diff options
Diffstat (limited to '44946-h')
| -rw-r--r-- | 44946-h/44946-h.htm | 5296 |
1 files changed, 2439 insertions, 2857 deletions
diff --git a/44946-h/44946-h.htm b/44946-h/44946-h.htm index 1ca7d34..3507bdc 100644 --- a/44946-h/44946-h.htm +++ b/44946-h/44946-h.htm @@ -2,7 +2,7 @@ "http://www.w3.org/TR/xhtml1/DTD/xhtml1-strict.dtd"> <html xmlns="http://www.w3.org/1999/xhtml" xml:lang="fi" lang="fi"> <head> - <meta http-equiv="Content-Type" content="text/html;charset=iso-8859-1" /> + <meta http-equiv="Content-Type" content="text/html;charset=UTF-8" /> <meta http-equiv="Content-Style-Type" content="text/css" /> <title> The Project Gutenberg eBook of Valittuja novelleja II, by Guy de Maupassant. @@ -75,46 +75,7 @@ hr.chap {width: 65%} </head> <body> - - -<pre> - -The Project Gutenberg EBook of Valittuja novelleja II, by Guy de Maupassant - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Valittuja novelleja II - -Author: Guy de Maupassant - -Translator: Kasimir Leino - -Release Date: February 17, 2014 [EBook #44946] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VALITTUJA NOVELLEJA II *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - -</pre> - - - - +<div>*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44946 ***</div> <h1>VALITTUJA NOVELLEJA II</h1> @@ -127,7 +88,7 @@ Kasimir Leino</p> <p class="series">Kansan Novellikirjasto 12.</p> -<p class="co">Suomalainen kustannusosakeyhtiö Kansa, Helsinki<br /> +<p class="co">Suomalainen kustannusosakeyhtiö Kansa, Helsinki<br /> O.-Y. Savolaisen kirjapainossa Savonlinnassa.</p> <p class="year"><b>1907.</b></p> @@ -135,14 +96,14 @@ O.-Y. Savolaisen kirjapainossa Savonlinnassa.</p> -<p>SISÄLLYS:</p> +<p>SISÄLLYS:</p> <p> -<a href="#PERHE-ELAMAA">Perhe-elämää.</a><br /> -<a href="#NEITSYT_BLANCHETTE_JA_HANEN_POIKANSA">Neitsyt Blanchette ja hänen poikansa.</a><br /> -<a href="#KAKSI_YSTAVAA">Kaksi ystävää.</a><br /> -<a href="#KEVAALLA">Keväällä.</a><br /> -<a href="#NUORANPATKA">Nuoranpätkä.</a><br /> +<a href="#PERHE-ELAMAA">Perhe-elämää.</a><br /> +<a href="#NEITSYT_BLANCHETTE_JA_HANEN_POIKANSA">Neitsyt Blanchette ja hänen poikansa.</a><br /> +<a href="#KAKSI_YSTAVAA">Kaksi ystävää.</a><br /> +<a href="#KEVAALLA">Keväällä.</a><br /> +<a href="#NUORANPATKA">Nuoranpätkä.</a><br /> <a href="#PELASTUNUT">Pelastunut.</a><br /> <a href="#AASI">Aasi.</a><br /> </p> @@ -150,1916 +111,1916 @@ O.-Y. Savolaisen kirjapainossa Savonlinnassa.</p> <hr class="chap" /> -<h2><a name="PERHE-ELAMAA" id="PERHE-ELAMAA">PERHE-ELÄMÄÄ.</a></h2> +<h2><a name="PERHE-ELAMAA" id="PERHE-ELAMAA">PERHE-ELÄMÄÄ.</a></h2> -<p>Neuillyn höyryraitiovaunut olivat jo sivuuttaneet Maillotin portin -ja kiitivät nyt eteenpäin sitä pitkää puistotietä, joka vie alas -Seine-joelle. Vaunuja vetävä pieni veturi antoi varoitusmerkkejä -mahdollisten esteiden välttämiseksi, puhalsi ulos liikaa höyryä, -huohotti kuin juoksusta hengästynyt ihminen ja veturin pistonit -aikaansaivat sellaisen hätäisen äänen kuin juostessa toisiinsa -kalkahtava pari rautaisia sääriä.</p> +<p>Neuillyn höyryraitiovaunut olivat jo sivuuttaneet Maillotin portin +ja kiitivät nyt eteenpäin sitä pitkää puistotietä, joka vie alas +Seine-joelle. Vaunuja vetävä pieni veturi antoi varoitusmerkkejä +mahdollisten esteiden välttämiseksi, puhalsi ulos liikaa höyryä, +huohotti kuin juoksusta hengästynyt ihminen ja veturin pistonit +aikaansaivat sellaisen hätäisen äänen kuin juostessa toisiinsa +kalkahtava pari rautaisia sääriä.</p> -<p>Kesäillan raskas helle laskeusi tiellekin, jolla aivan tyyneestä +<p>Kesäillan raskas helle laskeusi tiellekin, jolla aivan tyyneestä ilmasta huolimatta pelmusi valkea, liidunsekainen, sakea ja -tukehduttava pöly ja tarttui hikiseen ihoon, kertyi silmien soppiin ja +tukehduttava pöly ja tarttui hikiseen ihoon, kertyi silmien soppiin ja tunkeusi aina keuhkoihin saakka.</p> -<p>Siellä täällä seisoskeli kansaa talojen portilla hengittämässä raitista +<p>Siellä täällä seisoskeli kansaa talojen portilla hengittämässä raitista ilmaa.</p> <p>Vaunujen kaikki akkunat olivat avatut ja akuttimet hulmusivat nopean -vauhdin aikaansaamasta vedosta. Muuten ei sisällä vaunuissa monta -henkeä ollut, sillä lämpiminä päivinä vetäytyvät ihmiset mieluummin +vauhdin aikaansaamasta vedosta. Muuten ei sisällä vaunuissa monta +henkeä ollut, sillä lämpiminä päivinä vetäytyvät ihmiset mieluummin n.k. imperiaalille eli etu- ja takasillalle. Olipahan vain muutamia -lihavia, räikeäpukuisia etukaupungin rouvia, jotka korvaavat hienouden -puutteensa aiheettomalla ylhäisyydellä, samoin eräitä väsyneitä, -kasvoiltansa kellertäviä virkamiehiä, joiden vartalot näyttivät -kutistuneilta ja joilta toinen hartia — ahkeran kirjoitustyön vuoksi -— oli jäänyt hieman ylemmäksi toista. Heidän levottomissa ja -alakuloisissa kasvoissansa näkyi vielä tuoreita jälkiä taloudellisista -huolista, alituisesta rahanpuutteesta ja pitkällisistä toiveista, jotka -auttamattomasti olivat pettäneet. Kaikki kuuluivat he siihen tuiki +lihavia, räikeäpukuisia etukaupungin rouvia, jotka korvaavat hienouden +puutteensa aiheettomalla ylhäisyydellä, samoin eräitä väsyneitä, +kasvoiltansa kellertäviä virkamiehiä, joiden vartalot näyttivät +kutistuneilta ja joilta toinen hartia — ahkeran kirjoitustyön vuoksi +— oli jäänyt hieman ylemmäksi toista. Heidän levottomissa ja +alakuloisissa kasvoissansa näkyi vielä tuoreita jälkiä taloudellisista +huolista, alituisesta rahanpuutteesta ja pitkällisistä toiveista, jotka +auttamattomasti olivat pettäneet. Kaikki kuuluivat he siihen tuiki kuluneiden kurjien raukkojen lukuisaan joukkoon, joka nipin napin -tulee toimeen vähäisissä, aivan pienten puutarhain ympäröimissä -etu-kaupunkilais-huviloissansa Pariisin maailmankaupunkiin liittyvän -"ruukkumaiseman" keskellä.</p> +tulee toimeen vähäisissä, aivan pienten puutarhain ympäröimissä +etu-kaupunkilais-huviloissansa Pariisin maailmankaupunkiin liittyvän +"ruukkumaiseman" keskellä.</p> <p>Oven luona istui lyhyt, paksu ja pulleanaamainen herra, jonka vatsa -riippui harallaan olevien jalkojen välissä, puettuna mustaan pukuun, -kunnialegioonan nauha napinlävessä ja keskusteli pitkän ja laihan -herrasmiehen kanssa, joka hamppukankaasta tehdyssä, likaisessa -puvussansa ja vanhassa panamahatussansa näytti melkein epäilyttävältä. -Lyhyt paksu herra puhui verkallensa ja empien, niin että hän toisinaan -kuulosti melkein änkyttävän; tämän nimi oli hra Caravan, joka palveli -ensimäisenä kirjurina meriasiain ministeristössä. Hänen puhetoverinsa -oli eräs entinen terveys-upseeri eli tutkinnon suorittamaton -kauppalaivalääkäri, joka vanhoilla päivillänsä oli asettunut asumaan -Courbevoien laiteille, missä hän auttoi köyhää kansaa niillä vähäisillä -lääkeopillisilla tiedoilla, jotka hänellä vielä oli jäljellä -seikkailurikkaan elämänsä ajoilta. Nimeltänsä oli hän Chenet ja esitti -itsensä "tohtoriksi". Hänen siveellisistä käsitteistänsä kulki +riippui harallaan olevien jalkojen välissä, puettuna mustaan pukuun, +kunnialegioonan nauha napinlävessä ja keskusteli pitkän ja laihan +herrasmiehen kanssa, joka hamppukankaasta tehdyssä, likaisessa +puvussansa ja vanhassa panamahatussansa näytti melkein epäilyttävältä. +Lyhyt paksu herra puhui verkallensa ja empien, niin että hän toisinaan +kuulosti melkein änkyttävän; tämän nimi oli hra Caravan, joka palveli +ensimäisenä kirjurina meriasiain ministeristössä. Hänen puhetoverinsa +oli eräs entinen terveys-upseeri eli tutkinnon suorittamaton +kauppalaivalääkäri, joka vanhoilla päivillänsä oli asettunut asumaan +Courbevoien laiteille, missä hän auttoi köyhää kansaa niillä vähäisillä +lääkeopillisilla tiedoilla, jotka hänellä vielä oli jäljellä +seikkailurikkaan elämänsä ajoilta. Nimeltänsä oli hän Chenet ja esitti +itsensä "tohtoriksi". Hänen siveellisistä käsitteistänsä kulki arveluttavia juoruja.</p> -<p>Hra Caravan taas oli elänyt virkamiehen tavallista elämää. -Kolmekymmentä vuotta oli hän säännöllisesti matkustanut joka aamu -virastoonsa tätä samaa tietä ja tavannut samalla tunnilla samoissa -paikoissa samat henkilöt, jotka kiiruhtivat työtoimistoihinsa; ja joka -ilta palasi hän taas takaisin samaa tietä, kohdaten samat naamat, -joiden hän oli nähnyt vähitellen vanhenevan.</p> - -<p>Joka päivä osti hän kuparilantilla sanomalehtensä Saint-Honoren -etukaupungin nurkassa, hankki sitten pari aamiais-voileipää ja kiiruhti -ministeristöön melkein vangiksi ilmoittautuvan rikollisen naamalla. -Pulpettinsa ääreen hiipi hän ahdistunein sydämin ja alinomaa peljäten -saavansa jonkun muistutuksen jostakin laiminlyömisestä, mihin hän ehkä -oli tehnyt itsensä syylliseksi.</p> - -<p>Mitään käännettä ei hänen yksitoikkoisessa elämässänsä ollut koskaan -tapahtunut eikä häntä muut asiat liikuttaneet kuin virasto-asiat, -virka-ylennykset ja lahjapalkkiot. Sekä ministeristössä että kotona -perheensä keskuudessa — hän oli nainut erään köyhän virkatoverin -tyttären — puhui hän ainoastaan virastansa. Jokapäiväisen, koneellisen -ahertamisen kautta oli hänen sielunsa kutistunut niin, ettei siihen -mahtunut muita ajatuksia, toiveita tai unelmia kuin ne, mitkä olivat -suoranaisessa yhteydessä viraston kanssa.</p> - -<p>Mutta eräs karvas seikka turmeli kaikki hänen virkamies-ilonsa. -Viraston päällikön ja hänen apulaisensa paikkoja oli näet ruvettu -täyttämään meriväen komisaarioilla tahi "läkkisepillä", kuten näitä -hopeisten kalunainsa vuoksi oli ruvettu kutsumaan; tätä selitti hän -äänekkäästi joka iltapäivä päivällispöydässä vaimollensa, jota asia -niinikään harmitti ja jolle hän tahtoi todistaa sen olevan ilmeistä -vääryyttä, että ministeristövirkoja Pariisissa täytettiin laivastoon -kuuluvilla henkilöillä.</p> - -<p>Hän oli vanhentunut huomaamattansa, sillä koulusta oli hän ilman +<p>Hra Caravan taas oli elänyt virkamiehen tavallista elämää. +Kolmekymmentä vuotta oli hän säännöllisesti matkustanut joka aamu +virastoonsa tätä samaa tietä ja tavannut samalla tunnilla samoissa +paikoissa samat henkilöt, jotka kiiruhtivat työtoimistoihinsa; ja joka +ilta palasi hän taas takaisin samaa tietä, kohdaten samat naamat, +joiden hän oli nähnyt vähitellen vanhenevan.</p> + +<p>Joka päivä osti hän kuparilantilla sanomalehtensä Saint-Honoren +etukaupungin nurkassa, hankki sitten pari aamiais-voileipää ja kiiruhti +ministeristöön melkein vangiksi ilmoittautuvan rikollisen naamalla. +Pulpettinsa ääreen hiipi hän ahdistunein sydämin ja alinomaa peljäten +saavansa jonkun muistutuksen jostakin laiminlyömisestä, mihin hän ehkä +oli tehnyt itsensä syylliseksi.</p> + +<p>Mitään käännettä ei hänen yksitoikkoisessa elämässänsä ollut koskaan +tapahtunut eikä häntä muut asiat liikuttaneet kuin virasto-asiat, +virka-ylennykset ja lahjapalkkiot. Sekä ministeristössä että kotona +perheensä keskuudessa — hän oli nainut erään köyhän virkatoverin +tyttären — puhui hän ainoastaan virastansa. Jokapäiväisen, koneellisen +ahertamisen kautta oli hänen sielunsa kutistunut niin, ettei siihen +mahtunut muita ajatuksia, toiveita tai unelmia kuin ne, mitkä olivat +suoranaisessa yhteydessä viraston kanssa.</p> + +<p>Mutta eräs karvas seikka turmeli kaikki hänen virkamies-ilonsa. +Viraston päällikön ja hänen apulaisensa paikkoja oli näet ruvettu +täyttämään meriväen komisaarioilla tahi "läkkisepillä", kuten näitä +hopeisten kalunainsa vuoksi oli ruvettu kutsumaan; tätä selitti hän +äänekkäästi joka iltapäivä päivällispöydässä vaimollensa, jota asia +niinikään harmitti ja jolle hän tahtoi todistaa sen olevan ilmeistä +vääryyttä, että ministeristövirkoja Pariisissa täytettiin laivastoon +kuuluvilla henkilöillä.</p> + +<p>Hän oli vanhentunut huomaamattansa, sillä koulusta oli hän ilman vaihtelevampaa ylioppilas-aikaa siirtynyt virastoon; erotus oli vain -se, että hän koulussa oli peljännyt järjestystä valvomaan määrättyjä +se, että hän koulussa oli peljännyt järjestystä valvomaan määrättyjä toverejansa ja nyt eli alinomaisessa arkuuden tilassa viraston -päällikköjen takia. Jo näiden kamari-itsevaltiaiden kynnykselle -tullessa tunsi hän vapisevansa kiireestä kantapäähän asti; tämä -alituinen pelonalaisuus taas teki hänen käytöksensä kömpelöksi samalla -kuin se nöyristi hänen ryhtinsä ja sai hänet hermostuneesti -änkyttämään.</p> - -<p>Pariisista ei hän tuntenut enempää kuin sokea, joka koiransa -taluttamana joka päivä kulkee samaa tietä paikoillensa; lukiessansa -sanomalehdestä uutisia merkillisimmistä tapahtumista ja -häväistysjutuista piti hän niitä satumaisina tarinoina, joita -vilkkaammat ihmiset olivat keksineet huvittaaksensa pikku virkamiehiä. -Järjestyksen miehenä ja luonnostansa vanhoillisena, vaikkakin puolueen -ulkopuolella eläen, vihasi hän kaikkia "uutuuksia" ja hyppäsi +päällikköjen takia. Jo näiden kamari-itsevaltiaiden kynnykselle +tullessa tunsi hän vapisevansa kiireestä kantapäähän asti; tämä +alituinen pelonalaisuus taas teki hänen käytöksensä kömpelöksi samalla +kuin se nöyristi hänen ryhtinsä ja sai hänet hermostuneesti +änkyttämään.</p> + +<p>Pariisista ei hän tuntenut enempää kuin sokea, joka koiransa +taluttamana joka päivä kulkee samaa tietä paikoillensa; lukiessansa +sanomalehdestä uutisia merkillisimmistä tapahtumista ja +häväistysjutuista piti hän niitä satumaisina tarinoina, joita +vilkkaammat ihmiset olivat keksineet huvittaaksensa pikku virkamiehiä. +Järjestyksen miehenä ja luonnostansa vanhoillisena, vaikkakin puolueen +ulkopuolella eläen, vihasi hän kaikkia "uutuuksia" ja hyppäsi tavallisesti yli koko valtiollisen osaston, joka vissin puolueen -lahjomassa sanomalehdessä tietysti, oli vääristelty. Kävellessänsä -iltapäivällä Champs-Elyséen puistokäytävää, katseli hän kävelijäin -taajoja joukkoja ja vaunujen vierivää virtaa kuin kaukaisia, outoja +lahjomassa sanomalehdessä tietysti, oli vääristelty. Kävellessänsä +iltapäivällä Champs-Elyséen puistokäytävää, katseli hän kävelijäin +taajoja joukkoja ja vaunujen vierivää virtaa kuin kaukaisia, outoja maita vaeltava matkailija.</p> -<p>Palveltuansa tänä vuonna umpeen laissa määrätyt 30 virkavuotta oli hän -uudenvuodenpäivänä saanut kunnialegioonan ristin, joka näissä -sotilasmaisiksi laitoksiksi käyneissä virastoissa oli tullut -välttämättömäksi kehoitukseksi näille viheriään pöytään naulituille, -surkuteltaville rangaistusvangeille sen pitkällisen ja kauhistavan -orjuuden tähden, jota virallisesti kutsutaan "uskolliseksi -palvelukseksi". Vasta tämä kunnian osoitus, joka oli antanut hänelle -uuden, korkeamman käsityksen omasta kyvystä, oli voinut muuttaa hänen -elintapojansa. Entiset juovikkaat housunsa ja kirjavat liivinsä oli hän -siitä alkaen kerrassaan hyljännyt ja käytti nyt ainoastaan mustia -housuja ja pitkää takkia, jonka napinlävessä hänen leveä kunnianauhansa -näytti paremmalta. Nyt muisti hän joka aamu ajaa partansa, puhdistaa -kyntensä huolellisesti, muuttaa liinavaatteita joka toinen päivä j.n.e. -tehden tämän kaiken kunnioituksesta sovinnaisuuden vaatimuksia ja sitä -kansallista ritarimerkkiä kohtaan, jota hän nyttemmin kantoi. Lyhyesti -sanoen: seuraavasta päivästä alkaen esiytyi hra Caravan uutena, -siistittynä, mahtavana ja alentuvaisena ihmisenä. Kotona hän puhui -kaikissa mahdollisissa tilaisuuksissa "rististänsä". Ja siinä määrässä -oli hänen ylpeytensä lisääntynyt, ett'ei hän enää kärsinyt nähdä -toisenlaisia "nauhoja" muiden napinreijissä. Vieraiden maiden oudot -kunnian-merkit saivat hänet melkein raivoon; "niitä ei pitäisi -sallittaman kantaa Ranskassa", sanoi hän. Ja erityisesti harmitteli hän -tästä tohtori Chenetille, jonka hän joka päivä tapasi raitiovaunussa ja +<p>Palveltuansa tänä vuonna umpeen laissa määrätyt 30 virkavuotta oli hän +uudenvuodenpäivänä saanut kunnialegioonan ristin, joka näissä +sotilasmaisiksi laitoksiksi käyneissä virastoissa oli tullut +välttämättömäksi kehoitukseksi näille viheriään pöytään naulituille, +surkuteltaville rangaistusvangeille sen pitkällisen ja kauhistavan +orjuuden tähden, jota virallisesti kutsutaan "uskolliseksi +palvelukseksi". Vasta tämä kunnian osoitus, joka oli antanut hänelle +uuden, korkeamman käsityksen omasta kyvystä, oli voinut muuttaa hänen +elintapojansa. Entiset juovikkaat housunsa ja kirjavat liivinsä oli hän +siitä alkaen kerrassaan hyljännyt ja käytti nyt ainoastaan mustia +housuja ja pitkää takkia, jonka napinlävessä hänen leveä kunnianauhansa +näytti paremmalta. Nyt muisti hän joka aamu ajaa partansa, puhdistaa +kyntensä huolellisesti, muuttaa liinavaatteita joka toinen päivä j.n.e. +tehden tämän kaiken kunnioituksesta sovinnaisuuden vaatimuksia ja sitä +kansallista ritarimerkkiä kohtaan, jota hän nyttemmin kantoi. Lyhyesti +sanoen: seuraavasta päivästä alkaen esiytyi hra Caravan uutena, +siistittynä, mahtavana ja alentuvaisena ihmisenä. Kotona hän puhui +kaikissa mahdollisissa tilaisuuksissa "rististänsä". Ja siinä määrässä +oli hänen ylpeytensä lisääntynyt, ett'ei hän enää kärsinyt nähdä +toisenlaisia "nauhoja" muiden napinreijissä. Vieraiden maiden oudot +kunnian-merkit saivat hänet melkein raivoon; "niitä ei pitäisi +sallittaman kantaa Ranskassa", sanoi hän. Ja erityisesti harmitteli hän +tästä tohtori Chenetille, jonka hän joka päivä tapasi raitiovaunussa ja aina joku toisenlainen nauha rinnassa, milloin valkea, milloin sininen, -milloin keltainen tahi vihreä.</p> +milloin keltainen tahi vihreä.</p> -<p>Näiden herrojen välinen keskustelu, joka alkoi Riemuportilta ja kesti -Neuillyyn saakka, käsitteli muuten aina samoja asioita. Tänään niinkuin -usein ennenkin puhuivat he ensin niistä moninaisista, paikallisista -epäkohdista, jotka harmittivat heitä kumpaakin ja joita Neuillyn +<p>Näiden herrojen välinen keskustelu, joka alkoi Riemuportilta ja kesti +Neuillyyn saakka, käsitteli muuten aina samoja asioita. Tänään niinkuin +usein ennenkin puhuivat he ensin niistä moninaisista, paikallisista +epäkohdista, jotka harmittivat heitä kumpaakin ja joita Neuillyn maistraatti ei ryhtynyt korjaamaan. Sitten siirtyi hra Caravan puhumaan -sairauksista ja taudeista, kuten lääkärin kanssa keskustellessa melkein -aina käy ja toivoi täten saavansa häneltä jonkun tiedon murusen -ilmaiseksi taikka onnistui hänen ehkä hienosti menettelemällä saada -aikaan täydellinen maksuton neuvottelu, jos lääkäri ei vain huomannut -hänen aiettansa. Viime aikoina oli näet hänen äitinsä terveys -alkanut käydä arveluttavaksi. Tuon tuostakin sai hän pitkällisiä -tainnoskohtauksia eikä suostunut hoidattamaan itseänsä, vaikka olikin +sairauksista ja taudeista, kuten lääkärin kanssa keskustellessa melkein +aina käy ja toivoi täten saavansa häneltä jonkun tiedon murusen +ilmaiseksi taikka onnistui hänen ehkä hienosti menettelemällä saada +aikaan täydellinen maksuton neuvottelu, jos lääkäri ei vain huomannut +hänen aiettansa. Viime aikoina oli näet hänen äitinsä terveys +alkanut käydä arveluttavaksi. Tuon tuostakin sai hän pitkällisiä +tainnoskohtauksia eikä suostunut hoidattamaan itseänsä, vaikka olikin jo 90-vuotias.</p> -<p>Hra Caravan tuli aina liikutetuksi ajatellessansa äitinsä korkeaa ikää -ja sanoi aina "tohtori" Chenetille: "ettehän liene monta sellaista -tapausta tavannut ammatissanne?" Tyytyväisenä hän silloin hykerteli -käsiänsä, ei juuri sen vuoksi, että hän välttämättä olisi halunnut äiti -parkansa ikuistuvan tässä maailmassa, vaan enemmän hyvänä takeena hänen -oman elämänsä pituudesta.</p> +<p>Hra Caravan tuli aina liikutetuksi ajatellessansa äitinsä korkeaa ikää +ja sanoi aina "tohtori" Chenetille: "ettehän liene monta sellaista +tapausta tavannut ammatissanne?" Tyytyväisenä hän silloin hykerteli +käsiänsä, ei juuri sen vuoksi, että hän välttämättä olisi halunnut äiti +parkansa ikuistuvan tässä maailmassa, vaan enemmän hyvänä takeena hänen +oman elämänsä pituudesta.</p> -<p>"Niin", jatkoi hän, "meidän suvussamme ollaan pitkä-ikäisiä. Sen vuoksi -olenkin varma siitä, että elän sangen vanhaksi, ellei tapaturmaa satu."</p> +<p>"Niin", jatkoi hän, "meidän suvussamme ollaan pitkä-ikäisiä. Sen vuoksi +olenkin varma siitä, että elän sangen vanhaksi, ellei tapaturmaa satu."</p> -<p>Tohtori Chenet heitti häneen säälivän katseen. Sitten tarkasteli hän +<p>Tohtori Chenet heitti häneen säälivän katseen. Sitten tarkasteli hän hetkisen naapurinsa punakkaa naamaa, paksua niskaa, velttojen ja -lihavien jalkojen välissä riippuvaa, pulleaa vatsaa ja koko tuota -sairalloisesti pöhöttynyttä, halvaukselle altista virkamiesruumista; -vihdoin siirsi hän harmahtavaa panamahattuansa hieman ylemmäs ja sanoi +lihavien jalkojen välissä riippuvaa, pulleaa vatsaa ja koko tuota +sairalloisesti pöhöttynyttä, halvaukselle altista virkamiesruumista; +vihdoin siirsi hän harmahtavaa panamahattuansa hieman ylemmäs ja sanoi ivallisesti:</p> -<p>"Elkää olko siitä varma, kunnon ystäväni; äitinne on vanhaa, vankkaa -tekoa, mutta tehän olette kohoa hyytelöä!"</p> +<p>"Elkää olko siitä varma, kunnon ystäväni; äitinne on vanhaa, vankkaa +tekoa, mutta tehän olette kohoa hyytelöä!"</p> -<p>Nämä sanat sattuivat ja hra Caravan vaikeni.</p> +<p>Nämä sanat sattuivat ja hra Caravan vaikeni.</p> -<p>Tällä välin oli raitiovaunu saapunut sille pysäkille, jossa heidän oli +<p>Tällä välin oli raitiovaunu saapunut sille pysäkille, jossa heidän oli poistuttava. Molemmat herrat astuivat alas vaunuista ja tohtori Chenet -pyysi ystävänsä juomaan lasin vermuttia Globe-kahvilaan, joka oli juuri -vastapäätä ja muutenkin heidän tavallinen ravintolansa. Vanhana -ystävänä tervehti isäntä tulijoita ojentaen heille kaksi sormea -tiskillä olevien pullojen ylitse; sen jälkeen menivät he -dominonpelaajien luo, jotka olivat istuneet paikoillansa päivällisistä -asti. Vastattuansa tavalliseen kysymykseen: mitä uutta kuuluu? -juttelivat he hetkisen, kunnes pelaajat taas ryhtyivät jatkamaan -keskeytynyttä peliänsä. Herrat toivottivat "hyvää yötä" ojentaen -kätensä pelaajille, jotka ylöskatsahtamatta kättelivät heitä ja niin -poistuivat he kotiinsa myöhäiselle päivällis-aterialle.</p> - -<p>Hra Caravan asui pienessä kaksikerroksisessa talossa Courbevoien torin -varrella, jonka alakerrassa oli parturitupa. Hänen huoneustoonsa kuului -pari kamaria, ruokasali ja keittiö eikä muuta. Näissä suojissa -vaelsivat usein korjatut tuolit ympäri sen mukaan kuin tarvis vaati; -rva Caravanin aika meni näitä huoneita siistiessä, sillävälin kuin -12-vuotias tytär Maria Lovisa ja 9-vuotias poika Filip August -juoksentelivat katuojia myöten korttelin poikaviikarien kanssa.</p> - -<p>Yläkertaan oli hra Caravan sijoittanut äitinsä, jonka ahneus oli +pyysi ystävänsä juomaan lasin vermuttia Globe-kahvilaan, joka oli juuri +vastapäätä ja muutenkin heidän tavallinen ravintolansa. Vanhana +ystävänä tervehti isäntä tulijoita ojentaen heille kaksi sormea +tiskillä olevien pullojen ylitse; sen jälkeen menivät he +dominonpelaajien luo, jotka olivat istuneet paikoillansa päivällisistä +asti. Vastattuansa tavalliseen kysymykseen: mitä uutta kuuluu? +juttelivat he hetkisen, kunnes pelaajat taas ryhtyivät jatkamaan +keskeytynyttä peliänsä. Herrat toivottivat "hyvää yötä" ojentaen +kätensä pelaajille, jotka ylöskatsahtamatta kättelivät heitä ja niin +poistuivat he kotiinsa myöhäiselle päivällis-aterialle.</p> + +<p>Hra Caravan asui pienessä kaksikerroksisessa talossa Courbevoien torin +varrella, jonka alakerrassa oli parturitupa. Hänen huoneustoonsa kuului +pari kamaria, ruokasali ja keittiö eikä muuta. Näissä suojissa +vaelsivat usein korjatut tuolit ympäri sen mukaan kuin tarvis vaati; +rva Caravanin aika meni näitä huoneita siistiessä, sillävälin kuin +12-vuotias tytär Maria Lovisa ja 9-vuotias poika Filip August +juoksentelivat katuojia myöten korttelin poikaviikarien kanssa.</p> + +<p>Yläkertaan oli hra Caravan sijoittanut äitinsä, jonka ahneus oli naapurein kesken tunnettu ja jonka tavaton laihuus oli antanut aihetta -sukkeluudelle: "häntä luodessaan oli hyvä Jumala ollut yhtä saita kuin -ämmä itse." Aina oli vanhus pahalla tuulella eikä kulunut päivääkään, -ettei hän aikaansaanut riitoja ja hermostuttavia kohtauksia. -Akkunastansa sätti hän portaillansa seisovia naapureita, kuljeskelevia +sukkeluudelle: "häntä luodessaan oli hyvä Jumala ollut yhtä saita kuin +ämmä itse." Aina oli vanhus pahalla tuulella eikä kulunut päivääkään, +ettei hän aikaansaanut riitoja ja hermostuttavia kohtauksia. +Akkunastansa sätti hän portaillansa seisovia naapureita, kuljeskelevia maatavarain kaupustelijoita, kadunlakaisijoita ja katupoikia, jotka -taas kostivat seuraamalla vanhuksen jäljessä — niin pian kuin tämä -näyttäysi kadulla — ja rähisemällä hänen ympärillänsä: "eläköön +taas kostivat seuraamalla vanhuksen jäljessä — niin pian kuin tämä +näyttäysi kadulla — ja rähisemällä hänen ympärillänsä: "eläköön noita-akka!"</p> -<p>Pienikasvuinen, normandialainen palvelustyttö, joka muuten oli -uskomattoman hölmistynyt, hoiti taloutta ja makasi yönsä vanhuksen -luona yläkerrassa ollakseen saapuvilla, jos mitä sattuisi tapahtumaan.</p> - -<p>Kotiin tultuansa tapasi hra Caravan vaimonsa tietysti siistimässä -huoneita, joka olikin hänen ehtymätön intohimonsa; tällä kertaa -kiilloitti hän flanellilapulla talon verrattain autioissa suojissa -löytyvien mahonki-tuolien selkänojia. Hän käytti aina ohkaisia -vaatesormikkaita ja monivärisillä nauhoilla koristettua -myssypäähinettä, joka aina oli vinossa toisella korvallisella. -Kaikille, jotka sattuivat tapaamaan rouvan pesemässä permantoa, +<p>Pienikasvuinen, normandialainen palvelustyttö, joka muuten oli +uskomattoman hölmistynyt, hoiti taloutta ja makasi yönsä vanhuksen +luona yläkerrassa ollakseen saapuvilla, jos mitä sattuisi tapahtumaan.</p> + +<p>Kotiin tultuansa tapasi hra Caravan vaimonsa tietysti siistimässä +huoneita, joka olikin hänen ehtymätön intohimonsa; tällä kertaa +kiilloitti hän flanellilapulla talon verrattain autioissa suojissa +löytyvien mahonki-tuolien selkänojia. Hän käytti aina ohkaisia +vaatesormikkaita ja monivärisillä nauhoilla koristettua +myssypäähinettä, joka aina oli vinossa toisella korvallisella. +Kaikille, jotka sattuivat tapaamaan rouvan pesemässä permantoa, harjaamassa vaatteita, tomuttamassa huonekaluja tahi puuhaamassa -pyykkiammeen ääressä, sanoi hän aina tähän tapaan:</p> +pyykkiammeen ääressä, sanoi hän aina tähän tapaan:</p> -<p>"Minä en ole rikas ja, kuten näette, asumme me sangen yksinkertaisesti, -mutta siisteys on minun ylellisyyteni ja se on mielestäni yhtä hyvä -kuin mikä muu ylellisyys tahansa."</p> +<p>"Minä en ole rikas ja, kuten näette, asumme me sangen yksinkertaisesti, +mutta siisteys on minun ylellisyyteni ja se on mielestäni yhtä hyvä +kuin mikä muu ylellisyys tahansa."</p> -<p>Itsepäisen, käytännöllisen älynsä avulla oli hänestä tullut miehensä -ohjaaja kaikessa. Joka ilta oli heillä ensin ruokapöydässä ja sitten -maata ruvettaessa pitkiä keskusteluja hra Caravanin virka-asioista; -vaikka rouva olikin parikymmentä vuotta nuorempi miestänsä, niin uskoi -tämä itsensä hänelle kuin rippi-isälle, jonka neuvoa kaikessa +<p>Itsepäisen, käytännöllisen älynsä avulla oli hänestä tullut miehensä +ohjaaja kaikessa. Joka ilta oli heillä ensin ruokapöydässä ja sitten +maata ruvettaessa pitkiä keskusteluja hra Caravanin virka-asioista; +vaikka rouva olikin parikymmentä vuotta nuorempi miestänsä, niin uskoi +tämä itsensä hänelle kuin rippi-isälle, jonka neuvoa kaikessa noudatetaan.</p> -<p>Sievä ei hän ollut koskaan ollut; nyttemmin oli hän ruma, -lyhytkasvuinen ja laiha. Se vähä, mitä hänellä mahdollisesti voi olla -naisellisia suloja, jotka taitava ompelijatar ehkä olisi voinut saada -esille, hupeni tykkänään hänen huonosti leikattujen pukujensa peittoon. -Aina näyttivät hänen hameensa istuvan vinossa ja sitä paitse oli -hänellä piintynyt tapa alinomaa kynsiskellä itseänsä milloin mistäkin, -välittämättä ensinkään läsnäolijoista. Ainoa koriste, jota hän kantoi, -oli kirjavilla, lukuisilla nauhanpätkillä koristettu myssy.</p> +<p>Sievä ei hän ollut koskaan ollut; nyttemmin oli hän ruma, +lyhytkasvuinen ja laiha. Se vähä, mitä hänellä mahdollisesti voi olla +naisellisia suloja, jotka taitava ompelijatar ehkä olisi voinut saada +esille, hupeni tykkänään hänen huonosti leikattujen pukujensa peittoon. +Aina näyttivät hänen hameensa istuvan vinossa ja sitä paitse oli +hänellä piintynyt tapa alinomaa kynsiskellä itseänsä milloin mistäkin, +välittämättä ensinkään läsnäolijoista. Ainoa koriste, jota hän kantoi, +oli kirjavilla, lukuisilla nauhanpätkillä koristettu myssy.</p> -<p>Nähtyänsä miehensä tulevan kotiin, nousi rouva ylös, suuteli häntä +<p>Nähtyänsä miehensä tulevan kotiin, nousi rouva ylös, suuteli häntä poskille ja kysyi:</p> -<p>"Muistitkos käydä Potinin luona, ystäväni?"</p> +<p>"Muistitkos käydä Potinin luona, ystäväni?"</p> -<p>Hra Caravan vajosi masentuneena istumaan: neljännen kerran oli hän -unhottanut toimittaa tämän hänelle uskotun asian.</p> +<p>Hra Caravan vajosi masentuneena istumaan: neljännen kerran oli hän +unhottanut toimittaa tämän hänelle uskotun asian.</p> -<p>"Sehän on vallan kirottua, vallan kirottua!" huudahti hän. "Vaikka -mietin sitä päiväkauden, niin unhottui se minulta illan tullen +<p>"Sehän on vallan kirottua, vallan kirottua!" huudahti hän. "Vaikka +mietin sitä päiväkauden, niin unhottui se minulta illan tullen kuitenkin."</p> -<p>Huomatessansa, että mies oli vilpittömästi pahoillansa, koetti rouva -lohduttaa häntä sanoen:</p> +<p>Huomatessansa, että mies oli vilpittömästi pahoillansa, koetti rouva +lohduttaa häntä sanoen:</p> -<p>"No, ehkäpä sinä muistat sen huomenna paremmin. Mitäs muuten kuuluu -uutta ministeristöön?"</p> +<p>"No, ehkäpä sinä muistat sen huomenna paremmin. Mitäs muuten kuuluu +uutta ministeristöön?"</p> -<p>"Niin, tosiaankin! Suuri uutinen: taas on eräs läkkiseppä nimitetty -päällikön apulaiseksi."</p> +<p>"Niin, tosiaankin! Suuri uutinen: taas on eräs läkkiseppä nimitetty +päällikön apulaiseksi."</p> -<p>Rouva kävi ihan vakavaksi.</p> +<p>Rouva kävi ihan vakavaksi.</p> -<p>"Missä osastossa?"</p> +<p>"Missä osastossa?"</p> <p>"Ulkomaisten tilausten toimistossa." Rouva harmistui.</p> -<p>"Ramonin sijalle siis! Juuri siihen virkaan, jossa tahtoisin nähdä -sinut! Entäs Ramon? Siirrettiin eläkkeelle?"</p> +<p>"Ramonin sijalle siis! Juuri siihen virkaan, jossa tahtoisin nähdä +sinut! Entäs Ramon? Siirrettiin eläkkeelle?"</p> -<p>"Aivan niin, eläkkeelle!" sopersi hra Caravan. Rouva vimmastui niin, -että myssy soljahti alas kaulalle.</p> +<p>"Aivan niin, eläkkeelle!" sopersi hra Caravan. Rouva vimmastui niin, +että myssy soljahti alas kaulalle.</p> -<p>"Silloin on kaikki lopussa eikä siinä talossa enää ole sinulla mitään -tekemistä. Ja mikä tuon herrasmiehen nimi on?"</p> +<p>"Silloin on kaikki lopussa eikä siinä talossa enää ole sinulla mitään +tekemistä. Ja mikä tuon herrasmiehen nimi on?"</p> <p>"Bonassat."</p> -<p>Rouva otti esille Meriväen kalenterin, joka hänellä aina oli käsillä ja -alkoi etsiä siitä: "Bonassat. Toulonissa. Syntynyt 1851. Oppilas 1871. -Alakomisaario 1875. Mutta onko hän koskaan ollut merillä tuo hra +<p>Rouva otti esille Meriväen kalenterin, joka hänellä aina oli käsillä ja +alkoi etsiä siitä: "Bonassat. Toulonissa. Syntynyt 1851. Oppilas 1871. +Alakomisaario 1875. Mutta onko hän koskaan ollut merillä tuo hra Bonassat?"</p> -<p>Tämän kysymyksen johdosta kirkastui hra Caravanin katse ja häntä alkoi -naurattaa sisällisesti, niin että pullea vatsansa hyppi.</p> +<p>Tämän kysymyksen johdosta kirkastui hra Caravanin katse ja häntä alkoi +naurattaa sisällisesti, niin että pullea vatsansa hyppi.</p> -<p>"Aivan saman verran kuin Balin ... vallan saman verran kuin hänen -päällikkönsä Balin!"</p> +<p>"Aivan saman verran kuin Balin ... vallan saman verran kuin hänen +päällikkönsä Balin!"</p> -<p>Nauraen yhä makeammin toisti hän vielä vanhan sukkeluuden, jolla hän +<p>Nauraen yhä makeammin toisti hän vielä vanhan sukkeluuden, jolla hän kerran oli saanut koko viraston nauramaan:</p> -<p>"Meritse heitä ei saa lähettää tarkastamaan Point-du-Jourin -laivasto-satamaa, sillä meritauti heidät höyryaluksella tavoittaisi!"</p> +<p>"Meritse heitä ei saa lähettää tarkastamaan Point-du-Jourin +laivasto-satamaa, sillä meritauti heidät höyryaluksella tavoittaisi!"</p> -<p>Mutta rva Caravania tämä ei naurattanut. Hän pysyi vakavana eikä -näyttänyt kuulleen koko sukkeluutta. Sitten mutisi hän leukaansa +<p>Mutta rva Caravania tämä ei naurattanut. Hän pysyi vakavana eikä +näyttänyt kuulleen koko sukkeluutta. Sitten mutisi hän leukaansa hiljallensa raappien:</p> -<p>"Jospa meillä vain olisi joku edusmies vallassamme! Sillä jos eduskunta -saisi tietää, kuinka ministeristön neljän seinän sisässä nykyään -menetellään, niin lentäisi ministeri tuoliltansa kuin..."</p> +<p>"Jospa meillä vain olisi joku edusmies vallassamme! Sillä jos eduskunta +saisi tietää, kuinka ministeristön neljän seinän sisässä nykyään +menetellään, niin lentäisi ministeri tuoliltansa kuin..."</p> -<p>Samassa kuului rappusista melua, joka keskeytti hänen lauseensa. -Katuojaretkiltänsä palasivat Maria Lovisa ja Filip August, tyrkkien ja -potkien toisiansa juostessansa ylös rappusia. Äiti hyökkäsi tuimana -heidän kimppuunsa, tarttui kumpaakin käsipuolesta ja viskasi lapset -sisään ravistaen heitä voimakkaasti.</p> +<p>Samassa kuului rappusista melua, joka keskeytti hänen lauseensa. +Katuojaretkiltänsä palasivat Maria Lovisa ja Filip August, tyrkkien ja +potkien toisiansa juostessansa ylös rappusia. Äiti hyökkäsi tuimana +heidän kimppuunsa, tarttui kumpaakin käsipuolesta ja viskasi lapset +sisään ravistaen heitä voimakkaasti.</p> -<p>Niin pian kuin nämä huomasivat isänsä, riensivät he hänen luoksensa. -Hän piti heitä hellästi ja kauvan syliinsä suljettuina, istahti -tuoliin, nosti heidät polvillensa ja alkoi lörpötellä heidän kanssansa.</p> +<p>Niin pian kuin nämä huomasivat isänsä, riensivät he hänen luoksensa. +Hän piti heitä hellästi ja kauvan syliinsä suljettuina, istahti +tuoliin, nosti heidät polvillensa ja alkoi lörpötellä heidän kanssansa.</p> -<p>Poika oli kampaamaton, yltäpäätä likainen, pikku nallikka, joka näytti -sangen heikkopäiseltä. Tyttö oli jo äitinsä kuva, puhui niinkuin hän, -toisti hänen sanojansa ja apinoipa hänen liikkeitänsäkin. Hänkin oli -kysyvinänsä: "Mitä uutta ministeristöön kuuluu?" ja isä vastasi +<p>Poika oli kampaamaton, yltäpäätä likainen, pikku nallikka, joka näytti +sangen heikkopäiseltä. Tyttö oli jo äitinsä kuva, puhui niinkuin hän, +toisti hänen sanojansa ja apinoipa hänen liikkeitänsäkin. Hänkin oli +kysyvinänsä: "Mitä uutta ministeristöön kuuluu?" ja isä vastasi iloisesti:</p> -<p>"Niin, katsos, setä Ramon, joka kerran kuukaudessa käy syömässä -päivällistä meillä, ei enää saapune tänne, tyttöseni. Hänen sijallensa -on nimitetty uusi alapäällikkö!"</p> +<p>"Niin, katsos, setä Ramon, joka kerran kuukaudessa käy syömässä +päivällistä meillä, ei enää saapune tänne, tyttöseni. Hänen sijallensa +on nimitetty uusi alapäällikkö!"</p> -<p>Tyttönen kohotti silmänsä ja katsoi isäänsä lausuen pikkuvanhan -säälillä:</p> +<p>Tyttönen kohotti silmänsä ja katsoi isäänsä lausuen pikkuvanhan +säälillä:</p> -<p>"Taas on siis yksi mennyt ohitsesi, isä!"</p> +<p>"Taas on siis yksi mennyt ohitsesi, isä!"</p> -<p>Isä lakkasi nauramasta eikä vastannut tähän muistutukseen mitään; -johtaaksensa puheen toiselle tolalle kääntyi hän vaimonsa puoleen, joka +<p>Isä lakkasi nauramasta eikä vastannut tähän muistutukseen mitään; +johtaaksensa puheen toiselle tolalle kääntyi hän vaimonsa puoleen, joka nyt puhdisti akkunoita.</p> -<p>"Äiti voi kai hyvin tuolla yläkerrassa?"</p> +<p>"Äiti voi kai hyvin tuolla yläkerrassa?"</p> -<p>Rva Caravan lakkasi työstänsä, kääntyi päin, siirsi niskaan lipuneen -myssynsä paikoilleen ja sanoi vapisevin huulin:</p> +<p>Rva Caravan lakkasi työstänsä, kääntyi päin, siirsi niskaan lipuneen +myssynsä paikoilleen ja sanoi vapisevin huulin:</p> -<p>"Niin, puhukaamme vain äidistäsi! Tänään on hän taas kauniisti -käyttäytynyt! Ajattelehan, että kun parturin vaimo tästä -alakerrasta ... minun poissaollessani ... tuli lainaamaan meiltä -tärkkelyspakettia, niin ajoi äitisi hänet suorastansa ulos haukkuen -häntä kerjäläis-akaksi. Mutta sitten sai hän itse kuulla kunniansa -minulta! Tietysti tekeysi hän aivan kuuroksi, kuten hänen tapansa on, -aina kun hänelle totuuksia sanotaan, mutta tiedänhän minä hänellä -olevan yhtä hyvät korvat kuin minullakin: se on vain hänen kujeitansa. -Paras todistus siitä on, että hän kapusi takaisin yläkertaan sanaakaan +<p>"Niin, puhukaamme vain äidistäsi! Tänään on hän taas kauniisti +käyttäytynyt! Ajattelehan, että kun parturin vaimo tästä +alakerrasta ... minun poissaollessani ... tuli lainaamaan meiltä +tärkkelyspakettia, niin ajoi äitisi hänet suorastansa ulos haukkuen +häntä kerjäläis-akaksi. Mutta sitten sai hän itse kuulla kunniansa +minulta! Tietysti tekeysi hän aivan kuuroksi, kuten hänen tapansa on, +aina kun hänelle totuuksia sanotaan, mutta tiedänhän minä hänellä +olevan yhtä hyvät korvat kuin minullakin: se on vain hänen kujeitansa. +Paras todistus siitä on, että hän kapusi takaisin yläkertaan sanaakaan virkkamatta."</p> -<p>Hra Caravaniin vaikutti tämä niin kiusallisesti, ettei hän puhunut -mitään; palvelustyttö tuli samassa ilmoittamaan, että pöytä oli -katettu. Silloin otti hra Caravan luudan varren, joka tätä tarkoitusta +<p>Hra Caravaniin vaikutti tämä niin kiusallisesti, ettei hän puhunut +mitään; palvelustyttö tuli samassa ilmoittamaan, että pöytä oli +katettu. Silloin otti hra Caravan luudan varren, joka tätä tarkoitusta varten aina oli nurkassa, ja koputti kolme kertaa kattoon antaaksensa -merkin äidille. Sitten menivät he saliin, missä nuorempi rva Caravan +merkin äidille. Sitten menivät he saliin, missä nuorempi rva Caravan vanhusta odotellessa ammensi liemi-annokset valmiiksi. Mutta vanhus ei -tullutkaan alas ja liemi alkoi jo jäähtyä. Toiset rupesivat syömään ja -kun liemi oli syöty, odotettiin häntä jälleen. Rouvaa tämä jo harmitti; -hän viskoi vihansa puolisonsa ylitse.</p> +tullutkaan alas ja liemi alkoi jo jäähtyä. Toiset rupesivat syömään ja +kun liemi oli syöty, odotettiin häntä jälleen. Rouvaa tämä jo harmitti; +hän viskoi vihansa puolisonsa ylitse.</p> -<p>"Näin tekee hän aivan tahallansa. Ja sinä taas pidät tietysti hänen +<p>"Näin tekee hän aivan tahallansa. Ja sinä taas pidät tietysti hänen puoltansa."</p> -<p>Kahden tulen väliin joutuneena ei hra Caravan tiennyt mitä vastata, -vaan lähetti vihdoin Maria Lovisan kysymään mummolta, miksi hän -viivytteli. Ja sitten istui hän ja odotti alaspäin katsellen, sillä -välin kuin hänen vaimonsa harmistuneena kilisti veitsellänsä lasin +<p>Kahden tulen väliin joutuneena ei hra Caravan tiennyt mitä vastata, +vaan lähetti vihdoin Maria Lovisan kysymään mummolta, miksi hän +viivytteli. Ja sitten istui hän ja odotti alaspäin katsellen, sillä +välin kuin hänen vaimonsa harmistuneena kilisti veitsellänsä lasin laitaan.</p> -<p>Ovi aukesi samassa ja tyttönen palasi yksin takaisin hengästyneenä ja +<p>Ovi aukesi samassa ja tyttönen palasi yksin takaisin hengästyneenä ja kalpeana.</p> -<p>"Mummo makasi lattialla," sanoi hän huohottaen.</p> +<p>"Mummo makasi lattialla," sanoi hän huohottaen.</p> -<p>Hra Caravan hypähti ylös, viskasi ruokaliinansa pöydälle ja juoksi ylös -rappusia, joilta kuului hänen pitkien, nopeiden askeltensa kaiku; -vakuutettuna siitä, että tämä taas oli anopin keksimiä kujeita, -kohautti rouva olkapäitänsä koko ilmoitukselle, mutta seurasi -verkallensa sentään miehensä jäljessä.</p> +<p>Hra Caravan hypähti ylös, viskasi ruokaliinansa pöydälle ja juoksi ylös +rappusia, joilta kuului hänen pitkien, nopeiden askeltensa kaiku; +vakuutettuna siitä, että tämä taas oli anopin keksimiä kujeita, +kohautti rouva olkapäitänsä koko ilmoitukselle, mutta seurasi +verkallensa sentään miehensä jäljessä.</p> -<p>Mummo makasi pitkällänsä keskellä lattiaa, kasvot permantoon -käännettyinä, ja kun hra Caravan käänsi hänet seljällensä jäi hän -siihen rojottamaan yhtä liikkumattomana, keltaisine, kuivine -kurttuisine kasvoinensa, silmät ummessa, huulet tiviisti suljettuina ja -koko tuo laihan kuiva ruumis jäykistyneenä vallan tunnottomaksi.</p> +<p>Mummo makasi pitkällänsä keskellä lattiaa, kasvot permantoon +käännettyinä, ja kun hra Caravan käänsi hänet seljällensä jäi hän +siihen rojottamaan yhtä liikkumattomana, keltaisine, kuivine +kurttuisine kasvoinensa, silmät ummessa, huulet tiviisti suljettuina ja +koko tuo laihan kuiva ruumis jäykistyneenä vallan tunnottomaksi.