diff options
Diffstat (limited to '44938-8.txt')
| -rw-r--r-- | 44938-8.txt | 2969 |
1 files changed, 0 insertions, 2969 deletions
diff --git a/44938-8.txt b/44938-8.txt deleted file mode 100644 index 4e843f9..0000000 --- a/44938-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2969 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Jälkipoimintoja III, by Pietari Päivärinta - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org - - -Title: Jälkipoimintoja III - Kanttilaiset; Muistelmia katovuosilta - -Author: Pietari Päivärinta - -Release Date: February 16, 2014 [EBook #44938] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JÄLKIPOIMINTOJA III *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -JÄLKIPOIMINTOJA III - -Kanttilaiset; Muistelmia katovuosilta - - -Kirj. - -P. PÄIVÄRINTA - - - -Lapualla, -J. W. Hissan kustannuksella. - -Porissa, -Axel Bergbomin kirjapainossa 1889. - - - - - - -I. - -KANTTILAISET - - -Niinhän se on. Sen aikaisista asioista on paljon puhuttu ja kirjoitettu, -jolta tämäkin kertomus on. Mutta kenpä voisi siitä koskaan kaikenni -vaijeta, joka omin silmin on nähnyt kaiken sen kurjuuden ja ne -kärsimykset, mitä kansa sai vuosina 1862-1867 nähdä ja kokea. Olihan -silloin peräkkäin viisi katovuotta, joista vuosi 1867 oli hirvein. -Edelliset neljä olivat ikäänkuin ennakolta kansalta imeneet kaiken -varallisuuden, mehun ja ytimen, valmistaen siten tilaa viimeisen, -kovimman katovuoden hirmuille. - -Kun ajattelen niitä aikoja ja muistelen niitä tapauksia mitä silloin -näin, pyrkii veri hyytymään suonissani ja kylmä väre tärisyttää -ruumistani. Kruunu riensi apuun, ulkomailta tuli lahjoja ja yksityiset -jakoivat leipäpalasta niin kauan kuin heillä oli jakamista, "mutta mitä -se oli noin paljoille". Pian loppuivat kruunun varat, pian lakkasivat -ulkomaalaisten almut, pian ehtyivät yksityisen varat, ja pian olimme -tasaväkiset voimissa ja varallisuudessa. Viimeinen vuosi ei ollut antanut -ravinnoksemme muuta kuin olkia ja nämät sekä peuran jäkälät tulivat nyt -melkein ainoaksi ravinnoksemme. Pian alkoi horjuvia haamuja kulkea pitkin -teitä talosta taloon, etsien, jos jossakin löytyisi vielä jotakin -syötävää. Joka päivä tuli uusia tietoja uusista kuoleman tapauksista. -Niistä, joiden oli eilen vielä nähty horjuen ja hoiperrellen tiellä -kulkevan, oli aina joku johonkin kommeltunut ja siihen henkensä heittänyt -tahi jonkun huoneen nurkkaan kuolla kytkähtänyt. - -Hallitus ryhtyi voimakkaammin asiaan. Kunnille annettiin kova käsky, että -niiden pitää laittaa köyhäin huoneet, joissa kuntien tulee köyhille antaa -työtä ja ruokaa, ja hoitaa heidät kaikinpuolin hyvästi. Hallitus katsoi -perään, että nämät määräykset kaikkialla kiireesti pantiin toimeen, ja -valvoi jokapaikassa köyhäin huoneitten asioita. Tällä hyväätarkoittavalla -laitoksella oli kuitenkin kaikenni toisenlaiset seuraukset kuin mitä oli -toivottu. Sillä kaikki tämä viheliäisyys ja kurjuus yksiin paikkoihin -koottuina, synnytti ankaran kulkutaudin, ja kuolon-enkeli rupesi noiden -kokoon-ahdattujen joukosta niittämään monin kerroin runsaamman saaliin -kuin koskaan ennen. - -Aikomukseni ei olekaan ruveta kirjoittamaan yleistä historiaa kaikesta -siitä, mitä maamme sai silloin kärsiä, mutta olkoon tämä mainittuna -kertomuksen alustavana pohjana. - - * * * * * - -On eräs sunnuntaiaamu kevät-talvella 1868. Läänin kuvernööri on köyhäin -huonetten tarkastusmatkallaan saapunut H----n kuntaan, jossa myös on -köyhäin huone. Heti kun kuvernööri on päässyt kestikievarin pihalle, -ohjaa hän askeleensa köyhäintaloa kohden, johtaja saa kiivaan käskyn, -saapumaan heti kuvernöörin eteen, tekemään tiliä hallituksestaan; pian -saapuukin hän pelokkaan näköisenä. - -"No, kuinka täällä nyt asiat ovat?" kysyi kuvernööri. - -"Huonosti, herra kuvernööri", sanoi johtaja, ja hänen äänensä värähteli. - -"Mitä, ja niin paljon kuin tänne on annettu apua", sanoi kuvernööri -tuimistuneen näköisenä. - -"Muutama markkakymmeninen ja muutama kymmen jauholeivisköitä ei kauvaksi -riitä, sillä hätä on niin yleinen, että kaikki ovat vailla", rohkeni -johtaja sanoa. - -"Onko paljon sairaita?" - -"On ... paljon on". - -"Onko kuollut viime aikoina?" - -"Neljä viime vuorokautena". - -Kuvernöörin silmät iskivät tulta. Samassa tuokiossa tuli siihen horjuen -eräs vaimo kahden pienen tyttösensä kanssa. Vaimo oli valju ja kalpea. -Hänessä ei näyttänyt olevan muuta kuin kourallinen luita ja niiden päällä -kelmettynyt, näivettynyt ja sinertävä nahka, jonka alla puoleksi sammunut -henki kyti. Hänen silmänsä olivat painuneet syvälle kuopalle, josta -veltostunut silmäpari kiiluvasti tirkisteli eteensä. Hän näytti olevan -kovin hämmästyksissänsä, sillä hän ei ensinkään tiennyt kuvernöörin -olevan siellä. Molemmat lapset olivat myös laihoja, kalpeita ja -repaleisia. - -"Onko tämä vaimo lapsineen teidän hoidettavananne? Vastatkaa", sanoi -kuvernööri tuimasti. - -"On, herra kuvernööri", sanoi johtaja. - -"Te hoidatte köyhänne sangen huonosti, sanon minä, sen näen tämän vaimon -ja näiden lasten surkeasta näöstä; aivanhan he ovat pelkkiä luurankoja", -sanoi kuvernööri. - -"He ovat olleet täällä vasta muutamia päiviä. Mutta minä luulen, etteivät -he tule täällä suuresti kostumaan, sillä olki ja jäkälä ei paljon voimia -lisänne", selitti johtaja. - -"Ovatko he tältä kylältä kotoisin?" - -"Eivätkä ole ... he ovat penikulman päästä sydänmaalta, Kanttila -nimisestä uudistalosta. Minusta tuntuisi parhaalta keinolta, -kun menisivät kotiansa, ja sinne annettaisiin heille apua minkä -voitaisiin ... olisihan heillä siellä edes lehmä, jolta saisivat -maitotilkan ... täällä ei näy kukaan kauvan henkeänsä pitävän", selitti -johtaja. - -"Sen minä sanon, että teidän pitää laittaa köyhille työtä tänne ja hoitaa -köyhänne paremmasti, muistakaa se; toimittakaa niin, että he suurimmaksi -osaksi itse ansaitsevat elatuksensa, etteivät he opi laiskoiksi", -määräili kuvernööri. - -"Työtä on tehty niin paljon kuin on voitu, mutta nykyinen köyhäin huoneen -työ on supistunut siihen, että vielä kynnelle kykenevät tekevät -ruumisarkkuja niille, jotka ovat päässeet pois tästä kurjuudesta; työ -tuskapa on ollut, jos on saatu arkkuja niin paljon kuin on tarvittu. Mitä -tätä ennen on kokoon saatu, ne ovat kaikki tuolla aitassa; tahtoisin -tietää, kuka niistä vähänkään maksaisi ... kukaan ei nyt tarvitse muuta -kuin leipää", arveli johtaja. - -Kuvernöörin tyytymättömyys leimahti nyt ilmituleen. Hän iski nyrkkinsä -täydellä voimalla lähellä olevaan pöytään, niin että pöytä kohona -hyppeli. - -"Vai niin! Kyllä minä teidät tunnen. Te ette tee mitään köyhienne -hoitamiseksi. Täällä he ovat valjuja ja kalpeita kuin luurangot, vaikka -minä olen käskenyt heitä hyvästi hoitaa ja ruokkia. Mutta minä sanon -teille, että te olette olleet niskurit ja huolimattomat teille uskotussa -toimessanne. Te puhutte kuolleista ja ruumisarkuista, siihen siaan kuin -teidän pitäisi puhua niiden apujen siunatuista vaikutuksista, mitä me -olemme tänä ahdingon aikana teille hankkineet ja laittaneet. Mutta koska -minullakin on jotakin sanomista teidän tekemisiinne, niin minä sanon -aivan yksinkertaisesti, että te ette saa kiusata köyhiänne, ettekä -saattaa heitä kuolemalle. Teidän täytyy -- niin, teidän pitää verottaa -kuntaanne, ja määrätä manttaalin mukaan niin paljon annettavaksi, että se -muiden apujen kanssa riittää kuntanne köyhien elättämiseen", säyhysi -kuvernööri. - -Köyhäin huoneen johtaja oli tunnollinen mies. Hänen mielensä oli ennenkin -murruksissa, mutta kuvernöörin viimeisen puheen aikana särkyi se -kaikenni. Hän tunsi ja tiesi olevaiset olot ja nykyisen kuntansa tilan -niin tarkkaan, ett'ei kukaan sen paremmin. Hän oli sälytetty kantamaan -yhteiskunnallista kuormaa, ja vastaamaan luonnon oikullisista turmista; -siinä hän oli kaikkensa tehnyt, mutta ei ollut hyvä niin eikä näin. -Sydämestään