path: root/46679-0.txt

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 46679 ***

UUDEMPIA ULOSWALITUITA SATUJA

Kirj.

Christfrid Ganander



Waasassa,
Prändätty Georg Wilhelm Londicerildä,
1784.





Uudempia Uloswalituita Satuja, Nuorten peränajatuxen teroituxexi, ja
yhteisesä elämäsä Opixi, Waroituxexi ja Neuwoxi, Ajan huwituxexi ja
kuluxi, mutta myös hywäin tapain ja kaunisten awuin harjoittamisexi
Kootut, ja Suomexi tulkitut Wuonna 1783. Christfrid Gananderilda.
Philos. Mag:ta.




 Duplex Libelli dos est, quod risum movet,
 & quod prudenti vitam consilio monet.

                                _Phaedrus_.

 Floriferis ut apes in saltibus omnia libent.

                                       _Lucretius_.

 Non dubito fore plerosque, Attice, qui hoc genus scripturae leve,
 & non satis Dignum -- -- -- judicent.

                                    _Nepos_.

 Cur in Theatrum Cato severe venisti.

                            _Martialis_.





SISÄLLYS:

      Taitawalle, perään ajattellewalle ja Wijsaalle Lukialle!
   1. Yhestä Kissasta ja Kukosta.
   2. Yhestä Kaupungin-Rotasta ja yhestä Maan-Rotasta.
   3. Yhestä Aasista ja Sudesta.
   4. Yhestä Hevosesta ja Jalopeurasta.
   5. Yhestä Hewosesta ja Aasista.
   6. Yhestä Suesta ja Ketusta.
   7. Wattasta (Mahasta) ja muista ruumijn jäsenistä.
   8. Yxi Kettu ja sairas Jalopeura.
   9. Yhestä Trompeetarista, joka otettijn fangixi.
  10. Yxi wanha Kärppä ja Rotta.
  11. Yhestä Akasta (Ämmästä) ja lihawasta Kanasta.
  12. Yhestä Lääkäristä ja Sairaasta.
  13. Yxi Poika ja hänen Äitinsä.
  14. Yhestä wanhasta Miehestä ja Jalopeurasta.
  15. Yhestä Hännättömästä Ketusta.
  16. Yxi Isä ja hänen Poikansa.
  17. Yxi Kalastaja ja hänen Pillinsä.
  18. Yxi Lääkäri ja sairas kipeillä silmillä.
  19. Yxi Marakatti (Apinia) ja Kettu.
  20. Yxi Seppä ja hänen Koiransa.
  21- Yhen Jalopeuran naimisesta.
  22. Yxi wanha Jalopeura sairasna, neuwoo poikaansa.
  23. Yxi Nuorukainen ja Pääskynen.
  24. Yxi Koira ja Kukko, jotka olit Matka-towerit (Reisu-kumpalit).
  25. Yxi Saita eli Raha-ahnes ja joka kätki ja kaiwoi maahan rahansa.
  26. Yxi Paimen ja nuori Susi.
  27. Yxi Jalopeura, Kettu ja Susi.
  28. Yhestä Waimosta ja hänen juomari-miehestään.
  29. Kuinga yhtä mustaa Muriania pestijn puhtaaxi.
  30. Kaxi Matka miestä ja yxi raha kukkaro.
  31. Yhestä onnettomasta naimisesta.
  32. Yxi ahne Akka ja sen Kana.
  33. Yxi wanha Akka, sen Pijat, ja Kukkoi.
  34. Warkaat, jotka warastit yhen Kukon.
  35. Yxi Kana ja Pääsky.
  36. Yxi Äiti ja hänen kaxi Tytärtään.
  37. Yxi Sääski (eli Hyttynen) haastaa Jalopeuraa sotaan
      eli tappeluhun.
  38. Yxi Jalopeura ja Sammakko.
  39. Yxi Kusiainen (Murahainen) ja Kyhkynen.
  40. Mailman kijtollisuutta hywin tekiötänsä kohtaan.
  41. Yxi Karhu ja sen puolisa (naaras-karhu).
  42. Yxi Susi ja kaxi Koiraa.
  43. Yxi Susi ja Kili (wuohen-poika).
  44. Yxi wanha Akka ja Susi.
  45. Kaxi ystäwätä ja yxi Karhu (kontio).
  46. Karhun pyytäjä ja Karhu.
  47. Yxi hopero Akka, joka woitelee Tuomareita.
  48. Yxi wanha Akka ja Kilka (perkele).
  49. Melanchtonin Muuriaani eli Trenki.
  50. Yxi wähänen Poika ja Onni.
  51. Yxi Poika ja yxi Waras.
  52. Yxi Talonpoika ja willi Mettä-Sika.
  53. Kettu ja Leopardi. (Kissa-Ilwes).
  54. Yxi Kettu ja Ijliskotti.
  55. Yhden yxinkertaisen Akan rukous.
  56. Yxi Akka joka itki Lehmäänsä.
  57. Yxi Rotta (hijri) joka asui Ruoka-arkusa.
  58. Yxi Pääskynen ja Lukki (Hämähäkki).
  59. Yxi Mies ja Joki.
  60. Yxi Kettu ja waimowäen Kokous (Pito).
  61. Puitten Suoruudesta ja wääryydestä.
  62. Yxi Talonpoika joka köyhty kunniasa.
  63. Nälkä-kurki ja Jouhten kuollo-hetkellään.
  64. Yxi Leski-waimo lohduttamatoin.
  65. Yhden Leski-waimon naimisen halusta.
  66. Hijret ja Tammi puu.
  67. Karhu ja Mettiäiset.
  68. Yxi Jalopeura ja Rotta.
  69. Yxi Talonpoika, joka rupeis Sotamiehexi ja sitten Kauppamiehexi.
  70. Yxi Joki (Wirta) ja Lähde.
  71. Yxi Pahan elkinän pahan tekiä, ja Kilka.
  72. Yxi wanha Akka ja Kilka.
  73. Yxi Mies joka petti Kilkan.
  74. Yxi Pohjatoin Säkki.
  75. Yxi leikkinen-mjes ja yxi Raha-Ahnes.
  76. Yxi Pappi ja muutamat päärynät.
  77. Yhestä Waimosta joka tahto kuolla sairaan miehensä
      edestä (siasa).
  78. Yhen Aasin toiwotusta.
  79. Kissa ja muutamat Hijret.
  80. Yxi Mettä-Sika ja Kettu.
  81. Yxi Kettu ja Jänes.
  82. Yxi näsäwijsi Koiran juoninen, ja yxi Philosophi eli
      Maallinen Wijsas.
  83. Yxi nuori Tuomari.
  84. Yxi kirjoihinsa kijnnitetty Philosophi.
  85. Yxi Susi Lammas-nahas.
  86. Yxi Sonni ja Pässi (Jäärä).
  87. Yxi Lammas joka rijteli Paimenensa kansa.
  88. Yxi Talonpoika ja Kili (Pukin eli Wuohen-poika).
  89. Yö-Rastas ja Haukka.
  90. Yxi Sääski ja Mehiläinen.
  91. Yxi Morsian, joka wei walkian kansaan miehensä taloon.
  92. Yxi Kukko ja Kettu.
  93. Yxi Skräätäri ja hänen Waimonsa.
  94. Yxi wanha Mies ja yxi Aasi.
  95. Yxi Christitty ja yxi Pakana.
  96. Yhestä, joka oli rahansa ja waatteensa hukuttanut pelisä.
  97. Yxi Kettu ja Kissa.
  98. Kaxi matka-kumppalia (Toweria) Erinkaltaisesta mielestä.
  99. Yxi Patus-Suutari (kenkäin-paikaaja) ja yxi Räntmästari.
 100. Yxi Yrttitarhan Haltia ja Multa-myyri.
 101. Yxi Waimo, Kissa ja Hijret.
 102. Neuwon pitoa yhen Kaupungin warustamisesta.
 103. Yxi Sonni ja Hyttynen.
 104. Yxi Koira ja hänen Isäntänsä.
 105. Yxi Aasi joka kanto yhtä kuwaa.
 106. Yxi Koira ja Kissa.
 107. Maan miehet ja yxi Pantheri eläin (Susi-Ilwes.)
 108. Yxi Koira ja Aasi.
 109. Yxi Rusthållari ja hänen Kahlet-koiransa.
 110. Yxi Mettä-Pukki, Korppi, Rotta ja suuri meri
      Simpukka (Skilpadda).
 111. Yxi Kyhkynen ja muut Linnut.
 112. Yxi Jalopeura (Lejjona) ja Kettu.
 113. Yxi nuori Aasin warsa ja muutamat sudet.
 114. Yxi wanha Ukko ja kuolema.
 115. Yxi Aasi ja Susi.
 116. Yxi Aasi ja Hewonen.
 117. Karhu ja Jalopeura (Lejjona).
 118. Kaxi Koiraa.
 119. Yxi Ihminen ja Mettän-Asukas (Satire).
 120. Yxi Aasi, Kettu ja Jalopeura.
 121. Yxi Sokia ja yxi Käärmes.
 122. Yxi wanha Koira, ylön kattottu Isännältään.
 123. Yxi Talonpoika ja Haikara.
 124. Yxi Jalopeura ja Hirwi.
 125. Muutamat Sonnit ja yxi Jalopeura.
 126. Kettu ja Talonpoika.
 127. Yxi Jalopeura ja Rotta.
 128. Wares ja Lammas.
 129. Yxi Kijski (Rökäs) ja Lohi.
 130. Sika ja Kettu.
 131. Yxi Isä ja hänen kaxi Poikaansa.
 132. Pojista ja Käestä.
 133. Yhestä Wäästä eli Wouwwista.
 134. Yxi Isä, ja sen Poika.
 135. Kolme Pää-kälmiä, jotka ryöstit paljaaxi yhden Miehen.
 136. Yhestä Miehestä, joka olis saanut kulta-arkun, kuin hän
      olis odottanut.
 137. Kissasta ja rakkauden naisesta.
 138. Yyi Kettu ja muutamat Hijhto-miehet.
 139. Koira pitohin pyytty, Murkinalle.
 140. Susi, Lammas-paimenna.
 141. Kukosta, ja Rewon eli Ketun nahasta.
 142. Kettu ja Kukko.
 143. Yxi Susi tuli Munkixi.
 144. Yxi Tuhma ja Typerä, ja kuuma Rauta.
 145. Mies, jolta Waimo kuoli, jota hän itki.
 146. Wihasta pyörtynyt Waimo joka wirkoisi ja eläwäxi tuli
      kuin lyötijn.
 147. Uskollinen Koira ja sen Isäntä.
 148. Kettu ja Etana.
 149. Kettu ja sairas Kukko.
 150. Satu Waimosta, joka hukkui.
 151. Hewonen ja Paarma.






Taitawalle, perään ajattellewalle ja Wijsaalle Lukialle!


Tämän kaltaiset Sadut, kuin täsä ulosannetaan, ei mahda ketään
pahendaa. Ne owat ainoastansa wijsasten wertauxet, joisa kielettömätkin
tulewat opettajixi ja totuutta puhumaan.

Ne owat wanhasta olleet tawalliset, ja owat melkeittäin, saman
laatuiset, kuin se wertaus, jonga Jothami, Duomarein kirj. 9 Lug.
v. 8-16. sanoi Sichemin päämiehille:

Puut menit kerran yxi mielisesti woitelemaan heillens Kuningasta, ja
sanoit Olju-puulle: ole meidän Kuningaamme. Mutta Öljy-puu wastais
heitä: pitääkö minun luopuman lihawuudestani, jota Jumalat ja ihmiset
minusa kunniottawat: ja menemän ja korottaman itseni puiden ylitse.

Nijn sanoit puut Fijkuna-puulle: tule sinä ja ole meidän Kuningaamme:
mutta Fijkuna-puu sanoi heille: pitääkö minun luopuman makeudestani ja
parhaasta hedelmästäni; ja menemään ja korottaman itseni puiden ylitse?

Nijn sanoit puut Wijna-puulle: tule sinä ja ole meidän Kuningaamme:
mutta Wijna-puu sanoi heille: pitääkö minun luopuman wijnastani, joka
sekä Jumalat että ihmiset (suuret ja pienet) ilahuttaa; ja menemän ja
korottaman itseni puiden ylitse?

Nijn sanoit kaikki puut Orjan-tappuralle: tule sinä ja ole meidän
Kuningaamme. Ja Orjan-tappura sanoi puille: ongo se tosi, että te
tahdotta minua woidella teillenne Kuningaaxi? nijn tulkaat ja lewätkäät
minun warjoni alla.

Mutta jos ei, nijn lähtekään tuli Orjan-tappura pensaasta, ja
polttakoon Cedrin-puut Libanonisa.

Mikä hyödytys, silmä määrä ja päälle tarkoitus tämän-kaltaisilla
wertaus-saduilla on, sen näyttä Doctor Martinus Lutherus, Esipuheesansa
tämmösijn satuin: josta, tämän suuren ja julki Jumalisen miehen
Esipuheesta minä tähän, ne merkillisimmät sanat kirjotan. Hän sanoo:

[Tämä Esipuhet löytään sen Satu-kokouxen edellä kuin D. Lutheruxen
aikana, Mathesiuxen ja A. Chytrauxen awulla trykista ulosannettijn,
jotka wielä usiammas Schoulu- ja lasten-kirjoisa tawataan; joista ei
ainoastansa lapset, waan myös ijällisemmät saawat ymmärryxen.]

Tämä Satujen-kokous, on nijtten kaikkein oppineimbain tykönä maan
päällä, erinomattain pakanain seasa, ollut yxi suuresti ylistetty
kirja; ja todella sanoin, nijn en minä wielä tänäpäänä tiedä monta
kirjaa, kuin hyödytyxen wuoxi sijnä yhteisesä elämäsä, olis parempi
ja etuisampi tätä, kuin wijsautta ja ymmärrystä katsellaan enää kuin
kehumista ja sanain kerskautta.

Sillä täsä löytään, yxinkertaisten sanain ja tapausten alla, ne
lujimmasti perustetut opetuxet ja waroituxet, neuwot, jotka näyttäwät,
kuinga yhden pitä kotona talosansa elämän, ja kuinga esiwallan
ja alimmaisten pitä käyttämän itsiänsä toinen toistansa kohtaan,
taitaaxensa taitawasti ja rauhallisesti elää pahan elkisten ihmisten
seasa täsä pahasa ja petollisesa mailmasa. Minä sen nijn luulen,
että nämät Sadut owat usiammalda taitawalda mieheldä aiwoittain
kokoonpandut. Se suuri ja tarkka kirjain-tutkia Qwintilianus luule
ja on sijtä ajatuxesta, ettei Esoopus, waan joku oppinut ja Grekan
kieles hywin tuttu mies nijnkuin Hesiodus, eli joku muu semmoinen,
on näitten niekka. Nämät nijnkuin wijsaat ja klookit miehet, owat
sen yhteisen hyödytyxen tähden, tahtoneet saatta kirjan otollisexi
kaikenlaisille ihmisille. Sillä me hawaitsemme, että lapset ja nuoret
kewiästi ja tärkiästi aistaitsewat lystillisiä satuja, ja nijden kautta
huomahtemata saatetaan wijsauteen, ja tarpellisten oppijen makuun.

Mutta ei ainoastaan lapsihin waan myös Ruhtinoihin ja Herroin ei totuus
taita paremmin sisälle saatettaa, kuin koska kelwottomat pöyhkiöt
annetaan se edespanna; sillä sellaisia he suohtewat ja kuulewat;
mutta että kuulla totuutta eteensä laskettaa joltakulta wijsaalta ja
ymmärtäwäiseltä mieheltä sitä ei he taida eikä enimmitten tahdo sallia:
ja, koko mailma wihaa totuutta, kuin se pernaa satuttaa, eli arimpata
koskee.

Seurawaisesti owat sentähden senkaltaiset wijsaat miehet
ylösajatellehet Satuja, ja antaneet sen yhden luondokappaleen
toistansa puhutella; nijnkuin he olisit sanoa tahtoneet: hywin kyllä,
koska ei kukaan woi kuulla eikä suahde totuutta ja ilman sitä ei
kuitengaan taita olla; nijn me tahdomme kaunista hänen ja pukea häntä
lystillisten Satuin ihanaan walo-pukuun: ja kosk ei kengään tahdo
kuulla häntä ihmisten suun kautta eteensä pantaa, nijn mahdetaan se
kuitengin kuulttaa järjettömäin eläinden ja petojen suusta. Koska
nyt sijs luetaan saduisa kuinga se yxi eläin sanoo toiselleen, yxi
susi toiselle, totuuden, tapahtuu se usein, että se sadusa nimitetty
susi eli karhu nijn eläwästi maalaa ja edeskuwailee sen oikian kaxi
jalkasen suden, eli jalopeuran, että se sama tuntee ittensä; jota,
kuka ties ei yxikään muu, olisko se Pappi eli maalinen wijsas, ystäwä
eli wihollinen, muutoin tohtis eli rohkenis tehdä. Samoin taita myös
yxi kettu saduisa, nijn nuhdella ja läxyttää ylös yhtä kettua ihmisen
muodosa, että hän hikoilee ja palawijn tulee -- ja suututtelee --;
sillä ej mitään enemmän maan päällä wihata, kuin totuutta. Totuus
pitä sentähden puetettuna, ja ej alasti, ehkä kuinga ihana se olis
mailmalle, näkösälle pantaman. Sitä owat wanhat comoedioilla,
lustispeleillä leikeillä, ja saduilla tarkottanehet; ja senkaldaisilla
opetuxilla ja kuwauxilla enemmän usein parataan, kuin haikeudella,
huudolla, uhkauxilla, sadattelemisilla ja kowuudella. Lue sijs näitä
Satuja huwixesi ja hywäxesi.

Christfrid Ganander.




1 Satu.

Yhestä Kissasta ja Kukosta.


Kukolle tapahtu kerran se kowa lykky, että hän joutui Kissan kynsijn.
Tällä oli tosin hywä halu syödä hänen lihaansa, mutta ei hän tahtonut
lahdata häntä ilman edes annettua syytä. Kuulesta, sano hän: mixi sinä,
jokaikinen yö teet semmosen menon ja huudon, ettei yxikään täsä seudusa
saa nukkua sinulda? Kukko kaunisteli asiansa ja sanoi: en minä ikään
herätä ketään, ennenkuin aika on wäelle ylösnosta työhönsä. Tule, tule,
ilman muita estelemisiä, sanoi Kissa: nyt on minun aikani einehteä,
ja sinun pitä tietämän, ettei Kissat elä pakinalla, ja sillä samalla
kääkisti hän hänen, ja lopetti sekä Kukon, että tämän sadun.

_Oppi tästä_. Joll' on halu koiraa lyödä, kyllä se aseen löytä. Ei
lyöwältä asetta puutu. Wiattomuus ei auta yhtä hillimätöndä wäkiwaltaa
wastaan. Kuitengin pysywät kohtuus ja oikeus ja omatunto sijnä arwosa,
että se suuringin pahuus pyytä peittä itsensä nijtten warjon ja peiton
alla.




2 Satu.

Yhestä Kaupungin-Rotasta ja yhestä Maan-Rotasta.


Yxi wanha satu sanoo, että yxi Maan-Rotta kuttu tygönsä yhteen maa
pitohon, hänen kaupungisa asuwaisen sisarensa; näisä kuttuisa ei mitään
säästetty mitä hänen huoneesansa löyty suingin, nijnkuin homehtuneita
leipä palasia, koilta raiskatuita juston kuoria, unkalta tulewia
jauhoja, härskiä läskiä, ja muuta senkaltaista. Tätä kaikkea, oli
se sijwollinen ja hywin ylöskaswatettu Kaupungin Rouwwa hywäxywä;
kuitengin sanoi hän wihdoin: kuin hän ensin oli monella korskalla
sanalla sijhen lupaa anonut: minun rakas wähä siukkuseni! mixi sinä
tahdot olla nijn surkiasa tilasa, koska sinä kuitengin taitaisit
paremmin elää? mixi sinä tahdot nijn yxinäisesä ja waiwaloisesa
elämäsä waiwata ja rasittaa itseäs, koskas kuitengin taitaisit
murhetoinna nauttia kaikki ne huwituxet ja ylönpaldisudet, kuin sun
sydämmes ikänäns toiwottais itsellensä, ainoastansa sinä seuraat minua
Kaupungijn, ja asut siellä?

Tämä oli yxi kiusaus, jota wastaan Maan-Rotta ei woinnut seisoa; he
annot itsensä sijs molemmin matkalle, ja paljon kahlaamisen jälkeen
ennätit wihdoin puoli yön aikana sinne kuhun he aiwoit.

Kaupungin-Rotta näytti sitten ystäwälleen ruoka huoneet, wara-aitat,
köökit ja kellarijt ja muut ruoka-paikat, joihin hän oli koonnut
waransa: sitten wei hän hänen yhteen eteiseen, josa he löysit jäänöxiä
yhestä nykyisin pidetystä illallisesta, jälillä pöydällä.

Kaupungin-Rotta pani matka towerilleen mitä hän parahitten
halaisi, sixi kuin he wihdoin teit itsellensä sisar-wuoteen yhteen
sammetti-sänkyyn.

Se waiwainen Maan-Rotta hämmästyi kokonansa nijn oudon hywän elämän
yli, ja rupeis jo pitämään itsiänsä korkiasti onnellisna hänen elämä
kertansa muutoxen tähen, kuin kaikexi onnettomudexi tapahdui, jotta
owet kijruusti awattijn seljällensä, ja yxi joukko kiljuwia junkkareita
heidän huowi huorainsa kansa, koirain ja potellien kansa sisälle astuit.

Silloin sait ne waiwaiset Rotat kirppuja korwijnsa, hätäynnyit, ja
ei tienneet kuinka he wapahtaisit nahkansa; erinomattain se wieras,
joka ei ikänänsä ennen ollut ollu senkaltaisesa leikisä: kuitengin
malttoi hän mielensä sen werran, että hän haki tilaa kontataxensa pois
ja lymytäitsensä yhteen loukkoon, josa hän pelwolla ja wapisewaisella
sydämellä odotti, sixi kuin melsket seisahti, ja hiljaisemmaxi tuli, ja
tämä joukko meni pois.

Nijn pian kuin jällensä kaikki huoneesa tyweni ja waiti oli, sanoi
hän sille toiselle: minun siewä ja sijsti sisareni! jos sinun
Kaupunki-etusi owat sijtä luonnosta, kuin nämät, nijn tahdon minä kohta
mennä takasin minun maa-majaani ja syödä minun homehtunutta juustoani;
sillä minä tahon paljon tärkeimmin ilman pelwota ja hengenwaaraa maata
minun pijlosani, ja kalwaa yhtä kowaa leiwän kuorta, kuin alinomaisen
murheen ja ylinaikusen lewottomuuden alla, olla koko mailman Drottningi.

_Oppi_. Täsä näytetään, mikä eroitus on Howi- ja hiljaisen maan elämän
waiheella; ja, sen jälkimmäisen huwituxet, wiattomuus ja wakuus rinnan
pannaan sen edellisen tawattomuuden, lewottomuuden ja waarallisuuden
kansa.




3 Satu.

Yhestä Aasista ja Sudesta.


Yxi Aasi oli kerran saanut yhden orjan tappuraisen okaan jalkaansa,
ja koska ei hän tainnut saada parempata Palperia eli Fältskäriä, nijn
hän pyysi yhtä sutta sixi, että hän hampaillansa wetäs sen ulos. Nijn
pian kuin se tapahtu, ja Aasi pääsi okaasta, nijn hän sillä terweellä
jalalla potkais nijn Fältskääriään waiwastaan korwalle, että hän
wiemistynnä kaatu kumoon, ja sillä samalla juoxi hän itte pois.




4 Satu.

Yhestä Hewosesta ja Jalopeurasta.


Yxi wanha nälkäinen Jalopeura olis mielellänsä tahtonut syödä yhden
hywän palan Hewosen lihaa, jonga hän hoxasi; mutta hän pelkäis, että
se nuori ja jalo Hewonen jaloillansa wapauttaa ittensä, hän ajatteli
sijs konstilla ja wiekkaudella saada saalista ja nijn palkita jalkainsa
hitautta.

Hän puki sentähden päällensä senkaltaiset waatteet, kuin Toktoreilla
eli Lääkärella plaa olla; ja antoi itsensä ulos koko Mestarixi lääkitys
konstisa, koska mailma nijn mielellänsä tahtoo sitä.

Täsä muodosa antoi nyt Jalopeura sanan juosta ympäri, hänen lääkäri
konstistaan ja sywästä tiedostaan.

Mutta Hewonen hawaitsi kelmistykin, ja hänelle joukahti mieleen sijnä
siwusa yxi juoni, jolla hän aikoi tehdä Jalopeuran yrityxen mitättömäxi.

Kuin minä eilen, sanoi hän, juoxin pensasten läpi, nijn yxi orjan
tappura pisti minun jalkaani, nijn että minä sijtä nilkutan.

Ei yhtään waaraa, wastais se uusi Toktari, sijhen minä kyllä awun
saatan; nosta ainoastans wähä ylös sinun jalkas.

Jalopeura asetti itsensä sijhen ruumijn kummarruxeen, kuin tämä
toimitus waati, tehdäxensä wirkaansa; mutta se potiwa oli wilkkaampi
lääkäriänsä; sillä nijn pian kuin hän sai lääkärinsä sijhen
kummarruxeen kuin hän tahtoi, paiskais hän Jalopeuraa ottaa wasten nijn
wäkewästi, että se langeis seljällensä maahan.

Sillä tawalla pääsi Hewonen ehijällä nahalla, ennen kuin Jalopeura
taisi aikomustaan täyttää.

Oppi molemmista edellisistä Saduista.

Jolla on paha mielesä, sille pahoin käypi.

Tämä on yhteen sopiwainen kohtuullisuuden ja koston yhteisten perustus
ja ojennus nuorein kansa; ja wälistä se on oikein, että petolliset
samalla myntillä maxetaan.




5 Satu.

Yhestä Hewosesta ja Aasista.


Muinain, kosta Hewoset wielä puhuit Grekiskata ja Latinata, ja Aasit
taisit aprikoida, nijn syttyi kerran maan tiellä rijta yhden ylpiän
hywin ruokitun Hewosen wälillä, joka täywes rawis tuli juosten tietä
myyen, ja yhden Aasi raukan waiheella, joka hiljaxeen ja mekkalleen
käweli tietä myöen raskan tarakan alla, ja kulki juuri sitä samaa
polkua, josta Hewosen piti tulla. Kuingas on asia? sano Hewonen, ekkös
näe minun koristetusta satula neuwoistani, kenen minä olen; ja ekkös
tiedä, että koska minun Herrani istuu satulasa, nijn lepäjä koko maan
onnellisuus minun sääelläni? mene piangin pois tieltä, sinä häpeemätöin
kuorman kantaja, muutoin tallaan minä sinun likaan! (rapaan.)

Aasi meni kohta tieen siwuun, mutta kateus saatti hänen salaa näihin
ajatuxijn: mitäs en minä antais, jos minä saisin waihetta tämän
onnellisen juhdan kansa? näistä huomioista ei hän päässy wapaaxi,
ennenkuin se jongun ajan perästä tapahtui, että hän sai nähdä saman
Hewosen wetämäsä yhtä sonti kuorma ja raskaimmasa työsä.

Kuingas nyt on asia, minun ystäwäni, sanoi Aasi? mistä tämä suuri
ja kamala muutos on tullut? Ei mistään muusta, wastais Hewonen,
kuin sodan tapauxesta: sillä sinun pitä tietämän, että minä olin
yhden Upserin Hewonen eli Ratsu, ja että minun Herrani wei minun
sota kedolle, josa minä pahoin ammuttijn, haawoitettijn ja tulin
riwin omaxi; ja sijtä tulee tämä onnetoin waihehdus ja muutos minun
elämäsäni, kuins nyt näet silmäis edesä.

_Oppi_. Täsä Sadusa näytetään meille ylpeyden ja ynseyden hulluus ja
kowa lykky -- edespäin nijn osotetaan meille, kuinga hirmuisesti ne
pettäwät itsensä, jotka hakewat onnellisuuttansa josaan, jonga he
kewiästi taitawat kadottaa. Wihdoin nijn maalataan meille se suloinen
ja toiwon täysi wapaus, kuin meillä halwasa ja alhaisesa tilasa on
aldisna nautittawana.




6 Satu.

Yhestä Suesta ja Ketusta.


Yxi Susi joka rakasti hywiä päiwiä, oli salaa hywin eteensä kattonut ja
koonnut ittellensä kaunijn ruoka kasan wanhan päiwän waraxi, ja pysyi
kotwan aikaa pesäsään ulos lijkkumata.

Mutta kerran sanoi yxi Kettu hänelle: kuingas jaxat ja woit elää minun
Nepaani, Weikkoseni! emme me ole muutamaan päiwään nähneet sinua ulkona
jahdisa?

Mukoma Sairaloisuus, wastais se toinen on minua kohdannut, joka on
waatinut minua kotona pysymään; ja minulla on se uskallus sinun tykösi,
ettäs rukoilet minun terweydeni edestä.

Kettu luuli saawansa hänen poisollesaan maistaaxensa suden waroja;
mutta kuin hän nyt näki, ettei tämä neuwwo onnestanut, meni hän kohta
närkästynynnä pois yhden lammas-paimenen luoxe, ja antoi sen tietä,
misä hän nyt huomahtemata taisi tawata suden, jos hän nijn lystäisi.

Tämä ojensi itsensä Ketun tietä antamisen jälkeen ja tappoi suden.

Kettu joka nyt luuli olewansa likimäisen perillisen, meni kohta suden
pesään eli luolaan, ja omisti hänen jälkeen jäänehet waransa.

Mutta hänen ilonsa sijtä saadusta saalistaa ei kauwan päälle seisonut;
sillä wähä aikaa sen jälkeen, teki paimen Ketun kansa samoin kuin hän
oli tehnyt Suden kansa.

_Oppi_. Pahan juonisille ja pahan retkisille pettäjille se tapahtuu
samoin kuin hauweille; he syöwät toinen toisensä ylös; ja kuin warkaat
wälinsä ei yhteen sowi, nijn on lysti nähdä, kuinga se yxi Temanti
leikkaa sitä toista, se on, kuin se yxi kälmi toiselta saa palkkansa.




7 Satu.

Wattasta (Mahasta) ja muista ruumijn jäsenistä.


Porwarit Romisa (eli Athenasa) aloit ja nostit kerran yhden kapinan
Raadi-Herroja wastaan. He annoit julkisesti tietä, ettei he tahtoneet
weroansa eli ulostekojansa maxaa, eikä antaa waatia itsiänsä
sotaan lähtemään, ja sanoit, että se on alimmaisten järkinäistä
wapautta wastaan, että wäkinäisesti waatia heitä sijhen. Kapina ja
uppiniskaisuus tuli, lyhyesti sanoen, nijn suurexi, että se näkyi
mahdottomaxi sitä hillitä ja pidättää, ennen kuin Mennius Agrippa,
seurawaisen sadun juttelemisen kautta sai porwarit ja alimmaiset, täysi
järkiseen perään-ajatuxeen.

Kädet ja jalat nostit kerran yhden waarallisen ja wahingoittawan
kapinan Wattaa, wastaan. He sanoit, ettei he tienneet yhtään syytä,
mixi hänen yxin piti rauhasa makaaman ja lihoman wyörystymällä heidän
työstänsä. He lausuit wielä päällisexi, että jos ei Maha (Watta) tahdo
ynnä heidän kansaan ropottaa ja työtä tehdä, nijn ei hekän kauwemmin
tahdo askareita toimittaa, ja ylöspitää häntä.

Tämän olewaisen ja päälle seisowaisen rijtaisuden alla, annoit he
Wattan nijnkauwan olla ruata, sixi kuin kaikki jäsenet tunsit sijtä
wamman, riutumisen, puutoxen ja wäsymyxen.

Silloin tunnustit kuitengin kädet ja jalat wihdon heidän wikansa
ja wäärin tekemisensä, ja olisiwat jälistä päin mielellänsä waarin
ottaneet heidän welwollisuudestansa; mutta se oli nyt myöhän ja
hiljain, ja se pitkällinen paasto ja ruattomuus oli nijn turmellut
Wattan, ettei se enää woinut ruokaa wastaan ottaa eikä sulattaa ja
keittää.

Joka heille johtui täydellisexi opixi, että Wahtan (Mahan) ja jäsenet
pitä yhdesä elämän toinen toisensa kansa, ja yhdistyllä woimalla
yximielisesti työtä tekemän, ja kuoleman wihdon toinen toisensa kansa.

_Oppi_. Yxi yhteinen Waldakunnan kansa-elando, on nijnkuin yxi ruumis,
josa hallitsia on pää; jonga tähden jokainen jäsen joka kieltä päälle
palwelluxensa, ei ole parempana pidettäwä, kuin yxi pettäjä, joka
hänen welwollisuudensa laiminlyömisellä on syy sijhen, että muitten
onnellisuus wähenee ja perstaupi.




8 Satu.

Yxi Kettu ja sairas Jalopeura.