</p> -<p>Caravan polvistui hänen viereensä ja vaikeroi:</p> +<p>Caravan polvistui hänen viereensä ja vaikeroi:</p> -<p>"Voi äiti raukkaa, voi minun poloista äiti-raukkaani!"</p> +<p>"Voi äiti raukkaa, voi minun poloista äiti-raukkaani!"</p> -<p>Kun rouva oli tarkastanut häntä vähän aikaa, selitti hän lyhyesti:</p> +<p>Kun rouva oli tarkastanut häntä vähän aikaa, selitti hän lyhyesti:</p> -<p>"Muori on taas saanut pyörtymyskohtauksen, siinä kaikki! Mutta sen on -hän tehnyt riistääksensä meiltä ruokarauhan, ole varma siitä!"</p> +<p>"Muori on taas saanut pyörtymyskohtauksen, siinä kaikki! Mutta sen on +hän tehnyt riistääksensä meiltä ruokarauhan, ole varma siitä!"</p> -<p>Yhdessä kantoivat he mummon sänkyyn ja riisuivat pitovaatteet hänen -yltänsä. Sitten ryhtyivät he kolmen hengen — hra ja rva Caravan sekä -palvelustyttö — häntä hieromaan. Mutta kaikista näistä ponnistuksista +<p>Yhdessä kantoivat he mummon sänkyyn ja riisuivat pitovaatteet hänen +yltänsä. Sitten ryhtyivät he kolmen hengen — hra ja rva Caravan sekä +palvelustyttö — häntä hieromaan. Mutta kaikista näistä ponnistuksista huolimatta ei muori tullut tajullensa.</p> -<p>Silloin lähetti hra Caravan palvelustytön — Rosalien — noutamaan -tohtori Chenetiä. Tämä asui Suresnesiin päin vievällä rantakadulla, -joka oli jotenkin kaukana. Odotus kävi siis pitkälliseksi.</p> +<p>Silloin lähetti hra Caravan palvelustytön — Rosalien — noutamaan +tohtori Chenetiä. Tämä asui Suresnesiin päin vievällä rantakadulla, +joka oli jotenkin kaukana. Odotus kävi siis pitkälliseksi.</p> -<p>Vihdoinkin hän saapui, tutki vanhuksen tilaa, tunnusteli häntä, -kuunteli hengitystä ja ilmoitti:</p> +<p>Vihdoinkin hän saapui, tutki vanhuksen tilaa, tunnusteli häntä, +kuunteli hengitystä ja ilmoitti:</p> -<p>"Hän on kuollut!"</p> +<p>"Hän on kuollut!"</p> -<p>Hra Caravan kumartui vainajan ylitse ja ratkesi itkeä nyyhkyttämään, ja -suuteli kiihkeästi äitinsä kangistuneita kasvoja; ja niin runsaita -surun kyyneliä vuodatti hän, että nämä suurina vesipisaroina tippuivat +<p>Hra Caravan kumartui vainajan ylitse ja ratkesi itkeä nyyhkyttämään, ja +suuteli kiihkeästi äitinsä kangistuneita kasvoja; ja niin runsaita +surun kyyneliä vuodatti hän, että nämä suurina vesipisaroina tippuivat vanhuksen poskille ja otsalle.</p> -<p>Rva Caravan teki kaikki, mitä sovinnaiset tavat miniältä tällaisissa -surutapauksissa voivat vaatia: hän seisoi puolisonsa takana, voihkaili -heikosti ja hieroi itsepintaisesti silmiänsä.</p> +<p>Rva Caravan teki kaikki, mitä sovinnaiset tavat miniältä tällaisissa +surutapauksissa voivat vaatia: hän seisoi puolisonsa takana, voihkaili +heikosti ja hieroi itsepintaisesti silmiänsä.</p> -<p>Turvonnein kasvoin, harva tukka epäjärjestyksessä ja todellisen surunsa -rumentamana nousi hra Caravan äkkiä ylös:</p> +<p>Turvonnein kasvoin, harva tukka epäjärjestyksessä ja todellisen surunsa +rumentamana nousi hra Caravan äkkiä ylös:</p> -<p>"Mutta oletteko varma, tohtori, oletteko ihan varma siitä, että hän on +<p>"Mutta oletteko varma, tohtori, oletteko ihan varma siitä, että hän on kuollut?"</p> -<p>Tohtori Chenet lähestyi nopeasti uudelleen vainajaa, ja tutki sitä -ammattimiehen taitavalla nokkeluudella ikäänkuin liikemies -kauppatavaraansa kiittäessänsä.</p> - -<p>"Katsokaa itse, ystäväni, katsokaa silmiä!" Samassa nosti hän -silmäluomia ja silloin paljastui hänen sormensa alta muorin katse ... -entinen muuttumaton katse ... ainoastaan silmäterä oli ehkä hieman -laajempi kuin ennen. Caravaniin vaikutti tämä sysäyksenä rintaan ja hän -tunsi koko ruumiinsa värisevän.</p> - -<p>Chenet nosti jäykistynyttä käsivartta, koetti avata muorin -yhteenpuristettuja sormia ja tiuskasi harmistuneena ikäänkuin olisi -joku syyttänyt häntä valheesta:</p> - -<p>"Tai katsokaa tätä kättä? Olkaa huoletta! Tällaisessa tapauksessa en -ole vielä koskaan erehtynyt!"</p> - -<p>Caravan heittäysi ryvettyneenä jälleen ruumiin yli ja itki melkein -ulisemalla. Ollen itkevinänsä hänkin, puuhaili rouva vainajan sängyn -vieressä: ensin nosti hän yöpöydän lähemmäs, peitti sen ruokaliinalla, -nosti sille neljä kynttilää, sytytti ne palamaan, otti uunipeilin takaa -puksipuun oksan, täytti erään pikku lautasen tavallisella vedellä, kun -ei ollut vihkivettä saapuvilla, laski oksan tälle lautaselle ja asetti -sen vihdoin yöpöydälle kynttiläin väliin. Hetkisen mietittyänsä heitti -hän siihen vielä hyppysellisen suolaa arvatenkin siinä uskossa, että -tämä oli jonkunlaista ehtoollispyhitystä.</p> - -<p>Suoritettuansa nämä tavanmukaiset välttämättömyydet, joilla vainajaa -aina oli muistettava, jäi hän liikkumattomana seisomaan paikallensa. -Tohtori, joka oli auttanut häntä näissä toimituksissa, kuiskasi hänelle +<p>Tohtori Chenet lähestyi nopeasti uudelleen vainajaa, ja tutki sitä +ammattimiehen taitavalla nokkeluudella ikäänkuin liikemies +kauppatavaraansa kiittäessänsä.</p> + +<p>"Katsokaa itse, ystäväni, katsokaa silmiä!" Samassa nosti hän +silmäluomia ja silloin paljastui hänen sormensa alta muorin katse ... +entinen muuttumaton katse ... ainoastaan silmäterä oli ehkä hieman +laajempi kuin ennen. Caravaniin vaikutti tämä sysäyksenä rintaan ja hän +tunsi koko ruumiinsa värisevän.</p> + +<p>Chenet nosti jäykistynyttä käsivartta, koetti avata muorin +yhteenpuristettuja sormia ja tiuskasi harmistuneena ikäänkuin olisi +joku syyttänyt häntä valheesta:</p> + +<p>"Tai katsokaa tätä kättä? Olkaa huoletta! Tällaisessa tapauksessa en +ole vielä koskaan erehtynyt!"</p> + +<p>Caravan heittäysi ryvettyneenä jälleen ruumiin yli ja itki melkein +ulisemalla. Ollen itkevinänsä hänkin, puuhaili rouva vainajan sängyn +vieressä: ensin nosti hän yöpöydän lähemmäs, peitti sen ruokaliinalla, +nosti sille neljä kynttilää, sytytti ne palamaan, otti uunipeilin takaa +puksipuun oksan, täytti erään pikku lautasen tavallisella vedellä, kun +ei ollut vihkivettä saapuvilla, laski oksan tälle lautaselle ja asetti +sen vihdoin yöpöydälle kynttiläin väliin. Hetkisen mietittyänsä heitti +hän siihen vielä hyppysellisen suolaa arvatenkin siinä uskossa, että +tämä oli jonkunlaista ehtoollispyhitystä.</p> + +<p>Suoritettuansa nämä tavanmukaiset välttämättömyydet, joilla vainajaa +aina oli muistettava, jäi hän liikkumattomana seisomaan paikallensa. +Tohtori, joka oli auttanut häntä näissä toimituksissa, kuiskasi hänelle hiljaa:</p> -<p>"Meidän täytyy saattaa hra Caravan täältä pois!"</p> +<p>"Meidän täytyy saattaa hra Caravan täältä pois!"</p> -<p>Rouva nyökkäsi myöntymykseksi, lähestyi yhä polvillansa nyyhkivää -puolisoansa ja nosti häntä toisesta käsivarresta samalla kuin hra +<p>Rouva nyökkäsi myöntymykseksi, lähestyi yhä polvillansa nyyhkivää +puolisoansa ja nosti häntä toisesta käsivarresta samalla kuin hra Chenet tarttui toiseen.</p> -<p>Ensin istuttivat he hänet tuoliin; rouva suuteli häntä otsalle ja -moitti häntä lempeästi. Tohtori yhtyi häneen ja koetti kehoittaa häntä -lujuuteen, rohkaisemaan mielensä ja alistumaan sallimuksen tahtoon, -ihmetellen että mies voi kovan onnen sattuessa noin tyyten menettää -miehuutensa. Sitten tarttuivat molemmat uudellensa häneen kiinni ja -kantoivat hänet pois.</p> - -<p>Alas vietäessä vaikeroi hän vallan uupuneena kuin suuri lapsi, nyyhkien -suonenvedontapaisesti, käsivarret velttoina ja jalat raukeina. -Koneellisesti jalkojansa muutellen astui hän toisten kannattamana alas -rappusia tietämättä, kuinka hän alas tuli.</p> - -<p>Sitten istuttivat he miesparan samaan nojatuoliin, jossa hänen aina oli -tapansa istua aterioidessa ja jonka kohdalla vielä oli häneltä äsken -kesken jäänyt liemilautanen lusikoinensa. Tähän jäi hän hievahtamatta +<p>Ensin istuttivat he hänet tuoliin; rouva suuteli häntä otsalle ja +moitti häntä lempeästi. Tohtori yhtyi häneen ja koetti kehoittaa häntä +lujuuteen, rohkaisemaan mielensä ja alistumaan sallimuksen tahtoon, +ihmetellen että mies voi kovan onnen sattuessa noin tyyten menettää +miehuutensa. Sitten tarttuivat molemmat uudellensa häneen kiinni ja +kantoivat hänet pois.</p> + +<p>Alas vietäessä vaikeroi hän vallan uupuneena kuin suuri lapsi, nyyhkien +suonenvedontapaisesti, käsivarret velttoina ja jalat raukeina. +Koneellisesti jalkojansa muutellen astui hän toisten kannattamana alas +rappusia tietämättä, kuinka hän alas tuli.</p> + +<p>Sitten istuttivat he miesparan samaan nojatuoliin, jossa hänen aina oli +tapansa istua aterioidessa ja jonka kohdalla vielä oli häneltä äsken +kesken jäänyt liemilautanen lusikoinensa. Tähän jäi hän hievahtamatta istumaan tuijottaen viinilasiinsa ja muuten niin masentuneena, ettei -hänellä ollut ainoatakaan selväjärkistä ajatusta.</p> +hänellä ollut ainoatakaan selväjärkistä ajatusta.</p> -<p>Rva Caravan puhutteli sitten tohtoria eriksensä kysellen mitä -muodollisuuksia hänen vielä oli noudatettava, ja tiedustellen muita -tähän tapaukseen kuuluvia asioita. Tohtori Chenet näytti ensin -odottavan jotakin, mutta otti sitten hattunsa ja hyvästeli ilmoittaen -samalla, ett'ei hän vielä ollut syönyt päivällistä.</p> +<p>Rva Caravan puhutteli sitten tohtoria eriksensä kysellen mitä +muodollisuuksia hänen vielä oli noudatettava, ja tiedustellen muita +tähän tapaukseen kuuluvia asioita. Tohtori Chenet näytti ensin +odottavan jotakin, mutta otti sitten hattunsa ja hyvästeli ilmoittaen +samalla, ett'ei hän vielä ollut syönyt päivällistä.</p> -<p>"Mitä? Ettekö te ole vielä syönyt päivällistä?" huudahti rouva. "Jääkää -toki meille päivälliselle, hra tohtori, jääkäähän toki! Tarjoomme mitä -meillä sattuu itsellämme olemaan. Että meille ei ruoka nyt oikein +<p>"Mitä? Ettekö te ole vielä syönyt päivällistä?" huudahti rouva. "Jääkää +toki meille päivälliselle, hra tohtori, jääkäähän toki! Tarjoomme mitä +meillä sattuu itsellämme olemaan. Että meille ei ruoka nyt oikein maista, sen suonette anteeksi!"</p> -<p>Mutta tohtori kieltäysi estellen.</p> +<p>Mutta tohtori kieltäysi estellen.</p> -<p>"Kuinka? Jääkää toki. Tällaisissa tapauksissa on hauskaa nähdä ystäviä -ympärillänsä. Ja ehkäpä voitte te saada mieheni hieman rohkaistumaan. -Hänen täytyy välttämättä tointua ja voimistua!"</p> +<p>"Kuinka? Jääkää toki. Tällaisissa tapauksissa on hauskaa nähdä ystäviä +ympärillänsä. Ja ehkäpä voitte te saada mieheni hieman rohkaistumaan. +Hänen täytyy välttämättä tointua ja voimistua!"</p> -<p>Tohtori kumarsi ja laski jälleen lakkinsa pois:</p> +<p>Tohtori kumarsi ja laski jälleen lakkinsa pois:</p> -<p>"Siinä tapauksessa minä jään, arvoisa rouva", sanoi hän.</p> +<p>"Siinä tapauksessa minä jään, arvoisa rouva", sanoi hän.</p> -<p>Rouva antoi höpertyneelle Rosalielle muutamia käskyjä, istuutui itsekin -pöytään, oli syövinänsä ja ilmoitti tahtovansa pitää seuraa +<p>Rouva antoi höpertyneelle Rosalielle muutamia käskyjä, istuutui itsekin +pöytään, oli syövinänsä ja ilmoitti tahtovansa pitää seuraa "tohtorille".</p> -<p>Jäähtyneen liemen jälkeen, jota hra Chenet pyysi toistamiseen, +<p>Jäähtyneen liemen jälkeen, jota hra Chenet pyysi toistamiseen, tarjottiin jotakin sipulilta tulevaa "satakertaa", jota rouvakin hieman -maistoi. Tohtorin mielestä oli se erinomaista.</p> +maistoi. Tohtorin mielestä oli se erinomaista.</p> -<p>"Eikö totta?" hymyili emäntä kääntyen miehensä puoleen: "Ota nyt -sinäkin tätä vähäisen, Alfred, että on edes jotakin vatsassasi. Muista, -että sinulla on pitkä yö edessäsi!"</p> +<p>"Eikö totta?" hymyili emäntä kääntyen miehensä puoleen: "Ota nyt +sinäkin tätä vähäisen, Alfred, että on edes jotakin vatsassasi. Muista, +että sinulla on pitkä yö edessäsi!"</p> -<p>Tottelevaisena ojensi tämä lautasensa ja vallan yhtä tottelevaisena -olisi hän mennyt heti levolle, jos vaimo vain olisi käskenyt häntä, -sillä hän näytti vastustelematta ja empimättä tekevän kaikki, mitä -käskettiin. Hän söi.</p> +<p>Tottelevaisena ojensi tämä lautasensa ja vallan yhtä tottelevaisena +olisi hän mennyt heti levolle, jos vaimo vain olisi käskenyt häntä, +sillä hän näytti vastustelematta ja empimättä tekevän kaikki, mitä +käskettiin. Hän söi.</p> -<p>Tohtori otti itse kolme kertaa eteensä ja rva Caravan söi niinikään -melkoisen kämpäleen, nieleskellen sen alas erityisesti harkitulla -välinpitämättömyydellä.</p> +<p>Tohtori otti itse kolme kertaa eteensä ja rva Caravan söi niinikään +melkoisen kämpäleen, nieleskellen sen alas erityisesti harkitulla +välinpitämättömyydellä.</p> -<p>Kun palvelustyttö toi makaronikulhon, mutisi tohtori:</p> +<p>Kun palvelustyttö toi makaronikulhon, mutisi tohtori:</p> -<p>"Tuopa näyttää mainiolta, hiisi vie!"</p> +<p>"Tuopa näyttää mainiolta, hiisi vie!"</p> -<p>Rouva jakoi siitä kaikkien lautasille, myöskin lapsille, jotka tällä -välin olivat vapaasti ryypiskelleet viiniä ilman vettä ja potkiskelivat -toisiansa pöydän alla.</p> +<p>Rouva jakoi siitä kaikkien lautasille, myöskin lapsille, jotka tällä +välin olivat vapaasti ryypiskelleet viiniä ilman vettä ja potkiskelivat +toisiansa pöydän alla.</p> -<p>Tohtori muistutti suuren Rossinin mieltymystä tähän italialaiseen +<p>Tohtori muistutti suuren Rossinin mieltymystä tähän italialaiseen ruokalajiin:</p> -<p>"Kuulkaas, sehän sointuu runoksi", sanoi hän; "joku voisi alkaa runonsa -esim. tähän tapaan: 'Niin maestro Rossini ja oiva macaroni' j.n.e."</p> - -<p>Muut eivät kuunnelleet hänen sukkeluuksiansa. Rouva, joka äkkiä oli -käynyt miettiväiseksi, ajatteli tapauksen kaikkia mahdollisia -seurauksia. Hra Caravan kiersi sillä aikaa kuulia leivästä ja laski ne -sitten riviin pöydälle, katsellen niitä tuhmana kuin epatto. Sitäpaitse -näytti hän kärsivän polttavaa janoa, koskapa hän alinomaa vei -viinilasin huulillensa. Ajatukset, jotka odottamaton tapaus ja siitä -johtuva suru jo äsken oli pimittänyt, menettivät nyt viimeisetkin -älynsiteensä ja kuulustivat vapaina hyrisevän ympäri koko ruumiin ... +<p>"Kuulkaas, sehän sointuu runoksi", sanoi hän; "joku voisi alkaa runonsa +esim. tähän tapaan: 'Niin maestro Rossini ja oiva macaroni' j.n.e."</p> + +<p>Muut eivät kuunnelleet hänen sukkeluuksiansa. Rouva, joka äkkiä oli +käynyt miettiväiseksi, ajatteli tapauksen kaikkia mahdollisia +seurauksia. Hra Caravan kiersi sillä aikaa kuulia leivästä ja laski ne +sitten riviin pöydälle, katsellen niitä tuhmana kuin epatto. Sitäpaitse +näytti hän kärsivän polttavaa janoa, koskapa hän alinomaa vei +viinilasin huulillensa. Ajatukset, jotka odottamaton tapaus ja siitä +johtuva suru jo äsken oli pimittänyt, menettivät nyt viimeisetkin +älynsiteensä ja kuulustivat vapaina hyrisevän ympäri koko ruumiin ... juuri alkavan ruoansulatuksen raskaassa huumauksessa.</p> -<p>Tohtori Chenet joi muuten kuin sieni ja näytti huomattavasti päihtyvän. -Myöskin rouvassa näkyi tavattomampia hermokohtauksia seuraava -vastatila: hän kävi vilkkaaksi, puheliaaksi ja tunsi päätänsä hiukan -huimaavan, vaikka hän ei ollutkaan juonut muuta kuin vettä.</p> - -<p>Hra Chenet oli ruvennut kertomaan erinäisistä kuolemantapauksista, -jotka hänen mielestänsä olivat olleet hauskoja. Tässä Pariisin -etu-kaupungissa (Neuillyssä), jonka asukkaat enimmäksensä ovat -maaseudulta kotoisin, huomaa talonpoikain välinpitämättömyyttä kuolemaa -ja vastakuollutta vainajaa kohtaan, vaikkapa tämä olisikin -asianomaisten oma isä tai äiti, samoin sitä kunnioituksen puutetta ja +<p>Tohtori Chenet joi muuten kuin sieni ja näytti huomattavasti päihtyvän. +Myöskin rouvassa näkyi tavattomampia hermokohtauksia seuraava +vastatila: hän kävi vilkkaaksi, puheliaaksi ja tunsi päätänsä hiukan +huimaavan, vaikka hän ei ollutkaan juonut muuta kuin vettä.</p> + +<p>Hra Chenet oli ruvennut kertomaan erinäisistä kuolemantapauksista, +jotka hänen mielestänsä olivat olleet hauskoja. Tässä Pariisin +etu-kaupungissa (Neuillyssä), jonka asukkaat enimmäksensä ovat +maaseudulta kotoisin, huomaa talonpoikain välinpitämättömyyttä kuolemaa +ja vastakuollutta vainajaa kohtaan, vaikkapa tämä olisikin +asianomaisten oma isä tai äiti, samoin sitä kunnioituksen puutetta ja itsetiedotonta raakuutta kuolleiden suhteen, joka on niin yleinen maaseudulla, mutta Pariisissa aivan harvinainen.</p> -<p>"Viime viikolla esimerkiksi", kertoi hän, "kutsuttiin minut erääseen -taloon Puteauxin kadun varrella. Minä riennän sinne, tapaan sairaan jo -kuolleena ja kuolinvuoteen ympärillä koko perheen, joka par'aikaa -kaikessa rauhassa tyhjensi edellisenä päivänä vainajan oikullisesta -käskystä ostettua anisettipulloa."</p> +<p>"Viime viikolla esimerkiksi", kertoi hän, "kutsuttiin minut erääseen +taloon Puteauxin kadun varrella. Minä riennän sinne, tapaan sairaan jo +kuolleena ja kuolinvuoteen ympärillä koko perheen, joka par'aikaa +kaikessa rauhassa tyhjensi edellisenä päivänä vainajan oikullisesta +käskystä ostettua anisettipulloa."</p> -<p>Rouva Caravan, joka nyt mietti perintö-osuutta, ei kuunnellut häntä; -hra Caravan taas, jonka aivot olivat vallan tyhjät, ei olisi ymmärtänyt -mitään, vaikka olisi kuunnellutkin tohtorin puheita.</p> +<p>Rouva Caravan, joka nyt mietti perintö-osuutta, ei kuunnellut häntä; +hra Caravan taas, jonka aivot olivat vallan tyhjät, ei olisi ymmärtänyt +mitään, vaikka olisi kuunnellutkin tohtorin puheita.</p> -<p>Vihdoin tarjottiin kahvia, sangen väkevää kahvia, jonka piti olla kuin -"lohdutusta surun vaivaan". Sitä tyhjennettiin konjakin kanssa useampia -kuppeja ja jokaiselta kupilta hohtivat posket entistänsä punaisempina, -mutta sekavia aivoja se ei juuri selvittänyt.</p> +<p>Vihdoin tarjottiin kahvia, sangen väkevää kahvia, jonka piti olla kuin +"lohdutusta surun vaivaan". Sitä tyhjennettiin konjakin kanssa useampia +kuppeja ja jokaiselta kupilta hohtivat posket entistänsä punaisempina, +mutta sekavia aivoja se ei juuri selvittänyt.</p> -<p>Äkkiä valtasi tohtori koko pullon kaataaksensa piiskaryypyt +<p>Äkkiä valtasi tohtori koko pullon kaataaksensa piiskaryypyt itsekullekin. Keskustelu kuoli pois ja kaikki kolme huhtoivat kaulansa -tuolla kellertävällä siirapilta näyttävällä, sokeroidulla konjakilla. -Nyt alkoivat he olla lämpimiä ja kylläisiä, ja tunsivat itsessänsä -tuota eläimellistä tyytyväisyyttä jonka alkohooli-juomat, päivällisten -päälle nautittuina, ehdottomasti herättävät meissä.</p> +tuolla kellertävällä siirapilta näyttävällä, sokeroidulla konjakilla. +Nyt alkoivat he olla lämpimiä ja kylläisiä, ja tunsivat itsessänsä +tuota eläimellistä tyytyväisyyttä jonka alkohooli-juomat, päivällisten +päälle nautittuina, ehdottomasti herättävät meissä.</p> <p>Lapset olivat nukahtaneet ja Rosalie saattoi ne levolle.</p> -<p>Koneellisesti totellen sitä juovuttamisvaistoa, joka kaikille +<p>Koneellisesti totellen sitä juovuttamisvaistoa, joka kaikille onnettomille on niin ominainen, joi hra Caravankin useampia laseja -konjakkia. Hänen silmänsä alkoivat omituisesti loistaa.</p> +konjakkia. Hänen silmänsä alkoivat omituisesti loistaa.</p> -<p>Tohtori nousi ylös ja aikoi poistua. Ottaen ystäväänsä käsivarresta -sanoi hän:</p> +<p>Tohtori nousi ylös ja aikoi poistua. Ottaen ystäväänsä käsivarresta +sanoi hän:</p> -<p>"Kas niin, tule nyt kanssani kävelemään! Raitis ilma tekee sinulle -hyvää... Surujansa täytyy koettaa haihduttaa!"</p> +<p>"Kas niin, tule nyt kanssani kävelemään! Raitis ilma tekee sinulle +hyvää... Surujansa täytyy koettaa haihduttaa!"</p> -<p>Caravan totteli nöyrästi, otti hattunsa ja keppinsä ja lähti. -Käsikynkässä astelivat ystävykset alas Seine-joelle päin taivaan -tähtikirkkaana kimmeltäessä.</p> +<p>Caravan totteli nöyrästi, otti hattunsa ja keppinsä ja lähti. +Käsikynkässä astelivat ystävykset alas Seine-joelle päin taivaan +tähtikirkkaana kimmeltäessä.</p> -<p>Miellyttävät tuoksut täyttivät lempeän, öisen ilman, sillä kaikissa -läheisissä puutarhoissa loistelivat kukkaset täydessä kukoistuksessansa -ja päivällä uinahtaneet lemut virkosivat ja elpyivät illan tullen, -sekottuen hämärissä tohahteleviin, keveihin tuulenhenkäyksiin.</p> +<p>Miellyttävät tuoksut täyttivät lempeän, öisen ilman, sillä kaikissa +läheisissä puutarhoissa loistelivat kukkaset täydessä kukoistuksessansa +ja päivällä uinahtaneet lemut virkosivat ja elpyivät illan tullen, +sekottuen hämärissä tohahteleviin, keveihin tuulenhenkäyksiin.</p> -<p>Leveä puistotie oli autio ja hiljainen. Kahden puolen tietä paloivat +<p>Leveä puistotie oli autio ja hiljainen. Kahden puolen tietä paloivat kaasulamput, joiden kaksoisrivit ulottuivat aina riemuportille saakka. -Pariisista, joka kuumoitti etäällä punertavassa hohteessa, kuului -sentään kaamea humu. Oli kuin olisi kuulunut lakkaamaton, hiljainen -rummun-pärinä, ja siihen vastasi toisinaan etäällä kulkevan junan -vihellys, jonka päästi joku täyttä vauhtia ... pääkaupunkia kohti ... -kiitävä veturi taikka yön pimeydessä ... tätä vastaan tuleva ja merelle -päin rientävä juna.</p> - -<p>Illan raitis tuulenhenki, joka äkkiä lehahti ystävyksiä vastaan, -vaikutti näihin niin voimakkaasti, että tohtori hieman hoiperteli ja -hra Caravan tunsi sen huumauksen vain lisääntyvän, jota hän oli -kärsinyt jo päivällisistä saakka. Hän kulki kuin unessa turtunein +Pariisista, joka kuumoitti etäällä punertavassa hohteessa, kuului +sentään kaamea humu. Oli kuin olisi kuulunut lakkaamaton, hiljainen +rummun-pärinä, ja siihen vastasi toisinaan etäällä kulkevan junan +vihellys, jonka päästi joku täyttä vauhtia ... pääkaupunkia kohti ... +kiitävä veturi taikka yön pimeydessä ... tätä vastaan tuleva ja merelle +päin rientävä juna.</p> + +<p>Illan raitis tuulenhenki, joka äkkiä lehahti ystävyksiä vastaan, +vaikutti näihin niin voimakkaasti, että tohtori hieman hoiperteli ja +hra Caravan tunsi sen huumauksen vain lisääntyvän, jota hän oli +kärsinyt jo päivällisistä saakka. Hän kulki kuin unessa turtunein mielin, raukeana ja jonkunlaisen siveellisen tylstymisen tilassa, joka -esti häntä tuntemasta mitään kipua ja melkein täytti hänen mielensä -mielihyvän tunteella, jota luonnon lempeät lemut vielä lisäsivät.</p> - -<p>Sillalle tultuansa kääntyivät he oikealle, jolloin joelta puhaltava -raitis tuulahdus miellyttävästi hyväili heidän kasvojansa. Levollisena -ja mahtavana virtaili se korkean poppelikujanteen takana. Tähdet -kuvastuivat sen välkkyvään kalvoon ... näyttivät ikäänkuin -uiskentelevan virtaa alaspäin. Hieno, vaalea usvaharso, joka lepäsi -joen toisella rannalla, toi heidän keuhkoihinsa kosteuden tunteen ja -hra Caravan pysähtyi äkkiä paikoillensa säpsähtäen tuota omituista joen -hajua, joka herätti hänessä vanhoja muistoja.</p> - -<p>Äkkiä oli hän näkevinänsä äitinsä elämässä niitä aikoja, jolloin hän -oli vielä lapsi ja konttasi koti-talon edustalla kaukana Picardiessä -katsellen, kuinka äiti pesi vaatteita vähäisessä purossa, joka juoksi -heidän puutarhansa läpi. Hän oli kuulevinansa tämän pyykkikartun -kapseen maalaishiljaisuudessa ja äidin äänen, joka huusi: "Alfred, -tuopas vähän lisää suopaa!" Nyt tunsi hän saman jokihajun, saman -kosteasta maasta nousevan usvanhajun ja samat notkoista käyvät uhot, -joiden omituinen tuoksu oli jäänyt haihtumattomasti hänen muistoonsa; -nyt kun hänen äitinsä juuri oli kuollut, piti tämän muiston siis -hänessä uudistuman!</p> - -<p>Ankaran surun valtaamana pysähtyi hän jäykistyneenä eikä voinut -liikahtaa paikoiltansa. Oli kuin salama olisi äkkiä valaissut häntä +esti häntä tuntemasta mitään kipua ja melkein täytti hänen mielensä +mielihyvän tunteella, jota luonnon lempeät lemut vielä lisäsivät.</p> + +<p>Sillalle tultuansa kääntyivät he oikealle, jolloin joelta puhaltava +raitis tuulahdus miellyttävästi hyväili heidän kasvojansa. Levollisena +ja mahtavana virtaili se korkean poppelikujanteen takana. Tähdet +kuvastuivat sen välkkyvään kalvoon ... näyttivät ikäänkuin +uiskentelevan virtaa alaspäin. Hieno, vaalea usvaharso, joka lepäsi +joen toisella rannalla, toi heidän keuhkoihinsa kosteuden tunteen ja +hra Caravan pysähtyi äkkiä paikoillensa säpsähtäen tuota omituista joen +hajua, joka herätti hänessä vanhoja muistoja.</p> + +<p>Äkkiä oli hän näkevinänsä äitinsä elämässä niitä aikoja, jolloin hän +oli vielä lapsi ja konttasi koti-talon edustalla kaukana Picardiessä +katsellen, kuinka äiti pesi vaatteita vähäisessä purossa, joka juoksi +heidän puutarhansa läpi. Hän oli kuulevinansa tämän pyykkikartun +kapseen maalaishiljaisuudessa ja äidin äänen, joka huusi: "Alfred, +tuopas vähän lisää suopaa!" Nyt tunsi hän saman jokihajun, saman +kosteasta maasta nousevan usvanhajun ja samat notkoista käyvät uhot, +joiden omituinen tuoksu oli jäänyt haihtumattomasti hänen muistoonsa; +nyt kun hänen äitinsä juuri oli kuollut, piti tämän muiston siis +hänessä uudistuman!</p> + +<p>Ankaran surun valtaamana pysähtyi hän jäykistyneenä eikä voinut +liikahtaa paikoiltansa. Oli kuin salama olisi äkkiä valaissut häntä kohdanneen onnettomuuden koko laajuudessansa. Tuo joen haihtuva -henkäys, joka oli kohdannut häntä, heitti hänet alas lieventymättömien -murheiden pimeään kuiluun. Hän tunsi sydämensä silpoutuvan -ajatellessaan ainaista eroa äidistänsä. Oli kuin olisi suru leikannut -hänet keskeltä kahtia ja koko hänen muistossa uudistuva nuoruutensa -jälleen kuolon kitaan hävinnyt. Kaikki entisyys oli lopussa, kaikki -lapsuuden muistot olivat haudatut eikä löytynyt ketään, joka olisi -voinut jutella hänen kanssansa menneistä ajoista, ihmisistä, jotka hän -oli lapsuudessaan tuntenut, kotiseudusta, hänestä itsestänsä siinä -ympäristössä ja kaikista niistä pikkuseikoista, jotka liittyivät hänen -entiseen elämäänsä. Osa hänen olemustansa oli lakannut olemassa +henkäys, joka oli kohdannut häntä, heitti hänet alas lieventymättömien +murheiden pimeään kuiluun. Hän tunsi sydämensä silpoutuvan +ajatellessaan ainaista eroa äidistänsä. Oli kuin olisi suru leikannut +hänet keskeltä kahtia ja koko hänen muistossa uudistuva nuoruutensa +jälleen kuolon kitaan hävinnyt. Kaikki entisyys oli lopussa, kaikki +lapsuuden muistot olivat haudatut eikä löytynyt ketään, joka olisi +voinut jutella hänen kanssansa menneistä ajoista, ihmisistä, jotka hän +oli lapsuudessaan tuntenut, kotiseudusta, hänestä itsestänsä siinä +ympäristössä ja kaikista niistä pikkuseikoista, jotka liittyivät hänen +entiseen elämäänsä. Osa hänen olemustansa oli lakannut olemassa olemasta ... ja pian kai teki kuolema lopun toisestakin puoliskosta.</p> -<p>Ja vainajien haamut alkoivat vaeltaa hänen sisäisten silmiensä ohitse. -Hän näki "mammansa" nuorempana, kuluneissa puvuissa, joita tämä oli -käyttänyt niin kauvan, että ne näyttivät ihan kuuluvan hänen -persoonaansa. Hän oli näkevinänsä hänet tuhansissa eri kohtauksissa, -jotka jo muuten olivat häipyneet hänen mielestänsä, sellainen ilme -kasvoissa, joka hänellä ennen oli ollut, hänen liikkeensä ja tapansa, -hän oli kuulevinansa hänen piintyneitä päähänpistojansa, hänen -äänenpainonsa ja suuttumuksensa, hän erotti hämärissä hänen kasvojensa -kurtut, hänen laihojen sormiensa liikkeet ja kaikki nuo vanhat tutut -asennot, joissa hän ei enää koskaan voinut äitiänsä nähdä.</p> - -<p>Tarttuen kiinni tohtoriin ratkesi hän jälleen nyyhkyttämään. Hänen -jalkansa vapisivat, koko hänen lihava ruumiinsa hytkyi ja vaikeroiden -änkytti hän:</p> - -<p>"Voi minun äitiäni, voi minun poloista äitiäni, voi, poloista äiti +<p>Ja vainajien haamut alkoivat vaeltaa hänen sisäisten silmiensä ohitse. +Hän näki "mammansa" nuorempana, kuluneissa puvuissa, joita tämä oli +käyttänyt niin kauvan, että ne näyttivät ihan kuuluvan hänen +persoonaansa. Hän oli näkevinänsä hänet tuhansissa eri kohtauksissa, +jotka jo muuten olivat häipyneet hänen mielestänsä, sellainen ilme +kasvoissa, joka hänellä ennen oli ollut, hänen liikkeensä ja tapansa, +hän oli kuulevinansa hänen piintyneitä päähänpistojansa, hänen +äänenpainonsa ja suuttumuksensa, hän erotti hämärissä hänen kasvojensa +kurtut, hänen laihojen sormiensa liikkeet ja kaikki nuo vanhat tutut +asennot, joissa hän ei enää koskaan voinut äitiänsä nähdä.</p> + +<p>Tarttuen kiinni tohtoriin ratkesi hän jälleen nyyhkyttämään. Hänen +jalkansa vapisivat, koko hänen lihava ruumiinsa hytkyi ja vaikeroiden +änkytti hän:</p> + +<p>"Voi minun äitiäni, voi minun poloista äitiäni, voi, poloista äiti parkaani!"</p> -<p>Hänen kumppalinsa, joka ei ollut vielä selvennyt hänkään ja uneksi -saada päättää iltansa eräässä tutussa paikassa, missä hänen oli tapana -salaa pistäytyä, kävi yhäti uudistuvien surun purkausten vuoksi jo -kärsimättömäksi, jonka tähden hän istutti ystävänsä joen rannalle ja -meni tiehensä muka "erästä sairasta katsomaan".</p> +<p>Hänen kumppalinsa, joka ei ollut vielä selvennyt hänkään ja uneksi +saada päättää iltansa eräässä tutussa paikassa, missä hänen oli tapana +salaa pistäytyä, kävi yhäti uudistuvien surun purkausten vuoksi jo +kärsimättömäksi, jonka tähden hän istutti ystävänsä joen rannalle ja +meni tiehensä muka "erästä sairasta katsomaan".</p> -<p>Caravan itki kauvan yksinänsä. Kun kyyneleet vihdoin ehtyivät ja koko -hänen kärsimyksensä oli niin sanoaksemme juossut vetenä pois, tunsi hän -itsensä jälleen keveämmäksi, tyynemmäksi ja äkkiä vallan rauhalliseksi.</p> +<p>Caravan itki kauvan yksinänsä. Kun kyyneleet vihdoin ehtyivät ja koko +hänen kärsimyksensä oli niin sanoaksemme juossut vetenä pois, tunsi hän +itsensä jälleen keveämmäksi, tyynemmäksi ja äkkiä vallan rauhalliseksi.</p> -<p>Kuu oli tällä välin noussut ja valkasi taivaan rannan hiljaisella -valollansa. Suuret poppelipuut seisoivat siinä suorina, hopeanhohde -lehdissänsä, ja usva tuolla tasangolla väikkyi kuin hiljaa virtaileva -lumiharso. Joen kalvossa ei enää tuikkinut tähtösiä, vaan välkkyi sen +<p>Kuu oli tällä välin noussut ja valkasi taivaan rannan hiljaisella +valollansa. Suuret poppelipuut seisoivat siinä suorina, hopeanhohde +lehdissänsä, ja usva tuolla tasangolla väikkyi kuin hiljaa virtaileva +lumiharso. Joen kalvossa ei enää tuikkinut tähtösiä, vaan välkkyi sen pinta nyt kuin raakunkuori ja joleana vieri se tasaista kulkuansa. -Silloin tällöin karehtivat aamutuuloset sen kalvossa. Ilma oli lempeä -ja tuuli tuntui tuoksuvan. Veltto raukeus näytti vallanneen uinaavan -maan. Hra Caravan hengitti ahnaasti yön suloista lempeyttä, hengitti -syvään ja olipa kuin olisi yliluonnollinen, raitis rauha ja lohdutus -jälleen tuntunut koko hänen olennossansa.</p> - -<p>Kuitenkin koetti hän taistella tätä valtavaa hyvinvoinnin tunnetta -vastaan. Useita kertoja toisteli hän: voi äiti parkaa, voi poloista -äiti parkaani! Mutta turhaan koetti hän enää pakottaa itseänsä -itkemään, kuten hänen, rehellisen miehen, oikeudentunto oikeastaan -olisi vaatinut. Se ei enää onnistunut. Eikä hän enää tuntenut edes -tuskaa muistellessaan samoja asioita, jotka äsken olivat saattaneet -hänet sellaisen liikutuksen valtaan.</p> - -<p>Silloin päätti hän nousta ylös ja lähti verkkaisin askelin -tallustelemaan kotiin päin, kietoen tyvenen luonnon rauhallisen -välinpitämättömyyden vaipan yllensä. Lohdutettuna ja vastoin tahtoansa -levollisena hän palasi takaisin.</p> - -<p>Sillalle tultuansa huomasi hän viimeisen, juuri liikkeelle lähtevän +Silloin tällöin karehtivat aamutuuloset sen kalvossa. Ilma oli lempeä +ja tuuli tuntui tuoksuvan. Veltto raukeus näytti vallanneen uinaavan +maan. Hra Caravan hengitti ahnaasti yön suloista lempeyttä, hengitti +syvään ja olipa kuin olisi yliluonnollinen, raitis rauha ja lohdutus +jälleen tuntunut koko hänen olennossansa.</p> + +<p>Kuitenkin koetti hän taistella tätä valtavaa hyvinvoinnin tunnetta +vastaan. Useita kertoja toisteli hän: voi äiti parkaa, voi poloista +äiti parkaani! Mutta turhaan koetti hän enää pakottaa itseänsä +itkemään, kuten hänen, rehellisen miehen, oikeudentunto oikeastaan +olisi vaatinut. Se ei enää onnistunut. Eikä hän enää tuntenut edes +tuskaa muistellessaan samoja asioita, jotka äsken olivat saattaneet +hänet sellaisen liikutuksen valtaan.</p> + +<p>Silloin päätti hän nousta ylös ja lähti verkkaisin askelin +tallustelemaan kotiin päin, kietoen tyvenen luonnon rauhallisen +välinpitämättömyyden vaipan yllensä. Lohdutettuna ja vastoin tahtoansa +levollisena hän palasi takaisin.</p> + +<p>Sillalle tultuansa huomasi hän viimeisen, juuri liikkeelle lähtevän raitiovaunun palavan lyhdyn ja sen takana Globe-kahvilan valaistut akkunat.</p> -<p>Hän tunsi halun saada kertoa tapahtumasta jollekin tuttavalle, herättää -tässä osanottoa ja kiinnittää itseensä tämän huomion. Vääntäen kasvonsa -murheellisiksi, avasi hän kahvilan oven ja lähestyi tiskiä, jonka -takana isäntä aina istui. Hän toivoi, että hänen tulonsa tekisi -vaikutuksen, että kaikki nousisivat ylös, rientäisivät häntä vastaan -ojennetuin käsin ja kyselisivät: no, mitä on tapahtunut? Mutta kukaan -ei hänen surullisesta hahmostansa välittänyt. Silloin nojasi hän -kyynärpäänsä tiskiä vastaan, vei molemmat kätensä otsaansa ja huokasi:</p> +<p>Hän tunsi halun saada kertoa tapahtumasta jollekin tuttavalle, herättää +tässä osanottoa ja kiinnittää itseensä tämän huomion. Vääntäen kasvonsa +murheellisiksi, avasi hän kahvilan oven ja lähestyi tiskiä, jonka +takana isäntä aina istui. Hän toivoi, että hänen tulonsa tekisi +vaikutuksen, että kaikki nousisivat ylös, rientäisivät häntä vastaan +ojennetuin käsin ja kyselisivät: no, mitä on tapahtunut? Mutta kukaan +ei hänen surullisesta hahmostansa välittänyt. Silloin nojasi hän +kyynärpäänsä tiskiä vastaan, vei molemmat kätensä otsaansa ja huokasi:</p> <p>"Voi Jumalani, voi Jumalani!"</p> -<p>Isäntä katsahti jo häneen.</p> +<p>Isäntä katsahti jo häneen.</p> -<p>"Ettekö voi hyvin, hra Caravan?" kysyi hän.</p> +<p>"Ettekö voi hyvin, hra Caravan?" kysyi hän.</p> -<p>"Kiitos kysymästä, rakas ystäväni", sanoi tämä, "en minä voi pahoin, -mutta äitini on juuri kuollut!"</p> +<p>"Kiitos kysymästä, rakas ystäväni", sanoi tämä, "en minä voi pahoin, +mutta äitini on juuri kuollut!"</p> -<p>"Ohhoh!" sanoi isäntä hajamielisesti ja kun eräs etäämpänä istuvista -vieraista huusi: "pukki olutta!" vastasi hän tälle kovalla äänellä: -"aivan oikein, pukkihan se oli!" Ja niin kiiruhti hän huutajan luo -olutpukin kanssa jättäen hra Caravanin hämmästykseensä.</p> +<p>"Ohhoh!" sanoi isäntä hajamielisesti ja kun eräs etäämpänä istuvista +vieraista huusi: "pukki olutta!" vastasi hän tälle kovalla äänellä: +"aivan oikein, pukkihan se oli!" Ja niin kiiruhti hän huutajan luo +olutpukin kanssa jättäen hra Caravanin hämmästykseensä.</p> -<p>Tuonoiset dominon pelaajat istuivat vielä vajonneina peliinsä, jota he -olivat jatkaneet päivällisistä asti. Caravan lähestyi nyt näitä -aikeessa onkia heiltä hieman osanottoa surussansa. Mutta kun kukaan ei -huomannut häntä, täytyi hänen itsensä alottaa:</p> +<p>Tuonoiset dominon pelaajat istuivat vielä vajonneina peliinsä, jota he +olivat jatkaneet päivällisistä asti. Caravan lähestyi nyt näitä +aikeessa onkia heiltä hieman osanottoa surussansa. Mutta kun kukaan ei +huomannut häntä, täytyi hänen itsensä alottaa:</p> -<p>"Tiedättekö, että minua on kohdannut suuri onnettomuus!" sanoi hän.</p> +<p>"Tiedättekö, että minua on kohdannut suuri onnettomuus!" sanoi hän.</p> -<p>Kaikki kolme pelaajaa nostivat päänsä irroittamatta siltä katsettansa +<p>Kaikki kolme pelaajaa nostivat päänsä irroittamatta siltä katsettansa pelinappuloista.</p> -<p>"No, mitä on siis tapahtunut?"</p> +<p>"No, mitä on siis tapahtunut?"</p> -<p>"Äitini on juuri kuollut!"</p> +<p>"Äitini on juuri kuollut!"</p> -<p>"Elä hiidessä!" sanoi eräs koettaen näyttää sääliväiseltä. Toinen -heistä ei keksinyt mitä sanoisi, vaan pudisti päätänsä ja vihelsi -heikosti. Kolmas vaipui jälleen katselemaan pelilautaa ikäänkuin olisi -hän ajatellut:</p> +<p>"Elä hiidessä!" sanoi eräs koettaen näyttää sääliväiseltä. Toinen +heistä ei keksinyt mitä sanoisi, vaan pudisti päätänsä ja vihelsi +heikosti. Kolmas vaipui jälleen katselemaan pelilautaa ikäänkuin olisi +hän ajatellut:</p> -<p>"Eikö muuta!"</p> +<p>"Eikö muuta!"</p> -<p>Caravan odotti jotakin sydämellistä sanaa. Mutta tällaisesta -vastaanotosta ei hän välittänyt, vaan meni tiehensä harmistuneena siitä -penseydestä, millä toverit voivat kohdella ystävänsä tuskaa, joka tällä -hetkellä kuitenkin oli niin lievää laatua, ettei hän sitä oikeastaan -enää tuntenutkaan.</p> +<p>Caravan odotti jotakin sydämellistä sanaa. Mutta tällaisesta +vastaanotosta ei hän välittänyt, vaan meni tiehensä harmistuneena siitä +penseydestä, millä toverit voivat kohdella ystävänsä tuskaa, joka tällä +hetkellä kuitenkin oli niin lievää laatua, ettei hän sitä oikeastaan +enää tuntenutkaan.</p> -<p>Hän oli samassa jälleen ulkona.</p> +<p>Hän oli samassa jälleen ulkona.</p> -<p>Yöröijyssänsä odotti rouva Caravan häntä kotiin tulevaksi, istuen -matalalla tuolilla avatun akkunan ääressä, ja mietti vainajan jälkeistä -perintö-osuutta.</p> +<p>Yöröijyssänsä odotti rouva Caravan häntä kotiin tulevaksi, istuen +matalalla tuolilla avatun akkunan ääressä, ja mietti vainajan jälkeistä +perintö-osuutta.</p> -<p>"Riisu vain yltäsi", sanoi hän, "voimmehan jutella sängyssäkin."</p> +<p>"Riisu vain yltäsi", sanoi hän, "voimmehan jutella sängyssäkin."</p> -<p>Hra Caravan katsahti ylös.</p> +<p>Hra Caravan katsahti ylös.</p> -<p>"Mutta ... tuolla ylhäällä ... ei siis ole ketään."</p> +<p>"Mutta ... tuolla ylhäällä ... ei siis ole ketään."</p> -<p>"Anteeksi, Rosalie on siellä nytkin ... mutta voithan kolmen aikana -mennä hänen sijallensa, kunhan ensin nukut hiukan."</p> +<p>"Anteeksi, Rosalie on siellä nytkin ... mutta voithan kolmen aikana +mennä hänen sijallensa, kunhan ensin nukut hiukan."</p> -<p>Hra Caravan piti alusvaatteet varalta yllänsä, solmi silkkiliinan -päänsä ympäri ja kömpi sitten vaimonsa viereen ... hurstien väliin.</p> +<p>Hra Caravan piti alusvaatteet varalta yllänsä, solmi silkkiliinan +päänsä ympäri ja kömpi sitten vaimonsa viereen ... hurstien väliin.</p> -<p>Kotvan istuivat he siinä äänettöminä. Rouva mietti.</p> +<p>Kotvan istuivat he siinä äänettöminä. Rouva mietti.</p> -<p>Tähänkin aikaan vuorokaudesta oli hänellä punaisella nauhalla -koristettu myssy päässä, joka muuten istui vinossa toisella -korvallisella, kuten hänen myssynsä tavallisesti aina olivat.</p> +<p>Tähänkin aikaan vuorokaudesta oli hänellä punaisella nauhalla +koristettu myssy päässä, joka muuten istui vinossa toisella +korvallisella, kuten hänen myssynsä tavallisesti aina olivat.</p> -<p>Äkkiä kääntyi hän ukkoonsa päin sanoen:</p> +<p>Äkkiä kääntyi hän ukkoonsa päin sanoen:</p> -<p>"Tiedätkö, onko äitisi tehnyt mitään testamenttia?"</p> +<p>"Tiedätkö, onko äitisi tehnyt mitään testamenttia?"</p> -<p>Caravan epäröi hetken aikaa.</p> +<p>Caravan epäröi hetken aikaa.</p> -<p>"Minä ... minä ... en sitä usko", sanoi hän, "ei, testamenttia hän ihan +<p>"Minä ... minä ... en sitä usko", sanoi hän, "ei, testamenttia hän ihan varmasti ei ole tehnyt."</p> <p>Rouva katsahti ukkoansa silmiin ja sanoi hiljaisella harmistuneella -äänellä:</p> - -<p>"Mutta sehän on arvotonta. Kymmenen vuoden kuluessa olemme me nyhtäneet -itsemme paljaiksi hänen tähtensä ja elättäneet häntä. Tahtoisinpa -tietää, tokko sisaresi olisi tehnyt samoin meidän sijassamme? Enkä -totisesti olisi minäkään viitsinyt sitä tehdä, jos olisin tiennyt, -millä tavalla hän meitä palkitsee! Häpeä hänen muistollensa! Aiot kai -sanoa, että onhan hän maksanut edestänsä. Olkoonpa vain! Mutta lasten -hellyyttä ei rahalla makseta! Kiitollisuuden täytyy osoittautua siinä, -että asianomainen tekee testamentin kuoltuansa. Niin oikeat ihmiset -menettelevät. Mitä minulla nyt on vaivojeni ja ikävyyksieni palkkioksi? -Kyllä tämä on siivoa!"</p> - -<p>Caravan parka koetti useita kertoja keskeyttää häntä:</p> - -<p>"No, mutta ... kuulehan toki, rakas ystäväni, minä pyydän ... minä +äänellä:</p> + +<p>"Mutta sehän on arvotonta. Kymmenen vuoden kuluessa olemme me nyhtäneet +itsemme paljaiksi hänen tähtensä ja elättäneet häntä. Tahtoisinpa +tietää, tokko sisaresi olisi tehnyt samoin meidän sijassamme? Enkä +totisesti olisi minäkään viitsinyt sitä tehdä, jos olisin tiennyt, +millä tavalla hän meitä palkitsee! Häpeä hänen muistollensa! Aiot kai +sanoa, että onhan hän maksanut edestänsä. Olkoonpa vain! Mutta lasten +hellyyttä ei rahalla makseta! Kiitollisuuden täytyy osoittautua siinä, +että asianomainen tekee testamentin kuoltuansa. Niin oikeat ihmiset +menettelevät. Mitä minulla nyt on vaivojeni ja ikävyyksieni palkkioksi? +Kyllä tämä on siivoa!"</p> + +<p>Caravan parka koetti useita kertoja keskeyttää häntä:</p> + +<p>"No, mutta ... kuulehan toki, rakas ystäväni, minä pyydän ... minä rukoilen sinua!..."</p> -<p>Vihdoin tyyntyi rouva kuitenkin, otti tavallisen äänensä ja sanoi:</p> +<p>Vihdoin tyyntyi rouva kuitenkin, otti tavallisen äänensä ja sanoi:</p> -<p>"Huomen-aamulla varhain pitää meidän ilmoittaa tästä sisarellesi."