diff options
Diffstat (limited to '44944-8.txt')
| -rw-r--r-- | 44944-8.txt | 3145 |
1 files changed, 0 insertions, 3145 deletions
diff --git a/44944-8.txt b/44944-8.txt deleted file mode 100644 index 217ca3b..0000000 --- a/44944-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3145 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Veljekset, by Guy de Maupassant - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Veljekset - -Author: Guy de Maupassant - -Release Date: February 17, 2014 [EBook #44944] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VELJEKSET *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -VELJEKSET - -Kirj. - -Guy de Maupassant - - -Suomensi F. A. C. - - -Helsingissä 1890, -G. W. Edlund, kustantaja. - -Kuopiossa, -Kuopion Uudessa Kirjapainossa, 1890. - - - - - - -I. - - --- Ei! Nyt olen kohta saanut kylläni tästä! huusi äkkiä vanha Roland, -joka kokonaisen neljännestunnin oli istunut hiljaa ja katsoa -tuijottanut veteen, samalla kun hän hiljakseen kosketteli siimaansa -edestakaisin sen jouduttua pohjaan saakka. - -Rouva Roland, joka istui ja nuokkui peräpuolessa venhettä rouva -Rosemillyn vieressä, jonka he olivat kutsuneet mukaansa -kalastusretkellensä, säpsähti ja sanoi kääntyen mieheensä: - --- Noo! mik' on hätänä? - -Vanhus vastasi nurpeissaan: - --- Ei syö, ei ensinkään. Nyt en ole saanut en kalan ruotaa klo 12 -perästä. Ei pitäisi milloinkaan lähteä naisten kanssa kalaan. Ne eivät -koskaan joudu lähtemään ajoissa. - -Hänen kaksi poikaansa Pietari ja Juhani, jotka istuivat siimat -etusormen ympärillä, alkoivat kumpainenkin nauraa ja Juhani vastasi: - --- Et ole liioin kohtelias rouva Rosemillylle, isä. - -Roland tuli hämillensä ja antautui selityksiin: - --- Pyydän anteeksi, rouva, senlainen olen. Pyydän naisia mukaan, kun -minua heidän seuransa miellyttää, mutta päästyäni kerran vesille, ei -mielessäni ole muu kuin kalastus. - --- Teillä on siis huono saalis, huomautti rouva Roland. - -Mutta hänen miehensä pudisti päätänsä samassa kuin hän kumminkin -katsahti tyytyväisenä koriin, jossa hänen saamansa kalat vielä -potkiskelivat ja katselivat verkalleen heitä tappavaan ilmaan. - -Roland vanhus otti korin polviensa väliin ja käänsi sitä niin, että -kalat hivuivat laidan yli ja hän voi nähdä pohjimmaiset. - --- Kuinka monta olet sinä saanut, tohtori? - -Hänen vanhempi poikansa, Pietari, kolmenkymmenen vuotias mies, vastasi: - --- Enpä vainen erittäin, kolme, neljä kappaletta. - -Isä kääntyi nuorempaan: - --- Ja sinä Juhani? - -Juhani, joka oli veljeänsä paljon nuorempi, vastasi: - --- Melkein saman kuin Pietarikin, neljä, viisi kalaa. - -Roland oli ennen ollut kultaseppänä Parisissa, mutta vastustamaton halu -kalastukseen oli karkoittanut hänet tiskin äärestä, niin pian kuin hän -oli saanut rahoja kylläksi voidaksensa niillä elää. - -Hän vetäytyi Havreen takaisin, osti purjevenheen ja rupesi -sporttimieheksi. - -Hänen kaksi poikaansa, Pietari ja Juhani, jäivät pitkittämään lukujansa -Parisiin, mutta tulivat kotia tuon tuostakin ja ottivat osaa isän -iloihin. - -Pietari oli Juhania viittä vuotta vanhempi. Hän oli koetellut itseänsä -viedä eteen päin puolessa tusinassa eri tieteen haaroja, mutta oli -kyllästynyt niihin kaikkiin ja aina vaan heittäytynyt jollekin uudelle -alalle. - -Vihdoinkin oli hän ryhtynyt semmoisella innolla lääketieteesen, että -hän valmistui siinä tavattoman lyhyessä ajassa. - -Juhani, joka oli yhtä vaaleaverinen, kuin veli oli musta, ja yhtä -tyven, kuin veli oli kipakka, oli muitta häiriöittä lopettanut -lakitieteelliset lukunsa. - -Kumpainenkin levähti vanhempiensa luona ja kumpainenkin ajatteli -asettua Havreen, jos se kävi päinsä mukavasti. - -Heidän välillänsä oli tuommoista pientä kateellisuutta, jota usein -nähdään veljesten välillä. He kyllä pitivät toisistaan, mutta olivat -varuillansa. Pietari, joka oli viiden vuoden vanha, silloin kun toinen -syntyi, oli lempilapsen ynseydellä katsonut tuota toista, joka yhtäkkiä -oli ilmaantunut hänen isänsä ja äitinsä syliin ja jota he niin -hyväilivät. -- - -Juhani oli aina ollut hyvien tapojen ja hyvänsävyisyyden esikuva ja -Pietari oli lopulta ärtynyt aina ja ijankaikkisesti kuullessansa -ylistettävän tuota lihavaa poikaa, jonka kilttiyden hän piti -yksinkertaisuutena. Hänen vanhempansa nuhtelivat aina häntä hänen -vastahakoisuudestansa ja hänen monesta turhaan rauenneesta -yrityksestänsä johonkin suureen, joka voisi tuottaa hänelle kunniaa ja -arvoa. - -Äiti ymmärsi kumminkin aina sovittaa ne pienet riitaisuudet, joita -ilmaantui hänen kahden poikansa kesken. Vähäpätöinen tapahtuma häiritsi -muutoin juuri nyt hänen rauhaansa, sillä hän oli viime talvena tehnyt -tuttavuutta naapurinsa, rouva Rosemillyn kanssa, joka oli erään -merikatteinin leski. Tuo sangen nuori, kolmenkolmatta vanha leski oli -tottunut tulemaan käsitöinensä ja pitämään iltatarinaa hyvien -naapuriensa kanssa, jotka aina tarjosivat hänelle kupin teetä. - -Nuo kaksi talon poikaa, jotka tullessansa kotia tapasivat tuon kauniin -lesken alinomaa vierailemasta vanhempiensa luona, olivat paikalla -alkaneet kisailla hänen kanssansa, vähemmän halusta miellyttääkseen -häntä, kuin toistensa uhalla. - -Heidän äitinsä, joka oli käytännöllinen ja ymmärtäväinen vaimo, toivoi -hartaasti, että toisella heistä olisi onni muassansa, sillä nuorella -leskellä oli omaisuutta; mutta hän tahtoi myös mieluummin, että se -tapahtuisi toisen siitä kärsimättä. - -Rouva Rosemilly näytti antavan etusijan Juhanille, joka veti häntä -puoleensa luonteensa yhtäläisyydellä, mutta muutoin tämä ei tullut -näkyviin kuin melkein huomaamattomassa tavassa puhutella ja katsoa -häneen sekä siinä, että hän seurasi hänen neuvojaan. - -Hänellä näytti olevan se luulo, että Juhanin mielipiteet tulisivat -tukemaan hänen omiansa, samalla kuin Pietarin ajatukset olisivat -ennakolta hänen mietteillensä vastaisia. - -Ennenkuin pojat tulivat kotia, ei Roland vanhus milloinkaan ollut -kutsunut häntä mukaansa kalastusretkille, yhtä vähän kuin hän -milloinkaan otti vaimoansa mukaansa, sillä hän tahtoi kernaammin -purjehtia ulos ennen auringon nousua katteini Beausiren kanssa, joka -oli entinen laivan kuljettaja, jonka hän oli tavannut haminassa ja -jonka kanssa hän oli tullut hyväksi ystäväksi, sekä vanhan matruusi -Bartin keralla, joka hoiti purjevenhettä. - -Mutta sitten eräänä iltana edellisellä viikolla oli rouva Rosemilly, -joka oli syönyt päivällistä heidän luonansa, sanonut: "Mahtanee olla -hauska kalastaa!" Ja vanha kultaseppä vastasi: - --- Tahdotteko olla mukana? - --- Kyllä, kiitoksia! - --- Tiistaina? - --- Hyvä. - --- Oletteko mies nousemaan aamusella klo 5? - -Hän huusi jotenkin kauhistuksissaan: - --- Mitä Te sanotte, kello 5! - -Hän laimistui tuumassansa ja alkoi epäillä koko matkaan lähtöään. - -Hän kysyi kumminkin: - --- Milloinka Te sitten luulette olevanne valmis? - --- Aah, klo 9 aikana! - --- Ette ennen? - --- En! Se olisi kaikkein aikaisinta. - -Tuo kelpo mies mietti asiaa. Mutta veljekset olivat kiiruhtaneet -järjestämään retkeä ja samalla puhuneet kaikki asiat valmiiksi. - -Siis olivat he jo olleet kalastamassa kello 12:sta saakka, niin -torkuksissa, kalastaneet ilman kalan nykäisyä ja Roland vanhus oli -saanut kyllänsä. - -Nyt katsoi hän saalistansa itaruuden ilolla; sitten nosti hän silmänsä -taivasta kohden ja nähden auringon olevan alempana, sanoi hän: - --- Noo lapset! Emmekö jo ala hiljakseen kääntyä takaisin? - -Kumpainenkin poika nosti siimansa ylös ja kääri ne kokoon. - --- Aivan tyyni, sanoi Roland, airoille, pojat! - -Pietari, joka istui lähinnä naisia, otti ala-airon. Juhani yläairon, -mutta he eivät ruvenneet soutamaan, ennenkuin katteini oli huutanut: -"Soutakaa pois!" Sillä ukko piti siitä kiinni, että liikkeiden piti -käydä kaikkien merisääntöjen mukaan. - -Samalla aikaa ja samalla voimalla panivat he aironsa veteen ja -nojausivat eteenpäin samalla kuin he vetäsivät voimainsa perästä: ja -kilpailu alkoi näytteeksi siitä, mihin heidän jäntereensä kelpaisivat. -Ensin pääsi Pietari voitolle. Puristetuin hampain ja rypistetyin otsin -kiinnitti hän kätensä airoon, niin että se notkistui hänen tiukassa -otossaan; ja "Helmi" lähestyi rantaa. - -Vihdoinkin komensi katteini: "Seis!" Kumpainenkin airo nostettiin -samalla haavaa ylös, ja isän käskystä sousi Juhani muutamia vetäsyjä -itsekseen. Mutta nyt pääsi hän voitolle. Hän tuli kiihkoihinsa ja -lämpymiinsä, samalla kun Pietari hengästyneenä ja väsyksissä voimainsa -ponnistuksesta kävi voimattomammaksi. Lopuksi sammalsi tohtori hiessä -otsin ja posket kalvakkana, nöyrästi ja tuskaantuneena: - --- En tiedä, mikä minun on, saan pistoksia kylkeeni. Ennen kyllä kävi -päinsä; nyt en paljon jaksa käsivarsiani käyttää. - --- Pitääkö ottaakseni kumpainenkin airo? kysyi Juhani. - --- Ei, kyllä jaksan! - -Hän alkoi jälleen soutaa. Kun alus vihdoinkin pysähtyi ankkuripaikkansa -luokse, seisoi matruusi odottamassa. Hän otti naiset kädestä -auttaaksensa heitä. Sitten menivät he kaupunkiin. - -Rouva Roland ja rouva Rosemilly kulkivat edeltä, kolmen miehen -seuraamina. - --- Tahdotteko olla yksinkertaisella päivällisellä luonamme, että voimme -lopettaa päivämme yhdessä? kysyi rouva Roland nuorelta leskeltä. - --- Kiitoksia, mielelläni. Ei olisi hauskaa tulla itseksensä kotia nyt. - --- Täällä on käynyt eräs herra kolmasti, huusi palvelustyttö, kun he -tulivat kotia. Hän oli prokuraattorin luota. - --- Kenen prokuraattorin? - --- Kanun. - --- Mitä se herra tahtoi? - --- Kanu kuuluu itse tulevan tänne tänä iltana. - -Kanu oli Rolandin asianajaja ja ystävä ja piti huolen hänen -raha-asioistansa. Kun hän oli sanonut tulevansa iltasella, mahtoi asia -olla tärkeä; ja Rolandilaiset silmäilivät toisiansa rauhattomana tästä -uutisesta, kuten rauhalliset ihmiset tavallisesti, kun on kysymys -asianajajista. Paikalla nousee kysymyksiä kontrahdeista, perinnöistä, -juttujen alkamisesta, -- asioista, joita toivoo ja asioista, joita -pelkää. Muutamien tuokioiden vaiti olon perästä mutisi isä: - --- Mitä mahtanee se merkitä? - -Rouva Rosemilly naurahti: - --- Se on perintö, siitä olen varma. Minä tuotan onnea. - -Mutta he eivät tienneet kestään, joka olisi kuollut ja jonka he -voisivat periä. - -Tuokio päivällisen perästä ilmoitettiin prokuraattori tulleeksi. - -Roland meni häntä vastaan. - --- Hyvää päivää rakas asianajaja. - -Rouva Rosemilly nousi ylös: - --- Niinpä tahdon mennä, olen väsyksissä. - -Koetettiin häntä vähän saada jäämään, mutta hän ei lainkaan tahtonut, -vaan meni, eikä nuot kolme herraa, kuten tavallista, seuranneetkaan -häntä. - -Rouva Roland kääntyi innokkaasti ja kohteliaasti vasta tulleen puoleen: - --- Kuppi kahvia? - --- Ei, kiitoksia! Olen vastikään noussut pöydästä. - --- Kuppi teetä sitten? - --- Kiitoksia! Mutta vasta vähän ajan perästä. Puhutaan ensin asioista. - -Sen syvän hiljaisuuden aikana, joka seurasi näitä sanoja, ei kuulunut -muuta, kuin kellon tasainen tik tak. - -Asianajaja alkoi: - --- Tunnetteko Parisissa herran nimeltä Leon Maréchal? - -Sekä rouva että herra päästivät huuliltansa saman knmmastushuudon: - --- Kyllä! Totta kai! - --- Se oli eräs ystävänne? - --- Paras ystävämme, selitti Roland. Hän oli konttoorin päällikkönä -raha-asiain ministeristössä. Häntä en ole nähnyt sitten kun Parisista -muutin. Emmekä ole kirjoittaneet toisillemme. - --- Hän on kuollut. - -Sekä Roland että hänen vaimonsa tekivät pienen liikkeen hämmästyksestä, -kuten aina tehdään kuoleman tapauksen ilmaisun johdosta. Asianajaja -pitkitti: - --- Virkaveljeni Parisissa on nykyisin ilmoittanut minulle hänen -testamenttinsa tärkeimmän osan; hän asettaa poikanne Juhanin -pääperilliseksensä. - -Hämmästys oli niin suuri, ettei kukaan keksinyt sanaakaan. Rouva Roland -oli ensimäinen, joka sai sammaltaneeksi: - --- Herra Jumala, onko ystäväparkamme kuollut. Ja hän sai kyyneleitä -silmiinsä. Roland sitä vastaan ajatteli vähemmän surua kuin niitä -toiveita, jotka olivat heränneet. - --- Kun hän on kuollut jättämättä rintaperillistä jälkeensä, määräsi hän -testamentissaan koko omaisuutensa, joka nousee viiteentoista tuhanteen -markkaan vuotuisissa koroissa, kolmen jälkeen sadalta, nuorimmalle -pojallenne, jonka hän on nähnyt pienestä pitäen kasvavan ja jonka hän -pitää ansiokkaana saamaan tämän lahjan. Jos hän kieltäytyisi ottamasta -lahjaa vastaan, tulee se lankiamaan orpojen huoneelle. - -Roland ei ensinkään peittänyt iloaan. Ainoastaan rouva Rolandin ja -hänen kumpaisenkin poikansa kasvot olivat edelleenkin surun voittoiset. -Hän itki hiljakseen ja kuivaili silmiään esiliinallansa, jonka hän -painoi suutaan vasten tukehduttaakseen syviä huokauksiaan. - -Mutta isän ajatukset pyörivät aina tuon perinnön ympärillä, joka kyllä -oli heidän, tuon perinnön, joka kolkutti heidän oveansa ja ainoastaan -odotti sanaa, että he tahtoisivat ottaa sen vastaan, tullaksensa tuossa -paikassa seuraavana päivänä taloon. - -Hän kysyi: - --- Ei ole mitään aihetta riitaan? Mitään rettelöitä?... Mitään -vastaväitteitä? - -Kanu näytti tyyneltä ja sanoi: - --- Ei, asia on selvä. Puuttuu ainoastaan, että poikanne tahtoo ottaa -perinnön vastaan. - --- Ja kaikki muodot ovat tulleet noudatetuiksi? - --- Kyllä. - --- Tahdotteko Te, kelpo asianajajani, että poikani paikalla kirjoittaa -nimensä alle? - --- Ei, ei. Huomenna konttoorissani kello 2, jos Teille sopii. - --- Se on