Yxi wissi Leijona (eli Jalopeura) joka oli olewanansa sairas, hawaihti,
että kaikista Mettän Kapeista oli Kettu se ainoa, joka ei etsinyt
häntä, eli tullut häntä kattomahan: sentähden antoi hän hänelle
kirjallisesti tietä, kuinga sairas hän oli, ja kuinga paljon ja
suuresti hän wanhan tuttawuuden ja ystäwyyden wuoxi, ihastuis hänen
lässäolemisestansa.

Kettu antoi jälle takasin edespantaa hänen nöyrimmän kunniansa
osottamisen, tuhannilla toiwotuxilla, että Leijona pian mahtais saada
entisen terweydensä; mutta mitä hänen welwolliseen sinne tulemiseen
sowei, nijn rukoili hän, että hänen poisolemisensa, armollisesti, ei
pahoin päin ylösotettaisi; sillä, sanoi hän, minä löydän että koko
joukko jälkkiä eläimistä eli mettän itikoista on teidän Majestettinnä
majaan, mutta ei yhtäkään nijstä, jotka sieltä olis palainnehet.

_Oppi_. Tästä on se Latinainen sananlasku: _Vestigia me terrent; nam,
omnia introrsum, nulla retrorsum. Caute vivas, faciant, aliena pericula
cautum_. Pahan retkisten ja petollisten ihmisten ulkokullainen ystäwyys
pitää meiltä wisusti tutkittaman, ennen kuin me sijhen luotamme ja
uskallamme.




9 Satu.

Yhestä Trompeetarista, joka otettijn fangixi.


Koska kerran yxi Armeija, eli sotajoukko sodasa woitettijn, nijn tuli
kaikkein muitten seasa myös yxi Trompetari fangixi tehdyxi. Kuin nyt
wihollisen sotamiehet hänen ympärins pijritit, ja tahdoit maahan hakata
hänen, sanoi hän: minun Herrani! mixi te tahdotta tappaa sitä, joka ei
jongun muun werta oleko uloswuodattanut?

Sinun täytyy sen pikemmin kuolla, kuin sinä olet sellainen kelwotoin
mies, joka itte ett tohwi tapella, ja kuitengin ylös kehoitat muita
tappelemaan.

_Oppi_. Se joka yllyttää ja kehoittaa toisia pahaan, on nijn hywin
pahoin tekiä, kuin se joka ite tekee pahoa. Se on mies joka minun
tappaa, ja ei aset, eli kiwääri, joka on syytöin wälikappale hänen
pahaan aikomiseensa.




10 Satu.

Yxi wanha Kärppä ja Rotta.


Yxi wanha Kärppä, joka jo oli melkein uloswäsynyt hijriä pyytämään,
koki petoxella ja wiekkaudella sitä toimittamaan, johonga hänellä ei
ennä muutoin ollut woimaa. Hän pani ittensä jauho tynnerijn maata, että
hijret olisit tulleet hänen luoxeen, koska ei hän itte enää woinun ajaa
heitä takaa. He tulit myös totisesti joukottain sinne, ja sen usein.
Mutta kuin Kärppä luuli, että se nijn aina tapahtuis, nijn yxi wanha
hywin kokenut Rotta, joka jo ennen tätä oli wäistänyt ja ulos pääsnyt
monesta sadasta eri laudasta, loukkaasta ja killeröstä, koko tämän
asian ilmoitti, ja saatti turhaxi kaiken Kärpän wäijymisen.

_Oppi_. Joilla ei ole halua, eikä woimaa kunniallisella tawalla
edesauttaa itsiänsä mailmasa, ne noudattawat enimmitten, wilppiä,
kawoluutta ja petosta, ja silloin eläwät he yxinkertaiset ja typeräin
kululla, melkeittäin kuin lukki eli hämmähäkki kärwäisistä; mutta aika
joka kaikki ilmoittaapi, ilmi saattaa myös wihdon heidän koiruudensa ja
sen häpiään tuottawat.




11 Satu.

Yhestä Akasta (Ämmästä) ja lihawasta Kanasta.


Yhellä wanhalla Eukolla oli yxi Kana, joka jokapäiwä muni hänelle yhden
munan; nyt luuli hän, että Kana jos se saa runsammin ruokaa, taitais
munia kaxi munaa päiwäsä: sentähden hän myös koki tätä ja ruokki häntä
ylönpaltisesti; mutta Kana tuli sijtä lihawaxi, ja ei enää muninut
luonnan.

_Oppi_. Jolla jo on paljon ja enemmän tahtoo, se ei usko että hänelle
on ikään kyllä, ennen kuin hän saa kaikki, joka kuitengin on mahdotoin.
Sentähden pitä meidän laskeman wissit raja määrät meidän halujemme
ja pyyndöjemme eteen, ja tytymän sijhen tarpeellisen kuin meillä on,
ettemme mistais ja käsistämmä kadottais, sitä kuin meillä on.




12 Satu.

Yhestä Lääkäristä ja Sairaasta.


Kuinga te woitta, minun Herrani? sano yxi Tohtari, Sairaalleen? minulla
on ollut, wastais, hän ylönpaldinen hikoileminen. Ja so, sano Lääkäri,
se on sangen hywä merkki. Jongun ajan perästä tuli Tohtari jällen
sinne ja kysyi hänen ruumijnsa tilaa. Ack! walitti se Sairas, nyt
juuri tuosa paikas oli minulla wilu ja wäristys. Se on kaikki hywä, ja
tosin se paras kuin me ikänänsä saatomme toiwottaa, sanoi Lääkäri; se
on merkki yhteen erinomaisesti wäkewään luontoon. Kuin hän kolmannen
kerran etsei eli oppei häntä, ylös kertoi hän saman kysymyxen; se
wuoteen omanen wastais: minä oon yli koko ruumijn pöhöttynyt, nijnkuin
minulla olis wesi tauti. Tämä on se paras tunnusmerkki kaikista, sanoi
Tohtari, ja sillä samaa meni hän pois tiehensä. Näpisti oli hän ulos
lähtenyt, ennen kuin yxi sen potiwan ystäwistä tuli sinne, ja kysyi
samoin, kuingas woit? nijn hywin, sano se Sairas, ettän kaikkein hywäin
merkkein alla taidan kohta tuos paikas kuolla.

_Oppi_. Että kuollo-wuoteella ketään kaunistella, on se suurin petos.




13 Satu.

Yxi Poika ja hänen Äitinsä.


Yxi Skoulu-Poika toi kerran kotia Äitillensä yhden kirjan, jonga
hän oli warastanut koulu-kumppaleiltansa. Hän oli pehmiä, että hän
olis nuhdellut häntä sijtä, ja ylöskehoitti nijn hänen pehmeydellään
häntä usiampijn warkauxijn. Koska hän nyt tuli wanhemmaxi tahtoi hän
tätä käsityötä kallijmmis asiois harjoittaa, sixi kuin hän wihdoin
tuli kijnni otetuxi, ja piti kärsiä hywin ansaitun rangaistuxensa.
Hänen Äitinsä seurais häntä sitten ulos hirsipuun-lassille, josa hän
käskyläisiltä sai luwan puhua muutaman sanan Äitinsä kansa. Sen päälle
hän sowitti suunsa hänen korwaansa, ja kuin hän oli kuiskuttelewansa
hänelle jotain korwaan, puraisi sen kokonansa pois.

Tämän ilkiän ja ihmisen luontoa hirwittäwän työn tähden, kauhistui
wielä jokainen sitä enämmin häneen. Mutta hän sanoi sille liki
seisowalle kansalle: minun ystäwäni! te näettä minusa yhden esimerkin
sekä synnistä ja sen rangaistuxesta:

Mutta tämä minun Äiteni on se, joka on minun tähän saattanut; sillä
jos hän olisi kaunijsti witsoilla hosunut minua sijtä kirjasta, jonga
minä lapsuudesa warastin, nijn en minä olisi miehuudeni ijäsä tarwinnut
kuolla hirsipuusa.

_Oppi_. Meidän ylöskaswatuxesamme tulemma me, taikka hywin eli pahoin
ylöskaswatetuxi, ja waikutuxet sitä, saa sekä koko waltakunnat, että
erituiset talon-pidot huomata.




14 Satu.

Yhestä wanhasta Miehestä ja Jalopeurasta.


Kerran joukahti yhdelle jalolle miehelle unesa se ajatus, että hänen
ainoa poikansa, joka oli yxi pulska nuori-mies ja arwattawasti suuri
jahti- eli metsä-mies, tuli yhdeltä Jalopeuralta kuoliaxi rewityxi.
Tämä uni häälyi nijnkauwan isän aiwosa, että hän wihdoin antoi raketa
pojallensa yhden ihanan kesä-huoneen, warjellaxensa häntä sijnä
kaikesta waarasta, ja ei säästänyt waiwaa eikä kulua, että se mahtais
tulla juuri otollisexi ja suloisexi asun siaxi hänen pojallensa. Tämä
huonet, oli, sanalla sanojen, nuorukaisen fanki-huones, ja isä itte
oli hänen wahtimestarinsa. Nyt oli sen seinillä kaikenlaisia kuwia ja
maalauxia, ja nijtten seasa myös yxi Jalopeuran kuwa.

Koska Nourukainen sai sen nähdä, nijn kajahti se hänen päähänsä, mitä
hänen Isänsä oli unexunut ja kuinga hän nyt, paljaan isän luulon tähden
sellaisesta eläimestä, täyty olla fankina; sen yli kauhistui hän ja
suttui nijn wäkewästi, että hän sijnä kijwaudesaan löi nyrkillään kuwaa.

Mutta, että hän nyrkillään rokais eli tapais yhden teräwän naulan, joka
oli seinään lyöty, nijn sai hän käteensä sen kaltaisen haawan, että hän
joutui yhteen waaralliseen tautijn, josa hän, ei kauwan sen jälkeen
ylönandoi hengensä. Nijn muodon ei tainnut isän edellä katsomus estää,
ettei poika kuollut olis yheltä Jalopeuralta.

_Oppi_. Ihminen taitaa wähän, eli lijan arwon panna unien päälle; sillä
muutamia unia on todella, joilla on joku merkitys. Mutta ylipään on
kuitengin asia tämä: jota wähemmin me unista lukua pidämme sen paremmin
me teemme: sillä jos tämä tyhmä luulo kerran on yhden houkion päähän
siansa saanut, nijn on tauti parantamatoin.




15 Satu.

Yhestä Hännättömästä Ketusta.


Yxi Kettu oli kerran tarttunut loukkaaseen eli rautoin (eli Ketun
sankoin) ja oli ilonen, että hän pääsi sieltä hengisä, waikka hänen
täyty jättää häntänsä merkixi. Mutta se näytti kuitengin oudolta ja
kummalta ulos, että yhden Ketun piti käymän Hännätönnä; sentähden myös
itse sen muistutus saatti hänen suutuxijn elämäsä, erinomattain kuin
wahingo oli parantamatoin. Kuitengin, että hän tämän häpiän olis saanut
jotensaan peitetyxi, aikoi hän kawaluudella yli puhua ja waatia kaikkia
muita Kettuja, että myös antaa poikki-hakata heidän häntänsä; ja sijnä
päälle tarkoituxes kuhtu hän kokoon koko kettujen seuruuxen, ja yhesä
oppineesa puheesa edes lateli heille, kuinga waiwaloinen, kelwotoin ja
häpiällinen asia se olis, että Ketut kantawat pitkiä häntiä.

Nijn pian kuin hänen puheensa oli päätetty, ylösnousi yxi wiekas repo
hänen kansa kumppaleistansa ja kuulioistansa, ja rukoili ennen kaikkia
saadaxensa tietä, jos se arwosa pidettäwä jäsen sijtä luwallisesta
ketun-seuruuxesta, joka nyt oli nijn suurella painolla puhunut häntäin
kantamisesta, annoi sellaisen neuwon, nijlle hywäxi, joilla hännät
olit; eli jos se kukaties tapahtui paljaastaan sijnä aikomuxesa, että
nijtten häpiä ja onettomuus jotka olit Hännätä, mahdettaisin sillä
lailla peitettää ja kaunistettaa.

_Oppi_. Jolla on, tahi luonnosta, eli pahasta onnesta joku wirhi,
pyytäis kaikkia kaltaisexeen.




16 Satu.

Yxi Isä ja hänen Poikansa.


Yxi maan mies, joka kunniallisella työllänsä ja uutteruudellansa
auttoi ihtensä hywin läpi mailman, olis suonut mielellänsä, että hänen
poikansa olisit sijnä asiasa noudattaneet hänen esimerkkiänsä. Koska
hän nyt makais wijmmeisellään, sano hän heille: Minun rakkat Lapseni!
minä olen welwollinen teille sanomaan ennen kuin minä kuolen, että yxi
suuri tawara eli aarnekätkö, makaa kätkettynä minun wijna-tarhasani.
Sentähden kaiwakat ja hakekaat wiriästi sen perään, sitten kuin minä
olen kuollut. Isä kuoli: ja pojat perit sen wijna-tarhan: he kaiwoit
sen ylön alasin, ristin rastin, ja mullistit nurin koko maan, ja ei
kuitengaan löynneet rahoja; mutta se runsas woitto kuin heillä oli
toisna wuonna, wijna mäestä, wakuutti heitä koko Isän tarkoituxesta.

_Oppi_. Yxi hywä neuwo on se paras Testamenti, jonga yxi Isä jättää
lapsilleen, ja on se sen parempi jos se saatta halun ja kijwauden sitä
täyttää.




17 Satu.

Yxi Kalastaja ja hänen Pillinsä.


Yxi Kalamies, joka paremmin ymmärsi pilliä soittaa, kuin kalastaa,
istu yhden joen törmälle ja puhu pillijnsä; mutta sillä ei tullut
yxikään kala hänen tygönsä. Sentähen pani hän pois pijppunsa, laski
ulos nuottansa, ja weti onnellisen apajan. Kuin hän nyt näki, kuinga
kalat nuotasa hypit, sanoi hän. Mitkä tyhmät kuhat te oletta, jotk' ei
tahtonet tansia, kuin minä soitin ja pelasin teille; ja nyt te tahdotta
tansiin ruweta.

_Oppi_. Kaikki mailmasa pitä tapahtuman wissein ojennus nuorain ja
järjestysten jälkeen. Sentähden pysykään jokahinen wirasansa, jonga
päälle hän ymmärttää, ja johon hän on kuttuttu, ja älköön sekaantuko
toisijn asioihin.




18 Satu.

Yxi Lääkäri ja sairas kipeillä silmillä.


Yxi Tohtari otti päällensä, etta parantaa yhtä Rouwaa jolla oli kipeät
silmät, sillä ehdolla, että jos ei hän tainnut häntä parata, nijn ei
hän tarwinnut palkkaakaan maxaa. Hän woiteli sitten hänen silmänsä
kokonansa yhellä sakealla silmä woiteella; ja kuin hän nijn oli umpi
sokkona, otti hän, joka kerta, kuin hän poisläxi, jongun hopia-lusikan,
maljan, eli jotakuta muuta kotihin myötänsä, hänen huoneestansa.
Wihdoin nijn Rouwan silmät rupeisit paranemaan, ja jota paremmaxi kuin
hän tuli, ja jota selkeemmästi kuin hän alkoi näkemään, sen wähemmän
hän päiwä päiwältä näki eli jälillä hawaitsi huoneesansa. Wijmmein tuli
Lääkäri hänen tygönsä ja sanoi: minun Frouwani! minä olen tehnyt, mitä
minun tulikin: teidän silmänne owat täydellisesti paratut ja terweet,
sentähden myös Frouwa mahta meidän wälipuheemme jälkeen maxaa minulle
minun waiwani. Ack! minun Herrani! wastais hän: minä olen nyt pahemmin
ulos joutunut, kuin minä olin sinä ensimmäissä minutina, kuin minä
tulin teidän käsijnne ja teidän holhouxenne alle: sillä aina sijhen
saakka taisin minä nähdä kultaiset ja hopia astiat, seinä-waatteet,
kuwat ja muut kallijt kappaleet minun huoneesani; mutta nyt minä olen
sijhen tilaan joutunut, etten minä näe lupi luonnan mitänä.

_Oppi_. Harwat toisten hywää etsiwät, waan omaa parhastansa.




19 Satu.

Yxi Marakatti (Apinia) ja Kettu.


Koska muinain yxi Jalopeura oli kuollut, tulit eläimet eli mettään
kapeet kokoon, ja tahdoit walita ittellensä Kuninkaan sen siahan.
Moni tuli waalijn; mutta muutamalla ei ollut sitä näköä, kuin yhdellä
Kuningaalla pitä oleman, muutamalla ei ollut sitä ymmärrystä, eli
sitä woimaa, kuntoa ja kelwollisuutta, kuin olis saattanut hänen
rakastetuxi ja arwoon, eli jotain muuta puuttui; mutta wihdoin edestuli
se lystillinen Marakatti ja hänen kummain ilweittensä ja käytöstensä
kautta sen matkaan saattoi, että hän sai muitten rinnalla edun, ja en
tiedä kuinga monta ääntä eli wootumia enemmän.

Kettu, joka oli itte puolestaan wagasti asioinut ja ajatellut
saadaxensa tämän kunnian, pahaxui sitä surkiasti, koska hän näki,
kuinga tämä anomus päätyi wastoin hänen ajatustaan. Sillä wälillä
arsinoi hän yhtä kälmit rekiä, ja kuiskutti kohta sitä nykysin
uloswalittua kuningasta korwaan, että hän salaa taitais tehdä hänelle
kelwoxen palwelluxen. Kaikkein armollisin Herra, sanoi hän, minä olen
ylös nuuskinut yhden salatun aarnehen yhdes paikas; mutta se on jotain
semmosta, kuin on omistettapa Teidän Majestetillenne, ja sentään en
minä ole tahtonut rikkoa häntä wastaan. Sen jälkeen johdatti hän
Marakattin ottamaan sitä samaa ylös, yhden syötin luoxe, joka oli pantu
yhteen ritaan eli kuoppaan.

Marakatti eli Apinia tarttui sijhen rohkiasti, mutta samalla loukkas
langeis, ja kuristi hänen jalkansa eli käpälänsä. Woi sinuas
kujehellinen ja petollinen kälmi, huusi Marakatti. Woi sinuas sinä
kelwotoin ja taitamatoin Kuningas! huusi Kettu: tahdotkos sinä houkka
olla toisten hallitsia, ja ei sinulla ole sen werran mieltä, ettäs otat
waarin räpylöistäs? (käpälöistäs).

_Oppi_. Korkia wirka, korkia ymmärrys. Ei kaikki kuningaaxi kelpa.




20 Satu.

Yxi Seppä ja hänen Koiransa.


Yxi Rautio, eli Seppä hawaitsi, että hänen Koiransa nukku yhtä päätä,
nijnkauwan kuin isäntä seiso työsänsä ahjon edesä; mutta nijn pian
kuin murkina eli puolipäiwä alotettijn oli Koira walweella (hereellä)
ja tuli kans saapuille. Kerran kysy sentään Seppä Koiraltaan, mikä syy
mahta olla tähän hänen elämänsä; kuinga minä sen ymmärrän ja ylös otan,
sanoi hän, ettäs aina alinomaa nukut ja kuorsaat, kuin minä seison
alaisimen luona; mutta kuin minä saan jotain haukataxeni, nijn sinä
kohta tahdot olla kansani?

Nukkumisella on aikansa, wastais Koira, walwomisella on myös hänen
aikansa; ja jokainen asia tulee hywin toimitetuxi, koska se aikanansa
toimitetaan.

_Oppi_. Kaikilla irujamilla on heidän pää-aikomuxensa, kuin owat
watsaansa täyttää ja sukuansa lisätä.




21 Satu.

Yhen Jalopeuran naimisesta.


Yxi Leijona (Jalopeura) tuli kerran ylös sytytetyxi rakkaudesta yhteen
Talonpojan Tyttärehen, ja anoi hänen Isänsä suostumusta saadaxensa
häntä puolisoxensa. Se wastaus, jonga Talonpoika, sen päälle annoi oli
melkein törkiä (krouwi) hän ei tainnut millään muotoa sijhen suostua,
että hänen tyttärensä pitäis tulla naiduxi yhden pedon ja järjettömän
luondokappalen kansa. Jalopeura näytti sen yli julmat kaswot, joka
saatti Talonpojan parempijn ajatuxijn, nijn että hän wihdoin suostu
tähän naimiseen, kuitengin sillä ehdolla, että Jalopeuran piti ensin
antaman ulos temmata hampaansa ja poikki hakata kyntensä; sillä hän
sanoi, että tyttärelle se on mahdotoin että nijtä kärsiä.

Jalopeura lähetti kohta yhden Palperin eli Fältskärin perään, joka
toimittais kaikki nämät, sillä mitäs ei rakkaus woi ja waikuta, ja
mihingäs hulluuteen ei se saata? sitten nijn pian kuin työ oli tehty,
tuli jälle friari, eli tämä ylkä, isän tygö, ja muistutti hänelle hänen
lupaustaan. Mutta kuin Talonpoika näke, että Jalopeuralla ei enää ollut
warustettu, sai hän moodia ja rohkeutta, ja yhellä wahwalla kangella
alkoi senkaltaisen leikin, jonga kautta friari (ylkä) jätti pian koko
naimisen päälle seisomisen ja anomuxen.

_Oppi_. Yxi sokia ja hullu rakkaus ei kysy elämän, eikä omaisuden
perään, ei huoli kunniasta ei arwosta; waan uhraa haluinsa himoille
kaiken sen kuin yxi taitawa ja kunniataan rakastawa ihminen suurna ja
arwosa pitää.




22 Satu.

Yxi wanha Jalopeura sairasna, neuwoo poikaansa.


Yxi wanha iso ikäinen ja riutunut Jalopeura joka aikoi pian jättää
tämän mailman, tahtoi wielä wijmmeisellään neuwoa poikaansa ja antaa
sille isälliset muistutuxensa, manauxensa ja waroituxensa, taitaaxensa
hywin ja wijsaasti elää täsä waarallisesa mailmasa. Hän kutsui poikansa
luolansa suulle, wuoteensa wiereen ja alkoi näin puhua.

Sinä tiedät, minun poikani! että meidän Jalo sukumme on kaikkein
eläinten pelko, ja me olemma kaikkein mettän eläinden ylimmäiset
haltiat. Sinä tiedät, millä wijsaudella, ja woimalla minä olen
tähän korkiahan ikähän ennättänyt. Minun rohkeudeni ja jaloudeni on
kaikille tuttu. Kaikki alimmaiset täyty sen tunnusta, jotka pelwolla
ja kunnioittamisella owat suuta antaneet minun waldikkaalleni. Sama
jalo weri kiehu sinun nuorisa suonisasi. Sinä olet rohkia, mutta
nuori ja wielä koettelematoin. Et sinä olet kokenut nijn paljon kuin
minä; et sinä tiedä kuinga waarallinen tämä mailman waellus on: kuule
sentähden sinun wanhan Isäs neuwoa, ettei sinun nuoruudes rohkeus ja
tietämättömyys joskus sinua saattais wahinkoon.

Tämä on minun yxiwakainen neuwwoni. Sinä et tarwihte sinun jaloudes
tähden peljätä yhtään eläintä; kaikki sinä woitat wäkewyydelläs, ja
kaikki on sinulle alammaiset; mutta yxi on, jotas mahdat wälttää
ja kawahtaa, ja ei ikänänsä antaa itsiäs sen parijn ja pakinoille:
se on, ihminen. Se nuori Jalopeura, lähti ulos saalijn pyytöön ja
wanhalle isälleen ruokaa hakemaan: hänen nuoruudensa woima teki
hänen urhollisexi, rohkiaxi ja pelkämättömäxi; ja että Isä kielsi
häntä ihmisen puheille menemästä, se ylytti enemmän häntä, että sen
pikemmin sitä eläindä ihmistä ylös etsimään. Hän läxi ulos, ja tuli
mehtolasta, yhteen kylään. Hän tuli kyntö pellolle, josa hän ensin
löysi, rookasi ja hawaitsi kynnöxellä waollansa seisowata kaxi ikeen
alla olewata härkää: hän kysyi heiltä mixi tee täsä seisotta, jotka
oletta nijn wäkewät ja isot härät, kuka teidän on nijn sitonut? he
wastaisit: ihminen: kuka se on? ja mihenkä se on mennyt? sanoka
minulle? minulla olis halu nähdä sitä, ja koetella minun woimaani sen
kansa: se mahtaa olla wäkewä, joka on woinnut sitoa teidän, nijn suuret
luondo-kappaleet, ikeen alle! minä ikäwöin sitä nähdä. Härjät wastaisit
-- Se, nimittäin, mies eli ihminen, meni tästä, tuonne taloon, eli
huoneita kohden; sielläs hänen lyödät ja saat häntä puhutella.
Leijona eli Jalopeura meni taloa kohden, ja ajatteli ittexeen ihminen
mahta olla wäkewä, joka on woinut ja jaxanut sitoa nijn suurta, kaxi
härkää? mutta ei hän kuitengaan, mahda olla minua wäkewämpi? hän
lähestyi taloa, josa hän näki, yhden suuren hewoisen suitsi suusa ja
satuloitunna, kijnni sidottuuna, jota hän terwehti, ja kysyi: kuka
sinun nijn Jalon, pulskan ja kaunijn luondokappaleen on näin kijnni
pannut? Hewoinen wastais: ihminen. Se nuori ja ei wielä mailmasa
kokenut Jalopeura sanoi: kuka se on? ja kuhunga se eläin, ihminen on
mennyt? Hewonen wastais; se meni juuri tuos paikas, taloon, eli näihin
huoneisijn; kyllä se sieltä pian tulee. Leijona, eli Jalopeura sanoi,
se mahta olla wäkewä eläin, minä tahtoisin painella ja taistella hänen
kansaan, nähdäxeni jos se on minua wäkewämpi, ja seisoi sijnä ja odotti
ihmistä. Ihminen tuli wihdoin sijhen: Leijona, eli Jalopeura, terwehtä
ihmistä, ja juttelee hänelle, kaikki mitä hän on nähnyt härkäin ja
hewosen kansa, ja ihmetellen sanoo: sinä mahdat olla ylön wäkewä, joka
nijn suuret eläimet olet sitonut, minä tahdon kamppailla sinun kansas
ja painia lyödä; sillä minä luulisin kans olewani nijn wäkewän.

Ihminen wastais: kohta sillään; minä en kiellä sijhen. Mutta ensin on
minulla täsä rantteella yxi suuri tamminen pölkky, jonga minä tahdon
halki saada; ja ole sinähin nijnkuin kuuluisesti wäkewä minulle sijhen
awullinen, nijn sitten me painia lyömmä. Mies rupeis kirweellä tammi
pölkyä halkaisemaan, ja löi rauta-wawjat rakoon, ja käski Jalopeuran
etu räpylöillään eli kämmenillään tarttua kiskoon; mutta sinä samasa,
weti mies waajat pois, ja Jalopeuran kämmenet jäi tammipuun rakoon
lujasti kijnni, nijn ettei Jalopeura nijtä jaxanut uloswetää, mies
juoxi pois talohon, enemmän wäkiä hakemaan, kangeilla ja keihäillä;
mutta Jalopeura joka näki heidän tulewan häntänsä tappamaan, rewäisi
tuskasansa ja hengen hädäsä etu käpälänsä että ne katkeis ja jäit
tammi pölkyn rakoon, ja juoxi kijruusti pois mehtään sen wanhan Isänsä
luolalle, itkein, kiljuen ja pahoin peristen, werisänsä.

Se wanha Jalopeura sanoi: misäs nyt Jalopoikani olet ollut? ja etu
kämmenes mistanut? minä olin ihmisen pakinoilla, ja jutteli isälleen
koko edellisen jutun; Isä antoi wielä hänelle ja kaikille nuorille
jotka owat ittestänsä wijsaat olewanansa ja ei mitään kokeneet mailmasa
tämän lyhyen _Oppin_:

Nijn se käy kaikille jotka ei tottele wanhain neuwoa. Ei oppi ojahan
kaada. Ihminen on ittesänsä se kehnoin kaikista, mutta järki tekee
hänen wäkewämmäxi kaikista. Ittestänsä on ihminen se waarallisin
warottawa. Joh. 2: v. 25.




23 Satu.

Yxi Nuorukainen ja Pääskynen.


Kuin yxi tuhlaaja nuori, joka irstaisudesta oli hutiloinut ja myynyt
pois waatteet ruumijltaan, näki kerran Pääskysen lentäwän, joka ennen
tawallista aikaansa näytti ittensä kewäillä, nijn hän aprikoi kesän nyt
pian lähestywän, ja että hän sentähen ilman pelkoa, nyt taisi nekin
jälille olewat waate riepuusa pois-hurwitella. Mutta kohta sen päälle
tuli wielä kewät pohjaset ja kylmät kolkot säät, jotka sekä pääskysen
että tuhlajan pikaisesti olisit tankistaneet. Täsä wiheljäisyydesä
sanoi se nuori pöyhkiä ittexeen. Se hullu Pääskynen on syy meidän
molempain perikatoomme.

_Oppi_. Yxi Pääskynen ei tee kewättä eli suwia; ja tawattomat tapauxet
luonnosa ei johdu ojennus nuoraxi. Paras on nuorra tehdä työtä ja koota
wanhan päiwän waraxi; sillä ei aina kesä ole, tule talwikin.




24 Satu.

Yxi Koira ja Kukko, jotka olit Matka-towerit (Reisu-kumpalit).


Yxi Koira ja Kukkoi kuljit kerran yhdesä yhtä mehtä matka, jonga he
taiwalsit kahden mehtolan synkän läpitse. Mutta taipalella täyty heidän
yötä pitää ja lewätä, Koira pani maata puun komuun, ja Kukkoi istui sen
oxalle. Puoli yön aikani rupeis Kukko tawallisuuden jälkeen laulaman,
josta yxi Kettu joka oli sijnä seudusa sai tilaan, että lähestyä puuta
ja terwehtää häntä. Koska hän sinne tuli, ja äkkäisi Kukon ylhällä,
nijn hän jo edeltä kättä nuoleskeli suutaan, ja ajatteli ainoastansa.
Kuinga hän liehakoitsewilla ja makeilla sanoilla mahtais wietellä häntä
alas. Hän wannoi, ettei hän ikään eläisänsä ole kuullut nijn kaunista
enkelin ääntä; ja olis hänen ilonsa sitä suurempi ja ulossanomatoin,
jos hän sais sylijnsä ottaa sellaisen eläimen, joka hänelle on
weisannut nijn suloisen ehto wirren. Kukko antoi hänelle tämän päälle
sen wastauxen: sano ensin portin-wartialle täällä alhalla, että hän
awaa owen, nijn minä saan sen huwituxen astua alas sinun tygös. Kettu,
nijnkuin käskettijn, mutta samasa ulos hyppäis Koira ja puri hänen
kuolliaxi.

_Oppi_. Mailman tapa on, että yxi wuoroin pyytää toistansa wietellä ja
pettää.




25 Satu.

Yxi Saita eli Raha-ahnes ja joka kätki ja kaiwoi maahan rahansa.


Yxi wissi warallinen, äweriäs ja rikas, mutta sijnä siwus Saita mies,
möi pois kaikki omaisuudensa, ja käänsi kaikki rahaxi. Sitten waloi
ja sulais hän ylös kaikki rahansa yhteen tönkkijn, hyrkälesehen eli
klimppijn, ja kaiwo sen maahan; silloin hän myös ynnä nijnkuin laski
alas sydämmensä ja sielunsa raha-lippaaseen. Ei yhtään aamu puhdetta
siwu mennyt, ettei hän etsinyt tätä kulta-jumalataansa. Ja nijnkuin
tämä hänen usein siellä kulkemisensa taisi ylösherättää muutamia
sijtä waarin ottamaan, nijn haki yxi, joka oli usein tarkan waarin
tästä ottanut, hänen tawaransa ylös yöllä ja wei sen pois. Koska mies
toista päiwänä sen hawaitsi, nijn tahtoi hän pian tulla hulluxi ja
nöyrä päisexi sen tawaransa pois katoamisen tähden. Mutta kuin yxi
hänen kranneistansa (nabooreista) näki hänen hulluttawat ilweensä
(käytöxensä) sanoi hän hänelle. Mihingä kelpaa kummingin senkaltaiset
kujehet ja menot? sinulla ei ole yhtään rahaa ollut, ja nijn muodon
ei sinulta olekkaan mitään pois tullut; sinä oot tähänasti ainoastans
luullut, sinullas jotain olewan, ja aiwan nijn kewiästi taidat sinä nyt
myös luuletella itsiäs, että sinun rahasi owat tallella.

Sinä tarwihtet ainoastansa panna (laskea) yhden kiwen sille paikalla,
kusa sinun rahansi makaisit, ja sijnä siwusa luuletella ja uskotella
itsiäs, että se kiwi on sinun tawaras, nijn sinun rahasi on sinulle
jälle.

