-
-POUTTU (riemuiten);
-No, vihdoinkin nuo sanat kuulen sulta,
-joit' olen vuottanut kuin päivän silmää.
-Sa sanoit, Ilkka: siitä tulkoon loppu!
-
-TOMMOLA:
-Niin sanoi Ilkka ja kun sanoo hän,
-ma luotan siihen niinkuin kallioon.
-
-KONTSAS:
-Niin minä myös, ja koko Ilmajoki
-on mukanamme varmaan meillä nyt.
-
-POUTTU:
-Ja Kyröön, Laihiaan ja Lapuaan
-kun yhtyy Ilmajoki, nousee muutkin!
-
-TOMMOLA:
-Ja silloin huovit ynnä jalkamiehet
-me sinne lyömme, mistä tulivatkin!
-
-ILKKA (vakaasti):
-Sa mietit, Martti, ilmikapinaa --
-sen kieltää Luojan sekä Ruotsin laki.
-
-TOMMOLA:
-Sen kieltää kyllä vastaan esivaltaa,
-vaan esivaltahan on kuningas
-ja sijaisensa Kaarlo herttua --
-mut marski Suitian on käskyläinen.
-
-ILKKA:
-Vaan Suomenmaassa häll' on herran valta!
-sen vallan saanut on hän kuninkaalta.
-
-POUTTU:
-Sen vallan otti marski itse täällä,
-niin sanoi kirkon luona Kaarlon viesti.
-
-KONTSAS:
-On marski kansan sekä kirkon syöjä,
-hän uhkaa meitä paavin elkehillä.
-
-ILKKA:
-En puutu uskonriitoihinne minä,
-ne selvän järjen aina sotkee pois!
-
-POUTTU:
-Mut äsken lausuit: tästä tulkoon loppu!
-
-ILKKA:
-Sen täytyy tulla!
-
-POUTTU:
- Mutta millä lailla?
-
-ILKKA:
-En tiedä sitä vielä itsekään.
-
- (Kirkon kellot kuuluvat kaukaa. Pitempi äänettömyys).
-
-KONTSAS:
-Nyt soitetaan jo pois... Sä näitkö, Ilkka,
-ett' oli kirkossa myös Hannu herra!
-
-ILKKA (vilkastuu):
-Fordellko liikkuu taaskin matkoillansa?
-
-KONTSAS:
-Niin, herra Pännäisten, hän aikoi tänne!
-
-ILKKA (sydämmellisesti):
-Ja tervetullut on tuo kunnon mies. (Pentti tulee).
-Mut kuink' on äitis laita, Pentti?
-
-PENTTI:
-On äitiparka yhä säikyksissään
-ja verissä on silmänterä hällä,
-kun vain ei raukka saisi sokeaksi!
-
-ILKKA:
-Vai sokeaksi! -- Voi, sen perkeleitä!
-
-POUTTU:
-Ja kuitenkaan et yhdy kapinaan?
-
-ILKKA:
-En.
-
-POUTTU:
- Et nyt, et milloinkaan?
-
-ILKKA:
- En vielä.
-Mut jos ma marskin suusta omin korvin
-saan kuulla, ettei kohta pääty rutto
-ja ruhtinas jos auttaa meit' ei voi,
-vaan jättää niinkuin kulkukoirat tielle --
-
-POUTTU:
-Niin sitten yhdyt? Sitten muutkin nostat?
-
-ILKKA:
-Niin sitten Herran nimeen tapellaan.
-
- (Kirsti tulee).
-
-ILKKA:
-Miks et sä äitis luona pysynyt?
-
-KIRSTI:
-Näin juuri ikkunasta ullakon,
-ett' tulee meille kansaa kujatiellä,
-ja jollei silmät mulla valehdelle,
-niin Pännäisten on herra ensimmäissä,
-voi-ostoillaanko lie?
-
-ILKKA (menee ikkunan luo ja katselee ulos):
- Niin on kuin sanot,
-tuo onhan Hannu herra Kokkolasta
-ja miest' on viisi hällä mukanansa --
-
-POUTTU (katselee ulos hänkin):
-Nuo miehet taannoin istui kirkon luona
-ja kaikkein suusta kuului sama virsi:
-nyt huovivallast' täytyy loppu tulla!
-(Iikalle): Siis arvannet jo heidän asiansa?
-
-ILKKA:
-On Ilkkalahan vieras tervetullut --
-ja eellä muita aina Hannu herra.
-
-KIRSTI:
-Ma riennän äidin luo! (yrittää mennä).
-
-Ilkka:
- Et vielä --
-sä ensin täytä olvihaarikka,
-Fordellin kunniaksi juoda tahdon.
- (Kirsti täyttää haarikan ja menee).
-Sä, Pentti, solaveräjälle riennä
-ja saata vieraan hepo tanhuaan! (Pentti menee),
-(muille): Jos herrat meillä ois kuin Pännäisten,
-ei juopa suur' ois silloin välillämme.
-
-POUTTU:
-Niin, hän on kansan mies ja ruhtinaan.
-
-KONTSAS:
-Mut Herran päivää pyhitä hän ei,
-kun käypi kauppaa kirkonmenon aikaan.
-
-ILKKA:
-Hän siitä pappein kanssa sopikoon --
-mut kunnia on käyntinsäkin mulle.
-
- (Hannu Fordell, Martti Vilpunpoika, Pentti Piri,
- Palon Perttu y.m. astuvat sisään).
-
-HANNU FORDELL (ja muut):
-Jumalan rauha tänne Ilkkalaan!
-
-ILKKA:
-Ja ollos tervetullut, Hannu herra,
-mun tupa käyntiäs jo kauvan vartoi --
- (Juo ja tarjoo haarikan Fordellille, joka
- juotuaan antaa sen takaisin).
-ja tervetulleet olkaa kaikki muut!
- (Maistaa uudelleen ja antaa haarikan toisten kesken kiertää).
-(Fordellille): Et kotvaan käynyt ole näillä mailla?
-
-FORDELL:
-Näin kauvas kodistani harvoin lähden,
-ja Tukholmasta äsken koteusin;
-mut Kyröt, Laihiat ja Lapuat
-jo sentään kiertää olen ehtinynnä.
-
-ILKKA:
-Liet ostoksilla vai on veronkanto?
-
-FORDELL (hymyillen):
-Ei tällä kertaa ollut kumpaakaan.
-Mä tervehdykset Kaarlo ruhtinaalta
-oon heille vienyt; tuon ne sullekin.
-
-ILKKA:
-Ja jalo jaarli, mitä käskee hän?
-
-FORDELL:
-Mies rahvahan on Kaarlo ruhtinas.
-
-ILKKA:
-Sen tiedän.
-
-POUTTU:
- Kansa siksi luottaa häneen.
-
-FORDELL:
-Ja Pohjanmaata varsinkin hän hellii.
-
-MARTTI VILPUNPOIKA:
-Sen kuulin itse siellä käydessäni.
-
-ILKKA:
-Hän oikeuden on mies, siis kansankin --
-vaan mitkä terveiset hän laittoi meille?
-
-FORDELL:
-Hän suojakirjeet pitäjittäin antoi
-ja ellei marski huovejansa nouda,
-niin noutaa herttua ne itse pois.
-Niin lausui ruhtinas.
-
-ILKKA:
- Vai niin hän lausui
-tuo jalo jaarli!
-
-MARTTI VILPUNPOIKA:
- Onhan lupa kaunis!
-Mut saman kolme vuotta sitten kuulin
-ma hänen suustaan, vaan ei kuulu häntä.
-
-TOMMOLA:
-Ja pitäjittäin vapauttaa hän meitä,
-kun leiriveron kolmas Juhana
-jo koko Pohjanmaalta tyyten poisti.
-
-POUTTU:
-Ma tiedän myös, hän parastamme tahtoo,
-vaan marski mahtava on hällekin;
-ei voi hän, mitä tahtoo.
-
-PENTTI PIRI (rohkeasti);
- Siksi juuri
-on ruhtinasta autettava meidän!
-
-PALON PERTTU:
-Mä myöskin jousen kohta jännittäisin.
-
-PENTTI ILKKA (muiden takaa):
-Ja mull' on vallan uusi teräsjousi!
-
-ILKKA (tiuskasten):
-Sä, nallikka, saat pitää kiinni suus,
-kun miehet haastaa, ettäs ymmärrät!
-
-PENTTI ILKKA (mutisten):
-Ma olen kirkonjoutsi minäkin!
-
-ILKKA:
-On haukikoukku ase kirkonjoutsen. --
-(Kääntyen Fordelliin): Siis aikoo itse tulla ruhtinas
-ja marskin eljet tuomittavaks ottaa?
-
-FORDELL:
-Se juuri onkin jalon jaarlin hanke,
-jos marski totella ei ai'o häntä.
-
-PALON PERTTU:
-Sit' ei hän tee, se nokinenä, koskaan!
-
-POUTTU:
-Näät vanha tervashonka ennen kaatuu
-kuin taipuu tuulta myöten huojumaan.
-
-ILKKA:
-Niin pelkään minäkin. Siis mitä tehdä?
-
-PENTTI PIRI:
-Ma sanoin: kova kovaa vastaan pannaan;
-kai kirves, jousi sekä karhukeihäs
-lie kullakin, ja sitten vieköön lempo,
-jos hurtat eivät kaikkoo näiltä mailta!
-
-PALON PERTTU (ja muutamat muut):
-Niin aivan, Pirin Pentti oikein haastaa!
-
-PENTTI POUTTU:
-Jo aikaa sitten noin ma aattelin!
-
-ILKKA:
-Ja mitä sanoo herra Pätinäisten?
-
-FORDELL:
-Ma luulen myös, ett' ellei jouset soi
-ja kirveet laula, laulaa meidän loppu.
-Kai siihen viittas myöskin ruhtinas,
-kun marskia hän vastustamaan käski
-ja tahtoi apuhunsa luottamaan.
-
-USEITA ÄÄNIÄ:
-Siis sontaryyttärit me karkoitamme!
-
-TOISIA:
-Ja huovit lyödään täältä Suitiaan!
-
-FORDELL:
-Vaan mitä itse mietit, Jaakko Ilkka?
-
-ILKKA:
-Kun kuulen teidän, jonka kuningas
-lain noudatust' on valvomahan pannut,
-kun kuulen teidän suusta sodan kieltä,
-ja että ruhtinas on samaa mieltä --
-
-KONTSAS:
-Ja sitä mieltä myös on kirkkoherra!
-
-ILKKA:
-Hän siitä Herran eessä vastatkoon!
-Vaan tätä kuullessani paisuu sappi
-jo minunkin --
-
-KAIKKI:
- Siis Ilkka suostuu!
-
-ILKKA:
-Mun taloain on huovit vieroneet,
-lie konnat isäntääkin peljänneet,
-mut tänään vartiatta talo jäi,
-niin rosmot lehmän vei ja aitat ryösti --
-
-FORDELL:
-Sä näät, ei kulkukoirat ketään säästä.
-
-ILKKA:
-Ja vaimoni, jo ennestänsä sairaan,
-he piiskoillansa pyörryksihin ruoski
-ja telkes navettaan --
-
-FORDELL:
- Nuo hirtehiset!
-
-ILKKA:
-Nyt makaa hän ja maatessansa hourii
-ja silmistään kai näkö myös on mennyt --
-
-FORDELL:
-En kummeksis, jos kohta karhukeihään
-sä oisit konnan lyönyt kylkiluihin!
-
-ILKKA:
-Mit' oisin tehnyt, sit'en tiedäkään --
-mut kurja raukka kynsistäni pääsi.
-
-POUTTU:
-Mit' et sä tehnyt, voit sä vielä tehdä,
-kun kaikki noustaan niinkuin yksi mies!
-
-KAIKKI:
-Siis käymme keihäisiin ja tapparoihin!
-
-ILKKA (varmasti):
-En esivaltaa vastaan nouse minä,
-niin kauvan kuin on toivo oikeudesta!
-
-POUTTU:
-Hän peräytyy!
-
-PENTTI PIRI (halveksien):
- Voi kurjaa pelkuruutta!
-
-ILKKA (kääntyen kiivaasti Piriin päin):
-Ken pelkuriks mun huutaa uskaltaa,
-ei tunne ilmajoen Ilkkain töitä!
-
-FORDELL:
-En sua ymmärrä. Sä miksi emmit?
-
-ILKKA:
-Siks, että rinnassani ääni soi,
-mi koston Herran käsiin jättää käskee,
-siks, että Ruotsilla on kuningas,
-lain kautta kruunattu ja häll' on valta
-myös jakaa oikeutta jokaiselle;
-mut häll' on käskynhaltijana marski.
-
-PENTTI PIRI (toisiin kääntyen):
-Mut mitä perhanaa hän tahtoo siis?
-
-ILKKA:
-Ma tahdon kuulla itse marskin suusta,
-jos on jo oikeus kuollut Pohjanmaalla
-ja haudattuna Ruotsin vanha laki.
-
-FORDELL (muille selittäen):
-Hän tahtoo lähetystön marskin luo.
-
-POUTTU (tehden halveksivan kädenliikkeen):
-Ma kengät kuudet olen rikki käynyt
-ja kuudet hangat halki soutanut,
-ja suojakirjat mull' on kuninkaalta
-ja luvat kauniit Kaarlo herttualta --
-mut marski kirjoistani huolii viis
-ja hylkyhuovit rosvoo niinkuin ennen!
-
-ILKKA:
-Niin olet sinä tehnyt; siksi sun
-on helppo huutaa: sotaa Flemingille!
-Ma tahdon kerran häntä haastattaa,
-sen jälkeen selvä myöskin mun on tie.
-
-FORDELL:
-Mut ensin käydä aiot marskin luona?
-
-ILKKA:
-Sen teen mä yksin, ellen muita saa.
-
-FORDELL:
-Luo marskin on jo monia täältä mennyt,
-mut harva tullut sielt' on takaisin.
-On lujat Turunlinnan vankityrmät
-ja varma hautas "kuoppatorni" on.
-
-ILKKA:
-Ja vaikk' ois marski itse Belzebub
-ja perkeleitä koko Turku täynnä,
-ma siellä käyn, -- Ken lähtee kumppaliksi?
-
- (Pitkä äänettömyys).
-
-PENTTI ILKKA (astuu rohkeasti isänsä luo):
-Ma lähden kanssas, isä, marskin luo!
-
-ILKKA (silittää poikansa päätä):
-Sä kunnon poika, kohta täysi mies,
-jo varhaiseenpa Ilkkain mieltä näytät!
-Mut äitis täällä sua tarvitsee,
-jos Jaakko Ilkkaa palaavaks ei näy,
- (Maunu tulee huomaamatta sisään talonpojan vaatteissa).
-Mut eikö täällä joukossamme miestä,
-ken kerallani Turkuun uskaltais? (äänettömyys).
-Ken täällä suurin äänin, rehennellen
-huus äsken pelkuriksi Jaakko Ilkkaa?
-Kai lähtee hän mun seurakumppaliksi?
-
-PENTTI PIRI (taampaa mutisten):
-En lähde syötiks marskin huoviloille,
-kun Tukholmaan on yhtä pitkä tie.
-
-ILKKA (ivallisesti):
-Ja kun ei sulla hengenvaaraa siellä!
-
-MAUNO (tulee esille):
-Ma tulin juuri, kysymykses kuulin
-ja mukaas lähden, jos sä sallit sen.
-
-ILKKA (hämmästyen):
-Kas, Maunu täällä, ilman haarniskaa?
-Sä mitä kummaa, poika, ilveilet?
-
-MAUNO:
-Mä haarniskan ja kypäräni heitin,
-nyt olen vapaa mies kuin muutkin täällä;
-se virka koiran on, sen tiedän nyt,
-ja vaikka kohtaa mua marskin kosto,
-ma mukaas lähden, jos sen tehdä suot.
-
-ILKKA (liikutettuna):
-Oon sua epäillyt, sen tunnustan --
-ken marskin huoveja ei epäilis? --
-Nyt sinut mieheks nään. Kas tuossa käsi!
- (Kättelevät).
-Vaan surman suuhun lienet liian nuori,
-ja sua kaipaa myöskin toiset täällä --
-(hiljempaa) on ullakossa Kirsti äidin luona.
-
- (Maunu vetäytyy syrjemmäs).
-
-FORDELL:
-Ma luulen, Ilkka, että kumppalitta
-sun täytyy marski käydä kuulemassa.
-
-ILKKA:
-Niin, siltä näyttää. Käynkin yksin siis.
-
-KONTSAS (joka istualtaan on kuunnellut Ilkan puhetta, nousee äkkiä ylös):
-On vaimo, lapset mulla niinkuin sulla,
-vaan Herra suomansa kai suojelee;
-ja kosk' ei lähde muut, ma lähden kanssas.
-
-ILKKA (iloisesti Kontsaalle kättä lyöden):
-Se oikein puhuttu, sä Kyrön pappi,
-meit' on siis vielä kaksi tosi miestä --
-ja meiltä marski kuulkoon totuuden!
-
-KONTSAS:
-Ma hälle uskonmiehen virren veisaan,
-kun paavin eljillä hän kansaa uhkaa.
-
-ILKKA (yllä iloisemmin):
-Niin, anna lemmolle sä moinen läksy,
-ett' täräjääpi Turunlinnan seinät;
-ma myöskin laulan hälle oudon laulun
-ja omaatuntoansa kutkuttelen.
-
-FORDELL;
-Se siis on selvä: Ilkka sekä Kontsas
-käy ensin Turkuun, rautamarskin luo.
-Mut marski hän on vanha pyydysmies:
-ken Turkuun lähtee, hän käy hiirenloukkuun.
-
-ILKKA:
-Ma tahdon tutkistella loukun tuon.
-
-FORDELL:
-Sa tee kuin tahdot; varoittanut olen,
-mies olet itse töistäs vastaamaan.
-Ma kauppahaahdellani Ruotsiin lähden
-kai pian taas. Ken yhtyy seurahan?
-
-TOMMOLA:
-Ma lähden kanssas.
-
-PENTTI PIRI:
- Valmiit oomme kaikki!
-
-POUTTU:
-Niin usein turhaan tuon oon vaivan nähnyt,
-kai nyt mä kotimieheks tänne jään.
-
-FORDELL:
-Ma kaikki saatan, mutta Pouttu mukaan!
-
-MUUT:
-Niin, Pouttu mukaan!
-
-POUTTU:
- Kaikki niin jos tahtoo,
-ma lähden ilman eriseuraisuutta.
-
-FORDELL:
-Me lähdemme jo syksyn loppupuolla.
-Ja milloin Ilkka sekä Yrjö Kontsas?
-
-ILKKA:
-Ma oisin valmis Pertun päivän jälkeen,
-mut vuottaa tahdon, kunnes Katri kostuu.
-
-FORDELL:
-Siis täksi kertaa päättyi työmme täällä --
-ja nyt se, Luojan kiitos, onnistui:
-näät Ilkka, jos hän palaa, meihin yhtyy
-ja jos hän surman saapi Flemingiltä,
-niin Ilmajoella nousee koko kansa --
-ei ruumis kostamatta päätään heitä.
- (Ilkka tekee liikkeen kädellään).
-Niin, niin, ma tiedän valtas täällä, Ilkka,
-kuin valaan sanaas uskon minäkin.
-
-ILKKA:
-Kai miehen sana yhtä on kuin vala.
-
-FORDELL:
-Niin sun on sanas, siksi iloitsen,
- (Tarttuu pöydällä olevaan haarikkaan).
-ja muiden kanssa onneksesi juon!
-
- (Juo ja antaa haarikan kulkea).
-
-KAIKKI:
-Niin onneks Ilkan, onneks Pohjanmaan!
-
-FORDELL (astuu Ilkan luo ja kättelee häntä):
-Nyt jätän jäähyvästit Ilkkalalle,
-mun täytyy tyttäreni Barbron luo --
-sä tiedät, vävy mull' on Kruunupyyssä!
-
-ILKKA:
-Ma tunnen Martti herran pappilan.
-
-FORDELL:
-Niin, mull' on veronkanto siellä kesken --
- (Iskee silmää)
-ja Monikkalan herra myös on siellä.
-
-ILKKA:
-Ma ymmärrän ja matkaan lasken teidät,
-vaikk' oiskin viivykkinne kunniaksi.
-Sä, Pentti, tanhuasta hepo tuo
-ja Hannu herra veräjälle saata!
-
- (Pentti pois).
-
-FORDELL (muihin kääntyen):
-Te mukaan lähdette? Siis rauha taloon!
-
-KAIKKI (lähdössä):
-Jumalan rauha tänne Ilkkalaan!
-
- (Kättelevät ja menevät).
-
-KONTSAS (menee viimeisenä ovelle, mutta kääntyy takaisin Ilkan luo):
-Siis päätetty: me lähtään marskin luo
-ja meiltä kuulla saa hän kansan äänen?
-
-ILKKA:
-Ma hälle pohjolaisen kiellä haastan.
-
-KONTSAS:
-Ja minä Herran soitan pasunaa,
-vaikk' ammuttais hän hengen kankahalle;
-"tie helvettiin käy jesuiittain kautta",
-niin sanon hälle, vaikkei kieltä oiskaan.
-
-ILKKA:
-"Ken rikkoo lait ja oikeutta polkee
-on valapatto eessä Jumalan",
-sen hälle huudan, vaikka hirsipuusta!
-
-KONTSAS:
-Niin tehdä vannomme ja ken jos väistyy,
-sen korpit nokkikoon ja madot syököön
-kuin koiran raadon haisevalta suolta.
-Sen sielu älköön koskaan rauhaa saako,
-vaan lailla Hornan hengen kummitelkoon
-ja kyttyräissä, hampaat irvellänsä
-hän ontuvana menköön helvettiin!
-
-ILKKA ja KONTSAS (käsi ylhäällä):
-Sen vannon kautta sielun autuuden!
-
-KONTSAS:
-Siis rauha taloon!
-
-ILKKA:
- Onni lähtijälle! (Kontsas pois).
-
- (Ilkka menee ovelle hänen jälkeensä, palaa takaisin
- ja jää seisomaan mietteihinsä),
-
-He rauhaa toivottivat, nyt kun juuri
-ma oman rauhan uhraan oikeudelle.
-Mit' onkaan tapahtunut? Tänään kai
-ma aamukirkkoon läksin niinkuin ennen?
-Ja nyt on ryöstettynä isäin talo,
-on rammaks ruhjottuna vaimo multa
-ja muiden mielestä jo kangastaa
-vain tyrmä mulle sekä hirsipuu!
-Ja sentään tuntuu täällä rinnassani
-kuin siell' ois rauhan suuri sunnuntai
-ja sielussani koittais kirkas päivä
-ja kirkon kellot kaukaa kumajais.
- (Hetken äänettömyys).
-Niin on, ma tiedän sen, ma tunnen sen,
-ma astun varmaa tietä oikeuden --
-ja oikeutemme marskin täytyy myöntää.
-Hän onhan laamannina Pohjanmaan
-ja vallanhaltijana kuninkaan --
-ei väärää sallia voi kuningas.
-Vaan jos mä sentään surman suuhun käyn
-Mut eestä oikeuden sen teen mä silloin --
-niin monta kuollut on jo eestä sen,
-miks sit'ei tehdä voisi Jaakko Ilkka?
-
- (Esirippu alas).
-
-
-
-
-TOINEN NÄYTÖS.
-
-
-Ensimäinen kuvaelma.
-
-Juliana-herttuan holvikatolla ja seinäpilastereilla varustettu sali
-Turun linnassa. Perällä suurempi ovi, jonka yläpuolella herttuakunnan
-vaakuna; sivuilla ovet molemmin puolin, oikealla Flemingin, vasemmalla
-Stenbockin vaakunat. Seinillä uhkeat seinäverhot ja Kustaa Vaasan,
-Erik XIV:n, Juhana III:n ja Sigismundin kuvat, kruunuilla varustetuissa
-puitteissa. Oikealla kaksi ikkunaa, niiden välissä tukeva kirjoituspöytä,
-kirjoitusneuvoineen sekä tammen värinen kirjoitustuoli; vasemmalla
-(etualalla) korkeaselkäinen, nahkalla päällystetty nojatuoli, sen
-vieressä uuni, jossa takkavalkea palaa. Uunin edessä kabden-istuttava
-rahi.
-
-Pari Flemingin väreihin puettua palvelijaa; peräoven molemmilla puolen
-pari hilporeilla varusteltua huovia, jäykkinä ja juhlallisina. Nuori
-vänrikki Pietari Paavalinpoika Juusten istuu uunin edessä olevalla
-rahilla tuijotellen äänetönnä valkeaan.
-
-Aika: päivällisen tienoissa.
-
-ENS. PALVELIJA (puoliääneen):
-No, mitä luulet Hornin hyötyvän
-sä tästä matkastansa, veikko?
-
-TOINEN PALVELIJA (samoin):
- Hm,
-lie rauta kovempaa kuin sarviluu. --
-
-ENS. PALVELIJA (samoin):
-Mut tuiki uljas mies on Kankaan herra,
-niin ylväs katse ja niin hieno käytös!
-
-TOINEN PALVELIJA (samoin):
-Niin, totta kyllä; mutta liian hienot
-on hällä sarvet marskin rautakouriin;
-sen äsken oivalsin, kun hanhensulkaa
-sain Ribbingille teroitella.
-
-ENS. PALVELIJA (samoin):
- Hm,
-niin luulen minä myös; -- mut lempo soi,
-ois toista sentään moista ylimystä
-kai palvella kuin meidän karhuamme.
-Vai kuinka luulet?
-
-TOINEN PALVELIJA (vilkaisten arasti Juusteniin):
- Hiljaa helkkarissa!
-Vois sulle kalliiks käydä moiset mietteet:
-ei sovi palkkaorjan arvostella.
-
-PIETARI JUUSTEN (havahtuen):
-Sä mitä supatat kuin juoruämmä?
-Kuin kauvan luulet, että kokous kestää?
-
-TOINEN PALVELIJA:
-On kohta ruoka-aika, jalo herra,
-ja siksi päättynee kai istunto.
-
-PIETARI JUUSTEN:
-Ja kuinka näyttää käyvän lähetystön?
-Min näköinen on herra Kankaisten?
-
-TOINEN PALVELIJA:
-Viel' äsken tyynnä istui hän ja kuuli,
-kun puhui Laukon Kurki.
-
-PIETARI JUUSTEN:
- Entäs muut?
-Kai Kurjen lauluun yhtyi Teijon herra?
-
-TOINEN PALVELIJA:
-Hän äänetönnä niinkuin muutkin istui.
-
-PIETARI JUUSTEN:
-Ja marski itse?
-
-TOINEN PALVELIJA:
- Niinkuin ukkospilvi,
-hän pöydän päässä punoi viiksiänsä.
-
-PIETARI JUUSTEN:
-Vai punoi viiksiään, siis jyrähtää
-myös kohta ukkonen, siit' olkaa varmat.
- (Kovaa ääntä kuuluu perältä).
-Kas, nyt mä marskin äänen selvään tunnen,
-se soi kuin tykkein jymy kaukainen
-ja sanat kuulia on kanuunain.
-Ei kestä niitä Louhisaaren linnat,
-ei kuulu Kurjen kukerrukset silloin
-ja sarvet nilelleen käy Horninkin, (kuuntelee).
-Kas niin, nyt: "ulos!" huutaa marski --
-"pois käsken linnasta ma kuninkaan
-nyt teidät Kaarlo herra Kankaisten!"
-Voi saakeli! (kuuntelee) Ei kuulu hiiskahdusta!
-Ei kenkään tohdi häntä puolustaa --
-nyt herttua sai kerran sarven täyteen --
-Ahaa, jo kuulen jonkun askeleita.
-
- (Tulee etualalle, asettuu suoraksi).
-
-HOVIPOIKA (lyö oven seljälleen, niin että näkyy sali, jossa
-Suonien aatelistoa istuu pitkin penkkejä; huutaa):
-Jalosukuisen Kankaisten vapaaherran ratsu on satuloitava!
-
- (Odottaa siksi, kunnes hänen jäljessään rientävä Kaarlo Horn
- on tullut näyttämölle, jonka jälkeen ovi suljetaan. Yksi
- palvelijoista rientää heti ulos ja pihalta kuuluu huuto:
- Jalosukuisen Kankaan vapaaherran ratsu tuokaa!)
-
-KAARLO HORN (tulee kalpeana ja kiihkoisana nopein askelin):
-Mun hansikkaat ja kypäräni tänne!
-
-PIETARI JUUSTEN (viittaa palvelijoille, jotka heti rientävät oikealle):
-Te poisko linnasta jo matkustatte
-siis, jalo herra?
-
-KAARLO HORN (istahtaen uuni-rahille, selin Juusteniin):
- Niin, mun täytyy rientää --
-kai avovettäkään ei kauvan kestä.
-
-PIETARI JUUSTEN (ivallisella kohteliaisuudella):
-Sven Maununpoian sekä Ribbingin
-kai ratsut satuloida myöskin saa?
-
-KAARLO HORN (jyrkästi):
-Ei, ei he toistaiseksi linnaan jäävät.
-
- (Palvelija tuo kypärän ja hansikkaat. Horn panee kypärän
- päähänsä ja alkaa, jalkojansa uunin edessä lämmitellessään,
- vetää hansikkaita käsiinsä; itsekseen).
-
-Kuin viekas kettu on tuo Suomen karhu --
-hän ensin ärsyttäin mun kiivastutti
-ja hyödyksensä käytti hedelmät.
-Ja mikä häväistys! Mä olen varma:
-nuo herrat tuolla meidän kuninkaasta
-on kaikki samaa mieltä niinkuin minä.
-Ja Fleming myös hän kyllä tyysti tietää,
-ei sovi meille heikko Sigismund,
-Vaan hän on viekas; hänen oma valta
-näät nousee, laskee kanssa kuninkaan
-ja siksi vastustaa hän meitä aina.
- (Heristää kädellään ovelle päin),
-"Nur abzuwarten", sanoo Erik Sparre --
-sa makaa talvi, karhu, pesässäs,
-mut kevään tullen ehkä katsotaan,
-ken täältä lähtee, kuka linnaan jää!
- (Nousee ylös).
-Te, vänrikki, kai voitte näyttää tien
-luo Ebba rouvan?
-
-PIETARI JUUSTEN (ivallisen kohteliaasti):
- Kyllä, jalo herra --
-tien palvelija tietää lyhimmän!
-
-KAARLO HORN (katsoo tuimasti Juusteniin):
-Id verum: _qvalis rex, talis grex_.
-Siis, vänrikki, ma sulkeun suosioonne!
-
- (Menee palvelijan opastamana).
-
-PIETARI JUUSTEN (kumartaa ensin syvään, remahtaa sitten nauramaan):
-Hah hahhahaa! Ja Ruotsiin terveiset
-myös vänrikiltä viekää -- herttualle!
-Voi peijakkahan marski! -- kilpaveljen
-hän ajoi linnastaan kuin kulkukoiran
-ja toisten jäädä antoi. Nöyryytystä
-siin' oli kyllin tuolle sarvipäälle.
- (Lähestyy ovea).
-Ahaa, nyt istunto jo vihdoin päättyy,
-siis kohta haarikan myös minä saan.
-
- (Erik Ribbing, Sven Maununpoika. Knut Kurki ja Pentti
- Söyringinpoika Juusten tulevat perältä puhellen keskenänsä.
- Oven avautuessa nähdään herrojen nousevan istuimiltaan,
- toisten keskustelevan ryhmittäin, toisten rientävän pois
- eri tahoille).
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Siis kaukovieraat Turku menettää
-näin heti kohta; meidän halvat ruo'at
-ja kehnot juomat armoa kai löydä
-ei myöskään edessänne, jalot herrat?
-
-ERIK RIBBING:
-On marskin kyökki sekä vanhat viinit
-jo kuulut Ruotsissai; mut tällä kertaa
-ei salli aika meidän viivähtää.
-Me kiitämme -- ja ratsut tahtoisimme!
-
- (PENTTI SÖYRINGINPOIKA viittaa nuorelle
- Juustenille, joka heti poistuu).
-
-KNUT KURKI (joka tällä välin on puhellut Sven
-Maununpojan kanssa, kääntyy Ribbingiin)
-Te näitte itse, jalo Ribbing, nyt,
-millainen valta tääll' on Flemingillä;
-hän persoonallaan kaikki hallitsevi
-ja suojanaan on aina knninkuus.
-Se liekin meidän kaikkein varmin turva.
-
-ERIK RIBBING (hermostuneesti):
-Niin, kuningas on aina kuningas,
-se tuttu meille on kuin teillekin.
-Mut kuningas on poissa, herttualle
-on säädyt vallan hoidon uskoneet.
-Ken vastaan kapinoi, on luopio
-ja isänmaansa turmioksi toimii,
-niin kuuluu päätös Ruotsin säätyjen.
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (tullen väliin):
-Sen tiedämme, vaan parhaintahan lie,
-jos tästä päättää itse Sigismund.
-
-EERIK RIBBING (kohottaen olkapäitään):
-Sen viestin Suomesta ma vienkin nyt,
-te sanoistanne itse vastatkaatte,
-kun kerran tiliin vaatii herttua. --
-Ja ratsut?
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
- Valmiina on pihamaalla.
-
-ERIK RIBBING:
-Siis Herran haltuun, jalot Suomen herrat!
-
- (Erik Ribbing ja Sven Maununpoika menevät).
-
-KNUT KURKI (seisoo hetken ääneti):
-Tää käynti ennustavi pahaa meille --
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Päin vastoin. Nythän täällä yhtä mieltä
-taas oltiin ylhäiset ja alhaiset.
-Jos aateli ois aina tällainen,
-ei hätää meillä?
-
-KNUT KURKI (surullisesti):
- Entäs kansa?
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (matkien ylenkatseellisesti):
- Kansa!
-Sen täytyy kestää, minkä kestää muut.
-Niin laita meillä on kuin muuallakin:
-käy sotaa aateli ja hoitaa valtion,
-mut talonpoika, hän saa viulut maksaa.
-Siis onni sen, ken aateliin on päässyt!
-
-KNUT KURKI (katsoo halveksien Pentti-herraan; itsekseen):
-Tuon vaari itse vielä maansa kynti
-ja nyt hän nylkis vaari-vanhankin!
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (leikillisesti):
-Ka, surkoon rahvaan eestä kuningas,
-mut meitä vartoo marskin kestit nyt.
-Siis atrialle!
-
-KNUT KURKI (surumielisesti):
- Täällä mässätään,
-kun kansalla on tuskin pettuleipää --
-Jumala synnyinmaata siunatkoon! (menevät).
-
- (Anne Juusten ja Kaarina Fleming tulevat vasemmalta).
-
-KAARINA (väristen):
-Huu, kuin kylmä siellä onkin jo,
-mut tääll' on lämmin -- tuohon istukaamme!
-
- (Juoksee iloisesti uunin luo, panee puita pesään
- ja istahtaa näppärästi rahille).
-
-AUNE:
-Niin, täällä vartomaan mun isä käski,
- (Itsekseen).
-ja tästä tulla täytyy hänenkin.
- (Istuu rahille hänkin).
-
-KAARINA (vilkkaasti);
-Ah, kuin lämmin sentään virkistää --
-nyt tahtoisin mä kanssas karkeloida.
-
-AUNE (hajamielisesti);
-On linna täynnä Suomen ritareita!
-
-KAARINA:
-Niin, noita kaljupäitä! Mutta sentään
-on siellä yks, niin uljas, norja poika.
-
-AUNE (kuten äsken):
-Ja ken se ois?
-
-KAARINA (veikeästi):
-Sit' en ma sano, mutta täällä vain
-jos nyt hän ois, niin sulle näyttäisin,
-Sa kuuleppas; kun tänään huovin kanssa
-mun tuli ratsastaa taas Auran rantaa
-ja juuri kun me tultiin sillankorvaan,
-niin kulki ohi kumma "katu-juoksu" --
-voi, mikä näytös! Tuota katsomaan
-ma unohduin ja syrjään hyppäs ratsu --
-kuin oisi käynytkään, sit' tuskin tiedän,
-jos poikki sillan ei ois syössyt hän
-kuin tuulispää ja ratsun käännyttänyt --
-Nyt on hän täällä -- häll' on sinisilmät.
-
-AUNE (omiaan ajatellen):
-Niin sinisilmät ja niin lämmin katse
-kuin sydän silmissään ois aina hällä.
-
-KAARINA:
-Ja uljuus povessaan, se totta on;
-mut Aune, siis sä tunnet ritarin?
-
-AUNE (kuten ennen):
-Jos hänet tunnen? (havahtuen) Ah niin, en häntä,
-sun ritarias tunne en.
-
-KAARINA:
- Sen luulen,
-Mut sull' on omas. Kerros, ken hän on?
-Hän nuori lie?
-
-AUNE:
- Niin, nuori on hän
-ja hellä mieleltään kuin kanteloinen,
-ja kun hän laulaa --
-
-KAARINA:
- Sotaretkistänsä?
-
-AUNE:
-Ei, vaan lemmestänsä lämpimästä,
-niin vierii poskilleni kyyneleet,
-niin vienon suloiset --
-
-KAARINA:
- Niin kummaa!
-Kai on hän ylhäinen ja käskeväinen?
-
-AUNE:
-Kuin suvituulen henki suloinen,
-niin on hän, lempeä ja miettiväinen.
-
-KAARINA:
-Millaiset sanat sinä löydätkin!
-Mut minun mieleeni hän vain ei ois.
-Sen täytyy korskan, jalon urhon olla
-ja suvultansa ylhäisen ja suuren,
-ken voittaa tahtoo Kaarin Flemingin!
-
-AUNE (katsoo häneen kuin peljästyen):
-Vai niinkö?
-
-KAARINA:
- Niin on mieli äidin myös
-ja isän kerran kuulin lausuvan;
-"ken tahtoo sukuun marski Flemingin,
-häll' olkoon vaakuna jo ruosteen syömä".
--- Mut nythän ruoskitaan taas linnan luona
-kaks hämäläistä talonpoikaishurttaa,
-ma riennän sinne; Aune, joudu kanssa!
-
- (Menossa).
-
-AUNE:
-Hyi, moista piinaa en mä nähdä tahdo.
-
-KAARINA:
-Mut sehän hauskaa on, ma riennän jo! (pois).
-
-AUNE (yksin):
-Niin, hän on tytär kuulun rautamarskin,
-se näkyy selvään! mutta marskin poika
-on Gottschalk myös -- vaan kuinka toisellainen!
-Häll' onkin äiti halpa kansan lapsi,
-ei jalo Ebba rouva; toista verta
-kai lienee ylhäiset kuin alhaiset,
-niin kylmän kylmää, että paleltaa.
-
-GOTTSCHALK FLEMING (tulee vasemmalta kirja kädessä ja luuttu
-kainalossa; yrittää mennä läpi huoneen, vaan huomaa Aunen):
-Te täällä, jalo neiti, ja niin yksin?
-
-AUNE (huomattavalla mielihyvällä):
-Mun isä vartoamaan täällä käski
-ja Kaarin-neiti seuraa piti mulle,
-mut juuri läks; nyt istuin yksinäni
-ja haaveksin kuin mikä linnan neito.
-
-GOTTSCHALK FLEMING (tulee lähemmäs):
-Ja minne liiti haaveet Aune neidin?
-
-AUNE:
-Sit' en ma tiedä. Niinkuin kaikki muut
-en minä lie; ma viihdyn unelmissa
-ja kaukoulapoilla soudellessa
-mun aatos yhtä tietä aina kiertää?
-Ma tuolla liidän, sentään tässä istun,
-ma mietin, enkä sentään mitään mieti,
-ma kuulen, enkä muista ääntä kuule
-ja umpisilmin nään mä selvimmin;
-ja vaikken kuulis jylhää tykkitulta,
-niin sisässäni kumman kuulen soiton
-kuin laulu maaliskuulla taivas-alla
-tai suvi-aamun virsi Juhannussa --
-se on niin kummaa, mutta surunhauskaa!
-
-GOTTSCHALK FLEMING (istuu nojatuoliin):
-Ma ymmärrän. Ken kehtokeijuiltansa
-sai synnyinlahjaks kaihon kanteleen,
-se valtaan joutunut on keijujen
-ja saalistaan ei metsän väki päästä.
-On kumma maa tää Suomi, synnyinmaani;
-sen jylhä hiljaisuus se soi, se soi
-kuin yhtyis laulu laineiden ja honkain
-ja meissä maininkina humajaisi
-ja kiehtois kielellänsä utuisilla
-niin lemmen liittoon kera synnyinmaan.
-Kun kuljin Wittenbergin lehtoloissa
-tai Reinin rantamaita ihailin,
-kun istuin kirjat eessä Oxfordissa
-tai sitran soittajia kuuntelin,
-niin muistin aina Suomen hongikoita
-ja Auran aaltoloiden loiskinaa
-tai Suomen suvi-illan vienoutta
-ja kaihon kanteletta kotimaan.
-Tääll' on kuin sävel syntyis itsestään
-ja laulu kumpuis suoraan sydämestä.
-
-AUNE (joka ihastuksissaan ja ikäänkuin uskonnollisella
-hartaudella on kuunnellut Gottschalkia, huudahtaa):
-Kuin ihanaa on teiltä tuota kuulla!
-Siis toki yksi sydän sykkii vielä.
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
-Te epäilitte?
-
-AUNE:
- En, en teistä koskaan.
- (Äänettömyys),
-Lie hauska varmaankin se juhlatunne,
-kun kerran sydän tapaa sydämen.
-Tuo laulu kulkevasta laulajasta,
-oi, jalo herra, laulakaa se mulle!
-
-GOTTSCHALK FLEMING (päättävästi):
-Niin nyt sen tehdä tahdon tosiaan,
-mit' olen ammoin, ammoin aikonut.
-
- (Laulaa luutun säestyksellä),
-
- Ritari nuori oli Paul la Cour
- ja köyhä kullalta, ei sydämeltä
- hän laulunlahjat sai jo syntyissään,
- ja ensi lemmen linnan impyeltä.
-
- Mut linnan herra, uljas ruhtinas,
- mi vaakunassaan leijonata kantoi
- ei laulunkieltä ymmärtänyt koskaan,
- pois linnast' ajaa laulajan hän antoi.
-
- Ja maailmalle lähti Paul la Cour,
- ei muuta mukanaan kuin kitaransa,
- hän kulki, kulki, lauloi lemmestänsä,
- ja ihmetellen kuuli häntä kansa.
-
- Mut linnasta kun poistui Paul la Cour,
- niin näytti päivänkin hän vieneen sieltä,
- ja impi kuihtui, kuihtui kammiossaan,
- ja suru painoi linnan herran mieltä.
-
- (Laulu lakkaa).
-
-En jatkaa voi mä, jalo Aune neiti!
-
- (Äänettömyys).
-
-JUHANA FLEMING (tulee toisten huomaamatta oikealta):
-Kas niin, taas on hän Aunen täältä nuuskinut,
-kun hänet itseäni varten hankin
-ja ukko Pentille jo lunnaat annoin.
-Noin luutu polvellaan siin' istuu trubaduuri!
-Mut tämän maljan tahdon itse juoda.
- (Ääneen).
-Ma pyydän anteeks, kaunis Aune neiti,
-ett' täytyy ritarinne riistää teiltä;
-Knut herra pyrkii linnan arkistoon!
-
-GOTTSCHALK FLEMING (on heti Juhanan äänen kuultuaan
-säpsähtänyt ja hypähtänyt ylös):
-Kas tässä kirja, jota, jalo neiti,
-te multa pyysitte. Ma riennän jo!
-
- (Kumartaa, poistuu vasemmalle),
-
-AUNE (yrittää oikealle):
-Ma isää vartosin, mut hänt' ei kuulu --
-
-JUHANA FLEMING (viitaten Aunea istumaan jälleen):
-Kai tulee hän, jos hetken odotatte,
-ja joll'ei häiri teitä minun seura.
-
-AUNE (väkinäisellä kohteliaisuudella):
-Ei suinkaan, jalo ritari; se liikaa
-vain mulle halvalle on kunniaa.
-
- (Istuu arasti).
-
-JUHANA FLEMING:
-On hyveen verho vaatimattomuus,
-mut kauneuteen se yhtyy yksin teissä.
-Ei kummaa siis, jos linnan ritarit
-jo vihdoin huomaa ruusun katvehessa.
-Ma tietä suoraa käyn kuin Flemingit
-ja tunnustan: jo ensi näkemästä
-ma teitä jumaloin kuin sulotarta.
-
-AUNE (nousee poistuakseen):
-Tuo puhe, ritari, on liikaa pilkkaa,
-mun nimi Juusten, teidän Fleming on
-ja isänne on Ruotsin riikin marski --
-se yksin selvittää jo asemamme,
- (Hiljempaa.)
-jos syitä muitakaan ei ois.
-
-JUHANA FLEMING (lähestyen):
- On totta,
-ett' isäni on rautamarski Fleming
-ja ylpeydestä syyttää häntä kansa;
-mut Flemingeill' on aina oma tahto
-ja se on mulla myös kuin isälläkin.
-Jos sydämenne toinen on jo vienyt,
-niin kättä ei; ja kautta kunniani
-ma vannon sen: vain hiukan aikaa suokaa
-mun näyttää teille, kuinka lemmin teitä,
-niin ehkä valloitan myös sydämenne.
-
-AUNE (hätäisesti):
-On mahdotonta, jalo ritari,
-ja puhe enemp' ois vaan turhaa vaivaa.
-
-JUHANA FLEMING (innolla):
-Mull' onhan miekkani ja kunniani,
-jos isä kieltäiskin tään lemmen multa;
-ja sanaa ritarin jos uskotten,
-viel' ennen kuin ees lumi kahden talven
-on sulanut, ma tällä säilälläni
-oon luonut aseman, min teidän kauneus
-ja hempeys nuoruuden jo vaatii teille.
-Ma viel' en valhetellut ijässäni,
-siis sit' en nytkään tee, kun
- (kankeaa toiselle polveilen)
- teiltä itse,
-en kautta vanhempaini, pyydän kättä.
-
-AUNE (enemmän hätäytyen):
-Ma uskon teitä, nouskaa, jalo herra,
-vois ehkä marski tänne itse tulla,
-ja silloin teidät myöskin perii hukka.
-
-JUHANA FLEMING (kuten ennen):
-Siis toivon kipinän te mulle suotte?
-
-AUNE (kuten äsken):
-En, en ma tiedä, ei, ma sit' en voi,
-mut nouskaa, nooskaa --
-
-JUHANA FLEMING (kuten äsken):
- Sua, kaunis Aune,
-ei luonut Luoja laakson kukkaseksi;
-tuo sulo kuuluu vuorten huipuillen
-kuin edelweiss; ma sinne nostan sen
-ja Pohjan tähtenä sa loistaa voit, (nousee ylös)
-jos tätä vartta vasten nojaudut.
- (Ebba Fleming on tullut viimeisen säkeen aikana).
-Haa, äitini, mut kuulkoon hänkin sen!
-
-EBBA FLEMING (jyrkästi);
-Tää ilvenäytös, mitä merkitsee?
-sen kohta selvittää saat, Juhana!
-
-JUHANA FLEMING (rientää äitiänsä vastaan):
-Sen, äiti armas, sulle sanonkin:
-ma kauniin Aune neidin kättä pyysin.
-
-EBBA FLEMING (ankarasti):
-On hullutusta nuoren huimapään
-tää ilveilys, sen tietää Aune kyllä
-ja sinä myös. Mut sentään säädytöntä
-on polvistua jalon Flemingin --
-tai voi hän esineensä valikoida.
-
-JUHANA FLEMING:
-Ma pyydän, äiti --
-
-EBBA FLEMING (kuten ennen):
- Sinä, Aune, riennä
-jo isäs luo, hän varmaan etsii sua --
-
-AUNE (niiaten):
-Ma muut' en pyvdäkään, oi jalo rouva! (Pois)
-
-JUHANA FLEMING (rohkeasti):
-Jos Aune neidin noin sä käsket pois
-ja minun läsnäollen loukkaat häntä,
-niin silloin minä myös --
-
-EBBA FLEMING (lempeämmin):
- Sä vaikene,
-ja salli äitis tehdä kuin hän tahtoo;
-tään seikan punnitsee hän paremmin.
-
-JUHANA FLEMING:
-Mun sydän sentään puhuu varmemmin.
-
-EBBA FLEMING:
-Sä olet nuori -- nuoren sydän pettää --
-mut sulta järjen kieltä nimes vaatii;
-ken viimeinen on Svidjan Flemingeistä
-ja suvun juuret Roomast' asti johtaa,
-sen pitää tietää: nimi velvoittaa!
-Ja isäs marski tämmöistä jos kuulis
-hän pojastansa --
- (ulkoa kuuluu jyryävä ääni)
- nyt hän saapuukin,
-voit itse saada hältä vastauksen.
-
-KLAUS FLEMINGIN ÄÄNI (kuuluu jylisevän lähempää kun äsken):
-Ken linnan päivystäjä tänään on?
-
-PIETARI JUUSTEN (kuuluu vastaavan):
-Ma jalo marski!
-
-KLAUS FLEMING (jolle paashi on oven näyttämölle avannut,
-vaan joka edelleen puhuu esille tulematta):
- Siispä katso, mies,
-ett' taukoaa tuo lemmon hoilotus,
-mi halki koko linnan pihan raikaa.
-Ja ken se on tuo paholaisen pappi?
-
-PIETARI JUUSTEN (ulkona):
-Se hämäläinen, jota huovimiehet
-juur äsken linnan vallin luona ruoski.
-
-KLAUS FLEMING (samoin);
-Siis ruoskikoot he häntä uudelleen
-tai tukkikoot sen suuta muulla lailla.
-Vie hirteen mies, jos veisustaan ei lakkaa!
- (Tulee sisään, jonka jälkeen ovet suljetaan: ystävällisemmin).
-Kas täällähän sä ootkin, Ebba rouva,
-ma sua juuri tässä etsinkin.
-Kuin muut ma nukuin päivällistä äsken,
-mut roiston hoilaus multa levon riisti
-ja unen kumman sieluhuni toi --
-en kamalampaa unta koskaan nähnyt.
-
-EBBA FLEMING (lempeästi):
-Ei unet inhat aina pahaa tiedä.
-
-KLAUS FLEMING:
-En turhan arka liene minäkään,
-mut moinen näky miestäi pöyristyttää.
-
-EBBA FLEMING:
-Vaan nythän kaikki kääntyy hyvinpäin.
-kun lyöty Horn on ja aatelisto
-kuin yksi mies sun seisoo takanas.
-
-KLAUS FLEMING:
-Niin, tällä kertaa toki pulman keksin;
-se naula veti, mut ei kauvan pidä --
-ei vapaasti, vaan pakosta vain myöntyi
-niin Kurjet, Boijet kuin myös orpanamme.
-Tuo herra Kaskisten on vanha kettu
-ja omatunto häll' on kielellänsä
-kuin ois hän piispa taikka Herran tulkki.
-Ja nyt se pölhö taas on päähän saanut,
-ett' omantunnon turvaa herttua,
-tää vaikka liian hyvin oivaltaa:
-vain voima suojaa Ruotsin valtakunnan,
-ei omattunnot arkain akkojen.
-
-EBBA FLEMING:
-Mut Hornin mahti nyt on loppunut
-kai Suomessa?
-
-KLAUS FLEMING:
- Niin on, ma toivon sitä
-vaan Ruotsissa hän yhä kieltään soittaa --
-nyt enemmän kuin koskaan uhkaa vaara.
-
-EBBA FLEMING:
-Sä pelkäät sotaa, marski?
-
-KLAUS FLEMING:
- Sanaa pelko
-ei vielä koskaan Fleming tuntenut,
-kun vaati sotaan maa ja kuningas.
-Voi sota tulla ja sen täytyy tulla,
-jos vehkeistään ei neuvoskunta lakkaa,
-ja Ruotsin kruunuun Kaarlo kurkottaa.
-Mä sit' en pelkää, en; mut toisahalta
-mun niskaan tuhatpäinen lohikäärme
-voi käydä tuiman lumivyöryn lailla --
-ja silloin täytyy tuhat päätä poikki,
-jos miel' on kruunupäinen pelastaa.
-
-JUHANA FLEMING:
-Siis ryssät rauhankohan rikkoisivat,
-kun antamatta viel' on Käkisalmi?
-
-KLAUS FLEMING:
-En pelkää heitäkään; vaan omat koirat
-jos kimppuun isäntänsä kimmahtaisi,
-niin kuinkas silloin tehtäis, Juhana?
-
-JUHANA FLEMING:
-Ei haukku haavaa tee ja kinttuhun
-jos koirat uskaltaa, niin kaula poikki.
-
-KLAUS FLEMING:
-Sä olet poika marski Flemingin,
-sen sanas uljaat kyllin selvään näyttää.
-
-EBBA FLEMING:
-Siis talonpoikainko sä kapinaan
-nyt luulet uskaltavan nousta?
-
-KLAUS FLEMING:
- Niin --
-ei yksinään ja itsestään he nouse,
-sen verran tunnen jo ma Suomen kansaa.
-Mut Pohjan rahvas onpi röyhkeää
-ja uppiniskaista ja rauhatonta
-kuin Ruotsin taalalaiset Kustaan aikaan --
-ja Kaarlon kätyreitä kaikkialla
-on siellä liikkehellä, tiedetään,
-vaikk' kiinni saada heit' on mahdoton,
-kun rahvas junkkareita piilottaapi
-ja papit, perkeleet, on yhtä juonta,
-(synkästi) Mut niin jos käy ja minun Kustaan lailla
-jos täytyis Suomenmaata hävittää,
-kun synnyinmaalle parhainta ma tahdon,
- (nousee ylös)
-niin eessä kuninkaan ja Jumalan,
-myös tuosta vastatkohon herttua!
-
-EBBA FLEMING:
-Tuo mielikuvitusta lienee vain,
-sen ällös rauhaas viedä anna!
-
-KLAUS FLEMING:
-Voi olla, mutta rauhaan en ma pääse,
-jos unelleni selvityst' en saa --
- (kääntyen Juhanaan)
-kai vielä Korpolaisten vuoren alla
-tuo noita-akka asuu Pohjanmaalta?
-
-JUHANA FLEMING:
-Siell' oli eilen hän, kun huovein kanssa
-ma siitä ratsastin -- ja aatelkaas,
-ei kenkään heistä tohdi mökkiin mennä.
-
-KLAUS FLEMING:
-Ja sinä itse?
-
-JUHANA FLEMING:
- Koska Flemingit
-ois itse perkelettä peljänneet?
-
-KLAUS FLEMING:
-Siis sinne ratsasta, hän tänne kutsu
-ja sano: marski häntä luokseen käskee.
-
-EBBA FLEMING:
-Mut ota mukaan veljes Olavi
-ja pari kolme skottilaista miestä,
- (Juhana pois).
-Tuo poika alkaa meille huolta tuottaa.
-
-KLAUS FLEMING (kummastuen):
-Kuin niin? Päinvastoin, nuori, uljas mies
-hän kohta on -- ja häll' on isän luonto.
-
-EBBA FLEMING:
-Niin onkin, mutta ikä juur' on hällä,
-kun lemmenhoureet päähän nousta alkaa.
-
-KLAUS FLEMING:
-No sepä hauskaa, se on miehen merkki,
-ja kernaasti hän hiukan hurjastelkoon;
-ma pappeja ja munkkeja en kärsi,
-en munkki itsekään ma nuorra ollut.
-
-EBBA FLEMING:
-Se näkyy kyllä, mutta mulle tuota
-on turhaa uudistaa --
-
-KLAUS FLEMING:
- Noo, Ebba rouva,
-ma sanon suoraan aina asian --
- (nauraa leveästi)
-ja miestä riittänyt on sullekin
-vai kuinka, Ebba?
-
-EBBA FLEMING:
- Ole vaiti, Klaus!
-ma puhun vakavasti tällä kertaa:
-näät Pentti-herran Auneen Juhana
-on kiintynyt jo enemmän kuin luulet.
-
-KLAUS FLEMING (tekee epäävän liikkeen kädellään).
-
-EBBA FLEMING:
-Senlaista ennenkin jo huomasin
-ja äidin silmä harvoin erehtyy;
-mut tänään polvillansa Aunen eessä
-ma hänet tapasin ja kunniansa kautta
-hän vannoi omaks ottaa Aune neidin.
-
-KLAUS FLEMING (hyvillään):
-Vai on hän semmoinen jo huimapää --
-
-EBBA FLEMING:
-Mut huomaa "kautta kunnian", hän vannoi.
-
-KLAUS FLEMING:
-Kun himot haastaa, lupaa kaikki mies,
-mut jälkeenpäin ei tarvis tuota muistaa.
-
-EBBA FLEMING:
-On sekin oppi; mutta Pentti-herra
-nyt aateloitu on ja tuiki arka
-myös arvostaan ja perheen mainehesta.
-
-KLAUS FLEMING:
-Niin, lempo soi, ei tuota vanhaa saitaa
-ees marski Fleming tohdi suututtaa --
-ma tarvitsen nyt kaikkein kannatuksen,
-kuu taisto Kaarlon kanssa alkaa kohta.
-
-EBBA FLEMING:
-Mit' arvelet, jos luokse kuninkaan
-hän Puolaan laitettais? Ei liioin haittais,
-jos hovin tapoihin hän tutustuisi?
-
-KLAUS FLEMING:
-Hyi, saakeli! Nuo metkut hovin herrain
-ne miehen parhaimman vie helvettiin!
-
-EBBA FLEMING:
-Mut täällä vertaistensa naisten seuraa
-ei löydy hälle; siell' on Bielket, Sparret
-ja kaikki ylhäis-aateliset neidit --
-ja kerran täytyy naida hänenkin.
-
-KLAUS FLEMING:
-On aikaa vielä.
-
-EBBA FLEMING:
-
- Varmat ollaksemme,
-ett'ei hän säädystänsä horjahtais
--- sä muista veljeäsi, jalo marski --
-vois Aunen naittaa ehkä Gottschalkille?
-
-KLAUS FLEMING (katsoo ihmetellen Ebbaan):
-Sä olet viisas, Ebba, sangen viisas;
-jos housut päälläs ois, niin valtaneuvos
-sa varmaan ammoin oisit ollutkin!
-Sep' oiva tuuma! Silloin Pentti-herra
-ois arvollensa vallan sopivasti
-myös sukuun liitetty ja vaara poissa.
-No, lempo soikoon, vielä tänään tahdon
-ma jutun alkuun.
-
-EBBA FLEMING:
-
- Turhaa liika kiire.
-Jos näät ei Gottschalk häntä rakastais?
-
-KLAUS FLEMING:
-On yhtäkaikki -- poikanulkin täytyy;
-ei rakkautta tunne kirjatoukat.
-Se olkoon päätetty; ja Juhana?
-No, ehk' on hovi hälle hyvä koulu.
- (Torven ääni kuuluu).
-Ken torvin tulostansa ilmoittaa
-kuin ois hän ruhtinas tai sota-airut?
-
-EBBA FLEMING:
-Siis jompikumpi varmaankin hän lie
-ja arvon mukaan vastaanotto olkoon.
-Ma tulta tuon, mut vartijat sä kutsu! (Pois).
-
-HOVIPOIKA (tulee):
-On Puolast' tullut viesti kuninkaalta,
-hän kysyi kohta teidän ylhäisyyttä.
-
-KLAUS FLEMING:
-Ken on hän? Missä merkki kuninkaani?
-
-HOVIPOIKA:
-On Lindorm Bonde nimensä ja tässä (antaa sormuksen)
-hän merkin lähettää.
-
-KLAUS FLEMING:
- Vai Lindorm Bonde --
-häll' linnahan on pääsy aina vapaa.
- (Hovipoika pois, Fleming menee ovelle).
-Hoi, Pekka Juusten!
-
-PIETARI JUUSTEN (astun heti sisään):
- Tässä, jalo marski!
-
-KLAUS FLEMING (komentavasti, lyhyesti):
-On arvon mukaan vastaanotto viestin,
-hän saapuu asioissa kuninkaan.
-
- (Pietari Juusten. Palvelijat valaisevat huoneen upeilla
- haarakynttilöillä. Fleming istahtaa nojatuoliin. Torven
- ääni ja rumputus kuuluu pihalta. Kohta avautuu ovi, kaksi
- hovipoikaa sisään ilmoittaen: Lähettiläs kuninkaalta,
- jalosukuinen herra Lindorm Kaarlenpnika Bonde; hovipojat
- asettuvat molemmin puolin Flemingin nojatuolia; kohta
- heidän perässään Pietari Juusten, paljastettu säilä kädessä
- ja neljä huovia, jotka seisahtuvat molemmin puolin ovea
- muodostaen kujan, jota myöten rientää):
-
-LINDORM BONDE (komeassa ratsuväen puvussa ja nahkainen kotelo vyöllä):
-Ma Majesteetin tervehdykset teille
-tuon Warsovasta; käskyt kuninkaan
-tää salkku sisältää. (Antaa salkun).
-
-KLAUS FLEMING (on Bonden tullessa noussut ylös):
- Siis tervetulleeks
-ma teidät Turkuun lausun, jalo herra!
- (Viittaa istumaan).
-Kai vieraaksemme linnahan te jäätte,
-on matka Warsovasta tänne pitkä!
-
-LINDORM BONDE:
-Mun tänään vielä täytyy Tukholmaan,
-myös herttualle kirjeitä on mulla.
-Vaan anteheks jos suotte, jalo marski,
-ma ehkä tunnin verran levähtäisin.
-
- (Ebba Fleming tulee).
-
-KLAUS FLEMING (esittää):
-Mun puolisoni Ebba! Lindorm Bonde!
-
-EBBA FLEMING (jonka kättä Lindorm Bonde rientää suutelemaan):
-Ma toivomuksenne jo kuulla ehdin,
-mun teille tietä näyttää suvaitkaa.
-
- (Ebba Fleming ja Lindorm Bonde pois perälle; Fleming
- viittaa Juustenia poistumaan, samoin hovipoikia,
- jotka kaikki menevät).
-
-KLAUS FLEMING (yksin; menee kirjoituspöydän ääreen ja avaa salkun,
-lukee kirjeen tarkasti ja väliin hyväksyvästi hymähdellen):
-
-Ahappas nyt, te viekkaat neuvokset,
-ja sinä kruununahnas herttuani --
-täss' onkin purra teille karvas tatti!
-Nyt valtakirja mull' on Suomenmaahan
-kuin herttualla Ruotsin ohjaksiin --
-ja molemmilla yks on kuningas.
-Mut valtaa kuninkaan jos uhataan,
-niin väkivaltaa käsketään mun käyttää,
-Mua Turunlinnaan pääsemästä estää
-sa käske vielä nuoren herra Klaun --
-ja Kurjen käsiin siirtää sotavoimat
-sä koita toiste, "moukkain kuningas!"
-Nyt voit sa tulla kohta itsekin
-ja vaikk: ois henkivahtis helvetistä,
-niin korvennan ma heidät sittenkin.
- (Lukee jälleen, miettii).
-Hm, lisäys tuossa on kuin puussa pahka --
-sen täytyy pois, jos rungon suoraks tahtoo,
-Mun sotavalmiin' olla käsketään
-ja sentään huotaa kuormaa talonpoikain
-Se ei käy laatuun; heidän täytyy kestää,
-nyt juuri _täytyy_, vaikka kynsillään
-ois jyvät maasta heidän pengottava.
-Luo herttuan ei saisi heitä päästää --
-no, sen vaivan heiltä kyllä koitan säästää.
-Vaan merkillistä, aina vain mun mieleen
-tuo unen kauhu myrkyn lailla kiertää;
-se mitä tiennee? missä viipyy noita?
-
-HOVIPOIKA (tulee oikealta):
-Tääll' lähetystö taas on talonpoikain.
-
-KLAUS FLEMING (äkisti kääntyen):
-Keit' ovat he ja mistä kaukaa tulleet?
-
-HOVIPOIKA:
-On Ilkka toisen nimi, Kontsas toisen,
-he Ilmajoelta hiihtäen on tulleet.
-
-KLAUS FLEMING:
-Siis Pohjanmaalta. Miltä näyttää miehet?
-
-HOVIPOIKA:
-On puku moukan, mutta katse ylväs
-kuin sen, jok' käskemään on tottunut.
-
-KLAUS FLEMING:
-No, no, se nähdään, kuka käskee täällä.
-Tuo sisään miehet!
- (Hovipoika pois).
- Hm, ma pidän siitä,
-ett'ei he laukkaa luona herttuan.
-
- (Jaakko Ilkka ja Yrjö Kontsas, talonpoikaistamineissaan tulevat,
- lakit kädessä; ovensuuhun he pysähtyvät kumartaen marskille,
- joka on noussut ylös ja istahtanut uunin edessä olevalle rahille).
-
-JAAKKO ILKKA:
-Jumalan rauha teille, riikin marski!
-
-KLAUS FLEMING (selin tulijoihin):
-Myös terve teille, kunnon pohjolaiset!
-Kai sato parempi on nyt siellä saatu
-kuin viime vuonna? Sitä tarvis onkin,
-kun talvi siellä täytyy huovein viettää --
-ja kuka tietää, ehkä lisää saatte.
-
-JAAKKO ILKKA:
-On kato tullut yli Pohjanmaan,
-me silkkaa pettua jo syödä saamme
-ja tietköön Luoja, kuinka talvi päästään.
-
-KLAUS FLEMING:
-Tuon vanhan virren ennestänsä tunnen
-mut anna tulla, virtes loppuun laula!
-
-JAAKKO ILKKA:
-Nyt jalkamies jo kolmen talonpoian
-ja huovi kuuden miehen niskoill' on.
-Ei säily omaisuus, ei ihmishenki,
-kun Kurjen joukkoon kotihuovitkin
-on liittyneet ja uusi knaappivalta
-jo elämöi kuin Suomen aatelisto
-ja maata ryöstää virkamiesten kanssa.
-
-KLAUS FLEMING:
-Sa jätä rauhaan Suomen aatelisto --
-mut mitä tahdotte te multa?
-
-JAAKKO ILKKA:
-Te, armollinen herra, hallitsette
-nyt Suomenmaata; myöskin Pohjanmaalla
-on teillä tuomarina ylin valta --
-siks tultiin etsimähän turvaa teiltä;
-jos helpoitusta ei, niin oikeutta
-ja vapautusta ryöstövallan alta.
-
-KLAUS FLEMING (ivallisesti):
-On kieles liukas niinkuin jouruämmän
-ja lailla rasvan virtaa voivotukset;
-tuo onko kieltä aimo pohjolaisen,
-joit' ylistetty miehiksi on mulle
-kuin sotasankareita kaikki ois.
-Min kestää Suomen miehet nurkumatta,
-sit' eivät kestä pohjolaiset -- ämmät!
-
-JAAKKO ILKKA (ylpeästi):
-Min sallii oikeus taikka käskee laki,
-sen kestänyt on aina Pohjan mies,
-Mut vääryyttä ei pohjolainen kärsi
-ja vapaus kalliimp' on kuin henki hälle.
-
-KLAUS FLEMING (vihastuneena ylös hypähtäen):
-Sä käytät kieltä, mies, ja suutas soitat
-kuin oisit aatelissa opin käynyt --
-sä olet moukka, paina mielees se,
-tai kalliin vapautes voi pahoin käydä.
-
-JAAKKO ILKKA:
-Niin, pelkkä moukka vain ja talonpoika,
-mut orja en, en edes kuninkaan,
-kun Ruotsin lait ma kerran noudatan.
-
-KLAUS FLEMING (polkaisten jalkaa):
-Suus kiinni, mies! Näät sinun lakikirjas
-on käsky kuninkaan ja minun, marskin!
-Kun käsken minä, tahto kuninkaan
-on siinä teille. Turva valtakunnan
-ja Ruotsin hallitsijaa voidellun
-on kalliimpi kuin teidän leipäkyrsät
-ja kymmenkunnan ruikuttajan henki.
-Mut vapaus palkka vain on aatelin,
-ei talonpoian; tää on vapaa silloin,
-kun täyttää käskyt, jotka herra antaa --
-ja herra tässä maassa olen minä.
-
-JAAKKO ILKKA:
-Siis teidän luvallanne ryöstää huovit?
-
-KLAUS FLEMING:
-Sä kutsut ryöstöks, mitä veroks minä.
-
-JAAKKO ILKKA:
-Ja tätä ryöstöaikaa kestää vielä?
-
-KLAUS FLEMING:
-Niin vaatii turva isänmaan ja kruunun.
-
-JAAKKO ILKKA:
-Ei kuormaa raskaampata kestä kansa,
-ja muualta siis etsii oikeuttansa --
-
-KLAUS FLEMING (sävähtäen):
-Vai niin, ja mistä sitten?
-
-JAAKKO ILKKA (tyynesti):
- Herttualta,
-jos suoraan haastaa saan.
-
-KLAUS FLEMING (uhkaavana):
- Niin, anna tulla!
-
-JAAKKO ILKKA:
-Häll' onkin toinen mieli rahvahasta --
-
-KLAUS FLEMING (yhä uhkaavammin):
-Vai on. Ja sitten?