olisi hän tahtonut auttaa kansaansa, mutta voimat puuttuivat, -sillä hänen voimansa oli kansan voimassa, ja ne myös puuttuivat. Viljavat -veet nousi hänen silmiinsä, ja sanan, vastauksen lausumatta pökäisi hän -ulos, salataksensa kyyneliänsä. Siellä maantien varrella seisoi hän, -miettien nykyisiä oloja, ja niitä syytöksiä, joita hän tunsi syyttömästi -saavansa kantaa. Koko nykyinen kurjuus, ja ne väärät käsitykset, joita -hallituksen miehet useinkin suurella pontevuudella esiin toivat -nykyisistä oloista, olivat avonaisena suurena kirjana hänen edessään. Hän -käsitti täydellisesti mistä kaikki tämä oli tullut, ja tämä tunto ja -tieto se oli, joka särki hänen sydämensä. - -Samalla tuli maantietä myöten viisi hevosta ajajineen, joilla näytti -olevan raskaat kuormat. Johtaja pyyhkäisi takin hihalla kyyneleet pois -silmistänsä ja meni heidän luoksensa. - -"Mitä teidän kuormissanne on, kun ne näyttävät niin raskailta?" kysyi -köyhäin huoneen johtaja matkamiehiltä. - -"Lihoja." - -"Miksi viette pois ainoankin mehun ja väen tänä ahdistuksen ja hädän -aikana?" kysyi johtaja. - -"Täytyy koettaa saada hiukankaan suurusta oljen sekaan, niin kauvan kun -on jotakin, jota vielä jollekin kelpaa; ilman sitä kesäkin tulee, eikä -ole kourallistakaan siementä peltoon", sanoivat matkamiehet. - -Johtajan kyyneleet haihtuivat. Niistä sanoista huomasi hän, että vielä on -kansassa toivoa ja luottamusta, ja että heissä kyti tunne, että: "Viel' -uusi päivä kaikki muuttaa voi." Hän hierusteli silmistänsä pois -viimeisetkin kyyneliensä jäljet ja palasi kuvernöörin luo. - -"Te ette vastannut minulle mitään; siihen siaan, että teidän olisi -pitänyt vastata, luistatte te pois minun kynsistäni. Te ette voi päästä -tästä muutoin kuin selittämällä: kuinka asiat voivat näin huonosti olla", -sanoi kuvernööri yhä tuimasti. - -Pyylevänä ja ylevänä seisoi johtaja kuvernöörin edessä. Asiain nykyinen -kanta oli hänellä selvillä ja hän ei tuntenut aristelevansa tässä asiassa -mitään voimaa tässä maailmassa. - -"Herra kuvernööri!" alkoi johtaja. "Tämä maatamme kohdannut kurjuus ei -ole minun, eikä kansamme tekoa; se on korkeimman sallimuksesta tullut, ja -siihen en tunne itseäni enkä muita vikapääksi. Väärin on se, että minua -ja kuntaa siitä syytetään. On helppo sanoa ja määrätä, että kaikki tämä -viheliäisyys on meidän poistettava, mutta sitä me emme voi tehdä. Te -sanotte, että kuntaa pitää verottaa ja koota näille kaikille riittävä -ruoka. Mitä tämä on? Kunta on tehnyt kaikki mitä on voinut, ja antanut -niin kauvan kuin on ollut antamista; nyt on kaikki lopussa ja annettu -mitä on ollut annettavissa. Kaikin olemme samoissa varoissa ravinnon -suhteen. Tauti ja sairaus leviää ympäriinsä ja moni talollinen on tullut -tänne kuolemaansa hakemaan, kun kotona ei ole enään mitään ollut ... -jospa he raukat osaisivat kotonansa pysyä, olisihan siellä edes raitis -ilma, mutta täältä puuttuu sitäkin ja kuolema on jokaisen kimpussa... -Kaikki mitä kunnasta voidaan tänne saada, on muutama piimäkannu ja joku -tilkka maitoa ja sillä ei kauvas mennä. -- Tässä minä olen, enkä voi -toisin sanoa; en itsekään tiedä, tämäkö vai huominen päivä on viimeiseni --- -- tehkää minulle mitä tahdotte." - -Kuvernööri oli tunnokas mies. Kyyneleet kiilsivät hänen silmissään -johtajan puhuessa. Kun tämä oli puheensa lopettanut, pyyhkäsi kuvernööri -salaa silmänsä ja sanoi miehekkäästi: - -"Minä ymmärrän teitä. Vika ei ole tosiaankaan meissä kenessäkään, mutta -se on sallimuksessa. Tehkäämme miehissä kuitenkin mitä voimme hädän -lieventämiseksi. Älkäämme siitä enään puhuko. -- Minä haluan nyt nähdä -sairaita; olkaa hyvä ja ohjatkaa minut sinne." - -Toistakymmentä henkeä makasi kalpeana ja riutuneena toisella puolen -kartanoa olevassa avarassa tuvassa. Raukeina ja voimattomina taistelivat -he siinä viimeistä taisteluaan. Heidän silmänsä kiiluivat kummallisesti -kolkoista ja syvälle painuneista silmäkuopista, ja