Sinä et nauttinu tawarata, koska se sinulla oli; ja et sinä mahda pitää
sitä pois tulleexi, nijnkauwwan kuin sinulla on se aikomus, ettei sitä
nauttia hyödytyxexesi ja parhaxesi.

_Oppi_. Se on paljoa parempi, että olla paitsi kaikkia omaisuutta, kuin
tulla waiwatuxi ja rasitetuxi kaikilta nijltä harmeilta, huoleilta ja
mielipahoilta, kuin on nijtten omistuxen kansa yhdistetty, koska ei
imeisellä ole mieltä ja taitoa nijtä oikein nauttia ja wiljellä.




26 Satu.

Yxi Paimen ja nuori Susi.


Yxi Paimen otti yhden Suden pojan sen emältä, ja kaswatti sen ylös
ynnä koirainsa kansa. Suden-poika söi, koiran-pennikkain kansa, ja
tuli wihdoin isoxi, nijn kuin hekin. Wälistä se tapahtui, että joku
ajettu Susi pääsi pakoon, ja koirain täyty, ilman mitään palata kotia
jällensä; mutta tämä kaswattee, alju ja koto-susi kijnittä aina juosta,
sixi kuin hän saawutti sukulaisensa; ja kuin hän heidän luona oli
saanut osansa saalista, palaisi hän aina jälle kotijn isänänsä tygö;
mutta silloin kuin mettä häntit melkein pysyit takaloilla; nijn se
nuori Susi, ajoittain näki tilan tappaaxeensa jongun lampaan, jonga hän
sala söi; jota hän teki usein, sixi kuin Paimen sen äkkäis, ja hirti
aljo-suden.

_Oppi_. Petolliset ja pahan elkiset ihmiset saadaan nijn wähä
rehellisixi, kuin Sudet, lammas koirixi eli lambureixi; sillä
sukukunnittain wiekas weri happanee ja kihisee suonisa.




27 Satu.

Yxi Jalopeura, Kettu ja Susi.


Metsän Kuningas oli nyt tullut wanhaxi ja kehnoxi, ja kaikki tapiolan
joukko, oli nyt welwollisen ylös-passauxensa tehnyt, paitsi Kettu.

Susi ja Kettu, olit yxi pari suurimpia kälmija ja pettäjitä, joka
etseit aina somasta tilaa, saada tehdä toinen toiselleen jotain
konnan juonta ja kälmitykkiä ja nyt otti Susi tästä tilasta waarin,
että Jalopeuran tykönä hywin kyllä leikkaamaan Ketun etua. Hän
sanoi sentähden metsän Kuninkaalle: minä taidan wakuuttaa teidän
Majestätiänne, ettei mikään muu, kuin ylpeys ja ynseys, ole syy sijhen,
jottei kettu nyt tule howijn saapuille, nijn hywin kuin hänen muut
kumppalinsa.

Nyt oli se Ketun onni, että hän oli sijnä seinuxella, ja sijnä
seidusa saapuilla ja kuuli tämän kaikki; sentähden hän kohta astui
edes Jalopeuran istuimen eteen ja, koska hän hawaitsi, hänen mielensä
olewan kyllä wihasta kiehuwaisen, anoi hän alimmaisudesa, että hänen
Majestetinsä tahtois antaa itsellensä aikaa kullaaxeen hänen syitänsä.

Sitten sanoi hän: Kaikkein armollisin Herra! minun kunnioittamiseni
ja uskollisuudeni Teidän Majestetiänne kohtaan, on nijn suuri, että
minulla on syy kerskata itsiäni sijtä, ja otan minä itelleni sen
rohkeuden, että hänen korkiasa läsnä ollesansa wakuuttaa, ettei se
wähintänsäkään ole halwempi, kuin suingin jongun toisten teidän
alimmaistenna; ja, minä weikkaan, että he ynnä kaikin, myös täsä
tilasa, ei ole nijn paljon murhetta ja ajatusta pitäneet Teidän
Majestetinnä parhaaxi, kuin minä yxinäni. Minä olen sittemisen kuin
Teidän Majestetinne tuli kiwulloisexi ja sairaaxi juossut sinne ja
tänne, yli ympärijnsä, löytäxeni jotain lääkitystä ja wälikappaletta
teidän terweydenne jällensä saamiseen, jonga minä myös nyt, pitkällisen
waiwan ja perään ajatuxen kautta olen löynnyt; ja on se nijn hywäxi
löytty ja koeteltu wälikappale, että minä panen hengeni ja kaulani
wetoon, että sen pitä todella auttaman, parantaman ja oleman awuxi.
Anna minun sijs se kohta tietä, sano Jalopeura, mikä se olis? se,
se on, sanoi Kettu, että yxi eläwä Susi walkaistaan, eli nyljetään
eläwältä, ja hänen taljansa (nahkansa) kohta nijn lämminnä ja tuoresna
kääritään Teidän Majestetinnä ruumijn ympäri.

Susi seiso sillä aikaa nijn likellä, että hänen töyty kuulla kaikki;
jongatähden myös Kettu naurain ja pilkaten annoi hänelle tämän läxyn,
ettei hänen ikään tämän ajanperästä pidäis wihaan kehottaman yhtä
wallitsewaista alimmaistaan wastaan, waan paremmin hywillä ja rauhaan
pään tarkottawaisilla neuwoilla lepyttää häntä.

_Oppi_. Korwaan-kuiskutteleminen, on se ilkein kuje; kuitengin on se
lysti nähdä; kuinga yxi kälmi toisen saattaa langeemuxeen.




28 Satu.

Yhestä Waimosta ja hänen juomari-miehestään.


Yxi Waimo, jolla oli se kowa lykky, että hänellä oli juoppo-lallu
miehenä, otti hänen kerran, kuin hän oli päissään kuin sika, ja kantoi
hänen luu-karsinaan kuolluitten sekaan. Muutaman hetken perästä,
kuin hän luuli hänen jo jotain selwenneen ja kohmelosta ja wijnasta
kaljendunehen, meni hän sinne, ja kolkutti luu-karsinan owen päälle.
Kuka se on, huusi se juopunut: se on yxi, wastais waimo joka kantaa
ruokaa kuolleille. Minun ystäwäni sanoi hän, tuo tänne ennemmin jotain
juomaa eli juotawata; ja en minä ymmärrä, kuinga joku ihminen, joka
tunde minun, taita tänne tuoda ruokaa ilman juotawata. Waimo meni
sen päälle pois, ja sanoi ittexeen: minä näen kyllä, että juopumus
on saanut ylikättä hänen tykönään; minä mahdaan nijn kernaasti lyödä
peräti pois ajatuxistani, saada häntä sijtä pois.

_Oppi_. Sywästi juurtuneet tawat owat, kuin toinen luonto meisä, ja
ennemmin ihmiset rikki runtellaa taitaan, kuin nijtä jättää ja parata.




29 Satu.

Kuinga yhtä mustaa Muriania pestijn puhtaaxi.


Yxi mies oli kerran ostanut ittelleen yhden Muriaanin sijnä ajatuxes,
että sen musta naama oli auringosta nijn mustunut, ja ei luonnostaan,
ja että sen edellisen isännän syy taisi sijhen olla, joka ei ollut
pitänyt häntä puhtaampana. Hän otti sijs hänen kotijnsa, ja koetteli
kaikenlaisella pesemisellä jos ei hän sais häntä walkiaxi, mutta ei hän
mitään matkaan saanut, waan teki ainoastansa sillä enemmän wahingota,
koska se pitkällinen peseminen weti wihdoin Muriaanin päälle yhden
raskaan taudin.

_Oppi_. Luonnollisia taipumuxia taitaan jotensakin hywän opin ja
neuwwon kautta parata; mutta on nijtähin, joita ei millään muotoa taita
muutetta eikä ulos juuritettaa.




30 Satu.

Kaxi Matka miestä ja yxi raha kukkaro.


Kuin kerran kaxi matkamiestä käwit yhtä tietä, kumarsi toinen
heistä itsensä maahan ja otti ylös jotain, sanoi myös jälistä päin
towerilleen: katso, mitä minä löysin, yhen kukkaron rahoja täynnä!
ei, wastais se toinen, kuin kaxi ystäwätä yhdes kulkewat, nijn et
sinä saa sanoa: minä löysin sen eli sen, waan, me olemma löynneet.
Näpisti oli nämät sanat sanotut, nijn kuulu suuri melsket ja rähinä
usiammista persoonaista, jotka tulit kijruhtain kijnni tapaamaan yhtä
warkaan-seuraa, jotka olit maan-tiellä ryöstäneet. Ah! sano se joka
löysi kukkaron; nyt meidän täytyy kuolla. Mitä? wastais, se toinen:
sinun ei pidä sanoman meidän, waan minun täytyy kuolla; sillä kosk' en
minä saa osaa sijtä kuins löysit nijn et sinä myös tarwihte ajatella,
että minä jään puolta hirsipuuta sinun kansasi.

_Oppi_. Ne jotka tahtowat olla lijtosa seuruuxesa toinen toisensa
kansa, nijtten pitä myös tasain osan ottaman sekä hywästä että pahasta,
sekä myötä että wastakäymisestä.




31 Satu.

Yhestä onnettomasta naimisesta.


Kotwan aikaa eli kauwwan sitten oli yxi mies, joka oli saanut yhden
suuren tora hampaan eli willi wiha kissan, se on, juuri rijtaisen ja
toraisen waimon, nijn ettei hän saanut yhtään rauhaa huoneesaan hänen
kansaan. Kuitengin tahtoi hän tämän hänen onnettomuudensa alla tehdä
mitä hän saatti. Hän koetteli sentään ensin sitä, että hän joxi kuxi
ajaxi lähetti hänen wanhempainsa tygö.

Kuin hän nyt tuli jongun ajan perästä ja tahtoi häntä jälle kotia
tuoda, sanoi hän hänelle: minun sydämmeni! kuinga näwyi ja käwi sijnä
huoneesa eli talosa, josa sinä nyt olit? hän wastais: siellä käy, en
tiedä kuinga; mutta nijn paljon taidan minä kuitengin sanoa, ettei
yxikään perheestä woinnut kärsiä minua, ei kasakatkaat (wieras työ
wäki, päiwämiehet) jotka ulkona kedolla työtä teit; minä näin sen
heidän silmistään. Ah! woi, minun akkani (waimoni) wastais mies: jos ne
ihmiset, jotka warhain uloslähtewät, ja hiljan kotia tulewat, ja jotka
seurawaisesti wähin sinun kansas owat, ei kuitengaan saa rauhaa sinulda
misä wiheljäises tilas ei sijs ole sinun mies rukkas, jonga täytyy
kaiken ikänsä olla sinun seurasasi.

_Oppi_. Kuin mies ja waimo ei woi hywin kärsiä toistaan, nijn
welwoittaa wijsaus sitä yhtä, ja sijwollisuus sitä toista, että he
yxinäisyydes, salaa ja kahden käden päättäwät pienet torat ja sopiwat
toisensa kansa, nijn parhain kuin he taitawat.




32 Satu.

Yxi ahne Akka ja sen Kana.


Yxi Kana oli, joka muni jokapäiwä yhelle Akkalle kulta munan. Akka
luuli, että koko Kana mahtaa olla paljaasta selkiästä kullasta:
sentähden tappoi hän Kanansa; ja ei löynnyt kultaa, eikä enää saanut
kulta munia.

_Oppi_. Joka tytyy wäähään, se on rikas. Mutta joka kultaa aikoo
puukolla wuolla eli leikata, se ei saa mitään.




33 Satu.

Yxi wanha Akka, sen Pijat, ja Kukkoi.


Entiseen aikaan, ja silloin kuin ei wielä joka napakalla ollut
plakkari uureja, ja joka uroolla seinä kellot pidettijn Kukot
huoneisa Rofeitoina ja ajan tietona. Yhellä wanhalla Akkalla oli myös
senkaltainen herättäjä, joka lauloi jo puoli yöstä ja sitten aamu
puhteella. Akka ylösherätti pijkansa jo warhain Kukon lauluulta, nijn
että aamu puhdet tuli heille kyllä pitkäxi; he pidit sentään neuwwon
keskenänsä, että tappaa Kukko. Mutta koska talo tuli kukottomaxi,
herätti emäntä heidän wielä waremmin, ja wälistä ennen puolta yötä;
sillä hänelle nijnkuin wanhalle ja unettomalle oli yö lijaxi pitkä.
Pijan sait nyt katua tekonsa, ja olisit mielellänsä suoneet Kukon
eläwän.

_Oppi_. Tee pahoin eli hywin poikani, kylläs edestäs löydät.




34 Satu.

Warkaat, jotka warastit yhen Kukon.


Yxi warkaan joukko mursi itsensä kerran yhteen huoneseen, mutt'
ei löynnet siellä muuta, jota he olisit tainneet pois ottaa, kuin
ainoastansa, yhen Kukko raukan. Tämä, wapahtaaxensa, edesantoi kaikki
mitä hän taisi, mutta erinommattain huusi hän sen palwelluxen päälle,
kuin hän aamu puhteilla tekee, herättäisänsä ja kutsuisansa wäkiä
työhön. Sinä olisit tehnyt paljoa paremmin, sano yxi warkaista hänelle,
jos oosit ollut waiti sen asian haaran kansa; sillä sinun kiljumisesi,
jolla sinä ihmisiä herätät, turmelee pois meidän työmme, ja juuri sijtä
syystä, me pääsemme monasti hirteen.

_Oppi_. Se joka yhdelle kuaxi kelpaa, on myrkky toiselle, nijnkuin
warasten ylöshirttäminen johtuu kunniallisille ihmisille wakuudexi. Yxi
waromattomasti puhuttu sana taita kyllä turmella yhen hywän asian; ja
on monella ihmisellä se paha kowa lykky, että hän puheellansa saatta
itsensä onnettomuteen eli hengeldänsäkin pois.




35 Satu.

Yxi Kana ja Pääsky.


Kerran yxi hullullanen Kana, makais pesäsä ja hauto kyy-kärmeen
munaa, saahaxeen poikia. Yxi pääsky lensi sijtä siwu ja hawaitsi sen,
ja julisti Kanalle sen waaran kuin hänen hautomisestaan oli: näillä
sanoilla: malta mieles wähäsen, ja ajattele mitäs teet hautomisellas,
sillä juuri sijnä samasa kuin sinä kuorit haudotut munasi, nijn wedät
sinä edes oman kuolemasi; sillä tämä sinun palwelewaisuudes synnyttä
sinun perikatosi.

_Oppi_. Monella hywän sydämmellisellä ihmisellä on se kowa onni, että
hän elättää yhtä lintua joka wihdoin repi silmät päästä, waikka hän
kuinga sitä wälttäisi.




36 Satu.

Yxi Äiti ja hänen kaxi Tytärtään.


Yxi Leski-rouwwa, jolla oli kaxi tytärtä, mistais kuoleman kautta sen
toisen, jonga hautaamisehen hän toimitti wissit itkewät waimot, joiden
piti käymän ruumin jälissä murhet wäkenä. Se jälkijn jäänyt tytär
ihmetteli kuin hän näki, että wieraat jotk' ei olleet sukua ei syntyä,
nijn surkiasti menettelit itsiänsä hänen sisarensa pois eron yli, ja
hänen likimmäiset sukunsa annoit edes näkyä nijn wähä murehtimista. Hän
kysy sentään äitiltään, mistä se mahta tulla? Äiti wastais: me, jotka
olemma sen edesmenehen sukulaiset, jos me wielä paljongin itkisimme ja
parkusimme, nijn en me saa sen enemmän, jaa, ei mitään; mutta ne wierat
saawat rahaa eli palkan waiwastansa.

_Oppi_. Kuin sen kuolleen omaisilla ei ole halua itkeä ja murehtia,
nijn täyty toisten maxon edestä sitä tehdä: wanha sananlasku
suomalaisilla on: Laulain Pappi rahaa saa, itkein ulosandaa.




37 Satu.

Yxi Sääski (eli Hyttynen) haastaa Jalopeuraa sotaan eli tappeluhun.


Koska kerran yxi Jalopeura kiljui mettäsä, tuli yxi Sääski lentäin, ja
istu hänen turpa jouhijnsa (partaan) ja rupeis torailemaan eli rijtaan
Jalopeuran kansa, haastain, kumpi heistä molemmista olis kunniallisempi
ja urhollisempi ulias ja sankari.

Mitä minä huolin sinun hampaistas ja kynsistäs sano Sääski, jotk' on
waan semmoset aseet, jotk' on kaikilla hulluillakin ja kehnomillain
hullujen eli waiwasten huonesa?

Mutta mitä urhollisuuteen tulee, nijn haastan, käsken ja manaan minä
sinua ulos nyt kohta tämän kautta, ettäs sen pian näytät ja koettelet.

Sitten puhallettijn sota torwijn, ja ne sotiwat käwit kohen ja
toistensa päälle.

Sääski tunki itsensä Jalopeuran sieramihin, ja pisti siellä nijn
kauwan, että Jalopeura omilla räpylöillään ja kynsillään pahoin
haawoitti ittensä, ja Sääski nijn muodon wijmmein tuli woittajaxi.
Sitten puhallettijn ero, ja Sääski lensi sieltä pojes. Mutta sitten
tällä woittajalla oli se kowa onni, että hän tarttui kijnni hämmähäkin
werkoon, josa se sitten sen enemmän sulloi hänen sydäntänsä, ja pisti
hänen pernaansa, että hän näki itsensä yliwoitetuxi nijn kehnolta
matelewaiselta, koska hän kuitengin ennen oli tullut Jalopeuran ylitse
woittajaxi.

_Oppi_. Onni taita wälistä halwimpain ja ylön katsottupain
wälikappalten kautta maahan lyödä kaikkein woimallisimman ylpeyden,
nijn että yxi Sääski saa woiton wirttä weisata Jalopeuran yli.
Sentähden, ei pidä yhdengään, olkoon se suuri eli pieni, yhdeltä puolen
aiwan paljon luullaxeen, eikä toiselta puolen peräti jättää asiata
tappion ala.




38 Satu.

Yxi Jalopeura ja Sammakko.


Yxi Jalopeura joka kulki ympärijnsä etsein saalista, seisahti äkistä
juoxusaan, kuin hän sai kuulla, yhden hirmuisen porinan ja ulwomisen,
ja hämmästyi sijtä melkein. Tämä outo tapaus ajoi tosin wähä esinnä
hämmästystä ja pelkoa häneen; mutta kuin hän katso ympärilleen, ja
walmisti itsiänsä kohtaamaan jotain suurta eläintä, nijn ei hän muuta
hawainnut kuin yhden waiwaisen Sammakan eli ojakonnan, joka tuli
kontaten yhestä lammesta.

Eikö se muuta ollu? sano Jalopeura, ja harmista ja mielipahasta
suutuxisa, puristi ja kuristi nijn kämmenellään sitä, että Sammakan
suolet ulospurskahdit sijhen paikkaan.

_Oppi_. Ensimmäises päälle karkauxes on työläs wastaan seisoa mielen
lijkutuxia; mutta joss me saamma aikaa ajatella päätämme ympäri, nijn
taidamme me jälle tyystyä ja tywenexi tulla.




39 Satu.

Yxi Kusiainen (Murahainen) ja Kyhkynen.


Yxi Kusiainen langeis tapaturmaisesti weteen, kuin hän oli juomasa
ojan rannalla. Yxi mettä Kyhkynen, joka näki sen, surkutteli häntä,
ja heitti yhen pikkusen oxan weteen, että se sai sijhen tarttua ja
kijwetä. Ja sillä nyt Kusiainen pelasti hengensä. Mutta wähäsen jälkeen
hawaitsi hän yhen metsä miehen, joka latasi pyssyään ampuaxeen samaa
Kyyhkyistä, joka nyt istu puusa ja nukkui. Kusiainen juoxi sentään
hilpiästi ja kijpeis puuhun, ja pistämisellään ninkauwwan tykki
Kyhkyistä, että se antoi itsensä lentoon, ja skyttä jäi seisomaan
häpiällä.

_Oppi_. Kaikilla luondokappaleilla on kijtollinen tunto saaduista
hywistä töistä. Ja joss joku sijnä asiasa on laitettawa, nijn on,
ihminen: kuitengin Jumalan walwowa edeskatsomus pitää sijtä murheen,
ettei kukaan jää palkihtemata osotettujen hywäin töiden tähden.




40 Satu.

Mailman kijtollisuutta hywin tekiötänsä kohtaan.


Yxi iso Kärmes rookais kerran epähuomiosta tapaturmaisesti pudota
yhteen wuoren rotkoon (luolaan) ja koska ei itte sieltä woinnut
auttaa ittiänsä ulos, nijn huusi ja parkui hän hirmuisesti. Yxi
talonpoika, joka oli sijnä seudusa ja sai kuulla tämän porinan, meni
kohta reijälle, ja kysyi mikä nyt on? Kärmet walitti hänen suurta
onnettomuuttaan, ja rukoili, että talonpoika ennen kaikkia auttais
häntä sieltä ulos.

Mies wastais, ei se ole nijn hywä neuwo; sillä silloin saisin minä
epäilemätä häpiän ja wahingon, kijtoxexi, nijn muodon kuin semmoiset
wahingolliset pedot enimitten osottawat yhdelle pahaa, hywän edestä.

Mutta Kärmet oli ittepintainen ja harras anomisesaan, ja lupais
talonpojalle senkaltaisen palwelluxen edestä kaikki ne suuret palkat ja
edut, kuin hän ikääns jaxoi ylösajatella. Ja nijnkuin annit, lahjat ja
suuret lupauxet myös wälistä sowaisewat ne wijsaimmatkin ja klookimmat
mailmasa, nijn ei ollut ihmet, että talonpoika senkautta antoi wietellä
ja narrata itsiänsä, auttaman ylös Kärmestä kuopasta (luolasta) joka,
ei nijn pian tullut pelastetuxi wangeudestaan, ettei hän pikaisemmin
tahtonut ylös niellä pelastajataan.

Olengo minä tosin tämänkaltaista sinulta ansainnut ja sopijko tämä
yhteen sinun lupauxesi kansa? sanoi silloin se waiwainen talonpoika.
Minulla on kahtia halastu kieli, wastais Kärmes, ja mailma ei maxaa
myös paremmin hywin tekiöilleen: jos ets tahdo uskoa minun sanaani täsä
asiasa, nijn se ensimmäinen joka tule meitä wastaan tiellä, olkoon
meidän rijtamme ratkaisia.

Sitten he seurasit yhdes, ja wähän hetken perästä kohtais heitä (tuli
wastaan) yxi wanha hewonen, jolle he asian edespanit. Tämä rijdan
ratkaisia sanoi: Minä oon nyt wisitoista ajastaikaa palwellut yhtä
ååkaria, ja huomenna tahtoo hän jättää minun rakkarille ammuttaa
ja nyljettää: nijn mailma maxaa ja palkihtee hänen uskolioita
palwelioitaan sitten lykkäis talonpoika asiansa (apelleraasi) yhelle
toiselle, ja silloin sattui yxi wanha koira Duomarixi. Se sanoi: minä
olen nyt 10 ajastaikaa seurannut minun Herraani mettäs ja kijnniottanut
monta kaunista jänestä ja kettua: nyt on hän käskenyt ampua minua
otaan: mailma palkihtee nijn nijtä, jotka hänelle tekewät palwellusta.

Koska nyt talonpoika tästä joutu piukkaaseen ja oli suuresa tuskasa,
murheisaan, nijn tuli yxi kettu juosten, jollekka talonpoika salaa
asiansa ilmoitti, ja lupais hänelle kaikki kanansa, jos hän taisi
auttaa häntä sitä häjystä kärmeestä. Kettu antoi itsensä ylipuhuteltaa
sijhen, ja sen syyn-tähden käski hän kärmeen näyttää sen sywän reijän,
eli kuopan, josa hän oli ollut, nähdäxehen, kuinga suureesa waarasa hän
olis ollut, ja mingä hywän työn talonpoika oli hänelle tehnyt.

Kuin he nyt molemmin tulit luolalle, meni kettu sinne sisälle, ja
kärmet seurais häntä sinne, näyttämään sen paikan tiluxia. Sijnä
samasa hyppäis kettu ylös, ennen kuin kärmes ennätti käätä itsiään,
ja talonpoika, wäli puheen jälkeen ketun kansa, oli kohta walmis,
wyöryttämähän yhen suuren kiwen rejjän suulle.

Koska nyt talonpoika nijn oli päässy hänen waaransa, nijn anoi kettu,
että hän huomisiltana jättäis hänelle kanahuoneen owen auki. Talonpoika
tuli kotijn, ja jutteli koko tapauxen emännälleen, ja mitä hän oli
luwannut ketulle hänen tehdyn apunsa edestä.

Mutta muori wastais, että kanat oli hänen, ja miehellä ei ollu walta
nijtä poisluwata kellekkään; ja, hän antoi yöllä wahdata kettua, kuin
hän hywäs uskalluxes tuli kanahuoneseen, ja sai hänen kijnni. Silloin
sanoi kettu: onko tämä oikein tehty, ja maxaa, palkitseeko mailma
nijn suurinta hywin tekiätään? tänäpäänä minä hengelläni ja nahallani
sen todistan, että mailma nijn kijttää hywin tekiöitään heidän
palwelluxensa ja hywän tahtonsa edestä.

_Oppi_. Mailman maxon ja palkan eli kijtoxen tähen ei meidän pidä ikään
mitään edes ottaman; ja sen uskottomuuden ja kijttämättömyyden tähden
ei myös mitään hywää laimin lyömän.




41 Satu.

Yxi Karhu ja sen puolisa (naaras-karhu).


Yhen parikunnan wälillä, yhen Karhun ja sen puolisan wälillä, ylös
tuli kerran yxi angara koti-rijta, sellainen kuin plaa ylössyttyä yhen
jalosti urhollisen isännän ja sen suuriwaldiaan ja itte pintaisen
waimon wälillä: he tahdoit molemmin omistaa ittellensä korkeinta waltaa
huoneen hallituxesa. Uros karhu huusi sen oikeuden ja edun päälle
kuin luonnon laki tygöpanee kaikille jotka on hänen rotustaan (miehen
puolille).

Mutta Naaras eli Emä-karhu sitä wastaan perusti hänen puheensa
jokapäiwäisen koettelemuxen päälle, edeltä tawattujen luulojen, ja
suuren paljouden esimerkien päälle, jotka todistit, että sekä eläimet,
että ihmiset hänen rotustaan, olit muistamattomista ajoista hallinneet
ja wallinneet heidän miestänsä yli. Ja koska tämä rijta jota kauwwemma
sitä enämmän uloslewesi kaikkein eläinden seassa mettässä, ja ei taittu
hywällä sowitettaa ja pysäytettää; nijn päätettijn wihdoin, enimpäin
äänten eli wootumein kautta, että tämä asia piti laillisen duomio
istuimen edes sellwitettämän ja päätettämän.

Yxi Kauris, eli Pukki otettijn tuomarixi, ja kaxi Harakkata, yxi Uros,
ja toinen Naaras, joka uskottijn olewan ne linkimmät (liukahimmat ja
siewimmät) Advokaatit (asian ajajat) piti kohtuullisesti ja asian
omaisesti edeslaskeman kysymyxesä olewan asiat.

Koska nyt asia monilla sanoilla ja suurella puheen korskeudella
molemmin puolin oli puhuttu, ajettu ja toimitettu, seisahti wihdoin
Pukki seuraawaiseen tuomio-päätöxeen.

Uroxet (miehen puolet) saawat tästees kuin tähängin asti kantaa
sitä nimeä, että he owat isännät, miehet ja herrat, koska se heille
tygötulee ja sopij luonnon lain jälkeen; Mutta, sitä wastaan Naaroille
(eli waimowäelle) tygö omistetaan toimitus ja ulos harjoitus sijtä,
nijnkuin yhdexi palkkioxi heidän hilpeydensä ja kawaluudensa tähden
koska he owat, nijn siewästi, huomahtemata ja taitawasti tienneet
itsellensä omistaa, sen, kuin ei heille tulisi, ja uroot, (koiraxet,
miehet) yhden pitkällisen waiti olemisen kautta owat antanehet sijhen
heidän äänettömän eli salaisen suostumuxensa, ja nijn muodon wanhan
tawan kautta oikeudensa poistuhlanneet.

Oikeuden käymisen kulut taitawat he wälinsä likuitterata ja sopia
parahitten kuin he taitawat.

Tämä tuomio ei tosin ollut kaikille mielen jälkeen, nijn muodon kuin
tuomari näwyi melkein osottaneensa toisen puolta pitäwäisexi; mutta
kosk' ei hän täysillä skääleillä eli todistuxilla taittu sijhen
woitettaa, ja hän ilman sitä asian omaisilta oli tullut laillisesti
tuomarixi säätyxi ja uloswalituxi, nijn tämä tuomio sillä erällä jäi
seisowaisexi.

_Oppi_. Senkaltaiset rijdat saawat enimitten semmosen päätöxen, kuin
pukit ja harakat saawat halunsa ja päänsä jälkeen asiata ajaa ja
päättää.




42 Satu.

Yxi Susi ja kaxi Koiraa.


Yxi Susi seiso korkialla kunnaalla, kahtellen ympärijnsä, ja hawaitsi
sijtä, kuinga kaxi koiraa purit ja tapellen jatustit toistaan. Tästä
somaasta tilasta tahtoi hän ottaa waarin, ja juoxi kohta lammas-lauman
tygö, otti pois sen parahimman lampaan kuin hän löysi, ja juoxi sillä
pois. Mutta nijn pian kuin koirat sen hawaitsit, jätit he pois heidän
keskinäisen rijtansa, juoxit Suden peräsä, tapasit ja saawutit hänen,
ja otit pois lampaan, ja purit ja reweit hänen nijn pahoin, että hän
wähis hengis pääsi käsistä.

Yxi toinen Susi, joka sai nähdä hänen täsä tilasa, herjäis häntä, tämän
hänen ymmärtämättömyydensä tähden, ja sanoi: sinä mahdat olla yxi suuri
tomppeli, joka karkaat yhden lauman päälle, jolla on kaxi jaloa koiraa
wartiona. Minä petin itseni, sillä, sano se toinen, kuin minä näin,
että ne nijn wihasesti keskensä tappelit, rewit ja purit toistaan.
Sinä mahdat sijs oppia tästä, sano se toinen edespäin, että koska kaxi
ihmistä rijtelewät; ja owat pahimmillansa toisijnsa suuttuneet, nijn he
sopiwat sijnä paikas, kuin he näkewät yhden yhteisen wihollisen, ja sen
päälle karkaawat yhdistetyllä woimalla.

_Oppi_. Yhteistä parasta ja hywää pitää aina ennemmin etsittämän ja
pyyttämän, kuin omaa ja erityistä.




43 Satu.

Yxi Susi ja Kili (wuohen-poika).


Yxi Susi juoxi kerran siwu yhen talonpojan tarha kartanon, josa yxi
pikkunen Kili hawahti hänen owen raosta, ja monella tuhannella tansilla
ja hypyllä teki pilaa ja narria hänestä. Sinä rietta, sanoi Susi, jos
minä saisin sinun ulos linnastasi ja warustuxestasi, nijn minä kyllä
opettaisin sinun hyppimään toisen nuotin ja pelin jälkeen.

_Oppi_. Yxi kelwotoin pelkuri teke linnan sisällä paljon suurempata
menoa, kuin yxi urhollinen sota sankari mualla.




44 Satu.

Yxi wanha Akka ja Susi.


Koska yxi Susi juoxi ympärijnsä hakein eineestä nälkäiseen wattaansa,
juoxi hän yhden tollan eli pöxän ohitse, josa yxi lapsi seiso owesa ja
itki, ja yxi wanha Kukko toru sitä, sanoen: jos ett sinä ole waiti ja
lakkaa itkemästä nijn minä annan sinun Sudelle. Susi kuuli tämän, ja
seisahti hywän hetken, toiwosa, että ämmä pitäisi sanansa; mutta kosk
ei lasta tuotu, juoxi hän lomputtain pojes, pahoilla mielin. Illan
tullesa juoxi hän jälle sijtä siwu, ja silloin löysi hän Akan weisaawan
toisesta pillistä; sillä silloin hän taputteli ja hywäili lasta,
sanojen: se on aiwan kaunis lapsi suloinen, hywä lapsi, ei se enää
itke, jos Susi tuli lapsen tygö, nijn minä lyön Suden kuolliaxi. Sen
kultua meni Susi suutuxisa pois, ja ajatteli ittexeen: ei se ole paljon
wärtti, eli hyödytä, olla senkaltaisten parisa, joilla ei ole meininkiä
(täydellistä ajatusta) sillä kuin he puhuwat.

_Oppi_. Enemmän pelko kuin rakkaus tekee hywiä ihmisiä, nijnkuin hywiä
lapsiakin; ja kuin manauxet ja hywät neuwot ei waikuta mitään, täyty
peljätyxen waatia meitä welwollisuudestamma waarin ottamahan.




45 Satu.

Kaxi ystäwätä ja yxi Karhu (kontio).


