diff options
Diffstat (limited to '44946-8.txt')
| -rw-r--r-- | 44946-8.txt | 4157 |
1 files changed, 0 insertions, 4157 deletions
diff --git a/44946-8.txt b/44946-8.txt deleted file mode 100644 index 13abf26..0000000 --- a/44946-8.txt +++ /dev/null @@ -1,4157 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Valittuja novelleja II, by Guy de Maupassant - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Valittuja novelleja II - -Author: Guy de Maupassant - -Translator: Kasimir Leino - -Release Date: February 17, 2014 [EBook #44946] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VALITTUJA NOVELLEJA II *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -VALITTUJA NOVELLEJA II - -Kirj. - -Guy de Maupassant - - - -Ranskasta suomentanut Kasimir Leino. - - -Kansan Novellikirjasto 12. - - - -Helsingissä 1907, -Suomalainen kustannusosakeyhtiö Kansa. - -Savonlinnassa, -O.-Y. Savolaisen kirjapainossa 1907. - - - -SISÄLLYS: - -Perhe-elämää -Neitsyt Blanchette ja hänen poikansa -Kaksi ystävää -Keväällä -Nuoranpätkä -Pelastunut -Aasi - - - - -PERHE-ELÄMÄÄ. - - -Neuillyn höyryraitiovaunut olivat jo sivuuttaneet Maillotin portin -ja kiitivät nyt eteenpäin sitä pitkää puistotietä, joka vie alas -Seine-joelle. Vaunuja vetävä pieni veturi antoi varoitusmerkkejä -mahdollisten esteiden välttämiseksi, puhalsi ulos liikaa höyryä, -huohotti kuin juoksusta hengästynyt ihminen ja veturin pistonit -aikaansaivat sellaisen hätäisen äänen kuin juostessa toisiinsa -kalkahtava pari rautaisia sääriä. - -Kesäillan raskas helle laskeusi tiellekin, jolla aivan tyyneestä -ilmasta huolimatta pelmusi valkea, liidunsekainen, sakea ja -tukehduttava pöly ja tarttui hikiseen ihoon, kertyi silmien soppiin ja -tunkeusi aina keuhkoihin saakka. - -Siellä täällä seisoskeli kansaa talojen portilla hengittämässä raitista -ilmaa. - -Vaunujen kaikki akkunat olivat avatut ja akuttimet hulmusivat nopean -vauhdin aikaansaamasta vedosta. Muuten ei sisällä vaunuissa monta -henkeä ollut, sillä lämpiminä päivinä vetäytyvät ihmiset mieluummin -n.k. imperiaalille eli etu- ja takasillalle. Olipahan vain muutamia -lihavia, räikeäpukuisia etukaupungin rouvia, jotka korvaavat hienouden -puutteensa aiheettomalla ylhäisyydellä, samoin eräitä väsyneitä, -kasvoiltansa kellertäviä virkamiehiä, joiden vartalot näyttivät -kutistuneilta ja joilta toinen hartia -- ahkeran kirjoitustyön vuoksi --- oli jäänyt hieman ylemmäksi toista. Heidän levottomissa ja -alakuloisissa kasvoissansa näkyi vielä tuoreita jälkiä taloudellisista -huolista, alituisesta rahanpuutteesta ja pitkällisistä toiveista, jotka -auttamattomasti olivat pettäneet. Kaikki kuuluivat he siihen tuiki -kuluneiden kurjien raukkojen lukuisaan joukkoon, joka nipin napin -tulee toimeen vähäisissä, aivan pienten puutarhain ympäröimissä -etu-kaupunkilais-huviloissansa Pariisin maailmankaupunkiin liittyvän -"ruukkumaiseman" keskellä. - -Oven luona istui lyhyt, paksu ja pulleanaamainen herra, jonka vatsa -riippui harallaan olevien jalkojen välissä, puettuna mustaan pukuun, -kunnialegioonan nauha napinlävessä ja keskusteli pitkän ja laihan -herrasmiehen kanssa, joka hamppukankaasta tehdyssä, likaisessa -puvussansa ja vanhassa panamahatussansa näytti melkein epäilyttävältä. -Lyhyt paksu herra puhui verkallensa ja empien, niin että hän toisinaan -kuulosti melkein änkyttävän; tämän nimi oli hra Caravan, joka palveli -ensimäisenä kirjurina meriasiain ministeristössä. Hänen puhetoverinsa -oli eräs entinen terveys-upseeri eli tutkinnon suorittamaton -kauppalaivalääkäri, joka vanhoilla päivillänsä oli asettunut asumaan -Courbevoien laiteille, missä hän auttoi köyhää kansaa niillä vähäisillä -lääkeopillisilla tiedoilla, jotka hänellä vielä oli jäljellä -seikkailurikkaan elämänsä ajoilta. Nimeltänsä oli hän Chenet ja esitti -itsensä "tohtoriksi". Hänen siveellisistä käsitteistänsä kulki -arveluttavia juoruja. - -Hra Caravan taas oli elänyt virkamiehen tavallista elämää. -Kolmekymmentä vuotta oli hän säännöllisesti matkustanut joka aamu -virastoonsa tätä samaa tietä ja tavannut samalla tunnilla samoissa -paikoissa samat henkilöt, jotka kiiruhtivat työtoimistoihinsa; ja joka -ilta palasi hän taas takaisin samaa tietä, kohdaten samat naamat, -joiden hän oli nähnyt vähitellen vanhenevan. - -Joka päivä osti hän kuparilantilla sanomalehtensä Saint-Honoren -etukaupungin nurkassa, hankki sitten pari aamiais-voileipää ja kiiruhti -ministeristöön melkein vangiksi ilmoittautuvan rikollisen naamalla. -Pulpettinsa ääreen hiipi hän ahdistunein sydämin ja alinomaa peljäten -saavansa jonkun muistutuksen jostakin laiminlyömisestä, mihin hän ehkä -oli tehnyt itsensä syylliseksi. - -Mitään käännettä ei hänen yksitoikkoisessa elämässänsä ollut koskaan -tapahtunut eikä häntä muut asiat liikuttaneet kuin virasto-asiat, -virka-ylennykset ja lahjapalkkiot. Sekä ministeristössä että kotona -perheensä keskuudessa -- hän oli nainut erään köyhän virkatoverin -tyttären -- puhui hän ainoastaan virastansa. Jokapäiväisen, koneellisen -ahertamisen kautta oli hänen sielunsa kutistunut niin, ettei siihen -mahtunut muita ajatuksia, toiveita tai unelmia kuin ne, mitkä olivat -suoranaisessa yhteydessä viraston kanssa. - -Mutta eräs karvas seikka turmeli kaikki hänen virkamies-ilonsa. -Viraston päällikön ja hänen apulaisensa paikkoja oli näet ruvettu -täyttämään meriväen komisaarioilla tahi "läkkisepillä", kuten näitä -hopeisten kalunainsa vuoksi oli ruvettu kutsumaan; tätä selitti hän -äänekkäästi joka iltapäivä päivällispöydässä vaimollensa, jota asia -niinikään harmitti ja jolle hän tahtoi todistaa sen olevan ilmeistä -vääryyttä, että ministeristövirkoja Pariisissa täytettiin laivastoon -kuuluvilla henkilöillä. - -Hän oli vanhentunut huomaamattansa, sillä koulusta oli hän ilman -vaihtelevampaa ylioppilas-aikaa siirtynyt virastoon; erotus oli vain -se, että hän koulussa oli peljännyt järjestystä valvomaan määrättyjä -toverejansa ja nyt eli alinomaisessa arkuuden tilassa viraston -päällikköjen takia. Jo näiden kamari-itsevaltiaiden kynnykselle -tullessa tunsi hän vapisevansa kiireestä kantapäähän asti; tämä -alituinen pelonalaisuus taas teki hänen käytöksensä kömpelöksi samalla -kuin se nöyristi hänen ryhtinsä ja sai hänet hermostuneesti -änkyttämään. - -Pariisista ei hän tuntenut enempää kuin sokea, joka koiransa -taluttamana joka päivä kulkee samaa tietä paikoillensa; lukiessansa -sanomalehdestä uutisia merkillisimmistä tapahtumista ja -häväistysjutuista piti hän niitä satumaisina tarinoina, joita -vilkkaammat ihmiset olivat keksineet huvittaaksensa pikku virkamiehiä. -Järjestyksen miehenä ja luonnostansa vanhoillisena, vaikkakin puolueen -ulkopuolella eläen, vihasi hän kaikkia "uutuuksia" ja hyppäsi -tavallisesti yli koko valtiollisen osaston, joka vissin puolueen -lahjomassa sanomalehdessä tietysti, oli vääristelty. Kävellessänsä -iltapäivällä Champs-Elyséen puistokäytävää, katseli hän kävelijäin -taajoja joukkoja ja vaunujen vierivää virtaa kuin kaukaisia, outoja -maita vaeltava matkailija. - -Palveltuansa tänä vuonna umpeen laissa määrätyt 30 virkavuotta oli hän -uudenvuodenpäivänä saanut kunnialegioonan ristin, joka näissä -sotilasmaisiksi laitoksiksi käyneissä virastoissa oli tullut -välttämättömäksi kehoitukseksi näille viheriään pöytään naulituille, -surkuteltaville rangaistusvangeille sen pitkällisen ja kauhistavan -orjuuden tähden, jota virallisesti kutsutaan "uskolliseksi -palvelukseksi". Vasta tämä kunnian osoitus, joka oli antanut hänelle -uuden, korkeamman käsityksen omasta kyvystä, oli voinut muuttaa hänen -elintapojansa. Entiset juovikkaat housunsa ja kirjavat liivinsä oli hän -siitä alkaen kerrassaan hyljännyt ja käytti nyt ainoastaan mustia -housuja ja pitkää takkia, jonka napinlävessä hänen leveä kunnianauhansa -näytti paremmalta. Nyt muisti hän joka aamu ajaa partansa, puhdistaa -kyntensä huolellisesti, muuttaa liinavaatteita joka toinen päivä j.n.e. -tehden tämän kaiken kunnioituksesta sovinnaisuuden vaatimuksia ja sitä -kansallista ritarimerkkiä kohtaan, jota hän nyttemmin kantoi. Lyhyesti -sanoen: seuraavasta päivästä alkaen esiytyi hra Caravan uutena, -siistittynä, mahtavana ja alentuvaisena ihmisenä. Kotona hän puhui -kaikissa mahdollisissa tilaisuuksissa "rististänsä". Ja siinä määrässä -oli hänen ylpeytensä lisääntynyt, ett'ei hän enää kärsinyt nähdä -toisenlaisia "nauhoja" muiden napinreijissä. Vieraiden maiden oudot -kunnian-merkit saivat hänet melkein raivoon; "niitä ei pitäisi -sallittaman kantaa Ranskassa", sanoi hän. Ja erityisesti harmitteli hän -tästä tohtori Chenetille, jonka hän joka päivä tapasi raitiovaunussa ja -aina joku toisenlainen nauha rinnassa, milloin valkea, milloin sininen, -milloin keltainen tahi vihreä. - -Näiden herrojen välinen keskustelu, joka alkoi Riemuportilta ja kesti -Neuillyyn saakka, käsitteli muuten aina samoja asioita. Tänään niinkuin -usein ennenkin puhuivat he ensin niistä moninaisista, paikallisista -epäkohdista, jotka harmittivat heitä kumpaakin ja joita Neuillyn -maistraatti ei ryhtynyt korjaamaan. Sitten siirtyi hra Caravan puhumaan -sairauksista ja taudeista, kuten lääkärin kanssa keskustellessa melkein -aina käy ja toivoi täten saavansa häneltä jonkun tiedon murusen -ilmaiseksi taikka onnistui hänen ehkä hienosti menettelemällä saada -aikaan täydellinen maksuton neuvottelu, jos lääkäri ei vain huomannut -hänen aiettansa. Viime aikoina oli näet hänen äitinsä terveys -alkanut käydä arveluttavaksi. Tuon tuostakin sai hän pitkällisiä -tainnoskohtauksia eikä suostunut hoidattamaan itseänsä, vaikka olikin -jo 90-vuotias. - -Hra Caravan tuli aina liikutetuksi ajatellessansa äitinsä korkeaa ikää -ja sanoi aina "tohtori" Chenetille: "ettehän liene monta sellaista -tapausta tavannut ammatissanne?" Tyytyväisenä hän silloin hykerteli -käsiänsä, ei juuri sen vuoksi, että hän välttämättä olisi halunnut äiti -parkansa ikuistuvan tässä maailmassa, vaan enemmän hyvänä takeena hänen -oman elämänsä pituudesta. - -"Niin", jatkoi hän, "meidän suvussamme ollaan pitkä-ikäisiä. Sen vuoksi -olenkin varma siitä, että elän sangen vanhaksi, ellei tapaturmaa satu." - -Tohtori Chenet heitti häneen säälivän katseen. Sitten tarkasteli hän -hetkisen naapurinsa punakkaa naamaa, paksua niskaa, velttojen ja -lihavien jalkojen välissä riippuvaa, pulleaa vatsaa ja koko tuota -sairalloisesti pöhöttynyttä, halvaukselle altista virkamiesruumista; -vihdoin siirsi hän harmahtavaa panamahattuansa hieman ylemmäs ja sanoi -ivallisesti: - -"Elkää olko siitä varma, kunnon ystäväni; äitinne on vanhaa, vankkaa -tekoa, mutta tehän olette kohoa hyytelöä!" - -Nämä sanat sattuivat ja hra Caravan vaikeni. - -Tällä välin oli raitiovaunu saapunut sille pysäkille, jossa heidän oli -poistuttava. Molemmat herrat astuivat alas vaunuista ja tohtori Chenet -pyysi ystävänsä juomaan lasin vermuttia Globe-kahvilaan, joka oli juuri -vastapäätä ja muutenkin heidän tavallinen ravintolansa. Vanhana -ystävänä tervehti isäntä tulijoita ojentaen heille kaksi sormea -tiskillä olevien pullojen ylitse; sen jälkeen menivät he -dominonpelaajien luo, jotka olivat istuneet paikoillansa päivällisistä -asti. Vastattuansa tavalliseen kysymykseen: mitä uutta kuuluu? -juttelivat he hetkisen, kunnes pelaajat taas ryhtyivät jatkamaan -keskeytynyttä peliänsä. Herrat toivottivat "hyvää yötä" ojentaen -kätensä pelaajille, jotka ylöskatsahtamatta kättelivät heitä ja niin -poistuivat he kotiinsa myöhäiselle päivällis-aterialle. - -Hra Caravan asui pienessä kaksikerroksisessa talossa Courbevoien torin -varrella, jonka alakerrassa oli parturitupa. Hänen huoneustoonsa kuului -pari kamaria, ruokasali ja keittiö eikä muuta. Näissä suojissa -vaelsivat usein korjatut tuolit ympäri sen mukaan kuin tarvis vaati; -rva Caravanin aika meni näitä huoneita siistiessä, sillävälin kuin -12-vuotias tytär Maria Lovisa ja 9-vuotias poika Filip August -juoksentelivat katuojia myöten korttelin poikaviikarien kanssa. - -Yläkertaan oli hra Caravan sijoittanut äitinsä, jonka ahneus oli -naapurein kesken tunnettu ja jonka tavaton laihuus oli antanut aihetta -sukkeluudelle: "häntä luodessaan oli hyvä Jumala ollut yhtä saita kuin -ämmä itse." Aina oli vanhus pahalla tuulella eikä kulunut päivääkään, -ettei hän aikaansaanut riitoja ja hermostuttavia kohtauksia. -Akkunastansa sätti hän portaillansa seisovia naapureita, kuljeskelevia -maatavarain kaupustelijoita, kadunlakaisijoita ja katupoikia, jotka -taas kostivat seuraamalla vanhuksen jäljessä -- niin pian kuin tämä -näyttäysi kadulla -- ja rähisemällä hänen ympärillänsä: "eläköön -noita-akka!" - -Pienikasvuinen, normandialainen palvelustyttö, joka muuten oli -uskomattoman hölmistynyt, hoiti taloutta ja makasi yönsä vanhuksen -luona yläkerrassa ollakseen saapuvilla, jos mitä sattuisi tapahtumaan. - -Kotiin tultuansa tapasi hra Caravan vaimonsa tietysti siistimässä -huoneita, joka olikin hänen ehtymätön intohimonsa; tällä kertaa -kiilloitti hän flanellilapulla talon verrattain autioissa suojissa -löytyvien mahonki-tuolien selkänojia. Hän käytti aina ohkaisia -vaatesormikkaita ja monivärisillä nauhoilla koristettua -myssypäähinettä, joka aina oli vinossa toisella korvallisella. -Kaikille, jotka sattuivat tapaamaan rouvan pesemässä permantoa, -harjaamassa vaatteita, tomuttamassa huonekaluja tahi puuhaamassa -pyykkiammeen ääressä, sanoi hän aina tähän tapaan: - -"Minä en ole rikas ja, kuten näette, asumme me sangen yksinkertaisesti, -mutta siisteys on minun ylellisyyteni ja se on mielestäni yhtä hyvä -kuin mikä muu ylellisyys tahansa." - -Itsepäisen, käytännöllisen älynsä avulla oli hänestä tullut miehensä -ohjaaja kaikessa. Joka ilta oli heillä ensin ruokapöydässä ja sitten -maata ruvettaessa pitkiä keskusteluja hra Caravanin virka-asioista; -vaikka rouva olikin parikymmentä vuotta nuorempi miestänsä, niin uskoi -tämä itsensä hänelle kuin rippi-isälle, jonka neuvoa kaikessa -noudatetaan. - -Sievä ei hän ollut koskaan ollut; nyttemmin oli hän ruma, -lyhytkasvuinen ja laiha. Se vähä, mitä hänellä mahdollisesti voi olla -naisellisia suloja, jotka taitava ompelijatar ehkä olisi voinut saada -esille, hupeni tykkänään hänen huonosti leikattujen pukujensa peittoon. -Aina näyttivät hänen hameensa istuvan vinossa ja sitä paitse oli -hänellä piintynyt tapa alinomaa kynsiskellä itseänsä milloin mistäkin, -välittämättä ensinkään läsnäolijoista. Ainoa koriste, jota hän kantoi, -oli kirjavilla, lukuisilla nauhanpätkillä koristettu myssy. - -Nähtyänsä miehensä tulevan kotiin, nousi rouva ylös, suuteli häntä -poskille ja kysyi: - -"Muistitkos käydä Potinin luona, ystäväni?" - -Hra Caravan vajosi masentuneena istumaan: neljännen kerran oli hän -unhottanut toimittaa tämän hänelle uskotun asian. - -"Sehän on vallan kirottua, vallan kirottua!" huudahti hän. "Vaikka -mietin sitä päiväkauden, niin unhottui se minulta illan tullen -kuitenkin." - -Huomatessansa, että mies oli vilpittömästi pahoillansa, koetti rouva -lohduttaa häntä sanoen: - -"No, ehkäpä sinä muistat sen huomenna paremmin. Mitäs muuten kuuluu -uutta ministeristöön?" - -"Niin, tosiaankin! Suuri uutinen: taas on eräs läkkiseppä nimitetty -päällikön apulaiseksi." - -Rouva kävi ihan vakavaksi. - -"Missä osastossa?" - -"Ulkomaisten tilausten toimistossa." Rouva harmistui. - -"Ramonin sijalle siis! Juuri siihen virkaan, jossa tahtoisin nähdä -sinut! Entäs Ramon? Siirrettiin eläkkeelle?" - -"Aivan niin, eläkkeelle!" sopersi hra Caravan. Rouva vimmastui niin, -että myssy soljahti alas kaulalle. - -"Silloin on kaikki lopussa eikä siinä talossa enää ole sinulla mitään -tekemistä. Ja mikä tuon herrasmiehen nimi on?" - -"Bonassat." - -Rouva otti esille Meriväen kalenterin, joka hänellä aina oli käsillä ja -alkoi etsiä siitä: "Bonassat. Toulonissa. Syntynyt 1851. Oppilas 1871. -Alakomisaario 1875. Mutta onko hän koskaan ollut merillä tuo hra -Bonassat?" - -Tämän kysymyksen johdosta kirkastui hra Caravanin katse ja häntä alkoi -naurattaa sisällisesti, niin että pullea vatsansa hyppi. - -"Aivan saman verran kuin Balin ... vallan saman verran kuin hänen -päällikkönsä Balin!" - -Nauraen yhä makeammin toisti hän vielä vanhan sukkeluuden, jolla hän -kerran oli saanut koko viraston nauramaan: - -"Meritse heitä ei saa lähettää tarkastamaan Point-du-Jourin -laivasto-satamaa, sillä meritauti heidät höyryaluksella tavoittaisi!" - -Mutta rva Caravania tämä ei naurattanut. Hän pysyi vakavana eikä -näyttänyt kuulleen koko sukkeluutta. Sitten mutisi hän leukaansa -hiljallensa raappien: - -"Jospa meillä vain olisi joku edusmies vallassamme! Sillä jos eduskunta -saisi tietää, kuinka ministeristön neljän seinän sisässä nykyään -menetellään, niin lentäisi ministeri tuoliltansa kuin..." - -Samassa kuului rappusista melua, joka keskeytti hänen lauseensa. -Katuojaretkiltänsä palasivat Maria Lovisa ja Filip August, tyrkkien ja -potkien toisiansa juostessansa ylös rappusia. Äiti hyökkäsi tuimana -heidän kimppuunsa, tarttui kumpaakin käsipuolesta ja viskasi lapset -sisään ravistaen heitä voimakkaasti. - -Niin pian kuin nämä huomasivat isänsä, riensivät he hänen luoksensa. -Hän piti heitä hellästi ja kauvan syliinsä suljettuina, istahti -tuoliin, nosti heidät polvillensa ja alkoi lörpötellä heidän kanssansa. - -Poika oli kampaamaton, yltäpäätä likainen, pikku nallikka, joka näytti -sangen heikkopäiseltä. Tyttö oli jo äitinsä kuva, puhui niinkuin hän, -toisti hänen sanojansa ja apinoipa hänen liikkeitänsäkin. Hänkin oli -kysyvinänsä: "Mitä uutta ministeristöön kuuluu?" ja isä vastasi -iloisesti: - -"Niin, katsos, setä Ramon, joka kerran kuukaudessa käy syömässä -päivällistä meillä, ei enää saapune tänne, tyttöseni. Hänen sijallensa -on nimitetty uusi alapäällikkö!" - -Tyttönen kohotti silmänsä ja katsoi isäänsä lausuen pikkuvanhan -säälillä: - -"Taas on siis yksi mennyt ohitsesi, isä!" - -Isä lakkasi nauramasta eikä vastannut tähän muistutukseen mitään; -johtaaksensa puheen toiselle tolalle kääntyi hän vaimonsa puoleen, joka -nyt puhdisti akkunoita. - -"Äiti voi kai hyvin tuolla yläkerrassa?" - -Rva Caravan lakkasi työstänsä, kääntyi päin, siirsi niskaan lipuneen -myssynsä paikoilleen ja sanoi vapisevin huulin: - -"Niin, puhukaamme vain äidistäsi! Tänään on hän taas kauniisti -käyttäytynyt! Ajattelehan, että kun parturin vaimo tästä -alakerrasta ... minun poissaollessani ... tuli lainaamaan meiltä -tärkkelyspakettia, niin ajoi äitisi hänet suorastansa ulos haukkuen -häntä kerjäläis-akaksi. Mutta sitten sai hän itse kuulla kunniansa -minulta! Tietysti tekeysi hän aivan kuuroksi, kuten hänen tapansa on, -aina kun hänelle totuuksia sanotaan, mutta tiedänhän minä hänellä -olevan yhtä hyvät korvat kuin minullakin: se on vain hänen kujeitansa. -Paras todistus siitä on, että hän kapusi takaisin yläkertaan sanaakaan -virkkamatta." - -Hra Caravaniin vaikutti tämä niin kiusallisesti, ettei hän puhunut -mitään; palvelustyttö tuli samassa ilmoittamaan, että pöytä oli -katettu. Silloin otti hra Caravan luudan varren, joka tätä tarkoitusta -varten aina oli nurkassa, ja koputti kolme kertaa kattoon antaaksensa -merkin äidille. Sitten menivät he saliin, missä nuorempi rva Caravan -vanhusta odotellessa ammensi liemi-annokset valmiiksi. Mutta vanhus ei -tullutkaan alas ja liemi alkoi jo jäähtyä. Toiset rupesivat syömään ja -kun liemi oli syöty, odotettiin häntä jälleen. Rouvaa tämä jo harmitti; -hän viskoi vihansa puolisonsa ylitse. - -"Näin tekee hän aivan tahallansa. Ja sinä taas pidät tietysti hänen -puoltansa." - -Kahden tulen väliin joutuneena ei hra Caravan tiennyt mitä vastata, -vaan lähetti vihdoin Maria Lovisan kysymään mummolta, miksi hän -viivytteli. Ja sitten istui hän ja odotti alaspäin katsellen, sillä -välin kuin hänen vaimonsa harmistuneena kilisti veitsellänsä lasin -laitaan. - -Ovi aukesi samassa ja tyttönen palasi yksin takaisin hengästyneenä ja -kalpeana. - -"Mummo makasi lattialla," sanoi hän huohottaen. - -Hra Caravan hypähti ylös, viskasi ruokaliinansa pöydälle ja juoksi ylös -rappusia, joilta kuului hänen pitkien, nopeiden askeltensa kaiku; -vakuutettuna siitä, että tämä taas oli anopin keksimiä kujeita, -kohautti rouva olkapäitänsä koko ilmoitukselle, mutta seurasi -verkallensa sentään miehensä jäljessä. - -Mummo makasi pitkällänsä keskellä lattiaa, kasvot permantoon -käännettyinä, ja kun hra Caravan käänsi hänet seljällensä jäi hän -siihen rojottamaan yhtä liikkumattomana, keltaisine, kuivine -kurttuisine kasvoinensa, silmät ummessa, huulet tiviisti suljettuina ja -koko tuo laihan kuiva ruumis jäykistyneenä vallan tunnottomaksi. - -Caravan polvistui hänen viereensä ja vaikeroi: - -"Voi äiti raukkaa, voi minun poloista äiti-raukkaani!" - -Kun