diff options
Diffstat (limited to '44945-h')
| -rw-r--r-- | 44945-h/44945-h.htm | 5283 |
1 files changed, 2433 insertions, 2850 deletions
diff --git a/44945-h/44945-h.htm b/44945-h/44945-h.htm index b0c02cd..6882eb7 100644 --- a/44945-h/44945-h.htm +++ b/44945-h/44945-h.htm @@ -2,7 +2,7 @@ "http://www.w3.org/TR/xhtml1/DTD/xhtml1-strict.dtd"> <html xmlns="http://www.w3.org/1999/xhtml" xml:lang="fi" lang="fi"> <head> - <meta http-equiv="Content-Type" content="text/html;charset=iso-8859-1" /> + <meta http-equiv="Content-Type" content="text/html;charset=UTF-8" /> <meta http-equiv="Content-Style-Type" content="text/css" /> <title> The Project Gutenberg eBook of Valittuja novelleja I, by Guy de Maupassant. @@ -84,45 +84,7 @@ hr.chap {width: 65%} </head> <body> - - -<pre> - -The Project Gutenberg EBook of Valittuja novelleja I, by Guy de Maupassant - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Valittuja novelleja I - -Author: Guy de Maupassant - -Translator: Kasimir Leino - -Release Date: February 17, 2014 [EBook #44945] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VALITTUJA NOVELLEJA I *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - -</pre> - - - +<div>*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44945 ***</div> <h1>VALITTUJA NOVELLEJA I</h1> @@ -135,17 +97,17 @@ Kasimir Leino.</p> <p class="series">Kansan Novellikirjasto 1.</p> -<p class="co">Suomalainen Kustannus-Osakeyhtiö Kansa, Helsinki</p> +<p class="co">Suomalainen Kustannus-Osakeyhtiö Kansa, Helsinki</p> <p class="year"><b>1907.</b></p> <p class="p2" /> <p> -<b>SISÄLLYS:</b><br /> +<b>SISÄLLYS:</b><br /> <br /> Guy de Maupassant.<br /> -Isä.<br /> +Isä.<br /> Kuutamolla.<br /> Vallankumous.<br /> Susi.<br /> @@ -153,9 +115,9 @@ Lapsi.<br /> Anteeksianto.<br /> Kuningatar Hortense.<br /> Jalokivet.<br /> -Tarina pyhän Mikaelin luostarilinnasta.<br /> +Tarina pyhän Mikaelin luostarilinnasta.<br /> Joulukertomus.<br /> -Ristiäiset.<br /> +Ristiäiset.<br /> </p> @@ -164,315 +126,315 @@ Ristiäiset.<br /> <h2>GUY DE MAUPASSANT.</h2> -<p>Kun yltiöromanttikot, joihin monet ovat tahtoneet lukea myöskin +<p>Kun yltiöromanttikot, joihin monet ovat tahtoneet lukea myöskin Victor Hugon, vaikka sen varsinainen ja perikuvallisin edustaja on -Théophile Gautier, olivat oikullisia eriskummallisuuksia, jopa -luonnottomuuksiakin kuvaamalla saattaneet tämän kirjallisen suunnan -huonoon huutoon, syntyi jo v. 1848 vallankumouksen jälkeen uusi -terveempi ja todellisuutta enemmän kunnioittava suunta vastapainoksi +Théophile Gautier, olivat oikullisia eriskummallisuuksia, jopa +luonnottomuuksiakin kuvaamalla saattaneet tämän kirjallisen suunnan +huonoon huutoon, syntyi jo v. 1848 vallankumouksen jälkeen uusi +terveempi ja todellisuutta enemmän kunnioittava suunta vastapainoksi edelliselle.</p> -<p>Tavallisesti käy tämä realismin nimellä, vaikka sen edustajia -laulurunouden alalla on yleisemmällä yhteisnimellä kutsuttu -parnassolaisiksi, joiden etevimpänä kykynä on pidetty <i>Catulle -Mendês'ia</i>. [Ensimäinen suomenkielinen näyte Mendèsia on tämän -sarjan 10. n:ona ("Valittuja novelleja I".)] Alussa esiytyivät realismin -periaatteelliset harrastajat yhtä jyrkillä, vastakkaisilla -mielipiteillä. Jos Gautier on muodostellut taiteellisen oppinsa -muutamiksi kiteytyneiksi tunnuslauseiksi, joiden lähtökohtana oli: -taide on olemassa taiteen vuoksi ja taiteen tehtävä on kuvata +<p>Tavallisesti käy tämä realismin nimellä, vaikka sen edustajia +laulurunouden alalla on yleisemmällä yhteisnimellä kutsuttu +parnassolaisiksi, joiden etevimpänä kykynä on pidetty <i>Catulle +Mendês'ia</i>. [Ensimäinen suomenkielinen näyte Mendèsia on tämän +sarjan 10. n:ona ("Valittuja novelleja I".)] Alussa esiytyivät realismin +periaatteelliset harrastajat yhtä jyrkillä, vastakkaisilla +mielipiteillä. Jos Gautier on muodostellut taiteellisen oppinsa +muutamiksi kiteytyneiksi tunnuslauseiksi, joiden lähtökohtana oli: +taide on olemassa taiteen vuoksi ja taiteen tehtävä on kuvata kauneutta, niin opettivat realistisen suunnan filosofiset arvostelijat, -että "rumuus on kaunista" ja koska jokapäiväisessä elämässä on paljo -rumaa, on kirjailijan havaittava ja kuvattava elämän rumuutta.</p> - -<p>Näin jyrkkänä esiytyi uusi suunta "Le Realisme"-nimisessä -aikakauskirjassa, joka alkoi ilmestyä 1856 ja kohdisti hyökkäyksensä -pääasiallisesti Hugohon ja Gautier'iin. Kun ensimäinen kiihkon puuska -oli ohi mennyt, tasausi uusi suunta siedettävämmäksi, esittäen joukon -mielipiteitä tosielämästä tehtyjen havaintojen merkityksestä +että "rumuus on kaunista" ja koska jokapäiväisessä elämässä on paljo +rumaa, on kirjailijan havaittava ja kuvattava elämän rumuutta.</p> + +<p>Näin jyrkkänä esiytyi uusi suunta "Le Realisme"-nimisessä +aikakauskirjassa, joka alkoi ilmestyä 1856 ja kohdisti hyökkäyksensä +pääasiallisesti Hugohon ja Gautier'iin. Kun ensimäinen kiihkon puuska +oli ohi mennyt, tasausi uusi suunta siedettävämmäksi, esittäen joukon +mielipiteitä tosielämästä tehtyjen havaintojen merkityksestä kaunokirjallisuudelle.</p> -<p>Todellinen ihmiselämä ja luonto ovat ensin ymmärrettävät ja havaittu -todellisuus mahdollisimman uskollisesti esitettävä. Ihmiset ovat -kuvattavat sellaisina kuin he ovat taikka millaisiksi perinnöllisyys, -syntyperä, kasvatus, elinkeinot, yhteiskunnalliset olot ja koko -ympäristö heidät muodostaa. Kirjailijan ei tarvitse ruveta heitä -ihannoimaan eikä George Sandin tavalla kuvaamaan ihmisiä sellaisina -kuin heidän hänen mielestään tulisi olla. Eikä hänen myöskään tule -esiytyä maailman parantajana ja mieteperäisenä runoilijana, vaan -esittäköön hän maailman ulkokohtaisesti ja merkitköön havaintonsa -tosiasioiksi. Mentiinpä vielä niinkin pitkälle, että suorastaan +<p>Todellinen ihmiselämä ja luonto ovat ensin ymmärrettävät ja havaittu +todellisuus mahdollisimman uskollisesti esitettävä. Ihmiset ovat +kuvattavat sellaisina kuin he ovat taikka millaisiksi perinnöllisyys, +syntyperä, kasvatus, elinkeinot, yhteiskunnalliset olot ja koko +ympäristö heidät muodostaa. Kirjailijan ei tarvitse ruveta heitä +ihannoimaan eikä George Sandin tavalla kuvaamaan ihmisiä sellaisina +kuin heidän hänen mielestään tulisi olla. Eikä hänen myöskään tule +esiytyä maailman parantajana ja mieteperäisenä runoilijana, vaan +esittäköön hän maailman ulkokohtaisesti ja merkitköön havaintonsa +tosiasioiksi. Mentiinpä vielä niinkin pitkälle, että suorastaan halveksittiin muodon kauneutta.</p> -<p>Jos näihin ylläesitettyihin mielipiteihin lisäämme ne vaatimukset, -joita jo järkevämmät romanttikot olivat tehneet luonnekuvauksen -suhteellisuudesta y.m., niin onkin meillä uusiaikaisen, todellisemman -kertomarunouden kaunotiede pääpiirteissään määrättynä. Realistisen -suunnan jälkeläiset, n.k. naturalistit, jotka edelleen ovat jatkaneet -ja kehittäneet tätä kuvaustapaa, eivät mielestämme ole voineet esittää -mitään suurempia periaatteellisia lisiä tahi kumoavia muutoksia -edeltäjiensä määritelmille.</p> +<p>Jos näihin ylläesitettyihin mielipiteihin lisäämme ne vaatimukset, +joita jo järkevämmät romanttikot olivat tehneet luonnekuvauksen +suhteellisuudesta y.m., niin onkin meillä uusiaikaisen, todellisemman +kertomarunouden kaunotiede pääpiirteissään määrättynä. Realistisen +suunnan jälkeläiset, n.k. naturalistit, jotka edelleen ovat jatkaneet +ja kehittäneet tätä kuvaustapaa, eivät mielestämme ole voineet esittää +mitään suurempia periaatteellisia lisiä tahi kumoavia muutoksia +edeltäjiensä määritelmille.</p> -<p>Kaikki kirjallisuushistorioitsijat ovat yhtä mieltä siitä, että Ranskan +<p>Kaikki kirjallisuushistorioitsijat ovat yhtä mieltä siitä, että Ranskan uusiaikainen, realistinen novelli eli uutelo alkaa <i>Prosper -Mériméen</i> (1803-1870) mestarillisista kertomuksista, joista parhaat -ovat jo suomeksikin saatavissa, nim. kokoelma nimeltä "Helmiä" (Otavan -kustantama), "Pariisin verihäät" (Otto Andersinin kustantama) ja -etevimpinä pidetyt, laajahkot novellit "Colomba" ja "Carmen" -(ilmestyneet tässä sarjassa 5-6 ja 11 numeroina). Hänen kyvystänsä ja -kertomistavastansa voi siis suomenkielinenkin lukija jo näiden nojalla -saada jokseenkin täydellisen käsityksen.</p> - -<p>Realistisen romaanin suurmestarina on täydellä syyllä pidetty -<i>Honoré de Balzacia</i> (1799-1850), jonka tarkka ja luotettava -havainnollisuus, älykäs sydänten tutkistelu ja oikea, suhteellinen -luonnekuvaus tekevät hänen parhaat romaaninsa tosi-ansiokkaiksi ja -vielä tänäkin päivänä arvoltansa pysyviksi. Läheisessä tulevaisuudessa -saanee suomenkielinenkin kirjallinen yleisö ja nuoriso vihdoin -tilaisuuden omalla kielellänsä tutustua tämänkin maailmankirjailijan +Mériméen</i> (1803-1870) mestarillisista kertomuksista, joista parhaat +ovat jo suomeksikin saatavissa, nim. kokoelma nimeltä "Helmiä" (Otavan +kustantama), "Pariisin verihäät" (Otto Andersinin kustantama) ja +etevimpinä pidetyt, laajahkot novellit "Colomba" ja "Carmen" +(ilmestyneet tässä sarjassa 5-6 ja 11 numeroina). Hänen kyvystänsä ja +kertomistavastansa voi siis suomenkielinenkin lukija jo näiden nojalla +saada jokseenkin täydellisen käsityksen.</p> + +<p>Realistisen romaanin suurmestarina on täydellä syyllä pidetty +<i>Honoré de Balzacia</i> (1799-1850), jonka tarkka ja luotettava +havainnollisuus, älykäs sydänten tutkistelu ja oikea, suhteellinen +luonnekuvaus tekevät hänen parhaat romaaninsa tosi-ansiokkaiksi ja +vielä tänäkin päivänä arvoltansa pysyviksi. Läheisessä tulevaisuudessa +saanee suomenkielinenkin kirjallinen yleisö ja nuoriso vihdoin +tilaisuuden omalla kielellänsä tutustua tämänkin maailmankirjailijan etevimpiin romaaneihin.</p> -<p>Balzacin lahjakkaampana seuraajana realistisen romaanin alalla pidetään +<p>Balzacin lahjakkaampana seuraajana realistisen romaanin alalla pidetään yleisesti <i>Gustave Flaubert'ia</i> (1821-80), jonka tunnetuimmatkin ja ehdottomasti maailmankirjallisuuteen luettavat romaanit "Rouva -Bovary" ja "Salambo", sen pahempi, vielä ovat suomeksi kääntämättä. -Historiallisia romaaneja löytyy tosin jo paljo ja näiden joukossa -useita eteviäkin. Myöskin vanhanajan historian alalta on +Bovary" ja "Salambo", sen pahempi, vielä ovat suomeksi kääntämättä. +Historiallisia romaaneja löytyy tosin jo paljo ja näiden joukossa +useita eteviäkin. Myöskin vanhanajan historian alalta on maailmankirjallisuudessa muutamia tarkkoihin tutkimuksiin perustuvia ja -rikkaalla mielikuvituksella hienotuntoisesti ja älykkäästi -täydennettyjä kuvauksia, kuten esim. Ebersin "Homo sum" ja Rydbergin -"Viimeinen ateenalainen" (molemmat suomeksi saatavissa). Mutta löytyy -meilläkin luettuja kirjallisuushistorioitsijoita, joiden mielestä +rikkaalla mielikuvituksella hienotuntoisesti ja älykkäästi +täydennettyjä kuvauksia, kuten esim. Ebersin "Homo sum" ja Rydbergin +"Viimeinen ateenalainen" (molemmat suomeksi saatavissa). Mutta löytyy +meilläkin luettuja kirjallisuushistorioitsijoita, joiden mielestä Flaubert'in romaani "Salambo" on nerokkain kaikista vanhempaa historiaa -käsittelevistä kertomuksista, olletikin kun se sitä paitsi perustuu -mitä laajaperäisimpiin ja tarkimpiin tutkimuksiin.</p> +käsittelevistä kertomuksista, olletikin kun se sitä paitsi perustuu +mitä laajaperäisimpiin ja tarkimpiin tutkimuksiin.</p> -<p>Realistisen suunnan hienontajina ja melkeinpä -naturalistisen Emile Zolan vastakohtana on meidän pidettävä sellaisia +<p>Realistisen suunnan hienontajina ja melkeinpä +naturalistisen Emile Zolan vastakohtana on meidän pidettävä sellaisia kirjailijoita kuin <i>Daudet</i>, veljekset <i>Goncourt, Bourget</i> y.m., -joista ainoastaan Daudet on suomalaiselle yleisölle tuttu teosten kautta, -joita täydellä syyllä voidaan pitää maailmankirjallisuuteen luettavina +joista ainoastaan Daudet on suomalaiselle yleisölle tuttu teosten kautta, +joita täydellä syyllä voidaan pitää maailmankirjallisuuteen luettavina nerontuotteina, nim. "Fromont nuorempi ja Risler vanhempi", "Tarasconin -Tartarin", "Kirjeitä myllyltäni", "Kuvaelmia ja kertomuksia" ja +Tartarin", "Kirjeitä myllyltäni", "Kuvaelmia ja kertomuksia" ja "Seine-virran laivuri".</p> <hr class="tb" /> <p>Flaubertin oppilaita oli alkuansa se novellikirjailija, jonka runsaasta -ja kuumeellisesta tuotannosta tässä tarjoamme ensimäisen valikoiman -suomenkielisessä asussa. Flaubert oli näet Maupassantin kummisetänä ja -perheen vanhana tuttavana joutunut läheisimpiin suhteisiin kirjallisia -taipumuksia osoittavan nuorukaisen kanssa, jonka aikaisempia, epäkypsiä -sommitelmia hän arvosteli ja hylkäsi, johtaen kirjailijan alkua -vapaaseen, itsenäiseen luomiseen.</p> - -<p><i>H.R. Albert Guy de Maupassant</i> syntyi 5 päivänä elokuuta 1850 -Miromesnilin linnakartanossa Normandiassa (Ali-Seinen dep.); hänen -isänsä oli vanhaa lotringilaista aatelissukua. Koulua kävi hän ensin -Yvetot'issa ja tuli ylioppilaaksi Rouenista. Alussa hän aikoi +ja kuumeellisesta tuotannosta tässä tarjoamme ensimäisen valikoiman +suomenkielisessä asussa. Flaubert oli näet Maupassantin kummisetänä ja +perheen vanhana tuttavana joutunut läheisimpiin suhteisiin kirjallisia +taipumuksia osoittavan nuorukaisen kanssa, jonka aikaisempia, epäkypsiä +sommitelmia hän arvosteli ja hylkäsi, johtaen kirjailijan alkua +vapaaseen, itsenäiseen luomiseen.</p> + +<p><i>H.R. Albert Guy de Maupassant</i> syntyi 5 päivänä elokuuta 1850 +Miromesnilin linnakartanossa Normandiassa (Ali-Seinen dep.); hänen +isänsä oli vanhaa lotringilaista aatelissukua. Koulua kävi hän ensin +Yvetot'issa ja tuli ylioppilaaksi Rouenista. Alussa hän aikoi virkauralle, mutta kun ranskalais-saksalainen sota syttyi 1870, -keskeytti hän opintonsa ja astui vapaaehtoisena sotaväkeen. Sodan -päätyttyä hänen tarkoituksensa oli jatkaa opintojansa, mutta runoilija -Bouilhet ja talonystävä Flaubert saivat hänet taivutetuksi antautumaan +keskeytti hän opintonsa ja astui vapaaehtoisena sotaväkeen. Sodan +päätyttyä hänen tarkoituksensa oli jatkaa opintojansa, mutta runoilija +Bouilhet ja talonystävä Flaubert saivat hänet taivutetuksi antautumaan kirjailijaksi.</p> -<p>Jo v. 1873 ovat eräät tietävinään hänen kyhäilleen kertomuksia ja -runoja, vaikka hän vasta seitsemän vuotta myöhemmin julkaisi ensimäisen +<p>Jo v. 1873 ovat eräät tietävinään hänen kyhäilleen kertomuksia ja +runoja, vaikka hän vasta seitsemän vuotta myöhemmin julkaisi ensimäisen kokoelmansa runoja, joita kehutaan muodoltansa kauneiksi ja -sisällykseltänsä alkuperäisiksi: Runoja ei hän kuitenkaan sen koommin -kirjoittanut, vaan antautui kerrassaan kertomusten alalle sen jälkeen -kuin hän Zolan julkaisemissa, ranskalais-saksalaisen sodan tapahtumia -kuvaavissa "Médanin iltamissa" olleen "Talipallo" nimisen kertomuksen -johdosta oli huudettu nuoren Ranskan etevimmäksi novellikirjailijaksi.</p> +sisällykseltänsä alkuperäisiksi: Runoja ei hän kuitenkaan sen koommin +kirjoittanut, vaan antautui kerrassaan kertomusten alalle sen jälkeen +kuin hän Zolan julkaisemissa, ranskalais-saksalaisen sodan tapahtumia +kuvaavissa "Médanin iltamissa" olleen "Talipallo" nimisen kertomuksen +johdosta oli huudettu nuoren Ranskan etevimmäksi novellikirjailijaksi.</p> <p>Maupassantin tavattoman runsas tuotanto tapahtui v. 1881-91; -vuosikymmenen kuluessa julkaisi hän 27 nidosta novelleja, romaaneja ja -näytelmiä, joita viimemainittuja kuitenkin on ainoastaan kaksi. -Novellikokoelmia on häneltä kaikkiansa ilmestynyt parikymmentä; -muutamina vuosina kolmekin nidosta à 300 sivua vuodessa.</p> +vuosikymmenen kuluessa julkaisi hän 27 nidosta novelleja, romaaneja ja +näytelmiä, joita viimemainittuja kuitenkin on ainoastaan kaksi. +Novellikokoelmia on häneltä kaikkiansa ilmestynyt parikymmentä; +muutamina vuosina kolmekin nidosta à 300 sivua vuodessa.</p> -<p>[Nämä kokoelmat ilmestyivät seuraavassa järjestyksessä: Runoelmia +<p>[Nämä kokoelmat ilmestyivät seuraavassa järjestyksessä: Runoelmia (1880), Tellier'in kahvila (novelleja, 1881), Neiti Fifi (nov.) -Suokurpan tarinoita ja Kuutamolla (nov. 1883), Päivän paisteessa +Suokurpan tarinoita ja Kuutamolla (nov. 1883), Päivän paisteessa (matkakuvia Algeriasta ja Saharasta), Sisarukset Rondoli (nov.) ja Neiti Harriet (nov. 1884); Naisten suosikki (romaani), Yvette (nov.), -Päivän ja yön tarinoita, Kertomuksia ja novelleja (1885); Pikku Roque +Päivän ja yön tarinoita, Kertomuksia ja novelleja (1885); Pikku Roque (nov.), Herra sukulainen (rom.), Toine (rom.) ja Valittuja kertomuksia (1886); Mont-Oriol (rom.) ja Horla (nov. 1887); Pierre ja Jean (rom.), -Vetten päällä (tunnelmakuvia merimatkoilta) ja Rva Hussonin ruusupensas -(nov., 1888); Vasen käsi (nov.) ja Kova kuin kuolema (nov., 1889); -Hyödytön kauneus (nov.), Sydän (rom.) ja Vaeltaja-elämää (matkakuvia, -1890); Musotte (3-näyt. näyt, kirjoitettu Jacques Normandin kanssa -yhdessä 1891); Avioliiton rauha (2-näyt. näytelmä, 1893); Isä Milon -(1898); Kolporttööri (1900) ja Erään porvarin sunnuntaipäivä (1900).]</p> - -<p>Tällainen tavattoman kiihkoinen työskentely ei tietystikään voinut olla +Vetten päällä (tunnelmakuvia merimatkoilta) ja Rva Hussonin ruusupensas +(nov., 1888); Vasen käsi (nov.) ja Kova kuin kuolema (nov., 1889); +Hyödytön kauneus (nov.), Sydän (rom.) ja Vaeltaja-elämää (matkakuvia, +1890); Musotte (3-näyt. näyt, kirjoitettu Jacques Normandin kanssa +yhdessä 1891); Avioliiton rauha (2-näyt. näytelmä, 1893); Isä Milon +(1898); Kolporttööri (1900) ja Erään porvarin sunnuntaipäivä (1900).]</p> + +<p>Tällainen tavattoman kiihkoinen työskentely ei tietystikään voinut olla vaikuttamatta muuten ruumiiltaan kookkaan ja voimakkaan miehen -terveyteen. Jo 1880-luvun lopulla huomataan hänen romaaneissansa "Kova -kuin kuolema" ja "Sydän" omituinen raskasmielisyyden tunne, joka +terveyteen. Jo 1880-luvun lopulla huomataan hänen romaaneissansa "Kova +kuin kuolema" ja "Sydän" omituinen raskasmielisyyden tunne, joka tammikuulla 1892 kehittyi aivotulehdukseksi ja teki ainoastaan -40-vuotisen kirjailijaneron mielenvikaiseksi. Tästä onnettomasta -tilasta pelasti hänet kuolema sentään jo heinäkuun 6 p. 1893. -Kirjailijan kuoltua on hänen jälkeenjääneistä papereistansa vielä -julkaistu 2-näytöksinen näytelmä "Avioliiton rauha" (esitetty Théâtre -français'in näyttämöllä s.v.) ja kertomukset "Isä Milon" (1898), -"Kolporttööri" ja "Erään porvarin sunnuntaipäivät" (1900). Maupassantin -koko tuotanto käsittää siis kaikkiansa 31 nidosta.</p> - -<p>Tästä hirvittävän runsaasta tuotteliaisuudestaan huolimatta säilytti -tekijä melkein aina sen mestarillisen selvän, lyhytsanaisen ja loistavan -tyylin, joka on tehnyt hänet maailmankuuluksi ranskalaisimpana, elämän -tuoreimpana ja välittömimpänä kertoilijanerona, mitä Ranskalla koskaan +40-vuotisen kirjailijaneron mielenvikaiseksi. Tästä onnettomasta +tilasta pelasti hänet kuolema sentään jo heinäkuun 6 p. 1893. +Kirjailijan kuoltua on hänen jälkeenjääneistä papereistansa vielä +julkaistu 2-näytöksinen näytelmä "Avioliiton rauha" (esitetty Théâtre +français'in näyttämöllä s.v.) ja kertomukset "Isä Milon" (1898), +"Kolporttööri" ja "Erään porvarin sunnuntaipäivät" (1900). Maupassantin +koko tuotanto käsittää siis kaikkiansa 31 nidosta.</p> + +<p>Tästä hirvittävän runsaasta tuotteliaisuudestaan huolimatta säilytti +tekijä melkein aina sen mestarillisen selvän, lyhytsanaisen ja loistavan +tyylin, joka on tehnyt hänet maailmankuuluksi ranskalaisimpana, elämän +tuoreimpana ja välittömimpänä kertoilijanerona, mitä Ranskalla koskaan on ollut keskiaikaisten kertoilijain, Rabelaisin, Lamartinen, Voltairen, -ja Prevost'in tapaisia kirjailijakykyjä. Pieneksi kunnioituksen -osoitteeksi onnettoman lopun saaneen kirjailijan muistolle on isänmaa -pystyttänyt hänelle kuvanveistäjä Verletin muovaaman muistopatsaan +ja Prevost'in tapaisia kirjailijakykyjä. Pieneksi kunnioituksen +osoitteeksi onnettoman lopun saaneen kirjailijan muistolle on isänmaa +pystyttänyt hänelle kuvanveistäjä Verletin muovaaman muistopatsaan Monceaun puistoon.</p> <hr class="tb" /> -<p>Jo ensimäisen, Talipallo-nimisen kertomuksensa johdosta oli Maupassant, -kuten jo mainitsimme, huudettu Flaubert'in jälkeläiseksi ja nuoren -Ranskan etevimmäksi novellikirjailijaksi, etupäässä sen terävän ja -purevan ivan ja samalla keveän, hauskan ja luontevan hyväntuulen -johdosta, joka antaa leimansa melkein koko hänen myöhemmällekin -runoudellensa. "Médanin iltamat", kokoelma kuvauksia viimeisestä +<p>Jo ensimäisen, Talipallo-nimisen kertomuksensa johdosta oli Maupassant, +kuten jo mainitsimme, huudettu Flaubert'in jälkeläiseksi ja nuoren +Ranskan etevimmäksi novellikirjailijaksi, etupäässä sen terävän ja +purevan ivan ja samalla keveän, hauskan ja luontevan hyväntuulen +johdosta, joka antaa leimansa melkein koko hänen myöhemmällekin +runoudellensa. "Médanin iltamat", kokoelma kuvauksia viimeisestä ranskalais-saksalaisesta sodasta, sai osaksensa tavattoman huomion, -sillä se käsitettiin uuden kirjallisen koulun taiteelliseksi -julistukseksi. Naturalistisen suunnan johtaja Zola oli tässä koonnut -ympärillensä puolikymmentä nuorta kykyä, joiden otaksuttiin omaksuvan -johtajan kirjalliset näkökannat ja yhteisvoimin rynnistävän +sillä se käsitettiin uuden kirjallisen koulun taiteelliseksi +julistukseksi. Naturalistisen suunnan johtaja Zola oli tässä koonnut +ympärillensä puolikymmentä nuorta kykyä, joiden otaksuttiin omaksuvan +johtajan kirjalliset näkökannat ja yhteisvoimin rynnistävän kirjalliselle sotatantereelle.</p> -<p>Mutta useimmat näistä löysivät kuitenkin piakkoin oman tiensä. -Ulkopuolella maansa rajoja ovat näistä ainoastaan K.J. Huysmans ja -Maupassant saavuttaneet mainetta. Ja jos ranskalaisten selvä, tuores -ja leikkisä kertoilijakyky kerran tunnustetaan realistisen -novellikirjallisuuden perikuvaksi, niin on Maupassant, tämän taiteen -tosi-ranskalaisimpina edustajina, myöskin maineensa ansainnut.</p> +<p>Mutta useimmat näistä löysivät kuitenkin piakkoin oman tiensä. +Ulkopuolella maansa rajoja ovat näistä ainoastaan K.J. Huysmans ja +Maupassant saavuttaneet mainetta. Ja jos ranskalaisten selvä, tuores +ja leikkisä kertoilijakyky kerran tunnustetaan realistisen +novellikirjallisuuden perikuvaksi, niin on Maupassant, tämän taiteen +tosi-ranskalaisimpina edustajina, myöskin maineensa ansainnut.</p> -<p>Maupassant ei ole mikään väitelmöivä kirjailija, kuten Huysmans, eikä -mikään naisellisesti hento sydänten ja sielujen tutkistelija, kuten -Bourget. Hän on miehekäs, ylevän rohkea, välitön ja hyväntuulinen vapaa +<p>Maupassant ei ole mikään väitelmöivä kirjailija, kuten Huysmans, eikä +mikään naisellisesti hento sydänten ja sielujen tutkistelija, kuten +Bourget. Hän on miehekäs, ylevän rohkea, välitön ja hyväntuulinen vapaa kertoilija, joka kuvaa hienosti havaitut, kirjavat kuvansa -ulkomaailmasta voimakkaan ja pettämättömän taiteellisen vaiston -johdolla. Mikään mietiskelijä hän ei ole, mutta taiteellisen -luomisvoiman suoni pulppuaa hänessä niin luonnonraittiina, vapaana ja -valmiina, että se runsaasti korvaa tuon yllämainitun puutteellisuuden. -Mitään yhtenäistä, vakiutunutta maailmankatsomusta käynee sangen -vaikeaksi muodostaa hänen kirjavien, elämäntuoreiden kertomustensa -nojalla, vaikka sellaiset suuret aatteet kuin elämä ja kuolema -vastakkaisina voimina ehkä voidaan katsoa hänen tuotantonsa -yleisimmiksi tunnusmerkeiksi ja pääaineiksi. Näiden sokeain ja -salaperäisten voimain kohtaloleikkiä osaa hän kuvata lukemattomilla, -uusilla tavoilla; pirteä ja tuores tyyli vaikuttaa sen, ett'ei lukija -suinkaan niihin kyllästy, vaan mielihyvällä antautuu seuraamaan tekijän -esittämää värien, tunteiden, tunnelmain ja ilmiöiden milloin vuolaan -keveää, milloin raskaammin joleaa pohjavirtausta. Toisinaan voi hän -kuvauksessansa olla ivallisen raaka ja kyynillinenkin aivan yhtä -tyynesti kuin Mériméekin kuvaa kauheita asioita lyhytsanaisella, -olympolaisella kylmäverisyydellänsä, välittämättä vähääkään siitä -epämiellyttävästä vaikutuksesta, jonka hän voi tehdä tunteellisemman -lukijan herkkään mieleen. Ja tuoreinta, elämäniloisinta kuvausta voi -äkkiä seurata toinen, missä ihmisten jokapäiväinen, toivoton taistelu -mahtavan suurkaupungin pyörteessä salaperäisellä tavalla lannistuu, -tylsistyy ja kehittyy suorastansa elämäntympeydeksi. Omituista kyllä -kuvaa hän nämä vastakkaiset sieluntilat yhtä voimakkaalla, -taiteellisella nautinnolla pysyen sentään aina aineensa yläpuolella, -kuten realististen kertoilijain tapa ylipäänsä on.</p> - -<p>Georg Brandes, pohjoismaiden etevin kirjallisuuden arvostelija, pitää -Maupassantia, tätä kirjavien kuvien vivahdusrikkainta sepittäjää, -synnynnäisenä ja jo ensimäisessä novellissaan selvästi klassillisena -nerona. Kirkkaana kuin auringon paisteessa välkkyvä säilä, virtaa hänen -loistavan selvä kielensä jo alusta alkaen, sanoo hän, terveimmällä -tavalla osaa hän kuvata sairalloisimmatkin sieluntilat muutamin +ulkomaailmasta voimakkaan ja pettämättömän taiteellisen vaiston +johdolla. Mikään mietiskelijä hän ei ole, mutta taiteellisen +luomisvoiman suoni pulppuaa hänessä niin luonnonraittiina, vapaana ja +valmiina, että se runsaasti korvaa tuon yllämainitun puutteellisuuden. +Mitään yhtenäistä, vakiutunutta maailmankatsomusta käynee sangen +vaikeaksi muodostaa hänen kirjavien, elämäntuoreiden kertomustensa +nojalla, vaikka sellaiset suuret aatteet kuin elämä ja kuolema +vastakkaisina voimina ehkä voidaan katsoa hänen tuotantonsa +yleisimmiksi tunnusmerkeiksi ja pääaineiksi. Näiden sokeain ja +salaperäisten voimain kohtaloleikkiä osaa hän kuvata lukemattomilla, +uusilla tavoilla; pirteä ja tuores tyyli vaikuttaa sen, ett'ei lukija +suinkaan niihin kyllästy, vaan mielihyvällä antautuu seuraamaan tekijän +esittämää värien, tunteiden, tunnelmain ja ilmiöiden milloin vuolaan +keveää, milloin raskaammin joleaa pohjavirtausta. Toisinaan voi hän +kuvauksessansa olla ivallisen raaka ja kyynillinenkin aivan yhtä +tyynesti kuin Mériméekin kuvaa kauheita asioita lyhytsanaisella, +olympolaisella kylmäverisyydellänsä, välittämättä vähääkään siitä +epämiellyttävästä vaikutuksesta, jonka hän voi tehdä tunteellisemman +lukijan herkkään mieleen. Ja tuoreinta, elämäniloisinta kuvausta voi +äkkiä seurata toinen, missä ihmisten jokapäiväinen, toivoton taistelu +mahtavan suurkaupungin pyörteessä salaperäisellä tavalla lannistuu, +tylsistyy ja kehittyy suorastansa elämäntympeydeksi. Omituista kyllä +kuvaa hän nämä vastakkaiset sieluntilat yhtä voimakkaalla, +taiteellisella nautinnolla pysyen sentään aina aineensa yläpuolella, +kuten realististen kertoilijain tapa ylipäänsä on.</p> + +<p>Georg Brandes, pohjoismaiden etevin kirjallisuuden arvostelija, pitää +Maupassantia, tätä kirjavien kuvien vivahdusrikkainta sepittäjää, +synnynnäisenä ja jo ensimäisessä novellissaan selvästi klassillisena +nerona. Kirkkaana kuin auringon paisteessa välkkyvä säilä, virtaa hänen +loistavan selvä kielensä jo alusta alkaen, sanoo hän, terveimmällä +tavalla osaa hän kuvata sairalloisimmatkin sieluntilat muutamin valikoiduin maalaavin tai ivaavin piirtein. Toisten aikalaisten -monisanaiset, eri sieluntiloja tutkistelevat kuvaukset osaa hän muuttaa -toiminnaksi, päästen täten oikotietä tarkoitusperänsä päähän. Samaa -lyhytsanaista kuvaamistapaa hän käyttää myöskin ympäristöä -esittäessään, minkä vuoksi nämä sivukuvaukset eivät koskaan käy -ikäviksi.</p> - -<p>Jo tuotantonsa alkuaikoina esiytyy hän niinikään sommittelun mestarina, -osaten aina säilyttää yhtenäisyyden niin hyvin novelleissansa kuin -romaaneissansa. Mestarin taito ilmenee juuri tällaisessa kokonaisuuden -ja yhtenäisyyden täydellisessä hallitsemisessa, jota aina on pidetty -ranskalaisten kertoilijain pääominaisuutena. Yhtä aito ranskalainen on -hän tavallisesti myöskin aihevalinnassansa ja jos hän ottaa tutummankin -aiheen käsitelläksensä, suorittaa hän sen useimmiten omalla, -itsenäisellä tavallansa. Syystä onkin sanottu, että Maupassantin -uuteloissa löydämme tuota vanhojen ranskalaisten kertoilijain vapaata -veitikkamaisuutta, vaikkakin tyyliltänsä täydellisempänä, kuten jo -hänen ensimäinen kertomuksensa sodan vaikutuksesta Rouen'in -asujamistoon v. 1870 selvästi todistaa.</p> +monisanaiset, eri sieluntiloja tutkistelevat kuvaukset osaa hän muuttaa +toiminnaksi, päästen täten oikotietä tarkoitusperänsä päähän. Samaa +lyhytsanaista kuvaamistapaa hän käyttää myöskin ympäristöä +esittäessään, minkä vuoksi nämä sivukuvaukset eivät koskaan käy +ikäviksi.</p> + +<p>Jo tuotantonsa alkuaikoina esiytyy hän niinikään sommittelun mestarina, +osaten aina säilyttää yhtenäisyyden niin hyvin novelleissansa kuin +romaaneissansa. Mestarin taito ilmenee juuri tällaisessa kokonaisuuden +ja yhtenäisyyden täydellisessä hallitsemisessa, jota aina on pidetty +ranskalaisten kertoilijain pääominaisuutena. Yhtä aito ranskalainen on +hän tavallisesti myöskin aihevalinnassansa ja jos hän ottaa tutummankin +aiheen käsitelläksensä, suorittaa hän sen useimmiten omalla, +itsenäisellä tavallansa. Syystä onkin sanottu, että Maupassantin +uuteloissa löydämme tuota vanhojen ranskalaisten kertoilijain vapaata +veitikkamaisuutta, vaikkakin tyyliltänsä täydellisempänä, kuten jo +hänen ensimäinen kertomuksensa sodan vaikutuksesta Rouen'in +asujamistoon v. 1870 selvästi todistaa.</p> <p>Porvarillisen arvokkaisuuden ivailu ja koomillisuuden keksiminen -kaikessa ovat Maupassantin vahvimpia puolia, sen näemme esim. hänen -perhekuvauksestansa "Eräs poika", jossa tavallinen virkamiesperhe on -joutunut hänen ivansa esineeksi. Toisissa käsittelee hän taas -voimakkaan luonnonvietin purkauksia ja näiden seurauksia, äpärälapsia -(esim. kertomuksissa "Hra Duchoux" ja "Hyljätty") taikka -sukupuolivietin eläimellisyyttä (esim. Rva Baptiste, Pikku Roque, -Salama). Hienontuneena, vaikka yhäti vapaasanaisena esiytyy hän sentään +kaikessa ovat Maupassantin vahvimpia puolia, sen näemme esim. hänen +perhekuvauksestansa "Eräs poika", jossa tavallinen virkamiesperhe on +joutunut hänen ivansa esineeksi. Toisissa käsittelee hän taas +voimakkaan luonnonvietin purkauksia ja näiden seurauksia, äpärälapsia +(esim. kertomuksissa "Hra Duchoux" ja "Hyljätty") taikka +sukupuolivietin eläimellisyyttä (esim. Rva Baptiste, Pikku Roque, +Salama). Hienontuneena, vaikka yhäti vapaasanaisena esiytyy hän sentään jo sellaisissa romaaneissansa kuin "Naisten suosikki" ja "Kova kuin -kuolema", joissa hän armotta riistää elämältä sen viehkeyden, millä -n.k. pyhä valhe on elon ehittänyt. "Eräs elämäntarina" (Une vie) taas -on hienon, kelpo naisen taistelua kylmän, raakaluontoisen aviomiehen +kuolema", joissa hän armotta riistää elämältä sen viehkeyden, millä +n.k. pyhä valhe on elon ehittänyt. "Eräs elämäntarina" (Une vie) taas +on hienon, kelpo naisen taistelua kylmän, raakaluontoisen aviomiehen kanssa; Mont-Oriol samoin nuoren, hienotunteisen naisen taistelua -nuoresta miehestä, joka kevytmielisenä on häneen kyllästynyt ja etsii -tyydytyksensä mitättömän talonpoikaistytön luona. "Naisten suosikki" on -tarina typerästä, mutta kauniista miehestä, joka juuri kauneutensa ja +nuoresta miehestä, joka kevytmielisenä on häneen kyllästynyt ja etsii +tyydytyksensä mitättömän talonpoikaistytön luona. "Naisten suosikki" on +tarina typerästä, mutta kauniista miehestä, joka juuri kauneutensa ja naisten avulla nousee yhteiskunnan huipuille, j.n.e.</p> -<p>Kun kirjailijan terveys jo 1880-luvun lopulla alkoi juonitella, täytyi -hänen jättää suurkaupungin kuluttava elämä ja etsiä parannusta -hermostollensa, alituiselle päänkivistyksellensä ja sisäisille -verenvuodoille luonnonhelmassa; alussa hän liikkui vesillä, sitten -siirtyi hän taas vuoristoon, jonka keveää ilmaa pidettiin -terveellisimpänä hänen keuhkoillensa. Näin sai tämä Normandian luonnon -mestarillinen kuvaaja tilaisuuden laajentaa havaintojensa piiriä ja -näin syntyivät sellaiset kokoelmat kuin novellikokoelma Afrikan -rannoilta "Päivän helteessä", tunnelmakokoelma "Vetten päällä", -novellit "Eräs ilta", "Käynti maalla" j.n.e. Näissä esiytyy -Maupassant aina tarkkana, tuoreena ja väririkkaana luonnonkuvaajana, +<p>Kun kirjailijan terveys jo 1880-luvun lopulla alkoi juonitella, täytyi +hänen jättää suurkaupungin kuluttava elämä ja etsiä parannusta +hermostollensa, alituiselle päänkivistyksellensä ja sisäisille +verenvuodoille luonnonhelmassa; alussa hän liikkui vesillä, sitten +siirtyi hän taas vuoristoon, jonka keveää ilmaa pidettiin +terveellisimpänä hänen keuhkoillensa. Näin sai tämä Normandian luonnon +mestarillinen kuvaaja tilaisuuden laajentaa havaintojensa piiriä ja +näin syntyivät sellaiset kokoelmat kuin novellikokoelma Afrikan +rannoilta "Päivän helteessä", tunnelmakokoelma "Vetten päällä", +novellit "Eräs ilta", "Käynti maalla" j.n.e. Näissä esiytyy +Maupassant aina tarkkana, tuoreena ja väririkkaana luonnonkuvaajana, joka ehdottomasti vie voiton sellaiseltakin mestarilta kuin -Bourget on. Kuitenkin on tämä draamallisin Ranskan uudemmista -novellikirjailijoista, kuten Brandes hänestä sanoo, toisinaan -vastakohtansa Bourget'in tavalla antautunut sielunelämääkin -tutkistelemaan; siitä on meillä ainaisena todistuksena hänen teoksensa -"Sydän."</p> - -<p>Mutta se mielettömyyden hengetär, joka oli johtanut hänet kirjoittamaan -sellaisia voimakkaita kuvauksia hulluuden hiipivästä kehityksestä -ihmissieluissa kuin esim. "Horla", "Eräs mielipuoli", "Ero" ja "Ken -tietää", kukisti etevän kirjailijan miehuutensa parhaassa ijässä. -Vähitellen enenevää raskasmielisyyttä seurasi sairalloinen mietiskely, -joka milloin ilmeni henkevänä, hellänä haaveiluna, milloin surullisen -raskaana synkkämielisyytenä, kunnes se alussa vuotta 1892 -auttamattomasti pimitti kirjailijan henkisen elämän.</p> - -<p>Maupassantin asema uudemmassa ranskalaisessa kirjallisuudessa käynee -ehkä jo ylläolevasta hahmoilusta selville. Arvostelijat ovat olleet -sitä määrittelevinään monellakin lailla. Hermostuneen sielunelämän -hienoimpana kuvaajana pidetään Edmond de Goncourtia; yhteiskunnallisen -elämän mahtavimpana, vakavimpana esittäjänä naturalististen -jättiromaanien kirjoittajaa Emile Zolata; taiteellisesti hienotunteisen -elämän tosiranskalainen kertoja <i>par préférence</i> on A. Daudet, -tuo kyynelten lävitse hymyilevä runoilija, kuten hänestä kauniisti +Bourget on. Kuitenkin on tämä draamallisin Ranskan uudemmista +novellikirjailijoista, kuten Brandes hänestä sanoo, toisinaan +vastakohtansa Bourget'in tavalla antautunut sielunelämääkin +tutkistelemaan; siitä on meillä ainaisena todistuksena hänen teoksensa +"Sydän."</p> + +<p>Mutta se mielettömyyden hengetär, joka oli johtanut hänet kirjoittamaan +sellaisia voimakkaita kuvauksia hulluuden hiipivästä kehityksestä +ihmissieluissa kuin esim. "Horla", "Eräs mielipuoli", "Ero" ja "Ken +tietää", kukisti etevän kirjailijan miehuutensa parhaassa ijässä. +Vähitellen enenevää raskasmielisyyttä seurasi sairalloinen mietiskely, +joka milloin ilmeni henkevänä, hellänä haaveiluna, milloin surullisen +raskaana synkkämielisyytenä, kunnes se alussa vuotta 1892 +auttamattomasti pimitti kirjailijan henkisen elämän.</p> + +<p>Maupassantin asema uudemmassa ranskalaisessa kirjallisuudessa käynee +ehkä jo ylläolevasta hahmoilusta selville. Arvostelijat ovat olleet +sitä määrittelevinään monellakin lailla. Hermostuneen sielunelämän +hienoimpana kuvaajana pidetään Edmond de Goncourtia; yhteiskunnallisen +elämän mahtavimpana, vakavimpana esittäjänä naturalististen +jättiromaanien kirjoittajaa Emile Zolata; taiteellisesti hienotunteisen +elämän tosiranskalainen kertoja <i>par préférence</i> on A. Daudet, +tuo kyynelten lävitse hymyilevä runoilija, kuten hänestä kauniisti on lausuttu; mutta ranskalaisin kaikista Ranskan uudemmista novellikirjailijoista on Maupassant, jonka rinnalla Bourget on maailmankansalainen ja Huysmans hollantilainen.</p> -<p>Suomentaja on parhaampansa mukaan koettanut saada esille tätä -Maupassantin tyyliä, jota ehkä ei ole niinkään helppo jäljitellä. -Ell'eivat ylempänä huomauttamamme ominaisuudet siitä ilmene, täytyy -hänen ottaa siitä syy. Kustantajan tarkoitus on jatkaa tätä -valikoimasarjaa, niin että suomalaisellakin yleisöllä ennen pitkää on -tilaisuus omalla kielellänsä tutustua tämän novellikirjallisuuden -mestarin kaikkiin etevämpiin teoksiin. Suomentaja ei voi muuta kuin -toivoa, että yleisö suosiolla vastaanottaa tämän kiitettävän yrityksen, -joka ehkä vaikuttaa hedelmöittävästi maamme omatakeiseenkin +<p>Suomentaja on parhaampansa mukaan koettanut saada esille tätä +Maupassantin tyyliä, jota ehkä ei ole niinkään helppo jäljitellä. +Ell'eivat ylempänä huomauttamamme ominaisuudet siitä ilmene, täytyy +hänen ottaa siitä syy. Kustantajan tarkoitus on jatkaa tätä +valikoimasarjaa, niin että suomalaisellakin yleisöllä ennen pitkää on +tilaisuus omalla kielellänsä tutustua tämän novellikirjallisuuden +mestarin kaikkiin etevämpiin teoksiin. Suomentaja ei voi muuta kuin +toivoa, että yleisö suosiolla vastaanottaa tämän kiitettävän yrityksen, +joka ehkä vaikuttaa hedelmöittävästi maamme omatakeiseenkin kertomarunouteen.</p> <p class="sig"><i>Suomentaja</i>.</p> @@ -480,229 +442,229 @@ kertomarunouteen.</p> <hr class="chap" /> -<h2>ISÄ.</h2> +<h2>ISÄ.</h2> -<p>Jean de Valnoix on eräs ystävistäni, jota minun toisinaan on tapana -käydä tervehtimässä. Hän asuu pienessä talossansa, joka sijaitsee -keskellä metsää ... siellä joen varrella. Sinne oli hän vetäynyt -elettyänsä viisitoista vuotta hurjaa elämää pääkaupungissa. Äkkiä -kyllästyi hän huvituksiin, illallisiin, miehiin, naisiin, korttipeliin -ja kaikkeen ja muutti syntymäkotiinsa.</p> +<p>Jean de Valnoix on eräs ystävistäni, jota minun toisinaan on tapana +käydä tervehtimässä. Hän asuu pienessä talossansa, joka sijaitsee +keskellä metsää ... siellä joen varrella. Sinne oli hän vetäynyt +elettyänsä viisitoista vuotta hurjaa elämää pääkaupungissa. Äkkiä +kyllästyi hän huvituksiin, illallisiin, miehiin, naisiin, korttipeliin +ja kaikkeen ja muutti syntymäkotiinsa.</p> -<p>Meitä on pari kolme tuttavaa, jotka silloin tällöin vietämme pari kolme -viikkoa hänen luonansa. Hän ilahtuu aina nähdessänsä meidän saapuvan ja -jää taas mielellänsä yksin, kun me jätämme talon.</p> +<p>Meitä on pari kolme tuttavaa, jotka silloin tällöin vietämme pari kolme +viikkoa hänen luonansa. Hän ilahtuu aina nähdessänsä meidän saapuvan ja +jää taas mielellänsä yksin, kun me jätämme talon.</p> -<p>Viime viikolla matkustin minä taas hänen luoksensa ja hän -vastaanottikin minut avosylin. Aikamme vietimme milloin yhdessä, -milloin erikseen. Tavallisesti istui hän lukien jotakin, minulla taas -oli kirjoitustöitä. Illoin istuimme jutellen yhdessä keskiyöhön saakka.</p> +<p>Viime viikolla matkustin minä taas hänen luoksensa ja hän +vastaanottikin minut avosylin. Aikamme vietimme milloin yhdessä, +milloin erikseen. Tavallisesti istui hän lukien jotakin, minulla taas +oli kirjoitustöitä. Illoin istuimme jutellen yhdessä keskiyöhön saakka.</p> -<p>Tukahduttavan helteisen päivän jälkeen istuimme viime tiistaina noin +<p>Tukahduttavan helteisen päivän jälkeen istuimme viime tiistaina noin klo 9 illalla joen rannalla katsellen, kuinka virta huuhtoi jalkojamme. -Vaihdoimme siinä sangen hämäriä mielipiteitä taivaan tähdistä, jotka -kylpivät tuolla virran välkkyvässä kalvossa ja näyttivät uiskentelevan -edessämme. Vaihdetut mielipiteet olivat tosiaankin sangen hämäriä, -sekavia ja lyhyitä, sillä molemmat olimme me kovin tyhmällä, väsyneellä -ja veltolla tuulella. Minä hellyin miettiessäni aurinkoa, joka — -tähtitieteilijäin mukaan — kuolee pois Suuren Karhun taakse. -Ainoastaan valoisimpina öinä näkyy se jossakin pohjoisemmassa, niin -kalpeaksi se muka muuttuu. Hiukankin pilvisinä iltoina se häviää +Vaihdoimme siinä sangen hämäriä mielipiteitä taivaan tähdistä, jotka +kylpivät tuolla virran välkkyvässä kalvossa ja näyttivät uiskentelevan +edessämme. Vaihdetut mielipiteet olivat tosiaankin sangen hämäriä, +sekavia ja lyhyitä, sillä molemmat olimme me kovin tyhmällä, väsyneellä +ja veltolla tuulella. Minä hellyin miettiessäni aurinkoa, joka — +tähtitieteilijäin mukaan — kuolee pois Suuren Karhun taakse. +Ainoastaan valoisimpina öinä näkyy se jossakin pohjoisemmassa, niin +kalpeaksi se muka muuttuu. Hiukankin pilvisinä iltoina se häviää kerrassaan vaikuttaen luontoon ihan kuolettavasti. Sitten koetimme -kuvitella mielessämme noiden kaukaisten maailmain asukkaita, näiden -ulkomuotoa, joka tuntui mahdottomalta edes kuvitellakaan, näiden -arvaamattomia luonnonlahjoja, näiden tuntemattomia elimistöjä, siellä -löytyvää eläimistöä ja kasvikuntaa sekä kaikkia lajia, valtakuntia, -olemuksia ja aineita, mitä ihmisen haaveksiva mielikuvitus vain keksiä -voi. Äkkiä kuului kaukainen huuto:</p> +kuvitella mielessämme noiden kaukaisten maailmain asukkaita, näiden +ulkomuotoa, joka tuntui mahdottomalta edes kuvitellakaan, näiden +arvaamattomia luonnonlahjoja, näiden tuntemattomia elimistöjä, siellä +löytyvää eläimistöä ja kasvikuntaa sekä kaikkia lajia, valtakuntia, +olemuksia ja aineita, mitä ihmisen haaveksiva mielikuvitus vain keksiä +voi. Äkkiä kuului kaukainen huuto:</p> <p>— Herra, herra, hoi!