-
-Jaakko ILKKA:
- Hän on kansan mies
-ja noudattaa hän tahtoo Ruotsin lain
-ja oikeuden. --
-
-KLAUS FLEMING (kiivaasti):
- Sä tiedät kyllä, mies,
-voi moinen puhe sulle henkes maksaa,
-ja sentään uskallat! Siis takanas
-on varmaan voima sua mahtavampi --
-
-JAAKKO ILKKA:
-Niin on.
-
-KLAUS FLEMING (vilkkaasti):
- Ahaa, siis tunnustuksen vihdoin
-saan, herttua, sun vehkeistäsi. -- Puhu,
-jos henkes kallis on. Siis teitä tänne
-on yllyttänyt kuka?
-
-JAAKKO ILKKA (lujasti):
- Tieto varma,
-ett' onpi puolellamme lait ja oikeus.
-
-KLAUS FLEMING (raivostuu)
-Sä lieruhäntä kettu luikerrat
-ja ilmitotuuttakin peittää aiot,
-kun selvään tiedän juonet saatanan,
-joill' onkii teitä Kaarlo verkkoihinsa,
-Mut siitä leikistä mä lopun teen
-ja kautta perkeleen, sun tunnusteille
-ma kohta saada voin -- (ottaa askeleen):
-Hoi, Juusten, tänne!
-
-PIETARI JUUSTEN (ilmestyy heti ovelle):
- Täss' olen, marski!
-
- (Ebba rouva on myös kiiruhtanut sisään perältä).
-
-KLAUS FLEMING (kuohuksissaan):
- Tuota talonpoikaa
-kuin koiraa ruoskia sa huovein anna,
-hän kunnes tunnustaa. Jos se ei auta,
-niin vaatteet paitaan hältä riisukaa
-ja sitten tornikuoppaan, mars!
-
- (Juusten empii).
-
-KLAUS FLEMING:
-Sä etkö kuullut? miksi töllistelet?
-
-PIETARI JUUSTEN (hämillään):
-On lunta maassa, kylmä ulkoisalla
-ja kuopan täyttää vielä ruumislöyhkä?
-
-KLAUS FLEMING (Ilkkaan kääntyen);
-Sa kuulet itse. Miksi tollotat
-kuin mykkä nyt, vaikk' äsken kieles lauloi?
-Siis teitä käski --?
-
-JAAKKO ILKKA (Lujasti):
- Usko oikeuteemme.
-
-KLAUS FLEMING (ärjästen):
-Vie ruoskittavaks mies ja tornikuoppaan --
-ois hälle liika armo hirsipuu!
-Sa kuulit käskyn?
-
-PIETARI JUUSTEN (viittaa kaksi huovia eteisestä):
- Sitokaa tuo mies!
-
-JAAKKO ILKKA (on sisällisessä kuohustilassa, vaikka ulkonaisesti
-tyynenä seisonut eteensä tuijottaen; nyt oikaisekse hän suoraksi,
-panee sinisen lakin päähänsä ja lausuu Flemingiin tuijottaen):
-
-Voi Ilkka kuolla oikeuden tautta,
- (Osoittaa sormellaan marskia).
-mut Herra kostaa sulle kansan kautta!
-
- (Huovit vievät Ilkan. Juuston jää katselemaan Kontsasta,
- joka koko ajan on äänetönnä sivummalla seisonut).
-
-KLAUS FLEMING (sävähtäen Ilkan sanoista ja poispäin kääntyen; itsekseen):
-Nuo laihat kasvot ... niin, ja sinilakki
-ja katse kamala kuin haudan alta...
-ne olen ennen nähnyt. Missä? missä?
-Haa, uni kauhea ne näytti mulle!
- (Huomaa Ebba rouvan).
-Mut miss' on Juhana ja missä noita?
-
-EBBA FLEMING:
-Käy myrsky ulkona, ei kuulu heitä --
-ma huoviparven etsimään jo laitoin.
-
-KLAUS FLEMING (tyynempänä):
-Se hyvä On.
- (Huomaa Juustenin jääneen)
- Sa mitä varrot vielä,
-kun kerran käskyn sait?
-
-PIETARI JUUSTEN (viittaa Kontsaaseen):
- Tuo mieskö myöskin
-saa saman kohtalon kuin kumppalinsa?
-
-KLAUS FLEMING (kummissaan):
-Ken on hän!
- (Kontsahalle)
- Mitä tahdot täältä sinä,
-kun suut' et auki saa? Sä ootko mykkä
-tai mielipuoli? Mutta asias
-jos sama on kuin hurjan kumppalisi,
-niin tiedät tuomios! Ma käsken, puhu!
-
-YRJÖ KONTSAS (astuu totisena ja lujana esille):
-Niin, kumppalina hälle
- (Viittaa ovelle, josta Ilkka vietiin).
- tänne läksin,
-kun muut ei Turkuun tulla tohtineet --
-
-KLAUS FLEMING (naurahtaen):
-Vai eivät tohtineet? Siis pelkäsivät?
-
-YRJÖ KONTSAS:
-Ja turhaks sanoivat he reissun tänne.
-
-KLAUS FLEMING:
-Se onkin turha.
-
-Yrjö KONTSAS:
- Sen nyt mä näin
-ja uskoin ennenkin. En niillä teillä
-kuin Ilkka käy.
-
-KLAUS FLEMING:
- Vaan mitä tahdot sinä?
-
-YRJÖ KONTSAS:
-Ma Herran teillä käyn.
-
-KLAUS FLEMING (ivallisesti):
- Vai pappi siis,
-vaikk onkin puku halvan talonpoian?
-Jo täysi vastus tääll' on entisistä
-enk' ole uskonriitaisella päällä;
-siis kotiis käy ja hoida Jumalas
-kuin katsot parhaaks, sit' en kiellä sulta.
-
-YRJÖ KONTSAS:
-En ole pappi --
-
-KLAUS FLEMING (paremmalla tuulella):
- Etkä pippi, hyvä;
-siis pappein elkehistä valitat!
-Sä puhu vain! Ne lemmon mustahännät
-kai tahtoo vanhat kirkonmenot muuttaa?
-
-YRJÖ KONTSAS:
-Niin, kirkonmenot toisiks tahdotaan --
-
-KLAUS FLEMING (hyvillään);
-Ahaa, ma arvasin! Kas siksi juuri
-on teihin suuttunut myös taivaan Herra
-ja näljän kauhuilla nyt rankaisee.
-Mut syy on pappein, piispan, arkkipiispan!
-
-YRJÖ KONTSAS (kummissaan):
-Ei meillä mitään muuttaa papit tahdo.
-
-KLAUS FLEMING (myöskin kummastuneena):
-Mut kukas piru siellä räiskää sitten?
-Vai oisko miehet viekkaan herttuan
-jo senkin aseeksensa vainunneet?
-
-YRJÖ KONTSAS (rohkeasti):
-Niin oikein, piru häll' on mielessänsä,
-jos kyllä joskus kieli mettä keittää.
-
-KLAUS FLEMING (uteliaana):
-Kas niin! Ken on hän? Kyllä marski Fleming
-sen konnan keittää, usko pois se, mies!
-
-YRJÖ KONTSAS (iloissaan):
-Siis siinä turhaan teitä pelkää kansa;
-sep' oivaa, silloin loppuu käskyvalta
-myös vouti Abram Melkiorinpoian!
-
-KLAUS FLEMING (nolona hämmästyksestä):
-Häh, mitä hourit?
-
-YRJÖ KONTSAS:
- Se on uusi vouti,
-jonk' kesä kiusaksemme meille toi;
-hän kehui suosiosta Sigismundon
-ja marski Flemingin; mut valehdellut
-se onkin, konna! Viekas jesuiitta
-ja kansan syöpä, nyt hän kiikkiin joutuu.
-
-KLAUS FLEMING (vakavana, käskevänä):
-On tässä erehdys; tuo uusi vouti
-on tullut sinne kautta kuninkaan
-ja minun myöskin. Hän on kelpo mies
-ja kirjat häll' on itse kuninkaalta.
-
-YRJÖ KONTSAS (ihan hämmästyksissään):
-Se on siis totta sittenkin --
-
-KLAUS FLEMING (kuten äsken):
- Niin on.
-Ja nyt kun tahdon tiedät kuninkaan
-ja minun, tiennet kai sä itses käyttää
-ja muita ojentaa, jos tarvis vaatii.
-Kuin niille käypi, jotka uhkailee,
-sä äsken näit, se kerro kotonas.
-Ja nyt saat mennä!
-
-YRJÖ KONTSAS (hämmennyksissään):
- Kiitos armostanne,
-mut vielä tahtoisin --
-
-KLAUS FLEMING (kiivaammin):
- Ma sanoin: mene!
-ei uskonriitoihis mull' ole aikaa!
-
-YRJÖ KONTSAS (menee Juustenin lykkäämänä, mutta ovella
-hän kääntyy ja huudahtaa):
-Sen sanon, minkä sanoakin vannoin:
-"tie helvettiin käy jesuiittain kautta!"
-
-PIETARI JUUSTEN (hänet ulos lykäten):
-Mars! sanon minä. (Menevät).
-
-KLAUS FLEMING: (nauraa):
- Hahhahhaa, tuo raukka
-on tuhma pässi, siksi saa hän mennä!
-
-EBBA FLEMING (lempeästi):
-Hän talonpoik' on yksinkertainen,
-mut uskostaan on arka tuhmakin;
-ma siitä iloitsen, kun raukan päästit.
-
- (Tulee lähemmäs, laskee kätensä nojatuolissa
- istuvan marskin olkapäälle).
-
-Vaan toinen raukka, laske hänkin pois,
-näät onhan vaimo, lapset hälläkin.
-
-KLAUS FLEMING (jäykästi):
-Sä ällös sekautuko näihin, Ebba;
-ma tiedän, miksi häntä rankaisen:
-näät hän on toista maata, luja luonne
-ja mieleltänsä röyhkeä ja uljas
-kuin kaikki pohjalaiset nuijapäät.
-Hän varmaan yllyttäjä kansan on
-tai lienee suoraan Kaarlon kätyreitä.
-On viisain se, ken vaaran vangitseepi.
-
-EBBA FLEMING (ylpeästi):
-Niin kauvasko on todellakin tultu,
-ett' yhtä moukkaa pelkää marski Fleming?
-
-KLAUS FLEMING:
-Ei yhtä sataakaan, mut kansakuntaa,
-ei kansaa myöskään, mutta ruhtinasta.
-
-EBBA FLEMING (viekkaasti):
-Ja miehet tärkeimmätkö tänne Turkuun
-hän lähettäis, kun marski Klaun hän tuntee?
-Niin tuhma ei hän liene, Kustaan poika!
-
-KLAUS FLEMING (epäillen):
-Hm, totta kyllä; mutta säilyttää
-ma hänet tahdon, kunnes noita-akka
-on mulle selvityksen antanut.
-
-EBBA FLEMING (iloisemmin):
-Mut kuoppatorniin hänt' ei tarvis heittää,
-se tieto unen veisi multakin --
-kai muukin tyrmä raukalle jo riittää?
-
-KLAUS FLEMING (leppoisemmin):
-No, olkoon menneeks, sinun tähtes, Ebba!
-Hoi, Juusten!
- (Juusten ilmestyy ovelle).
- Tuo lurjus äskeinen,
-voi tällä kertaa helpommalla päästä.
-Sä ymmärrät?
-
-PIETARI JUUSTEN (iloisesti):
-Oi kyllä, jalo marski! (Pois).
-
-KLAUS FLEMING:
-Ja kuink' on viestin laita? Nukkuu vielä?
-
-EBBA FLEMING:
-Hän pyys jo äsken päästä hyvästille.
-
-KLAUS FLEMING:
-Ei varrottaa saa sanaa kuninkaan. (Ebba-rouva pois).
-Hoi, Juusten! (Juusten ilmestyy).
- Lindorm Bonde lähtee,
-siis ratsu hälle -- sekä kunniaa!
-
- (Juusten viittaa huoveille, jotka asettuvat samaan asemaan
- kuin tuonottain. Hovipojat niinikään marskin nojatuolin
- taa; Lindorm Bonde tulee perältä Ebba rouvan saattamana).
-
-EBBA FLEMING:
-Ma jalon vieraan tuon; mut häll' on kiire!
-
-KLAUS FLEMING (juhlallisesti):
-Te anteeks suokaa mulle, jalo herra,
-jos teitä viivytin; niin mielellänsä
-tää linna kauvan teitä kestitsis,
-sen kunnian jos meille sallisitte.
-
-LINDORM BONDE:
-Mä kiitän tarjouksesta, marski Fleming,
-mut viestit kuninkaan on pääskyn laiset.
-
-KLAUS FLEMING:
-Ma huomaan, ett' on oikein Majesteetti
-taas miehen valinnut.
-
-LINDORM BONDE:
- Siis kiitokset
-ja hyvästit ma lausun. Aika rientää
-ja mua vartoo Kaarlo herttua. (Hyvästelee).
-
-KLAUS FLEMING (puoli-ivallisesti):
-Mun nöyrät terveiseni herttualle!
-
- (Lindorm Bonde poistuu huovien kunniaa tehdessä. Mutta
- ennenkuin nämä ovat ehtineet pois, tulee Juhana lykäten
- vahtikujaa myöten edessänsä takkutukkaista, harvahampaista,
- repaleista ja pelonalaista noita-akkaa, jonka tieltä
- sotamiehet säikähtäen väistyvät syrjään).
-
-JUHANA FLEMING (iloisesti):
-Kas tässä noita saapuu kunnialla
-kuin ruhtinas tai viesti kuninkaan!
-
-KLAUS FLEMING (antaa huoveille ja hovipojille merkin poistua).
-
-JUHANA FLEMING:
-Mut lujass' oli akka; väkisellä
-mun täytyi tuoda hänet; huoviraukat,
-nuo jotka tuleen syöksyis lampahina,
-ei tohdi eukkopahaan kiinni käydä.
-Ma ruojan yksin toin ja siksi viivyin.
-
-KLAUS FLEMING:
-Ma sua kiitän. Pojaks Flemingin
-tää mielen uljuus sinut taaskin näyttää.
-
-NOITA:
-Niin, Fleming on hän, raaka, rautakoura
-kuin isävainaasikin, kansan peikko
-ja kiusa rahvaan, ahnas Eerik herra.
-
-KLAUS FLEMING (ärjästen):
-Sä kitas kiinni pidä, herjauksistas
-saat muuten roviolle käydä, noita!
-(tyynemmin) Mut tällä kertaa taitos tarvitsen,
-jos voinet selvittää sä unennäyt.
-
-NOITA (nauraa ilkeästi):
-Hahaa, vai noitaan turvaa rautamarski --
-sit' ei sun isäs tehdä tarvinnut.
-
-KLAUS FLEMING:
-On sama mulle. Koittaa nyt ma tahdon,
-jos Pohjanmaalta lappalaisten taidon
-sa omistat kuin kaikki kansa väittää.
-Sä voitko selvitellä unennäyt?
-
-NOITA (viekkaasti):
-Jos unes hyväks on, ei taito riitä,
-ma voimat pimeyden vain hallitsen.
-
-KLAUS FLEMING (synkästi):
-Lie hyväks taikka pahaks, sit' en tiedä.
-Mut kauheaa se oli; hapset pystyyn
-mun nousee vieläkin, kun muistelen.
-
-NOITA:
-Sen kuulla tahdon, mutta kahden kesken
-ja pimeämpi täällä olla täytyy,
-jos mieli unten hengen sikiöineen
-mun käytettäväks säilöistänsä tulla.
-
-JUHANA FLEMING (isällensä):
-Tuon noidan juoniin, lempo soi, en luottais;
-hän vihaa meitä, tahtoo turmaa meille.
-
-KLAUS FLEMING:
-Ken rakastaa, hän valhetella voi,
-vain vihamiehet lausuu totuuden.
-Ma tahdon totuutta, en mairitusta --
-ja munan neuvoja ei kanan tarvis.
-Te poistukaa ja (huutaa) Juusten!
- (Juusten ilmestyy).
-Valot pois, yks tuohus riittää!
-
- (Ebba Fleming ja Juhana menevät, palvelijat vievät kynttilät,
- paitse yhden, joka jää uunin reunalle. Fleming ja noita
- jäävät kahden kesken, edellinen istuen nojatuolissa, niin että
- hän on varjossa, noita oikealla, matalalla rahilla, jotta hänen
- vilkkaat kasvonsa tulevat selvästi näkyviin).
-
-KLAUS FLEMING:
-Ma nukuin --
-
-NOITA (keskeyttäen):
- Yölläkö?
-
-KLAUS FLEMING:
- Ei, päivällistä.
-Sen aikaa, minkä sotaratsu juo,
-kun janoissansa palaa taistelusta,
-ma lienen nukkunut; ja unissani
-ma vastaan vihollista ratsastin
-ja huovijoukot riensi jäljessäni. --
-
-NOITA:
-Ken oli vainolainen?
-
-KLAUS FLEMING;
- Sit' en tiedä
-ja tiedon siitä juuri tahdonkin,
-Mut loppuun kuule! -- Yöksi leirit teimme
-ja kaikki nukkui, paitse vahtimiehet.
-Ma kuulen huutoja -- ja kalvakkaana
-mun Aksel Kurjen huovi herättää
-ja sanoo tulleen viime tuomiomme,
-kun taivas palaa, kuolleet ruumiit veisaa
-ja tulten liekit koko ilman täyttää.
-Ma syöksen ulos, miekka huotrasta
-ja valmiin' itse perkelettä vastaan.
-Se totta oli: Herran taivaat lieskas
-ja puiden latvat pohti, lumi puunti
-ja tahmas hurme lanttopaikat täytti;
-mut kinoksista tuhat silmää kiilsi,
-kuin kissansilmät kiiluu pimeässä
-ja tuhat laihaa kättä, suonikasta
-sielt' ojensivat luiset sormipiinsä
-kuin kotkan kynnet koukkuiset ja käyrät.
-Mut yli muiden, lumikummun päältä
-näin laihan miehen, päässä sinilakki,
-ja silmät kauhun lieskaa syytäväiset --
-ja suunsa musta veisas Herran virttä
-ja noista silmistänsä myrkkynuolen
-hän ampui rintaani, mun voimat petti
-ja lailla akkain vaivuin tainnuksiin.
-Mut tainnuksissa virren äänen kuulin,
-se paisui, paisui Herran pasuunaksi --
-ja kylmään hikeeni ma heräsin.
-
- (Äänettömyys).
-
-NOITA:
-Tuon unen taivaan Herra itse laittoi!
-
-KLAUS FLEMING (äskeisissä mietteissään):
-Niin merkillistä: siitä herätessä
-ma tosiaankin virren veisuun kuulin.
-
-NOITA (vilkkaasti):
-Se mistä tuli?
-
-KLAUS FLEMING:
- Hämäläinen moukka
-vain vankityrmässänsä lukkaroi!
-
- (Äänettömyys).
-
-NOITA (joka hetken on istunut silmät kiinni ja laihat kädet
-suorina polvien välissä riippuen, ikäänkuin itsekseen):
-
-Se nuoli sisäpuolelt' ammuttiin
-ja omantunnon myrkkykärjen kantoi!
-
-KLAUS FLEMING:
-Sa mitä höpöttelet, vanha noita?
-Jos kielt' et selvempää sä osanne,
-niin tarpeeton on moinen koru sulla!
-
-NOITA:
-Siis tahdot tietää, mitä henget haastaa
-ja salavoimat korvan kalvoon kuiskii?
-
-KLAUS FLEMING:
-Ma tahdon totuuden; jos sen sa tiennet,
-se kerro, vaikka karvas ois se mulle!
-
-NOITA:
-Siis syytä itseäs, sä marski Fleming:
-kun sinun tähtes verta syyttömäin
-jo hanget hohtaa, purot purppuroi,
-kun aidanseipäät kasvaa ihmispäitä
-ja vesi maljassasi hurmeeks muuttuu,
-kun ratsus ruumiisihin kompastuupi
-ja maa kuin kuollut lepää jalkais alla,
-kas, silloin mainees oot sa kukkulalla --
-mut suistut nuolesta, min itse ammut!
-
- (Noidan puheen aikana on valo vähennyt,
- niin että huoneessa on melkoisen pimeä).
-
-KLAUS FLEMING (ylös kavahtaen):
-Suus kiinni, hurja, harvahammas noita,
-sun kieles ilman saastuttaa kuin myrkky,
-se nostaa sielussani mustat voimat
-ja kynnet kasvattaa kuin tiikerille,
- (Vetää miekkansa).
-Sun tapan ensiks, niinkuin kuppa lutkan,
-sa rovioltai ilman myrkyttäisit!
-
- (Yrittää noitaa kohti, joka parkaisten
- pakenee nurkkaan ja huutaa sieltä)
-
-NOITA:
-Jos tapat mun, et totuutta voi tappaa!
-
-KLAUS FLEMING (yhä säilä pystyssä):
-Sun kurkkuus kuitenkin sen telkeän!
-
- (Samassa syöksee sisään Ebba-rouva,
- Juhana ja Juusten tuohusten kanssa).
-
-EBBA FLEMING:
-Et naisen vereen säilääs saastuttane!
-
-KLAUS FLEMING (ärjästen);
-En naisen, en, vaan epäsikiön,
-mi perkeleelt' on helvetistä päässyt,
-ma tahdoin herrallensa palauttaa.
-Mut jääköön tekemättä; roviolle
-sun piispan rengit kyllä toimittaa
-ja sanas syöt kuin koira silloin, lutka!
-
-NOITA:
-Ei pala totuus rovionkaan päällä!
-
-KLAUS FLEMING:
-Mut toki itse palat, koiran ruoka --
-Vaan piispallekin oisit liika riemu!
-ja siks sun säästän! Mutta ilman korpit
-sun riettaat silmäs nokkii elävältä;
-ja kieles leikkautan kuin varvaskänsän,
-jos siitä hiiskahdat, mit' olet kuullut.
- (Juustenille).
-Vie pois tuo saatana mun silmäin eestä
-tai ruoskin rutkaleelta itse hengen!
-
- (Juusten viittaa huoveille, jotka vievät
- noidan pois, itse seuraa hän jäljessä).
-
-JUHANA FLEMING:
-Ma sanoin äsken, isä: varo noitaa --
-hän meitä vihaa, sen hän itse myönsi.
-
-KLAUS FLEMING:
-Sun neuvojas en tarvitse, en kysy --
-sa laita kapinees, sun Puolaan täytyy.
-
-JUHANA FLEMING (hämmästyen):
-Mun Puolaan? Nytkö?
-
-KLAUS FLEMING (lujasti):
- Nyt tai kohta, niin.
-
-EBBA FLEMING (hämmästyen hänkin):
-Mut mitä kummaa kertonut on noita?
-
-KLAUS FLEMING:
-Ma tiedän sen ja sentään yksi liikaa
-jo siitä tietää.
- (Juhanalle).
- Käske Gottschalk tänne!
-
- (Juhana yrittää sanomaan jotakin, vaan tyrehtyy
- marskin katseesta, kumartaa ja menee).
-
-EBBA FLEMING:
-Et ennen salannut sä mitään, Klaus,
-kun kysyi Ebba. Mutta nyt? --
-
-KLAUS FLEMING (tylysti):
- Sen teen --
-ei naisten tarvis ole kaikki tietää.
-Lien kertonut jo liiaksikin sulle.
-
-EBBA FLEMING (ylpeästi):
-Tuot' en ma uskois, jollen itse kuulis.
-Ma oonko koskaan marskin pettänyt?
-
-KLAUS FLEMING:
-En puhu siitä nyt.
-
-EBBA FLEMING:
- Vaan minä puhun;
-ma tahdon tietää, miksi juuri nyt
-sa laittaa Puolaan aiot Juhanan?
-Tuo lemmenjuttu, sekö mieltäs painaa?
-
-KLAUS FLEMING:
-Ma hänen lempijutuistansa viis,
-mut hän on vesa suvun viimeinen
-ja turvaan parempaan ma hänet tahdon.
-
-EBBA FLEMING:
-Siis pelkäät sotaa taikka onnettuutta?
-
-KLAUS FLEMING:
-Sa elä kysy, mit' en itse tiedä;
-mut paha enne vaivaa sieluani.
-
- (Gottschalk tulee).
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
-Sa mua kutsuit, isä!
-
-KLAUS FLEMING:
- Niin ma tein --
-sun mieltäs, tietojas ma tarvitsen.
- (Ebballe).
-Sa jätä meidät kahden kesken, Ebba!
-
-EBBA FLEMING:
-Kuin arvoitus on mulle marski Fleming! (menee).
-
-KLAUS FLEMING (viitaten Gottschalkia istumaan):
-Sa tunnet Aunen, Pentti herran tytön?
-
-GOTTSCHALK FLEMING (säikähtäen):
-Siis tiedät senkin, isä!
-
-KLAUS FLEMING:
- Mitä tiedän?
-Ma tunnen Aunen, hän on kaunis tyttö --
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
-Niin onkin.
-
-KLAUS FLEMING:
- Kaunis, hyväluontoinen --
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
-Ja lämmin niinkuin päivä sydämeltään.
-
-KLAUS FLEMING:
-Ahaa, vai niin, sa tunnet sydämenkin,
-siis häntä rakastat?
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
- Ma luulen niin.
-
-KLAUS FLEMING:
-Ja Aune, tietääkö hän tunteistasi?
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
-Ne juuri tänään hälle ilmaisin.
-
-KLAUS FLEMING:
-Ja hän?
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
- Mua lempii niinkuin minä häntä.
-
-KLAUS FLEMING (naurahtaen mielihyvästä, itsekseen):
-Kas, lempo vie, kuin hyvin kaikki käypi!
-(ääneen) Ken rakastaa, se halaa naimisiin,
-sa ennen kevättä saat häitä viettää.
-
-GOTTSCHALK FLEMING (iloisesti):
-Kuin voisin kiittää sua, isä rakas!
-
-KLAUS FLEMING:
-Ei kiittämistä, (mietteissään) Onni on se mulle,
-jos edes jonkun onnelliseks tehnen.
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
-Mut Pentti herra?
-
-KLAUS FLEMING:
- Suostuu, takaan minä.
-
-GOTTSCHALK FLEMING (yrittää nousta).
-
-KLAUS FLEMING:
-Ei vielä. Yhtä seikkaa kysyn sulta,
- (Lyhyt äänettömyys).
-Sa seuraat sydäntäs, ma järkeäni,
-sa elät tunteissas, ma elämässä,
-mut elämässä sentään joskus tuntuu
-kuin pettäis pohja. Harvoin marski Fleming
-on vielä empinyt. Min käski tunne,
-sen järki myönsi; minkä järki käski,
-sen myönsi tunne. Neljää kuningasta
-tää käsi, sydän, nyt jo harmaa pää
-on aina kunnialla palvellut.
-Ma olen suora mies, en hoviherra,
-min häntä heiluu ruo'an antajalle.
-Ken kerran voideltu on kuninkaaksi
-ja kelle kuuluu valtakunnan kruunu,
-sit' olen seurannut kuin varjo miestä.
-Mut vallan ahnas, vaikka ylhäinenkin
-jos kurkkii kruunuun, sen ma maahan lyön.
-Se onko oikein, Gottschalk?
-
-GOTTSCHALK FLEMING (kummastellen):
- Varmaan, isä!
-
-KLAUS FLEMING:
-Niin uskon itsekin. Mut riita syntyy
-mun tunteen välillä ja kylmän järjen,
-jos täytyy kansaa oman synnyinmaani
-mun lyödä maahan niinkuin sutten laumaa,
-kun hätää ruikuttain he niskuroi
-ja uhkaa minua ja kuningasta.
-Sa Gottschalk, kuinka tästä selviäisit?
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
-On synnyinmaa ja kansa rakas mulle.
-
-KLAUS FLEMING:
-Se onko rakkaampi kuin kuningas
-ja kuninkaalle tehty hengenvala?
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
-Sit' en ma tiedä. Mutta synnyinmaalle
-mies antaa valansa jo syntyessä.
-Voi maata sortaa julmat tirannit
-tai heikkopäiset, silloin nousee kansa
-ja suistaa tirannit kuin Kustaa Vaasa.
-
-KLAUS FLEMING:
-Mut vanha Kustaa alta vieraan vallan
-hän maansa vapautti, se onkin toista.
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
-Vaan Englannissa Henrik kahdeksannen
-löi talonpoiat; samoin Ranskan, Saksan
-on kansa tiranneitaan vastaan noussut
-tai uskonvapauttansa puolustaissa
-on kera pappein käynyt voittoisasti;
-on kansan oikeus puoltaa vapauttansa.
-
-KLAUS FLEMING:
-Ei ymmärtää voi rahvas vapautta,
-sen tuntee yksin vapaa aateli,
-mut rahvaan oikeus kuninkaan on käsky. --
- (Kävelee edes takaisin).
-Sa olet nuori, äitis kansanlapsi
-ja siksi harhaan vie sun haavehes.
-Ken tarttuu miekkaan vastaan esivaltaa,
-hän miekkaan hukkuu. Kurja mies
-on se, ken rahvaan luottaa suosioon:
-se on kuin ruoko, tuulten häilyttämä,
-tai niinkuin puu, min juuret maast' on irti.
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
-Mut maa on kansa; miehen luopion
-voi kansa hartioiltaan luoda pois.
-
-KLAUS FLEMING:
-Niin luo, jos voi; mut jos on rautaa mies,
-niin ratsumieheen aina ratsu tottuu;
-ei olot miestä luo, vaan mies ne luopi.
-Ma tahdon siitä olla esimerkki.
-
-PIETARI JUUSTEN (hätääntyneenä sisään syösten):
-Voi, jalo marski! --
-
-KLAUS FLEMING:
- Mik' on hätä sulla?
-
-PIETARI JUUSTEN (kuten äsken hätäillen):
-Tuo vanki, Ilkka, -- viekas pohjolainen
-on meidän käsistämme karannut!
-
-KLAUS FLEMING (ärjästen):
-Te lemmon sikiöt! Ken hänet päästi?
-
-PIETARI JUUSTEN:
-Ma käskyn jälkeen hänet tyrmään vietin,
-en kuoppatorniin; nyt kun illallista
-ois vanha linnanvahti tuonut hälle,
-niin oli lintu päässyt häkistänsä.
-
-KLAUS FLEMING:
-On mahdotonta!
-
-PIETARI JUUSTEN:
- Tyrmän ikkunasta
-hän vaattehistaan tehdyn riepuköyden
-on laskenut ja siitä muurin seinää
-on maahan lipunut.
-
-KLAUS FLEMING:
- Tuo viekas kettu
-ei muiden kaltaiselta näyttänyt;
-hän viisas on ja rohkea, se näkyy,
-ja hän on siemen, josta myrkky kasvaa.
-Hän viel' ei kauvas, konna, ehtinyt --
-sa huovit kohta käske satuloihin
-ja itse mukaan käy. Hän tänne saata,
-jos elävält' et voi, niin kuollehena;
-ma hänt' en kynsistäni päästä pois!
-
- (Juuston pois).
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
-Ja minkä tehnyt on hän rikoksen?
-
-KLAUS FLEMING:
-Hän noit' on rahvaan yllyttelijöitä,
-joit' tahtoo kätyreikseen herttuamme
-ja aikoo kimppuhumme sitä tietä.
-Se otus kallis on, jos oikein näin,
- (Synkästi itsekseen).
-ja noita vakuutti mun mieltä siitä.
-
-GOTTSCHALK FLEMING (seisoo hetken epäröiden, sitten päättävästi):
-Siis lähden jäljillensä minä myös!
-
-KLAUS FLEMING:
-Niin, riennä vain sä kanssa Juhanan.
-
- (Kohta kuuluu melua ja aseiden kalsketta pihalta. Torvet
- törähtelevät ja rumpu käy. Hetken perästä komennetaan
- "mars, täyttä laukkaa!" ja vähitellen palautuu hiljaisuus.
- Fleming on metelin aikana mennyt ikkunan luo katsellakseen
- lähtöä, mutta palaa sen vaiettua takaisin keskelle permantoa,
- seisoo hetkisen mietteissään ja lausuu sitten):
-
-Vapautta rahvahalle! tahtoi hän --
-ja sehän onkin ajan sotahuuto,
-min nosti Wittenbergin hurja munkki.
-Tää myrkky uhkaa koko Eurooppaa,
-se saartaa Saksaa, ruhjoo Ranskanmaata
-ja yksin Espanjankin rautavalta
-jo järkkyy saumoistansa Hollannissa.
-Sen Kustaa Ruotsiin toi; ma ammoin jo
-näin myrkynsiemenen ja turman taimen.
-Näät valtakunnan laivaa rahvasko
-vois ajan aallokoissa ohjaella?
-Ei, lempo soi, se koht' ois haaksirikko
-kuin laiva, jolta puuttuu ruorimies.
-Sen oon ma itse nähnyt. Moukkain valtaan
-ei valtakuntaa koskaan usko mies.
-Ken niskuroi ja kun ei neuvot auta,
-niin niskat poikki, se on selvä sääntö.
-Se oikein ollut on, sen täytyy oikein olla,
-ja siis on mulla oikeus. Muut jos empii,
-niin toimistaan ei emmi marski Fleming!
-
- (Esirippu alas).
-
-
-
-
-TOINEN KÄYTÖS.
-
-
-Toinen kuvaelma.
-
-Jylhä metsäinen seutu Korpolaisvuoren alla, joka kohoaa etäämpänä
-mustalta ammottavine louhi-onteloineen. Maa on hienon lumen peitossa,
-yö muuten pimeä, paitse että kuu silloin tällöin vilahtelee pilvien
-lomista. Hiljaisuutta häiritsee vinkuva tuuli. Taampana kahden vuoren
-onkalon keskellä pieni, matala mökki, jonne oikealta tuleva ja
-etualalle päin mutkautuva polku johtaa. Näyttämö on hetkisen vallan
-tyhjä. Sitten tulee vasemmalta:
-
-YRJÖ KONTSAS (kontti seljässä, puukko vyöllä ja sukset olalla):
-Niin oudot mulle on nää Suomen maat
-ja vanhan Turunlinnan jylhät seudut;
-en löydä tuonoista ma latuani
-tai lie sen tuiskuttanut umpeen pyry.
- (Panee sukset oikealle, puuta vasten).
-Kas tuohon lasken lylyt, sivakkani,
-kun jalat raukaisee jo taivallus
-ja näköäkin haittaa hiuka, nälkä.
--- Ei sanast' yksin elä ihminen,
-vaan syödä täytyy itse piispankin.
-Mut onpas eväät mulla! Ulvilasta
-sain toki rieskaleipää tullessani.
- (Ottaa kontin seljästään ja istahtaa kivelle).
-Kas täss' on ruo'at niinkuin ruhtinaalla
-ja nyt jos oltta vain ois särpimeksi,
-niin jaksais lylyään taas lykkäellä.
- (Syö, katselee ympärilleen).
-Mut mikä on tää paholaisen paikka,
-jonk' olen kiertänyt jo kahteen kertaan
-kuin jänis koirain eessä kykkiväinen?
-Tää liekin noidan notko, velhon vuori,
-kun tuolla ylhäälläkin vinkuu tuuli
-kuin luutavarsillansa noidat kiitäis! --
-Ma olen kristitty ja aamuin, illoin
-myös Herran huomaan itseni mä heitän;
-mut taikaa vastaan auttaneeko Kiesus? --
-Kai sentään vastataika varmin oisi?
- (Nousee ylös, katselee ympärilleen ja huomaa mökin).
-Mut, Kiesus auta, tuoss' on ihmismaja!
-Jos lienee asuttu, niin kysyn tietä
-ja kukaties sais siellä yötä olla;
-on matkanteko hauskemp' päivän aikaan.
-
- (Jättää konttinsa kivelle, menee mökille päin, tarttuu oven
- ripaan ja kurkistaa pimeään pirttiin, mutta lyö heti oven
- kiinni ja tulee juosten etualalle).
-
-Hyi, kelvottoman velhon pahnapaikkaa --
-sen siksi haistoinkin jo loitommalta,
-kun polku jalkopohjaa kihelmöitsi.
-Pääkallo ikkunassa -- selvä merkki!
-ja oven kahva kyisen käärmeen raato --
-(sylkäisee) ptui rietas, saastojasi! Karsinasta
-näin silmät kiiluvaiset niinkuin ahman
-ja lerppakieli tippui ihmisverta!
-En tässä kauvan viipyä mä tahdo --
-pois lähden, vieköön vaikka Hornaan tie.
- (Ottaa konttinsa, jota sovittelee selkäänsä).
-Niin, tyhjään raukes matka marskin luo --
-sen muut jo ennusti ja itse uskoin,
-mut Ilkan kumppaliksi sentään läksin.
-Hm, Jaakko rukka linnan vankilassa
-ja raipoitettu mies, hän, Jaakko Ilkka!
-voi surkeutta synnin maailman!
-Mut tapas, lempo soikoon, miehen marski --
-sai nokinenä kerran sanat kuulla!
-Vai muka kunnon mies on meidän vouti,
-kun Viron sutten joutais syötäväksi!
-Mut uskoamme muuttaa ei hän tahdo,
-niin sanoi marski.
- (Risujen rasahdusta kuuluu).
- Mutta! metsä elää --
-nyt lähden lipettiin, kai saapuu velho!
-
- (Rientää suksilleen ja aikoo poistua, kun
- näyttämölle oikealta läähättäen kahmaisee):
-
-JAAKKO ILKKA (avopäin ja päällä ainoastaan punainen pusero
-ja siniset alushousut):
-Hoi, mies! Ken lienetkään, nuo sukses mulle
-saat antaa nyt tai maksas höyryää!
-
- (Hyökkää Kontsaan niskaan).
-
-YRJÖ KONTSAS (hämmästyneenä suksensa hellittäen):
-Häh? Siunaa Luoja, yönkö kummitukset
-tääll' liikkuu velhon luona vaiko oikein
-mun kuuli korvat: ootkos Ilkan Jaakko?
-
-JAAKKO ILKKA (hämmästyen):
-Sa nimen oudon lausuit. Ken liet itse?
- (Katsoo tarkemmin).
-Niin totta koin ma elän, Kontsas veikko!
-Siis olet vapaa sa ja
- (Hypistelee Kontsaan vaatteita).
- vaate päällä, --
-mun leu'at vilusta jo lokattaa
-ja liian ohkainen on marraskuulla
-tää pukimeni.
-
-YRJÖ KONTSAS (ottaa kontin selästään ja riisuu turkkinsa):
-Kas tässä turkin saat!
- (Katselee kuun valossa tarkemmin kumppaliansa).
- Mut lempo vie,
-on housut sulta unhottuneet, veikko!
-
-JAAKKO ILKKA (naurahtaen):
-Ja lakki myös; näät marski Suitian
-hän meidän puolen päähineihin mieltyi.
-
-YRJÖ KONTSAS:
-Voi sua veitikkaa! Vai avopäin
-sa heitit hyvästis; mut leikki sikseen:
-sa kuinka atimosta pääsit, kerro!
-
-JAAKKO ILKKA:
-En tiedä liekö aikaa kertomuksiin,
-voi marskin huovit kintuilla jo olla.
- (Vilkasten ympärilleen).
-Kun sinut heitin, huovein valtaan jäin
-ja kuljin niinkuin kuoloon tie ois käynyt,
-näät ruoskittaahan tahtoi mua marski
-ja sitten kuoppatornin hautaan heittää,
-mist' ei lie monta vielä palannut.
-
-YRJÖ KONTSAS:
-Niin käski hän, sen kuulin; mutta kuinka --
-
-JAAKKO ILKKA:
-Ma täällä oon? Niin, siinä onkin pulma,
-jok' ei oo selvä mulle itsellenkään.
-Mun huovit linnan vallin luokse vei --
-näät siin' on heillä vanha piinapaikka --
-ja mua suimittiin kuin kulkukoiraa!
-
-YRJÖ KONTSAS:
-Voi ettet lyönyt heitä suuta vasten!
-
-JAAKKO ILKKA:
-Lyö itse, jos sa voit, kuin sua piestään.
-Mut sit' ei kauvan kestänyt, näät pappi
-tai mikä ollut lie, hän hätään riensi
-ja huovit karkoitti. Ma vietiin torniin,
-niin tuli käsky: ei, vaan tyrmään viekää.
-Ma sinne jouduin taakse telkimen;
-mut ikkunan kun muurissa ma näin,
-niin mietin kohta: vielä elää toivo!
-Ja heti ryhdyinkin jo tutkimuksiin:
-mies hoikka siitä mahtui; köysi vain,
-niin vapaana on jälleen Jaakko Ilkka!
-
-YRJÖ KONTSAS:
-Mut sit' ei ollut ja jos oiskin ollut,
-niin entäs vahdit?
-
-JAAKKO ILKKA:
- Täällä etelässä
-on illat pimeät; ma riisuin vaatteet
-ja niistä köyden tein ja alas luisuin.
-
-YRJÖ KONTSAS:
-Mut entäs vahdit, vallit, vallihaudat?
-
-JAAKKO ILKKA:
-Sen tietköön Luoja, kuinka lienkin tullut --
-en tiedä itsekään, min ihmeen kautta --
-ma uin ja juoksin, juoksin, tässä olen!
-
-YRJÖ KONTSAS:
-Saat kiittää onnestasi taivaan Herraa.
-
-JAAKKO ILKKA:
-Niin, miestä neuvokasta Hänkin auttaa.
-Sa pääsit nähtävästi helpommalla?
-
-YRJÖ KONTSAS:
-Niin tein. Ma ulos kohta heitettiin.
-
-JAAKKO ILKKA:
-Ja niin nyt ollaan täällä; mutta peijakas,
-on varmaan huovit mulla kintereillä
-ja Tukholmaan mun täytyy, vaikka täynnä
-ois perkeleitä Ahvena ja manner.
-Nyt, Kontsas, suoraan luokse herttuan,
-niin meill' on takanamme tuima reissu.
-Sa paikat tunnet, koska yksin läksit?
-
-YRJÖ KONTSAS:
-En opasta ma marskiltakaan saanut --
-ja tie on pystyyn noussut, noiduttu
-on varmaan kierroksille nämä tienoot.
-Kas tuoss' on pesä velhon, poppaäijän!
-
- (Kuuluu ääntä oikealta).
-
-JAAKKO ILKKA:
-Ken tulee? Huovit jos, niin perii hukka.
-
-YRJÖ KONTSAS (on katsellut sinnepäin):
-Ei, vanha akka sieltä yksin puittaa,
-ja ähkii, tuhkii tullessaan kuin hullu --
-hoi, piiloon Ilkka, siin' on velho itse!
-
-JAAKKO ILKKA (vetäytyen Kontsaan kanssa vasemmalla
-olevan kuusen varjoon):
-Ma pelkään huoveja, mut muita en --
-ja olkoon akka vaikka pirun äiti,
-niin kysyn tietä hältä Tukholmaan.
-
-YRJÖ KONTSAS (puun takaa):
-St! Hiljaa! anna esiin velhon tulla!
-
-NOITA (tulee ähkien ja itseksensä uhuen):
-Taivaat lieskaa ja valtameret kiehuu ... ja tässä kiehuvassa kattilassa
-hän vielä keitetään ja paistetaan... Vanha piru itse seisoo sarvipäineen
-ja kaviojalkoineen vartaan varressa ... kaikki pienet punapäät tanssivat
-luurankojen kanssa kilpaa sen rovion ympärillä ja tulta kohentelevat ...
-hännät heill' on kohennuskeppinä, ne kun eivät tulessakaan pala ...
-ja syttyinä on toisia verimatoja ja pyöveleitä, jotka rautaisen
-haarniskansa sisässä korventuvat ja kärventyvät karvoineen korvineen
-kuin paistinpannussa ... (yrittää mökillensä, huomaa jälkiä lumessa,
-haistelee oven kahvaa, nuuskii ilmaa).
-
-YRJÖ KONTSAS (hiljaa Ilkalle):
-On kamalat tuon riettaan miettehet --
-pois lähtään täältä, muuten pahoin käypi!
-
-JAAKKO ILKKA (samoin Kontsaalle):
-Mut kelle toivottaa hän moisen kuolon?
-Kun ruoja vain ei söis, niin kysyis tietä! --
-
-NOITA (vaanien);
-Täällä haisee ihmisen veri ja näkyy tasajalkaisen jälkiä... Ne ovat
-kaukalaisia, kulkuroistoja, oma väki tänne ei uskalla tulla ja
-pappihurtat ei pääse, sillä niitä varten olen taikani tehnyt... Onko
-hirtehisen puolakat tännekin kuononsa pistäneet?... Mutta kyllä
-minä silloin heidän sieramensa kutkuttelen... Parasta katsoa
-tupahan... Mutta jos likellä ovat mokomatkin mongertajat, niin
-säikytän ne loitommaksi näiltä mailta ... (pärähtää kamalaan
-nauruun ja huutaa):
-
- Huus karja laitumelle,
- kyys käärme kinosta myöten,
- sissis, sissis sisilisko,
- myys myyrä, myrkky myyrä,
- korpolaisten raato korpit,
- kaikki karja kalman eukon,
- vihoväki mannun eukon,
- huus, huus kaikkialle,
- näkymättä, nukkumatta,
- puhtaaks pankaa laitumeni,
- pistos sinne, pistos tänne,
- kannan alle, kynnen alle
- musta veri, myrkkyveri,
- kunnes maa on minun taasen,
- velhon valta, vuoren valta!
-
- (Menee tupaan).
-
-YRJÖ KONTSAS:
-Voi, Kiesus auta oman ristis kautta --
-jo tunnen jalkopohjat pöhöttyvän!
-
-JAAKKO ILKKA:
-Niin pakkasesta, vaan ei taikatöistä.
-(its.) On sentään kauhun paikka seutu tää,
-mut rohkea on aina rokan syönyt,
-(ääneen) En pelkää velhoa, ma tietä kysyn
-hän minkä voi, kun teen ma ristin merkin.
-
- (Tekee ristin merkin rintaansa ja mökille päin).
-
-YRJÖ KONTSAS:
-En marskia ma tuonoin peljännyt,
-mut tuota vapisen kuin haavan lehti!
-
-JAAKKO ILKKA:
-Ei purematta nielle noitakaan!
-
- (Menee mökille, hätkähtää nähdessään kamalat kuvat, mutta
- tehtyään ovella vielä ristinmerkin, tarttuu hän kahvaan ja
- avaa oven sanoen):
-
-Nimehen Isän, Pojan, Pyhän hengen!
-
-NOITA (sisästä):
-Käy sisään vaan, sa Ilkka Ilmajoelta.
-
-JAAKKO ILKKA (säpsähtäen kuin salaman iskusta):
-Häh! Taivaan Jumalat! Ken ... kuka Ilkka?
- (Tointuen ja miehevästi).
-No niin, sen nimen isältäni saanut olen,
-mut mistä helvetistä tunnet mun?
-
-NOITA (tulee ovelle):
-Ma tunnen kaikki, tiedän myöskin kaikki;
-sa eilen saavuit hiihtäin marskin luo,
-ja hätää pohjolaisten valittelit;
-sun marski ruoskitutti, vangitutti,
-sa karkasit ja oot nyt henkipatto!
-Ken sinut kiinni saa, hän palkitaan,
-mut ken sun pelastaa, hän ruoskitaan.
-
-JAAKKO ILKKA (masentaneena):
-Sa olet noita, kaikki on kuin sanot,
- (Tempasten puukkonsa).
-Mut kieles juorut kurkkuus kuivukoot!
-
-NOITA (nauraa):
-Vai luulet velhoon asees pystyvän? --
-Mies, puukkos tuppeen! Pahaa en ma tahdo,
-näät sama kosto, sama vihan liekki
-kuin sinulla on mulla.
-
-JAAKKO ILKKA:
- Kosta en,
-jos oikeutta teenkin Flemingille.
-
-NOITA:
-Nyt aiot Tukholmaan, mut tiet' et tunne.
-
-JAAKKO ILKKA:
-Vai senkin tiedät! Siispä näytä tie.
-
-NOITA (osoittaa):
-Ja tuolla kuusen alla kyykyllänsä
-on sulla kumppalisi, Yrjö Kontsas?
-
-YRJÖ KONTSAS (tulee puun takaa tehden ristin merkin):
-Jos piru tuo ei ois, niin Luojaks luulis!
-
-JAAKKO ILKKA:
-Käy tänne, Kontsas, velhon veikkoseksi!
-
- (Kontsas lähenee).
-
-NOITA (Kontsaalle):
-Sa oisit teiniks tehty, papiks pantu,
-jos isäs suomalainen ollut ois.
-
-JAAKKO ILKKA (its.):
-Kun piru papin kanssa liittoon käy,
-niin sitt' on kumma, jollei onni suosi!
-
-NOITA:
-Sa nostit puukkos. -- Jos sa vannot mulle,
-vain marskin kylkeen että käytät sitä,
-niin tai'on puukkos kärkeen käärmemyrkyn,
-mi hiipaisten jo hengen hältä vie.
-
-JAAKKO ILKKA:
-En ole murhan mies, vaan oikeuden.
-
-NOITA:
-Ja vapauden, ma tiedän; mutta vapaus
-ja marski Fleming eivät kaksin viihdy.
- (Kuuntelee).
-Ma kuulen ääntä, ratsun hirnuntaa --
-
-JAAKKO ILKKA (säikähtäen);
-Ne huovit on ja Ilkkaa hirteen etsii...
- (Vetää puukkonsa).
-mut käyköön kuinka käy, ma taistelen;
-en eestä itseni, vaan tuhanten!
-Mun _täytyy_ Tukholmaan ja, kautta taivaan,
-vaikk' kävis tieni läpi sydänten,
-ma tällä puukollani raivaan sen.
-
-YRJÖ KONTSAS:
-Sa ota sukset multa, lakki myös,
-voit ehkä päästä heiltä. Jäljessäs
-mä sinne saavun.
-
- (Metsästä kuuluu komento: "alas ratsuiltanne! Ne puihin sitokaa
- ja eespäin, mars". Toinen huuto: "Tänne johtaa jäljet!")
-
-NOITA:
-On turhat aikees, huovit saartaa paikan;
-nyt jouduit hiirenloukkuun, Jaakko Ilkka!
-
-JAAKKO ILKKA:
-Sa, lemmon noita, surmaaniko ilkut,
-mut nähdä saat, kuin iskee pohjalainen!
-
-YRJÖ KONTSAS:
-Voi, pakoon riennä!
-
-JAAKKO ILKKA:
- En, en askeletta!
-Nyt tulkoon koirat kerran joukollansa,
-ma heille näytän, mitä taitaa mies,
-kun taistelee hän epätoivossaan.
-
-NOITA:
-On taitos turha, yksi pyssyn laukaus
-sun kuolettais! Vaan mulle vanno, että
-sa Flemingistä, kansan pyövelistä,
-teet lopun tuolia (viittaa puukkoon), niin sun pelastan!
-
-JAAKKO ILKKA:
-Ma eestä oikeuden ja Pohjanmaan
-jo vannoin taistellaksein hautaan asti!
-Ja silmät sammukoon ja liha kuolkoon
-ja korpit raadon syököön elävältä,
-jos sit' en tee! Siis kuolo Flemingille,
-kun oikeus kuollut on ja ruoska säätää,
-vaikk' onkin selvä valtakunnan laki.
-Ma muut' en lupaa, enkä toisin vanno!
-
-NOITA:
-Se vala riittää. Joutuun tuonne menkää
-ja alla lauteen siellä vartokaa:
-on varmempi kuin linna noidan mökki!
-
-JAAKKO ILKKA:
-Siis nimeen Herran vaikka velhon pesään!
-
- (Ilkka ja Kontsas syöksevät tupaan, noita perässä. Heti senjälkeen
- ilmestyvät Juhana Fleming ja kymmenkunta soihduilla varustettua
- huovia. Vasta myöhemmin Gottschalk Fleming).
-
-JUHANA FLEMING:
-Kas tänne jäljet johtaa pakolaisen!
-Tuo metsä tutkikaa ja luolat kaikki,
-hän tuotava on linnaan takaisin,
-jos muuten ei, niin ruumiina, on käsky,
- (Muutamia huoveja katoaa vasemmalle).
-Te toiset vartokaa, ma itse paholaisen
-nyt huudan päivän valoon pesästänsä.
-Hoi, akka, noita, velho, poppa-ämmä,
-tee pirunkonstis nyt, mut ukses auki
-tai lyön sen kahtia kuin munan kuoren.
-
-NOITA (raottaa ikkunan lautaa, niin että hänen kasvonsa
-soihtujen valossa näkyvät):
-Ken siellä kirkuu, räiskää keskiyöllä?
-Jos lienet Belzebub ja noitain herra,
-niin miks'et kattotietä nyt sä käytä?
-
-JUHANA FLEMING:
-Nimessä neitseen pyhän Maarian,
-en perkeleen, ma sulta kysyn nyt,
-jos olet karkulaista nähnyt täällä?
-
-NOITA (ikkunasta):
-Nyt juur' on keskiyö, se mun aika
-ja omat nyt on mulla toimitukset.
-Ken silloin häirii, hänet korpiks loihdin
-kuin sen, ken äsken kysyi tietä täältä.
-Nyt Korpolaisten korppina hän ronkkuu!
-
-JUHANA FLEMING:
-Sun elkeitäs en pelkää, vanha noita!
-Et avaa siis! Hei, tänne miestä
-nyt tulkoon neljä, pirtti tutkikaa
-ja karkulainen siellä jos hän piilee,
-hän tänne raastakaa! Mars, eteenpäin!
- (Ei kukaan liikahda).
-No onko lempo teidät lamaan lyönyt,
-vai pelko kuuroks tehnyt hölmöjoukon?
-Ken pelkää akkaa, hän on itse akka
-ja muita pettää huovin housuillansa!
-Ma käskin: edespäin! te kuulitte
-ja, kautta Maarian, ma hirtän sen,
-ken vastaan päällikköä niskuroi!
-
-ENS. HUOVI:
-Ehk' on hän muita teitä karkuun päässyt,
-vie tästä jäljet myöskin tänne päin!
-
- (Pari huovia tulee vasemmalta).
-
-TOINEN HUOVI:
-Ne tänne tuovat nekin ... kuusen alla
-on täällä sukset, työltä pohjolaiset.
-
-JUHANA FLEMING:
-Hän on siis tuolla vanhan noidan luona --
-ja marskin käskyn kuulitte te taannoin!
-Mars edespäin, tai kautta miekan tään,
-sen kallon halkaisen, ken niskuroi!
-
-KOLMAS HUOVI:
-Jos tuleen käskette, ma menen, herra,
-jos veteen vaaditte, ma uin, jos jaksan,
-mut ennen halkaiskaa mun halpa pää,
-kuin lähden taistoon velhoeukon kanssa.
-
-NOITA (nauraa, huutaa):
-Kas, korpit tuolla kaipaa kumppaleita...
-sa saat, sa saat! Hoi, tulkaa Hornan henget!
-
- (Höpöttelee itsekseen ja tekee taikojaan).
-
-ENS. HUOVI (peräytyen edemmäs samoin kuin muutkin huovit):
-Hyi, kalman ruoka, sielus itse möit
-ja nyt sa muilta veisit autuutensa!
-
-JUHANA FLEMING:
-Vie helvettiin sa autuutesi, raukka,
-kun pelkäät akkaa niinkuin sutta lapsi.
-
-TOINEN HUOVI:
-En pelkää kahden jalan kulkevaista,
-en sutta, ahmaa enkä kontiota;
-mut sarvipääll' on omat aseet hällä,
-ja velholla on ventovieras voima.
-
-ENS. HUOVI:
-Jos oli ihminen se, joka karkas,
-niin tuonne itsekään ei uskaltanut!
-
-KOLMAS HUOVI:
-Lie ollut sarvipäisen seuraa hänkin,
-kun linnan muurit eivät kestäneet.
-
-ENS. HUOVI:
-Ei siitä vankilasta ihmiset
-tok' ennen päässeet...
-
-TOINEN HUOVI:
- Totta, Kiesus auta,
-hän oli noita hänkin -- Pohjanmaalta!
-
-JUHANA FLEMING:
-Te kurjat raukat, lemmon jänishousut,
-nyt noita teist' on joka vanha akka
-ja poppamies, ken vain on pohjolainen!
-Ma teille näytän, mik' on voimakkaampi:
-tuon velhon taika vaiko Ruotsin rauta;
-kun muut ei tohdi, tohtii Fleming aina!
-
- (Vetää miekkansa ja aikoo rynnätä ovelle,
- mutta samassa rientää esille):
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
-Sa olet nuori, suvun viimeinen,
-ja Pohjan puukolla on varma kärki;
-siis salli mun se tehdä, Juhana,
-mun elämälläni on vähemp' arvo!
-
- (Syöksee miekka kädessä tupaan).
-
-JUHANA FLEMING (mutisten):
-Hän etsii kuolemaa, siis Aune Juusten
-on minun sentään. Hyljätty on hän!
-
- (Huovit ovat peitsinensä väistyneet molemmin puolin kujanteeksi
- ja seisovat kalpeina jännityksestä. Pitempi äänettömyys. Korpit
- ronkkuvat vuorella. Muutamat tulisoihdut ovat sammuneet, niin että
- yö on aika pimeä. Juhana Fleming seisoo vasemmalla, paljastettu
- miekka kädessä. Vähän ajan perästä palaa Gottschalk Fleming
- kalpeana mökistä).
-
-KAIKKI:
-No?
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
- Kauhun paikka! Ken jos mennä tahtoo,
-hän sinne menköön, min' en toiste mene!
-
-ENS. HUOVI:
-En minä myöskään!
-
-KOLMAS HUOVI:
- Enkä minä, en.
-
-TOINEN HUOVI:
-Mut kumma vain, kun hengen velho säästi!
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
-Hyi, elkiänsä! Käärmeet maassa ryömi
-ja lautehilla lemmon lonkareita!
-
- (Kaikki huovit katselevat toisiansa ja
- muutamat alkavat jo hiipiä pois),
-
-JUHANA FLEMING (joka epäillen on velipuoltansa katsellut,
-itseksensä):
-Ma häntä epäilen; niin kumma ilme
-on silmissänsä -- tai lie pelko lyönyt
-ja naaman vääntänyt kuin valhe vääntää.
-
-HUOVIT:
-Pois täältä, pois!
-
-JUHANA FLEMING:
- On rumaa epäilys,
-kun hän on veljeni ja Fleming myöskin.
-Ei sentään valhetella Fleming vois!
-(ääneen) No, olkoon siis: me vuoren kierrätämme
-ja jollei löydy hän, niin palajamme!
-
- (Huovit ja Juhana Fleming menevät).
-
-GOTTSCHALK FLEMING (poistuessaan verkalleen toisaalle);
-Jos valhettelee se, ken toden salaa,
-niin nyt mä kurja olen valhetellut.
-Suo anteeks, Herra, siis tää ensi valhe!
-Se olkoon viimeiseni; muut' en voinut.
-Ja nytkin tein sen rakkaudesta kansaan! (Pois),
-
- (Vähän aikaa sen jälkeen avautuu mökin ikkuna
- ja noita pistää ulos päänsä).
-
-NOITA:
-Haa, Fleming, surmas pelastin ma sulle
-ja teräkseen nyt tai'on myrkkykärjen,
-mi pystyy panssarinkin raudan alle!
-
-JAAKKO ILKKA (tulee Kontsaan seuraamana, ympärillensä
-vilkuellen ja paljastettu puukko kädessä)
-
-Ei ketään ... kaikki poissa ... pelastettu!
-Siis itse Jumala on puolellani
-ja oikeaks mun asiani katsoo!
-
-YRJÖ KONTSAS:
-Mut ken lie ollutkin tuo kalvas mies?
-Hän meidät huomas, vaan ei ilmi tuonut.
-
-JAAKKO ILKKA:
-On suojahenkeni hän tuntematon
-ja pelasti mun tänään toisen kerran;
-näät hän se huovit kielsi ruoskimasta,
- (Ovelle ilmestyvälle noita-akalle).
-Ken oli kalvas, mutta uljas herra?
-
-NOITA:
-Hän lienee marskiriettaan äpäröitä,
-jok' äsken ulkomailt' on palannut.
-
-JAAKKO ILKKA:
-Siis marskin poika meidän puolellamme;
-sit' tuskin uskois, jollei nähnyt ois!
-
-YRJÖ KONTSAS:
-Niin, marskin poika! Suuri taivaan Herra,
-niin ihmeelliset totta on sun ties!
-
-NOITA:
-Näin poika tietämättään isän surmaa!
- (Nauraa ilkeästi ja hillittömästi).
-Se tosiaan on pirun hauska juttu! (nauraa).
-
-JAAKKO ILKKA:
-Suus kiinni, noita!
-
-NOITA:
- Muista valas mulle!
-
-JAAKKO ILKKA:
-Sen valan ennen tein jo itselleni.
- (Kontsaalle).
-Nyt, veikko, tielle tästä joutukaamme,
-kai Tukholmassa vartovat jo toiset!
-Hyvästi, noita!
-
-NOITA:
- Löydät kai sä tien?
-
- (Ilkka nyökäyttää päätänsä, Kontsas ottaa suksensa; menevät,
- nauraen ja itsekseen toistellen):
-
-JAAKKO ILKKA:
-Se tosiaan on pirun hauska juttu!
-
- (Kääntyy tavallensa).
-
- (Esirippu alas).
-
-
-
-
-KOLMAS NÄYTÖS.
-
-
-Ensimmäinen kuvaelma.
-
-(Herttua Kaarlon odotussali Tukholman linnassa. Takainen osa
-suorakaiteen muotoisesta salista on kapeampi kuin etuosa; ovia
-on perällä ja molemmilla puolen; katsojasta oikealla komea uuni,
-Vaasasuvun vaakuna uunin pellissä, samalla puolen pöytä ja
-tuoliryhmä. Vasemmalla taas isompi kattotuoli ja penkkejä;
-kapeammassa osassa vain penkit pitkin seiniä. -- Aksel Lejonhufvud
-istuu pöydän edessä kirjoittaen).
-
-LEJONHUFVUD:
-Kas niin, tää kirje näyttää kuninkaalle,
-kuin tääll' on asiat; hän päättäköön,
-jos tahtoo tulla taikka ei. Mut siitä
-voi riippua, ken Ruotsin kruunun kantaa:
-hän vaiko herttua. Jo kaksi vuotta
-on selvä ollut mulle ai'e Kaarlon;
-hän tahtoo kruunun Kustaa Aadolfille.
-Ken tietää, eikö meidän, aatelisten,
-ois valta loppunut, jos moinen mies,
-niin luja, tarmokas ja itsepäinen
-sais vallan täällä? Meille varmempaa
-on heikon Sigismundin höllät ohjat,
-näät hän on Puolassa ja huomispäivä
-on hänen nykyisyys, -- hm, "_rex crastinus_!"
-Vaan herttua jos voittais? Silloin mennyt
-on se, ken niskoitteli. Varmint' on
-siis katsastaa, ken täällä vallan riistää
-ja tasan puolta pitää molempain.
-Nyt mull' on Kaarlon luotto, anteheksi
-on suotu juttu Länsigöötinmaalla --
-ja kuninkaan ma kirjeilläni voitan.
-
-PALVELIJA (ilmoittaa):
-On jalo herra Horn palannut
-ja pyytää päästä luokse herttuan!
-
-LEJONHUFVUD:
-Ei vielä päästä voi, mut sisään tulkoon!
- (Palvelija pois).
-Hm, Horn, hän on liian suora mies;
-tuo suoruus suomalaisten tyhmyytt' on,
-ei viisautta viekkaan diplomaatin.
-Hän sanoo aina, mitä aattelee
-ja pitää sanansa, vaikk' antanut
-sen oisi moukalle, uh, kuinka raakaa!
-
-PALVELIJA (ilmoittaa):
-Jalosukuinen Kaarlo Horn, Kankaisten herra!
-
-HORN (rientäen avomielisesti kreiviä kohden):
-Ma Suomest' tulen suoraan, herra kreivi,
-ja tiedot tuoreet herttualle tuon.
-
-LEJONHUFVUD:
-Sen kohta tehdä voitte; hetken päästä
-kai saapuu kävelyltään herttua!
-No, millä uhkaa meitä Suomen karhu?
-
-HORN:
-Ei karhu enää, mutta viekas kettu
-on Fleming nyt; hän tahtoo aikaa voittaa
-ja sotaa valmistaa, siit' olen varma.
-
-LEJONHUFVUD:
-Ahaa, vai karhukin jo sivistyy!
-Kas, sepä oiva juttu; silloinhan
-voi sodast' tulla hauska karhun tanssi,
-kun Ruotsin leijonakin valveutuu!
-
-HORN:
-Te kaikki leikiks lyötte, jalo kreivi;
-mut karhulla on kovat rautakourat.
-
-LEJONHUFVUD:
-Niin, vahvemmat kuin monen sonnin -- sarvet,
-vaan eivät kyllin kovat leijonalle!
-
-HORN:
-Mut päätä leijonankin tukistella
-voi sentään Suomen karhu aimolailla.
-
-LEJONHUFVUD:
-Ja Maununpoika sekä Erik Ribbing?
-
-HORN:
-On tulleet myöskin. Suomen aatelisto
-ei meihin yhdy; viekastellen vastaa
-ja jättää kaikki tuloon kuninkaan.
-Tään keinon keksinyt on marski Fleming.
-
-LEJONHUFVUD (naputellen pöytään sormillansa):
-Ei hullummasti! Fleming viisastuu.
-Ja teidän äänt' ei enää kenkään kuullut?
-
-HORN (lyhyesti):
-Ei, nyt Fleming yksin siellä vallitsee.
-
-LEJONHUFVUD:
-Mut Raaseporin sentään hoidan minä!
-
-HORN (hymyillen):
-Ja minä verot kannan Kankaisista!
-
-PALVELIJA (ilmoittaen):
-Kuninkaalliset valtaneuvokset, jalot ja vapaasukuiset herrat
-Erik Brahe, Arvid Stenbock ja Hogenskild Bielke!
-
- (Tulevat puhellen keskenänsä).
-
-BRAHE (tullessaan Bielkelle):
-On ajat levottomat, jalo Bielke,
-ja kaduillamme pahan ilman linnut,
-nuo suomalaiset mellastaa ja räyhää!
-
-BIELKE:
-Me tänään myrskyn saamme, veli Brahe,
-niin oli synkät kasvot herttualla.
-
-STENBOCK:
-Hän itse kansan mieltä yllyttää
-ja suosii suomalaisten ruikutusta;
-mut Flemingiä kaikesta hän syyttää.
-
-LEJONHUFVUD (tervehtien heitä ja kääntyen Stenbockin puoleen):
-Ja teistä, Stenbock, syytön kai on marski?
-Mut kuulkaa Hornin tuomat tuoreet viestit!
-
-BRAHE:
-Kas, Horn!
-
-BIELKE:
- Mitä uutta?
-
-STENBOCK:
- Terveheksi!
-
-HORN:
-Ei taivu karhu. Kaikki työ on turhaa.
-Ja mun hän ajoi linnastaan kuin koiran.
-
-BRAHE:
-Te mitä tarkoitatte, jalo Horn?
-Ei neuvoskunnan kunniaa hän lie
-niin häväissyt?
-
-STENBOCK:
- Jos niin on tehnyt Fleming,
-voi olla teissä syy -- ma puhun suoraan.
-
-HORN (kylmästi):
-On veri sakeampi aina vettä.
-Sain muuten tuodakseni tervehdykset
-myös Ebba siskoltanne teille, Stenbock.
-
- (Horn, Stenbock ja Brahe puhelevat keskenään).
-
-LEJONHUFVUD:
-No, vanha Hogenskild, jos tänään meidän
-on vastattava suoraan herttualle,
-niin mitä puolustatte: sotaa vaiko rauhaa!
-
-BIELKE:
-Ma olen rauhan mies ja vihaan sotaa --
-
-LEJONHUFVUD:
-Mut kukistua täytyy jommankumman.
-
-BIELKE:
-Me varrotkaamme, kunnes itsestänsä
-tuo liika valta halkeaa kuin konna,
-jos härän kanssa kilpasille lähtee.
-
-BRAHE:
-No, karhun kieltä tässä kuunnelkaamme!
- (Kääntyen Lejonhufvudiin ja Bielkeen).
-On Horn kirjeen tuonut Flemingiltä,
-hän siinä vastaa valtaneuvoksille.
-
-MUUTAMAT:
-Siis kuunnelkaamme!
-
-TOISET:
- Horn lukekoon!
-
-HORN (ottaa uunin reunalta pergamentin, jonka hän tullessaan
-on siihen laskenut ja asettuu päin katsojiin; toiset istuvat):
-
-No, siis ma luen! (Silmäilee). Vanha, tuttu nuotti!
-
- (Lukee) Ruotsin valtakunnan neuvoksille!
-
-Olen saanut teidän kirjoituksenne, jossa pyydätte minua tulemaan
-Ruotsiin pitämään valtakunnan asioista neuvoa teidän kanssanne,
-vaan en tiedä muuta teille vastaukseksi kirjoittaa kuin sen, että
-tahdon kyllä muutoin olla neuvossanne, mutta en siinä neuvossa,
-että teidän käskynne ovat enemmän arvossa pidettävät kuin Hänen
-Kunink. Majesteettinsa.
-
-BIELKE:
-Tuo keppihepo ain' on Flemingillä!
-
-LEJONHUFVUD:
-Hän sillä nolaa itse herttuankin!