rouva oli tarkastanut häntä vähän aikaa, selitti hän lyhyesti: - -"Muori on taas saanut pyörtymyskohtauksen, siinä kaikki! Mutta sen on -hän tehnyt riistääksensä meiltä ruokarauhan, ole varma siitä!" - -Yhdessä kantoivat he mummon sänkyyn ja riisuivat pitovaatteet hänen -yltänsä. Sitten ryhtyivät he kolmen hengen -- hra ja rva Caravan sekä -palvelustyttö -- häntä hieromaan. Mutta kaikista näistä ponnistuksista -huolimatta ei muori tullut tajullensa. - -Silloin lähetti hra Caravan palvelustytön -- Rosalien -- noutamaan -tohtori Chenetiä. Tämä asui Suresnesiin päin vievällä rantakadulla, -joka oli jotenkin kaukana. Odotus kävi siis pitkälliseksi. - -Vihdoinkin hän saapui, tutki vanhuksen tilaa, tunnusteli häntä, -kuunteli hengitystä ja ilmoitti: - -"Hän on kuollut!" - -Hra Caravan kumartui vainajan ylitse ja ratkesi itkeä nyyhkyttämään, ja -suuteli kiihkeästi äitinsä kangistuneita kasvoja; ja niin runsaita -surun kyyneliä vuodatti hän, että nämä suurina vesipisaroina tippuivat -vanhuksen poskille ja otsalle. - -Rva Caravan teki kaikki, mitä sovinnaiset tavat miniältä tällaisissa -surutapauksissa voivat vaatia: hän seisoi puolisonsa takana, voihkaili -heikosti ja hieroi itsepintaisesti silmiänsä. - -Turvonnein kasvoin, harva tukka epäjärjestyksessä ja todellisen surunsa -rumentamana nousi hra Caravan äkkiä ylös: - -"Mutta oletteko varma, tohtori, oletteko ihan varma siitä, että hän on -kuollut?" - -Tohtori Chenet lähestyi nopeasti uudelleen vainajaa, ja tutki sitä -ammattimiehen taitavalla nokkeluudella ikäänkuin liikemies -kauppatavaraansa kiittäessänsä. - -"Katsokaa itse, ystäväni, katsokaa silmiä!" Samassa nosti hän -silmäluomia ja silloin paljastui hänen sormensa alta muorin katse ... -entinen muuttumaton katse ... ainoastaan silmäterä oli ehkä hieman -laajempi kuin ennen. Caravaniin vaikutti tämä sysäyksenä rintaan ja hän -tunsi koko ruumiinsa värisevän. - -Chenet nosti jäykistynyttä käsivartta, koetti avata muorin -yhteenpuristettuja sormia ja tiuskasi harmistuneena ikäänkuin olisi -joku syyttänyt häntä valheesta: - -"Tai katsokaa tätä kättä? Olkaa huoletta! Tällaisessa tapauksessa en -ole vielä koskaan erehtynyt!" - -Caravan heittäysi ryvettyneenä jälleen ruumiin yli ja itki melkein -ulisemalla. Ollen itkevinänsä hänkin, puuhaili rouva vainajan sängyn -vieressä: ensin nosti hän yöpöydän lähemmäs, peitti sen ruokaliinalla, -nosti sille neljä kynttilää, sytytti ne palamaan, otti uunipeilin takaa -puksipuun oksan, täytti erään pikku lautasen tavallisella vedellä, kun -ei ollut vihkivettä saapuvilla, laski oksan tälle lautaselle ja asetti -sen vihdoin yöpöydälle kynttiläin väliin. Hetkisen mietittyänsä heitti -hän siihen vielä hyppysellisen suolaa arvatenkin siinä uskossa, että -tämä oli jonkunlaista ehtoollispyhitystä. - -Suoritettuansa nämä tavanmukaiset välttämättömyydet, joilla vainajaa -aina oli muistettava, jäi hän liikkumattomana seisomaan paikallensa. -Tohtori, joka oli auttanut häntä näissä toimituksissa, kuiskasi hänelle -hiljaa: - -"Meidän täytyy saattaa hra Caravan täältä pois!" - -Rouva nyökkäsi myöntymykseksi, lähestyi yhä polvillansa nyyhkivää -puolisoansa ja nosti häntä toisesta käsivarresta samalla kuin hra -Chenet tarttui toiseen. - -Ensin istuttivat he hänet tuoliin; rouva suuteli häntä otsalle ja -moitti häntä lempeästi. Tohtori yhtyi häneen ja koetti kehoittaa häntä -lujuuteen, rohkaisemaan mielensä ja alistumaan sallimuksen tahtoon, -ihmetellen että mies voi kovan onnen sattuessa noin tyyten menettää -miehuutensa. Sitten tarttuivat molemmat uudellensa häneen kiinni ja -kantoivat hänet pois. - -Alas vietäessä vaikeroi hän vallan uupuneena kuin suuri lapsi, nyyhkien -suonenvedontapaisesti, käsivarret velttoina ja jalat raukeina. -Koneellisesti jalkojansa muutellen astui hän toisten kannattamana alas -rappusia tietämättä, kuinka hän alas tuli. - -Sitten istuttivat he miesparan samaan nojatuoliin, jossa hänen aina oli -tapansa istua aterioidessa ja jonka kohdalla vielä oli häneltä äsken -kesken jäänyt liemilautanen lusikoinensa. Tähän jäi hän hievahtamatta -istumaan tuijottaen viinilasiinsa ja muuten niin masentuneena, ettei -hänellä ollut ainoatakaan selväjärkistä ajatusta. - -Rva Caravan puhutteli sitten tohtoria eriksensä kysellen mitä -muodollisuuksia hänen vielä oli noudatettava, ja tiedustellen muita -tähän tapaukseen kuuluvia asioita. Tohtori Chenet näytti ensin -odottavan jotakin, mutta otti sitten hattunsa ja hyvästeli ilmoittaen -samalla, ett'ei hän vielä ollut syönyt päivällistä. - -"Mitä? Ettekö te ole vielä syönyt päivällistä?" huudahti rouva. "Jääkää -toki meille päivälliselle, hra tohtori, jääkäähän toki! Tarjoomme mitä -meillä sattuu itsellämme olemaan. Että meille ei ruoka nyt oikein -maista, sen suonette anteeksi!" - -Mutta tohtori kieltäysi estellen. - -"Kuinka? Jääkää toki. Tällaisissa tapauksissa on hauskaa nähdä ystäviä -ympärillänsä. Ja ehkäpä voitte te saada mieheni hieman rohkaistumaan. -Hänen täytyy välttämättä tointua ja voimistua!" - -Tohtori kumarsi ja laski jälleen lakkinsa pois: - -"Siinä tapauksessa minä jään, arvoisa rouva", sanoi hän. - -Rouva antoi höpertyneelle Rosalielle muutamia käskyjä, istuutui itsekin -pöytään, oli syövinänsä ja ilmoitti tahtovansa pitää seuraa -"tohtorille". - -Jäähtyneen liemen jälkeen, jota hra Chenet pyysi toistamiseen, -tarjottiin jotakin sipulilta tulevaa "satakertaa", jota rouvakin hieman -maistoi. Tohtorin mielestä oli se erinomaista. - -"Eikö totta?" hymyili emäntä kääntyen miehensä puoleen: "Ota nyt -sinäkin tätä vähäisen, Alfred, että on edes jotakin vatsassasi. Muista, -että sinulla on pitkä yö edessäsi!" - -Tottelevaisena ojensi tämä lautasensa ja vallan yhtä tottelevaisena -olisi hän mennyt heti levolle, jos vaimo vain olisi käskenyt häntä, -sillä hän näytti vastustelematta ja empimättä tekevän kaikki, mitä -käskettiin. Hän söi. - -Tohtori otti itse kolme kertaa eteensä ja rva Caravan söi niinikään -melkoisen kämpäleen, nieleskellen sen alas erityisesti harkitulla -välinpitämättömyydellä. - -Kun palvelustyttö toi makaronikulhon, mutisi tohtori: - -"Tuopa näyttää mainiolta, hiisi vie!" - -Rouva jakoi siitä kaikkien lautasille, myöskin lapsille, jotka tällä -välin olivat vapaasti ryypiskelleet viiniä ilman vettä ja potkiskelivat -toisiansa pöydän alla. - -Tohtori muistutti suuren Rossinin mieltymystä tähän italialaiseen -ruokalajiin: - -"Kuulkaas, sehän sointuu runoksi", sanoi hän; "joku voisi alkaa runonsa -esim. tähän tapaan: 'Niin maestro Rossini ja oiva macaroni' j.n.e." - -Muut eivät kuunnelleet hänen sukkeluuksiansa. Rouva, joka äkkiä oli -käynyt miettiväiseksi, ajatteli tapauksen kaikkia mahdollisia -seurauksia. Hra Caravan kiersi sillä aikaa kuulia leivästä ja laski ne -sitten riviin pöydälle, katsellen niitä tuhmana kuin epatto. Sitäpaitse -näytti hän kärsivän polttavaa janoa, koskapa hän alinomaa vei -viinilasin huulillensa. Ajatukset, jotka odottamaton tapaus ja siitä -johtuva suru jo äsken oli pimittänyt, menettivät nyt viimeisetkin -älynsiteensä ja kuulustivat vapaina hyrisevän ympäri koko ruumiin ... -juuri alkavan ruoansulatuksen raskaassa huumauksessa. - -Tohtori Chenet joi muuten kuin sieni ja näytti huomattavasti päihtyvän. -Myöskin rouvassa näkyi tavattomampia hermokohtauksia seuraava -vastatila: hän kävi vilkkaaksi, puheliaaksi ja tunsi päätänsä hiukan -huimaavan, vaikka hän ei ollutkaan juonut muuta kuin vettä. - -Hra Chenet oli ruvennut kertomaan erinäisistä kuolemantapauksista, -jotka hänen mielestänsä olivat olleet hauskoja. Tässä Pariisin -etu-kaupungissa (Neuillyssä), jonka asukkaat enimmäksensä ovat -maaseudulta kotoisin, huomaa talonpoikain välinpitämättömyyttä kuolemaa -ja vastakuollutta vainajaa kohtaan, vaikkapa tämä olisikin -asianomaisten oma isä tai äiti, samoin sitä kunnioituksen puutetta ja -itsetiedotonta raakuutta kuolleiden suhteen, joka on niin yleinen -maaseudulla, mutta Pariisissa aivan harvinainen. - -"Viime viikolla esimerkiksi", kertoi hän, "kutsuttiin minut erääseen -taloon Puteauxin kadun varrella. Minä riennän sinne, tapaan sairaan jo -kuolleena ja kuolinvuoteen ympärillä koko perheen, joka par'aikaa -kaikessa rauhassa tyhjensi edellisenä päivänä vainajan oikullisesta -käskystä ostettua anisettipulloa." - -Rouva Caravan, joka nyt mietti perintö-osuutta, ei kuunnellut häntä; -hra Caravan taas, jonka aivot olivat vallan tyhjät, ei olisi ymmärtänyt -mitään, vaikka olisi kuunnellutkin tohtorin puheita. - -Vihdoin tarjottiin kahvia, sangen väkevää kahvia, jonka piti olla kuin -"lohdutusta surun vaivaan". Sitä tyhjennettiin konjakin kanssa useampia -kuppeja ja jokaiselta kupilta hohtivat posket entistänsä punaisempina, -mutta sekavia aivoja se ei juuri selvittänyt. - -Äkkiä valtasi tohtori koko pullon kaataaksensa piiskaryypyt -itsekullekin. Keskustelu kuoli pois ja kaikki kolme huhtoivat kaulansa -tuolla kellertävällä siirapilta näyttävällä, sokeroidulla konjakilla. -Nyt alkoivat he olla lämpimiä ja kylläisiä, ja tunsivat itsessänsä -tuota eläimellistä tyytyväisyyttä jonka alkohooli-juomat, päivällisten -päälle nautittuina, ehdottomasti herättävät meissä. - -Lapset olivat nukahtaneet ja Rosalie saattoi ne levolle. - -Koneellisesti totellen sitä juovuttamisvaistoa, joka kaikille -onnettomille on niin ominainen, joi hra Caravankin useampia laseja -konjakkia. Hänen silmänsä alkoivat omituisesti loistaa. - -Tohtori nousi ylös ja aikoi poistua. Ottaen ystäväänsä käsivarresta -sanoi hän: - -"Kas niin, tule nyt kanssani kävelemään! Raitis ilma tekee sinulle -hyvää... Surujansa täytyy koettaa haihduttaa!" - -Caravan totteli nöyrästi, otti hattunsa ja keppinsä ja lähti. -Käsikynkässä astelivat ystävykset alas Seine-joelle päin taivaan -tähtikirkkaana kimmeltäessä. - -Miellyttävät tuoksut täyttivät lempeän, öisen ilman, sillä kaikissa -läheisissä puutarhoissa loistelivat kukkaset täydessä kukoistuksessansa -ja päivällä uinahtaneet lemut virkosivat ja elpyivät illan tullen, -sekottuen hämärissä tohahteleviin, keveihin tuulenhenkäyksiin. - -Leveä puistotie oli autio ja hiljainen. Kahden puolen tietä paloivat -kaasulamput, joiden kaksoisrivit ulottuivat aina riemuportille saakka. -Pariisista, joka kuumoitti etäällä punertavassa hohteessa, kuului -sentään kaamea humu. Oli kuin olisi kuulunut lakkaamaton, hiljainen -rummun-pärinä, ja siihen vastasi toisinaan etäällä kulkevan junan -vihellys, jonka päästi joku täyttä vauhtia ... pääkaupunkia kohti ... -kiitävä veturi taikka yön pimeydessä ... tätä vastaan tuleva ja merelle -päin rientävä juna. - -Illan raitis tuulenhenki, joka äkkiä lehahti ystävyksiä vastaan, -vaikutti näihin niin voimakkaasti, että tohtori hieman hoiperteli ja -hra Caravan tunsi sen huumauksen vain lisääntyvän, jota hän oli -kärsinyt jo päivällisistä saakka. Hän kulki kuin unessa turtunein -mielin, raukeana ja jonkunlaisen siveellisen tylstymisen tilassa, joka -esti häntä tuntemasta mitään kipua ja melkein täytti hänen mielensä -mielihyvän tunteella, jota luonnon lempeät lemut vielä lisäsivät. - -Sillalle tultuansa kääntyivät he oikealle, jolloin joelta puhaltava -raitis tuulahdus miellyttävästi hyväili heidän kasvojansa. Levollisena -ja mahtavana virtaili se korkean poppelikujanteen takana. Tähdet -kuvastuivat sen välkkyvään kalvoon ... näyttivät ikäänkuin -uiskentelevan virtaa alaspäin. Hieno, vaalea usvaharso, joka lepäsi -joen toisella rannalla, toi heidän keuhkoihinsa kosteuden tunteen ja -hra Caravan pysähtyi äkkiä paikoillensa säpsähtäen tuota omituista joen -hajua, joka herätti hänessä vanhoja muistoja. - -Äkkiä oli hän näkevinänsä äitinsä elämässä niitä aikoja, jolloin hän -oli vielä lapsi ja konttasi koti-talon edustalla kaukana Picardiessä -katsellen, kuinka äiti pesi vaatteita vähäisessä purossa, joka juoksi -heidän puutarhansa läpi. Hän oli kuulevinansa tämän pyykkikartun -kapseen maalaishiljaisuudessa ja äidin äänen, joka huusi: "Alfred, -tuopas vähän lisää suopaa!" Nyt tunsi hän saman jokihajun, saman -kosteasta maasta nousevan usvanhajun ja samat notkoista käyvät uhot, -joiden omituinen tuoksu oli jäänyt haihtumattomasti hänen muistoonsa; -nyt kun hänen äitinsä juuri oli kuollut, piti tämän muiston siis -hänessä uudistuman! - -Ankaran surun valtaamana pysähtyi hän jäykistyneenä eikä voinut -liikahtaa paikoiltansa. Oli kuin salama olisi äkkiä valaissut häntä -kohdanneen onnettomuuden koko laajuudessansa. Tuo joen haihtuva -henkäys, joka oli kohdannut häntä, heitti hänet alas lieventymättömien -murheiden pimeään kuiluun. Hän tunsi sydämensä silpoutuvan -ajatellessaan ainaista eroa äidistänsä. Oli kuin olisi suru leikannut -hänet keskeltä kahtia ja koko hänen muistossa uudistuva nuoruutensa -jälleen kuolon kitaan hävinnyt. Kaikki entisyys oli lopussa, kaikki -lapsuuden muistot olivat haudatut eikä löytynyt ketään, joka olisi -voinut jutella hänen kanssansa menneistä ajoista, ihmisistä, jotka hän -oli lapsuudessaan tuntenut, kotiseudusta, hänestä itsestänsä siinä -ympäristössä ja kaikista niistä pikkuseikoista, jotka liittyivät hänen -entiseen elämäänsä. Osa hänen olemustansa oli lakannut olemassa -olemasta ... ja pian kai teki kuolema lopun toisestakin puoliskosta. - -Ja vainajien haamut alkoivat vaeltaa hänen sisäisten silmiensä ohitse. -Hän näki "mammansa" nuorempana, kuluneissa puvuissa, joita tämä oli -käyttänyt niin kauvan, että ne näyttivät ihan kuuluvan hänen -persoonaansa. Hän oli näkevinänsä hänet tuhansissa eri kohtauksissa, -jotka jo muuten olivat häipyneet hänen mielestänsä, sellainen ilme -kasvoissa, joka hänellä ennen oli ollut, hänen liikkeensä ja tapansa, -hän oli kuulevinansa hänen piintyneitä päähänpistojansa, hänen -äänenpainonsa ja suuttumuksensa, hän erotti hämärissä hänen kasvojensa -kurtut, hänen laihojen sormiensa liikkeet ja kaikki nuo vanhat tutut -asennot, joissa hän ei enää koskaan voinut äitiänsä nähdä. - -Tarttuen kiinni tohtoriin ratkesi hän jälleen nyyhkyttämään. Hänen -jalkansa vapisivat, koko hänen lihava ruumiinsa hytkyi ja vaikeroiden -änkytti hän: - -"Voi minun äitiäni, voi minun poloista äitiäni, voi, poloista äiti -parkaani!" - -Hänen kumppalinsa, joka ei ollut vielä selvennyt hänkään ja uneksi -saada päättää iltansa eräässä tutussa paikassa, missä hänen oli tapana -salaa pistäytyä, kävi yhäti uudistuvien surun purkausten vuoksi jo -kärsimättömäksi, jonka tähden hän istutti ystävänsä joen rannalle ja -meni tiehensä muka "erästä sairasta katsomaan". - -Caravan itki kauvan yksinänsä. Kun kyyneleet vihdoin ehtyivät ja koko -hänen kärsimyksensä oli niin sanoaksemme juossut vetenä pois, tunsi hän -itsensä jälleen keveämmäksi, tyynemmäksi ja äkkiä vallan rauhalliseksi. - -Kuu oli tällä välin noussut ja valkasi taivaan rannan hiljaisella -valollansa. Suuret poppelipuut seisoivat siinä suorina, hopeanhohde -lehdissänsä, ja usva tuolla tasangolla väikkyi kuin hiljaa virtaileva -lumiharso. Joen kalvossa ei enää tuikkinut tähtösiä, vaan välkkyi sen -pinta nyt kuin raakunkuori ja joleana vieri se tasaista kulkuansa. -Silloin tällöin karehtivat aamutuuloset sen kalvossa. Ilma oli lempeä -ja tuuli tuntui tuoksuvan. Veltto raukeus näytti vallanneen uinaavan -maan. Hra Caravan hengitti ahnaasti yön suloista lempeyttä, hengitti -syvään ja olipa kuin olisi yliluonnollinen, raitis rauha ja lohdutus -jälleen tuntunut koko hänen olennossansa. - -Kuitenkin koetti hän taistella tätä valtavaa hyvinvoinnin tunnetta -vastaan. Useita kertoja toisteli hän: voi äiti parkaa, voi poloista -äiti parkaani! Mutta turhaan koetti hän enää pakottaa itseänsä -itkemään, kuten hänen, rehellisen miehen, oikeudentunto oikeastaan -olisi vaatinut. Se ei enää onnistunut. Eikä hän enää tuntenut edes -tuskaa muistellessaan samoja asioita, jotka äsken olivat saattaneet -hänet sellaisen liikutuksen valtaan. - -Silloin päätti hän nousta ylös ja lähti verkkaisin askelin -tallustelemaan kotiin päin, kietoen tyvenen luonnon rauhallisen -välinpitämättömyyden vaipan yllensä. Lohdutettuna ja vastoin tahtoansa -levollisena hän palasi takaisin. - -Sillalle tultuansa huomasi hän viimeisen, juuri liikkeelle lähtevän -raitiovaunun palavan lyhdyn ja sen takana Globe-kahvilan valaistut -akkunat. - -Hän tunsi halun saada kertoa tapahtumasta jollekin tuttavalle, herättää -tässä osanottoa ja kiinnittää itseensä tämän huomion. Vääntäen kasvonsa -murheellisiksi, avasi hän kahvilan oven ja lähestyi tiskiä, jonka -takana isäntä aina istui. Hän toivoi, että hänen tulonsa tekisi -vaikutuksen, että kaikki nousisivat ylös, rientäisivät häntä vastaan -ojennetuin käsin ja kyselisivät: no, mitä on tapahtunut? Mutta kukaan -ei hänen surullisesta hahmostansa välittänyt. Silloin nojasi hän -kyynärpäänsä tiskiä vastaan, vei molemmat kätensä otsaansa ja huokasi: - -"Voi Jumalani, voi Jumalani!" - -Isäntä katsahti jo häneen. - -"Ettekö voi hyvin, hra Caravan?" kysyi hän. - -"Kiitos kysymästä, rakas ystäväni", sanoi tämä, "en minä voi pahoin, -mutta äitini on juuri kuollut!" - -"Ohhoh!" sanoi isäntä hajamielisesti ja kun eräs etäämpänä istuvista -vieraista huusi: "pukki olutta!" vastasi hän tälle kovalla äänellä: -"aivan oikein, pukkihan se oli!" Ja niin kiiruhti hän huutajan luo -olutpukin kanssa jättäen hra Caravanin hämmästykseensä. - -Tuonoiset dominon pelaajat istuivat vielä vajonneina peliinsä, jota he -olivat jatkaneet päivällisistä asti. Caravan lähestyi nyt näitä -aikeessa onkia heiltä hieman osanottoa surussansa. Mutta kun kukaan ei -huomannut häntä, täytyi hänen itsensä alottaa: - -"Tiedättekö, että minua on kohdannut suuri onnettomuus!" sanoi hän. - -Kaikki kolme pelaajaa nostivat päänsä irroittamatta siltä katsettansa -pelinappuloista. - -"No, mitä on siis tapahtunut?" - -"Äitini on juuri kuollut!" - -"Elä hiidessä!" sanoi eräs koettaen näyttää sääliväiseltä. Toinen -heistä ei keksinyt mitä sanoisi, vaan pudisti päätänsä ja vihelsi -heikosti. Kolmas vaipui jälleen katselemaan pelilautaa ikäänkuin olisi -hän ajatellut: - -"Eikö muuta!" - -Caravan odotti jotakin sydämellistä sanaa. Mutta tällaisesta -vastaanotosta ei hän välittänyt, vaan meni tiehensä harmistuneena siitä -penseydestä, millä toverit voivat kohdella ystävänsä tuskaa, joka tällä -hetkellä kuitenkin oli niin lievää laatua, ettei hän sitä oikeastaan -enää tuntenutkaan. - -Hän oli samassa jälleen ulkona. - -Yöröijyssänsä odotti rouva Caravan häntä kotiin tulevaksi, istuen -matalalla tuolilla avatun akkunan ääressä, ja mietti vainajan jälkeistä -perintö-osuutta. - -"Riisu vain yltäsi", sanoi hän, "voimmehan jutella sängyssäkin." - -Hra Caravan katsahti ylös. - -"Mutta ... tuolla ylhäällä ... ei siis ole ketään." - -"Anteeksi, Rosalie on siellä nytkin ... mutta voithan kolmen aikana -mennä hänen sijallensa, kunhan ensin nukut hiukan." - -Hra Caravan piti alusvaatteet varalta yllänsä, solmi silkkiliinan -päänsä ympäri ja kömpi sitten vaimonsa viereen ... hurstien väliin. - -Kotvan istuivat he siinä äänettöminä. Rouva mietti. - -Tähänkin aikaan vuorokaudesta oli hänellä punaisella nauhalla -koristettu myssy päässä, joka muuten istui vinossa toisella -korvallisella, kuten hänen myssynsä tavallisesti aina olivat. - -Äkkiä kääntyi hän ukkoonsa päin sanoen: - -"Tiedätkö, onko äitisi tehnyt mitään testamenttia?" - -Caravan epäröi hetken aikaa. - -"Minä ... minä ... en sitä usko", sanoi hän, "ei, testamenttia hän ihan -varmasti ei ole tehnyt." - -Rouva katsahti ukkoansa silmiin ja sanoi hiljaisella harmistuneella -äänellä: - -"Mutta sehän on arvotonta. Kymmenen vuoden kuluessa olemme me nyhtäneet -itsemme paljaiksi hänen tähtensä ja elättäneet häntä. Tahtoisinpa -tietää, tokko sisaresi olisi tehnyt samoin meidän sijassamme? Enkä -totisesti olisi minäkään viitsinyt sitä tehdä, jos olisin tiennyt, -millä tavalla hän meitä palkitsee! Häpeä hänen muistollensa! Aiot kai -sanoa, että onhan hän maksanut edestänsä. Olkoonpa vain! Mutta lasten -hellyyttä ei rahalla makseta! Kiitollisuuden täytyy osoittautua siinä, -että asianomainen tekee testamentin kuoltuansa. Niin oikeat ihmiset -menettelevät. Mitä minulla nyt on vaivojeni ja ikävyyksieni palkkioksi? -Kyllä tämä on siivoa!" - -Caravan parka koetti useita kertoja keskeyttää häntä: - -"No, mutta ... kuulehan toki, rakas ystäväni, minä pyydän ... minä -rukoilen sinua!..." - -Vihdoin tyyntyi rouva kuitenkin, otti tavallisen äänensä ja sanoi: - -"Huomen-aamulla varhain pitää meidän ilmoittaa tästä sisarellesi." - -Hra Caravan säpsähti. - -"Tietysti, senhän olisin vallan unhottanut. Heti herättyäni sähkötän -minä hänelle." - -Mutta silloin keskeytti rva Caravan hänet äänellä, joka ilmaisi hänen -ennakolta miettineen kaikki: - -"Ei, lähetä se vasta klo 10-11 aikana, jotta ehdimme saada kaikki -järjestykseen ennen