Add 45378 from ibiblio

3 files changed, 6401 insertions, 6790 deletions

diff --git a/45378-0.txt b/45378-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..0045c43
--- /dev/null
+++ b/45378-0.txt
@@ -0,0 +1,6401 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 45378 ***
+
+WILHELM TELL
+
+Viisinäytöksinen näytelmä
+
+
+Kirj.
+
+FRIEDRICH VON SCHILLER
+
+
+Suomentanut Eino Leino
+
+
+
+Otava, Helsinki, 1907.
+
+Tampereen Sanomain Osakeyhtiön kirjapaino.
+
+
+
+
+
+
+HENKILÖT:
+
+HERMANN GESSLER, Schwyzin ja Urin valtavouti.
+WERNER, vapaaherra von Attinghaus, lippuherra.
+ULRICH von RUDENZ, hänen sisarenpoikansa.
+
+Schwyzin miehiä:
+WERNER STAUFFACHER
+KONRAD HUNN
+ITEL REDING
+HANS MAUER
+JÖRG HOF
+ULRICH SCHMIED
+JOST WEILER
+
+Urin miehiä:
+WALTER FÃœRST
+WILHELM TELL
+RÖSSELMANN, pappi
+PETERMANN, lukkari
+KUONI, paimen
+WERNI, metsästäjä
+RUODI, kalastaja
+
+Unterwaldin miehiä:
+ARNOLD MELCHTAL
+KONRAD BAUMGARTEN
+MEIER SARNILAINEN
+STRUTH WINKELRIED
+KLAUS FLÃœE
+BURKHART BÃœHEL
+ARNOLD SEVA
+PFEIFFER LUZERNILAINEN
+
+KUNZ GERSAULAINEN.
+JENNI, kalastajapoika.
+SEPPI, paimenpoika.
+GERTRUD, Stauffacherin puoliso.
+HEDWIG, Tellin puoliso, Fürstin tytär.
+BERTA von BRUNECK, rikas perijätär.
+
+Talonpoikais-naisia:
+ARMGARD
+MECHTHILD
+ELSBETH
+HILDEGARD
+
+Tellin pojat:
+WILHELM
+WALTER
+
+Palkkasotureita:
+FRIESSHARDT
+LEUTHOLD
+
+RUDOLF HARRAS, Gesslerin tallimestari.
+JOHANNES PARRICIDA, Schwabin herttua.
+STÃœSSI, pellonvartia.
+URIN HÄRKÄ.
+VALTAKUNNAN AIRUT.
+TYÖVOUTI.
+MESTARI STEINMETZ, KISÄLLEJÄ ja APULAISIA.
+JULKINEN KUULUTTAJA.
+ARMELIAITA VELJIÄ.
+GESSLERIN ja LANDENBERGIN ratsumiehiä.
+MAAMIEHIÄ, VAIMOJA ja LAPSIA eri maakunnista
+
+
+
+
+ENSIMMÄINEN NÄYTÖS
+
+
+ENSIMMÄINEN KUVAELMA.
+
+Vierwaldstätter-järven ranta, korkea ja kallioinen, Schwyziä vastapäätä.
+
+Järvi muodostaa poukaman; maja lähellä rantaa. _Kalastajapoika_ soutaa
+purressaan. Järven tuolla puolen näkyvät Schwyzin kylät, talot ja
+viheriöivät niitut kirkkaassa päivänpaisteessa. Vasemmalla katsojasta
+piirtyvät Haken-vuoren huiput, pilvien saartamina. Oikealla etäisimmässä
+taustassa jäävuoret. Jo ennen kuin esirippu nousee, kuuluu paimenloilun
+sävel (Kuhreihen) ja karjankellojen sopusointuinen kilinä, joka vielä
+jatkuu hetkisen avatullakin näyttämöllä.
+
+KALASTAJAPOIKA (laulaa purressaan).
+
+      Paimenloilun sävel.
+
+Vesi uimahan vaativi, maininki päilyy,
+poika rannalle nukkui, ruohikko häilyy,
+    hän helkkehen kuulee
+    kuin huilujen ois,
+    kuin enkelikuorot
+    maill' Edenin sois.
+Hän herää, jo autuutta ahmaisee,
+hänen rintaansa lainehet huuhtoelee.
+    Soi aalloista ääni:
+    mies nuor', ole mun!
+    Ma nukkujan noudan
+    jo nuorena sun.
+
+PAIMEN (vuorella).
+
+      Sävel: toisinto edellisestä.
+
+    Kesä keikkuen läks,
+    jäi laitumet huoleen.
+    Syys saa, kotipuoleen
+    jo paimenet käy.
+Me vuorille lähdemme, taas täällä näymme,
+käen laulavan kanssa kun laaksoja käymme,
+kun lähtehet läikkyy ja maa pukeuu,
+runot raikuu ja tohisee toukojen kuu.
+    Kesä keikkuen läks,
+    jäi laitumet huoleen.
+    Syys saa, kotipuoleen
+    jo paimenet käy.
+
+ALPPI-AMPUJA (näkyy vastakkaisella kallionkielekkeellä).
+
+      Sävel: toinen toisinto.
+
+Jyly vuorilla käy, epävarma on tie,
+ei pelkää, ken alppi-ampuja lie,
+    hän uljaana astuu,
+    on ympäri jää,
+    kevät ei kuki, virpi
+    ei vihreäpää.
+Hänen allansa on meri usmainen ain,
+hälle maailma on rako pilvien vain,
+    hän ihmisten kaupungit
+    unhoittaa,
+    mikä luonnon on muoto
+    ja kukkiva maa.
+
+(Maisema muuttuu, kuuluu kumea jyrinä vuorilta. Pilvien
+varjot kiitävät yli tienoon.)
+
+_Ruodi_, kalastaja, tulee majasta. _Werni_, metsästäjä,
+astuu kalliolta. _Kuoni_, paimen, tulee maito-astia olallaan.
+_Seppi_, hänen apurinsa, seuraa häntä.
+
+RUODI.
+Nopeesti, Jenni! Pursi maihin! Harmaa
+jo saapuu vuoren ukko, kumeasti
+Firn mylvii, pilviin peittyy Mythenstein
+ja viimaa jäistä puhuu Wetterloch.
+Me myrskyn saamme.
+
+KUONI.
+                  Saamme sateen myöskin.
+Syö karja heinää, koira maata kuopii.
+
+WERNI.
+Sukeltaa vesikana, hyppii kalat.
+Me rajuilman saamme.
+
+KUONI (apurilleen).
+                    Katso, Seppi,
+ett'ei vain karja pääse karkuun.
+
+SEPPI.
+                                Tunnen
+ma kelloistansa mustan Muurikin.
+
+KUONI.
+Siis kaikk' on koossa, se käy kauimpana.
+
+RUODI.
+On teillä, paimen, kauniit karjankellot.
+
+WERNI.
+Ja kaunis karja myös. Se omanneko?
+
+KUONI.
+Niin rikas en, -- on karja Attinghausin,
+mun arvon herrani. Ma kaitsen sitä.
+
+RUODI.
+Kas, kuinka kaunis tuon on kaulanauha!
+
+KUONI.
+Se olevansa tietää kellokas;
+jos pois sen otan, syönnistään se lakkaa.
+
+RUODI.
+Loruja! Tuhma luontokappale --
+
+WERNI.
+On järkeä myös luontokappaleilla.
+Me tiedämme sen, kauriin ajelijat.
+Niill' laitumillaan ain on vartia,
+mi korvaa heristää ja kimakasti
+varoittaa, koska saapuu joutsimies.
+
+RUODI (paimenelle).
+Kotiinko?
+
+KUONI.
+         Syötetty on alpin ruoho.
+
+WERNI.
+Iloista palaamista!
+
+KUONI.
+                   Teille samaa;
+palata ain ei teidän retkiltänne.
+
+RUODI.
+Mies juosten tänne tulee.
+
+WERNI.
+                         Tunnen hänet:
+Baumgarten Alzellista.
+
+_Konrad Baumgarten_ (syöksyy esiin hengästyksissään).
+
+BAUMGARTEN.
+                      Pursimies!
+Jumalan tähden, tänne venhe!
+
+RUODI.
+                             Mitä?
+No, noh, mi kiire?
+
+BAUMGARTEN.
+                   Yli viekää minut!
+Vesille vene! henki vaarassa on.
+
+KUONI.
+Maamies, mi teidän on?
+
+WERNI.
+                       Ken ajaa teitä?
+
+BAUMGARTEN (kalastajalle).
+Ah, joutuin, joutuin! Kantapäilläni
+maavoudin ratsaat ovat. Mennyt mies
+ma olen, jos he minut kiinni saavat.
+
+RUODI.
+Miks ahdistavat teitä ratsumiehet?
+
+BAUMGARTEN.
+Mua ensin auttakaa, ma kerron sitten.
+
+WERNI.
+Verissä olette. Mit' tapahtuu?
+
+BAUMGARTEN.
+Rossbergin vouti keisarillinen --
+
+KUONI.
+Tuo sudenruoka! Hänkö ajaa teitä?
+
+BAUMGARTEN.
+Hän on nyt vaaraton. Ma tapoin hänet.
+
+KAIKKI (peljästyen).
+Mit' teitte? Luoja teitä armahtakoon!
+
+BAUMGARTEN.
+Tein, mit' ois tehnyt joka vapaamies
+mun sijassa. Tein koti-oikeutta
+ma herjaajalle kunnian ja vaimon.
+
+KUONI.
+Siis kunniaanne loukkas linnanvouti?
+
+BAUMGARTEN.
+Hän täyttänyt ei pahaa aikomustaan,
+sen kunnon kirveeni ja Herra esti.
+
+WERNI.
+Te hyvin teitte; siit' ei kukaan soimaa.
+
+KUONI.
+Siis palkkansa sai konna. Sen hän kauan
+kansalta ansainnut on Unterwaldin.
+
+BAUMGARTEN.
+Tekoni tunnetaan; mua ajetahan --
+puhuissa -- Luoja auta! -- aika kuluu --
+
+(Ukonjyrinää.)
+
+KUONI.
+Nopeesti, lautturi! Mies yli saata!
+
+RUODI.
+Ei käy. Jo rajuilma alkaa. Teidän
+on varrottava.
+
+BAUMGARTEN.
+               En voi vartoa.
+Ah, Herra! Joka hetki surmaa uhkaa.
+
+KUONI (kalastajalle).
+Jumalan nimeen! Lähimmäistäs auta!
+Voi sama jokaiselle sattua.
+
+(Myrskyä ja ukkosta.)
+
+RUODI.
+Käy hirmutuuli, järvi kuohuu, näätte --
+En vastaan myrskyä voi purtta viedä.
+
+BAUMGARTEN (syleillen hänen polviaan).
+Teit' auttaa Herra, jos mua armahdatte --
+
+WERNI.
+Hänt' auta, pursimies! On hengen hätä.
+
+KUONI.
+Hän isä on ja häll' on vaimo, lapset.
+
+(Jatkuvia ukonjyräyksiä.)
+
+RUODI.
+On henki mullakin, myös vaimo, lapset.
+Te nähkää, kuinka hyrsky pauhaa, kuinka
+veen kohu käy ja kurimukset kuohuu;
+nyt järven voimat liikkuu pohjaan saakka.
+Halulla auttaisin ma kunnon miestä;
+mut on se mahdotonta, itse näätte.
+
+BAUMGARTEN (vielä polvillaan).
+Niin vainolaisen valtaan joudun, polo,
+lähellä, eessä pelastuksen ranta!
+Tuoss' on se! Voin sen silmin saavuttaa,
+myös sinne kantaa kaiku äänen, tuossa
+on pursi, saattais sinne viedä minut,
+ja avutonna, kurja, kuolen tähän!
+
+KUONI.
+Ken tuossa kiiruhtaa?
+
+WERNI.
+                      Tell Bürglistä.
+
+TELL (tulee jousi kädessä).
+Ken on tuo mies, mi apuanne anoo?
+
+KUONI.
+Hän on Alzellista. Hän kunniaansa
+puolusti, tappoi kuninkaallisen
+Rossbergin linnanvoudin, tuon suurkonnan --
+nyt häntä ajavat maavoudin ratsaat.
+Hän purtta pyytää yli päästäkseen;
+mut lautturi ei myrskyyn mennä tohdi.
+
+RUODI.
+Kas, siin' on Tell, hän myös on pursimies,
+hän todistaa, nyt voiko matkaan käydä.
+
+TELL.
+Jos hätä on, voi kaiken uskaltaa.
+
+(Ankaria ukonjyräyksiä. Järvi hyrskyää yli äyräittensä.)
+
+RUODI.
+Mun syöstä pitäis tuohon hornan kitaan?
+Tee sit' ei kukaan, joll' on järki päässä.
+
+TELL.
+Mies kelpo miettii viimeks itseään.
+Sa Luojaan turvaa, avutonta auta!
+
+RUODI.
+Mukava neuvoa on maalta käsin.
+On tässä pursi, tuossa järvi. Mene!
+
+TELL.
+Voi aalto armahtaa, mut ei maavouti.
+Koeta, pursimies!
+
+PAIMENET ja METSÄSTÄJÄ.
+                  Hänt' auta! Auta!
+
+RUODI.
+Hän vaikk' ois veljeni, vaikk' oma lapsi,
+en auttaa voi. On tänään Simonin
+ja Judan päivä. Järvi uhrin vaatii.
+
+TELL.
+Täss' ovat puheet turhat. Aik' on tärkki,
+mies autettava on. Siis, pursimies:
+tahdotko lähteä?
+
+RUODI.
+                 Ei, en, en minä.
+
+TELL.
+Jumalan nimeen sitten. Pursi tänne!
+Mun heikko voimani siis kokeen tehköön.
+
+KUONI.
+Haa, uljas Tell!
+
+WERNI.
+                 Se hänen tapaistansa!
+
+BAUMGARTEN.
+Tell, enkelini, pelastajani!
+
+TELL.
+Vallasta voudin pelastan ma teidät,
+hädästä myrskyn täytyy toisen auttaa.
+Parempi toki käsiin Jumalan
+kuin ihmisten on teidän tulla.
+
+(Paimenelle.)
+                              Maamies,
+jos kuolen, vaimoani lohduta!
+Tein, mit' en voinut tekemättä jättää.
+
+(Rientää purteen.)
+
+KUONI (kalastajalle).
+Merellä mestari te ootte. Mitä
+Tell tohti, tekö ette uskaltanut?
+
+RUODI.
+Kuin Tell, ei tekis miehet parhaatkaan.
+Vuorilla kaht' ei hänen vertaistansa.
+
+WERNI (on kiivennyt kalliolle).
+Hän purren lykkää. Kas, se kuinka kiikkuu!
+Jumala, turvaks tule uljaan miehen!
+
+KUONI (rannalla).
+Lyö aallot yli -- nää en enää heitä.
+Kas, tuoss' on taas! Kas, kuinka voimakkaasti
+hän purren ohjaa ohi rantahyrskyn.
+
+SEPPI.
+Maavoudin ratsaat tulee täyttä laukkaa.
+
+KUONI.
+Tott' tosiaan! Se hädäss' oli apu.
+
+_Joukko Landenbergin ratsumiehiä_.
+
+1:nen RATSUMIES.
+Murhaaja tänne, jonka piilotitte!
+
+2:nen RATSUMIES.
+Hän tänne tuli. Kaikk' on kätköt turhat.
+
+KUONI ja RUODI.
+Ket' tarkoitatte?
+
+1:nen RATSUMIES (huomaa purren).
+                  Helvetti! Mi tuo on?
+
+WERNI (ylhäältä).
+Hän purress' onko, jota etsitte?
+Mars, joutuin! Kenties vielä kiinni saatte.
+
+2:nen RATSUMIES.
+Hän pakoon pääsi.
+
+1:nen RATSUMIES (paimenelle ja kalastajalle).
+                 Teidän avullanne!
+Sen saatte maksaa! -- Majat polttakaa,
+tuhotkaa karjat, lyökää, hävittäkää!
+
+(Nelistävät pois.)
+
+SEPPI (syöksyen jälestä).
+Lampaani!
+
+KUONI (seuraa).
+          Voi mua, voi mun karjojani!
+
+WERNI.
+Nuo konnat! Ryövärit!
+
+RUODI.
+                      Vanhurskas taivas,
+kons' saapuu pelastaja maahan tähän?
+
+(Seuraa heitä)
+
+
+
+
+TOINEN KUVAELMA.
+
+Schwyzin Steinissä; lehmus Stauffacherin talon edustalla.
+Maantie ja silta.
+
+_Werner Stauffacher_ ja _Pfeiffer Luzernilainen_ tulevat keskustellen.
+
+PFEIFFER.
+Niin, niin, kuin sanoin, herra Stauffacher,
+ei Itävalta, -- jos voi välttää sitä --
+vaan valtakunta isäntänne olkoon.
+Jumala turvaks vapautenne vanhan!
+
+(Pudistaa hänen kättään sydämellisesti ja aikoo mennä.)
+
+STAUFFACHER.
+Pian saapuu vaimoni. Siks jääkää! Täällä
+te vieraani, ma Luzernissa teidän.
+
+PFEIFFER.
+Ma kiitän. Tänään Gersauss' olla täytyy.
+-- Vouteinne kiristystä, kitsautta
+ja mitä muuta teillä onkaan tuskaa,
+se kärsikää! Voi tulla muutos pian,
+myös vaihtuu keisarit. Mut Itävaltaan
+jos kuulutte, sen ootte iki-omat.
+
+Menee. Stauffacher istuu murheellisena penkille, joka on
+lehmuksen alla. Siinä tapaa hänet hänen vaimonsa _Gertrud_,
+asettuu hänen viereensä ja katselee häntä hetken vaitiollen.
+
+GERTRUD.
+Niin vakaa miksi? En sua tunne enää.
+Jo päiväkaudet nähnyt vaieten
+otsallas olen raskaan synkkämielen.
+Sydäntäs painaa suru hiljainen.
+Se mulle usko! Vaimos oma olen
+ja puolen murheestasi vaadin myös.
+
+(Stauffacher ojentaa hänelle vaieten kätensä.)
+
+Mi vaivaa mieltäsi? Se mulle virka!
+Siunattu työs on, kukkii onnes, täydet
+on aitat, karjalaumat laajat, tuotu
+hepojen välkkyvien varsat ovat
+vuorilta onnekkaasti, vailla vammaa,
+paikoissa mieluisissa talvehtimaan.
+On talos tuossa, rikas niinkuin linna;
+uus on se tehty ydinpuusta, tarkan
+rakettu mukaan kulmamitan, luodin;
+kotoiset paistaa isot ikkunat,
+on seinä kilvin kirjaeltu, lausein
+myös viisain, joita lukee matkamies
+ja viipyy, mieltä niiden ihmetellen.
+
+STAUFFACHER.
+Lujana seisoo talo, tehty hyvin,
+mut pohja pettää, ah, ja perustus!
+
+GERTRUD.
+Mit' tarkoitat sa sillä? Werner, sano!
+
+STAUFFACHER.
+Puun alla tämän, niinkuin tänään, istuin,
+ilolla taapäin katsoin työhön tehtyyn,
+niin tuli Küssnachtista, linnastaan,
+miestensä kera vouti ratsastaen.
+Tään talon eteen pysähtyi hän, minä
+nopeesti nousin, nöyrästi, kuin sopii,
+nyt kävin vastaan käskijätä, joka
+ylhäistä tuomar'valtaa keisarin
+maass' edustaa. "Hoi, kenen on tää talo?"
+huus pahansuopa tuo, mi ties sen kyllä.
+Ma maltoin mieleni ja virkoin: "Talo
+on keisarin, mun herrani, ja teidän,
+mut minun läänini." -- Hän jatkoi silloin:
+"Sijassa keisarin ma tääll' oon herra,
+en salli, että moukka rakentaa
+taloja täällä ominpäinsä, elää
+vapaasti kuin ois itse herra maassa:
+sen teiltä kiellän, tohdin kieltää sen."
+Noin lausui, ratsasti pois korskeana.
+Jäin siihen murhemielin miettimähän
+ma sanaa, jonka virkkoi väärä mies.
+
+GERTRUD.
+Mun rakas herrani ja mieheni!
+Tahdotko vaimos sanan kuulla vakaan?
+Lie suotta tytär Ibergin en jalon,
+tuon miehen paljon kokeneen. Me siskot
+istuimme kehräten yöt pitkät, koska
+kokoutui taaton koissa kansan päät;
+lukivat julki kantakirjoja
+muinaisten keisarein ja järkevästi
+maan hyvää miettivät ja tarinoivat.
+Kultaista sanaa monta kuulin siinä,
+min viisas miettii, sitä toivoo hyvä,
+ja kaikki hiljaa painui sydämeen.
+Puheeni kuule siis ja huomaa! Sillä,
+mi sua painaa, ammoin tiennyt olen.
+-- Sua vouti vihaa, vahingoittaa tahtoo,
+kun este olet, ettei taivu Schwyz
+sukuhun uutten ruhtinain, vaan pysyy
+vakaana valtakunnan puolla, niinkuin
+es'isät arvoisat on pysyneet. --
+Niin eikö ole? Erehdynkö, sano!
+
+STAUFFACHER.
+Niin on, siks mua vihaa vouti Gessler.
+
+GERTRUD.
+Sua kadehtii hän, koska vapaana
+vapaalla elät esi-isäis maalla, --
+näät hän on maaton. Sulle läänittänyt
+sen keisar' on ja valtakunta; näyttää
+sen voit kuin alusmaansa valtaherra.
+Pääs pääll' et tunne muuta herraa kuin
+sen, jok' on korkein kaiken kristikunnan
+_hän_ talossaan vain poika nuoremp' on,
+muu omaa ei kuin ritar'manttelinsa.
+Siks onnea hän joka kunnon miehen
+kateisna, karsain myrkkysilmin katsoo.
+On sulle ammoin vannonut hän turman --
+viel' elät vammatonna. Vartoa
+aiotko siks kuin pahan tahto täyttyy?
+Mies viisas varaa itsensä.
+
+STAUFFACHER.
+                           Mit' tehdä?
+
+GERTRUD (astuen lähemmäksi).
+Siis kuule neuvoni! Sa tiedät, kaikki
+Schwyzissä kunnon miehet valittaa
+maavoudin raivoa ja ahneutta.
+Myös tuolla, usko, Unterwaldissa
+ja Urissa ies sama painaa, sama
+väsymys on sen kovaan kantamiseen --
+näät niinkuin Gessler täällä, Landenberg
+tuo rietas riehuu järven tuolla puolen --
+ei saavu sieltä kalapursi tänne,
+mi uutta turmantyötä kertois ei
+ja voutein uutta väkivaltaa virkkais.
+Siks hyvä ois, ett' eräät teistä, joilla
+on tahto rehellinen, tuumisitte
+nyt hiljaa, kuinka päästä sorron alta.
+Jumala teit' ei varmaan ylen-anna
+ja oikeata auttaa asiaa.
+Sull' eikö ketään Uriss' ystävää,
+avata jolle voisit sydämesi?
+
+STAUFFACHER.
+Ma tunnen monta kunnon miestä tuolla
+ja arvon herraa, jotka ystäviä
+    (Nousee ylös.)
+minulle ovat. Mutta vaimo, minkä
+aatteiden vaarallisten myrskyn nostat
+tyynessä rinnassani! Sisimpäni
+eteeni käännät päivänvaloon; mitä
+epäsin itse miettimästä hiljaa,
+sa kielin kevein lausut rohkeasti:
+oletko harkinnut, mua mihin neuvot?
+Aseiden kalskeen sekä riidan hurjan
+sa loihdit laaksoon tähän rauhaiseen.
+Me, heikko paimenkansa, tohtisimme
+maailman herrain kanssa taistoon käydä?
+He vartovat vain hyvää tekosyytä
+maa raukan tämän päälle päästääksensä
+sotaisen ylivoiman hurjat laumat
+ja voiton oikeudella vallitakseen
+ja oikeutetun rangaistuksen syyllä
+meilt' ottaaksensa vanhat vapauskirjat.
+
+GERTRUD.
+Te myöskin ootte miehiä, myös teillä
+on kirveet; apu rohkean on Herra.
+
+STAUFFACHER.
+Ah, vaimo! Hirmu hillitsemätön
+on sota; karjat, paimenet se kaataa.
+
+GERTRUD.
+On kärsittävä, minkä taivas sallii;
+mut kohtuutonta miel' ei kärsi jalo.
+
+STAUFFACHER.
+Tää talo vasta tehty on sun riemus;
+poroksi sota suunnaton sen polttaa.
+
+GERTRUD.
+Tavara ajallinen jos mua sitoo,
+ma itse heitän siihen kekäleen.
+
+STAUFFACHER.
+Sa uskot ihmisyyteen; säästä sota
+ei lasta, joka nukkuu kehdossaan.
+
+GERTRUD.
+Taivaassa syyttömäin on ystävä;
+sa eteen katso, älä taakses enää!
+
+STAUFFACHER.
+Me miehet voimme kuolla kunnialla;
+mut mikä kohtaloksi teidän tulee?
+
+GERTRUD.
+On viime vaalin valta heikoimmalla;
+ken hyppää tältä sillalta, on vapaa.
+
+STAUFFACHER (syöksyy hänen syliinsä).
+Ken poven moisen painaa povelleen,
+hän riemuin kotilieden eestä sotii,
+ei ylivoimaa valtiasten säiky.
+Jalalta seisovalta Uriin lähden;
+siell' elää ystäväni Walter Fürst,
+mi miettii näistä ajoista kuin minä.
+Myös kohtaan siellä jalon lippuherran
+von Attinghausin; vaikka ylhäinen,
+hän kansaa rakastaa ja vanhaa tapaa.
+Ma neuvottelen heidän kanssaan, kuinka
+maan vihollista torjuttava on.
+Hyvästi! Ohjaa poissaollessani
+taloa niinkuin mieles viisas käskee.
+Hurskaalle miehelle, mi kirkkoon kulkee,
+munkille, joka kokoo luostarilleen,
+suo apu ynnä ruoka runsas. Piile
+Stauffacherin ei talo. Äärimmäisnä
+tien vapaan varrella se seisoo, turva
+ja suoja kaikkein maata matkaavaisten.
+
+Samalla kuin he poistuvat taustaan, esiintyy _Wilhelm
+Tell_ Baumgartenin kanssa etualalla.
+
+TELL (Baumgartenille).
+Te ette enää mua tarvitse.
+Nyt taloon tuohon menkää, siinä asuu
+Stauffacher, isä ahdistettujen.
+Kas, siinä on hän itse! Tulkaa mukaan!
+
+(Lähestyvät häntä.)
+
+
+
+
+KOLMAS KUVAELMA.
+
+Avoin paikka Altorfin luona.
+
+Kukkulalla taustassa näkyy linnanrakennus, joka jo on niin pitkälle
+ehtinyt, että kokonaisuuden muoto käy esille. Taempi puoli on valmis;
+etummaista juuri rakennetaan, telineet ovat vielä pystyssä, työmiehet
+kulkevat niitä ylös ja alas. Korkeimmalta harjalta riippuu katonkattaja.
+Kaikki työssä ja liikkeessä.
+
+_Työvouti. Mestari Steinmetz. Kisällejä_ ja _Apulaisia_.
+
+TYÖVOUTI (hoputtaa sauvallaan työväkeä).
+Nopeesti! Ei niin pitkä lepo! Tänne
+kivet ja kalkki ynnä muurisavi,
+ett' tullessaan maavouti menestyneen
+työn nähdä sais. Kuin kilpikonnat käydään.
+
+(Kahdelle apulaiselle, jotka kantavat kuormaa.)
+
+Tuo onko taakka? Kaksinkerroin pankaa!
+Kuin vorot aikaa täällä varastatte.
+
+1:nen KISÄLLI.
+On sentään kovaa, että itse saamme
+me kivet kantaa vankilaamme omaan.
+
+TYÖVOUTI.
+Mi murina? On huono kansa tämä,
+se kelpaa lehmiään vain lypsämään
+ja käymään laiskan lailla vuoristossa.
+
+VANHA MIES (levähtää).
+En jaksa enää!
+
+TYÖVOUTI (pudistaa häntä).
+               Työhön, vanhus! Joutuin!
+
+1:nen KISÄLLI.
+Teill' eikö ole sisälmyksiä,
+kun vanhusta, mi tuskin käydä taitaa,
+noin ahdistatte?
+
+MESTARI STEINMETZ ja KISÄLLIT.
+                 Se on armotonta!
+
+TYÖVOUTI.
+Ei kuulu teihin se; teen ammattini.
+
+2:nen KISÄLLI.
+Mut nimen minkä linna saap' on, jota
+nyt rakennamme?
+
+TYÖVOUTI.
+                Urin lukko nimi
+oleva on sen; teidät orjuuttaa se.
+
+KISÄLLIT.
+Kuin? Urin lukko?
+
+TYÖVOUTI.
+                  Nauramist' ei siinä!
+
+2:nen KISÄLLI.
+Tää linnapaha lukitseisko Urin?
+
+1:nen KISÄLLI.
+Sen tiedän, monta moista myyränpesää
+saa panna päällekkäin, jos tulla mieli
+niin korkea kuin vähin Urin vuori!
+
+(Työvouti menee taustaan.)
+
+MESTARI STEINMETZ.
+Vasaran viskaan järveen syvimpään,
+tään auttajani kirotussa työssä!
+
+_Tell_ ja _Stauffacher_ tulevat.
+
+STAUFFACHER.
+Ah, etten eläis moista nähdäkseni!
+
+TELL.
+Ei täällä hyvä. Käymme eteenpäin.
+
+STAUFFACHER.
+Tää Uri onko, vapauden maa?
+
+MESTARI STEINMETZ.
+Oi, herra, tornikellarit kun ensin
+te näkisitte! Niin, ken siellä asuu,
+ei hälle enää kukko koskaan kieku.
+
+STAUFFACHER.
+Jumala!
+
+STEINMETZ.
+        Nähkää sivupylväät nämä!
+Ne seisoo niinkuin ijäisyyttä varten.
+
+TELL.
+Min koura kohotti, voi koura murtaa.
+
+(Osoittaen vuorille.)
+
+Vapauden huoneen meille Luoja loi.
+
+Kuuluu rummun ääni, saapuu miehiä, jotka kantavat hattua
+tangon päässä. Kuuluttaja seuraa heitä, vaimot ja lapset
+tunkeilevat hälisten.
+
+1:nen KISÄLLI.
+Mik' ääni rummun? Kuulkaa!
+
+MESTARI STEINMETZ.
+                           Mik' on mieli
+tään narrin-ilveen ja tuon tankohatun?
+
+KUULUTTAJA.
+Nimessä keisarin!
+
+KISÄLLIT.
+                  Kah, kuulkaa, kuulkaa!
+
+KUULUTTAJA.
+Te hatun näätte tämän, Urin miehet!
+Se pannaan pitkän pylvään päähän, keskeen
+Altorfin, kohdalle sen korkeimmalle;
+näin on maavoudin tarkoitus ja tahto:
+tää hattu saakoon saman kunnian
+kuin hän. Päin paljain, polvin notkistetuin
+on sitä tervehdittävä. Voi siitä
+kuningas tuta kuuliaisensa.
+Ken käskyä ei tottele, hän hukkaa
+henkensä, tavaransa valtiaalle.
+
+(Kansa nauraa, rumpu käy, he menevät ohitse.)
+
+1:nen KISÄLLI.
+Mink' uuden häväistyksen meille vouti
+nyt mietti! Hattuako kunnioittaa!
+Ken moisesta on koskaan kuullut ennen?
+
+MESTARI STEINMETZ.
+Hatunko eessä meidän polvistua!
+Hän leikkii vakavanhain miesten kanssa.
+
+1:nen KISÄLLI.
+Ois edes kruunu keisarin! Mut hattu
+vain Itävallan! Näin sen riippuvaksi
+ma päällä lääniherran istuimen.
+
+MESTARI STEINMETZ.
+Kavahtakaa! On Itävallan hattu
+vain ansa meidät Itävaltaan liittää!
+
+KISÄLLIT.
+Mies kunnian ei kukaan suostu moiseen.
+
+MESTARI STEINMETZ.
+Me sopikaamme siitä kaikkein kanssa.
+
+(Menevät taustaan.)
+
+TELL (Stauffacherille).
+Teill' on nyt selko. Jääkää hyvästi!
+
+STAUFFACHER.
+Te kunne riennätte? Ah, älkää menkö!
+
+TELL.
+Kotini kaipaa isää. Hyvästi.
+
+STAUFFACHER.
+Tää sydän täys on teille haastaaksensa.
+
+TELL.
+Sanoista kevene ei raskas sydän.
+
+STAUFFACHER.
+Tekoihin saattaa sanat voivat meitä.
+
+TELL.
+Nyt teko ainut on vait olla, kestää.
+
+STAUFFACHER.
+Myös sietämätön onko siedettävä?
+
+TELL.
+Ei kauan kestä hirmuhallitus.
+Jos kuiluistaan Föhn nousee, sammutetaan
+takassa tuli, laivat valkamiinsa
+nopeesti rientävät ja vahingotta
+maan yli henki mahtava tuo käy.
+Kotona kukin hiljaa eläköön;
+kernaasti rauha suodaan rauhaisalle.
+
+STAUFFACHER.
+Luulette?
+
+TELL.
+          Kyy ei pistä ärtymättä.
+He varmaan väsyvät jo itsestään,
+maat nähden eessään tyynet, levolliset.
+
+STAUFFACHER.
+Voisimme paljon, jos me yhtyisimme.
+
+TELL.
+Helpompi yksin päästä aallon alta.
+
+STAUFFACHER.
+Niin kylmä asialle yhteiselle?
+
+TELL.
+Jokainen varma vaan on itsestään.
+
+STAUFFACHER.
+Yhdessä heikotkin on voimakkaita.
+
+TELL.
+Mut voimakas on yksin voimakkain.
+
+STAUFFACHER.
+Siis teihin luottaa isänmaa ei saata,
+jos hätäpuolustukseen ryhtyy se?
+
+TELL (ojentaa hänelle kätensä).
+Tell lampaan kadonneen tuo syvyydestä
+ja ystäviltään avun epäisikö?
+Mut mitä teettekin, en neuvotella
+siit' tahdo; voi en valikoida kauan,
+en harkita. Mut määrättyyn jos työhön
+mies tarpeen on, Tell kutsukaa! Hän tulee.
+
+(Menevät eri tahoille. Rakennuksen ympärillä äkillinen melu.)
+
+MESTARI STEINMETZ (rientää sinne).
+Mik' on?
+
+1:nen KISÄLLI (tulee esille, huutaa).
+On maahan syössyt kattaja.
+
+_Berta_ seurueineen.
+
+BERTA (rientää esille).
+Hän onko musertunut? Juoskaa! Joutuin!
+Apua, jos voi auttaa! Täss' on kultaa!
+
+(Heittää korunsa kansan sekaan.)
+
+MESTARI STEINMETZ.
+Kullasta kaikk' on teille myötävänä!
+Jos isä temmattu on lapsiltansa,
+mies vaimoltaan ja valitus maan täyttää,
+kullalla korvaavanne luulette
+hyväksi taas sen. Menkää! viekää kulta!
+Olimme iloisia ihmisiä,
+te epätoivon toitte maahan tähän.
+
+BERTA (työvoudille, joka palajaa)
+Elääkö hän?
+
+(Työvouti antaa päinvastaista tarkoittavan merkin.)
+
+            Oh, turman linnaa! Kiroin
+se tehtiin, kirous asuva on siinä.
+
+(Poistuu.)
+
+
+
+
+NELJÄS KUVAELMA.
+
+Walter Fürstin asunto.
+
+_Walter Fürst_ ja _Arnold Melchtal_ astuvat esiin eri puolilta.
+
+MELCHTAL.
+Ah, Walter Fürst --
+
+WALTER FÃœRST.
+                    Jos meidät yllätettäisi
+Vakoojat meitä ympäröivät.
+
+MELCHTAL.
+                           Mitään
+ei sanaa Unterwaldista? Ei mitään
+mun isältäni? Kauempaa en kestä
+kuin vanki maata täällä toimetonna!
+Mit' tehnyt siis niin rangaistavaa lien
+tääll' lailla murhaajan mun piilläkseni?
+Mieheltä, joka härkävaljakkoni
+upean silmieni eestä ottaa
+maavoudin käskyst' aikoi julkeasti,
+katkaissut sauvallani sormen olen.
+
+WALTER FÃœRST.
+Olette nopsa liian. Mies ol' voudin;
+hän esivaltanne ol' lähettämä.
+Olitte sakkoon langetettu; teidän
+ois ollut sakkoon vaiti suostuttava.
+
+MELCHTAL.
+Sanoja ollut oisko siedettävä
+tuon lurjuksen: "Jos moukka tahtoo syödä,
+niin itse auran eessä astukohon."
+Sydäntä viilsi, kun hän härkäparin
+tuon kauniin riisui; kumeasti mylvi
+ja näytti sarviaan ne niinkuin ollut
+ois tunne niillä tästä vääryydestä.
+Mun viha silloin valtasi vanhurskas,
+en ollut herra itseni, ja löin.
+
+WALTER FÃœRST.
+Sydäntä omaa tuskin hillitsemme;
+kuink' olla voisi reipas nuoruus kesy?
+
+MELCHTAL.
+Mua säälittää vain isä. Hoitamista
+hän tarvitseis ja etäällä on poika.
+Vapautta on hän sekä oikeutta
+ain puoltanut, siks vouti häntä vihaa.
+Siks miestä vanhaa varmaan ahdistavat,
+ei hällä turvaa häväistyksiltä.
+Mun käyköön, kuinka käy, mun sinne täytyy.
+
+WALTER FÃœRST.
+Vain vartokaa nyt kärsivällisesti,
+siks kunnes Unterwaldista saa sana.
+Ma kuulen koputuksen. Menkää! Ehkä
+maavoudin airut on se. Sisään! Teidät
+Urissa saavuttaa voi Landenberg,
+sill' liitoss' ovat sortajat.
+
+MELCHTAL.
+
+                              He opin
+siin' antavat myös meille.
+
+WALTER FÃœRST.
+                           Menkää! Kutsun
+takaisin teidät, kun on turvallista.
+
+(Melchtal menee sisälle.)
+
+Tuo onneton, en tohdi myöntää hälle,
+mut pahaa aavistan. Ken kolkuttaa?
+Jokainen oven avaus tuo turmaa;
+petos ja vilppi väijyy kaikkialla,
+kotien sisimpäänkin tunkeutuvat
+kätyrit väkivallan; koht' ois tarvis
+oville laittaa reikelit ja lukot.
+
+Hän avaa oven ja astahtaa hämmästyneenä taapäin.
+_Werner Stauffacher_ astuu sisälle.
+
+Ma mitä nään? Te, herra Werner? Vieras
+todella kallis. Arvokkaampi mies
+ei vielä kynnyksen tään yli käynyt.
+Tervehdin teitä alle kattoni.
+Mi teidät Uriin tuo? Mit' etsimässä
+täält' ootte?
+
+STAUFFACHER (ojentaen kätensä hänelle).
+              Aikaa vanhaa vanhan Sveitsin.
+
+WALTER FÃœRST.
+Ne kerallanne tuotte. Niin on hyvä,
+niin sydän lämpenee, kun teidät näkee.
+Mut istukaahan! Kuinka Gertrud-rouva,
+vaimonne viehättävä, viisas tytär
+lbergin viisaan, voi ja jaksaa? Kaikki
+maan saksalaisen matkamiehet, joiden
+tie etelään käy ohi Meinrad-kirkon,
+kehuvat huonehenne vierasvaraa.
+Nyt juuri Flüelistä tuletteko?
+Jotakin ootteko jo nähneet täällä
+te ennen kuin tään oven aukaisitte?
+
+STAUFFACHER (istuu).
+Näin linnaa uutta rakennettavan,
+mi ei mua miellyttänyt.
+
+WALTER FÃœRST.
+                        Ystäväni,
+yhdellä katseella te kaikki näitte.
+
+STAUFFACHER.
+Urissa moist' ei ole koskaan ollut,
+ei ihmismuistiin mitään linnaa; luja
+muu ollut maja täällä ei, vain hauta.
+
+WALTER FÃœRST.
+Vapauden hauta on se; nimititte
+sen oikein.
+
+STAUFFACHER.
+            Herra Walter Fürst, en tahdo
+salata teiltä, turhan vuoks en tule;
+mua surut suuret painaa. Sorto jäi
+kotiini, sorron myöskin täältä löydän.
+Ei sietää enää voi, mit' tapahtuu,
+mut näy ei loppua tään vaivan. Vapaa
+on aina Sveitsi ollut, tottuneita
+olemme täällä hyvään kohteluun.
+Tällaista viel' ei maassa nähty koskaan
+niin kauan kuin on paimen vuorta käynyt.
+
+WALTER FÃœRST.
+Niin, kuulumattomat on maassa olot;
+myös jalo herra Attinghaus, mi nähnyt
+on ajat vanhat ja ne muistaa, sanoo
+tät' ettei enää ole sietäminen.
+
+STAUFFACHER.
+Myös Underwaldissa on ahdistus
+ja kovin kärsitään. Tuo konna, joka
+Rossbergiss' asui, vouti keisarin,
+himoitsi hedelmätä kiellettyä;
+Baumgartenin alzellilaisen naista
+hän tahtoi tekoon sopimattomaan,
+mies kirveellä löi kuoliaaksi hänet.
+
+WALTER FÃœRST.
+O, oikeat on Herran tuomiot!
+Baumgarten, sanoitte. Mies vaatimaton!
+Hän pelastettu lie? Lie turvassa?
+
+STAUFFACHER.
+Vävynne saattoi hänet järven poikki;
+Steinissä luonani nyt kätken häntä.
+Mut hirveämpää vielä kertonut
+Sarnista mulle sama mies on; sydän
+jokaisen kunnon miehen vuotaa verta.
+
+WALTER FÃœRST (tarkkaavaisena).
+Mit' on se?
+
+STAUFFACHER.
+            Melchtalissa, siinä, missä
+tie Kernsin käy, mies kelpo asuu; hänen
+nimensä Heinrich Haldilainen on.
+Sanansa kokouksissa paljon painaa.
+
+WALTER FÃœRST.
+Ken hänt' ei tuntis? Mit' on tapahtunut?
+
+STAUFFACHER.
+Sakotti poikaa hänen Landenberg
+viasta pienestä ja auran eestä
+riisutti pojan parhaan härkäparin;
+löi poika huovia ja pakoon pääsi.
+
+WALTER FÜRST (suurimmassa jännityksessä).
+Mut isä, sanokaa, kuin hälle kävi?
+
+STAUFFACHER.
+Kutsutti isän luokseen Landenberg
+ja vaati poikaa hältä kohta ilmi;
+kun toden mukaan vannoi vanha mies
+hän ettei paenneesta tiennyt mitään,
+käsketti vouti esiin pyövelit --
+
+WALTER FÜRST (hypähtää ylös ja tahtoo viedä
+hänet huoneen toiselle puolen).
+Ei enempää.
+
+STAUFFACHER (korottaen äänensä).
+            "Jos poik' on päässyt pakoon,
+sa mulla oot!" Hän maahan heitettiin,
+terävä rauta silmät hältä puhkas --
+
+WALTER FÃœRST.
+Jumala taivaan!
+
+MELCHTAL (syöksyy esiin).
+                Silmät, sanoitteko?
+
+STAUFFACHER (hämmästyneenä Walter Fürstille).
+Ken on mies nuori?
+
+MELCHTAL (tarttuu häneen kuumeentapaisella kiihkolla).
+                   Silmät? Puhukaa!
+
+WALTER FÃœRST.
+O, poika onneton!
+
+STAUFFACHER.
+                  Ken on hän?
+
+(Walter Fürst tekee merkin hänelle.)
+
+                              Se
+on hänen poikansa? Vanhurskas Herra!
+
+MELCHTAL.
+Molemmat silmätkö? Ja poissa olla
+mun täytyy!
+
+WALTER FÃœRST.
+            Kestäkää se niinkuin mies!
+
+MELCHTAL.
+Mun tähteni, mun tähden rikokseni!
+Sokea siis? Siis aivan sokko?
+
+STAUFFACHER.
+                              Te
+sanotte sen. Vuos kuiviin lähde silmän,
+ei aurinkoa enää nää hän koskaan.
+
+WALTER FÃœRST.
+Poloista säälikää!
+
+MELCHTAL.
+                   Ei koskaan, koskaan!
+
+(Painaa käden silmilleen ja vaikenee hetkisen; kääntyy sitten
+toisesta toiseen ja haastaa vienolla, itkun sortamalla äänellä.)
+
+On silmäin valo kaunis taivaan lahja!
+Valosta elää joka olento,
+valosta luodut kaikki riemuitsevat;
+myös kasvi, kukka kääntää päänsä valoon.
+Ja hän, hän yössä ijäisessä istuu,
+virvoita hänt' ei enää niitut vihreet,
+ei kukkain loisto, koskaan nää ei punaa
+hän kukkuloiden kimmeltävien!
+Ei ole kuolo mitään, mutta elää,
+ei nähdä, se on onnettuus. Miks mua
+niin säälein katsotte? Kaks mull' on silmää,
+mut yhtään voi en sokealle antaa
+isälle, vähintä en välkähdystä
+sen valomeren, mua mi huikaisee.
+
+STAUFFACHER.
+Surunne suurentaa mun täytyy vielä,
+vaikk' oisi lohdun aika. Muutakin
+isänne kaipaa, kaikki hält' on viety,
+ei hälle vouti jättänyt kuin sauvan
+ovelta ovelle sen kanssa käydä.
+
+MELCHTAL.
+Siis sauva vaan jäi sokealle! Kaikki
+siis viety, myöskin valo auringon,
+tavara yhteinen tuo köyhimpäinkin.
+Mua älkää vaatiko nyt viipymähän!
+Mi kurja pelkuri ma ollut olen,
+kun omaa turvaa olen aatellut,
+en sinun, en sun päätäs kallista,
+mi pantiksi jäi käsiin huonon miehen!
+Pois varovaisuus arka! Muut' en mitään
+nyt mieti, kostoa vain hurmehista.
+Mun sinne täytyy -- kenkään ei saa estää --
+isäni silmät voudilta ma vaadin.
+Kaikista hänen joukoistansa esiin
+ma etsin hänet. Hengestäin en huoli,
+jos hänen vereensä vain sammuttaa
+saan tuskan tään ma kuuman, äärettömän.
+
+(Tahtoo mennä)
+
+WALTER FÃœRST.
+Te jääkää! Mitä voitte häntä vastaan?
+Samissa istuu hän ja linnastansa
+vihaanne voimatonta pilkkaa vaan.
+
+MELCHTAL.
+Ja vaikka asuis hän jääpalatsissa
+Schreckhornin taikka korkeammalla,
+miss' istuu Jungfrau, ikihuntu-impi,
+tien hänen luokseen teen; kakskymmentä
+mun-mielistäni miestä nuorta murtaa
+nuo muurit. Jos ei mua kenkään seuraa,
+jos kaikki majain sekä karjain tähden
+te sorron alle taivutte, niin huudan
+vuorilta paimenet ma kokoon, kerron
+Jumalan vapaan taivaankannen alla,
+miss' sydän miehen terve, mieli reipas,
+nää kauhut heille kuulumattomat.
+
+STAUFFACHER (Walter Fürstille).
+Asiat kärjistyvät. Varrommeko
+viel' äärimmäistä --
+
+MELCHTAL.
+                     Mikä äärimmäinen
+voi olla eessämme, kun silmän tähti
+ei enää varma ole kuopassaan?
+Meill' eikö turvaa? Miksi jännittämään
+opimme jousta? Miksi heiluttamaan
+kirvestä? Epätoivon tuskass' on
+Jok' olennolla hätäpuolustus.
+Väsynyt pysähtyy myös peura, puskee
+sarvensa peljätyt päin koiralaumaa,
+ja kauris vetää metsästäjän kuiluun;
+myös kyntöhärkä, koti-eläin kesy,
+toveri ihmisen, min kaulan voima
+ikeemme alle suopeasti suostuu,
+jos ärtyy, ärjähtää ja sarvin vahvoin
+se vihollisen viskaa pilvihin.
+
+WALTER FÃœRST.
+Jos kolme maata miettis kuin me kolme,
+jotakin ehkä jaksaisimme me.
+
+STAUFFACHER
+Jos Uri kutsuu, Unterwald jos auttaa,
+niin liitot vanhat pitää Schwyzin mies.
+
+MELCHTAL.
+Suur' Unterwaldissa on sukupuuni,
+jokainen riemuin hengen uskaltaa,
+jos toinen hälle vaan suo selkänojan.
+O, hurskaat isät maamme tään! Ma seison,
+vain nuorukainen, teidän, kokeneiden
+keskellä tässä, vait on vaatimaton
+maan kokouksissa ääneni. Mut älkää
+vaikk' olen nuori enkä paljon nähnyt,
+mun neuvoani hylkikö ja sanaa!
+Ei nuoruushurme hillitön mua aja,
+vaan tuskan tuiman vaivaloinen valta,
+mi kivenkin voi saada säälimähän.
+Te itse isät ootte, heimon päät,
+ja toivotte myös poikaa kelvollista,
+mi kunnioittais päänne pyhää lunta
+ja silmienne valkeutta valvois.
+O, vaikka itse vielä vammattomat
+ruumiilta, tavaralta, vaikka terveet
+ja kirkkaat teillä silmät päässä liikkuu,
+hätämme älköön teille vieras olko!
+Teidänkin päällä sorron kalpa häilyy.
+Maan kääntäneet pois Itävallast' ootte;
+muu ollut taattoni ei rikos; syyssä
+samassa ootte, kadotuksessa.
+
+STAUFFACHER (Walter Fürstille).
+Te päättäkää; ma varmaan teitä seuraan.
+
+WALTER FÃœRST.
+Tahdomme kuulla, minkä jalot herrat
+Sillin ja Attinghaus voi neuvon antaa.
+Tuo nimet moiset meille ystäviä.
+
+MELCHTAL.
+Mi arvokkaamp' on nimi vuoristoissa
+kuin teidän sekä teidän? Niihin nimiin
+ja niiden painoon koko kansa luottaa;
+on niillä maassa hyvä kaiku. Runsaan
+isäinne kunnon itse kartuttaneet
+runsaasti ootte. Miksi tarpeen tässä
+ois aateliset? Teemme yksin työn!
+josp' yksin maassa olisimme! Luulen,
+itsemme turvata me voisimme.
+
+STAUFFACHER.
+Ei ylhäisillä hätä niinkuin meillä;
+se virta, joka laaksomailla vyöryy,
+ei vielä saavuttanut kukkuloita;
+mut avun varmaan antavat he, kun
+aseissa ensin näkevät maan kaiken.
+
+WALTER FÃœRST.
+Jos tuomar' Itävallan ynnä Sveitsin
+välillä ois, niin laki ratkaisisi.
+Mut sortajamme juur' on keisari
+ja korkein tuomarimme. Auttakoon
+siis Herra meitä näiden kätten kautta.
+Te Schwüzin miehet kokoon kutsukaa,
+ma Urin. Kuka kutsuu Unterwaldin?
+
+MELCHTAL.
+Lähempi ken ois lähtemään kuin minä?
+
+WALTER FÃœRST.
+En salli sitä; ootte vieraani,
+mun taata täytyy teidän turvastanne.
+
+MELCHTAL.
+Tiet tunnen salaiset ja vuoripolut,
+myös monta ystävää, ne suojan mulle
+ja piilon suovat vainolaisilta.
+
+STAUFFACHER.
+Jumalan nimeen hänen mennä suokaa!
+Ei siellä ole pettäjää. On sorto
+niin inhottu, silt' että keinot puuttuu.
+Myös maata herättävä, ystäviä
+kokoova meille on Alzellin mies.
+
+MELCHTAL.
+Kuin sanan varman saamme toisillemme
+tyrannein valppauden harhaan vieden?
+
+STAUFFACHER.
+On hyvä kokouspaikka Brunn tai Treib,
+alukset kauppein missä maalle laskee.
+
+WALTER FÃœRST.
+Niin avoin toimemme ei tohdi olla.
+Minua kuulkaa. Vasemmalla, mistä Brunniin
+käy matka, Mythensteinin vastapäätä,
+salainen niittu metsikössä on;
+Rütliksi kutsuu sitä paimenkansa,
+se paikkaa raivattua merkitsee.
+Siin' yhtyvät maakuntain rajat, meidän
+    (Melchtalille)
+ja teidän, nopeasti kantaa sinne
+    (Stauffacherille)
+myös teidät kevyt pursi Schwyzin. Voimme
+yön aikaan autioita teitä myöten
+me sinne tulla, hiljaa neuvotella.
+Miest' uskollista kymmenen voi kukin
+kerallaan tuoda, miestä mielen saman,
+niin yhdess' yhteisistä haastelemme,
+päätöksen reippaan teemme Herran nimeen.
+
+STAUFFACHER.
+Niin olkoon. Oikea te mulle käsi,
+te samoin, antakaa, ja kuin me kolme
+nyt miestä suoraa kädet liittoon lyömme,
+vilpittä tässä, niin me maata kolme
+tahdomme seista, turva toisillemme,
+yhdessä aina elon, kuolon uhmin.
+
+WALTER FÃœRST ja MELCHTAL.
+Yhdessä aina elon, kuolon uhmin.
+
+(Seisovat vielä hetken käsi kädessä vaitiollen.)
+
+MELCHTAL.
+Sokea taatto, ah, et nää, saat kuulla
+vapauden päivän! Koska merkkitulet
+leimahtaa kukkulalta kukkulalle
+ja lujat linnat sortajaimme sortuu,
+majaasi saapuva on Sveitsin riemu,
+korvaasi sattuva on voiton sana,
+ja kirkas koittaa sulle yöstä päivä.
+
+(Eroavat)
+
+Esirippu.
+
+
+
+
+TOINEN NÄYTÖS.
+
+
+ENSIMMÄINEN KUVAELMA.
+
+Vapaaherra von Attinghausin sukutila.
+
+Gootilainen sali, vaakunakilvillä ja kypäreillä kaunistettu. Vapaaherra,
+kahdeksankymmenen viiden vuotias vanhus, hahmo korkea ja jalo, varaten
+sauvaan, jonka päässä kauriinsarvi, sekä puettu turkismekkoon. _Kuoni_
+ynnä _kuusi miestä_ seisovat hänen ympärillään haravat ja viikatteet
+käsissä. _Ulrich von Rudenz_ astuu esiin ritaripuvussa.
+
+RUDENZ.
+Täss' olen, eno. Mik' on tahtonne?
+
+ATTINGHAUS.
+Jos sallit, talon vanhan tavan mukaan
+juon miehineni ensin aamujuoman.
+
+(Juo pikarista, joka sitten kiertää piirissä.)
+
+Kedolla, metsäss' ennen myötä olin,
+silmällä hallitsin ma heidän työtään
+kuin sotaan johti heidät lippuni;
+nyt ruokaherra enää olla jaksan
+ja jos ei päivä armas etsi mua,
+sit' en voi enää kukkuloilta löytää.
+Piirissä aina ahtaammassa vitkaan
+lähestyn ahtahinta, viimeisintä,
+miss' elo kaikki lakkaa. Varjoni
+vain olen, kohta muuta en kuin nimi.
+
+KUONI (ojentaen pikarin Rudenzille).
+On vuoro teidän.
+
+(Rudenz epäröi ottaa pikaria.)
+
+                 Juokaa vaan! Se sopii.
+Yks malja meillä on kuin yksi sydän.
+
+ATTINGHAUS.
+Menkäätte, lapset. Tullen iltapuhteen
+puhumme myöskin asioista maan.
+
+(Miehet menevät.)
+
+_Attinghaus_ ja _Rudenz_.
+
+ATTINGHAUS.
+Nään vyötettynä, varuksissa sun,
+Altorfin aiot valtalinnaan?
+
+RUDENZ.
+                            Aion,
+enoni, viipyä en enää voi.
+
+ATTINGHAUS (istuu).
+Niin onko kiire sulla? Nuoruus sulle
+niin niukan onko ajan suonut, että
+enoltas vanhalta sit' täytyy säästää?
+
+RUDENZ.
+Nään, etten tarpeen teille täällä ole,
+talossa tässä olen vieras vaan.
+
+ATTINGHAUS (on kauan silmin mittaellut häntä).
+Niin, valitettavasti, vieraaks sulle
+on koti muuttunut. Ah, Uli, Uli!
+En tunne enää sua. Silkissä
+upeilet, kannat sulkaa riikinkukon,
+lyöt hartioilles punamanttelin.
+Maamiestä ylenkatsot, tervehdystä
+häpeilet hänen tuttavallista.
+
+RUDENZ.
+Suon hälle kunnian, mi hälle kuuluu;
+oikeuden ottamansa hältä kiellän.
+
+ATTINGHAUS.
+Maa kaikki alla kuninkaan on vihan,
+jokaisen kunnon miehen sydän suree
+tään tyranniuden väkivallan vuoksi,
+mi meitä painaa; sua vain ei koske
+yhteinen murhe, sinut nähdään puolla
+maan vihollisten, luopuneena meistä,
+hätäämme pilkkaat, etsit riemujasi
+kosien ruhtinasten suosiota,
+sill'aikaa kuin sun isänmaasi itkee
+ja ruoskan raskaan alla verta vuotaa.
+
+RUDENZ.
+On ahdingossa maa. Miks on se, eno?
+Ken on sen hätään tähän syössyt? Sanan
+vain yhden, helpon maksais irti päästä
+hetkessä koko ahdistuksesta
+ja saada keisari taas armollinen.
+Voi, teitä, jotka kansan sokaisette,
+niin että tosi etuaan se torjuu!
+Etunne oman tähden vannoumasta
+estätte maata Itävallalle
+kuin kaikkiall' on kaikki maat jo tehneet.
+On hyvä heille tuomar'penkkiin käydä
+kanss' aatelin; siks keisar' olkoon herra
+tääll' ettei enää oisi ketään herraa.
+
+ATTINGHAUS.
+Tuo kuulla täytyykö mun suusta sinun?
+
+RUDENZ.
+Mun suokaa päättää, alku teidän oli!
+Te itse, eno, mitä näyttelette
+tääll' osaa? Mik' on korkeampaa teille
+kuin olla päämies, lippuherra täällä
+ja kera paimenien hallita?
+Kuin? Eikö ole valiompi vaali
+palvella herraa kuninkaallista,
+tuon loistokkaasen hovileiriin käydä,
+kuin olla omain verollisten veli
+ja oikeutta kera moukkain jakaa?
+
+ATTINGHAUS.
+Ah, Uli, Uli! Tunnen äänen tuon,
+se ään' on houkutuksen. Korvas auki
+tavannut on se, mieles myrkyttänyt.
+
+RUDENZ.
+En sitä salaa, viiltää sieluani
+vierasten pilkka, paimen-aateliksi
+kun meitä haukkuvat. En jaksa täällä
+ma hiljaa maata maallani ja nähdä
+ainaisen arjen työssä kuihtuvan
+eloni kevään, sillä aikaa kuin
+muu jalo nuoruus kunniaansa kokoo
+Habsburgin lippuin alla. Muualla
+tekoja tehdään, maineen maailma
+uus elää, loistaa alppein tuolla puolen;
+mun ruostuu kilpeni ja kypärini;
+ei sotatorven uljas soitto, huuto
+ei airueen, mi aseleikkiin kutsuu,
+tunkeudu koskaan näiden vuorten lomiin;
+ma kuulen täällä kansanlaulut vaan
+ja karjankellot yksitoikkoiset.
+
+ATTINGHAUS.
+Sokaistu, turhan loiston huikaisema,
+halveksi synnyinmaatasi! Häpeä
+isäisi tapaa ikihurskasta!
+Kaipaava olet kuumin kyynelvesin
+sa kerran vuoriasi kotoisia,
+ja sävel näiden paimenloiluin, joita
+nyt ylpeästi ylenkatsot, kerran
+sun iskevä on ikävään ja tuskaan,
+kun maalla vierahalla soi se sulle.
+Ah, valtava on vaisto isänmaan!
+Maailma vieras, viekas tuo ei ole
+sua varten; sydämesi harras aina
+jää yksin keskell' ylvään keisarhovin.
+Hyveitä muita vaatii maailma
+kuin niitä, joita neuvoi laaksot nämä.
+Käy, mene, myö myös vapaa sielus, ota
+maas lääniks, ole ruhtinasten orja,
+kun olla itse vapaa valtaherra
+ja ruhtinas voit vapahalla maalla.
+Ah, Uli, Uli! Omais luona pysy!
+Altorfiin älä lähde! Ylen-anna
+äl' isänmaasi pyhää asiaa!
+Sukuni viimeinen ma olen, kuolee
+nimeni, kun ma kuolen. Hautahani
+kypärä tuo ja kilpi peitetään.
+Täytyykö viime hetkelläin mun muistaa
+sun vartovan vain sammumista silmän
+käydäkses tuohon uuteen läänihoviin
+ja Itävallalt' ottaaksesi vastaan
+maat vapaat, jotka sain ma jumalalta?
+
+RUDENZ.
+Me vastustamme kuningasta turhaan,
+maailma hälle kuuluu; tahdommeko
+me yksin olla itsepäiset, estää
+sen yhtymästä maitten laajain piiriin,
+min ympärillemme hän vahvan veti?
+Maantiet on hänen, markkinat on hänen,
+on hänen oikeus-istuimet, myös muuli
+Gotthardin vuorta käypä, tullin maksaa
+hänelle; niinkuin verkko maansa hänen
+meit' ympäröivät. Valtakuntako
+meit' turvais? Voiko itse torjua
+se Itävallan voimaa? Ellei Herra
+meit' auta, keisari ei auta mikään.
+Mitäpä maksaa keisar-sanat, koska
+kaupungit, kotkan turviin paenneet,
+hädässä rahan taikka sodan myödään
+ja luovutetaan valtakunnalle?
+Ei, eno! Viisast' on ja hyvää tällä
+ajalla ankaralla eripuran
+päämieheen mahtavimpaan liittyä.
+Suvusta sukuun keisar-kruunu kulkee,
+ne eivät usein uskollista muista,
+mut lääniherraa hyvin palvella
+on vastaisuuden varman kylvämistä.
+
+ATTINGHAUS.
+Niin ootko viisas? Viisaampi kuin isäs
+nuo jalot, jotka verin, tavaroin
+vapauden kalliin kiven eestä soti?
+Luzerniin mene, tutki sieltä, kuinka
+ies Itävallan maita painaa! He
+tulevat lampaitamme laskemaan
+ja lehmiämme, mittaamaan myös vuoret,
+vapaiden metsiemme riistat jalot
+omikseen ottamahan, puomipuunsa
+siltaimme, porttiemme eteen lyömään,
+ja puutteellamme omat maiden-ostot
+ja verellämme sodat maksamaan.
+Ei, veremme jos juokseva on, juoskoon
+edestä meidän! Kallihimp' ei hinta
+vapauden kuin on orjuuden.
+
+RUDENZ.
+                          Min voi
+tää paimenkansa Itävaltaa vastaan!
+
+ATTINGHAUS.
+Tää paimenkansa opi tuntemaan!
+Sen tunnen, johdin sodan tiellä sitä,
+Faenzan luona näin sen taistelossa.
+He tulkoot vaan meit' orjuuttamaan alle
+ikehen, jota emme aio kantaa!
+Oh, opi, minkä heimon lapsi olet!
+Äl' oman arvos oikeata kultaa
+turhuuteen vaihda valheloiston, kiillon!
+Pää olla kansan vapahan, mi sulle
+vain rakkaudest' on vakaa, uskollinen,
+kerallas seisoo, kamppailee ja kuolee,
+se olkoon ylpeytes, se aatelisi!
+Siteesi synnynnäiset lujaan liitä
+isäisi maahan, koko sielullasi
+pyhässä pysy siinä kiinni sinä!
+Tääll' ovat voimas vankat juuret; tuolla
+vieraassa maailmassa yksin seisot
+kuin ruoko, jonka joka myrsky murtaa.
+Ah, tule, meitä nähnyt et sa pitkään,
+koe kanssamme yks päivä, tänään älä
+vain lähde Altorfiin, ei tänään, kuule!
+Yks päivä vaan suo omaisillesi!
+
+(Tarttuu hänen käteensä.)
+
+RUDENZ.
+                                Mennä
+mun täytyy. Sanani mun sitoo.
+
+ATTINGHAUS (heittää hänen kätensä, totisesti).
+                             Niin,
+sidottu olet onneton, et sanoin,
+et valoin etkä lupauksinkaan,
+sidottu olet säikehellä lemmen!
+
+(Rudenz kääntyy pois.)
+
+Salaile kuinka tahdot, kietoo neiti
+Berta von Bruneck sua valtalinnaan
+ja vetää palvelukseen keisarin.
+Ritarineidin valloittaa sa tahdot
+omasta maastas luopumalla. Petyt!
+Sua houkutellaan morsiolla vaan,
+ei suoda häntä herkkä-uskollesi.
+
+RUDENZ.
+Jo kyllin kuulin. Jääkää hyvästi!
+
+(Menee.)
+
+ATTINGHAUS.
+Mies mieletön, ah, jää! Hän menee, menee.
+Pidättää häntä, pelastaa en saata.
+Niin on tuo kurja maastaan luopunut,
+ja monta kurjaa saa hän seuraajata;
+näin nuorison pois tempaa vieraan tenho,
+väkisin vuoriemme poikki pyrkein.
+Oh, hetki onneton, kun outo tuli
+laaksoihin näihin tyyniin, autuaihin
+ja tavat hurskaat, puhtaat turmeli!
+Uus tunkee voimalla, käy vanha lepoon
+ja arvokas, jo ajat toiset saapuu,
+jo suku elää toisin aatteleva.
+Mit' täällä teen? Jo kuopatut on kaikki
+mun kumppanini elontiellä ennen.
+Maan alla makaa vanha aika; hyvä
+kenen ei tarvis uuden kanssa elää!
+
+(Pois.)
+
+
+
+
+TOINEN KUVAELMA.
+
+Niittu, jonka ympärillä korkeita kallioita ja metsää.
+
+Kukkuloilta johtavat alas kaidepuiset portaat ja tikapuut, joita myöten
+maamiehet vähitellen laskeutuvat. Taustassa näkyy järvi, jonka yli
+alussa kuun kaari kuvastuu. Näköalan sulkevat korkeat vuoret, joiden
+takaa vielä korkeammat jäävuoret kohoavat. Näyttämöllä vallitsee täysi
+yö; vain järvi ja valkeat jääkentät kimmeltävät kuutamossa. _Melchtal,
+Baumgarten, Winkelried, Meier Sarnilainen, Burkhart Bühel, Arnold Seva,
+Klaus Flüe_ ja vielä neljä muuta _Maamiestä_, kaikki aseissa.
+
+MELCHTAL (vielä näyttämön takana).
+Eespäin vaan jäljessäni! Vuoripolku
+avautuu, tunnen kukkulan ja ristin;
+päämääräss' ollaan, täss' on Rütli.
+
+(Astuvat esiin soihdut käsissään.)
+
+WINKELRIED.
+                                    Kuulkaa!
+
+SEVA.
+Ei ketään.
+
+MEIER.
+          Tyhjää aivan. Ensimmäiset
+olemme täällä, miehet Unterwaldin.
+
+MELCHTAL.
+Mi' aik' on yöstä?
+
+BAUMGARTEN.
+                   Seelisbergin
+yövahti huutanut on juuri kaksi.
+
+(Etäisyydessä kellojen soittoa.)
+
+MEIER.
+Vait! Kuulkaa!
+
+BÃœHEL.
+               Metsäkirkon huomenkellot
+heleät soivat tänne Schwyzin maasta.
+
+FLÃœE.
+Tää ilma puhdas kaiun kauas kantaa.
+
+MELCHTAL.
+Teist' eräät menkööt, tehkööt risutulen,
+se että leimuais, kun miehet saapuu.
+
+(Kaksi maamiestä menee.)
+
+SEVA.
+On kaunis kuudan-yö. Kuin peili laaka
+tuoss' suurna, levollisna järvi lepää.
+
+BÃœHEL.
+On helppo matka heillä.
+
+WINKELRIED (osoittaen järvelle).
+                       Katsokaa!
+Te ettekö nää mitään?
+
+MEIER.
+                     Todellakin!
+Nään sateenkaaren sieltä keski-yöllä!
+
+MELCHTAL.
+Sen kuvastaa kuun valo.
+
+FLÃœE.
+                       Outo on
+ja ihmeellinen meille merkki se.
+Ei moista monet elävistä nähneet.
+
+SEVA.
+Se kaksinkertainen on; kalpeampi,
+kas, ylemp' on.
+
+BAUMGARTEN.
+                Sen alla soutaa pursi.
+
+MELCHTAL.
+Stauffacherin se vene on, ei kauan
+mies kelpo meidän vartovan hän salli.
+
+(Menee Baumgartenin kera rantaan.)
+
+MEIER.
+Kauimmin Urin miehet viipyvät.
+
+BÃœHEL.
+Tie pisin heill' on yli vuorten, ettei
+maavoudin vakoojat heit' yllättäisi.
+
+(Sillä aikaa ovat yllämainitut kaksi maamiestä sytyttäneet
+tulen keskelle ketoa.)
+
+MELCHTAL (rannalla).
+Ken siellä?
+
+STAUFFACHER.
+           Maamme ystäviä.
+
+Kaikki menevät taustaan, tulijoita vastaan. Purresta nousevat
+maalle _Stauffacher, Itel Reding, Hans Mauer, Jörg Hof,
+Konrad Hunn, Ulrich Schmied, Jost Weiler_ sekä vielä kolme
+muuta _Maamiestä_, samoin aseissa.
+
+KAIKKI (huutavat).
+Terve!
+
+(Muiden viipyessä taustassa ja tervehtiessä toisiaan tulevat
+Melchtal ja Stauffacher etualalle.)
+
+MELCHTAL.
+O, herra Stauffacher! Ma hänet näin,
+mi ei mua enää tuta voinut. Käden
+ma laskin hänen silmillensä, imin
+himoa koston hehkuvaa tuon katseen
+päivästä sammuneesta.
+
+STAUFFACHER.
+                     Kostost' älkää
+puhuko! Työmme ei nyt kosto, vaan
+uhkaavan turmion on torjuminen.
+Mit' Unterwaldiss' ootte toimineet
+ja tehneet asiassa yhteisessä?
+Mik' on maamiesten mieli? Kuinka itse
+petoksen paulat ootte välttäneet?
+
+MELCHTAL.
+Surennin kauhistavain vuorten kautta,
+jääkenttäin yli autioitten, missä
+käheä korppikotka yksin huutaa,
+ma saavuin laitumille, joilla Urin
+ja Engelbergin kaitsee paimenet
+yhdessä, tervehtien loiluin toistaan;
+janoni siellä sammutti jäämaito,
+mi virran-uomin alas vaahtoaa.
+Majoissa karjan nukuin, itselleni
+isäntä, vieras, kunnes tulin tupiin
+armaiden, elävitten ihmisien.
+Laaksoihin näihin saapunut jo kaiku
+ol' uuden kauhutyön, mi tehty oli,
+ja joka kynnyksellä osan-oton
+herätti hurskaan onnettuuteni.
+Nuo suorat sielut suutuksissa oli
+vuoks uuden väkivallan hallituksen;
+näät niinkuin alpit aina, aina heille
+samoja ruokkii ruohoja, kuin kaivot
+suo vettä samaa, niinkuin pilvet, tuuli
+samoja seuraa teitä ijäisiä,
+niin täällä siirtynyt vanha tapa
+isästä poikaan, vakaa, muuttumaton.
+He eivät uudistusta julkeaa
+kulussa elon totutussa siedä.
+He kovat ojensivat kourat mulle,
+seiniltä saivat miekat ruostuneet,
+ja moni loisti silmän säde rohkee,
+iloinen, koska mainitsin ma nimet
+nuo pyhät vuorten asukkaille, teidän
+ja Walter Fürstin. Mikä oikeaksi
+näkyisi teille, vannoivat sen tehdä,
+ja teitä saakka kuoloon seurata.
+Näin kesti-ystävyyden ylväs suoja
+mua saattoi kartanosta kartanoon
+ja koska saavuin kotilaaksoon, missä
+sukuni suuri hajan asuu, koska
+tapasin taaton sokean ja köyhän
+sopessa mieron, hyväin ihmisien
+armosta elävänä --
+
+STAUFFACHER.
+                  Taivaan Herra!
+
+MELCHTAL.
+En itkenyt. En vesiin voimattomiin
+valanut vaivaa tuskan tuimelevan,
+vaan syvään sydämeen kuin kalliin aarteen
+sen suljin, tekoja vain tuumiskelin,
+jokaisen vuorenkolon konttasin,
+sain ilmi joka rotkon salaisimman,
+jääkukkulainkin, lumi-aavain luota
+ma etsin, löysin ihmis-asuntoja,
+ja kaikkialla, kunne kannan iskin,
+samainen paloi viha sortajiin.
+Näät luomakunnan viime ääriin asti,
+maa karu missä antamasta lakkaa,
+käy voutein ahneus ja ryöstövalta.
+Sydämet tämän kelpo kansan kaiken
+sytytin suuni puheen kekäleellä;
+ne meidän ovat mielin ynnä kielin.
+
+STAUFFACHER.
+Olette pian suurta aikaan saaneet.
+
+MELCHTAL.
+Enemmän tein. On kaksi linnaa, Sarn
+ja Rossberg, joita pelkää maamies; sillä
+takana niiden vuorimuurein hyvä
+maan vahingoks on piillä vainolaisen.
+Tuon omin silmin tahdoin tiedustaa;
+Samissa olin sekä tutkin linnan.
+
+STAUFFACHER.
+Tohditte mennä luolaan tiikerin?
+
+MELCHTAL.
+Puvussa tein sen pyhiinvaeltajan;
+maavoudin mässäävän näin pöydässänsä.
+Mies enkö maltin ole, päättäkää:
+näin vihollisen, surmannut en häntä.
+
+STAUFFACHER.
+Todella, uljuuttanne onni suosi.
+
+(Sillä aikaa ovat muut maamiehet tulleet etualalle
+ja lähestyvät nyt edellisiä.)
+
+Mut sanokaa nyt, keit' on ystävät
+ja suorat miehet nämä seurassanne;
+tutuksi tehkää minut heille, että
+voisimme keskustella avoin mielin.
+
+MEIER.
+Ken teit' ei tuntis maassa kolmessa?
+Samista olen, nimeni on Meier,
+tää sisareni poik' on Winkelried.
+
+STAUFFACHER.
+Nimeä outoa te ette virka.
+Näät lohikäärmeen suossa Weilerin
+löi Winkelried ja kuoli leikkiin samaan.
+
+WINKELRIED.
+Sukuni oli kantataatto hän.
+
+MELCHTAL (osoittaen kahta maamiestä).
+Nää ovat metsän takaa, luostarista,
+väkeä Engelbergin. Halveksuko
+heit' älkää siks, ett' on he itselliset,
+eik' oma heillä niinkuin meillä turve.
+He maata rakastavat, maine heillä
+on hyvä.
+
+STAUFFACHER (molemmille).
+         Kätenne! On onnellinen
+ken ruumiiltansa vapaa on maan päällä;
+mut joka säädyssä mieskunto viihtyy.
+
+KONRAD HUNN.
+Tää Reding, päämiehemme vanha on.
+
+MEIER.
+Ma hyvin tunnen vanhan vastustajan;
+maatilkkua hän multa käräjöi.
+Oikeuden eessä oomme viholliset,
+tääll' ystävät.
+
+(Pudistaa hänen kättään.)
+
+STAUFFACHER.
+                Se puhe kelpaa.
+
+WINKELRIED.
+                               Kuulkaa!
+He saapuvat. Soi Urin sarvi! Kuulkaa!
+
+(Oikealta ja vasemmalta näkyy asestettuja miehiä soihdut
+käsissä laskeutuvan alas kallioita.)
+
+MAUER.
+Kas, eikö itse Herran palvelija,
+arvoisa pastor' ole myötä? Kaihda
+tien vaivaa ei hän, yöt' ei synkkää, kaitsee
+kansaansa niinkuin paimen uskollinen.
+
+BAUMGARTEN.
+Kerall' on lukkari ja Walter Fürst;
+mut joukosta Tell puuttuu, nähdäkseni.
+
+_Walter Fürst, Rösselmann, pastori, Petermann, lukkari, Kuoni_, paimen,
+_Werni_, metsästäjä, _Ruodi_, kalastaja, ja vielä viisi muuta _Maamiestä_.
+Kaikki yhdessä, kolmekymmentä kolme luvultaan, astuvat etualalle ja
+asettuvat tulen ympärille.
+
+WALTER FÃœRST.
+Omalla turpeellamme, maalla isäin