Kaxi ystäwätä matkustit yhdesä, joilla oli se kowa onni, että tawata
yhden Karhun wastaansa. Ei se ollu mahdollinen että juosta pois ja
paeta, sentään yxi heistä kipeis puuhun ja toinen heittäysi pitkäxensä
maan päälle nijnkuin kuollut. Karhu tuli kohta sitä nuuskimaan ja
haistelemaan joka maan päällä makaisi, pani kuononsa sen suuhun,
sieramijn ja korwijn, ja päätti wihdoin, että se mahtaa olla kuollu
ruumis ja meni tiehensä. Koska nyt Karhu oli poismennyt, astui hänen
kumppalinsa alas puusta, ja kysyi häneltä, mitä Karhu kuiskutti hänen
korwaansa? hän käski, minun, sanoi hän, toisti waroa itsiäni, että
mennä nijtten seuraan, jotka jättäwät ystäwänsä yxinänsä waaraan,
silloin kuin parahitten tarwitaan.

_Oppi_. Jokainen itsiänsä holhoo: mutta Jumala kaikkia.




46 Satu.

Karhun pyytäjä ja Karhu.


Yxi mies oli jo myynyt karhun nahan, ennen kuin hän sen oli
kiertänytkään ja tappanut, ja juonut sen hinnan ja rahan suuhunsa. Se,
mies meni nyt kumppalinsa kansa ulos mettään, josa karhu rookais hänen,
löi hänen kumoon käänteli häntä, nuuski ja haisteli häntä; toinen mies
joka oli puusa sillä aikaa, kysyi häneltä, sitten kuin karhu oli pois
mennyt; mitäs Karhu sinulle sano? hän sano: se neuwo, ettei karhun
nahkaa pidä myymän ennen kuin karhu on saatu.




47 Satu.

Yxi hopero Akka, joka woitelee Tuomareita.


Yxi Akka oli joutunut oikeuden käymiseen, josa hänen asiansa ei
tahtonut hänen tyhmän päänsä jälkeen toiwon perästä juosta, edes käydä
ja hywää päätöstä saada, jonga onnettomuuden, ja pitkällisen oikeuden
wijwytyxen ja asian ylöslykkäämisen yli, hän kerran tuli puhuesaan
walittamaan muutamille lain oppineille Adwocaateille jotka sanoit:
oletkos woidellut? sinä et ole tainnut woidella herroja ja asian
omaisia? ota waari tilasta kuin he owat josain koosa, pöydäsä rualla,
eli muolla nijn woitele. Akka otti sanasta waarin: Hankki ittelleen
hywin ison Woidet-sarwen, semmoisen kuin lypsy-Akat lehmijen utareille
pitäwät; otti sijwen, ja tuli salaa asian omaisten pöydäs ollesa, ja
woiteli raswallaan jokaisen waatteet ja turmeli ne hornaan kokonaan
pois; josta he suutuit, enemmän kuin lepyit. Mutta Akka päälle seisoi
kuitengin, että he tarwihtit woidetta, nijn hänen asiansa juoxis.

_Oppi_. Woideltut kädet on liukkaat; ja woideldut rattaat juoxewat ja
pyöriwät kewiästi, sen tietä hopero Akkakin.




48 Satu.

Yxi wanha Akka ja Kilka (perkele).


Se on tawallinen, että koska ihmiset wetäwät päälleen jongun
onnettomuuden, uskowat, ja syyttäwät he kilkaa, että hän on ollut
asias. Kerran se tapahtui, että kilka sai nähdä yhden wanhan Akan
istuwan yhdesä puusa, (omena puusa) ottakaa waari, sanoi hän nijlle
lässä olewille, nijn tee näettä, että kohtasillään Akka putoa maahan,
ja taittaa käsiwartensa ja säärensä, ja sitten hän kohta huuta minua,
ja syyttä minua. Hywät ihmiset! tahdottako te todista, etten minä ikään
ole käskenyt hänen sinne kijwetä.

Wähän hetken päästä Akka tupsahti maahan, nijnkuin kilka oli sanonut;
ja Akka sadatteli ja sanoi että kilkan työ se oli, hänelle se olkoon
häpiäxi joka hänen sinne saatti. Mutta kilka puhdisti itsensä
täydellisillä todistuixilla ja skääleillä, ettei hän ikään ollut sinne
häntä käskenyt, eikä häntä puusta pudottanut.




49 Satu.

Melanchtonin Muuriaani eli Trenki.


Oppineittengin kirjat todistawat, että sillä muutoin wijsaalla
Philippus Melanchtonilla kolmatta sataa ajastaikaa ennen tätä, oli
yxi melkein tyhmä Moriani eli palwelia, joka kerran otti puita eli
halkoja pinosta alta päin, ja ei päältä päin järjestään, josta pinon
wälttämättömästi täyty kaatua; mutta nyt ole kilka (piru) kerran oman
kunnia nimensä tähden nijn wäsymätöin ja uskollinen että hän koko
eli kaiken yön seiso ja ylöspiti pinoa, ettei se olis kaatunut, ja
kiroten tawallisuuden jälkeen häntä sijtä syytetty: mutta aamulla,
tuli se tyhmä ja typerä renki ja otti halkoja alta päin, ja kallistuwa
pino kaatu hänen sormilleen, josta hän kiroisi, ja huusi kilkaa: joka
wastais, minä olen kaiken yön pinoa ylöspitänyt, ja yhtä hywin sinä
tyhmä ja kiukkunen mies teet sen minun syyxeni, joka on sinun oma syysi.




50 Satu.

Yxi wähänen Poika ja Onni.


Yxi Poikainen oli nukahtanut joen törmälle, juuri weden rannalle. Onni
tuli sijhen, ja herätti hänen, sanoen: Hywä lapsi, nouse ylös ja mene
tiehes, muutoin sinä wieryt jokeen ja hukut, ja silloin sanotaan että
minä olen sijhen syypää, eli, kowa lykky (Onni) sen sinne wei.

_Oppi kaikeista kolmesta edellisistä Saduista_.

Me olemma walmit ja nopsat itsellemme omistamaan kaikki onnelliset
tapauxet mailmasa, mutta jos pahoin käy, nijn me jollekkulle pahalle
haltialle suututtelemma. Sen yhden me itellemme kaappajamme, ja sen
toisen me edeskatsomiselle wiaxi luemme ja panemme.




51 Satu.

Yxi Poika ja yxi Waras.


Yxi Waras tuli yhden Pojan tygö, joka istu ja itki yhden kaiwon
(lähteen) wieres, ja kysyi mitä hän parkui nijn surkiasti? ak! wastais
poika, minulta pääsi ja käsistäni huilais yxi hopiamalja kaiwoon, ja
kuin minun piti wetämän se ylös, katkeis köysi. Waras rijsui kohta
kaikki päältään waattehet, ja astui alas kaiwohon, hakemaan hopia
skoolia; mutta, kuin hän wähän hetken päästä tuli jälle ylös, ilman
mitään, nijn oli se poika koirus sill aikaa ottanut kaikki hänen
waatteensa ja juossut pois.

_Oppi_. Muutamat warkaat on waremmin walmijt hirteen, kuin toiset,
ketuilla ketut pyytään. Ja wanha Suomalainen sananlasku sanoo: hylkeen
päällä Walaskalat pyytään; ja waras warkaan petti.




52 Satu.

Yxi Talonpoika ja willi Mettä-Sika.


Yxi Pelto-mies otti kerran laihostaan kijnni yhden Mettä-Sian, ja
leikkais siltä poikki yhden korwan.

Jälle toisen kerran tapais hän jälle saman Sian, ja leikkais siltä
poikki toisen korwan, kuin hän nyt wielä kolmannen kerran sen rookais
samasa pellosaan, nijn hän wei sen Howi-Herralle; joka antoi lahdata
Sian, ja kuin sen pää awattijn, nijn ei sijnä löytty yhtään aiwoa
(ajua) jota kaikki ihmettelit, ja puhuttijn sinne ja tänne tästä
kamalasta asiasta.

Armollinen Herra! sanoi talonpoika, jos tällä eläimellä olis ollut joku
aiwo, nijn se olis, kuin se molemmat korwansa mistais, antanut sen
johtua itselleen waroituxexi, ettei hän enää ikään olis tullut minun
laihooni.

Tämä puhet yheltä yxinkertaiselta talonpojalta saatti koko seuruuxen
nauramaan.

Oppi. Yxi wanha Suomalainen Sananlasku sanoo: Neuwwo hullua, ei tule
mieltä; keitä munaa, ei tule liendä.

Ja, wie Sika Saxaan, tuo sika Saxasta, Sika, Sika ainain (kummingin) on.




53 Satu.

Kettu ja Leopardi. (Kissa-Ilwes).


Kissa-Ilwes koreili, pöyhisteli ja ylpeili kerran, hänen kirjawan
nahkansa yli ja monen pilkkunsa yli; mutta yxi kettu kuiskautti hänen
korwaansa, ja antoi hänen huomahtemata ymmärtää, että mielen ja
ymmärryxen kauneus, ylitsewoittaa kaiken ulkonaisen maalatun päällisen.

_Oppi_. Yxi hywä ymmärrys on kallijmpi lahja, kuin kaikki ulkonainen
koreus.




54 Satu.

Yxi Kettu ja Ijliskotti.


Seurawaisella sadulla saattoi kerran Esoopus, Saamuxen luodon asujamet,
jälle hiljaisuteen, yhen waarallisen kapinan jälkeen: Koska yhden Ketun
piti kerran Uiman yhen Wirran poikki, tuli hän wirralda wiedyxi yhteen
pikkuseen saareen josta hän ei tainnut mihenkään päästä, waan täyty
siellä maata, ja tuli waiwatuxi yheltä hirmuiseltä joukolta kärwäsiä,
jotka pistit, purit ja imit werta hänestä.

Sijnä oli myös yxi Ijliskotti saapuilla, joka paljaasta kansa
kärsiwällisyydestä tarjois ittiään kärwäisiä pois ajamaan hänestä.
Ei, sano Kettu, anna ne olla rauhasa; sillä ne on nyt jo nijn werta
täynnänsä, että ne tahto haljeta ja pakahtua, ja eiwät taida enää
paljon tehdä minulle wahinkota, enemmän, kuin jo tehneet owat; mutta
jos ne pois karkotetaan, nijn ilman epäilemätä yxi toinen joukko
nälkähisiä weren imejiä tulee heidän siaansa, jotka ei taida jättää
yhtä weren pisartakaan jälille koko minun ruumiseeni.

Keisari Tiberius teki senkaltaisesta Sadusta yhen soweljaan sowituxen
oman asiansa päälle, koska kysymys oli; Tahi hänen piti wiralta
poispaneman muutamia omaa heidän parastaan ettiwiä Läänin Herroja,
sillä he rasitit yhteistä kansaa, eli antaa heidän saada pitää heidän
sisällä olewaiset ammattinsa?

Keisari antoi silloin mailmalle tietä ajatuxensa tällä seurawaisella
Sadulla:

"Oli kerran yxi mies, joka pahoin haawoitettuna makais yhellä maan
tiellä, josa kärwäiset tuhansin lensit ja imit hänen haawojaan.
Yxi matkamies joka sijtä siwu kulki, surkutteli hänen tilaansa, ja
paljaasta rakkaudesti pyysi poisajaa näitä nälkäisiä wieraita. Älä
suingaan sano se toinen; sillä kuin nämät owat pois ajetut, nijn täytyy
minun otella toisten kansa nijtten siaan, jotka woiwat olla kahta
kauhiammat ja näitä pahemmat." Tämä on näyttäwä sano Keisari, kuinga
se käwis minun alimmaisteni kans, jos minä muuttaisin heidän walda
miehiänsä.

_Oppi_. Yhellä Sadulla taitaan wälistä paljon toimitettaa ja
waikutettaa.




55 Satu.

Yhden yxinkertaisen Akan rukous.


Yxi Akka joka istu juuri Wouwin penkin kohdalla kirkosa, kuultijn aina
rukoilewan ja toiwottawan: eläköön meidän Woudi kauwwan Ah! -- antakoon
hänelle pitkää ikää; mutta kuolkoon meidän Kirkkoherra pian! tämä oli
Akan alituinen toiwotus, jonkatähen Wouti hänen kerran kutsu puheelleen
ja kysyi, mixi sinä minulle pitkää ikää rukoilet, ja Pappis soisit pian
kuolewan? Akka wastais: Ennen teitä armollinen Herra, oli meillä jotain
kowa wouti, ja teisä me saimma kowemman, mutta minä pelkään, että joss
te kuoletta, nijn wielä kowempi ja kiukkaampi tulee sian: mutta mitä
Pappijn tulee, nijn meillä oli hywä, ennen tätä, ja joss hän kuolis,
taitas wielä parempi pantaa sialle.

_Oppi_. Ota Oppi edellisestä Sadusta.




56 Satu.

Yxi Akka joka itki Lehmäänsä.


Kerran tapahtu se kowa onni yhelle Akalle, että hänen paras lypsy
Lehmänsä wajois wetelään suohon, ja kuoli sinne; josta Akka tahto
kokonaan tulla hoperoxi, itki yöt ja päiwät ja ääneensä lollotti ja
walitti: woi minun Tuorikkini, ei se enää ammoen tule minua wastaan
kuin minä huhoilen, ei Tuorikin ääni enää luikailee mettäs, ei sitä
enää kaju wastaa kankahilla. Tätä teki se hopero Akka ja wielä
kirkossain itki katkerasti, kuin Kirkkoherra messusi; ja sitä hän teki
monta aikaa, nijn että häneltä wijmmein Pappi kysy, mixi sinä itket
kuin minä messuan -- Akka wastais: kuin minä kuulen teidän äänennä --
Ak! -- nijn minä muistan minun Tuorikkini -- woi kuinga se oli --

_Oppi_. On hulluja kylwämätäkkin.




57 Satu.

Yxi Rotta (hijri) joka asui Ruoka-arkusa.


Yxi Rotta joka oli elänyt ja ylöskaswanut yhdesä ruoka-arkusa, ja joka
kaiken elinkautensa oli elännyt sillä mitä emäntä sinne oli pannut,
rookasi kerran sieltä langeta (pudota) ulos yheltä arkun syrjältä; ja
kuin hän juoxenteli ja kuljeskeli sinne ja tänne, että jälle päästä
arkkuun, sopeus, että hän löysi yhden juuri makian herkku palan. Ei hän
nijn pian ollut sitä maistanut, ennen kuin hän rupeis uloshuutamaan,
woi mikä narri ja tolwana minä koko pitkän ajan oon ollut, jok' oon
luullut, ettei mualla koko mailmasa olisikkaan onni ollut löyttäwä,
wain ainoastansa hänen arkusaan.

_Oppi_. Yxi tytywäinen mieli ja hywä omatunto taita tehdä yhden ihmisen
onnellisexi, misä ikänänsä hän on. Ei pankolla kaswaneet jo koti
laattian rikoilla ylöskaswatetut tiedä muuta kuin ylpeillä likansa yli.
Mutt on sitä mailmata muuallain, ja woi kuinga lawia mailma on, sano
Akka kuin sohi ja koetteli keppillään pirtin aakkunnasta ulos.




58 Satu.

Yxi Pääskynen ja Lukki (Hämähäkki).


Yxi Lukki joka otti waarin Pääskyisen kärwästen-pyytämisestä, päätti
kohta tehdä walmixi yhen werkon-pyytääxensä Pääskyisiä; sillä hän
katseli Pääskysen lennon kärwästen peräs, kuin yhden esteen hänen
luwallisesa omasa elatus keinosansa. Mutta tämä lintu mursi ittensä
ilman waiwaa läpi sen uloskehrätyn sijman ja lensi pois koko werkon
kansa. Nyt wasta minä hawaitsen sano Lukki, että lintujen pyytö ei ole
minun työni; ja nijn hän käänsi ittensä takasin entiseen keinoonsa,
nimittäin kutoman werkkoja kärpäisille ja sääskille.

_Oppi_. Yxi wijsas ei ajjo mitään, ennen kuin hän wälikappaleita
uloswalitsee aikomiseensa ja päälle tarkoituxeensa.




59 Satu.

Yxi Mies ja Joki.


Yxi Maan-mies joka aiko yhden Joen eli wirran poikki, mittais sen
sywyyden usiammas paikas, saadaxensa tietä, mistä kohdasta hän olis
tainnut kahlata sen yli; ja itte mittamisensa ja koettelemisensa alla,
hän sen astaitsi, että se oli sywin sijnä josa wesi juoxi hiljaxeen,
mutta sitä wastoin matalin kusa niwa paika oli, ja josa wesi enimmän
pauhais ja kuohu.

_Oppi_. Yxi waiti olewa, hiljanen ja sisällänsä pitäwä wiha-mies on
waarallisempi, kuin yxi joka menoaa.




60 Satu.

Yxi Kettu ja waimowäen Kokous (Pito).


Yxi Kettu, joka kerran yön-seutuna waelsi yhen kylän läpi, hawahti
siellä warpahaisia pidettäwän, eli Pirtti-waimon pidot, josa wieraat
otit hywäxensä yhen hywin hankitun Kana-sopan (liemen). Ak! sano hän:
Eikö tämä ole mailma kumma? yxi wiheljäinen wiatoin Kettu raukka, saa
näpisti kurkistaa sisälle Kana-huoneseen, hakeaxeen sitä ainoastaan,
jolla hän henkensä elättäis, ennen kuin te kohta koiranne husutatte
päälle.

Mutta kuitengin te taidatta istua täällä ja ylönpaldisesti rawita
watsanne kalleilla ruilla teidän kanoistanne ja kukoistanne, paitsi
muita, teidän herkkujanne. Mitäs sinä näsäwijsi repo puhut! huusi yxi
wanha Akka? minä saan sen sulle sanoa että me syömme omia kanojamme;
mutta mitä sinä syöt, sen sinä warastat.

_Oppi_. Löytyy nijn hywin häweljäitä ihmisiä, kuin luondokappaleitakin;
ja nijn kuttuttu saalis, (rappaaminen) saa wälistä nijn kaunijn nimen,
kuin omistawa oikeus.




61 Satu.

Puitten Suoruudesta ja wääryydestä.


Yhesä paikasa kerran istutettijn ja kylwettijn puita jotka tosin
kaswoit kaikki kaunihixi, suorixi ja hirsixi kelwollisixi, paitsi yxi
lyhyt rapamänty, joka jäi wääräxi ja kantturaisexi, ja näytty kamalalta
ulos. Tämän mettän isäntä tahto raketa yhtä huonetta, ja lähetti
sentähden kirwes miehensä ulos tätä metsistötä hakkaamaan ja kaatamaan,
ja hakkamaan jokainnan puun, kuin suingin kelpais johonkuun huoneen
rakennuxexi. He teit käskyä jälkeen; ja silloin se wäärä ruma puu yxin
seisomaan.

_Oppi_. Kowan kuuluisat koreudet, owat harwoin onnelliset.




62 Satu.

Yxi Talonpoika joka köyhty kunniasa.


Liki Upsalota asui menneellä sadalla yxi äweriäs ja rikas Talonpoika
jonga tykönä kulki usein sangen paljon suuria Herroja, joita hän
kaikella kunnialla wastaan otti ja ittensä nijn kulutti, että hän
kokonansa köyhtyi; ja nijnkuin köyhydesä ihmiset usein etsiwät wääriä
wälikappaleita edestulemiseensa; nijn myös tämä mies menetteli
itsensä, ja tuli kälmixi eli kolmen markan miehexi; ja koska hänellä
ei ollut kunniata, nijn ei myös enä kengään tullut hänen tygönsä,
ja nijn sai hän olla hywäsä rauhasa: teki työtä maansa päällä, oli
wiriä ja uuttera, ja jälle muutaman wuoden sisällä rikastui ja tuli
warallisexi ja wahwaxi taloxi. Hän rakensi myös nyt uuden kaxi
wooninkisen pygningin, nijn että hänen talonsa ja kartanonsa loista
kauwas kunnahalta maan tielle: sijtä waelsi nyt muutamana kesänä itse
Kuningas siwu, ja nähdesään nijn kaunijn talon, kysyi, kuka siellä
asuis? hänelle wastattijn: siellä asu yxi kolmen markan mies, ei sen
tykönä nyt tähän aikaan ole kukaan käynyt. Kuningas sanoi: Me tahdomme
mennä sinne ja katsomaan sitä taloa; se mies taita olla ymmärtäwäinen
mies, joka on nuoon kaunijn kartanon rakentanut. Kuningas tarjois
tälle miehelle kunnian jälle; jonga edestä alimmaisuudesa kijtti,
mutta kielteli wastaan ottaa; sillä hän sanoi: Teidän Majestetinnä:
nijnkauwwan kuin minulla oli kunnia ennengin, nijn wieraita kulki
paljon luonani ja minä köyhdyin, jota minä pahon waroin eli pelkään
tästäin edes. Mutta nyt nijnkauwwan kuin minä olen ollut kolmen markan
mies, eli kunniata, olen minä saanut rauhasa asua ja olen rikastunut.

_Oppi_. Lijkanainen kunnia, on puolexi häpiätä ja häwiöxi. Usein
saadaan ruoka ja juomaa -- etc. maantien warrilla, ilman mitään
annettaa, waiwa nähdä. Ja wielä nöyrästi kumarta, ja ikänänsä kuin
kijttää sen armon edestä että meitä on kulutettu ja köyhdytetty.




63 Satu.

Nälkä-kurki ja Jouhten kuollo-hetkellään.


Yxi Nälkä-kurki oli lässä eli saapuilla, kuin yxi Jouhten weisais sen
tawallisen wijmmeisen laulunsa, ja antoi hänelle tietä, kuinka se oli
wastoin luontoa, että weisata nijn sopimattomalla ajalla; ja tahtoi
tietä, mikä hänellä oli syy sijhen. Sijhen on minulla oikia syy,
wastais Joutten: minä pääsen ja astun nyt yhteen tilaan, josa minä
tästedes olen wapa ansoista, nuoleista ja luoeista ja näljästä; mixen
minä sijs olisi iloinen senkaltaisen wapahduxen yli.

_Oppi_. Kuolema on se wijmmeinen hywästi jättäminen kaikista nijstä
rasituxista, waiwoista ja waaroista, kuin tätä elämätä seuraa.




64 Satu.

Yxi Leski-waimo lohduttamatoin.


Oli yxi nuori waimo, joka murheesta miehensä sairauden tähden olis pian
ennen aikojaan saattanut kuoleman ittelleen; mutta hänen hywä isänsä
teki kaikki mitä hän ikänänsä tiesi, saattaaxensa häntä tyystytetyxi;
Rakas lapsi, sano hän, me olemma kaikki kuolewaiset: ole rohkia, minun
tyttäreni; anna sen wijmmeisen pahan tulla, minulla on parempi mies
sinulle warasa, kuin tämän olet mistanut. Ah! minun isäni, sano hän,
mixi nimitättä te toista miestä? Tee olisia nijn kernaasti saattaneet
pistä puukon minuun: ei, ei, minä en tahdo kaikkena elinkautenani enää
ajatella toisen miehen päälle.

Ei kauwwan sen jälkeen kuoli hänen sairas miehensä, ja silloin hän
tahto juuri pakahtua sydämmen murheesta, tuli likimäärin nöyräpäisexi,
löi rinnoillensa, ulos repi hiuxiaan, että joka mies luuli hänen
tulleexi kokonaan hulluxi. Mutta kuin hän sai wähä päänsä ympäri
ajatella, pyhki hän pois kyynneleet, nosti ylös silmänsa ja huusi:
tapahtukoon Herran tahto; ja meni sitten isänsä tygö ja sanoi: Rakas
isäni! Entäs se toinen mies, josta te mainihtia, onko se kaukana?

_Oppi_. Satu antaa tietä, että Leskein kyynnelet taitan kewiästi
pois pyhittää, ja ettei se ole peräti mahdotoin, että hengis pitää
Leski-waimoja miehen kuoleman jälkeen, ja kuinga mahdollinen se on,
kaiken maahan panias murheen jälkeen, lohdutta häntä sillä huwituxella
kuin hänellä on olewa toisen yljän sylisä ja käsi-warsisa.




65 Satu.

Yhden Leski-waimon naimisen halusta.


Yxi Leski-waimo sano kerran hywäsä uskalluxesa, hänen Nepaalleen:
minä olen pian peräti hukas, kuin ei minulla ole ja minä saa, yhtä
siiwollista ja raitista miestä, joka minun huoneen hallitustani katsoo
ja holhoo; ja täsä asiasa minä tahdon kaikkein ennemmin neuwwotella
sinun kansas, nijnkuin minun uskollisimman ystäwäni kansa. Joss sinä
tahdot täsä asiasa palwella minua, nijn älä suingaan unohda pois tätä
parasta asian haaraa: minä olen nijn sijsti waimo, että minä oikein
kyöläyxellä ajattelen makauxesta awio-wuoteesa. Minä palwelen sinua
mielelläni, wastaisi hän Nepaansa, ja nyt minä tiedän sinun mieles ja
ajatuxes: mutta se taita olla työläs löytäxeni sellaista miestä, jolla
olis kaikki nämät omaisuudet. Ja sillä sanalla meni se hywä akka pois,
mutta päiwällä sen jälkeen tuli hän jälle Lesken tygö, että hän oli
löynnyt yhden miehen joka oli juuri hänen mieltään myöden. Minä olen
sinulle uloskatsonut ja uloswalinnut yhden miehen joka on uuttera ja
toimellinen, ja joka juurta jaxain ymmärtä kaikki tarpeelliset työt;
mutta nijn totta kuin minä elän, niin en minä tainnut löytä, kaikkein
näitten hywäin omaisuutten alla, yhtään joka olis tainnut estää sinun
kyöläystäs, jostas puhuit. Se ej tee mitään asiaan, wastais Leski, minä
wihaan heikkoutta, mutta en minä taida hyljätä hywää awua.

_Oppi_. Waimo-wäki owat kaikki yhen kallaisesta luonnosta, ja enin osa
heistä yhenkaltaisesta mielestä; ja yxi waimo tuntee omisa suonisaan
mitä toisen walta suoni tykyttää, ja taita wähällä waiwalla tulkita ja
tietä toisen illweistä ja puolesta sanasta mitä hän on wailla.




66 Satu.

Hijret ja Tammi puu.


Hijret luit sen aiwan waiwaloisexi, että yhtä päätä kijwetä ylös
Tammeen, joka suupalan tähden, kuin heidän piti saamaan ruaxi
wattaansa, niin että he kerran päätit, hampaillansa poikki sa haamaan
ja järsimään puuta, ja niin antaa Tammen terhot maahan pudota yhtä
haawaa; mutta muutamat heistä olit taitawammat kuin toiset, ja yxi
wanha hywin kokenut Rotta käski heidän perään ajatella mitä he tekewät;
sillä sanoi hän, joss me nyt turmelemme ja häwitämmä meidän elättäjämme
(ammamme) kuka meitä sitten tästäedes elättääpi?

_Oppi_. Että päättää jotain ilman perään- ja edellä ajatusta on yxi
ylpiä hulluus; mitä yhestä asiasta seuraa, on se ensimmäinen josta aina
esinnä on waari ottaminen.




67 Satu.

Karhu ja Mettiäiset.


Yxi Karhu suuttu kerran niin kiwasti yhden Mettiäisen pistoxesta, että
hän juoxi kuin wimmattu Mettiäisten pesälle, ja käänsi ylön alasin eli
mullisti kaikki ne mesi-kannut, kuin hän siellä löysi. Tämä ylellisyys
ja wäkiwalta saatti kaikki Mettiäiset ulos lentämään, jotka kaikin
rupeisit häntä pistelemään: ja wasta jälistä päin tuli hän ymmärtämään,
kuinga se olis ollut parempi ylönkatsoa yhen wähän wastuxen, kuin wetää
päällensä monen tuhannen päälle karkauxen, yhden wähän hyödyttäwän
mielen liikutuxen ja pikaisuuden kautta.

_Oppi_. Parempi on antaa yhden kelwottoman Rietan, kostamata antaa
pilkata ittiänsä, kuin yllyttä ja härsyttää koko joukon häpemättömiä
konnia päällensä.




68 Satu.

Yxi Jalopeura ja Rotta.


Yxi Jalopeura oli joutunut langeta ja sisälle kietoua metsä-miesten
juoniin ja pauloin, ja huusi yhtä Rotta joka meni siitä siwu, että hän
tahtois olla niin hywä ja auttaa häntä werkosta, wakuutuxella, ettei
hän koskaan tahdo unhottaa sitä hänelle osotettua hywä työtä. Rotta
järsi ja puuri langan poikki; ja kuin hän niin oli auttanut Jalopeuran
irralle, anoi hän häneldä saadaxeen sen tytärtä waimoxeen waiwastaan.
Jalopeura oli ylön jalo, että hän olis kieltänyt hänelle jotain:
mutta se pahin oli, että juuri kuin se uusi puoliso piti astuman
morsian-wuoteesehen, niin hän huomahtemata rookais jalallaan astua
sulhasen päälle ja rusensi hänen kuoliaxi.

_Oppi_. Täsä näytetään kuinga wäkewä yhden hywän luontoisen
kijtollisuus on; ja yhden järjettömän rakkauden hulluus, nijn myös
se wiheljäisyys, kuin seuraa nijtä naimisia, kuin tapahtuu nijtten
persoonain wälillä, jotka owat erinkaltaiset ja ei wertaiset.




69 Satu.

Yxi Talonpoika, joka rupeis Sotamiehexi ja sitten Kauppamiehexi.


Woi kuinka suuresa orjuudesa ja wiheljäisyydesä minä elän huusi kerran,
yxi Herran kartanon työsä wäsynyt ja tuskaunut Talonpoika; sillä minun
täytyy kuluttaa kaikki minun päiwäni ojimisella, kyntämisellä, sonnan
wedolla ja kylwämisellä, ja en minä kuitenkaan wihdoin tule muuxi kuin
minä olen. Minä pysyn aina tämmöissä. Sotawäesä kuitengin päästään
kunniaan, ja yxi ainoa onnen tapaus taitaa yhden miehen saatta ikuiseen
kunniaan ja arwoon. Totisesti minun pitää parata tilani, toimitta
ittelleni hewosen ja sota aseet, ja koetteleman minun onniani sodasa.
Hän meni sijs pois, täytti aikomuxensa, ja odotti sitte että joku
sodan-tappelus olis tapahtunut; mutta kuin hän rupeis ajattelemaan,
että hän siellä kukaties mistais kätensä ja jalkansa, päätti hän
jälle mennä takasin kotia. Kuin hän niin käweli jongun ajan raskasna
Riddarin ajatuxilla sai hän toisen uuden joukahduxen päähänsä. Minä
taitaisin, ajatteli hän, tehdä paljoa suuremman onnen, joss minä
rupean Kauppamiehexi. Tämä ei niin pian hänen mieleensä joukahtanut,
ja sytyttänyt halua sijhen, ennen kuin hän toimitti ittellensä aluxen,
wuokkrais sen, ja meni merelle woiton ja tappion päälle. Nyt hän jo
rakensi ajusaan linnoja ilmahan, ja luuletteli ittiään, että hänellä jo
oli molemmat Indiat arkuisansa, ennen kuin hän oli hywin laskenut ulos
koti-rannalta. Mutta meidän kauppamies sai pian katua kauppojaan.

Yxi wäkewä myrsky tuli joka wei hänen aluxensa karille ja hieta
riweleille, josa kauppamies, alus kalu ja kaikki tyynni onnettoman
haaxi-rikon kautta hukuit ja pois tulit.

_Oppi_. Huikendelewaisuus ja ympärinsä häälywä mieli on enimmitten
meille ihmisille wahingollinen.




70 Satu.

Yxi Joki (Wirta) ja Lähde.


Kerran ylös tuli yxi rijta yhden Joen ja yhden Lähteen wälillä, sijtä,
kuka heistä olis etuisampi ja parempi toistaan. Joki ylpeili paljon
wetensä ja kalainsa yli kuin hänellä oli; ja kehu kuinga hän paljon
wettä wiepi mereen, purjehtiwaisten hywäxi; ja että hänen rannoilleen
monet kaupungit, kylät ja huoneet raketaan, ja että hän sekä ihmisille,
että eläimille paljon hyödytystä ja iloa matkaan saattaa. Wielä
sanoi Wirta, sitä wastaan niin Lähteellä on pimiä juoxu maan kamaran
alahitte; se maka niinkuin peitetty lewän alla, ja niinkuin warkahin
tulee edes päiwän walkeuteen, ikään kuin hän häpiäisi näyttämään
päätänsä. Tämän ylpiän ja kowan häwäistyxen otti Lähde niin pahon ylös,
ja pahaxui niin suuresti sitä, että hän mietti kostoa, ja tukki kaikki
pienet ojat ja weden juoxut, ja niin esti weden walumisen Jokeen,
niin että Joen juopa wähän ajan sisällä kuiwi ja kurehtu niin että
kalat kuolit ja mätänit mudasa, hywin ansaituxi rangaistuxexi Joelle,
joka oli ittestään kerskannut ja ittelleen tygö lukenut sitä kuin,
alkulähteelle tuli josta hän sai kaiken sen siunauxen kuin hän nautti.