-
-BRAHE:
-Mut jatka, Horn, kuullaan loru loppuun!
-
-HORN (jatkaa):
-Jos minulla ei olisikaan se Kunink. Majesteetin käsky, joka minulla
-on, niin ei minun kumminkaan sopisi täältä pois lähteä, minun kun
-on talot ja kartanot täällä Suomessa, tässä maassa olen elinaikani
-sotaväen parissa ollut ja suomalaiseksi kasvanut. Te kyllä tahtoisitte
-minulta riistää sen vallan, jonka kuningas minulle uskonut on, niinkuin
-tuonoinkin Aksel Kurjen aioitte sijalleni panna. Mutta minulle on
-tämän toimen kuningas uskonut, ettekä sitä minulta voi te eikä teidän
-kaltaisenne ottaa. En ole minä velkapää tottelemaan teitä enemmän kuin
-te minua; en ole teidän kyytimiehenne enkä aio välittää hölyn pölyä
-kaikesta siitä, mitä te minulle kirjoitatte vastoin Kunink. Majesteetin
-käskyä, sillä te olette minun vertaisiani ja jos tulevat mun vertaiseni
-ja jotakin käskevät, niin lyön heitä päähän --
-
-LEJONHUFVUD (hypähtäen ylös):
-Tuo, lempo vie, on liikaa röyhkeyttä
-ja nöyryytystä vaatii moinen mies!
-
-HORN:
-Niin, ennen kivenkin voi sentään siirtää
-kuin marskin järkisyillä taivuttaa,
-sen itse näätte nyt.
-
-STENBOCK:
- Hän yksin meistä
-noin tehdä voi ja tehdä uskaltaa,
-vaikk' antoi meille samoin Sigismundus
-maakunnat hallita kuin Flemingille.
-Me kaikki hältä tässä kadehdimme,
-mit' oli kullakin, mut mistä kaikki
-me luovuttiin kuin heikot, veltot raukat.
-Klaus Suitian on meitä voimakkaampi,
-ken moittii häntä, moittii itseänsä.
-
-LEJONHUFVUD:
-Mut tässä loukkaa marski neuvoskuntaa
-ja käyttää humalaisen huovin kieltä;
-ken häntä puoltaa, laittaa kuningasta,
-näät neuvoskunta kuninkaan on laitos.
-
-STENBOCK (tiuskasten):
-On valta marskillakin kuninkaalta.
-
-LEJONHUFVUD:
-On käskyvalta, vaan ei koiran virkaa!
-
-STENBOCK (kiihkoissaan ärjästen):
-Sä hilli kieles, Raaseporin kreivi,
-ei ole koira hän, mut mies hän on!
-
-BIELKE (joka on puhellut Brahen kanssa, sillä aikaa kuin
-Horn on tutkinut paperiansa):
-No, jalot herrat, moista kiihoitusta
-ei linnassansa salli herttua!
-
-HORN (katsellen kirjettä):
-Jos sallii jalot herrat, luen loppuun,
-on yhtä ylväs allekirjoituskin:
-
- (Lukee)
-
-Annettu Turun linnassa sinä 20 p:nä lokakuuta Armon vuonna 1596.
-
- Klaus Fleming, Eerikinpoika.
-
-Wiikin vapaaherra, Suitian, Kuitian ja Yläneen herra ja ritari,
-Valtaneuvos, Valtakunnan marski, Yli-amiraali ja Kenraalisotaeversti,
-Maaherra ja käskynhaltija koko Suomen Suuriruhtinaskunnassa, mies,
-jolla nyt on monta hallitsijaa, jotka kaikki säätää tahtovat, vaikka
-en minä muita ketään tottele kuin yhtä ainoata, jonka nimi on
-kuningas Sigismundus, sillä hän on kuningas ja pysyy kuninkaana.
-
-STENBOCK (riemuiten):
-Kas, se on selvää kieltä, lempo soikoon!
-Eläköön Sigismund ja marski Fleming!
-
-BRAHE:
-Jos oiskin yhtä selvä meidän ohje!
-Vaan meidän tehtävä on tarkastaa
-ett' yhteys säilyy Ruotsin valtakunnan;
-mut marski Suomen aikoo eroittaa,
-sen huomaa kaikki.
-
-STENBOCK:
- Kuinka eroittaa?
-Hän mies on kuninkaan, mut suomalainen.
-Siis huudan uhallakin kerran vielä:
-eläköön Sigismund ja marski Fleming!
-
-PAASHI (ilmoittaa):
-Hänen ruhtinaallinen armonsa Sörmlannin herttua!
-
- (Kaksi paashia avaa oven ja asettuvat sitten
- sen molemmille puolille).
-
-HERTTUA (tulee lakki päässä ja ratsupuvussa tuimasti sisään):
-Ken täällä karjui: Fleming eläköön,
-kun Ruotsin säädyt kaikk' on yhtä mieltä,
-ett' on hän nostattaja kapinan
-ja vihollinen maan ja valtakunnan?
-
-STENBOCK:
-Sen minä tein, mut tarkoitus ei ollut --
-
-HERTTUA (viskaten lakin ja ruoskansa tuolille):
-Jo riittää, Stenbock! Moiset sanat sulle
-voi maksaa pääsi. Ilmivihollista
-en salli suosittavan täällä minä,
-niin kauvan kuin on mulla sananvalta.
-Sa kuulit sen!
-
-STENBOCK (Bielkelle):
- Hän täällä komentaa
-kuin hän ois kuningas, ei Sigismund!
-
-HERTTUA (huomaa Hornin):
-No, Horn, Suomen säädyt mitä vastas
-ja mitä aateli ja Noki-Klaus?
-Kai nenä käy jo liian pitkäks hällä,
-jos niistää aikoo hän sen hiansuulla?
-
-HORN:
-On huono onni Teidän armollanne
-kai miestä valitessa: enemmän kuin koskaan
-nyt yhtä mielt' on Suomen aatelisto;
-se maa on kohta irti meistä, pelkään,
-ja marski Fleming hallitsee sen yksin.
-
-HERTTUA (lyöden nyrkkinsä pöytään):
-Se, surma vieköön, ennen pitkää nähdään,
-ken siellä hallitsee! Niin, Suomen herrat,
-he jännittävät jousen liian tiukkaan --
-ja kun se katkeaa, niin, kautta taivaan,
-on syvään iskeväkin koston miekka!
-Jos Flemingiliä onkin aatelisto,
-niin mun on kansa, Suomen talonpoiat.
-
-HORN (ojentaa toisen pergamentin herttualle):
-Täss' onpi vastaus Suomen aatelin,
-niin laadittu kuin tahtoi marski itse.
-
-HERTTUA (silmäten kirjettä):
-Niin, kaiken päättäköhön kuningas --
-tuon virren kyllä vanhastansa tunnen.
-Nyt sentään riittää turhat kinastukset;
-kun uhka auta ei, niin puhuu miekka!
-Siis sotajoukon kanssa Yrjö Posse
-saa niskat niskurilta nujertaa.
-
-BIELKE:
-Mut tästä Teidän armollanne yksin
-ei liene päätösvaltaa; neuvoskunta
-sen ratkaisee, on selvä sääntö laissa.
-
-HERTTUA (tuimasti Bielkeen kääntyen):
-Ei laissa, Bielke, se on Sparren sääntö.
-
-BIELKE:
-Mut Sparren sääntöön myöntyi kuningas
-ja julistettu laiksi on se maassa.
-
-HERTTUA:
-Vaan säätymyönnytystä puuttuu siltä --
-ja minä, herttua, en suostu siihen.
-
-BRAHE:
-On Ruotsissa vain yksi kuningas,
-ja se on Sigismund. Ja neuvoskuntaan
-jos yhtyy hän, niin sääntö laiksi muuttuu.
-
-HERTTUA (häneen kiukkuisesti käännähtäen);
-Te, kreivi Brahe, suoraan vastatkaa:
-ma oonko lapsi, jota neuvotaan,
-kun puheina on valtakunnan tieto?
-
-BRAHE:
-Ei opettaa, vaan huomauttaa mun täytyy,
-jos Teidän armo poikkee Ruotsin laista.
-Ja veljessota nälkävuonna moissa,
-kun kurjuuttansa koko kansa nääntyy,
-ois kauhun isku koko valtiolle.
-Ei yksin oikeus, mutta velvoitus
-mun näihin sanoihini pakottaa.
-Ma ainakaan en veljessotaan suostu!
-
-MUUT:
-Niin, siihen neuvoskunta suostu ei!
-
-HERTTUA (ärjästen jylisevällä äänellä):
-Siis vieköön lempo koko neuvoskunnan
-ja valtiomme! Vielä tänään vaadin
-ma teillä vastuun: myötä taikka vastaan;
-ja jos te vastustatte, vannon teille:
-jo huomenna ma ohjat teille heitän.
-Siis tyysti miettikää, mun päätös seisoo!
-
- (Menee vihoissaan vasemmalle; oven suussa seisoneet paashit
- seuraavat. Valtaneuvokset katselevat nolostuneina toisiaan
- hetken aikaa, kunnes Stenbock heittäytyy hajalla säärin
- eräälle tuolille ja purskahtaa täyttä kurkkua nauramaan.
- Toiset katsovat ällistyneinä häneen).
-
-STENBOCK (naurunsa lomasta):
-Hahhaa, on tääkin lemmon lysti juttu!
-
- (Nauraa).
-
-HORN (vakavasti):
-No, mikä nauruntauti tuohon tarttui?
-
-STENBOCK (nauraa yhä):
-Hän, herttu Kaarle, meitä sillä uhkaa,
-jot' oomme kaikki juuri toivoneet! (nauraa).
-
- (Muutamat naurahtavat ääneen, toiset hymyilevät viekkaasti).
-
-BIELKE (tekeytyen vakavaksi):
-On Ruotsin laki meille aina pyhä
-ja rauhan ystäviä kaikki oomme.
-Siis tässä myöskin ollaan yhtä mieltä?
-
- (Kaikki huutavat hyväksymystään).
-
-STENBOCK:
-Ja huomisesta siis on meillä valta?
-
-BIELKE (ei ole kuulevinaan Stenbockin sanoja,
-vaan jatkaa samalla vakavuudella):
-Ma neuvoskunnan vanhimpana katson
-siis yhteispäätökseksi meidän kaikkein,
-ett' olkoon seuraus mikä olkohonkin,
-niin sotavaatimuksiin herttuan
-ei tällä kertaa neuvoskunta suostu.
-
-STENBOCK:
-Ei tällä kertaa eikä vasta myöskään!
-
-BIELKE:
-Mut tapa vaatii kirjallisen vastuun,
-ja kaikki painavammat näkökohdat
-on siinä mainittavat. Kreivi Brahe
-kai ottaa vaivakseen sen kirjoittaa?
-
-BRAHE:
-Jos jalot herrat uskovat sen mulle?
-
- (Menee pöydän luo ja hommautuu istumaan toisten ryhmittyessä
- Bielken ympärille keskustelemaan. Silloin alkaa kuulua etäistä
- melua ja hälinää, joka nopeasti lähenee. Valtaneuvokset katselevat
- uteliaina toisiaan).
-
-HORN (mennen ikkunan luo):
-Ma kuulen hälinää kuin kansan joukko
-ois tänne saapumassa!
-
-LEJONHUFVUD:
- Hiisi vieköön,
-nyt kapinaa ei meidän tarvis oisi,
-ei kansa herrain hyväks kapinoi!
-
-BIELKE:
-Kai telmää talonpojat taaskin siellä,
-ja muita äänekkäämmin suomalaiset.
-
-HORN:
-Niin, Tukholma on heitä tulvillansa --
-se kaikk' on työtä marski Flemingin!
-
-BIELKE:
-"_Dominus admirabilis_" on härkä!
-
-LEJONHUFVUD:
-Mut moukat ylpistyykin meidän aikaan
-ja täällä heill' on oma johtajansa:
-Fordell on suomalainen, pohjolainen.
-
- (Melu kiihtyy).
-
-BIELKE:
-Tuo melu kiihtyy, täällä mahdotonta
-on meidän työskennellä; rauhallista
-ois ehkä linnanpihan kammioissa?
-
-LEJONHUFVUD:
-Siis tänne käykää, jalot valtaherrat!
-Ma tahdon räyhääjistä selvän ottaa!
-
- (Valtaneuvokset menevät oikealle. Lejonhufvud
- aikoo mennä perälle, mutta samassa tulee):
-
-PALVELIJA (ilmoittaen):
-Taas lähetystö Suomen talonpoikain
-on täällä pyytäin luokse herttuan.
-
-LEJONHUFVUD:
-On parast'aikaa neuvoskunta koolla --
- (Palvelija yrittää mennä).
-Mut varroppas -- (itsekseen) jos Raaseporin moukat
-taas kantais herttualle veroistansa?
-(ääneen) Sa kuules, mistä pitäjäst' on miehet?
-
-PALVELIJA:
-On johtajina miehet Pohjanmaan,
-mut yli Suomen muit' on joukossansa;
-he uhkaa --
-
-LEJONHUFVUD (hätäisesti):
- Uhkaa? Millä uhkaa moukat?
-
-PALVELIJA:
-Ma kuulin huudon: joll'ei Ruotsi auta,
-niin auttajaksi kutsuisivat -- ryssän!
-
-LEJONHUFVUD:
-Häh? Ryssän, sanoit! Mutta mainittiinko
-kuin marski Fleming heidän nylkijöinä?
-
-PALVELIJA:
-En muita kuullut!
-
-LEJONHUFVUD:
- Tahdon kuulla heitä,
-siis laske sisään!
-
-PALVELIJA:
- Kyllä, jalo kreivi! (Pois).
-
-LEJONHUFVUD:
-Ei oisi huonommin he tulla voineet
-kuin nyt, nuo lurjukset. Jos herttu Kaarlo
-saa kuulla uhkaukset roistojoukon,
-niin hän ei luovu. Silloin syyt' on hällä
-näät ulkonaisten vaarojenkin vuoksi
-taas ohjiin valtakunnan tarttua.
-Siis nyt on pakko kissaa silitellä;
-ei tarvis pitää, mitä noille lupaa!
-
-PALVELIJA (ilmoittaen);
-Suomen talonpoikain lähetystö!
-
- (Kaksitoista miestä astuu sisään, Ilkka, Pouttu ja Kontsas
- etunenässä, näitä paitse Tommola, Martti Vilpunpoika, Piri,
- y.m. Heillä on hyvät talonpoikaisvaatteet yllänsä ja lakit
- kädessä).
-
-LEJONHUFVUD (mennen taka-alalle jääneitä talonpoikia vastaan):
-Vai ootte taaskin täällä, Suomen miehet!
-kai teitä Ruotsi varsin miellyttää
-ja puolellensa vetää Tukholmamme?
-Mut hiljemminkin hauskutella vois
-kuin teette te -- näät itse neuvoskuntaa
-te äsken häiritsitte toimissansa,
-ja neuvoskunta kaikkein hyvää tahtoo
-kuin herttuakin. Mutta mistä kaukaa
-on miehet tulleet? Vainko Pohjanmaalta
-lie kaikki nää? en tunne monta teistä.
-Mut tuoss' on tuttu mies! No päivää, Pouttu!
- (Kättelee Pouttua).
-Ja mitäs uutta kuuluu Pohjanmaalle?
-
-POUTTU:
-Vai tuntee Aksel kreivi vanhan Poutun;
-no tosiaan, niin usein täytynytkin
-on täällä käydä, että hävettää --
-vaan pakko lampaan uimaan opettaa.
-Ei kuulu parempaa, mut kehnommin
-käy asiat kuin ennen Pohjanmaalla
-ja sama virsi täyttää muunkin Suomen.
-
-LEJONHUFVUD:
-Niin, huono vuosi, kato kaikkialla --
-sen tuntee ylhäiset, jos alhaisetkin;
-mut kärsimystä, kärsimystä vaatii
-nyt majesteetti meillä niinkuin teiltä.
-Kas nyt on vihdoin rauha ryssän kanssa
-ja kaikki kääntyy, jahka aika ehtii;
-ooh, meille tuttu kyll' on tila teidän
-ja verot ankarat ja linnaleiri,
-mi teidät taloistanne syöstä uhkaa --
-niin, eikö totta, kuulettehan itse,
-ett' tilastanne meill' on tarkka tieto?
-
-POUTTU:
-Niin kuuluu olevan; mut kuitenkaan
-ei meitä auta herrat, joill' on valta.
-
-LEJONHUFVUD:
-On aika asialla kullakin;
-ja ehkä kevään tullen neuvoskunta
-jo voipi auttaa.
-
-POUTTU:
- Emme neuvoskuntaa
-me täältä etsi, mutta herttuaa;
-kun yks on kuningas ja hän on poissa,
-niin yksin hän lie herra valtakunnan --
-ja herttu Kaarle hän on kansan mies.
-
-KAIKKI:
-Niin, herttu Kaarle hän on kansan mies!
-
-LEJONHUFVUD (levottomasti):
-Niin, niin, hän suosii teitä; kaikki muutkin
-me kansan parhaint' aina harrastamme,
-siit' olkaa varmat. Heidän puolestansa
-ma teille lupaan leirivapauden
-jo kevähällä, ehkä ennen jo.
-
-POUTTU:
-Mut entä jospa kuolee kurki ennen
-kuin sulaa suo! Ja Ruotsi jollei auta,
-niin apu etsitäänkin toisahalta.
-
-LEJONHUFVUD:
-Ja mistä sitten?
-
-POUTTU:
- Vaikka Ryssän maalta,
-on tsaari marskiakin mahtavampi!
-
-KAIKKI:
-Niin, Ryssä auttaa, jollei Ruotsi auta!
-
-LEJONHUFVUD (kiivastuen):
-Vaan tuo on kavallusta valtakunnan
-ja rikos vastaan maata, kuningasta!
-Hyi, hävetkää jo, miehet! Sigismund
-tai herttua jos kuulis uhkauksen,
-hän teidät toisin rankaisis kuin Fleming,
-Mut neuvoskunta heit' on laupiaampi,
-ja vielä tänään harkittavaks ottaa
-kai teidän valitukset. Miss' on kirjat?
-
-POUTTU:
-On kirjat kyllä meillä muassamme,
-mut ne on herttualle, muille ei!
-
-LEJONHUFVUD:
-Vai herttualle, vaan ei neuvostolle!
-Mut huomisest' on valta neuvoston,
-ei herttuan: hän luopuu ohjaksista
-ja jättää vallan sekä Tukholman.
-
- (Murinaa syntyy miesjoukossa. Kuuluu huudahduksia:
- "Se hyvä herttuamme!?" "Ken meitä sitten suojaa?"
- "Ei, sitä hän ei saa!")
-
-ILKKA (astuu esille):
-Vai niin, nyt herttuankin herrat veisi,
-kun viety meiltä jo on kuningas!
-Ja kehen sitten kääntyy talonpoika,
-kun häntä riistetään ja raastetaan
-kuin koiraa, juhtaa, luontokappaletta?
-
-LEJONHUFVUD:
-Ka, neuvoskuntaan!
- (Pouttuun kääntyen):
- -- Kuka on tuo mies?
-
-ILKKA (rohkeasti):
-Ma olen Jaakko Ilkka Ilmajoelta,
-mies, jolta huovit marski Flemingin
-on talon ryöstäneet ja vaimon piesseet
-ja joka täältä etsii oikeutta!
-
-LEJONHUFVUD:
-Kai sitä saatkin, vaan et tuolla lailla.
-Sä kieles nöyremmäksi malttaa voit!
-
-ILKKA:
-Ken pyytää armoa, hän olkoon nöyrä,
-ken vaatii oikeutta, suora on;
-ma pyydän oikeutt', en armoa.
-
-LEJONHUFVUD:
-Sun oikeutes on armo kuninkaalta;
-sen riistää voi se, ken sen antoi sulle.
-
-ILKKA:
-Mut sit' en saanut marski Flemingiltä,
-ma häntä syytän, vaan en kuningasta.
-Hän nyt on laamannina Pohjanmaan,
-mut oikeuttaan ken etsii hältä, ruoskaa
-ja tyrmää saapi niinkuin murhamies
-ja niinkuin äsken olen itse saanut.
-Nyt häntä vastaan haen ma oikeutta:
- (huutaa)
-jos täält' en saa, niin sen ma itse hankin!
-
-MUUT:
-Jos muut ei auta, auttaa Ryssän tsaari!
-
- (Melua ja hälinää. Sillä aikaa on toisten huomaamatta ovi
- vasemmalta avautunut, paashi asettuu oven viereen ja kiivain
- askelin tulee sisään):
-
-HERTTUA (jonka ilmestyessä kaikki melu äkkiä lakkaa, Lejonhufvud
-vetäytyy syrjemmä ja talonpojat kumartavat syvään. Herttua seisoo
-hetken ääneti ja katselee joukkoa):
-
-Ken räyhinällä täyttää suojat linnan,
-jok' onpi rauhoitettu kuninkaalle?
- (Lejonhufvudille).
-Keit' ovat miehet nää? He mitä tahtoo?
- (Miehille).
-Ken melun nostaa täällä uskaltaa?
-
-LEJONHUFVUD:
-Nää suomalaiset, jotka syksyst' asti
-on täällä räyhänneet, he nyt jo uhkaa:
-jos heit' ei Ruotsi auta, turvaksensa
-he kutsuu --
-
-HERTTUA:
- Perkeleenkö?
-
-LEJONHUFVUD:
- Ei, vaan Ryssän.
-
-HERTTUA (seisoo hetken äänetönnä katsellen talonpoikia,
-jotka vakavina ja uhkaavina tuijottavat takaisin):
-
-Vai niin on kauvas tultu! Epätoivo
-nuo raukat vihollisen helmaan viepi!
-sen turviin, jonka lyömät arvet heillä
-on vielä kasvoissaan! -- Sun vallas, Fleming.
-on valta pyövelin ja verikoiran, --
-ja siitä täytyy kerran loppu tulla.
- (Kääntyen talonpoikiin).
-Mist' olette? Kai taaskin Pohjanmaalta?
-Sin' oot kai Kyrön Pouttu, vanha tuttu!
-
-POUTTU (syvään kumartaen):
-Niin olen, armollinen ruhtinas!
-
-HERTTUA:
-Ja Martti Vilpunpoika Lapualta;
-sun aikaan Juhanan jo täällä näin.
-
-MARTTI VILPUNPOIKA:
-Täm' onkin kuudes kerta, ruhtinas.
-
-HERTTUA:
-Mut tätä pientä, vankkaa miest' en tunne?
-
-KONTSAS:
-Ma olen Kyrön kirkon Kontsahia
-ja ensi kertaa e'essä kuninkaan.
-
-HERTTUA:
-Et kuninkaan, vaan hänen sijaisensa.
-
-LEJONHUFVUD (itsekseen):
-Mut hiton mielellään hän kruunun kantais!
-
-HERTTUA (kääntyen Lejonhufvudiin):
-Sa mitä murahtelet siellä, serkku?
-
-LEJONHUFVUD (kumartaen):
-Ma sanoin: kuningasta tuskin onkaan!
-
-HERTTUA (lyhyesti):
-Niin, totta tosiaankin, Puolan herrat
-vei meiltä kuninkaan.
-
-ILKKA:
- Se totta onko --
-nyt kysyn armoltansa itseltään --
-jos meiltä ruhtinaankin turvan viedä
-jo aikoo Ruotsin herrat?
-
-HERTTUA (äkisti):
- Totta on,
-en kanssa neuvottoman neuvoskunnan
-voi jatkaa Kustaa kuninkaamme työtä,
-min herrat aateliset syöstä tahtoo --
-ja auttajakseen ottaisivat mun!
-Mut siitä toimesta en huoli minä.
- (Kävelee edestakaisin ja pysähtyy Ilkan eteen).
-Ken olet sinä, laihan synkkä mies,
-jonk' kasvot kärsimystä ilmoittaa
-ja silmät sielun tulta salamoivat?
-
-ILKKA:
-Ma olen Ilkka --
-
-HERTTUA:
- Pentti?
-
-ILKKA:
- En, vaan Jaakko,
-mut Pentinpoika.
-
-HERTTUA:
- Isäs Pentin tunsin,
-hän urhoks mainittiin ja Vienan ryssät
-kai muistaa iskut Pentin tapparasta.
-Ja isäs surmaajatko nyt on turvas?
-
-ILKKA:
-Ei ole, armollinen ruhtinas,
-jos vanhan Kustaan poikaa palveltaisiin --
-hän köyhää auttoi suurten hampahista.
-Te ootte poika Kustaa kuninkaan --
-jos totta on se, pohjolaiset kaikki
-ja heidän kanssaan Häme, Savonmaa
-ne teitä puoltaa viime pisaraan,
-sen vannon minä, vannoo kaikki muut!
-
-MUUT:
-Niin kauvan kuin on veri lämmin meissä,
-me kaikki ruhtinasta puolustamme!
-
-HERTTUA (liikutettuna):
-Ma tunnen pohjolaiset, Suomen miehet,
-ja teidän valaanne ma myöskin luotan,
-vaikk' isä-vainaa toista oli mieltä.
-
- (Ovi oikealta avautuu ja valtaneuvokset, Hogenskikd, Bielke
- etunenässä, tulevat juhlallisen vakavina. Bielkellä on paperi
- kädessänsä. He aikovat mennä vasemmalle vievää ovea kohti,
- mutta huomaavat Herttuan y.m, ja pysähtyvät syrjemmä etualalle).
-
-HERTTUA (hieman ivallisesti):
-Kas, tuossa neuvottomin neuvoskunta!
- (Neuvoksille).
-No, ylväät herrat, mik' on vastauksenne:
-en valtaa marskin kärsi kauvempaa,
-tuhatta kahdeksan ma vaadin miestä
-ja Yrjö Possen verikoiraa vastaan;
-jos näit' en saa, ma ohjat teille heitän!
-
-BIELKE (vakavasti ja juhlallisesti):
-On neuvoskunta tyystin harkinnut
-nyt teidän vaatimusta, ruhtinas,
-ja koska lain ja asetusten jälkeen
-on meidän huolenamme isänmaa --
-
-HERTTUA (tiuskasten):
-Vai yksin teidän? Eikö minun myös?
-On mulla lähin oikeus siihen huoleen.
-
-BIELKE (kuten äsken):
-Ja koska veljessota valtakunnan,
-jo ennen nääntyneen, vois maahan suistaa --
-
-HERTTUA (samoin kuin yllä):
-Se suistaa vääryyden ja väkivallan,
-mut kansan oikeuden se kohottaa!
-
-BIELKE (kuten ennen):
-Ja koska Ruotsissa on kuningas --
-
-HERTTUA (yhä vihaisemmin):
-Mut hällä sijaisena herttua!
-
-BIELKE (entisellä tyyneydellä):
--- ja kuninkaalla ain' on päätösvalta,
-niin täytyy neuvoskunnan --
-
-HERTTUA (ärjäisten):
-Jaa tai ei?
-
-BIELKE (tyynesti ja äänensä korottaen):
--- niin täytyy yksimielin neuvoskunnan
-nyt kieltää vaatimukset herttuan!
-
- (Ojentaa paperin herttualle).
-
-HERTTUA (hypähtää ylös vihan vimmassa ja heittää paperin pöydälle):
-Siis vieköön neuvoskunnan Hornan hiisi
-ja Ruotsi ryssän suuhun kelpaa kyllä.
-Te epäkelvot, viekkaat junkkarit
-mun omin hampain maahan repimään
-sen tahtoisitte, minkä alkoi Kustaa;
-te juonillanne kädet sitoisitte
-kai multa myös kuin teitte Juhanalle;
-kun aikaa vapaampaa ma koitan luoda
-ja saada kansalleni oikeutta,
-te herrain mielivaltaa puolustatte;
-ja jos vain teill' ois valta rauniolla,
-niin kautta taivaan, oisittekin valmiit
-te myymään eduistanne isänmaan!
-
- (Herttua kävelee kiivaasti edes takaisin lattialla. Talonpojat
- seisovat synkkinä taampana, neuvoskunnan herroissa syntyy murinaa).
-
-BIELKE:
-Tää syytös loukkaa koko --
-
-HERTTUA (jalkaa polkien):
- Vaiti, herrat!
-Nyt puhun minä, Ruotsin ruhtinas
-ja syntymältäin poika kuninkaan!
-Teit' olen palvellut jo liian kauvan
-ja oman rinnan ääntä hillinnyt,
-jok' eestä kansan sekä Jumalan
-mun kutsui teitä vastaan taistohon!
-Ken täällä kuningasta hännystääpi
-ja hälle myrkkyneuvojansa syöttää,
-ken paavin perskat tahtoo jälleen tuoda
-ja auttaa munkkihaljun hapatusta,
-vaikk' on jo suuri Kustaa kuningas
-niin puhtaan, selvän uskon meille suonut
-ja vaikka Ruotsin kaikki yhteissäädyt
-sen uskoks ottaneet on valtakunnan?
-Ma tuoss' en auttaa teitä aio, en,
-en omaa elintyötä kaataa tahdo,
-jos punoisitte juonianne kuinka,
-te Ruotsin neuvottomat neuvosherrat!
-En tahdo käydä paavin kätyriksi,
-en leikkipalloks marski Flemingin --
-mun kutsui Luoja täällä itse luomaan,
-ei jutkojuhdaks korskan narrijoukon!
-
-STENBOCK (Hornille):
-Kas, tuoll' on Vaasain verta suonissansa!
-
-HERTTUA:
-Nyt saatte mennä, ylväät valtaherrat!
-en kiitost' anna kiittämättömille!
-Mut eessä Jumalan ja Ruotsin kansan
-te myöskin vallastanne vastatkaa,
-kun ensi helmikuussa Arbogaan
-ma kutsun säädyt meidän tuomareiksi.
-Kun tointani en ole teiltä saanut,
-vaan kansalta, niin sille myös sen jätän.
-Ma pesen käteni, ja edesvastuu
-nyt lepää teidän hartioilla! Menkää!
-
-STENBOCK (mennessänsä sivulliselleen):
-No, Luojan kiitos, nyt on meillä valta!
-
- (Valtaneuvokset marssivat kaikki äänettöminä ja tyyninä
- ulos peräovesta kujannetta, jonka talonpojat muodostavat.
- Herttua astelee kiivaasti edes takaisin lattialla).
-
-HERTTUA (pysähtyy paashin eteen):
-Sä, paashi, ratsu käske satuloida,
-ma Gripsholmaani kohta ratsastan!
- (Paashi pois).
- (Herttua huomaa jälleen talonpojat).
-Te mitä varrotte, kun itse kuulleet
-nyt ootte tuomionne herrain suusta?
-
-POUTTU:
-Niin, korvat meilläkin on auki olleet;
-vaan sentään, armollisin ruhtinas,
-me teitä rukoilemme -- -- --
-
-KAIKKI MUUT (paitsi Ilkka, joka seisoo oikealla erillänsä
-ylpeänä ja jäykkänä):
-Niin, kaikki rukoilemme -- - --
-
-HERTTUA:
- Turha vaiva,
-on multa valta, teiltä apu viety!
-
-POUTTU:
-Mut vaimojamme, lapsiamme roistot
-ei säästä enempää kuin omaisuutta --
-
-ILKKA (rohkeasti):
-Jos Ruotsin sotilaita tuhatkaan
-ois meillä turvanamme, ruhtinas,
-niin muut' ei tarvittais --
-
-HERTTUA:
- Ja kuinka monta
-on teitä vastaan yhtä jalkamiestä?
-
-ILKKA:
-Kai yksi kolmen miehen niskoill' on.
-
-HERTTUA:
-Ja entäs huovit marski Flemingin?
-
-ILKKA:
-Yks kuuden ruokittav' on talonpojan.
-
-HERTTUA:
-Niin kehnoiks onko käyneet pohjolaiset,
-ett' täytyy kolmen muilta apu saada,
-kun yks on jalkamies? Ja kuusi teistä
-ei jaksa huovihurttaa kurittaa?
-Jos jälkeläiset vanhain pirkkalaisten
-ja asemiehet Juho Vesaisen
-on raukoiks sortuneet ja pelkureiksi,
-niin teitä lempo silloin surkutelkoon!
-
-ILKKA (rohkeasti ja vilkkaasti):
-Siis täänkö neuvon antaa ruhtinas?
-
-HERTTUA (seisahtuen äkkiä ja nyrkkiänsä ilmaan kohottaen):
-En muuta neuvoa ma teille tiedä
-kuin rauha hankkikaatte itse, miehet;
-kai teit' on talonpoikaa siksi monta,
-te että roistot saatte torjutuksi,
-jos muuten ei, niin nuijin, aidanseipäin!
-
-PAASHI (ilmoittaa):
-Teidän ruhtinaallisen armonne ratsu on satuloitu!
-
-HERTTUA (paashille):
-Ma tulen kohta! (miehille) Menkää, miehet, menkää!
-Te maata varjelkaa, ma suojaan merta!
-
- (Ottaa lakin, hansikkaat ja ruoskan, jotka
- paashi hänelle rientää antamaan).
-
-ILKKA:
-Siis esivallan käsky aseisiin
-on meillä vastaan Klauta Suitian?
-
-HERTTUA (nyökkää myönnytyksen merkiksi, panee kypärän päähänsä
-ja puhuu kuin itsekseen):
-Niin, marski Fleming, suureen vatsahas
-sä sika sian syöt kuin kananpojan!
-nyt syytä itseäsi, verikoira
-ja valapatto valtakunnan syöpä,
-jos nielläkses saat pedon tuhatpäisen!
-
-ILKKA:
-Mut taisteluun jos itse marski saapuu?
-
-HERTTUA (ärjästen):
-Kun muuten kuitenkaan ei paha pääty,
- (Lyö ruoskallaan ilmaan).
-niin emä poikinensa maahan lyökää!
-
- (Herttua kiiruhtaa nopein askelin vasemmalle vievän taka-alan
- oven kautta. Talonpojat seisovat hetken äänettöminä ja katselevat
- poistuneen herttuan jälkeen. Vihdoin katkaisee äänettömyyden):
-
-POUTTU (kääntyen Ilkkaan):
-No, Ilkka, lupa itse ruhtinaalta
-on meillä vihdoin nousta aseisiin!
-
-ILKKA:
-Niin, nyt se on ja, kautta taivaan Herran,
-ei vaimoani huovit toiste pieksä!
-
-TOMMOLA:
-Sä omaa kostoasko mietit vain,
-kun meitä vartoo koko Pohjanmaa!
-
-HÄMÄLÄINEN:
-Te Pohjan miehet meidät unhotatte,
-vaikk' onkin kurjin laita Hämehessä!
-
-PALO:
-Mut meill' on leirivapaus, teillä ei!
-
-SAVON MIES:
-Ka olkoon vaan, mut kurjuus yhtäläinen
-on meillä Savossai, sen Herra tietää!
-
-POUTTU:
-Niin, sama kurjuus meill' on kaikkialla --
-ja yhtä Suomen kansaa kai me oomme!
-
-PALO:
-Te kaikki kuulitte, kun ruhtinas
-hän kanan poikinensa lyödä käski!
-
-TOMMOLA:
-Niin käski ruhtinas, ja kana kai
-on marski itse?
-
-MARTTI VILPUNPOIKA:
- Niin, ja poikaset
-on voudit, herrat, kaikki sortajamme!
-
-POUTTU (Ilkalle):
-Sä mitä seisot siellä aatoksissa?
-nyt aik' on rientää Hannu herran luokse!
-
-ILKKA (joka toisten puhellessa on seisonut äänetönnä
-mietteissään, astuu Poutun ja Kontsaan luo):
-Sun sanas, Pouttu, lankes sydämmeeni.
-Kai, Kontsas, kuulit myöskin sanat nuo,
-ett' yhtä Suomen kansaa kaikki oomme!
-Niin, siin' on aatos, jota tarvitsin:
-on Pohjanmaa ja Savo, Häme kaikki
-vain yhtä Suomea ja Suomen kansaa,
-jok' orjuudessa herrain alla huokaa.
-Tuo aatos sielussani suurra väikkyy,
-se kotkan siivet mulle kasvattaa
-ja kauvas, korkealle katse lentää.
-Siis emme nousekkaan me koston vuoksi,
-on määränämme vapaus koko Suomen,
-kun lienemme me yhtä kansaa kaikki
-ja sama orjuus meillä myöskin lie!
-
-POUTTU:
-Yks kansa, niin, ja samat sortajat --
-on herrat kaikkialla samanlaiset!
-
-KONTSAS:
-Jumala myös on yksi; Häntä tahdon
-ma palvella kuin isä-vainajamme --
-mut marski Fleming tahtoo paavin valtaa.
-
-ILKKA;
-Sä vuoksi uskonnon, me kansan vuoksi!
-
-KONTSAS:
-Niin, Jumalaani marskit taikka mirskit
-ei, surma vieköön, multa viedä saa!
-
- (Hovipojat tulevat sisään vasemmalta.
- Talonpojat poistuvat perältä).
-
-
-Toinen kuvaelma.
-
-Isonkyrön kirkonkylä. Vasemmalla nimitysmies Lassi Gregorin pojan talo,
-rappuset ja kaksi ikkunaa näyttämölle päin; oikealla Yrjö Kontsahan
-rakennus kuistiovinensa. Talojen päätyjen ohi menee yleinen maantie,
-joka vasemmalle mutkautuen nousee taka-alan ylängöllä näkyvään
-Isonkyrön kirkkoon. --
-
-On marraskuun 25:s päivä eli pyhän Kaarinan päivä, jota vanhan tavan
-mukaan pyhänä vietettiin. Ihmisiä vaeltaa kirkkoon.
-
-Kontsahan talosta tulee muudan talonpoika, jonka eräs maantiellä
-vaeltava kirkkomies huomaa ja kääntyy pihaan.
-
-ENS. TALONPOIKA:
-Kas Laurolaista, hyvää päivää, Matti!
-
-TOINEN TALONPOIKA:
-Sen Jumal' antakohon, Ikolainen! (kättelevät).
-
-ENS. TALONPOIKA:
-Vai kirkkoon läksit, Herran huonehesen?
-
-TOINEN TALONPOIKA:
-Mun täytyi tietäjähän, vaimo kun
-ei kostu lapsenvuotehesta.
-
-ENS. TALONPOIKA:
- Hm,
-et pelkää siis sä pyhää Kaarinaa?
-
-TOINEN TALONPOIKA:
-Nääs taika tepsii juuri pyhäpäivin.
-
-ENS. TALONPOIKA:
-Vaan kirkkoherra Simo Nurkka jos
-sen tietää sais, ett' taikoja sä käytät --
-
-TOINEN TALONPOIKA:
-Ka, eihän auttaa voi hän itsekään!
-Kai mahtoi tullakin jo virran poikki?
-
-ENS. TALONPOIKA:
-Ei vielä tullut. Tuurolaisen luokse
-hän sakramenttineen lie kiirehtinyt,
-kun Lassin huovit vanhan isännän
-he kuoliaaksi vartahilla kolhit.
-
-TOINEN TALONPOIKA:
-Voi aikaa surkeata syntein tähden!
-Ei lait, ei asetukset mitään mahda
-ja suojakirjat itse ruhtinaan
-ei turvaa anna rosvojoukkiolta.
-Jo itkisinkin, jos vaan ilkeäisin!
-
-ENS. TALONPOIKA:
-Mut suurin konna Kumpsilan on Pekka,
-hän etsii uhriksensa köyhimmät.
-
-TOINEN TALONPOIKA:
-Ja entäs Lassi sitten, naapurimme?
-kuin vainiolta mettä kimalainen
-hän kasaa aittahansa hopeoita.
- (Vasemmalta melua).
-Nyt siellä taaskin juodaan, mässätään!
-
-ENS. TALONPOIKA:
-Niin, ryyttärit ja huovit ystävyksin!
-
-TOINEN TALONPOIKA:
-He juovat viikot, juovat sunnuntait.
-
-ENS. TALONPOIKA:
-Ja kekrinä he lystiksensä poltit
-jo Ilkkalankin Ilmajoella -- tiennet.
-
-TOINEN TALONPOIKA:
-Niin kulki juttu, uuden rakennuksen
-he ilkes polttaa, riettaat hurjimukset!
-Mut liekös totta, että linnun tietä
-ois Jaakko päässyt luota noki-Klaun?
-
-ENS. TALONPOIKA:
-Niin, "keulass' onni, ruotelissa Herra"
-on hällä aina ollut, miekkoisella.
-
-TOINEN TALONPOIKA:
-Nyt veljen luokse vaimo lapsineen
-on tänne Kyröön muuttanut ja vuottaa,
-ett' Tukholmasta palais jälleen Ilkka;
- (Kääntyen ens. talonpoikaan).
-hän tulla aikoo kotiin Kaarinaksi
-ja silloin tyttärensä naittaa tahtoo,
-vaikk' oiskin tiellä tuhat puolakkata.
-
-ENS. TALONPOIKA:
-Niin, uusi vouti hän on puolalainen
-ja puolakoill' on omat eljet heillä!
-
-TOINEN TALONPOIKA:
-Niin, heill' on messut jälkeen syntein heillä --
-saa siitä Kontsas vettä myllyyn taas.
- (Kuuluu melua vasemmalta).
-Vaan kuinka ruojat taaskin elämöivät!
-
-ENS. TALONPOIKA:
-Ja kirkon-aikaan; mutta kirkkoa
-he karttaa niinkuin pirut pyhää paikkaa.
-
- (Paussi, jonka aikana iloista humua ja
- soittoa alkaa kuulua oikealta).
-
-Mut mikäs hiiden melu tuoll' on sitten?
-
-TOINEN TALONPOIKA:
-On tänään Ilkan Kirstin naittajaiset.
-
-ENS. TALONPOIKA:
-Mut ilman naittajaako?
-
-TOINEN TALONPOIKA:
- Eno Kirstin
-kai toimii naittajana, Jaakko kun
-ei voine täyttää tulolupaustansa.
-Kas, siin' on riemujoukko soittoinensa!
-
- (Iloinen ja meluava saattue tulee oikealta, pari kolme soittajaa
- etunenässä. Silloin tällöin kuuluu laukauksia. Nuorisoa käsikädessä,
- useilla miehillä joku ase mukanansa, jousi tai pyssy olalla,
- toisilla puukot vyöllä. Heti soittajain jälkeen kaksi paria, sitten
- Kirsti Ilkka ja Maunu Matinpoika juhlapuvuissa; heidän jäljessänsä
- taas neljä paria, sitten sokea Katri Ilkka ja Pentti, joiden perässä
- vaarivanhukset y.m. väkeä. Saattueen lähestyessä on Kontsahan
- talolta juossut kuistille naisia ja lapsia; nimismiehen talon
- akkunat avautuvat ja päihtyneen näköisiä huoveja kurkistelee sieltä
- haarikat kädessä).
-
-ENS. TALONPOIKA (huutaa ohimenijöille):
-Onni uudelle parille,
-lapsenlykky lattialle!
-
-ENS. HUOVI (ikkunasta):
- Paha onni petturille,
- Ilkan nartun naittajalle!
-
-JOKU SAATTUEESTA:
- Ole vaiti, huovi-koira,
- koirille on kalikoita!
-
- (Saattue katoaa vasemmalle; eräs talonpoika erkanee siitä
- yhtyen pihalla oleviin. Soitto ja melu lakkaa vähitellen.
- Talonpojat ryhmittyvät kaivon ympärille).
-
-ENS. TALONPOIKA:
-Sa ootko kutsuttu vai kuokkimassa?
-
-KOLMAS TALONPOIKA:
-En ole kumpaakaan; vain muuten tuolta
-ma yhdyin joukkoon uutta kuullakseni.
-
-ENS. TALONPOIKA:
-On vanha surkeus: kurjat köyhän päivät,
-kun yhden elää, niin jo toisen kuolee.
-
-TOINEN TALONPOIKA:
-Niin on, niin on!
-
-KOLMAS TALONPOIKA:
- Mut tottakohan lie,
-ett' aikoo maahan tulla kuningas
-ja että marski kanssa kuninkaan
-myös tahtois vangiks ottaa herttu Kaarlen?
-
-ENS. TALONPOIKA (hämmästyen):
-Siit' en ma kuullut ole sanaakaan!
-
-TOINEN TALONPOIKA:
-Niin käy kuin aattelin; tääll' itse täytyy
-kai kunkin puoltaa omaa tavaraansa;
-mun aitat eivät ole noita varten!
-
- (Heristää nimitysmieheen päin; samalla kuuluu
- loilotusta oikealta).
-
-Ja tuolla ulvoo hurtat Kumpsilan!
-
- (Neljä humalaista huovia tulee täysissä aseissa kaulatusten;
- yhdellä heistä on oluthaarikka kädessä; kääntyessään Lassi
- Gregorinpojan talolle töytäävät edelliset heistä kaivon luona
- seisovia talonpoikia selkään).
-
-ENS. HUOVI (heilauttaen toisella kädellään talonpojan sivulle):
-Pois tieltä, moukka, herrain saapuessa!
-
-TOINEN TALONPOIKA:
-Vai mokomainkin herrain tiellä tässä?
-
-ENS. TALONPOIKA:
-Tuo onhan Kontsaan vanha muonarenki,
-jok' on nyt noussut sontaryyttäriksi.
-Mut kuules, poika, marskin huovi jos
-sa liet, niin herrasi on herttu Kaarle.
-
-TOINEN HUOVI:
-Mun herra marski on; ken häntä käskee,
-ei kuulu mulle, herttu vaiko kerttu?
-
-KOLMAS TALONPOIKA:
-Mut herttu sentään yli marskin on --
-kas tässä
- (kaivaa taskustaan paperin)
- suojakirja hält' on mulla,
-jos kuka tyrkkii taikka liikaa tahtoo.
-
-ENS. HUOVI (ottaa paperin):
-Kas, kirja!
- (Katsoo kumppaleihin).
- Suojakirja, lempo soikoon,
-mut sille aimo mies hän tekee näin!
- (pistää paperin oluttuoppiin ja lyö sillä
- talonpoikaa suuta vasten).
-Nyt istu rauhassa kuin riikin "fursti"!
-
-KOLMAS TALONPOIKA:
-Kas, tuota perkelettä, suojakirjan
-sa lempo turmelit!
-
-ENS. HUOVI:
- Sen kalkkinaan
-saa ennen Mikonpäivää Kaarle syödä
-ja kohta, tietkää, kengiss' Eerikin
-saa käydä herttuanne!
-
-KOLMAS TALONPOIKA:
- Varo, mies,
-ettei sun sappes kiehu kankahalle!
-
-TOINEN HUOVI (tyrkäten kuten edellinen):
-Vai ois se sappi sitten särjelläkin!
-
-KOLMAS TALONPOIKA:
-Niin, särjellä se juuri sappi on --
-
-TOINEN HUOVI:
-Vai sillä on -- ja silmät punaiset!
-
- (Huovit menevät nauraen nimismiehen talolle;
- kuistilla kääntyy taaksensa):
-
-ENS. HUOVI:
-Mut herra Suomessa on marski Fleming
-ja herroja on marskin huovitkin!
-(kiljasee) Juh-hei, nyt oltta täyteen tuoppi, veikot,
-ja sitten (lyö polveensa) tyttö tuohon polven päälle!
-
-KOLMAS TALONPOIKA (heidän jälkeensä):
-Vai tyttö sulle vielä polven päälle!
-Liet löyttykin sa saunan lauteen alta
-ja vaille vanhempia jäänyt, ruoja!
-Voi, hyvä isä sentään elkiänne!
-
-TOINEN HUOVI:
-Niin, isä meidän, istu siellä puussa...
-
-ENS. HUOVI:
-Vaan pysy pappilan veräjän suussa!
-
- (Menevät nauraen tupaan).
-
-TOINEN TALONPOIKA:
-Nyt juodaan siellä meidän siemenviljat!
-
-KOLMAS TALONPOIKA:
-Tuon hoikan kiiskenpojan suomustaisin
-niin lemmon mielelläni; hiisi vie,
-ois lämmin leppä hältä ruiskahtanut,
-jos
- (Näyttäen pitkää puukkoansa).
- tuo ois luiden lomaan sattunut!
-
-TOINEN TALONPOIKA:
-Siis pääset haukasta, kun höyhennät!
-
-ENS. TALONPOIKA:
-Mut eihän selvät miehet kirkon-aikaan
-voi käydä tappeluun, jos sietäisikin.
-
- (Oikealta kuuluu huutoja: nyt ne tulevat, nyt ne tulevat!
- huudot ja melu lähenee, talonpojat hypähtävät höröstellen
- peremmäs).
-
-TOINEN TALONPOIKA (rientää taka-alalle):
-No mitä huutaa? Ketkä tulee siellä?
-
-KOLMAS TALONPOIKA:
-Jos itse vouti vieraaksemme saisi?
-
-ENS. TALONPOIKA:
-Tai oisko huovit ratsain liikkehellä?
-
-ERÄS POIKA (jonka jäljessä naisia ja lapsia juoksee
-läähättäen oikealta ja huutaen):
-Hoi! nyt ne tulee, nyt ne tulee sieltä!
-
-ENS. TALONPOIKA (ravistaen poikaa hartioista):
-Sa ootko huilu, ketkä tulee sieltä?
-
-POIKA:
-Ne, joit' on varrottuna Tukholmasta!
-
-KAIKKI:
-Siis Kaarinaksi saapuu ilkkalaiset!
-
-TOINEN TALONPOIKA:
-Ja onkos Pouttu myötä?
-
-POIKA ja NAISET:
- Kaikki, kaikki!
-
- (Juoksevat toisten edellä vasemmalle, talonpojat
- seuraavat, Kontsahan tuvasta ryntää ulos):
-
-KONTSAHAN VAIMO (kasvava tyttö kintereillä):
-Kun kaikk' on tulleet, niin on Kontsas myös!
-Hei, joudu, Annikki, on isäs tullut!
-
- (Katoavat vasemmalle, Samassa avautuu nimismiehen talon
- ikkuna ja humalainen huovi pistää päänsä ulos).
-
-ENS. HUOVI:
-Kuka perhana sieltä sitten tulee, kun koko kylä on mullin, mallin?
-
-TOINEN HUOVI (tullen kuistille):
-Ja mihin hittoon täältä kaikki ihmiset ovat kadonneet?
-
-KOLMAS HUOVI (tullen oluthaarikka kädessä ja kuistin
-penkille lysähtäen):
-
-Jos se on Lasse luutnantti, niin enpä pa-paljo välitä, mutta uutta
-vo-voutia minä pe-pelkään!
-
-TOINEN HUOVI (matkii):
-Vo-vo-voutia! hän on marskin miehiä; -- -- ja milloinka marski on
-juomasta kieltänyt, häh?
-
-KOLMAS HUOVI:
-Eipä ky-kylläkään. Hyvä mieshän se marski on ja hänen ku-kunniaksensa
-mi-minä aina juon. (Juo) Mut ei se sillä hyvä ole, että minä juon --
-juo sinä kanss', Pekka! -- Juo, kun saat (tarjoaa haarikkaa).
-
-TOINEN HUOVI (lykkää sen luotaan):
-Enkä huoli! Päätä jo porottaa, että vanteet on katketa.
-
-KOLMAS HUOVI (tarjoaa yhä):
-Ykspää kesänsä talvensa! -- Juo, sen vietävän vasikka, tai -- --
-
-TOINEN HUOVI:
-Kun minä sanon, ett'en juo! Oletko kuuro, mies?
-
-KOLMAS HUOVI:
-Vai pe-petturimiehiä kuin Ilkan Ki-Kirstin Maunu! Mutta sen miehen
-myötäjäiset ne on menneet tästä ku-kurimosta! (nauraen) Semmoinen
-Kullervon kaima se minä olen, saakut -- -- --!
-
-TOINEN HUOVI:
-Ja minä se olen semmoinen mies, että minä annan "saakut" takaisin.
-Luuletko sinä saakeli minua kuopiolaiseksi? -- Heh!
-
- (Lyö kumppaniansa korvalle, niin että tältä
- oluthaarikka vierähtää maahan).
-
-KOLMAS HUOVI (vetäisten miekkansa esille):
-Ku-kuules! sinähän kaasit olveni maahan, -- Jumalan viljan maahan
-kaasit, sinä nallikka! Mutta en sitä vielä minäkään ole "kupittaalle
-kulkijoita" -- enkä kaikkien opetuksen alaisia! -- -- Miekkas esille,
-po-poika!
-
- (Miekkailevat. Kirkosta soitetaan pois. Ensimmäinen huovi,
- joka on torkkunut ikkunassa, herää kellojen soitosta, huomaa
- miekkailijat).
-
-ENS. HUOVI (huutaen pihalle):
-Soh, pojat, miekat pois, kun kellot soi!
-
-KOLMAS HUOVI (tappelun keskestä):
-Pidä suusi, sinä kutkatautinen te-teirenpoika! Meidän kanssa sinulla
-ei ole mitään te-tekeniistä --, -- ei mitään!
-
-ENS. HUOVI (ikkunassa):
-Vai teirenpoika!
-
- (Katoaa ja tulee oven kautta pihalle tappelijoita erottamaan).
-
-Kun minä sanon, että miekat pois, kun kellot soi, niin sen pitää
-myöskin tapahtuman!
-
- (Lyö miekat heidän käsistään).
-
-KOLMAS HUOVI:
-Mitäs hän mun olveni maahan kaasi?
-
-ENS. HUOVI:
-Olvesi? no, saadaanhan uutta!
-
-KOLMAS HUOVI:
-Uutta ja kellä sitten?
-
-ENS. HUOVI:
-Ka, kysytään ... ja katsotaan!
-
-NELJÄS HUOVI:
-Ei ole talossa tippaakaan ... viimeisen nopan tiristin haarikkaan.
-
-KOLMAS HUOVI:
-Siinä sen nyt kuulet. Ja sinä vietävän sonni, Herran lahjan maahan
-kaasit!
-
-TOINEN HUOVI:
-Minäkö sonni? ... mutta varrohan, kun lauvantaina...
-
-ENS. HUOVI:
-Älähän hätäile! Kontsahassa on ... ei siitä tapella tarvitse...
-Tules apuun, Paavo!
-
- (Juoksee erään toverin kanssa Kontsahan taloon,
- toiset katselevat ällistyneinä hänen peräänsä).
-
-TOINEN HUOVI:
-Ja ettäkö uskaltaa ihan nimismiehen naapurista?
-
-KOLMAS HUOVI;
-Ei ne ka-kaikki toki jäniksiä ole!
-
- (Kuuluu melua Kontsahan tuvasta, mistä kohta molemmat
- huovit palaavat raahaten mukanaan oluttynnyriä.)
-
-ENS. HUOVI (huutaa):
-Suus kiinni, paitaressu, siellä!... Tämä juoma on liian hyvää
-niille murjaaneille!
-
- (Huovit kantavat tynnyrin nimismiehen puolelle, jonne toisetkin
- katoavat. Kellojen soitto on lakannut, mutta sen sijaan kuuluu
- vasemmalta iloista melua ja pian tulevat esille Pouttu, Kontsas,
- Tommola, Piri y.m. Viimeisinä Ilkka sokean vaimonsa, tyttärensä
- ja vävynsä kanssa; Pentti on saanut tuliaisiksi uuden jousen,
- jota hän tutkistelee isänsä perässä käydessään).
-
-POUTTU (tullen etualalle):
-No, kiitos Luojan, ett' on matka tehty!
-
-KONTSAS:
-Ja mont' on mutkaa ollut matkallamme. --
-
-POUTTU:
-Ja monta Mattiakin vastaan tullut!
-
-KONTSAS (katselee ympärilleen):
-Mut tuoss' on vanha koti ennallansa
-ja tuolla Herran huone; Häntä kiitän!
-
-ILKKA (istahtaen oikealle):
-Niin, "silmät merellä ja korvat metsäss'"
-on olleet retkellämme meilläkin,
-sen varmaan uskot, rakas Katri parka!
-
-KATRI (kyynelten välistä):
-Niin, sen ma uskon. Mutta, kiitos Herran,
-ett' ootte jälleen meidän turvanamme,
-näät --
-
-ENS. TALONPOIKA (ehättäen väliin):
- -- huonot viestit ehtii aina kuulla; --
-Tääll' onhan tänään naittajaiset Kirstin,
-sun tyttäres, ja Maunu huovin tässä;
-niin ollut on sun oma tahtos, Jaakko!
-
-ILKKA (Kirstiä ja Maunua kätellen):
-Niin oikein, lähtiessä lausuin kai,
-ett' oisi naittajaiset näihin aikoin;
-ma usein matkallani muistin sen --
-siis tänään ... (jatkavat puhetta).
-
-KONTSAS:
- Mutta kuules, eukkoseni,
-et tulomaljaakaan sa meille tarjoo?
-Kai lienee oltta vielä Kontsahassa?
-
-KONTSAHAN VAIMO:
-On äsken pantua; mut lailla muiden
-ma varron sanaa rakkaan ruhtinaamme.
-
-POUTTU (lyhyesti):
-Se kuuluu miehille, ei akkaväelle.
-
-KONTSAS:
-Niin kylläkin ... sen ehdit vasta kuulla:
-nyt maljat reilaan riennä laittamaan!
- (Vaimo menee).
-On kaksi tupaa meillä muhkeata:
-siis alle orren käykää, kumppanit
-ja arvon isännät! Näät maljain ääress'
-on asioista haastaa mieluisampi --
-ja niinhän vaatii vanha tapa myös.
-
- (Kontsas lähtee muutamain kanssa tupaan,
- toisia hajautuu maantielle).
-
-PALO:
-No, juodaan sitten matkan päättäjäiset,
-niin polttaakin jo kurkkuani taas!
-
-TOMMOLA:
-Ka, kyllä sietää kieli kostuketta...
-
-PIRI (ilkeästi naurahtaen):
-Ja marski maksaa vielä nääkin kestit!
-
-KOLMAS HUOVI (joka on ikkunaan ilmestynyt):
-Vai marski maksaa? Kuulkaas päälle, veikot!
-
-PIRI (kivakasti):
-Sun kuulijoistas viitt' en huoli minä.
-
-KOLMAS HUOVI:
-Vai et sa tiedä, mitä marski antaa,
-jos kuka herttualle kieltä kantaa? (katoaa).
-
-PIRI:
-Jos antaa rauhaa taikka kylmää rautaa,
-on yks ja kaikki, senkin koukkuhuovi!
-
-TOINEN HUOVI (katsoo vuorostaan ikkunasta):
-Kas, johan haukkuu siellä Pirin piski! (katoaa).
-
-POUTTU (Pirille):
-Kun vilja kyps' on, tehdään vasta touko!
-
-PIRI:
-Mut kuumat vereni ei kärsi pilkkaa.
-
-POUTTU:
-Ne täytyy hillitä, (huutaa) Nyt tupaan kaikki!
-Sa maljaa halveksutko, Jaakko Ilkka?
-
-ILKKA:
-Ei sovi halveksua matkan jälkeen,
-mut kotiuutiset ma kuulla tahdon.
-Siis sisään käykää, kohta seuraan teitä!
-
- (Kaikki poistuvat pihalta tupaan, paitse Ilkka, Katri, Kirsti,
- Maunu ja Pentti, jotka ryhmittyvät kaivon ympärille).
-
-Kas niin, nyt ootte kaikki rakkahani taas
-mun ympärillä; sinä, Katri raukka,
-tok' olet henkes säilyttänyt! Kirsti
-ja Mauno naimisissa, oikein tehty!
-Ma tulla Kaarinaksi naittajaisiin
-kai lupasin ja niinkuin näätte lapset,
-ma pidin lupaukseni; (naurahtaen) mun ei syy,
-jos hieman myöhästyin, sen arvannette.
-Mut katsos Penttiä, hän lihoo vaan
-ja kasvaa mieheks varsin muhkeaksi --
-kai kohta jousen jännittää sä voit?
-
-PENTTI:
-Sun poissa ollessas ma jousellasi
-oon harjoitellut.
- (Kohottaa uutta joustaan).
- Jos sä nähdä tahdot,
-niin ammun tuolta sulle tuomen lehden,
-tai taivahalta lentäväisen linnun.
-
-ILKKA (naurahtaen):
-Vai niin sa tarkka-silmä kyttä oot!
-Mut toistaiseksi säästää saat sa taitos,
-voi muihin tarkoituksiin tarvis tulla.
-
-MAUNU (vilkkaasti):
-Vai herttualta semmoisetko viestit
-on teillä eväinänne? Rauhaa ei
-siis voinut taata meille herttukaan?
-
-KIRSTI:
-Nuo kulkurit he toimii niinkuin tahtoo,
-ja vaikk' on marski heillä kilpenänsä,
-he tuskin kuunnellevat häntäkään.
-
-KATRI:
-Niin, Suitiass' on hän ja matka pitkä
-on Suitiasta tänne saakka.
-
-KIRSTI:
- Äiti,
-ei isä tiedä heidän ilkitöitään?
-
-ILKKA (vaimoonsa kääntyen):
-Häh, mitä tarkoittaa hän ilkitöitä --?
-
-KATRI:
-Niin, Jaakko, parast' on kai suora olla...
-
-ILKKA (sävähtäen):
-Niin, niin, te kaikki täällä... Kyrön kirkolla...
-mun sielun täyttää outo aavistus!
-
-KATRI (nyyhkien):
-Niin, Jaakko, perhees on nyt mieron tiellä
-ja muilta suojaa harmaan pääni päälle
-ma olen kerjännyt ja lapses sun
-on vailla kotiansa, kontuansa.
-Näät talos huovit poltti, raunioina
-on siellä pirttis, kaikki, kaikki, kaikki!...
-
-ILKKA:
-Häh, raunioina Ilkkalako, sanoit?
-
-MAUNU:
-Mun poissa ollessa he työnsä teit.
-
-KATRI:
-Ja karja teurastettu, aitat tyhjät!
-
-PENTTI:
-Ja orhillasi renkis entinen
-nyt ylpeänä ratsastaapi, taatto.
-
-ILKKA:
-Sa totta haastat ... huolten juovat nuo
-ei valhettele... Taivas varjelkoon,
-nyt maailma mun silmissäni pyörii
-ja päätä polttaa kumma kuume-hehku
-ja suokoon Herra, että malttaisin
-ma itseäni; miksi juuri minä?
- (Sävähtäen).
-Vai oisko viittaus tää sallimuksen,
-ett' tehtäväänsä mun se juuri tahtoo,
-kun senkin langan on se katkaissut,
-mi vielä liitti mua synnyinseutuun?
-
-KATRI:
-On outo kaiku, isä, äänessäsi
-ja kolkot tuumas; muista meitä sentään!
-
-ILKKA (puhuu kuin itsekseen):
-Jo Tukholmassa luona herttuan
-se mulle selvis Poutun lausuessa,
-ett' oltaisiin me yhtä kansaa kaikki.
-
-KATRI:
-Niin, yhtä kansaa kai, mut ihmisiä
-me kaikki ollaan, tietää taivaan Herra!
-
-MAUNU (innoissaan):
-Niin, kansaa yhtä, jolle johtajiksi
-on varmaan kutsuttuna pohjalaiset!
-
-ILKKA:
-Sa lausut sen, mit' itse aattelin --
-kas, pohjolaiset, toisiin verrattaissa,
-on lujat tarmoltaan ja taitavimmat,
-kun aika suureen vaatii toimeen, jossa
-voi olla kokonaisen kansan onni.
-
-KATRI:
-Mut onni rauhan töissä yksin on!
-
-ILKKA:
-Hm, rauhan kyllä, laissa turvatun.
-
-KATRI:
-On ohje ylimmäisin ihmisyys
-ja onnetonten auttavainen viisaus --
-mut voima suojaks suotiin heikompain.
-
-ILKKA (katsoo pitkään häneen):
-Niin, voima suojaks heikompainsa, niin --
-(kovasti) ma olen voima, heikon suojaks luotu.
-
-KATRI:
-Mut katso silloin, ett'et itse sorra!
-
-ILKKA (miettii):
-Sen täytyy oikein olla, rinnassani
-niin käsky kuuluu ... (nousee) nyt on tieni selvä.
-
- (Kontsas tulee tuvasta hieman liikutettuna, oluttuoppi kädessä).
-
-KONTSAS:
-No, ilkkalaiset, yhä kuivin suin?
- (Ilkka seisoo äänetönnä)
-Tok' oisi olvi oiva virkistäjä
-näin pitkän matkan jälkeen.
- Veikko, hoi,
-käy sisään nyt ... me siellä haastellaan
-ja tuumitellaan, miehet keskenämme.
-
-ILKKA:
-On miesten tuumat täällä meilläkin.
-
-KONTSAS:
-Mut siell' ois tarvis sua ... sisään käykää
-ja saakaa haarikkanne ... tupaan nyt!
-
-KONTSAHAN VAIMO (tulee tuvasta):
-Niin, tupaan käskisin ma myöskin teidät,
-mut
- (Viittaa vasemmalle).
- roistot, rosvot nuo ja hurjimukset
-on käyneet taaskin täällä varkaisilla.
-
-KONTSAS:
-No, mitä nyt?
-
-KONTSAHAN VAIMO:
- Vain hetkeks väistyin pois,
-kun juoksin vastahanne, sillä aikaa
-jo konnat veivät olvitynnörin.
-
-TOMMOLA (tulee):
-Hoi, iikka, miksis viivyttelet, mies,
-kun tääll' ois tuumat retkestämme meillä?
-
-ILKKA:
-Ne kaikk; on pohdittavat aikanaan,
-mut mulla sappi kiehuu (heristää) noille tuolla!
-
-KONTSAHAN VAIMO:
-Nuo rosvot juovat siellä ryöstöoltta!
-
- (Piri ja Palo tulevat).
-
-PIRI:
-Hoi, emäntä, se onkos sitten totta,
-ett' on jo juomat kaikki Kontsahasta?
-
-PALO (haarikka kädessä):
-Mun kurkkuani kumma tuska polttaa. --
-
-PIRI:
-Tuon Palon kurkkua sit' aina polttaa!
-
-KONTSAS:
-Näin matkan jälkeen --
-
-KONTSAHAN VAIMO (Palolle):
- Talon tyhjäks panneet
-on huovit tuolla ... pyydä heiltä, pyydä!
-
-PALO:
-Häh, huovikoiriltako käsket pyytää!
-
-ENS. HUOVI (ikkunassa):
-Mut pyydä koreasti, kiiskenpoika!
-
-PALO (kiivaasti):
-Vai koreasti teiltä, varkahilta?
-
-PIRI:
-No, Kontsas, otettaisko omat pois?
-
-ENS. HUOVI:
-Niin ottakaa, kun ottaa rohjennette!
-
-PIRI (heristäen ikkunaan):
-Tuo vietävä se juuri viljat vei
-mun riihelläni!
- (Menee lähemmäs).
- Kuules, lemmon kurppa,
-käy tänne näkyviin, niin sulkapyrstös
-ma hieman lyhennän.
-
-ENS. HUOVI:
- Kas sappikissaa,
-sa ota Ilkan Jaakko kuvakses:
-näät hän on tyyni (nauraa), vaikk' on haarikatta!
-
-ILKKA:
-Niin on, ja juuri siksi viel' on tyyni!
-
- (Pouttu ja Martti Vilpunpoika tulevat tuvasta).
-
-POUTTU:
-Taas kinastusta! (tovereille) Mielet hillitkää,
-on ensin harkittava, sitten toimeen!
-
-ENS. HUOVI (yhä ikkunassa):
-Tuo Ilkkalaton Jaakko täällä reuhaa
-kuin oisin hältä minä olven juonut!
-
-ILKKA (tiuskaisten):
-Vuoks' sinun lienenkin ma mierolainen,
-sa pirun käskyläinen!
-
-TOMMOLA (hilliten):
- Malta, veikko!
-
-ILKKA:
-En taida hillitä ma kauvempaa -- --
-
-POUTTU (tarttuen Ilkkaa käsivarteen):
-Sa meidät turmiohon saattaa voit!
-
-MARTTI VILPUNPOIKA (samoin):
-Niin, hiili mieles!
-
-ILKKA (riuhtaikse irti)!
- En ja tuhat kertaa en!
-
-PIRI:
-Niin, anna tulla, minkä tulla täytyy!
-
-ILKKA:
-Siis kuulkaa kaikki, mit! on tehty mulle,
-sill' aikaa kun me matkallamme oltiin.
-
- (Miehiä tulee lisää Kontsaan tuvasta kuistille).
-
-ENS. HUOVI (tovereilleen):
-Nyt korvat auki, veikot, kuunnellaan!
-
-ILKKA:
-Jo tuonoin ryöstivät he aitat, läävät
-ja vaimon löivät rammaks, sokeaksi;
-nyt taas on polttaneet he pirtin uuden,
-on karja teurastettu, kaikki viety,
-ett' olen konnuton ja kerjäläinen --
-ei turvaa itselle,
- (Viittaa omaisiinsa).
- ei näille tässä!
-
-KONTSAS:
-Häh, Jaakko, talos poltettuko, sanot,
-ja kaikki viety ... tottako sa haastat?
-
-PIRI:
-Sen saavat maksaa rosvot nuo ja marski!
-
-PALO (kumppaneilleen):
-No, siispä liekkiin tuli leimutkoon,
-nyt onkin Ilkka valmis johtajaksi!
-
- (Huovit nauravat).