+siis salaa näin ja murhaajitten lailla
+on meidän pakko yhteen hiipiä,
+ja yöltä, joka mustan manttelinsa
+vain töille päivän-pelkoisille lainaa,
+hakea hyvä oikeutemme, vaikka
+se sentään suora on ja selkeä
+kuin syli auringon on kirkas, avoin.
+
+MELCHTAL.
+Ei hätää. Mink' yö kehräs, astuu kerran
+vapaana, riemukkaana päivän valoon.
+
+RÖSSELMANN.
+Toverit, kuulkaa, mitä Herra mieleen
+minulle suo! Maan käräjissä täällä
+seisomme koko kansaa edustain.
+Siis kuten rauhan aikaan, neuvottelu
+niin käyköön kuin maan tavat vanhat vaatii.
+Mi laitonta on kokouksessa tässä,
+se ajan tuskan syyksi tulkoon: Herra
+on siellä, missä oikeutta tehdään,
+ja tässä seistään Herran taivaan alla.
+
+STAUFFACHER.
+Niin, tapa vanha menot määrätköön;
+yö vaikk' on synkkä, loistaa oikeutemme.
+
+MELCHTAL.
+Täys vaikk' ei luku liene, tässä sydän
+on koko kansan, täällä on maan parhaat.
+
+KONRAD HUNN.
+Käsillä vaikka eivät vanhat kirjat,
+ne ovat sydämiimme kirjoitetut.
+
+RÖSSELMANN.
+No hyvä, tehkää pian piiri siis
+ja vallan miekat maahan pystyttäkää!
+
+MAUER.
+Maan päämies paikan ottakoon ja hänen
+viereensä asettukoot airueet.
+
+LUKKARI.
+On kolme kansaa täällä. Kelle kuuluu
+siis kunnia päämiesi antaa meille?
+
+MEIER.
+Schwyz siitä Urin kera kiistelköön,
+vapaasti väistyy miehet Unterwaldin.
+
+MELCHTAL.
+Me väistymme; me tässä oomme avun
+anojat mahtavilta ystäviltä.
+
+STAUFFACHER.
+Siis Uri miekan ottakoon; sen lippu
+retkillä Rooman meitä johdattaa.
+
+WALTER FÃœRST.
+Schwyz saakoon miekan kunnian; sen kansa
+on meidän kaikkein sukupuumme suuri.
+
+RÖSSELMANN.
+Mun suokaa ratkaista tää riita jalo:
+Schwyz olkoon neuvon, Uri sodan pää.
+
+WALTER FÃœRST (ojentaa miekat Stauffacherille).
+Siis ottakaa!
+
+STAUFFACHER.
+              En, kunnia on ijän.
+
+HOF.
+Useimmat vuodet laskee Ulrich Schmied.
+
+MAUER.
+Mies uljas on, ei vapaa säädyltään;
+Schwyz tuomariks ei salli palkkalaista.
+
+STAUFFACHER.
+Täss' onhan Reding, vanha kansan päämies,
+miks arvokkaampaa enää etsimme?
+
+WALTER FÃœRST.
+Hän olkoon esimies ja neuvon herra.
+Ken siihen yhtyy, käden nostakoon!
+
+(Kaikki kohottavat oikean kätensä)
+
+REDING (astuen keskustaan.)
+Kun voi en kättä kirjain päälle panna,
+niin kautta vannon ikitähtein tuolla
+ma etten oikeudesta erkane.
+
+(Miekat pystytetään hänen eteensä, piiri muodostuu hänen ympärilleen,
+Schwyz keskellä, Uri oikealla ja Unterwald vasemmalla. Hän nousee
+kalpaansa nojaten.)
+
+Syy mikä kolme kansaa vuoriston
+rannalle järven autiolle aivan
+toi yhteen aikaan tähän kummitusten?
+Kuin kuuluu uuden liiton sisällys,
+min täällä teemme tähtitaivaan alla?
+
+STAUFFACHER (astuu piiriin).
+Tee emme uutta liittoa; se liitto
+ajoilta isäin ikivanha on,
+min täällä uudistamme. Tietäkää,
+jos vuoret erottaa ja järvi meitä
+ja kukin kansa johtaa itseänsä,
+_yht'_ ollaan silti heimoa, _yks_ veri,
+ja _yks_ on koti meidän kaikkien.
+
+WINKELRIED.
+Siis totta on kuin laulu kertoo, että
+etäältä maahan matkasimme tähän?
+Min siitä tunnette, se kertokaa,
+ett' uuden liiton vanha vahvistaisi.
+
+STAUFFACHER.
+Siis kuulkaa taru vanhain paimenien!
+Suur' oli kansa, maata asui, joka
+päin keskiyötä on. Se kalliin ajan
+hädässä kerran päätti: kymmenennen
+jokaisen kansalaisen arvan mukaan
+maalt' isäin oli lähdettävä. Lähti
+suur' retkikunta, miestä, naista, itkein
+ääneensä; kohti keskipäivää käytiin,
+tie Saksan halki miekoin raivattiin
+mäkihin saakka näiden metsävuorten.
+Väsynyt ennemmin ei retken kansa
+kuin tullut oli korpilaaksoon, missä
+välillä niittuin virtaa nyt Muotta.
+Näkynyt tääll' ei ihmisjälkeä,
+rannalla maja vaan ol' yksinäinen.
+Mies istui siinä sekä vartoi lauttaa;
+mut suuri oli järven kuohu, voitu
+ei kulkea. Niin maata tarkastivat
+lähemmin, huomasivat kaivot hyvät,
+myös polttopuiden yltäkylläisyyden,
+ja oli kuin ois isänmaassa oltu
+rakkaassa taas. Niin päättivät he jäädä,
+ja viljelivät vanhan Schwyzin maan.
+Mont' oli heillä vaivan päivää, koska
+puut pitkät, vankat maasta juuritettiin.
+Kun ala ahdas riittänyt ei enää
+luvulle kansan, Mustaa Vuorta päin
+ja Maata Valkeaa he vaelsivat,
+takana jossa ijäisen jääseinän
+toiskieli kansa asuu piilossaan.
+Stanz viljeltihin näin Kermvaldin luona
+ja Reussin laaksossa Altorfin keto.
+Mut aina muistivat he synnyinjuurtaan;
+joukosta heimoin vierahitten, joita
+sittemmin siirtyi heidän maansa keskeen,
+toisensa tunsi aina Schwyzin miehet;
+näät oma veri aina etsii veren.
+
+(Ojentaa kätensä oikeaan ja vasempaan.)
+
+MAUER.
+Niin, yks on veri meillä, yksi sydän!
+
+KAIKKI (ojentaen kätensä toisilleen).
+Yks oomme kansa, sama meill' on tahto.
+
+STAUFFACHER.
+Iestä vierasta muut kansat kantaa,
+he ovat antautuneet voittajalle.
+Äärillä myöskin meidän maamme asuu
+eläjä moni vieraan verottama
+ja jättää orjuutensa lapsilleen.
+Mut me, me vanhan Sveitsin suora heimo,
+ain oomme vapautemme varjellehet.
+Me emme ruhtinaille polvistu,
+vapaasti valitsimme keisar'turvan.
+
+RÖSSELMANN.
+Vapaasti valtakuntaan liityimme,
+niin kertoo Fredrik-keisarin myös kirje.
+
+STAUFFACHER.
+Näät herraton ei ole vapainkaan.
+Pää olla täytyy, ylin tuomari,
+mi riidassa voi oikeutta jakaa.
+Isämme myöskin maasta, min he voitti
+pedoilta metsän, suoneet kunnian
+on keisarille, joka itsens' sanoo
+herraksi Saksan sekä muun maanpiirin;
+kuin kaikki valtakunnan vapaat, hälle
+he asepalveluksen lupasivat.
+On vapaan ainut velvoitus, ett' turvaa
+hän valtakuntaa, joka häntä turvaa.
+
+MELCHTAL.
+Mi siit' on yli, orjan on jo merkki.
+
+STAUFFACHER.
+Kun sotakutsu soi, he valtakunnan
+eest' iskivät, sen kussa liehui viiri,
+aseissa matkasivat antamaan
+hänelle Rooman kruunun. Hallitsivat
+kotona itseänsä iloisesti --
+lain oman mukaan ynnä vanhan tavan;
+vaan verikosto kuului keisarille.
+Ja sitä varten saatiin suuri kreivi,
+min istuin ollut itse maassa ei.
+Kun tuli veren syy, hän kutsuttihin
+ja vapaan taivaan alla selvän sanoi
+hän oikeuden ihmis-pelvottoman.
+Miss' ovat merkit, että orjat ollaan?
+Ken tässä toisin tietää, puhukoon!
+
+HOF.
+Ei, niin on kaikki kuin te sanoitte,
+siedetty tääll' ei sortovaltaa koskaan.
+
+STAUFFACHER.
+Herruuden kielsimme myös keisarilta,
+kun pappein hyväks oikeuden hän polki.
+Näät kerran maita, millä karjamme
+isien ajoist' oli käyneet, vaati
+erakot Herran huonehen ja veti
+apotti esiin vanhan kirjeen, joka
+lupasi hälle korven kodittoman;
+me, joista kirje tuo ei tiennyt muka,
+sanoimme silloin: "Voimaton on kirje!
+Omaamme voi pois antaa keisar' ei;
+jos valtakunta oikeutemme epää,
+tääll' elää voimme valtakunnattakin."
+Näin puhui isät. Meidän pitäiskö
+nyt ikeen uuden häväistystä kestää,
+voudilta vieraalta se sietää, mitä
+ei voinut valta minkään keisarin?
+Maa tämä meidän on, sen valloittanut
+kättemme työ on, ikimetsän tämän,
+mi koti muinen kontioiden oli,
+sijaksi ihmisten me muutimme.
+Sen sumupeiton, joka korven tämän
+harmaana kattoi, repineet me oomme,
+kivenkin kovan murtaneet ja portaat
+ylitse kuiluin kulkijalle tehneet;
+omistus-oikeudella tuhatvuotten
+maa meidän on, ja meille vieraan vouti
+tohtiiko kahleet takomaan nyt tulla,
+isäimme maalla meitä häväisemään?
+Apua eikö moista herjaa vastaan?
+
+(Suuri liikutus maamiesten kesken.)
+
+Ei, sortovallalla on raja! Mistään
+kun poljettu ei oikeutta löydä,
+kun taakka tulee sietämättömäksi,
+hän reippain mielin kääntyy taivaan puoleen,
+ikuiset ottaa oikeutensa sieltä,
+ne kussa riippuu kulumattomina
+ja järkkymättöminä niinkuin tähdet.
+Takaisin palaa luonnon alkutila,
+inehmo missä vastaa inehmoa.
+On viime keinoksi, kun mikään muu
+ei riitä enää, hälle miekka suotu.
+Korkeinta parastamme puolustaa
+tohdimme vastaan väkivaltaa. Sota
+on maasta, vaimoista ja lapsistamme!
+
+KAIKKI (lyöden miekkoihinsa).
+Sota on vaimoistamme, lapsistamme!
+
+RÖSSELMANN (astuu piiriin).
+Mut ennen miettikää kuin miekkaan käytte!
+Sovussa sovun saatte keisarilta.
+Yks sana teiltä vaan, ja sortajat,
+nuo äsken julmat, teitä mairittavat.
+Mit' tarjottu on usein, ottakaa,
+ja tunnustakaa Itävallan herruus --
+
+MAUER.
+Me Itävallan --? Mitä pappi puhuu?
+
+BÃœHEL.
+Hänt' älkää kuulko!
+
+WINKELRIED.
+                   Neuvo petturin,
+maan vihollisen!
+
+REDING.
+                Hiljaa, kumppanit!
+
+SEVA.
+Häpeän moisen jälkeen Itävaltaan
+me suostuisimme!
+
+FLÃœE.
+                Saisko aikaan pakko,
+mit' emme tehneet vapain tahdoin!
+
+MEIER.
+                                 Silloin
+me orjat oltais, myös sen ansainneet.
+
+MAUER.
+Sysätty olkoon Sveitsin oikeudesta,
+ken Itävallan herruudesta haastaa!
+Päämies, ma vaadin, olkoon ensimmäinen
+se laki maan, mi täällä laaditahan.
+
+MELCHTAL.
+Niin olkoon. Itävallalle ken vaappuu,
+hän olkoon oikeudeton, kunniaton,
+ei kestivieras minkään Sveitsin kodin.
+
+KAIKKI (ojentavat oikeat
+kätensä).
+Niin tahdomme, se laki olkoon.
+
+REDING (hetken perästä).
+                              On.
+
+RÖSSELMANN.
+Nyt vapaat ootte, lain tään kautta vapaat.
+Väkisin saap' ei Itävalta ole,
+mit' ei se varjoll' ystävyyden saanut.
+
+JOST WEILER.
+Eteenpäin! Asiahan!
+
+REDING.
+                   Kumppanit!
+Koettu onko lievät keinot kaikki?
+Kuningas ehk'ei sitä tiedä; hänen
+ei tahto liene, mitä kärsimme.
+Ois yritettävä tää viime keino:
+valitus tehdä hälle julki ennen
+kuin miekkaan tartumme. Ain väkivalta,
+myös asiassa oikeass', on julma.
+Jumala auttaa silloin vaan, kun auta
+ei ihmiset.
+
+STAUFFACHER (Konrad Hunnille)
+           Nyt teidän vuoro on.
+
+KONRAD HUNN.
+Rheinfeldiss' olin, linnaan keisarin
+sorrosta voutein valittamaan lähdin
+ja vanhan vapautemme kirjaa käymään,
+min muuten joka uusi kuningas
+on vahvistanut. Näin ma viestit siellä
+kaupungin monen, Schwabin, Rheinin maiden,
+he kaikki saivat pergamenttinsa
+ja palasivat riemumielin kotiin.
+Ma, viestinne, luo vietiin neuvosherrain
+ja he mun jättivät näin tyhjin lohduin:
+"Ei aikaa keisarilla tällä kertaa;
+hän meitä muistava on toisti, joskus."
+Kuningaslinnan salein halki kuljin
+suruisna, silloin itkemässä näin ma
+Hans herttuan, ja hänen ympärillään
+ylevät herrat Wart ja Tegerfeld.
+"Itsenne auttakaa!" he mulle huusi,
+"saa ette kuninkaalta oikeutta.
+Hän eikö ryöstä lasta veljen oman
+perinnön hältä oikeutetun kieltäin?
+Pyys hältä herttua myös äidin-osaa,
+täydessä on hän ijässään, ois aika
+jo maita hallita ja kansaa. Mitä
+hän sai? Sai keisarilta seppeleen
+päähänsä: 'Kaune nuoruutes se olkoon!'"
+
+MAUER.
+Te kuulitte. On turhaa keisarilta
+oikeutta odottaa. Se itse tehkää!
+
+REDING.
+Ei muuta meille jää. Nyt neuvokaatte,
+viisaasti kuinka onnistuisimme.
+
+WALTER FÃœRST (astuu piiriin).
+Vihatun ikeen luomme niskoiltamme;
+oikeudet vanhat, jotka isiltämme
+perityt ovat, säilytämme, emme
+yritä uutta riihatonten lailla.
+Mi keisarin on, jääköön keisarille;
+ken herran otti, olkoon uskollinen.
+
+MEIER.
+Tilani mun on Itävallan lääni.
+
+WALTER FÃœRST.
+Siis eeskinpäin sen ootte velkapää.
+
+JOST WEILER.
+Veroa maksan Rappersweilin linnaan.
+
+WALTER FÃœRST.
+Siis eeskinpäin te verot sinne vierte.
+
+RÖSSELMANN.
+Zürichin kirkon alammainen olen.
+
+WALTER FÃœRST.
+Mi luostarin on, suotte luostarille.
+
+STAUFFACHER.
+Mun maani lääni vaan on valtakunnan.
+
+WALTER FÃœRST.
+Mik' oleva on, olkoon, eikä muuta.
+Me voudit karkoitamme miehineen
+ja lujat linnat maahan muserramme;
+mut verettä, jos mahdollista. Nähköön
+myös keisari, ett' yksin pakko poisti
+meilt' alammaisen velvoitukset hurskaat.
+Kun tyynnä näin hän meidät näkee, ehkä
+vihansa valtaviisaasti hän suistaa;
+herättää pelon oikean näät kansa,
+mi miekka kädessänsä mielen malttaa.
+
+REDING.
+Mut sanokaa, se kuinka täytetään?
+Aseissa seisoo vainolainen eikä
+hyvällä varmaan väisty hän.
+
+STAUFFACHER.
+Hän väistyy,
+kun aseissa hän meidät näkee; ennen
+kuin on hän varustaunut, päälle käymme.
+
+MEIER.
+Sanottu pian, vaikeasti tehty.
+On maassa kaksi lujaa linnaa, suoja
+ne heille ovat, meille varma vaara,
+jos kuningas käy kimppuumme. Sarn, Rossberg
+on vallattava; ennen miekka älköön
+kohotko ykskään maassa kolmessa.
+
+STAUFFACHER.
+Jos viivytään, he voivat sanan saada;
+tään salaisuuden tietää liian moni.
+
+MEIER.
+Ei maissa meidän ketään petturia.
+
+RÖSSELMANN.
+Myös hyvä into saattaa ilmi antaa.
+
+WALTER FÃœRST.
+Jos hetki lykätään, Altorfin linna
+saa valmiiksi ja vouti vahvemmaksi.
+
+MEIER.
+Ajatte etuanne!
+
+LUKKARI.
+               Väärää te!
+
+MEIER (suuttuen).
+Me väärää! Tuota Uri virkkaa tohtii!
+
+REDING.
+Valaanne muistakaa! Vait!
+
+MEIER.
+                         Niin, jos yhtyy
+Schwyz Uriin, täytyy meidän vaieta.
+
+REDING.
+Mun julki täytyy teille huomauttaa,
+rikotte rauhan kiihkollanne tässä.
+Yhteinen eikö asiamme ole?
+
+WINKELRIED.
+Jos lykkäytyy se Herran juhlaan asti,
+niin tapa vaatii, että kaikki linnaan
+voudille lahjojansa viemään käyvät.
+Näin miestä kymmenen tai kaksitoista
+kokouta epäluulotta voi linnaan,
+salassa heill' on teräsnirkot myötä
+nopeesti sauvaan kiinnitettävät,
+sill' aseissa ei linnaan pääse kukaan.
+Muu joukko metsäss' odottaa sill'aikaa,
+ja toiset kun on portin vallanneet,
+niin torvi toitahtaa ja väijyksistään
+nuo toiset syöksyvät. Näin helposti
+on linna meidän.
+
+MELCHTAL.
+                Otan osakseni
+Rossbergin valloituksen; tyttö siellä
+mua muuan lempii. Helposti ma hänet
+saan öistä käyntiäni varten alas
+keveät asettamaan tikapuut;
+ma itse menen, vedän myötä veikot.
+
+REDING.
+Siis kaikki lykkäystä puoltavatko?
+
+(Enemmistö kohottaa kätensä.)
+
+STAUFFACHER (laskee äänet).
+Kakskymmentä on kahtatoista vastaan.
+
+WALTER FÃœRST.
+Jos määräpäivänä me linnat saamme,
+savulla kukkulalta kukkulalle
+me merkin annamme; käy koolle kohta
+maan jokaisen pääpaikkaan nostoväki.
+Kun voudit näkevät, ett' eess' on tosi,
+he, luulen, taistelosta luopuvat,
+ja hyväksyvät saaton rauhallisen
+metsäimme ääriltä pois mennäksensä.
+
+STAUFFACHER.
+Vain Gessleriä pelkään. Ympärillään
+hänellä raivokas on ratsasparvi;
+verettä ei hän väisty, turma maalle
+hän viel' on karkotettunakin. Työläs
+on häntä säästää, myöskin vaarallista.
+
+BAUMGARTEN.
+Ma sinne pankaa, miss' on hengen uhka.
+Pelasti elämäni Tell, maan eestä
+ma mielelläni sillä heitän arpaa;
+tyyn' on tää sydän, puolsin kunniani.
+
+REDING.
+Tuo aika neuvon. Hiljaa vartokaamme.
+Jotakin täytyy hetkelle myös jättää.
+Mut nähkää, yössä meidän tuumiessa
+huipuille vuorten asettaa jo aamu
+tulisen vartionsa. Erotkaamme,
+ett' yllättäis ei meitä päivän soihtu.
+
+WALTER FÃœRST.
+Ei hätää, laaksoista yö vitkaan väistyy.
+
+(Kaikki ovat vaistomaisesti paljastaneet päänsä ja katsovat
+hiljaisina kohti aamunkoittoa.)
+
+RÖSSELMANN.
+Kautt' aamun tään, meit' ennen tervehtävän,
+kuin muita kansoja, jotk' allamme
+hellettä kaupunkien vaivoin henkii,
+me liiton uuden vala vannokaamme.
+Tahdomme olla yksi veljeskansa,
+meit' eroita ei hätä, vaara mikään.
+
+(Kaikki toistavat sen kolme sormea koholla.)
+
+Tahdomme vapaat olla isäin tapaan,
+ennemmin kuolema kuin orjan elo.
+
+(Kuten edellä.)
+
+Tahdomme luottaa Luojaan korkeaan,
+pelätä emme valtaa ihmisien.
+
+(Kuten edellä. Maamiehet syleilevät toisiaan)
+
+STAUFFACHER.
+Nyt kukin käyköön hiljaa heimonsa
+ja ystäväinsä luokse. Ken on paimen,
+hän tyynnä karjaa kaitkoon, hankkikoon
+salassa ystäviä liitollemme.
+Mi viel' on siedettävä, sietäkää!
+Tyrannein tilin suokaa kasvaa, siksi
+kuin päivä yksi velan yhteisen
+ja erikoisen kerrallansa maksaa.
+Vihansa hurskaan kukin hillitköön,
+ett' tulis kokonaisuus kostetuksi;
+etua yleistä nyt ryöstää se,
+ken itse auttaa omaa asiaansa.
+
+(Samalta kun he hajautuvat täysin levollisina kolmelle eri sivulle,
+soinnahtaa orkesteri loistokkaalla voimalla; tyhjä näyttämö on
+vielä hetken avoin, näkyy nouseva aurinko yli jääkukkulain.)
+
+Esirippu.
+
+
+
+
+KOLMAS NÄYTÖS.
+
+
+ENSIMMÄINEN KUVAELMA.
+
+Piha Tellin talon edustalla.
+
+_Tell_ veistää kirveellä, _Hedwig_ tekee kotitoimiaan, _Walter_
+ja _Wilhelm_ leikkivät taustassa pienellä jousipyssyllä.
+
+WALTER (laulaa).
+
+    Myötä nuoli, jousi
+    vuorta, korpea
+    metsästäjä nousi
+    aamunkoitossa.
+
+    Niinkuin ilmat ylhät
+    kotka hallitsee,
+    metsämiesi jylhät
+    vaarat vallitsee.
+
+    Nuolenkantamalta
+    hänen kaikki on,
+    saalis yltä, alta
+    yhtä verraton.
+
+(Tulee juosten.)
+
+Kas, jänne katkes! Isä, korjaa se.
+
+TELL.
+En, kunnon kyttä auttaa itseään.
+
+(Pojat loittonevat.)
+
+HEDWIG.
+Poikamme varhain alkaa ampumaan.
+
+TELL.
+Ken mestariksi aikoo, varhain alkaa.
+
+HEDWIG.
+Ah, ettei milloinkaan he oppis sitä!
+
+TELL.
+Ei oppi ojaan kaada. Elämään
+ken aikoo, ryntöön niinkuin puolustukseen
+varattu olkoon.
+
+HEDWIG.
+               Ah, ei sitten rauhaa
+kotona saa he!
+
+TELL.
+              Äiti, en myös minä.
+Ei luonto tehnyt mua paimeneksi;
+ajella erää kiitävää mun täytyy.
+Vast' oikein elämästä nautin, koska
+jokaisen päivän elämältä valtaan.
+
+HEDWIG.
+Ja murhetta et emännän sa muista,
+mi sillä aikaa sua vartoo, suree.
+Mun mieltäin kauhistaa, kun kuulen miesten
+puhuvan retkistänne rohkeoista.
+Sua hyvästellen joka kerta pelkään,
+ett' en sua enää koskaan nähdä saa.
+Nään sinut eksyneenä jäätiköille,
+hyppäävän harhaan kielekkeeltä kiven,
+tai kuinka kauris taapäin juosten sinut
+keralla syöksee synkkään syvyyteen,
+tai kuinka peityt lumivyöryn alle,
+tai kuinka vilpillinen vuorijää
+sun allas aukee, kuiluun hirveään
+sa uppoot elävältä haudattuna.
+Ah, alppimetsästäjää rohkeaa
+tuhansin eri muodoin turma uhkaa!
+On onneton se elinkeino, joka
+vie vaaran äyrähille äärimmille.
+
+TELL.
+Ken tervein aistein ympärilleen katsoo
+ja turvaa jumalaan ja voimaan omaan,
+hän joka vaaran välttää helposti;
+vuorella syntynytt' ei vuori kaada.
+
+(On päättänyt askarruksensa ja asettaa sen syrjään.)
+
+Nyt, luulen, pitää portti vuosia.
+Puusepän säästää talo, miss' on kirves.
+
+(Ottaa hattunsa.)
+
+HEDWIG.
+Sa minne menet!
+
+TELL.
+                Altorfiin, luo taaton.
+
+HEDWIG.
+Et mitään vaarallista mieti? Sano!
+
+TELL.
+Kuin siihen johdut?
+
+HEDWIG.
+                    Vastaan vouteja
+jotakin puuhataan. On neuvottelu
+Rütlissä ollut, tiedän; liitossa
+liet sinäkin.
+
+TELL.
+              En siellä ollut. Mutta
+jos maa mua kutsuu, pois en jäädä aio.
+
+HEDWIG.
+Sa sinne pannaan, miss' on vaaran paikka;
+osakses vaivaloisin jää kuin aina.
+
+TELL.
+Jokaista kyvyn mukaan käytetään.
+
+HEDWIG.
+Veit myrskyssä myös Unterwaldin miehen
+ylitse järven. Ihme, että pääsit
+elossa. Etkö naistas, lapsiasi
+aatellut ollenkaan?
+
+TELL.
+                    Teit' aattelin,
+siks isän pelastin ma lapsillensa.
+
+HEDWIG.
+Veen raivoon mennä! Luojaan luottamista
+ei ole se, vaan kiusaamista Luojan!
+
+TELL.
+Ken tuumii liiaksi, hän vähän toimii.
+
+HEDWIG.
+Sa hyvä olet, autat jokaista,
+hädässä itseäs ei auta kukaan.
+
+TELL.
+Apua etten kaipais, Luoja suokoon!
+
+(Ottaa jousen ja viinen.)
+
+HEDWIG.
+Mit' aiot jousella? Se tänne jätä!
+
+TELL.
+Jos jous on poissa, on kuin käsi poissa.
+
+(Pojat tulevat takaisin.)
+
+WALTER.
+Isäni, minne menet?
+
+TELL.
+                    Altorfiin,
+luo vaarin. Myötä tahdotko?
+
+WALTER.
+                            Jo toki!
+
+HEDWIG.
+Pois Altorfista jää! On vouti siellä.
+
+TELL.
+Hän tänään matkustaa.
+
+HEDWIG.
+                      Siis varro siksi.
+Hänt' älä ärsytä, hän meitä vihaa.
+
+TELL.
+Tahtonsa paha ei mua vahingoita;
+teen oikein enkä vihamiestä pelkää.
+
+HEDWIG.
+Juur' enin miestä oikeuden hän vihaa.
+
+TELL.
+Kun hän ei pääse heidän kimppuun. Mulle
+ritari varmaan, luulen, rauhan suo.
+
+HEDWIG.
+Vai niin, sen tiedät?
+
+TELL.
+                      Kauan siit' ei ole,
+ma Schächen-laakson autioilla teillä
+metsästin, rotkot astuin, kuilut kuljin,
+niin vuoripolull' yksinäisellä,
+miss' oli mahdotonta syrjään käydä, --
+näät päällä jyrkkä seisoi vuoriseinä
+ja alla virta vaahtos raivoisana, --
+
+(Pojat tunkeutuvat oikealta ja vasemmalta hänen luokseen
+ja katsovat jännitettyinä, uteliaina ylös häneen.)
+
+maavouti silloin tuli vastahani,
+hän yksin mua yksinäistä vastaan,
+mies miestä vastaan, meidän alla syvyys.
+Ja kun hän huomas minut, tunsi minut,
+min vähää ennen syystä pienestä
+hän oli ankarasti sakottanut,
+ja näki astuvan mun asein uljain
+vastaansa, silloin kalpeni hän, notkui
+poloisen polvet, näin sen, näin, ett' oli
+hän vuoriseinän varaan vajoomassa;
+mun tuli surku häntä, säädyllisnä
+luo astuin, lausuin: Minä oon se, herra.
+Mut hän ei saanut suustaan ääntä yhtään,
+kädellä viittas vaan mun vaikenemaan,
+pois käymään. Menin, löysin saattonsa.
+
+HEDWIG.
+Vavissut on hän eessäsi, voi sua!
+Sa olet nähnyt hänet heikkona,
+sit' ei hän koskaan sulle anteeks anna.
+
+TELL.
+Siks vältän häntä, hän ei etsi mua.
+
+HEDWIG.
+Vain tänään pois jää! Mene metsälle!
+
+TELL.
+Mik' on sun?
+
+HEDWIG.
+             Tuska on mun. Jää'ös pois!
+
+TELL.
+Miks syyttä noin sa kiusaat itseäsi?
+
+HEDWIG.
+Kun syyt' en tiedä. Tell, jää tänään tänne!
+
+TELL.
+Luvannut olen, rakas vaimo, tulla.
+
+HEDWIG.
+Jos täytyy, mene, lapsi mulle jätä!
+
+WALTER.
+Ei, äiti kulta, isän kanssa menen.
+
+HEDWIG.
+Ah, lapsi, jättää tahdot äitis oman?
+
+WALTER.
+Vaarilta jotain kaunista tuon sulle.
+
+(Menee isän kanssa.)
+
+WILHELM.
+Ma äidin luokse jään.
+
+HEDWIG (syleilee häntä).
+                      Niin, niin, sa olet
+mun rakas lapseni, jäät mulle vielä!
+
+(Menee portille ja seuraa poistuvia kauan katseellaan.)
+
+
+
+
+TOINEN KUVAELMA.
+
+Vuorten sulkema, autio metsäseutu; purot syöksyvät vaahtona alas
+kallioilta.
+
+_Berta_ metsästyspuvussa. Heti hänen jälkeensä _Rudenz_.
+
+BERTA.
+Mua seuraa hän. Voin vihdoin kaikki virkkaa.
+
+RUDENZ (tulee nopeasti).
+Vihdoinkin yksin teidät tapaan, neiti.
+Meit' täällä syvät kuilut ympäröivät,
+pelätä tääll' ei tarvis kuulijaa;
+vait'olon pitkän riisun rinnaltani.
+
+BERTA.
+Meit' eikö metsästäjä seuraa kukaan?
+
+RUDENZ.
+He ovat kaukana. Nyt tai ei koskaan!
+Mun täytyy temmata tää kallis hetki
+ja saada kohtaloni ratkaistuksi,
+se vaikka ijäks erottais mun teistä.
+Ah, asestako älkää ankaraks
+silmäänne suopeaa! Ken olen minä,
+ett' toivon rohkeen teihin tohdin nostaa?
+Mua viel' ei maine tunne; käydä voi
+en riviin ritariston voitollisen,
+mi teitä liehakoi. Ei mulla muuta
+kuin lempi vaan ja sydän uskollinen.
+
+BERTA (totisena ja ankarana).
+Te lempivä, te uskollinen, kun
+lähimmät unhoitatte velvoitukset?
+
+(Rudenz astahtaa taapäin.)
+
+Te! Orja Itävallan, itsensä
+mi kauppaa kansan oman sortajalle?
+
+RUDENZ.
+Nuhteenko moisen teiltä kuulen, neiti?
+Ket' etsin, ellen teitä, siltä puolen?
+
+BERTA.
+Petoksen puolelta mun löytävänne
+luulette? Ennen itse Gessler saakoon
+käteni, ennen sortoherra, kuin
+luontonsa unhoittanut Sveitsin poika,
+ken hälle kätyriksi antauu!
+
+RUDENZ.
+Mit' täytyy kuulla mun?
+
+BERTA.
+                        uin? Heimo oma
+hyvälle eikö kallein ihmiselle?
+Jalolle onko mitään kauniimpaa
+kuin olla syyttömyyden suojamuuri
+ja puoltaa oikeutta sorrettujen?
+Kansanne vuoks tää sydän verta vuotaa,
+sen kanssa kärsin, sillä lemmin sitä,
+se vaatimaton on ja voimakas;
+se mua kiehtoo, kunnioitan sitä
+enempi yhä päivä päivältä.
+Mut te, min luonto sekä ritar'kilpi
+sen turvaajaksi syntymässä määräs,
+mi kunnotonna sorron puolle käyden
+taotte kahlehia kansan oman,
+te mua loukkaatte! Niin, sydäntäni
+mun suistaa täytyy, etten teitä vihais.
+
+RUDENZ.
+Etua enkö katso kansan oman?
+All' Itävallan vahvan valtikan
+kansalle rauhaa --
+
+BERTA.
+                   Orjuutta te teette,
+vapaudelta te viime linnan viette,
+mi sille jäänyt viel' on päällä maan.
+Paremmin kansa tajuu kohtalonsa,
+sen varmaa vaistoa ei petä mikään;
+mut teille viskattu on verkko päähän.
+
+RUDENZ.
+Mua vihaatte, mua halveksitte! Berta!
+
+BERTA.
+Parempi ois, jos niin ois; mutta nähdä
+se halpana, se halveksittavana,
+ket' tahtois rakastaa --
+
+RUDENZ.
+                         Ah, Berta! Berta!
+Ylimmän osoitatte taivaan onnen,
+kun juuri syöksette mun syvyyteen.
+
+BERTA.
+Ei, ei, ei kaikki jalo kuollut teissä
+viel' ole, uinuu vaan; sen tahdon nostaa.
+Te teette väkivaltaa itsellenne
+hyvettä synnynnäistä surmatessa,
+mut onneks on se teitä vahvempi;
+uhalla itsenne te ootte hyvä.
+
+RUDENZ.
+Uskotte minuun? Teidän lempenne
+minusta kaikki tehdä voi!
+
+BERTA.
+                          Se olkaa,
+ihana joksi luonto teidät loi!
+Se tila täyttäkää, mi teille suotiin,
+kansaanne kuulukaa ja maahan, eestä
+sen pyhän oikeuden taistelkaa!
+
+RUDENZ.
+Ah, kuinka teidät saavuttaa ma saatan,
+jos valtaa keisarin ma vastustan?
+Sukunne eikö suuren tahto määrää
+kätenne, kohtalonne?
+
+BERTA.
+                     Sveitsissä
+tilani ovat; jos on Sveitsi vapaa,
+ma olen myös.
+
+RUDENZ.
+              Min minuun luotte katseen,
+ah, Berta!
+
+BERTA.
+           Itävallan suosiolla
+mua omaksenne turhaan toivotte.
+Perintömaitani he halaa, tahtois
+ne liittää suureen sukuperintöön;
+se sama maiden himo, vapauttanne
+mi ahmaa, uhkaa vapautta myös minun.
+Valittu uhriks olen, ystäväni,
+kentiesi palkaks jonkun suosikin.
+Hovihin keisarin mua tahdotahan,
+miss' asuu vilppi sekä vehkeet, siellä
+avion vihatun mua kahleet vartoo;
+vain rakkautenne voi mun pelastaa.
+
+RUDENZ.
+Te saattaisitte tänne jäädä, elää
+omani olla maassa isieni?
+Oi, Berta, kaikki kaukomieleni
+mit' oli muuta se kuin mieli teihin?
+Teit' yksin etsin tieltä maineen; lempi
+mun oli himo kunnian myös ainoo.
+Jos tähän laaksoon hiljaiseen te voitte
+mun kanssain jäädä, jättää loistot maan,
+oh, silloin määräss' olen pyyteheni!
+Maailman myllertävän virta lyödä
+saa silloin vuorten näiden varmaan rantaan
+ei ykskään haave enää haihtuvainen
+minulta lennä ulapoille elon.
+Nää silloin kalliot kuin muurit lujat
+meit' ympäröiköön pääsemättöminä
+ja tämä piiri, laakso autuuden,
+vain olkoon auki taivaan auringolle.
+
+BERTA.
+Nyt olet, miksi mielin aavistavin
+uneksin sun; mua pettänyt ei usko.
+
+RUDENZ.
+Pois haihdu harha, mua hulluttanut!
+Kotona olen onnen löytävä.
+Iloisna kussa nuorukaisna nousin,
+tuhannet missä käyvät muiston polut,
+miss' elää puut ja lähteet kaikki, maassa
+isäini tahdot oma olla mulle!
+Sit' olen aina lempinyt! Ma tunnen,
+sit' ilman puuttuva ois onni kaikki.
+
+BERTA.
+Miss' oisi saari autuaitten, jos
+ei täällä ois se, viattuuden maassa,
+miss' usko elää, kunto kotoinen,
+ja kunne vielä eksynyt ei vilppi?
+Ei onneamme täällä kateus häiri
+ja hetket vierii ikiheljät pois.
+Nään sinut täällä miesnä oikeana,
+vapaiden vertaistesi ensimmäisnä,
+vapaata saavan kunniata, suurna
+kuin kuningas on valtakunnassansa.
+
+RUDENZ.
+Ja sinut siellä, kaikkein naisten kaune,
+nään vaimon viehkein, armain askarein
+tekevän kodistani taivaan mulle,
+ja niinkuin kevät kylvää kukkiaan
+sulolla elon kaiken kaunistavan
+ja luovan rikkaaksi ja autuaaksi.
+
+BERTA.
+Ymmärrät, armas ystävä, miks surin,
+kun näin, ett' elon onnen korkeimman
+tään itse poljit. Kuink' ois laitani,
+jos seurata mun täytyis ritaria
+ylvästä, sortavata synkkään linnaan!
+Tääll' linnaa ei. Mua erota ei muurit
+kansasta, jolle onneks olla voin.
+
+RUDENZ.
+Mut kuinka pelastua, paula päästää,
+min itse, hullu, kiedoin kaulahani?
+
+BERTA.
+Se rikki revi miehen päätöksellä!
+Mi seuranneekin, seiso kansas puolla!
+Se on sun synnynnäinen paikkas.
+
+(Jahtitorvia etäisyydessä.)
+
+                                Meidän
+erota täytyy. Jahtiseura saapuu.
+Maas eestä sodi, lempes eestä sodit!
+Yks meill' on sorto, vapisuttajamme,
+yks vapaus meidät kaikki vapauttaa.
+
+(Menevät.)
+
+
+
+
+KOLMAS KUVAELMA.
+
+Niittu Altorfin luona.
+
+Etualalla puita, taustassa hattu tangon päässä. Näköalan rajoittaa
+Bann-vuori, jonka yli lumikukkulat kohoavat.
+
+_Friesshardt_ ja _Leuthold_
+vartioivat.
+
+FRIESSHARDT.
+Me turhaan vahdimme. Ei kukaan tule,
+hatulle kunniaa ei tee, vaikk' ennen
+tääll' oli niinkuin markkinat; siit' asti
+kuin kummitus tuo tangon päässä riippuu,
+on koko niittu niinkuin autio.
+
+LEUTHOLD.
+Vain roskaväki täällä käy ja viskoo
+meit' ärsyttääkseen ryysymyssyjänsä.
+Mut kunnon miehet kedon toista puolta
+tekevät pitkän kierron ennemmin
+kuin koukistuvat hatun eessä.
+
+FRIESSHARDT.
+                              Tästä
+on heidän kulkeminen, kun he palaa
+puol'päivän aikaan raatihuonehesta;
+jo luulin saaliin saavani, näät kukaan
+hatulle aikonut ei kumartaa;
+sen näki pappi, Rösselmann -- hän tuli
+juur' erään sairaan luota -- asettui
+tään tangon juureen rippileipinensä;
+kilisi kello lukkarin ja kaikki
+vaipuivat polvilleen, myös minä; hattu
+ei saanut kunniaa, vaan öylätti.
+
+LEUTHOLD.
+Toveri, alkaa tuntumaan kuin hatun
+tään eessä kaakinpuussa seisoisimme.
+On sentään herja ratsahalle seista
+näin vartiana eessä tyhjän hatun;
+meit' ylenkatsoo joka kunnon mies.
+Hatulle kumartaa, se sentään on,
+mua usko, narrin käsky!
+
+FRIESSHARDT.
+                        Miks ei hattu
+myös tyhjä, ontto saisi kunniaa,
+kun saa sen saman moni ontto kallo?
+
+_Hildegard, Mechthild_ ja _Elsbeth_ tulevat lasten
+kera ja asettuvat tangon ympärille.
+
+LEUTHOLD.
+Ja sullai suuri niin on konnan into
+sysätä turmaan kunnon ihmisiä!
+Ken tahtoo, käyköön ohi tangon, minä
+nyt suljen silmäni ja nää en mitään.
+
+MECHTHILD.
+Maavouti riippuu siinä. Kunniata!
+
+ELSBETH.
+Hän jospa lähtis, jättäis hatun meille;
+ei varmaan vahingoittuis siitä maa.
+
+FRIESSHARDT (ajaa pois heidät).
+Paikalta pääskää! Lemmon vaimoväki!
+Ken teistä huolii? Tuokaa miehenne,
+jos samoin uhmata he uskaltavat.
+
+(Naiset menevät)
+
+_Tell_ joutsineen tulee, taluttaen kädestä poikaansa; he
+kulkevat kohti etunäyttämöä hatun ohitse sitä huomaamatta.
+
+WALTER (osoittaen Bann-vuorelle).
+Isäni, totta onko, vuorella
+ett' tuolla verta vuotaa puut, jos niitä
+kirveellä lyö?
+
+TELL.
+               Ken sitä sanoo, poika?
+
+WALTER.
+Hirt mestari niin kertoo. Pyhät ovat
+puut, sanoo hän; ken niitä vahingoittaa,
+sen käsi kasvaa hautaan saakka.
+
+TELL.
+                                Pyhät
+puut ovat, tuo on totuus. Näätkö huiput
+sa tuolla, alppein nirkot valkeat,
+ne kuinka katoo taivoon korkeahan?
+
+WALTER.
+Ne ovat jäätiköt, ne öisin jyskää,
+ja sieltä saapuu lumivyöryt meille.
+
+TELL.
+Niin on, ja lumi ammoin haudannut
+Altorfin ois jo alle kannen raskaan,
+jos juuri metsä tuo ei asettaunut
+sen eteen oisi suojamuuriksi.
+
+WALTER (hetken mietittyään).
+Mait' onko, isä, miss' ei vuoria?
+
+TELL.
+Jos ylängöiltämme sa astut alas,
+alemma aina, virtain juoksun mukaan,
+maa suuri, tasainen sun eessäs aukee;
+ei syöksy hyrskyin siellä metsävedet,
+vaan mukavasti joet tyynet juoksee,
+on avoin kaikkialle taivaanranta,
+laajoilla vainioilla vilja heilii
+ja maa on nähdä niinkuin yrttitarha.
+
+WALTER.
+Oi, isä, miksi emme astu alas
+nopeesti tuohon maahan ihanaan,
+sen sijaan että täällä tuskailemme?
+
+TELL.
+Maa kaunis on ja suotuisa kuin taivas;
+mut jotka maata viljelevät, saa
+satoa eivät kylvämäänsä.
+
+WALTER.
+                         Vapaat
+he eikö maallaan ole niinkuin sinä?
+
+TELL.
+On pelto piispan ynnä kuninkaan.
+
+WALTER.
+Vapaasti toki metsästää he saavat?
+
+TELL.
+On herran oma riista maan ja ilman.
+
+WALTER.
+Mut kalastaa he saavat virrasta?
+
+TELL.
+Veet, meri, suola, kaikk' on kuninkaan.
+
+WALTER.
+Ken on siis kuningas, tuo kaikkein pelko?
+
+TELL.
+Hän heidät suojelee ja ravitsee.
+
+WALTER.
+Eivätkö itse itseään he turvaa?
+
+TELL.
+Ei naapuri siell' luota naapuriin.
+
+WALTER.
+Isä, on ahdas mulle maa tuo laaja;
+ennemmin elän lumivyöryin kesken.
+
+TELL.
+Niin, laps, on parempi jäävuorten noja
+kuin selkäsuoja pahain ihmisten.
+
+(Aikovat ohitse.)
+
+WALTER.
+Kas, taatto, tangon pääss' on hattu tuossa!
+
+TELL.
+Ei kuulu meihin hattu. Menkäämme!
+
+(Hänen aikoessaan mennä, astuu Friesshardt hänen
+eteensä piikki ojennettuna.)
+
+FRIESSHARDT.
+Nimessä keisarin! Seis! Pysähtykää!
+
+TELL (tarttuen piikkiin).
+Mit' tahdotte? Miks seisotatte minut?
+
+FRIESSHARDT.
+Rikoitte käskyn; mua seuratkaa.
+
+LEUTHOLD.
+Hatulle ette tehneet kunniata.
+
+TELL.
+Mun, veikko, mennä suo!
+
+FRIESSHARDT.
+                        Pois vankilahan!
+
+WALTER.
+Isäkö vankilaan? Hoi, apuun! Apuun!
+
+(Huutaen näyttämön taakse.)
+
+Hoi, tänne hyvät miehet! Auttakaa!
+Tää väkivaltaa! Isä vangitahan!
+
+_Rösselmann_, pappi, _Petermann_, lukkari, sekä kolme
+muuta miestä tulee.
+
+LUKKARI.
+Mik' on?
+
+RÖSSELMANN.
+         Miks miestä tätä kiinni pidät?
+
+FRIESSHARDT.
+Hän keisarin ja maan on kavaltaja.
+
+TELL (käyden häneen kiihkeästi).
+Ma kavaltaja?
+
+RÖSSELMANN.
+              Erehdyt, se Tell on,
+mies kunnian, ja hyvä kansalainen.
+
+WALTER (havaitsee Walter Fürstin
+ja rientää häntä vastaan.)
+Apua, vaari! Väkivaltaa tehdään!
+
+FRIESSHARDT.
+Pois vankilaan!
+
+WALTER FÜRST (rientäen esiin).
+                          Ma miehen takaan, seis!
+Tell, Herran tähden, mit' on tapahtunut?
+
+_Melchtal_ ja _Stauffacher_ tulevat.
+
+FRIESSHARDT.
+Maavoudin yliherrallista valtaa
+hän ylenkatsoo, tunnustaa ei tahdo.
+
+STAUFFACHER.
+Tell senkö tekis!
+
+MELCHTAL.
+                  Mies, sen valhettelet!
+
+LEUTHOLD.
+Hatulle ei hän tehnyt kunniata.
+
+WALTER FÃœRST.
+Ja siks hän vankilahan viedään? Veikko,
+takuuni ota, hänen mennä suo.
+
+FRIESSHARDT.
+Sa itses takaa sekä ruumiis oma!
+Me teemme tehtävämme. Vankilaan!
+
+MELCHTAL (maamiehille).
+Tää väkivaltaa on! Näin sallimmeko
+silmäimme eestä hänet vangittavan?
+
+LUKKARI.
+Sit' älkää sietäkö! Meit' enemp' on
+ja toinen tässä toista turvaa.
+
+FRIESSHARDT.
+                               Kuka
+maavoudin määräystä vastustaa?
+
+VIELÄ KOLME MAAMIESTÄ (rientäen
+esiin).
+Me autamme. Mik' on? Nuo maahan lyökää!
+
+(Hildegard, Mechthild ja Elsbeth tulevat takaisin.)
+
+TELL.
+Ma kyllä autan itseni. Pois menkää!
+Jos voimaa käyttää tahdon, luuletteko
+ma että heidän piikkejänsä pelkään?
+
+MELCHTAL (Friesshardtille).
+Mies, tohdi vaan pois hänet viedä meiltä!
+
+WALTER FÃœRST ja STAUFFACHER
+Tyyneyttä!
+
+FRIESSHARDT (huutaa).
+           Kapinaa ja kavallusta!
+
+(Kuuluu jahtitorvien ääni.)
+
+NAISET.
+Maavouti tulee!
+
+FRIESSHARDT (kohottaen ääntään)
+                Kansa kapinoi!
+
+STAUFFACHER.
+Sa huuda siks kuin halkeet, konna!
+
+RÖSSELMANN ja MELCHTAL.
+                                  Vaiti!
+
+FRIESSHARDT (huutaa vielä kovemmin).
+Apua, apua lain valvojille!
+
+WALTER FÃœRST.
+Mit' tulee tästä? Voi! Siin' on jo vouti!
+
+_Gessler_ ratsain, haukka kädessään, _Rudolf Harras_,
+_Berta_ ja _Rudenz_ sekä suuri joukko asemiehiä, jotka
+sulkevat koko näyttämön peitsipiiriin.
+
+RUDOLF HARRAS.
+Voudille tilaa!
+
+GESSLER.
+               Heidät hajoittakaa!
+Miks kansa riehuu? Ken huus apua?
+
+(Yleinen hiljaisuus.)
+
+Ken oli se? Ma tahdon tietää.
+
+(Friesshardtille.)
+
+                             Sinä
+ken olet, miksi pidät miestä tätä?
+
+(Antaa haukan eräälle palvelijalle.)
+
+FRIESSHARDT.
+Sun asemiehes olen, uljas herra,
+ja hatun tämän vakaa vartia.
+Teosta tapasin tään miehen, joka
+hatulta kielsi kunnioituksensa.
+Sun käskys mukaan hänet vangitsin,
+väkisin kansa tahtoo irti hänet.
+
+GESSLER (hetken vaitiolon jälkeen).
+Niin keisarias halveksitko, Tell,
+ja mua, täällä hänen sijaistansa,
+ett' tervehdi et hattua, min kautta
+ma koen juuri alammaisuuttanne?
+Nyt olet mieles pahan ilmi tuonut.
+
+TELL.
+Anteeksi, rakas herra! Tapahtunut
+se ylenkatseest' ei, vaan huomaamatta.
+Jos miettisin, ei nimeni ois Tell. [Tell = ajattelematon, vrt. toll.]
+Tapahdu toisti ei se. Anteeks suokaa!
+
+GESSLER (hetken vaitiolon jälkeen).
+Sa mestar' olet joutsitaidon, Tell,
+niin kuuluu, kilpaat kanssa joka kytän?
+
+WALTER TELL.
+Se totta, herra. Puusta omenan
+sadalta askeleelta ampuu isä.
+
+GESSLER.
+Tää poikas onko, Tell?
+
+TELL.
+                       On, rakas herra.
+
+GESSLER.
+Sull' onko monta lasta?
+
+TELL.
+                        Poikaa kaksi.
+
+GESSLER.
+Ja enin heistä kumpaa rakastat?
+
+TELL.
+Molemmat, herra, mulle rakkaat ovat.
+
+GESSLER.
+No, Tell! Kun puusta omenaan sa osaat
+sadalta askeleelta, taitoasi
+sa mulle näytät varmaan. Joutses ota --
+se onkin kädessäs -- ja valmis ole
+omena poikas päästä ampumaan.
+Mut neuvon sua, tähtää tarkkaan, että
+ens' kerralla sa osaat omenaan;
+jos harhaan ammut, olet kuolon oma.
+
+(Kaikki osoittavat kauhistusta).
+
+TELL.
+Minulle mitä luonnotonta, herra,
+te keksitte? Mun päästä pojan oman
+ei rakas herra, ei tuo teille mieleen
+juolahda, taivas varjelkoon, moist' että
+isältä vakaasti te vaatisitte!
+
+GESSLER.
+Sa päästä poikas ammut omenan.
+Haluan, tahdon niin.
+
+TELL.
+                    Mun jousellani
+rakasta päätä oman poikani
+pitäisi tähdätä? Ei, ennen kuolen.
+
+GESSLER.
+Sa ammut taikka kuolet poikas kanssa.
+
+TELL.
+Mun murhatako pitäis poika oma?
+Teill' lapsia ei, herra, tiedä ette,
+mit' taaton sydämessä liikkuu.
+
+GESSLER.
+                              Hah,
+alathan äkkiä, Tell, arvelemaan!
+Sanottiin mulle, olet haaveksija
+ja eroava muista ihmisistä.
+Rakastat harvinaista, siksi nyt
+työn harvinaisen sulle keksin minä.
+Muut miehet miettis, sinä silmäs suljet,
+käyt työhön rohkeasti.
+
+BERTA.
+                       Herra, älkää
+miesparkain näiden kanssa ilkamoiko!
+Näette, kuinka valjut vapisevat;
+niin vähän teilt' on tottuneet he leikkiin.
+
+GESSLER.
+Ken sanoo, että leikin?
+
+(Tarttuu puun-oksaan, joka riippuu hänen päällään.)
+
+                        Täss' on maali.
+Tehkäätte tilaa! Mitatkoon hän matkan;
+en enempää, en vähempää suo hälle,
+kahdeksankymment' askelta. Hän kerskui
+sadankin päästä mieheen osaavansa.
+Nyt ammu maalihisi, joutsimies!
+
+RUDOLF HARRAS.
+Kies, totta on tää! Poika, polvistu
+maavoudin eteen, henkes eestä ano!
+
+WALTER FÜRST (syrjässä Melchtalille, joka tuskin
+voi hillitä kärsimättömyyttään).
+Ma teitä pyydän, tyynnä pysykää!
+
+BERTA (maavoudille).
+Tää kylläks olkoon, herra! Luonnotonta
+noin leikkiä on isän tuskan kanssa.
+Miesparka tää vaikk' oiskin vikapää
+vuoks syynsä pienen kuolemaan, hän on
+nyt tuta saanut kuolon kymmenkerran.
+Kotiinsa päästäkää hän koskematta,
+hän oppinut on teidät tuntemaan;
+tään hetken hän ja lastenlapset muistaa.
+
+GESSLER.
+Avatkaa kuja! Hei, miks vitkastelet?
+Oot kuoloon vikapää, sun tappaa voin
+ja katso, armollisna kohtalosi
+käteesi omaan taidokkaasen lasken.
+Kovuutt' ei valittaa voi tuomion,
+ken tehdään onnen oman mestariksi.
+Tarkalla kerskut silmälläs. Nyt näytä
+siis taitees, on sen aika, joutsimies!
+Lie maalis arvokas, lie palkkas suuri.
+Osata taulun mustaan pilkkuun, sen
+voi muutkin. Mestari on mielestäni
+vain se, ken varma ain on taidostaan
+ja jonk' ei sydän kättä, silmää häiri.
+
+WALTER FÜRST (heittäytyen hänen eteensä polvilleen).
+Maavouti, korkeutenne tunnemme;
+mut armon suokaa oikeudesta käydä!
+Puol' omaisuudestani ottakaa
+ja kaikki, kauhulta jos säästyy isä.
+
+WALTER TELL.
+Miks, vaari, palvot pahaa miestä tuota?
+Miss' on mun seistävä? En pelkää. Isä
+linnunkin lennostansa ampuu, ei
+erehdy nuoli poveen poian oman.
+
+STAUFFACHER.
+Maavouti, liikuta teit' eikö tämä
+laps syytön?
+
+RÖSSELMANN.
+             Muistakaa, on Herra, joka
+tilille teidät teoistanne vaatii!
+
+GESSLER (osoittaen poikaa).
+Hän sidottakoon tuohon niinipuuhun.
+
+WALTER TELL.
+Sitoa? Miks? Ma vapaa olla tahdon.
+Kuin lammas hiljaa oon, en hievahda,
+mut jos mun sidotte en kärsi sitä,
+siteitä vastaan raivoan ja riehun.
+
+RUDOLF HARRAS.
+Sitoa silmäsi vain salli, poika!
+
+WALTER TELL.
+Miks silmät? Luuletteko, että pelkään
+isäni nuolta? Vakaana ma varron,
+en räpäytä silmäripseäni.
+Nyt näytä, isä, oothan joutsimies!
+Hän ei sua usko, luulee turman meille
+tulevan, ammu, osaa uhallakin!
+
+(Menee niinipuun luokse, omena asetetaan hänen päänsä päälle.)
+
+MELCHTAL (maamiehille).
+Kuin? Rikos saako tulla täytetyksi
+eess' silmiemme? Mitä varten valan
+me vannoimme?
+
+STAUFFACHER.
+              Me oomme aseettomat;
+näette ympärillä piikkimetsän.
+
+MELCHTAL.
+O, jos ois kaikki ripeästi tehty!
+Voi niitä, jotka neuvoi lykkäystä!
+
+GESSLER (Tellille).
+Nyt ammu! Turhaan kanneta ei jousta.
+On vaarallista murha-asein käydä
+ja nuoli taapäin kyttään ponnahtaa.
+Tää ylväs oikeus, min moukka ottaa,
+maan herraa korkeinta loukkaa. Olkoon
+se asestettu vaan, ken käskee. Jos
+huvinne nuolta on ja jousta kantaa,
+no niin, ma annan maalin nuolellenne.
+
+TELL (jännittää jousen ja asettaa nuolen paikalleen).
+Avatkaa kuja! Tilaa!
+
+STAUFFACHER.
+                     Kuinka, Tell?
+Te tahdotte? Ei koskaan! Vapisette!
+Kätenne tärisee ja polvet horjuu.
+
+TELL (laskee jousen).
+Sumentaa silmiäni!
+
+NAISET.
+                   Herra taivaan!
+
+TELL (maavoudille).
+Tää laukaus multa säästäkää! On tässä
+poveni --
+
+(Repäisee vaatteen rinnaltaan).
+
+          ratsaat puhkaisee sen pian!
+
+GESSLER.
+En tahdo henkeäs, vaan laukauksen.
+Osaathan kaikki, Tell, et viero mitään;
+sa hoidat ruoria kuin jousta, pelkää
+et myrskyä, jos pelastaa sun pitää;
+nyt kerran itses auta, auttaja!
+
+(Tell seisoo hirvittävässä kamppailussa, kouristellen käsiään ja
+heittäen hurjia silmäyksiä milloin maavoutiin, milloin taivaaseen.
+Äkkiä tarttuu hän viineensä, ottaa toisen nuolen ja pistää sen
+mekkonsa poveen. Maavouti huomaa kaikki hänen liikkeensä.)
+
+WALTER TELL (niinipuun alta).
+En pelkää. Ammu, isä armas!
+
+TELL.
+                           Täytyy!
+
+(Kokoo voimansa ja tähtää.)
+
+RUDENZ.
+Maavouti, ette etemmäksi menne,
+ei enää! Koe oli tää. Jo määrän
+te saavutitte. Ollen liian kova
+te turmelette viisaan tarkoituksen
+ja liioin jännitetty jousi katkee.
+
+GESSLER.
+Te vaikenette, siks kuin teit' on tarvis.
+
+RUDENZ.
+Puhua tahdon, tohdin. Kunnia
+kuninkaan mulle pyhä on; mut vihaa
+herättää moinen hallitus. Ei tahto
+se kuninkaan, voin väittää, ansainnut
+julmuutta moist' ei kansani, ei teillä
+valtuutta siihen.
+
+GESSLER.
+                 Haa, te rohkenette!
+
+RUDENZ.
+Vait ollen katsoin kaikki pahat työnne;
+näkevän silmäni ma suljin kiinni
+ja sydämeni täyden, suuttuneen
+poveeni alas painoin. Voi en enää
+nyt vaieta, se petos oisi vastaan
+isäini maata sekä keisaria.
+
+BERTA (heittäytyy hänen ja maavoudin väliin).
+Ah, raivoavaa vielä raivostatte!
+
+RUDENZ.
+Ma jätin kansani ja heimon, suvun,
+vereni, kaikki luonnon siteet katkoin
+vain teihin liittyäkseni; ma luulin
+etua kaikkein eespäin vieväni,
+kun valtaa keisarin ma vahvistin.
+Nyt side silmiltäni putoo; kauhuin
+syvyyden reunalla nään itseni;
+mun vapaan järkeni te harhautitte
+ja suoran sydämeni; maani olin
+parasta tarkoittain ma syöstä turmaan.
+
+GESSLER.
+Tätäkö herrallesi tohdit haastaa?
+
+RUDENZ.
+Te ette, keisari on herrani.
+Kuin te, ma vapaaks synnyin, vertaisenne
+ritarihyveiss' olen. Mut jos ette
+nimessä keisarin nyt seisois täällä,
+mi mulle pyhä on myös herjattuna,
+heittäisin hansikkain, vaatisin
+ritaritavan mukaan teiltä vastuun.
+Niin, ratsaillenne viitatkaa; en seiso
+kuin nuo täss' suojatonna;
+    (Osoittaa kansaa.)
+                          mull' on miekka,
+ja ken mua koskee --
+
+STAUFFACHER (huutaa).
+                     Putos omena!
+
+(Sillä aikaa kuin kaikki ovat kääntyneet tännepäin ja Berta
+heittäytynyt Rudenzin ja maavoudin väliin, on Tell ampunut
+nuolensa.)
+
+RÖSSELMANN.
+Laps elää!
+
+USEITA ÄÄNIÄ.
+          Nuoli sattui omenaan!
+
+(Walter Fürst horjuu ja on kaatumaisillaan, Berta tukee häntä.)
+
+GESSLER (hämmästyneenä).
+Kuin? Onko ampunut hän? Hurja mies!
+
+BERTA.
+Laps elää, tointukaahan, taatto hyvä!
+
+WALTER TELL (tulee juosten
+omena kädessään).
+Omena täss' on, isä! Tiesinhän
+sa ettet vioittaisi poikaas omaa.
+
+(Tell on seisonut ruumis ojona ikäänkuin hän olisi tahtonut
+seurata nuolta; jousi vaipuu hänen kädestään; nähdessään pojan
+tulevan hän rientää tälle avosylin vastaan ja kohottaa hänet
+kiihkeässä innossa povelleen; tässä asemassa hän vaipuu
+voimatonna alas. Kaikki seisovat liikutettuina).
+
+BERTA.
+O, taivaan armo!
+
+WALTER FÜRST (isälle ja pojalle).
+                Lapset! Lapseni!
+
+STAUFFACHER.
+Jumalan kiitos!
+
+LEUTHOLD.
+               Sepä laukaus!
+Ajoissa myöhäisissä muistetaan se.
+
+RUDOLF HARRAS.
+Tell joutsimiehestä on käypä taru
+niin kauan kuin on vuoret paikoillansa.
+
+(Ojentaa maavoudille omenan.)
+
+GESSLER.
+Omenan keskus puhki on! Kautt' taivaan,
+se oli laukaus mestarin, ma kehun.
+
+RÖSSELMANN.
+Ol' laukaus hyvä, vaan voi miestä, hänet
+ken kiusaamahan saattoi Jumalaa!
+
+STAUFFACHER.
+Tell, tointukaa! Kuin mies te päässeet ootte
+pälkäästä, kotiin teill' on vapaa tie.
+
+RÖSSELMANN.
+Tulkaa ja tuokaa poika äidillensä!
+
+(Tahtovat viedä pois hänet.)
+
+GESSLER.
+Tell, kuule!
+
+TELL (tulee takaisin).
+            Mitä käskee herra?
+
+GESSLER.
+                              Kätkit
+povelles nuolen toisenkin -- niin, niin,
+ma hyvin näin sen -- mitä aioit sillä?
+
+TELL (hämillään).
+Se tapa vaan on joutsimiesten, herra.
+
+GESSLER.
+Ei, Tell, tuo vastaus ei riitä; varmaan
+jotakin muuta lie se tarkoittanut.
+Reippaasti mulle totuus lausu, Tell;
+se mikä olkoonkin, sun henkes takaan.
+Miks otit toisen nuolen?
+
+TELL.
+                        Niin noh, herra,
+kun henkeni te mulle taanneet ootte,
+totuuden teille täyden virkan julki.
+
+(Vetää nuolen mekostaan ja katsoo maavoutiin peljättävällä silmäyksellä.)
+
+Teit' oli varten toinen nuoli, jos
+rakasta lasta oisin satuttanut,
+ja toinen varmaan osunut ois maaliin.
+
+GESSLER.
+Tell, henkes olen sulle taannut tosin,
+ritarisanani ma annoin, pidän;
+mut kun nyt tunnen pahan mielenlaatus,
+sun saatan säilyyn, miss' ei päivä paista,
+kumota kuu; näin varma olla voin
+sun vasamoiltas; vangitkaa tuo mies!
+Te hänet sitokaa!
+
+(Tell sidotaan.)
+
+STAUFFACHER.
+                 Kuin, herra? Miestä
+näin voitte kohdella, min kautta Luoja
+tahtonsa kuulutti?
+
+GESSLER.
+                  Saas nähdä, tokko
+Jumala toista kertaa auttaa häntä.
+Haahteeni vietäköön hän! Myötä tulen,
+Küssnachtiin itse tahdon viedä hänet.
+
+RÖSSELMANN.
+Sit' ette voi, sit' ei voi keisari,
+se vastaan vapauskirjeitämme sotii.
+
+GESSLER.
+Miss' ovat ne? Ken on ne vahvistanut?
+Ei keisari; on ensin ansaittava
+osoitus suosion tää nöyryydellä.
+Olette kaikki kapinoitsijoita,
+mietitte uhkaa, kansan meteliä.
+Ma teidät tunnen, lävitsenne nään.
+Tuon otan tällä kertaa keskeltänne,
+mut kaikki ootte samaan syyhyn syypäät.
+Ken viisas on, hän vait on, tottelee.
+
+(Poistuu. Berta, Rudenz, Harras ja asemiehet seuraavat
+häntä; Friesshardt ja Leuthold jäävät jälelle.)
+
+WALTER FÜRST (kiihkeän tuskan vallassa).
+Mennyttä kaikk' on; hän on päättänyt
+hävittää mun ja koko huoneheni.
+
+STAUFFACHER (Tellille).
+Oh, miksi ärsytitte ärjyvätä!
+
+TELL.
+Mielensä malttakoon, ken tunsi tuskan,
+min minä.
+
+STAUFFACHER.
+         Nyt on kaikki mennyt. Vangit
+kaikk' oomme kanssanne ja köytetyt!
+
+MAAMIEHET (ympäröivät Tellin).
+Kanssanne menee meiltä viime lohtu.
+
+LEUTHOLD (lähestyy).
+Tell, teitä säälin, mut on käsky mulla.
+
+TELL.
+Hyvästi!
+
+WALTER TELL (painautuen häneen kiihkeässä tuskassa).
+        Taatto! Taatto! Kallis isä!
+
+TELL (kohottaa kätensä kohti taivasta).
+Taivaassa taattos on. Sa kutsu sitä!
+
+STAUFFACHER.
+Teilt' enkö tervehdä ma vaimoanne?
+
+TELL (kohottaa pojan palavasti rinnalleen).
+On poika terve, apu mun on Herra.
+
+(Tempautuu nopeasti irti ja seuraa asemiehiä.)
+
+Esirippu.
+
+
+
+
+NELJÄS NÄYTÖS.
+
+
+ENSIMMÄINEN KUVAELMA.
+
+Vierwaldstätter-järven itäinen ranta.
+
+Omituisesti muodostuneet jyrkät kalliot lännessä sulkevat näköalan.
+Järvi hyrskyää, kuuluu ankaraa pauhua ja huminaa; sillä välin salamoita
+ja ukonjyrähdyksiä.
+
+_Kunz Gersaulainen. Kalastajia_ ja _kalastajapoikia_.
+
+KUNZ.
+Sen voitte uskoa, näin omin silmin;
+kuin teille kerroin, kaikk' on tapahtunut.
+
+KALASTAJA.
+Tell vangittuna viety Küssnachtiin,
+maan parhain mies ja vahvin käsivarsi,
+jos kerran soisi sota vapauden.
+
+KUNZ.
+Maavouti itse häntä sinne saattaa;
+olivat juuri laivaan astumassa,
+kun Flüelistä lähdin; mutta myrsky,
+mi juuri nous ja nopeasti tänne
+minutkin maihin ajoi, estänyt
+lie heidän lähtönsä.
+
+KALASTAJA.
+                    Tell vangittuna
+ja voudin vallassa! Oh, uskokaa,
+syvälle hautaava on vouti hänet,
+ei aurinkoa koskaan nää hän enää!
+Pelätä täytyis hänen kostoa
+näät miehen vapaan, jot' on ärsyttänyt.
+
+KUNZ.
+Myös kuuluu, vanha päämies, arvon herra
+von Attinghaus on kuolemaisillaan.
+
+KALASTAJA.
+Siis murtuu toivon viime ankkuri!
+Hän yksin vielä tohti äänen vanhan
+kohottaa eestä kansan oikeuden.
+
+KUNZ.
+Mut myrsky yltyy. Jääkää hyvästi!
+Ma kylään majoitun; näät tänään lähtö
+lie ajateltaviss' ei kuitenkaan.
+
+(Menee.)
+
+KALASTAJA.
+Tell vangittuna, vapaaherra kuollut!
+Nyt sorto, nosta otsas julkea,
+pois kainous kaikki heitä! Totuuden
+suu mykkä on ja silmä sokaistu,
+käsvarsi pelastava kahlehissa!
+
+POIKA.
+Rakeita sataa. Tulkaa majaan, isä,
+ei hyvä jäädä tänne taivas-alle.
+
+KALASTAJA.
+Raivotkaa tuulet! Lyökää salamat!
+Haletkaa pilvet! Syöskää taivaan virrat,
+maa hukuttakaa! Idussansa suku
+myös hävittäkää vielä syntymätön!
+Tulkaatte herroiks, alkuaineet hurjat!
+Esihin korven synkän kontiot
+ja sudet vanhat! maa on teidän. Ken
+tääll' elää tahtois vapautta vailla!
+
+POIKA.
+Kuulkaa, kuin syvyys raivoo, pyörre pauhaa;
+näin koskaan vielä kuohunut ei kuilu!
+
+KALASTAJA.
+Päät' oman lapsen tähdätä, ei moinen
+isälle käsky soinut milloinkaan!
+Ja suuri luonto eikö suuttuis tuosta
+ja julmistuisi? Oh, en ihmettelis,
+jos järveen kumartuisi kalliot,
+jos nirkot nuo, jäätornit, jotka sulat
+lie eivät olleet luomis-aamust' asti,
+syöksyisi huimaavasta korkeudestaan,
+jos vuoret halkeis, solat vanhat sortuis,
+ja toinen vedenpaisumuksen tulva
+kaikk' ahmais elävitten asuinsijat!
+
+(Kuuluu kellojen soittoa.)
+
+POIKA.
+Vuorelta kellot soivat, kuunnelkaa,
+hädässä veen on varmaan nähty haaksi
+ja kellot kaikuu, että rukoiltaisi.
+
+(Nousee eräälle kummulle.)
+
+KALASTAJA.
+Voi laivaa, joka nyt on lainehilla,
+tään hirmukehdon keinuteltavana!
+Avuton täss' on ruorimies ja ruori,
+on myrsky herrana, tuul', aalto heittää
+ihmistä koppinaan. Ei suojaavainen
+näy helma hälle läheltä, ei kaukaa!
+Mut kylmät katsoo häntä kalliot,
+nuo karut, jotka eivät kättä tarjoo,
+vain poven jylhän, jyrkän, paatisen.
+
+POIKA (viitaten vasemmalle).
+Kas, taatto, laiva lentää Flüelistä.
+
+KALASTAJA.
+Jumala heitä auttakoon! Jos myrsky
+veen kuiluun tähän vangiks joutunut on,
+se raivoo niinkuin peto tuskassaan,
+mi häkkinsä lyö rautaristikkoa.
+Ovea ulvoen se etsii turhaan;
+sill' ympärillä vuoret saartaa sen,
+ne pilviin saakka solan piirittävät.
+
+(Nousee kummulle.)
+
+POIKA.
+Maaherran laiva on se Urista;
+sen tuttu lippu lie ja punakatto.
+
+KALASTAJA.
+Jumala taivaan! Itse on maavouti
+vesillä siellä! Tuossa matkaa hän
+ja haahdessaan vie rikostyönsä myötä!
+On ollut nopsa käsi kostajan;
+nyt suuremman hän herran tuntee yllään.
+Ei aalto huoli hänen äänestänsä,
+kumarra hänen hatulleen ei vuoret.
+Miks, poika, rukoilet? Käsvartehen
+sa ällös käykö tuomarin vanhurskaan.
+
+POIKA.
+Rukoile en maavoudin eestä. Tellin
+edestä vaan, mi aluksess' on myötä.
+
+KALASTAJA.
+Voi järjettyyttä sokon luonnonvoiman!
+Syypäätä yhtä rangaistakses pursi
+sun sortaa täytyykö ja purren miehet?
+
+POIKA.
+Kas, kas, he Buggisgratin välttivät
+eheinä, mutta myrskyn voima, jonka
+takaisin heittää Pirunpaasi, heitä
+Ax-vuorta suurta kohti kuljettaa.
+Nää heit' en enää.
+
+KALASTAJA.
+                  Tuossa on Hackmesser,
+mi monen ollut on jo haahden meno.
+Viisaasti jos sit' eivät sivuuta,
+lyö laivan pirstaleiksi vuori pian,
+mi kohtisuoraan syöksyy syvyyteen.
+On heillä myötä hyvä ruorimies;
+jos ken nyt auttaa voisi, ois se Tell,
+mut tuon on käsivarsi kahlehdittu.
+
+_Wilhelm Tell_ joutsineen.
+
+(Tulee nopein askelin, katsoo hämmästyneenä ympärilleen
+ja osoittaa kiihkeintä liikutusta. Tultuaan näyttämön keskelle,
+heittäytyy hän maahan, koskettaa maata käsillään ja ojentaa ne
+kohti taivasta.)
+
+POIKA (huomaa hänet).
+Kas, ken on mies, mi tuolla polvistuu? --
+
+KALASTAJA.
+Hän käsin maahan tarttuu, mielensä
+olevan näyttää suunniltansa.
+
+POIKA (tulee etualalle päin).
+                            Mitä
+ma näen? Taatto, tulkaa, katsokaa!
+
+KALASTAJA (lähestyy).
+Ken on se? Luoja taivaan! Tell on se!
+Kuin täällä ootte?
+
+POIKA.
+                  Ette vankina
+siis olleet laivalla ja sidottuna?
+
+KALASTAJA.
+Teit' eikö vietykään siis Küssnachtiin?
+
+TELL (nousee ylös).
+Ma olen vapaa.
+
+KALASTAJA ja POIKA.
+              Vapaa? Luojan ihme!
+
+POIKA.
+Tulette mistä?
+
+TELL.
+              Tuolta laivalta.
+
+KALASTAJA.
+Kuin?
+
+POIKA (samaan aikaan).
+     Missä on maavouti?
+
+TELL.
+                       Aallot ahnaat
+hänt' ajaa.
+
+KALASTAJA.
+           Tosiaan? Mut te? Kuin alta
+te myrskyn pääsitte ja siteistänne?
+
+TELL.
+Jumalan armo mua auttoi. Kuulkaa!
+
+KALASTAJA ja POIKA.
+Puhukaa, puhukaa!
+
+TELL.
+                 Mit' Altorfissa
+tapahtui, tiedätte.
+
+KALASTAJA.
+                   Ma tiedän kaikki;
+puhukaa!
+
+TELL.
+        Mun maavouti vangiks sitoi,
+Küssnachtin linnaan viedä aikoi minut.
+
+KALASTAJA.
+Kanssanne Flüelissä laivaan astui,
+sen tiedämme. Mut kuinka pelastuitte?
+
+TELL.
+Laivassa olin, lujaan köytty, mies
+aseeton, hyljätty. En aurinkoa
+iloista enää luullut näkeväni,
+armaita kasvoja en vaimon, lasten,
+ja lohdutonna vetten erämaata
+ma katsoin.
+
+KALASTAJA.
+           Raukka mies!
+
+TELL.
+                       Niin lähdettiin,
+maavouti, Rudolf Harras ynnä huovit.
+Mut nuolikonttini ja jousi lepäs
+perässä laivan, ruorin vierellä.
+Kun juuri kulmaan oli tultu pienen
+Ax-vuoren, Herra rajuilman antoi