hänen tuloansa. Charantonista tänne tarvitsee hän -vähintäin kaksi tuntia. Sanomme esim., ettet sinä pökerryksissäsi -muistanut ilmoittaa asiasta aikaisemmin. Siten saamme hiukan aikaa -siistiytyä." - -Caravan löi otsaansa sillä hätäytyneellä äänellä, millä hän aina -puhui virastonsa päälliköstä, jonka edessä hän aina vapisi ... -ajatuksissansakin: - -"Ja täytyyhän minun ilmoittaa siitä ministeriöönkin!" - -"Mitä varten? Tällaisissa tapauksissa annetaan aina anteeksi, jos -moiset asiat sattuvatkin unhottumaan. Usko sinä minua eläkä lähetä -virastoon mitään ilmoitusta. Päällikkösi ei voi siitä muistutusta -tehdä ... ja silloinhan sinä olet tuottanut hänelle vähän harmia!" - -"Aivan oikein," myönsi Caravan, "sillä ole varma siitä, että hän -suuttuu pois jäämisestäni. Se oli mainio ajatus, siinä olet oikeassa. -Kun minä myöhemmin ilmoitan hänelle, että äitini on kuollut, niin saa -hän pitää suunsa kiinni." - -Ihastuneena tähän pilantekoon hykersi ministeristön kirjuri käsiänsä -ajatellessansa, millä naamalla hänen päällikkönsä kuulisi tuon -ilmoituksen. - -Rouva Caravan joutui yhä hajamielisemmäksi huolten johdosta, joita -hänen näytti olevan vaikea ilmaista miehellensä. Vihdoin teki hän -päätöksensä: - -"Lahjoittihan äitisi sinulle kerran heilurikellonsa vai kuinka? -Tarkoitan sitä, jossa tyttönen pelaa kuulapeliä." - -Caravan koetti muistella ja sanoi sitten: - -"Niin ... niin kyllä ... siitä on jo kauvan aikaa, kun hän sanoi, -että ... jo meille tullessaan sanoi hän: tuon kellon saat sinä, Alfred, -jos minua oikein hoidat!" - -Rouva Caravan tunsi itsensä rauhallisemmaksi ja hänen katsantonsa -kirkastui. - -"Mutta siinä tapauksessa on parasta, näetkö, että noudamme sen tänne -hetipaikalla. Sillä jos sisaresi ehtii saapua, ei hän ehkä anna sitä -meille." - -"Niinkö todellakin luulet?" kysyi toinen empien. - -Rouva näytti suuttuvan. - -"Luulen mitä luulen! Mutta jos se kerran on täällä ... -asuntosuojissamme, niin ... tehty on aina tehty. Silloin on kello -meidän! Sama on oikeastaan laita sen lipastonkin (= piirongin), jonka -päällä on marmorilaatta ... muistathan? Sen hän taas lupasi minulle, -ollessaan kerran hyvällä tuulella. Voimmehan noutaa senkin samalla, -vai?" - -Ukko ei näyttänyt olevan oikein taipuvainen tähän puuhaan. - -"Tiedätkö, rakas ystäväni, että siten otamme suuren edesvastauksen -niskoillemme?" - -Rouva kääntyi häneen vimmastuneena. - -"Vai niin! Todellakin! Aina olet sinä yhtäläinen, Alfred. Ennen -antaisit sinä lastesi kuolla nälkään kuin liikuttaisit pikku sormeasi. -Kun hän kerran on antanut lipaston minulle, niin meidänhän se silloin -on, luulisin? Ja ellei sisaresi tyydy siihen, niin olkoonpa hyvä ja -sanokoon siitä minulle! Minä vähät sinun sisarestasi! Kas niin, -menkäämme nyt yläkertaan, niin tuomme sieltä alas, mitä äiti on meille -määrännyt." - -Väristen ja kukistettuna kömpi hra Caravan sängystänsä ja aikoi vetää -housut jalkaansa, kun rouva ehkäisi sen. - -"Mitä varten sinä pukeutuisit? Mene vain alusvaatteisillasi; ei sinun -kylmä tule. Minä ainakin menen sellaisena kuin olen!" - -Molemmat läksivät liikkeelle yöpukimissansa, hiipivät hiljaa ylös -rappusia, avasivat varovasti oven ullakko-kamariin, missä ainoastansa -nuo neljä palavaa kynttilää näyttivät vartioivan muorin kuolinunta, -sillä Rosalie oli nukahtanut ja kuorsasi nojatuolissa, sääret -hajallansa, kädet ristissä helmassa, pää kallellansa ja suu puoleksi -ammollansa. - -Hra Caravan otti kellon rautauunin reunalta. Se oli noita omituisen -kömpelöitä koriste-esineitä, joita keisarikauden tyylillä on paljo -omallatunnollansa. Nuori tyttönen kullatusta pronssista ja erilaisia -kukkasia hiuksissansa piti kädessänsä kuulamaljaa, jonka kuula toimitti -heilurin virkaa. - -"Anna se minulle," sanoi rouva Caravan, "ja ota sinä tuo marmoorilaatta -kantaaksesi." - -Mies parka totteli huohottaen ja saikin ankarain ponnistusten jälkeen -laatan toiselle hartiallensa. - -Sitten lähti pariskunta laskeutumaan jälleen alakertaan. Caravanin -täytyi kumartua ovessa taakkansa vuoksi ja sitten astui hän vapisevin -askelin portaita alas; rouva kulki takaperin edellä valaisten tietä -toisessa kädessänsä olevalla kynttilällä ja kantaen kuulakelloa -toisessa. - -Alas päästyänsä huokaisivat he helpoituksesta. - -"Kas niin, nyt on pahin taakka jo alhaalla, menkäämme noutamaan -loppuja," sanoi rouva. - -Mutta lipaston laatikot olivat mummon vaatteita täynnä; nämä olivat -siis ensiksi piilotettavat johonkin. - -Rouva sai äkkiä hyvän päähänpiston: - -"Meneppäs alas ja tuo se puukirstu, joka on siellä eteisessä. Se ei -maksa kahtakaan frangia... Sen voimme asettaa tähän vaatekirstuksi." - -Caravan teki kuten käskettiin. Sitten ryhdyttiin ahtaamaan vaatteita -siihen. - -Yksitellen nosteli hän laatikoista kaikki mummo paran koristeet, -liinavaatteet, pitsi-kalvostimet, kaulukset, alusvaatteet j.n.e. ja -laski ne samassa järjestyksessä kirstuun, jottei Caravanin sisar, rva -Braux, seuraavana päivänä epäilisi mitään. - -Kun tämä oli toimitettu, kantoi aviopari alas ensin laatikot ja sitten -itse lipaston. Kauvan miettivät he, ennen kuin sopivat siitä, missä se -parhaimmalta näyttäisi. Vihdoin tuli päätökseksi, että se oli -asetettava makuukamariin, akkunain väliin, vuodetta vastapäätä. - -Ja kun lipasto oli siirretty määrättyyn paikkaansa alkoi rva Caravan -latoa laatikkoihin omia liinavaatteitansa. "Kuulakello" sai sijansa -salin uunin reunalla. Yhdessä tarkastivat he sitten, miltä se nyt siinä -näytti. Molemmat olivat varsin tyytyväisiä tarkastuksensa tulokseen. - -"Se näyttää erittäin sievältä!" sanoi rouva. - -"Erittäin sievältä!" toisti herra. - -Nyt menivät he jälleen levolle. Rouva sammutti kynttilän ja pian -nukkuivat kaikki sekä ylä- että alakerran asukkaat. - -Oli jo täysi päivä, kun hra Caravan havahtui ja avasi silmänsä. Alussa -oli hän vallan pyörällä päästänsä, niin että hänen täytyi ponnistaa -ajatuskykyänsä muutamien minuuttien aikana, ennenkuin muisti mitä oli -tapahtunut. Samassa tunsi hän sysäyksen rinnan kohdalla, jolloin hän -hypähti ylös sängystä ja tunsi olevansa melkein itkemäisillänsä. - -Hän meni nopeasti yläkertaan, missä Rosalie yhä nukkui tuonoisessa -asennossaan eikä nähtävästi ollut herännytkään koko yönä. Hän käski -tytön mennä tavallisiin aamutoimiinsa ja sytytti uudet kynttilät -yöpöydälle, kun entiset olivat ehtineet palaa loppuun. Sitten katseli -hän äitiänsä, vaipuen syviin mietteisiin, jos näin tahdomme nimittää -sitä helppohintaista uskonnollis-filosoofista rihkamaa, jolla älyltänsä -keskinkertaiset ihmiset tavallisesti kuolemaa ajattelevat. - -Mutta samassa kuuli hän vaimonsa kutsuvan häntä ja kiiruhti jälleen -alakertaan. Rva Caravan oli tehnyt luettelon kaikesta, mitä hänen sinä -aamupäivänä piti toimittaa ja ojensi sen miehellensä. - -Kovin pelästyneenä luki tämä luettelon läpi. - -1. On ilmoitettava kuolemantapaus viranomaisille Neuillyssä. - -2. On toimeenpantava laillinen lääketieteellinen tarkastus. - -3. On tilattava ruumiskirstu. - -4. On käytävä pastorinkansliassa. - -5. On käytävä hautaustoimistossa. - -6. On tilattava hautajaiskortteja. - -7. On käytävä notarion luona. - -8. On vietävä sähkösanoma rva Brauxille. - -Hra Caravan tempasi hattunsa ja syöksi ulos. - -Tällävälin oli tieto tapahtumasta levinnyt naapurein keskuudessa, jotka -alkoivat saapua katsomaan ruumista. - -Tämän johdosta oli alakerrassa ollut tuima kohtaus parturin ja hänen -vaimonsa välillä juuri kun eräältä herrasmieheltä oli parta ajettava. - -Parturin vaimo, joka oli istunut sukankudelma kädessä, oli arvellut: - -"Niin, niin, taas on siis eräs tämän elämän jättänyt! Saita hän ainakin -oli, jottei toista sellaista löytyne; enkä minä hänestä totisesti ole -koskaan pitänyt, mutta täytyneehän kaikissa tapauksissa mennä häntä -katsomaan." - -"Joutavia!" oli parturi siihen murissut saippuoidessansa erään leukaa. -"Ainoastaan naiset keksivät tuollaisia velvollisuuksia. Ei siinä kyllä -että katkeroitetaan toistensa elämää, kun ollaan elävien kirjoissa, -vaan vielä pitää vainajiakin häiritä." - -Hämillensä joutumatta oli lempeä vaimo vastannut miehensä murinaan: - -"Minun täytyy mennä tuonne yläkertaan ... minä en voi olla sitä -tekemättä. Jo aamusta asti on minulla ollut se tunne. Ellen saa nähdä -häntä, kiusaisi se minua koko elämäni ijän. Mutta niinpian kuin olen -nähnyt, miltä hän näyttää, saan minä rauhani takaisin." - -Parturi oli kohauttanut olkapäitänsä ja sanonut tuttavallisesti -herrasmiehelle, jonka poskia hän juuri oli ajamassa: - -"Myönnättehän tekin, että noilla lemmon naisilla on aina konstikkaita -päähänpistoja! Minä en vain ottaisi askeltakaan mennäkseni ruumista -katsomaan, en!" - -Vaimo, joka oli kuullut nämäkin sanat, ei ollut keksinyt vastata muuta -kuin: - -"Niin se nyt kerran on!" - -Samalla laski hän kudelman parturituvan tiskille ja meni ylös Caravanin -luo. - -Siellä tapasi hän pari muuta naapurinvaimoa juttelemassa rva Caravanin -kanssa, joka kertoi heille yksityisseikkoja kuolemantapauksesta. - -Yhdessä lähtivät naiset sitten ullakkokamariin katsomaan ruumista. -Kaikki neljä astuivat sisään hiipivin askelin, ripsauttivat kukin -vuorostansa suolavettä vainajan lakanoille, polvistuivat hänen -edessänsä, tekivät ristin mutisten jotakin rukouksentapaista, nousivat -jälleen seisoallensa ja katselivat silmät suurina ja suu puoli-avoimena -vielä kotvan vainajaa, jota miniä nenäliinansa suojassa oli -epätoivoisin nyyhkytyksin surevinansa. - -Kun rva Caravan sattumalta kääntyi pois päin, näki hän Maria Lovisan ja -Filip Augustin seisovan paitasillansa kamarin ovella ja uteliaasti -katselevan tätä kohtausta. Samassa unhotti äiti teeskennellyn surunsa, -syöksi käsi ojona heidän kimppuunsa ja tiuskasi uhkaavalla äänellä: - -"Menettekö siitä tiehenne, senkin kakarat!" - -Kun hän kymmenen minuuttia myöhemmin palasi jälleen ylös muutamien -muiden naapurinvaimojen kanssa ja taas oli tehnyt kaikki tarpeelliset -toimitukset s.o. ravistanut puksipuun oksaa vainajan ylitse, -ollut rukoilevinansa ja itkevinänsä, näki hän taas lasten -seisovan ullakkokamarin ovella. Silloin antoi hän -- omantuntonsa -rauhoittamiseksi -- näille aika nuhteet; mutta seuraavalla kerralla ei -hän enää heistä välittänyt. Uuden tulokasryhmän mukana seurasivat aina -lapsetkin, polvistuivat muiden lailla ja tekivät ylipäänsä samoin kuin -näkivät äitinsä tekevän. - -Iltapäivällä alkoi katselijain luku jo vähetä. Vihdoin ei enää tullut -ketään. Rva Caravan meni jälleen huoneisiinsa laittamaan kaikki -valmiiksi hautajaisia varten. Vainaja jäi siis yksin. - -Ullakkokamarin akkuna oli auki. Helteinen ilma virtasi sisään -tomupilvien mukana. Nuo neljä kynttilää paloivat häilyvin liekein -liikkumattoman ruumiin vieressä. Lakanoilla, kasvoilla, suljetuilla -silmäluomilla ja kapeilla käsillä juoksenteli kärpäset ikäänkuin -olisivat ne tutkiskelleet, milloin heidän aikansa tuli. - -Lapset olivat jälleen hälvenneet kaupungille omille retkillensä. Pian -tapasivat he joukon kumppaneita, joista varsinkin tytöt näyttivät -kehittyneemmiltä käsittämään elämän salaisuuksia, koskapa aikaisten -tavalla kysyivät: - -"Mummosi on siis kuollut?" - -"On ... eilen illalla." - -"Millainen on hän ruumiina?" - -Maria Lovisa selitti ja kertoi kynttilöistä ja puksipuun oksasta ja -vainajan ulkonäöstä. Kuulijat kävivät yhä uteliaammiksi ja tahtoivat -hekin mennä "ruumista katsomaan". - -Tyttö valitsi ensimäiseen osastoon viisi tyttöä ja kaksi poikaa, jotka -olivat suuremmat ja rohkeammat kuin toiset. Sitten käski hän kaikkien -riisua kenkänsä pois porstuassa ja sukkasillansa hiipi tämä joukkokunta -taloon ja siitä ylös rappusia ... vallan hiljaa kuin hiiret. - -Vainajan huoneeseen tultuansa teki Maria Lovisa vallan samalla tavalla -kuin oli nähnyt äitinsä tekevän. Juhlallisen näköisenä vei hän kaikki -sängyn viereen, polvistui, teki ristinmerkin, oli höpöttävinänsä -jotakin, nousi ylös, pirskoitti vettä ja oli äkkiä ratkeavinansa -itkemään pitäen pientä nenäliinaansa silmien edessä; tällä välin olivat -lapset kaikki lähestyneet pelokkaina ja seisoivat nyt uteliaina -vainajan ympärillä huomattavasti huvitettuina tästä uudesta -näytelmästä. Maria Lovisa toipui kuitenkin pian surustansa, saattoi -nopeasti ensimäisen osaston ulos, palasi takaisin toisen ja vihdoin -kolmannen joukkueen kanssa. Sillä kaikki korttelin palleroiset pienistä -kerjäläispojista alkaen samosivat tänne moisen uutukaisen huvituksen -houkuttamina. Ja joka kerta jäljitteli hän äitinsä menettelyä -erinomaisen osavasti. - -Vihdoin hän sentään kyllästyi tähänkin toimeen. Eräs toinen leikki -houkuttelikin jo lapsia toisaalle ja vanha mummo jäi jälleen yksiksensä -ja täydelliseen unhotukseen muulta maailmalta. - -Kamarissa alkoi palaa hämärä ja lepattavat kynttilän liekit heittivät -levottoman valonsa vainajan kuiville, kurttuisille kasvoille. - -Noin klo 8 illalla meni hra Caravan vielä kerran ylös, sulki -ullakkokamarin akkunan ja vaihtoi uudet kynttilät yöpöydälle. Nyt voi -hän mennä sinne vallan rauhallisena, sillä nyt katseli hän jo ruumista -aivan kuin olisi se aina ollut siellä. Hän tarkasti näkyikö ehkä -jotakin merkkiä alkavasta mätänemisestä ja huomautti aterialle -istuttaessa vaimollensa, ettei ollut hätääkään vielä. - -"Mummo onkin kuin puusta," vastasi tämä, "hän pysyisi tuollaisena -vaikka vuosikauden." - -Liemen söivät he sitten äänettöminä. Lapset, jotka koko päivän olivat -saaneet olla vapaudessaan, nuokkuivat tuoleillansa. Kukaan ei ollut -puhetuulella. - -Äkkiä alkoi lamppu himmetä. Rva Caravan kiersi ylös sen sydäntä sillä -seurauksella, että liekki sähähti päästäen omituisen käheän kurkkuäänen -ja -- sammui. Rosalie oli unhottanut ostaa öljyä. Jos hän nyt -lähetettiin kauppiaan luo öljyä noutamaan, myöhästyi päivällinen. -Parasta oli sytyttää kynttilät, mutta näitäkään ei talossa ollut muita -kuin ne neljä, jotka paloivat vainajan yöpöydällä. - -Aina nopeana päätöksissänsä käski rva Caravan tyttärensä mennä ylös ja -tuoda sieltä pari kynttilää. Muut odottivat häntä pilkkosen pimeässä. - -Tyttösen askelet kuuluivat selvästi, kun hän nousi ylös rappusia. -Sitten seurasi muutamien silmänräpäysten vaitiolo, jonka jälkeen hän -kuulusti nopeasti juoksevan jälleen alas. Äkkiä tempasi hän auki salin -oven ja vielä enemmän peljästyneenä kuin edellisen päivän tapahtumaa -kertoessansa, sopersi hän hengästyneellä äänellä: - -"Isä, isä, ... mummo pukee juuri yllensä!" - -Caravan hypähti ylös niin äkkiä, että tuoli lensi kumoon. - -"Mitä sanot?" änkytti hän: "mitä sinä nyt höperöit?" - -Liikutuksen tukahduttamalla äänellä selitti tyttö: - -"Mum ... mum ... mummo pukee juuri yllensä ja tulee kohta alas!" - -Caravan syöksi ylös rappusia kuin hurja ... ja hänen jäljessänsä riensi -rouva vallan säikähtyneenä. - -Mutta ullakkokamarin ovelle tultua valtasi hra Caravanin sellainen -pelko, ettei hän uskaltanut avata ovea, vaan jäi ulkopuolelle -kuuntelemaan. Mikä näky voisikaan hänelle ilmestyä? Rva Caravan -osoittautui rohkeammaksi: hän väänsi avainta ja astui sisään. - -Huone oli entistänsä pimeämpi ja keskellä lattiaa liikkui pitkä, laiha -haamu: mummo oli todellakin jalkeilla! Herätessään kuolemantapaisesta -horrostilastansa oli hän jo ennen kuin ehti tulla täyteen tajuunsakaan, -kääntynyt kyljellensä ja lynkämyksiltänsä puhaltanut sammuksiin kolme -niistä kynttilöistä, jotka paloivat yöpöydällä. Kun hän sitten -vähitellen tunsi voimiensa palaavan jälleen, kömpi hän ylös ja alkoi -etsiä pitovaatteitansa. Aluksi joutui mummoparka vallan ymmälle -huomatessansa, että lipasto oli hävinnyt. Mutta sitten oli hän alkanut -tutkiskella sen sijalle ilmestynyttä suurta kirstua ja löysikin sen -pohjalta vähitellen kaikki tavaransa. Niin alkoi hän pukeutua kaikessa -rauhassa. Kaadettuansa pois veden yöpöydällä olevalta lautaselta, -asetti hän puksipuun oksan paikoilleen kuvastimen taa ja järjesti -kynttilät niinkuin ne tavallisesti seisoivat. Tämän tehtyänsä aikoi hän -juuri lähteä alas, kun hra Caravan ja hänen vaimonsa astuivat sisään. - -Caravan kiiruhti häntä vastaan, tarttui hänen käsiinsä ja suuteli häntä -kyyneleet silmissä. Rouva, joka seisoi miehensä takana, mutisi -tekopyhän katsannolla: - -"Mikä onni! Mikä onni!" - -Osoittamatta vähintäkään liikutusta ja käsittämättä mistä tässä oli -kysymys, seisoi mummo siinä jäykkänä kuin kuvapatsas tehden -- -katseeltansa jääkylmänä -- yhden ainoan kysymyksen: - -"Eikö päivällinen jo kohta ole valmis!" - -Caravan joutui vallan ymmälle ja änkytti: - -"On tietysti!... Ja me odotimme juuri sinua, äiti!" - -Näin sanoen tarjosi hän tavattoman kiireellisenä käsivartensa mummolle. -Rva Caravan nuorempi otti kynttilän ja meni takaperin heidän edellänsä -valaisten heille tietä aivan samalla tapaa kuin hän edellisenä iltana -oli valaissut miehellensä, jonka piti kantaa alas lipaston -marmorilaatta. - -Alakertaan tultua oli hän sattua pahki pariin henkilöön jotka juuri -aikoivat ylös. Nämä olivat rva Braux ja hänen miehensä Charentonista. - -Edellinen näistä, joka oli kookas, lihava, pulleavatsainen, -vesipöhöinen nainen, katseli heitä hämmästyneenä ja valmiina pakenemaan -tiehensä. Sosialisti ja nuoranpunoja hra Braux, joka oli pienikasvuinen -ja silmiin asti parrakas, apinan näköinen mies, murahti vallan -kylmäverisesti: - -"Kas! mummohan on vielä elossa!" - -Niin pian kuin rva Caravan oli tuntenut heidät, koetti hän tehdä heille -mitä epätoivoisimpia merkkejä; vihdoin sanoi hän kovaa: - -"Ei, mutta mitä minä näenkään! Te täällä! Mikä hauska yllätys!" - -"Me tulimme sähkösanoman johdosta ... ja luulimme tietysti, että kaikki -oli jo lopussa." - -Hra Braux näpisti vaimoansa takaapäin saadaksensa hänet vaikenemaan; -peittäen ilkeämielisen hymyn paksun partansa taa lisäsi hän sitten: - -"Olittepa sangen rakastettavia, kun kutsuitte meidät tänne. Me läksimme -tietysti hetipaikalla." - -Tuo ilkeämielinen hymy oli viittaus siihen vihamielisyyteen, joka oli -vallinnut molempien perheiden välillä. - -Kun mummokin jo oli ehtinyt laskeutua viimeisetkin rappuset, meni hra -Braux häntä vastaan, nujersi partaansa mummon kasvoja vasten ja huusi -hänelle korvaan, sillä vanhus oli hieman huonokuuloinen: - -"No, kuinkas mummo voi? Aina vain kappera vai mitä?" - -Rva Braux oli niin ällistyksissään nähdessänsä vainajaksi ilmoitetun -terveenä ja reippaana, ettei hän uskaltanut edes suudella häntä; suuren -vatsansa kanssa täytti hän muuten koko rappukäytävän, etteivät toiset -päässeet hänen ohitsensa. - -Mummo ei vieläkään virkkanut mitään, vaan katseli kaikkia levottomasti -ja epäillen. Hänen pienet, harmaat, kovat ja tutkivat silmänsä -harhailivat toisesta toiseen ja näyttivät puhuvan kieltä, joka vaikutti -että muut tunsivat itsensä melkoisesti vaivautuneiksi. - -Hra Caravan koetti antaa pienen selityksen. - -"Äiti ei ole voinut oikein hyvin ... mutta nyt on hän taas terve -- -eikö totta, äiti?" - -Käyden edelleen ruokasalia kohti vastasi vanhus sortuneella äänellänsä, -joka kuulusti tulevan sangen kaukaa: - -"Se oli pyörtymiskohtaus. Teidän puheenne minä kyllä kuulin." - -Seurasi kiusallinen vaitiolo. Mentiin miehissä saliin ja käytiin pian -päivälliselle, jonka Rosalie oli osannut valmistaa muutamien minuuttien -kuluessa. - -Ainoa, joka ei menettänyt mielenmalttiansa, oli hra Braux. Hänen -gorillakasvonsa vääntyivät virnistelyihin ja toisinaan lausui hän -kaksimielisiä sanoja, jotka selvästi saivat toiset hämillensä. - -Mutta etehisen kello soi alinomaa ja kerta toisensa perästä tuli -Rosalie sisään ilmoittamaan jotakin hra Caravanille, joka heittäen -serviettinsä nousi ylös ja kiiruhti ulos. Lankomies kysyi tämän -johdosta oliko tänään hänen vastaanottopäivänsä vai? - -"Eikö mitä", änkytti hra Caravan, "ne ovat vain vähäpätöisiä ostoksia -ja toimituksia!" - -Samassa saapui eräs paketti, jonka hän avasi aivan hajamielisyydessään. -Siinä olivat mustilla reunuksilla varustetut peijaiskutsukirjeet. -Punastuen silmiinsä saakka kääri hän sen heti hätäisesti entisellensä -ja pisti sen povitaskuunsa. - -Vanhus ei sitä huomannut, sillä itsepintaisesti tuijotti hän koko -ajan "kuulakelloansa", jonka kullattu kuula heilui edestakaisin -takka-kamiinin kivilaatalla. Yleinen tunnelma näytti käyvän yhä -kiusallisemmaksi ja vaitiolo yhä jäisemmäksi. - -Vihdoin käänsi mummo kurttuiset kasvonsa tyttäreensä päin ja sanoi -vahingonilon välkähdys katseessansa: - -"Maanantaina pitää sinun tuoda tänne tyttäresikin. Minä tahdon nähdä -hänet." - -"Mielelläni, äiti", sanoi rva Braux loistavin kasvoin ja huomaamatta, -että nuorempi rva Caravan oli kalvennut ja istui puolikuolleena -ahdistuksesta. - -Vähitellen alkoivat langokset sentään jutella