diff options
Diffstat (limited to '44945-8.txt')
| -rw-r--r-- | 44945-8.txt | 4062 |
1 files changed, 0 insertions, 4062 deletions
diff --git a/44945-8.txt b/44945-8.txt deleted file mode 100644 index bb07801..0000000 --- a/44945-8.txt +++ /dev/null @@ -1,4062 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Valittuja novelleja I, by Guy de Maupassant - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Valittuja novelleja I - -Author: Guy de Maupassant - -Translator: Kasimir Leino - -Release Date: February 17, 2014 [EBook #44945] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VALITTUJA NOVELLEJA I *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -VALITTUJA NOVELLEJA I - -Kirj. - -Guy de Maupassant - - -Kansan Novellikirjasto 1. - - -Ranskasta suomentanut Kasimir Leino. - - -Helsingissä 1907, -Suomalainen Kustannus-Osakeyhtiö Kansa. - -Savonlinnassa 1907, -O.-Y. Savolaisen kirjapainossa. - - - -SISÄLLYS: - -Guy de Maupassant. -Isä. -Kuutamolla. -Vallankumous. -Susi. -Lapsi. -Anteeksianto. -Kuningatar Hortense. -Jalokivet. -Tarina pyhän Mikaelin luostarilinnasta. -Joulukertomus. -Ristiäiset. - - - - -GUY DE MAUPASSANT. - - -Kun yltiöromanttikot, joihin monet ovat tahtoneet lukea myöskin -Victor Hugon, vaikka sen varsinainen ja perikuvallisin edustaja on -Théophile Gautier, olivat oikullisia eriskummallisuuksia, jopa -luonnottomuuksiakin kuvaamalla saattaneet tämän kirjallisen suunnan -huonoon huutoon, syntyi jo v. 1848 vallankumouksen jälkeen uusi -terveempi ja todellisuutta enemmän kunnioittava suunta vastapainoksi -edelliselle. - -Tavallisesti käy tämä realismin nimellä, vaikka sen edustajia -laulurunouden alalla on yleisemmällä yhteisnimellä kutsuttu -parnassolaisiksi, joiden etevimpänä kykynä on pidetty _Catulle -Mendês'ia_. [Ensimäinen suomenkielinen näyte Mendèsia on tämän -sarjan 10. n:ona ("Valittuja novelleja I".)] Alussa esiytyivät realismin -periaatteelliset harrastajat yhtä jyrkillä, vastakkaisilla -mielipiteillä. Jos Gautier on muodostellut taiteellisen oppinsa -muutamiksi kiteytyneiksi tunnuslauseiksi, joiden lähtökohtana oli: -taide on olemassa taiteen vuoksi ja taiteen tehtävä on kuvata -kauneutta, niin opettivat realistisen suunnan filosofiset arvostelijat, -että "rumuus on kaunista" ja koska jokapäiväisessä elämässä on paljo -rumaa, on kirjailijan havaittava ja kuvattava elämän rumuutta. - -Näin jyrkkänä esiytyi uusi suunta "Le Realisme"-nimisessä -aikakauskirjassa, joka alkoi ilmestyä 1856 ja kohdisti hyökkäyksensä -pääasiallisesti Hugohon ja Gautier'iin. Kun ensimäinen kiihkon puuska -oli ohi mennyt, tasausi uusi suunta siedettävämmäksi, esittäen joukon -mielipiteitä tosielämästä tehtyjen havaintojen merkityksestä -kaunokirjallisuudelle. - -Todellinen ihmiselämä ja luonto ovat ensin ymmärrettävät ja havaittu -todellisuus mahdollisimman uskollisesti esitettävä. Ihmiset ovat -kuvattavat sellaisina kuin he ovat taikka millaisiksi perinnöllisyys, -syntyperä, kasvatus, elinkeinot, yhteiskunnalliset olot ja koko -ympäristö heidät muodostaa. Kirjailijan ei tarvitse ruveta heitä -ihannoimaan eikä George Sandin tavalla kuvaamaan ihmisiä sellaisina -kuin heidän hänen mielestään tulisi olla. Eikä hänen myöskään tule -esiytyä maailman parantajana ja mieteperäisenä runoilijana, vaan -esittäköön hän maailman ulkokohtaisesti ja merkitköön havaintonsa -tosiasioiksi. Mentiinpä vielä niinkin pitkälle, että suorastaan -halveksittiin muodon kauneutta. - -Jos näihin ylläesitettyihin mielipiteihin lisäämme ne vaatimukset, -joita jo järkevämmät romanttikot olivat tehneet luonnekuvauksen -suhteellisuudesta y.m., niin onkin meillä uusiaikaisen, todellisemman -kertomarunouden kaunotiede pääpiirteissään määrättynä. Realistisen -suunnan jälkeläiset, n.k. naturalistit, jotka edelleen ovat jatkaneet -ja kehittäneet tätä kuvaustapaa, eivät mielestämme ole voineet esittää -mitään suurempia periaatteellisia lisiä tahi kumoavia muutoksia -edeltäjiensä määritelmille. - -Kaikki kirjallisuushistorioitsijat ovat yhtä mieltä siitä, että Ranskan -uusiaikainen, realistinen novelli eli uutelo alkaa _Prosper -Mériméen_ (1803-1870) mestarillisista kertomuksista, joista parhaat -ovat jo suomeksikin saatavissa, nim. kokoelma nimeltä "Helmiä" (Otavan -kustantama), "Pariisin verihäät" (Otto Andersinin kustantama) ja -etevimpinä pidetyt, laajahkot novellit "Colomba" ja "Carmen" -(ilmestyneet tässä sarjassa 5-6 ja 11 numeroina). Hänen kyvystänsä ja -kertomistavastansa voi siis suomenkielinenkin lukija jo näiden nojalla -saada jokseenkin täydellisen käsityksen. - -Realistisen romaanin suurmestarina on täydellä syyllä pidetty -_Honoré de Balzacia_ (1799-1850), jonka tarkka ja luotettava -havainnollisuus, älykäs sydänten tutkistelu ja oikea, suhteellinen -luonnekuvaus tekevät hänen parhaat romaaninsa tosi-ansiokkaiksi ja -vielä tänäkin päivänä arvoltansa pysyviksi. Läheisessä tulevaisuudessa -saanee suomenkielinenkin kirjallinen yleisö ja nuoriso vihdoin -tilaisuuden omalla kielellänsä tutustua tämänkin maailmankirjailijan -etevimpiin romaaneihin. - -Balzacin lahjakkaampana seuraajana realistisen romaanin alalla pidetään -yleisesti _Gustave Flaubert'ia_ (1821-80), jonka tunnetuimmatkin -ja ehdottomasti maailmankirjallisuuteen luettavat romaanit "Rouva -Bovary" ja "Salambo", sen pahempi, vielä ovat suomeksi kääntämättä. -Historiallisia romaaneja löytyy tosin jo paljo ja näiden joukossa -useita eteviäkin. Myöskin vanhanajan historian alalta on -maailmankirjallisuudessa muutamia tarkkoihin tutkimuksiin perustuvia ja -rikkaalla mielikuvituksella hienotuntoisesti ja älykkäästi -täydennettyjä kuvauksia, kuten esim. Ebersin "Homo sum" ja Rydbergin -"Viimeinen ateenalainen" (molemmat suomeksi saatavissa). Mutta löytyy -meilläkin luettuja kirjallisuushistorioitsijoita, joiden mielestä -Flaubert'in romaani "Salambo" on nerokkain kaikista vanhempaa historiaa -käsittelevistä kertomuksista, olletikin kun se sitä paitsi perustuu -mitä laajaperäisimpiin ja tarkimpiin tutkimuksiin. - -Realistisen suunnan hienontajina ja melkeinpä -naturalistisen Emile Zolan vastakohtana on meidän pidettävä sellaisia -kirjailijoita kuin _Daudet_, veljekset _Goncourt, Bourget_ y.m., -joista ainoastaan Daudet on suomalaiselle yleisölle tuttu teosten kautta, -joita täydellä syyllä voidaan pitää maailmankirjallisuuteen luettavina -nerontuotteina, nim. "Fromont nuorempi ja Risler vanhempi", "Tarasconin -Tartarin", "Kirjeitä myllyltäni", "Kuvaelmia ja kertomuksia" ja -"Seine-virran laivuri". - - * * * * * - -Flaubertin oppilaita oli alkuansa se novellikirjailija, jonka runsaasta -ja kuumeellisesta tuotannosta tässä tarjoamme ensimäisen valikoiman -suomenkielisessä asussa. Flaubert oli näet Maupassantin kummisetänä ja -perheen vanhana tuttavana joutunut läheisimpiin suhteisiin kirjallisia -taipumuksia osoittavan nuorukaisen kanssa, jonka aikaisempia, epäkypsiä -sommitelmia hän arvosteli ja hylkäsi, johtaen kirjailijan alkua -vapaaseen, itsenäiseen luomiseen. - -_H.R. Albert Guy de Maupassant_ syntyi 5 päivänä elokuuta 1850 -Miromesnilin linnakartanossa Normandiassa (Ali-Seinen dep.); hänen -isänsä oli vanhaa lotringilaista aatelissukua. Koulua kävi hän ensin -Yvetot'issa ja tuli ylioppilaaksi Rouenista. Alussa hän aikoi -virkauralle, mutta kun ranskalais-saksalainen sota syttyi 1870, -keskeytti hän opintonsa ja astui vapaaehtoisena sotaväkeen. Sodan -päätyttyä hänen tarkoituksensa oli jatkaa opintojansa, mutta runoilija -Bouilhet ja talonystävä Flaubert saivat hänet taivutetuksi antautumaan -kirjailijaksi. - -Jo v. 1873 ovat eräät tietävinään hänen kyhäilleen kertomuksia ja -runoja, vaikka hän vasta seitsemän vuotta myöhemmin julkaisi ensimäisen -kokoelmansa runoja, joita kehutaan muodoltansa kauneiksi ja -sisällykseltänsä alkuperäisiksi: Runoja ei hän kuitenkaan sen koommin -kirjoittanut, vaan antautui kerrassaan kertomusten alalle sen jälkeen -kuin hän Zolan julkaisemissa, ranskalais-saksalaisen sodan tapahtumia -kuvaavissa "Médanin iltamissa" olleen "Talipallo" nimisen kertomuksen -johdosta oli huudettu nuoren Ranskan etevimmäksi novellikirjailijaksi. - -Maupassantin tavattoman runsas tuotanto tapahtui v. 1881-91; -vuosikymmenen kuluessa julkaisi hän 27 nidosta novelleja, romaaneja ja -näytelmiä, joita viimemainittuja kuitenkin on ainoastaan kaksi. -Novellikokoelmia on häneltä kaikkiansa ilmestynyt parikymmentä; -muutamina vuosina kolmekin nidosta à 300 sivua vuodessa. - -[Nämä kokoelmat ilmestyivät seuraavassa järjestyksessä: Runoelmia -(1880), Tellier'in kahvila (novelleja, 1881), Neiti Fifi (nov.) -Suokurpan tarinoita ja Kuutamolla (nov. 1883), Päivän paisteessa -(matkakuvia Algeriasta ja Saharasta), Sisarukset Rondoli (nov.) ja -Neiti Harriet (nov. 1884); Naisten suosikki (romaani), Yvette (nov.), -Päivän ja yön tarinoita, Kertomuksia ja novelleja (1885); Pikku Roque -(nov.), Herra sukulainen (rom.), Toine (rom.) ja Valittuja kertomuksia -(1886); Mont-Oriol (rom.) ja Horla (nov. 1887); Pierre ja Jean (rom.), -Vetten päällä (tunnelmakuvia merimatkoilta) ja Rva Hussonin ruusupensas -(nov., 1888); Vasen käsi (nov.) ja Kova kuin kuolema (nov., 1889); -Hyödytön kauneus (nov.), Sydän (rom.) ja Vaeltaja-elämää (matkakuvia, -1890); Musotte (3-näyt. näyt, kirjoitettu Jacques Normandin kanssa -yhdessä 1891); Avioliiton rauha (2-näyt. näytelmä, 1893); Isä Milon -(1898); Kolporttööri (1900) ja Erään porvarin sunnuntaipäivä (1900).] - -Tällainen tavattoman kiihkoinen työskentely ei tietystikään voinut olla -vaikuttamatta muuten ruumiiltaan kookkaan ja voimakkaan miehen -terveyteen. Jo 1880-luvun lopulla huomataan hänen romaaneissansa "Kova -kuin kuolema" ja "Sydän" omituinen raskasmielisyyden tunne, joka -tammikuulla 1892 kehittyi aivotulehdukseksi ja teki ainoastaan -40-vuotisen kirjailijaneron mielenvikaiseksi. Tästä onnettomasta -tilasta pelasti hänet kuolema sentään jo heinäkuun 6 p. 1893. -Kirjailijan kuoltua on hänen jälkeenjääneistä papereistansa vielä -julkaistu 2-näytöksinen näytelmä "Avioliiton rauha" (esitetty Théâtre -français'in näyttämöllä s.v.) ja kertomukset "Isä Milon" (1898), -"Kolporttööri" ja "Erään porvarin sunnuntaipäivät" (1900). Maupassantin -koko tuotanto käsittää siis kaikkiansa 31 nidosta. - -Tästä hirvittävän runsaasta tuotteliaisuudestaan huolimatta säilytti -tekijä melkein aina sen mestarillisen selvän, lyhytsanaisen ja loistavan -tyylin, joka on tehnyt hänet maailmankuuluksi ranskalaisimpana, elämän -tuoreimpana ja välittömimpänä kertoilijanerona, mitä Ranskalla koskaan -on ollut keskiaikaisten kertoilijain, Rabelaisin, Lamartinen, Voltairen, -ja Prevost'in tapaisia kirjailijakykyjä. Pieneksi kunnioituksen -osoitteeksi onnettoman lopun saaneen kirjailijan muistolle on isänmaa -pystyttänyt hänelle kuvanveistäjä Verletin muovaaman muistopatsaan -Monceaun puistoon. - - * * * * * - -Jo ensimäisen, Talipallo-nimisen kertomuksensa johdosta oli Maupassant, -kuten jo mainitsimme, huudettu Flaubert'in jälkeläiseksi ja nuoren -Ranskan etevimmäksi novellikirjailijaksi, etupäässä sen terävän ja -purevan ivan ja samalla keveän, hauskan ja luontevan hyväntuulen -johdosta, joka antaa leimansa melkein koko hänen myöhemmällekin -runoudellensa. "Médanin iltamat", kokoelma kuvauksia viimeisestä -ranskalais-saksalaisesta sodasta, sai osaksensa tavattoman huomion, -sillä se käsitettiin uuden kirjallisen koulun taiteelliseksi -julistukseksi. Naturalistisen suunnan johtaja Zola oli tässä koonnut -ympärillensä puolikymmentä nuorta kykyä, joiden otaksuttiin omaksuvan -johtajan kirjalliset näkökannat ja yhteisvoimin rynnistävän -kirjalliselle sotatantereelle. - -Mutta useimmat näistä löysivät kuitenkin piakkoin oman tiensä. -Ulkopuolella maansa rajoja ovat näistä ainoastaan K.J. Huysmans ja -Maupassant saavuttaneet mainetta. Ja jos ranskalaisten selvä, tuores -ja leikkisä kertoilijakyky kerran tunnustetaan realistisen -novellikirjallisuuden perikuvaksi, niin on Maupassant, tämän taiteen -tosi-ranskalaisimpina edustajina, myöskin maineensa ansainnut. - -Maupassant ei ole mikään väitelmöivä kirjailija, kuten Huysmans, eikä -mikään naisellisesti hento sydänten ja sielujen tutkistelija, kuten -Bourget. Hän on miehekäs, ylevän rohkea, välitön ja hyväntuulinen vapaa -kertoilija, joka kuvaa hienosti havaitut, kirjavat kuvansa -ulkomaailmasta voimakkaan ja pettämättömän taiteellisen vaiston -johdolla. Mikään mietiskelijä hän ei ole, mutta taiteellisen -luomisvoiman suoni pulppuaa hänessä niin luonnonraittiina, vapaana ja -valmiina, että se runsaasti korvaa tuon yllämainitun puutteellisuuden. -Mitään yhtenäistä, vakiutunutta maailmankatsomusta käynee sangen -vaikeaksi muodostaa hänen kirjavien, elämäntuoreiden kertomustensa -nojalla, vaikka sellaiset suuret aatteet kuin elämä ja kuolema -vastakkaisina voimina ehkä voidaan katsoa hänen tuotantonsa -yleisimmiksi tunnusmerkeiksi ja pääaineiksi. Näiden sokeain ja -salaperäisten voimain kohtaloleikkiä osaa hän kuvata lukemattomilla, -uusilla tavoilla; pirteä ja tuores tyyli vaikuttaa sen, ett'ei lukija -suinkaan niihin kyllästy, vaan mielihyvällä antautuu seuraamaan tekijän -esittämää värien, tunteiden, tunnelmain ja ilmiöiden milloin vuolaan -keveää, milloin raskaammin joleaa pohjavirtausta. Toisinaan voi hän -kuvauksessansa olla ivallisen raaka ja kyynillinenkin aivan yhtä -tyynesti kuin Mériméekin kuvaa kauheita asioita lyhytsanaisella, -olympolaisella kylmäverisyydellänsä, välittämättä vähääkään siitä -epämiellyttävästä vaikutuksesta, jonka hän voi tehdä tunteellisemman -lukijan herkkään mieleen. Ja tuoreinta, elämäniloisinta kuvausta voi -äkkiä seurata toinen, missä ihmisten jokapäiväinen, toivoton taistelu -mahtavan suurkaupungin pyörteessä salaperäisellä tavalla lannistuu, -tylsistyy ja kehittyy suorastansa elämäntympeydeksi. Omituista kyllä -kuvaa hän nämä vastakkaiset sieluntilat yhtä voimakkaalla, -taiteellisella nautinnolla pysyen sentään aina aineensa yläpuolella, -kuten realististen kertoilijain tapa ylipäänsä on. - -Georg Brandes, pohjoismaiden etevin kirjallisuuden arvostelija, pitää -Maupassantia, tätä kirjavien kuvien vivahdusrikkainta sepittäjää, -synnynnäisenä ja jo ensimäisessä novellissaan selvästi klassillisena -nerona. Kirkkaana kuin auringon paisteessa välkkyvä säilä, virtaa hänen -loistavan selvä kielensä jo alusta alkaen, sanoo hän, terveimmällä -tavalla osaa hän kuvata sairalloisimmatkin sieluntilat muutamin -valikoiduin maalaavin tai ivaavin piirtein. Toisten aikalaisten -monisanaiset, eri sieluntiloja tutkistelevat kuvaukset osaa hän muuttaa -toiminnaksi, päästen täten oikotietä tarkoitusperänsä päähän. Samaa -lyhytsanaista kuvaamistapaa hän käyttää myöskin ympäristöä -esittäessään, minkä vuoksi nämä sivukuvaukset eivät koskaan käy -ikäviksi. - -Jo tuotantonsa alkuaikoina esiytyy hän niinikään sommittelun mestarina, -osaten aina säilyttää yhtenäisyyden niin hyvin novelleissansa kuin -romaaneissansa. Mestarin taito ilmenee juuri tällaisessa kokonaisuuden -ja yhtenäisyyden täydellisessä hallitsemisessa, jota aina on pidetty -ranskalaisten kertoilijain pääominaisuutena. Yhtä aito ranskalainen on -hän tavallisesti myöskin aihevalinnassansa ja jos hän ottaa tutummankin -aiheen käsitelläksensä, suorittaa hän sen useimmiten omalla, -itsenäisellä tavallansa. Syystä onkin sanottu, että Maupassantin -uuteloissa löydämme tuota vanhojen ranskalaisten kertoilijain vapaata -veitikkamaisuutta, vaikkakin tyyliltänsä täydellisempänä, kuten jo -hänen ensimäinen kertomuksensa sodan vaikutuksesta Rouen'in -asujamistoon v. 1870 selvästi todistaa. - -Porvarillisen arvokkaisuuden ivailu ja koomillisuuden keksiminen -kaikessa ovat Maupassantin vahvimpia puolia, sen näemme esim. hänen -perhekuvauksestansa "Eräs poika", jossa tavallinen virkamiesperhe on -joutunut hänen ivansa esineeksi. Toisissa käsittelee hän taas -voimakkaan luonnonvietin purkauksia ja näiden seurauksia, äpärälapsia -(esim. kertomuksissa "Hra Duchoux" ja "Hyljätty") taikka -sukupuolivietin eläimellisyyttä (esim. Rva Baptiste, Pikku Roque, -Salama). Hienontuneena, vaikka yhäti vapaasanaisena esiytyy hän sentään -jo sellaisissa romaaneissansa kuin "Naisten suosikki" ja "Kova kuin -kuolema", joissa hän armotta riistää elämältä sen viehkeyden, millä -n.k. pyhä valhe on elon ehittänyt. "Eräs elämäntarina" (Une vie) taas -on hienon, kelpo naisen taistelua kylmän, raakaluontoisen aviomiehen -kanssa; Mont-Oriol samoin nuoren, hienotunteisen naisen taistelua -nuoresta miehestä, joka kevytmielisenä on häneen kyllästynyt ja etsii -tyydytyksensä mitättömän talonpoikaistytön luona. "Naisten suosikki" on -tarina typerästä, mutta kauniista miehestä, joka juuri kauneutensa ja -naisten avulla nousee yhteiskunnan huipuille, j.n.e. - -Kun kirjailijan terveys jo 1880-luvun lopulla alkoi juonitella, täytyi -hänen jättää suurkaupungin kuluttava elämä ja etsiä parannusta -hermostollensa, alituiselle päänkivistyksellensä ja sisäisille -verenvuodoille luonnonhelmassa; alussa hän liikkui vesillä, sitten -siirtyi hän taas vuoristoon, jonka keveää ilmaa pidettiin -terveellisimpänä hänen keuhkoillensa. Näin sai tämä Normandian luonnon -mestarillinen kuvaaja tilaisuuden laajentaa havaintojensa piiriä ja -näin syntyivät sellaiset kokoelmat kuin novellikokoelma Afrikan -rannoilta "Päivän helteessä", tunnelmakokoelma "Vetten päällä", -novellit "Eräs ilta", "Käynti maalla" j.n.e. Näissä esiytyy -Maupassant aina tarkkana, tuoreena ja väririkkaana luonnonkuvaajana, -joka ehdottomasti vie voiton sellaiseltakin mestarilta kuin -Bourget on. Kuitenkin on tämä draamallisin Ranskan uudemmista -novellikirjailijoista, kuten Brandes hänestä sanoo, toisinaan -vastakohtansa Bourget'in tavalla antautunut sielunelämääkin -tutkistelemaan; siitä on meillä ainaisena todistuksena hänen teoksensa -"Sydän." - -Mutta se mielettömyyden hengetär, joka oli johtanut hänet kirjoittamaan -sellaisia voimakkaita kuvauksia hulluuden hiipivästä kehityksestä -ihmissieluissa kuin esim. "Horla", "Eräs mielipuoli", "Ero" ja "Ken -tietää", kukisti etevän kirjailijan miehuutensa parhaassa ijässä. -Vähitellen enenevää raskasmielisyyttä seurasi sairalloinen mietiskely, -joka milloin ilmeni henkevänä, hellänä haaveiluna, milloin surullisen -raskaana synkkämielisyytenä, kunnes se alussa vuotta 1892 -auttamattomasti pimitti kirjailijan henkisen elämän. - -Maupassantin asema uudemmassa ranskalaisessa kirjallisuudessa käynee -ehkä jo ylläolevasta hahmoilusta selville. Arvostelijat ovat olleet -sitä määrittelevinään monellakin lailla. Hermostuneen sielunelämän -hienoimpana kuvaajana pidetään Edmond de Goncourtia; yhteiskunnallisen -elämän mahtavimpana, vakavimpana esittäjänä naturalististen -jättiromaanien kirjoittajaa Emile Zolata; taiteellisesti hienotunteisen -elämän tosiranskalainen kertoja _par préférence_ on A. Daudet, -tuo kyynelten lävitse hymyilevä runoilija, kuten hänestä kauniisti -on lausuttu; mutta ranskalaisin kaikista Ranskan uudemmista -novellikirjailijoista on Maupassant, jonka rinnalla Bourget on -maailmankansalainen ja Huysmans hollantilainen. - -Suomentaja on parhaampansa mukaan koettanut saada esille tätä -Maupassantin tyyliä, jota ehkä ei ole niinkään helppo jäljitellä. -Ell'eivat ylempänä huomauttamamme ominaisuudet siitä ilmene, täytyy -hänen ottaa siitä syy. Kustantajan tarkoitus on jatkaa tätä -valikoimasarjaa, niin että suomalaisellakin yleisöllä ennen pitkää on -tilaisuus omalla kielellänsä tutustua tämän novellikirjallisuuden -mestarin kaikkiin etevämpiin teoksiin. Suomentaja ei voi muuta kuin -toivoa, että yleisö suosiolla vastaanottaa tämän kiitettävän yrityksen, -joka ehkä vaikuttaa hedelmöittävästi maamme omatakeiseenkin -kertomarunouteen. - - _Suomentaja_. - - - - -ISÄ. - - -Jean de Valnoix on eräs ystävistäni, jota minun toisinaan on tapana -käydä tervehtimässä. Hän asuu pienessä talossansa, joka sijaitsee -keskellä metsää ... siellä joen varrella. Sinne oli hän vetäynyt -elettyänsä viisitoista vuotta hurjaa elämää pääkaupungissa. Äkkiä -kyllästyi hän huvituksiin, illallisiin, miehiin, naisiin, korttipeliin -ja kaikkeen ja muutti syntymäkotiinsa. - -Meitä on pari kolme tuttavaa, jotka silloin tällöin vietämme pari kolme -viikkoa hänen luonansa. Hän ilahtuu aina nähdessänsä meidän saapuvan ja -jää taas mielellänsä yksin, kun me jätämme talon. - -Viime viikolla matkustin minä taas hänen luoksensa ja hän -vastaanottikin minut avosylin. Aikamme vietimme milloin yhdessä, -milloin erikseen. Tavallisesti istui hän lukien jotakin, minulla taas -oli kirjoitustöitä. Illoin istuimme jutellen yhdessä keskiyöhön saakka. - -Tukahduttavan helteisen päivän jälkeen istuimme viime tiistaina noin -klo 9 illalla joen rannalla katsellen, kuinka virta huuhtoi jalkojamme. -Vaihdoimme siinä sangen hämäriä mielipiteitä taivaan tähdistä, jotka -kylpivät tuolla virran välkkyvässä kalvossa ja näyttivät uiskentelevan -edessämme. Vaihdetut