</p> -<p>— Täällä, Baptiste, vastasi Jean.</p> +<p>— Täällä, Baptiste, vastasi Jean.</p> <p>Tultuansa luo selitti palvelija:</p> -<p>— Siellä on taas se herran mustilaisnainen.</p> +<p>— Siellä on taas se herran mustilaisnainen.</p> -<p>Ystäväni ratkesi nauramaan ja nauroi kuin hullu, vaikka hän ei muuten -juuri naurajia ollut. Sitten kysyi hän:</p> +<p>Ystäväni ratkesi nauramaan ja nauroi kuin hullu, vaikka hän ei muuten +juuri naurajia ollut. Sitten kysyi hän:</p> -<p>— Onko meillä siis tänään heinäkuun 19 päivä?</p> +<p>— Onko meillä siis tänään heinäkuun 19 päivä?</p> <p>— On, herra.</p> -<p>— Hyvä on. Käske hänen odottaa hiukan. Tarjoa hänelle illallinen. +<p>— Hyvä on. Käske hänen odottaa hiukan. Tarjoa hänelle illallinen. Kymmenen minuutin kuluttua olemme kotona.</p> -<p>Palvelijan mentyä tarttui hän käsivarteeni sanoen:</p> +<p>Palvelijan mentyä tarttui hän käsivarteeni sanoen:</p> <p>— Palatkaamme hiljalleen kotiin. Matkalla voin kertoa sinulle tarinan -hänestä.</p> - -<p>Seitsemän vuotta sitten eli toisin sanoen samana vuonna, jolloin -saavuin tänne syntymäkotiini, läksin eräänä iltana kävelemään metsäistä -ajotietä myöten. Ilma oli kaunis niinkuin on ollut tänäänkin. -Verkalleen astuin suurten puiden alla tarkastellen oksien läpi -tuikkivia tähtösiä ja hengitin ahmimalla keuhkoni täyteen illan -rauhallista, metsäisten tuoksujen täyttämää ilmaa.</p> - -<p>Pariisin olin minä juuri jättänyt ainiaaksi. Olin näet väsynyt, -kerrassansa väsynyt ja sanomattomasti kyllästynyt kaikkiin niihin -tuhmuuksiin, alhaisiin ja likaisiin huvituksiin, joita olin siellä -nähnyt ja joihin olin ottanut osaa noin viidentoista vuoden aikana.</p> - -<p>Kävelin kauvas, sangen kauvas synkän metsän läpi viepää, autiota tietä -myöten, joka tulee noin viidentoista kilometrin päässä olevasta -Crouzillen kylästä.</p> - -<p>Äkkiä seisahtui suuri saksalainen koirani Bock, joka aina oli mukanani, -ja alkoi murista. Luulin jonkun ketun, suden tai metsäsian olevan -läheisyydessä ja hiivin hiljaa varpaillani eteenpäin, ett'en -askeleillani säikyttäisi otusta pois. Mutta samassa kuulin huutoja, -valittavia, pidätettyjä, vihlovia ihmishuutoja.</p> - -<p>Varmaankin murhattiin tuolla metsikössä joku ja puristaen lujasti -oikeassa kädessäni olevaa raskasta tammikeppiä, joka oli oikea -pahkasauva, läksin juoksemaan huutoa kohti.</p> - -<p>Kuulin jo voihkeita, jotka kuulustivat yhä selvemmiltä, vaikka -tavattoman kumeilta. Ne tulivat kai jostakin mökistä, ehkä jostakin -miilun-polttajan töllistä. Kolme askelta minun edelläni juoksi koirani -Bock, milloin pysähtyen, milloin peräytyen ja yhäti kiihoittuneena -muristen. Äkkiä salpasi meiltä tien eräs toinen suuri musta koira, -jonka silmät kiiluivat kuin tuliset hiilet pimeässä. Näinpä varsin +hänestä.</p> + +<p>Seitsemän vuotta sitten eli toisin sanoen samana vuonna, jolloin +saavuin tänne syntymäkotiini, läksin eräänä iltana kävelemään metsäistä +ajotietä myöten. Ilma oli kaunis niinkuin on ollut tänäänkin. +Verkalleen astuin suurten puiden alla tarkastellen oksien läpi +tuikkivia tähtösiä ja hengitin ahmimalla keuhkoni täyteen illan +rauhallista, metsäisten tuoksujen täyttämää ilmaa.</p> + +<p>Pariisin olin minä juuri jättänyt ainiaaksi. Olin näet väsynyt, +kerrassansa väsynyt ja sanomattomasti kyllästynyt kaikkiin niihin +tuhmuuksiin, alhaisiin ja likaisiin huvituksiin, joita olin siellä +nähnyt ja joihin olin ottanut osaa noin viidentoista vuoden aikana.</p> + +<p>Kävelin kauvas, sangen kauvas synkän metsän läpi viepää, autiota tietä +myöten, joka tulee noin viidentoista kilometrin päässä olevasta +Crouzillen kylästä.</p> + +<p>Äkkiä seisahtui suuri saksalainen koirani Bock, joka aina oli mukanani, +ja alkoi murista. Luulin jonkun ketun, suden tai metsäsian olevan +läheisyydessä ja hiivin hiljaa varpaillani eteenpäin, ett'en +askeleillani säikyttäisi otusta pois. Mutta samassa kuulin huutoja, +valittavia, pidätettyjä, vihlovia ihmishuutoja.</p> + +<p>Varmaankin murhattiin tuolla metsikössä joku ja puristaen lujasti +oikeassa kädessäni olevaa raskasta tammikeppiä, joka oli oikea +pahkasauva, läksin juoksemaan huutoa kohti.</p> + +<p>Kuulin jo voihkeita, jotka kuulustivat yhä selvemmiltä, vaikka +tavattoman kumeilta. Ne tulivat kai jostakin mökistä, ehkä jostakin +miilun-polttajan töllistä. Kolme askelta minun edelläni juoksi koirani +Bock, milloin pysähtyen, milloin peräytyen ja yhäti kiihoittuneena +muristen. Äkkiä salpasi meiltä tien eräs toinen suuri musta koira, +jonka silmät kiiluivat kuin tuliset hiilet pimeässä. Näinpä varsin hyvin valkeat torahampaatkin, jotka loistivat sen avonaisessa kidassa.</p> -<p>Sauva ojona ryntäsin minä koiraa vastaan, mutta samassa oli Bock jo -käynyt sen niskaan ja molemmat pyörivät ne nyt äristen maassa kidat -vuorotellen toistensa niskassa. Minä riensin eteenpäin ja olin tölmätä -tiellä makaavaan hevoskaakkiin. Pysähdyin kovin hämmästyneenä tutkimaan -elukkaa ja huomasin edessäni vankkurit eli jonkunlaisen pyörillä -kuljetettavan huoneen, jommoisia ilveilijäseurat ja ulkolaiset -kulkukauppiaat käyttävät maaseudulla matkustaessansa markkinoilta +<p>Sauva ojona ryntäsin minä koiraa vastaan, mutta samassa oli Bock jo +käynyt sen niskaan ja molemmat pyörivät ne nyt äristen maassa kidat +vuorotellen toistensa niskassa. Minä riensin eteenpäin ja olin tölmätä +tiellä makaavaan hevoskaakkiin. Pysähdyin kovin hämmästyneenä tutkimaan +elukkaa ja huomasin edessäni vankkurit eli jonkunlaisen pyörillä +kuljetettavan huoneen, jommoisia ilveilijäseurat ja ulkolaiset +kulkukauppiaat käyttävät maaseudulla matkustaessansa markkinoilta markkinoille.</p> -<p>Nuo yhä jatkuvat vihlovat huudot tulivat sieltä vankkurein sisältä. Kun -sisäänkäytävä oli vastakkaisella puolella, kiersin minä tämän katetun -ajopelin ja nousin äkkiä ylös puuportaita myöten, jotka veivät -vankkurin ovelle, mutta olin samassa kompastua pahantekijään.</p> +<p>Nuo yhä jatkuvat vihlovat huudot tulivat sieltä vankkurein sisältä. Kun +sisäänkäytävä oli vastakkaisella puolella, kiersin minä tämän katetun +ajopelin ja nousin äkkiä ylös puuportaita myöten, jotka veivät +vankkurin ovelle, mutta olin samassa kompastua pahantekijään.</p> -<p>Näky vaikutti minuun niin oudosti, ett'en alussa ymmärtänyt mitään. -Eräs polvillaan oleva mies näytti rukoilevan hartaasti. Vankkurein -sisälle tehdyllä vuoteella taas lepäsi kyljellänsä joku puolipaljas -olento, itseänsä väännellen; hänen kasvojansa oli minun mahdoton -erottaa, sillä alinomaa hän liikahteli, vääntelihe ja ulvoi.</p> +<p>Näky vaikutti minuun niin oudosti, ett'en alussa ymmärtänyt mitään. +Eräs polvillaan oleva mies näytti rukoilevan hartaasti. Vankkurein +sisälle tehdyllä vuoteella taas lepäsi kyljellänsä joku puolipaljas +olento, itseänsä väännellen; hänen kasvojansa oli minun mahdoton +erottaa, sillä alinomaa hän liikahteli, vääntelihe ja ulvoi.</p> <p>Se oli vaimo lapsivuoteessa.</p> -<p>Niin pian kuin minulle oli selvennyt tämän tapahtuman laatu, joka nuo -voihkeet aiheutti, huomautin minä läsnäolostani; mies, joku höpertynyt -marseillelainen, kääntyi päin ja rukoili minua pelastamaan hänet ja -tuon poloisen vaimon luvaten lukemattomin sanoin palkita työni vaikka -millä tavoin. Minä, joka en koskaan ollut nähnyt synnytystä enkä ikinä -ollut auttanut ketään naista enkä narttua, en kissaa enkä koiraa -tällaisessa tilaisuudessa, selitin hänelle kykenemättömyyteni asiassa -ja katselin kummastellen tuota olentoa, joka vuoteellansa yhä huusi -niin sydäntä särkevästi.</p> - -<p>Voitettuani jälleen kylmäverisyyteni, kysyin hätäytyneeltä mieheltä, -miks'ei hän ole jatkanut matkaa seuraavaan kylään saakka. Hevonen oli -tiellä kompastunut erääseen maanhalkeamaan ja nyrjäyttänyt jalkansa -niin pahasti, ett'ei se jaksanut enää nousta seisoalleen, selitti mies.</p> - -<p>— Mitä siitä, sanoin minä, onhan meitä nyt kaksi miestä; vetäkäämme +<p>Niin pian kuin minulle oli selvennyt tämän tapahtuman laatu, joka nuo +voihkeet aiheutti, huomautin minä läsnäolostani; mies, joku höpertynyt +marseillelainen, kääntyi päin ja rukoili minua pelastamaan hänet ja +tuon poloisen vaimon luvaten lukemattomin sanoin palkita työni vaikka +millä tavoin. Minä, joka en koskaan ollut nähnyt synnytystä enkä ikinä +ollut auttanut ketään naista enkä narttua, en kissaa enkä koiraa +tällaisessa tilaisuudessa, selitin hänelle kykenemättömyyteni asiassa +ja katselin kummastellen tuota olentoa, joka vuoteellansa yhä huusi +niin sydäntä särkevästi.</p> + +<p>Voitettuani jälleen kylmäverisyyteni, kysyin hätäytyneeltä mieheltä, +miks'ei hän ole jatkanut matkaa seuraavaan kylään saakka. Hevonen oli +tiellä kompastunut erääseen maanhalkeamaan ja nyrjäyttänyt jalkansa +niin pahasti, ett'ei se jaksanut enää nousta seisoalleen, selitti mies.</p> + +<p>— Mitä siitä, sanoin minä, onhan meitä nyt kaksi miestä; vetäkäämme nainen vankkureineen minun luokseni.</p> -<p>Koirain rähinä pakotti meidät samassa kömpimään ulos vankkureista ja -minun täytyi erottaa ne niin ankarilla sauvaniskuilla, että pelkäsin -niiden heittävän henkensä. Sitten pälkähti päähäni valjastaa ne +<p>Koirain rähinä pakotti meidät samassa kömpimään ulos vankkureista ja +minun täytyi erottaa ne niin ankarilla sauvaniskuilla, että pelkäsin +niiden heittävän henkensä. Sitten pälkähti päähäni valjastaa ne avuksemme, toinen oikealle, toinen vasemmalle puolen vankkureja. -Kymmenen minuutin kuluttua oli kaikki valmiina ja hiljalleen lähti -ajopeli liikkeelle netkahdellen ja tärähdellen syvissä maantiekuopissa -niin tuntuvasti, että vaimoparan olisi toisinaan luullut kylkiluunsa +Kymmenen minuutin kuluttua oli kaikki valmiina ja hiljalleen lähti +ajopeli liikkeelle netkahdellen ja tärähdellen syvissä maantiekuopissa +niin tuntuvasti, että vaimoparan olisi toisinaan luullut kylkiluunsa katkaisevan.</p> -<p>Voi sitä matkantekoa, ystäväni! Hengästyneinä ja hiessäpäin röhisten, -jopa joskus kompastuenkin livettävällä savitiellä, vedimme me -vankkureita pimeässä, sillä aikaa kuin koirat huohottivat jaloissamme +<p>Voi sitä matkantekoa, ystäväni! Hengästyneinä ja hiessäpäin röhisten, +jopa joskus kompastuenkin livettävällä savitiellä, vedimme me +vankkureita pimeässä, sillä aikaa kuin koirat huohottivat jaloissamme kuin palkeet.</p> -<p>Vasta kolmen tunnin kuluttua saavuimme tänne linnakartanoon. Portille -tullessamme lakkasi vaimo vaikeroimasta. Äiti ja lapsi voivat kumpikin +<p>Vasta kolmen tunnin kuluttua saavuimme tänne linnakartanoon. Portille +tullessamme lakkasi vaimo vaikeroimasta. Äiti ja lapsi voivat kumpikin hyvin.</p> -<p>Pian saivat he hyvän vuoteen ja sitten lähetin rengin noutamaan -lääkäriä, sillä välin kuin marseillelainen, joka taas tunsi itsensä -rauhoittuneeksi, iloiseksi ja lohdulliseksi, söi itsensä melkein -tukehduksiin ja joi itsensä patahumalaan juhliessansa onnellista -synnytystä.</p> +<p>Pian saivat he hyvän vuoteen ja sitten lähetin rengin noutamaan +lääkäriä, sillä välin kuin marseillelainen, joka taas tunsi itsensä +rauhoittuneeksi, iloiseksi ja lohdulliseksi, söi itsensä melkein +tukehduksiin ja joi itsensä patahumalaan juhliessansa onnellista +synnytystä.</p> -<p>Vastasyntynyt oli tyttölapsi.</p> +<p>Vastasyntynyt oli tyttölapsi.</p> -<p>Viikkokauden saivat he sitten asua talossa. Äiti, neiti Elmire, oli -erittäin tarkka unissa ennustaja ja lupasi minulle sanomattoman paljo -onnea ja loppumattoman pitkää elämää.</p> +<p>Viikkokauden saivat he sitten asua talossa. Äiti, neiti Elmire, oli +erittäin tarkka unissa ennustaja ja lupasi minulle sanomattoman paljo +onnea ja loppumattoman pitkää elämää.</p> -<p>Seuraavana vuonna ja täsmälleen saman päivän illalla tuli sama -palvelija, joka juuri kävi kutsumassa meitä, päivällisen jälkeen +<p>Seuraavana vuonna ja täsmälleen saman päivän illalla tuli sama +palvelija, joka juuri kävi kutsumassa meitä, päivällisen jälkeen luokseni tupakkahuoneeseen ilmoittaen:</p> -<p>— Se viime vuotinen mustalaisnainen on täällä ja tahtoisi kiittää +<p>— Se viime vuotinen mustalaisnainen on täällä ja tahtoisi kiittää herraa.</p> -<p>Käskin hänen tulla sisään ja hämmästyin huomatessani hänen vierellänsä -pitkän, tukevan, valkoverisen nuoren miehen jostakin pohjoisesta -maakunnastamme; tervehtiessään selitti tämä olevansa joukkueen päämies. -Hän oli kuullut hyvyydestäni neiti Elmireä kohtaan eikä tahtonut antaa -tämän vuosipäivän mennä käymättä minua kiittämässä ja osoittamatta -hänkin puolestansa kiitollisuuttansa.</p> +<p>Käskin hänen tulla sisään ja hämmästyin huomatessani hänen vierellänsä +pitkän, tukevan, valkoverisen nuoren miehen jostakin pohjoisesta +maakunnastamme; tervehtiessään selitti tämä olevansa joukkueen päämies. +Hän oli kuullut hyvyydestäni neiti Elmireä kohtaan eikä tahtonut antaa +tämän vuosipäivän mennä käymättä minua kiittämässä ja osoittamatta +hänkin puolestansa kiitollisuuttansa.</p> -<p>Käskin palvelijan saattamaan heidät kyökkiin illalliselle ja -valmistamaan heille yösijat. Seuraavana päivänä jatkoivat he matkaansa.</p> +<p>Käskin palvelijan saattamaan heidät kyökkiin illalliselle ja +valmistamaan heille yösijat. Seuraavana päivänä jatkoivat he matkaansa.</p> -<p>Sen jälkeen tulee tämä poloinen nainen joka vuosi samana päivänä -luokseni, tosin aina saman lapsen, erittäin sievän tyttösen kanssa, +<p>Sen jälkeen tulee tämä poloinen nainen joka vuosi samana päivänä +luokseni, tosin aina saman lapsen, erittäin sievän tyttösen kanssa, mutta mukanansa aina joku uusi — herrasmies. Ainoastaan yksi ainoa, -eräs auvergneläinen mies, joka omalla murteellansa kiitti ja kosteli -minua, tuli kahtena vuonna peräkkäin. Kaikkia näitä kutsuu tyttönen -isä-nimellä aivan samalla tapaa kuin me ranskalaiset annamme kaikille -mieshenkilöille nimityksen "herra". — — —</p> +eräs auvergneläinen mies, joka omalla murteellansa kiitti ja kosteli +minua, tuli kahtena vuonna peräkkäin. Kaikkia näitä kutsuu tyttönen +isä-nimellä aivan samalla tapaa kuin me ranskalaiset annamme kaikille +mieshenkilöille nimityksen "herra". — — —</p> -<p>Niin olimmekin jo tulleet linnakartanoon ja huomasimme hämärissä kolme -varjoa seisovan rappusten luona odottamassa meitä.</p> +<p>Niin olimmekin jo tulleet linnakartanoon ja huomasimme hämärissä kolme +varjoa seisovan rappusten luona odottamassa meitä.</p> -<p>Ylimmäisellä rapulla seisova olento tuli neljä askelta vastaamme, +<p>Ylimmäisellä rapulla seisova olento tuli neljä askelta vastaamme, tervehti suurellisesti ja sanoi:</p> -<p>— Hra kreivi, me olemme tulleet tänne tänä muistopäivänä osoittamaan +<p>— Hra kreivi, me olemme tulleet tänne tänä muistopäivänä osoittamaan teille kiitollisuuttamme...</p> -<p>Tällä kertaa oli se eräs belgialainen! Hänen jälkeensä koroitti -pienokainen äänensä kiittäen minua opetetulla ja sen vuoksi -teennäiseltä kuuluvalla kohteliaisuudella.</p> +<p>Tällä kertaa oli se eräs belgialainen! Hänen jälkeensä koroitti +pienokainen äänensä kiittäen minua opetetulla ja sen vuoksi +teennäiseltä kuuluvalla kohteliaisuudella.</p> -<p>Tekeytyen viattomaksi pyysin minä neiti Elmiren hiukan sivulle ja -kysyin häneltä:</p> +<p>Tekeytyen viattomaksi pyysin minä neiti Elmiren hiukan sivulle ja +kysyin häneltä:</p> -<p>— Onko tuo lapsenne isä?</p> +<p>— Onko tuo lapsenne isä?</p> <p>— Ei suinkaan, herra.</p> -<p>— Onko hänen isänsä siis kuollut?</p> +<p>— Onko hänen isänsä siis kuollut?</p> -<p>--- Ei suinkaan, herra. Kyllä me joskus vieläkin tapaamme toisemme. Hän +<p>--- Ei suinkaan, herra. Kyllä me joskus vieläkin tapaamme toisemme. Hän on santarmi.</p> -<p>— Mitä sanotte? Tytön isä ei siis ollutkaan se marseillelainen, joka +<p>— Mitä sanotte? Tytön isä ei siis ollutkaan se marseillelainen, joka oli seuralaisenne silloin synnytyksen aikana?</p> -<p>— Eihän toki. Se juoppolalli varasti minulta vähät säästönikin.</p> +<p>— Eihän toki. Se juoppolalli varasti minulta vähät säästönikin.</p> -<p>— Entäs santarmi, lapsen oikea isä, tunnustaako hän lapsensa?</p> +<p>— Entäs santarmi, lapsen oikea isä, tunnustaako hän lapsensa?</p> -<p>— Kyllä, herra, vieläpä hän rakastaakin tytärtänsä. Mutta hän ei voi -ottaa tätä luoksensa, sillä hänellä on — muitakin lapsia ja oma vaimo.</p> +<p>— Kyllä, herra, vieläpä hän rakastaakin tytärtänsä. Mutta hän ei voi +ottaa tätä luoksensa, sillä hänellä on — muitakin lapsia ja oma vaimo.</p> @@ -710,238 +672,238 @@ ottaa tätä luoksensa, sillä hänellä on — muitakin lapsia ja oma vaimo.</p> <h2>KUUTAMOLLA.</h2> -<p>Pastori Marignan oli sotaisa mies. Hän oli pitkä, laiha, kiihkoisa -ja aina intomielinen, mutta rehellinen pappismies. Hänen uskonoppinsa -oli varma ja järkkymätön. Jumalansa kuvitteli hän tuntevansa -perinpohjaisesti ja uskoi pääsevänsä selville hänen suunnitelmistansa, +<p>Pastori Marignan oli sotaisa mies. Hän oli pitkä, laiha, kiihkoisa +ja aina intomielinen, mutta rehellinen pappismies. Hänen uskonoppinsa +oli varma ja järkkymätön. Jumalansa kuvitteli hän tuntevansa +perinpohjaisesti ja uskoi pääsevänsä selville hänen suunnitelmistansa, tahdostansa ja tarkoituksistansa.</p> -<p>Kävellessänsä pitkin askelin pienen maalaispappilansa puistotietä -liikkui hänen mielessänsä toisinaan kysymys: miksi on Jumala tämän -kaiken tehnyt? Asettuen ajatuksissansa Jumalan sijalle etsi hän -itsepintaisesti vastausta tekemäänsä kysymykseen ja löysikin sen -melkein aina. Hänelle ei johtunut mieleenkään hartaan nöyryyden -puuskauksessa huokaista: oi herra, tutkimattomat ovat sinun tiesi! Hän -mietti vain itseksensä: minä olen Herran palvelija, jonka tulee tuntea -syyt hänen menettelyynsä tai aavistaa ne, ellen niitä järjellä käsitä.</p> - -<p>Kaikki luonnossa näytti hänestä luodulta täydellisen ja ihmeteltävän -johdonmukaisesti. Kysymykset "miksi" ja vastaukset "siksi, että" +<p>Kävellessänsä pitkin askelin pienen maalaispappilansa puistotietä +liikkui hänen mielessänsä toisinaan kysymys: miksi on Jumala tämän +kaiken tehnyt? Asettuen ajatuksissansa Jumalan sijalle etsi hän +itsepintaisesti vastausta tekemäänsä kysymykseen ja löysikin sen +melkein aina. Hänelle ei johtunut mieleenkään hartaan nöyryyden +puuskauksessa huokaista: oi herra, tutkimattomat ovat sinun tiesi! Hän +mietti vain itseksensä: minä olen Herran palvelija, jonka tulee tuntea +syyt hänen menettelyynsä tai aavistaa ne, ellen niitä järjellä käsitä.</p> + +<p>Kaikki luonnossa näytti hänestä luodulta täydellisen ja ihmeteltävän +johdonmukaisesti. Kysymykset "miksi" ja vastaukset "siksi, että" olivat aina tasapainossa. Aamurusko oli luotu ilahduttamaan -huomenkoittoa, aurinko kypsyttämään ja sade kostuttamaan viljaa, ilta -valmistautuaksemme uneen ja pimeä yö nukkuaksemme.</p> +huomenkoittoa, aurinko kypsyttämään ja sade kostuttamaan viljaa, ilta +valmistautuaksemme uneen ja pimeä yö nukkuaksemme.</p> -<p>Neljä vuodenaikaa vastasivat täydellisesti maanviljelyksen kaikkia -tarpeita eikä pastorin mieleen ikinä olisi johtunut mitenkään epäillä, -että luonnolta puuttuu tarkoitusperää ja että kaikki elämä päinvastoin +<p>Neljä vuodenaikaa vastasivat täydellisesti maanviljelyksen kaikkia +tarpeita eikä pastorin mieleen ikinä olisi johtunut mitenkään epäillä, +että luonnolta puuttuu tarkoitusperää ja että kaikki elämä päinvastoin taipuu ajan, ilman-alan ja aineen ankarien lakien alaiseksi.</p> -<p>Mutta hän vihasi naisia, vihasi tietämättänsä ja halveksi niitä -vaistosta. Usein toisteli hän mielessänsä Kristuksen sanoja: "vaimo, -mitä meillä on yhteistä, sinulla ja minulla?" lisäten siihen, että -"luultavasti oli luoja itsekin tyytymätön tähän luomistyöhönsä." Nainen -oli hänelle kymmenkertaisesti epäpuhdas lapsi, kuten eräs runoilija -sanoo. Hän oli kiusaaja, joka oli vietellyt ensimäisen miespuolen ja -yhä jatkoi kirottua työtänsä ollen muuten heikko, vaarallinen ja -salaperäisesti häiriötä aikaansaapa olento. Ja vielä enemmän kuin -naisen katoovaa ruumista, vihasi hän tämän rakastuvaa sielua.</p> - -<p>Usein oli hän tuntenut heidän hellästi liittyvän itseensä ja vaikka hän -tiesikin olevansa mahdoton hyökkäyksellä valloittaa, katkeroitui hän -tuosta rakkaudentarpeesta, joka heissä kaikissa asui väräjävänä +<p>Mutta hän vihasi naisia, vihasi tietämättänsä ja halveksi niitä +vaistosta. Usein toisteli hän mielessänsä Kristuksen sanoja: "vaimo, +mitä meillä on yhteistä, sinulla ja minulla?" lisäten siihen, että +"luultavasti oli luoja itsekin tyytymätön tähän luomistyöhönsä." Nainen +oli hänelle kymmenkertaisesti epäpuhdas lapsi, kuten eräs runoilija +sanoo. Hän oli kiusaaja, joka oli vietellyt ensimäisen miespuolen ja +yhä jatkoi kirottua työtänsä ollen muuten heikko, vaarallinen ja +salaperäisesti häiriötä aikaansaapa olento. Ja vielä enemmän kuin +naisen katoovaa ruumista, vihasi hän tämän rakastuvaa sielua.</p> + +<p>Usein oli hän tuntenut heidän hellästi liittyvän itseensä ja vaikka hän +tiesikin olevansa mahdoton hyökkäyksellä valloittaa, katkeroitui hän +tuosta rakkaudentarpeesta, joka heissä kaikissa asui väräjävänä tunteena.</p> -<p>Hänen mielestänsä oli luoja luonut naisen ainoastaan miehen -kiusaukseksi ja koetukseksi. Naista ei voinut lähestyä muuten kuin -tarpeelliset puolustus-valmistukset tehtyänsä ja sittenkin oli heidän -paulojansa peljättävä. Ojennettuine käsivarsinensa ja miestä kohti +<p>Hänen mielestänsä oli luoja luonut naisen ainoastaan miehen +kiusaukseksi ja koetukseksi. Naista ei voinut lähestyä muuten kuin +tarpeelliset puolustus-valmistukset tehtyänsä ja sittenkin oli heidän +paulojansa peljättävä. Ojennettuine käsivarsinensa ja miestä kohti hymyilevine huulinensa olikin nainen vallan kuin joku viritetty ansa.</p> <p>Ainoastaan uskonnollisia naisia kohtaan, joiden antama lupaus Herralle -teki heidät rauhallisiksi, oli hän mielessänsä anteeksi antavainen; -mutta sittenkin kohteli hän näitä kovaluontoisesti, koska hän elävästi -tunsi heidän kahlitun ja nöyryytetyn sydämensä pohjassa ijankaikkisesti -asuvan hellyyden, joka uhosi sieltä häntäkin kohtaan, vaikka hän olikin +teki heidät rauhallisiksi, oli hän mielessänsä anteeksi antavainen; +mutta sittenkin kohteli hän näitä kovaluontoisesti, koska hän elävästi +tunsi heidän kahlitun ja nöyryytetyn sydämensä pohjassa ijankaikkisesti +asuvan hellyyden, joka uhosi sieltä häntäkin kohtaan, vaikka hän olikin pappismies. [Katoolisilla papeilla ei, kuten tunnettu, ole oikeutta -mennä naimisiin. Suoment. muist.]</p> - -<p>Hän näki sen näiden hartaudesta raukeammissa katseissa kuin munkkien -oli, hän huomasi sen heidän kiihkoilustansa, jossa aina ilmeni -sukupuolista intoa ja heidän rakkauden purkauksistansa Kristusta -kohtaan, jotka suorastansa harmittivat häntä ainoastaan sen vuoksi, -että ne todistivat naisen rakkauden lihallisuutta. Samoin näki hän -tämän kirotun tunteenarkuuden ilmenevän yksin heidän taipuisassa -nöyryydessänsä, kuuli sen väräjävän heidän äänensä vienoudessa ja -huomasi sitä heidän maahan luoduissa silmissänsä ja niissä kohtaloonsa -alistuvissa kyynelissä, joita he vuodattivat aina kun hän moitti heitä +mennä naimisiin. Suoment. muist.]</p> + +<p>Hän näki sen näiden hartaudesta raukeammissa katseissa kuin munkkien +oli, hän huomasi sen heidän kiihkoilustansa, jossa aina ilmeni +sukupuolista intoa ja heidän rakkauden purkauksistansa Kristusta +kohtaan, jotka suorastansa harmittivat häntä ainoastaan sen vuoksi, +että ne todistivat naisen rakkauden lihallisuutta. Samoin näki hän +tämän kirotun tunteenarkuuden ilmenevän yksin heidän taipuisassa +nöyryydessänsä, kuuli sen väräjävän heidän äänensä vienoudessa ja +huomasi sitä heidän maahan luoduissa silmissänsä ja niissä kohtaloonsa +alistuvissa kyynelissä, joita he vuodattivat aina kun hän moitti heitä ankarammin.</p> -<p>Viskattuansa pois papillisen kauhtanansa poistui hän luostarikirkon -portista kulkien pitkin askelin ikäänkuin olisi hän paennut jotakin +<p>Viskattuansa pois papillisen kauhtanansa poistui hän luostarikirkon +portista kulkien pitkin askelin ikäänkuin olisi hän paennut jotakin vaaraa.</p> -<p>Pastori Marignanilla oli veljentytär, joka asui äitinsä kanssa eräässä -pienessä naapuritalossa. Tästä koetti hän kaikin voimin tehdä laupeuden +<p>Pastori Marignanilla oli veljentytär, joka asui äitinsä kanssa eräässä +pienessä naapuritalossa. Tästä koetti hän kaikin voimin tehdä laupeuden sisarta.</p> -<p>Tyttö oli kaunis, rajuluontoinen ja ivallinen. Pastorin saarnatessa hän -usein naureskeli ja kun pastori harmistui hänen käytökseensä, syleili -hän tätä rajusti puristaen häntä rintaansa vastaan, jolloin hän aina -koetti tahtomattansa vapautua tästä lujasta syleilystä, vaikka hän -silloin tunsikin sitä vienoa iloa, joka hänen sydämensä pohjassa -herätti tuon kaikissa miehissä uinailevan isyyden tunteen.</p> - -<p>Tytön kanssa kyläpolkuja kävellessään puhui hän tälle usein Jumalasta, -siitä nimittäin, millaiseksi hän tämän oli ajatellut. Tyttö tuskin -kuuntelikaan häntä; katseli vain taivasta, heinikkoa ja kukkasia -silmistä säteilevällä elämänilolla. Joskus syöksyi hän tavoittamaan -jotakin lentävää elävää, jonka kiinni saatuansa palasi enon luo +<p>Tyttö oli kaunis, rajuluontoinen ja ivallinen. Pastorin saarnatessa hän +usein naureskeli ja kun pastori harmistui hänen käytökseensä, syleili +hän tätä rajusti puristaen häntä rintaansa vastaan, jolloin hän aina +koetti tahtomattansa vapautua tästä lujasta syleilystä, vaikka hän +silloin tunsikin sitä vienoa iloa, joka hänen sydämensä pohjassa +herätti tuon kaikissa miehissä uinailevan isyyden tunteen.</p> + +<p>Tytön kanssa kyläpolkuja kävellessään puhui hän tälle usein Jumalasta, +siitä nimittäin, millaiseksi hän tämän oli ajatellut. Tyttö tuskin +kuuntelikaan häntä; katseli vain taivasta, heinikkoa ja kukkasia +silmistä säteilevällä elämänilolla. Joskus syöksyi hän tavoittamaan +jotakin lentävää elävää, jonka kiinni saatuansa palasi enon luo huutaen: "katsos, eno, kuinka kaunis se on; oikein tekisi mieleni -suudella sitä!" Tämä hänen halunsa "suudella hyönteisiä" tahi sireenin -kukkasia harmitti, suututti ja kiihoitti pastoria, sillä tässäkin näki -hän tuon naisten sydämissä aina versovan hellyyden, jota näytti olevan -mahdoton hävittää.</p> +suudella sitä!" Tämä hänen halunsa "suudella hyönteisiä" tahi sireenin +kukkasia harmitti, suututti ja kiihoitti pastoria, sillä tässäkin näki +hän tuon naisten sydämissä aina versovan hellyyden, jota näytti olevan +mahdoton hävittää.</p> -<p>Eräänä päivänä ilmoitti lukkarin leski, joka hoiti pastori Marignanin -taloutta, kaikella varovaisuudella, että hänen veljensä tyttärellä oli +<p>Eräänä päivänä ilmoitti lukkarin leski, joka hoiti pastori Marignanin +taloutta, kaikella varovaisuudella, että hänen veljensä tyttärellä oli rakastaja.</p> -<p>Pastori tunsi kauhistuvansa tästä uutisesta ja pysyi kotvan ikäänkuin -tukehtuneena unhottaen saippuan kasvoillensa, joita hän juuri oli +<p>Pastori tunsi kauhistuvansa tästä uutisesta ja pysyi kotvan ikäänkuin +tukehtuneena unhottaen saippuan kasvoillensa, joita hän juuri oli ajelemassa.</p> -<p>Saatuaan takaisin ajatus- ja puhekykynsä huudahti hän: "se ei ole -totta! te valehtelette, Mélanie!"</p> +<p>Saatuaan takaisin ajatus- ja puhekykynsä huudahti hän: "se ei ole +totta! te valehtelette, Mélanie!"</p> -<p>Mutta lukkarin emäntä laski käden sydämellensä sanoen: "tuomitkoon -minut taivaallinen Jumala, jos valehtelen teille, hra pastori. Minä -vakuutan teille, että hän rientää lemmenkohtaukseen joka ilta niin pian +<p>Mutta lukkarin emäntä laski käden sydämellensä sanoen: "tuomitkoon +minut taivaallinen Jumala, jos valehtelen teille, hra pastori. Minä +vakuutan teille, että hän rientää lemmenkohtaukseen joka ilta niin pian kuin sisarenne on mennyt levolle. He tapaavat toisensa tuolla joen -rannalla. Teidän tarvitsee vain mennä sinne katsomaan illalla klo 10:n -ja keskiyön välillä."</p> - -<p>Pastori lakkasi raappimasta leukaansa ja alkoi kävellä rajusti -huoneessa, kuten hän aina teki jotakin tärkeää miettiessänsä. Ja kun -hän sitten aikoi ryhtyä uudelleen ajamaan partaansa, leikkasi hän -itseänsä kolme kertaa ... nenästä korvaan saakka.</p> - -<p>Koko päivän pysyi hän mykkänä ja kuohui harmista ja suuttumuksesta. -Hänen papilliseen vihaansa tuota voittamatonta rakkautta kohtaan -liittyi tytön siveellisen isän, suojelijan ja sielunpaimenen suuttumus -siitä, että tuollainen lapsi oli voinut pettää häntä ja tehdä hänelle -moiset kepposet. Se oli tuota itsekkäiden vanhempain suuttumusta sen -johdosta, että tytöt ilmoittavat valinneensa puolison itselleen heiltä -kysymättä ja vastoin heidän tahtoansa.</p> - -<p>Päivällisen jälkeen koetti hän lukea hiukan, mutta ei voinut; kiukustui -vain yhä enemmän. Kun kello löi 10, otti hän keppinsä, peloittavan -tammisen sauvansa, jota hän aina käytti, kun hänen öisin täytyi lähteä -sairaitten luo. Hymähtäen katseli hän tuota hirmuisen suurta -myhkyrisauvaa, jota hän pyöritteli tukevassa maalaiskämmenessänsä -heilautellen sitä sangen uhkaavasti. Sitten nousi hän äkkiä ylös, puri -hammasta ja mätkäsi sillä erästä tuolia niin, että selkänoja +rannalla. Teidän tarvitsee vain mennä sinne katsomaan illalla klo 10:n +ja keskiyön välillä."</p> + +<p>Pastori lakkasi raappimasta leukaansa ja alkoi kävellä rajusti +huoneessa, kuten hän aina teki jotakin tärkeää miettiessänsä. Ja kun +hän sitten aikoi ryhtyä uudelleen ajamaan partaansa, leikkasi hän +itseänsä kolme kertaa ... nenästä korvaan saakka.</p> + +<p>Koko päivän pysyi hän mykkänä ja kuohui harmista ja suuttumuksesta. +Hänen papilliseen vihaansa tuota voittamatonta rakkautta kohtaan +liittyi tytön siveellisen isän, suojelijan ja sielunpaimenen suuttumus +siitä, että tuollainen lapsi oli voinut pettää häntä ja tehdä hänelle +moiset kepposet. Se oli tuota itsekkäiden vanhempain suuttumusta sen +johdosta, että tytöt ilmoittavat valinneensa puolison itselleen heiltä +kysymättä ja vastoin heidän tahtoansa.</p> + +<p>Päivällisen jälkeen koetti hän lukea hiukan, mutta ei voinut; kiukustui +vain yhä enemmän. Kun kello löi 10, otti hän keppinsä, peloittavan +tammisen sauvansa, jota hän aina käytti, kun hänen öisin täytyi lähteä +sairaitten luo. Hymähtäen katseli hän tuota hirmuisen suurta +myhkyrisauvaa, jota hän pyöritteli tukevassa maalaiskämmenessänsä +heilautellen sitä sangen uhkaavasti. Sitten nousi hän äkkiä ylös, puri +hammasta ja mätkäsi sillä erästä tuolia niin, että selkänoja haljenneena lensi lattialle.</p> -<p>Jo avasi hän oven lähteäksensä ulos, mutta seisahtui kynnykselle -hämmästyneenä kovin harvinaisen kauniista kuutamosta.</p> +<p>Jo avasi hän oven lähteäksensä ulos, mutta seisahtui kynnykselle +hämmästyneenä kovin harvinaisen kauniista kuutamosta.</p> <p>Ollen kiihkosieluja, joita nuo runolliset uneksijat, vanhat -kirkko-isämme, nähtävästi ovat olleet, tunsi hän äkkiä itsensä -hajamieliseksi ja liikutetuksi kalpean yön suuremmoisesta ja kirkkaasta +kirkko-isämme, nähtävästi ovat olleet, tunsi hän äkkiä itsensä +hajamieliseksi ja liikutetuksi kalpean yön suuremmoisesta ja kirkkaasta kauneudesta.</p> -<p>Hänen pienessä puutarhassansa kylpi kaikki kuun vienossa hohteessa; -siinä seisoivat rivissä hedelmäpuut heittäen puistokäytävälle varjot -pitkistä, kapeista oksistansa, jotka tuskin vielä vihersivät; -jättimäiset kaprifoliot, jotka kiertelivät ylös talon seinämiä, -uhosivat hienoja ja hieman imeliä tuoksujansa täyttäen koko valoisan ja +<p>Hänen pienessä puutarhassansa kylpi kaikki kuun vienossa hohteessa; +siinä seisoivat rivissä hedelmäpuut heittäen puistokäytävälle varjot +pitkistä, kapeista oksistansa, jotka tuskin vielä vihersivät; +jättimäiset kaprifoliot, jotka kiertelivät ylös talon seinämiä, +uhosivat hienoja ja hieman imeliä tuoksujansa täyttäen koko valoisan ja haalean, ehtoisen ilman jonkunlaisella lemulla.</p> -<p>Pastori hengitti pitkään ... ahmien ilmaa kuin juopot viiniä ... -ja asteli virkistyneenä ja ihmeissänsä aivan verkkaisin askelin -eteenpäin ... melkein unhottaen veljensä tyttären.</p> - -<p>Kedolle tultuansa pysähtyi hän katselemaan, kuinka koko lakeus välkkyi -tuota viehättävää hohdetta ja näytti ikäänkuin kylpevän selkeän yön -suloisessa ja vienossa viehkeydessä. Sammakkojen lyhyt ja metallimainen -kurnutus kuului alinomaa jonkun matkan päästä ja tähän yhtyi kaukaisten -satakielten keveä ja väräjävä liverrys, joka saattaa meidät -unelmoimaan, pakottaa meitä ajattelemaan elämän kauneutta ja joka -tuntuu ikäänkuin luodulta kuutamon houkutusta ja vaihdettuja suudelmia +<p>Pastori hengitti pitkään ... ahmien ilmaa kuin juopot viiniä ... +ja asteli virkistyneenä ja ihmeissänsä aivan verkkaisin askelin +eteenpäin ... melkein unhottaen veljensä tyttären.</p> + +<p>Kedolle tultuansa pysähtyi hän katselemaan, kuinka koko lakeus välkkyi +tuota viehättävää hohdetta ja näytti ikäänkuin kylpevän selkeän yön +suloisessa ja vienossa viehkeydessä. Sammakkojen lyhyt ja metallimainen +kurnutus kuului alinomaa jonkun matkan päästä ja tähän yhtyi kaukaisten +satakielten keveä ja väräjävä liverrys, joka saattaa meidät +unelmoimaan, pakottaa meitä ajattelemaan elämän kauneutta ja joka +tuntuu ikäänkuin luodulta kuutamon houkutusta ja vaihdettuja suudelmia varten.</p> -<p>Miksi kietoo Jumala maailman moiseen puoliharsoon? Miksi nämä sydämen -väristykset, nämä sielun liikutukset ja tämä lihan heikontuva +<p>Miksi kietoo Jumala maailman moiseen puoliharsoon? Miksi nämä sydämen +väristykset, nämä sielun liikutukset ja tämä lihan heikontuva raukeneminen?</p> -<p>Miksi kaikki tämä laaja viehätys, josta ihmiset eivät kuitenkaan näe -mitään, kun makaavat vuoteissansa kaikessa rauhassa? Ketä varten oli -siis aiottu tämä yliluonnollinen näytäntö, tämä taivaasta maan päälle +<p>Miksi kaikki tämä laaja viehätys, josta ihmiset eivät kuitenkaan näe +mitään, kun makaavat vuoteissansa kaikessa rauhassa? Ketä varten oli +siis aiottu tämä yliluonnollinen näytäntö, tämä taivaasta maan päälle viskattu runouden runsaus?</p> -<p>Pastori ei sitä ymmärtänyt.</p> +<p>Pastori ei sitä ymmärtänyt.</p> -<p>Mutta silloin näkyi tuolla alhaalla joen rannalla, välkkyvään +<p>Mutta silloin näkyi tuolla alhaalla joen rannalla, välkkyvään valkoiseen usmaan kiedottujen puiden siimeskaaren alla, kahden rinnakkain astelevan ihmisolennon varjot.</p> -<p>Mies oli hiukan pitempi naista jonka kaulan ympäri hän oli laskenut -kätensä ja jota hän tuon tuostakin otsalle suuteli. He loivat äkkiä -elon tähän liikkumattomaan luontoon, joka heidät ympäröi kuin heitä -varten luotu jumalallinen kehys. He näyttivät sulautuneen yhdeksi -olennoksi, jota ainoaa varten tämä vilpoisa, hiljainen yö oli aiottu ja -he lähestyivät sieltä kuin elävä luojan lähettämä vastaus pastorin -tekemään kysymykseen.</p> +<p>Mies oli hiukan pitempi naista jonka kaulan ympäri hän oli laskenut +kätensä ja jota hän tuon tuostakin otsalle suuteli. He loivat äkkiä +elon tähän liikkumattomaan luontoon, joka heidät ympäröi kuin heitä +varten luotu jumalallinen kehys. He näyttivät sulautuneen yhdeksi +olennoksi, jota ainoaa varten tämä vilpoisa, hiljainen yö oli aiottu ja +he lähestyivät sieltä kuin elävä luojan lähettämä vastaus pastorin +tekemään kysymykseen.</p> -<p>Sykkivin sydämin ja hämmästyneenä jäi hän seisomaan luullen näkevänsä +<p>Sykkivin sydämin ja hämmästyneenä jäi hän seisomaan luullen näkevänsä jonkun raamatullisen kuvan, joka muistutti Ruutin ja Boasin rakkauden historiaa ja toteutti Jumalan tahdon sellaisessa suuressa ihanuudessa, -mistä pyhät kirjat tietävät kertoa. Hänen päässänsä alkoi hymistä -Korkean Veisun runolliset säkeet, kiihkeät huudahdukset, vetoamiset -lihan oikeuteen ja pastori lähti kävelemään sydämen heikommin lyödessä, -Jumala ties, mistä syystä. Hän tunsi äkkiä itsensä heikoksi ja -raukeaksi ja hänen teki mielensä istua, jäädä siihen katselemaan ja -ihailemaan luojaa hänen luomistöissänsä.</p> - -<p>Tuolla alhaalla, missä pieni joki kierteli kimaltelevana, seisoi -mahtava mutkitteleva poppelikujanne. Hieno valkea usva, jonka läpi kuun -hopeiset säteet välkkyvinä paistoivat, leijui rantarinteiden yli +mistä pyhät kirjat tietävät kertoa. Hänen päässänsä alkoi hymistä +Korkean Veisun runolliset säkeet, kiihkeät huudahdukset, vetoamiset +lihan oikeuteen ja pastori lähti kävelemään sydämen heikommin lyödessä, +Jumala ties, mistä syystä. Hän tunsi äkkiä itsensä heikoksi ja +raukeaksi ja hänen teki mielensä istua, jäädä siihen katselemaan ja +ihailemaan luojaa hänen luomistöissänsä.</p> + +<p>Tuolla alhaalla, missä pieni joki kierteli kimaltelevana, seisoi +mahtava mutkitteleva poppelikujanne. Hieno valkea usva, jonka läpi kuun +hopeiset säteet välkkyvinä paistoivat, leijui rantarinteiden yli kiehtoen koko joen mutkaisen uoman jonkunlaiseen kevyeen ja kuultavaan harsoon.</p> -<p>Pastori pysähtyi vielä kerran tuntien sielunsa syvyydessä asti yhäti -kasvavaa ja vastustamatonta heltymistä.</p> - -<p>Ja hänet valtasi epäilys ja epämääräinen levottomuus: hän tunsi -sydämessänsä syntyvän erään noita kysymyksiä, joita hän toisinaan -asetti itsellensä.</p> - -<p>Miksi on luoja kaiken tämän tehnyt? kysyi hän. Jos yö kerran on -määrätty unta, tiedottomuutta, lepoa ja kaiken unhotusta varten, niin -miksi tehdä se päivää viehättävämmäksi, huomenkoittoa ja iltaa -suloisemmaksi, ja miksi sytyttää tuo hiljainen ja viehkeä tähtöinen -tuolla, joka näyttää aurinkoa runollisemmalta ja suorastaan määrätyltä -vienolla tuikkeellansa päivän sijasta valaisemaan hienoja ja -salaperäisiä asioita? Miksi sytyttää se tuota usvaharsoa noin -läpikuultavaksi tekemään?</p> - -<p>Miksi ei tuo laululinnuista etevin livertelijä voi levätä niin kuin -kaikki muut linnut, vaan koroittaa äänensä tuollaisen samean usman -keskestä? Ja miksi koko tämän tulista tunnetta palavan laulun huumaava +<p>Pastori pysähtyi vielä kerran tuntien sielunsa syvyydessä asti yhäti +kasvavaa ja vastustamatonta heltymistä.</p> + +<p>Ja hänet valtasi epäilys ja epämääräinen levottomuus: hän tunsi +sydämessänsä syntyvän erään noita kysymyksiä, joita hän toisinaan +asetti itsellensä.</p> + +<p>Miksi on luoja kaiken tämän tehnyt? kysyi hän. Jos yö kerran on +määrätty unta, tiedottomuutta, lepoa ja kaiken unhotusta varten, niin +miksi tehdä se päivää viehättävämmäksi, huomenkoittoa ja iltaa +suloisemmaksi, ja miksi sytyttää tuo hiljainen ja viehkeä tähtöinen +tuolla, joka näyttää aurinkoa runollisemmalta ja suorastaan määrätyltä +vienolla tuikkeellansa päivän sijasta valaisemaan hienoja ja +salaperäisiä asioita? Miksi sytyttää se tuota usvaharsoa noin +läpikuultavaksi tekemään?</p> + +<p>Miksi ei tuo laululinnuista etevin livertelijä voi levätä niin kuin +kaikki muut linnut, vaan koroittaa äänensä tuollaisen samean usman +keskestä? Ja miksi koko tämän tulista tunnetta palavan laulun huumaava runous?</p> -<p>Ja hän sanoi itseksensä, että "ehkä on Jumala luonut tällaiset yöt +<p>Ja hän sanoi itseksensä, että "ehkä on Jumala luonut tällaiset yöt verhotaksensa ihmisten rakkauden jonkunlaisella ihanteellisuudella."</p> -<p>Hän väistyi syrjään tuon syleilevän ja häntä yhä lähestyvän pariskunnan -tieltä. Olihan se hänen oman veljensä tytär. Mutta hän kysyi -itseltänsä, eikö tuo sittenkin ollut vastoin Jumalan tahtoa. Vaan -kieltäisikö Hän rakkauden, joka varta vasten ympäröi sen tällaisella +<p>Hän väistyi syrjään tuon syleilevän ja häntä yhä lähestyvän pariskunnan +tieltä. Olihan se hänen oman veljensä tytär. Mutta hän kysyi +itseltänsä, eikö tuo sittenkin ollut vastoin Jumalan tahtoa. Vaan +kieltäisikö Hän rakkauden, joka varta vasten ympäröi sen tällaisella ihanuudella?</p> -<p>Sangen liikutettuna ja melkeinpä häpeissään pakeni pastori pois -ikäänkuin olisi hän tunkeutunut temppeliin, johon hänellä ei ollut -oikeutta astua sisään.</p> +<p>Sangen liikutettuna ja melkeinpä häpeissään pakeni pastori pois +ikäänkuin olisi hän tunkeutunut temppeliin, johon hänellä ei ollut +oikeutta astua sisään.</p> @@ -950,537 +912,537 @@ oikeutta astua sisään.</p> <p>Pariisiin oli juuri saapunut tieto Sedanin onnettomasta tappiosta. -Vallankumous oli julistettu. Koko Ranska huohotti hengästyneenä tämän -mielettömyyden edessä, jota kesti kommunikauden loppuun saakka. Koko +Vallankumous oli julistettu. Koko Ranska huohotti hengästyneenä tämän +mielettömyyden edessä, jota kesti kommunikauden loppuun saakka. Koko valtakunnassa leikittiin ajattelemattomasti sotilailla.