keskenänsä ja joutuivat -pian, Jumala ties mistä syystä, valtiolliseen keskusteluun. - -Braux puolusti kommunistisia ja vallankumouksellisia liikkeitä, huutaen -vihdoin suurellisin elein ja mulkoilevin silmin: - -"Kaikki omaisuus on työmiehiltä varastettua tavaraa. Maa kuuluu -kaikille. Perintöoikeus on häpeäpilkku, kuulumaton häpeä"... - -Samassa vaikeni hän hämmästyneenä, ja peljäten sanoneensa jonkun -tuhmuuden, lisäsi sävyisästi: - -"Mutta tämähän ei ole sopiva tilaisuus keskustelulle sellaisista -asioista." - -Ovi kävi ja pian astui tohtori Chenet sisään. Alussa näytti hänkin -ällistyvän, vaan saavutti pian mielenmalttinsa ja lähestyi mummoa -sanoen: - -"Ahaa, täällähän muorikin taas istuu ... muiden mukana! Jälleen -reippaana, kuten jo tullessani ajattelin! Ja rappusia noustessani -mietin juuri: lyönpä vetoa, että muori on taas jalkeilla! (Taputellen -vanhusta hiljaa olkapäälle lisäsi hän:) Eukko on vielä yhtä kestävä -kuin Pariisin uusi silta: saattepa nähdä, että hän hautaa meidät -kaikki." - -Tohtori kävi istumaan, otti kupin kahvia ja yhtyi pian langosten -keskusteluun kannattaen hra Brauxia. Tohtori oli näet itsekin ollut -osallisena kommunistisiin hankkeisiin. - -Tällä välin alkoi vanhusta väsyttää, jonka vuoksi hän tahtoi poistua. -Hra Caravan riensi hänen luoksensa. Vanhus katsoi häntä tuimasti -silmiin ja sanoi: - -"Oleppas hyvä ja tuo heti tuo kuulakello ja lipasto takaisin minun -kamariini." - -"Kyllä, äiti," änkytti hän. - -Vanhus tarttui tyttärensä käsivarteen ja poistui hänen kanssansa. - -Hra ja rva Caravan jäivät äänettöminä ja masentuneina katsomaan heidän -jälkeensä: kaikkihan näytti menevän hiiteen päin! Hra Braux hykerteli -mielissään käsiänsä ja maisteli kahviansa. - -Äkkiä hyökkäsi rva Caravan vimmastuneena hänen kimppuunsa huudahtaen: - -"Te olette varas, roisto ja ... ja... Teidän päällenne tekee minun -mieleni sylkäistä ... ptui!" - -Hän oli vähällä tukahtua eikä löytänyt sanoja liikutuksellensa. Braux -vain naureskeli ja ryypiskeli edelleen. - -Samassa palasi hänen vaimonsa takaisin. Nyt syöksähti rva Caravan hänen -kimppuunsa ja siinä seisoivat he vastakkain: toinen suurivatsaisena, -kookkaana ja paksuna, toinen laihana ja hoikkana, kädet vapisevina ja -ääni kähisten haukkumisia ja sadatuksia kälyllensä syytäessänsä. - -Chenet ja Braux tulivat erottamaan heitä. Jälkimäinen tarttui parempaa -puoliskoansa hartioista kiinni ja lykkäsi ulos hänet huutaen jälkeen: - -"Kas niin, mene tiehesi, luntti, sinä rähiset aivan liiaksi!" - -Itse seurasi hra Braux vaimonsa jäljessä. Vielä kadullakin kuuluivat -he riitelevän poistuessansa. - -Chenet hyvästeli myöskin talonväkeä. - -Ja pian olivat hra ja rva Caravan taas kahdenkesken. - -Silloin heittäytyi hra Caravan nojatuoliin ja kylmä hiki ohimoillansa -mutisi hän: - -"Mitä on minun nyt virastonpäällikölleni sanottava?" - - - - -NEITSYT BLANCHETTE JA HÄNEN POIKANSA. - - -Kello oli juuri lyönyt 12 päivällä. Koulun ovi lensi auki ja pojat -syöksivät ulos tyrkkien toisiansa, että pikemmin pihalle pääsisivät. -Mutta sen sijaan, että olisivat hajautuneet ja rientäneet heti kotiansa -päivällisille, kuten tavallisesti tekivät, pysähtyivät he pihalle ja -yhtyivät ryhmiin kuiskaillen keskenänsä. - -Tänä aamuna oli näet neitsyt Blanchetten poika Simon istunut ensi -kerran luokalla. - -Kaikki olivat he kotonansa kuulleet puhuttavan neitsyt Blanchettesta. -Ja vaikka hänet vastaan-otettiinkin suosiollisesti perheisiin, niin -kohtelivat rouvat häntä sentään aina hieman halveksivalla osanotolla, -menettely, joka oli vaikuttanut myöskin lapsiin, vaikka nämäkään eivät -itse ymmärtäneet syytä siihen. - -Neitsyt Blanchetten poikaa Simonia eivät koulupojat ennestänsä -tunteneet, sillä muiden mukana tämä ei ollut koskaan ollut. Eikä häntä -koskaan oltu nähty juoksentelemassa kylän raitilla eikä jokivarsilla. -Pojat eivät siis hänestä juuri pitäneet. Jonkunlaisella ilolla ja -huomattavalla hämmästyksellä olivat he kuulleet ja keskenänsä -kertoneet, mitä eräs 14--15-vuotias poika, joka näytti tietävän yhtä ja -toista, oli silmiänsä räpyttäen kuiskannut vieruskumppaleillensa: - -"Tiedättekös, että ... Simonilla ... ymmärrättekö? ... ei ole isää!" - -Neitsyt Blanchetten poika ilmestyi samassa koulun kynnykselle. - -Hän näytti olevan 7--8-vuotias. Muuten oli hän hieman kalpea, erittäin -siististi puettu, pelonalainen, melkeinpä kömpelö poikanen. - -Hän aikoi palata äitinsä luo, kun ryhmiin keräytyneet ja yhä -kuiskivaiset toverit, jotka pahaa ennustavin, ivallisin ja uhkaavin -katsein olivat töllistelleet häneen, vähitellen ympäröivät hänet niin, -että hän pian joutui suljettuun kehään. Hämmästyneenä ja vaivautuneena -jäi Simon seisomaan paikoillensa käsittämättä, mitä aikeita pojilla voi -olla mielessänsä. Sama suuri poika, joka toisille oli kertonut tuon -yleistä menestystä saavuttaneen uutisen ja siitä ylpistynyt, lähestyi -häntä mahtavan näköisenä ja kysyi: - -"Mikäs sinun nimesi on?" - -"Simon", vastasi neitsyt Blanchetten poika. - -"Simon ... mikä?" kysyi toinen. - -"Simon", toisti Blanchetten poika vallan hämillänsä. - -"No, johan minä sen kuulin, mutta täytyyhän sinulla olla sukunimi", -huusi äskeisen uutisen kertoilija; ... "Simon! Eihän se mikään sukunimi -ole!" - -Itkuun purskahtamaisillansa vastasi Blanchetten poika kolmannen kerran: - -"Minun nimenipä on Simon." - -Pojat rähähtivät nauramaan. Voitonriemuisena huusi tuo suuri poika: - -"No, näettekös? Isää hänellä ei ole." - -Syntyi täydellinen hiljaisuus. Pojat olivat vallan ällistyksissään -tästä tavattomasta, eriskummallisesta mahdottomuudesta. Kuinka voi olla -mahdollista, ett'ei tuolla ole isää? Kaikki katselivat uutta -luokkatoveriansa kuin kummaa ja luonnon ihmettä; ja se tähän asti -selittämätön alentuvaisuus, jolla heidän äitinsä neitsyt Blanchettea -kohtelivat, tuntui versovan heidänkin povessansa. - -Simon parka oli asettunut seisomaan puuta vastaan, ett'ei maahan -vaipuisi; siinä seisoi kuin korjaamattoman onnettomuuden kukistama -olento. Hän koetti miettiä jotakin selitystä. Mutta hän ei keksinyt, -mitä sanoisi todistaaksensa valheeksi tuon suuremman pojan sanoja, -ett'ei hänellä muka ollut isää. - -Punastuen huudahti hän vihdoin arvelematta: - -"Onpas minulla isä!" - -"Missä hän on?" kysyi äskeinen poika. - -Simon vaikeni. Sitä hän ei tiennyt. Toiset pojat nauroivat kovin -huvitettuina. Ja nämä eläinten tapaiset maalais-lapset näyttivät -tuntevan saman julman halun, joka saa alapihan kanat toisinaan yhdessä -lopettamaan haavoittuneen kumppalinsa. - -Simon huomasi äkkiä erään saman-ikäisen naapurin pojan, joka oli lesken -poika ja jonka hän aina oli nähnyt kävelevän äitinsä kanssa kahden -kesken. - -"Entäs sinä? Eihän sinullakaan ole isää?" - -"Onpas", vastasi poika. - -"Missä hän sitten on?" tiuskaisi Simon. - -"Haudassa", vastasi poika erinomaisen ylpeästi, "sillä minun isäni on -kuollut." - -Yleinen hyväksymisen murina kuului poikajoukossa, ikäänkuin tämä -tosiasia, että hänen isänsä makasi mullan alla kirkkomaalla, olisi -kohottanut lesken poikaa ja kerrassaan masentanut neitsyt Blanchetten -nulikan, jolla ei ollut isää missään. Ja nämä viikarit, joiden isät -olivat juoppolalleja, ilkiöitä ja akkojensa pieksäjiä, tuuppivat -toisiansa ja lähenivät häntä kaikilta tahoilta aivan kuin nämä -lailliset ja isälliset olisivat aikoneet ahdistaa ja kurittaa tuota -lain ulkopuolella olevaa olentoa. - -Eräs Simonia vastapäätä seisova nallikka näytti jo kielensä ja huusi -pilkaten: "Ei ole isää! Ei ole isää!" - -Simon karkasi molemmin käsin hänen tukkaansa ja alkoi potkia häntä -kintuille, mutta samalla puri poika häntä armotta poskeen. Ja niin -syntyi ankara ottelu. Toiset kävivät erottamaan tappelijoita lyöden, -retuuttaen, tyrkkien ja vielä maassakin kierittäen Simon parkaa, jonka -ympärillä seisova poikajoukko huusi hyväksymistä tälle kuritukselle. -Kun hän sitten kömpi ylös ja koneellisesti puisteli toisella kädellänsä -aivan pölyttynyttä puseroansa, huusi joku joukosta: - -"Mene valittamaan isällesi!" - -Silloin tunsi Simon sydämessänsä, että hän oli vallan masentunut. -Poikajoukolle hän tietysti ei voinut mitään, vaikka häntä olikin tällä -tavoin piesty. Eikä hän voinut vastatakaan heille mitään, sillä -tunnossansa täytyi hänen myöntää todeksi, ett'ei hänellä ollut isää. -Ylpeys pakotti hänet aluksi kuitenkin taistelemaan ahdistavaa -itkunpurkausta vastaan. Hän tunsi kurkussansa tukehtumisen oireita ja -alkoi sitten nyyhkyttää niin hartaasti, että koko hänen pikku ruumiinsa -hytkyi. Mutta huutanut hän ei. - -Julma riemu valtasi silloin vihollislauman. Kuin villit kamalan ilonsa -vallassa tarttuivat he toistansa kädestä kiinni ja alkoivat -piiritanssin kukistuneen uhrinsa ympärillä laulaen yhtä ja samaa: - -"Ei ole isää! Ei ole isää!" - -Äkkiä lakkasi Simon nyyhkyttämästä. Täydellinen vimmastus valtasi -hänet. Hän äkkäsi muutamia kiviä jalkojensa juuressa, kaappasi ne -maasta ja viskasi ne koko voimallaan julmureita kohti. Pariin kolmeen -hän osasikin ja kirkaisten juoksivat nämä pakoon. Ja niin peloittavalta -näytti neitsyt Blanchetten poika tällä haavaa, että poikajoukossa -syntyi täydellinen säikähdys ja sekasorto. Peljästyen niinkuin joukossa -ahdistajat aina tekevät epätoivoisesti taistelevan edessä, hajausivat -he paikalla ja pakenivat eri tahoille. - -Yksin jäätyänsä lähti isätön poikanen juoksemaan joelle päin, sillä -eräs muisto oli äkkiä herännyt hänessä ja kypsytti suuremmoisen -päätöksen. Hän aikoi hukuttautua jokeen. - -Hän muisti kuulleensa, että eräs kurja kerjäläinen oli viikko sitten -heittäytynyt jokeen, kun häneltä oli loppunut kaikki "rahat". Simon oli -ollut läsnä, kun häntä turhaan naarattiin. -- -- - -Joku oli sanonut: "Kyllä hän on kuollut!" Sitten oli eräs toinen -lisännyt: "Siispä hän on onnellinen!" Simon tahtoi myöskin hukuttautua -niinkuin tuo rahaton raukka oli tehnyt, sillä hänellähän ei ollut isää! - -Tultuansa joen rantaan katseli hän vierivää virtaa. Tuossa leikkivät -vikkelät kalat veden välkkyvässä kalvossa, tehden pieniä hyppyjä -tavoitellessansa pinnalla hyriseviä hyttysiä. Hän unhotti itkunsa ja -alkoi tarkata näitä, sillä kalojen käytös huvitti häntä suuresti. Mutta -niinkuin ankarat ja äkilliset tuulen puuskat myrskyaikoina toisinaan -syöksähtävät esille ryskäen puissa ja hälveten sitten taivaan rannalle, -niin tunkeusi Simoninkin rinnasta taas uudelleen katkeran kivun kanssa -ajatus, että "hänpä hukuttautuu, koska hänellä ei ole isää." - -Muuten oli nyt sangen helteinen ja kaunis sää. Lämmin päivä paistaa -hellitti ruohikolle. Vesi päilyi tyvennä kuin kuvastin. Toisinaan tunsi -Simon itsensä varsin onnelliseksi, sillä itku oli helpoittanut hänen -mieltänsä; ja silloin sai hän suuren halun istua tuohon ruohikolle ja -nukkua päivän helteeseen. - -Pieni vihreä sammakko hyppi hänen jalkojensa juuressa. Hän yritti -tarttua siihen kädellänsä. Mutta se pääsi pakoon. Simon juoksi sen -perässä ja koetti turhaan pari kolme kertaa tavoittaa sitä. Vihdoinkin -sai hän sen takasääristä kiinni ja alkoi nauraa katsellessansa kuinka -se ponnisteli päästäksensä vapauteen. Se veti itsensä ensin kokoon -takajaloillensa ja viskaisi ne sitten äkkiä suoriksi kuin pienat ja -käytteli etujalkojansa ilmassa kuin ihminen käsiänsä, mulkoillen -kaikkialle kultarantuisilla, pyöristyneillä silmillänsä. Simon viskasi -sen pois. - -Sitten mietti hän kotiansa ja äitiänsä, kunnes ankara suru hänet taas -valtasi ja hän ratkesi uudelleen itkemään. Kylmät väristykset -puistattivat hänen pieniä jäseniänsä. Hän laskeusi polvillensa ja alkoi -rukoilla niinkuin hänen oli tapana tehdä ennen maatapanoa. Mutta hän ei -ehtinyt rukouksensa loppuun, ennen kuin voimakkaat, pakolliset -nyyhkytykset valtasivat hänet kokonaan. Hän ei voinut enää ajatella -mitään eikä nähnyt mitään ympärillänsä, sillä itku oli hänen mielensä -niin kerrassansa valloittanut. - -Äkkiä tunsi hän raskaan käden olkapäällänsä ja karkea ääni hänen -vieressänsä kuului kysyvän: - -"Mikäs pikkumiestä niin kovin itkettää?" - -Simon kääntyi päin kysyjään. Hän näki pitkän työmiehen, jolla oli parta -ja su'itut, mustat hiukset, katselevan häntä hyväntahtoisesti. -Kyyneleet silmissä ja itku kurkussa vastasi hän: - -"Niin kun ne pieksivät minua..." - -"Pieksivät! Ketkä ja miksi he sinua pieksivät, lapsukainen?" - -"Pojat ... koulussa ... siksi, että ... siksi, että ... minulla ei ole -isää." - -"Mitä hulluja!" sanoi mies hymyillen, "onhan jokaisella isänsä." - -"Mutta ... mutta ... minullapa ei ole", änkytti Simon vaivaloisesti -surun murtamien nyyhkytysten välillä. - -Työmies kävi vakavammaksi. Hän tunsi samassa nallikan neitsyt -Blanchetten pojaksi ja oli jo ehtinyt kuulla tämän elämäntarinan, -vaikka olikin vasta paikkakunnalle muuttanut. - -"Elä ole milläsikään, poikaseni", sanoi mies, "vaan tule nyt kanssani -äitisi luo. Toimitetaan sinulle ... isä." - -Yhdessä lähtivät he sitten kävelemään. Mies talutti pikku Simonia ja -hymyili itseksensä, sillä oikeastaan ei hänellä ollut mitään sitä -vastaan, että tutustuisi tuohon neitsyt Blanchetteen, jota oli kehuttu -seudun kauneimmaksi tytöksi. Ehkä kyti hänen aivojensa syvimmässä -sopessa sellainenkin ajatus, että kerran langennut tyttö voi langeta -toisenkin kerran. - -Vähitellen tulivat he pienen, valkoisen ja sangen siistin talon eli -mökin ovelle. - -"Tässä me asumme", sanoi Simon huutaen akkunaan: "äiti!" - -Ovelle ilmestyi nuori nainen, jonka edessä mies lakkasi hymyilemästä, -käsittäen heti, ett'ei ollut leikkimistä tuon pitkän, kalvakan ja -vakavan tytön kanssa, joka seisoi ovellansa ikäänkuin kieltääksensä -häneltä pääsyn tähän taloon, missä häntä jo kerran oli petetty. Hieman -arastuneena otti hän lakin päästänsä ja sopersi: - -"Kas tässä, rouva, tuon minä teille poikanne takaisin! Hän oli eksynyt -tuonne joen rannalle." - -Simon hypähti äitinsä kaulaan ja sanoi itkien: - -"En minä eksynyt, äiti, vaan aioin hukuttautua, kun pojat pieksivät -minua ... koulupihalla ... ne pieksivät ... sen vuoksi vain, ett'ei ... -ett'ei minulla ole isää!" - -Polttava puna nousi äkkiä naisen poskille. Tuntien ahdistuksen aina -sydämessänsä asti syleili hän lujasti lastansa samalla kuin kyyneleet -herahtivat hänen silmiinsä. Mies seisoi siinä tietämättä, kuinka -pujahtaisi tiehensä. - -Vapaaksi päästyänsä juoksi poikanen häntä vastaan kysyen: - -"Ettekö te tahtoisi ruveta isäkseni!" - -Kysymystä seurasi täydellinen hiljaisuus. Äänetönnä seisoi Blanchette -häpeissään seinää vastaan nojautuneena ja molemmat kädet sydämellänsä. -Huomattuansa, ettei kukaan vastannut hänen kysymykseensä, sanoi Simon: - -"Ellette te tahdo ruveta isäkseni, menen minä uudelleen joelle ja -hukuttaudun." - -Työmies otti asian leikin kannalta ja vastasi nauraen: - -"Tietysti tahdon minä olla isäsi!" - -"Mikäs sinun nimesi on?" kysyi Simon, "se täytyy minun tietää -voidakseni sanoa pojille, mikä isäni nimi on?" - -"Filip", vastasi mies. - -Simon vaikeni hetkeksi ikäänkuin olisi hän tahtonut painaa tämän -tarkasti mieleensä. Sitten ojensi hän kätensä uutta isäänsä kohti ja -sanoi: - -"No, Filip, sinä olet siis isäni, sinä." - -Nostaen poikasen syliinsä suuteli mies tätä poskille ja poistui sitten -nopeasti ja pitkin askelin tiehensä. - -Kun Simon seuraavana päivänä tuli kouluun, kaikui häntä vastaan poikain -ivallinen nauru. Ja kun tuo suuri poika viimeisen tunnin päätyttyä taas -näytti aikovan aloittaa eilisen pelin, viskasi Simon hänelle nämä sanat -vastaan ikäänkuin olisi hän tuota poikaa kivellä heittänyt: - -"Filip minun isäni nimi on!" - -Kaikki pojat rähähtivät iloiseen nauruun: "Filip kuka? Filip mikä? Kuka -Filip se on?... Ja mistä sinä tuon Filipin nyt olet kaapannut?" - -Simon ei vastannut mitään. Uskossansa järkähtämättömänä seisoi hän -uhkaavin silmin ja valmiina kärsimään selkäsaunankin, sillä paeta hän -ei aikonut. - -Onneksi sekautui koulumestari asiaan ja Simon sai mennä kaikessa -rauhassa kotiin äitinsä luo. - -Kolmen seuraavan kuukauden kuluessa kulki Filip usein Blanchetten -asunnon ohitse. Joskus rohkaisi hän itsensä ja vaihtoi muutamia sanoja -hänen kanssaan nähdessänsä hänen istuvan ompelemassa avonaisen akkunan -ääressä. Blanchette vastasi kohteliaasti, vaikka hän aina pysyikin -vakavan näköisenä eikä koskaan antautunut pilapuheisiin. Sisälle -luoksensa ei hän Filipiä myöskään kutsunut. Ollen hieman itserakas -niinkuin useimmat miehet ovat kuvitteli hän kuitenkin, että Blanchetten -poskilla toisinaan hänen kanssansa puhellessa oli tavallista eloisampi -väri. - -Mutta tahrattua mainetta ei ole niinkään helppo kohottaa entisellensä. -Se pysyi sittenkin siksi hauraana, että kyläläiset, tästä Blanchetten -kylmyydestä huolimatta, alkoivat juoruta heistä. - -Simon puolestansa oli sangen ihastunut uuteen isäänsä, jonka kanssa hän -käyskenteli kylän raitilla joka ilta sen jälkeen, kuin Filip oli työnsä -lopettanut. Koulunkäyntiänsä jatkoi poikanen säännöllisesti. Mutta -poikain pistosanoihin ei hän enää viitsinyt vastata, vaan kulki -tietänsä eteenpäin itsetietoisen arvokkaana. - -Eräänä päivänä virkkoi sama poika, joka tuonoin oli ensiksi käynyt -hänen kimppuunsa: - -"Sinä valehtelit silloin, sinä... Eihän sinulla olekaan isää, jonka -nimi on Filip." - -"Onpahan", väitti Simon tiukasti. - -Poika hykersi käsiänsä sanoen: - -"Vai niin! Mutta jos sinulla kerran isä olisi niin olisi hän tietysti -äitisi kanssa naimisissa ... vai mitä?" - -Tämä muistutus tuntui Simonistakin sattuvan oikealta, mutta siitä -huolimatta väitti hän: - -"Isäni hän kuitenkin on!" - -"Se on mahdollista", myönsi toinen ivallisesti, "mutta oikealla tavalla -hän ei isäsi ole." - -Blanchetten poika loi katseensa alas ja asteli varsin miettiväisenä -ukko Loizonin pajaan, missä Filip työskenteli. - -Paja oli kuin haudattu suurten puiden alle. Sisällä oli kovin hämärä. -Mutta räiskyvän ahjon punainen loimo heitti leveän heijastuksensa -huoneeseen ja valaisi viittä seppää, jotka käsivarret paljaina -hoitelivat jykeviä moukarivasaroitansa. Seisoessansa tuossa räiskyvän -tulen valossa, silmät naulittuna valkealta hohtavaan rautaan, jota he -miehissä takoivat, näyttivät he viideltä vuoripeikolta. Raskaina -nousivat ja laskeutuivat heidän ajatuksensa moukarein kanssa. - -Simon tuli kenenkään huomaamatta sisään ja nykäsi ystäväänsä Filipiä -hihasta. Mies kääntyi päin. Kaikki keskeyttivät työnsä ja katselivat -uteliaasti, mitä tässä oli tekeillä. Tavattoman hiljaisuuden keskeltä -koroitti Simon vähäisen äänensä: - -"Kuule, Filip", sanoi hän, "Michauden poika väitti äsken, ett'et sinä -ole minun isäni oikealla tavalla." - -"Kuinka niin?" kysyi Filip. - -Aivan vilpittömästi vastasi lapsi: - -"Kun sinä et ole naimisissa äitini kanssa." - -Ketään ei naurattanut. Filip seisoi nojaten otsaansa karkeita käsiänsä -vastaan, jotka kouristuivat alasimella olevan moukarin varteen. Filip -näytti miettivän. Toverit katselivat häntä ja Simon vartoi ahdistuneena -peukaloisena näiden jättiläisten keskellä. Vihdoin sanoi eräs sepistä -tulkiten nähtävästi toistenkin kumppaliensa ajatuksen: - -"Blanchette on kaikissa tapauksissa hyvä ja kelpo tyttö, ja vaikka -häntä onkin kohdannut onnettomuus, on hän luotettava ja säädyllinen -ihminen. Kelpo mies saisi hänestä kunnon vaimon." - -"Se on totta, se!" myönsivät toisetkin. - -"Ja onko se edes tytön vikakaan, että hän lankesi? Mies oli luvannut -naida hänet ja tunnenpa monta naista tässäkin kylässä, jotka käyvät -kunniallisista tytöistä, vaikka ovat langenneet samalla lailla kuin -Blanchettekin." - -"Se on kyllä totta, se!" toistivat miehet kuorossa. - -"Jumala yksin tietää, mitä tuo tyttö poloinen on saanut kärsiä ... -voidaksensa ilman toisten apua kasvattaa poikansa ... ja kuinka paljo -hän on itkenyt yksinäisyydessänsä! Eikä häntä näy ulkona missään -muualla kuin kirkossa, vai mitä?" - -"Se on varsin totta, sekin!" vakuuttivat toiset. - -Sitten seurasi vaitiolo, jota ainoastaan palkeiden puhkaileminen -häiritsi. Sitten kääntyi Filip äkkiä poikaseen päin sanoen: - -"Mene sanomaan äidillesi, että minä haluan puhutella häntä tänä -iltana", sanoi hän saattaen Simonin ulos pajasta. - -Sen jälkeen palasi hän takaisin työhönsä ja nuo viisi moukaria alkoivat -äkkiä jälleen putoilla alasinta vastaan. Voimakkaina, iloisina ja -tyytyväisinä takoivat he näin rautaa iltaan asti. Mutta niinkuin -tuomiokirkon iso kello juhlapäivinä kuuluu yli toisten pienempien, niin -putoili seppä Filipin ankara moukarivasara alinomaa alasimelle -huumaavalla paukkeella, joka kuului yli toisten vasarain kalskeen. -Loistavin silmin paukutti hän hartaasti seisoen ahjosta lentelevien -säkenien keskessä kuin mikäkin vuoren jättiläinen. - -Taivas välkkyi jo