mielipiteet olivat tosiaankin sangen hämäriä, -sekavia ja lyhyitä, sillä molemmat olimme me kovin tyhmällä, väsyneellä -ja veltolla tuulella. Minä hellyin miettiessäni aurinkoa, joka -- -tähtitieteilijäin mukaan -- kuolee pois Suuren Karhun taakse. -Ainoastaan valoisimpina öinä näkyy se jossakin pohjoisemmassa, niin -kalpeaksi se muka muuttuu. Hiukankin pilvisinä iltoina se häviää -kerrassaan vaikuttaen luontoon ihan kuolettavasti. Sitten koetimme -kuvitella mielessämme noiden kaukaisten maailmain asukkaita, näiden -ulkomuotoa, joka tuntui mahdottomalta edes kuvitellakaan, näiden -arvaamattomia luonnonlahjoja, näiden tuntemattomia elimistöjä, siellä -löytyvää eläimistöä ja kasvikuntaa sekä kaikkia lajia, valtakuntia, -olemuksia ja aineita, mitä ihmisen haaveksiva mielikuvitus vain keksiä -voi. Äkkiä kuului kaukainen huuto: - --- Herra, herra, hoi! - --- Täällä, Baptiste, vastasi Jean. - -Tultuansa luo selitti palvelija: - --- Siellä on taas se herran mustilaisnainen. - -Ystäväni ratkesi nauramaan ja nauroi kuin hullu, vaikka hän ei muuten -juuri naurajia ollut. Sitten kysyi hän: - --- Onko meillä siis tänään heinäkuun 19 päivä? - --- On, herra. - --- Hyvä on. Käske hänen odottaa hiukan. Tarjoa hänelle illallinen. -Kymmenen minuutin kuluttua olemme kotona. - -Palvelijan mentyä tarttui hän käsivarteeni sanoen: - --- Palatkaamme hiljalleen kotiin. Matkalla voin kertoa sinulle tarinan -hänestä. - -Seitsemän vuotta sitten eli toisin sanoen samana vuonna, jolloin -saavuin tänne syntymäkotiini, läksin eräänä iltana kävelemään metsäistä -ajotietä myöten. Ilma oli kaunis niinkuin on ollut tänäänkin. -Verkalleen astuin suurten puiden alla tarkastellen oksien läpi -tuikkivia tähtösiä ja hengitin ahmimalla keuhkoni täyteen illan -rauhallista, metsäisten tuoksujen täyttämää ilmaa. - -Pariisin olin minä juuri jättänyt ainiaaksi. Olin näet väsynyt, -kerrassansa väsynyt ja sanomattomasti kyllästynyt kaikkiin niihin -tuhmuuksiin, alhaisiin ja likaisiin huvituksiin, joita olin siellä -nähnyt ja joihin olin ottanut osaa noin viidentoista vuoden aikana. - -Kävelin kauvas, sangen kauvas synkän metsän läpi viepää, autiota tietä -myöten, joka tulee noin viidentoista kilometrin päässä olevasta -Crouzillen kylästä. - -Äkkiä seisahtui suuri saksalainen koirani Bock, joka aina oli mukanani, -ja alkoi murista. Luulin jonkun ketun, suden tai metsäsian olevan -läheisyydessä ja hiivin hiljaa varpaillani eteenpäin, ett'en -askeleillani säikyttäisi otusta pois. Mutta samassa kuulin huutoja, -valittavia, pidätettyjä, vihlovia ihmishuutoja. - -Varmaankin murhattiin tuolla metsikössä joku ja puristaen lujasti -oikeassa kädessäni olevaa raskasta tammikeppiä, joka oli oikea -pahkasauva, läksin juoksemaan huutoa kohti. - -Kuulin jo voihkeita, jotka kuulustivat yhä selvemmiltä, vaikka -tavattoman kumeilta. Ne tulivat kai jostakin mökistä, ehkä jostakin -miilun-polttajan töllistä. Kolme askelta minun edelläni juoksi koirani -Bock, milloin pysähtyen, milloin peräytyen ja yhäti kiihoittuneena -muristen. Äkkiä salpasi meiltä tien eräs toinen suuri musta koira, -jonka silmät kiiluivat kuin tuliset hiilet pimeässä. Näinpä varsin -hyvin valkeat torahampaatkin, jotka loistivat sen avonaisessa kidassa. - -Sauva ojona ryntäsin minä koiraa vastaan, mutta samassa oli Bock jo -käynyt sen niskaan ja molemmat pyörivät ne nyt äristen maassa kidat -vuorotellen toistensa niskassa. Minä riensin eteenpäin ja olin tölmätä -tiellä makaavaan hevoskaakkiin. Pysähdyin kovin hämmästyneenä tutkimaan -elukkaa ja huomasin edessäni vankkurit eli jonkunlaisen pyörillä -kuljetettavan huoneen, jommoisia ilveilijäseurat ja ulkolaiset -kulkukauppiaat käyttävät maaseudulla matkustaessansa markkinoilta -markkinoille. - -Nuo yhä jatkuvat vihlovat huudot tulivat sieltä vankkurein sisältä. Kun -sisäänkäytävä oli vastakkaisella puolella, kiersin minä tämän katetun -ajopelin ja nousin äkkiä ylös puuportaita myöten, jotka veivät -vankkurin ovelle, mutta olin samassa kompastua pahantekijään. - -Näky vaikutti minuun niin oudosti, ett'en alussa ymmärtänyt mitään. -Eräs polvillaan oleva mies näytti rukoilevan hartaasti. Vankkurein -sisälle tehdyllä vuoteella taas lepäsi kyljellänsä joku puolipaljas -olento, itseänsä väännellen; hänen kasvojansa oli minun mahdoton -erottaa, sillä alinomaa hän liikahteli, vääntelihe ja ulvoi. - -Se oli vaimo lapsivuoteessa. - -Niin pian kuin minulle oli selvennyt tämän tapahtuman laatu, joka nuo -voihkeet aiheutti, huomautin minä läsnäolostani; mies, joku höpertynyt -marseillelainen, kääntyi päin ja rukoili minua pelastamaan hänet ja -tuon poloisen vaimon luvaten lukemattomin sanoin palkita työni vaikka -millä tavoin. Minä, joka en koskaan ollut nähnyt synnytystä enkä ikinä -ollut auttanut ketään naista enkä narttua, en kissaa enkä koiraa -tällaisessa tilaisuudessa, selitin hänelle kykenemättömyyteni asiassa -ja katselin kummastellen tuota olentoa, joka vuoteellansa yhä huusi -niin sydäntä särkevästi. - -Voitettuani jälleen kylmäverisyyteni, kysyin hätäytyneeltä mieheltä, -miks'ei hän ole jatkanut matkaa seuraavaan kylään saakka. Hevonen oli -tiellä kompastunut erääseen maanhalkeamaan ja nyrjäyttänyt jalkansa -niin pahasti, ett'ei se jaksanut enää nousta seisoalleen, selitti mies. - --- Mitä siitä, sanoin minä, onhan meitä nyt kaksi miestä; vetäkäämme -nainen vankkureineen minun luokseni. - -Koirain rähinä pakotti meidät samassa kömpimään ulos vankkureista ja -minun täytyi erottaa ne niin ankarilla sauvaniskuilla, että pelkäsin -niiden heittävän henkensä. Sitten pälkähti päähäni valjastaa ne -avuksemme, toinen oikealle, toinen vasemmalle puolen vankkureja. -Kymmenen minuutin kuluttua oli kaikki valmiina ja hiljalleen lähti -ajopeli liikkeelle netkahdellen ja tärähdellen syvissä maantiekuopissa -niin tuntuvasti, että vaimoparan olisi toisinaan luullut kylkiluunsa -katkaisevan. - -Voi sitä matkantekoa, ystäväni! Hengästyneinä ja hiessäpäin röhisten, -jopa joskus kompastuenkin livettävällä savitiellä, vedimme me -vankkureita pimeässä, sillä aikaa kuin koirat huohottivat jaloissamme -kuin palkeet. - -Vasta kolmen tunnin kuluttua saavuimme tänne linnakartanoon. Portille -tullessamme lakkasi vaimo vaikeroimasta. Äiti ja lapsi voivat kumpikin -hyvin. - -Pian saivat he hyvän vuoteen ja sitten lähetin rengin noutamaan -lääkäriä, sillä välin kuin marseillelainen, joka taas tunsi itsensä -rauhoittuneeksi, iloiseksi ja lohdulliseksi, söi itsensä melkein -tukehduksiin ja joi itsensä patahumalaan juhliessansa onnellista -synnytystä. - -Vastasyntynyt oli tyttölapsi. - -Viikkokauden saivat he sitten asua talossa. Äiti, neiti Elmire, oli -erittäin tarkka unissa ennustaja ja lupasi minulle sanomattoman paljo -onnea ja loppumattoman pitkää elämää. - -Seuraavana vuonna ja täsmälleen saman päivän illalla tuli sama -palvelija, joka juuri kävi kutsumassa meitä, päivällisen jälkeen -luokseni tupakkahuoneeseen ilmoittaen: - --- Se viime vuotinen mustalaisnainen on täällä ja tahtoisi kiittää -herraa. - -Käskin hänen tulla sisään ja hämmästyin huomatessani hänen vierellänsä -pitkän, tukevan, valkoverisen nuoren miehen jostakin pohjoisesta -maakunnastamme; tervehtiessään selitti tämä olevansa joukkueen päämies. -Hän oli kuullut hyvyydestäni neiti Elmireä kohtaan eikä tahtonut antaa -tämän vuosipäivän mennä käymättä minua kiittämässä ja osoittamatta -hänkin puolestansa kiitollisuuttansa. - -Käskin palvelijan saattamaan heidät kyökkiin illalliselle ja -valmistamaan heille yösijat. Seuraavana päivänä jatkoivat he matkaansa. - -Sen jälkeen tulee tämä poloinen nainen joka vuosi samana päivänä -luokseni, tosin aina saman lapsen, erittäin sievän tyttösen kanssa, -mutta mukanansa aina joku uusi -- herrasmies. Ainoastaan yksi ainoa, -eräs auvergneläinen mies, joka omalla murteellansa kiitti ja kosteli -minua, tuli kahtena vuonna peräkkäin. Kaikkia näitä kutsuu tyttönen -isä-nimellä aivan samalla tapaa kuin me ranskalaiset annamme kaikille -mieshenkilöille nimityksen "herra". -- -- -- - -Niin olimmekin jo tulleet linnakartanoon ja huomasimme hämärissä kolme -varjoa seisovan rappusten luona odottamassa meitä. - -Ylimmäisellä rapulla seisova olento tuli neljä askelta vastaamme, -tervehti suurellisesti ja sanoi: - --- Hra kreivi, me olemme tulleet tänne tänä muistopäivänä osoittamaan -teille kiitollisuuttamme... - -Tällä kertaa oli se eräs belgialainen! Hänen jälkeensä koroitti -pienokainen äänensä kiittäen minua opetetulla ja sen vuoksi -teennäiseltä kuuluvalla kohteliaisuudella. - -Tekeytyen viattomaksi pyysin minä neiti Elmiren hiukan sivulle ja -kysyin häneltä: - --- Onko tuo lapsenne isä? - --- Ei suinkaan, herra. - --- Onko hänen isänsä siis kuollut? - ---- Ei suinkaan, herra. Kyllä me joskus vieläkin tapaamme toisemme. Hän -on santarmi. - --- Mitä sanotte? Tytön isä ei siis ollutkaan se marseillelainen, joka -oli seuralaisenne silloin synnytyksen aikana? - --- Eihän toki. Se juoppolalli varasti minulta vähät säästönikin. - --- Entäs santarmi, lapsen oikea isä, tunnustaako hän lapsensa? - --- Kyllä, herra, vieläpä hän rakastaakin tytärtänsä. Mutta hän ei voi -ottaa tätä luoksensa, sillä hänellä on -- muitakin lapsia ja oma vaimo. - - - - -KUUTAMOLLA. - - -Pastori Marignan oli sotaisa mies. Hän oli pitkä, laiha, kiihkoisa -ja aina intomielinen, mutta rehellinen pappismies. Hänen uskonoppinsa -oli varma ja järkkymätön. Jumalansa kuvitteli hän tuntevansa -perinpohjaisesti ja uskoi pääsevänsä selville hänen suunnitelmistansa, -tahdostansa ja tarkoituksistansa. - -Kävellessänsä pitkin askelin pienen maalaispappilansa puistotietä -liikkui hänen mielessänsä toisinaan kysymys: miksi on Jumala tämän -kaiken tehnyt? Asettuen ajatuksissansa Jumalan sijalle etsi hän -itsepintaisesti vastausta tekemäänsä kysymykseen ja löysikin sen -melkein aina. Hänelle ei johtunut mieleenkään hartaan nöyryyden -puuskauksessa huokaista: oi herra, tutkimattomat ovat sinun tiesi! Hän -mietti vain itseksensä: minä olen Herran palvelija, jonka tulee tuntea -syyt hänen menettelyynsä tai aavistaa ne, ellen niitä järjellä käsitä. - -Kaikki luonnossa näytti hänestä luodulta täydellisen ja ihmeteltävän -johdonmukaisesti. Kysymykset "miksi" ja vastaukset "siksi, että" -olivat aina tasapainossa. Aamurusko oli luotu ilahduttamaan -huomenkoittoa, aurinko kypsyttämään ja sade kostuttamaan viljaa, ilta -valmistautuaksemme uneen ja pimeä yö nukkuaksemme. - -Neljä vuodenaikaa vastasivat täydellisesti maanviljelyksen kaikkia -tarpeita eikä pastorin mieleen ikinä olisi johtunut mitenkään epäillä, -että luonnolta puuttuu tarkoitusperää ja että kaikki elämä päinvastoin -taipuu ajan, ilman-alan ja aineen ankarien lakien alaiseksi. - -Mutta hän vihasi naisia, vihasi tietämättänsä ja halveksi niitä -vaistosta. Usein toisteli hän mielessänsä Kristuksen sanoja: "vaimo, -mitä meillä on yhteistä, sinulla ja minulla?" lisäten siihen, että -"luultavasti oli luoja itsekin tyytymätön tähän luomistyöhönsä." Nainen -oli hänelle kymmenkertaisesti epäpuhdas lapsi, kuten eräs runoilija -sanoo. Hän oli kiusaaja, joka oli vietellyt ensimäisen miespuolen ja -yhä jatkoi kirottua työtänsä ollen muuten heikko, vaarallinen ja -salaperäisesti häiriötä aikaansaapa olento. Ja vielä enemmän kuin -naisen katoovaa ruumista, vihasi hän tämän rakastuvaa sielua. - -Usein oli hän tuntenut heidän hellästi liittyvän itseensä ja vaikka hän -tiesikin olevansa mahdoton hyökkäyksellä valloittaa, katkeroitui hän -tuosta rakkaudentarpeesta, joka heissä kaikissa asui väräjävänä -tunteena. - -Hänen mielestänsä oli luoja luonut naisen ainoastaan miehen -kiusaukseksi ja koetukseksi. Naista ei voinut lähestyä muuten kuin -tarpeelliset puolustus-valmistukset tehtyänsä ja sittenkin oli heidän -paulojansa peljättävä. Ojennettuine käsivarsinensa ja miestä kohti -hymyilevine huulinensa olikin nainen vallan kuin joku viritetty ansa. - -Ainoastaan uskonnollisia naisia kohtaan, joiden antama lupaus Herralle -teki heidät rauhallisiksi, oli hän mielessänsä anteeksi antavainen; -mutta sittenkin kohteli hän näitä kovaluontoisesti, koska hän elävästi -tunsi heidän kahlitun ja nöyryytetyn sydämensä pohjassa ijankaikkisesti -asuvan hellyyden, joka uhosi sieltä häntäkin kohtaan, vaikka hän olikin -pappismies. [Katoolisilla papeilla ei, kuten tunnettu, ole oikeutta -mennä naimisiin. Suoment. muist.] - -Hän näki sen näiden hartaudesta raukeammissa katseissa kuin munkkien -oli, hän huomasi sen heidän kiihkoilustansa, jossa aina ilmeni -sukupuolista intoa ja heidän rakkauden purkauksistansa Kristusta -kohtaan, jotka suorastansa harmittivat häntä ainoastaan sen vuoksi, -että ne todistivat naisen rakkauden lihallisuutta. Samoin näki hän -tämän kirotun tunteenarkuuden ilmenevän yksin heidän taipuisassa -nöyryydessänsä, kuuli sen väräjävän heidän äänensä vienoudessa ja -huomasi sitä heidän maahan luoduissa silmissänsä ja niissä kohtaloonsa -alistuvissa kyynelissä, joita he vuodattivat aina kun hän moitti heitä -ankarammin. - -Viskattuansa pois papillisen kauhtanansa poistui hän luostarikirkon -portista kulkien pitkin askelin ikäänkuin olisi hän paennut jotakin -vaaraa. - -Pastori Marignanilla oli veljentytär, joka asui äitinsä kanssa eräässä -pienessä naapuritalossa. Tästä koetti hän kaikin voimin tehdä laupeuden -sisarta. - -Tyttö oli kaunis, rajuluontoinen ja ivallinen. Pastorin saarnatessa hän -usein naureskeli ja kun pastori harmistui hänen käytökseensä, syleili -hän tätä rajusti puristaen häntä rintaansa vastaan, jolloin hän aina -koetti tahtomattansa vapautua tästä lujasta syleilystä, vaikka hän -silloin tunsikin sitä vienoa iloa, joka hänen sydämensä pohjassa -herätti tuon kaikissa miehissä uinailevan isyyden tunteen. - -Tytön kanssa kyläpolkuja kävellessään puhui hän tälle usein Jumalasta, -siitä nimittäin, millaiseksi hän tämän oli ajatellut. Tyttö tuskin -kuuntelikaan häntä; katseli vain taivasta, heinikkoa ja kukkasia -silmistä säteilevällä elämänilolla. Joskus syöksyi hän tavoittamaan -jotakin lentävää elävää, jonka kiinni saatuansa palasi enon luo -huutaen: "katsos, eno, kuinka kaunis se on; oikein tekisi mieleni -suudella sitä!" Tämä hänen halunsa "suudella hyönteisiä" tahi sireenin -kukkasia harmitti, suututti ja kiihoitti pastoria, sillä tässäkin näki -hän tuon naisten sydämissä aina versovan hellyyden, jota näytti olevan -mahdoton hävittää. - -Eräänä päivänä ilmoitti lukkarin leski, joka hoiti pastori Marignanin -taloutta, kaikella varovaisuudella, että hänen veljensä tyttärellä oli -rakastaja. - -Pastori tunsi kauhistuvansa tästä uutisesta ja pysyi kotvan ikäänkuin -tukehtuneena unhottaen saippuan kasvoillensa, joita hän juuri oli -ajelemassa. - -Saatuaan takaisin ajatus- ja puhekykynsä huudahti hän: "se ei ole -totta! te valehtelette, Mélanie!" - -Mutta lukkarin emäntä laski käden sydämellensä sanoen: "tuomitkoon -minut taivaallinen Jumala, jos valehtelen teille, hra pastori. Minä -vakuutan teille, että hän rientää lemmenkohtaukseen joka ilta niin pian -kuin sisarenne on mennyt levolle. He tapaavat toisensa tuolla joen -rannalla. Teidän tarvitsee vain mennä sinne katsomaan illalla klo 10:n -ja keskiyön välillä." - -Pastori lakkasi raappimasta leukaansa ja alkoi kävellä rajusti -huoneessa, kuten hän aina teki jotakin tärkeää miettiessänsä. Ja kun -hän sitten aikoi ryhtyä uudelleen ajamaan partaansa, leikkasi hän -itseänsä kolme kertaa ... nenästä korvaan saakka. - -Koko päivän pysyi hän mykkänä ja kuohui harmista ja suuttumuksesta. -Hänen papilliseen vihaansa tuota voittamatonta rakkautta kohtaan -liittyi tytön siveellisen isän, suojelijan ja sielunpaimenen suuttumus -siitä, että tuollainen lapsi oli voinut pettää häntä ja tehdä hänelle -moiset kepposet. Se oli tuota itsekkäiden vanhempain suuttumusta sen -johdosta, että tytöt ilmoittavat valinneensa puolison itselleen heiltä -kysymättä ja vastoin heidän tahtoansa. - -Päivällisen jälkeen koetti hän lukea hiukan, mutta ei voinut; kiukustui -vain yhä enemmän. Kun kello löi 10, otti hän keppinsä, peloittavan -tammisen sauvansa, jota hän aina käytti, kun hänen öisin täytyi lähteä -sairaitten luo. Hymähtäen katseli hän tuota hirmuisen suurta -myhkyrisauvaa, jota hän pyöritteli tukevassa maalaiskämmenessänsä -heilautellen sitä sangen uhkaavasti. Sitten nousi hän äkkiä ylös, puri -hammasta ja mätkäsi sillä erästä tuolia niin, että selkänoja -haljenneena lensi lattialle. - -Jo avasi hän oven lähteäksensä ulos, mutta seisahtui kynnykselle -hämmästyneenä kovin harvinaisen kauniista kuutamosta. - -Ollen kiihkosieluja, joita nuo runolliset uneksijat, vanhat -kirkko-isämme, nähtävästi ovat olleet, tunsi hän äkkiä itsensä -hajamieliseksi ja liikutetuksi kalpean yön suuremmoisesta ja kirkkaasta -kauneudesta. - -Hänen pienessä puutarhassansa kylpi kaikki kuun vienossa hohteessa; -siinä seisoivat rivissä hedelmäpuut heittäen puistokäytävälle varjot -pitkistä, kapeista oksistansa, jotka tuskin vielä vihersivät; -jättimäiset kaprifoliot, jotka kiertelivät ylös talon seinämiä, -uhosivat hienoja ja hieman imeliä tuoksujansa täyttäen koko valoisan ja -haalean, ehtoisen ilman jonkunlaisella lemulla. - -Pastori hengitti pitkään ... ahmien ilmaa kuin juopot viiniä ... -ja asteli virkistyneenä ja ihmeissänsä aivan verkkaisin askelin -eteenpäin ... melkein unhottaen veljensä tyttären. - -Kedolle tultuansa pysähtyi hän katselemaan, kuinka koko lakeus välkkyi -tuota viehättävää hohdetta ja näytti ikäänkuin kylpevän selkeän yön -suloisessa ja vienossa viehkeydessä. Sammakkojen lyhyt ja metallimainen -kurnutus kuului alinomaa jonkun matkan päästä ja tähän yhtyi kaukaisten -satakielten keveä ja väräjävä liverrys, joka saattaa meidät -unelmoimaan, pakottaa meitä ajattelemaan elämän kauneutta ja joka -tuntuu ikäänkuin luodulta kuutamon houkutusta ja vaihdettuja suudelmia -varten. - -Miksi kietoo Jumala maailman moiseen puoliharsoon? Miksi nämä sydämen -väristykset, nämä sielun liikutukset ja tämä lihan heikontuva -raukeneminen? - -Miksi kaikki tämä laaja viehätys, josta ihmiset eivät kuitenkaan näe -mitään, kun makaavat vuoteissansa kaikessa rauhassa? Ketä varten oli -siis aiottu tämä yliluonnollinen näytäntö, tämä taivaasta maan päälle -viskattu runouden runsaus? - -Pastori ei sitä ymmärtänyt. - -Mutta silloin näkyi tuolla alhaalla joen rannalla, välkkyvään -valkoiseen usmaan kiedottujen puiden siimeskaaren alla, kahden -rinnakkain astelevan ihmisolennon varjot. - -Mies oli hiukan pitempi naista jonka kaulan ympäri hän oli laskenut -kätensä ja jota hän tuon tuostakin otsalle suuteli. He loivat äkkiä -elon tähän liikkumattomaan luontoon, joka heidät ympäröi kuin heitä -varten luotu jumalallinen kehys. He näyttivät sulautuneen yhdeksi -olennoksi, jota ainoaa varten tämä vilpoisa, hiljainen yö oli aiottu ja -he lähestyivät sieltä kuin elävä luojan lähettämä vastaus pastorin -tekemään kysymykseen. - -Sykkivin sydämin ja hämmästyneenä jäi hän seisomaan luullen näkevänsä -jonkun raamatullisen kuvan, joka muistutti Ruutin ja Boasin rakkauden -historiaa ja toteutti Jumalan tahdon sellaisessa suuressa ihanuudessa, -mistä pyhät kirjat tietävät kertoa. Hänen päässänsä alkoi hymistä -Korkean Veisun runolliset säkeet, kiihkeät huudahdukset, vetoamiset -lihan oikeuteen ja pastori lähti kävelemään sydämen heikommin lyödessä, -Jumala ties, mistä syystä. Hän tunsi äkkiä itsensä heikoksi ja -raukeaksi ja hänen teki mielensä istua, jäädä siihen katselemaan ja -ihailemaan luojaa hänen luomistöissänsä. - -Tuolla alhaalla, missä pieni joki kierteli kimaltelevana, seisoi -mahtava mutkitteleva poppelikujanne. Hieno valkea usva, jonka läpi kuun -hopeiset säteet välkkyvinä paistoivat, leijui rantarinteiden yli -kiehtoen koko joen mutkaisen uoman jonkunlaiseen kevyeen ja kuultavaan -harsoon. - -Pastori pysähtyi vielä kerran tuntien sielunsa syvyydessä asti yhäti -kasvavaa ja vastustamatonta heltymistä. - -Ja hänet valtasi epäilys ja epämääräinen levottomuus: hän tunsi -sydämessänsä syntyvän erään noita kysymyksiä, joita hän toisinaan -asetti itsellensä. - -Miksi on luoja kaiken tämän tehnyt? kysyi hän. Jos yö kerran on -määrätty unta, tiedottomuutta, lepoa ja kaiken unhotusta varten, niin -miksi tehdä se päivää viehättävämmäksi, huomenkoittoa ja iltaa -suloisemmaksi, ja miksi sytyttää tuo hiljainen ja viehkeä tähtöinen -tuolla, joka näyttää aurinkoa runollisemmalta ja suorastaan määrätyltä -vienolla tuikkeellansa päivän sijasta valaisemaan hienoja ja -salaperäisiä asioita? Miksi sytyttää se tuota usvaharsoa noin -läpikuultavaksi tekemään? - -Miksi ei tuo laululinnuista etevin livertelijä voi levätä niin kuin -kaikki muut linnut, vaan koroittaa äänensä tuollaisen samean usman -keskestä? Ja miksi koko tämän tulista tunnetta palavan laulun huumaava -runous? - -Ja hän sanoi itseksensä, että "ehkä on Jumala luonut tällaiset yöt -verhotaksensa ihmisten rakkauden jonkunlaisella ihanteellisuudella." - -Hän väistyi syrjään