-
-TOMMOLA:
-Ja vieköön lempo, joll'ei höyhennetty
-nuo kukonpoi'at ole Kumpsilan!
-
- (Huovit lyövät ovet auki ja istuvat ikkunoille ja kuistille).
-
-PIRI (Ilkalle):
-Nyt, Ilkka, ottaa itse piru sun,
-jos et sa kerro rahvahalle tälle,
-mik' oli käsky valtakunnan jaarlin.
-
-ILKKA:
-Sen tehköön Pouttu!
-
-POUTTU (estellen)
- Mull' on hidas kieli --
-siis Ilkka haastakoon, me todistamme.
-Näin ehkä uhkauksilla herttuan
-jo saamme huovit tuolla tuppisuiksi!
-
-KATRI:
-Voi isä, muista toki meitä myös!
-
-KIRSTI (äitiänsä pidättäen):
-Sa anna taatto toimii puolestamme.
-
- (Katri huokaa).
-
-ILKKA (puoleksi itsekseen):
-Kun katson sokkovaimoani tuossa
-ja lapsiani ... heitä juuri muistan!
-(Katrille) Mut voima heikommuutta suojatkoon,
-niin sanoit äsken sa -- ja niin se on!
-
- (Hyppää kaivon luona olevalle kivelle, kansaa kokoontuu hänen
- ympärilleen ja puheen kestäessä tulee väkeä maantieltä ja
- Kontsaan tuvasta).
-
-Hoi, ystävät ja Pohjanmiehet, kuulkaa!
-Siit' on nyt vierryt kuuta kaksi vain,
-kun jälkeen Pertun päivän marskin luo
-me kanssa Kontsaan täältä samottiin.
-
-KONTSAS:
-Niin, kaksi kuuta siit' on täsmälleen!
-
-ILKKA (jatkaa);
-Me marski tavattiin ja kerrottiin,
-mik' ahdistaapi kurjuus meitä täällä,
-kun huovikoirat puhtaaks kaikki syö
-ja polkee oikeuden ja Ruotsin lain
-ja kurkkuhunsa siemen-viljat juo.
-
-ENS. HUOVI (haarikkaa heiluttaen):
-Hei, veikot, terveydeksi Flemingin!
-
- (Huovit nauravat ja juovat).
-
-ILKKA (jatkaa):
-Me kaikki kerrottiin ja oikeutta
-vain hältä pyydettiin, mut palkaks siitä,
-kun järjestystä esivallan puolsin,
-hän minut ruoskitutti huoveillansa --
-
-ENS. HUOVI:
-Kas, siinä sait, sa vanha juorukello,
-kai polttaa pakaroitas, munaskuita! (nauravat).
-
-TOMMOLA (heristää nyrkkiä huoveille):
-Niin, naurakaa, mut vielä itkettekin!
-
-ILKKA (jatkaa):
-Hän minut ruoskitutti mustelmille --
-
-ÄÄNI KANSASTA;
-Ne nahkahansa itse saa hän kerran!
-
-ILKKA (jatkaa):
-Ja sitten viskattiin ma kuoppatorniin,
-mist' oli ruumis juuri korjattuna
-ja missä haisi vielä kalman löyhkä --
-
-KATRI:
-Vai kalman löyhkä, Herra siunatkoon!
-
-ILKKA (jatkaen):
-Ma sinne pantiin taakse lukkojen --
-
-TOINEN HUOVI:
-Niin, kukko lukon taa, on marskin käsky!
-
-MAUNU:
-Sa sentään pelastuit!
-
-ILKKA (jatkaen):
- Niin, nuoran kautta,
-min vaatteistani tein, ma ikkunasta
-taas alas pääsin... Kontsas veikon löysin...
-
-KONTSAS:
-Mun ulos suoraan ajoi hän kuin koiran!
-
-ILKKA (jatkaen):
-Ja vanha noita, pohjalainen velho,
-mun loihdullansa kynsist' etsijäin
-sai suojatuksi!... Sitten kaksin me
-ylitse Pohjanlahden hiihdettiin
-ja toiset Tukholmassa saavutettiin.
-
-POUTTU:
-Se oli ilon hetki kumppaneille --
-nous kyynel silmään Hannu herrankin!
-
-KONTSAS:
-Mut marski Klaulle huusin sentään sen,
-mink' olin vannonutkin lähtiessä:
-"tie helvettiin käy jesuiittain kautta!"
-
-ENS. HUOVI (nauraa):
-Mut helvetistä auttaa enkelit!
-
- (Huovit nauravat).
-
-TOINEN HUOVI:
-Sun ajoi marski sieltä ruoskan kanssa?
-
-KONTSAS:
-Niin ajoi, niin, mutta ruoskimatta sentään!
-
-ENS. HUOVI (samoin):
-No, siis ei marski piru lienekään,
-kun toki nahkas säästi, vanha sonni.
-
- (Huovit nauravat).
-
-ILKKA (yrittää jatkaa):
-Mut minä kaikki olen kärsinyt --
-
-PIRI:
-Ja kaikkeen syypäät ovat huovikoirat!
-
-ENS. HUOVI:
-Ei haukku haavaa tee, sä Pirin piski!
-
-ILKKA (jatkaa):
-Mut käynti herttuassa kuulkaa myös!
-
-MAUNU y, m,;
-Niin, mik' on käsky meille jalon jaarlin?
-
-ILKKA (jatkaa):
-Meit' ensin juttelutti Aksel kreivi,
-se Raaseporin nylkijä ja kettu,
-jok' oisi lupauksin ja lörpötyksin
-kai meitä maanitellut jälleen pois --
-
-USEITA:
-Niin, sen he osaa kyllä Ruotsin herrat.
-
-ILKKA (jatkaa):
-Vaan mepä mellakka jo nostettiin
-ja semmoinen, ett' itse linna kaikui,
-ja huudettiin: "jos muut ei auta meitä,
-niin ryssäin tsaari auttaa, lempo soi!"
-
- (Huminaa kansassa).
-
-ENS. HUOVI:
-Nyt tuki suus ja alas orreltas
-käy kohta kukkumasta, käenpoika!
-Vai maasi möisit ryssille, sä konna!
-
-PALO:
-Voit itse konna olla, koukkuhuovi;
-tai oisko teidän kuiviin kurkkuihinne
-kai meidän uhrattava maat ja mannut?
-
-TOINEN HUOVI (toverilleen):
-Niin, anna kukkuu ensin käenpoika,
-niin kukkuu päänsä poikki. Varrotaan!
-
-ENS. HUOVI:
-Kun tarvitaan, niin otetaan, ei muuta!
-
-PIRI (vetäisten puukkonsa):
-Tuon koiran tuosta isken alas kohta!
-
- (Huovit joutuvat liikkeeseen, heittävät
- haarikkansa ja asettuvat ryhmään kuistille).
-
-ENS. HUOVI (hiljaa toiselle):
-Sa malta, veikko, moukat alkakoon,
-niin käski luutnantti, hän tietää, hän!
-
-MAUNU:
-Siis herttu Kaarlen tapasitte, vai --?
-
-ILKKA (jatkaa):
-Niin, jalo ruhtinas me tavattiin.
-
-ENS. TALONPOIKA:
-Ja hän on kansan mies ja ystävämme?
-
-ILKKA (jatkaa):
-Mies rahvahan ja meidän ystävämme
-on herttu Kaarle; mutta herrat siellä
-ne häntä vastustavat kynsin, hampain,
-se kuultiin kyllä, omin korvin kuultiin,
-kun herttualta pois he vallan riistäis
-ja itse valtakunnan ohjat ottais!
-
-ÄÄNIÄ KANSASTA:
-Sen varsin uskomme, ne syöpäläiset!
-
-ILKKA (jatkaen):
-Mut silloin saapui siihen herttuamme.
-
-MAUNU:
-Ja mitä lausui teille jalo jaarli?
-
-ILKKA (jatkaa):
-Hän mustaks synkistyi kuin ukkospilvi
-ja kaikki tiedusteli ... herrat siihen
-jo juoninensa väliin ehältäys;
-mut silloin suuttui hän ja herrat haukkui,
-ja uhkas vallan tyyten heille heittää --
-ja avosuiksi meidät kaikki jätti.
-
-ENS. TALONPOIKA:
-Niin jättikö, ja suojelust' ei suonut?
-
-ILKKA (jatkaa):
-Niin jätti ... mennessään vain ruoskallansa
-hän ilmaan löi ja kiukuissansa lausui:
-"jos muu ei auta, oikeus hankkikaatte
-te itse nuijin taikka aidanseipäin".
-
-USEITA (yhteen ääneen):
-Vai nuijin taikka aidanseipäin, lausui?
-
-ILKKA:
-Niin, nuijin, aidanseipäin, lausui hän...
-
-ENS. HUOVI (eräälle toverille):
-Nyt on jo aika ... sana Kumpsilaan
-sa voudille ja luutnantille vie!
-On ratsu tuolla alla ikkunan!
-
-PIRI:
-Mut lähtiessä ärjäs vielä herttu:
-"te emä poikinensa maahan lyökää!"
-
-USEAT:
-Ja sen me teemme!
-
- (Kohottelevat nyrkkejään huoveille).
-
-ENS. HUOVI (tovereille):
- Kaikki valmiit olkaa!
-(kansalle) Tää loukkausta majesteetin on,
-ja mull' on käsky marski Flemingiltä
-se kohta vangita, ken uhkakieltä
-vain käyttää vastaan esivaltaa. Siis:
-nimessä marskin sekä kuninkaan
-ma sinut vangitsen nyt, Jaakko Ilkka --
-sun ensiksi ja toiset kohta seuraa! (huoveille)
-Hoi, käännös oikeaan ja eespäin, mars!
-
- (Huovit tottelevat komentoa ja ryntäävät talonpoikain parveen.
- Meteli syntyy, jonka kestäessä huovit ympäröivät Ilkan ja
- Poutun tarttuen kiinni heihin. Silloin tempaa puukkonsa ja
- syöksee erästä huovia kohti)
-
-PIRI (ärjästen):
-On täällä vielä puukkomiehiäkin!
-Heit' irti Ilkka!
-
-ENS. HUOVI (tyrkkää hänet luotaan):
- Seis, sa hurja mies,
-jok' esivallan käskyläistä uhkaat!
-
-PIRI (kuten äsken):
-Heit' irti Ilkka, taikka, piru vie,
-on henkes kankahalla, kuuletkos!
-
- (Rymyä kansa joukossa, huovit tyrkkivät takaisin
- talonpoikia, jotka kertyvät päämiestensä ympärille).
-
-ILKKA:
-Näin kärsittekö konnain töitä te
-ja vangiks' ottaa suotte kumppalinne?
-
-PALO:
-Sit' eivät kärsi toki pohjalaiset!
-Heit' irti Ilkka nyt!
-
-KANSA (meluten):
- Pois huovikoirat!
-
-ENS. HUOVI (tarttuu Ilkkaan, toiset Piriin ja Paloon käsiksi):
-Pois tieltä, moukat, tyrmään yllyttäjät,
-nimessä marskin, e'espäin miehet, mars!
-
- (Huovit yrittävät lähteä vankinensa),
-
-KIRSTI:
-Te kurjat raukat, miss' on puukot teillä!
-
-POUTTU:
-Tok: onneks hukkui ne!
-
-PIRI (iskee puukolla yhtä huovia):
- Mut eipäs multa!
-
-HUOVI:
-Kas, pirun Piriläistä, rintaan sattui! (horjuu).
-
-PALO (riuhtaisekse irti):
-Sa palkkas sait ... nyt saakoot toisetkin!
-
- (Ankara temmellys alkaa, naiset ja lapset juoksevat kirkuen
- etualalle, talonpoikain otellessa taka-alalla pelastaakseen
- Ilkkaa, joka vielä on heidän keskellään).
-
-POUTTU (koettaa hillitä):
-Hoi, miehet, taivaan tähden malttakaa!
-
-ILKKA (vimmatusti riuhtoen):
-On kuusi niskoillani ... tänne, Perttu!
-
- (Kähäkkää jatkuu, huovit vetäytyvät maantielle ja -- raahaten
- Ilkkaa sekä haavoittunutta toveriaan -- peräytyvät vasemmalle,
- jonne talonpojat heitä ahdistavat. Naisia ja lapsia yrittää
- miesten jälkeen maantielle, mutta siitä estää heitä):
-
-POUTTU (häätäen heidät takaisin):
-Pois pihaan lapset sekä vaimot täältä,
-täm' on jo totta eikä leikkisotaa!
- (Pentti Ilkka yrittää vielä jälkeen).
-Pois, sanon minä, taakse aidan tuonne --
-ja portti jäljessänne sulkekaa!
-
- (Katoaa vasemmalle. Melu loittonee. Naiset palaavat jälleen
- pihaan -- Kirsti viimeisenä sulkee veräjän -- ja ryhmittyvät
- pihamaalle sekä Kontsahan kuistille; Pentti hyppää aidalle).
-
-PENTTI:
-Voi sitä mellakkaa! En nähdä voi,
-jos isä viel' on heidän vankinansa?
-
-KIRSTI (ottaa yltään morsiuskoristeita, jotka laskee kaivolle):
-On nääkin kauniit naittajaiset, äiti, --
-ties Luoja, kuinka päättyneekin kaikki!
-
-KATRI (on hapuillut kaivon luo ja koskettaa Kirstin morsiusesineitä):
-Kas, harso kruunuinensa kaivon luona;
-sä kruunus pudotitko, lapsukainen?
-
-KIRSTI:
-En, muuten siihen ne ma laskin vain,
-kun toistaiseks ei hempuja lie tarvis.
-
-KONTSAHAN VAIMO (tukee Katria):
-Nää sallit kai mun tuonne tupaan viedä?
-ma lasken säilyyn kaikki kirstuhuni,
-niin sieltä löytyvät, kun kaivataan.
-
- (Katri nyökäyttää myöntymykseksi).
-
-KIRSTI:
-Ne uudet on, näät äidin harsot, kruunut
-ne paloi Ilkkalassa!
-
-KATRI (huo'aten):
- Paloi kaikki!
-
-KONTSAHAN VAIMO (ottaa kruunun ja harsot):
-Mut Luojan kiitos, että säilyi pää,
-jok' kerran häissä hempeleitä kantoi!
- (Kansalle).
-Te kylän emännät ja nuode-kaasot,
-myös tupaan käykää... Viel' on katto yllä,
-jos olven joivatkin nuo huovikoirat!
-
- (Kontsahan vaimo ja joukko naisia tupaan).
-
-PENTTI (yhä aidalla):
-Tienhaaraan Kumpsilan he kääntyy jo --
-ja isä vankina! Jää hyväst', äiti,
-kai vielä taattoni ma pelastan!
-
- (Hyppää aidan yli ja katoaa vasemmalle).
-
-KATRI (hätäisesti):
-Ei, Pentti, ei, sen kielsi vanha Pouttu!
-
-KIRSTI (nousee aidan luona olevalle kivelle):
-Se varoitus on turha, tuolla jo
-hän kiitää tiellä niinkuin nuori varsa!
-
- (Palaa etualalle).
-
-KATRI:
-Niin, tää on totta, eikä leikkisotaa,
-niin sanoi Pouttu -- ja hän tietää, hän!
-
-KIRSTI (huokaisten):
-Jumala ties, jos leskeksi mä jään
-jo ennen kuin ma vaimoks ehdin tulla.
-
-KATRI:
-Niin, sellaista on ennen kyllä nähty,
-kun vainolainen häihin vieraaks saapui,
-ja toisen kaatoi, toisen leskeks jätti --
-mut eihän Herra sitä salli suinkaan!
-
-ERÄS VAIMO (tulee väliin):
-Ei huolta siitä, reipas mies on Mauno
-ja päänsä puolustaa, sen taata voin;
-jo keväällä sä poikaa hälle kannat!
-
-KIRSTI (naurahtaen):
-Sa niinkö luulet?... Pojan tahtoisin
-ma hälle synnyttää ... tää suureks kasvais
-ja taaton kolhut kostais ilkiöille!
-
-KATRI:
-Voi, sua lapsiparkaa, kostotöiile
-sa syntymättömän jo uhroaisit!
-Niin, suokoon Herra, että äidiks saisit,
-mut poikas rauhantöihin synnyttäisit --
-(huokaa) on Ilkkalassa työtä hälle kyllä!
-
-KIRSTI:
-On liiaksikin!
-
-ERÄS VAIMO:
- Mauno ennen pitkää
-taas aivan uuden veistää, pellot kyntää,
-kun rauhan töille jälkeen mellakan
-hän joutaa!
-
-KIRSTI:
- Joutaa, milloin joutaa, niin,
-kun koirat suuhun syö, mink' antaa pellot!
- (Nousee kivelle ja katselee tielle).
-Hoi, äiti, hoi, jo kaukaa metsän taitse
-ma joukon tänne palaavaksi nään!
-
-KATRI (nousten):
-Näät palaavaksi ... mutta isäs onko
-ja miehes myöskin?... Entäs huovijoukko!
-
- (Vaimot lähestyvät).
-
-KIRSTI (kurkotellen):
-On isä sinilakkinensa, on,
-ja Mauno kupeellansa Poutun kanssa, --
-ei seuraa huovit, meidän miehet vain!
-
-KONTSAHAN VAIMO (ikkunasta):
-Ja Kontsas onko?
-
-KIRSTI:
- Häntä en mä nää!
-
- (Vaimot yrittävät veräjälle, mutta sokko-Katri pidättää heitä).
-
-KATRI:
-Ei tielle ketään, vanha Pouttu kielsi;
-ken elää, tulee sieltä ilman teitä!
-
-KONTSAHAN VAIMO (juosten pihalle):
-Mut jos on Kontsahan he vanginneet
-tai jos ois iskun tapparasta saanut!
-
-KATRI:
-Ken kuollut on, ei palaa jällehen --
-
-KIRSTI (riemuiten):
-Nyt tuoss' on miehet ... isä, Mauno, Kontsas
-ja kaikki muutkin... Pentti jousinensa!
-
-KATRI (huokaisten):
-Se poika kiellosta ei huoli enää!
-
-KIRSTI:
-Hän Ilkan poika on ja veli mun!
-
- (Miesjoukko saapuu suurella melulla. Piri ja Palo
- ensimmäisinä avaavat veräjän tuoden riemusaatossa Ilkkaa,
- joka Poutun, Kontsaan, Maunun ja Pentin seurassa saapuu;
- muutamilla on vaatteet repaleina).
-
-PIRI:
-Hei, täältä tullaan, vapaana on Ilkka!
-
-TOMMOLA:
-Ja koirat karkoitettiin Kumpsilaan!
-
-PALO:
-Tienvarteen allikkoon ma heitin kaks,
-ja poikkijalkoja tai kättä vaille
-kai lie he jääneet, kosk'ei nousseet sieltä!
-
-MARTTI VILPUNPOIKA:
-Mut viinapäissään lie he sentään olleet!
-
-KONTSAS:
-Niin, viinapäissään, muuten piru tietää,
-ett' taajat niskassamme koht' on joukot,
-kun luutnantti ja vouti viestin saa; -- --
-kas, silloin miehet, auttakohon Herra!
-
-POUTTU:
-Ma sanoin äsken, ett' on tosi eessä,
-ei enää leikinteko ... tuohon paikkaan
-kaas yhden huovin Pirin puukko jo.
-
-PIRI:
-Kas vain, kun sentään korjasivat raadon!
-
-POUTTU:
-Niin, mukanaan he kumppalinsa vei,
-se juuri esti heitä tappelussa.
-Mut tappo tapahtui ja siin' on kylläks.
-Ma vielä mieluust' oisin varronnut,
-ett' tyysti kaikki ensin harkittaisiin
-ja sitten toimeen käytäis yhtä-aikaa;
-mut nyt on alku tehty, tosi alkaa,
-ja neuvot yhtä tarpehen kuin nuijat.
-
-ILKKA:
-Niin, nostettavat kaikk' on otteluun
-ja siit' on neuvot tehtävät -- ja kohta!
-
-KATRI (hätäytyen):
-Vai kaikki julkiseenko kapinaan
-siis vastaan esivaltaa, kuningasta?
-
-ILKKA:
-Ei kuningasta, mutta marskin valtaa!
-
-KATRI:
-Mut vastaan käskyläistä kuninkaan!
-Meit' auttakohon silloin Jeesus Kristus
-ja Herra taivaan!
-
-ERÄS VAIMO:
- Hän on laupias
-ja naiset syyttömät hän armahtaa,
-mut sortaa syylliset,
- (Katsoo naisparveen).
- ja niit' on kyllä!
-
- (Muutamat naiset vetäytyvät syrjään,
- toiset huokaavat "niin, niin!")
-
-ILKKA:
-Ma huolin viisi Herrast' taivahan,
-jok' Ilkkalani salli poroks polttaa,
-mut mitä sanoo veli Kontsas nyt?
-
-KONTSAS:
-On piru Herraa ollut voimakkaampi
-siis tällä kertaa... Pouttu, puhu sinä!
-
-PIRI:
-Te menkää helvettihin Herroinenne!
-on voima tuomarimme ... puhu, Pouttu!
-
-KATRI:
-Ei voima, ei, -- se heikon turvaks suotiin!
-
-PALO:
-Hm! puhu Pouttu, sull' on vanhan järki!
-
-POUTTU:
-Ma puhuu kyllä; tuuma mull' on selvä:
-se tehtiin Tukholmassa; Hannu herra
-ja Hämehen ja Savon miehet yhtyi.
-Mut naiset kuulla toiste ehtii sen
-ja lapset tääll' on tiellä, vouti jos
-ja huovit yllättäisi meidät tässä.
-Sa, Ilkka, turvaan vietä omaises
-ja Kontsas vaimos, tuonne Kyrön poikki --
-kai joku lautalla voi saattaa heitä?
-
-KIRSTI;
-Taas naiset pois ja pois ja aina pois --
-mut minä tietää tahdon, kuinka miesten
-ja Maunon käy; näät hän on minun nyt!
-
-ILKKA:
-Siis omas ota, sopiikin se niin,
-ett' teidät Mauno saattaa; (Maunulle) mutta kuules,
-jos sanan saat, sull' onko jousi valmis?
-
-MAUNO:
-On jousi jäntevä ja (näyttäen puukkoansa) puukko myös.
-
-PIRI (naurahtaen):
-Vai puukko myös? se iske tuppehen!
-kun sota alkaa, nuija tarvitaan.
-
-ILKKA (häätäen vaimoaan ja naisia perälle);
-Sä, Kirsti, auta sokko-äitiäs
-ja Pentti myöskin teitä seuratkoon!
-
-PENTTI (ynseästi):
-Taas minut akkain kanssa käsketään!
-
-ILKKA (nykäisten Penttiä käsipuolesta):
-No, tokko kuulit käskyn, mars!
-
-PENTTI (ääneen):
-Ma kuulin;
- (Itsekseen).
- mut taistelusta pois en siltä jää.
-
-KONTSAS (vaimolleen):
-No, Anni, seuraa heitä sinä myös,
-ja ota tyttö sinne kerallasi, --
-ma ovet telkeän ja ikkunat!
-
-POUTTU:
-Siis naiset lautalle ja Herran haltuun!
-
-NAISET:
-Vaan lapsia ja meitä muistakaa!
-
-PALO:
-Pois hameet tieltä nyt, kun tosi alkaa.
-
- (Naiset menevät oikealle, lapset mukanaan, Mauno ja Pentti
- seuraavat heitä, Kontsas käy talollensa, telkeää ovet ja
- ikkunat).
-
-POUTTU (nostaa kaivon luona olevan pienen rahin etualalle sillä aikaa,
-kun toiset istuvat ympärille, mitkä kaivolle, mitkä kuistille):
-
-Te kaikki tiedätte, mik' uhkaa meitä,
-jos marski ryöstöänsä jatkaa saapi?
-
-ILKKA:
-Sen tiedän minä, Ilkka, parhaiten,
-ett' eessä kaikilla on mieron tie.
-
-KAIKKI:
-Niin, mieron tie ja kerjäläisen loppu!
-
-POUTTU (jatkaa):
-On kaikki tehty, mikä tehdä voitiin,
-on käyty lait ja voutiin valitettu
-ja hengen uhkain itse marskitkin.
-
-ILKKA:
-Sen olen tehnyt, raipat sain ja valmis
-jo olin kuolemaan kuin koira, (sylkäsee) ptui!
-
-PALO:
-El koira koiran häntää polje, ei!
-
-POUTTU (jatkaa):
-Kas, siinä totta puhuit, Palo; koirat
-he hammastaa, mut ovat yhtä mieltä,
-kun tavarasta, talonpoikain työstä
-on kysymys. Niin, elää kaikki koittaa,
--- se huoli yhtä herroillekin on --
-
-KONTSAS:
-Jos eläis vain kuin parhain ymmärtää
-ja ymmärtäis ja tietäis, kuinka elää!
-
-POUTTU (jatkaa):
-Niin kyllä, Kontsas, totta on se, totta;
-mut millä elää, sit' ei mieti vauras,
-jok' elää toisten työstä, millä elää,
-kas, siinä kysymysten kaikkein loppu,
-jos rikkaaltakin rikkaus riistetään.
-
-PIRI:
-Ja sen me teemme, silloin itse nähkööt,
-mi tärkehint' on tässä maailmassa.
-
-PALO:
-Ja syödä täytynee kai toisessakin!
-
- (Muutamat nauravat).
-
-KONTSAS:
-Ei pilkkaa uskonnosta, miehet, ei!
-
-ILKKA:
-Niin, hiiteen uskonriidat, jatka Pouttu!
-
-POUTTU (jatkaa):
-Jos tyytyis siihen he, min laki säätää,
-ois hyvä meille, vaikka mielivalloin
-he lainkin turvin meidät puhdistaa.
-
-ILKKA (joka on puhellut erään kyläläisen kanssa):
-Niin, lainkin turvin; uus on käsky marskin,
-uus käsky tullut uuteen veronkantoon.
-
-PALO:
-Mut sitä veroa en maksa minä!
-
-PIRI:
-En minä myöskään, tässä (kohottaa kätensä) vannon sen!
-
-USEAT (huutaen ja kätensä nostaen):
-No, kun ei Pirikään, ei kukaan meistä!
-
-ILKKA:
-Ei, miehet, ei! Vaan sota alkakoon!
-
-POUTTU (jatkaa):
-Niin, nyt sen täytyy alkaa; herttualta,
-jok' onpi sijaisena Sigismundon,
-on meillä käsky siihen. Marskin huovit
-me rajan tuolle puolen karkoitamme!
-
-ILKKA:
-Mut siihen yksistään en tyydy minä,
-jok' olen tehty mieron kulkijaksi --
-vaan käyköön tiemme kohden Turunlinnaa!
-
-PIRI ja PALO y.m. (lakkiansa kohottaen):
-Niin, kohti Turunlinnaa tiemme käyköön!
-
-ILKKA:
-Ja marski itse mulle maksakoon,
-mit' on hän velkaa, taikka hirsipuussa
-hän henkeänsä meiltä kerjätköön!
-
-POUTTU:
-Ei liikaa kiivastusta, miehet, ei,
-vaan tyystin harkitkaamme ensin kaikki --
-ja sitten nähdään, kuinka toimitaan.
-
-MAUNU (tulee juosten vasemmalta ja ojentaa pergamenttikäärön Poutulle):
-Täss' onpi kirje herttualta meille!
-
-POUTTU:
-Häh, herttualta?
-
-ILKKA;
- Meille onko kirja!
-
-MAUNO:
-"Te Pohjan miehet", alkaa kirje tässä!
-Se lue, Pouttu!
-
-POUTTU:
- Vanhan kansan mies
-ma olen, Mauno, lukea en taida;
-mut mitä tahtoo meistä jalo jaarli?
-
-MAUNU (silmäilee kirjettä):
-On hertun viesti, herra mahtava,
-jo Turkuun saapunut ja valtakirja
-on hällä salainen, ett' Turun linna
-on saatettava haltuun herttuan
-ja portit aukaistavat silloin, kun
-on meidän joukko muurit ympäröinyt.
-
-ILKKA:
-Siis kohti Turkua on hertun käsky!
-
-POUTTU:
-Vai sellainen on meille kirja tullut?
-Se näytäs tänne!
- (Mauno antaa kirjeen, Pouttu tutkistelee sitä).
- Niin, en tiedä, hm,
-kun lukutaitoa en saanut, mutta -- - --
-ken takaa, ett' on herttuan tää kirja?
-
-ILKKA:
-Sen takaa omat sanat herttu Kaarlen,
-joill' otti jäähyväiset meiltä hän.
-
-POUTTU:
-Hän puolustukseen käski, muuhun ei!
-
-PIRI:
-Mut emän poikineen hän lyödä käski.
-
-USEAT:
-Niin sanoi herttua, se kuultiin kaikki!
-
-PALO:
-Ja kaiken pahan emä se on marski!
-
-ILKKA:
-Niin, Noki-Klaus ja hänen huovikoirat!
-
-POUTTU: (hetken mietittyään ja kirjettä kädessään pidellen):
-Jos totta puhun, niinhän minäkin
-nuo hänen merkkisanat ymmärsin,
-vaikk' en sit' tahtonut ois ilmituoda;
-niin oivalsi ne Hannu herra myös,
-kun hälle kerroin käynnin herttuassa.
-Me silloin tuumitttin jo valmiiks retki:
-ett' alkais Pohjan miehet, nostais muut
-ja kaikki yhtä aikaa Turkuun marssis
-ja marski linnassansa vangittaisiin.
-
-PIRI:
-Ei, hirteen marski, taikka kuoppatorniin!
-
-ILKKA:
-Ett' itse tuntis kerran kalman löyhkän!
-
-POUTTU (jatkaen);
-Niin tuumittiin, mut tullessamme jo
-ma seurausta tuuman kauhistuin.
-
-KONTSAS (pudistaen päätänsä):
-Niin, kautta taivaan, suur' on tuuma tuo,
-mut siten suistuis myöskin paavin valta
-ja valta jesuiittain; marskin pappi
-on jesuiitta, sen ma kuulla sain,
-ja uusi vouti samaan kuuluu uskoon!
-
-ILKKA:
-Kas, jopas keksi Kontsas myöskin syyn!
-Se oikein, veikko! Mutta noihin en
-ma puutu, hautaan vain on yksi tie.
-
-POUTTU:
-Ma uskonnost' en myöskään riitaa nosta.
-
-KONTSAS:
-Mut minä nostan vastaan paavin valtaa!
-
-POUTTU (tiukasti):
-Vaan maan ja leivän, omaisuuden tautta
-ma taistelen kuin luusta ärty koira
-ja vapaudestani ma pidän myös;
-en salli humalaisten huovien
-ma ryöstää taloani; salli en,
-ett' isä ruoskitaan ja vaimo piestään!
-
-ILKKA:
-No, nyt me ollaan yhtämieltä, Pouttu!
-
-POUTTU:
-Nyt olet sinäkin, sen kyllä uskon
-ja kaikki muutkin; niinpä kuulkaa nyt
-mun tuumani ja Hannu herran tahto,
-jot' tämä hertun kirje kannattaa.
- (Kaikki keräytyvät Poutun ympärille).
-Siis jako kolmeen joukkoon tapahtuis:
-yks joukko samois Rautalammen kautta
-ja sieltä kulkis kohti Kuopiota.
-
-MUUTAMAT:
-Vai Kuopioon?
-
-POUTTU (jatkaen):
- Ja sieltä Tampereelle.
-
-Useita ääniä:
-Niin, Tampereelle!
-
-POUTTU:
- Tampereelle, niin!
-Mut Kurikan ja Ylöjärven kautta
-pääjoukko meidän marssis suoraan sinne
-ja matkallansa aateliset löis;
-mut Nokialla joukot molemmat
-taas yhdistyisi, huovit karkuun lyötäis
-ja sitten tiemme kääntyis Turkuun, jonne
-sais kolmas parvi kautta Anolan,
-miss' asuu Aksel Kurki, hertun mies;
-tää sodanpäämies siitä suosiolla
-tai väkivoimin mukaan temmattais
-ja hänpä nuijajoukon yhtyneen
-taas kohti Turunlinnaa johdattaisi.
-
-TOMMOLA:
-On viisahasti kaikki harkittuna!
-
-POUTTU:
-Ja nyt tää kirje, jos se totta on,
-ois jatko tuumallemme; herttua
-hän linnan portit meille aukaisuttaa --
-ja kenpä tietää, vaikka silloin ois
-hän laivoin saaristossa Ahvenan!
-
-PIRI:
-Ja raunioille Turun kuoppatornin
-myös marski Suitian hän hirtettäis!
-
-ILKKA (riemuiten):
-Ja taas ois vapaa Pohjanmaa ja Suomi
-ja aikakirjat tietäis haastaa siitä,
-ett' orjuutensa, sortajansa kaikki
-löi itse niskoiltansa pohjolaiset!
-
-PIRI (intoutuen):
-Niin, pohjalaiset, miehet Lapuan
-ja Kyrön, Ilmajoen merkin antoi --
-ja heitä sotaan johti Jaakko Ilkka!
-
-USEAT:
-Niin, johtajamme olkoon Jaakko Ilkka!
-
-TOMMOLA (arastellen):
-Jos sentään Pouttu ottais ylijohdon;
-on hänen tuumakin ja hän on vanhin
-ja näyttää tyysti kaikki harkinneen.
-
-PIRI:
-Mut Ilkka kaikki meidät innostaisi
-ja kostamista enin hällä on,
-jonk' ovat kerjäläiseks huovit tehneet
-ja vaimon lyöneet umpisokeaksi;
-ken syistä tuollaisista taistelee,
-hän johtaa voittoon aina joukkuensa.
-
-KONTSAS:
-Ma myönnän, että Pouttu tuuman suuren
-on kypsyttänyt Hannu herran kanssa
-ja tyystin kaikki "puntit" harkinnut.
-Mut taivaan Herra tietää, vahva usko
-voi vuoret siirtää, miehen säilyttää,
-jos aseeksensa jonkun vain hän ottaa.
-Sen on hän tehnyt; turva Korkehimman
-on Ilkan säilyttänyt matkallaan,
-ei muuten seisois hän nyt tässä, ei;
-hän ase Herran on, hän johtakoon
-ja Pouttu neuvoin häntä ohjatkoon.
-
-USEAT:
-Niin Ilkka johtakoon, on päätös kaikkein,
-ja Pouttu neuvot tarpeelliset antaa!
-
-POUTTU (vähän yrmeissään):
-No, niinkuin tahdotaan, ma kyllä väistyn,
-tää tuuma liian kallis mulle on,
-ett' toran siitä nostaa sallisin!
-
-ILKKA:
-Ja mulle myöskin. Mutta tahto kaikkein
-on tahto mun, en eriseuraa suosi.
-Vaan oikein kuullut jos ma äsken lien,
-ol' aie jakautua kolmeen joukkoon?
-
-POUTTU:
-Niin, kolmeen joukkoon!
-
-ILKKA:
- Kolme johtajaa
-siis myös on tarvis.
-
-POUTTU:
- Täältä Tampereelle
-pääjoukon johtaa sentään Jaakko Ilkka.
-
-ILKKA:
-Ja tässä tärkeässä tehtävässä
-mun auttajani olkoon Yrjö Kontsas,
-tää vahvan uskon mies ja kirkon pylväs --
-jos siihen suostuu hän ja suostuu muut!
-
-KONTSAS (lyöden kättä);
-Ma suostun, veikko, siitä kättä päälle!
-
-USEAT:
-Niin, heidät yhteen liitti kohtalo!
-
-POUTTU:
-No, olkoon niin. Ma itse valitsen
-taas retken suoran kautta Korsholman
-ja pitkin rantaa Anolaan ja Turkuun --
-se olkoon minun joukon ristiretki!
-Jos "melkkiläiset" Korsholmassa on,
- ["Melkkiläiset" -- Abraham Melkerssonin, Pohjanmaan
- voudin huovit; vouti asui Korsholman linnassa.]
-niin voudin vangiksemme näpistämme.
-Mun joukkohoni miestä kolmesataa
-ois kokoon kutsuttava kapulalla,
-mies talosta -- ja toiseks johtajaksi
-ma tahdon sinut, Martti Tommola --
-jos siihen suostut ja jos suostuu muut.
-
-TOMMOLA (tullen esille):
-Niin minäkö? Jos kautta Korsholman
-ja Anolan käy Turkuun ties, ma suostun.
-Sen tien ma tunnen.
-
-USEAT:
- Päätös olkoon se!
-
-ILKKA:
-Mut viel' on kolmas joukko johtajatta;
-ken Kuopion ja Rautalammen miehet
-sais aseisiin ja meihin yhdistäisi?
-
-KONTSAS:
-Niin, kenpä tietäis meistä Savon tien --
-niin harvoin pohjalaiset sitä käyttää!
-
-POUTTU:
-Hm, myöskin sitä harkinnut ma oon --
-näät miehet Lapuan ja Lappajärven
-käy joskus sielläkin. Siis heille kuuluis
-tää Savon tie; häh, Martti Vilpunpoika,
-sa tietänet kai Kuopiohon tien?
-
-MARTTI VILPUNPOIKA:
-Niin Kuopioonko Rautalammen tien?
-
-POUTTU;
-Niin, kautta Rautalammen kai se käy!
-
-MARTTI VILPUNPOIKA (verkalleen ja ikäänkuin estellen):
-Siell' olen kerran käynyt, vaan en tiedä --
-
-POUTTU:
-Yks kerta riittää, oppaita on kyllä; --
-siis Martti Vilpunpoika johtaa sinne
-kuuskymmenkuntaa Lappajärven miestä.
-
-USEAT:
-Se olkoon päätöksemme!
-
-POUTTU:
- Miehet Lapuan
-sa nostatat ja heistä vastaat, Martti!
-
-MARTTI VILPUNPOIKA:
-Kun merkin annan, nousee joka mies!
-
-ILKKA:
-Ja miehet Ilmajoella nostan minä!
-
-KAIKKI:
-Niin, Jaakko Ilkan käsky kaikki nostaa.
-
-POUTTU:
-Ja Kyröstä ja Kyrön naapureista
-ma itse vastaan -- vaikka hengelläni.
-
-MAUNU:
-Ja sata huovia, mun liittolaista,
-on mulla varmaa miestä; aseineen
-he yhtyy johdollani Ilkan joukkoon.
-
-ILKKA:
-Kas, sepä oiva juttu, tuohon käteen,
-sa kunnon vävymies; vai vaimos nuoren
-siis hennot jättää, henkes voi se maksaa.
-
-MAUNU:
-Niin voi, mut vaaran tullen minä yksin,
-ma sotilasko syrjään hiipisin!
-Sit' en ma voi, ja sit' ei sallis Kirsti.
-
-ILKKA (lyöden häntä olkapäälle):
-Siin' olet, lempo vieköön, oikeassa --
-niin, sit' ei sallis Ilkan Jaakon tyttö.
-
-MAUNU (Ilkalle):
-Sun poissa ollessas ma heille kerroin,
-mit' oli tehneet marskin miehet nuo --
-ja silloin kumppalit jo kauhistuivat
-ja valan käsin nostetuin he vannoi,
-ett' tietäs seuraavat he kuoloon asti!
-
-POUTTU:
-No, sen jos vannoivat he kumppalille,
-ma siihen luotan. Mutta rantaseudut
-ken nostattaa, ma heistä huoli en.
-
-ILKKA:
-En minä myöskään, ranta-Ruotsin miehet
-on eriseuraa, marski säästää heitä.
-
-KONTSAS (rykäisten):
-Ja toinen ääni heill' on kellossansa --
-ma heidät tunnen, rantaruotsikot.
-
-POUTTU:
-Siis rantaruotsalaiset jääkööt pois!
-
-KAIKKI: Pois!
-
-POUTTU:
-Heill' on ehkä toiset käskyt, niin --
-(intoutuen) Mut kun on talvi tullut, kierä jää
-ja suksi luistaa siljan hangen selkää,
-kas, silloin kaikki Turun linnaa kohti
-me joukoin taajoin yli Suomenmaan
-siis lennämme kuin tuntureilta vyöry.
-
-ILKKA (innolla lakkiansa hoilauttaen):
-Niin lennetään kuin tuima raivomyrsky,
-jok' kaikki tieltään maahan ruhjoaa
-ja yli Suomen kaikuu yksi huuto:
-pois alta aateli ja kansan syöpä!
-Mut eellä muiden Pohjan miehet käy
-ja Turun portit auki lyö ja maassa
-he marskin hirmuvallan kukistaa, --
-ja yli Ruotsin, yli Ryssän maan
-voi meistä haastaa vuosituhannet!
-
- (Samassa hyökkää näyttämölle läähättäen ja
- edestänsä miehet syrjään singahuttaen):
-
-PENTTI:
-Hoi, vouti saapuu huovijoukon kanssa!
-
-POUTTU:
-Häh? Uusi vouti huovijoukon kanssa?
-
-ILKKA:
-Nyt perii perkele, jos yllättää
-hän meidät tässä ... silloin vangit oomme.
-Siis joelle kaikki, minkä kengät kestää,
-ja siitä lautan kanssa tuolle puolen!
-
- (Ankara meteli syntyy, miehet tempaavat
- aseensa, toiset hyökkäävät vasemmalle).
-
-POUTTU:
-Mut lauttahan on tuolla puolen joen!
-
-ILKKA:
-Voi, saatana, en sitä muistanutkaan!
-Siis yli uikoon, joka uida voi!
-
-PENTTI:
-On lautta rannassa, ma toin sen itse.
-
- (Miesjoukko lähtee juosten vasemmalle;
- jäljelle jää vain Ilkka, Kontsas ja Pentti).
-
-ILKKA (katsoen pitkään poikaansa):
-Sa Herran siunaama siis pelastit
-nyt isäs sekä kaikki; kenpä ties,
-vaikk' oisit kohtalonsa ratkaissut!
-
-KONTSAS:
-Niin, tutkimattomat on Herran tiet!
-
- (Ilkka tempaa Pentin mukaansa ja lähtee juosten toiston
- jälkeen, Kontsas perässä. Heidän mentyä tulee vasemmalta
- vanha noita-akka ontuen ja polveansa pitäen).
-
-NOITA (sylkäisten):
-Ptui jälkees hammastauti, kuppatauti,
-sa hurja ruoja, joka vanhatkin
-noin tyrkit rammaks, katkot polviluut!
- (Tulee etualalle).
-Ma tulen Laihialta, jossa synnyin:
-ei mua muistettu, ma muistin kaikki,
-ei mua tunnettu, ma tunsin kaikki.
-Ma tiedän tuumat heidän, johdan heitä
-ja kehrään langat omaks kankahaksi.
-Niin, Ilkan poika toi mun yli joen --
-tuo oli Ilkka itse ynnä Kontsas;
-he kaikk' on palanneet ja hertun viestit
-ma kuulin akkaväeltä. Valhekirjan
-(nauraa) sen minä itse tullessani toin!
- (Kuuluu lähenevää melua oikealta).
-Mut nyt on vouti täällä huovinensa,
-siis tupaan tuonne ... uksi telkimeen,
-niin laitan heille vielä oivat lystit.
-
- (Katoaa Kontsaan tupaan. Pian sen jälkeen
- saapuu huovijoukon kanssa Pohjanmaan vouti).
-
-ABRAHAM MELKIORINPOIKA (täydessä virka-asussa ja aseissa;
-ensimmäiselle huoville);
-Sa sanoithan, ett' täällä Kontsahassa
-nyt jälkeen kapinan ja murhatyön
-he istuis oltta juoden, mässäten
-ja hankkis sotaa vastaan esivaltaa --
-mut yhtä sielua en täällä huomaa.
-
-ENS. HUOVI:
-Mut vankineen he palas tänne päin
-ja että tääll' on mässätty, se näkyy:
- (Viittaa kumoon viskattuja raheja, tuoppeja y.m.).
-voi huovit todistaa, ett' aie heillä
-on nostaa nuijasotaan koko maa.
-
-HUOVIT:
-Sen kuulimme ... ja kaikki todistamme!
-
-ABR. MELKIORINPOIKA (miettien):
-Hm, kaikk' on mahdollista; herttua
-hän käyttää heitä omiin aikeihinsa --
-mut senpä taidon taidamme me myös.
-(ääneen) On karkuun lähtenyt siis nuijajoukko;
-mut minne päin, kun tietäisimme sen?
-
-TOINEN HUOVI (joka on veräjän luona):
-Miesjoukon nään ma Kyrön tuolla puolia.
-
-ENS. HUOVI:
-Ja lautan tieten veivät mennessään.
-
-ABR. MELKIORINPOIKA:
-On virta matala ja ratsuillansa
-voi huovit yli päästä: jälkeen siis!
- (Ens. huovi antaa lähtömerkin miehillensä).
- (Tullen etualalle).
-Tai seis! Nuo tuvat ensin tässä tutkikaa,
-jos aseit' ois he jättäneet tai muuta,
-mik' aikehista heidän todistais;
-lain nimessä ne kaikki korjataan.
-Tää talo tässä
- (Viittaa nimismiehen taloa).
- näyttää autiolta,
-on auki ikkunat ja uksi myös;
-Mut tupa tuo?
-
-ENS. HUOVI:
- On tupa Yrjö Kontsaan.
-
-ABR. MELKIORINPOIKA:
-Sen teljetty on ikkunat ja ukset --
-kenties on siellä naiset piilossansa,
-niin saamme heiltä tiedot nuijapäistä.
- (Lähestyy ovea ja huutaa).
-Lain nimessä te uksi aukaiskaa,
-jos keitä lie?
- (Äänettömyys, huutaa uudelleen).
- Ma uksen murratan
-ja talon poltatan, jos niskuroitte?
- (Äänettömyys. Huoveille).
-Siis ovi murtakaatte auki te!
-
-ENS. HUOVI (tempaa pihalta rahin, jolla lyö oven sisään;
-ens. huovi katsoo tupaan):
-On tupa tyhjä!
-
-ABR. MELKIORINPOIKA (tulee myöskin katsomaan):
- Eipäs! Uunin päältä
-ma näen kaksi silmää tuijottavan!
-Hoi, akka siellä, alas uuniltas!
-
-ENS. HUOVI (menee tupaan ja raahaa tullessaan esille noita-akan):
-Kas, tuon ma löysin sieltä tosiaankin!
-
-NOITA (tekeytyen vähäkuuloiseksi):
-Häh? Uksen rikoitko ja ma kun luulin,
-ett' aikoja on uksi auki ollut!
-
- (Huovit naurahtavat).
-
-ABR. MELKIORINPOIKA:
-Sa vastaa, miss' on miehet, nuijalaiset!
-
-NOITA (kuten äsken):
-Niin, multa loppui kellaristakin
-ja uuni lieskasi kuin helvetissä.
-
-ENS. HUOVI:
-Hän hourii vanhuuttaan...
-
-ABR. MELKIORINPOIKA:
- Niin, mielipuoli
-hän varmaan on tai kuuro, (huutaa) Akka, hoi,
-miss' ovat miehet täältä, tiedätkö?
-
-NOITA (käsi kotvan takana):
-Häh? Puukko Ilkall' on, ja tuolla, tuolla
-on Kyrön kirkko ... vouti kyllä tietää.
-
-ABR. MELKIORINPOIKA:
-Suus kiinni, hullu! Jääköön houkka rauhaan!
- (Kääntyen poispäin).
-Ma saavuin tällä kertaa --
-
-NOITA (ilkeästi):
- Liian myöhään!
-
-ABR. MELKIORINPOIKA (ärjästen):
-Vie akka tupaan, telki uksen päälle!
-
-ENS. HUOVI (työntäen akan tupaan):
-Mars, akka, uunillesi uudelleen!
-
-NOITA (ovelta):
-Mut nyt on auki heitettävä uksi!
-
-ENS. HUOVI (naurahtaen):
-Kas siinä, lempo vie, hän puhui totta;
-ma uksen rikki löin ja telkimen.
-
- (Huovit nauravat).
-
-ABR. MELKIORINPOIKA (vakavana):
-Hän jääköön uunillensa, mielipuoli!
-Meit' tärkeämmät kutsuu tehtävät:
-te nuijajoukon jälkeen joutukaa
-ja vangitkaa, jos keitä kiinni saatte.
-Ma oitis marskin luokse matkustan
-ja sanan saatan, että kansa täällä
-on noussut yksimielin kapinaan
-ja uhkaa Turkuun tulla tuokiossa.
-
- (Vouti huovijoukon kanssa häviää oikealle. Heidän poistuttua
- tulee tuvasta, varovasti hiipien noita-akka, kurkistellen ja
- katsellen tielle päin).
-
-NOITA:
-Nyt ovat kaikki poissa ... (nauraa ilkeästi) tuolle puolen
-pääs nuijalaiset ... vouti huovineen
-taas palaa Kumpsilaan ja sieltä Turkuun
-vie sanan tästä marski riettahalle.
-Ma kaikki kuulin ... kuuro en ma ole,
-en kuuro, en, en sokko, enkä hullu,
-vaan langat kankahaksi kehräilen.
-Ma huovit Ilkkalan sain polttamaan,
-ett' ois hän irti synnyinseudustansa
-ja vapaa toimehensa määrättyyn!
-Niin, sen ma tein; mut Ilkan pelastin
-jo toisen kerran: mua saattaessa
-toi Pentti lautan yli Kyröjoen!
-Jos isä kaatuu, poika tehköön työn --
-mut yhtä rintaa kerran muistelkoon
-Klaus Flemingin ja Ilkan töitä kansa!
- (Säikähtää ja kuuntelee).
-Ei tule ketään, ei, ma hiivin pois,
-nyt tehtäväni toisahalle kutsuu --
-mut kautta myrkyn, noidannuolen, loihdun
-ma tässä taivas-alla vannon, että
-on verta hohtava se ruumisvaippa,
-johonka marski Fleming lasketaan --
-ma tahdon sen ja -- perkele sen täyttää!
-
- (Esirippu alas).
-
-
-
-
-NELJÄS NÄYTÖS.
-
-
-Ensimmäinen kuvaelma.
-
-Suuri "Kuninkaaan sali" Turun linnassa, varustettu ikkunoilla ja
-holvikatolla. Seinillä gobeliiniverhot, Kustaa Vaasan, Eerikin,
-Sigismundon muotokuvat, teräsvarustuksia sekä sen aikuisten
-ruotsalaisten ja suomalaisten aatelissukujen kilpiä ja vaakunoita.
-[Kilvet edustavat m.m. seuraavia sukuja, nim.: Fleming, Sparre,
-Stenbock, Stålarm, Creutz, Horn, Kurki, Stiernkors, Boije, Fincke,
-Björnram j.n.e.] Ovia molemmille sivuille ja perälle, missä
-kaksois-oven avartuessa näkyy rappuset "Kuningattaren saliin".
-Vasemmalla valtaistuimen tapainen loistavine katoksineen ja
-koroituksella, sen molemmin puolin, tammenvärisiä nojatuoleja;
-oikealla penkkejä, joita ulottuu muutamia rivejä yli näyttämön.
-
-Esiripun noustessa kuuluu hiljaista soittoa ja tanssin humua.
-Näyttämö on hetken aikaa tyhjä, kunnes vasemmalta tulevat
-käsitysten Aune Juusten ja Gottschalk Fleming.
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
-Huh, kuinka helpottaa mun rintaani,
-kun tuolta tomust' tanssisalin pääsin!
-Kas, tääll' on vilpoisaa ja rauhallista
-ja hauskaa uinaella haaveitamme
-mun armas, kallis morsioni Aune!
-
-AUNE:
-Niin, kyllä Gottschalk, tääll' on rauhallista!
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
-Kas, näissä vanhan linnan kammioissa
-ma hyvin viihdyn, täällä talvi-illat
-ma tutkin kirjoja ja soitin, lauloin
-mun rakkaan kumppalini luutun kanssa,
-kun tornin ikkunoissa ulvoi myrsky
-ja huovit räyhäs olvikammiossa.
-Mut joskus iltaisin, kun vingahtain
-nous nostosilta linnan ja kun ratsain
-sai kaupungista huovijoukon kanssa
-mun veljein Olavi, ma havahduin
-ja varroin siksi, kunnes touhu tyyntyi.
-
-AUNE:
-Ja sitten kirjoihis sa vaivuit taas?
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
-Niin, kirjoihin tai luuttuhuni tartuin
-ja sulle lauloin, vaikka itsekseni.
-
-AUNE:
-Sa mua tokko lienet muistanutkaan?
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
-Mun aattehissa vuotta monta jo
-sa olet yksin ollut -- tiedät kyllä.
-
-AUNE (heittäytyen hänen kaulaansa):
-Niin, sen ma tiedän ... mutta sentään pelkään...
-en tiedä miks, vaan tääll' en enää viihdy...
-
-GOTTSCHALK FLEMING (kummastuen):
-Et viihdy täällä näissä suojissamme?
-
-AUNE:
-En, rakas Gottschalk, en, ... nää linnan suojat
-on kylmät, raskahat ja päivää vailla...
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
-Ma aavistan --
-
-AUNE:
- Niin, häitten jälkeen
-ma tahdon maalle täällä ... Suitiaan
-tai enon luokse ... taikka minne vain,
-kun pääsen vapauteen ja luonnonhelmaan,
-miss' siintää taivas yllä korkeudessa
-ja paistaa päivä, metsä huminoi
-ja linnut laulaa, purot pulputtaa
-ja silmä vihriäisen ruohon kohtaa --
-niin, maalle, maalle tahtoisin ma, Gottschalk,
-ja viethän sa mun sinne häitten jälkeen.
-
-GOTTSCHALK FLEMING (hyväillen):
-Niin, häitten jälkeen, meidän häitten jälkeen
-me sinne muutamme ja kahden, kahden
-me siellä uinailemme, haaveksimme
-ja kesä-illoin laulan siellä sulle:
-ja lehto raikaa, vuoret laulun kai'un
-ne yli lahden kauvas kannattaa.
-
-AUNE (Gottschalkin rinnalla):
-Niin juuri, Gottschalk, niin sen tahtoisin!
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
-Niin, häitten jälkeen, Aune, kesät maalla --
-mut talvis-aikaan tääll' on suojaisampi
-ja turvallista olla; tänne kutsuu
-myös toimi mun: näät linnan arkiston
-mun halttuhun on isä uskonut.
-
-AUNE (hieman ynseästi):
-Sa luona kirjojes kai paremmin
-myös viihtynet kuin seurassani mun?
-
-GOTTSCHALK FLEMING (hyväillen):
-Sun seuras korvaa kyllä kaikki, kaikki,
-mun oma Aune kulta; tointani
-en sentään laiminlyödä saata, armas;
-ja kuules, täällä jos ma menestyn,
-niin tiedätkös ...
- (Taluttaa Aunea valtaistuimelle).
- niin, käyhän tänne
-ja nouse istuimelle korkealle...
-
-AUNE (kääntyen poispäin):
-Sa valtaa, kunniaako tahdot siis?
-Mut niin en minä tahdo, vapauteen
-ja maalle luonnonhelmaan halaan vain.
-
-GOTTSCHALK FLEMING (naurahtaen)
-En pyri valtaan minä myöskään, en --
-ma valtaistuint' tarkoitin vain lemmen;
-mut isäni on marski Fleming, näätkös,
-ja hän se kohtalomme päättää, Aune.
-
-AUNE (huokaisten):
-Ma tiedän sen ... ei mulla siihen valtaa.
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
-Ei mulla myöskään ... köyhä olen ma --
-
-AUNE (ilahtuen):
-Sen vuoksko vain? Mun huomenlahjallain
-jo voimme maalle muuttaa ... talon ostaa,
-jos muit' ei syitä lie?
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
- On muitakin:
-mun täytyy kuulla mieltä isän, marskin,
-jok' on mun kasvattanut, mieheks tehnyt
-ja hän se tahtoo --
-
-AUNE (vilkkaasti):
- Minne tahtoo hän?
-
-GOTTSCHALK FLEMING;
-Hän meidät tahtois ajaks Tukholmaan.
-
-AUNE (hämmästyen):
-Oo, Tukholmaanko meidät? Marski ei,
-vaan Ebba rouva, hän se meidät täältä
-kai karkoittaisi pois ... ma tiedän kyllä,
-hän silmin karsain katsoo liittoamme,
-kun näät sen Fleming yhtyy Juusteniin!
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
-Mun äitin' oli halpa kansanlapsi...
-
-AUNE:
-Mut isäs Fleming ... sinä Fleming myös
-ja poikanansa pitää marski sua;
-(nyyhkien) mut Ebba rouva isääs yllyttää
-ja tahtoo kauvaks halvan sukulaisen.
-
-GOTTSCHALK FLEMING (viihdyttäen):
-No, kaikkea sa keksit?... Ebba rouva
-hän tahtoo parastamme, muuta ei,
-ma hänet tunnen...
-
-AUNE:
- Häntä uskot siis
-sa enemmän kuin mua... Ebba rouvaa,
-jok' ylväs on ja ... kuulinhan ma itse,
-mit' aattelee hän minust' ... (empien) tuonoin, kun...
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
-Kun kättäs pyysi Johan, veljeni!
-
-AUNE (säikähtäen):
-Sa tiedät siis?
-
-GOTTSCHALK FLEMING (tyynesti):
- Ma tiedän kaikki tyyni --
-mut unhottanut on hän sun ja lempii
-jo toista nuorta naista Warsovassa.
-
-AUNE:
-Niin ... sen ma arvaan; (lempeästi) sydämmessä mulla
-on yksin sulle sijaa ollutkin.
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
-Ma siihen luotan, mutta --
-
-AUNE:
- Ebba Stenbock
-ei meitä kärsi ... mua halveksii
-ja tahtois tieltään meidät Tukholmaan!
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
-Mut ajaks vain mun sinne isä laittais;
-kai voisin sieltä hälle hyödyks olla...
-
-AUNE (ikäänkuin olisi hän juonen keksinyt):
-Nyt selviää jo kaikki mulle ... siellä
-on Stenbockit ja Lejonhufvud, Sparret,
-nää mahtavat ja suuret valtaherrat --
-ja heiltä tiedot sais hän sinun kauttas.
-
-GOTTSCHALK FLEMING (luonnollisesti):
-Niin, ehkä on hän siten harkinnut
-ja jos ma sillä...
-
-AUNE (innolla):
- Noiden ylhäisten
-ja suurten naisten seurahanko me,
-me kaksi jouduttais? Sa luuttuinesi
-ja minä maalaistyttö?... Eipäs, Ebba,
-ma teidän juonihinne suostu en!
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
-Sa näet aaveit', Aune...
-
-AUNE (kiihtyen):
- Tiedän kyllä,
-mit' olen puhunut ja mitä tahdon:
-he multa tällä lailla ryöstäis sun
-ja käyttäis juonihinsa omiin meitä.
-Mut sit'en salli minä, en, en vaikka --
-ja nyt on voimaa mulla. Ebba rouva,
-ma olen onnestani valmis taistoon!
-
- (Kävelee kiihkoissaan. Samassa tulee äkkiä oikealta):
-
-PIETARI JUUSTEN:
-Ma pyydän anteeks, että häiritsen --
-mut maisteria kysyy mester Staben.
-
-AUNE (seisahtuen ja kiihkeästi):
-Häh! Kuka kysyy?
-
-PIETARI JUUSTEN (ivallisesti):
- Staben ... tohtori.
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
-Ja mitä kysymist' on heillä multa?
-
-AUNE (kuten äsken):
-Hän vartokoon ... sa meitä häiritset.
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
-Mut jos hän tahtoo jotain kirjastosta?
-
-AUNE:
-Vai kirjastosta ... nyt? kun tääll' on kutsut...
-ja mester _Staben_?...
- (Niskaansa heittäen).
- Tuhma en ma ole.
-
-PIETARI JUUSTEN:
-Ja sua, Aune, nuori Stiernkors
-on kauvan etsinyt...
-
-AUNE:
- Vai Stiernkors?...
-hän varrotkoon!
-
-PIETARI JUUSTEN:
- Niin, juhlan soihtutanssi
-on kohta tanssittava täällä teidän,
-niin käskee Ebba rouva.
-
-AUNE (ynseästi):
- Ebba rouva?!
-
-PIETARI JUUSTEN:
-Niin ... ja marski. Vanhan tavan jälkeen
-se tässä suojass' aina tanssitaan --
-on siksi tilaa täällä raivattava
-mun kanssa lakeijain; siis anteeks, serkku,
-mut semmoinen on mulla päiväkäsky.
-
-AUNE (kuten äsken)?
-Vai tilaa raivattava? ... toimi siis,
-ma väistyn täältä (niiaten) vallan mielelläni!
-Siis lähdemme (tarttuu häntä käsivarteen)...
-
-GOTTSCHALK FLEMING (naivisti):
- Mut min' en ymmärrä...
-
-AUNE (varmasti):
-Mut minä ymmärrän ... ja siin' on kylläks,
- (Mennessään).
-ja Tukholmaan he meitä eivät saa!
-
- (Poistuvat vasemmalle).
-
-PIETARI JUUSTEN (nauraen):
-Kas, orpanaa kuin on hän tuittupäinen
-ja kuohuksissaan! No, näin häitten e'ellä
-on naisten mieli aina kummallinen.
-On päiväkäsky täytettävä mun,
-ei auta ajatella sotamiehen.
-Siis toimeen, Juusten, tilaa tulokkaille
-ja ylhäisille soihtutanssijoille! (ovella)
-Hoi, lakeijat, teill' onko korvat auki?
-Tääll' oisi raivattava tilaa meidän.
- (Neljä palvelijaa tulee vasemmalta).
-Nuo penkit seinäin viereen siirtäkää
-ja tuolit siistiks tehkää ylhäisille.
- (Joku palvelijoista naurahtaa).
-Häh? Mitä naurat siellä? Nojatuoli
-on itse marskin ... toiset vanhimpain
-on aatelisten ... mutta verhopenkit
-saa istuakseen ... hm, tai nukkuakseen
-taas nuoremmat ja vasta-aateloidut.
-
- (Palvelijat ryhtyvät hymyillen työhön. Juusten
- istahtaa rappusille ja jatkaa leikillisesti).
-
-Tuo pitkä penkki on kai setää varten,
-nyt hänkin näätte kuuluu aateliin!
-Mut minä tyytyä saan puuhun kuivaan
-ja istun rappusille ... tähän näin.
-Näin meitä luokitetaan arvon jälkeen
-ja milloin nostetaan ... tai lasketaan.
- (Palvelijat tirskuvat).
-Se naurattaa, mut niin se on ... ma tässä
-vain varron koroitusta luutnantiksi!
-Mut piru tietää, kuinka senkin käy,
-kun yhä rauhaa kestää? Papit vain,
-nuo mustahännät täällä mellastavat
-ja pastorista piispaks nousta voivat,
-kun täällä hallitsee Ericus piispa
-ja omat lampahansa suojelee.
-Mut tässä muistan ... eilen torven kuulin
-ja julistajan ratsahin ma näin,
-jok' kansan kutsui kirkon sakaristoon.
-Siell' on siis kokous ollut tänään, häh?
-
-ENS. PALVELIJA:
-On, vänrikki, ja kokous myrskyinen.
-
-PIETARI JUUSTEN:
-Kas, sen ma uskon; kun sen marski johtaa,
-niin on se aina hauska myrskynpuuska.
-Se päättyi kai jo keskipäivän aikaan?
-
-ENS. PALVELIJA:
-Me silloin marskin kanssa palattiin.
-
-PIETARI JUUSTEN:
-Ja läsnä oli itse piispa myöskin?
-
-ENS. PALVELIJA:
-Niin oli, piispa, papit, aateli
-ja huone täysi Turun porvareita
-ja kansaa kaikenlaista pakaten.
-
-PIETARI JUUSTEN (ojentaikse mukavaan asentoon):
-Kun pappeja lie ollut, silloin marski
-on aina kuulijoita naurattanut.
-No, niitä tahtoo meistä majesteetti?
-
-ENS. PALVELIJA:
-Sai nuhteet piispa ensin marskiltamme,
-kun Turun tuomiokirkon vanhat taulut
-Ol' irti ottanut .. ja pyhät ristit
-pois heitättänyt rengeillään...
-
-PIETARI JUUSTEN:
- Ohoh,
-vai ristinkin? Mut risti, lempo soi,
-ja taulut myös ... ne kuulunee kai kirkkoon?
-
-ENS. PALVELIJA:
-Ja kellonsoitot, kirkon kynttilät
-on ajaks messun lakkauttanut piispa
-ja poistattanut pappein valkokaaput --
-nää kaikki jälleen tahtoo kuningas.
-
-PIETARI JUUSTEN:
-Niin, hän on hurskas meidän Sigismund
-ja marski Fleming noutaa hänen mieltä.
-Mut entäs rahvas?
-
-ENS. PALVELIJA:
- Rahvas yhtyi marskiin
-ja vaati kaikki vanhan tavan jälkeen.
-
-PIETARI JUUSTEN (nauraen):
-Kai lie se vanha tapa paras sentään --
-mut piispa parka kiikkiin joutui siis?
-
-ENS. PALVELIJA:
-Niin näytti joutuvan, mut tointui kohta,
-kun Sigismundin kirjeen vääräks väitti
-se nuori Fleming, Louhisaaren herra.
-
-PIETARI JUUSTEN:
-Vai vääräks väitti ... marskin käännöksen?
-
-ENS. PALVELIJA:
-Niin väitti, niin, ja pyys sen kopioida...
-
-PIETARI JUUSTEN:
-Kas, heikkouskoista ... vai kopioida?
-
-ENS. PALVELIJA:
-Niin, mutta siihen suostunut ei marski,
-vaan tyynnä taskuun pisti kirjoituksen.
-
-PIETARI JUUSTEN:
-Vai taskuun kirjoituksen ... entäs sitten?
-
-ENS. PALVELIJA:
-No, sitten naurettiin ... mut tuiman kiistan
-sai hauskimmaksi herra Kaskisten,
-jok' käytöksestä marskin yltyi vain
-ja vaati siitä häntä vastuusehen,
-ett' yli kirkon muurin linnan huovit
-kaks pappia ol' eilen heittäneet.
-
-PIETARI JUUSTEN (nauruun purskahtaen):
-Vai papit muurin yli heitettiin!
-
-ENS. PALVELIJA:
-Niin, yli kirkonmuurin ... tielle sinne!
-
-PIETARI JUUSTEN:
-Kas, huoviroistoja ... ne ottaa hiisi!
-
-ENS. PALVELIJA:
-Niin luullut ois ... mut marski nauroi vain,
-ja huusi naurun sekaan: "viskatkoot
-siis heidät jälleen sinne muurin taa --
-mut voimakkaammin, että luissa tuntuu!"
-
- (Juusten ja palvelijat purskahtavat nauruun kaikki).
-
-PIETARI JUUSTEN (naurun seasta):
-Vai pihaan jälleen, "että luissa tuntuu!"
-se lemmon marski! ... mitäs rahvas siihen?
-
-ENS. PALVELIJA:
-Ka, kaikki nauroi sille kuollakseen --
-mut silloin poistui herra Kaskisten.
-
-PIETARI JUUSTEN (yhä nauraen):
-Vai "että luissa tuntuu?" ... semmoinen
-on tapa marskillamme opettaa!
-
- (Ovi aukeaa samassa perällä ja ovelle ilmestyy marski Fleming.
- Palvelijat, jotka aikoja jo ovat työnsä lopettaneet, huomaavat
- sen, kumartavat ja joku heistä rykäisee merkiksi Juustenille,
- joka yhä istuu rappusilla).
-
-KLAUS FLEMING:
-Hoi, Juusten, päiväkäsky kuinka kuuluu?
-
-PIETARI JUUSTEN (hyppää säikähtäen ylös; syrjään):
-No, vie sun helvetti! (Ääneen) Mun päiväkäsky
-on tilaa raivata ja soihdut syttää
-ja hevoisista huolta pitää!
-
-KLAUS FLEMING (tullen etualalle):
- Niin,
-mut senpä sijaan virkailet sa täällä
-ja linnan lakeijoja naurattelet.
- (Juusten on vaiti. Palvelijat poistuvat.
- Fleming katsoo tuimasti Juusteniin).
-Ja ties sen, kelle täällä naurettiin?
- (Juusten on vaiti).
-Ei sovi heitä haastatella sun,
-vaan käskeä -- se vasta mielees paina,
-ja mene, herra vänrikki.
- (Juusten kumartaa ja poistuu. Marski kävelee edestakaisin).
- Kas niin --
-ma kuulin juttunsa ... (naurahtaa) hm, ajallansa
-on pappein kanssa hauska leikitellä;
-mut lempo tietää, kuinka selvetään,
-jos yhtyvät he nuoreen herttuaamme,
-jonk' into toimeen ajaa suurehen,
-kun kannuksensa voittaa hänkin tahtoo?
-Ja piispa myös hän vetää yhtä köyttä --
-mut tänään sormilleen sai hurskas pater
-ja sen hän ansaitsi, se niskuri!
-
-EBBA FLEMING (tulee vasemmalta):
-Vai tänne karkasit sa vierailtas?
-
-KLAUS FLEMING:
-Tuo touhu tuolla vanhaa hermostuttaa
-näin jälkeen aamullisen istuntomme.
-
-EBBA FLEMING:
-Sa siellä suututit kai monta taas?
-
-KLAUS FLEMING:
-Vain pappeja ma hieman höyhentelin, --
-sai piispa hyväksensä kansan pilkan.