sovittu. - -Asianajajan mentyä pois tuli taas äänettömyys valloilleen, siitä meni -sitte Roland vanhus nuorimman poikansa luo, löi kätensä hänen -olkapäilleen ja virkkoi: - --- Noo! Sinuas onnen myyrää? - -Juhani myhäili. - -Vanhus ei osannut iloansa hillitä. - -Hän käveli edestakaisin lattialla, pyöritteliin kantapäillään ja -huudahteli ehtimiseen: - --- Mikä onni! Mikä onni! Sen voi onneksi sanoa. - -Pietari kysyi: - --- Te tunsitte siis hyvin hyvästi tuon Maréchalin? - -Isä vastasi: - --- Kyllä, hän oli joka ilta luonamme; muistat kai, että hän nouti sinut -koulusta ja usein saattoi sinut sinne jälleen. Ja sinä aamuna, kun -Juhani syntyi, toi hän lääkärin. Mahdollista on hyvinkin, että hän tuli -sitä kuolinvuoteellansa ajatelleeksi ja kun ei hänellä mitään -perillisiä ollut, on hän tuuminut itsekseen: "Olen ollut pienokaisen -syntymisessä avullisena, hänen tulee niin muodoin saada rahani." - -Rouva Roland mutisi, ikäänkuin jos hän olisi ajatellut ääneen: - --- Oi sentään! Se oli kelpo mies, ettei meidän päivinämme usein tapaa -moisia. - -Juhani nousi ylös: - --- Kävelen hieman, sanoi hän. - -Hän tahtoi olla itsekseen ajatuksineen. Myöskin Pietari aikoi tehdä -pienen kävelymatkan, ja meni ulos muutamia minuuttia veljensä jälkeen. -Niin pian kuin Roland oli vaimoinensa kahden kesken, sulki hän hänet -syliinsä, suuteli häntä ja sanoi ikäänkuin vastaukseksi eräälle -nuhteelle, jolla hän usein oli kääntynyt häneen: - --- Voitko nyt huomata, ettei olisi ollut miksikään hyödyksi, jos olisin -Parisissa viipynyt kauvemmin ja reuhkaissut lapsieni eteen. Onni putoaa -kuin putoaakin syliimme taivaasta. - -Rouva oli tullut hyvin totiseksi. - --- Voit olla oikeassa Juhanin suhteen, mutta Pietarin? - --- Pietarin! Hän on lääkäri, hän kyllä ansaitsee ... rahoja. Ja -voipihan hänen veljensäkin tehdä hänen hyväkseen. - --- Sitä hän ei ottaisi vastaan. Ja sitä paitsi on perintö Juhanin, eikä -kenenkään muun. Siten ei Pietarilla ole lainkaan niin hyvät -toimeentulon ehdot. - -Rouva Roland heittiin aprikoimaan lampun ääreen, jonka sydän yhä -enemmän sysiytyi. - - - - -II. - - -Kun Pietari oli tullut ulos, ohjasi hän askeleensa päin Parisin katua, -Havren pääkatua, joka pitkin pituuttaan oli valaistu, meluava ja elämää -täynnä. Hän oli alakuloinen ja pahalla tuulella. Ei mikään määrätty -asia tehnyt häntä murheelliseksi. Teki kipeää jossakin, mutta hän ei -tiennyt missä; hänessä oli paikka, jota vihavoi, arka kohta, josta ei -tiedä missä se on, mutta joka uuvuttaa; tekee alakuloiseksi ja -rasittaa, -- tuntematon ja samea tyytymättömyys -- surun siemen. - -Kun hän tuli sitte torille, jolla teaatteri sijaitsee, tuntui hänestä -kuin Tortonin kahvilan akkunain valo olisi hänet voittanut ja hän -lähestyi niitä verkalleen; mutta juuri kun hän oli menemäisillään -sisään, juolahti hänen mieleensä, että hän täällä tapaisi ystäviä ja -tuttavia, ihmisiä, joiden kanssa hänen pitäisi puhella; hänet valtasi -äkillinen vastoinmielisyys moista toveriseuraa vastaan. Ja hän kääntyi -takaisin ja kulki taasen alas pääkatua, joka vei haminaan. - -Tultuansa alas suurelle rantamakadulle, pysähtyi hän vähän ja kääntyi -siitä alas laiturille. - -Hän etsi yksinäisyyttä, ja asettui yhdelle penkille aallon murtajalla, -väsyneenä kävelyyn, ennen kuin hän oikein oli alkanutkaan. Hän kysyi -itseltään: Mikä minua oikeastaan vaivaa? Ja hän rupesi penkomaan -muististaan, mikä oli voinut käydä hänelle nurinpuolin, kuten sairaalta -kysytään hänen tautinsa syytä. - -Ja hän kysyi itseltään: Mahtaisiko se olla Juhanin perintö? - -Niin, aivan! Kun asianajaja oli ilmaissut tämän uutisen, oli hän -tuntenut sydämensä tykyttävän. - -Minä kadehdin siis Juhania, ajatteli hän. Se ei ole jalosti. Mutta -ensimäinen ajatus, joka tuli mieleeni, oli hänen naimisensa rouva -Rosemillyn kanssa. Enkä voi kärsiä tuota pientä kanaa, joka on niin -olevinaan. Siis on tässä perusteetonta mustasukkaisuutta. Hän raapasi -tulitikun lukeakseen luetteloa niistä laivoista, jotka purjehtisivat -satamaan ensi nousuvedellä. Odotettiin höyrylaivoja Brasiliasta, -Kielistä ja Jaapanista, kahta tanskalaista prikiä, norjalaista kuunaria -ja turkkilaista höyryä. - -Äkkiä kulki hänen sivuitsensa suuri aaveellinen varjo kahden laiturin -kivivarusteen mustan välipaikan ylitse. Hän otti pari askelta, mutta -havaitsi silloin miehen, joka istui äärimäisellä laiteella. Hän -lähestyi uteliaana nähdäkseen tämän yksinäisen miehen kasvoja, ja tunsi -veljensä. - --- Mitä, sinäkö se olet, Juhani? - --- Pietari ... miten tulet sinä tänne? - --- Minä nautin raitista ilmaa. Ja sinä? - -Juhani nauroi: - --- Minä nautin myös raitista ilmaa. - -Pietari istui hänen viereensä ja jatkoi: - --- Kun tulen tänne, saan semmoisen halun matkustaa täältä kaikilla -näillä laivoilla, pohjoiseen tahi etelään. Ne tulevat kaikista maan -ääristä, maista, joissa on uhkea kasvullisuus ja siroja naisia, maista, -joissa on koliibreja, elefantteja, leijonia ja neekerikuninkaita, -kaikista niistä maista, jotka ovat satumaisia meille. Ajatteles, kun -voisi päästä huvimatkalle sinne. Mutta rahoja siihen tarvittaisiin ja -paljon. - -Hän vaikeni äkkiä; sillä hän tuli ajatelleeksi, että nyt oli hänen -veljellänsä rahoja, ja että hän nyt voi, vapautettuna leipähuolista, -vapaana ja esteettömästi matkustaa minne hyvänsä, kultakutristen -pohjolatarten tahi tummakiharaisten Havannan naisten luo. - -Hän nousi seisalleen. - --- Jää sinä vaan istumaan ja uneksi tulevaisuutta; minun pitää mennä. - -Hän puristi veljensä kättä ja pitkitti sydämellisesti: - --- Noo! Juhani, niin olet sinä siis rikas! Oli hyvä, että tapasin sinut -itseksesi, voidakseni sanoa sinulle, miten olen hyvilläni, miten sinua -onnittelen ja miten olet minulle rakas. - -Juhani sammalsi liikutettuna: - --- Kiitos, kiitos... Se on kauniisti sinulta Pietari, kiitos. - -Pietari kääntyi ja meni pitkin askelin, keppi kainalossa ja kädet selän -takana. - -Matkalla sai hän ajatuksekseen: pistäydyn sisään ja otan lasillisen -likööriä Marowsko ukon luona. - -Hän oli tullut tuntemaan vanhan Marowskon Parisin hospitaaleissa. -Marowsko oli vanha puolalainen, joka oli tullut Ranskan maalle -apteekkarin tointaan pitämään. Vanhuksen, entisen nihilistin ja -keisarin murhaajan maine oli saanut valtoihinsa Pietari Rolandin elävän -mielikuvituksen ja heistä oli tullut ystävät, vaikka ei Pietari olisi -saanut vanhusta kertomaan hänen entisestä elämästänsä. Nuoren tohtorin -syy oli siihenkin, että vanhus oli Havreen asettunut; hän laski -mielessään, että uudistohtori voisi hankkia hänelle ostajia. Yksinäinen -kaasuliekki paloi tiskin yläpuolella, joka oli pieniä pulloja täynnä. -Tuolilla tiskin takana, jalat ristissä ja leuka rinnalla, istui vanha -kyömynenäinen kaljupää mies ja nukkui. -- - -Ovikellon kilahtaessa heräsi hän ja nousi pystyyn. Nähtyänsä, ken se -oli, meni hän tohtoria vastaan ojennetuin käsin. - -Pietari istuutui ja Marowsko kysyi: - --- Mitä verestä, tohtori? - --- Ei mitään. Milloinkaan ei kuulu muuta kuin samaa vaan kaikkialla. - -Kaksi pientä lasia likööriä tuotiin takahuoneesen ja asetettiin -pöydälle. - -He maistoivat likööriä ja istuivat muutamia minuuttia hiljaa. - -Sitten sanoi Pietari miltei vastoin tahtoansa: - --- Jotakin kummaa on tapahtunut meille tänä iltana. Eräs isäni ystäviä -on kuollut ja jättänyt omaisuutensa veljelleni. - -Sitten kun asia oli selitetty, näytti ukko olevan hämillään; -näyttääkseen tyytymättömyyttänsä pitkitti hän moneen kertaan: - --- Se ei näytä hyvältä. - -Pietari tahtoi tietää, mitä Marowsko ajatteli. - --- Minkä tähden ei se näyttäisi hyvältä? Minkä tähden näyttäisi se -pahalta, että hänen veljensä perisi rahoja erään perheystävän jälkeen? - -Varova vanhus ei tahtonut selittää sanojaan selvemmin. - --- Sellaisissa tapauksissa jätetään kahdelle veljelle yhtä paljon. Minä -sanon teille, se ei näytä hyvältä. - -Silloin menetti tohtori kärsivällisyytensä, meni matkojansa, kotia ja -levolle. - -Muutaman ajan kuuli hän Juhanin viereisessä huoneessa käyskentelevän -edestakaisin; mutta sitten hän sai unesta kiini. - - - - -III. - - -Tohtori heräsi seuraavana aamuna vankoissa aikeissa hankkia itsellensä -omaisuuden. Hän tunsi itsensä niin varmaksi onnestaan, että hän hyppäsi -ylös sängystä ikään kuin tuota päätä anastaaksensa sitä ja pukeutui -mennäkseen etsimään sopivaa asunto-paikkaa kaupungilta. - -Hän seisahtui ovien eteen, joissa oli ilmoituksia, että asunto oli -joutilas. Hän tarkasti niitä tärkeän näköisenä, ennen kaikkea sentähden -että hän oli lääkäri, ja että hänellä oli suuret vastaan otot. -Porraskäytävien tuli olla leveät ja kauniit, muutoin hän ei voinut asua -toista kertaa korkeammalla. - -Kirjoitettuansa muistiin koko joukon osoitteita, meni hän kotiinsa -eineelle, neljännestunnin tavallistansa myöhemmin. Jo käytävässä kuuli -hän talrikkien kalinan. He olivat siis käyneet pöytään ilman häntä. -Sepä oli kummallista. Siinä talossa ei koskaan olla niin säännöllisiä. -Hän tuli pahalle tuulelle ja tyytymättömäksi. Hänen tultuansa sisään -sanoi Roland: - --- Noo, Pietari, nyt mahtanet joutua! Kello 2 aikana tulee meidän olla -asianajajan luona. - -Tohtori istuutui vastaamatta. Puhelu, joka oli tauonnut, jatkui jälleen -siitä, johon se oli loppunut. - --- Sinun sijassasi, sanoi rouva Roland Juhanille, vuokraisin tuota -pikaa komean asunnon, joka pystyisi silmiin, ja valitseisin pari -huomiota herättävää asiaa ajaakseni. Nythän olet Luojan kiitos vapaa -kaikista huolista. - -Aina tuon tuostakin puhelun pitkittyessä katsoi Roland kelloansa. - --- Soo! sanoi hän lopuksi, nyt mahtanemme lähteä. - -Pietari nauroi: - --- Kello ei ole 1 vielä. Tiedättekö mitä, ette olisi tarvinneet -jäähdyttää minulle ruokaa. - --- Menetkö sinäkin asianajajaan, kysyi hänen äitinsä. - -Hän vastasi kylmästi: - --- Mitä tekemään? Se on aivan tarpeetonta. - -Kun Pietari, perheen mentyä pois, oli jäänyt itseksensä, pitkitti hän -joutilasten asuntojen tarkastelua. Vihdoinkin löysi hän yhden, joka -häntä miellytti: kookkaan ensi kerroksessa, jossa oli kaksi eri -käytävää eri kaduilta, kaksi arkihuonetta, suuri lasikattoinen sali, -missä sairaat odotellessaan voivat kävellä kukkien keskellä, ja sievä -ruokahuone, josta oli näköala merelle. Kun hänen tuli päättää, teki -vuokra -- kolme tuhatta markkaa -- hänet miettiväiseksi; hänen tuli -nimittäin maksaa ensimäinen neljännes etukäteen, eikä hänellä ollut -penniäkään alkajaisiksi. Hän meni siis luvaten antaa varman vastauksen -kahden päivän kuluessa; ja hänen pölähti päähänsä pyytää veljeltä rahaa -lainaksi ensimäiseksi puoleksi vuodeksi, niin pian kuin Juhani oli -ottanut perintönsä vastaan. - -Hänelle juolahti äkkiä mieleen miten vaikeata on kolmellakymmenellä -vuodella niskassaan pyytää äitiltänsä silloin tällöin kultarahaa; ja -hän aprikoi itsekseen: - --- Kunpa olisi rahoja! - -Ja taas pisti häntä veljensä perintö. - -Hän poikkesi erääsen paikkaan, jossa hän tunsi pienen passaritytön, -juodakseen lasin olutta hänen kanssaan. - -Hän tapasi tytön nukkumassa yhdellä tuolilla melkein autiossa -olut-salissa. Kun tyttö oli nähnyt hänet, nousi hän virkeästi ylös ja -meni hänen luoksensa: - --- Hyvää päivää! Miten jaksatte? - --- Kyllä kiitoksia! Ja sinä? - --- Hyvin. Te olette harvinainen vieras. - --- Niinpä vaan, minulla on vähän aikaa. Tiedät, että minä olen tohtori. - --- Mitä haluatte? - --- Olutta, ja sinä? - --- Kiitoksia! Myöskin olutta! - --- Miks'et tule useammin, ystäväiseni? Tykkään sinusta paljon. - -Mutta Tohtori oli kyllästynyt häneen. Hän tuntui kovin yksinkertaiselta -ja typerältä. - -Tyttö kysyi häneltä: - --- Kulit äsken kauniin vaaleaverisen herran kanssa, jolla oli suuri -parta, oliko se veljesi? - --- Oli. - --- Hän on ihmeen kaunis poika. - --- Siltäkö näyttää? - --- Siltä! Ja hän näyttää myös iloiselta pojalta. - -Pietari sai äkkiä kummallisen halun kertoa tälle passaritytölle Juhanin -perinnöstä. Hän sanoi, pannen jalkansa ristiin: - --- Niin, hän on onnellinen. Hän on juuri perinyt viisitoista tuhatta -markkaa vuotuisissa koroissa. - --- Herranen aika, kuka on määrännyt hänelle sen, hänen mummonsako, vai -hänen tätinsä? - --- Ei! vanhempieni vanha ystävä. - --- Ainoastaan ystävä? Eikä hän sinulle ole mitään jättänyt? - --- Ei! Minä tunsin häntä niin vähän. - -Passarityttö mietti hetkisen ja sanoi sitten nauraen: - --- Aivan! Onni oli veljelläsi, että hänellä oli sen laadun ystäviä. Ei -ole todellakaan kummaa, että hän on niin vähän sinun näköisesi. - -Tohtori sai halun lyödä häntä vasten suuta, tietämättä oikeastaan miksi -ja kysyi purren hammasta: - --- Mitä sillä tarkoitat? - -Hän näytti viattomalta: - --- Minäkö? En mitään! Meinasin vaan, että hän on sinua onnellisempi. - -Tohtori heitti rahat pöydälle ja meni. Nyt toisti hän lauseen: "Ei ole -niin kummaa, että hän on niin vähän sinun näköisesi." Mitä oli hän -meinannut? Varmaankin oli siinä pohjalla ilkeyttä ja alhaisuutta! Niin! -Hän oli luonnollisesti arvellut, että Juhani oli Maréchalin poika. - -Se viha, jonka hän tunsi sen epäluulon johdosta, joka oli heitetty -hänen äitiänsä vastaan, oli niin voimakas, että hän seisahtui ja etsi -paikkaa, johon hän voisi istahtaa. Ja äkkiä tuli hän ajatelleeksi -Marowskon sanoja iltaa ennen: "Se ei tule näyttämään hyvältä." Oliko -hän ajatellut samaa? - -Ne perusteet, jotka näyttivät synnyttävän tämän ilkeän epäluulon -sydämissä, sukelsivat nyt