</p> +<p>"Huomen-aamulla varhain pitää meidän ilmoittaa tästä sisarellesi."</p> -<p>Hra Caravan säpsähti.</p> +<p>Hra Caravan säpsähti.</p> -<p>"Tietysti, senhän olisin vallan unhottanut. Heti herättyäni sähkötän -minä hänelle."</p> +<p>"Tietysti, senhän olisin vallan unhottanut. Heti herättyäni sähkötän +minä hänelle."</p> -<p>Mutta silloin keskeytti rva Caravan hänet äänellä, joka ilmaisi hänen +<p>Mutta silloin keskeytti rva Caravan hänet äänellä, joka ilmaisi hänen ennakolta miettineen kaikki:</p> -<p>"Ei, lähetä se vasta klo 10-11 aikana, jotta ehdimme saada kaikki -järjestykseen ennen hänen tuloansa. Charantonista tänne tarvitsee hän -vähintäin kaksi tuntia. Sanomme esim., ettet sinä pökerryksissäsi +<p>"Ei, lähetä se vasta klo 10-11 aikana, jotta ehdimme saada kaikki +järjestykseen ennen hänen tuloansa. Charantonista tänne tarvitsee hän +vähintäin kaksi tuntia. Sanomme esim., ettet sinä pökerryksissäsi muistanut ilmoittaa asiasta aikaisemmin. Siten saamme hiukan aikaa -siistiytyä."</p> +siistiytyä."</p> -<p>Caravan löi otsaansa sillä hätäytyneellä äänellä, millä hän aina -puhui virastonsa päälliköstä, jonka edessä hän aina vapisi ... +<p>Caravan löi otsaansa sillä hätäytyneellä äänellä, millä hän aina +puhui virastonsa päälliköstä, jonka edessä hän aina vapisi ... ajatuksissansakin:</p> -<p>"Ja täytyyhän minun ilmoittaa siitä ministeriöönkin!"</p> +<p>"Ja täytyyhän minun ilmoittaa siitä ministeriöönkin!"</p> -<p>"Mitä varten? Tällaisissa tapauksissa annetaan aina anteeksi, jos -moiset asiat sattuvatkin unhottumaan. Usko sinä minua eläkä lähetä -virastoon mitään ilmoitusta. Päällikkösi ei voi siitä muistutusta -tehdä ... ja silloinhan sinä olet tuottanut hänelle vähän harmia!"</p> +<p>"Mitä varten? Tällaisissa tapauksissa annetaan aina anteeksi, jos +moiset asiat sattuvatkin unhottumaan. Usko sinä minua eläkä lähetä +virastoon mitään ilmoitusta. Päällikkösi ei voi siitä muistutusta +tehdä ... ja silloinhan sinä olet tuottanut hänelle vähän harmia!"</p> -<p>"Aivan oikein," myönsi Caravan, "sillä ole varma siitä, että hän -suuttuu pois jäämisestäni. Se oli mainio ajatus, siinä olet oikeassa. -Kun minä myöhemmin ilmoitan hänelle, että äitini on kuollut, niin saa -hän pitää suunsa kiinni."</p> +<p>"Aivan oikein," myönsi Caravan, "sillä ole varma siitä, että hän +suuttuu pois jäämisestäni. Se oli mainio ajatus, siinä olet oikeassa. +Kun minä myöhemmin ilmoitan hänelle, että äitini on kuollut, niin saa +hän pitää suunsa kiinni."</p> -<p>Ihastuneena tähän pilantekoon hykersi ministeristön kirjuri käsiänsä -ajatellessansa, millä naamalla hänen päällikkönsä kuulisi tuon +<p>Ihastuneena tähän pilantekoon hykersi ministeristön kirjuri käsiänsä +ajatellessansa, millä naamalla hänen päällikkönsä kuulisi tuon ilmoituksen.</p> -<p>Rouva Caravan joutui yhä hajamielisemmäksi huolten johdosta, joita -hänen näytti olevan vaikea ilmaista miehellensä. Vihdoin teki hän -päätöksensä:</p> +<p>Rouva Caravan joutui yhä hajamielisemmäksi huolten johdosta, joita +hänen näytti olevan vaikea ilmaista miehellensä. Vihdoin teki hän +päätöksensä:</p> -<p>"Lahjoittihan äitisi sinulle kerran heilurikellonsa vai kuinka? -Tarkoitan sitä, jossa tyttönen pelaa kuulapeliä."</p> +<p>"Lahjoittihan äitisi sinulle kerran heilurikellonsa vai kuinka? +Tarkoitan sitä, jossa tyttönen pelaa kuulapeliä."</p> <p>Caravan koetti muistella ja sanoi sitten:</p> -<p>"Niin ... niin kyllä ... siitä on jo kauvan aikaa, kun hän sanoi, -että ... jo meille tullessaan sanoi hän: tuon kellon saat sinä, Alfred, +<p>"Niin ... niin kyllä ... siitä on jo kauvan aikaa, kun hän sanoi, +että ... jo meille tullessaan sanoi hän: tuon kellon saat sinä, Alfred, jos minua oikein hoidat!"</p> -<p>Rouva Caravan tunsi itsensä rauhallisemmaksi ja hänen katsantonsa +<p>Rouva Caravan tunsi itsensä rauhallisemmaksi ja hänen katsantonsa kirkastui.</p> -<p>"Mutta siinä tapauksessa on parasta, näetkö, että noudamme sen tänne -hetipaikalla. Sillä jos sisaresi ehtii saapua, ei hän ehkä anna sitä +<p>"Mutta siinä tapauksessa on parasta, näetkö, että noudamme sen tänne +hetipaikalla. Sillä jos sisaresi ehtii saapua, ei hän ehkä anna sitä meille."</p> -<p>"Niinkö todellakin luulet?" kysyi toinen empien.</p> +<p>"Niinkö todellakin luulet?" kysyi toinen empien.</p> -<p>Rouva näytti suuttuvan.</p> +<p>Rouva näytti suuttuvan.</p> -<p>"Luulen mitä luulen! Mutta jos se kerran on täällä ... +<p>"Luulen mitä luulen! Mutta jos se kerran on täällä ... asuntosuojissamme, niin ... tehty on aina tehty. Silloin on kello -meidän! Sama on oikeastaan laita sen lipastonkin (= piirongin), jonka -päällä on marmorilaatta ... muistathan? Sen hän taas lupasi minulle, -ollessaan kerran hyvällä tuulella. Voimmehan noutaa senkin samalla, +meidän! Sama on oikeastaan laita sen lipastonkin (= piirongin), jonka +päällä on marmorilaatta ... muistathan? Sen hän taas lupasi minulle, +ollessaan kerran hyvällä tuulella. Voimmehan noutaa senkin samalla, vai?"</p> -<p>Ukko ei näyttänyt olevan oikein taipuvainen tähän puuhaan.</p> +<p>Ukko ei näyttänyt olevan oikein taipuvainen tähän puuhaan.</p> -<p>"Tiedätkö, rakas ystäväni, että siten otamme suuren edesvastauksen +<p>"Tiedätkö, rakas ystäväni, että siten otamme suuren edesvastauksen niskoillemme?"</p> -<p>Rouva kääntyi häneen vimmastuneena.</p> +<p>Rouva kääntyi häneen vimmastuneena.</p> -<p>"Vai niin! Todellakin! Aina olet sinä yhtäläinen, Alfred. Ennen -antaisit sinä lastesi kuolla nälkään kuin liikuttaisit pikku sormeasi. -Kun hän kerran on antanut lipaston minulle, niin meidänhän se silloin -on, luulisin? Ja ellei sisaresi tyydy siihen, niin olkoonpa hyvä ja -sanokoon siitä minulle! Minä vähät sinun sisarestasi! Kas niin, -menkäämme nyt yläkertaan, niin tuomme sieltä alas, mitä äiti on meille -määrännyt."</p> +<p>"Vai niin! Todellakin! Aina olet sinä yhtäläinen, Alfred. Ennen +antaisit sinä lastesi kuolla nälkään kuin liikuttaisit pikku sormeasi. +Kun hän kerran on antanut lipaston minulle, niin meidänhän se silloin +on, luulisin? Ja ellei sisaresi tyydy siihen, niin olkoonpa hyvä ja +sanokoon siitä minulle! Minä vähät sinun sisarestasi! Kas niin, +menkäämme nyt yläkertaan, niin tuomme sieltä alas, mitä äiti on meille +määrännyt."</p> -<p>Väristen ja kukistettuna kömpi hra Caravan sängystänsä ja aikoi vetää -housut jalkaansa, kun rouva ehkäisi sen.</p> +<p>Väristen ja kukistettuna kömpi hra Caravan sängystänsä ja aikoi vetää +housut jalkaansa, kun rouva ehkäisi sen.</p> -<p>"Mitä varten sinä pukeutuisit? Mene vain alusvaatteisillasi; ei sinun -kylmä tule. Minä ainakin menen sellaisena kuin olen!"</p> +<p>"Mitä varten sinä pukeutuisit? Mene vain alusvaatteisillasi; ei sinun +kylmä tule. Minä ainakin menen sellaisena kuin olen!"</p> -<p>Molemmat läksivät liikkeelle yöpukimissansa, hiipivät hiljaa ylös -rappusia, avasivat varovasti oven ullakko-kamariin, missä ainoastansa -nuo neljä palavaa kynttilää näyttivät vartioivan muorin kuolinunta, -sillä Rosalie oli nukahtanut ja kuorsasi nojatuolissa, sääret -hajallansa, kädet ristissä helmassa, pää kallellansa ja suu puoleksi +<p>Molemmat läksivät liikkeelle yöpukimissansa, hiipivät hiljaa ylös +rappusia, avasivat varovasti oven ullakko-kamariin, missä ainoastansa +nuo neljä palavaa kynttilää näyttivät vartioivan muorin kuolinunta, +sillä Rosalie oli nukahtanut ja kuorsasi nojatuolissa, sääret +hajallansa, kädet ristissä helmassa, pää kallellansa ja suu puoleksi ammollansa.</p> <p>Hra Caravan otti kellon rautauunin reunalta. Se oli noita omituisen -kömpelöitä koriste-esineitä, joita keisarikauden tyylillä on paljo -omallatunnollansa. Nuori tyttönen kullatusta pronssista ja erilaisia -kukkasia hiuksissansa piti kädessänsä kuulamaljaa, jonka kuula toimitti +kömpelöitä koriste-esineitä, joita keisarikauden tyylillä on paljo +omallatunnollansa. Nuori tyttönen kullatusta pronssista ja erilaisia +kukkasia hiuksissansa piti kädessänsä kuulamaljaa, jonka kuula toimitti heilurin virkaa.</p> -<p>"Anna se minulle," sanoi rouva Caravan, "ja ota sinä tuo marmoorilaatta +<p>"Anna se minulle," sanoi rouva Caravan, "ja ota sinä tuo marmoorilaatta kantaaksesi."</p> -<p>Mies parka totteli huohottaen ja saikin ankarain ponnistusten jälkeen +<p>Mies parka totteli huohottaen ja saikin ankarain ponnistusten jälkeen laatan toiselle hartiallensa.</p> -<p>Sitten lähti pariskunta laskeutumaan jälleen alakertaan. Caravanin -täytyi kumartua ovessa taakkansa vuoksi ja sitten astui hän vapisevin -askelin portaita alas; rouva kulki takaperin edellä valaisten tietä -toisessa kädessänsä olevalla kynttilällä ja kantaen kuulakelloa +<p>Sitten lähti pariskunta laskeutumaan jälleen alakertaan. Caravanin +täytyi kumartua ovessa taakkansa vuoksi ja sitten astui hän vapisevin +askelin portaita alas; rouva kulki takaperin edellä valaisten tietä +toisessa kädessänsä olevalla kynttilällä ja kantaen kuulakelloa toisessa.</p> -<p>Alas päästyänsä huokaisivat he helpoituksesta.</p> +<p>Alas päästyänsä huokaisivat he helpoituksesta.</p> -<p>"Kas niin, nyt on pahin taakka jo alhaalla, menkäämme noutamaan +<p>"Kas niin, nyt on pahin taakka jo alhaalla, menkäämme noutamaan loppuja," sanoi rouva.</p> -<p>Mutta lipaston laatikot olivat mummon vaatteita täynnä; nämä olivat +<p>Mutta lipaston laatikot olivat mummon vaatteita täynnä; nämä olivat siis ensiksi piilotettavat johonkin.</p> -<p>Rouva sai äkkiä hyvän päähänpiston:</p> +<p>Rouva sai äkkiä hyvän päähänpiston:</p> -<p>"Meneppäs alas ja tuo se puukirstu, joka on siellä eteisessä. Se ei -maksa kahtakaan frangia... Sen voimme asettaa tähän vaatekirstuksi."</p> +<p>"Meneppäs alas ja tuo se puukirstu, joka on siellä eteisessä. Se ei +maksa kahtakaan frangia... Sen voimme asettaa tähän vaatekirstuksi."</p> -<p>Caravan teki kuten käskettiin. Sitten ryhdyttiin ahtaamaan vaatteita +<p>Caravan teki kuten käskettiin. Sitten ryhdyttiin ahtaamaan vaatteita siihen.</p> -<p>Yksitellen nosteli hän laatikoista kaikki mummo paran koristeet, +<p>Yksitellen nosteli hän laatikoista kaikki mummo paran koristeet, liinavaatteet, pitsi-kalvostimet, kaulukset, alusvaatteet j.n.e. ja -laski ne samassa järjestyksessä kirstuun, jottei Caravanin sisar, rva -Braux, seuraavana päivänä epäilisi mitään.</p> +laski ne samassa järjestyksessä kirstuun, jottei Caravanin sisar, rva +Braux, seuraavana päivänä epäilisi mitään.</p> -<p>Kun tämä oli toimitettu, kantoi aviopari alas ensin laatikot ja sitten -itse lipaston. Kauvan miettivät he, ennen kuin sopivat siitä, missä se -parhaimmalta näyttäisi. Vihdoin tuli päätökseksi, että se oli -asetettava makuukamariin, akkunain väliin, vuodetta vastapäätä.</p> +<p>Kun tämä oli toimitettu, kantoi aviopari alas ensin laatikot ja sitten +itse lipaston. Kauvan miettivät he, ennen kuin sopivat siitä, missä se +parhaimmalta näyttäisi. Vihdoin tuli päätökseksi, että se oli +asetettava makuukamariin, akkunain väliin, vuodetta vastapäätä.</p> -<p>Ja kun lipasto oli siirretty määrättyyn paikkaansa alkoi rva Caravan +<p>Ja kun lipasto oli siirretty määrättyyn paikkaansa alkoi rva Caravan latoa laatikkoihin omia liinavaatteitansa. "Kuulakello" sai sijansa -salin uunin reunalla. Yhdessä tarkastivat he sitten, miltä se nyt siinä -näytti. Molemmat olivat varsin tyytyväisiä tarkastuksensa tulokseen.</p> +salin uunin reunalla. Yhdessä tarkastivat he sitten, miltä se nyt siinä +näytti. Molemmat olivat varsin tyytyväisiä tarkastuksensa tulokseen.</p> -<p>"Se näyttää erittäin sievältä!" sanoi rouva.</p> +<p>"Se näyttää erittäin sievältä!" sanoi rouva.</p> -<p>"Erittäin sievältä!" toisti herra.</p> +<p>"Erittäin sievältä!" toisti herra.</p> -<p>Nyt menivät he jälleen levolle. Rouva sammutti kynttilän ja pian -nukkuivat kaikki sekä ylä- että alakerran asukkaat.</p> +<p>Nyt menivät he jälleen levolle. Rouva sammutti kynttilän ja pian +nukkuivat kaikki sekä ylä- että alakerran asukkaat.</p> -<p>Oli jo täysi päivä, kun hra Caravan havahtui ja avasi silmänsä. Alussa -oli hän vallan pyörällä päästänsä, niin että hänen täytyi ponnistaa -ajatuskykyänsä muutamien minuuttien aikana, ennenkuin muisti mitä oli -tapahtunut. Samassa tunsi hän sysäyksen rinnan kohdalla, jolloin hän -hypähti ylös sängystä ja tunsi olevansa melkein itkemäisillänsä.</p> +<p>Oli jo täysi päivä, kun hra Caravan havahtui ja avasi silmänsä. Alussa +oli hän vallan pyörällä päästänsä, niin että hänen täytyi ponnistaa +ajatuskykyänsä muutamien minuuttien aikana, ennenkuin muisti mitä oli +tapahtunut. Samassa tunsi hän sysäyksen rinnan kohdalla, jolloin hän +hypähti ylös sängystä ja tunsi olevansa melkein itkemäisillänsä.</p> -<p>Hän meni nopeasti yläkertaan, missä Rosalie yhä nukkui tuonoisessa -asennossaan eikä nähtävästi ollut herännytkään koko yönä. Hän käski -tytön mennä tavallisiin aamutoimiinsa ja sytytti uudet kynttilät -yöpöydälle, kun entiset olivat ehtineet palaa loppuun. Sitten katseli -hän äitiänsä, vaipuen syviin mietteisiin, jos näin tahdomme nimittää -sitä helppohintaista uskonnollis-filosoofista rihkamaa, jolla älyltänsä +<p>Hän meni nopeasti yläkertaan, missä Rosalie yhä nukkui tuonoisessa +asennossaan eikä nähtävästi ollut herännytkään koko yönä. Hän käski +tytön mennä tavallisiin aamutoimiinsa ja sytytti uudet kynttilät +yöpöydälle, kun entiset olivat ehtineet palaa loppuun. Sitten katseli +hän äitiänsä, vaipuen syviin mietteisiin, jos näin tahdomme nimittää +sitä helppohintaista uskonnollis-filosoofista rihkamaa, jolla älyltänsä keskinkertaiset ihmiset tavallisesti kuolemaa ajattelevat.</p> -<p>Mutta samassa kuuli hän vaimonsa kutsuvan häntä ja kiiruhti jälleen -alakertaan. Rva Caravan oli tehnyt luettelon kaikesta, mitä hänen sinä -aamupäivänä piti toimittaa ja ojensi sen miehellensä.</p> +<p>Mutta samassa kuuli hän vaimonsa kutsuvan häntä ja kiiruhti jälleen +alakertaan. Rva Caravan oli tehnyt luettelon kaikesta, mitä hänen sinä +aamupäivänä piti toimittaa ja ojensi sen miehellensä.</p> -<p>Kovin pelästyneenä luki tämä luettelon läpi.</p> +<p>Kovin pelästyneenä luki tämä luettelon läpi.</p> -<p>1. On ilmoitettava kuolemantapaus viranomaisille Neuillyssä.</p> +<p>1. On ilmoitettava kuolemantapaus viranomaisille Neuillyssä.</p> -<p>2. On toimeenpantava laillinen lääketieteellinen tarkastus.</p> +<p>2. On toimeenpantava laillinen lääketieteellinen tarkastus.</p> <p>3. On tilattava ruumiskirstu.</p> -<p>4. On käytävä pastorinkansliassa.</p> +<p>4. On käytävä pastorinkansliassa.</p> -<p>5. On käytävä hautaustoimistossa.</p> +<p>5. On käytävä hautaustoimistossa.</p> <p>6. On tilattava hautajaiskortteja.</p> -<p>7. On käytävä notarion luona.</p> +<p>7. On käytävä notarion luona.</p> -<p>8. On vietävä sähkösanoma rva Brauxille.</p> +<p>8. On vietävä sähkösanoma rva Brauxille.</p> -<p>Hra Caravan tempasi hattunsa ja syöksi ulos.</p> +<p>Hra Caravan tempasi hattunsa ja syöksi ulos.</p> -<p>Tällävälin oli tieto tapahtumasta levinnyt naapurein keskuudessa, jotka +<p>Tällävälin oli tieto tapahtumasta levinnyt naapurein keskuudessa, jotka alkoivat saapua katsomaan ruumista.</p> -<p>Tämän johdosta oli alakerrassa ollut tuima kohtaus parturin ja hänen -vaimonsa välillä juuri kun eräältä herrasmieheltä oli parta ajettava.</p> +<p>Tämän johdosta oli alakerrassa ollut tuima kohtaus parturin ja hänen +vaimonsa välillä juuri kun eräältä herrasmieheltä oli parta ajettava.</p> -<p>Parturin vaimo, joka oli istunut sukankudelma kädessä, oli arvellut:</p> +<p>Parturin vaimo, joka oli istunut sukankudelma kädessä, oli arvellut:</p> -<p>"Niin, niin, taas on siis eräs tämän elämän jättänyt! Saita hän ainakin -oli, jottei toista sellaista löytyne; enkä minä hänestä totisesti ole -koskaan pitänyt, mutta täytyneehän kaikissa tapauksissa mennä häntä +<p>"Niin, niin, taas on siis eräs tämän elämän jättänyt! Saita hän ainakin +oli, jottei toista sellaista löytyne; enkä minä hänestä totisesti ole +koskaan pitänyt, mutta täytyneehän kaikissa tapauksissa mennä häntä katsomaan."</p> -<p>"Joutavia!" oli parturi siihen murissut saippuoidessansa erään leukaa. -"Ainoastaan naiset keksivät tuollaisia velvollisuuksia. Ei siinä kyllä -että katkeroitetaan toistensa elämää, kun ollaan elävien kirjoissa, -vaan vielä pitää vainajiakin häiritä."</p> +<p>"Joutavia!" oli parturi siihen murissut saippuoidessansa erään leukaa. +"Ainoastaan naiset keksivät tuollaisia velvollisuuksia. Ei siinä kyllä +että katkeroitetaan toistensa elämää, kun ollaan elävien kirjoissa, +vaan vielä pitää vainajiakin häiritä."</p> -<p>Hämillensä joutumatta oli lempeä vaimo vastannut miehensä murinaan:</p> +<p>Hämillensä joutumatta oli lempeä vaimo vastannut miehensä murinaan:</p> -<p>"Minun täytyy mennä tuonne yläkertaan ... minä en voi olla sitä -tekemättä. Jo aamusta asti on minulla ollut se tunne. Ellen saa nähdä -häntä, kiusaisi se minua koko elämäni ijän. Mutta niinpian kuin olen -nähnyt, miltä hän näyttää, saan minä rauhani takaisin."</p> +<p>"Minun täytyy mennä tuonne yläkertaan ... minä en voi olla sitä +tekemättä. Jo aamusta asti on minulla ollut se tunne. Ellen saa nähdä +häntä, kiusaisi se minua koko elämäni ijän. Mutta niinpian kuin olen +nähnyt, miltä hän näyttää, saan minä rauhani takaisin."</p> -<p>Parturi oli kohauttanut olkapäitänsä ja sanonut tuttavallisesti -herrasmiehelle, jonka poskia hän juuri oli ajamassa:</p> +<p>Parturi oli kohauttanut olkapäitänsä ja sanonut tuttavallisesti +herrasmiehelle, jonka poskia hän juuri oli ajamassa:</p> -<p>"Myönnättehän tekin, että noilla lemmon naisilla on aina konstikkaita -päähänpistoja! Minä en vain ottaisi askeltakaan mennäkseni ruumista +<p>"Myönnättehän tekin, että noilla lemmon naisilla on aina konstikkaita +päähänpistoja! Minä en vain ottaisi askeltakaan mennäkseni ruumista katsomaan, en!"</p> -<p>Vaimo, joka oli kuullut nämäkin sanat, ei ollut keksinyt vastata muuta +<p>Vaimo, joka oli kuullut nämäkin sanat, ei ollut keksinyt vastata muuta kuin:</p> <p>"Niin se nyt kerran on!"</p> -<p>Samalla laski hän kudelman parturituvan tiskille ja meni ylös Caravanin +<p>Samalla laski hän kudelman parturituvan tiskille ja meni ylös Caravanin luo.</p> -<p>Siellä tapasi hän pari muuta naapurinvaimoa juttelemassa rva Caravanin +<p>Siellä tapasi hän pari muuta naapurinvaimoa juttelemassa rva Caravanin kanssa, joka kertoi heille yksityisseikkoja kuolemantapauksesta.</p> -<p>Yhdessä lähtivät naiset sitten ullakkokamariin katsomaan ruumista. -Kaikki neljä astuivat sisään hiipivin askelin, ripsauttivat kukin -vuorostansa suolavettä vainajan lakanoille, polvistuivat hänen -edessänsä, tekivät ristin mutisten jotakin rukouksentapaista, nousivat -jälleen seisoallensa ja katselivat silmät suurina ja suu puoli-avoimena -vielä kotvan vainajaa, jota miniä nenäliinansa suojassa oli -epätoivoisin nyyhkytyksin surevinansa.</p> +<p>Yhdessä lähtivät naiset sitten ullakkokamariin katsomaan ruumista. +Kaikki neljä astuivat sisään hiipivin askelin, ripsauttivat kukin +vuorostansa suolavettä vainajan lakanoille, polvistuivat hänen +edessänsä, tekivät ristin mutisten jotakin rukouksentapaista, nousivat +jälleen seisoallensa ja katselivat silmät suurina ja suu puoli-avoimena +vielä kotvan vainajaa, jota miniä nenäliinansa suojassa oli +epätoivoisin nyyhkytyksin surevinansa.</p> -<p>Kun rva Caravan sattumalta kääntyi pois päin, näki hän Maria Lovisan ja +<p>Kun rva Caravan sattumalta kääntyi pois päin, näki hän Maria Lovisan ja Filip Augustin seisovan paitasillansa kamarin ovella ja uteliaasti -katselevan tätä kohtausta. Samassa unhotti äiti teeskennellyn surunsa, -syöksi käsi ojona heidän kimppuunsa ja tiuskasi uhkaavalla äänellä:</p> +katselevan tätä kohtausta. Samassa unhotti äiti teeskennellyn surunsa, +syöksi käsi ojona heidän kimppuunsa ja tiuskasi uhkaavalla äänellä:</p> -<p>"Menettekö siitä tiehenne, senkin kakarat!"</p> +<p>"Menettekö siitä tiehenne, senkin kakarat!"</p> -<p>Kun hän kymmenen minuuttia myöhemmin palasi jälleen ylös muutamien +<p>Kun hän kymmenen minuuttia myöhemmin palasi jälleen ylös muutamien muiden naapurinvaimojen kanssa ja taas oli tehnyt kaikki tarpeelliset toimitukset s.o. ravistanut puksipuun oksaa vainajan ylitse, -ollut rukoilevinansa ja itkevinänsä, näki hän taas lasten -seisovan ullakkokamarin ovella. Silloin antoi hän — omantuntonsa -rauhoittamiseksi — näille aika nuhteet; mutta seuraavalla kerralla ei -hän enää heistä välittänyt. Uuden tulokasryhmän mukana seurasivat aina -lapsetkin, polvistuivat muiden lailla ja tekivät ylipäänsä samoin kuin -näkivät äitinsä tekevän.</p> - -<p>Iltapäivällä alkoi katselijain luku jo vähetä. Vihdoin ei enää tullut -ketään. Rva Caravan meni jälleen huoneisiinsa laittamaan kaikki -valmiiksi hautajaisia varten. Vainaja jäi siis yksin.</p> - -<p>Ullakkokamarin akkuna oli auki. Helteinen ilma virtasi sisään -tomupilvien mukana. Nuo neljä kynttilää paloivat häilyvin liekein -liikkumattoman ruumiin vieressä. Lakanoilla, kasvoilla, suljetuilla -silmäluomilla ja kapeilla käsillä juoksenteli kärpäset ikäänkuin -olisivat ne tutkiskelleet, milloin heidän aikansa tuli.</p> - -<p>Lapset olivat jälleen hälvenneet kaupungille omille retkillensä. Pian -tapasivat he joukon kumppaneita, joista varsinkin tytöt näyttivät -kehittyneemmiltä käsittämään elämän salaisuuksia, koskapa aikaisten -tavalla kysyivät:</p> +ollut rukoilevinansa ja itkevinänsä, näki hän taas lasten +seisovan ullakkokamarin ovella. Silloin antoi hän — omantuntonsa +rauhoittamiseksi — näille aika nuhteet; mutta seuraavalla kerralla ei +hän enää heistä välittänyt. Uuden tulokasryhmän mukana seurasivat aina +lapsetkin, polvistuivat muiden lailla ja tekivät ylipäänsä samoin kuin +näkivät äitinsä tekevän.</p> + +<p>Iltapäivällä alkoi katselijain luku jo vähetä. Vihdoin ei enää tullut +ketään. Rva Caravan meni jälleen huoneisiinsa laittamaan kaikki +valmiiksi hautajaisia varten. Vainaja jäi siis yksin.</p> + +<p>Ullakkokamarin akkuna oli auki. Helteinen ilma virtasi sisään +tomupilvien mukana. Nuo neljä kynttilää paloivat häilyvin liekein +liikkumattoman ruumiin vieressä. Lakanoilla, kasvoilla, suljetuilla +silmäluomilla ja kapeilla käsillä juoksenteli kärpäset ikäänkuin +olisivat ne tutkiskelleet, milloin heidän aikansa tuli.</p> + +<p>Lapset olivat jälleen hälvenneet kaupungille omille retkillensä. Pian +tapasivat he joukon kumppaneita, joista varsinkin tytöt näyttivät +kehittyneemmiltä käsittämään elämän salaisuuksia, koskapa aikaisten +tavalla kysyivät:</p> <p>"Mummosi on siis kuollut?"</p> <p>"On ... eilen illalla."</p> -<p>"Millainen on hän ruumiina?"</p> +<p>"Millainen on hän ruumiina?"</p> -<p>Maria Lovisa selitti ja kertoi kynttilöistä ja puksipuun oksasta ja -vainajan ulkonäöstä. Kuulijat kävivät yhä uteliaammiksi ja tahtoivat -hekin mennä "ruumista katsomaan".</p> +<p>Maria Lovisa selitti ja kertoi kynttilöistä ja puksipuun oksasta ja +vainajan ulkonäöstä. Kuulijat kävivät yhä uteliaammiksi ja tahtoivat +hekin mennä "ruumista katsomaan".</p> -<p>Tyttö valitsi ensimäiseen osastoon viisi tyttöä ja kaksi poikaa, jotka -olivat suuremmat ja rohkeammat kuin toiset. Sitten käski hän kaikkien -riisua kenkänsä pois porstuassa ja sukkasillansa hiipi tämä joukkokunta -taloon ja siitä ylös rappusia ... vallan hiljaa kuin hiiret.</p> +<p>Tyttö valitsi ensimäiseen osastoon viisi tyttöä ja kaksi poikaa, jotka +olivat suuremmat ja rohkeammat kuin toiset. Sitten käski hän kaikkien +riisua kenkänsä pois porstuassa ja sukkasillansa hiipi tämä joukkokunta +taloon ja siitä ylös rappusia ... vallan hiljaa kuin hiiret.</p> <p>Vainajan huoneeseen tultuansa teki Maria Lovisa vallan samalla tavalla -kuin oli nähnyt äitinsä tekevän. Juhlallisen näköisenä vei hän kaikki -sängyn viereen, polvistui, teki ristinmerkin, oli höpöttävinänsä -jotakin, nousi ylös, pirskoitti vettä ja oli äkkiä ratkeavinansa -itkemään pitäen pientä nenäliinaansa silmien edessä; tällä välin olivat -lapset kaikki lähestyneet pelokkaina ja seisoivat nyt uteliaina -vainajan ympärillä huomattavasti huvitettuina tästä uudesta -näytelmästä. Maria Lovisa toipui kuitenkin pian surustansa, saattoi -nopeasti ensimäisen osaston ulos, palasi takaisin toisen ja vihdoin -kolmannen joukkueen kanssa. Sillä kaikki korttelin palleroiset pienistä -kerjäläispojista alkaen samosivat tänne moisen uutukaisen huvituksen -houkuttamina. Ja joka kerta jäljitteli hän äitinsä menettelyä +kuin oli nähnyt äitinsä tekevän. Juhlallisen näköisenä vei hän kaikki +sängyn viereen, polvistui, teki ristinmerkin, oli höpöttävinänsä +jotakin, nousi ylös, pirskoitti vettä ja oli äkkiä ratkeavinansa +itkemään pitäen pientä nenäliinaansa silmien edessä; tällä välin olivat +lapset kaikki lähestyneet pelokkaina ja seisoivat nyt uteliaina +vainajan ympärillä huomattavasti huvitettuina tästä uudesta +näytelmästä. Maria Lovisa toipui kuitenkin pian surustansa, saattoi +nopeasti ensimäisen osaston ulos, palasi takaisin toisen ja vihdoin +kolmannen joukkueen kanssa. Sillä kaikki korttelin palleroiset pienistä +kerjäläispojista alkaen samosivat tänne moisen uutukaisen huvituksen +houkuttamina. Ja joka kerta jäljitteli hän äitinsä menettelyä erinomaisen osavasti.</p> -<p>Vihdoin hän sentään kyllästyi tähänkin toimeen. Eräs toinen leikki -houkuttelikin jo lapsia toisaalle ja vanha mummo jäi jälleen yksiksensä -ja täydelliseen unhotukseen muulta maailmalta.</p> +<p>Vihdoin hän sentään kyllästyi tähänkin toimeen. Eräs toinen leikki +houkuttelikin jo lapsia toisaalle ja vanha mummo jäi jälleen yksiksensä +ja täydelliseen unhotukseen muulta maailmalta.</p> -<p>Kamarissa alkoi palaa hämärä ja lepattavat kynttilän liekit heittivät +<p>Kamarissa alkoi palaa hämärä ja lepattavat kynttilän liekit heittivät levottoman valonsa vainajan kuiville, kurttuisille kasvoille.</p> -<p>Noin klo 8 illalla meni hra Caravan vielä kerran ylös, sulki -ullakkokamarin akkunan ja vaihtoi uudet kynttilät yöpöydälle. Nyt voi -hän mennä sinne vallan rauhallisena, sillä nyt katseli hän jo ruumista -aivan kuin olisi se aina ollut siellä. Hän tarkasti näkyikö ehkä -jotakin merkkiä alkavasta mätänemisestä ja huomautti aterialle -istuttaessa vaimollensa, ettei ollut hätääkään vielä.</p> +<p>Noin klo 8 illalla meni hra Caravan vielä kerran ylös, sulki +ullakkokamarin akkunan ja vaihtoi uudet kynttilät yöpöydälle. Nyt voi +hän mennä sinne vallan rauhallisena, sillä nyt katseli hän jo ruumista +aivan kuin olisi se aina ollut siellä. Hän tarkasti näkyikö ehkä +jotakin merkkiä alkavasta mätänemisestä ja huomautti aterialle +istuttaessa vaimollensa, ettei ollut hätääkään vielä.</p> -<p>"Mummo onkin kuin puusta," vastasi tämä, "hän pysyisi tuollaisena +<p>"Mummo onkin kuin puusta," vastasi tämä, "hän pysyisi tuollaisena vaikka vuosikauden."</p> -<p>Liemen söivät he sitten äänettöminä. Lapset, jotka koko päivän olivat +<p>Liemen söivät he sitten äänettöminä. Lapset, jotka koko päivän olivat saaneet olla vapaudessaan, nuokkuivat tuoleillansa. Kukaan ei ollut puhetuulella.</p> -<p>Äkkiä alkoi lamppu himmetä. Rva Caravan kiersi ylös sen sydäntä sillä -seurauksella, että liekki sähähti päästäen omituisen käheän kurkkuäänen -ja — sammui. Rosalie oli unhottanut ostaa öljyä. Jos hän nyt -lähetettiin kauppiaan luo öljyä noutamaan, myöhästyi päivällinen. -Parasta oli sytyttää kynttilät, mutta näitäkään ei talossa ollut muita -kuin ne neljä, jotka paloivat vainajan yöpöydällä.</p> +<p>Äkkiä alkoi lamppu himmetä. Rva Caravan kiersi ylös sen sydäntä sillä +seurauksella, että liekki sähähti päästäen omituisen käheän kurkkuäänen +ja — sammui. Rosalie oli unhottanut ostaa öljyä. Jos hän nyt +lähetettiin kauppiaan luo öljyä noutamaan, myöhästyi päivällinen. +Parasta oli sytyttää kynttilät, mutta näitäkään ei talossa ollut muita +kuin ne neljä, jotka paloivat vainajan yöpöydällä.</p> -<p>Aina nopeana päätöksissänsä käski rva Caravan tyttärensä mennä ylös ja -tuoda sieltä pari kynttilää. Muut odottivat häntä pilkkosen pimeässä.</p> +<p>Aina nopeana päätöksissänsä käski rva Caravan tyttärensä mennä ylös ja +tuoda sieltä pari kynttilää. Muut odottivat häntä pilkkosen pimeässä.</p> -<p>Tyttösen askelet kuuluivat selvästi, kun hän nousi ylös rappusia. -Sitten seurasi muutamien silmänräpäysten vaitiolo, jonka jälkeen hän -kuulusti nopeasti juoksevan jälleen alas. Äkkiä tempasi hän auki salin -oven ja vielä enemmän peljästyneenä kuin edellisen päivän tapahtumaa -kertoessansa, sopersi hän hengästyneellä äänellä:</p> +<p>Tyttösen askelet kuuluivat selvästi, kun hän nousi ylös rappusia. +Sitten seurasi muutamien silmänräpäysten vaitiolo, jonka jälkeen hän +kuulusti nopeasti juoksevan jälleen alas. Äkkiä tempasi hän auki salin +oven ja vielä enemmän peljästyneenä kuin edellisen päivän tapahtumaa +kertoessansa, sopersi hän hengästyneellä äänellä:</p> -<p>"Isä, isä, ... mummo pukee juuri yllensä!"</p> +<p>"Isä, isä, ... mummo pukee juuri yllensä!"</p> -<p>Caravan hypähti ylös niin äkkiä, että tuoli lensi kumoon.</p> +<p>Caravan hypähti ylös niin äkkiä, että tuoli lensi kumoon.</p> -<p>"Mitä sanot?" änkytti hän: "mitä sinä nyt höperöit?"</p> +<p>"Mitä sanot?" änkytti hän: "mitä sinä nyt höperöit?"</p> -<p>Liikutuksen tukahduttamalla äänellä selitti tyttö:</p> +<p>Liikutuksen tukahduttamalla äänellä selitti tyttö:</p> -<p>"Mum ... mum ... mummo pukee juuri yllensä ja tulee kohta alas!"</p> +<p>"Mum ... mum ... mummo pukee juuri yllensä ja tulee kohta alas!"</p> -<p>Caravan syöksi ylös rappusia kuin hurja ... ja hänen jäljessänsä riensi -rouva vallan säikähtyneenä.</p> +<p>Caravan syöksi ylös rappusia kuin hurja ... ja hänen jäljessänsä riensi +rouva vallan säikähtyneenä.</p> <p>Mutta ullakkokamarin ovelle tultua valtasi hra Caravanin sellainen -pelko, ettei hän uskaltanut avata ovea, vaan jäi ulkopuolelle -kuuntelemaan. Mikä näky voisikaan hänelle ilmestyä? Rva Caravan -osoittautui rohkeammaksi: hän väänsi avainta ja astui sisään.</p> - -<p>Huone oli entistänsä pimeämpi ja keskellä lattiaa liikkui pitkä, laiha -haamu: mummo oli todellakin jalkeilla! Herätessään kuolemantapaisesta -horrostilastansa oli hän jo ennen kuin ehti tulla täyteen tajuunsakaan, -kääntynyt kyljellensä ja lynkämyksiltänsä puhaltanut sammuksiin kolme -niistä kynttilöistä, jotka paloivat yöpöydällä. Kun hän sitten -vähitellen tunsi voimiensa palaavan jälleen, kömpi hän ylös ja alkoi -etsiä pitovaatteitansa. Aluksi joutui mummoparka vallan ymmälle -huomatessansa, että lipasto oli hävinnyt. Mutta sitten oli hän alkanut -tutkiskella sen sijalle ilmestynyttä suurta kirstua ja löysikin sen -pohjalta vähitellen kaikki tavaransa. Niin alkoi hän pukeutua kaikessa -rauhassa. Kaadettuansa pois veden yöpöydällä olevalta lautaselta, -asetti hän puksipuun oksan paikoilleen kuvastimen taa ja järjesti -kynttilät niinkuin ne tavallisesti seisoivat. Tämän tehtyänsä aikoi hän -juuri lähteä alas, kun hra Caravan ja hänen vaimonsa astuivat sisään.</p> - -<p>Caravan kiiruhti häntä vastaan, tarttui hänen käsiinsä ja suuteli häntä -kyyneleet silmissä. Rouva, joka seisoi miehensä takana, mutisi -tekopyhän katsannolla:</p> - -<p>"Mikä onni! Mikä onni!"</p> - -<p>Osoittamatta vähintäkään liikutusta ja käsittämättä mistä tässä oli -kysymys, seisoi mummo siinä jäykkänä kuin kuvapatsas tehden — -katseeltansa jääkylmänä — yhden ainoan kysymyksen:</p> - -<p>"Eikö päivällinen jo kohta ole valmis!"</p> - -<p>Caravan joutui vallan ymmälle ja änkytti:</p> - -<p>"On tietysti!... Ja me odotimme juuri sinua, äiti!"</p> - -<p>Näin sanoen tarjosi hän tavattoman kiireellisenä käsivartensa mummolle. -Rva Caravan nuorempi otti kynttilän ja meni takaperin heidän edellänsä -valaisten heille tietä aivan samalla tapaa kuin hän edellisenä iltana -oli valaissut miehellensä, jonka piti kantaa alas lipaston +pelko, ettei hän uskaltanut avata ovea, vaan jäi ulkopuolelle +kuuntelemaan. Mikä näky voisikaan hänelle ilmestyä? Rva Caravan +osoittautui rohkeammaksi: hän väänsi avainta ja astui sisään.</p> + +<p>Huone oli entistänsä pimeämpi ja keskellä lattiaa liikkui pitkä, laiha +haamu: mummo oli todellakin jalkeilla! Herätessään kuolemantapaisesta +horrostilastansa oli hän jo ennen kuin ehti tulla täyteen tajuunsakaan, +kääntynyt kyljellensä ja lynkämyksiltänsä puhaltanut sammuksiin kolme +niistä kynttilöistä, jotka paloivat yöpöydällä. Kun hän sitten +vähitellen tunsi voimiensa palaavan jälleen, kömpi hän ylös ja alkoi +etsiä pitovaatteitansa. Aluksi joutui mummoparka vallan ymmälle +huomatessansa, että lipasto oli hävinnyt. Mutta sitten oli hän alkanut +tutkiskella sen sijalle ilmestynyttä suurta kirstua ja löysikin sen +pohjalta vähitellen kaikki tavaransa. Niin alkoi hän pukeutua kaikessa +rauhassa. Kaadettuansa pois veden yöpöydällä olevalta lautaselta, +asetti hän puksipuun oksan paikoilleen kuvastimen taa ja järjesti +kynttilät niinkuin ne tavallisesti seisoivat. Tämän tehtyänsä aikoi hän +juuri lähteä alas, kun hra Caravan ja hänen vaimonsa astuivat sisään.</p> + +<p>Caravan kiiruhti häntä vastaan, tarttui hänen käsiinsä ja suuteli häntä +kyyneleet silmissä. Rouva, joka seisoi miehensä takana, mutisi +tekopyhän katsannolla:</p> + +<p>"Mikä onni! Mikä onni!"</p> + +<p>Osoittamatta vähintäkään liikutusta ja käsittämättä mistä tässä oli +kysymys, seisoi mummo siinä jäykkänä kuin kuvapatsas tehden — +katseeltansa jääkylmänä — yhden ainoan kysymyksen:</p> + +<p>"Eikö päivällinen jo kohta ole valmis!"</p> + +<p>Caravan joutui vallan ymmälle ja änkytti:</p> + +<p>"On tietysti!... Ja me odotimme juuri sinua, äiti!"</p> + +<p>Näin sanoen tarjosi hän tavattoman kiireellisenä käsivartensa mummolle. +Rva Caravan nuorempi otti kynttilän ja meni takaperin heidän edellänsä +valaisten heille tietä aivan samalla tapaa kuin hän edellisenä iltana +oli valaissut miehellensä, jonka piti kantaa alas lipaston marmorilaatta.</p> -<p>Alakertaan tultua oli hän sattua pahki pariin henkilöön jotka juuri -aikoivat ylös. Nämä olivat rva Braux ja hänen miehensä Charentonista.</p> +<p>Alakertaan tultua oli hän sattua pahki pariin henkilöön jotka juuri +aikoivat ylös. Nämä olivat rva Braux ja hänen miehensä Charentonista.</p> -<p>Edellinen näistä, joka oli kookas, lihava, pulleavatsainen, -vesipöhöinen nainen, katseli heitä hämmästyneenä ja valmiina pakenemaan -tiehensä. Sosialisti ja nuoranpunoja hra Braux, joka oli pienikasvuinen -ja silmiin asti parrakas, apinan näköinen mies, murahti vallan -kylmäverisesti:</p> +<p>Edellinen näistä, joka oli kookas, lihava, pulleavatsainen, +vesipöhöinen nainen, katseli heitä hämmästyneenä ja valmiina pakenemaan +tiehensä. Sosialisti ja nuoranpunoja hra Braux, joka oli pienikasvuinen +ja silmiin asti parrakas, apinan näköinen mies, murahti vallan +kylmäverisesti:</p> -<p>"Kas! mummohan on vielä elossa!"</p> +<p>"Kas! mummohan on vielä elossa!"</p> -<p>Niin pian kuin rva Caravan oli tuntenut heidät, koetti hän tehdä heille -mitä epätoivoisimpia merkkejä; vihdoin sanoi hän kovaa:</p> +<p>Niin pian kuin rva Caravan oli tuntenut heidät, koetti hän tehdä heille +mitä epätoivoisimpia merkkejä; vihdoin sanoi hän kovaa:</p> -<p>"Ei, mutta mitä minä näenkään! Te täällä! Mikä hauska yllätys!"</p> +<p>"Ei, mutta mitä minä näenkään! Te täällä! Mikä hauska yllätys!"</p> -<p>"Me tulimme sähkösanoman johdosta ... ja luulimme tietysti, että kaikki +<p>"Me tulimme sähkösanoman johdosta ... ja luulimme tietysti, että kaikki oli jo lopussa."</p> -<p>Hra Braux näpisti vaimoansa takaapäin saadaksensa hänet vaikenemaan; -peittäen ilkeämielisen hymyn paksun partansa taa lisäsi hän sitten:</p> +<p>Hra Braux näpisti vaimoansa takaapäin saadaksensa hänet vaikenemaan; +peittäen ilkeämielisen hymyn paksun partansa taa lisäsi hän sitten:</p> -<p>"Olittepa sangen rakastettavia, kun kutsuitte meidät tänne. Me läksimme +<p>"Olittepa sangen rakastettavia, kun kutsuitte meidät tänne. Me läksimme tietysti hetipaikalla."</p> -<p>Tuo ilkeämielinen hymy oli viittaus siihen vihamielisyyteen, joka oli -vallinnut molempien perheiden välillä.</p> +<p>Tuo ilkeämielinen hymy oli viittaus siihen vihamielisyyteen, joka oli +vallinnut molempien perheiden välillä.</p> <p>Kun mummokin jo oli ehtinyt laskeutua viimeisetkin rappuset, meni hra -Braux häntä vastaan, nujersi partaansa mummon kasvoja vasten ja huusi -hänelle korvaan, sillä vanhus oli hieman huonokuuloinen:</p> +Braux häntä vastaan, nujersi partaansa mummon kasvoja vasten ja huusi +hänelle korvaan, sillä vanhus oli hieman huonokuuloinen:</p> -<p>"No, kuinkas mummo voi? Aina vain kappera vai mitä?"</p> +<p>"No, kuinkas mummo voi? Aina vain kappera vai mitä?"</p> -<p>Rva Braux oli niin ällistyksissään nähdessänsä vainajaksi ilmoitetun -terveenä ja reippaana, ettei hän uskaltanut edes suudella häntä; suuren -vatsansa kanssa täytti hän muuten koko rappukäytävän, etteivät toiset -päässeet hänen ohitsensa.</p> +<p>Rva Braux oli niin ällistyksissään nähdessänsä vainajaksi ilmoitetun +terveenä ja reippaana, ettei hän uskaltanut edes suudella häntä; suuren +vatsansa kanssa täytti hän muuten koko rappukäytävän, etteivät toiset +päässeet hänen ohitsensa.</p> -<p>Mummo ei vieläkään virkkanut mitään, vaan katseli kaikkia levottomasti -ja epäillen. Hänen pienet, harmaat, kovat ja tutkivat silmänsä -harhailivat toisesta toiseen ja näyttivät puhuvan kieltä, joka vaikutti -että muut tunsivat itsensä melkoisesti vaivautuneiksi.</p> +<p>Mummo ei vieläkään virkkanut mitään, vaan katseli kaikkia levottomasti +ja epäillen. Hänen pienet, harmaat, kovat ja tutkivat silmänsä +harhailivat toisesta toiseen ja näyttivät puhuvan kieltä, joka vaikutti +että muut tunsivat itsensä melkoisesti vaivautuneiksi.</p> <p>Hra Caravan koetti antaa pienen selityksen.</p> -<p>"Äiti ei ole voinut oikein hyvin ... mutta nyt on hän taas terve — -eikö totta, äiti?"</p> +<p>"Äiti ei ole voinut oikein hyvin ... mutta nyt on hän taas terve — +eikö totta, äiti?"</p> -<p>Käyden edelleen ruokasalia kohti vastasi vanhus sortuneella äänellänsä, +<p>Käyden edelleen ruokasalia kohti vastasi vanhus sortuneella äänellänsä, joka kuulusti tulevan sangen kaukaa:</p> -<p>"Se oli pyörtymiskohtaus. Teidän puheenne minä kyllä kuulin."</p> +<p>"Se oli pyörtymiskohtaus. Teidän puheenne minä kyllä kuulin."</p> -<p>Seurasi kiusallinen vaitiolo. Mentiin miehissä saliin ja käytiin pian -päivälliselle, jonka Rosalie oli osannut valmistaa muutamien minuuttien +<p>Seurasi kiusallinen vaitiolo. Mentiin miehissä saliin ja käytiin pian +päivälliselle, jonka Rosalie oli osannut valmistaa muutamien minuuttien kuluessa.</p> -<p>Ainoa, joka ei menettänyt mielenmalttiansa, oli hra Braux. Hänen -gorillakasvonsa vääntyivät virnistelyihin ja toisinaan lausui hän -kaksimielisiä sanoja, jotka selvästi saivat toiset hämillensä.</p> +<p>Ainoa, joka ei menettänyt mielenmalttiansa, oli hra Braux. Hänen +gorillakasvonsa vääntyivät virnistelyihin ja toisinaan lausui hän +kaksimielisiä sanoja, jotka selvästi saivat toiset hämillensä.</p> -<p>Mutta etehisen kello soi alinomaa ja kerta toisensa perästä tuli -Rosalie sisään ilmoittamaan jotakin hra Caravanille, joka heittäen -serviettinsä nousi ylös ja kiiruhti ulos. Lankomies kysyi tämän -johdosta oliko tänään hänen vastaanottopäivänsä vai?</p> +<p>Mutta etehisen kello soi alinomaa ja kerta toisensa perästä tuli +Rosalie sisään ilmoittamaan jotakin hra Caravanille, joka heittäen +serviettinsä nousi ylös ja kiiruhti ulos. Lankomies kysyi tämän +johdosta oliko tänään hänen vastaanottopäivänsä vai?</p> -<p>"Eikö mitä", änkytti hra Caravan, "ne ovat vain vähäpätöisiä ostoksia +<p>"Eikö mitä", änkytti hra Caravan, "ne ovat vain vähäpätöisiä ostoksia ja toimituksia!"</p> -<p>Samassa saapui eräs paketti, jonka hän avasi aivan hajamielisyydessään. -Siinä olivat mustilla reunuksilla varustetut peijaiskutsukirjeet. -Punastuen silmiinsä saakka kääri hän sen heti hätäisesti entisellensä +<p>Samassa saapui eräs paketti, jonka hän avasi aivan hajamielisyydessään. +Siinä olivat mustilla reunuksilla varustetut peijaiskutsukirjeet. +Punastuen silmiinsä saakka kääri hän sen heti hätäisesti entisellensä ja pisti sen povitaskuunsa.</p> -<p>Vanhus ei sitä huomannut, sillä itsepintaisesti tuijotti hän koko +<p>Vanhus ei sitä huomannut, sillä itsepintaisesti tuijotti hän koko ajan "kuulakelloansa", jonka kullattu kuula heilui edestakaisin -takka-kamiinin kivilaatalla. Yleinen tunnelma näytti käyvän yhä -kiusallisemmaksi ja vaitiolo yhä jäisemmäksi.</p> +takka-kamiinin kivilaatalla. Yleinen tunnelma näytti käyvän yhä +kiusallisemmaksi ja vaitiolo yhä jäisemmäksi.