melkein tyytyväisinä -näyttivät he odottavan viimeistä hetkeänsä. - -"Hyvä Jumala! Täällähän on paljon sairaita ja niin heikon näköisiä. -Tässähän on lääkäri aivan lähellä; olkaa hyvä ja kutsukaa hänet tänne", -sanoi kuvernööri johtajalle. - -Johtaja lähti ja pian palasi hän lääkärin kanssa. - -"Täällähän on paljon sairaita; oletteko käynyt näitä katsomassa?" sanoi -kuvernööri lääkärille. - -"Kyllä on käyty, herra kuvernööri", vastasi lääkäri. - -"Määrätkää näille sairaille kyllältä tehokkaita lääkityksiä; kyllä minä -toimitan niin, että ne tulevat apteekkiin maksetuiksi", sanoi kuvernööri. - -"Kyllä osattaisiin määrätä auttavia lääkkeitä, mutta meidän rohteloissa -ei ole semmoisia rohtoja, joita nyt tarvittaisiin", sanoi lääkäri. - -"Mitäs tämä on? Pitäähän apteekeista löytyä kaikkia mitä tarvitaan. -Sanokaa minulle mitä puuttuu, ja minä tahdon pakottaa heidät -velvollisuutensa täyttämään, elleivät he lääkäreitä tottele", sanoi -kuvernööri. - -"Herra kuvernööri!" sanoi lääkäri ja oikaisi itsensä suoraksi. "Sairasten -parantamiseksi ja taudin levenemisen estämiseksi tarvittaisiin paljon -rukiisia jauhoja, sillä mikään lääkintä-oppi ei ole vielä tähän saakka -keksinyt semmoista keinoa, että ihmisiä voitaisiin hengissä pitää oljilla -ja jäkälillä." - -"Minä ymmärrän, minä ymmärrän. Minä luulin selvinneeni jo johtajan -puheesta, mutta niin ei ollut. Minä olen väärin teitä tuominnut, antakaa -se minulle anteeksi!" sanoi kuvernööri, kävellen johtajan luo ja -puristaen hänen kättänsä. Kirkas kyynel kiilsi kuvernöörin silmässä -nytkin. - -"Sairaille ei saa enään antaa olki- ja jäkäläleipää, Sitä syökööt -terveet; minä laitan jauhoja tänne. -- Mistä saamme terveellistä, -voimakasta ruokaa näille jo puoliseksi?" jatkoi kuvernööri. - -"Äskettäin ulkona käydessäni puhuttelin matkamiehiä; heillä oli viisi -kuormaa tuoreita lihoja, jotka he aikovat viedä kaupunkiin", ehätti -johtaja sanomaan. - -Sanan lausumatta pisti kuvernööri kätensä poveensa, ja vetäsi sieltä -setelitukun esiin. Hän ojensi sen johtajalle ja sanoi: "Tässä on -kuusisataa markkaa, ottakaa ne... Menkää ja ostakaa kaikki ne lihat, ja -laittakaa niin, että kaikki saavat puoliseksi tuoretta velliä. Hankkikaa -jääneellä rahalla jauhoja, mutta rahoista on teidän tekeminen tili -- -ymmärrättehän -- mutta ei sairaille muuta kuin selvää leipää, muistakaa -se; kyllä minäkin puolestani koetan tehdä kaikki mitä voin", toimitti hän -sitten pontevasti. - -Lähellä olevassa kirkossa soitettiin juuri aamukelloja. Ryysyinen, kalpea -ja horjuva joukko lähti köyhäin talosta sauvoihinsa nojaten huojumaan -kirkkoa kohden kuullaksensa elämän, toivon ja lohdutuksen sanoja, sillä -olivathan ne niin monta kertaa ennenkin virkistäneet heitä vaivoissa ja -kärsimisissä ja lohduttaneet murheessa. Sairaat kun kuulivat kellojen -äänen, panivat kätensä ristiin ja siunasivat. - -"Hyvä Jumala, kuinka suuri luottamuksen voima noilla raukoilla onkaan -Jumalaansa", sanoi kuvernööri, kääntyen samassa akkunaan, salataksensa -taasenkin kyyneliään. - -Kuvernööri ja lääkäri tekivät lähtöä. Ystävällisesti puristi kuvernööri -johtajan kättä, kehoittaen häntä edelleenkin pitämään huolta hänen -hallussaan olevista köyhistä ja sairaista. - -"Vielä kerran muistutan, ettei sairaille muuta kuin selvää leipää -- niin -ja olinpa unhottaa sanoa: paraspa kylläkin taitaa olla, että lähetätte -kotiinsa kaikki semmoiset, joilla on lehmä avonisin; saavathan edes -siellä maitotilkan ja raitista ilmaa. Antakaa heille kotiinsa apua minkä -voitte, mutta meidän voimamme ja varamme eivät riitä kaikkiin tarpeisin --- laittakaa tuo vaimokin lastensa kanssa kotiinsa, hän, joka on tuolta -sydänmaalta", sanoi kuvernööri ja sitten hän lähti. - -Suuren kiitollisuuden tunsi johtaja sydämessään kuvernööriä kohtaan. Hän -oli tunnustanut erhetyksensä niinkuin mies ja rientänyt korjaamaan niitä. -Monta epäkohtaa ja väärää käsitystä olevaisista oloista