</p> -<p>Sukkatehtailijat olivat everstejä ja hoitivat kenraalin tehtäviä; -suuret, rauhalliset vatsat olivat saaneet punaiset vyöt siteiksensä ja +<p>Sukkatehtailijat olivat everstejä ja hoitivat kenraalin tehtäviä; +suuret, rauhalliset vatsat olivat saaneet punaiset vyöt siteiksensä ja komeilivat revolvereilla ja tikareilla; pikkuporvarit, joista tehtiin -tilapäisiä sotilaita, komensivat räyhääviä, vapaaehtoisia pataljooneja +tilapäisiä sotilaita, komensivat räyhääviä, vapaaehtoisia pataljooneja kiroillen kuin kuorma-ajurit ... muka paremman ryhdin vuoksi.</p> -<p>Jo lupa saada kantaa aseita ja käsitellä pyssyjä järjestelmällisesti -hullutti näitä ihmisiä, jotka tähän saakka olivat käsitelleet -ainoastaan kauppakirjoja, ja saattoi heidät syyttömästi peloittaviksi -ihmisten silmissä. Sitten mestattiin viattomia ihmisiä näyttääksensä, -että osattiin tappaa, ja ammuskeltiin — preussilaisten hurmetta vielä -uhoavilla kentillä vaellettaessa — kulkukoiria, rauhassa märehtiviä -lehmiä ja heinikoissa laitumella käyviä, sairaita ratsuhevosia.</p> +<p>Jo lupa saada kantaa aseita ja käsitellä pyssyjä järjestelmällisesti +hullutti näitä ihmisiä, jotka tähän saakka olivat käsitelleet +ainoastaan kauppakirjoja, ja saattoi heidät syyttömästi peloittaviksi +ihmisten silmissä. Sitten mestattiin viattomia ihmisiä näyttääksensä, +että osattiin tappaa, ja ammuskeltiin — preussilaisten hurmetta vielä +uhoavilla kentillä vaellettaessa — kulkukoiria, rauhassa märehtiviä +lehmiä ja heinikoissa laitumella käyviä, sairaita ratsuhevosia.</p> -<p>Jokainen luuli itsensä kutsutuksi näyttelemään suurta sotilasroolia. -Pienempien kaupunkien kahvilat, jotka vilisivät univormuun pukeuneita +<p>Jokainen luuli itsensä kutsutuksi näyttelemään suurta sotilasroolia. +Pienempien kaupunkien kahvilat, jotka vilisivät univormuun pukeuneita kauppiaita, muistuttivat kasarmeja tai sota-ambulansseja.</p> -<p>Cannevillen kaupunkiin eivät nämä hulluttavat uutiset armeijasta ja -pääkaupungista olleet vielä saapuneet; mutta tavaton kiihotustila oli -vallinnut kaupungissa jo kuukauden päivät ja puolueet seisoivat -ärsytettyinä vastakkain.</p> +<p>Cannevillen kaupunkiin eivät nämä hulluttavat uutiset armeijasta ja +pääkaupungista olleet vielä saapuneet; mutta tavaton kiihotustila oli +vallinnut kaupungissa jo kuukauden päivät ja puolueet seisoivat +ärsytettyinä vastakkain.</p> <p>Kaupungin pormestari, kreivi de Varnetot, pieni, laiha ja vanha mies, -oli niitä legitimistejä (laillisuuden puolustajia) jotka äskettäin oman -arvonsa vuoksi olivat palanneet keisarikuntaan; päättäväisen -vastustajan oli hän saanut tohtori Massarelista, joka oli -suuri, kuumaverinen mies ja nykyään piirikunnan tasavaltaisen +oli niitä legitimistejä (laillisuuden puolustajia) jotka äskettäin oman +arvonsa vuoksi olivat palanneet keisarikuntaan; päättäväisen +vastustajan oli hän saanut tohtori Massarelista, joka oli +suuri, kuumaverinen mies ja nykyään piirikunnan tasavaltaisen puolueen johtaja, paikallisen vapaamuurarilooshin presidentti, -maanviljelysseuran ja paikkakuntalaisten klubin esimies sekä uuden, -maalaissotaväen järjestäjä, jonka määrä oli pelastaa valtakunta.</p> +maanviljelysseuran ja paikkakuntalaisten klubin esimies sekä uuden, +maalaissotaväen järjestäjä, jonka määrä oli pelastaa valtakunta.</p> -<p>Parissa viikossa oli hänen onnistunut saada 63 vapaaehtoista aviomiestä -ja perheenisää, viisasta talonpoikaa ja kauppapalvelijaa ryhtymään -isänmaan puolustusväkeen; joka aamu harjoitti hän joukkoansa kaupungin +<p>Parissa viikossa oli hänen onnistunut saada 63 vapaaehtoista aviomiestä +ja perheenisää, viisasta talonpoikaa ja kauppapalvelijaa ryhtymään +isänmaan puolustusväkeen; joka aamu harjoitti hän joukkoansa kaupungin torilla.</p> -<p>Kun pormestari sattumalta tähän aikaan meni torin laidassa olevalle -kunnallishuoneelle, astui komentaja Massarel, revolveri vyöllä ja -miekka kädessä, ylpeänä joukkonsa rintaman ohitse huudattaen -miehistöllänsä "eläköön isänmaa!" Tämä huuto harmitti huomattavasti -pikku kreiviä, joka epäilemättä näki tässä uhkauksen ja yllytyksen -taisteluun samalla kun se vastenmielisesti muistutti häntä suuren +<p>Kun pormestari sattumalta tähän aikaan meni torin laidassa olevalle +kunnallishuoneelle, astui komentaja Massarel, revolveri vyöllä ja +miekka kädessä, ylpeänä joukkonsa rintaman ohitse huudattaen +miehistöllänsä "eläköön isänmaa!" Tämä huuto harmitti huomattavasti +pikku kreiviä, joka epäilemättä näki tässä uhkauksen ja yllytyksen +taisteluun samalla kun se vastenmielisesti muistutti häntä suuren vallankumouksen ajoista.</p> -<p>Aamulla syyskuun 5 p:nä vastaanotti tohtori univormuun puettuna ja -revolveri pöydällänsä vanhan maalaispariskunnan; aviomies, jota -suonipaisuke oli vaivannut jo seitsemän vuotta, selitti ruvenneensa -pelkäämään, että vaimokin saa saman taudin ja että...</p> +<p>Aamulla syyskuun 5 p:nä vastaanotti tohtori univormuun puettuna ja +revolveri pöydällänsä vanhan maalaispariskunnan; aviomies, jota +suonipaisuke oli vaivannut jo seitsemän vuotta, selitti ruvenneensa +pelkäämään, että vaimokin saa saman taudin ja että...</p> -<p>Mutta samassa toi postiljooni pääkaupungin sanomalehden.</p> +<p>Mutta samassa toi postiljooni pääkaupungin sanomalehden.</p> -<p>Herra Massarel avasi lehden, kalpeni, kääntyi äkkiä poispäin, nosti -innostuksen valtaamana käsivarret ylös taivasta kohti ja huusi täyttä -kurkkua noille maalaishöperöille:</p> +<p>Herra Massarel avasi lehden, kalpeni, kääntyi äkkiä poispäin, nosti +innostuksen valtaamana käsivarret ylös taivasta kohti ja huusi täyttä +kurkkua noille maalaishöperöille:</p> -<p>— Eläköön tasavalta! eläköön tasavalta! eläköön tasavalta!</p> +<p>— Eläköön tasavalta! eläköön tasavalta! eläköön tasavalta!</p> -<p>Sitten vaipui hän nojatuoliin ihan voipuneena liikutuksesta.</p> +<p>Sitten vaipui hän nojatuoliin ihan voipuneena liikutuksesta.</p> -<p>Ja kun talonpoika yritti jatkaa selitystänsä sanoen: "se alkoi sillä -tavoin, nähkääs, että tuntui kuin olisi kusiaisia juoksennellut sääriä -pitkin..." huusi tohtori hänelle:</p> +<p>Ja kun talonpoika yritti jatkaa selitystänsä sanoen: "se alkoi sillä +tavoin, nähkääs, että tuntui kuin olisi kusiaisia juoksennellut sääriä +pitkin..." huusi tohtori hänelle:</p> -<p>— Jättäkää minut rauhaan! Minulla ei ole aikaa kuunnella teidän +<p>— Jättäkää minut rauhaan! Minulla ei ole aikaa kuunnella teidän tuhmuuksianne. Tasavalta on julistettu, keisari otettu vangiksi ja -Ranska on pelastettu. Eläköön tasavalta!</p> +Ranska on pelastettu. Eläköön tasavalta!</p> -<p>Sitten juoksi hän ovelle ja mölähti: Céleste, hoi! Joudu, Céleste!</p> +<p>Sitten juoksi hän ovelle ja mölähti: Céleste, hoi! Joudu, Céleste!</p> -<p>Säikähtyneenä syöksähti palvelijatar ovelle. Tohtori puhui niin -nopeasti, että se kävi vallan sopotukseksi: — Kenkäni, miekkani, -patruunavyöni ja espanjalainen tikarini, joka on siellä yöpöydälläni: +<p>Säikähtyneenä syöksähti palvelijatar ovelle. Tohtori puhui niin +nopeasti, että se kävi vallan sopotukseksi: — Kenkäni, miekkani, +patruunavyöni ja espanjalainen tikarini, joka on siellä yöpöydälläni: joudu, joudu!</p> -<p>Taas yritti itsepäinen talonpoika, otollisen äänettömyyden tullen, -jatkaa selitystänsä:</p> +<p>Taas yritti itsepäinen talonpoika, otollisen äänettömyyden tullen, +jatkaa selitystänsä:</p> -<p>— Siitä syntyi sitten kuin pieniä pusseja, joihin teki kipeää -kävellessä...</p> +<p>— Siitä syntyi sitten kuin pieniä pusseja, joihin teki kipeää +kävellessä...</p> -<p>Kiivastuneena ärjäsi lääkäri hänelle:</p> +<p>Kiivastuneena ärjäsi lääkäri hänelle:</p> -<p>— Jättäkää minut rauhaan, sanon minä! Jos te olisitte pesseet -jalkanne, ei niitä olisi syntynyt, koira vieköön!</p> +<p>— Jättäkää minut rauhaan, sanon minä! Jos te olisitte pesseet +jalkanne, ei niitä olisi syntynyt, koira vieköön!</p> -<p>Tarttuen sitten miestä kurkusta kiinni tiuskaisi hän tälle vasten +<p>Tarttuen sitten miestä kurkusta kiinni tiuskaisi hän tälle vasten naamaa:</p> -<p>— Etkö sinä, kolmenkertainen elukka, tiedä, että me elämme jo +<p>— Etkö sinä, kolmenkertainen elukka, tiedä, että me elämme jo tasavallassa!</p> -<p>Ammattitunne rauhoitti hänet kuitenkin heti kohta ja hän lykkäsi -ällistyneen pariskunnan ulos toistellen:</p> +<p>Ammattitunne rauhoitti hänet kuitenkin heti kohta ja hän lykkäsi +ällistyneen pariskunnan ulos toistellen:</p> -<p>— Tulkaa huomenna, tulkaa huomenna, ystäväni. Tänään minulla ei ole +<p>— Tulkaa huomenna, tulkaa huomenna, ystäväni. Tänään minulla ei ole aikaa.</p> -<p>Pukeutuessaan kiireestä kantapäähän jakeli hän jälleen sarjan tärkeitä -käskyjä palvelijattarellensa:</p> +<p>Pukeutuessaan kiireestä kantapäähän jakeli hän jälleen sarjan tärkeitä +käskyjä palvelijattarellensa:</p> <p>— Juokse luutnantti Picartin ja aliluutnantti Pommelin luo ja sano -heille, että odotan heitä tänne hetipaikalla. Toimita myöskin -Torchebeuf rumpunsa kanssa tänne heti; heti, kuuletko?</p> +heille, että odotan heitä tänne hetipaikalla. Toimita myöskin +Torchebeuf rumpunsa kanssa tänne heti; heti, kuuletko?</p> -<p>Célesten mentyä kokosi hän ajatuksiansa valmistautuen hallitsemaan +<p>Célesten mentyä kokosi hän ajatuksiansa valmistautuen hallitsemaan uuden asiaintilan vaikeuksia.</p> -<p>Kutsutut saapuivat yht'aikaa tavallisessa työpuvussansa. Päällikkö, -joka odotti heidän tulevan sotilaallisessa asussa, kavahti ylös hieman +<p>Kutsutut saapuivat yht'aikaa tavallisessa työpuvussansa. Päällikkö, +joka odotti heidän tulevan sotilaallisessa asussa, kavahti ylös hieman kummastuneena.</p> -<p>— Perhana, ettekö te siis tiedä mitään? Keisari on vankina ja -tasavalta on julistettu. Nyt on meidän toimittava. Minun asemani on +<p>— Perhana, ettekö te siis tiedä mitään? Keisari on vankina ja +tasavalta on julistettu. Nyt on meidän toimittava. Minun asemani on arveluttava, sanoisinpa melkein vaarallinen.</p> -<p>Mietittyänsä muutamia sekunteja säikähtyneen alipäällystönsä edessä, -jatkoi hän:</p> +<p>Mietittyänsä muutamia sekunteja säikähtyneen alipäällystönsä edessä, +jatkoi hän:</p> -<p>— Meidän täytyy toimia ... ja toimia empimättä. Minuutit ovat tuntien -veroisia tällaisissa tapauksissa. Kaikki riippuu nopeista päätöksistä. -Te, Torchebeuf, lyökää rumpua koko kaupungissa aina Gerisaie'n ja -Salmaren ulkokyliin saakka ja hälyttäkää miehistö aseisiin torille. Te, +<p>— Meidän täytyy toimia ... ja toimia empimättä. Minuutit ovat tuntien +veroisia tällaisissa tapauksissa. Kaikki riippuu nopeista päätöksistä. +Te, Torchebeuf, lyökää rumpua koko kaupungissa aina Gerisaie'n ja +Salmaren ulkokyliin saakka ja hälyttäkää miehistö aseisiin torille. Te, Pommel, pukekaa nopeasti univormu yllenne, mutta ainoastaan takki ja keepi. Me valloitamme maistraatin ja vaadimme kreivi de Varnetot'in -jättämään virkansa meille. Ymmärrättekö?</p> +jättämään virkansa meille. Ymmärrättekö?</p> -<p>— Kyllä.</p> +<p>— Kyllä.</p> -<p>— Mutta toimikaa nopeasti. Minä saatan teitä hra Pommelin luo, sillä -me toimimme yhdessä.</p> +<p>— Mutta toimikaa nopeasti. Minä saatan teitä hra Pommelin luo, sillä +me toimimme yhdessä.</p> -<p>Viisi minuuttia myöhemmin ilmestyivät komentaja-päällikkö ja hänen -aliluutnanttinsa, hampaihin saakka aseestettuina, torille juuri sillä -hetkellä, jolloin pikku kreivi de Varnetot, säärystimet jalassa ja -pyssy olalla — ikäänkuin aikoisi hän metsästämään — marssi nopein -askelin esille eräältä toiselta kadulta, vartioväkenänsä kolme vihreään -takkiin puettua vahtimiestä, lyhyet miekat sivuilla ja kiväärit +<p>Viisi minuuttia myöhemmin ilmestyivät komentaja-päällikkö ja hänen +aliluutnanttinsa, hampaihin saakka aseestettuina, torille juuri sillä +hetkellä, jolloin pikku kreivi de Varnetot, säärystimet jalassa ja +pyssy olalla — ikäänkuin aikoisi hän metsästämään — marssi nopein +askelin esille eräältä toiselta kadulta, vartioväkenänsä kolme vihreään +takkiin puettua vahtimiestä, lyhyet miekat sivuilla ja kiväärit riippuen olkahihnoissa.</p> -<p>Sillä välin kuin tohtori ällistyneenä pysähtyi heitä katsomaan, -hävisivät nuo neljä miestä kaupungin taloon, jonka ovi sulkeutui heidän -jälkeensä.</p> +<p>Sillä välin kuin tohtori ällistyneenä pysähtyi heitä katsomaan, +hävisivät nuo neljä miestä kaupungin taloon, jonka ovi sulkeutui heidän +jälkeensä.</p> -<p>— Hän ehti ennen meitä, murahti tohtori; nyt täytyy meidän odottaa -apuväkeä. Neljännestuntiin emme voi tehdä mitään.</p> +<p>— Hän ehti ennen meitä, murahti tohtori; nyt täytyy meidän odottaa +apuväkeä. Neljännestuntiin emme voi tehdä mitään.</p> <p>Luutnantti Picart palasi takaisin.</p> -<p>— Pastori kieltäytyi tottelemasta, sanoi hän; kirkonvartijan ja -unilukkarin kanssa sulkeutui hän temppeliin.</p> +<p>— Pastori kieltäytyi tottelemasta, sanoi hän; kirkonvartijan ja +unilukkarin kanssa sulkeutui hän temppeliin.</p> -<p>Torin toisella puolen, valkoista kaupungintaloa vastapäätä, seisoi -kirkko mykkänä ja mustana, suuri, raudoitettu tammiovi suljettuna.</p> +<p>Torin toisella puolen, valkoista kaupungintaloa vastapäätä, seisoi +kirkko mykkänä ja mustana, suuri, raudoitettu tammiovi suljettuna.</p> -<p>Kun uteliaat asukkaat, nenä akkunan-ruuduissa, tähystelivät torille +<p>Kun uteliaat asukkaat, nenä akkunan-ruuduissa, tähystelivät torille tahi tulivat ulos talojensa kynnyksille katsomaan, oliko jotain -tekeillä, kuului äkkiä rummutus ja pian ilmestyi Torchebeuf torille -iskien ihan riivatusti nuo kolme nopeaa hälytyslyöntiä. Joustavin -askelin kulki hän torin poikki ja katosi sitten erääseen etukaupunkiin -vievälle maantielle.</p> - -<p>Päällikkö paljasti miekkansa, astui yksin niiden molempien rakennusten -keskivälille, joihin viholliset olivat sulkeutuneet, huitoi aseellansa -päänsä ylitse ja rönkäsi keuhkojensa koko voimalla:</p> - -<p>— Eläköön tasavalta! kuolema pettureille!</p> - -<p>Sen tehtyänsä vetäytyi hän upseeriensa luo.</p> - -<p>Teurastaja, leipuri ja apteekkari telkesivät akkunaluukkunsa ja -sulkivat myymälänsä. Ainoastaan ruokatavarakauppa jäi avoimeksi.</p> - -<p>Tällä välin kokoutui porvarisotilasten miehistö vähitellen torille, -mikä missäkin puvussa, mutta kaikilla kuitenkin punaisella nauhalla -varustettu, musta keepihattu, joka muuten oli heidän ainoa univormunsa. -Kaikki tulivat aseestettuina vanhoilla, ruostuneilla kivääreillään, -jotka jo kolmisenkymmentä vuotta olivat riippuneet keittiön -takka-uunien yläpuolella; tässä asussansa muistuttivat he kovin -elävästi talonvartijain osastoa. Kun noin kolmekymmentä miestä oli -kokoontunut hänen ympärillensä, selitti päällikkö heille muutamin -sanoin, mitä pääkaupungissa oli tapahtunut. Sitten kääntyi hän +tekeillä, kuului äkkiä rummutus ja pian ilmestyi Torchebeuf torille +iskien ihan riivatusti nuo kolme nopeaa hälytyslyöntiä. Joustavin +askelin kulki hän torin poikki ja katosi sitten erääseen etukaupunkiin +vievälle maantielle.</p> + +<p>Päällikkö paljasti miekkansa, astui yksin niiden molempien rakennusten +keskivälille, joihin viholliset olivat sulkeutuneet, huitoi aseellansa +päänsä ylitse ja rönkäsi keuhkojensa koko voimalla:</p> + +<p>— Eläköön tasavalta! kuolema pettureille!</p> + +<p>Sen tehtyänsä vetäytyi hän upseeriensa luo.</p> + +<p>Teurastaja, leipuri ja apteekkari telkesivät akkunaluukkunsa ja +sulkivat myymälänsä. Ainoastaan ruokatavarakauppa jäi avoimeksi.</p> + +<p>Tällä välin kokoutui porvarisotilasten miehistö vähitellen torille, +mikä missäkin puvussa, mutta kaikilla kuitenkin punaisella nauhalla +varustettu, musta keepihattu, joka muuten oli heidän ainoa univormunsa. +Kaikki tulivat aseestettuina vanhoilla, ruostuneilla kivääreillään, +jotka jo kolmisenkymmentä vuotta olivat riippuneet keittiön +takka-uunien yläpuolella; tässä asussansa muistuttivat he kovin +elävästi talonvartijain osastoa. Kun noin kolmekymmentä miestä oli +kokoontunut hänen ympärillensä, selitti päällikkö heille muutamin +sanoin, mitä pääkaupungissa oli tapahtunut. Sitten kääntyi hän taapikuntansa puoleen ja sanoi:</p> <p>— Ja nyt me toimimme.</p> -<p>Asukkaat kokoontuivat ryhmiin, kyselivät toisiltansa ja puhelivat -rähisten.</p> +<p>Asukkaat kokoontuivat ryhmiin, kyselivät toisiltansa ja puhelivat +rähisten.</p> -<p>Tohtori oli pian tehnyt päätöksensä taistelun suunnitelman suhteen:</p> +<p>Tohtori oli pian tehnyt päätöksensä taistelun suunnitelman suhteen:</p> <p>— Luutnantti Picart! Te marssitte suoraan kaupungintalon akkunain -eteen ja vaaditte tasavallan nimessä kreivi de Varnetot'in jättämään +eteen ja vaaditte tasavallan nimessä kreivi de Varnetot'in jättämään talon avaimet minun haltuuni.</p> -<p>Mutta luutnantti Picart, joka oli muurarimestari, kieltäysi tästä +<p>Mutta luutnantti Picart, joka oli muurarimestari, kieltäysi tästä sanoen:</p> -<p>— Te olette aika veitikka, te, hra komentaja. Vai menisin minä sinne -saamaan luodin kylkeeni? Paljo kiitoksia! Tiedättehän, että nuo tuolla -sisässä ampuvat hyvin. Tehkää itse toimituksenne.</p> +<p>— Te olette aika veitikka, te, hra komentaja. Vai menisin minä sinne +saamaan luodin kylkeeni? Paljo kiitoksia! Tiedättehän, että nuo tuolla +sisässä ampuvat hyvin. Tehkää itse toimituksenne.</p> <p>Komentaja punastui:</p> -<p>— Järjestyksen nimessä käsken minä teitä sinne.</p> +<p>— Järjestyksen nimessä käsken minä teitä sinne.</p> -<p>Mutta luutnantti kieltäysi sittenkin:</p> +<p>Mutta luutnantti kieltäysi sittenkin:</p> -<p>— Kuinka antaisin minä runnella itseni tietämättä miksikä?</p> +<p>— Kuinka antaisin minä runnella itseni tietämättä miksikä?</p> -<p>Kaupungin arvokkaimmat henkilöt, jotka olivat keräytyneet yhteen -ryhmään lähelle sotilastoa, nauroivat. Eräs heistä huudahti:</p> +<p>Kaupungin arvokkaimmat henkilöt, jotka olivat keräytyneet yhteen +ryhmään lähelle sotilastoa, nauroivat. Eräs heistä huudahti:</p> -<p>— Oikein, Picart! Tämä ei ole oikea hetki siihen.</p> +<p>— Oikein, Picart! Tämä ei ole oikea hetki siihen.</p> <p>Silloin murahti tohtori:</p> <p>— Te pelkurit!</p> -<p>Riisuen miekkansa ja revolverinsa, jotka hän jätti eräälle sotilaalle, -lähestyi hän hitain askelin ja silmät akkunoihin luotuina -kaupungintaloa odottaen, että sieltä suunnattaisiin pyssyrämän piippu -häntä kohden.</p> +<p>Riisuen miekkansa ja revolverinsa, jotka hän jätti eräälle sotilaalle, +lähestyi hän hitain askelin ja silmät akkunoihin luotuina +kaupungintaloa odottaen, että sieltä suunnattaisiin pyssyrämän piippu +häntä kohden.</p> -<p>Tultuansa muutamien askelten päähän näki hän talon molemmissa päädyissä +<p>Tultuansa muutamien askelten päähän näki hän talon molemmissa päädyissä sijaitsevain koulujen ovien avautuvan ja joukko lapsia, poikia ja -tyttöjä sekaisin, tulvahti sieltä ulos leikkimään suurella, -avonaisella torilla; huitoen käsillänsä kuin olisivat he leikkineet -"lintusilla-oloa" rähisivät he tohtorin ympärillä niin, ettei tämä -saanut ääntänsä kuuluville.</p> +tyttöjä sekaisin, tulvahti sieltä ulos leikkimään suurella, +avonaisella torilla; huitoen käsillänsä kuin olisivat he leikkineet +"lintusilla-oloa" rähisivät he tohtorin ympärillä niin, ettei tämä +saanut ääntänsä kuuluville.</p> <p>Kun viimeiset oppilaat olivat ehtineet ulos torille, sulkeutuivat molemmat ovetkin.</p> -<p>Vihdoinkin hajautuivat poikaviikarit sen verran, että tohtori voi -koroittaa voimakkaan äänensä:</p> +<p>Vihdoinkin hajautuivat poikaviikarit sen verran, että tohtori voi +koroittaa voimakkaan äänensä:</p> <p>— Hra de Varnetot?</p> -<p>Eräs akkuna ensimäisessä kerroksessa avautui ja hra de Varnetot +<p>Eräs akkuna ensimäisessä kerroksessa avautui ja hra de Varnetot ilmestyi akkunaan.</p> <p>Komentaja jatkoi:</p> -<p>— Arvoisa hra pormestari kai tietää, mitkä suuret tapahtumat juuri -ovat mullistaneet hallituksemme. Se hallitus, jota te täällä edustatte, -ei enää ole olemassa. Olojen näin surullisesti, mutta ratkaisevasti -kääntyessä tulen minä uuden tasavallan nimessä vaatimaan teitä -jättämään minun käsiini sen toimivallan merkit, jotka entinen hallitus +<p>— Arvoisa hra pormestari kai tietää, mitkä suuret tapahtumat juuri +ovat mullistaneet hallituksemme. Se hallitus, jota te täällä edustatte, +ei enää ole olemassa. Olojen näin surullisesti, mutta ratkaisevasti +kääntyessä tulen minä uuden tasavallan nimessä vaatimaan teitä +jättämään minun käsiini sen toimivallan merkit, jotka entinen hallitus on teille uskonut.</p> <p>Hra de Varnetot vastasi:</p> -<p>— Hra tohtori, minä olen laillisen hallituksen nimittämä Cannevillen -pormestari, ja aion pysyä tässä toimessani, kunnes minut on -virallisesti siitä vapautettu ja esimiesteni määräyksestä uusi -sijalleni nimitetty. Muuten olen minä isäntä täällä virkatalossa ja -aijon jäädä tänne. Turhaan koetatte minua täältä karkoittaa.</p> +<p>— Hra tohtori, minä olen laillisen hallituksen nimittämä Cannevillen +pormestari, ja aion pysyä tässä toimessani, kunnes minut on +virallisesti siitä vapautettu ja esimiesteni määräyksestä uusi +sijalleni nimitetty. Muuten olen minä isäntä täällä virkatalossa ja +aijon jäädä tänne. Turhaan koetatte minua täältä karkoittaa.</p> <p>Ja pormestari sulki akkunan.</p> -<p>Komentaja peräysi joukkonsa luo. Mutta ennen kuin hän tälle teki selkoa -käynnistänsä mittasi hän luutnantti Picartia kiireestä kantapäähän.</p> +<p>Komentaja peräysi joukkonsa luo. Mutta ennen kuin hän tälle teki selkoa +käynnistänsä mittasi hän luutnantti Picartia kiireestä kantapäähän.</p> -<p>— Te olette suupaltti, te, ja pelkuri jänis, joka häpäisette koko -armeijan. Minä erotan teidät virastanne.</p> +<p>— Te olette suupaltti, te, ja pelkuri jänis, joka häpäisette koko +armeijan. Minä erotan teidät virastanne.</p> -<p>— Vähät minä siitä, vastasi luutnantti ja vetäysi murisevaan -väkijoukkoon.</p> +<p>— Vähät minä siitä, vastasi luutnantti ja vetäysi murisevaan +väkijoukkoon.</p> -<p>Sitten mietti tohtori, mitä oli tehtävä. Uskaltaako hyökkäys? Mutta jos -sotilaat eivät tottele? Ja oliko hänellä siihen oikeuttakaan?</p> +<p>Sitten mietti tohtori, mitä oli tehtävä. Uskaltaako hyökkäys? Mutta jos +sotilaat eivät tottele? Ja oliko hänellä siihen oikeuttakaan?</p> -<p>Eräs ajatus johtui hänen mieleensä. Hän riensi sähkösanomakonttoriin, -joka sattui olemaan aivan maistraattia vastapäätä, torin toisella +<p>Eräs ajatus johtui hänen mieleensä. Hän riensi sähkösanomakonttoriin, +joka sattui olemaan aivan maistraattia vastapäätä, torin toisella puolen.</p> -<p>Täällä kirjoitti hän kolme sähkösanomaa: ensimäisen tasavaltalaisen -hallituksen jäsenille Pariisissa; toisen Ala-Seinen uudelle, +<p>Täällä kirjoitti hän kolme sähkösanomaa: ensimäisen tasavaltalaisen +hallituksen jäsenille Pariisissa; toisen Ala-Seinen uudelle, tasavaltalaiselle prefektille Rouenissa ja kolmannen uudelle, -tasavaltalaiselle aliprefektille Dieppessä.</p> +tasavaltalaiselle aliprefektille Dieppessä.</p> -<p>Hän selitti asiain tilan, huomautti vaarasta jättää kunnan asiat -edelleen entisen, monarkkisen pormestarin käsiin, tarjosi uskollista -palvelustansa tasavallalle, pyysi määräyksiä ja kirjoitti nimensä alle -kaikki arvonimityksensä.</p> +<p>Hän selitti asiain tilan, huomautti vaarasta jättää kunnan asiat +edelleen entisen, monarkkisen pormestarin käsiin, tarjosi uskollista +palvelustansa tasavallalle, pyysi määräyksiä ja kirjoitti nimensä alle +kaikki arvonimityksensä.</p> -<p>Sitten palasi hän joukkonsa luo ja veti 10 frangin kultarahan -taskustaan sanoen: "kas tässä, ystäväni, menkää hiukan syömään ja -juomaan; jättäkää tänne vain 10-miehinen osasto pitämään silmällä, -ettei kukaan pääse ulos maistraatista."</p> +<p>Sitten palasi hän joukkonsa luo ja veti 10 frangin kultarahan +taskustaan sanoen: "kas tässä, ystäväni, menkää hiukan syömään ja +juomaan; jättäkää tänne vain 10-miehinen osasto pitämään silmällä, +ettei kukaan pääse ulos maistraatista."</p> -<p>Tämän sattui virasta erotettu luutnantti Picart kuulemaan, joka juuri -jutteli kellosepän kanssa; hän alkoi naljailla ja sanoi: "Jumalan -tähden, hra komentaja, jos he pääsevät sieltä ulos, niin silloinhan on -teillä tilaisuus päästä sisään. Ell'eivat he sitä tee, niin en ymmärrä, -millä tavoin te sinne pääsette!"</p> +<p>Tämän sattui virasta erotettu luutnantti Picart kuulemaan, joka juuri +jutteli kellosepän kanssa; hän alkoi naljailla ja sanoi: "Jumalan +tähden, hra komentaja, jos he pääsevät sieltä ulos, niin silloinhan on +teillä tilaisuus päästä sisään. Ell'eivat he sitä tee, niin en ymmärrä, +millä tavoin te sinne pääsette!"</p> -<p>Tohtori ei vastannut hänelle mitään, vaan meni syömään aamiaista.</p> +<p>Tohtori ei vastannut hänelle mitään, vaan meni syömään aamiaista.</p> -<p>Jälkeen puolen päivän asetti hän sitäpaitse vartijasotilaita ympäri -kaupunkia ikäänkuin hän olisi peljännyt jotakin yllätystä.</p> +<p>Jälkeen puolen päivän asetti hän sitäpaitse vartijasotilaita ympäri +kaupunkia ikäänkuin hän olisi peljännyt jotakin yllätystä.</p> -<p>Itse kulki hän useita kertoja kaupungintalon ja kirkon ohitse -huomaamatta mitään epäilyttävää; päinvastoin näyttivät nuo molemmat +<p>Itse kulki hän useita kertoja kaupungintalon ja kirkon ohitse +huomaamatta mitään epäilyttävää; päinvastoin näyttivät nuo molemmat rakennukset vallan autioilta.</p> -<p>Teurastaja, leipuri ja apteekkari avasivat jälleen myymälänsä.</p> +<p>Teurastaja, leipuri ja apteekkari avasivat jälleen myymälänsä.</p> <p>Kaupungissa liikkui paljo huhuja. Jos keisari oli joutunut vangiksi, -oli se epäilemättä kavalluksen kautta tapahtunut. Varmasti ei tiedetty, +oli se epäilemättä kavalluksen kautta tapahtunut. Varmasti ei tiedetty, millaiseksi tasavalta oli aiottu.</p> -<p>Ilta alkoi jo hämärtää.</p> +<p>Ilta alkoi jo hämärtää.</p> -<p>Noin klo 9 illalla lähestyi tohtori yksin ja vallan hiljaa -kaupungintalon ovea varmana siitä, että vastapuolue oli mennyt levolle. -Kun hän yritti murtaa ovea auki pienen rautakangen avulla, kuului äkkiä -kova-äänisen vahtisotilaan kysymys sisäpuolelta:</p> +<p>Noin klo 9 illalla lähestyi tohtori yksin ja vallan hiljaa +kaupungintalon ovea varmana siitä, että vastapuolue oli mennyt levolle. +Kun hän yritti murtaa ovea auki pienen rautakangen avulla, kuului äkkiä +kova-äänisen vahtisotilaan kysymys sisäpuolelta:</p> -<p>— Ken siellä?</p> +<p>— Ken siellä?</p> -<p>Silloin peräysi tohtori Massarel vihollisen luota, minkä jalat +<p>Silloin peräysi tohtori Massarel vihollisen luota, minkä jalat kantoivat.</p> -<p>Seuraava päivä koitti ilman että mitään oli muuttunut asiaintilassa.</p> +<p>Seuraava päivä koitti ilman että mitään oli muuttunut asiaintilassa.</p> -<p>Aseestettu sotaväki hallitsi edelleen toria. Kaupungin väestö oli -keräytynyt sotajoukon ympärille odottamaan ratkaisua; myöskin -naapurikylistä oli kansaa tullut katsomaan, mitä täällä oli tekeillä.</p> +<p>Aseestettu sotaväki hallitsi edelleen toria. Kaupungin väestö oli +keräytynyt sotajoukon ympärille odottamaan ratkaisua; myöskin +naapurikylistä oli kansaa tullut katsomaan, mitä täällä oli tekeillä.</p> -<p>Silloin päätti tohtori, joka jo ymmärsi arvonsa tässä olevan -kysymyksessä, saattaa asiat lopulliseen ratkaisuun tavalla tahi -toisella. Hän mietti juuri, mikä varma ja luja päätös tässä oli -tehtävä, kun sähkölennätinkonttorin ovi avausi ja konttorin juoksutyttö -tuli ulos pari sähkösanomaa kädessä.</p> +<p>Silloin päätti tohtori, joka jo ymmärsi arvonsa tässä olevan +kysymyksessä, saattaa asiat lopulliseen ratkaisuun tavalla tahi +toisella. Hän mietti juuri, mikä varma ja luja päätös tässä oli +tehtävä, kun sähkölennätinkonttorin ovi avausi ja konttorin juoksutyttö +tuli ulos pari sähkösanomaa kädessä.</p> -<p>Hän riensi heti suoraan komentajaa kohti ja antoi hänelle toisen -sähkösanomista. Sitten juoksi hän allapäin ja pelonalaisena väkijoukon -katseista, jotka kaikki seurasivat hänen liikkeitänsä, aution torin +<p>Hän riensi heti suoraan komentajaa kohti ja antoi hänelle toisen +sähkösanomista. Sitten juoksi hän allapäin ja pelonalaisena väkijoukon +katseista, jotka kaikki seurasivat hänen liikkeitänsä, aution torin poikki ja koputti hiljaa kaupungintalon teljetylle ovelle aivan kuin ei -hän olisi tiennytkään, että aseellisia miehiä oli sinne piiloutunut.</p> +hän olisi tiennytkään, että aseellisia miehiä oli sinne piiloutunut.</p> -<p>Vartija raotti ovea ja miehen käsi otti sähkösanoman vastaan, jonka -jälkeen tyttönen palasi takaisin aivan punoittavana ja melkein itku -kurkussa siitä, että koko maailma häneen katsoa tuijotti.</p> +<p>Vartija raotti ovea ja miehen käsi otti sähkösanoman vastaan, jonka +jälkeen tyttönen palasi takaisin aivan punoittavana ja melkein itku +kurkussa siitä, että koko maailma häneen katsoa tuijotti.</p> -<p>Sitten huusi tohtori värähtelevällä äänellä:</p> +<p>Sitten huusi tohtori värähtelevällä äänellä:</p> -<p>— Hiukan hiljaisuutta, hyvät kansalaiset!</p> +<p>— Hiukan hiljaisuutta, hyvät kansalaiset!</p> -<p>Ja kun väkijoukko oli vaiennut, lausui hän ylpeästi:</p> +<p>Ja kun väkijoukko oli vaiennut, lausui hän ylpeästi:</p> -<p>— Kas tässä tiedonanto, jonka olen uudelta hallitukselta saanut.</p> +<p>— Kas tässä tiedonanto, jonka olen uudelta hallitukselta saanut.</p> -<p>Sitten näytti hän sähkösanomaa ja luki:</p> +<p>Sitten näytti hän sähkösanomaa ja luki:</p> <blockquote> -<p>"Entinen pormestari erotettu. Ilmoittakaa se kansalle mitä -pikimmin. Varrotkaa lisäohjeita. Aliprefektin puolesta</p> +<p>"Entinen pormestari erotettu. Ilmoittakaa se kansalle mitä +pikimmin. Varrotkaa lisäohjeita. Aliprefektin puolesta</p> <p class="sig">Sapin, neuvosmies."</p> </blockquote> -<p>Tohtori riemuitsi. Hänen sydämensä sykki ilosta ja hänen kätensä -vapisivat. Mutta silloin huusi Picart, hänen entinen alaluutnanttinsa, -läheisestä väkijoukosta:</p> +<p>Tohtori riemuitsi. Hänen sydämensä sykki ilosta ja hänen kätensä +vapisivat. Mutta silloin huusi Picart, hänen entinen alaluutnanttinsa, +läheisestä väkijoukosta:</p> -<p>— Tuo kaikki on hyvä. Mutta jos nuo toiset eivät tule ulos tuolta, +<p>— Tuo kaikki on hyvä. Mutta jos nuo toiset eivät tule ulos tuolta, niin tuottaa tuo paperi teille vain ... huonot jalat, hra tohtori.</p> -<p>Hra Massarel kalpeni. Jos vastapuolue todellakaan ei aikonut jättää -taloa, niin täytyi hänen nyt marssia eteenpäin. Se ei ollut ainoastaan -hänen oikeutensa, vaan myöskin hänen velvollisuutensa.</p> +<p>Hra Massarel kalpeni. Jos vastapuolue todellakaan ei aikonut jättää +taloa, niin täytyi hänen nyt marssia eteenpäin. Se ei ollut ainoastaan +hänen oikeutensa, vaan myöskin hänen velvollisuutensa.</p> -<p>Hän katsahti arasti kaupungintalolle päin toivossa, että näkisi oven -avautuvan ja vastustajan peräytyvän.</p> +<p>Hän katsahti arasti kaupungintalolle päin toivossa, että näkisi oven +avautuvan ja vastustajan peräytyvän.</p> -<p>Mutta ovi pysyi suljettuna. Mitä tehdä? Väkijoukko kasvoi ja kertyi -sotaväen ympärille. Kaikki nauroivat.</p> +<p>Mutta ovi pysyi suljettuna. Mitä tehdä? Väkijoukko kasvoi ja kertyi +sotaväen ympärille. Kaikki nauroivat.</p> -<p>Tohtoria harmitti varsinkin eräs ajatus. Jos hän nyt tekisi -hyökkäyksen, täytyisi hänen marssia joukon etunenässä. Ja kun koko -taistelu epäilemättä päättyisi, jos hän kuolisi, niin tähtäisivät hra -de Varnetot ja tämän kolme asemiestä tietysti ainoastaan häntä. Ja ne -olivat hyviä, sangen hyviä ampujia kaikki tyyni. Picart muistutti häntä -siitä vieläkin kerran. Mutta silloin pälkähti eräs ajatus hänen -päähänsä ja hän kääntyi Pommelia kohti sanoen:</p> +<p>Tohtoria harmitti varsinkin eräs ajatus. Jos hän nyt tekisi +hyökkäyksen, täytyisi hänen marssia joukon etunenässä. Ja kun koko +taistelu epäilemättä päättyisi, jos hän kuolisi, niin tähtäisivät hra +de Varnetot ja tämän kolme asemiestä tietysti ainoastaan häntä. Ja ne +olivat hyviä, sangen hyviä ampujia kaikki tyyni. Picart muistutti häntä +siitä vieläkin kerran. Mutta silloin pälkähti eräs ajatus hänen +päähänsä ja hän kääntyi Pommelia kohti sanoen:</p> -<p>— Juoskaa pian apteekkarin luo ja pyytäkää häneltä servietti ja -kävelykeppi.</p> +<p>— Juoskaa pian apteekkarin luo ja pyytäkää häneltä servietti ja +kävelykeppi.</p> <p>Luutnantti kiiruhti pois.</p> -<p>Tohtori aikoi tehdä valkean neuvottelulipun, joka ehkä ilahduttaisi -vanhan pormestarin laillista sydäntä.</p> +<p>Tohtori aikoi tehdä valkean neuvottelulipun, joka ehkä ilahduttaisi +vanhan pormestarin laillista sydäntä.</p> -<p>Pommel palasi jo pyydetyn liinan ja erään luudanvarren kanssa.</p> +<p>Pommel palasi jo pyydetyn liinan ja erään luudanvarren kanssa.</p> <p>Ohkaisella purjenuoralla sidottiin lippu tankoon, johon hra Massarel -kävi molemmin käsin kiinni ja lähestyi nyt uudelleen kaupungintaloa, -pitäen lippua edessänsä.</p> +kävi molemmin käsin kiinni ja lähestyi nyt uudelleen kaupungintaloa, +pitäen lippua edessänsä.</p> -<p>Päästyänsä ovelle huusi hän:</p> +<p>Päästyänsä ovelle huusi hän:</p> <p>— Hra de Varnetot!</p> <p>Ovi aukesi samassa ja hra de Varnetot ilmestyi kynnykselle kolmen vartijasotilaansa kanssa.</p> -<p>Vaistomaisesti peräytyi tohtori askeleen taapäin. Sitten tervehti hän +<p>Vaistomaisesti peräytyi tohtori askeleen taapäin. Sitten tervehti hän vihollista kohteliaasti ja sanoi liikutuksesta tukehtumaisillansa:</p> -<p>— Hra pormestari, minä tulen antamaan teille tiedon saamistani -määräyksistä.</p> +<p>— Hra pormestari, minä tulen antamaan teille tiedon saamistani +määräyksistä.</p> <p>Vastaamatta tohtorin tervehdykseen vastasi vanha ylimys:</p> -<p>— Minä peräydyn, hra komentaja, mutta tietäkää, ett'en tee sitä -pelvosta enkä tottelevaisuudesta minulle vastenmielistä hallitusta +<p>— Minä peräydyn, hra komentaja, mutta tietäkää, ett'en tee sitä +pelvosta enkä tottelevaisuudesta minulle vastenmielistä hallitusta kohtaan, joka nyt on vallan anastanut.</p> -<p>Lausuen nämä sanat sangen harvaan lisäsi hän:</p> +<p>Lausuen nämä sanat sangen harvaan lisäsi hän:</p> -<p>— Minä en tahdo antaa aiheita luuloon, että haluaisin olla päivääkään -tasavallan palveluksessa. Sillä hyvä.</p> +<p>— Minä en tahdo antaa aiheita luuloon, että haluaisin olla päivääkään +tasavallan palveluksessa. Sillä hyvä.</p> -<p>Hämmästynyt tri Massarel ei tiennyt vastata tähän mitään. Hra de -Varnetot lähti nopein askelin tiehensä ja hävisi seurueensa kanssa +<p>Hämmästynyt tri Massarel ei tiennyt vastata tähän mitään. Hra de +Varnetot lähti nopein askelin tiehensä ja hävisi seurueensa kanssa torin kulman ta'a.</p> -<p>Ylpeänä palasi tohtori väkijoukon luo. Tultuansa niin lähelle, että hän -otaksui äänensä kuuluvan, huusi hän:</p> +<p>Ylpeänä palasi tohtori väkijoukon luo. Tultuansa niin lähelle, että hän +otaksui äänensä kuuluvan, huusi hän:</p> <p>— Hurraa! Hurraa! Tasavalta voittaa kaikkialla!</p> -<p>Mitään liikutusta ei väkijoukossa huomattu.</p> +<p>Mitään liikutusta ei väkijoukossa huomattu.</p> <p>Tohtori jatkoi:</p> <p>— Nyt on kansa vapaa, kaikki olette te vapaita ja riippumattomia -kansalaisia. Siitä voitte olla ylpeitä!</p> +kansalaisia. Siitä voitte olla ylpeitä!</p> -<p>Hitaat kyläläiset katsoa töllöttivät häneen, mutta kenenkään silmissä -ei näkynyt mitään kunniantunnon välkettä.</p> +<p>Hitaat kyläläiset katsoa töllöttivät häneen, mutta kenenkään silmissä +ei näkynyt mitään kunniantunnon välkettä.</p> -<p>Tohtori tarkasti vuorostaan heitä harmistuneena tuollaisesta -välinpitämättömyydestä ja miettien mitä hänen oli heille sanottava, -mitä hän voisi tehdä vilkastuttaaksensa tätä velttoa kansaa yhdellä -ainoalla iskulla ja miten hän parhaiten voisi täyttää kutsumustansa -kansan herättäjänä.</p> +<p>Tohtori tarkasti vuorostaan heitä harmistuneena tuollaisesta +välinpitämättömyydestä ja miettien mitä hänen oli heille sanottava, +mitä hän voisi tehdä vilkastuttaaksensa tätä velttoa kansaa yhdellä +ainoalla iskulla ja miten hän parhaiten voisi täyttää kutsumustansa +kansan herättäjänä.</p> -<p>Silloin valtasi hänet eräs ajatus ja kääntyen Pommeliin päin sanoi hän:</p> +<p>Silloin valtasi hänet eräs ajatus ja kääntyen Pommeliin päin sanoi hän:</p> -<p>— Hra luutnantti, käykääpä noutamassa erotetun keisarin rintakuva +<p>— Hra luutnantti, käykääpä noutamassa erotetun keisarin rintakuva kunnallisneuvosten istuntosalista ... ja ottakaa joku tuoli mukaanne...</p> -<p>Eikä aikaakaan, niin palasi lähetti takaisin kantaen oikealla olallansa -Bonaparten kipsistä rintakuvaa ja vasemmassa kädessänsä tuolia.</p> +<p>Eikä aikaakaan, niin palasi lähetti takaisin kantaen oikealla olallansa +Bonaparten kipsistä rintakuvaa ja vasemmassa kädessänsä tuolia.</p> -<p>Hra Massarel riensi häntä vastaan, otti tuolin, asetti sen maahan ja -nosti valkoisen rintakuvan tuolille; sitten peräytyi hän pari askelta -taapäin ja puhutteli kipsikuvaa sointuvalla äänellä tähän tapaan:</p> +<p>Hra Massarel riensi häntä vastaan, otti tuolin, asetti sen maahan ja +nosti valkoisen rintakuvan tuolille; sitten peräytyi hän pari askelta +taapäin ja puhutteli kipsikuvaa sointuvalla äänellä tähän tapaan:</p> -<p>— Tiranni, tiranni, nyt olet sinä kukistunut, kukistunut ja suistunut -maahan ja katulokaan. Kuoleva isänmaa korisi jo saappaasi alla. Mutta -sallimuksen kosto kohtasi sinut. Tappio ja häpeä liittyvät nimeesi. -Sinä kukistut voitettuna ja preussilaisten vankina... Suistuvan -keisarikuntasi raunioille nousee nuori ja säteilevä tasavalta, joka -jälleen kohottaa sinun katkenneen kalpasi...</p> +<p>— Tiranni, tiranni, nyt olet sinä kukistunut, kukistunut ja suistunut +maahan ja katulokaan. Kuoleva isänmaa korisi jo saappaasi alla. Mutta +sallimuksen kosto kohtasi sinut. Tappio ja häpeä liittyvät nimeesi. +Sinä kukistut voitettuna ja preussilaisten vankina... Suistuvan +keisarikuntasi raunioille nousee nuori ja säteilevä tasavalta, joka +jälleen kohottaa sinun katkenneen kalpasi...</p> -<p>Tohtori odotti suosionosoituksia. Vaan suosionhuutoja ei kuulunut eikä -kättentaputuksia. Peljästyneet talonpojat pysyivät vaiti ... ja -keisari, jonka ohuiksi punotut viikset ulottuivat ulommaksi poskipäitä +<p>Tohtori odotti suosionosoituksia. Vaan suosionhuutoja ei kuulunut eikä +kättentaputuksia. Peljästyneet talonpojat pysyivät vaiti ... ja +keisari, jonka ohuiksi punotut viikset ulottuivat ulommaksi poskipäitä ja joka vaikutti hyvin harjatulta kuin joku vahakuva parturin -akkunassa, näytti katselevan hra Massarelia häviämättömällä ja -ivallisella kipsihymyllänsä.</p> +akkunassa, näytti katselevan hra Massarelia häviämättömällä ja +ivallisella kipsihymyllänsä.</p> -<p>Näin katselivat he jonkun aikaa toisiansa kasvoihin, Napoleon -tuolillansa ja Massarel seisoalta ... noin kolmen askeleen päässä. -Komentaja Massarel tunsi harmistuvansa. Mitä tehdä? Mitä voi hän tehdä -herättääksensä tämän kansan ja voittaaksensa lopullisesti yleisen +<p>Näin katselivat he jonkun aikaa toisiansa kasvoihin, Napoleon +tuolillansa ja Massarel seisoalta ... noin kolmen askeleen päässä. +Komentaja Massarel tunsi harmistuvansa. Mitä tehdä? Mitä voi hän tehdä +herättääksensä tämän kansan ja voittaaksensa lopullisesti yleisen mielipiteen uudelle hallitusmuodolle?</p> -<p>Sattumalta tuli hän laskeneeksi kätensä vatsansa päälle ja tapasi -punaisen vyön alle pistetyn revolverin pään.</p> +<p>Sattumalta tuli hän laskeneeksi kätensä vatsansa päälle ja tapasi +punaisen vyön alle pistetyn revolverin pään.</p> -<p>Mitään uutta ajatusta, mitään uusia sanoja ei hän enää keksinyt. Sen -sijaan veti hän revolverin vyöstänsä, peräysi pari askelta ollaksensa -sopivan matkan päässä ja ampui entistä hallitsijaansa.</p> +<p>Mitään uutta ajatusta, mitään uusia sanoja ei hän enää keksinyt. Sen +sijaan veti hän revolverin vyöstänsä, peräysi pari askelta ollaksensa +sopivan matkan päässä ja ampui entistä hallitsijaansa.</p> -<p>Luoti teki Napoleonin otsaan pienen mustan läven, joka näytti tuskin -huomattavalta täplältä. Laukauksella ei siis ollut mitään vaikutusta. -Silloin ampui tohtori toisen laukauksen, joka teki toisen läven, sitten -kolmannen ja lopuksi vallan peräkkäin kolme viimeistä patruunaa.</p> +<p>Luoti teki Napoleonin otsaan pienen mustan läven, joka näytti tuskin +huomattavalta täplältä. Laukauksella ei siis ollut mitään vaikutusta. +Silloin ampui tohtori toisen laukauksen, joka teki toisen läven, sitten +kolmannen ja lopuksi vallan peräkkäin kolme viimeistä patruunaa.</p> -<p>Napoleonin otsa pirstausi valkoiseksi tomuksi, mutta hänen silmänsä, -nenänsä ja ohuet, pitkät viiksensä pysyivät koskemattomina.</p> +<p>Napoleonin otsa pirstausi valkoiseksi tomuksi, mutta hänen silmänsä, +nenänsä ja ohuet, pitkät viiksensä pysyivät koskemattomina.