tuon syleilevän ja häntä yhä lähestyvän pariskunnan -tieltä. Olihan se hänen oman veljensä tytär. Mutta hän kysyi -itseltänsä, eikö tuo sittenkin ollut vastoin Jumalan tahtoa. Vaan -kieltäisikö Hän rakkauden, joka varta vasten ympäröi sen tällaisella -ihanuudella? - -Sangen liikutettuna ja melkeinpä häpeissään pakeni pastori pois -ikäänkuin olisi hän tunkeutunut temppeliin, johon hänellä ei ollut -oikeutta astua sisään. - - - - -VALLANKUMOUS. - - -Pariisiin oli juuri saapunut tieto Sedanin onnettomasta tappiosta. -Vallankumous oli julistettu. Koko Ranska huohotti hengästyneenä tämän -mielettömyyden edessä, jota kesti kommunikauden loppuun saakka. Koko -valtakunnassa leikittiin ajattelemattomasti sotilailla. - -Sukkatehtailijat olivat everstejä ja hoitivat kenraalin tehtäviä; -suuret, rauhalliset vatsat olivat saaneet punaiset vyöt siteiksensä ja -komeilivat revolvereilla ja tikareilla; pikkuporvarit, joista tehtiin -tilapäisiä sotilaita, komensivat räyhääviä, vapaaehtoisia pataljooneja -kiroillen kuin kuorma-ajurit ... muka paremman ryhdin vuoksi. - -Jo lupa saada kantaa aseita ja käsitellä pyssyjä järjestelmällisesti -hullutti näitä ihmisiä, jotka tähän saakka olivat käsitelleet -ainoastaan kauppakirjoja, ja saattoi heidät syyttömästi peloittaviksi -ihmisten silmissä. Sitten mestattiin viattomia ihmisiä näyttääksensä, -että osattiin tappaa, ja ammuskeltiin -- preussilaisten hurmetta vielä -uhoavilla kentillä vaellettaessa -- kulkukoiria, rauhassa märehtiviä -lehmiä ja heinikoissa laitumella käyviä, sairaita ratsuhevosia. - -Jokainen luuli itsensä kutsutuksi näyttelemään suurta sotilasroolia. -Pienempien kaupunkien kahvilat, jotka vilisivät univormuun pukeuneita -kauppiaita, muistuttivat kasarmeja tai sota-ambulansseja. - -Cannevillen kaupunkiin eivät nämä hulluttavat uutiset armeijasta ja -pääkaupungista olleet vielä saapuneet; mutta tavaton kiihotustila oli -vallinnut kaupungissa jo kuukauden päivät ja puolueet seisoivat -ärsytettyinä vastakkain. - -Kaupungin pormestari, kreivi de Varnetot, pieni, laiha ja vanha mies, -oli niitä legitimistejä (laillisuuden puolustajia) jotka äskettäin oman -arvonsa vuoksi olivat palanneet keisarikuntaan; päättäväisen -vastustajan oli hän saanut tohtori Massarelista, joka oli -suuri, kuumaverinen mies ja nykyään piirikunnan tasavaltaisen -puolueen johtaja, paikallisen vapaamuurarilooshin presidentti, -maanviljelysseuran ja paikkakuntalaisten klubin esimies sekä uuden, -maalaissotaväen järjestäjä, jonka määrä oli pelastaa valtakunta. - -Parissa viikossa oli hänen onnistunut saada 63 vapaaehtoista aviomiestä -ja perheenisää, viisasta talonpoikaa ja kauppapalvelijaa ryhtymään -isänmaan puolustusväkeen; joka aamu harjoitti hän joukkoansa kaupungin -torilla. - -Kun pormestari sattumalta tähän aikaan meni torin laidassa olevalle -kunnallishuoneelle, astui komentaja Massarel, revolveri vyöllä ja -miekka kädessä, ylpeänä joukkonsa rintaman ohitse huudattaen -miehistöllänsä "eläköön isänmaa!" Tämä huuto harmitti huomattavasti -pikku kreiviä, joka epäilemättä näki tässä uhkauksen ja yllytyksen -taisteluun samalla kun se vastenmielisesti muistutti häntä suuren -vallankumouksen ajoista. - -Aamulla syyskuun 5 p:nä vastaanotti tohtori univormuun puettuna ja -revolveri pöydällänsä vanhan maalaispariskunnan; aviomies, jota -suonipaisuke oli vaivannut jo seitsemän vuotta, selitti ruvenneensa -pelkäämään, että vaimokin saa saman taudin ja että... - -Mutta samassa toi postiljooni pääkaupungin sanomalehden. - -Herra Massarel avasi lehden, kalpeni, kääntyi äkkiä poispäin, nosti -innostuksen valtaamana käsivarret ylös taivasta kohti ja huusi täyttä -kurkkua noille maalaishöperöille: - --- Eläköön tasavalta! eläköön tasavalta! eläköön tasavalta! - -Sitten vaipui hän nojatuoliin ihan voipuneena liikutuksesta. - -Ja kun talonpoika yritti jatkaa selitystänsä sanoen: "se alkoi sillä -tavoin, nähkääs, että tuntui kuin olisi kusiaisia juoksennellut sääriä -pitkin..." huusi tohtori hänelle: - --- Jättäkää minut rauhaan! Minulla ei ole aikaa kuunnella teidän -tuhmuuksianne. Tasavalta on julistettu, keisari otettu vangiksi ja -Ranska on pelastettu. Eläköön tasavalta! - -Sitten juoksi hän ovelle ja mölähti: Céleste, hoi! Joudu, Céleste! - -Säikähtyneenä syöksähti palvelijatar ovelle. Tohtori puhui niin -nopeasti, että se kävi vallan sopotukseksi: -- Kenkäni, miekkani, -patruunavyöni ja espanjalainen tikarini, joka on siellä yöpöydälläni: -joudu, joudu! - -Taas yritti itsepäinen talonpoika, otollisen äänettömyyden tullen, -jatkaa selitystänsä: - --- Siitä syntyi sitten kuin pieniä pusseja, joihin teki kipeää -kävellessä... - -Kiivastuneena ärjäsi lääkäri hänelle: - --- Jättäkää minut rauhaan, sanon minä! Jos te olisitte pesseet -jalkanne, ei niitä olisi syntynyt, koira vieköön! - -Tarttuen sitten miestä kurkusta kiinni tiuskaisi hän tälle vasten -naamaa: - --- Etkö sinä, kolmenkertainen elukka, tiedä, että me elämme jo -tasavallassa! - -Ammattitunne rauhoitti hänet kuitenkin heti kohta ja hän lykkäsi -ällistyneen pariskunnan ulos toistellen: - --- Tulkaa huomenna, tulkaa huomenna, ystäväni. Tänään minulla ei ole -aikaa. - -Pukeutuessaan kiireestä kantapäähän jakeli hän jälleen sarjan tärkeitä -käskyjä palvelijattarellensa: - --- Juokse luutnantti Picartin ja aliluutnantti Pommelin luo ja sano -heille, että odotan heitä tänne hetipaikalla. Toimita myöskin -Torchebeuf rumpunsa kanssa tänne heti; heti, kuuletko? - -Célesten mentyä kokosi hän ajatuksiansa valmistautuen hallitsemaan -uuden asiaintilan vaikeuksia. - -Kutsutut saapuivat yht'aikaa tavallisessa työpuvussansa. Päällikkö, -joka odotti heidän tulevan sotilaallisessa asussa, kavahti ylös hieman -kummastuneena. - --- Perhana, ettekö te siis tiedä mitään? Keisari on vankina ja -tasavalta on julistettu. Nyt on meidän toimittava. Minun asemani on -arveluttava, sanoisinpa melkein vaarallinen. - -Mietittyänsä muutamia sekunteja säikähtyneen alipäällystönsä edessä, -jatkoi hän: - --- Meidän täytyy toimia ... ja toimia empimättä. Minuutit ovat tuntien -veroisia tällaisissa tapauksissa. Kaikki riippuu nopeista päätöksistä. -Te, Torchebeuf, lyökää rumpua koko kaupungissa aina Gerisaie'n ja -Salmaren ulkokyliin saakka ja hälyttäkää miehistö aseisiin torille. Te, -Pommel, pukekaa nopeasti univormu yllenne, mutta ainoastaan takki ja -keepi. Me valloitamme maistraatin ja vaadimme kreivi de Varnetot'in -jättämään virkansa meille. Ymmärrättekö? - --- Kyllä. - --- Mutta toimikaa nopeasti. Minä saatan teitä hra Pommelin luo, sillä -me toimimme yhdessä. - -Viisi minuuttia myöhemmin ilmestyivät komentaja-päällikkö ja hänen -aliluutnanttinsa, hampaihin saakka aseestettuina, torille juuri sillä -hetkellä, jolloin pikku kreivi de Varnetot, säärystimet jalassa ja -pyssy olalla -- ikäänkuin aikoisi hän metsästämään -- marssi nopein -askelin esille eräältä toiselta kadulta, vartioväkenänsä kolme vihreään -takkiin puettua vahtimiestä, lyhyet miekat sivuilla ja kiväärit -riippuen olkahihnoissa. - -Sillä välin kuin tohtori ällistyneenä pysähtyi heitä katsomaan, -hävisivät nuo neljä miestä kaupungin taloon, jonka ovi sulkeutui heidän -jälkeensä. - --- Hän ehti ennen meitä, murahti tohtori; nyt täytyy meidän odottaa -apuväkeä. Neljännestuntiin emme voi tehdä mitään. - -Luutnantti Picart palasi takaisin. - --- Pastori kieltäytyi tottelemasta, sanoi hän; kirkonvartijan ja -unilukkarin kanssa sulkeutui hän temppeliin. - -Torin toisella puolen, valkoista kaupungintaloa vastapäätä, seisoi -kirkko mykkänä ja mustana, suuri, raudoitettu tammiovi suljettuna. - -Kun uteliaat asukkaat, nenä akkunan-ruuduissa, tähystelivät torille -tahi tulivat ulos talojensa kynnyksille katsomaan, oliko jotain -tekeillä, kuului äkkiä rummutus ja pian ilmestyi Torchebeuf torille -iskien ihan riivatusti nuo kolme nopeaa hälytyslyöntiä. Joustavin -askelin kulki hän torin poikki ja katosi sitten erääseen etukaupunkiin -vievälle maantielle. - -Päällikkö paljasti miekkansa, astui yksin niiden molempien rakennusten -keskivälille, joihin viholliset olivat sulkeutuneet, huitoi aseellansa -päänsä ylitse ja rönkäsi keuhkojensa koko voimalla: - --- Eläköön tasavalta! kuolema pettureille! - -Sen tehtyänsä vetäytyi hän upseeriensa luo. - -Teurastaja, leipuri ja apteekkari telkesivät akkunaluukkunsa ja -sulkivat myymälänsä. Ainoastaan ruokatavarakauppa jäi avoimeksi. - -Tällä välin kokoutui porvarisotilasten miehistö vähitellen torille, -mikä missäkin puvussa, mutta kaikilla kuitenkin punaisella nauhalla -varustettu, musta keepihattu, joka muuten oli heidän ainoa univormunsa. -Kaikki tulivat aseestettuina vanhoilla, ruostuneilla kivääreillään, -jotka jo kolmisenkymmentä vuotta olivat riippuneet keittiön -takka-uunien yläpuolella; tässä asussansa muistuttivat he kovin -elävästi talonvartijain osastoa. Kun noin kolmekymmentä miestä oli -kokoontunut hänen ympärillensä, selitti päällikkö heille muutamin -sanoin, mitä pääkaupungissa oli tapahtunut. Sitten kääntyi hän -taapikuntansa puoleen ja sanoi: - --- Ja nyt me toimimme. - -Asukkaat kokoontuivat ryhmiin, kyselivät toisiltansa ja puhelivat -rähisten. - -Tohtori oli pian tehnyt päätöksensä taistelun suunnitelman suhteen: - --- Luutnantti Picart! Te marssitte suoraan kaupungintalon akkunain -eteen ja vaaditte tasavallan nimessä kreivi de Varnetot'in jättämään -talon avaimet minun haltuuni. - -Mutta luutnantti Picart, joka oli muurarimestari, kieltäysi tästä -sanoen: - --- Te olette aika veitikka, te, hra komentaja. Vai menisin minä sinne -saamaan luodin kylkeeni? Paljo kiitoksia! Tiedättehän, että nuo tuolla -sisässä ampuvat hyvin. Tehkää itse toimituksenne. - -Komentaja punastui: - --- Järjestyksen nimessä käsken minä teitä sinne. - -Mutta luutnantti kieltäysi sittenkin: - --- Kuinka antaisin minä runnella itseni tietämättä miksikä? - -Kaupungin arvokkaimmat henkilöt, jotka olivat keräytyneet yhteen -ryhmään lähelle sotilastoa, nauroivat. Eräs heistä huudahti: - --- Oikein, Picart! Tämä ei ole oikea hetki siihen. - -Silloin murahti tohtori: - --- Te pelkurit! - -Riisuen miekkansa ja revolverinsa, jotka hän jätti eräälle sotilaalle, -lähestyi hän hitain askelin ja silmät akkunoihin luotuina -kaupungintaloa odottaen, että sieltä suunnattaisiin pyssyrämän piippu -häntä kohden. - -Tultuansa muutamien askelten päähän näki hän talon molemmissa päädyissä -sijaitsevain koulujen ovien avautuvan ja joukko lapsia, poikia ja -tyttöjä sekaisin, tulvahti sieltä ulos leikkimään suurella, -avonaisella torilla; huitoen käsillänsä kuin olisivat he leikkineet -"lintusilla-oloa" rähisivät he tohtorin ympärillä niin, ettei tämä -saanut ääntänsä kuuluville. - -Kun viimeiset oppilaat olivat ehtineet ulos torille, sulkeutuivat -molemmat ovetkin. - -Vihdoinkin hajautuivat poikaviikarit sen verran, että tohtori voi -koroittaa voimakkaan äänensä: - --- Hra de Varnetot? - -Eräs akkuna ensimäisessä kerroksessa avautui ja hra de Varnetot -ilmestyi akkunaan. - -Komentaja jatkoi: - --- Arvoisa hra pormestari kai tietää, mitkä suuret tapahtumat juuri -ovat mullistaneet hallituksemme. Se hallitus, jota te täällä edustatte, -ei enää ole olemassa. Olojen näin surullisesti, mutta ratkaisevasti -kääntyessä tulen minä uuden tasavallan nimessä vaatimaan teitä -jättämään minun käsiini sen toimivallan merkit, jotka entinen hallitus -on teille uskonut. - -Hra de Varnetot vastasi: - --- Hra tohtori, minä olen laillisen hallituksen nimittämä Cannevillen -pormestari, ja aion pysyä tässä toimessani, kunnes minut on -virallisesti siitä vapautettu ja esimiesteni määräyksestä uusi -sijalleni nimitetty. Muuten olen minä isäntä täällä virkatalossa ja -aijon jäädä tänne. Turhaan koetatte minua täältä karkoittaa. - -Ja pormestari sulki akkunan. - -Komentaja peräysi joukkonsa luo. Mutta ennen kuin hän tälle teki selkoa -käynnistänsä mittasi hän luutnantti Picartia kiireestä kantapäähän. - --- Te olette suupaltti, te, ja pelkuri jänis, joka häpäisette koko -armeijan. Minä erotan teidät virastanne. - --- Vähät minä siitä, vastasi luutnantti ja vetäysi murisevaan -väkijoukkoon. - -Sitten mietti tohtori, mitä oli tehtävä. Uskaltaako hyökkäys? Mutta jos -sotilaat eivät tottele? Ja oliko hänellä siihen oikeuttakaan? - -Eräs ajatus johtui hänen mieleensä. Hän riensi sähkösanomakonttoriin, -joka sattui olemaan aivan maistraattia vastapäätä, torin toisella -puolen. - -Täällä kirjoitti hän kolme sähkösanomaa: ensimäisen tasavaltalaisen -hallituksen jäsenille Pariisissa; toisen Ala-Seinen uudelle, -tasavaltalaiselle prefektille Rouenissa ja kolmannen uudelle, -tasavaltalaiselle aliprefektille Dieppessä. - -Hän selitti asiain tilan, huomautti vaarasta jättää kunnan asiat -edelleen entisen, monarkkisen pormestarin käsiin, tarjosi uskollista -palvelustansa tasavallalle, pyysi määräyksiä ja kirjoitti nimensä alle -kaikki arvonimityksensä. - -Sitten palasi hän joukkonsa luo ja veti 10 frangin kultarahan -taskustaan sanoen: "kas tässä, ystäväni, menkää hiukan syömään ja -juomaan; jättäkää tänne vain 10-miehinen osasto pitämään silmällä, -ettei kukaan pääse ulos maistraatista." - -Tämän sattui virasta erotettu luutnantti Picart kuulemaan, joka juuri -jutteli kellosepän kanssa; hän alkoi naljailla ja sanoi: "Jumalan -tähden, hra komentaja, jos he pääsevät sieltä ulos, niin silloinhan on -teillä tilaisuus päästä sisään. Ell'eivat he sitä tee, niin en ymmärrä, -millä tavoin te sinne pääsette!" - -Tohtori ei vastannut hänelle mitään, vaan meni syömään aamiaista. - -Jälkeen puolen päivän asetti hän sitäpaitse vartijasotilaita ympäri -kaupunkia ikäänkuin hän olisi peljännyt jotakin yllätystä. - -Itse kulki hän useita kertoja kaupungintalon ja kirkon ohitse -huomaamatta mitään epäilyttävää; päinvastoin näyttivät nuo molemmat -rakennukset vallan autioilta. - -Teurastaja, leipuri ja apteekkari avasivat jälleen myymälänsä. - -Kaupungissa liikkui paljo huhuja. Jos keisari oli joutunut vangiksi, -oli se epäilemättä kavalluksen kautta tapahtunut. Varmasti ei tiedetty, -millaiseksi tasavalta oli aiottu. - -Ilta alkoi jo hämärtää. - -Noin klo 9 illalla lähestyi tohtori yksin ja vallan hiljaa -kaupungintalon ovea varmana siitä, että vastapuolue oli mennyt levolle. -Kun hän yritti murtaa ovea auki pienen rautakangen avulla, kuului äkkiä -kova-äänisen vahtisotilaan kysymys sisäpuolelta: - --- Ken siellä? - -Silloin peräysi tohtori Massarel vihollisen luota, minkä jalat -kantoivat. - -Seuraava päivä koitti ilman että mitään oli muuttunut asiaintilassa. - -Aseestettu sotaväki hallitsi edelleen toria. Kaupungin väestö oli -keräytynyt sotajoukon ympärille odottamaan ratkaisua; myöskin -naapurikylistä oli kansaa tullut katsomaan, mitä täällä oli tekeillä. - -Silloin päätti tohtori, joka jo ymmärsi arvonsa tässä olevan -kysymyksessä, saattaa asiat lopulliseen ratkaisuun tavalla tahi -toisella. Hän mietti juuri, mikä varma ja luja päätös tässä oli -tehtävä, kun sähkölennätinkonttorin ovi avausi ja konttorin juoksutyttö -tuli ulos pari sähkösanomaa kädessä. - -Hän riensi heti suoraan komentajaa kohti ja antoi hänelle toisen -sähkösanomista. Sitten juoksi hän allapäin ja pelonalaisena väkijoukon -katseista, jotka kaikki seurasivat hänen liikkeitänsä, aution torin -poikki ja koputti hiljaa kaupungintalon teljetylle ovelle aivan kuin ei -hän olisi tiennytkään, että aseellisia miehiä oli sinne piiloutunut. - -Vartija raotti ovea ja miehen käsi otti sähkösanoman vastaan, jonka -jälkeen tyttönen palasi takaisin aivan punoittavana ja melkein itku -kurkussa siitä, että koko maailma häneen katsoa tuijotti. - -Sitten huusi tohtori värähtelevällä äänellä: - --- Hiukan hiljaisuutta, hyvät kansalaiset! - -Ja kun väkijoukko oli vaiennut, lausui hän ylpeästi: - --- Kas tässä tiedonanto, jonka olen uudelta hallitukselta saanut. - -Sitten näytti hän sähkösanomaa ja luki: - - "Entinen pormestari erotettu. Ilmoittakaa se kansalle mitä - pikimmin. Varrotkaa lisäohjeita. Aliprefektin puolesta - - Sapin, neuvosmies." - -Tohtori riemuitsi. Hänen sydämensä sykki ilosta ja hänen kätensä -vapisivat. Mutta silloin huusi Picart, hänen entinen alaluutnanttinsa, -läheisestä väkijoukosta: - --- Tuo kaikki on hyvä. Mutta jos nuo toiset eivät tule ulos tuolta, -niin tuottaa tuo paperi teille vain ... huonot jalat, hra tohtori. - -Hra Massarel kalpeni. Jos vastapuolue todellakaan ei aikonut jättää -taloa, niin täytyi hänen nyt marssia eteenpäin. Se ei ollut ainoastaan -hänen oikeutensa, vaan myöskin hänen velvollisuutensa. - -Hän katsahti arasti kaupungintalolle päin toivossa, että näkisi oven -avautuvan ja vastustajan peräytyvän. - -Mutta ovi pysyi suljettuna. Mitä tehdä? Väkijoukko kasvoi ja kertyi -sotaväen ympärille. Kaikki nauroivat. - -Tohtoria harmitti varsinkin eräs ajatus. Jos hän nyt tekisi -hyökkäyksen, täytyisi hänen marssia joukon etunenässä. Ja kun koko -taistelu epäilemättä päättyisi, jos hän kuolisi, niin tähtäisivät hra -de Varnetot ja tämän kolme asemiestä tietysti ainoastaan häntä. Ja ne -olivat hyviä, sangen hyviä ampujia kaikki tyyni. Picart muistutti häntä -siitä vieläkin kerran. Mutta silloin pälkähti eräs ajatus hänen -päähänsä ja hän kääntyi Pommelia kohti sanoen: - --- Juoskaa pian apteekkarin luo ja pyytäkää häneltä servietti ja -kävelykeppi. - -Luutnantti kiiruhti pois. - -Tohtori aikoi tehdä valkean neuvottelulipun, joka ehkä ilahduttaisi -vanhan pormestarin laillista sydäntä. - -Pommel palasi jo pyydetyn liinan ja erään luudanvarren kanssa. - -Ohkaisella purjenuoralla sidottiin lippu tankoon, johon hra Massarel -kävi molemmin käsin kiinni ja lähestyi nyt uudelleen kaupungintaloa, -pitäen lippua edessänsä. - -Päästyänsä ovelle huusi hän: - --- Hra de Varnetot! - -Ovi aukesi samassa ja hra de Varnetot ilmestyi kynnykselle kolmen -vartijasotilaansa kanssa. - -Vaistomaisesti peräytyi tohtori askeleen taapäin. Sitten tervehti hän -vihollista kohteliaasti ja sanoi liikutuksesta tukehtumaisillansa: - --- Hra pormestari, minä tulen antamaan teille tiedon saamistani -määräyksistä. - -Vastaamatta tohtorin tervehdykseen vastasi vanha ylimys: - --- Minä peräydyn, hra komentaja, mutta tietäkää, ett'en tee sitä -pelvosta enkä tottelevaisuudesta minulle vastenmielistä hallitusta -kohtaan, joka nyt on vallan anastanut. - -Lausuen nämä sanat sangen harvaan lisäsi hän: - --- Minä en tahdo antaa aiheita luuloon, että haluaisin olla päivääkään -tasavallan palveluksessa. Sillä hyvä. - -Hämmästynyt tri Massarel ei tiennyt vastata tähän mitään. Hra de -Varnetot lähti nopein askelin tiehensä ja hävisi seurueensa kanssa -torin kulman ta'a. - -Ylpeänä palasi tohtori väkijoukon luo. Tultuansa niin lähelle, että hän -otaksui äänensä kuuluvan, huusi hän: - --- Hurraa! Hurraa! Tasavalta voittaa kaikkialla! - -Mitään liikutusta ei väkijoukossa huomattu. - -Tohtori jatkoi: - --- Nyt on kansa vapaa, kaikki olette te vapaita ja riippumattomia -kansalaisia. Siitä voitte olla ylpeitä! - -Hitaat kyläläiset katsoa töllöttivät häneen, mutta kenenkään silmissä -ei näkynyt mitään kunniantunnon välkettä. - -Tohtori tarkasti vuorostaan heitä harmistuneena tuollaisesta -välinpitämättömyydestä ja miettien mitä hänen oli heille sanottava, -mitä hän voisi tehdä vilkastuttaaksensa tätä velttoa kansaa yhdellä -ainoalla iskulla ja miten hän parhaiten voisi täyttää kutsumustansa -kansan herättäjänä. - -Silloin valtasi hänet eräs ajatus ja kääntyen Pommeliin päin sanoi hän: - --- Hra luutnantti, käykääpä noutamassa erotetun keisarin rintakuva -kunnallisneuvosten istuntosalista ... ja ottakaa joku tuoli mukaanne... - -Eikä aikaakaan, niin palasi lähetti takaisin kantaen oikealla olallansa -Bonaparten kipsistä rintakuvaa ja vasemmassa kädessänsä tuolia. - -Hra Massarel riensi häntä vastaan, otti tuolin, asetti sen maahan ja -nosti valkoisen rintakuvan tuolille; sitten peräytyi hän pari askelta -taapäin ja puhutteli kipsikuvaa sointuvalla äänellä tähän tapaan: - --- Tiranni, tiranni, nyt olet sinä kukistunut, kukistunut ja suistunut -maahan ja katulokaan. Kuoleva isänmaa korisi jo saappaasi alla. Mutta -sallimuksen kosto kohtasi sinut. Tappio ja häpeä liittyvät nimeesi. -Sinä kukistut voitettuna ja preussilaisten vankina... Suistuvan -keisarikuntasi raunioille nousee nuori ja säteilevä tasavalta, joka -jälleen kohottaa sinun katkenneen kalpasi... - -Tohtori odotti suosionosoituksia. Vaan suosionhuutoja ei kuulunut eikä -kättentaputuksia. Peljästyneet talonpojat pysyivät vaiti ... ja -keisari, jonka ohuiksi punotut viikset ulottuivat ulommaksi poskipäitä -ja joka vaikutti hyvin harjatulta kuin joku vahakuva parturin -akkunassa, näytti katselevan hra Massarelia häviämättömällä ja -ivallisella kipsihymyllänsä. - -Näin katselivat he jonkun aikaa toisiansa kasvoihin, Napoleon -tuolillansa ja Massarel seisoalta ... noin kolmen askeleen päässä. -Komentaja Massarel tunsi harmistuvansa. Mitä tehdä? Mitä voi hän tehdä -herättääksensä tämän kansan ja