</p> -<p>Vihdoin käänsi mummo kurttuiset kasvonsa tyttäreensä päin ja sanoi -vahingonilon välkähdys katseessansa:</p> +<p>Vihdoin käänsi mummo kurttuiset kasvonsa tyttäreensä päin ja sanoi +vahingonilon välkähdys katseessansa:</p> -<p>"Maanantaina pitää sinun tuoda tänne tyttäresikin. Minä tahdon nähdä -hänet."</p> +<p>"Maanantaina pitää sinun tuoda tänne tyttäresikin. Minä tahdon nähdä +hänet."</p> -<p>"Mielelläni, äiti", sanoi rva Braux loistavin kasvoin ja huomaamatta, -että nuorempi rva Caravan oli kalvennut ja istui puolikuolleena +<p>"Mielelläni, äiti", sanoi rva Braux loistavin kasvoin ja huomaamatta, +että nuorempi rva Caravan oli kalvennut ja istui puolikuolleena ahdistuksesta.</p> -<p>Vähitellen alkoivat langokset sentään jutella keskenänsä ja joutuivat -pian, Jumala ties mistä syystä, valtiolliseen keskusteluun.</p> +<p>Vähitellen alkoivat langokset sentään jutella keskenänsä ja joutuivat +pian, Jumala ties mistä syystä, valtiolliseen keskusteluun.</p> -<p>Braux puolusti kommunistisia ja vallankumouksellisia liikkeitä, huutaen +<p>Braux puolusti kommunistisia ja vallankumouksellisia liikkeitä, huutaen vihdoin suurellisin elein ja mulkoilevin silmin:</p> -<p>"Kaikki omaisuus on työmiehiltä varastettua tavaraa. Maa kuuluu -kaikille. Perintöoikeus on häpeäpilkku, kuulumaton häpeä"...</p> +<p>"Kaikki omaisuus on työmiehiltä varastettua tavaraa. Maa kuuluu +kaikille. Perintöoikeus on häpeäpilkku, kuulumaton häpeä"...</p> -<p>Samassa vaikeni hän hämmästyneenä, ja peljäten sanoneensa jonkun -tuhmuuden, lisäsi sävyisästi:</p> +<p>Samassa vaikeni hän hämmästyneenä, ja peljäten sanoneensa jonkun +tuhmuuden, lisäsi sävyisästi:</p> -<p>"Mutta tämähän ei ole sopiva tilaisuus keskustelulle sellaisista +<p>"Mutta tämähän ei ole sopiva tilaisuus keskustelulle sellaisista asioista."</p> -<p>Ovi kävi ja pian astui tohtori Chenet sisään. Alussa näytti hänkin -ällistyvän, vaan saavutti pian mielenmalttinsa ja lähestyi mummoa +<p>Ovi kävi ja pian astui tohtori Chenet sisään. Alussa näytti hänkin +ällistyvän, vaan saavutti pian mielenmalttinsa ja lähestyi mummoa sanoen:</p> -<p>"Ahaa, täällähän muorikin taas istuu ... muiden mukana! Jälleen +<p>"Ahaa, täällähän muorikin taas istuu ... muiden mukana! Jälleen reippaana, kuten jo tullessani ajattelin! Ja rappusia noustessani -mietin juuri: lyönpä vetoa, että muori on taas jalkeilla! (Taputellen -vanhusta hiljaa olkapäälle lisäsi hän:) Eukko on vielä yhtä kestävä -kuin Pariisin uusi silta: saattepa nähdä, että hän hautaa meidät +mietin juuri: lyönpä vetoa, että muori on taas jalkeilla! (Taputellen +vanhusta hiljaa olkapäälle lisäsi hän:) Eukko on vielä yhtä kestävä +kuin Pariisin uusi silta: saattepa nähdä, että hän hautaa meidät kaikki."</p> -<p>Tohtori kävi istumaan, otti kupin kahvia ja yhtyi pian langosten -keskusteluun kannattaen hra Brauxia. Tohtori oli näet itsekin ollut +<p>Tohtori kävi istumaan, otti kupin kahvia ja yhtyi pian langosten +keskusteluun kannattaen hra Brauxia. Tohtori oli näet itsekin ollut osallisena kommunistisiin hankkeisiin.</p> -<p>Tällä välin alkoi vanhusta väsyttää, jonka vuoksi hän tahtoi poistua. -Hra Caravan riensi hänen luoksensa. Vanhus katsoi häntä tuimasti +<p>Tällä välin alkoi vanhusta väsyttää, jonka vuoksi hän tahtoi poistua. +Hra Caravan riensi hänen luoksensa. Vanhus katsoi häntä tuimasti silmiin ja sanoi:</p> -<p>"Oleppas hyvä ja tuo heti tuo kuulakello ja lipasto takaisin minun +<p>"Oleppas hyvä ja tuo heti tuo kuulakello ja lipasto takaisin minun kamariini."</p> -<p>"Kyllä, äiti," änkytti hän.</p> +<p>"Kyllä, äiti," änkytti hän.</p> -<p>Vanhus tarttui tyttärensä käsivarteen ja poistui hänen kanssansa.</p> +<p>Vanhus tarttui tyttärensä käsivarteen ja poistui hänen kanssansa.</p> -<p>Hra ja rva Caravan jäivät äänettöminä ja masentuneina katsomaan heidän -jälkeensä: kaikkihan näytti menevän hiiteen päin! Hra Braux hykerteli -mielissään käsiänsä ja maisteli kahviansa.</p> +<p>Hra ja rva Caravan jäivät äänettöminä ja masentuneina katsomaan heidän +jälkeensä: kaikkihan näytti menevän hiiteen päin! Hra Braux hykerteli +mielissään käsiänsä ja maisteli kahviansa.</p> -<p>Äkkiä hyökkäsi rva Caravan vimmastuneena hänen kimppuunsa huudahtaen:</p> +<p>Äkkiä hyökkäsi rva Caravan vimmastuneena hänen kimppuunsa huudahtaen:</p> -<p>"Te olette varas, roisto ja ... ja... Teidän päällenne tekee minun -mieleni sylkäistä ... ptui!"</p> +<p>"Te olette varas, roisto ja ... ja... Teidän päällenne tekee minun +mieleni sylkäistä ... ptui!"</p> -<p>Hän oli vähällä tukahtua eikä löytänyt sanoja liikutuksellensa. Braux +<p>Hän oli vähällä tukahtua eikä löytänyt sanoja liikutuksellensa. Braux vain naureskeli ja ryypiskeli edelleen.</p> -<p>Samassa palasi hänen vaimonsa takaisin. Nyt syöksähti rva Caravan hänen -kimppuunsa ja siinä seisoivat he vastakkain: toinen suurivatsaisena, -kookkaana ja paksuna, toinen laihana ja hoikkana, kädet vapisevina ja -ääni kähisten haukkumisia ja sadatuksia kälyllensä syytäessänsä.</p> +<p>Samassa palasi hänen vaimonsa takaisin. Nyt syöksähti rva Caravan hänen +kimppuunsa ja siinä seisoivat he vastakkain: toinen suurivatsaisena, +kookkaana ja paksuna, toinen laihana ja hoikkana, kädet vapisevina ja +ääni kähisten haukkumisia ja sadatuksia kälyllensä syytäessänsä.</p> -<p>Chenet ja Braux tulivat erottamaan heitä. Jälkimäinen tarttui parempaa -puoliskoansa hartioista kiinni ja lykkäsi ulos hänet huutaen jälkeen:</p> +<p>Chenet ja Braux tulivat erottamaan heitä. Jälkimäinen tarttui parempaa +puoliskoansa hartioista kiinni ja lykkäsi ulos hänet huutaen jälkeen:</p> -<p>"Kas niin, mene tiehesi, luntti, sinä rähiset aivan liiaksi!"</p> +<p>"Kas niin, mene tiehesi, luntti, sinä rähiset aivan liiaksi!"</p> -<p>Itse seurasi hra Braux vaimonsa jäljessä. Vielä kadullakin kuuluivat -he riitelevän poistuessansa.</p> +<p>Itse seurasi hra Braux vaimonsa jäljessä. Vielä kadullakin kuuluivat +he riitelevän poistuessansa.</p> -<p>Chenet hyvästeli myöskin talonväkeä.</p> +<p>Chenet hyvästeli myöskin talonväkeä.</p> <p>Ja pian olivat hra ja rva Caravan taas kahdenkesken.</p> -<p>Silloin heittäytyi hra Caravan nojatuoliin ja kylmä hiki ohimoillansa -mutisi hän:</p> +<p>Silloin heittäytyi hra Caravan nojatuoliin ja kylmä hiki ohimoillansa +mutisi hän:</p> -<p>"Mitä on minun nyt virastonpäällikölleni sanottava?"</p> +<p>"Mitä on minun nyt virastonpäällikölleni sanottava?"</p> <hr class="chap" /> -<h2><a name="NEITSYT_BLANCHETTE_JA_HANEN_POIKANSA" id="NEITSYT_BLANCHETTE_JA_HANEN_POIKANSA">NEITSYT BLANCHETTE JA HÄNEN POIKANSA.</a></h2> +<h2><a name="NEITSYT_BLANCHETTE_JA_HANEN_POIKANSA" id="NEITSYT_BLANCHETTE_JA_HANEN_POIKANSA">NEITSYT BLANCHETTE JA HÄNEN POIKANSA.</a></h2> -<p>Kello oli juuri lyönyt 12 päivällä. Koulun ovi lensi auki ja pojat -syöksivät ulos tyrkkien toisiansa, että pikemmin pihalle pääsisivät. -Mutta sen sijaan, että olisivat hajautuneet ja rientäneet heti kotiansa -päivällisille, kuten tavallisesti tekivät, pysähtyivät he pihalle ja -yhtyivät ryhmiin kuiskaillen keskenänsä.</p> +<p>Kello oli juuri lyönyt 12 päivällä. Koulun ovi lensi auki ja pojat +syöksivät ulos tyrkkien toisiansa, että pikemmin pihalle pääsisivät. +Mutta sen sijaan, että olisivat hajautuneet ja rientäneet heti kotiansa +päivällisille, kuten tavallisesti tekivät, pysähtyivät he pihalle ja +yhtyivät ryhmiin kuiskaillen keskenänsä.</p> -<p>Tänä aamuna oli näet neitsyt Blanchetten poika Simon istunut ensi +<p>Tänä aamuna oli näet neitsyt Blanchetten poika Simon istunut ensi kerran luokalla.</p> <p>Kaikki olivat he kotonansa kuulleet puhuttavan neitsyt Blanchettesta. -Ja vaikka hänet vastaan-otettiinkin suosiollisesti perheisiin, niin -kohtelivat rouvat häntä sentään aina hieman halveksivalla osanotolla, -menettely, joka oli vaikuttanut myöskin lapsiin, vaikka nämäkään eivät -itse ymmärtäneet syytä siihen.</p> +Ja vaikka hänet vastaan-otettiinkin suosiollisesti perheisiin, niin +kohtelivat rouvat häntä sentään aina hieman halveksivalla osanotolla, +menettely, joka oli vaikuttanut myöskin lapsiin, vaikka nämäkään eivät +itse ymmärtäneet syytä siihen.</p> -<p>Neitsyt Blanchetten poikaa Simonia eivät koulupojat ennestänsä -tunteneet, sillä muiden mukana tämä ei ollut koskaan ollut. Eikä häntä -koskaan oltu nähty juoksentelemassa kylän raitilla eikä jokivarsilla. -Pojat eivät siis hänestä juuri pitäneet. Jonkunlaisella ilolla ja -huomattavalla hämmästyksellä olivat he kuulleet ja keskenänsä -kertoneet, mitä eräs 14—15-vuotias poika, joka näytti tietävän yhtä ja -toista, oli silmiänsä räpyttäen kuiskannut vieruskumppaleillensa:</p> +<p>Neitsyt Blanchetten poikaa Simonia eivät koulupojat ennestänsä +tunteneet, sillä muiden mukana tämä ei ollut koskaan ollut. Eikä häntä +koskaan oltu nähty juoksentelemassa kylän raitilla eikä jokivarsilla. +Pojat eivät siis hänestä juuri pitäneet. Jonkunlaisella ilolla ja +huomattavalla hämmästyksellä olivat he kuulleet ja keskenänsä +kertoneet, mitä eräs 14—15-vuotias poika, joka näytti tietävän yhtä ja +toista, oli silmiänsä räpyttäen kuiskannut vieruskumppaleillensa:</p> -<p>"Tiedättekös, että ... Simonilla ... ymmärrättekö? ... ei ole isää!"</p> +<p>"Tiedättekös, että ... Simonilla ... ymmärrättekö? ... ei ole isää!"</p> <p>Neitsyt Blanchetten poika ilmestyi samassa koulun kynnykselle.</p> -<p>Hän näytti olevan 7—8-vuotias. Muuten oli hän hieman kalpea, erittäin -siististi puettu, pelonalainen, melkeinpä kömpelö poikanen.</p> +<p>Hän näytti olevan 7—8-vuotias. Muuten oli hän hieman kalpea, erittäin +siististi puettu, pelonalainen, melkeinpä kömpelö poikanen.</p> -<p>Hän aikoi palata äitinsä luo, kun ryhmiin keräytyneet ja yhä +<p>Hän aikoi palata äitinsä luo, kun ryhmiin keräytyneet ja yhä kuiskivaiset toverit, jotka pahaa ennustavin, ivallisin ja uhkaavin -katsein olivat töllistelleet häneen, vähitellen ympäröivät hänet niin, -että hän pian joutui suljettuun kehään. Hämmästyneenä ja vaivautuneena -jäi Simon seisomaan paikoillensa käsittämättä, mitä aikeita pojilla voi -olla mielessänsä. Sama suuri poika, joka toisille oli kertonut tuon -yleistä menestystä saavuttaneen uutisen ja siitä ylpistynyt, lähestyi -häntä mahtavan näköisenä ja kysyi:</p> +katsein olivat töllistelleet häneen, vähitellen ympäröivät hänet niin, +että hän pian joutui suljettuun kehään. Hämmästyneenä ja vaivautuneena +jäi Simon seisomaan paikoillensa käsittämättä, mitä aikeita pojilla voi +olla mielessänsä. Sama suuri poika, joka toisille oli kertonut tuon +yleistä menestystä saavuttaneen uutisen ja siitä ylpistynyt, lähestyi +häntä mahtavan näköisenä ja kysyi:</p> -<p>"Mikäs sinun nimesi on?"</p> +<p>"Mikäs sinun nimesi on?"</p> <p>"Simon", vastasi neitsyt Blanchetten poika.</p> -<p>"Simon ... mikä?" kysyi toinen.</p> +<p>"Simon ... mikä?" kysyi toinen.</p> -<p>"Simon", toisti Blanchetten poika vallan hämillänsä.</p> +<p>"Simon", toisti Blanchetten poika vallan hämillänsä.</p> -<p>"No, johan minä sen kuulin, mutta täytyyhän sinulla olla sukunimi", -huusi äskeisen uutisen kertoilija; ... "Simon! Eihän se mikään sukunimi +<p>"No, johan minä sen kuulin, mutta täytyyhän sinulla olla sukunimi", +huusi äskeisen uutisen kertoilija; ... "Simon! Eihän se mikään sukunimi ole!"</p> <p>Itkuun purskahtamaisillansa vastasi Blanchetten poika kolmannen kerran:</p> -<p>"Minun nimenipä on Simon."</p> +<p>"Minun nimenipä on Simon."</p> -<p>Pojat rähähtivät nauramaan. Voitonriemuisena huusi tuo suuri poika:</p> +<p>Pojat rähähtivät nauramaan. Voitonriemuisena huusi tuo suuri poika:</p> -<p>"No, näettekös? Isää hänellä ei ole."</p> +<p>"No, näettekös? Isää hänellä ei ole."</p> -<p>Syntyi täydellinen hiljaisuus. Pojat olivat vallan ällistyksissään -tästä tavattomasta, eriskummallisesta mahdottomuudesta. Kuinka voi olla -mahdollista, ett'ei tuolla ole isää? Kaikki katselivat uutta -luokkatoveriansa kuin kummaa ja luonnon ihmettä; ja se tähän asti -selittämätön alentuvaisuus, jolla heidän äitinsä neitsyt Blanchettea -kohtelivat, tuntui versovan heidänkin povessansa.</p> +<p>Syntyi täydellinen hiljaisuus. Pojat olivat vallan ällistyksissään +tästä tavattomasta, eriskummallisesta mahdottomuudesta. Kuinka voi olla +mahdollista, ett'ei tuolla ole isää? Kaikki katselivat uutta +luokkatoveriansa kuin kummaa ja luonnon ihmettä; ja se tähän asti +selittämätön alentuvaisuus, jolla heidän äitinsä neitsyt Blanchettea +kohtelivat, tuntui versovan heidänkin povessansa.</p> <p>Simon parka oli asettunut seisomaan puuta vastaan, ett'ei maahan -vaipuisi; siinä seisoi kuin korjaamattoman onnettomuuden kukistama -olento. Hän koetti miettiä jotakin selitystä. Mutta hän ei keksinyt, -mitä sanoisi todistaaksensa valheeksi tuon suuremman pojan sanoja, -ett'ei hänellä muka ollut isää.</p> +vaipuisi; siinä seisoi kuin korjaamattoman onnettomuuden kukistama +olento. Hän koetti miettiä jotakin selitystä. Mutta hän ei keksinyt, +mitä sanoisi todistaaksensa valheeksi tuon suuremman pojan sanoja, +ett'ei hänellä muka ollut isää.</p> -<p>Punastuen huudahti hän vihdoin arvelematta:</p> +<p>Punastuen huudahti hän vihdoin arvelematta:</p> -<p>"Onpas minulla isä!"</p> +<p>"Onpas minulla isä!"</p> -<p>"Missä hän on?" kysyi äskeinen poika.</p> +<p>"Missä hän on?" kysyi äskeinen poika.</p> -<p>Simon vaikeni. Sitä hän ei tiennyt. Toiset pojat nauroivat kovin -huvitettuina. Ja nämä eläinten tapaiset maalais-lapset näyttivät -tuntevan saman julman halun, joka saa alapihan kanat toisinaan yhdessä +<p>Simon vaikeni. Sitä hän ei tiennyt. Toiset pojat nauroivat kovin +huvitettuina. Ja nämä eläinten tapaiset maalais-lapset näyttivät +tuntevan saman julman halun, joka saa alapihan kanat toisinaan yhdessä lopettamaan haavoittuneen kumppalinsa.</p> -<p>Simon huomasi äkkiä erään saman-ikäisen naapurin pojan, joka oli lesken -poika ja jonka hän aina oli nähnyt kävelevän äitinsä kanssa kahden +<p>Simon huomasi äkkiä erään saman-ikäisen naapurin pojan, joka oli lesken +poika ja jonka hän aina oli nähnyt kävelevän äitinsä kanssa kahden kesken.</p> -<p>"Entäs sinä? Eihän sinullakaan ole isää?"</p> +<p>"Entäs sinä? Eihän sinullakaan ole isää?"</p> <p>"Onpas", vastasi poika.</p> -<p>"Missä hän sitten on?" tiuskaisi Simon.</p> +<p>"Missä hän sitten on?" tiuskaisi Simon.</p> -<p>"Haudassa", vastasi poika erinomaisen ylpeästi, "sillä minun isäni on +<p>"Haudassa", vastasi poika erinomaisen ylpeästi, "sillä minun isäni on kuollut."</p> -<p>Yleinen hyväksymisen murina kuului poikajoukossa, ikäänkuin tämä -tosiasia, että hänen isänsä makasi mullan alla kirkkomaalla, olisi +<p>Yleinen hyväksymisen murina kuului poikajoukossa, ikäänkuin tämä +tosiasia, että hänen isänsä makasi mullan alla kirkkomaalla, olisi kohottanut lesken poikaa ja kerrassaan masentanut neitsyt Blanchetten -nulikan, jolla ei ollut isää missään. Ja nämä viikarit, joiden isät -olivat juoppolalleja, ilkiöitä ja akkojensa pieksäjiä, tuuppivat -toisiansa ja lähenivät häntä kaikilta tahoilta aivan kuin nämä -lailliset ja isälliset olisivat aikoneet ahdistaa ja kurittaa tuota +nulikan, jolla ei ollut isää missään. Ja nämä viikarit, joiden isät +olivat juoppolalleja, ilkiöitä ja akkojensa pieksäjiä, tuuppivat +toisiansa ja lähenivät häntä kaikilta tahoilta aivan kuin nämä +lailliset ja isälliset olisivat aikoneet ahdistaa ja kurittaa tuota lain ulkopuolella olevaa olentoa.</p> -<p>Eräs Simonia vastapäätä seisova nallikka näytti jo kielensä ja huusi -pilkaten: "Ei ole isää! Ei ole isää!"</p> +<p>Eräs Simonia vastapäätä seisova nallikka näytti jo kielensä ja huusi +pilkaten: "Ei ole isää! Ei ole isää!"</p> -<p>Simon karkasi molemmin käsin hänen tukkaansa ja alkoi potkia häntä -kintuille, mutta samalla puri poika häntä armotta poskeen. Ja niin -syntyi ankara ottelu. Toiset kävivät erottamaan tappelijoita lyöden, -retuuttaen, tyrkkien ja vielä maassakin kierittäen Simon parkaa, jonka -ympärillä seisova poikajoukko huusi hyväksymistä tälle kuritukselle. -Kun hän sitten kömpi ylös ja koneellisesti puisteli toisella kädellänsä -aivan pölyttynyttä puseroansa, huusi joku joukosta:</p> +<p>Simon karkasi molemmin käsin hänen tukkaansa ja alkoi potkia häntä +kintuille, mutta samalla puri poika häntä armotta poskeen. Ja niin +syntyi ankara ottelu. Toiset kävivät erottamaan tappelijoita lyöden, +retuuttaen, tyrkkien ja vielä maassakin kierittäen Simon parkaa, jonka +ympärillä seisova poikajoukko huusi hyväksymistä tälle kuritukselle. +Kun hän sitten kömpi ylös ja koneellisesti puisteli toisella kädellänsä +aivan pölyttynyttä puseroansa, huusi joku joukosta:</p> -<p>"Mene valittamaan isällesi!"</p> +<p>"Mene valittamaan isällesi!"</p> -<p>Silloin tunsi Simon sydämessänsä, että hän oli vallan masentunut. -Poikajoukolle hän tietysti ei voinut mitään, vaikka häntä olikin tällä -tavoin piesty. Eikä hän voinut vastatakaan heille mitään, sillä -tunnossansa täytyi hänen myöntää todeksi, ett'ei hänellä ollut isää. -Ylpeys pakotti hänet aluksi kuitenkin taistelemaan ahdistavaa -itkunpurkausta vastaan. Hän tunsi kurkussansa tukehtumisen oireita ja -alkoi sitten nyyhkyttää niin hartaasti, että koko hänen pikku ruumiinsa -hytkyi. Mutta huutanut hän ei.</p> +<p>Silloin tunsi Simon sydämessänsä, että hän oli vallan masentunut. +Poikajoukolle hän tietysti ei voinut mitään, vaikka häntä olikin tällä +tavoin piesty. Eikä hän voinut vastatakaan heille mitään, sillä +tunnossansa täytyi hänen myöntää todeksi, ett'ei hänellä ollut isää. +Ylpeys pakotti hänet aluksi kuitenkin taistelemaan ahdistavaa +itkunpurkausta vastaan. Hän tunsi kurkussansa tukehtumisen oireita ja +alkoi sitten nyyhkyttää niin hartaasti, että koko hänen pikku ruumiinsa +hytkyi. Mutta huutanut hän ei.</p> <p>Julma riemu valtasi silloin vihollislauman. Kuin villit kamalan ilonsa -vallassa tarttuivat he toistansa kädestä kiinni ja alkoivat -piiritanssin kukistuneen uhrinsa ympärillä laulaen yhtä ja samaa:</p> +vallassa tarttuivat he toistansa kädestä kiinni ja alkoivat +piiritanssin kukistuneen uhrinsa ympärillä laulaen yhtä ja samaa:</p> -<p>"Ei ole isää! Ei ole isää!"</p> +<p>"Ei ole isää! Ei ole isää!"</p> -<p>Äkkiä lakkasi Simon nyyhkyttämästä. Täydellinen vimmastus valtasi -hänet. Hän äkkäsi muutamia kiviä jalkojensa juuressa, kaappasi ne +<p>Äkkiä lakkasi Simon nyyhkyttämästä. Täydellinen vimmastus valtasi +hänet. Hän äkkäsi muutamia kiviä jalkojensa juuressa, kaappasi ne maasta ja viskasi ne koko voimallaan julmureita kohti. Pariin kolmeen -hän osasikin ja kirkaisten juoksivat nämä pakoon. Ja niin peloittavalta -näytti neitsyt Blanchetten poika tällä haavaa, että poikajoukossa -syntyi täydellinen säikähdys ja sekasorto. Peljästyen niinkuin joukossa -ahdistajat aina tekevät epätoivoisesti taistelevan edessä, hajausivat +hän osasikin ja kirkaisten juoksivat nämä pakoon. Ja niin peloittavalta +näytti neitsyt Blanchetten poika tällä haavaa, että poikajoukossa +syntyi täydellinen säikähdys ja sekasorto. Peljästyen niinkuin joukossa +ahdistajat aina tekevät epätoivoisesti taistelevan edessä, hajausivat he paikalla ja pakenivat eri tahoille.</p> -<p>Yksin jäätyänsä lähti isätön poikanen juoksemaan joelle päin, sillä -eräs muisto oli äkkiä herännyt hänessä ja kypsytti suuremmoisen -päätöksen. Hän aikoi hukuttautua jokeen.</p> +<p>Yksin jäätyänsä lähti isätön poikanen juoksemaan joelle päin, sillä +eräs muisto oli äkkiä herännyt hänessä ja kypsytti suuremmoisen +päätöksen. Hän aikoi hukuttautua jokeen.</p> -<p>Hän muisti kuulleensa, että eräs kurja kerjäläinen oli viikko sitten -heittäytynyt jokeen, kun häneltä oli loppunut kaikki "rahat". Simon oli -ollut läsnä, kun häntä turhaan naarattiin. — —</p> +<p>Hän muisti kuulleensa, että eräs kurja kerjäläinen oli viikko sitten +heittäytynyt jokeen, kun häneltä oli loppunut kaikki "rahat". Simon oli +ollut läsnä, kun häntä turhaan naarattiin. — —</p> -<p>Joku oli sanonut: "Kyllä hän on kuollut!" Sitten oli eräs toinen -lisännyt: "Siispä hän on onnellinen!" Simon tahtoi myöskin hukuttautua -niinkuin tuo rahaton raukka oli tehnyt, sillä hänellähän ei ollut isää!</p> +<p>Joku oli sanonut: "Kyllä hän on kuollut!" Sitten oli eräs toinen +lisännyt: "Siispä hän on onnellinen!" Simon tahtoi myöskin hukuttautua +niinkuin tuo rahaton raukka oli tehnyt, sillä hänellähän ei ollut isää!</p> -<p>Tultuansa joen rantaan katseli hän vierivää virtaa. Tuossa leikkivät -vikkelät kalat veden välkkyvässä kalvossa, tehden pieniä hyppyjä -tavoitellessansa pinnalla hyriseviä hyttysiä. Hän unhotti itkunsa ja -alkoi tarkata näitä, sillä kalojen käytös huvitti häntä suuresti. Mutta -niinkuin ankarat ja äkilliset tuulen puuskat myrskyaikoina toisinaan -syöksähtävät esille ryskäen puissa ja hälveten sitten taivaan rannalle, +<p>Tultuansa joen rantaan katseli hän vierivää virtaa. Tuossa leikkivät +vikkelät kalat veden välkkyvässä kalvossa, tehden pieniä hyppyjä +tavoitellessansa pinnalla hyriseviä hyttysiä. Hän unhotti itkunsa ja +alkoi tarkata näitä, sillä kalojen käytös huvitti häntä suuresti. Mutta +niinkuin ankarat ja äkilliset tuulen puuskat myrskyaikoina toisinaan +syöksähtävät esille ryskäen puissa ja hälveten sitten taivaan rannalle, niin tunkeusi Simoninkin rinnasta taas uudelleen katkeran kivun kanssa -ajatus, että "hänpä hukuttautuu, koska hänellä ei ole isää."</p> - -<p>Muuten oli nyt sangen helteinen ja kaunis sää. Lämmin päivä paistaa -hellitti ruohikolle. Vesi päilyi tyvennä kuin kuvastin. Toisinaan tunsi -Simon itsensä varsin onnelliseksi, sillä itku oli helpoittanut hänen -mieltänsä; ja silloin sai hän suuren halun istua tuohon ruohikolle ja -nukkua päivän helteeseen.</p> - -<p>Pieni vihreä sammakko hyppi hänen jalkojensa juuressa. Hän yritti -tarttua siihen kädellänsä. Mutta se pääsi pakoon. Simon juoksi sen -perässä ja koetti turhaan pari kolme kertaa tavoittaa sitä. Vihdoinkin -sai hän sen takasääristä kiinni ja alkoi nauraa katsellessansa kuinka -se ponnisteli päästäksensä vapauteen. Se veti itsensä ensin kokoon -takajaloillensa ja viskaisi ne sitten äkkiä suoriksi kuin pienat ja -käytteli etujalkojansa ilmassa kuin ihminen käsiänsä, mulkoillen -kaikkialle kultarantuisilla, pyöristyneillä silmillänsä. Simon viskasi +ajatus, että "hänpä hukuttautuu, koska hänellä ei ole isää."</p> + +<p>Muuten oli nyt sangen helteinen ja kaunis sää. Lämmin päivä paistaa +hellitti ruohikolle. Vesi päilyi tyvennä kuin kuvastin. Toisinaan tunsi +Simon itsensä varsin onnelliseksi, sillä itku oli helpoittanut hänen +mieltänsä; ja silloin sai hän suuren halun istua tuohon ruohikolle ja +nukkua päivän helteeseen.</p> + +<p>Pieni vihreä sammakko hyppi hänen jalkojensa juuressa. Hän yritti +tarttua siihen kädellänsä. Mutta se pääsi pakoon. Simon juoksi sen +perässä ja koetti turhaan pari kolme kertaa tavoittaa sitä. Vihdoinkin +sai hän sen takasääristä kiinni ja alkoi nauraa katsellessansa kuinka +se ponnisteli päästäksensä vapauteen. Se veti itsensä ensin kokoon +takajaloillensa ja viskaisi ne sitten äkkiä suoriksi kuin pienat ja +käytteli etujalkojansa ilmassa kuin ihminen käsiänsä, mulkoillen +kaikkialle kultarantuisilla, pyöristyneillä silmillänsä. Simon viskasi sen pois.</p> -<p>Sitten mietti hän kotiansa ja äitiänsä, kunnes ankara suru hänet taas -valtasi ja hän ratkesi uudelleen itkemään. Kylmät väristykset -puistattivat hänen pieniä jäseniänsä. Hän laskeusi polvillensa ja alkoi -rukoilla niinkuin hänen oli tapana tehdä ennen maatapanoa. Mutta hän ei +<p>Sitten mietti hän kotiansa ja äitiänsä, kunnes ankara suru hänet taas +valtasi ja hän ratkesi uudelleen itkemään. Kylmät väristykset +puistattivat hänen pieniä jäseniänsä. Hän laskeusi polvillensa ja alkoi +rukoilla niinkuin hänen oli tapana tehdä ennen maatapanoa. Mutta hän ei ehtinyt rukouksensa loppuun, ennen kuin voimakkaat, pakolliset -nyyhkytykset valtasivat hänet kokonaan. Hän ei voinut enää ajatella -mitään eikä nähnyt mitään ympärillänsä, sillä itku oli hänen mielensä +nyyhkytykset valtasivat hänet kokonaan. Hän ei voinut enää ajatella +mitään eikä nähnyt mitään ympärillänsä, sillä itku oli hänen mielensä niin kerrassansa valloittanut.</p> -<p>Äkkiä tunsi hän raskaan käden olkapäällänsä ja karkea ääni hänen -vieressänsä kuului kysyvän:</p> +<p>Äkkiä tunsi hän raskaan käden olkapäällänsä ja karkea ääni hänen +vieressänsä kuului kysyvän:</p> -<p>"Mikäs pikkumiestä niin kovin itkettää?"</p> +<p>"Mikäs pikkumiestä niin kovin itkettää?"</p> -<p>Simon kääntyi päin kysyjään. Hän näki pitkän työmiehen, jolla oli parta -ja su'itut, mustat hiukset, katselevan häntä hyväntahtoisesti. -Kyyneleet silmissä ja itku kurkussa vastasi hän:</p> +<p>Simon kääntyi päin kysyjään. Hän näki pitkän työmiehen, jolla oli parta +ja su'itut, mustat hiukset, katselevan häntä hyväntahtoisesti. +Kyyneleet silmissä ja itku kurkussa vastasi hän:</p> -<p>"Niin kun ne pieksivät minua..."</p> +<p>"Niin kun ne pieksivät minua..."</p> -<p>"Pieksivät! Ketkä ja miksi he sinua pieksivät, lapsukainen?"</p> +<p>"Pieksivät! Ketkä ja miksi he sinua pieksivät, lapsukainen?"</p> -<p>"Pojat ... koulussa ... siksi, että ... siksi, että ... minulla ei ole -isää."</p> +<p>"Pojat ... koulussa ... siksi, että ... siksi, että ... minulla ei ole +isää."</p> -<p>"Mitä hulluja!" sanoi mies hymyillen, "onhan jokaisella isänsä."</p> +<p>"Mitä hulluja!" sanoi mies hymyillen, "onhan jokaisella isänsä."</p> -<p>"Mutta ... mutta ... minullapa ei ole", änkytti Simon vaivaloisesti -surun murtamien nyyhkytysten välillä.</p> +<p>"Mutta ... mutta ... minullapa ei ole", änkytti Simon vaivaloisesti +surun murtamien nyyhkytysten välillä.</p> -<p>Työmies kävi vakavammaksi. Hän tunsi samassa nallikan neitsyt -Blanchetten pojaksi ja oli jo ehtinyt kuulla tämän elämäntarinan, +<p>Työmies kävi vakavammaksi. Hän tunsi samassa nallikan neitsyt +Blanchetten pojaksi ja oli jo ehtinyt kuulla tämän elämäntarinan, vaikka olikin vasta paikkakunnalle muuttanut.</p> -<p>"Elä ole milläsikään, poikaseni", sanoi mies, "vaan tule nyt kanssani -äitisi luo. Toimitetaan sinulle ... isä."</p> +<p>"Elä ole milläsikään, poikaseni", sanoi mies, "vaan tule nyt kanssani +äitisi luo. Toimitetaan sinulle ... isä."</p> -<p>Yhdessä lähtivät he sitten kävelemään. Mies talutti pikku Simonia ja -hymyili itseksensä, sillä oikeastaan ei hänellä ollut mitään sitä -vastaan, että tutustuisi tuohon neitsyt Blanchetteen, jota oli kehuttu -seudun kauneimmaksi tytöksi. Ehkä kyti hänen aivojensa syvimmässä -sopessa sellainenkin ajatus, että kerran langennut tyttö voi langeta +<p>Yhdessä lähtivät he sitten kävelemään. Mies talutti pikku Simonia ja +hymyili itseksensä, sillä oikeastaan ei hänellä ollut mitään sitä +vastaan, että tutustuisi tuohon neitsyt Blanchetteen, jota oli kehuttu +seudun kauneimmaksi tytöksi. Ehkä kyti hänen aivojensa syvimmässä +sopessa sellainenkin ajatus, että kerran langennut tyttö voi langeta toisenkin kerran.</p> -<p>Vähitellen tulivat he pienen, valkoisen ja sangen siistin talon eli -mökin ovelle.</p> +<p>Vähitellen tulivat he pienen, valkoisen ja sangen siistin talon eli +mökin ovelle.</p> -<p>"Tässä me asumme", sanoi Simon huutaen akkunaan: "äiti!"</p> +<p>"Tässä me asumme", sanoi Simon huutaen akkunaan: "äiti!"</p> -<p>Ovelle ilmestyi nuori nainen, jonka edessä mies lakkasi hymyilemästä, -käsittäen heti, ett'ei ollut leikkimistä tuon pitkän, kalvakan ja -vakavan tytön kanssa, joka seisoi ovellansa ikäänkuin kieltääksensä -häneltä pääsyn tähän taloon, missä häntä jo kerran oli petetty. Hieman -arastuneena otti hän lakin päästänsä ja sopersi:</p> +<p>Ovelle ilmestyi nuori nainen, jonka edessä mies lakkasi hymyilemästä, +käsittäen heti, ett'ei ollut leikkimistä tuon pitkän, kalvakan ja +vakavan tytön kanssa, joka seisoi ovellansa ikäänkuin kieltääksensä +häneltä pääsyn tähän taloon, missä häntä jo kerran oli petetty. Hieman +arastuneena otti hän lakin päästänsä ja sopersi:</p> -<p>"Kas tässä, rouva, tuon minä teille poikanne takaisin! Hän oli eksynyt +<p>"Kas tässä, rouva, tuon minä teille poikanne takaisin! Hän oli eksynyt tuonne joen rannalle."</p> -<p>Simon hypähti äitinsä kaulaan ja sanoi itkien:</p> +<p>Simon hypähti äitinsä kaulaan ja sanoi itkien:</p> -<p>"En minä eksynyt, äiti, vaan aioin hukuttautua, kun pojat pieksivät -minua ... koulupihalla ... ne pieksivät ... sen vuoksi vain, ett'ei ... -ett'ei minulla ole isää!"</p> +<p>"En minä eksynyt, äiti, vaan aioin hukuttautua, kun pojat pieksivät +minua ... koulupihalla ... ne pieksivät ... sen vuoksi vain, ett'ei ... +ett'ei minulla ole isää!"</p> -<p>Polttava puna nousi äkkiä naisen poskille. Tuntien ahdistuksen aina -sydämessänsä asti syleili hän lujasti lastansa samalla kuin kyyneleet -herahtivat hänen silmiinsä. Mies seisoi siinä tietämättä, kuinka -pujahtaisi tiehensä.</p> +<p>Polttava puna nousi äkkiä naisen poskille. Tuntien ahdistuksen aina +sydämessänsä asti syleili hän lujasti lastansa samalla kuin kyyneleet +herahtivat hänen silmiinsä. Mies seisoi siinä tietämättä, kuinka +pujahtaisi tiehensä.</p> -<p>Vapaaksi päästyänsä juoksi poikanen häntä vastaan kysyen:</p> +<p>Vapaaksi päästyänsä juoksi poikanen häntä vastaan kysyen:</p> -<p>"Ettekö te tahtoisi ruveta isäkseni!"</p> +<p>"Ettekö te tahtoisi ruveta isäkseni!"</p> -<p>Kysymystä seurasi täydellinen hiljaisuus. Äänetönnä seisoi Blanchette -häpeissään seinää vastaan nojautuneena ja molemmat kädet sydämellänsä. -Huomattuansa, ettei kukaan vastannut hänen kysymykseensä, sanoi Simon:</p> +<p>Kysymystä seurasi täydellinen hiljaisuus. Äänetönnä seisoi Blanchette +häpeissään seinää vastaan nojautuneena ja molemmat kädet sydämellänsä. +Huomattuansa, ettei kukaan vastannut hänen kysymykseensä, sanoi Simon:</p> -<p>"Ellette te tahdo ruveta isäkseni, menen minä uudelleen joelle ja +<p>"Ellette te tahdo ruveta isäkseni, menen minä uudelleen joelle ja hukuttaudun."</p> -<p>Työmies otti asian leikin kannalta ja vastasi nauraen:</p> +<p>Työmies otti asian leikin kannalta ja vastasi nauraen:</p> -<p>"Tietysti tahdon minä olla isäsi!"</p> +<p>"Tietysti tahdon minä olla isäsi!"</p> -<p>"Mikäs sinun nimesi on?" kysyi Simon, "se täytyy minun tietää -voidakseni sanoa pojille, mikä isäni nimi on?"</p> +<p>"Mikäs sinun nimesi on?" kysyi Simon, "se täytyy minun tietää +voidakseni sanoa pojille, mikä isäni nimi on?"</p> <p>"Filip", vastasi mies.</p> -<p>Simon vaikeni hetkeksi ikäänkuin olisi hän tahtonut painaa tämän -tarkasti mieleensä. Sitten ojensi hän kätensä uutta isäänsä kohti ja +<p>Simon vaikeni hetkeksi ikäänkuin olisi hän tahtonut painaa tämän +tarkasti mieleensä. Sitten ojensi hän kätensä uutta isäänsä kohti ja sanoi:</p> -<p>"No, Filip, sinä olet siis isäni, sinä."</p> +<p>"No, Filip, sinä olet siis isäni, sinä."</p> -<p>Nostaen poikasen syliinsä suuteli mies tätä poskille ja poistui sitten -nopeasti ja pitkin askelin tiehensä.</p> +<p>Nostaen poikasen syliinsä suuteli mies tätä poskille ja poistui sitten +nopeasti ja pitkin askelin tiehensä.</p> -<p>Kun Simon seuraavana päivänä tuli kouluun, kaikui häntä vastaan poikain -ivallinen nauru. Ja kun tuo suuri poika viimeisen tunnin päätyttyä taas -näytti aikovan aloittaa eilisen pelin, viskasi Simon hänelle nämä sanat -vastaan ikäänkuin olisi hän tuota poikaa kivellä heittänyt:</p> +<p>Kun Simon seuraavana päivänä tuli kouluun, kaikui häntä vastaan poikain +ivallinen nauru. Ja kun tuo suuri poika viimeisen tunnin päätyttyä taas +näytti aikovan aloittaa eilisen pelin, viskasi Simon hänelle nämä sanat +vastaan ikäänkuin olisi hän tuota poikaa kivellä heittänyt:</p> -<p>"Filip minun isäni nimi on!"</p> +<p>"Filip minun isäni nimi on!"</p> -<p>Kaikki pojat rähähtivät iloiseen nauruun: "Filip kuka? Filip mikä? Kuka -Filip se on?... Ja mistä sinä tuon Filipin nyt olet kaapannut?"</p> +<p>Kaikki pojat rähähtivät iloiseen nauruun: "Filip kuka? Filip mikä? Kuka +Filip se on?... Ja mistä sinä tuon Filipin nyt olet kaapannut?"</p> -<p>Simon ei vastannut mitään. Uskossansa järkähtämättömänä seisoi hän -uhkaavin silmin ja valmiina kärsimään selkäsaunankin, sillä paeta hän +<p>Simon ei vastannut mitään. Uskossansa järkähtämättömänä seisoi hän +uhkaavin silmin ja valmiina kärsimään selkäsaunankin, sillä paeta hän ei aikonut.</p> -<p>Onneksi sekautui koulumestari asiaan ja Simon sai mennä kaikessa -rauhassa kotiin äitinsä luo.</p> +<p>Onneksi sekautui koulumestari asiaan ja Simon sai mennä kaikessa +rauhassa kotiin äitinsä luo.</p> <p>Kolmen seuraavan kuukauden kuluessa kulki Filip usein Blanchetten -asunnon ohitse. Joskus rohkaisi hän itsensä ja vaihtoi muutamia sanoja -hänen kanssaan nähdessänsä hänen istuvan ompelemassa avonaisen akkunan -ääressä. Blanchette vastasi kohteliaasti, vaikka hän aina pysyikin -vakavan näköisenä eikä koskaan antautunut pilapuheisiin. Sisälle -luoksensa ei hän Filipiä myöskään kutsunut. Ollen hieman itserakas -niinkuin useimmat miehet ovat kuvitteli hän kuitenkin, että Blanchetten -poskilla toisinaan hänen kanssansa puhellessa oli tavallista eloisampi -väri.</p> - -<p>Mutta tahrattua mainetta ei ole niinkään helppo kohottaa entisellensä. -Se pysyi sittenkin siksi hauraana, että kyläläiset, tästä Blanchetten -kylmyydestä huolimatta, alkoivat juoruta heistä.</p> - -<p>Simon puolestansa oli sangen ihastunut uuteen isäänsä, jonka kanssa hän -käyskenteli kylän raitilla joka ilta sen jälkeen, kuin Filip oli työnsä -lopettanut. Koulunkäyntiänsä jatkoi poikanen säännöllisesti. Mutta -poikain pistosanoihin ei hän enää viitsinyt vastata, vaan kulki -tietänsä eteenpäin itsetietoisen arvokkaana.</p> - -<p>Eräänä päivänä virkkoi sama poika, joka tuonoin oli ensiksi käynyt -hänen kimppuunsa:</p> - -<p>"Sinä valehtelit silloin, sinä... Eihän sinulla olekaan isää, jonka +asunnon ohitse. Joskus rohkaisi hän itsensä ja vaihtoi muutamia sanoja +hänen kanssaan nähdessänsä hänen istuvan ompelemassa avonaisen akkunan +ääressä. Blanchette vastasi kohteliaasti, vaikka hän aina pysyikin +vakavan näköisenä eikä koskaan antautunut pilapuheisiin. Sisälle +luoksensa ei hän Filipiä myöskään kutsunut. Ollen hieman itserakas +niinkuin useimmat miehet ovat kuvitteli hän kuitenkin, että Blanchetten +poskilla toisinaan hänen kanssansa puhellessa oli tavallista eloisampi +väri.</p> + +<p>Mutta tahrattua mainetta ei ole niinkään helppo kohottaa entisellensä. +Se pysyi sittenkin siksi hauraana, että kyläläiset, tästä Blanchetten +kylmyydestä huolimatta, alkoivat juoruta heistä.</p> + +<p>Simon puolestansa oli sangen ihastunut uuteen isäänsä, jonka kanssa hän +käyskenteli kylän raitilla joka ilta sen jälkeen, kuin Filip oli työnsä +lopettanut. Koulunkäyntiänsä jatkoi poikanen säännöllisesti. Mutta +poikain pistosanoihin ei hän enää viitsinyt vastata, vaan kulki +tietänsä eteenpäin itsetietoisen arvokkaana.</p> + +<p>Eräänä päivänä virkkoi sama poika, joka tuonoin oli ensiksi käynyt +hänen kimppuunsa:</p> + +<p>"Sinä valehtelit silloin, sinä... Eihän sinulla olekaan isää, jonka nimi on Filip."</p> -<p>"Onpahan", väitti Simon tiukasti.</p> +<p>"Onpahan", väitti Simon tiukasti.</p> -<p>Poika hykersi käsiänsä sanoen:</p> +<p>Poika hykersi käsiänsä sanoen:</p> -<p>"Vai niin! Mutta jos sinulla kerran isä olisi niin olisi hän tietysti -äitisi kanssa naimisissa ... vai mitä?"</p> +<p>"Vai niin! Mutta jos sinulla kerran isä olisi niin olisi hän tietysti +äitisi kanssa naimisissa ... vai mitä?"</p> -<p>Tämä muistutus tuntui Simonistakin sattuvan oikealta, mutta siitä -huolimatta väitti hän:</p> +<p>Tämä muistutus tuntui Simonistakin sattuvan oikealta, mutta siitä +huolimatta väitti hän:</p> -<p>"Isäni hän kuitenkin on!"</p> +<p>"Isäni hän kuitenkin on!"</p> -<p>"Se on mahdollista", myönsi toinen ivallisesti, "mutta oikealla tavalla -hän ei isäsi ole."</p> +<p>"Se on mahdollista", myönsi toinen ivallisesti, "mutta oikealla tavalla +hän ei isäsi ole."</p> -<p>Blanchetten poika loi katseensa alas ja asteli varsin miettiväisenä -ukko Loizonin pajaan, missä Filip työskenteli.</p> +<p>Blanchetten poika loi katseensa alas ja asteli varsin miettiväisenä +ukko Loizonin pajaan, missä Filip työskenteli.</p> -<p>Paja oli kuin haudattu suurten puiden alle. Sisällä oli kovin hämärä. -Mutta räiskyvän ahjon punainen loimo heitti leveän heijastuksensa -huoneeseen ja valaisi viittä seppää, jotka käsivarret paljaina -hoitelivat jykeviä moukarivasaroitansa. Seisoessansa tuossa räiskyvän -tulen valossa, silmät naulittuna valkealta hohtavaan rautaan, jota he -miehissä takoivat, näyttivät he viideltä vuoripeikolta. Raskaina -nousivat ja laskeutuivat heidän ajatuksensa moukarein kanssa.</p> +<p>Paja oli kuin haudattu suurten puiden alle. Sisällä oli kovin hämärä. +Mutta räiskyvän ahjon punainen loimo heitti leveän heijastuksensa +huoneeseen ja valaisi viittä seppää, jotka käsivarret paljaina +hoitelivat jykeviä moukarivasaroitansa. Seisoessansa tuossa räiskyvän +tulen valossa, silmät naulittuna valkealta hohtavaan rautaan, jota he +miehissä takoivat, näyttivät he viideltä vuoripeikolta. Raskaina +nousivat ja laskeutuivat heidän ajatuksensa moukarein kanssa.</p> -<p>Simon tuli kenenkään huomaamatta sisään ja nykäsi ystäväänsä Filipiä -hihasta. Mies kääntyi päin. Kaikki keskeyttivät työnsä ja katselivat -uteliaasti, mitä tässä oli tekeillä. Tavattoman hiljaisuuden keskeltä -koroitti Simon vähäisen äänensä:</p> +<p>Simon tuli kenenkään huomaamatta sisään ja nykäsi ystäväänsä Filipiä +hihasta. Mies kääntyi päin. Kaikki keskeyttivät työnsä ja katselivat +uteliaasti, mitä tässä oli tekeillä. Tavattoman hiljaisuuden keskeltä +koroitti Simon vähäisen äänensä:</p> -<p>"Kuule, Filip", sanoi hän, "Michauden poika väitti äsken, ett'et sinä -ole minun isäni oikealla tavalla."</p> +<p>"Kuule, Filip", sanoi hän, "Michauden poika väitti äsken, ett'et sinä +ole minun isäni oikealla tavalla."</p> <p>"Kuinka niin?" kysyi Filip.</p> -<p>Aivan vilpittömästi vastasi lapsi:</p> +<p>Aivan vilpittömästi vastasi lapsi:</p> -<p>"Kun sinä et ole naimisissa äitini kanssa."</p> +<p>"Kun sinä et ole naimisissa äitini kanssa."</p> -<p>Ketään ei naurattanut. Filip seisoi nojaten otsaansa karkeita käsiänsä +<p>Ketään ei naurattanut. Filip seisoi nojaten otsaansa karkeita käsiänsä vastaan, jotka kouristuivat alasimella olevan moukarin varteen. Filip -näytti miettivän. Toverit katselivat häntä ja Simon vartoi ahdistuneena -peukaloisena näiden jättiläisten keskellä. Vihdoin sanoi eräs sepistä -tulkiten nähtävästi toistenkin kumppaliensa ajatuksen:</p> +näytti miettivän. Toverit katselivat häntä ja Simon vartoi ahdistuneena +peukaloisena näiden jättiläisten keskellä. Vihdoin sanoi eräs sepistä +tulkiten nähtävästi toistenkin kumppaliensa ajatuksen:</p> -<p>"Blanchette on kaikissa tapauksissa hyvä ja kelpo tyttö, ja vaikka -häntä onkin kohdannut onnettomuus, on hän luotettava ja säädyllinen -ihminen. Kelpo mies saisi hänestä kunnon vaimon."</p> +<p>"Blanchette on kaikissa tapauksissa hyvä ja kelpo tyttö, ja vaikka +häntä onkin kohdannut onnettomuus, on hän luotettava ja säädyllinen +ihminen. Kelpo mies saisi hänestä kunnon vaimon."</p> -<p>"Se on totta, se!" myönsivät toisetkin.</p> +<p>"Se on totta, se!" myönsivät toisetkin.</p> -<p>"Ja onko se edes tytön vikakaan, että hän lankesi? Mies oli luvannut -naida hänet ja tunnenpa monta naista tässäkin kylässä, jotka käyvät -kunniallisista tytöistä, vaikka ovat langenneet samalla lailla kuin +<p>"Ja onko se edes tytön vikakaan, että hän lankesi? Mies oli luvannut +naida hänet ja tunnenpa monta naista tässäkin kylässä, jotka käyvät +kunniallisista tytöistä, vaikka ovat langenneet samalla lailla kuin Blanchettekin."</p> -<p>"Se on kyllä totta, se!" toistivat miehet kuorossa.</p> +<p>"Se on kyllä totta, se!" toistivat miehet kuorossa.</p> -<p>"Jumala yksin tietää, mitä tuo tyttö poloinen on saanut kärsiä ... +<p>"Jumala yksin tietää, mitä tuo tyttö poloinen on saanut kärsiä ... voidaksensa ilman toisten apua kasvattaa poikansa ... ja kuinka paljo -hän on itkenyt yksinäisyydessänsä! Eikä häntä näy ulkona missään -muualla kuin kirkossa, vai mitä?"</p> +hän on itkenyt yksinäisyydessänsä! Eikä häntä näy ulkona missään +muualla kuin kirkossa, vai mitä?"</p> <p>"Se on varsin totta, sekin!" vakuuttivat toiset.</p> <p>Sitten seurasi vaitiolo, jota ainoastaan palkeiden puhkaileminen -häiritsi. Sitten kääntyi Filip äkkiä poikaseen päin sanoen:</p> +häiritsi. Sitten kääntyi Filip äkkiä poikaseen päin sanoen:</p> -<p>"Mene sanomaan äidillesi, että minä haluan puhutella häntä tänä -iltana", sanoi hän saattaen Simonin ulos pajasta.</p> +<p>"Mene sanomaan äidillesi, että minä haluan puhutella häntä tänä +iltana", sanoi hän saattaen Simonin ulos pajasta.