</p> -<p>Epätoivoisena iski tohtori sitten nyrkillänsä tuolin kumoon ja laski -vihdoin jalkansa rintakuvan jäännösten päälle ja kääntyi tässä -voittajan asennossa seisten ällistyneeseen yleisöön päin huudahtaen:</p> +<p>Epätoivoisena iski tohtori sitten nyrkillänsä tuolin kumoon ja laski +vihdoin jalkansa rintakuvan jäännösten päälle ja kääntyi tässä +voittajan asennossa seisten ällistyneeseen yleisöön päin huudahtaen:</p> <p>— Noin kukistukoot kaikki kavaltajat!</p> -<p>Mutta kun mitään innostusta ei sittenkään seurannut ja kun -katselijakunta näytti tyhmistyvän hämmästyksestä, huusi komentaja +<p>Mutta kun mitään innostusta ei sittenkään seurannut ja kun +katselijakunta näytti tyhmistyvän hämmästyksestä, huusi komentaja sotilaillensa:</p> <p>— Nyt voitte te palata takaisin — kotiinne!</p> -<p>Itse harppasi hän pitkin askelin kotiansa kohti ikäänkuin olisi hän -halunnut paeta tiehensä.</p> +<p>Itse harppasi hän pitkin askelin kotiansa kohti ikäänkuin olisi hän +halunnut paeta tiehensä.</p> -<p>Eteisessä ilmoitti emännöitsijä tohtorille, että eiliset potilaat -olivat varronneet häntä jo neljättä tuntia odotushuoneessa. Tohtori +<p>Eteisessä ilmoitti emännöitsijä tohtorille, että eiliset potilaat +olivat varronneet häntä jo neljättä tuntia odotushuoneessa. Tohtori riensi sinne.</p> -<p>Ja siellä istui tuo suonipaisuketta sairastava pariskunta, joka oli -saapunut jo päivän koittaessa, ja yhä vartoi lääkäriä itsepintaisella -kärsivällisyydellä.</p> +<p>Ja siellä istui tuo suonipaisuketta sairastava pariskunta, joka oli +saapunut jo päivän koittaessa, ja yhä vartoi lääkäriä itsepintaisella +kärsivällisyydellä.</p> -<p>Tämän astuttua sisään, ryhtyi ukko jälleen selittämään:</p> +<p>Tämän astuttua sisään, ryhtyi ukko jälleen selittämään:</p> -<p>— Se alkoi, nähkääs, sillä lailla, että tuntui kuin kusiaisia olisi -juossut alinomaa sääriäni pitkin...</p> +<p>— Se alkoi, nähkääs, sillä lailla, että tuntui kuin kusiaisia olisi +juossut alinomaa sääriäni pitkin...</p> @@ -1488,270 +1450,270 @@ juossut alinomaa sääriäni pitkin...</p> <h2>SUSI.</h2> -<p>Kas tässä kertomus, jonka vanha markiisi d'Arville jutteli meille erään -päivällisen jälkeen parooni Ravelsin luona Saint-Hubertissa.</p> +<p>Kas tässä kertomus, jonka vanha markiisi d'Arville jutteli meille erään +päivällisen jälkeen parooni Ravelsin luona Saint-Hubertissa.</p> -<p>Sinä päivänä olivat herrat olleet hirvenajossa. Pöytäseurasta oli -markiisi ainoa, joka ei ollut ottanut osaa tähän ajoon, sillä hän ei -ylipäänsä koskaan metsästänyt.</p> +<p>Sinä päivänä olivat herrat olleet hirvenajossa. Pöytäseurasta oli +markiisi ainoa, joka ei ollut ottanut osaa tähän ajoon, sillä hän ei +ylipäänsä koskaan metsästänyt.</p> -<p>Juhla-atrian kuluessa oli tuskin puhuttukaan mistään muusta kuin -metsänriistan kaadannasta. Myöskin naisia huvittivat nämä julmat ja -usein melkein uskomattomat kertomukset; puhujat ikäänkuin esittivät -heille nämä ihmisten hyökkäykset ja taistelut elukoita vastaan, -huitoivat käsillänsä ja käyttivät kovaa ääntä selittäessään.</p> +<p>Juhla-atrian kuluessa oli tuskin puhuttukaan mistään muusta kuin +metsänriistan kaadannasta. Myöskin naisia huvittivat nämä julmat ja +usein melkein uskomattomat kertomukset; puhujat ikäänkuin esittivät +heille nämä ihmisten hyökkäykset ja taistelut elukoita vastaan, +huitoivat käsillänsä ja käyttivät kovaa ääntä selittäessään.</p> -<p>Hra d'Arville kertoi hyvin, jopa runollisesti, ja vaikka hän toisinaan -olikin hieman liian korkealentoinen, vaikutti hänen kuvauksensa aina. -Luultavasti oli hän kertonut tämän juttunsa usein ennenkin, koskapa hän -teki sen niin luontevasti ja tarvitsematta etsiä sanoja, jotka hän aina -valitsi taitavasti antaaksensa kuulijoille selvemmän kuvan.</p> +<p>Hra d'Arville kertoi hyvin, jopa runollisesti, ja vaikka hän toisinaan +olikin hieman liian korkealentoinen, vaikutti hänen kuvauksensa aina. +Luultavasti oli hän kertonut tämän juttunsa usein ennenkin, koskapa hän +teki sen niin luontevasti ja tarvitsematta etsiä sanoja, jotka hän aina +valitsi taitavasti antaaksensa kuulijoille selvemmän kuvan.</p> -<p>— Hyvät herrat! Minä puolestani en ole koskaan metsästänyt, eikä sitä -tehnyt isäni, ei isoisäni eikä myöskään iso-isäni isä. Viime mainitun -isä taas oli mies, joka eläessänsä metsästi enemmän kuin te kaikki -yhteensä. Hän kuoli v. 1764. Tahdonpa kertoa teille, kuinka tämä +<p>— Hyvät herrat! Minä puolestani en ole koskaan metsästänyt, eikä sitä +tehnyt isäni, ei isoisäni eikä myöskään iso-isäni isä. Viime mainitun +isä taas oli mies, joka eläessänsä metsästi enemmän kuin te kaikki +yhteensä. Hän kuoli v. 1764. Tahdonpa kertoa teille, kuinka tämä tapahtui.</p> -<p>Hänen nimensä oli Jean, naimisissa oli hän myös ja, kuten sanottu, oli -hänellä jo poika. Hän asui yhdessä nuoremman veljensä François +<p>Hänen nimensä oli Jean, naimisissa oli hän myös ja, kuten sanottu, oli +hänellä jo poika. Hän asui yhdessä nuoremman veljensä François d'Arvillen kanssa sukulinnassamme Lotringissa, suurten metsien -keskellä.</p> +keskellä.</p> -<p>François d'Arville oli pysynyt naimatonna metsästysintonsa vuoksi.</p> +<p>François d'Arville oli pysynyt naimatonna metsästysintonsa vuoksi.</p> -<p>Molemmat metsästivät he vuodet alusta loppuun, levähtämättä, -lakkaamatta ja väsymättä. He eivät rakastaneet muuta, eivät ymmärtäneet -muuta, eivät puhuneet muusta eivätkä eläneet muuta varten.</p> +<p>Molemmat metsästivät he vuodet alusta loppuun, levähtämättä, +lakkaamatta ja väsymättä. He eivät rakastaneet muuta, eivät ymmärtäneet +muuta, eivät puhuneet muusta eivätkä eläneet muuta varten.</p> -<p>Tämä hirveä ja lannistamaton intohimo oli heillä verissä. Se poltti -heidän suonissansa ja valloitti heidät niin täydellisesti, ett'ei -heidän sielussansa ollut sijaa muille tunteille.</p> +<p>Tämä hirveä ja lannistamaton intohimo oli heillä verissä. Se poltti +heidän suonissansa ja valloitti heidät niin täydellisesti, ett'ei +heidän sielussansa ollut sijaa muille tunteille.</p> -<p>He olivat kieltäneet kaikkia millään syyllä häiritsemästä heitä -metsästysasioissa. Isoisäni isä syntyi, kun isäni oli ketunpyynnissä -eikä Jean d'Arville ensinkään keskeyttänyt ajoansa, vaan kirosi: "Sen -ja sen nimessä, olisi penikka voinut odottaa, kunnes päätöshuuto 'alles +<p>He olivat kieltäneet kaikkia millään syyllä häiritsemästä heitä +metsästysasioissa. Isoisäni isä syntyi, kun isäni oli ketunpyynnissä +eikä Jean d'Arville ensinkään keskeyttänyt ajoansa, vaan kirosi: "Sen +ja sen nimessä, olisi penikka voinut odottaa, kunnes päätöshuuto 'alles tot!' olisi kuulunut!"</p> -<p>Hänen veljensä François osottausi vieläkin kiukkuisemmaksi. Aamun -koittaessa meni hän jo katsomaan koiria, sitten hevosia ja ampui sen -jälkeen lintuja linnan läheisyydessä, kunnes lähdettiin ahdistamaan -jotakin suurempaa eläintä.</p> +<p>Hänen veljensä François osottausi vieläkin kiukkuisemmaksi. Aamun +koittaessa meni hän jo katsomaan koiria, sitten hevosia ja ampui sen +jälkeen lintuja linnan läheisyydessä, kunnes lähdettiin ahdistamaan +jotakin suurempaa eläintä.</p> -<p>Maakunnassa kutsuttiin heitä "hra markiisiksi" ja "hra nuoremmaksi" -eivätkä senaikuiset ylimykset olleet nykyajan sattumalta aateloitujen +<p>Maakunnassa kutsuttiin heitä "hra markiisiksi" ja "hra nuoremmaksi" +eivätkä senaikuiset ylimykset olleet nykyajan sattumalta aateloitujen miesten kaltaisia, jotka arvonimiin perustavat polveutuvan -arvojärjestyksensä. Markiisin poika ei enää ole kreivi eikä vikomtin -poika parooni eikä kenraalin poika ole synnynnäinen eversti. Vaan -nykyajan joutava turhamielisyys hyötyy tästä järjestyksestä.</p> +arvojärjestyksensä. Markiisin poika ei enää ole kreivi eikä vikomtin +poika parooni eikä kenraalin poika ole synnynnäinen eversti. Vaan +nykyajan joutava turhamielisyys hyötyy tästä järjestyksestä.</p> -<p>Mutta minä palaan takaisin äskeisiin esi-isiini. He näyttävät olleen -tavattoman pitkiä, luisevia, karvaisia, rajuja ja voimakkaita miehiä. -Nuorempi veljeksistä, joka oli vanhempaa vieläkin pitempi, oli niin -kova-ääninen mies, että kun hän päästi huudon, niin lepattivat kaikki -lehdet metsässä, kertoo eräs tarina, josta hän oli ylpeä.</p> +<p>Mutta minä palaan takaisin äskeisiin esi-isiini. He näyttävät olleen +tavattoman pitkiä, luisevia, karvaisia, rajuja ja voimakkaita miehiä. +Nuorempi veljeksistä, joka oli vanhempaa vieläkin pitempi, oli niin +kova-ääninen mies, että kun hän päästi huudon, niin lepattivat kaikki +lehdet metsässä, kertoo eräs tarina, josta hän oli ylpeä.</p> -<p>Veljesten satulaan nousu ja metsälle lähtö mahtoi olla erinomainen -näytös. Kaksi mokomaa jättiläistä kahareisin suurten ratsuhevostensa -seljässä!</p> +<p>Veljesten satulaan nousu ja metsälle lähtö mahtoi olla erinomainen +näytös. Kaksi mokomaa jättiläistä kahareisin suurten ratsuhevostensa +seljässä!</p> <p>Keskitalvella vuonna 1764 olivat pakkaset harvinaisen kovia, jonka -vuoksi sudetkin kävivät ihan julmiksi.</p> +vuoksi sudetkin kävivät ihan julmiksi.</p> -<p>Ne ahdistivat myöhästyneitä talonpoikia, kiertelivät yöllä +<p>Ne ahdistivat myöhästyneitä talonpoikia, kiertelivät yöllä ihmisasuntoja, ulvoivat auringon laskusta aamuun saakka ja tunkeutuivat -navettoihin tappotöitänsä tekemään.</p> +navettoihin tappotöitänsä tekemään.</p> -<p>Pian syntyi kylässä hälinä.</p> +<p>Pian syntyi kylässä hälinä.</p> -<p>Kerrottiin, että eräs hirmuisen suuri, harmaja tai melkein valkoinen -susi oli syönyt kaksi lasta, repinyt erään naisen käsivarren, tappanut +<p>Kerrottiin, että eräs hirmuisen suuri, harmaja tai melkein valkoinen +susi oli syönyt kaksi lasta, repinyt erään naisen käsivarren, tappanut kaikki seudun vahtikoirat ja tunkeutunut talojen aituuksiin -nuuskiaksensa heidän ovillansa.</p> +nuuskiaksensa heidän ovillansa.</p> -<p>Koko kylä vakuutti tunteneensa sen hengityksen, joka saattoi kynttiläin -valot värisemään. Ja pian levisi tämä kauhistus yli koko maakunnan. -Kukaan ei pimeän tultua uskaltanut enää mennä ulos talostansa. Pimeässä -oli tämä petoeläin näet jo useille näyttäynyt.</p> +<p>Koko kylä vakuutti tunteneensa sen hengityksen, joka saattoi kynttiläin +valot värisemään. Ja pian levisi tämä kauhistus yli koko maakunnan. +Kukaan ei pimeän tultua uskaltanut enää mennä ulos talostansa. Pimeässä +oli tämä petoeläin näet jo useille näyttäynyt.</p> -<p>Veljekset d'Arville päättivät yhdessä etsiä sen ja tehdä siitä lopun; +<p>Veljekset d'Arville päättivät yhdessä etsiä sen ja tehdä siitä lopun; he kutsuivat koko seudun aatelismiehet ottamaan osaa suureen -metsästysretkeen.</p> +metsästysretkeen.</p> -<p>Mutta tämä metsästys-talkoo oli turha.</p> +<p>Mutta tämä metsästys-talkoo oli turha.</p> -<p>Turhaan samottiin metsät ja nuuskittiin pensastot: jättihukkaa ei -koskaan tavattu. Tavallisia susia kyllä kaadettiin, mutta tuota -hirviötä ei tavoitettu. Ja jokaisen ajometsästysretken jälkeisenä yönä -hyökkäsi jättihukka, ikäänkuin kostaaksensa, jonkun matkustajan -kimppuun tahi repi jonkun naudan, mutta aina kaukana niiltä tienoilta, -mistä sitä oli etsitty.</p> +<p>Turhaan samottiin metsät ja nuuskittiin pensastot: jättihukkaa ei +koskaan tavattu. Tavallisia susia kyllä kaadettiin, mutta tuota +hirviötä ei tavoitettu. Ja jokaisen ajometsästysretken jälkeisenä yönä +hyökkäsi jättihukka, ikäänkuin kostaaksensa, jonkun matkustajan +kimppuun tahi repi jonkun naudan, mutta aina kaukana niiltä tienoilta, +mistä sitä oli etsitty.</p> -<p>Eräänä yönä tunkeusi se Arvillen linnakartanon sikolättiin ja söi -suuhunsa pari kauneinta syöttösikaa.</p> +<p>Eräänä yönä tunkeusi se Arvillen linnakartanon sikolättiin ja söi +suuhunsa pari kauneinta syöttösikaa.</p> -<p>Molemmat veljekset kiukustuivat vihasta tämän kuultuansa ja pitivät -tätä hyökkäystä hirviön uhmailuna, suoranaisena ilkityönä ja +<p>Molemmat veljekset kiukustuivat vihasta tämän kuultuansa ja pitivät +tätä hyökkäystä hirviön uhmailuna, suoranaisena ilkityönä ja taistelumanauksena. He ottivat kaikki vahvat ajokoiransa, jotka olivat -harjoitetut suurempien elävien ajoon, ja lähtivät vimmastunein sydämin -metsästysretkelle.</p> +harjoitetut suurempien elävien ajoon, ja lähtivät vimmastunein sydämin +metsästysretkelle.</p> -<p>Aamukoitosta aina siihen saakka, kunnes päivä purppuraisena laskeusi -suurten, alastomain puiden taa, samosivat he läpi kaikki metsät ja -pensastot löytämättä mitään.</p> +<p>Aamukoitosta aina siihen saakka, kunnes päivä purppuraisena laskeusi +suurten, alastomain puiden taa, samosivat he läpi kaikki metsät ja +pensastot löytämättä mitään.</p> -<p>Vihdoinkin palasivat molemmat veljekset äreinä ja -epätoivoisina takaisin ratsujensa tuonoisia jälkiä myöten ja ajoivat -orjantappuraruusuilla istutettua harjannetta noloina siitä, että tämä -susi oli saattanut häpeälle heidän taitonsa; jonkunlainen salaperäinen -pelko yllätti heidät.</p> +<p>Vihdoinkin palasivat molemmat veljekset äreinä ja +epätoivoisina takaisin ratsujensa tuonoisia jälkiä myöten ja ajoivat +orjantappuraruusuilla istutettua harjannetta noloina siitä, että tämä +susi oli saattanut häpeälle heidän taitonsa; jonkunlainen salaperäinen +pelko yllätti heidät.</p> -<p>— Se ei ole mikään tavallinen eläin, sanoi vanhempi veli. Sanoisinpa +<p>— Se ei ole mikään tavallinen eläin, sanoi vanhempi veli. Sanoisinpa sen paremminkin ajattelevan kuin ihmisen.</p> -<p>— Ehkä pitäisi meidän antaa orpanamme piispan siunata joku kiväärin -luoti, vastasi nuorempi, tahi on meidän pyydettävä jotakin pappia -lukemaan tarpeelliset luvut tätä varten.</p> +<p>— Ehkä pitäisi meidän antaa orpanamme piispan siunata joku kiväärin +luoti, vastasi nuorempi, tahi on meidän pyydettävä jotakin pappia +lukemaan tarpeelliset luvut tätä varten.</p> -<p>Sen jälkeen eivät he kotvaan puhuneet mitään.</p> +<p>Sen jälkeen eivät he kotvaan puhuneet mitään.</p> -<p>--- Katsohan, kuinka aurinko on punainen, sanoi Jean vihdoin. Tänä yönä -tekee suuri hukka taas jonkun ilkityön.</p> +<p>--- Katsohan, kuinka aurinko on punainen, sanoi Jean vihdoin. Tänä yönä +tekee suuri hukka taas jonkun ilkityön.</p> -<p>Hän ei ehtinyt vielä lopettaa lausettansa, kun hänen ratsunsa karkasi -pystyyn ja François'in hepo hypähti sivulle. Laaja ja villi pensasto, -täynnä kellastuneita lehtiä, avautui heidän eteensä ja tämän helmasta +<p>Hän ei ehtinyt vielä lopettaa lausettansa, kun hänen ratsunsa karkasi +pystyyn ja François'in hepo hypähti sivulle. Laaja ja villi pensasto, +täynnä kellastuneita lehtiä, avautui heidän eteensä ja tämän helmasta ilmestyi mahdottoman suuri, harmaa susi, joka loikki tien poikki -metsään.</p> +metsään.</p> <p>Molemmat veljekset karjasivat ilosta, kumartuivat raskaiden ratsujensa -kaulalle, heittivät ne ruumiidensa painolla eteenpäin kiihoittaen, -innostaen ja hoputtaen niitä huutamalla, huitomalla ja kannustamalla -sellaiseen menoon, että voimakkaat ratsumiehet näyttivät suorastansa -kantavan nuo raskaat hevoset sääriensä välissä ja kiitävän niiden -kanssa eteenpäin kuin lentämällä.</p> - -<p>Näin lensivät ratsut edelleen, vatsat melkein maata viiltäen, samosivat -halki pensastojen, loikkasivat yli vesikuoppain, kapaisivat ylös -vaaranrinteitä, syöksivät alas laaksoihin, jotka raikuivat metsämiesten -täysin keuhkoin torviin puhaltaessa ja ajoväkeä sekä koiria kutsuessa.</p> - -<p>Silloin sattui — tämän mielettömän menon kestäessä — että Jean äkkiä -löi otsansa suunnattoman suurta oksaa vastaan, niin että hänen päänsä -halkesi ja mies lensi kuolleena maahan, sillä välin kuin hullautunut -ratsu laukkasi edelleen ja hävisi metsän varjoisaan helmaan.</p> - -<p>Nuorempi d'Arville seisautti kohta ratsunsa, hyppäsi alas, nosti veljen -syliinsä ja huomasi aivojen valuvan ulos veritulvan mukana.</p> - -<p>Hän istahti ruumiin ääreen, laski tämän revityn ja verestävän pään -polvillensa ja katseli mietteissänsä vanhemman veljensä jäykistyneitä -piirteitä. Vähitellen valtasi hänet pelko, omituinen pelko, jota hän ei -ollut ennen tuntenut, pimeän, yksinäisyyden ja aution sydänmaan pelko, -ja hän tunsi pelkäävänsä myöskin tuota haaveellista hukkaa, joka näin -tappoi hänen veljensä kostaaksensa ahdistajillensa.</p> - -<p>Illan varjot tummenivat ja kova pakkanen paukkui puissa. François nousi -ylös väristen, hän ei voinut viipyä tässä kauvempaa, sillä hän tunsi -voimiensa melkein uupuvan. Metsässä ei enää kuulunut mitään: ei koirien -haukuntaa eikä torvien toitotuksia. Kaikki taivaan rantaan saakka oli -äänetöntä. Tässä kylmän illan kolkossa hiljaisuudessa oli jotakin outoa +kaulalle, heittivät ne ruumiidensa painolla eteenpäin kiihoittaen, +innostaen ja hoputtaen niitä huutamalla, huitomalla ja kannustamalla +sellaiseen menoon, että voimakkaat ratsumiehet näyttivät suorastansa +kantavan nuo raskaat hevoset sääriensä välissä ja kiitävän niiden +kanssa eteenpäin kuin lentämällä.</p> + +<p>Näin lensivät ratsut edelleen, vatsat melkein maata viiltäen, samosivat +halki pensastojen, loikkasivat yli vesikuoppain, kapaisivat ylös +vaaranrinteitä, syöksivät alas laaksoihin, jotka raikuivat metsämiesten +täysin keuhkoin torviin puhaltaessa ja ajoväkeä sekä koiria kutsuessa.</p> + +<p>Silloin sattui — tämän mielettömän menon kestäessä — että Jean äkkiä +löi otsansa suunnattoman suurta oksaa vastaan, niin että hänen päänsä +halkesi ja mies lensi kuolleena maahan, sillä välin kuin hullautunut +ratsu laukkasi edelleen ja hävisi metsän varjoisaan helmaan.</p> + +<p>Nuorempi d'Arville seisautti kohta ratsunsa, hyppäsi alas, nosti veljen +syliinsä ja huomasi aivojen valuvan ulos veritulvan mukana.</p> + +<p>Hän istahti ruumiin ääreen, laski tämän revityn ja verestävän pään +polvillensa ja katseli mietteissänsä vanhemman veljensä jäykistyneitä +piirteitä. Vähitellen valtasi hänet pelko, omituinen pelko, jota hän ei +ollut ennen tuntenut, pimeän, yksinäisyyden ja aution sydänmaan pelko, +ja hän tunsi pelkäävänsä myöskin tuota haaveellista hukkaa, joka näin +tappoi hänen veljensä kostaaksensa ahdistajillensa.</p> + +<p>Illan varjot tummenivat ja kova pakkanen paukkui puissa. François nousi +ylös väristen, hän ei voinut viipyä tässä kauvempaa, sillä hän tunsi +voimiensa melkein uupuvan. Metsässä ei enää kuulunut mitään: ei koirien +haukuntaa eikä torvien toitotuksia. Kaikki taivaan rantaan saakka oli +äänetöntä. Tässä kylmän illan kolkossa hiljaisuudessa oli jotakin outoa ja kauhistuttavaa.</p> -<p>Hän tarttui jättiläiskäsillään Jeanin ruumiiseen, nosti sen ylös ja -asetti sen poikkipuolin satulaan viedäkseen sen linnakartanoon -takaisin. Sitten lähti hän hiljalleen liikkeelle, hämmennyksissä kuin -olisi hän ollut juovuksissa ja hirmuisten, kummien kuvien ahdistamana.</p> +<p>Hän tarttui jättiläiskäsillään Jeanin ruumiiseen, nosti sen ylös ja +asetti sen poikkipuolin satulaan viedäkseen sen linnakartanoon +takaisin. Sitten lähti hän hiljalleen liikkeelle, hämmennyksissä kuin +olisi hän ollut juovuksissa ja hirmuisten, kummien kuvien ahdistamana.</p> -<p>Äkkiä näki hän suuren otuksen varjon yön peittämällä polulla.</p> +<p>Äkkiä näki hän suuren otuksen varjon yön peittämällä polulla.</p> -<p>Se oli äskeinen susi.</p> +<p>Se oli äskeinen susi.</p> -<p>Hirmuinen väristys puistatti metsämiestä. Jotakin kylmää ... joku -vesipisara ... juoksi hänen selkäpiitänsä myöten, ... jolloin hän, +<p>Hirmuinen väristys puistatti metsämiestä. Jotakin kylmää ... joku +vesipisara ... juoksi hänen selkäpiitänsä myöten, ... jolloin hän, pirun houkutteleman munkin lailla, teki suuren ristinmerkin -peljästyneenä tuon kulkuhirviön äkillisestä ilmestymisestä. Mutta -samassa sattuivat hänen silmänsä vieressä lepäävään kuolleeseen -ruumiiseen ... ja silloin vaihtui hänen pelkonsa vihaksi ja hän vapisi -hillitsemättömästä raivosta.</p> - -<p>Sitten kannusti hän ratsunsa ja syöksähti hukan jälkeen.</p> - -<p>Hän seurasi sitä karsikkometsien läpi, vesikuoppien poikki ja -hongistojen halki ... samoten uppo-outojen erämaiden läpi ... tähystäen -alinomaa valkoista pilkkua, joka paeten hälveni maitten yli laskeutuvan -yön peittoon.</p> - -<p>Myöskin hänen ratsunsa näytti saaneen oudon voiman innon. Se laukkasi -kaula ojona suoraan eteenpäin, hiipaisten puita, raapaisten kallioita -ohi kiitäessään... Ja yhäti laahasi hän veljensä ruumista poikkipäin -satulassansa... Oksat repivät hänen tukkaansa, otsa kolahteli -aarniopuiden runkoja vastaan ja pirskoitti verta ympärillensä ... ja +peljästyneenä tuon kulkuhirviön äkillisestä ilmestymisestä. Mutta +samassa sattuivat hänen silmänsä vieressä lepäävään kuolleeseen +ruumiiseen ... ja silloin vaihtui hänen pelkonsa vihaksi ja hän vapisi +hillitsemättömästä raivosta.</p> + +<p>Sitten kannusti hän ratsunsa ja syöksähti hukan jälkeen.</p> + +<p>Hän seurasi sitä karsikkometsien läpi, vesikuoppien poikki ja +hongistojen halki ... samoten uppo-outojen erämaiden läpi ... tähystäen +alinomaa valkoista pilkkua, joka paeten hälveni maitten yli laskeutuvan +yön peittoon.</p> + +<p>Myöskin hänen ratsunsa näytti saaneen oudon voiman innon. Se laukkasi +kaula ojona suoraan eteenpäin, hiipaisten puita, raapaisten kallioita +ohi kiitäessään... Ja yhäti laahasi hän veljensä ruumista poikkipäin +satulassansa... Oksat repivät hänen tukkaansa, otsa kolahteli +aarniopuiden runkoja vastaan ja pirskoitti verta ympärillensä ... ja kannukset raappivat puista kaarnan pirstaleita.</p> -<p>Äkkiä pääsivät hukka ja ratsumies ulos metsästä ja viskautuivat alas -laaksoon juuri kuin kuu pistäysi esille vuoriston takaa. Laakso oli -kivinen, suunnattomien kallioiden sulkema ja ilman mitään ulospääsyä.</p> +<p>Äkkiä pääsivät hukka ja ratsumies ulos metsästä ja viskautuivat alas +laaksoon juuri kuin kuu pistäysi esille vuoriston takaa. Laakso oli +kivinen, suunnattomien kallioiden sulkema ja ilman mitään ulospääsyä.</p> -<p>Ahdistettu susi seisahtui ja kääntyi päin ajajaansa.</p> +<p>Ahdistettu susi seisahtui ja kääntyi päin ajajaansa.</p> -<p>François ei voinut pidättää ilon mylvähdystä, jonka kaiku toisti kuin -ukkosen jyrinän, ja hyppäsi jahtipuukko kädessä alas satulasta.</p> +<p>François ei voinut pidättää ilon mylvähdystä, jonka kaiku toisti kuin +ukkosen jyrinän, ja hyppäsi jahtipuukko kädessä alas satulasta.</p> -<p>Tuo pitkäkarvainen, pyöreäselkäinen otus vartoi häntä ja sen silmät -tuikkivat pimeässä kuin kaksi tähtöistä. Mutta ennenkuin tuima -metsämies kävi ratkaisevaan taisteluun, tarttui hän veljeensä, laski -tämän eräälle kalliolle, pönkitti kivillä vainajan verisen pään ja -huusi hänelle kuin mykälle:</p> +<p>Tuo pitkäkarvainen, pyöreäselkäinen otus vartoi häntä ja sen silmät +tuikkivat pimeässä kuin kaksi tähtöistä. Mutta ennenkuin tuima +metsämies kävi ratkaisevaan taisteluun, tarttui hän veljeensä, laski +tämän eräälle kalliolle, pönkitti kivillä vainajan verisen pään ja +huusi hänelle kuin mykälle:</p> <p>— Katsos, Jean, katsos tuota!</p> -<p>Sitten syöksyi hän pedon kimppuun. Hän tunsikin itsensä kyllin -voimakkaaksi vierittämään vuoria tai murtamaan paasia kämmentensä -välissä. Otus aikoi purra häntä koettaen tonkaista hänen vatsaansa -kohti. Mutta asetta käyttämättä tarttui hän tätä kurkusta kiinni ja +<p>Sitten syöksyi hän pedon kimppuun. Hän tunsikin itsensä kyllin +voimakkaaksi vierittämään vuoria tai murtamaan paasia kämmentensä +välissä. Otus aikoi purra häntä koettaen tonkaista hänen vatsaansa +kohti. Mutta asetta käyttämättä tarttui hän tätä kurkusta kiinni ja kuristi sen hitaasti, kuunnellen kuinka sen hengitys seisahtui -henkitorvessa ja lakkasi sydämen lyönti. Mielettömän nautinnon vallassa -nauroi hän tiukaten hirmuista kuristusta yhä enemmän ja enemmän, kunnes -hän hulluna ilosta huudahti:</p> +henkitorvessa ja lakkasi sydämen lyönti. Mielettömän nautinnon vallassa +nauroi hän tiukaten hirmuista kuristusta yhä enemmän ja enemmän, kunnes +hän hulluna ilosta huudahti:</p> -<p>— Katsos tänne, Jean, katsos!</p> +<p>— Katsos tänne, Jean, katsos!</p> -<p>Otus ei vastustellut enää. Susi oli menettänyt kaiken voimansa. Se oli +<p>Otus ei vastustellut enää. Susi oli menettänyt kaiken voimansa. Se oli kuollut.</p> -<p>Silloin otti François sen suureen syliinsä ja heitti sen vanhemman -veljen jalkoihin toistaen heltyneellä äänellä:</p> +<p>Silloin otti François sen suureen syliinsä ja heitti sen vanhemman +veljen jalkoihin toistaen heltyneellä äänellä:</p> <p>— Katsos, katsos, katsos rakas pikku veljeni Jean! Tuossa se nyt on!</p> -<p>Sitten asetti hän ratsun selkään molemmat ruumiit päällekkäin ja lähti +<p>Sitten asetti hän ratsun selkään molemmat ruumiit päällekkäin ja lähti kotimatkalle.</p> -<p>Itkien ja nauraen palasi hän linnaan kuin Gargantua Pantagruelin -syntyessä huudahdellen voitonriemusta ja hyppien ilosta kertoessansa -otuksen taposta; veljensä kuolemaa kuvatessa hän taas vaikeroi +<p>Itkien ja nauraen palasi hän linnaan kuin Gargantua Pantagruelin +syntyessä huudahdellen voitonriemusta ja hyppien ilosta kertoessansa +otuksen taposta; veljensä kuolemaa kuvatessa hän taas vaikeroi partaansa repien.</p> -<p>Usein myöhemminkin, kun hän jälleen puhui tästä päivästä, lausui hän -kyyneleet silmissä:</p> +<p>Usein myöhemminkin, kun hän jälleen puhui tästä päivästä, lausui hän +kyyneleet silmissä:</p> -<p>— Jos Jean raukka vain olisi voinut nähdä minun kuristavan sen toisen, -niin olisi hän kuollut tyytyväisenä, siitä olen varma.</p> +<p>— Jos Jean raukka vain olisi voinut nähdä minun kuristavan sen toisen, +niin olisi hän kuollut tyytyväisenä, siitä olen varma.</p> -<p>Isoisäni isän leski juurrutti orpopoikaansa kauhun kaikkea metsästystä -kohtaan, joka sitten on periytynyt isästä poikaan aina minuun saakka.</p> +<p>Isoisäni isän leski juurrutti orpopoikaansa kauhun kaikkea metsästystä +kohtaan, joka sitten on periytynyt isästä poikaan aina minuun saakka.</p> <p>Markiisi d'Arville vaikeni.</p> -<p>— Tuo juttu on tietysti tarina, eikö totta? kysyi joku.</p> +<p>— Tuo juttu on tietysti tarina, eikö totta? kysyi joku.</p> <p>Kertoja vastasi:</p> -<p>— Minä vannon teille sen olevan totta alusta loppuun.</p> +<p>— Minä vannon teille sen olevan totta alusta loppuun.</p> -<p>Silloin arveli eräs nainen heikolla, vienolla äänellänsä:</p> +<p>Silloin arveli eräs nainen heikolla, vienolla äänellänsä:</p> <p>— Samapa se, mutta tuollaiset intohimot ovat ihania.</p> @@ -1761,303 +1723,303 @@ kohtaan, joka sitten on periytynyt isästä poikaan aina minuun saakka.</p> <h2>LAPSI.</h2> -<p>Jo kotvan aikaa oli Jacques Bourdillèren kuultu vannovan, ettei hän -ikinä mene naimisiin, mutta sitten muutti hän nopeasti mielipiteensä. -Se tapahtui vallan äkkiä eräänä suvena ... merikylpylaitoksessa.</p> +<p>Jo kotvan aikaa oli Jacques Bourdillèren kuultu vannovan, ettei hän +ikinä mene naimisiin, mutta sitten muutti hän nopeasti mielipiteensä. +Se tapahtui vallan äkkiä eräänä suvena ... merikylpylaitoksessa.</p> <p>Maatessansa muutamana aamuna rantahietikolla ja katsellessansa -kylpemästä tulevia naisia, säpsähti hän nähdessänsä pienen, sievän ja -erittäin siron jalan. Ja kun hän sitten kohotti silmänsä ylemmäs, -viehätti häntä koko henkilö. Tosin ei hän tästä saanut nähdä muuta kuin -jalat ja huolella kiinnitetyn, valkoisen flanellilakanan sisästä esille -pistävän pään. Mutta hän näytti aistilliselta ja elämänhaluiselta. -Alussa viehtyi hän siis ainoastaan naisen muotojen sirouteen; -mutta sitten miellytti häntä nuoren tytön vieno, henkinen sulo, -yksinkertaisuus ja hyvyys, olletikin kun neitonen oli sielultansa yhtä -tuores kuin hänen poskensa ja huulensa olivat raikkaat. Tultuansa -esitetyksi perheelle huomasi hän miellyttävänsä tätä ja oli pian ihan -hullu rakkaudesta. Nähdessänsä Bertta Lannis'in tulevan kaukana pitkää, -keltaista rantahietikkoa värisi hän ihan hiusmartoon saakka. Tämän -vierellä kävi hän mykäksi eikä voinut saada sanaa suustansa eikä -ajatella mitään, sillä sydämessä tuntui kiehuvan, korvissa suhisevan ja -mielen valtasi kumma pelko. Oliko tämä sitten rakkautta, tämä?</p> - -<p>Hän ei tiennyt sitä eikä ymmärtänyt sitä, mutta pysyi kaikissa -tapauksissa varmana päätöksessänsä tehdä tämä lapsi vaimoksensa. -Vanhemmat empivät kauvan aikaa, sillä nuoren miehen maine oli heistä -arveluttava. Hänellä kerrottiin näet olevan rakastajattaren, vanhan ja -lujan suhteen, jollaiset kestävät yhäti, vaikka asialliset luulevatkin +kylpemästä tulevia naisia, säpsähti hän nähdessänsä pienen, sievän ja +erittäin siron jalan. Ja kun hän sitten kohotti silmänsä ylemmäs, +viehätti häntä koko henkilö. Tosin ei hän tästä saanut nähdä muuta kuin +jalat ja huolella kiinnitetyn, valkoisen flanellilakanan sisästä esille +pistävän pään. Mutta hän näytti aistilliselta ja elämänhaluiselta. +Alussa viehtyi hän siis ainoastaan naisen muotojen sirouteen; +mutta sitten miellytti häntä nuoren tytön vieno, henkinen sulo, +yksinkertaisuus ja hyvyys, olletikin kun neitonen oli sielultansa yhtä +tuores kuin hänen poskensa ja huulensa olivat raikkaat. Tultuansa +esitetyksi perheelle huomasi hän miellyttävänsä tätä ja oli pian ihan +hullu rakkaudesta. Nähdessänsä Bertta Lannis'in tulevan kaukana pitkää, +keltaista rantahietikkoa värisi hän ihan hiusmartoon saakka. Tämän +vierellä kävi hän mykäksi eikä voinut saada sanaa suustansa eikä +ajatella mitään, sillä sydämessä tuntui kiehuvan, korvissa suhisevan ja +mielen valtasi kumma pelko. Oliko tämä sitten rakkautta, tämä?</p> + +<p>Hän ei tiennyt sitä eikä ymmärtänyt sitä, mutta pysyi kaikissa +tapauksissa varmana päätöksessänsä tehdä tämä lapsi vaimoksensa. +Vanhemmat empivät kauvan aikaa, sillä nuoren miehen maine oli heistä +arveluttava. Hänellä kerrottiin näet olevan rakastajattaren, vanhan ja +lujan suhteen, jollaiset kestävät yhäti, vaikka asialliset luulevatkin jo katkaisseensa kaikki siteet.</p> -<p>Sitä paitse rakasti hän lyhempien tai pitempien aikojen kuluessa -kaikkia naisia, jotka vain sattuivat niin lähelle, että hän huulillansa +<p>Sitä paitse rakasti hän lyhempien tai pitempien aikojen kuluessa +kaikkia naisia, jotka vain sattuivat niin lähelle, että hän huulillansa heihin ylettyi.</p> -<p>Nyt valmistihe hän avioliittoon suostumatta tapaamaan ainoatakaan -kertaa sitä naista, jonka kanssa hän oli kauvan aikaa elänyt. Eräs -ystävä järjesti entisen rakastajattaren eläkkeen ja turvasi hänen -toimeentulonsa. Jacques maksoi, mutta ei tahtonut kuulla hänestä -puhuttavankaan ja vaati, että hänen nimensäkin jäisi tuntemattomaksi. -Tyttö kirjoitti hänelle kirjeitä, mutta Jacques ei niitä avannut. Joka -viikko saapui niitä ja kaikissa tunsi hän hyljätyn rakastajattarensa -kömpelön käsialan. Viikko viikolta kasvoi hänessä suuttumus tätä naista -kohtaan ja hän repi kirjeet heti paikalla koteloa avaamatta ja -riviäkään lukematta, koska hän hyvin kyllä tiesi ennakolta niiden -sisältävän moitteita ja valituksia.</p> - -<p>Kun vanhemmat eivät tahtoneet uskoa hänen kestävyyteensä, jatkoivat he -koetusaikaa koko talven ja hyväksyivät hänen kosintansa vasta keväällä.</p> - -<p>Häät vietettiin Pariisissa toukokuun ensi päivinä.</p> - -<p>Jo aikoja ennen olivat he päättäneet etteivät tekisikään tavanmukaista -häämatkaa. Pienten tanssijaisten jälkeen, joihin molempain nuoret -sukulaiset kutsuttaisiin, mutta jotka eivät saisi jatkua yli klo 11:n, -ettei tämän pitkän juhlapäivän rasitus kävisi liian väsyttäväksi, piti -nuorten aviopuolisojen viettää ensimäinen yhteisyönsä vanhempain luona. -Seuraavana aamuna oli heidän aikeensa kahden kesken matkustaa meren -rannalle, missä he olivat tutustuneet ja rakastuneet ja joka sen vuoksi -oli käynyt heille rakkaaksi. Ilta oli jo kulunut ja nuoriso tanssi -suuressa salissa. Nuori aviopari oli vetäytynyt pieneen, japanilaiseen -budoariin, jonka kalusto oli välkkyvällä silkillä päällystetty ja joka -tänä iltana oli vain heikosti valaistu; vieno valo tuli suuresta -värilyhdystä, joka riippui katossa kuin jättiläismuna. Ra'ollaan +<p>Nyt valmistihe hän avioliittoon suostumatta tapaamaan ainoatakaan +kertaa sitä naista, jonka kanssa hän oli kauvan aikaa elänyt. Eräs +ystävä järjesti entisen rakastajattaren eläkkeen ja turvasi hänen +toimeentulonsa. Jacques maksoi, mutta ei tahtonut kuulla hänestä +puhuttavankaan ja vaati, että hänen nimensäkin jäisi tuntemattomaksi. +Tyttö kirjoitti hänelle kirjeitä, mutta Jacques ei niitä avannut. Joka +viikko saapui niitä ja kaikissa tunsi hän hyljätyn rakastajattarensa +kömpelön käsialan. Viikko viikolta kasvoi hänessä suuttumus tätä naista +kohtaan ja hän repi kirjeet heti paikalla koteloa avaamatta ja +riviäkään lukematta, koska hän hyvin kyllä tiesi ennakolta niiden +sisältävän moitteita ja valituksia.</p> + +<p>Kun vanhemmat eivät tahtoneet uskoa hänen kestävyyteensä, jatkoivat he +koetusaikaa koko talven ja hyväksyivät hänen kosintansa vasta keväällä.</p> + +<p>Häät vietettiin Pariisissa toukokuun ensi päivinä.</p> + +<p>Jo aikoja ennen olivat he päättäneet etteivät tekisikään tavanmukaista +häämatkaa. Pienten tanssijaisten jälkeen, joihin molempain nuoret +sukulaiset kutsuttaisiin, mutta jotka eivät saisi jatkua yli klo 11:n, +ettei tämän pitkän juhlapäivän rasitus kävisi liian väsyttäväksi, piti +nuorten aviopuolisojen viettää ensimäinen yhteisyönsä vanhempain luona. +Seuraavana aamuna oli heidän aikeensa kahden kesken matkustaa meren +rannalle, missä he olivat tutustuneet ja rakastuneet ja joka sen vuoksi +oli käynyt heille rakkaaksi. Ilta oli jo kulunut ja nuoriso tanssi +suuressa salissa. Nuori aviopari oli vetäytynyt pieneen, japanilaiseen +budoariin, jonka kalusto oli välkkyvällä silkillä päällystetty ja joka +tänä iltana oli vain heikosti valaistu; vieno valo tuli suuresta +värilyhdystä, joka riippui katossa kuin jättiläismuna. Ra'ollaan olevasta akkunasta tuli toisinaan vilpoisia tuulahduksia ja kasvoja -hyväileviä hengähdyksiä, sillä ilta oli vilpas ja tyyni ja ilma kevään -tuoksuja täynnä.</p> +hyväileviä hengähdyksiä, sillä ilta oli vilpas ja tyyni ja ilma kevään +tuoksuja täynnä.</p> -<p>He eivät puhuneet mitään, pitivät vain toisiansa kädestä puristaen sitä +<p>He eivät puhuneet mitään, pitivät vain toisiansa kädestä puristaen sitä joskus lujasti. Nuori nainen oli hieman hajamielinen ja liikutettu -tästä suuresta käänteestä hänen elämässänsä, mutta hän hymyili -tunteittensa vallassa, ollen milloin itkemäisillänsä, milloin taas -menehtymäisillänsä ilosta; hänestä tuntui kuin koko maailma olisi -muuttunut sen johdosta, mitä hänelle tapahtui, hän tunsi itsensä -levottomaksi, tietämättä syytä siihen, ja koko hänen ruumiinsa ja -sielunsa valtasi selittämätön ja suloinen raukeus.</p> - -<p>Jacques katseli häntä itsepäisesti hymyillen yhtämittaa. Hän aikoi -puhua, vaan ei löytänyt sanoja ja pysyi siksi vaiti koettaen -kädenpuristuksissa osoittaa rakkautensa tulta. Silloin tällöin kuiskasi -hän: "Bertta!" ja joka kerta loi tämä silmänsä häneen hellän suloisella +tästä suuresta käänteestä hänen elämässänsä, mutta hän hymyili +tunteittensa vallassa, ollen milloin itkemäisillänsä, milloin taas +menehtymäisillänsä ilosta; hänestä tuntui kuin koko maailma olisi +muuttunut sen johdosta, mitä hänelle tapahtui, hän tunsi itsensä +levottomaksi, tietämättä syytä siihen, ja koko hänen ruumiinsa ja +sielunsa valtasi selittämätön ja suloinen raukeus.</p> + +<p>Jacques katseli häntä itsepäisesti hymyillen yhtämittaa. Hän aikoi +puhua, vaan ei löytänyt sanoja ja pysyi siksi vaiti koettaen +kädenpuristuksissa osoittaa rakkautensa tulta. Silloin tällöin kuiskasi +hän: "Bertta!" ja joka kerta loi tämä silmänsä häneen hellän suloisella katseella. Hetkisen katsoivat he toisiansa silmiin, kunnes tunteen -syttäminä ja tenhomina taas vaipuivat entisiin asemiinsa.</p> +syttäminä ja tenhomina taas vaipuivat entisiin asemiinsa.</p> -<p>Mutta mitään toisillensa ilmaistavaa ajatusta eivät he keksineet. -Heidän annettiin olla kahden kesken; ainoastaan joskus ilmestyi joku +<p>Mutta mitään toisillensa ilmaistavaa ajatusta eivät he keksineet. +Heidän annettiin olla kahden kesken; ainoastaan joskus ilmestyi joku tanssipari ohimennen budoarin ovelle ja heitti heihin salaisen -silmäyksen ikäänkuin olisivat he tahtoneet olla jonkun salaperäisyyden +silmäyksen ikäänkuin olisivat he tahtoneet olla jonkun salaperäisyyden hienotunteisia ja luotettavia todistajia.</p> -<p>Sivuovi avautui, palvelijatar tuli sisään kantaen tarjottimella -kiireellistä kirjettä, jonka postiljooni juuri oli tuonut. Epämääräisen -ja pikaisen pelon, äkkionnettomuuden salaperäisen pelon valtaamana -tempasi Jacques kirjeen käteensä.</p> - -<p>Kauvan katseli hän kirjekuorta tuntematta ensinkään käsialaa ja -uskaltamatta sitä avata; päinvastoin toivoi hän kuin hullu, ettei hänen -tarvitsisi lukea sitä nyt eikä olla siitä tietävinään, vaan pistäisi -hän sen taskuun sanoen: "huomiseksi tämä, sillä huomenna olen minä -kaukana eikä tämä voi minua liikuttaa." Mutta kotelon nurkassa oleva, -suurilla alleviivatuilla kirjaimilla kyhätty kirjoitus: <i>sangen -kiireellinen</i> pelotti ja pidätti häntä siitä.</p> - -<p>— Kai sinä sallit, rakas ystäväni? kysyi hän Berttaan kääntyen, -repäisi auki liimatun paperiliuskan ja luki. Lukiessansa kalpeni hän -hirmuisesti, silmäsi kirjeen nopeasti läpi ja näytti hitaasti +<p>Sivuovi avautui, palvelijatar tuli sisään kantaen tarjottimella +kiireellistä kirjettä, jonka postiljooni juuri oli tuonut. Epämääräisen +ja pikaisen pelon, äkkionnettomuuden salaperäisen pelon valtaamana +tempasi Jacques kirjeen käteensä.</p> + +<p>Kauvan katseli hän kirjekuorta tuntematta ensinkään käsialaa ja +uskaltamatta sitä avata; päinvastoin toivoi hän kuin hullu, ettei hänen +tarvitsisi lukea sitä nyt eikä olla siitä tietävinään, vaan pistäisi +hän sen taskuun sanoen: "huomiseksi tämä, sillä huomenna olen minä +kaukana eikä tämä voi minua liikuttaa." Mutta kotelon nurkassa oleva, +suurilla alleviivatuilla kirjaimilla kyhätty kirjoitus: <i>sangen +kiireellinen</i> pelotti ja pidätti häntä siitä.</p> + +<p>— Kai sinä sallit, rakas ystäväni? kysyi hän Berttaan kääntyen, +repäisi auki liimatun paperiliuskan ja luki. Lukiessansa kalpeni hän +hirmuisesti, silmäsi kirjeen nopeasti läpi ja näytti hitaasti tavailevan jotakin.</p> -<p>Kun hän taas kohotti päänsä ylös, olivat hänen kasvonsa aivan -hämmennyksissä.</p> +<p>Kun hän taas kohotti päänsä ylös, olivat hänen kasvonsa aivan +hämmennyksissä.</p> -<p>— Rakkahin pikku Berttani, sopersi hän, tämä on ... tämä on -parhaimmalta ystävältäni, jolle on tapahtunut suuri, sangen suuri -onnettomuus. Hän tarvitsee minua hetipaikalla ... niin, aivan tällä -hetkellä; ... kysymys on elämästä ja kuolemasta. Sallit kai minun -poistua pariksi kymmeneksi minuutiksi? Minä palaan tuossa tuokiossa +<p>— Rakkahin pikku Berttani, sopersi hän, tämä on ... tämä on +parhaimmalta ystävältäni, jolle on tapahtunut suuri, sangen suuri +onnettomuus. Hän tarvitsee minua hetipaikalla ... niin, aivan tällä +hetkellä; ... kysymys on elämästä ja kuolemasta. Sallit kai minun +poistua pariksi kymmeneksi minuutiksi? Minä palaan tuossa tuokiossa takaisin.</p> -<p>Vavisten ja peljästyen sopersi Bertta:</p> +<p>Vavisten ja peljästyen sopersi Bertta:</p> -<p>— Poistuako, ystäväni?</p> +<p>— Poistuako, ystäväni?</p> -<p>Muuta ei hän uskaltanut udella eikä miestä kysymyksillä vaivata, kun -hän ei vielä ollut hänen vaimonsakaan.</p> +<p>Muuta ei hän uskaltanut udella eikä miestä kysymyksillä vaivata, kun +hän ei vielä ollut hänen vaimonsakaan.</p> -<p>Jacques riensi pois. Bertta jäi yksin kuullen läheisessä salongissa yhä +<p>Jacques riensi pois. Bertta jäi yksin kuullen läheisessä salongissa yhä tanssittavan.</p> -<p>Jacques oli tempaissut hatun, joka sattui hänelle käteen, heittänyt -läheisimmän päällystakin yllensä ja laskeunut juosten alas rappusia. -Ennenkuin hän tuli ulos kadulle pysähtyi hän vielä pylvästön +<p>Jacques oli tempaissut hatun, joka sattui hänelle käteen, heittänyt +läheisimmän päällystakin yllensä ja laskeunut juosten alas rappusia. +Ennenkuin hän tuli ulos kadulle pysähtyi hän vielä pylvästön kaasuliekin alle ja luki kirjeen uudelleen.</p> -<p>Kirje kuului näin:</p> +<p>Kirje kuului näin:</p> <blockquote> <p>Arvoisa herra!</p> -<p>Eräs tyttö, nimeltä Rovet, joka näyttää olevan teidän entinen -rakastajattarenne, on juuri synnyttänyt lapsen, jonka isäksi hän -väittää teidät. Äiti on kuolemaisillaan ja rukoilee saada tavata -teitä. Minä rohkenen sen vuoksi kirjoittaa teille asiasta ja pyytää -voitteko myöntää tämän viimeisen yhtymyksen naiselle, joka näyttää -olevan kovin onneton ja ansaitsevan sääliä.</p> +<p>Eräs tyttö, nimeltä Rovet, joka näyttää olevan teidän entinen +rakastajattarenne, on juuri synnyttänyt lapsen, jonka isäksi hän +väittää teidät. Äiti on kuolemaisillaan ja rukoilee saada tavata +teitä. Minä rohkenen sen vuoksi kirjoittaa teille asiasta ja pyytää +voitteko myöntää tämän viimeisen yhtymyksen naiselle, joka näyttää +olevan kovin onneton ja ansaitsevan sääliä.