oli nyt poistunut -ja johtaja tunsi sydäntänsä helpottavan. Keveällä mielellä riensi hän nyt -toimiinsa ja pian oli monessa isossa muuripadassa kiehumassa tuoretta -lihaa. Voi kuinka ahnaasti ahmi tuo riutunut ja nälkäinen joukko tuota -voimakasta ravintoa, jonkalaista eivät he moneen herran vuoteen olleet -saaneet. He olisivat syöneet itsensä kuoliaaksi, mutta heille täytyi -antaa määrän perästä... - -Sairaille ruvettiin nyt antamaan selvästä viljasta tehtyä ruokaa ja -lääkitsemään heitä. Mutta tämä ei voinut pelastaa heitä kuolemasta, sillä -näljästä, taudista ja vaivoista riutuneet ja väsyneet elimistöt eivät -olleet enään pelastettavissa. Voimakas ruoka, vaikka niukemmastikin -annettuna, vaikutti aivan päinvastaisesti kuin oli otaksuttu. Sairaat -tunsivat vaan joutuisammasti heikkonevansa, kuin saivat voimakasta -ravintoa, ja olipa useankin kanssa niin, että hän tunsi vastenmielisyyttä -tätä uutta ruokajärjestelmää vastaan. - -"Antakaa meille jäkäläleipää, se on muriampaa!" pyyteli usea sairas -epätoivossaan. - -Lääkärin luvalla annettiinkin jäkäläleipää sitä haluavaisille, mutta -tämäkin oli vaan hukkuvan tarttumista oljen korteen. Usealla heillä oli -kuolemaakin tehdessään pala suussa minkä mitäkin ruokaa, jota he kokivat -pureksia siihen asti kuin veltostuneet leuvat uupuivat, voimatta enään -mitään toimittaa. Pian silloin kurkku korahteli viimeisiä kertoja, ja -silloin oli lopussa heidän nälkimisensä ja kärsimisensä. - - * * * * * - -"Menkää tekin lastenne kanssa kotiinne tästä surman ja kauhun pesästä. -Minä annan teille pari leiviskää jauhoja, saattehan siten joksikin ajaksi -suurushiukkaa maitotilkan ja petäjäisen sekaan... Ei täälläkään lihavat -päivät ole; päälliseksi on täällä kuolemalla paljon suurempi voima kuin -missään muualla, sillä tänne on paljon sairaita ahdattu yhteen kokoon, -jonka vuoksi ilmakin tuntuu myrkyttyneeltä ... olisihan siellä raitis -ilma edes", sanoi johtaja Kanttilan uudistalon vaimolle seuraavana -maanantai aamuna. - -"Kyllähän minä mielellänikin, mutta...", sanoi vaimo epäröiden. - -"Eikö se teille olisikaan mieluista...? Olisitteko täällä kuoleman -keskellä mieluummin?" kysyi johtaja. - -"Sen en ... kyllä minä menen, kun vaan voisin viedä ne jauhot ... ei sitä -sielläkään..." sanoi vaimo katkonaisesti, ja heikko voimaton huokaus -puhkesi hänen rinnastansa. - -"Minä hankin kelkan ... kyllä te vetämällä ne jaksatte viedä ... onhan -nyt hyvä ilma ja tiet ovat hyvästi auki", ehdotteli johtaja. - -"Kyllä minä koetan lasteni kanssa vuovata, kun vaan kelkan saan" sanoi -vaimo. - -Jauhot punnittiin ja sälytettiin kelkkaan, ja niin lähti vaimo horjuen -käyden pienen tyttönsä kanssa, vuovaamaan kotiansa kohden. - -Kanttilan uudistalon asukasten sisällistä elämää ei yleisesti tunnettu -todellisuudessa, sillä vaimo salasi sen huolellisesti. Kotitarpeen viinan -poltto oli silloin jo lakkautettu, mutta salapolttimoilla koki useakin -vireillä pitää vielä tuota monelle niin mieluisaa ja heidän mielestään -välttämätöntä ammattia. Vaikka oli niin kovat nälkävuodet, että -laumottain kuoli ihmisiä ravinnon puutteesen, eipä kuitenkaan -salapolttajat kaikenni hävinneet, vaikka heitä vielä päälliseksi -ahkerasti saatettiin la'in rangaistaviksi. - -Kanttilan Antti ei tosin ollut salapolttaja, mutta hän oli liitossa -heidän kanssaan. Joka ikisen suurushiukan, mitä näinä kovina aikoina -saatiin, kantoi hän likimäiselle salapolttajalle ja keitätti viinaksi, -ryöstäen siten ainoankin ravitsevan palan vaimonsa ja lastensa suusta. -Hänellä oli niin suuri tottumuksen voima, että hänellä piti aina taskussa -olla viinapullo, vaikk'ei mitään muuta hänellä olisi ollut. Erinomaiseksi -juopoksikaan ei häntä voitu sanoa, sillä kukaan ei koskaan nähnyt hänen -olevan perin juovuksissa. Lieneekö se sitten tullut siitä, että hän oli -niin kovin tottunut väkeviin, ett'eivät ne hänessä vaikuttaneet, vai -varoiko hän todellakin niiden