_Oppi_. Se joka ittiänsä kerskaa jongun edun tähden, hän häwäise sitä,
joka on ensimmäinen alku ja lähde sijhen.




71 Satu.

Yxi Pahan elkinän pahan tekiä, ja Kilka.


Yxi kuuluisa pahan tekiä, joka oli tehnyt monta hirmuista paha työtä,
ja joka kerta sen tähden saanut wihtoja ja rangaistuxen; meni wihdoin
ystäwyyden liittoon Kilkan kansa, että hän hänen pelastais ja auttais
niistä waiwoista, joihin hän oli joutuwa tästäin edes. Tämä hänen
liitto-weljensä auttoi häntä kistusta, arrestista ja fankeudesta yhen
kerran toisen perään, aiwan monasti; ja joka kerta kuin hän pahain
retkeinsä tähden tuli kiini otetuxi, niin hän pyysi Kilkaa auttamaan
itsiänsä. Mutta wijmmein kuin hän waiteli häntä awuxehen, tuli Kilka
hänen tygönsä, olallaan kantain ison läjän wanhoja kenkirajoja, ja
antoi hänen selkiästi tietä hänen ajatuxensa. Minun ystäwäni, sanoi
hän, en minä kestä kauwemmin senkaltaista juoxua sinun tähtes, ja en
taida sinua enää useimmin auttaa. Minä olen kyllä jo kauwwan juossut
sinun palwelluxesas, niin että minä olen kaikki hajalle kuluttanut
nämät kengät, ja et sinä ole minulle antanut hopi äyriäkään, ostaaxeni
ittelleni uusia; sentähden ett mahda pahaxua, joss minä nyt annan sinun
istua täällä pelastamata.

_Oppi_. Perkele auttaa omiaan ajaxi, mutta kuin parahitten tarwitaan,
nijn hän jättää ne waaraan.




72 Satu.

Yxi wanha Akka ja Kilka.


Kilka pahaxui kerran sangen suuresti, ettei hän kolmen ajastajan
sisälle saanut yhtä parikuntaa torumaan, riitelemään ja suuttumaan
wälinsä, waikka hän monella juonellaan oli sitä ajatellut. Hän menee
sentähden pois, ja rookaa tiellä yhden wanhan Maalina nimeisen Akan,
Pirjetän tyttären, ja juttele hänelle koko asiansa ja aikomisensa. Akka
sano, mitäs annat, niin minä heidän saan kolmes päiwäs riitaisexi:
Kilka lupaa yhden uuden kenkä parin. Akka meni, puhutteli ensin
waimoa, ja sanoi, sinä olet tosin rakastanut miestäs, mutta wielä
rakkaammaxi sinä tulet, joss sinä nyt hänen päätään tappaisa (etsiesä)
leikkaat ne 3 karwaa jotka on hänen leukansa alla kurkku torwen päällä
joita et sinä ole ennen tainnut hawata. Miehelle meni hän ja sanoi
toisin: nyt kuin waimos tästedes päätäs ettij, niin se leikkaa kurkus
poikki. Akka joka oli molemmat willinnyt, saatti tämän parikunnan
ensimmäises tilas riitaisexi, sillä kuin waimo tawallisuuden jälkeen
miehensä päätä täiteli, ja rupeis ensin, Akkan neuwon jälkeen niitä
kolmea karwaa leuwan alta leikkamaan, niin mies luuli, että hän nyt
leikkaa hänen kurkunsa, josta hän pillastui suuttu ja wihastui ja löi
waimoaan; ja murhat tulit, josta sekä piru että Akka ihastuit, ja
Akka woitti wetonsa; niin että Kilkan täyty hänelle tuoda sen luwatun
uuden kenkä-parin. Mutta koska Kilka näki Akan -- niin ei hän tohtinut
lähellekkän tulla -- waan tuolta -- kaukaa, pitkän rijuwwun eli tangon
nenästä tarjos Akalle kenkä parin --. Jota Akka ihmetteli -- mutta
Kilka sano: sinä olet Malina pahempi minua, niin että minä pelkään
sinua, engä tiedä mitäs konstia taitaisit kukaties minullekkin tehdä.
Joka sinun Malina tietää ja tuntee ei se sinua osta.

[Tämä Satu pahasta Maalinasta ja Kilkan kenkä parista ei ole tämän
päiwänen, waan se mahtaa olla hywin wanha; koska se todella,
nijnkuin minä itte olen nähnyt, löytän Hattulan kiwi-kirkon katon
alla seinuxella näin maalattuna kuin sadusa kuullan. Tämä Hattulan
kiwi-kirkko Hämeen maasa on rakettu v. 1250 nijstä tijleistä, kuin jäi
Häämeen linnasta, Päjjänteen rannalle; Herrenäsin niemelle; ja on nijn
muodon wanhempi Stukkhulmin Kaupunkia.]




73 Satu.

Yxi Mies joka petti Kilkan.


Oli ennen ollut yxi Porwari joka teki Kilkan kans sen liiton, että hän
laittais hänelle sen onnen, että kaikki hänen kräämänsä ja rihkamansa
wähän ajan sisällä tulis myydyxi, ja joss se tapahtuu, niin hän tahto
olla hänen palweliansa. Tämä tapahtu, ja kaikki kalu tuli myydyxi. Mies
tuli murheellisexi ja lupaus päiwä lähestyi. Sen hawaitsi yxi Akka
Maalina, kysy mieheltä, mikä sinun puuttuu ja mitäs murehdit? Mies
ei tahtonut ensin sanoa tätä syytä suruunsa; mutta wihdoin ilmoitti
kaikki. Maalina wastais ei ole wielä hätää, teetä nyt yxi klasi kaappi,
ja pane minä sinne istumaan, ja kuin Kilka tulee ja kysyy joko kaikki
on myyty, niin sano: wielä minulla on täällä kaapisa wähä myymätä.
Kilka tuli määrättynä päiwänä ja kysyy mieheltä, joss hän nyt kontrahin
jälkeen on kaikki myynyt ja näyttää klasi kaapin ja sanoi, siellä on
wielä myymätä. Koska Kilkaa sen näki ja awais kaapin, josa Maalina
oli niin hän sormellaan kokotti ja wiheltäin sanoi: Jaa, jaa Maalina,
sinäkös siellä olet, jaa, jaa Maalina joka sinun tuntee ei se sinua
osta; ja nijn meni kijrusti pois ja jätti miehen rauhaan.




74 Satu.

Yxi Pohjatoin Säkki.


Yxi mies oli Kilkan kans tehnyt sen lijton, että kuin hän wain saa
yhen säkin täyden rahaa, niin hän saa hänen, mies otti säkin lainaan
pappilasta, ja leikkais pohjan pois, teki rejjän kirkon holwijn eli
lakeen ja sito säkin suun siihen awoinna. Kilka kanta rahaa, hengen
jälkeen, niin ettei hän wihdon tiedä, neuwoa mistä hän enemmin sais
hopia rahaa, ja kysyy wihdoin mieheltä, mikä sun säkkisäs on, kosk ei
se jo täydy (sillä säkki oli pohjatoin ja juoxit kirkkoon, joka kyllä
weti ja ei täytynyt) ongo se oma säkkis waan kenengä? mixei se jo
täydy? mies wastais, ei minä olen sen lainannut Pappilasta -- ja so,
sen säkin minä tunnen, sano Kilka suutuxisa, ja mene päätänsä wääntäin
tiehensä, pahaxuen että hän oli niin paljon Rikstaaltereita kantanut
pohjattomaan säkkijn, ja häpiällä tapannut wetonsa.




75 Satu.

Yxi leikkinen-mjes ja yxi Raha-Ahnes.


Oli yxi leikkinen ja lystinen mies joka kerran Paawi kunnasa tahtoi
koetella yhden Ahneen Pispan andeliaisuutta. Hän meni hänen tygönsä
uuden wuoden päiwänä, toiwottamaan hänelle yhtä hywää uutta wuotta ja
anoi häneltä kymmenen Tukaatia kullasa uuden wuoden lahjaxi. Oletko
sinä willisä, wastais Pispa, pidätkö sinä minun niin tyhmänä ihmisnä?
luuletko sinä, että minulla olis niin wähä mieltä, että minä ulos
jakasin niin paljon rahaa yhden suuri kijtoxen edestä? korkiasti
kunnioitettawa Herra, sano se koirus, joss se on paljon anottu, niin
olkoon ainoastansa yxi Riikin tallari niin minä tahdon sengin lahjan
edestä kiittää; mutta ei Pispa tahtonut senkään lahjan kansa ulos.
Se leikkinen mies sanoi sitten, että hän tytyy kupari äyriinkin,
mutta se tuli kansa kieltyxi häneltä. Koska nyt sijs se koirus näki,
ettei täsä ollut yhtään rahan saalista, sanoi hän Pispalle: Teidän
korkiasti kunnioitettawaisuudenna, tahtois sijs olla niin hywä ja
antaa minulle siunauxensa: aiwan mielelläni, kernaasti wastais Pispa:
Lankia polwillesi, niin sinun pitää saaman sen saman; ei korkiasti
kunnioitettawa Herra, sanoi se toinen, nyt en minä tahdo otta teidän
siunaustanna; sillä joss te olisia pitäneet teidän siunauxenna yhden
puoli äyrin weroisna, niin että te ikään olisi sitäkään minulle
tahtoneet tärkiästi jakaa.

_Oppi kolmesta edellisestä Sadusta_.

Ahneus on kaiken pahuuden juuri, ja pahin kuin se nijtten hengellisten
luona löytyy. Se saatta wirkamiehen wihattawaxi; se jälle saattaa wiran
ylönkatseseen; ja wiran ylön katse saattaa sen hyödyttömäxi nijtten
tykönä joilla sijtä pitäis oleman hywää eli hyödytystä.[1]




76 Satu.[2]

Yxi Pappi ja muutamat päärynät.


[1] ja [2] Nämät molemmat edellisit sadut owat ennen tätä trykätyt
Westeråsis w. 1767. joiden päälle kirjoitus on: Allehanda Sedolärande
Fabler til nöjsamma tidsfördrif, med Censur eller Imprimatur af N. von
Oelreich.

Yxi hywäin päiwäin Pappi, joka oli kuttuttu puolipäiwälliselle häihin,
rookais tiellä koko joukon päärynöitä. Miehellä oli kyllä halu
tehdäxeen niistä hywän eineen; mutta kuin hän mietti niitä herkkuja
kuin hänelle häisä oli epäilemätä hankittuna, ylön katsoi hän päärynät,
polki ja tallais niitä ja meni matkaansa. Wähä kauwemma kulkeisaan,
tuli häneen eteensä yxi wirta, jonga poikki hänen piti, mutta sijnä oli
niin paljon wettä, ettei hän päässyt sen poikki, ja täyty niin palata
takasin yhtä hywänä kuin hän tuli, ja tehdä ittellensä atrian niistä
samoista pääryynöistä, kuin hän ennen oli ylön katsonut ja polkenut.

_Oppi_. Nälkä on paras suola ja kryydi ruasa. Ja yxi wanha Suomalainen
Sananlasku sanoo: Sijhen kaalin kuins nyt syljet, sijtäs wielä syöt.




77 Satu.

Yhestä Waimosta joka tahto kuolla sairaan miehensä edestä (siasa).


Yxi Waimo parka tahtoi tulla miltei ikään pois järjeltä ja taidolta,
pelwosta, että hänen piti mistata miehensä. Se hywä mies oli sairas,
ja ei kattottu muuta kuin kuolemaan; ja ei mikään muu tainnut häntä
kuolemasta pelastaa, kuin joss kuolema ottais waimon hänen siaansa.
Waimo huusi ja kuhtui kuolemata niin kauwan, sixi kuin hän wihdoin tuli
hänen tygönsä hirmuisesa muodosa. Waimo nijjas, kyykisti ja kumarteli
hänen edesään sangen sywästi, ja sanoi: Armollisin Herra! älkään
erehtykö ja wäärin ottako, sillä se persona jota te etsittä, hän makaa
tuolla sängysä.

_Oppi_. Se on tawallinen, että moni sanoo, hän tahtoo kuolla ystäwäinsä
edestä; mutta kuin se tulis sen päälle nijn nähtäisin, että se oli
turha ja löyhä puhet.




78 Satu.

Yhen Aasin toiwotusta.


Yxi Aasi toiwotti kylmällä talwella lämmintä ilmaa (suwea) ja suun
täyden ruohoja purraxeen, yhen kylmän tallin ja kuiwan mehuttoman
olki kuwun siaan. Aikanansa tuli se suloinen suwi sää ja tuores ruoho
kaswoi; mutta sen kansa seurais myös paljon wetoa ja työtä, että Aasi
wähän ajan sisällä niin kyllästyi ja suuttu kewäimehen, kuin hän
ennen oli talwehen kylläynyt. Hän rupeis sitten toiwottamaan keseä;
mutta nijstä wedoista ja ajoista, kuin seuraa elon aikan, oli hän
nyt pahemmin ulos tullut, kuin kewäillä: ja luuli hän, että wasta
syxyllä hänen paremmin käwis käteen; mutta silloin rasitettiin hän
wielä enemmän puun hedelmäin, poltto-puitten ja muun talwen waran
kantamisella ja wetämisellä enemmän kuin ennen. Wihdoin kuin hän oli
lakkaamattoman työn alla wäsyttänyt ittensä koko wuoden ympärijnsä,
niin oli hänen wijmmeinen toiwotuxensa jälle talwen päälle. Niin muodon
hänen täyty päättää ja lopetta hänen walitus wirtensä, sijtä kuin hän
alotti.

_Oppi_. Yhen huikendelewaisen ihmisen elämä on yxi alinomainen waihedus
turhista toiwotuxista ja kelwottomasta epätytymättömyydestä. Yxi
huikendelewa mieli ei ikään taida tulla rauhoitetuxi; ei se ikään
löydä yhtään aikaa, joka on paitsi waiwaa. Yhdes wanhas sananlaskus se
kuuluu: Pahalla sialla on paljon wikoja, muunamaa kylmä, muuna kärsä
kipiä.




79 Satu.

Kissa ja muutamat Hijret.


Koska iso joukko Hijriä kurkistit rejjistään ylös, kattoaxensa ruokaa,
äkkäisit he yhden kissan hyllyllä, joka makais niin hiljaa, ja näytti
niin hiljaiselta ja siewältä, niinkuin ei hengeä eikä hengitystä
olisi ollut hänesä. Hywin niin, sano yxi Hijristä, se mahta olla yxi
luondokappale hywästä luonnosta, sen minä takaan; sen me taidamme lukea
ja nähdä hänen ulkonaisesta kahtannostaan, ja on minulla niin suuri
halu, kuin joskus jollain, että tulla ystäwäxi sen kansa. Niin kuin hän
sano, niin hän teki, mutta niin pian kuin se siwiä Mirri ulottu häneen
teräwillä kynsillään, sai hän oppia tietä, ettei kaunijt kaswot aina
ulosmerkitse ja tietä anna mielen laatua.

_Oppi_. Ei kaikki kulta kuin kijltää. Kaunis kakku päältä nähden, ehk
on alta akanainen. Ulkonainen ystäwällisyys ja näytetty suloisuus ei
kauwwas ulotu, waikka se ajaxi taita pettää muita, ja wälistä hänen
itensähin.




80 Satu.

Yxi Mettä-Sika ja Kettu.


Koska yxi Mettä-Sika hioi hampaitaan yhtä puuta wasten, käwi yxi Kettu
sijtä siwu ja sanoi: ystäwän mitäs tällä luulet? empä minä näe yhtään
syytä sinulla sijhen? Sika wastais: tosin minä sen teen sen wuoxi, niin
muodon kuin se on hiljan hioa miekkaa, kuin minun päälleni karataan ja
minun täytyy tapella ja wastata itsiäni.

_Oppi_. Rauhan aikana on paras pitää waransa. Suomalainen Sananlasku
sanoo: Wasta aika Hijren haukotella kuin on puoli Kissan kidassa.




81 Satu.

Yxi Kettu ja Jänes.


Kettu ja Jänes jouduit kerran suureen rijtaan toinen toisensa kansa
sijtä, kumpi heistä parahitten taisi auttaa itsiänsä edes täsä
waarallisesa mailmasa. Kuin minua tawoitetaan ja jälistä ajetaan, sano
Jänis, taidan minä kaunijsti jättää koirat jaloillani ja päästä heistä.
Luuletkos sinä, sano Kettu, minun halwemmaxi? minä olen wietellyt
monta heistä minun juonillani ja wiekkaudellani, usiamman, kuin sinä
juoxullasi.

_Oppi_. Wijsaus ja taito ylitse woittaa sitä enemmän woiman, kuin
ihminen on parempi ja etuisampi järjettömiä luondokappaleita.




82 Satu.

Yxi näsäwijsi Koiran juoninen, ja yxi Philosophi eli Maallinen Wijsas.


Yxi wissi ajattomasti toimellinen ja ymmärtämätöin hywäin seurain
kumppali (joutilas juoxian) tahtoi kerran etsiä yhtä Philosophia. Hän
löysi hänen yxinänsä hänen tutkistelemuxisaan ja sywisä ajatuxisaan,
ja rupeis ihmettelemään, kuinga hän taisi niin kestää, ollaxeen ilman
seuraa ja kansakäymistä. Se oppinut mies saatti häntä peräti toisijn
ajatuxijn, sanoen: minun Herrani, te exytte kokonansa: sillä aina
sijhen saakka, kuin te sisälle astuja, olin minä sangen hywäsä seurasa.

_Oppi_. Hywät ajatuxet ja hywät kirjat owat ymmärtäwäisille paras,
iloisin ja huwittawaisin seura.




83 Satu.

Yxi nuori Tuomari.


Menneellä sadalla oli yxi ijältänsi nuori, mutta wijsas, taitawa
ja oikia Tuomari, joka aina osais niin oikein tuomita, ettei hän
esimiehiltään saanut ikään jälki tekoja ja nuhteita: häneltä kysyttijn
sijs kerran, kuinga hän taisi ja ymmärsi niin oikein tuomita, joka
kuitengin oli niin nuori. Hän wastais: waikka minä olen nuori, niin
olen minä lukenut wanhoja kirjoja --

_Oppi_. Ei harmaa pää aina ole epäilemätöin tunnusmerkki taitawuteen:
ei ikä sijtä kunniallinen ole, että hän kauwwan elää, ja hänellä on
monda wuotta: waan toimi ihmisten seasa owat oikiat harmaat karwat;
ja wirhitöin elämä on oikia wanha ikä. Wijsaud. kirj. 4: 8, 9. ja yxi
Suomalainen sananlasku sanoo: Ei wierywän kiwen päällä sammalia kaswaa.




84 Satu.

Yxi kirjoihinsa kijnnitetty Philosophi.


Saxan maalla oli menneellä sadalla yxi kirjoja suuresti ja ylön
ahneesti rakastawa Philophi, Buddeus nimeldä, joka istu yhtäpäätä
kirjainsa yli ja luki wiriästi. Kerran hänen lukeisaan tapahtui se
onnetomuus, että walkia pääsi irralle hänen talosaan, ja liekki löi
jo ympäri sen huoneen seiniä ja nurkkia josa hän istu ja luki. Hänen
palweliansa tuli sisälle kammarijn ja huusi, Herra, walkia on irralla:
mutta hän wastais lijkumatoinna: sano waimolleni, sillä sinä tiedät,
etten minä ole koskaan huolinut huoneen hallituxen asioista.

_Oppi_. Aikansa kutahin, sano pässi, kuin päätä leikattijn. Nauru
hywälle, nauru pahalle. Suomal. sananlasku.




85 Satu.

Yxi Susi Lammas-nahas.


Yxi wanha satu sanoo, että yxi Susi kerran kääri ittensä
Lammas-nahkohin, ja sai sen pugun alla somaan tilan, että ison ajan
raadella nijtä wiattomia Lammas raukkoja; mutta paimen aistaitsi sen
wihdon, tuli Suden kimppuhun käsixi, sai hänen kijnni, ja hijrtti hänen
ylös, Lammas-nahkoneen päiwineen, korkiaan hirsipuuhun, muille pelwoxi
ja waroituxexi. Paimenen naaburit eli krannit (likimmäiset) teit kohta
sijtä suuren menon ja ihmeen, ja kysyit häneltä, mitä hän ajatteli
sillä, että hän oli hirttänyt Lampaansa? Noh, sano hän, ei se ole muuta
kuin Lampaan-nahka, joka on peittona ollu sydämmelle koiruudelle ja
konnuudella yhellä suella, joka peitti ja kätki ittensä sen alle.

_Oppi_. Ulkokullaisuus ei ole muu kuin sen pahan hengen skyyti
hewoinen; yxi kälmi rehellisyyden Jumalan pelwon (Religionin) alla.
Ihmisiä ei pidä katseldaman, arwattaman, ja duomittaman heidän näkönsä,
waatettensa ja ihanan muotonsa jälkeen, waan heidän elämänsä ja
töidensä perästä jokapäiwäisesä elämäsä. Matth. 7: v. 15, 16-20.




86 Satu.

Yxi Sonni ja Pässi (Jäärä).


Oli kerran yxi suuri puskia Jäärä, joka woitti kaikki wertaisensa ja
ylpeili (suurendeli) niin hänen suurten urhollisten töittensä yli, että
hän luuli, ettei kengään kestäis hänelle; sentähden hän nyt yllytti
ja härsytti yhen Sonnin sotaan kansaan. Ne tulit toistaan wastaan,
ja ensimmäises puskemises, makais Jäärä puoli kuollunna tanterella;
mutta kuin hän jälle wähä wirkois, sanoi hän ittexeen: tämä se seurais
minun ylpeydestäni ja hulluudestani, kuin minä ulos rossasin minulleni
wihollisen, jonka luonto on tehnyt minun yli mannixeni.

_Oppi_. Kuin ihmiset tahtowat härsyttää semmoisia, jotka woimasa
ja wäkewyydesä owat heitä paremmat, nijn ei se ole nijn paljon
urhollisuus, joss ei enemmän tyhmä ylpeys, jonga he saa kallijsti maxaa.




87 Satu.

Yxi Lammas joka rijteli Paimenensa kansa.


Koska yhtä Lammasta kerittiin, niin pahaxui se suuresti, ettei Paimen
tyty hänen maitoonsa, waan myös otti hänen willansa, sijtä suuttui
Paimen, ja otti kohta yhden sen karihtan ja tappoi. No, nyt, sano
Lammas, sinä luulet tehneesi sen pahimman kuins tiesit. Ei, wastais
Paimen, minä taidan, paitsi tätä, myös taittaa sinun niskas, joss man
niin tahdon, ja heittää sinun tahallani koirille eli susille. Ei Lammas
sitten enämpi hijskunut sanaakaan, pelwosta, että joutua pahemmin ulos.

_Oppi_. Kuin ihmiset ei tahdo helpoilla, keweillä ja hywillä
suosittelemisillä, tuta kohtuutta ja oikeutta, nijn täytywät he
kowempia ja pahempia nähdä.




88 Satu.

Yxi Talonpoika ja Kili (Pukin eli Wuohen-poika).


Yxi warallinen Talonpoika, joka oli joutunut pitkälliseen rijtaan ja
oikeuden käymiseen, etsi usein yhtä hywää ystäwätä, ja niinkuin se
näwyi, sukulaistaan, joka oli hywin Lajin oppinut: tämän tygö tuli hän
usein, ajatuxesa saadaxensa häneltä neuwoa asiasansa: mutta se Lajin
oppinut, eli Adwokati, oli aina niin työltä estetty, että Talonpoika
aina käskettijn tulla toisti eli toinen kerta. Ukko otti sijs kerran
kansaan yhen hywin kaswatetun Wuohen-pojan; ja kuin Adwokaatin käsi
Skrijfwari sai sen kuulla, että Kili (Wuohi) määky owella; laski
hän kohta miehen sisälle, ja wei hänen Herransa tygö; joka kohta
selitti hänen asiansa, piti hänen puoltansa, ja teki yhtä haawaa kaxi
hywää toimitusta; nimittäin että mies sais suuhunsa, ja Kili wietijn
nawettahan, ja nijn Talonpoika meni tiehensä.

_Oppi_. Raha ja antimet owat paras matka passi yli koko mailman; ja ei
mingään kanssa olla nijn liki sukua ja ystäwyydes, kuin rahan kautta.




89 Satu.

Yö-Rastas ja Haukka.


Koska yxi Yö-Rastas istu ja wiserti yhes metsistös, tuli yxi syöläs
Haukka, ja lykkäisi hänen oxalta, josa hän istui. Yö-Rastas rukka pyysi
wastata itsiään, ja sanoi ettei hänen pikkarainen rungonsa paljon ruaxi
kelwannut, ja että isompia lintuja löytyis mettäsä. Se on tosi, sano
Haukka, mutta luulekkos, että minä lasken yhen pienen linnun joka jo on
minun kynsisäni, yhen suuremman tähen, joka ei ole minulla? salli sijs,
sano Yö-Rastas, pelastaa minun henkeni yhellä suloisella weisulla. Ei
luonnan, wastais Haukka, minun wattani on jotain wailla, waan ei minun
korwani tarwihte mitään.

_Oppi_. Paree yxi pyy piwosa, kuin kaxi mettäsä eli puun oxalla.




90 Satu.

Yxi Sääski ja Mehiläinen.


Yxi Sääski joka wilusta ja näljästä tankistunut oli liki puoli
kuolluxisa, antoi itsensä yhtenä kolkkona aamuhetkenä yhen Mehiläis
pesän eli pölhön tygö, ja rukoili almuja ja apua: hän tarjoisi myös
ittensä ynnä, ruan ja kamarin edestä opettamaan mettiäs seurusta
weisus, spelisä ja musijkisä. Yxi Mettiäinen wastais kaikkein puolesta
suurella siweydellä, ja pyysi, ettei hän pahaxuis sitä: sillä, sanoi
hän, me ylöskaswatamma meidän lapsemme sijnä elatuxen keinosa ja
käsityösä, kuin me itte taidamme, että he tulisit kelwollisixi,
tulewina aikona elättämään ittensä heidän oman wireydensä ja työn
tekewäisyydensä kautta.

_Oppi_. Laiskat kerjäläiset, jotka taitawat, mutt' ei tahdo työtä
tehdä, ei mahda millään oikeudella odottaa ja waatia almuja: ja
tapahtuu heille tämä wiheljäisyys, ettei he lapsuudesta ei ole saaneet
oppia mitään soweliasta työtä, jolla he ittensä taitaisit kunnialla
elättää.




91 Satu.

Yxi Morsian, joka wei walkian kansaan miehensä taloon.


Yheltä siwolliselta mieheltä, joka nykyisin oli nainut kysyttiin
kerran, mitä se mahtais merkitä, että hänen Morsiamensa palawilla
kynttilöillä johdatettiin isänsä huoneesta miehensä taloon? se on kewiä
ymmärtää, wastais mies, minä olen pelastanut minun appeni yhestä walkia
kekäleestä, pannaxeni oman huoneeni ilmi tuleen.

_Oppi_. Yxi toruwa waimo sytyttää kaikki, mihenkä hän ikään sattuu.




92 Satu.

Yxi Kukko ja Kettu.


Yxi Kettu sai kerran nähdä kuinka yxi Kukko istu ja kukersi Kanainsa
kansa yhellä orrella. Mixi sinä niin istut, minun ystäwäni, sanoi
Kettu? mitä sinä teet niin korkialla yhellä orrella? sinun toimituxes
ja askarees pitäis oleman maan päällä, ja minä luulisin, että yxi Kukko
tuulesa eli korkialla on pois oikiasta elostaan. Mutta kukaties, ett'
sinä ole kuullu niitä uusia sanomia, jotka on juuri päälle luotettawat:
yxi yhteinen rauha on päätetty kaikkein eläwäin luondokappalten
wälillä; ja ei yxikään saa hengen ja jäsenten rikkomisen haastolla,
salaa eli julkisesti tehdä toiselleen wahingota.

Se on se ihanin, suloisin ja paras sanoma, kuin minä ikänänsä olen
kuullut, wastais Kukko; ja siinä samasa ojjensi hän kaulansa, ikänäns
kuin katsomaan ulos pitkin tietä. Mitä sinä kurkistelet, kysyi Kettu?
ei muuta, sanoi Kukko, kuin kaxi isoa jahti-koiraa tuolla kauwempana,
jotka tuota tietä juoxewat täyttä rawia, että kieli rippuu ulos
kurkusta, ja niin hilpiästi ja nopiasti, kuin he suingin ennättäwät.
Joss se niin on, sanoi Kettu, niin minä luulen se on paras, että
minä kijruhdan pois. Mixi niin, kysyi Kukko? se yhteinen rauha mahta
suojella sinua. Jaa, sanoi Kettu, sen se tosin säätä; mutta joss ne
pahat koirat ei ole wielä kuullehet sitä ulos kuulutettawan, niin
taitawat he yhtä hywin repiä minun turkkini palaisixi ja säpäleixi. Ja
niin juoxi hän pois.

_Oppi_. Kettuja ketuilla pyytään; ja yxi wiekas käsitetään hänen omisa
ulos lasketuisa werkoisansa.




93 Satu.

Yxi Skräätäri ja hänen Waimonsa.


Kerran ylös tuli yxi ilkiä riita yhden Skräätärin ja hänen Waimonsa
wälillä. Waimo, joka ylönkatsoi miehensä käsityötä haukkui häntä
saxi-krawuxi, saxi leikkajaxi -- ja niin edespäin. Josta mies suuttui,
ja antoi hänelle hywän korwapuustin, mutta siitä tuli Waimo wiele sitä
häpemättömämmäxi. Ja koska ei se auttanut, niin hän wei hänen yhteen
wesi lammeen, ja upotti Waimonsa weteen kurkkua eli leukoja myöden;
mutta niinkauwan kuin hän taisi kieltänsä lijkuuttaa, niin ei muuta
kuulunut hänen suustansa, kuin sama haukkuma-nimi ja monta muuta
häwäistystä. No, no, wain niin ajatteli hän, minä hawaitsen, ettei
muuta wälikappaletta ole, tyystyttä ja ääneti olemaan saadaxeni tätä
ämmää, waan että hänen suunsa pitää tukittaman; ja niin pisti hän hänen
sywemmä weteen päätään myöden; ja kuin ei hän nyt weden alla tainnut
enää haukkua häntä saxi-krawuxi, niin nosti hän kätensä ylös weden
alta päänsä päälle, ja leikkais kahdella sormella niinkuin saxilla, ja
hijjoi kynsiään.

Koska nyt Mies sen näki, jätti hän kaiken parannuxen toiwon hänestä, ja
sanoi: se pitää kuitengin oleman leikattu.

_Oppi_. Kuin yxi ynsiä waimo ei saa tahtoansa edes; nijn on kieli ja
wiha, ne wijmmeiset jotka hän jättäis.




94 Satu.

Yxi wanha Mies ja yxi Aasi.


Yxi wanha Mies ja yxi wähänen poika ajoit edellänsä yhtä Aasia,
markkinoille, siellä myydäxeen häntä. Eikö sinulla ole enempi mieltä,
sanoi yxi äjjä joka tiellä tuli wastaan, kuin että sinä ja sinun
poikasi käyttä liasa ja sawesa jalkasin, ja annatte Aasin käydä
irralla joutilasna? sitten pani Mies poikansa Aasin selkään, ja käwi
itte jalan. Sitten kohtais heitä yxi toinen, ja sanoi pojalle: sinä
laiska-koira! pitääkö sinun ratastaman, ja annat isäs käydä jalan? sen
jälkeen ajo isä poikansa juhdan seljästä, ja istu itte satulaan. Se
kolmas tuli, ja sanoi: sinä wanha laiska lomppi istut itte hywästi, ja
waadit sitä waiwasta lastas juoxemaan jälissäs kuin koiran. Isä otti
sitten poikansa ylös ja antoi hänen istua takanaan tarakas. Sitten
tuli se neljäs, joka kyysyi, joss Aasi oli hänen omansa eli ei? se on
minun, wastais äjjä. Ei se niin näytä ulos wastais se toinen, kuin
sinä niin waiwaat ja rasitat häntä. Kuingas minun sijs pitää elämän
ja menettelemän itsiäni, sanoi äjjä ittexeen? sillä minua nauretaan,
pilkataan ja nuhdellaan, tahi Aasi käy joutilasna, eli jos jompi
kumpi meistä rattahin oli, eli joss me molemmin ratastamma; ja niin
hän wihdoin otti köyden eli nuoran palan, ja sitoi Aasin kaikki neljä
jalkaa kiinni, pisti yhen korennon wäliin, ja niin seljällään kannoit
molemmin olka päillään Aasin torille. Sille irwisti ja nauroi jälle
joka ihminen joka tämän kamalan asian näki; niin että äjjä suuresti
suuttununna, ajoi ja lykkäis Aasin wirtaan ja meni jälle itte kotia.

Tämä kunniallinen Mies aikoi olla ja tehdä kaikille mielixi, ja
mukautta kaikkein pään jälkeen, mutta hänellä oli se kowa onni,
ettei joutua kenellekkään mielixi ja otollisexi, mistais myös wielä
päällisexi Aasinsa.