</p> <p class="sig">Palvelijanne<br /> Tri Bonnard.</p> </blockquote> -<p>Kun Jacques astui sairaan huoneeseen, kamppaili tämä jo kuoleman -kanssa. Alussa ei nainen tuntenut häntä. Lääkäri ja kaksi hoitajatarta -huolestivat häntä, permanto oli täynnä jäällä täytettyjä astioita ja +<p>Kun Jacques astui sairaan huoneeseen, kamppaili tämä jo kuoleman +kanssa. Alussa ei nainen tuntenut häntä. Lääkäri ja kaksi hoitajatarta +huolestivat häntä, permanto oli täynnä jäällä täytettyjä astioita ja tahrittuja liinavaatteita.</p> -<p>Pirskoitettu vesi tulvehti lattialla; pari kynttilää paloi pöydällä, -sängyn takana olevassa pienessä pajukorissa lepäsi kirkuva pienokainen. -Joka kerran kun tämä parkasi, koetti kärsivä, jäisten siteidensä -sisässä värisevä äiti liikahtaa.</p> +<p>Pirskoitettu vesi tulvehti lattialla; pari kynttilää paloi pöydällä, +sängyn takana olevassa pienessä pajukorissa lepäsi kirkuva pienokainen. +Joka kerran kun tämä parkasi, koetti kärsivä, jäisten siteidensä +sisässä värisevä äiti liikahtaa.</p> -<p>Hän vuosi verta, kuolettavasti haavoitettuna vuosi hän verta, sillä -tämä synnytys oli ollut hänelle kuolemaksi. Koko elämänsä vuodatti hän -verensä kanssa ja jäähaute sekä huolenpidosta huolimatta jatkui -ehkäisemätön vuoto kiirehtien hänen viimeistä tuntiansa.</p> +<p>Hän vuosi verta, kuolettavasti haavoitettuna vuosi hän verta, sillä +tämä synnytys oli ollut hänelle kuolemaksi. Koko elämänsä vuodatti hän +verensä kanssa ja jäähaute sekä huolenpidosta huolimatta jatkui +ehkäisemätön vuoto kiirehtien hänen viimeistä tuntiansa.</p> -<p>Nyt tunsi hän Jacques'in ja aikoi kohottaa kätensä, vaan ei voinutkaan; -niin heikoiksi olivat ne käyneet, Mutta hänen sinertäville poskillensa +<p>Nyt tunsi hän Jacques'in ja aikoi kohottaa kätensä, vaan ei voinutkaan; +niin heikoiksi olivat ne käyneet, Mutta hänen sinertäville poskillensa alkoivat kyyneleet vuotaa.</p> -<p>Jacques heittäysi polvilleen hänen eteensä, tarttui hänen toiseen -käteensä ja suuteli sitä intohimoisesti. Vähitellen kumartui hän sitten -aivan lähelle kuolevaista, aivan lähelle noita laihoja kasvoja, jotka -värähtivät hänen kosketuksestansa. Toinen hoitajattarista seisoi -kynttilä kädessä valaisten heitä ja syrjään vetäytynyt lääkäri katseli -kohtausta kamarin perältä.</p> +<p>Jacques heittäysi polvilleen hänen eteensä, tarttui hänen toiseen +käteensä ja suuteli sitä intohimoisesti. Vähitellen kumartui hän sitten +aivan lähelle kuolevaista, aivan lähelle noita laihoja kasvoja, jotka +värähtivät hänen kosketuksestansa. Toinen hoitajattarista seisoi +kynttilä kädessä valaisten heitä ja syrjään vetäytynyt lääkäri katseli +kohtausta kamarin perältä.</p> -<p>Nainen kuiskasi kaukaisella ja huohottavalla äänellä:</p> +<p>Nainen kuiskasi kaukaisella ja huohottavalla äänellä:</p> -<p>— Minä kuolen kohta, rakkaani; lupaa siis jäädä tänne loppuuni saakka. -Oi, elä jätä minua nyt, elä jätä minua viimeisellä hetkelläni.</p> +<p>— Minä kuolen kohta, rakkaani; lupaa siis jäädä tänne loppuuni saakka. +Oi, elä jätä minua nyt, elä jätä minua viimeisellä hetkelläni.</p> -<p>Itkien suuteli Jacques häntä otsalle ja kiharoille sopertaen:</p> +<p>Itkien suuteli Jacques häntä otsalle ja kiharoille sopertaen:</p> -<p>— Ole huoletta, minä jään tänne.</p> +<p>— Ole huoletta, minä jään tänne.</p> -<p>Kesti muutamia minuutteja ennenkuin kuolevainen voi mitään puhua, niin -oli hän heikontunut ja rasittunut. Sitten jatkoi hän:</p> +<p>Kesti muutamia minuutteja ennenkuin kuolevainen voi mitään puhua, niin +oli hän heikontunut ja rasittunut. Sitten jatkoi hän:</p> -<p>— Pienokaisen isä olet sinä. Jumalan edessä vannon minä sen, sieluni -autuuden nimessä minä sen vannon tällä kuolemani hetkellä. Minä en ole -rakastanut muita kuin sinua... Lupaa siis minulle, ett'et sitä -hylkää...</p> +<p>— Pienokaisen isä olet sinä. Jumalan edessä vannon minä sen, sieluni +autuuden nimessä minä sen vannon tällä kuolemani hetkellä. Minä en ole +rakastanut muita kuin sinua... Lupaa siis minulle, ett'et sitä +hylkää...</p> -<p>Jacques yritti vielä kerran sulkea syliinsä tuon raihnaisen ja verestä +<p>Jacques yritti vielä kerran sulkea syliinsä tuon raihnaisen ja verestä tyhjentyneen olennon. Omantunnon tuskien ja huolten valtaamana sopersi -hän:</p> +hän:</p> -<p>— Minäkin vannon sinulle, että kasvatan hänet ja rakastan häntä -lapsenani. Hänestä en ai'o luopua.</p> +<p>— Minäkin vannon sinulle, että kasvatan hänet ja rakastan häntä +lapsenani. Hänestä en ai'o luopua.</p> -<p>Kuolevainen yritti silloin suudella häntä. Jaksamatta kohottaa raukeaa -päätänsä tarjosi hän vaalenneet huulensa suudeltaviksi. Jacques lähensi -omansa poimiaksensa tämän surkuteltavan ja rukoilevan hyväilyn.</p> +<p>Kuolevainen yritti silloin suudella häntä. Jaksamatta kohottaa raukeaa +päätänsä tarjosi hän vaalenneet huulensa suudeltaviksi. Jacques lähensi +omansa poimiaksensa tämän surkuteltavan ja rukoilevan hyväilyn.</p> -<p>Hiukan tyyntyneenä kuiskasi tyttö:</p> +<p>Hiukan tyyntyneenä kuiskasi tyttö:</p> -<p>— Tuo se tänne, että saan nähdä rakastatko sinä sitä.</p> +<p>— Tuo se tänne, että saan nähdä rakastatko sinä sitä.</p> -<p>Jacques meni noutamaan lasta. Hän laski sen hellästi heidän välillensä -vuoteelle; pienokainen lakkasi itkemästä.</p> +<p>Jacques meni noutamaan lasta. Hän laski sen hellästi heidän välillensä +vuoteelle; pienokainen lakkasi itkemästä.</p> -<p>— Ole hiljaa, lapseni, sanoi äiti. Eikä lapsonen sen koommin ääntä -päästänyt.</p> +<p>— Ole hiljaa, lapseni, sanoi äiti. Eikä lapsonen sen koommin ääntä +päästänyt.</p> -<p>Jacques jäi siihen pitäen omassaan kuolevaisen tulista kättä, jota -kuolon ahdistuksen väristykset puistattivat, pitäen sitä samalla tapaa -kuin hän äsken oli pitänyt toista rakkauden väristysten puristamaa -kättä. Silloin tällöin katseli hän kelloa salasilmäyksellä seuraten -viisaria, joka jo näytti puoliyötä, sitten yhtä ja vihdoin kahta.</p> +<p>Jacques jäi siihen pitäen omassaan kuolevaisen tulista kättä, jota +kuolon ahdistuksen väristykset puistattivat, pitäen sitä samalla tapaa +kuin hän äsken oli pitänyt toista rakkauden väristysten puristamaa +kättä. Silloin tällöin katseli hän kelloa salasilmäyksellä seuraten +viisaria, joka jo näytti puoliyötä, sitten yhtä ja vihdoin kahta.</p> -<p>Tohtori oli vetäytynyt syrjään; molemmat hoitajattaret kuljeksivat -jonkun aikaa kevein askelin ympäri huonetta, mutta nukkuivat nyt jo -tuoleillansa. Lapsi nukkui niinikään ja äiti näytti myöskin lepäävän -silmät ummessa.</p> +<p>Tohtori oli vetäytynyt syrjään; molemmat hoitajattaret kuljeksivat +jonkun aikaa kevein askelin ympäri huonetta, mutta nukkuivat nyt jo +tuoleillansa. Lapsi nukkui niinikään ja äiti näytti myöskin lepäävän +silmät ummessa.</p> -<p>Kun päivän heikot säteet alkoivat tunkeutua ristiakuttimien lävitse -liikautti äiti äkkiä käsivarttansa niin rajusti ja lujasti, että lapsi -oli putoamaisillansa lattialle. Jonkunlainen korina kuului hänen -kurkussansa; sitten jäi hän liikkumattomana ja kuolleena makaamaan -seljällensä.</p> +<p>Kun päivän heikot säteet alkoivat tunkeutua ristiakuttimien lävitse +liikautti äiti äkkiä käsivarttansa niin rajusti ja lujasti, että lapsi +oli putoamaisillansa lattialle. Jonkunlainen korina kuului hänen +kurkussansa; sitten jäi hän liikkumattomana ja kuolleena makaamaan +seljällensä.</p> -<p>Hoitajattaret olivat havahtuneet, kiirehtivät luo ja selittivät:</p> +<p>Hoitajattaret olivat havahtuneet, kiirehtivät luo ja selittivät:</p> <p>— Nyt se on lopussa.</p> -<p>Viimeisen kerran katsoi hän tätä naista, jota hän oli rakastanut, ja -vilkaisi sitten kelloon, se näytti jo neljää. Lapsi sylissä pakeni -Jacques pois ainoastaan juhlapuvussa, sillä hän oli unhottanut pukea -ylleen päällystakkinsa.</p> +<p>Viimeisen kerran katsoi hän tätä naista, jota hän oli rakastanut, ja +vilkaisi sitten kelloon, se näytti jo neljää. Lapsi sylissä pakeni +Jacques pois ainoastaan juhlapuvussa, sillä hän oli unhottanut pukea +ylleen päällystakkinsa.</p> -<p>Yksin jäätyänsä oli hänen nuori vaimonsa odottanut häntä alussa sangen -rauhallisesti pienessä japanilaisessa budoarissa. Mutta kun häntä ei -alkanut kuulua palaavaksi, palasi tämä salonkiin näennäisesti -välinpitämättömänä ja rauhallisena, vaikka sisällisesti tavattoman +<p>Yksin jäätyänsä oli hänen nuori vaimonsa odottanut häntä alussa sangen +rauhallisesti pienessä japanilaisessa budoarissa. Mutta kun häntä ei +alkanut kuulua palaavaksi, palasi tämä salonkiin näennäisesti +välinpitämättömänä ja rauhallisena, vaikka sisällisesti tavattoman levottomana.</p> -<p>Nähdessänsä hänet yksinänsä oli äiti kysynyt:</p> +<p>Nähdessänsä hänet yksinänsä oli äiti kysynyt:</p> -<p>— Missä puolisosi on?</p> +<p>— Missä puolisosi on?</p> -<p>Tähän oli Bertta vastannut:</p> +<p>Tähän oli Bertta vastannut:</p> -<p>— Huoneessansa, mutta kyllä hän pian palaa.</p> +<p>— Huoneessansa, mutta kyllä hän pian palaa.</p> -<p>Kun kaikki vieraat tunnin kuluttua kysyivät nuorta aviomiestä, kertoi -hän kirjeestä, Jacques'in hämmästyneestä ulkomuodosta ja hänen -pelvostansa, että joku onnettomuus uhkasi.</p> +<p>Kun kaikki vieraat tunnin kuluttua kysyivät nuorta aviomiestä, kertoi +hän kirjeestä, Jacques'in hämmästyneestä ulkomuodosta ja hänen +pelvostansa, että joku onnettomuus uhkasi.</p> -<p>Vielä varrottiin häntä palaavaksi. Mutta sitten poistuivat vieraat ja -jäljelle jäivät ainoastaan lähimmät omaiset. Puoliyön aikana käytiin -levolle, nuori aviovaimo itkevänä ja nyyhkyttäen. Hänen äitinsä ja -kaksi tätiä istuivat äänettöminä ja lohduttomina hänen vuoteensa -ympärillä kuullen hänen yhäti itkevän. Isä oli mennyt poliisikonttoriin -kysymään, tiedettiinkö siellä mitään asiasta.</p> +<p>Vielä varrottiin häntä palaavaksi. Mutta sitten poistuivat vieraat ja +jäljelle jäivät ainoastaan lähimmät omaiset. Puoliyön aikana käytiin +levolle, nuori aviovaimo itkevänä ja nyyhkyttäen. Hänen äitinsä ja +kaksi tätiä istuivat äänettöminä ja lohduttomina hänen vuoteensa +ympärillä kuullen hänen yhäti itkevän. Isä oli mennyt poliisikonttoriin +kysymään, tiedettiinkö siellä mitään asiasta.</p> -<p>Klo 5 aamulla kuului hiljaista ääntä rappukäytävästä. Ovi avautui ja -sulkeusi hiljaa. Sitten kuului äkkiä muuten hiljaisessa talossa pientä -ääntä, joka muistutti kissan naukumista.</p> +<p>Klo 5 aamulla kuului hiljaista ääntä rappukäytävästä. Ovi avautui ja +sulkeusi hiljaa. Sitten kuului äkkiä muuten hiljaisessa talossa pientä +ääntä, joka muistutti kissan naukumista.</p> -<p>Naiset hypähtivät kerralla seisoallensa ja äidistänsä ja tädeistänsä -huolimatta syöksi Bertta aamupuvussansa ensimäisenä ulos.</p> +<p>Naiset hypähtivät kerralla seisoallensa ja äidistänsä ja tädeistänsä +huolimatta syöksi Bertta aamupuvussansa ensimäisenä ulos.</p> -<p>Kylmästä sinertävänä ja hengästyneenä seisoi Jacques keskellä lattiaa -pitäen pienokaista käsivarsillansa.</p> +<p>Kylmästä sinertävänä ja hengästyneenä seisoi Jacques keskellä lattiaa +pitäen pienokaista käsivarsillansa.</p> -<p>Hämmästyneinä katsoivat häneen nuo neljä naista; pelonalaisena ja -ahdistunein sydämin juoksi Bertta hänen luoksensa:</p> +<p>Hämmästyneinä katsoivat häneen nuo neljä naista; pelonalaisena ja +ahdistunein sydämin juoksi Bertta hänen luoksensa:</p> -<p>— Mitä nyt? Mitä tämä merkitsee, sano!</p> +<p>— Mitä nyt? Mitä tämä merkitsee, sano!</p> -<p>Hän näytti vallan mielipuolelta vastatessaan änkyttäen:</p> +<p>Hän näytti vallan mielipuolelta vastatessaan änkyttäen:</p> -<p>— Se merkitsee, että ... että ... minulla on lapsi, jonka äiti on +<p>— Se merkitsee, että ... että ... minulla on lapsi, jonka äiti on juuri kuollut...</p> -<p>Samassa antoi hän parkuvan pienokaisen Bertan tottumattomiin käsiin.</p> +<p>Samassa antoi hän parkuvan pienokaisen Bertan tottumattomiin käsiin.</p> -<p>Sanaakaan virkkamatta otti tämä lapsen syliinsä, suuteli sitä ja painoi -sitä rintaansa vastaan. Sen jälkeen loi hän kyyneleiset silmänsä +<p>Sanaakaan virkkamatta otti tämä lapsen syliinsä, suuteli sitä ja painoi +sitä rintaansa vastaan. Sen jälkeen loi hän kyyneleiset silmänsä puolisoonsa sanoen:</p> -<p>— Sanoitko, että tämän äiti on kuollut?</p> +<p>— Sanoitko, että tämän äiti on kuollut?</p> <p>Jacques vastasi:</p> -<p>— Äsken juuri ... minun syliini hän kuoli... Minä tein eron hänestä -viime kesänä .. tästä en minä tiennyt mitään. Lääkäri kutsui minut -hänen luoksensa...</p> +<p>— Äsken juuri ... minun syliini hän kuoli... Minä tein eron hänestä +viime kesänä .. tästä en minä tiennyt mitään. Lääkäri kutsui minut +hänen luoksensa...</p> -<p>— Mutta tämän pienokaisen me kasvatamme yhdessä, kuiskasi Bertta.</p> +<p>— Mutta tämän pienokaisen me kasvatamme yhdessä, kuiskasi Bertta.</p> @@ -2065,293 +2027,293 @@ hänen luoksensa...</p> <h2>ANTEEKSIANTO.</h2> -<p>Hän oli kasvanut perheessä, joka eli erillänsä sulkeutuneena ja näytti -aina pysyttelevän loitolla kaikesta touhusta. Valtiollisista -tapahtumista tällaiset perheet eivät siis paljoa tiedä, vaikkakin -niistä ruokapöydässä keskustellaan; mutta kaikki hallitus-muutokset -y.m. tapahtuvat niin kaukana, niin kaukana, että niistä puhutaan kuin +<p>Hän oli kasvanut perheessä, joka eli erillänsä sulkeutuneena ja näytti +aina pysyttelevän loitolla kaikesta touhusta. Valtiollisista +tapahtumista tällaiset perheet eivät siis paljoa tiedä, vaikkakin +niistä ruokapöydässä keskustellaan; mutta kaikki hallitus-muutokset +y.m. tapahtuvat niin kaukana, niin kaukana, että niistä puhutaan kuin historiallisista tapauksista, kuin Ludvig XVI:n kuolemasta tahi Napoleonin maihin astumisesta.</p> <p>Tavat muuttuvat, muodit seuraavat toisiansa. Mutta rauhallisessa -perheessä, jossa aina noudatetaan samoja juurtuneita tapoja, tuota -tuskin huomaatkaan. Ja jos ympäristössä tapahtuu joku epäilyttävän rivo -tapaus, kuolee häväistystarina jo tällaisen talon kynnykselle. Isä ja -äiti juttelivat eräänä iltana tuollaisista asioista puoli-ääneen, koska -seinilläkin voi olla kuuntelevat korvat.</p> - -<p>— Oletko kuullut siitä ikävästä tapauksesta Rivoil'in perheessä? kysyi -isä varovasti.</p> - -<p>— Niin, kuka olisi uskonut sellaista? vastasi äiti. Sehän on kauheaa.</p> - -<p>Lapset eivät tavallisesti epäile mitään ja kasvavat täysi-ikäisiksi -ikäänkuin side silmillä, aavistamatta elämän nureaa puolta ja -tietämättä, ett'eivät ihmiset puhu niinkuin ajattelevat, eivätkä -ajattele niinkuin he toimivat. Yhtävähän tietävät he, että maailman -kanssa täytyy elää sotakannalla taikka ainakin aseellista rauhantilaa; -eivätkä he myöskään aavista, että luonnonihminen pettyy alin-omaa, että -avosydämiselle ihmiselle tavallisesti ilveillään ja että hyvää juuri -pahoin pidellään.</p> - -<p>Toiset elävät kuolemaansa saakka tällaisessa hurskauden, laillisuuden -ja kunnian sokeudessa — ja pysyvät niin koskemattomina, ett'ei mikään -avaa heidän silmiänsä.</p> - -<p>Toiset taas, jotka maailmaa vieläkään oikein ymmärtämättä huomaavat -erehtyneensä, hoipertelevat epätoivoisina ja vimmoissansa eteenpäin -kuollen siinä uskossa, että he ovat joutuneet tavattoman kovan kohtalon +perheessä, jossa aina noudatetaan samoja juurtuneita tapoja, tuota +tuskin huomaatkaan. Ja jos ympäristössä tapahtuu joku epäilyttävän rivo +tapaus, kuolee häväistystarina jo tällaisen talon kynnykselle. Isä ja +äiti juttelivat eräänä iltana tuollaisista asioista puoli-ääneen, koska +seinilläkin voi olla kuuntelevat korvat.</p> + +<p>— Oletko kuullut siitä ikävästä tapauksesta Rivoil'in perheessä? kysyi +isä varovasti.</p> + +<p>— Niin, kuka olisi uskonut sellaista? vastasi äiti. Sehän on kauheaa.</p> + +<p>Lapset eivät tavallisesti epäile mitään ja kasvavat täysi-ikäisiksi +ikäänkuin side silmillä, aavistamatta elämän nureaa puolta ja +tietämättä, ett'eivät ihmiset puhu niinkuin ajattelevat, eivätkä +ajattele niinkuin he toimivat. Yhtävähän tietävät he, että maailman +kanssa täytyy elää sotakannalla taikka ainakin aseellista rauhantilaa; +eivätkä he myöskään aavista, että luonnonihminen pettyy alin-omaa, että +avosydämiselle ihmiselle tavallisesti ilveillään ja että hyvää juuri +pahoin pidellään.</p> + +<p>Toiset elävät kuolemaansa saakka tällaisessa hurskauden, laillisuuden +ja kunnian sokeudessa — ja pysyvät niin koskemattomina, ett'ei mikään +avaa heidän silmiänsä.</p> + +<p>Toiset taas, jotka maailmaa vieläkään oikein ymmärtämättä huomaavat +erehtyneensä, hoipertelevat epätoivoisina ja vimmoissansa eteenpäin +kuollen siinä uskossa, että he ovat joutuneet tavattoman kovan kohtalon leikkikaluiksi tai surullisten tapahtumain ja erityisesti rikoksellisten ihmisten uhreiksi.</p> -<p>Savignolin perhe naitti tyttärensä Bertan jo 18-vuotiaana. Hän solmi -avioliiton erään nuoren pariisilaisen pörssimiehen kanssa nimeltä -Georges Baron. Tämä oli kaunis poika, jutteli hyvin ja omasi kaikki -tarpeellisen ulkonaisen hurskauden hyveet; mutta sydämessänsä teki hän -hieman pilkkaa ajastansa jäljelle jääneistä appelan vanhuksista kutsuen -heitä nimellä: "rakkaat muinaismuistoni".</p> +<p>Savignolin perhe naitti tyttärensä Bertan jo 18-vuotiaana. Hän solmi +avioliiton erään nuoren pariisilaisen pörssimiehen kanssa nimeltä +Georges Baron. Tämä oli kaunis poika, jutteli hyvin ja omasi kaikki +tarpeellisen ulkonaisen hurskauden hyveet; mutta sydämessänsä teki hän +hieman pilkkaa ajastansa jäljelle jääneistä appelan vanhuksista kutsuen +heitä nimellä: "rakkaat muinaismuistoni".</p> -<p>Muuten oli hän hyvästä perheestä; nuori tyttö taas oli rikas -asettuessaan puolisonsa kanssa elämään Pariisissa.</p> +<p>Muuten oli hän hyvästä perheestä; nuori tyttö taas oli rikas +asettuessaan puolisonsa kanssa elämään Pariisissa.</p> -<p>Hän lisäsi siis puolestansa pääkaupungissa eläväin maaseutulaisten -lukua, joka muutenkaan ei enää ole vähäinen. Mutta suurkaupungin -elämästä, sen loisteliaasta seurapiiristä, huvituksista ja -puku-urheilusta pysyi hän yhtä tietämätönnä kuin muistakin elämän +<p>Hän lisäsi siis puolestansa pääkaupungissa eläväin maaseutulaisten +lukua, joka muutenkaan ei enää ole vähäinen. Mutta suurkaupungin +elämästä, sen loisteliaasta seurapiiristä, huvituksista ja +puku-urheilusta pysyi hän yhtä tietämätönnä kuin muistakin elämän petollisuuksista ja salaisuuksista.</p> -<p>Suljettuna kotipiiriinsä, tunsi hän pääkaupungista tuskin muuta kuin -oman katunsa ja jos hän joskus uskalsi toiseen kaupunginosaan, tuntui -hänestä kuin olisi hän tehnyt pitkän matkan johonkin etäiseen, +<p>Suljettuna kotipiiriinsä, tunsi hän pääkaupungista tuskin muuta kuin +oman katunsa ja jos hän joskus uskalsi toiseen kaupunginosaan, tuntui +hänestä kuin olisi hän tehnyt pitkän matkan johonkin etäiseen, tuntemattomaan ja outoon kaupunkiin.</p> -<p>— Tänään olen minä tehnyt matkan aina bulevardeille saakka, sanoi hän, -joskus tällaisen retken jälkeen.</p> +<p>— Tänään olen minä tehnyt matkan aina bulevardeille saakka, sanoi hän, +joskus tällaisen retken jälkeen.</p> -<p>Pari kolme kertaa vuodessa vei puoliso hänet teaatteriin. Nämä illat -olivat hänestä juhlahetkiä, joita hän ei unhottanut ja joista hän aina +<p>Pari kolme kertaa vuodessa vei puoliso hänet teaatteriin. Nämä illat +olivat hänestä juhlahetkiä, joita hän ei unhottanut ja joista hän aina uudelleen jutteli.</p> -<p>Joskus tapahtui, että hän vielä kolme kuukautta jälkeen tällaisen illan +<p>Joskus tapahtui, että hän vielä kolme kuukautta jälkeen tällaisen illan huudahti aterialle ruvettaessa:</p> -<p>— Muistat kai sinä sen kenraalia esittävän näyttelijän, joka matki +<p>— Muistat kai sinä sen kenraalia esittävän näyttelijän, joka matki kukon kiekumista?</p> -<p>Koko hänen tuttavapiirinsä supistui kahteen sukulaisperheeseen, jotka -hänelle edustivat ihmiskuntaa. Näitä nimitteli hän aina maalaisten -tavalla liittäen heidän nimiinsä päätteen -läiset, nim. Martinetiläiset -ja Micheliniläiset.</p> - -<p>Hänen puolisonsa taas eli kuin itse tahtoi tullen joskus kotiin -kaupungilta vasta aamun sarastaessa ja syyttäen silloin liikeasioita. -Varmana siitä, ettei mikään epäilyksen taimi päässyt versomaan tässä -vilpittömässä sielussa, ei hän näet katsonut tarvitsevansa mitenkään -kahlita itseänsä. Mutta eräänä aamuna sai hän nimettömän kirjeen.</p> - -<p>Hän ihan vimmastui, sillä hän oli liian vilpitön sielu ymmärtääksensä -panettelijain hävyttömyyksiä ja halveksiaksensa tällaista kirjettä, -vaikka kirjoittaja sanoikin toimivansa osanotosta hänen, Bertan, -avio-onneansa ja vihasta kaikkea vilppiä kohtaan sekä rakkaudesta -totuuteen. Kirjoittaja ilmoitti siinä, että hänen miehellänsä oli ollut -rakastajatar jo kaksi vuotta ja että tämä oli eräs nuori leski, rva -Rosset, jonka luona hänen puolisonsa vietti kaikki illat.</p> - -<p>Hän ei osannut teeskennellä, ei salata, ei viekastella eikä vakoilla. -Kun puoliso palasi kaupungilta aamiaiselle, viskasi hän itkien kirjeen -tämän eteen ja pakeni huoneeseensa.</p> - -<p>Näin jäi syytetylle aikaa harkita asiaa ja valmistaa vastausta, ennen -kuin hän meni naputtamaan vaimonsa ovelle. Se avattiinkin heti, mutta -Bertta ei uskaltanut katsoakaan mieheensä. Hymyillen istuutui tämä alas -ja otti Bertan syliinsä alkaen hellällä, hiukan ivallisella äänellä:</p> - -<p>— Rakkahin pikku vaimoni! Minulla on tosiaankin eräs ystävätär nimeltä -rva Rosset, jonka olen tuntenut jo 10 vuotta ja josta paljon pidän. -Voinpa lisätä tuntevani parikymmentä muutakin perhettä, joista en ole -sinulle koskaan puhunut, koska tiedän, ettet sinä rakasta suurta -seuraa, et juhlailtamia etkä uusia tuttavuuksia. Mutta tehdäkseni -kerralla lopun näistä hävyttömistä panetteluista, pyydän sinua -pukeutumaan aamiaisen jälkeen, niin voimme mennä vieraskäynnille tuon -nuoren naisen luo. Teistä tulee epäilemättä hyvät ystävykset.</p> +<p>Koko hänen tuttavapiirinsä supistui kahteen sukulaisperheeseen, jotka +hänelle edustivat ihmiskuntaa. Näitä nimitteli hän aina maalaisten +tavalla liittäen heidän nimiinsä päätteen -läiset, nim. Martinetiläiset +ja Micheliniläiset.</p> + +<p>Hänen puolisonsa taas eli kuin itse tahtoi tullen joskus kotiin +kaupungilta vasta aamun sarastaessa ja syyttäen silloin liikeasioita. +Varmana siitä, ettei mikään epäilyksen taimi päässyt versomaan tässä +vilpittömässä sielussa, ei hän näet katsonut tarvitsevansa mitenkään +kahlita itseänsä. Mutta eräänä aamuna sai hän nimettömän kirjeen.</p> + +<p>Hän ihan vimmastui, sillä hän oli liian vilpitön sielu ymmärtääksensä +panettelijain hävyttömyyksiä ja halveksiaksensa tällaista kirjettä, +vaikka kirjoittaja sanoikin toimivansa osanotosta hänen, Bertan, +avio-onneansa ja vihasta kaikkea vilppiä kohtaan sekä rakkaudesta +totuuteen. Kirjoittaja ilmoitti siinä, että hänen miehellänsä oli ollut +rakastajatar jo kaksi vuotta ja että tämä oli eräs nuori leski, rva +Rosset, jonka luona hänen puolisonsa vietti kaikki illat.</p> + +<p>Hän ei osannut teeskennellä, ei salata, ei viekastella eikä vakoilla. +Kun puoliso palasi kaupungilta aamiaiselle, viskasi hän itkien kirjeen +tämän eteen ja pakeni huoneeseensa.</p> + +<p>Näin jäi syytetylle aikaa harkita asiaa ja valmistaa vastausta, ennen +kuin hän meni naputtamaan vaimonsa ovelle. Se avattiinkin heti, mutta +Bertta ei uskaltanut katsoakaan mieheensä. Hymyillen istuutui tämä alas +ja otti Bertan syliinsä alkaen hellällä, hiukan ivallisella äänellä:</p> + +<p>— Rakkahin pikku vaimoni! Minulla on tosiaankin eräs ystävätär nimeltä +rva Rosset, jonka olen tuntenut jo 10 vuotta ja josta paljon pidän. +Voinpa lisätä tuntevani parikymmentä muutakin perhettä, joista en ole +sinulle koskaan puhunut, koska tiedän, ettet sinä rakasta suurta +seuraa, et juhlailtamia etkä uusia tuttavuuksia. Mutta tehdäkseni +kerralla lopun näistä hävyttömistä panetteluista, pyydän sinua +pukeutumaan aamiaisen jälkeen, niin voimme mennä vieraskäynnille tuon +nuoren naisen luo. Teistä tulee epäilemättä hyvät ystävykset.</p> <p>Bertta syleili innolla puolisoansa. Ja koska tuollainen naisellinen -uteliaisuus, kerran herättyänsä, ei niin hevillä ole tyydytetty, -suostui hän lähtemään tuntemattoman lesken luo, joka hänestä sittenkin -tuntui hieman epäiltävältä. Vaistomaisesti tunsi hän, että ken vaaran -tietää, hän on sen jo puoleksi välttänyt.</p> +uteliaisuus, kerran herättyänsä, ei niin hevillä ole tyydytetty, +suostui hän lähtemään tuntemattoman lesken luo, joka hänestä sittenkin +tuntui hieman epäiltävältä. Vaistomaisesti tunsi hän, että ken vaaran +tietää, hän on sen jo puoleksi välttänyt.</p> -<p>Georges saattoi hänet pieneen, sievään huoneistoon, joka sijaitsi erään -kauniin talon neljännessä kerroksessa ja muuten oli täynnä +<p>Georges saattoi hänet pieneen, sievään huoneistoon, joka sijaitsi erään +kauniin talon neljännessä kerroksessa ja muuten oli täynnä kirjallisuutta ja taideteoksia.</p> -<p>Viisi minuuttia kestäneen odotuksen jälkeen tässä tummilla tapeteilla, +<p>Viisi minuuttia kestäneen odotuksen jälkeen tässä tummilla tapeteilla, oviverhoilla ja sirosti laskeutuvilla akuttimilla sumennetussa -salongissa avautui ovi ja sisään astui tummanruskea, pienikasvuinen, -mutta hiukan lihava nuori nainen hymyilevänä ja vähän hämmästyksissänsä.</p> +salongissa avautui ovi ja sisään astui tummanruskea, pienikasvuinen, +mutta hiukan lihava nuori nainen hymyilevänä ja vähän hämmästyksissänsä.</p> -<p>Georges ehätti esittelemään.</p> +<p>Georges ehätti esittelemään.</p> <p>— Vaimoni ... rouva Julie Rosset.</p> -<p>Nuori leski huudahti hieman hämmästyksestä ja ilosta ja riensi avosylin -häntä vastaan. Hän ei ollut uskaltanut toivoakaan onnea saada tutustua -rva Baroniin, kun tiesi tämän välttävän seuraa; vaan hän oli niin -onnellinen, niin kovin onnellinen! Ja hän piti niin paljo Georgesista, -kuten hän vallan lyhyesti sisarellisella tuttavuudella Bertan miestä -nimitti, että hän jo kauvan oli tuntenut kovaa halua tutustua hänen -nuoreen vaimoonsa, josta hän tulisi paljo pitämään, vakuutti hän.</p> - -<p>Kuukauden kuluttua olivat nämä uudet ystävättäret jo ihan -erottamattomia. He tapasivat toisensa joka päivä, usein parikin kertaa -päivässä ja söivät aina päivällistä yhdessä, milloin toisen, milloin -toisen luona. Georges ei mennyt enää illoin ulos juuri koskaan eikä -syyttänyt liikeasioita, vaan jumaloi kotiliettänsä, kuten hän sanoi.</p> - -<p>Kun sitten eräs asuinhuoneisto sattui vapaaksi siinä talossa, jossa rva +<p>Nuori leski huudahti hieman hämmästyksestä ja ilosta ja riensi avosylin +häntä vastaan. Hän ei ollut uskaltanut toivoakaan onnea saada tutustua +rva Baroniin, kun tiesi tämän välttävän seuraa; vaan hän oli niin +onnellinen, niin kovin onnellinen! Ja hän piti niin paljo Georgesista, +kuten hän vallan lyhyesti sisarellisella tuttavuudella Bertan miestä +nimitti, että hän jo kauvan oli tuntenut kovaa halua tutustua hänen +nuoreen vaimoonsa, josta hän tulisi paljo pitämään, vakuutti hän.</p> + +<p>Kuukauden kuluttua olivat nämä uudet ystävättäret jo ihan +erottamattomia. He tapasivat toisensa joka päivä, usein parikin kertaa +päivässä ja söivät aina päivällistä yhdessä, milloin toisen, milloin +toisen luona. Georges ei mennyt enää illoin ulos juuri koskaan eikä +syyttänyt liikeasioita, vaan jumaloi kotiliettänsä, kuten hän sanoi.</p> + +<p>Kun sitten eräs asuinhuoneisto sattui vapaaksi siinä talossa, jossa rva Rosset asui, kiiruhti rva Baron ottamaan sen haltuunsa ollakseen -ystävätärtänsä lähempänä ja voidaksensa tavata tätä sitä paremmin.</p> +ystävätärtänsä lähempänä ja voidaksensa tavata tätä sitä paremmin.</p> -<p>Kaksi kokonaista vuotta kesti tämä täydellisesti hellä, pilvetön, -uskollinen ja suloinen sydänten ja sielujen ystävyys. Bertta ei voinut -enää puhua mitään sekoittamatta siihen Julieta, joka hänen mielestänsä -oli itse täydellisyys.</p> +<p>Kaksi kokonaista vuotta kesti tämä täydellisesti hellä, pilvetön, +uskollinen ja suloinen sydänten ja sielujen ystävyys. Bertta ei voinut +enää puhua mitään sekoittamatta siihen Julieta, joka hänen mielestänsä +oli itse täydellisyys.</p> -<p>Ja Bertta oli onnellinen, täydellisesti onnellinen, rauhallinen ja -lempeä.</p> +<p>Ja Bertta oli onnellinen, täydellisesti onnellinen, rauhallinen ja +lempeä.</p> -<p>Mutta sitten sairastui rva Rosset. Bertta oli erottamaton ystävätär. -Hän istui yötkin sairaan luona lohdutellen häntä; myöskin Georges oli +<p>Mutta sitten sairastui rva Rosset. Bertta oli erottamaton ystävätär. +Hän istui yötkin sairaan luona lohdutellen häntä; myöskin Georges oli sen johdosta sangen suruissansa.</p> -<p>Tullessansa eräänä aamuna sairaan luota pyysi lääkäri Georgesia ja -hänen vaimoansa erilleen, ilmoittaen että heidän ystävättärensä tila +<p>Tullessansa eräänä aamuna sairaan luota pyysi lääkäri Georgesia ja +hänen vaimoansa erilleen, ilmoittaen että heidän ystävättärensä tila oli kovin arveluttava.</p> -<p>Lääkärin mentyä istuivat nuoret masentuneina vastakkain; sitten -ratkesivat he äkkiä itkemään. Yön valvoivat he yhdessä rva Rossetin -sängyn vieressä ja alinomaa syleili Bertta hellästi sairasta, sillä -välin kuin Georges seisoen hänen sänkynsä jalkapuolessa katseli häntä -äänetönnä ihan vimmatulla hartaudella.</p> +<p>Lääkärin mentyä istuivat nuoret masentuneina vastakkain; sitten +ratkesivat he äkkiä itkemään. Yön valvoivat he yhdessä rva Rossetin +sängyn vieressä ja alinomaa syleili Bertta hellästi sairasta, sillä +välin kuin Georges seisoen hänen sänkynsä jalkapuolessa katseli häntä +äänetönnä ihan vimmatulla hartaudella.</p> -<p>Seuraavana aamuna oli sairas yhä huonompi.</p> +<p>Seuraavana aamuna oli sairas yhä huonompi.</p> -<p>Mutta illemmalla selitti hän taas voivansa paremmin ja pakotti -ystävänsä menemään kotiinsa päivälliselle.</p> +<p>Mutta illemmalla selitti hän taas voivansa paremmin ja pakotti +ystävänsä menemään kotiinsa päivälliselle.</p> -<p>Murheellisina istuivat nämä aamiaiselle voimatta syödä paljo mitään, -kun palvelustyttö toi Georgesille kirjeen. Tämä avasi sen, luki sen -läpi, kalpeni, hypähti ylös ja sanoi vaimollensa omituisen näköisenä:</p> +<p>Murheellisina istuivat nämä aamiaiselle voimatta syödä paljo mitään, +kun palvelustyttö toi Georgesille kirjeen. Tämä avasi sen, luki sen +läpi, kalpeni, hypähti ylös ja sanoi vaimollensa omituisen näköisenä:</p> -<p>— Odota minua täällä, minun täytyy pistäytyä hetkeksi pois. Mutta -kymmenen minuutin kuluttua olen täällä taas. Elä missään tapauksessa +<p>— Odota minua täällä, minun täytyy pistäytyä hetkeksi pois. Mutta +kymmenen minuutin kuluttua olen täällä taas. Elä missään tapauksessa poistu kotoa.</p> -<p>Hän riensi kamariinsa noutamaan hattunsa.</p> +<p>Hän riensi kamariinsa noutamaan hattunsa.</p> -<p>Bertta odotti häntä uuden levottomuuden vallassa. Mutta taipuisana -kaikessa ei hän tahtonut mennä ystävättärensä luo, ennen kuin Georges +<p>Bertta odotti häntä uuden levottomuuden vallassa. Mutta taipuisana +kaikessa ei hän tahtonut mennä ystävättärensä luo, ennen kuin Georges oli palannut.</p> -<p>Vaan kun häntä ei alkanut kuulua takaisin, pälkähti hänen päähänsä -mennä katsomaan, oliko hän ottanut hansikkaansa, sillä siinä -tapauksessa hän nähtävästi meni johonkin perheeseen.</p> +<p>Vaan kun häntä ei alkanut kuulua takaisin, pälkähti hänen päähänsä +mennä katsomaan, oliko hän ottanut hansikkaansa, sillä siinä +tapauksessa hän nähtävästi meni johonkin perheeseen.</p> -<p>Ensi silmäyksellä huomasi hän niiden olevan paikoillaan hänen -kamarissansa. Niiden viereen oli hän viskannut rutistetun paperilipun, -jonka Bertta heti tunsi: se oli äskeinen kirje Georgesille.</p> +<p>Ensi silmäyksellä huomasi hän niiden olevan paikoillaan hänen +kamarissansa. Niiden viereen oli hän viskannut rutistetun paperilipun, +jonka Bertta heti tunsi: se oli äskeinen kirje Georgesille.</p> -<p>Ensi kerran elämässänsä valtasi hänet voimakas houkutus lukea toisen -kirje ja saada tieto sen sisällyksestä. Omatunto kamppaili tosin -vastaan, mutta piiskattu, surkuteltava uteliaisuus johti hänen -kättänsä, hän otti paperin ja avasi sen. Hetipaikalla tunsi hän Julien -käsialan... Vapisevalla kädellä oli siihen kirjoitettu lyijykynällä:</p> +<p>Ensi kerran elämässänsä valtasi hänet voimakas houkutus lukea toisen +kirje ja saada tieto sen sisällyksestä. Omatunto kamppaili tosin +vastaan, mutta piiskattu, surkuteltava uteliaisuus johti hänen +kättänsä, hän otti paperin ja avasi sen. Hetipaikalla tunsi hän Julien +käsialan... Vapisevalla kädellä oli siihen kirjoitettu lyijykynällä:</p> -<p>— "Tule yksin syleilemään minua viime kerran, poloinen ystäväni. Minä +<p>— "Tule yksin syleilemään minua viime kerran, poloinen ystäväni. Minä olen kuolemaisillani."</p> -<p>Alussa ei hän ymmärtänyt mitään, vaan seisoi siinä tuhmana ajatellen -ystävättärensä kuoleman ilmoitusta. Sitten äkkäsi hän sinuttelemisen; -se vaikutti kuin suuri, koko hänen elämänsä valaiseva salama, joka -näytti hänelle koko katalan totuuden: heidän kavaluutensa ja -petollisuutensa. Nyt ymmärsi hän heidän pitkällisen kavaluutensa, -keskinäiset silmäyksensä, oman pilkatun vilpittömyytensä ja petetyn -luottamuksensa. Hän muisti nyt, kuinka he olivat istuneet vastakkain +<p>Alussa ei hän ymmärtänyt mitään, vaan seisoi siinä tuhmana ajatellen +ystävättärensä kuoleman ilmoitusta. Sitten äkkäsi hän sinuttelemisen; +se vaikutti kuin suuri, koko hänen elämänsä valaiseva salama, joka +näytti hänelle koko katalan totuuden: heidän kavaluutensa ja +petollisuutensa. Nyt ymmärsi hän heidän pitkällisen kavaluutensa, +keskinäiset silmäyksensä, oman pilkatun vilpittömyytensä ja petetyn +luottamuksensa. Hän muisti nyt, kuinka he olivat istuneet vastakkain iltaisin ... lampun varjostimen alla ... lukien samaa kirjaa ja -vaihtaen sivujen lopussa silmäyksiä. Ja hänen suuttumuksesta -kiihoittunut, kärsivä sydämensä joutui ihan rajattoman epätoivon +vaihtaen sivujen lopussa silmäyksiä. Ja hänen suuttumuksesta +kiihoittunut, kärsivä sydämensä joutui ihan rajattoman epätoivon valtaan.</p> -<p>Samassa kuului askelia. Hän pakeni pois ja sulkeutui huoneeseensa.</p> +<p>Samassa kuului askelia. Hän pakeni pois ja sulkeutui huoneeseensa.</p> -<p>Pian sen jälkeen kutsui Georges häntä.</p> +<p>Pian sen jälkeen kutsui Georges häntä.</p> <p>— Pian, pian, Bertta, rva Rosset on kuolemaisillansa.</p> -<p>Bertta tuli ovelle ja sanoi väräjävin huulin:</p> +<p>Bertta tuli ovelle ja sanoi väräjävin huulin:</p> -<p>— Menkää yksin hänen luoksensa... Minua ei hän kaipaa.</p> +<p>— Menkää yksin hänen luoksensa... Minua ei hän kaipaa.</p> -<p>Georges katsoi häneen kuin surun murtama mielipuoli sanoessaan:</p> +<p>Georges katsoi häneen kuin surun murtama mielipuoli sanoessaan:</p> -<p>— Pian, pian, hän — kuolee.</p> +<p>— Pian, pian, hän — kuolee.</p> <p>Bertta vastasi vain:</p> -<p>— Näkisitte kai mieluummin minun kuolevan?</p> +<p>— Näkisitte kai mieluummin minun kuolevan?</p> -<p>Silloin hän vasta alkoi ymmärtää ja riensi takaisin kuolevaisen luo.</p> +<p>Silloin hän vasta alkoi ymmärtää ja riensi takaisin kuolevaisen luo.</p> -<p>Hän suri rva Rossetia teeskentelemättä, häpeämättä ja välittämättä -siitä, että hän täten aikaansai kärsimyksiä vaimollensa, joka sen -jälkeen ei enää puhutellut häntä eikä katsonutkaan häneen, vaan eli +<p>Hän suri rva Rossetia teeskentelemättä, häpeämättä ja välittämättä +siitä, että hän täten aikaansai kärsimyksiä vaimollensa, joka sen +jälkeen ei enää puhutellut häntä eikä katsonutkaan häneen, vaan eli yksin harmiinsa sulkeutuneena ja ankaran pahastumisensa vallassa rukoillen Jumalaa aamuin illoin.</p> -<p>Kuitenkin asuivat he yhdessä ja aterioitsivat vastakkain istuen -äänettöminä ja lohduttomina.</p> +<p>Kuitenkin asuivat he yhdessä ja aterioitsivat vastakkain istuen +äänettöminä ja lohduttomina.</p> -<p>Georges olisi vähitellen leppynyt, mutta Bertta ei hänelle antanut +<p>Georges olisi vähitellen leppynyt, mutta Bertta ei hänelle antanut anteeksi.</p> -<p>Ja tätä molemmille kiusallista elämää jatkui yhä.</p> +<p>Ja tätä molemmille kiusallista elämää jatkui yhä.</p> -<p>Kokonaisen vuoden pysyivät he toisillensa niin vieraina kuin eivät +<p>Kokonaisen vuoden pysyivät he toisillensa niin vieraina kuin eivät olisi toisiansa koskaan tunteneet. Paljo ei puuttunut, ettei Bertta -menettänyt järkeänsä.</p> +menettänyt järkeänsä.</p> -<p>Eräänä päivänä oli hän mennyt ulos jo varhain aamulla ja palasi kotiin -klo 8 kantaen käsissänsä jättikimpun ruusuja, valkoisia ja punaisia +<p>Eräänä päivänä oli hän mennyt ulos jo varhain aamulla ja palasi kotiin +klo 8 kantaen käsissänsä jättikimpun ruusuja, valkoisia ja punaisia ruusuja.</p> -<p>Sitten lähetti hän sanan Georgesille, että hän halusi puhutella tätä.</p> +<p>Sitten lähetti hän sanan Georgesille, että hän halusi puhutella tätä.</p> -<p>Tämä saapuikin levotonna ja hätäytyneenä.</p> +<p>Tämä saapuikin levotonna ja hätäytyneenä.</p> -<p>— Tulkaa kanssani, sanoi Bertta, ja ottakaa nämä kukkaset +<p>— Tulkaa kanssani, sanoi Bertta, ja ottakaa nämä kukkaset kantaaksenne; minulle ovat ne liian raskaat kantaa.</p> -<p>Georges otti kukat ja seurasi vaimoansa. Ulkona odotti heitä ajopelit, -joihin he nousivat. Vaunut pysähtyivät kirkkomaan portille.</p> +<p>Georges otti kukat ja seurasi vaimoansa. Ulkona odotti heitä ajopelit, +joihin he nousivat. Vaunut pysähtyivät kirkkomaan portille.</p> -<p>Bertta, jonka silmät täyttyivät kyynelillä, sanoi puolisollensa:</p> +<p>Bertta, jonka silmät täyttyivät kyynelillä, sanoi puolisollensa:</p> -<p>— Saattakaa minut hänen haudallensa.</p> +<p>— Saattakaa minut hänen haudallensa.</p> -<p>Georges tunsi vapisevansa tietämättä syytä siihen ... ja lähti astumaan -eteenpäin kantaen ruusukimppua. Vihdoin pysähtyi hän erään valkoisen -marmoripatsaan eteen ja viittasi siihen mitään virkkamatta.</p> +<p>Georges tunsi vapisevansa tietämättä syytä siihen ... ja lähti astumaan +eteenpäin kantaen ruusukimppua. Vihdoin pysähtyi hän erään valkoisen +marmoripatsaan eteen ja viittasi siihen mitään virkkamatta.</p> -<p>Bertta otti jättikimpun, polvistui ja laski ruusut hautapatsaan -juurelle. Sitten vaipui hän nöyränä rukoukseen, jonka sisällystä emme +<p>Bertta otti jättikimpun, polvistui ja laski ruusut hautapatsaan +juurelle. Sitten vaipui hän nöyränä rukoukseen, jonka sisällystä emme tunne.</p> -<p>Hänen takanansa seisoi hänen puolisonsa muistelmien vallassa ... ja +<p>Hänen takanansa seisoi hänen puolisonsa muistelmien vallassa ... ja itki.</p> -<p>Bertta nousi ylös ja ojensi hänelle kätensä:</p> +<p>Bertta nousi ylös ja ojensi hänelle kätensä:</p> -<p>— Jos niin tahdotte, voimme jälleen olla ystäviä, sanoi hän.</p> +<p>— Jos niin tahdotte, voimme jälleen olla ystäviä, sanoi hän.</p> @@ -2359,357 +2321,357 @@ itki.</p> <h2>KUNINGATAR HORTENSE.</h2> -<p>Argenteuilissa kutsuttiin häntä kuningatar Hortenseksi.</p> +<p>Argenteuilissa kutsuttiin häntä kuningatar Hortenseksi.</p> -<p>Mutta kukaan ei saanut koskaan tietää, miten hän oli tämän nimen -saanut. Ehkä sen vuoksi, että hän puhui kovasti kuin komentava upseeri? -Taikka siksi, että hän hallitsi pientä kotieläinten valtakuntaa, johon +<p>Mutta kukaan ei saanut koskaan tietää, miten hän oli tämän nimen +saanut. Ehkä sen vuoksi, että hän puhui kovasti kuin komentava upseeri? +Taikka siksi, että hän hallitsi pientä kotieläinten valtakuntaa, johon kuului kanoja, koiria, kissoja, kanarialintuja ja vanhoille piioille aina rakkaita papukaijoja?</p> -<p>Mutta näille eläimille ei hänellä koskaan riittänyt hemmottelevia -hyväilysanoja eikä noita lapsellisia hellittelyjä, jotka useimmiten -tulevat naisten huulilta, kun on kysymys esim. hyrräävän kissan -pehmeästä karvaturkista.</p> +<p>Mutta näille eläimille ei hänellä koskaan riittänyt hemmottelevia +hyväilysanoja eikä noita lapsellisia hellittelyjä, jotka useimmiten +tulevat naisten huulilta, kun on kysymys esim. hyrräävän kissan +pehmeästä karvaturkista.</p> -<p>Kuningatar Hortense ohjasi eläinvaltakuntaansa arvokkaasti. Hän +<p>Kuningatar Hortense ohjasi eläinvaltakuntaansa arvokkaasti. Hän hallitsi.</p> -<p>Muuten oli hän täydellinen vanha piika, yksi noita naimattomiksi -jääneitä, ijäkkäitä neitoja, joiden, ääni on särkynyt, joiden liikkeet -ovat särmikkäät ja joiden sielukin näyttää kovettuneen. Mitään -hangoittelua, vastaväitteitä, empimistä, leväperäisyyttä, laiskuutta -tai väsymystä ei hän kärsinyt. Koskaan ei hänen oltu kuultu valittavan, -ei katuvan mitään eikä kadehtivan ketään. "Kullekin osansa" oli hänen -tapana sanoa kohtalouskoisen vakaumuksella. Kirkossa ei hän käynyt, ei -suosinut pappeja eikä uskonut paljo Jumalaakaan, vaan olivat hänestä -kaikki uskon-asiat "kauppatavaraa itkijöitä varten".