voittaaksensa lopullisesti yleisen -mielipiteen uudelle hallitusmuodolle? - -Sattumalta tuli hän laskeneeksi kätensä vatsansa päälle ja tapasi -punaisen vyön alle pistetyn revolverin pään. - -Mitään uutta ajatusta, mitään uusia sanoja ei hän enää keksinyt. Sen -sijaan veti hän revolverin vyöstänsä, peräysi pari askelta ollaksensa -sopivan matkan päässä ja ampui entistä hallitsijaansa. - -Luoti teki Napoleonin otsaan pienen mustan läven, joka näytti tuskin -huomattavalta täplältä. Laukauksella ei siis ollut mitään vaikutusta. -Silloin ampui tohtori toisen laukauksen, joka teki toisen läven, sitten -kolmannen ja lopuksi vallan peräkkäin kolme viimeistä patruunaa. - -Napoleonin otsa pirstausi valkoiseksi tomuksi, mutta hänen silmänsä, -nenänsä ja ohuet, pitkät viiksensä pysyivät koskemattomina. - -Epätoivoisena iski tohtori sitten nyrkillänsä tuolin kumoon ja laski -vihdoin jalkansa rintakuvan jäännösten päälle ja kääntyi tässä -voittajan asennossa seisten ällistyneeseen yleisöön päin huudahtaen: - --- Noin kukistukoot kaikki kavaltajat! - -Mutta kun mitään innostusta ei sittenkään seurannut ja kun -katselijakunta näytti tyhmistyvän hämmästyksestä, huusi komentaja -sotilaillensa: - --- Nyt voitte te palata takaisin -- kotiinne! - -Itse harppasi hän pitkin askelin kotiansa kohti ikäänkuin olisi hän -halunnut paeta tiehensä. - -Eteisessä ilmoitti emännöitsijä tohtorille, että eiliset potilaat -olivat varronneet häntä jo neljättä tuntia odotushuoneessa. Tohtori -riensi sinne. - -Ja siellä istui tuo suonipaisuketta sairastava pariskunta, joka oli -saapunut jo päivän koittaessa, ja yhä vartoi lääkäriä itsepintaisella -kärsivällisyydellä. - -Tämän astuttua sisään, ryhtyi ukko jälleen selittämään: - --- Se alkoi, nähkääs, sillä lailla, että tuntui kuin kusiaisia olisi -juossut alinomaa sääriäni pitkin... - - - - -SUSI. - - -Kas tässä kertomus, jonka vanha markiisi d'Arville jutteli meille erään -päivällisen jälkeen parooni Ravelsin luona Saint-Hubertissa. - -Sinä päivänä olivat herrat olleet hirvenajossa. Pöytäseurasta oli -markiisi ainoa, joka ei ollut ottanut osaa tähän ajoon, sillä hän ei -ylipäänsä koskaan metsästänyt. - -Juhla-atrian kuluessa oli tuskin puhuttukaan mistään muusta kuin -metsänriistan kaadannasta. Myöskin naisia huvittivat nämä julmat ja -usein melkein uskomattomat kertomukset; puhujat ikäänkuin esittivät -heille nämä ihmisten hyökkäykset ja taistelut elukoita vastaan, -huitoivat käsillänsä ja käyttivät kovaa ääntä selittäessään. - -Hra d'Arville kertoi hyvin, jopa runollisesti, ja vaikka hän toisinaan -olikin hieman liian korkealentoinen, vaikutti hänen kuvauksensa aina. -Luultavasti oli hän kertonut tämän juttunsa usein ennenkin, koskapa hän -teki sen niin luontevasti ja tarvitsematta etsiä sanoja, jotka hän aina -valitsi taitavasti antaaksensa kuulijoille selvemmän kuvan. - --- Hyvät herrat! Minä puolestani en ole koskaan metsästänyt, eikä sitä -tehnyt isäni, ei isoisäni eikä myöskään iso-isäni isä. Viime mainitun -isä taas oli mies, joka eläessänsä metsästi enemmän kuin te kaikki -yhteensä. Hän kuoli v. 1764. Tahdonpa kertoa teille, kuinka tämä -tapahtui. - -Hänen nimensä oli Jean, naimisissa oli hän myös ja, kuten sanottu, oli -hänellä jo poika. Hän asui yhdessä nuoremman veljensä François -d'Arvillen kanssa sukulinnassamme Lotringissa, suurten metsien -keskellä. - -François d'Arville oli pysynyt naimatonna metsästysintonsa vuoksi. - -Molemmat metsästivät he vuodet alusta loppuun, levähtämättä, -lakkaamatta ja väsymättä. He eivät rakastaneet muuta, eivät ymmärtäneet -muuta, eivät puhuneet muusta eivätkä eläneet muuta varten. - -Tämä hirveä ja lannistamaton intohimo oli heillä verissä. Se poltti -heidän suonissansa ja valloitti heidät niin täydellisesti, ett'ei -heidän sielussansa ollut sijaa muille tunteille. - -He olivat kieltäneet kaikkia millään syyllä häiritsemästä heitä -metsästysasioissa. Isoisäni isä syntyi, kun isäni oli ketunpyynnissä -eikä Jean d'Arville ensinkään keskeyttänyt ajoansa, vaan kirosi: "Sen -ja sen nimessä, olisi penikka voinut odottaa, kunnes päätöshuuto 'alles -tot!' olisi kuulunut!" - -Hänen veljensä François osottausi vieläkin kiukkuisemmaksi. Aamun -koittaessa meni hän jo katsomaan koiria, sitten hevosia ja ampui sen -jälkeen lintuja linnan läheisyydessä, kunnes lähdettiin ahdistamaan -jotakin suurempaa eläintä. - -Maakunnassa kutsuttiin heitä "hra markiisiksi" ja "hra nuoremmaksi" -eivätkä senaikuiset ylimykset olleet nykyajan sattumalta aateloitujen -miesten kaltaisia, jotka arvonimiin perustavat polveutuvan -arvojärjestyksensä. Markiisin poika ei enää ole kreivi eikä vikomtin -poika parooni eikä kenraalin poika ole synnynnäinen eversti. Vaan -nykyajan joutava turhamielisyys hyötyy tästä järjestyksestä. - -Mutta minä palaan takaisin äskeisiin esi-isiini. He näyttävät olleen -tavattoman pitkiä, luisevia, karvaisia, rajuja ja voimakkaita miehiä. -Nuorempi veljeksistä, joka oli vanhempaa vieläkin pitempi, oli niin -kova-ääninen mies, että kun hän päästi huudon, niin lepattivat kaikki -lehdet metsässä, kertoo eräs tarina, josta hän oli ylpeä. - -Veljesten satulaan nousu ja metsälle lähtö mahtoi olla erinomainen -näytös. Kaksi mokomaa jättiläistä kahareisin suurten ratsuhevostensa -seljässä! - -Keskitalvella vuonna 1764 olivat pakkaset harvinaisen kovia, jonka -vuoksi sudetkin kävivät ihan julmiksi. - -Ne ahdistivat myöhästyneitä talonpoikia, kiertelivät yöllä -ihmisasuntoja, ulvoivat auringon laskusta aamuun saakka ja tunkeutuivat -navettoihin tappotöitänsä tekemään. - -Pian syntyi kylässä hälinä. - -Kerrottiin, että eräs hirmuisen suuri, harmaja tai melkein valkoinen -susi oli syönyt kaksi lasta, repinyt erään naisen käsivarren, tappanut -kaikki seudun vahtikoirat ja tunkeutunut talojen aituuksiin -nuuskiaksensa heidän ovillansa. - -Koko kylä vakuutti tunteneensa sen hengityksen, joka saattoi kynttiläin -valot värisemään. Ja pian levisi tämä kauhistus yli koko maakunnan. -Kukaan ei pimeän tultua uskaltanut enää mennä ulos talostansa. Pimeässä -oli tämä petoeläin näet jo useille näyttäynyt. - -Veljekset d'Arville päättivät yhdessä etsiä sen ja tehdä siitä lopun; -he kutsuivat koko seudun aatelismiehet ottamaan osaa suureen -metsästysretkeen. - -Mutta tämä metsästys-talkoo oli turha. - -Turhaan samottiin metsät ja nuuskittiin pensastot: jättihukkaa ei -koskaan tavattu. Tavallisia susia kyllä kaadettiin, mutta tuota -hirviötä ei tavoitettu. Ja jokaisen ajometsästysretken jälkeisenä yönä -hyökkäsi jättihukka, ikäänkuin kostaaksensa, jonkun matkustajan -kimppuun tahi repi jonkun naudan, mutta aina kaukana niiltä tienoilta, -mistä sitä oli etsitty. - -Eräänä yönä tunkeusi se Arvillen linnakartanon sikolättiin ja söi -suuhunsa pari kauneinta syöttösikaa. - -Molemmat veljekset kiukustuivat vihasta tämän kuultuansa ja pitivät -tätä hyökkäystä hirviön uhmailuna, suoranaisena ilkityönä ja -taistelumanauksena. He ottivat kaikki vahvat ajokoiransa, jotka olivat -harjoitetut suurempien elävien ajoon, ja lähtivät vimmastunein sydämin -metsästysretkelle. - -Aamukoitosta aina siihen saakka, kunnes päivä purppuraisena laskeusi -suurten, alastomain puiden taa, samosivat he läpi kaikki metsät ja -pensastot löytämättä mitään. - -Vihdoinkin palasivat molemmat veljekset äreinä ja -epätoivoisina takaisin ratsujensa tuonoisia jälkiä myöten ja ajoivat -orjantappuraruusuilla istutettua harjannetta noloina siitä, että tämä -susi oli saattanut häpeälle heidän taitonsa; jonkunlainen salaperäinen -pelko yllätti heidät. - --- Se ei ole mikään tavallinen eläin, sanoi vanhempi veli. Sanoisinpa -sen paremminkin ajattelevan kuin ihmisen. - --- Ehkä pitäisi meidän antaa orpanamme piispan siunata joku kiväärin -luoti, vastasi nuorempi, tahi on meidän pyydettävä jotakin pappia -lukemaan tarpeelliset luvut tätä varten. - -Sen jälkeen eivät he kotvaan puhuneet mitään. - ---- Katsohan, kuinka aurinko on punainen, sanoi Jean vihdoin. Tänä yönä -tekee suuri hukka taas jonkun ilkityön. - -Hän ei ehtinyt vielä lopettaa lausettansa, kun hänen ratsunsa karkasi -pystyyn ja François'in hepo hypähti sivulle. Laaja ja villi pensasto, -täynnä kellastuneita lehtiä, avautui heidän eteensä ja tämän helmasta -ilmestyi mahdottoman suuri, harmaa susi, joka loikki tien poikki -metsään. - -Molemmat veljekset karjasivat ilosta, kumartuivat raskaiden ratsujensa -kaulalle, heittivät ne ruumiidensa painolla eteenpäin kiihoittaen, -innostaen ja hoputtaen niitä huutamalla, huitomalla ja kannustamalla -sellaiseen menoon, että voimakkaat ratsumiehet näyttivät suorastansa -kantavan nuo raskaat hevoset sääriensä välissä ja kiitävän niiden -kanssa eteenpäin kuin lentämällä. - -Näin lensivät ratsut edelleen, vatsat melkein maata viiltäen, samosivat -halki pensastojen, loikkasivat yli vesikuoppain, kapaisivat ylös -vaaranrinteitä, syöksivät alas laaksoihin, jotka raikuivat metsämiesten -täysin keuhkoin torviin puhaltaessa ja ajoväkeä sekä koiria kutsuessa. - -Silloin sattui -- tämän mielettömän menon kestäessä -- että Jean äkkiä -löi otsansa suunnattoman suurta oksaa vastaan, niin että hänen päänsä -halkesi ja mies lensi kuolleena maahan, sillä välin kuin hullautunut -ratsu laukkasi edelleen ja hävisi metsän varjoisaan helmaan. - -Nuorempi d'Arville seisautti kohta ratsunsa, hyppäsi alas, nosti veljen -syliinsä ja huomasi aivojen valuvan ulos veritulvan mukana. - -Hän istahti ruumiin ääreen, laski tämän revityn ja verestävän pään -polvillensa ja katseli mietteissänsä vanhemman veljensä jäykistyneitä -piirteitä. Vähitellen valtasi hänet pelko, omituinen pelko, jota hän ei -ollut ennen tuntenut, pimeän, yksinäisyyden ja aution sydänmaan pelko, -ja hän tunsi pelkäävänsä myöskin tuota haaveellista hukkaa, joka näin -tappoi hänen veljensä kostaaksensa ahdistajillensa. - -Illan varjot tummenivat ja kova pakkanen paukkui puissa. François nousi -ylös väristen, hän ei voinut viipyä tässä kauvempaa, sillä hän tunsi -voimiensa melkein uupuvan. Metsässä ei enää kuulunut mitään: ei koirien -haukuntaa eikä torvien toitotuksia. Kaikki taivaan rantaan saakka oli -äänetöntä. Tässä kylmän illan kolkossa hiljaisuudessa oli jotakin outoa -ja kauhistuttavaa. - -Hän tarttui jättiläiskäsillään Jeanin ruumiiseen, nosti sen ylös ja -asetti sen poikkipuolin satulaan viedäkseen sen linnakartanoon -takaisin. Sitten lähti hän hiljalleen liikkeelle, hämmennyksissä kuin -olisi hän ollut juovuksissa ja hirmuisten, kummien kuvien ahdistamana. - -Äkkiä näki hän suuren otuksen varjon yön peittämällä polulla. - -Se oli äskeinen susi. - -Hirmuinen väristys puistatti metsämiestä. Jotakin kylmää ... joku -vesipisara ... juoksi hänen selkäpiitänsä myöten, ... jolloin hän, -pirun houkutteleman munkin lailla, teki suuren ristinmerkin -peljästyneenä tuon kulkuhirviön äkillisestä ilmestymisestä. Mutta -samassa sattuivat hänen silmänsä vieressä lepäävään kuolleeseen -ruumiiseen ... ja silloin vaihtui hänen pelkonsa vihaksi ja hän vapisi -hillitsemättömästä raivosta. - -Sitten kannusti hän ratsunsa ja syöksähti hukan jälkeen. - -Hän seurasi sitä karsikkometsien läpi, vesikuoppien poikki ja -hongistojen halki ... samoten uppo-outojen erämaiden läpi ... tähystäen -alinomaa valkoista pilkkua, joka paeten hälveni maitten yli laskeutuvan -yön peittoon. - -Myöskin hänen ratsunsa näytti saaneen oudon voiman innon. Se laukkasi -kaula ojona suoraan eteenpäin, hiipaisten puita, raapaisten kallioita -ohi kiitäessään... Ja yhäti laahasi hän veljensä ruumista poikkipäin -satulassansa... Oksat repivät hänen tukkaansa, otsa kolahteli -aarniopuiden runkoja vastaan ja pirskoitti verta ympärillensä ... ja -kannukset raappivat puista kaarnan pirstaleita. - -Äkkiä pääsivät hukka ja ratsumies ulos metsästä ja viskautuivat alas -laaksoon juuri kuin kuu pistäysi esille vuoriston takaa. Laakso oli -kivinen, suunnattomien kallioiden sulkema ja ilman mitään ulospääsyä. - -Ahdistettu susi seisahtui ja kääntyi päin ajajaansa. - -François ei voinut pidättää ilon mylvähdystä, jonka kaiku toisti kuin -ukkosen jyrinän, ja hyppäsi jahtipuukko kädessä alas satulasta. - -Tuo pitkäkarvainen, pyöreäselkäinen otus vartoi häntä ja sen silmät -tuikkivat pimeässä kuin kaksi tähtöistä. Mutta ennenkuin tuima -metsämies kävi ratkaisevaan taisteluun, tarttui hän veljeensä, laski -tämän eräälle kalliolle, pönkitti kivillä vainajan verisen pään ja -huusi hänelle kuin mykälle: - --- Katsos, Jean, katsos tuota! - -Sitten syöksyi hän pedon kimppuun. Hän tunsikin itsensä kyllin -voimakkaaksi vierittämään vuoria tai murtamaan paasia kämmentensä -välissä. Otus aikoi purra häntä koettaen tonkaista hänen vatsaansa -kohti. Mutta asetta käyttämättä tarttui hän tätä kurkusta kiinni ja -kuristi sen hitaasti, kuunnellen kuinka sen hengitys seisahtui -henkitorvessa ja lakkasi sydämen lyönti. Mielettömän nautinnon vallassa -nauroi hän tiukaten hirmuista kuristusta yhä enemmän ja enemmän, kunnes -hän hulluna ilosta huudahti: - --- Katsos tänne, Jean, katsos! - -Otus ei vastustellut enää. Susi oli menettänyt kaiken voimansa. Se oli -kuollut. - -Silloin otti François sen suureen syliinsä ja heitti sen vanhemman -veljen jalkoihin toistaen heltyneellä äänellä: - --- Katsos, katsos, katsos rakas pikku veljeni Jean! Tuossa se nyt on! - -Sitten asetti hän ratsun selkään molemmat ruumiit päällekkäin ja lähti -kotimatkalle. - -Itkien ja nauraen palasi hän linnaan kuin Gargantua Pantagruelin -syntyessä huudahdellen voitonriemusta ja hyppien ilosta kertoessansa -otuksen taposta; veljensä kuolemaa kuvatessa hän taas vaikeroi -partaansa repien. - -Usein myöhemminkin, kun hän jälleen puhui tästä päivästä, lausui hän -kyyneleet silmissä: - --- Jos Jean raukka vain olisi voinut nähdä minun kuristavan sen toisen, -niin olisi hän kuollut tyytyväisenä, siitä olen varma. - -Isoisäni isän leski juurrutti orpopoikaansa kauhun kaikkea metsästystä -kohtaan, joka sitten on periytynyt isästä poikaan aina minuun saakka. - -Markiisi d'Arville vaikeni. - --- Tuo juttu on tietysti tarina, eikö totta? kysyi joku. - -Kertoja vastasi: - --- Minä vannon teille sen olevan totta alusta loppuun. - -Silloin arveli eräs nainen heikolla, vienolla äänellänsä: - --- Samapa se, mutta tuollaiset intohimot ovat ihania. - - - - -LAPSI. - - -Jo kotvan aikaa oli Jacques Bourdillèren kuultu vannovan, ettei hän -ikinä mene naimisiin, mutta sitten muutti hän nopeasti mielipiteensä. -Se tapahtui vallan äkkiä eräänä suvena ... merikylpylaitoksessa. - -Maatessansa muutamana aamuna rantahietikolla ja katsellessansa -kylpemästä tulevia naisia, säpsähti hän nähdessänsä pienen, sievän ja -erittäin siron jalan. Ja kun hän sitten kohotti silmänsä ylemmäs, -viehätti häntä koko henkilö. Tosin ei hän tästä saanut nähdä muuta kuin -jalat ja huolella kiinnitetyn, valkoisen flanellilakanan sisästä esille -pistävän pään. Mutta hän näytti aistilliselta ja elämänhaluiselta. -Alussa viehtyi hän siis ainoastaan naisen muotojen sirouteen; -mutta sitten miellytti häntä nuoren tytön vieno, henkinen sulo, -yksinkertaisuus ja hyvyys, olletikin kun neitonen oli sielultansa yhtä -tuores kuin hänen poskensa ja huulensa olivat raikkaat. Tultuansa -esitetyksi perheelle huomasi hän miellyttävänsä tätä ja oli pian ihan -hullu rakkaudesta. Nähdessänsä Bertta Lannis'in tulevan kaukana pitkää, -keltaista rantahietikkoa värisi hän ihan hiusmartoon saakka. Tämän -vierellä kävi hän mykäksi eikä voinut saada sanaa suustansa eikä -ajatella mitään, sillä sydämessä tuntui kiehuvan, korvissa suhisevan ja -mielen valtasi kumma pelko. Oliko tämä sitten rakkautta, tämä? - -Hän ei tiennyt sitä eikä ymmärtänyt sitä, mutta pysyi kaikissa -tapauksissa varmana päätöksessänsä tehdä tämä lapsi vaimoksensa. -Vanhemmat empivät kauvan aikaa, sillä nuoren miehen maine oli heistä -arveluttava. Hänellä kerrottiin näet olevan rakastajattaren, vanhan ja -lujan suhteen, jollaiset kestävät yhäti, vaikka asialliset luulevatkin -jo katkaisseensa kaikki siteet. - -Sitä paitse rakasti hän lyhempien tai pitempien aikojen kuluessa -kaikkia naisia, jotka vain sattuivat niin lähelle, että hän huulillansa -heihin ylettyi. - -Nyt valmistihe hän avioliittoon suostumatta tapaamaan ainoatakaan -kertaa sitä naista, jonka kanssa hän oli kauvan aikaa elänyt. Eräs -ystävä järjesti entisen rakastajattaren eläkkeen ja turvasi hänen -toimeentulonsa. Jacques maksoi, mutta ei tahtonut kuulla hänestä -puhuttavankaan ja vaati, että hänen nimensäkin jäisi tuntemattomaksi. -Tyttö kirjoitti hänelle kirjeitä, mutta Jacques ei niitä avannut. Joka -viikko saapui niitä ja kaikissa tunsi hän hyljätyn rakastajattarensa -kömpelön käsialan. Viikko viikolta kasvoi hänessä suuttumus tätä naista -kohtaan ja hän repi kirjeet heti paikalla koteloa avaamatta ja -riviäkään lukematta, koska hän hyvin kyllä tiesi ennakolta niiden -sisältävän moitteita ja valituksia. - -Kun vanhemmat eivät tahtoneet uskoa hänen kestävyyteensä, jatkoivat he -koetusaikaa koko talven ja hyväksyivät hänen kosintansa vasta keväällä. - -Häät vietettiin Pariisissa toukokuun ensi päivinä. - -Jo aikoja ennen olivat he päättäneet etteivät tekisikään tavanmukaista -häämatkaa. Pienten tanssijaisten jälkeen, joihin molempain nuoret -sukulaiset kutsuttaisiin, mutta jotka eivät saisi jatkua yli klo 11:n, -ettei tämän pitkän juhlapäivän rasitus kävisi liian väsyttäväksi, piti -nuorten aviopuolisojen viettää ensimäinen yhteisyönsä vanhempain luona. -Seuraavana aamuna oli heidän aikeensa kahden kesken matkustaa meren -rannalle, missä he olivat tutustuneet ja rakastuneet ja joka sen vuoksi -oli käynyt heille rakkaaksi. Ilta oli jo kulunut ja nuoriso tanssi -suuressa salissa. Nuori aviopari oli vetäytynyt pieneen, japanilaiseen -budoariin, jonka kalusto oli välkkyvällä silkillä päällystetty ja joka -tänä iltana oli vain heikosti valaistu; vieno valo tuli suuresta -värilyhdystä, joka riippui katossa kuin jättiläismuna. Ra'ollaan -olevasta akkunasta tuli toisinaan vilpoisia tuulahduksia ja kasvoja -hyväileviä hengähdyksiä, sillä ilta oli vilpas ja tyyni ja ilma kevään -tuoksuja täynnä. - -He eivät puhuneet mitään, pitivät vain toisiansa kädestä puristaen sitä -joskus lujasti. Nuori nainen oli hieman hajamielinen ja liikutettu -tästä suuresta käänteestä hänen elämässänsä, mutta hän hymyili -tunteittensa vallassa, ollen milloin itkemäisillänsä, milloin taas -menehtymäisillänsä ilosta; hänestä tuntui kuin koko maailma olisi -muuttunut sen johdosta, mitä hänelle tapahtui, hän tunsi itsensä -levottomaksi, tietämättä syytä siihen, ja koko hänen ruumiinsa ja -sielunsa valtasi selittämätön ja suloinen raukeus. - -Jacques katseli häntä itsepäisesti hymyillen yhtämittaa. Hän aikoi -puhua, vaan ei löytänyt sanoja ja pysyi siksi vaiti koettaen -kädenpuristuksissa osoittaa rakkautensa tulta. Silloin tällöin kuiskasi -hän: "Bertta!" ja joka kerta loi tämä silmänsä häneen hellän suloisella -katseella. Hetkisen katsoivat he toisiansa silmiin, kunnes tunteen -syttäminä ja tenhomina taas vaipuivat entisiin asemiinsa. - -Mutta mitään toisillensa ilmaistavaa ajatusta eivät he keksineet. -Heidän annettiin olla kahden kesken; ainoastaan joskus ilmestyi joku -tanssipari ohimennen budoarin ovelle ja heitti heihin salaisen -silmäyksen ikäänkuin olisivat he tahtoneet olla jonkun salaperäisyyden -hienotunteisia ja luotettavia todistajia. - -Sivuovi avautui, palvelijatar tuli sisään kantaen tarjottimella -kiireellistä kirjettä, jonka postiljooni juuri oli tuonut. Epämääräisen -ja pikaisen pelon, äkkionnettomuuden salaperäisen pelon valtaamana -tempasi Jacques kirjeen käteensä. - -Kauvan katseli hän kirjekuorta tuntematta ensinkään käsialaa ja -uskaltamatta sitä avata; päinvastoin toivoi hän kuin hullu, ettei hänen -tarvitsisi lukea sitä nyt eikä olla siitä tietävinään, vaan pistäisi -hän sen taskuun sanoen: "huomiseksi tämä, sillä huomenna olen minä -kaukana eikä tämä voi minua liikuttaa." Mutta kotelon nurkassa oleva, -suurilla alleviivatuilla kirjaimilla kyhätty kirjoitus: _sangen -kiireellinen_ pelotti ja pidätti häntä siitä. - --- Kai sinä sallit, rakas ystäväni? kysyi hän Berttaan kääntyen, -repäisi auki liimatun paperiliuskan ja luki. Lukiessansa kalpeni hän -hirmuisesti, silmäsi kirjeen nopeasti läpi ja näytti hitaasti -tavailevan jotakin. - -Kun hän taas kohotti päänsä ylös, olivat hänen kasvonsa aivan -hämmennyksissä. - --- Rakkahin pikku Berttani, sopersi hän, tämä on ... tämä on -parhaimmalta ystävältäni, jolle on tapahtunut suuri, sangen suuri -onnettomuus. Hän tarvitsee minua hetipaikalla ... niin, aivan tällä -hetkellä; ... kysymys on elämästä ja kuolemasta. Sallit kai minun -poistua pariksi kymmeneksi minuutiksi? Minä palaan tuossa tuokiossa -takaisin. - -Vavisten ja peljästyen sopersi Bertta: - --- Poistuako, ystäväni? - -Muuta ei hän uskaltanut udella eikä miestä kysymyksillä vaivata, kun -hän ei vielä ollut hänen vaimonsakaan. - -Jacques riensi pois. Bertta jäi