hänessä esille yksi toisensa perästä. Että -vanha poika, jolla ei ole perillisiä, jättää omaisuutensa erään -ystävänsä kahdelle lapselle, se on luonnollinen asia, mutta että hän -antaa sen ainoastaan yhdelle näistä lapsista, se oli jotakin, jota -ihmiset tavallisesti kummastelevat, juoruilevat ja nauravat. Miten oli -se tapahtunut, ettei hän ollut nähnyt sitä edeltäkäsin, ettei hänen -isänsä tuntenut sitä eikä hänen äitinsä sitä arvannut? - -Hän nousi ylös päätettyään varoittaa veljeään ja huomauttaa hänelle -sitä kamalaa vaaraa, joka uhkasi heidän äitinsä kunniaa. Mutta mitä -tahtoisi Juhani tehdä? Yksinkertaisinta olisi luopua perinnöstä, joka -silloin lankeaisi köyhille, ja ainoastaan selittää ystäville, että -testamentti sisälsi hyväksymättömiä ehtoja. - -Kotimatkalla ajatteli hän, että oli parasta tavata veljeänsä itseään, -ettei tarvitseisi puhella tästä asiasta vanhempien kuullen. - -Jo ulkoa kuuli hän ääntä ja naurun porinaa ruokahuoneesta ja astuttuaan -sisään kuuli hän, että hänen isänsä oli kutsunut rouva Rosemillyn ja -katteini Beausiren kotiinsa päivällisille viettääkseen päivää -hauskasti iloisen sattuman johdosta. Nyt oli Juhanin ilo puhjennut -täyteen ääneensä. Asia oli aivan selvä, se oli päätetty nimien -allekirjoituksella ja hänellä oli nyt viidettoista tuhannet vuodessa. -Hänen vapaammasta olennostaan ja suuremmasta itsetunnostaan huomasi sen -vakavuuden, jonka raha ihmiselle antaa. - -Pöydällä loisti erinomaista ylellisyyttä. - --- Niin, sanoi Pietari istuutuessaan, tämä on kyllä "rikkaan miehen" -juhla. - -Päivällisillä tarjottiin runsaasti viiniä ja kaikki puhuivat pian -toistensa kilvalla. Rouva Rosemilly, Juhani ja hänen äitinsä -tuumailivat erästä huviretkeä, jossa aamuruokaa tarjottaisiin ja josta -he toivoivat paljon hauskuutta, ja Pietari istui ja katui ettei hän -ollut syönyt päivällistä kaupungilla ja päässyt tästä touhusta, -naurusta ja ilosta, johon hän ei osannut ottaa osaa. - -Hän mietiskeli, miten hän kumminkin ilmaiseisi veljelleen pelkonsa ja -saisi hänet hylkäämään perinnön, jonka hän jo oli ottanut vastaan ja -josta hän jo edeltäkäsin oli joutunut kuohuksiin. Asia näytti -vaikealta, mutta sen tuli tapahtua; tässä ei ollut mitään, josta sopi -epäillä, heidän äitinsä hyvä nimi ja maine oli kysymyksessä. - -Ilo nousi ylemmä lasi lasilta. Kun korkki pamahti ensimäisen -samppanjapullon suulta, matki vanha herra Roland, joka oli käynyt hyvin -vilkkaaksi, tämän pamahduksen ääntä huulillaan. Pietari, joka yhä -enemmän ärtyi, sanoi uhkamielisesti: - --- Joutaisi tuo sikseen, se on sinulle vaarallista. - -Roland, joka oli juomaisillaan, pani täyden lasinsa pöydälle ja kysyi: - --- Mitenkä niin? - -Hän oli jo pitkän aikaa valittanut pyörtymistä ja pahoinvointia, joka -aina vaan uudistui ja jota hän ei voinut selittää. - -Tohtori vastasi: - --- Se pilaa vatsan, panee hermoston kunnottomaksi, häiritsee veren -juoksua ja valmistaa halvaukselle tietä. - -Entisen kultasepän enenevä hutikka oli ikään kuin puhallettu pois. Hän -katsoi poikaansa rauhattomalla katseella, samalla kun hän koetteli -päästä sen perille, oliko puhe tosissa lausuttua. Myöskin rouva Roland -sekoittui puheesen ja sanoi nurpeissaan: - --- Herra Jumala, Pietari, mikä sulla on? Kerta ei kumminkaan tehne -isällesi mitään. Ajattele mikä juhlapäivä hänelle sekä meille. Sinähän -menetät kaiken ilon häneltä ja meiltä kaikilta. Se on ilkeästi sinulta. - -Hän kohautti olkapäitään: - --- Isä voi tehdä kuten hän tahtoo. Olen varoittanut häntä. - -Roland vanhus katsoi epäilevästi lasiinsa kuten kettu, joka löytää -kuolleen kanan ja epäilee ansaa. - -Hän kysyi verkalleen: - --- Sinä uskot, että se vahingoittaa minua paljon. - -Pietari syytteli itseään, että hän antoi muiden kärsiä huonosta -tuulestaan. - --- Ei, yhden kerran voit juoda: mutta elä vaan mene liikoihin, eläkä -ota sitä tavaksi. - -Roland ukko nosti lasinsa, katsoi suruisesti siihen, himokkaana ja -peloissaan samalla haavaa; sitten maistoi hän siitä ja joi sen pienissä -härppäyksissä, vavisten levottomuudesta ja ilosta, lopuksi rupesi hän -tuntumaan kuni syntisäkki, kun oli imenyt viimeiset tilkat. Yhtäkkiä -kohtasi Pietari rouva Rosemillyn kirkkaat siniset silmät, jotka olivat -kiintyneet häneen läpitunkevalla katseella. Hän arvaili sitä ajatusta, -joka oli tämän silmäyksen takana; se sanoi: "Olet kateellinen. Häpiä -sinä." - -Hän kumartui ja rupesi uudelleen syömään. Hänellä oli halu mennä ja -päästä näistä ihmisistä, päästä kuulemasta heidän tarinoitaan ja -naurajaan. Ajattelematta joi hän aikalailla, mieluisa lämpö virtaili -hänen jäseniinsä, levisi yli hänen ruumiinsa kuni hyvää tekevä virtaus, -joka tuotti iloa mukanaan. Hän tuntui vähemmän tyytymättömältä, joka -taas teki hänet iloisemmaksi ja hänen päätöksensä puhella veljensä -kanssa nyt suli heikommaksi ja heikommaksi: hän kyllä tahtoi tehdä sen, -mutta hän ei tahtonut niin pian karkoittaa tuntemaansa hyvin vointia. - --- Mikä mies hän oikeastaan oli tuo herra Maréchal? kysyi katteini. Te -varmaankin olette olleet varsin hyvissä välissä keskenänne. - -Vanha Roland rupesi viinoissaan itkemään ja sanoi vapisevalla äänellä: - --- Veli ... joita ei semmoisia löydykään ... emme koskaan olleet -toisistamme eroitettuina ... hän söi joka päivä luonamme ja antoi -meille teaatteripilettejä ... tarvitsenko sanoa enempää kuin tämän? ... -Kuin tämän? Ystävä, todellinen ... todellinen ystävä ... eikö niin, -Loviisa? - -Hänen vaimonsa vastasi ainoastaan: - --- Niin, hän oli uskollinen ystävä. - -Pietari katsoi isäänsä ja äitiänsä, mutta kun kanssapuhe pian kääntyi -toisaalle, rupesi hän jälleen ryyppimään. - -Miten tämä ilta loppui, siitä hänellä ei ollut selvää käsitystä. Oli -juotu kahvia, nautittu likööriä, naurettu ja ilakoitu. Lähellä puolta -yötä meni hän levolle, pää höyryjä täynnä ja raskaana. Hän makasi kuin -kivi klo 9 saakka seuraavana aamuna. - - - - -IV. - - -Hän heräsi suopeassa mielentilassa. Voi hyvinkin olla niin, että -palvelustytöllä oli ollut ilkeä ajatus, oikea porton ajatus, -kuullessaan että yksi Rolandin poikia oli perinyt erään tuntemattoman; -mutta hänen laatuiset olennothan epäilevät aina sillä tavalla kaikkia -kunniallisia naisia. Mutta ei hän olisi varmaankaan uskonut sellaisten -viittausten mahdollisuutta omasta äitiparastaan, joka oli niin kiltti -ja rehellinen, ellei hänen sielunsa olisi joutunut pois tasapainostaan -sen kateuden tähden, joka kaiveli häntä. - -Rouva Rosemillyllä oli varmaankin naisen synnynnäinen tarkka vainu ja -hyvä huomiokyky. Ja kuitenkin oli selvä, että tämä ajatus ei ollut -pälkähtänyt hänen päähänsä. Siksi ei tohtori epäillyt, että hänen -vastentahtoinen tyytymättömyytensä siihen onneen, joka oli kohdannut -hänen veljeänsä, yhteydessä hänen rakkautensa kanssa äitiä kohtaan, oli -suurentanut hänen epäilyjään. - -Päästyään mielessään tähän päätökseen, tyyntyi hän ja päätti olla -ystävällinen kaikkia kohtaan. Hän ei myöhästynyt aamiaiselta ja -ilahutti koko perhettä hyvällä tuulellaan. - -Mutta kun hän päivällisen aikaan tuli ruokahuoneeseen, sanoi hänen -äitinsä Juhanille: - --- Pitkästä lasikattoisesta salista voi tulla muhkea. Panemme kukkia -sinne. - --- Mistä te puhutte? kysyi Pietari. - --- Kauniista kortteerista, jonka juuri olen vuokrannut veljellesi. -Siinä on kaksi arkihuonetta, pitkä lasikattoinen sali ja pieni pyöreä -ruokahuone, oikein sopiva asunto nuorelle miehelle. - -Pietari vaaleni. Hänen sydämensä kouristui harmista. - --- Missä? kysyi hän. - --- Frans I:sen Bulevardilla. - -Hän ei epäillyt enää, että se oli sama, jonka hän oli valinnut ja -istuutui niin epätoivoisena, että hänellä oli halu huutaa: "Tämä on -kovaa! Hänen tulee siis saada kaikki." - -Hänen äitinsä pitkitti kertoen Juhanin onnea ja sanoi: - --- Kunpa vaan voisimme löytää sinulle jotakin samanlaista, mutta -vaatimattomampaa, kun ei sinulla mitään ole. Vakuutan sinulle, se -tulisi sinulle olemaan suureksi hyödyksi. - --- Ooh, työllä ja tarmokkaisuudella aijon minä edistyä. - -Hänen äitinsä pysyi entisessä puheessaan: - --- Mutta kaunis asunto olisi myöskin suureksi hyödyksi. - -Miltei keskellä päivällisiä kysyi Pietari äkkiä: - --- Miten tulitte tuttavuuteen tuon Maréchalin kanssa? - -Roland vanhus nosti päätään ja sanoi ajatellen: - --- En tosiaankaan muista sitä niin tarkoilleen. Siitä on niin pitkä -aika. Niin! Sinun äitisi tutustui puodissa, -- eikö totta Loviisa? Hän -pistiin tilaamassa yhtä ja toista ja sittemmin tuli hän yhä useammin -puotiimme. Hän oli meidän tuttava kaupantekijänä, ennenkuin hän tuli -ystäväksemme. - -Pietari, joka istui ja söi papuja, pisti niitä toisen toisensa perästä -kahveliin ikäänkuin vartaaseen ja pitkitti: - --- Milloinka osapuilleen teitte sen tuttavuuden? - -Roland ajatteli uudelleen, mutta kun hän ei voinut muistaa enempää, -kysyi hän vaimoltaan. - -Tämä muisteli mielessään ja sanoi varmalla ja tyvenellä äänellä: - --- Se oli vuonna 1868. Pietari oli kolmivuotias. Hänellä oli silloin -tuhkarokko; ja Maréchal, jota emme vielä paljon tunteneet, oli meille -suureksi avuksi. - -Roland huudahti: - --- Se on totta, hän oli tosiaankin verraton. -- Kun äiti ei enää -jaksanut väsymyksen tähden ja minulla oli kiire puodissa, kävi hän -apteekista sinulle rohtoja. Ja kun olit tullut terveeksi, et voi -ajatella, miten iloinen hän oli ja miten hän sinua suuteli. Tästä -saakka tulimme niin hyviksi ystäviksi. - -Ja niinkuin salama, löi tämä ajatus äkkiä ja voimallisesti alas -Pietarin sieluun: "Kun hän tunsi minut ensiksi ja oli minuun niin -ihastunut, kun minä olen syynä siihen, että hänestä tuli semmoinen -ystävä vanhemmilleni, miksi on hän sitten jättänyt kaiken omaisuutensa -veljelleni eikä minulle mitään?" - -Hän meni ulos ja rupesi taas mittelemään katuja. Mutta oli kylmä ja hän -meni siksi Marowsko vanhuksen luo. Apteekkari istui tavallisuuden -mukaan kaasuliekin alla ja nukkui. Huomattuaan Pietarin pudisti hän -unen päältään ja toi lasin ja likööriä. - -Pitkän vaitiolon perästä kysyi Marowsko, oliko Juhani nyt saanut -perintönsä käsiinsä. Hänen kiintymisensä Pietariin loukkaantui siitä, -että tämä oli syrjäytetty. - -Ja Pietari luuli ymmärtävänsä, että vanhuksella oli oma mielipiteensä -asiassa. Hän luuli lukevansa hänen poistuvassa silmäyksessään ja hänen -äänessään piilevässä väreessä ne arvelut, jotka altis pyörivät hänen -kielellään, vaan joita hän ei kumminkaan lausunut tahi tahtonut lausua --- erittäin viisas ja varovainen kun oli. - -Hän ei epäillyt kauvempaa, että vanhus ajatteli tähän suuntaan: "Ette -olisi antaneet hänen ottaa vastaan tätä perintöä, joka saattaa ihmiset -puhumaan pahaa teidän äidistänne." Hän uskoi kenties kuitenkin, että -Juhani oli Maréchalin poika. Ja minkä tähden hän ei sitä uskoisi, -siihen määräänhän suhteet olivat todenmukaiset ja mahdolliset? - -Hän itse, poika, eikö hänkin sotinut tätä kamalaa epäluuloa vastaan? - -Ja siinä paikassa tuli hänelle halu olla itsekseen, saadakseen punnita -ja miettiä: yhtäkkiä tuli tämä halu niin valtavaksi hänessä, että hän -nousi ylös, edes lasiaankaan tyhjentämättä, puristi hämmästyneen -apteekkarin kättä ja sukelsi jälleen kadun sumuihin. - -Hän kysyi itseltänsä: Minkä tähden on Maréchal jättänyt koko -omaisuutensa Juhanille? - -Nyt hän ei tehnyt kysymystänsä kateudesta, ei! vaan peläten jotakin -kauheaa, peläten että hän itse tulisi uskomaan, että Juhani, että hänen -veljensä olisi tuon miehen poika. - -Hänen täytyi saada selvyyttä ja varmuutta, hänen täytyi tuntea olevansa -aivan vakavalla pohjalla; hän rakasti ainoastaan äitiänsä koko -maailmassa! - -Voidakseen oikein luoda tulevaisuuteen ja tuntemattomiin tapahtumiin -sen terävän silmäyksen, jolta ei mikään voi pysyä salassa, oli -tarpeellista että hän oli tyven ja meni aivan yksinäiseen paikkaan. Ja -hän päätti mennä istumaan satamalaiturille, kuten edellisenäkin iltana. - -Hän istuutui sinne, nojaten kyynäspäänsä kraniittikiveystä vastaan ja -peitti kasvonsa käsiinsä. - -Miehen nimeä hän ei ääneen lausunut, mutta ajatuksissa myötäänsä kulki -nimi "Maréchal! ... Maréchal!" Ja ummistettujen silmiensä edessä näki -hän hänet yhtäkkiä, semmoisena kuin hän oli hänet tuntenut. Hän oli -kuudenkymmenen ikäinen; valkea suippoparta ja tiheä kulmakarva. Hän oli -hyvänsuovan näköinen lempeine, harmaine silmineen ja esiintyi -vaatimattomasti, tehden kokonaisuudessaan hyvän ja suoran luonteen -vaikutuksen. - -Muistot valtasivat Pietarin mielen. Usein kun Maréchal oli nähnyt, että -jokin häntä ahdisti ja arvasi, että hänen oli vaikea selviytyä siitä -kuukausrahoineen, oli hän itsestään tarjonnut hänelle rahoja. Mies piti -siis koko ajan hänestä, koskapa oli auttanut häntä. Mutta ... miksikä -sitten jättää koko omaisuutensa Juhanille? Ei! Hän ei ollut milloinkaan -kenenkään läsnä ollessa näyttänyt rakastavansa nuorempaa enemmän kuin -vanhempaakaan. Mutta jos niin oli ... jos niin oli ... niin on hänellä -varmaankin ollut painava perussyy antaa kaikki Juhanille -- kaikki -- -eikä mitään Pietarille. - -Ja pistävä tuska, sanomaton ahdistus sai hänen sydämensä vavistukseen, -kuni lehden tuulessa. - -Ja hän vaikeroi, kuten unessa painajaisen ahdistaessa: "Minun tulee -saada varmuus. Jumalani! Varmuus." - -Hän muisti että Maréchal usein oli tuonut hänen äidillensä kukkia -- -hän, tuo varakas mies, tuo hieno ostaja -- hänelle, joka seisoi -puodissa miehensä, yksinkertaisen