</p> - -<p>Niinä kolmenakymmenenä vuonna, jotka hän oli asunut nykyisessä -talossansa, mihin kuului myöskin pieni puutarha kadun puolella, ei hän -koskaan ollut muuttanut tapojansa, vaikka hän armotta vaihtoikin -palvelustyttöjä niinpian kuin nämä olivat 21 vuotta täyttäneet.</p> - -<p>Itkemättä ja surematta hankki hän uudet koirat, kissat ja linnut, kun +<p>Muuten oli hän täydellinen vanha piika, yksi noita naimattomiksi +jääneitä, ijäkkäitä neitoja, joiden, ääni on särkynyt, joiden liikkeet +ovat särmikkäät ja joiden sielukin näyttää kovettuneen. Mitään +hangoittelua, vastaväitteitä, empimistä, leväperäisyyttä, laiskuutta +tai väsymystä ei hän kärsinyt. Koskaan ei hänen oltu kuultu valittavan, +ei katuvan mitään eikä kadehtivan ketään. "Kullekin osansa" oli hänen +tapana sanoa kohtalouskoisen vakaumuksella. Kirkossa ei hän käynyt, ei +suosinut pappeja eikä uskonut paljo Jumalaakaan, vaan olivat hänestä +kaikki uskon-asiat "kauppatavaraa itkijöitä varten".</p> + +<p>Niinä kolmenakymmenenä vuonna, jotka hän oli asunut nykyisessä +talossansa, mihin kuului myöskin pieni puutarha kadun puolella, ei hän +koskaan ollut muuttanut tapojansa, vaikka hän armotta vaihtoikin +palvelustyttöjä niinpian kuin nämä olivat 21 vuotta täyttäneet.</p> + +<p>Itkemättä ja surematta hankki hän uudet koirat, kissat ja linnut, kun entiset kuolivat vanhuudesta taikka jostakin tapaturmasta, ja hautasi -pienen lapion avulla eläinvainajat erääseen puutarhapenkereeseen, jonka -hän taas tasaili entisellensä muutamilla välinpitämättömillä potkuilla.</p> - -<p>Kaupungissa oli hänellä muutamia tuttavia virkamiesperheitä, joiden -isät joka päivä kävivät virkatunneillansa Pariisissa. Silloin tällöin -kutsuttiin hän näiden luo iltaisin teevedelle. Näissä iltaseuroissa hän -aina nukahti auttamattomasti, niin että isäntäväen täytyi herättää -hänet kotiinlähdön aikana. Koskaan ei hän sallinut kenenkään saattaa -itseänsä, sillä hän ei peljännyt mitään yöllä eikä päivällä.</p> - -<p>Lapsia ei hän näyttänyt rakastavan. Aikansa kulutti hän tuhansilla -miesväen toimilla nikkaroiden, hoitaen puutarhaa, sahaten puita tahi -karsien niitä kassarilla, korjaillen milloin mitäkin ja tehden -muurarinkin työt, kun tarvis vaati.</p> - -<p>Kahdesti vuodessa saapuivat häntä tervehtimään omaiset, nim. hänen +pienen lapion avulla eläinvainajat erääseen puutarhapenkereeseen, jonka +hän taas tasaili entisellensä muutamilla välinpitämättömillä potkuilla.</p> + +<p>Kaupungissa oli hänellä muutamia tuttavia virkamiesperheitä, joiden +isät joka päivä kävivät virkatunneillansa Pariisissa. Silloin tällöin +kutsuttiin hän näiden luo iltaisin teevedelle. Näissä iltaseuroissa hän +aina nukahti auttamattomasti, niin että isäntäväen täytyi herättää +hänet kotiinlähdön aikana. Koskaan ei hän sallinut kenenkään saattaa +itseänsä, sillä hän ei peljännyt mitään yöllä eikä päivällä.</p> + +<p>Lapsia ei hän näyttänyt rakastavan. Aikansa kulutti hän tuhansilla +miesväen toimilla nikkaroiden, hoitaen puutarhaa, sahaten puita tahi +karsien niitä kassarilla, korjaillen milloin mitäkin ja tehden +muurarinkin työt, kun tarvis vaati.</p> + +<p>Kahdesti vuodessa saapuivat häntä tervehtimään omaiset, nim. hänen sisarensa rva Cimme ja rva Colombel puolisoinensa, joista toinen oli -kukkaislääkeyrttien kauppias, toinen koroistaan eläjä. Hra ja rva -Cimmellä ei ollut perillisiä, mutta Colombeleilla oli kolme: Henri, +kukkaislääkeyrttien kauppias, toinen koroistaan eläjä. Hra ja rva +Cimmellä ei ollut perillisiä, mutta Colombeleilla oli kolme: Henri, Pauline ja Josef. Henri oli jo 20 ja Pauline 17, mutta Josef ainoastaan 3 vuotias; viime mainittu oli siis syntynyt toisia niin paljo -myöhemmin, ett'ei kukaan enää olisi uskonut heillä olevan saman äidin.</p> +myöhemmin, ett'ei kukaan enää olisi uskonut heillä olevan saman äidin.</p> -<p>Näihin omaisiin ei vanhaa piikaa mikään hellyys sitonut.</p> +<p>Näihin omaisiin ei vanhaa piikaa mikään hellyys sitonut.</p> -<p>Keväällä 1882 sairastui kuningatar Hortense vallan äkkiä. Naapurit -kiiruhtivat noutamaan lääkäriä, mutta tämän ajoi sairas tiehensä. Kun -pappi sitten yritti taloon, nousi sairas puolialastomana sängystänsä ja -ajoi tämän tuokiossa ulos. Haikeasti itkevä tyttönen sai valmistaa -hänelle lääkejuoman.</p> +<p>Keväällä 1882 sairastui kuningatar Hortense vallan äkkiä. Naapurit +kiiruhtivat noutamaan lääkäriä, mutta tämän ajoi sairas tiehensä. Kun +pappi sitten yritti taloon, nousi sairas puolialastomana sängystänsä ja +ajoi tämän tuokiossa ulos. Haikeasti itkevä tyttönen sai valmistaa +hänelle lääkejuoman.</p> -<p>Kolme päivää maattuansa kävi sairaan tila niin arveluttavaksi, että -lähellä asuva tynnyriseppä tunkeusi lääkärin neuvosta arvokkaana -ilmoittamaan, että hän oli kutsuttanut tänne nuo kaksi sukulaisperhettä.</p> +<p>Kolme päivää maattuansa kävi sairaan tila niin arveluttavaksi, että +lähellä asuva tynnyriseppä tunkeusi lääkärin neuvosta arvokkaana +ilmoittamaan, että hän oli kutsuttanut tänne nuo kaksi sukulaisperhettä.</p> -<p>Nämä saapuivatkin samalla junalla klo 10 aamulla. Pikku Josefin oli +<p>Nämä saapuivatkin samalla junalla klo 10 aamulla. Pikku Josefin oli Colombel ottanut mukaansa.</p> -<p>Puutarhan portille tultuansa huomasivat he ensiksi palvelustyttösen, +<p>Puutarhan portille tultuansa huomasivat he ensiksi palvelustyttösen, joka istui tuolilla muuria vastaan ja itki.</p> -<p>Olkimatolla portin luona nukkui vahtikoira kuumassa auringon helteessä. -Kahden ikkunan reunalaudalla makasivat talon kissat, silmät kiinni, -käpälät ojoina, häntä suorana ja ikäänkuin kuolleina.</p> +<p>Olkimatolla portin luona nukkui vahtikoira kuumassa auringon helteessä. +Kahden ikkunan reunalaudalla makasivat talon kissat, silmät kiinni, +käpälät ojoina, häntä suorana ja ikäänkuin kuolleina.</p> -<p>Suuri kaakottava kana kuljetti kellertävällä pumpuli-untuvalla olevia +<p>Suuri kaakottava kana kuljetti kellertävällä pumpuli-untuvalla olevia poikasiansa pienen puutarhan poikki; muurilla, puoleksi murattien -peitossa, riippui suuri häkki, jossa kokonainen parvi lintusia -viserteli tämän helteisen kevätpäivän paisteessa. Toisessa, -sweitsiläisen vuoristomökin näköisessä häkissä istui pari papukaijaa +peitossa, riippui suuri häkki, jossa kokonainen parvi lintusia +viserteli tämän helteisen kevätpäivän paisteessa. Toisessa, +sweitsiläisen vuoristomökin näköisessä häkissä istui pari papukaijaa nuokkuen rauhallisina istuin-paikoillansa.</p> <p>Hra Cimme oli sangen turpea, puuskuttava mies, joka kaikkialle tunkeusi -ensimäisenä sivuuttaen tarvittaessa kaikki muut, olivatpa ne sitten -miehiä tai naisia: ensimäisenä hän nytkin tuli kysyen heti:</p> +ensimäisenä sivuuttaen tarvittaessa kaikki muut, olivatpa ne sitten +miehiä tai naisia: ensimäisenä hän nytkin tuli kysyen heti:</p> -<p>— No, Céleste, täällä ovat asiat siis huonosti?</p> +<p>— No, Céleste, täällä ovat asiat siis huonosti?</p> -<p>Tyttönen huoahti itkusilmin:</p> +<p>Tyttönen huoahti itkusilmin:</p> -<p>— Hän ei tunne minua enää. Lääkäri sanoo lopun olevan lähellä.</p> +<p>— Hän ei tunne minua enää. Lääkäri sanoo lopun olevan lähellä.</p> -<p>Kaikki katsoivat pitkään toisiansa.</p> +<p>Kaikki katsoivat pitkään toisiansa.</p> -<p>Rva Cimme ja rva Colombel syleilivät sitten toisiansa sanaa sanomatta. -He olivat kovin toistensa näköiset, molemmat kun aina kävivät sileissä +<p>Rva Cimme ja rva Colombel syleilivät sitten toisiansa sanaa sanomatta. +He olivat kovin toistensa näköiset, molemmat kun aina kävivät sileissä otsanauhoissa, soljissa ja punaisissa shaaleissa eli ranskalaisissa kashmirhuiveissa, jotka hohtivat kuin palava hiiloshehku.</p> -<p>Hra Cimme kääntyi lankomieheensä, joka taas oli kalpean kellertävä, +<p>Hra Cimme kääntyi lankomieheensä, joka taas oli kalpean kellertävä, laiha, vatsataudin vaivaama ja pahasti ontuva mies, ja sanoi vakavasti:</p> -<p>— Saakeli! olipa siis jo aika tulla tänne.</p> +<p>— Saakeli! olipa siis jo aika tulla tänne.</p> <p>Mutta kukaan ei uskaltanut tunkeutua kuolevaisen kamariin, joka -sijaitsi alakerrassa. Ei edes hra Cimmekään näyttänyt halukkaalta. -Vihdoin teki Colombel päätöksensä ja astui sisään häilyen kahtaalle -kuin laivan masto ja kalistaen pihakivitystä raudoitetulla kepillänsä.</p> +sijaitsi alakerrassa. Ei edes hra Cimmekään näyttänyt halukkaalta. +Vihdoin teki Colombel päätöksensä ja astui sisään häilyen kahtaalle +kuin laivan masto ja kalistaen pihakivitystä raudoitetulla kepillänsä.</p> -<p>Hänen jälkeensä uskalsivat molemmat naiset lähteä ja vasta viimeisenä -tuli hra Cimme. Pikku Josef jäi pihalle leikkimään koiran kanssa.</p> +<p>Hänen jälkeensä uskalsivat molemmat naiset lähteä ja vasta viimeisenä +tuli hra Cimme. Pikku Josef jäi pihalle leikkimään koiran kanssa.</p> -<p>Auringon säde jakoi sängyn kahtia ja valaisi juuri hermostuneesti -kokoon puristuvat kädet, joita sairas vuoroin aukoi, vuoroin puristi -nyrkiksi. Sormet liikkuivat kuin olisi niitä ajatus liikuttanut tai -niinkuin olisi potilas tarkoittanut ilmaista niillä joitakin ajatuksia -tai niinkuin olisivat ne totelleet älyn käskyjä. Mutta vartalo pysyi -hievahtamattomana peiton alla. Kulmikkailla kasvoilla ei näkynyt -värähdystäkään. Silmät olivat ummessa.</p> +<p>Auringon säde jakoi sängyn kahtia ja valaisi juuri hermostuneesti +kokoon puristuvat kädet, joita sairas vuoroin aukoi, vuoroin puristi +nyrkiksi. Sormet liikkuivat kuin olisi niitä ajatus liikuttanut tai +niinkuin olisi potilas tarkoittanut ilmaista niillä joitakin ajatuksia +tai niinkuin olisivat ne totelleet älyn käskyjä. Mutta vartalo pysyi +hievahtamattomana peiton alla. Kulmikkailla kasvoilla ei näkynyt +värähdystäkään. Silmät olivat ummessa.</p> -<p>Sukulaiset asettuivat puoliympyrään ja katselivat häntä äänettöminä, -ahdistunein rinnoin ja ikäänkuin lyhyesti hengittäen. Pieni -palvelustyttö oli seurannut heitä ja itkeä nyyhkytti yhäti.</p> +<p>Sukulaiset asettuivat puoliympyrään ja katselivat häntä äänettöminä, +ahdistunein rinnoin ja ikäänkuin lyhyesti hengittäen. Pieni +palvelustyttö oli seurannut heitä ja itkeä nyyhkytti yhäti.</p> -<p>— Mitkä olivat siis lääkärin sanat?</p> +<p>— Mitkä olivat siis lääkärin sanat?</p> -<p>Palvelustyttö sopersi:</p> +<p>Palvelustyttö sopersi:</p> -<p>— Hän sanoi, että on viisainta jättää neiti rauhaan, sillä häntä eivät -muut voi enää auttaa.</p> +<p>— Hän sanoi, että on viisainta jättää neiti rauhaan, sillä häntä eivät +muut voi enää auttaa.</p> -<p>Äkkiä alkoivat vanhan piian huulet liikkua. Hän näytti lausuvan -joitakin hiljaisia sanoja, jotka kätkeytyivät kuolevaisen päähän, ja +<p>Äkkiä alkoivat vanhan piian huulet liikkua. Hän näytti lausuvan +joitakin hiljaisia sanoja, jotka kätkeytyivät kuolevaisen päähän, ja sormet tempoivat taas omituisella kiihkoisella tavallaan.</p> -<p>Nyt sanoi hän jotakin heikolla, ohuella ja hänelle ihan vieraalla -äänellä, joka kuulusti tulevan kaukaa, ehkä ainaiseksi suljetun sydämen +<p>Nyt sanoi hän jotakin heikolla, ohuella ja hänelle ihan vieraalla +äänellä, joka kuulusti tulevan kaukaa, ehkä ainaiseksi suljetun sydämen pohjasta.</p> -<p>Hra Cimme poistui hänen sänkynsä jalkapuoleen, sillä hänestä kävi tämä -näytös kiusalliseksi. Colombel, jonka raajarikkoista jalkaa väsytti, +<p>Hra Cimme poistui hänen sänkynsä jalkapuoleen, sillä hänestä kävi tämä +näytös kiusalliseksi. Colombel, jonka raajarikkoista jalkaa väsytti, istuutui.</p> -<p>Naiset jäivät seisomaan.</p> +<p>Naiset jäivät seisomaan.</p> -<p>Kuningatar Hortense puhua sopotti nyt sangen nopeasti, mutta hänen -puheestansa ei voinut saada selkoa. Hän mainitsi nimiä ja puhutteli -hellästi vallan kuviteltuja henkilöitä.</p> +<p>Kuningatar Hortense puhua sopotti nyt sangen nopeasti, mutta hänen +puheestansa ei voinut saada selkoa. Hän mainitsi nimiä ja puhutteli +hellästi vallan kuviteltuja henkilöitä.</p> -<p>"Tule tänne, pikku Filip, ja syleile äitiäsi. Sanopas, lapseni, -rakastatkos sinä äitiäsi? Sinä, Rosa, saat katsoa pikku siskoa sillä -aikaa, kun äiti on poissa. Mutta elä jätä häntä yksin, ymmärrätkö? Ja -tulitikkuihin minä kiellän sinua koskemasta."</p> +<p>"Tule tänne, pikku Filip, ja syleile äitiäsi. Sanopas, lapseni, +rakastatkos sinä äitiäsi? Sinä, Rosa, saat katsoa pikku siskoa sillä +aikaa, kun äiti on poissa. Mutta elä jätä häntä yksin, ymmärrätkö? Ja +tulitikkuihin minä kiellän sinua koskemasta."</p> -<p>Oltuansa vaiti muutamia sekunteja huudahti hän kovemmin: Henriette! -Hetken perästä jatkoi hän: — Käskepäs isäsi tulla luokseni ennenkuin -hän menee toimistoon.</p> +<p>Oltuansa vaiti muutamia sekunteja huudahti hän kovemmin: Henriette! +Hetken perästä jatkoi hän: — Käskepäs isäsi tulla luokseni ennenkuin +hän menee toimistoon.</p> -<p>Ja sitten äkkiä:</p> +<p>Ja sitten äkkiä:</p> -<p>— Minä en ole oikein terve tänään, rakkaani. Lupaa minulle, ett'et -viivy kovin myöhään. Sano herralle, että minä olen kipeä. -Ymmärrättehän, että on vaarallista jättää lapset yksikseen, kun minun -täytyy maata vuoteessa. Minä laitan sinulle päivälliseksi riisipuuroa -sokerin kanssa. Lapsetkin pitävät siitä kovasti. Claire tulee -tyytyväiseksi, sen saat uskoa!</p> +<p>— Minä en ole oikein terve tänään, rakkaani. Lupaa minulle, ett'et +viivy kovin myöhään. Sano herralle, että minä olen kipeä. +Ymmärrättehän, että on vaarallista jättää lapset yksikseen, kun minun +täytyy maata vuoteessa. Minä laitan sinulle päivälliseksi riisipuuroa +sokerin kanssa. Lapsetkin pitävät siitä kovasti. Claire tulee +tyytyväiseksi, sen saat uskoa!</p> -<p>Sitten nauroi hän niin nuorta, äänekästä naurua, ett'ei hän koskaan -ennen ollut sillä tavoin nauranut:</p> +<p>Sitten nauroi hän niin nuorta, äänekästä naurua, ett'ei hän koskaan +ennen ollut sillä tavoin nauranut:</p> -<p>— Katsos, Jean, mikä käytännöllinen pää hänellä on! Hän on tuhrinut +<p>— Katsos, Jean, mikä käytännöllinen pää hänellä on! Hän on tuhrinut kasvonsa sokurileivoksilla, tuo pikku siivoton! katsohan toki, rakkaani, kuinka hassua!</p> -<p>Hra Colombel vaihtoi alinomaa matkasta väsynyttä jalkaansa ja kuiskasi:</p> +<p>Hra Colombel vaihtoi alinomaa matkasta väsynyttä jalkaansa ja kuiskasi:</p> -<p>— Hän uneksii, että hänellä on puoliso ja lapsia. Kuolonkamppailu on +<p>— Hän uneksii, että hänellä on puoliso ja lapsia. Kuolonkamppailu on siis alkanut.</p> -<p>Molemmat siskot seisoivat hämmästyneinä ja tuhmina hievahtamatta +<p>Molemmat siskot seisoivat hämmästyneinä ja tuhmina hievahtamatta paikaltansa.</p> -<p>— Eikö herrasväki tahdo riisua pois shaalejansa ja hattujansa ja käydä -saliin? kysyi palvelustyttö.</p> +<p>— Eikö herrasväki tahdo riisua pois shaalejansa ja hattujansa ja käydä +saliin? kysyi palvelustyttö.</p> -<p>Äänettöminä poistuivat kaikki. Hra Colombel seurasi heitä ontuen ja -niin jäi sairas yksin.</p> +<p>Äänettöminä poistuivat kaikki. Hra Colombel seurasi heitä ontuen ja +niin jäi sairas yksin.</p> -<p>Riisuttuansa matkapuvut kävivät naiset vihdoinkin istumaan. -Akkunalaudalla nukkuva kissa heräsi, venyttelihe, hyppäsi saliin ja -kapusi rva Cimmen syliin, joka alkoi sitä hyväillä.</p> +<p>Riisuttuansa matkapuvut kävivät naiset vihdoinkin istumaan. +Akkunalaudalla nukkuva kissa heräsi, venyttelihe, hyppäsi saliin ja +kapusi rva Cimmen syliin, joka alkoi sitä hyväillä.</p> -<p>Sivuhuoneesta kuului kuolevaisen ääni, sillä viime hetkellänsä oli tämä -vironnut elämään nähtävästi jo odotettua, uutta elämää ja uneksi -unelmansa loppuun hetkellä, jolloin kaikki alkoi olla lopussa.</p> +<p>Sivuhuoneesta kuului kuolevaisen ääni, sillä viime hetkellänsä oli tämä +vironnut elämään nähtävästi jo odotettua, uutta elämää ja uneksi +unelmansa loppuun hetkellä, jolloin kaikki alkoi olla lopussa.</p> -<p>Hra Cimme leikitteli puutarhassa pikku Josefin ja koiran kanssa; hän -näytti huvittelevan kuin mikäkin kunnon maaiais-ukko muistamatta -ensinkään kuolevaa.</p> +<p>Hra Cimme leikitteli puutarhassa pikku Josefin ja koiran kanssa; hän +näytti huvittelevan kuin mikäkin kunnon maaiais-ukko muistamatta +ensinkään kuolevaa.</p> -<p>Mutta äkkiä tuli hän sisään ja kysyi palvelustytöltä:</p> +<p>Mutta äkkiä tuli hän sisään ja kysyi palvelustytöltä:</p> -<p>— Etkös sinä, tyttöseni, puuhaisi meille aamiaista? Mitä te haluatte, -hyvät rouvat?</p> +<p>— Etkös sinä, tyttöseni, puuhaisi meille aamiaista? Mitä te haluatte, +hyvät rouvat?</p> <p>Sovittiin ruokalajeista: kasvis-omelettia, filet-paistia uusien perunain kanssa, juustoa ja kahvia.</p> -<p>Ja kun rva Colombel alkoi haparoida taskustansa rahakukkaroa, pidätti -hra Cimme hänet ja kääntyi palvelustyttöön kysyen:</p> +<p>Ja kun rva Colombel alkoi haparoida taskustansa rahakukkaroa, pidätti +hra Cimme hänet ja kääntyi palvelustyttöön kysyen:</p> -<p>— Tarvitsetko sinä rahaa?</p> +<p>— Tarvitsetko sinä rahaa?</p> -<p>— Tarvitsen, vastasi tämä.</p> +<p>— Tarvitsen, vastasi tämä.</p> <p>— Paljoko?</p> <p>— 15 frangia.</p> -<p>— Kas tuossa. Joudu, tyttöseni, sillä minulla alkaa olla nälkä.</p> +<p>— Kas tuossa. Joudu, tyttöseni, sillä minulla alkaa olla nälkä.</p> <p>Rva Cimme huomasi katsahtaessaan ulos nuo auringon paisteessa -kylpeväiset kukkaset ja pari kuhertelevaa kyyhkystä vastapäätä olevalla +kylpeväiset kukkaset ja pari kuhertelevaa kyyhkystä vastapäätä olevalla katolla ja sanoi suruisesti:</p> -<p>— On surullista, että niin ikävissä oloissa tänne tulimme, sillä -muuten olisi tänään todellakin ihana olla täällä maalla.</p> +<p>— On surullista, että niin ikävissä oloissa tänne tulimme, sillä +muuten olisi tänään todellakin ihana olla täällä maalla.</p> -<p>Sisar huokasi vastaamatta ja hra Colombel murahti ehkä mahdollista -kävelyretkeä ajatellen:</p> +<p>Sisar huokasi vastaamatta ja hra Colombel murahti ehkä mahdollista +kävelyretkeä ajatellen:</p> -<p>— Jalkaani pakottaa niin vietävästi.</p> +<p>— Jalkaani pakottaa niin vietävästi.</p> -<p>Ulkona piti pikku Josef hirmuista meteliä koiran kanssa, joka haukkui +<p>Ulkona piti pikku Josef hirmuista meteliä koiran kanssa, joka haukkui ankarasti pojan ilosta huudahdellessa.</p> -<p>Nyt leikkivät he piilosilla juosten kuin hullut kolmen laakapalkin -ympärillä.</p> +<p>Nyt leikkivät he piilosilla juosten kuin hullut kolmen laakapalkin +ympärillä.</p> -<p>Kuoleva jatkoi yhä keskusteluansa lasten kanssa kutsuen heitä ja -tarinoiden itsekunkin kanssa; milloin kuvitteli hän pukevansa heidän -yllensä, milloin hyväilevänsä niitä, milloin opettavansa niitä +<p>Kuoleva jatkoi yhä keskusteluansa lasten kanssa kutsuen heitä ja +tarinoiden itsekunkin kanssa; milloin kuvitteli hän pukevansa heidän +yllensä, milloin hyväilevänsä niitä, milloin opettavansa niitä lukemaan:</p> <p>— Kas niin, Simon, sano nyt uudelleen A, B, C ... niin, ja sitten -D ... ymmärrätkö? Vielä kerran...</p> +D ... ymmärrätkö? Vielä kerran...</p> -<p>— Omituista hourausta viime hetkellä! sanoi hra Cimme.</p> +<p>— Omituista hourausta viime hetkellä! sanoi hra Cimme.</p> -<p>— Ehkä pitäisi meidän palata hänen luoksensa? arveli rva Colombel.</p> +<p>— Ehkä pitäisi meidän palata hänen luoksensa? arveli rva Colombel.</p> -<p>Mutta hra Cimme oli toista mieltä:</p> +<p>Mutta hra Cimme oli toista mieltä:</p> -<p>— Miksi niin, kun emme kuitenkaan voi tehdä mitään hänen hyväksensä? -Yhtähyvin voimme olla täällä.</p> +<p>— Miksi niin, kun emme kuitenkaan voi tehdä mitään hänen hyväksensä? +Yhtähyvin voimme olla täällä.</p> -<p>Kukaan ei pannut vastaan. Rva Cimme katseli noita molempia vihreitä +<p>Kukaan ei pannut vastaan. Rva Cimme katseli noita molempia vihreitä lintusia (papukaijoja), joita kutsuttiin "eroamattomiksi". Muutamin -kaunein sanoin kiitteli hän tuota harvinaista uskollisuutta ja -päivitteli ihmisiä, jotka eivät ota esimerkkiä noista eläimistä. Hra -Cimmeä alkoi naurattaa, hän katsoi vaimoonsa ja lauloi rivosti: -"tra- la laa, tra-la-laa" ikäänkuin olisi hän lintuna liverrellyt +kaunein sanoin kiitteli hän tuota harvinaista uskollisuutta ja +päivitteli ihmisiä, jotka eivät ota esimerkkiä noista eläimistä. Hra +Cimmeä alkoi naurattaa, hän katsoi vaimoonsa ja lauloi rivosti: +"tra- la laa, tra-la-laa" ikäänkuin olisi hän lintuna liverrellyt uskollisuuttansa.</p> -<p>Hra Colombel taas, jota vatsanväänteet jälleen lienevät vaivanneet, löi -kepillänsä permantoon.</p> +<p>Hra Colombel taas, jota vatsanväänteet jälleen lienevät vaivanneet, löi +kepillänsä permantoon.</p> -<p>Sisään hiipi toinen kissa häntäänsä lierutellen. Vasta klo 1 voitiin -istuutua aamiaispöytään. Niin pian kuin Colombel, jolle oli suositeltu -ainoastaan valikoitua Bordeaux-viiniä, oli ehtinyt maistaa sitä, kutsui -hän palvelustytön:</p> +<p>Sisään hiipi toinen kissa häntäänsä lierutellen. Vasta klo 1 voitiin +istuutua aamiaispöytään. Niin pian kuin Colombel, jolle oli suositeltu +ainoastaan valikoitua Bordeaux-viiniä, oli ehtinyt maistaa sitä, kutsui +hän palvelustytön:</p> -<p>— Sanopas, tyttöseni, eikö teillä ole kellarissa mitään parempaa lajia -kuin tämä?</p> +<p>— Sanopas, tyttöseni, eikö teillä ole kellarissa mitään parempaa lajia +kuin tämä?</p> -<p>— On, herra, sitä samaa hienoa, valkeata viiniä, jota te heti +<p>— On, herra, sitä samaa hienoa, valkeata viiniä, jota te heti tultuanne joitte.</p> -<p>--- No niin! Tuopas kolme pulloa sitä.</p> +<p>--- No niin! Tuopas kolme pulloa sitä.</p> -<p>Se olikin erinomaista. Ei tosin mistään huomattavasta viinitarhasta, +<p>Se olikin erinomaista. Ei tosin mistään huomattavasta viinitarhasta, mutta jo 15 vuotta vanhaa.</p> -<p>— Tämähän on oikeaa sairaan juomaa, sanoi hra Cimme.</p> +<p>— Tämähän on oikeaa sairaan juomaa, sanoi hra Cimme.</p> -<p>Hra Colombel tunsi tulisen halun päästä tämän Bordeaux-viinin -omistajaksi ja kysyi tyttöseltä:</p> +<p>Hra Colombel tunsi tulisen halun päästä tämän Bordeaux-viinin +omistajaksi ja kysyi tyttöseltä:</p> -<p>— Paljoko teillä on tätä vielä?</p> +<p>— Paljoko teillä on tätä vielä?</p> -<p>— Melkein koko lähetys. Neiti sitä tuskin koskaan maistoi.</p> +<p>— Melkein koko lähetys. Neiti sitä tuskin koskaan maistoi.</p> -<p>Sitten kääntyi hra Colombel lankoonsa:</p> +<p>Sitten kääntyi hra Colombel lankoonsa:</p> -<p>— Jos tahdotte, Cimme, vaihdan tämän viinin jotakin muuta -perintötavaraa vastaan. Tämä soveltuu näet hyvin vatsalleni.</p> +<p>— Jos tahdotte, Cimme, vaihdan tämän viinin jotakin muuta +perintötavaraa vastaan. Tämä soveltuu näet hyvin vatsalleni.</p> <p>Samassa tuli kana poikaparvensa kanssa katselemaan seuraa; naiset -huvittelivat itseänsä heittämällä niille leivänmurusia.</p> +huvittelivat itseänsä heittämällä niille leivänmurusia.</p> -<p>Niinpian kuin Josef ja hänen leikkitoverinsa olivat saaneet ruokaa -saivat he mennä takaisin puutarhaan.</p> +<p>Niinpian kuin Josef ja hänen leikkitoverinsa olivat saaneet ruokaa +saivat he mennä takaisin puutarhaan.</p> -<p>Kuningatar Hortense puheli yhä houreissansa, mutta niin matalalla -äänellä, ett'ei voitu erottaa sanoja.</p> +<p>Kuningatar Hortense puheli yhä houreissansa, mutta niin matalalla +äänellä, ett'ei voitu erottaa sanoja.</p> -<p>Kun kahvi oli juotu, mentiin miehissä katsomaan, kuinka sairas voi. Hän -näytti rauhalliselta. Sen vuoksi vetäytyivät sukulaiset kohta pois ja -istahtivat puutarhaan puoliympyrään levähtämään. Äkkiä alkoi koira, -joku esine suussansa, laukata heidän tuoliensa ympärillä, minkä ikinä -käpälistä lähti, ja koiran jäljessä juosta läähätti poikanen; molemmat -hävisivät sisälle.</p> +<p>Kun kahvi oli juotu, mentiin miehissä katsomaan, kuinka sairas voi. Hän +näytti rauhalliselta. Sen vuoksi vetäytyivät sukulaiset kohta pois ja +istahtivat puutarhaan puoliympyrään levähtämään. Äkkiä alkoi koira, +joku esine suussansa, laukata heidän tuoliensa ympärillä, minkä ikinä +käpälistä lähti, ja koiran jäljessä juosta läähätti poikanen; molemmat +hävisivät sisälle.</p> -<p>Hra Cimme nukahti vatsa aurinkoon päin. Kuoleva alkoi taas puhua -kovalla äänellä ja päästi parahduksen.</p> +<p>Hra Cimme nukahti vatsa aurinkoon päin. Kuoleva alkoi taas puhua +kovalla äänellä ja päästi parahduksen.</p> -<p>Naiset ja hra Colombel riensivät katsomaan, kuinka hänen laitansa oli. -Hra Cimme heräsi tosin, mutta ei viitsinyt hievahtaa paikaltansa, sillä -tuollaiset asiat olivat hänestä ikäviä.</p> +<p>Naiset ja hra Colombel riensivät katsomaan, kuinka hänen laitansa oli. +Hra Cimme heräsi tosin, mutta ei viitsinyt hievahtaa paikaltansa, sillä +tuollaiset asiat olivat hänestä ikäviä.</p> -<p>Kuoleva oli noussut istualleen sängyssä ja hänen katseensa näytti -vauhkolta. Pikku Josefin ahdistaessa oli koira hypähtänyt sänkyyn ... -kuolevan päälle, päänalustyynyn ta'a suojaan; sieltä katseli se -leikkitoveriansa kiiluvin silmin ja valmiina hyppäämään uudelleen -lattialle leikkiä jatkamaan. Suussansa oli sillä toinen emäntänsä +<p>Kuoleva oli noussut istualleen sängyssä ja hänen katseensa näytti +vauhkolta. Pikku Josefin ahdistaessa oli koira hypähtänyt sänkyyn ... +kuolevan päälle, päänalustyynyn ta'a suojaan; sieltä katseli se +leikkitoveriansa kiiluvin silmin ja valmiina hyppäämään uudelleen +lattialle leikkiä jatkamaan. Suussansa oli sillä toinen emäntänsä tohveleista, jolla se puoli tuntia oli leikitellyt ja jonka se oli repinyt hampaillansa.</p> -<p>Säikähtyen äkkiä istuallensa noussutta potilasta oli lapsi jäänyt -liikkumattomana seisomaan sängyn luo ... hänen eteensä. Kana, joka -väliajalla oli pujahtanut sisään, oli melusta peljästyneenä hypähtänyt -tuolille ja kutsui epätoivoisesti luksuttaen poikasiansa, jotka -kauheasti piipittäen juoksivat tuolin neljän jalan ympärillä.</p> +<p>Säikähtyen äkkiä istuallensa noussutta potilasta oli lapsi jäänyt +liikkumattomana seisomaan sängyn luo ... hänen eteensä. Kana, joka +väliajalla oli pujahtanut sisään, oli melusta peljästyneenä hypähtänyt +tuolille ja kutsui epätoivoisesti luksuttaen poikasiansa, jotka +kauheasti piipittäen juoksivat tuolin neljän jalan ympärillä.</p> -<p>Tämän melun keskellä huusi kuningatar Hortense sydäntä vihlaisevasti:</p> +<p>Tämän melun keskellä huusi kuningatar Hortense sydäntä vihlaisevasti:</p> -<p>— Ei, ei, minä en tahdo kuolla, minä en tahdo, minä ... en tahdo! -Kukas minun lapseni kasvattaisi? Ja kuka pitäisi niistä huolta? Ja -rakastaisi niitä? En, minä en tahdo ... minä en...</p> +<p>— Ei, ei, minä en tahdo kuolla, minä en tahdo, minä ... en tahdo! +Kukas minun lapseni kasvattaisi? Ja kuka pitäisi niistä huolta? Ja +rakastaisi niitä? En, minä en tahdo ... minä en...</p> -<p>Hän kaatui seljällensä. Kaikki oli lopussa.</p> +<p>Hän kaatui seljällensä. Kaikki oli lopussa.</p> -<p>Kovin kiihoittuneena hyppäsi koira ympäri sairashuonetta, hra Colombel +<p>Kovin kiihoittuneena hyppäsi koira ympäri sairashuonetta, hra Colombel juoksi avonaiseen akkunaan ja huusi langollensa:</p> -<p>— Joutukaa pian, joutukaa pian. Luullakseni on hän juuri kuollut.</p> +<p>— Joutukaa pian, joutukaa pian. Luullakseni on hän juuri kuollut.</p> -<p>Hra Cimme nousi ylös päättävästi ja kompuroi sisään sammaltaen:</p> +<p>Hra Cimme nousi ylös päättävästi ja kompuroi sisään sammaltaen:</p> <p>— Se loppui siis pikemmin kuin luulinkaan.</p> @@ -2719,575 +2681,575 @@ juoksi avonaiseen akkunaan ja huusi langollensa:</p> <h2>JALOKIVET.</h2> -<p>Tavattuansa tuon nuoren tytön eräässä iltamassa toimiston alapäällikön +<p>Tavattuansa tuon nuoren tytön eräässä iltamassa toimiston alapäällikön luona joutui hra Lantin rakkauden pauloihin kuin kala verkkoon.</p> -<p>Hän oli monta vuotta sitten kuolleen veronkantajan (= kruunuvoudin) -tytär maalta. Isänsä kuoltua oli hän saapunut Parisiin äitinsä mukana, -joka seurusteli eräiden porvariperheiden kanssa samassa kaupunginosassa -toivoen saavansa nuoren tyttönsä naitetuksi. Muuten olivat he köyhää, -kunniallista, rauhallista ja lempeää väkeä. Nuori tyttö näytti olevan -siveän naisen perikuva, jolle nuori, älykäs mies mielellään unelmoi -omistavansa elämänsä. Hänen kainon kauneilla kasvoillansa lepäsi -enkelimäisen ujouden viehkeys. Tuo alituinen hieno hymy hänen -huulillansa näytti olevan heijastus hänen sydämestänsä.</p> - -<p>Kaikki ylistivät häntä ja kaikki hänen tuttavansa toistelivat alinomaa: -onnellinen se, joka hänet saa, sillä parempaa vaimoa ei voi löytää.</p> - -<p>Hra Lantin, joka palveli ensimäisenä toimistosihteerinä sisäasiain -ministeristössä 3,500 frangin vuosipalkalla, pyysi häntä vaimoksensa ja -nai hänet.</p> - -<p>Hra Lantin olikin hänen kanssansa uskomattoman onnellinen. Hän hoiti -taloutta niin taitavasti ja säästäväisesti, että he näyttivät elävän -loistavasti. Puolisoansa kohtaan oli hän aina huomaavainen, -hienotunteinen ja hyväilevä. Ja niin tasaisen viehättävä oli hän -ihmisenä, että hra Lantin kuusi vuotta kestäneen avioliiton jälkeen -rakasti häntä enemmän kuin ensi aikoina.</p> - -<p>Kaksi moitittavaa vikaa oli hänessä puolison mielestä kuitenkin, nim. -halu käydä teaatterissa ja omistaa vääriä jalokivikoristeita.</p> - -<p>Rva Lantin oli tuttava eräiden pienempien virkamiesten rouvien kanssa -ja nämä ystävättäret hankkivat hänelle alinomaa aitiopaikkoja -huomattujen näytelmien esityksiin, vieläpä ensi-iltoihinkin. Puolisonsa -vastustelusta huolimatta raahasi hän tämän näihin huvituksiin, jotka -väsyttivät häntä hirmuisesti päivän työn jälkeen. Ennen pitkää pyysi -aviomies häntä menemään teaatteriin jonkun tuttavan naisen kanssa, joka -aina tulisi noutamaan häntä kotoa. Tähän ei hän tahtonut hevillä -suostua, koska tämä menettely ei hänen mielestänsä ollut oikein -säädyllinen. Myöntyväisyydestä hän vihdoin suostui tähän ja aviomies -olikin hänelle tästä sanomattoman kiitollinen.</p> - -<p>Mutta tämä teaatteri-into herätti hänessä pian halun esiytyä -loistavasti. Puvussansa pysyi hän tosin edelleen vaatimattomana, -aistikkaana ja häveliäänä. Hänen lempeä, vastustamattoman luonnollinen -ja hymyilevä hempeytensä näyttivät nuo yksinkertaiset puvut tekevän -yhä suloisemmaksi; mutta kuitenkin oli hänen tapansa ripustaa -korviinsa pari suurta, reiniläistä kuutilokiveä, jotka näyttivät -jalokiviltä, ja sitä paitse käytti hän kaulakoristetta tekohelmistä, -simili-rannerengasta ja pääkampoja, jotka olivat koristettuja -erilaisilla, jalokiviä jäljittelevillä lasihelmillä. Usein sanoi hänen -puolisonsa, johon tällainen mieltymys kiiltokaluihin vaikutti +<p>Hän oli monta vuotta sitten kuolleen veronkantajan (= kruunuvoudin) +tytär maalta. Isänsä kuoltua oli hän saapunut Parisiin äitinsä mukana, +joka seurusteli eräiden porvariperheiden kanssa samassa kaupunginosassa +toivoen saavansa nuoren tyttönsä naitetuksi. Muuten olivat he köyhää, +kunniallista, rauhallista ja lempeää väkeä. Nuori tyttö näytti olevan +siveän naisen perikuva, jolle nuori, älykäs mies mielellään unelmoi +omistavansa elämänsä. Hänen kainon kauneilla kasvoillansa lepäsi +enkelimäisen ujouden viehkeys. Tuo alituinen hieno hymy hänen +huulillansa näytti olevan heijastus hänen sydämestänsä.</p> + +<p>Kaikki ylistivät häntä ja kaikki hänen tuttavansa toistelivat alinomaa: +onnellinen se, joka hänet saa, sillä parempaa vaimoa ei voi löytää.</p> + +<p>Hra Lantin, joka palveli ensimäisenä toimistosihteerinä sisäasiain +ministeristössä 3,500 frangin vuosipalkalla, pyysi häntä vaimoksensa ja +nai hänet.</p> + +<p>Hra Lantin olikin hänen kanssansa uskomattoman onnellinen. Hän hoiti +taloutta niin taitavasti ja säästäväisesti, että he näyttivät elävän +loistavasti. Puolisoansa kohtaan oli hän aina huomaavainen, +hienotunteinen ja hyväilevä. Ja niin tasaisen viehättävä oli hän +ihmisenä, että hra Lantin kuusi vuotta kestäneen avioliiton jälkeen +rakasti häntä enemmän kuin ensi aikoina.</p> + +<p>Kaksi moitittavaa vikaa oli hänessä puolison mielestä kuitenkin, nim. +halu käydä teaatterissa ja omistaa vääriä jalokivikoristeita.</p> + +<p>Rva Lantin oli tuttava eräiden pienempien virkamiesten rouvien kanssa +ja nämä ystävättäret hankkivat hänelle alinomaa aitiopaikkoja +huomattujen näytelmien esityksiin, vieläpä ensi-iltoihinkin. Puolisonsa +vastustelusta huolimatta raahasi hän tämän näihin huvituksiin, jotka +väsyttivät häntä hirmuisesti päivän työn jälkeen. Ennen pitkää pyysi +aviomies häntä menemään teaatteriin jonkun tuttavan naisen kanssa, joka +aina tulisi noutamaan häntä kotoa. Tähän ei hän tahtonut hevillä +suostua, koska tämä menettely ei hänen mielestänsä ollut oikein +säädyllinen. Myöntyväisyydestä hän vihdoin suostui tähän ja aviomies +olikin hänelle tästä sanomattoman kiitollinen.</p> + +<p>Mutta tämä teaatteri-into herätti hänessä pian halun esiytyä +loistavasti. Puvussansa pysyi hän tosin edelleen vaatimattomana, +aistikkaana ja häveliäänä. Hänen lempeä, vastustamattoman luonnollinen +ja hymyilevä hempeytensä näyttivät nuo yksinkertaiset puvut tekevän +yhä suloisemmaksi; mutta kuitenkin oli hänen tapansa ripustaa +korviinsa pari suurta, reiniläistä kuutilokiveä, jotka näyttivät +jalokiviltä, ja sitä paitse käytti hän kaulakoristetta tekohelmistä, +simili-rannerengasta ja pääkampoja, jotka olivat koristettuja +erilaisilla, jalokiviä jäljittelevillä lasihelmillä. Usein sanoi hänen +puolisonsa, johon tällainen mieltymys kiiltokaluihin vaikutti vastenmielisesti:</p> -<p>— Rakkaani, jos ei ole varaa maksaa oikeita jalokiviä, niin on parasta -tyytyä omaan luonnonkauneuteensa ja suloonsa, jotka aina ovat +<p>— Rakkaani, jos ei ole varaa maksaa oikeita jalokiviä, niin on parasta +tyytyä omaan luonnonkauneuteensa ja suloonsa, jotka aina ovat kalleimmat jalokivet.</p> -<p>Mutta hän hymyili vain vienosti vastatessansa:</p> +<p>Mutta hän hymyili vain vienosti vastatessansa:</p> -<p>— Mitä sille voi? Minä pidän näistä. Se on vika luonteessani. Tiedän -kyllä, että olet oikeassa, mutta minä en voi sille mitään. Oikeita -jalokiviä minä jumaloin, näetkös!</p> +<p>— Mitä sille voi? Minä pidän näistä. Se on vika luonteessani. Tiedän +kyllä, että olet oikeassa, mutta minä en voi sille mitään. Oikeita +jalokiviä minä jumaloin, näetkös!</p> -<p>Pyöritellen sormiensa välissä helmikoristeita ja välkytellen niiden -hiottuja kristallisärmiä lisäsi hän:</p> +<p>Pyöritellen sormiensa välissä helmikoristeita ja välkytellen niiden +hiottuja kristallisärmiä lisäsi hän:</p> -<p>— Mutta katsohan, kuinka hyvin jäljitettyjä ne ovat. Melkein vannoisi +<p>— Mutta katsohan, kuinka hyvin jäljitettyjä ne ovat. Melkein vannoisi niiden olevan oikeita.</p> -<p>Hän hymyili vain sanoen:</p> +<p>Hän hymyili vain sanoen:</p> <p>- Sinulla on mustalaisnaisten mielihaluja.</p> <p>Kun he iltaisin istuivat kahden kotilieden luona, toi rva Lantin joskus -teepöydälle erään sahviaani-kotelon, joka hra Lantinin sanojen mukaan -sisälsi "laivatavarat." Sitten ryhtyi hän tutkimaan noita jäljitettyjä -jalokiviä niin intohimoisen tarkkaavana kuin olisi se tuottanut hänelle -syvän, suloisen nautinnon. Saipa hän vihdoin puolisonsakin taivutetuksi -panemaan erään helmikoristeen kaulaansa ja nauroi sille täydestä -sydämestänsä huudahtaen: voi, kuinka hassulta sinä näytät! Sitten -heittäysi hän tämän kaulaan ja syleili häntä kuin hurja.</p> - -<p>Käytyänsä eräänä talvi-iltana operassa palasi hän sieltä myöhällä -viluisena ja värisevänä. Seuraavan päivän ryki hän ja viikkoa myöhemmin -kuoli hän keuhkotulehdukseen.</p> - -<p>Lantinin surullinen velvollisuus oli saattaa hänet hautaan.</p> - -<p>Niin epätoivoisesti suri hän vaimoansa, että hänen tukkansa kävi -valkeaksi yhden ainoan kuukauden kuluessa. Aamusta iltaan vuodatti hän -kaipauksen kyyneliä ja hänen sydämensä oli pakahtua tuskallisista -kärsimyksistä, joihin yhtyi muisto vainajan hymyistä, äänestä ja -hempeästä olennosta.</p> - -<p>Murhe ei ottanut hälvetäksensä ajan mukana. Kun toverit virkatunneilla -poistuivat hetkeksi virkahuoneesta juttelemaan hiukan päivän -tapahtumista, tapahtui usein, että hänen poskensa äkkiä paisuivat, -hänen nenänsä poimuili ja hänen silmänsä täyttyivät vedellä, niin että -"koko hänen kasvonsa vääntyivät hirveästi ja mies ratkesi itkeä -nyyhkyttämään."</p> - -<p>Vainajan kamarin säilytti hän koskemattomana sulkeutuen sinne joka -päivä muistelemaan häntä, jonka kaikki puvut ja huonekalut saivat olla -niin kuin ne vainajan eläessä olivat olleet.</p> - -<p>Mutta elämä kävi hänelle kalliiksi. Samat tulot, jotka vaimon käsissä -olivat riittäneet molempien kaikkiin tarpeisiin, eivät enää riittäneet -hänelle itsellensäkään. Hän ihan hämmästyi, kuinka hänen vaimonsa oli -voinut hoitaa taloutta niin, että hänellä aina oli pöydällänsä mainiota -viiniä ja parhaimpia ruokalajeja, joihin hänen vähäiset tulonsa eivät -enää riittäneet.</p> - -<p>Hän teki velkaa juosten rahaa hankkimassa niin kuin neuvokkaat ihmiset -tekevät, jotka koettavat pelastua tilapäisestä ahdingosta. Kun hän -eräänä päivänä, noin viikkoa ennen kuukauden loppua, huomasi olevansa -aivan pennitönnä, arveli hän myydä jotakin. Ja samassa pälkähti hänen -päähänsä kaupata pois vaimovainajansa "laivatavarat." Sydämensä -sisimmässä sopukassa tunsi hän näet yhä jonkunlaista kaunaa tuollaisia -valhekaluja kohtaan, jotka ennenkin olivat häntä harmittaneet. Jo -niiden jokapäiväinen näkeminen häiritsi häntä hieman, kun hän antautui +teepöydälle erään sahviaani-kotelon, joka hra Lantinin sanojen mukaan +sisälsi "laivatavarat." Sitten ryhtyi hän tutkimaan noita jäljitettyjä +jalokiviä niin intohimoisen tarkkaavana kuin olisi se tuottanut hänelle +syvän, suloisen nautinnon. Saipa hän vihdoin puolisonsakin taivutetuksi +panemaan erään helmikoristeen kaulaansa ja nauroi sille täydestä +sydämestänsä huudahtaen: voi, kuinka hassulta sinä näytät! Sitten +heittäysi hän tämän kaulaan ja syleili häntä kuin hurja.</p> + +<p>Käytyänsä eräänä talvi-iltana operassa palasi hän sieltä myöhällä +viluisena ja värisevänä. Seuraavan päivän ryki hän ja viikkoa myöhemmin +kuoli hän keuhkotulehdukseen.</p> + +<p>Lantinin surullinen velvollisuus oli saattaa hänet hautaan.</p> + +<p>Niin epätoivoisesti suri hän vaimoansa, että hänen tukkansa kävi +valkeaksi yhden ainoan kuukauden kuluessa. Aamusta iltaan vuodatti hän +kaipauksen kyyneliä ja hänen sydämensä oli pakahtua tuskallisista +kärsimyksistä, joihin yhtyi muisto vainajan hymyistä, äänestä ja +hempeästä olennosta.</p> + +<p>Murhe ei ottanut hälvetäksensä ajan mukana. Kun toverit virkatunneilla +poistuivat hetkeksi virkahuoneesta juttelemaan hiukan päivän +tapahtumista, tapahtui usein, että hänen poskensa äkkiä paisuivat, +hänen nenänsä poimuili ja hänen silmänsä täyttyivät vedellä, niin että +"koko hänen kasvonsa vääntyivät hirveästi ja mies ratkesi itkeä +nyyhkyttämään."</p> + +<p>Vainajan kamarin säilytti hän koskemattomana sulkeutuen sinne joka +päivä muistelemaan häntä, jonka kaikki puvut ja huonekalut saivat olla +niin kuin ne vainajan eläessä olivat olleet.</p> + +<p>Mutta elämä kävi hänelle kalliiksi. Samat tulot, jotka vaimon käsissä +olivat riittäneet molempien kaikkiin tarpeisiin, eivät enää riittäneet +hänelle itsellensäkään. Hän ihan hämmästyi, kuinka hänen vaimonsa oli +voinut hoitaa taloutta niin, että hänellä aina oli pöydällänsä mainiota +viiniä ja parhaimpia ruokalajeja, joihin hänen vähäiset tulonsa eivät +enää riittäneet.</p> + +<p>Hän teki velkaa juosten rahaa hankkimassa niin kuin neuvokkaat ihmiset +tekevät, jotka koettavat pelastua tilapäisestä ahdingosta. Kun hän +eräänä päivänä, noin viikkoa ennen kuukauden loppua, huomasi olevansa +aivan pennitönnä, arveli hän myydä jotakin. Ja samassa pälkähti hänen +päähänsä kaupata pois vaimovainajansa "laivatavarat." Sydämensä +sisimmässä sopukassa tunsi hän näet yhä jonkunlaista kaunaa tuollaisia +valhekaluja kohtaan, jotka ennenkin olivat häntä harmittaneet. Jo +niiden jokapäiväinen näkeminen häiritsi häntä hieman, kun hän antautui muistelemaan rakastettua vainajaa.</p> -<p>Hän valikoi kotvan, minkä esineen hän tuosta jälkeen jääneestä -korukalu-joukosta ottaisi, jota vainaja viimeisiin päiviinsä saakka oli -itsepintaisesti lisännyt melkein jokailtaisilla uusilla "ostoilla." Hän -päätti myydä sen suuren kaulakoristeen, jota vainaja enimmän oli -käyttänyt ja joka hänen mielestänsä voi olla ainakin 2:n tai 3:n -frangin arvoinen, sillä se oli kovin huolellista työtä ollakseen -jäljiteltyä työtä.</p> +<p>Hän valikoi kotvan, minkä esineen hän tuosta jälkeen jääneestä +korukalu-joukosta ottaisi, jota vainaja viimeisiin päiviinsä saakka oli +itsepintaisesti lisännyt melkein jokailtaisilla uusilla "ostoilla." Hän +päätti myydä sen suuren kaulakoristeen, jota vainaja enimmän oli +käyttänyt ja joka hänen mielestänsä voi olla ainakin 2:n tai 3:n +frangin arvoinen, sillä se oli kovin huolellista työtä ollakseen +jäljiteltyä työtä.</p> -<p>Hän pisti sen taskuunsa ja riensi boulevardeja pitkin ministeristöön -päin etsien luotettavaa jalokivikauppiasta.