_Oppi_. Se joka ei pane maata, ennen kuin koko mailma sijhen tytyy, se
saa wissijn kipiän pään walwomisesta ja nukkumattomuudesta.




95 Satu.

Yxi Christitty ja yxi Pakana.


Yxi Christitty ja yxi Pakana jotka olit wanhat tutut waelsit yhes,
ja puhut paljon keskensä sijtä oikiasta opista: ja koska he tulit
Italiaan, niin antoi se Christitty sille pakanalliselle Towerilleen
sen neuwon, että hän edes kerran tahtois tulla kirkkoon, messuun, ja
sitten sanoa hänelle ajatuxensa. Pakana teki niin ja tuli kirkkoon;
josa hän näki kuinga itte Jumalan palwelluxen alla kukkarolla
käytiin, jota sohittiin ihmisten silmiin ja nenän alle ja kerättiin
eli kerjättiin rahaa kokoon; ja kuinka hetken päästä, Unilukkari
pitkällä ruoko-sauwalla käwi nyhkien ja pistäin, lyöden ja näppien
ihmisiä päähän; ja kuinga kaikesta tästä hartaus hämmendyi joka kyllä
muutoingin näky olewan horroxisa. Häneltä kysyttiin, mitä hän luuli
kirkon menosta. Hywin kyllä, sanoi hän, kuin ei siellä rahaa ihmisiltä
lipolla uloswaadittais ja heitä seipäillä sohittais, joka ei tapahdu
meidän maalla.

_Oppi_. Pakanatkin näkewät ja pahaxuwat närkästyjen pahoja tapoja --;
ja mixei sijs nijtä poispanna? nijnkuin pahentawaisia?




96 Satu.

Yhestä, joka oli rahansa ja waatteensa hukuttanut pelisä.


Yxi huirittelia, joka oli tuhlannut rahansa pois pelisä, seisoi ja
purskui yhen owen wieres yhes wiinakellaris, sen alla kuin hän ajatteli
mitä hänelle oli tapahtuwa. Yxi hänen tutuistaan tuli hänen tygönsä
ja kysy, minkä tähden hän niin päiwitteli ja walitti? ei mingään
tähden, tyhjän tähen, wastais hän. Kuingas sinä siis niin parut, itket
ja walitat, kysyi se toinen, kuin ei sinulla ole mitään, jongas yli
itkisit? juuri sentähden ettei minulla ole mitään. Hänen ystäwänsä
luuli ettei hänellä ollu yhtään syytä murehtia; ja hän itte tahto tietä
antaa, että hän päiwitteli, ettei hänellä mitään ollut.

_Oppi_. Waroituxet owat nijn opettawaiset, kuin ikään manauxet.




97 Satu.

Yxi Kettu ja Kissa.


Kerran ylös tuli yxi kysymys yhen Ketun ja yhen Kissan wälillä, kumpi
heistä taisi tehdä ne suurimmat konstit mailmasa, joss hätä niin
pakkoais ja waatis. Mitä minun tulee, sano Kettu, niin minulla on
koko pussi täynnä konstia ja juonia, nauttiaxeni tarwitesa. Samalla
tuli koko joukko jahti-koiria täyttä kynttä juosten, silloin Kissa
kiipeis puuhun, ja näki sieltä kuinga se waiwanen Kettu rewittiin ja
raadeltiin. Kissa sanoi silloin ittexeen: Se wissi konsti kuin minä
olen oppinut, on paljoa parempi, kuin sata tietämätöintä.

_Oppi_. Ei kawaluus kauwwas auta: se yxinkertanen luonto ei ole
jättänyt ketään ilman warustusta.




98 Satu.

Kaxi matka-kumppalia (Toweria) Erinkaltaisesta mielestä.


Kaxi miestä juuri erilaisesta mielestä olit kerran yhdesä matkasa.
Yxi niistä käweli werkalleen maahan kallistetulla päällä täynnänsä ja
alas painettu tuhannelta murhelliselta ja surulliselta ajatuxelta, ja
huusi yhtä päätä, ak! woi! kuinka minun pitää saaman elatuxeni? se
toinen waelsi matkansa lystillä ja iloisella mielellä ja jätti ittensä
edeskatsomisen ja onnen käsiin. Minun ystäwäni, sano se murehtiwa,
kuingas taidat olla niin iloisella ja tytywäisellä mielellä? niin tosin
kuin minä olen yxi syntinen, tahtoo minun sydämmeni pakahtua ja haljeta
murskaxi siitä pelwosta kuin minulla on elämäni ylöspidon puutoxesta.
Tule, tule pois! wastais se toinen, käyköön kuinka tahansa, minä olen
ottanut wissin päätöxen ja minulla on kaiken alla yxi tytywäinen ja
iloinen mieli. Minkä päätöxen? kysy se surewa. Jaa, sen päätöxen,
wastais se toinen, että tehdä kaikki mitä minä woin, ja muutoin kaiken
alla uskoa itseni taiwan (Jumalan ) wapaaseen tahtoon ja hywään
suosioon.

Mutta sano se tytymätöin, paitsi tätä olen minä tuntenut monta niin
rohkiata kuin sinäkin, jotka wihdoin owat uskalluxesaan ja toiwosaan
tulleet petetyxi; ja niin se wiheljäinen mies lyöttäysi muihin
monenlaisiin murehisiin ja epäilewäisiin ajatuxiin sixi kuin hän
wihdoin ulos puhkeis seuraawaiseen kysymyxeen: entä joss minä tulisin
sokiaxi? sitten käyskendeli hän hywän matkan hänen kumppalinsa edellä
umpi silmisä (kiinni painetuilla, lukituilla silmillä) koetellaxeen
kuinka se käwis laatuun, joss sen kaltainen onnettomuus hänta tapais.
Sillä wälillä hänen reissu-towerinsa, joka käwi hänen jälissään, löysi
yhden rahakukkaron tiellä; joka tapaus näytti ja todisti kuinka tosi
hänen oppinsa oli, nimittäin, että meidän pitää uskaltaman meitämme
edeskatsomisen (Jumalan) huostaan ja haltuun: sitä wastaan se toinen
ei saanut osaa löydykkästä, hywin ansaituxi rangaistuxexi epäilyxensä
tähden; sillä kukkaro olis ollut hänen joss ei hän itte olis menetellyt
itsiänsä niin, ettei hän saanut sitä nähdä.

_Oppi_. Se joka itsensä uskoo edeskatsomiselle (se on, Jumalalle) hän
on wissi yhdestä ystäwästä hädän aikana; kuin, sitä wastaan yxi surewa
epäillys Jumalan hywyydestä, saattaa yhen ihmisen sijhen mahottomaxi,
ja tekee hänen ennen aikaansa onnettomaxi, pelwosta että tulla
sellaisexi toisti (ajan päälle).




99 Satu.

Yxi Patus-Suutari (kenkäin-paikaaja) ja yxi Räntmästari.


Oli kerran yxi ilonen Patus-Suutari, joka tytywäisellä mielellä eli
kaikki päiwänsä, ja huwitti itsiänsä, trallaamisella, weisulla ja
leikkipuheilla. Mutta ei niin hywin ollut hänen kranninsa kansa,
waikka hänellä oli rahat ja Ränttikammari hallusa; sillä huonesaan ei
hän tainnut weisata eikä laulaa, eikä saanut lewollista unta: mutta
kuin hän huomeneltain sai wähä unta eli meni horroxihin, herätti se
ilonen ja lystinen Suutari hänen ylös usiammasti kuin sata kertaa --.
Ak! kuinga usein hän kyllä tuhannen kertaa salaa toiwotti, että unta
saataisiin osta markkinoilla, niinkuin muuta kauppa kalua, ruokaa eli
juomaa! -- koska hän nyt näillä ajatuxilla waiwais itsiänsä, joukahti
se hänen ajatuxeensa, lähettää sen weisaawan Suutarin perään. -- Tule
rakas kranni, sanoi hän, sinä elät kuin yxi Printsi: kuingas paljon
taidat wuodesa ansata hantwärkilläs? (käsityölläs) sit en tiedä,
hywin uskottu Herra, wastais Suutari; sillä en minä kirjaan ylös
pane minun sisälle tulojani, waan kuin minulla on leipä käestä niin
suuhun, ja minä niin laitan, että minun rätinkini käy tasan wuoden
lopulla, niin minä wähän ja ei ikään sure huomisesta päiwästä. Se
on hywin, sanoi Ränttimästari, mutta joss sinä tiedät, paljonkos
päiwäsä taidat ansaita, niin on se kewiä laskea mitäs wuodesa saat.
Ei se ole mahdollinen tietä, sanoi Suutari, sisälle tuloni owat
epätasaiset; sillä meillä on niin paljon pyhä-päiwiä, juhlia ja uutten
pyhäin muisto-päiwiä (arki-pyhiä) jotka saattawat yhelle köyhälle
handtwärkarille paljon estettä saadaxensa elää työstänsä. Tästä
rehellisestä ja konstittomasta puheesta piti Ränttimästari paljon, ja
pitkitti puheensa hänen kansaan.

yt minun ystäwäni, sinä olet tullut minun huoneeseeni, niinkuin
Suutari, mutta mitäs siitä luulisit, joss sinä jällensä tääldä ulos
lähdet niinkuin Keisari? ja siinä samasa laski hän hänen käsiinsä yhen
raha-kukkaron josa oli sata Tukaatia. Mene nyt tiehesi, sano hän. Tämän
minä skänkkään (kenkään, lahjotan) sinulle. Elä sen kanssa parahitten
kuins taidat.

Suutari meni pois kullan kansa, ja luuletteli ittensä niin rikkaaxi,
kuin hänellä olis ollut kaikki Peerun kulta-wuoret, jotka langeisit
hänen helmaansa. Niin pian kuin hän pääsi kotia, pani hän lukun taga
kukkaronsa, ja ynnä Tukaatien kansa kätki ja salpais kaikki hänen
elämänsä ilon ja huwituxen yhteen lippaasehen.

Siitä ajasta kuin hän oli tullut niin suuren tawaran haltiaxi, niin
ei enää ollut iloista weisua, eikä lewollista nukkumista hänen
huoneesansa; -- ei yxi kissa saanu liikkua hänen lakasansa (kokisa)
ettei hän kohta päiwitellyt, ja huunnut että warkaat on saapuilla; ja
hänen majansa oli niin täytetty ja lewottomaxi saatettu murheelta,
kateelta, ja pelwolta, että hänen elämänsä oli hänelle tullut raskaaxi
takaxi ja kuormaaxi.

Hän mäni sentähden jongun ajan perästä Ränttimästarin tygö, ja sanoi
hänelle: Rakas Herra! joss teillä on kansakärsiwällisyyttä yhden
onnettoman kansa, niin sallikaa ja suokaa, että minä jällensä saan
weisata ja nukkua, ja ottakkaa jälle pois teidän sata Tukaatinna, sadan
tuhannen kiitoxen kansa päällisexi.

_Oppi_. Se köyhä mies, jolla oli ainoastansa leipä kädestä suuhun, eli
aikansa tytywäisnä, ja iloisna, ilman pelwota warkailta, yhteisiltä
eikä erityisiltä; mutta sijnä huoneesa kusa rahaa löytyy, on aina
pelko, ja se on aina nijnkuin hukasa.




100 Satu.

Yxi Yrttitarhan Haltia ja Multa-myyri.


Yxi Trägåålsmestari löysi kerran Myyrin trägoolisaan, ja silloin
ylöstuli kysymys tahikka hänen piti tappaman hänen, eli hengis
säylyttämän. Myyri sanoi, että hän on yxi työmiehistä yrttitarhasa,
joka kaiwoi ja käänsi hänen tarhasaan ilman palkkataa. Hän huusi myös
sen päälle, että se olis armotoin asia, kuolettaa yhtä eläintä, jolla
on niin hieno karwa ja monta muuta kaunista etua. Olkoonpa niin, sanoi
yrttitarhan Haltia, mutt' en minä annaa pettää itsiäni kauniilta
sanoilta. Se on tosi, sinulla ei ole mitään käändämisestäs; mutta
ystäwän, kukas on tinkonut ja toimittanut sinua tähän työhön? luuletkos
että minulla sijtä on hywää, että minun tainani ja istukkaani ylös
mullistetaan juurinensa? ja mikähän sinulla on työnä muu, kuins ettäs
täytät oman watsas, ja et jätä minulle mitään ruaxi?

_Oppi_. Moni tekee jongun palwelluxen, mutta itte tähtensä.




101 Satu.

Yxi Waimo, Kissa ja Hijret.


Yxi hywä huonettansa edeskatsowa Waimo, joka aikoi juustojaan warjella
Hijriltä, ajatteli niin estää wahingoon, että hän pani ja asetti Kissan
justojen wahdixi. Kissa jälkeen eli Akan anomuxen ja päälle tarkoituxen
niin muodon että hän warjeli juustot Hijrten kalwamisesta; mutta koska
hän Hijret häwitti, söi hän myös suuhunsa justot, joita hän piti
wahdata.

_Oppi_. Se on parempi, että muutamat wähät Rotat kalwawat ja jyrsiwät
meidän yhteistä wapauttamme, kuin että antaa isoille Kissoille luwan,
Rottain ulos häwittämisen warjon alla, kokonansa kukistaa wapautta ja
julman tyrranneuden ylös raketa.




102 Satu.

Neuwon pitoa yhen Kaupungin warustamisesta.


Kaikellaiset Konstimestarit kuttuttiin kerran neuwon pitoon, kuinka yxi
warustus (Fästninki muuri) parahitten taittaisiin pantaa yhen Kaupungin
ympäri. Yxi Murmestari sanoi, että se piti tehtämän kiwestä, yxi pyki
(Pykimestari) uskoi, että hirret olisit sata kertaa paremmat; ja sitä
likin tuli yxi Karwari edes, ja sanoi: Hywät Herrat, te mahdatta sanoa
mitikään tahansa, niin ei mikään seiso paremmin wettä ja ilmaa wastaan,
koko mailmasa, kuin nahka ja wuodat.

_Oppi_. Ittekukin rakastaa ja luule omansa parahimmaxi.




103 Satu.

Yxi Sonni ja Hyttynen.


Yxi Hydet, joka oli istunut Sonnin sarwille, rukoile sijwollisimmasti
häneltä anteexi, että hän teki hänelle sen waiwan; mutta etten minä
mahda kauwwemmin waiwata sinua, niin minä tahdon kohta männä pojjes.
Älä aiwoas sillä särje, wastais Sonni; sillä se on minulle yhtä kaikki
joss sinä pysyt sijnä eli menet pois. En minä hoxannut, koskas sijhen
istuit; enkä minä paljon murehdi, joss sinä mänet tiehes.

_Oppi_. Tämän pienen Itikan korkia luulo ittestään, kuwaa meille yhden
mielen-laadun, jonga me tapaamme joka päiwä mailmasa ymmärtämättömäin
seasa, jotka aina tahtowat näkyä suuremmalta, kuin he itte työsä owat.




104 Satu.

Yxi Koira ja hänen Isäntänsä.


Oli kerran yxi oiwallinen ja kelwos kartano Koira, joka yö aina
murisi ja haukku kaikkia ihmisiä ilman eroitusta, jotka niin
likeltä siwu kuljit että hän kuuli wähimmänkään risauxen heistä.
Hänen isäntänsä otti hänen kerran kurituxensa ala, ja toru häntä
senkaltaisen murisimisen, ulwomisen ja haukkumisen yli jokaitsen yli
ilman eroitusta, jotka lähestyit taloa. Mixi on sinulla kuono, joss
ei sitä warten, että wainollas eroittaa yhden warkaan kunniallisesta
ihmisestä? minä sanon sinulle kerran kaikkein edestä, ettet sinä
tästedes enää ollenkaan awaa suutas. Armollinen Herra, wastais Koira,
se tapahtuu sijtä kijwaudesta kuin minulla on teidän palwelluxesanne;
ja koska se nyt niin on tapahtunut, niin toiwotan minä, ettei minulla
olis muuta edes wastausta kuin että minä olen haukkunut ja nostanut
metelin wäärällä ajalla. -- Te taidatte luulla, ettei muita warkaita
olekkaan, kuin ne joita laki duomitse hirsi- ja kaaki-puuhun, eli jotka
lyhyen ajan sisällä tulewat pankkorotaxi. -- Te erehyttä sijnä joss
te tahdotta duomita ihmisiä heidän waatettensa, pukunsa, kaswoinsa,
kattantonsa, ja ulkonaisen näkönsä jälkeen; -- mutta joss minä saan
kerran wainon heistä, niin minä tahdon sanoa teille, kutka ja minkä
kaltaiset ne aina sydämmestä ilman että tarwita wiedä heitä oikeuteen.
Tee sinä se, sano isäntä, joss sinä rookat tuta yhen walapattoisen,
yhen wäärän mitan pitäjän, omantunnottoman Adwokaatin, yhen pettäjän,
yhen ryöwärin, yhen ahneen, yhen Tuomarin joka ottaa lahjoja, ja muita
sellaisia pahanelkisiä, niin hywä Koirani, haukku ulos warkaita,
ja älä säästä. Antakaa anteexi, wastais Koira, entä joss se olis
palowijnan-Fiskaali eli Adwokaati, eli muitten pahain, esimerkixi
huorain edeswastaaja; eli huliwiliä hengellisestä eli maallisesta
säädystä; eli joku, joka myypi ja ostaapi oikeutta; yxi sopimatoin
wihamies ystäwyyden warjon alla; eli yxi kauniisti peitetty ulko
kullattu; ja sanalla sanoin: olkoon kuka ikään tahtonsa; niin ei yhen,
waan tuhannen kerran minä ilmij annan, että minä haukun oikein.

_Oppi_. Ei Koira tyhjeä hauku, loppa korwa lopsuttele. Ei se honkihin
horise. Ei Koira luuta wingahda ehkä kohta lyötäisijn. Suomal.
Sananlask.




105 Satu.

Yxi Aasi joka kanto yhtä kuwaa.


Koska yxi Aasi yhes processionis (eli julkises kansan kokouxes )
kanto yhtä Kuwaa, langeisit ihmiset jotka wastaan tulit joka paikas
polwillehen. Se tyhmä ja hopero luondokappale luuli ainian, että se oli
yxi kunnioittaminen, joka hänelle tapahdui, sixi kuin yxi kuiskutti
hänen korwaansa nämät sanat: kuules hywe ystäwä! sinä olet se sama Aasi
kuorma seljäs, kuins olit ennen kuin sinulle se kunnia tapahtui; ja ei
se ole itte eläin, waan Kuwa, jonga edes he polwia notkistawat.

_Oppi_. Moni puntari-pää saa kunnian Characterin (wiran nimen, ammatin)
tähen. Hän on ollut, taita myös pysyä yxi peruuki-stukki, mutta kunnia
tapahtuu hänelle paljaastans hänen wirkansa ja ammattinsa tähden.
Onkos se sijs ihmee joss kunnia ahneet pyöriwät rangin (oikian käden,
korkeimpain istuin siain) perään.




106 Satu.

Yxi Koira ja Kissa.


Yhes ja samas huoneesa tuli kerran yxi Koira ja Kissa alusta
ylöskaswatetuxi, ja ne sowit niin hywin kuin joku luonto kappale: ne
olit niin ystäwälliset, niin lystiset ja hywän sopuisat, että koko
talon wäellä oli heidän puoli huwituxensa ja ilonsa että nähdä heidän
leikkiään ja rakasta Kisaa. Ruan aikana hawaittiin ainoastans joku
napina ja muriseminen heidän wälinsä pöydän alla: ja mikä oli päätös ja
summa kaikesta heidän torastansa, lopuxi, kuin Koiran ja Kissan paha
sopuus, kumpi heistä piti jyrsimän luuta eli yhtä lautasta (Talrikkia)
nuoleman?

_Oppi_. Liha ja weri etsij luonnollisesti omaa etuansa; ja kuin sijtä
kysytään, taitaa yxi wähänen luu wähemmin eli enämmin, nosta kaikki
ihmiset toistensa tukkaan.




107 Satu.

Maan miehet ja yxi Pantheri eläin (Susi-Ilwes.)


Yhellä Paardilla oli kerran se kowa onni, että hän tapaturmasta putois
yhteen sywään kuoppaan. Ihmiset, kaikki wäki kyläsä tuli joukottaisin
hänen ympärilleen: muutamat nakkelit häntä kiwillä, muutamat sohit
seipäillä ja löit korennoilla: mutta monikahdat surkuttelit häntä,
heitit hänelle leipä palaisia (kappaleita, muruisia) ja annoit hänelle
jotain ruaxi. Illan tullesa menit he kaikin kotia ja päätit todexi,
että kyllä he hänen huomenna löytäwät kuollunna; mutta hän wirkois, sai
woiman ja kunnon, että hän hyppäis ylös ja meni salaa pois: ja kuin hän
niin oli päässyt wapaaxi, niin hän niin pahoin menoisi sekä ihmisten
että eläinden kansa sijnä seudusa, että koko kihlakunta wapisi ja
pelkäis hänen mainioitaan. Koska nyt Paardi huomaitsi, että pelko oli
niin yhteinen, kutsui hän kansan tygönsä, ja antoi heille seuraawaisen
julistuxen tiedoxi: -- Niin monta teistä -- sanoi hän, ja kaikki ne
jotka surkuttelit ja holhoit minua, kuopasa mahtawat olla pelkäämätä,
niin muodon kuin en minä aiwo nyt minun irralle päästyäni tehdä yhtään
wahingota yhellekkään teidän eläimistänne. Minä muistan hywin kyllä,
ja en ole sitä unhottanut, kutka ne olit, jotka minua ruokit, holhoit
ja annoit minulle ruokaa ja leipää wirwotuxexeni, ja tunnen minä kyllä
myös ne jotka minua kiwillä nakkelit. Ja minä olen ainoastansa nijtten
wihollinen, jotka oliwat minun wiholliseni.

_Oppi_. Ei yhtään nijn williä petoa, joka ei hywäin töiden kautta
masennu; joka häwäisee ulos monta ihmistä jotka maxaa ja palkitsee
hywän pahalla, ja metsän-petojen Skoulusa tarwihtewat oppia
ihmillisyyttä. Muutoin on sananlasku: Ei wanha suola janota. Se on,
entisiä hywiä töitä ei kirjoiteta ylös muisto kirjoihin. Seneca.




108 Satu.

Yxi Koira ja Aasi.


Yhtä pitkää taiwalta matkustit kerran yhdes yxi iso Karhu-koira, ja yxi
Aasi, jonga tarakkana oli suuri säkki leipiä. Molemmille tuli nälkä,
ja kuin Aasi tien wieristä syöskendeli ohdakkeen ja muitten ruohojen
tynkiä ja korsia, niin tahto Koira myös jotain ruaxi, ja anoi häneltä
yhtä leipa kappalesta. Aasi wastais, että joss hänellä on nälkä, niin
saattaa hän tehdä samon kuin hängin, sillä ei hänellä ollut leipää pois
antaa. Koska he niin pakinoit, tuli yxi Susi heidän tygönsä. Aasi alkoi
kohta wapista, ja sanoi koiralle: minä en muuta usko, kuins ettäs autat
minua, joss Susi minun päälleni karkaa. Ei, sanoi koira: se joka tahtoo
yxin syödä, sen pitää myös yxin tapella; ja niin jätti hän towerinsa
Suden pariin.

_Oppi_. Yhteinen edeswastaus ja warjellus on se erinomaisin päälle
tarkotus jota warten ihmiset antawat itsensä yhteyteen. Me rakastamma
toisiamma sijnä mitasa, kuin me palwelemma toisiamma: mutta jos
wälinäinen rakkaus raukee niin yhteyden side katkee.




109 Satu.

Yxi Rusthållari ja hänen Kahlet-koiransa.


Yhdellä warallisella Rusthollarilla oli yxi kööliäs kahle-koira,
jonga silmät ei menneet raskaaseen unen-wienoxeen, talonwäen
ystäwä, wierasten liehakoitsia, ja warasten peljättäwä kouko. Hänen
walppaudensa oli niin julki ja yhteisesti tuttu, ja muutamain yritysten
kautta niin koeteldu ja peljätty, ettei yxikään waras, monena wuonna
tohtinut lähestyä Rusthollia likemmä kuin koiran waino ylötty. --
Yhtenä päiwänä juttelit Isäntä ja Emäntä keskenään kaikenlaisista
talon asioista, ja kaikkein muitten seas muistu heille myös puhuaxeen
kahle-koirasta. Meillä on, sanoi Rusthollari, meidän porttimma luona
yxi kelwotoin leiwän syöjä: me kustannamme hänelle ruan, majan
(koppelin) kahleet ja witjat, ynnä ylös passauxen kansa; kaikki se
on minun mielestäni yxi hyödytöin ulospano ja kulu, tällä paikalla,
josa nyt ei moneen ajastaikaan ole kuultu puhuttawan roswoista eikä
warkaista. -- Minä olen kauwwan ajatellut sitä samaa, wastais waimo,
minun pijjoillani on kyllä muuta tekemistä, kuin holhoa ja korjata
yhtä kelwotointa luonto kappaletta: -- paihti sitä niin on minulla
minun pikku syli-koirani, joka haukku aiwan niin kiwasti kuin se paras
kahle-koira. -- Tuomio langetettiin ja se uskollinen portti-wachti
pois otetuxi. -- Mutta näpisti oli se kuollu ja kuopattu, kuin huhu
sijtä tuli ulomma, ja muutamat kälmit wälinsä neuwoa pidit kuinga he
parahitten taisit täyttää heidän pahan aikomuxensa. -- Yöllä he mursit
ittensä sisälle kartanoon, ja poiswarastit Rusthollarin kallimmat
tawarat, jonga alla se pieni rakki, se lihawa ja ymmyrkäinen syli
koira, kuorsais, makiasti nukku ja makais pehmiällä tyynyllään.

_Oppi_. Wanhoja uskollisia palweljoita, joiden hiljainen walppaus estää
waarat, ei pidä hyljättämän; ne nykysin tulleet, liehakoitsiat owat
toimesa olewanansa, mutta ei he näe edeltä waaroja: eikä he woi nijtä
poispoistaa.




110 Satu.

Yxi Mettä-Pukki, Korppi, Rotta ja suuri meri Simpukka (Skilpadda).


Yxi wilkas Mettä-Pukki, yxi laukuilewa kaarnet eli korppi ja yxi
matelewa Skildpadda (suuri Simpukka) tottuneet nuoruudesta elämään
kunniallisesti yhdesä, asuit yhdes rauhallisesa huone-kunnasa. Korppi
oli sisälle toimittaja ja skaffari korppin tawalla, ja sanotaan saloa,
että wielä tänäpäänä on monella sisällä ostajalla korppin-keinot.
Rotalla oli jywä aita hallusa, ja edeskatsoi huoneen hallituxen
leiwällä. Simpukka laitto ruan, lakaisi ja puhdasna piti huoneet,
wälistä kalasti, ja pesi astioita.

Mettä-Pukki meni warahin ulos, kuulusteli jotain uutta, ja ylöspiti
hywän pakinan rualla ollesa. -- Kerran, yhtenä päiwänä, kuin jo piti
puolipäiwällistä syötämän, niin kokounnuit kaikki pöytä kumppalit
tawallisuuden jälkeen, mutta sitä hilpiätä Mettä-pukkia kaiwattiin.
Sitten kuin tarkan ja wisun perään katselemuxen jälkeen löyttiin, ettei
hän ollut kotona kammarisaan, lensi korppi kohta ulos, ja ennätti
pian, hywän wainonsa kautta, sille paikalle, josa Mettä Pukki oli
joutunut metsä miesten juoniin ja werkkohin. Korppi lensi nopiasti
takasin, teki menon ja piti neuwwoa. Ne lentäwät ja juoxewaiset eläimet
olit pian matkahan walmiit, mutta se hidas ja pitkällinen Skildpadda
(Simpukka) täydy jäädä kotia ja itkeä. Ne awulliset ystäwät tulit
Mettä-pukkia auttamaan ja pelastamaan. Korppi piti wahtia, ja Rotta
niin kauwan järsi werkon silmiä, sixi kuin heidän kiinni tarttunut
yhteinen ystäwänsä pääsi irralle. Jokainen kätki sitten ittensä
loukkoonsa, nähdäxensä mettä miehen ihmettelemistä. Simpukka oli sillä
aikaa antanut itsensä matkaan. Hän ajatteli, parempi hiljan kuin ei
koskaan; mutta kaikexi onnettomuudexi ennätti hän esiin samalla, kuin
mettä-mies. Kuin tämä oli wähä suututellut ja pahaxunu, että hänen
werkkonsa oli hajalla, sai hän nähdä Simpukan. No, no, akka parka, sinä
tulit juuri somaalla ajalla; parempi jotain, kuin tyhjä, eli ei mitään,
tulesta sinä minun säkkiini, ja waeltakamme. Kuin nyt Mettä pukki sai
nähdä hänen rakkaan ystäwänsä, Simpukan, waarallisen tilan, meni hän
werkalleen, ja niinkuin nilkuttain mettä-miehen näkösälle; joka sijtä
tuli ylöskehotetuxi, luullen saawansa yhen paremman otuxen, heitti pois
olaltaan säkkinsä ja Simpukan, ja antoi siltä petolliselta Pukilta
itsensä wietää kauwwas eli pitkän matkaan; sillä hänen ajatuxensa
jälkeen taisi kyllä yxi terwes mies saawuttaa yhen ramman Pukin. Sillä
aikaa juoxi Rotta, ja puri poikki säkin siteen, ja Korppi otti Simpukan
selkäänsä, ja wääky Pukille, niin että kaikki neljä ystäwätä jälle
tulit yhteen siinä kauwwan walmistetusa pöydäsä, josa he iloitsit
keskinäisen terweyden ja hywän menestyxen yli, ja nauroit niin paljon
kuin jaxoit, sen narratun ja wäsytetyn mettä-miehen yli.

_Oppi_. Rakkaus ja yhtä pitäwäisyys yhes yhteydes, ihmisten wälillä,
jokk' on eri säädystä, tilasta kunnosta ja omaisuxista, on aiwan hywä
ja ylistettäwä asia.




111 Satu.

Yxi Kyhkynen ja muut Linnut.


Yhdesä yhteisesä Lintujen kokouxesa edesotettiin kaikenlaisia leikkisiä
huwituxia, niinkuin enimmitten plaa tapahtua, kuin ihmiset lyöwät
ittensä leikkisexi ja panexen wapaasta tahosta iloisexi, yxi wares
hyppäis, yxi naakka rywöxen, yxi rastas jätkytteli toisten ääntä, yxi
huuhkaja huusi, yxi yö-rastais weisais, yxi taiwaan-mäkärä määky, yxi
Rikin-kukko ylpeili, yxi Korppi wiekasteli, yxi Harakka tansi köydellä,
yxi Papegoja paljon puheli, yxi kataja-rastas eli Tuomio-herra wihelsi;
ja kuka jaxaa ylös luetella kaikki ne kujehet, kuin näin hywäsä seurasa
ja pidosa ylös ajateltiin ja löyttiin? tosin kaikki nauroit korkiasti
ja ulospuhkeisit iloon.

Yxi Kyhkynen oli se ainoa koko Lintu-parwesta, joka ei huolinut
meiskata, nauraa ja hypätä. -- Toisna päiwänä oli kaikki nämät hywäin
päiwäin junkkarit wäsyneet, kohmelosa, tylyt ja surulliset --. Kyhkynen
sitä wastaan oli riski ilonen ja raitis kuin ennengin, ja kuunteli
pahaxumata kaikkia niitä herjäyxiä kuin toiset hänelle sanoit, hänen
poisolemisensa tähden, ja tytyi wastata; ettei huwitus ja ilo seiso
yhdes huikentelewaisesa remahduxesa, waan yhes aina olewasa mielen
lewosa ja yhes täydellisesä sydämmen puhtaudesa.

_Oppi_. Se on suuri wäli ja eroitus ilon ja tytywäisyyden wälillä
ilolla taita silloin ja tällöin olla sia pahan juonisillain. Mutta yxi
waka aina olewa mielen lepo ja hiljaisuus ilmi tulee ainoastansa sen
tykönä jolla on rauhoitettu ja hywä omatunto. Mutta sen jonga pitää
taitaman tytyä kaikkijn muihin, pitä ensin tuleman rauhallisexi ja
lewollisexi itte tykönään.




112 Satu.

Yxi Jalopeura (Lejjona) ja Kettu.