kultasepän rinnalla, Oliko hän -rakastanut häntä? Miten olisi hän tullut näiden vähäisten ihmisten -ystäväksi, ellei hän olisi rakastanut talon emäntää. - -Ja niin, oi Jumala ... mitä niin? - -Vasta sitte kun hauta hänen ylitsensä oli suljettu ja hänen ruumiinsa -muuttunut mullaksi, jokainen jälki hänestä kadonnut, nyt kun hänellä ei -ollut enää mitään säälimistä, pelkäämistä tahi salaamista, nyt oli hän -jättänyt koko omaisuutensa tuolle toiselle lapselle!... Miksikä?... Hän -oli järkevä mies... Hänen olisi pitänyt ymmärtämän ja tietämän -ennakolta, että hän sillä tavalla voisi, niin, melkeinpä -välttämättömästi tulisi herättämään epäluuloa, että tuo lapsi oli -hänen. - -Äkkiä lenti huima ajatus läpi Pietarin sielun. Maréchal oli ollut -vaaleaverinen kuten Juhani. Nyt muisti hän kuvan, jonka hän kerran oli -nähnyt Parisissa, heidän arkihuoneessaan, mutta joka kuva nyt oli -kateissa. Minne se oli joutunut? Kadonnut vai piilotettu? Voi, jospa -hän voisi saada nähdä sitä vaan tuokion! - -"Minä olen hullu," ajatteli hän, "joka epäilen omaa äitiäni", ja -rakkautta ja hellyyttä, katumusta ja surua virtasi lämmittämään hänen -sydäntään. Omaa äitiään! Miten oli mahdollista epäillä häntä? Eikö -tämän suoran, kunniallisen ja uskollisen vaimon elämä ollut selvä kuin -päivä? Kun hänet näki ja tunsi, eikö hän silloin ollut vapaa kaikista -epäluuloista? Ja hänen oma poikansa oli epäillyt häntä! Ooh! Jos hän -olisi voinut tällä hetkellä sulkea hänet syliinsä, kuinka hän olisi -hyväillyt häntä, heittäynyt hänen eteensä tomuun ja pyytänyt häneltä -anteeksi. - -Mutta epäilykset palasivat lakkaamatta jälleen. Hänen äitinsä oli -varmaankin voinut rakastaa kuni muutkin; minkätähden olisi hän muita -erilainen, senkötähden että hän oli hänen äitinsä? Hän oli ollut nuori -kaikkine niine haaveksivine mielijohteilleen, jotka hämmentävät nuorten -mieliä! Suljettuna kuni vankilaan tähän puotiin sivistymättömän miehen -viereen, joka tarinoi ainoastaan kauppa-asioista, oli hän uneksinut -kuun valossa matkustuksista, rakkauden kohtauksista iltahämärässä. Ja -niin oli muutamana päivänä mies astunut sisään kuten rakastuneet -romaaneissa, ja hänen puheensa oli soinut kauniilta kuten -romaanisankarin. - -Hänen äitinsä oli rakastanut häntä. Miks'ei? Hän oli hänen äitinsä! -Mutta oliko tarvis olla kylläksi sokea hylkäämään sitä, joka oli päivän -selvää, ainoastaan sentähden, että se koski häntä. - -Ja Pietari nousi, vavisten vihan vimmasta. Hän syöksyi kotiinsa. Mitä -tuli hänen tehdä? Hän paneutui paikalla maata, ja voimakkaalla tahdon -ponnistuksella pääsi hän nukkumaan. - - - - -V. - - -Mutta tuskin tunnin tahi pari sai tohtori vähän levätä. Herättyään -pimeässä, kuumassa ja suletussa huoneessaan tunsi hän, vielä ennenkun -hänen ajatuksensa olivat jälleen selvinneet, sen tuskallisen painon ja -sielullisen pahoin voinnin, jonka suru, unen painama, jättää jälkeensä. -Muisti palasi pian takaisin ja hän nousi istuilleen vuoteessaan. - -Ja uudestaan alkoi hän hitaasti kertoa, yhtä toisensa perästä, kaikkia -niitä järjen päätelmiä, jotka tänä iltana olivat rasittaneet hänen -sieluansa. Ja kuta enemmän hän mietti, sitä vähemmän epäili hän. - -Hänen oli jano, hänen oli kuuma ja hänen sydämensä löi. Hän nousi ylös -avatakseen yhden akkunan, siten saadaksensa hengittää raitista ilmaa, -ja kun oli päässyt jaloillensa, kuuli hän seinän takaa hiljaista ääntä. - -Juhani makasi ja nukkui, levollisena ja hiljaisesti kuorsaten. Hän -nukkui! Hän ei ollut mitään aavistanut, mitään arvannut! Mies, joka oli -tuntenut heidän äitinsä, jätti hänelle omaisuutensa kokonaan. Ja hän -otti rahat vastaan, ikäänkuin tämä seikka olisi luonnollisin asia -maailmassa. - -Hän ei tuntenut voivansa sanoa Juhanille, ettei hän uskonut hänen -olevan heidän isänsä poika. Hänen piti haudata sydämeensä se häpeä, -jonka hän oli löytänyt, peittää kaikkien silmiltä se pilkku, jonka hän -oli huomannut, ja jota ei kukaan muu tulisi tietämään. - -Hän sai äkkiä kiihkeän halun nähdä Juhanin, nyt tässä silmän -räpäyksessä, katsoa häntä kauvan, nähdä hänet hänen nukkuessaan, -kasvojen ollessa rauhallisina. Sillä tavalla tahtoi hän saada kiini -hänen kasvojensa uinailevan salaisuuden; ja jos vaan oli olemassa -jotakin vähänkään huomattavaa yhtäläisyyttä, niin ei se jäisi häneltä -huomaamatta. - -Mutta jos Juhani heräisi? Miten hän osaisi selittää tämän käyntinsä -veljensä huoneessa? Hänen päähänsä pälkähti, että kahdeksan päivää -sitten oli lainannut veljelleen opiumirohtoja kovan hammaskivun -rauhoittamista varten. Hänellähän itsellään voisi olla tänä yönä -hammaskipu ja voisihan hän tulla pyytämään rohtojansa pois. Hän meni -siis sisälle, hiipien kuin rosvo. - -Suu puoleksi avoinna makasi Juhani ja nukkui sikeästi kuin eläin. Hänen -vaalea partansa ja tukkansa loisti valkeata vaatetta vastaan. Hän ei -herännyt, mutta herkesi kuorsaamasta. - -Kumarruksissa hänen ylitsensä tarkasti Pietari häntä himoitsevalla -katseella. Ei! Hän ei ollut Rolandin näköinen! Ja toisen kerran muisti -hän elävästi sielussaan Maréchalin pienen kadonneen kuvan. Hänen täytyi -löytää se. Nähtyänsä sen, ei hän kenties epäilisi enempää. - -Tohtori vetäysi varpaillaan takaisin ovelle, jonka hän lukitsi hiljaa. - -Mitä tuli hänen tehdä? - -Hän tahtoi matkustaa pois Trouvillen kylpypaikkaan ja nähdä -ihmiskihermän kihisevän rantaäyräällä. Se kyllä veisi hänen ajatuksensa -toisaanne, virkistäisi häntä ja antaisi hänelle aikaa valmistumaan sitä -kamalaa löytöä varten, jonka jäljillä hän oli. - -Niin pian kuin aamurusko koitti, pukeutui hän. Trouvillen höyryvenhe ei -mennyt ennen yhdeksää. Tohtori ei luullut sentähden voivansa matkustaa -ilman jäähyväisiä äidilleen. - -Hän odotti sitä aikaa, kun äiti tavallisesti nousi ylös, ja meni -alakertaan. Kun hän tuli äitinsä ovelle, löi hänen sydämensä niin -kovasti, että piti seisottua henkeään vetääkseen. Hän kolkutti. Äidin -ääni kysyi: - --- Kuka se on? - --- Minä -- Pietari. - --- Mitä tahdot? - --- Sanoa hyvästit. Matkustan tänään Trouvilleen muutamien ystävieni -kanssa. - --- En ole vielä noussut ylös. - --- No! Jää vaan sitte maata. - -Mutta hän vastasi: En, avaan paikalla. - -Hän kuuli äitinsä askeleet paljain jaloin lattialla, kun hän astui ylös -vuoteeltaan. Se aika, jona hän puki ylleen, tuntui pitkältä kuin -ijankaikkisuus. Sillä välin ehti Juhanikin ja itse ukko Roland tulla -sisälle. - -Kun äiti vihdoin astui huoneeseen, ei Pietari oikein tiennyt, miten -puheensa alottaisi. Jotenkin sai hän kierrellyksi niin, että sopi kysyä -tuota entistä Maréchalin valokuvaa, joka sittemmin oli näkyvistä -kadonnut. - -Äiti meni sitä etsimään. - -Ja kohta alkoivat arvailut ja aavistukset kierrellä Pietarin aivoissa, -niinkuin ennenkin. Hänestä tuntui että äiti oli enemmän rikkonut häntä, -poikaansa vastaan, kuin itseään hänen isäänsä vastaan. - -Rakkaus miehen ja naisen välillä on vapaatahtoinen sitoumus, jossa -rikkoja kyllä tekee itsensä syypääksi uskottomuuteen; mutta vaimon -tultua äidiksi on hänen velvollisuutensa kasvanut, sitten kun luonto -uskoo kasvavan sukukunnan hänen huolenpitoonsa. Ja jos hän silloin -lankeaa, on hän kelvotoin ja kunniatoin. - -Vähän ajan poissa oltuaan, joka aika tuntui Pietarista pitkältä, vaikka -se ei ollut kolmea minuuttia kestänyt, tuli rouva Roland jälleen -sisälle. - --- Tässä se on, sanoi hän hymyillen, melkein paikalla sen löysin. - -Tohtori katseli kuvaa tarkasti. Ja huomatessaan äitinsä katsovan -häneen, nosti hän hitaasti silmänsä veljeensä, verratakseen -yhtäläisyyttä. Hän oli sanomaisillaan kiihkoissaan: "Katso! miten kuva -on Juhanin näköinen." Jos hän ei uskaltanut sanoa noita kamalia sanoja, -niin ilmaisi hän kuitenkin ajatuksensa siinä tavassa, jolla hän vertasi -tuota elävää naamaa kuvan kasvoihin. - -Heillä oli yhteisiä piirteitä: sama parta ja sama otsa, kumminkaan ei -mitään niin selvää, että varmuudella olisi voinut päättää, että he -olivat isä ja poika. Oli olemassa sukuyhtäläisyyttä, sukulaisuutta -kasvon juonteissa, joka viittasi siihen. Mutta Pietarista oli vielä -enemmän päättävää se seikka että hänen äitinsä oli noussut ylös ja -selkä heihin käännettynä näkyi varsin tahallaan hitaasti, että sen -aivan huomasi, lukitsevan sokerin ja liköörin erääseen seinäkaappiin. - -_Äiti oli ymmärtänyt, että hän tiesi, tahi että hänellä oli -epäluulo_! - -Nyt ojensi Juhani kätensä ottaakseen kuvan. Hän katsoi sitä hetkisen ja -sanoi suruisesti: - --- En tunne häntä. Muistan ainoastaan hänen valkean tukkansa. - -Hän antoi äidilleen kuvan takaisin. Tämä heitti aran katseen siihen -sivulta ja sanoi tavallisella äänellään: - --- Se on nyt sinun, Juhani, kun kerran olet hänen perillisensä. Viedään -se uuteen asuntoosi. - -Ja kun he tulivat ruokahuoneeseen, asetti hän kuvan kamiinille, -pöytäkellon viereen, jossa se ennenkin oli ollut. - -Sitten istuutui hän matalalle tuolille pienen pöydän ääreen, jolla -lamppu oli, ja rupesi ompelemaan. - -Sinä aamuna alotti hän yhtä mattoa, joka oli määrätty Juhanin asuntoon. -Aina hetken perästä, kun hän laski neulan pistämiä, nosti hän -sukkelasti ja arasti silmäyksensä kuolleen pientä kuvaa kohden. Ja -tohtori, joka kulki edestakaisin, tapasi joka kerran äidin silmäyksen. - -Olisi voinut sanoa, että he tahtoivat päästä toistensa perille, että -sota oli julistettu heidän keskensä; ja kirvelevä kärsimätön -levottomuus kuristi Pietarin sydämen kokoon. Hän tuumi itsekseen -murtuneena vaan tyytyväisenä kumminkin: "Kuinka mahtanee hän kärsiä -nyt, jos hän tietää, että olen nähnyt hänet läpi!" Ja joka kerran kun -hän tuli kamiinin luo, seisahtui hän muutamia sekuntia tarkastaakseen -Maréchalin vaaleaverisiä kasvoja, voidakseen oikein näyttää, että yksi -ainoa ajatus oli hänet vallannut. Ja tuo pieni kuva, joka oli kämmentä -pienempi, oli kuin elävä olento, joka vihamielisenä ja hirveän äkkiä -oli astunut tähän taloon ja tähän perheeseen. - -Yhtäkkiä soitettiin kelloa. - -Rouva Roland, joka muutoin aina oli niin tyven, säikähti ja ilmaisi -samalla tohtorille hermojensa ärtyneen tilan. - -Sitten sanoi hän: "Se on varmaan rouva Rosemilly." - -Pietari luuli ymmärtävänsä hänen pelkonsa ja levottomuutensa. Rouva -Rosemilly voi nähdessään tämän ennen näkemättömänsä kuvan, huomata sen -ja Juhanin yhdennäköisyyden. Silloin hän voisi ymmärtää kaikki. Hänet -valtasi kauhea levottomuus siitä, että tämä häpeä tulisi ilmi, ja -kääntyessään oven avautuessa ympäri, otti hän kuvan ja pisti sen kellon -alle, hänen isänsä ja veljensä sitä huomaamatta. - -Kun hän uudestaan kohtasi äitinsä silmät, näyttivät ne hänestä -muuttuneilta, vetisiltä ja epävakaisilta. - --- Hyvää päivää, sanoi rouva Rosemilly, tulen kysymään, tahdotteko -minua teetä juomaan luoksenne tänä iltana? - -Ja toisten tunkeutuessa hänen ympärilleen kysymään, miten hän jaksoi, -poistui Pietari avonaiseksi jääneestä ovesta. - - - - -VI. - - -Ei mitään tapahtunut Rolandissa yhden viikon kuluessa. Roland kalasti, -äiti auttoi Juhania järjestämään uutta asuntoaan; Pietari näyttäytyi -ainoastaan ruoka-ajoilla. - -Isänsä kysyi häneltä eräänä iltana: - --- Minkä tähden käyskentelet ja katselet moisella hautajaisiin kutsujan -katsannolla? Tämä ei ole ensi kerta, olen huomannut sen jo ennenkin. - -Tohtori vastasi: - --- Sentähden, että tunnen elämän niin kauheasti painavan. - -Vanha mies ei ymmärtänyt sanaakaan ja vastasi äreästi: - --- Se on lorua. Siitä saakka kun onnistuimme saamaan perinnön, tuntuu -siltä, että te kaikki olisitte käyneet raskasmielisiksi. On aivan kun -meille olisi tapahtunut joku onnettomuus, tahi kuin jotakin surisimme. - --- Minä surenkin erään tähden, sanoi Pietari. - --- Sinä? Kenen tähden? - --- Erään, jota et ole tuntenut, ja josta minä paljon pidin. - -Roland luuli, että hänen pojallaan oli ollut joku rakkausjuttu ja -tutkaili: - --- Luonnollisesti nainen. - --- Niin. - --- Joka on kuollut? - --- Ei, sen pahempi, -- jonka olen menettänyt. - --- Ooh! - -Vaikka vanhus kummasteli tätä poikansa äkkiarvaamatointa tunnustusta, -joka tapahtui hänen vaimonsa läsnä ollessa, ei hän utellut asiaa sen -tarkempaan, kun oli sitä mieltä, että semmoiset asiat eivät ketään -muita liikuta. - -Rouva Roland ei näkynyt kuulleen mitä sanottiin; hän näytti kipeältä ja -oli hyvin kalpea. Usein oli hänen miehensä ollut hämillään, nähdessään -hänen istuvan ikään kuin olisi pudonnut tuolille ja kuullessaan hänen -huokaavan ikäänkuin hän ei olisi saanut henkeään vedetyksi, sanonut -hänelle: - --- Olet huonon näköinen, Loviisa, teet liiaksi työtä, pannessasi -Juhanin huonetta kuntoon! Levähdähän toki vähän! Hänellähän ei mitään -kiirettä ole, hänhän on rikas. - -Äiti vaan pudisti päätänsä. - -Päivän pitkään lisääntyi hänen kalpeutensa siihen määrin, että Roland -huomasi sen jälleen ja sanoi: - --- Ei, tämä ei mitenkään käy päinsä, sinun pitää todellakin hoitaman -terveyttäsi. - -Ja hän kääntyi poikaansa: - --- Sinun pitäisi kumminkin nähdä että äitisi ei ole terve. Voisithan -vähintäänkin kysyä, miten hänen laitansa on. - -Pietari vastasi: - --- En ole huomannut äitiä minkään vaivaavan. - -Silloin tuskastui Roland? - --- Ooh! Se on siis päivän selvää. Mitä se auttaa, että olet tohtori, -kun sitäkään et edes huomaa, ettei oma äitisi ole terve. Katso nyt -häntä! Luulenpa, että hän voisi kuollakin, eikä tuolla tohtorilla olisi -edes aavistustakaan siitä. - -Rouva Roland oli niin kalpea, että hänen miehensä