+niin hengenhätäisen, niin hirvittävän
+Gotthardin onkaloista syöstä esiin,
+ett' uljuus kaikki loppui soutajilta
+ja kaikki luuli tulleen turman kurjan.
+Niin kuulin, kuinka muuan palvelija
+maavoudin puoleen kääntyi, virkkoi hälle
+"Hätänne näätte sekä meidän, herra,
+ett' ollaan kaikki kuolon äyrähällä.
+Mut ruorimiehet pelko voittaa, eivät
+he tiedä neuvoa, myös oudot heille
+nää väylät ovat. Tell mies vankka on
+ja hyvin haahden hoitaa. Entä jos
+hädässä häntä käyttäisimme?" Mulle
+maavouti lausui: "Tell, jos auttaa meidät
+käsistä myrskyn voivas luulet, lie
+mun sinut päästettävä siteistäsi."
+Ma lausuin: "Herra, luulen voivani
+avulla Luojan meidät auttaa tästä."
+Näin köysistäni irti pääsin, seisoin
+ruorissa, purren ohjasin ma oikein.
+Sivulle sentään pälyin joustani,
+tähystin rantamia tarkkaan, missä
+ois kiven kielekkeellä jalan sija.
+Ja kun näin kallion ma ulkonevan,
+mi sileänä suistui syvyyteen --
+
+KALASTAJA.
+Sen tunnen: juurella Ax-vuoren suuren;
+mut jyrkkä on se, luulin mahdottomaks
+hypäten päästä sille purresta.
+
+TELL.
+Hoputin huoveja ma soutamahan,
+ett' tultaisi tuon paaden luokse, siinä,
+ma huusin, ohi oisi vaara pahin.
+Kun nopsaan souten näin se saavutetaan,
+rukoilen Herran armoa ja painan,
+vireessä joka ruumiinjänne, purren
+peremmän kokan kohti kalliota,
+nyt jousen, viinen tempaan, hyppään, pääsen
+laelle paaden, vielä voimakkaasti
+potkaisen taapäin sekä purren sysään
+ma vetten kitaan kiehuvaan. Nyt siellä
+se Herran tahdon mukaan harhaelkoon!
+Täss' olen, vapaa myrskyn vallasta,
+ja ilkeämmästä viel' ihmisien.
+
+KALASTAJA.
+Tell, Tell! On ihmeen Herra tehnyt teille;
+omia tuskin uskon aistejani.
+Mut sanokaa, nyt kunne aiotte?
+Näät varma vaarast' ette lie, jos vouti
+elossa pääsee myrskystä.
+
+TELL.
+                        Ma kuulin
+sanovan hänen, koska sidottuna
+viel' lepäsin, ett' aikoi Brunniin hän
+ja linnaansa mun Schwyzin kautta viedä.
+
+KALASTAJA.
+Hän maitse matkustaako?
+
+TELL.
+                       Niin hän aikoo.
+
+KALASTAJA.
+Siis piiloon kohta käykää! Toista kertaa
+käsistä voudin teit' ei auta Herra.
+
+TELL.
+Tie lähin mist' on Arthiin, Küssnachtiin?
+
+KALASTAJA.
+Käy Steinin kautta avoin valtatie;
+mut lyhempää ja salaisempaa saattaa
+Lowerzin kautta teidät poikani.
+
+TELL (ojentaen hänelle kätensä).
+Jumala hyväntyönne palkitkoon.
+Hyvästi.
+
+(Menee ja kääntyy takaisin.)
+
+        Rütlin liette liittolainen?
+On niinkuin mainittu ois mulle teidät.
+
+KALASTAJA.
+Ma siellä olin, vannoin liiton valan.
+
+TELL.
+Siis Bürgliin rientäkää, se hyvyys tehkää,
+mua vaimo kaipaa, hälle ilmoittakaa
+eheä että oon ja pelastettu.
+
+KALASTAJA.
+Mut kunne teidän paenneen ma sanon?
+
+TELL.
+Löydätte hänen luonaan appeni
+ja muita vannoneita Rütlin valan.
+He olkoot uljaat, hyväss' uskossa,
+Tell vapaa on ja käsivarttaan käyttää;
+minusta lisää kuulevat he pian.
+
+KALASTAJA.
+Mi teill' on mielessä? Se mainitkaa!
+
+TELL.
+Kun tehty on se, siitä mainitahan.
+
+KALASTAJA.
+Tie hälle näytä, Jenni. Luoja kanssaan!
+Hän täyttää, minkä ottaa tehdäkseen.
+
+
+
+
+TOINEN KUVAELMA.
+
+Attinghausin aatelistila.
+
+Vapaaherra, kuolevana nojatuolissa. _Walter Fürst, Stauffacher,
+Melchtal_ ja _Baumgarten_ hänen ympärillään. _Walter Tell_ kuolevan
+edessä polvillaan.
+
+WALTER FÃœRST.
+Hän mennyt on, on tuonen tuolla puolen.
+
+STAUFFACHER.
+Ei kuolleelta hän näytä. Huulillaan,
+kas, sulka liikkuu. Tyynnä vaan hän uinuu
+ja piirteet hymyilevät rauhallisna.
+
+(Baumgarten menee ovelle ja puhuu jonkun kera.)
+
+WALTER FÃœRST (Baumgartenille).
+Ken siellä?
+
+BAUMGARTEN (tulee takaisin).
+           Rouva Hedwig, tyttärenne;
+hän teille haastaa, pojan nähdä tahtoo.
+
+(Walter Tell nousee ylös.)
+
+WALTER FÃœRST.
+Mull' lohtua ei muita lohduttaa;
+mun pääni päälle kaikki tuska lankee.
+
+HEDWIG (tunkeutuen sisälle).
+Miss' olet, laps? ma nähdä tahdon sinut!
+
+STAUFFACHER.
+Te malttukaa! On tämä kuolon talo.
+
+HEDWIG (syöksee pojan luo).
+Mun Walterini! Oh, hän elää!
+
+WALTER TELL (riippuen hänessä).
+                            Äiti!
+
+HEDWIG.
+Se onko varmaa? vammaton sa olet?
+    (Katselee häntä tuskallisella huolella.)
+Hän kuinka saattoi päähäs tähdätä,
+kuin saattoi? Häll' ei sydäntä; hän voi
+lähettää nuolensa päin poikaa omaa.
+
+WALTER FÃœRST.
+Sen mielin tuskan murtamin hän teki,
+pakosta, sillä oli hengen vaara.
+
+HEDWIG.
+Jos isän hällä sydän ois, hän ennen
+kuin teki sen ois tuhatkertaa kuollut!
+
+STAUFFACHER.
+Jumalan kaitselmusta kiittäkää,
+mi hyvin näin sen johti.
+
+HEDWIG.
+                        Saatanko
+unohtaa, kuink' ois käydä voinut? Vaikka
+tulisin valkopääksi, aina pojan
+siteissä nään, hänt' isä tähtää -- Herra
+vanhurskas! -- poveeni nuol' lentää aina.
+
+MELCHTAL.
+Maavouti häntä ärsytti, se tietkää!
+
+HEDWIG.
+Oi, miesten raakaa sydäntä! Jos ylpeys
+on loukattu, he eivät huoli mistään;
+panevat uhkapeliin lapsen pään
+ja äidin sydämen!
+
+BAUMGARTEN.
+                 Viel' eikö riitä
+miehenne kova kohtalo, kun häntä
+raskaalla nuhteella noin halvennatte?
+Teit' eikö koske tuntemansa tuskat?
+
+HEDWIG (kääntyy ja katsoo
+häntä suurella silmäyksellä).
+Sua turma ystävän vain itkettääkö?
+Miss' olitte, kun urho vangittiin?
+Miss' oli silloin apunne? Te näitte,
+sallitte tapahtuvan hirmutyön;
+sieditte hyvin, että ystävä
+pois vietiin keskeltänne. Onko Tell
+näin toiminut myös teihin nähden? Myöskö
+hän epäröi, kun takanas jo ratsaat
+maavoudin riensi, koska eessäs järvi
+vaahtoinen hyrskyi? Veltoin itkuvesin
+hän ei sua surrut, purteen juoksi, vaimon
+ja lapset unhotti, ja auttoi sinut.
+
+WALTER FÃœRST.
+Min avun hälle antaa uskalsimme,
+me joukko pieni, aivan aseeton?
+
+HEDWIG (heittäytyy hänen povelleen).
+Sinulta myös, oi isä, on hän mennyt!
+Hän mennyt maalta on ja mennyt meiltä;
+kaipaamme kaikki häntä; ah, hän meitä!
+Jumala estäköön hält' epätoivon!
+Ei linnan kolkkoon vankikoppiin lohtu
+yletä ystävän. Jos sairastuis hän!
+Ah, hänen täytyy siellä sairastua
+synkässä kosteudessa! Kuin suo-ilmaa
+ei kestä alppiruusu, kuihtuu, kuolee,
+niin hälle elämää ei muu kuin päivä,
+aurinko, taivaan armaat tuulivirrat.
+Hän vanki! Hän! On vapaus hälle ilma,
+ei voi hän elää rotkon hengessä.
+
+STAUFFACHER.
+Te tyyntykää! On meidän kaikkein tahto
+avata hänen vankilansa.
+
+HEDWIG.
+                       Mitä
+hänt' ilman voitte te? Niin kauan kuin
+Tell vapaa oli, niin, myös toivo oli,
+viattomuudell' oli ystävä
+ja vainotulla auttaja; Tell teidät
+pelasti kaikki; hänen kahleitansa
+katkaista kaikki yhdess' ette voi!
+
+(Vapaaherra herää.)
+
+BAUMGARTEN.
+Hän liikkuu, vait!
+
+ATTINGHAUS (kohoten).
+                  Miss' on hän?
+
+STAUFFACHER.
+                               Ken?
+
+ATTINGHAUS.
+                                   Hän puuttuu,
+hän minut hylkää viime hetkelläni?
+
+STAUFFACHER.
+Se junkkari on. Saanut lie hän sanan?
+
+WALTER FÃœRST.
+On hälle viesti viety. Lohduttaukaa!
+Hän meidän on, hän sydämensä löysi.
+
+ATTINGHAUS.
+Puhunut onko eestä maansa hän?
+
+STAUFFACHER.
+Kuin sankari.
+
+ATTINGHAUS.
+             Mut miks ei saavu hän
+mun ottamahan viime siunausta?
+Ma tunnen, loppu lähestyy.
+
+STAUFFACHER.
+                          Ei niin,
+ah, arvon herra! Teidät virvoittanut
+on uni, kirkas onhan katsehenne.
+
+ATTINGHAUS.
+Elämä tuskaa on, mun jätti tuska;
+lopussa kärsimys kuin toivo on.
+
+(Huomaa pojan.)
+
+Ken on tää poika?
+
+WALTER FÃœRST.
+Häntä siunatkaa!
+Isätön on hän, pojanpoika mulle.
+
+(Hedwig vaipuu poikineen kuolevan eteen.)
+
+ATTINGHAUS.
+Ja ilman isää jätän kaikki teidät,
+ah, kaikki! Voi mua, jonka viime katseet
+on nähneet synnyinmaani perikadon!
+Täytyikö elon pitkän määrään päästä
+mun kaikin toiveineni kuollakseni?
+
+STAUFFACHER (Walter Fürstille).
+Näin murheess' onko hänen eroominen?
+Miks emme viime hetkeänsä synkkää
+valaise toivon välkkehellä? Herra,
+henkenne ylentäkää! Emme aivan
+hukassa ole, pelastusta on.
+
+ATTINGHAUS.
+Ken teidät pelastaa?
+
+WALTER FÃœRST.
+                    Me itse. Kuulkaa!
+Sanansa antaneet on maata kolme
+pois ajaa sortajat. On liitto tehty,
+vannottu vala pyhä. Toimeen käydään
+jo ennen kuin on uuden kiertonsa
+vuos alkanut. Ja vapahassa maassa
+lepäävä luunne ovat.
+
+ATTINGHAUS.
+                    Sanokaa,
+oi, mulle, tehty on jo liitto?
+
+MELCHTAL.
+                              Nousee
+samana päivänä kaikk' kolme maata
+ja sota syttyy. Kaikk' on valmistettu
+ja hyvin säilytetty salaisuus,
+sen vaikka sadat tietää. Sortajien
+on pohja ontto, perus heikko, päivät
+luetut ovat heidän herruutensa
+ja kohta jälkeä ei heistä näy.
+
+ATTINGHAUS.
+Mut lujat linnat, jotka maassa ovat?
+
+MELCHTAL.
+Samana päivänä ne kaikki sortuu.
+
+ATTINGHAUS.
+Ja onko liitossanne aateli?
+
+STAUFFACHER.
+Kun hetki lyö, he avun antanevat;
+maakansa yksin nyt on liitossa.
+
+ATTINGHAUS (kohoaa vaivoin,
+osoittaa suurta hämmästystä).
+Jos talonpoika moista uskaltanut
+on omin voimin, ilman aatelia,
+jos itseensä niin paljon luottaa hän:
+niin, silloin meit' ei ole tarvis enää,
+me voimme hautaan käydä tyynin mielin,
+jälkeemme elää, kautta voimain toisten
+pyhänä pysyy ihmis-ihanuus.
+
+(Laskee kätensä pojan pään päälle, joka on hänen edessään
+polvillaan.)
+
+Omena oli päässä tässä, siitä
+parempi vapaus teille kukkii kerran;
+jo vanha murtuu, ajat muuttuu, uusi
+elämä raunioista vihannoi.
+
+STAUFFACHER (Walter Fürstille).
+Kas, mikä loisto hälle silmiin syttyy,
+se luonnon sammumist' ei lie, se on
+jo säde uuden elon.
+
+ATTINGHAUS.
+                   Linnoistansa
+vanhoista astuu aateli ja vannoo
+nyt kaupungeille kansalaisten valan;
+Jurasta, Thurgaust' on jo alku tehty.
+Bern jalo nostaa päänsä hallitsevan,
+on Freiburg vapahitten varma linna,
+jo vilkas Zürich kutsuu aseisiin
+ammattikunnat, kuninkaitten valta
+muureihin ijäisiin sen murskattu.
+
+(Lausuu seuraavaisen kuin tietäjän äänellä, hänen puheensa
+kohoaa haltioitumiseen.)
+
+Nään ruhtinaat ja jalot herrat, jotka
+tulevat raskain rautapaidoin maata
+hiljaisen paimenkansan voittamaan.
+Elosta, kuolemast' on taisto, moni
+saa vuorisola maineen hurmehisen.
+Kas, avorinnoin talonpoika syöksyy,
+vapaana uhrina, päin keihäsmetsää,
+se murtuu, kuihtuu kukka aatelin,
+ja lipun nostaa vapaus voitollinen.
+
+(Tarttuen Walter Fürstin ja Stauffacherin käsiin.)
+
+Lujasti aina yhtä olkaa kansaa,
+maa vapaa älköön toista vierastako,
+ja vuorillenne merkkitulet tehkää,
+ett' yhtyis pian liitto liittoon. Olkaa
+ain yhtä, yhtä, yhtä!
+
+(Vaipuu taapäin pieluksilleen, pitäen elottomilla käsillään vielä
+kiinni toisista. Fürst ja Stauffacher katselevat häntä vielä hetken
+vaitiollen; astuvat sitten syrjään, kumpikin tuskansa vallassa. Sillä
+aikaa ovat hänen alustalaisensa hiljaa saapuneet sisälle, he lähestyvät
+osoittaen hiljaisempaa tahi kiihkeämpää surua; toiset polvistuvat
+vainajan luo ja itkevät käsi silmien edessä. Tämän mykän kohtauksen
+aikana soi linnankello.)
+
+_Rudenz_ ynnä edelliset.
+
+RUDENZ (tullen nopeasti).
+Elääkö hän? Hän mua voiko kuulla?
+
+WALTER FÜRST (pois käännetyin kasvoin).
+Te ootte meille lääniherra nyt;
+ja tällä linnalla on toinen nimi.
+
+RUDENZ (huomaa ruumiin ja seisoo kiihkeän tuskan valtaamana).
+Mun myöhästyikö katumukseni?
+Hän eikö hetken voinut hengittää,
+ett' uuden ois hän nähnyt sydämeni?
+En kuullut hänen ääntään uskollista,
+valossa kun hän vielä kulki. Poissa
+nyt on hän, poissa, ikivelka mulle
+jäi raskas, maksamaton. Lausukaa
+hän kuoliko mun vuoksi murehtien?
+
+STAUFFACHER.
+Tekonne kuollessaan hän kuuli, siunas
+miehuutta, millä puhuitte.
+
+RUDENZ (polvistuu ääreen).
+                          Niin, tomu
+sa pyhä miehen kalliin, mennyt vainaa!
+Ma tässä sulle vannon, kädessäin
+sun kuollut, kylmä kätes: rikkonut
+ijäksi olen kaikki vieraat siteet;
+taas oma olen kansani, ma tahdon
+mies Sveitsin olla, olla kokonaan,
+kaikesta sielustani.
+
+(Nousten ylös.)
+
+                    Surkaa häntä,
+ol' ystävä, ol' isä kaikkein hän!
+Mut hänen maitaan yksin en ma peri
+myös hänen henkensä ja sydämensä,
+ja teille täyttävä on reipas nuoruus,
+ijältä harmaalta mi vaille jäi.
+Kätenne antakaa, te arvon isä!
+Myös tekin! Melchtal, älkää epäröikö!
+Pois älkää kääntykö! Oi, ottakaa
+valani vastaan!
+
+WALTER FÃœRST.
+               Käteen hälle käykää!
+Mielensä kääntynyt on, luottamusta
+se ansaitsee.
+
+MELCHTAL.
+             Maamiestä halveksuitte
+te ennen; kuinka teihin vois hän luottaa?
+
+RUDENZ.
+Ah, erhe nuoruuteni unhottakaa!
+
+STAUFFACHER (Melchtalille)
+Yht' olkaa, oli vainaan viime sana.
+Se muistakaa!
+
+MELCHTAL.
+             Mun täss' on käsi! Herra,
+maamiehen koura myös on miehen-sana.
+Mit' onkaan meitä ilman aateli?
+Säätymme vanhemp' on kuin teidän.
+
+RUDENZ.
+                                 Sitä
+ma kunnioitan sekä miekoin suojaan.
+
+MELCHTAL.
+Käsvarsi, joka kyntää kovan maan
+ja heilimöittää, vapaaherra, jaksaa
+myös miehen rintaa turvata.
+
+RUDENZ.
+                           Te mun,
+ma teidän rintaa olen turvaava,
+näin kumpikin me vankat oomme. Mutta
+miks puhua, kun vielä synnyinmaa
+on saalis vieraan sortovallan? Ensin
+maa vainolaisist' olkoon vapaa, sitten
+sovussa siinä elää saattanemme.
+
+(Hetken vaitiolon jälkeen.)
+
+Vait ootte? Teill' ei mulle sanaa? Kuinka?
+Ansaitse enkö luottamusta vielä?
+Siis vasten tahtoanne tunkea
+liittonne salaisuutehen mun täytyy.
+Rütlissä valan ootte vannoneet.
+Sen tiedän, kaikki tiedän päätöksenne;
+mit' ette mulle uskoneet, sen olen
+pyhänä panttina ma säilyttänyt.
+En koskaan ollut maani vihollinen,
+en teitä vastaan toiminut ois koskaan.
+Mut pahoin teitte, kun työn lykkäsitte;
+on teko nopsa tarpeen, hetket kuluu,
+jo uhriks hitautenne joutui Tell.
+
+STAUFFACHER.
+Vannoimme Herran juhlaan vartovamme.
+
+RUDENZ.
+En kera ollut, vannonut en myötä.
+Te vartokaa, ma toimin.
+
+MELCHTAL.
+                       Tahdotte --
+
+RUDENZ.
+Maan isiin kuulun nyt, mun ensimmäinen
+nyt velvoitus on teitä turvata.
+
+WALTER FÃœRST.
+Tää tomu kallis maahan saattaa, se
+on teille lähin velvoitus ja pyhin.
+
+RUDENZ.
+Kun maa on vapaa, voiton seppeleen
+panemme tuoreen hänen paarillensa.
+Oi, ystävät! Ei yksin teidän ole
+asia, mullakin on miekanleikki
+kanss' sortajain. Nyt kuulkaa! Kadonnut
+on Bertani, pois salaa viety, meiltä
+temmattu rikostyöllä rohkealla.
+
+STAUFFACHER.
+Tyranni moisen tehdä tohtinut
+vapaata oisko vastaan aatelia?
+
+RUDENZ.
+Teit' auttavani vannoin, ystävät,
+apua teiltä nyt ma ensin anon.
+Pois viety, ryöstetty on rakkahani.
+Ken tietää, kussa häntä kätketään,
+mit' uskaltavat väkivaltaa käyttää,
+ett' taipuis avioon hän vihattuun?
+Mua älkää hyljätkö, mua auttakaa
+hänt' etsimään! Hän maans' on oiva tytär
+ja ansainnut, ett' asestauvat kaikki
+käsvarret hänen eestään.
+
+WALTER FÃœRST.
+                        Tuumanne
+mik' on?
+
+RUDENZ.
+         En tiedä. Epätoivo synkkä
+mua murtaa, yössä häntä saartavassa,
+tään tuskan äärettömän taakan alla,
+en osaa yrittää ma mitään varmaa;
+yks selvä vaan on sydämelleni:
+tyrannivallan raunioista yksin
+hän saattaa tulla esiinkaivetuksi.
+On meidän linnat kaikki vallattava,
+jos mieli päästä hänen vankilaansa.
+
+MELCHTAL.
+Te meitä johtakaa! Me seuraamme.
+Miks säästää huomiseen, min voi jo tänään?
+Tell vapaa oli aikaan Rütlin valan,
+ei vielä tapahtunut hirmu tuo.
+Lain uuden laatii ajan riento; kuka
+niin pelkur' ois, nyt ettei kiirehtäisi!
+
+RUDENZ (Stauffacherille ja Walter Fürstille).
+Sill' aikaa aseissa ja valmiit olkaa,
+siks kunnes vuorten syttyy merkkitulet;
+näät nopsemmin kuin viestipursi kiitää,
+samoova teille voittomme on sana;
+ja koska näätte liekkein leimahtavan,
+kuin ukonnuoli syöskää sortajaan
+ja musertakaa vieraan vallan muuri!
+
+(Menevät.)
+
+
+
+
+KOLMAS KUVAELMA.
+
+Solatie Küssnachtin luona.
+
+Tie käy taustassa kallioiden lomasta alas ja kulkijat näkyvät ylhäällä
+jo ennen kuin he ilmestyvät näyttämölle. Kalliot saartavat koko
+näyttämön; eräs etummaisista muodostaa ulkonevan kielekkeen, jolla
+kasvaa pensaikkoa.
+
+TELL (tulee joutsineen).
+Tuleva on hän solan kautta tämän;
+ei tietä toista ole Küssnachtiin.
+Työn täällä täytän, tilaisuus on hyvä.
+On tuolla seljapensas, sinne piilen,
+voin sieltä noutaa hänet nuolellani;
+tien ahtaus on turva ahdistajan.
+Tilisi tee nyt taivaan kanssa, vouti!
+Pois täytyy sun, on hiekkas loppuun juossut.
+Ma hiljaa elin, huoletonna, jousta
+vain metsän riistaa kohti jännittelin
+ja miettinyt mun mieleni ei murhaa;
+sa olet rauhani pois peljättänyt
+ja miehen hurskaan mielenlaadun maitoon
+kyyn myrkyn sekoittanut. Hirmut mulle
+tavaksi tehnyt olet. Lapsen päätä
+ken maalinansa tähtäs, sydämeen
+osaava varmaan myös on vihollisen.
+Maavouti, raivoltasi turvata
+mun täytyy lapset syyttömät ja vaimo,
+tuo uskollinen! Koska jousenjänteen
+ma vedin, koska vapisi tää käsi,
+kun, julma, liekkumalla helvetin
+pakotit tähtäämään mun päätä lapsen,
+kun voimatonna eessäs pyysin, palvoin:
+niin vannoin silloin sisimmässäni
+ma hirmuvalan, min vain Luoja kuuli,
+ett' ensi laukaukseni ois maali
+sun sydämes. Mit' olen vannonut
+tuon hetken tuonen-raskaan vaivan alla,
+on pyhä velka, jonka tahdon maksaa.
+
+Oot herrani, oot vouti keisarini;
+mut keisari ei laillas tehnyt oisi.
+Lähetti hän sun tänne tuomariksi
+kovaksi, sillä suuttunut hän oli,
+mut ei, ett' tohtisit sa kostamatta,
+himossa murhan, kauhut kaikki tehdä;
+Jumala elää, rankaisee ja kostaa.
+
+Käy esiin nyt, sa tuskain suurten tuoja,
+aarteeni armas, korkein kalleuteni!
+Nyt maalin sulle suon, mi ollut aina
+on puhki pääsemätön pyynnön hurskaan,
+sua ei se kilpistävä lie. Ja sinä,
+jousjänne uskollinen, palvellut
+mi usein oot mua iloleikkilöissä,
+todessa tuimassa mua ällös hylkää!
+Nyt vielä kestä, kunnon joutseni,
+niin monen surmanuolen suihkuttaja!
+Jos nyt sen voimatonna viskaat, mulla
+ei enää toista lähetettävää.
+
+(Kulkijoita yli näyttämön.)
+
+Penkille paatiselle istun tähän,
+mi kulkijalle levon lyhyen suo;
+kotia tääll' ei kellään näät, vaan kaikki
+outoina rientää ohi toistensa,
+ei huoli hänen tuskastansa; kauppi
+käy tästä huolehtiva, hurskas munkki,
+ja avojalka pyhiinvaeltaja,
+myös synkkä rosvo, lieto soittoniekka
+ja raskaan kuormahevon kuljettaja,
+mi kaukaa saapuu maista ihmisien,
+-- näät joka tie maailman ääriin johtaa
+ja kaikki kulkee tietänsä ja kaikki
+toimeensa käy, mut mun on työni murha!
+
+(Istuu.)
+
+Kun muinen taatto lähti, rakkaat lapset,
+ol' ilo teillä, kun hän koteutui;
+näät tullut ei hän koskaan tyhjin käsin,
+toi alppiruusun taikka linnun oudon
+tai Ammon-sarven, niinkuin kulkija
+vuorilta joskus löytää sen. Nyt vainoo
+hän riistaa toista, murhamiettehissä
+ohella istuu korpitien; nyt väijyy
+hän vihamiehen henkeä. Ja sentään
+vain teitä, rakkaat lapset, muistaa hän,
+vain teitä, herttaisia, syyttömiä
+tyrannin kostolta hän turvatakseen
+nyt jousen aikoo murhaan jännittää.
+
+(Nousee.)
+
+Otusta oivaa väijyn. Metsämiesi
+myös eikö kärsi talvipakkasta
+ja päivät pitkät harhaa kukkuloilla
+kiveltä uhkahypyn tehdäkseen
+ja kiivetäkseen kohtisuoraa seinää,
+siin' omin verin kiinni killuakseen,
+kaikk' eestä kauriin poloisen. Nyt saalis
+kyseessä kalliimp' on, on sydän miehen
+vihatun, vihaavan mua saakka kuoloon.
+
+(Etäältä kuuluu hilpeä soitto, joka lähenee.)
+
+Eloni kaiken käyttänyt oon jousta,
+oon harjoitellut ampusäännöt kaikki,
+osannut usein olen mustaan, tuonut
+kotiini monen leikki-ammunnasta
+palkinnon kauniin; mutta tänään tehdä
+ma tahdon mestar'laukauksen, voittaa
+palkinnon parhaan koko vuoristossa.
+
+Hääsaatto kulkee yli näyttämön ja nousee ylös vuoritietä. _Tell_ katselee
+sitä jouseensa nojautuneena. _Stüssi_, pellonvartia, yhtyy hänen seuraansa.
+
+STÃœSSI.
+Se Mörlischachista on luostarin
+maapehtori, mi häitä pitää; rikas,
+on hällä varmaan karjaa kymmenkunta.
+Hän Imi-järveltä nyt naisen noutaa
+ja tänä yönä Küssnachtiss' on kestit.
+Käy mukaan! Joka kunnon mies saa kutsun.
+
+TELL.
+Totinen vieras sovi ei häätaloon.
+
+STÃœSSI.
+Jos murhe painaa sua, pois se heitä!
+Min hetki suo, se ota! Aik' on raskas,
+siks ilmasta on ilo temmattava.
+Häät täällä, toisahalla hautajaiset.
+
+TELL.
+Ja usein molemmat yht'aikaa.
+
+STÃœSSI.
+                            Niin
+on meno maailman. On kaikkialla
+surua kyllin. Vuoren seinä syössyt
+on Glarnin maassa, koko toinen puoli
+vajonnut kukkulasta.
+
+TELL.
+                    Vaappuvatko
+myös vuoret? Vakaa ei maan päällä mikään.
+
+STÃœSSI.
+Myös muualta nyt kuuluu kummia.
+Tuon mulle muuan kertoi Badin miesi:
+ritari ratsasti luo kuninkaan,
+tapasi tiellä hänet paarmaparvi,
+ne iski hevoseen, se kuoliaana
+pistoista polttavista maahan vaipui
+ja jalkaisin luo kuninkaan hän tuli.
+
+TELL.
+On heikollekin pistimensä suotu.
+
+_Armgard_ tulee useiden lasten kera ja asettuu solatien
+suuhun.
+
+STÃœSSI.
+Maanvaivaa suurta merkitsee se, luullaan,
+ja hirmutöitä.
+
+TELL.
+              Joka päivä tuo
+tekoja moisia. Ei ihmehien
+niit' ole tarvis meille ilmoitella.
+
+STÃœSSI.
+Niin, miekkoinen, mi istuu rauhassa
+omainsa luona, vilja korjattuna.
+
+TELL.
+Saa rauhassa ei elää hurskahin,
+jos paha naapuri ei rauhaa anna.
+
+(Tell katsoo usein levottomasti odottaen tien yläpäähän.)
+
+STÃœSSI.
+Hyvästi! Vartonette jotain tässä.
+
+TELL.
+Niin.
+
+STÃœSSI.
+     Teille hauskaa kotimatkaa toivon.
+Urista ootte? Armon herraamme
+maavoutia sielt' tänään varrotahan.
+
+KULKIJA (tulee).
+Maavoutia ei tänään vartomista.
+Veet rankkasatehist' on paisuneet
+ja sillat virta vienyt.
+
+(Tell nousee.)
+
+ARMGARD (lähestyen).
+                       Eikö tule
+maavouti?
+
+STÃœSSI.
+         Tahdotteko hältä jotain?
+
+ARMGARD.
+Ma josko tahdon!
+
+STÃœSSI.
+                Miksi asetutte
+siis hänen tielleen tähän solaan?
+
+ARMGARD.
+                                 Tässä
+mua ei hän väistä, kuulemast' ei pääse.
+
+FRIESSHARDT (tulee kiireisesti solatietä ja huutaa näyttämölle).
+Pois tieltä! Armollinen herrani
+maavouti jäljestäni ratsain saapuu.
+
+(Tell menee.)
+
+ARMGARD (vilkkaasti).
+Maavouti tulee!
+
+(Menee lapsineen etualalle, Gessler ja Rudolf Harras ilmestyvät
+ratsain solatien yläpäähän.)
+
+STÃœSSI (Friesshardtille).
+               Kuinka virtain poikki
+pääsitte, vaikka oli rikki sillat?
+
+FRIESSHARDT.
+Olemme myrskyn halki tulleet, veikko,
+me emme pelkää pientä alppi-ojaa.
+
+STÃœSSI.
+Olitte järvellä te myrskyn aikaan?
+
+FRIESSHARD.
+Eloni kaiken sitä muistan.
+
+STÃœSSI.
+                          Jääkää,
+oi, kertokaa!
+
+FRIESSHARDT.
+             Mun eespäin täytyy, tulo
+maavoudin linnaan ilmoittaa.
+
+(Pois.)
+
+STÃœSSI.
+                            Jos haaksi
+hyviä kantanut ois ihmisiä,
+vajonnut ois se kiluin kaluinensa;
+ei noille mitään vesi voi, ei tuli.
+
+(Katsoo ympärilleen.)
+
+Mut kunne joutui joutsimies?
+
+_Gessler_ ja _Rudolf Harras_, ratsain.
+
+GESSLER.
+                            Niin, niin,
+mut palvelija keisarin ma olen,
+mun täytyy häntä miellyttää. Mua tänne
+hän lähettänyt ei, ett' öisin hellä
+ja kansaa hemmottelisin; hän vaatii
+vain kuuliaisuutta. On siitä kiista,
+ken maass' on herra, keisari vai moukka.
+
+ARMGARD.
+Nyt hetki on, nyt hälle haastaa tahdon.
+
+(Lähestyy arkana.)
+
+GESSLER.
+Altorfin hattua en pystyttänyt
+ma leikin vuoks, en koetellakseni
+sydäntä kansan, jonka tunnen ammoin.
+Sen tein ma notkistaakseni tuon niskan,
+min ylpeänä kantavat he. Panin
+tuon häiritsijän heidän tielleen, josta
+on ohi heidän käyminen, se että
+sattuisi silmiin heille, muistuttaisi
+herrasta, jonka unohtaa he aivan.
+
+RUDOLF.
+Mut jotkut oikeudet on kansalla.
+
+GESSLER.
+Niit' arvioida ei nyt aika. Suuret
+on seikat syntymässä. Kasvaa tahtoo
+näät keisar'huone. Minkä mainehikas
+alotti isä, tahtoo poika päättää.
+Tää kansa pieni tiellämme on este;
+niin taikka näin, sen täytyy alistua.
+
+(Aikovat ohitse. Vaimo heittäytyy maavoudin eteen maahan.)
+
+ARMGARD.
+Ah, armoa, maavouti, armahdusta!
+
+GESSLER.
+Eteeni miksi yleisellä tiellä
+te käytte? Pois!
+
+ARMGARD.
+                Mun mieheni on vanki;
+ja orvot leipää huutaa. Säälikää
+hätäämme suurta, herra ankara!
+
+RUDOLF.
+Ken ootte? Ken on miehenne?
+
+ARMGARD.
+                           Hän on
+Rigistä, köyhä heinänkorjaaja,
+mi kuiluin päältä, vuorten seinämiltä,
+mihin ei tohdi karjalaumat nousta,
+vapaasti vihertävän ruohon niittää.
+
+RUDOLF (maavoudille).
+Todella toimi kurja, säälittävä!
+Ma pyydän, päästäkää mies parka irti!
+Mik' ollut liekään rikoksensa raskas,
+sen kauhea jo ammattinsa kostaa.
+
+(Vaimolle.)
+
+Te saatte oikeutta; linnaan tuonne
+pyyntönne tuokaa; täss' ei paikka sen.
+
+ARMGARD.
+Ei, ei, en väisty, ennen kuin on vouti
+takaisin mulle miehen antanut!
+Kuudetta kuuta tyrmäss' on jo hän
+ja turhaan tuomiota vartoo.
+
+GESSLER.
+                           Vaimo
+väkisin tahdotteko tieni estää?
+
+ARMGARD.
+Oikeutta, vouti! Täällä tuomar' olet,
+sijainen keisarin ja Jumalan.
+Tee tehtäväs! Jos taivahalta joskus
+oikeutta odotat, tee meille sitä!
+
+GESSLER.
+Pois silmistäin tuo väki julkea!
+
+ARMGARD (tarttuu hevosen
+suitsiin).
+En, en, ei mulla kadotettavaa.
+Et pääse paikaltasi, vouti, ennen
+kuin olet oikeutta suonut mulle.
+Rypistä otsaas, silmääs pyörittele,
+on onnettuutemme niin ääretön,
+ett' emme enää vihaas pelkää.
+
+GESSLER.
+                             Pois!
+tai ratsuni sun kulkee ylitsesi!
+
+ARMGARD.
+Sen anna kulkea! Kas, --
+
+(Vetää lapsensa maahan ja heittäytyy heidän kerallaan hänen tielleen.)
+
+                        tässä lepään
+ma lapsineni. Tässä tallatkoon
+kavio ratsusi nää orpoparat!
+Ei ois se teoistasi hirvein.
+
+RUDOLF.
+                            Vaimo,
+oletko järjiltäsi?
+
+ARMGARD (yhä kiihkeämmin).
+                  Tallannut
+jo kauan olet maata keisarin!
+Oh, olen vaimo vaan! Jos oisin mies,
+paremman tietäisin kuin tässä maata
+tomussa tien!
+
+(Äskeinen soitto kuuluu jälleen tien yläpäästä, mutta hillitysti.)
+
+GESSLER.
+             Miss' ovat huovit? Tieltä
+hän temmattakoon taikka itseni
+unohdan, teen sen, mitä kerran kadun.
+
+RUDOLF.
+Ei, herra, huovit tänne pääse; sulkee
+hääsaatto solatien.
+
+GESSLER.
+                   Ma valtias
+lien ollut liian hyvä maalle tälle.
+Viel' ovat kielet vapaat; viel' ei kaikki,
+kuin pitää, kahlehditut. Mutta vannon,
+on muutos tapahtuva. Murtaa tahdon
+tään jäykän mielen, maasta juurittaa
+vapauden hengen julkean tään tahdon
+lain uuden laatia ma tahdon tänne,
+ma tahdon --
+
+(Nuoli lävistää hänet; hän tapaa kädellä sydäntään ja on
+kaatumaisillaan. Heikolla äänellä.)
+
+             Jumala mua armahtakoon!
+
+RUDOLF.
+Maavouti! Taivas! Kuin? Se mistä tuli?
+
+ARMGARD (rientäen ylös).
+Hän horjuu, kaatuu! Murhaa! Murhaa! Hältä
+sydämen puhkaissut on nuoli!
+
+RUDOLF (hypäten ratsultaan).
+                            Taivas!
+Mi tapaturma! Herran armahdusta,
+ritari, rukoilkaa! Te kuolon oma
+olette nyt!
+
+GESSLER.
+           Sen nuolen ampui Tell.
+(On liukunut ratsultaan Rudolf Harras'in syliin,
+joka johdattaa hänet kivipenkille.)
+
+TELL (näkyy kukkulalla).
+Sa nuolen tunnet, tunnet joutsimiehen!
+Nyt maa on vapaa, varma syyttömyys,
+et vahingoittaa enää kansaa saata!
+
+(Häviää. Kansaa tulee kiireesti.)
+
+STÜSSI (edellä).
+Mi hätänä? Mit' onkaan tapahtunut?
+
+ARMGARD.
+Maavouti nuolin lävistetty on.
+
+KANSA (syösten näyttämölle).
+Ken ammuttu on?
+
+RUDOLF HARRAS.
+               Hurme juoksee kuiviin,
+apua! Murhamiestä ajettakoon!
+Ah, näinkö oli päiväs päättyvä!
+Mun tahtonut et varoitusta kuulla.
+
+STÃœSSI.
+Hän tuossa lepää, kalvas niin kuin kuollut!
+
+USEAT ÄÄNET.
+Ken teki sen?
+
+RUDOLF HARRAS.
+             Tää kansa onko hullu,
+kun murhaan soittaa. Soitto vaietkohon!
+
+(Soitto loppuu äkkiä, tulee yhä enempi kansaa.)
+
+Maavouti, haastakaa, jos voitte. Mulle
+teill' eikö mitään virkkamista.
+
+(Gessler tekee liikkeen kädellään, jonka hän kiihkeästi toistaa,
+kun hän ei heti tule ymmärretyksi.)
+
+Minne?
+Küssnachtiin? Ymmärrän. O, älkää vihaan
+te syttykö! Maan huolet jättäkää
+ja taivaan kanssa sopikaa!
+
+(Koko hääsaatto seisoo kuolleen ympärillä, tunteettomana,
+mutta kauhistuneena.)
+
+STÃœSSI.
+                          Kas, kuinka
+hän kalpenee. Nyt, nyt jo kuolo poveen
+saa hällen; silmä sammuu.
+
+ARMGARD (kohottaa yhtä lapsistaan).
+                         Lapset nähkää,
+kuin kuolee sortaja!
+
+RUDOLF HARRAS.
+                    Miel'puolet vaimot,
+teill' eikö tuntehia, kauhun näystä
+kun tästä nautitte? Mua auttakaa!
+Kätenne tuokaa, että tuskan-nuoli
+tää saatais irti hänen rinnastaan.
+
+VAIMOT (perääntyen).
+Ken koskis häneen, jonk' on Herra lyönyt?
+
+RUDOLF HARRAS.
+Kirous teille!
+
+(Vetää miekkansa.)
+
+STÃœSSI.
+              Herra, tohtikaapas!
+Lopuss' on valtanne! Maan sortaja
+on kaatunut. Me väkivaltaa emme
+nyt siedä enää. Vapaa oomme kansa.
+
+KAIKKI (metelöiden).
+Maa vapaa on!
+
+RUDOLF HARRAS.
+             Siin' ollaanko? Niin pian
+loppuuko pelko sekä kuuliaisuus?
+
+(Asemiehille, jotka tunkeutuvat näyttämölle.)
+
+Näette kauhistavan murhatyön,
+mi tääll' on tehty. Turha täss' on apu,
+myös turha takaa-ajo murhamiehen.
+Muut meill' on huolet. Pois! Nyt Küssnachtiin,
+ett' eivät kaatuis linnat keisarin!
+Näät katkenneet on kaikki järjestyksen
+ja velvoitusten siteet nyt, ei luottaa
+voi kuuliaisuuteen nyt yhdenkään.
+
+Samalla kuin hän poistuu asemiehineen, ilmestyy _kuusi
+armeliasta veljeä_.
+
+ARMGARD.
+Kas, tilaa! Saapuu munkit armeliaat.
+
+STÃœSSI.
+On raato maassa, korpit kokoontuvat.
+
+ARMELIAAT VELJET (asettuvat puolipiiriin kuolleen ympärille ja
+laulavat syvällä äänellä.)
+
+    Pian saapuu kuolo ihmisen,
+    ei pitkää anna aikaa armon,
+    pois tempaa kesken päivien,
+    pois syöksee kesken toimen, tarmon,
+    Het valmis tai et, pakko sulla
+    on tuomarisi eteen tulla.
+
+(Viimeisiä rivejä toistettaessa lankeaa esirippu.)
+
+
+
+
+VIIDES NÄYTÖS.
+
+
+ENSIMMÄINEN KUVAELMA.
+
+Julkinen paikka Altorfin luona.
+
+Taustassa oikealla linna "Urin lukko" vielä pystyssä olevine
+rakennustelineineen niinkuin ensimmäisen näytöksen kolmannessa
+kuvaelmassa. Vasemmalla näköala useille vuorille, joilla kaikilla
+palaa merkkitulet. On aamuhämärä, kellot kaikuvat etäisyydestä.
+
+_Ruodi, Kuoni, Werni, Mestari Steinmetz_ ja vielä muita _maamiehiä_
+ynnä _vaimoja_ ja _lapsia_.
+
+RUODI.
+Vuorilta merkkitulet näättekö?
+
+STEINMETZ.
+Te kellot kuuletteko metsän yli?
+
+RUODI.
+Vapautta tietää se.
+
+STEINMETZ.
+                   On linnat meidän.
+
+RUODI.
+Me Urin maassa, tällä turpeellamme,
+tyrannilinnaa tuota kärsimmekö?
+Me viimeisinä vapaudummeko?
+
+STEINMETZ.
+Nuo saako seista muurit sortavaiset?
+Ne alas murtakaa!
+
+KAIKKI.
+                 Niin! Alas! Alas!
+
+RUODI.
+Miss' Urin härkä on?
+
+URIN HÄRKÄ.
+                    Täss' olen. Mitä?
+
+RUODI.
+Vuorelle nouskaa, torveen puhaltakaa,
+niin että kaiku kukkuloita kiirii
+ja kautta kuilujen ja laaksoin kutsuu
+hereille heti kaikki miekkamiehet
+vuoriston laajan!
+
+_Urin härkä_ menee. _Walter Fürst_ tulee.
+
+WALTER FÃœRST.
+                 Veikot, vartokaa!
+Schwyzistä tullut viel' ei viesti eikä
+myös Unterwaldista, kuin siell' on seikat.
+
+RUODI.
+Miks vartoisimme? Sortaja on kuollut
+ja koittanut on päivä vapauden.
+
+STEINMETZ.
+Tää eikö riitä meille tulten sana,
+mi kaikkialta kukkuloilta lieskaa?
+
+RUODI.
+Tulkaatte, työhön, miehet, vaimot, kaikki!
+Rakennus rikki! Kaaret poikki! Muurit
+murskaksi! Paas ei paaden päälle jääkö!
+
+STEINMETZ.
+Toverit, tulkaa! Rakensimme sen,
+sen repiä myös voimme.
+
+KAIKKI.
+                      Maahan linna!
+
+(Syöksyvät joka taholta rakennuksen kimppuun.)
+
+WALTER FÃœRST.
+En hillitä voi enää virran vuota.
+
+_Melchtal_ ja _Baumgarten_ tulevat.
+
+MELCHTAL.
+Kuin? Linna seisooko, ja tuhkana
+jo Sarn on sekä sortunut on Rossberg?
+
+WALTER FÃœRST.
+Vapauden meille, Melchtal, tuotteko?
+Jo onko vihollinen karkoitettu?
+
+MELCHTAL (häntä syleillen)
+Maa vapaa on. Ah, isä, iloitkaa,
+nyt tällä hetkellä kun haastelemme,
+ei sortajata enää Sveitsin maassa.
+
+WALTER FÃœRST.
+Kuin linnat valloititte, kertokaa!
+
+MELCHTAL.
+Se Rudenz oli, joka Sarnin linnan
+miehuuden uljaan uhkatyöllä valtas.
+Rossbergiin itse olin yöllä noussut.
+Mut kuulkaa, kuinka tapahtui! Kun linnan
+olimme tyhjentäneet sortajista,
+sen sytytimme, liekit pilviin leiskui,
+niin syöksyy Diethelm, knaappi Gesslerin,
+ja huutaa, että Berta Bruneck palaa.
+
+WALTER FÃœRST.
+Vanhurskas taivas!
+
+(Kuuluu, kuinka rakennuksen hirret sortuvat.)
+
+MELCHTAL.
+                  Hän se itse oli,
+käskystä voudin salaa tuotu tänne.
+Nous Rudenz raivokkaana, kuultiin, kuinka
+jo parret kaatui, pielet vankat vaappui,
+sill' aikaa onnettoman hätähuuto
+savusta kaikui.
+
+WALTER FÃœRST.
+               Pelastuiko neiti?
+
+MELCHTAL.
+Nopeutta kysyttiin ja tarmokkuutta!
+Jos Rudenz ollut ois vaan herramme,
+varottu varmaan oisi henkeämme;
+mut liittolaisemme hän oli, Berta
+maan oli ystävä. Niin pantiin vaaraan
+elämä, henki, syöstiin tuleen.
+
+WALTER FÃœRST.
+                              Neiti
+elossa onko?
+
+MELCHTAL.
+            On. Rudenz ja minä
+liekeistä hänet kaksin kannoimme,
+ja takanamme hirret räiskyi, sortui.
+Ja nyt, kun neiti oli pelastunut
+ja aukas silmät elämälle, syöksyi
+mun povelleni vapaaherra, vaiti
+nyt siinä veljesvala vannottiin,
+mi karaistuna tulen kautta kaikki
+vakaana kohtalot on kestävä.
+
+WALTER FÃœRST.
+Ja Landenberg?
+
+MELCHTAL.
+              Hän Brünigin on tiellä.
+Syy mun ei ollut, että silmäin valon
+isäni sokaisija säilytti.
+Hänt' takaa ajoin, virralla sain kiinni
+ja raastoin hänet taaton jalkain juureen.
+Jo päällä päänsä heilui miekka; ukon
+sokean laupeutta rukoillen
+hän hengen lahjaks sai. Mut vannoi valan
+takaisin milloinkaan ei tullaksensa;
+ja sen hän pitää. Kokenut hän on
+käs'varttamme.
+
+WALTER FÃœRST.
+              Hyv', ettei voittohonne
+verinen tahra jäänyt!
+
+LAPSET (juoksevat näyttämön yli rakennusjätteitä käsissään).
+                     Vapaus! Vapaus!
+
+(Urin torvi raikahlaa voimakkaasti.)
+
+WALTER FÃœRST.
+Kas, mikä juhla! Tätä päivää vielä
+vanhoina muistelevat lapset.
+
+(Tytöt tuovat hatun tangon päässä; kansa täyttää koko näyttämön)
+
+RUODI.
+                            Tässä
+on hattu meidän kumarrettavamme.
+
+BAUMGARTEN.
+Sanokaa, mitä sille tehdään!
+
+WALTER FÃœRST.
+                            Taivas!
+Tään hatun alla seisoi Tell ja poika.
+
+USEAMPIA ÄÄNIÄ.
+Hävittäkää tuo sortovallan muisto!
+Tulehen hattu!
+
+WALTER FÃœRST.
+              Ei, se säilytetään.
+Aiottu sorron valtikaks se oli,
+vapauden olkoon ikimerkki nyt!
+
+(Maamiehiä, vaimoja ja lapsia seisoo ja istuu hajoitetun
+rakennuksen raunioilla maalauksellisena ryhmäkuvana suuressa
+puoliympyrässä.)
+
+MELCHTAL.
+Siis raunioilla sortovallan, veikot,
+iloisna seisomme ja ihanasti
+nyt täytetty on Rütlin vala.
+
+WALTER FÃœRST.
+                            Vasta
+työ alettu on, lopetettu ei.
+Nyt ovat miehuus, sopu vankka tarpeen;
+näät varmat olkaa, kuningas ei jätä
+voutinsa surmaa kostamatta, tahtoo
+väkisin palauttaa karkoitetun.
+
+MELCHTAL.
+Hän tänne tulkoon sotalaumoinensa!
+Sisäinen onhan vaino voitettu;
+me kyllä kukistamme ulkonaisen.
+
+RUODI.
+Tuo solat harvat heitä maahan tähän,
+me suljemme ne ruumihillamme.
+
+BAUMGARTEN
+Ikuinen side meitä yhdistää,
+pelota eivät sotalaumat meitä.
+
+_Rösselmann_ ja _Stauffacher_ tulevat.
+
+RÖSSELMANN (tullessaan)
+Hirmuiset ovat taivaan tuomiot.
+
+MAAMIEHIÄ.
+Mik' on?
+
+RÖSSELMANN.
+        Miss' ajoissa me elämme!
+
+WALTER FÃœRST.
+Mit' on? Ah, herra Werner? Meille mitä
+te tuotte?
+
+MAAMIEHIÄ.
+          Mitä?
+
+RÖSSELMANN.
+               Kuulkaa, kauhistukaa!
+
+STAUFFACHER.
+Olemme päässeet pelon suuren alta.
+
+RÖSSELMANN.
+Murhattu keisari on.
+
+WALTER FÃœRST.
+                    Taivaan vallat!
+
+(Maamiehet kiirehtivät ylös ja ympäröivät Stauffacherin.)
+
+KAIKKI.
+Murhattu! Kuinka? Keisari? Vait! Kuulkaa!
+
+MELCHTAL.
+Se mahdotonta. Mistä saitte sanan?
+
+STAUFFACHER.
+On totuus: murhattu on Bruckin luona
+kuningas Albrecht. Viestin on mies varma
+Schaffhausista, Johannes Müller, tuonut.
+
+WALTER FÃœRST.
+Ken teki uhkateon kaamean?
+
+STAUFFACHER.
+Työn tekijästä kammo kasvaa vielä.
+Sen heimo teki, Schwabin herttua
+Johann, mi vainajan on veljen lapsi.
+
+MELCHTAL.
+Mi hänet saattoi sukumurhaan?
+
+STAUFFACHER.
+                             Isän
+perintömaat hält' epäs keisari,
+hän vaikka pyytämästään pyysi niitä.
+Jo sanottiin, hän niit' ei saisikaan,
+vain piispanhiipan. Kuinka olkoonkin,
+nyt nuorukainen korvan kallisti
+neuvoille ase-ystäväinsä, päätti
+keralla valtaherrain Eschenbachin,
+von Tegerfeldin, Wartin ynnä Palmin,
+kun oikeutt' ei saada voinut, kostaa
+omalla kädellään.
+
+WALTER FÃœRST.
+                 Kuin täytettiin
+työ hirmun, kertokaatte!
+
+STAUFFACHER.
+                        Ratsain kulki
+kuningas Badin Steinistä Rheinfeldiin,
+miss' oli hallituksen paikka. Kanssaan
+häll' oli ruhtinaat Hans ynnä Leopold
+ja saatto ylhäisintä aatelia.
+Ja kun he Reusziin saapuivat, miss' on
+ylitse virran lautoin kuljettava,
+murhaajat tunkeutuivat haahteen sekä
+saatostaan salpasivat keisarin.
+Nyt poikki viljapellon kruunupää
+kun ratsastaa (sen alla suuri, vanha
+kaupunki maanne muinais-aikahinen),
+Habsburgin vanha linna silmäin eessä,
+mi koti korkean on heimonsa,
+Hans herttua lyö puukon hälle kurkkuun,
+peitsellä pistää häntä Rudolf Palm
+ja Eschenbach pään hältä halkaisevi,
+vereensä että ratsultaan hän vaipuu,
+omalla maalla omain murhaamana.
+Toiselta rannalta työn saatto näki;
+mut, virta välillään, he muut' ei voineet
+kuin heikkoon hätähuutoon puhjeta.
+Mut tiellä istui köyhä vaimo; hänen
+sylissään ehtyi hurme keisarin.
+
+MELCHTAL.
+Näin on hän saanut haudan varhaisen,
+mi määrätönnä kaikki tahtoi ryöstää!
+
+STAUFFACHER.
+Hirmuinen kauhu maassa vallitsee;
+suletut ovat kaikki vuorisolat,
+rajansa jokainen maakunta vahtii;
+porttinsa sulki itse vanha Zürich,
+nuo vuotta kolmekymment' auki olleet,
+pelosta murhaajain ja murhan koston.
+Näät pannakirous kädessänsä saapuu
+magyarein kuningatar, julma Agnes,
+mi sukupuolensa ei vienon tunne
+lempeyttä, kostamahan taaton verta
+murhaajain koko heimokunnille,
+väelle, lapsiin, lastenlapsiin saakka;
+niin, saakka heidän linnojensa kiviin.
+Hän vannonut on kokonaiset suvut
+lähettää taaton hautaan, kylpeä
+veressä niinkuin aamukastehessa.
+
+MELCHTAL.
+Ja tiedetäänkö, minne murhaajat
+paenneet ovat?
+
+STAUFFACHER.
+              Viittä eri tietä
+he teon tehtyänsä pakenivat
+ja erosivat ainiaaksi. Kuuluu
+vuorilla harhailevan herttua.
+
+WALTER FÃœRST.
+Näin heilimöi ei heille rikos! Kosto
+ei kanna jyvää; itselleen on itse
+ravinto kauhun se; sen nautinto
+on murha ja sen tyydytys on hirmu.
+
+STAUFFACHER.
+Tuo hyötyä ei rikos murhaajille;
+mut käsin puhtahin me poimimme
+verisen herjan siunaavaisen heelmän.
+Pelosta suuresta näät päässeet oomme
+vapauden suurin sortaja on kuollut
+ja kuulon mukaan käypä valtikka
+Habsburgin heimolta on toiseen sukuun;
+vapautta vaalin valtakunta käyttää.
+
+WALTER FÃœRST ja MUUT.
+Mit' tiedätte?
+
+STAUFFACHER.
+              On Luxemburgin kreivi
+useimmat äänet saanut.
+
+WALTER FÃœRST.
+                      Onneks oltiin,
+me uskolliset valtakunnalle!
+Nyt toivoa voi oikeutta.
+
+STAUFFACHER
+                        Kaipaa
+uus herra ystäviä, meidät on
+kostolta Itävallan varjeleva.
+
+(Maamiehet syleilevät toisiaan.)
+
+_Lukkari_ kuninkaallisen _Airueen_ kera.
+
+LUKKARI.
+Päät kansan tässä ovat arvokkaat.
+
+RÖSSELMANN ja MUUT.
+Mik' on?
+
+LUKKARI.
+         Tään kirjeen valta-airut toi.
+
+KAIKKI. (Walter Fürstille),
+Lukekaa!
+
+WALTER FÃœRST (lukee).
+        "Kunnon miehet Schwyzin, Urin,
+ja Unterwaldin, kuningatar Elsbeth
+suo teille armonsa ja hyvyytensä."
+
+USEITA ÄÄNIÄ.
+Lopuss' on valtansa! Mit' tahtoo hän?
+
+WALTER FÃœRST (lukee).
+"Suuressa lesken-surussansa, johon
+nyt hänet saattanut on hurmekuolo
+herransa kuninkaansa, muistuu hälle
+rakkaus ja kunto vielä vanhan Sveitsin."
+
+MELCHTAL
+Ne muistuneet ei hälle onnen aikaan.
+
+RÖSSELMANN.
+Vait! Kuulkaamme!
+
+WALTER FÃœRST.
+
+"Hän kääntyy puoleen kansan uskollisen,
+se että inhollansa oikealla
+kohtaisi tekijöitä pattotyön.
+Siks Sveitsin maalta kolmelta hän vartoo,
+ett' eivät murhaajille anna majaa,
+mieluummin avun suovat vilpittömän,
+ett' tapais heidät käsi kostajan,
+nimessä rakkaan suosion, min saanut
+Rudolfin huoneelta on aina Sveitsi."
+
+(Maamiehet osoittavat tyytymättömyyttä.)
+
+USEITA ÄÄNIÄ.
+Rakkaus ja suosio!
+
+STAUFFACHER.
+Isältä suosiota saimme me,
+pojalta mitä? Meille vahvistiko
+hän vapautemme kirjat niinkuin kaikki
+tekivät häntä ennen keisarit?
+Hän onko tuomari vanhurskas ollut
+ja suonut turvaa, suojaa syyttömälle?
+Ees onko kuullut airueita, jotka
+me tuskassamme lähetimme hälle?
+Ei mitään meille tästä kaikesta
+kuningas tehnyt ole, oikeutta
+ellemme hankkineet ois omin käsin,
+hätämme ei ois häntä liikuttanut.
+Kiitosta hälle? Kylvänyt ei sitä
+hän maihin näihin. Korkealla seisoi,
+ois isä kansoilleen hän olla voinut;
+mut omistaan hän yksin huolta piti.
+Ketä hän kartutti, hänt' itkekööt!
+
+WALTER FÃœRST.
+Iloitse emme hänen kuolemastaan,
+meist' olkoon kaukana myös muistaa pahaa,
+min meille teki hän! Mut' kostaa kuolo
+kuninkaan, jok' ei hyvä ollut meille,
+ja niitä vainota, jotk' eivät millään
+meit' ole loukanneet, ei meille sovi.
+On rakkaus uhri vapaa; kuolo tämä
+vain pakkovelvoitusten siteet päästää,
+hänelle meill' ei mitään muuta velkaa.
+
+MELCHTAL.
+Jos kuningatar kammiossaan itkee
+ja taivasta jos suruin suurin syyttää,
+niin kiittää tässä samaa taivasta
+maa tuskastansa vapaa. Kyyneliä
+ken tahtoo, rakkautta kylväköön.
+
+(Airut menee.)
+
+STAUFFACHER (kansalle).
+Mut miss' on Tell? Hän yksin puuttuu meiltä,
+hän, vapautemme varmin perustaja.
+Kovimman kesti, suurimman hän teki.
+Tulkaatte! Auttajata kaikkein meidän
+menkäämme tervehtimään huoneesensa!
+
+(Kaikki pois.)
+
+
+
+
+TOINEN KUVAELMA.
+
+Tellin tupa.
+
+Tuli palaa liedellä. Avoin ovi osoittaa maisemaan.
+_Hedwig, Walter_ ja _Wilhelm_.
+
+HEDWIG.
+Ah, lapset rakkaat! Tänään saapuu isä.
+Hän elää, vapaa on, me kaikki vapaat!
+Ja taattonne on kansan pelastaja.
+
+WALTER.
+Ma myöskin siinä olin, äiti. Minä
+myös olen mainittava. Taaton nuoli
+ohitse pääni aivan viuhki, enkä
+vavissut.
+
+HEDWIG (syleilee häntä).
+               Niin, sun olen saanut jälleen!
+Kaks kertaa sinut olen synnyttänyt!
+Kaks kertaa tähtes äidintuskan kärsin!
+Olette molemmat nyt mulla taas!
+Ja tänään saapuu rakas taatto kotiin!
+
+_Munkki_ näkyy tuvan ovella.
+
+WILHELM.
+Kas, äiti, tuolla seisoo hurskas munkki;
+hän varmaan almua on aneleva.
+
+HEDWIG.
+Tuo hänet sisään virvoitusta saamaan;
+hän huomatkoon, on ilohuone tämä.
+
+(Menee ja palajaa pian takaisin pikari kädessään.)
+
+WILHELM (munkille.)
+Mies hyvä, tulkaa! Äiti kutsuu teitä.
+
+WALTER.
+Levätkää, menkää voimin vahvistetuin!
+
+MUNKKI (katselee arkana ympärilleen; mielen
+sekasorto kuvastuu hänen piirteissään).
+Miss' olen? Missä maassa, virkkakaa!
+
+WALTER.
+Sit' ette tiedä? Eksynyt te liette?
+Bürglissä ootte, herra, Urin maassa,
+tie mistä kulkee Schächen-laaksoon.
+
+MUNKKI (Hedwigille, joka palajaa).
+                                   Yksin
+oletteko? Ei koissa miehenne?
+
+HEDWIG.
+Odotan häntä. Kuink' on laitanne?
+Te ette näytä mitään hyvää tuovan.
+Ken liettekin, te janonnette, juokaa!
+
+(Ojentaa pikarin hänelle.)
+
+MUNKKI.
+Kuin janonneekin sydän huohottava,
+en ennen juo kuin mulle lausutte --
+
+HEDWIG.
+Mua älkää koskeko, ei lähemmäksi,
+jos on mun teitä kuultava.
+
+MUNKKI.
+                          Kautt' tulen
+palavan tässä vierasvaraisena,
+pään kalliin kautta lapsienne, joita
+syleilen --
+
+(Tarttuu poikiin.)
+
+HEDWIG.
+            Mies, mit' aiotte? Pois menkää
+mun lapsistain! Te ette munkki ole!
+Te ette ole! Rauhan tuo on puku,
+mut kasvoillanne asu rauha ei.
+
+MUNKKI.
+Ma olen onnettomin ihmisistä.
+
+HEDWIG.
+Sydämet onnettomuus aukaisee,
+mut teidän katsehenne salpaa sielun.
+
+WALTER (ponnahtaen).
+Ah, äiti, taatto tulee!
+
+(Rientää ulos.)
+
+HEDWIG.
+                       Taivas!
+
+(Aikoo jälestä, horjuu ja tukee itseään.)
+
+WILHELM (rientää ulos).
+                              Isä!
+
+WALTER (ulkona).
+Sa olet tullut!
+
+WILHELM (ulkona).
+               Isä! Armas isä!
+
+TELL (ulkona).
+Täss' olen jälleen. Missä äitinne?
+
+(Astuvat sisälle.)
+
+WALTER.
+Ovella tuossa, etemmä ei jaksa,
+vavistaa häntä säikähdys ja ilo.
+
+TELL.
+O, Hedwig, Hedwig! Äiti lasteni!
+Jumala auttoi; erota ei meitä
+tyranni enää.
+
+HEDWIG (häntä kaulaten).
+             Tell! Sun tähtes surin.
+
+(Munkki tulee tarkkaavaiseksi.)
+
+TELL.
+Nyt iloitse ja murhemuistot jätä!
+Täss' olen taas. Tää on mun majani!
+Omalla seison jälleen turpehella.
+
+WILHELM.
+Mut miss' on jouses, isä? Nää en sitä.
+
+TELL.
+Nää sit' et koskaan enää. Säilyyn pantu
+se paikkahan on pyhään; palveleva
+se metsämiest' ei ole koskaan enää.
+
+HEDWIG.
+O, Tell, Tell!
+
+(Astahtaa taaksepäin, antaa kätensä vaipua.)
+
+TELL.
+              Miksi säikyt, vaimo rakas?
+
+HEDWIG.
+Kuin, kuinka tulet? Käsi tää, ma siihen
+tohdinko tarttua? Tää käsi -- taivas!
+
+TELL (miehekkäästi ja sydämellisesti).
+Se teitä puolsi, maamme pelasti;
+vapaasti voin sen taivahalle nostaa.
+    (Munkki tekee nopean liikkeen, Tell huomaa hänet.)
+Ken on tää munkki?
+
+HEDWIG.
+                  Ah, ma unhotin, --
+sa hälle haasta, minä häntä pelkään.
+
+MUNKKI (astuu lähemmäksi).
+Tell ootteko, maavoudin surmaaja?
+
+TELL.
+Se olen, salaa sit' en ihmisiltä.
+
+MUNKKI.
+Te ootte Tell! Ah, käsi Herran on
+majaanne tuonut minut.
+
+TELL (mittaelee häntä katseillaan).
+                      Munkki ette
+te ole? Ken te ootte?
+
+MUNKKI.
+                     Surmasitte
+maavoudin, teille pahaa tehneen. Löin
+minäkin miehen, joka oikeuteni
+epäsi -- oli vihamies myös teidän --
+hänestä maan ma vapautin.
+
+TELL (astahtaen taaksepäin).
+                         Te ootte --
+hirmuista! Lapset! Menkää! Menkää! Mene
+myös vaimo rakas! Pois! Pois! Kurja mies!
+Te oisitte --
+
+HEDWIG.
+              Ken on se?
+
+TELL.
+                        Ällös kysy!
+Pois! Pois! Ei lapset sitä kuulla saa.
+Talosta pois. Et miehen kanssa tämän
+asua saa sa alla saman katon.
+
+HEDWIG.
+Voi, mua, mit' on tää? Tulkaa!
+
+(Menee lapsineen.)
+
+TELL (munkille).
+                              Herttua
+Johann te ootte. Löitte keisarin,
+setänne, herranne.
+
+JOHANNES PARRICIDA.
+                  Hän maani ryösti.
+
+TELL.
+Setänne surmasitte, keisarinne!
+Ja teitä kantaa vielä maa! Ja teille
+viel' loistaa aurinko!
+
+PARRICIDA.
+                      Tell, mua kuulkaa --
+
+TELL.
+Valuva hurmehesta keisar'murhan
+ja sukumurhan, tulla tohdit sinä
+talooni puhtahasen? Uskallat
+hyvälle ihmiselle kasvos näyttää
+ja pyytää vierasvaraa.
+
+PARRICIDA.
+                      Löytäväni
+luonanne luulin laupeutta; tekin
+tapoitte vihamiehen.
+
+TELL.
+                    Onneton!
+Isänkö hurskaan hätäpuolustuksen
+sa vertaat verihimoos kunnian?
+Rakasta päätä lastes puolustitko?
+Pyhyyttä kotilieden? Turvasitko
+omias alta hirmun äärimmäisen?
+Käteni puhtaat taivaan puoleen nostan,
+kiroan työtäsi ja sua! Luonnon
+ma pyhän kostin, sinä häväisit!
+En mitään kanssas jaa. Sun työs on murha,
+ma kallehintani vain puolustin.
+
+PARRICIDA.
+Sysäätte pois mun epätoivoon, tuskaan!
+
+TELL.
+Mua kauhistaa, kun kanssas haastan. Pois!
+Sa tietäs kulje kaameaa! Mut jätä
+majani, missä asuu syyttömyys!
+
+PARRICIDA (kääntyy mennäkseen).
+Näin voi en enkä enää tahdo elää!
+
+TELL
+Ja sentään säälin sua. Taivaan Herra!
+Niin nuori, vesa moisen valtapuun,
+Rudolfin, keisarini jälkeläinen,
+paossa, murhaajana, kynnyksellä
+mun, köyhän miehen, epätoivoissansa!
+
+(Peittää kasvonsa.)
+
+PARRICIDA.
+Jos voitte itkeä, niin itkekää
+osaani; on se julma. Ruhtinas
+ma olen, olin, oisin olla voinut
+mies onnen, vartoa jos jaksoin vaan.
+Kateus kalvoi mieltäni. Ma näin,
+mitenkä nuoruus serkku Leopoldin
+sai kunniaa ja maita palkinnokseen,
+ja mua, mi hänen ikäisensä olin,
+pidettiin holhoudessa, orjuudessa!
+
+TELL.
+Mies kurja, hyvin setäs tunsi sinut,
+kun suonut sulle maata ei, ei kansaa;
+sa itse, hurja, mielipuolen työlläs
+oikeutat hänen viisaan päätöksensä.
+Veriset miss' on apumiehet murhas?
+
+PARRICIDA.
+Kuhun on heidät vieneet kostottaret;
+en heitä nähnyt murhapäiväst' ole.
+
+TELL.
+Tiedätkö pannakiros: ystäviltä
+evätty, syösty vihamiesten valtaan.
+
+PARRICIDA.
+Yleiset siksi kaikki kartan tiet,
+kenenkään majaan kolkuttaa en tohdi.
+Ma korpeen käännän askeleeni; harhaan
+vuorilla, itse hirmu itselleni,
+ja säikyn, kasvojani kauhistuen,
+kun puro näyttää mulle kurjan kuvan.
+Jos sääliä, jos ihmisyytt' on teillä --
+
+(Lankeaa maahan Tellin eteen.)
+
+TELL (kääntäen kasvonsa).
+Pois nouskaa! Nouskaa!
+
+PARRICIDA.
+                      Ennen en kuin mulle
+tarjootte käden auttavan.
+
+TELL.
+                         Ma voinko
+teit' auttaa? Voiko ihmisparka sitä?
+Mut nouskaa! Olkoon työnne kaamoittava,
+olette ihminen, myös olen minä.
+Ei luotaan lohdutonta laske Tell;
+min voin, sen teen.
+
+PARRICIDA (karaten ylös ja tarttuen kiihkeästi hänen käteensä).
+                   Tell! Epätoivosta
+autatte sieluni!
+
+TELL.
+                Pois! Irti käsi!
+Pois teidän täytyy. Tänne ette voi
+te jäädä kätköön, ilmi tullehena
+ei teille turvaa täällä. Kussa levon
+luulette saavanne?
+
+PARRICIDA.
+                  En tiedä.
+
+TELL.
+                           Kuulkaa,
+mit' taivas kuiskaa mulle. Teidän täytyy
+pois Roomaan, paikkaan Pyhän Pietarin,
+siell' eteen paavin langetkaa, hän päästää
+voi sielunne, kun tunnustatte syynne.
+
+PARRICIDA.
+Hän eikö jätä kostajalle mua?
+
+TELL.
+Mit' tehnee, tyytykää kuin taivaan työhön.
+
+PARRICIDA.
+Kuin maahan tulen tuntemattomaan?
+En tiedä teitä, tohdi kulkijoiden
+ei seuraa etsiä mun askeleeni.
+
+TELL.
+Tien teille minä neuvon. Huomatkaa!
+Nousette ylöspäin, Reusz virtaa kohti,
+mi kukkulalta syöksyy hyrskyten --
+
+PARRICIDA (säikähtäen).
+Reusz jälleen? Näki työni virta se.
+
+TELL.
+Tie kuilun äärtä kulkee, ristit monet
+sen viittaa, pystytetyt kulkijain
+muistoksi, jotk' on lumivyöry niellyt.
+
+PARRICIDA.
+En pelkää luonnon kauhuja, jos saan
+sydämen tuiman tuskan taittumahan.
+
+TELL.
+Te joka ristin eteen langetkaa
+ja kuumin kyynelvesin syynne peskää!
+Jos vammatonna käytte kauhukujan,
+jos päällenne ei myrskytuultaan päästä
+solastaan hallaisesta kukkula,
+tulette sillalle, min päällä vesi
+tomuna sataa. Jos se kantaa syynne,
+jos ei se murru askeltenne alla,
+niin aukee synkkä vuoriportti; päivä
+ei vielä sinne paistanut; sen kautta
+tulette ilon laaksoon lauhkeahan.
+Mut ohi käykää kiirehesti, saa
+siell' ette viipyä, miss' asuu rauha.
+
+PARRICIDA.
+O, Rudolf! Kuninkainen taatontaatto!
+Näin jälkeläises matkaa maatasi.
+
+TELL.
+Näin yhä nousten huiput yllätätte
+Gotthardin, kussa ikijärvet häilyy,
+nuo, joita taivaan virrat täyttelevät.
+Jää teiltä siinä taakse Saksa, lieto
+vie virta toinen teidät laulaen
+Italianmaahan, teille luvattuun --
+
+(Kuuluu paimenloilun sävel monen alppitorven puhaltamana.)
+
+Pois! Kuulen ääniä.
+
+HEDWIG (rientää sisälle).
+                   Miss' olet, Tell?
+Tulevi taatto, tulee liittolaiset
+iloiten kaikki.
+
+PARRICIDA (verhoten kasvonsa).
+               Voi mua! Onnellisten
+en luona tohdi viipyä.
+
+TELL.
+                      Tää mies
+virvoita, vaimo rakas, lahjat runsaat
+hänelle anna, sillä polku pitkä
+on hällä eessään eikä majaa missään.
+He saapuu. Pois!
+
+HEDWIG.
+                Ken on hän?
+
+TELL.
+                           Ällös kysy!
+Ja kun hän lähtee, käännä silmäsi
+ne ettei nää, mi tie on mennäksensä.
+
+Parricida lähestyy Telliä nopealla liikkeellä, mutta tämä torjuu hänet
+pois kädellään ja menee. Kun kumpikin ovat eri tahoille etääntyneet,
+muuttuu näyttämö.
+
+
+
+
+LOPPUKUVAELMA.
+
+
+Näkyy koko laaksonpohja Tellin asunnon edessä ynnä kukkulat, jotka
+sulkevat sen, kaikki täynnä maakansaa, joka ryhmittyy maalauksellisesti.
+Toisia tulee pitkin vuoritietä, joka vie Schächenin poikki. Walter Fürst
+molempien poikien kera, Melchtal ja Stauffacher tulevat eteenpäin,
+toiset tunkevat esiin heidän takaansa. Kun Tell astuu ulos majastaan,
+vastaan ottavat kaikki hänet äänekkäällä riemulla.
+
+KAIKKI.
+Tell, terve, joutsimies ja auttaja!
+
+Samalla kuin etummaiset ympäröivät Tellin ja syleilevät
+häntä, ilmestyvät entisten lisäksi Rudenz ja Berta, edellinen
+maamiehiä, jälkimmäinen Hedwigiä syleillen. Soitto vuorilta
+säestää tätä mykkää kohtausta. Kun se on päättynyt, astuu
+Berta kansan keskelle.
+
+BERTA.
+Maamiehet! Liittolaiset! Ottakaa
+liittoonne minut, ensi onnellinen,
+vapauden maassa jok' on suojan saanut.
+Käteenne lasken oikeuteni;
+mua turvaatteko Sveitsin kansalaisna?
+
+MAAMIEHET.
+Sen teemme saakka henkeen, vereen.
+
+BERTA.
+                                  Hyvä!
+Ojennan oikeuteni hälle siis,
+vapaalle miehelle, maan vapaan tytär!
+
+RUDENZ.
+Ja vapaa olkoon kansa kartanoni!
+
+(Soitto alkaa jälleen nopeasti.)
+
+Esirippu.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Wilhelm Tell, by Friedrich von Schiller
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 45378 ***
diff --git a/45378/45378-8.txt b/45378/45378-8.txt
deleted file mode 100644
index 1e66e22..0000000
--- a/45378/45378-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,6790 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Wilhelm Tell, by Friedrich von Schiller