täynnänsä tuikkivia tähtösiä, kun seppä Filip -kolkutti Blanchetten ovelle. Hän oli pukenut yllensä puhtaan paidan ja -pyhä-puseron ja sukinut partansa siistiksi. Blanchette ilmestyi oven -kynnykselle ja sanoi vähän arasti: - -"Teitte pahasti, hra Filip, kun tulette näin myöhään tervehtimään -yksinäistä naista!" - -Seppä aikoi vastata, sopersi jotakin anteeksi pyynnön tapaista ja jäi -hämillänsä seisomaan hänen eteensä. - -"Ymmärrättehän", jatkoi Blanchette, "ett'en halua enää antaa aihetta -uusiin juoruihin." - -Silloin sanoi seppä äkkiä: - -"Mitä me niistä, jos te vain suostutte vaimokseni!" - -Vastausta hän ei saanut, mutta pimeässä kamarissa oli hän kuulevinansa -jonkun vaipuvan lattialle. Hän riensi sisään ja Simon, joka jo nukkui -sängyssänsä, kuuli heidän suutelevan ja äitinsä aivan hiljaa kuiskaavan -jotakin. Pian sen jälkeen tarttui pari voimakasta kättä Simoniin ja -jylisevällä äänellä sanoi seppä Filip pitäen häntä ilmassa ojennettujen -käsivarsiensa varassa: - -"Ja sano sinä tovereillesi koulussa, että isäsi on seppä Filip Remy, -joka antaa heille ympäri korvia, jos he vielä uskaltavat ahdistaa -sinua." - -Kun kouluhuone seuraavana päivänä oli täpöisen täynnä ja tunti pian oli -alettava, nousi pikku Simon kalpeana ja värisevin huulin seisoallensa -ja huusi selvällä äänellä: - -"Isäni on seppä Filip Remy ja hän on luvannut antaa ympäri korvia -kaikille, jotka uskaltavat tehdä pahaa minulle." - -Poikia ei enää naurattanut niinkuin ennen, sillä kaikki tunsivat he -seppä Filip Remyn ja tiesivät, että sellaisesta isästä olisi kuka -tahansa heistä ylpeillyt. - - - - -KAKSI YSTÄVÄÄ. - - -Pariisi oli piiritetty, suljettu ja kuristuksissansa. Varpusia ei monta -näkynyt katoilla ja katuojat olivat autioina. Ihmiset söivät mitä -tahansa. - -Eräänä selkeänä tammikuun aamuna surumielin kävellessänsä -ulkobulevardilla, vatsa tyhjänä ja kädet univormuhousujen taskussa, -pysähtyi hra Morissot, oikealta ammatiltansa kelloseppä, vaikka -tilapäisesti tohvelimestarina toimiva, erään ystävänsä ja -kanssa-veljensä talon edustalle. - -Ennen sotaa oli Morissotin tapana lähteä ulos kaupungista joka -sunnuntai jo varhain aamulla, pitkä bamburuoko kädessä ja rautainen -laatikko seljässä. Hän nousi junaan, joka kulki Argenteuilin -ohi, pysähtyi Colombesissa ja kävi jalkaisin siitä Maronten -niemisaarekkeelle. Tuskin oli hän saapunut unelmiensa määräpaikalle, -kun hän ryhtyi onkimaan ja onki uskollisesti pimeään iltaan saakka. - -Aina tapasi hän siellä pienen, turpean ja hyväntahtoisen -rihkamakauppiaan Notre-Dame-de-Lorette-kadun varrelta, hra Sauvagen, -joka oli intohimoinen onkija hänkin. Puolen päivää istuivat he usein -vierekkäin joen rannalla onkivapa kädessä ja jalat roikkuen hieman -yläpuolella veden kalvoa. Vähitellen oli heistä tullut hyvät ystävät. - -Joskus voivat he istua siinä puolen päivää sanomatta mitään -toisillensa. Toisinaan he taas juttelivat. Mutta he ymmärsivät toisensa -ihmeellisen hyvin tarvitsematta vaihtaa sanaakaan keskenänsä, sillä -tavoiltansa ja tunteiltansa olivat he samanlaisia kumpikin. - -Keväisin noin klo 10 aamulla, kun päivä nuortuneena heitti kultaisen -kehränsä joen tyvenelle pinnalle ja hauskasti kuumensi molempien -intohimoisten onkijain selkiä, sanoi hra Morissot joskus naapurillensa: - -"Mikä suloinen kevätaamu!" - -"Kauniimpaa voi tuskin nähdä", vastasi hra Sauvage. - -Ja se riitti heille ymmärtääksensä toisensa ja arvostaaksensa -toisiansa. - -Syksyilloin taas kun mailleen painuva aurinko punasi taivaan, heitti -veden kalvolle tulipunaisten pilvien heijastuksia, purppuroi koko joen, -sytytti leimuun taivaanrannan ja kultasi ruskettuneet puut, jotka jo -värisivät talven vilusta, sanoi hra Sauvage katsahtaen hymysuin hra -Morissotiin päin: - -"Mikä ihana näky!" - -Siirtämättä silmiänsä veden pinnalla uivasta ongen kohosta sanoi -Morissot ihmetellen: - -"Niin, onhan se toista kuin bulevardi vai mitä?" - -Hra Morissot oli, kuten sanottu, pysähtynyt kauppias Sauvagen talon -edustalle. Samassa sattui tämä tulemaan ulos katukäytävälle. Ja niin -pian kuin ystävät toisensa huomasivat, puristivat he lujasti toistensa -käsiä vallan liikutettuina siitä, että heidän nyt täytyi yhtyä niin -perin toisenlaisissa olosuhteissa. Huokaisten mutisi hra Sauvage: "Voi, -millaisessa käännekohdassa elämmekään!" - -Kovin synkkänä huo'ahti hra Morissot vastaukseksi: - -"Ja millaiset ilmat! Onhan tänään vasta ensimäinen kaunis päivä, mitä -meillä koko vuonna on ollut!" - -Taivas heloitti todellakin sinerväisenä ja kirkkaan valoisana. - -He lähtivät mietteissään ja synkeinä astumaan rinnakkain. - -"Ja onkiretkemme! Mitä kauniita muistoja, häh?" arveli Morissot. - -"Niin, milloinkas me jälleen lähdemme onkiretkelle?" kysyi Sauvage. - -Ystävykset poikkesivat pieneen kahvilaan juomaan yhdessä lasin -absinttia. Sen tehtyänsä lähtivät he jälleen katuja mittelemään. - -Äkkiä pysähtyi hra Morissot kysyen: - -"Mitäs jos ottaisimme toiselle jalalle, häh?" - -"Olkoon menneeksi!" myönteli hra Sauvage. - -Ja niin poikkesivat he toiseen viinikellariin. - -Jälleen kadulle tultuansa olivat he jo sangen sekavia kuten nälkäiset -ihmiset ainakin, joilla vatsassansa on ainoastaan alkoholia. Ilma oli -lauha. Lempeä tuulahdus hyväili heidän kasvojansa. - -Hra Sauvage, jonka leuto sää ja alkoholi oli saanut pieneen hiprakkaan, -seisahtui sanoen äkkiä: - -"Mitäs, jos menisimme sinne sittenkin?" - -"Minne?" - -"Ka ongelle tietysti." - -"Niin, mutta mihin?" - -"Samalle saarekkeelle kuin ennenkin. Ranskalaiset etuvartijat -majailevat Colombesin luona. Ja tunnenhan minä eversti Dumoulinin. -Hänen avullansa pääsemme perille ilman vaikeuksia." - -Morissot värisi mielihalusta. - -"Se on sovittu. Menkäämme!" - -Ja sitten he erosivat pistäytyäksensä kumpikin noutamassa onkivehkeet -kotoansa. - -Tuntia myöhemmin astuivat he rinnakkain suurta valtatietä. Pian -saapuivat he huvilaan, jossa tätä nykyä asui eversti Dumoulin. Tämä -naurahti heidän pyynnöllensä ja antoi suostumuksensa heidän -mielitekoonsa. Ystävykset läksivät jatkamaan matkaa niin pian kuin -olivat saaneet everstiltä lupapiletin. - -Eikä aikaakaan, niin sivuuttivat he ranskalaiset etuvartijaosastot, -kulkivat läpi autioksi jääneen Colombesin etukaupungin ja joutuivat -niiden pienten viinitarhojen laiteille, jotka ulottuvat Seinejoen -rantaan saakka. - -Kello oli noin 11 päivällä. - -Vastapäätä oleva Argenteuilin kylä näytti vallan kuolleelta. Orgemoutin -ja Sannoisin kukkulat näkyivät yli koko seudun. Nanterseen asti -ulottuva laaja tasanko oli tyhjä ja autio alastomine kirsikkapuinensa -ja vaaleanpunaisine multapenkereinensä. - -Viitaten sormellansa kukkuloita kohti sanoi hra Sauvage: - -"Tuolla ylhäällä ovat preussilaiset!" - -Ystävykset valtasi omituinen levottomuus keskellä tätä autiota seutua. - -Preussilaiset! Tosin eivät he olleet vielä nähneet yhtään -preussilaista, mutta monta kuukautta olivat he jo tunteneet näiden -näkymättöminä ja kaikkivaltaisina ympäröineen koko Pariisin ryöstäen, -tappaen, näännyttäen ja hävittäen Ranskanmaata. Jonkunlainen -taikauskoinen pelko yhtyi nyt siihen vihaan, jota nämä kunnon porvarit -olivat tunteneet tuota outoa ja voitollista kansakuntaa kohtaan. - -"Kuulkaas, ystäväni! Entäpä jos he tavoittaisivat meidät?" soperteli -Morissot pelonalaisena. - -Kaikesta huolimatta vastasi hra Sauvage tuhmalla, pariisilaisella -humorillansa: - -"Tarjotaan heille siinä tapauksessa pari paistettua kalaa!" - -Kaikkialla vallitseva hiljaisuus pelotti heitä kuitenkin niin, että he -empivät uskaltaako tuonne autiolle kentälle vaiko ei. - -Vihdoin sanoi Sauvage päättävästi: - -"No, ystäväni, eteenpäin, mutta varovasti!" - -Kumppanukset laskeutuivat sitten lähimmäiselle viinikentälle ja -ryömivät kumarruksissa eteenpäin milloin piileksien pensastojen taakse, -milloin tähystäen ympärillensä katse levottomana, milloin kuunnellen -korvat pörhössä. - -Vähäinen kaistale alastonta maata oli heidän vielä kuljettava, -ennenkuin pääsivät Seinen rannalle. Tämän matkan samosivat he -juoksujalassa ja kyyristyivät äkkijyrkälle joen kaltaalle tultuansa -kuivan rantaruovoston peittoon. - -Morissot painoi poskensa maahan kuunnellaksensa kuuluiko mitään -askelia. Kaikki oli hiljaista. He olivat siis yksin, vallan yksin. - -Nyt tunsivat he itsensä varmemmiksi ja valmistausivat onkimaan. - -Heitä vastapäätä oleva, autio Maranten saari peitti heidät sen -puolisella kukkulalla mahdollisesti vaanivilta vihollisilta. Saaren -pieni ravintola oli suljettu ja näytti olleen autio jo vuosikausia. - -Hra Sauvage veti joesta ensimäisen kalan. Pian sai Morissot toisen ja -tuon tuostakin nostivat he onkivapansa, jonka siiman nenässä hopealta -hohtava pikkukala pyristeli päivän paisteessa. Tämähän oli ihan -ihmeellisen onnistunut onkiretki, arvelivat kumppanukset. - -Saadut kalat pistivät he varovasti sangen tiheäsilmuksisesta -verkkokankaasta tehtyyn pussiin, joka heillä oli liossa jalkojensa -juuressa. Suloinen ilon tunne valtasi heidät molemmat, tuollainen -hiljainen ilo, joka syntyy kauvan kaihotun ja rakkaan mieliteon -tyydyttämisestä. - -Aurinko lämmitti heidän olkapäitänsä niin suloisesti, ett'eivät he enää -viitsineet ajatella paljo mitään. Eivätkä he kuunnelleet mitään. -Eivätkä välittäneet mitään muusta maailmasta. He onkivat. - -Mutta äkkiä kuului kumea jyräys ikäänkuin olisi se tullut maan alta. -Maa heidän allansa tärähti. Se oli kanuunan jyrisevä laukaus. - -Morissot käänsi päänsä ja huomasi kaukana vasemmalla kohoavan suuren -vuoren, Mont-Valerienin, lumipeitteisen kukkulan yllä väikkyvän -harmajan savupilven. - -Pian pelmahti toinen savupilvi linnoitusvallituksen harjalta ... ja -sitten kuului uusi jyräys. Tätä seurasi kolmas ja neljäs, ja alinomaa -syöksi vuoren kukkula sitten kuolettavia henkäyksiänsä, puhalsi ulos -valkoisia usmapilviä, jotka verkallensa nousivat kolealle taivaalle -jäädäkseen väikkymään laajenevana pilvenä kukkulan ylitse. - -"Nyt ne siis taas alkoivat", sanoi hra Sauvage olkapäitänsä kohauttaen. - -Morissot, joka ahdistunein mielin tarkkasi onkikorkkinsa pulpahduksia, -tunsi äkkiä rauhallisen kansalaisen suuttumusta noita hulluja kohtaan, -jotka kävivät sotaa ja häiritsivät levollisia onkimiehiä. - -"Ihmisten täytyy olla aivan typertyneitä menettääksensä tuolla tavoin -henkensä!" napisi hän. - -"Eläimiäkin typerämpiä!" myönteli Sauvage. - -Morissot, joka juuri vetäisi joesta kauniin salkin, ilmaisi kantansa -selittäen: - -"Ja niin kauvan kuin hallitukset jatkuvat, tulee tuo peli myöskin -jatkumaan!" - -"Niin kyllä", sanoi Sauvage, "tasavalta ei olisi julistanut sotaa..." - -"Kuninkaiden aikana on aina ulkonaisia sotia, tasavallassa taas -sisällisiä." - -Ja rauhallisina keskustelivat he taas edelleen selvitellen suuria, -valtiollisia kysymyksiä lauhkeiden ja yksinkertaisten ihmisten -terveellä älyllä. Yhtä mieltä olivat he myöskin siitä, että -tosivapautta ei koskaan löydy. Sillä välin jylisi Mont-Valerienin vuori -alinomaa, hävittäen kuulillansa rauhallisten ranskalaisten asuntoja, -musertaen ihmisiä, ruhjoen elukoita, tehden lopun tuhansista unelmista, -tuhansista kaivatuista ilon- ja toivotuista onnenhetkistä ja saattaen -impien, vaimojen ja äitien sydämet loppumattomien kärsimysten -valtaan ... sekä täällä että muualla ympäri maata. - -"Se on elämää!" huokasi Sauvage. - -"Sanokaa mieluummin: kuolemaa!" nauroi Morissot. - -Mutta samassa vavahtivat he säikähtyneinä, sillä he kuulivat takanansa -lähestyviä askelia. Käännyttyänsä rantatöyräälle päin he näkivät -melkein olkainsa takana seisovan neljä suurta, parrakasta ja aseellista -miestä -- kaikki univormussa, tasalakit päässä ja pyssyt tähdättyinä -heitä kohti. - -Onkivavat putosivat kumppanusten käsistä ja alkoivat lipua virran -mukana. - -Muutamia sekunteja myöhemmin olivat he vankeina ja sidottuina. Ja -sitten saattoivat preussilaiset sotilaat heidät veneelle ja kuljettivat -heidät vastapäätä olevalle Maranten saarelle. Nyt vasta huomasivat he, -ettei saari ollutkaan autio, sillä vallan hyljätyltä näyttäneen -ravintolan takana istui parikymmentä saksalaista sotamiestä. - -Eräs karvainen jättiläinen, joka istui kahareisin tuolilla poltellen -suurta porsliinikoppaista piippua, kysyi heiltä erittäin sujuvalla -ranskankielellä: - -"No, hyvät herrat, kuinka onkiretkenne onnistui?" - -Sotilaat laskivat upseerin eteen kaloja täynnä olevan verkkopussin, -jonka eräs heistä oli ottanut mukaan. - -"Kas, kas! Ei ilmeisesti ole hullummin onnistunut. Mutta kysymys ei -oikeastaan ole siitä. Kuulkaa nyt rauhallisesti minua elkääkä hätäilkö! -Minä näen teissä kaksi vihollisen lähettämää vakoilijaa, jotka olen -ottanut vangiksi ja ai'on ammuttaa kuoliaiksi. Te olette nimittäin -käyttäneet onkimista ainoastaan tekosyynä voidaksenne paremmin -suorittaa vakoiluaikeenne. Te olette joutuneet minun käsiini. Sen -pahempi teille. Sellaista on sota. - -"Mutta kun te olette voineet päästä ranskalaisten etuvartijain ohitse, -niin on teillä epäilemättä tiedossanne tunnussana palausretkeänne -varten. Ilmoittakaa minulle tuo tunnussana, niin saatte armon." - -Ystävykset seisoivat synkeinä ja hermostuksesta hieman vapisevin käsin, -mutta eivät virkkaneet mitään. - -"Kukaan ei saa sitä koskaan tietää", jatkoi upseeri, "ja te saatte -palata takaisin kaikessa rauhassa. Salaisuus hälvenee teidän mukananne. -Mutta jos kieltäydytte sitä ilmaisemasta, olette heti kuoleman omat. -Päättäkää siis!" - -Ystävykset pysyivät jäykkinä eivätkä suutansa avanneet. - -Yhäti kylmäverisenä jatkoi preussilainen viitaten kädellänsä joelle -päin: - -"Ajatelkaa, että te viiden minuutin kuluttua virutte joen pohjassa. -Viiden minuutin kuluttua, kuuletteko? Teillä on tietysti omaisia?" - -Mont-Valerienin kukkula jyrisi yhäti. - -Mutta onkimiehet seisoivat äänettöminä paikallansa. - -Silloin lausui preussilainen muutamia saksalaisia komentosanoja ja -hetipaikalla astui kaksitoista miestä esille asettuen pyssyt tanassa -parinkymmenen askeleen päähän vangeista. Tuolinsa oli upseeri muuttanut -hieman kauvemmas, ett'ei olisi alkavan toimituksen tiellä. - -"Yhden minuutin saatte vielä ajatus-aikaa, mutta ette sekuntiakaan yli -sen", sanoi preussilainen kylmästi. - -Sitten nousi hän äkkiä ylös, lähestyi vankeja, otti Morissotin -käsikynkästä, vei hänet hieman sivulle ja sanoi hiljaisella äänellä: - -"No, sanokaa nyt pian tuo tunnussana. Ystävännekään ei saa tietää -mitään, sillä minä voin olla muuten heltyvinäni." - -Morissot ei vastannut mitään. - -Preussilainen uudisti sitten saman tempun hra Sauvagen kanssa, tehden -tälle saman kysymyksen. - -Sauvage ei vastannut mitään. - -Taas seisoivat kumppanukset äänettöminä vierekkäin. - -Upseeri valmistausi huutamaan lopulliset komentosanat. Sotilaat -kohottivat pyssynsä. - -Silloin sattui Morissotin katse vierellänsä heinikossa makaavaan -kalapussiin. Päivän säteet väikkyivät yhä pyristelevien salkkien -sivuihin. Raukeus valtasi hänet. Kaikista ponnistuksista huolimatta -täyttyivät hänen silmänsä kyynelistä. - -"Hyvästi, hra Sauvage!" sopersi hän. - -"Hyvästi, hra Morissot!" vastasi ystävä. - -Sitten puristivat he toistensa käsiä ja tunsivat läpi koko ruumiin -kulkevia väristyksiä. - -"Ampukaa!" komensi upseeri. - -Kaksitoista laukausta kajahti kuin yksi ainoa pamaus. - -Hra Sauvage kaatui nenällensä kuin tukki. Morissot, joka oli pitempi -mies, häilähti, pyörähti ympäri ja kaatui poikkipäin kumppaninsa ylitse -niin, että kasvot jäivät ylöspäin ja veri roiskahti hänen rinnalta -rikkoutuneen takkinsa alta. - -Preussilainen antoi uuden käskyn. - -Muutamia miehistä katosi hetkeksi, nämä palasivat pian takaisin -nuoranpätkiä ja kiviä tuoden, jotka sidottiin vainajien jalkoihin. -Sitten kantoivat sotilaat kuolleensa joen äyräälle. - -Mont-Valerienin kukkula, jonka yllä jo leijaili paksu savupilvi, ei -lakannut jyrähtelemästä. - -Pari sotilasta tarttui kiinni Morissotiin, toiset hra Sauvageen, -nostaen heidät ilmaan päästä ja jaloista. Hetken heiluttivat he näitä -ankarasti ilmassa ja heittivät ruumiit sitten kaaressa jokeen, minne ne -putosivat seisoalleen, kun kivet painoivat kummankin jalkapuolta. - -Vesi roiskahti ja kiehtyi sitten laajeneville kehille, jotka pieninä -aaltoina vähitellen nuojuivat rantaan saakka. Sitten tasausi veden -kalvo entisellensä. - -Ainoastaan pieni pinnalla uiva punainen täplä todisti verta vuodatetun. - -Yhtä tyyneenä kuin ennenkin sanoi upseeri puoliääneen: - -"Nyt on kalojen vuoro!" - -Hän palasi sitten takaisin talolle, huomasi salkkipussin ruohikossa, -nosti sen ylös, tutki sitä ja huudahti naurahtaen: - -"Vilhelm!" - -Eräs sotamies kiirehti luo, valkoinen esiliina vyöllänsä. Heittäen -hänelle ammuttujen ranskalaisten onkimat kalat käski hän: - -"Paistapas minulle nuo pienet sekakalat niin kauvan kuin ne vielä -elävät. Siitä tulee herkullinen ateria!" - -Ja sitten sytytti hän jälleen piippunsa. - - - - -KEVÄÄLLÄ. - - -Kun ensimäiset kauniit kevätpäivät koittavat ja maa havahtuu uudestansa -viheriöitsemään, kun tuoksuva, leuto ilma hyväilee kasvojamme, täyttää -keuhkomme ja tunkeutuu hamaan sydämeen saakka, silloin valtaa -meidät rajattoman, mittaamattoman onnen kaipaus, silloin saamme -vastustamattoman halun lähteä ulos, kuljeskella luonnossa ilman -tarkoitusta, etsiä seikkailuja ja juoda, ahmia kevättä, kevättä. - -Talvi oli ollut ankara. Ja kun toukokuu koitti, tunsin -koko olemuksessani, kuinka vapautuksen tarvis kasvoi minussa -vastustamattomaksi juopumukseksi ja äyräittensä yli pursuavain voimain -kuohunnaksi. - -Herätessäni eräänä aamuna näin akkunastani kattojen ylitse taivaan -suuren ja sinertävän kankaan helottavan auringon paisteessa. Akkunalla -visertelivät kanarialinnut äänensä käheiksi; kaikista talon kerroksista -kaikui palvelustyttöjen hyräilyä ja kadulta kuului iloinen humu. - -Juhlatunne mielessäni kiiruhdin ulos lähteäkseni jonnekin, tietämättä -minne menisin. - -Kaikki vastaantulijat hymyilivät toisillensa. Näytti kuin onnen -hengetär olisi vironnut kaikkialla jälleen saapuneen keväimen -lämpöisessä valossa. Tuntui kuin lemmen tuulahdus olisi liidellyt yli -koko kaupungin. Nuorilla naisilla, jotka aamupuvussansa kiiruhtivat -ohitseni, paistoi silmäsopessa kätkeytyvä hellyys, heidän käynnissänsä -oli pehmeämpää suloa kuin koskaan ennen, niin että nuoren miehen sydän -alkoi nopeammin tykyttää. - -Tietämättä kuinka ja miksi saavuin minä Seinejoen rannalle. -Höyrylaivoja vilisti alinomaa maalle (Suresneen) päin ja äkkiä valtasi -minut vastustamaton halu lähteä ulos käyskentelemään keväisissä -metsissä. - -"Kärpäsen" kansi oli matkailijoita jo täpösen täynnä, sillä ensimäiset -kirkkaat päivät houkuttelivat ihmisiä maalle joka talosta vasten -tahtoansakin. Itsekukin tuntee halua lähteä liikkeelle jonnekin, siinä -tullaan, mennään ja keskustellaan naapurinsa kanssa. - -Minä puolestani satuin saamaan naapurikseni nuoren naisen. Hän näytti -olevan pieni ompelijatar tuota erityisesti pariisilaista tyyppiä: -pienet, sievät kasvot, vaaleat hiukset, jotka aaltoilivat ohimoilla ja -muuten kokonaisuudessansa vaikuttivat kuin valokihermä, mistä pitkät -suortuvat kaartuivat korvan taa, valahtivat alas niskaan häilyen -vienossa tuulessa; alempana ... kaulalla ... oli se enää vain hienoa, -keveintä vaaleinta haituvaa, jota tuskin huomasikaan, mutta jota -kaikissa tapauksissa oli melkein mahdoton olla hetipaikalla -suutelematta. - -Itsepintaisen katseeni vaikutuksesta käänsi hän kasvonsa minuun päin ja -loi sitten heti katseensa alas samalla kuin hieno poimu suupielessä -ennusti hymyilyn aikeita ja sai minut enemmän aavistamaan kuin -huomaamaan että hänen ylähuulensakin kasvoi tuota vaaleaa -silkkihaituvaa, jota aurinko hienosti säteillänsä kultasi. - -Levollinen joki laajeni. Lauha rauha väikkyi yli maan ja kuulustipa -kuin olisi koko avaruus ollut täynnään eloisaa humua. - -Naapuri loi jälleen silmänsä ylös. Alinomaa täytyi minun katsella häntä -ja nyt hän jo selvästi hymyilikin. Ihana oli hän silmissäni istuessaan -tuossa edessäni ja tuhansia, tuhansia tähän saakka aavistamattomia -asioita olin minä lukevinani hänen väistelevässä katseessansa. -Tuntemattomia syvyyksiä avautui minulle ja minä olin jo näkevinäni -noissa silmissä rakkauden koko viehkeyden, sen runollisuuden, jota me -haaveksimme, ja sen tosionnen, jota me kaikki etsimme. Vallaton halu -avata hänelle sylini valtasi minut, avata lämpöinen sylini ja kantaa -hänet pois ... jonnekin, missä minä voisin kuiskia hänen korvaansa -rakkauden tunnustuksen suloista soittoa. - -Aioin juuri avata suuni ja puhutella häntä, kun joku kosketti -olkapäätäni. Hämmästyneenä käännyin päin ja näin keski-ikäisen, -ulkonäöltä sangen tavallisen herrasmiehen