huusi: - --- Aivanhan sinuun koskee. - --- Ei! Se ei ole mitään, se pian haihtuu... Se ei ole mitään. - -Pietari oli lähestynyt ja tarkastaen kysyi: - --- Katsotaan sitten mikä sinua vaivaa. - --- Ei mikään... Ei mikään... Vakuutan sinulle ... ei mikään. - -Hänen ihoaan poltti, veri palpatti tuskallisesti ja riuhtomalla. -Pietari mutisi: - --- Tauti on jotensakin vaarallinen, sinun tulee saada jotakin -tyynnyttävää. Määrään jotakin. - -Ja sillä aikaa kun hän kirjoitti, sai tuskallisten huokausten, -pidätetyn itkun ja takaisin vedettyjen hengähdysten hiljainen ääni -hänet kääntymään ympäri. - -Hän itki, kumpainenkin käsi kasvojen edessä. - -Hädissään kysyi Roland: - --- Loviisa, Loviisa, mikä sinua vaivaakaan? Mikä sinua vaivaa? - -Hän ei vastannut; hän oli syvän ja kamalan surun murtamana. - -Hänen miehensä tahtoi vetää vaimonsa kädet kasvoilta. Mutta toinen -taisteli vastaan. - -Isä kääntyi poikaansa: - --- Mutta mikä vaivaa häntä? Tuommoisena en ole koskaan häntä nähnyt. - --- Ei se ole vaarallista, sanoi Pietari, pieni hermoheikkouden puuska. - -Yhtäkkiä nousi rouva Roland seisalleen, syöksyi ulos, ja sulkeutui -huoneeseensa. Roland ja tohtori katsoivat toisiinsa. - --- Ymmärrätkö siitä mitään? sanoi edellinen. - --- Kyllä, vastasi tohtori, se on seurauksena hermoston sairaudesta, -joka usein ilmoitaksen äidin ikäisissä. Varmaankin saapi hän monta -samallaista kohtausta. - -Hän sai todellakin miltei joka päivä uusia kohtauksia, joita Pietari -näytti manaavan esille ainoastaan yhdellä sanalla, ikäänkuin hänellä -olisi ollut tiedossaan äitinsä tuntemattoman taudin salaisuus. - -Mutta hän itse kärsi yhtä paljon kuin äitinsäkin. Hän kärsi suuresti -siitä, ettei hän enää rakastanut häntä, kunnioittanut häntä, vaan -piinasi häntä. - -Kuinka kernaasti hän olisi tahtonut antaa anteeksi nyt! Mutta hän ei -voinut, hän ei voinut unhottaa. Hän tuli kotia, täynnä rakkaita -päätöksiä, mutta tuskin oli hän nähnyt hänet, miten hänen ennen niin -rehelliset ja avonaiset silmänsä nyt arasti ja alakuloisesti pakenivat -häntä, niin rasitti hän häntä vastoin tahtoansa -- hän ei voinut -pidättää niitä uskottomia sanoja, jotka tulivat hänen kielelleen. - -Juhani huomasi usein veljensä katkeruuden, jonka hän luuli perustuvan -kateuteen. Hän teki varman päätöksen antaakseen hänelle sopivassa -tilassa aimo nuhteen. - -Oli päätetty tehdä huviretki hänen muuttonsa johdosta ja sitten juoda -teetä hänen luonaan päivällisen jälkeen. Vaunut vuokrattiin retkeä -varten. - -He ajoivat ulos meren rannalle. Vaunuissa istuivat Rolandin perhe, -rouva Rosemilly ja kapteeni Beausire ääneti, sillä he eivät voineet -rattaiden ratinalta kuulla puhetta, eivätkä pitää silmiään auki -tomulta, joka pilvinä tuprusi ylös. - -Kahden tunnin ajon perästä kääntyivät he kauniiseen pihaan ja -pysähtyivät puoleensa vetävän talon edustalle, ravintolan, joka oli -koko ympäristöllä kuulu. - -Heidän täytyi syödä pienessä huoneessa, kun kaikki salit olivat -tilatut. Äkkiä huomasi Roland muutamia krapuhaavia, jotka seisoivat -pitkin seiniä. - --- Hei vaan! huusi hän, pyydetäänkö krapuja täällä? - --- Kyllä! vastasi Beausire, tämä on paras paikka koko rannalla. - --- Emmekö lähde kravustamaan aamiaisen perästä? - -Päätettiin, että kaikki jälestä puolen päivän menisivät kallioiden -väliin krapuja pyytämään. - -Päivällinen olisi valmis kello kuudelta, heidän palattuaan takaisin. - -Lähdettiin siis matkaan, haavi olalla ja kori selässä. Rosemilly oli -erittäin sievän näköinen maalaispuvussa, jonka hän oli saanut -emännältä. - -Juhani oli kohta perittyään kysynyt itseltään, menisikö hän naimisiin -rouva Rosemillyn kanssa vai ei. Joka kerran kun hänet näki, tuntui -aivan varmalta, että hän hänet ottaa vaimokseen, mutta jäätyään -itsekseen ajatteli hän hyvin kyllä voivansa miettiä asiaa. Nähtyään -hänen nyt kulkevan edellään, ajatteli hän: "Nyt pitää minun tehdä -päätös. En löydä ketään parempaa." - -Kun he, kulettuaan läpi laakson, olivat tulleet kuilun partaalle, -näkivät he polun, joka vei alas pitkin rantajyrkkäystä, ja heidän -allaan, miltei keskitiessä meren ja tunturin juuren välillä, joukon -äärettömiä vuoren lohkareita, jotka olivat viskauneet sinne tänne, -vierineet toinen toisensa päälle tuolla alangolla, joka epätasaisena ja -ruohottuneena ulottui niin kauvas kuin silmä kantoi. - --- Miten kaunista, sanoi rouva Rosemilly ja seisahtui. - -Juhani oli tavoittanut hänet ja sykkivällä sydämellä antoi hänelle -kätensä auttaakseen häntä astumaan sitä kaitaista porrasta alas, joka -oli hakattu kallioon. - -Sitten läksivät he astumaan alas ja Beausire kurkottautui niin pitkäksi -kuin hänen lyhyet jalkansa sallivat, tarjotakseen käsivartensa rouva -Rolandille. - -Ukko Roland ja Pietari kulkivat jälkimäisinä ja tohtorin piti -suorastaan vetää isäänsä jälessään, hän oli niin pyörryksissä, että -hivuttiin istuillaan porras portaalta. - -Nuoret astuivat rivakasti alaspäin. Äkkiä huomasivat he kallion -lohkareella olevan puupenkin vierellä kirkkaan vesisuihkun, joka -pulppusi esille kiven kolosta. - --- Voi, kun minua janottaa! huusi rouva Rosemilly. - -Hän koetti ammentaa vettä avoimella kädellään, mutta vesi vuoti pois -sormien lomitse. Juhani nosti kiven tielle ja sen päälle rupesi rouva -Rosemilly polvilleen, juodakseen lähteestä. - -Kun hän nosti päänsä ja siinä kimalteli kirkkaita vesihelmiä -tuhansittain hajallaan poskilla, tukalla ja kulmakarvoilla, nojautui -Juhani hänen ylitsensä ja kuiskasi: - --- Kuinka kaunis te olette! - -Hän vastasi kuin lasta toruen: - --- Oletteko vaiti! - --- Vai niin, vastasi Juhani hämillään, mennään nyt, sillä muut -tavottavat meidät. - -Rouva Rosemilly ja Juhani alkoivat juosta ja ehtivät pian kivikolle -rannalle. Siitä hyppivät vedessä oleville kiville. Vesi oli -alhaisimmallaan ja meri oli tummine ja vaalean viheriäisine värin -vaihteluineen pitkän matkan päässä, toisella puolen tuota sileällä -meren ruoholla peitettyä rantamaata. - -Juhani kääri housunsa lahkeet yli polvien ja hihansa kyynäspäihin, -jottei tarvinnut pelätä vettä. "Yks, kaks, kolme!" huusi hän ja juoksi -ensimäiseen veden syvänteeseen. - -Varovammin, vaikka yhtä päättäväisenä panna jalkansa veteen, kulki -nuori vaimo pienen veden syvänteen ympäri aroin askelin, sillä hänen -jalkansa lipesivät liukkailla meren kasveilla. - --- Näettekö mitään? kysyi hän. - --- Näen! Teidän kasvonne, jotka kuvastuvat vedessä. - --- Jos ette muuta näe, saatte varmaan huonon saaliin. - -Hän mutisi: - --- Hm! Sen saaliin tahtoisin saada ennen kaikkia muita. - -Rouva Rosemilly nauroi: - --- Koetelkaa, niin saatte nähdä, miten se mahtuu teidän haavinne -silmukoiden läpi. - --- Varmaan ... jos te tahtoisitte? - --- Tahdon nähdä teidän pyytävän krapuja ... ei muuta tällä kertaa. - --- Mennään toiseen paikkaan, täällä ei ole yhtään krapuja. - -He tulivat pian suuremmalle syvänteelle. - -Rouva Rosemilly huusi: - --- Katsokaa tuonne, tuonne! Minä näen suuren korean kravun, tuolla -alhaalla. - -Hän veti haavinsa erään paikan ylitse, joka oli peitetty meren -kasvilla. Ja kun hän uudestaan nosti sen veden pintaan, oli hänellä -kolme suurta, kuultavaa krapua, jotka hän oli vetänyt esille niiden -näkymättömästä säiliöstä. - -Sitte löysi hän itselleen matalamman syvänteen ja juoksi siihen, -väristen kylmästä, joka jäähdytti hänen jalkansa, ja rupesi itse -pyytämään. Hän oli sukkela liikkeinen ja kokenut. Melkein joka heitolla -sai hän eläimiä, joita hän vietteli sillä tyystin mietityllä -hitaisuudella, jolla kuljetti haaviaan. - -Ja kun heidän kasvonsa kuvastuivat toistensa vieressä kirkkaassa -vedessä, naurahti Juhani tuolle päälle, joka katsoi häneen tuolta -alhaalta, ja aina vaan heitteli hän sille sormisuukkosia. - --- Oih! Teihin minä jo kyllästyn, sanoi nuori vaimo. Teidän ei koskaan -pidä tehdä enempää kuin yksi asia kerrallaan. - -Juhani vastasi: - --- Minä teen vaan yhtä: rakastan teitä. - -Rouva Rosemilly ojentui pystyyn ja sanoi totisena: - --- Mutta, oletteko ihan järjeltänne? - --- En ole. Rakastan teitä ja nyt vihdoinkin olen saanut kylliksi -rohkeutta sanoakseni sen teille. - -He seisoivat nyt kumpainenkin suolavedessä, joka ulottui heidän -pohkeisiinsa asti, ja vettä tippuvine käsineen päätänsä pidellen -katsoivat he toisiaan syvälti silmästä silmään. Sitten näytti Juhani -yhtäkkiä tekevän päätöksensä. - --- Istukaamme tälle kallion kappaleelle, sanoi hän, niin voimme -rauhassa tarinoida keskenämme. - -Istuuduttuaan toistensa viereen, alkoi rouva Rosemilly: - --- Rakas ystävä! Te ette enää ole lapsi, enkä minä nuori tyttö enää. -Kun tänään olette tunnustaneet minulle rakkautenne, oletan tiettävästi, -että ajatuksenne on mennä kanssani naimisiin. - --- Luonnollisesti! - --- Oletteko puhutelleet isäänne ja äitiänne asiasta? - --- En, tahdoin ensin kysyä teiltä, huolitteko minusta. - -Rouva Rosemilly ojensi Juhanille kätensä, joka vielä oli märkä. - --- Kyllä, hyvinkin huolin. Uskon että olette hyvä ja rehellinen... -Mutta en tahdo tehdä vanhempienne mieltä vasten. - --- Voi, luuletteko, ettei äiti ole aavistanut tätä, tahi että hän -teistä niin pitäisi, jos hänellä jotain olisi avioliittoamme vastaan. - --- Se on totta. - -He vaikenivat. He olivat kumpainenkin hieman hämillään siitä, mitä oli -semmoisella vauhdilla tapahtunut heidän välillään. He eivät tienneet -mitä tehdä. - -Rolandin ääni pelasti heidät. - --- Tuolla tulee vihdoinkin äiti. - -Rolandin rouva oli ensiksi jäänyt seisomaan kahden kesken Pietarin -kanssa rannalle, sillä kumpaakaan heistä ei huvittanut kiipeillä -kallion lohkareilla ja pudota hupsahtaa veden syvänteihin; mutta -kuitenkin ajattelutti heitä jäädä yhteen. Äiti pelkäsi poikaansa ja -poika samoin äitiään ja itseään sekä katkeraa mielen tilaansa, jota hän -ei voinut hillitä. - -He istuivat kumminkin aivan likelle toisiaan kivien peittämälle -rannalle. - -Ja täällä istuessaan kumpainenkin ajatteli samalla aikaa: "Kuinka -kaunista täällä on mahtanut olla muinaisina aikoina." - -Rouva Roland ei uskaltanut puhutella Pietaria. Hän tiesi saavansa -pojaltaan lemmettömän vastauksen. - -Pietari ei uskaltanut puhutella äitiään, sillä hänkin tiesi, että hän -vastoin tahtoaan tulisi tätä puhuttelemaan kolkosti ja häijysti. - -Istui vaan piirustellen kepillään pyöreihin kiviin ja lyöden niihin. -Hän oli ajatuksissaan ottanut pieniä kiviä hyppysiinsä ja heitteli -niitä nyt kädestä toiseen. Sitten rouva Roland epämääräisellä ja -tuijottavalla katseellaan älysi kaukana rannalla poikansa Juhanin, joka -kalasteli siellä rouva Rosemillyn kanssa. Hän seuraili heitä silmillään -ja tarkasteli heidän liikenteitään, samalla kun hänen äidin-aistinsa -hämärästi arvaili, että heillä nyt ei ollut tavallisia puheita -keskenään. Hän huomasi heidän vieretysten kumartuvan alas, jolloin he -näkivät toistensa kuvat vedessä, jälleen ojentuvan ylös ja seisovan -kasvot vastakkain, kun he tutkiskelivat toistensa sydämiä ja lopulta -miten he kiipesivät ylös ja istuutuivat kallion kappaleelle, jossa he -antoivat toisilleen lupauksensa. Pietarikin tarkasteli heitä ja kuiva -nauru pääsi häneltä. Kääntymättä häneen kysyi rouva Roland: - --- Mikä sinua oikeastaan vaivaa: - --- Otan oppia miten valmistautaan aisan kantajaksi. - -Rouva Roland säpsähti, liikutettuna, loukattuna tuosta sanasta, -toivotoinna siitä asiasta, jonka hän luuli ymmärtävänsä. - --- Ketä sinä tarkoitat? - --- Juhania tietenkin! He tuolla kaukana näyttävät jotenkin -hullunkurisilta. - -Rouva Roland sammalsi liikutuksesta vavisten: - --- Voih, Pietari, kuinka julma sinä olet. Rouva Rosemilly on kuin -rehellisyys itse. Veljesi ei koskaan olisi parempaa löytänyt. - -Pietari alkoi väkinäisesti ja katkonaisesti nauraa: - --- Ha, ha, ha! Rehellisyys itse! Kaikki naiset ovat rehellisyyden -perikuvia ... ja kaikki he nikartelevat aisoja miehilleen. Ha, ha! - -Vastauksetta nousi rouva ylös, kiirehti joutuin alas pitkin rantaa ja -kätensä ja jalkansa kaupalla juoksi hän, katsomatta oikeaan eli -vasempaan, suoraan toisen poikansa luo. - -Juhani näki hänen olevan hämillään ja kysyi kummissaan: - --- Kuinka vaalea sinä olet! Mikä sinua vaivaa? - -Hänen äitinsä sammalsi: - --- Olin putoamaisillani, pelästyin oikein kovasti. - -Juhani vei hänet etemmä ja kuiskasi: - --- Arvaa mitä olen tehnyt? - --- Minä ... minä en tiedä. - --- Olen kysynyt rouva Rosemillyltä, tahtoisiko hän tulla vaimokseni! - -Äidin korvissa suhisi, ja hän oli niin oudostuksissaan, ettei hän -ymmärtänyt juuri tuon enempää. - --- Sinun vaimoksesi? - --- Niin, olenko tehnyt oikein? - --- Kyllä varmaan. Olet tehnyt oikein. - -Hän sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä äidin hellyydellä. - -Mutta kun äiti oli kuivannut silmänsä, jotka olivat kosteat kyynelistä, -huomasi hän rannalla ihmisen ruumiin makaavan vatsallaan kuni kuolleen, -kasvot pikku kivien välissä: siinä oli hänen toinen lapsensa, Pietari, -joka epätoivoissaan semmoiseen asemaan heittäyneenä ajatteli. - - - - -VII. - - -Palattuaan Havreen olivat he niin uniset ja jäykkäjäseniset, että -heidän oli vaikea taas päästä ennalleen; Beausire ei tahtonut mennä -Juhanin luo, jossa tee heitä odotti. Heidän täytyi jättää hänet hänen -talonsa portille. - -Nuoren asianajajan piti ensi kertaa nukkua uudessa asunnossaan ja hän -oli ilonsa vallassa, kun sai näyttää kihlatulleen sitä kotia, jossa -tämä piakkoin tulisi asumaan. - -Palvelustyttö oli