liiallista nauttimista, sitä ei ole -selville saatu. Summa vaan oli se, että aina oli hänellä taskumatti -povessa ja usein nähtiin hänen siitä maistelevan. - -Tämmöisiä keinoja käytti Kanttilan Antti koko katovuotten ajankin ja -semmoista elämää vietti hän, pitämättä vähääkään lukua kaikesta siitä -köyhyydestä, näljästä ja kurjuudesta, mitä perhe, ja hän itsekin, sai -kärsiä. Vaimo usein itkien rukoili ja pyyteli, ett'ei hän, Jumalan -tähden, veisi salapolttimoon niitä ainoita suuruksia, mitä milloinkin oli -yhdellä tai toisella tavalla voitu joskus saada. Kuitenkaan ei tämä -mitään auttanut, sillä mies selitti yksinkertaisesti, ett'ei hän voinut -muutoin elää ja toimeen tulla. Tämän tähden se oli, kun hän oli vaimonsa -ja lapsensa häätänyt köyhäin huoneesen. - -Kun vaimo lastensa ja jauholeiviskäinsä kanssa tuli kotiinsa, ällistyi -mies pahanpäiväisesti. Hän oli toivonut pääsevänsä heistä, lähettämällä -heidät köyhäin huoneesen, ja saavansa elätellä vaan omaa henkeänsä, kuten -parhaiten taisi, mutta nyt näki hän toivonsa pettäneen, ja siitä tuo -ällistyminen. Häntä ei voinut sanoa pahaksikaan perhettänsä kohtaan, -jospa ei hyväksikään, sillä silloin kuin oli hyvät vuodet ja leipää -kyllitellen, ei hän kieltänyt heiltä leipää, eikä kohdellut heitä -muutoinkaan pahasti, kunhan hänellä vaan oli taskumatissa olemista, ja -sai siitä mielinmäärin maistella. -- Niin, hän oli noita kylmiä, -yhtäkaikkisia luonteita, joille kaikki ulkopuolella itseänsä oleva -maailman meno ja ihmisten elämä ja toimeentulo oli saman tekevä, olipa se -sitten hyvästi tai huonosti --; semmoisista huoli hän viisi. - -"No miksi herran tähden te kotiin tulitte...? Millä tavalla luulette -minun voivan teidät elättää?" sanoi hän vaimonsa ja lapsensa nähtyään. - -"Meillä on jauhoja pari leiviskää kelkassa tuolla ulkona", sanoi vaimo -huohottaen ja istuen samassa voimattomana penkille. - -"Hoo! Sepä sitten hyvä on. Saanhan taasenkin pullooni jotakin; se onkin -jo viikon päivät kuivillaan ollut", sanoi mies kylmästi. - -"Älä, hyvä ihminen, vie niitä salapolttimoon ... ovathan ne ainoat -suuruksemme, mitä olemme pitkään aikaan saaneet", pyyteli vaimo -hengästyksensä seasta. - -"Mks'ette pysyneet siellä?" - -"Ei sielläkään paistetut pyyt suuhun lennä... Nälkää ja tautia on -sielläkin -- -- kurja aika ... Jumala meitä kaikkia armahtakoon...! -Mitä sanoisivat ihmiset, jos veisit jauhot ... ovathan ne -annettu meidän henkemme hengissä pysymiseksi... Älä vie niitä -salapolttimoon ... minä rukoilen sinua -- älä vie", koetti vaimo -pyydellä. - -"Nouda toisia jauhoja sieltä; ne saatte sitten syödä", sanoi mies -tuimasti. - -"Ei sielläkään jauhot hyljyksi jouda ... määrän perästä hekin saavat ja -antavat. Mitä sanoisivat he, jos nyt heti menisin toisia tahtomaan... Ei, -ei se käy ... älä vie niitä jauhoja...! Luulet sinä minun hyvinkin -väkevän olevan, kun niin vain käsket -- olipa se niin ja näin, jos ma -jaksoin tulla kotiin jauhojen ja lasten kanssa -- --. Älä, älä mie..." - -"Mitä parempi se sitten on, että minä kuolen puutoksiini ja joku toinen -jääpi elämään? -- Ei, niin sen täytyy olla kuin sanottu on", sanoi mies -ja väänsi jauhopussin olallensa, jonka hän oli sillä välin tupaan -noutanut. - -"Tingihän edes rankkikaan takaisin, että saisin jotakaan sidettä olkien -sekaan", sanoi vaimo tukahtuneella äänellä. - -"Saatanpa tuosta tuumailla", sanoi mies ja lähti. - -Miehensä mentyä purskahti vaimo katkeraan itkuun. Koko elämän kurjuus -kaikkine kovuuksineen ja kylmyyksineen aukesi yhdellä haavaa hänen -silmiensä eteen. Kolkkona, mustana, ammottavana hautana oli tulevaisuus -hänen edessänsä, valmisna nielemään samaan kauheaan kitaansa hänetkin -lapsineen, johon hän oli jo niin paljon ennen ihmisiä niellyt, tulematta -sen täydemmäksi. Hän tunsi itsensä peräti pieneksi ja vähäväkiseksi, -vastustamaan tuota voimaa, joka kaikki muserti ja murskasi, huolimatta -näljästä, kärsimisistä ja