-
-EBBA FLEMING:
-Siks olivatkin tänään tyhjät tuolla
-niin tuolit piispan kuin myös Flemingein?
-
-KLAUS FLEMING:
-Niin, kutsuas ei noudattanut piispa
-ja Kaskisten ja Louhisaaren herrat
-jäi kemuistamme pois... No, yhtäkaikki,
-kun tarvis vaatii etsii meitä piispa
-ja -- suvust' aina suurin harmi on!
-
-EBBA FLEMING (nauraa):
-Niin, semmoinen on sinun mieles, Klaus,
-sa musta Noki-Klaus ja "mustain" pää --
-mut mull' on toinen mieli: suvun kautta
-voi paljo aikaansaada, marski Fleming.
-
-KLAUS FLEMING:
-Sa niinkö luulet?
-
-EBBA FLEMING:
- Tukholmassa meillä
-on Brahet, Stenbockit ja Leijonhufvud --
-ja heill' on herttuankin avaimet.
-
-KLAUS FLEMING (epäillen):
-Ah, joutavia?
-
-EBBA FLEMING (ilkamoiden):
- Mutta Tukholmaan
-sa toiste menne et?
-
-KLAUS FLEMING:
- En, lempo vie,
-ma enää lähde heidän lystiksensä!
-Jos meistä jotain Ruotsin herrat tahtoo,
-niin tulkoot tänne... Tukholmasta Turkuun
-on yhtä pitkältä kuin täältä sinne.
-
-EBBA FLEMING:
-Mut kerran sentään edessä herttuan
-sa katuvaisna pääsi paljastit?
-
-KLAUS FLEMING:
-Niin, kerran tein sen, mutta miksi tein sen?...
-sen tiedät varsin hyvin...
- (Vie kätensä päälaelle ja pyyhkäisee sillä yli pään).
- Ymmärrätkö?
-
-EBBA FLEMING:
-Sa koitat väistää, mutta myönnä pois,
-ett' täytyi silloin sun!
-
-KLAUS FLEMING (naurahtaen):
- No, täytyi sitten!
-
-EBBA FLEMING:
-Niin, joskus täytyy. Mutta tiedätkös,
-miks illan kestit olen toimittanut?
-
-KLAUS FLEMING:
-Nää illan kestit? (nauraen) Ka, kun täytyi, täytyi
-sun nuorten vuoksi ... niin on tapa vanha.
-
-EBBA FLEMING:
-Ei kaipais näitä Gottschalk eikä Aune,
-sen kyllin selvästi he osoittaa,
-kun pois he hiipii, milloin silmä välttää.
-Mut mull' on toiset mietteet: arvatkoon
-sen marski Fleming, valtakunnan neuvos!
-
-KLAUS FLEMING:
-Siis, Ebba rouva, suvun kunniaa
-ja mainetta sa mietit, eikö totta?
-
-EBBA FLEMING:
-Sep' oiva kunnia on Flemingille,
-kun yhtyy Juusteniin!... En, siksi en
-ma tätä vaivaa oisi nähnyt suinkaan;
-mut marski Fleming vuoksi herttuan
-hän kaiken kannatuksen tarvitsee.
-
-KLAUS FLEMING:
-Kas siinä, hiisi vie, sa puhuit totta --
-ja siksi siis...
-
-EBBA FLEMING:
- No, ymmärrätkös nyt?
-
-KLAUS FLEMING:
-Sa olet viisas, Ebba.
-
-EBBA FLEMING:
- Nuorten kanssa
-on harvoin seuraa meillä ... tänään on.
-
-KLAUS FLEMING:
-En huoli seurasta ma nulikkain.
-
-EBBA FLEMING:
-Mut heidän kannatus on tarpeen, marski,
-jos tahdot jotain toimeen, innostusta
-on yksin heillä.
-
-KLAUS FLEMING:
- Mutta sillä yksin
-ei aikeissansa kauvas pääse Fleming.
-
-EBBA FLEMING:
-Ja liitto nuoren Juusten suvun kanssa
-tuo mukanansa pikku-aatelin,
-kun näkee se, ett' täällä linnassa
-ei halveksita nousukkaitakaan.
-
-KLAUS FLEMING:
-Ja kaiken tään sa olet harkinnut?
- (Nousee kävelemään).
-Kun mietin tarkempaan ... hm, lempo soikoon,
-ei hullummasti, ei ... niin, valtakunta
-on sulle paljo, Ebba, velkapää.
-Näät kannatusta kaiken aatelin
-niin Suomen ylhäisten kuin alhaisten
-ja porvarein ja moukkainkin on tarvis,
-se kaikk' on totta. Nuoretkin on tarpeen.
-
-EBBA FLEMING:
-Ja tansseja ja loistoa he vaatii.
-
-KLAUS FLEMING:
-Niin -- mutta meille nuori herttuamme
-ei tätä sallis, liian kallihiksi
-hän väittää linnanhoidon soimaten,
-ett' uida loistossa ma tahdon vain
-ja täällä ruhtinaana kuninkaan
-kuin kantaisin ma riikin valtikkata.
-
-EBBA FLEMING:
-Hän soimatkoon, mut niin ei tuhma lie
-tok' Kustaan poika, ett'ei oivaltais,
-miks sen me teemme. Arvo vaatii sen.
-
-KLAUS FLEMING (sävähtäen):
-Niin oikein, Ebba, arvo miehen, jolla
-on koko Suomi hallussaan ... nääs, kansan
-sen tahdon siihen näin ma kasvattaa,
-ett' ylpeillä se osaa kunniasta,
-kun on sen nähtävissä korkealla
-mies oman kansan, heidän keskuudesta,
-mies, joka hengen uhkain uskaltaa
-sen nostaa kunniaan ja toisten arvoon.
-
-EBBA FLEMING:
-Kas, nyt ma jälleen tunnen Flemingin!
-
-KLAUS FLEMING:
-Mut sitäkös nuo moukat ymmärtäis?
-He mua vastustaa ja niskuroivat
-ja kenpä tietää, kuinka kääntyy kaikki,
-kun pääs hän tuonoin täältä Tukholmaan
-se kansan yllyttäjä Jaakko Ilkka,
-jok' oli heistä uljahin ja viisain.
-Hän tieten kieltä kantoi herttualle --
-ja valtaherrat, Banérit ja Bielket
-ei meitä myöskään kärsi ... jälkeen naimisemme
-(nauraa) Kai heitä harmittaa se kepponen,
-kun sain ma langoks itse Kustaa Vaasan!
-
-EBBA FLEMING (vakavasti):
-Niin, kenpä tietää, vaikka syytäkin
-he vielä harmihinsa saada vois,
-jos sota syttyy... Itse kaikki he
-kun ruokoina jo nöyrtyi Kaarlen e'essä,
-niin nöyrryttäis he myöskin voimakkaimman.
-
-KLAUS FLEMING:
-Niin, hyväks herttuan he luopuivat.
-
-EBBA FLEMING:
-Mut sit' ei tehne marski Fleming toki?
-
-KLAUS FLEMING:
-Vain pakon tieltä väistyy marski Fleming.
-
-EBBA FLEMING:
-Ja sitä pakkoa ei tullekkaan?
-
-KLAUS FLEMING:
-Ken tietää sen?... Mut aikeet herttuan
-me hyvin tunnemme ja varustaumme.
-
-EBBA FLEMING:
-Hän kruunuun kurkottaa, sen kaikki huomaa.
-
-KLAUS FLEMING:
-Niin, sen hän ottais...
-
-EBBA FLEMING:
- Mutta Ruotsiin ei
-hän tyydy, myöskin Suomen tahtois voittaa.
-
-KLAUS FLEMING (kävellen):
-No, se on vanha juttu! Tahtoo, tahtoo,
-mut tät' ei saa; kas, siitä vastaan minä,
-ett' täällä hallitseepi Sigismund
-niin kauvan kuin on Flemingiliä valta.
-
-EBBA FLEMING:
-Mut jos hän auttajaksi tsaarin ostaa
-ja uhraa palkkioksi Karjalan?
-
-KLAUS FLEMING:
-Niin suurta uhrausta ei hän tehne.
-
-EBBA FLEMING:
-Ken takaa sen? Sa mielees johda, marski.
-ett'ei hän itseään vain enää mieti,
-kun tuonoin syntyi hälle poikakin:
-näät herttua tai prinssi Kustaa Aadolf
-voi kantaa kruunut kolmen valtakunnan,
-jos lankeaa se Sigismundon päästä.
-
-KLAUS FLEMING:
-Hm, nyt on herttualla poika, niin!
-
-EBBA FLEMING (hiljan):
-Mut meillä myöskin, marski Fleming!
-
-KLAUS FLEMING (sävähtäen):
- Häh?
-Sa mitä tarkoitat?
- (Ebba on vaiti)
- Ei, Ebba, Ebba,
-sa hilli ylpeytes ja kerkäs kielesi
-Ma toivon, ett'en sua ymmärtänyt.
-
-EBBA FLEMING (kohottautuen):
-Ja miks' en lausuis kerran julki sitä,
-mit' öisin usein olen miettinyt,
-Mun sisar Kaarina sai Ruotsin kruunun
-ja pojalleen hän valtikankin jättää
-ois voinut, jos ois hällä poika ollut.
-Mut mull' on poika, nuori Juhana,
-ja miks' ei poika Ebba Stenbockin
-vois tulla Suomen suuriruhtinaaksi?
-
-KLAUS FLEMING (tiukasti):
-Nyt vaikene ja muista: kuningas
-voi pojallensa valta-kruunun antaa,
-mut minä -- --
-
-EBBA FLEMING (innolla):
- Sinä, niin, jos arvos tunnet,
-oot yksin käskynhaltijana maassa,
-jok' ilman Flemingeitä ryssäin ois
-tai muiden muukalaisten kulkurein, --
-ja marskina on sotajoukot sulla
-ja Ruotsin laivastosta toiset puolet.
-On ilmaiseksi kruunun harvat saaneet,
-mut rohkea sen itse ottaa... Suomi
-on luotu Flemingeille... Sigismund,
-tuo heikko raukka, sit' ei riistää voi
-ja Kaarlen hankkeet valtaistuimelle
-ei salli liioin näihin puuttumista;
-jos tahdot vain, on Suomen kruunu sun
-ja sinä voit sen antaa, kelle tahdot!
-
-KLAUS FLEMING (ärjästen)
-
-Nyt vaiti, Ebba; onkos piru itse
-sun mieles villinnyt? Vai valapatto
-ois marski Fleming e'essä kuninkaansa?
-
-EBBA FLEMING:
-Niin, eessä kuninkaan, jok' itse rikkoi
-sen valan, jonka säädyille hän antoi --
-
-KLAUS FLEMING:
-Sa olet hullu tai --
-
-EBBA FLEMING:
- Se onko valhe,
-ett' antamansa lupaukset hän rikkoi?
-Sa kysy piispaltas, jos epäilet!
-
-KLAUS FLEMING:
-Mun kysyä ei keltään ole tarvis --
-ja jos se oiskin totta, entäs sitten?
-Kuningas maass' on sentään Sigismund
-ja minä marski...
-
-EBBA FLEMING:
- Mutta Fleming aina
-ja Stenbock minä, muista sitä, Klaus!
-Juhana kolmas niinkuin Kaarle mulle
-on orpanoita ... nuori Kustaa Aadolf
-ja poikas Juhana siis serkukset --
-ja itse äsken juuri ylpeilit sä,
-ett' oisit lanko itse Kustaa Vaasan,
-jos eläis vanhus --
-
-KLAUS FLEMING:
- Sitä hullumpaa
-ois moiset arvottomat vehkeet meille?
-
-EBBA FLEMING:
-On Kaarleen valtaherrat suuttuneet;
-ja Sturet, Brahet, Leijonhufvudit
-ja Sparret myöskin, meidän omaisemme,
-ma ehkä puolellemme saada voisin --
-ja joll'ei veljes Jochum vainaja
-ois halpasyntyisillä naimisillaan
-nimeäs tahrannut, niin...
-
-KLAUS FLEMING (polkien jalkaa):
- Vaiti, Ebba,
-tai kautta taivaan! ... koht' en itse tiedä,
-ma mitä teen... Sa herjaat kuningasta
-ja haudastansa kaivat kuollehetkin,
-ett' oikein pöyristyttää mieltehes!
-Niin, Jochum hän nai toisen jalkavaimon --
- (Ebba tekee halveksivan liikkeen).
-mut tämän naisen luona kuningas
-ol' onnen löytänyt ... sä tiedät, Eerik...
-
-EBBA FLEMING (halveksien):
-Nuo jutut teidän lempivaimoistanne
-ei mua hauskuta... Ne jätä, Klaus!
-
-KLAUS FLEMING (tyyntyen):
-No, olkoon sitten, mutta viime kerran:
-ei sanaa tästä enää, Ebba Stenbock!
- (kävelee ... muuttaen äänensä).
-Liet laskenutkin pahaa pilaa mulle?
-
-EBBA FLEMING (pilkallisesti):
-Niin, pilaa, niin!
-
-KLAUS FLEMING:
- Ja ilman tarkoitusta?
-
-EBBA FLEMING:
-Siis en ma mitään tarkoittanut!
-
-KLAUS FLEMING:
- Et --
-
- (Pitkä äänettömyys. Ebba on istunut ikkunan luo ja
- katselee ulos, marski kävelee edestakaisin permannolla,
- kunnes pysähtyy Ebban eteen).
-
-Sa kerroit äsken, että Warsovasta
-hän olis karkoitettu -- --
-
-EBBA FLEMING (hajamielisesti)
- Kuka sitten?
-
-KLAUS FLEMING:
-Ka, kukas muu kuin Juhana.
-
-EBBA FLEMING:
- Vai hän? --
-niin, viikoks kahdeksaksi karkoitettu
-hän maalle on ja luokse Radziwillin.
-
-KLAUS FLEMING:
-Häh, luokse Radziwillin? Wilnaan siis!
-
-EBBA FLEMING:
-On mahdollista, varmaan muut' en tiedä,
-kuin ett' on sukua hän Flemingeille --
- (Marski puistaa päätänsä).
-niin, Saksan Flemingeille...
-
-KLAUS FLEMING (nauraa):
- Miks' ei Turkin?
- (Kuin itsekseen).
-siis luokse kuulun "mustan Nikolain" --
-Vai elää sekin nokiherra vielä.
-
-EBBA FLEMING:
-Sa mitä sanoit?
-
-KLAUS FLEMING:
- Miksi karkoitettu?
-
-EBBA FLEMING:
-Ei kerro siitä Anna Sparren kirje,
-mut Bondelta ma tiedustella aion.
-
-KLAUS FLEMING:
-Niin, sen voit tehdä. Hm, hm!... Luultavasti
-hän jääkin toistaiseksi vieraaksemme?
-
-EBBA FLEMING:
-Vain kaksi päivää sanoi viipyvänsä.
-
-KLAUS FLEMING:
-Vain kaksi?
-
-EBBA FLEMING:
- Päivää, niin, mut mielellänsä
-ois kaksi viikkoakin, vaan ei voi.
-Hän näyttää viihtyvän ja Kaarinaamme
-jo katsoo --
-
-KLAUS FLEMING:
- Vait! Ma kuulen askeleita.
-Ja muista, Ebba, että seinätkin
-voi kuulla silloin, kun ei tarvis ois.
- (Pentti Juustenin ääni kuuluu eteisestä. Marski Ebballe).
-Tuo kettu puhees äskeisen jos kuuli,
-voi olla e'essä meillä mestauspölkky.
-
-EBBA FLEMING:
-Ei vaaraa hänestä, nyt on hän varma.
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (tulee hyvällä tuulella ovelle):
-Ma etsin teitä, marski ... anteeks, rouva,
-jos häiritsin ma perhekohtausta --
-On tänään puuhaa teillä... Kestit tuolla
-mun täytyi jättää...
-
-EBBA FLEMING:
- Tänään ette suinkaan
-tok' asioissa linnan tänne tulle?
-Ne huomiseksi, tänään tanssitaan.
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Mut ain' ei ruusuisilla, armon rouva --
-
-EBBA FLEMING:
-Te mitä tarkoitatte, kunnon Juusten?
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (tuttavallisesti):
-Ma kuulin kerrottavan ... hm, ma pyydän anteeks,
-jos sekaudun ma toisten asioihin,
-mut nyt, kun
- (Naurahtaa).
- tavallaan ma taloon kuulun,
-niin ehkä sallitaan...
-
-KLAUS FLEMING (syrjään):
- Vai niin, sa kettu!
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Niin, armon rouva kai sen ymmärtää,
-ett' turhat juorut teidän pojastanne -- --
-
-KLAUS FLEMING (tylysti):
-Teill' onko marskillenne asiaa?
-
-EBBA FLEMING (syrjään):
-Klaus hältä kyllä ottaa juorutaudin.
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (nolostuen ja äänensä muuttaen);
-On kyllä, marski, juuri kirjan sain,
-jonk' Kupittaalla vartijamme sieppas,
-kun ohi sieltä aikoi viesti Kaarlen.
-
- (Kaivaa esiin kirjeen ja antaa sen marskille).
-
-KLAUS FLEMING (silmäten kirjettä):
-Mut tää on voudillemme Viipuriin?
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (suutansa maiskauttaen):
-Niin, Wiipuriin ... ja siell' on vouti Creutz.
-
-KLAUS FLEMING (tylysti):
-On vouti Creutz, ... mut haltijana Kruus.
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Kai parast' tietää sentään meidän lie,
-mit' aikoo herttuamme ... voihan kirjan
-taas sinne toimittaa, jos tahdotaan.
-
-KLAUS FLEMING (tarkastaen Juustenia):
-Niin, sen voi kyllä tehdä, Pentti Juusten,
-jos vain on lukko meillä aitan suulla?
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (taas tuttavallisesti);
-No, nyt se on ja oikein varma onkin.
-
-KLAUS FLEMING (katsoo pilkallisesti Juusteniin,
-ottaa sitten kirjeen, jonka avaa):
-Siis kirjan aukaisemme!
-
- (Katselee sitä ensin vakavasti, sitten hymähdellen,
- Juusten lähentelee kurkistelemaan marskin takaa).
-
- Vanhaa, vanhaa
-on nuotti herttualla ... poistuvaksi
-hän meidät tahtoo ... aikeittensa tiellä
-me täällä ollaan ... vallan tiettävästi!
-Mut toistaiseksi jäämme sentään tänne
-ja hallitsemme ... hm, ei ole uutta...!
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA;
-Ei ole uutta, ei!
-
-KLAUS FLEMING (äkkiä):
- Niin mikä sitten?
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Ma tarkoitan: on tuttu Kaarlen nuotti!
-
-KLAUS FLEMING (silmäten edelleen):
-Djaa ... Aksel Kurki astuis sijallemme...
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (kuten äsken):
-Niin, Kurki, niin, se herra Anolan!
-
-EBBA FLEMING:
-Vai Kurki Anolan, se vielä puuttui?
-
-KLAUS FLEMING (silmäillen kirjettä):
-Ja Lindöön Stålarm tänne kutsutaan --
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Vai Stålarm?
-
-KLAUS FLEMING:
- Tänne kiiruhtamaan meitä,
-ett' antaisimme ryssäin haltuun sen...
-
-EBBA FLEMING:
-Ja minkä sitten?
-
-KLAUS FLEMING:
- Rakkaan Käkisalmen.
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Niin, kai se nyt jo heille jättää täytyy
-se meidän vanha, rakas Käkisalmi!
-
-KLAUS FLEMING:
-Vai niin te arvelette ... täytyy jättää?
-Mut sit' en jätä... Stålarm jättäköön, --
-(naurahtaa) häll' onkin käsky siihen kuninkaalta!
-
-EBBA FLEMING (iloisesti):
-Niin, sit' ei jätetä ... sen tehköön Stålarm!
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (maiskauttaen suutaan):
-Mut oikeudestaan kiinni pitää ryssä
-ja herttua jos ryssää kannattaa --
-
-KLAUS FLEMING:
-Niin meillä valmiit ollaan... Horn on lyöty --
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Niin. Horn on lyöty...
-
-KLAUS FLEMING:
- Kurki Anolan
-ei tahdottamme uskaltane tulla.
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Mut entäs Kaarle?
-
-KLAUS FLEMING:
- Kaarlen lyömme me
-taas laivastolla ... laivat meillä on.
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Niin, laivat on, mut huonoiks huomattiin
-ne Danzigissa, marski muistaa kai?
-
-KLAUS FLEMING (tiuskasten):
-Häh? josko muistan? Muistan kyllä, Juusten --
-mut meill' on uusia ja uudet kestää.
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Niin uudet kyllä, mutta vanhat vuotaa --
-
-KLAUS FLEMING (kutea äsken):
-Voi vanhat korjata ja, hiisi vie,
-työ Pikkalassa vilkkahasti käy.
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Niin voi, niin voi, mut kaikki maksaa, maksaa...
-
-KLAUS FLEMING:
-Ma siitä viis... Se huoli teille kuuluu --
-mun tehtävä on maata puolustaa
-ja säilyttää se Ruotsin kuninkaalle.
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Niin, sen ma tiedän, mutta tehtävänne
-se liiaks maksaa... Linnan taloudesta
-ja kulungeista mun on vastattava.
-Tää maa on köyhä...
-
-KLAUS FLEMING:
- Turun porvareilta
-te verot uudet kantaa voitte, Juusten.
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (hieman kiivaasti):
-Vai verot uudet Turun porvareilta,
-kun entisetkin heill' on maksamatta!
-
-EBBA FLEMING:
-Se laiminlyönti syyttää yksin teitä --
-he hopeansa meiltä piiloittavat.
-
-KLAUS FLEMING:
-Niin, muistanpa kun tuonoin mester Staben
-löys Härkäpäältä rahat myllyn alta.
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (hölmistyen):
-Vai myllyn alta? Mester Staben?
-
-KLAUS FLEMING:
- Niin, --
-on meidän tohtorilla varma vaisto
-ja tarkka silmä kätköt keksimään.
-
-EBBA FLEMING:
-Se pitäis tietää linnan isännän,
-mut te vain nukutten.
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (yrittää kiivastuneena kääntyä Ebban puoleen).
-
-KLAUS FLEMING (keskeyttäen):
- Hän riihtä ensin
-näät käytti piilonaan, muut tutkittaissa
-vei lurjus myllyn alle hopeansa.
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (yhä nolostuen):
-Vai ensin riihen, sitten myllyn alle?
-
-KLAUS FLEMING:
-Siks talot porvarein on tutkittavat
-ja joll'et löydä heidän kätköjään,
-saat panna omistas (syrjään), sa vanha saita!
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (taas tuimistuen):
-Ma omistako laivavalmistuksiin?
-
-KLAUS FLEMING (samoin):
-Sa täällä kylläks oot jo hyötynyt --
-nyt uhrata on vihdoin sunkin vuoros,
-kun vaatii uhrin maa ja kuningas.
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (yhä tuimemmin):
-Vai minä hyötynyt, kun kaikki tietää
-mun aikanani linnan hyötyneen!
-
-KLAUS FLEMING (samoin):
-Mut sinun myös ... ja kenpä takaa mulle,
-ett'et sa säilyys lailla Härkäpään
-vain kasaa valtakunnan hopeoita?
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Ma luulin, että siteet, jotka tuolla (viittaa perälle)
-nyt kohta suvut meidän yhdistää,
-tok' oisi tyhjäks tehneet moiset syytteet...
-
-EBBA FLEMING (itsekseen):
-Ja tuokin pöllö hän nyt kilven kantaa!
-
-KLAUS FLEMING (vihaisesti):
-Ne siteet sikseen ... ne on heidän kesken,
-mut asioissa maan ja valtakunnan
-ei tiedä sellaisista marski Fleming.
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (yrittää, keskeyttämään):
-
-KLAUS FLEMING (polkien jalkaa jatkaa):
-Ma linnanpäällikkönä, käskijänä
-nyt puhun teille. Totta onko se,
-ett' tykkimiehiltä ja laivaväeltä
-te palkkaa vähennätte; väitetään,
-ett' taskuhunne liukuu rahat liiat.
-Se onko totta, Juusten, vastatkaa!
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (loukkautuen):
-Ken moista väittää, valhettelee, konna!
-Ja mua syytöksin jos mokomin
-vain toiste loukataan. --
-
-KLAUS FLEMING:
- Vai niinkö siis?
-Te kiellätte ja konnaks teette sen,
-ken moista väittää. Hyvä, hyvä, hyvä,
-siis kutsutanko tänne syyttäjät?
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Sen voitte tehdä, heille rangaistusta
-ma vaadin ankarimman säännön jälkeen.
-
-KLAUS FLEMING:
-Mut tietkää, Juusten, aateliin he kuuluu!
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-On yhtäkaikki ... aateloitu mies
-ma olen myös. Kai jotkut juoppolallit,
-joilt' olen lainanpyynnöt kieltänyt,
-on käyneet kostoksensa syyttämässä?
-
-EBBA FLEMING (itsekseen):
-Kas tuosta huomaa kyllä nousukkaan.
-
-KLAUS FLEMING:
-Vai niin sä luulet, vanha kitsuri,
-mut jos ma sanon nyt: sun syyttäjäs
-on nuori Stålarm sekä Eerik Munck,
-sa heidän e'essä uudistatko kieltos
-ja väität heidän mulle valhetelleen?
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (masentuen):
-Vai nuori Stålarm sekä Eerik Munck?
-Sit' en ma tiennyt ... enkä uskois myöskään...
-
-KLAUS FLEMING (ärjästen):
-Siis valheestako mua syytät vai?
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-En suinkaan, marski Fleming, en...
-
-KLAUS FLEMING (tuimasti):
- Kas niin,
-ma kutsutan siis tänne Stålarmin
-ja nuoren Munckin, vastaa heidän kuullen!
- (Ottaa askeleen perälle).
-Hoi, vänrikki!
-
-PIETARI JUUSTEN (ilmestyy ovelle):
- Ma varron käskyjänne!
-
-EBBA FLEMING:
-Nyt meni kettu omaan paulahansa!
-
-KLAUS FLEMING (käskevästi):
-Käy, kutsu tänne vieraskammiosta...
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA: (taistellen itsensä kanssa ja
-pyhkien hikeä otsaltansa):
-Mun suokaa muistutella, jalo marski...
-vain hiukan aikaa ...
- (Marskille hiljaa).
- muistaa suvaitkaa:
-hän on mun veljenpoika...
-
-KLAUS FLEMING:
- Asioissa
-en sukusiteitä ma koskaan tunne.
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Mut sallikaa tok', että poistuu hän
-vain hetkeks täältä, että muistuttelen,
-jos ehkä joskus...
-
-KLAUS FLEMING (itsekseen):
- Syyllinen! sen tiesin,
- (Ääneen vänrikille).
-Voit ilmoittaa sa säkkisoittajille,
-ett' alkaa täällä soihtutanssi kohta,
-ja mester Vogelsang hän tulkoon myös!
-
- (Juusten poistuu).
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Ma kiitän teitä, marski Fleming, tästä!
-
-KLAUS FLEMING (kuivasti):
-Ei kestä kiittää. Vuoksi poikani
-ma tämän tein, en teidän tähden.
-Mut koska siteitä te muistutatte,
-ma tahdon tietää, apen minkälaisen
-saa nuori Gottschalk, sillä muistakaa:
-nimeä Flemingin hän myöskin kantaa.
-Mut suoraan, Juusten, ilman koukkuja!
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (häpeissään):
-No, koska suorin tie lie paras sentään,
-niin tunnustan, ett' ehkä olen joskus
-ma vähentänyt palkkaa tykkiväeltä.
-
-EBBA FLEMING (syrjään):
-Kas, se on kaunis uusi sukulainen!
-
-KLAUS FLEMING:
-Sa myönnät siis. Mut myöskin laivaväeltä
-sa olet kavaltanut, kuuluu syytös.
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-En laivaväeltä, en!
-
-KLAUS FLEMING (tuimasti):
- Siis kutsutanko
-ma tänne syyttäjäs vai?
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (yhä masentuen ja hikoillen).
- Elkää sentään,
-voi olla mahdollista ... maksupäivin
-mua usein vaivaa pyörtymys ja silloin
-voi kyllä erhettyä; ihminen
-ei ole aina yhtäläinen, marski.
-
-KLAUS FLEMING:
-Niin, ihminen voi erhettyä kyllä;
-mut myöskin jalkaväeltä riistäneen
-sun väittävät he päiväpalkkojansa.
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Vaan ketkä lemmot täällä nuuskii kaikki?
-sit' eivät Munck ja Stålarm tietää voi!
-
-KLAUS FLEMING (naurahtaen):
-Sa tokkos huomaat, että omat kasvos
-ja sanas ilmaisevat ilkityös.
-Siis siitä lähtein, kun on avaimet
-tään linnan olleet sulle uskottuna,
-sa ryöväät noilta, maansa puoltajilta,
-joill' onpi palkka kurjan kerjäläisen
-ja petät meitä sekä kuningasta?
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Ei ole huomanneet he itse lainkaan,
-kun aikaan humalan ma maksoin heille.
-
-KLAUS FLEMING (ärjästen ja sylkästen):
-Hyi, häpeä jo itseäs ja meitä!
-vai käytit hyväkses sa päihtymystä
-ja varastit --
- (Juusten yrittää vastata).
- niin, juuri varastit,
-sen teit sa, Juusten, sotilailta mun,
-joill' onpi rahaa tuskin vaattehiksi,
-sa, rikas knaappi, joka rahas kautta
-vast' olet aateloitu; häpeä
-ja joudu kirstuillesi, vanha saita.
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (kumartaa ja yrittää lähteä):
-Ma teen kuin käsketään.
- (Kääntyy ovella ja palaa ilkeästi hymyillen).
- Mut entäs kirja,
-jok' oli Wiipuriin, ken rikkoi sen?
-
-KLAUS FLEMING (vihaisesti ärjästen):
-Sen rikoin minä, marski Fleming itse,
-jok' olen valtuutettu kuninkaan
-ja teen kuin tahdon tässä Suomenmaassa;
-on mulla oikeus siihen.
- (Ottaa kirjeen pöydältä).
- Kirjeet herttuan
-käy meidän kautta, säätää valtakirja:
-lain kiertelyyn on syypää herttu Kaarle
-ja hänen kirjeilleen siis teen ma näin.
- (Repii rikki kirjeen ja viskaa paperit lattialle).
-Nyt ymmärrätte kai mun, linnanvouti!
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (kumartaa nöyrästi):
-Ma teen kuin käskee päällikköni mun!
-
-KLAUS FLEMING:
-Siis saavat sotilaani täyden palkan?
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-He saavat sen, mun sanani on pantti.
-
- (Tarjoaa kätensä).
-
-EBBA FLEMING (joka on istunut erään ikkunan ääressä
-ulos katsoen, kääntyy puolittain):
-Kas sepä pantti, sana moisen miehen!
-
-KLAUS FLEMING (ei ole huomaavinaan Juustenin yritystä):
-No, siispä tähän jääköön koko juttu,
-jok! ei lie mieluisinta kummallenkaan.
-Nyt menkää vieraittemme joukkoon te,
-ois harmillista, jos he jotain huomais.
- (Juusten kumartaa ja lähtee).
-Mut muista myös: ei yhtä äyriä
-saa huomenlahjanansa tuoda hän,
-sun tyttäres, ma pidän huolen heistä.
-
- (Juusten kumartaa ja poistuu verkalleen perälle:
- marski kääntyen Ebbaan).
-
-No, kuinkas suoriusin ma mielestäs
-tään uuden sukulaisen kanssa, häh?
- (Ebba on vaiti).
-Hän tuli pöyhkeänä, luuli kai
-jo jokin olevansa, mutta nöyrä
-ja lauha taas kuin lammas lähtiessään.
-
-EBBA FLEMING:
-Niin, kylläks nöyryytit sa vanhaa miestä --
-mut uutta ystävää et nyt sa saanut.
-
-KLAUS FLEMING:
-Ma häntä käsken, pyytää mun ei tarvis --
-ja kautta työnsä on hän hallussani,
-tuo vanha kitsuri; mut lempo soi,
-ma hänet uhraamahan kyllä saan.
-
-EBBA FLEMING:
-Mut ei hän suuria lie ottanut,
-kun muutenkin on väellä palkat pienet.
-Hän kuuluu sukuun nyt, sit' et voi auttaa,
-ja siis ei julkiseksi juttu tulle?
-
-KLAUS FLEMING (naurahtain):
-Sa mitä mietitkään ... ma huomenna
-jo olen unhottanut kaikki tyyni;
-on mulla kylläks muuta miettimistä.
- (kävelee edestakaisin).
-Hm, samaa väitti hän kuin herttu Kaarle
-ja siksi kiivastuin ma; totta on,
-ett' tuhansittain maksavat mun joukot
-ja paljo kyntää maata rahvas saa
-ja moni kauppahaaksi purjeet nostaa,
-jos mieli maksaa heidän muonaväelle.
-Mut sit' en auttaa voi ma enkä tahdo,
-kun semmoinen on käsky kuninkaan,
-mun kuninkaan ja herran Sigismundon;
-hän hurskaudessaan eessä Jumalansa,
-siis siitä vastatkoon; sa tiedät, että
-jo kevääks kaikki valmist' olla täytyy,
-niin käskee Bonden kautta Sigismund.
-
-EBBA FLEMING (hymyillen):
-Niin, Lindorm Bonde ... hän on viisas mies
-ja nuorten kanssa viihtyy, näitkös sa
-kuink' osaa naurattaa hän naisiakin?
- (Marski murahtaa jotakin).
-Hän näyttää miellyttävän Kaarinaa --
-ei olis hullumpi se naimakauppa!
-
-KLAUS FLEMING (nauraen):
-Mun täytyy nauraa sulle, Ebba rouva!
-
-EBBA FLEMING:
-Ja miksi nauraa?
-
-KLAUS FLEMING:
- Lindorm Bonde nääs
-on sotilas ja miettii koroitusta,
-ei muuta mitään, Ebba, sen ma arvaan.
-
-EBBA FLEMING:
-Niin, koroitusta naimaliiton kautta
-kuin kaikki hovinherrat. Kaarin Fleming
-on kyllin kaunis...
-
-KLAUS FLEMING (puoleksi ivallisesti):
- Peru äidiltänsä!
-
-EBBA FLEMING:
-Ja tarpeeks arvokas, vaikk; ois hän kreivi,
-ja kyllin nuori sekä vauras myös.
-
-KLAUS FLEMING:
-Niin, nuori on hän, liian nuori vielä --
-sa, Ebba, naittaisit jo lapsetkin;
-nääs hän on lapsi vielä meidän Kaarin.
-
- (Kaarina ilmestyy samassa avoimeksi jääneelle ovelle).
-
-KAARINA (juosten iloisesti ja läähättäen sisään):
-Vai minä lapsi? Näytänkös ma siltä?
-
-KLAUS FLEMING:
-No, ellet lapsikaan, niin lapsenlainen --
-mut terve oot sa, terve, reipas tyttö!
-
-EBBA FLEMING;
-Siis päättyi Puolan tanssi?
-
-KAARINA;
- Juuri päättyi,
-ma tanssin kanssa Lindorm Bonden sen.
-
-EBBA FLEMING (hymyillen):
-Hän sua miellyttää?
-
-KAARINA (avomielisesti):
- Jos puhun totta,
-hän heistä kaikista on ylvähin
-ja häll' on herttaisin ja hienoin käytös.
-
-KLAUS FLEMING:
-Vai niin, vai niin, nuo Puolan kannusherrat
-ne kohta lumoo meidät maalaistollot!
-
-EBBA FLEMING:
-Mut hän on todellakin hauska mies!
-
-KAARINA:
-Ja taitaa juttuja ... mut onkos totta,
-mit' tarinoi hän mulle tanssiessaan?
-
-EBBA FLEMING:
-Kai joku hullu hovijuttu taas?
-
-KLAUS FLEMING:
-Niin, ne hän tiennee varmemmin kuin me.
-
-EBBA FLEMING:
-Mut tämä koski veli Juhanaa.
-
-KLAUS FLEMING:
-Ahaa, vai Juhanaa? Noo, ja mitäs ties
-siis Juhanasta uutta Lindorm Bonde?
-Ett' on hän Warsovasta karkoitettu,
-sen tiedämme.
-
-EBBA FLEMING:
- Ja luona Radziwillin
-saa viettää viikkokautta kahdeksan,
-sen myöskin tiedämme.
-
-KAARINA:
- Niin, mutta miksi?
-
-KLAUS FLEMING:
-No, miksi siis?
-
-KAARINA (nauraen):
- Voi, kenpä uskois,
-ett' on hän nyt jo Aunen unhottanut?...
-
-EBBA FLEMING:
-Ei sanaa siitä enää, Kaarin Fleming?
-
-KAARINA (nauraa):
-Mut nyt hän lempii kahta yhtä aikaa.
-
-EBBA FLEMING:
-Sa ootkos mieletön?
-
-KLAUS FLEMING:
- Vai semmoiset
-on hällä juorut ... meidän viestillämme!
-
-KAARINA:
-On toisen nimi Olga Urusovska,
-jos oikein muistan, nuori hovineiti.
-
-KLAUS FLEMING:
-Vai Urusovska?
-
-KAARINA:
- Toinen tuttu meille. --
-
-EBBA FLEMING:
-
-
-KAARINA:
- Gunnil Boije.
-
-EBBA FLEMING:
- Gunnil Boije?
-
-KLAUS FLEMING:
- Hm,
-vai Gunnil Boije? Isän tunnen kyllä,
-hän käskynhaltija on Räävelissä
-ja veli Teijon herran, Kurjen lanko.
-
-KAARINA:
-Tään kaikki tiesivät ja Sigismund
-lie myöskin Juhanaa hän suosinut.
-
-EBBA FLEMING:
-Sen on hän Flemingeille velkapää.
-
-KAARINA:
-Mut Majesteetti tiedon saatuaan,
-ett' yhtä aikaa lempikin hän kahta,
-niin antoi käskyn hänet karkoittaa --
-ja paashipuvun riisui hältä Sparre.
-
-KLAUS FLEMING (nauraen):
-Siis paitasillaan marssi maalle poika,
-se mahtoi kuningasta hauskuttaa!
-
-KAARINA (kummastuen):
-Ja isä nauraa tälle häpeälle?
-
-EBBA FLEMING (vakavasti):
-Ei sovi nauraa tälle ... Juhana
-on mainehensa siellä turmellut
-ja sit' ei saisi toki Fleming tehdä.
-
-KLAUS FLEMING (muistaen Kaarinan läsnäolon ja muuttaen äänensä):
-Niin, tosiaankin, oikeass' on äitis;
-ei sovi moinen käytös sille, ken (ivallisesti)
-on pikku serkku Kustaa Aadolfille!
-
-KAARINA (lapsellisesti):
-Siis olen minä myöskin prinssin serkku?
-
-KLAUS FLEMING (taputtaen häntä päälaelle):
-Ja pian prinsessakin, kukaties!
-
-EBBA FLEMING:
-No, joll' ei prinsessa, niin kreivitär
-voi tulla kyllä meidän Kaarinasta!
-
-KAARINA (keikaillen):
-Ja niinkö luulet, äiti, ett'en vois
-ma tulla toimeen vaikka Warsovassa?
-Ma osaanhan jo kaikki Puolan tanssit.
-
-EBBA FLEMING:
-Ne lienet Bondelta sa oppinut --
-mut kaikki pyhät meitä varjelkoon!
-
-KLAUS FLEMING:
-No, mikä nyt?
-
-EBBA FLEMING:
- Kas, tässä jaarittaissa
-on aika kulunut ja vieraat tuolla
-jo varmaan ammoin ovat varronneet --
-
-KLAUS FLEMING:
-On saaneet käskyn kaikki valmiit olla --
-siis käymme noutamassa vierahat?
-
-KAARINA.
-Mut ken se tanssin johtaa? Bondeko?
-
-KLAUS FLEMING:
-Häh? Siellä Warsovassa, pelkään ma,
-ei meidän tanssejamme taidettane.
-
-EBBA FLEMING:
-No, joll'ei hän, niin nuori Munck tai Stålarm?
-
-KAARINA (nauraa):
-On sotilaita he, ei tanssijoita;
-mut Jochum Grewe, hän se taitaa kaikki,
-ja häll' on daaminansa Anna Fincke.
-
-EBBA FLEMING:
-Mut Daniel Hjort, hän miettii liiaksi --
-ois hänkin mukaan saatava.
-
-KAARINA (yrmeästi):
- Niin Hjort;
-hän katsokoon, ma häntä melkein pelkään.
-
-EBBA FLEMING:
-No, jääköön pois siis Hjort!
-
-KAARINA:
- Niin, jääköön vain!
- (Laskee sormillansa).
-Mut Stiernkors, Fincke, Prijs ja Bagge, niin
-meit' onkin paria jo kahdeksan!
-
-EBBA FLEMING:
-Ja tanssin johtakoon siis Jochum Grewe!
-
-KLAUS FLEMING:
-No, niinpä lähtekäämme! (ovelle) Juusten, hoi!
-
-PIETARI JUUSTEN (ilmestyy ovelle):
-Ma varron, marski!
-
-KLAUS FLEMING:
- Saata soittajat
-sa kohta tänne. Kuoropojat myös
-voi tulla tanssiamme säistämään.
-
-PIETARI JUUSTEN:
-He kaikki valmiit on! (katona).
-
-KAARINA:
-Ma tietä näytän! (juoksee perälle).
-
-EBBA FLEMING:
-Kas, hän on vikkelä kuin vuorikauris!
-
-KLAUS FLEMING (lähtiessään Ebban kanssa käsitysten):
-Vai siksi karkoitettiin Juhana?
- (Nauraa).
-Vain lemmenjuttuja ... ma niistä viis!
-
-EBBA FLEMING (hiljaa):
-Mut jos hän kerran Suomen kruunun kantaa?
-
-KLAUS FLEMING (ovella mennessään):
-No, silloin lempiköön hän vaikka neljää!
-
- (Menevät nauraen. Heti heidän mentyä avautuu ovi oikealta
- ja Juusten marssittaa sisään soittajat, joista muutamilla on
- säkkipillit, toisilla klarinetit tai huilut; yhdellä on rumpu).
-
-PIETARI JUUSTEN:
-Kas niin, te käykää tuonne vasemmalle --
-niin, nurkkaan sinne... Taakse rumpari
-ja sitten klanetit ja huiluniekat,
-mut eteen säkkipillit ... tähän näin!
-No, nyt on kaikki reilassa ... ja kohta
-on täällä marski kanssa vierahansa --
-hän itse kyllä merkin teille antaa
-ja silloin keuhkojanne käyttäkää
-kuin seppä paljettansa. Muistakaa,
-se teidän keuhkojanne vahvistaa!
-
- (Katedraalikoululaiset "maisteri" Vogelsangin
- johdolla tulevat perältä).
-
-Kas, mester Vogelsang, no päivää, maisteri!
-Ja oikein kaapussa kuin piispan e'essä?
-ja tahtipuikko silkkaa hopeaa!
-Niin, se on lahja marskilta vai kuinka?
-Te lauloittehan marskin häissä jo
-ja palkkioksi saitte puikon tuon?
-On sija teillä tuolla oikealla,
-siis sinne poikajoukko johtakaa!
-
- (Vogelsang asettelee poikajoukon puoliympyrään
- oikealle puolen peräovea).
-
-Niin, herra Gottschalk nai nyt serkkuni
-ja Aunen tähden kernaasti ma puuhaan,
-näät hän on hyvä tyttö, saakeli,
-jos parempaa hän löytää näiltä mailta, (naurua).
-Te nauratte, ett' omaista ma kiitän --
-mut kuka lempo häntä sitten kiittää,
-jos sit! en minä tee, jok' olen serkku!
-
-MESTER VOGELSANG (nauraen):
-On hyvä tuuli teillä, vänrikki!
-
-PIETARI JUUSTEN:
-Niin täytyy olla meillä sotilailla --
-ei kärsi unteloita marski Fleming.
- (Perältä rappukäytävästä kuuluu iloista humua).
-Mut hiljaa nyt, jo tullaan rappusissa --
-on tuokiossa täällä linnan seura!
-
- (Pietari Juusten vetäytyy oikeanpuoliselle ovelle. Perältä
- tulee ensin kaksi paashia; sitten marski Fleming erään
- ylimysrouvan kanssa, joiden jäljessä Knut Kurki Ebba-rouvan,
- Gottschalk morsiamensa Aunen, Pentti Söyringinpoika vanhemman
- aatelisnaisen keralla, Lindorm Bonde Kaarina Flemingin ja
- kahdeksan paashia (nuori Stålarm, Eerik Munck, Jochum
- Grewe, Stjernkors, Prijs ja Bagge), kukin nuoren neitosensa
- kanssa, sekä mustiin puettu, synkännäköinen Daniel Hjort
- saaton lopussa. Viimeisinä seuraa palvelijoita kantaen
- palavia soihtuja. Klaus Fleming astuu reippaasti istuimellensa,
- jolle Ebba-rouvakin nousee muiden vanhempien vieraiden
- hajautuessa molemmin puolin heitä).
-
-EBBA FLEMING (istuutuessaan):
-Kas, täss' on teidän paikka, Laukon Kurki,
-mun rinnallani tässä; rouva Gennäsin
-kai pitää seuraa marskille ja Juusten
-voi tulla tälle puolen; jalot herrat
-ja armon rouvat istukaa, niin kaikin
-me nuorten karkeloita katselemme!
-
- (Toiston istuutuessa asettuvat tanssijat puoliympyrään keskelle
- permantoa -- naiset eteen ja miehet taakse -- niin että oikealla
- sivulla seisovat Lindorm Bonde ja Kaarina Fleming, vasemmalla
- Gottschalk ja Aune, mutta keskellä ympyrää Jochum Grewe neitonsa
- kanssa),
-
-KLAUS FLEMING:
-Mut ennen tanssia on tapa vanha
-myös seurattava! Soihdut tänne tuokaa!
-
- (Palvelijat tuovat kullekin miestanssijalle soihdut käteen).
-
-EBBA FLEMING (Bondelle):
-Mut osaatteko tanssin, herra Bonde?
-
-LlNDORM BONDE (hymyillen ja kohteliaasti kumartaen):
-Ma toivon oppivani, jalo rouva --
-jos neiti Kaarin mua auttaa tahtoo?
-
-KAARINA (nauraen):
-Te osaatte jo sen, ma huomaan kyllä!
-
-EBBA FLEMING:
-Siis voitte alkaa ... herra Grewe kai
-sen taitaa johtaa?
- (Grewe nyökkää).
- Jälkeen karkelon
-saa kuoropojat laulaa seurueelle!
-
- (Soittajat alkavat soittonsa, ja koululaiset
- mester Vogelsangin johdolla laulavat tanssin
- kestäessä seuraavan laulun):
-
- Täss' saapuu ylpeät neidot,
- herra Domine,
- laaksosta vihreästä --
- cito, cito, citissime, herra Domine!
- Mitä tahtovat ylpeät neidot,
- herra Domine,
- laaksosta vihreästä?
- cito j.n.e.
- He tahtovat nähdä piispaa
- herra Domine,
- mut piispa hän on nyt poissa,
- cito j.n.e.
- Ja missä hän sitten lienee
- herra Domine,
- hän kirjoittaapi jo kirjaa,
- cito j.n.e.
- Ja kirjassa siinä käsketään,
- herra Domine,
- ett' tyttö se pojalle annetaan
- cito j.n.e.
-
-[Vapaa suomennos R. Hertzbergin kirjasta "Knekt och Bonde".]
-
- (Tanssin ja laulun lopummalla kiihtyessä on ulkoa kuulunut
- torven ääniä, jolloin Pietari Juusten heti on poistunut.
- Tanssijat eivät kuitenkaan ole huomanneet mitään, ennenkuin
- jälleen perälle äkkiä ilmestyy):
-
-PIETARI JUUSTEN (huutaen kovalla äänellä):
-Hänen Majesteettinsa vouti Pohjanmaalla Abraham Melkiorinpoika!
-
- (Soiton, laulun ja tanssin tau'otessa tulee vouti Melkiorinpoika
- virka-asussaan perältä esille; hänen saapuessaan hajautuvat
- tanssijat ja häntä tervehtää):
-
-KLAUS FLEMING (juhlallisesti):
-Te olkaa tervetullut pitoihimme!
-
-EBBA FLEMING (leikillisesti):
-Mut näihin saapuu vouti liian myöhään!
-
-ABR. MELKIORINPOIKA (kumartaen):
-Mull' onkin toisiin kutsut, armon rouva --
-mut sijass' soihtujen on nuijat heillä
-mun tanssiväellä...
-
- (Humua seurassa, useat nousevat paikoiltaan).
-
-KLAUS FLEMING (seisoalleen kavahtaen):
-Häh? ja keit' on ne?
-
-ABR. MELKIORINPOIKA:
-Ma saavun asioissa valtakunnan...
-
-KLAUS FLEMING (kiivaasti):
-Siis puhukaa ... ma aavistan jo, että...
-
-ABR. MELKIORINPOIKA:
-On viesti marski Flemingille yksin.
-
-KLAUS FLEMING:
-Vai niin, siis käymme tänne
- (Yrittää vasemmalle).
- ... tulkaa vouti!
-
-EBBA FLEMING (asettuu tielle, hiljempaa marskille):
-Sen makuusuojaks jo ma valmistutin,
-mut kosk' on tanssi päätetty ja koska
-ei laulua nyt muutkaan kuulla ehtis,
-voi seura käydä pihakammioihin...
- (Kääntyen vanhempiin rouviin).
-kai levonhetki myös on tervetullut?
- (Nämä nyökkää myöntymystä).
-Mut nuoret laulua ja leikkejänsä
-voi herttuannan kammiossa jatkaa,
-jos heitä haluttaa...
-
-KAARINA:
- Niin, siell' on hauskaa!
-
- (Nuoret lähtevät perälle).
-
-EBBA FLEMING:
-Te mester Vogelsang ja poikajoukko
-nyt käykää atrialle...
- (Hovipojalle).
- Bertil Galle,
-sa näytä tietä maisterille ... toiset
-myös häntä seuratkohot, hyvästi!
-
- (Mester Vogelsang kumartaa nöyrästi ja poistuu laulajain
- ja soittajain kanssa oikealle hovipojan opastamana).
-
-Kas niin, nyt voudin kanssa kahden jäät sa, Klaus,
- (Voudille).
-ma saan kai seuraa teistä myöhemmin!
-
- (Nyökkää hyvästiksi ja aikoo poistua toisten
- vieraiden kanssa perälle).
-
-KLAUS FLEMING:
-Mut Laukon herra sekä Pentti Juusten,
-te jäätte tänne ... teit' on tarvis mun.
-
- (Toiset poistuvat perälle; Pietari Juuston, joka on seisonut
- ovella, sulkee sen heidän jälkeensä ja katoaa oikealle,
- Saliin jäävät Fleming, Abr. Melkiorinpoika, Kurki ja Pentti
- Söyringinpoika).
-
-No, vouti, viestinne siis kertokaa --
-nää herrat kertomuksen kuulla voivat.
-
-ABR. MELKIORINPOIKA:
-Niin, Pohjanmaalla kaikki pitäjät
-on nousseet kapinaan...
-
-KLAUS FLEMING:
- Vai nyt se laukes!
-
-ABR. MELKIORINPOIKA:
-On talot aatelin ja virkamiesten
-jo puhtaiks ryöstetty tai poroks pantu...
-
-KLAUS FLEMING (kiivaasti):
-Ja missä helvetissä silloin piili
-mun huovijoukot?
-
-ABR. MELKIORINPOIKA:
- Huovit lyöty on...
-Kyrössä ... Kaarinana ... kirkonmäellä
-ol' ensimmäinen ottelus ja siitä
-kuin kulovalkea se levis sitten...
-
-KLAUS FLEMING (kuin itsekseen):
-Vai nyt siis käydä aikoo kimppuhumme
-se tuhatpäinen perkele! No hyvä,
-ma olen valmis... (kovaa) Vouti, jatkakaa!
-
-ABR. MELKIORINPOIKA:
-Kun Tukholmasta tuonoin ilkkalaiset...
-
-KLAUS FLEMING (sävähtäen):
-Häh? ilkkalaiset! Se on siis Ilkka, häh?
-se taivaan lintu, hiiden poutahaukka,
-jonk' oisin kuoppatorniin heittää voinut,
-se on siis hän, ken heitä johdattaa?
-
-ABR. MELKIORINPOIKA:
-Hän luvan kapinaan toi herttualta...
-
-KLAUS FLEMING:
-Se lempo pääs siis herttu Kaarlen luo --
-ja Kaarle aseenaan nyt häntä käyttää!
-Mut minä näytän heille, piru vie,
-kuink' käypi sen, ken vastaan kuningasta
-tääll' uskaltaapi nousta!
-
-ABR. MELKIORINPOIKA:
- Parvittain
-levinnyt nuijapäit' on yli maan
-ja Hämeessä ja Savon puolellakin
-he nostaa kansaa julkikapinaan...
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Siis koko Suomen kansa kapinaanko?
-
-KLAUS FLEMING (hämmästyen):
-Hm, se on suuri tuuma tosiaankin!
-Sit' en ma heistä olis uskonut,
-(itsekseen) Ja Ilkka johtaa .. uni helvetin
-siis koko kauhussansa toteutuu!
-
-KNUT KURKI:
-Ja juuri nyt, kun vihdoin ryssäin haltuun
-ois heitettävä vanha Käkisalmi!
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (kuin itsekseen):
-Ja kaikki maksaa, maksaa!
-
-KLAUS FLEMING (tiuskasten):
- Käskyä
-ma olen noudattanut kuninkaani.
-Ja kukas perhana se huovit syöttää,
-jos sit' ei moukat tee?
-
-KNUT KURKI:
- Hm, totta kyllä, --
-mut jousi liiaks pingoitettu taittuu.
-
-KLAUS FLEMING:
-Se taittukoon, mut syytön olen minä;
-ma seuraan käskyä vain Sigismundin
-ja teen kuin vaatii hyöty valtakunnan.
-
-KNUT KURKI:
-Mut kansan kurjuutta ja nälkäähän
-ei tunne kuningas ... se kuuluis teille,
-jonk' on hän tehnyt käskynhaltijaksi,
-näist' asioista tiedot hälle antaa.
-
-KLAUS FLEMING:
-Taas opettaa te meitä tahdotte
-kuin oisitte te riikin valtaneuvos;
-mut marskina ma teitä käsken nyt:
-jo huomenna, kun aamu sarastaa,
-te olkaa huoveinenne lähtövalmis!
-
-KNUT KURKI (kumartaen):
-Kun on se käsky mulle marskiltani,
-ma olen valmis.
-
-KLAUS FLEMING:
- Hyvä on. (Voudille). Ja missä
-siis yhtyy nuijajoukko?
-
-ABR. MELKIORINPOIKA:
- Nokialla
-he kaikki yhtyis ... sieltä suoristaan
-he marssii tänne, kohti Turunlinnaa.
-
-KLAUS FLEMING (naurahtaen):
-Vai kohti Turkua siis aikoo moukat!
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Vai tulla Turkuun, linnan valloittaa?
-
-ABR. MELKIORINPOIKA:
-Niin, toiset Kaarle hertun käskyn jälkeen
-kun marssii itäänpäin ja Käkisalmen
-Venäjän tsaarin haltuun luovuttaa.
-
-KLAUS FLEMING:
-Häh? Mitä helvettiä nuijapäillä
-on siellä tekemistä?
-
-ABR. MELKIORINPOIKA:
- Taivas ties,
-mut niin on tuuma ... toiset tänne rientää
-ja marskin vangitsee ja Turunlinnan
-näin hertun haltuun saattaa -- taikka myös
-Jerusalemin lailla hävittää.
-
-KLAUS FLEMING (hymähtäen):
-Ei kiveä siis kiven päälle jäis!
-
-ABR. MELKIORINPOIKA:
-Jos muuten ei, niin vaikka kynsin, hampain
-he työnsä täyttää, semmoinen on uhka.
-
-KLAUS FLEMING (kuten äsken):
-Vai semmoinen on uhka! (ankarasti) Silloin mun
-siis heidät lyödä täytyy, että siellä
-ei laula kukko koko Pohjanmaalla
-ja muualtakin loppuu kaakatus!
-
-KNUT KURKI:
-Täm' on jo veljessotaa, marski Fleming,
-ei toki sotaa tahdo kuningas.
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Ja varat meill' ei riitä moiseen retkeen.
-
-KLAUS FLEMING (ärjästen):
-Vai eivät riitä? Taaskos, vanha saita,
-sa tahdot suututtaa sun esivaltas?
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Tään tiedon antamahan velkapää
-ma olen linnanhaltijana, marski.
-
-KLAUS FLEMING (kuten äsken):
-Ja lyömään moukat velkapää ma olen
-maan käskynhaltijana, kuuletkos?
-Sa varat hanki vaikka helvetistä,
-se mulle kuulu ei. Mut lempo soi.
-jo huomisaamuna mun huovijoukon
-on valmiin' oltava, (miettii) Hm, tuhannen
-ja viisisataa miestä eväinensä,
-tai annan huovien ma tyhjentää
-sun omat kirstus, vanha kitsuri!
-
- (Pentti Söyringinpoika yrittää sanoa jotakin,
- vaan marski polkaissee jalkaa ärjästen).
-
-Ei yhtä ääntä enää, Pentti Juusten,
-tai vie sun elävältä perkele!
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (hetkisen vaitiolon jälkeen):
-Mut, jalo marski, huomauttaa mun suokaa:
-on huomispäivä joulun aaton aatto!
-
-KLAUS FLEMING:
-Hm, kahdeskymmenes ja kolmas, niin --
-no, se ei estä meitä, hyöty maan
-ja valtakunnan kun sen kerran vaatii.
-Siis huomispäiväks kaikki valmihiksi!
-
- (Toisten vaietessa kävelee marski hetken
- edestakaisin, kunnes seisahtuu voudin eteen).
-
-Te, vouti, jäätte huomispäiväks linnaan
-ja meille seuraa teette Nokialle,
-jos ehkä oppahaks ois teitä tarvis.
-
-ABR. MELKIORINPOIKA:
-Ma kiitän kunniasta, marski Fleming;
-jos moukat ehkä suostuis sovintoon,
-vois heiltä pantiks ottaa päälliköt
-ja linnaleirist' antaa armahdusta?
-
-KNUT KURKI:
-Se oiskin parhain päätös retkellemme.
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Mut lunnaita he sentään maksaa sais!
-
-KLAUS FLEMING:
-Niin, jos he pantiks antaa päällikkönsä,
-ma heidät armahdan. Mut viekasmielin
-en heidän pettää meitä salli, en.
-Ma valan kuninkaalle tehnyt olen,
-ett' on hän hallitseva maassa tässä
-niin kauvan kuin on valta Flemingillä.
-Ja vaikka johtais heitä herttu itse,
-jok' aikonee kai tänne yhtä-aikaa...
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Ei pääse talvella hän laivastollaan.
-
-KLAUS FLEMING:
-Niin, se on totta, varsin totta, Juusten --
- (Juuston, joka usein nuuskaa, tarjoaa marskille).
-mut siks on lyötävät nää nuijapäät
-nyt heti kohta, juuri siksi, Juusten!
-
-KNUT KURKI:
-Lie paras mennä kautta Anolan
-ja mukaan ottaa Aksel huovinensa?
-
-KLAUS FLEMING (katsoen epäilevästi Kurkeen):
-Niin, Aksel huovinensa, vallan oikein,
-mut viestin hälle itse viedä saatte.
-Ma, Laukon herra, kuljen suoraa lietä,
-en kautta Anolan. Ja nyt, kun kaikki
-on matkaan järjestetty, toisten luo
-myös käydä voimme.
- (Puoli-ääneen).
- Hm, niin, herttua
-ei pääse laivastolla talvis-aikaan --
-sep' on kuin ois se sallimuksen tahto!
-
-KNUT KURKI:
-Mut Herra voimakkaankin hallitsee!
-
-KLAUS FLEMING (kääntyen äkkiä Kurjen eteen):
-Sen saamme nähdä, Kurki! Oikeuden
-ma olen luullut aina voittavan.
-
-KNUT KURKI:
-Mut oikeutt' on monenlaista, marski.
-
-ABR. MELKIORINPOIKA:
-Vaan laissa olla täytyy oikeuden...
-
-KLAUS FLEMING:
-Hm, oikeus on monenlaista, Kurki;
-ja laissa? niin, mut ken se säätää lain?
-Ne, joill' on valta maassa, säätää lait
-ja laithan ovat muuttuvaiset nekin.
-Se mikä tänään laissa kielletään,
-jo huomenn' ehkä laissa käsketään.
-Vaan hiiteen arvelut, ne veltostuttaa --
-ma olen sotilas ja käskyt täytän,
-mut oikeudesta vastaa Sigismund!
-
- (Menevät perälle).
-
-
-Toinen kuvaelma.
-
-Talonpoikain leiripaikka Nokian kartanossa Emäkosken rannalla. Luonto
-on talviasussa; taka-alan muodostaa korkeampi metsäinen ylänkö, jolla
-näkyy leirin merkkejä: vaatteita puihin ripustettuina, tapparoita,
-keihäitä y.m. sekä lopummalla näytöstä pieniä nuotiovalkeita puitten
-lomasta. Etualan erottaa taka-alasta Nokian virta, jonka yli on tehty
-yksinkertainen puusilta. Vasemmalla vanhanaikainen Matti Kruusin
-omistama talo; oikealla matalampia ulkohuoneita.
-
-Esiripun noustessa ovat sillan korvassa vahteina Pentti Piri ja Perttu
-Palo istuen kumpikin kivellänsä, tapparat vieressään.
-
-PIRI (haukotellen):
-Voi saakeli, kun mua raukaisee!
-
-PALO:
-Ja mua janottaa niin vietävästi!
-
-PIRI (nauraen):
-Vaikk' aina olvelle sa haiset, ruoja,
-niin se vain janottaa. Kas, tuoss' on koski,
-juo vettä vaihteheksi janoos kerran.
-
-PALO:
-Vai vettä? (sylkäisee) Ptui, mut jos ois simamettä,
-niin köyhä saatana sais humalan.
-
-PIRI:
-Sa koko matkan olet juonut, mies,
-ja muutkin juomaan saanut; hiisi vie,
-jos täss' ois kaikki, mik! on juotu tiellä,
-niin rikkaat oltaisiin kuin porvarit.
-
-PALO (nauraen):
-Ma olen juonut, minä; kullakin
-on omat intohimot, Pentti veikko:
-ma joutessani juon ja Kontsas syöpi,
-mut sinä vintiö vain rakastelet.
-
-PIRI (samoin):
-Kas, naiset huoleen kuolis, miehet heiltä
-kun viedään vuotehelta, siksi täytyy
-mun heitä lohdutella.
-
-PALO:
- Sinun laillas, --
-hah, kuules, Pentti, tytön vaiko pojan
-(supattaen) sa tullessamme Mattilassa teit?
-
-PIRI:
-Häpeä itseäsi, juopporatti!
-
-PALO:
-Aa, miehet sotaan, naiset kirkkohon --
-vai kuinka Pentti?
-
-PIRI:
- Pidä suusi, houkka!
-Vaikk' on nyt päivä taisteltuna tässä
-kuin villit hurtat -- -- --
-
-PALO:
-Mekö taistelleet?
-
-PIRI:
-No, joll'ei me, niin toiset kuitenkin --
-
-PALO:
-Ma ammuin harakoille sarven tyhjäks! (nauraa).
-
-PIRI:
-Sun kerran piru, jok' kieltäs soitat
-kuin ois se tuulimylly...
-
-PALO:
- Niin, ma soitan --
-nääs taistelussa en ma kieltä käytä,
-vaan myhky-nuijaa ... siksi säästyy kieli
-näin iltapuhteheksi. Lempo vie,
-kuin onkin kylmä tänään.
-
-PIRI:
- Tähti kirkas
-on kohta taivas ... katsos, yksi putos!
- (Hyräilee):
-"Tähti se taivaalla kirkkaana lens,
-se pyöri kuin pyssyn luoti kedolla,
-mut surun päiviä viettämään
-on tämä poika vielä liian nuori".
-
-PALO:
-Olethan, Pentti, haavetuulellasi!
-
-PIRI:
-On tänään vanhan vuoden viime päivä
-ja huomis-aamu uuden vuoden alkaa --
-(huokaisee) jos tietäs vain, ken meistä senkin elää?
-
-PALO:
-Niin, niin, ei tiedä kukaan täällä kuolemaansa,
-kuin varas yöllä yllättää se meidät.
-Mut toivo, Pentti, nyt kun voiton saimme.
-
-PIRI:
-Vai voiton saimme mielestäsi me?
-
-PALO:
-No, joll'ei voittoa, niin kuitenkaan
-ei toki tappiota: metsän laitaan
-pääs pakoon jalkaväki, monta heistä
-jäi järven iljangolle; avantoon
-ma työnsin huutamasta kymmenkunnan.
-
-PIRI:
-Hyi, saakeli, ja juoman meiltä tärväät!
-
-PALO:
-Ken näihin aikoihin vettä juo, on hullu!
-
-PIRI:
-Mut Ilkka juo ... ei huoli oltta Jaakko.
-
-PALO:
-Se hullu mies ... ja sikspä tuonoin sattui,
-ett' tuopissaan hän näki ihmisluita.
-
-PIRI:
-On olleet harhanäkyjä ne vain --
-mut juttus pöyristyttää ... haukut Ilkkaa
-kuin hurja koira hyvää isäntäänsä; --
-hän meistä parhain on ja viisahin.
-
-PALO;
-Sen lempo tietää, kuka viisain on:
-tuo Kontsas uskon-villissään hän sentään
-on lysti haastattaa ja nauraa taitaa,
-kun hälle hauskaa kertoo... Ilkka taas
-hän miettii vain ja yksin käy ja miettii
-ja piru tietköön, ei hän kuule e'es,
-jos kerrot hälle kuinka kummat kaskut.
-
-PIRI:
-On Ilkka päällikkömme ... retken onni
-se häntä painostaa... Jos marski voittaa...
-niin hältä putoo ensimmäissä pää --
-ken suurta hautoo, siltä tyrtyy nauru.
-
-PALO:
-Hm, kai niin se lie ... ja suurethan ne on
-nää meidän hankkehet: mut hiisi vie,
-vain mieli iloinen se voiton antaa --
-siks täytyy juoda, nauraa, laulaa meidän.
-
-PIRI:
-No, laula sitten!
-
-PALO (lyö kätensä Pirin olkapäille):
-Kahden laulakaamme!
-
- (Laulavat iloisesti):
-
- "Ja Kyröst' oli poikaa kymmenen
- huraamme pois, huraa,
- ja silmist' ei vuotanut kyynelehet,
- sun konsaturiiatu rallalalei!"
-
-PIRI (jatkaa):
-
- "Ja tyttöjä mull' oli polvella kaks,
- huraamme pois, huraa,
- ja illalla käytiin me rakkaammaks,
- sun konsaturiiatu rallalalei!"
-
-PALO:
-Niin, ilohan se miehen sotaan vie!
-
-PIRI (nauraen):
-Vai siksi mukaan läksit sinä, Perttu!
-
-PALO:
-En vallan siksikään, sen tiedät kyllä;
-mut eihän itse Herra Kiesuskaan
-voi meitä enkeleiksi tehdä, eihän?
-
-PIRI (nauraen):
-Ei enkeleiksi, mutta ihmiseksi
-hän ehkä tehdä voisi sinutkin!
-Mut riittää leikinteko... Jaakko Ilkkaa
-et saa sa soimata, se muista, mies;
-nääs sinä itseäsi mietit vain --
-
-PALO:
-Ja entäs sinä?
-
-PIRI:
- Minä ehkä myös --
-mut Iikka miettii kaikkia ja kansaa;
-siks olet rinnallansa halpa sinä
-ja minä pieni, siksi kuolemaankin
-ma häntä seuraan.
-
-PALO:
- Sen teen minäkin --
-(rehevästi) ei petä ystäväänsä Palon Perttu.
-
-PIRI:
-Sen uskon kyllä; mutta tullessamme
-jo miesten kesken murinaa ma kuulin --
-
-PALO:
-Vai kuulit murinaa ja mistä sitten?
-
-PIRI:
-Niin, miesten kesken Ilkkaa soimattiin,
-kun ei hän kylläks meidän ryöstää anna
-ja järjestystä joukoltamme vaatii.
-
-PALO:
-Vai sillä lailla ... nytkös ollaan siis
-jo tultu siihen asti! Mutta lempo
-hän vaatiikin jo liikaa meiltä, Ilkka;
-ken tänään tiedä ei, jos hengetönnä
-ja koiran ruokana jo huomenn' on,
-se tahtoo nauttia ja ryöstää sen,
-mi häntä miellyttää... En, saakeliste,
-ma lähde sotaan vuoksi vieraiden,
-jos en ma juoda saa ja hauskutella!
-
-PIRI (itsekseen):
-Niin vallan hullua ei haasta hän.