Yxi Kettu tuli kerran hikipäisä ja henkämystynnä Kuninkaansa-luolalle,
josa Lejjona kuunteli hänen alimmaistensa tarpeellisia kaipauxia. Ak!
Teidän Majestetinnä! sanoi se wiekastelewa suusta suloinen Kettu:
minä etsin minun laillisen Esiwaltani warjellusta panettelemista ja
häpiällisiä sanomia wastaan. -- Tänäpäänä, aamu-puhteella, löysin minä,
ja sain käsijni yhen trykätyn paperin: minun iloni oli sangen suuri,
sillä minä ajattelin huwittaa itsiäni, minun yxinäisyydesäni, jollain
uudella asialla; mutta Teidän Majestetinnä taita kauhistuxella kuulla,
että minä samasa kirjasa ulosmalataan ja merkitään pahimmalla tawalla
ja rietaimmilla kuwilla: minä ulos huutaan ja haukutaan wiekkaaxi,
petollisexi, kawalaxi, salawihasexi, ulkokullatuxi, ja kuka ennättää
ylös lukea kaikki ne ilkiät wiat ja wirhit, kuin minulle tygö-pannaan?
Lukekaa itte, Armollisin Kuningas! ja koetelkaat, joss ei se ansaitse
kowinta kostoa. Lejjona katto läpi kirjan: mikä on sinun nimes sano
nelijalkasten Kuningas? Mikkeli, wastais Kettu. Misäs seiso täsä sinun
nimesi, sanoi jälle Lejjona? minun nimeni -- wastais Kettu: ei minua
täsä tosin nimitetä, mutta yxi Korppi, minun ystäwäni ja krannini, on
sanonut minulle, että tämä kirjotus ja malaus on aiwan minun mukaani
ja minua tarkoitetaan. -- Woi sinuas waiwanen hullu! sano Lejjona,
etkö sinä löydä, että täsä puhutaan pahoista kujehista ylipään? ole
sijwollinen, hywän awuinen, niin pääset kaikesta soimauxesta, ja asia
ei koske sinuhun.

_Oppi_. Tiettäwä paha wika saattaa pahan omantunnon ja se on täynnä
epä-luuloja ja ajattelee aina pahoin päin.




113 Satu.

Yxi nuori Aasin warsa ja muutamat sudet.


Kerran yxi Aasi joutui kuoleman kieliin. Kuin nyt Sudet sen siinä
seudusa äkkäisit, tulit he sydämmestä iloisexi, ja menit kaikin hänen
kotiinsa; ja niin pian kuin he sinne tulit naputit owen päälle.
Aasin-warsa, joka kohta juoxi aakkunaan, kattomaan mikä siellä olis,
ja hawaitsi koko joukon Susia, kysy heiltä pilkalla, mikä heidän
asiansa olis? he wastaisit, me olemma saaneet kuulla, että sinun isäs
on pahoin sairas; ja koska se tekee meille pahaa, niin olemma me
tulleet kattomaan, kuinka hän woipi, ja auttamaan häntä, sijnä kuin hän
tarwihtee. Se nuori Aasin-warsa wastais sitä päätä: minun isäni woipi
paljoa paremmin, kuin te toiwosiakaan.

_Oppi_. Moni on surkuttelewaan ystäwiään, joille he kuitengin
sydämmesään toista toiwottaisiwat.




114 Satu.

Yxi wanha Ukko ja kuolema.


Oli yxi wanha wäsynyt äjjä, joka meni mettään hakkamaan puita, ja
kanto niitä kotia, mutta hän wäsymatkalla, laski takkansa maahan, istu
mättäälle ja rupeis huutamaan kuolemata; woi, sanoi hän, joss kuolema
tulis! mutta, koska kuolema tuli, ja kysyi häneltä mitä warten hän
kutsui häntä, peljästyi se wanha, sanoden, ettäs tahtoisit auttaa minua
kantamaan tätä kuormaa.

_Oppi_. Jokainen rakastaa elämätä, olisko se wanha sairas, eli
kerjäläinen.




115 Satu.

Yxi Aasi ja Susi.


Yhellä Aasilla oli suuri tuska yhdestä puikosta, jonga hän oli saanut
jalkaansa, josta kiwusta hän suuresti tuskitteli ja päiwitteli; hän
tapais wihdoin huomahtemata yhden Suden, jolle hän sano: hywä ystäwä,
minä näen, että se kipu joka minulla on saattaa minun kuolemaan, jonga
jälkeen Korpit syöwät minun niinkuin yhden raadon; joss sinulla on
joku rakkaus minua kohden, niin tee niin hywin, minä rukoilen, ettäs
wedät tämän puikon ulos, sillä joss sinä tappaisitkin minun, niin
en minä enää tunne taallaista tuskaa. -- Susi tahto näyttää ittensä
siiwollisexi nöyräxi ja awullisexi, ja teki niin hywin, että hän
weti hamppaillaan ulos puikon, joka oli niin suuren kiwun matkaan
saattanut Aasi paralle, joka, pelastaxensa ittensä kuolemasta potkais
rauta-kengillään niin wäkewästi Suden-kuonolle, ottaan ja hampaille,
että hampaat Suden suusta kalisten putoisit, ja hän itte juoxi pois
pakoon. Sitten Susi sanoi ittexeen: minä olen hywin kyllä ansainnut
tämän tapaturman, sillä minä joka olen enimmän osan eläinden lahtari,
olen nyt ruwennut niitten Palperixi, ja sekoittanut itteni Lääkäri
konstiin.

_Oppi_. Jotka ryhtywät asioihin, kuin ei heille sowi, ne woat
enimmitten onnettomat.




116 Satu.

Yxi Aasi ja Hewonen.


Yxi Aasi ja Hewonen matkustit yhdes, ja kummallakin oli raskas kuorma
seljäs. Aasi sano Hewoselle: joss sinulla on wähindäkään armahtamista,
ja et tahdo että minun pitää näändymän ja kuoleman, niin auta minua
kandamaan yhtä osaa minun kuormastani.

Mutta Hewonen ei tahtonut wähintäkään tehdä, eikä huolinut wastata
häntä. Se waiwanen Aasi joka oli kowin rasitettu, kuoli, ja silloin
isäntä laski hänengin koko kuorman Hewosen selkään, ja wielä Aasin
wuodan jonga hän oli nylkenyt. Hewonen tunsi nyt itsensä ylön paljon
rasitetuxi, ja sanoi: se ei ole ilman syytä, että minä kärsin tätä
raskasta kuormaa kosk' en minä tahtonut kantaa yhtä wähää osaa Aasin
kuormasta. Nyt, minä näen itteni waadituxi kantamaan kaikki minun
seljäsäni; ja se minua erinommattain suututtaa, että minä olen wielä
siihen tygö waadittu kantamaan hänen nahkaansa.

_Oppi_. Jokainen mahtaa olla kansakärsiwällinen lähimmäisensä
onnettomuuden kansa ja autta häntä tarpeen ja hädän aikana.




117 Satu.

Karhu ja Jalopeura (Lejjona).


Yxi Karhu ja Lejjona olit painineet ja otelleet wälinsä juuri
kiiwaasti, yhestä hirwestä, jonga he ynnä ajosa saaneet olit. Kumpikin
heistä tahdoit sen saada; he tappelit ison ajan; mutta kuin ei he
woinneet toistansa woittaa, niin wihdoin wäsymys heidän waati eraumaan,
sillä he olit molemmat kowin weristetyt, ja haawoitetut, wälinäisestä
tappeluxesta. Yxi Kettu juoxi siitä siwu, hänellensä onnexi, ja näki
Karhun ja Jalopeuran ulosojjettunna makaawan kedolla, ja hirwen rungon
heidän keskellänsä, lähestyi heitä hiljaxeen, rappais sen heidän
nähtensä ja juoxi pois. Nämä kaxi riita-weljeä näjit, että heidän
saalinsa poiswietiin, ja ei tainneet sitä estää heidän wäsymisensä
tähden, sanoit keskenänsä: me, me, olemma kyllä waiwanneet itsiämme, ja
wäsyttäneet toistamme, saadaxemme tätä hirwiä jonga nyt Kettu syöpi ja
pois wiepi.

_Oppi_. Moni rikastuu, toisten hywäxi.




118 Satu.

Kaxi Koiraa.


Yhellä miehellä oli kaxi koiraa, yhen niistä oli hän opettanut
Mettä-koiraxi, toisen kotona makaamaan huonen muka wahdixi. Kuin se
ensin nimitetty sai jotain jahdisa, niin isäntä ei ikään laiminlyönyt,
antaa siitä osan koto-koiralle. Hänen kumppalinsa ei tainnut pidättä
itsiänsä, ilmottamasta hänen harmiansa, ja sanoi hänelle: minä juoxen
kaiken päiwän mettää, ja wäsyn oiwa lailla, ja sinä, ett tee mitään,
waan elätät ittes minun waiwan näkemisestäni, ja siitä kuin minä saan
ja tawoitan. Älä minua siitä hauku, wastais se toinen, joss minä syön
siitä kuin sinä juoxullas saanut olet; walita ennemmin sitä meidän
isäntämme edes, joka ei ole opettanut, totuttanut ja harjoittanut minua
waiwaamaan itsiäni, waan syömään, mitä toiset saawat.

_Oppi_. Ei ikään nijtä pidä laitettaman, jotka ei tiedä wikojaan, waan
nijtä, jotka heitä owat ylöskaswattanehet.




119 Satu.

Yxi Ihminen ja Mettän-Asukas (Satire).


Yxi Ihminen oli tehnyt ystäwyyden yhden Mettä-Pukin (Mettän-Asukkaan,
Satijrin) kansa. Ja että hän olis saattanut tämän ystäwyyden sen
lujemmaxi ja järkähtämättömämmäxi, nijn hän katso sen tarpeellisexi
kutsua häntä murkinalle, puolipäiwän wieraaxi, että he wijnaklasi
kädesä, olit wahwistaneet ystäwyydensä. Mutta sinä aikaan kuin
puolipäiwästä odotettijn, niin ihminen, jolla oli wilu, puhalsi
käsijnsä, että hän olis ne ylös lämmittänyt hengellään. Metän-Asukas,
kuin hän sen näki, kysyi häneldä, mixi hän sitä tekee? Ihminen wastais:
minulla on wilu, ja minä lämmitän ylös kynteni, kuin minä puhallan
nijhin.

Wähän hetken perästä kannettiin ruoka sisälle ja niinkuin liemi
oli sangen kuuma, niin ihminen jälle rupeis puhumaan (puhaltamaan)
jähdyttääxensä sitä jotain; Metsolainen joka otti sijtä tarkan waarin,
tahtoi jälle tietä, mixi hän sen teki, ja mitä se merkitse, ja kysyi
sentähden mitä hän sillä aiwoi. Tämä liha liemi on niin kuuma (lämmin)
ja polttawa, wastais ihminen, että se on minulle mahdotoin sijhen
koskea (ruweta, ryhtyä) että joss minä lusikallisen nielen niin minä
poltan itteni; ja se on syy että minä puhallan edeltä ennenkuin minä
syön, ettän taitaisin sitä maistaa suuremmalla halulla.

Metsän eli Tapiolan mies wastais kohta wihasa, en minä enämpi taida
pitää ystäwyyttä sinun kansas kauwwemmin, koskas puhut (puhallat)
kylmää ja lämmintä yhtä haawa ja millonka ikänänsä tahdot. Hywästi.

_Oppi_. Nijtten ystäwyys pitä wältettämän, joidenga elämä ja työt, ei
yhteen sowi heidän puheittensa kansa.




120 Satu.

Yxi Aasi, Kettu ja Jalopeura.


Yxi Aasi ja Kettu käwit mettää ynnä, ja tapaisit tapaturmaisesti yhden
Jalopeuran. Kettu joka näki waaran, juoxi nöyrästi hänen tygönsä ja
rukoili häntä, ettei hän häntä ylösnielisi, waan antaisi hänen elää,
ja kiitollisuuden merkixi hän jättää Aasin hänelle käsiin. Jalopeura
wastais, että hän tytyy kyllä siihen. Kettu toimitti niin, että Aasi
langeis wiritettyyn werkkohon. Jalopeura oli wissi siitä ettei Aasi
pääse mihenkään, pakoon, söi ensin ylös Ketun, ja sitten Lotkaisi
suuhunsa Aasin kokonansa, kaikella tytywäisyydellä.

_Oppi_. Panettelia ja pettäjä langee itte omijn lankoinsa.




121 Satu.

Yxi Sokia ja yxi Käärmes.


Kaxi miestä matkustit yhesä, joista toinen oli sokia yhtenä päiwänä
yö heidän saawutti, ja he yödyt yhdelle nijttu-kedolle, josa he
lepäisit ja yötä pidit. Koska päiwä tuntu ja aamurusko näwyi nousit he
ylös, ja astuit hewosen selkään. Se Sokia rupeis hakemaan ruoskaansa
(pijskansa) jonga sian hän löysi yhden Käärmeen, joka oli kylmästä
tankistunut, kuin hän piteli sitä kättensä wälisä, löysi hän sen
notkiammaxi ja paremmaxi, kuin hänen entinen ruoskansa oli ollut,
josta hän ihastui, ja ei luullu mitään tapanneensä täsä waihehduxesa,
ja nousi hewosen selkään. Mutta kuin auringo nousi, ja nähtiin
ilmeisesti kaikki, hawaihti hänen kumppalinsa, että Käärmet oli sen
sokian kädesä, ja huusi hänelle hämmästyxisä: Rakas ystäwäni, tee
oletta ottanut ylös yhen Kärmeen, ruoskanna siasta, heittäkää se pian
pois, ettei se anna teille kuolettawaisia halauxia. -- Se Sokia usko,
että hänen kumppalinsa kahdehti häneltä niin hywää ruoskaa, ja antoi
hänen puhua; mutta wastais wihdoin: mixi te kadehditta minun onneani?
minä olen kadottanut minun ruoskani, joka ei paljo maxanu, ja onni
on minun antanut löytää peräti uuden; älkää luulko, että minä olen
niin yxin kertainen, etten minä tietäis hywin eroitta yhen Kärmeen,
ruoskasta. Minun ystäwäni, wastais se toinen, minä olen sekä ystäwyyden
että ihmisyyden wuoxi welwotettu, estämään teistä niin haastawaista
wahingota; uskokaa minua, joss te rakastatta henkiännä että te pian
eroitatta itsennä siitä Käärmestä. Se sokia pahaxui hänen puhettaan ja
sanoi: mixi te waaditta minua pois heittämään yhtä kappalesta, jota te
itte tahtoisia ottaa haltuunna? Hänen kumppalinsa, joka ei tahtonut
hänelle pahaa, rupeis wannomaan ja walalla wahwistamaan, ettei se ollut
hänen aikomuxensa, ja että se jonga hän piti käsisään oli totisesti
Kärmet. Mutta kaikki hänen walansa ei muuta matkaan saattaneet kuin
pilkallista naurua, ja ei woinut saattaa sitä sokiata itte pintaisesta
ajatuxestaan. Mutta sitten kuin ilma lämpeni ja auringon säteet
rupeisit kuumottamahan, wirkois Kärmet, ja kiersi ittensä sokian käden
ympäri, puri häntä hirmuisesti, ja antoi hänelle kuoleman haawat.

_Oppi_. Se on waarallinen ja wahingollinen, ettei seurata ystäwäinsä
neuwwoa.




122 Satu.

Yxi wanha Koira, ylön kattottu Isännältään.


Yhellä Miehellä oli yxi wanha Koira, jota hän hukkaan ylöskehoitti
juoxemaan jahdisa mettän otusten jälisä. Hänen wanhuudensa oli niin
suuri, ettei hän enää woinnut seurata mettän petoja, niinkuin hän
olis tahtonut, silloin kuin hänen isäntänsä käwi mettää. Silloin hän
hawaitsi kaikki wanhuuden ijän wiat, joss hän saawuttikin jongun
eläimen, niin se pääsi irralle hänen hampaistaan, jotka olit lahot;
koska nyt hänen isäntänsä sen näki rupeis hän häntä torumaan ja
nosti ylös keppiänsä. Koira wastais hänelle: teidän pitäis tosin
minua säästämän sijtä syystä, että minä olen wanha, ja teidän pitäis
muistaman, että minä ennen tätä olen ollut nuori, wilkas, hilpiä ja
hywä jahti-koira, ja että te minun nuoruudesani, oletta saanet minun
kauttani monta hywää palaa; mutta nyt kuin minä olen riutunut, niin
kaikki mitä minä teen, ei teille kelpaa, erinommattain, etten minä tuo
eikä kanna teille mitään. Te oletta rakastanut minua, kuin minä olin
nuori; mutta nyt minun wanhaxi tultuani, ette te taida kärsiä minua.

_Oppi_. Se on tawallinen, ettei ihmisiä katsota, muuta kuin heidän
hyödytyxensä wuoxi: kuin ei he enää taida mitään tehdä, niin ne
hyljätään, sijhen siaan, kuin kuitengin heidän entiset tehdyt
palwelluxensa pitäis muistettaman.




123 Satu.

Yxi Talonpoika ja Haikara.


Yxi Talonpoika sai yhtenä päiwänä linnun pyydyxisä monta Kurkea ja
muita Hanhia, jotka olit tottuneet syömään häneldä hänen laihonsa ja
jywänsä, joiden seuraan nyt myös yxi Haikara oli joutunut, joka rukoili
häntä suuresti, että hän säästäis häntä ja päästäis hänen irralle,
sanojen ettei hän ole Hanhi, Suorsa, eikä Kurki, wain yxi waiwanen
wiatoin lintu ja wielä parempi kaikkia muita; ja wielä siihen tygöpani
hän, minulla on suuri mure minun wanhasta äitistäni, jota minä elätään
kaikella murheen pidolla, kuin minä ikänänsä taidan. Mitä minun siihen
kaikkeen tule? sanoi Talonpoika, koska minä olen sinun kerran tawannut
niitten eli sellaisten lintujen seurasa, jotka on tehneet minulle
wahingon: sinun täytyy kuolla ynnä toisten kansa --.

_Oppi_. Ei ikään pidä oltamaan muitten kuin hywäin seurasa; sillä
joka pahain kansa yhdesä on, saa usein heidän kansansa hukkua, ehkä
kuinga wiatoingin hän olis. Höyhemistään lintu tutaan, ja kumppaleista
ihminen. Wanha Latinainen Sananlasku sanoo: Noscitur ex sociis, qvi non
cognoscitur ex se.




124 Satu.

Yxi Jalopeura ja Hirwi.


Yhellä Jalopeuralla oli sangen werratoin nälkä, ja hawaitsi yhden
lihawan Hirwen yhellä korkialla kalliolla syöskendelewän. Mixet sinä,
minun armaani, astu alas tasaselle manderelle, sanoi hän, josas
löytäisit ruaxes, ruohoja, apelioita, karwa kortteita, rattoja ja muuta
senkaltaista, jota taitaisit ilolla syödä? Jätä, sano hän, jätä, ja
hyljää, minun suloiseni niin korkiat, kuiwat ja hedelmättömät kukkulat,
ja tule alas tasaselle siliälle kedolle. Minä kiitän teitä paljon,
wastais Hirwi siiwollisesti, sen hywän neuwon edestä, mutta joss minä
tohdin sanoa, niin teidän tarkoituxenna on luulon alanen (Epäluulonen)
ja en minä usko että te puhutta rehellisesti, yxi totisesti.

_Oppi_. Ei se olis wijsasti tehty, että ennen ulos walita kaunista
ja ihanata, hyödyttäwän edestä: ja se tapahtuu usein, että ne jotka
ainoastans hakewat huwitusta ja turhia rakastawat, joutuwat suurijn
waaroihin.




125 Satu.

Muutamat Sonnit ja yxi Jalopeura.


Neljä Sonnia olit keskenään tehneet ijäisen ystäwyyden ja sitoneet
itsensä yhteen keskinäiseen edeswastauxeen, ja luwanneet ei ikänänsä
eritä toinen toisestansa, että he aina olisit woipaat, toinen toistansa
edeswastaamaan ja suojelemaan. Yxi Jalopeura, joka näki heidän käywwän
laitumella liki toistaan, ei ikään tohtinut heidän päällensä karata,
waikka kuinka nälkä häntä rasitti. Mutta että hän heidän pikemmin ja
kewiämmästi woittais, uskoi hän, että paras olis jongun petoxen kautta
saada heitä erinänsä, ja niin yhen erältä raiskata. Tämä juoni hänelle
menestyi, ja hän söi ylös kaikki neljä Sonnia toinen toisensa perästä.

_Oppi_. Yhdistetty woima on wastaan seisomatoin, mutta koska se
hajotetaan, nijn pian se woitetaan.




126 Satu.

Kettu ja Talonpoika.


Yxi Kettu tarttui Talonpojan sankohin, joka oli syönyt häneltä usiamman
Kanan. Koska hän näki ittensä kiinni olewan, rukoili hän nöyrästi, että
hän jättäis hänen henkiin, wannojen, että hän tahtois tuta senkaltaisen
hywän työn: Talonpoika ei tahtonut tytyä hänen lupauxiinsa, ja sanoi:
joss sinä olisit yxi uskollinen eläin, niin minä armahtaisin sinua,
mutta niin muodon kuin sinä olet yxi pettäjä, niin en minä usko sinua,
ja sinä mahdat kuolla, waikkas paljon lupaat.

_Oppi_. Ei oo wärtti luottaa (eli ei ole luottamista) pettäjihin; ja
kuin ne saadaan ansoin, ei ole nijtä päästäminen.




127 Satu.

Yxi Jalopeura ja Rotta.


Yxi Jalopeura wäsynyt päiwän helleestä pani maata puun warjoon. Ei
hän ollut hywin nukahtunut, ennen kuin usiampi Rotista tuli hänen
ympärilleen, ja juoxit hänen selkänsä päällä, leikiten ja huwitellen
ittiään; mutta koska hän heräisi, otti hän yhden niistä kämmeneensä,
joka rukoili hengensä edestä nöyrimmästi, sanojen, ettei hänen
Majestetinsä pitäis rupiaman ottelemaan hänen niin yhden pienen ja
kelwottoman eläimen kansa. Jalopeura tuli liikutetuxi hänen sanoistaan,
ja antoi hänen mennä, ilman mitään pahaa hänelle tehden. Jongun ajan
perästä se tapahdui, että Jalopeura itte lankeis ja joutu mettämiesten
lankohin. Hän tuli ensin kokonansa williin, ja rupeis kiljumaan
kaikella wäellä. Rotta jonga hän ennen oli päästänyt henkiin kuuli
hänen kiljumisensa, juoxi nopiasti sinne, ja kuin hän näki hänen
siinä wiheljäisesä tilasa, armahti hän häntä; ja rupeis kohta poikki
puremaan, järsimään ja kalwamaan lankoja, ja teki, sen, että Jalopeura
pääsi hengis pois, joka sitten kiiruusti pakeni.

_Oppi_. Nijtten isojen ja woimallisten pitä oleman hywät ja armolliset;
sillä se aika taitaa tulla, että he tarwihtewat waikka kuinka halpaa
mailmasa.




128 Satu.

Wares ja Lammas.


Yxi Wares istu kerran Lampaan niskaan, ja hakkais sitä nokallaan,
noukki ja repi hänen willojaan, ja wääky rumasti, niin paljon kuin
jaxoi. Lammas joka tunsi kiwun, sanoi hänelle: woi! joss sinä niin
tekisit yhdelle Koiralle kuins minulle teet, niin et sinä jäis
kostamata. Älä usko minua niin hulluxi, sanoi Wares naurain, etten minä
tiedä, kelle minä tätä teen.

_Oppi_. Hiljaiset ja kärsiwäiset ihmiset tulewat enimmästi kowin ja
pahoin kohdatuxi ja pidellyxi; koska wäkiwaltaiset, pahat ja julmat
saawat rauhasa käwellä.

[Nämät Sadut sijtä 115. tähän 128. asti owat Fransyskan kielestä
Suomexi tulkitut; waikka tosin monta nijstä edellisistäkin löytään
Ransyskan kielellä. Muutamat owat Ruottista, Latinasta ja Saxasta.
Ja nämät seurawaiset, Suomalaisillekin tutut, ja muutamat löytään
Gellertin kirjasa.]




129 Satu.

Yxi Kijski (Rökäs) ja Lohi.


Lohi ja Kijski löit kerran wetoa wälinsä, kumman ennen olis wasta
wirtaa kosken päällä. Ja se joka wedon tappaa, pitää antamaan
toiselleen Olut tynnyrin. Molemmat rupeisiwat uimaan kiehuwan kosken
päälle; mutta wirrasa Kijski tarttui Lohen pyrstöön, ja kuin Lohi oli
pääsemillään kosken päälle, niin Kijski pirahutti ja nakkais ittensä
edellä ja huusi, täällä minä jo olen. Lohen täyty hänelle antaa
tynneriin olutta, josta Kijski joi, juopui, oxensi, ja siitä hän wielä
nytkin on niin iljakka ja kinosansa.

_Oppi_. Pienen pääs on niin paljon mieltä, kuin isongin. Mutta kohtuus
on paras makkarasta, joss oluestakin.




130 Satu.

Sika ja Kettu.


Samallainen Satu kuin edellinengin on Siasta ja Ketusta, jotka
löit wedon kumpanen heistä ensin piti näkemän auringon noususaan.
Kettu katto ylös puun latwoin, ja Sika paino kärsänsä maahan. Sika
huusi: jo minä näen päiwän. Kettu antoi hänelle sitten wedosta, yhen
tynnerin olutta, josta se juowui ja jäi makaamaan kauwwan lokaansa
ja iljanteheensa. Tästä se on tullut, että Siat owat siiwottomat, ja
kauwwan makaawat.

_Oppi_. Se yxin kertainen kattoo alaispäin.




131 Satu.

Yxi Isä ja hänen kaxi Poikaansa.


Yxi wanha warallinen Mies oli kuolemallansa, ja kutsui kuolin
wuoteensa luoxe kaxi Poikaansa, joista Hannu oli wikkelä, wilkas,
nopsa ja taitawa luonnostaan mutta; Niku sangen tuhma ja typerä,
juuri paxupäinen. Näille pojilleen piti hän ensin pitkän hywästi
jättö-puheen, ja wihdoin jako heidän keskensä kaiken rahansa ja
tawaransa. Hannu sai monta tuhatta Riikin taallaria, ja Niku ei paljon
mitään, niin että Hannukin sano, mixettä te minun Isäni jaa tasan, ja
anna weljeni Nikungin saada sen werran kuin minä sain. Silloin Isä
wastais: sinä poikani Hannu olet teräwä ja taitawa, sinun on työläs
edes tulla mailmasa, ja sentähden sinä tarwihtet rahaa, mutta Niku
pojan kansa ei ole yhtään hätää, hän on paxupäinen, tyhmä ja typerä,
ja hänen tyhmyydensä, autta hänen edes mailmasa, paremmin kuin sinun,
sinun taitos ja wiisaudes.

_Oppi_. Tyhmillä, tomppeleilla ja hijtailla on usein parempi onni, kuin
wilkkailla, wireillä ja wijsailla.




132 Satu.

Pojista ja Käestä.


Yxi Yö-Rastas istu yhdesä puusa kauniisa metsistösä kewäillä, ja
wiserti monenlaisilla ihanilla nuoteilla; sijhen tuli iso joukko
poikia, joille huwixi ja iloxi Rastas laulo sen kiwammasti ja luuli
heidän häntänsä hywingin halulla kuulewan: mutta samalla rupeis yxi
Käki kukkumaan samasa mettäsä, jota pojat kohta ilolla kuuntelit ja
jätkyttelit, pitäin keskenään koko ilon Käen kukkumisesta; ja waikka
Rastas laulo, leiwonen liwerteli, peipponen wiserteli ja Pääskynen
weisais, niin ei pojat niistä lukua pitäneet niin paljon kuin Käen
kukkumisesta.

_Oppi_. Krouwwit ja taitamattomat, ei tiedä oikiata arwoa panna hywäin
awuin-päälle. Waan nijnkuin he itte owat törkiät, niin he törkeitä
rakastawat.




133 Satu.

Yhestä Wäästä eli Wouwwista.


Yxi kelwollinen juuri jalo-mies, Brutus nimeldä, joka oli waka,
ymmärtäwäinen ja taitawa, ja rakasti isänsä maata, meni kerran Wouwwiin
yhen lipilaarin kansa, ja ylös punnitti itsensä. Sen kielaan lipilaarin
ja liehakoitsian puoli niinkuin kewiämpi, nousi kohta wäällä ylös
ilmaan ja hywin korkialle; mutta Brutus joka paino enemmän, painu
sywälle alas.

_Oppi_. Se on luonnollinen, että se kuin enemmän painaa, alas ja
maahan painun wouwilla, ja se kewiämpi singahtaa ylös. Nijnpä se
taitaa tapahtua ihmistengin seasa mailman menoisa. Moni makaa loukosa
ylönkatseesa.




134 Satu.

Yxi Isä, ja sen Poika.


Yhellä Isällä oli yxi melkein pahan kurinen Poika, jota hän tosin
kotona pyysi opettaa ja neuwwoa miehexi; mutta kuin hän oli kaikki
koetellut hänen kansaan, ajatteli hän panna häntä ulos -- minä tahdon
panna hänen sotawäkeen. -- Sillä minä olen kuullut että Wasikan-nahka
neuwoo miestä tottelemaan, ja meni sentähden yhen Öfwerstin tygö,
ja sai hänen wäkeen; mutta jongun ajan perästä Hannu sieltä sai
apskeetin, ja hänen Kaputeeninsa rukoilemalla pyysi että Isä ottais
Poikansa pois, sillä niin pahan kurista, ei ole ollut koko joukos
--. Isä tuli murheellisexi -- ja ajatteli nyt panna Poikansa Hannun,
merelle, ja sanoi ittexeen, kyllä mailman ranta neuwoo: hän sai hänen
yhteen aluxen, jonga päällä hän työllä tuskin yhen reisun purjehti, ja
Meri-Kaputeiniltä, niinkuin hillimätöin sysättiin pois Isän huostaan --
Isä oli nyt koetellut kahta kowaa -- mutta kosk ei niistä ollut apua,
rupeis hän Poikaansa suosittelemaan naimaan, eli ottamaan itsellensä
waimon, sillä siinä säädysä, ajatteli Äjjä on monta masennut. Hannu
nai, otti waimon, ja kohta masennui hän, ja tuli niin hiljaisexi kuin
lammas, eikä ollu sen enämmin röykkiä.

_Oppi_. Wanha Suomalainen Sananlasku sanoo: Jolla on kello kaulasa,
sill' on pää painosa. Jolla waimo, sillä waiwa --.




135 Satu.

Kolme Pää-kälmiä, jotka ryöstit paljaaxi yhden Miehen.


Yxi Talonpoika waelsi kerran yhtä tietä, ajain aasin seljäs, ja yxi
Wuohi jälis' käydes, tjuku kaulas, jonga wuohen hän piti wiemän
kaupungiin myytää. Kolme Roswoa istuit samalla tiellä, josta hän
waelsi, ja löit wälinsä wedon; sen ensimmäisen weikka oli: minä
warastaan, tuoon Wuohen, ettei Talonpoika siitä tiedä yhtään; toinen
sano: minä warastaan hänen Aasinsa, ettei hänen pidä sitä hawaitseman;
ja se kolmas sanoi: minä olen se mies, että minä wieen kaikki hänen
waatteensa, ja ei hänen pidä sitä hoxaaman.

Mies ajo tietään myyen, se ensimmäinen waras meni ja otti Wuohen, ja
sito sen tiukun Aasin häntään, ja Talonpoika luuli kuin tiuku helisi
aina, että Wuohi seurais; mutta kuin hän käänsi ittensä takasin, näki
hän, että Wuohi oli pois; jota hän lähti hakemaan, sito Aasinsa sillä
aikaa kiinni; mutta käydesään tapaa ne kaxi Roswoa ja kysyy, joss he on
nähneet hänen Wuohtaan; he wastaisit että tuolla eempänä se näwyi, jota
hän juoxi hakemaan; sillä wälillä se toinen waras wei hänen Aasinsa;
Talonpoika palatesaan purskahti itkuun, että Aasikin, oli pois,
päiwitteli ja woiwotteli itsiänsä, ja pelkäis Akkansa kotia tullesaan
toruwan itsiään, että sekä Aasi ja Wuohi oli pois. Hän meni hakemaan
wielä Aasiaan; mutta tien wieres rookais yhdellä kaiwolla, yhden
miehen (joka oli se kolmas waras) joka itki kaiwon wieres surkiasti.
Talonpoika seisahti; se kaiwolla itkewä sanoi Talonpojalle, mitäs itket
ja murehdit; Talonpoika jutteli kuinka hän oli joutunut wahinkoon;
mutta se kolmas kelmi sanoi: minulla on enemmän syytä itkiä, sillä
minulta on tähän kaiwoon pudonnut yxi kulta raha kukkaro, josa oli
monta sataa Tukaatia: minä menisin mielelläni sitä kaiwosta etsimään;
mutta minulla on yxi luonnollinen weden-säikky, en minä tohdi weteen;
joss sinulla sentähden on wähängin kansakärsiwällisyyttä minun kansani,
niin ole minullen täsä asiasa awullinen ja mene alas kaiwohon; joss sen
kulta-raha kukkaron löydät wedestä, minä annan sinulle waiwastas puolen
siitä. Talonpoika, tuli ilosexi, ja ajatteli, kyllä minun Aasini ja
Wuoheni hinta sitten on maxettu. Riisui waatteet päältänsä, alastomaxi,
ja meni kaiwoon; sillä aikaa se kolmas kelmi, wei kaikki hänen
werhansa, juoxi pois, ja Talonpoika joka ei kaiwosta löynnyt mitään,
jäi alasti itkemään surkeuttaan.