-

-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with

-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or

-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included

-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license

-

-

-Title: Wilhelm Tell

-       Viisinäytöksinen näytelmä

-

-Author: Friedrich von Schiller

-

-Translator: Eino Leino

-

-Release Date: April 14, 2014 [EBook #45378]

-

-Language: Finnish

-

-Character set encoding: ISO-8859-1

-

-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK WILHELM TELL ***

-

-

-

-

-Produced by Juha Kiuru and Tapio Riikonen

-

-

-

-

-

-

-WILHELM TELL

-

-Viisinäytöksinen näytelmä

-

-

-Kirj.

-

-FRIEDRICH VON SCHILLER

-

-

-Suomentanut Eino Leino

-

-

-

-Otava, Helsinki, 1907.

-

-Tampereen Sanomain Osakeyhtiön kirjapaino.

-

-

-

-

-

-

-HENKILÖT:

-

-HERMANN GESSLER, Schwyzin ja Urin valtavouti.

-WERNER, vapaaherra von Attinghaus, lippuherra.

-ULRICH von RUDENZ, hänen sisarenpoikansa.

-

-Schwyzin miehiä:

-WERNER STAUFFACHER

-KONRAD HUNN

-ITEL REDING

-HANS MAUER

-JÖRG HOF

-ULRICH SCHMIED

-JOST WEILER

-

-Urin miehiä:

-WALTER FÜRST

-WILHELM TELL

-RÖSSELMANN, pappi

-PETERMANN, lukkari

-KUONI, paimen

-WERNI, metsästäjä

-RUODI, kalastaja

-

-Unterwaldin miehiä:

-ARNOLD MELCHTAL

-KONRAD BAUMGARTEN

-MEIER SARNILAINEN

-STRUTH WINKELRIED

-KLAUS FLÜE

-BURKHART BÜHEL

-ARNOLD SEVA

-PFEIFFER LUZERNILAINEN

-

-KUNZ GERSAULAINEN.

-JENNI, kalastajapoika.

-SEPPI, paimenpoika.

-GERTRUD, Stauffacherin puoliso.

-HEDWIG, Tellin puoliso, Fürstin tytär.

-BERTA von BRUNECK, rikas perijätär.

-

-Talonpoikais-naisia:

-ARMGARD

-MECHTHILD

-ELSBETH

-HILDEGARD

-

-Tellin pojat:

-WILHELM

-WALTER

-

-Palkkasotureita:

-FRIESSHARDT

-LEUTHOLD

-

-RUDOLF HARRAS, Gesslerin tallimestari.

-JOHANNES PARRICIDA, Schwabin herttua.

-STÜSSI, pellonvartia.

-URIN HÄRKÄ.

-VALTAKUNNAN AIRUT.

-TYÖVOUTI.

-MESTARI STEINMETZ, KISÄLLEJÄ ja APULAISIA.

-JULKINEN KUULUTTAJA.

-ARMELIAITA VELJIÄ.

-GESSLERIN ja LANDENBERGIN ratsumiehiä.