kyyneleistä; tuntuipa siltä kuin olisi hän -ollut jo haudassa, johon multaa vyöryi hitaasti, mutta varmasti, -likistäen häntä niin raskaasti, että oikein henkeä ahdisti. - -Hän tunki ankaran itkemisen ja surun heikontavan vähiä voimiansa; hän -koki pidättää sitä -- hän ei olisi itkenyt eikä surrut, mutta hän ei -voinut toisin tehdä, sillä apua, turvaa, neuvoa ja lohdutusta ei kuulunut -koskaan. Nälkä kalusi ja jäyti hänen ennestäänkin jo nääntynyttä -sydäntänsä, mutta mistäpä tuli yksi ainoakaan pala semmoista ravintoa, -jolla sammuttaa vaateliaan ja aina kintereillä olevan ahnaan velkojan -vaatimuksia. Lapset olivat yhtyneet itkemään äidin kanssa; heilläkin oli -heidän syynsä: oma nälkä ja väsy sekä äidin suru ja kärsimiset; tämä näky -ja tunto lisäsi vielä kiviä kuorman päälle murheelliselle äidille. - -Tämmöisessä tilassa oli Kanttilan kotiväki, kun isäntä palasi -salapolttimosta. Hän oli saanut salapolttajalta jo etukäteen pullonsa -täyteen mielijuomaansa. Siitä oli hän maistellut kotiin tullessaan ja oli -nyt erinomaisen hyvällä tuulella. Kädessä oli hänellä kiulu, joka oli -täynnä sakeaa rankkia, oikein parasta tavaraa, mitä semmoisista paikoista -voipi nälkäisen ravinnoksi saada. - -"Älkää nyt itkekö... Kyllähän tässä eletään... Minä toin rankkiakin -sieltä -- oikein sakeaa... Kyllähän tässä... Maistakaa tästä pullosta -pikkusen ... se virkistää", puheli mies, näytellen rankkikiuluaan, ja -tarjotellen pullostansa itkeville vaimolleen ja lapsilleen. - -Vaimo oli niin kiintynyt itkuunsa, ett'ei hän ollut voida siitä lakata. -Vaikka kuinkakin hän olisi koettanut pidättää, reväisi se kuitenkin -sydämen pohjasta, ja silloin pääsi itku aina uuteen valtaan. Vihdoin -kuitenkin alkoi hän vähitellen tyyntyä, mutta kauvan se kuitenkin reväisi -sydämestä, sillä olihan se nääntymäisillään ja särkymäisillään. - -Kun vaimo oli tyyntynyt, maisti hän todellakin miehensä pullosta sen -verran, että nielulle meni; lapsille annettiin muutamia tippoja veden -seassa. Sen vertainen tilkka meni vaimon nääntyneesen ruumiisen niin, -että hän raukesi hermottomaksi kuin lankavyyhti, ja hänet täytyi -toimittaa vuoteesen maata. Kylmänä, virkistävänä virtana tuntui se ensin -kiertelevän heikossa sydänalassa, mutta sitten se lämmitti ja vahvisti. -Kauvan ei kuitenkaan tuon hänelle oudon ja uuden elämän lähteen -virvoituspisara voinut virkistää hänen veltostuneita elimiään, sillä -kaksi kertaa veltommaksi ja raukeammaksi tunsi hän itsensä ensi -huumauksen sivu mentyä. - -Kun vaimo tointui niin paljon, että hän voi puhua, alkoi hän huolehtia -taloudellisista asioista. - -"Pan -- -- pankaa uuni lämpiämään ja -- ja sotkekaa olkijauhoja rankkiin, -et -- että saisin jotakaan sydämeeni. Mi -- minä aivan näännyn ... -paistakaa sit -- sitten... Kun minä voisin käydä lehmän lyp -- -lypsämässä", määräili hän katkonaisesti. - -Mies ja vanhempi tyttö rupesivat heti touhuun. Isä kaasi vähän rankkia -kuppiin ja sitten alkoi tyttö sotkea olkijauhoja sen sekaan, mitä kiuluun -oli jäänyt; sillävälin pani isä uunin lämpiämään. - -Horjuen kontturoitsi vaimo ylös. Hänen polvensa eivät tahtoneet kannattaa -varjontapaista painoansa, mutta yhtäkaikki meni hän hoiperrellen -navettaan lehmää lypsämään. - -Navetasta palattuansa kaasi hän maitotilkkaan montavertaa enemmän vettä -kuin maitoa oli, ja pani sen pataan suolan kanssa kiehumaan. - -Kun illallinen oli kaikin tavoin saatu valmiiksi, rupesi -perhe atrioitsemaan. Isännällekin oli emäntä pannut kuppiin -maitokeitos- sinukkaa, mutta tämä ei huolinut siitä. Hän otti tuon -kupin, johon hän oli kiulusta rankkia kaatanut, sekoitti siihen suolan, -ja rupesi siltään syömään, sitä ennen otti hän toki taskumatistansa. -Semmoinen oli hänen elämänsä keino ollut jo pitkät ajat; siinä hänen -suuruksensa. Eihän se hänelläkään hääviä ja lihavaa tuo elämä ollut, -paha vaan, kun vaimo ja lapset saivat hänen viinan himonsa tähden -kärsiä. - -"Syökää nyt