yksin kuullen läheisessä salongissa yhä -tanssittavan. - -Jacques oli tempaissut hatun, joka sattui hänelle käteen, heittänyt -läheisimmän päällystakin yllensä ja laskeunut juosten alas rappusia. -Ennenkuin hän tuli ulos kadulle pysähtyi hän vielä pylvästön -kaasuliekin alle ja luki kirjeen uudelleen. - -Kirje kuului näin: - - Arvoisa herra! - - Eräs tyttö, nimeltä Rovet, joka näyttää olevan teidän entinen - rakastajattarenne, on juuri synnyttänyt lapsen, jonka isäksi hän - väittää teidät. Äiti on kuolemaisillaan ja rukoilee saada tavata - teitä. Minä rohkenen sen vuoksi kirjoittaa teille asiasta ja pyytää - voitteko myöntää tämän viimeisen yhtymyksen naiselle, joka näyttää - olevan kovin onneton ja ansaitsevan sääliä. - - Palvelijanne - Tri Bonnard. - -Kun Jacques astui sairaan huoneeseen, kamppaili tämä jo kuoleman -kanssa. Alussa ei nainen tuntenut häntä. Lääkäri ja kaksi hoitajatarta -huolestivat häntä, permanto oli täynnä jäällä täytettyjä astioita ja -tahrittuja liinavaatteita. - -Pirskoitettu vesi tulvehti lattialla; pari kynttilää paloi pöydällä, -sängyn takana olevassa pienessä pajukorissa lepäsi kirkuva pienokainen. -Joka kerran kun tämä parkasi, koetti kärsivä, jäisten siteidensä -sisässä värisevä äiti liikahtaa. - -Hän vuosi verta, kuolettavasti haavoitettuna vuosi hän verta, sillä -tämä synnytys oli ollut hänelle kuolemaksi. Koko elämänsä vuodatti hän -verensä kanssa ja jäähaute sekä huolenpidosta huolimatta jatkui -ehkäisemätön vuoto kiirehtien hänen viimeistä tuntiansa. - -Nyt tunsi hän Jacques'in ja aikoi kohottaa kätensä, vaan ei voinutkaan; -niin heikoiksi olivat ne käyneet, Mutta hänen sinertäville poskillensa -alkoivat kyyneleet vuotaa. - -Jacques heittäysi polvilleen hänen eteensä, tarttui hänen toiseen -käteensä ja suuteli sitä intohimoisesti. Vähitellen kumartui hän sitten -aivan lähelle kuolevaista, aivan lähelle noita laihoja kasvoja, jotka -värähtivät hänen kosketuksestansa. Toinen hoitajattarista seisoi -kynttilä kädessä valaisten heitä ja syrjään vetäytynyt lääkäri katseli -kohtausta kamarin perältä. - -Nainen kuiskasi kaukaisella ja huohottavalla äänellä: - --- Minä kuolen kohta, rakkaani; lupaa siis jäädä tänne loppuuni saakka. -Oi, elä jätä minua nyt, elä jätä minua viimeisellä hetkelläni. - -Itkien suuteli Jacques häntä otsalle ja kiharoille sopertaen: - --- Ole huoletta, minä jään tänne. - -Kesti muutamia minuutteja ennenkuin kuolevainen voi mitään puhua, niin -oli hän heikontunut ja rasittunut. Sitten jatkoi hän: - --- Pienokaisen isä olet sinä. Jumalan edessä vannon minä sen, sieluni -autuuden nimessä minä sen vannon tällä kuolemani hetkellä. Minä en ole -rakastanut muita kuin sinua... Lupaa siis minulle, ett'et sitä -hylkää... - -Jacques yritti vielä kerran sulkea syliinsä tuon raihnaisen ja verestä -tyhjentyneen olennon. Omantunnon tuskien ja huolten valtaamana sopersi -hän: - --- Minäkin vannon sinulle, että kasvatan hänet ja rakastan häntä -lapsenani. Hänestä en ai'o luopua. - -Kuolevainen yritti silloin suudella häntä. Jaksamatta kohottaa raukeaa -päätänsä tarjosi hän vaalenneet huulensa suudeltaviksi. Jacques lähensi -omansa poimiaksensa tämän surkuteltavan ja rukoilevan hyväilyn. - -Hiukan tyyntyneenä kuiskasi tyttö: - --- Tuo se tänne, että saan nähdä rakastatko sinä sitä. - -Jacques meni noutamaan lasta. Hän laski sen hellästi heidän välillensä -vuoteelle; pienokainen lakkasi itkemästä. - --- Ole hiljaa, lapseni, sanoi äiti. Eikä lapsonen sen koommin ääntä -päästänyt. - -Jacques jäi siihen pitäen omassaan kuolevaisen tulista kättä, jota -kuolon ahdistuksen väristykset puistattivat, pitäen sitä samalla tapaa -kuin hän äsken oli pitänyt toista rakkauden väristysten puristamaa -kättä. Silloin tällöin katseli hän kelloa salasilmäyksellä seuraten -viisaria, joka jo näytti puoliyötä, sitten yhtä ja vihdoin kahta. - -Tohtori oli vetäytynyt syrjään; molemmat hoitajattaret kuljeksivat -jonkun aikaa kevein askelin ympäri huonetta, mutta nukkuivat nyt jo -tuoleillansa. Lapsi nukkui niinikään ja äiti näytti myöskin lepäävän -silmät ummessa. - -Kun päivän heikot säteet alkoivat tunkeutua ristiakuttimien lävitse -liikautti äiti äkkiä käsivarttansa niin rajusti ja lujasti, että lapsi -oli putoamaisillansa lattialle. Jonkunlainen korina kuului hänen -kurkussansa; sitten jäi hän liikkumattomana ja kuolleena makaamaan -seljällensä. - -Hoitajattaret olivat havahtuneet, kiirehtivät luo ja selittivät: - --- Nyt se on lopussa. - -Viimeisen kerran katsoi hän tätä naista, jota hän oli rakastanut, ja -vilkaisi sitten kelloon, se näytti jo neljää. Lapsi sylissä pakeni -Jacques pois ainoastaan juhlapuvussa, sillä hän oli unhottanut pukea -ylleen päällystakkinsa. - -Yksin jäätyänsä oli hänen nuori vaimonsa odottanut häntä alussa sangen -rauhallisesti pienessä japanilaisessa budoarissa. Mutta kun häntä ei -alkanut kuulua palaavaksi, palasi tämä salonkiin näennäisesti -välinpitämättömänä ja rauhallisena, vaikka sisällisesti tavattoman -levottomana. - -Nähdessänsä hänet yksinänsä oli äiti kysynyt: - --- Missä puolisosi on? - -Tähän oli Bertta vastannut: - --- Huoneessansa, mutta kyllä hän pian palaa. - -Kun kaikki vieraat tunnin kuluttua kysyivät nuorta aviomiestä, kertoi -hän kirjeestä, Jacques'in hämmästyneestä ulkomuodosta ja hänen -pelvostansa, että joku onnettomuus uhkasi. - -Vielä varrottiin häntä palaavaksi. Mutta sitten poistuivat vieraat ja -jäljelle jäivät ainoastaan lähimmät omaiset. Puoliyön aikana käytiin -levolle, nuori aviovaimo itkevänä ja nyyhkyttäen. Hänen äitinsä ja -kaksi tätiä istuivat äänettöminä ja lohduttomina hänen vuoteensa -ympärillä kuullen hänen yhäti itkevän. Isä oli mennyt poliisikonttoriin -kysymään, tiedettiinkö siellä mitään asiasta. - -Klo 5 aamulla kuului hiljaista ääntä rappukäytävästä. Ovi avautui ja -sulkeusi hiljaa. Sitten kuului äkkiä muuten hiljaisessa talossa pientä -ääntä, joka muistutti kissan naukumista. - -Naiset hypähtivät kerralla seisoallensa ja äidistänsä ja tädeistänsä -huolimatta syöksi Bertta aamupuvussansa ensimäisenä ulos. - -Kylmästä sinertävänä ja hengästyneenä seisoi Jacques keskellä lattiaa -pitäen pienokaista käsivarsillansa. - -Hämmästyneinä katsoivat häneen nuo neljä naista; pelonalaisena ja -ahdistunein sydämin juoksi Bertta hänen luoksensa: - --- Mitä nyt? Mitä tämä merkitsee, sano! - -Hän näytti vallan mielipuolelta vastatessaan änkyttäen: - --- Se merkitsee, että ... että ... minulla on lapsi, jonka äiti on -juuri kuollut... - -Samassa antoi hän parkuvan pienokaisen Bertan tottumattomiin käsiin. - -Sanaakaan virkkamatta otti tämä lapsen syliinsä, suuteli sitä ja painoi -sitä rintaansa vastaan. Sen jälkeen loi hän kyyneleiset silmänsä -puolisoonsa sanoen: - --- Sanoitko, että tämän äiti on kuollut? - -Jacques vastasi: - --- Äsken juuri ... minun syliini hän kuoli... Minä tein eron hänestä -viime kesänä .. tästä en minä tiennyt mitään. Lääkäri kutsui minut -hänen luoksensa... - --- Mutta tämän pienokaisen me kasvatamme yhdessä, kuiskasi Bertta. - - - - -ANTEEKSIANTO. - - -Hän oli kasvanut perheessä, joka eli erillänsä sulkeutuneena ja näytti -aina pysyttelevän loitolla kaikesta touhusta. Valtiollisista -tapahtumista tällaiset perheet eivät siis paljoa tiedä, vaikkakin -niistä ruokapöydässä keskustellaan; mutta kaikki hallitus-muutokset -y.m. tapahtuvat niin kaukana, niin kaukana, että niistä puhutaan kuin -historiallisista tapauksista, kuin Ludvig XVI:n kuolemasta tahi -Napoleonin maihin astumisesta. - -Tavat muuttuvat, muodit seuraavat toisiansa. Mutta rauhallisessa -perheessä, jossa aina noudatetaan samoja juurtuneita tapoja, tuota -tuskin huomaatkaan. Ja jos ympäristössä tapahtuu joku epäilyttävän rivo -tapaus, kuolee häväistystarina jo tällaisen talon kynnykselle. Isä ja -äiti juttelivat eräänä iltana tuollaisista asioista puoli-ääneen, koska -seinilläkin voi olla kuuntelevat korvat. - --- Oletko kuullut siitä ikävästä tapauksesta Rivoil'in perheessä? kysyi -isä varovasti. - --- Niin, kuka olisi uskonut sellaista? vastasi äiti. Sehän on kauheaa. - -Lapset eivät tavallisesti epäile mitään ja kasvavat täysi-ikäisiksi -ikäänkuin side silmillä, aavistamatta elämän nureaa puolta ja -tietämättä, ett'eivät ihmiset puhu niinkuin ajattelevat, eivätkä -ajattele niinkuin he toimivat. Yhtävähän tietävät he, että maailman -kanssa täytyy elää sotakannalla taikka ainakin aseellista rauhantilaa; -eivätkä he myöskään aavista, että luonnonihminen pettyy alin-omaa, että -avosydämiselle ihmiselle tavallisesti ilveillään ja että hyvää juuri -pahoin pidellään. - -Toiset elävät kuolemaansa saakka tällaisessa hurskauden, laillisuuden -ja kunnian sokeudessa -- ja pysyvät niin koskemattomina, ett'ei mikään -avaa heidän silmiänsä. - -Toiset taas, jotka maailmaa vieläkään oikein ymmärtämättä huomaavat -erehtyneensä, hoipertelevat epätoivoisina ja vimmoissansa eteenpäin -kuollen siinä uskossa, että he ovat joutuneet tavattoman kovan kohtalon -leikkikaluiksi tai surullisten tapahtumain ja erityisesti -rikoksellisten ihmisten uhreiksi. - -Savignolin perhe naitti tyttärensä Bertan jo 18-vuotiaana. Hän solmi -avioliiton erään nuoren pariisilaisen pörssimiehen kanssa nimeltä -Georges Baron. Tämä oli kaunis poika, jutteli hyvin ja omasi kaikki -tarpeellisen ulkonaisen hurskauden hyveet; mutta sydämessänsä teki hän -hieman pilkkaa ajastansa jäljelle jääneistä appelan vanhuksista kutsuen -heitä nimellä: "rakkaat muinaismuistoni". - -Muuten oli hän hyvästä perheestä; nuori tyttö taas oli rikas -asettuessaan puolisonsa kanssa elämään Pariisissa. - -Hän lisäsi siis puolestansa pääkaupungissa eläväin maaseutulaisten -lukua, joka muutenkaan ei enää ole vähäinen. Mutta suurkaupungin -elämästä, sen loisteliaasta seurapiiristä, huvituksista ja -puku-urheilusta pysyi hän yhtä tietämätönnä kuin muistakin elämän -petollisuuksista ja salaisuuksista. - -Suljettuna kotipiiriinsä, tunsi hän pääkaupungista tuskin muuta kuin -oman katunsa ja jos hän joskus uskalsi toiseen kaupunginosaan, tuntui -hänestä kuin olisi hän tehnyt pitkän matkan johonkin etäiseen, -tuntemattomaan ja outoon kaupunkiin. - --- Tänään olen minä tehnyt matkan aina bulevardeille saakka, sanoi hän, -joskus tällaisen retken jälkeen. - -Pari kolme kertaa vuodessa vei puoliso hänet teaatteriin. Nämä illat -olivat hänestä juhlahetkiä, joita hän ei unhottanut ja joista hän aina -uudelleen jutteli. - -Joskus tapahtui, että hän vielä kolme kuukautta jälkeen tällaisen illan -huudahti aterialle ruvettaessa: - --- Muistat kai sinä sen kenraalia esittävän näyttelijän, joka matki -kukon kiekumista? - -Koko hänen tuttavapiirinsä supistui kahteen sukulaisperheeseen, jotka -hänelle edustivat ihmiskuntaa. Näitä nimitteli hän aina maalaisten -tavalla liittäen heidän nimiinsä päätteen -läiset, nim. Martinetiläiset -ja Micheliniläiset. - -Hänen puolisonsa taas eli kuin itse tahtoi tullen joskus kotiin -kaupungilta vasta aamun sarastaessa ja syyttäen silloin liikeasioita. -Varmana siitä, ettei mikään epäilyksen taimi päässyt versomaan tässä -vilpittömässä sielussa, ei hän näet katsonut tarvitsevansa mitenkään -kahlita itseänsä. Mutta eräänä aamuna sai hän nimettömän kirjeen. - -Hän ihan vimmastui, sillä hän oli liian vilpitön sielu ymmärtääksensä -panettelijain hävyttömyyksiä ja halveksiaksensa tällaista kirjettä, -vaikka kirjoittaja sanoikin toimivansa osanotosta hänen, Bertan, -avio-onneansa ja vihasta kaikkea vilppiä kohtaan sekä rakkaudesta -totuuteen. Kirjoittaja ilmoitti siinä, että hänen miehellänsä oli ollut -rakastajatar jo kaksi vuotta ja että tämä oli eräs nuori leski, rva -Rosset, jonka luona hänen puolisonsa vietti kaikki illat. - -Hän ei osannut teeskennellä, ei salata, ei viekastella eikä vakoilla. -Kun puoliso palasi kaupungilta aamiaiselle, viskasi hän itkien kirjeen -tämän eteen ja pakeni huoneeseensa. - -Näin jäi syytetylle aikaa harkita asiaa ja valmistaa vastausta, ennen -kuin hän meni naputtamaan vaimonsa ovelle. Se avattiinkin heti, mutta -Bertta ei uskaltanut katsoakaan mieheensä. Hymyillen istuutui tämä alas -ja otti Bertan syliinsä alkaen hellällä, hiukan ivallisella äänellä: - --- Rakkahin pikku vaimoni! Minulla on tosiaankin eräs ystävätär nimeltä -rva Rosset, jonka olen tuntenut jo 10 vuotta ja josta paljon pidän. -Voinpa lisätä tuntevani parikymmentä muutakin perhettä, joista en ole -sinulle koskaan puhunut, koska tiedän, ettet sinä rakasta suurta -seuraa, et juhlailtamia etkä uusia tuttavuuksia. Mutta tehdäkseni -kerralla lopun näistä hävyttömistä panetteluista, pyydän sinua -pukeutumaan aamiaisen jälkeen, niin voimme mennä vieraskäynnille tuon -nuoren naisen luo. Teistä tulee epäilemättä hyvät ystävykset. - -Bertta syleili innolla puolisoansa. Ja koska tuollainen naisellinen -uteliaisuus, kerran herättyänsä, ei niin hevillä ole tyydytetty, -suostui hän lähtemään tuntemattoman lesken luo, joka hänestä sittenkin -tuntui hieman epäiltävältä. Vaistomaisesti tunsi hän, että ken vaaran -tietää, hän on sen jo puoleksi välttänyt. - -Georges saattoi hänet pieneen, sievään huoneistoon, joka sijaitsi erään -kauniin talon neljännessä kerroksessa ja muuten oli täynnä -kirjallisuutta ja taideteoksia. - -Viisi minuuttia kestäneen odotuksen jälkeen tässä tummilla tapeteilla, -oviverhoilla ja sirosti laskeutuvilla akuttimilla sumennetussa -salongissa avautui ovi ja sisään astui tummanruskea, pienikasvuinen, -mutta hiukan lihava nuori nainen hymyilevänä ja vähän hämmästyksissänsä. - -Georges ehätti esittelemään. - --- Vaimoni ... rouva Julie Rosset. - -Nuori leski huudahti hieman hämmästyksestä ja ilosta ja riensi avosylin -häntä vastaan. Hän ei ollut uskaltanut toivoakaan onnea saada tutustua -rva Baroniin, kun tiesi tämän välttävän seuraa; vaan hän oli niin -onnellinen, niin kovin onnellinen! Ja hän piti niin paljo Georgesista, -kuten hän vallan lyhyesti sisarellisella tuttavuudella Bertan miestä -nimitti, että hän jo kauvan oli tuntenut kovaa halua tutustua hänen -nuoreen vaimoonsa, josta hän tulisi paljo pitämään, vakuutti hän. - -Kuukauden kuluttua olivat nämä uudet ystävättäret jo ihan -erottamattomia. He tapasivat toisensa joka päivä, usein parikin kertaa -päivässä ja söivät aina päivällistä yhdessä, milloin toisen, milloin -toisen luona. Georges ei mennyt enää illoin ulos juuri koskaan eikä -syyttänyt liikeasioita, vaan jumaloi kotiliettänsä, kuten hän sanoi. - -Kun sitten eräs asuinhuoneisto sattui vapaaksi siinä talossa, jossa rva -Rosset asui, kiiruhti rva Baron ottamaan sen haltuunsa ollakseen -ystävätärtänsä lähempänä ja voidaksensa tavata tätä sitä paremmin. - -Kaksi kokonaista vuotta kesti tämä täydellisesti hellä, pilvetön, -uskollinen ja suloinen sydänten ja sielujen ystävyys. Bertta ei voinut -enää puhua mitään sekoittamatta siihen Julieta, joka hänen mielestänsä -oli itse täydellisyys. - -Ja Bertta oli onnellinen, täydellisesti onnellinen, rauhallinen ja -lempeä. - -Mutta sitten sairastui rva Rosset. Bertta oli erottamaton ystävätär. -Hän istui yötkin sairaan luona lohdutellen häntä; myöskin Georges oli -sen johdosta sangen suruissansa. - -Tullessansa eräänä aamuna sairaan luota pyysi lääkäri Georgesia ja -hänen vaimoansa erilleen, ilmoittaen että heidän ystävättärensä tila -oli kovin arveluttava. - -Lääkärin mentyä istuivat nuoret masentuneina vastakkain; sitten -ratkesivat he äkkiä itkemään. Yön valvoivat he yhdessä rva Rossetin -sängyn vieressä ja alinomaa syleili Bertta hellästi sairasta, sillä -välin kuin Georges seisoen hänen sänkynsä jalkapuolessa katseli häntä -äänetönnä ihan vimmatulla hartaudella. - -Seuraavana aamuna oli sairas yhä huonompi. - -Mutta illemmalla selitti hän taas voivansa paremmin ja pakotti -ystävänsä menemään kotiinsa päivälliselle. - -Murheellisina istuivat nämä aamiaiselle voimatta syödä paljo mitään, -kun palvelustyttö toi Georgesille kirjeen. Tämä avasi sen, luki sen -läpi, kalpeni, hypähti ylös ja sanoi vaimollensa omituisen näköisenä: - --- Odota minua täällä, minun täytyy pistäytyä hetkeksi pois. Mutta -kymmenen minuutin kuluttua olen täällä taas. Elä missään tapauksessa -poistu kotoa. - -Hän riensi kamariinsa noutamaan hattunsa. - -Bertta odotti häntä uuden levottomuuden vallassa. Mutta taipuisana -kaikessa ei hän tahtonut mennä ystävättärensä luo, ennen kuin Georges -oli palannut. - -Vaan kun häntä ei alkanut kuulua takaisin, pälkähti hänen päähänsä -mennä katsomaan, oliko hän ottanut hansikkaansa, sillä siinä -tapauksessa hän nähtävästi meni johonkin perheeseen. - -Ensi silmäyksellä huomasi hän niiden olevan paikoillaan hänen -kamarissansa. Niiden viereen oli hän viskannut rutistetun paperilipun, -jonka Bertta heti tunsi: se oli äskeinen kirje Georgesille. - -Ensi kerran elämässänsä valtasi hänet voimakas houkutus lukea toisen -kirje ja saada tieto sen sisällyksestä. Omatunto kamppaili tosin -vastaan, mutta piiskattu, surkuteltava uteliaisuus johti hänen -kättänsä, hän otti paperin ja avasi sen. Hetipaikalla tunsi hän Julien -käsialan... Vapisevalla kädellä oli siihen kirjoitettu lyijykynällä: - --- "Tule yksin syleilemään minua viime kerran, poloinen ystäväni. Minä -olen kuolemaisillani." - -Alussa ei hän ymmärtänyt mitään, vaan seisoi siinä tuhmana ajatellen -ystävättärensä kuoleman ilmoitusta. Sitten äkkäsi hän sinuttelemisen; -se vaikutti kuin suuri, koko hänen elämänsä valaiseva salama, joka -näytti hänelle koko katalan totuuden: heidän kavaluutensa ja -petollisuutensa. Nyt ymmärsi hän heidän pitkällisen kavaluutensa, -keskinäiset silmäyksensä, oman pilkatun vilpittömyytensä ja petetyn -luottamuksensa. Hän muisti nyt, kuinka he olivat istuneet vastakkain -iltaisin ... lampun varjostimen alla ... lukien samaa kirjaa ja -vaihtaen sivujen lopussa silmäyksiä. Ja hänen suuttumuksesta -kiihoittunut, kärsivä sydämensä joutui ihan rajattoman epätoivon -valtaan. - -Samassa kuului askelia. Hän pakeni pois ja sulkeutui huoneeseensa. - -Pian sen jälkeen kutsui Georges häntä. - --- Pian, pian, Bertta, rva Rosset on kuolemaisillansa. - -Bertta tuli ovelle ja sanoi väräjävin huulin: - --- Menkää yksin hänen luoksensa... Minua ei hän kaipaa. - -Georges katsoi häneen kuin surun murtama mielipuoli sanoessaan: - --- Pian, pian, hän -- kuolee. - -Bertta vastasi vain: - --- Näkisitte kai mieluummin minun kuolevan? - -Silloin hän vasta alkoi ymmärtää ja riensi takaisin kuolevaisen luo. - -Hän suri rva Rossetia teeskentelemättä, häpeämättä ja välittämättä -siitä, että hän täten aikaansai kärsimyksiä vaimollensa, joka sen -jälkeen ei enää puhutellut häntä eikä katsonutkaan häneen, vaan eli -yksin harmiinsa sulkeutuneena ja ankaran pahastumisensa vallassa -rukoillen Jumalaa aamuin illoin. - -Kuitenkin asuivat he yhdessä ja aterioitsivat vastakkain istuen -äänettöminä ja lohduttomina. - -Georges olisi vähitellen leppynyt, mutta Bertta ei hänelle antanut -anteeksi. - -Ja tätä molemmille kiusallista elämää jatkui yhä. - -Kokonaisen vuoden pysyivät he toisillensa niin vieraina kuin eivät -olisi toisiansa koskaan tunteneet. Paljo ei puuttunut, ettei Bertta -menettänyt järkeänsä. - -Eräänä päivänä oli hän mennyt ulos jo varhain aamulla ja palasi kotiin -klo 8 kantaen käsissänsä jättikimpun ruusuja, valkoisia ja punaisia -ruusuja. - -Sitten lähetti hän sanan Georgesille, että hän halusi puhutella tätä. - -Tämä saapuikin levotonna ja hätäytyneenä. - --- Tulkaa kanssani, sanoi Bertta, ja ottakaa nämä kukkaset -kantaaksenne; minulle ovat ne liian raskaat kantaa. - -Georges otti kukat ja seurasi vaimoansa. Ulkona odotti heitä ajopelit, -joihin he nousivat. Vaunut pysähtyivät kirkkomaan portille. - -Bertta, jonka silmät täyttyivät kyynelillä, sanoi puolisollensa: - --- Saattakaa minut hänen haudallensa. - -Georges tunsi vapisevansa tietämättä syytä siihen ... ja lähti astumaan -eteenpäin kantaen ruusukimppua. Vihdoin pysähtyi hän erään valkoisen -marmoripatsaan eteen ja viittasi siihen mitään virkkamatta. - -Bertta otti jättikimpun, polvistui ja laski ruusut hautapatsaan -juurelle. Sitten vaipui hän nöyränä rukoukseen, jonka sisällystä emme -tunne. - -Hänen takanansa seisoi hänen puolisonsa muistelmien vallassa ... ja -itki. - -Bertta nousi ylös ja ojensi hänelle kätensä: - --- Jos niin tahdotte, voimme jälleen olla ystäviä, sanoi hän. - - - - -KUNINGATAR HORTENSE. - - -Argenteuilissa kutsuttiin häntä kuningatar Hortenseksi. - -Mutta kukaan ei saanut koskaan tietää, miten hän oli tämän nimen -saanut. Ehkä sen vuoksi, että hän puhui kovasti kuin komentava upseeri? -Taikka siksi, että hän hallitsi pientä kotieläinten valtakuntaa, johon -kuului kanoja, koiria, kissoja, kanarialintuja ja vanhoille piioille -aina rakkaita papukaijoja? - -Mutta näille eläimille ei hänellä koskaan riittänyt hemmottelevia -hyväilysanoja eikä noita lapsellisia hellittelyjä, jotka useimmiten -tulevat naisten huulilta, kun on kysymys esim. hyrräävän kissan -pehmeästä karvaturkista. - -Kuningatar Hortense ohjasi eläinvaltakuntaansa