mennyt pois. Rouva Roland tahtoi itse lämmittää veden -ja valmistaa teen. - -Käytävässä pyysi Juhani seuruetta odottamaan. Hän tahtoi ensin sytyttää -kynttelit ja lamput ja antoi rouva Rosemillyn, isänsä ja veljensä -seisoa ulkona pimeässä. Vähän ajan kuluttua huusi hän: "Tulkaa sisään," -ja avasi ovet seposelälleen. - -Pitkä lasikatto sali, jota kynttiläkruunu ja moniväriset lamput -valaisivat, loisti heitä vastaan. Komeus häikäisi vieraita. -Hurmautuneina tästä loistosta huudahti Roland: "Kas peeveliä!" - -Sillä aikaa, kun Juhani loisti ilosta ja keksi jos jonkin laisia -hullutuksia, tarkasteli Pietari tätä kotia, joka olisi voinut olla -hänen omansa, ja hän ärtyi yhä enemmän veljensä lapsellisuudesta, -- -hän huomasi hänet ylimalkaan yksinkertaiseksi ja köyhä-aatteiseksi. - -Rouva Roland avasi yhden oven oikealle: - --- Tässä on makuuhuone, sanoin hän. - --- Voi! Kuinka se on sievä, sanoi rouva Rosemilly, joka tähän -huoneeseen tultuaan oli käynyt hieman totiseksi. - --- Oletko tähän tyytyväinen? kysyi Juhani. - --- Äärettömän tyytyväinen! - --- Kunpa tietäisit miten se on minusta mieleen. - -He katsoivat toisiaan silmän räpäyksen syvällä silmäyksellä, joka oli -täynnä hellyyttä ja luottavaisuutta. - -Muutoin oli rouva Rosemilly hieman hämillään ja nolona tässä -makuuhuoneessa, joka tulisi olemaan hänen morsiuskammionsa. Paikalla -kun hän oli astunut sisälle, oli hänen silmäänsä pistänyt, että sänky -oli hyvin leveä, oikea aviosänky, jonka rouva Roland epäilemättä oli -valinnut ajatellen poikansa tulevia häitä; ja kuitenkin ilahutti häntä -tämä äidillinen huolenpito, joka ikäänkuin sanoi hänelle, että hän oli -perheeseen tervetullut. - -Ruokahuoneen pöydällä oli hedelmiä tornin muodossa ja kaakkuja suuret -röykkiöt. - -He eivät olleet nälissään, he maistelivat hieman hedelmiä ja lohkoivat -ainoastaan vähän kaakuista. Tunnin kuluttua pyysi rouva Rosemilly -päästä vetäytymään kotiinsa. - -Määrättiin Roland saattamaan hänet kotia ja menemään itsekin samalla, -sillä aikaa kun rouva Roland heittäisi viimeisen silmäyksen asuntoon, -ettei hänen pojaltaan mitään puuttuisi. - --- Pitääkö palatakseni noutamaan sinua? kysyi Roland. - -Hän mietti vähän, mutta vastasi sitte: - --- Mene sinä vaan kotia ja pane maata, Pietari seuraa minua kotiin. - -Kun he olivat menneet, puhalsi hän kynttelit sammuksiin, kätki kaakut, -sokerit ja viinin yhteen kaappiin, jonka avaimet Juhani sai huostaansa, -meni sitten makuuhuoneeseen, pani peitteen paikoilleen, huolesti -raitista vettä karahviiniin ja akkunan kiini. - -Pietari ja Juhani olivat jääneet ruokasaliin. Juhani yhä enemmän -hämmentyi nähdessään veljensä tässä kodissa. - -He istuivat tupakoiden kumpainenkin, eivätkä vaihtaneet sanaakaan. -Sitten nousi Pietari tuota pikaa: - --- Peeveli, miten leski oli työlästyttävä tänä iltana. Hän ei -varmaankaan pitänyt huvimatkaa onnistuneena. - -Juhani tunsi äkkiä olevansa raivoisan vihan purkauksen vallassa, joka -tarttuu muutoin tyveniin ihmisiin, kuu he loukkaantuvat pyhimmissä -tunteissaan. - --- Kiellän sinua sanomasta: "leski", kun puhut rouva Rosemillystä. - -Pietari kääntyi pilkallisesti häneen: - --- Luulenpa että annat minulle käskyjä. Oletko hullu. - -Juhani oli hypähtänyt seisalleen: - --- Olen kyllä, mutta olen saanut liijaksi häpeämättömyydestäsi minua -kohtaan. - -Pietari irvisteli: - --- Sinua kohtaan? Sinä ja rouva Rosemilly, onko se kenties sama asia? - --- Kyllä! Sillä hän on kihlattu morsiameni. - -Toinen irvisteli vielä pahemmin: - --- Ha, ha! Sepä suloista. Nyt ymmärrän, minkä tähden minun ei pidä -kutsuman häntä leskeksi. Hassullapa tavalla muutoin osasit kertoa -kihlauksestasi. - --- Minä kiellän sinua tekemästä pilkkaa ... ymmärrätkö ... minä -_kiellän_ sen. - -Juhani oli lähestynyt kalpeana ja hänen äänensä vapisi, raivoissaan -siitä ivasta, jolla Pietari puhui naisesta, jota hän rakasti ja jonka -hän oli valinnut. - -Mutta äkkiä myöskin Pietari raivostui. Kaikki se raivo ja viha ja -mielen kuohu ja äänetön toivottomuus, mikä oli kokounut hänen -sieluunsa, nousi hänen päähänsä ja vei hänen malttinsa. - --- Sinä uskallat? Mutta _minä_ käsken sinun pitämään suusi, -kuuletko, minä _käsken_. - -Hämmästyneenä tästä valtavasta purkauksesta oli Juhani muutamia silmän -räpäyksiä hiljaa, jolla aikaa hän, melkein kadotettuaan vihansa kuohun, -etsi sitä sanaa, joka katkeroittaisi hänen veljeään kaikkein enimmin. - --- Tiedän kyllä, että olet kauan kadehtinut minua. - -Pietari purskahti kohti kurkkua ivanauruun. - --- Kadehtinut sinua! minä? ja minkä tähden? kasvojesi tiimalta kai ja -lahjojesi? - --- Olet kademielinen minulle ja olet ollut aivan siitä saakka, kun -olimme pieniä; ja nyt olet raivostunut, kun hän otti ennemmin minut -eikä tahtonut sinusta mitään tietää. - --- Minä ... minä ... kademielinen sinulle? ja tuon typerän naikkosen -takia, tuon itsestään pitävän kalkkunan, tuon lihavan kanan. - -Juhani, joka huomasi pistoksiensa käyneen, pitkitti: - --- Sinä olet sukkamielisyydestä pakahtumaisillasi! Ja saatuani rahat -rupesit minua vihaamaan, sen olet näyttänyt jos jollakin tavalla. Ei -kulu tuntiakaan, jolloin ei pursua sappesi. - -Pietari puristi nyrkkiä vimmoissaan, ja tuli hänelle vastustamaton halu -rynnätä veljensä päälle ja tarttua häntä kurkkutorvesta kiini. - --- _Siitä_ pidä suusi lukossa, elä vaan niistä rahoista virka. - -Juhani huusi: - --- Kateus säkenöi sinusta. Et sano sanaakaan isälle, äidille tahi -minulle, jossa se ei ilmestyisi. Tultuani rikkaaksi olet käynyt -myrkylliseksi ja kiusaat äidiltä hengen, ikään kuin se olisi hänen -vikansa. - -Pietari oli väistynyt kamiinin luo, suu puoleksi avoinna ja silmät -selällään, sellaisen kurjan vimman vallassa, joka saattaa ihmiset -rikoksiin. - --- Suus kiini, suus kiini! - --- Ei! Olen kauan tahtonut sanoa sinulle ajatukseni; nyt annat minulle -siihen tilaisuuden. Minä lyön myrkkyhampaasi kurkkulakeesi! Minä -pakoitan sinut pitämään itseäni arvossa. - --- Pitämään arvossa ... sinä ... joka olet häväissyt meidät kaikki -ahneudellasi. - --- Mitä sanot? sano se uudelleen, jos uskallat! - --- Minä sanon, ei oteta silloin toisen miehen rahoja, kun ollaan muka -toisen poika. - --- Mitä sinä sanot ... sano se vielä kerran. - --- Minä sanon, mitä kaikki ihmiset kuiskailevat, että sinä olet _sen -miehen poika_, joka on jättänyt sinulle omaisuutensa. Eikä -kunniallinen ihminen ota vastaan rahoja, jotka häpäisevät hänen -äitiänsä. - --- Pietari ... Pietari ... Pietari ... tiedätkö mitä sanot?... Ja -_sinä_ ... sinä ... tuon ilkeän panettelun lausut? - --- Niin ... minä. Et ole huomannut, että olen ollut kokonaisen -kuukauden menemäisilläni turmioon surusta, että vietän yöni unetoinna -ja päiväni piiloutuneena kuin villi eläin, etten tiedä mitä teen, tahi -mitä minusta pitää tuleman, niin täynnä kuin olen häpeää ja surua, -sillä aavistin sen ensin ja _nyt tiedän sen_. - --- Pietari ... ole ääneti... Äiti on täällä sivulla! Huomaa, hän voi -kuulla meidät ... hän kuulee meidän puheemme... - -Mutta hänen täytyi purkaa sydämensä, ja hän sanoi kaikki, selitti miten -epäluulo oli syntynyt ja kehittynyt hänen sydämessään, mitä hän oli -kärsinyt, miten hän vihdoinkin oli varmistunut asiassaan. Hän puhui, -kuin ei kukaan olisi kuullut häntä, hänen piti puhuman, hän oli -liijaksi kärsinyt, liijaksi salannut vuotavaa haavaansa. Silmät -kääntymättä tuijottaen eteensä, raivoisilla, epätoivoisilla -liikenteillä, itku kurkussa puhui hän kuin olisi syössyt surunsa ulos -näkymättömään ilmaan, jossa sanat kuivivat kokoon. - -Juhani oli asettunut liikkumatonna seisomaan selkä ovea vasten, jonka -takana hän aavisti heidän äitinsä seisovan ja kuulevan heidät. - -Hän ei voinut päästä ulos, menemättä ruokasalin läpi. Eikä hän vielä -ollut palannut takasin: hän ei siis ollut uskaltanut. - -Äkkiä tömisti Pietari laattiaa ja sanoi: - --- Minua tomppelia, kun sanoin sen! - -Ja hän hyökkäsi ulos avopäin portaille. - -Portin pamahdus, joka sulkeutui suurella kolinalla, herätti Juhanin -tainnuksista. Hän hyvin kyllä tunsi, että nyt oli hänen ajatteleminen -ja toimiminen, mutta hän kumminkin viivytteliin, sillä hän ei tahtonut -ymmärtää enempää, tietää enempää, muistaa enempää, niin peloissaan, -niin heikko, niin pelkuri oli hän. Hän oli niitä, jotka alinomaa vaan -vitkastelevat ja vitkastelevat. - -Mutta se syvä hiljaisuus, joka nyt oli seurannut Pietarin voimakasta -purkausta, synnytti hänessä semmoisen pelkuruuden, että myöskin hän sai -halun paeta. - -Hän koetteli koota ajatuksiaan ja miettiä. Hän tahtoi kernaimmin -epäillä. Hänen veljensä oli luonnollisesti valehdellut vihasta ja -kateudesta. Mutta miten voi hän olla kyllin kelvotoin sanoakseen -jotakin semmoista äidistä, ellei hän olisi ollut järjeltään -epätoivosta? Ja sitäpaitsi kaikuivat Pietarin sanat hänen korvissaan -niin tosina intohimoisen miehen ilmauksina, että ne olivat yhtä -vankkoja todisteita kuin itse totuus. - -Hän jäi seisomaan kovin masennettuna voidakseen tehdä mitään päätöstä. -Hänen sydämensä tuska tuli sietämättömäksi, ja hän tunsi, että oven -sisäpuolella oli hänen äitinsä, joka oli kuullut kaikki ja nyt odotti -häntä. - -Mutta mitä teki hän? Ei liikahdus, ei hengähdys, ei huokauskaan -ilmaissut ihmisen läsnä oloa tämän oven toisella puolen. Oliko hän -paennut? Jos hän oli paennut oli hänen täytynyt juosta ulos akkunasta! -Pelko valtasi hänet ja hän työnsi oven auki ja ryntäsi huoneeseen. - -Se näytti tyhjältä. Yksi ainoa kynttilä pesukaapin päällä valaisi sitä. -Juhani juoksi akkunan luo. Se oli kiini ja saranat edessä. Mutta -käännyttyään etsimään huoneen pimeitä nurkkia, näki hän että esirippu -oli vedetty sängyn eteen. Hän juoksi sen luo ja veti sen syrjään. -Täällä makasi hänen äitinsä pitkällään, pää peitettynä päänalaiseen, -jota hän kumpaisellakin kädellään piteli kiini suonenvedon tapaisesti -korviinsa saakka, ettei hän kuulisi. - -Juhani luuli hänet ensin tukehtuneeksi. Mutta sitten tarttui hänen -hartioihinsa ja liikahdutti häntä, vaan ei hän sittenkään laskenut -käsistään pään alaista, joka peitti hänen kasvonsa ja jota hän puri, -ettei huutaisi. - -Juhani ymmärsi nyt miten syvältä tuo sanomatoin tuska oli liikuttanut -häntä. Ja hänen hyvää rehellistä sydäntään särki myötätuntoisuudesta. -Hän ei ollut mikään tuomari, hän oli ihminen täynänsä heikkoutta, hän -oli äitiään rakastava poika. Hän ei muistanut mitään siitä, mitä toinen -oli sanonut, hän kosketti ainoastaan käsillään äitinsä tunnotonta -ruumista ja kun hän ei voinut repiä pään alaista hänen kasvoiltaan, -suuteli hän hänen vaatteitaan ja sanoi: - --- Äiti, äiti, rakas äiti, katso minuun! Se ei ole totta. Tiedän hyvin, -se ei ole totta. - -Suonenvetoinen vavistus meni läpi hänen ruumiinsa, oli ikäänkuin hän -tukehtuisi ja yhtäkkiä purskahti hän itkuun. Ja kaikki hänen hermonsa -höltyivät, hänen pinnistetyt jäsenensä oikesivat, hänen sormensa -avaantuivat ja laskivat tyynyn, jonka Juhani otti pois hänen -kasvoiltaan. - -Hän oli kuolon kalpea ja kyyneleet virtasivat hänen silmistään. Juhani -kietoi kätensä hänen kaulansa ympäri ja painoi vitkallisesti hänen -silmilleen surullisia suudelmia, joita hänen kyyneleensä kastelivat, ja -jatkoi: - --- Äiti, rakas äiti, tiedän hyvin, että se ei ole totta! - -Hän nousi seisalleen ja katsoen häneen sanoi voimiaan ponnistaen: - --- Kyllä se on totta, lapseni! - -Ja he istuivat sanatoinna vastapäätä toisiaan. Ja niin tuntui taas, -kuin hän tukehtuisi, mutta sitten voitti hän itsensä uudelleen ja -pitkitti: - --- Se on totta, poikueni. Mintähden valehdella. Se on totta. Et uskoisi -minua, jos valehtelisin. - -Äiti näytti järkensä menettäneeltä. Pelon valtaamana notkistiin Juhani -polvilleen ja sanoi: - --- Hiljaa, äitiseni, olehan toki hiljaa! - -Äiti oli noussut ylös kauhean päättäväisenä: - --- Nyt ei minulla enää olekaan mitään sanomista, lapsukaiseni. Voi -hyvin! - -Hän meni ovea kohden. Juhani tarttui häntä kumpaisestakin kädestä kiini -ja huusi: - --- Mitä teet, äiti, minne sinä menet? - --- En tiedä ... mitä tietäisin ... minulla ei ole enää mitään -tekemistä ... olenhan yksin nyt. - -Hän ponnisteli päästäkseen irti, mutta Juhani pidätti häntä ja hoki -vaan myötäänsä: - --- Äiti, äiti, äiti... - -Ja äiti sanoi, koetellessaan irtautua poikansa kovista käsistä: - --- Ei, ei! Nyt en ole enää sinun äitisi, en ole enää mitään sinulle, -enkä kenelle muullekaan. Sinulla ei ole isää eikä äitiä, poika -poloiseni... Hyvästi. - -Yhtäkkiä selveni Juhanille, että jos hän nyt antaisi hänen mennä, ei -hän näkisi häntä milloinkaan enää. Sentähden nosti hän hänet ylös, vei -pois nojatuoliin, asetti hänet siihen väkisin, heittiin polvilleen ja -sulki hänet syliinsä. - --- Elä mene täältä, äiti, minä rakastan sinua ja tahdon pitää sinusta -kiini. Tahdon aina pitää sinut luonani, oma rakas äitini! - -Äiti sopersi murtuneella äänellä: - --- Ei, rakas poikani, se on mahdotointa nyt. Tänä iltana sinä itket, -mutta huomenna näytät minulle ovea. Et sinäkään tahdo antaa minulle -anteeksi. - -Juhani vastasi tähän semmoisella rakkauden tunnollisella purkauksella, -että äiti huudahti ja veti hänet aivan itseensä kiini ja suuteli häntä. - -Sitte istui jälleen aivan hiljaa, kasvot poikansa kasvoissa kiini, ja -kuiskasi hänen korvaansa: - --- Ei, Juhani. Sinä et anna minulle anteeksi huomenna. Sinä luulet -niin, mutta sinä erehdyt. Olet anteeksi antanut minulle