</p> -<p>Sen jälkeen palasi hän takaisin työhönsä ja nuo viisi moukaria alkoivat -äkkiä jälleen putoilla alasinta vastaan. Voimakkaina, iloisina ja -tyytyväisinä takoivat he näin rautaa iltaan asti. Mutta niinkuin -tuomiokirkon iso kello juhlapäivinä kuuluu yli toisten pienempien, niin -putoili seppä Filipin ankara moukarivasara alinomaa alasimelle +<p>Sen jälkeen palasi hän takaisin työhönsä ja nuo viisi moukaria alkoivat +äkkiä jälleen putoilla alasinta vastaan. Voimakkaina, iloisina ja +tyytyväisinä takoivat he näin rautaa iltaan asti. Mutta niinkuin +tuomiokirkon iso kello juhlapäivinä kuuluu yli toisten pienempien, niin +putoili seppä Filipin ankara moukarivasara alinomaa alasimelle huumaavalla paukkeella, joka kuului yli toisten vasarain kalskeen. -Loistavin silmin paukutti hän hartaasti seisoen ahjosta lentelevien -säkenien keskessä kuin mikäkin vuoren jättiläinen.</p> +Loistavin silmin paukutti hän hartaasti seisoen ahjosta lentelevien +säkenien keskessä kuin mikäkin vuoren jättiläinen.</p> -<p>Taivas välkkyi jo täynnänsä tuikkivia tähtösiä, kun seppä Filip -kolkutti Blanchetten ovelle. Hän oli pukenut yllensä puhtaan paidan ja -pyhä-puseron ja sukinut partansa siistiksi. Blanchette ilmestyi oven -kynnykselle ja sanoi vähän arasti:</p> +<p>Taivas välkkyi jo täynnänsä tuikkivia tähtösiä, kun seppä Filip +kolkutti Blanchetten ovelle. Hän oli pukenut yllensä puhtaan paidan ja +pyhä-puseron ja sukinut partansa siistiksi. Blanchette ilmestyi oven +kynnykselle ja sanoi vähän arasti:</p> -<p>"Teitte pahasti, hra Filip, kun tulette näin myöhään tervehtimään -yksinäistä naista!"</p> +<p>"Teitte pahasti, hra Filip, kun tulette näin myöhään tervehtimään +yksinäistä naista!"</p> -<p>Seppä aikoi vastata, sopersi jotakin anteeksi pyynnön tapaista ja jäi -hämillänsä seisomaan hänen eteensä.</p> +<p>Seppä aikoi vastata, sopersi jotakin anteeksi pyynnön tapaista ja jäi +hämillänsä seisomaan hänen eteensä.</p> -<p>"Ymmärrättehän", jatkoi Blanchette, "ett'en halua enää antaa aihetta +<p>"Ymmärrättehän", jatkoi Blanchette, "ett'en halua enää antaa aihetta uusiin juoruihin."</p> -<p>Silloin sanoi seppä äkkiä:</p> +<p>Silloin sanoi seppä äkkiä:</p> -<p>"Mitä me niistä, jos te vain suostutte vaimokseni!"</p> +<p>"Mitä me niistä, jos te vain suostutte vaimokseni!"</p> -<p>Vastausta hän ei saanut, mutta pimeässä kamarissa oli hän kuulevinansa -jonkun vaipuvan lattialle. Hän riensi sisään ja Simon, joka jo nukkui -sängyssänsä, kuuli heidän suutelevan ja äitinsä aivan hiljaa kuiskaavan -jotakin. Pian sen jälkeen tarttui pari voimakasta kättä Simoniin ja -jylisevällä äänellä sanoi seppä Filip pitäen häntä ilmassa ojennettujen -käsivarsiensa varassa:</p> +<p>Vastausta hän ei saanut, mutta pimeässä kamarissa oli hän kuulevinansa +jonkun vaipuvan lattialle. Hän riensi sisään ja Simon, joka jo nukkui +sängyssänsä, kuuli heidän suutelevan ja äitinsä aivan hiljaa kuiskaavan +jotakin. Pian sen jälkeen tarttui pari voimakasta kättä Simoniin ja +jylisevällä äänellä sanoi seppä Filip pitäen häntä ilmassa ojennettujen +käsivarsiensa varassa:</p> -<p>"Ja sano sinä tovereillesi koulussa, että isäsi on seppä Filip Remy, -joka antaa heille ympäri korvia, jos he vielä uskaltavat ahdistaa +<p>"Ja sano sinä tovereillesi koulussa, että isäsi on seppä Filip Remy, +joka antaa heille ympäri korvia, jos he vielä uskaltavat ahdistaa sinua."</p> -<p>Kun kouluhuone seuraavana päivänä oli täpöisen täynnä ja tunti pian oli -alettava, nousi pikku Simon kalpeana ja värisevin huulin seisoallensa -ja huusi selvällä äänellä:</p> +<p>Kun kouluhuone seuraavana päivänä oli täpöisen täynnä ja tunti pian oli +alettava, nousi pikku Simon kalpeana ja värisevin huulin seisoallensa +ja huusi selvällä äänellä:</p> -<p>"Isäni on seppä Filip Remy ja hän on luvannut antaa ympäri korvia -kaikille, jotka uskaltavat tehdä pahaa minulle."</p> +<p>"Isäni on seppä Filip Remy ja hän on luvannut antaa ympäri korvia +kaikille, jotka uskaltavat tehdä pahaa minulle."</p> -<p>Poikia ei enää naurattanut niinkuin ennen, sillä kaikki tunsivat he -seppä Filip Remyn ja tiesivät, että sellaisesta isästä olisi kuka -tahansa heistä ylpeillyt.</p> +<p>Poikia ei enää naurattanut niinkuin ennen, sillä kaikki tunsivat he +seppä Filip Remyn ja tiesivät, että sellaisesta isästä olisi kuka +tahansa heistä ylpeillyt.</p> <hr class="chap" /> -<h2><a name="KAKSI_YSTAVAA" id="KAKSI_YSTAVAA">KAKSI YSTÄVÄÄ.</a></h2> +<h2><a name="KAKSI_YSTAVAA" id="KAKSI_YSTAVAA">KAKSI YSTÄVÄÄ.</a></h2> <p>Pariisi oli piiritetty, suljettu ja kuristuksissansa. Varpusia ei monta -näkynyt katoilla ja katuojat olivat autioina. Ihmiset söivät mitä +näkynyt katoilla ja katuojat olivat autioina. Ihmiset söivät mitä tahansa.</p> -<p>Eräänä selkeänä tammikuun aamuna surumielin kävellessänsä -ulkobulevardilla, vatsa tyhjänä ja kädet univormuhousujen taskussa, -pysähtyi hra Morissot, oikealta ammatiltansa kelloseppä, vaikka -tilapäisesti tohvelimestarina toimiva, erään ystävänsä ja -kanssa-veljensä talon edustalle.</p> +<p>Eräänä selkeänä tammikuun aamuna surumielin kävellessänsä +ulkobulevardilla, vatsa tyhjänä ja kädet univormuhousujen taskussa, +pysähtyi hra Morissot, oikealta ammatiltansa kelloseppä, vaikka +tilapäisesti tohvelimestarina toimiva, erään ystävänsä ja +kanssa-veljensä talon edustalle.</p> -<p>Ennen sotaa oli Morissotin tapana lähteä ulos kaupungista joka -sunnuntai jo varhain aamulla, pitkä bamburuoko kädessä ja rautainen -laatikko seljässä. Hän nousi junaan, joka kulki Argenteuilin -ohi, pysähtyi Colombesissa ja kävi jalkaisin siitä Maronten -niemisaarekkeelle. Tuskin oli hän saapunut unelmiensa määräpaikalle, -kun hän ryhtyi onkimaan ja onki uskollisesti pimeään iltaan saakka.</p> +<p>Ennen sotaa oli Morissotin tapana lähteä ulos kaupungista joka +sunnuntai jo varhain aamulla, pitkä bamburuoko kädessä ja rautainen +laatikko seljässä. Hän nousi junaan, joka kulki Argenteuilin +ohi, pysähtyi Colombesissa ja kävi jalkaisin siitä Maronten +niemisaarekkeelle. Tuskin oli hän saapunut unelmiensa määräpaikalle, +kun hän ryhtyi onkimaan ja onki uskollisesti pimeään iltaan saakka.</p> -<p>Aina tapasi hän siellä pienen, turpean ja hyväntahtoisen +<p>Aina tapasi hän siellä pienen, turpean ja hyväntahtoisen rihkamakauppiaan Notre-Dame-de-Lorette-kadun varrelta, hra Sauvagen, -joka oli intohimoinen onkija hänkin. Puolen päivää istuivat he usein -vierekkäin joen rannalla onkivapa kädessä ja jalat roikkuen hieman -yläpuolella veden kalvoa. Vähitellen oli heistä tullut hyvät ystävät.</p> +joka oli intohimoinen onkija hänkin. Puolen päivää istuivat he usein +vierekkäin joen rannalla onkivapa kädessä ja jalat roikkuen hieman +yläpuolella veden kalvoa. Vähitellen oli heistä tullut hyvät ystävät.</p> -<p>Joskus voivat he istua siinä puolen päivää sanomatta mitään -toisillensa. Toisinaan he taas juttelivat. Mutta he ymmärsivät toisensa -ihmeellisen hyvin tarvitsematta vaihtaa sanaakaan keskenänsä, sillä +<p>Joskus voivat he istua siinä puolen päivää sanomatta mitään +toisillensa. Toisinaan he taas juttelivat. Mutta he ymmärsivät toisensa +ihmeellisen hyvin tarvitsematta vaihtaa sanaakaan keskenänsä, sillä tavoiltansa ja tunteiltansa olivat he samanlaisia kumpikin.</p> -<p>Keväisin noin klo 10 aamulla, kun päivä nuortuneena heitti kultaisen -kehränsä joen tyvenelle pinnalle ja hauskasti kuumensi molempien -intohimoisten onkijain selkiä, sanoi hra Morissot joskus naapurillensa:</p> +<p>Keväisin noin klo 10 aamulla, kun päivä nuortuneena heitti kultaisen +kehränsä joen tyvenelle pinnalle ja hauskasti kuumensi molempien +intohimoisten onkijain selkiä, sanoi hra Morissot joskus naapurillensa:</p> -<p>"Mikä suloinen kevätaamu!"</p> +<p>"Mikä suloinen kevätaamu!"</p> -<p>"Kauniimpaa voi tuskin nähdä", vastasi hra Sauvage.</p> +<p>"Kauniimpaa voi tuskin nähdä", vastasi hra Sauvage.</p> -<p>Ja se riitti heille ymmärtääksensä toisensa ja arvostaaksensa +<p>Ja se riitti heille ymmärtääksensä toisensa ja arvostaaksensa toisiansa.</p> <p>Syksyilloin taas kun mailleen painuva aurinko punasi taivaan, heitti veden kalvolle tulipunaisten pilvien heijastuksia, purppuroi koko joen, sytytti leimuun taivaanrannan ja kultasi ruskettuneet puut, jotka jo -värisivät talven vilusta, sanoi hra Sauvage katsahtaen hymysuin hra -Morissotiin päin:</p> +värisivät talven vilusta, sanoi hra Sauvage katsahtaen hymysuin hra +Morissotiin päin:</p> -<p>"Mikä ihana näky!"</p> +<p>"Mikä ihana näky!"</p> -<p>Siirtämättä silmiänsä veden pinnalla uivasta ongen kohosta sanoi +<p>Siirtämättä silmiänsä veden pinnalla uivasta ongen kohosta sanoi Morissot ihmetellen:</p> -<p>"Niin, onhan se toista kuin bulevardi vai mitä?"</p> +<p>"Niin, onhan se toista kuin bulevardi vai mitä?"</p> -<p>Hra Morissot oli, kuten sanottu, pysähtynyt kauppias Sauvagen talon -edustalle. Samassa sattui tämä tulemaan ulos katukäytävälle. Ja niin -pian kuin ystävät toisensa huomasivat, puristivat he lujasti toistensa -käsiä vallan liikutettuina siitä, että heidän nyt täytyi yhtyä niin +<p>Hra Morissot oli, kuten sanottu, pysähtynyt kauppias Sauvagen talon +edustalle. Samassa sattui tämä tulemaan ulos katukäytävälle. Ja niin +pian kuin ystävät toisensa huomasivat, puristivat he lujasti toistensa +käsiä vallan liikutettuina siitä, että heidän nyt täytyi yhtyä niin perin toisenlaisissa olosuhteissa. Huokaisten mutisi hra Sauvage: "Voi, -millaisessa käännekohdassa elämmekään!"</p> +millaisessa käännekohdassa elämmekään!"</p> -<p>Kovin synkkänä huo'ahti hra Morissot vastaukseksi:</p> +<p>Kovin synkkänä huo'ahti hra Morissot vastaukseksi:</p> -<p>"Ja millaiset ilmat! Onhan tänään vasta ensimäinen kaunis päivä, mitä -meillä koko vuonna on ollut!"</p> +<p>"Ja millaiset ilmat! Onhan tänään vasta ensimäinen kaunis päivä, mitä +meillä koko vuonna on ollut!"</p> -<p>Taivas heloitti todellakin sinerväisenä ja kirkkaan valoisana.</p> +<p>Taivas heloitti todellakin sinerväisenä ja kirkkaan valoisana.</p> -<p>He lähtivät mietteissään ja synkeinä astumaan rinnakkain.</p> +<p>He lähtivät mietteissään ja synkeinä astumaan rinnakkain.</p> -<p>"Ja onkiretkemme! Mitä kauniita muistoja, häh?" arveli Morissot.</p> +<p>"Ja onkiretkemme! Mitä kauniita muistoja, häh?" arveli Morissot.</p> -<p>"Niin, milloinkas me jälleen lähdemme onkiretkelle?" kysyi Sauvage.</p> +<p>"Niin, milloinkas me jälleen lähdemme onkiretkelle?" kysyi Sauvage.</p> -<p>Ystävykset poikkesivat pieneen kahvilaan juomaan yhdessä lasin -absinttia. Sen tehtyänsä lähtivät he jälleen katuja mittelemään.</p> +<p>Ystävykset poikkesivat pieneen kahvilaan juomaan yhdessä lasin +absinttia. Sen tehtyänsä lähtivät he jälleen katuja mittelemään.</p> -<p>Äkkiä pysähtyi hra Morissot kysyen:</p> +<p>Äkkiä pysähtyi hra Morissot kysyen:</p> -<p>"Mitäs jos ottaisimme toiselle jalalle, häh?"</p> +<p>"Mitäs jos ottaisimme toiselle jalalle, häh?"</p> -<p>"Olkoon menneeksi!" myönteli hra Sauvage.</p> +<p>"Olkoon menneeksi!" myönteli hra Sauvage.</p> <p>Ja niin poikkesivat he toiseen viinikellariin.</p> -<p>Jälleen kadulle tultuansa olivat he jo sangen sekavia kuten nälkäiset +<p>Jälleen kadulle tultuansa olivat he jo sangen sekavia kuten nälkäiset ihmiset ainakin, joilla vatsassansa on ainoastaan alkoholia. Ilma oli -lauha. Lempeä tuulahdus hyväili heidän kasvojansa.</p> +lauha. Lempeä tuulahdus hyväili heidän kasvojansa.</p> -<p>Hra Sauvage, jonka leuto sää ja alkoholi oli saanut pieneen hiprakkaan, -seisahtui sanoen äkkiä:</p> +<p>Hra Sauvage, jonka leuto sää ja alkoholi oli saanut pieneen hiprakkaan, +seisahtui sanoen äkkiä:</p> -<p>"Mitäs, jos menisimme sinne sittenkin?"</p> +<p>"Mitäs, jos menisimme sinne sittenkin?"</p> <p>"Minne?"</p> @@ -2068,956 +2029,956 @@ seisahtui sanoen äkkiä:</p> <p>"Niin, mutta mihin?"</p> <p>"Samalle saarekkeelle kuin ennenkin. Ranskalaiset etuvartijat -majailevat Colombesin luona. Ja tunnenhan minä eversti Dumoulinin. -Hänen avullansa pääsemme perille ilman vaikeuksia."</p> +majailevat Colombesin luona. Ja tunnenhan minä eversti Dumoulinin. +Hänen avullansa pääsemme perille ilman vaikeuksia."</p> -<p>Morissot värisi mielihalusta.</p> +<p>Morissot värisi mielihalusta.</p> -<p>"Se on sovittu. Menkäämme!"</p> +<p>"Se on sovittu. Menkäämme!"</p> -<p>Ja sitten he erosivat pistäytyäksensä kumpikin noutamassa onkivehkeet +<p>Ja sitten he erosivat pistäytyäksensä kumpikin noutamassa onkivehkeet kotoansa.</p> -<p>Tuntia myöhemmin astuivat he rinnakkain suurta valtatietä. Pian -saapuivat he huvilaan, jossa tätä nykyä asui eversti Dumoulin. Tämä -naurahti heidän pyynnöllensä ja antoi suostumuksensa heidän -mielitekoonsa. Ystävykset läksivät jatkamaan matkaa niin pian kuin -olivat saaneet everstiltä lupapiletin.</p> +<p>Tuntia myöhemmin astuivat he rinnakkain suurta valtatietä. Pian +saapuivat he huvilaan, jossa tätä nykyä asui eversti Dumoulin. Tämä +naurahti heidän pyynnöllensä ja antoi suostumuksensa heidän +mielitekoonsa. Ystävykset läksivät jatkamaan matkaa niin pian kuin +olivat saaneet everstiltä lupapiletin.</p> -<p>Eikä aikaakaan, niin sivuuttivat he ranskalaiset etuvartijaosastot, -kulkivat läpi autioksi jääneen Colombesin etukaupungin ja joutuivat +<p>Eikä aikaakaan, niin sivuuttivat he ranskalaiset etuvartijaosastot, +kulkivat läpi autioksi jääneen Colombesin etukaupungin ja joutuivat niiden pienten viinitarhojen laiteille, jotka ulottuvat Seinejoen rantaan saakka.</p> -<p>Kello oli noin 11 päivällä.</p> +<p>Kello oli noin 11 päivällä.</p> -<p>Vastapäätä oleva Argenteuilin kylä näytti vallan kuolleelta. Orgemoutin -ja Sannoisin kukkulat näkyivät yli koko seudun. Nanterseen asti -ulottuva laaja tasanko oli tyhjä ja autio alastomine kirsikkapuinensa -ja vaaleanpunaisine multapenkereinensä.</p> +<p>Vastapäätä oleva Argenteuilin kylä näytti vallan kuolleelta. Orgemoutin +ja Sannoisin kukkulat näkyivät yli koko seudun. Nanterseen asti +ulottuva laaja tasanko oli tyhjä ja autio alastomine kirsikkapuinensa +ja vaaleanpunaisine multapenkereinensä.</p> <p>Viitaten sormellansa kukkuloita kohti sanoi hra Sauvage:</p> -<p>"Tuolla ylhäällä ovat preussilaiset!"</p> +<p>"Tuolla ylhäällä ovat preussilaiset!"</p> -<p>Ystävykset valtasi omituinen levottomuus keskellä tätä autiota seutua.</p> +<p>Ystävykset valtasi omituinen levottomuus keskellä tätä autiota seutua.</p> -<p>Preussilaiset! Tosin eivät he olleet vielä nähneet yhtään -preussilaista, mutta monta kuukautta olivat he jo tunteneet näiden -näkymättöminä ja kaikkivaltaisina ympäröineen koko Pariisin ryöstäen, -tappaen, näännyttäen ja hävittäen Ranskanmaata. Jonkunlainen -taikauskoinen pelko yhtyi nyt siihen vihaan, jota nämä kunnon porvarit +<p>Preussilaiset! Tosin eivät he olleet vielä nähneet yhtään +preussilaista, mutta monta kuukautta olivat he jo tunteneet näiden +näkymättöminä ja kaikkivaltaisina ympäröineen koko Pariisin ryöstäen, +tappaen, näännyttäen ja hävittäen Ranskanmaata. Jonkunlainen +taikauskoinen pelko yhtyi nyt siihen vihaan, jota nämä kunnon porvarit olivat tunteneet tuota outoa ja voitollista kansakuntaa kohtaan.</p> -<p>"Kuulkaas, ystäväni! Entäpä jos he tavoittaisivat meidät?" soperteli +<p>"Kuulkaas, ystäväni! Entäpä jos he tavoittaisivat meidät?" soperteli Morissot pelonalaisena.</p> <p>Kaikesta huolimatta vastasi hra Sauvage tuhmalla, pariisilaisella humorillansa:</p> -<p>"Tarjotaan heille siinä tapauksessa pari paistettua kalaa!"</p> +<p>"Tarjotaan heille siinä tapauksessa pari paistettua kalaa!"</p> -<p>Kaikkialla vallitseva hiljaisuus pelotti heitä kuitenkin niin, että he -empivät uskaltaako tuonne autiolle kentälle vaiko ei.</p> +<p>Kaikkialla vallitseva hiljaisuus pelotti heitä kuitenkin niin, että he +empivät uskaltaako tuonne autiolle kentälle vaiko ei.</p> -<p>Vihdoin sanoi Sauvage päättävästi:</p> +<p>Vihdoin sanoi Sauvage päättävästi:</p> -<p>"No, ystäväni, eteenpäin, mutta varovasti!"</p> +<p>"No, ystäväni, eteenpäin, mutta varovasti!"</p> -<p>Kumppanukset laskeutuivat sitten lähimmäiselle viinikentälle ja -ryömivät kumarruksissa eteenpäin milloin piileksien pensastojen taakse, -milloin tähystäen ympärillensä katse levottomana, milloin kuunnellen -korvat pörhössä.</p> +<p>Kumppanukset laskeutuivat sitten lähimmäiselle viinikentälle ja +ryömivät kumarruksissa eteenpäin milloin piileksien pensastojen taakse, +milloin tähystäen ympärillensä katse levottomana, milloin kuunnellen +korvat pörhössä.</p> -<p>Vähäinen kaistale alastonta maata oli heidän vielä kuljettava, -ennenkuin pääsivät Seinen rannalle. Tämän matkan samosivat he -juoksujalassa ja kyyristyivät äkkijyrkälle joen kaltaalle tultuansa +<p>Vähäinen kaistale alastonta maata oli heidän vielä kuljettava, +ennenkuin pääsivät Seinen rannalle. Tämän matkan samosivat he +juoksujalassa ja kyyristyivät äkkijyrkälle joen kaltaalle tultuansa kuivan rantaruovoston peittoon.</p> -<p>Morissot painoi poskensa maahan kuunnellaksensa kuuluiko mitään +<p>Morissot painoi poskensa maahan kuunnellaksensa kuuluiko mitään askelia. Kaikki oli hiljaista. He olivat siis yksin, vallan yksin.</p> -<p>Nyt tunsivat he itsensä varmemmiksi ja valmistausivat onkimaan.</p> +<p>Nyt tunsivat he itsensä varmemmiksi ja valmistausivat onkimaan.</p> -<p>Heitä vastapäätä oleva, autio Maranten saari peitti heidät sen +<p>Heitä vastapäätä oleva, autio Maranten saari peitti heidät sen puolisella kukkulalla mahdollisesti vaanivilta vihollisilta. Saaren -pieni ravintola oli suljettu ja näytti olleen autio jo vuosikausia.</p> +pieni ravintola oli suljettu ja näytti olleen autio jo vuosikausia.</p> -<p>Hra Sauvage veti joesta ensimäisen kalan. Pian sai Morissot toisen ja -tuon tuostakin nostivat he onkivapansa, jonka siiman nenässä hopealta -hohtava pikkukala pyristeli päivän paisteessa. Tämähän oli ihan +<p>Hra Sauvage veti joesta ensimäisen kalan. Pian sai Morissot toisen ja +tuon tuostakin nostivat he onkivapansa, jonka siiman nenässä hopealta +hohtava pikkukala pyristeli päivän paisteessa. Tämähän oli ihan ihmeellisen onnistunut onkiretki, arvelivat kumppanukset.</p> -<p>Saadut kalat pistivät he varovasti sangen tiheäsilmuksisesta -verkkokankaasta tehtyyn pussiin, joka heillä oli liossa jalkojensa -juuressa. Suloinen ilon tunne valtasi heidät molemmat, tuollainen +<p>Saadut kalat pistivät he varovasti sangen tiheäsilmuksisesta +verkkokankaasta tehtyyn pussiin, joka heillä oli liossa jalkojensa +juuressa. Suloinen ilon tunne valtasi heidät molemmat, tuollainen hiljainen ilo, joka syntyy kauvan kaihotun ja rakkaan mieliteon -tyydyttämisestä.</p> +tyydyttämisestä.</p> -<p>Aurinko lämmitti heidän olkapäitänsä niin suloisesti, ett'eivät he enää -viitsineet ajatella paljo mitään. Eivätkä he kuunnelleet mitään. -Eivätkä välittäneet mitään muusta maailmasta. He onkivat.</p> +<p>Aurinko lämmitti heidän olkapäitänsä niin suloisesti, ett'eivät he enää +viitsineet ajatella paljo mitään. Eivätkä he kuunnelleet mitään. +Eivätkä välittäneet mitään muusta maailmasta. He onkivat.</p> -<p>Mutta äkkiä kuului kumea jyräys ikäänkuin olisi se tullut maan alta. -Maa heidän allansa tärähti. Se oli kanuunan jyrisevä laukaus.</p> +<p>Mutta äkkiä kuului kumea jyräys ikäänkuin olisi se tullut maan alta. +Maa heidän allansa tärähti. Se oli kanuunan jyrisevä laukaus.</p> -<p>Morissot käänsi päänsä ja huomasi kaukana vasemmalla kohoavan suuren -vuoren, Mont-Valerienin, lumipeitteisen kukkulan yllä väikkyvän +<p>Morissot käänsi päänsä ja huomasi kaukana vasemmalla kohoavan suuren +vuoren, Mont-Valerienin, lumipeitteisen kukkulan yllä väikkyvän harmajan savupilven.</p> <p>Pian pelmahti toinen savupilvi linnoitusvallituksen harjalta ... ja -sitten kuului uusi jyräys. Tätä seurasi kolmas ja neljäs, ja alinomaa -syöksi vuoren kukkula sitten kuolettavia henkäyksiänsä, puhalsi ulos -valkoisia usmapilviä, jotka verkallensa nousivat kolealle taivaalle -jäädäkseen väikkymään laajenevana pilvenä kukkulan ylitse.</p> +sitten kuului uusi jyräys. Tätä seurasi kolmas ja neljäs, ja alinomaa +syöksi vuoren kukkula sitten kuolettavia henkäyksiänsä, puhalsi ulos +valkoisia usmapilviä, jotka verkallensa nousivat kolealle taivaalle +jäädäkseen väikkymään laajenevana pilvenä kukkulan ylitse.</p> -<p>"Nyt ne siis taas alkoivat", sanoi hra Sauvage olkapäitänsä kohauttaen.</p> +<p>"Nyt ne siis taas alkoivat", sanoi hra Sauvage olkapäitänsä kohauttaen.</p> <p>Morissot, joka ahdistunein mielin tarkkasi onkikorkkinsa pulpahduksia, -tunsi äkkiä rauhallisen kansalaisen suuttumusta noita hulluja kohtaan, -jotka kävivät sotaa ja häiritsivät levollisia onkimiehiä.</p> +tunsi äkkiä rauhallisen kansalaisen suuttumusta noita hulluja kohtaan, +jotka kävivät sotaa ja häiritsivät levollisia onkimiehiä.</p> -<p>"Ihmisten täytyy olla aivan typertyneitä menettääksensä tuolla tavoin -henkensä!" napisi hän.</p> +<p>"Ihmisten täytyy olla aivan typertyneitä menettääksensä tuolla tavoin +henkensä!" napisi hän.</p> -<p>"Eläimiäkin typerämpiä!" myönteli Sauvage.</p> +<p>"Eläimiäkin typerämpiä!" myönteli Sauvage.</p> -<p>Morissot, joka juuri vetäisi joesta kauniin salkin, ilmaisi kantansa -selittäen:</p> +<p>Morissot, joka juuri vetäisi joesta kauniin salkin, ilmaisi kantansa +selittäen:</p> -<p>"Ja niin kauvan kuin hallitukset jatkuvat, tulee tuo peli myöskin +<p>"Ja niin kauvan kuin hallitukset jatkuvat, tulee tuo peli myöskin jatkumaan!"</p> -<p>"Niin kyllä", sanoi Sauvage, "tasavalta ei olisi julistanut sotaa..."</p> +<p>"Niin kyllä", sanoi Sauvage, "tasavalta ei olisi julistanut sotaa..."</p> <p>"Kuninkaiden aikana on aina ulkonaisia sotia, tasavallassa taas -sisällisiä."</p> +sisällisiä."</p> <p>Ja rauhallisina keskustelivat he taas edelleen selvitellen suuria, -valtiollisia kysymyksiä lauhkeiden ja yksinkertaisten ihmisten -terveellä älyllä. Yhtä mieltä olivat he myöskin siitä, että -tosivapautta ei koskaan löydy. Sillä välin jylisi Mont-Valerienin vuori -alinomaa, hävittäen kuulillansa rauhallisten ranskalaisten asuntoja, -musertaen ihmisiä, ruhjoen elukoita, tehden lopun tuhansista unelmista, -tuhansista kaivatuista ilon- ja toivotuista onnenhetkistä ja saattaen -impien, vaimojen ja äitien sydämet loppumattomien kärsimysten -valtaan ... sekä täällä että muualla ympäri maata.</p> +valtiollisia kysymyksiä lauhkeiden ja yksinkertaisten ihmisten +terveellä älyllä. Yhtä mieltä olivat he myöskin siitä, että +tosivapautta ei koskaan löydy. Sillä välin jylisi Mont-Valerienin vuori +alinomaa, hävittäen kuulillansa rauhallisten ranskalaisten asuntoja, +musertaen ihmisiä, ruhjoen elukoita, tehden lopun tuhansista unelmista, +tuhansista kaivatuista ilon- ja toivotuista onnenhetkistä ja saattaen +impien, vaimojen ja äitien sydämet loppumattomien kärsimysten +valtaan ... sekä täällä että muualla ympäri maata.</p> -<p>"Se on elämää!" huokasi Sauvage.</p> +<p>"Se on elämää!" huokasi Sauvage.</p> <p>"Sanokaa mieluummin: kuolemaa!" nauroi Morissot.</p> -<p>Mutta samassa vavahtivat he säikähtyneinä, sillä he kuulivat takanansa -lähestyviä askelia. Käännyttyänsä rantatöyräälle päin he näkivät -melkein olkainsa takana seisovan neljä suurta, parrakasta ja aseellista -miestä — kaikki univormussa, tasalakit päässä ja pyssyt tähdättyinä -heitä kohti.</p> +<p>Mutta samassa vavahtivat he säikähtyneinä, sillä he kuulivat takanansa +lähestyviä askelia. Käännyttyänsä rantatöyräälle päin he näkivät +melkein olkainsa takana seisovan neljä suurta, parrakasta ja aseellista +miestä — kaikki univormussa, tasalakit päässä ja pyssyt tähdättyinä +heitä kohti.</p> -<p>Onkivavat putosivat kumppanusten käsistä ja alkoivat lipua virran +<p>Onkivavat putosivat kumppanusten käsistä ja alkoivat lipua virran mukana.</p> -<p>Muutamia sekunteja myöhemmin olivat he vankeina ja sidottuina. Ja -sitten saattoivat preussilaiset sotilaat heidät veneelle ja kuljettivat -heidät vastapäätä olevalle Maranten saarelle. Nyt vasta huomasivat he, -ettei saari ollutkaan autio, sillä vallan hyljätyltä näyttäneen -ravintolan takana istui parikymmentä saksalaista sotamiestä.</p> +<p>Muutamia sekunteja myöhemmin olivat he vankeina ja sidottuina. Ja +sitten saattoivat preussilaiset sotilaat heidät veneelle ja kuljettivat +heidät vastapäätä olevalle Maranten saarelle. Nyt vasta huomasivat he, +ettei saari ollutkaan autio, sillä vallan hyljätyltä näyttäneen +ravintolan takana istui parikymmentä saksalaista sotamiestä.</p> -<p>Eräs karvainen jättiläinen, joka istui kahareisin tuolilla poltellen -suurta porsliinikoppaista piippua, kysyi heiltä erittäin sujuvalla -ranskankielellä:</p> +<p>Eräs karvainen jättiläinen, joka istui kahareisin tuolilla poltellen +suurta porsliinikoppaista piippua, kysyi heiltä erittäin sujuvalla +ranskankielellä:</p> -<p>"No, hyvät herrat, kuinka onkiretkenne onnistui?"</p> +<p>"No, hyvät herrat, kuinka onkiretkenne onnistui?"</p> -<p>Sotilaat laskivat upseerin eteen kaloja täynnä olevan verkkopussin, -jonka eräs heistä oli ottanut mukaan.</p> +<p>Sotilaat laskivat upseerin eteen kaloja täynnä olevan verkkopussin, +jonka eräs heistä oli ottanut mukaan.</p> <p>"Kas, kas! Ei ilmeisesti ole hullummin onnistunut. Mutta kysymys ei -oikeastaan ole siitä. Kuulkaa nyt rauhallisesti minua elkääkä hätäilkö! -Minä näen teissä kaksi vihollisen lähettämää vakoilijaa, jotka olen -ottanut vangiksi ja ai'on ammuttaa kuoliaiksi. Te olette nimittäin -käyttäneet onkimista ainoastaan tekosyynä voidaksenne paremmin -suorittaa vakoiluaikeenne. Te olette joutuneet minun käsiini. Sen +oikeastaan ole siitä. Kuulkaa nyt rauhallisesti minua elkääkä hätäilkö! +Minä näen teissä kaksi vihollisen lähettämää vakoilijaa, jotka olen +ottanut vangiksi ja ai'on ammuttaa kuoliaiksi. Te olette nimittäin +käyttäneet onkimista ainoastaan tekosyynä voidaksenne paremmin +suorittaa vakoiluaikeenne. Te olette joutuneet minun käsiini. Sen pahempi teille. Sellaista on sota.</p> -<p>"Mutta kun te olette voineet päästä ranskalaisten etuvartijain ohitse, -niin on teillä epäilemättä tiedossanne tunnussana palausretkeänne +<p>"Mutta kun te olette voineet päästä ranskalaisten etuvartijain ohitse, +niin on teillä epäilemättä tiedossanne tunnussana palausretkeänne varten. Ilmoittakaa minulle tuo tunnussana, niin saatte armon."</p> -<p>Ystävykset seisoivat synkeinä ja hermostuksesta hieman vapisevin käsin, -mutta eivät virkkaneet mitään.</p> +<p>Ystävykset seisoivat synkeinä ja hermostuksesta hieman vapisevin käsin, +mutta eivät virkkaneet mitään.</p> -<p>"Kukaan ei saa sitä koskaan tietää", jatkoi upseeri, "ja te saatte -palata takaisin kaikessa rauhassa. Salaisuus hälvenee teidän mukananne. -Mutta jos kieltäydytte sitä ilmaisemasta, olette heti kuoleman omat. -Päättäkää siis!"</p> +<p>"Kukaan ei saa sitä koskaan tietää", jatkoi upseeri, "ja te saatte +palata takaisin kaikessa rauhassa. Salaisuus hälvenee teidän mukananne. +Mutta jos kieltäydytte sitä ilmaisemasta, olette heti kuoleman omat. +Päättäkää siis!"</p> -<p>Ystävykset pysyivät jäykkinä eivätkä suutansa avanneet.</p> +<p>Ystävykset pysyivät jäykkinä eivätkä suutansa avanneet.</p> -<p>Yhäti kylmäverisenä jatkoi preussilainen viitaten kädellänsä joelle -päin:</p> +<p>Yhäti kylmäverisenä jatkoi preussilainen viitaten kädellänsä joelle +päin:</p> -<p>"Ajatelkaa, että te viiden minuutin kuluttua virutte joen pohjassa. -Viiden minuutin kuluttua, kuuletteko? Teillä on tietysti omaisia?"</p> +<p>"Ajatelkaa, että te viiden minuutin kuluttua virutte joen pohjassa. +Viiden minuutin kuluttua, kuuletteko? Teillä on tietysti omaisia?"</p> -<p>Mont-Valerienin kukkula jyrisi yhäti.</p> +<p>Mont-Valerienin kukkula jyrisi yhäti.</p> -<p>Mutta onkimiehet seisoivat äänettöminä paikallansa.</p> +<p>Mutta onkimiehet seisoivat äänettöminä paikallansa.</p> <p>Silloin lausui preussilainen muutamia saksalaisia komentosanoja ja -hetipaikalla astui kaksitoista miestä esille asettuen pyssyt tanassa -parinkymmenen askeleen päähän vangeista. Tuolinsa oli upseeri muuttanut -hieman kauvemmas, ett'ei olisi alkavan toimituksen tiellä.</p> +hetipaikalla astui kaksitoista miestä esille asettuen pyssyt tanassa +parinkymmenen askeleen päähän vangeista. Tuolinsa oli upseeri muuttanut +hieman kauvemmas, ett'ei olisi alkavan toimituksen tiellä.</p> -<p>"Yhden minuutin saatte vielä ajatus-aikaa, mutta ette sekuntiakaan yli -sen", sanoi preussilainen kylmästi.</p> +<p>"Yhden minuutin saatte vielä ajatus-aikaa, mutta ette sekuntiakaan yli +sen", sanoi preussilainen kylmästi.</p> -<p>Sitten nousi hän äkkiä ylös, lähestyi vankeja, otti Morissotin -käsikynkästä, vei hänet hieman sivulle ja sanoi hiljaisella äänellä:</p> +<p>Sitten nousi hän äkkiä ylös, lähestyi vankeja, otti Morissotin +käsikynkästä, vei hänet hieman sivulle ja sanoi hiljaisella äänellä:</p> -<p>"No, sanokaa nyt pian tuo tunnussana. Ystävännekään ei saa tietää -mitään, sillä minä voin olla muuten heltyvinäni."</p> +<p>"No, sanokaa nyt pian tuo tunnussana. Ystävännekään ei saa tietää +mitään, sillä minä voin olla muuten heltyvinäni."</p> -<p>Morissot ei vastannut mitään.</p> +<p>Morissot ei vastannut mitään.</p> <p>Preussilainen uudisti sitten saman tempun hra Sauvagen kanssa, tehden -tälle saman kysymyksen.</p> +tälle saman kysymyksen.</p> -<p>Sauvage ei vastannut mitään.</p> +<p>Sauvage ei vastannut mitään.</p> -<p>Taas seisoivat kumppanukset äänettöminä vierekkäin.</p> +<p>Taas seisoivat kumppanukset äänettöminä vierekkäin.</p> <p>Upseeri valmistausi huutamaan lopulliset komentosanat. Sotilaat -kohottivat pyssynsä.</p> +kohottivat pyssynsä.</p> -<p>Silloin sattui Morissotin katse vierellänsä heinikossa makaavaan -kalapussiin. Päivän säteet väikkyivät yhä pyristelevien salkkien -sivuihin. Raukeus valtasi hänet. Kaikista ponnistuksista huolimatta -täyttyivät hänen silmänsä kyynelistä.</p> +<p>Silloin sattui Morissotin katse vierellänsä heinikossa makaavaan +kalapussiin. Päivän säteet väikkyivät yhä pyristelevien salkkien +sivuihin. Raukeus valtasi hänet. Kaikista ponnistuksista huolimatta +täyttyivät hänen silmänsä kyynelistä.</p> -<p>"Hyvästi, hra Sauvage!" sopersi hän.</p> +<p>"Hyvästi, hra Sauvage!" sopersi hän.</p> -<p>"Hyvästi, hra Morissot!" vastasi ystävä.</p> +<p>"Hyvästi, hra Morissot!" vastasi ystävä.</p> -<p>Sitten puristivat he toistensa käsiä ja tunsivat läpi koko ruumiin -kulkevia väristyksiä.</p> +<p>Sitten puristivat he toistensa käsiä ja tunsivat läpi koko ruumiin +kulkevia väristyksiä.</p> <p>"Ampukaa!" komensi upseeri.</p> <p>Kaksitoista laukausta kajahti kuin yksi ainoa pamaus.</p> -<p>Hra Sauvage kaatui nenällensä kuin tukki. Morissot, joka oli pitempi -mies, häilähti, pyörähti ympäri ja kaatui poikkipäin kumppaninsa ylitse -niin, että kasvot jäivät ylöspäin ja veri roiskahti hänen rinnalta +<p>Hra Sauvage kaatui nenällensä kuin tukki. Morissot, joka oli pitempi +mies, häilähti, pyörähti ympäri ja kaatui poikkipäin kumppaninsa ylitse +niin, että kasvot jäivät ylöspäin ja veri roiskahti hänen rinnalta rikkoutuneen takkinsa alta.</p> -<p>Preussilainen antoi uuden käskyn.</p> +<p>Preussilainen antoi uuden käskyn.</p> -<p>Muutamia miehistä katosi hetkeksi, nämä palasivat pian takaisin -nuoranpätkiä ja kiviä tuoden, jotka sidottiin vainajien jalkoihin. -Sitten kantoivat sotilaat kuolleensa joen äyräälle.</p> +<p>Muutamia miehistä katosi hetkeksi, nämä palasivat pian takaisin +nuoranpätkiä ja kiviä tuoden, jotka sidottiin vainajien jalkoihin. +Sitten kantoivat sotilaat kuolleensa joen äyräälle.</p> -<p>Mont-Valerienin kukkula, jonka yllä jo leijaili paksu savupilvi, ei -lakannut jyrähtelemästä.</p> +<p>Mont-Valerienin kukkula, jonka yllä jo leijaili paksu savupilvi, ei +lakannut jyrähtelemästä.</p> <p>Pari sotilasta tarttui kiinni Morissotiin, toiset hra Sauvageen, -nostaen heidät ilmaan päästä ja jaloista. Hetken heiluttivat he näitä -ankarasti ilmassa ja heittivät ruumiit sitten kaaressa jokeen, minne ne +nostaen heidät ilmaan päästä ja jaloista. Hetken heiluttivat he näitä +ankarasti ilmassa ja heittivät ruumiit sitten kaaressa jokeen, minne ne putosivat seisoalleen, kun kivet painoivat kummankin jalkapuolta.</p> -<p>Vesi roiskahti ja kiehtyi sitten laajeneville kehille, jotka pieninä -aaltoina vähitellen nuojuivat rantaan saakka. Sitten tasausi veden -kalvo entisellensä.</p> +<p>Vesi roiskahti ja kiehtyi sitten laajeneville kehille, jotka pieninä +aaltoina vähitellen nuojuivat rantaan saakka. Sitten tasausi veden +kalvo entisellensä.</p> -<p>Ainoastaan pieni pinnalla uiva punainen täplä todisti verta vuodatetun.</p> +<p>Ainoastaan pieni pinnalla uiva punainen täplä todisti verta vuodatetun.</p> -<p>Yhtä tyyneenä kuin ennenkin sanoi upseeri puoliääneen:</p> +<p>Yhtä tyyneenä kuin ennenkin sanoi upseeri puoliääneen:</p> <p>"Nyt on kalojen vuoro!"</p> -<p>Hän palasi sitten takaisin talolle, huomasi salkkipussin ruohikossa, -nosti sen ylös, tutki sitä ja huudahti naurahtaen:</p> +<p>Hän palasi sitten takaisin talolle, huomasi salkkipussin ruohikossa, +nosti sen ylös, tutki sitä ja huudahti naurahtaen:</p> <p>"Vilhelm!"</p> -<p>Eräs sotamies kiirehti luo, valkoinen esiliina vyöllänsä. Heittäen -hänelle ammuttujen ranskalaisten onkimat kalat käski hän:</p> +<p>Eräs sotamies kiirehti luo, valkoinen esiliina vyöllänsä. Heittäen +hänelle ammuttujen ranskalaisten onkimat kalat käski hän:</p> -<p>"Paistapas minulle nuo pienet sekakalat niin kauvan kuin ne vielä -elävät. Siitä tulee herkullinen ateria!"</p> +<p>"Paistapas minulle nuo pienet sekakalat niin kauvan kuin ne vielä +elävät. Siitä tulee herkullinen ateria!"</p> -<p>Ja sitten sytytti hän jälleen piippunsa.</p> +<p>Ja sitten sytytti hän jälleen piippunsa.</p> <hr class="chap" /> -<h2><a name="KEVAALLA" id="KEVAALLA">KEVÄÄLLÄ.</a></h2> +<h2><a name="KEVAALLA" id="KEVAALLA">KEVÄÄLLÄ.</a></h2> -<p>Kun ensimäiset kauniit kevätpäivät koittavat ja maa havahtuu uudestansa -viheriöitsemään, kun tuoksuva, leuto ilma hyväilee kasvojamme, täyttää -keuhkomme ja tunkeutuu hamaan sydämeen saakka, silloin valtaa -meidät rajattoman, mittaamattoman onnen kaipaus, silloin saamme -vastustamattoman halun lähteä ulos, kuljeskella luonnossa ilman -tarkoitusta, etsiä seikkailuja ja juoda, ahmia kevättä, kevättä.</p> +<p>Kun ensimäiset kauniit kevätpäivät koittavat ja maa havahtuu uudestansa +viheriöitsemään, kun tuoksuva, leuto ilma hyväilee kasvojamme, täyttää +keuhkomme ja tunkeutuu hamaan sydämeen saakka, silloin valtaa +meidät rajattoman, mittaamattoman onnen kaipaus, silloin saamme +vastustamattoman halun lähteä ulos, kuljeskella luonnossa ilman +tarkoitusta, etsiä seikkailuja ja juoda, ahmia kevättä, kevättä.</p> <p>Talvi oli ollut ankara. Ja kun toukokuu koitti, tunsin koko olemuksessani, kuinka vapautuksen tarvis kasvoi minussa -vastustamattomaksi juopumukseksi ja äyräittensä yli pursuavain voimain +vastustamattomaksi juopumukseksi ja äyräittensä yli pursuavain voimain kuohunnaksi.</p> -<p>Herätessäni eräänä aamuna näin akkunastani kattojen ylitse taivaan -suuren ja sinertävän kankaan helottavan auringon paisteessa. Akkunalla -visertelivät kanarialinnut äänensä käheiksi; kaikista talon kerroksista -kaikui palvelustyttöjen hyräilyä ja kadulta kuului iloinen humu.</p> +<p>Herätessäni eräänä aamuna näin akkunastani kattojen ylitse taivaan +suuren ja sinertävän kankaan helottavan auringon paisteessa. Akkunalla +visertelivät kanarialinnut äänensä käheiksi; kaikista talon kerroksista +kaikui palvelustyttöjen hyräilyä ja kadulta kuului iloinen humu.</p> -<p>Juhlatunne mielessäni kiiruhdin ulos lähteäkseni jonnekin, tietämättä +<p>Juhlatunne mielessäni kiiruhdin ulos lähteäkseni jonnekin, tietämättä minne menisin.</p> -<p>Kaikki vastaantulijat hymyilivät toisillensa. Näytti kuin onnen -hengetär olisi vironnut kaikkialla jälleen saapuneen keväimen -lämpöisessä valossa. Tuntui kuin lemmen tuulahdus olisi liidellyt yli +<p>Kaikki vastaantulijat hymyilivät toisillensa. Näytti kuin onnen +hengetär olisi vironnut kaikkialla jälleen saapuneen keväimen +lämpöisessä valossa. Tuntui kuin lemmen tuulahdus olisi liidellyt yli koko kaupungin. Nuorilla naisilla, jotka aamupuvussansa kiiruhtivat -ohitseni, paistoi silmäsopessa kätkeytyvä hellyys, heidän käynnissänsä -oli pehmeämpää suloa kuin koskaan ennen, niin että nuoren miehen sydän -alkoi nopeammin tykyttää.</p> - -<p>Tietämättä kuinka ja miksi saavuin minä Seinejoen rannalle. -Höyrylaivoja vilisti alinomaa maalle (Suresneen) päin ja äkkiä valtasi -minut vastustamaton halu lähteä ulos käyskentelemään keväisissä -metsissä.</p> - -<p>"Kärpäsen" kansi oli matkailijoita jo täpösen täynnä, sillä ensimäiset -kirkkaat päivät houkuttelivat ihmisiä maalle joka talosta vasten -tahtoansakin. Itsekukin tuntee halua lähteä liikkeelle jonnekin, siinä -tullaan, mennään ja keskustellaan naapurinsa kanssa.</p> - -<p>Minä puolestani satuin saamaan naapurikseni nuoren naisen. Hän näytti -olevan pieni ompelijatar tuota erityisesti pariisilaista tyyppiä: -pienet, sievät kasvot, vaaleat hiukset, jotka aaltoilivat ohimoilla ja -muuten kokonaisuudessansa vaikuttivat kuin valokihermä, mistä pitkät -suortuvat kaartuivat korvan taa, valahtivat alas niskaan häilyen -vienossa tuulessa; alempana ... kaulalla ... oli se enää vain hienoa, -keveintä vaaleinta haituvaa, jota tuskin huomasikaan, mutta jota +ohitseni, paistoi silmäsopessa kätkeytyvä hellyys, heidän käynnissänsä +oli pehmeämpää suloa kuin koskaan ennen, niin että nuoren miehen sydän +alkoi nopeammin tykyttää.</p> + +<p>Tietämättä kuinka ja miksi saavuin minä Seinejoen rannalle. +Höyrylaivoja vilisti alinomaa maalle (Suresneen) päin ja äkkiä valtasi +minut vastustamaton halu lähteä ulos käyskentelemään keväisissä +metsissä.</p> + +<p>"Kärpäsen" kansi oli matkailijoita jo täpösen täynnä, sillä ensimäiset +kirkkaat päivät houkuttelivat ihmisiä maalle joka talosta vasten +tahtoansakin. Itsekukin tuntee halua lähteä liikkeelle jonnekin, siinä +tullaan, mennään ja keskustellaan naapurinsa kanssa.</p> + +<p>Minä puolestani satuin saamaan naapurikseni nuoren naisen. Hän näytti +olevan pieni ompelijatar tuota erityisesti pariisilaista tyyppiä: +pienet, sievät kasvot, vaaleat hiukset, jotka aaltoilivat ohimoilla ja +muuten kokonaisuudessansa vaikuttivat kuin valokihermä, mistä pitkät +suortuvat kaartuivat korvan taa, valahtivat alas niskaan häilyen +vienossa tuulessa; alempana ... kaulalla ... oli se enää vain hienoa, +keveintä vaaleinta haituvaa, jota tuskin huomasikaan, mutta jota kaikissa tapauksissa oli melkein mahdoton olla hetipaikalla suutelematta.</p> -<p>Itsepintaisen katseeni vaikutuksesta käänsi hän kasvonsa minuun päin ja -loi sitten heti katseensa alas samalla kuin hieno poimu suupielessä -ennusti hymyilyn aikeita ja sai minut enemmän aavistamaan kuin -huomaamaan että hänen ylähuulensakin kasvoi tuota vaaleaa -silkkihaituvaa, jota aurinko hienosti säteillänsä kultasi.</p> - -<p>Levollinen joki laajeni. Lauha rauha väikkyi yli maan ja kuulustipa -kuin olisi koko avaruus ollut täynnään eloisaa humua.</p> - -<p>Naapuri loi jälleen silmänsä ylös. Alinomaa täytyi minun katsella häntä -ja nyt hän jo selvästi hymyilikin. Ihana oli hän silmissäni istuessaan -tuossa edessäni ja tuhansia, tuhansia tähän saakka aavistamattomia -asioita olin minä lukevinani hänen väistelevässä katseessansa. -Tuntemattomia syvyyksiä avautui minulle ja minä olin jo näkevinäni -noissa silmissä rakkauden koko viehkeyden, sen runollisuuden, jota me +<p>Itsepintaisen katseeni vaikutuksesta käänsi hän kasvonsa minuun päin ja +loi sitten heti katseensa alas samalla kuin hieno poimu suupielessä +ennusti hymyilyn aikeita ja sai minut enemmän aavistamaan kuin +huomaamaan että hänen ylähuulensakin kasvoi tuota vaaleaa +silkkihaituvaa, jota aurinko hienosti säteillänsä kultasi.</p> + +<p>Levollinen joki laajeni. Lauha rauha väikkyi yli maan ja kuulustipa +kuin olisi koko avaruus ollut täynnään eloisaa humua.</p> + +<p>Naapuri loi jälleen silmänsä ylös. Alinomaa täytyi minun katsella häntä +ja nyt hän jo selvästi hymyilikin. Ihana oli hän silmissäni istuessaan +tuossa edessäni ja tuhansia, tuhansia tähän saakka aavistamattomia +asioita olin minä lukevinani hänen väistelevässä katseessansa. +Tuntemattomia syvyyksiä avautui minulle ja minä olin jo näkevinäni +noissa silmissä rakkauden koko viehkeyden, sen runollisuuden, jota me haaveksimme, ja sen tosionnen, jota me kaikki etsimme. Vallaton halu -avata hänelle sylini valtasi minut, avata lämpöinen sylini ja kantaa -hänet pois ... jonnekin, missä minä voisin kuiskia hänen korvaansa +avata hänelle sylini valtasi minut, avata lämpöinen sylini ja kantaa +hänet pois ... jonnekin, missä minä voisin kuiskia hänen korvaansa rakkauden tunnustuksen suloista soittoa.