arvokkaasti. Hän -hallitsi. - -Muuten oli hän täydellinen vanha piika, yksi noita naimattomiksi -jääneitä, ijäkkäitä neitoja, joiden, ääni on särkynyt, joiden liikkeet -ovat särmikkäät ja joiden sielukin näyttää kovettuneen. Mitään -hangoittelua, vastaväitteitä, empimistä, leväperäisyyttä, laiskuutta -tai väsymystä ei hän kärsinyt. Koskaan ei hänen oltu kuultu valittavan, -ei katuvan mitään eikä kadehtivan ketään. "Kullekin osansa" oli hänen -tapana sanoa kohtalouskoisen vakaumuksella. Kirkossa ei hän käynyt, ei -suosinut pappeja eikä uskonut paljo Jumalaakaan, vaan olivat hänestä -kaikki uskon-asiat "kauppatavaraa itkijöitä varten". - -Niinä kolmenakymmenenä vuonna, jotka hän oli asunut nykyisessä -talossansa, mihin kuului myöskin pieni puutarha kadun puolella, ei hän -koskaan ollut muuttanut tapojansa, vaikka hän armotta vaihtoikin -palvelustyttöjä niinpian kuin nämä olivat 21 vuotta täyttäneet. - -Itkemättä ja surematta hankki hän uudet koirat, kissat ja linnut, kun -entiset kuolivat vanhuudesta taikka jostakin tapaturmasta, ja hautasi -pienen lapion avulla eläinvainajat erääseen puutarhapenkereeseen, jonka -hän taas tasaili entisellensä muutamilla välinpitämättömillä potkuilla. - -Kaupungissa oli hänellä muutamia tuttavia virkamiesperheitä, joiden -isät joka päivä kävivät virkatunneillansa Pariisissa. Silloin tällöin -kutsuttiin hän näiden luo iltaisin teevedelle. Näissä iltaseuroissa hän -aina nukahti auttamattomasti, niin että isäntäväen täytyi herättää -hänet kotiinlähdön aikana. Koskaan ei hän sallinut kenenkään saattaa -itseänsä, sillä hän ei peljännyt mitään yöllä eikä päivällä. - -Lapsia ei hän näyttänyt rakastavan. Aikansa kulutti hän tuhansilla -miesväen toimilla nikkaroiden, hoitaen puutarhaa, sahaten puita tahi -karsien niitä kassarilla, korjaillen milloin mitäkin ja tehden -muurarinkin työt, kun tarvis vaati. - -Kahdesti vuodessa saapuivat häntä tervehtimään omaiset, nim. hänen -sisarensa rva Cimme ja rva Colombel puolisoinensa, joista toinen oli -kukkaislääkeyrttien kauppias, toinen koroistaan eläjä. Hra ja rva -Cimmellä ei ollut perillisiä, mutta Colombeleilla oli kolme: Henri, -Pauline ja Josef. Henri oli jo 20 ja Pauline 17, mutta Josef ainoastaan -3 vuotias; viime mainittu oli siis syntynyt toisia niin paljo -myöhemmin, ett'ei kukaan enää olisi uskonut heillä olevan saman äidin. - -Näihin omaisiin ei vanhaa piikaa mikään hellyys sitonut. - -Keväällä 1882 sairastui kuningatar Hortense vallan äkkiä. Naapurit -kiiruhtivat noutamaan lääkäriä, mutta tämän ajoi sairas tiehensä. Kun -pappi sitten yritti taloon, nousi sairas puolialastomana sängystänsä ja -ajoi tämän tuokiossa ulos. Haikeasti itkevä tyttönen sai valmistaa -hänelle lääkejuoman. - -Kolme päivää maattuansa kävi sairaan tila niin arveluttavaksi, että -lähellä asuva tynnyriseppä tunkeusi lääkärin neuvosta arvokkaana -ilmoittamaan, että hän oli kutsuttanut tänne nuo kaksi sukulaisperhettä. - -Nämä saapuivatkin samalla junalla klo 10 aamulla. Pikku Josefin oli -Colombel ottanut mukaansa. - -Puutarhan portille tultuansa huomasivat he ensiksi palvelustyttösen, -joka istui tuolilla muuria vastaan ja itki. - -Olkimatolla portin luona nukkui vahtikoira kuumassa auringon helteessä. -Kahden ikkunan reunalaudalla makasivat talon kissat, silmät kiinni, -käpälät ojoina, häntä suorana ja ikäänkuin kuolleina. - -Suuri kaakottava kana kuljetti kellertävällä pumpuli-untuvalla olevia -poikasiansa pienen puutarhan poikki; muurilla, puoleksi murattien -peitossa, riippui suuri häkki, jossa kokonainen parvi lintusia -viserteli tämän helteisen kevätpäivän paisteessa. Toisessa, -sweitsiläisen vuoristomökin näköisessä häkissä istui pari papukaijaa -nuokkuen rauhallisina istuin-paikoillansa. - -Hra Cimme oli sangen turpea, puuskuttava mies, joka kaikkialle tunkeusi -ensimäisenä sivuuttaen tarvittaessa kaikki muut, olivatpa ne sitten -miehiä tai naisia: ensimäisenä hän nytkin tuli kysyen heti: - --- No, Céleste, täällä ovat asiat siis huonosti? - -Tyttönen huoahti itkusilmin: - --- Hän ei tunne minua enää. Lääkäri sanoo lopun olevan lähellä. - -Kaikki katsoivat pitkään toisiansa. - -Rva Cimme ja rva Colombel syleilivät sitten toisiansa sanaa sanomatta. -He olivat kovin toistensa näköiset, molemmat kun aina kävivät sileissä -otsanauhoissa, soljissa ja punaisissa shaaleissa eli ranskalaisissa -kashmirhuiveissa, jotka hohtivat kuin palava hiiloshehku. - -Hra Cimme kääntyi lankomieheensä, joka taas oli kalpean kellertävä, -laiha, vatsataudin vaivaama ja pahasti ontuva mies, ja sanoi vakavasti: - --- Saakeli! olipa siis jo aika tulla tänne. - -Mutta kukaan ei uskaltanut tunkeutua kuolevaisen kamariin, joka -sijaitsi alakerrassa. Ei edes hra Cimmekään näyttänyt halukkaalta. -Vihdoin teki Colombel päätöksensä ja astui sisään häilyen kahtaalle -kuin laivan masto ja kalistaen pihakivitystä raudoitetulla kepillänsä. - -Hänen jälkeensä uskalsivat molemmat naiset lähteä ja vasta viimeisenä -tuli hra Cimme. Pikku Josef jäi pihalle leikkimään koiran kanssa. - -Auringon säde jakoi sängyn kahtia ja valaisi juuri hermostuneesti -kokoon puristuvat kädet, joita sairas vuoroin aukoi, vuoroin puristi -nyrkiksi. Sormet liikkuivat kuin olisi niitä ajatus liikuttanut tai -niinkuin olisi potilas tarkoittanut ilmaista niillä joitakin ajatuksia -tai niinkuin olisivat ne totelleet älyn käskyjä. Mutta vartalo pysyi -hievahtamattomana peiton alla. Kulmikkailla kasvoilla ei näkynyt -värähdystäkään. Silmät olivat ummessa. - -Sukulaiset asettuivat puoliympyrään ja katselivat häntä äänettöminä, -ahdistunein rinnoin ja ikäänkuin lyhyesti hengittäen. Pieni -palvelustyttö oli seurannut heitä ja itkeä nyyhkytti yhäti. - --- Mitkä olivat siis lääkärin sanat? - -Palvelustyttö sopersi: - --- Hän sanoi, että on viisainta jättää neiti rauhaan, sillä häntä eivät -muut voi enää auttaa. - -Äkkiä alkoivat vanhan piian huulet liikkua. Hän näytti lausuvan -joitakin hiljaisia sanoja, jotka kätkeytyivät kuolevaisen päähän, ja -sormet tempoivat taas omituisella kiihkoisella tavallaan. - -Nyt sanoi hän jotakin heikolla, ohuella ja hänelle ihan vieraalla -äänellä, joka kuulusti tulevan kaukaa, ehkä ainaiseksi suljetun sydämen -pohjasta. - -Hra Cimme poistui hänen sänkynsä jalkapuoleen, sillä hänestä kävi tämä -näytös kiusalliseksi. Colombel, jonka raajarikkoista jalkaa väsytti, -istuutui. - -Naiset jäivät seisomaan. - -Kuningatar Hortense puhua sopotti nyt sangen nopeasti, mutta hänen -puheestansa ei voinut saada selkoa. Hän mainitsi nimiä ja puhutteli -hellästi vallan kuviteltuja henkilöitä. - -"Tule tänne, pikku Filip, ja syleile äitiäsi. Sanopas, lapseni, -rakastatkos sinä äitiäsi? Sinä, Rosa, saat katsoa pikku siskoa sillä -aikaa, kun äiti on poissa. Mutta elä jätä häntä yksin, ymmärrätkö? Ja -tulitikkuihin minä kiellän sinua koskemasta." - -Oltuansa vaiti muutamia sekunteja huudahti hän kovemmin: Henriette! -Hetken perästä jatkoi hän: -- Käskepäs isäsi tulla luokseni ennenkuin -hän menee toimistoon. - -Ja sitten äkkiä: - --- Minä en ole oikein terve tänään, rakkaani. Lupaa minulle, ett'et -viivy kovin myöhään. Sano herralle, että minä olen kipeä. -Ymmärrättehän, että on vaarallista jättää lapset yksikseen, kun minun -täytyy maata vuoteessa. Minä laitan sinulle päivälliseksi riisipuuroa -sokerin kanssa. Lapsetkin pitävät siitä kovasti. Claire tulee -tyytyväiseksi, sen saat uskoa! - -Sitten nauroi hän niin nuorta, äänekästä naurua, ett'ei hän koskaan -ennen ollut sillä tavoin nauranut: - --- Katsos, Jean, mikä käytännöllinen pää hänellä on! Hän on tuhrinut -kasvonsa sokurileivoksilla, tuo pikku siivoton! katsohan toki, -rakkaani, kuinka hassua! - -Hra Colombel vaihtoi alinomaa matkasta väsynyttä jalkaansa ja kuiskasi: - --- Hän uneksii, että hänellä on puoliso ja lapsia. Kuolonkamppailu on -siis alkanut. - -Molemmat siskot seisoivat hämmästyneinä ja tuhmina hievahtamatta -paikaltansa. - --- Eikö herrasväki tahdo riisua pois shaalejansa ja hattujansa ja käydä -saliin? kysyi palvelustyttö. - -Äänettöminä poistuivat kaikki. Hra Colombel seurasi heitä ontuen ja -niin jäi sairas yksin. - -Riisuttuansa matkapuvut kävivät naiset vihdoinkin istumaan. -Akkunalaudalla nukkuva kissa heräsi, venyttelihe, hyppäsi saliin ja -kapusi rva Cimmen syliin, joka alkoi sitä hyväillä. - -Sivuhuoneesta kuului kuolevaisen ääni, sillä viime hetkellänsä oli tämä -vironnut elämään nähtävästi jo odotettua, uutta elämää ja uneksi -unelmansa loppuun hetkellä, jolloin kaikki alkoi olla lopussa. - -Hra Cimme leikitteli puutarhassa pikku Josefin ja koiran kanssa; hän -näytti huvittelevan kuin mikäkin kunnon maaiais-ukko muistamatta -ensinkään kuolevaa. - -Mutta äkkiä tuli hän sisään ja kysyi palvelustytöltä: - --- Etkös sinä, tyttöseni, puuhaisi meille aamiaista? Mitä te haluatte, -hyvät rouvat? - -Sovittiin ruokalajeista: kasvis-omelettia, filet-paistia uusien -perunain kanssa, juustoa ja kahvia. - -Ja kun rva Colombel alkoi haparoida taskustansa rahakukkaroa, pidätti -hra Cimme hänet ja kääntyi palvelustyttöön kysyen: - --- Tarvitsetko sinä rahaa? - --- Tarvitsen, vastasi tämä. - --- Paljoko? - --- 15 frangia. - --- Kas tuossa. Joudu, tyttöseni, sillä minulla alkaa olla nälkä. - -Rva Cimme huomasi katsahtaessaan ulos nuo auringon paisteessa -kylpeväiset kukkaset ja pari kuhertelevaa kyyhkystä vastapäätä olevalla -katolla ja sanoi suruisesti: - --- On surullista, että niin ikävissä oloissa tänne tulimme, sillä -muuten olisi tänään todellakin ihana olla täällä maalla. - -Sisar huokasi vastaamatta ja hra Colombel murahti ehkä mahdollista -kävelyretkeä ajatellen: - --- Jalkaani pakottaa niin vietävästi. - -Ulkona piti pikku Josef hirmuista meteliä koiran kanssa, joka haukkui -ankarasti pojan ilosta huudahdellessa. - -Nyt leikkivät he piilosilla juosten kuin hullut kolmen laakapalkin -ympärillä. - -Kuoleva jatkoi yhä keskusteluansa lasten kanssa kutsuen heitä ja -tarinoiden itsekunkin kanssa; milloin kuvitteli hän pukevansa heidän -yllensä, milloin hyväilevänsä niitä, milloin opettavansa niitä -lukemaan: - --- Kas niin, Simon, sano nyt uudelleen A, B, C ... niin, ja sitten -D ... ymmärrätkö? Vielä kerran... - --- Omituista hourausta viime hetkellä! sanoi hra Cimme. - --- Ehkä pitäisi meidän palata hänen luoksensa? arveli rva Colombel. - -Mutta hra Cimme oli toista mieltä: - --- Miksi niin, kun emme kuitenkaan voi tehdä mitään hänen hyväksensä? -Yhtähyvin voimme olla täällä. - -Kukaan ei pannut vastaan. Rva Cimme katseli noita molempia vihreitä -lintusia (papukaijoja), joita kutsuttiin "eroamattomiksi". Muutamin -kaunein sanoin kiitteli hän tuota harvinaista uskollisuutta ja -päivitteli ihmisiä, jotka eivät ota esimerkkiä noista eläimistä. Hra -Cimmeä alkoi naurattaa, hän katsoi vaimoonsa ja lauloi rivosti: -"tra- la laa, tra-la-laa" ikäänkuin olisi hän lintuna liverrellyt -uskollisuuttansa. - -Hra Colombel taas, jota vatsanväänteet jälleen lienevät vaivanneet, löi -kepillänsä permantoon. - -Sisään hiipi toinen kissa häntäänsä lierutellen. Vasta klo 1 voitiin -istuutua aamiaispöytään. Niin pian kuin Colombel, jolle oli suositeltu -ainoastaan valikoitua Bordeaux-viiniä, oli ehtinyt maistaa sitä, kutsui -hän palvelustytön: - --- Sanopas, tyttöseni, eikö teillä ole kellarissa mitään parempaa lajia -kuin tämä? - --- On, herra, sitä samaa hienoa, valkeata viiniä, jota te heti -tultuanne joitte. - ---- No niin! Tuopas kolme pulloa sitä. - -Se olikin erinomaista. Ei tosin mistään huomattavasta viinitarhasta, -mutta jo 15 vuotta vanhaa. - --- Tämähän on oikeaa sairaan juomaa, sanoi hra Cimme. - -Hra Colombel tunsi tulisen halun päästä tämän Bordeaux-viinin -omistajaksi ja kysyi tyttöseltä: - --- Paljoko teillä on tätä vielä? - --- Melkein koko lähetys. Neiti sitä tuskin koskaan maistoi. - -Sitten kääntyi hra Colombel lankoonsa: - --- Jos tahdotte, Cimme, vaihdan tämän viinin jotakin muuta -perintötavaraa vastaan. Tämä soveltuu näet hyvin vatsalleni. - -Samassa tuli kana poikaparvensa kanssa katselemaan seuraa; naiset -huvittelivat itseänsä heittämällä niille leivänmurusia. - -Niinpian kuin Josef ja hänen leikkitoverinsa olivat saaneet ruokaa -saivat he mennä takaisin puutarhaan. - -Kuningatar Hortense puheli yhä houreissansa, mutta niin matalalla -äänellä, ett'ei voitu erottaa sanoja. - -Kun kahvi oli juotu, mentiin miehissä katsomaan, kuinka sairas voi. Hän -näytti rauhalliselta. Sen vuoksi vetäytyivät sukulaiset kohta pois ja -istahtivat puutarhaan puoliympyrään levähtämään. Äkkiä alkoi koira, -joku esine suussansa, laukata heidän tuoliensa ympärillä, minkä ikinä -käpälistä lähti, ja koiran jäljessä juosta läähätti poikanen; molemmat -hävisivät sisälle. - -Hra Cimme nukahti vatsa aurinkoon päin. Kuoleva alkoi taas puhua -kovalla äänellä ja päästi parahduksen. - -Naiset ja hra Colombel riensivät katsomaan, kuinka hänen laitansa oli. -Hra Cimme heräsi tosin, mutta ei viitsinyt hievahtaa paikaltansa, sillä -tuollaiset asiat olivat hänestä ikäviä. - -Kuoleva oli noussut istualleen sängyssä ja hänen katseensa näytti -vauhkolta. Pikku Josefin ahdistaessa oli koira hypähtänyt sänkyyn ... -kuolevan päälle, päänalustyynyn ta'a suojaan; sieltä katseli se -leikkitoveriansa kiiluvin silmin ja valmiina hyppäämään uudelleen -lattialle leikkiä jatkamaan. Suussansa oli sillä toinen emäntänsä -tohveleista, jolla se puoli tuntia oli leikitellyt ja jonka se oli -repinyt hampaillansa. - -Säikähtyen äkkiä istuallensa noussutta potilasta oli lapsi jäänyt -liikkumattomana seisomaan sängyn luo ... hänen eteensä. Kana, joka -väliajalla oli pujahtanut sisään, oli melusta peljästyneenä hypähtänyt -tuolille ja kutsui epätoivoisesti luksuttaen poikasiansa, jotka -kauheasti piipittäen juoksivat tuolin neljän jalan ympärillä. - -Tämän melun keskellä huusi kuningatar Hortense sydäntä vihlaisevasti: - --- Ei, ei, minä en tahdo kuolla, minä en tahdo, minä ... en tahdo! -Kukas minun lapseni kasvattaisi? Ja kuka pitäisi niistä huolta? Ja -rakastaisi niitä? En, minä en tahdo ... minä en... - -Hän kaatui seljällensä. Kaikki oli lopussa. - -Kovin kiihoittuneena hyppäsi koira ympäri sairashuonetta, hra Colombel -juoksi avonaiseen akkunaan ja huusi langollensa: - --- Joutukaa pian, joutukaa pian. Luullakseni on hän juuri kuollut. - -Hra Cimme nousi ylös päättävästi ja kompuroi sisään sammaltaen: - --- Se loppui siis pikemmin kuin luulinkaan. - - - - -JALOKIVET. - - -Tavattuansa tuon nuoren tytön eräässä iltamassa toimiston alapäällikön -luona joutui hra Lantin rakkauden pauloihin kuin kala verkkoon. - -Hän oli monta vuotta sitten kuolleen veronkantajan (= kruunuvoudin) -tytär maalta. Isänsä kuoltua oli hän saapunut Parisiin äitinsä mukana, -joka seurusteli eräiden porvariperheiden kanssa samassa kaupunginosassa -toivoen saavansa nuoren tyttönsä naitetuksi. Muuten olivat he köyhää, -kunniallista, rauhallista ja lempeää väkeä. Nuori tyttö näytti olevan -siveän naisen perikuva, jolle nuori, älykäs mies mielellään unelmoi -omistavansa elämänsä. Hänen kainon kauneilla kasvoillansa lepäsi -enkelimäisen ujouden viehkeys. Tuo alituinen hieno hymy hänen -huulillansa näytti olevan heijastus hänen sydämestänsä. - -Kaikki ylistivät häntä ja kaikki hänen tuttavansa toistelivat alinomaa: -onnellinen se, joka hänet saa, sillä parempaa vaimoa ei voi löytää. - -Hra Lantin, joka palveli ensimäisenä toimistosihteerinä sisäasiain -ministeristössä 3,500 frangin vuosipalkalla, pyysi häntä vaimoksensa ja -nai hänet. - -Hra Lantin olikin hänen kanssansa uskomattoman onnellinen. Hän hoiti -taloutta niin taitavasti ja säästäväisesti, että he näyttivät elävän -loistavasti. Puolisoansa kohtaan oli hän aina huomaavainen, -hienotunteinen ja hyväilevä. Ja niin tasaisen viehättävä oli hän -ihmisenä, että hra Lantin kuusi vuotta kestäneen avioliiton jälkeen -rakasti häntä enemmän kuin ensi aikoina. - -Kaksi moitittavaa vikaa oli hänessä puolison mielestä kuitenkin, nim. -halu käydä teaatterissa ja omistaa vääriä jalokivikoristeita. - -Rva Lantin oli tuttava eräiden pienempien virkamiesten rouvien kanssa -ja nämä ystävättäret hankkivat hänelle alinomaa aitiopaikkoja -huomattujen näytelmien esityksiin, vieläpä ensi-iltoihinkin. Puolisonsa -vastustelusta huolimatta raahasi hän tämän näihin huvituksiin, jotka -väsyttivät häntä hirmuisesti päivän työn jälkeen. Ennen pitkää pyysi -aviomies häntä menemään teaatteriin jonkun tuttavan naisen kanssa, joka -aina tulisi noutamaan häntä kotoa. Tähän ei hän tahtonut hevillä -suostua, koska tämä menettely ei hänen mielestänsä ollut oikein -säädyllinen. Myöntyväisyydestä hän vihdoin suostui tähän ja aviomies -olikin hänelle tästä sanomattoman kiitollinen. - -Mutta tämä teaatteri-into herätti hänessä pian halun esiytyä -loistavasti. Puvussansa pysyi hän tosin edelleen vaatimattomana, -aistikkaana ja häveliäänä. Hänen lempeä, vastustamattoman luonnollinen -ja hymyilevä hempeytensä näyttivät nuo yksinkertaiset puvut tekevän -yhä suloisemmaksi; mutta kuitenkin oli hänen tapansa ripustaa -korviinsa pari suurta, reiniläistä kuutilokiveä, jotka näyttivät -jalokiviltä, ja sitä paitse käytti hän kaulakoristetta tekohelmistä, -simili-rannerengasta ja pääkampoja, jotka olivat koristettuja -erilaisilla, jalokiviä jäljittelevillä lasihelmillä. Usein sanoi hänen -puolisonsa, johon tällainen mieltymys kiiltokaluihin vaikutti -vastenmielisesti: - --- Rakkaani, jos ei ole varaa maksaa oikeita jalokiviä, niin on parasta -tyytyä omaan luonnonkauneuteensa ja suloonsa, jotka aina ovat -kalleimmat jalokivet. - -Mutta hän hymyili vain vienosti vastatessansa: - --- Mitä sille voi? Minä pidän näistä. Se on vika luonteessani. Tiedän -kyllä, että olet oikeassa, mutta minä en voi sille mitään. Oikeita -jalokiviä minä jumaloin, näetkös! - -Pyöritellen sormiensa välissä helmikoristeita ja välkytellen niiden -hiottuja kristallisärmiä lisäsi hän: - --- Mutta katsohan, kuinka hyvin jäljitettyjä ne ovat. Melkein vannoisi -niiden olevan oikeita. - -Hän hymyili vain sanoen: - -- Sinulla on mustalaisnaisten mielihaluja. - -Kun he iltaisin istuivat kahden kotilieden luona, toi rva Lantin joskus -teepöydälle erään sahviaani-kotelon, joka hra Lantinin sanojen mukaan -sisälsi "laivatavarat." Sitten ryhtyi hän tutkimaan noita jäljitettyjä -jalokiviä niin intohimoisen tarkkaavana kuin olisi se tuottanut hänelle -syvän, suloisen nautinnon. Saipa hän vihdoin puolisonsakin taivutetuksi -panemaan erään helmikoristeen kaulaansa ja nauroi sille täydestä -sydämestänsä huudahtaen: voi, kuinka hassulta sinä näytät! Sitten -heittäysi hän tämän kaulaan ja syleili häntä kuin hurja. - -Käytyänsä eräänä talvi-iltana operassa palasi hän sieltä myöhällä -viluisena ja värisevänä. Seuraavan päivän ryki hän ja viikkoa myöhemmin -kuoli hän keuhkotulehdukseen. - -Lantinin surullinen velvollisuus oli saattaa hänet hautaan. - -Niin epätoivoisesti suri hän vaimoansa, että hänen tukkansa kävi -valkeaksi yhden ainoan kuukauden kuluessa. Aamusta iltaan vuodatti hän -kaipauksen kyyneliä ja hänen sydämensä oli pakahtua tuskallisista -kärsimyksistä, joihin yhtyi muisto vainajan hymyistä, äänestä ja -hempeästä olennosta. - -Murhe ei ottanut hälvetäksensä ajan mukana. Kun toverit virkatunneilla -poistuivat hetkeksi virkahuoneesta juttelemaan hiukan päivän -tapahtumista, tapahtui usein, että hänen poskensa äkkiä paisuivat, -hänen nenänsä poimuili ja hänen silmänsä täyttyivät vedellä, niin että -"koko hänen kasvonsa vääntyivät hirveästi ja mies ratkesi itkeä -nyyhkyttämään." - -Vainajan kamarin säilytti hän koskemattomana sulkeutuen sinne joka -päivä muistelemaan häntä, jonka kaikki puvut ja huonekalut saivat olla -niin kuin ne vainajan eläessä olivat olleet. - -Mutta elämä kävi hänelle kalliiksi. Samat tulot, jotka vaimon käsissä -olivat riittäneet molempien kaikkiin tarpeisiin, eivät enää riittäneet -hänelle itsellensäkään. Hän ihan hämmästyi, kuinka hänen vaimonsa oli -voinut hoitaa taloutta niin, että hänellä aina oli pöydällänsä mainiota -viiniä ja parhaimpia ruokalajeja, joihin hänen vähäiset tulonsa eivät -enää riittäneet. - -Hän teki velkaa juosten rahaa hankkimassa niin kuin neuvokkaat ihmiset -tekevät, jotka koettavat pelastua tilapäisestä ahdingosta. Kun hän -eräänä päivänä, noin viikkoa ennen kuukauden loppua, huomasi olevansa -aivan pennitönnä, arveli hän myydä jotakin. Ja samassa pälkähti hänen -päähänsä kaupata pois vaimovainajansa "laivatavarat." Sydämensä -sisimmässä sopukassa tunsi hän näet yhä jonkunlaista kaunaa tuollaisia -valhekaluja kohtaan, jotka ennenkin olivat häntä harmittaneet. Jo -niiden jokapäiväinen näkeminen häiritsi häntä hieman, kun hän antautui -muistelemaan rakastettua vainajaa. - -Hän valikoi kotvan, minkä esineen hän tuosta jälkeen jääneestä -korukalu-joukosta ottaisi, jota vainaja viimeisiin päiviinsä saakka oli -itsepintaisesti lisännyt melkein jokailtaisilla uusilla "ostoilla." Hän -päätti myydä sen suuren kaulakoristeen, jota vainaja