tänä iltana, ja -se on pelastanut elämäni, mutta sinun ei pidä nähdä minua enää. - --- Äiti, elä puhu niin! - --- Kyllä, Juhani, minun pitää _päästä_ pois. En tiedä minne menen -tahi miten minun on käyttäyminen tahi mitä minun on sanominen, mutta -minun _pitää_ päästä. - --- Äiti, sinun pitää jäädä, minä tahdon sen, minä en voi olla ilman -sinua. Ja sinun tulee luvata minulle se nyt, nyt paikalla. - --- En, en. - --- Äiti, sinun _pitää_, sinun _pitää_. - --- Se on mahdotointa. Sillä tavalla tuomitseisin meidät kaikki -ijankaikkiseen kiusaan. Tiedän nyt, mitä se merkitsee. Me emme enää voi -nähdä toisiamme punehtumatta häpeästä, ja joka kerta sinun silmäsi -saavat minut luomaan omani alas. - --- Se ei ole totta, äiti! - --- Se on totta! Olen ymmärtänyt kaikki, mitä veliraukkasi on kärsinyt, -kaikki. Kuullessani hänen äänensä olin minä vähällä menettää järkeni. -Sinä olit vielä minun! Nyt ei minulla ole sinuakaan. Voih! Juhani, -luuletko voivani elää teidän kahden keskellä? Myöskin sinä olet sitä -ajatteleva joka hetki päivästä. - --- Ei! Minä rakastan enemmän sinua, enemmän kuin uskot, oi, paljoa -enemmän. Ole järjellinen! Koettele jäädä vaan viikoksi. Lupaatko -minulle sen? Sitä et ainakaan voi minulta kieltää? - -Hän pani kumpaisenkin käsivartensa Juhanin olkapäälle ja sanoi: - --- Mutta jos minä kerrankaan kuulisin sinun suustasi sen, jota nyt olen -kuullut veljesi, jos kerrankaan lukisin silmistäsi sen, jota luen hänen -silmistään, tunnin kuluttua, ymmärrätkö, tunnin kuluttua ... lähtisin -pois ainiaaksi. - --- Äiti, äiti... - --- Yhdessä kuukaudessa olen kärsinyt kaikki, mitä ihminen voi kärsiä. -Siitä hetkestä saakka kun ymmärsin, että poikani epäili minua ja että -hän arvasi totuuden, on jokainen silmän räpäys elämässäni ollut kiusa, -jota on mahdotoin selittää. Mutta kuule, Juhani, jos minä jään, tulee -sinun olla siksi kovaluontoinen, ettet ole minulle vihamielinen, sinun -tulee voida sanoa itsellesi, punehtumatta ja minua ylenkatsomatta, -ettet ole Rolandin poika ... olen kärsinyt kylläksi ... en jaksa -enempää. Jos eläisimme yhdessä tästedes, tulee sinun ajatella, että jos -olenkin ollut isäsi jalkavaimo, niin olen vielä enemmän ollut hänen -oikea vaimonsa, ja että sydämeni pohjalla en sitä häpeä enkä ensinkään -kadu, että rakastan häntä vieläkin, niin kuollut kuin hän onkin, aina -olen häntä rakastava, enkä koskaan ole muita rakastanut kuin häntä, -sillä hän on ollut koko minun elämäni, kaikki iloni, toivoni, -lohdutukseni, kaikki, kaikki on hän ollut minulle! Niin totta kuin -Jumala minua kuulee, minä en olisi tullut milloinkaan tavanneeksi -mitään hyvää elämässä, ellen olisi tavannut häntä, en milloinkaan -mitään rakkautta, en mitään! Minulla on vaan ollut hän maailmassa, ja -sitten vaan kaksi, veljesi ja sinä. Olin antautunut hänelle sieluineni -ruumiineni ja enemmän kuin kymmenen vuotta olen ollut hänen vaimonsa, -kuten hän on ollut aviotoverini Jumalan edessä, joka oli luonut meidät -toisillemme. Mutta sitten huomasin että hänen rakkautensa alkoi -kylmetä. Hän oli aina hyvä ja ystävällinen, mutta en ollut enää hänelle -se kuin olin ollut. Voih, kuinka minä itkin... Miten elämä on -surkeaa... Siinä ei mitään pysyväistä ole... Sitten tulimme tänne; enkä -ole nähnyt häntä enää sen koommin ja nyt on hän kuollut! Mutta meistä -hän kuitenkin piti, koskapa on muistanut sinua. Kyllä minäkin pidän -hänestä viime hetkeeni saakka, enkä koskaan häpeä häntä. Jos tahdot -minua jäämään, niin olkoon siis, että olet hänen poikansa ja -puhelkaamme yhdessä hänestä ja ajatelkaamme häntä, kun katsomme -toisiamme silmiin. Ellet sinä tahdo, niin hyvästi, Juhani, silloin emme -voi olla yhdessä. - -Juhani vastasi lempeästi: - --- Jää, äiti! - -Hän sulki Juhanin syliinsä ja alkoi itkeä taas. - --- Mutta Pietari... Kun häntä ajattelen, niin en tiedä, mitä meistä -tulee. - -Juhani kuiskasi: - --- Me aina keinon keksimme! Sinä et enää voi elää hänen kanssaan -yhdessä. - -Ajatellessaan vanhinta poikaansa, valtasi ahdistus hänet jälleen. - --- Ei, ei, ei! Pelkään häntä niin. - --- Minä kyllä keinon keksin. Sen sulle lupaan, äiti. - --- Mutta paikalla, et aavista mitä minussa liikkuu nähdessäni hänet. - --- Pysy nyt vaan lujana, äitini. Minä kyllä kaikki järjestän, sen -sinulle lupaan, paikalla huomenna. Kello 9 olen kotona. Ota nyt -hattusi. Minä saatan sinua. - -Äiti koetti nousta ylös, mutta liikutus oli ollut liian valtava, hän ei -vielä voinut seista jaloillaan. Juhani sai hänet juomaan hieman -sokurivettä ja valeli hänen kulmiaan etikalla. Vihdoinkin tunsi hän -jaksavansa lähteä ja otti Juhania käsivarresta. Kello löi kolmea heidän -kulkiessaan raatihuoneen sivu. Ulkopuolella katuovea suuteli Juhani -häntä ja sanoi: - --- Hyvästi, äiti, pysy nyt lujana! - -Nopein askelin nousi hän hiljaisia portaita myöten ylös, meni -makuukamariin, riisuihe nopeasti ja panihe maata Rolandin viereen, joka -makasi ja kuorsasi. - -Pietari oli ainoa talossa, joka oli hereillä ja joka kuuli hänen -tulevan kotia. - - - - -VIII. - - -Kun Juhani oli tullut takaisin kotia, vaipui hän sohvalle. Hän tuntui -niin väsyneeltä, ettei voinut liikahtaakaan, sielultaan ja ruumiiltaan -raukealta, läpeensä masentuneelta. - -Kun hänen mielensä vihdoinkin oli hiukan rauhoittunut, antausi hän -tutkimaan sitä asemaa, johon hän oli joutunut. Se piti selvitettämän -paikalla, jo seuraavana päivänä tuli vaikeudet voittaa. - -Ensiksikin se omaisuus, jonka hän oli ottanut vastaan, voiko -kunniallinen mies pitää sen? - -Hän vastasi ensin itselleen: "ei!" ja päätti antaa sen köyhille. Ja -tämän miehekkään ja raskaan päätöksen elähyttämänä nousi hän ylös ja -meni pois ja painoi otsansa ruutua vasten. Köyhä oli hän ollut ja -köyhäksi jäi hän. - -Sitten tuli hän ajatelleeksi rouva Rosemillyä, ja hänen sydämensä oli -kokoon kutistua sen syvän surun puristamana, jonka raskaat ajatukset -saavat aikaan. Kaikki hänen päätöksensä epätoivoa herättävät seuraukset -olivat yhdellä kertaa hänen edessään selvinä. Hänen oli pakko luopua -aikeestaan naida tämä vaimo, luopua onnesta, kaikesta. Rouva Rosemilly -oli ottanut hänet rikkaana. Köyhän hän kenties myöskin ottaisi, mutta -oliko hänellä oikeus pyytää häneltä sitä? Eikö ollut parempi pitää -nämät rahat uskottuna tavarana? Ja äkkiarvaamatta juolahti hänen -mieleensä: "Kun en ole sen miehen poika, jota isänäni olen pitänyt, -niin en voi enää ottaa häneltä mitään vastaan, en hänen eläessään enkä -hänen kuoltuaan. Silloinhan varastaisin veljeltäni." - -Minä siis antanen isäni perinnön Pietarille, kun minä en ole hänen -isänsä poika. Niin on asia oikein. Mutta eikö se myöskin ole oikein, -että minä pidän vaan isäni rahat? - -Hän päätti pitää Maréchalin rahat, sillä jos hän hylkäisi kumpaisetkin -rahat, tulisi hän olemaan suorastaan köyhä. - -Tämän hankalan asian reilaan saatuaan palasi hän takaisin kysymykseen -Pietarista ja perheestä. Miten saisi hän hänet pois? - -Hän oli joutumaisillaan epätoivoon miten ratkaiseisi asian, kun samassa -jonkin satamaan purjehtivan höyrylaivan vihellys näkyi antavan hänelle -neuvon. - -Täysissä vaatteissa hän viskausi vuoteelleen ja nukkui päivään asti. - -Kello 9 meni hän ulos saadakseen varmuutta mikäli hänen tuumansa oli -mahdollinen panna täytäntöön. Muutamissa paikoissa käytyään meni hän -kotiin vanhempiensa luo. Hänen äitinsä odotti häntä huoneessaan. - --- Ellet olisi tullut, sanoi hän, en olisi uskaltanut mennä alas. - -Samassa kuului Roland huutavan portailla: - --- Emmekö, koira vieköön, tänä päivänä syökään. - --- Nyt tulemme. - -Hän meni Juhanin kanssa alas. - -Nuoren miehen nähtyään huusi Roland; - --- Mitä, oletko sinäkin täällä. Tuliko kotonasi ikävä? - --- Ei, isäni, mutta minulla oli äitille asiaa. - -Juhani meni häntä vastaan antaen kättä, mutta tuntiessaan vanhuksen -isällisen käden puristuksen, sai hänet syvä liikutus valtoihinsa, -ikäänkuin silloin kun erotaan ja hyvästellään, eikä ole toivoa toiste -näkemisestä. - -Rouva Roland kysyi: - --- Eikö Pietari ole tullut? - -Hänen miehensä kohautti olkapäitään: - --- Ei, hän on aina liian myöhäinen. Alottakaamme ilman häntä. - -Rouva Roland kääntyi Juhaniin päin: - --- Menisit sinä häntä hakemaan, hän loukkaantuu, ellemme odota häntä. - --- Kyllä, äiti! - -Ja hän meni. - -Hän meni portaita myöten alas pelkurin kuumeen tapaisella varmuudella, -silloin kun hänen on taisteluun meneminen. - -Pietari istui ja kirjoitti pöytänsä ääressä. - --- Hyvää päivää, sanoi Juhani. - -Pietari nousi ylös. - --- Päivää, - -He antoivat toisilleen kättä, ikään kuin ei mitään olisi tapahtunut. - --- Etkö tule alas ruualle? - --- Kyllä ... mutta ... minulla on paljon puuhaa. - -Pietarin ääni vapisi ja hänen hätääntynyt katseensa kysyi veljeltä, -mitä hänen tulisi tehdä. - --- Odotamme sinua. - --- Onko ... onko äiti alhaalla? - --- On ... hän itse lähetti sinua kutsumaan. - --- Niinpä tulen. - -Ruokahuoneen oven edessä hän miettii, mutta avaa sen sitten äkkiä ja -huomaa isänsä ja äitinsä pöydässä, vastapäätä toisiaan. - -Kaikki ne moitteet, jotka hän oli itselleen viaksi lukenut, sentähden -että hän oli sanonut nuo kamalat sanat, tulivat jälleen hänen mieleensä -yhtä ankaroina, kuristivat kokoon hänen kurkkunsa ja lukkosivat hänen -suunsa, niin ettei hän osannut puhua eikä syödä. - -Hänellä oli vaan halu mennä tiehensä ja jättää se koti, joka ei enää -ollut hänen. Hän tunsi, että nyt se oli mennyttä, että hän ei voinut -enää jäädä sinne, niitten luokse, joita hän pelkällä läsnä olollaan -vasten tahtoaan aina tulisi kiusaamaan. - -Juhani puhui Rolandin kanssa. Pietari ei kuullut. Hän luuli kumminkin -huomaavansa tarkoituksen mukaisuuden veljensä äänessä ja koetti päästä -asian perille. - -Juhani sanoi: - --- Siitä tulee kaunein heidän laivoistaan. Sanovat sen vetävän kuusi -tuhatta viisi sataa tonnia. Se tekee ensi kuussa ensi matkansa. - -Roland kummasteli: - --- Vai niin! En uskonut, että se valmistuisi kulkukuntoon jo kesäksi. - --- Kyllä, työtä on kiirehditty, että se voisi tehdä ensimäisen matkansa -valtameren yli ennen syksyä. Olin tänään yhtiön konttorissa ja tarinoin -erään johtokunnan jäsenen kanssa. Kun kaikki ympäri käy, on elämä -hauskaa noilla suurilla siirtolaislaivoilla. Ollaan enemmän kuin puolet -joka kuukautta maissa, kahdessa suuressa kaupungissa, New-Yorkissa ja -Havressa ja muu aika merellä kunnon ihmisten seurassa. Katteini voi -ansaita kokonaista viisikolmatta tuhatta francia vuodessa, ellei -enempää... - -Juhani pitkitti, kun Roland oli kummastuksissaan huudahtanut. - --- Ruuan pitäjä voi saada kymmenen tuhatta, lääkäri viisi tuhatta -vakinaista palkkaa, paitsi vapaata asuntoa, ruokaa, valoa, lämmintä ja -muuta sellaista. Se on todellakin sangen edullista. - -Pietari, joka oli kohottanut katseensa, tapasi veljensä silmät ja -ymmärsi hänet. Tuokion perästä kysyi hän: - --- Onko vaikeaa saada moinen lääkärin paikka siellä? - --- Kaikki riippuu asianhaaroista ja hyvistä tuttavuuksista. - -Pietari epäröi. Siitä tulisi suhteiden selvike, jos hän voisi päästä -tähän höyrylaivaan lääkäriksi. Hän sanoi vähän vitkastellen: - --- Jos voisin, tahtoisin mielelläni saada semmoisen paikan. - -Juhani kysyi: - --- Mikset voisi? - --- Kun en ketään höyrylaivayhtiön jäseniä tunne. - -Roland puhkesi sanomaan: - --- Minä menen puhuttelemaan Poulin'ia, jonka hyvinkin tunnen! Hän on -assessorina kauppaoikeudessa ja yhtiön asiain kanssa tekemisissä. -Tunnen myöskin yhtiön isännän Lemieutin. - --- Tahdotko, että puhuttelen Marchaudia? - --- Kyllä, kiitoksia. Kenties minunkin tulisi kirjoittaa opettajilleni -yliopistossa. Jos voisin saada hyviä suositteluja heiltä, tulisivat ne -kenties ratkaisemaan pikemmin ja paremmin kuin kaikki epävarmat -suosittelut. Olisi kylläksi antaa nämä kirjeet johtokunnalle ystäväsi -Marchaudin kautta. - -Juhani oli aivan samaa mieltä. - --- Kirjoita heille vielä tänä, päivänä. - -Pietari nousi ja meni ulos. - -Sitten kääntyi Juhani äitiinsä: - --- Noo, äiti, mitäs sinä aijot hommata? - --- En mitään ... en tiedä. - --- Lähdetkö kanssani rouva Rosemillyn luo? - --- Lähden, lähden. - --- Tiedätkö, että on tarpeellista mennä sinne tänään. - --- On ... on ... se on oikein. - -Kun he seisoivat kadulla, kysyi Juhani häneltä: - --- Tahdotko nojata käsivarteeni? - -Hän otti tarjouksen vastaan ja nojasi Juhaniin. Muutamaan hetkeen he -eivät puhuneet. Vihdoinkin sanoi Juhani hänelle: - --- Etkö huomaa, että Pietari on paikalla valmis lähtemään! - -Hän sopersi: - --- Poika poloinen. - --- Miksi? Hänellä ei tule olemaan huonot päivät "Lothringen" laivalla. - --- Ei ... tiedän kyllä, mutta semmoisia ajatuksia syntyy. - -Hän mietti kauvan, mutta sanoi sitten äkkiä sillä kummallisella -äänellä, jota väliin käytetään pitkän, salaisen ajatusjuoksun -lopettamiseksi: - --- Miten elämä on sentään surkeaa! Jos siinä kerran löytää rahtusenkaan -hyvää, niin maksaa siitä sittemmin kalliin hinnan. - -Juhani sanoi hiljaa: - --- Elä puhu siitä enää, äiti. - --- Mutta minä ajattelen sitä aina. - --- Se sinun tulee unohtaa. - -Äiti oli jälleen vaiti, mutta sanoi sitten syvällä surulla: - --- Aah, kuinka onnellinen olisin voinut olla, jos minulla olisi ollut -toinen mies! - -He olivat tulleet rouva Rosemillyn talolle. - -Hän asui suuressa rakennuksessa, joka oli hänen omansa. Hänen -akkunoistaan voi nähdä koko Havren sataman. - -Nähtyään rouva Rolandin, joka ensiksi astui