</p> -<p>Aioin juuri avata suuni ja puhutella häntä, kun joku kosketti -olkapäätäni. Hämmästyneenä käännyin päin ja näin keski-ikäisen, -ulkonäöltä sangen tavallisen herrasmiehen seisovan edessäni ja -katselevan minuun huolestuneen näköisenä.</p> +<p>Aioin juuri avata suuni ja puhutella häntä, kun joku kosketti +olkapäätäni. Hämmästyneenä käännyin päin ja näin keski-ikäisen, +ulkonäöltä sangen tavallisen herrasmiehen seisovan edessäni ja +katselevan minuun huolestuneen näköisenä.</p> -<p>"Haluaisin mielelläni puhua kanssanne", sanoi hän.</p> +<p>"Haluaisin mielelläni puhua kanssanne", sanoi hän.</p> -<p>Minä näytin nähtävästi kovin vastahakoiselta, sillä hän lisäsi kohta:</p> +<p>Minä näytin nähtävästi kovin vastahakoiselta, sillä hän lisäsi kohta:</p> -<p>"Asia on erittäin tärkeää laatua."</p> +<p>"Asia on erittäin tärkeää laatua."</p> -<p>Nousin ylös ja seurasin häntä toiselle puolen alusta.</p> +<p>Nousin ylös ja seurasin häntä toiselle puolen alusta.</p> -<p>"Suokaa anteeksi", aloitti hän, "mutta eikös lääkärinne kylmän, -sateisen ja lumisen talven tullessa joka päivä ole uusinut teille -neuvoa, että pitäisitte jalkanne lämpiminä ja vastustaisitte kaikkea +<p>"Suokaa anteeksi", aloitti hän, "mutta eikös lääkärinne kylmän, +sateisen ja lumisen talven tullessa joka päivä ole uusinut teille +neuvoa, että pitäisitte jalkanne lämpiminä ja vastustaisitte kaikkea vilustumista, nuhaa, rinnan pakotusta ja pistoksia. Tietysti noudatatte -te hänen neuvoansa, keksitte tuhansia varovaisuustoimenpiteitä, -käytätte villaisia alusvaatteita, paksua päällystakkia ja -kaksinkertaisilla pohjilla varustettuja kenkiä ettekä sittenkään voi -välttyä joutumasta vuoteen omaksi parin kuukauden ajaksi.</p> +te hänen neuvoansa, keksitte tuhansia varovaisuustoimenpiteitä, +käytätte villaisia alusvaatteita, paksua päällystakkia ja +kaksinkertaisilla pohjilla varustettuja kenkiä ettekä sittenkään voi +välttyä joutumasta vuoteen omaksi parin kuukauden ajaksi.</p> -<p>"Mutta kun kevät saapuu lehtinensä, kukkinensa, lämpöisine, +<p>"Mutta kun kevät saapuu lehtinensä, kukkinensa, lämpöisine, raukaisevine tuulahduksinensa ja omituisine peltotuoksuinensa, jotka -epämääräisellä levottomuudella täyttävät rintanne, ja aiheettomine -alakuloisuuksinensa, silloin pitäisi jonkun muistuttaa teille: varokaa -rakkautta, hyvä herra! Mutta siitä ei kukaan varoita teitä. Ja -kuitenkin väijyy se teitä kaikkialla. Se vaanii teitä joka sopessa, -kaikkialle on se ansansa virittänyt. Kaikki aseensa on se terästänyt, +epämääräisellä levottomuudella täyttävät rintanne, ja aiheettomine +alakuloisuuksinensa, silloin pitäisi jonkun muistuttaa teille: varokaa +rakkautta, hyvä herra! Mutta siitä ei kukaan varoita teitä. Ja +kuitenkin väijyy se teitä kaikkialla. Se vaanii teitä joka sopessa, +kaikkialle on se ansansa virittänyt. Kaikki aseensa on se terästänyt, kaikki viekkaat kujeensa on se valmistanut!</p> -<p>"Olkaa siis varuillanne keväisestä rakkaudesta! Olkaa varuillanne, +<p>"Olkaa siis varuillanne keväisestä rakkaudesta! Olkaa varuillanne, nuori mies! Se on paljo vaarallisempi kuin nuhat, hengenahdistukset ja -pistokset. Sillä se on armoton ja houkuttelee teitä korjaamattomiin -tuhmuuksiin. Tiedättekös, hyvä herra, että minun mielestäni pitäisi -hallituksen joka vuosi kevään tullen naulauttaa seinille suuria -ilmoituksia tähän tapaan: 'Kevät on tullut! Arv. kansalaiset, olkaa -varuillanne rakkaudesta!' Olisi siis tehtävä samoin kuin naulataan +pistokset. Sillä se on armoton ja houkuttelee teitä korjaamattomiin +tuhmuuksiin. Tiedättekös, hyvä herra, että minun mielestäni pitäisi +hallituksen joka vuosi kevään tullen naulauttaa seinille suuria +ilmoituksia tähän tapaan: 'Kevät on tullut! Arv. kansalaiset, olkaa +varuillanne rakkaudesta!' Olisi siis tehtävä samoin kuin naulataan varoituksia talojen nurkkiin: 'Huomatkaa! Vasta maalattu!' Mutta kun -hallitus ei näin menettele, täytyy yksityisten kansalaisten muistuttaa -toisiansa siitä. Sen vuoksi rohkenen sanoa teille: olkaa varuillanne -rakkaudesta! Se voi äkkiä saada teidät pauloihinsa ja mielestäni oli -velvollisuuteni huomauttaa siitä aivan kuin ihmiset Venäjällä -huomauttavat toisillensa, jos jonkun nenä on sattunut paleltumaan."</p> - -<p>Seisoin vallan ällistyneenä tämän kummallisen henkilön edessä, otin -arvokkaan naaman ja sanoin hänelle:</p> - -<p>"Suokaa anteeksi, mutta mielestänne sekaannutte asioihin, jotka eivät -teitä liikuta."</p> - -<p>Tuntematon ystäväni teki kiivaan kädenliikkeen ja vastasi:</p> - -<p>"Mitä? Eikö se minua liikuta? Pitäisikö minun siis antaa ihmisen mennä -menojaan, jos näen menevän vaarallista tietä, missä hän ehdottomasti -hukkuu? Kuulkaas, hyvä herra, niin kerron teille oman tarinani, josta -ehkä ymmärrätte, kuinka minä rohkenin puhutella teitä tähän tapaan.</p> - -<p>"Se tapahtui viime vuonna ... tähän samaan aikaan. Mutta aluksi pitää -minun ilmoittaa teille, että olen virkamies meriasiain ministeristössä, -missä päälliköt ja komissaariot ottavat upseerin olkalappunsa -totuudessa ja kohtelevat meitä kuin laivapoikia. Oi, jospa kaikki -viraston päälliköt olisivatkin siviilimiehiä! Mutta palaan asiaan. -Virastohuoneen akkunasta näin minä eräänä kauniina päivänä hiukkasen -sinistä taivasta, jota vastaan ohi kiitelevät pääskyset suihkelehtivat. +hallitus ei näin menettele, täytyy yksityisten kansalaisten muistuttaa +toisiansa siitä. Sen vuoksi rohkenen sanoa teille: olkaa varuillanne +rakkaudesta! Se voi äkkiä saada teidät pauloihinsa ja mielestäni oli +velvollisuuteni huomauttaa siitä aivan kuin ihmiset Venäjällä +huomauttavat toisillensa, jos jonkun nenä on sattunut paleltumaan."</p> + +<p>Seisoin vallan ällistyneenä tämän kummallisen henkilön edessä, otin +arvokkaan naaman ja sanoin hänelle:</p> + +<p>"Suokaa anteeksi, mutta mielestänne sekaannutte asioihin, jotka eivät +teitä liikuta."</p> + +<p>Tuntematon ystäväni teki kiivaan kädenliikkeen ja vastasi:</p> + +<p>"Mitä? Eikö se minua liikuta? Pitäisikö minun siis antaa ihmisen mennä +menojaan, jos näen menevän vaarallista tietä, missä hän ehdottomasti +hukkuu? Kuulkaas, hyvä herra, niin kerron teille oman tarinani, josta +ehkä ymmärrätte, kuinka minä rohkenin puhutella teitä tähän tapaan.</p> + +<p>"Se tapahtui viime vuonna ... tähän samaan aikaan. Mutta aluksi pitää +minun ilmoittaa teille, että olen virkamies meriasiain ministeristössä, +missä päälliköt ja komissaariot ottavat upseerin olkalappunsa +totuudessa ja kohtelevat meitä kuin laivapoikia. Oi, jospa kaikki +viraston päälliköt olisivatkin siviilimiehiä! Mutta palaan asiaan. +Virastohuoneen akkunasta näin minä eräänä kauniina päivänä hiukkasen +sinistä taivasta, jota vastaan ohi kiitelevät pääskyset suihkelehtivat. Ja silloin valtasi minut halu ruveta karkeloimaan mustien kartongieni kanssa.</p> -<p>"Vapaudenhaluani en voinut enää hillitä, vaan menin — -vastenmielisyydestäni huolimatta — marakatin puheille, jolla -arvonimellä tarkoitan päällikköäni. Tämä oli vähäläntä kovakuoriainen, -joka aina vihoitteli meille. Ilmoitin itseni kipeäksi. Hän tirkisti -minua nenästä nokkaan ja tiuskaisi:</p> +<p>"Vapaudenhaluani en voinut enää hillitä, vaan menin — +vastenmielisyydestäni huolimatta — marakatin puheille, jolla +arvonimellä tarkoitan päällikköäni. Tämä oli vähäläntä kovakuoriainen, +joka aina vihoitteli meille. Ilmoitin itseni kipeäksi. Hän tirkisti +minua nenästä nokkaan ja tiuskaisi:</p> -<p>"'Sitäpä minä en usko, herraseni! Mutta menkää kuitenkin tiehenne! Ja -tuollaisilla virkamiehillä pitäisi virastokoneiden käydä!'</p> +<p>"'Sitäpä minä en usko, herraseni! Mutta menkää kuitenkin tiehenne! Ja +tuollaisilla virkamiehillä pitäisi virastokoneiden käydä!'</p> -<p>"Minä livahdin ulos ja kävelin alas Seinen rannalle. Sää oli yhtä -kaunis kuin tänäänkin on. Kiiruhdin 'Kärpäsen' kannelle ja päätin tehdä +<p>"Minä livahdin ulos ja kävelin alas Seinen rannalle. Sää oli yhtä +kaunis kuin tänäänkin on. Kiiruhdin 'Kärpäsen' kannelle ja päätin tehdä huviretken Saint-Cloudiin.</p> -<p>"Oi, jospa päällikköni ei olisi minulle sitä lomaa koskaan myöntänyt!</p> +<p>"Oi, jospa päällikköni ei olisi minulle sitä lomaa koskaan myöntänyt!</p> -<p>"Tuntui kuin olisin vallan laajennut auringon paisteesta. Minun täytyi -rakastaa kaikkia; tätä höyryalusta, jokea, puita, taloja, -kanssamatkailijoita — sanalla sanoen kaikkia. Mieleni teki syleillä -jotakin, mitä ikinä tahansa: rakkaus oli virittänyt paulansa minun +<p>"Tuntui kuin olisin vallan laajennut auringon paisteesta. Minun täytyi +rakastaa kaikkia; tätä höyryalusta, jokea, puita, taloja, +kanssamatkailijoita — sanalla sanoen kaikkia. Mieleni teki syleillä +jotakin, mitä ikinä tahansa: rakkaus oli virittänyt paulansa minun poloisen tielle!</p> -<p>"Trocadero-palatsin kohdalla tuli laivalle nuori tyttö, joku mytty -kainalossa, ja istuutui minua vastapäätä.</p> +<p>"Trocadero-palatsin kohdalla tuli laivalle nuori tyttö, joku mytty +kainalossa, ja istuutui minua vastapäätä.</p> -<p>"Hän näytti niin kauniilta, oi, niin ihmeen ihanalta! Naiset -näyttävätkin hämmästyttävän ihanilta juuri alkukeväällä ... ja -kauniilla ilmalla: silloin on heissä jotakin viehkeää, vangitsevaa ja -— jumala ties, mitä kaikkea. Heitä voisi verrata siihen viiniin, jota -me juuston päälle juomme.</p> +<p>"Hän näytti niin kauniilta, oi, niin ihmeen ihanalta! Naiset +näyttävätkin hämmästyttävän ihanilta juuri alkukeväällä ... ja +kauniilla ilmalla: silloin on heissä jotakin viehkeää, vangitsevaa ja +— jumala ties, mitä kaikkea. Heitä voisi verrata siihen viiniin, jota +me juuston päälle juomme.</p> -<p>"Tarkastelin siis häntä ja hän vuorostansa minua, vaikkakin ainoastaan -silloin tällöin, niinkuin tuo teidänkin kaunottarenne äsken teki. +<p>"Tarkastelin siis häntä ja hän vuorostansa minua, vaikkakin ainoastaan +silloin tällöin, niinkuin tuo teidänkin kaunottarenne äsken teki. Vihdoin tuntui minusta kuin olisimme me jo katselleet toisiamme -kylläksi voidaksemme aloittaa keskustelun. Siispä puhuttelin minä häntä -ensiksi. Ja hän vastasi kysymyksiin. Hän oli viehättävä, hiivatin -viehättävä! Minä ihan juovuin hänestä, hyvä herra.</p> +kylläksi voidaksemme aloittaa keskustelun. Siispä puhuttelin minä häntä +ensiksi. Ja hän vastasi kysymyksiin. Hän oli viehättävä, hiivatin +viehättävä! Minä ihan juovuin hänestä, hyvä herra.</p> -<p>"Saint-Cloudissa nousi hän maihin. Samoin tein minäkin. Hänen piti -viedä perille eräs tilaus. Laiva oli juuri ehtinyt poistua, kun hän -palasi takaisin. Liityin hänen seuraansa ja lempeä ilma sai meidät -molemmat silloin tällöin huokailemaan.</p> +<p>"Saint-Cloudissa nousi hän maihin. Samoin tein minäkin. Hänen piti +viedä perille eräs tilaus. Laiva oli juuri ehtinyt poistua, kun hän +palasi takaisin. Liityin hänen seuraansa ja lempeä ilma sai meidät +molemmat silloin tällöin huokailemaan.</p> -<p>"'Nyt mahtaisi olla ihanaa käyskellä metsässä!' sanoin minä.</p> +<p>"'Nyt mahtaisi olla ihanaa käyskellä metsässä!' sanoin minä.</p> -<p>"'Oi kyllä!' huudahti hän.</p> +<p>"'Oi kyllä!' huudahti hän.</p> -<p>"'Entäpä jos tekisimme yhdessä pienen kävelyretken? Suostutteko, +<p>"'Entäpä jos tekisimme yhdessä pienen kävelyretken? Suostutteko, neiti?'</p> -<p>"Hän tarkasti minua nopealla, otsatukan alta viskatulla silmäyksellä, -ikäänkuin olisi hän pikimmiten arvioinut, minkä arvoinen saatoin olla. -Sitten hän — hetkisen emmittyänsä nyökkäsi suostumukseksi. Ja pian -olimme jo keskellä kaunista metsää. Tähän aikaan vielä harvan lehvistön -alla kasvoi pitkä ja paksu ruohosto, joka välkkyi vihreyttänsä kuin -olisi se vernissattu, auringon kiilloittama ja täynnänsä pikku eläviä, +<p>"Hän tarkasti minua nopealla, otsatukan alta viskatulla silmäyksellä, +ikäänkuin olisi hän pikimmiten arvioinut, minkä arvoinen saatoin olla. +Sitten hän — hetkisen emmittyänsä nyökkäsi suostumukseksi. Ja pian +olimme jo keskellä kaunista metsää. Tähän aikaan vielä harvan lehvistön +alla kasvoi pitkä ja paksu ruohosto, joka välkkyi vihreyttänsä kuin +olisi se vernissattu, auringon kiilloittama ja täynnänsä pikku eläviä, jotka kaikki kilpaa rakastelivat.</p> -<p>"Joka oksalta kuului lintuisten liverrys. Keväisen ilman ja -maantuoksujen riivaamana alkoi seuralaiseni hyppiä ja juoksennella -metsässä. Ja minä hupsu harppasin tietysti hänen perässänsä. Ette usko, +<p>"Joka oksalta kuului lintuisten liverrys. Keväisen ilman ja +maantuoksujen riivaamana alkoi seuralaiseni hyppiä ja juoksennella +metsässä. Ja minä hupsu harppasin tietysti hänen perässänsä. Ette usko, kuinka hulluja aikamiehet toisinaan voivat olla, herra!</p> -<p>"Sitten lauleli hän monen monituisia lauluja, aarioita, operoita, -säkkipilli-laulua y.m. Ja voi, kuinka runollisesti minusta silloin +<p>"Sitten lauleli hän monen monituisia lauluja, aarioita, operoita, +säkkipilli-laulua y.m. Ja voi, kuinka runollisesti minusta silloin kuulusti tuo Musetten laulu! Melkein itkin liikutuksesta! Ja tuollaiset -hulluudet voivat panna järkimiehen pään pyörälle! Uskokaa minua, herra, -elkääkä ikinä naiko neitosta, joka maalle tultuansa alkaa lauleskella, -olletikkin jos hän laulaa säkkipilli-laulun.</p> - -<p>"Pian väsyi laululintuseni kuitenkin ja istahti viheriöitsevälle -rinteelle. Istahdin hänen jalkojensa juureen, otin hänen kätensä -omiini, nuo pienet kätöset, joiden sormet olivat neulanpistosten jälkiä -täynnä. Ne juuri saivat minut liikutetuksi! Kas tuossa ahkeran työn -pyhät jäljet, ajattelin minä. Mutta tiedättekö, mitä nuo pyhät jäljet -merkitsevät? Ompeluatelierin juoruja ja kaikenlaista lorua, mitä he -keskenänsä kuiskivat, kaikenlaisia lörpöttelyjä ja konttipuheita, -likaisten hävyttömyyksien tahrimaa mieltä, menetettyä siveyttä, tuhmaa, -jokapäiväistä roskaa, rumia tapoja, ahtaita ajatuksia ja kaikkea -alempisäätyisten naisten totuttua oloa, joka täydellisesti hallitsee -heitä. Tässäpä ilmakehässä ovat nuo pyhät työn jäljet sormenpäissä +hulluudet voivat panna järkimiehen pään pyörälle! Uskokaa minua, herra, +elkääkä ikinä naiko neitosta, joka maalle tultuansa alkaa lauleskella, +olletikkin jos hän laulaa säkkipilli-laulun.</p> + +<p>"Pian väsyi laululintuseni kuitenkin ja istahti viheriöitsevälle +rinteelle. Istahdin hänen jalkojensa juureen, otin hänen kätensä +omiini, nuo pienet kätöset, joiden sormet olivat neulanpistosten jälkiä +täynnä. Ne juuri saivat minut liikutetuksi! Kas tuossa ahkeran työn +pyhät jäljet, ajattelin minä. Mutta tiedättekö, mitä nuo pyhät jäljet +merkitsevät? Ompeluatelierin juoruja ja kaikenlaista lorua, mitä he +keskenänsä kuiskivat, kaikenlaisia lörpöttelyjä ja konttipuheita, +likaisten hävyttömyyksien tahrimaa mieltä, menetettyä siveyttä, tuhmaa, +jokapäiväistä roskaa, rumia tapoja, ahtaita ajatuksia ja kaikkea +alempisäätyisten naisten totuttua oloa, joka täydellisesti hallitsee +heitä. Tässäpä ilmakehässä ovat nuo pyhät työn jäljet sormenpäissä saadut!"</p> -<p>Sen sanottuansa katsoi hän sangen pitkään minua suoraan silmiin.</p> +<p>Sen sanottuansa katsoi hän sangen pitkään minua suoraan silmiin.</p> -<p>"Ja voi noita naisten silmiä, mikä mahti niissä voi asua! Kuinka ne -voivatkaan saattaa meidät hämille, juovuttaa, voittaa ja kukistaa -meidät! Ja kuinka syviltä, lupaavilta ja pohjattomilta ne meistä -tuntuvat! Tästä sanotaan sitten, että se on: katsoa hamaan sielun -syvyyteen. Voi, mikä tyhmä puhetapa! Jos olisinkin voinut nähdä hänen -sielunsa pohjaan, niin olisin epäilemättä ajoissa viisastunut.</p> +<p>"Ja voi noita naisten silmiä, mikä mahti niissä voi asua! Kuinka ne +voivatkaan saattaa meidät hämille, juovuttaa, voittaa ja kukistaa +meidät! Ja kuinka syviltä, lupaavilta ja pohjattomilta ne meistä +tuntuvat! Tästä sanotaan sitten, että se on: katsoa hamaan sielun +syvyyteen. Voi, mikä tyhmä puhetapa! Jos olisinkin voinut nähdä hänen +sielunsa pohjaan, niin olisin epäilemättä ajoissa viisastunut.</p> -<p>"Sanalla sanoen: olin takertunut paulaan kuin mieletön hupsu! Ai'oin -sulkea hänet syliini. 'Alas käpälät', huudahti hän.</p> +<p>"Sanalla sanoen: olin takertunut paulaan kuin mieletön hupsu! Ai'oin +sulkea hänet syliini. 'Alas käpälät', huudahti hän.</p> -<p>"Silloin polvistuin hänen viereensä, avasin hänelle sydämeni ja -tyhjensin hänen helmaansa kaiken tukahduttavan hellyyteni. Hän näytti -kummastuvan muuttunutta käytöstapaani ja katseli minua salaa ikäänkuin -olisi hän ajatellut: vai niin, vai sillä lailla sinun kanssasi on -leikiteltävä, ystäväni; no, hyvä on tietää!</p> +<p>"Silloin polvistuin hänen viereensä, avasin hänelle sydämeni ja +tyhjensin hänen helmaansa kaiken tukahduttavan hellyyteni. Hän näytti +kummastuvan muuttunutta käytöstapaani ja katseli minua salaa ikäänkuin +olisi hän ajatellut: vai niin, vai sillä lailla sinun kanssasi on +leikiteltävä, ystäväni; no, hyvä on tietää!</p> <p>"Kun rakkaus sekautuu peliin, herra, niin olemme me miehet kaikki -tuhmia kuin pässit ja naiset taas ainoastaan kauppioita.</p> +tuhmia kuin pässit ja naiset taas ainoastaan kauppioita.</p> -<p>"Minä olisin ehkä jo silloin voinut omata hänet. Vasta myöhemmin minä -tuhmuuteni käsitin. Mutta sitä en tehnyt, sillä enhän kaivannut hänen -ruumistansa, vaan hänen rakkauttansa, ainoastaan hänen rakkauttansa. -Näyttelin siis ihanteellista rakastajaa, vaikka olisin voinut paremmin -aikani käyttää.</p> +<p>"Minä olisin ehkä jo silloin voinut omata hänet. Vasta myöhemmin minä +tuhmuuteni käsitin. Mutta sitä en tehnyt, sillä enhän kaivannut hänen +ruumistansa, vaan hänen rakkauttansa, ainoastaan hänen rakkauttansa. +Näyttelin siis ihanteellista rakastajaa, vaikka olisin voinut paremmin +aikani käyttää.</p> -<p>"Kyllästyttyänsä tunnustuksiini, nousi hän ylös. Me palasimme -Saint-Cloudiin ja minä erosin hänestä vasta Pariisissa. Palausmatkalla -näytti hän niin murheelliselta, että olin pakotettu kysymään, mikä -häntä vaivasi.</p> +<p>"Kyllästyttyänsä tunnustuksiini, nousi hän ylös. Me palasimme +Saint-Cloudiin ja minä erosin hänestä vasta Pariisissa. Palausmatkalla +näytti hän niin murheelliselta, että olin pakotettu kysymään, mikä +häntä vaivasi.</p> -<p>"'Ajattelen vain, ettei tällaisia sunnuntaipäiviä ole monta ollut -elämässäni', sanoi hän.</p> +<p>"'Ajattelen vain, ettei tällaisia sunnuntaipäiviä ole monta ollut +elämässäni', sanoi hän.</p> -<p>"Sydämeni tykytti niin ankarasti, että se oli pakahtua.</p> +<p>"Sydämeni tykytti niin ankarasti, että se oli pakahtua.</p> -<p>"Seuraavana sunnuntaina näin hänet toistamiseen, sitä seuraavana -jälleen ja niin yhä eteenpäin kaikkina sunnuntaipäivinä. Milloin -saatoin häntä sinne, milloin tänne suurkaupungin kauniimpiin -ympäristöihin, missä lemmen kuhertelu parhaiten menestyy.</p> +<p>"Seuraavana sunnuntaina näin hänet toistamiseen, sitä seuraavana +jälleen ja niin yhä eteenpäin kaikkina sunnuntaipäivinä. Milloin +saatoin häntä sinne, milloin tänne suurkaupungin kauniimpiin +ympäristöihin, missä lemmen kuhertelu parhaiten menestyy.</p> -<p>"Tuo pikku veitikka alkoi nyt vuorostansa näytellä rakastunutta.</p> +<p>"Tuo pikku veitikka alkoi nyt vuorostansa näytellä rakastunutta.</p> -<p>"Vihdoin menetin viimeisenkin järjenkipinän ja kolme kuukautta -myöhemmin menin naimisiin hänen kanssansa.</p> +<p>"Vihdoin menetin viimeisenkin järjenkipinän ja kolme kuukautta +myöhemmin menin naimisiin hänen kanssansa.</p> -<p>"Ja mitä muuta voi yksinäinen virkamies, ilman perhetuttavuuksia ja -neuvonantajia, tehdä? Siinä joutuu haaveksimaan, että tuollainen pikku -vaimo voisi tehdä elämänne niin suloiseksi! Ja niin joutuu hänen +<p>"Ja mitä muuta voi yksinäinen virkamies, ilman perhetuttavuuksia ja +neuvonantajia, tehdä? Siinä joutuu haaveksimaan, että tuollainen pikku +vaimo voisi tehdä elämänne niin suloiseksi! Ja niin joutuu hänen kanssansa naimisiin.</p> <p>"Mutta kun te kerran olette avioliitossa, niin silloin saatte kuulla -haukkumasanoja aamusta iltaan: hän ei ymmärrä, hän ei osaa mitään -j.n.e., vain suutansa hän lakkaamatta osaa soittaa, hoilottaa -säkkipilli-laulua (tuota kauheaa renkutusta!) hän osaa ja riidellä -holhomiehen kanssa hän taitaa. Portinvartijan vaimolle pitää hänen -saada selittää talous-asiansa, naapurimme piioille ehtii hän juoruta -aviollisesta elämästänsä, kaikille kauppiaille kertoo hän juttuja -aviomiehestänsä ja aina on hänen päänsä täynnä tuhmia tarinoita, epaton -uskonkappaleita, niin naurettavan joutavia mielipiteitä ja niin hassuja -ennakkoluuloja, että minun poloisen täytyy itkeä aina, kun vain hänestä +haukkumasanoja aamusta iltaan: hän ei ymmärrä, hän ei osaa mitään +j.n.e., vain suutansa hän lakkaamatta osaa soittaa, hoilottaa +säkkipilli-laulua (tuota kauheaa renkutusta!) hän osaa ja riidellä +holhomiehen kanssa hän taitaa. Portinvartijan vaimolle pitää hänen +saada selittää talous-asiansa, naapurimme piioille ehtii hän juoruta +aviollisesta elämästänsä, kaikille kauppiaille kertoo hän juttuja +aviomiehestänsä ja aina on hänen päänsä täynnä tuhmia tarinoita, epaton +uskonkappaleita, niin naurettavan joutavia mielipiteitä ja niin hassuja +ennakkoluuloja, että minun poloisen täytyy itkeä aina, kun vain hänestä tulee puhe."</p> -<p>Hieman hengästyneenä ja liikutettuna hän vaikeni. Säälien katselin +<p>Hieman hengästyneenä ja liikutettuna hän vaikeni. Säälien katselin tuota yksinkertaista ja hullunkurista poloista ja aioin juuri sanoa -hänelle jotakin, kun höyryalus samassa seisahtui.</p> +hänelle jotakin, kun höyryalus samassa seisahtui.</p> <p>Olimme saapuneet Saint-Cloudiin.</p> -<p>Nuori tyttö, jonka vuoksi sydämeni oli tuonoin alkanut sykkiä niin -ankarasti, nousi istualtansa aikoen nähtävästi mennä maihin. Hän astui -aivan ohitseni heittäen samassa minulle nopean syrjäsilmäyksen ja -hymyillen viehättävintä hymyänsä. Sitten hypähti hän rantalaiturille.</p> +<p>Nuori tyttö, jonka vuoksi sydämeni oli tuonoin alkanut sykkiä niin +ankarasti, nousi istualtansa aikoen nähtävästi mennä maihin. Hän astui +aivan ohitseni heittäen samassa minulle nopean syrjäsilmäyksen ja +hymyillen viehättävintä hymyänsä. Sitten hypähti hän rantalaiturille.</p> -<p>Yritin sittenkin lähteä hänen jälkeensä, mutta outo kertoilija pidätti -minua takin hihasta. Hitaasti riuhtaisin itseni irti, mutta hänpä sai -samassa liepeestäni kiinni ja veti minun taapäin huudahtaen:</p> +<p>Yritin sittenkin lähteä hänen jälkeensä, mutta outo kertoilija pidätti +minua takin hihasta. Hitaasti riuhtaisin itseni irti, mutta hänpä sai +samassa liepeestäni kiinni ja veti minun taapäin huudahtaen:</p> -<p>"Ette saa mennä, ette saa mennä, ette saa mennä!"</p> +<p>"Ette saa mennä, ette saa mennä, ette saa mennä!"</p> -<p>Tämä kovaääninen huudahdus sai kaikki lähellä seisovat matkailijat -kääntymään meihin päin. Ihmiset alkoivat nauraa tälle kohtaukselle enkä -minä enää oikein rohjennut uhmata heidän pilkkanauruansa ja +<p>Tämä kovaääninen huudahdus sai kaikki lähellä seisovat matkailijat +kääntymään meihin päin. Ihmiset alkoivat nauraa tälle kohtaukselle enkä +minä enää oikein rohjennut uhmata heidän pilkkanauruansa ja "skandaalia", vaikka mieleni olikin vimmastunut tuota tungettelevaa neuvonantajaa kohtaan.</p> -<p>Niin loittoni höyryalus jälleen laiturista.</p> +<p>Niin loittoni höyryalus jälleen laiturista.</p> -<p>Pikku sulottareni jäi toistaiseksi seisomaan laiturille seuraten +<p>Pikku sulottareni jäi toistaiseksi seisomaan laiturille seuraten pettynein toivein laivan poistumista.</p> -<p>Mutta outo valloittajani hykersi käsiänsä kuiskaten korvaani:</p> +<p>Mutta outo valloittajani hykersi käsiänsä kuiskaten korvaani:</p> -<p>"Tässä taisin minä tehdä teille karvaan palveluksen!"</p> +<p>"Tässä taisin minä tehdä teille karvaan palveluksen!"</p> <hr class="chap" /> -<h2><a name="NUORANPATKA" id="NUORANPATKA">NUORANPÄTKÄ.</a></h2> +<h2><a name="NUORANPATKA" id="NUORANPATKA">NUORANPÄTKÄ.</a></h2> -<p>Kaikki Godervilleen vievät tiet olivat täynnä maalaiskansaa, miehiä ja -naisia, jotka pyrkivät kauppalaan päin. Siellä oli näet markkinapäivä.</p> +<p>Kaikki Godervilleen vievät tiet olivat täynnä maalaiskansaa, miehiä ja +naisia, jotka pyrkivät kauppalaan päin. Siellä oli näet markkinapäivä.</p> -<p>Miehet astuivat hitain, laahustavin askelelin, kumartuen eteenpäin joka -kerran kun muuttelivat pitkiä, lenkoja sääriänsä, joita kova työ, auran -kurjen ylitse kumartuva, olkapäät vinoon vääristävä asento, polvia -haristava viikatteen käyttö ja kaikki maanviljelijän raskaat ja ikävät -askareet olivat muodostaneet. Kaikilla oli yllä siniset, kankeat -puserot, jotka loistivat kiilloitettua tärkkelystä kuin olisivat ne +<p>Miehet astuivat hitain, laahustavin askelelin, kumartuen eteenpäin joka +kerran kun muuttelivat pitkiä, lenkoja sääriänsä, joita kova työ, auran +kurjen ylitse kumartuva, olkapäät vinoon vääristävä asento, polvia +haristava viikatteen käyttö ja kaikki maanviljelijän raskaat ja ikävät +askareet olivat muodostaneet. Kaikilla oli yllä siniset, kankeat +puserot, jotka loistivat kiilloitettua tärkkelystä kuin olisivat ne olleet vernissatut; kaulalta ja hihansuista olivat ne valkeilla -ompeluksilla koristettuja ja pullottivat teräväluisen vartalon yllä -kuin mitkäkin korkeuteen lasketut ilmapallot, joiden sisästä pää, kädet -ja sääret pistivät lystikkäinä esille.</p> - -<p>Muutamat vetivät nuorajutkolla lehmiä tai vasikoita. Takana kävi akka -rapsien elukkaa lanteille lehtevällä oksalla, hoputtaaksensa mullikan -hidasta kulkua. Toiset toivat käsivarrella suuria koreja, joista näkyi -eläväin kanain päitä taikka ankkain nokkia. Naisten käynti oli -ylimalkaan nopeampi ja lyhempi askeliltansa. Jäykän ja usein -kuivettuneen ruumiinsa suojana oli heillä tiukalle vedetty saali, joka -nuppineulalla oli kiinnitetty matalain rintojen yli; päähineenä oli -tiukasti päälaelle kiertyvä, valkea side ja sen yllä kansallinen myssy.</p> - -<p>Tuossa mennä kolisivat ohi pienen, virkun maalaishevosen vetämät, -nelipyöräiset, keveät ajopelit, joissa pari miehenpuolta istui +ompeluksilla koristettuja ja pullottivat teräväluisen vartalon yllä +kuin mitkäkin korkeuteen lasketut ilmapallot, joiden sisästä pää, kädet +ja sääret pistivät lystikkäinä esille.</p> + +<p>Muutamat vetivät nuorajutkolla lehmiä tai vasikoita. Takana kävi akka +rapsien elukkaa lanteille lehtevällä oksalla, hoputtaaksensa mullikan +hidasta kulkua. Toiset toivat käsivarrella suuria koreja, joista näkyi +eläväin kanain päitä taikka ankkain nokkia. Naisten käynti oli +ylimalkaan nopeampi ja lyhempi askeliltansa. Jäykän ja usein +kuivettuneen ruumiinsa suojana oli heillä tiukalle vedetty saali, joka +nuppineulalla oli kiinnitetty matalain rintojen yli; päähineenä oli +tiukasti päälaelle kiertyvä, valkea side ja sen yllä kansallinen myssy.</p> + +<p>Tuossa mennä kolisivat ohi pienen, virkun maalaishevosen vetämät, +nelipyöräiset, keveät ajopelit, joissa pari miehenpuolta istui varsinaisella istuimella rinnakkain, kun vaunujen pohjalla taas -kyykötti naishenkilö koettaen pitää laidoista kiinni, etteivät kamalat -sysäykset niin ankarilta tuntuisi.</p> +kyykötti naishenkilö koettaen pitää laidoista kiinni, etteivät kamalat +sysäykset niin ankarilta tuntuisi.</p> -<p>Godervillen torilla oli hirmuinen ahdinko: ihmisiä ja eläimiä yhtenä -sekamelskana. Yli kaiken häilyivät sonnien sarvet, äveriöiden -talonisäntien korkeat hatut ja naisten hiustöntyrät. Kimeät ja vinkuvat -huudot ja äänekkäät puheet sulivat yhdeksi lakkaamattomaksi hälinäksi, +<p>Godervillen torilla oli hirmuinen ahdinko: ihmisiä ja eläimiä yhtenä +sekamelskana. Yli kaiken häilyivät sonnien sarvet, äveriöiden +talonisäntien korkeat hatut ja naisten hiustöntyrät. Kimeät ja vinkuvat +huudot ja äänekkäät puheet sulivat yhdeksi lakkaamattomaksi hälinäksi, joita jonkun hauskimmillaan olevan markkinavieraan voimakkaat, -vallattomat ilonhuudot ja lehmäin mölinä toisinaan häiritsi.</p> +vallattomat ilonhuudot ja lehmäin mölinä toisinaan häiritsi.</p> -<p>Muuten haisi koko tori tallilta, maidolta, lannalta, heinältä ja -hieltä, josta kaikesta syntyi karvas, inhottava ihmisten ja eläinten +<p>Muuten haisi koko tori tallilta, maidolta, lannalta, heinältä ja +hieltä, josta kaikesta syntyi karvas, inhottava ihmisten ja eläinten yhteinen katku, jonka maalaiset useimmiten tuovat mukanansa.</p> -<p>Ukko Hauchecorne Bréautén pitäjästä oli juuri saapunut kauppalaan ja -taivalsi rauhallisesti torille, kun hänen silmiinsä sattui maassa -makaava nuoranpätkä. Ollen säästäväinen mies kuin ainakin -tosinormandialainen, ajatteli hän, ettei mitään hyödyllistä tavaraa saa -jättää maahan mätänemään, jonka vuoksi hän kumartui ottamaan sitä, -jäsensärkynsä vuoksi hieman vaivalloisesti. Hän otti siis ylös -nuoranpätkän maasta ja aikoi huolellisesti kääriä sen kokoon, kun hän -samassa näki satulaseppä Malandainin, joka seisoi työpajansa ovella -tarkastellen häntä. Ennen vanhaan oli heillä ollut jupakka päitsistä; -ja kun molemmat olivat pitkävihaisia, ei heidän välinsä vieläkään aivan -selvä ollut. Ukko Hauchecorne häpesi hieman, että hänen tuonoinen -riitapuolensa oli nähnyt hänen nostavan loasta tuon nuoranpätkän. Sen -vuoksi kiiruhti hän pistämään sen ensin puseronsa alle ja sitten -housujensa taskuun, ollen yhä etsivinänsä maasta jotakin, mitä hän -tietysti ei löytänyt; sitten jatkoi hän matkaansa torille päin -etukumarassa ja jäsenkolotuksen ruumista kouristellessa.</p> - -<p>Pian katosi hän hitaasti liikuskelevaan ja meluavaan väkijoukkoon, joka -hääräsi edestakaisin lukemattomissa kauppahommissa. Talonpojat +<p>Ukko Hauchecorne Bréautén pitäjästä oli juuri saapunut kauppalaan ja +taivalsi rauhallisesti torille, kun hänen silmiinsä sattui maassa +makaava nuoranpätkä. Ollen säästäväinen mies kuin ainakin +tosinormandialainen, ajatteli hän, ettei mitään hyödyllistä tavaraa saa +jättää maahan mätänemään, jonka vuoksi hän kumartui ottamaan sitä, +jäsensärkynsä vuoksi hieman vaivalloisesti. Hän otti siis ylös +nuoranpätkän maasta ja aikoi huolellisesti kääriä sen kokoon, kun hän +samassa näki satulaseppä Malandainin, joka seisoi työpajansa ovella +tarkastellen häntä. Ennen vanhaan oli heillä ollut jupakka päitsistä; +ja kun molemmat olivat pitkävihaisia, ei heidän välinsä vieläkään aivan +selvä ollut. Ukko Hauchecorne häpesi hieman, että hänen tuonoinen +riitapuolensa oli nähnyt hänen nostavan loasta tuon nuoranpätkän. Sen +vuoksi kiiruhti hän pistämään sen ensin puseronsa alle ja sitten +housujensa taskuun, ollen yhä etsivinänsä maasta jotakin, mitä hän +tietysti ei löytänyt; sitten jatkoi hän matkaansa torille päin +etukumarassa ja jäsenkolotuksen ruumista kouristellessa.</p> + +<p>Pian katosi hän hitaasti liikuskelevaan ja meluavaan väkijoukkoon, joka +hääräsi edestakaisin lukemattomissa kauppahommissa. Talonpojat katselivat ja tunnustelivat elukoita, poistuivat, palasivat takaisin ja -seisoskelivat neuvottomina ja empivinä peljäten alinomaa tulevansa -petetyiksi, jonka vuoksi eivät uskaltaneet tehdä päätöstänsä -kaupanteossa. Epäillen tarkkasivat he myyjän katsetta ja koettivat -kaikella mahdollisella tavalla päästä selville hänen viekkaudestansa ja -elukan virheistä.</p> +seisoskelivat neuvottomina ja empivinä peljäten alinomaa tulevansa +petetyiksi, jonka vuoksi eivät uskaltaneet tehdä päätöstänsä +kaupanteossa. Epäillen tarkkasivat he myyjän katsetta ja koettivat +kaikella mahdollisella tavalla päästä selville hänen viekkaudestansa ja +elukan virheistä.</p> <p>Naiset seisoivat suurten koriensa takana, joista he olivat nostelleet -esille myytäväksi aiotun siipikarjansa; sidotuin jaloin, säihkyvin -silmin ja tulipunaisin heltoin pyristelivät ne maassa, heidän -vieressänsä.</p> +esille myytäväksi aiotun siipikarjansa; sidotuin jaloin, säihkyvin +silmin ja tulipunaisin heltoin pyristelivät ne maassa, heidän +vieressänsä.</p> -<p>Kuivakiskoisina ja muuttumattoman jäykkä ilme kasvoillansa kuuntelivat -he tehtyjä tarjouksia, pysyivät hinnoissansa taikka myöntyivät äkkiä -tinkijäin alempiin tarjouksiin huutaen hitaasti poistuvalle ostajalle:</p> +<p>Kuivakiskoisina ja muuttumattoman jäykkä ilme kasvoillansa kuuntelivat +he tehtyjä tarjouksia, pysyivät hinnoissansa taikka myöntyivät äkkiä +tinkijäin alempiin tarjouksiin huutaen hitaasti poistuvalle ostajalle:</p> -<p>"No, olkoon menneeksi, isäntä! Te saatte sen siitä hinnasta!"</p> +<p>"No, olkoon menneeksi, isäntä! Te saatte sen siitä hinnasta!"</p> -<p>Vähitellen alkoi väkijoukko harventua. Ja kun kirkonkello keskipäivällä -soi <i>angellista</i>, niin vetäysivät kaukalaiset markkinavieraat +<p>Vähitellen alkoi väkijoukko harventua. Ja kun kirkonkello keskipäivällä +soi <i>angellista</i>, niin vetäysivät kaukalaiset markkinavieraat ravintoloihin.</p> -<p>Jourdainin majapaikassa oli suuri tupa täynnä vieraita ja suuri piha -täynnä kaikenlaisia ajopelejä: kärryjä, trilloja, vankkureita, keveitä -vaunuja ja muita nimettömiä, loasta keltaisia, rumia ja paikattuja -ajoneuvoja, joiden valjaat törröttivät ilmassa kuin käsivarret taikka -lepäsivät ne aisat maata vasten ja takaosa ylhäällä.</p> - -<p>Aivan pöytävieraiden vieressä leimusi tuli mahtavan suuressa takassa -lämmittäen lähinnä istuvien selkämyksiä. Kolmea paistinvarrasta, joissa -näkyi kanoja, kyyhkysiä ja lampaan reisiä, käännettiin takkatulella; -makuaistia kutkuttava paistetun lihan ja kärventyneen rasvan haju -levisi ympäri huoneen nostaen veden suuhun ja saattaen ihmiset hyvälle +<p>Jourdainin majapaikassa oli suuri tupa täynnä vieraita ja suuri piha +täynnä kaikenlaisia ajopelejä: kärryjä, trilloja, vankkureita, keveitä +vaunuja ja muita nimettömiä, loasta keltaisia, rumia ja paikattuja +ajoneuvoja, joiden valjaat törröttivät ilmassa kuin käsivarret taikka +lepäsivät ne aisat maata vasten ja takaosa ylhäällä.</p> + +<p>Aivan pöytävieraiden vieressä leimusi tuli mahtavan suuressa takassa +lämmittäen lähinnä istuvien selkämyksiä. Kolmea paistinvarrasta, joissa +näkyi kanoja, kyyhkysiä ja lampaan reisiä, käännettiin takkatulella; +makuaistia kutkuttava paistetun lihan ja kärventyneen rasvan haju +levisi ympäri huoneen nostaen veden suuhun ja saattaen ihmiset hyvälle tuulelle.</p> -<p>Koko talonpoikasylimystö söi päivällistä täällä mestari Jourdainin -luona, joka harjoitti sekä ravintolaliikettä että hevoiskauppaa; muuten -kerrottiin tällä veitikalla olevan kolikoitakin.</p> +<p>Koko talonpoikasylimystö söi päivällistä täällä mestari Jourdainin +luona, joka harjoitti sekä ravintolaliikettä että hevoiskauppaa; muuten +kerrottiin tällä veitikalla olevan kolikoitakin.</p> -<p>Ruokavadit kulkivat ympäri pöytää samoin kuin omenaviinihaarikatkin. -Itsekukin puhui asioistansa kertoen, mitä hän oli ostanut. Eri tahoilta -tulleet markkinavieraat kyselivät toisiltansa, millaista vuodentuloa -heidän puolessa odotettiin; ilmat olivat olleet mainiot heinänkasvulle, +<p>Ruokavadit kulkivat ympäri pöytää samoin kuin omenaviinihaarikatkin. +Itsekukin puhui asioistansa kertoen, mitä hän oli ostanut. Eri tahoilta +tulleet markkinavieraat kyselivät toisiltansa, millaista vuodentuloa +heidän puolessa odotettiin; ilmat olivat olleet mainiot heinänkasvulle, vaikka viljalle hieman liian sateiset j.n.e.</p> -<p>Äkkiä kuului rummutusta pihalta. Silmänräpäyksessä hyppäsivät kaikki -ylös, paitse muutamat välinpitämättömät, ja syöksivät mikä ovelle, mikä -akkunaan, ruokaliina kädessä ja suu täynnä ruokaa.</p> +<p>Äkkiä kuului rummutusta pihalta. Silmänräpäyksessä hyppäsivät kaikki +ylös, paitse muutamat välinpitämättömät, ja syöksivät mikä ovelle, mikä +akkunaan, ruokaliina kädessä ja suu täynnä ruokaa.</p> -<p>Kun rummun pärinä oli lakannut, kuului yleinen julkihuutaja -songertelevalla äänellä ja lauseita sopimattomalla tavalla katkoen:</p> +<p>Kun rummun pärinä oli lakannut, kuului yleinen julkihuutaja +songertelevalla äänellä ja lauseita sopimattomalla tavalla katkoen:</p> -<p>"Täten tehdään Godervillen asukkaille, semminkin kaikille -markkinavieraille, tiettäväksi, että musta nahkalompakko, sisältävä 500 -markkaa ja muutamia arvopapereja, on kadotettu tänä aamuna klo 9:n ja -10:n välillä Beuzevilleen vievällä tiellä. Rehellistä löytäjää -kehoitetaan heti jättämään rahat maistraattiin taikka tilanomistaja -Fortune Houlbrèquelle Mannevillestä. Löytäjälle luvataan 20 frangin +<p>"Täten tehdään Godervillen asukkaille, semminkin kaikille +markkinavieraille, tiettäväksi, että musta nahkalompakko, sisältävä 500 +markkaa ja muutamia arvopapereja, on kadotettu tänä aamuna klo 9:n ja +10:n välillä Beuzevilleen vievällä tiellä. Rehellistä löytäjää +kehoitetaan heti jättämään rahat maistraattiin taikka tilanomistaja +Fortune Houlbrèquelle Mannevillestä. Löytäjälle luvataan 20 frangin palkkio."</p> -<p>Mies kiiruhti sitten toiselle pihalle. Kumea rummun pärinä kuului vielä -muutaman minuutin kauvempaa ja samoin huutajan heikontuva ääni.</p> +<p>Mies kiiruhti sitten toiselle pihalle. Kumea rummun pärinä kuului vielä +muutaman minuutin kauvempaa ja samoin huutajan heikontuva ääni.</p> -<p>Väkijoukko tuvassa alkoi sitten keskustella tästä tapahtumasta -punniten, mitä mahdollisuuksia Houlbréquella oli saada takaisin tai -menettää lompakkonsa.</p> +<p>Väkijoukko tuvassa alkoi sitten keskustella tästä tapahtumasta +punniten, mitä mahdollisuuksia Houlbréquella oli saada takaisin tai +menettää lompakkonsa.</p> -<p>Päivällisaika oli vähitellen lopussa.</p> +<p>Päivällisaika oli vähitellen lopussa.</p> <p>Tarjoiltiin jo kahvia, kun poliisikomisarius astui tupaan:</p> -<p>"Onko mestari Hauchecorne Bréautésta täällä?" kysyi hän.</p> +<p>"Onko mestari Hauchecorne Bréautésta täällä?" kysyi hän.</p> -<p>Tämä, joka istui pöydän päässä, vastasi heti:</p> +<p>Tämä, joka istui pöydän päässä, vastasi heti:</p> -<p>"Täällä on."</p> +<p>"Täällä on."</p> -<p>"Tahdotteko olla hyvä, mestari Hauchecorne, ja seurata minua +<p>"Tahdotteko olla hyvä, mestari Hauchecorne, ja seurata minua maistraattiin. Pormestari haluaisi puhua kanssanne."</p> -<p>Hämmästyneenä ja levottomana ryyppäsi isäntä konjakkilasinsa pohjaan, -nousi pöydästä ja lähti, vielä kumarammassa kuin aamulla tullessaan, -sillä ensimäiset askeleet istualta noustua olivat hänelle aina vaikeat:</p> +<p>Hämmästyneenä ja levottomana ryyppäsi isäntä konjakkilasinsa pohjaan, +nousi pöydästä ja lähti, vielä kumarammassa kuin aamulla tullessaan, +sillä ensimäiset askeleet istualta noustua olivat hänelle aina vaikeat:</p> -<p>"Tässä olen, tässä olen, hra komisarius."</p> +<p>"Tässä olen, tässä olen, hra komisarius."</p> -<p>Ja niin he poistuivat yhdessä.</p> +<p>Ja niin he poistuivat yhdessä.</p> -<p>Pormestari istui nojatuolissansa varroten häntä. Hän oli samalla -kauppalan notario ja muuten tukeva, vakava ja suurellisesti esiytyvä +<p>Pormestari istui nojatuolissansa varroten häntä. Hän oli samalla +kauppalan notario ja muuten tukeva, vakava ja suurellisesti esiytyvä mies.</p> -<p>"Mestari Hauchecorne", sanoi hän; "joku on nähnyt teidän Beuzevillen -tiellä ... tänä aamuna ... korjaavan talteenne sen lompakon, jonka -tilanomistaja Houlbrèque Mannevillesta on kadottanut."</p> +<p>"Mestari Hauchecorne", sanoi hän; "joku on nähnyt teidän Beuzevillen +tiellä ... tänä aamuna ... korjaavan talteenne sen lompakon, jonka +tilanomistaja Houlbrèque Mannevillesta on kadottanut."</p> -<p>Isäntä tarkasti puhujaa ällistyneenä ja peljästyneenä jo pelkästä -epäilyksestä, vaikka hän tiesikin itsensä syyttömäksi:</p> +<p>Isäntä tarkasti puhujaa ällistyneenä ja peljästyneenä jo pelkästä +epäilyksestä, vaikka hän tiesikin itsensä syyttömäksi:</p> -<p>"Minäkö ... minäkö olisin korjannut talteeni hänen lompakkonsa?"</p> +<p>"Minäkö ... minäkö olisin korjannut talteeni hänen lompakkonsa?"</p> <p>"Juuri te."</p> <p>"Autuuteni kautta vakuutan, ett'ei minulla ole ollut aavistustakaan -siitä."</p> +siitä."</p> -<p>"Joku on nähnyt teidät..."</p> +<p>"Joku on nähnyt teidät..."</p> -<p>"Nähnyt? Minut?... Kuka on minut nähnyt...?"</p> +<p>"Nähnyt? Minut?... Kuka on minut nähnyt...?"</p> -<p>"Satulaseppä Malandain."</p> +<p>"Satulaseppä Malandain."</p> -<p>Silloin muisti ukko tuonoisen nuoranpätkän, ymmärsi asian ja huudahti +<p>Silloin muisti ukko tuonoisen nuoranpätkän, ymmärsi asian ja huudahti harmistuneena:</p> -<p>"Ohoh! Vai on hän nähnyt minut, se roisto! Tämän nuoranpätkän hän on -nähnyt minun korjaavan maasta, ei muuta, hra pormestari."</p> +<p>"Ohoh! Vai on hän nähnyt minut, se roisto! Tämän nuoranpätkän hän on +nähnyt minun korjaavan maasta, ei muuta, hra pormestari."</p> -<p>Samalla kopeloi hän taskuansa ja veti sieltä tuonoisen nuoranpätkän.</p> +<p>Samalla kopeloi hän taskuansa ja veti sieltä tuonoisen nuoranpätkän.</p> -<p>Mutta pormestari ravisti epäillen päätänsä.</p> +<p>Mutta pormestari ravisti epäillen päätänsä.