-MAAMIEHIÄ, VAIMOJA ja LAPSIA eri maakunnista

-

-

-

-

-ENSIMMÄINEN NÄYTÖS

-

-

-ENSIMMÄINEN KUVAELMA.

-

-Vierwaldstätter-järven ranta, korkea ja kallioinen, Schwyziä vastapäätä.

-

-Järvi muodostaa poukaman; maja lähellä rantaa. _Kalastajapoika_ soutaa

-purressaan. Järven tuolla puolen näkyvät Schwyzin kylät, talot ja

-viheriöivät niitut kirkkaassa päivänpaisteessa. Vasemmalla katsojasta

-piirtyvät Haken-vuoren huiput, pilvien saartamina. Oikealla etäisimmässä

-taustassa jäävuoret. Jo ennen kuin esirippu nousee, kuuluu paimenloilun

-sävel (Kuhreihen) ja karjankellojen sopusointuinen kilinä, joka vielä

-jatkuu hetkisen avatullakin näyttämöllä.

-

-KALASTAJAPOIKA (laulaa purressaan).

-

-      Paimenloilun sävel.

-

-Vesi uimahan vaativi, maininki päilyy,

-poika rannalle nukkui, ruohikko häilyy,

-    hän helkkehen kuulee

-    kuin huilujen ois,

-    kuin enkelikuorot

-    maill' Edenin sois.

-Hän herää, jo autuutta ahmaisee,

-hänen rintaansa lainehet huuhtoelee.

-    Soi aalloista ääni:

-    mies nuor', ole mun!

-    Ma nukkujan noudan

-    jo nuorena sun.

-

-PAIMEN (vuorella).

-

-      Sävel: toisinto edellisestä.

-

-    Kesä keikkuen läks,

-    jäi laitumet huoleen.

-    Syys saa, kotipuoleen

-    jo paimenet käy.

-Me vuorille lähdemme, taas täällä näymme,

-käen laulavan kanssa kun laaksoja käymme,

-kun lähtehet läikkyy ja maa pukeuu,

-runot raikuu ja tohisee toukojen kuu.

-    Kesä keikkuen läks,

-    jäi laitumet huoleen.

-    Syys saa, kotipuoleen

-    jo paimenet käy.

-

-ALPPI-AMPUJA (näkyy vastakkaisella kallionkielekkeellä).

-

-      Sävel: toinen toisinto.

-

-Jyly vuorilla käy, epävarma on tie,

-ei pelkää, ken alppi-ampuja lie,

-    hän uljaana astuu,

-    on ympäri jää,

-    kevät ei kuki, virpi

-    ei vihreäpää.

-Hänen allansa on meri usmainen ain,

-hälle maailma on rako pilvien vain,

-    hän ihmisten kaupungit

-    unhoittaa,

-    mikä luonnon on muoto

-    ja kukkiva maa.

-

-(Maisema muuttuu, kuuluu kumea jyrinä vuorilta. Pilvien

-varjot kiitävät yli tienoon.)

-

-_Ruodi_, kalastaja, tulee majasta. _Werni_, metsästäjä,

-astuu kalliolta. _Kuoni_, paimen, tulee maito-astia olallaan.

-_Seppi_, hänen apurinsa, seuraa häntä.

-

-RUODI.

-Nopeesti, Jenni! Pursi maihin! Harmaa

-jo saapuu vuoren ukko, kumeasti

-Firn mylvii, pilviin peittyy Mythenstein

-ja viimaa jäistä puhuu Wetterloch.

-Me myrskyn saamme.

-

-KUONI.

-                  Saamme sateen myöskin.

-Syö karja heinää, koira maata kuopii.

-

-WERNI.

-Sukeltaa vesikana, hyppii kalat.

-Me rajuilman saamme.

-

-KUONI (apurilleen).

-                    Katso, Seppi,

-ett'ei vain karja pääse karkuun.

-

-SEPPI.

-                                Tunnen

-ma kelloistansa mustan Muurikin.

-

-KUONI.

-Siis kaikk' on koossa, se käy kauimpana.

-

-RUODI.

-On teillä, paimen, kauniit karjankellot.

-

-WERNI.

-Ja kaunis karja myös. Se omanneko?

-

-KUONI.

-Niin rikas en, -- on karja Attinghausin,

-mun arvon herrani. Ma kaitsen sitä.

-

-RUODI.

-Kas, kuinka kaunis tuon on kaulanauha!

-

-KUONI.

-Se olevansa tietää kellokas;

-jos pois sen otan, syönnistään se lakkaa.

-

-RUODI.

-Loruja! Tuhma luontokappale --

-

-WERNI.

-On järkeä myös luontokappaleilla.

-Me tiedämme sen, kauriin ajelijat.

-Niill' laitumillaan ain on vartia,

-mi korvaa heristää ja kimakasti

-varoittaa, koska saapuu joutsimies.

-

-RUODI (paimenelle).

-Kotiinko?

-

-KUONI.

-         Syötetty on alpin ruoho.

-

-WERNI.

-Iloista palaamista!

-

-KUONI.

-                   Teille samaa;

-palata ain ei teidän retkiltänne.

-

-RUODI.

-Mies juosten tänne tulee.

-

-WERNI.

-                         Tunnen hänet:

-Baumgarten Alzellista.

-

-_Konrad Baumgarten_ (syöksyy esiin hengästyksissään).

-

-BAUMGARTEN.

-                      Pursimies!

-Jumalan tähden, tänne venhe!

-

-RUODI.

-                             Mitä?

-No, noh, mi kiire?

-

-BAUMGARTEN.

-                   Yli viekää minut!

-Vesille vene! henki vaarassa on.

-

-KUONI.

-Maamies, mi teidän on?

-

-WERNI.

-                       Ken ajaa teitä?

-

-BAUMGARTEN (kalastajalle).

-Ah, joutuin, joutuin! Kantapäilläni

-maavoudin ratsaat ovat. Mennyt mies

-ma olen, jos he minut kiinni saavat.

-

-RUODI.

-Miks ahdistavat teitä ratsumiehet?

-

-BAUMGARTEN.

-Mua ensin auttakaa, ma kerron sitten.

-

-WERNI.

-Verissä olette. Mit' tapahtuu?

-

-BAUMGARTEN.

-Rossbergin vouti keisarillinen --

-

-KUONI.

-Tuo sudenruoka! Hänkö ajaa teitä?

-

-BAUMGARTEN.

-Hän on nyt vaaraton. Ma tapoin hänet.

-

-KAIKKI (peljästyen).

-Mit' teitte? Luoja teitä armahtakoon!

-

-BAUMGARTEN.

-Tein, mit' ois tehnyt joka vapaamies

-mun sijassa. Tein koti-oikeutta

-ma herjaajalle kunnian ja vaimon.

-

-KUONI.

-Siis kunniaanne loukkas linnanvouti?

-

-BAUMGARTEN.

-Hän täyttänyt ei pahaa aikomustaan,

-sen kunnon kirveeni ja Herra esti.

-

-WERNI.

-Te hyvin teitte; siit' ei kukaan soimaa.

-

-KUONI.

-Siis palkkansa sai konna. Sen hän kauan

-kansalta ansainnut on Unterwaldin.

-

-BAUMGARTEN.

-Tekoni tunnetaan; mua ajetahan --

-puhuissa -- Luoja auta! -- aika kuluu --

-

-(Ukonjyrinää.)

-

-KUONI.

-Nopeesti, lautturi! Mies yli saata!

-

-RUODI.

-Ei käy. Jo rajuilma alkaa. Teidän

-on varrottava.

-

-BAUMGARTEN.

-               En voi vartoa.

-Ah, Herra! Joka hetki surmaa uhkaa.

-

-KUONI (kalastajalle).

-Jumalan nimeen! Lähimmäistäs auta!

-Voi sama jokaiselle sattua.

-

-(Myrskyä ja ukkosta.)

-

-RUODI.

-Käy hirmutuuli, järvi kuohuu, näätte --

-En vastaan myrskyä voi purtta viedä.

-

-BAUMGARTEN (syleillen hänen polviaan).

-Teit' auttaa Herra, jos mua armahdatte --

-

-WERNI.

-Hänt' auta, pursimies! On hengen hätä.

-

-KUONI.

-Hän isä on ja häll' on vaimo, lapset.

-

-(Jatkuvia ukonjyräyksiä.)

-

-RUODI.

-On henki mullakin, myös vaimo, lapset.

-Te nähkää, kuinka hyrsky pauhaa, kuinka

-veen kohu käy ja kurimukset kuohuu;

-nyt järven voimat liikkuu pohjaan saakka.

-Halulla auttaisin ma kunnon miestä;

-mut on se mahdotonta, itse näätte.

-

-BAUMGARTEN (vielä polvillaan).

-Niin vainolaisen valtaan joudun, polo,

-lähellä, eessä pelastuksen ranta!

-Tuoss' on se! Voin sen silmin saavuttaa,

-myös sinne kantaa kaiku äänen, tuossa

-on pursi, saattais sinne viedä minut,

-ja avutonna, kurja, kuolen tähän!

-

-KUONI.

-Ken tuossa kiiruhtaa?

-

-WERNI.

-                      Tell Bürglistä.

-

-TELL (tulee jousi kädessä).

-Ken on tuo mies, mi apuanne anoo?

-

-KUONI.

-Hän on Alzellista. Hän kunniaansa

-puolusti, tappoi kuninkaallisen

-Rossbergin linnanvoudin, tuon suurkonnan --

-nyt häntä ajavat maavoudin ratsaat.

-Hän purtta pyytää yli päästäkseen;

-mut lautturi ei myrskyyn mennä tohdi.

-

-RUODI.

-Kas, siin' on Tell, hän myös on pursimies,

-hän todistaa, nyt voiko matkaan käydä.

-

-TELL.

-Jos hätä on, voi kaiken uskaltaa.

-

-(Ankaria ukonjyräyksiä. Järvi hyrskyää yli äyräittensä.)

-

-RUODI.

-Mun syöstä pitäis tuohon hornan kitaan?

-Tee sit' ei kukaan, joll' on järki päässä.

-

-TELL.

-Mies kelpo miettii viimeks itseään.

-Sa Luojaan turvaa, avutonta auta!

-

-RUODI.

-Mukava neuvoa on maalta käsin.

-On tässä pursi, tuossa järvi. Mene!

-

-TELL.

-Voi aalto armahtaa, mut ei maavouti.

-Koeta, pursimies!

-

-PAIMENET ja METSÄSTÄJÄ.

-                  Hänt' auta! Auta!

-

-RUODI.

-Hän vaikk' ois veljeni, vaikk' oma lapsi,

-en auttaa voi. On tänään Simonin

-ja Judan päivä. Järvi uhrin vaatii.

-

-TELL.

-Täss' ovat puheet turhat. Aik' on tärkki,

-mies autettava on. Siis, pursimies:

-tahdotko lähteä?

-

-RUODI.

-                 Ei, en, en minä.

-

-TELL.

-Jumalan nimeen sitten. Pursi tänne!

-Mun heikko voimani siis kokeen tehköön.

-

-KUONI.

-Haa, uljas Tell!

-

-WERNI.

-                 Se hänen tapaistansa!

-

-BAUMGARTEN.

-Tell, enkelini, pelastajani!

-

-TELL.

-Vallasta voudin pelastan ma teidät,

-hädästä myrskyn täytyy toisen auttaa.

-Parempi toki käsiin Jumalan

-kuin ihmisten on teidän tulla.

-

-(Paimenelle.)

-                              Maamies,

-jos kuolen, vaimoani lohduta!

-Tein, mit' en voinut tekemättä jättää.

-

-(Rientää purteen.)

-

-KUONI (kalastajalle).

-Merellä mestari te ootte. Mitä

-Tell tohti, tekö ette uskaltanut?

-

-RUODI.

-Kuin Tell, ei tekis miehet parhaatkaan.

-Vuorilla kaht' ei hänen vertaistansa.

-

-WERNI (on kiivennyt kalliolle).

-Hän purren lykkää. Kas, se kuinka kiikkuu!

-Jumala, turvaks tule uljaan miehen!

-

-KUONI (rannalla).

-Lyö aallot yli -- nää en enää heitä.

-Kas, tuoss' on taas! Kas, kuinka voimakkaasti

-hän purren ohjaa ohi rantahyrskyn.

-

-SEPPI.

-Maavoudin ratsaat tulee täyttä laukkaa.

-

-KUONI.

-Tott' tosiaan! Se hädäss' oli apu.

-

-_Joukko Landenbergin ratsumiehiä_.

-

-1:nen RATSUMIES.

-Murhaaja tänne, jonka piilotitte!

-

-2:nen RATSUMIES.

-Hän tänne tuli. Kaikk' on kätköt turhat.

-

-KUONI ja RUODI.

-Ket' tarkoitatte?

-

-1:nen RATSUMIES (huomaa purren).

-                  Helvetti! Mi tuo on?

-

-WERNI (ylhäältä).

-Hän purress' onko, jota etsitte?

-Mars, joutuin! Kenties vielä kiinni saatte.

-

-2:nen RATSUMIES.

-Hän pakoon pääsi.

-

-1:nen RATSUMIES (paimenelle ja kalastajalle).

-                 Teidän avullanne!

-Sen saatte maksaa! -- Majat polttakaa,

-tuhotkaa karjat, lyökää, hävittäkää!

-

-(Nelistävät pois.)

-

-SEPPI (syöksyen jälestä).

-Lampaani!

-

-KUONI (seuraa).

-          Voi mua, voi mun karjojani!

-

-WERNI.

-Nuo konnat! Ryövärit!

-

-RUODI.

-                      Vanhurskas taivas,

-kons' saapuu pelastaja maahan tähän?

-

-(Seuraa heitä)

-

-

-

-

-TOINEN KUVAELMA.

-

-Schwyzin Steinissä; lehmus Stauffacherin talon edustalla.

-Maantie ja silta.

-

-_Werner Stauffacher_ ja _Pfeiffer Luzernilainen_ tulevat keskustellen.

-

-PFEIFFER.

-Niin, niin, kuin sanoin, herra Stauffacher,

-ei Itävalta, -- jos voi välttää sitä --

-vaan valtakunta isäntänne olkoon.

-Jumala turvaks vapautenne vanhan!

-

-(Pudistaa hänen kättään sydämellisesti ja aikoo mennä.)

-

-STAUFFACHER.

-Pian saapuu vaimoni. Siks jääkää! Täällä

-te vieraani, ma Luzernissa teidän.

-

-PFEIFFER.

-Ma kiitän. Tänään Gersauss' olla täytyy.

--- Vouteinne kiristystä, kitsautta

-ja mitä muuta teillä onkaan tuskaa,

-se kärsikää! Voi tulla muutos pian,

-myös vaihtuu keisarit. Mut Itävaltaan

-jos kuulutte, sen ootte iki-omat.

-

-Menee. Stauffacher istuu murheellisena penkille, joka on

-lehmuksen alla. Siinä tapaa hänet hänen vaimonsa _Gertrud_,

-asettuu hänen viereensä ja katselee häntä hetken vaitiollen.

-

-GERTRUD.

-Niin vakaa miksi? En sua tunne enää.

-Jo päiväkaudet nähnyt vaieten

-otsallas olen raskaan synkkämielen.

-Sydäntäs painaa suru hiljainen.

-Se mulle usko! Vaimos oma olen

-ja puolen murheestasi vaadin myös.

-

-(Stauffacher ojentaa hänelle vaieten kätensä.)

-

-Mi vaivaa mieltäsi? Se mulle virka!

-Siunattu työs on, kukkii onnes, täydet

-on aitat, karjalaumat laajat, tuotu

-hepojen välkkyvien varsat ovat

-vuorilta onnekkaasti, vailla vammaa,

-paikoissa mieluisissa talvehtimaan.

-On talos tuossa, rikas niinkuin linna;

-uus on se tehty ydinpuusta, tarkan

-rakettu mukaan kulmamitan, luodin;

-kotoiset paistaa isot ikkunat,

-on seinä kilvin kirjaeltu, lausein

-myös viisain, joita lukee matkamies

-ja viipyy, mieltä niiden ihmetellen.

-

-STAUFFACHER.

-Lujana seisoo talo, tehty hyvin,

-mut pohja pettää, ah, ja perustus!

-

-GERTRUD.

-Mit' tarkoitat sa sillä? Werner, sano!

-

-STAUFFACHER.

-Puun alla tämän, niinkuin tänään, istuin,

-ilolla taapäin katsoin työhön tehtyyn,

-niin tuli Küssnachtista, linnastaan,

-miestensä kera vouti ratsastaen.

-Tään talon eteen pysähtyi hän, minä

-nopeesti nousin, nöyrästi, kuin sopii,

-nyt kävin vastaan käskijätä, joka

-ylhäistä tuomar'valtaa keisarin

-maass' edustaa. "Hoi, kenen on tää talo?"

-huus pahansuopa tuo, mi ties sen kyllä.

-Ma maltoin mieleni ja virkoin: "Talo

-on keisarin, mun herrani, ja teidän,

-mut minun läänini." -- Hän jatkoi silloin:

-"Sijassa keisarin ma tääll' oon herra,

-en salli, että moukka rakentaa

-taloja täällä ominpäinsä, elää

-vapaasti kuin ois itse herra maassa:

-sen teiltä kiellän, tohdin kieltää sen."

-Noin lausui, ratsasti pois korskeana.

-Jäin siihen murhemielin miettimähän

-ma sanaa, jonka virkkoi väärä mies.

-

-GERTRUD.

-Mun rakas herrani ja mieheni!

-Tahdotko vaimos sanan kuulla vakaan?

-Lie suotta tytär Ibergin en jalon,

-tuon miehen paljon kokeneen. Me siskot

-istuimme kehräten yöt pitkät, koska

-kokoutui taaton koissa kansan päät;

-lukivat julki kantakirjoja

-muinaisten keisarein ja järkevästi

-maan hyvää miettivät ja tarinoivat.

-Kultaista sanaa monta kuulin siinä,

-min viisas miettii, sitä toivoo hyvä,

-ja kaikki hiljaa painui sydämeen.

-Puheeni kuule siis ja huomaa! Sillä,

-mi sua painaa, ammoin tiennyt olen.

--- Sua vouti vihaa, vahingoittaa tahtoo,

-kun este olet, ettei taivu Schwyz

-sukuhun uutten ruhtinain, vaan pysyy

-vakaana valtakunnan puolla, niinkuin

-es'isät arvoisat on pysyneet. --

-Niin eikö ole? Erehdynkö, sano!

-

-STAUFFACHER.

-Niin on, siks mua vihaa vouti Gessler.

-

-GERTRUD.

-Sua kadehtii hän, koska vapaana

-vapaalla elät esi-isäis maalla, --

-näät hän on maaton. Sulle läänittänyt

-sen keisar' on ja valtakunta; näyttää

-sen voit kuin alusmaansa valtaherra.

-Pääs pääll' et tunne muuta herraa kuin

-sen, jok' on korkein kaiken kristikunnan

-_hän_ talossaan vain poika nuoremp' on,

-muu omaa ei kuin ritar'manttelinsa.

-Siks onnea hän joka kunnon miehen

-kateisna, karsain myrkkysilmin katsoo.

-On sulle ammoin vannonut hän turman --

-viel' elät vammatonna. Vartoa

-aiotko siks kuin pahan tahto täyttyy?

-Mies viisas varaa itsensä.

-

-STAUFFACHER.

-                           Mit' tehdä?

-

-GERTRUD (astuen lähemmäksi).

-Siis kuule neuvoni! Sa tiedät, kaikki

-Schwyzissä kunnon miehet valittaa

-maavoudin raivoa ja ahneutta.

-Myös tuolla, usko, Unterwaldissa

-ja Urissa ies sama painaa, sama

-väsymys on sen kovaan kantamiseen --

-näät niinkuin Gessler täällä, Landenberg

-tuo rietas riehuu järven tuolla puolen --

-ei saavu sieltä kalapursi tänne,

-mi uutta turmantyötä kertois ei

-ja voutein uutta väkivaltaa virkkais.

-Siks hyvä ois, ett' eräät teistä, joilla

-on tahto rehellinen, tuumisitte

-nyt hiljaa, kuinka päästä sorron alta.

-Jumala teit' ei varmaan ylen-anna

-ja oikeata auttaa asiaa.

-Sull' eikö ketään Uriss' ystävää,

-avata jolle voisit sydämesi?

-

-STAUFFACHER.

-Ma tunnen monta kunnon miestä tuolla

-ja arvon herraa, jotka ystäviä

-    (Nousee ylös.)

-minulle ovat. Mutta vaimo, minkä

-aatteiden vaarallisten myrskyn nostat

-tyynessä rinnassani! Sisimpäni

-eteeni käännät päivänvaloon; mitä

-epäsin itse miettimästä hiljaa,

-sa kielin kevein lausut rohkeasti:

-oletko harkinnut, mua mihin neuvot?

-Aseiden kalskeen sekä riidan hurjan

-sa loihdit laaksoon tähän rauhaiseen.

-Me, heikko paimenkansa, tohtisimme

-maailman herrain kanssa taistoon käydä?

-He vartovat vain hyvää tekosyytä

-maa raukan tämän päälle päästääksensä

-sotaisen ylivoiman hurjat laumat

-ja voiton oikeudella vallitakseen

-ja oikeutetun rangaistuksen syyllä

-meilt' ottaaksensa vanhat vapauskirjat.

-

-GERTRUD.

-Te myöskin ootte miehiä, myös teillä

-on kirveet; apu rohkean on Herra.

-

-STAUFFACHER.

-Ah, vaimo! Hirmu hillitsemätön

-on sota; karjat, paimenet se kaataa.

-

-GERTRUD.

-On kärsittävä, minkä taivas sallii;

-mut kohtuutonta miel' ei kärsi jalo.

-

-STAUFFACHER.

-Tää talo vasta tehty on sun riemus;

-poroksi sota suunnaton sen polttaa.

-

-GERTRUD.

-Tavara ajallinen jos mua sitoo,

-ma itse heitän siihen kekäleen.

-

-STAUFFACHER.

-Sa uskot ihmisyyteen; säästä sota

-ei lasta, joka nukkuu kehdossaan.

-

-GERTRUD.

-Taivaassa syyttömäin on ystävä;

-sa eteen katso, älä taakses enää!

-

-STAUFFACHER.

-Me miehet voimme kuolla kunnialla;

-mut mikä kohtaloksi teidän tulee?

-

-GERTRUD.

-On viime vaalin valta heikoimmalla;

-ken hyppää tältä sillalta, on vapaa.

-

-STAUFFACHER (syöksyy hänen syliinsä).

-Ken poven moisen painaa povelleen,

-hän riemuin kotilieden eestä sotii,

-ei ylivoimaa valtiasten säiky.

-Jalalta seisovalta Uriin lähden;

-siell' elää ystäväni Walter Fürst,

-mi miettii näistä ajoista kuin minä.

-Myös kohtaan siellä jalon lippuherran

-von Attinghausin; vaikka ylhäinen,

-hän kansaa rakastaa ja vanhaa tapaa.

-Ma neuvottelen heidän kanssaan, kuinka

-maan vihollista torjuttava on.

-Hyvästi! Ohjaa poissaollessani

-taloa niinkuin mieles viisas käskee.

-Hurskaalle miehelle, mi kirkkoon kulkee,

-munkille, joka kokoo luostarilleen,

-suo apu ynnä ruoka runsas. Piile

-Stauffacherin ei talo. Äärimmäisnä

-tien vapaan varrella se seisoo, turva

-ja suoja kaikkein maata matkaavaisten.

-

-Samalla kuin he poistuvat taustaan, esiintyy _Wilhelm

-Tell_ Baumgartenin kanssa etualalla.

-

-TELL (Baumgartenille).

-Te ette enää mua tarvitse.

-Nyt taloon tuohon menkää, siinä asuu

-Stauffacher, isä ahdistettujen.

-Kas, siinä on hän itse! Tulkaa mukaan!

-

-(Lähestyvät häntä.)

-

-

-

-

-KOLMAS KUVAELMA.

-

-Avoin paikka Altorfin luona.

-

-Kukkulalla taustassa näkyy linnanrakennus, joka jo on niin pitkälle

-ehtinyt, että kokonaisuuden muoto käy esille. Taempi puoli on valmis;

-etummaista juuri rakennetaan, telineet ovat vielä pystyssä, työmiehet

-kulkevat niitä ylös ja alas. Korkeimmalta harjalta riippuu katonkattaja.

-Kaikki työssä ja liikkeessä.

-

-_Työvouti. Mestari Steinmetz. Kisällejä_ ja _Apulaisia_.

-

-TYÖVOUTI (hoputtaa sauvallaan työväkeä).

-Nopeesti! Ei niin pitkä lepo! Tänne

-kivet ja kalkki ynnä muurisavi,

-ett' tullessaan maavouti menestyneen

-työn nähdä sais. Kuin kilpikonnat käydään.

-

-(Kahdelle apulaiselle, jotka kantavat kuormaa.)

-

-Tuo onko taakka? Kaksinkerroin pankaa!

-Kuin vorot aikaa täällä varastatte.

-

-1:nen KISÄLLI.

-On sentään kovaa, että itse saamme

-me kivet kantaa vankilaamme omaan.

-

-TYÖVOUTI.

-Mi murina? On huono kansa tämä,

-se kelpaa lehmiään vain lypsämään

-ja käymään laiskan lailla vuoristossa.

-

-VANHA MIES (levähtää).

-En jaksa enää!

-

-TYÖVOUTI (pudistaa häntä).

-               Työhön, vanhus! Joutuin!

-

-1:nen KISÄLLI.

-Teill' eikö ole sisälmyksiä,

-kun vanhusta, mi tuskin käydä taitaa,

-noin ahdistatte?

-

-MESTARI STEINMETZ ja KISÄLLIT.

-                 Se on armotonta!

-

-TYÖVOUTI.

-Ei kuulu teihin se; teen ammattini.

-

-2:nen KISÄLLI.

-Mut nimen minkä linna saap' on, jota

-nyt rakennamme?

-

-TYÖVOUTI.

-                Urin lukko nimi

-oleva on sen; teidät orjuuttaa se.

-

-KISÄLLIT.

-Kuin? Urin lukko?

-

-TYÖVOUTI.

-                  Nauramist' ei siinä!

-

-2:nen KISÄLLI.

-Tää linnapaha lukitseisko Urin?

-

-1:nen KISÄLLI.

-Sen tiedän, monta moista myyränpesää

-saa panna päällekkäin, jos tulla mieli

-niin korkea kuin vähin Urin vuori!

-

-(Työvouti menee taustaan.)

-

-MESTARI STEINMETZ.

-Vasaran viskaan järveen syvimpään,

-tään auttajani kirotussa työssä!

-

-_Tell_ ja _Stauffacher_ tulevat.

-

-STAUFFACHER.

-Ah, etten eläis moista nähdäkseni!

-

-TELL.

-Ei täällä hyvä. Käymme eteenpäin.

-

-STAUFFACHER.

-Tää Uri onko, vapauden maa?

-

-MESTARI STEINMETZ.

-Oi, herra, tornikellarit kun ensin

-te näkisitte! Niin, ken siellä asuu,

-ei hälle enää kukko koskaan kieku.

-

-STAUFFACHER.

-Jumala!

-

-STEINMETZ.

-        Nähkää sivupylväät nämä!

-Ne seisoo niinkuin ijäisyyttä varten.

-

-TELL.

-Min koura kohotti, voi koura murtaa.

-

-(Osoittaen vuorille.)

-

-Vapauden huoneen meille Luoja loi.

-

-Kuuluu rummun ääni, saapuu miehiä, jotka kantavat hattua

-tangon päässä. Kuuluttaja seuraa heitä, vaimot ja lapset

-tunkeilevat hälisten.

-

-1:nen KISÄLLI.

-Mik' ääni rummun? Kuulkaa!

-

-MESTARI STEINMETZ.

-                           Mik' on mieli

-tään narrin-ilveen ja tuon tankohatun?

-

-KUULUTTAJA.

-Nimessä keisarin!

-

-KISÄLLIT.

-                  Kah, kuulkaa, kuulkaa!

-

-KUULUTTAJA.

-Te hatun näätte tämän, Urin miehet!

-Se pannaan pitkän pylvään päähän, keskeen

-Altorfin, kohdalle sen korkeimmalle;

-näin on maavoudin tarkoitus ja tahto:

-tää hattu saakoon saman kunnian

-kuin hän. Päin paljain, polvin notkistetuin

-on sitä tervehdittävä. Voi siitä

-kuningas tuta kuuliaisensa.

-Ken käskyä ei tottele, hän hukkaa

-henkensä, tavaransa valtiaalle.

-

-(Kansa nauraa, rumpu käy, he menevät ohitse.)

-

-1:nen KISÄLLI.

-Mink' uuden häväistyksen meille vouti

-nyt mietti! Hattuako kunnioittaa!

-Ken moisesta on koskaan kuullut ennen?

-

-MESTARI STEINMETZ.

-Hatunko eessä meidän polvistua!

-Hän leikkii vakavanhain miesten kanssa.

-

-1:nen KISÄLLI.

-Ois edes kruunu keisarin! Mut hattu

-vain Itävallan! Näin sen riippuvaksi

-ma päällä lääniherran istuimen.

-

-MESTARI STEINMETZ.

-Kavahtakaa! On Itävallan hattu

-vain ansa meidät Itävaltaan liittää!

-

-KISÄLLIT.

-Mies kunnian ei kukaan suostu moiseen.

-

-MESTARI STEINMETZ.

-Me sopikaamme siitä kaikkein kanssa.

-

-(Menevät taustaan.)

-

-TELL (Stauffacherille).

-Teill' on nyt selko. Jääkää hyvästi!

-

-STAUFFACHER.

-Te kunne riennätte? Ah, älkää menkö!

-

-TELL.

-Kotini kaipaa isää. Hyvästi.

-

-STAUFFACHER.

-Tää sydän täys on teille haastaaksensa.

-

-TELL.

-Sanoista kevene ei raskas sydän.

-

-STAUFFACHER.

-Tekoihin saattaa sanat voivat meitä.

-

-TELL.

-Nyt teko ainut on vait olla, kestää.

-

-STAUFFACHER.

-Myös sietämätön onko siedettävä?

-

-TELL.

-Ei kauan kestä hirmuhallitus.

-Jos kuiluistaan Föhn nousee, sammutetaan

-takassa tuli, laivat valkamiinsa

-nopeesti rientävät ja vahingotta

-maan yli henki mahtava tuo käy.

-Kotona kukin hiljaa eläköön;

-kernaasti rauha suodaan rauhaisalle.

-

-STAUFFACHER.

-Luulette?

-

-TELL.

-          Kyy ei pistä ärtymättä.

-He varmaan väsyvät jo itsestään,

-maat nähden eessään tyynet, levolliset.

-

-STAUFFACHER.

-Voisimme paljon, jos me yhtyisimme.

-

-TELL.

-Helpompi yksin päästä aallon alta.

-

-STAUFFACHER.

-Niin kylmä asialle yhteiselle?

-

-TELL.

-Jokainen varma vaan on itsestään.

-

-STAUFFACHER.

-Yhdessä heikotkin on voimakkaita.

-

-TELL.

-Mut voimakas on yksin voimakkain.

-

-STAUFFACHER.

-Siis teihin luottaa isänmaa ei saata,

-jos hätäpuolustukseen ryhtyy se?

-

-TELL (ojentaa hänelle kätensä).

-Tell lampaan kadonneen tuo syvyydestä

-ja ystäviltään avun epäisikö?

-Mut mitä teettekin, en neuvotella

-siit' tahdo; voi en valikoida kauan,

-en harkita. Mut määrättyyn jos työhön

-mies tarpeen on, Tell kutsukaa! Hän tulee.

-

-(Menevät eri tahoille. Rakennuksen ympärillä äkillinen melu.)

-

-MESTARI STEINMETZ (rientää sinne).

-Mik' on?

-

-1:nen KISÄLLI (tulee esille, huutaa).

-On maahan syössyt kattaja.

-

-_Berta_ seurueineen.

-

-BERTA (rientää esille).

-Hän onko musertunut? Juoskaa! Joutuin!

-Apua, jos voi auttaa! Täss' on kultaa!

-

-(Heittää korunsa kansan sekaan.)

-

-MESTARI STEINMETZ.

-Kullasta kaikk' on teille myötävänä!

-Jos isä temmattu on lapsiltansa,

-mies vaimoltaan ja valitus maan täyttää,

-kullalla korvaavanne luulette

-hyväksi taas sen. Menkää! viekää kulta!

-Olimme iloisia ihmisiä,

-te epätoivon toitte maahan tähän.

-

-BERTA (työvoudille, joka palajaa)

-Elääkö hän?

-

-(Työvouti antaa päinvastaista tarkoittavan merkin.)

-

-            Oh, turman linnaa! Kiroin

-se tehtiin, kirous asuva on siinä.

-

-(Poistuu.)

-

-

-

-

-NELJÄS KUVAELMA.

-

-Walter Fürstin asunto.

-

-_Walter Fürst_ ja _Arnold Melchtal_ astuvat esiin eri puolilta.

-

-MELCHTAL.

-Ah, Walter Fürst --

-

-WALTER FÜRST.

-                    Jos meidät yllätettäisi

-Vakoojat meitä ympäröivät.

-

-MELCHTAL.

-                           Mitään

-ei sanaa Unterwaldista? Ei mitään

-mun isältäni? Kauempaa en kestä

-kuin vanki maata täällä toimetonna!

-Mit' tehnyt siis niin rangaistavaa lien

-tääll' lailla murhaajan mun piilläkseni?

-Mieheltä, joka härkävaljakkoni

-upean silmieni eestä ottaa

-maavoudin käskyst' aikoi julkeasti,

-katkaissut sauvallani sormen olen.

-

-WALTER FÜRST.

-Olette nopsa liian. Mies ol' voudin;

-hän esivaltanne ol' lähettämä.

-Olitte sakkoon langetettu; teidän

-ois ollut sakkoon vaiti suostuttava.

-

-MELCHTAL.

-Sanoja ollut oisko siedettävä

-tuon lurjuksen: "Jos moukka tahtoo syödä,

-niin itse auran eessä astukohon."

-Sydäntä viilsi, kun hän härkäparin

-tuon kauniin riisui; kumeasti mylvi

-ja näytti sarviaan ne niinkuin ollut

-ois tunne niillä tästä vääryydestä.

-Mun viha silloin valtasi vanhurskas,

-en ollut herra itseni, ja löin.

-

-WALTER FÜRST.

-Sydäntä omaa tuskin hillitsemme;

-kuink' olla voisi reipas nuoruus kesy?

-

-MELCHTAL.

-Mua säälittää vain isä. Hoitamista

-hän tarvitseis ja etäällä on poika.

-Vapautta on hän sekä oikeutta

-ain puoltanut, siks vouti häntä vihaa.

-Siks miestä vanhaa varmaan ahdistavat,

-ei hällä turvaa häväistyksiltä.

-Mun käyköön, kuinka käy, mun sinne täytyy.

-

-WALTER FÜRST.

-Vain vartokaa nyt kärsivällisesti,

-siks kunnes Unterwaldista saa sana.

-Ma kuulen koputuksen. Menkää! Ehkä

-maavoudin airut on se. Sisään! Teidät

-Urissa saavuttaa voi Landenberg,

-sill' liitoss' ovat sortajat.

-

-MELCHTAL.

-

-                              He opin

-siin' antavat myös meille.

-

-WALTER FÜRST.

-                           Menkää! Kutsun

-takaisin teidät, kun on turvallista.

-

-(Melchtal menee sisälle.)

-

-Tuo onneton, en tohdi myöntää hälle,

-mut pahaa aavistan. Ken kolkuttaa?

-Jokainen oven avaus tuo turmaa;

-petos ja vilppi väijyy kaikkialla,

-kotien sisimpäänkin tunkeutuvat

-kätyrit väkivallan; koht' ois tarvis

-oville laittaa reikelit ja lukot.

-

-Hän avaa oven ja astahtaa hämmästyneenä taapäin.

-_Werner Stauffacher_ astuu sisälle.

-

-Ma mitä nään? Te, herra Werner? Vieras

-todella kallis. Arvokkaampi mies

-ei vielä kynnyksen tään yli käynyt.

-Tervehdin teitä alle kattoni.

-Mi teidät Uriin tuo? Mit' etsimässä

-täält' ootte?

-

-STAUFFACHER (ojentaen kätensä hänelle).

-              Aikaa vanhaa vanhan Sveitsin.

-

-WALTER FÜRST.

-Ne kerallanne tuotte. Niin on hyvä,

-niin sydän lämpenee, kun teidät näkee.

-Mut istukaahan! Kuinka Gertrud-rouva,

-vaimonne viehättävä, viisas tytär

-lbergin viisaan, voi ja jaksaa? Kaikki

-maan saksalaisen matkamiehet, joiden

-tie etelään käy ohi Meinrad-kirkon,

-kehuvat huonehenne vierasvaraa.

-Nyt juuri Flüelistä tuletteko?

-Jotakin ootteko jo nähneet täällä

-te ennen kuin tään oven aukaisitte?

-

-STAUFFACHER (istuu).

-Näin linnaa uutta rakennettavan,

-mi ei mua miellyttänyt.

-

-WALTER FÜRST.

-                        Ystäväni,

-yhdellä katseella te kaikki näitte.

-

-STAUFFACHER.

-Urissa moist' ei ole koskaan ollut,

-ei ihmismuistiin mitään linnaa; luja

-muu ollut maja täällä ei, vain hauta.

-

-WALTER FÜRST.

-Vapauden hauta on se; nimititte

-sen oikein.

-

-STAUFFACHER.

-            Herra Walter Fürst, en tahdo

-salata teiltä, turhan vuoks en tule;

-mua surut suuret painaa. Sorto jäi

-kotiini, sorron myöskin täältä löydän.

-Ei sietää enää voi, mit' tapahtuu,

-mut näy ei loppua tään vaivan. Vapaa

-on aina Sveitsi ollut, tottuneita

-olemme täällä hyvään kohteluun.

-Tällaista viel' ei maassa nähty koskaan

-niin kauan kuin on paimen vuorta käynyt.

-

-WALTER FÜRST.

-Niin, kuulumattomat on maassa olot;

-myös jalo herra Attinghaus, mi nähnyt

-on ajat vanhat ja ne muistaa, sanoo

-tät' ettei enää ole sietäminen.

-

-STAUFFACHER.

-Myös Underwaldissa on ahdistus

-ja kovin kärsitään. Tuo konna, joka

-Rossbergiss' asui, vouti keisarin,

-himoitsi hedelmätä kiellettyä;

-Baumgartenin alzellilaisen naista

-hän tahtoi tekoon sopimattomaan,

-mies kirveellä löi kuoliaaksi hänet.

-

-WALTER FÜRST.

-O, oikeat on Herran tuomiot!

-Baumgarten, sanoitte. Mies vaatimaton!

-Hän pelastettu lie? Lie turvassa?

-

-STAUFFACHER.

-Vävynne saattoi hänet järven poikki;

-Steinissä luonani nyt kätken häntä.

-Mut hirveämpää vielä kertonut

-Sarnista mulle sama mies on; sydän

-jokaisen kunnon miehen vuotaa verta.

-

-WALTER FÜRST (tarkkaavaisena).

-Mit' on se?

-

-STAUFFACHER.

-            Melchtalissa, siinä, missä

-tie Kernsin käy, mies kelpo asuu; hänen

-nimensä Heinrich Haldilainen on.

-Sanansa kokouksissa paljon painaa.

-

-WALTER FÜRST.

-Ken hänt' ei tuntis? Mit' on tapahtunut?

-

-STAUFFACHER.

-Sakotti poikaa hänen Landenberg

-viasta pienestä ja auran eestä

-riisutti pojan parhaan härkäparin;

-löi poika huovia ja pakoon pääsi.

-

-WALTER FÜRST (suurimmassa jännityksessä).

-Mut isä, sanokaa, kuin hälle kävi?

-

-STAUFFACHER.

-Kutsutti isän luokseen Landenberg

-ja vaati poikaa hältä kohta ilmi;

-kun toden mukaan vannoi vanha mies

-hän ettei paenneesta tiennyt mitään,

-käsketti vouti esiin pyövelit --

-

-WALTER FÜRST (hypähtää ylös ja tahtoo viedä

-hänet huoneen toiselle puolen).

-Ei enempää.

-

-STAUFFACHER (korottaen äänensä).

-            "Jos poik' on päässyt pakoon,

-sa mulla oot!" Hän maahan heitettiin,

-terävä rauta silmät hältä puhkas --

-

-WALTER FÜRST.

-Jumala taivaan!

-

-MELCHTAL (syöksyy esiin).

-                Silmät, sanoitteko?

-

-STAUFFACHER (hämmästyneenä Walter Fürstille).

-Ken on mies nuori?

-

-MELCHTAL (tarttuu häneen kuumeentapaisella kiihkolla).

-                   Silmät? Puhukaa!

-

-WALTER FÜRST.

-O, poika onneton!

-

-STAUFFACHER.

-                  Ken on hän?

-

-(Walter Fürst tekee merkin hänelle.)

-

-                              Se

-on hänen poikansa? Vanhurskas Herra!

-

-MELCHTAL.

-Molemmat silmätkö? Ja poissa olla

-mun täytyy!

-

-WALTER FÜRST.

-            Kestäkää se niinkuin mies!

-

-MELCHTAL.

-Mun tähteni, mun tähden rikokseni!

-Sokea siis? Siis aivan sokko?

-

-STAUFFACHER.

-                              Te

-sanotte sen. Vuos kuiviin lähde silmän,

-ei aurinkoa enää nää hän koskaan.

-

-WALTER FÜRST.

-Poloista säälikää!

-

-MELCHTAL.

-                   Ei koskaan, koskaan!

-

-(Painaa käden silmilleen ja vaikenee hetkisen; kääntyy sitten

-toisesta toiseen ja haastaa vienolla, itkun sortamalla äänellä.)

-

-On silmäin valo kaunis taivaan lahja!

-Valosta elää joka olento,

-valosta luodut kaikki riemuitsevat;

-myös kasvi, kukka kääntää päänsä valoon.

-Ja hän, hän yössä ijäisessä istuu,

-virvoita hänt' ei enää niitut vihreet,

-ei kukkain loisto, koskaan nää ei punaa

-hän kukkuloiden kimmeltävien!

-Ei ole kuolo mitään, mutta elää,

-ei nähdä, se on onnettuus. Miks mua

-niin säälein katsotte? Kaks mull' on silmää,

-mut yhtään voi en sokealle antaa

-isälle, vähintä en välkähdystä

-sen valomeren, mua mi huikaisee.

-

-STAUFFACHER.

-Surunne suurentaa mun täytyy vielä,

-vaikk' oisi lohdun aika. Muutakin

-isänne kaipaa, kaikki hält' on viety,

-ei hälle vouti jättänyt kuin sauvan

-ovelta ovelle sen kanssa käydä.

-

-MELCHTAL.

-Siis sauva vaan jäi sokealle! Kaikki

-siis viety, myöskin valo auringon,

-tavara yhteinen tuo köyhimpäinkin.

-Mua älkää vaatiko nyt viipymähän!

-Mi kurja pelkuri ma ollut olen,

-kun omaa turvaa olen aatellut,

-en sinun, en sun päätäs kallista,

-mi pantiksi jäi käsiin huonon miehen!

-Pois varovaisuus arka! Muut' en mitään

-nyt mieti, kostoa vain hurmehista.

-Mun sinne täytyy -- kenkään ei saa estää --

-isäni silmät voudilta ma vaadin.

-Kaikista hänen joukoistansa esiin

-ma etsin hänet. Hengestäin en huoli,

-jos hänen vereensä vain sammuttaa

-saan tuskan tään ma kuuman, äärettömän.

-

-(Tahtoo mennä)

-

-WALTER FÜRST.

-Te jääkää! Mitä voitte häntä vastaan?

-Samissa istuu hän ja linnastansa

-vihaanne voimatonta pilkkaa vaan.

-

-MELCHTAL.

-Ja vaikka asuis hän jääpalatsissa

-Schreckhornin taikka korkeammalla,

-miss' istuu Jungfrau, ikihuntu-impi,

-tien hänen luokseen teen; kakskymmentä

-mun-mielistäni miestä nuorta murtaa

-nuo muurit. Jos ei mua kenkään seuraa,

-jos kaikki majain sekä karjain tähden

-te sorron alle taivutte, niin huudan

-vuorilta paimenet ma kokoon, kerron

-Jumalan vapaan taivaankannen alla,

-miss' sydän miehen terve, mieli reipas,

-nää kauhut heille kuulumattomat.

-

-STAUFFACHER (Walter Fürstille).

-Asiat kärjistyvät. Varrommeko

-viel' äärimmäistä --

-

-MELCHTAL.

-                     Mikä äärimmäinen

-voi olla eessämme, kun silmän tähti

-ei enää varma ole kuopassaan?

-Meill' eikö turvaa? Miksi jännittämään

-opimme jousta? Miksi heiluttamaan

-kirvestä? Epätoivon tuskass' on

-Jok' olennolla hätäpuolustus.

-Väsynyt pysähtyy myös peura, puskee

-sarvensa peljätyt päin koiralaumaa,

-ja kauris vetää metsästäjän kuiluun;

-myös kyntöhärkä, koti-eläin kesy,

-toveri ihmisen, min kaulan voima

-ikeemme alle suopeasti suostuu,

-jos ärtyy, ärjähtää ja sarvin vahvoin

-se vihollisen viskaa pilvihin.

-

-WALTER FÜRST.

-Jos kolme maata miettis kuin me kolme,

-jotakin ehkä jaksaisimme me.

-

-STAUFFACHER

-Jos Uri kutsuu, Unterwald jos auttaa,

-niin liitot vanhat pitää Schwyzin mies.

-

-MELCHTAL.

-Suur' Unterwaldissa on sukupuuni,

-jokainen riemuin hengen uskaltaa,

-jos toinen hälle vaan suo selkänojan.

-O, hurskaat isät maamme tään! Ma seison,

-vain nuorukainen, teidän, kokeneiden

-keskellä tässä, vait on vaatimaton

-maan kokouksissa ääneni. Mut älkää

-vaikk' olen nuori enkä paljon nähnyt,

-mun neuvoani hylkikö ja sanaa!

-Ei nuoruushurme hillitön mua aja,

-vaan tuskan tuiman vaivaloinen valta,

-mi kivenkin voi saada säälimähän.

-Te itse isät ootte, heimon päät,

-ja toivotte myös poikaa kelvollista,

-mi kunnioittais päänne pyhää lunta

-ja silmienne valkeutta valvois.

-O, vaikka itse vielä vammattomat

-ruumiilta, tavaralta, vaikka terveet

-ja kirkkaat teillä silmät päässä liikkuu,

-hätämme älköön teille vieras olko!

-Teidänkin päällä sorron kalpa häilyy.

-Maan kääntäneet pois Itävallast' ootte;

-muu ollut taattoni ei rikos; syyssä

-samassa ootte, kadotuksessa.

-

-STAUFFACHER (Walter Fürstille).

-Te päättäkää; ma varmaan teitä seuraan.

-

-WALTER FÜRST.

-Tahdomme kuulla, minkä jalot herrat

-Sillin ja Attinghaus voi neuvon antaa.

-Tuo nimet moiset meille ystäviä.

-

-MELCHTAL.

-Mi arvokkaamp' on nimi vuoristoissa

-kuin teidän sekä teidän? Niihin nimiin

-ja niiden painoon koko kansa luottaa;

-on niillä maassa hyvä kaiku. Runsaan

-isäinne kunnon itse kartuttaneet

-runsaasti ootte. Miksi tarpeen tässä

-ois aateliset? Teemme yksin työn!

-josp' yksin maassa olisimme! Luulen,

-itsemme turvata me voisimme.

-

-STAUFFACHER.

-Ei ylhäisillä hätä niinkuin meillä;

-se virta, joka laaksomailla vyöryy,

-ei vielä saavuttanut kukkuloita;

-mut avun varmaan antavat he, kun

-aseissa ensin näkevät maan kaiken.

-

-WALTER FÜRST.

-Jos tuomar' Itävallan ynnä Sveitsin

-välillä ois, niin laki ratkaisisi.

-Mut sortajamme juur' on keisari

-ja korkein tuomarimme. Auttakoon

-siis Herra meitä näiden kätten kautta.

-Te Schwüzin miehet kokoon kutsukaa,

-ma Urin. Kuka kutsuu Unterwaldin?

-

-MELCHTAL.

-Lähempi ken ois lähtemään kuin minä?

-

-WALTER FÜRST.

-En salli sitä; ootte vieraani,

-mun taata täytyy teidän turvastanne.

-

-MELCHTAL.

-Tiet tunnen salaiset ja vuoripolut,

-myös monta ystävää, ne suojan mulle

-ja piilon suovat vainolaisilta.

-

-STAUFFACHER.

-Jumalan nimeen hänen mennä suokaa!

-Ei siellä ole pettäjää. On sorto

-niin inhottu, silt' että keinot puuttuu.

-Myös maata herättävä, ystäviä

-kokoova meille on Alzellin mies.

-

-MELCHTAL.

-Kuin sanan varman saamme toisillemme

-tyrannein valppauden harhaan vieden?

-

-STAUFFACHER.

-On hyvä kokouspaikka Brunn tai Treib,

-alukset kauppein missä maalle laskee.

-

-WALTER FÜRST.

-Niin avoin toimemme ei tohdi olla.

-Minua kuulkaa. Vasemmalla, mistä Brunniin

-käy matka, Mythensteinin vastapäätä,

-salainen niittu metsikössä on;

-Rütliksi kutsuu sitä paimenkansa,

-se paikkaa raivattua merkitsee.

-Siin' yhtyvät maakuntain rajat, meidän

-    (Melchtalille)

-ja teidän, nopeasti kantaa sinne

-    (Stauffacherille)

-myös teidät kevyt pursi Schwyzin. Voimme

-yön aikaan autioita teitä myöten

-me sinne tulla, hiljaa neuvotella.

-Miest' uskollista kymmenen voi kukin

-kerallaan tuoda, miestä mielen saman,

-niin yhdess' yhteisistä haastelemme,

-päätöksen reippaan teemme Herran nimeen.

-

-STAUFFACHER.

-Niin olkoon. Oikea te mulle käsi,

-te samoin, antakaa, ja kuin me kolme

-nyt miestä suoraa kädet liittoon lyömme,

-vilpittä tässä, niin me maata kolme

-tahdomme seista, turva toisillemme,

-yhdessä aina elon, kuolon uhmin.

-

-WALTER FÜRST ja MELCHTAL.

-Yhdessä aina elon, kuolon uhmin.

-

-(Seisovat vielä hetken käsi kädessä vaitiollen.)

-

-MELCHTAL.

-Sokea taatto, ah, et nää, saat kuulla

-vapauden päivän! Koska merkkitulet

-leimahtaa kukkulalta kukkulalle

-ja lujat linnat sortajaimme sortuu,

-majaasi saapuva on Sveitsin riemu,

-korvaasi sattuva on voiton sana,

-ja kirkas koittaa sulle yöstä päivä.

-

-(Eroavat)

-

-Esirippu.

-

-

-

-

-TOINEN NÄYTÖS.

-

-

-ENSIMMÄINEN KUVAELMA.

-

-Vapaaherra von Attinghausin sukutila.

-

-Gootilainen sali, vaakunakilvillä ja kypäreillä kaunistettu. Vapaaherra,

-kahdeksankymmenen viiden vuotias vanhus, hahmo korkea ja jalo, varaten

-sauvaan, jonka päässä kauriinsarvi, sekä puettu turkismekkoon. _Kuoni_

-ynnä _kuusi miestä_ seisovat hänen ympärillään haravat ja viikatteet

-käsissä. _Ulrich von Rudenz_ astuu esiin ritaripuvussa.

-

-RUDENZ.

-Täss' olen, eno. Mik' on tahtonne?

-

-ATTINGHAUS.

-Jos sallit, talon vanhan tavan mukaan

-juon miehineni ensin aamujuoman.

-

-(Juo pikarista, joka sitten kiertää piirissä.)

-

-Kedolla, metsäss' ennen myötä olin,

-silmällä hallitsin ma heidän työtään

-kuin sotaan johti heidät lippuni;

-nyt ruokaherra enää olla jaksan

-ja jos ei päivä armas etsi mua,

-sit' en voi enää kukkuloilta löytää.

-Piirissä aina ahtaammassa vitkaan

-lähestyn ahtahinta, viimeisintä,

-miss' elo kaikki lakkaa. Varjoni

-vain olen, kohta muuta en kuin nimi.

-

-KUONI (ojentaen pikarin Rudenzille).

-On vuoro teidän.

-

-(Rudenz epäröi ottaa pikaria.)

-

-                 Juokaa vaan! Se sopii.

-Yks malja meillä on kuin yksi sydän.

-

-ATTINGHAUS.

-Menkäätte, lapset. Tullen iltapuhteen

-puhumme myöskin asioista maan.

-

-(Miehet menevät.)

-

-_Attinghaus_ ja _Rudenz_.

-

-ATTINGHAUS.

-Nään vyötettynä, varuksissa sun,

-Altorfin aiot valtalinnaan?

-

-RUDENZ.

-                            Aion,

-enoni, viipyä en enää voi.

-

-ATTINGHAUS (istuu).

-Niin onko kiire sulla? Nuoruus sulle

-niin niukan onko ajan suonut, että

-enoltas vanhalta sit' täytyy säästää?

-

-RUDENZ.

-Nään, etten tarpeen teille täällä ole,

-talossa tässä olen vieras vaan.

-

-ATTINGHAUS (on kauan silmin mittaellut häntä).

-Niin, valitettavasti, vieraaks sulle

-on koti muuttunut. Ah, Uli, Uli!

-En tunne enää sua. Silkissä

-upeilet, kannat sulkaa riikinkukon,

-lyöt hartioilles punamanttelin.

-Maamiestä ylenkatsot, tervehdystä

-häpeilet hänen tuttavallista.

-

-RUDENZ.

-Suon hälle kunnian, mi hälle kuuluu;

-oikeuden ottamansa hältä kiellän.

-

-ATTINGHAUS.

-Maa kaikki alla kuninkaan on vihan,

-jokaisen kunnon miehen sydän suree

-tään tyranniuden väkivallan vuoksi,

-mi meitä painaa; sua vain ei koske

-yhteinen murhe, sinut nähdään puolla

-maan vihollisten, luopuneena meistä,

-hätäämme pilkkaat, etsit riemujasi

-kosien ruhtinasten suosiota,

-sill'aikaa kuin sun isänmaasi itkee

-ja ruoskan raskaan alla verta vuotaa.

-

-RUDENZ.

-On ahdingossa maa. Miks on se, eno?

-Ken on sen hätään tähän syössyt? Sanan

-vain yhden, helpon maksais irti päästä

-hetkessä koko ahdistuksesta

-ja saada keisari taas armollinen.

-Voi, teitä, jotka kansan sokaisette,

-niin että tosi etuaan se torjuu!

-Etunne oman tähden vannoumasta

-estätte maata Itävallalle

-kuin kaikkiall' on kaikki maat jo tehneet.

-On hyvä heille tuomar'penkkiin käydä

-kanss' aatelin; siks keisar' olkoon herra

-tääll' ettei enää oisi ketään herraa.

-

-ATTINGHAUS.

-Tuo kuulla täytyykö mun suusta sinun?

-

-RUDENZ.

-Mun suokaa päättää, alku teidän oli!

-Te itse, eno, mitä näyttelette

-tääll' osaa? Mik' on korkeampaa teille

-kuin olla päämies, lippuherra täällä

-ja kera paimenien hallita?

-Kuin? Eikö ole valiompi vaali

-palvella herraa kuninkaallista,

-tuon loistokkaasen hovileiriin käydä,

-kuin olla omain verollisten veli

-ja oikeutta kera moukkain jakaa?

-

-ATTINGHAUS.

-Ah, Uli, Uli! Tunnen äänen tuon,

-se ään' on houkutuksen. Korvas auki

-tavannut on se, mieles myrkyttänyt.

-

-RUDENZ.

-En sitä salaa, viiltää sieluani

-vierasten pilkka, paimen-aateliksi

-kun meitä haukkuvat. En jaksa täällä

-ma hiljaa maata maallani ja nähdä

-ainaisen arjen työssä kuihtuvan

-eloni kevään, sillä aikaa kuin

-muu jalo nuoruus kunniaansa kokoo

-Habsburgin lippuin alla. Muualla

-tekoja tehdään, maineen maailma

-uus elää, loistaa alppein tuolla puolen;

-mun ruostuu kilpeni ja kypärini;

-ei sotatorven uljas soitto, huuto

-ei airueen, mi aseleikkiin kutsuu,

-tunkeudu koskaan näiden vuorten lomiin;

-ma kuulen täällä kansanlaulut vaan

-ja karjankellot yksitoikkoiset.

-

-ATTINGHAUS.

-Sokaistu, turhan loiston huikaisema,

-halveksi synnyinmaatasi! Häpeä

-isäisi tapaa ikihurskasta!

-Kaipaava olet kuumin kyynelvesin

-sa kerran vuoriasi kotoisia,

-ja sävel näiden paimenloiluin, joita

-nyt ylpeästi ylenkatsot, kerran

-sun iskevä on ikävään ja tuskaan,

-kun maalla vierahalla soi se sulle.

-Ah, valtava on vaisto isänmaan!

-Maailma vieras, viekas tuo ei ole

-sua varten; sydämesi harras aina

-jää yksin keskell' ylvään keisarhovin.

-Hyveitä muita vaatii maailma

-kuin niitä, joita neuvoi laaksot nämä.

-Käy, mene, myö myös vapaa sielus, ota

-maas lääniks, ole ruhtinasten orja,

-kun olla itse vapaa valtaherra

-ja ruhtinas voit vapahalla maalla.

-Ah, Uli, Uli! Omais luona pysy!

-Altorfiin älä lähde! Ylen-anna

-äl' isänmaasi pyhää asiaa!

-Sukuni viimeinen ma olen, kuolee

-nimeni, kun ma kuolen. Hautahani

-kypärä tuo ja kilpi peitetään.