enimmän oli -käyttänyt ja joka hänen mielestänsä voi olla ainakin 2:n tai 3:n -frangin arvoinen, sillä se oli kovin huolellista työtä ollakseen -jäljiteltyä työtä. - -Hän pisti sen taskuunsa ja riensi boulevardeja pitkin ministeristöön -päin etsien luotettavaa jalokivikauppiasta. - -Vihdoin oli hän löytävinään sellaisen ja astui sisään hieman häveten -näyttää köyhyyttänsä näin vähäarvoista esinettä kaupitsemalla. - --- Haluaisin mielelläni tietää, minkä arvoiseksi te tämän koristeen -arvostelette, kysyi hän jalokivisepältä. - -Tämä otti koristeen, tutki ja käänteli sitä, punnitsi sen, tarkasti -sitä suurennuslasillansa, kutsui apulaisensa, kuiskasi hänelle jotakin -ja laski sen sitten tiskille, voidakseen katsella sitä kauvempaa ja -päättää sen vaikutuksesta. - -Tuntien itsensä hieman vaivatuksi tästä kultasepän menettelystä, -koroitti hra Lantin äänensä selittäen: - --- Tiedän varsin hyvin, ett'ei se ole paljo minkään arvoinen, niin -että... - -Mutta jalokivikauppias keskeytti hänet sanoen: - --- Se on 12:n-15:n tuhannen frangin arvoinen; mutta minä en voi ostaa -sitä, ell'ette ilmoita minulle tarkalleen, mistä se on ostettu. - -Leskimiehen silmät kävivät kovin suuriksi ja jäivät pyöreiksi: nyt ei -hän ymmärtänyt mitään. Vihdoin sopersi hän: - --- Mitä sanotte?... Oletteko varma asiasta? - -Jalokivikauppias erehtyi hänen hämmästyksestänsä ja lisäsi kuivasti: - --- Voitte kysyä muilta kauppiailta, maksavatko he siitä enemmän. Minun -mielestäni se on korkeintaan 15,000:n frangin arvoinen. Tuokaa se -tänne, ell'ette enempää muualta saa. - -Aivan typertyneenä otti hra Lantin koristuksensa ja poistui tuntien -hämmentyneen halun olla yksinänsä ja miettiä asiaa. - -Mutta kadulle tultuansa alkoi häntä naurattaa: - --- Tyhmä-Jussi, voi mikä tyhmä-Jussi! ajatteli hän. Jos minä heti -olisin ottanut hänet sanoistansa tiukalle ja -- myynyt sen. Ainakaan ei -tuo jalokivikauppias osaa erottaa vääriä helmiä oikeista! - -Niin meni hän erään toisen kauppiaan luo la Paix (= Rauhan) -kadun -suussa. Heti koristuksen nähtyänsä huudahti tämä: - --- Hiisi vie! Tämän kaulakoristeen minä tunnen. Se on minulta ostettu. - -Kovin hämmästyneenä kysyi hra Lantin: - --- Paljonko arvoinen se on? - --- Minä möin sen 25,000 frangista ja olen valmis ostamaan sen takaisin -18,000 frangista, kunhan vain laillisten määräysten mukaisesti -ilmoitatte, miten te olette sen saanut. - -Tällä kertaa täytyi hra Lantinin istahtaa herpoutuneena kummastuksesta. -Sitten vasta voi hän puhua. - --- Mutta .... mutta, tutkikaahan sitä tarkkaan, hra kauppias; minä olen -näet tähän saakka pitänyt sitä vääränä korukaluna. - --- Tahdotteko olla hyvä ja ilmoittaa minulle nimenne, arvoisa herra? -kysyi jalokivikauppias. - --- Mielelläni. Nimeni on Lantin, virkamies sisäasiain ministeristössä, -ja osoitteeni on katu Martyrs n:o 16. - -Kauppias avasi kirjansa, etsi niistä jonkun aikaa ja sanoi. - --- Kaulakoriste on todellakin lähetetty rva Lantinin osoitteella -Martyrs-katu n:o 16 heinäkuun 20 p. 1876. - -Sitten katsoivat miehet toisiansa silmiin, virkamies aivan ällistyneenä -ja kultaseppä vainuten varkautta. - --- Tahdotteko uskoa koristeen minulle ainoastaan 24:ksi tunniksi, sanoi -kauppias; minä annan teille siitä todistuksen. - --- Tietysti; miksi en, sopersi hra Lantin. - -Pian meni hän tiehensä mukana paperilippu, jonka hän pisti taskuunsa. - -Sitten astui hän kadun yli ja riensi eteenpäin, kunnes huomasi -erehtyneensä suunnasta, palasi Tuileries'in luo, kulki Seinen yli, -huomasi jälleen menevänsä väärään ja palasi Champs Elyséesiin päin -ilman ainoatakaan järkevää ajatusta päässänsä. Hän koetti ajatella -järkevästi ja käsittää tätä pulmaa. Hänen vaimonsa ei ole voinut ostaa -niin kallista esinettä. Ei, ihan varmaan ei. Se oli siis lahjakalu. -Lahja! Mutta keneltä? Ja mistä hyvästä? - -Hän pysähtyi ja jäi seisomaan keskelle puistokatua. Kauhea epäilys -kiusasi häntä. Hän olisi siis...? Mutta silloinhan olisivat kaikki nuo -muutkin jalokivikoristeet lahjoja! Hän oli tuntevinansa maan järisevän -allansa ja puun edessänsä kaatuvan. Hän kohotti kätensä ja vaipui -tajutonna maahan. - -Tuntoihinsa tuli hän vasta eräässä apteekissa, jonne ohikulkijat olivat -saattaneet hänet. Hän antoi saattaa itsensä kotia ja sulkeutui -kamariinsa. - -Iltaan asti itki hän, yhäti purren nenäliinaansa, ettei huutaisi. -Sitten heittäysi hän vuoteelle väsymyksen ja surun valtaamana ja -nukahti raskaaseen uneen. - -Auringon säde herätti hänet ja hiljalleen nousi hän ylös mennäksensä -ministeristöön. Mutta vaikeaa oli istua työssä tuollaisten liikutusten -jälkeen. Harkittuansa, että hän voi ilmoittaa toimiston päällikölle -olevansa pahoinvoipa, kirjoitti hän tälle kirjelipun. Sitten muisti -hän, että hänen oli mentävä jalokivikauppiaan luo. Mutta häntä hävetti. -Kotvan aikaa mietti hän. Vaan eihän hän voinut jättää kaulakoristetta -kauppiaallekaan. Hän puki päällystakin yllensä ja meni. - -Ilma oli kaunis ja sinertävänä kaartui taivas yli hymyilevän kaupungin. -Joutilaita käyskeli hänen edessänsä kädet taskuissa. - -Silmillänsä näitä ohikulkijoita seuraten arveli Lantin: - --- Onnelliset ne, joilla on omaisuutta! Rahalla voi karkoittaa -huolensa, mennä minne haluttaa, matkustella ja huvitella itseänsä! Oi, -jospa minä olisinkin rikas! - -Hän tunsi, että hänellä oli nälkä eikä hän ollutkaan syönyt sitten kuin -toissa päivänä. Mutta rahaa hänellä ei ollut ja niin muisti hän -kaulakoristeen. 18,000 frangia! 18,000 frangia! Se ei ollut vähäinen -summa, hiisi vie! - -Hän saapui la Paix-kadulle ja alkoi kävellä edestakaisin vastapäätä -kultasepän myymälää. 18,000 frangia! Parikymmentä kertaa aikoi hän -poiketa myymälään, vaan aina esti häpeän tunne hänet siitä. - -Mutta nälkä, oikea suurnälkä ahdisti eikä penniäkään rahaa. Vihdoin -teki hän äkkipäätöksen, astui juosten kadun poikki, ettei ehtisi mitään -miettiä ja syöksi kultasepän luo. - -Heti hänet nähtyänsä tuli tämä häntä kohti tarjoten tuolin kohteliaana -ja hymyilevänä. Muutkin apulaiset tulivat esille, katselivat hra -Lantinia syrjästä ... nalja silmissä ja hymy huulilla. - --- Minä olen ottanut tarpeellisen selon asiasta, hra Lantin, ja jos te -pysytte tarjouksessanne, olen valmis maksamaan teille ehdottamani -summan. - --- Tietysti ... tietysti pysyn minä tarjouksessani, sopersi virkamies. - -Kultaseppä otti eräästä laatikosta 18 suurta paperirahaa, laski ne ja -ojensi ne hra Lantinille, joka kuitin annettuansa pisti rahat vapisevin -käsin taskuunsa. - -Mennessänsä kääntyi hän vielä kerran yhä hymyilevän kauppiaan puoleen -ja sanoi silmät maahan luotuina: - --- Niin, minulla .... minulla on ... muitakin jalokiviä, jotka -niinikään olen saanut ... perintönä. Voisitteko ehkä ostaa minulta -nekin? - --- Miksi en, sanoi kultaseppä kumartaen. - -Eräs kauppapalvelijoista poistui myymälästä nauru kurkussa, toinen taas -niisti nenäänsä tahallisen äänekkäästi. - -Punaisena, vakavana ja järkähtämättömänä sanoi Lantin: - --- Minä tuon nekin teille hetipaikalla. - -Ja hän otti ajurin käydäksensä noutamassa ne. - -Aamiaista ei hän ollut syönyt vielä sittenkään, kun hän tuntia -myöhemmin palasi takaisin kultasepän luo. Esine esineeltä he sitten -yhdessä tutkivat niitä arvostellen kunkin erikseen. Melkein kaikki -olivat ostetutkin häneltä. - -Nyttemmin alkoi Lantin jo kinastella arvioimisista, kiukustui, vaati -saada nähdä kirjat ja puhui sitä kovemmin, mitä suuremmaksi summa -kohosi. - -Suuret korvarenkaat jalokiviensä kanssa arvioitiin 20,000, rannerenkaat -35,000, rintaneulat, sormukset ja medaljongit 16,000, eräs koristus -viheriäin smaragdien ja safiirein kanssa 14,000 frangiksi; eräs -yksinäinen jalokivi, joka kultakäädystä voitiin ripustaa kaulaan, nousi -40,000 frangiin. Kaikki koristukset yhteensä arvioitiin 196,000 -frangiin. - -Lopuksi selitti kultaseppä leikillisen hyväntahtoisesti: - --- Ne ovat erään henkilön lahjoittamia, joka käytti kaiken omaisuutensa -jalokiviin. - --- Onhan se yhtä hyvä tapa käyttää rahansa kuin muutkin, arveli Lantin. - -Ennen poislähtöänsä sopi hän ostajan kanssa, että hän saisi toisen -kultasepän kanssa toimittaa vasta-arvioimisen samoista koristeistansa. - -Kadulle tultuansa katseli hän Vendome-kolonnia tuntien halua kiivetä -tuonne ylös ikäänkuin se olisi ollut joku kilpatanko. Hän tunsi itsensä -niin keveäksi, että hän olisi voinut suorittaa kilpahyppyjä Napoleonin -patsaan yli, joka kohosi tuolla taivasta kohti. - -Hän meni syömään aamiaista Voisin'in ravintolaan ja joi viiniä, joka -maksoi 20 frangia pullo. - -Sitten otti hän ajurin ja teki retken Boulognen metsän ympäri. Hän -katseli vaunuja jonkunlaisella ylenkatseella ja tunsi halun huutaa -ohiajajille: nyt olen minäkin rikas! Minulla on 200,000 frangia -omaisuutta! - -Vihdoin muisti hän ministeristönsä, ajoi sinne ja meni suoraan -päällikkönsä luo ilmoittaen, että hän pyysi eron virastansa, sillä hän -oli perinyt -- 300,000 frangia. Sitten meni hän hyvästelemään entisiä -virkatoveriansa ja kertoi heille, kuinka hän aikoi täst'edes järjestää -elämänsä. - -Päivällistä söi hän Café Anglaisissa. Istuessansa erään pöytäkumppanin -vieressä, joka näytti verrattain hienolta herrasmieheltä, ei hän voinut -olla kertomatta tälle hieman mielistelevästi, että hän juuri oli -perinyt 400,000 frangia. - -Ensi kerran elämässänsä oli hänellä sinä iltana hauska teaatterissa. -Yönsä vietti hän "sulotarten" seurassa. - -Mutta jo kuusi kuukautta myöhemmin meni hän uusiin naimisiin. - - - - -TARINA PYHÄN MIKAELIN LUOSTARILINNASTA. - - -Tuon ikäänkuin mereen heitetyn keijukaislinnan näin minä ensi kerran -Cancalesta käsin. Mutta silloin näin sen epäselvästi, sillä harmaa usva -aaltoili pilveilevällä taivaalla. - -Seuraavan kerran näin sen Avranchesista auringon mailleen mennessä. -Tavattoman laajat hietasärkät punersivat, taivaan ranta punersi ja koko -suunnattoman suuri lahdelma välkkyi punertavana. Ainoastaan tuo -jyrkänteellä, kaukana mantereesta sijaitseva luostari, joka kohosi -vetten päällä kuin mikäkin tarulinna, niin uskomattoman ihmeellisenä ja -ihanana kuin mielikuvitustamme tenhoava unelmien palatsi, häämöitti -melkein mustana riutuvan auringon purppurahohteessa. - -Huomenen koitteessa astelin minä seuraavana päivänä sinne päin -hietikkoa myöten tarkastellen koko ajan tuota meren ihmeellistä -jalokiveä, joka nousi merten pinnalta korkeana kuin vuori, tahkottuna -kuin veistelty kamee ja tumman utuisena kuin musliinikangas. Mitä -lähemmäs tulin, sitä enemmän valtasi minut ihailu, sillä mikään -maailmassa ei voi olla täydellisempää ja ihmeteltävämpää. - -Ja minä harhailin eteenpäin hämmästellen kuin olisin löytänyt jonkun -jumalaisen asunnon, vaelsin läpi noiden keveillä tai raskailla -pilareilla lepääväin salien ja päivän valaisemain holvikäytäväin, -kohottaen ihailevat katseeni noihin pieniin kelloihin tuolla ylhäällä, -jotka välähtivät kuin tuli taivasta vastaan; minä ihailin tuota -uskomattoman kaunista, rakennustaiteellista sekaryhmää, jonka -muodostivat pienet tornit, eläinten päiden muotoiset kattokourut, -keveät ja sirot koristukset, kivestä veistetyt valolyhdyt ja -graniittihuiput, kaikki monumenttaalisen ja hienostuneen -rakennustaiteen mestariteoksia. - -Seisoessani siinä ihmettelyn vallassa lähestyi eräs alanormannilainen -talonpoika minua ja jutteli minulle tarinan pyhän Mikaelin suuresta -sodasta perkeleen kanssa. - -Eräs nerokas epäilijä on sanonut: "Jumala teki ihmisen kuvaksensa, -mutta sen on ihminen hänelle hyvin palkinnut." - -Tämä on ikuinen totuus ja olisipa sangen hauskaa, jos voitaisiin -kirjoittaa paikallisjumalain historia kaikissa maissa ja saada selville -kaikkien maakuntiemme pyhimysten historialliset muistot. Neekereillä -on omat julmat epäjumalansa: ihmissyöjänsä; muhamettilaisilla, -moni-avioisilla kansakunnilla, on naisparatiisinsa ja käytännölliset -kreikkalaiset taas kohottivat kaikki intohimot jumalallisiksi. - -Jokainen kylä Ranskassa on ollut pyhitettynä jollekulle -suojeluspyhälle, joka parhaiten vastasi sen asukkaiden mielikuvaa. - -Niinpä suojelee ala-Normandiaa pyhä Mikael, tuo säteilevän voitollinen -miekkamies, taivaan riemuitseva sankari ja saatanan kukistaja. -Ollaksensa turvattuna naapurinsa saatanan ilkitöiltä rakensi pyhä -Mikael itse tämän arkkienkelin arvoa vastaavan asumuksen melkeinpä -valtamereen. Eikä muut kuin moinen pyhimys olisi voinutkaan luoda -tällaista ruhtinaallista linnaa. - -Mutta kun hän yhä pelkäsi paholaisen hyökkäyksiä, ympäröi hän alueensa -hyllyvällä hiekkatasangolla, joka oli mertakin vaarallisempi. - -Perkele asui eräässä vaatimattomassa, olkikatolla peitetyssä -rantamökissä. Mutta hän omisti mutaveden huuhtomat arot, kauniit, -hedelmälliset tasangot, jotka kasvoivat raskaita tähkäpäitä, vehmaat -laaksot ja koko maan viljavat vaaranrinteet. Pyhimys taas hallitsi -ainoastaan hiekkasärkillä. Näin ollen oli saatana rikas ja pyhä Mikael -köyhä kuin kerjäläinen. - -Paastottuansa muutamia vuosia tunsi pyhimys ikävystyvänsä tähän -asiaintilaan ja alkoi miettiä sopimuksen aikaansaamista saatanan -kanssa. Mutta se ei ollut niinkään helppo tehtävä, sillä saatana aikoi -pitää viljasatonsa. - -Pyhä Mikael mietti asiaa kuusi kuukautta. Sitten lähti hän eräänä -aamupäivänä vaeltamaan manteretta kohti. Paholainen oli juuri syömässä -velliänsä asuntonsa ovella, kun äkkäsi pyhimyksen. Heti paikalla riensi -hän tätä vastaan, suuteli hänen hihansuutansa, pyysi häntä sisään ja -tarjosi hänelle virvoituksia. - -Juotuansa pienen kulhon maitoa sanoi pyhä Mikael: - --- Minä tulin tänne esittääkseni sinulle edullisen ehdotuksen. - -Vilpittömästi ja mitään kavaluutta epäilemättä vastasi piru: - --- Käy laatuun, kunhan... - --- Sinä luovuttaisit minulle kaikki viljamaasi. - -Levotonna alotti piru: - --- Mutta.... - -Pyhimys keskeytti hänet: - --- Kuulehan loppuun. Sinä luovuttaisit minulle viljamaasi. Minä taas -ottaisin huolekseni elatuksen, ulkotyöt, maanviljelyksen, kylvön ja -puimisen ja kaiken muun. Vuotuisen sadon jakaisimme me kahtia. -Suostutko siihen? - -Piru, joka on luonnostansa laiska, suostui tähän. - -Hän pyysi vain kaupanpäälliseksi muutamia herkullisia punakaloja, joita -pyydetään tuon yksinäisen merikallion ympäriltä. Pyhä Mikael lupasi -punakalat. - -Sitten löivät he kättä ja sylkäsivät sivulle merkiksi siitä, että -kauppa oli sovittu, jonka jälkeen pyhimys jatkoi: - --- Kuules, minä en tahdo, että sinulla olisi mitään valittamista minua -vastaan. Valitse siis, mitä parempana pidät: maan päällä vaiko maan -alla kypsyvät hedelmät. - --- Minä tahdon maanpäälliset hedelmät, minä, huudahti saatana. - --- Olkoon sovittu, sanoi pyhimys. - -Ja niin meni hän tiehensä. - -Kuusi kuukautta myöhemmin ei pirun laajoilla maa-aloilla nähty muuta -kuin porkkanoita, nauriita, sipulia, pukin-partaa ja muita kasveja, -joiden paksut juuret ovat hyviä ja maukkaita ja joiden hyödyttömiä -lehtiä käytetään vain elukkain rehuna. - -Piru ei saanut mitään ja tahtoi purkaa välikirjan moittien pyhää -Mikaelia kujeista. - -Mutta pyhimys oli ehtinyt mieltyä maanviljelykseen. Hän tuli pirun -puheille. - --- Minä vakuutan, ett'en lainkaan ole sitä tahallani tehnyt. Se sattui -vain niin. Syytön minä olen. Ja sen vuoksi tahdon korvata tappiosi -tarjoomalla sinulle tänä vuonna koko maan-alisen sadon. - --- Olkoon menneeksi, sanoi piru. - -Seuraavana keväänä olivat kaikki pirun maat kylvetyt täyteen nisuja -ja rukiita, jättikauraa, pellavaa, erinomaista rapsati-naurista, -puna-apilasta, hernettä, kaalia, artisokkaa ja kaikkia vilja- ja -hedelmälajia, jotka kypsyvät maan päällä päivän paisteessa. - -Piru ei siis nytkään saanut mitään ja suuttui ankarasti. - -Hän otti takaisin maansa ja viljelyksensä eikä kallistanut -korvaansakaan naapurin uusille ehdotuksille. - -Kului kokonainen vuosi. Erillään olevan linnansa tornista katseli pyhä -Mikael noita etäisiä, hedelmällisiä maita, missä piru parast'aikaa teki -töitänsä, korjaten satonsa ja puiden viljansa. Pyhimys ihan raivostui -ja katkeroitui, kun ei voinut tälle mitään. Huomattuansa, ett'ei hän -enää voinut vetää pirua nenästä, päätti hän kostaa tälle ja lähti -kutsumaan häntä päivällisille ensi maanantaiksi. - --- Minä tiedän, että sinulla on ollut huono onni ollessasi asioissa -kanssani, sanoi pyhimys; mutta minä en tahdo, että välillemme jää -mitään vihan kaunaa. Toivoakseni tulet sinä syömään päivällistä -kanssani. Minä tarjoon sinulle herkkuruokia. - -Pirua, joka on yhtä suuri herkkusuu kuin laiskuri, ei tarvinnut kutsua -kahta kertaa. Määrättynä päivänä pukeusi hän kauneimpaan pukuunsa ja -lähti tallustelemaan pyhimyksen vuorilinnaan. - -Pyhä Mikael istutti hänet mainion aterian ääreen. Ensiksi tarjottiin -"linnunlentoa" (vol-auvent'ia) kukonhelttojen ja munuaisten kanssa; -sitten lihanilkkoja ja makkaraa, sitten pari suurta punakalaa à la -crème, sitten valkoista, viinissä keitettyä kalkkunakukkoa sokeroitujen -kastanjain kanssa, sitten suolattua lampaan reittä, pehmeää kuin -sokurileivos; vihdoin kasviksia, jotka sulivat suussa ja lopuksi lämmin -pannukakku, joka pöytään tuotaessa höyrysi levittäen voin käryä -ympärillensä. - -Ruoan kanssa juotiin puhdasta, vahtoavaa, sokeroitua omenaviiniä, -sitten punaista ja juovuttavaa viiniä ja kunkin ruokalajin välillä -otettiin ryyppy vanhaa paloviinaa. - -Piru söi ja joi kuin syöjätär, kunnes hän vihdoin tunsi itsensä -rasittuneeksi. - -Silloin nousi pyhä Mikael hirvittävänä ylös ja huusi jylisevällä -äänellä: - --- Tuohon eteeni! tuohon eteeni, sinä roisto! Vai uskallat sinä! ... -tuohon eteeni, sinä... - -Peljästyneenä lähti saatana pakoon juoksemaan ja sauvansa kaapaten -karkasi pyhimys hänen jälkeensä. - -Niin juoksivat he alisalissa kierrellen pylväiden ympärillä, kapasivat -ylös rappusia, laukkasivat kornisseja pitkin ja hyppivät kattokourulta -toiselle j.n.e. Piru raukka, jonka vatsa oli vääntehistä haljeta, -pakeni ahdistajan edessä ja tahrasi pyhimyksen koko asunnon. Vihdoin -oli hän paetessansa joutunut korkeimmalle altaanille, mistä suuri -lahdelma näkyy kaukaisine kylinensä, hietatasankoinensa ja -laidunmainensa. Hän ei voinut enää paeta edemmäs. Yhdellä ainoalla -vimmatulla potkulla pirun takapuolelle lennätti pyhimys hänet alas -alttaanilta kuin minkäkin kumipallon. - -Tehden kaaren kuin heittokeihäs lensi poloinen piru ilmassa, kunnes -pudota möksähti alas Mortainin kaupungin edustalle. Sarvet hänen -otsassansa ja kynnet hänen sormissansa upposivat syvälle sen vuoren -sisään, jossa näkyy ikuiset jäljet tästä saatanan tuimasta putouksesta. - -Ontuvana kömpi hän ylös jääden ijankaikkisesti rammaksi. -Tarkastaessansa kaukaa tuota onnettomuuden vuorta, joka suippokärkisenä -kohosi mailleen painuvan auringon paisteessa, ymmärsi hän tulevansa -aina voitetuksi moisessa epätasaisessa taistelussa. Sen vuoksi lähti -hän nilkuttaen astumaan ohjaten kulkunsa kaukaisemmille maille ja -jättäen vastustajalle vainionsa, vaaranrinteensä, laaksonsa ja -niittynsä. - -Näin voitti pääenkeli Mikael, normannein suojeluspyhä, saatanan. - -Joku muu kansa olisi runoillut toi sellaisen tarinan tästä kamppailusta. - - - - -JOULUKERTOMUS. - - -Tohtori Bonenfant etsi muistostansa toistellen puoliääneen: -"Joulumuistelmako?... Joulumuistelmako?..." - -Äkkiä huudahti hän: - --- Kyllä, yksi joulumuistelma minulla on ... vieläpä sangen omituinen. -Se on eräs kummallinen juttu. Minä näin kerran ihmeen! Niin, hyvät -naiset, ihmeen ... ja jouluyönä. - -Teitä kummastuttaa kuulla minun näin puhuvan, minun, joka juuri en -usko mitään. Ja kuitenkin ... minä olen kerran nähnyt ihmeen! Minä näin -sen ... näin sen omin silmin... - -Hämmästyinkö siitä kovin? En. Sillä vaikka en uskokaan teidän -uskonkappaleitanne, niin uskon sentään uskon voimaan, joka siirtää -vuoriakin. Esimerkkejä voisin luetella useampia. Mutta te ehkä -harmistuisitte minuun ja minä taas lieventäisin ehkä tarinani -vaikutusta. - -Minä tunnustan heti, että joll'en tullutkaan näkemästäni ihmeestä kovin -vakuutetuksi enkä käännytetyksi, niin tulin siitä ainakin liikutetuksi -ja tahdon koettaa kertoa asian naivisti niinkuin olisi minulla -Auvergnat'in uskonlahjat. - -Minä olin silloin lääkärinä maaseudulla ja asuin Rollevillen -kaupungissa keskellä Normandiaa. - -Sinä vuonna oli talvi hirmuinen. Marraskuun lopusta alkoivat tuiskut, -kun sitä ennen oli kylmänyt viikon ajan. Kaukaa pohjoisesta nähtiin -nousevan paksuja pilviä ja pian alkoi valkoisia lumihiutaleita sataa -maahan. - -Yhdessä yössä oli koko tasanko lumen peitossa. - -Neliönmuotoisten aitauksiensa sisässä erillään olevat talot, suurista, -kuurottuneista puista muodostuneiden esiriippujensa takana näyttivät -vaipuvan uneen tuon keveän valkopeitteen kasvaessa yhä paksummaksi. - -Mitään hälinää ei enää kuulunut hiljaisessa seudussa. Ainoastaan -parvissa lentelevät korpit nousivat pitkinä kiehkuroina ylös taivaalle -ja laskeutui koko parvi taas, etsiessään turhaan