</p> +<p>Hän pisti sen taskuunsa ja riensi boulevardeja pitkin ministeristöön +päin etsien luotettavaa jalokivikauppiasta.</p> -<p>Vihdoin oli hän löytävinään sellaisen ja astui sisään hieman häveten -näyttää köyhyyttänsä näin vähäarvoista esinettä kaupitsemalla.</p> +<p>Vihdoin oli hän löytävinään sellaisen ja astui sisään hieman häveten +näyttää köyhyyttänsä näin vähäarvoista esinettä kaupitsemalla.</p> -<p>— Haluaisin mielelläni tietää, minkä arvoiseksi te tämän koristeen -arvostelette, kysyi hän jalokivisepältä.</p> +<p>— Haluaisin mielelläni tietää, minkä arvoiseksi te tämän koristeen +arvostelette, kysyi hän jalokivisepältä.</p> -<p>Tämä otti koristeen, tutki ja käänteli sitä, punnitsi sen, tarkasti -sitä suurennuslasillansa, kutsui apulaisensa, kuiskasi hänelle jotakin -ja laski sen sitten tiskille, voidakseen katsella sitä kauvempaa ja -päättää sen vaikutuksesta.</p> +<p>Tämä otti koristeen, tutki ja käänteli sitä, punnitsi sen, tarkasti +sitä suurennuslasillansa, kutsui apulaisensa, kuiskasi hänelle jotakin +ja laski sen sitten tiskille, voidakseen katsella sitä kauvempaa ja +päättää sen vaikutuksesta.</p> -<p>Tuntien itsensä hieman vaivatuksi tästä kultasepän menettelystä, -koroitti hra Lantin äänensä selittäen:</p> +<p>Tuntien itsensä hieman vaivatuksi tästä kultasepän menettelystä, +koroitti hra Lantin äänensä selittäen:</p> -<p>— Tiedän varsin hyvin, ett'ei se ole paljo minkään arvoinen, niin -että...</p> +<p>— Tiedän varsin hyvin, ett'ei se ole paljo minkään arvoinen, niin +että...</p> -<p>Mutta jalokivikauppias keskeytti hänet sanoen:</p> +<p>Mutta jalokivikauppias keskeytti hänet sanoen:</p> -<p>— Se on 12:n-15:n tuhannen frangin arvoinen; mutta minä en voi ostaa -sitä, ell'ette ilmoita minulle tarkalleen, mistä se on ostettu.</p> +<p>— Se on 12:n-15:n tuhannen frangin arvoinen; mutta minä en voi ostaa +sitä, ell'ette ilmoita minulle tarkalleen, mistä se on ostettu.</p> -<p>Leskimiehen silmät kävivät kovin suuriksi ja jäivät pyöreiksi: nyt ei -hän ymmärtänyt mitään. Vihdoin sopersi hän:</p> +<p>Leskimiehen silmät kävivät kovin suuriksi ja jäivät pyöreiksi: nyt ei +hän ymmärtänyt mitään. Vihdoin sopersi hän:</p> -<p>— Mitä sanotte?... Oletteko varma asiasta?</p> +<p>— Mitä sanotte?... Oletteko varma asiasta?</p> -<p>Jalokivikauppias erehtyi hänen hämmästyksestänsä ja lisäsi kuivasti:</p> +<p>Jalokivikauppias erehtyi hänen hämmästyksestänsä ja lisäsi kuivasti:</p> -<p>— Voitte kysyä muilta kauppiailta, maksavatko he siitä enemmän. Minun -mielestäni se on korkeintaan 15,000:n frangin arvoinen. Tuokaa se -tänne, ell'ette enempää muualta saa.</p> +<p>— Voitte kysyä muilta kauppiailta, maksavatko he siitä enemmän. Minun +mielestäni se on korkeintaan 15,000:n frangin arvoinen. Tuokaa se +tänne, ell'ette enempää muualta saa.</p> -<p>Aivan typertyneenä otti hra Lantin koristuksensa ja poistui tuntien -hämmentyneen halun olla yksinänsä ja miettiä asiaa.</p> +<p>Aivan typertyneenä otti hra Lantin koristuksensa ja poistui tuntien +hämmentyneen halun olla yksinänsä ja miettiä asiaa.</p> -<p>Mutta kadulle tultuansa alkoi häntä naurattaa:</p> +<p>Mutta kadulle tultuansa alkoi häntä naurattaa:</p> -<p>— Tyhmä-Jussi, voi mikä tyhmä-Jussi! ajatteli hän. Jos minä heti -olisin ottanut hänet sanoistansa tiukalle ja — myynyt sen. Ainakaan ei -tuo jalokivikauppias osaa erottaa vääriä helmiä oikeista!</p> +<p>— Tyhmä-Jussi, voi mikä tyhmä-Jussi! ajatteli hän. Jos minä heti +olisin ottanut hänet sanoistansa tiukalle ja — myynyt sen. Ainakaan ei +tuo jalokivikauppias osaa erottaa vääriä helmiä oikeista!</p> -<p>Niin meni hän erään toisen kauppiaan luo la Paix (= Rauhan) -kadun -suussa. Heti koristuksen nähtyänsä huudahti tämä:</p> +<p>Niin meni hän erään toisen kauppiaan luo la Paix (= Rauhan) -kadun +suussa. Heti koristuksen nähtyänsä huudahti tämä:</p> -<p>— Hiisi vie! Tämän kaulakoristeen minä tunnen. Se on minulta ostettu.</p> +<p>— Hiisi vie! Tämän kaulakoristeen minä tunnen. Se on minulta ostettu.</p> -<p>Kovin hämmästyneenä kysyi hra Lantin:</p> +<p>Kovin hämmästyneenä kysyi hra Lantin:</p> <p>— Paljonko arvoinen se on?</p> -<p>— Minä möin sen 25,000 frangista ja olen valmis ostamaan sen takaisin -18,000 frangista, kunhan vain laillisten määräysten mukaisesti +<p>— Minä möin sen 25,000 frangista ja olen valmis ostamaan sen takaisin +18,000 frangista, kunhan vain laillisten määräysten mukaisesti ilmoitatte, miten te olette sen saanut.</p> -<p>Tällä kertaa täytyi hra Lantinin istahtaa herpoutuneena kummastuksesta. -Sitten vasta voi hän puhua.</p> +<p>Tällä kertaa täytyi hra Lantinin istahtaa herpoutuneena kummastuksesta. +Sitten vasta voi hän puhua.</p> -<p>— Mutta .... mutta, tutkikaahan sitä tarkkaan, hra kauppias; minä olen -näet tähän saakka pitänyt sitä vääränä korukaluna.</p> +<p>— Mutta .... mutta, tutkikaahan sitä tarkkaan, hra kauppias; minä olen +näet tähän saakka pitänyt sitä vääränä korukaluna.</p> -<p>— Tahdotteko olla hyvä ja ilmoittaa minulle nimenne, arvoisa herra? +<p>— Tahdotteko olla hyvä ja ilmoittaa minulle nimenne, arvoisa herra? kysyi jalokivikauppias.</p> -<p>— Mielelläni. Nimeni on Lantin, virkamies sisäasiain ministeristössä, +<p>— Mielelläni. Nimeni on Lantin, virkamies sisäasiain ministeristössä, ja osoitteeni on katu Martyrs n:o 16.</p> -<p>Kauppias avasi kirjansa, etsi niistä jonkun aikaa ja sanoi.</p> +<p>Kauppias avasi kirjansa, etsi niistä jonkun aikaa ja sanoi.</p> -<p>— Kaulakoriste on todellakin lähetetty rva Lantinin osoitteella -Martyrs-katu n:o 16 heinäkuun 20 p. 1876.</p> +<p>— Kaulakoriste on todellakin lähetetty rva Lantinin osoitteella +Martyrs-katu n:o 16 heinäkuun 20 p. 1876.</p> -<p>Sitten katsoivat miehet toisiansa silmiin, virkamies aivan ällistyneenä -ja kultaseppä vainuten varkautta.</p> +<p>Sitten katsoivat miehet toisiansa silmiin, virkamies aivan ällistyneenä +ja kultaseppä vainuten varkautta.</p> <p>— Tahdotteko uskoa koristeen minulle ainoastaan 24:ksi tunniksi, sanoi -kauppias; minä annan teille siitä todistuksen.</p> +kauppias; minä annan teille siitä todistuksen.</p> <p>— Tietysti; miksi en, sopersi hra Lantin.</p> -<p>Pian meni hän tiehensä mukana paperilippu, jonka hän pisti taskuunsa.</p> +<p>Pian meni hän tiehensä mukana paperilippu, jonka hän pisti taskuunsa.</p> -<p>Sitten astui hän kadun yli ja riensi eteenpäin, kunnes huomasi -erehtyneensä suunnasta, palasi Tuileries'in luo, kulki Seinen yli, -huomasi jälleen menevänsä väärään ja palasi Champs Elyséesiin päin -ilman ainoatakaan järkevää ajatusta päässänsä. Hän koetti ajatella -järkevästi ja käsittää tätä pulmaa. Hänen vaimonsa ei ole voinut ostaa -niin kallista esinettä. Ei, ihan varmaan ei. Se oli siis lahjakalu. -Lahja! Mutta keneltä? Ja mistä hyvästä?</p> +<p>Sitten astui hän kadun yli ja riensi eteenpäin, kunnes huomasi +erehtyneensä suunnasta, palasi Tuileries'in luo, kulki Seinen yli, +huomasi jälleen menevänsä väärään ja palasi Champs Elyséesiin päin +ilman ainoatakaan järkevää ajatusta päässänsä. Hän koetti ajatella +järkevästi ja käsittää tätä pulmaa. Hänen vaimonsa ei ole voinut ostaa +niin kallista esinettä. Ei, ihan varmaan ei. Se oli siis lahjakalu. +Lahja! Mutta keneltä? Ja mistä hyvästä?</p> -<p>Hän pysähtyi ja jäi seisomaan keskelle puistokatua. Kauhea epäilys -kiusasi häntä. Hän olisi siis...? Mutta silloinhan olisivat kaikki nuo -muutkin jalokivikoristeet lahjoja! Hän oli tuntevinansa maan järisevän -allansa ja puun edessänsä kaatuvan. Hän kohotti kätensä ja vaipui +<p>Hän pysähtyi ja jäi seisomaan keskelle puistokatua. Kauhea epäilys +kiusasi häntä. Hän olisi siis...? Mutta silloinhan olisivat kaikki nuo +muutkin jalokivikoristeet lahjoja! Hän oli tuntevinansa maan järisevän +allansa ja puun edessänsä kaatuvan. Hän kohotti kätensä ja vaipui tajutonna maahan.</p> -<p>Tuntoihinsa tuli hän vasta eräässä apteekissa, jonne ohikulkijat olivat -saattaneet hänet. Hän antoi saattaa itsensä kotia ja sulkeutui +<p>Tuntoihinsa tuli hän vasta eräässä apteekissa, jonne ohikulkijat olivat +saattaneet hänet. Hän antoi saattaa itsensä kotia ja sulkeutui kamariinsa.</p> -<p>Iltaan asti itki hän, yhäti purren nenäliinaansa, ettei huutaisi. -Sitten heittäysi hän vuoteelle väsymyksen ja surun valtaamana ja +<p>Iltaan asti itki hän, yhäti purren nenäliinaansa, ettei huutaisi. +Sitten heittäysi hän vuoteelle väsymyksen ja surun valtaamana ja nukahti raskaaseen uneen.</p> -<p>Auringon säde herätti hänet ja hiljalleen nousi hän ylös mennäksensä -ministeristöön. Mutta vaikeaa oli istua työssä tuollaisten liikutusten -jälkeen. Harkittuansa, että hän voi ilmoittaa toimiston päällikölle -olevansa pahoinvoipa, kirjoitti hän tälle kirjelipun. Sitten muisti -hän, että hänen oli mentävä jalokivikauppiaan luo. Mutta häntä hävetti. -Kotvan aikaa mietti hän. Vaan eihän hän voinut jättää kaulakoristetta -kauppiaallekaan. Hän puki päällystakin yllensä ja meni.</p> +<p>Auringon säde herätti hänet ja hiljalleen nousi hän ylös mennäksensä +ministeristöön. Mutta vaikeaa oli istua työssä tuollaisten liikutusten +jälkeen. Harkittuansa, että hän voi ilmoittaa toimiston päällikölle +olevansa pahoinvoipa, kirjoitti hän tälle kirjelipun. Sitten muisti +hän, että hänen oli mentävä jalokivikauppiaan luo. Mutta häntä hävetti. +Kotvan aikaa mietti hän. Vaan eihän hän voinut jättää kaulakoristetta +kauppiaallekaan. Hän puki päällystakin yllensä ja meni.</p> -<p>Ilma oli kaunis ja sinertävänä kaartui taivas yli hymyilevän kaupungin. -Joutilaita käyskeli hänen edessänsä kädet taskuissa.</p> +<p>Ilma oli kaunis ja sinertävänä kaartui taivas yli hymyilevän kaupungin. +Joutilaita käyskeli hänen edessänsä kädet taskuissa.</p> -<p>Silmillänsä näitä ohikulkijoita seuraten arveli Lantin:</p> +<p>Silmillänsä näitä ohikulkijoita seuraten arveli Lantin:</p> <p>— Onnelliset ne, joilla on omaisuutta! Rahalla voi karkoittaa -huolensa, mennä minne haluttaa, matkustella ja huvitella itseänsä! Oi, -jospa minä olisinkin rikas!</p> +huolensa, mennä minne haluttaa, matkustella ja huvitella itseänsä! Oi, +jospa minä olisinkin rikas!</p> -<p>Hän tunsi, että hänellä oli nälkä eikä hän ollutkaan syönyt sitten kuin -toissa päivänä. Mutta rahaa hänellä ei ollut ja niin muisti hän -kaulakoristeen. 18,000 frangia! 18,000 frangia! Se ei ollut vähäinen +<p>Hän tunsi, että hänellä oli nälkä eikä hän ollutkaan syönyt sitten kuin +toissa päivänä. Mutta rahaa hänellä ei ollut ja niin muisti hän +kaulakoristeen. 18,000 frangia! 18,000 frangia! Se ei ollut vähäinen summa, hiisi vie!</p> -<p>Hän saapui la Paix-kadulle ja alkoi kävellä edestakaisin vastapäätä -kultasepän myymälää. 18,000 frangia! Parikymmentä kertaa aikoi hän -poiketa myymälään, vaan aina esti häpeän tunne hänet siitä.</p> +<p>Hän saapui la Paix-kadulle ja alkoi kävellä edestakaisin vastapäätä +kultasepän myymälää. 18,000 frangia! Parikymmentä kertaa aikoi hän +poiketa myymälään, vaan aina esti häpeän tunne hänet siitä.</p> -<p>Mutta nälkä, oikea suurnälkä ahdisti eikä penniäkään rahaa. Vihdoin -teki hän äkkipäätöksen, astui juosten kadun poikki, ettei ehtisi mitään -miettiä ja syöksi kultasepän luo.</p> +<p>Mutta nälkä, oikea suurnälkä ahdisti eikä penniäkään rahaa. Vihdoin +teki hän äkkipäätöksen, astui juosten kadun poikki, ettei ehtisi mitään +miettiä ja syöksi kultasepän luo.</p> -<p>Heti hänet nähtyänsä tuli tämä häntä kohti tarjoten tuolin kohteliaana -ja hymyilevänä. Muutkin apulaiset tulivat esille, katselivat hra -Lantinia syrjästä ... nalja silmissä ja hymy huulilla.</p> +<p>Heti hänet nähtyänsä tuli tämä häntä kohti tarjoten tuolin kohteliaana +ja hymyilevänä. Muutkin apulaiset tulivat esille, katselivat hra +Lantinia syrjästä ... nalja silmissä ja hymy huulilla.</p> -<p>— Minä olen ottanut tarpeellisen selon asiasta, hra Lantin, ja jos te +<p>— Minä olen ottanut tarpeellisen selon asiasta, hra Lantin, ja jos te pysytte tarjouksessanne, olen valmis maksamaan teille ehdottamani summan.</p> -<p>— Tietysti ... tietysti pysyn minä tarjouksessani, sopersi virkamies.</p> +<p>— Tietysti ... tietysti pysyn minä tarjouksessani, sopersi virkamies.</p> -<p>Kultaseppä otti eräästä laatikosta 18 suurta paperirahaa, laski ne ja +<p>Kultaseppä otti eräästä laatikosta 18 suurta paperirahaa, laski ne ja ojensi ne hra Lantinille, joka kuitin annettuansa pisti rahat vapisevin -käsin taskuunsa.</p> +käsin taskuunsa.</p> -<p>Mennessänsä kääntyi hän vielä kerran yhä hymyilevän kauppiaan puoleen -ja sanoi silmät maahan luotuina:</p> +<p>Mennessänsä kääntyi hän vielä kerran yhä hymyilevän kauppiaan puoleen +ja sanoi silmät maahan luotuina:</p> -<p>— Niin, minulla .... minulla on ... muitakin jalokiviä, jotka -niinikään olen saanut ... perintönä. Voisitteko ehkä ostaa minulta +<p>— Niin, minulla .... minulla on ... muitakin jalokiviä, jotka +niinikään olen saanut ... perintönä. Voisitteko ehkä ostaa minulta nekin?</p> -<p>— Miksi en, sanoi kultaseppä kumartaen.</p> +<p>— Miksi en, sanoi kultaseppä kumartaen.</p> -<p>Eräs kauppapalvelijoista poistui myymälästä nauru kurkussa, toinen taas -niisti nenäänsä tahallisen äänekkäästi.</p> +<p>Eräs kauppapalvelijoista poistui myymälästä nauru kurkussa, toinen taas +niisti nenäänsä tahallisen äänekkäästi.</p> -<p>Punaisena, vakavana ja järkähtämättömänä sanoi Lantin:</p> +<p>Punaisena, vakavana ja järkähtämättömänä sanoi Lantin:</p> -<p>— Minä tuon nekin teille hetipaikalla.</p> +<p>— Minä tuon nekin teille hetipaikalla.</p> -<p>Ja hän otti ajurin käydäksensä noutamassa ne.</p> +<p>Ja hän otti ajurin käydäksensä noutamassa ne.</p> -<p>Aamiaista ei hän ollut syönyt vielä sittenkään, kun hän tuntia -myöhemmin palasi takaisin kultasepän luo. Esine esineeltä he sitten -yhdessä tutkivat niitä arvostellen kunkin erikseen. Melkein kaikki -olivat ostetutkin häneltä.</p> +<p>Aamiaista ei hän ollut syönyt vielä sittenkään, kun hän tuntia +myöhemmin palasi takaisin kultasepän luo. Esine esineeltä he sitten +yhdessä tutkivat niitä arvostellen kunkin erikseen. Melkein kaikki +olivat ostetutkin häneltä.</p> <p>Nyttemmin alkoi Lantin jo kinastella arvioimisista, kiukustui, vaati -saada nähdä kirjat ja puhui sitä kovemmin, mitä suuremmaksi summa +saada nähdä kirjat ja puhui sitä kovemmin, mitä suuremmaksi summa kohosi.</p> -<p>Suuret korvarenkaat jalokiviensä kanssa arvioitiin 20,000, rannerenkaat -35,000, rintaneulat, sormukset ja medaljongit 16,000, eräs koristus -viheriäin smaragdien ja safiirein kanssa 14,000 frangiksi; eräs -yksinäinen jalokivi, joka kultakäädystä voitiin ripustaa kaulaan, nousi -40,000 frangiin. Kaikki koristukset yhteensä arvioitiin 196,000 +<p>Suuret korvarenkaat jalokiviensä kanssa arvioitiin 20,000, rannerenkaat +35,000, rintaneulat, sormukset ja medaljongit 16,000, eräs koristus +viheriäin smaragdien ja safiirein kanssa 14,000 frangiksi; eräs +yksinäinen jalokivi, joka kultakäädystä voitiin ripustaa kaulaan, nousi +40,000 frangiin. Kaikki koristukset yhteensä arvioitiin 196,000 frangiin.</p> -<p>Lopuksi selitti kultaseppä leikillisen hyväntahtoisesti:</p> +<p>Lopuksi selitti kultaseppä leikillisen hyväntahtoisesti:</p> -<p>— Ne ovat erään henkilön lahjoittamia, joka käytti kaiken omaisuutensa +<p>— Ne ovat erään henkilön lahjoittamia, joka käytti kaiken omaisuutensa jalokiviin.</p> -<p>— Onhan se yhtä hyvä tapa käyttää rahansa kuin muutkin, arveli Lantin.</p> +<p>— Onhan se yhtä hyvä tapa käyttää rahansa kuin muutkin, arveli Lantin.</p> -<p>Ennen poislähtöänsä sopi hän ostajan kanssa, että hän saisi toisen -kultasepän kanssa toimittaa vasta-arvioimisen samoista koristeistansa.</p> +<p>Ennen poislähtöänsä sopi hän ostajan kanssa, että hän saisi toisen +kultasepän kanssa toimittaa vasta-arvioimisen samoista koristeistansa.</p> -<p>Kadulle tultuansa katseli hän Vendome-kolonnia tuntien halua kiivetä -tuonne ylös ikäänkuin se olisi ollut joku kilpatanko. Hän tunsi itsensä -niin keveäksi, että hän olisi voinut suorittaa kilpahyppyjä Napoleonin +<p>Kadulle tultuansa katseli hän Vendome-kolonnia tuntien halua kiivetä +tuonne ylös ikäänkuin se olisi ollut joku kilpatanko. Hän tunsi itsensä +niin keveäksi, että hän olisi voinut suorittaa kilpahyppyjä Napoleonin patsaan yli, joka kohosi tuolla taivasta kohti.</p> -<p>Hän meni syömään aamiaista Voisin'in ravintolaan ja joi viiniä, joka +<p>Hän meni syömään aamiaista Voisin'in ravintolaan ja joi viiniä, joka maksoi 20 frangia pullo.</p> -<p>Sitten otti hän ajurin ja teki retken Boulognen metsän ympäri. Hän +<p>Sitten otti hän ajurin ja teki retken Boulognen metsän ympäri. Hän katseli vaunuja jonkunlaisella ylenkatseella ja tunsi halun huutaa -ohiajajille: nyt olen minäkin rikas! Minulla on 200,000 frangia +ohiajajille: nyt olen minäkin rikas! Minulla on 200,000 frangia omaisuutta!</p> -<p>Vihdoin muisti hän ministeristönsä, ajoi sinne ja meni suoraan -päällikkönsä luo ilmoittaen, että hän pyysi eron virastansa, sillä hän -oli perinyt — 300,000 frangia. Sitten meni hän hyvästelemään entisiä -virkatoveriansa ja kertoi heille, kuinka hän aikoi täst'edes järjestää -elämänsä.</p> +<p>Vihdoin muisti hän ministeristönsä, ajoi sinne ja meni suoraan +päällikkönsä luo ilmoittaen, että hän pyysi eron virastansa, sillä hän +oli perinyt — 300,000 frangia. Sitten meni hän hyvästelemään entisiä +virkatoveriansa ja kertoi heille, kuinka hän aikoi täst'edes järjestää +elämänsä.</p> -<p>Päivällistä söi hän Café Anglaisissa. Istuessansa erään pöytäkumppanin -vieressä, joka näytti verrattain hienolta herrasmieheltä, ei hän voinut -olla kertomatta tälle hieman mielistelevästi, että hän juuri oli +<p>Päivällistä söi hän Café Anglaisissa. Istuessansa erään pöytäkumppanin +vieressä, joka näytti verrattain hienolta herrasmieheltä, ei hän voinut +olla kertomatta tälle hieman mielistelevästi, että hän juuri oli perinyt 400,000 frangia.</p> -<p>Ensi kerran elämässänsä oli hänellä sinä iltana hauska teaatterissa. -Yönsä vietti hän "sulotarten" seurassa.</p> +<p>Ensi kerran elämässänsä oli hänellä sinä iltana hauska teaatterissa. +Yönsä vietti hän "sulotarten" seurassa.</p> -<p>Mutta jo kuusi kuukautta myöhemmin meni hän uusiin naimisiin.</p> +<p>Mutta jo kuusi kuukautta myöhemmin meni hän uusiin naimisiin.</p> <hr class="chap" /> -<h2>TARINA PYHÄN MIKAELIN LUOSTARILINNASTA.</h2> +<h2>TARINA PYHÄN MIKAELIN LUOSTARILINNASTA.</h2> -<p>Tuon ikäänkuin mereen heitetyn keijukaislinnan näin minä ensi kerran -Cancalesta käsin. Mutta silloin näin sen epäselvästi, sillä harmaa usva -aaltoili pilveilevällä taivaalla.</p> +<p>Tuon ikäänkuin mereen heitetyn keijukaislinnan näin minä ensi kerran +Cancalesta käsin. Mutta silloin näin sen epäselvästi, sillä harmaa usva +aaltoili pilveilevällä taivaalla.</p> -<p>Seuraavan kerran näin sen Avranchesista auringon mailleen mennessä. -Tavattoman laajat hietasärkät punersivat, taivaan ranta punersi ja koko -suunnattoman suuri lahdelma välkkyi punertavana. Ainoastaan tuo -jyrkänteellä, kaukana mantereesta sijaitseva luostari, joka kohosi -vetten päällä kuin mikäkin tarulinna, niin uskomattoman ihmeellisenä ja -ihanana kuin mielikuvitustamme tenhoava unelmien palatsi, häämöitti +<p>Seuraavan kerran näin sen Avranchesista auringon mailleen mennessä. +Tavattoman laajat hietasärkät punersivat, taivaan ranta punersi ja koko +suunnattoman suuri lahdelma välkkyi punertavana. Ainoastaan tuo +jyrkänteellä, kaukana mantereesta sijaitseva luostari, joka kohosi +vetten päällä kuin mikäkin tarulinna, niin uskomattoman ihmeellisenä ja +ihanana kuin mielikuvitustamme tenhoava unelmien palatsi, häämöitti melkein mustana riutuvan auringon purppurahohteessa.</p> -<p>Huomenen koitteessa astelin minä seuraavana päivänä sinne päin -hietikkoa myöten tarkastellen koko ajan tuota meren ihmeellistä -jalokiveä, joka nousi merten pinnalta korkeana kuin vuori, tahkottuna -kuin veistelty kamee ja tumman utuisena kuin musliinikangas. Mitä -lähemmäs tulin, sitä enemmän valtasi minut ihailu, sillä mikään -maailmassa ei voi olla täydellisempää ja ihmeteltävämpää.</p> - -<p>Ja minä harhailin eteenpäin hämmästellen kuin olisin löytänyt jonkun -jumalaisen asunnon, vaelsin läpi noiden keveillä tai raskailla -pilareilla lepääväin salien ja päivän valaisemain holvikäytäväin, -kohottaen ihailevat katseeni noihin pieniin kelloihin tuolla ylhäällä, -jotka välähtivät kuin tuli taivasta vastaan; minä ihailin tuota -uskomattoman kaunista, rakennustaiteellista sekaryhmää, jonka -muodostivat pienet tornit, eläinten päiden muotoiset kattokourut, -keveät ja sirot koristukset, kivestä veistetyt valolyhdyt ja +<p>Huomenen koitteessa astelin minä seuraavana päivänä sinne päin +hietikkoa myöten tarkastellen koko ajan tuota meren ihmeellistä +jalokiveä, joka nousi merten pinnalta korkeana kuin vuori, tahkottuna +kuin veistelty kamee ja tumman utuisena kuin musliinikangas. Mitä +lähemmäs tulin, sitä enemmän valtasi minut ihailu, sillä mikään +maailmassa ei voi olla täydellisempää ja ihmeteltävämpää.</p> + +<p>Ja minä harhailin eteenpäin hämmästellen kuin olisin löytänyt jonkun +jumalaisen asunnon, vaelsin läpi noiden keveillä tai raskailla +pilareilla lepääväin salien ja päivän valaisemain holvikäytäväin, +kohottaen ihailevat katseeni noihin pieniin kelloihin tuolla ylhäällä, +jotka välähtivät kuin tuli taivasta vastaan; minä ihailin tuota +uskomattoman kaunista, rakennustaiteellista sekaryhmää, jonka +muodostivat pienet tornit, eläinten päiden muotoiset kattokourut, +keveät ja sirot koristukset, kivestä veistetyt valolyhdyt ja graniittihuiput, kaikki monumenttaalisen ja hienostuneen rakennustaiteen mestariteoksia.</p> -<p>Seisoessani siinä ihmettelyn vallassa lähestyi eräs alanormannilainen -talonpoika minua ja jutteli minulle tarinan pyhän Mikaelin suuresta +<p>Seisoessani siinä ihmettelyn vallassa lähestyi eräs alanormannilainen +talonpoika minua ja jutteli minulle tarinan pyhän Mikaelin suuresta sodasta perkeleen kanssa.</p> -<p>Eräs nerokas epäilijä on sanonut: "Jumala teki ihmisen kuvaksensa, -mutta sen on ihminen hänelle hyvin palkinnut."</p> +<p>Eräs nerokas epäilijä on sanonut: "Jumala teki ihmisen kuvaksensa, +mutta sen on ihminen hänelle hyvin palkinnut."</p> -<p>Tämä on ikuinen totuus ja olisipa sangen hauskaa, jos voitaisiin +<p>Tämä on ikuinen totuus ja olisipa sangen hauskaa, jos voitaisiin kirjoittaa paikallisjumalain historia kaikissa maissa ja saada selville -kaikkien maakuntiemme pyhimysten historialliset muistot. Neekereillä -on omat julmat epäjumalansa: ihmissyöjänsä; muhamettilaisilla, -moni-avioisilla kansakunnilla, on naisparatiisinsa ja käytännölliset +kaikkien maakuntiemme pyhimysten historialliset muistot. Neekereillä +on omat julmat epäjumalansa: ihmissyöjänsä; muhamettilaisilla, +moni-avioisilla kansakunnilla, on naisparatiisinsa ja käytännölliset kreikkalaiset taas kohottivat kaikki intohimot jumalallisiksi.</p> -<p>Jokainen kylä Ranskassa on ollut pyhitettynä jollekulle -suojeluspyhälle, joka parhaiten vastasi sen asukkaiden mielikuvaa.</p> +<p>Jokainen kylä Ranskassa on ollut pyhitettynä jollekulle +suojeluspyhälle, joka parhaiten vastasi sen asukkaiden mielikuvaa.</p> -<p>Niinpä suojelee ala-Normandiaa pyhä Mikael, tuo säteilevän voitollinen +<p>Niinpä suojelee ala-Normandiaa pyhä Mikael, tuo säteilevän voitollinen miekkamies, taivaan riemuitseva sankari ja saatanan kukistaja. -Ollaksensa turvattuna naapurinsa saatanan ilkitöiltä rakensi pyhä -Mikael itse tämän arkkienkelin arvoa vastaavan asumuksen melkeinpä -valtamereen. Eikä muut kuin moinen pyhimys olisi voinutkaan luoda -tällaista ruhtinaallista linnaa.</p> +Ollaksensa turvattuna naapurinsa saatanan ilkitöiltä rakensi pyhä +Mikael itse tämän arkkienkelin arvoa vastaavan asumuksen melkeinpä +valtamereen. Eikä muut kuin moinen pyhimys olisi voinutkaan luoda +tällaista ruhtinaallista linnaa.</p> -<p>Mutta kun hän yhä pelkäsi paholaisen hyökkäyksiä, ympäröi hän alueensa -hyllyvällä hiekkatasangolla, joka oli mertakin vaarallisempi.</p> +<p>Mutta kun hän yhä pelkäsi paholaisen hyökkäyksiä, ympäröi hän alueensa +hyllyvällä hiekkatasangolla, joka oli mertakin vaarallisempi.</p> -<p>Perkele asui eräässä vaatimattomassa, olkikatolla peitetyssä -rantamökissä. Mutta hän omisti mutaveden huuhtomat arot, kauniit, -hedelmälliset tasangot, jotka kasvoivat raskaita tähkäpäitä, vehmaat +<p>Perkele asui eräässä vaatimattomassa, olkikatolla peitetyssä +rantamökissä. Mutta hän omisti mutaveden huuhtomat arot, kauniit, +hedelmälliset tasangot, jotka kasvoivat raskaita tähkäpäitä, vehmaat laaksot ja koko maan viljavat vaaranrinteet. Pyhimys taas hallitsi -ainoastaan hiekkasärkillä. Näin ollen oli saatana rikas ja pyhä Mikael -köyhä kuin kerjäläinen.</p> +ainoastaan hiekkasärkillä. Näin ollen oli saatana rikas ja pyhä Mikael +köyhä kuin kerjäläinen.</p> -<p>Paastottuansa muutamia vuosia tunsi pyhimys ikävystyvänsä tähän -asiaintilaan ja alkoi miettiä sopimuksen aikaansaamista saatanan -kanssa. Mutta se ei ollut niinkään helppo tehtävä, sillä saatana aikoi -pitää viljasatonsa.</p> +<p>Paastottuansa muutamia vuosia tunsi pyhimys ikävystyvänsä tähän +asiaintilaan ja alkoi miettiä sopimuksen aikaansaamista saatanan +kanssa. Mutta se ei ollut niinkään helppo tehtävä, sillä saatana aikoi +pitää viljasatonsa.</p> -<p>Pyhä Mikael mietti asiaa kuusi kuukautta. Sitten lähti hän eräänä -aamupäivänä vaeltamaan manteretta kohti. Paholainen oli juuri syömässä -velliänsä asuntonsa ovella, kun äkkäsi pyhimyksen. Heti paikalla riensi -hän tätä vastaan, suuteli hänen hihansuutansa, pyysi häntä sisään ja -tarjosi hänelle virvoituksia.</p> +<p>Pyhä Mikael mietti asiaa kuusi kuukautta. Sitten lähti hän eräänä +aamupäivänä vaeltamaan manteretta kohti. Paholainen oli juuri syömässä +velliänsä asuntonsa ovella, kun äkkäsi pyhimyksen. Heti paikalla riensi +hän tätä vastaan, suuteli hänen hihansuutansa, pyysi häntä sisään ja +tarjosi hänelle virvoituksia.</p> -<p>Juotuansa pienen kulhon maitoa sanoi pyhä Mikael:</p> +<p>Juotuansa pienen kulhon maitoa sanoi pyhä Mikael:</p> -<p>— Minä tulin tänne esittääkseni sinulle edullisen ehdotuksen.</p> +<p>— Minä tulin tänne esittääkseni sinulle edullisen ehdotuksen.</p> -<p>Vilpittömästi ja mitään kavaluutta epäilemättä vastasi piru:</p> +<p>Vilpittömästi ja mitään kavaluutta epäilemättä vastasi piru:</p> -<p>— Käy laatuun, kunhan...</p> +<p>— Käy laatuun, kunhan...</p> -<p>— Sinä luovuttaisit minulle kaikki viljamaasi.</p> +<p>— Sinä luovuttaisit minulle kaikki viljamaasi.</p> <p>Levotonna alotti piru:</p> <p>— Mutta....</p> -<p>Pyhimys keskeytti hänet:</p> +<p>Pyhimys keskeytti hänet:</p> -<p>— Kuulehan loppuun. Sinä luovuttaisit minulle viljamaasi. Minä taas -ottaisin huolekseni elatuksen, ulkotyöt, maanviljelyksen, kylvön ja +<p>— Kuulehan loppuun. Sinä luovuttaisit minulle viljamaasi. Minä taas +ottaisin huolekseni elatuksen, ulkotyöt, maanviljelyksen, kylvön ja puimisen ja kaiken muun. Vuotuisen sadon jakaisimme me kahtia. Suostutko siihen?</p> -<p>Piru, joka on luonnostansa laiska, suostui tähän.</p> +<p>Piru, joka on luonnostansa laiska, suostui tähän.</p> -<p>Hän pyysi vain kaupanpäälliseksi muutamia herkullisia punakaloja, joita -pyydetään tuon yksinäisen merikallion ympäriltä. Pyhä Mikael lupasi +<p>Hän pyysi vain kaupanpäälliseksi muutamia herkullisia punakaloja, joita +pyydetään tuon yksinäisen merikallion ympäriltä. Pyhä Mikael lupasi punakalat.</p> -<p>Sitten löivät he kättä ja sylkäsivät sivulle merkiksi siitä, että -kauppa oli sovittu, jonka jälkeen pyhimys jatkoi:</p> +<p>Sitten löivät he kättä ja sylkäsivät sivulle merkiksi siitä, että +kauppa oli sovittu, jonka jälkeen pyhimys jatkoi:</p> -<p>— Kuules, minä en tahdo, että sinulla olisi mitään valittamista minua -vastaan. Valitse siis, mitä parempana pidät: maan päällä vaiko maan -alla kypsyvät hedelmät.</p> +<p>— Kuules, minä en tahdo, että sinulla olisi mitään valittamista minua +vastaan. Valitse siis, mitä parempana pidät: maan päällä vaiko maan +alla kypsyvät hedelmät.</p> -<p>— Minä tahdon maanpäälliset hedelmät, minä, huudahti saatana.</p> +<p>— Minä tahdon maanpäälliset hedelmät, minä, huudahti saatana.</p> <p>— Olkoon sovittu, sanoi pyhimys.</p> -<p>Ja niin meni hän tiehensä.</p> +<p>Ja niin meni hän tiehensä.</p> -<p>Kuusi kuukautta myöhemmin ei pirun laajoilla maa-aloilla nähty muuta +<p>Kuusi kuukautta myöhemmin ei pirun laajoilla maa-aloilla nähty muuta kuin porkkanoita, nauriita, sipulia, pukin-partaa ja muita kasveja, -joiden paksut juuret ovat hyviä ja maukkaita ja joiden hyödyttömiä -lehtiä käytetään vain elukkain rehuna.</p> +joiden paksut juuret ovat hyviä ja maukkaita ja joiden hyödyttömiä +lehtiä käytetään vain elukkain rehuna.</p> -<p>Piru ei saanut mitään ja tahtoi purkaa välikirjan moittien pyhää +<p>Piru ei saanut mitään ja tahtoi purkaa välikirjan moittien pyhää Mikaelia kujeista.</p> -<p>Mutta pyhimys oli ehtinyt mieltyä maanviljelykseen. Hän tuli pirun +<p>Mutta pyhimys oli ehtinyt mieltyä maanviljelykseen. Hän tuli pirun puheille.</p> -<p>— Minä vakuutan, ett'en lainkaan ole sitä tahallani tehnyt. Se sattui -vain niin. Syytön minä olen. Ja sen vuoksi tahdon korvata tappiosi -tarjoomalla sinulle tänä vuonna koko maan-alisen sadon.</p> +<p>— Minä vakuutan, ett'en lainkaan ole sitä tahallani tehnyt. Se sattui +vain niin. Syytön minä olen. Ja sen vuoksi tahdon korvata tappiosi +tarjoomalla sinulle tänä vuonna koko maan-alisen sadon.</p> <p>— Olkoon menneeksi, sanoi piru.</p> -<p>Seuraavana keväänä olivat kaikki pirun maat kylvetyt täyteen nisuja -ja rukiita, jättikauraa, pellavaa, erinomaista rapsati-naurista, -puna-apilasta, hernettä, kaalia, artisokkaa ja kaikkia vilja- ja -hedelmälajia, jotka kypsyvät maan päällä päivän paisteessa.</p> +<p>Seuraavana keväänä olivat kaikki pirun maat kylvetyt täyteen nisuja +ja rukiita, jättikauraa, pellavaa, erinomaista rapsati-naurista, +puna-apilasta, hernettä, kaalia, artisokkaa ja kaikkia vilja- ja +hedelmälajia, jotka kypsyvät maan päällä päivän paisteessa.</p> -<p>Piru ei siis nytkään saanut mitään ja suuttui ankarasti.</p> +<p>Piru ei siis nytkään saanut mitään ja suuttui ankarasti.</p> -<p>Hän otti takaisin maansa ja viljelyksensä eikä kallistanut +<p>Hän otti takaisin maansa ja viljelyksensä eikä kallistanut korvaansakaan naapurin uusille ehdotuksille.</p> -<p>Kului kokonainen vuosi. Erillään olevan linnansa tornista katseli pyhä -Mikael noita etäisiä, hedelmällisiä maita, missä piru parast'aikaa teki -töitänsä, korjaten satonsa ja puiden viljansa. Pyhimys ihan raivostui -ja katkeroitui, kun ei voinut tälle mitään. Huomattuansa, ett'ei hän -enää voinut vetää pirua nenästä, päätti hän kostaa tälle ja lähti -kutsumaan häntä päivällisille ensi maanantaiksi.</p> +<p>Kului kokonainen vuosi. Erillään olevan linnansa tornista katseli pyhä +Mikael noita etäisiä, hedelmällisiä maita, missä piru parast'aikaa teki +töitänsä, korjaten satonsa ja puiden viljansa. Pyhimys ihan raivostui +ja katkeroitui, kun ei voinut tälle mitään. Huomattuansa, ett'ei hän +enää voinut vetää pirua nenästä, päätti hän kostaa tälle ja lähti +kutsumaan häntä päivällisille ensi maanantaiksi.</p> -<p>— Minä tiedän, että sinulla on ollut huono onni ollessasi asioissa -kanssani, sanoi pyhimys; mutta minä en tahdo, että välillemme jää -mitään vihan kaunaa. Toivoakseni tulet sinä syömään päivällistä -kanssani. Minä tarjoon sinulle herkkuruokia.</p> +<p>— Minä tiedän, että sinulla on ollut huono onni ollessasi asioissa +kanssani, sanoi pyhimys; mutta minä en tahdo, että välillemme jää +mitään vihan kaunaa. Toivoakseni tulet sinä syömään päivällistä +kanssani. Minä tarjoon sinulle herkkuruokia.</p> -<p>Pirua, joka on yhtä suuri herkkusuu kuin laiskuri, ei tarvinnut kutsua -kahta kertaa. Määrättynä päivänä pukeusi hän kauneimpaan pukuunsa ja -lähti tallustelemaan pyhimyksen vuorilinnaan.</p> +<p>Pirua, joka on yhtä suuri herkkusuu kuin laiskuri, ei tarvinnut kutsua +kahta kertaa. Määrättynä päivänä pukeusi hän kauneimpaan pukuunsa ja +lähti tallustelemaan pyhimyksen vuorilinnaan.</p> -<p>Pyhä Mikael istutti hänet mainion aterian ääreen. Ensiksi tarjottiin +<p>Pyhä Mikael istutti hänet mainion aterian ääreen. Ensiksi tarjottiin "linnunlentoa" (vol-auvent'ia) kukonhelttojen ja munuaisten kanssa; -sitten lihanilkkoja ja makkaraa, sitten pari suurta punakalaa à la -crème, sitten valkoista, viinissä keitettyä kalkkunakukkoa sokeroitujen -kastanjain kanssa, sitten suolattua lampaan reittä, pehmeää kuin -sokurileivos; vihdoin kasviksia, jotka sulivat suussa ja lopuksi lämmin -pannukakku, joka pöytään tuotaessa höyrysi levittäen voin käryä -ympärillensä.</p> - -<p>Ruoan kanssa juotiin puhdasta, vahtoavaa, sokeroitua omenaviiniä, -sitten punaista ja juovuttavaa viiniä ja kunkin ruokalajin välillä +sitten lihanilkkoja ja makkaraa, sitten pari suurta punakalaa à la +crème, sitten valkoista, viinissä keitettyä kalkkunakukkoa sokeroitujen +kastanjain kanssa, sitten suolattua lampaan reittä, pehmeää kuin +sokurileivos; vihdoin kasviksia, jotka sulivat suussa ja lopuksi lämmin +pannukakku, joka pöytään tuotaessa höyrysi levittäen voin käryä +ympärillensä.</p> + +<p>Ruoan kanssa juotiin puhdasta, vahtoavaa, sokeroitua omenaviiniä, +sitten punaista ja juovuttavaa viiniä ja kunkin ruokalajin välillä otettiin ryyppy vanhaa paloviinaa.</p> -<p>Piru söi ja joi kuin syöjätär, kunnes hän vihdoin tunsi itsensä +<p>Piru söi ja joi kuin syöjätär, kunnes hän vihdoin tunsi itsensä rasittuneeksi.</p> -<p>Silloin nousi pyhä Mikael hirvittävänä ylös ja huusi jylisevällä -äänellä:</p> +<p>Silloin nousi pyhä Mikael hirvittävänä ylös ja huusi jylisevällä +äänellä:</p> -<p>— Tuohon eteeni! tuohon eteeni, sinä roisto! Vai uskallat sinä! ... -tuohon eteeni, sinä...</p> +<p>— Tuohon eteeni! tuohon eteeni, sinä roisto! Vai uskallat sinä! ... +tuohon eteeni, sinä...</p> -<p>Peljästyneenä lähti saatana pakoon juoksemaan ja sauvansa kaapaten -karkasi pyhimys hänen jälkeensä.</p> +<p>Peljästyneenä lähti saatana pakoon juoksemaan ja sauvansa kaapaten +karkasi pyhimys hänen jälkeensä.</p> -<p>Niin juoksivat he alisalissa kierrellen pylväiden ympärillä, kapasivat -ylös rappusia, laukkasivat kornisseja pitkin ja hyppivät kattokourulta -toiselle j.n.e. Piru raukka, jonka vatsa oli vääntehistä haljeta, -pakeni ahdistajan edessä ja tahrasi pyhimyksen koko asunnon. Vihdoin -oli hän paetessansa joutunut korkeimmalle altaanille, mistä suuri -lahdelma näkyy kaukaisine kylinensä, hietatasankoinensa ja -laidunmainensa. Hän ei voinut enää paeta edemmäs. Yhdellä ainoalla -vimmatulla potkulla pirun takapuolelle lennätti pyhimys hänet alas -alttaanilta kuin minkäkin kumipallon.</p> +<p>Niin juoksivat he alisalissa kierrellen pylväiden ympärillä, kapasivat +ylös rappusia, laukkasivat kornisseja pitkin ja hyppivät kattokourulta +toiselle j.n.e. Piru raukka, jonka vatsa oli vääntehistä haljeta, +pakeni ahdistajan edessä ja tahrasi pyhimyksen koko asunnon. Vihdoin +oli hän paetessansa joutunut korkeimmalle altaanille, mistä suuri +lahdelma näkyy kaukaisine kylinensä, hietatasankoinensa ja +laidunmainensa. Hän ei voinut enää paeta edemmäs. Yhdellä ainoalla +vimmatulla potkulla pirun takapuolelle lennätti pyhimys hänet alas +alttaanilta kuin minkäkin kumipallon.</p> -<p>Tehden kaaren kuin heittokeihäs lensi poloinen piru ilmassa, kunnes -pudota möksähti alas Mortainin kaupungin edustalle. Sarvet hänen -otsassansa ja kynnet hänen sormissansa upposivat syvälle sen vuoren -sisään, jossa näkyy ikuiset jäljet tästä saatanan tuimasta putouksesta.</p> +<p>Tehden kaaren kuin heittokeihäs lensi poloinen piru ilmassa, kunnes +pudota möksähti alas Mortainin kaupungin edustalle. Sarvet hänen +otsassansa ja kynnet hänen sormissansa upposivat syvälle sen vuoren +sisään, jossa näkyy ikuiset jäljet tästä saatanan tuimasta putouksesta.</p> -<p>Ontuvana kömpi hän ylös jääden ijankaikkisesti rammaksi. -Tarkastaessansa kaukaa tuota onnettomuuden vuorta, joka suippokärkisenä -kohosi mailleen painuvan auringon paisteessa, ymmärsi hän tulevansa -aina voitetuksi moisessa epätasaisessa taistelussa. Sen vuoksi lähti -hän nilkuttaen astumaan ohjaten kulkunsa kaukaisemmille maille ja -jättäen vastustajalle vainionsa, vaaranrinteensä, laaksonsa ja -niittynsä.</p> +<p>Ontuvana kömpi hän ylös jääden ijankaikkisesti rammaksi. +Tarkastaessansa kaukaa tuota onnettomuuden vuorta, joka suippokärkisenä +kohosi mailleen painuvan auringon paisteessa, ymmärsi hän tulevansa +aina voitetuksi moisessa epätasaisessa taistelussa. Sen vuoksi lähti +hän nilkuttaen astumaan ohjaten kulkunsa kaukaisemmille maille ja +jättäen vastustajalle vainionsa, vaaranrinteensä, laaksonsa ja +niittynsä.</p> -<p>Näin voitti pääenkeli Mikael, normannein suojeluspyhä, saatanan.</p> +<p>Näin voitti pääenkeli Mikael, normannein suojeluspyhä, saatanan.</p> -<p>Joku muu kansa olisi runoillut toi sellaisen tarinan tästä kamppailusta.</p> +<p>Joku muu kansa olisi runoillut toi sellaisen tarinan tästä kamppailusta.</p> @@ -3295,880 +3257,501 @@ niittynsä.</p> <h2>JOULUKERTOMUS.</h2> -<p>Tohtori Bonenfant etsi muistostansa toistellen puoliääneen: +<p>Tohtori Bonenfant etsi muistostansa toistellen puoliääneen: "Joulumuistelmako?... Joulumuistelmako?..."</p> -<p>Äkkiä huudahti hän:</p> +<p>Äkkiä huudahti hän:</p> -<p>— Kyllä, yksi joulumuistelma minulla on ... vieläpä sangen omituinen. -Se on eräs kummallinen juttu. Minä näin kerran ihmeen! Niin, hyvät -naiset, ihmeen ... ja jouluyönä.</p> +<p>— Kyllä, yksi joulumuistelma minulla on ... vieläpä sangen omituinen. +Se on eräs kummallinen juttu. Minä näin kerran ihmeen! Niin, hyvät +naiset, ihmeen ... ja jouluyönä.</p> -<p>Teitä kummastuttaa kuulla minun näin puhuvan, minun, joka juuri en -usko mitään. Ja kuitenkin ... minä olen kerran nähnyt ihmeen! Minä näin -sen ... näin sen omin silmin...</p> +<p>Teitä kummastuttaa kuulla minun näin puhuvan, minun, joka juuri en +usko mitään. Ja kuitenkin ... minä olen kerran nähnyt ihmeen! Minä näin +sen ... näin sen omin silmin...</p> -<p>Hämmästyinkö siitä kovin? En. Sillä vaikka en uskokaan teidän -uskonkappaleitanne, niin uskon sentään uskon voimaan, joka siirtää -vuoriakin. Esimerkkejä voisin luetella useampia. Mutta te ehkä -harmistuisitte minuun ja minä taas lieventäisin ehkä tarinani +<p>Hämmästyinkö siitä kovin? En. Sillä vaikka en uskokaan teidän +uskonkappaleitanne, niin uskon sentään uskon voimaan, joka siirtää +vuoriakin. Esimerkkejä voisin luetella useampia. Mutta te ehkä +harmistuisitte minuun ja minä taas lieventäisin ehkä tarinani vaikutusta.</p> -<p>Minä tunnustan heti, että joll'en tullutkaan näkemästäni ihmeestä kovin -vakuutetuksi enkä käännytetyksi, niin tulin siitä ainakin liikutetuksi +<p>Minä tunnustan heti, että joll'en tullutkaan näkemästäni ihmeestä kovin +vakuutetuksi enkä käännytetyksi, niin tulin siitä ainakin liikutetuksi ja tahdon koettaa kertoa asian naivisti niinkuin olisi minulla Auvergnat'in uskonlahjat.</p> -<p>Minä olin silloin lääkärinä maaseudulla ja asuin Rollevillen -kaupungissa keskellä Normandiaa.</p> +<p>Minä olin silloin lääkärinä maaseudulla ja asuin Rollevillen +kaupungissa keskellä Normandiaa.</p> -<p>Sinä vuonna oli talvi hirmuinen. Marraskuun lopusta alkoivat tuiskut, -kun sitä ennen oli kylmänyt viikon ajan. Kaukaa pohjoisesta nähtiin -nousevan paksuja pilviä ja pian alkoi valkoisia lumihiutaleita sataa +<p>Sinä vuonna oli talvi hirmuinen. Marraskuun lopusta alkoivat tuiskut, +kun sitä ennen oli kylmänyt viikon ajan. Kaukaa pohjoisesta nähtiin +nousevan paksuja pilviä ja pian alkoi valkoisia lumihiutaleita sataa maahan.</p> -<p>Yhdessä yössä oli koko tasanko lumen peitossa.</p> +<p>Yhdessä yössä oli koko tasanko lumen peitossa.</p> -<p>Neliönmuotoisten aitauksiensa sisässä erillään olevat talot, suurista, -kuurottuneista puista muodostuneiden esiriippujensa takana näyttivät -vaipuvan uneen tuon keveän valkopeitteen kasvaessa yhä paksummaksi.</p> +<p>Neliönmuotoisten aitauksiensa sisässä erillään olevat talot, suurista, +kuurottuneista puista muodostuneiden esiriippujensa takana näyttivät +vaipuvan uneen tuon keveän valkopeitteen kasvaessa yhä paksummaksi.</p> -<p>Mitään hälinää ei enää kuulunut hiljaisessa seudussa. Ainoastaan -parvissa lentelevät korpit nousivat pitkinä kiehkuroina ylös taivaalle -ja laskeutui koko parvi taas, etsiessään turhaan muualta elantoansa, -noille vielä äsken mustille pelloille, joiden lumisen peiton ne -pitkillä nokillansa lävistivät.</p> +<p>Mitään hälinää ei enää kuulunut hiljaisessa seudussa. Ainoastaan +parvissa lentelevät korpit nousivat pitkinä kiehkuroina ylös taivaalle +ja laskeutui koko parvi taas, etsiessään turhaan muualta elantoansa, +noille vielä äsken mustille pelloille, joiden lumisen peiton ne +pitkillä nokillansa lävistivät.