-Täytyykö viime hetkelläin mun muistaa

-sun vartovan vain sammumista silmän

-käydäkses tuohon uuteen läänihoviin

-ja Itävallalt' ottaaksesi vastaan

-maat vapaat, jotka sain ma jumalalta?

-

-RUDENZ.

-Me vastustamme kuningasta turhaan,

-maailma hälle kuuluu; tahdommeko

-me yksin olla itsepäiset, estää

-sen yhtymästä maitten laajain piiriin,

-min ympärillemme hän vahvan veti?

-Maantiet on hänen, markkinat on hänen,

-on hänen oikeus-istuimet, myös muuli

-Gotthardin vuorta käypä, tullin maksaa

-hänelle; niinkuin verkko maansa hänen

-meit' ympäröivät. Valtakuntako

-meit' turvais? Voiko itse torjua

-se Itävallan voimaa? Ellei Herra

-meit' auta, keisari ei auta mikään.

-Mitäpä maksaa keisar-sanat, koska

-kaupungit, kotkan turviin paenneet,

-hädässä rahan taikka sodan myödään

-ja luovutetaan valtakunnalle?

-Ei, eno! Viisast' on ja hyvää tällä

-ajalla ankaralla eripuran

-päämieheen mahtavimpaan liittyä.

-Suvusta sukuun keisar-kruunu kulkee,

-ne eivät usein uskollista muista,

-mut lääniherraa hyvin palvella

-on vastaisuuden varman kylvämistä.

-

-ATTINGHAUS.

-Niin ootko viisas? Viisaampi kuin isäs

-nuo jalot, jotka verin, tavaroin

-vapauden kalliin kiven eestä soti?

-Luzerniin mene, tutki sieltä, kuinka

-ies Itävallan maita painaa! He

-tulevat lampaitamme laskemaan

-ja lehmiämme, mittaamaan myös vuoret,

-vapaiden metsiemme riistat jalot

-omikseen ottamahan, puomipuunsa

-siltaimme, porttiemme eteen lyömään,

-ja puutteellamme omat maiden-ostot

-ja verellämme sodat maksamaan.

-Ei, veremme jos juokseva on, juoskoon

-edestä meidän! Kallihimp' ei hinta

-vapauden kuin on orjuuden.

-

-RUDENZ.

-                          Min voi

-tää paimenkansa Itävaltaa vastaan!

-

-ATTINGHAUS.

-Tää paimenkansa opi tuntemaan!

-Sen tunnen, johdin sodan tiellä sitä,

-Faenzan luona näin sen taistelossa.

-He tulkoot vaan meit' orjuuttamaan alle

-ikehen, jota emme aio kantaa!

-Oh, opi, minkä heimon lapsi olet!

-Äl' oman arvos oikeata kultaa

-turhuuteen vaihda valheloiston, kiillon!

-Pää olla kansan vapahan, mi sulle

-vain rakkaudest' on vakaa, uskollinen,

-kerallas seisoo, kamppailee ja kuolee,

-se olkoon ylpeytes, se aatelisi!

-Siteesi synnynnäiset lujaan liitä

-isäisi maahan, koko sielullasi

-pyhässä pysy siinä kiinni sinä!

-Tääll' ovat voimas vankat juuret; tuolla

-vieraassa maailmassa yksin seisot

-kuin ruoko, jonka joka myrsky murtaa.

-Ah, tule, meitä nähnyt et sa pitkään,

-koe kanssamme yks päivä, tänään älä

-vain lähde Altorfiin, ei tänään, kuule!

-Yks päivä vaan suo omaisillesi!

-

-(Tarttuu hänen käteensä.)

-

-RUDENZ.

-                                Mennä

-mun täytyy. Sanani mun sitoo.

-

-ATTINGHAUS (heittää hänen kätensä, totisesti).

-                             Niin,

-sidottu olet onneton, et sanoin,

-et valoin etkä lupauksinkaan,

-sidottu olet säikehellä lemmen!

-

-(Rudenz kääntyy pois.)

-

-Salaile kuinka tahdot, kietoo neiti

-Berta von Bruneck sua valtalinnaan

-ja vetää palvelukseen keisarin.

-Ritarineidin valloittaa sa tahdot

-omasta maastas luopumalla. Petyt!

-Sua houkutellaan morsiolla vaan,

-ei suoda häntä herkkä-uskollesi.

-

-RUDENZ.

-Jo kyllin kuulin. Jääkää hyvästi!

-

-(Menee.)

-

-ATTINGHAUS.

-Mies mieletön, ah, jää! Hän menee, menee.

-Pidättää häntä, pelastaa en saata.

-Niin on tuo kurja maastaan luopunut,

-ja monta kurjaa saa hän seuraajata;

-näin nuorison pois tempaa vieraan tenho,

-väkisin vuoriemme poikki pyrkein.

-Oh, hetki onneton, kun outo tuli

-laaksoihin näihin tyyniin, autuaihin

-ja tavat hurskaat, puhtaat turmeli!

-Uus tunkee voimalla, käy vanha lepoon

-ja arvokas, jo ajat toiset saapuu,

-jo suku elää toisin aatteleva.

-Mit' täällä teen? Jo kuopatut on kaikki

-mun kumppanini elontiellä ennen.

-Maan alla makaa vanha aika; hyvä

-kenen ei tarvis uuden kanssa elää!

-

-(Pois.)

-

-

-

-

-TOINEN KUVAELMA.

-

-Niittu, jonka ympärillä korkeita kallioita ja metsää.

-

-Kukkuloilta johtavat alas kaidepuiset portaat ja tikapuut, joita myöten

-maamiehet vähitellen laskeutuvat. Taustassa näkyy järvi, jonka yli

-alussa kuun kaari kuvastuu. Näköalan sulkevat korkeat vuoret, joiden

-takaa vielä korkeammat jäävuoret kohoavat. Näyttämöllä vallitsee täysi

-yö; vain järvi ja valkeat jääkentät kimmeltävät kuutamossa. _Melchtal,

-Baumgarten, Winkelried, Meier Sarnilainen, Burkhart Bühel, Arnold Seva,

-Klaus Flüe_ ja vielä neljä muuta _Maamiestä_, kaikki aseissa.

-

-MELCHTAL (vielä näyttämön takana).

-Eespäin vaan jäljessäni! Vuoripolku

-avautuu, tunnen kukkulan ja ristin;

-päämääräss' ollaan, täss' on Rütli.

-

-(Astuvat esiin soihdut käsissään.)

-

-WINKELRIED.

-                                    Kuulkaa!

-

-SEVA.

-Ei ketään.

-

-MEIER.

-          Tyhjää aivan. Ensimmäiset

-olemme täällä, miehet Unterwaldin.

-

-MELCHTAL.

-Mi' aik' on yöstä?

-

-BAUMGARTEN.

-                   Seelisbergin

-yövahti huutanut on juuri kaksi.

-

-(Etäisyydessä kellojen soittoa.)

-

-MEIER.

-Vait! Kuulkaa!

-

-BÜHEL.

-               Metsäkirkon huomenkellot

-heleät soivat tänne Schwyzin maasta.

-

-FLÜE.

-Tää ilma puhdas kaiun kauas kantaa.

-

-MELCHTAL.

-Teist' eräät menkööt, tehkööt risutulen,

-se että leimuais, kun miehet saapuu.

-

-(Kaksi maamiestä menee.)

-

-SEVA.

-On kaunis kuudan-yö. Kuin peili laaka

-tuoss' suurna, levollisna järvi lepää.

-

-BÜHEL.

-On helppo matka heillä.

-

-WINKELRIED (osoittaen järvelle).

-                       Katsokaa!

-Te ettekö nää mitään?

-

-MEIER.

-                     Todellakin!

-Nään sateenkaaren sieltä keski-yöllä!

-

-MELCHTAL.

-Sen kuvastaa kuun valo.

-

-FLÜE.

-                       Outo on

-ja ihmeellinen meille merkki se.

-Ei moista monet elävistä nähneet.

-

-SEVA.

-Se kaksinkertainen on; kalpeampi,

-kas, ylemp' on.

-

-BAUMGARTEN.

-                Sen alla soutaa pursi.

-

-MELCHTAL.

-Stauffacherin se vene on, ei kauan

-mies kelpo meidän vartovan hän salli.

-

-(Menee Baumgartenin kera rantaan.)

-

-MEIER.

-Kauimmin Urin miehet viipyvät.

-

-BÜHEL.

-Tie pisin heill' on yli vuorten, ettei

-maavoudin vakoojat heit' yllättäisi.

-

-(Sillä aikaa ovat yllämainitut kaksi maamiestä sytyttäneet

-tulen keskelle ketoa.)

-

-MELCHTAL (rannalla).

-Ken siellä?

-

-STAUFFACHER.

-           Maamme ystäviä.

-

-Kaikki menevät taustaan, tulijoita vastaan. Purresta nousevat

-maalle _Stauffacher, Itel Reding, Hans Mauer, Jörg Hof,

-Konrad Hunn, Ulrich Schmied, Jost Weiler_ sekä vielä kolme

-muuta _Maamiestä_, samoin aseissa.

-

-KAIKKI (huutavat).

-Terve!

-

-(Muiden viipyessä taustassa ja tervehtiessä toisiaan tulevat

-Melchtal ja Stauffacher etualalle.)

-

-MELCHTAL.

-O, herra Stauffacher! Ma hänet näin,

-mi ei mua enää tuta voinut. Käden

-ma laskin hänen silmillensä, imin

-himoa koston hehkuvaa tuon katseen

-päivästä sammuneesta.

-

-STAUFFACHER.

-                     Kostost' älkää

-puhuko! Työmme ei nyt kosto, vaan

-uhkaavan turmion on torjuminen.

-Mit' Unterwaldiss' ootte toimineet

-ja tehneet asiassa yhteisessä?

-Mik' on maamiesten mieli? Kuinka itse

-petoksen paulat ootte välttäneet?

-

-MELCHTAL.

-Surennin kauhistavain vuorten kautta,

-jääkenttäin yli autioitten, missä

-käheä korppikotka yksin huutaa,

-ma saavuin laitumille, joilla Urin

-ja Engelbergin kaitsee paimenet

-yhdessä, tervehtien loiluin toistaan;

-janoni siellä sammutti jäämaito,

-mi virran-uomin alas vaahtoaa.

-Majoissa karjan nukuin, itselleni

-isäntä, vieras, kunnes tulin tupiin

-armaiden, elävitten ihmisien.

-Laaksoihin näihin saapunut jo kaiku

-ol' uuden kauhutyön, mi tehty oli,

-ja joka kynnyksellä osan-oton

-herätti hurskaan onnettuuteni.

-Nuo suorat sielut suutuksissa oli

-vuoks uuden väkivallan hallituksen;

-näät niinkuin alpit aina, aina heille

-samoja ruokkii ruohoja, kuin kaivot

-suo vettä samaa, niinkuin pilvet, tuuli

-samoja seuraa teitä ijäisiä,

-niin täällä siirtynyt vanha tapa

-isästä poikaan, vakaa, muuttumaton.

-He eivät uudistusta julkeaa

-kulussa elon totutussa siedä.

-He kovat ojensivat kourat mulle,

-seiniltä saivat miekat ruostuneet,

-ja moni loisti silmän säde rohkee,

-iloinen, koska mainitsin ma nimet

-nuo pyhät vuorten asukkaille, teidän

-ja Walter Fürstin. Mikä oikeaksi

-näkyisi teille, vannoivat sen tehdä,

-ja teitä saakka kuoloon seurata.

-Näin kesti-ystävyyden ylväs suoja

-mua saattoi kartanosta kartanoon

-ja koska saavuin kotilaaksoon, missä

-sukuni suuri hajan asuu, koska

-tapasin taaton sokean ja köyhän

-sopessa mieron, hyväin ihmisien

-armosta elävänä --

-

-STAUFFACHER.

-                  Taivaan Herra!

-

-MELCHTAL.

-En itkenyt. En vesiin voimattomiin

-valanut vaivaa tuskan tuimelevan,

-vaan syvään sydämeen kuin kalliin aarteen

-sen suljin, tekoja vain tuumiskelin,

-jokaisen vuorenkolon konttasin,

-sain ilmi joka rotkon salaisimman,

-jääkukkulainkin, lumi-aavain luota

-ma etsin, löysin ihmis-asuntoja,

-ja kaikkialla, kunne kannan iskin,

-samainen paloi viha sortajiin.

-Näät luomakunnan viime ääriin asti,

-maa karu missä antamasta lakkaa,

-käy voutein ahneus ja ryöstövalta.

-Sydämet tämän kelpo kansan kaiken

-sytytin suuni puheen kekäleellä;

-ne meidän ovat mielin ynnä kielin.

-

-STAUFFACHER.

-Olette pian suurta aikaan saaneet.

-

-MELCHTAL.

-Enemmän tein. On kaksi linnaa, Sarn

-ja Rossberg, joita pelkää maamies; sillä

-takana niiden vuorimuurein hyvä

-maan vahingoks on piillä vainolaisen.

-Tuon omin silmin tahdoin tiedustaa;

-Samissa olin sekä tutkin linnan.

-

-STAUFFACHER.

-Tohditte mennä luolaan tiikerin?

-

-MELCHTAL.

-Puvussa tein sen pyhiinvaeltajan;

-maavoudin mässäävän näin pöydässänsä.

-Mies enkö maltin ole, päättäkää:

-näin vihollisen, surmannut en häntä.

-

-STAUFFACHER.

-Todella, uljuuttanne onni suosi.

-

-(Sillä aikaa ovat muut maamiehet tulleet etualalle

-ja lähestyvät nyt edellisiä.)

-

-Mut sanokaa nyt, keit' on ystävät

-ja suorat miehet nämä seurassanne;

-tutuksi tehkää minut heille, että

-voisimme keskustella avoin mielin.

-

-MEIER.

-Ken teit' ei tuntis maassa kolmessa?

-Samista olen, nimeni on Meier,

-tää sisareni poik' on Winkelried.

-

-STAUFFACHER.

-Nimeä outoa te ette virka.

-Näät lohikäärmeen suossa Weilerin

-löi Winkelried ja kuoli leikkiin samaan.

-

-WINKELRIED.

-Sukuni oli kantataatto hän.

-

-MELCHTAL (osoittaen kahta maamiestä).

-Nää ovat metsän takaa, luostarista,

-väkeä Engelbergin. Halveksuko

-heit' älkää siks, ett' on he itselliset,

-eik' oma heillä niinkuin meillä turve.

-He maata rakastavat, maine heillä

-on hyvä.

-

-STAUFFACHER (molemmille).

-         Kätenne! On onnellinen

-ken ruumiiltansa vapaa on maan päällä;

-mut joka säädyssä mieskunto viihtyy.

-

-KONRAD HUNN.

-Tää Reding, päämiehemme vanha on.

-

-MEIER.

-Ma hyvin tunnen vanhan vastustajan;

-maatilkkua hän multa käräjöi.

-Oikeuden eessä oomme viholliset,

-tääll' ystävät.

-

-(Pudistaa hänen kättään.)

-

-STAUFFACHER.

-                Se puhe kelpaa.

-

-WINKELRIED.

-                               Kuulkaa!

-He saapuvat. Soi Urin sarvi! Kuulkaa!

-

-(Oikealta ja vasemmalta näkyy asestettuja miehiä soihdut

-käsissä laskeutuvan alas kallioita.)

-

-MAUER.

-Kas, eikö itse Herran palvelija,

-arvoisa pastor' ole myötä? Kaihda

-tien vaivaa ei hän, yöt' ei synkkää, kaitsee

-kansaansa niinkuin paimen uskollinen.

-

-BAUMGARTEN.

-Kerall' on lukkari ja Walter Fürst;

-mut joukosta Tell puuttuu, nähdäkseni.

-

-_Walter Fürst, Rösselmann, pastori, Petermann, lukkari, Kuoni_, paimen,

-_Werni_, metsästäjä, _Ruodi_, kalastaja, ja vielä viisi muuta _Maamiestä_.

-Kaikki yhdessä, kolmekymmentä kolme luvultaan, astuvat etualalle ja

-asettuvat tulen ympärille.

-

-WALTER FÜRST.

-Omalla turpeellamme, maalla isäin

-siis salaa näin ja murhaajitten lailla

-on meidän pakko yhteen hiipiä,

-ja yöltä, joka mustan manttelinsa

-vain töille päivän-pelkoisille lainaa,

-hakea hyvä oikeutemme, vaikka

-se sentään suora on ja selkeä

-kuin syli auringon on kirkas, avoin.

-

-MELCHTAL.

-Ei hätää. Mink' yö kehräs, astuu kerran

-vapaana, riemukkaana päivän valoon.

-

-RÖSSELMANN.

-Toverit, kuulkaa, mitä Herra mieleen

-minulle suo! Maan käräjissä täällä

-seisomme koko kansaa edustain.

-Siis kuten rauhan aikaan, neuvottelu

-niin käyköön kuin maan tavat vanhat vaatii.

-Mi laitonta on kokouksessa tässä,

-se ajan tuskan syyksi tulkoon: Herra

-on siellä, missä oikeutta tehdään,

-ja tässä seistään Herran taivaan alla.

-

-STAUFFACHER.

-Niin, tapa vanha menot määrätköön;

-yö vaikk' on synkkä, loistaa oikeutemme.

-

-MELCHTAL.

-Täys vaikk' ei luku liene, tässä sydän

-on koko kansan, täällä on maan parhaat.

-

-KONRAD HUNN.

-Käsillä vaikka eivät vanhat kirjat,

-ne ovat sydämiimme kirjoitetut.

-

-RÖSSELMANN.

-No hyvä, tehkää pian piiri siis

-ja vallan miekat maahan pystyttäkää!

-

-MAUER.

-Maan päämies paikan ottakoon ja hänen

-viereensä asettukoot airueet.

-

-LUKKARI.

-On kolme kansaa täällä. Kelle kuuluu

-siis kunnia päämiesi antaa meille?

-

-MEIER.

-Schwyz siitä Urin kera kiistelköön,

-vapaasti väistyy miehet Unterwaldin.

-

-MELCHTAL.

-Me väistymme; me tässä oomme avun

-anojat mahtavilta ystäviltä.

-

-STAUFFACHER.

-Siis Uri miekan ottakoon; sen lippu

-retkillä Rooman meitä johdattaa.

-

-WALTER FÜRST.

-Schwyz saakoon miekan kunnian; sen kansa

-on meidän kaikkein sukupuumme suuri.

-

-RÖSSELMANN.

-Mun suokaa ratkaista tää riita jalo:

-Schwyz olkoon neuvon, Uri sodan pää.

-

-WALTER FÜRST (ojentaa miekat Stauffacherille).

-Siis ottakaa!

-

-STAUFFACHER.

-              En, kunnia on ijän.

-

-HOF.

-Useimmat vuodet laskee Ulrich Schmied.

-

-MAUER.

-Mies uljas on, ei vapaa säädyltään;

-Schwyz tuomariks ei salli palkkalaista.

-

-STAUFFACHER.

-Täss' onhan Reding, vanha kansan päämies,

-miks arvokkaampaa enää etsimme?

-

-WALTER FÜRST.

-Hän olkoon esimies ja neuvon herra.

-Ken siihen yhtyy, käden nostakoon!

-

-(Kaikki kohottavat oikean kätensä)

-

-REDING (astuen keskustaan.)

-Kun voi en kättä kirjain päälle panna,

-niin kautta vannon ikitähtein tuolla

-ma etten oikeudesta erkane.

-

-(Miekat pystytetään hänen eteensä, piiri muodostuu hänen ympärilleen,

-Schwyz keskellä, Uri oikealla ja Unterwald vasemmalla. Hän nousee

-kalpaansa nojaten.)

-

-Syy mikä kolme kansaa vuoriston

-rannalle järven autiolle aivan

-toi yhteen aikaan tähän kummitusten?

-Kuin kuuluu uuden liiton sisällys,

-min täällä teemme tähtitaivaan alla?

-

-STAUFFACHER (astuu piiriin).

-Tee emme uutta liittoa; se liitto

-ajoilta isäin ikivanha on,

-min täällä uudistamme. Tietäkää,

-jos vuoret erottaa ja järvi meitä

-ja kukin kansa johtaa itseänsä,

-_yht'_ ollaan silti heimoa, _yks_ veri,

-ja _yks_ on koti meidän kaikkien.

-

-WINKELRIED.

-Siis totta on kuin laulu kertoo, että

-etäältä maahan matkasimme tähän?

-Min siitä tunnette, se kertokaa,

-ett' uuden liiton vanha vahvistaisi.

-

-STAUFFACHER.

-Siis kuulkaa taru vanhain paimenien!

-Suur' oli kansa, maata asui, joka

-päin keskiyötä on. Se kalliin ajan

-hädässä kerran päätti: kymmenennen

-jokaisen kansalaisen arvan mukaan

-maalt' isäin oli lähdettävä. Lähti

-suur' retkikunta, miestä, naista, itkein

-ääneensä; kohti keskipäivää käytiin,

-tie Saksan halki miekoin raivattiin

-mäkihin saakka näiden metsävuorten.

-Väsynyt ennemmin ei retken kansa

-kuin tullut oli korpilaaksoon, missä

-välillä niittuin virtaa nyt Muotta.

-Näkynyt tääll' ei ihmisjälkeä,

-rannalla maja vaan ol' yksinäinen.

-Mies istui siinä sekä vartoi lauttaa;

-mut suuri oli järven kuohu, voitu

-ei kulkea. Niin maata tarkastivat

-lähemmin, huomasivat kaivot hyvät,

-myös polttopuiden yltäkylläisyyden,

-ja oli kuin ois isänmaassa oltu

-rakkaassa taas. Niin päättivät he jäädä,

-ja viljelivät vanhan Schwyzin maan.

-Mont' oli heillä vaivan päivää, koska

-puut pitkät, vankat maasta juuritettiin.

-Kun ala ahdas riittänyt ei enää

-luvulle kansan, Mustaa Vuorta päin

-ja Maata Valkeaa he vaelsivat,

-takana jossa ijäisen jääseinän

-toiskieli kansa asuu piilossaan.

-Stanz viljeltihin näin Kermvaldin luona

-ja Reussin laaksossa Altorfin keto.

-Mut aina muistivat he synnyinjuurtaan;

-joukosta heimoin vierahitten, joita

-sittemmin siirtyi heidän maansa keskeen,

-toisensa tunsi aina Schwyzin miehet;

-näät oma veri aina etsii veren.

-

-(Ojentaa kätensä oikeaan ja vasempaan.)

-

-MAUER.

-Niin, yks on veri meillä, yksi sydän!

-

-KAIKKI (ojentaen kätensä toisilleen).

-Yks oomme kansa, sama meill' on tahto.

-

-STAUFFACHER.

-Iestä vierasta muut kansat kantaa,

-he ovat antautuneet voittajalle.

-Äärillä myöskin meidän maamme asuu

-eläjä moni vieraan verottama

-ja jättää orjuutensa lapsilleen.

-Mut me, me vanhan Sveitsin suora heimo,

-ain oomme vapautemme varjellehet.

-Me emme ruhtinaille polvistu,

-vapaasti valitsimme keisar'turvan.

-

-RÖSSELMANN.

-Vapaasti valtakuntaan liityimme,

-niin kertoo Fredrik-keisarin myös kirje.

-

-STAUFFACHER.

-Näät herraton ei ole vapainkaan.

-Pää olla täytyy, ylin tuomari,

-mi riidassa voi oikeutta jakaa.

-Isämme myöskin maasta, min he voitti

-pedoilta metsän, suoneet kunnian

-on keisarille, joka itsens' sanoo

-herraksi Saksan sekä muun maanpiirin;

-kuin kaikki valtakunnan vapaat, hälle

-he asepalveluksen lupasivat.

-On vapaan ainut velvoitus, ett' turvaa

-hän valtakuntaa, joka häntä turvaa.

-

-MELCHTAL.

-Mi siit' on yli, orjan on jo merkki.

-

-STAUFFACHER.

-Kun sotakutsu soi, he valtakunnan

-eest' iskivät, sen kussa liehui viiri,

-aseissa matkasivat antamaan

-hänelle Rooman kruunun. Hallitsivat

-kotona itseänsä iloisesti --

-lain oman mukaan ynnä vanhan tavan;

-vaan verikosto kuului keisarille.

-Ja sitä varten saatiin suuri kreivi,

-min istuin ollut itse maassa ei.

-Kun tuli veren syy, hän kutsuttihin

-ja vapaan taivaan alla selvän sanoi

-hän oikeuden ihmis-pelvottoman.

-Miss' ovat merkit, että orjat ollaan?

-Ken tässä toisin tietää, puhukoon!

-

-HOF.

-Ei, niin on kaikki kuin te sanoitte,

-siedetty tääll' ei sortovaltaa koskaan.

-

-STAUFFACHER.

-Herruuden kielsimme myös keisarilta,

-kun pappein hyväks oikeuden hän polki.

-Näät kerran maita, millä karjamme

-isien ajoist' oli käyneet, vaati

-erakot Herran huonehen ja veti

-apotti esiin vanhan kirjeen, joka

-lupasi hälle korven kodittoman;

-me, joista kirje tuo ei tiennyt muka,

-sanoimme silloin: "Voimaton on kirje!

-Omaamme voi pois antaa keisar' ei;

-jos valtakunta oikeutemme epää,

-tääll' elää voimme valtakunnattakin."

-Näin puhui isät. Meidän pitäiskö

-nyt ikeen uuden häväistystä kestää,

-voudilta vieraalta se sietää, mitä

-ei voinut valta minkään keisarin?

-Maa tämä meidän on, sen valloittanut

-kättemme työ on, ikimetsän tämän,

-mi koti muinen kontioiden oli,

-sijaksi ihmisten me muutimme.

-Sen sumupeiton, joka korven tämän

-harmaana kattoi, repineet me oomme,

-kivenkin kovan murtaneet ja portaat

-ylitse kuiluin kulkijalle tehneet;

-omistus-oikeudella tuhatvuotten

-maa meidän on, ja meille vieraan vouti

-tohtiiko kahleet takomaan nyt tulla,

-isäimme maalla meitä häväisemään?

-Apua eikö moista herjaa vastaan?

-

-(Suuri liikutus maamiesten kesken.)

-

-Ei, sortovallalla on raja! Mistään

-kun poljettu ei oikeutta löydä,

-kun taakka tulee sietämättömäksi,

-hän reippain mielin kääntyy taivaan puoleen,

-ikuiset ottaa oikeutensa sieltä,

-ne kussa riippuu kulumattomina

-ja järkkymättöminä niinkuin tähdet.

-Takaisin palaa luonnon alkutila,

-inehmo missä vastaa inehmoa.

-On viime keinoksi, kun mikään muu

-ei riitä enää, hälle miekka suotu.

-Korkeinta parastamme puolustaa

-tohdimme vastaan väkivaltaa. Sota

-on maasta, vaimoista ja lapsistamme!

-

-KAIKKI (lyöden miekkoihinsa).

-Sota on vaimoistamme, lapsistamme!

-

-RÖSSELMANN (astuu piiriin).

-Mut ennen miettikää kuin miekkaan käytte!

-Sovussa sovun saatte keisarilta.

-Yks sana teiltä vaan, ja sortajat,

-nuo äsken julmat, teitä mairittavat.

-Mit' tarjottu on usein, ottakaa,

-ja tunnustakaa Itävallan herruus --

-

-MAUER.

-Me Itävallan --? Mitä pappi puhuu?

-

-BÜHEL.

-Hänt' älkää kuulko!

-

-WINKELRIED.

-                   Neuvo petturin,

-maan vihollisen!

-

-REDING.

-                Hiljaa, kumppanit!

-

-SEVA.

-Häpeän moisen jälkeen Itävaltaan

-me suostuisimme!

-

-FLÜE.

-                Saisko aikaan pakko,

-mit' emme tehneet vapain tahdoin!

-

-MEIER.

-                                 Silloin

-me orjat oltais, myös sen ansainneet.

-

-MAUER.

-Sysätty olkoon Sveitsin oikeudesta,

-ken Itävallan herruudesta haastaa!

-Päämies, ma vaadin, olkoon ensimmäinen

-se laki maan, mi täällä laaditahan.

-

-MELCHTAL.

-Niin olkoon. Itävallalle ken vaappuu,

-hän olkoon oikeudeton, kunniaton,

-ei kestivieras minkään Sveitsin kodin.

-

-KAIKKI (ojentavat oikeat

-kätensä).

-Niin tahdomme, se laki olkoon.

-

-REDING (hetken perästä).

-                              On.

-

-RÖSSELMANN.

-Nyt vapaat ootte, lain tään kautta vapaat.

-Väkisin saap' ei Itävalta ole,

-mit' ei se varjoll' ystävyyden saanut.

-

-JOST WEILER.

-Eteenpäin! Asiahan!

-

-REDING.

-                   Kumppanit!

-Koettu onko lievät keinot kaikki?

-Kuningas ehk'ei sitä tiedä; hänen

-ei tahto liene, mitä kärsimme.

-Ois yritettävä tää viime keino:

-valitus tehdä hälle julki ennen

-kuin miekkaan tartumme. Ain väkivalta,

-myös asiassa oikeass', on julma.

-Jumala auttaa silloin vaan, kun auta

-ei ihmiset.

-

-STAUFFACHER (Konrad Hunnille)

-           Nyt teidän vuoro on.

-

-KONRAD HUNN.

-Rheinfeldiss' olin, linnaan keisarin

-sorrosta voutein valittamaan lähdin

-ja vanhan vapautemme kirjaa käymään,

-min muuten joka uusi kuningas

-on vahvistanut. Näin ma viestit siellä

-kaupungin monen, Schwabin, Rheinin maiden,

-he kaikki saivat pergamenttinsa

-ja palasivat riemumielin kotiin.

-Ma, viestinne, luo vietiin neuvosherrain

-ja he mun jättivät näin tyhjin lohduin:

-"Ei aikaa keisarilla tällä kertaa;

-hän meitä muistava on toisti, joskus."

-Kuningaslinnan salein halki kuljin

-suruisna, silloin itkemässä näin ma

-Hans herttuan, ja hänen ympärillään

-ylevät herrat Wart ja Tegerfeld.

-"Itsenne auttakaa!" he mulle huusi,

-"saa ette kuninkaalta oikeutta.

-Hän eikö ryöstä lasta veljen oman

-perinnön hältä oikeutetun kieltäin?

-Pyys hältä herttua myös äidin-osaa,

-täydessä on hän ijässään, ois aika

-jo maita hallita ja kansaa. Mitä

-hän sai? Sai keisarilta seppeleen

-päähänsä: 'Kaune nuoruutes se olkoon!'"

-

-MAUER.

-Te kuulitte. On turhaa keisarilta

-oikeutta odottaa. Se itse tehkää!

-

-REDING.

-Ei muuta meille jää. Nyt neuvokaatte,

-viisaasti kuinka onnistuisimme.

-

-WALTER FÜRST (astuu piiriin).

-Vihatun ikeen luomme niskoiltamme;

-oikeudet vanhat, jotka isiltämme

-perityt ovat, säilytämme, emme

-yritä uutta riihatonten lailla.

-Mi keisarin on, jääköön keisarille;

-ken herran otti, olkoon uskollinen.

-

-MEIER.

-Tilani mun on Itävallan lääni.

-

-WALTER FÜRST.

-Siis eeskinpäin sen ootte velkapää.

-

-JOST WEILER.

-Veroa maksan Rappersweilin linnaan.

-

-WALTER FÜRST.

-Siis eeskinpäin te verot sinne vierte.

-

-RÖSSELMANN.

-Zürichin kirkon alammainen olen.

-

-WALTER FÜRST.

-Mi luostarin on, suotte luostarille.

-

-STAUFFACHER.

-Mun maani lääni vaan on valtakunnan.

-

-WALTER FÜRST.

-Mik' oleva on, olkoon, eikä muuta.

-Me voudit karkoitamme miehineen

-ja lujat linnat maahan muserramme;

-mut verettä, jos mahdollista. Nähköön

-myös keisari, ett' yksin pakko poisti

-meilt' alammaisen velvoitukset hurskaat.

-Kun tyynnä näin hän meidät näkee, ehkä

-vihansa valtaviisaasti hän suistaa;

-herättää pelon oikean näät kansa,

-mi miekka kädessänsä mielen malttaa.

-

-REDING.

-Mut sanokaa, se kuinka täytetään?

-Aseissa seisoo vainolainen eikä

-hyvällä varmaan väisty hän.

-

-STAUFFACHER.

-Hän väistyy,

-kun aseissa hän meidät näkee; ennen

-kuin on hän varustaunut, päälle käymme.

-

-MEIER.

-Sanottu pian, vaikeasti tehty.

-On maassa kaksi lujaa linnaa, suoja

-ne heille ovat, meille varma vaara,

-jos kuningas käy kimppuumme. Sarn, Rossberg

-on vallattava; ennen miekka älköön

-kohotko ykskään maassa kolmessa.

-

-STAUFFACHER.

-Jos viivytään, he voivat sanan saada;

-tään salaisuuden tietää liian moni.

-

-MEIER.

-Ei maissa meidän ketään petturia.

-

-RÖSSELMANN.

-Myös hyvä into saattaa ilmi antaa.

-

-WALTER FÜRST.

-Jos hetki lykätään, Altorfin linna

-saa valmiiksi ja vouti vahvemmaksi.

-

-MEIER.

-Ajatte etuanne!

-

-LUKKARI.

-               Väärää te!

-

-MEIER (suuttuen).

-Me väärää! Tuota Uri virkkaa tohtii!

-

-REDING.

-Valaanne muistakaa! Vait!

-

-MEIER.

-                         Niin, jos yhtyy

-Schwyz Uriin, täytyy meidän vaieta.

-

-REDING.

-Mun julki täytyy teille huomauttaa,

-rikotte rauhan kiihkollanne tässä.

-Yhteinen eikö asiamme ole?

-

-WINKELRIED.

-Jos lykkäytyy se Herran juhlaan asti,

-niin tapa vaatii, että kaikki linnaan

-voudille lahjojansa viemään käyvät.

-Näin miestä kymmenen tai kaksitoista

-kokouta epäluulotta voi linnaan,

-salassa heill' on teräsnirkot myötä

-nopeesti sauvaan kiinnitettävät,

-sill' aseissa ei linnaan pääse kukaan.

-Muu joukko metsäss' odottaa sill'aikaa,

-ja toiset kun on portin vallanneet,

-niin torvi toitahtaa ja väijyksistään

-nuo toiset syöksyvät. Näin helposti

-on linna meidän.

-

-MELCHTAL.

-                Otan osakseni

-Rossbergin valloituksen; tyttö siellä

-mua muuan lempii. Helposti ma hänet

-saan öistä käyntiäni varten alas

-keveät asettamaan tikapuut;

-ma itse menen, vedän myötä veikot.

-

-REDING.

-Siis kaikki lykkäystä puoltavatko?

-

-(Enemmistö kohottaa kätensä.)

-

-STAUFFACHER (laskee äänet).

-Kakskymmentä on kahtatoista vastaan.

-

-WALTER FÜRST.

-Jos määräpäivänä me linnat saamme,

-savulla kukkulalta kukkulalle

-me merkin annamme; käy koolle kohta

-maan jokaisen pääpaikkaan nostoväki.

-Kun voudit näkevät, ett' eess' on tosi,

-he, luulen, taistelosta luopuvat,

-ja hyväksyvät saaton rauhallisen

-metsäimme ääriltä pois mennäksensä.

-

-STAUFFACHER.

-Vain Gessleriä pelkään. Ympärillään

-hänellä raivokas on ratsasparvi;

-verettä ei hän väisty, turma maalle

-hän viel' on karkotettunakin. Työläs

-on häntä säästää, myöskin vaarallista.

-

-BAUMGARTEN.

-Ma sinne pankaa, miss' on hengen uhka.

-Pelasti elämäni Tell, maan eestä

-ma mielelläni sillä heitän arpaa;

-tyyn' on tää sydän, puolsin kunniani.

-

-REDING.

-Tuo aika neuvon. Hiljaa vartokaamme.

-Jotakin täytyy hetkelle myös jättää.

-Mut nähkää, yössä meidän tuumiessa

-huipuille vuorten asettaa jo aamu

-tulisen vartionsa. Erotkaamme,

-ett' yllättäis ei meitä päivän soihtu.

-

-WALTER FÜRST.

-Ei hätää, laaksoista yö vitkaan väistyy.

-

-(Kaikki ovat vaistomaisesti paljastaneet päänsä ja katsovat

-hiljaisina kohti aamunkoittoa.)

-

-RÖSSELMANN.

-Kautt' aamun tään, meit' ennen tervehtävän,

-kuin muita kansoja, jotk' allamme

-hellettä kaupunkien vaivoin henkii,

-me liiton uuden vala vannokaamme.

-Tahdomme olla yksi veljeskansa,

-meit' eroita ei hätä, vaara mikään.

-

-(Kaikki toistavat sen kolme sormea koholla.)

-

-Tahdomme vapaat olla isäin tapaan,

-ennemmin kuolema kuin orjan elo.

-

-(Kuten edellä.)

-

-Tahdomme luottaa Luojaan korkeaan,

-pelätä emme valtaa ihmisien.

-

-(Kuten edellä. Maamiehet syleilevät toisiaan)

-

-STAUFFACHER.

-Nyt kukin käyköön hiljaa heimonsa

-ja ystäväinsä luokse. Ken on paimen,

-hän tyynnä karjaa kaitkoon, hankkikoon

-salassa ystäviä liitollemme.

-Mi viel' on siedettävä, sietäkää!

-Tyrannein tilin suokaa kasvaa, siksi

-kuin päivä yksi velan yhteisen

-ja erikoisen kerrallansa maksaa.

-Vihansa hurskaan kukin hillitköön,

-ett' tulis kokonaisuus kostetuksi;

-etua yleistä nyt ryöstää se,

-ken itse auttaa omaa asiaansa.

-

-(Samalta kun he hajautuvat täysin levollisina kolmelle eri sivulle,

-soinnahtaa orkesteri loistokkaalla voimalla; tyhjä näyttämö on

-vielä hetken avoin, näkyy nouseva aurinko yli jääkukkulain.)

-

-Esirippu.

-

-

-

-

-KOLMAS NÄYTÖS.

-

-

-ENSIMMÄINEN KUVAELMA.

-

-Piha Tellin talon edustalla.

-

-_Tell_ veistää kirveellä, _Hedwig_ tekee kotitoimiaan, _Walter_

-ja _Wilhelm_ leikkivät taustassa pienellä jousipyssyllä.

-

-WALTER (laulaa).

-

-    Myötä nuoli, jousi

-    vuorta, korpea

-    metsästäjä nousi

-    aamunkoitossa.

-

-    Niinkuin ilmat ylhät

-    kotka hallitsee,

-    metsämiesi jylhät

-    vaarat vallitsee.

-

-    Nuolenkantamalta

-    hänen kaikki on,

-    saalis yltä, alta

-    yhtä verraton.

-

-(Tulee juosten.)

-

-Kas, jänne katkes! Isä, korjaa se.

-

-TELL.

-En, kunnon kyttä auttaa itseään.

-

-(Pojat loittonevat.)

-

-HEDWIG.

-Poikamme varhain alkaa ampumaan.

-

-TELL.

-Ken mestariksi aikoo, varhain alkaa.

-

-HEDWIG.

-Ah, ettei milloinkaan he oppis sitä!

-

-TELL.

-Ei oppi ojaan kaada. Elämään

-ken aikoo, ryntöön niinkuin puolustukseen

-varattu olkoon.

-

-HEDWIG.

-               Ah, ei sitten rauhaa

-kotona saa he!

-

-TELL.

-              Äiti, en myös minä.

-Ei luonto tehnyt mua paimeneksi;

-ajella erää kiitävää mun täytyy.

-Vast' oikein elämästä nautin, koska

-jokaisen päivän elämältä valtaan.

-

-HEDWIG.

-Ja murhetta et emännän sa muista,

-mi sillä aikaa sua vartoo, suree.

-Mun mieltäin kauhistaa, kun kuulen miesten

-puhuvan retkistänne rohkeoista.

-Sua hyvästellen joka kerta pelkään,

-ett' en sua enää koskaan nähdä saa.

-Nään sinut eksyneenä jäätiköille,

-hyppäävän harhaan kielekkeeltä kiven,

-tai kuinka kauris taapäin juosten sinut

-keralla syöksee synkkään syvyyteen,

-tai kuinka peityt lumivyöryn alle,

-tai kuinka vilpillinen vuorijää

-sun allas aukee, kuiluun hirveään

-sa uppoot elävältä haudattuna.

-Ah, alppimetsästäjää rohkeaa

-tuhansin eri muodoin turma uhkaa!

-On onneton se elinkeino, joka

-vie vaaran äyrähille äärimmille.

-

-TELL.

-Ken tervein aistein ympärilleen katsoo

-ja turvaa jumalaan ja voimaan omaan,

-hän joka vaaran välttää helposti;

-vuorella syntynytt' ei vuori kaada.

-

-(On päättänyt askarruksensa ja asettaa sen syrjään.)

-

-Nyt, luulen, pitää portti vuosia.

-Puusepän säästää talo, miss' on kirves.

-

-(Ottaa hattunsa.)

-

-HEDWIG.

-Sa minne menet!

-

-TELL.

-                Altorfiin, luo taaton.

-

-HEDWIG.

-Et mitään vaarallista mieti? Sano!

-

-TELL.

-Kuin siihen johdut?

-

-HEDWIG.

-                    Vastaan vouteja

-jotakin puuhataan. On neuvottelu

-Rütlissä ollut, tiedän; liitossa

-liet sinäkin.

-

-TELL.

-              En siellä ollut. Mutta

-jos maa mua kutsuu, pois en jäädä aio.

-

-HEDWIG.

-Sa sinne pannaan, miss' on vaaran paikka;

-osakses vaivaloisin jää kuin aina.

-

-TELL.

-Jokaista kyvyn mukaan käytetään.

-

-HEDWIG.

-Veit myrskyssä myös Unterwaldin miehen

-ylitse järven. Ihme, että pääsit

-elossa. Etkö naistas, lapsiasi

-aatellut ollenkaan?

-

-TELL.

-                    Teit' aattelin,

-siks isän pelastin ma lapsillensa.

-

-HEDWIG.

-Veen raivoon mennä! Luojaan luottamista

-ei ole se, vaan kiusaamista Luojan!

-

-TELL.

-Ken tuumii liiaksi, hän vähän toimii.

-

-HEDWIG.

-Sa hyvä olet, autat jokaista,

-hädässä itseäs ei auta kukaan.

-

-TELL.

-Apua etten kaipais, Luoja suokoon!

-

-(Ottaa jousen ja viinen.)

-

-HEDWIG.

-Mit' aiot jousella? Se tänne jätä!

-

-TELL.

-Jos jous on poissa, on kuin käsi poissa.

-

-(Pojat tulevat takaisin.)

-

-WALTER.

-Isäni, minne menet?

-

-TELL.

-                    Altorfiin,

-luo vaarin. Myötä tahdotko?

-

-WALTER.

-                            Jo toki!

-

-HEDWIG.

-Pois Altorfista jää! On vouti siellä.

-

-TELL.

-Hän tänään matkustaa.

-

-HEDWIG.

-                      Siis varro siksi.

-Hänt' älä ärsytä, hän meitä vihaa.

-

-TELL.

-Tahtonsa paha ei mua vahingoita;

-teen oikein enkä vihamiestä pelkää.

-

-HEDWIG.

-Juur' enin miestä oikeuden hän vihaa.

-

-TELL.

-Kun hän ei pääse heidän kimppuun. Mulle

-ritari varmaan, luulen, rauhan suo.

-

-HEDWIG.

-Vai niin, sen tiedät?

-

-TELL.

-                      Kauan siit' ei ole,

-ma Schächen-laakson autioilla teillä

-metsästin, rotkot astuin, kuilut kuljin,

-niin vuoripolull' yksinäisellä,

-miss' oli mahdotonta syrjään käydä, --

-näät päällä jyrkkä seisoi vuoriseinä

-ja alla virta vaahtos raivoisana, --

-

-(Pojat tunkeutuvat oikealta ja vasemmalta hänen luokseen

-ja katsovat jännitettyinä, uteliaina ylös häneen.)

-

-maavouti silloin tuli vastahani,

-hän yksin mua yksinäistä vastaan,

-mies miestä vastaan, meidän alla syvyys.

-Ja kun hän huomas minut, tunsi minut,

-min vähää ennen syystä pienestä

-hän oli ankarasti sakottanut,

-ja näki astuvan mun asein uljain

-vastaansa, silloin kalpeni hän, notkui

-poloisen polvet, näin sen, näin, ett' oli

-hän vuoriseinän varaan vajoomassa;

-mun tuli surku häntä, säädyllisnä

-luo astuin, lausuin: Minä oon se, herra.

-Mut hän ei saanut suustaan ääntä yhtään,

-kädellä viittas vaan mun vaikenemaan,

-pois käymään. Menin, löysin saattonsa.

-

-HEDWIG.

-Vavissut on hän eessäsi, voi sua!

-Sa olet nähnyt hänet heikkona,

-sit' ei hän koskaan sulle anteeks anna.

-

-TELL.

-Siks vältän häntä, hän ei etsi mua.

-

-HEDWIG.

-Vain tänään pois jää! Mene metsälle!

-

-TELL.

-Mik' on sun?

-

-HEDWIG.

-             Tuska on mun. Jää'ös pois!

-

-TELL.

-Miks syyttä noin sa kiusaat itseäsi?

-

-HEDWIG.

-Kun syyt' en tiedä. Tell, jää tänään tänne!

-

-TELL.

-Luvannut olen, rakas vaimo, tulla.

-

-HEDWIG.

-Jos täytyy, mene, lapsi mulle jätä!

-

-WALTER.

-Ei, äiti kulta, isän kanssa menen.

-

-HEDWIG.

-Ah, lapsi, jättää tahdot äitis oman?

-

-WALTER.

-Vaarilta jotain kaunista tuon sulle.

-

-(Menee isän kanssa.)

-

-WILHELM.

-Ma äidin luokse jään.

-

-HEDWIG (syleilee häntä).

-                      Niin, niin, sa olet

-mun rakas lapseni, jäät mulle vielä!

-

-(Menee portille ja seuraa poistuvia kauan katseellaan.)

-

-

-

-

-TOINEN KUVAELMA.

-

-Vuorten sulkema, autio metsäseutu; purot syöksyvät vaahtona alas

-kallioilta.

-

-_Berta_ metsästyspuvussa. Heti hänen jälkeensä _Rudenz_.

-

-BERTA.

-Mua seuraa hän. Voin vihdoin kaikki virkkaa.

-

-RUDENZ (tulee nopeasti).

-Vihdoinkin yksin teidät tapaan, neiti.

-Meit' täällä syvät kuilut ympäröivät,

-pelätä tääll' ei tarvis kuulijaa;

-vait'olon pitkän riisun rinnaltani.

-

-BERTA.

-Meit' eikö metsästäjä seuraa kukaan?

-

-RUDENZ.

-He ovat kaukana. Nyt tai ei koskaan!

-Mun täytyy temmata tää kallis hetki

-ja saada kohtaloni ratkaistuksi,

-se vaikka ijäks erottais mun teistä.

-Ah, asestako älkää ankaraks

-silmäänne suopeaa! Ken olen minä,

-ett' toivon rohkeen teihin tohdin nostaa?

-Mua viel' ei maine tunne; käydä voi

-en riviin ritariston voitollisen,

-mi teitä liehakoi. Ei mulla muuta

-kuin lempi vaan ja sydän uskollinen.

-

-BERTA (totisena ja ankarana).

-Te lempivä, te uskollinen, kun

-lähimmät unhoitatte velvoitukset?

-

-(Rudenz astahtaa taapäin.)

-

-Te! Orja Itävallan, itsensä

-mi kauppaa kansan oman sortajalle?

-

-RUDENZ.

-Nuhteenko moisen teiltä kuulen, neiti?

-Ket' etsin, ellen teitä, siltä puolen?

-

-BERTA.

-Petoksen puolelta mun löytävänne

-luulette? Ennen itse Gessler saakoon

-käteni, ennen sortoherra, kuin

-luontonsa unhoittanut Sveitsin poika,

-ken hälle kätyriksi antauu!

-

-RUDENZ.

-Mit' täytyy kuulla mun?

-

-BERTA.

-                        uin? Heimo oma

-hyvälle eikö kallein ihmiselle?

-Jalolle onko mitään kauniimpaa

-kuin olla syyttömyyden suojamuuri

-ja puoltaa oikeutta sorrettujen?

-Kansanne vuoks tää sydän verta vuotaa,

-sen kanssa kärsin, sillä lemmin sitä,

-se vaatimaton on ja voimakas;

-se mua kiehtoo, kunnioitan sitä

-enempi yhä päivä päivältä.

-Mut te, min luonto sekä ritar'kilpi

-sen turvaajaksi syntymässä määräs,

-mi kunnotonna sorron puolle käyden

-taotte kahlehia kansan oman,

-te mua loukkaatte! Niin, sydäntäni

-mun suistaa täytyy, etten teitä vihais.

-

-RUDENZ.

-Etua enkö katso kansan oman?

-All' Itävallan vahvan valtikan

-kansalle rauhaa --

-

-BERTA.

-                   Orjuutta te teette,

-vapaudelta te viime linnan viette,

-mi sille jäänyt viel' on päällä maan.

-Paremmin kansa tajuu kohtalonsa,

-sen varmaa vaistoa ei petä mikään;

-mut teille viskattu on verkko päähän.

-

-RUDENZ.

-Mua vihaatte, mua halveksitte! Berta!

-

-BERTA.

-Parempi ois, jos niin ois; mutta nähdä

-se halpana, se halveksittavana,

-ket' tahtois rakastaa --

-

-RUDENZ.

-                         Ah, Berta! Berta!

-Ylimmän osoitatte taivaan onnen,

-kun juuri syöksette mun syvyyteen.

-

-BERTA.

-Ei, ei, ei kaikki jalo kuollut teissä

-viel' ole, uinuu vaan; sen tahdon nostaa.

-Te teette väkivaltaa itsellenne

-hyvettä synnynnäistä surmatessa,

-mut onneks on se teitä vahvempi;

-uhalla itsenne te ootte hyvä.

-

-RUDENZ.

-Uskotte minuun? Teidän lempenne

-minusta kaikki tehdä voi!

-

-BERTA.

-                          Se olkaa,

-ihana joksi luonto teidät loi!

-Se tila täyttäkää, mi teille suotiin,

-kansaanne kuulukaa ja maahan, eestä

-sen pyhän oikeuden taistelkaa!

-

-RUDENZ.

-Ah, kuinka teidät saavuttaa ma saatan,

-jos valtaa keisarin ma vastustan?

-Sukunne eikö suuren tahto määrää

-kätenne, kohtalonne?

-

-BERTA.

-                     Sveitsissä

-tilani ovat; jos on Sveitsi vapaa,

-ma olen myös.

-

-RUDENZ.

-              Min minuun luotte katseen,

-ah, Berta!

-

-BERTA.

-           Itävallan suosiolla

-mua omaksenne turhaan toivotte.

-Perintömaitani he halaa, tahtois

-ne liittää suureen sukuperintöön;

-se sama maiden himo, vapauttanne

-mi ahmaa, uhkaa vapautta myös minun.

-Valittu uhriks olen, ystäväni,

-kentiesi palkaks jonkun suosikin.

-Hovihin keisarin mua tahdotahan,

-miss' asuu vilppi sekä vehkeet, siellä

-avion vihatun mua kahleet vartoo;

-vain rakkautenne voi mun pelastaa.

-

-RUDENZ.

-Te saattaisitte tänne jäädä, elää

-omani olla maassa isieni?

-Oi, Berta, kaikki kaukomieleni

-mit' oli muuta se kuin mieli teihin?

-Teit' yksin etsin tieltä maineen; lempi

-mun oli himo kunnian myös ainoo.

-Jos tähän laaksoon hiljaiseen te voitte

-mun kanssain jäädä, jättää loistot maan,

-oh, silloin määräss' olen pyyteheni!

-Maailman myllertävän virta lyödä

-saa silloin vuorten näiden varmaan rantaan

-ei ykskään haave enää haihtuvainen

-minulta lennä ulapoille elon.

-Nää silloin kalliot kuin muurit lujat

-meit' ympäröiköön pääsemättöminä

-ja tämä piiri, laakso autuuden,

-vain olkoon auki taivaan auringolle.

-

-BERTA.

-Nyt olet, miksi mielin aavistavin

-uneksin sun; mua pettänyt ei usko.

-

-RUDENZ.

-Pois haihdu harha, mua hulluttanut!

-Kotona olen onnen löytävä.

-Iloisna kussa nuorukaisna nousin,

-tuhannet missä käyvät muiston polut,

-miss' elää puut ja lähteet kaikki, maassa

-isäini tahdot oma olla mulle!

-Sit' olen aina lempinyt! Ma tunnen,

-sit' ilman puuttuva ois onni kaikki.

-

-BERTA.

-Miss' oisi saari autuaitten, jos

-ei täällä ois se, viattuuden maassa,

-miss' usko elää, kunto kotoinen,

-ja kunne vielä eksynyt ei vilppi?

-Ei onneamme täällä kateus häiri

-ja hetket vierii ikiheljät pois.

-Nään sinut täällä miesnä oikeana,

-vapaiden vertaistesi ensimmäisnä,

-vapaata saavan kunniata, suurna

-kuin kuningas on valtakunnassansa.

-

-RUDENZ.

-Ja sinut siellä, kaikkein naisten kaune,

-nään vaimon viehkein, armain askarein

-tekevän kodistani taivaan mulle,

-ja niinkuin kevät kylvää kukkiaan

-sulolla elon kaiken kaunistavan

-ja luovan rikkaaksi ja autuaaksi.

-

-BERTA.

-Ymmärrät, armas ystävä, miks surin,

-kun näin, ett' elon onnen korkeimman

-tään itse poljit. Kuink' ois laitani,

-jos seurata mun täytyis ritaria

-ylvästä, sortavata synkkään linnaan!

-Tääll' linnaa ei. Mua erota ei muurit

-kansasta, jolle onneks olla voin.

-

-RUDENZ.

-Mut kuinka pelastua, paula päästää,

-min itse, hullu, kiedoin kaulahani?

-

-BERTA.

-Se rikki revi miehen päätöksellä!

-Mi seuranneekin, seiso kansas puolla!

-Se on sun synnynnäinen paikkas.

-

-(Jahtitorvia etäisyydessä.)

-

-                                Meidän

-erota täytyy. Jahtiseura saapuu.

-Maas eestä sodi, lempes eestä sodit!

-Yks meill' on sorto, vapisuttajamme,

-yks vapaus meidät kaikki vapauttaa.

-

-(Menevät.)

-

-

-

-

-KOLMAS KUVAELMA.

-

-Niittu Altorfin luona.

-

-Etualalla puita, taustassa hattu tangon päässä. Näköalan rajoittaa

-Bann-vuori, jonka yli lumikukkulat kohoavat.

-

-_Friesshardt_ ja _Leuthold_

-vartioivat.

-

-FRIESSHARDT.

-Me turhaan vahdimme. Ei kukaan tule,

-hatulle kunniaa ei tee, vaikk' ennen

-tääll' oli niinkuin markkinat; siit' asti

-kuin kummitus tuo tangon päässä riippuu,

-on koko niittu niinkuin autio.

-

-LEUTHOLD.

-Vain roskaväki täällä käy ja viskoo

-meit' ärsyttääkseen ryysymyssyjänsä.

-Mut kunnon miehet kedon toista puolta

-tekevät pitkän kierron ennemmin

-kuin koukistuvat hatun eessä.

-

-FRIESSHARDT.

-                              Tästä

-on heidän kulkeminen, kun he palaa

-puol'päivän aikaan raatihuonehesta;

-jo luulin saaliin saavani, näät kukaan

-hatulle aikonut ei kumartaa;

-sen näki pappi, Rösselmann -- hän tuli

-juur' erään sairaan luota -- asettui

-tään tangon juureen rippileipinensä;

-kilisi kello lukkarin ja kaikki

-vaipuivat polvilleen, myös minä; hattu

-ei saanut kunniaa, vaan öylätti.

-

-LEUTHOLD.

-Toveri, alkaa tuntumaan kuin hatun

-tään eessä kaakinpuussa seisoisimme.

-On sentään herja ratsahalle seista

-näin vartiana eessä tyhjän hatun;

-meit' ylenkatsoo joka kunnon mies.

-Hatulle kumartaa, se sentään on,

-mua usko, narrin käsky!

-

-FRIESSHARDT.

-                        Miks ei hattu

-myös tyhjä, ontto saisi kunniaa,

-kun saa sen saman moni ontto kallo?

-

-_Hildegard, Mechthild_ ja _Elsbeth_ tulevat lasten

-kera ja asettuvat tangon ympärille.

-

-LEUTHOLD.

-Ja sullai suuri niin on konnan into

-sysätä turmaan kunnon ihmisiä!

-Ken tahtoo, käyköön ohi tangon, minä

-nyt suljen silmäni ja nää en mitään.

-

-MECHTHILD.

-Maavouti riippuu siinä. Kunniata!

-

-ELSBETH.

-Hän jospa lähtis, jättäis hatun meille;

-ei varmaan vahingoittuis siitä maa.

-

-FRIESSHARDT (ajaa pois heidät).

-Paikalta pääskää! Lemmon vaimoväki!

-Ken teistä huolii? Tuokaa miehenne,

-jos samoin uhmata he uskaltavat.

-

-(Naiset menevät)

-

-_Tell_ joutsineen tulee, taluttaen kädestä poikaansa; he

-kulkevat kohti etunäyttämöä hatun ohitse sitä huomaamatta.

-

-WALTER (osoittaen Bann-vuorelle).

-Isäni, totta onko, vuorella

-ett' tuolla verta vuotaa puut, jos niitä

-kirveellä lyö?

-

-TELL.