seisovan edessäni ja -katselevan minuun huolestuneen näköisenä. - -"Haluaisin mielelläni puhua kanssanne", sanoi hän. - -Minä näytin nähtävästi kovin vastahakoiselta, sillä hän lisäsi kohta: - -"Asia on erittäin tärkeää laatua." - -Nousin ylös ja seurasin häntä toiselle puolen alusta. - -"Suokaa anteeksi", aloitti hän, "mutta eikös lääkärinne kylmän, -sateisen ja lumisen talven tullessa joka päivä ole uusinut teille -neuvoa, että pitäisitte jalkanne lämpiminä ja vastustaisitte kaikkea -vilustumista, nuhaa, rinnan pakotusta ja pistoksia. Tietysti noudatatte -te hänen neuvoansa, keksitte tuhansia varovaisuustoimenpiteitä, -käytätte villaisia alusvaatteita, paksua päällystakkia ja -kaksinkertaisilla pohjilla varustettuja kenkiä ettekä sittenkään voi -välttyä joutumasta vuoteen omaksi parin kuukauden ajaksi. - -"Mutta kun kevät saapuu lehtinensä, kukkinensa, lämpöisine, -raukaisevine tuulahduksinensa ja omituisine peltotuoksuinensa, jotka -epämääräisellä levottomuudella täyttävät rintanne, ja aiheettomine -alakuloisuuksinensa, silloin pitäisi jonkun muistuttaa teille: varokaa -rakkautta, hyvä herra! Mutta siitä ei kukaan varoita teitä. Ja -kuitenkin väijyy se teitä kaikkialla. Se vaanii teitä joka sopessa, -kaikkialle on se ansansa virittänyt. Kaikki aseensa on se terästänyt, -kaikki viekkaat kujeensa on se valmistanut! - -"Olkaa siis varuillanne keväisestä rakkaudesta! Olkaa varuillanne, -nuori mies! Se on paljo vaarallisempi kuin nuhat, hengenahdistukset ja -pistokset. Sillä se on armoton ja houkuttelee teitä korjaamattomiin -tuhmuuksiin. Tiedättekös, hyvä herra, että minun mielestäni pitäisi -hallituksen joka vuosi kevään tullen naulauttaa seinille suuria -ilmoituksia tähän tapaan: 'Kevät on tullut! Arv. kansalaiset, olkaa -varuillanne rakkaudesta!' Olisi siis tehtävä samoin kuin naulataan -varoituksia talojen nurkkiin: 'Huomatkaa! Vasta maalattu!' Mutta kun -hallitus ei näin menettele, täytyy yksityisten kansalaisten muistuttaa -toisiansa siitä. Sen vuoksi rohkenen sanoa teille: olkaa varuillanne -rakkaudesta! Se voi äkkiä saada teidät pauloihinsa ja mielestäni oli -velvollisuuteni huomauttaa siitä aivan kuin ihmiset Venäjällä -huomauttavat toisillensa, jos jonkun nenä on sattunut paleltumaan." - -Seisoin vallan ällistyneenä tämän kummallisen henkilön edessä, otin -arvokkaan naaman ja sanoin hänelle: - -"Suokaa anteeksi, mutta mielestänne sekaannutte asioihin, jotka eivät -teitä liikuta." - -Tuntematon ystäväni teki kiivaan kädenliikkeen ja vastasi: - -"Mitä? Eikö se minua liikuta? Pitäisikö minun siis antaa ihmisen mennä -menojaan, jos näen menevän vaarallista tietä, missä hän ehdottomasti -hukkuu? Kuulkaas, hyvä herra, niin kerron teille oman tarinani, josta -ehkä ymmärrätte, kuinka minä rohkenin puhutella teitä tähän tapaan. - -"Se tapahtui viime vuonna ... tähän samaan aikaan. Mutta aluksi pitää -minun ilmoittaa teille, että olen virkamies meriasiain ministeristössä, -missä päälliköt ja komissaariot ottavat upseerin olkalappunsa -totuudessa ja kohtelevat meitä kuin laivapoikia. Oi, jospa kaikki -viraston päälliköt olisivatkin siviilimiehiä! Mutta palaan asiaan. -Virastohuoneen akkunasta näin minä eräänä kauniina päivänä hiukkasen -sinistä taivasta, jota vastaan ohi kiitelevät pääskyset suihkelehtivat. -Ja silloin valtasi minut halu ruveta karkeloimaan mustien kartongieni -kanssa. - -"Vapaudenhaluani en voinut enää hillitä, vaan menin -- -vastenmielisyydestäni huolimatta -- marakatin puheille, jolla -arvonimellä tarkoitan päällikköäni. Tämä oli vähäläntä kovakuoriainen, -joka aina vihoitteli meille. Ilmoitin itseni kipeäksi. Hän tirkisti -minua nenästä nokkaan ja tiuskaisi: - -"'Sitäpä minä en usko, herraseni! Mutta menkää kuitenkin tiehenne! Ja -tuollaisilla virkamiehillä pitäisi virastokoneiden käydä!' - -"Minä livahdin ulos ja kävelin alas Seinen rannalle. Sää oli yhtä -kaunis kuin tänäänkin on. Kiiruhdin 'Kärpäsen' kannelle ja päätin tehdä -huviretken Saint-Cloudiin. - -"Oi, jospa päällikköni ei olisi minulle sitä lomaa koskaan myöntänyt! - -"Tuntui kuin olisin vallan laajennut auringon paisteesta. Minun täytyi -rakastaa kaikkia; tätä höyryalusta, jokea, puita, taloja, -kanssamatkailijoita -- sanalla sanoen kaikkia. Mieleni teki syleillä -jotakin, mitä ikinä tahansa: rakkaus oli virittänyt paulansa minun -poloisen tielle! - -"Trocadero-palatsin kohdalla tuli laivalle nuori tyttö, joku mytty -kainalossa, ja istuutui minua vastapäätä. - -"Hän näytti niin kauniilta, oi, niin ihmeen ihanalta! Naiset -näyttävätkin hämmästyttävän ihanilta juuri alkukeväällä ... ja -kauniilla ilmalla: silloin on heissä jotakin viehkeää, vangitsevaa ja --- jumala ties, mitä kaikkea. Heitä voisi verrata siihen viiniin, jota -me juuston päälle juomme. - -"Tarkastelin siis häntä ja hän vuorostansa minua, vaikkakin ainoastaan -silloin tällöin, niinkuin tuo teidänkin kaunottarenne äsken teki. -Vihdoin tuntui minusta kuin olisimme me jo katselleet toisiamme -kylläksi voidaksemme aloittaa keskustelun. Siispä puhuttelin minä häntä -ensiksi. Ja hän vastasi kysymyksiin. Hän oli viehättävä, hiivatin -viehättävä! Minä ihan juovuin hänestä, hyvä herra. - -"Saint-Cloudissa nousi hän maihin. Samoin tein minäkin. Hänen piti -viedä perille eräs tilaus. Laiva oli juuri ehtinyt poistua, kun hän -palasi takaisin. Liityin hänen seuraansa ja lempeä ilma sai meidät -molemmat silloin tällöin huokailemaan. - -"'Nyt mahtaisi olla ihanaa käyskellä metsässä!' sanoin minä. - -"'Oi kyllä!' huudahti hän. - -"'Entäpä jos tekisimme yhdessä pienen kävelyretken? Suostutteko, -neiti?' - -"Hän tarkasti minua nopealla, otsatukan alta viskatulla silmäyksellä, -ikäänkuin olisi hän pikimmiten arvioinut, minkä arvoinen saatoin olla. -Sitten hän -- hetkisen emmittyänsä nyökkäsi suostumukseksi. Ja pian -olimme jo keskellä kaunista metsää. Tähän aikaan vielä harvan lehvistön -alla kasvoi pitkä ja paksu ruohosto, joka välkkyi vihreyttänsä kuin -olisi se vernissattu, auringon kiilloittama ja täynnänsä pikku eläviä, -jotka kaikki kilpaa rakastelivat. - -"Joka oksalta kuului lintuisten liverrys. Keväisen ilman ja -maantuoksujen riivaamana alkoi seuralaiseni hyppiä ja juoksennella -metsässä. Ja minä hupsu harppasin tietysti hänen perässänsä. Ette usko, -kuinka hulluja aikamiehet toisinaan voivat olla, herra! - -"Sitten lauleli hän monen monituisia lauluja, aarioita, operoita, -säkkipilli-laulua y.m. Ja voi, kuinka runollisesti minusta silloin -kuulusti tuo Musetten laulu! Melkein itkin liikutuksesta! Ja tuollaiset -hulluudet voivat panna järkimiehen pään pyörälle! Uskokaa minua, herra, -elkääkä ikinä naiko neitosta, joka maalle tultuansa alkaa lauleskella, -olletikkin jos hän laulaa säkkipilli-laulun. - -"Pian väsyi laululintuseni kuitenkin ja istahti viheriöitsevälle -rinteelle. Istahdin hänen jalkojensa juureen, otin hänen kätensä -omiini, nuo pienet kätöset, joiden sormet olivat neulanpistosten jälkiä -täynnä. Ne juuri saivat minut liikutetuksi! Kas tuossa ahkeran työn -pyhät jäljet, ajattelin minä. Mutta tiedättekö, mitä nuo pyhät jäljet -merkitsevät? Ompeluatelierin juoruja ja kaikenlaista lorua, mitä he -keskenänsä kuiskivat, kaikenlaisia lörpöttelyjä ja konttipuheita, -likaisten hävyttömyyksien tahrimaa mieltä, menetettyä siveyttä, tuhmaa, -jokapäiväistä roskaa, rumia tapoja, ahtaita ajatuksia ja kaikkea -alempisäätyisten naisten totuttua oloa, joka täydellisesti hallitsee -heitä. Tässäpä ilmakehässä ovat nuo pyhät työn jäljet sormenpäissä -saadut!" - -Sen sanottuansa katsoi hän sangen pitkään minua suoraan silmiin. - -"Ja voi noita naisten silmiä, mikä mahti niissä voi asua! Kuinka ne -voivatkaan saattaa meidät hämille, juovuttaa, voittaa ja kukistaa -meidät! Ja kuinka syviltä, lupaavilta ja pohjattomilta ne meistä -tuntuvat! Tästä sanotaan sitten, että se on: katsoa hamaan sielun -syvyyteen. Voi, mikä tyhmä puhetapa! Jos olisinkin voinut nähdä hänen -sielunsa pohjaan, niin olisin epäilemättä ajoissa viisastunut. - -"Sanalla sanoen: olin takertunut paulaan kuin mieletön hupsu! Ai'oin -sulkea hänet syliini. 'Alas käpälät', huudahti hän. - -"Silloin polvistuin hänen viereensä, avasin hänelle sydämeni ja -tyhjensin hänen helmaansa kaiken tukahduttavan hellyyteni. Hän näytti -kummastuvan muuttunutta käytöstapaani ja katseli minua salaa ikäänkuin -olisi hän ajatellut: vai niin, vai sillä lailla sinun kanssasi on -leikiteltävä, ystäväni; no, hyvä on tietää! - -"Kun rakkaus sekautuu peliin, herra, niin olemme me miehet kaikki -tuhmia kuin pässit ja naiset taas ainoastaan kauppioita. - -"Minä olisin ehkä jo silloin voinut omata hänet. Vasta myöhemmin minä -tuhmuuteni käsitin. Mutta sitä en tehnyt, sillä enhän kaivannut hänen -ruumistansa, vaan hänen rakkauttansa, ainoastaan hänen rakkauttansa. -Näyttelin siis ihanteellista rakastajaa, vaikka olisin voinut paremmin -aikani käyttää. - -"Kyllästyttyänsä tunnustuksiini, nousi hän ylös. Me palasimme -Saint-Cloudiin ja minä erosin hänestä vasta Pariisissa. Palausmatkalla -näytti hän niin murheelliselta, että olin pakotettu kysymään, mikä -häntä vaivasi. - -"'Ajattelen vain, ettei tällaisia sunnuntaipäiviä ole monta ollut -elämässäni', sanoi hän. - -"Sydämeni tykytti niin ankarasti, että se oli pakahtua. - -"Seuraavana sunnuntaina näin hänet toistamiseen, sitä seuraavana -jälleen ja niin yhä eteenpäin kaikkina sunnuntaipäivinä. Milloin -saatoin häntä sinne, milloin tänne suurkaupungin kauniimpiin -ympäristöihin, missä lemmen kuhertelu parhaiten menestyy. - -"Tuo pikku veitikka alkoi nyt vuorostansa näytellä rakastunutta. - -"Vihdoin menetin viimeisenkin järjenkipinän ja kolme kuukautta -myöhemmin menin naimisiin hänen kanssansa. - -"Ja mitä muuta voi yksinäinen virkamies, ilman perhetuttavuuksia ja -neuvonantajia, tehdä? Siinä joutuu haaveksimaan, että tuollainen pikku -vaimo voisi tehdä elämänne niin suloiseksi! Ja niin joutuu hänen -kanssansa naimisiin. - -"Mutta kun te kerran olette avioliitossa, niin silloin saatte kuulla -haukkumasanoja aamusta iltaan: hän ei ymmärrä, hän ei osaa mitään -j.n.e., vain suutansa hän lakkaamatta osaa soittaa, hoilottaa -säkkipilli-laulua (tuota kauheaa renkutusta!) hän osaa ja riidellä -holhomiehen kanssa hän taitaa. Portinvartijan vaimolle pitää hänen -saada selittää talous-asiansa, naapurimme piioille ehtii hän juoruta -aviollisesta elämästänsä, kaikille kauppiaille kertoo hän juttuja -aviomiehestänsä ja aina on hänen päänsä täynnä tuhmia tarinoita, epaton -uskonkappaleita, niin naurettavan joutavia mielipiteitä ja niin hassuja -ennakkoluuloja, että minun poloisen täytyy itkeä aina, kun vain hänestä -tulee puhe." - -Hieman hengästyneenä ja liikutettuna hän vaikeni. Säälien katselin -tuota yksinkertaista ja hullunkurista poloista ja aioin juuri sanoa -hänelle jotakin, kun höyryalus samassa seisahtui. - -Olimme saapuneet Saint-Cloudiin. - -Nuori tyttö, jonka vuoksi sydämeni oli tuonoin alkanut sykkiä niin -ankarasti, nousi istualtansa aikoen nähtävästi mennä maihin. Hän astui -aivan ohitseni heittäen samassa minulle nopean syrjäsilmäyksen ja -hymyillen viehättävintä hymyänsä. Sitten hypähti hän rantalaiturille. - -Yritin sittenkin lähteä hänen jälkeensä, mutta outo kertoilija pidätti -minua takin hihasta. Hitaasti riuhtaisin itseni irti, mutta hänpä sai -samassa liepeestäni kiinni ja veti minun taapäin huudahtaen: - -"Ette saa mennä, ette saa mennä, ette saa mennä!" - -Tämä kovaääninen huudahdus sai kaikki lähellä seisovat matkailijat -kääntymään meihin päin. Ihmiset alkoivat nauraa tälle kohtaukselle enkä -minä enää oikein rohjennut uhmata heidän pilkkanauruansa ja -"skandaalia", vaikka mieleni olikin vimmastunut tuota tungettelevaa -neuvonantajaa kohtaan. - -Niin loittoni höyryalus jälleen laiturista. - -Pikku sulottareni jäi toistaiseksi seisomaan laiturille seuraten -pettynein toivein laivan poistumista. - -Mutta outo valloittajani hykersi käsiänsä kuiskaten korvaani: - -"Tässä taisin minä tehdä teille karvaan palveluksen!" - - - - -NUORANPÄTKÄ. - - -Kaikki Godervilleen vievät tiet olivat täynnä maalaiskansaa, miehiä ja -naisia, jotka pyrkivät kauppalaan päin. Siellä oli näet markkinapäivä. - -Miehet astuivat hitain, laahustavin askelelin, kumartuen eteenpäin joka -kerran kun muuttelivat pitkiä, lenkoja sääriänsä, joita kova työ, auran -kurjen ylitse kumartuva, olkapäät vinoon vääristävä asento, polvia -haristava viikatteen käyttö ja kaikki maanviljelijän raskaat ja ikävät -askareet olivat muodostaneet. Kaikilla oli yllä siniset, kankeat -puserot, jotka loistivat kiilloitettua tärkkelystä kuin olisivat ne -olleet vernissatut; kaulalta ja hihansuista olivat ne valkeilla -ompeluksilla koristettuja ja pullottivat teräväluisen vartalon yllä -kuin mitkäkin korkeuteen lasketut ilmapallot, joiden sisästä pää, kädet -ja sääret pistivät lystikkäinä esille. - -Muutamat vetivät nuorajutkolla lehmiä tai vasikoita. Takana kävi akka -rapsien elukkaa lanteille lehtevällä oksalla, hoputtaaksensa mullikan -hidasta kulkua. Toiset toivat käsivarrella suuria koreja, joista näkyi -eläväin kanain päitä taikka ankkain nokkia. Naisten käynti oli -ylimalkaan nopeampi ja lyhempi askeliltansa. Jäykän ja usein -kuivettuneen ruumiinsa suojana oli heillä tiukalle vedetty saali, joka -nuppineulalla oli kiinnitetty matalain rintojen yli; päähineenä oli -tiukasti päälaelle kiertyvä, valkea side ja sen yllä kansallinen myssy. - -Tuossa mennä kolisivat ohi pienen, virkun maalaishevosen vetämät, -nelipyöräiset, keveät ajopelit, joissa pari miehenpuolta istui -varsinaisella istuimella rinnakkain, kun vaunujen pohjalla taas -kyykötti naishenkilö koettaen pitää laidoista kiinni, etteivät kamalat -sysäykset niin ankarilta tuntuisi. - -Godervillen torilla oli hirmuinen ahdinko: ihmisiä ja eläimiä yhtenä -sekamelskana. Yli kaiken häilyivät sonnien sarvet, äveriöiden -talonisäntien korkeat hatut ja naisten hiustöntyrät. Kimeät ja vinkuvat -huudot ja äänekkäät puheet sulivat yhdeksi lakkaamattomaksi hälinäksi, -joita jonkun hauskimmillaan olevan markkinavieraan voimakkaat, -vallattomat ilonhuudot ja lehmäin mölinä toisinaan häiritsi. - -Muuten haisi koko tori tallilta, maidolta, lannalta, heinältä ja -hieltä, josta kaikesta syntyi karvas, inhottava ihmisten ja eläinten -yhteinen katku, jonka maalaiset useimmiten tuovat mukanansa. - -Ukko Hauchecorne Bréautén pitäjästä oli juuri saapunut kauppalaan ja -taivalsi rauhallisesti torille, kun hänen silmiinsä sattui maassa -makaava nuoranpätkä. Ollen säästäväinen mies kuin ainakin -tosinormandialainen, ajatteli hän, ettei mitään hyödyllistä tavaraa saa -jättää maahan mätänemään, jonka vuoksi hän kumartui ottamaan sitä, -jäsensärkynsä vuoksi hieman vaivalloisesti. Hän otti siis ylös -nuoranpätkän maasta ja aikoi huolellisesti kääriä sen kokoon, kun hän -samassa näki satulaseppä Malandainin, joka seisoi työpajansa ovella -tarkastellen häntä. Ennen vanhaan oli heillä ollut jupakka päitsistä; -ja kun molemmat olivat pitkävihaisia, ei heidän välinsä vieläkään aivan -selvä ollut. Ukko Hauchecorne häpesi hieman, että hänen tuonoinen -riitapuolensa oli nähnyt hänen nostavan loasta tuon nuoranpätkän. Sen -vuoksi kiiruhti hän pistämään sen ensin puseronsa alle ja sitten -housujensa taskuun, ollen yhä etsivinänsä maasta jotakin, mitä hän -tietysti ei löytänyt; sitten jatkoi hän matkaansa torille päin -etukumarassa ja jäsenkolotuksen ruumista kouristellessa. - -Pian katosi hän hitaasti liikuskelevaan ja meluavaan väkijoukkoon, joka -hääräsi edestakaisin lukemattomissa kauppahommissa. Talonpojat -katselivat ja tunnustelivat elukoita, poistuivat, palasivat takaisin ja -seisoskelivat neuvottomina ja empivinä peljäten alinomaa tulevansa -petetyiksi, jonka vuoksi eivät uskaltaneet tehdä päätöstänsä -kaupanteossa. Epäillen tarkkasivat he myyjän katsetta ja koettivat -kaikella mahdollisella tavalla päästä selville hänen viekkaudestansa ja -elukan virheistä. - -Naiset seisoivat suurten koriensa takana, joista he olivat nostelleet -esille myytäväksi aiotun siipikarjansa; sidotuin jaloin, säihkyvin -silmin ja tulipunaisin heltoin pyristelivät ne maassa, heidän -vieressänsä. - -Kuivakiskoisina ja muuttumattoman jäykkä ilme kasvoillansa kuuntelivat -he tehtyjä tarjouksia, pysyivät hinnoissansa taikka myöntyivät äkkiä -tinkijäin alempiin tarjouksiin huutaen hitaasti poistuvalle ostajalle: - -"No, olkoon menneeksi, isäntä! Te saatte sen siitä hinnasta!" - -Vähitellen alkoi väkijoukko harventua. Ja kun kirkonkello keskipäivällä -soi _angellista_, niin vetäysivät kaukalaiset markkinavieraat -ravintoloihin. - -Jourdainin majapaikassa oli suuri tupa täynnä vieraita ja suuri piha -täynnä kaikenlaisia ajopelejä: kärryjä, trilloja, vankkureita, keveitä -vaunuja ja muita nimettömiä, loasta keltaisia, rumia ja paikattuja -ajoneuvoja, joiden valjaat törröttivät ilmassa kuin käsivarret taikka -lepäsivät ne aisat maata vasten ja takaosa ylhäällä. - -Aivan pöytävieraiden vieressä leimusi tuli mahtavan suuressa takassa -lämmittäen lähinnä istuvien selkämyksiä. Kolmea paistinvarrasta, joissa -näkyi kanoja, kyyhkysiä ja lampaan reisiä, käännettiin takkatulella; -makuaistia kutkuttava paistetun lihan ja kärventyneen rasvan haju -levisi ympäri huoneen nostaen veden suuhun ja saattaen ihmiset hyvälle -tuulelle. - -Koko talonpoikasylimystö söi päivällistä täällä mestari Jourdainin -luona, joka harjoitti sekä ravintolaliikettä että hevoiskauppaa; muuten -kerrottiin tällä veitikalla olevan kolikoitakin. - -Ruokavadit kulkivat ympäri pöytää samoin kuin omenaviinihaarikatkin. -Itsekukin puhui asioistansa kertoen, mitä hän oli ostanut. Eri tahoilta -tulleet markkinavieraat kyselivät toisiltansa, millaista vuodentuloa -heidän puolessa odotettiin; ilmat olivat olleet mainiot heinänkasvulle, -vaikka viljalle hieman liian sateiset j.n.e. - -Äkkiä kuului rummutusta pihalta. Silmänräpäyksessä hyppäsivät kaikki -ylös, paitse muutamat välinpitämättömät, ja syöksivät mikä ovelle, mikä -akkunaan, ruokaliina kädessä ja suu täynnä ruokaa. - -Kun rummun pärinä oli lakannut, kuului yleinen julkihuutaja -songertelevalla äänellä ja lauseita sopimattomalla tavalla katkoen: - -"Täten tehdään Godervillen asukkaille, semminkin kaikille -markkinavieraille, tiettäväksi, että musta nahkalompakko, sisältävä 500 -markkaa ja muutamia arvopapereja, on kadotettu tänä aamuna klo 9:n ja -10:n välillä Beuzevilleen vievällä tiellä. Rehellistä löytäjää -kehoitetaan heti jättämään rahat maistraattiin taikka tilanomistaja -Fortune Houlbrèquelle Mannevillestä. Löytäjälle luvataan 20 frangin -palkkio." - -Mies kiiruhti sitten toiselle pihalle. Kumea rummun pärinä kuului vielä -muutaman minuutin kauvempaa ja samoin huutajan heikontuva ääni. - -Väkijoukko tuvassa alkoi sitten keskustella tästä tapahtumasta -punniten, mitä mahdollisuuksia Houlbréquella oli saada takaisin tai -menettää lompakkonsa. - -Päivällisaika oli vähitellen lopussa. - -Tarjoiltiin jo kahvia, kun poliisikomisarius astui tupaan: - -"Onko mestari Hauchecorne Bréautésta täällä?" kysyi hän. - -Tämä, joka istui pöydän päässä, vastasi heti: - -"Täällä on." - -"Tahdotteko olla hyvä, mestari Hauchecorne, ja seurata minua -maistraattiin. Pormestari haluaisi puhua kanssanne." - -Hämmästyneenä ja levottomana ryyppäsi isäntä konjakkilasinsa pohjaan, -nousi pöydästä ja lähti, vielä kumarammassa kuin aamulla tullessaan, -sillä ensimäiset askeleet istualta noustua olivat hänelle aina vaikeat: - -"Tässä olen, tässä olen, hra komisarius." - -Ja niin he poistuivat yhdessä. - -Pormestari istui nojatuolissansa varroten häntä. Hän oli samalla -kauppalan notario ja muuten tukeva, vakava ja suurellisesti esiytyvä -mies. - -"Mestari Hauchecorne", sanoi hän; "joku on nähnyt teidän Beuzevillen -tiellä ... tänä aamuna ... korjaavan talteenne sen lompakon, jonka -tilanomistaja Houlbrèque Mannevillesta on kadottanut." - -Isäntä tarkasti puhujaa ällistyneenä ja peljästyneenä jo pelkästä -epäilyksestä, vaikka hän tiesikin itsensä syyttömäksi: - -"Minäkö ... minäkö olisin korjannut talteeni hänen lompakkonsa?" - -"Juuri te." - -"Autuuteni kautta vakuutan, ett'ei minulla ole ollut aavistustakaan -siitä." - -"Joku on nähnyt teidät..." - -"Nähnyt? Minut?... Kuka on minut nähnyt...?" - -"Satulaseppä Malandain." - -Silloin muisti ukko tuonoisen nuoranpätkän, ymmärsi asian ja huudahti -harmistuneena: - -"Ohoh! Vai on hän nähnyt minut, se roisto! Tämän nuoranpätkän hän on -nähnyt minun korjaavan maasta, ei muuta, hra pormestari." - -Samalla kopeloi hän taskuansa ja veti sieltä tuonoisen nuoranpätkän. - -Mutta pormestari ravisti epäillen päätänsä. - -"Pitäisikö minun uskoa, että hra Malandain, joka on täysin luotettava -mies, voisi erehtyä nuoranpätkästä