sisään, levitti hän sylinsä -ja suuteli häntä sen sijaan kun hän muutoin ojensi hänelle ainoastaan -kätensä; hän arvasi käynnin tarkoituksen. - --- Et ole ollut ulkona tänään? kysyi rouva Roland. - --- En! olen vähin väsyksissä. - -Ja ikäänkuin kiittääkseen Juhania ja hänen äitiään kertoi hän miten -mainion hauskaa oli ollut eilesellä huvimatkalla. Heidän pitäisi panna -toimeen toinen samanlainen... - -Nuori mies keskeytti hänet: - --- Ennenkuin toisen alamme tulee meillä olla ensimäinen selvillä. -Sainhan eilen itselleni tietoon vaimon. Ja nyt tulee äiti kanssani -kysymään, onko hän tänään mieltä muuttanut. - -Rouva Rosemilly myhähti: - --- En ole -- en koskaan muuta ajatustani. - -Niin ojensi Juhani hänelle leveän kätensä - -ja hän asetti siihen omansa elävällä liikutuksella. Ja Juhani kysyi: - --- Niin pian kuin mahdollista, eikö totta? - --- Milloin tahdot. - --- Kuuden viikon perästä? - --- Minulla ei ole mitään sitä vastaan. Mitäs äiti sanoo? - -Rouva Roland vastasi surun sekaisella hymyilyllä: - --- Sen saatte itse määrätä. Minä kiitän sinua vaan, ettäs olet tahtonut -ottaa Juhanin, tee hänet hyvin onnelliseksi. - --- Voimieni mukaan. - -Liikutettuna ensi kerran nousi rouva Rosemilly ylös, sulki rouva -Rolandin syliinsä ja suuteli häntä; näiden uusien rakkauden osotteiden -alla paisui vaimoparan kipeä sydän reunojensa yli mahtavasta -liikutuksesta. Tuntui surulliselta ja onnelliselta samalla kertaa. Hän -oli kadottanut yhden pojan ja hänen sijaansa sai hän nyt täysi-ikäisen -tyttären. - -He keskustelivat sitten monista asioista, joita heidän tuli miettiä -lähestyvien häiden takia. - -Päästyään jälleen kadulle poikineen sanoi rouva Roland: - --- Emmekö mene sinun luoksesi. Tahtoisin mielelläni lepuuttaa itseäni. - -Hän tunsi itsensä kodittomaksi, suojattomaksi, turvattomaksi. Hän -pelkäsi omaa kotiaan. - -He astuivat Juhanin luo. - -Mutta levon asemasta, kuten hän oli sanonut, rupesi hän aukomaan -laatikoita, selailemaan liinavaatteita sekä lukemaan nenäliinoja ja -sukkia. - -Tultuaan valmiiksi lähestyi hän äkkiä Juhanin tuolia takaa päin ja -kietoen oikean kätensä hänen; kaulaansa, pani hän samassa pienen -kapineen, joka oli paperiin kääritty, kamiinille. - -Juhani kysyi: - --- Mikä se on? - -Toinen kun ei vastannut, ymmärsi hän mikä se oli, hän tunsi puitteiden -muodon. - --- Anna minulle se! sanoi hän. - -Mutta äiti kääntyi takaisin laatikolleen. Juhani nousi, otti kuvan, -meni poikki lattian ja kätki sen pöytälaatikkoonsa, ja väänsi lukon -avainta kahteen kertaan. Niin pyyhki sitten äiti kyyneleen, joka -ripahti hänen silmästään kasvoille, ja sanoi vapisevalla äänellä: - --- Nyt tahdon nähdä, pitääkö uusi palvelustyttösi kyökkiä siistinä. Hän -on mennyt ulos, niin että voin oikein tarkastaa, onko kaikki niin kuin -olla pitää. - - - - -IX. - - -Suosituskirjeet saapuivat Parisin professoreilta ja annettiin ne -transatlantilaiselle höyrylaivayhtiölle. Ei vielä oltu valittu lääkäriä -"Lothringen" laivalle ja Pietarilla oli siis onni saada nimitys -muutamien päivien perästä. - -Hän eli nyt vanhempiensa talossa mykkänä ja itseensä sulkeuneena, aivan -kuin olisi ollut vieras. Sen illan perästä, jolloin hän oli julki -sanonut sen kunniaa loukkaavan syytöksen, minkä perille oli päässyt, -tunsi hän katkaisseensa viimeisetkin siteet, jotka sitoivat hänet -muuhun perheesen. Häntä vaivasi aina katumus, kun oli aukaissut suunsa. - -Hän piti itseään alhaisena ja pahana, mutta kuitenkin tunsi hän -itsessään helpoituksen siitä, että oli puhunut suunsa puhtaaksi. - -Hän ei milloinkaan enää kohdannut äitinsä eikä veljensä silmäystä. -Heidän silmänsä liikkuivat pelkäävällä nopeudella, etteivät tapaisi -toisiaan ja he koettivat karttaa toisiaan kuin viholliset, jotka -pelkäävät tulla toistensa kanssa yksiin. - -Samana päivänä, kun hän oli saanut nimityksensä, näytti hän sen -perheelle. Hänen isänsä taputti käsiään. Juhani vastasi totisesti, -mutta sielu iloa täynnä: - --- Onnittelen sinua sydämeni pohjasta. Sinulla oli paljon -kilpailijoita. - -Hänen äitinsä kumarsi päätään ja mutisi: - --- Olen niin iloissani, että sinä olit paikan saaja. - -Viimeinen side oli katkennut, nyt häntä ei enää mikään pitänyt kiini. -Silloinkaan kun hän oli riuhtaissut rakkautensa juurineen päivineen -irti, ei hän ollut tuntenut sitä tuskaa, -- koiran surua, joka herransa -on menettänyt -- joka nyt sai hänet valtoihinsa. - -Ei mitään varmaa maata jalkojen alla, vaan aaltoileva meri, joka mylvii -ja vaatii saalistaan. Ei mitään paikkaa enää ympärillä, jossa olisi -voinut mielin määrin astella, vaan ainoastaan muutamia kyynäriä -lautoja, jossa kävellä kuolemaan tuomittuna muiden vankien keskellä. - -Ja tähän kuljeksivaan orjaelämään oli hän tuomittu ainoastaan sen -tähden, että hänen äitinsä oli antaunut vieraan miehen hyväilylle -alttiiksi. - -Eräänä iltana, kun hän tuli kotia, sanoi hänen äitinsä, uskaltamatta -katsoa häntä silmiin: - --- Sinulla kaiketikin on koko joukko asioita, pantavia toimeen matkaasi -varten, enkä minä neuvoa tiedä. Olen tilannut mitä liinavaatteita -tarvitset, ja olen käynyt räätälin luona vaatteita tilaamassa; mutta -onko vielä mitään muuta, jota tarvitset? - -Hän avasi suunsa sanoakseen: Ei. Mutta sai miettineeksi, että hän -ainakin tarvitseisi jotakin matkalle sopivaa pukinetta, ja hän vastasi -sentähden tyvenesti: - --- En tiedä vielä oikein, mutta tiedustelen asiaa -höyrylaiva-konttorilta. - -Hän sai täällä luettelon välttämättömimmistä pukukappaleista. Kun hän -ojensi tämän äitilleen, katsoi tämä häneen ensimäisen kerran pitkään -aikaan ja hänen silmillään oli niin nöyrä katse, niin lempeä, niin -surullinen ja rukoileva, kuin koiralla, joka rankaisua kärsiessään -pyytää armoa. - -Lokakuun 1 p:nä tuli "Lothringen", mennäkseen määräyksen mukaan -seitsemäntenä jälleen New-Yorkiin. Ja Pietari Rolandin tuli muuttaa -pieneen, keinuvaan kajuuttaansa, joka tulevaisuudessa tulisi olemaan -hänen vankihuoneensa. - -Mennessään seuraavana päivänä kaupungille tapasi hän äitinsä. Hän -seisoi Pietaria odotellen ja sanoi tuskin kuuluvalla äänellä: - --- Etkö tahdo että autan sinua panemaan kajuuttaasi reilaan? - --- Ei kiitoksia, se on kunnossa. - --- Tahdon mielelläni nähdä sen. - --- Siinä ei mitään näkemistä ole. Se on mitätön ja pieni. - -Sillä hyvällänsä hän läksi ja jätti äitinsä kalpeaksi ja murtuneeksi -seinää vasten nojaumaan. - -Samana päivänä kävi Roland laivalla ja päivällispöydässä hän vaan siitä -tarinoi ja kummasteli suuresti, ettei hänen vaimonsa halunnut nähdä -laivaa nyt, kun heidän poikansa siinä oli lähdössä. - -Pietari ei ollut seuraavina päivinä paljon perheen kanssa yksissä. Hän -oli kärtyisellä tuulella ja äreänä; hänen poislähtönsä oli kuin piiska -heille kaikille. Mutta päivää ennen lähtöään oli hän yhtäkkiä tullut -aivan toiseksi mieheksi. Siinä tuokiossa, jolloin hän hyvästeli -vanhempiansa, ennen kun meni laivalle, nukkuakseen siellä ensimäistä -yötä, kysyi hän: - --- Tulette kai aamulla laivalle hyvästiä sanomaan? Matkustamme -yhdentoista aikana. Olkaa siellä jo puolivälissä kymmenen. - --- Kuule, huudahti hänen isänsä, kun olemme sanoneet sinulle -hyvästimme, menemme me "Helmeen" odottaaksemme sinua rannassa ja -nähdäksemme sinua vielä viimeisen kerran. Eikö niin, Loviisa? - --- Kyllä. - -Tunti sen perästä makasi Pietari pienellä tilallaan, joka oli pitkä ja -kapea kuni ruumiskirstu. Kauvan makasi hän avoimin silmin ja ajatteli -kaikkea sitä, joka kahden viimeisen kuukauden kuluessa oli tapahtunut -hänessä ja hänen ympärillään. Hänellä tuskin enää oli uskallusta olla -kenellekään vihoissaan ja hän antoi harminsa vuotaa hiekkaan, samoin -kuin koko olentonsakin. Hän tuntui niin taistelustaan väsyneeltä, -uupuneelta hyökkäystensä tähden, uupuneelta kaikesta, eikä hän osannut -enempää, vaan ainoastaan koetti upottaa sydämensä unheesen. - -Hän oli nukkunut raskaasti, kun matruusien liikkeet herättivät hänet. -Oli valoisa. Hän nousi ylös ja rupesi käyskentelemään ympäriinsä -laivalla, näiden suruisain ihmisten keskellä, jotka haeskelivat siellä -itsekukin kajuuttaansa ja heidän utelemisensa ja vastauksensa kaikuivat -joka taholta. Alhaalla keskikannella löyhkysi häntä vastaan köyhien ja -likaisten ihmisten tukahduttava haju. Täällä alhaalla aivan kuin -syvässä maanalaisessa kellarissa, joka oli hiilikaivoksen kaltainen, -huomasi Pietari satoja miehiä, vaimoja ja lapsia, jotka makasivat ja -loikoivat pöydillä tahi mullin mallin joukkioissa lattialla. Hän näki -vaan hämärissä piirteissä tämän likaisen ryysyisen joukon onnettomia -ihmisiä, jotka elämän taistelussa voitettuina, masennettuina ja -murtuneina menivät matkoihinsa kuihtunein vaimoin, nälistynein lapsin, -pois tuntemattomaan maahan, toivossa etteivät kuolisi nälkään. - -Ja silloin kun hän ajatteli kaikkea mitä he olivat kärsineet ja -reutoneet aikanaan, heidän hyödyttömiä ponnistuksiaan, heidän -toivotointa kamppailuaan, joka jokikinen päivä oli alkanut entiseen -tapaansa, nuot raukat, jotka nyt saivat alkaa uudelleen saman surkean, -viheliäisen elämänsä, tietämättään missä -- ajatellessaan kaikkea tätä, -teki tohtorin mieli huutaa heille: "Hypätkää järveen vaimoinenne, -lapsinenne, kaikkinenne", ja hänen sydäntään myötätuntoisuudesta niin -veti kokoon, että hänen täytyi mennä pois -- hän ei kärsinyt nähdä -heitä. - -Hänen vanhempansa, Juhani ja rouva Rosemilly olivat jo tulleet ja -odottivat häntä. - --- Näinkö aikaiseen? sanoi hän. - --- Näin aikaiseen, sanoi rouva Roland vapisevalla äänellä, tahdoimme -hieman runsaammalta aikaa jäähyväisiimme. - -Pietari katsoi häntä. Hän oli mustissaan, ikäänkuin surua kantava ja -yhtäkkiä huomasi Pietari, että hänen tukkansa, joka vielä viimeisellä -kuukaudella oli ollut harmaa, nyt oli käynyt aivan valkeaksi. - --- Ei tule paljon ilmaa sisään moisesta akkunasta, sanoi rouva -Rosemilly. - -Pietari näytti lasin paksuuden, joka voi vastustaa pahimmatkin -puuskaukset ja selitti juurta jaksain aatteen sen sulkemisessa. Siiten -kysyi Roland: - --- Sinulla kai on kokonainen apteekki muassasi? - -Tohtori avasi yhden kaapin ja näytti heille kokonaisen kokoelman -pikkusia pulloja, latinalaisine nimineen. Tuskallisen vaiti olon -perästä tuli hyvästi oton hetki. - --- No nyt meidän pitää lähteä, jos mieli ennättää "Helmeen". Hyvästi, -poikaseni, hyvästi. - -Isä suuteli Pietaria hänen poskiparralleen ja avasi oven. - -Rouva Roland ei hievahtanut, vaan jäi istumaan kalpeana ja maahan -luoduin silmin. - -Hänen miehensä nykäisi häntä. - --- Hyvästele joutuin, tässä ei ole enää tuokiotakaan liikaa. - -Hän nousi ylös, otti askeleen poikaansa päin, ojentaen hänelle ensin -yhden sitten toisen kalpeita kasvojaan, joita Pietari suuteli sanaakaan -virkkamatta. Sitten puristi hän rouva Rosemillyn kättä ja viimeksi -veljensä, samassa kysyen: - --- Milloin vietätte häitänne? - --- En tiedä oikein. Sovitamme ne matkojesi mukaan. - -He menivät kaikki kajuutasta ulos ja nousivat kannelle. Höyry elämöi -laivan avarassa sisustassa, joka ikäänkuin vapisi levottomuudesta. - -Pietari hyvästeli heitä uudelleen ja hänen perheensä jäsenet -poistuivat. Vaunut seisoivat ulkona ja odottivat heitä. He ajoivat alas -satamaan, jossa "Helmi" oli valmis lähtemään purjehdukselle. - -Roland huusi heidän rantaan tultuaan: - --- Tuolla se on, näen mastot ja kaksi piippua. Nyt se tulee ulos -tokasta. - -Rolandin rouva veti nenäliinansa esille taskustaan ja peitti sillä -silmänsä. - -Tuo suunnaton höyrylaiva ui hiljalleen ulos satamasta. Kiikari silmien -edessä ilmoitti Beausire: - --- Katsokaa nyt! Pietari seisoo peräkannella itsekseen. Hänet tuntee -helposti. - -Korkeana kuni tunturi ja ravakkana kuni rautatien juna meni laiva nyt -sivuitse "Helmen", niin läheltä, että se miltei koskettanut sitä. - -Epätoivoisena, menehtyneenä ojensi rouva Roland sylinsä höyrylaivaa -kohden, ja näki poikansa, oman Pietarinsa, seisovan ja vilkuttavan -heille kumpaisellekin kädellään. - -Mutta hän poistui yhä etemmäs, pieneni pienenemistään, pian vaan -mustaksi pilkuksi muuttui jättiläislaivalla. - -Äiti koetti tunnustella poikaansa, vaan ei enää saanut häntä silmiinsä. - -Juhani oli tarttunut hänen käteensä: - --- Näitkö häntä? kysyi hän. - --- Näin. - -Sitten purjehtivat he takaisin kaupunkiin. Rouva Roland istui kasvot -laivaa kohden kääntyneinä ja näki sen katoavan silmän siintämättömiin -matkalla kohti tuntematointa maata toiselle puolelle maapalloa. Sillä -laivalla, jota ei mikään voinut pysäyttää, oli hänen poikansa. Oli -ikäänkuin toinen puoli hänen sydäntänsä olisi mennyt hänen kanssaan -pois, kuin hänen elämänsä nyt olisi määräänsä saapunut ja hän ei -milloinkaan enää näkisi lastansa jälleen. - --- Miksikä itket? tutkaili hänen miehensä, tuleehan hän kuukauden -perästä takaisin. - -Hän sammalsi: - --- En tiedä. Itken, kun sydäntäni niin kirvelee. - -Vielä kerran hän kääntyi takaisin, heittääkseen viimeisen silmäyksen -yli meren. Mutta hän ei voinut eroittaa muuta kuin pienen, harmaan -savupilven, niin utuisan ja kepeän, että se oli näköjään kuni pieni -pilven untuva. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Veljekset, by Guy de Maupassant - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VELJEKSET *** - -***** This file should be named 44944-8.txt or 44944-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/4/4/9/4/44944/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. |