</p> -<p>"Pitäisikö minun uskoa, että hra Malandain, joka on täysin luotettava -mies, voisi erehtyä nuoranpätkästä ja lompakosta?"</p> +<p>"Pitäisikö minun uskoa, että hra Malandain, joka on täysin luotettava +mies, voisi erehtyä nuoranpätkästä ja lompakosta?"</p> -<p>Ihan raivostuen nosti ukko kätensä ylös ja sylkäisi sivulle +<p>Ihan raivostuen nosti ukko kätensä ylös ja sylkäisi sivulle todistaaksensa viattomuutensa:</p> -<p>"Totta se sittenkin on, mitä sanon, ihan vanhurskaan Jumalan pyhää -totuutta, hra pormestari. Ja sieluni autuuden kautta voin minä sen -myöskin vakuuttaa."</p> +<p>"Totta se sittenkin on, mitä sanon, ihan vanhurskaan Jumalan pyhää +totuutta, hra pormestari. Ja sieluni autuuden kautta voin minä sen +myöskin vakuuttaa."</p> -<p>"Kuitenkin olette te lompakon korjattuanne vielä etsineet kotvan aikaa, -olisiko ehkä joku rahoista sattunut putoamaan lokaan," väitti +<p>"Kuitenkin olette te lompakon korjattuanne vielä etsineet kotvan aikaa, +olisiko ehkä joku rahoista sattunut putoamaan lokaan," väitti pormestari.</p> -<p>Ukko parka oli vähällä saada halvauksen suuttumuksesta ja kiukusta:</p> +<p>Ukko parka oli vähällä saada halvauksen suuttumuksesta ja kiukusta:</p> -<p>"No, kaikkiapas, hitto vie, kaikkiapas voidaankin keksiä saattaaksensa -rehellinen mies epäluulon alaiseksi! Kaikkiapa tosiaankin keksitään!"</p> +<p>"No, kaikkiapas, hitto vie, kaikkiapas voidaankin keksiä saattaaksensa +rehellinen mies epäluulon alaiseksi! Kaikkiapa tosiaankin keksitään!"</p> -<p>Mutta hänen vakuutuksensa olivat turhia. Pormestari ei häntä uskonut.</p> +<p>Mutta hänen vakuutuksensa olivat turhia. Pormestari ei häntä uskonut.</p> -<p>Päinvastoin kutsutti hän kuulusteltavaksi myöskin satulasepän. Tämä -uusi tuonoisen väitelmänsä ja pysyi siinä, mitä kerran oli sanonut. +<p>Päinvastoin kutsutti hän kuulusteltavaksi myöskin satulasepän. Tämä +uusi tuonoisen väitelmänsä ja pysyi siinä, mitä kerran oli sanonut. Tunnin aikaa haukkuivat vanhat riitapuolet toisiansa maistraatissa. -Hauchecornen omasta pyynnöstä toimeenpantiin tarkastus, mutta hänen -vaatteistaan ei löytynyt mitään.</p> +Hauchecornen omasta pyynnöstä toimeenpantiin tarkastus, mutta hänen +vaatteistaan ei löytynyt mitään.</p> -<p>Pormestari joutui nyt vuorostansa ymmälle ja salli hänen poistua, mutta -sanoi jo ennakolta pyytävänsä tuomio-istuimelta lähempiä määräyksiä +<p>Pormestari joutui nyt vuorostansa ymmälle ja salli hänen poistua, mutta +sanoi jo ennakolta pyytävänsä tuomio-istuimelta lähempiä määräyksiä asiassa.</p> -<p>Tällä välin oli uutinen levinnyt ympäri kauppalaa. Maistraatista -tullessa kertyi väkeä hänen ympärillensä kyselemään, mitä asia koski; -kysymykset tehtiin joko vakavasta tahi leikkisästä uteliaisuudesta -ilman vähintääkään ilkeämielistä tarkoitusta. Mestari Hauchecorne -kertoi aamullisen jutun nuoranpätkästä. Mutta kukaan ei häntä uskonut. -Kaikki nauroivat hänelle.</p> +<p>Tällä välin oli uutinen levinnyt ympäri kauppalaa. Maistraatista +tullessa kertyi väkeä hänen ympärillensä kyselemään, mitä asia koski; +kysymykset tehtiin joko vakavasta tahi leikkisästä uteliaisuudesta +ilman vähintääkään ilkeämielistä tarkoitusta. Mestari Hauchecorne +kertoi aamullisen jutun nuoranpätkästä. Mutta kukaan ei häntä uskonut. +Kaikki nauroivat hänelle.</p> -<p>Ukko jatkoi matkaansa ja alinomaa sattui hänen tiellensä joku utelias -taikka seisahtui hän itse kertomaan jollekin tuttavalle tuon jo sata -kertaa uusitun juttunsa. Ja kaikille vakuutti hän samaa kääntäen kaikki -taskunsa nurin todistaaksensa, ett'ei hänellä mitään lompakkoa ollut.</p> +<p>Ukko jatkoi matkaansa ja alinomaa sattui hänen tiellensä joku utelias +taikka seisahtui hän itse kertomaan jollekin tuttavalle tuon jo sata +kertaa uusitun juttunsa. Ja kaikille vakuutti hän samaa kääntäen kaikki +taskunsa nurin todistaaksensa, ett'ei hänellä mitään lompakkoa ollut.</p> -<p>"Ole ilveilemättä, vanha veitikka!" huusivat ihmiset hänelle.</p> +<p>"Ole ilveilemättä, vanha veitikka!" huusivat ihmiset hänelle.</p> -<p>Ukko kiivastui, pahastui, raivostui ja joutui epätoivoiseksi, kun -kukaan ei ottanut häntä uskoaksensa. Tietämättä, mitä tekisi, kertoi -hän juttunsa uudelleen ja uudelleen.</p> +<p>Ukko kiivastui, pahastui, raivostui ja joutui epätoivoiseksi, kun +kukaan ei ottanut häntä uskoaksensa. Tietämättä, mitä tekisi, kertoi +hän juttunsa uudelleen ja uudelleen.</p> -<p>Tuli ilta. Hänen oli lähdettävä kotimatkalle. Matkatoverina oli hänellä -kolme naapuria, joille hän näytti paikan, mistä hän oli korjannut tuon -nuoranpätkän, eikä hän koko paluumatkalla osannut puhua muusta kuin -tästä seikkailustansa.</p> +<p>Tuli ilta. Hänen oli lähdettävä kotimatkalle. Matkatoverina oli hänellä +kolme naapuria, joille hän näytti paikan, mistä hän oli korjannut tuon +nuoranpätkän, eikä hän koko paluumatkalla osannut puhua muusta kuin +tästä seikkailustansa.</p> -<p>Illalla kiersi hän koko Bréautén kylän kertoaksensa siitä kaikille -ystävillensä. Mutta nämäkään eivät ottaneet häntä uskoaksensa.</p> +<p>Illalla kiersi hän koko Bréautén kylän kertoaksensa siitä kaikille +ystävillensä. Mutta nämäkään eivät ottaneet häntä uskoaksensa.</p> -<p>Sen yötä oli hän vallan sairas samaisen jutun tähden.</p> +<p>Sen yötä oli hän vallan sairas samaisen jutun tähden.</p> -<p>Seuraavana päivänä klo 1:n tienoissa oli Ymanvilleläisen talonisännän, -mestari Brétonin, huonemies Marius Paumelle tuonut lompakon täysinensä -yllämainitulle mestari Houlbrèquelle Mannevillestä.</p> +<p>Seuraavana päivänä klo 1:n tienoissa oli Ymanvilleläisen talonisännän, +mestari Brétonin, huonemies Marius Paumelle tuonut lompakon täysinensä +yllämainitulle mestari Houlbrèquelle Mannevillestä.</p> -<p>Hän väitti todella löytäneensä sen mainitulta tieltä, mutta kun hän -itse ei osannut lukea, oli hän ottanut sen mukaansa ja antanut sen -isännällensä.</p> +<p>Hän väitti todella löytäneensä sen mainitulta tieltä, mutta kun hän +itse ei osannut lukea, oli hän ottanut sen mukaansa ja antanut sen +isännällensä.</p> -<p>Uutinen levisi pian ympäri koko seudun. Mestari Hauchecorne sai -myöskin kuulla siitä. Hetipaikalla teki hän uuden kiertoretken kylällä -ja kertoi uudelleen tuonoisen juttunsa ja sen lopullisen ratkaisun. Hän +<p>Uutinen levisi pian ympäri koko seudun. Mestari Hauchecorne sai +myöskin kuulla siitä. Hetipaikalla teki hän uuden kiertoretken kylällä +ja kertoi uudelleen tuonoisen juttunsa ja sen lopullisen ratkaisun. Hän riemuitsi.</p> -<p>"Itse asia ei minua niin paljo surettanut", sanoi hän, "kuin se syytös, -että minä olisin valehdellut. Mikään ei voi vahingoittaa ihmistä -enemmän kuin että häntä syytetään valheesta."</p> +<p>"Itse asia ei minua niin paljo surettanut", sanoi hän, "kuin se syytös, +että minä olisin valehdellut. Mikään ei voi vahingoittaa ihmistä +enemmän kuin että häntä syytetään valheesta."</p> -<p>Koko sen päivän puhui hän samasta jutusta: tiellä kertoi hän siitä +<p>Koko sen päivän puhui hän samasta jutusta: tiellä kertoi hän siitä kaikille vastaantulijoille, kapakassa kaikille juoma-vieraille ja -messun jälkeen kirkolla koko kirkkoväelle. Oudotkin ihmiset seisautti -hän saadakseen puhua heille asiasta.</p> +messun jälkeen kirkolla koko kirkkoväelle. Oudotkin ihmiset seisautti +hän saadakseen puhua heille asiasta.</p> -<p>Nyt oli hän levollinen. Mutta yksi asia häntä vielä vaivasi, vaikka hän -ei saanut oikein selville, mikä se oli. Hänestä tuntui kuin olisivat -kuulijat pilkanneet häntä. He eivät näet näyttäneet olevan vakuutettuja -asiasta. Tuntui kuin olisivat he kuiskailleet kaikenlaista hänen -selkänsä takana.</p> +<p>Nyt oli hän levollinen. Mutta yksi asia häntä vielä vaivasi, vaikka hän +ei saanut oikein selville, mikä se oli. Hänestä tuntui kuin olisivat +kuulijat pilkanneet häntä. He eivät näet näyttäneet olevan vakuutettuja +asiasta. Tuntui kuin olisivat he kuiskailleet kaikenlaista hänen +selkänsä takana.</p> -<p>Seuraavan viikon tiistaina meni hän taas Godervillen toripäiville, -jonne häntä ei mikään muu houkutellut kuin halu saada kertoa ihmisille, -mitä hänelle oli tuonoin tapahtunut.</p> +<p>Seuraavan viikon tiistaina meni hän taas Godervillen toripäiville, +jonne häntä ei mikään muu houkutellut kuin halu saada kertoa ihmisille, +mitä hänelle oli tuonoin tapahtunut.</p> -<p>Satulaseppä Malandain seisoi talonsa edustalla naureskellen hänen ohi -mennessänsä. Miksi?</p> +<p>Satulaseppä Malandain seisoi talonsa edustalla naureskellen hänen ohi +mennessänsä. Miksi?</p> -<p>Hän sai käsiinsä erään talonisännän Criquetotista, mutta ei ehtinyt -kertoa asiaa loppuunkaan, kun tämä alkoi nauraa hänelle vasten kasvoja -ja taputti häntä vatsalle sanoen:</p> +<p>Hän sai käsiinsä erään talonisännän Criquetotista, mutta ei ehtinyt +kertoa asiaa loppuunkaan, kun tämä alkoi nauraa hänelle vasten kasvoja +ja taputti häntä vatsalle sanoen:</p> <p>"Mene tiehes, vanha pullovatsa!"</p> -<p>Ja sitten livisti isäntä tiehensä. Hauchecorne jäi seisomaan -paikoilleen aivan hämmentyneenä ja levottomana. Miksi tuo mies sanoi -häntä "vanhaksi pullovatsaksi?"</p> +<p>Ja sitten livisti isäntä tiehensä. Hauchecorne jäi seisomaan +paikoilleen aivan hämmentyneenä ja levottomana. Miksi tuo mies sanoi +häntä "vanhaksi pullovatsaksi?"</p> -<p>Mentyänsä mestari Jourdainin ravintolaan, istahti hän pöydän ääreen ja +<p>Mentyänsä mestari Jourdainin ravintolaan, istahti hän pöydän ääreen ja alkoi kertoa ihmisille lompakkojuttua.</p> -<p>Pian keskeytti eräs hevoskauppias Montevilliersistä hänet sanoen:</p> +<p>Pian keskeytti eräs hevoskauppias Montevilliersistä hänet sanoen:</p> -<p>"Ole vaiti, vanha kettu, kyllä minä sinun nuorajuttusi tunnen."</p> +<p>"Ole vaiti, vanha kettu, kyllä minä sinun nuorajuttusi tunnen."</p> -<p>"Mutta lompakkohan on löytynyt", änkytti Hauchecorne.</p> +<p>"Mutta lompakkohan on löytynyt", änkytti Hauchecorne.</p> -<p>"Elä puhu joutavia, ukko! Voihan toinen löytää sen ja toinen jättää sen -takaisin. Muuten en ole nähnyt enkä tiedä asiasta mitään."</p> +<p>"Elä puhu joutavia, ukko! Voihan toinen löytää sen ja toinen jättää sen +takaisin. Muuten en ole nähnyt enkä tiedä asiasta mitään."</p> -<p>Ukko Hauchecorne oli aivan masennuksissaan. Nyt hän vihdoin ymmärsi -tarkoituksen. Tuo mies siis syytti häntä siitä, että hän olisi toisen +<p>Ukko Hauchecorne oli aivan masennuksissaan. Nyt hän vihdoin ymmärsi +tarkoituksen. Tuo mies siis syytti häntä siitä, että hän olisi toisen kautta toimittanut lompakon takaisin omistajallensa.</p> -<p>Hän pani vastalauseen mokomaan syytökseen. Mutta koko pöytäseurue -rähähti nauramaan hänelle.</p> - -<p>Ukko Hauchecorne ei viitsinyt lopettaa päivällistänsä, vaan lähti -tiehensä pilkkaajain seurasta.</p> - -<p>Häpeissänsä ja kiukustuneena palasi hän kotiin. Häntä suututti ja -harmitti sitä enemmän, kun hänen sisällisesti täytyi tunnustaa, että -hän kyllä olisi voinut niin menetellä kuin tuo Criquetotin mies otaksui -hänen tehneen; vieläpä olisi hän voinut tästä onnistuneesta -keksinnöstänsä kerskaillakin.</p> - -<p>Hämärästi käsitti hän, että hänen oli mahdoton todistaa -viattomuuttansa, olletikin kun hänen kujeileva luonteensa oli kyllin -tuttu paikkakunnalla. Hän tunsi itsensä syvästi, ihan sydämeensä asti -loukatuksi moisesta väärästä epäluulosta.</p> - -<p>Hänen täytyi ryhtyä taas uusimaan kertomustansa, joka päivä päivältä -venyi yhä pitemmäksi, sillä joka kerta lisäsi hän siihen uusia syitä ja -yhä ankarampia vakuutuksia; hän käytti juhlallisia valoja, jotka hän -yksinäisyydessänsä keksi ja sommitteli, sillä lakkaamatta mietti hän -tuota nuorajuttua. Mutta mitä sotkuisemmaksi hänen puolustuksensa ja -mitä mutkallisemmaksi hänen todistuksensa kävi, sitä vähemmän häntä +<p>Hän pani vastalauseen mokomaan syytökseen. Mutta koko pöytäseurue +rähähti nauramaan hänelle.</p> + +<p>Ukko Hauchecorne ei viitsinyt lopettaa päivällistänsä, vaan lähti +tiehensä pilkkaajain seurasta.</p> + +<p>Häpeissänsä ja kiukustuneena palasi hän kotiin. Häntä suututti ja +harmitti sitä enemmän, kun hänen sisällisesti täytyi tunnustaa, että +hän kyllä olisi voinut niin menetellä kuin tuo Criquetotin mies otaksui +hänen tehneen; vieläpä olisi hän voinut tästä onnistuneesta +keksinnöstänsä kerskaillakin.</p> + +<p>Hämärästi käsitti hän, että hänen oli mahdoton todistaa +viattomuuttansa, olletikin kun hänen kujeileva luonteensa oli kyllin +tuttu paikkakunnalla. Hän tunsi itsensä syvästi, ihan sydämeensä asti +loukatuksi moisesta väärästä epäluulosta.</p> + +<p>Hänen täytyi ryhtyä taas uusimaan kertomustansa, joka päivä päivältä +venyi yhä pitemmäksi, sillä joka kerta lisäsi hän siihen uusia syitä ja +yhä ankarampia vakuutuksia; hän käytti juhlallisia valoja, jotka hän +yksinäisyydessänsä keksi ja sommitteli, sillä lakkaamatta mietti hän +tuota nuorajuttua. Mutta mitä sotkuisemmaksi hänen puolustuksensa ja +mitä mutkallisemmaksi hänen todistuksensa kävi, sitä vähemmän häntä kaikkialla uskottiin.</p> -<p>"Nuo ovat valehtelijan temppuja", sanoivat ihmiset hänen selkänsä +<p>"Nuo ovat valehtelijan temppuja", sanoivat ihmiset hänen selkänsä takana.</p> -<p>Hän tunsi sen: tuo nuorajuttu kalvoi hänen mieltänsä ja hänen voimansa -kuluivat turhanpäiväisissä ponnistuksissa.</p> +<p>Hän tunsi sen: tuo nuorajuttu kalvoi hänen mieltänsä ja hänen voimansa +kuluivat turhanpäiväisissä ponnistuksissa.</p> -<p>Hän alkoi vihdoin riutua silminnähtävästi.</p> +<p>Hän alkoi vihdoin riutua silminnähtävästi.</p> -<p>Ihmiset kärttivät nyttemmin häntä kertomaan "nuorajuttua" aivan niin -kuin sotavanhusta pyydetään kertomaan tappeluista, joissa hän on ollut -mukana. Ukko poloisen järki oli saanut kuolettavan iskun ja se heikkoni -yhä enemmän ja enemmän.</p> +<p>Ihmiset kärttivät nyttemmin häntä kertomaan "nuorajuttua" aivan niin +kuin sotavanhusta pyydetään kertomaan tappeluista, joissa hän on ollut +mukana. Ukko poloisen järki oli saanut kuolettavan iskun ja se heikkoni +yhä enemmän ja enemmän.</p> -<p>Joulukuun lopulla täytyi hänen laskeutua vuoteen omaksi.</p> +<p>Joulukuun lopulla täytyi hänen laskeutua vuoteen omaksi.</p> -<p>Tammikuun ensi päivinä hän sitten jo kuoli, mutta vielä -kuolemankamppailun hourailussakin puolusti hän viattomuuttansa hokien:</p> +<p>Tammikuun ensi päivinä hän sitten jo kuoli, mutta vielä +kuolemankamppailun hourailussakin puolusti hän viattomuuttansa hokien:</p> -<p>"Tuollainen nuoranpätkä, vähäinen nuoranpätkä se oli! Kas tässä se on, +<p>"Tuollainen nuoranpätkä, vähäinen nuoranpätkä se oli! Kas tässä se on, katsokaa itse, hra pormestari!"</p> @@ -3026,356 +2987,356 @@ katsokaa itse, hra pormestari!"</p> <h2><a name="PELASTUNUT" id="PELASTUNUT">PELASTUNUT.</a></h2> -<p>Meri ruoski rannikkoa lyhyellä ja yksitoikkoisella läikyllänsä. Pienet -valkoiset pilvet kiitivät vihurituulessa nopeasti kuin linnut suurella, -sinisellä taivaankaarella. Valtamereen päin alenevan laakson alhossa -sijaitseva kylä ikäänkuin lämmittelihe päivän paisteessa.</p> +<p>Meri ruoski rannikkoa lyhyellä ja yksitoikkoisella läikyllänsä. Pienet +valkoiset pilvet kiitivät vihurituulessa nopeasti kuin linnut suurella, +sinisellä taivaankaarella. Valtamereen päin alenevan laakson alhossa +sijaitseva kylä ikäänkuin lämmittelihe päivän paisteessa.</p> -<p>Aivan laakson suussa oli meren rannalla yksinäinen Martin-Levesquen -talo eli oikeammin mökki. Se oli näet vain vähäinen kalastaja-asunto, -jonka seinät olivat savesta ja katto oljista; ylinnä kasvoi katolla -sinisiä kurjenmiekkoja. Tuvan edessä levisi nenäliinan kokoinen -puutarhatilkku, joka kasvoi sipulia, kaalinpäitä, persiljaa ja -anisputkia. Aitauksella oli tämä päivä erotettu yleisestä kylätiestä.</p> +<p>Aivan laakson suussa oli meren rannalla yksinäinen Martin-Levesquen +talo eli oikeammin mökki. Se oli näet vain vähäinen kalastaja-asunto, +jonka seinät olivat savesta ja katto oljista; ylinnä kasvoi katolla +sinisiä kurjenmiekkoja. Tuvan edessä levisi nenäliinan kokoinen +puutarhatilkku, joka kasvoi sipulia, kaalinpäitä, persiljaa ja +anisputkia. Aitauksella oli tämä päivä erotettu yleisestä kylätiestä.</p> -<p>Mökinmies oli kalalla; vaimo taas hääräsi tuvan ulkopuolella korjaten +<p>Mökinmies oli kalalla; vaimo taas hääräsi tuvan ulkopuolella korjaten silmuksia suuressa, ruskeassa verkossa, joka oli ripustettu kuivamaan -mökin ulkoseinälle; verkon yläpuolella nurkassa näkyi hirmuisen suuri -hämähäkin verkko. Noin neljätoista vuotias tyttö istui olkituolilla -puutarhan veräjän suussa taapäin keikistyneenä ja nojautuneena veräjän -puolapuuta vastaan parsien muutamia kuluneita, rikkinäisiä ja -vaatimattomia liinavaatteita. Toinen, vuotta nuorempi tyttönen -viihdytteli käsivarsillansa vallan pientä lasta, joka ei osannut vielä -puhua eikä kävellä. Nenät vastatusten istui maassa pari kaksi- tai -kolmivuotiasta palleroista penkoen puutarhamaata kömpelöillä -kätösillänsä ja viskellen toisinaan kourallansa multaa toisillensa +mökin ulkoseinälle; verkon yläpuolella nurkassa näkyi hirmuisen suuri +hämähäkin verkko. Noin neljätoista vuotias tyttö istui olkituolilla +puutarhan veräjän suussa taapäin keikistyneenä ja nojautuneena veräjän +puolapuuta vastaan parsien muutamia kuluneita, rikkinäisiä ja +vaatimattomia liinavaatteita. Toinen, vuotta nuorempi tyttönen +viihdytteli käsivarsillansa vallan pientä lasta, joka ei osannut vielä +puhua eikä kävellä. Nenät vastatusten istui maassa pari kaksi- tai +kolmivuotiasta palleroista penkoen puutarhamaata kömpelöillä +kätösillänsä ja viskellen toisinaan kourallansa multaa toisillensa vasten naamaa.</p> -<p>Kukaan ei puhunut mitään. Ainoastaan pienin poloinen, jota sisko koetti -viihdyttää sylissänsä, parahteli alinomaa pienellä, kimeällä ja -heikolla äänellänsä. Tuvan ikkunalla nukkua rojotti kissa; -seinivieressä kasvoi kauniita, kukkivia valkolakkoja eli leukoijia, -joissa pärisi virkeä kärpäisparvi.</p> +<p>Kukaan ei puhunut mitään. Ainoastaan pienin poloinen, jota sisko koetti +viihdyttää sylissänsä, parahteli alinomaa pienellä, kimeällä ja +heikolla äänellänsä. Tuvan ikkunalla nukkua rojotti kissa; +seinivieressä kasvoi kauniita, kukkivia valkolakkoja eli leukoijia, +joissa pärisi virkeä kärpäisparvi.</p> -<p>Äkkiä huudahti veräjällä ompeleva tyttönen:</p> +<p>Äkkiä huudahti veräjällä ompeleva tyttönen:</p> -<p>"Äiti!"</p> +<p>"Äiti!"</p> -<p>"No, mitä nyt?" kysyi äiti.</p> +<p>"No, mitä nyt?" kysyi äiti.</p> -<p>"Nyt se on taas täällä", sanoi tyttö.</p> +<p>"Nyt se on taas täällä", sanoi tyttö.</p> -<p>Lapset olivat olleet levottomia jo aamusta alkaen, kun eräs outo mies -oli maleksinut mökin ympärillä: vanhanpuoleinen kerjäläisen näköinen -mies. Saattaessansa merelle lähtevää isäänsä venheelle olivat nämä jo -huomanneet miehen. Silloin istui tämä maantien ojan reunalla heidän -veräjäänsä vastapäätä. Ja kun he taas palasivat rannasta istui ukko yhä -paikoillansa katsellen mökille päin.</p> +<p>Lapset olivat olleet levottomia jo aamusta alkaen, kun eräs outo mies +oli maleksinut mökin ympärillä: vanhanpuoleinen kerjäläisen näköinen +mies. Saattaessansa merelle lähtevää isäänsä venheelle olivat nämä jo +huomanneet miehen. Silloin istui tämä maantien ojan reunalla heidän +veräjäänsä vastapäätä. Ja kun he taas palasivat rannasta istui ukko yhä +paikoillansa katsellen mökille päin.</p> -<p>Hän näytti kovin kurjalta ja sairalloiselta. Tuntikauteen ei hän ollut -hievahtanutkaan paikaltansa. Huomattuansa, että lapset pelkäsivät häntä -kuin pahantekijää, nousi hän vihdoin ylös ja poistui nilkuttaen toista +<p>Hän näytti kovin kurjalta ja sairalloiselta. Tuntikauteen ei hän ollut +hievahtanutkaan paikaltansa. Huomattuansa, että lapset pelkäsivät häntä +kuin pahantekijää, nousi hän vihdoin ylös ja poistui nilkuttaen toista jalkaansa.</p> -<p>Mutta jonkun ajan kuluttua näkivät he ukon jälleen lähestyvän hitain ja -väsynein askelin. Tällä kertaa hän istahti hiukan edemmäs ja tuijotteli -taloa kohti ikäänkuin väijyisi hän sen asukkaita.</p> +<p>Mutta jonkun ajan kuluttua näkivät he ukon jälleen lähestyvän hitain ja +väsynein askelin. Tällä kertaa hän istahti hiukan edemmäs ja tuijotteli +taloa kohti ikäänkuin väijyisi hän sen asukkaita.</p> -<p>Lapsia ja äitiäkin alkoi peloittaa. Olletikin oli äiti pelonalainen, -sillä hän oli luonnostansa säikkyväinen ja tiesi, ettei hänen miehensä -palaisi mereltä ennenkuin hämärän tullen.</p> +<p>Lapsia ja äitiäkin alkoi peloittaa. Olletikin oli äiti pelonalainen, +sillä hän oli luonnostansa säikkyväinen ja tiesi, ettei hänen miehensä +palaisi mereltä ennenkuin hämärän tullen.</p> -<p>Hänen miehensä nimi oli Levesque; häntä itseänsä taas kutsuttiin -Martinin emännäksi. Yhteisellä nimellä kutsuttiin pariskuntaa -Martin-Levesqueksi. Syy tähän oli seuraava: Martinska oli ollut -ensimäisissä naimisissa Martin nimisen merimiehen kanssa, joka aina -kesiksi purjehti Uuteen maahan turskanpyyntiin. Tämän kanssa oli vaimo +<p>Hänen miehensä nimi oli Levesque; häntä itseänsä taas kutsuttiin +Martinin emännäksi. Yhteisellä nimellä kutsuttiin pariskuntaa +Martin-Levesqueksi. Syy tähän oli seuraava: Martinska oli ollut +ensimäisissä naimisissa Martin nimisen merimiehen kanssa, joka aina +kesiksi purjehti Uuteen maahan turskanpyyntiin. Tämän kanssa oli vaimo ollut naimisissa pari vuotta, joiden kuluessa heille oli syntynyt -tyttö; kun kolmimastoinen parkkilaiva "Kaksoissisaret", kotoisin -Dieppestä, hävisi teille tietämättömille matruusi Martinin kanssa, oli +tyttö; kun kolmimastoinen parkkilaiva "Kaksoissisaret", kotoisin +Dieppestä, hävisi teille tietämättömille matruusi Martinin kanssa, oli vaimo ollut raskaana jo kuudetta kuukautta.</p> -<p>Myöhemmin ei koko laivasta oltu saatu ollenkaan mitään tietoja. +<p>Myöhemmin ei koko laivasta oltu saatu ollenkaan mitään tietoja. Ainoakaan sen matruuseista ei ollut palannut. Luonnollisesti -otaksuttiin kaikkialla, että laiva oli hukkunut miehistöineen -päivineen.</p> - -<p>Vaimo oli odottanut miestänsä kymmenen pitkää vuotta ja elättänyt -vaivoin itse molemmat lapsensa. Sitten oli eräs kylän kalastajista -nimeltä Levesque, joka oli leskimies ja jolla ensimäisestä vaimostansa -oli poika, kosinut häntä tuntien hänet toimeliaaksi ja hyväksi -ihmiseksi. Häät vietettiinkin ja kolmen vuoden kuluessa syntyi uudelle +otaksuttiin kaikkialla, että laiva oli hukkunut miehistöineen +päivineen.</p> + +<p>Vaimo oli odottanut miestänsä kymmenen pitkää vuotta ja elättänyt +vaivoin itse molemmat lapsensa. Sitten oli eräs kylän kalastajista +nimeltä Levesque, joka oli leskimies ja jolla ensimäisestä vaimostansa +oli poika, kosinut häntä tuntien hänet toimeliaaksi ja hyväksi +ihmiseksi. Häät vietettiinkin ja kolmen vuoden kuluessa syntyi uudelle pariskunnalle kaksi lasta.</p> -<p>Ahkerasti ja vaivalloisesti työskennellen elättivät he itsensä. Leipä -oli kallista ja liha melkein tuntematonta herkkua heidän taloudessansa. -Joskus täytyi tehdä velkaakin leipurin luona ... talvella ... -myrskyisimpinä kuukausina. Lapset olivat kuitenkin pysyneet terveinä, +<p>Ahkerasti ja vaivalloisesti työskennellen elättivät he itsensä. Leipä +oli kallista ja liha melkein tuntematonta herkkua heidän taloudessansa. +Joskus täytyi tehdä velkaakin leipurin luona ... talvella ... +myrskyisimpinä kuukausina. Lapset olivat kuitenkin pysyneet terveinä, Jumalan kiitos. Ihmiset sanoivatkin:</p> -<p>"Ne ovat kunnon ihmisiä kumpikin. Martinska on toimelias vaimo ja -Levesquen vertaista kalastajaa tuskin toista löytyy." — — —</p> +<p>"Ne ovat kunnon ihmisiä kumpikin. Martinska on toimelias vaimo ja +Levesquen vertaista kalastajaa tuskin toista löytyy." — — —</p> -<p>Veräjällä istuva tyttönen sanoi uudelleen.</p> +<p>Veräjällä istuva tyttönen sanoi uudelleen.</p> -<p>"Luulisi melkein, että tuo ukko tuntee meidät. Ehkä on se joku -kerjäläinen Eprevillestä tai Auzeboscista."</p> +<p>"Luulisi melkein, että tuo ukko tuntee meidät. Ehkä on se joku +kerjäläinen Eprevillestä tai Auzeboscista."</p> -<p>Äiti katsahti ukkoon päin. Ei, ei tämän seudun väkeä tuo mies ikinä -ollut, sen hän heti näki.</p> +<p>Äiti katsahti ukkoon päin. Ei, ei tämän seudun väkeä tuo mies ikinä +ollut, sen hän heti näki.</p> -<p>Kun mies ei liikahtanut paikaltansa, vaan istui siinä kuin mikäkin -paalu tuijottaen itsepäisesti Martin-Levesquen mökille, suuttui vaimo, -jonka pelko teki rohkeaksi, kaappasi lapion ja meni urheana veräjälle.</p> +<p>Kun mies ei liikahtanut paikaltansa, vaan istui siinä kuin mikäkin +paalu tuijottaen itsepäisesti Martin-Levesquen mökille, suuttui vaimo, +jonka pelko teki rohkeaksi, kaappasi lapion ja meni urheana veräjälle.</p> -<p>"Mitä te siinä vahtaatte?" kysyi hän maleksijalta.</p> +<p>"Mitä te siinä vahtaatte?" kysyi hän maleksijalta.</p> -<p>Tämä vastasi käheällä äänellä:</p> +<p>Tämä vastasi käheällä äänellä:</p> -<p>"Levähdän tässä raitista ilmaa hengittäen. Häiritsenkö minä sillä -ketään?"</p> +<p>"Levähdän tässä raitista ilmaa hengittäen. Häiritsenkö minä sillä +ketään?"</p> <p>Vaimo tiuskaisi vastaan:</p> -<p>"Mutta mitä varten te maleksitte tässä päiväkauden ikäänkuin +<p>"Mutta mitä varten te maleksitte tässä päiväkauden ikäänkuin vakoilisitte taloa?"</p> <p>Mies vastasi hiljaisesti:</p> -<p>"Pahaa minä en tee kenellekään. Enkös minä saisi istua tässä yleisen -tien vieressä?"</p> +<p>"Pahaa minä en tee kenellekään. Enkös minä saisi istua tässä yleisen +tien vieressä?"</p> -<p>Vaimo ei osannut vastata tähän mitään, vaan palasi tupaan.</p> +<p>Vaimo ei osannut vastata tähän mitään, vaan palasi tupaan.</p> -<p>Päivä kului vähitellen puoleen. Keskipäivän aikana katosi mies -tiepuolesta. Mutta noin klo 5 iltapäivällä kulki hän taas talon ohitse. -Sitten ei häntä enää näkynyt.</p> +<p>Päivä kului vähitellen puoleen. Keskipäivän aikana katosi mies +tiepuolesta. Mutta noin klo 5 iltapäivällä kulki hän taas talon ohitse. +Sitten ei häntä enää näkynyt.</p> -<p>Hämärässä palasi Levesque mereltä. Asia kerrottiin hänelle.</p> +<p>Hämärässä palasi Levesque mereltä. Asia kerrottiin hänelle.</p> <p>"Se on joku karkulainen tai muu roisto", arveli Levesque.</p> -<p>Rauhallisena riisuutui hän lepäämään, mutta hänen vaimonsa mietti yhä -tuota maleksijaa, joka oli tuijottanut häneen niin omituisilla -silmillä. Seuraavana päivänä oli ilma kovin myrskyinen. Levesque -huomasi heti, ettei merelle ollut menemistä pienellä venheellä, ja jäi +<p>Rauhallisena riisuutui hän lepäämään, mutta hänen vaimonsa mietti yhä +tuota maleksijaa, joka oli tuijottanut häneen niin omituisilla +silmillä. Seuraavana päivänä oli ilma kovin myrskyinen. Levesque +huomasi heti, ettei merelle ollut menemistä pienellä venheellä, ja jäi kotiin auttelemaan vaimoansa verkkojen parsimisessa.</p> -<p>Noin klo 9 aamulla tuli vanhin tyttö, joka oli ollut ostamassa leipää, -juoksu-jalassa ja peljästyneen näköisenä kylältä huutaen:</p> +<p>Noin klo 9 aamulla tuli vanhin tyttö, joka oli ollut ostamassa leipää, +juoksu-jalassa ja peljästyneen näköisenä kylältä huutaen:</p> -<p>"Äiti, se ukko on taas täällä!"</p> +<p>"Äiti, se ukko on taas täällä!"</p> -<p>Äitikin säikähtyi, kalpeni ja sanoi miehellensä:</p> +<p>Äitikin säikähtyi, kalpeni ja sanoi miehellensä:</p> -<p>"Mene sinä puhuttelemaan häntä, Levesque; ja sano, ettei hän saa väijyä -taloa tuolla lailla! Hän säikyttää sekä lapset että minut!"</p> +<p>"Mene sinä puhuttelemaan häntä, Levesque; ja sano, ettei hän saa väijyä +taloa tuolla lailla! Hän säikyttää sekä lapset että minut!"</p> -<p>Levesque, joka oli suuri, iholtansa tiilikiven värinen merimies, -leu'assa sankka punainen parta, sinisilmäinen, paksukaulainen ja -kaulassa aina lämmin kaulahuivi merituulen ja sateen vuoksi, läksi +<p>Levesque, joka oli suuri, iholtansa tiilikiven värinen merimies, +leu'assa sankka punainen parta, sinisilmäinen, paksukaulainen ja +kaulassa aina lämmin kaulahuivi merituulen ja sateen vuoksi, läksi levollisena tallustelemaan tuonoisessa paikassansa istuvan maleksijan -luo. Miehet jäivät juttelemaan keskenänsä. Äiti ja lapset katselivat -heitä kauvempaa ahdistuneina ja pelvosta vavisten.</p> +luo. Miehet jäivät juttelemaan keskenänsä. Äiti ja lapset katselivat +heitä kauvempaa ahdistuneina ja pelvosta vavisten.</p> -<p>Äkkiä näkivät he oudon miehen nousevan istualtansa ja tulevan Levesquen -kanssa talolle päin.</p> +<p>Äkkiä näkivät he oudon miehen nousevan istualtansa ja tulevan Levesquen +kanssa talolle päin.</p> -<p>Martinska peräytyi peljästyneenä. Levesque lähestyi häntä sanoen:</p> +<p>Martinska peräytyi peljästyneenä. Levesque lähestyi häntä sanoen:</p> -<p>"Anna hänelle vähän leipää ja lasi omenaviiniä. Mies ei sano syöneensä -pariin päivään."</p> +<p>"Anna hänelle vähän leipää ja lasi omenaviiniä. Mies ei sano syöneensä +pariin päivään."</p> -<p>Vaimon ja lasten perässä tulivat molemmat sitten tupaan. Maleksija -istahti pöydän ääreen ja alkoi syödä alla päin ja kaikkien katseita -väistäen.</p> +<p>Vaimon ja lasten perässä tulivat molemmat sitten tupaan. Maleksija +istahti pöydän ääreen ja alkoi syödä alla päin ja kaikkien katseita +väistäen.</p> -<p>Martinska katsoi häntä koko ajan tarkkaavasti. Molemmat vanhemmat -tyttäret seisoivat selin oveen: toinen, jolla oli nuorin lapsi -sylissänsä, tähysteli miestä ahnain silmin; molemmat nuoremmat -tuhkapöperöt istuivat takkalieden pankolla leikitellen sysimustilla -hiilillä, mutta lopettivat hekin leikkinsä töllistelläksensä outoa +<p>Martinska katsoi häntä koko ajan tarkkaavasti. Molemmat vanhemmat +tyttäret seisoivat selin oveen: toinen, jolla oli nuorin lapsi +sylissänsä, tähysteli miestä ahnain silmin; molemmat nuoremmat +tuhkapöperöt istuivat takkalieden pankolla leikitellen sysimustilla +hiilillä, mutta lopettivat hekin leikkinsä töllistelläksensä outoa vierasta.</p> -<p>Istahtaen eräälle tuolille kysäisi Levesque:</p> +<p>Istahtaen eräälle tuolille kysäisi Levesque:</p> -<p>"Mistä kaukaa vieras tulee?"</p> +<p>"Mistä kaukaa vieras tulee?"</p> -<p>"Viimeksi Cettestä."</p> +<p>"Viimeksi Cettestä."</p> <p>"Aivanko jalkaisin vai —?"</p> -<p>"Aivan jalan. Täytyy kävellä, kun ei ole varaa ajaa kyydillä."</p> +<p>"Aivan jalan. Täytyy kävellä, kun ei ole varaa ajaa kyydillä."</p> <p>"Ja minne asti ollaan matkalla?"</p> -<p>"Ei tätä edemmäs."</p> +<p>"Ei tätä edemmäs."</p> -<p>"Teillä on siis tuttavia tässä kylässä."</p> +<p>"Teillä on siis tuttavia tässä kylässä."</p> <p>"Paljo mahdollista."</p> -<p>Molemmat vaikenivat. Vieras söi hitaasti, vaikka olikin nälkäinen, ja -joi kulauksen omenaviiniä jokaisen suupalan päälle. Hänen kasvonsa -näyttivät riutuneilta, ryppyisiltä ja laihoilta; hän oli nähtävästi -kärsinyt paljo.</p> +<p>Molemmat vaikenivat. Vieras söi hitaasti, vaikka olikin nälkäinen, ja +joi kulauksen omenaviiniä jokaisen suupalan päälle. Hänen kasvonsa +näyttivät riutuneilta, ryppyisiltä ja laihoilta; hän oli nähtävästi +kärsinyt paljo.</p> -<p>Sitten kysäisi Levesque häneltä äkkiä:</p> +<p>Sitten kysäisi Levesque häneltä äkkiä:</p> -<p>"Mikä vieraan nimi on?"</p> +<p>"Mikä vieraan nimi on?"</p> -<p>Nostamatta päätään sanoi tämä:</p> +<p>Nostamatta päätään sanoi tämä:</p> <p>"Martiniksi minua on kutsuttu."</p> -<p>Outo väristys puistatti äitiä. Hän astui askeleen lähemmäs ikäänkuin -tutkiaksensa tarkemmin miehen kasvoja ja jäi seisomaan hänen eteensä -avosuin ja herpoutunein käsivarsin. Kotvaan ei kukaan virkkanut mitään. -Vihdoin kysäisi Levesque:</p> +<p>Outo väristys puistatti äitiä. Hän astui askeleen lähemmäs ikäänkuin +tutkiaksensa tarkemmin miehen kasvoja ja jäi seisomaan hänen eteensä +avosuin ja herpoutunein käsivarsin. Kotvaan ei kukaan virkkanut mitään. +Vihdoin kysäisi Levesque:</p> -<p>"Onko vieras kotoisin näiltä seutuvilta?"</p> +<p>"Onko vieras kotoisin näiltä seutuvilta?"</p> -<p>Tähän vastasi tämä lyhyesti:</p> +<p>Tähän vastasi tämä lyhyesti:</p> -<p>"Täältä minä olen."</p> +<p>"Täältä minä olen."</p> -<p>Ja kun hän vihdoin nosti ylös päänsä, kohtasivat vaimon ja vieraan -katseet toisensa; kauvan tuijottivat he näin toisiansa ikäänkuin -olisivat he tarttuneet silmistänsä koukuilla kiinni.</p> +<p>Ja kun hän vihdoin nosti ylös päänsä, kohtasivat vaimon ja vieraan +katseet toisensa; kauvan tuijottivat he näin toisiansa ikäänkuin +olisivat he tarttuneet silmistänsä koukuilla kiinni.</p> -<p>Äkkiä kuiskasi vaimo muuttuneella, väräjävällä äänellä:</p> +<p>Äkkiä kuiskasi vaimo muuttuneella, väräjävällä äänellä:</p> <p>"Oletko se sie, ukkoseni?"</p> -<p>Hitaasti vastasi tämä.</p> +<p>Hitaasti vastasi tämä.</p> <p>"Olen."</p> -<p>Mutta paikaltansa ei hän hievahtanut. Jatkoi vain ateriaansa.</p> +<p>Mutta paikaltansa ei hän hievahtanut. Jatkoi vain ateriaansa.</p> -<p>Enemmän hämmästyneenä kuin liikutettuna sopersi Levesque:</p> +<p>Enemmän hämmästyneenä kuin liikutettuna sopersi Levesque:</p> -<p>"Siekö se siis olet, Martin?"</p> +<p>"Siekö se siis olet, Martin?"</p> -<p>Yhtä yksinkertaisesti vastasi mies:</p> +<p>Yhtä yksinkertaisesti vastasi mies:</p> -<p>"Miehän se vain olen."</p> +<p>"Miehän se vain olen."</p> <p>Martinskan toinen aviomies kysyi sitten:</p> -<p>"Mistäs sinä nyt tulet?"</p> +<p>"Mistäs sinä nyt tulet?"</p> <p>Martin kertoi vaatimattomasti:</p> -<p>"Afrikan rannikolta. Laiva seilasi hietasärkkään ja meni kumolleen. -Kolme meistä sentään pelastui: Picard, Vatinel ja minä. Mutta rantaan -päästyämme ottivat alkuasukkaat meidät vangeiksi ... ja kaksitoista -vuotta olen saanut tehdä työtä kuin orja. Picard ja Vatinel kuolivat -pois. Eräs englantilainen laivuri otti minut sitten mukaansa ja toi -Cetteen. Ja sieltä minä nyt viimeksi tulen."</p> +<p>"Afrikan rannikolta. Laiva seilasi hietasärkkään ja meni kumolleen. +Kolme meistä sentään pelastui: Picard, Vatinel ja minä. Mutta rantaan +päästyämme ottivat alkuasukkaat meidät vangeiksi ... ja kaksitoista +vuotta olen saanut tehdä työtä kuin orja. Picard ja Vatinel kuolivat +pois. Eräs englantilainen laivuri otti minut sitten mukaansa ja toi +Cetteen. Ja sieltä minä nyt viimeksi tulen."</p> -<p>Vaimo oli alkanut itkeä ja peitti esiliinalla kasvonsa.</p> +<p>Vaimo oli alkanut itkeä ja peitti esiliinalla kasvonsa.</p> <p>Hetken kuluttua kysyi Levesque:</p> -<p>"Ja mitäs me nyt teemme, Martin?"</p> +<p>"Ja mitäs me nyt teemme, Martin?"</p> <p>Martin kysyi vuorostansa:</p> -<p>"Oletkos sinä hänen miehensä?"</p> +<p>"Oletkos sinä hänen miehensä?"</p> <p>"Olen", vastasi Levesque rehellisesti.</p> <p>Sitten katsoivat he toisiinsa ja vaikenivat.</p> -<p>Tarkastellen lapsia ympärillänsä sanoi Martin osoittaen molempia -tyttösiä pään nyökähdyksellä:</p> +<p>Tarkastellen lapsia ympärillänsä sanoi Martin osoittaen molempia +tyttösiä pään nyökähdyksellä:</p> <p>"Nuoko siis ovat minun?"</p> <p>"Nuo kaksi", vastasi Levesque.</p> -<p>Isä ei noussut ylös heitä syleilemään, vaan sanoi ainoastaan:</p> +<p>Isä ei noussut ylös heitä syleilemään, vaan sanoi ainoastaan:</p> -<p>"Hyvä Jumala, kuinka suuriksi ne ovat kasvaneet!"</p> +<p>"Hyvä Jumala, kuinka suuriksi ne ovat kasvaneet!"</p> <p>Kotvan kuluttua kysyi Levesque uudelleen:</p> -<p>"Ja mitäs me nyt teemme, Martin?"</p> +<p>"Ja mitäs me nyt teemme, Martin?"</p> -<p>Martin hämmästyi eikä näyttänyt tietävän, mitä sanoa. Vihdoin sanoi -hän:</p> +<p>Martin hämmästyi eikä näyttänyt tietävän, mitä sanoa. Vihdoin sanoi +hän:</p> -<p>"Minä myönnyn siihen, mitä sinä päätät. Mitään vääryyttä en tahdo tehdä -sinulle. Mutta itse taloon nähden on asia hieman haitallinen sinulle. +<p>"Minä myönnyn siihen, mitä sinä päätät. Mitään vääryyttä en tahdo tehdä +sinulle. Mutta itse taloon nähden on asia hieman haitallinen sinulle. Kaksi noista lapsista on siis minun, kolme nuorinta kuuluu sinulle. -Kummallekin tietysti omansa. Entäs äiti? Onko hän sinun vaimosi vaiko -minun? Minä tyydyn siihen, mitä sinä päätät. Mutta mitä taloon tulee, -niin on se minun, sillä sen olen minä isävainajaltani perinyt; tässä -olen myöskin syntynyt ja kirjat todistavat, että minä olen täällä -isäntä."</p> +Kummallekin tietysti omansa. Entäs äiti? Onko hän sinun vaimosi vaiko +minun? Minä tyydyn siihen, mitä sinä päätät. Mutta mitä taloon tulee, +niin on se minun, sillä sen olen minä isävainajaltani perinyt; tässä +olen myöskin syntynyt ja kirjat todistavat, että minä olen täällä +isäntä."</p> -<p>Vaimo itki yhä ja nyyhkytti siniseen esiliinaansa. Molemmat vanhemmat -lapset olivat tulleet lähemmäs ja katselivat levottomina isäänsä. Tämä -oli nyt lopettanut ateriansa. Nyt kysyi hän vuorostansa Levesqueltä:</p> +<p>Vaimo itki yhä ja nyyhkytti siniseen esiliinaansa. Molemmat vanhemmat +lapset olivat tulleet lähemmäs ja katselivat levottomina isäänsä. Tämä +oli nyt lopettanut ateriansa. Nyt kysyi hän vuorostansa Levesqueltä:</p> -<p>"Niin, mitä me nyt teemme?"</p> +<p>"Niin, mitä me nyt teemme?"</p> <p>Levesque oli saanut uuden ajatuksen:</p> -<p>"Mennään kirkkoherran puheille ja annetaan hänen päättää."</p> +<p>"Mennään kirkkoherran puheille ja annetaan hänen päättää."</p> -<p>Martin nousi ylös ja lähestyi vaimoansa, joka nyyhkien heittäysi hänen +<p>Martin nousi ylös ja lähestyi vaimoansa, joka nyyhkien heittäysi hänen rinnoillensa:</p> -<p>"Mieheni, mieheni, sinä olet siis palannut! Martin, poloinen Martin, -sinä olet siis jälleen kotona!"</p> +<p>"Mieheni, mieheni, sinä olet siis palannut! Martin, poloinen Martin, +sinä olet siis jälleen kotona!"</p> -<p>Martin sulki hänet syliinsä. Entisyys valtasi äkkiä vaimoparan, -voimakas vanhojen muistojen sysäys, joka muistutti häntä siitä, -millainen hän oli ollut 20-vuotiaana ja miten tuo sama mies silloin oli -häntä syleillyt.</p> +<p>Martin sulki hänet syliinsä. Entisyys valtasi äkkiä vaimoparan, +voimakas vanhojen muistojen sysäys, joka muistutti häntä siitä, +millainen hän oli ollut 20-vuotiaana ja miten tuo sama mies silloin oli +häntä syleillyt.</p> -<p>Martin tuli itsekin liikutetuksi ja suuteli häntä otsalle. Pankolla -istuvat pienokaiset alkoivat yhdessä ulvoa nähdessänsä äidin itkevän ja -tähän ulinaan yhtyi kaikkein nuorin poloinen kimeällä äänellänsä, joka -soi kuin mikäkin pajupilli.</p> +<p>Martin tuli itsekin liikutetuksi ja suuteli häntä otsalle. Pankolla +istuvat pienokaiset alkoivat yhdessä ulvoa nähdessänsä äidin itkevän ja +tähän ulinaan yhtyi kaikkein nuorin poloinen kimeällä äänellänsä, joka +soi kuin mikäkin pajupilli.</p> -<p>Levesque seisoi odottaen vieressä;</p> +<p>Levesque seisoi odottaen vieressä;</p> -<p>"No", sanoi hän, "mennään järjestämään asiat reilaan."</p> +<p>"No", sanoi hän, "mennään järjestämään asiat reilaan."</p> <p>Martin irroittihe vaimostansa ja katseli taas molempia lapsiansa.</p> -<p>"Tulkaa toki suutelemaan isäänne", sanoi äiti tytöille.</p> +<p>"Tulkaa toki suutelemaan isäänne", sanoi äiti tytöille.</p> -<p>Nämä lähestyivät yht'aikaa kuivin silmin, hämmästellen ja hieman -pelokkaina. Kömpelönä suuteli isä heitä vuorottain poskille. Kun nuorin -pienokainen näki vieraan lähestyvän, alkoi se parkua niin kauheasti, -että näytti vallan menehtyvän.</p> +<p>Nämä lähestyivät yht'aikaa kuivin silmin, hämmästellen ja hieman +pelokkaina. Kömpelönä suuteli isä heitä vuorottain poskille. Kun nuorin +pienokainen näki vieraan lähestyvän, alkoi se parkua niin kauheasti, +että näytti vallan menehtyvän.</p> -<p>Miehet läksivät sitten yhdessä ulos.</p> +<p>Miehet läksivät sitten yhdessä ulos.</p> -<p>Mennessänsä kylän kahvilan ohitse, kysyi Levesque:</p> +<p>Mennessänsä kylän kahvilan ohitse, kysyi Levesque:</p> -<p>"Entä jos joisimme kupin kuumaa?"</p> +<p>"Entä jos joisimme kupin kuumaa?"</p> -<p>"En minä vastaan hangoittele", sanoi Martin.</p> +<p>"En minä vastaan hangoittele", sanoi Martin.</p> -<p>Miehet astuivat sisään kahvilaan, joka tähän aikaan päivästä oli vallan -tyhjä.</p> +<p>Miehet astuivat sisään kahvilaan, joka tähän aikaan päivästä oli vallan +tyhjä.</p> -<p>"Päivää, Chicot", sanoi Levesque isännälle. "Tuokaapa meille pari -kuppia kahvia rukiisen kerman kanssa. Tämä tässä on Martin ... -muistanetko vielä vaimoni ensimäistä miestä? Heidän laivansa -'Kaksoissisaret' on tehnyt haaksirikon, mutta hän on pelastunut ... ja +<p>"Päivää, Chicot", sanoi Levesque isännälle. "Tuokaapa meille pari +kuppia kahvia rukiisen kerman kanssa. Tämä tässä on Martin ... +muistanetko vielä vaimoni ensimäistä miestä? Heidän laivansa +'Kaksoissisaret' on tehnyt haaksirikon, mutta hän on pelastunut ... ja palannut takaisin!"</p> -<p>Kantaen laseja toisessa ja karahvia toisessa kädessänsä tuli isäntä — -suurivatsainen, verevä ja lihava mies — puuskuttaen heidän luoksensa +<p>Kantaen laseja toisessa ja karahvia toisessa kädessänsä tuli isäntä — +suurivatsainen, verevä ja lihava mies — puuskuttaen heidän luoksensa ja sanoi rauhallisesti:</p> -<p>"Elä hiidessä! Sinä olet siis jälleen kotikylässä, Martin?"