muualta elantoansa, -noille vielä äsken mustille pelloille, joiden lumisen peiton ne -pitkillä nokillansa lävistivät. - -Muuta ääntä ei juonnossa kuulunut kuin keveän ja ilmavan lumiharson -yhtämittainen tulo. - -Tätä kesti kokonainen viikko, jonka jälkeen tuisku vihdoinkin lakkasi. -Maa oli saanut viisi jalkaa paksun nutun yllensä. - -Ja kolmen viikon aikana peräkkäin loisti taivas sitten päivällä -kirkkaana kuin sininen kristalli ja yöllä niin hienosti tähitettynä -kuin olisi se ollut kuurassa; muuten oli laaja avaruus kolean kylmä ja -levisi kovana ja lumihiutaleista välkkyvänä yli koko lakeuden. - -Tasanko, aitaukset ja jalava-haat, kaikki näyttivät kuolleilta ja -kylmän murhaamilta. Ulkona ei enää näkynyt ihmisiä eikä elukoita: -ainoastaan noiden valkopaitaan pukeuneiden olkitöllien savupiiput -juorusivat kätkeytyvästä elämästä ohuilla savupilvillä, jotka nousivat -suoraan kolkon kirkasta korkeutta kohti. - -Silloin tällöin kuultiin puiden rasahtelevan aivan kuin olisivat niiden -oksat murtuneet kuoren alla; joskus irtausi joku vankka oksa rungosta -ja putosi maahan. - -Sinne tänne lakeudelle kylvetyt ihmisasunnot näyttivät olevan sata -lieutä toisistansa. Tultiin toimeen niin hyvin kuin voitiin. Ainoastaan -minä koetin sentään käydä katsomassa läheisimpiä potilaitani, vaikka -alinomaa olinkin vaarassa hautautua johonkin lumenpeittämään kuoppaan. - -Pian huomasin salaperäisen kauhun lannistavan koko seutua. Tällainen -vitsaus ei ole luonnollista, sanottiin. Öisin oli oltu kuulevinansa -ääniä, kimakoita vihellyksiä ja satunnaisia huutoja. - -Näiden huutojen ja vihellysten aikaansaajat olivat epäilemättä eräät -muuttolinnut, jotka lentelivät hämärissä ja pakenivat joukossa etelään -päin. Mutta koettakaapa puhua järkeä mielettömille. Kauhu valtasi -ihmisten mielet ja yleisesti odotettiin jotakin tavatonta. - -Isä Vatinelin paja sijaitsi Epiventin kylän päässä ... valtamaantien -varrella, joka nyt on jäänyt käyttämättä ja kasvanut umpeen. Sattuipa, -että sepän väeltä puuttui leipää ja seppä tarjousi päättävästi -lähteäkseen noutamaan sitä kaupungista. Muutamia tunteja viipyi hän -tarinoidessansa ihmisten kanssa niissä kuudessa talossa, jotka -muodostivat kylän keskustan, ja otti sitten mukaansa leivät, -kyläuutiset ja hiukkasen tuota yli koko seudun levinnyttä pelkoa. - -Kulkiessansa erään aitauksen ohitse oli hän äkkiä näkevinänsä lumella --- munan, niin, oikean munan, joka lepäsi siinä yhtä valkeana kuin koko -maakin oli. Hän kumartui katsomaan: se oli todellakin muna. Mistä se -oli tähän tullut? Mikä kana olisi tällä ilmalla voinut päästä -kanahäkistä munimaan tällaiseen paikkaan? Seppä kummastui eikä voinut -tätä ihmettä selittää. Munan otti hän mukaansa ja toi sen vaimollensa. - --- Katsos eukkoseni, tuossa on muna, jonka löysin tiellä! - -Emäntä pudisti päätänsä. - --- Munako ... tiellä? Tällaisessa ilmassa! Varmaankin olet sinä -juovuksissa? - --- Enkä ole, eukkoseni, se oli aitovieressä ... ja vielä lämmin ... ei -edes jäähtynytkään. Tuossa se on ... minä pidin sitä tullessa vatsaani -vastaan, ett'ei se jäähtyisi. Sinä saat syödä sen päivälliseksi, eukko! - -Muna pantiin kattilaan, jossa velli juuri kiehui, ja seppä alkoi kertoa -kyläuutisia. Eukko kuunteli häntä vallan kalpeana. - --- Ihan varmaan kuulin minä jotakin vinkumista viime yönä ... se -kuulusti tulevan tuolta uunin takaa. - -Istuttiin sitten pöytään ja syötiin aluksi velliä; sitten otti eukko -- -sepän levitellessä voita leivälle -- munan esille ja tutki sitä -epäilevin silmin. - --- Onkohan tämän munan sisässä jotakin? - --- Mitäs siinä pitäisi olla? - --- Eipä mitään, mutta...? - --- No, syö pois se eläkä joutavoi! - -Eukko naksautti munan rikki. Se oli sisästäkin kaikkein muiden munien -kaltainen ... ja vielä sangen tuores. - -Empien alkoi hän syödä sitä, maisteli, hylkäsi sen ja haukkasi taas -uudelleen. - --- No, kysyi seppä, miltäs muna maistuu? - -Eukko ei vastannut, vaan söi sen loppuun. - -Sitten tuijotti hän seppää terävin, kamalin ja hurjin katsein, nosti -ylös kätensä, väänteli niitä, heittäysi lattialle ja kieri siinä -hirmuisesti parkuen ja suonenvetoisesti päästä jalkoihin asti hytkyen. - -Koko yön taisteli hän ankarimman suonenvedon kanssa, hirveiden -väristysten puistattamana ja kauheiden vääntelyjen alaisena. Kun seppä -ei enää voinut hallita häntä, täytyi hänen sitoa eukko nuorilla kiinni. - -Mutta tämä ulvoi vain lakkaamatta sortumattomalla äänellä: - --- Minulla on se sisässäni! Minulla on se ruumiissani! - -Seuraavana päivänä nouti seppä minut eukon luo. Minä määräsin kaikki -tunnetut rauhoittavat lääkkeet, mutta turhaan. Eukko oli tullut -hulluksi. - -Tavattoman nopeasti ja korkeiden nietosten asettamista kulkuesteistä -huolimatta levisi tämä outo uutinen talosta taloon: - --- Sepän vaimo on tullut hulluksi! - -Ihmisiä keräytyi kaikkialta, mutta kukaan ei uskaltanut mennä sisään; -jo etäälle kuuluivat eukon kauheat, kova-ääniset huudot, joita tuskin -voi pitää ihmisen huutoina. - -Asia ilmoitettiin myöskin kylän pastorille. Tämä oli vanha, naivi -kirkonmies. Hän saapui messupaidassa ikäänkuin olisi kysymys ollut -ehtoollisen jakamisesta kuolevalle ja luki, kädet ojoina, manaussanat -pahaa henkeä vastaan, sillä välin kuin neljä miestä piti vahtosuisena -väänteleivää vaimoa vuoteellansa. - -Mutta paholaista ei saatu karkoitetuksi. - -Ja joulu lähestyi pyryilmain yhä jatkuessa. - -Aattopäivän aamuna tuli pastori minua tapaamaan. - --- Minä tahtoisin, sanoi hän, noudattaa sen onnettoman vaimon -tämän-iltaiseen jumalanpalvelukseen. Ehkä tekee Jumala vielä ihmeen -hänen hyväksensä ja juuri sillä hetkellä, jolloin Vapahtaja vaimosta -syntyi. - --- Aikeenne hyväksyn täydellisesti, hra pastori, sanoin minä. Jos -juhlamenot vaikuttavat häneen (eikä mikään saa häntä paremmin -liikutetuksi), niin voi hän ehkä pelastua ilman muita lääkkeitä. - -Vanha pastori murahti vain: - --- Te ette ole uskovaisia, tohtori, mutta autattehan minua, eikö totta? -Te lupaatte tuoda hänet? - -Minä lupasin auttaa häntä. - -Ilta tuli ja kului yöksi. Kirkonkello alkoi soida ja sen valittava ääni -kuului kauas halki kolkon avaruuden, yli valkoisen, lumipeitteisen -seudun. - -Mustiin puettuja olentoja matkasi hiljaisissa ryhmissä kirkolle -nöyrästi totellen vaskikellon kutsua. Täysikuu valaisi kirkkaalla -hopeisella hohteella koko taivaanrannan niin että seudun kalpea suru -selvemmin huomattiin. - -Neljän vankan miehen kanssa menin minä sepän taloon. - -Mieletön ulvoi yhä vuoteeseensa kiinni sidottuna. Ankarasta -vastustelemisesta huolimatta puettiin hän siististi ja vietiin -kirkkoon. - -Temppeli oli jo täynnä väkeä ja valaistu, mutta kylmä; kuoripojat -lauloivat yksitoikkoisia virsiänsä; pasuuna pauhasi ja pienellä -lastenkuoro-kellolla läpättiin, jotta uskovaiset tiesivät käyttäytyä -sen mukaan. - -Minä suljin vaimon ja hänen neljä vartijaansa pappilan keittiöön ja -vartosin otollista hetkeä. - -Ripillä-käynnin jälkeen oli mielestäni hetki tullut. Koko kansa, sekä -miehet että naiset, olivat nauttineet ehtoollista Jumalan ankaruutta -lepyttääksensä. Vielä olivat kaikki polvillaan ja syvä hiljaisuus -vallitsi pastorin lukiessa tämän jumalallisen salaisuuden -päättäjäissanoja. - -Käskystäni avattiin samassa kirkon ovi ja neljä apumiestäni toivat -mielipuolen sisään. - -Niin pian kuin vaimo näki valot, polvistuvan väkijoukon, loistavan -kuoron ja kullatun liitonarkin, ryhtyi hän tekemään niin ankaraa -vastarintaa, että hän oli päästä irti vartijain käsistä ja kirkasi niin -kimeästi, että koko kirkkoväki kauhistui. Kaikki nostivat päänsä ja -pakenivat pois alttarin edestä. - -Mielipuoli ei enää näyttänyt naiseltakaan, vääntelihe ja kiemurtelihe -vain käsissämme, kasvot vinossa ja silmät mielettöminä kuin -kummituksella. - -Miehet veivät hänet kuorin portaalle saakka ja pakottivat hänet sitten -kyyristymään maahan. - -Pastori oli noussut ylös ja odotti. Nähtyänsä että vaimo oli sidottu -tähän asentoon, otti hän kultasäteillä koristetun, hopeisen, pyhän -astian, jonka keskessä valkoiset ehtoollisleivät säilytetään, astui -pari askelta eteenpäin, kohotti molemmat kätensä naisen pään ylitse ja -näytti sitä pirun riivaamalle ja kauhein silmin mulkoilevalle -mielipuolelle. - -Yhä ulvoen tuijotti tämä tuota säteilevää astiaa. - -Pastori pysyi samassa asennossa hievahtamatta kuin mikäkin patsas. - -Tätä kesti kauvan, kauvan aikaa. - -Vaimo näytti peljästyneeltä ja lumotulta; lakkaamatta tuijotti hän -pyhää ehtoollisastiaa hirmuisten, mutta enää vain ajoittaisten -väristysten puistelemana ja kirkui yhä, vaikka ei enää niin sydäntä -vihlovasti kuin äsken. - -Tätä kesti vielä kotvan. - -Näytti siltä kuin ei hän enää olisi voinut luoda maahan katsettansa, -joka oli kuin naulittu ehtoollisastiaan. Nyt hän ainoastaan värisi enää -ja hänen pingoitettu ruumiinsa pehmeni ja veltostui. - -Koko kansajoukko oli polvistunut kumartaen otsansa permantoon asti. - -Pirun riivaama vaimo loi äkkiä silmänsä alas, vaan katsahti heti taas -ylös osoittaen, ett'ei hän voinut kestää jumalansa ilmestymistä. Hän -oli kuollut. Sitten huomasin hänen sulkeneen silmänsä. Hän nukkui -unissakävijäin hypnotiseerattua unta tahi anteeksi -- kauvan tuota -kullalla säteilevää ehtoollisastiaa tuijotettuansa -- oli hän -lannistunut: voitollinen Kristus oli hänet masentanut. - -Vartijat kantoivat hervonneen vaimon ulos kirkosta ja pastori palasi -kotiinsa. - -Liikutettuna aloitti läsnäollut väkijoukko Herran armotöitä ylistävän -Te Deum-virren. - -Sepän vaimo nukkui sitten 40 tuntia yhtämittaa ja nousi vihdoin ylös -muistamatta ollenkaan mitään koko mielettömyydestään ja -pelastuksestansa. - -Kas sellainen, hyvät naiset, oli näkemäni ihme. - -Tohtori Bonenfant vaikeni, vaan lisäsi lopuksi: - --- Minä en voinut kieltäytyä antamasta siitä kirjallista todistustani. - - - - -RISTIÄISET. - - -Maatalon porstuan ulkopuolella seisoivat miehet juhlapuvuissa ja -vartosivat. Toukokuun aurinko valoi kirkkaan paisteensa kukkiville -omenapuille, jotka suurten, valkoisten, punertavien ja tuoksuvien -jättikimppusten näköisinä levittivät yhteiskatoksen yli koko pihamaan. -Puiden lehväisiltä oksilta varisi alinomaa pieniä kukkasia ilmassa -leijuen ja pyryten, kuin lunta olisi satanut, kunnes ne vihdoin -laskeusivat levolle pitkään ruohistoon, jonka keskessä voikukat -loistivat kuin tulenliekit ja valmut paistoivat kuin veritäplät. - -Tunkion reunalla röhötti emäsika raukeana, suuri maha paisuvine -nisinensä päivään päin käännettynä ja välittämättä kokonaisesta -porsasparvesta, jotka kupperehtivat hänen ympärillänsä, saparot -kiertyneinä kuin nuoranpätkät. - -Äkkiä alkoi kirkonkello soida tuolla loitompana, metsikön takana. -Heikosti ja kaukaisena kaikui sen kutsun rauta-ääni keveän ilman halki, -jota pyökkipuiden tiheät, liikkumattomat latvat hiukan rajoittivat -alempaa. Silloin tällöin tuntui karvas tallinhaju omenapuiden suloisten -ja hieman imeläin tuoksujen rinnalla. - -Eräs miehistä kääntyi taloon päin ja huudahti: - --- Joudu, joudu, Melina, kello soi! - -Hän oli noin 30-vuotias, kookas, jykevätekoinen isäntämies, jonka -ruumis ei vielä ollut voipunut eikä pitkällisessä maatyössä menehtynyt. -Hänen isänsä, vanha ukko, joka oli pahkainen kuin rautatammi ja jonka -kädet olivat syyläiset ja sääret väärät, huomautti kuivasti: - --- Akkaväki se ei koskaan tahdo valmistua, se on vanha totuus. - -Ukon molemmat toiset pojat nauroivat ja toinen heistä kääntyi -vanhimpaan veljeen, joka oli Melinaa kiiruhtanut: - --- Mene noutamaan akkaväkeä, Polyte. Muuten eivät he joudu ennen -päivällistä. Nuori mies hävisi sisälle. - -Ankkaparvi, joka oli pysähtynyt miesten läheisyyteen, alkoi kaakottaa -siipiänsä lyöden; hiljaisesti keinuen leveillä räpyläjaloillansa -suuntasi se sitten kulkunsa likalätäkköön päin. - -Samassa tuli suuri ja paksu vaimo-ihminen avonaiselle ovelle kantaen -kahden kuukauden vanhaa pienokaista sylissänsä. Pari pitkää, valkeaa -nauhaa viipyi hänen myssystänsä pitkin selkää ... yli punaisen saalin, -joka loisti kuin tulipalo; valkosilla vöillä kapaloitu poikalapsi -nukkui lämmitellen itseänsä kätilön pulleaa vatsaa vasten. - -Sitten ilmestyi tuvasta miehensä käsikynkässä lapsen äiti, kookkaana ja -voimakkaana, vasta 18-vuotisena, terveenä ja hymyilevänä. Näiden -jäljessä köpittivät isän-äiti ja äidin-äiti kurttuisina kuin kuivatut -hedelmät, väsyneinä, köyristyneinä ja jäseniltänsä heikontuneina -pitkien vuosien raskaista töistä ja ahkeroimisista. Toinen heistä oli -jo leskivaimo. Tarttuen oven luona seisoskelevaa iso-isää käsivarresta -asettui hän kulkueen ensimäiseksi pariksi pienokaista kantavan kätilön -jälkeen. Muu perhe seurasi perässä. Nuorimmilla oli makeisilla täytetyt -paperipussit mukana. - -Pieni kirkonkello soi väsymättä kutsuen koko voimallansa varrottua -pienokaista Herran temppeliin. Kylän poikaset olivat kavunneet -maantieojain penkereille; talojen veräjille ilmestyi kansaa ja -karjapiiat laskivat maahan täydet maitohinkkinsä seisahtuen -töllistelemään ohimenevää kulkuetta. - -Riemuiten kulki kätilömuori saattueen etunenässä kantaen pientä, elävää -taakkaansa ja kierrellen alaville paikoille syntyneitä vesilätäköitä -metsittyneillä rinteillä. Vanhukset käsittivät asian juhlallisesti ja -kävelivät lyhyin, maltillisin askelin, jotka joskus mielivät ijän ja -luuvalon vuoksi horjuskelemaan. Iloinen, nuori väki olisi mieluummin -tullut karkeloiden, mutta siitä esti heitä lapsen vanhempain vakava -katsanto, jolla he seurasivat pienokaisensa ristiäisretkeä, tuon -poloisen poikasen, joka kerran astuisi heidän sijallensa elämässä ja -ylläpitäisi paikkakunnalla heidän hyvintunnettua sukunimeänsä. - -Kulkue saapui aukealle tasangolle ja suuntasi tiensä vainioiden poikki -päästäksensä tekemästä pitkää maantien mutkaa. - -Nyt näkyi jo kirkkokin suippokärkisine kellotorninensa. Aivan -liuskakivisen katon alla oli se varustettu kaarevalla aukolla, jossa -jotakin häilähteli edes takaisin, milloin näkyen vilahdukselta, milloin -kerrassaan häviten. Se oli yhäti kaikuva kirkonkello, joka kutsui -pienokaista käymään ensi kerran Herran huoneeseen. - -Kulkueeseen oli liittynyt koirakin. Nuoret viskelivät sille namusia ja -iloisena hyppi se ja kieppasi näiden jaloissa. - -Kirkon portti oli avoinna. Alttarin edessä vartosi pappi, aivan nuori, -punatukkainen, pitkä ja töykeätekoinen mies. Hänenkin nimensä oli -Dentu; hän oli näet pienokaisen setä ja neljäs veljeksistä. -Ristiäiskaavan mukaan kasti hän veljensä lapsen Prosper Cesariksi; kun -poikaselle piti annettaman kuvannollista suolaa hitunen, alkoi se -parkua. - -Juhlallisuuden jälkeen vartosivat perheen jäsenet portilla, kunnes -pappi oli riisunut messukaapun yltänsä. Sitten lähdettiin taivaltamaan -kotiin takaisin ja nyt kuljettiin hieman nopeammin kuin tulomatkalla, -sillä kotona odotti valmis päivällinen. Koko kylän lapsijoukko juoksi -saattueen kintereillä nostaen hirmuisen metelin joka kerran, kun heille -viskattiin kourallinen namusia. Siinäkös silloin painiskeltiin, -tapeltiin ja tukisteltiin, että hiustukot ilmassa lentelivät; ja samaan -nujakkaan yhtyi äskeinen koirakin päästäksensä sekin osalle eikä -välittänyt vähääkään siitä, että nulikat raastoivat sitä hännästä, -korvista ja käpälistä, vaan pelmusi mukana vielä innostuneempana kuin -poikaset. - -Tuntien itsensä hieman väsyneeksi sanoi kätilö vierellänsä astuvalle -pastorille: - --- Kuulkaas, hra pastori, ettekös tahtoisi kantaa veljenne lasta -hetkisen aikaa, että saisin hiukan huokaista? - -Pastori otti lapsen, joka valkeassa kapalossansa loisti kuin suuri -valotäplä hänen mustaa kaapuansa vastaan; sitten hän suuteli -pienokaista, vaikka tuo keveä kantamus häntä aikalailla häiritsi, hän -kun ei oikein tiennyt, kuinka sitä oli pideltävä. Hänen puuhansa -herätti yleistä naurua, jonka keskestä kuului iso-äidin ääni: - --- Kuules, pastori, sinua kai harmittaa, ett'et ikinä saa tuollaista -pikku lelua, häh? - -Pastori ei vastannut. Astui vaan eteenpäin, pitkin askelin, ja katsoi -lakkaamatta sinisilmäistä pienokaista, jonka pyöreitä poskia hänen teki -mielensä suudella toistamiseen. Lopulta hän ei voinut hillitä itseänsä, -vaan nosti sen lähemmäs ja suuteli häntä pitkään poskelle. - --- Elä hätäile, pastori, sanoi lapsen isä; saat sinä meiltä yhden, jos -lasta halunnet! - -Muutkin alkoivat laskea samansuuntaista leikkiä niinkuin maalaisten -tapa on. - -Niin pian kuin oli istuttu ruokapöytään pääsi tuo raskas, meluava -talonpoikaisen väen ilo valloillensa kuin myrsky. Molemmat toisetkin -pojat olivat naimahankkeissa ja vaikka heidän morsiamensa eivät -olleetkaan läsnä ristiäisissä, tulivat veljet sentään näille -juhlapäivällisille. Vieraat olivat väsymättömiä tekemään kaikellaisia -viittauksia niistä lukuisista nuorista vesoista, jotka syntyisivät -veljesten aiottujen avioliittojen hedelminä. - -Kokkapuheet olivat jotenkin törkeää leikkiä, niin että tytöt tirskuivat -punastuen ja miehet väänteleivät naurusta. Toisinaan iskivät he -nyrkillä pöytään ja oikein ulvoivat. Varsinkin olivat lapsen isä ja -isoisä ehtymättömät laskettelemaan kirpeitä sukkeluuksia. Äiti vain -hymyili. Muorit sitä vastoin nauroivat niinkuin kaikki muutkin keksien -hekin puolestansa jonkun hauskan jutun silloin tällöin. - -Pastori, joka näytti tottuneen tällaisiin maalaisjuhliin, istui -rauhallisena ja välinpitämättömänä kätilön vieressä kutkutellen -veljenpoikaa suupielistä houkutellaksensa sen nauramaan. Pienokaisen -näky näytti kummastuttavan häntä aivan kuin näkisi hän ensi kerran -moisen ilmiön. Hän tarkasteli lasta miettiväisenä, tarkkaavana, -vakavana ja omituisella heräävällä hellyydellä, jota hän ei ollut -tuntenut ennen, vaan joka nyt havahtui hänessä niin lämmittävänä ja -samalla hieman alakuloisena tuota pienoista, hentoa olentoa kohtaan, -joka siis oli hänen veljensä poika. - -Hän ei viitsinyt kuunnella ja katsella ympärillensä, vaan vaipui -tarkkaamaan vasta kastettua. Povessansa oli hän vielä tuntevinansa ylen -mieluista lämpöä sillä paikalla, missä lapsi oli levännyt; hänen teki -suorastansa mieli ottaa se jälleen syliinsä. Hän tunsi tulevansa hiukan -kummalliselle tuulelle tuon vähäisen, heikon ihmisen alun edessä, joka -hänen ajatuksissaan edusti ihmeellistä salaisuutta, jota hän ei ollut -ennen tullut harkinneeksi, jotakin korkeaa ja pyhää salaisuutta, sielun -muuttumista ihmiseksi, alkavan elämän, heräävän rakkauden, jatkuvan -rodun, yhäti elävän ihmiskunnan salaisuutta. - -Kätilöä taas joka söi, että naama punoitti ja silmät kiilui, häiritsi -pienokainen estämällä häntä ruokahalunsa täydellisessä tyydyttämisessä. - --- Antakaa se minulle, sanoi pastori; minulla ei ole nälkä. - -Hän otti lapsen jälleen syliinsä. Siitä alkaen ei hän välittänyt enää -vähintäkään muusta pöytäseurasta ja tuntui kuin olisi hän menettänyt -muistinsakin. Hän ei voinut irroittaa katsettansa tuosta pienestä, -pulleasta punaposkisesta palleroisesta ja vähitellen tunki lapsen -ruumiin lämpö kapalovöiden ja papintakin läpi, niin että se tuntui -hänessä kuin pienokaisen keveä, kaino ja suloinen hyväily. Kyynel -herahti pastorin silmiin. - -Melu pöydän ympärillä oli vähitellen kohonnut hirmuisen äänekkääksi, -että lapsi jo säikähti ja alkoi parkua. - --- Anna tissiä sille, pastori! huusi joku joukosta. - -Tätä huutoa seurasi sellainen naurun rähähdys, että koko huone tärisi. -Mutta silloin nousi äiti ylös, otti lapsen syliinsä ja vei sen -vierushuoneeseen. Hetkisen kuluttua palasi hän takaisin selittäen, että -nyt se taas nukkui kehdossansa. - -Päivällistä jatkui yhä. Silloin tällöin poistui joku ulos, palasi pian -takaisin ja istui jälleen ruokapöytään. Lihaa, kasviksia, omenanestettä -ja viiniä ahmittiin vuorottain; vatsat paisuivat, silmät loistivat ja -aivot sumenivat. - -Hämärä oli käsissä, kun kahvia tarjottiin. Pastori oli jo aikoja -hävinnyt eikä hänen poistumisensa mitään kummastumista herättänyt. - -Vihdoin nousi nuori äiti ylös katsoakseen nukkuiko lapsi yhäti. -Vierushuoneessa oli jo hämärä. Varpaillansa meni hän kamariin, -haparoiden käsillänsä, ettei huonekaluihin kompastuisi. Äkkiä pysähtyi -hän kuullessaan varsin omituista ääntä. Joku liikkui nähtävästi -huoneessa. Säikähtyen riensi hän tupaan jälleen kertoen tästä muille -kalpeana ja vavisten. - -Miehet hypähtivät ylös sikin sokin, guolipäihtyneinä ja uhkaavina. Isä -kiiruhti ensimäisenä vierussuojaan palavan lampun kanssa. - -Polvillansa kehdon ääressä oli pastori nyyhkyttäen ja painaen otsansa -päänalustaa vastaan, jolla lapsen pää lepäsi. - - - - - - - - -End of Project Gutenberg's Valittuja novelleja I, by Guy de Maupassant - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VALITTUJA NOVELLEJA I *** - -***** This file should be named 44945-8.txt or 44945-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/4/4/9/4/44945/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. |