-
-PALO:
-Ja ryöstämäänhän tänne lähdettiinkin;
-miss' aatelit ja rikkaat tavattais,
-ne pakoon lyötäis, talot poltettaisiin
-ja liiat ryöstettäisiin heiltä pois,
-ett' itse tuntea he kerran sais,
-mit' onpi köyhyys, kurjuus, tosi nälkä!
-
-PIRI:
-Tuo kaikk! on totta, Perttu; mutta Jaakko
-hän retkeämme toisin silmin katsoo:
-hän rikkailt' ottais, antais köyhillen
-ja omaisuutta maassa tasailis
-ja Klaun jos lyödyks sais hän meidän kautta,
-niin koittais meille uusi onnen päivä.
-
-PALO:
-Niin, semmoinen ol' alkuansa tuuma,
-mut se on unta, aamupuhteen unta --
- (Kiukkuisasti).
-ja miks hän säästi sitten Liuksialan?
-Se monen mieltä tuiki katkeroitti.
-
-PIRI:
-Mut Pouttu lähteissämme sanoi näin:
-Kun siellä on leski Eerik kuninkaan,
-ja häll' on poika, prinssi Kustaa, niin -- -- --
-
-PALO:
-Ja joka kulkurina maita kiertää? (nauraa).
-
-PIRI:
-Mut poika sentään on hän kuninkaan.
-
-PALO:
-Mut mitä perhanaa hän meihin kuuluu?
-
-PIRI (hiljaa):
-Näät prinssi Kustaa rahvaan mieltä on,
-ja kansaa (rykäsee) opettain hän maita kiertää.
-
-PALO:
-Ahaa, vai sillä lailla!
-
-PIRI (kuten äsken):
- Prinssi mukaan --
-ja meidän kautta, Perttu, ymmärrätkös?
-
-PALO:
-Jo hiukan hämärtää; siis meidän kautta
-vois prinssi nousta ruhtinaaksi maassa.
-
-PIRI:
-Niin miettii Ilkka ... lempo tietköön, mistä
-hän kaiken keksii?
-
-PALO:
- Mutta herttu Kaarle
-ei suostu siihen ... maan hän itse tahtoo,
-mut meillä ensin marskin lyöttäis.
-
-PIRI:
- Hjaa,
-kas, siinä onkin pulma... Mutta prinssi
-voi puolellensa arkkipiispan voittaa,
-joll' onpi marskin suhteen vanhaa kaunaa,
-ja kenpä tietää vaikka Sigismund
-myös puoltais prinssiä, jos marski kaatuis.
-
-PALO (lyö otsaansa):
-Sa haastathan kuin viisas Salomon --
-
-PIRI:
-Tää kaikk' on viisautta Ilkan, huomaa,
-ja näitä miettii hän, kun yksin on.
-
-PALO:
-Mut meille ei hän tuumiansa kerro --
-
-PIRI:
-Ei meille, mutta Kontsahalle kertoo --
-ja hän sen mulle haastoi.
- (Lyö Penttiä olalle).
- Perttu hoi,
-jos Pouttu Turkuun toisi Aksel Kurjen
-ja me taas prinssi Kustaan, häh,
-ois uljasta, jos johtais meitä prinssi!
-
-PALO:
-Niin, hän on poika Eerik kuninkaan!
-
-PIRI:
-Ja nousis ruhtinaaksi meidän kautta...
-
-PALO (nauraa):
-Ja me taas hänen kautta ... niinkö meinaat!
-
-PIRI:
-Ja mont' on aateloitu moukkaa ennen:
-on Kirves, Hevonpää ja Karpalainen
-jo kilven saaneet -- miks' ei pohjalaiset
-siis kelpais heidän rinnallensa, häh?
-
-PALO:
-Ja leirivapaus meillä onkin jo --
- (Ylvästellen).
-ma knaappi-kilven kyllä osaan kantaa.
-
-PIRI:
-Kun vain et jois, sä ruoja, tuolla lailla!
-
-PALO:
-Ka, herrathan ne juuri juovat, Perttu!
-Mut Herran kuolema, vain röökinöitä
-kai sinä sitten naurattaisit, häh!
- (lyö polveensa).
-Ois hempukkata kullan kiiltävää
-kai hauska polvellansa kiikutella!
-
- (Maunu tulee rakennuksesta vasemmalla).
-
-PIRI:
-Suus kiinni, lurjus, tuolla saapuu Mauno --
-ei sanaa hälle tästä.
-
-PALO (hiljaa):
- Näitä siis
-ei Ilkka keksinyt, vaan sinä.
-
-PIRI:
- Vait!
-
-MAUNU (lähestyen):
-Kas, täällä värjytte te pakkasessa
-ja riitelette lämpimiksi vai? --
-
-PIRI (äreästi):
-Tuo Palon Perttuhan se aina alkaa
-ja nurkuu, kun ei kylläkseen saa juoda --
-ja sitä juutast' aina janottaa!
-
-PALO (samoin):
-Mut minkäs lemmon sille minä mahdan --
-jos en ma juoda saa, niin palaa suolet
-tai tulen hulluks -- kumpaakaan en tahdo.
-
-MAUNU:
-Mut katsos Ilkkaa, Perttu, hän ei juo --
-
-PALO:
-Lie hällä sisälmykset toisellaiset
-kuin sotilaillaan, siks' ei ymmärtäne
-enemmän meitä hän kuin häntä me.
-
-MAUNU:
-Mut juoppoja ja ryöväreit' ei kärsi,
-ken aikoo huojennusta _kaikille_.
-
-PALO:
-Ken miettii kaikkia, ei omiansa,
-on mielest' omiensa hourupäinen.
-
-MAUNU (hämmästyen):
-Vai niinkö aattelette myöskin te?
-
-PALO:
-En juuri minä, mutta kaikki muut;
-ma tyydyn siihen, jos ma juoda saan,
-kun janottaa, ja Pirin Pentti tuossa
-(nauraa) ei muuta tahdo, kun saa rakastella!
-
-PIRI (äreästi):
-Sa pidä suusi, vanha juorukello!
-
-PALO (jatkaen vakavasti):
-Mut toiset herrain tahtoo tavaroita,
-ei muille suinkaan, ei, vaan itsellensä.
-Kun heitä herrat ryösti, omat vain
-he ottaa jälleen ryöstäessään näitä.
-Kas, semmoisiksi käyvät ihmiset!
-
-MAUNU:
-Mut niin ei tuuma alkuansa ollut!
-
-PALO:
-Sen piru tiennee, mitä kukin mietti,
-kun tarttui nuijahansa; useimmat
-kai miettivät jo silloin tällä lailla:
-jos herrat itse köyhiks tehtäisiin,
-niin totta huomaisivat, lempo vie,
-se miltä tuntuu, kun on nälkä e'essä
-ja aitat, leipäorret tyhjäks viety.
-Niin mietti kaikki, myönsi Ilkkakin,
-kun Kontsahassa retki harkittiin.
-
-MAUNU (syrjään):
-Niin, hän on, Herra nähköön, oikeassa!
-
-PALO:
-Sa lausu suoraan: näinkö mietittiin?
-
-MAUNU:
-Kai lienee ollut sellaisetkin tuumat --
-mut retken määrä oli nostaa kaikki
-ja kansa Flemingistä vapauttaa
-ja marski vangiks ottaa herttualle --
-niin on sit' tarkoittanut Jaakko Ilkka
-ja siihen häll' on järkkymätön usko.
-
-PIRI:
-Niin, se on Ilkan usko.
-
-PALO:
- Totta kyllä,
-on suuret tuumat hällä retken suhteen,
-kun prinssi Kustaankin hän mukaan tahtois --
-
-MAUNU (syrjään):
-Hän tietää senkin! (ääneen) Sillä tahtois Ilkka
-vain marskin säikähyttää, muuta ei.
-
-PALO:
-Vai muuta ei, mut se on tuhmaa silloin:
-jos marski lyödään ja jos löytyy prinssi,
-hän olkoon ylimmäinen päällikkömme --
-näät hän on poika Eerik kuninkaan
-ja häll' on oikeus Ruotsin kruunuhunkin.
-
-MAUNU:
-Mut näin me noustais vastaan herttuaa,
-ja häntä puolustaa me vannottiin!
-
-PALO:
-Niin vannottiin, vaan meille palkaksemme,
-jos marskista me vapautamme maan.
-voi herttu Kaarle antaa oman herran
-ja meidän mieleisen kuin prinssi Kustaa.
-Mut siks on ryöstettävät rikkahat
-ja mahtavat ja aateliset kaikki,
-kun kansanmiehiä he vastustaa.
-
-MAUNU;
-Mut ryöstöä ei Ilkka salli, ei,
-näät prinssi Kustaa pääksi ryöstöjoukon
-ei tieten suostuis. Häll' on mieli hellä
-ja ruttona hän kammoo riitaakin.
-
-PALO:
-Mut jos ei ryöstää saa, niin raukee retki,
-ja joukot luopuu, jättää päällikkönsä. --
-
-MAUNO:
-Ma sitä pelkään ... viekas Kettunen
-se heitä johtaa. Kontsas epäilee,
-ett' on hän marskin miehiä ja tänne
-on tullut syttämään vain sekaannusta.
-
-PIRI:
-Hm, mahdollista, ruotsalaisten kanssa
-hän paljo ollut on ja kielen taitaa --
-myös salaa kirjoittaa hän kaikenlaista.
-
-PALO:
-Kun vain ei kirjoitelle Flemingille?
-
- (Torven ääni kuuluu perältä. Piri ja Palo hypähtävät ylös).
-
-PIRI:
-Ken saapuu siellä! Kuului torven ääni!
-
- (Kuuluu hälinää).
-
-MAUNU:
-Ja hälinää ... kuin vain ei etuvahdit
-ois marski yllättänyt...
-
- (Taas torven ääni).
-
-PALO:
- Merkki tuo
-on meidän vartijaimme ... kaksi kertaa,
-se tietää ystäviä...?
-
-PIRI:
- Mutta keitä?
-
- (Perältä tulee Martti Tommola kahden talonpojan saattamana).
-
-PALO (huutaen vastaan):
-Ken saapuu sieltä?
-
-ENS. TALONPOIKA (huutaa):
- Viesti anolaisten!
-
-PIRI (nauraen):
-Vai Kupittaalle kulkijoilta viesti?
-
- (Viesti tulee yli sillan; hänen saattajansa kääntyvät
- takaisin. Vasemmalla olevan talon ovi avautuu ja ulos
- tulevat Ilkka sekä Kontsas).
-
-ILKKA (tullen keskemmälle):
-Kaks kertaa merkkihän on ystäväin --
-Kas, Martti Tommola, no terve, veikko!
-Kuink' olet tänne joutunut sa, kerro,
-ja kuink' on Poutun laita?
-
-TOMMOLA:
- Poutun, niin --
-ma saatan teille murhesanoman...
-
-ILKKA (hätkähtäen):
-Häh? Onko surman saanut Pentti Pouttu?
-
-KONTSAS:
-Tai lyöty joukko teidän?
-
-ILKKA:
- Kerro, Martti!
-
-TOMMOLA:
-Viel' elää Pouttu --
-
-KONTSAS:
- Kiitos Jumalan!
-
-TOMMOLA:
-Mut johtamansa joukko ... se on lyöty --
-
-ILKKA:
-Siis teihin suostunut ei Aksel Kurki?
-
-TOMMOLA:
-Ei suostunut, vaan viestit vangiks otti
-ja heiltä tiedot meistä saatuaan
-hän yöllä hyökkäs kimppuun huovinensa
-ja ennenkuin ma oikein toinnuinkaan
-ol' lyöty joukko ... itse pelastuin
-ma hämärissä Sonniniemen metsään.
-
-KONTSAS:
-Mut entäs Pouttu?
-
-TOMMOLA:
- Tiellä kuulla sain,
-ett' oli Kurjen luona Pouttu nähty.
-
-ILKKA:
-Siis Kurki lopultakin Poutun vei!
-
-TOMMOLA:
-Vei Anolaan ja sieltä Turkuun tieten.
-
-ILKKA (synkästi):
-Ja siellä vartoo häntä hirsipuu.
-
-TOMMOLA:
-Mut kuink' on laita rautalampelaisten?
-
-ILKKA:
-Kai Vilpunpoika kohta palajaa
-ja tullessansa Hämeen nostattaapi,
-ja miehet Sysmän, Jämsän, Kuhmoisten
-taas yhtyy heihin siellä Padasjoella.
-
-TOMMOLA:
-Ja heitä johtaa?
-
-ILKKA:
- Matti Leinonen.
-
-TOMMOLA:
-Siis savolainen, lempo heihin luotti!
-
-ILKKA (naurahtaen vasten tahtoansa):
-No, hullummin kuin teille nyt on käynyt
-ei hälle käydä voi ... ja viesti ties,
-ett' ois jo heillä miestä tuhannen.
-
-MAUNU:
-On heillä päällikköinä Hulkun Olli
-ja Hiisimäeltä kuulu Pekka Holsti.
-
-ILKKA:
-Niin, sekin intoamme lisätköön --
-ja huomenna se tässä ratkaistaan,
-jos me tai marski ottaa Turunlinnan.
-
-TOMMOLA:
-Ja miss' on leiri mustan noki-Klaun?
-
-ILKKA (viittaa oikealle):
-Jos katsot tästä poikki Pyhäjärven,
-näät tulet luikkavaiset pappilasta;
-kas, siell' on marskin leiri ... kirkonmäellä.
-
-TOMMOLA:
-Vai kirkonmäellä ... niin, ma näen kyllä.
-
-ILKKA (miehiin, kääntyen iloisesti):
-Hei, veikot, murheviesti Tommolan
-ei meitä painaa saa ... ja muistakaa:
-on miesten tarpeetonta tietää tästä --
-sen kuulla ehtivät he myöhemmin.
-
-TOMMOLA:
-Mut vartijat jo aavistavan näytti --
-
-ILKKA:
-Voi helvetti! (kääntyen miehiin) Siis sinne rientäkää
-ja toisahalle mielet kääntäkää,
-ei siedä kuulla he nyt tappioista --
-näät huomispäiväks toivo tarvitaan
-ja usko oikeuteen.
-
- (Piri, Palo ja Maunu perälle).
-
-TOMMOLA:
- Se onko heillä?
-
-ILKKA:
-Ma luotan siihen, että on se heillä.
-
-KONTSAS:
-Mut käyhän tupaan, Martti, levon tarvis
-on sulla varmaan huomispäivää varten.
-
-ILKKA:
-Niin, jos sä tapparahan käydä aiot,
-on voimat tarpeen; käykää sisään te,
-ma tässä varron, kunnes vahdit saapuu.
-
-TOMMOLA:
-En pois ma jäädä ai'o ottelusta,
-vaan paras lienee saada virkistystä!
-
- (Menee tupaan. Ilkka kävelee mietteissään edestakaisin).
-
-ILKKA:
-No, huomenna se vihdoin ratkaistaan!
-
-KONTSAS:
-Jo onkin aika tulla päätökseen.
-
-ILKKA:
-Ma järjestystä ylläpitää koitan
-ja estää juomasta ja ryöstämästä,
-mut sentään kumpaistakin hurjapäät
-mun tietämättäni he harjoittavat.
-En ehdi kaikkialle minäkään.
-
-KONTSAS:
-Vain Herran silmä näkee kaikkialle,
-siin' olet oikeassa.
-
-ILKKA:
- Tutut miehet
-on toki luonani ja teihin luotan.
-Jos Pouttu vangittiin, on Vilpunpoika
-kai joukkoinensa täällä piankin.
-
-KONTSAS:
-Vaan huomenna jos voittaa meidät marski?
-
-ILKKA:
-Ei hylkää vanha onni Jaakko Ilkkaa.
-Mut miss' on vartijat? ... ma etsin heidät
-ja leirin kerran vielä tarkastan.
-
-KONTSAS:
-Niin, joka uskoo, sitä auttaa Herra.
-
- (Kontsas menee tupaan. Ilkka lähtee sillan yli perälle,
- mutta samassa tulee vasemmalta huononnäköinen talonpoika).
-
-VINIKKA (huutaen Ilkan jälkeen):
-Hoi, Jaakko Ilkka, mull' ois kysymistä; --
-sa voitkos hetken kuulla siukkaa miestä.
-
-ILKKA (kääntyen takaisin):
-Kas, Vinikka, sun onko ruokaa tarvis,
-kun noin sa raukealta näytät, häh?
-
- (Palaa etualalle).
-
-VINIKKA:
-En jaksa enää, Jaakko, rintaa polttaa
-ja tässä näin on niinkuin tyhjä malja
-ois sinne upotettu...
-
-ILKKA:
- Merkillistä!
-Vai tyhjä malja? (naurahtaen) Täytä juutas sitten --
-ei tyhjä säkki pysy seisallaan.
-
-VINIKKA:
-Niin, sinä naurat, mutta hiisi vie,
-myös ruumis mulla on kuin liekiss' oisi,
-ja selkäpiitä karmii poltinraudat --
-kai tulee huonot ilmat taaskin, Jaakko?
-
-ILKKA (silmäten taivaalle):
-On toistaiseksi kirkas taivas vielä.
-
-VINIKKA:
-Niin, kirkas on tää kylmä talvi-ilta --
-mut huomenna voi olla tuisku jo,
-kun luissa, jäsenissä kuumentaa --
-ne eivät petä nämä varmat merkit.
-
-ILKKA:
-Sit' olen tuntenut jo kolme vuotta,
-mut voihkivan et siltä kuullut mun.
-
-VINIKKA:
-Sin' olet tahdoltasi luja, Ilkka,
-ja enhän vaikerois ma myöskään, en,
-joll'ei mun valtais kumma väsymys --
-se saattaa kuolemaa mun miettimään.
-
-ILKKA:
-On kuolo sodass' aina vahtimassa;
-jos sitä peljännet, niin väisty pois!
-
-VINIKKA:
-Mut korvissani myöskin siivet huhkaa
-ja päätä kiertää niinkuin käärmeet ois.
-
-ILKKA:
-Kun väsyttää, niin syö ja yösi makaa --
-
-VINIKKA:
-En jaksa seurata ma teitä enää,
-vaan kotiin tahdon; lemmon noita tuolla
-kai lienee velhonut mun jäsenet.
-
-ILKKA:
-Vai on hän täällä taas, se mierolainen!
-Jos tauti on, niin on se sallimuksen.
-
-VINIKKA:
-Niin, kai se lienee sitten sallimusta, --
- (Kynsii korvallistaan).
-mut mikäs on se sallimuksen tauti?
-
-ILKKA (nauraa):
-Niin, mikä se on, tietköön piru sen,
-joll'ei se (raa'asti) vatsa lienee. Syy on sun,
-kun sisukses sa turmiolle joit!
-
-VINIKKA:
-Vain silloin tällöin pienen humalan,
-vain silloin tällöin, Jaakko, sisälmykset
-jos lienen turmellut, niin taata voin,
-ett' on se syömisestä; Herra tietää,
-tok; enemmän ma aina söin kuin join.
-
-ILKKA (naurahtaa):
-No, niinpä söit sa sitten tuomios;
-mut itsehän sen teit?
-
-VINIKKA (vihastuen):
- No, kukas lempo
-se sitten syömätönnä olla vois?
-
-ILKKA:
-Niin, vastaa siihen, taivaan Herrankin
-kun salakähmää syövän kerrotaan.
-
-VINIKKA:
-Mut siitä kuolla voi?
-
-ILKKA:
- Ja kuolee varmaan --
-vain ajankysymys se olla taitaa.
-
-VINIKKA:
-Niin kai se lie, mut milloin kuolla täytyy,
-jos sen vain tietäis?
-
-ILKKA:
- Kuolinhetkes itse
-sa tiennet parhaiten ... kun aika täyttyy,
-niin rukki seisattuu ja kaikki loppuu.
-
-VINIKKA:
-Niin, niin se on ja juuri niin, mut sentään
-tok' kotipirttiin kuolen mieluummin;
-siis laske matkaan minut, kotiin tahdon.
-
-ILKKA:
-Ka, tee kuin tahdot: toinen tielle kaatuu
-ja toinen vuoteellensa kylmettyy.
- (Kaivaa povitaskustaan paperiliuskan).
-Kas tuoss' on suojakirjas, jonka alla
-on Kontsahan ja minun puumerkit,
-se ota huomaas, jatka matkoasi
-ja vaimolleni, jos hän elää vielä,
-vie multa tervehdykset; sano vain:
-viel' elää meissä usko oikeuteemme!
-
-VINIKKA (ottaa lipun ja tarkastelee sitä):
-Vai täm' on suojakirja? ... kiitos, Jaakko,
-mut miksi on tää lippu ruotsalainen?
-
-ILKKA:
-Se merkitsee, ett' oot sa siukka mies.
-Ja nyt on tuossa ties -- ja ruokas kerjää
-tai koita syömätt' olla -- hyvästi!
-
- (Kääntyy poispäin).
-
-VINIKKA:
-Mut kuules, Jaakko, suo mun varoittaa:
-ma paljo murinaa oon kuullut täällä,
-kun käyt sä ankaraksi...
-
-ILKKA:
- Ryöväreille
-ma olen ankara ... ja yksin tein
-se roistojoukko joutais seuraksesi.
-
-VINIKKA:
-Vois silloin pieneks käydä oma seuras,
-kun julmaks, ylpeäks ja ankaraksi
-he sua sallii: "leiriin herrojen
-jo Ilkka siirtyy, kun ei ryöstää anna,
-ja sit' ei tehdä anna siksi hän,
-kun itse herraks kerran nousta tahtoo!"
-
-ILKKA (tuijottaa äänetönnä Vinikkaan, kunnes lausuu):
-Häh, perkelekö kurjan ramman haahmoss'
-on tullut kiusaamahan miestä, jonka
-elämä haudan partahalle saakka
-vain tähtää oikeutta? Kurjempaa
-en ivaa kuullut vielä konsanaan
-kuin kuulen nyt, kun kuolevainen raukka
-mun sättii siitä, etten ryöstää anna
-ja tehdä maailmata kurjemmaksi?
-Minäkö herraks pyrin, minä, minä, minä,
-jok' uhrasin jo kaikki päällä maan,
-ett' omatunto vain ja sielu jäi.
-
-VINIKKA:
-Ne omattunnotkin on monenlaiset!
-
-ILKKA:
-Ne juuri monenlaiset ovatkin
-ja juuri siks on oikeus pyhä, siksi
-ei herkin vaaka ole kyllin herkkä.
-Mut minä uskon, uskon oikeuteen,
-ja joll'ei päälläs häilyis kuolon miekka
-ja täyttymässä elon mittas ois,
-niin tuolle paikalles ma herjauksistas
-sun lävistäisin niinkuin korpikonnan.
-
-VINIKKA:
-Niin, kaikki uhrasit, mut henkes säästit!
-
-ILKKA (ärjästen):
-Pois väisty rietas ruoja silmistäni,
-vai kadehditkos multa elämääkin?
-Sen toistaiseksi säästi taivaan Herra,
-mun halvan kautta joka työnsä täyttää.
-
-VINIKKA (syrjään):
-Jumalan kiitos, häll' on usko vielä --
-se minulta jo ammoin mennyt on!
-(ääneen). Siis kotiin lähden, viestit sulta vien;
-mut muista, Jaakko, vehkeet ympärilläs
-sun vaanii henkeäs!
-
-ILKKA:
- Sa korjaa luus --
-
-VINIKKA:
-Sen kohta teenkin, mutta joukossas
-on Savon miehet ynnä hämäläiset
-jo riitaa tehneet meikäläisten kanssa;
-jos sun he pettää, mennä henkes voi!
-
-ILKKA:
-Jos menee henki, menköön tanterella!
-
-VINIKKA:
-Kun henkes antanet, on mittas täys --
-ja silloin uskoo sinuun kansa jälleen.
-
- (Lähenevää laulun loilotusta).
-
-ILKKA:
-Taas juomaretkiltänsä palaa roistot?
-
-VINIKKA:
-Se pilkkalaulu Jaakko Ilkast' on --
-
-ILKKA:
-Minusta pilkkalaulu?
-
-VINIKKA:
- Sinusta, niin...
-ja vasta tehty täällä Nokialla,
-Nyt ollaan Nokialla, Ilkan Jaakko.
-
- (Ilkka, on vaiti. Laulun sanat kuuluvat jo selvään):
-
- "Ilkka ilkeä isäntä,
- pääkero, sininen lakki,
- ei konna tapella tainnut
- eikä sammakko sotia,
- että joi joka kylässä,
- joka knaapin kartanossa".
-
-ILKKA (kuin itsekseen):
-Ja mua tarkoittaa tuo renkutus?
-
-VINIKKA:
-Sinua, Ilkka; semmoinen on joukkos!
-
-ILKKA (ei vastaa mitään, seisoo mietteissään).
-
-VINIKKA:
-Huh, kuin on kylmä tämä talvi-ilta --
- (Ilkka seisoo yhä tuijottaen eteensä).
-Nyt on jo myöhä, hyväst', Ilkan Jaakko!
- (Lähtee verkalleen perälle. Seisahtuu sillalle).
-Hän onko hullu vaiko vanha kettu?
-mut jompikumpi kumminkin hän on.
-
- (Poistuu. Loilotusta. Sitten äänettömyys).
-
-ILKKA (yksin):
-Niin, hälle myöhä ... mulle selvä päivä,
-mut talvi kylmä meille molemmille,
-"Nyt ollaan Nokialla, Ilkan Jaakko",
-niin sanoi hän -- ja mua pilkkalaulu
-siis tarkoittaa.
- Vai korpisammakko
-ja pelkuri ma heistä olen siis?
-Mut huomenna he nähdä saavat, ken --
-Tai ei ... me ollaan Nokialla ... musta seinä,
-johonka toisten heikkous heijastuu,
-se olen minä heille ... minä siis
-myös mustaks maalataan ja juomariksi;
-ja nää on ystäviä? -- Petä ei
-tok' omat kumppalit? Mut kuitenkin,
-jos on tää heistä pelkkä ryöstöretki
-ja ajan hauskutus, kun mulle se
-on pyhä taisto e'estä oikeuden,
-niin taivas tietää, kuinka meidän käy?
-En tahdo päänä olla ryövärein,
-vaan turvaan oikeuden ma kansan tahdon --
-siis tietä suoraa käyn mä edelleen
-ja usko oikeaan mun johtakoon!
-
- (Oikealta melua, joka nopeasti lähenee ja näyttämölle ryntää
- puolikymmentä humalaista talonpoikaa riidellen keskenään.
- Yhdellä heistä on kädessä suuri hopeapikari).
-
-No, joko taas on käyty ryöstämässä
-ja ohran jyvä luomen alle saatu?
-
-ENS. TALONPOIKA (nikotellen):
-Vain pistäydyttiin tuolla Virpelässä...
-
-ILKKA:
-Ja mistä on tuo hopeainen malja!
-
-TOINEN TALONPOIKA:
-Niin tuoko pikari?... Ka, Virpelästä
-ma otin hyllyltä sen lähtiessä...
-
-ENS. TALONPOIKA:
-Ei, se on valhe ... ihan ilmivalhe,
-minähän kaapista sen tempasin!
-
-KOLMAS TALONPOIKA:
-Hän valhettelee viinapäissään, Ilkka,
-tuon maljan minä löysin, vaikka hän
-sen multa ryösti ... tiellä tullessamme...
-
-ILKKA:
-Se anna tänne, että nähdä saan (ottaa pikarin),
-siis kenen on tää hopeainen malja?
-
-ENS. TALONPOIKA:
-No, se on minun!
-
-TOINEN TALONPOIKA:
- Ei, vaan minun!
-
-KOLMAS TALONPOIKA:
- Eipäs,
-kun minä seinän luota löysin sen!
-
-NELJÄS TALONPOIKA:
-Siis on se yhteinen ... ja meille kuuluu.
-
-ILKKA:
-Vait, sinä siellä!... Meille ei se kuulu,
-kun ryöstön kieltänyt mä jyrkäst' olen --
-vaan on se saatettava sille jälleen,
-jolt' oot sen ottanut ... se hänen on.
-
-KOLMAS TALONPOIKA:
-Mut hän on kuollut taikka pakosalla --
-se talo vallan oli isännättä.
-
-ILKKA:
-Ja kenen luvalla te uskalsitte?
-
-ENS. TALONPOIKA:
-On sodan oikeus aina väkivalta --
-ja jok' ei ottaa tohdi, ilman jää.
-
-ILKKA:
-Vai niin sa mielit, kun me oikeutta
-on juuri lähdettykin hankkimaan.
-Siis näät sa nyt: voi joskus niinkin käydä,
-ett' Ottaja se juuri ilman jää! (menee sillalle päin).
-Tää malja omaisuutt' on ryöstettyä,
-siis ei se meille kuulu kellenkään,
-mut kosk' on kuollut se, jonk' on se oma
-ja sit' ei hälle toimittaa voi jälleen,
-niin tuolla huiman kosken kurimosta
-sen onkikoon, ken teistä ahnain on.
- (Heittää maljan koskeen, kääntyy miehiin jälleen).
-Kas, niin käy sille, joka toisen omaan
-kätensä kurkottaa ... se muistakaa,
-te, jotka vastoin kovaa kieltoani
-vain ryöväätte ja juotte, mellastatte
-ja pilkkalaulujanne loilotatte.
-Nyt menkää, minne haluatte, miehet,
-ma etsin tänne leirin vartijat.
-
- (Menee sillan yli perälle. Miehet jäävät ällistyneinä paikoilleen,
- katsellen ensin poistuvaa Ilkkaa, sitten toisiansa).
-
-ENS. TALONPOIKA (kumppaleihinsa kääntyen):
-No, mitäs sanotte nyt, kumppalit?
-
-KOLMAS TALONPOIKA:
-Hän käypi kummaksi ja omituiseks
-jo Ilkkaparka; kuka maljan kalliin
-voi tuolla lailla kosken kuohuun heittää,
-on minun mielestäni hourupäinen.
-
-ENS. TALONPOIKA (toiselle talonpojalle):
-Vaan kukas perhana sun käskikin
-sen hälle antaa! Se on oma syys.
-
-TOINEN TALONPOIKA (kynsii korvallistaan):
-Ka, enhän lempoa mä sentään luullut
-noin tuittupääksi enkä kiukkuiseksi!
-
-KETTUNEN (tulee oikealta):
-No, mitäs miehet täällä miettii, häh?
-
- (Miehet ovat nolostuksesta hetken äänettöminä).
-
-ENS. TALONPOIKA:
-Tuo Ilkka lempohan se kepposet
-sai meille tehdä...
-
-TOINEN TALONPOIKA:
- Maljan hopeaisen,
-jonk' otin saalihiksi Virpelästä,
-hän viskas tuonne kosken kurimoon.
-
-KETTUNEN:
-Ja miksi viskas?
-
-KOLMAS TALONPOIKA:
- Ryöstää ei hän meidän
-nyt muka salli enää.
-
-KETTUNEN (nauraa):
- Pyhimys!
-Ei sallis meidän ryöstää, vaikka toiset
-on tavaroita koonneet kuormat täyteen!
-
-TOINEN TALONPOIKA:
-Ja lisäks haukkui meitä juomareiksi --
-
-KETTUNEN (kuten äsken):
-Vaikk' omat kumppalinsa juuri juovat --
-se Palokaan ei selvää päivää nää!
-
-ENS. TALONPOIKA:
-Niin, se on totta ... omiaan hän puoltaa,
-vaan meille kohta syytää kiukkuansa
-kuin oltaisiin me huonommat kuin toiset.
-
-KETTUNEN:
-Me savolaiset, niin, -- on vanha juttu,
-ett'eivät rinnallensa päästäis meitä
-ne Pohjan miehet...
-
-KOLMAS TALONPOIKA:
- Eikä meitä liioin --
-ja vaikk' on asiamme yhteinen
-ja Hämeen herroja he ryöstää täällä,
-niin meille sittenkin vain kopeillaan.
-
-KETTUNEN:
-En tiedä kopeilleeko täällä muutkin,
-mut Ilkka sortaa meitä.
-
-ENS. TALONPOIKA:
- Kontsas myös
-ja Pirit, Palot, Maunohuovikin,
-jok' onkin vävypoika Ilkan, tieten
-käy heidän asioita.
-
-TOINEN TALONPOIKA:
- Piru vie,
-kun ollenkaan me heihin yhdyttiin!
-
-ENS. TALONPOIKA:
-Ois itsekin me aatelista täällä
-kai loppu tehty... Hämeen kartanot
-ois itse puhdistettu...
-
-KETTUNEN:
- Oikein haastat...
-ja Pohjan miehetkin jo keskenään
-on kinaan joutuneet ja Ilkkaa sättii --
-
-ENS. TALONPOIKA:
-Vai Pohjan miehetkin? Ja mistä syystä!
-
-KETTUNEN:
-Sen lempo tietää, kai jo epäilee
-he retkeänsä itsekin ja katuu,
-ett' ollenkaan he rajoiltansa loittos.
-
-ENS. TALONPOIKA:
-Vai katuvat jo hekin?...
-
-KETTUNEN:
- Katuvat --
-kun vangit kertoi heille äskettäin,
-ett' tykit huomenna jo Nokialle
-saa avuks ratsuväelle Noki-Klaus,
-niin silloin mietteihin jo miehet vaipui.
-
-TOINEN TALONPOIKA:
-Vai tykitkin saa meitä vastaan marski --
-mut siihen leikkiin vain en lähde minä.
-
-KETTUNEN:
-Ken hyötymättä hengenvaaraan käy,
-on pähkähullu. Itse toimikaamme,
-niin itse hyödyn saamme, (syrjään) Minä jaan --
- (Ilkka näkyy perällä Palon, Pirin ja Maunun seurassa).
-Vait! Tuolla tullaan. Kuules, Kukkonen,
-mist' otit maljan, jonka koskeen tuonne
-juur' Ilkka viskas?
-
-TOINEN TALONPOIKA:
- Tuolta Virpelästä.
-
-KETTUNEN:
-Se hyvä, Puhevuoro mulle suokaa --
-(itsekseen) hän siksi saatava on täältä pois,
-kun saapuu marskin rauhanairueet.
-
- (Ilkka seuralaisineen tulee etualalle. Kontsas samassa tuvasta).
-
-ILKKA (kumppaneilleen):
-Kas niin, kun vahtivaihto yöks' on tehty
-ja etuvartijat on paikoillansa,
-niin levätkäämme aamunkoittoon asti!
-Mut humalasta taikka räyhinästä
-ken yöllä tavataan, hän varokoon,
-ett'ei hän kaulahans' saa hirttonuoraa.
- (Tyytymättömyyttä miesten kesken).
-Häh, mitä murisette siellä, miehet?
-Ett' olen liiaks ankarako teille?
-Mut huomispäivä hengentärkki on:
-se juuri ratkaisee, jos ensi vuonna
-me viljan pelloiltamme puida saamme
-tai Turun kuoppatornin kammioissa
-kuin kurjet kuollaan nälkäkuolon kautta;
-se ratkaisee, jos oikeus elää maassa
-ja talonpoika turvaa nauttii lain
-tai jos hän onkin luontokappaleita
-ja leikkikalu kuulun Noki-Klaun.
-
-KETTUNEN (astuen teeskentelevästi esille):
-Niin, huomispäivä kai sen ratkaisee,
-jos elää laki taikka ryöstövalta;
-mut ehkä oikeutta jo tänäänkin
-sun kauttas saada voisi syyttömät?
-
-ILKKA:
-Sit' ovat multa aina saaneet he --
-siis kelle teistä väärin tehty on?
-
-KETTUNEN:
-Kas, tuolla tullessani vastakkain
-sai äsken Virpeläinen vaikeroiden,
-ett' ovat rosvot vieneet maljan hältä,
-niin, hopeaisen, kalliin maljan.
-
-ILKKA (ymmällä):
- Häh?
-Ja kuka vaikeroi?
-
-KETTUNEN:
- Ka, Virpeläinen,
-se sama, jolt' on malja varastettu.
-
-ILKKA (kääntyen toisiin):
-Ei, hän on kuollut!
-
-KETTUNEN:
- Kuka?
-
-ILKKA:
- Virpeläinen.
-
-KETTUNEN:
-Ei suinkaan kuollut vaikeroi ja noidu
-ja tämä kiros, että seinät kaikui.
-
-ILKKA (miehille):
-Mut joku teistä hänet kuolleeks väitti?
-
-ENS. TALONPOIKA:
-Ka, lempo tietköön enää mistään mitään,
-jos haudastansa noussee kuolleetkin; --
-mut renki kertoi niin ja autio
-ja tyhjä tullessamme oli pirtti
-ja kun ei nähty, kuultu isäntää,
-niin...
-
-ILKKA (kiivaasti):
--- -- sinä hengen hältä valhettelit
-ja tekoon tuonoiseen sait minut sillä!
-Ma oonkos pääksi pantu ryövärein
-ja avosuiden, valhekielisten,
-jotk' erota ei oikeasta väärää?
-Ja kaltaiseksenneko minutkin
-te tässä tekisitte? piru vie,
-näin joudunhan ma ryöväriksi itse!
-Mut sitä mainetta en tahdo ma,
-vaan välin suoraks kanssa Virpeläisen
-viel' ennen aamua ma tahdon laittaa.
-
-KETTUNEN:
-Ja miks' ei kohta, että tyyntyy hän.
-
-ILKKA:
-Mut jos on matka sinne pitkäkin?
-
-KETTUNEN:
-Se näkyy tästä ... tuolla vaaran alla --
-ja Mauno kyllä sinne tietää tien.
-
-ILKKA:
-Se lienee selvintä ... siis, Kontsas veikko
-ja sinä Mauno, tulkaa ... pian jälleen
-me palajamme ... väärytt' en ma kärsi.
-
- (Ilkka, Kontsas ja Maunu menevät oikealle).
-
-KETTUNEN (hetken vaitiolon jälkeen):
-No, miehet, tuommoinenko omatunto
-se sodat johtaa? Tuolla tuittupää
-hän rientää jo ... ja mua kohta uskoi
-ja öiseen aikaan läksi leiriltänsä --
-hän onko mielestänne täysipäinen?
-
-TOINEN TALONPOIKA:
-Vaan mitä hemmettiä? Kettunen,
-sinähän valhettelit hälle, kelmi;
-nääs Virpeläinen sittenkin on kuollut.
-
-KETTUNEN (nauraen):
-Niin teinkin ... teille tahdoin näyttää vain.
-ett' on jo aika meidän järkiin tulla
-ja päättää: käymmekö me kuolemaan
-tuon houkan jäljessä vai pystyn teemme
-ja kotipelloillemme palajamme --
-nääs eihän meille enemp' entistään
-lie kuormaa lisännytkään Noki-Klaus?
-
-ENS. TALONPOIKA:
-No, onhan sekin totta, mutta näinkös
-se sitten Ilkka yksin jätettäis?
-
-TOINEN TALONPOIKA (Pirin ja Palon puoleen kääntyen):
-Ja mik' on teidän mieli Ilkkaisesta?
-
-PALO:
-Hm, hän on kumppali ja päällikköni.
-
-TOINEN TALONPOIKA:
-Mut onhan teistäkin hän kummallinen?
-
-PALO:
-Ei sotaa tällä lailla ennen käyty.
-
-KETTUNEN:
-Ja entäs Piri?
-
-PIRI:
- Kumppali on Ilkka.
-
-KETTUNEN:
-Niin on, mut päällikkönä minkälainen?
-
-PIRI:
-Ma sanon niinkuin Palon Perttukin,
-ei sotaa ennen tällä lailla käyty.
-
-KETTUNEN:
-Siis tätä sotaa mieluisampi teistä
-on sovinto, vaikk' ois se laihakin.
-
- (Kimeä vihellys kuuluu).
-
-PALO (hätkähtäen):
-Se oli merkki etuvartijoilta!
-
-PIRI:
-Ja yksi kerta ... vieraita se tietää.
-
-ENS. TALONPOIKA:
-Jos hyökkää salaa niskahamme marski?
-
-KETTUNEN (viekkaasti):
-Ss, hiljaa miehet, vangeiltamme tuolla
-sain tietää, että rauhaa tarjoo marski.
-
-ENS. TALONPOIKA:
-Vai tarjoo marski rauhaa meille?
-
-KETTUNEN:
- Tarjoo --
-ja airueet kai siellä juuri saapuu;
-siks pois ma tahdoin Kontsahan ja Ilkan
-ja valhettelin...
-
-PALO (syrjään):
- Savon orvaskettu,
-kun vain et kerran kävis itse ansaan!
-
-PIRI:
-Ptui, lempo, juoniasi, repolainen!
-
- (Knut Kurki ja vouti Abraham Melkiorinpoika muutamain
- talonpoikain saattamana näkyvät tulevan perällä).
-
-KETTUNEN:
-Kas tuolla saapuukin jo airueet.
-
-TOINEN TALONPOIKA:
-Mut jospa Ilkka tänne itse ehtii?
-
-KETTUNEN:
-Ei ehdi, ei ... mut jos hän ehtis, silloin
-hän laihaa nahkoansa varokoon!
-
- (Airueet seuraajinensa tulevat etualalle).
-
-KNUT KURKI (tervehtäen):
-Jumalan rauhaa teille meidän kautta
-Klaus Fleming, Suomen käskijä ja marski,
-nyt toivottaa ja tätä veljessotaa
-hän tahtois tau'ottaa, kun viel' on aika...
-ma olen Laukon Kurki...
-
-PIRI:
- Teit' en tunne.
-
-ABR. MELKIORINPOIKA:
-Mut minut, voutisi kai tunnet, Piri?
-
-PIRI:
-Niin, Melkersonin tunnen.
-
-PALO:
- Minä en,
-mut nähnyt kyllä olen -- kumpaisenkin.
-
-KETTUNEN (kielevästi):
-Ma, jalot herrat, tunsin kohta teidät;
-nää täss' on pohjalaiset, Palo, Piri,
-tää Kukkonen taas Hämeen mies ja minä,
-min' olen savolainen, Kettunen.
-
-ABR. MELKIORINPOIKA:
-Ja miss' on Ilkka sekä Yrjö Kontsas?
-
-KETTUNEN:
-Niin, nekö? Mitäs heistä ... heille sattui
-juur' asioita tuonne naapuriin.
-Mut muuten sota meill' on yhteinen
-ja rauhastakin neuvotella tässä
-siis voimme ilman heitä. Meitä paitse
-ei Ilkka sotaa jatkaa voi ja siksi...
-
-ABR. MELKIORINPOIKA (Kurjelle):
-He on siis poissa. Sitä paremp' on
-se meidän asialle. Puhukaa!
-
-KURKI (voudille):
-Niin, vapaamminhan käypi puhe näin.
- (Miehille).
-Siis: marski Fleming tähän veljessotaan
-on kyllästynyt, rauhaa tarjoo teille
-ja linnaleiristä ja veroistanne
-hän teitä armahtaa ... muut riidat kaikki
-jää ratkaistavaks itse kuninkaan,
-kun keväämmällä Ruotsiin saapuu hän,
-jos --
-
-PIRI:
- Linnaleiristä hän vapauttaa
-ei meitä voi, kun ennestänsä vapaa
-on siitä Pohjanmaa.
-
-KURKI:
- Ja verot uudet
-hän antaa anteeks teille.
-
-PALO:
- Laittomat
-ne ovat olleetkin jo alkuansa.
-
-ABR. MELKIORINPOIKA:
-Te elkää turhaa ylvästelkö, miehet,
-vaan harkitkaa ja kotiin kääntykää,
-kun rauhaa tarjoo teille riikin marski,
-jonk' onpi sotajoukot valtakunnan
-ja puolellansa itse Sigismund.
-
-PIRI:
-Niin, häll' on sotajoukot, meillä kansa,
-ja kumpi taistelussa vihdoin voittaa,
-sit' emme vielä tiedä.
-
-KETTUNEN:
- Turhaa kinaa,
-kun rauhanehdotkin on kuulematta.
-
-TOISET:
-Niin, mitkä ovat sitten marskin ehdot?
-
-KURKI:
-Vain päällysmiehet Ilkkaisen ja Kontsaan
-nyt vaatii armoillensa marski Fleming,
-ett' tehdä heille saa hän kuinka tahtoo.
-
-KETTUNEN:
-Vai Ilkkaisen ja Kontsahan, ei muita?
-
-KURKI:
-Ei.
-
-PALO:
- Mutta jospa marski hirttää heidät?
-
-KURKI:
-Niin, heidän kohtalosta päättää marski,
-me emme tiedä.
-
-PIRI:
- Kumppali on Ilkka.
-
-ABR. MELKIORINPOIKA:
-Nyt itse päättäkäätte, sillan luona
-me tuolla vastaustanne vartoamme.
-
- (Loittonevat kosken luo. Talonpojat jäävät etualalle).
-
-KETTUNEN:
-No miehet, rauhaako vai sotaa, häh?
-
-TOINEN TALONPOIKA:
-Ka, rauhan miehiä kai minä olen.
-
-PALO:
-Mut kunniattomain ois tämä työtä.
-
-KETTUNEN:
-Se onko työtä kunniattomain,
-jos säästää kansaa...
-
-PIRI:
- Mutta pettää sen,
-jok' uhrais hengen meidän hyväksemme.
-
-PALO:
-Niin juuri, Pentti.
-
-KETTUNEN;
- Uhratkoon siis sen,
--- nyt juuri siihen onkin tilaisuus --
-ja silloin vapahtaa hän meidät täällä
-ja pois me päästäisiin. Ma olen valmis.
-
-ENS. TALONPOIKA:
-Ja minä myös.
-
-TOINEN TALONPOIKA:
- Ja minä.
-
-KOLMAS TALONPOIKA:
- Valmis olen.
-
-KETTUNEN:
-Mut kuink' on Pirin sekä Palon laita?
-
-PALO (kynsii korvallistaan):
-On pirun keksimä tää nahkakauppa:
-jos oman pelastaa, niin toisen myy.
-
-KETTUNEN:
-Ka, niinhän ain' on tässä maailmassa --
-ja ehkä säästää heitä marski Fleming.
-
-PALO:
-Mut milläs repolaisen juonin, miehet,
-te sitten vangiks ottaisitte heidät?
-Ma ainakaan en siinä auta teitä?
-
-PIRI:
-En minä myöskään.
-
-KETTUNEN:
- Siitä vastaan minä,
-kun vain te itse kaupan hyväksytte.
-
-ABR. MELKIORINPOIKA (kääntyen miehiin):
-No, miehet, meillä ois jo kiire tielle
-ja ratsut vuottaa tuolla metsän luona.
-
-KURKI (samoin sillan luona):
-Näin ajan kääntehessä muistakaa:
-on talot autiot...
-
-PALO:
- Se multa paloi.
-
-KURKI:
-Ja lapset, vaimot vartoo teitä siellä.
-
-PIRI:
-Jumalan kiitos, viel' on tyttöjäkin!
-
-KURKI:
-Mut päälliköt jos meille luovutatte,
-niin ryöstötavaratkin pitää saatte.
-
-KETTUNEN:
-Ja sehän tässä tärkeint' onkin, häh?
-Me valmiit olemme, mut pohjolaiset...?
-
-PIRI (Palolle):
-No, Perttu?
-
-PALO:
- Entäs sinä?
-
-PIRI:
- Lempo ties,
-mut omituiseks on hän käynyt, Ilkka,
-ja tämä miestä alkaa kyllästyttää,
-kun ryöstö kielletään ja juomat loppuu
-ja alkaa pakkasetkin tammikuun.
-
-PALO:
-Siis myönnyt?
-
-PIRI (mietittyänsä):
- Olkoon menneheksi!
-
- (Kurki ja Abr. Melkiorinpoika tulevat etualalle).
-
-KETTUNEN:
-No, nyt me kaikki ollaan yhtä mieltä --
-ja marskin ehdot hyväksymme siis.
-
- (Oikealla olevan ulkohuoneen päädyn taa ilmestyy samassa
- noita-akka pysähtyen kuulemaan seuraavaa keskustelua).
-
-KURKI:
-Ja ennen päivän sarastusta meille
-te vangittuna päällikkönne tuotte?
-
-KETTUNEN:
-Vain Ilkan sekä Kontsahan, ei muita.
-
-KURKI:
-Ne kaksi riittää...
-
-ABR. MELKIORINPOIKA:
- Mutta Ilkkaa jos
-ei marski saa, niin Kontsast' ei hän huoli --
-ja silloin raukeaa myös rauhanehdot.
-
-KETTUNEN y.m.:
-Me Ilkasta siis kaikki vastoamme!
-
-ABR. MELKIORINPOIKA:
-Ja marskin sana käypi meidän kautta.
-
-KURKI:
-Siis Herra uudeks vuodeks rauhan suokoon!
-
-KETTUNEN:
-Ja rauha teille myöskin, jalot herrat.
-
- (Kurki ja vouti Melkiorinpoika lähtevät, Kettunen yrittää
- heidän jälkeensä, mutta siitä estää häntä):
-
-KURKI (tehden epäävän liikkeen):
-Me löydämme jo oppaittakin tien!
-
- (Menevät. Miehet seisovat hetken äänettöminä ja noloina).
-
-PIRI:
-No, mitäs sanot tästä sinä, Perttu?
-
-PALO:
-Mun on kuin itseni ma myönyt oisin.
-
-PIRI:
-Ja minun on kuin ilki-alastonna
-ma häpykaakkiin oisin köytettynä --
-hyi, helvetti, kun suostuin koko kauppaan!
-
-PALO:
-Tuo lemmon Kettunen se viekoitteli...
-
-KETTUNEN (nauraen):
-Ja jospa oiskin ... mua kiittäkää,
-ett' tulee retkellemme lysti loppu;
-mut leirillä on oltta vielä, miehet,
-ja tämä kauppa sietää harjakannut.
-
-PALO:
-Jos häpeänsä humalaksi jois?
-
-KETTUNEN:
-Ja minä laulan Ilkast' uuden laulun.
-
-PIRI:
-Sun laulujasi lempo kuunnelkoon!
-
-KETTUNEN:
-Ja sitten kerron teille, kuinka me
-täss' illan tullen Ilkan nipistämme;
-hei veikot, tästä tulee hauska juttu
-ja hyvä vanhan vuoden loppupäätös,
-kun marski uuden vuoden lahjaks saa
-kaks pulskaa pohjolaista! Oltta, veikot!
-
-PALO:
-Jos saiskin janohonsa haarikan!
-
- (Lähtevät perälle. Piri jää mietteihinsä
- seisomaan. Palo huomaa sen).
-
-Hoi, Piri veikko, heitä hiiteen huolet,
-vai tyttöjenkö luhdit päässsäs pyörii?
-
-PIRI:
-Suus kiinni, juopporatti!
-
-PALO:
- Naisten narri!
-Mut tule pois sa täältä pakkasesta.
-
- (Menevät kaulatusten leirille; Palo laulaa:
- "Kyröst' oli poikaa kymmenen" j.n.e.)
-
-Noita (tulee piilostansa varovasti esille):
-Tuo paksu herra oli Melkerson,
-se "maitoherra", Puolan puolikkaita,
-ja toinen Kurki, Laukon herra Knut!
-Vai ennen uuden päivän sarastusta
-ois Klaulle saatettava "Iliken" --
-ne herrat kutsuu häntä niin -- ja Kontsas!
-Mut siitä kirnusta ei tullut voita,
-sen takaa korpolaisten vanha noita.
-Huh! paljo näin jo, paljo kuulinkin,
-mut moista nahkakauppaa viel' en kuullut,
-kun Nokialla päivää vartoessaan
-nää roistot kumppaninsa tässä möis,
-Ptui, oli häpy sentään sillä, ken
-kuin kaakin-puuhun sanoi joutuneensa.
-Mut Ilkan Jaakkoa te ette saa,
-vaikk' kaikki Savon ketut johtais teitä,
-sen takaa naaras-ilves Laihialta.
- (Menee tanhualle ja katsahtaa sinne).
-Niin, siellä rauskuttaapi yksikseen
-se ylöjärveläinen Ilkan tamma
-ja sillä juuri karkkuun täytyy Jaakon --
-hän osaa ratsastaa kuin pohjalainen!
-Mut joku tulee ... piiloon hetkeks taas.
-
- (Vetäytyy nurkan taakse. Oikealta tulevat
- Ilkka, Kontsas ja Maunu).
-
-ILKKA (tulee tuikeana):
-Se kunniaton konna valhetteli,
-ett' elää Virpeläinen...
-
-KONTSAS:
- Piikatyttö
-ei mitään varmaa tiennyt, isäntänsä
-vain metsään taikka koskeen menneen luuli.
-
-ILKKA:
-Se miehen viisaankin saa suunniltaan,
-kun kaikki ympärillä valhettelee.
-Ken tietää enää, kuka kuollut on
-ja kuka elää...
-
-KONTSAS:
- Syy on Kettusen.
-
-NOITA (astuen esille):
-Ja minä elän vielä, se on varma,
-ja minä mieleiseni varjelen.
-
-ILKKA:
-Vai täällä hiivit taas, sa vanha noita,
-ja raajaruhjoiks multa miehet noidut.
-
-NOITA (silmää iskien);
-Niin, minähän ne noidannuolet ammun --
-ja minun nuolet sattuu aina kohti.
-
-ILKKA (naurahtaen):
-Sun myrkkytaikoihis en usko enää,
-kun tuonoin taikomasi puukkokin
-Keijärven kievarissa taittui multa.
-
-NOITA (viekkaasti):
-Ka, jos et sinä usko, uskoo muut --
-ja (hiljaa) jonkunhan on kannettava syy,
-kun syyttä kuolema ei tulla saisi.
-
-ILKKA:
-Siks saatkin vapahasti tulla, mennä.
-
-KONTSAS:
-Mut minä pelkään tuota noitaruojaa,
-hän miehissämme uskon lamauttaapi
-ja kun on usko mennyt, menee tarmo.
-Ma hänet karkoittaisin täältä pois.
-
-MAUNU:
-Niin, menköön marskin luokse elkinensä.
-
-ILKKA:
-Hän raukan roviolla poltattais!
-
-KONTSAS:
-Niin, siten on jo tuhansille tehty.
-
-NOITA:
-Ma olen käynyt luona marskinkin,
-hän ennen ruoski meitä, nyt hän pelkää.
-
-ILKKA (nauraen):
-Siis koita karkkuun häntä säikyttää!
-
-NOITA:
-En sitä voi, mut sua auttaa voin.
-
-ILKKA:
-Ja millä lailla, sinä viirunaama?
-
-NOITA:
-Sun pelastinhan kerran Turun luona?
-
-KONTSAS:
-Niin, sen hän teki --
-
-NOITA:
- Sitten Kontsahassa,
-kun vouti saapui, tein sen toisen kerran.
-
-ILKKA:
-Häh?
-
-NOITA:
- Mua saattaessaan Kyrön poikki
-toi poikas lautan, jolla pelastuit.
-
-ILKKA:
-Vai niin -- ja nytkös tulit palkoillesi?
-
-NOITA:
-Ma tyydyn siihen, minkä vannoit silloin
-ja vielä kerran nahkas pelastan.
-
-ILKKA:
-Vai vielä kerran? ... mutta muista, akka,
-tää nahka onkin kalliin otuksen.
-
-NOITA:
-Ja kallihista sitä kaupitaankin --
-
-ILKKA:
-Vai minun tietämättä kaupat tehdään?
-
-NOITA:
-Niin.
-
-ILKKA:
- Mik' on hinta vanhan kontion?
-
-NOITA:
-Vain tuhat päätä sekä verot maan.
-
-ILKKA:
-Tuo kuuluu joltakin... Ja ostaja?
-
-NOITA:
-On Noki-Klaus -- (kuuluu leiriltä pilkkalaulua Ilkasta).
-ja tuoll' on kauppiaat;
-mut tästä järvelle jos katsees luot,
-näät tähtein tuikkehessa ratsujoukon,
-jok' kohti pappilata kiidättää. --
-
-ILKKA (katsoo sinnepäin):
-No niin -- ja sitten?
-
-NOITA:
- Heidän joukossansa
-on Laukon Kurki sekä Melkerson.
-
-KONTSAS:
-Ja täälläkö on käyneet herrat?
-
-NOITA:
- On --
-ja lähtiessä luvan veivät, että
-sais ennen huomispäivää marski teidät.
-
-ILKKA:
-Häh, meidät kaikkiko?
-
-NOITA:
- Vain sun ja Kontsaan.
-
-KONTSAS:
-Siis minutkin!
-
-NOITA:
- Mut Ilkkaa jos ei saa,
-niin Kontsahasta yksin ei hän huoli.
-
-ILKKA:
-Vaan mun jos saa, niin toiset armahtaa
-ja verot anteeks antaa --
- (Ottaa eukkoa kalvosesta).
- semmoinenko
-se tehtiin kauppakirja?
-
-NOITA:
- Semmoinen.
-
-MAUNU:
-Mut sen on tehneet Savon miehet vain
-ja hämäläiset, vaan ei pohjalaiset.
-
-KONTSAS:
-Niin, tieten Kettunen --
-
-ILKKA:
- Se oikein, Maunu,
-sit' eivät pohjolaiset tehdä vois!
-
-NOITA (kiihtyen):
-Vai eivät voi? mut omin korvin kuulin,
-kun Palon Perttu sekä Pirin Pentti
-he siihen suostui...
-
-ILKKA (raivostuen):
- Vaiti, saatana,
-tai tämän valheen hengelläs saat maksaa!
-
-KONTSAS (estellen):
-Mut jos hän totta haastaa?
-
-NOITA:
- Totta vain --
-ja miksi valhettelisin ma teille?
-
-ILKKA:
-Se on siis totta?
-
-NOITA:
- On.
-
-ILKKA:
- Ja juuri he --
-mun parhaat ystävät ja kumppalini!
-Täm' on jo liian, liian katkeraa --
-
- (Nyyhkii ja pyyhkii hialla silmiänsä).
-
-MAUNU:
-Ma olen kuullut heidän nurkuvan,
-kun ryöstövapautta sa kiellät heiltä --
-mut tätä sentään heist' en uskonut.
-
-NOITA:
-Jos vangeiks ette joutua te tahdo,
-niin paetkaa, kun aika vielä on,
-ja ratsahin jos lähtee, kauvas ehtii
-jo ennenkuin on meillä aamupuhde.
-
-KONTSAS:
-En lähde minä, vaan jos sallimus
-on minut marskin matkaan määrännyt,
-niin tyynnä kannan minä kohtaloni.
-
-ILKKA (oikaisten itsensä):
-Äsh, mene Herroinesi hiiteen, mies!
-Vai vuoksi ryövärein ja pettureinko
-ma henken' antaisin, ma, Jaakko Ilkka,
-jok' aina tähtäsin vain oikeutta
-ja e'estä poljettujen taistelin;
-ja vuoksi noiden kiittämättömäin
-ja juomarein ja loilottajain tuolla
-ma hirsinuoran kaulaan köyttäisinkö?
-En, siihen en ma suostu uhallakaan,
-vaan ennen pako kanssa häpeän
-kuin vankityrmä vuoksi roistojen!
-Mun nahkani ei vielä kaupan ole.
-
-KONTSAS:
-Siis kotiin käännyt ... meiltä viesti vie,
-kai pian toisetkin me tullaan täältä,
-(hiljempaa) jos tullaan ollenkaan.
-
-ILKKA:
-Niin, kotiin, sanoit,
-on sekin katkerata piikkaa vain,
-kun huovit senkin multa poltti tuonoin.
-
-NOITA (hätäisesti):
-On sulle veistetty jo pirtti uusi
-ja siellä asuu vaimos sun ja lapses.
-
-MAUNU:
-Siis Kirstikin, vie hälle terveiset --
-
-ILKKA:
-Sa jäät siis tänne?
-
- (Perältä ovat leiritulet vähitellen sammuneet.
- Lähenevää humua alkaa kuulua).
-
-NOITA (kuunnellen perälle):
-Nyt on kiire, Ilkka --
-on tamma tanhuassa ... ratsastain
-sa vielä vältät vangiks joutumasta; --
-ja muistahan ei marski huolikaan.
-
-ILKKA:
-Niin, tuolla saapuukin jo roistojoukko;
-hyvästi, veljet, kirous pettureille,
-mun viime sanani on: kirous noille!
-
- (Syöksee kiiruusti oikealle).
-
-KONTSAS:
-Jumala tiesi, kuinka päättyy tää?
-
-MAUNU:
-Ma pahinta jo kauvan aavistin,
-kun miesten kesken narinaa ma kuulin.
-
-NOITA:
-Te tupaan käykää ... olkaa huoletonna,
-ma niskoilleni kaiken otan syyn.
-
-KONTSAS:
-En tahdo sulle hengenvelkaan jäädä,
-vaan sieluni ma Herran huomaan heitän,
-kun tästä maata käyn. Siis tule, Mauno!
-
-MAUNU:
-Ma tulen kanssas. Käyköön, kuinka käy.
-
- (Menevät vasemmalla olevaan tupaan, jossa
- heti sen jälkeen sytytetään valkea).
-
-NOITA (vilkaisee tanhuaan, nauraen hiljaa):
-Hän tammoinensa yöhön katos siis
-ja ratsain karkaavat' ei kiinni saada.
-Täm' oli kolmas kerta ... tällä kertaa
-siis itse Kettunenkin peijattiin.
-Nyt saatte tulla, varron teitä täällä.
-
- (Öinen hämärä. Ainoastaan muutamia leiritulia perällä.
- Kaksi nuorukaista -- nuijat olalla -- tulee perältä,
- molemmat hyvällä tuulella).
-
-ENS. NUIJALAINEN (laulaen):
-
- "Ilkka ilkeä isäntä,
- pääkero, sininen lakki"...
-
-TOINEN NUIJALAINEN:
-Tähänhän se Kettunen käski meidän jäädä vartioimaan, häh?
-
-ENS. NUIJALAINEN (laulaa edelleen):
-
- "että joi joka kylässä,
- joka knaapin kartanossa".
-
-TOINEN NUIJALAINEN:
-Niin no, se on niitä kurimonsa kuluttajia se Ilkka...
-
-ENS. NUIJALAINEN:
-Eikä niitä "Kupittaalle kulkijoita", niinkuin ne anolaiset, hehehee!
-
-TOINEN NUIJALAINEN:
-Jotka Turun tuomiokirkolle aikoivat suoristaan, niin...
-
-ENS. NUIJALAINEN:
-Niin, pääsiäiseksi Turkuun, helluntaiksi Helsinkiin, hehehee!...
-Saakeli, kun tulisi ne kuopiolaiset...
-
-TOINEN NUIJALAINEN:
-Niin, kuopiolaiset! ... ei niistä mitään apua ole!...
-
- (Kettunen tulee miesjoukon kanssa perältä, mutta pysäyttää
- nämä sillan ta'a ja tulee yksin etualalle päin).
-
-TOINEN NUIJALAINEN:
-Mutta tuossahan se on Kettunenkin, lempo vieköön! Senhän ne sanovat
-olevan herraspoikia ... papin poikia...
-
-ENS. NUIJALAINEN:
-Niinhän ne sanoo...
-
-TOINEN NUIJALAINEN:
-Sittenpä minä siltä kyselen vähän ... niitä Hellun-tellun asioita...
-Kettunen, hoi!
-
-KETTUNEN (on tullut sillan yli, jonka molemmilla
-puolen nuijalaiset ovat):
-Hiljaa, miehet, ettei otus karkaa... Tähänkös te jäittekin, vaikka
-minä käskin teitä tuonne tanhuan nurkalle ... siitä se menee, jos
-mennäkseen...
-
-TOINEN NUIJALAINEN:
-Niin, tanhuan nurkallehan se taisi määrä olla ... mutta kuulehan,
-Kettunen?
-
-KETTUNEN:
-No?
-
-TOINEN NUIJALAINEN:
-Pappikos se sinun isäsi oli?
-
-KETTUNEN (viekkaasti):
-Ei se pappi alkuaan ollut ... vaan pappihan siitä sitten tuli?...
-
-ENS. NUIJALAINEN:
-Niitäkö Rautalammen pappeja? ... hehehee!
-
-TOINEN NUIJALAINEN:
-Ja papithan on herroja...
-
-KETTUNEN:
-Niinhän ne on ... mutta paikoillesi nyt, mies...
-
-TOINEN NUIJALAINEN (vetää Kettusta syrjemmäs):
-Kuulehan!
-
-KETTUNEN:
-No?
-
-TOINEN NUIJALAINEN:
-Onkos sinua oleteltu?...
-
-KETTUNEN:
-Mitä hemmettiä sinä?...
-
-ENS. NUIJALAINEN (vetää Kettusta toisaalle, silmää iskien):
-Eihän ne ole sisukset palaneet siltäkään Palolta, häh?
-
-KETTUNEN:
-Ei se niitä ole minulle näyttänyt, vaan eihän sitä tiedä...
-
-TOINEN NUIJALAINEN (vetää Kettusta taas puoleensa):
-Sinua ei siis ole opetettu sinuakaan? ..
-
-KETTUNEN:
-Mihinkä opetettu, sinä mullikka!
-
-TOINEN NUIJALAINEN (hämillään):
-Vai niin, no, eipähän paljo mihinkään...
-
-ENS. NUIJALAINEN (kuten äsken):
-Onkos sillä Pirillä sitten se?...
-
-KETTUNEN:
-Mikä se?
-
-TOINEN NUIJALAINEN (itsekseen tuumien):
-Sitä on taidettu sittenkin opettaa tuota Kettusta!
-
-ENS. NUIJALAINEN (rykii):
-Sepähän se .... (kuiskaa jotakin Kettusen korvaan) ... tauti!
-
-KETTUNEN:
-Ahaa, vai se! (viekkaasti) no, sillähän se on.
-
-ENS. NUIJALAINEN (iloisesti):
-Mutta minull' ei jumaliste ole mitään, ei mitään! hehee!...
-
-KETTUNEN:
-Ka, sen parempi sinulle, senkin sonnivasikka!
-
-TOINEN NUIJALAINEN (kuten äsken):
-Vai niin, no ... hyvä on, (lyö polveensa) mutta tuossahan se
-on polvi, häh?
-
-KETTUNEN:
-Näkyyhän tuo siinäkin yksi olevan...
-
-TOINEN NUIJALAINEN:
-Sitähän minäkin ... siinä se on ensimmäinen ja sillä polvella se
-tyttö ensin opetetaan ja (lyö toiseen polveensa) tuossa se on
-toinen ja sillä se sitten oletetaan, häh?
-
-KETTUNEN (lyöden polviinsa hänkin):
-Ja tuoss' on kolmas ja neljäs, joilla sinä viimein opetetaan,
-sinä nokkaviisas vekara...
-
-ENS. NUIJALAINEN (itsekseen):
-Hevosta tehtiin, mutta härkäpä taisi tullakin!
-
-KETTUNEN:
-Mutta nyt mars paikoillenne!
-
-ENS. NUIJALAINEN:
-Sekös se Ilkka sitten on isänsä kieltänyt?
-
-KETTUNEN:
-Ka, sehän sen on tehnyt ... ja sillähän se nyt on jätettävä
-rautamarskin kuranssin ja opetuksen alaiseksi...?
-
-ENS. NUIJALAINEN:
-No, nythän minä tämän alan ymmärtää...
-
-KETTUNEN:
-Ja seiskää nyt siinä valmiina, että niin pian kuin se yrittää tästä
-tuonne tanhuaan tamman selkään, niin... Mutta tunnettekos te sen?
-
-TOINEN NUIJALAINEN:
-Vaikka tervapimeässä!
-
-KETTUNEN:
-Minä käsken nyt nuo miehet tänne, että yksissä voimin sitten
-ajetaan piilostaan se maankulkija, ja kun se sitten ryntää
-ulos, niin...
-
-ENS. ja TOINEN NUIJALAINEN (yht'aikaa):
-Niin silloin me kuin koirat kimppuun, hehehee!
-
-KETTUNEN:
-Niin juuri -- ja sitten ei muuta kuin mies kiinni ja marskin haltuun!
-
-ENS. ja TOINEN NUIJALAINEN:
-Hyvä on!
-
-KETTUNEN (sillalta viittoen miehiä tulemaan):
-Hoi, miehet, tänne joutukaa, mut hiljaa,
-ett'emme säikyttäisi otustamme,
-ja yli metsän tuolta aamupäivä
-kun alkaa häämöittää, kas silloin, miehet,
-me Ilkka sekä Kontsas Klaulle viedään
-ja itse tavarain ja kuormain kanssa
-taas kotiin palajamme ... rauhan soppeen...
-ja koko retki koht' on unta vain.
- (Tulee miesten kanssa etualalle).
-Mut siellä -- näyttää -- vielä valvotaan.
-
-ENS. TALONPOIKA:
-Tai joll'ei palanneetkaan miehet vielä?
-
-TOINEN TALONPOIKA:
-Jo aikoja he palas ... sen ma näin...
-
-KETTUNEN:
-Mut Palon Perttu missä on ja Piri,
-heit' en ma joukossanne täällä nää?
-
-ENS. TALONPOIKA:
-Se Palo olikin jo juovuspäissään...
-jäi varmaan kumpaisetkin nuotiolle.
-
-KETTUNEN (syrjään):
-Sen arvasin! (ääneen) Vai niin, no olkoot siis,
-meit' onkin kylläks kahta vastaan ... hiljaa,
-nyt seuratkaa ja jos hän ulos ryntää,
-niin Ilkka ensimmäiseks silloin kiinni...