ja lompakosta?" - -Ihan raivostuen nosti ukko kätensä ylös ja sylkäisi sivulle -todistaaksensa viattomuutensa: - -"Totta se sittenkin on, mitä sanon, ihan vanhurskaan Jumalan pyhää -totuutta, hra pormestari. Ja sieluni autuuden kautta voin minä sen -myöskin vakuuttaa." - -"Kuitenkin olette te lompakon korjattuanne vielä etsineet kotvan aikaa, -olisiko ehkä joku rahoista sattunut putoamaan lokaan," väitti -pormestari. - -Ukko parka oli vähällä saada halvauksen suuttumuksesta ja kiukusta: - -"No, kaikkiapas, hitto vie, kaikkiapas voidaankin keksiä saattaaksensa -rehellinen mies epäluulon alaiseksi! Kaikkiapa tosiaankin keksitään!" - -Mutta hänen vakuutuksensa olivat turhia. Pormestari ei häntä uskonut. - -Päinvastoin kutsutti hän kuulusteltavaksi myöskin satulasepän. Tämä -uusi tuonoisen väitelmänsä ja pysyi siinä, mitä kerran oli sanonut. -Tunnin aikaa haukkuivat vanhat riitapuolet toisiansa maistraatissa. -Hauchecornen omasta pyynnöstä toimeenpantiin tarkastus, mutta hänen -vaatteistaan ei löytynyt mitään. - -Pormestari joutui nyt vuorostansa ymmälle ja salli hänen poistua, mutta -sanoi jo ennakolta pyytävänsä tuomio-istuimelta lähempiä määräyksiä -asiassa. - -Tällä välin oli uutinen levinnyt ympäri kauppalaa. Maistraatista -tullessa kertyi väkeä hänen ympärillensä kyselemään, mitä asia koski; -kysymykset tehtiin joko vakavasta tahi leikkisästä uteliaisuudesta -ilman vähintääkään ilkeämielistä tarkoitusta. Mestari Hauchecorne -kertoi aamullisen jutun nuoranpätkästä. Mutta kukaan ei häntä uskonut. -Kaikki nauroivat hänelle. - -Ukko jatkoi matkaansa ja alinomaa sattui hänen tiellensä joku utelias -taikka seisahtui hän itse kertomaan jollekin tuttavalle tuon jo sata -kertaa uusitun juttunsa. Ja kaikille vakuutti hän samaa kääntäen kaikki -taskunsa nurin todistaaksensa, ett'ei hänellä mitään lompakkoa ollut. - -"Ole ilveilemättä, vanha veitikka!" huusivat ihmiset hänelle. - -Ukko kiivastui, pahastui, raivostui ja joutui epätoivoiseksi, kun -kukaan ei ottanut häntä uskoaksensa. Tietämättä, mitä tekisi, kertoi -hän juttunsa uudelleen ja uudelleen. - -Tuli ilta. Hänen oli lähdettävä kotimatkalle. Matkatoverina oli hänellä -kolme naapuria, joille hän näytti paikan, mistä hän oli korjannut tuon -nuoranpätkän, eikä hän koko paluumatkalla osannut puhua muusta kuin -tästä seikkailustansa. - -Illalla kiersi hän koko Bréautén kylän kertoaksensa siitä kaikille -ystävillensä. Mutta nämäkään eivät ottaneet häntä uskoaksensa. - -Sen yötä oli hän vallan sairas samaisen jutun tähden. - -Seuraavana päivänä klo 1:n tienoissa oli Ymanvilleläisen talonisännän, -mestari Brétonin, huonemies Marius Paumelle tuonut lompakon täysinensä -yllämainitulle mestari Houlbrèquelle Mannevillestä. - -Hän väitti todella löytäneensä sen mainitulta tieltä, mutta kun hän -itse ei osannut lukea, oli hän ottanut sen mukaansa ja antanut sen -isännällensä. - -Uutinen levisi pian ympäri koko seudun. Mestari Hauchecorne sai -myöskin kuulla siitä. Hetipaikalla teki hän uuden kiertoretken kylällä -ja kertoi uudelleen tuonoisen juttunsa ja sen lopullisen ratkaisun. Hän -riemuitsi. - -"Itse asia ei minua niin paljo surettanut", sanoi hän, "kuin se syytös, -että minä olisin valehdellut. Mikään ei voi vahingoittaa ihmistä -enemmän kuin että häntä syytetään valheesta." - -Koko sen päivän puhui hän samasta jutusta: tiellä kertoi hän siitä -kaikille vastaantulijoille, kapakassa kaikille juoma-vieraille ja -messun jälkeen kirkolla koko kirkkoväelle. Oudotkin ihmiset seisautti -hän saadakseen puhua heille asiasta. - -Nyt oli hän levollinen. Mutta yksi asia häntä vielä vaivasi, vaikka hän -ei saanut oikein selville, mikä se oli. Hänestä tuntui kuin olisivat -kuulijat pilkanneet häntä. He eivät näet näyttäneet olevan vakuutettuja -asiasta. Tuntui kuin olisivat he kuiskailleet kaikenlaista hänen -selkänsä takana. - -Seuraavan viikon tiistaina meni hän taas Godervillen toripäiville, -jonne häntä ei mikään muu houkutellut kuin halu saada kertoa ihmisille, -mitä hänelle oli tuonoin tapahtunut. - -Satulaseppä Malandain seisoi talonsa edustalla naureskellen hänen ohi -mennessänsä. Miksi? - -Hän sai käsiinsä erään talonisännän Criquetotista, mutta ei ehtinyt -kertoa asiaa loppuunkaan, kun tämä alkoi nauraa hänelle vasten kasvoja -ja taputti häntä vatsalle sanoen: - -"Mene tiehes, vanha pullovatsa!" - -Ja sitten livisti isäntä tiehensä. Hauchecorne jäi seisomaan -paikoilleen aivan hämmentyneenä ja levottomana. Miksi tuo mies sanoi -häntä "vanhaksi pullovatsaksi?" - -Mentyänsä mestari Jourdainin ravintolaan, istahti hän pöydän ääreen ja -alkoi kertoa ihmisille lompakkojuttua. - -Pian keskeytti eräs hevoskauppias Montevilliersistä hänet sanoen: - -"Ole vaiti, vanha kettu, kyllä minä sinun nuorajuttusi tunnen." - -"Mutta lompakkohan on löytynyt", änkytti Hauchecorne. - -"Elä puhu joutavia, ukko! Voihan toinen löytää sen ja toinen jättää sen -takaisin. Muuten en ole nähnyt enkä tiedä asiasta mitään." - -Ukko Hauchecorne oli aivan masennuksissaan. Nyt hän vihdoin ymmärsi -tarkoituksen. Tuo mies siis syytti häntä siitä, että hän olisi toisen -kautta toimittanut lompakon takaisin omistajallensa. - -Hän pani vastalauseen mokomaan syytökseen. Mutta koko pöytäseurue -rähähti nauramaan hänelle. - -Ukko Hauchecorne ei viitsinyt lopettaa päivällistänsä, vaan lähti -tiehensä pilkkaajain seurasta. - -Häpeissänsä ja kiukustuneena palasi hän kotiin. Häntä suututti ja -harmitti sitä enemmän, kun hänen sisällisesti täytyi tunnustaa, että -hän kyllä olisi voinut niin menetellä kuin tuo Criquetotin mies otaksui -hänen tehneen; vieläpä olisi hän voinut tästä onnistuneesta -keksinnöstänsä kerskaillakin. - -Hämärästi käsitti hän, että hänen oli mahdoton todistaa -viattomuuttansa, olletikin kun hänen kujeileva luonteensa oli kyllin -tuttu paikkakunnalla. Hän tunsi itsensä syvästi, ihan sydämeensä asti -loukatuksi moisesta väärästä epäluulosta. - -Hänen täytyi ryhtyä taas uusimaan kertomustansa, joka päivä päivältä -venyi yhä pitemmäksi, sillä joka kerta lisäsi hän siihen uusia syitä ja -yhä ankarampia vakuutuksia; hän käytti juhlallisia valoja, jotka hän -yksinäisyydessänsä keksi ja sommitteli, sillä lakkaamatta mietti hän -tuota nuorajuttua. Mutta mitä sotkuisemmaksi hänen puolustuksensa ja -mitä mutkallisemmaksi hänen todistuksensa kävi, sitä vähemmän häntä -kaikkialla uskottiin. - -"Nuo ovat valehtelijan temppuja", sanoivat ihmiset hänen selkänsä -takana. - -Hän tunsi sen: tuo nuorajuttu kalvoi hänen mieltänsä ja hänen voimansa -kuluivat turhanpäiväisissä ponnistuksissa. - -Hän alkoi vihdoin riutua silminnähtävästi. - -Ihmiset kärttivät nyttemmin häntä kertomaan "nuorajuttua" aivan niin -kuin sotavanhusta pyydetään kertomaan tappeluista, joissa hän on ollut -mukana. Ukko poloisen järki oli saanut kuolettavan iskun ja se heikkoni -yhä enemmän ja enemmän. - -Joulukuun lopulla täytyi hänen laskeutua vuoteen omaksi. - -Tammikuun ensi päivinä hän sitten jo kuoli, mutta vielä -kuolemankamppailun hourailussakin puolusti hän viattomuuttansa hokien: - -"Tuollainen nuoranpätkä, vähäinen nuoranpätkä se oli! Kas tässä se on, -katsokaa itse, hra pormestari!" - - - - -PELASTUNUT. - - -Meri ruoski rannikkoa lyhyellä ja yksitoikkoisella läikyllänsä. Pienet -valkoiset pilvet kiitivät vihurituulessa nopeasti kuin linnut suurella, -sinisellä taivaankaarella. Valtamereen päin alenevan laakson alhossa -sijaitseva kylä ikäänkuin lämmittelihe päivän paisteessa. - -Aivan laakson suussa oli meren rannalla yksinäinen Martin-Levesquen -talo eli oikeammin mökki. Se oli näet vain vähäinen kalastaja-asunto, -jonka seinät olivat savesta ja katto oljista; ylinnä kasvoi katolla -sinisiä kurjenmiekkoja. Tuvan edessä levisi nenäliinan kokoinen -puutarhatilkku, joka kasvoi sipulia, kaalinpäitä, persiljaa ja -anisputkia. Aitauksella oli tämä päivä erotettu yleisestä kylätiestä. - -Mökinmies oli kalalla; vaimo taas hääräsi tuvan ulkopuolella korjaten -silmuksia suuressa, ruskeassa verkossa, joka oli ripustettu kuivamaan -mökin ulkoseinälle; verkon yläpuolella nurkassa näkyi hirmuisen suuri -hämähäkin verkko. Noin neljätoista vuotias tyttö istui olkituolilla -puutarhan veräjän suussa taapäin keikistyneenä ja nojautuneena veräjän -puolapuuta vastaan parsien muutamia kuluneita, rikkinäisiä ja -vaatimattomia liinavaatteita. Toinen, vuotta nuorempi tyttönen -viihdytteli käsivarsillansa vallan pientä lasta, joka ei osannut vielä -puhua eikä kävellä. Nenät vastatusten istui maassa pari kaksi- tai -kolmivuotiasta palleroista penkoen puutarhamaata kömpelöillä -kätösillänsä ja viskellen toisinaan kourallansa multaa toisillensa -vasten naamaa. - -Kukaan ei puhunut mitään. Ainoastaan pienin poloinen, jota sisko koetti -viihdyttää sylissänsä, parahteli alinomaa pienellä, kimeällä ja -heikolla äänellänsä. Tuvan ikkunalla nukkua rojotti kissa; -seinivieressä kasvoi kauniita, kukkivia valkolakkoja eli leukoijia, -joissa pärisi virkeä kärpäisparvi. - -Äkkiä huudahti veräjällä ompeleva tyttönen: - -"Äiti!" - -"No, mitä nyt?" kysyi äiti. - -"Nyt se on taas täällä", sanoi tyttö. - -Lapset olivat olleet levottomia jo aamusta alkaen, kun eräs outo mies -oli maleksinut mökin ympärillä: vanhanpuoleinen kerjäläisen näköinen -mies. Saattaessansa merelle lähtevää isäänsä venheelle olivat nämä jo -huomanneet miehen. Silloin istui tämä maantien ojan reunalla heidän -veräjäänsä vastapäätä. Ja kun he taas palasivat rannasta istui ukko yhä -paikoillansa katsellen mökille päin. - -Hän näytti kovin kurjalta ja sairalloiselta. Tuntikauteen ei hän ollut -hievahtanutkaan paikaltansa. Huomattuansa, että lapset pelkäsivät häntä -kuin pahantekijää, nousi hän vihdoin ylös ja poistui nilkuttaen toista -jalkaansa. - -Mutta jonkun ajan kuluttua näkivät he ukon jälleen lähestyvän hitain ja -väsynein askelin. Tällä kertaa hän istahti hiukan edemmäs ja tuijotteli -taloa kohti ikäänkuin väijyisi hän sen asukkaita. - -Lapsia ja äitiäkin alkoi peloittaa. Olletikin oli äiti pelonalainen, -sillä hän oli luonnostansa säikkyväinen ja tiesi, ettei hänen miehensä -palaisi mereltä ennenkuin hämärän tullen. - -Hänen miehensä nimi oli Levesque; häntä itseänsä taas kutsuttiin -Martinin emännäksi. Yhteisellä nimellä kutsuttiin pariskuntaa -Martin-Levesqueksi. Syy tähän oli seuraava: Martinska oli ollut -ensimäisissä naimisissa Martin nimisen merimiehen kanssa, joka aina -kesiksi purjehti Uuteen maahan turskanpyyntiin. Tämän kanssa oli vaimo -ollut naimisissa pari vuotta, joiden kuluessa heille oli syntynyt -tyttö; kun kolmimastoinen parkkilaiva "Kaksoissisaret", kotoisin -Dieppestä, hävisi teille tietämättömille matruusi Martinin kanssa, oli -vaimo ollut raskaana jo kuudetta kuukautta. - -Myöhemmin ei koko laivasta oltu saatu ollenkaan mitään tietoja. -Ainoakaan sen matruuseista ei ollut palannut. Luonnollisesti -otaksuttiin kaikkialla, että laiva oli hukkunut miehistöineen -päivineen. - -Vaimo oli odottanut miestänsä kymmenen pitkää vuotta ja elättänyt -vaivoin itse molemmat lapsensa. Sitten oli eräs kylän kalastajista -nimeltä Levesque, joka oli leskimies ja jolla ensimäisestä vaimostansa -oli poika, kosinut häntä tuntien hänet toimeliaaksi ja hyväksi -ihmiseksi. Häät vietettiinkin ja kolmen vuoden kuluessa syntyi uudelle -pariskunnalle kaksi lasta. - -Ahkerasti ja vaivalloisesti työskennellen elättivät he itsensä. Leipä -oli kallista ja liha melkein tuntematonta herkkua heidän taloudessansa. -Joskus täytyi tehdä velkaakin leipurin luona ... talvella ... -myrskyisimpinä kuukausina. Lapset olivat kuitenkin pysyneet terveinä, -Jumalan kiitos. Ihmiset sanoivatkin: - -"Ne ovat kunnon ihmisiä kumpikin. Martinska on toimelias vaimo ja -Levesquen vertaista kalastajaa tuskin toista löytyy." -- -- -- - -Veräjällä istuva tyttönen sanoi uudelleen. - -"Luulisi melkein, että tuo ukko tuntee meidät. Ehkä on se joku -kerjäläinen Eprevillestä tai Auzeboscista." - -Äiti katsahti ukkoon päin. Ei, ei tämän seudun väkeä tuo mies ikinä -ollut, sen hän heti näki. - -Kun mies ei liikahtanut paikaltansa, vaan istui siinä kuin mikäkin -paalu tuijottaen itsepäisesti Martin-Levesquen mökille, suuttui vaimo, -jonka pelko teki rohkeaksi, kaappasi lapion ja meni urheana veräjälle. - -"Mitä te siinä vahtaatte?" kysyi hän maleksijalta. - -Tämä vastasi käheällä äänellä: - -"Levähdän tässä raitista ilmaa hengittäen. Häiritsenkö minä sillä -ketään?" - -Vaimo tiuskaisi vastaan: - -"Mutta mitä varten te maleksitte tässä päiväkauden ikäänkuin -vakoilisitte taloa?" - -Mies vastasi hiljaisesti: - -"Pahaa minä en tee kenellekään. Enkös minä saisi istua tässä yleisen -tien vieressä?" - -Vaimo ei osannut vastata tähän mitään, vaan palasi tupaan. - -Päivä kului vähitellen puoleen. Keskipäivän aikana katosi mies -tiepuolesta. Mutta noin klo 5 iltapäivällä kulki hän taas talon ohitse. -Sitten ei häntä enää näkynyt. - -Hämärässä palasi Levesque mereltä. Asia kerrottiin hänelle. - -"Se on joku karkulainen tai muu roisto", arveli Levesque. - -Rauhallisena riisuutui hän lepäämään, mutta hänen vaimonsa mietti yhä -tuota maleksijaa, joka oli tuijottanut häneen niin omituisilla -silmillä. Seuraavana päivänä oli ilma kovin myrskyinen. Levesque -huomasi heti, ettei merelle ollut menemistä pienellä venheellä, ja jäi -kotiin auttelemaan vaimoansa verkkojen parsimisessa. - -Noin klo 9 aamulla tuli vanhin tyttö, joka oli ollut ostamassa leipää, -juoksu-jalassa ja peljästyneen näköisenä kylältä huutaen: - -"Äiti, se ukko on taas täällä!" - -Äitikin säikähtyi, kalpeni ja sanoi miehellensä: - -"Mene sinä puhuttelemaan häntä, Levesque; ja sano, ettei hän saa väijyä -taloa tuolla lailla! Hän säikyttää sekä lapset että minut!" - -Levesque, joka oli suuri, iholtansa tiilikiven värinen merimies, -leu'assa sankka punainen parta, sinisilmäinen, paksukaulainen ja -kaulassa aina lämmin kaulahuivi merituulen ja sateen vuoksi, läksi -levollisena tallustelemaan tuonoisessa paikassansa istuvan maleksijan -luo. Miehet jäivät juttelemaan keskenänsä. Äiti ja lapset katselivat -heitä kauvempaa ahdistuneina ja pelvosta vavisten. - -Äkkiä näkivät he oudon miehen nousevan istualtansa ja tulevan Levesquen -kanssa talolle päin. - -Martinska peräytyi peljästyneenä. Levesque lähestyi häntä sanoen: - -"Anna hänelle vähän leipää ja lasi omenaviiniä. Mies ei sano syöneensä -pariin päivään." - -Vaimon ja lasten perässä tulivat molemmat sitten tupaan. Maleksija -istahti pöydän ääreen ja alkoi syödä alla päin ja kaikkien katseita -väistäen. - -Martinska katsoi häntä koko ajan tarkkaavasti. Molemmat vanhemmat -tyttäret seisoivat selin oveen: toinen, jolla oli nuorin lapsi -sylissänsä, tähysteli miestä ahnain silmin; molemmat nuoremmat -tuhkapöperöt istuivat takkalieden pankolla leikitellen sysimustilla -hiilillä, mutta lopettivat hekin leikkinsä töllistelläksensä outoa -vierasta. - -Istahtaen eräälle tuolille kysäisi Levesque: - -"Mistä kaukaa vieras tulee?" - -"Viimeksi Cettestä." - -"Aivanko jalkaisin vai --?" - -"Aivan jalan. Täytyy kävellä, kun ei ole varaa ajaa kyydillä." - -"Ja minne asti ollaan matkalla?" - -"Ei tätä edemmäs." - -"Teillä on siis tuttavia tässä kylässä." - -"Paljo mahdollista." - -Molemmat vaikenivat. Vieras söi hitaasti, vaikka olikin nälkäinen, ja -joi kulauksen omenaviiniä jokaisen suupalan päälle. Hänen kasvonsa -näyttivät riutuneilta, ryppyisiltä ja laihoilta; hän oli nähtävästi -kärsinyt paljo. - -Sitten kysäisi Levesque häneltä äkkiä: - -"Mikä vieraan nimi on?" - -Nostamatta päätään sanoi tämä: - -"Martiniksi minua on kutsuttu." - -Outo väristys puistatti äitiä. Hän astui askeleen lähemmäs ikäänkuin -tutkiaksensa tarkemmin miehen kasvoja ja jäi seisomaan hänen eteensä -avosuin ja herpoutunein käsivarsin. Kotvaan ei kukaan virkkanut mitään. -Vihdoin kysäisi Levesque: - -"Onko vieras kotoisin näiltä seutuvilta?" - -Tähän vastasi tämä lyhyesti: - -"Täältä minä olen." - -Ja kun hän vihdoin nosti ylös päänsä, kohtasivat vaimon ja vieraan -katseet toisensa; kauvan tuijottivat he näin toisiansa ikäänkuin -olisivat he tarttuneet silmistänsä koukuilla kiinni. - -Äkkiä kuiskasi vaimo muuttuneella, väräjävällä äänellä: - -"Oletko se sie, ukkoseni?" - -Hitaasti vastasi tämä. - -"Olen." - -Mutta paikaltansa ei hän hievahtanut. Jatkoi vain ateriaansa. - -Enemmän hämmästyneenä kuin liikutettuna sopersi Levesque: - -"Siekö se siis olet, Martin?" - -Yhtä yksinkertaisesti vastasi mies: - -"Miehän se vain olen." - -Martinskan toinen aviomies kysyi sitten: - -"Mistäs sinä nyt tulet?" - -Martin kertoi vaatimattomasti: - -"Afrikan rannikolta. Laiva seilasi hietasärkkään ja meni kumolleen. -Kolme meistä sentään pelastui: Picard, Vatinel ja minä. Mutta rantaan -päästyämme ottivat alkuasukkaat meidät vangeiksi ... ja kaksitoista -vuotta olen saanut tehdä työtä kuin orja. Picard ja Vatinel kuolivat -pois. Eräs englantilainen laivuri otti minut sitten mukaansa ja toi -Cetteen. Ja sieltä minä nyt viimeksi tulen." - -Vaimo oli alkanut itkeä ja peitti esiliinalla kasvonsa. - -Hetken kuluttua kysyi Levesque: - -"Ja mitäs me nyt teemme, Martin?" - -Martin kysyi vuorostansa: - -"Oletkos sinä hänen miehensä?" - -"Olen", vastasi Levesque rehellisesti. - -Sitten katsoivat he toisiinsa ja vaikenivat. - -Tarkastellen lapsia ympärillänsä sanoi Martin osoittaen molempia -tyttösiä pään nyökähdyksellä: - -"Nuoko siis ovat minun?" - -"Nuo kaksi", vastasi Levesque. - -Isä ei noussut ylös heitä syleilemään, vaan sanoi ainoastaan: - -"Hyvä Jumala, kuinka suuriksi ne ovat kasvaneet!" - -Kotvan kuluttua kysyi Levesque uudelleen: - -"Ja mitäs me nyt teemme, Martin?" - -Martin hämmästyi eikä näyttänyt tietävän, mitä sanoa. Vihdoin sanoi -hän: - -"Minä myönnyn siihen, mitä sinä päätät. Mitään vääryyttä en tahdo tehdä -sinulle. Mutta itse taloon nähden on asia hieman haitallinen sinulle. -Kaksi noista lapsista on siis minun, kolme nuorinta kuuluu sinulle. -Kummallekin tietysti omansa. Entäs äiti? Onko hän sinun vaimosi vaiko -minun? Minä tyydyn siihen, mitä sinä päätät. Mutta mitä taloon tulee, -niin on se minun, sillä sen olen minä isävainajaltani perinyt; tässä -olen myöskin syntynyt ja kirjat todistavat, että minä olen täällä -isäntä." - -Vaimo itki yhä ja nyyhkytti siniseen esiliinaansa. Molemmat vanhemmat -lapset olivat tulleet lähemmäs ja katselivat levottomina isäänsä. Tämä -oli nyt lopettanut ateriansa. Nyt kysyi hän vuorostansa Levesqueltä: - -"Niin, mitä me nyt teemme?" - -Levesque oli saanut uuden ajatuksen: - -"Mennään kirkkoherran puheille ja annetaan hänen päättää." - -Martin nousi ylös ja lähestyi vaimoansa, joka nyyhkien heittäysi hänen -rinnoillensa: - -"Mieheni, mieheni, sinä olet siis palannut! Martin, poloinen Martin, -sinä olet siis jälleen kotona!" - -Martin sulki hänet syliinsä. Entisyys valtasi äkkiä vaimoparan, -voimakas vanhojen muistojen sysäys, joka muistutti häntä siitä, -millainen hän oli ollut 20-vuotiaana ja miten tuo sama mies silloin oli -häntä syleillyt. - -Martin tuli itsekin liikutetuksi ja suuteli häntä otsalle. Pankolla -istuvat pienokaiset alkoivat yhdessä ulvoa nähdessänsä äidin itkevän ja -tähän ulinaan yhtyi kaikkein nuorin poloinen kimeällä äänellänsä, joka -soi kuin mikäkin pajupilli. - -Levesque seisoi odottaen vieressä; - -"No", sanoi hän, "mennään järjestämään asiat reilaan." - -Martin irroittihe vaimostansa ja katseli taas molempia lapsiansa. - -"Tulkaa toki suutelemaan isäänne", sanoi äiti tytöille. - -Nämä lähestyivät yht'aikaa kuivin silmin, hämmästellen ja hieman -pelokkaina. Kömpelönä suuteli isä heitä vuorottain poskille. Kun nuorin -pienokainen näki vieraan lähestyvän, alkoi se parkua niin kauheasti, -että näytti vallan menehtyvän. - -Miehet läksivät sitten yhdessä ulos. - -Mennessänsä kylän kahvilan ohitse, kysyi Levesque: - -"Entä jos joisimme kupin kuumaa?" - -"En minä vastaan hangoittele", sanoi Martin. - -Miehet astuivat sisään kahvilaan, joka tähän aikaan päivästä oli vallan -tyhjä. - -"Päivää, Chicot", sanoi Levesque isännälle. "Tuokaapa meille pari -kuppia kahvia rukiisen kerman kanssa. Tämä tässä on Martin ... -muistanetko vielä vaimoni ensimäistä miestä? Heidän laivansa -'Kaksoissisaret' on tehnyt haaksirikon, mutta hän on pelastunut ... ja -palannut takaisin!" - -Kantaen laseja toisessa ja karahvia toisessa kädessänsä tuli isäntä -- -suurivatsainen, verevä ja lihava mies -- puuskuttaen heidän luoksensa -ja sanoi rauhallisesti: - -"Elä hiidessä! Sinä olet siis jälleen kotikylässä, Martin?" - -"Niin olen", vastasi Martin. - - - - -AASI. - - -Virralla lepäävää, paksua usvaa ei ainoakaan tuulen henkäys -liikutellut. Se lepäsi vetten yli kuin himmeä pumpulipilvi. Läheiset -kukkulatkin häämöittivät epäselvinä omituisten ourujen takana kuin -köynnösvuoret. - -Mutta kun päivän sarastus läheni, alkoivat vuorten rinteet jo näkyä. -Koitteen lähettämässä ennakkovalossa ilmestyi vuoren juurella -vähitellen näkyviin ikäänkuin valkeita täpliä, jotka oikeastansa olivat -hyvinrakennettuja, rapattuja maataloja. Kanahuoneista kuului kukkojen -laulua. Joen toiselta rannalta, joka häämöitti usvan lävitse juuri -Fretteä vastapäätä, kuului silloin tällöin tätä tuuletonta hiljaisuutta -häiritsevää heikkoa melua. Milloin kuulusti se epäselvältä loiskeelta, -joka ei voinut olla muuta kuin hiljalleen lähestyvän venheen -aiheuttama, milloin kuului kovempaa ääntä kuin airojen lusketta, ja -vihdoin aimo loiskaus kuin olisi joku pehmeä esine pudotettu veteen. - -Sitten oli kaikki hiljaista, aivan hiljaista. - -Jonkun ajan kuluttua kuului taas hiljaista puhetta, jumala tiesi mistä -päin, ehkä sangen etäältä, mahdollisesti myöskin verrattain läheltä; -mutta noiden maalla ja vesillä syntyneiden, läpikuultamattomien usvien -keskeltä se kuului. Usvapilvet liitivät arkoina ohitse kuin valkoiset, -säikkyvät linnut, jotka arpaheinikossa yön nukuttuansa häviävät päivän -ensi koitteessa ... paetaksensa pois, ijäksi pois! Vain hetkisen ajan -voit nähdä ne, kun ne siivet ojoina ja pelonalaisesti, vienosti -äännähdellen liitävät usvan halki herättäen huudoillansa kaikki -rantavuorten rinteillä öitsivät kumppalinsa. - -Äkkiä ilmestyi kaupungin vastakkaiselle rannalle aluksi melkein -huomaamaton tumma varjo, joka vähitellen suureni ja selveni, kunnes -joella liitävän harvenevan usvapilven läpi tuli esille matala, kahden -hengen kuljettama venhe eli haapio, joka vihdoin laski rantaruohistoon. - -Soutaja nousi ylös, otti purren perästä kala-ämpärin ja heitti -olallensa vielä vettä valuvat kalaverkot. Perässä istuva kumppali, joka -vielä jäi hievahtamatta omalle paikallensa, sanoi: - -"Ota pyssy mukaan, Mailloche! tuolla rinteillä ajamme piilostansa -jonkun jänöjussin vai mitä, häh?" - -"Otetaan vain. Varrohan, minä palaan pian", sanoi Mailloche. - -Ja sitten kaahlasi hän maihin piilottaaksensa kala-ämpärin jonnekin. - -Haapion tuhdolle jäänyt perämies täytteli verkalleen piippunsa ja -sytytti sen. - -Miehen nimi oli Labouisse (= pyökki), mutta tavallisesti kävi hän -nimellä Chicot (= Kanto); kumminsa Maillochonin -- eli kuten kansa -tavallisesti lausui nimen Mailloche (= Nuija) -- kanssa oli hän yhtynyt -ryöstäjäin arveluttavaa ja epävarmaa ammattia harjoittamaan. - -Ollen oikeastansa alimpia kippareita, purjehtivat he säännöllisesti -ainoastaan nälkäkuukausina. Lopun vuotta liikkuivat he ryöstöretkillä. -Maleksien vesillä yöt ja päivät ja väijyen kaikkea kuollutta ja elävää -saalista harjoittivat he salapyyntiä vesillä, kulkivat öisillä -salametsästysretkillä ja esiytyivät merirosvoina vedenlaskun aikoina. -Toisinaan väijyivät he hirviä Saint-Germainin metsissä, toisinaan -samoilivat he merenrannikkoja etsien hukkuneita, joiden taskut he -voisivat tyhjentää, taikka keräillen veden tuomia ryysyjä, tyhjiä -pulloja, jotka vuoksiveden mukana liukuivat rantaan häilyen juopuneiden -lailla kaula ilmassa, taikka kokoilivat he tuulen tuomia tukkia, -lautoja y.m. puutavaroita rannikolta, mistä he sitten pujahtivat -keveästi piilopaikkoihinsa. Usein lähtivät he jalkaisin kotoansa -keskipäivällä ja kulkivat laiskasti rantaviertä, kunnes tulivat -johonkin pikku ravintolaan joen varrella. Siinä söivät he päivällistä -ja tallustelivat taas rinnakkain eteenpäin. Kotoa poissa viipyivät he -tavallisesti vain vuorokauden tahi kaksi ja palasivat kolmannen päivän -aamuna takaisin pienessä likaisessa haapiossansa, jota he käyttivät -venheenänsä. - -Joinvillessä tai Nogentissa voivat venemiehet lohduttomina etsiä yön -aikana hävinnyttä venettänsä, joka oli joko päässyt irti rantapaalusta -ja mennyt menojansa taikka luultavammin varastettu. Sillä välin voi -joku pyrkivä porvari Oisen varrella, noin 20-30 lieutä yllämainituista -kaupungeista, hykerrellä käsiään ihaillessaan uutta venettä, jonka hän -edellisenä iltana oli sattumalta saanut viidestäkymmenestä frangista -ostaa parilta rannikkolaiselta, jotka naamasta päättäen aivan -vapaehtoisesti tarjosivat sen niin huokeasta. - -Mailloche palasi takaisin ryysyillä peitetyn pyssyn kanssa. Hän oli -noin 40-50 vuotias, pitkä, laiha, vilkassilmäinen niinkuin lailla -ahdistetut, levottomat ihmiset ja hätyytetyt otukset usein ovat. -Avonaisen paidan alta näkyi aivan ohutkarvainen rinta. Mutta muuta -partaa ei hänellä näyttänyt koskaan olleen kuin lyhyet viikset ja -alahuulen alla tupsu karkeita karvoja. Ohimoilta oli hän kalju. - -Kun hän otti päästänsä sen ruokottoman pannukakun, jota hän nimitti -hatuksensa, näytti hänen päänahkansa kasvavan hienoa haahkanhaiventa, -joka ei juuri hiuksen näköistä ollut, vaan enemmän kynityn kovaa -iho-untuvaa. - -Chicot taas oli vastakohta: iholtansa punakka ja ryppyinen, kasvultaan -lyhyt lihava ja karvainen, niin että hänen ulkomuotonsa muistutti -miinasotilaan lakin alle asetettua raakaa pihviä. Vasemman silmänsä -piti hän tavallisesti suljettuna ikäänkuin hän aina tähtäisi johonkin, -ja jos joku laski tästä leikkiä huutaen: - -"Avaa toki silmäsi, Labouise!" niin vastasi hän rauhallisesti: - -"Elä hätäile, siskoni, kyllä minä sen kahakassa avaankin!" - -Muuten oli hänen tapansa kutsua kaikkia "siskoiksensa"; myöskin -ryöstöveljellensä antoi hän usein tämän nimen. - -Nyt istuutui hän vuorostansa soututeljolle. Ja jälleen hälveni haapio -joella lepäävän usman helmaan, joka vähitellen vaaleni maidonnäköiseksi -hieman rusoittavan aamukoiton valossa. - -"Mitä haulia sull' on, Maillochon?" kysyi Labouise. - -"Aivan pientä ja uutta jänishaulia." - -Sitten lähestyivät he vastakkaista joen rinnettä aivan verkallensa ja -niin hiljaa, ett'ei kuulunut ollenkaan mitään ääntä. Tästä rinteestä -alkoi jo Saint-Germainen metsä, johon taas oikeat jänismaat liittyivät. -Metsä on täynnänsä puunjuurien alla olevia mäyräkuoppia, ja -päivännousun aikana elukat pujahtavat kuoppiinsa, tulevat ulos ja taas -katoavat sisään. - -Maillochon oli laskeunut polvillensa keulaan ja tähysti eteensä nojaten -pyssyn purren laitaa vastaan. Äkkiä nosti hän tuliluikun poskellensa, -tähtäsi ja pamaus kiiri pitkällisenä kaikuna hiljaista seutua myöten. - -Parilla aironvedolla souti Labouise haapion kallioiseen rantaan. -Maillochon hyppäsi maihin ja kävi noutamassa pienen harmajan jäniksen -pojan, joka vielä huohotti lämpimänä. - -Taas sukelsi pursi usvan sekaan ja nyt laskettiin toiseen rantaan, -päästäkseen pakoon metsävartijan käsistä. - -Miehet näyttivät etäältä katsoen kävelevän verkallensa vettä myöten. -Pyssy oli kadonnut sivulaudan alle, jota tavallisesti käytettiin -piilopaikkana, ja jäniksen pisti Chicot pullottavan paitansa sisään. - -Neljännestunnin kuluttua kysyi Labouise: - -"Kas niin, siskoni, vielä yksi vai?" - -"Olkoon menneeksi!" - -Ja haapio liukui nopeasti virtaa alaspäin. Joella lepäävä usva alkoi jo -nousta ilmaan. Rannoilla kasvavat puut näkyivät jo harson lävitse ja -harvennut usva liiti pienoisina pilvinä hiljaa virran mukana. - -Kun äskeiset miehet haapionsa kanssa lähestyivät sitä saarta, jonka -kärki pistää lähelle Herblayta, hiljensivät he vauhtia ja alkoivat taas -tähystellä rantoja. Eikä aikaakaan, niin ampuivat he jo toisen -jäniksen. - -Sitten jatkoivat he matkaansa puoliväliin Conflonsista, pysähtyivät -taas, sitoivat veneensä erääseen rannalla kasvavaan puuhun, -heittäytyivät pitkälleen veneen pohjaan ja nukahtivat. - -Silloin tällöin nousi Labouise ylös ja tarkasteli avosilmin koko -näköpiirin. Aamun viimeiset usvat olivat hälvenneet ja suurena, -säteilevänä nousi päivä siniselle taivaalle. - -Tuolla vastakkaisella rannalla oleva viinimäki pyöristyi -puoliympyräksi. Yksi ainoa talo häämöitti rinteen kukkulalla lehdon -sisässä. Kaikki oli hiljaista. - -Mutta tuolla rahtitiellä liikkui jotakin pyrkien vaivoin ja verkallensa -eteenpäin. - -Se oli nainen, joka talutti vanhaa aasia. Kankeana ja vastahakoisena -muutteli elukka, silloin tällöin, jäykistyneitä jalkojansa, kun -taluttaja sen suurilla ponnistuksilla pakotti siihen; näin astua -tökkäili se korvat lupollansa ja kaula ojona tietä pitkin, mutta niin -kovin verkallensa, että oli mahdoton sanoa, milloin se ehtisi näkyvistä -pois. - -Vallan kumartuneena veti akka aasiansa eteenpäin ja kiersi toisinaan -sen taakse lyödäksensä sitä karahkalla lautasille. - -Hetken tuota menoa katseltuansa huudahti Labouise toverilleen: - -"Halloo, Mailloche!" - -"Häh? mitä nyt?" vastasi tämä venheen pohjalta. - -"Haluttaako sinun kujeilla?" - -"Miks'ei." - -"No nouse siis ylös, siskoni, niin saat nauraa." - -Ja sitten tarttui Chicot airoihin. - -Toiselle rannalle soudettua ja äskeisten taivaltajain kohdalle tultua, -huusi hän akalle: - -"Sisko, hoi!" - -Akka lakkasi vetämästä koniansa ja katsoa töllötti huutajaan. - -"Veturimarkkinoilleko sinä riennät?" - -Akka ei vastannut mitään. - -"Olet tainnut joutua tappiolle kilpa-ajoissa konillasi, sisko! Mihin -hiiteen sinä sitä mokomalla kiireellä viet?" - -"Ukko Macquartin luo Champioussa ... teurastettavaksi minä tämän vien. -Sillä tällä ei enää tee mitään!" vastasi akka vihdoin. - -"Uskon sen. Ja paljoko luulet ukko Macquartin tuosta maksavan?" - -Akka kuivasi otsaansa käden seljällä ja mietti: - -"En tiedä. Ehkä kolme neljä frangia." - -"Saat minulta viisi eikä sinun silloin tarvitse edemmäs taivaltaa. -Riittääkö, häh?" - -Akka empi vielä hetkisen ja sanoi: - -"Olkoon sanottu." - -Miehet nousivat maihin. - -Labouise tarttui aasin päitsiin. - -"Ja mitä sinä aiot sillä tehdä?" kysyi Maillochon hämmästyneenä. - -Chicot avasi tällä kertaa toisenkin silmänsä hyvän tuulensa ilmaisuksi. -Koko hänen punainen naamansa punehtui ilosta, kun hän sai sanotuksi: - -"Elä hätäile, siskoseni, minulla on omat kujeeni, minulla." - -Sitten antoi hän akalle viiden frangin rahan, jonka saatuaan tämä -istuutui maantien-ojan reunalle katsomaan tapahtumain kehitystä. - -Labouise oli parhaalla tuulellansa. Hän nouti pyssyn haapiosta ja -ojensi sen kumppalillensa. - -"Ampukoon kukin riistansa! Nyt ollaan suuren riistan ajossa, siskoseni, -mutta elä hiidessä seiso niin lähellä, muuten tapat sinä sen jo ensi -laukauksella. Tällaisen lystin pitää kestää jonkun aikaa." - -Hän vei toverinsa noin neljänkymmenen askeleen päähän uhrikonista, joka -taluttajasta päästyänsä yritti tavoittelemaan heinänpäitä maantien -viereltä. Mutta niin huonoksi oli eläin raukka käynyt, että se horjui -jaloillansa ja näytti kaatuvan itsestänsä. - -Maillochon asetti hitaasti sen seisomaan jaloillensa ja sanoi: - -"Suolalaukaus korvaan, muista se, Chicot!" - -Ja sitten hän laukasi. - -Pieni kuula kutkutti laiskan aasin pitkiä korvia, niin että eläin alkoi -ravistella niitä vilkkaasti, liikutellen milloin toista, milloin -toista, -- vihdoin kumpaakin yht'aikaa päästäksensä tuosta pistoksesta. - -Miehet nauroivat elukan elkeille, että olivat läkähtyä, polkivat jalkaa -ja kuuristuivat kaksin kerroin naurusta. Mutta akka suuttui ja astui -väliin, selittäen, ett'ei hän tahtonut nähdä luontokappaletta tuolla -tavoin kiusattavan. - -"Tuoss'on rahasi takaisin!" tiuskasi hän raivosta tuhisten. - -Labouise uhkasi häntä silloin selkäsaunalla ja näytti jo aikovan kääriä -ylös hihansa. - -"Olenko minä sen maksanut vai mitä, häh? No, ole sitten vaiti, akka! -Vai laukaisenko sinullekin latingin liivis alle näyttääkseni, ett'en -tunne mitään?" - -Akka lähti köpittämään tiehensä uhaten ilmoittaa heidät santarmeille. -Ja kotvan aikaa kuulivat he hänen huutavan haukkumasanoja, jotka -kävivät sitä hävyttömämmiksi, mitä etemmäs hän ehti poistua. - -Maillochon ojensi pyssyn toverillensa. "Nyt on sinun vuoros, Chicot!" - -Labouise tähtäsi ja laukasi. Aasi sai latingin reisiinsä, mutta kun -haulit olivat niin pieniä ja laukaus ammuttiin niin kaukaa, ei elukka -näyttänyt välittävän niistä enempää kuin paarman puremasta. Se alkoi -vain ankarasti huitoa hännällänsä sekä sääriä että selkää. - -Labouise istahti tiepuoleen nauraakseen oikein mahan pohjasta. Sillä -välin latasi Maillochon pyssyn uudelleen niin iloisena kuin jos olisi -hän sen piippuun aivastanut. - -Hän astui muutamia askelia lähemmäs ja tähtäsi samaan paikkaan kuin -Labouise äsken. Tällä kertaa hypähti aasi sivulle, koetti potkia ja -käänsi päätänsä. Vihdoinkin juoksi hieman verta tuon kuivan nahan alta. -Latinki oli sattunut syvempään ja teki nähtävästi sangen kipeätä, sillä -nyt lähti aasi pakenemaan, verkkaista, ontuvaa ja katkonaista laukkaa -loivaa rinnettä ylöspäin. - -Molemmat miehet kiirehtivät ajamaan sitä takaa, Maillochon harpaten -pitkillä askelilla, Labouise juosta läähättäen pienen miehen pikku -hölkkää. - -Aasi paralta olivat voimat pian lopussa. Ähkien seisahtui se ja katsoi -hätäytyneenä murhamiesten lähestymistä. Sitten oikaisi se kaulansa ylös -ja alkoi kiljua. - -Hengästyneenä nosti Labouise pyssynsä. Ja nyt astui hän eläintä vallan -lähelle, sillä häntä ei haluttanut jatkaa enää tätä metsästystä. Kun -aasi oli lakannut surullisesti kiljumasta, joka oli kuin elukan -viimeinen avun- ja hädänhuuto, huudahti Labouise, jolla toisinaan oli -omat tuumansa: - -"Halloo, Mailloche siskoni! Joudu auttamaan, niin annamme sille vähän -rohtoja!" - -Mailloche avasi väkipakolla elukan suun ammollensa ja silloin pisti -Chicot pyssynsä piipun sen kitaan ikäänkuin olisi hän tahtonut juottaa -sille jotakin lääkettä. - -"Kas nyt, siskoni, kaadan minä sille vähän ruton puhdistusroppeja!" - -Hän vetäisi liipasinta. Aasi peräysi kolmisen askelta, putosi -istuallensa, yritti nousta taas jaloillensa ja kaatui vihdoin -kyljellensä ja sulki silmänsä. Koko sen vanha vähäkarvainen ruumis -värisi ja jalat liikkuivat kuin olisi se aikonut juosta. Veri virtasi -sen ikenistä. Pian ei se enää liikahtanut. Se oli kuollut. - -Miehiä ei naurattanut. Huvitus oli ollut liian lyhyt, heistä tuntui -kuin olisi heiltä varastettu jotakin. - -"No, mitäs me nyt näin varhain sille teemme?" kysyi Maillochon. - -"Elähän hätäile, siskoni", vastasi Labouise, "viedään se veneeseen -siksi kunnes ilta hämärtyy. Sitten voimme vähän kujeilla." - -Lähdettiin soutamaan haapiota lähirantaan. Aasi-vainaja, joka sai -sijansa keulassa, peitettiin tuoreilla heinillä ja sitten viskausivat -molemmat maleksijat sen päälle ja nukahtivat. - -Puolen päivän aikaan veti Labouise vanhan ja likaisen haapion -salalaatikosta esille litran viiniä, leipää, voita ja raakaa -linnunlihaa. Sitten kävivät toverukset yhdessä aterialle. - -Ja kun ateria oli syöty, nukahtivat he jälleen kuolleen aasin päälle. -Vasta illan hämärtyessä havahtui Labouise, ravisteli toveriansa, joka -kuorsasi kuin uruilla, ja komensi: - -"Hei, siskoni, nyt lähdetään reissuun!" - -Maillochon istuutui soutamaan. Hitaasti soutelivat he Seinejokea -ylöspäin, sillä olihan heillä vielä aikaa. Niin liukui haapio kukkivia -vesililjoja kasvavien rantamien ohi, jotka tuoksuivat veden kalvoon -kuvastuvien rantapihlajain valkeilta kukilta; hiljaa liukui tuo liejun -värinen, vettynyt alus yli lumpeiden suurten, litteiden lehtien, joiden -valkoiset, pyöreät, kulkuisten tavalla halkeavat kukkaiset se taivutti -hetkeksi allensa, vaikka ne haapion ylimentyä taas ennallensa -oikesivat. - -Tultuansa Eperonin välimuurille, joka erottaa Saint-Germainen metsän -Lafitten puistosta, lakkasi Labouise soutamasta ja selitti toverilleen -aikomuksensa. Tämä oli Maillochonista niin hauska, että se nauratti -häntä kauvan, vaikka hiljaisesti. - -Aasin ruumiin peittona olleet heinät heittivät he jokeen, tarttuivat -elukkaa jaloista kiinni, nostivat sen maihin ja peittivät viidakkoon. - -Sitten kiiruhtivat he takaisin haapioonsa ja soutivat Lafitten -viinitehtaille. - -Oli jo vallan pimeä, kun veijarit saapuivat ukko Jules'in luo, joka -harjoitti viinikauppaa ja ravintolaliikettä. Niin pian kuin isäntä -huomasi heidät, tuli hän luo kättelemään ja istuutui heidän pöytäänsä -juttelemaan minkä mistäkin. - -Kun viimeinen vieras oli poistunut noin klo 11 illalla sanoi ukko Jules -iskien silmää Labouiselle: - -"No, onko teillä mitään ... tuota noin...?" - -Labouise nyökäytti salaperäisenä päätänsä arvellen: - -"Sekä on että ei ole ... kuinka sen ymmärtää." - -Ravintolan isäntä tiukkasi edelleen: - -"Harmaita tietysti, eikä ehkä muita kuin harmaita, häh?" - -Chicot pisti kätensä pullistuvan liinapaidan alle ja veti korvista -jänikset esille: - -"Kolme frangia pari!" - -Syntyi pitkä keskustelu hinnasta. Sovittiin kahdesta frangista -kuudestakymmenestä viidestä sentimista. Ja niin olivat veitikat -päässeet niistä. - -Kun salametsästäjät nousivat lähteäkseen, sanoi ukko Jules, joka koko -ajan oli tarkasti tähystellyt heitä: - -"Teillä on nähtävästi muutakin, vaikka ette tahdo mainita siitä, häh?" - -"Paljo mahdollista, mutta ei sinua varten", sanoi Labouise. - -"Häh?" - -"Sinä olet kovin koiramainen, sinä!" - -Mutta ukko oli käynyt uteliaaksi. - -"No, sano pois, sinä lihatukki, mitä teillä on! Ehkäpä sovimme -hinnasta." - -Labouise oli peljästyvinänsä, katsahti Maillochoniin kuin olisi hän -kysynyt tältä neuvoa silmillänsä ja vastasi sitten hiljaa: - -"Seikka on seuraava. Olimme piiloutuneet väijyksiin Eperonin luona, kun -näimme erään elukan kulkevan muurin vierustaa ... ensimäisessä, -vasemmanpuolisessa pensastossa... Mailloche ampua lasautti ... ja elukka -kaatui. Silloin olimme näkevinämme metsävahdin haamun etäämpänä ja -livahdimme tiehemme. Siellä se nyt on. Mutta mikä se on, sitä minä en -tiedä. Mitä kokoon tulee, niin ... suuri se on. Mutta mikä? Jos sen -sanon, niin valehtelen .. ja pettää minä en sinua tahdo, siskoseni, -ymmärräthän sen...? Käsi sydämellä minä sen hennon sanoa." - -Kertomuksesta innostuneena kysyi isäntä: - -"Entäpä jos se on metsäkauris?" - -"Paljo mahdollista", myönteli Labouise, "voi olla ... mutta -mahdollisesti myöskin joku muu otus, eikö totta? Kauris!... Miksikäs -ei... Mutta minusta oli se vähän tukevampi... Se oli ... tuota noin ... -ehkä naarassarvaan näköinen. Niin, tuota ... en minä tahdo väittää, -että se naarassarvas on ... sitä kun juuri en tiedä, mutta ... paljo -mahdollista se on!" - -Isäntä tokaisi intoutuneena: - -"Entäpä, jos se on hirvi?" - -"Hirvi? Eikö hiidessä...! Hirvi? Ei, hirvi se ei voi olla... Minä en -tahdo pettää ketään! Hirvi se ei ole. Olisinhan minä sen lemmon muuten -nähnyt, mutta kun puita oli edessä... Mutta ei, hirvi se ei sittenkään -ole... Ihan varmaan, hirvi se ei ole!" - -"No, mutta miks'ette te tuoneet sitä mukananne?" kysyi isäntä. - -"Miksikä? Siksi, että me vast'edes aiomme myydä tavaran kaatopaikalta, -siskoseni. Juuri siksi. Minulla on erityinen noutaja, minulla. Tämä on -kuljeksivinansa siellä täällä, ymmärrätkös? löytää otuksen ... ja -korjaa sen pois, noin ihan tietämättä, ymmärrätkös...? Silloin ei -pyssy-Pentin tarvitse peljätä mitään, ymmärrätkös...? Niin on asia." - -Epäillen arveli herkkujen valmistaja: - -"Mutta ... jos se ei siellä enää olekaan?" - -"Mitä siihen tulee", sanoi Labouise kohottaen kättänsä, "niin ... sen -minä vakuutan ja vannon, että se siellä on. Ensimäisessä viidakossa ... -vasemmalla, kuten sanottu. Mutta mikä se on? Sitä minä en tiedä. Että -se olisi hirvi, niinkuin sinä sanot, niin ei. Hirvi se ei ole, sen -uskallan vakuuttaa. Muuten ... niin, mene itse katsomaan, mikä se on. -Vaan 20 frangia paikoillaan se maksaa, siskoseni. Käykö laatuun vai?" - -Isäntä empi vielä: - -"Etkö sinä voisi tuoda sitä tänne?" - -Nyt puuttui Mailloche puheeseen: - -"Hiiteen kaikki riidat. Jos se on kauris, maksaa se 50 frangia, mutta -jos se on naarassarvas, saat maksaa siitä 70. Sellaiset ovat käyvät -hinnat." - -Nyt teki isäntä päätöksensä: - -"No, menköön! 20 frangia, siitä olemme siis sopineet." - -Ja sitten lyötiin kättä siitä asiasta. - -Isäntä otti kassalaatikosta neljä suurta viiden frangin rahaa, jotka -heti katosivat toisen veijarin taskuun. - -Labouise nousi ylös, joi lasinsa pohjaan ja lähti. Ovella hän sentään -kääntyi ostajaan päin selittäen: - -"Hirvi se ei ole, sen vakuutan. Mutta mikä? Ja että se siellä vielä on, -siitä olen myöskin varma. Ell'et mitään löydä, saat rahasi takaisin!" - -Ja sitten katosivat veijarit pimeään yöhön. - -Ilonsa osoitukseksi kaupan johdosta iski Maillochon, joka käveli -toverinsa jäljessä, tätä useampia kertoja nyrkillänsä selkään. - - - - - - - - -End of Project Gutenberg's Valittuja novelleja II, by Guy de Maupassant - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VALITTUJA NOVELLEJA II *** - -***** This file should be named 44946-8.txt or 44946-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/4/4/9/4/44946/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. |