-               Ken sitä sanoo, poika?

-

-WALTER.

-Hirt mestari niin kertoo. Pyhät ovat

-puut, sanoo hän; ken niitä vahingoittaa,

-sen käsi kasvaa hautaan saakka.

-

-TELL.

-                                Pyhät

-puut ovat, tuo on totuus. Näätkö huiput

-sa tuolla, alppein nirkot valkeat,

-ne kuinka katoo taivoon korkeahan?

-

-WALTER.

-Ne ovat jäätiköt, ne öisin jyskää,

-ja sieltä saapuu lumivyöryt meille.

-

-TELL.

-Niin on, ja lumi ammoin haudannut

-Altorfin ois jo alle kannen raskaan,

-jos juuri metsä tuo ei asettaunut

-sen eteen oisi suojamuuriksi.

-

-WALTER (hetken mietittyään).

-Mait' onko, isä, miss' ei vuoria?

-

-TELL.

-Jos ylängöiltämme sa astut alas,

-alemma aina, virtain juoksun mukaan,

-maa suuri, tasainen sun eessäs aukee;

-ei syöksy hyrskyin siellä metsävedet,

-vaan mukavasti joet tyynet juoksee,

-on avoin kaikkialle taivaanranta,

-laajoilla vainioilla vilja heilii

-ja maa on nähdä niinkuin yrttitarha.

-

-WALTER.

-Oi, isä, miksi emme astu alas

-nopeesti tuohon maahan ihanaan,

-sen sijaan että täällä tuskailemme?

-

-TELL.

-Maa kaunis on ja suotuisa kuin taivas;

-mut jotka maata viljelevät, saa

-satoa eivät kylvämäänsä.

-

-WALTER.

-                         Vapaat

-he eikö maallaan ole niinkuin sinä?

-

-TELL.

-On pelto piispan ynnä kuninkaan.

-

-WALTER.

-Vapaasti toki metsästää he saavat?

-

-TELL.

-On herran oma riista maan ja ilman.

-

-WALTER.

-Mut kalastaa he saavat virrasta?

-

-TELL.

-Veet, meri, suola, kaikk' on kuninkaan.

-

-WALTER.

-Ken on siis kuningas, tuo kaikkein pelko?

-

-TELL.

-Hän heidät suojelee ja ravitsee.

-

-WALTER.

-Eivätkö itse itseään he turvaa?

-

-TELL.

-Ei naapuri siell' luota naapuriin.

-

-WALTER.

-Isä, on ahdas mulle maa tuo laaja;

-ennemmin elän lumivyöryin kesken.

-

-TELL.

-Niin, laps, on parempi jäävuorten noja

-kuin selkäsuoja pahain ihmisten.

-

-(Aikovat ohitse.)

-

-WALTER.

-Kas, taatto, tangon pääss' on hattu tuossa!

-

-TELL.

-Ei kuulu meihin hattu. Menkäämme!

-

-(Hänen aikoessaan mennä, astuu Friesshardt hänen

-eteensä piikki ojennettuna.)

-

-FRIESSHARDT.

-Nimessä keisarin! Seis! Pysähtykää!

-

-TELL (tarttuen piikkiin).

-Mit' tahdotte? Miks seisotatte minut?

-

-FRIESSHARDT.

-Rikoitte käskyn; mua seuratkaa.

-

-LEUTHOLD.

-Hatulle ette tehneet kunniata.

-

-TELL.

-Mun, veikko, mennä suo!

-

-FRIESSHARDT.

-                        Pois vankilahan!

-

-WALTER.

-Isäkö vankilaan? Hoi, apuun! Apuun!

-

-(Huutaen näyttämön taakse.)

-

-Hoi, tänne hyvät miehet! Auttakaa!

-Tää väkivaltaa! Isä vangitahan!

-

-_Rösselmann_, pappi, _Petermann_, lukkari, sekä kolme

-muuta miestä tulee.

-

-LUKKARI.

-Mik' on?

-

-RÖSSELMANN.

-         Miks miestä tätä kiinni pidät?

-

-FRIESSHARDT.

-Hän keisarin ja maan on kavaltaja.

-

-TELL (käyden häneen kiihkeästi).

-Ma kavaltaja?

-

-RÖSSELMANN.

-              Erehdyt, se Tell on,

-mies kunnian, ja hyvä kansalainen.

-

-WALTER (havaitsee Walter Fürstin

-ja rientää häntä vastaan.)

-Apua, vaari! Väkivaltaa tehdään!

-

-FRIESSHARDT.

-Pois vankilaan!

-

-WALTER FÜRST (rientäen esiin).

-                          Ma miehen takaan, seis!

-Tell, Herran tähden, mit' on tapahtunut?

-

-_Melchtal_ ja _Stauffacher_ tulevat.

-

-FRIESSHARDT.

-Maavoudin yliherrallista valtaa

-hän ylenkatsoo, tunnustaa ei tahdo.

-

-STAUFFACHER.

-Tell senkö tekis!

-

-MELCHTAL.

-                  Mies, sen valhettelet!

-

-LEUTHOLD.

-Hatulle ei hän tehnyt kunniata.

-

-WALTER FÜRST.

-Ja siks hän vankilahan viedään? Veikko,

-takuuni ota, hänen mennä suo.

-

-FRIESSHARDT.

-Sa itses takaa sekä ruumiis oma!

-Me teemme tehtävämme. Vankilaan!

-

-MELCHTAL (maamiehille).

-Tää väkivaltaa on! Näin sallimmeko

-silmäimme eestä hänet vangittavan?

-

-LUKKARI.

-Sit' älkää sietäkö! Meit' enemp' on

-ja toinen tässä toista turvaa.

-

-FRIESSHARDT.

-                               Kuka

-maavoudin määräystä vastustaa?

-

-VIELÄ KOLME MAAMIESTÄ (rientäen

-esiin).

-Me autamme. Mik' on? Nuo maahan lyökää!

-

-(Hildegard, Mechthild ja Elsbeth tulevat takaisin.)

-

-TELL.

-Ma kyllä autan itseni. Pois menkää!

-Jos voimaa käyttää tahdon, luuletteko

-ma että heidän piikkejänsä pelkään?

-

-MELCHTAL (Friesshardtille).

-Mies, tohdi vaan pois hänet viedä meiltä!

-

-WALTER FÜRST ja STAUFFACHER

-Tyyneyttä!

-

-FRIESSHARDT (huutaa).

-           Kapinaa ja kavallusta!

-

-(Kuuluu jahtitorvien ääni.)

-

-NAISET.

-Maavouti tulee!

-

-FRIESSHARDT (kohottaen ääntään)

-                Kansa kapinoi!

-

-STAUFFACHER.

-Sa huuda siks kuin halkeet, konna!

-

-RÖSSELMANN ja MELCHTAL.

-                                  Vaiti!

-

-FRIESSHARDT (huutaa vielä kovemmin).

-Apua, apua lain valvojille!

-

-WALTER FÜRST.

-Mit' tulee tästä? Voi! Siin' on jo vouti!

-

-_Gessler_ ratsain, haukka kädessään, _Rudolf Harras_,

-_Berta_ ja _Rudenz_ sekä suuri joukko asemiehiä, jotka

-sulkevat koko näyttämön peitsipiiriin.

-

-RUDOLF HARRAS.

-Voudille tilaa!

-

-GESSLER.

-               Heidät hajoittakaa!

-Miks kansa riehuu? Ken huus apua?

-

-(Yleinen hiljaisuus.)

-

-Ken oli se? Ma tahdon tietää.

-

-(Friesshardtille.)

-

-                             Sinä

-ken olet, miksi pidät miestä tätä?

-

-(Antaa haukan eräälle palvelijalle.)

-

-FRIESSHARDT.

-Sun asemiehes olen, uljas herra,

-ja hatun tämän vakaa vartia.

-Teosta tapasin tään miehen, joka

-hatulta kielsi kunnioituksensa.

-Sun käskys mukaan hänet vangitsin,

-väkisin kansa tahtoo irti hänet.

-

-GESSLER (hetken vaitiolon jälkeen).

-Niin keisarias halveksitko, Tell,

-ja mua, täällä hänen sijaistansa,

-ett' tervehdi et hattua, min kautta

-ma koen juuri alammaisuuttanne?

-Nyt olet mieles pahan ilmi tuonut.

-

-TELL.

-Anteeksi, rakas herra! Tapahtunut

-se ylenkatseest' ei, vaan huomaamatta.

-Jos miettisin, ei nimeni ois Tell. [Tell = ajattelematon, vrt. toll.]

-Tapahdu toisti ei se. Anteeks suokaa!

-

-GESSLER (hetken vaitiolon jälkeen).

-Sa mestar' olet joutsitaidon, Tell,

-niin kuuluu, kilpaat kanssa joka kytän?

-

-WALTER TELL.

-Se totta, herra. Puusta omenan

-sadalta askeleelta ampuu isä.

-

-GESSLER.

-Tää poikas onko, Tell?

-

-TELL.

-                       On, rakas herra.

-

-GESSLER.

-Sull' onko monta lasta?

-

-TELL.

-                        Poikaa kaksi.

-

-GESSLER.

-Ja enin heistä kumpaa rakastat?

-

-TELL.

-Molemmat, herra, mulle rakkaat ovat.

-

-GESSLER.

-No, Tell! Kun puusta omenaan sa osaat

-sadalta askeleelta, taitoasi

-sa mulle näytät varmaan. Joutses ota --

-se onkin kädessäs -- ja valmis ole

-omena poikas päästä ampumaan.

-Mut neuvon sua, tähtää tarkkaan, että

-ens' kerralla sa osaat omenaan;

-jos harhaan ammut, olet kuolon oma.

-

-(Kaikki osoittavat kauhistusta).

-

-TELL.

-Minulle mitä luonnotonta, herra,

-te keksitte? Mun päästä pojan oman

-ei rakas herra, ei tuo teille mieleen

-juolahda, taivas varjelkoon, moist' että

-isältä vakaasti te vaatisitte!

-

-GESSLER.

-Sa päästä poikas ammut omenan.

-Haluan, tahdon niin.

-

-TELL.

-                    Mun jousellani

-rakasta päätä oman poikani

-pitäisi tähdätä? Ei, ennen kuolen.

-

-GESSLER.

-Sa ammut taikka kuolet poikas kanssa.

-

-TELL.

-Mun murhatako pitäis poika oma?

-Teill' lapsia ei, herra, tiedä ette,

-mit' taaton sydämessä liikkuu.

-

-GESSLER.

-                              Hah,

-alathan äkkiä, Tell, arvelemaan!

-Sanottiin mulle, olet haaveksija

-ja eroava muista ihmisistä.

-Rakastat harvinaista, siksi nyt

-työn harvinaisen sulle keksin minä.

-Muut miehet miettis, sinä silmäs suljet,

-käyt työhön rohkeasti.

-

-BERTA.

-                       Herra, älkää

-miesparkain näiden kanssa ilkamoiko!

-Näette, kuinka valjut vapisevat;

-niin vähän teilt' on tottuneet he leikkiin.

-

-GESSLER.

-Ken sanoo, että leikin?

-

-(Tarttuu puun-oksaan, joka riippuu hänen päällään.)

-

-                        Täss' on maali.

-Tehkäätte tilaa! Mitatkoon hän matkan;

-en enempää, en vähempää suo hälle,

-kahdeksankymment' askelta. Hän kerskui

-sadankin päästä mieheen osaavansa.

-Nyt ammu maalihisi, joutsimies!

-

-RUDOLF HARRAS.

-Kies, totta on tää! Poika, polvistu

-maavoudin eteen, henkes eestä ano!

-

-WALTER FÜRST (syrjässä Melchtalille, joka tuskin

-voi hillitä kärsimättömyyttään).

-Ma teitä pyydän, tyynnä pysykää!

-

-BERTA (maavoudille).

-Tää kylläks olkoon, herra! Luonnotonta

-noin leikkiä on isän tuskan kanssa.

-Miesparka tää vaikk' oiskin vikapää

-vuoks syynsä pienen kuolemaan, hän on

-nyt tuta saanut kuolon kymmenkerran.

-Kotiinsa päästäkää hän koskematta,

-hän oppinut on teidät tuntemaan;

-tään hetken hän ja lastenlapset muistaa.

-

-GESSLER.

-Avatkaa kuja! Hei, miks vitkastelet?

-Oot kuoloon vikapää, sun tappaa voin

-ja katso, armollisna kohtalosi

-käteesi omaan taidokkaasen lasken.

-Kovuutt' ei valittaa voi tuomion,

-ken tehdään onnen oman mestariksi.

-Tarkalla kerskut silmälläs. Nyt näytä

-siis taitees, on sen aika, joutsimies!

-Lie maalis arvokas, lie palkkas suuri.

-Osata taulun mustaan pilkkuun, sen

-voi muutkin. Mestari on mielestäni

-vain se, ken varma ain on taidostaan

-ja jonk' ei sydän kättä, silmää häiri.

-

-WALTER FÜRST (heittäytyen hänen eteensä polvilleen).

-Maavouti, korkeutenne tunnemme;

-mut armon suokaa oikeudesta käydä!

-Puol' omaisuudestani ottakaa

-ja kaikki, kauhulta jos säästyy isä.

-

-WALTER TELL.

-Miks, vaari, palvot pahaa miestä tuota?

-Miss' on mun seistävä? En pelkää. Isä

-linnunkin lennostansa ampuu, ei

-erehdy nuoli poveen poian oman.

-

-STAUFFACHER.

-Maavouti, liikuta teit' eikö tämä

-laps syytön?

-

-RÖSSELMANN.

-             Muistakaa, on Herra, joka

-tilille teidät teoistanne vaatii!

-

-GESSLER (osoittaen poikaa).

-Hän sidottakoon tuohon niinipuuhun.

-

-WALTER TELL.

-Sitoa? Miks? Ma vapaa olla tahdon.

-Kuin lammas hiljaa oon, en hievahda,

-mut jos mun sidotte en kärsi sitä,

-siteitä vastaan raivoan ja riehun.

-

-RUDOLF HARRAS.

-Sitoa silmäsi vain salli, poika!

-

-WALTER TELL.

-Miks silmät? Luuletteko, että pelkään

-isäni nuolta? Vakaana ma varron,

-en räpäytä silmäripseäni.

-Nyt näytä, isä, oothan joutsimies!

-Hän ei sua usko, luulee turman meille

-tulevan, ammu, osaa uhallakin!

-

-(Menee niinipuun luokse, omena asetetaan hänen päänsä päälle.)

-

-MELCHTAL (maamiehille).

-Kuin? Rikos saako tulla täytetyksi

-eess' silmiemme? Mitä varten valan

-me vannoimme?

-

-STAUFFACHER.

-              Me oomme aseettomat;

-näette ympärillä piikkimetsän.

-

-MELCHTAL.

-O, jos ois kaikki ripeästi tehty!

-Voi niitä, jotka neuvoi lykkäystä!

-

-GESSLER (Tellille).

-Nyt ammu! Turhaan kanneta ei jousta.

-On vaarallista murha-asein käydä

-ja nuoli taapäin kyttään ponnahtaa.

-Tää ylväs oikeus, min moukka ottaa,

-maan herraa korkeinta loukkaa. Olkoon

-se asestettu vaan, ken käskee. Jos

-huvinne nuolta on ja jousta kantaa,

-no niin, ma annan maalin nuolellenne.

-

-TELL (jännittää jousen ja asettaa nuolen paikalleen).

-Avatkaa kuja! Tilaa!

-

-STAUFFACHER.

-                     Kuinka, Tell?

-Te tahdotte? Ei koskaan! Vapisette!

-Kätenne tärisee ja polvet horjuu.

-

-TELL (laskee jousen).

-Sumentaa silmiäni!

-

-NAISET.

-                   Herra taivaan!

-

-TELL (maavoudille).

-Tää laukaus multa säästäkää! On tässä

-poveni --

-

-(Repäisee vaatteen rinnaltaan).

-

-          ratsaat puhkaisee sen pian!

-

-GESSLER.

-En tahdo henkeäs, vaan laukauksen.

-Osaathan kaikki, Tell, et viero mitään;

-sa hoidat ruoria kuin jousta, pelkää

-et myrskyä, jos pelastaa sun pitää;

-nyt kerran itses auta, auttaja!

-

-(Tell seisoo hirvittävässä kamppailussa, kouristellen käsiään ja

-heittäen hurjia silmäyksiä milloin maavoutiin, milloin taivaaseen.

-Äkkiä tarttuu hän viineensä, ottaa toisen nuolen ja pistää sen

-mekkonsa poveen. Maavouti huomaa kaikki hänen liikkeensä.)

-

-WALTER TELL (niinipuun alta).

-En pelkää. Ammu, isä armas!

-

-TELL.

-                           Täytyy!

-

-(Kokoo voimansa ja tähtää.)

-

-RUDENZ.

-Maavouti, ette etemmäksi menne,

-ei enää! Koe oli tää. Jo määrän

-te saavutitte. Ollen liian kova

-te turmelette viisaan tarkoituksen

-ja liioin jännitetty jousi katkee.

-

-GESSLER.

-Te vaikenette, siks kuin teit' on tarvis.

-

-RUDENZ.

-Puhua tahdon, tohdin. Kunnia

-kuninkaan mulle pyhä on; mut vihaa

-herättää moinen hallitus. Ei tahto

-se kuninkaan, voin väittää, ansainnut

-julmuutta moist' ei kansani, ei teillä

-valtuutta siihen.

-

-GESSLER.

-                 Haa, te rohkenette!

-

-RUDENZ.

-Vait ollen katsoin kaikki pahat työnne;

-näkevän silmäni ma suljin kiinni

-ja sydämeni täyden, suuttuneen

-poveeni alas painoin. Voi en enää

-nyt vaieta, se petos oisi vastaan

-isäini maata sekä keisaria.

-

-BERTA (heittäytyy hänen ja maavoudin väliin).

-Ah, raivoavaa vielä raivostatte!

-

-RUDENZ.

-Ma jätin kansani ja heimon, suvun,

-vereni, kaikki luonnon siteet katkoin

-vain teihin liittyäkseni; ma luulin

-etua kaikkein eespäin vieväni,

-kun valtaa keisarin ma vahvistin.

-Nyt side silmiltäni putoo; kauhuin

-syvyyden reunalla nään itseni;

-mun vapaan järkeni te harhautitte

-ja suoran sydämeni; maani olin

-parasta tarkoittain ma syöstä turmaan.

-

-GESSLER.

-Tätäkö herrallesi tohdit haastaa?

-

-RUDENZ.

-Te ette, keisari on herrani.

-Kuin te, ma vapaaks synnyin, vertaisenne

-ritarihyveiss' olen. Mut jos ette

-nimessä keisarin nyt seisois täällä,

-mi mulle pyhä on myös herjattuna,

-heittäisin hansikkain, vaatisin

-ritaritavan mukaan teiltä vastuun.

-Niin, ratsaillenne viitatkaa; en seiso

-kuin nuo täss' suojatonna;

-    (Osoittaa kansaa.)

-                          mull' on miekka,

-ja ken mua koskee --

-

-STAUFFACHER (huutaa).

-                     Putos omena!

-

-(Sillä aikaa kuin kaikki ovat kääntyneet tännepäin ja Berta

-heittäytynyt Rudenzin ja maavoudin väliin, on Tell ampunut

-nuolensa.)

-

-RÖSSELMANN.

-Laps elää!

-

-USEITA ÄÄNIÄ.

-          Nuoli sattui omenaan!

-

-(Walter Fürst horjuu ja on kaatumaisillaan, Berta tukee häntä.)

-

-GESSLER (hämmästyneenä).

-Kuin? Onko ampunut hän? Hurja mies!

-

-BERTA.

-Laps elää, tointukaahan, taatto hyvä!

-

-WALTER TELL (tulee juosten

-omena kädessään).

-Omena täss' on, isä! Tiesinhän

-sa ettet vioittaisi poikaas omaa.

-

-(Tell on seisonut ruumis ojona ikäänkuin hän olisi tahtonut

-seurata nuolta; jousi vaipuu hänen kädestään; nähdessään pojan

-tulevan hän rientää tälle avosylin vastaan ja kohottaa hänet

-kiihkeässä innossa povelleen; tässä asemassa hän vaipuu

-voimatonna alas. Kaikki seisovat liikutettuina).

-

-BERTA.

-O, taivaan armo!

-

-WALTER FÜRST (isälle ja pojalle).

-                Lapset! Lapseni!

-

-STAUFFACHER.

-Jumalan kiitos!

-

-LEUTHOLD.

-               Sepä laukaus!

-Ajoissa myöhäisissä muistetaan se.

-

-RUDOLF HARRAS.

-Tell joutsimiehestä on käypä taru

-niin kauan kuin on vuoret paikoillansa.

-

-(Ojentaa maavoudille omenan.)

-

-GESSLER.

-Omenan keskus puhki on! Kautt' taivaan,

-se oli laukaus mestarin, ma kehun.

-

-RÖSSELMANN.

-Ol' laukaus hyvä, vaan voi miestä, hänet

-ken kiusaamahan saattoi Jumalaa!

-

-STAUFFACHER.

-Tell, tointukaa! Kuin mies te päässeet ootte

-pälkäästä, kotiin teill' on vapaa tie.

-

-RÖSSELMANN.

-Tulkaa ja tuokaa poika äidillensä!

-

-(Tahtovat viedä pois hänet.)

-

-GESSLER.

-Tell, kuule!

-

-TELL (tulee takaisin).

-            Mitä käskee herra?

-

-GESSLER.

-                              Kätkit

-povelles nuolen toisenkin -- niin, niin,

-ma hyvin näin sen -- mitä aioit sillä?

-

-TELL (hämillään).

-Se tapa vaan on joutsimiesten, herra.

-

-GESSLER.

-Ei, Tell, tuo vastaus ei riitä; varmaan

-jotakin muuta lie se tarkoittanut.

-Reippaasti mulle totuus lausu, Tell;

-se mikä olkoonkin, sun henkes takaan.

-Miks otit toisen nuolen?

-

-TELL.

-                        Niin noh, herra,

-kun henkeni te mulle taanneet ootte,

-totuuden teille täyden virkan julki.

-

-(Vetää nuolen mekostaan ja katsoo maavoutiin peljättävällä silmäyksellä.)

-

-Teit' oli varten toinen nuoli, jos

-rakasta lasta oisin satuttanut,

-ja toinen varmaan osunut ois maaliin.

-

-GESSLER.

-Tell, henkes olen sulle taannut tosin,

-ritarisanani ma annoin, pidän;

-mut kun nyt tunnen pahan mielenlaatus,

-sun saatan säilyyn, miss' ei päivä paista,

-kumota kuu; näin varma olla voin

-sun vasamoiltas; vangitkaa tuo mies!

-Te hänet sitokaa!

-

-(Tell sidotaan.)

-

-STAUFFACHER.

-                 Kuin, herra? Miestä

-näin voitte kohdella, min kautta Luoja

-tahtonsa kuulutti?

-

-GESSLER.

-                  Saas nähdä, tokko

-Jumala toista kertaa auttaa häntä.

-Haahteeni vietäköön hän! Myötä tulen,

-Küssnachtiin itse tahdon viedä hänet.

-

-RÖSSELMANN.

-Sit' ette voi, sit' ei voi keisari,

-se vastaan vapauskirjeitämme sotii.

-

-GESSLER.

-Miss' ovat ne? Ken on ne vahvistanut?

-Ei keisari; on ensin ansaittava

-osoitus suosion tää nöyryydellä.

-Olette kaikki kapinoitsijoita,

-mietitte uhkaa, kansan meteliä.

-Ma teidät tunnen, lävitsenne nään.

-Tuon otan tällä kertaa keskeltänne,

-mut kaikki ootte samaan syyhyn syypäät.

-Ken viisas on, hän vait on, tottelee.

-

-(Poistuu. Berta, Rudenz, Harras ja asemiehet seuraavat

-häntä; Friesshardt ja Leuthold jäävät jälelle.)

-

-WALTER FÜRST (kiihkeän tuskan vallassa).

-Mennyttä kaikk' on; hän on päättänyt

-hävittää mun ja koko huoneheni.

-

-STAUFFACHER (Tellille).

-Oh, miksi ärsytitte ärjyvätä!

-

-TELL.

-Mielensä malttakoon, ken tunsi tuskan,

-min minä.

-

-STAUFFACHER.

-         Nyt on kaikki mennyt. Vangit

-kaikk' oomme kanssanne ja köytetyt!

-

-MAAMIEHET (ympäröivät Tellin).

-Kanssanne menee meiltä viime lohtu.

-

-LEUTHOLD (lähestyy).

-Tell, teitä säälin, mut on käsky mulla.

-

-TELL.

-Hyvästi!

-

-WALTER TELL (painautuen häneen kiihkeässä tuskassa).

-        Taatto! Taatto! Kallis isä!

-

-TELL (kohottaa kätensä kohti taivasta).

-Taivaassa taattos on. Sa kutsu sitä!

-

-STAUFFACHER.

-Teilt' enkö tervehdä ma vaimoanne?

-

-TELL (kohottaa pojan palavasti rinnalleen).

-On poika terve, apu mun on Herra.

-

-(Tempautuu nopeasti irti ja seuraa asemiehiä.)

-

-Esirippu.

-

-

-

-

-NELJÄS NÄYTÖS.

-

-

-ENSIMMÄINEN KUVAELMA.

-

-Vierwaldstätter-järven itäinen ranta.

-

-Omituisesti muodostuneet jyrkät kalliot lännessä sulkevat näköalan.

-Järvi hyrskyää, kuuluu ankaraa pauhua ja huminaa; sillä välin salamoita

-ja ukonjyrähdyksiä.

-

-_Kunz Gersaulainen. Kalastajia_ ja _kalastajapoikia_.

-

-KUNZ.

-Sen voitte uskoa, näin omin silmin;

-kuin teille kerroin, kaikk' on tapahtunut.

-

-KALASTAJA.

-Tell vangittuna viety Küssnachtiin,

-maan parhain mies ja vahvin käsivarsi,

-jos kerran soisi sota vapauden.

-

-KUNZ.

-Maavouti itse häntä sinne saattaa;

-olivat juuri laivaan astumassa,

-kun Flüelistä lähdin; mutta myrsky,

-mi juuri nous ja nopeasti tänne

-minutkin maihin ajoi, estänyt

-lie heidän lähtönsä.

-

-KALASTAJA.

-                    Tell vangittuna

-ja voudin vallassa! Oh, uskokaa,

-syvälle hautaava on vouti hänet,

-ei aurinkoa koskaan nää hän enää!

-Pelätä täytyis hänen kostoa

-näät miehen vapaan, jot' on ärsyttänyt.

-

-KUNZ.

-Myös kuuluu, vanha päämies, arvon herra

-von Attinghaus on kuolemaisillaan.

-

-KALASTAJA.

-Siis murtuu toivon viime ankkuri!

-Hän yksin vielä tohti äänen vanhan

-kohottaa eestä kansan oikeuden.

-

-KUNZ.

-Mut myrsky yltyy. Jääkää hyvästi!

-Ma kylään majoitun; näät tänään lähtö

-lie ajateltaviss' ei kuitenkaan.

-

-(Menee.)

-

-KALASTAJA.

-Tell vangittuna, vapaaherra kuollut!

-Nyt sorto, nosta otsas julkea,

-pois kainous kaikki heitä! Totuuden

-suu mykkä on ja silmä sokaistu,

-käsvarsi pelastava kahlehissa!

-

-POIKA.

-Rakeita sataa. Tulkaa majaan, isä,

-ei hyvä jäädä tänne taivas-alle.

-

-KALASTAJA.

-Raivotkaa tuulet! Lyökää salamat!

-Haletkaa pilvet! Syöskää taivaan virrat,

-maa hukuttakaa! Idussansa suku

-myös hävittäkää vielä syntymätön!

-Tulkaatte herroiks, alkuaineet hurjat!

-Esihin korven synkän kontiot

-ja sudet vanhat! maa on teidän. Ken

-tääll' elää tahtois vapautta vailla!

-

-POIKA.

-Kuulkaa, kuin syvyys raivoo, pyörre pauhaa;

-näin koskaan vielä kuohunut ei kuilu!

-

-KALASTAJA.

-Päät' oman lapsen tähdätä, ei moinen

-isälle käsky soinut milloinkaan!

-Ja suuri luonto eikö suuttuis tuosta

-ja julmistuisi? Oh, en ihmettelis,

-jos järveen kumartuisi kalliot,

-jos nirkot nuo, jäätornit, jotka sulat

-lie eivät olleet luomis-aamust' asti,

-syöksyisi huimaavasta korkeudestaan,

-jos vuoret halkeis, solat vanhat sortuis,

-ja toinen vedenpaisumuksen tulva

-kaikk' ahmais elävitten asuinsijat!

-

-(Kuuluu kellojen soittoa.)

-

-POIKA.

-Vuorelta kellot soivat, kuunnelkaa,

-hädässä veen on varmaan nähty haaksi

-ja kellot kaikuu, että rukoiltaisi.

-

-(Nousee eräälle kummulle.)

-

-KALASTAJA.

-Voi laivaa, joka nyt on lainehilla,

-tään hirmukehdon keinuteltavana!

-Avuton täss' on ruorimies ja ruori,

-on myrsky herrana, tuul', aalto heittää

-ihmistä koppinaan. Ei suojaavainen

-näy helma hälle läheltä, ei kaukaa!

-Mut kylmät katsoo häntä kalliot,

-nuo karut, jotka eivät kättä tarjoo,

-vain poven jylhän, jyrkän, paatisen.

-

-POIKA (viitaten vasemmalle).

-Kas, taatto, laiva lentää Flüelistä.

-

-KALASTAJA.

-Jumala heitä auttakoon! Jos myrsky

-veen kuiluun tähän vangiks joutunut on,

-se raivoo niinkuin peto tuskassaan,

-mi häkkinsä lyö rautaristikkoa.

-Ovea ulvoen se etsii turhaan;

-sill' ympärillä vuoret saartaa sen,

-ne pilviin saakka solan piirittävät.

-

-(Nousee kummulle.)

-

-POIKA.

-Maaherran laiva on se Urista;

-sen tuttu lippu lie ja punakatto.

-

-KALASTAJA.

-Jumala taivaan! Itse on maavouti

-vesillä siellä! Tuossa matkaa hän

-ja haahdessaan vie rikostyönsä myötä!

-On ollut nopsa käsi kostajan;

-nyt suuremman hän herran tuntee yllään.

-Ei aalto huoli hänen äänestänsä,

-kumarra hänen hatulleen ei vuoret.

-Miks, poika, rukoilet? Käsvartehen

-sa ällös käykö tuomarin vanhurskaan.

-

-POIKA.

-Rukoile en maavoudin eestä. Tellin

-edestä vaan, mi aluksess' on myötä.

-

-KALASTAJA.

-Voi järjettyyttä sokon luonnonvoiman!

-Syypäätä yhtä rangaistakses pursi

-sun sortaa täytyykö ja purren miehet?

-

-POIKA.

-Kas, kas, he Buggisgratin välttivät

-eheinä, mutta myrskyn voima, jonka

-takaisin heittää Pirunpaasi, heitä

-Ax-vuorta suurta kohti kuljettaa.

-Nää heit' en enää.

-

-KALASTAJA.

-                  Tuossa on Hackmesser,

-mi monen ollut on jo haahden meno.

-Viisaasti jos sit' eivät sivuuta,

-lyö laivan pirstaleiksi vuori pian,

-mi kohtisuoraan syöksyy syvyyteen.

-On heillä myötä hyvä ruorimies;

-jos ken nyt auttaa voisi, ois se Tell,

-mut tuon on käsivarsi kahlehdittu.

-

-_Wilhelm Tell_ joutsineen.

-

-(Tulee nopein askelin, katsoo hämmästyneenä ympärilleen

-ja osoittaa kiihkeintä liikutusta. Tultuaan näyttämön keskelle,

-heittäytyy hän maahan, koskettaa maata käsillään ja ojentaa ne

-kohti taivasta.)

-

-POIKA (huomaa hänet).

-Kas, ken on mies, mi tuolla polvistuu? --

-

-KALASTAJA.

-Hän käsin maahan tarttuu, mielensä

-olevan näyttää suunniltansa.

-

-POIKA (tulee etualalle päin).

-                            Mitä

-ma näen? Taatto, tulkaa, katsokaa!

-

-KALASTAJA (lähestyy).

-Ken on se? Luoja taivaan! Tell on se!

-Kuin täällä ootte?

-

-POIKA.

-                  Ette vankina

-siis olleet laivalla ja sidottuna?

-

-KALASTAJA.

-Teit' eikö vietykään siis Küssnachtiin?

-

-TELL (nousee ylös).

-Ma olen vapaa.

-

-KALASTAJA ja POIKA.

-              Vapaa? Luojan ihme!

-

-POIKA.

-Tulette mistä?

-

-TELL.

-              Tuolta laivalta.

-

-KALASTAJA.

-Kuin?

-

-POIKA (samaan aikaan).

-     Missä on maavouti?

-

-TELL.

-                       Aallot ahnaat

-hänt' ajaa.

-

-KALASTAJA.

-           Tosiaan? Mut te? Kuin alta

-te myrskyn pääsitte ja siteistänne?

-

-TELL.

-Jumalan armo mua auttoi. Kuulkaa!

-

-KALASTAJA ja POIKA.

-Puhukaa, puhukaa!

-

-TELL.

-                 Mit' Altorfissa

-tapahtui, tiedätte.

-

-KALASTAJA.

-                   Ma tiedän kaikki;

-puhukaa!

-

-TELL.

-        Mun maavouti vangiks sitoi,

-Küssnachtin linnaan viedä aikoi minut.

-

-KALASTAJA.

-Kanssanne Flüelissä laivaan astui,

-sen tiedämme. Mut kuinka pelastuitte?

-

-TELL.

-Laivassa olin, lujaan köytty, mies

-aseeton, hyljätty. En aurinkoa

-iloista enää luullut näkeväni,

-armaita kasvoja en vaimon, lasten,

-ja lohdutonna vetten erämaata

-ma katsoin.

-

-KALASTAJA.

-           Raukka mies!

-

-TELL.

-                       Niin lähdettiin,

-maavouti, Rudolf Harras ynnä huovit.

-Mut nuolikonttini ja jousi lepäs

-perässä laivan, ruorin vierellä.

-Kun juuri kulmaan oli tultu pienen

-Ax-vuoren, Herra rajuilman antoi

-niin hengenhätäisen, niin hirvittävän

-Gotthardin onkaloista syöstä esiin,

-ett' uljuus kaikki loppui soutajilta

-ja kaikki luuli tulleen turman kurjan.

-Niin kuulin, kuinka muuan palvelija

-maavoudin puoleen kääntyi, virkkoi hälle

-"Hätänne näätte sekä meidän, herra,

-ett' ollaan kaikki kuolon äyrähällä.

-Mut ruorimiehet pelko voittaa, eivät

-he tiedä neuvoa, myös oudot heille

-nää väylät ovat. Tell mies vankka on

-ja hyvin haahden hoitaa. Entä jos

-hädässä häntä käyttäisimme?" Mulle

-maavouti lausui: "Tell, jos auttaa meidät

-käsistä myrskyn voivas luulet, lie

-mun sinut päästettävä siteistäsi."

-Ma lausuin: "Herra, luulen voivani

-avulla Luojan meidät auttaa tästä."

-Näin köysistäni irti pääsin, seisoin

-ruorissa, purren ohjasin ma oikein.

-Sivulle sentään pälyin joustani,

-tähystin rantamia tarkkaan, missä

-ois kiven kielekkeellä jalan sija.

-Ja kun näin kallion ma ulkonevan,

-mi sileänä suistui syvyyteen --

-

-KALASTAJA.

-Sen tunnen: juurella Ax-vuoren suuren;

-mut jyrkkä on se, luulin mahdottomaks

-hypäten päästä sille purresta.

-

-TELL.

-Hoputin huoveja ma soutamahan,

-ett' tultaisi tuon paaden luokse, siinä,

-ma huusin, ohi oisi vaara pahin.

-Kun nopsaan souten näin se saavutetaan,

-rukoilen Herran armoa ja painan,

-vireessä joka ruumiinjänne, purren

-peremmän kokan kohti kalliota,

-nyt jousen, viinen tempaan, hyppään, pääsen

-laelle paaden, vielä voimakkaasti

-potkaisen taapäin sekä purren sysään

-ma vetten kitaan kiehuvaan. Nyt siellä

-se Herran tahdon mukaan harhaelkoon!

-Täss' olen, vapaa myrskyn vallasta,

-ja ilkeämmästä viel' ihmisien.

-

-KALASTAJA.

-Tell, Tell! On ihmeen Herra tehnyt teille;

-omia tuskin uskon aistejani.

-Mut sanokaa, nyt kunne aiotte?

-Näät varma vaarast' ette lie, jos vouti

-elossa pääsee myrskystä.

-

-TELL.

-                        Ma kuulin

-sanovan hänen, koska sidottuna

-viel' lepäsin, ett' aikoi Brunniin hän

-ja linnaansa mun Schwyzin kautta viedä.

-

-KALASTAJA.

-Hän maitse matkustaako?

-

-TELL.

-                       Niin hän aikoo.

-

-KALASTAJA.

-Siis piiloon kohta käykää! Toista kertaa

-käsistä voudin teit' ei auta Herra.

-

-TELL.

-Tie lähin mist' on Arthiin, Küssnachtiin?

-

-KALASTAJA.

-Käy Steinin kautta avoin valtatie;

-mut lyhempää ja salaisempaa saattaa

-Lowerzin kautta teidät poikani.

-

-TELL (ojentaen hänelle kätensä).

-Jumala hyväntyönne palkitkoon.

-Hyvästi.

-

-(Menee ja kääntyy takaisin.)

-

-        Rütlin liette liittolainen?

-On niinkuin mainittu ois mulle teidät.

-

-KALASTAJA.

-Ma siellä olin, vannoin liiton valan.

-

-TELL.

-Siis Bürgliin rientäkää, se hyvyys tehkää,

-mua vaimo kaipaa, hälle ilmoittakaa

-eheä että oon ja pelastettu.

-

-KALASTAJA.

-Mut kunne teidän paenneen ma sanon?

-

-TELL.

-Löydätte hänen luonaan appeni

-ja muita vannoneita Rütlin valan.

-He olkoot uljaat, hyväss' uskossa,

-Tell vapaa on ja käsivarttaan käyttää;

-minusta lisää kuulevat he pian.

-

-KALASTAJA.

-Mi teill' on mielessä? Se mainitkaa!

-

-TELL.

-Kun tehty on se, siitä mainitahan.

-

-KALASTAJA.

-Tie hälle näytä, Jenni. Luoja kanssaan!

-Hän täyttää, minkä ottaa tehdäkseen.

-

-

-

-

-TOINEN KUVAELMA.

-

-Attinghausin aatelistila.

-

-Vapaaherra, kuolevana nojatuolissa. _Walter Fürst, Stauffacher,

-Melchtal_ ja _Baumgarten_ hänen ympärillään. _Walter Tell_ kuolevan

-edessä polvillaan.

-

-WALTER FÜRST.

-Hän mennyt on, on tuonen tuolla puolen.

-

-STAUFFACHER.

-Ei kuolleelta hän näytä. Huulillaan,

-kas, sulka liikkuu. Tyynnä vaan hän uinuu

-ja piirteet hymyilevät rauhallisna.

-

-(Baumgarten menee ovelle ja puhuu jonkun kera.)

-

-WALTER FÜRST (Baumgartenille).

-Ken siellä?

-

-BAUMGARTEN (tulee takaisin).

-           Rouva Hedwig, tyttärenne;

-hän teille haastaa, pojan nähdä tahtoo.

-

-(Walter Tell nousee ylös.)

-

-WALTER FÜRST.

-Mull' lohtua ei muita lohduttaa;

-mun pääni päälle kaikki tuska lankee.

-

-HEDWIG (tunkeutuen sisälle).

-Miss' olet, laps? ma nähdä tahdon sinut!

-

-STAUFFACHER.

-Te malttukaa! On tämä kuolon talo.

-

-HEDWIG (syöksee pojan luo).

-Mun Walterini! Oh, hän elää!

-

-WALTER TELL (riippuen hänessä).

-                            Äiti!

-

-HEDWIG.

-Se onko varmaa? vammaton sa olet?

-    (Katselee häntä tuskallisella huolella.)

-Hän kuinka saattoi päähäs tähdätä,

-kuin saattoi? Häll' ei sydäntä; hän voi

-lähettää nuolensa päin poikaa omaa.

-

-WALTER FÜRST.

-Sen mielin tuskan murtamin hän teki,

-pakosta, sillä oli hengen vaara.

-

-HEDWIG.

-Jos isän hällä sydän ois, hän ennen

-kuin teki sen ois tuhatkertaa kuollut!

-

-STAUFFACHER.

-Jumalan kaitselmusta kiittäkää,

-mi hyvin näin sen johti.

-

-HEDWIG.

-                        Saatanko

-unohtaa, kuink' ois käydä voinut? Vaikka

-tulisin valkopääksi, aina pojan

-siteissä nään, hänt' isä tähtää -- Herra

-vanhurskas! -- poveeni nuol' lentää aina.

-

-MELCHTAL.

-Maavouti häntä ärsytti, se tietkää!

-

-HEDWIG.

-Oi, miesten raakaa sydäntä! Jos ylpeys

-on loukattu, he eivät huoli mistään;

-panevat uhkapeliin lapsen pään

-ja äidin sydämen!

-

-BAUMGARTEN.

-                 Viel' eikö riitä

-miehenne kova kohtalo, kun häntä

-raskaalla nuhteella noin halvennatte?

-Teit' eikö koske tuntemansa tuskat?

-

-HEDWIG (kääntyy ja katsoo

-häntä suurella silmäyksellä).

-Sua turma ystävän vain itkettääkö?

-Miss' olitte, kun urho vangittiin?

-Miss' oli silloin apunne? Te näitte,

-sallitte tapahtuvan hirmutyön;

-sieditte hyvin, että ystävä

-pois vietiin keskeltänne. Onko Tell

-näin toiminut myös teihin nähden? Myöskö

-hän epäröi, kun takanas jo ratsaat

-maavoudin riensi, koska eessäs järvi

-vaahtoinen hyrskyi? Veltoin itkuvesin

-hän ei sua surrut, purteen juoksi, vaimon

-ja lapset unhotti, ja auttoi sinut.

-

-WALTER FÜRST.

-Min avun hälle antaa uskalsimme,

-me joukko pieni, aivan aseeton?

-

-HEDWIG (heittäytyy hänen povelleen).

-Sinulta myös, oi isä, on hän mennyt!

-Hän mennyt maalta on ja mennyt meiltä;

-kaipaamme kaikki häntä; ah, hän meitä!

-Jumala estäköön hält' epätoivon!

-Ei linnan kolkkoon vankikoppiin lohtu

-yletä ystävän. Jos sairastuis hän!

-Ah, hänen täytyy siellä sairastua

-synkässä kosteudessa! Kuin suo-ilmaa

-ei kestä alppiruusu, kuihtuu, kuolee,

-niin hälle elämää ei muu kuin päivä,

-aurinko, taivaan armaat tuulivirrat.

-Hän vanki! Hän! On vapaus hälle ilma,

-ei voi hän elää rotkon hengessä.

-

-STAUFFACHER.

-Te tyyntykää! On meidän kaikkein tahto

-avata hänen vankilansa.

-

-HEDWIG.

-                       Mitä

-hänt' ilman voitte te? Niin kauan kuin

-Tell vapaa oli, niin, myös toivo oli,

-viattomuudell' oli ystävä

-ja vainotulla auttaja; Tell teidät

-pelasti kaikki; hänen kahleitansa

-katkaista kaikki yhdess' ette voi!

-

-(Vapaaherra herää.)

-

-BAUMGARTEN.

-Hän liikkuu, vait!

-

-ATTINGHAUS (kohoten).

-                  Miss' on hän?

-

-STAUFFACHER.

-                               Ken?

-

-ATTINGHAUS.

-                                   Hän puuttuu,

-hän minut hylkää viime hetkelläni?

-

-STAUFFACHER.

-Se junkkari on. Saanut lie hän sanan?

-

-WALTER FÜRST.

-On hälle viesti viety. Lohduttaukaa!

-Hän meidän on, hän sydämensä löysi.

-

-ATTINGHAUS.

-Puhunut onko eestä maansa hän?

-

-STAUFFACHER.

-Kuin sankari.

-

-ATTINGHAUS.

-             Mut miks ei saavu hän

-mun ottamahan viime siunausta?

-Ma tunnen, loppu lähestyy.

-

-STAUFFACHER.

-                          Ei niin,

-ah, arvon herra! Teidät virvoittanut

-on uni, kirkas onhan katsehenne.

-

-ATTINGHAUS.

-Elämä tuskaa on, mun jätti tuska;

-lopussa kärsimys kuin toivo on.

-

-(Huomaa pojan.)

-

-Ken on tää poika?

-

-WALTER FÜRST.

-Häntä siunatkaa!

-Isätön on hän, pojanpoika mulle.

-

-(Hedwig vaipuu poikineen kuolevan eteen.)

-

-ATTINGHAUS.

-Ja ilman isää jätän kaikki teidät,

-ah, kaikki! Voi mua, jonka viime katseet

-on nähneet synnyinmaani perikadon!

-Täytyikö elon pitkän määrään päästä

-mun kaikin toiveineni kuollakseni?

-

-STAUFFACHER (Walter Fürstille).

-Näin murheess' onko hänen eroominen?

-Miks emme viime hetkeänsä synkkää

-valaise toivon välkkehellä? Herra,

-henkenne ylentäkää! Emme aivan

-hukassa ole, pelastusta on.

-

-ATTINGHAUS.

-Ken teidät pelastaa?

-

-WALTER FÜRST.

-                    Me itse. Kuulkaa!

-Sanansa antaneet on maata kolme

-pois ajaa sortajat. On liitto tehty,

-vannottu vala pyhä. Toimeen käydään

-jo ennen kuin on uuden kiertonsa

-vuos alkanut. Ja vapahassa maassa

-lepäävä luunne ovat.

-

-ATTINGHAUS.

-                    Sanokaa,

-oi, mulle, tehty on jo liitto?

-

-MELCHTAL.

-                              Nousee

-samana päivänä kaikk' kolme maata

-ja sota syttyy. Kaikk' on valmistettu

-ja hyvin säilytetty salaisuus,

-sen vaikka sadat tietää. Sortajien

-on pohja ontto, perus heikko, päivät

-luetut ovat heidän herruutensa

-ja kohta jälkeä ei heistä näy.

-

-ATTINGHAUS.

-Mut lujat linnat, jotka maassa ovat?

-

-MELCHTAL.

-Samana päivänä ne kaikki sortuu.

-

-ATTINGHAUS.

-Ja onko liitossanne aateli?

-

-STAUFFACHER.

-Kun hetki lyö, he avun antanevat;

-maakansa yksin nyt on liitossa.

-

-ATTINGHAUS (kohoaa vaivoin,

-osoittaa suurta hämmästystä).

-Jos talonpoika moista uskaltanut

-on omin voimin, ilman aatelia,

-jos itseensä niin paljon luottaa hän:

-niin, silloin meit' ei ole tarvis enää,

-me voimme hautaan käydä tyynin mielin,

-jälkeemme elää, kautta voimain toisten

-pyhänä pysyy ihmis-ihanuus.

-

-(Laskee kätensä pojan pään päälle, joka on hänen edessään

-polvillaan.)

-

-Omena oli päässä tässä, siitä

-parempi vapaus teille kukkii kerran;

-jo vanha murtuu, ajat muuttuu, uusi

-elämä raunioista vihannoi.

-

-STAUFFACHER (Walter Fürstille).

-Kas, mikä loisto hälle silmiin syttyy,

-se luonnon sammumist' ei lie, se on

-jo säde uuden elon.

-

-ATTINGHAUS.

-                   Linnoistansa

-vanhoista astuu aateli ja vannoo

-nyt kaupungeille kansalaisten valan;

-Jurasta, Thurgaust' on jo alku tehty.

-Bern jalo nostaa päänsä hallitsevan,

-on Freiburg vapahitten varma linna,

-jo vilkas Zürich kutsuu aseisiin

-ammattikunnat, kuninkaitten valta

-muureihin ijäisiin sen murskattu.

-

-(Lausuu seuraavaisen kuin tietäjän äänellä, hänen puheensa

-kohoaa haltioitumiseen.)

-

-Nään ruhtinaat ja jalot herrat, jotka

-tulevat raskain rautapaidoin maata

-hiljaisen paimenkansan voittamaan.

-Elosta, kuolemast' on taisto, moni

-saa vuorisola maineen hurmehisen.

-Kas, avorinnoin talonpoika syöksyy,

-vapaana uhrina, päin keihäsmetsää,

-se murtuu, kuihtuu kukka aatelin,

-ja lipun nostaa vapaus voitollinen.

-

-(Tarttuen Walter Fürstin ja Stauffacherin käsiin.)

-

-Lujasti aina yhtä olkaa kansaa,

-maa vapaa älköön toista vierastako,

-ja vuorillenne merkkitulet tehkää,

-ett' yhtyis pian liitto liittoon. Olkaa

-ain yhtä, yhtä, yhtä!

-

-(Vaipuu taapäin pieluksilleen, pitäen elottomilla käsillään vielä

-kiinni toisista. Fürst ja Stauffacher katselevat häntä vielä hetken

-vaitiollen; astuvat sitten syrjään, kumpikin tuskansa vallassa. Sillä

-aikaa ovat hänen alustalaisensa hiljaa saapuneet sisälle, he lähestyvät

-osoittaen hiljaisempaa tahi kiihkeämpää surua; toiset polvistuvat

-vainajan luo ja itkevät käsi silmien edessä. Tämän mykän kohtauksen

-aikana soi linnankello.)

-

-_Rudenz_ ynnä edelliset.

-

-RUDENZ (tullen nopeasti).

-Elääkö hän? Hän mua voiko kuulla?

-

-WALTER FÜRST (pois käännetyin kasvoin).

-Te ootte meille lääniherra nyt;

-ja tällä linnalla on toinen nimi.

-

-RUDENZ (huomaa ruumiin ja seisoo kiihkeän tuskan valtaamana).

-Mun myöhästyikö katumukseni?

-Hän eikö hetken voinut hengittää,

-ett' uuden ois hän nähnyt sydämeni?

-En kuullut hänen ääntään uskollista,

-valossa kun hän vielä kulki. Poissa

-nyt on hän, poissa, ikivelka mulle

-jäi raskas, maksamaton. Lausukaa

-hän kuoliko mun vuoksi murehtien?

-

-STAUFFACHER.

-Tekonne kuollessaan hän kuuli, siunas

-miehuutta, millä puhuitte.

-

-RUDENZ (polvistuu ääreen).

-                          Niin, tomu

-sa pyhä miehen kalliin, mennyt vainaa!

-Ma tässä sulle vannon, kädessäin

-sun kuollut, kylmä kätes: rikkonut

-ijäksi olen kaikki vieraat siteet;

-taas oma olen kansani, ma tahdon

-mies Sveitsin olla, olla kokonaan,

-kaikesta sielustani.

-

-(Nousten ylös.)

-

-                    Surkaa häntä,

-ol' ystävä, ol' isä kaikkein hän!

-Mut hänen maitaan yksin en ma peri

-myös hänen henkensä ja sydämensä,

-ja teille täyttävä on reipas nuoruus,

-ijältä harmaalta mi vaille jäi.

-Kätenne antakaa, te arvon isä!

-Myös tekin! Melchtal, älkää epäröikö!

-Pois älkää kääntykö! Oi, ottakaa

-valani vastaan!

-

-WALTER FÜRST.

-               Käteen hälle käykää!

-Mielensä kääntynyt on, luottamusta

-se ansaitsee.

-

-MELCHTAL.

-             Maamiestä halveksuitte

-te ennen; kuinka teihin vois hän luottaa?

-

-RUDENZ.

-Ah, erhe nuoruuteni unhottakaa!

-

-STAUFFACHER (Melchtalille)

-Yht' olkaa, oli vainaan viime sana.

-Se muistakaa!

-

-MELCHTAL.

-             Mun täss' on käsi! Herra,

-maamiehen koura myös on miehen-sana.

-Mit' onkaan meitä ilman aateli?

-Säätymme vanhemp' on kuin teidän.

-

-RUDENZ.

-                                 Sitä

-ma kunnioitan sekä miekoin suojaan.

-

-MELCHTAL.

-Käsvarsi, joka kyntää kovan maan

-ja heilimöittää, vapaaherra, jaksaa

-myös miehen rintaa turvata.

-

-RUDENZ.

-                           Te mun,

-ma teidän rintaa olen turvaava,

-näin kumpikin me vankat oomme. Mutta

-miks puhua, kun vielä synnyinmaa

-on saalis vieraan sortovallan? Ensin

-maa vainolaisist' olkoon vapaa, sitten

-sovussa siinä elää saattanemme.

-

-(Hetken vaitiolon jälkeen.)

-

-Vait ootte? Teill' ei mulle sanaa? Kuinka?

-Ansaitse enkö luottamusta vielä?

-Siis vasten tahtoanne tunkea

-liittonne salaisuutehen mun täytyy.

-Rütlissä valan ootte vannoneet.

-Sen tiedän, kaikki tiedän päätöksenne;

-mit' ette mulle uskoneet, sen olen

-pyhänä panttina ma säilyttänyt.

-En koskaan ollut maani vihollinen,

-en teitä vastaan toiminut ois koskaan.

-Mut pahoin teitte, kun työn lykkäsitte;

-on teko nopsa tarpeen, hetket kuluu,

-jo uhriks hitautenne joutui Tell.

-

-STAUFFACHER.

-Vannoimme Herran juhlaan vartovamme.

-

-RUDENZ.

-En kera ollut, vannonut en myötä.

-Te vartokaa, ma toimin.

-

-MELCHTAL.

-                       Tahdotte --

-

-RUDENZ.

-Maan isiin kuulun nyt, mun ensimmäinen

-nyt velvoitus on teitä turvata.

-

-WALTER FÜRST.

-Tää tomu kallis maahan saattaa, se

-on teille lähin velvoitus ja pyhin.

-

-RUDENZ.

-Kun maa on vapaa, voiton seppeleen

-panemme tuoreen hänen paarillensa.

-Oi, ystävät! Ei yksin teidän ole

-asia, mullakin on miekanleikki

-kanss' sortajain. Nyt kuulkaa! Kadonnut

-on Bertani, pois salaa viety, meiltä

-temmattu rikostyöllä rohkealla.

-

-STAUFFACHER.

-Tyranni moisen tehdä tohtinut

-vapaata oisko vastaan aatelia?

-

-RUDENZ.

-Teit' auttavani vannoin, ystävät,

-apua teiltä nyt ma ensin anon.

-Pois viety, ryöstetty on rakkahani.

-Ken tietää, kussa häntä kätketään,

-mit' uskaltavat väkivaltaa käyttää,

-ett' taipuis avioon hän vihattuun?

-Mua älkää hyljätkö, mua auttakaa

-hänt' etsimään! Hän maans' on oiva tytär

-ja ansainnut, ett' asestauvat kaikki

-käsvarret hänen eestään.

-

-WALTER FÜRST.

-                        Tuumanne

-mik' on?

-

-RUDENZ.

-         En tiedä. Epätoivo synkkä

-mua murtaa, yössä häntä saartavassa,

-tään tuskan äärettömän taakan alla,

-en osaa yrittää ma mitään varmaa;

-yks selvä vaan on sydämelleni:

-tyrannivallan raunioista yksin

-hän saattaa tulla esiinkaivetuksi.

-On meidän linnat kaikki vallattava,

-jos mieli päästä hänen vankilaansa.

-

-MELCHTAL.

-Te meitä johtakaa! Me seuraamme.

-Miks säästää huomiseen, min voi jo tänään?

-Tell vapaa oli aikaan Rütlin valan,

-ei vielä tapahtunut hirmu tuo.

-Lain uuden laatii ajan riento; kuka

-niin pelkur' ois, nyt ettei kiirehtäisi!

-

-RUDENZ (Stauffacherille ja Walter Fürstille).

-Sill' aikaa aseissa ja valmiit olkaa,

-siks kunnes vuorten syttyy merkkitulet;

-näät nopsemmin kuin viestipursi kiitää,

-samoova teille voittomme on sana;

-ja koska näätte liekkein leimahtavan,

-kuin ukonnuoli syöskää sortajaan

-ja musertakaa vieraan vallan muuri!

-

-(Menevät.)

-

-

-

-

-KOLMAS KUVAELMA.

-

-Solatie Küssnachtin luona.

-

-Tie käy taustassa kallioiden lomasta alas ja kulkijat näkyvät ylhäällä

-jo ennen kuin he ilmestyvät näyttämölle. Kalliot saartavat koko

-näyttämön; eräs etummaisista muodostaa ulkonevan kielekkeen, jolla

-kasvaa pensaikkoa.

-

-TELL (tulee joutsineen).

-Tuleva on hän solan kautta tämän;

-ei tietä toista ole Küssnachtiin.

-Työn täällä täytän, tilaisuus on hyvä.

-On tuolla seljapensas, sinne piilen,

-voin sieltä noutaa hänet nuolellani;

-tien ahtaus on turva ahdistajan.

-Tilisi tee nyt taivaan kanssa, vouti!

-Pois täytyy sun, on hiekkas loppuun juossut.

-Ma hiljaa elin, huoletonna, jousta

-vain metsän riistaa kohti jännittelin

-ja miettinyt mun mieleni ei murhaa;

-sa olet rauhani pois peljättänyt

-ja miehen hurskaan mielenlaadun maitoon

-kyyn myrkyn sekoittanut. Hirmut mulle

-tavaksi tehnyt olet. Lapsen päätä

-ken maalinansa tähtäs, sydämeen

-osaava varmaan myös on vihollisen.