_Oppi_. Waiwainen wiekasten ja petollisten käsijn joutuu.




136 Satu.

Yhestä Miehestä, joka olis saanut kulta-arkun, kuin hän olis odottanut.


Ettei onnesa olla röykkiä ja suuri päältään, ei ole wähempi hywä awu,
kuin sekään, että wastoinkäymisesä olla miehullinen ja kärsiwällinen,
sen todistaa tämä seuraawainen Satu:

Yxi mies oli melkein warallinen ja äweriäs, yhen ison ajan, niin että
kaikki ison ajan näkyi ikänänsä kuin kaswawan hänen käsisään, mutta
jongun ajan perästi käänty onnen tuuli wastaisexi, niin ettei mitään
tahtonut menestyä, Mies köyhty, ystäwät hyljäisit hänen, ja kaikki
muuttu hänelle murhellisexi; hän meni siis kerran murhettansa pois
ajamaan, ja itsiänsä huwittelemaan yhteen metsään, josa yxi joki juoxi,
istui sen rannalle eli törmälle, ja huokaillen päiwitteli itsiään;
mutta paraikaa kuin hän istu siinä, ylösnousi myrsky ja wäkewä tuuli,
taiwas käwi pilween, koko mailma mustui, ja erinommattain hänen päänsä
päällä, juuri siinä kuin hän istui, näkyi ilmasa rippuwan, yxi paxu,
suuri, pimiä pilwi; josta hän niin peljästyi, että hän epäilyxisään
nakkauis jokeen ja hukutti itsensä.

Mutta mikä se oli joka pilwesä hääly ja rippui? se oli yxi suuri Arkku,
täynnäns kultaa ja hopiata; joka wähän ajan perästä putois juuri liki
sitä paikkaa jossa Mies istui, jonga hän olis saanut, ja oli hänelle
aiwottu, joss hän olis ollut miehullinen, ja wähä odottanut.

_Oppi_. Murheesa ja wastoin-käymisesä ei pidä ihmisen waiwata itsiänsä
omilla turhilla ja rasittawaisilla ajatuxilla; waan toiwoman parempata
ja odottaman awun hetkeä -- _Si nunc male, non semper sic erit_. Ja
Suomalainen Sananlasku sanoo: Jumalalla on onnen ohjat, luojalla lykyn
awaimet, ei katehen kainalossa, eikä pahan Suoman sormen päässä.




137 Satu.

Kissasta ja rakkauden naisesta.


[Nämät seurawaiset Sadut, joita minä, kokeexi olen itte oman
harjoituxeni tähden, ja Pohjan-miesten innon ja maun jälkeen,
tawallisijn Suomalaisijn Runoihin weisattawaxi, kokoon pannut
jo Kesä-Kuusa w. 1783. olen minä myös lähettänyt Stukkhulmijn,
Kuningalliselle Suomen kielen Tulkulle Herr Magister Abr. Lindille,
jolla on 120 Suomalaista Satua ennen, nijnkuin hän on kirjan kautta
tietä antanut.]

    Yxi nuori Nuorukainen
    Immin-tuskahan tulowi,
    Hywin Kissoa hywäili,
    Sili selköä silitti,
    Anoi kerran kelpo lailla,
    Ratki nöyrästi rukoili
    Nuorten neitoisten emolta
    Armolliselta akalta,
    Että Kissan kelwollisen
    Mirrin muuttais mieluisimman
    Neitteyxi näppäräxi Pikku pijaxi tekisi:
    Antoi Akka awun tuolle,
    Muutti Kissan kijruhusti.
    Pijan piijaxi wenähti
    Kaswo aiwan kaunihixi,
    Tuli tytöxi todella.
    Jota halulla halaisi
    Nuori miesi mielellänsä,
    Wei sen kohta kotihinsa
    Otti kissan kumppalixi
    Tämän Neiton naukuwaisen
    Warsin waimoxi walitsi.
    Mutta koska kammarissa
    Lawallansa lepäisiwät
    Nämät kaxi kahen kättä
    Tuuli Hijri tupsutellen
    Rotta loukossa ratisi:
    Wasta waimo miehen jätti
    Hyppäis kyllä kijruhusti
    Ulos sängystä sujahti
    Yljän sylistä sirahti
    Kissan lailla laattialle,
    Josta suuttu armas Akka
    Nuorten neitosten emonen
    Että muutti jälle muodon,
    Naisen, naukuhun panowi
    Teki Kissaxi katalan.

    Tämä Satuni Sanowi
    Ett' on paljo pöllö päitä
    Joukossakin junkareitten;
    Luondo luodun luoxe tuopi
    Weri wierehen wetäwi,
    Mutt' ei muutu muorinakaan
    Jok on nuorna ollut nopsa
    Wiha Kissa kaswaessa,
    Se on Akkana alati
    Wielä waimona wihassa.
    Joka tyttönä toruwi
    Torun wielä waimonakin;
    Kissa kissana pysywi.




138 Satu.

Yyi Kettu ja muutamat Hijhto-miehet.


    Juoxi Kettu kelpo-lailla
    Juuri kyytillä kytäisi,
    Wainon saatua wälehen
    Hihtomiehistä hywistä;
    Miehen taitawan tapaisi,
    Joka pilkko puita mettäs,
    Jota Kettu kumarteli,
    Siltä apua aneli,
    Kysy paikkoa parasta,
    Mihin pijlohon panisi
    Kätkis ittens kijruhusti?
    Miesi näytti nopiasti
    Oman majansa matalan,
    Johon Kettu konttajawi
    Pian pijlohon menewi
    Kyykistellen kommanohon.
    Koska konna kontannunna
    Oli pijlohon paennut,
    Joudut miehet mehtolassa
    Sille paikalle parahin
    Kysyit kohta kijruhusti
    Hakkuu mieheltä halulla,
    Onko nähtynä nykyisin
    Ketun teitä, teillä näillä
    Juuri juossutta näkyä?
    Taitawainen Talonpoika
    Warsin wastasi wagasti:
    Ei oo näkynnä näkysin
    Täällä Kettua ketänä;
    Mutta samasa saloa
    Sormellansa sala wiekas
    Ketun päälle kokottawi
    Osottawi olin-sian:
    Tuot' ei hawainnut hewillä
    Huomainehet Hijhto-miehet;
    Mutta Kettu kirkistänyt
    Nähnyt kaikki nähtäwästi
    Raon kautta kommanosta;
    Josta puiskahti pijangin
    Ulos sanan sanomata;
    Koska hakkaaja hawaitsi
    Ketun uxen ulko-puolla,
    Huusi kohta komiasti;
    Mihingä Mikko pitäwi,
    Sinun matkasi makaawi?
    Etkös huoli holhojaltas
    Olenk' ottoa eroa
    Julki hywästi jättellä?
    Kohta Kettu wastajawi;
    Joss sun sormesa samati
    Kuin sun kieles kelwoxesti
    Olis ollut rehellinen
    Olsin warsinni wagasti
    Julki jättäny hywästi
    Kumartellen kijtoxella.
    Sinä pulskasti puhelit
    Kielelläsi kelwoxesti
    Muttas sohit sormellasi
    Niinkuin kälmi konnan lailla.

    Nijn on ilkiät imeiset
    Joss ei kielellä keritä
    Tehdä pahoa pahasti
    Nijn on sormet sorkiana
    Sortamahan sorretuita.




139 Satu.

Koira pitohin pyytty, Murkinalle.


    Oli Herra herkullinen
    Kerran kuttunna kotia
    Yhen hywän ystäwänsä,
    Jonga Koira koukku-selkä
    Hywän tapanen, häwälet
    Pyysi wierahan pitohin
    Koiran toisen tulemahan
    Herran kansa kulkemahan
    Wierahaxi wertaisensa.
    Tuli Koira kohdastansa
    Wieras, wierasten pitohon
    Herran kansa käyskendeli;
    Kohti köökkihin menewi
    Kattomaahan kattiloita,
    Hywin haistaman halulla
    Nijtä ruokia rupeisi,
    Joita luuli luwan kanssa
    Syödä saawansa talossa.
    Kohta tultua kotahan
    Huiskutteli häntäänsä
    Nuoli suuta nälkäjistä,
    Totta toiwossa tosingin
    Saada padasta parahan
    Osan kupuhun omaxi
    Atrian aiwan awaran;
    Mutta kokki kohennolla
    Kekäleellä kelpolailla,
    Seljän semmoisen sujutti
    Repi wierahan wihassa,
    Tarttu häntä hän hywästi
    Puisti wierasta pahasti,
    Wiskais wihdoin wihoissansa
    Koiran alas aakkunasta;
    Joka winkujen wajosi
    Persellehen pyörryxihin,
    Päätä huimasi pahoingin,
    Huusi hullu huikiasti
    Winku willitty wapisten:
    Kohta koirat kokoo uuwat
    Kahtomahan kumppalia
    Uutta tietää tahtomassa,
    Jolta kysywät kiwaasti,
    Mitä pidoista pitänet?
    Mitä herkuista hywistä?
    Kuinga kuttuista jaloista?
    Miltä maistuwat makiat
    Pöystit paistetut parahat?
    Tämä wieras wastajawi:
    Siell' on herkut hempeille;
    Siell' on oiwakin olutta,
    Josta juowun juopumalla
    Jolla juottiwat minungin
    Jottan horjun hoperona
    Päätä huimaawi peräti,
    Jotten osannu owea
    Ulos uxesta pakata;
    Awoimesta akkunasta
    Alas putoisin putuihin
    Tasaselle tanterelle.

    Sananlaskusa sanowat:
    Jossas Herroa hywäilet
    Isäntätä ihandelet,
    Muista palwelia pahanen
    Ruoki renkiä samati.




140 Satu.

Susi, Lammas-paimenna.


    Susi syömäri sujotti
    Panensi paimenexi,
    Wiekas willitty wihanen
    Puki paimenen pukuhun,
    Otti sauwwan odaxensa
    Pillin paimenen parahan
    Torwen tolwana tapasi
    Jotta näytti jylkiältä
    Parahalta paimenelta
    Tässä pulskassa pugussa
    Ylty ylön ylpiäxi;
    Mäni yöllä yxinänsä
    Wäen maatessa majassa
    Unen alla uupununna,
    Koska koiratkin kowasti
    Kaikki kuorsaawat katalat
    Jätkytteli jylkiästi
    Ääntä paimenen parahan
    Kuttu karittat kokohon
    Lammas lauman likemmäxi;
    Mutta ääni ärmätillä
    Kowan kuulu karhialta
    Kowan kolkolta komahti,
    Ulwo Suden uikutusta,
    Että heräsit hewillä
    Kaikki krannisa imeiset,
    Wäki wirkosi unesta,
    Tulit pellolle tohulla
    Sutta surwoit seipähillä,
    Annoit palkan paimenelle
    Kangen kansa kelpo lailla;
    Jottei päässy paikastansa
    Susi köysistä kowista.

    Se on sangen kurja kansa
    Warsin walitettawasti
    Jota Paimenet pahasti
    Sortanewat suden lailla:
    Koska wallat wallitsewat
    Wäkiwallalla wihassa
    Alas polkewat peräti
    Alammaisia alati:
    Mutta nijnkuin Susi suuri
    Pian tuttihin pahaxi
    Waikka paimenna puheli,
    Nijnpä kyllä konnan juonet
    Sala-wiekkahat walehet
    Ilmi-tulewat tawasta.
    Suu wiepi Suden ritahan
    Kieli kärpän lautaisehen.




141 Satu.

Kukosta, ja Rewon eli Ketun nahasta.


    Rewon nahka rippumahan
    Oli pantu orren päähän,
    Kettu pelwoxixi kanoille
    Muisto merkixi Mikosta.
    Kukko äkkäsi äkistä
    Rewon ruman rippumasta
    Josta peljästy peräti
    Sydän säikystä säwähti,
    Että lähti lentämähän
    Kyllä kijruhti kiwasti
    Juoxu jalassa kytäsi:
    Mutta Kanat kaakottawat
    Pahoin pilkkaisit katalat,
    Haukut Ukon urhollisen,
    Jänexexi, juoxiaxi,
    Pelkurixi parjasiwat.
    Sitten sanalla saneli
    Kukko puhu pulskiasti:
    Kulkaat kultaset Kanani
    Sisareni Siukkuseni;
    Ketull' on kepiät kengät
    Monet juonet juonikkaalla.
    Jos on Kettu kuolluxisa
    Kyll' on elosa enemmän
    Usiammat ulompana;
    Nyt män warjosta wapisin
    Ketun kuwasta wärisin
    Mutt' oon ennengin elänyt
    Hengen waarassa wapissu
    Ketun kawalan käsissä:
    Jos ois joku teistä tytöt
    Kanat kaunihit hawainnut
    Jäljen Ketun käpälästä,
    Jo tee juoxulla jalosti
    Olisia oiwa lailla
    Pojjes pyrkinyt pakohon;
    Eikös nahka nälkähisen
    Paljon peljätä enemmän
    Teitä säikytä Sisaret?

    Jok' on lassa löylyn saanut
    Kuuman tuntenna tulexi
    Wielä se sitten wanhanain
    Waroo ittens walkiasta.




142 Satu.

Kettu ja Kukko.


    Kerran Kettu nälkähinen
    Näki Kukon käwelewän
    Kana parwessa parassa,
    Jonga Rungon ruaxensa
    Olis ottanna halulla,
    Waan ei tienny Mikko parka
    Millä lailla laadullansa
    Kukon olis kääkistänyt;
    Heitti herjä pitkäxensä
    Pani maata manderelle,
    Iski ilki silmiänsä
    Räpsytteli ripsiänsä
    Nijnkuin paskossa pahassa
    Tihmaskassa tihrueli.
    Huusi Kukolle, kawala,
    Sainma rikan silmähäni,
    Puikon pistäwän pahasti
    Eilen käydessä kylällä
    Marsiessa maistamassa
    Orjan-tappuran tuloja;
    Auta armas Kukko kulta,
    Tule tännemmä tygöni
    Wedä puikko poskestani,
    Rikka silmästä siwalla.
    Kukko wastais wijsahasti:
    Empä ole ollenkana minä
    Lääkärein lugusta
    Tullu silmäin Tohtarixi,
    Pahan wamman Palperixi:
    Ja joss satun silmähäsi
    Kipiähän koskisingin,
    Sillä taitasin samalla
    Kannuxellaan kannustoa
    Toisen silmäsi sisälle
    Pojjes puhgasta peräti,
    Nijn ett näkisi mitänä,
    Nijn sun silmäsi sowaistut
    Surun sulle suuren toisit.
    Waan joss odotat wähäisen,
    Elles kijruhda kowasti
    Nijn män lennän löyhöttelen
    Pian pyörähdän kotia,
    Tuolda Sullen toimittanen
    Joka taitawi todella
    Silmä-paskosi parata.
    Koska Kettu tämän kuuli,
    Jotta Kukko jaaritteli
    Pilkka sanoja saneli,
    Nijn hän sano sanaxensa:
    Empä huoli ensinkänä
    Tietäistä, Taikureista;
    Sillä wanhat ne sanowat:
    Mis on monta Lääkäriä
    Puoskaroimassa pahoa
    Siell' on waara ja wahingo
    Kulut suuret kustannuxet.

    Wijsas pettääwi kawalan,
    Hullu wijsaan willitseepi.




143 Satu.

Yxi Susi tuli Munkixi.


    Susi wanha wäsynynnä
    Iki-loppu lompsutteli
    Keino teille kelwotoinna,
    Toki arwasi asian,
    Pahan päättöä elämän
    Loppu puolen paremmasti:
    Ano lainahan hamehen
    Mekon Munkilta mukoman,
    Käwi kerjäten köpeli
    Talo talolta käweli
    Anoi almuja awuxi
    Nijnkuin Munkki muukalainen.
    Toinen Susi sukulainen
    Joka tapasi towerin
    Tässä pyhässä pugussa
    Häntä nuhteli nuristen,
    Toru täydellä todella:
    Mixis muutit sinun muotos
    Häntti halwaxi rupeisit
    Suden suuresta sugusta?
    Wastais muka muukalainen,
    Mitäs taidan minä tehdä?
    Kaikki hampaani hajalla
    Leuka-luuni lohjellehet,
    Sääret särmiwät kiwusta,
    Jotten jaxa enää juosta
    Enkä kynsille kykene,
    Raadeltuita risaamahan,
    Minun täytyy teeskellä
    Itten Munkin muotoisexi
    Teko pyhäxi pahaxi,
    Eli näännyn nälkähäni
    Kuolen hänttinä häjjynä.

    Nijn on monen wielä muungin
    Meno täsä mailmasa;
    Wasta wanhana wäsyny,
    Kuin on woima waipununna
    Halu häjy häkäynyt
    Ettei jaxa juosta joukos
    Wielä syntiä syleillä,
    Se on pahajen parannus
    Wasta wanhana waellus,
    Synnin suuttumus, wäsymys.




144 Satu.

Yxi Tuhma ja Typerä, ja kuuma Rauta.


    Tuli Tuhma ja Typerä
    Luoxe Raution Rotewan
    Parahimpahan pajahan,
    Josa kuuma hewos kenkä
    Oli ahjosta otettu
    Laattialle laskettuna,
    Sijhen tarttu tuhma miesi
    Poltti sormensa pahasti,
    Kengän kijjätti kiwasti
    Heitti pijangin piwosta:
    Seppä huusi, hullu päälle,
    Sinä Tuhma ja Typerä,
    Mixes ensin mietinynnä
    Hywin kokenut kysellä
    Jos on rauta jähtynynnä
    Joss on kuuma, tahi kylmä?
    Tuhma taasen wastajaapi
    Mistän tietänen todella
    Raudan polttawan rumasti?
    Seppä wastaisi wakanen,
    Kuuma rauta kihiseepi
    Joss sen päälle syljeskelet.
    Otti Tuhma ongehensa
    Pani muistohon paraten
    Neuwwon tämän näppäräisen,
    Meni konna kotihinsa
    Jossa wellille wetäy,
    Johon sylki seittemästi,
    Ei se kiehuwa kihissy;
    Nieli kohta nälkähinen
    Kitahansa kiehuwaisen
    Wellin kuuman ja wihasen,
    Poltti wattansa warilla
    Wetelällä wellillänsä
    Kurku lakensa kuritti,
    Nahan suustansa siwalsi.
    Sijnä oli saatawilla
    Toinen kysywä toweri:
    Mixes outo odottanut
    Jauho wellin jähtymistä?
    Tuhma wastaisi wihassa
    Minä luulin jo lujasti
    Jähtyneexi julman wellin
    Toinen sijhen sanonewi,
    Mixes höyrystä hawainnut
    Wellin wetelän warixi
    Tulen pääldä tullehexi.
    Kuss' on sawu sakiana
    Sijnä tuli tupruaapi.
    Tuhma taasen muisti tämän
    Juoxi sitten janoisansa
    Läikkywälle lähtehelle,
    Joka höyryisi hywästi
    Jonka luuli lämpimäxi
    Polttawaisexi peräti
    Koska sawusi kowasti;
    Seiso sentähden sujotti
    Jotta jalkoja jumotti
    Odotuxella odotti,
    Jotta nääntyä janohon
    Tahto kuolla konna parka,
    Sijtä pelwosta pahasta
    Ettei polttais poskiansa
    Kurkkuansa kalttajaisi.

    Se on narri nahkoinensa,
    Jok' ei tunne, eikä tutki
    Luonnon laatua lujoa
    Tämän mailman menoja,
    Syyitä Luonnon sywimpiä
    Waikutuxia wakoja.




145 Satu.

Mies, jolta Waimo kuoli, jota hän itki.


    Yxi Miesi merkillinen
    Waikiasti walittaapi
    Hywin huutawi hopero
    Surun alla surkiasti:
    Jo on kuollu kumppalini
    Waipu waippani alanen;
    Oli wainaja wakanen
    Akka armas awullinen
    Paras pijjoista minulla,
    Waimo Waimoista walittu;
    Näitä lausu Leski-miesi
    Murehella muistutteli
    Wielä wanno wimmattunna
    Jottei ota olenkana
    Enää elinkautenansa
    Puolisota peiton alle,
    Eikä waimohon wanuuk
    Koska kuoli kelwos Akka
    Waimo werratoin wajosi
    Tuonen uupukin unehen:
    Mutta koska kelpo lailla
    Itki, parku ja porisi
    Juoxi juuri joutumalla
    Luoxe waimo wainajansa
    Ruumijn arkungin awasi
    Otti lijnan ja lakanan
    Paidan pojjes sieppajaapi
    Jok' oli hieno ja hiwuttu;
    Näillä sanoilla saneli:
    Kyllä kelpaawi sinulle
    Käärin-lijna kehnompikin
    Paita wälttää prostinasta;
    Ota paita karhiampi,
    Minä hienomman hywästi
    Panen tallelle talohon
    Kätken toistaxi todella,
    Toisen waimoni waraxi,
    Joss sen onni oikaiseepi
    Talohooni taluttaapi.
    Tämä puhet pulskan miehen
    Saatti syystä nauramahan
    Murhe wäen wäleästi;
    Perhe purskahti piangin
    Nauruhun heti hywähän,
    Koska näit nähtäwästi
    Huomahtit aiwan halulla
    Että miesi entiselleen
    Jälle järjelle tulowi.

    Murhe tuopi mullan karwan
    Pahat päiwät parran pitkän
    Huoli harmahan hapenen:
    Älä itke ilman syyttä
    Älä waiwata walita
    Kyllä syysä itkemistä
    Waiwasa walittamista.




146 Satu.

Wihasta pyörtynyt Waimo joka wirkoisi ja eläwäxi tuli kuin lyötijn.


    Waimo willisä wihanen
    Ärisewä Äjjällensä,
    Tuittu, tuima ja toranen
    Häjyn elkinen etana
    Akka aiwan arwollainen
    Pahan kurinen katala
    Pahan sisunen sikiä
    Suuri suusta suututtanna
    Oli ukkonsa usein,
    Jotta kuristi kowasti
    Piexi waimonsa pahasti
    Anto kyllä kylmän kylwyn
    Mutta waimo wiskausi
    Nijnkuin kuolluna kumohon
    Koko raatonsa rumensi
    Soritteli sorkkiansa
    Wenytteli warpahansa
    Nijnkuin kuollut kaiketikkin,
    Heti hengensä pidätti,
    Makais pitkä pitkänänsä
    Miehelle mieli pahaxi,
    Tätä tekikin monasti;
    Jotta tottu tosiahan:
    Miesi muorihin pahahan:
    Kerran jälle jättäysi
    Hengetä herwottomaxi,
    Langeis lysyhyn lowehen
    Kulki tuolla Tuonelossa
    Mutta miesi melkiäinen
    Akan arwasi asian
    Ilwehistä ilkeistä
    Kujehista kelwottoman,
    Ett' oli hengisä eläwä
    Muori wihassa makasi
    Sydän sairasna sapesta.
    Kerran miesi kiljasoowi
    Kyllä äänellä kowalla
    Ärjäseepi äkeästi
    Weistä waatijpi wagasti
    Puukkoansa pudistaapi;
    Sanowi sijnä samassa:
    Kosk' on kuollunna katala
    Herjä waimo hengetöinnä
    Nijn on nahka nyljettäwä
    Kesi kelwos korjattawa
    Waimon watta walkaistawa;
    Alko nylkehen awulla
    Waimoansa warpahista
    Jalka pöydästä jutusti;
    Waan ei waimo waaran alla
    Tähän leikkihin tytyny;
    Pian päätänsä pudisti
    Wärwähytti warpahansa
    Räpylöitä räpsäytti
    Wirkois wielä wijmmeiseltä
    Turka hengihin tulowi
    Entiselleen elämähän.

    Älä usko uhkausta
    Pahan ilkisen imeisen;
    Näytä totta toisinansa
    Wihaselle willitylle;
    Joka surman suutuxisa
    Suopi suotta ittellensä,
    Joka hirtehen halaawi
    Sille sijma hamppuhinen,
    Kanna kätehen kiwasti;
    Nijn säs näet nähtäwästi;
    Ettei hirtehen halaja
    Mene Matti mielellänsä.




147 Satu.

Uskollinen Koira ja sen Isäntä.


    Oli Koira kelwollinen
    Kerran Herralla hywällä
    Uuttera ja uskollinen
    Hywän tapainen talosa
    Häwälet ja häweljäskin,
    Jonga Isäntä ilolla
    Piti pulskasti hywänä:
    mutta kerran kelwoxesti
    Herra hywin hämmästywi,
    Työstä tultua tupahan
    Näki kätkyen kumosa
    Koiran kuonon werisänsä
    Punan pahan permannolla
    Pojan pojjes ainoansa:
    Josta kijwastu kiwasti
    Weti ulos murha miekan
    Pisti Koiran kuolliaxi,
    Mustin murhasi wihassa,
    Luuli lapsen koiraltansa
    Rewityxi, raadeltuxi,
    Ei tuo kiwas tutkinunna
    Aimoostansa asiata,
    Pikaisudesa pahasa
    Tuitus tässä tuimimmassa
    Tappoi paraan palweliansa
    Wanhan Koiransa wakaisen:
    Mutta koska katteloowi
    Tutki likemmin todella
    Asiata arweloopi,
    Nijn hän wasta huomaitseepi;
    Että Koira kelwoxesti
    Oli Kärmehen kawalan
    Madon suuren surmannunna
    Joka Yrmy yrittännyt
    Oli kämpiä käennyt
    Kijwetäkkin kätkyehen
    Pientä lasta puremahan
    Myrkyllänsä murhamahan,
    Tämän Koira kääkistääpi
    Ruman repijwi hajalle
    Madon murskaxi musersi
    Ruman rytysti, rusensi,
    Jossa jalossa sodassa
    Kehto kaatuwi kumohon.
    Koska kehdon kohentaapi
    Jälle pystyhyn panewi,
    Isä pikainen ilolla
    Löysi lapsen kehdon alta
    Hengis wirkkuna wiata;
    Mutta kärmeen kuolluxisa
    Warsin wankasa weresä
    Jota koska kummastuwi
    Itte harmilla hawaitsi
    Mieli pahalla pahansa
    Kijwaudensa kirotun
    Pikaisuudensa pahimman.

    Eipä ilmoissa ikänä
    Eipä elinkautenakaan
    Taida kijwahat katua
    Parannella paremmaxi
    Mitä tekewät tosingin
    Pikaisuudesa pahasa
    Tuittu-päissä turmelewat.




148 Satu.

Kettu ja Etana.


    Pahan Elkinen Etana
    Mato musta, maan alanen
    Työnsi päänsä tunkiosta
    Nosti nokkansa noesta
    Kehu kurkulla kowalla
    Kuinga taisi taikauxet
    Lugut kaikki lääkäritten,
    Kettu kuuli kelwollinen
    Joka luikahti likeltä
    Sano toukalle sanalla:
    Ensi paranna pahansi
    Omat wammas woitehilla
    Pojjes poista puutoxesi
    Ennen kuins sas ennakalla
    Muitten wikoja wihellät
    Loihdit muitten loukkauxet
    Toisten tulet Tohtorixi.

    _Oppi_.
    Itte paranna pahansi
    Itte woitele wikansi
    Joss oot Lääkäri luwalla.
    Että sanoa sanalla
    Paljon paapottaa puhua,
    Että tehdä itte työsä
    Se on ainain asia
    Erinkaldainen eroitus;
    Älä suulla suurendele
    Elles kunnosa kykene.




149 Satu.

Kettu ja sairas Kukko.


    Waipu Kukko wuotehellen
    Tuli Turka tautisexi
    Sangen sairasti kowasti,
    Tulipa tuttu towerinsa
    Ystäwistä ylimmäinen.
    Wanha Kettu wäipästellen
    Kattomahan, keximähän
    Tätä sairasta talosa
    Kyseleepi kelpo lailla
    Kuinga Kukko jaxaneewi
    Mitä pahasti potiwi?
    Mikä wamma warpahassa?
    Tahi päässäkin porotus?
    Kukku wastais waikiasti
    Woiwotuxella walitti:
    Mun on rintani rämänä
    Kaikki keuhkoni kulunu
    Jotta juuri henkämystyn
    Jossas astuisit ulomma
    Sinä sijrtyisit sikemmä
    Henki wetoni wetäisin
    Wilwastuisin wijliäxi
    Wielä tästä wöyristyisin.

    _Oppi tästä Sadusta_.
    Moni tungenu tupahan
    Taudin alla terwehtääpi
    Waikka toiwoo tuonelahan;
    Kalman hajun haiskahtaapi
    Meistä, taudin muokatessa;
    Moni tulowi mukoma
    Nijnkuin Korppi kahtomahan
    Joko kuolowi karihta
    Jok' on pyörrystä potinut
    Jotta saisi saalihixi
    Kurmu kaikki kurkkuhunsa.




150 Satu.

Waimosta, joka Hukkui.


    Oli Waimo onnetoinen
    Joka wajosi wetehen
    Hukkui wirtahan wälehen,
    Tätä miesi murheellinen
    Haki suurella surulla
    Jotta löytäisi joesta
    Hukkunehen hengettömän
    Waimon ruumihin wedestä
    Työnsi wenehen wesille
    Paatin parahan talosa
    Jolla souti suoritteli
    Wasta wirtoa melowi
    Kohden koskea kokeewi
    Kexin kanssa kelwollisen,
    Ratki kaikilta kysyywi
    Jotka wastahan joella
    Häntä sousit suannolla
    Joss he tietäsit todella
    Misä ylhällä ylemmä
    Ruumis Akan rakkahimman
    Kosken alla ajeloowi
    Sillä täällä tännempänä
    Kaatu katala wetehen
    Wiery ulos wenehestä
    Aiwan tuolla alempana
    Suannolla sirkiällä:
    Kaikki wastaisit wagasti
    Huusit hänelle hywästi:
    Ookkos hulluna, hopero!
    Jossas ettit Emäntätäs
    Haet waimo wainaajatas
    Alta weden wierywäisen
    Nijn sun täytywi todella
    Kiwan alta ahkerasti
    Alas souta alemmaxi
    Hywin hakea halulla.
    Eipä totta tosiahan
    Wastais ukko uhkeasti,
    Sillä waimo wainajani
    Eukko tämä eläisänsä
    Oli aina arwollainen
    Juuri kumma, ja kamala
    Itte pintainen peräti
    Warsinni wastahakoinen
    Joka soti soutamalla
    Wasten tuulta ja tulea
    Wasten altoja ajaxen;
    Sentään uskon uiskelewan
    Luulen wissihin wagasti,
    Jotta jälkeen kuolemangin
    Eukko erannut elosta
    Wasta wirtoa wetäy,
    Ylöspäin on yötynynnä.

    Ei paha lyöden parane:
    Ken pahan tawat sanowi
    Se taiwaan tähdet lukowi
    Meren aallot arwoapi.




151 Satu.

Hewonen ja Paarma.


    Yxi oris oiwallinen
    Ratsu juuri ramattawa
    Korska, suuri ja kööljas,
    Alla seisowi satulan
    Hopiasta hohtawaisen,
    Koreasti kaunistettu,
    Suittet suussa ne silatut
    Millä lienewät minatut,
    Kanto päänssä pulskimasti
    Keno niskoingin käweli
    Päänsä pystyssä pitäwi.
    Tämän kimppuhun käkesi
    Hewos-paarma hörisewä
    Istu paarma päähisille
    Sijnä puhu ja pärisi:
    Tästä suuttu suuri Ratsu,
    Sano Paarmalle pahasti,
    Sinä ilkiä itikka
    Kuingas kehtaajat kamala,
    Minun kuononi korean
    Tulla turpani keralle;
    Mene pojjes männistöhön
    Luusi korjaa kamala
    Muutoin lyön sun suutuxisa
    Aiwan lijwaxi litistän.
    Paarma lensi sitten pojjes,
    Mutta wiha wielä mieles
    Aiko kostoa kamala
    Toisti pistöä paremmin
    Tätä ruunoa rumasti.
    Tuli oris oiwallinen
    Joutu tielle juurikkoihin
    Karisti tuo kannikkohon,
    Tuli Paarma puremahan
    Meni sieranten sisälle
    Wielä reittengin wälihin
    Puri pisti paha Paarma
    Tätä hewosta hywästi.
    Josta pillastu pahasti
    Jouhi häntä joutawalle,
    Että särki sääri-luunsa
    Taitto jalkansa jalonsa
    Sijhen kaatu suuri ruuna
    Pienen Paarman pistoxista.
    Yhtä pientä ylpiätä
    Wiekkahinta wihollista
    Waik' on woimasta wähänen
    Älä härsytä hewillä
    Älä yllytä yreldä.
    Ole suuri sydämmestä
    Ylönkatso ylpeitä
    Willityitä wiekkaita;
    Waro ittes waromalla
    Pahan suowista pahoista.
    Autuas on armon saanut
    Pääsnyt päiwistä pahoista.

    C. G.








End of the Project Gutenberg EBook of Uudempia Uloswalituita Satuja, by 
Christfrid Ganander

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 46679 ***