</p> +<p>"Elä hiidessä! Sinä olet siis jälleen kotikylässä, Martin?"</p> <p>"Niin olen", vastasi Martin.</p> @@ -3385,871 +3346,492 @@ ja sanoi rauhallisesti:</p> <h2><a name="AASI" id="AASI">AASI.</a></h2> -<p>Virralla lepäävää, paksua usvaa ei ainoakaan tuulen henkäys -liikutellut. Se lepäsi vetten yli kuin himmeä pumpulipilvi. Läheiset -kukkulatkin häämöittivät epäselvinä omituisten ourujen takana kuin -köynnösvuoret.</p> +<p>Virralla lepäävää, paksua usvaa ei ainoakaan tuulen henkäys +liikutellut. Se lepäsi vetten yli kuin himmeä pumpulipilvi. Läheiset +kukkulatkin häämöittivät epäselvinä omituisten ourujen takana kuin +köynnösvuoret.</p> -<p>Mutta kun päivän sarastus läheni, alkoivat vuorten rinteet jo näkyä. -Koitteen lähettämässä ennakkovalossa ilmestyi vuoren juurella -vähitellen näkyviin ikäänkuin valkeita täpliä, jotka oikeastansa olivat +<p>Mutta kun päivän sarastus läheni, alkoivat vuorten rinteet jo näkyä. +Koitteen lähettämässä ennakkovalossa ilmestyi vuoren juurella +vähitellen näkyviin ikäänkuin valkeita täpliä, jotka oikeastansa olivat hyvinrakennettuja, rapattuja maataloja. Kanahuoneista kuului kukkojen -laulua. Joen toiselta rannalta, joka häämöitti usvan lävitse juuri -Fretteä vastapäätä, kuului silloin tällöin tätä tuuletonta hiljaisuutta -häiritsevää heikkoa melua. Milloin kuulusti se epäselvältä loiskeelta, -joka ei voinut olla muuta kuin hiljalleen lähestyvän venheen -aiheuttama, milloin kuului kovempaa ääntä kuin airojen lusketta, ja -vihdoin aimo loiskaus kuin olisi joku pehmeä esine pudotettu veteen.</p> +laulua. Joen toiselta rannalta, joka häämöitti usvan lävitse juuri +Fretteä vastapäätä, kuului silloin tällöin tätä tuuletonta hiljaisuutta +häiritsevää heikkoa melua. Milloin kuulusti se epäselvältä loiskeelta, +joka ei voinut olla muuta kuin hiljalleen lähestyvän venheen +aiheuttama, milloin kuului kovempaa ääntä kuin airojen lusketta, ja +vihdoin aimo loiskaus kuin olisi joku pehmeä esine pudotettu veteen.</p> <p>Sitten oli kaikki hiljaista, aivan hiljaista.</p> -<p>Jonkun ajan kuluttua kuului taas hiljaista puhetta, jumala tiesi mistä -päin, ehkä sangen etäältä, mahdollisesti myöskin verrattain läheltä; -mutta noiden maalla ja vesillä syntyneiden, läpikuultamattomien usvien -keskeltä se kuului. Usvapilvet liitivät arkoina ohitse kuin valkoiset, -säikkyvät linnut, jotka arpaheinikossa yön nukuttuansa häviävät päivän -ensi koitteessa ... paetaksensa pois, ijäksi pois! Vain hetkisen ajan -voit nähdä ne, kun ne siivet ojoina ja pelonalaisesti, vienosti -äännähdellen liitävät usvan halki herättäen huudoillansa kaikki -rantavuorten rinteillä öitsivät kumppalinsa.</p> - -<p>Äkkiä ilmestyi kaupungin vastakkaiselle rannalle aluksi melkein -huomaamaton tumma varjo, joka vähitellen suureni ja selveni, kunnes -joella liitävän harvenevan usvapilven läpi tuli esille matala, kahden +<p>Jonkun ajan kuluttua kuului taas hiljaista puhetta, jumala tiesi mistä +päin, ehkä sangen etäältä, mahdollisesti myöskin verrattain läheltä; +mutta noiden maalla ja vesillä syntyneiden, läpikuultamattomien usvien +keskeltä se kuului. Usvapilvet liitivät arkoina ohitse kuin valkoiset, +säikkyvät linnut, jotka arpaheinikossa yön nukuttuansa häviävät päivän +ensi koitteessa ... paetaksensa pois, ijäksi pois! Vain hetkisen ajan +voit nähdä ne, kun ne siivet ojoina ja pelonalaisesti, vienosti +äännähdellen liitävät usvan halki herättäen huudoillansa kaikki +rantavuorten rinteillä öitsivät kumppalinsa.</p> + +<p>Äkkiä ilmestyi kaupungin vastakkaiselle rannalle aluksi melkein +huomaamaton tumma varjo, joka vähitellen suureni ja selveni, kunnes +joella liitävän harvenevan usvapilven läpi tuli esille matala, kahden hengen kuljettama venhe eli haapio, joka vihdoin laski rantaruohistoon.</p> -<p>Soutaja nousi ylös, otti purren perästä kala-ämpärin ja heitti -olallensa vielä vettä valuvat kalaverkot. Perässä istuva kumppali, joka -vielä jäi hievahtamatta omalle paikallensa, sanoi:</p> +<p>Soutaja nousi ylös, otti purren perästä kala-ämpärin ja heitti +olallensa vielä vettä valuvat kalaverkot. Perässä istuva kumppali, joka +vielä jäi hievahtamatta omalle paikallensa, sanoi:</p> -<p>"Ota pyssy mukaan, Mailloche! tuolla rinteillä ajamme piilostansa -jonkun jänöjussin vai mitä, häh?"</p> +<p>"Ota pyssy mukaan, Mailloche! tuolla rinteillä ajamme piilostansa +jonkun jänöjussin vai mitä, häh?"</p> -<p>"Otetaan vain. Varrohan, minä palaan pian", sanoi Mailloche.</p> +<p>"Otetaan vain. Varrohan, minä palaan pian", sanoi Mailloche.</p> -<p>Ja sitten kaahlasi hän maihin piilottaaksensa kala-ämpärin jonnekin.</p> +<p>Ja sitten kaahlasi hän maihin piilottaaksensa kala-ämpärin jonnekin.</p> -<p>Haapion tuhdolle jäänyt perämies täytteli verkalleen piippunsa ja +<p>Haapion tuhdolle jäänyt perämies täytteli verkalleen piippunsa ja sytytti sen.</p> -<p>Miehen nimi oli Labouisse (= pyökki), mutta tavallisesti kävi hän -nimellä Chicot (= Kanto); kumminsa Maillochonin — eli kuten kansa -tavallisesti lausui nimen Mailloche (= Nuija) — kanssa oli hän yhtynyt -ryöstäjäin arveluttavaa ja epävarmaa ammattia harjoittamaan.</p> - -<p>Ollen oikeastansa alimpia kippareita, purjehtivat he säännöllisesti -ainoastaan nälkäkuukausina. Lopun vuotta liikkuivat he ryöstöretkillä. -Maleksien vesillä yöt ja päivät ja väijyen kaikkea kuollutta ja elävää -saalista harjoittivat he salapyyntiä vesillä, kulkivat öisillä -salametsästysretkillä ja esiytyivät merirosvoina vedenlaskun aikoina. -Toisinaan väijyivät he hirviä Saint-Germainin metsissä, toisinaan +<p>Miehen nimi oli Labouisse (= pyökki), mutta tavallisesti kävi hän +nimellä Chicot (= Kanto); kumminsa Maillochonin — eli kuten kansa +tavallisesti lausui nimen Mailloche (= Nuija) — kanssa oli hän yhtynyt +ryöstäjäin arveluttavaa ja epävarmaa ammattia harjoittamaan.</p> + +<p>Ollen oikeastansa alimpia kippareita, purjehtivat he säännöllisesti +ainoastaan nälkäkuukausina. Lopun vuotta liikkuivat he ryöstöretkillä. +Maleksien vesillä yöt ja päivät ja väijyen kaikkea kuollutta ja elävää +saalista harjoittivat he salapyyntiä vesillä, kulkivat öisillä +salametsästysretkillä ja esiytyivät merirosvoina vedenlaskun aikoina. +Toisinaan väijyivät he hirviä Saint-Germainin metsissä, toisinaan samoilivat he merenrannikkoja etsien hukkuneita, joiden taskut he -voisivat tyhjentää, taikka keräillen veden tuomia ryysyjä, tyhjiä -pulloja, jotka vuoksiveden mukana liukuivat rantaan häilyen juopuneiden +voisivat tyhjentää, taikka keräillen veden tuomia ryysyjä, tyhjiä +pulloja, jotka vuoksiveden mukana liukuivat rantaan häilyen juopuneiden lailla kaula ilmassa, taikka kokoilivat he tuulen tuomia tukkia, -lautoja y.m. puutavaroita rannikolta, mistä he sitten pujahtivat -keveästi piilopaikkoihinsa. Usein lähtivät he jalkaisin kotoansa -keskipäivällä ja kulkivat laiskasti rantaviertä, kunnes tulivat -johonkin pikku ravintolaan joen varrella. Siinä söivät he päivällistä -ja tallustelivat taas rinnakkain eteenpäin. Kotoa poissa viipyivät he -tavallisesti vain vuorokauden tahi kaksi ja palasivat kolmannen päivän -aamuna takaisin pienessä likaisessa haapiossansa, jota he käyttivät -venheenänsä.</p> - -<p>Joinvillessä tai Nogentissa voivat venemiehet lohduttomina etsiä yön -aikana hävinnyttä venettänsä, joka oli joko päässyt irti rantapaalusta -ja mennyt menojansa taikka luultavammin varastettu. Sillä välin voi -joku pyrkivä porvari Oisen varrella, noin 20-30 lieutä yllämainituista -kaupungeista, hykerrellä käsiään ihaillessaan uutta venettä, jonka hän -edellisenä iltana oli sattumalta saanut viidestäkymmenestä frangista -ostaa parilta rannikkolaiselta, jotka naamasta päättäen aivan +lautoja y.m. puutavaroita rannikolta, mistä he sitten pujahtivat +keveästi piilopaikkoihinsa. Usein lähtivät he jalkaisin kotoansa +keskipäivällä ja kulkivat laiskasti rantaviertä, kunnes tulivat +johonkin pikku ravintolaan joen varrella. Siinä söivät he päivällistä +ja tallustelivat taas rinnakkain eteenpäin. Kotoa poissa viipyivät he +tavallisesti vain vuorokauden tahi kaksi ja palasivat kolmannen päivän +aamuna takaisin pienessä likaisessa haapiossansa, jota he käyttivät +venheenänsä.</p> + +<p>Joinvillessä tai Nogentissa voivat venemiehet lohduttomina etsiä yön +aikana hävinnyttä venettänsä, joka oli joko päässyt irti rantapaalusta +ja mennyt menojansa taikka luultavammin varastettu. Sillä välin voi +joku pyrkivä porvari Oisen varrella, noin 20-30 lieutä yllämainituista +kaupungeista, hykerrellä käsiään ihaillessaan uutta venettä, jonka hän +edellisenä iltana oli sattumalta saanut viidestäkymmenestä frangista +ostaa parilta rannikkolaiselta, jotka naamasta päättäen aivan vapaehtoisesti tarjosivat sen niin huokeasta.</p> -<p>Mailloche palasi takaisin ryysyillä peitetyn pyssyn kanssa. Hän oli -noin 40-50 vuotias, pitkä, laiha, vilkassilmäinen niinkuin lailla -ahdistetut, levottomat ihmiset ja hätyytetyt otukset usein ovat. -Avonaisen paidan alta näkyi aivan ohutkarvainen rinta. Mutta muuta -partaa ei hänellä näyttänyt koskaan olleen kuin lyhyet viikset ja -alahuulen alla tupsu karkeita karvoja. Ohimoilta oli hän kalju.</p> +<p>Mailloche palasi takaisin ryysyillä peitetyn pyssyn kanssa. Hän oli +noin 40-50 vuotias, pitkä, laiha, vilkassilmäinen niinkuin lailla +ahdistetut, levottomat ihmiset ja hätyytetyt otukset usein ovat. +Avonaisen paidan alta näkyi aivan ohutkarvainen rinta. Mutta muuta +partaa ei hänellä näyttänyt koskaan olleen kuin lyhyet viikset ja +alahuulen alla tupsu karkeita karvoja. Ohimoilta oli hän kalju.</p> -<p>Kun hän otti päästänsä sen ruokottoman pannukakun, jota hän nimitti -hatuksensa, näytti hänen päänahkansa kasvavan hienoa haahkanhaiventa, -joka ei juuri hiuksen näköistä ollut, vaan enemmän kynityn kovaa +<p>Kun hän otti päästänsä sen ruokottoman pannukakun, jota hän nimitti +hatuksensa, näytti hänen päänahkansa kasvavan hienoa haahkanhaiventa, +joka ei juuri hiuksen näköistä ollut, vaan enemmän kynityn kovaa iho-untuvaa.</p> <p>Chicot taas oli vastakohta: iholtansa punakka ja ryppyinen, kasvultaan -lyhyt lihava ja karvainen, niin että hänen ulkomuotonsa muistutti -miinasotilaan lakin alle asetettua raakaa pihviä. Vasemman silmänsä -piti hän tavallisesti suljettuna ikäänkuin hän aina tähtäisi johonkin, -ja jos joku laski tästä leikkiä huutaen:</p> +lyhyt lihava ja karvainen, niin että hänen ulkomuotonsa muistutti +miinasotilaan lakin alle asetettua raakaa pihviä. Vasemman silmänsä +piti hän tavallisesti suljettuna ikäänkuin hän aina tähtäisi johonkin, +ja jos joku laski tästä leikkiä huutaen:</p> -<p>"Avaa toki silmäsi, Labouise!" niin vastasi hän rauhallisesti:</p> +<p>"Avaa toki silmäsi, Labouise!" niin vastasi hän rauhallisesti:</p> -<p>"Elä hätäile, siskoni, kyllä minä sen kahakassa avaankin!"</p> +<p>"Elä hätäile, siskoni, kyllä minä sen kahakassa avaankin!"</p> -<p>Muuten oli hänen tapansa kutsua kaikkia "siskoiksensa"; myöskin -ryöstöveljellensä antoi hän usein tämän nimen.</p> +<p>Muuten oli hänen tapansa kutsua kaikkia "siskoiksensa"; myöskin +ryöstöveljellensä antoi hän usein tämän nimen.</p> -<p>Nyt istuutui hän vuorostansa soututeljolle. Ja jälleen hälveni haapio -joella lepäävän usman helmaan, joka vähitellen vaaleni maidonnäköiseksi +<p>Nyt istuutui hän vuorostansa soututeljolle. Ja jälleen hälveni haapio +joella lepäävän usman helmaan, joka vähitellen vaaleni maidonnäköiseksi hieman rusoittavan aamukoiton valossa.</p> -<p>"Mitä haulia sull' on, Maillochon?" kysyi Labouise.</p> +<p>"Mitä haulia sull' on, Maillochon?" kysyi Labouise.</p> -<p>"Aivan pientä ja uutta jänishaulia."</p> +<p>"Aivan pientä ja uutta jänishaulia."</p> -<p>Sitten lähestyivät he vastakkaista joen rinnettä aivan verkallensa ja -niin hiljaa, ett'ei kuulunut ollenkaan mitään ääntä. Tästä rinteestä -alkoi jo Saint-Germainen metsä, johon taas oikeat jänismaat liittyivät. -Metsä on täynnänsä puunjuurien alla olevia mäyräkuoppia, ja -päivännousun aikana elukat pujahtavat kuoppiinsa, tulevat ulos ja taas -katoavat sisään.</p> +<p>Sitten lähestyivät he vastakkaista joen rinnettä aivan verkallensa ja +niin hiljaa, ett'ei kuulunut ollenkaan mitään ääntä. Tästä rinteestä +alkoi jo Saint-Germainen metsä, johon taas oikeat jänismaat liittyivät. +Metsä on täynnänsä puunjuurien alla olevia mäyräkuoppia, ja +päivännousun aikana elukat pujahtavat kuoppiinsa, tulevat ulos ja taas +katoavat sisään.</p> -<p>Maillochon oli laskeunut polvillensa keulaan ja tähysti eteensä nojaten -pyssyn purren laitaa vastaan. Äkkiä nosti hän tuliluikun poskellensa, -tähtäsi ja pamaus kiiri pitkällisenä kaikuna hiljaista seutua myöten.</p> +<p>Maillochon oli laskeunut polvillensa keulaan ja tähysti eteensä nojaten +pyssyn purren laitaa vastaan. Äkkiä nosti hän tuliluikun poskellensa, +tähtäsi ja pamaus kiiri pitkällisenä kaikuna hiljaista seutua myöten.</p> <p>Parilla aironvedolla souti Labouise haapion kallioiseen rantaan. -Maillochon hyppäsi maihin ja kävi noutamassa pienen harmajan jäniksen -pojan, joka vielä huohotti lämpimänä.</p> +Maillochon hyppäsi maihin ja kävi noutamassa pienen harmajan jäniksen +pojan, joka vielä huohotti lämpimänä.</p> <p>Taas sukelsi pursi usvan sekaan ja nyt laskettiin toiseen rantaan, -päästäkseen pakoon metsävartijan käsistä.</p> +päästäkseen pakoon metsävartijan käsistä.</p> -<p>Miehet näyttivät etäältä katsoen kävelevän verkallensa vettä myöten. -Pyssy oli kadonnut sivulaudan alle, jota tavallisesti käytettiin -piilopaikkana, ja jäniksen pisti Chicot pullottavan paitansa sisään.</p> +<p>Miehet näyttivät etäältä katsoen kävelevän verkallensa vettä myöten. +Pyssy oli kadonnut sivulaudan alle, jota tavallisesti käytettiin +piilopaikkana, ja jäniksen pisti Chicot pullottavan paitansa sisään.</p> -<p>Neljännestunnin kuluttua kysyi Labouise:</p> +<p>Neljännestunnin kuluttua kysyi Labouise:</p> -<p>"Kas niin, siskoni, vielä yksi vai?"</p> +<p>"Kas niin, siskoni, vielä yksi vai?"</p> <p>"Olkoon menneeksi!"</p> -<p>Ja haapio liukui nopeasti virtaa alaspäin. Joella lepäävä usva alkoi jo -nousta ilmaan. Rannoilla kasvavat puut näkyivät jo harson lävitse ja -harvennut usva liiti pienoisina pilvinä hiljaa virran mukana.</p> +<p>Ja haapio liukui nopeasti virtaa alaspäin. Joella lepäävä usva alkoi jo +nousta ilmaan. Rannoilla kasvavat puut näkyivät jo harson lävitse ja +harvennut usva liiti pienoisina pilvinä hiljaa virran mukana.</p> -<p>Kun äskeiset miehet haapionsa kanssa lähestyivät sitä saarta, jonka -kärki pistää lähelle Herblayta, hiljensivät he vauhtia ja alkoivat taas -tähystellä rantoja. Eikä aikaakaan, niin ampuivat he jo toisen -jäniksen.</p> +<p>Kun äskeiset miehet haapionsa kanssa lähestyivät sitä saarta, jonka +kärki pistää lähelle Herblayta, hiljensivät he vauhtia ja alkoivat taas +tähystellä rantoja. Eikä aikaakaan, niin ampuivat he jo toisen +jäniksen.</p> -<p>Sitten jatkoivat he matkaansa puoliväliin Conflonsista, pysähtyivät -taas, sitoivat veneensä erääseen rannalla kasvavaan puuhun, -heittäytyivät pitkälleen veneen pohjaan ja nukahtivat.</p> +<p>Sitten jatkoivat he matkaansa puoliväliin Conflonsista, pysähtyivät +taas, sitoivat veneensä erääseen rannalla kasvavaan puuhun, +heittäytyivät pitkälleen veneen pohjaan ja nukahtivat.</p> -<p>Silloin tällöin nousi Labouise ylös ja tarkasteli avosilmin koko -näköpiirin. Aamun viimeiset usvat olivat hälvenneet ja suurena, -säteilevänä nousi päivä siniselle taivaalle.</p> +<p>Silloin tällöin nousi Labouise ylös ja tarkasteli avosilmin koko +näköpiirin. Aamun viimeiset usvat olivat hälvenneet ja suurena, +säteilevänä nousi päivä siniselle taivaalle.</p> -<p>Tuolla vastakkaisella rannalla oleva viinimäki pyöristyi -puoliympyräksi. Yksi ainoa talo häämöitti rinteen kukkulalla lehdon -sisässä. Kaikki oli hiljaista.</p> +<p>Tuolla vastakkaisella rannalla oleva viinimäki pyöristyi +puoliympyräksi. Yksi ainoa talo häämöitti rinteen kukkulalla lehdon +sisässä. Kaikki oli hiljaista.</p> -<p>Mutta tuolla rahtitiellä liikkui jotakin pyrkien vaivoin ja verkallensa -eteenpäin.</p> +<p>Mutta tuolla rahtitiellä liikkui jotakin pyrkien vaivoin ja verkallensa +eteenpäin.</p> <p>Se oli nainen, joka talutti vanhaa aasia. Kankeana ja vastahakoisena -muutteli elukka, silloin tällöin, jäykistyneitä jalkojansa, kun -taluttaja sen suurilla ponnistuksilla pakotti siihen; näin astua -tökkäili se korvat lupollansa ja kaula ojona tietä pitkin, mutta niin -kovin verkallensa, että oli mahdoton sanoa, milloin se ehtisi näkyvistä +muutteli elukka, silloin tällöin, jäykistyneitä jalkojansa, kun +taluttaja sen suurilla ponnistuksilla pakotti siihen; näin astua +tökkäili se korvat lupollansa ja kaula ojona tietä pitkin, mutta niin +kovin verkallensa, että oli mahdoton sanoa, milloin se ehtisi näkyvistä pois.</p> -<p>Vallan kumartuneena veti akka aasiansa eteenpäin ja kiersi toisinaan -sen taakse lyödäksensä sitä karahkalla lautasille.</p> +<p>Vallan kumartuneena veti akka aasiansa eteenpäin ja kiersi toisinaan +sen taakse lyödäksensä sitä karahkalla lautasille.</p> <p>Hetken tuota menoa katseltuansa huudahti Labouise toverilleen:</p> <p>"Halloo, Mailloche!"</p> -<p>"Häh? mitä nyt?" vastasi tämä venheen pohjalta.</p> +<p>"Häh? mitä nyt?" vastasi tämä venheen pohjalta.</p> <p>"Haluttaako sinun kujeilla?"</p> <p>"Miks'ei."</p> -<p>"No nouse siis ylös, siskoni, niin saat nauraa."</p> +<p>"No nouse siis ylös, siskoni, niin saat nauraa."</p> <p>Ja sitten tarttui Chicot airoihin.</p> -<p>Toiselle rannalle soudettua ja äskeisten taivaltajain kohdalle tultua, -huusi hän akalle:</p> +<p>Toiselle rannalle soudettua ja äskeisten taivaltajain kohdalle tultua, +huusi hän akalle:</p> <p>"Sisko, hoi!"</p> -<p>Akka lakkasi vetämästä koniansa ja katsoa töllötti huutajaan.</p> +<p>Akka lakkasi vetämästä koniansa ja katsoa töllötti huutajaan.</p> -<p>"Veturimarkkinoilleko sinä riennät?"</p> +<p>"Veturimarkkinoilleko sinä riennät?"</p> -<p>Akka ei vastannut mitään.</p> +<p>Akka ei vastannut mitään.</p> <p>"Olet tainnut joutua tappiolle kilpa-ajoissa konillasi, sisko! Mihin -hiiteen sinä sitä mokomalla kiireellä viet?"</p> +hiiteen sinä sitä mokomalla kiireellä viet?"</p> -<p>"Ukko Macquartin luo Champioussa ... teurastettavaksi minä tämän vien. -Sillä tällä ei enää tee mitään!" vastasi akka vihdoin.</p> +<p>"Ukko Macquartin luo Champioussa ... teurastettavaksi minä tämän vien. +Sillä tällä ei enää tee mitään!" vastasi akka vihdoin.</p> <p>"Uskon sen. Ja paljoko luulet ukko Macquartin tuosta maksavan?"</p> -<p>Akka kuivasi otsaansa käden seljällä ja mietti:</p> +<p>Akka kuivasi otsaansa käden seljällä ja mietti:</p> -<p>"En tiedä. Ehkä kolme neljä frangia."</p> +<p>"En tiedä. Ehkä kolme neljä frangia."</p> -<p>"Saat minulta viisi eikä sinun silloin tarvitse edemmäs taivaltaa. -Riittääkö, häh?"</p> +<p>"Saat minulta viisi eikä sinun silloin tarvitse edemmäs taivaltaa. +Riittääkö, häh?"</p> -<p>Akka empi vielä hetkisen ja sanoi:</p> +<p>Akka empi vielä hetkisen ja sanoi:</p> <p>"Olkoon sanottu."</p> <p>Miehet nousivat maihin.</p> -<p>Labouise tarttui aasin päitsiin.</p> +<p>Labouise tarttui aasin päitsiin.</p> -<p>"Ja mitä sinä aiot sillä tehdä?" kysyi Maillochon hämmästyneenä.</p> +<p>"Ja mitä sinä aiot sillä tehdä?" kysyi Maillochon hämmästyneenä.</p> -<p>Chicot avasi tällä kertaa toisenkin silmänsä hyvän tuulensa ilmaisuksi. -Koko hänen punainen naamansa punehtui ilosta, kun hän sai sanotuksi:</p> +<p>Chicot avasi tällä kertaa toisenkin silmänsä hyvän tuulensa ilmaisuksi. +Koko hänen punainen naamansa punehtui ilosta, kun hän sai sanotuksi:</p> -<p>"Elä hätäile, siskoseni, minulla on omat kujeeni, minulla."</p> +<p>"Elä hätäile, siskoseni, minulla on omat kujeeni, minulla."</p> -<p>Sitten antoi hän akalle viiden frangin rahan, jonka saatuaan tämä -istuutui maantien-ojan reunalle katsomaan tapahtumain kehitystä.</p> +<p>Sitten antoi hän akalle viiden frangin rahan, jonka saatuaan tämä +istuutui maantien-ojan reunalle katsomaan tapahtumain kehitystä.</p> -<p>Labouise oli parhaalla tuulellansa. Hän nouti pyssyn haapiosta ja +<p>Labouise oli parhaalla tuulellansa. Hän nouti pyssyn haapiosta ja ojensi sen kumppalillensa.</p> <p>"Ampukoon kukin riistansa! Nyt ollaan suuren riistan ajossa, siskoseni, -mutta elä hiidessä seiso niin lähellä, muuten tapat sinä sen jo ensi -laukauksella. Tällaisen lystin pitää kestää jonkun aikaa."</p> +mutta elä hiidessä seiso niin lähellä, muuten tapat sinä sen jo ensi +laukauksella. Tällaisen lystin pitää kestää jonkun aikaa."</p> -<p>Hän vei toverinsa noin neljänkymmenen askeleen päähän uhrikonista, joka -taluttajasta päästyänsä yritti tavoittelemaan heinänpäitä maantien -viereltä. Mutta niin huonoksi oli eläin raukka käynyt, että se horjui -jaloillansa ja näytti kaatuvan itsestänsä.</p> +<p>Hän vei toverinsa noin neljänkymmenen askeleen päähän uhrikonista, joka +taluttajasta päästyänsä yritti tavoittelemaan heinänpäitä maantien +viereltä. Mutta niin huonoksi oli eläin raukka käynyt, että se horjui +jaloillansa ja näytti kaatuvan itsestänsä.</p> <p>Maillochon asetti hitaasti sen seisomaan jaloillensa ja sanoi:</p> <p>"Suolalaukaus korvaan, muista se, Chicot!"</p> -<p>Ja sitten hän laukasi.</p> +<p>Ja sitten hän laukasi.</p> -<p>Pieni kuula kutkutti laiskan aasin pitkiä korvia, niin että eläin alkoi -ravistella niitä vilkkaasti, liikutellen milloin toista, milloin -toista, — vihdoin kumpaakin yht'aikaa päästäksensä tuosta pistoksesta.</p> +<p>Pieni kuula kutkutti laiskan aasin pitkiä korvia, niin että eläin alkoi +ravistella niitä vilkkaasti, liikutellen milloin toista, milloin +toista, — vihdoin kumpaakin yht'aikaa päästäksensä tuosta pistoksesta.</p> -<p>Miehet nauroivat elukan elkeille, että olivat läkähtyä, polkivat jalkaa +<p>Miehet nauroivat elukan elkeille, että olivat läkähtyä, polkivat jalkaa ja kuuristuivat kaksin kerroin naurusta. Mutta akka suuttui ja astui -väliin, selittäen, ett'ei hän tahtonut nähdä luontokappaletta tuolla +väliin, selittäen, ett'ei hän tahtonut nähdä luontokappaletta tuolla tavoin kiusattavan.</p> -<p>"Tuoss'on rahasi takaisin!" tiuskasi hän raivosta tuhisten.</p> +<p>"Tuoss'on rahasi takaisin!" tiuskasi hän raivosta tuhisten.</p> -<p>Labouise uhkasi häntä silloin selkäsaunalla ja näytti jo aikovan kääriä -ylös hihansa.</p> +<p>Labouise uhkasi häntä silloin selkäsaunalla ja näytti jo aikovan kääriä +ylös hihansa.</p> -<p>"Olenko minä sen maksanut vai mitä, häh? No, ole sitten vaiti, akka! -Vai laukaisenko sinullekin latingin liivis alle näyttääkseni, ett'en -tunne mitään?"</p> +<p>"Olenko minä sen maksanut vai mitä, häh? No, ole sitten vaiti, akka! +Vai laukaisenko sinullekin latingin liivis alle näyttääkseni, ett'en +tunne mitään?"</p> -<p>Akka lähti köpittämään tiehensä uhaten ilmoittaa heidät santarmeille. -Ja kotvan aikaa kuulivat he hänen huutavan haukkumasanoja, jotka -kävivät sitä hävyttömämmiksi, mitä etemmäs hän ehti poistua.</p> +<p>Akka lähti köpittämään tiehensä uhaten ilmoittaa heidät santarmeille. +Ja kotvan aikaa kuulivat he hänen huutavan haukkumasanoja, jotka +kävivät sitä hävyttömämmiksi, mitä etemmäs hän ehti poistua.</p> <p>Maillochon ojensi pyssyn toverillensa. "Nyt on sinun vuoros, Chicot!"</p> -<p>Labouise tähtäsi ja laukasi. Aasi sai latingin reisiinsä, mutta kun -haulit olivat niin pieniä ja laukaus ammuttiin niin kaukaa, ei elukka -näyttänyt välittävän niistä enempää kuin paarman puremasta. Se alkoi -vain ankarasti huitoa hännällänsä sekä sääriä että selkää.</p> +<p>Labouise tähtäsi ja laukasi. Aasi sai latingin reisiinsä, mutta kun +haulit olivat niin pieniä ja laukaus ammuttiin niin kaukaa, ei elukka +näyttänyt välittävän niistä enempää kuin paarman puremasta. Se alkoi +vain ankarasti huitoa hännällänsä sekä sääriä että selkää.</p> -<p>Labouise istahti tiepuoleen nauraakseen oikein mahan pohjasta. Sillä -välin latasi Maillochon pyssyn uudelleen niin iloisena kuin jos olisi -hän sen piippuun aivastanut.</p> +<p>Labouise istahti tiepuoleen nauraakseen oikein mahan pohjasta. Sillä +välin latasi Maillochon pyssyn uudelleen niin iloisena kuin jos olisi +hän sen piippuun aivastanut.</p> -<p>Hän astui muutamia askelia lähemmäs ja tähtäsi samaan paikkaan kuin -Labouise äsken. Tällä kertaa hypähti aasi sivulle, koetti potkia ja -käänsi päätänsä. Vihdoinkin juoksi hieman verta tuon kuivan nahan alta. -Latinki oli sattunut syvempään ja teki nähtävästi sangen kipeätä, sillä -nyt lähti aasi pakenemaan, verkkaista, ontuvaa ja katkonaista laukkaa -loivaa rinnettä ylöspäin.</p> +<p>Hän astui muutamia askelia lähemmäs ja tähtäsi samaan paikkaan kuin +Labouise äsken. Tällä kertaa hypähti aasi sivulle, koetti potkia ja +käänsi päätänsä. Vihdoinkin juoksi hieman verta tuon kuivan nahan alta. +Latinki oli sattunut syvempään ja teki nähtävästi sangen kipeätä, sillä +nyt lähti aasi pakenemaan, verkkaista, ontuvaa ja katkonaista laukkaa +loivaa rinnettä ylöspäin.</p> -<p>Molemmat miehet kiirehtivät ajamaan sitä takaa, Maillochon harpaten -pitkillä askelilla, Labouise juosta läähättäen pienen miehen pikku -hölkkää.</p> +<p>Molemmat miehet kiirehtivät ajamaan sitä takaa, Maillochon harpaten +pitkillä askelilla, Labouise juosta läähättäen pienen miehen pikku +hölkkää.</p> -<p>Aasi paralta olivat voimat pian lopussa. Ähkien seisahtui se ja katsoi -hätäytyneenä murhamiesten lähestymistä. Sitten oikaisi se kaulansa ylös +<p>Aasi paralta olivat voimat pian lopussa. Ähkien seisahtui se ja katsoi +hätäytyneenä murhamiesten lähestymistä. Sitten oikaisi se kaulansa ylös ja alkoi kiljua.</p> -<p>Hengästyneenä nosti Labouise pyssynsä. Ja nyt astui hän eläintä vallan -lähelle, sillä häntä ei haluttanut jatkaa enää tätä metsästystä. Kun +<p>Hengästyneenä nosti Labouise pyssynsä. Ja nyt astui hän eläintä vallan +lähelle, sillä häntä ei haluttanut jatkaa enää tätä metsästystä. Kun aasi oli lakannut surullisesti kiljumasta, joka oli kuin elukan -viimeinen avun- ja hädänhuuto, huudahti Labouise, jolla toisinaan oli +viimeinen avun- ja hädänhuuto, huudahti Labouise, jolla toisinaan oli omat tuumansa:</p> -<p>"Halloo, Mailloche siskoni! Joudu auttamaan, niin annamme sille vähän +<p>"Halloo, Mailloche siskoni! Joudu auttamaan, niin annamme sille vähän rohtoja!"</p> -<p>Mailloche avasi väkipakolla elukan suun ammollensa ja silloin pisti -Chicot pyssynsä piipun sen kitaan ikäänkuin olisi hän tahtonut juottaa -sille jotakin lääkettä.</p> +<p>Mailloche avasi väkipakolla elukan suun ammollensa ja silloin pisti +Chicot pyssynsä piipun sen kitaan ikäänkuin olisi hän tahtonut juottaa +sille jotakin lääkettä.</p> -<p>"Kas nyt, siskoni, kaadan minä sille vähän ruton puhdistusroppeja!"</p> +<p>"Kas nyt, siskoni, kaadan minä sille vähän ruton puhdistusroppeja!"</p> -<p>Hän vetäisi liipasinta. Aasi peräysi kolmisen askelta, putosi +<p>Hän vetäisi liipasinta. Aasi peräysi kolmisen askelta, putosi istuallensa, yritti nousta taas jaloillensa ja kaatui vihdoin -kyljellensä ja sulki silmänsä. Koko sen vanha vähäkarvainen ruumis -värisi ja jalat liikkuivat kuin olisi se aikonut juosta. Veri virtasi -sen ikenistä. Pian ei se enää liikahtanut. Se oli kuollut.</p> +kyljellensä ja sulki silmänsä. Koko sen vanha vähäkarvainen ruumis +värisi ja jalat liikkuivat kuin olisi se aikonut juosta. Veri virtasi +sen ikenistä. Pian ei se enää liikahtanut. Se oli kuollut.</p> -<p>Miehiä ei naurattanut. Huvitus oli ollut liian lyhyt, heistä tuntui -kuin olisi heiltä varastettu jotakin.</p> +<p>Miehiä ei naurattanut. Huvitus oli ollut liian lyhyt, heistä tuntui +kuin olisi heiltä varastettu jotakin.</p> -<p>"No, mitäs me nyt näin varhain sille teemme?" kysyi Maillochon.</p> +<p>"No, mitäs me nyt näin varhain sille teemme?" kysyi Maillochon.</p> -<p>"Elähän hätäile, siskoni", vastasi Labouise, "viedään se veneeseen -siksi kunnes ilta hämärtyy. Sitten voimme vähän kujeilla."</p> +<p>"Elähän hätäile, siskoni", vastasi Labouise, "viedään se veneeseen +siksi kunnes ilta hämärtyy. Sitten voimme vähän kujeilla."</p> -<p>Lähdettiin soutamaan haapiota lähirantaan. Aasi-vainaja, joka sai -sijansa keulassa, peitettiin tuoreilla heinillä ja sitten viskausivat -molemmat maleksijat sen päälle ja nukahtivat.</p> +<p>Lähdettiin soutamaan haapiota lähirantaan. Aasi-vainaja, joka sai +sijansa keulassa, peitettiin tuoreilla heinillä ja sitten viskausivat +molemmat maleksijat sen päälle ja nukahtivat.</p> -<p>Puolen päivän aikaan veti Labouise vanhan ja likaisen haapion -salalaatikosta esille litran viiniä, leipää, voita ja raakaa -linnunlihaa. Sitten kävivät toverukset yhdessä aterialle.</p> +<p>Puolen päivän aikaan veti Labouise vanhan ja likaisen haapion +salalaatikosta esille litran viiniä, leipää, voita ja raakaa +linnunlihaa. Sitten kävivät toverukset yhdessä aterialle.</p> -<p>Ja kun ateria oli syöty, nukahtivat he jälleen kuolleen aasin päälle. -Vasta illan hämärtyessä havahtui Labouise, ravisteli toveriansa, joka +<p>Ja kun ateria oli syöty, nukahtivat he jälleen kuolleen aasin päälle. +Vasta illan hämärtyessä havahtui Labouise, ravisteli toveriansa, joka kuorsasi kuin uruilla, ja komensi:</p> -<p>"Hei, siskoni, nyt lähdetään reissuun!"</p> +<p>"Hei, siskoni, nyt lähdetään reissuun!"</p> <p>Maillochon istuutui soutamaan. Hitaasti soutelivat he Seinejokea -ylöspäin, sillä olihan heillä vielä aikaa. Niin liukui haapio kukkivia +ylöspäin, sillä olihan heillä vielä aikaa. Niin liukui haapio kukkivia vesililjoja kasvavien rantamien ohi, jotka tuoksuivat veden kalvoon kuvastuvien rantapihlajain valkeilta kukilta; hiljaa liukui tuo liejun -värinen, vettynyt alus yli lumpeiden suurten, litteiden lehtien, joiden -valkoiset, pyöreät, kulkuisten tavalla halkeavat kukkaiset se taivutti -hetkeksi allensa, vaikka ne haapion ylimentyä taas ennallensa +värinen, vettynyt alus yli lumpeiden suurten, litteiden lehtien, joiden +valkoiset, pyöreät, kulkuisten tavalla halkeavat kukkaiset se taivutti +hetkeksi allensa, vaikka ne haapion ylimentyä taas ennallensa oikesivat.</p> -<p>Tultuansa Eperonin välimuurille, joka erottaa Saint-Germainen metsän +<p>Tultuansa Eperonin välimuurille, joka erottaa Saint-Germainen metsän Lafitten puistosta, lakkasi Labouise soutamasta ja selitti toverilleen -aikomuksensa. Tämä oli Maillochonista niin hauska, että se nauratti -häntä kauvan, vaikka hiljaisesti.</p> +aikomuksensa. Tämä oli Maillochonista niin hauska, että se nauratti +häntä kauvan, vaikka hiljaisesti.</p> -<p>Aasin ruumiin peittona olleet heinät heittivät he jokeen, tarttuivat -elukkaa jaloista kiinni, nostivat sen maihin ja peittivät viidakkoon.</p> +<p>Aasin ruumiin peittona olleet heinät heittivät he jokeen, tarttuivat +elukkaa jaloista kiinni, nostivat sen maihin ja peittivät viidakkoon.</p> <p>Sitten kiiruhtivat he takaisin haapioonsa ja soutivat Lafitten viinitehtaille.</p> -<p>Oli jo vallan pimeä, kun veijarit saapuivat ukko Jules'in luo, joka -harjoitti viinikauppaa ja ravintolaliikettä. Niin pian kuin isäntä -huomasi heidät, tuli hän luo kättelemään ja istuutui heidän pöytäänsä -juttelemaan minkä mistäkin.</p> +<p>Oli jo vallan pimeä, kun veijarit saapuivat ukko Jules'in luo, joka +harjoitti viinikauppaa ja ravintolaliikettä. Niin pian kuin isäntä +huomasi heidät, tuli hän luo kättelemään ja istuutui heidän pöytäänsä +juttelemaan minkä mistäkin.</p> <p>Kun viimeinen vieras oli poistunut noin klo 11 illalla sanoi ukko Jules -iskien silmää Labouiselle:</p> +iskien silmää Labouiselle:</p> -<p>"No, onko teillä mitään ... tuota noin...?"</p> +<p>"No, onko teillä mitään ... tuota noin...?"</p> -<p>Labouise nyökäytti salaperäisenä päätänsä arvellen:</p> +<p>Labouise nyökäytti salaperäisenä päätänsä arvellen:</p> -<p>"Sekä on että ei ole ... kuinka sen ymmärtää."</p> +<p>"Sekä on että ei ole ... kuinka sen ymmärtää."</p> -<p>Ravintolan isäntä tiukkasi edelleen:</p> +<p>Ravintolan isäntä tiukkasi edelleen:</p> -<p>"Harmaita tietysti, eikä ehkä muita kuin harmaita, häh?"</p> +<p>"Harmaita tietysti, eikä ehkä muita kuin harmaita, häh?"</p> -<p>Chicot pisti kätensä pullistuvan liinapaidan alle ja veti korvista -jänikset esille:</p> +<p>Chicot pisti kätensä pullistuvan liinapaidan alle ja veti korvista +jänikset esille:</p> <p>"Kolme frangia pari!"</p> -<p>Syntyi pitkä keskustelu hinnasta. Sovittiin kahdesta frangista -kuudestakymmenestä viidestä sentimista. Ja niin olivat veitikat -päässeet niistä.</p> +<p>Syntyi pitkä keskustelu hinnasta. Sovittiin kahdesta frangista +kuudestakymmenestä viidestä sentimista. Ja niin olivat veitikat +päässeet niistä.</p> -<p>Kun salametsästäjät nousivat lähteäkseen, sanoi ukko Jules, joka koko -ajan oli tarkasti tähystellyt heitä:</p> +<p>Kun salametsästäjät nousivat lähteäkseen, sanoi ukko Jules, joka koko +ajan oli tarkasti tähystellyt heitä:</p> -<p>"Teillä on nähtävästi muutakin, vaikka ette tahdo mainita siitä, häh?"</p> +<p>"Teillä on nähtävästi muutakin, vaikka ette tahdo mainita siitä, häh?"</p> <p>"Paljo mahdollista, mutta ei sinua varten", sanoi Labouise.</p> -<p>"Häh?"</p> +<p>"Häh?"</p> -<p>"Sinä olet kovin koiramainen, sinä!"</p> +<p>"Sinä olet kovin koiramainen, sinä!"</p> -<p>Mutta ukko oli käynyt uteliaaksi.</p> +<p>Mutta ukko oli käynyt uteliaaksi.</p> -<p>"No, sano pois, sinä lihatukki, mitä teillä on! Ehkäpä sovimme +<p>"No, sano pois, sinä lihatukki, mitä teillä on! Ehkäpä sovimme hinnasta."</p> -<p>Labouise oli peljästyvinänsä, katsahti Maillochoniin kuin olisi hän -kysynyt tältä neuvoa silmillänsä ja vastasi sitten hiljaa:</p> +<p>Labouise oli peljästyvinänsä, katsahti Maillochoniin kuin olisi hän +kysynyt tältä neuvoa silmillänsä ja vastasi sitten hiljaa:</p> -<p>"Seikka on seuraava. Olimme piiloutuneet väijyksiin Eperonin luona, kun -näimme erään elukan kulkevan muurin vierustaa ... ensimäisessä, +<p>"Seikka on seuraava. Olimme piiloutuneet väijyksiin Eperonin luona, kun +näimme erään elukan kulkevan muurin vierustaa ... ensimäisessä, vasemmanpuolisessa pensastossa... Mailloche ampua lasautti ... ja elukka -kaatui. Silloin olimme näkevinämme metsävahdin haamun etäämpänä ja -livahdimme tiehemme. Siellä se nyt on. Mutta mikä se on, sitä minä en -tiedä. Mitä kokoon tulee, niin ... suuri se on. Mutta mikä? Jos sen -sanon, niin valehtelen .. ja pettää minä en sinua tahdo, siskoseni, -ymmärräthän sen...? Käsi sydämellä minä sen hennon sanoa."</p> +kaatui. Silloin olimme näkevinämme metsävahdin haamun etäämpänä ja +livahdimme tiehemme. Siellä se nyt on. Mutta mikä se on, sitä minä en +tiedä. Mitä kokoon tulee, niin ... suuri se on. Mutta mikä? Jos sen +sanon, niin valehtelen .. ja pettää minä en sinua tahdo, siskoseni, +ymmärräthän sen...? Käsi sydämellä minä sen hennon sanoa."</p> -<p>Kertomuksesta innostuneena kysyi isäntä:</p> +<p>Kertomuksesta innostuneena kysyi isäntä:</p> -<p>"Entäpä jos se on metsäkauris?"</p> +<p>"Entäpä jos se on metsäkauris?"</p> -<p>"Paljo mahdollista", myönteli Labouise, "voi olla ... mutta -mahdollisesti myöskin joku muu otus, eikö totta? Kauris!... Miksikäs -ei... Mutta minusta oli se vähän tukevampi... Se oli ... tuota noin ... -ehkä naarassarvaan näköinen. Niin, tuota ... en minä tahdo väittää, -että se naarassarvas on ... sitä kun juuri en tiedä, mutta ... paljo +<p>"Paljo mahdollista", myönteli Labouise, "voi olla ... mutta +mahdollisesti myöskin joku muu otus, eikö totta? Kauris!... Miksikäs +ei... Mutta minusta oli se vähän tukevampi... Se oli ... tuota noin ... +ehkä naarassarvaan näköinen. Niin, tuota ... en minä tahdo väittää, +että se naarassarvas on ... sitä kun juuri en tiedä, mutta ... paljo mahdollista se on!"</p> -<p>Isäntä tokaisi intoutuneena:</p> +<p>Isäntä tokaisi intoutuneena:</p> -<p>"Entäpä, jos se on hirvi?"</p> +<p>"Entäpä, jos se on hirvi?"</p> -<p>"Hirvi? Eikö hiidessä...! Hirvi? Ei, hirvi se ei voi olla... Minä en -tahdo pettää ketään! Hirvi se ei ole. Olisinhan minä sen lemmon muuten -nähnyt, mutta kun puita oli edessä... Mutta ei, hirvi se ei sittenkään +<p>"Hirvi? Eikö hiidessä...! Hirvi? Ei, hirvi se ei voi olla... Minä en +tahdo pettää ketään! Hirvi se ei ole. Olisinhan minä sen lemmon muuten +nähnyt, mutta kun puita oli edessä... Mutta ei, hirvi se ei sittenkään ole... Ihan varmaan, hirvi se ei ole!"</p> -<p>"No, mutta miks'ette te tuoneet sitä mukananne?" kysyi isäntä.</p> +<p>"No, mutta miks'ette te tuoneet sitä mukananne?" kysyi isäntä.</p> -<p>"Miksikä? Siksi, että me vast'edes aiomme myydä tavaran kaatopaikalta, -siskoseni. Juuri siksi. Minulla on erityinen noutaja, minulla. Tämä on -kuljeksivinansa siellä täällä, ymmärrätkös? löytää otuksen ... ja -korjaa sen pois, noin ihan tietämättä, ymmärrätkös...? Silloin ei -pyssy-Pentin tarvitse peljätä mitään, ymmärrätkös...? Niin on asia."</p> +<p>"Miksikä? Siksi, että me vast'edes aiomme myydä tavaran kaatopaikalta, +siskoseni. Juuri siksi. Minulla on erityinen noutaja, minulla. Tämä on +kuljeksivinansa siellä täällä, ymmärrätkös? löytää otuksen ... ja +korjaa sen pois, noin ihan tietämättä, ymmärrätkös...? Silloin ei +pyssy-Pentin tarvitse peljätä mitään, ymmärrätkös...? Niin on asia."</p> -<p>Epäillen arveli herkkujen valmistaja:</p> +<p>Epäillen arveli herkkujen valmistaja:</p> -<p>"Mutta ... jos se ei siellä enää olekaan?"</p> +<p>"Mutta ... jos se ei siellä enää olekaan?"</p> -<p>"Mitä siihen tulee", sanoi Labouise kohottaen kättänsä, "niin ... sen -minä vakuutan ja vannon, että se siellä on. Ensimäisessä viidakossa ... -vasemmalla, kuten sanottu. Mutta mikä se on? Sitä minä en tiedä. Että -se olisi hirvi, niinkuin sinä sanot, niin ei. Hirvi se ei ole, sen -uskallan vakuuttaa. Muuten ... niin, mene itse katsomaan, mikä se on. -Vaan 20 frangia paikoillaan se maksaa, siskoseni. Käykö laatuun vai?"</p> +<p>"Mitä siihen tulee", sanoi Labouise kohottaen kättänsä, "niin ... sen +minä vakuutan ja vannon, että se siellä on. Ensimäisessä viidakossa ... +vasemmalla, kuten sanottu. Mutta mikä se on? Sitä minä en tiedä. Että +se olisi hirvi, niinkuin sinä sanot, niin ei. Hirvi se ei ole, sen +uskallan vakuuttaa. Muuten ... niin, mene itse katsomaan, mikä se on. +Vaan 20 frangia paikoillaan se maksaa, siskoseni. Käykö laatuun vai?"</p> -<p>Isäntä empi vielä:</p> +<p>Isäntä empi vielä:</p> -<p>"Etkö sinä voisi tuoda sitä tänne?"</p> +<p>"Etkö sinä voisi tuoda sitä tänne?"</p> <p>Nyt puuttui Mailloche puheeseen:</p> <p>"Hiiteen kaikki riidat. Jos se on kauris, maksaa se 50 frangia, mutta -jos se on naarassarvas, saat maksaa siitä 70. Sellaiset ovat käyvät +jos se on naarassarvas, saat maksaa siitä 70. Sellaiset ovat käyvät hinnat."</p> -<p>Nyt teki isäntä päätöksensä:</p> +<p>Nyt teki isäntä päätöksensä:</p> -<p>"No, menköön! 20 frangia, siitä olemme siis sopineet."</p> +<p>"No, menköön! 20 frangia, siitä olemme siis sopineet."</p> -<p>Ja sitten lyötiin kättä siitä asiasta.</p> +<p>Ja sitten lyötiin kättä siitä asiasta.</p> -<p>Isäntä otti kassalaatikosta neljä suurta viiden frangin rahaa, jotka +<p>Isäntä otti kassalaatikosta neljä suurta viiden frangin rahaa, jotka heti katosivat toisen veijarin taskuun.</p> -<p>Labouise nousi ylös, joi lasinsa pohjaan ja lähti. Ovella hän sentään -kääntyi ostajaan päin selittäen:</p> - -<p>"Hirvi se ei ole, sen vakuutan. Mutta mikä? Ja että se siellä vielä on, -siitä olen myöskin varma. Ell'et mitään löydä, saat rahasi takaisin!"</p> - -<p>Ja sitten katosivat veijarit pimeään yöhön.</p> - -<p>Ilonsa osoitukseksi kaupan johdosta iski Maillochon, joka käveli -toverinsa jäljessä, tätä useampia kertoja nyrkillänsä selkään.</p> - - - - - - - - - - -<pre> - - - - - -End of Project Gutenberg's Valittuja novelleja II, by Guy de Maupassant - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VALITTUJA NOVELLEJA II *** - -***** This file should be named 44946-h.htm or 44946-h.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/4/4/9/4/44946/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: +<p>Labouise nousi ylös, joi lasinsa pohjaan ja lähti. Ovella hän sentään +kääntyi ostajaan päin selittäen:</p> - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. +<p>"Hirvi se ei ole, sen vakuutan. Mutta mikä? Ja että se siellä vielä on, +siitä olen myöskin varma. Ell'et mitään löydä, saat rahasi takaisin!"</p> +<p>Ja sitten katosivat veijarit pimeään yöhön.</p> -</pre> +<p>Ilonsa osoitukseksi kaupan johdosta iski Maillochon, joka käveli +toverinsa jäljessä, tätä useampia kertoja nyrkillänsä selkään.</p> +<div>*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44946 ***</div> </body> </html> |