-
-NOITA (astuu esille tanhuan takaa):
-Ja ketkä täällä sitten vangittaisiin?
-
-KETTUNEN (syrjään):
-Tuo ruoja puuttui! (ääneen) Korjaa luusi, velho,
-tai köysiin kytketän sun laihan raatos
-ja saatan tuomiolle...
-
-NOITA:
- Tuomiolle?
-niin, tuomiolle tullaan kerran kaikki,
-siit' ole varma sinäkin... Vaan nyt
-sun aikees tiedän ... ennakolta tiesin
-sun hankkimasi riettaan kavalluksen,
-jonk' aiotte te tehdä kumppaneille...
-
-KETTUNEN:
-Häh, mitä helvettiä sulla täällä
-on tekemistä!
-
-NOITA:
- Tekemistä, niinkö?
-Ma pyydän kettuja ... ja tällä kertaa
-sain luullakseni ansaan mustahännän...
-ne ovat harvinaisempia, häh?
-Vai möit sä Ilkan nahkan Noki-Klaulle
-ja luulit itsellesi ohjat saavas
-ja kotiis rikkahana pääseväsi?!...
-Mut sepäs ilves viel' on ampumatta
-ja varo, Kettunen, niin, varo, repolainen,
-ett'et sa itse ketunsaksiin käy!
-
- (Miehissä syntyy murinaa).
-
-KETTUNEN (syrjään):
-Jokohan petti mun tuo saastahinen?
-(ääneen) Jos kavallust' on tehty, tuoss'
- (Viittaa noitaan).
-on se, jok' onpi syyllinen... Tuo akka kiinni
-ja sitten toimeen miehet ... nopeasti!
-
-NOITA:
-Niin, koittakaahan köyttää, koittakaahan!
- (Ei kukaan liikahda).
-Mut kauppas Kurjen sekä voudin kanssa
-ma olen tyhjäks tehnyt... Jaakko Ilkkaa
-ei käsiins' ainakaan saa Kettunen...
-hän otti tamman ... sekä ratsain karkas!
-Minust' ei marski huoli kuitenkaan...
-
-KETTUNEN:
-Sen oisko keksinyt tuo kalman ruoka?
-Hoi, Kukkonen, käy, katso tanhuaan!
- (Ens. talonpoika menee. Syrjään):
-Jos Ilkka kynsistämme päässyt on,
-on kauppa marskin kanssa purkaunut --
-ja silloin pelastaukoon se, ken voi!
-
-NOITA:
-No, Kettunen, käy tuonne tupaan vain...
-
-ENS. TALONPOIKA (tulee takaisin):
-Niin, tanhua on tyhjä ... ratsun jäljet
-käy Pyhäjärveen pitkin ojannetta...
-
- (Oikealta taka-alalta leimahtaa äkkiä valtava tulenliekki).
-
-KETTUNEN:
-Vaan kuka perkele se leirin polttaa?
-
-ENS. TALONPOIKA (oikealta kurkistellen):
-Se vanha lato lieskaa...
-
-TOINEN TALONPOIKA:
- Palon ruoja
-sen siell' on syttänyt...
-
-KETTUNEN:
- Se tästä puuttui --
-ja silloin palaa meiltä kuormat siellä
-ja kaikki tavaratkin...
-
-NOITA (ilkeästi):
- Tavaratkin! (miehille)
-No, jokos ymmärrätte ... (miehiä ryntää perälle).
-
-KETTUNEN:
- Katson sentään,
-jos totta on, ett' Ilkka karkas meiltä.
-
- (Yrittää hyökätä tupaan, mutta samassa
- aukeaa ovi ja ulos astuu):
-
-MAUNU:
-Häh? Mik' on melu täällä? ... miss' on Ilkka?
-
-Kontsas (ilmestyy ovelle hänkin):
-Ja kuka lempo täällä talon polttaa?
-
- (Kuuluu järeitä tykinlaukauksia).
-
-MAUNU, TOMMOLA, KONTSAS ja KETTUNEN (yht'aikaa):
-Mut mitä helvettiä!
-
-NOITA (nauraa).
-
-ENS. TALONPOIKA (hyökkää sillalle):
- Paetkaa!
-On tykit saapuneet ... ja kirkkomäeltä
-nyt marski ampuu meitä mörsäreillä!
-
- (Katoaa. Huutoja "paetkaa" ja melua perältä).
-
-KETTUNEN (syrjään):
-Siis pettää voutikin, se Puolan hurtta!
-
-NOITA (Kettuselle);
-Molemmin puolin kavallusta, kettu! (nauraa ilkeästi).
-
-KETTUNEN (tyrkäten noitaa, että tämä kierähtää tanhuan eteen maahan):
-Pois, velho ruoja... Mennyttä on kaikki...
-pelastakoon se itsensä, ken voi!
-
- (Ryntää viimeisten miesten kanssa perälle,
- jossa hälinää ja melua jatkuu).
-
-MAUNU (kirveen kuistilta temmaten);
-Siis muuta ei kuin: kaikki kuormillensa!
-
-TOMMOLA:
-Ja näinkö päättyi ilkkalaisten retki?
-
- (Juoksee Maunon jälkeen).
-
-KONTSAS:
-Mut kosto tulee ... viel' ei oikeus kuole,
-Jumala rankaiseepi petturit!
-
- (Tempaa konttinsa ja juoksee perälle.
- Tykinlaukauksia ja tulipalon leimoa).
-
-NOITA (kömpii ylös ähkien ja tuhkien):
-Jumala rankaisee? Niin, usko sitä!...
-Minulta konnantyössään Kettunen
-ois onnistunut ... tein sen Ilkan tähden...
-Mut tavarasta, siitä sotaa käydään
-niin kauvan kuin vain seisoo maailma!
-
-
-
-
-VIIDES NÄLYTÖS.
-
-
-Ensimmäinen kuvaelma.
-
-Köyhänlaisesti sisustettu Ilkan uusi tupa Ilmajoella. Perällä ovi,
-jonka vasemmalla puolen suomalainen takka, takassa valkea. Samalla
-puolan ikkuna, jonka edessä penkki ja pieni pöytä rahinensa.
-Vasemmalla pohjalaismallinen sänky, jossa makaa Katri Ilkka.
-
-KATRI (voihkii sängyssä):
-Voih, kuinka pitkäks aika tässä käy!
-Nää pitkät päivättömät talvipuhteet
-ne muistuttaa jo ijankaikkisuutta --
-ja kuitenkaan ei kuulu kuolemaa!
-(huokaa): Ei enää kauvan tätä kestää voi,
-ma tunnen sen ja tiedän sen;
- (Iloisemmin).
- mut sentään,
-jos eläisin ma, kunnes Jaakko saapuu!
-(huokaa) Kai turha toivo lienee sekin: Jaakko
-ei ehkä palajakkaan: toinen siellä
-ja toinen täällä muuttaa turpeen alle! --
-Mut lapsi-raukat? Pentti hän on reipas
-ja uudeks talon tässä tehdä voi,
-jos elää saa ... ja Kirsti auttaa kyllä,
-jos Maunukin jää sinne sotatielle?...
-Vaan mihin katos tyttö? Äskenhän
-täst' ulos jauhon no'untiin läksi hän --
-ja sentään on kuin viikko ois jo siitä!
-Ja Penttipoika aamu-hämärissä
-läks papin luokse tuomaan kirkkoherraa --
-kun vain ei turma kohtais tiellä poikaa?
-hän on niin varomaton, hurja poika!
- (Kuuluu askelia eteisessä).
-Ah, se on Kirsti, tunnen askeleista?
-
-KIRSTI (tulee pieni säkki kädessä tupaan):
-Vai et sä unta enää saanutkaan,
-vaikk' uni virkistystä varmaan ois,
-kun yksin ollen aika pitkäks käy!
-
-KATRI:
-Niin, tyttöseni, pitkäks käypi aika!
-
-KIRSTI (asettaa säkin pöydälle):
-Sen kyllä arvaa: mietinkin jo tiellä,
-ett' ottaisinko oriin tanhuasta,
-vaan siltäkin kun länget tuonoin särkyi,
-niin täytyi jalan käydä... Jouppilainen
-mun tiellä yllätti ja uutta ties...
-
-KATRI (uteliaasti):
-Vai tiesi uutta? Meidän miehistäkö?
-
-KIRSTI:
-Niin, nuijapäistä. (Nauraen). Siten kutsutaan,
-näät meidän joukkoamme.
-
-KATRI:
- Iloisetko
-vai surulliset ovat viestit heistä?
-
-KIRSTI:
-Vain hyvää toistaiseksi: Hämeenlinnaan
-on kaikki aateliset paenneet,
-kun meidän miehet saartoi kartanot --
-ja poroks poltti Kangasalustankin.
-
-KATRI:
-Vai Kangasalla ovat meidän miehet?
-
-KIRSTI:
-Tapanin päivänä kun Laukon herra
-ja Kuurialan huovit kimppuun aikoi,
-niin lyötiin kaikki karkkuun häpiällä.
-
-KATRI:
-Vai Laukon Kurkikin; -- mut kuules, Kirsti,
-siell' onko vielä kuppi linnun lientä?
-
-KIRSTI:
-Ei ole, äiti ... mutta Pentti kyllä
-kai ampuu ukkometson tullessaan
-ja hän ei kauvan enää viivytelle,
-Mut kuules, äiti, vielä lisää uutta:
-Klaus herra itse suuren voiman kanssa.
-joll' aikoi Käkisalmeen ryssää vastaan -- --
-
-KATRI;
-Niin, Käkisalmea ei antais marski!
-
-KIRSTI;
--- on tykkein kanssa nähty Huittisissa
-ja tulla aikoo Pyhäjärven tietä
-nyt Nokialle...
-
-KATRI:
- Niin, niin, Nokia...
-on siellä .. Pyhäjärven ... kirkon luona.
- (Kuuluu ulkoa rykimistä).
-Häh, joku tulee, kuulin yskittävän.
-
-KIRSTI:
-Se oisko Pentti kirkkoherran kanssa?
-
- (Yrittää mennä ovelle, mutta samassa aukeaa se ja sisään
- astuu arasti Kyrön kirkkoherra Simo Nurkka, laiha,
- vanhanpuoleinen mies köyhässä pukimessa).
-
-NURKKA (tervehtien sisään tullessaan):
-Jumalan rauhallista uutta vuotta!
-
-KATRI (koettaen nousta lynkämyksilleen):
-Ja samoin tulijalle, kuka lietkin?
-
-KIRSTI:
-Voi, taivas siunatkoon, kas, kirkkoherraa,
-kun yksin lähtenyt on liikkehelle?
-
-KATRI:
-Häh, kuka? Eihän herra Matti suinkaan?
-Ei ole ääni hänen.
-
-NURKKA:
- Niin, ei olekkaan --
-
-KIRSTI:
-Mut herra Simo, Kyrön kirkkoherra!...
-hän, joka Kaarinana meidät vihki --
-sen muistanet kai vielä, äiti?
-
-KATRI:
- Kuinkas
-en sitä muistaisi? Vai herra Simo?
-
-NURKKA:
-Niin, Simo Nurkka ... keppikerjäläisnä.
-
-KIRSTI:
-Vai keppikerjäläisnä?!... Eihän toki?
-Mut olkaa tervetullut! ... uusi pirtti
-juur' onkin valmiiks saatu, naapureista
-on vanhat vaarit auttamassa olleet. -- --
-
-KATRI:
-Mut kuinkas juuri tänne meille päin
-toi herra Simon tiet ... ja tähän aikaan,
-kun talvipakkaset on pahimmillaan?
-
-NURKKA:
-Niin, Katri muori, voudin huovithan
-mun kodistani...
-
-KATRI:
- Mieron tielle ajoit...
-
-NURKKA:
-Niin, mieron tielle!
-
-KATRI:
- Jalan kulkemaanko?
-
-NURKKA:
-Niin, jalan tullut olen; virkaveljen
-Mathias Stuutin luo ois mulla matka.
-
-KATRI:
-Vai herra Matin luo?
-
-NURKKA:
- Niin, kolmeks päivää,
-ja sitten matkaa jatkan etelään --
-mut tiellä tavoitti mun poikas Pentti
-ja kertoi, ett' ois pappia sun tarvis,
-kun Tuonen maille kohta muuttavasi
-sa kuulut luulevan, ... siks tänne käännyin.
-
-KATRI;
-Se oli kauniist' tehty, kirkkoherra;
-me vaimoväki vallan yksin täällä
-kun päivät ollaan, niin ei koskaan tiedä,
-jos mitä tapahtuisi, tähän aikaan,
-kun kaikki muutenkin on mullin mallin.
-
-NURKKA:
-On ajat levottomat ... marski Fleming
-on saanut rauhattomaks koko maan.
-
-KATRI:
-Niin kyllä, Simo herra, Noki-Klaus
-hän kaikkeen kurjuuteemme onkin syypää.
-
- (Ovi aukeaa raolleen ja siihen ilmestyy Maunu Vinikka,
- nyökäten tervehdykseksi).
-
-KIRSTI:
-Ken siellä tulee? Sisään vieras käykää!
-
-VINIKKA (astuu väristen sisään):
-Ma tulen Nokialta ... joukon luota.
-
-KIRSTI:
-Ja ennen muita? Karkurina siis
-ei ole sijaa täällä karkureille!
-
-VINIKKA:
-Tää onko Ilkkala?
-
-KIRSTI:
- On kyllä!
-
-VINIKKA:
- Hyvä,
-mun suokaa lämmitellä (menee takan luo), terveiset
-tuon teille Jaakolta...
-
-KATRI;
- Siis elää Jaakko?
-
-VINIKKA:
-Viel' elää ... uskoo vielä oikeuteen,
-sen kirjan laittoi teille minun kautta.
-
-NURKKA:
-On Jaakko lujan uskon mies...
-
-KATRI:
- Ja Kontsas --
-mut kuinkas Nokiall' on käynyt heille?
-
-VINIKKA:
-Niin, uunna vuonnako te tarkoitatte!
-
-KIRSTI:
-Niin!
-
-VINIKKA (lämmitellen):
- Kuinka päättyikö?
-
-KAIKKI:
- Niin kyllä!
-
-VINIKKA (kynsien korvallistaan):
- Hm...
-kas, se ei päättynytkään vielä.
-
-KAIKKI:
- Häh?
-
-VINIKKA:
-Niin, toden totta, nähkääs, ... se jäi kesken,
-kun minä läksin...
-
-KIRSTI:
- Karkurina läksit
-ja meille valhettelet...
-
-VINIKKA:
- Totta puhun --
-yks päivä aamust' iltaan paukkui pyssyt,
-mut voittoa ei saanut kumpainenkaan;
-ja miesten kesken Ilkan ankaruus
-kun eriseuraa sytti, pelkään ma,
-ett' turmioksi kääntyi koko retki...
-
-KIRSTI:
-Ja siksi karkasit?
-
-VINIKKA:
- En karannut,
-vaan Ilkalta
- (Kaivaa paperin esiin).
- tään siukkakirjan sain,
-kun sairaaks käännyin, enkä jaksanut.
-
-KIRSTI (pilkallisesti):
-Vai sairaaks käännyit!
-
-VINIKKA:
- Niin -- ja vaivaiseksi,
-siks läksin kotiin ennen uutta vuotta.
-
-KATRI:
-Ja uunna vuonna jatkaa aiottiin?
-
-VINIKKA (hymähtäen):
-Niin aiottiin, joll'ei he tuumastaan
-lie luopuneet, kun miehet vastakkain
-siell' yllytteli muudan savolainen...
-ja kun ei ryöstää Jaakko sallinut!
-
-KATRI:
-Hän ryöstöä ei muilta kärsinyt,
-niin kuinkas itse sitten...
-
-NURKKA:
- Ryöstövalta
-on perkeleeltä, tiedät...
-
-VINIKKA:
- Kyllä, kyllä --
-mut kaikki ryöstämään kun läksivät,
-niin voivat suuttua ja Jaakon jättää --
-ja mitäs päällysmiehet yksin taitaa?
-
-KIRSTI:
-Ja pettäisivät päällikkönsä! Sehän
-on mahdotonta.
-
- (Samassa aukeaa ovi ja sisään astuu
- verkallensa Ilkka laihtuneena).
-
-ILKKA:
- Kaikk' on mahdollista!
-
-KIRSTI (säikähtäen):
-Ah, isä!
-
-KATRI (parkaisten):
- Jeesus siunaa, Jaakon ääni!
-
-ILKKA (seisahtuen keskelle permantoa, sortuneesti):
-Niin on, vaikk' omaks sitä tuskin tunnen.
-
-NURKKA:
-Sun sisäänkäyntiä Herra siunatkoon!
-
-ILKKA (huomaten kirkkoherran):
-Kas, herra Simo, kuinkas kirkkoherra
-on kotinurkat jättää hennonut?
-
-NURKKA:
-Mun ajoi marskin huovit liikkehelle...
-
-ILKKA (naurahtaen):
-Siis samat hurtat, jotka meidät kaikki
-on saaneet liikkehelle!
- (läheten Katrin vuodetta).
- Katri parka,
-kätesi anna,
- (Ottaa Katria kädestä).
- laihaks on se käynyt
-ja kylmäks myöskin...
-
-KATRI (hiljaa):
- Mitäs minust' on,
-jok' olen tullut haudan partahalle,
-mut kylmä on sun omas myöskin, Jaakko!
-
-ILKKA:
-Ma tulen pakkasesta ... ratsastaissa
-pudotin kintahatkin metsätielle.
-
-KATRI (naurahtaen):
-Vai ratsain tulit?
-
-ILKKA:
- Tamma alle kaatui,
-kun pääsin kirkonmäelle!
- (Nauraa katkerasti).
- Nähkääs, hahaa,
-kun Jaakko likka palaa karkurina;
-se onhan hauska juttu, eikö totta?
-se naurattaa voi kirkonmiestäkin!
-
-KIRSTI:
-Mik' on sun, isä, kuink' on teidän käynyt?
-Ja kuinka yksin palaat? Miss' on Mauno?
-
-NURKKA;
-Ja Yrjö Kontsas missä ... miss' on muut?
-
- (Ilkka ei virka mitään, katsoo vain Katriin,
- joka huohottaen lepää vuoteellaan).
-
-KIRSTI:
-Häh, isä, miks' et vastaa, miss' on Mauno?
-hän onko kuollut, onko kaatunut?
-Tai onko haavoittunut, isä, isä,
-miss' on hän, missä? Miks' et vastaa mulle?
-
-ILKKA (lempeästi):
-Rauhoitu, lapsi, eloon jäi hän multa.
-
-KIRSTI;
-Mut minne jäi ja kuinka jäi hän sulta?
-
-NURKKA:
-Te talot aatelinko poltitte?
-
-ILKKA (hymähtäen);
-Niin huonot rottelot jo poroks jouti...
-
-KIRSTI:
-Ja Nokialla kesken jäikö taisto?
-
-ILKKA:
-Vai tiedätte jo senkin!... Kesken, kesken
-se multa jäi ... jos toiset ehkä jatkoi,
-sit' en ma tiedä...
-
-VINIKKA (joka koko ajan on syrjässä uunin sopessa lämmitellyt):
- Vai et sinäkään,
-no, kukas meille silloin tiedot tuo?
-
-ILKKA (kavahtaen):
-Häh, kukas siellä? Vinikkako? Kas,
-vai ehdit sinäkin jo tänne asti --
-(nauraa) hyvissä ajoin hiivit tiehes, raukka!
-
-VINIKKA (naivisti):
-Ma sanoin sulle silloin totuuden,
-en enää jaksanut...
-
-ILKKA (pilkallisesti):
- Mut tänne sentään
-sa sangen sukkelaan oot jaksanut!
-
-VINIKKA (kuivasti);
-Minusta näyttää sentään, Jaakko, siltä
-kuin kiiruump' olis itselläsi ollut!
-
-ILKKA (tiuskaisten):
-Sun tauttas juuri, sun ja sinunlaisten
-ma olen häpeän ja pilkan saanut.
-
-VINIKKA:
-Kun tahtonet, niin voinhan ottaa syyn --
-mut uskotkos sä itse vielä, että --
-
-ILKKA:
-Jos oikeuteenko uskon? Uskon kyllä.
-
-VINIKKA:
-Mut että parhain tuomari on voima?
-
-ILKKA:
-Ma tahdoin voiman suojaks sorrettujen.
-
-VINIKKA:
-Ja väkivallan vastaan väkivaltaa?
-
-ILKKA:
-Niin, väkivallan vastaan väkivaltaa,
-kun kerran täytyy, ja kun pakko on,
-Mut ilman syytä, Herra tietää sen,
-ja vastaan omantunnon ääntä en
-ma sotaan ryhtynyt. Te, kirkkoherra,
-sen voitte todistaa, ja Katri tuossa
-on itse selvin todistus siit' että
-vain väkivaltaa vastaan noussut olen.
-
-NURKKA:
-Niin, Herran kirous lankee marskin päälle!
-
-KIRSTI (kiihkolla):
-Mut kuink' on käynyt teidän retkellänne
-ja kuinka yksin tulit ... miss' on Mauno?
-
-VINIKKA (vitkastellen):
-Ma pelkään, Jaakko, että nuijajoukko
-on sittenkin sun...
-
-ILKKA (katkerasti):
- Pettäneet kuin konnat,
-sen on he tehneet...
-
-NURKKA:
- Luopuneetko kaikki?
-
-VINIKKA (kuin itsekseen):
-Sit' epäilin! --
-
-ILKKA:
- Ja mitäs supatat
-sa siellä loukossasi? Tiesit, lurjus,
-jo silloin juonen -- -- --
-
-VINIKKA:
- Juonta epäilin,
-ja varoitinhan sua lähtiessä,
-ett' ovat nurjiks miehet käyneet.
-
-ILKKA:
- Nurjiks?
-ja miksi nurjiks vasten johtajaansa,
-nuo ryövärit ja rosvot, juoppolallit?
-
-NURKKA:
-Sanoja kovia sa käytät, Ilkka!
-
-ILKKA (katkerasti):
-Niin kyllä, kirkkoherra, mutta mun
-on juuri kumppalini turmaan syösseet
-ja kurjaan häpeään -- niin, omat koirat
-on mua purreet, omat ystävät
-jo kauppaa nahkastani hieroivat...
-
-VINIKKA (yrittää keskeyttää):
-Ei...
-
-ILKKA:
- Vaiti sinä!... Marskin airuille
-he rauhan pantiks lupas päällikkönsä.
-
-NURKKA:
-Vai sillä lailla ostais rauhan marski?
-
-VINIKKA:
-Niin, katsos Ilkka, sotaa seuraa ryöstö
-ja ryöstämään he läksivätkin täältä!
-
-ILKKA:
-Ma läksin hankkimahan oikeutta,
-en maata ryöstämähän!... Mutta siellä
-mun ympäriltä lemmon käärmeet kasvoi.
-ja myrkkyänsä miehilleni syötti --
-ja Savon ristiketut kaikkialle
-ne hiipi suhkain minun tietämättä
-ja nostain kaikki vastaani kuin hurtat.
-No, heistä uskon sen, mut että heihin
-myös yhtyis Pohjan miehet, Pirit, Palot,
-mun kasvinkumppalini, sitä, sitä
-kautt' autuuteni en ois uskonut;
-mut senkin näin -- ja suokoon anteeks Herra,
-mut kuolo kurkussa tai hirttonuora
-ma huudan kiroukseni luopioille!
-
-NURKKA:
-Ken tuomitsee, hän itse tuomitaan!
-
-KATRI:
-Niin on, niin on, ja kuitenkaan ma en
-voi nähdä kaitselmusta...
-
-ILKKA (pilkallisesti):
- Kaitselmusta?
-Ja mik' on kaitselmus? Vain heikon luulo,
-johonka raukka silloin turvautuu,
-kun pettää itsensä ja tahtoo pettää;
-kun ei hän puoltaa jaksa oikeuttaan,
-vaan oman tarmon menettää, kas se,
-se teist' on muka viisas kaitselmus.
-Ei, usko siihen multa silloin haihtui,
-kun kavallusta uskoa mun täytyi.
- (Vinikka tekee epäileviä liikkeitä).
-Täm' oli kavallusta, muuta ei!
-
-VINIKKA:
-Jalalta neljältä myös hevonen
-voi kyllä horjahtaa, sen tiedät, Jaakko...
-
-NURKKA:
-Ja yksinkertaisinkin, muista Ilkka,
-voi usein nähdä paljo laajemmalta.
-
-ILKKA (tuimasti):
-Täm' oli kavallus ja petos kurja,
-niin totta kuin ma --
-
-NURKKA:
- Siltä tuntuu se,
-mut toiset mietti kai: jos kaks he uhraa,
-niin kaksituhatta he pelastaa.
-
-ILKKA:
-Olenkos minä sitten Kristus, hah,
-jok' yksin kaikki voisin -- --
-
-NURKKA:
- Vapahtaa --
-niin, senpä juuri tehdä oisit voinut,
-jos silloin marskin huomaan henkes uskoit;
-se tarkoitus on kaitselmuksen ollut.
-
-ILKKA (vasten tahtoaan naurahtaen):
-Se kaitselmus siis oli Kettunen!
-Mut lempo vieköön, heidän viirunaamat
-ma silloin nähdä oisin tahtonut,
-kun huomata he vihdoin saivat sen,
-ett' olin ollut heille liian viisas.
-
-VINIKKA:
-Niin, henkeäs et uskaltanut sinä.
-
-ILKKA:
-Minäkö uskoisin sen marskin huomaan? --
-Ja vuoksi roistojoukon, ryövärein!
-
-VINIKKA:
-Niin, jos sen teit, niin sankareiksi nostaa
-sa oisit voinut heidät kaikki, Jaakko.
-
-ILKKA (katkerasti):
-Vai sankareiksi ... petturit?
-
-VINIKKA:
- Niin kyllä --
-sellaista työtä vuottivat he sulta;
-ma sanoinhan sen lähtiessä...
-
-ILKKA:
- Sanoit,
-ja sillä avasitkin silmät multa,
-niin että näin mä ansan katalan,
-jonk' olin silmukkahan käydä jo.
-Mut miss' on Pentti? häntä nähdä tahdon.
-
-KIRSTI:
-Niin, Pentti pappilahan tästä läks!
-
-Ilkka:
-Vai pappilaan ... ja miksi?
-
-KIRSTI:
- Äiti tässä
-kun pelkäs kuolevansa, herra Stuutin
-ois puheellensa etsittänyt...
-
-ILKKA (leikkisästi):
- Kuules,
-no, mitkäs synnit sua painaa, Katri,
-kun yks ei riitä enää sielunpaimen?
-
-NURKKA:
-Mun tapas tiellä poikas, tänne pyys...
-
-KATRI:
-Ja herra Simo näät kun Kirstin vihki,
-niin poikkes tänne sokkoraukan luo;
-niin, lasketut jo mun on hetket, Jaakko,
-siks lohdutusta tahdoin...
-
-KIRSTI:
- Äiti
-ei tiennyt teidän vielä palaavan
-ja vartos kuolemata...
-
-ILKKA:
- Kuolemata?
-Ei hätää vielä ... hautaan ehtii kyllä!
-
-KATRI:
-Niin, ehtii sinne ... mutta rauhallisna
-nyt voinkin lähteä, kun sinut näin,
-ja kun sa jälleen olet lasten turva!
-
-ILKKA:
-Ei ole taikaa minun turvastani; --
-minulle rauhaa suo ei marski Fleming,
-vaan metsän peitostakin etsittää!
-Ma pelkään, ett' on jäljessäni jo
-taas kohta huovi-hurtat...
- (Kuuluu ääniä ulkoa).
- Helvetti,
-kas, siinä susi, missä soihitat!
-
-KIRSTI (hätäisesti):
-Pakene, isä, kautta kammarin,
-ma oven telkeän ja estän heitä.
-
-ILKKA:
-Ja teidät jättäisinkö nyt, kun juuri
-sain jälleen nähdä kaikki? En!
-
-KATRI:
-Meill' onhan suojanamme kirkkoherra,
-ei Herran mieheen toki käyne he.
-
-NURKKA:
-Ma olen rauhan mies, en pelkää heitä,
-vaikk' on he saattaneet mun mieron tielle.
-
-KONTSAS (hyökkää sisään):
-Pakene, Ilkka, karkurina kaikki
-me yötä päivää riennettiin, mut huovit
-ja vouti, marski meill' on kintereillä!
-
- (Oven suuhun ovat ilmestyneet Palo ja Piri).
-
-ILKKA:
-Sen taisin arva--
- (Huomaa miehet).
- mutta keitäs tuolla
-on miehet ovensuussa?
-
-KONTSAS (epävarmana):
- Pirin Pentti
-ja Palo -- etkös tunne?
-
-ILKKA (raivolla):
- Petturit!
-Te saatanatko uskallatte tänne
-ylitse kynnykseni?
- (Tempaa kirveen lavitsan alta).
- Ulos, roistot,
-tai tuohon kallonne ma halkaisen,
-niin totta kuin ma olen Jaakko Ilkka!
-
-KATRI (parkaisten):
-Voi, Jaakko, Jaakko!
-
-NURKKA (hilliten Ilkkaa):
- Kosto Jumalalle!
-
-KONTSAS:
-Sä hilli mieles, Jaakko, katuvaisna
-he luokses saapuu...
-
-ILKKA (yhä uhaten):
- Kavaltajat,
-pois silmistäni, konnat, marskin koirat!
-
-PIRI (joka samoin kuin Palokin on hievahtamatta paikallansa seisonut):
-Vuoks ystävyyden, Jaakko, sana vain...
-
-ILKKA:
-Vai vielä suutas soitat, petturi,
-ja kunniaton heitto, valapatto!
-Pois, sanon ma, tai kautta taivahan
-ma sinut...
-
-PIRI:
- Syy on Kettusen,
-se meidät ansahansa viekotteli...
-en muista kuinka lie se käynytkään.
-
-KONTSAS:
-Ja kuinka liekin marski tiedon saanut?
-
-ILKKA:
-Te itse hälle sanan veitte, konnat!
-
-PIRI:
-Jos lienee senkin tehnyt Kettunen...
-mut marskin huovit kintereillä metsään
-me kaikki karkasimme ... yötä päivää
-on sitten tultu... Tiellä kuultiin nyt,
-ett' onni paremp' ollut Savoss' on:
-nääs Hiisimäeltä kuulu Hulkun Olli
-on lyönyt huovit, lyönyt aatelin...
-
-ILKKA:
-Ne taas on valheitanne ... riittää jo!
-
-PALO:
-Ja Peräpohjan miehet myös on nousseet,
-niin Oulussa kuin Limingassa asti
-ja Krankan johdolla jo tänne tulvii, --
-niin kertoi viesti. Kaikki paetkaamme
-siis sinne heidän luo ja -- heidän kanssa
-voi alkaa nuija-sota uudestaan.
-
-KONTSAS:
-Niin, jos se tehtäisiin? Jos sieltä päin
-vois meille koittaa vielä koston päivä?
-
-PALO:
-Jos marski tänne houkutelluks saatais,
-niin aarni-metsissämme, joiden piilot
-me yksin tunnemme, ja joissa jo
-on lunta sylittäin ja umpitiet,
-me hänet lyötäis taikka vangittaisi --
-ja silloin loppuis sota onneksemme.
-
-ILKKA (katkerasti):
-Niin, maalatkaa se kaikki kauniiks taas,
-mik' oli käsissämme kerran meillä,
-ja mikä totta ois, jos petost' ei
-ois teillä, konnat, ollut pelissänne!
-Nyt saatte yksin mennä .. luopioita
-ei tahdo seurallansa Jaakko Ilkka.
-
-PIRI:
-Se Kettunen se...
-
-PALO:
- Niin, hän se yllytteli
-ja me kun juovuspäissä oltiin...
-
-ILKKA:
-Niin, juovuspäissä ... niin, sen uskon kyllä,
-mut usko teihin multa mennyt on.
-
-KONTSAS:
-Siis minuunkaan et usko enää, Jaakko?
-
-ILKKA:
-Jos sinuun uskoisinkin, Kontsas veikko,
-mut noihin en -- ja tuhat kertaa: en!
-
-VINIKKA:
-Siis päättyi meidän työmme maailmassa!
-
-NURKKA:
-Vaan taivaan Herralle tok' kosto jää!
-
-KATRI (huokaisten):
-Niin, jääköön Hälle!
-
-ILKKA (katkerasti naurahtaen):
- Taikka perkeleelle!
-kai joku jatkaa työn, jonk' alotin.
-
- (Pentti hyökkää tupaan).
-
-PENTTI:
-Kas, isä, isä! Kontsas, kaikki täällä,
-te täällä nyt? Siks' onkin kujatie
-taas täynnä huoveja ... ja ensimmäisnä
-on varmaan marski itse.
-
-KAIKKI:
- Marski itse?
-
-PENTTI:
-Niin, rautahaarniskassa töyhtöherra
-se oli uljahalla ratsullansa...
-
-PIRI:
-Se on siis marski!
-
-KONTSAS:
- Vanha mies
-näin nopeaan lie tuskin jaksanut...
-
-PALO:
-Mut kukas perhana se sitten ois?
-
-VINIKKA:
-Voi olla vouti?
-
-PALO:
- Meitä kuitenkin
-he täältä etsii ... pakoon miehet, pakoon
-ja sitten pohjoisehen...
-
-ILKKA:
- Myöhäist' ois
-nyt pako meille, kiinni sais he meidät
-ja koston kalpa meidät yllättäis...
-Mut paetkoon, ken tahtoo ... tässä näin
-ma seison oman orren alla taas
-ja tyynnä päätöst' ootan kohtalon.
-En väisty askelta, en askelta,
-vaikk' ois se marski itse ... hirttäköön,
-jos sen hän tehdä voi ja tehdä tahtoo,
-kun luona kuolevaisen vaimon tässä
-ja teidän keskellänne seison, lapset.
-Ma olen valmis nyt jo minäkin.
-
- (Katri nyyhkii, toiset seisovat hetken äänettömänä, sitten):
-
-KONTSAS:
-Vai semmoinen on, Jaakko, päätöksesi
-no, silloin valmis myös on Yrjö Kontsas!
-Sun kanssas läksin, kanssas kuolenkin.
-
-PIRI:
-Sun petin kerran, Jaakko, toista kertaa
-ei petä Pirin Pentti ... teidän kanssa
-siis menköön henkeni ... en väisty tästä!
-
-VINIKKA (liikutettuna):
-Vuoks' oikeuden siis annat henkes, Ilkka,
-nyt uskon jälleen sinuun; kotiin ai'oin
-ja sinne kuolla ... nyt en tästä lähde!
-
- (Kirsti on kaatunut voihkivan Katrin ylitse).
-
-PENTTI:
-Jos minut tahtovat, niin ottakoot,
-ma seuraan isää minä ... isä, isä!
-
- (Juoksee isänsä luo).
-
-NURKKA:
-Siis Herra olkoon meille armollinen!
-
-PALO:
-Vai niin on ehtynyt jo teiltä usko,
-ett' olette jo kuolemaan te valmiit!
-Mut sit' en minä ole, piru tietköön,
-vain uutta intoa ma tästä saan --
-ma riennän pohjoiseen ja Krankan kanssa
-ma uuden liekin siellä sytytän,
-nääs nyt kun teidät nään, ma uskon jälleen
-ja Pohjan miehetkin saa uskomaan,
-ett' oikeus on meillä puolellamme!
-Hyvästi, kumppalit, ma kostan teidät?
-
- (Syöksee ulos).
-
-KIRSTI (säihkyen innosta):
-Niin, Perttu, puolestamme kosta sinä,
-jos mies ma oisin, teitä seuraisin!
-
-PENTTI (sävähtäen äkkiä):
-Vai niinkö mietit, Kirsti; seuraisit,
-jos mies sä oisit? Isä, äiti, Kirsti,
-ma teen sen, minä seuraan häntä. -- Isä,
-sen sallitko sa?
-
-ILKKA;
- Riennä, riennä vain,
-niin säästyy toistaiseksi nuori henkes;
-(hiljaa) ma pelkään, ett'ei täällä kauvan enää
-sun turvaas tarvittaiskaan...
-
-PENTTI:
-Äiti, äiti (rientää äitinsä luo),
-hyvästi, äiti, jääkää hyväst', isä! (tempaa jousen)
-Tään jousen nuoli sattuu marskiin kerran!
-
- (Syöksee jousinensa ulos).
-
-KATRI (heikosti):
-Voi, Pentti, Pentti, säästä henkeäs!
-
-KONTSAS:
-Hän on jo poissa.
-
-NURKKA:
- Herra siunatkoon!
-
-ILKKA:
-Elämä häll' on vielä e'essäpäin,
-mut meillä takanamme; e'essä meillä
-on enää hirsipuu ja kylmä hauta:
-mut kuolkoon kunnialla Jaakko Ilkka!
-
-KONTSAS:
-Ja Yrjö Kontsas!
-
-VINIKKA:
- Niin myös Vinikka!
-
-PIRI:
-Ja kuolo teidän kanssa multa myös
-Nokian tahran pesköön puhtahaksi!
-
-NURKKA (nyyhkien liikutuksesta):
-Ma seuraan lampaitani!
-
- (Melua ulkoa).
-
-ILKKA:
- Valmiit siis
-olemme kaikki, nyt he tulla voivat!
-
- (Ovi temmaistaan auki, huoviparvi täyttää oven suun. Nähdessään,
- että tuvassa olijat seisovat äänettöminä ja aseitta paikallaan,
- astuvat he sisään, asettuvat kujanteeksi).
-
-ENS. HUOVI:
-Kas, tääll' on karkulaiset apajassa!
-
-TOINEN HUOVI:
-Kuin sudenpennut kaikki pesässänsä!
-Nyt koreasti kiikkiin joutui miehet.
-
-KOLMAS HUOVI:
-Pois tieltä liiat .. tilaa voudin tehkää!
-
-KONTSAS (Ilkalle):
-Se on siis vouti ... eikä marski itse?
-
-ILKKA:
-Ma oisin suonut, että marski Fleming
-ois itse tullut.
-
-ABRAHAM MELKIORINPOIKA (astuen täydessä asepuvussa tupaan):
- Liika kunnia
-se oisi sulle ollut ... pelkurille,
-jok' karkulaisna omat joukkos heität
-ja pelkäät henkeäs kuin vanha akka.
-
- (Ilkka yrittää tavoittamaan puukkoa vyöltään, mutta
- kun sekin on poissa, parahtaa hän vain katkerasti).
-
-Seis, hurja mies, tai köysiin kohta, seis!
-Nyt tullut sulle, niinkuin kumppaleilles
-on vihdoin tilinpäivä... Kirkonmäellä
-jo teitä vartoo vankat hirsipuut,
-niin kuuluu käsky marski Flemingin!
-
-ILKKA:
-Vai hirsipuuhun siis on marskin käsky! --
-Mut vapaana mun käydä suokaa, vouti.
-
-ABR. MELKIORINPOIKA:
-Sa että taaskin karkuun livahtaisit?
-Ei, köysiin ensin, niin on sääntö maan.
-
-ILKKA:
-Ma olen pohjolainen, tietkää, vouti,
-ja osaan kuolla ilman köysittäkin!
-
-ABR. MELKIORINPOIKA (naurahtaa ilkeästi):
-Ja lailla varkaan osaat karkuun päästä.
-
-ILKKA:
-Sen tein ma vuoksi sokkoraukan tuolla
-ja vuoksi hänen (viittaa Kirstiin) ynnä noiden
-(viittaa tovereihinsa), jotka
-te itse yöllä saitte rikokseen...
-
-ABR. MELKIORINPOIKA:
-Suus kiinni, hävytön!
-
-ILKKA:
- Niin, rikokseen,
-jos rikos kerran lienee kavallus.
-
-ABR. MELKIORINPOIKA:
-Sa itse kaikki heidät yllyttelit
-juur' rikoksehen vastaan kuningasta
-ja vastaan valtakuntaa, juuri sinä,
-ja nyt saat sovittaa sen hirsipuussa.
-
-ILKKA:
-Ja mik' on rikos, vouti Melkerson?
-Jos puollustan ma itseäin ja näitä
-ja kumppaleita vastaan väkivaltaa
-ja ryöstö-oikeutta -- ja herttualta
-jos Tukholmasta asti luvan hankin,
-se onko rikos e'essä maan ja kansan!
-
-ABR. MELKIORINPOIKA:
-Mut e'essä esivallan -- -- --
-
-ILKKA:
- Esivallan?
-Ja mik' on esivalta sitten, vouti?
-Vain kourallinen vallan-ahmahia
-ja joukko kerjureita tavarain,
-jok' ilojensa ylläpidoks valmis
-on uhraamahan kaiken omantunnon
-ja kannattaissaan valherakennusta
-vie perihukkaan itsensä ja kansan!
-Kas, sellainen se on se esivalta,
-jonk' asioita täällä käytte te,
-te, joka miehet yöllä -- ostatte!
-Ken meist' on syyllisempi, vastatkaa,
-jos teill' on rinnassanne omatunto?
-
-ABR. MELKIORINPOIKA:
-Mun rinnassani on, mit' on, ja sulle
-mun teoistani vastata ei tarvis --
-mun tuomari on Sigismund, ei muut!
-
-ILKKA:
-Mut eessä kansan, vouti, kuka vastaa?
-
-NURKKA:
-Ja eessä Jumalan ja lasten, vouti?
-
-ABR. MELKIORINPOIKA:
-Ken on tuo kirkon mies?...
-
-ERÄS HUOVI:
- Tuo vanhusko?
-hän lienee kirkkoherra herra Simo!
-
-ABR. MELKIORINPOIKA:
-Vai kirkkoherra? Rauha sulle, vanhus,
-sun kanssas tekemist' ei ole mulla;
-mut väisty syrjään, kaitse lampaitas --
- (Viittaa Katriin).
-tuo tuolla tarpehess' on lohdutukses!
-Mut esivallan miestä ällös häiri,
-jos tahdot välttää rangaistusta lain;
-sun työs on lohduttaa, mun käskyt täyttää.
-Nyt riittää jaaritus, ja käskyn jälkeen
-kapinan nostajana, karkulaisna
-ja kansan-villitsijänä ma nyt
-sun Ilkka vangitsen, ja marskin käskyn
-myös kaikkein kuullen sulle julistan:
-pihalla vankihuoneen, kirkonmäellä
-on hirsipuusi valmis! Toimeen, huovit!
-
- (Huovit tarttuvat Ilkkaan käsiksi).
-
-ILKKA:
-Minunko yksin vuoksi kaikkien
-siis kuolla täytyy?
-
-KONTSAS:
- Niinkuin elämässä
-ma häntä seuraan, vouti Melkerson.
-
-ABR. MELKIORINPOIKA (silmäilee ympärilleen):
-Sa olet Kontsas ... täyden apajan
-me saammekin ... no, kaikki kerrallansa
-kai paremp' on kuin yksitellen jahti.
- (Ottaa poveltansa pergamentti-kääryn).
-Mun valtakirjan käsky kuuluu näin:
-on rikostovereineen Jaakko Ilkka
-kapinan nostajana vastaan esivaltaa
-nyt kuoloon hirsipuussa saatettava!
-Siis kuulutte te yhteen joukkoon kaikki.
- (Huomaa Pirin).
-Häh, erehdynkö, vaiko pettää silmät
-tai oletkos sa täällä ... Ilkan luona...
-sa, joka Nokialla kauppaa teit?
-
-PIRI:
-Kuin Juudas mestarinsa möin ma hänet,
-kun kerran ostaa ilkesitte te!...
-
-KONTSAS:
-Niin, voutihan on puolakoita, häh?
-
-ABR. MELKIORINPOIKA:
-Suus kiinni, mies! Vai herjaat esivaltaa
-jo sinä myöskin? (Pirille) Rauhanehtoihin
-kun suostuit Nokialla ... rikokses
-ma muuttaa vankeudeksi voinut oisin,
-vaan koska herjaat esivaltaa...
-
-PIRI:
- Tyrmä
-on mulle kauheampi kuolemaa.
-
-ABR. MELKIORINPOIKA:
-Vai ennen kuolema kuin vankityrmä!
-Siis kadut kauppojasi...
-
-ILKKA;
- Pirkkalaiset
-ei ennen ostaneet ... vaan verot otti...
-
-ABR. MELKIORINPOIKA:
-Niin, verot otti!
-
-ILKKA:
- Kunnia ja maine
-ei kaupaks' ennen ollut Pohjanmaalla.
-
-ABR. MELKIORINPOIKA (nauraa vastahakoisesti):
-Vai puhut kunniasta sinä, sinä?
-ei, kuulkaa, miehet, hän on leikkisä...
-
-ILKKA:
-Jos puhun kunniasta minä? Puhun,
-ma juuri, vouti, siitä puhunkin;
-ma kauppaa toisten kunniast' en käy
-ja osta vihollista ... salaa yöllä...
-kun tämä säätämäss' on oikeutta.
-Ma kunnialla elin, sotaa kävin
-ja kunnialla kuolla osaa Ilkka!
-
-PIRI:
-Mun laukkukauppuriks he tehdä aikoi,
-mut nyt ma jälleen olen Pohjan mies --
-ja kunnialla kuolee Pentti Piri!
-
-KONTSAS:
-Se oikein Piri, kunnialla!
-
-ILKKA (liikutettuna):
- Pentti,
-kuin veitsen isku koski silloin tänne,
- (Laskee kätensä sydämmelleen).
-kun tekos kuulla sain,
- (Innostuen).
- vaan perkele
-kai juuri silloin riivas pettämään,
-kun ehkä vartoi meitä voiton päivä,
-ja oikeus maassa saatu jälleen ois...
-
-ABR. MELKIORINPOIKA:
-Kavahda itses, Ilkka, hilli kieles,
-kun seisot silmä vastaan kuolemaa!
-
-ILKKA (innoissaan):
-Niin, silmä silmää vastaan kuolon kanssa,
-mut juuri siks ma huudan julki teille;
-jos kuolee hirsipuussa Jaakko Ilkka,
-niin vuoksi oikeuden ja sorrettujen
-sen tekee hän ja nuora kaulassaankin
-hän huutaa kirouksensa Flemingille
-ja teille ryöstövallan kätyreille!
-
-TOISET:
-Niin, kansan kirous marski Flemingille!
-
-ABR. MELKIORINPOIKA:
-Vai rammatkin ja raajarikkoiset
-tääll' ovat yhtä seuraa, herjaten
-niin mua voutia kuin marski Klauta
-ja hänen persoonassa kuningasta.
-Siis hirteen kaikki, kaikki!
-
-ILKKA:
- Hirteen kaikki --
-siis miks' ei hänkin tuolla (viittaa Katria)
-tämä tässä (viittaa Kirstiä)?...
-
-KIRSTI:
-Ja miks' ei hirttää sitten papit myös,
-niin pääsis kerrallansa!
-
-ABR. MELKIORINPOIKA:
- Vaiti, vaimo,
-ja hoida äitis kanssa kirkonmiehen.
-Te ette meille kuulu! Köytetyt
-siis ovat kaikki. Ulos, hirteen, mars!
-
- (Ilkka ja hänen toverinsa ovat kaikki huovien ympäröimät
- ja nämä tyrkkivät heitä jo lähtemään).
-
-ILKKA (riuhtautuen vaimonsa luo):
-Siis, Katri parka, hyvästi ... ja Kirsti,
- (Syleilee häntä).
-hyvästi jääkää ... (huutaen) Kansan kautta kerran
-mun kuolo Flemingille kostetaan!
-
-KIRSTI (leimuten):
-Sun kuolos kostaa kerran poikas Pentti!
-
-KATRI (itkien):
-Ei, Kirsti, ei, ken miekkaan tarttuu...
-
-NURKKA:
-... se miekkaan hukkuu, sanoo Herra, amen!
-
-KONTSAS (mennessään):
-Niin, Herran huomaan jääköön multa kosto!
-
-ABR. MELKIORINPOIKA:
-Pois kirkonmäelle! Ulos kaikki, mars!
-
-ILKKA (tyynesti):
-Edestä oikeuden on helppo kuolla!
-
- (Kaikki menevät; Katri vaipuu tunnotonna
- kirkkoherran ja Kirstin syliin),
-
-KIRSTI:
-Voi, äiti kuolee ... äiti, tointukaa...
-voi, äiti, äiti... Kylmät on jo kädet
-ja silmissäkin outo, kolkko kiilto.
-
-NURKKA:
-Niin, hänen hetki tullut on ja rauhaan
-hän kohta pääsee, sokko Katri parka!
-
-KATRI (hiljaa ja ontosti):
-Voi Jaakko, Jaakko! (avaa silmänsä) Kirsti, sinäkö?
-mut Pentti ... ainut poika, miss' on hän?
-
-NURKKA:
-Jumala ehkä säästää hänetkin.
-
-KATRI:
-Ah, kuinka ahdistaa ... ja kylmä hiki
-jo valtaa ruumiini ... on tullut
-mun päivieni loppu ... tulla saakin,
-kun ainut poikakin jo vietiin multa!
-
-KIRSTI:
-Hän ehkä palaa, äiti, hänkin
-ja oonhan luonas iässä minä vielä...
-
-NURKKA:
-Niin, onhan luonas vielä tyttäres!
-
-KATRI:
-Mut miss' on Mauno?...
-
-KIRSTI:
- Emme tiedä, äiti!
-
-KATRI:
-St .. hiljaa, Kirsti, hiljaa... Kirkonmäeltä
-ma kuulen ääniä, (nousee ylös) Kas, Kirsti, Kirsti,
-ma näen kaikki... Jaakon riisuttuna
-ja valmihina hirsipuuhun käymään --
-nyt heittää huovi hälle nuoran kaulaan...
-
-KIRSTI:
-Sinähän hourit, äiti, toinnu, toinnu!
-
-KATRI (tarttuu kirkkoherran käsivarteen):
-Näetkös, nyt he hältä vaatteet riisuu
-ja huovilla jo heiluu piilukirves...
-
- (Samassa aukeaa ovi ja sisään hyökkää):
-
-MAUNU:
-Kas, oikeinhan ma sentään osasin!
-Voi, rakas Kirsti!
-
-KIRSTI:
- Elätkös sa vielä!
-
- (Juoksee häntä syleilemään).
-
-MAUNU:
-Niin, vielä elän ... kuink' on laitas, äiti?
-
-KATRI (katsoa tuijottaa Maunuun):
-Sinäkö, Mauno? elät, elät vielä...
-(parkaisee) mut miss' on Jaakko, Mauno?
-
-KIRSTI:
-Äiti hourii...
- (Vitkaan). Isäni ... vouti vasta vangiks otti...
-hän täältä vietiin juuri
- (Purskahtaa itkuun).
- hirsipuuhun!
-
-NURKKA:
-Hän on nyt tuomiolla Herran eessä!
-
-MAUNU;
-Mut jospa pelastaa ma hänet voisin?
-
- (Yrittää ovelle. -- Ovi temmataan samassa auki ja sisään hyökkää):
-
-PIETARI JUUSTEN (hätäisesti)
-Täm' onko Ilkkala?
-
-KIRSTI:
- Sa kuka lietkin,
-kun kysyt sitä, jonka kaikki tietää
-täm' oli Ilkan tupa -- --
-
-PIETARI JUUSTEN:
- Miss' on Ilkka?
-
-KIRSTI:
-Hän riippuu kirkonmäellä -- hirsipuussa!
-
-NURKKA:
-Klaus-marskin käskystä hän hirteen vietiin!
-
-PIETARI JUUSTEN:
-Se valhetta on julkeata se;
-minull' on käsky hänet säilyttää,
-siks kunnes marski saapuu!
-
-ÄÄNI ULKOA (kovasti):
- Liian myöhään!
-Nyt ensimmäisnä lankes Ilkan pää!
-
- (Juusten pois).
-
-KATRI (horjuu kamarin ovelle parkaisten):
-Vanhurskas taivas!
-
- (Kaatuu ovea vastaan, joka aukeaa ja Katri
- vaipuu kamarin lattialle).
-
-KIRSTI (yrittää ovelle):
- Kuollut? äiti kuollut!
-
-NURKKA (estää häntä asettuen ovelle):
-Niin, hänkin kuollut ... kuolleet yhtä aikaa
-siis kumpaisetkin! (siunaten) Rauha vainajille!
-Elämä alkaa teissä uudestaan!
-
-
-Toinen kuvaelma.
-
-Kulmikas "tornihuone" Turunlinnassa; ikkunat perällä ja oikealla,
-ovia kummallekin sivulle. Oikealla ikkunan luona ja pitkin verhottuja
-seiniä -- joilla riippuu karttoja, piirroksia y.m. -- penkkejä sekä
-vanha kirjakaappi. Vasemmalla matala takkauuni, jonka päällä kello,
-sekä taampana poikkipäin näyttämöä komeilla uutimilla varustettu sänky.
-Etualalla, vasemmalla nojatuoli, jonka edessä pöytä.
-
-Sivulta tulee punoittavana talviasussa Kaarina Fleming palvelijan
-saattamana.
-
-KAARINA (ryhtyen riisumaan päältänsä turkkia y.m., jotka
-yksitellen jättää palvelijalle):
-Kas niin, nyt ollaan, Mikko, linnassa me jälleen!
-Kyll' onkin pakkanen ... ja Suitiasta
-on matkaa kyllä tänne Turkuun asti.
-Kas, tuoss' on turkki ... tuossa talvilakki
-ja tässä päällyskengät ... kaikki tyyni
-saa Mikko viedä piha-kammioon.
- (Palvelija yrittää mennä).
-Ei, varros hetki, tiedätkös sä, Mikko,
-jos uutta kuulunut on Pohjanmaalta
-ja kuink' on sodan laita?...
-
-Palvelija (vaatteet käsivarrella):
- Nuijasodan?
-Niin, Jaakko Ilkka on nyt hirsipuussa.
-
-KAARINA:
-Vai sai hän vihdoin toki rangaistuksen --
-no, hänest' on siis rauhaan päästy...
-
-Palvelija:
- On --
-ja neljä Ilkan rikoskumppanista
-on samoin mestattuna Ilmajoella;
-ne vouti hirtti, kertoi Pentti herra.
-
-KAARINA:
-Sen on he ansainneet, ... siin' onko kaikki?
-
-PALVELIJA:
-Ei, armon neiti, Ilkan hirtettyä
-on siellä syttynyt jo uusi liekki.
-
-KAARINA:
-Sa mitä tarkoitat? Uus kapinako?
-
-PALVELIJA:
-Niin, armon neiti, uusi kapina --
-ja monta juttua ma kuulin siitä,
-mit' ovat nuijalaiset voudin tehneet...
-
-KAARINA (istuutuen):
-No, annas kuulla!
-
-PALVELIJA:
- Tarharannan luona
-he yllättivät vouti Melkersonin --
-sen "maitoherran" niinkuin kansa kutsuu (nauraa) --
-kun tämä tyynnä ajoi kuomireessä;
-ja siinä riisuivat he turkin hältä
-ja sitten takin, sitten...
-
-KAARINA (nauraen):
- Eihän sentään
-tok' alastomaks talvipakkasella?
-
-PALVELIJA:
-Ei paljo paremmakskaan, armon neiti:
-mut sudenturkit otti Krankka hältä
-ja itse ylleen puki ... toiset taas
-kun hänet huomas sudenturkiksissa,
-niin kaikki sutta lyömään...
-
-KAARINA (nauraa):
- Krankkaparka!
-Se mahtoi olla hauska näytös!
-
-PALVELIJA:
- Hauska --
-mut sillä aikaa karkas vouti metsään.
-
-KAARINA:
-Vai pääsi pakoon heiltä "maitoherra?"
-
-PALVELIJA:
-Niin, pääsi. Sitten toinen juttu...
-
-KAARINA:
- No?
-
-PALVELIJA:
-Vaan täm' on surullinen. Sillä, nähkääs,
-se Kyrön kirkkoherra Matti Stuut...
-
-KAARINA:
-Stuut? Mikä kummallinen nimi!
-
-PALVELIJA:
- Sen
-sai isältään hän varmaan ... kuulkaahan,
-millaisen kuoleman sai kirkonmies?
-
-KAARINA:
- No?
-
-PALVELIJA:
-Kädessä kannu sekä kirkonavain,
-kun astui ulos porstuastaan pappi,
-niin portahilla kuoliaaksi lyötiin
-hän sillä hirmuisella avaimella.
-
-KAARINA:
-Hyi, kirkonavaimella! julmurit!
-
-PALVELIJA:
- Niin,
-se onhan julmaa? ... siellä Pohjanmaalla
-niill' onkin julmat kirkon avaimet...
-tällaiset näin (näyttää). -- Mut yhtä uljaita
-ei kaikki olekkaan kuin Matti-herra,
-Kai on jo armon neiti kuullut sen,
-kuin kävi nuoren Piirtolaisen?
-
-KAARINA:
- En,
-en ole kuullut mitään.
-
-PALVELIJA (katsoo viekkaasti Kaarinaan):
- Ettekö?
-Hän laudan päällä selkähänsä sai,
-ett' tämä halkes...
-
-KAARINA:
- Selkä?
-
-PALVELIJA (nauraa):
- Eeei, kuin lauta --
-mut kumpaiseenkin lienee vika tullut.
-Niin sai hän ketunturkit siepatuksi,
-ja pääsi metsään ... siellä kuusen alla,
-hän naisen vaatteet puki...
-
-KAARINA (nauraen):
- Eihän toki!
-
-PALVELIJA:
-Ka, ihan totta ... sitten sotilaita
-kun saunoittamaan läks, niin siellähän
-se petos huomattiin, hehee!
-
-KAARINA (arvokkaasti):
- Jo riittää;
-nyt saapi Mikko viedä säilyyn turkit
-(nousee) ja vasta kaskujansa valikoida!
-
-PALVELIJA (kumartaen):
-Ah, anteeks, armon neiti, suokaa anteeks,
-jos vanha Mikko liian suoraan...
-
-KAARINA (käskevästi):
- Menkää!
-
- (Palvelija kumartaa ja poistuu. Kaarina
- riisuu hansikkaansa, jotka heittää tuolille).
-
-Tuo vanha hupsu hän on ennallansa!
-Mut täällä ikävässä moiset kaskut --
-sen tietää liian hyvin vanha Mikko --
-on mulle melkein ainut huvitus,
-kun isä poissa on ja Juhanaakaan
-ei kuulu Warsovasta| äitikin
-käy allapäin ja itkusilmin vartoo,
-ett' toki kotiin saisi jompikumpi, (naurahtaen)
-Hän pelkää, että joku tapaturma
-on tullut Juhanalle. -- Sit' en usko,
-Hänest' on hauskemp' olo Warsovassa,
-kun siell' on hovin huvit, siinä kaikki!
-Ah, miekkoisia ... Lindorm Bonde kai
-on siellä myös ... ja varmaan aikoja
-hän on jo unhoittanut meidät täällä...
-Ja onkos kumma, siell' on hienot neidit... (paussi)
-Mut Kaarin Fleming myös on prinssin serkku
-ja (Ottaa käsipeilin pöydältä).
- onhan minullakin kasvot... äsh,
-täm' onhan lapsellista, tuhmaa kaikki...
-ja missä lienee äitikin?
- (Menee akkunan luo ja katselee ulos).
- No, niin --
-se tästä vielä puuttui? Taaskin tuolla
-he istuu ikkunassa kaulatusten
-kuin mitkä kyyhkyset ... kas, tällä lailla...
-Uh, kuinka hermostavan äitelää
-ja harmillista, naurettavaa, että...
-tät' en ma kauempata kärsi, en!
- (kävelee kuohuksissaan).
-Vaan heidän täytyy täältä pois ja kohta...
-
- (Nauraa katkerasti ja vaipuu sitten nyyhkien ikkunapenkille.
- Ulkoa alkaa kuulua Gottschalk Flemingin laulua luutun
- säestyksellä, jota Kaarina vähitellen taipuu kuuntelemaan
- nojaten itsensä ikkunan pieltä vastaan. Laulun tauottua
- huokaa hän):
-
-Niin, Gottschalk, hän on onnellinen, hän,
-ja Aune myöskin ... mutta juuri siksi
-ma tahdon heidät pois ja...
-
- (Samassa aukeaa sivuovi ja sisään astuu)
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (kohteliaasti):
- Päivää, neiti!
-Noo, kuinkas täällä jaksetaan?
- (Kaarina ei vastaa).
- Ohhoo,
-vai retki Suitiaan ei miellyttänyt
-siis armon neitiä?
-
-KAARINA (kuivasti):
- Ei!
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
- Ja miks' ei?
-Nyt onhan kaunis ilma, keli liukas
-ja ruuni-valjakko on mainio,
-sen olen itse nähnyt.
-
-KAARINA:
- Kyllä, kyllä.
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Mut kuitenkaan ei retki hauskuttanut?
-Se Mikko kai on huono kyytimies
-vai --?
-
-KAARINA:
- Olkaa tuossa sukkeluuksinenne...
-en ole tänään leikkisällä päällä.
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Niin, neiti Kaarin, ette tänäänkään,
-mut ette eilen myöskään ... pitkän aikaa
-jo vaivaa teitä ...
- (Kaarina tekee epäävän liikkeen).
- elkää kieltäkö,
-ma olen nähnyt minä, kaikki nähnyt --
-
-KAARINA (käännähtää äkkiä):
-Ja mikäs täällä sitten hauskuttaisi?
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Niin kyllä, neiti Kaarin, vanha Turku
-on teidän ikäiselle neitoselle
-jo liian ikävä... Kas, nyt kun poissa
-on marski, veljenne ja nuoret paashit
-kun kaikki Warsovahan poistui täältä,
-niin on tää linna kolkko vanhallekin.
-Jos uutta kuuluu, on se hirmutöistä,
-joit' ovat tehneet nuijapäät...
-
-KAARINA:
- Niin, julmat
-on jutut heistä, Mikko tässä kertoi...
-Kun loppuis se ja isä retkeltänsä
-kun palais hengiss' ehkä!
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
- Marski Fleming
-on tosin ikämies, niin, se hän on,
-ja Pohjan pakkasten ja noitain kanssa
-ei ole leikkimistä, sanotaan;
-mut vanhuksell' on tarmoa ja huovit,
-ne "rautahuovit", suojaa häntä kyllä,
-niin että piankin hän täällä on.
-
-KAARINA:
-Vai niinkö uskotte te myöskin, Juusten?
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Niin uskon. Mutta siitä yksin ei
-kai paljo riemastune neiti Kaarin?
-Te muuta kaipaatte!
-
-KAARINA (naurahtaen):
- Ja mitä sitten?
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Niin, eihän syrjäiseen se kuulu suinkaan,
-vaan ... näittekös te Aunen tuolla äsken
-ja kuulitteko Gottschalk herran laulun?
- (Kaarina nyökkää myöntymykseksi).
-Kas, heille ikävä on outo vieras
-ja oikein hyvää tekee vanhan miehen,
-kun heidät näkee ... missä helkkarissa
-se viipynee se Lindorm herrakin,
-kun hänt' ei kuulu...
-
-KAARINA (nousee ylös):
- Lindorm Bondeko?
-Ja mitä kuuluu herra Bonde minuun?
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Ah, antakaa anteeks, neiti Kaarin...
-
-KAARINA:
- Saatte,
-vaan sekautua toisten asioihin
-on aina tuhmaa sekä tarpeetonta!
-
- (Menee loukattuna nopeasti ulos).
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (kumarrellen):
-Vai niin, ma pyydän ... anteeks, neiti Kaarin! --
-Kas, sen sain palkakseni, hehehee,
-kun parhaimmassa aikehessa ... no,
-se osoittaa, ett' olin oikeassa!
-Mut sellaiset ne on ne nuoret naiset,
-ett'ei ne sallis huomattavan (nauraa)... Äsh,
-ma kuulunhan nyt sukuun minäkin
-ja nyt kun Ebba rouva...
-
-PALVELIJA (tulee):
- Tänne kai
-jäi armon neidin hansikkaat? ... kas, vouti!
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-No, neitiä sä käytit Suitiassa?
-Mut iloisempaa tuult' et saanut hälle.
-(hiljempaa) Hah? salaviestin tapasitkos, Mikko?
-
-PALVELIJA (tulee lähemmäs, iskee silmää):
-Niin, viestin Warsovasta tarkoittaa
-kai linnanvouti ... hovimarsalkalta?
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Niin, hältä juuri kautta Danzigin
-ma varron sanaa Johan Flemingistä,
-nääs nuori Fleming palaa Turkuun kohta
-ja jääpi toistaiseksi tänne.
-
-PALVELIJA (tehden varovaisuusmerkkejä):
- St! St!
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-No, mitäs kujeita?
-
-PALVELIJA (salaperäisesti):
- Niin, nähkääs, vouti,
-kun herra Fleming, nuori "kammerjunker",
-ei palaakaan...
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
- Vai taas sa viisastelet,
-ma sainhan kirjan Räävelistä äsken,
-ett' aikoo tulla hän...
-
-PALVELIJA (taivastellen):
- Ei a'o, ei...
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Ja miks' ei, lurjus?
-
-PALVELIJA:
- Siksi, armon herra,
-ett' on hän -- tullut jo!...
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
- Sun piru vie,
-jos mulle tässä valhettelet, mies!
-Miss' on hän sitten?
-
-PALVELIJA (lähestyy voutia):
- Saaristossa, vouti,
-kun laiva jäätyi siellä saaren rantaan
-ja nuori herra tiellä sairastui...
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Häh?
-
-PALVELIJA (vakuuttaen):
- Kuumetautiin, meritautiin, niin,
-ja laivassansa siellä ulapalla
-hän makaa nyt ja vartoo noutajaa...
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (vakavasti):
-Täm' onko totta, Mikko?
-
-PALVELIJA (tekee liikkeen kuin hirtettäissä):
- Tämä näin,
-jos sanan vääristän.
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
- No, hyvä on --
-ja palkanmaksussa ma muistan tämän.
- (Palvelija jää seisomaan kuin odottaisi jotakin).
-Niin, nyt saat mennä!
-
-PALVELIJA (menee ovelle, kääntyy takaisin ja ojentaa
-viekkaana kätensä):
-Jos se sopis nyt?...
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Nyt? Luuletkos sa, lurjus, että mulla
-on aina rahaa sitten ... tiehes siitä,
-ma kyllä muistan tämän...
-
-PALVELIJA (mennessään mutisten):
- Vanha saita,
-hän kun on niitä, jotka eivät muista!...
-
- (Poistuu).
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (katsoen palvelijan jälkeen):
-Nuo aina vain on rahaa, rahaa vailla,
-ikäänkuin mulla aarrekirstut ois! (kävelee)
-Vai sillä lailla siis on asiat,
-ett' on hän sairas, hm, ja saaristossa!...
-Vaan juuri nyt, kun rouva Ebballakin
-on huonoin päivänsä ... ja marski itse
-kun poissa on ja lempo tietköön missä!
-Se onkin helvetti, kun kehenkään
-ei enää luottaa voi ... vaan rahvaan kanssa
-he vetää yhtä köyttä ... valhettelee
-kuin tattarit ja kalmukit. Jo ostaa
-ma heitä kahdest' olen koittanut,
-vaan kummallakin kertaa petti, konnat!
-
-PALVELIJA (tulee):
-Kaks Kurjen huovia on ratsain tullut
-ja pyytää kohta päästä voudin luo.
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Kaks ratsuviestiäkö Aksel Kurjen?
-
-PALVELIJA:
-Ei, Laukon herralta he sanan tuovat.
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Knut Kurjeltako? ... marskin luota siis --
-(nopeasti) ne laske kohta tänne!
- (Palvelija pois).
- Heiltähän
-ma tiedot varmat saankin marskistamme!
-Mut kuink' on mulle sana? Ebba rouva
-hän ennen yksin marskin viestit sai?
-Ne on siis Kurjelta, ei Flemingiltä.
-
- (Kaksi huovia tulee nopeasti palvelijan saattamana).
-
-ENS. HUOVI:
-Te lienettekö linnanvouti itse?
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Niin, Pentti Juusten itse olen.
-
-ENS. HUOVI:
- Hyvä,
-on meillä teille Kurjen sanomat.
-
- (Katsahtaa palvelijaan, joka Juustenin viittauksesta
- poistuu, mutta huomataan oven raosta kuuntelevan).
-
-ENS. HUOVI (virallisesti):
-Knut Kurki, Laukon herra, tervehtää
-ja meidän kautta tekee tiettäväksi,
-ett' ovat nuijalaiset kaikkialla
-nyt vihdoin lyödyt...
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
- Kiitos Jumalan!
-
-ENS. HUOVI:
-Löi Götrik Fincke itse Savon joukot...
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Niin, luona Savonlinnan, tiedän sen.
-
-ENS. HUOVI:
-Ja Mikkelissä... Vouti Laurinpoika --
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Häh, vouti Laurinpoika ... ken on hän?
-
-ENS. HUOVI:
-Uus vouti Pohjanmaalla, hertun mies;
-näät vanha vouti Abram Melkerson
-kun luona Tarharannan vangiks joutui
-ja vietiin Tukholmahan hertun luo...
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Voi, Herra laupias ... vai hertun kynsiin!
-
-ENS. HUOVI:
-Niin, Krankan toimesta. Mut voudin joukot
-taas luona Santavuoren marski itse
-löi tyyten tykkönänsä...
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
- Santavuoren?