-Maavouti, raivoltasi turvata

-mun täytyy lapset syyttömät ja vaimo,

-tuo uskollinen! Koska jousenjänteen

-ma vedin, koska vapisi tää käsi,

-kun, julma, liekkumalla helvetin

-pakotit tähtäämään mun päätä lapsen,

-kun voimatonna eessäs pyysin, palvoin:

-niin vannoin silloin sisimmässäni

-ma hirmuvalan, min vain Luoja kuuli,

-ett' ensi laukaukseni ois maali

-sun sydämes. Mit' olen vannonut

-tuon hetken tuonen-raskaan vaivan alla,

-on pyhä velka, jonka tahdon maksaa.

-

-Oot herrani, oot vouti keisarini;

-mut keisari ei laillas tehnyt oisi.

-Lähetti hän sun tänne tuomariksi

-kovaksi, sillä suuttunut hän oli,

-mut ei, ett' tohtisit sa kostamatta,

-himossa murhan, kauhut kaikki tehdä;

-Jumala elää, rankaisee ja kostaa.

-

-Käy esiin nyt, sa tuskain suurten tuoja,

-aarteeni armas, korkein kalleuteni!

-Nyt maalin sulle suon, mi ollut aina

-on puhki pääsemätön pyynnön hurskaan,

-sua ei se kilpistävä lie. Ja sinä,

-jousjänne uskollinen, palvellut

-mi usein oot mua iloleikkilöissä,

-todessa tuimassa mua ällös hylkää!

-Nyt vielä kestä, kunnon joutseni,

-niin monen surmanuolen suihkuttaja!

-Jos nyt sen voimatonna viskaat, mulla

-ei enää toista lähetettävää.

-

-(Kulkijoita yli näyttämön.)

-

-Penkille paatiselle istun tähän,

-mi kulkijalle levon lyhyen suo;

-kotia tääll' ei kellään näät, vaan kaikki

-outoina rientää ohi toistensa,

-ei huoli hänen tuskastansa; kauppi

-käy tästä huolehtiva, hurskas munkki,

-ja avojalka pyhiinvaeltaja,

-myös synkkä rosvo, lieto soittoniekka

-ja raskaan kuormahevon kuljettaja,

-mi kaukaa saapuu maista ihmisien,

--- näät joka tie maailman ääriin johtaa

-ja kaikki kulkee tietänsä ja kaikki

-toimeensa käy, mut mun on työni murha!

-

-(Istuu.)

-

-Kun muinen taatto lähti, rakkaat lapset,

-ol' ilo teillä, kun hän koteutui;

-näät tullut ei hän koskaan tyhjin käsin,

-toi alppiruusun taikka linnun oudon

-tai Ammon-sarven, niinkuin kulkija

-vuorilta joskus löytää sen. Nyt vainoo

-hän riistaa toista, murhamiettehissä

-ohella istuu korpitien; nyt väijyy

-hän vihamiehen henkeä. Ja sentään

-vain teitä, rakkaat lapset, muistaa hän,

-vain teitä, herttaisia, syyttömiä

-tyrannin kostolta hän turvatakseen

-nyt jousen aikoo murhaan jännittää.

-

-(Nousee.)

-

-Otusta oivaa väijyn. Metsämiesi

-myös eikö kärsi talvipakkasta

-ja päivät pitkät harhaa kukkuloilla

-kiveltä uhkahypyn tehdäkseen

-ja kiivetäkseen kohtisuoraa seinää,

-siin' omin verin kiinni killuakseen,

-kaikk' eestä kauriin poloisen. Nyt saalis

-kyseessä kalliimp' on, on sydän miehen

-vihatun, vihaavan mua saakka kuoloon.

-

-(Etäältä kuuluu hilpeä soitto, joka lähenee.)

-

-Eloni kaiken käyttänyt oon jousta,

-oon harjoitellut ampusäännöt kaikki,

-osannut usein olen mustaan, tuonut

-kotiini monen leikki-ammunnasta

-palkinnon kauniin; mutta tänään tehdä

-ma tahdon mestar'laukauksen, voittaa

-palkinnon parhaan koko vuoristossa.

-

-Hääsaatto kulkee yli näyttämön ja nousee ylös vuoritietä. _Tell_ katselee

-sitä jouseensa nojautuneena. _Stüssi_, pellonvartia, yhtyy hänen seuraansa.

-

-STÜSSI.

-Se Mörlischachista on luostarin

-maapehtori, mi häitä pitää; rikas,

-on hällä varmaan karjaa kymmenkunta.

-Hän Imi-järveltä nyt naisen noutaa

-ja tänä yönä Küssnachtiss' on kestit.

-Käy mukaan! Joka kunnon mies saa kutsun.

-

-TELL.

-Totinen vieras sovi ei häätaloon.

-

-STÜSSI.

-Jos murhe painaa sua, pois se heitä!

-Min hetki suo, se ota! Aik' on raskas,

-siks ilmasta on ilo temmattava.

-Häät täällä, toisahalla hautajaiset.

-

-TELL.

-Ja usein molemmat yht'aikaa.

-

-STÜSSI.

-                            Niin

-on meno maailman. On kaikkialla

-surua kyllin. Vuoren seinä syössyt

-on Glarnin maassa, koko toinen puoli

-vajonnut kukkulasta.

-

-TELL.

-                    Vaappuvatko

-myös vuoret? Vakaa ei maan päällä mikään.

-

-STÜSSI.

-Myös muualta nyt kuuluu kummia.

-Tuon mulle muuan kertoi Badin miesi:

-ritari ratsasti luo kuninkaan,

-tapasi tiellä hänet paarmaparvi,

-ne iski hevoseen, se kuoliaana

-pistoista polttavista maahan vaipui

-ja jalkaisin luo kuninkaan hän tuli.

-

-TELL.

-On heikollekin pistimensä suotu.

-

-_Armgard_ tulee useiden lasten kera ja asettuu solatien

-suuhun.

-

-STÜSSI.

-Maanvaivaa suurta merkitsee se, luullaan,

-ja hirmutöitä.

-

-TELL.

-              Joka päivä tuo

-tekoja moisia. Ei ihmehien

-niit' ole tarvis meille ilmoitella.

-

-STÜSSI.

-Niin, miekkoinen, mi istuu rauhassa

-omainsa luona, vilja korjattuna.

-

-TELL.

-Saa rauhassa ei elää hurskahin,

-jos paha naapuri ei rauhaa anna.

-

-(Tell katsoo usein levottomasti odottaen tien yläpäähän.)

-

-STÜSSI.

-Hyvästi! Vartonette jotain tässä.

-

-TELL.

-Niin.

-

-STÜSSI.

-     Teille hauskaa kotimatkaa toivon.

-Urista ootte? Armon herraamme

-maavoutia sielt' tänään varrotahan.

-

-KULKIJA (tulee).

-Maavoutia ei tänään vartomista.

-Veet rankkasatehist' on paisuneet

-ja sillat virta vienyt.

-

-(Tell nousee.)

-

-ARMGARD (lähestyen).

-                       Eikö tule

-maavouti?

-

-STÜSSI.

-         Tahdotteko hältä jotain?

-

-ARMGARD.

-Ma josko tahdon!

-

-STÜSSI.

-                Miksi asetutte

-siis hänen tielleen tähän solaan?

-

-ARMGARD.

-                                 Tässä

-mua ei hän väistä, kuulemast' ei pääse.

-

-FRIESSHARDT (tulee kiireisesti solatietä ja huutaa näyttämölle).

-Pois tieltä! Armollinen herrani

-maavouti jäljestäni ratsain saapuu.

-

-(Tell menee.)

-

-ARMGARD (vilkkaasti).

-Maavouti tulee!

-

-(Menee lapsineen etualalle, Gessler ja Rudolf Harras ilmestyvät

-ratsain solatien yläpäähän.)

-

-STÜSSI (Friesshardtille).

-               Kuinka virtain poikki

-pääsitte, vaikka oli rikki sillat?

-

-FRIESSHARDT.

-Olemme myrskyn halki tulleet, veikko,

-me emme pelkää pientä alppi-ojaa.

-

-STÜSSI.

-Olitte järvellä te myrskyn aikaan?

-

-FRIESSHARD.

-Eloni kaiken sitä muistan.

-

-STÜSSI.

-                          Jääkää,

-oi, kertokaa!

-

-FRIESSHARDT.

-             Mun eespäin täytyy, tulo

-maavoudin linnaan ilmoittaa.

-

-(Pois.)

-

-STÜSSI.

-                            Jos haaksi

-hyviä kantanut ois ihmisiä,

-vajonnut ois se kiluin kaluinensa;

-ei noille mitään vesi voi, ei tuli.

-

-(Katsoo ympärilleen.)

-

-Mut kunne joutui joutsimies?

-

-_Gessler_ ja _Rudolf Harras_, ratsain.

-

-GESSLER.

-                            Niin, niin,

-mut palvelija keisarin ma olen,

-mun täytyy häntä miellyttää. Mua tänne

-hän lähettänyt ei, ett' öisin hellä

-ja kansaa hemmottelisin; hän vaatii

-vain kuuliaisuutta. On siitä kiista,

-ken maass' on herra, keisari vai moukka.

-

-ARMGARD.

-Nyt hetki on, nyt hälle haastaa tahdon.

-

-(Lähestyy arkana.)

-

-GESSLER.

-Altorfin hattua en pystyttänyt

-ma leikin vuoks, en koetellakseni

-sydäntä kansan, jonka tunnen ammoin.

-Sen tein ma notkistaakseni tuon niskan,

-min ylpeänä kantavat he. Panin

-tuon häiritsijän heidän tielleen, josta

-on ohi heidän käyminen, se että

-sattuisi silmiin heille, muistuttaisi

-herrasta, jonka unohtaa he aivan.

-

-RUDOLF.

-Mut jotkut oikeudet on kansalla.

-

-GESSLER.

-Niit' arvioida ei nyt aika. Suuret

-on seikat syntymässä. Kasvaa tahtoo

-näät keisar'huone. Minkä mainehikas

-alotti isä, tahtoo poika päättää.

-Tää kansa pieni tiellämme on este;

-niin taikka näin, sen täytyy alistua.

-

-(Aikovat ohitse. Vaimo heittäytyy maavoudin eteen maahan.)

-

-ARMGARD.

-Ah, armoa, maavouti, armahdusta!

-

-GESSLER.

-Eteeni miksi yleisellä tiellä

-te käytte? Pois!

-

-ARMGARD.

-                Mun mieheni on vanki;

-ja orvot leipää huutaa. Säälikää

-hätäämme suurta, herra ankara!

-

-RUDOLF.

-Ken ootte? Ken on miehenne?

-

-ARMGARD.

-                           Hän on

-Rigistä, köyhä heinänkorjaaja,

-mi kuiluin päältä, vuorten seinämiltä,

-mihin ei tohdi karjalaumat nousta,

-vapaasti vihertävän ruohon niittää.

-

-RUDOLF (maavoudille).

-Todella toimi kurja, säälittävä!

-Ma pyydän, päästäkää mies parka irti!

-Mik' ollut liekään rikoksensa raskas,

-sen kauhea jo ammattinsa kostaa.

-

-(Vaimolle.)

-

-Te saatte oikeutta; linnaan tuonne

-pyyntönne tuokaa; täss' ei paikka sen.

-

-ARMGARD.

-Ei, ei, en väisty, ennen kuin on vouti

-takaisin mulle miehen antanut!

-Kuudetta kuuta tyrmäss' on jo hän

-ja turhaan tuomiota vartoo.

-

-GESSLER.

-                           Vaimo

-väkisin tahdotteko tieni estää?

-

-ARMGARD.

-Oikeutta, vouti! Täällä tuomar' olet,

-sijainen keisarin ja Jumalan.

-Tee tehtäväs! Jos taivahalta joskus

-oikeutta odotat, tee meille sitä!

-

-GESSLER.

-Pois silmistäin tuo väki julkea!

-

-ARMGARD (tarttuu hevosen

-suitsiin).

-En, en, ei mulla kadotettavaa.

-Et pääse paikaltasi, vouti, ennen

-kuin olet oikeutta suonut mulle.

-Rypistä otsaas, silmääs pyörittele,

-on onnettuutemme niin ääretön,

-ett' emme enää vihaas pelkää.

-

-GESSLER.

-                             Pois!

-tai ratsuni sun kulkee ylitsesi!

-

-ARMGARD.

-Sen anna kulkea! Kas, --

-

-(Vetää lapsensa maahan ja heittäytyy heidän kerallaan hänen tielleen.)

-

-                        tässä lepään

-ma lapsineni. Tässä tallatkoon

-kavio ratsusi nää orpoparat!

-Ei ois se teoistasi hirvein.

-

-RUDOLF.

-                            Vaimo,

-oletko järjiltäsi?

-

-ARMGARD (yhä kiihkeämmin).

-                  Tallannut

-jo kauan olet maata keisarin!

-Oh, olen vaimo vaan! Jos oisin mies,

-paremman tietäisin kuin tässä maata

-tomussa tien!

-

-(Äskeinen soitto kuuluu jälleen tien yläpäästä, mutta hillitysti.)

-

-GESSLER.

-             Miss' ovat huovit? Tieltä

-hän temmattakoon taikka itseni

-unohdan, teen sen, mitä kerran kadun.

-

-RUDOLF.

-Ei, herra, huovit tänne pääse; sulkee

-hääsaatto solatien.

-

-GESSLER.

-                   Ma valtias

-lien ollut liian hyvä maalle tälle.

-Viel' ovat kielet vapaat; viel' ei kaikki,

-kuin pitää, kahlehditut. Mutta vannon,

-on muutos tapahtuva. Murtaa tahdon

-tään jäykän mielen, maasta juurittaa

-vapauden hengen julkean tään tahdon

-lain uuden laatia ma tahdon tänne,

-ma tahdon --

-

-(Nuoli lävistää hänet; hän tapaa kädellä sydäntään ja on

-kaatumaisillaan. Heikolla äänellä.)

-

-             Jumala mua armahtakoon!

-

-RUDOLF.

-Maavouti! Taivas! Kuin? Se mistä tuli?

-

-ARMGARD (rientäen ylös).

-Hän horjuu, kaatuu! Murhaa! Murhaa! Hältä

-sydämen puhkaissut on nuoli!

-

-RUDOLF (hypäten ratsultaan).

-                            Taivas!

-Mi tapaturma! Herran armahdusta,

-ritari, rukoilkaa! Te kuolon oma

-olette nyt!

-

-GESSLER.

-           Sen nuolen ampui Tell.

-(On liukunut ratsultaan Rudolf Harras'in syliin,

-joka johdattaa hänet kivipenkille.)

-

-TELL (näkyy kukkulalla).

-Sa nuolen tunnet, tunnet joutsimiehen!

-Nyt maa on vapaa, varma syyttömyys,

-et vahingoittaa enää kansaa saata!

-

-(Häviää. Kansaa tulee kiireesti.)

-

-STÜSSI (edellä).

-Mi hätänä? Mit' onkaan tapahtunut?

-

-ARMGARD.

-Maavouti nuolin lävistetty on.

-

-KANSA (syösten näyttämölle).

-Ken ammuttu on?

-

-RUDOLF HARRAS.

-               Hurme juoksee kuiviin,

-apua! Murhamiestä ajettakoon!

-Ah, näinkö oli päiväs päättyvä!

-Mun tahtonut et varoitusta kuulla.

-

-STÜSSI.

-Hän tuossa lepää, kalvas niin kuin kuollut!

-

-USEAT ÄÄNET.

-Ken teki sen?

-

-RUDOLF HARRAS.

-             Tää kansa onko hullu,

-kun murhaan soittaa. Soitto vaietkohon!

-

-(Soitto loppuu äkkiä, tulee yhä enempi kansaa.)

-

-Maavouti, haastakaa, jos voitte. Mulle

-teill' eikö mitään virkkamista.

-

-(Gessler tekee liikkeen kädellään, jonka hän kiihkeästi toistaa,

-kun hän ei heti tule ymmärretyksi.)

-

-Minne?

-Küssnachtiin? Ymmärrän. O, älkää vihaan

-te syttykö! Maan huolet jättäkää

-ja taivaan kanssa sopikaa!

-

-(Koko hääsaatto seisoo kuolleen ympärillä, tunteettomana,

-mutta kauhistuneena.)

-

-STÜSSI.

-                          Kas, kuinka

-hän kalpenee. Nyt, nyt jo kuolo poveen

-saa hällen; silmä sammuu.

-

-ARMGARD (kohottaa yhtä lapsistaan).

-                         Lapset nähkää,

-kuin kuolee sortaja!

-

-RUDOLF HARRAS.

-                    Miel'puolet vaimot,

-teill' eikö tuntehia, kauhun näystä

-kun tästä nautitte? Mua auttakaa!

-Kätenne tuokaa, että tuskan-nuoli

-tää saatais irti hänen rinnastaan.

-

-VAIMOT (perääntyen).

-Ken koskis häneen, jonk' on Herra lyönyt?

-

-RUDOLF HARRAS.

-Kirous teille!

-

-(Vetää miekkansa.)

-

-STÜSSI.

-              Herra, tohtikaapas!

-Lopuss' on valtanne! Maan sortaja

-on kaatunut. Me väkivaltaa emme

-nyt siedä enää. Vapaa oomme kansa.

-

-KAIKKI (metelöiden).

-Maa vapaa on!

-

-RUDOLF HARRAS.

-             Siin' ollaanko? Niin pian

-loppuuko pelko sekä kuuliaisuus?

-

-(Asemiehille, jotka tunkeutuvat näyttämölle.)

-

-Näette kauhistavan murhatyön,

-mi tääll' on tehty. Turha täss' on apu,

-myös turha takaa-ajo murhamiehen.

-Muut meill' on huolet. Pois! Nyt Küssnachtiin,

-ett' eivät kaatuis linnat keisarin!

-Näät katkenneet on kaikki järjestyksen

-ja velvoitusten siteet nyt, ei luottaa

-voi kuuliaisuuteen nyt yhdenkään.

-

-Samalla kuin hän poistuu asemiehineen, ilmestyy _kuusi

-armeliasta veljeä_.

-

-ARMGARD.

-Kas, tilaa! Saapuu munkit armeliaat.

-

-STÜSSI.

-On raato maassa, korpit kokoontuvat.

-

-ARMELIAAT VELJET (asettuvat puolipiiriin kuolleen ympärille ja

-laulavat syvällä äänellä.)

-

-    Pian saapuu kuolo ihmisen,

-    ei pitkää anna aikaa armon,

-    pois tempaa kesken päivien,

-    pois syöksee kesken toimen, tarmon,

-    Het valmis tai et, pakko sulla

-    on tuomarisi eteen tulla.

-

-(Viimeisiä rivejä toistettaessa lankeaa esirippu.)

-

-

-

-

-VIIDES NÄYTÖS.

-

-

-ENSIMMÄINEN KUVAELMA.

-

-Julkinen paikka Altorfin luona.

-

-Taustassa oikealla linna "Urin lukko" vielä pystyssä olevine

-rakennustelineineen niinkuin ensimmäisen näytöksen kolmannessa

-kuvaelmassa. Vasemmalla näköala useille vuorille, joilla kaikilla

-palaa merkkitulet. On aamuhämärä, kellot kaikuvat etäisyydestä.

-

-_Ruodi, Kuoni, Werni, Mestari Steinmetz_ ja vielä muita _maamiehiä_

-ynnä _vaimoja_ ja _lapsia_.

-

-RUODI.

-Vuorilta merkkitulet näättekö?

-

-STEINMETZ.

-Te kellot kuuletteko metsän yli?

-

-RUODI.

-Vapautta tietää se.

-

-STEINMETZ.

-                   On linnat meidän.

-

-RUODI.

-Me Urin maassa, tällä turpeellamme,

-tyrannilinnaa tuota kärsimmekö?

-Me viimeisinä vapaudummeko?

-

-STEINMETZ.

-Nuo saako seista muurit sortavaiset?

-Ne alas murtakaa!

-

-KAIKKI.

-                 Niin! Alas! Alas!

-

-RUODI.

-Miss' Urin härkä on?

-

-URIN HÄRKÄ.

-                    Täss' olen. Mitä?

-

-RUODI.

-Vuorelle nouskaa, torveen puhaltakaa,

-niin että kaiku kukkuloita kiirii

-ja kautta kuilujen ja laaksoin kutsuu

-hereille heti kaikki miekkamiehet

-vuoriston laajan!

-

-_Urin härkä_ menee. _Walter Fürst_ tulee.

-

-WALTER FÜRST.

-                 Veikot, vartokaa!

-Schwyzistä tullut viel' ei viesti eikä

-myös Unterwaldista, kuin siell' on seikat.

-

-RUODI.

-Miks vartoisimme? Sortaja on kuollut

-ja koittanut on päivä vapauden.

-

-STEINMETZ.

-Tää eikö riitä meille tulten sana,

-mi kaikkialta kukkuloilta lieskaa?

-

-RUODI.

-Tulkaatte, työhön, miehet, vaimot, kaikki!

-Rakennus rikki! Kaaret poikki! Muurit

-murskaksi! Paas ei paaden päälle jääkö!

-

-STEINMETZ.

-Toverit, tulkaa! Rakensimme sen,

-sen repiä myös voimme.

-

-KAIKKI.

-                      Maahan linna!

-

-(Syöksyvät joka taholta rakennuksen kimppuun.)

-

-WALTER FÜRST.

-En hillitä voi enää virran vuota.

-

-_Melchtal_ ja _Baumgarten_ tulevat.

-

-MELCHTAL.

-Kuin? Linna seisooko, ja tuhkana

-jo Sarn on sekä sortunut on Rossberg?

-

-WALTER FÜRST.

-Vapauden meille, Melchtal, tuotteko?

-Jo onko vihollinen karkoitettu?

-

-MELCHTAL (häntä syleillen)

-Maa vapaa on. Ah, isä, iloitkaa,

-nyt tällä hetkellä kun haastelemme,

-ei sortajata enää Sveitsin maassa.

-

-WALTER FÜRST.

-Kuin linnat valloititte, kertokaa!

-

-MELCHTAL.

-Se Rudenz oli, joka Sarnin linnan

-miehuuden uljaan uhkatyöllä valtas.

-Rossbergiin itse olin yöllä noussut.

-Mut kuulkaa, kuinka tapahtui! Kun linnan

-olimme tyhjentäneet sortajista,

-sen sytytimme, liekit pilviin leiskui,

-niin syöksyy Diethelm, knaappi Gesslerin,

-ja huutaa, että Berta Bruneck palaa.

-

-WALTER FÜRST.

-Vanhurskas taivas!

-

-(Kuuluu, kuinka rakennuksen hirret sortuvat.)

-

-MELCHTAL.

-                  Hän se itse oli,

-käskystä voudin salaa tuotu tänne.

-Nous Rudenz raivokkaana, kuultiin, kuinka

-jo parret kaatui, pielet vankat vaappui,

-sill' aikaa onnettoman hätähuuto

-savusta kaikui.

-

-WALTER FÜRST.

-               Pelastuiko neiti?

-

-MELCHTAL.

-Nopeutta kysyttiin ja tarmokkuutta!

-Jos Rudenz ollut ois vaan herramme,

-varottu varmaan oisi henkeämme;

-mut liittolaisemme hän oli, Berta

-maan oli ystävä. Niin pantiin vaaraan

-elämä, henki, syöstiin tuleen.

-

-WALTER FÜRST.

-                              Neiti

-elossa onko?

-

-MELCHTAL.

-            On. Rudenz ja minä

-liekeistä hänet kaksin kannoimme,

-ja takanamme hirret räiskyi, sortui.

-Ja nyt, kun neiti oli pelastunut

-ja aukas silmät elämälle, syöksyi

-mun povelleni vapaaherra, vaiti

-nyt siinä veljesvala vannottiin,

-mi karaistuna tulen kautta kaikki

-vakaana kohtalot on kestävä.

-

-WALTER FÜRST.

-Ja Landenberg?

-

-MELCHTAL.

-              Hän Brünigin on tiellä.

-Syy mun ei ollut, että silmäin valon

-isäni sokaisija säilytti.

-Hänt' takaa ajoin, virralla sain kiinni

-ja raastoin hänet taaton jalkain juureen.

-Jo päällä päänsä heilui miekka; ukon

-sokean laupeutta rukoillen

-hän hengen lahjaks sai. Mut vannoi valan

-takaisin milloinkaan ei tullaksensa;

-ja sen hän pitää. Kokenut hän on

-käs'varttamme.

-

-WALTER FÜRST.

-              Hyv', ettei voittohonne

-verinen tahra jäänyt!

-

-LAPSET (juoksevat näyttämön yli rakennusjätteitä käsissään).

-                     Vapaus! Vapaus!

-

-(Urin torvi raikahlaa voimakkaasti.)

-

-WALTER FÜRST.

-Kas, mikä juhla! Tätä päivää vielä

-vanhoina muistelevat lapset.

-

-(Tytöt tuovat hatun tangon päässä; kansa täyttää koko näyttämön)

-

-RUODI.

-                            Tässä

-on hattu meidän kumarrettavamme.

-

-BAUMGARTEN.

-Sanokaa, mitä sille tehdään!

-

-WALTER FÜRST.

-                            Taivas!

-Tään hatun alla seisoi Tell ja poika.

-

-USEAMPIA ÄÄNIÄ.

-Hävittäkää tuo sortovallan muisto!

-Tulehen hattu!

-

-WALTER FÜRST.

-              Ei, se säilytetään.

-Aiottu sorron valtikaks se oli,

-vapauden olkoon ikimerkki nyt!

-

-(Maamiehiä, vaimoja ja lapsia seisoo ja istuu hajoitetun

-rakennuksen raunioilla maalauksellisena ryhmäkuvana suuressa

-puoliympyrässä.)

-

-MELCHTAL.

-Siis raunioilla sortovallan, veikot,

-iloisna seisomme ja ihanasti

-nyt täytetty on Rütlin vala.

-

-WALTER FÜRST.

-                            Vasta

-työ alettu on, lopetettu ei.

-Nyt ovat miehuus, sopu vankka tarpeen;

-näät varmat olkaa, kuningas ei jätä

-voutinsa surmaa kostamatta, tahtoo

-väkisin palauttaa karkoitetun.

-

-MELCHTAL.

-Hän tänne tulkoon sotalaumoinensa!

-Sisäinen onhan vaino voitettu;

-me kyllä kukistamme ulkonaisen.

-

-RUODI.

-Tuo solat harvat heitä maahan tähän,

-me suljemme ne ruumihillamme.

-

-BAUMGARTEN

-Ikuinen side meitä yhdistää,

-pelota eivät sotalaumat meitä.

-

-_Rösselmann_ ja _Stauffacher_ tulevat.

-

-RÖSSELMANN (tullessaan)

-Hirmuiset ovat taivaan tuomiot.

-

-MAAMIEHIÄ.

-Mik' on?

-

-RÖSSELMANN.

-        Miss' ajoissa me elämme!

-

-WALTER FÜRST.

-Mit' on? Ah, herra Werner? Meille mitä

-te tuotte?

-

-MAAMIEHIÄ.

-          Mitä?

-

-RÖSSELMANN.

-               Kuulkaa, kauhistukaa!

-

-STAUFFACHER.

-Olemme päässeet pelon suuren alta.

-

-RÖSSELMANN.

-Murhattu keisari on.

-

-WALTER FÜRST.

-                    Taivaan vallat!

-

-(Maamiehet kiirehtivät ylös ja ympäröivät Stauffacherin.)

-

-KAIKKI.

-Murhattu! Kuinka? Keisari? Vait! Kuulkaa!

-

-MELCHTAL.

-Se mahdotonta. Mistä saitte sanan?

-

-STAUFFACHER.

-On totuus: murhattu on Bruckin luona

-kuningas Albrecht. Viestin on mies varma

-Schaffhausista, Johannes Müller, tuonut.

-

-WALTER FÜRST.

-Ken teki uhkateon kaamean?

-

-STAUFFACHER.

-Työn tekijästä kammo kasvaa vielä.

-Sen heimo teki, Schwabin herttua

-Johann, mi vainajan on veljen lapsi.

-

-MELCHTAL.

-Mi hänet saattoi sukumurhaan?

-

-STAUFFACHER.

-                             Isän

-perintömaat hält' epäs keisari,

-hän vaikka pyytämästään pyysi niitä.

-Jo sanottiin, hän niit' ei saisikaan,

-vain piispanhiipan. Kuinka olkoonkin,

-nyt nuorukainen korvan kallisti

-neuvoille ase-ystäväinsä, päätti

-keralla valtaherrain Eschenbachin,

-von Tegerfeldin, Wartin ynnä Palmin,

-kun oikeutt' ei saada voinut, kostaa

-omalla kädellään.

-

-WALTER FÜRST.

-                 Kuin täytettiin

-työ hirmun, kertokaatte!

-

-STAUFFACHER.

-                        Ratsain kulki

-kuningas Badin Steinistä Rheinfeldiin,

-miss' oli hallituksen paikka. Kanssaan

-häll' oli ruhtinaat Hans ynnä Leopold

-ja saatto ylhäisintä aatelia.

-Ja kun he Reusziin saapuivat, miss' on

-ylitse virran lautoin kuljettava,

-murhaajat tunkeutuivat haahteen sekä

-saatostaan salpasivat keisarin.

-Nyt poikki viljapellon kruunupää

-kun ratsastaa (sen alla suuri, vanha

-kaupunki maanne muinais-aikahinen),

-Habsburgin vanha linna silmäin eessä,

-mi koti korkean on heimonsa,

-Hans herttua lyö puukon hälle kurkkuun,

-peitsellä pistää häntä Rudolf Palm

-ja Eschenbach pään hältä halkaisevi,

-vereensä että ratsultaan hän vaipuu,

-omalla maalla omain murhaamana.

-Toiselta rannalta työn saatto näki;

-mut, virta välillään, he muut' ei voineet

-kuin heikkoon hätähuutoon puhjeta.

-Mut tiellä istui köyhä vaimo; hänen

-sylissään ehtyi hurme keisarin.

-

-MELCHTAL.

-Näin on hän saanut haudan varhaisen,

-mi määrätönnä kaikki tahtoi ryöstää!

-

-STAUFFACHER.

-Hirmuinen kauhu maassa vallitsee;

-suletut ovat kaikki vuorisolat,

-rajansa jokainen maakunta vahtii;

-porttinsa sulki itse vanha Zürich,

-nuo vuotta kolmekymment' auki olleet,

-pelosta murhaajain ja murhan koston.

-Näät pannakirous kädessänsä saapuu

-magyarein kuningatar, julma Agnes,

-mi sukupuolensa ei vienon tunne

-lempeyttä, kostamahan taaton verta

-murhaajain koko heimokunnille,

-väelle, lapsiin, lastenlapsiin saakka;

-niin, saakka heidän linnojensa kiviin.

-Hän vannonut on kokonaiset suvut

-lähettää taaton hautaan, kylpeä

-veressä niinkuin aamukastehessa.

-

-MELCHTAL.

-Ja tiedetäänkö, minne murhaajat

-paenneet ovat?

-

-STAUFFACHER.

-              Viittä eri tietä

-he teon tehtyänsä pakenivat

-ja erosivat ainiaaksi. Kuuluu

-vuorilla harhailevan herttua.

-

-WALTER FÜRST.

-Näin heilimöi ei heille rikos! Kosto

-ei kanna jyvää; itselleen on itse

-ravinto kauhun se; sen nautinto

-on murha ja sen tyydytys on hirmu.

-

-STAUFFACHER.

-Tuo hyötyä ei rikos murhaajille;

-mut käsin puhtahin me poimimme

-verisen herjan siunaavaisen heelmän.

-Pelosta suuresta näät päässeet oomme

-vapauden suurin sortaja on kuollut

-ja kuulon mukaan käypä valtikka

-Habsburgin heimolta on toiseen sukuun;

-vapautta vaalin valtakunta käyttää.

-

-WALTER FÜRST ja MUUT.

-Mit' tiedätte?

-

-STAUFFACHER.

-              On Luxemburgin kreivi

-useimmat äänet saanut.

-

-WALTER FÜRST.

-                      Onneks oltiin,

-me uskolliset valtakunnalle!

-Nyt toivoa voi oikeutta.

-

-STAUFFACHER

-                        Kaipaa

-uus herra ystäviä, meidät on

-kostolta Itävallan varjeleva.

-

-(Maamiehet syleilevät toisiaan.)

-

-_Lukkari_ kuninkaallisen _Airueen_ kera.

-

-LUKKARI.

-Päät kansan tässä ovat arvokkaat.

-

-RÖSSELMANN ja MUUT.

-Mik' on?

-

-LUKKARI.

-         Tään kirjeen valta-airut toi.

-

-KAIKKI. (Walter Fürstille),

-Lukekaa!

-

-WALTER FÜRST (lukee).

-        "Kunnon miehet Schwyzin, Urin,

-ja Unterwaldin, kuningatar Elsbeth

-suo teille armonsa ja hyvyytensä."

-

-USEITA ÄÄNIÄ.

-Lopuss' on valtansa! Mit' tahtoo hän?

-

-WALTER FÜRST (lukee).

-"Suuressa lesken-surussansa, johon

-nyt hänet saattanut on hurmekuolo

-herransa kuninkaansa, muistuu hälle

-rakkaus ja kunto vielä vanhan Sveitsin."

-

-MELCHTAL

-Ne muistuneet ei hälle onnen aikaan.

-

-RÖSSELMANN.

-Vait! Kuulkaamme!

-

-WALTER FÜRST.

-

-"Hän kääntyy puoleen kansan uskollisen,

-se että inhollansa oikealla

-kohtaisi tekijöitä pattotyön.

-Siks Sveitsin maalta kolmelta hän vartoo,

-ett' eivät murhaajille anna majaa,

-mieluummin avun suovat vilpittömän,

-ett' tapais heidät käsi kostajan,

-nimessä rakkaan suosion, min saanut

-Rudolfin huoneelta on aina Sveitsi."

-

-(Maamiehet osoittavat tyytymättömyyttä.)

-

-USEITA ÄÄNIÄ.

-Rakkaus ja suosio!

-

-STAUFFACHER.

-Isältä suosiota saimme me,

-pojalta mitä? Meille vahvistiko

-hän vapautemme kirjat niinkuin kaikki

-tekivät häntä ennen keisarit?

-Hän onko tuomari vanhurskas ollut

-ja suonut turvaa, suojaa syyttömälle?

-Ees onko kuullut airueita, jotka

-me tuskassamme lähetimme hälle?

-Ei mitään meille tästä kaikesta

-kuningas tehnyt ole, oikeutta

-ellemme hankkineet ois omin käsin,

-hätämme ei ois häntä liikuttanut.

-Kiitosta hälle? Kylvänyt ei sitä

-hän maihin näihin. Korkealla seisoi,

-ois isä kansoilleen hän olla voinut;

-mut omistaan hän yksin huolta piti.

-Ketä hän kartutti, hänt' itkekööt!

-

-WALTER FÜRST.

-Iloitse emme hänen kuolemastaan,

-meist' olkoon kaukana myös muistaa pahaa,

-min meille teki hän! Mut' kostaa kuolo

-kuninkaan, jok' ei hyvä ollut meille,

-ja niitä vainota, jotk' eivät millään

-meit' ole loukanneet, ei meille sovi.

-On rakkaus uhri vapaa; kuolo tämä

-vain pakkovelvoitusten siteet päästää,

-hänelle meill' ei mitään muuta velkaa.

-

-MELCHTAL.

-Jos kuningatar kammiossaan itkee

-ja taivasta jos suruin suurin syyttää,

-niin kiittää tässä samaa taivasta

-maa tuskastansa vapaa. Kyyneliä

-ken tahtoo, rakkautta kylväköön.

-

-(Airut menee.)

-

-STAUFFACHER (kansalle).

-Mut miss' on Tell? Hän yksin puuttuu meiltä,

-hän, vapautemme varmin perustaja.

-Kovimman kesti, suurimman hän teki.

-Tulkaatte! Auttajata kaikkein meidän

-menkäämme tervehtimään huoneesensa!

-

-(Kaikki pois.)

-

-

-

-

-TOINEN KUVAELMA.

-

-Tellin tupa.

-

-Tuli palaa liedellä. Avoin ovi osoittaa maisemaan.

-_Hedwig, Walter_ ja _Wilhelm_.

-

-HEDWIG.

-Ah, lapset rakkaat! Tänään saapuu isä.

-Hän elää, vapaa on, me kaikki vapaat!

-Ja taattonne on kansan pelastaja.

-

-WALTER.

-Ma myöskin siinä olin, äiti. Minä

-myös olen mainittava. Taaton nuoli

-ohitse pääni aivan viuhki, enkä

-vavissut.

-

-HEDWIG (syleilee häntä).

-               Niin, sun olen saanut jälleen!

-Kaks kertaa sinut olen synnyttänyt!

-Kaks kertaa tähtes äidintuskan kärsin!

-Olette molemmat nyt mulla taas!

-Ja tänään saapuu rakas taatto kotiin!

-

-_Munkki_ näkyy tuvan ovella.

-

-WILHELM.

-Kas, äiti, tuolla seisoo hurskas munkki;

-hän varmaan almua on aneleva.

-

-HEDWIG.

-Tuo hänet sisään virvoitusta saamaan;

-hän huomatkoon, on ilohuone tämä.

-

-(Menee ja palajaa pian takaisin pikari kädessään.)

-

-WILHELM (munkille.)

-Mies hyvä, tulkaa! Äiti kutsuu teitä.

-

-WALTER.

-Levätkää, menkää voimin vahvistetuin!

-

-MUNKKI (katselee arkana ympärilleen; mielen

-sekasorto kuvastuu hänen piirteissään).

-Miss' olen? Missä maassa, virkkakaa!

-

-WALTER.

-Sit' ette tiedä? Eksynyt te liette?

-Bürglissä ootte, herra, Urin maassa,

-tie mistä kulkee Schächen-laaksoon.

-

-MUNKKI (Hedwigille, joka palajaa).

-                                   Yksin

-oletteko? Ei koissa miehenne?

-

-HEDWIG.

-Odotan häntä. Kuink' on laitanne?

-Te ette näytä mitään hyvää tuovan.

-Ken liettekin, te janonnette, juokaa!

-

-(Ojentaa pikarin hänelle.)

-

-MUNKKI.

-Kuin janonneekin sydän huohottava,

-en ennen juo kuin mulle lausutte --

-

-HEDWIG.

-Mua älkää koskeko, ei lähemmäksi,

-jos on mun teitä kuultava.

-

-MUNKKI.

-                          Kautt' tulen

-palavan tässä vierasvaraisena,

-pään kalliin kautta lapsienne, joita

-syleilen --

-

-(Tarttuu poikiin.)

-

-HEDWIG.

-            Mies, mit' aiotte? Pois menkää

-mun lapsistain! Te ette munkki ole!

-Te ette ole! Rauhan tuo on puku,

-mut kasvoillanne asu rauha ei.

-

-MUNKKI.

-Ma olen onnettomin ihmisistä.

-

-HEDWIG.

-Sydämet onnettomuus aukaisee,

-mut teidän katsehenne salpaa sielun.

-

-WALTER (ponnahtaen).

-Ah, äiti, taatto tulee!

-

-(Rientää ulos.)

-

-HEDWIG.

-                       Taivas!

-

-(Aikoo jälestä, horjuu ja tukee itseään.)

-

-WILHELM (rientää ulos).

-                              Isä!

-

-WALTER (ulkona).

-Sa olet tullut!

-

-WILHELM (ulkona).

-               Isä! Armas isä!

-

-TELL (ulkona).

-Täss' olen jälleen. Missä äitinne?

-

-(Astuvat sisälle.)

-

-WALTER.

-Ovella tuossa, etemmä ei jaksa,

-vavistaa häntä säikähdys ja ilo.

-

-TELL.

-O, Hedwig, Hedwig! Äiti lasteni!

-Jumala auttoi; erota ei meitä

-tyranni enää.

-

-HEDWIG (häntä kaulaten).

-             Tell! Sun tähtes surin.

-

-(Munkki tulee tarkkaavaiseksi.)

-

-TELL.

-Nyt iloitse ja murhemuistot jätä!

-Täss' olen taas. Tää on mun majani!

-Omalla seison jälleen turpehella.

-

-WILHELM.

-Mut miss' on jouses, isä? Nää en sitä.

-

-TELL.

-Nää sit' et koskaan enää. Säilyyn pantu

-se paikkahan on pyhään; palveleva

-se metsämiest' ei ole koskaan enää.

-

-HEDWIG.

-O, Tell, Tell!

-

-(Astahtaa taaksepäin, antaa kätensä vaipua.)

-

-TELL.

-              Miksi säikyt, vaimo rakas?

-

-HEDWIG.

-Kuin, kuinka tulet? Käsi tää, ma siihen

-tohdinko tarttua? Tää käsi -- taivas!

-

-TELL (miehekkäästi ja sydämellisesti).

-Se teitä puolsi, maamme pelasti;

-vapaasti voin sen taivahalle nostaa.

-    (Munkki tekee nopean liikkeen, Tell huomaa hänet.)

-Ken on tää munkki?

-

-HEDWIG.

-                  Ah, ma unhotin, --

-sa hälle haasta, minä häntä pelkään.

-

-MUNKKI (astuu lähemmäksi).

-Tell ootteko, maavoudin surmaaja?

-

-TELL.

-Se olen, salaa sit' en ihmisiltä.

-

-MUNKKI.

-Te ootte Tell! Ah, käsi Herran on

-majaanne tuonut minut.

-

-TELL (mittaelee häntä katseillaan).

-                      Munkki ette

-te ole? Ken te ootte?

-

-MUNKKI.

-                     Surmasitte

-maavoudin, teille pahaa tehneen. Löin

-minäkin miehen, joka oikeuteni

-epäsi -- oli vihamies myös teidän --

-hänestä maan ma vapautin.

-

-TELL (astahtaen taaksepäin).

-                         Te ootte --

-hirmuista! Lapset! Menkää! Menkää! Mene

-myös vaimo rakas! Pois! Pois! Kurja mies!

-Te oisitte --

-

-HEDWIG.

-              Ken on se?

-

-TELL.

-                        Ällös kysy!

-Pois! Pois! Ei lapset sitä kuulla saa.

-Talosta pois. Et miehen kanssa tämän

-asua saa sa alla saman katon.

-

-HEDWIG.

-Voi, mua, mit' on tää? Tulkaa!

-

-(Menee lapsineen.)

-

-TELL (munkille).

-                              Herttua

-Johann te ootte. Löitte keisarin,

-setänne, herranne.

-

-JOHANNES PARRICIDA.

-                  Hän maani ryösti.

-

-TELL.

-Setänne surmasitte, keisarinne!

-Ja teitä kantaa vielä maa! Ja teille

-viel' loistaa aurinko!

-

-PARRICIDA.

-                      Tell, mua kuulkaa --

-

-TELL.

-Valuva hurmehesta keisar'murhan

-ja sukumurhan, tulla tohdit sinä

-talooni puhtahasen? Uskallat

-hyvälle ihmiselle kasvos näyttää

-ja pyytää vierasvaraa.

-

-PARRICIDA.

-                      Löytäväni

-luonanne luulin laupeutta; tekin

-tapoitte vihamiehen.

-

-TELL.

-                    Onneton!

-Isänkö hurskaan hätäpuolustuksen

-sa vertaat verihimoos kunnian?

-Rakasta päätä lastes puolustitko?

-Pyhyyttä kotilieden? Turvasitko

-omias alta hirmun äärimmäisen?

-Käteni puhtaat taivaan puoleen nostan,

-kiroan työtäsi ja sua! Luonnon

-ma pyhän kostin, sinä häväisit!

-En mitään kanssas jaa. Sun työs on murha,

-ma kallehintani vain puolustin.

-

-PARRICIDA.

-Sysäätte pois mun epätoivoon, tuskaan!

-

-TELL.

-Mua kauhistaa, kun kanssas haastan. Pois!

-Sa tietäs kulje kaameaa! Mut jätä

-majani, missä asuu syyttömyys!

-

-PARRICIDA (kääntyy mennäkseen).

-Näin voi en enkä enää tahdo elää!

-

-TELL

-Ja sentään säälin sua. Taivaan Herra!

-Niin nuori, vesa moisen valtapuun,

-Rudolfin, keisarini jälkeläinen,

-paossa, murhaajana, kynnyksellä

-mun, köyhän miehen, epätoivoissansa!

-

-(Peittää kasvonsa.)

-

-PARRICIDA.

-Jos voitte itkeä, niin itkekää

-osaani; on se julma. Ruhtinas

-ma olen, olin, oisin olla voinut

-mies onnen, vartoa jos jaksoin vaan.

-Kateus kalvoi mieltäni. Ma näin,

-mitenkä nuoruus serkku Leopoldin

-sai kunniaa ja maita palkinnokseen,

-ja mua, mi hänen ikäisensä olin,

-pidettiin holhoudessa, orjuudessa!

-

-TELL.

-Mies kurja, hyvin setäs tunsi sinut,

-kun suonut sulle maata ei, ei kansaa;

-sa itse, hurja, mielipuolen työlläs

-oikeutat hänen viisaan päätöksensä.

-Veriset miss' on apumiehet murhas?

-

-PARRICIDA.

-Kuhun on heidät vieneet kostottaret;

-en heitä nähnyt murhapäiväst' ole.

-

-TELL.

-Tiedätkö pannakiros: ystäviltä

-evätty, syösty vihamiesten valtaan.

-

-PARRICIDA.

-Yleiset siksi kaikki kartan tiet,

-kenenkään majaan kolkuttaa en tohdi.

-Ma korpeen käännän askeleeni; harhaan

-vuorilla, itse hirmu itselleni,

-ja säikyn, kasvojani kauhistuen,

-kun puro näyttää mulle kurjan kuvan.

-Jos sääliä, jos ihmisyytt' on teillä --

-

-(Lankeaa maahan Tellin eteen.)

-

-TELL (kääntäen kasvonsa).

-Pois nouskaa! Nouskaa!

-

-PARRICIDA.

-                      Ennen en kuin mulle

-tarjootte käden auttavan.

-

-TELL.

-                         Ma voinko

-teit' auttaa? Voiko ihmisparka sitä?

-Mut nouskaa! Olkoon työnne kaamoittava,

-olette ihminen, myös olen minä.

-Ei luotaan lohdutonta laske Tell;

-min voin, sen teen.

-

-PARRICIDA (karaten ylös ja tarttuen kiihkeästi hänen käteensä).

-                   Tell! Epätoivosta

-autatte sieluni!

-

-TELL.

-                Pois! Irti käsi!

-Pois teidän täytyy. Tänne ette voi

-te jäädä kätköön, ilmi tullehena

-ei teille turvaa täällä. Kussa levon

-luulette saavanne?

-

-PARRICIDA.

-                  En tiedä.

-

-TELL.

-                           Kuulkaa,

-mit' taivas kuiskaa mulle. Teidän täytyy

-pois Roomaan, paikkaan Pyhän Pietarin,

-siell' eteen paavin langetkaa, hän päästää

-voi sielunne, kun tunnustatte syynne.

-

-PARRICIDA.

-Hän eikö jätä kostajalle mua?

-

-TELL.

-Mit' tehnee, tyytykää kuin taivaan työhön.

-

-PARRICIDA.

-Kuin maahan tulen tuntemattomaan?

-En tiedä teitä, tohdi kulkijoiden

-ei seuraa etsiä mun askeleeni.

-

-TELL.

-Tien teille minä neuvon. Huomatkaa!

-Nousette ylöspäin, Reusz virtaa kohti,

-mi kukkulalta syöksyy hyrskyten --

-

-PARRICIDA (säikähtäen).

-Reusz jälleen? Näki työni virta se.

-

-TELL.

-Tie kuilun äärtä kulkee, ristit monet

-sen viittaa, pystytetyt kulkijain

-muistoksi, jotk' on lumivyöry niellyt.

-

-PARRICIDA.

-En pelkää luonnon kauhuja, jos saan

-sydämen tuiman tuskan taittumahan.

-

-TELL.

-Te joka ristin eteen langetkaa

-ja kuumin kyynelvesin syynne peskää!

-Jos vammatonna käytte kauhukujan,

-jos päällenne ei myrskytuultaan päästä

-solastaan hallaisesta kukkula,

-tulette sillalle, min päällä vesi

-tomuna sataa. Jos se kantaa syynne,

-jos ei se murru askeltenne alla,

-niin aukee synkkä vuoriportti; päivä

-ei vielä sinne paistanut; sen kautta

-tulette ilon laaksoon lauhkeahan.

-Mut ohi käykää kiirehesti, saa

-siell' ette viipyä, miss' asuu rauha.

-

-PARRICIDA.

-O, Rudolf! Kuninkainen taatontaatto!

-Näin jälkeläises matkaa maatasi.

-

-TELL.

-Näin yhä nousten huiput yllätätte

-Gotthardin, kussa ikijärvet häilyy,

-nuo, joita taivaan virrat täyttelevät.

-Jää teiltä siinä taakse Saksa, lieto

-vie virta toinen teidät laulaen

-Italianmaahan, teille luvattuun --

-

-(Kuuluu paimenloilun sävel monen alppitorven puhaltamana.)

-

-Pois! Kuulen ääniä.

-

-HEDWIG (rientää sisälle).

-                   Miss' olet, Tell?

-Tulevi taatto, tulee liittolaiset

-iloiten kaikki.

-

-PARRICIDA (verhoten kasvonsa).

-               Voi mua! Onnellisten

-en luona tohdi viipyä.

-

-TELL.

-                      Tää mies

-virvoita, vaimo rakas, lahjat runsaat

-hänelle anna, sillä polku pitkä

-on hällä eessään eikä majaa missään.

-He saapuu. Pois!

-

-HEDWIG.

-                Ken on hän?

-

-TELL.

-                           Ällös kysy!

-Ja kun hän lähtee, käännä silmäsi

-ne ettei nää, mi tie on mennäksensä.

-

-Parricida lähestyy Telliä nopealla liikkeellä, mutta tämä torjuu hänet

-pois kädellään ja menee. Kun kumpikin ovat eri tahoille etääntyneet,

-muuttuu näyttämö.

-

-

-

-

-LOPPUKUVAELMA.

-

-

-Näkyy koko laaksonpohja Tellin asunnon edessä ynnä kukkulat, jotka

-sulkevat sen, kaikki täynnä maakansaa, joka ryhmittyy maalauksellisesti.

-Toisia tulee pitkin vuoritietä, joka vie Schächenin poikki. Walter Fürst

-molempien poikien kera, Melchtal ja Stauffacher tulevat eteenpäin,

-toiset tunkevat esiin heidän takaansa. Kun Tell astuu ulos majastaan,

-vastaan ottavat kaikki hänet äänekkäällä riemulla.

-

-KAIKKI.

-Tell, terve, joutsimies ja auttaja!

-

-Samalla kuin etummaiset ympäröivät Tellin ja syleilevät

-häntä, ilmestyvät entisten lisäksi Rudenz ja Berta, edellinen

-maamiehiä, jälkimmäinen Hedwigiä syleillen. Soitto vuorilta

-säestää tätä mykkää kohtausta. Kun se on päättynyt, astuu

-Berta kansan keskelle.

-

-BERTA.

-Maamiehet! Liittolaiset! Ottakaa

-liittoonne minut, ensi onnellinen,

-vapauden maassa jok' on suojan saanut.

-Käteenne lasken oikeuteni;

-mua turvaatteko Sveitsin kansalaisna?

-

-MAAMIEHET.

-Sen teemme saakka henkeen, vereen.

-

-BERTA.

-                                  Hyvä!

-Ojennan oikeuteni hälle siis,

-vapaalle miehelle, maan vapaan tytär!

-

-RUDENZ.

-Ja vapaa olkoon kansa kartanoni!

-

-(Soitto alkaa jälleen nopeasti.)

-

-Esirippu.

-

-

-

-

-

-

-

-

-End of the Project Gutenberg EBook of Wilhelm Tell, by Friedrich von Schiller

-

-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK WILHELM TELL ***

-

-***** This file should be named 45378-8.txt or 45378-8.zip *****

-This and all associated files of various formats will be found in:

-        http://www.gutenberg.org/4/5/3/7/45378/

-

-Produced by Juha Kiuru and Tapio Riikonen

-

-Updated editions will replace the previous one--the old editions

-will be renamed.

-

-Creating the works from public domain print editions means that no

-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation

-(and you!) can copy and distribute it in the United States without

-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,

-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to

-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to

-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project

-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you

-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you

-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the

-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose

-such as creation of derivative works, reports, performances and

-research.  They may be modified and printed and given away--you may do

-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is

-subject to the trademark license, especially commercial

-redistribution.

-

-

-

-*** START: FULL LICENSE ***

-

-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

-

-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

-distribution of electronic works, by using or distributing this work

-(or any other work associated in any way with the phrase "Project

-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project

-Gutenberg-tm License (available with this file or online at

-http://gutenberg.org/license).

-

-

-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm

-electronic works

-

-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to

-and accept all the terms of this license and intellectual property

-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all

-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy

-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.

-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project

-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the

-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or

-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

-

-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be

-used on or associated in any way with an electronic work by people who

-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few

-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works

-even without complying with the full terms of this agreement.  See

-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project

-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement

-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic

-works.  See paragraph 1.E below.

-

-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"

-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project

-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the

-collection are in the public domain in the United States.  If an

-individual work is in the public domain in the United States and you are

-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from

-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative

-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg

-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project

-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by

-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of

-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with

-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by

-keeping this work in the same format with its attached full Project

-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

-

-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern

-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in

-a constant state of change.  If you are outside the United States, check

-the laws of your country in addition to the terms of this agreement

-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or

-creating derivative works based on this work or any other Project

-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning

-the copyright status of any work in any country outside the United

-States.

-

-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

-

-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate

-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently

-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the

-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project

-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,

-copied or distributed:

-

-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with

-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or

-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included

-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license

-

-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived

-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is

-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied

-and distributed to anyone in the United States without paying any fees

-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work

-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the

-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1

-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the

-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or

-1.E.9.

-

-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

-with the permission of the copyright holder, your use and distribution

-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional

-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked

-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the

-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

-

-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

-License terms from this work, or any files containing a part of this

-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

-

-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

-electronic work, or any part of this electronic work, without

-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with

-active links or immediate access to the full terms of the Project

-Gutenberg-tm License.

-

-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,

-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any

-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or

-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than

-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version

-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),

-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a

-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon

-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other

-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm

-License as specified in paragraph 1.E.1.

-

-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works

-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

-

-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing

-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided

-that

-

-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from

-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method

-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is

-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he

-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the

-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments

-     must be paid within 60 days following each date on which you

-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax

-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and

-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the

-     address specified in Section 4, "Information about donations to

-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

-

-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies

-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he

-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm

-     License.  You must require such a user to return or

-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium

-     and discontinue all use of and all access to other copies of

-     Project Gutenberg-tm works.

-

-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any

-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the

-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days

-     of receipt of the work.

-

-- You comply with all other terms of this agreement for free

-     distribution of Project Gutenberg-tm works.

-

-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm

-electronic work or group of works on different terms than are set

-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from

-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael

-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the

-Foundation as set forth in Section 3 below.

-

-1.F.

-

-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread

-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm

-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic

-works, and the medium on which they may be stored, may contain

-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or

-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual

-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a

-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by

-your equipment.

-

-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project

-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project

-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project

-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all

-liability to you for damages, costs and expenses, including legal

-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT

-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE

-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE

-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE

-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR

-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH

-DAMAGE.

-

-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can

-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a

-written explanation to the person you received the work from.  If you

-received the work on a physical medium, you must return the medium with

-your written explanation.  The person or entity that provided you with

-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a

-refund.  If you received the work electronically, the person or entity

-providing it to you may choose to give you a second opportunity to

-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy

-is also defective, you may demand a refund in writing without further

-opportunities to fix the problem.

-

-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth

-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER

-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO

-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

-

-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied

-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.

-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the

-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be

-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by

-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any

-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

-

-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the

-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone

-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance

-with this agreement, and any volunteers associated with the production,

-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,

-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,

-that arise directly or indirectly from any of the following which you do

-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm

-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any

-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.

-

-

-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

-

-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

-electronic works in formats readable by the widest variety of computers

-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists

-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from

-people in all walks of life.

-

-Volunteers and financial support to provide volunteers with the

-assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's

-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will

-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project

-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure

-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.

-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4

-and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.

-

-

-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive

-Foundation

-

-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the

-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal

-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification

-number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at

-http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg

-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent

-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

-

-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.

-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered

-throughout numerous locations.  Its business office is located at

-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email

-business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact

-information can be found at the Foundation's web site and official

-page at http://pglaf.org

-

-For additional contact information:

-     Dr. Gregory B. Newby

-     Chief Executive and Director

-     gbnewby@pglaf.org

-

-

-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg

-Literary Archive Foundation

-

-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

-spread public support and donations to carry out its mission of

-increasing the number of public domain and licensed works that can be

-freely distributed in machine readable form accessible by the widest

-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations

-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt

-status with the IRS.

-

-The Foundation is committed to complying with the laws regulating

-charities and charitable donations in all 50 states of the United

-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a

-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up

-with these requirements.  We do not solicit donations in locations

-where we have not received written confirmation of compliance.  To

-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any

-particular state visit http://pglaf.org

-

-While we cannot and do not solicit contributions from states where we

-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition

-against accepting unsolicited donations from donors in such states who

-approach us with offers to donate.

-

-International donations are gratefully accepted, but we cannot make

-any statements concerning tax treatment of donations received from

-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.

-

-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation

-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other

-ways including checks, online payments and credit card donations.

-To donate, please visit: http://pglaf.org/donate

-

-

-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic

-works.

-

-Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm

-concept of a library of electronic works that could be freely shared

-with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project

-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

-

-

-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.

-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily

-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

-

-

-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

-

-     http://www.gutenberg.org

-

-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary

-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to

-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

diff --git a/45378/45378-8.zip b/45378/45378-8.zip
deleted file mode 100644
index 4aa7bf8..0000000
--- a/45378/45378-8.zip
+++ /dev/null