</p> -<p>Muuta ääntä ei juonnossa kuulunut kuin keveän ja ilmavan lumiharson -yhtämittainen tulo.</p> +<p>Muuta ääntä ei juonnossa kuulunut kuin keveän ja ilmavan lumiharson +yhtämittainen tulo.</p> -<p>Tätä kesti kokonainen viikko, jonka jälkeen tuisku vihdoinkin lakkasi. -Maa oli saanut viisi jalkaa paksun nutun yllensä.</p> +<p>Tätä kesti kokonainen viikko, jonka jälkeen tuisku vihdoinkin lakkasi. +Maa oli saanut viisi jalkaa paksun nutun yllensä.</p> -<p>Ja kolmen viikon aikana peräkkäin loisti taivas sitten päivällä -kirkkaana kuin sininen kristalli ja yöllä niin hienosti tähitettynä -kuin olisi se ollut kuurassa; muuten oli laaja avaruus kolean kylmä ja -levisi kovana ja lumihiutaleista välkkyvänä yli koko lakeuden.</p> +<p>Ja kolmen viikon aikana peräkkäin loisti taivas sitten päivällä +kirkkaana kuin sininen kristalli ja yöllä niin hienosti tähitettynä +kuin olisi se ollut kuurassa; muuten oli laaja avaruus kolean kylmä ja +levisi kovana ja lumihiutaleista välkkyvänä yli koko lakeuden.</p> -<p>Tasanko, aitaukset ja jalava-haat, kaikki näyttivät kuolleilta ja -kylmän murhaamilta. Ulkona ei enää näkynyt ihmisiä eikä elukoita: -ainoastaan noiden valkopaitaan pukeuneiden olkitöllien savupiiput -juorusivat kätkeytyvästä elämästä ohuilla savupilvillä, jotka nousivat +<p>Tasanko, aitaukset ja jalava-haat, kaikki näyttivät kuolleilta ja +kylmän murhaamilta. Ulkona ei enää näkynyt ihmisiä eikä elukoita: +ainoastaan noiden valkopaitaan pukeuneiden olkitöllien savupiiput +juorusivat kätkeytyvästä elämästä ohuilla savupilvillä, jotka nousivat suoraan kolkon kirkasta korkeutta kohti.</p> -<p>Silloin tällöin kuultiin puiden rasahtelevan aivan kuin olisivat niiden +<p>Silloin tällöin kuultiin puiden rasahtelevan aivan kuin olisivat niiden oksat murtuneet kuoren alla; joskus irtausi joku vankka oksa rungosta ja putosi maahan.</p> -<p>Sinne tänne lakeudelle kylvetyt ihmisasunnot näyttivät olevan sata -lieutä toisistansa. Tultiin toimeen niin hyvin kuin voitiin. Ainoastaan -minä koetin sentään käydä katsomassa läheisimpiä potilaitani, vaikka -alinomaa olinkin vaarassa hautautua johonkin lumenpeittämään kuoppaan.</p> +<p>Sinne tänne lakeudelle kylvetyt ihmisasunnot näyttivät olevan sata +lieutä toisistansa. Tultiin toimeen niin hyvin kuin voitiin. Ainoastaan +minä koetin sentään käydä katsomassa läheisimpiä potilaitani, vaikka +alinomaa olinkin vaarassa hautautua johonkin lumenpeittämään kuoppaan.</p> -<p>Pian huomasin salaperäisen kauhun lannistavan koko seutua. Tällainen -vitsaus ei ole luonnollista, sanottiin. Öisin oli oltu kuulevinansa -ääniä, kimakoita vihellyksiä ja satunnaisia huutoja.</p> +<p>Pian huomasin salaperäisen kauhun lannistavan koko seutua. Tällainen +vitsaus ei ole luonnollista, sanottiin. Öisin oli oltu kuulevinansa +ääniä, kimakoita vihellyksiä ja satunnaisia huutoja.</p> -<p>Näiden huutojen ja vihellysten aikaansaajat olivat epäilemättä eräät -muuttolinnut, jotka lentelivät hämärissä ja pakenivat joukossa etelään -päin. Mutta koettakaapa puhua järkeä mielettömille. Kauhu valtasi +<p>Näiden huutojen ja vihellysten aikaansaajat olivat epäilemättä eräät +muuttolinnut, jotka lentelivät hämärissä ja pakenivat joukossa etelään +päin. Mutta koettakaapa puhua järkeä mielettömille. Kauhu valtasi ihmisten mielet ja yleisesti odotettiin jotakin tavatonta.</p> -<p>Isä Vatinelin paja sijaitsi Epiventin kylän päässä ... valtamaantien -varrella, joka nyt on jäänyt käyttämättä ja kasvanut umpeen. Sattuipa, -että sepän väeltä puuttui leipää ja seppä tarjousi päättävästi -lähteäkseen noutamaan sitä kaupungista. Muutamia tunteja viipyi hän -tarinoidessansa ihmisten kanssa niissä kuudessa talossa, jotka -muodostivat kylän keskustan, ja otti sitten mukaansa leivät, -kyläuutiset ja hiukkasen tuota yli koko seudun levinnyttä pelkoa.</p> +<p>Isä Vatinelin paja sijaitsi Epiventin kylän päässä ... valtamaantien +varrella, joka nyt on jäänyt käyttämättä ja kasvanut umpeen. Sattuipa, +että sepän väeltä puuttui leipää ja seppä tarjousi päättävästi +lähteäkseen noutamaan sitä kaupungista. Muutamia tunteja viipyi hän +tarinoidessansa ihmisten kanssa niissä kuudessa talossa, jotka +muodostivat kylän keskustan, ja otti sitten mukaansa leivät, +kyläuutiset ja hiukkasen tuota yli koko seudun levinnyttä pelkoa.</p> -<p>Kulkiessansa erään aitauksen ohitse oli hän äkkiä näkevinänsä lumella -— munan, niin, oikean munan, joka lepäsi siinä yhtä valkeana kuin koko -maakin oli. Hän kumartui katsomaan: se oli todellakin muna. Mistä se -oli tähän tullut? Mikä kana olisi tällä ilmalla voinut päästä -kanahäkistä munimaan tällaiseen paikkaan? Seppä kummastui eikä voinut -tätä ihmettä selittää. Munan otti hän mukaansa ja toi sen vaimollensa.</p> +<p>Kulkiessansa erään aitauksen ohitse oli hän äkkiä näkevinänsä lumella +— munan, niin, oikean munan, joka lepäsi siinä yhtä valkeana kuin koko +maakin oli. Hän kumartui katsomaan: se oli todellakin muna. Mistä se +oli tähän tullut? Mikä kana olisi tällä ilmalla voinut päästä +kanahäkistä munimaan tällaiseen paikkaan? Seppä kummastui eikä voinut +tätä ihmettä selittää. Munan otti hän mukaansa ja toi sen vaimollensa.</p> -<p>— Katsos eukkoseni, tuossa on muna, jonka löysin tiellä!</p> +<p>— Katsos eukkoseni, tuossa on muna, jonka löysin tiellä!</p> -<p>Emäntä pudisti päätänsä.</p> +<p>Emäntä pudisti päätänsä.</p> -<p>— Munako ... tiellä? Tällaisessa ilmassa! Varmaankin olet sinä +<p>— Munako ... tiellä? Tällaisessa ilmassa! Varmaankin olet sinä juovuksissa?</p> -<p>— Enkä ole, eukkoseni, se oli aitovieressä ... ja vielä lämmin ... ei -edes jäähtynytkään. Tuossa se on ... minä pidin sitä tullessa vatsaani -vastaan, ett'ei se jäähtyisi. Sinä saat syödä sen päivälliseksi, eukko!</p> +<p>— Enkä ole, eukkoseni, se oli aitovieressä ... ja vielä lämmin ... ei +edes jäähtynytkään. Tuossa se on ... minä pidin sitä tullessa vatsaani +vastaan, ett'ei se jäähtyisi. Sinä saat syödä sen päivälliseksi, eukko!</p> -<p>Muna pantiin kattilaan, jossa velli juuri kiehui, ja seppä alkoi kertoa -kyläuutisia. Eukko kuunteli häntä vallan kalpeana.</p> +<p>Muna pantiin kattilaan, jossa velli juuri kiehui, ja seppä alkoi kertoa +kyläuutisia. Eukko kuunteli häntä vallan kalpeana.</p> -<p>— Ihan varmaan kuulin minä jotakin vinkumista viime yönä ... se +<p>— Ihan varmaan kuulin minä jotakin vinkumista viime yönä ... se kuulusti tulevan tuolta uunin takaa.</p> -<p>Istuttiin sitten pöytään ja syötiin aluksi velliä; sitten otti eukko — -sepän levitellessä voita leivälle — munan esille ja tutki sitä -epäilevin silmin.</p> +<p>Istuttiin sitten pöytään ja syötiin aluksi velliä; sitten otti eukko — +sepän levitellessä voita leivälle — munan esille ja tutki sitä +epäilevin silmin.</p> -<p>— Onkohan tämän munan sisässä jotakin?</p> +<p>— Onkohan tämän munan sisässä jotakin?</p> -<p>— Mitäs siinä pitäisi olla?</p> +<p>— Mitäs siinä pitäisi olla?</p> -<p>— Eipä mitään, mutta...?</p> +<p>— Eipä mitään, mutta...?</p> -<p>— No, syö pois se eläkä joutavoi!</p> +<p>— No, syö pois se eläkä joutavoi!</p> -<p>Eukko naksautti munan rikki. Se oli sisästäkin kaikkein muiden munien -kaltainen ... ja vielä sangen tuores.</p> +<p>Eukko naksautti munan rikki. Se oli sisästäkin kaikkein muiden munien +kaltainen ... ja vielä sangen tuores.</p> -<p>Empien alkoi hän syödä sitä, maisteli, hylkäsi sen ja haukkasi taas +<p>Empien alkoi hän syödä sitä, maisteli, hylkäsi sen ja haukkasi taas uudelleen.</p> -<p>— No, kysyi seppä, miltäs muna maistuu?</p> +<p>— No, kysyi seppä, miltäs muna maistuu?</p> -<p>Eukko ei vastannut, vaan söi sen loppuun.</p> +<p>Eukko ei vastannut, vaan söi sen loppuun.</p> -<p>Sitten tuijotti hän seppää terävin, kamalin ja hurjin katsein, nosti -ylös kätensä, väänteli niitä, heittäysi lattialle ja kieri siinä -hirmuisesti parkuen ja suonenvetoisesti päästä jalkoihin asti hytkyen.</p> +<p>Sitten tuijotti hän seppää terävin, kamalin ja hurjin katsein, nosti +ylös kätensä, väänteli niitä, heittäysi lattialle ja kieri siinä +hirmuisesti parkuen ja suonenvetoisesti päästä jalkoihin asti hytkyen.</p> -<p>Koko yön taisteli hän ankarimman suonenvedon kanssa, hirveiden -väristysten puistattamana ja kauheiden vääntelyjen alaisena. Kun seppä -ei enää voinut hallita häntä, täytyi hänen sitoa eukko nuorilla kiinni.</p> +<p>Koko yön taisteli hän ankarimman suonenvedon kanssa, hirveiden +väristysten puistattamana ja kauheiden vääntelyjen alaisena. Kun seppä +ei enää voinut hallita häntä, täytyi hänen sitoa eukko nuorilla kiinni.</p> -<p>Mutta tämä ulvoi vain lakkaamatta sortumattomalla äänellä:</p> +<p>Mutta tämä ulvoi vain lakkaamatta sortumattomalla äänellä:</p> -<p>— Minulla on se sisässäni! Minulla on se ruumiissani!</p> +<p>— Minulla on se sisässäni! Minulla on se ruumiissani!</p> -<p>Seuraavana päivänä nouti seppä minut eukon luo. Minä määräsin kaikki -tunnetut rauhoittavat lääkkeet, mutta turhaan. Eukko oli tullut +<p>Seuraavana päivänä nouti seppä minut eukon luo. Minä määräsin kaikki +tunnetut rauhoittavat lääkkeet, mutta turhaan. Eukko oli tullut hulluksi.</p> -<p>Tavattoman nopeasti ja korkeiden nietosten asettamista kulkuesteistä -huolimatta levisi tämä outo uutinen talosta taloon:</p> +<p>Tavattoman nopeasti ja korkeiden nietosten asettamista kulkuesteistä +huolimatta levisi tämä outo uutinen talosta taloon:</p> -<p>— Sepän vaimo on tullut hulluksi!</p> +<p>— Sepän vaimo on tullut hulluksi!</p> -<p>Ihmisiä keräytyi kaikkialta, mutta kukaan ei uskaltanut mennä sisään; -jo etäälle kuuluivat eukon kauheat, kova-ääniset huudot, joita tuskin -voi pitää ihmisen huutoina.</p> +<p>Ihmisiä keräytyi kaikkialta, mutta kukaan ei uskaltanut mennä sisään; +jo etäälle kuuluivat eukon kauheat, kova-ääniset huudot, joita tuskin +voi pitää ihmisen huutoina.</p> -<p>Asia ilmoitettiin myöskin kylän pastorille. Tämä oli vanha, naivi -kirkonmies. Hän saapui messupaidassa ikäänkuin olisi kysymys ollut -ehtoollisen jakamisesta kuolevalle ja luki, kädet ojoina, manaussanat -pahaa henkeä vastaan, sillä välin kuin neljä miestä piti vahtosuisena -väänteleivää vaimoa vuoteellansa.</p> +<p>Asia ilmoitettiin myöskin kylän pastorille. Tämä oli vanha, naivi +kirkonmies. Hän saapui messupaidassa ikäänkuin olisi kysymys ollut +ehtoollisen jakamisesta kuolevalle ja luki, kädet ojoina, manaussanat +pahaa henkeä vastaan, sillä välin kuin neljä miestä piti vahtosuisena +väänteleivää vaimoa vuoteellansa.</p> <p>Mutta paholaista ei saatu karkoitetuksi.</p> -<p>Ja joulu lähestyi pyryilmain yhä jatkuessa.</p> +<p>Ja joulu lähestyi pyryilmain yhä jatkuessa.</p> -<p>Aattopäivän aamuna tuli pastori minua tapaamaan.</p> +<p>Aattopäivän aamuna tuli pastori minua tapaamaan.</p> -<p>— Minä tahtoisin, sanoi hän, noudattaa sen onnettoman vaimon -tämän-iltaiseen jumalanpalvelukseen. Ehkä tekee Jumala vielä ihmeen -hänen hyväksensä ja juuri sillä hetkellä, jolloin Vapahtaja vaimosta +<p>— Minä tahtoisin, sanoi hän, noudattaa sen onnettoman vaimon +tämän-iltaiseen jumalanpalvelukseen. Ehkä tekee Jumala vielä ihmeen +hänen hyväksensä ja juuri sillä hetkellä, jolloin Vapahtaja vaimosta syntyi.</p> -<p>— Aikeenne hyväksyn täydellisesti, hra pastori, sanoin minä. Jos -juhlamenot vaikuttavat häneen (eikä mikään saa häntä paremmin -liikutetuksi), niin voi hän ehkä pelastua ilman muita lääkkeitä.</p> +<p>— Aikeenne hyväksyn täydellisesti, hra pastori, sanoin minä. Jos +juhlamenot vaikuttavat häneen (eikä mikään saa häntä paremmin +liikutetuksi), niin voi hän ehkä pelastua ilman muita lääkkeitä.</p> <p>Vanha pastori murahti vain:</p> -<p>— Te ette ole uskovaisia, tohtori, mutta autattehan minua, eikö totta? -Te lupaatte tuoda hänet?</p> +<p>— Te ette ole uskovaisia, tohtori, mutta autattehan minua, eikö totta? +Te lupaatte tuoda hänet?</p> -<p>Minä lupasin auttaa häntä.</p> +<p>Minä lupasin auttaa häntä.</p> -<p>Ilta tuli ja kului yöksi. Kirkonkello alkoi soida ja sen valittava ääni +<p>Ilta tuli ja kului yöksi. Kirkonkello alkoi soida ja sen valittava ääni kuului kauas halki kolkon avaruuden, yli valkoisen, lumipeitteisen seudun.</p> -<p>Mustiin puettuja olentoja matkasi hiljaisissa ryhmissä kirkolle -nöyrästi totellen vaskikellon kutsua. Täysikuu valaisi kirkkaalla -hopeisella hohteella koko taivaanrannan niin että seudun kalpea suru +<p>Mustiin puettuja olentoja matkasi hiljaisissa ryhmissä kirkolle +nöyrästi totellen vaskikellon kutsua. Täysikuu valaisi kirkkaalla +hopeisella hohteella koko taivaanrannan niin että seudun kalpea suru selvemmin huomattiin.</p> -<p>Neljän vankan miehen kanssa menin minä sepän taloon.</p> +<p>Neljän vankan miehen kanssa menin minä sepän taloon.</p> -<p>Mieletön ulvoi yhä vuoteeseensa kiinni sidottuna. Ankarasta -vastustelemisesta huolimatta puettiin hän siististi ja vietiin +<p>Mieletön ulvoi yhä vuoteeseensa kiinni sidottuna. Ankarasta +vastustelemisesta huolimatta puettiin hän siististi ja vietiin kirkkoon.</p> -<p>Temppeli oli jo täynnä väkeä ja valaistu, mutta kylmä; kuoripojat -lauloivat yksitoikkoisia virsiänsä; pasuuna pauhasi ja pienellä -lastenkuoro-kellolla läpättiin, jotta uskovaiset tiesivät käyttäytyä +<p>Temppeli oli jo täynnä väkeä ja valaistu, mutta kylmä; kuoripojat +lauloivat yksitoikkoisia virsiänsä; pasuuna pauhasi ja pienellä +lastenkuoro-kellolla läpättiin, jotta uskovaiset tiesivät käyttäytyä sen mukaan.</p> -<p>Minä suljin vaimon ja hänen neljä vartijaansa pappilan keittiöön ja -vartosin otollista hetkeä.</p> +<p>Minä suljin vaimon ja hänen neljä vartijaansa pappilan keittiöön ja +vartosin otollista hetkeä.</p> -<p>Ripillä-käynnin jälkeen oli mielestäni hetki tullut. Koko kansa, sekä -miehet että naiset, olivat nauttineet ehtoollista Jumalan ankaruutta -lepyttääksensä. Vielä olivat kaikki polvillaan ja syvä hiljaisuus -vallitsi pastorin lukiessa tämän jumalallisen salaisuuden -päättäjäissanoja.</p> +<p>Ripillä-käynnin jälkeen oli mielestäni hetki tullut. Koko kansa, sekä +miehet että naiset, olivat nauttineet ehtoollista Jumalan ankaruutta +lepyttääksensä. Vielä olivat kaikki polvillaan ja syvä hiljaisuus +vallitsi pastorin lukiessa tämän jumalallisen salaisuuden +päättäjäissanoja.</p> -<p>Käskystäni avattiin samassa kirkon ovi ja neljä apumiestäni toivat -mielipuolen sisään.</p> +<p>Käskystäni avattiin samassa kirkon ovi ja neljä apumiestäni toivat +mielipuolen sisään.</p> -<p>Niin pian kuin vaimo näki valot, polvistuvan väkijoukon, loistavan -kuoron ja kullatun liitonarkin, ryhtyi hän tekemään niin ankaraa -vastarintaa, että hän oli päästä irti vartijain käsistä ja kirkasi niin -kimeästi, että koko kirkkoväki kauhistui. Kaikki nostivat päänsä ja -pakenivat pois alttarin edestä.</p> +<p>Niin pian kuin vaimo näki valot, polvistuvan väkijoukon, loistavan +kuoron ja kullatun liitonarkin, ryhtyi hän tekemään niin ankaraa +vastarintaa, että hän oli päästä irti vartijain käsistä ja kirkasi niin +kimeästi, että koko kirkkoväki kauhistui. Kaikki nostivat päänsä ja +pakenivat pois alttarin edestä.</p> -<p>Mielipuoli ei enää näyttänyt naiseltakaan, vääntelihe ja kiemurtelihe -vain käsissämme, kasvot vinossa ja silmät mielettöminä kuin +<p>Mielipuoli ei enää näyttänyt naiseltakaan, vääntelihe ja kiemurtelihe +vain käsissämme, kasvot vinossa ja silmät mielettöminä kuin kummituksella.</p> -<p>Miehet veivät hänet kuorin portaalle saakka ja pakottivat hänet sitten -kyyristymään maahan.</p> +<p>Miehet veivät hänet kuorin portaalle saakka ja pakottivat hänet sitten +kyyristymään maahan.</p> -<p>Pastori oli noussut ylös ja odotti. Nähtyänsä että vaimo oli sidottu -tähän asentoon, otti hän kultasäteillä koristetun, hopeisen, pyhän -astian, jonka keskessä valkoiset ehtoollisleivät säilytetään, astui -pari askelta eteenpäin, kohotti molemmat kätensä naisen pään ylitse ja -näytti sitä pirun riivaamalle ja kauhein silmin mulkoilevalle +<p>Pastori oli noussut ylös ja odotti. Nähtyänsä että vaimo oli sidottu +tähän asentoon, otti hän kultasäteillä koristetun, hopeisen, pyhän +astian, jonka keskessä valkoiset ehtoollisleivät säilytetään, astui +pari askelta eteenpäin, kohotti molemmat kätensä naisen pään ylitse ja +näytti sitä pirun riivaamalle ja kauhein silmin mulkoilevalle mielipuolelle.</p> -<p>Yhä ulvoen tuijotti tämä tuota säteilevää astiaa.</p> +<p>Yhä ulvoen tuijotti tämä tuota säteilevää astiaa.</p> -<p>Pastori pysyi samassa asennossa hievahtamatta kuin mikäkin patsas.</p> +<p>Pastori pysyi samassa asennossa hievahtamatta kuin mikäkin patsas.</p> -<p>Tätä kesti kauvan, kauvan aikaa.</p> +<p>Tätä kesti kauvan, kauvan aikaa.</p> -<p>Vaimo näytti peljästyneeltä ja lumotulta; lakkaamatta tuijotti hän -pyhää ehtoollisastiaa hirmuisten, mutta enää vain ajoittaisten -väristysten puistelemana ja kirkui yhä, vaikka ei enää niin sydäntä -vihlovasti kuin äsken.</p> +<p>Vaimo näytti peljästyneeltä ja lumotulta; lakkaamatta tuijotti hän +pyhää ehtoollisastiaa hirmuisten, mutta enää vain ajoittaisten +väristysten puistelemana ja kirkui yhä, vaikka ei enää niin sydäntä +vihlovasti kuin äsken.</p> -<p>Tätä kesti vielä kotvan.</p> +<p>Tätä kesti vielä kotvan.</p> -<p>Näytti siltä kuin ei hän enää olisi voinut luoda maahan katsettansa, -joka oli kuin naulittu ehtoollisastiaan. Nyt hän ainoastaan värisi enää -ja hänen pingoitettu ruumiinsa pehmeni ja veltostui.</p> +<p>Näytti siltä kuin ei hän enää olisi voinut luoda maahan katsettansa, +joka oli kuin naulittu ehtoollisastiaan. Nyt hän ainoastaan värisi enää +ja hänen pingoitettu ruumiinsa pehmeni ja veltostui.</p> <p>Koko kansajoukko oli polvistunut kumartaen otsansa permantoon asti.</p> -<p>Pirun riivaama vaimo loi äkkiä silmänsä alas, vaan katsahti heti taas -ylös osoittaen, ett'ei hän voinut kestää jumalansa ilmestymistä. Hän -oli kuollut. Sitten huomasin hänen sulkeneen silmänsä. Hän nukkui -unissakävijäin hypnotiseerattua unta tahi anteeksi — kauvan tuota -kullalla säteilevää ehtoollisastiaa tuijotettuansa — oli hän -lannistunut: voitollinen Kristus oli hänet masentanut.</p> +<p>Pirun riivaama vaimo loi äkkiä silmänsä alas, vaan katsahti heti taas +ylös osoittaen, ett'ei hän voinut kestää jumalansa ilmestymistä. Hän +oli kuollut. Sitten huomasin hänen sulkeneen silmänsä. Hän nukkui +unissakävijäin hypnotiseerattua unta tahi anteeksi — kauvan tuota +kullalla säteilevää ehtoollisastiaa tuijotettuansa — oli hän +lannistunut: voitollinen Kristus oli hänet masentanut.</p> <p>Vartijat kantoivat hervonneen vaimon ulos kirkosta ja pastori palasi kotiinsa.</p> -<p>Liikutettuna aloitti läsnäollut väkijoukko Herran armotöitä ylistävän +<p>Liikutettuna aloitti läsnäollut väkijoukko Herran armotöitä ylistävän Te Deum-virren.</p> -<p>Sepän vaimo nukkui sitten 40 tuntia yhtämittaa ja nousi vihdoin ylös -muistamatta ollenkaan mitään koko mielettömyydestään ja +<p>Sepän vaimo nukkui sitten 40 tuntia yhtämittaa ja nousi vihdoin ylös +muistamatta ollenkaan mitään koko mielettömyydestään ja pelastuksestansa.</p> -<p>Kas sellainen, hyvät naiset, oli näkemäni ihme.</p> +<p>Kas sellainen, hyvät naiset, oli näkemäni ihme.</p> -<p>Tohtori Bonenfant vaikeni, vaan lisäsi lopuksi:</p> +<p>Tohtori Bonenfant vaikeni, vaan lisäsi lopuksi:</p> -<p>— Minä en voinut kieltäytyä antamasta siitä kirjallista todistustani.</p> +<p>— Minä en voinut kieltäytyä antamasta siitä kirjallista todistustani.</p> <hr class="chap" /> -<h2>RISTIÄISET.</h2> +<h2>RISTIÄISET.</h2> <p>Maatalon porstuan ulkopuolella seisoivat miehet juhlapuvuissa ja vartosivat. Toukokuun aurinko valoi kirkkaan paisteensa kukkiville omenapuille, jotka suurten, valkoisten, punertavien ja tuoksuvien -jättikimppusten näköisinä levittivät yhteiskatoksen yli koko pihamaan. -Puiden lehväisiltä oksilta varisi alinomaa pieniä kukkasia ilmassa +jättikimppusten näköisinä levittivät yhteiskatoksen yli koko pihamaan. +Puiden lehväisiltä oksilta varisi alinomaa pieniä kukkasia ilmassa leijuen ja pyryten, kuin lunta olisi satanut, kunnes ne vihdoin -laskeusivat levolle pitkään ruohistoon, jonka keskessä voikukat -loistivat kuin tulenliekit ja valmut paistoivat kuin veritäplät.</p> +laskeusivat levolle pitkään ruohistoon, jonka keskessä voikukat +loistivat kuin tulenliekit ja valmut paistoivat kuin veritäplät.</p> -<p>Tunkion reunalla röhötti emäsika raukeana, suuri maha paisuvine -nisinensä päivään päin käännettynä ja välittämättä kokonaisesta -porsasparvesta, jotka kupperehtivat hänen ympärillänsä, saparot -kiertyneinä kuin nuoranpätkät.</p> +<p>Tunkion reunalla röhötti emäsika raukeana, suuri maha paisuvine +nisinensä päivään päin käännettynä ja välittämättä kokonaisesta +porsasparvesta, jotka kupperehtivat hänen ympärillänsä, saparot +kiertyneinä kuin nuoranpätkät.</p> -<p>Äkkiä alkoi kirkonkello soida tuolla loitompana, metsikön takana. -Heikosti ja kaukaisena kaikui sen kutsun rauta-ääni keveän ilman halki, -jota pyökkipuiden tiheät, liikkumattomat latvat hiukan rajoittivat -alempaa. Silloin tällöin tuntui karvas tallinhaju omenapuiden suloisten -ja hieman imeläin tuoksujen rinnalla.</p> +<p>Äkkiä alkoi kirkonkello soida tuolla loitompana, metsikön takana. +Heikosti ja kaukaisena kaikui sen kutsun rauta-ääni keveän ilman halki, +jota pyökkipuiden tiheät, liikkumattomat latvat hiukan rajoittivat +alempaa. Silloin tällöin tuntui karvas tallinhaju omenapuiden suloisten +ja hieman imeläin tuoksujen rinnalla.</p> -<p>Eräs miehistä kääntyi taloon päin ja huudahti:</p> +<p>Eräs miehistä kääntyi taloon päin ja huudahti:</p> <p>— Joudu, joudu, Melina, kello soi!</p> -<p>Hän oli noin 30-vuotias, kookas, jykevätekoinen isäntämies, jonka -ruumis ei vielä ollut voipunut eikä pitkällisessä maatyössä menehtynyt. -Hänen isänsä, vanha ukko, joka oli pahkainen kuin rautatammi ja jonka -kädet olivat syyläiset ja sääret väärät, huomautti kuivasti:</p> +<p>Hän oli noin 30-vuotias, kookas, jykevätekoinen isäntämies, jonka +ruumis ei vielä ollut voipunut eikä pitkällisessä maatyössä menehtynyt. +Hänen isänsä, vanha ukko, joka oli pahkainen kuin rautatammi ja jonka +kädet olivat syyläiset ja sääret väärät, huomautti kuivasti:</p> -<p>— Akkaväki se ei koskaan tahdo valmistua, se on vanha totuus.</p> +<p>— Akkaväki se ei koskaan tahdo valmistua, se on vanha totuus.</p> -<p>Ukon molemmat toiset pojat nauroivat ja toinen heistä kääntyi +<p>Ukon molemmat toiset pojat nauroivat ja toinen heistä kääntyi vanhimpaan veljeen, joka oli Melinaa kiiruhtanut:</p> -<p>— Mene noutamaan akkaväkeä, Polyte. Muuten eivät he joudu ennen -päivällistä. Nuori mies hävisi sisälle.</p> +<p>— Mene noutamaan akkaväkeä, Polyte. Muuten eivät he joudu ennen +päivällistä. Nuori mies hävisi sisälle.</p> -<p>Ankkaparvi, joka oli pysähtynyt miesten läheisyyteen, alkoi kaakottaa -siipiänsä lyöden; hiljaisesti keinuen leveillä räpyläjaloillansa -suuntasi se sitten kulkunsa likalätäkköön päin.</p> +<p>Ankkaparvi, joka oli pysähtynyt miesten läheisyyteen, alkoi kaakottaa +siipiänsä lyöden; hiljaisesti keinuen leveillä räpyläjaloillansa +suuntasi se sitten kulkunsa likalätäkköön päin.</p> <p>Samassa tuli suuri ja paksu vaimo-ihminen avonaiselle ovelle kantaen -kahden kuukauden vanhaa pienokaista sylissänsä. Pari pitkää, valkeaa -nauhaa viipyi hänen myssystänsä pitkin selkää ... yli punaisen saalin, -joka loisti kuin tulipalo; valkosilla vöillä kapaloitu poikalapsi -nukkui lämmitellen itseänsä kätilön pulleaa vatsaa vasten.</p> - -<p>Sitten ilmestyi tuvasta miehensä käsikynkässä lapsen äiti, kookkaana ja -voimakkaana, vasta 18-vuotisena, terveenä ja hymyilevänä. Näiden -jäljessä köpittivät isän-äiti ja äidin-äiti kurttuisina kuin kuivatut -hedelmät, väsyneinä, köyristyneinä ja jäseniltänsä heikontuneina -pitkien vuosien raskaista töistä ja ahkeroimisista. Toinen heistä oli -jo leskivaimo. Tarttuen oven luona seisoskelevaa iso-isää käsivarresta -asettui hän kulkueen ensimäiseksi pariksi pienokaista kantavan kätilön -jälkeen. Muu perhe seurasi perässä. Nuorimmilla oli makeisilla täytetyt +kahden kuukauden vanhaa pienokaista sylissänsä. Pari pitkää, valkeaa +nauhaa viipyi hänen myssystänsä pitkin selkää ... yli punaisen saalin, +joka loisti kuin tulipalo; valkosilla vöillä kapaloitu poikalapsi +nukkui lämmitellen itseänsä kätilön pulleaa vatsaa vasten.</p> + +<p>Sitten ilmestyi tuvasta miehensä käsikynkässä lapsen äiti, kookkaana ja +voimakkaana, vasta 18-vuotisena, terveenä ja hymyilevänä. Näiden +jäljessä köpittivät isän-äiti ja äidin-äiti kurttuisina kuin kuivatut +hedelmät, väsyneinä, köyristyneinä ja jäseniltänsä heikontuneina +pitkien vuosien raskaista töistä ja ahkeroimisista. Toinen heistä oli +jo leskivaimo. Tarttuen oven luona seisoskelevaa iso-isää käsivarresta +asettui hän kulkueen ensimäiseksi pariksi pienokaista kantavan kätilön +jälkeen. Muu perhe seurasi perässä. Nuorimmilla oli makeisilla täytetyt paperipussit mukana.</p> -<p>Pieni kirkonkello soi väsymättä kutsuen koko voimallansa varrottua -pienokaista Herran temppeliin. Kylän poikaset olivat kavunneet -maantieojain penkereille; talojen veräjille ilmestyi kansaa ja -karjapiiat laskivat maahan täydet maitohinkkinsä seisahtuen -töllistelemään ohimenevää kulkuetta.</p> - -<p>Riemuiten kulki kätilömuori saattueen etunenässä kantaen pientä, elävää -taakkaansa ja kierrellen alaville paikoille syntyneitä vesilätäköitä -metsittyneillä rinteillä. Vanhukset käsittivät asian juhlallisesti ja -kävelivät lyhyin, maltillisin askelin, jotka joskus mielivät ijän ja -luuvalon vuoksi horjuskelemaan. Iloinen, nuori väki olisi mieluummin -tullut karkeloiden, mutta siitä esti heitä lapsen vanhempain vakava -katsanto, jolla he seurasivat pienokaisensa ristiäisretkeä, tuon -poloisen poikasen, joka kerran astuisi heidän sijallensa elämässä ja -ylläpitäisi paikkakunnalla heidän hyvintunnettua sukunimeänsä.</p> - -<p>Kulkue saapui aukealle tasangolle ja suuntasi tiensä vainioiden poikki -päästäksensä tekemästä pitkää maantien mutkaa.</p> - -<p>Nyt näkyi jo kirkkokin suippokärkisine kellotorninensa. Aivan +<p>Pieni kirkonkello soi väsymättä kutsuen koko voimallansa varrottua +pienokaista Herran temppeliin. Kylän poikaset olivat kavunneet +maantieojain penkereille; talojen veräjille ilmestyi kansaa ja +karjapiiat laskivat maahan täydet maitohinkkinsä seisahtuen +töllistelemään ohimenevää kulkuetta.</p> + +<p>Riemuiten kulki kätilömuori saattueen etunenässä kantaen pientä, elävää +taakkaansa ja kierrellen alaville paikoille syntyneitä vesilätäköitä +metsittyneillä rinteillä. Vanhukset käsittivät asian juhlallisesti ja +kävelivät lyhyin, maltillisin askelin, jotka joskus mielivät ijän ja +luuvalon vuoksi horjuskelemaan. Iloinen, nuori väki olisi mieluummin +tullut karkeloiden, mutta siitä esti heitä lapsen vanhempain vakava +katsanto, jolla he seurasivat pienokaisensa ristiäisretkeä, tuon +poloisen poikasen, joka kerran astuisi heidän sijallensa elämässä ja +ylläpitäisi paikkakunnalla heidän hyvintunnettua sukunimeänsä.</p> + +<p>Kulkue saapui aukealle tasangolle ja suuntasi tiensä vainioiden poikki +päästäksensä tekemästä pitkää maantien mutkaa.</p> + +<p>Nyt näkyi jo kirkkokin suippokärkisine kellotorninensa. Aivan liuskakivisen katon alla oli se varustettu kaarevalla aukolla, jossa -jotakin häilähteli edes takaisin, milloin näkyen vilahdukselta, milloin -kerrassaan häviten. Se oli yhäti kaikuva kirkonkello, joka kutsui -pienokaista käymään ensi kerran Herran huoneeseen.</p> +jotakin häilähteli edes takaisin, milloin näkyen vilahdukselta, milloin +kerrassaan häviten. Se oli yhäti kaikuva kirkonkello, joka kutsui +pienokaista käymään ensi kerran Herran huoneeseen.</p> -<p>Kulkueeseen oli liittynyt koirakin. Nuoret viskelivät sille namusia ja -iloisena hyppi se ja kieppasi näiden jaloissa.</p> +<p>Kulkueeseen oli liittynyt koirakin. Nuoret viskelivät sille namusia ja +iloisena hyppi se ja kieppasi näiden jaloissa.</p> -<p>Kirkon portti oli avoinna. Alttarin edessä vartosi pappi, aivan nuori, -punatukkainen, pitkä ja töykeätekoinen mies. Hänenkin nimensä oli -Dentu; hän oli näet pienokaisen setä ja neljäs veljeksistä. -Ristiäiskaavan mukaan kasti hän veljensä lapsen Prosper Cesariksi; kun +<p>Kirkon portti oli avoinna. Alttarin edessä vartosi pappi, aivan nuori, +punatukkainen, pitkä ja töykeätekoinen mies. Hänenkin nimensä oli +Dentu; hän oli näet pienokaisen setä ja neljäs veljeksistä. +Ristiäiskaavan mukaan kasti hän veljensä lapsen Prosper Cesariksi; kun poikaselle piti annettaman kuvannollista suolaa hitunen, alkoi se parkua.</p> -<p>Juhlallisuuden jälkeen vartosivat perheen jäsenet portilla, kunnes -pappi oli riisunut messukaapun yltänsä. Sitten lähdettiin taivaltamaan +<p>Juhlallisuuden jälkeen vartosivat perheen jäsenet portilla, kunnes +pappi oli riisunut messukaapun yltänsä. Sitten lähdettiin taivaltamaan kotiin takaisin ja nyt kuljettiin hieman nopeammin kuin tulomatkalla, -sillä kotona odotti valmis päivällinen. Koko kylän lapsijoukko juoksi -saattueen kintereillä nostaen hirmuisen metelin joka kerran, kun heille -viskattiin kourallinen namusia. Siinäkös silloin painiskeltiin, -tapeltiin ja tukisteltiin, että hiustukot ilmassa lentelivät; ja samaan -nujakkaan yhtyi äskeinen koirakin päästäksensä sekin osalle eikä -välittänyt vähääkään siitä, että nulikat raastoivat sitä hännästä, -korvista ja käpälistä, vaan pelmusi mukana vielä innostuneempana kuin +sillä kotona odotti valmis päivällinen. Koko kylän lapsijoukko juoksi +saattueen kintereillä nostaen hirmuisen metelin joka kerran, kun heille +viskattiin kourallinen namusia. Siinäkös silloin painiskeltiin, +tapeltiin ja tukisteltiin, että hiustukot ilmassa lentelivät; ja samaan +nujakkaan yhtyi äskeinen koirakin päästäksensä sekin osalle eikä +välittänyt vähääkään siitä, että nulikat raastoivat sitä hännästä, +korvista ja käpälistä, vaan pelmusi mukana vielä innostuneempana kuin poikaset.</p> -<p>Tuntien itsensä hieman väsyneeksi sanoi kätilö vierellänsä astuvalle +<p>Tuntien itsensä hieman väsyneeksi sanoi kätilö vierellänsä astuvalle pastorille:</p> -<p>— Kuulkaas, hra pastori, ettekös tahtoisi kantaa veljenne lasta -hetkisen aikaa, että saisin hiukan huokaista?</p> +<p>— Kuulkaas, hra pastori, ettekös tahtoisi kantaa veljenne lasta +hetkisen aikaa, että saisin hiukan huokaista?</p> <p>Pastori otti lapsen, joka valkeassa kapalossansa loisti kuin suuri -valotäplä hänen mustaa kaapuansa vastaan; sitten hän suuteli -pienokaista, vaikka tuo keveä kantamus häntä aikalailla häiritsi, hän -kun ei oikein tiennyt, kuinka sitä oli pideltävä. Hänen puuhansa -herätti yleistä naurua, jonka keskestä kuului iso-äidin ääni:</p> +valotäplä hänen mustaa kaapuansa vastaan; sitten hän suuteli +pienokaista, vaikka tuo keveä kantamus häntä aikalailla häiritsi, hän +kun ei oikein tiennyt, kuinka sitä oli pideltävä. Hänen puuhansa +herätti yleistä naurua, jonka keskestä kuului iso-äidin ääni:</p> -<p>— Kuules, pastori, sinua kai harmittaa, ett'et ikinä saa tuollaista -pikku lelua, häh?</p> +<p>— Kuules, pastori, sinua kai harmittaa, ett'et ikinä saa tuollaista +pikku lelua, häh?</p> -<p>Pastori ei vastannut. Astui vaan eteenpäin, pitkin askelin, ja katsoi -lakkaamatta sinisilmäistä pienokaista, jonka pyöreitä poskia hänen teki -mielensä suudella toistamiseen. Lopulta hän ei voinut hillitä itseänsä, -vaan nosti sen lähemmäs ja suuteli häntä pitkään poskelle.</p> +<p>Pastori ei vastannut. Astui vaan eteenpäin, pitkin askelin, ja katsoi +lakkaamatta sinisilmäistä pienokaista, jonka pyöreitä poskia hänen teki +mielensä suudella toistamiseen. Lopulta hän ei voinut hillitä itseänsä, +vaan nosti sen lähemmäs ja suuteli häntä pitkään poskelle.</p> -<p>— Elä hätäile, pastori, sanoi lapsen isä; saat sinä meiltä yhden, jos +<p>— Elä hätäile, pastori, sanoi lapsen isä; saat sinä meiltä yhden, jos lasta halunnet!</p> -<p>Muutkin alkoivat laskea samansuuntaista leikkiä niinkuin maalaisten +<p>Muutkin alkoivat laskea samansuuntaista leikkiä niinkuin maalaisten tapa on.</p> -<p>Niin pian kuin oli istuttu ruokapöytään pääsi tuo raskas, meluava -talonpoikaisen väen ilo valloillensa kuin myrsky. Molemmat toisetkin -pojat olivat naimahankkeissa ja vaikka heidän morsiamensa eivät -olleetkaan läsnä ristiäisissä, tulivat veljet sentään näille -juhlapäivällisille. Vieraat olivat väsymättömiä tekemään kaikellaisia -viittauksia niistä lukuisista nuorista vesoista, jotka syntyisivät -veljesten aiottujen avioliittojen hedelminä.</p> - -<p>Kokkapuheet olivat jotenkin törkeää leikkiä, niin että tytöt tirskuivat -punastuen ja miehet väänteleivät naurusta. Toisinaan iskivät he -nyrkillä pöytään ja oikein ulvoivat. Varsinkin olivat lapsen isä ja -isoisä ehtymättömät laskettelemaan kirpeitä sukkeluuksia. Äiti vain -hymyili. Muorit sitä vastoin nauroivat niinkuin kaikki muutkin keksien -hekin puolestansa jonkun hauskan jutun silloin tällöin.</p> - -<p>Pastori, joka näytti tottuneen tällaisiin maalaisjuhliin, istui -rauhallisena ja välinpitämättömänä kätilön vieressä kutkutellen -veljenpoikaa suupielistä houkutellaksensa sen nauramaan. Pienokaisen -näky näytti kummastuttavan häntä aivan kuin näkisi hän ensi kerran -moisen ilmiön. Hän tarkasteli lasta miettiväisenä, tarkkaavana, -vakavana ja omituisella heräävällä hellyydellä, jota hän ei ollut -tuntenut ennen, vaan joka nyt havahtui hänessä niin lämmittävänä ja +<p>Niin pian kuin oli istuttu ruokapöytään pääsi tuo raskas, meluava +talonpoikaisen väen ilo valloillensa kuin myrsky. Molemmat toisetkin +pojat olivat naimahankkeissa ja vaikka heidän morsiamensa eivät +olleetkaan läsnä ristiäisissä, tulivat veljet sentään näille +juhlapäivällisille. Vieraat olivat väsymättömiä tekemään kaikellaisia +viittauksia niistä lukuisista nuorista vesoista, jotka syntyisivät +veljesten aiottujen avioliittojen hedelminä.</p> + +<p>Kokkapuheet olivat jotenkin törkeää leikkiä, niin että tytöt tirskuivat +punastuen ja miehet väänteleivät naurusta. Toisinaan iskivät he +nyrkillä pöytään ja oikein ulvoivat. Varsinkin olivat lapsen isä ja +isoisä ehtymättömät laskettelemaan kirpeitä sukkeluuksia. Äiti vain +hymyili. Muorit sitä vastoin nauroivat niinkuin kaikki muutkin keksien +hekin puolestansa jonkun hauskan jutun silloin tällöin.</p> + +<p>Pastori, joka näytti tottuneen tällaisiin maalaisjuhliin, istui +rauhallisena ja välinpitämättömänä kätilön vieressä kutkutellen +veljenpoikaa suupielistä houkutellaksensa sen nauramaan. Pienokaisen +näky näytti kummastuttavan häntä aivan kuin näkisi hän ensi kerran +moisen ilmiön. Hän tarkasteli lasta miettiväisenä, tarkkaavana, +vakavana ja omituisella heräävällä hellyydellä, jota hän ei ollut +tuntenut ennen, vaan joka nyt havahtui hänessä niin lämmittävänä ja samalla hieman alakuloisena tuota pienoista, hentoa olentoa kohtaan, -joka siis oli hänen veljensä poika.</p> - -<p>Hän ei viitsinyt kuunnella ja katsella ympärillensä, vaan vaipui -tarkkaamaan vasta kastettua. Povessansa oli hän vielä tuntevinansa ylen -mieluista lämpöä sillä paikalla, missä lapsi oli levännyt; hänen teki -suorastansa mieli ottaa se jälleen syliinsä. Hän tunsi tulevansa hiukan -kummalliselle tuulelle tuon vähäisen, heikon ihmisen alun edessä, joka -hänen ajatuksissaan edusti ihmeellistä salaisuutta, jota hän ei ollut -ennen tullut harkinneeksi, jotakin korkeaa ja pyhää salaisuutta, sielun -muuttumista ihmiseksi, alkavan elämän, heräävän rakkauden, jatkuvan -rodun, yhäti elävän ihmiskunnan salaisuutta.</p> - -<p>Kätilöä taas joka söi, että naama punoitti ja silmät kiilui, häiritsi -pienokainen estämällä häntä ruokahalunsa täydellisessä tyydyttämisessä.</p> - -<p>— Antakaa se minulle, sanoi pastori; minulla ei ole nälkä.</p> - -<p>Hän otti lapsen jälleen syliinsä. Siitä alkaen ei hän välittänyt enää -vähintäkään muusta pöytäseurasta ja tuntui kuin olisi hän menettänyt -muistinsakin. Hän ei voinut irroittaa katsettansa tuosta pienestä, -pulleasta punaposkisesta palleroisesta ja vähitellen tunki lapsen -ruumiin lämpö kapalovöiden ja papintakin läpi, niin että se tuntui -hänessä kuin pienokaisen keveä, kaino ja suloinen hyväily. Kyynel +joka siis oli hänen veljensä poika.</p> + +<p>Hän ei viitsinyt kuunnella ja katsella ympärillensä, vaan vaipui +tarkkaamaan vasta kastettua. Povessansa oli hän vielä tuntevinansa ylen +mieluista lämpöä sillä paikalla, missä lapsi oli levännyt; hänen teki +suorastansa mieli ottaa se jälleen syliinsä. Hän tunsi tulevansa hiukan +kummalliselle tuulelle tuon vähäisen, heikon ihmisen alun edessä, joka +hänen ajatuksissaan edusti ihmeellistä salaisuutta, jota hän ei ollut +ennen tullut harkinneeksi, jotakin korkeaa ja pyhää salaisuutta, sielun +muuttumista ihmiseksi, alkavan elämän, heräävän rakkauden, jatkuvan +rodun, yhäti elävän ihmiskunnan salaisuutta.</p> + +<p>Kätilöä taas joka söi, että naama punoitti ja silmät kiilui, häiritsi +pienokainen estämällä häntä ruokahalunsa täydellisessä tyydyttämisessä.</p> + +<p>— Antakaa se minulle, sanoi pastori; minulla ei ole nälkä.</p> + +<p>Hän otti lapsen jälleen syliinsä. Siitä alkaen ei hän välittänyt enää +vähintäkään muusta pöytäseurasta ja tuntui kuin olisi hän menettänyt +muistinsakin. Hän ei voinut irroittaa katsettansa tuosta pienestä, +pulleasta punaposkisesta palleroisesta ja vähitellen tunki lapsen +ruumiin lämpö kapalovöiden ja papintakin läpi, niin että se tuntui +hänessä kuin pienokaisen keveä, kaino ja suloinen hyväily. Kyynel herahti pastorin silmiin.</p> -<p>Melu pöydän ympärillä oli vähitellen kohonnut hirmuisen äänekkääksi, -että lapsi jo säikähti ja alkoi parkua.</p> +<p>Melu pöydän ympärillä oli vähitellen kohonnut hirmuisen äänekkääksi, +että lapsi jo säikähti ja alkoi parkua.</p> -<p>— Anna tissiä sille, pastori! huusi joku joukosta.</p> +<p>— Anna tissiä sille, pastori! huusi joku joukosta.</p> -<p>Tätä huutoa seurasi sellainen naurun rähähdys, että koko huone tärisi. -Mutta silloin nousi äiti ylös, otti lapsen syliinsä ja vei sen -vierushuoneeseen. Hetkisen kuluttua palasi hän takaisin selittäen, että +<p>Tätä huutoa seurasi sellainen naurun rähähdys, että koko huone tärisi. +Mutta silloin nousi äiti ylös, otti lapsen syliinsä ja vei sen +vierushuoneeseen. Hetkisen kuluttua palasi hän takaisin selittäen, että nyt se taas nukkui kehdossansa.</p> -<p>Päivällistä jatkui yhä. Silloin tällöin poistui joku ulos, palasi pian -takaisin ja istui jälleen ruokapöytään. Lihaa, kasviksia, omenanestettä -ja viiniä ahmittiin vuorottain; vatsat paisuivat, silmät loistivat ja +<p>Päivällistä jatkui yhä. Silloin tällöin poistui joku ulos, palasi pian +takaisin ja istui jälleen ruokapöytään. Lihaa, kasviksia, omenanestettä +ja viiniä ahmittiin vuorottain; vatsat paisuivat, silmät loistivat ja aivot sumenivat.</p> -<p>Hämärä oli käsissä, kun kahvia tarjottiin. Pastori oli jo aikoja -hävinnyt eikä hänen poistumisensa mitään kummastumista herättänyt.</p> +<p>Hämärä oli käsissä, kun kahvia tarjottiin. Pastori oli jo aikoja +hävinnyt eikä hänen poistumisensa mitään kummastumista herättänyt.</p> -<p>Vihdoin nousi nuori äiti ylös katsoakseen nukkuiko lapsi yhäti. -Vierushuoneessa oli jo hämärä. Varpaillansa meni hän kamariin, -haparoiden käsillänsä, ettei huonekaluihin kompastuisi. Äkkiä pysähtyi -hän kuullessaan varsin omituista ääntä. Joku liikkui nähtävästi -huoneessa. Säikähtyen riensi hän tupaan jälleen kertoen tästä muille +<p>Vihdoin nousi nuori äiti ylös katsoakseen nukkuiko lapsi yhäti. +Vierushuoneessa oli jo hämärä. Varpaillansa meni hän kamariin, +haparoiden käsillänsä, ettei huonekaluihin kompastuisi. Äkkiä pysähtyi +hän kuullessaan varsin omituista ääntä. Joku liikkui nähtävästi +huoneessa. Säikähtyen riensi hän tupaan jälleen kertoen tästä muille kalpeana ja vavisten.</p> -<p>Miehet hypähtivät ylös sikin sokin, guolipäihtyneinä ja uhkaavina. Isä -kiiruhti ensimäisenä vierussuojaan palavan lampun kanssa.</p> - -<p>Polvillansa kehdon ääressä oli pastori nyyhkyttäen ja painaen otsansa -päänalustaa vastaan, jolla lapsen pää lepäsi.</p> - - - - - - - - - - -<pre> - - - - - -End of Project Gutenberg's Valittuja novelleja I, by Guy de Maupassant - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VALITTUJA NOVELLEJA I *** - -***** This file should be named 44945-h.htm or 44945-h.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/4/4/9/4/44945/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - +<p>Miehet hypähtivät ylös sikin sokin, guolipäihtyneinä ja uhkaavina. Isä +kiiruhti ensimäisenä vierussuojaan palavan lampun kanssa.</p> -</pre> +<p>Polvillansa kehdon ääressä oli pastori nyyhkyttäen ja painaen otsansa +päänalustaa vastaan, jolla lapsen pää lepäsi.</p> +<div>*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44945 ***</div> </body> </html> |