-Ja milloin sitten?
-
-ENS. HUOVI:
- Pyhä Matti kai
-on helmikuussa neljäskolmatta...
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (miettii):
-Niin, neljäskolmatta on Matin päivä.
-
-ENS. HUOVI:
-Nyt kera huovien ja vankiensa
-on paluumatkallansa marski Fleming.
-Mut tiellä kohtas häntä noidan nuoli...
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Ah, mitä juttuja ne taaskin on!
-
-ENS. HUOVI:
-Niin, kautta kunniani, vouti Juusten,
-se Korpolaisten vuoren noita-akka
-hän ampui myrkkynuolen marskihin...
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Tää onko myöskin Laukon herran viesti?
-
-ENS. HUOVI:
-Ei Laukon herran, mutta omin silmin
-kun nähtiin horjuvan me marskin ja
-kun telttahuovit kertoi: ihmenäyt
-ja kuumehoureet häntä yöllä vaivaa,
-niin että unta ei hän silmiin saa --
-siks ennakolta teille viestin tuomme.
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Vai näyt ja houreet!... Piru teitä uskoi --
-Mut missä heititte te marskin joukot?
-
-ENS. HUOVI:
-Jo Pohjan rajamailla.. Närpiössä...
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Siin' onko kaikki Laukon herran sanat?
-
-ENS. HUOVI:
-On.
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (menee ovelle):
- Mikko, hoi!
-
-PALVELIJA (tulee):
- Ja mitä käskee vouti?
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Nää sanantuojat tupaan saata, Mikko,
-ja heitä olven kanssa kestitse.
-Siis hyvästi ja häntä seuratkaa!
-
- (Huovit menevät palvelijan kanssa).
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (yksin):
-Ja kaikki tulee tässä yhtäaikaa!!
-Mut marski sentään on jo vanha mies
-ja kenpä tietää? kuolo tulla voi
-kuin varas yöllä... Mutta juuri nyt,
-kun vihdoin heitettäv' on Käkisalmi
-ja Ruotsin säädyt Kaarle Arbogassa
-kun saanut liittoon meitä vastaan on...
-nyt kaikki helvettiinkö mennä aikoo!?
-Eei, Ebba rouvan täytyy viesti saada
-ja heti kohta, muu ei tässä auta.
-Saas nähdä sitten, puoliso vai poika
-on hälle rakkahampi? Kumman luo
-hän ensin lähtee, se sen näyttää meille!
-
- (Poistuu kiiruusti oikealle. Kaarina ja
- Ebba Fleming tulevat vasemmalta).
-
-KAARINA (vetää äitiänsä käsipuolesta ikkunaan):
-Kas, äiti, katsokaahan, tuonne noin!
-Sun täytyy kieltää, äiti, Aunea,
-hän käy jo vallan sietämättömäksi --
-
-EBBA FLEMING (hermostuneesti):
-Ei, Kaarina, sit' en ma sentään usko...
-ne on sun luulojasi, lapsi kulta.
-
-KAARINA:
-Vai luuloja, vai niin ... ja miksi sitten
-hän aina minun nähden kiemailee,
-ja iltakaudet puhuu onnestansa
-ja häistään...
-
-EBBA FLEMING (naurahtaen):
- Rakas lapsi, jollekulle
-kai täytyy haastaa niistä hänenkin,
-kun tääll' ei ole muita... Onnellinen
-on avosuinen, avosydämminen
-ja muille tuntehensa näyttää tahtoo.
-Sa itse, Kaarina, kun vanhenet --
-
-KAARINA (kääntyen kävelemään):
-Silt' en ma sulhossani kiinni riipu
-kuin mikä takkiainen ... (äkkiä) milloinkas
-ne sitten ovat heidän häänsä, äiti?
-
-EBBA FLEMING:
-Kun palaa matkaltansa marski Fleming.
-
-KAARINA:
-Ja sitten kohta heidän muuttaa täytyy?
-
-EBBA FLEMING:
-Niin, joko hetikohta, tiedä en,
-mut marski tahtoo heidät Tukholmaan.
-
-KAARINA:
-He sinne joutaakin ... ja Juhana
-jos palaa Warsovasta piankin,
-hän Aunea ei kohtais mielellään...
-
-EBBA FLEMING (kuin itsekseen):
-Niin, Juhana, hän palannee kai kohta --
-ja se on totta, silloin täytyy Aunen
-jo olla poissa täältä...
-
-KAARINA:
- Äiti, hoi,
- (Ottaa ompeluksen pöydältä ja istuu ikkunan luo).
-tää ompelus on hälle ... Juhanalle,
-sen peittohonsa saa hän, kun hän saapuu,
-kas, näätkös vaakunata tässä, äiti?
-
-EBBA FLEMING (katsahtaen sinne, sitten hajamielisesti):
-Niin, se on vanha kilpi Flemingin --
-
-KAARINA (hetken perästä):
-Ja onhan, äiti, suku Flemingin
-jo Ruotsin parhaita...
-
-EBBA FLEMING (ajatuksissaan):
- On, lapsi kulta.
-
-KAARINA:
-Siis yhtä korkeat kuin Stuuret, Brahet
-ja Sparret taikka Bielket?
-
-EBBA FLEMING (kuten äsken):
- Hornitkin
-on täällä nuoremmat.
-
-KAARINA:
- Ja Ruotsissa
-siis vanhemmatko ainoastaan Vaasat?...
-
- (Ebba Fleming nyökkää päätänsä, Kaarina istuu
- ompeluksensa ääressä. Hetken perästä naurahtaen):
-
-Sä kuules, äiti, kun ma tänään vasta
-näin ensi kerran, että oven päällä
-on salissamme Suomen leijona...
-
-EBBA FLEMING (hätkähtäen):
-Häh, Suomen vaakunako? (tyynemmin)
- Onhan se
-jo siellä kauvan ollut, rakas lapsi.
-
-KAARINA:
-Mut kumma vain kun näin sen vasta nyt.
--- Se on kai säilynytkin siitä asti,
-kun Johan kolmas nuorna herttuana
-tääll' asui hovin kanssa ... (huokaisee) Toisellaista
-kai oli silloin täällä? ... isä siitä
-on joskus kertonut ... ja vanha Mikko
-taas Suitiassa haastoi siitä tänään.
-Ne oli hauskat ajat, sanoi hän,
-ja silloin täällä nuoret oltiin kaikki
-ja linnan muurit kaikui naurust' aina.
-Ne Puolan herrat, niin, ja neidit sitten
-ne liikkuivat kuin perhoset ... mut kaunein
-ol' itse herttuatar Katariina
-ja ritareista uljain Juhana,
-niin kertoi Mikko...
-
-EBBA FLEMING:
- Uskon kyllä sen
-ja sellaista se kansa kauvan muistaa...
-Juhana itse oli nuori silloin
-ja samoin Katariina ... tansseista
-ja loistosta he piti kumpikin.
-
-KAARINA (miettii, sitten äkkiä):
-Kai heidän mukaan, äiti, meillekin
-on nimet annettu...
-
-EBBA FLEMING (naurahtaen);
- Niin tosiaankin,
-mut kaikkea sa, lapsi, mietitkin...
-
-KAARINA (veikeästi):
-Kun saapuu kotiin veli Juhana,
-ma kutsun häntä Suomen herttuaksi --
-vain leikilläni, äiti! ... (paussi) Äiti, kuules,
-kas, tuohon ... Flemingien kilven yli
-jos herttuaallisen ma neulon kruunun?
- (Nauraa vallattomasti).
-Se häntä huvittaisi ... teenkö sen?
-
-EBBA FLEMING:
-Ei, Kaarin, se on liian vallatonta --
-se kruunu meille kuulu ei!
-
- (Kaarin naurahtaa ja ompelee edelleen. Ebba Fleming
- istuu mietteissään nojatuolissa).
-
-EBBA FLEMING (nousee ja jää seisomaan pöydän ääreen, itsekseen):
- Ja miksi,
-miks ei se meidän olla vois, jos Klaus
-vain tahtois sen ja uskaltaisi? Nyt
-kun sota Pohjanmaalla loppuu... Suomi
-on meidän hallussamme, silloin Klaus
-voi tehdä täällä niinkuin itse tahtoo.
-Jo aikoja ois muille kelvannut
-tää suuri niemimaa...
- (Katsellen seinäkarttaa).
- Niin, Söyring Norby
-ois siitä antanut jo Gottlannin
-ja avuks ostaa aikoi itse tsaarin --
-mut tästä esti häntä Eerik Fleming.
-Kun Hoijan kreivi Sigrid Vaasan kanssa
-sai huomenlahjaksensa Viipurin
-ja Savonlinnan, Satakunnan läänit,
-mut velkautui ja karkas Lyypekkiin --
-niin kreivin läänit yhdeks Suomenmaaksi
-taas liitti jälleen sama Eerik Fleming.
-Ja Fleming Mecklenburgin Albrektinkin
-myös täältä hääti... Fleming Girichin,
-jok' Kustaan jälkeen hälle Ruotsin ohjat
-ois Suomest' antanut, pois ajoi täällä
-kuin kulkulaisen... Vuotta sata jo
-on Suitian ja Viikin Flemingit
-siis täällä hallinneet ja vallinneet
-ja vierailta sen kruunun varjelleet...
-Nyt Kaarlolta se varjeltava lie
-kai myöskin Flemingien kautta...
-Niin tahtoo sallimus ... tai, piru oisko,
-jok' kasvattaa ja kehrää ajatusta,
-ett' tämä maa on Flemingeillä kerran
-ja Suomen kruunu ... päässä Juhanan?
-Sai Vaasat Ruotsin valtikan, kun Kustaa
-sen tiranneista vapahti ... no miksi,
-(ääneen) miks Suomea ei Fleming saada vois,
-kun Flemingit sen suojelleetkin on!
-
-KAARINA (joka on ommellut, ajatuksistaan havahtuen):
-Sä mitä sanoit, äiti?
-
-EBBA FLEMING:
- Juhanaa
-sun veljeäs ja isääs tässä mietin.
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (tulee vasemmalta):
-Kas, vihdoin löydän teidät, armon rouva,
-ma koko linnan olen kiertänyt...
-
-EBBA FLEMING (hermostuneesti):
-No, mitäs asioita teill' on taas!
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Ei hauskimpia, rouva, nytkään, ei,
-mut tärkeitä ne on...
-
-EBBA FLEMING:
- Siis puhukaa!
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (vitkastellen):
-Niin, ... armon rouva nuorta Juhanaa
-kai vartoo Warsovasta kotiin...
-
-EBBA FLEMING:
- Kyllä,
-me saimmehan jo taannoin sanan siitä.
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Niin, tuota ... meritietä -- Danzigista
-kai piti tulla hänen...
-
-EBBA FLEMING;
- Niin ... ja sitten?
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Hän ... on jo tullut, armollinen rouva.
-
-EBBA FLEMING:
-En leikkiänne tänään siedä, Juusten.
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Mut se on totta... Matkallansa häntä
-on tapaturma sentään kohdannut...
-
-KAARINA (kiiruhtaa luo);
-Te mitä sanoitte? Ett' tapaturma
-ois Juhanalle sattunut?
-
-EBBA FLEMING (vakavasti);
- Jos teillä
-on sydänt' äidin mieltä kiusata,
-niin...
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (samoin):
- Totta puhun... Saaristohon laiva
-on kiinni jäätynyt ... ja matkalla
-hän kuumetautiin siell' on sairastunut
-ja makaa noutajaansa vartoen.
-
-EBBA FLEMING (hyppää ylös ja aikeessa lähteä):
-Siis valmiiks valjakkoni laittakaa,
-ma lähden sinne kohta, kohta, Juusten!
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Mut joll'ei kestä valjakkoa jää!
-
-EBBA FLEMING (liikutuksensa vallassa);
-Se kestää kyllä, ja sen täytyy kestää,
-mun täytyy luokse poikani!... Vai sairas
-ja kuumesairas merten ulapalla...
-ja tähän aikaan, ... taivas varjelkoon,
-jos kuolee poikani, mun Juhana,
- (Tarttuen voutiin).
-hän ei saa kuolla, Juusten, kuuletteko?
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Mut rauhoittukaa, rouva...
-
-EBBA FLEMING:
- En, en, en...
-mun täytyy sinne, vaikka merten halki!
-
-KAARINA:
-Ma lähden kanssas, äiti.
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
- Tyyntykää,
-kas, tääll' ois tarvis teitä, armon rouva,
-kun viestit marskilta ma juuri sain...
-
-EBBA FLEMING (ylväästi):
-Te viestit marskilta? ... ja minä en?
-sit' en ma usko, Minun kautta, Juusten,
-käy aina viestit marski Flemingiltä.
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Niin kyllä, armon rouva, viestit mulle
-ei tule marskilta, mut marskin luota...
-Knut Kurki, Laukon herra, tiedon laittoi,
-ett' on jo nuijasota loppunut
-ja voiton kanssa palaa marski Fleming.
-
-EBBA FLEMING:
-Vai voiton kanssa, kiitos Jumalalle!
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Nyt pian marski täällä olla voi.
-
-EBBA FLEMING:
-Siks kiirehdin ma luokse Juhanan
-ja hänet noudan tänne tulojuhlaan,
-niin ilo meillä sitä suuremp' on,
-kun poikansa hän jälleen tapaa.
- (Menee nopeasti ovelle).
- Hoi!
- (Palvelija tulee).
-Valjaihin kohta, Mikko, parhaat orhit,
-ma lähden matkaan itse! Mene!
- (Palvelija seisoo ymmällä)
- Mene!
-
-PALVELIJA:
-Ma teen kuin käskee armollinen rouva! (menee).
-
-KAARINA:
-Ma lähden kanssas, äiti!
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
- Kuulkaa sentään:
-myös marski Fleming tiellä tullessansa
-on Ilmajoella kohtauksen saanut --
-ja kansa uskoo, että noidannuoli
-tai myrkky syyn on ollut ... öisin siellä
-on häntä vaivannehet kuumenäyt
-ja mielenhäiriöt...
-
-EBBA FLEMING:
- Nyt vaiti, Juusten,
-ma teidän valheitanne -- -- --
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (loukkaantuneena):
- Armon rouva,
-ma marskistako pilkkaa uskaltaisin
-ja tällä lailla? Anteeks, Ebba rouva,
-mut tää jo loukkaa...
-
-EBBA FLEMING (hillitymmin)?
- Ehkä kiivastuin,
-mut kansa keksii siellä juorujansa
-ja niit' ei usko muut kuin tuhmat. Miksi
-ei marski mulle sanaa lähettäis,
-jos sairas ois?
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
- Niin, sit' en tiedä. Ehkä
-hän uskoi voittavansa kohtauksen?
-Mut hän on vanha jo ja kylmä viima
-voi antaa vanhukselle...
-
-EBBA FLEMING:
- Elkää Juusten,
-tok' ennen aikojansa ... vaarallista
-jos ois se ollut, mulle viestin siitä
-hän oisi laittanut...
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
- Mut jos hän saapuu
-jo tänään taikka huomenna, niin kohta
-hän teitä kaipaa ... ja jos niinkin ois,
-ett' on hän heikko, kuinkas siiloin linnan
-nyt juuri jättää voitte?
-
-EBBA FLEMING (kiihkolla):
- Ihminen,
-te itse kerroitte, ett' ainut poika
-mun makaa sairahana ulapalla
-ja vartoo noutajaa...
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
- Mut sinne huovit
-tai Gottschalkin me laittaa voimme, rouva...
-
-KAARINA (itsekseen):
-Ja miks' ei Aunen! (ääneen) Äiti, kuulee, äiti,
-ma lähden sinne kanssa huovien,
-niin voit sa jäädä...
-
-EBBA FLEMING:
- Minä kuolisin
-jos vartoa mun täytyis täällä yksin,
-kun tiedän, ett' on sairas Juhana...!
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (painolla):
-Mut marski myöskin!...
-
-EBBA FLEMING (raivostuen):
- Väisty, kiusan henki,
-jok' ihan uhalla vain mua piinaat,
-ja yhtä aikaa tapat kaksi kertaa.
-Sa kuulithan jo, ett' en usko sua.
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Mut poikanne te sairaaks' uskotte!
-
-PALVELIJA (tulee):
-Nyt parhaat hevoset on valmiit, rouva!
-
-EBBA FLEMING:
-Ma tulen kohta! Kaarina, sa jäät
-ja varrot isääs...
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
- Te siis lähdette?
-
-EBBA FLEMING:
-Mun täytyy, kuuletko sa, täytyy, täytyy!
-Täss' onhan vaarass' ainut poikani.
-
- (Rientää oikealle).
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (kuin itsekseen):
-Niin, sellainen on aina äidin mieli:
-hän seuraa sydäntään, ei järkeänsä!
-
- (Aikoo lähteä).
-
-KAARINA:
-Mut sanokaa nyt suoraan mulle, Juusten,
-se onko totta, ett' on marski Fleming...
-isäni, sairastunut?
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
- Sanantuojat
-on ehkä liioitelleet ... toivokaamme,
-ett' on hän kohta täällä tervehenä!
-
-KAARINA:
-Niin, toivokaamme!...
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (itsekseen):
- Mutta heitä täytyy
-mun tästä kerran vielä puhutella.
-
- (Menee).
-
-KAARINA (yksin):
-Tämäpä vasta ihmeellistä! Isä
-ja veli Juhanako yhtä aikaa
-siis kotiin palaisivat jälleen? (iloisesti) Voi,
-kuin hauskaa, että täällä elämään
-taas päästään niinkuin ennen; talvi
-on ollutkin niin ikävää, kun yksin
-ma tänne äidin kanssa heitettiin
-ja kaikki nuoret täältä kaikos pois,
-ett' Aune vain ja Gottschalk seuraks jäivät.
-Ja heistäkö ois seuraa? Inhoittavaa
-ja imelää on moinen rakkaus,
-kun kuiskitaan ja lauletaan ja ... hyi,
-sit' en ma sallls sulholtani, en!...
-Jaa, nytpä loppu siitä tuleekin,
-kun isä saapuu... Entäs Juhana,
-kun Aunen tapaa? (nauraa) Kuinkas, kuinkas hän
-voi nähdä kyyhkyistemme kuherrusta!
-No, äiti sanoi, heidän täytyy pois
-ja pois he joutaa... Mutta veli parka
-jos tosiaan hän hengensairas on?
-Äsh, joutavaa! Tuo inhoittava Juusten
-hän taas on valhetellut; sillä lailla
-hän ennenkin on meitä säikytellyt...
- (Menee ikkunan luo).
-Nyt linnast' ajoi äiti huovein kanssa!
- (Teeskennellyllä painolla).
-Kamariherra luona kuninkaan
-Juhana Fleming kohta täällä on;
-siis työhön jälleen ...
- (Istahtaa)
- ompeluksen tään
-ma tahdon valmiiks saada.
- (Hymyilee).
- Mitähän,
-jos todella ma Suomen valtakruunun
-vain leikilläni neulon kilven yli? (ompelee)
-Ja heillä kun on ollut turnausleikit
-ja Ruissalossa suuret eläintarhat
-ja teini-näytelmät kuin kuninkailla
-vain Pariisissa on ja Englannissa,
-niin kertoi Mikko... Hän se kaikki muistaa.
-Kai Warsovassa myöskin semmoist' on --
-ja nyt kun palaa sieltä Juhana,
-ja meillä jälleen nuoret kokoontuu,
-niin isän täytyy täällä huvit laittaa...
-se hänen täytyy tehdä!...
-
-AUNE (tulee kiiruusti oikealta);
- Kaarina,
-oletkos kuullut, että marski Fleming
-on tullessansa sairastunut?
-
-KAARINA (tyynesti):
- Olen,
-niin kertoi isäs...
-
-AUNE:
- Herra varjelkoon,
-jos on hän sairastunut!... Kaarina,
-jos lähtisin ma häntä vastaan, kuules,
-hän on niin hyvä meille, marski Fleming,
-ja Gottschalk sanoi, että tultuaan
-hän luvannut on laittaa meille häät...
-
-KAARINA (pisteliäästi):
-Ja siksi tietysti on hätä sulla --
-
-AUNE:
-Hyi, Kaarina!
-
-KAARINA:
- Ma puhun suoraan minä:
-sa riiput Gottschalkissa päiväkaudet
-kuin mikä takkiainen...
-
-AUNE (hämmästyen):
- Kaarina!?
-
-KAARINA (kuohuksissa):
-Se sopii porvareille, maalaisille,
-joill' onpi seuranansa pässit, lehmät,
-ei sille, joka kuuluu aateliin ja
-nimeä kohta kantaa Flemingin!
-
- (Aune yrittää sanoa jotakin, vaan
- Kaarina jatkaa yhä kiivaammin).
-
-Tuo teidän kuutamoinen lemmentauti
-jo suorastansa inhoittaa ... ja Gottschalk,
-niin, minkä hänkään sulle mahtaa, Aune,
-kun tunteitas sa hillitä et voi,
-vaan häntä paimennat ja hyväilet
-kuin mikä...
-
-AUNE:
- Lakkaa, lakkaa, Kaarina,
-tai täytyy luulla mun...
-
-KAARINA (äkkiä):
- Ja mitä luulla?
-
-AUNE:
-En tiedä, -- sanoisinko?...
-
-KAARINA:
- Sano pois,
-siit' en ma huoli.
-
-AUNE:
- Voinhan sanoakin,
-se näyttää melkein siltä kuin sa, Kaarin ... (empii).
-
-KAARINA:
-No, anna tulla!...
-
-AUNE (pidätetyllä pakolla):
- Niin, se näyttää siltä,
-kuin meidän onnea sä -- kadehtisit
-ja sua harmittaa, kun itselläsi
-on yksin ikävä...
-
-KAARINA:
- Vai kadehtisin?
-Ma, Kaarin Fleming, sua kadehtisin
-ja sinun onneas! Ei, Aune kulta;
-saat mielelläs sa onnes pitää, saat,
-kun vain et aina näytä tunteitas;
-näät se ei sovi ylhäisille, nyt
-sa tiedät syyn. Ja nyt kun veljeni
-on pian täällä...
-
-AUNE (hämillään):
- Vapaaherra Fleming
-siis palaako jo kotiin Warsovasta?...
-
-KAARINA:
-Hän vaikka tänään täällä olla voi?...
-ja hovintavat kun on toisellaiset
-ja muutenkin lie ehkä sulla, Aune,
-kai syytä peittää kaikellaista, vai --?
-
-AUNE (loukkautuen):
-Taas loukata sa tahdot, Kaarina?...
-
-KAARINA:
-Sull' onko syytä?
-
-AUNE:
- Vapaaherra Fleming
-on mua kerran kunnioittanut -- --
-sa tiedät kyllä sen; vaan että hälle
-ma oisin aihett' antanut -- se on (nyyhkien)...
-niin, se on parjausta ihmisten,
-ei muuta mitään, tiedäthän sen itse!
-
-KAARINA:
-Vai tahdot väittää, että äitini
-ois ilman syytä...
-
-AUNE (nostaa kasvonsa):
- Ebba rouva siis?
- (Kuin itsekseen).
-Niin, hän se sittenkin on syypää kaikkeen!
-(ääneen) Jos sellaista on äitis lausunut,
-niin on se erehdystä ... veljesi
-ja minun suhde loppui alkuhunsa.
-
-KAARINA:
-Kun lopetettiin, niin se loppui kyllä.
-Vaan nyt kun palaa hän, sa ymmärrät,
-ett' ikävää ois tapaaminen hälle.
-
-AUNE:
-Mihinkäs tästä sitten lähtisin ma
-nyt äkkiä ja yksinäni? Ei,
-jos kerran lähden, vien ma Gottschalkin.
-
-KAARINA:
-Kun isä saapuu, niin hän laittaa häänne --
-ja sitten pois, niin sanoi juuri äiti.
-
-AUNE:
-Ja minne sitten?
-
-KAARINA:
- Maalle jonnekin
-tai Tukholmaan ... mut täältä pois ja kohta,
-nääs tuota teidän lemmenkuherrusta
-ei jaksa eikä viitsi kukaan kuulla!
-
- (Ottaa ompeluksensa ja poistuu nopeasti vasemmalle).
-
-AUNE (heittäytyy istumaan, peittää kasvonsa ja nyyhkii):
-Hän loukkaa maa ... tahallaan ... ja aina,
-kun suinkin voi ... ja marskin lähdettyä,
-kun poistui täältä nuoret ritarit,
-hän käynyt on niin katkeraksi!... Ebba
-ei meitä siedä, mutta halveksii...
-ja Kaarina (paremmalla tuulella),
- no, hälle kateeks käy
-ja häntä harmittaa, kun Lindorm Bonde
-ei jäänyt tänne kauvemmaksi aikaa... (paussi)
-Mut onhan mulla rakas, rakas Gottschalk,
-hän on niin hyvä, hän ... ja Maariana
-jos saamme häät, niin tahdon pois ma täältä.
-
- (Gottschalk tulee. Aune rientää häntä
- vastaan ja heittäytyy hänen kaulaansa).
-
-Ah, siinähän sä olet, rakas Gottschalk!
-
-GOTTSCHALK FLEMING (lempeästi):
-No, mikäs sulla on, kun kyyneleissä
-on sinisilmäs... Olet itkenyt --
-ja miksi, Aune?
-
-AUNE:
- Gottschalk, lupaathan,
-ett' oitis Maarialta viet mun pois,
-pois vaikka minne, vaikka Tukholmaankin --
- (Itku kurkussa).
-näät min' en kestä täällä enää, Gottschalk!
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
-Vaan miksi itket?...
-
-AUNE (riippuen kiinni Gottschalkissa):
- Lupaatko sa, Gottschalk?
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
-Ka, lupaan, lupaan, mutta jotakin
-on täällä hankkehissa... Ebba rouva
-vast' äsken huovein kanssa linnan jätti
-ja suojat tääll' on kaikki mullin, mallin,
-kun kaikkialla siistitään... Jo kysyin,
-mut selvää vastaust' en saanut heiltä.
-Tääll' on siis jotain tapahtunut, mitä?
-
-AUNE:
-Kamariherra Fleming palaa kotiin.
-
-GOTTSCHALK FLEMING (kylmästi):
-Vai niin.
-
-AUNE:
- Ja häntä vastaan Ebba rouva
-on lähtenyt --
-
-GOTTSCHALK FLEMING (miettien):
- Vai palaa Juhana?
-Jo tänään?
-
-AUNE:
- Sit' en tiedä.
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
-
-hän aikoo jäädä kai? ... nyt ymmärrän,
-miks pois sa tahdot.
-
-AUNE:
- Niin -- ja Kaarina
-hän mua loukkaa, moittii käytöstäni
-ja (itku kurkussa) äsken sanoi...
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
- Kaarinako myös?
-
-AUNE (kuten äsken):
-Hän sanoi, että ... että ... minä, Gottschalk --
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
-No?
-
-AUNE (kuten äsken):
- -- riipun sinussa kuin takkiainen!...
-
-GOTTSCHALK FLEMING (hymyillen):
-Kas, mehän toisiamme rakastamme --
-
-AUNE (nopeasti):
-Mut se vain sopii maalaistallukoille,
-joill' onpi seuranansa pässit, lehmät --
-niin sanoi Kaarina, kun äsken lähti.
-
-GOTTSCHALK FLEMING (vakavasti):
-Häh? Pässit, lehmätkö?
-
-AUNE (nyyhkien):
- Niin sanoi hän --
-
-GOTTSCHALK FLEMING (vakavasti):
-Sit' ei hän tarkoittanut. Tyynny, lapsi,
-ei meitä kauan enää kukaan loukkaa,
-nääs Maariana lupas isä häät,
-ja kun hän saapuu...
-
-AUNE:
- Tiellä tullessaan
-on marski sairastunut!
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
- Sairastunut?
-Mut haavoittunut ei? Vai onko vaaraa?
-
-AUNE:
-On sekin mahdollista...
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
- Eihän toki,
-ei Aune, sit' et kai sa usko sentään?
- (Tarttuen Aunea käteen).
-Sit' uskoa et saa sä, kuuletkos?
-
-AUNE (hämmästyen):
-Mik' on sun, Gottschalk?...
-
-GOTTSCHALK FLEMING (kävelee edestakaisin kiihoittuneena):
- Jos hän surman saa,
-mä olen syypää, Herra auttakoon!
-
-AUNE:
-Olethan suunniltas, sinäkö syypää?
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
-Niin, minä, Aune, sit' et tiedä sinä!...
-ei tiedä muutkaan ... minä yksin vain
-ja noita-akka ... mutta miss' on isäs?
-
-AUNE:
-Hän on kai luona Kurjen viestien...
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
-Mun täytyy kohta päästä heidän luo.
-
- (Rientää nopeasti vasemmalle).
-
-AUNE (yksin):
-Hän salaa jotain multa ... siitä asti,
-kun marski Fleming nuijasotaan läks,
-hän on niin kummallinen ... säikähtää,
-kun sotaviestit saapuu... Taivas tietää,
-ett' on hän syytön ... sillä väärin tehdä
-ei Gottschalk vois, jos kuinka tahtoiskin...
-
- (Poistuu Gottschalkin jälkeen).
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (tulee ens. palvelijan seuraamana):
-No, Mikko, montakohan nuijapäätä
-on vankitornissamme meillä jo?
-
-ENS. PALVELIJA (miettii):
-Niin, ylös ullakolle vietiin yksi...
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Ja kuka sitten?
-
-ENS. PALVELIJA:
- Herra Simo Slurck...
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Häh! Simo Nurkka?
-
-ENS. PALVELIJA:
- Kirjoissamme Slurck...
-hän tuotiin seitsemäntenä ... ja tuonne
-taas kaksi alahalle ... viides päivä...
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Ja heidän nimet?
-
-ENS. PALVELIJA:
- Martti Vilpunpoika
-ja Tommola ja Eerik Markusson...
-mut ennestänsä meill' on kolmetoista
-ja
- (Iskee silmää).
- kuoppatornin vanki ... Pentti Ponttu!
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Häh, Pouttu kai?
-
-ENS. PALVELIJA:
- Mut kirjoissamme Ponttu.
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Hm, hän on tärkeimpiä... Anolasta
-toi hänet tänne Aksel Kurki itse,
-nääs Warsovahan Sigismundin luo
-ois hänet Kurki tahtonut ... mut siitä
-saa marski päättää, kunhan palajaa, --
-Siis kaikkiaan on heitä paljonko?
-
-ENS. PALVELIJA;
-Kai neljäkolmatta, jos vänrikit
-ja huoviluopiotkin luetaan...
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Vai neljäkolmatta? No, sama se,
-mut tänään kuulustella tahdon heitä,
-jos lautakunnan saan.
-
-ENS. PALVELIJA:
- Hm, vapaata
-ja jalosyntyistä on kaksi uutta.
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Se riittää.
-
-ENS. PALVELIJA:
- Göran Prijs ja Tönneson...
-mut sitten "viisaat"...
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
- Niin --
-
-ENS. PALVELIJA (iskee silmää):
- Ja "varovaiset"
-ja (yskäsee) "rehelliset miehet".
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
- Niin -- ja heitä
-jos kaikkiaan on neljä ... kumpiakin
-voi olla kaksi.
-
-ENS. PALVELIJA:
- Kyllä ymmärrän...
-ja vouti pitää pöytäkirjaa vai --?
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (miettii hetken, sitten päättävästi):
-Ei, Mikko, ... siihen mull' on oma mies --
-käy, kutsu herra Gottschalk Fleming tänne!...
-
-ENS. PALVELIJA (hymyellen viekkaasti):
-Nyt vouti leikkiä kai laskee mulle?
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (tiuskaisten);
-En, lempo vieköön, kutsu Gottschalk tänne!...
-
-ENS. PALVELIJA:
-Hän ymmärtäiskö näitä asioita,
-kun hän on kirjamies?
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
- Ja siksi juuri
-hän tarvitseekin harjoitusta ... mene
-ja kutsu tänne hän ja lautamiehet --
-ja anna käsky tuoda kaikki vangit!
-
-ENS. PALVELIJA (viittaa ylös):
-Myös ullakolta?
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
- Tuokoot hänetkin!
-
-ENS. PALVELIJA (viittaa alas):
-Ja kuoppatornin vanki?
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (kärtyisästi):
- Kaikki -- mene!
-
- (Ens. palvelija kumartaa ja menee oikealle.
- Pentti Söyringinpoika kävelee mietteissään).
-
-Siis lautamiehiks valmiit nyt on Prijs
-ja Tönneson ... ja näille kummallekin
-tää olkoon "ensimmäinen oikeuspäivä!"
-Ja Gottschalk pitää pöytäkirjaa ... hän
-on liiaks elänytkin kirjoissansa
-ja kammarissa ... joutaa elämään
-myös hänkin kerran tutustua! (seisahtuu) Tässä
-nyt onkin hälle hiiden hauska juttu,
-kun seuraavast' on selko otettava:
-
-1:o Kuink' on se mahdollista, että moukat
- voi asein nousta vastaan esivaltaa
- ja suurin laumoin kertyä ja kuinka
- on selvitettävä tää yhteishenki?
-
-2:o Mik' oli heidän perustarkoitus:
- vain huovit karkoittaa tai luultavammin
- myös koko aatelisto hävittää
- ja tulla Turkuun, marski vangiks' ottaa?
- Sellainen tuuma vuosien on työ
- ja edellyttää viisaan salaliiton.
-
-3:o Keit' ovat yllyttäjät? Kaikki syy
- täss' onko todellakin herttuan,
- jok' aiettaan ja retkeänsä tänne
- näin valmistaapi? Säädyt Arbogassa
- taas olleet ko'olla onkin: yksimielin
- on tehty päätös meidät kukistaa.
-
-(Kävelee ja seisahtuu karttaa katsomaan).
-Mut mitä uutta tietää sitten se,
-kun prinssi Kustaa, joka Preussinmaalle
-on Thorniin asettunut, pyrkii maahan
-tai aikoo Venäjälle tsaarin luo;
-täss' onko aie Suomi irroittaa
-ja nostaa prinssi täällä hallitukseen
-ja avuks pyytää Boris Godunow?
-Vai mikä piru heill' on mieless' ollut?
-Näät pelkästänsä linnaleirin vuoksi
-ei ole moukat nousseet, sen ma tiedän.
-Jos marski tahtoo, juttu uusitaan --
-mut pöytäkirjaan jälkimaailmalle
-ma tahdon vankiemme tunnustukset!
- (Gottschalk Fleming tulee vasemmalta).
-Kas, siinähän sä oletkin jo, Gottschalk.
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
-Sa mua kutsuit, appi!
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
- Käyhän tänne,
-mull' oisi sulle tänään muuta työtä
-kuin rakkausjuttuja...
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
- No?
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
- Vaihteheksi
-sa tällä kertaa saisit oikeusjutun
-ja sangen hauskan vielä ... nuijavangit
-ma kutsuin tänne, e'essä lautamiesten
-ma koitan saada tunnustukset siitä,
-mitk' ovat olleet heidän syyt ja aikeet --
-sa, Gottschalk, pidät pöytäkirjaa tästä.
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
-En tiedä, tokko ymmärtänen --
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
- Aika
-on elämään jo sunkin tutustua
-ja asioihin valtakunnan... Näätkös,
-jos Tukholmaan sun marski tahtoo, niin
-hän valtakunnan tehtäviin sun aikoo.
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
-Ma luulen, ett'en pysty niihin, appi.
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Sen saamme nähdä ... muut' ei tarviskaan
-kun ymmärrät sä, minkä näät ja kuulet
-ja tiedot annat... Tämä nuijasota
-on siihen oiva koulu: aikakirjat
-niin harvoin tietää, että rahvas itse
-ois noussut kapinaan.
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
- Niin, se on totta,
-mut taalalaiset Kustaa Vaasan aikaan --
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Niin kyliä, niin, mut Suomen aikakirjat
-ei tunne tapaust', että koko kansa -- --
-
- (Lautamiehet, luvultaan kuusi, ynnä ens. ja
- toinen palvelija tulevat oikealta).
-
-vaan siinähän on meidän lautamiehet
-ja uskotut ja viisaat, varovaiset!
-Te Prijs ja Tönneson jos käytte tänne --
-hoi, Mikko, penkit jalosyntyisille
- (Palvelijat rientävät vetämään penkkejä seinän viereltä).
-ja mulle pöytä tuolta ... herra Gottschalk
-saa tuosta nahkatuolin, -- joutuun, Mikko!
-
- (Palvelijat täyttävät käskyt. Kaikki istuvat paikoilleen, Pentti
- Juusten pöydän ääressä olevaan nojatuoliin, Gottschalk häntä
- vastapäätä ja lautamiehet vasemmalle).
-
-Niin, nyt kun meillä tiedot verekset
-on tämän kauhun sodan päätöksestä --
-sen lienette jo kuulleet, lautamiehet?
- (Nämä myöntävät).
-ja nyt kun Ilkka rikoskumppaleineen
-on saanut kuolemansa hirsipuussa...
-niin, hyvät herrat, nähkääs semmoinen
-on ollut käsky marski Flemingin!...
-Vaan nyt kun sota lopun saanut on,
-voi alkaa kuulustelu sodan syistä.
-Ei tosin valtaa oikeus-istuimen,
-niin, sit' ei ole meillä, mutta täällä
-on vankiemme joukoss' suurimmat
-pääyllyttäjät Pouttu, Vilpunpoika
-ja pari rikollista pappihurttaa...
-Ja siksi, herrat jalosyntyiset
-ja viisahat ja ...
- (Melua oikealta).
- mutta, Mikko hoi,
-käy katso, ketkä siellä elämöi!
- (Ens. palvelija menee).
-Meill' on siis tässä uusi merkkijuttu
-ja tyyneesti on harkittava kaikki.
-
-ENS. PALVELIJA (palajaa):
-Se vanki ullakolta ... kirkkoherra...
-ei ketään tottele, vaan vastaan potkii
-ja hiilihangoin pieksää vartijoita...
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Jos pappi potkii, eihän purre sentään,
-tuo sisään vanki, vaikka väkisin!
-
-ENS. PALVELIJA:
-Hänt' eivät huoneestaan saa vartijat,
-hän vasta lauvantaina tulla lupaa --
-se toinen pappi, Eerik Markusson,
-taas huutaa, että tuomariksi hälle
-ei kelpaa vouti Juusten...
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
- Vai ei kelpaa?
-Tuo sisään vangit ... myöskin pastori --
- (Lautamiehille).
-lain-alainen on hän kuin kaikki muutkin!
- (Ens. palvelija menee).
-Kas, siinä näätte, herrat lautamiehet,
-ai, mikä sisu Herran miehelläkin!
-Lain eessä sentään kaikk' on yhtäläiset...
-
- (Samassa tulee joukko vankeja, etunenässä vartijan lykkäämänä
- laiha, harmaahapsinen, villiytyneen näköinen pappi, sitten
- Pouttu vanhentuneena, kädet eteen sidottuina, useilla, kuten
- Tommolalla ja Vilpunpojalla kädet taakse sidottuina; lopuksi
- muutamia huovivartijoita).
-
-PAPPI (tullessaan vartijan lykkäämänä, huutaa):
-Mun tuomariks ei kelpaa vouti Juusten
-ja hänen uskottunsa...
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (äkäisesti):
- Vaiti, pappi!
-
-PAPPI (huutaen):
-Mun Herrani on Kristus...
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (lautamiehille):
- Hän on hullu!
-
-PAPPI (kuten äsken):
-Hän yksin tuomitkoon mun erhetykset,
-hän, joka kärsi täällä toisten vuoksi...
-vaan teidän valtanne on perkeleeltä!...
-
-POUTTU:
-Ma myöskin kieltäyn tässä vastaamasta,
-jos olen syypää, päättää kuningas;
-mut armo-kirjat meille herttualta...
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (äkkiä väliin ehättäen):
-Joit' et sa lukeakaan itse tainnut!...
-
-POUTTU:
-En tainnut silloin, mutta taidan nyt..,
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (nauraen lautamiehille):
-Te kuuletteko: kolme kuuta tuskin
-hän istunut on kuoppatornissamme,
-niin väittää oppineensa lukemaan! (nautaa)
-No, hyvä, sangen hyvä!...
- (Gottschalkille).
- Pöytäkirjaan
-siis merkittäköön, että vanki Pouttu
-täss' syyttää yllyttäjäks ruhtinasta.
-
-POUTTU:
-Ma sanon niinkuin pastorikin tässä:
-mun tuomariks ei kelpaa vouti Juusten!
-
-MUUT VANGIT (yhtä aikaa):
-Niin, tuomariks ei kelpaa vouti Juusten!
-
- (Levottomuutta lautamiehissä).
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (kiihtyen):
-Häh, juuri teille, koppi-istujille
-on vouti Juusten tuomari...
-
-PAPPI:
- Ei mulle,
-mun tuomari on Kristus taivahassa!...
-
- (Melua oikealta).
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Vait, sinä hullu ... teille nuijapäille
-on Herrallakin valmis helvetti...
-ja siell' on teidän paikka ... mutta siellä
-on teillä tuomarina...
-
- (Ovi oikealla lyödään auki ja sisään astuu):
-
-HOVIPOIKA (ilmoittaen):
- Marski Fleming!
-
- (Vangit peräytyvät perälle, Juusten, lautamiehet ja Gottschalk
- nousevat ylös; aseiden ja kannusten helinää rappusissa, kaksi
- aseellista huovia sisään, sitten Knut Kurjen ja Pietari Juustenin
- tukemana marski Fleming sota-asussa. Huomatessaan isänsä horjuvan
- rientää):
-
-GOTTSCHALK FLEMING (marskia vastaan):
-Sa olet haavoittunut, isä?
-
-KLAUS FLEMING (ponnistaen itseänsä ja irtautuen
-Kurjesta sekä Juustenista):
- Ei hätää,
-vain pieni kohtaus ... menee ohi kyllä,
-kun levähdän ... on taival ollut pitkä...
-ja kiiruhtaa ma tahdoin teidän luo!
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (kumartaen);
-Kuink' oomme teitä varronneetkin, marski!
-Nyt puolest' alamaisten kaikkien
-ma lausun ilon siitä, että jälleen
-te täällä ootte...
-
-KLAUS FLEMING;
- Kiitos, vouti Juusten;
-niin, nyt on matka tehty, tuima reissu.
- (Yrittää istua nojatuoliin, vaan katsahtaa samassa ympärilleen).
-Vaan mikäs messu teillä tääll' on ollut?
-Mun tulojuhlaan tyrmästäkö vangit
-sa olet kutsuttanut, Juusten?
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (hiljempaa marskille):
- Anteeks,
-mut uudet lautamiehet harjoitusta
-on vailla olleet ... siksi kuulustella
-ma tahdoin vankejamme sodan syistä.
-
-KLAUS FLEMING (tehden kädenliikkeen):
-Vai niin ... mut riittää täksi kertaa, Juusten,
-ja voihan jatkaa ... vaikka huomenna.
-Hyvästi, lautamiehet ... vangit kaikki
-pois tyrmähänsä täältä saattakaa;
-ma tahdon rauhaa!
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (antaa merkin vartijoille):
- Vangit tyrmään siis!
-
- (Vartijat häätävät ulos vankeja. Viimeisiksi jäävät kuitenkin
- pappi ja Pouttu, joista edellinen vartijan häätämisestä
- huolimatta lähenee marskia).
-
-PAPPI:
-Olette sangen sairas, marski Fleming!
-
-KLAUS FLEMING (katsahtaen häneen):
-Ken olet sinä?
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (marskille):
- Rautalammen pappi,
-se, joka Padasjoella vangittiin,
-puol'-hullu mies...
-
-PAPPI (tulee lähemmäs):
- Mut puhdas opiltansa,
-mies punakirjan, saman rituaalin
-kuin meidän armollinen majesteetti!
-Te ootte sairas, marski, sangen sairas
-ja jos vain sallitte, niin sakramentit
-jaan teille tässä vanhan tavan jälkeen!
-
-KLAUS FLEMING (voudille):
-Vie hiiteen pappi punakirjoinensa,
-jok' esivaltaa vastaan noussut on!... (Papille)
-Ma pidän rituaalit niinkuin tahdon...
-ja sakramenteistasi happamista
-en anna vanhaa saapasvartta!
-
-PAPPI (johon Pietari Juusten huovien kanssa samassa tarttuu kiinni):
- Vai niin,
-vai kiroat sa pyhät kirkonmenot:
-mut muista, marski, torvet tuomion
-sun korvissasi kohta soi ja sulla
-on silloin eessäs ilmestyksen näyt --
-ja kirkon kirous!
-
-KLAUS FLEMING:
-Viekää pois tuo hullu!
-
- (Pappi viedään pois).
-
-POUTTU (jota myöskin ruvetaan häätämään):
-Tuo on siis marski!
- (Ääneen nöyrästi).
- Anteeks, marski Fleming,
-ma olen Pouttu, kuoppatornin vanki,
-ja tietää tahtoisin: miss' ovat nyt
-mun kumppalini?...
-
-KLAUS FLEMING (ankarasti):
- Hirsipuussa!
-
-POUTTU:
- Vai niin;
- (Lähenee marskia).
-mut sit' en usko.
-
-KLAUS FLEMING:
- Häh? et usko?
-
-POUTTU:
- En.
-
-KLAUS FLEMING (naurahtaen):
-Kas, sepä hauska ukko! ... kaikkein nähden
-ma heidän ruumiit maasta kaivatin
-ja teiliin panna annoin ... neljään osaan
-he hakattiin ja seipään nenään päät, ...
-kuin laki kuuluu kansan nostajille;
-sen näin ma itse niinkuin herrat tässä!
-
-PIETARI JUUSTEN ja KNUT KURKI:
-Niin, siellä kirkonmäellä riippuvat
-he hirsipuussa!
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (päätänsä puistellen):
- Taivas varjelkoon!
-
-POUTTU:
-Mut ruumiina on kaikki yhtäläiset --
-ja sit' ei sallinut ois herttu Kaarle!
-
- (Vartijat vievät Poutunkin; huoneeseen jäävät
- marski, Kurki, molemmat Juustenit ja Gottschalk).
-
-KLAUS FLEMING (nauraa vastahakoisesti):
-Sep' oli lysti ukko ... tyrmävangiks
-kun säästyi hän .. niin siellä päähän hälle
-on noussut moisiakin hourehia!
-
-GOTTSCHALK FLEMING (säikähtäneenä):
-Siis kaikki hirtettiin?
-
-KLAUS FLEMING (jäykästi):
- Se oli pakko.
- (Äänettömyys).
-Mut miss' on Ebba rouva?
- (Kuin itsekseen).
- Ennen aina
-ol' ensimmäisnä vastassani hän.
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
-Niin, Ebba rouva huovein kanssa juuri
-läks äsken vastaan veli Juhanaa.
-
-KLAUS FLEMING (ikäänkuin ei olisi kuullut oikein):
-Läks ketä vastaan?
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
- Veli Juhanaa...
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (ehättäen selittämään):
-Niin, nuori Fleming kautta Danzigin
-on Suomeen saapunut...
-
-KLAUS FLEMING:
- Vai on hän tullut!
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
-Mut laiva jäätyi hältä saaristoon
-ja itse sairastui hän kuumetautiin...
-sen vuoksi vastaan läksi Ebba rouva...
-mut pian kumpikin kai täällä on!
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
-Häll' onkin linnan parhaat orhit, isä!
-
-KLAUS FLEMING:
-Vai niin on asiat ... no, varrotkaamme...
- (Itsekseen).
-mut mua vaivaa pahat aavistukset --
- (Ääneen Pentti Juustenille).
-Kai sentään, Juusten, tarpeellista lie
-mun tulostani viesti heille laittaa...
-mut heti kohta ... ratsain ... hiirakolla!
-
-PENTTI SÖYRINGINPOIKA (kumartaen):
-Ma miehen varman siihen valitsen,
-Mut matkan jälkeen rauhaa kaipaa marski,
- (Katselee vuodetta).
-on vuode tehtynä ja Bertil Galle
-saa tulla tänne ... tai jos sallitte,
-ma itse autan päältä haarniskan.
-
-KLAUS FLEMING:
-Sen tehköön Pekka...
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
- Taikka minä, isä?
-
-KLAUS FLEMING:
-No, vaikka sinä, Gottschalk... Mutta Juusten,
-sa saata Laukon herra vierassuojaan...
-
-KNUT KURKI:
-Mut marski sairas on ... jos jotain sattuis,
-ma läsnä mielelläni oisin siksi!
-
-KLAUS FLEMING (ponnistaen):
-Ei hätää, Laukon herra, vielä kotvan
-me kiusoitamme herttuaa ja ryssää,
-kun kuninkaalle säilytämme maan --
- (Nauraa väkinäisesti).
-ja Käkisalmea saa vuottaa ryssä,
-näät sit' ei jätä Viikin vapaaherra
-ja rautamarski Fleming, Noki-Klaus!
-
-KNUT KURKI (kumartaen):
-Kai ryssä suostuu vielä vartomaan...
-siis poistua mun sallii marski?
-
-KLAUS FLEMING:
- Menkää,
-vaan linnaan jääkää sentään toistaiseksi.
-
-KNUT KURKI:
-Jumalan rauhaa, marski, huomiseksi!
-
- (Menee Pentti Juustenin kanssa).
-
-KLAUS FLEMING:
-Ja sinä, Pekka?
-
-PIETARI JUUSTEN:
- Varron käskyjänne!
-
-KLAUS FLEMING:
-Tuo iltajuomani ... tai tuokoon Mikko,
-niin pääset lepoon ... sitä tarvis lie?
-
-PIETARI JUUSTEN:
-Jos saisin nähdä marskin levähtävän,
-niin kolme vuorokautta valvoisin!
-
-KLAUS FLEMING:
-Hm ... entäs Kaarina?
-
-PIETARI JUUSTEN:
- Ma kutsun neidin.
-
- (Pois).
-
-KLAUS FLEMING:
-Tuo kunnon poika!... Vai on Ebba poissa?...
-no, Gottschalk, autas vanhaa isääs, että
-saan päältäni ma haarsniskan ja miekan...
-
- (Gottschalk rientää luo, marski yrittää nousemaan, mutta
- vie samassa kätensä rinnalleen ja voihkaisee).
-
-Kas, pirun noitaa ... tuohon samaan paikkaan
-se aina vihlaisee kuin veitsen isku.
-
-GOTTSCHALK FLEMING (auttaessaan marskin päältä):
-Jos on se ehkä hengenvaarallista!
-
-KLAUS FLEMING:
-Äh, sit' on usko ... nyt se ohi onkin...
-niin, Kaarina?...
-
-PIETARI JUUSTEN (tuo pikarin, jonka asettaa pöydälle):
- On kohta täällä, marski!
-
-KLAUS FLEMING:
-Saat mennä, Juusten!
- (Juusten pois).
- Entäs sinä, Gottschalk?
-nyt on jo ilta ... lienee myöhäkin,
-ma itse lepoon tahdon matkan jälkeen,
-sa levähtää voit vieruskammiossa,
-niin kutsun tarvittaissa ... miss' on kello?
- (Katselee ympärilleen).
-Kas, senkin vieneet...
-
-AUNE (tulee ja rientää suoraan marskin luo):
- Isä puhui totta...
-ett' on jo tullut marski...
-
-KLAUS FLEMING (jonka eteen Aune on polvistunut):
- Rakas lapsi,
-sa olet kai jo ikävöinyt meitä...
-Nyt saatte kohta häitä viettää, lapset,
-ja komeasti takaa marski Fleming...
-
-AUNE ja GOTTSCHALK FLEMING (yht'aikaa):
-Oi kiitos, isä kulta!
-
-KLAUS FLEMING (pyyhkien hiansuulla silmiänsä):
- Isä-kulta?!
-Kas, sitä noitaa ... silmää karvastaa
-vain yhä vielä ... ei, mun maata täytyy...
- (Aune ja Gottschalk nousevat ylös).
-ja menkää tekin, lapset... Gottschalk maatkoon
-siis vasemmalla ... jos ois tarvis häntä.
-
-KAARINA (juosten vasemmalta):
-Se on siis totta, ett' on isä tullut?
-
-KLAUS FLEMING (hyväillen häntä):
-On, tyttöseni ... täällä ollaan taas...
-kai oletkin jo meitä ikävöinyt?
-
-KAARINA:
-Niin, -- ja jos? Vaan tervehän sa olet!
-
-KLAUS FLEMING (teeskennellen):
-Ka, terve, terve!
-
-KAARINA:
- Vaikka Juusten äsken
-sun hengensairaaks tiesi!... Juoruinensa
-hän joskus meitä vallan säikähyttää.
-Siks en ma uskonutkaan ... mutta Gottschalk
-kai kertoi Juhanasta? Äidin kanssa
-hän pian täällä on ... mut
- (Hiljaa marskille).
- silloin täytyy
-kai Aunen pois ... he häitä vartovat...
-ne toimittaa kai isä kohta heille?
-
-KLAUS FLEMING (yhä ponnistaen peittääksensä heikkouttaan):
-Niin, huomenna...
-
-KAARINA:
- Tai jälkeen Maarian...
-sen luvan on he saaneet sulta, isä...
-
-KLAUS FLEMING:
-Ja sen ma pidän!
- (Käännähtäen).
- Gottschalk. Maariana
-siis saatte häänne...
-
-AUNE:
- Meill' on aikaa kyllä...
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
-Niin, meill' on kyllä aikaa...
- (Tulevat lähemmäs).
- Kaarina,
-Me liiaks ehkä isää väsytämme...
-hän halaa lepoon pitkän matkan jälkeen!
-
-KAARINA:
-Se on siis lopussa tuo nuijasota!
-Jumalan kiitos ... koht' on kevät taas
-ja täällä alkaa sitten toinen leikki...
-Mut todellako lepoon tahdot, isä?
-
-KLAUS FLEMING:
-Niin, levähtää kun hetken saan ma vain,
-niin sitten puhellaan ... ja Ebbakin
-jo siksi saapunee ... hyvästi, lapset!
-
- (Suutelee Kaarinaa otsalle; Aune ja Kaarina pois).
-
-GOTTSCHALK FLEMING (palaa verkalleen ovelta takaisin):
-Siis sota loppunut on kaikkialla!
-
-KLAUS FLEMING (varmasti):
-On ... kaikkialla...
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
- Eikä kansa enää
-voi nousta aseisiin?
-
-KLAUS FLEMING:
- Ei tahdokaan --
-ja myöntäneet on itse meille, että
-he toimineet on toisten viettelystä
-ja yllykkeestä perkeleen...
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
- Ja töistään
-on kuolleet hirsipuussa päälliköt!
-
-KLAUS FLEMING:
-Viis heistä hirtti vouti Melkerson,
-kun liian myöhään saapui armoitus...
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
-Siis Ilkka myöskin?
-
-KLAUS FLEMING:
- Ensimmäisnä Ilkka.
-
-GOTTSCHALK FLEMING (ahdistuksella):
-Hän sentään oikeuttansa puolsi vain?
-
-KLAUS FLEMING:
-Mut nosti kansan vastaan esivaltaa!
- (Katsoen tutkivasti Gottschalkiin).
-Ja syksyllä kun pakoon pääs hän täältä,
-tuon velhon luota -- --
-
-GOTTSCHALK FLEMING (äkkiä):
- Pakoon! Ilkkako?
-
-KLAUS FLEMING (kuten äsken):
-Niin, hänet piiloittanut mökkihinsä
-se lempo oli, kertoi Juusten mulle;
-mut huoviroistoistani joku petti --
-sa ehkä muistat: veljes Juhana
-kai oli silloin heitä johtamassa?
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
-Niin oli, isä.
-
-KLAUS FLEMING:
- Nyt kun palaa hän,
-niin tutkittakoon sitten tääkin seikka;
-näät jos ma silloin hänet kiinni sain,
-ois tuskin syttynytkään nuijasota.
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
-Siis kaikk' on Ilkan syy?
-
-KLAUS FLEMING:
- Niin, ilman häntä
-ei toiset nousseet oisi... Tuhansilta
-ois henki säästynyt, jos Ilkka saatiin...
-Siks häntä kaikkialta etsittiin.
-
-GOTTSCHALK FLEMING (syöksee polvilleen marskin eteen):
-Suo anteeks, isä, kaikki syy on mun!
-
-KLAUS FLEMING:
-Häh, mitä tarkoitat sa?
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
- Jaakko Ilkan
-ma silloin velhon luota pelastin.
-
-KLAUS FLEMING:
-Sinäkö, Gottschalk? Se on mahdotonta...
-
-GOTTSCHALK FLEMING:
-Ma riensin Juhanan ja huovein jälkeen,
-ma heidät noidan luona tavoitin
-ja Juhana kun mökkiin syöstä aikoi,
-ma estin häntä ... syöksin itse sinne
-ja tuvan tyhjäks heille valhettelin...
-
-KLAUS FLEMING:
-Siis oli Ilkka siellä?
-
-GOTTSCHALK FLEMING (hiljaa):
- Oli, isä...
-ja kumppalinsa Kontsas ... lauteen alla.
-
- (Äänettömyys).
-
-KLAUS FLEMING:
-Ja miks sa valhettelit?
-
-GOTTSCHALK FLEMING (hiljaa):
- Kansan vuoksi.
-
- (Äänettömyys).
-
-KLAUS FLEMING:
-Vai niin ... mut isääs silloin muistanut
-et enempää kuin itse esivaltaa?
-
-GOTTSCHALK FLEMING (on vaiti).
-
-KLAUS FLEMING:
-Juhana veljes noin ei oisi tehnyt,
-mut äitis oli kansanlapsi ... nouse
- (Gottschalk nousee).
-ja mene Aunen luokse ... häitten jälkeen
-te saatte maalle muuttaa ... Tukholmaan
-ei ole tarvis ... hyvää yötä, Gottschalk!
-
- (Gottschalk tarttuu marskia kädestä, kumartaa ja poistuu
- vasemmalle, Fleming kävelee pari kertaa edes takaisin, juo
- pikarista ja istahtaa jälleen nojatuoliin).
-
-Hm, poikani siis heidän puolellansa
-jo siitä lähtein! ... mutta Juhana
-on sentään toista verta... Warsovassa
-ei olla kansan mieltä ... kuninkaalle
-on annettava tieto retkestämme.
-
- (Ottaa kynän pöydältä, yrittää kirjoittamaan, vaan
- antaa herpoutuneena kätensä laskeutua alas).
-
-Kuink' olen heikoks käynyt: hanhen sulka
-ei pysy enää kä'essä Flemingin!...
-No, puolestamme kirjoittakoon Kurki
-jo huomenna ... mun levon tarvis on.
- (Vaipuu hetkeksi nojatuoliin).
-Mut lepoa en myöskään saa ja silmät
-jos ummistankin, alkaa hourenäyt
- (Ikkunassa perällä näkyvät noita ja Pentti Ilkka).
-ja kauhuillansa nostaa kylmän hien...
-Tuo hullu pappi sakramentteinensa
-hän tiesi kaikki ... tiesi saatana
-kuink' on mun laita!... Santavuoren näyt
-ei rauhaa suo ja -- Jaakko Ilkka roisto
-hän mulle kummittelee kuoltuaankin.
-
- (Ilkan haamu ilmestyy ikkunaan semmoisena kuin 2:n
- näytöksen I:ssä kuvaelmassa ja vartijain pitelemänä).
-
-Siin' on hän taas, se lempo!
- (Hyppää tuolistaan).
- väisty saata...
-tai kautta taivaan --
- (Tavoittelee miekkaansa).
- ... oikeusko sulla
-ja mulla väärin? näätkös, Juusten, tuossa
-hän nousee helvetistä ... haudastansa
-se kalman ruoka ... jonka vuoksi tuonoin
-mun petti poikani ... ja tehdä aikoi
-mun pyöveliksi oman isänmaani!
-Sinäkö kuolit vuoksi sorrettujen
-ja sull' on oikeus, huudat? Mikä oikeus,
-sinähän nousit vastaan kuningasta
-ja mua, joka nostaa maani tahdoin
-vain toisten arvoon ... juuri kansan vuoksi
-ma olen taistellut... Jos Gottschalk kieltää...
-hän onkin äpäröitä ... poikani
-Juhana yht' on mieltä ... vanhaa isää
-hän toki kannattaa ...
- (Astuu näkyä kohti varmasti).
- mull' on oikeus, on,
-sen uskon tuomiolle tullessani!
- (Näky katoaa).
-Kas, väistyipäs se ...
- (Nauraa).
- täytyi, täytyi,
-kun näki, ett'en epäillyt... Ma uskon
-mun työni oikeaksi ... moukkain valta
-ei kannattaa voi valtakuntaa, ei,
-sit' ei se tehdä voi, mut ruorimies
-hän olkoon varma töissään, tehtävissään,
-niin sanoi vanha Kustaa kuningas,
-kun palas Taalain maalta...
- (Kustaa Vaasan haamu ilmestyy).
- On kuin tuossa
-nyt hänet sellaisena näkisin!
-Sun työs ma täällä tehdä aioin, Kustaa.
- (Haamu puistaa päätänsä).
-Vai et sa usko? Mutta kautta taivaan
-ja harmaan pääni, totta tehnyt
-ma oisin haavehista Juhanan;
- (Haamu puistaa päätään)
-min' oisin tehnyt sen ... ja oisin voinut
-ja voin sen vieläkin ... niin, sen ma teen!
- (Haamu katoaa),
-(hiljaa) Hän uskoi sen ... mut miss' on Ebba? Ebba!
-hän sytti aattehen, niin, hän sen keksi,
-ett' on tää maa kuin luotu Flemingeille
-ja meille kuuluva on Suomen kruunu.
-Kuningas-aatos ... mutta synnillinen...
-se oishan työtä valapattoisen...
- (Sigismundin haamu ilmestyy, kaksi sormea ylhäällä).
-Siin' on hän ... kuninkaani ... Sigismund...
-ja valan sormet kohti taivaan kantta;
-mut väisty tieltä, heikko kirkon orja,
-vain heikot korkeutta kurkistelkoon --
-on maasta kotoisin mun valtakunta
-ja vallan uskallan ma itse ottaa --
-on lyöty nuijapäät ja Suomen kansa
-mun eessä nöyristyy se ... vaan ei sun --
-pois tieltä pappein narri, "rex crastinus"...
-kun saapuu joukkoinensa Noki-Klaus!
- (Sigismund katoaa, vaan samassa ilmestyy herttua Kaarle aseissa).
-Vai astut tielle sinä vallan-ahnas
-ja suurisuinen moukkain kuningas?
-Ei vielä kruunu päässä, herttu Kaarle,
-ei vielä kruunu päässä ... tässä maassa
-sun vallanahneutes ma hillitsen;
-kuin kukonpoi'at löin ma nuijapäät
-ja nyt on sinun vuoros ... tulla saatkin
-ja kautta helvetin ja miekkani,
-ma viskaan niskoiltani kaikki, kaikki,
-sen teen ma, kuuletkos, en pelkää teitä
-ja sinun uhallaskin Suomen kruunun,
-ma lasken päähän Johan Flemingin!
-
- (Nuori Fleming puolalaisen kamariherran puvussa näkyy
- polvistuvana herttuan edessä; pyöveli punaisessa viitassaan
- seisoo vasemmalla kirves kohoitettuna).
-
-Haa, ken on eessäs siinä, herttu Kaarle,
-ken on tuo nuorukainen polvillansa...
-häh, Juhanako? Johan Flemingkö
-on polvillansa herttu Kaarlen eessä!
-Pois siitä arvoton ... seis pyöveli --
-hän lyö ... oi taivas ... ei, hän empii sentään...
-hän kuulee huudot vanhan harmaapään...
-Taas nousee miekka ... tappaa aikovatko
-he nuoren syyttömän?... Nyt lankes säilä...
-Jumala taivaan ... armos hälle suo --
-haa ... rintaan pisti,
-maahan, maahan tuolla
-viimeinen Fleming kaatui -- mestattuna!
-Vanhurskas taivas ... nyt on aika siis
-myös tullut marskillekin... Ebba, Ebba
-ja Kaarina ja kaikki ... tulkaa ... tulkaa
-Juhana joudu ... Juhana, Juhana!
-
- (Marski on viimeisen puheen aikana horjunut vuodetta kohti,
- johon korahtaen vaipuu. Siivitetyt enkelit korjaavat Juhana
- Flemingin, jäljelle jää Kaarle herttua ja pieni prinssi Kustaa
- Aadolf, molemmilla kruunut päässä, kunnes hetken kuluttua
- katoavat. Paussi. Sen jälkeen avautuu oikeanpuolinen sivu-ovi
- ja päänsä pistää varovaisesti esiin):
-
-NOITA:
-Nyt kaikk' on hiljaa ... marski nukkuu varmaan!
- (Tulee vuoteen luo, katselee, palaa ovelle).
-Nyt voit sa tulla, Pentti ...
- (Pentti Ilkka ilmestyy ovelle).
- vuotehella
-tuoll' lepää Noki-Klaus, jok' isäs hirtti!
-
-PENTTI ILKKA:
-Se onko varmaa?
-
-NOITA:
- Katso itse.
-
-PENTTI ILKKA (tulee vuoteelle):
- On,
-se on hän, marski itse tällä kertaa.
-Nyt ei hän vältä enää kostoansa.
-
-NOITA:
-Ma varron tuolla ulkoisalla, Pentti,
-ja vahdin rappusissa...
-
-PENTTI ILKKA:
- Tee se, noita!
-
- (Noita pois. Pentti seisoo hetken yksin, käsi puukon kahvassa).
-
-NOITA (kurkistaa uudelleen ovesta):
-Mut nukkuvaan sä ällös käsin käy!
-
-PENTTI ILKKA:
-Pois, velho-akka!
- (Noita pois).
- Hän on oikeassa,
-ei toki nukkuvaista! Herätköön
-siis marski Fleming, mutta kuollaksensa!
- (Lyö sängyn verhon syrjään, katselee).
-Vaan hän ei liikahda ...
- (Kumartaa veitsi kädessä hänen ylitsensä).
- ei hengitä...
-niin, hän ei hengitä!... Voi taivaan luoja...
-hän ... hän on ... kuollut.
- (Ravistaa uudelleen).
- marski Fleming kuollut,
-ja minä kostaa aioin vainajalle!
-Mun veitsen kärjess' ei siis kosto ollut...
-Jumala taivaan tuominnut on tässä!
-
-NOITA (ovella):
-No?
-
-PENTTI ILKKA:
- Hän on kuollut!
-
-NOITA:
- Marski Fleming kuollut?
-
-PENTTI ILKKA:
-Niin, täss' ei sijaa enää koston työlle:
-Jumala taivaan täss' on tuominnut!
-
-NOITA:
-Jumala taivaan taikka -- marski itse!
-
- (Juoksevat oikealle. Huutoja ulkoa: marski Fleming on kuollut!
- Melua ja hälinää. Kuuluu nuoren Juhanan ääni linnan käytävästä,
- kohta temmataan ovi auki ja sisään syöksee).
-
-JUHANA FLEMING (juosten isänsä vuoteelle);
-Ei toki vielä lie hän kuollut!
- (Tarttuu isänsä käteen).
- On...
-hän on jo kuollut, liian, liian myöhään!
-
- (Heittäytyy nyyhkien isänsä vuoteen yli. Pihalla
- alkavat kirkon kellot soida).
-
-EBBA FLEMING (kiiruhtaen vuoteelle):
-Siis ehti meitä ennen marski Fleming!
-
- (Polvistuu vuoteen ääreen. Sivulta huutoja ja sitten Kaarina,
- Gottschalk, Aune, Pentti ja Pietari Juusten, Kurki y.m.
- laskeutuen kaikki polvillensa, niin että polvistuneiden
- joukko ulottuu yli näyttämön. Kirkon kellot soivat. Juuri
- ennen esiripun laskemista, astuu sisään mustapukuinen, kalpea):
-
-DANIEL HJORT (ilmoittaen pilkallisella riemulla):
-Merellä näkyy herttu Kaarlen laivat!
-
- (Esirippu alas).
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of Project Gutenberg's Jaakko Ilkka ja Klaus Fleming, by Kasimir Leino
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JAAKKO ILKKA JA KLAUS FLEMING ***
-
-***** This file should be named 47495-8.txt or 47495-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
- http://www.gutenberg.org/4/7/4/9/47495/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties. Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research. They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License (available with this file or online at
-http://gutenberg.org/license).
-
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States. If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed. Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change. If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges. If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
- the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
- you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
- owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
- has agreed to donate royalties under this paragraph to the
- Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
- must be paid within 60 days following each date on which you
- prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
- returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
- sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
- address specified in Section 4, "Information about donations to
- the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
- you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
- does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
- License. You must require such a user to return or
- destroy all copies of the works possessed in a physical medium
- and discontinue all use of and all access to other copies of
- Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
- money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
- electronic work is discovered and reported to you within 90 days
- of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
- distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation. The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund. If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
-
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
-http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations. Its business office is located at
-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
-business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact
-information can be found at the Foundation's web site and official
-page at http://pglaf.org
-
-For additional contact information:
- Dr. Gregory B. Newby
- Chief Executive and Director
- gbnewby@pglaf.org
-
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit http://pglaf.org
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
-
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
- http://www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/47495/47495-8.zip b/47495/47495-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index eb922e7..0000000 --- a/47495/47495-8.zip +++ /dev/null |