vaan kaikki ... en minä tahdo maitokeitosta ... syökää te -vaan kaikki ... kyllä minä aina elän", puheli perheen-isä, appaessaan -suolattua rankkia suuhunsa. - -Niin. Olihan isännän taskumatissa nyt olemista. - -Niinkin vähän ravinnon saaminen vaikutti nälkäiseen äitiin ja lapsiin -hervaisevasti. Tämän tuntiessaan toimittivat he itsensä maata. Lapset -lukivat iltarukouksensa ristissä käsin ja äiti kiitteli Jumalaa -sydämestänsä, kun asiat ovat näinkin hyvästi. - -Niin sitä Kanttilassa elää kitkutettiin eteen päin. Isäntä oli suostunut -vaimonsa viimeiseen pyyntöön; hän oli salapolttajalta tinkinyt rankin -takaisin, ja uskollisesti kantoi hän sen kotiin. -- Olihan sekin tyhjää -parempi. Tuota ainoaa elämän lähdettä pidettiin tarkasti kuin kultaa -kämmenellä, sillä eipä ollut tiedossa, milloin semmoinen hyvyys taas -saataisiin. - -Mutta näillekin varoille tuli viimein loppu. Loppunut oli rankki ja -ehtynyt oli isännän taskumatti. Paha puute ja hätä tuli hänellekin, -vaikka hän oli imenyt ytimen köyhäinhoidon antamista ja vaimonsa tuomista -jauhoista, ja yhtäkaikki ollut osallisena rankin syönnissä vaimonsa ja -lastensa kanssa. Ehtimiseen pyyteli hän vaimoaan, että tämä menisi -köyhäinhoidolta vielä jauhoja pyytämään. - -"En minä jaksa kävellä kylään", sanoi vaimo miehensä pyytelemisiin. - -"Jaksoitpahan viimeskin", viittaili mies. - -"Niin, viimes ... silloin olin vielä paljon vankempi, mutta nyt --- -- -- Mitähän hyvää niistä sitten olisi, jos jauhojakin saataisiin...? -Veisithän ne kuitenkin salapolttimoon", sanoi vaimo surullisesti. - -"Vähäkö niistä olisi hyvää: saisinhan minä viinaa ja te rankkia; sillä -tavoinhan sitä nykyäänkin on eletty, maitotilkan apuna ollessa", selitti -mies kylmästi. - -"Viina ei ole ruokaa, eikä voi ihmistä nälkäkuolemasta varjella... Väärä -lähde sinulla on, usko minua... Sinä imet vaimosi ja lastesi verta", -sanoi vaimo. - -"Mutta jos menisit hevosella", sanoi mies, ikäänkuin ei hän olisi -kuullutkaan vaimonsa viimeistä puhetta. - -"Minussa ei ole hevosen ajajaa, eikä muuta menijää ... mene itse, jos -haluat, mutta minä en mene", sanoi vaimo lujasti. - -Mies ei olisi suurin surmin mennyt köyhäin hoidolta apua pyytämään. Häntä -vaivasi häpeän tunne, että mennä suorastansa apua anomaan, sillä olipa -hän oppinut luottamaan omaan kykyynsä ja toimeentuloonsa. Hyvinä aikoina -olikin hän nurkumatta elättänyt perheensä moitteettomasti, turvaamatta -keneenkään muuhun kuin omaan itseensä, vaikka kohtakin hän ahkerasti -suuteli taskumattiaan. Lieneepä hänellä ollut sekin pelko, että on -kenties tiedoksi tullut, ettei hän ole voinut taskumatistansa luopua -näinä kovinakaan aikoina. Tämmöisethän ne syyt olivat, jotka tuon matkan -tekivät hänelle niin vastahakoiseksi ja jonka vuoksi hän niin hartaasti -pyyteli vaimoansa sinne menemään. - -Kun vaimo teki niin jyrkän vastuksen, alkoi mies hankkia lähtöä, sillä -eipä muuta neuvoa ollut ja hätä kapisi kantapäillä, paruttaen ja -kuristaen suolia hirveästi. - -"Jos sattuisit jonkun jauhohiukan saamaan, niin älä suinkaan vie niitä -salapolttimoon, sillä tämä on viimeinen toivomme ... minä toivon nyt -sinusta..." sanoi vaimo, kun näki, että mies itseänsä matkaan hankki. - -"Kaikkea häntä..." sanoi mies ja lähti. - -Se oli aamu, kun hän lähti hevosella kotoa. Kaiken päivän odottivat vaimo -ja lapset isäntää kotiin tulevaksi, mutta häntä ei näkynyt ei kuulunut. -Pitkäksi kävi odottaminen, sillä kovin kaiveli nälkä sydäntä ja joku -vaistomainen toivo kyti kuitenkin mielessä, että ehkä kylämies toisi -jotakin syötävää. - -Illalla myöhään tuli mies kotiin. - -"Saitko mitään?" kysyi vaimo pelokkaasti. - -"Sainhan tuota vähäisen". - -"Minkä verran?" - -"Ei muuta kuin leiviskän jauhoja ... ei heilläkään ole". - -"Missä ne ovat...? Tuo, Jumalan tähden, ne tänne, että saadaan keittää -puuroa ... me hiukeamme tuohon paikkaan", hätäili vaimo. - -"Ei ne ole täällä, minä ne vein -- -- --". - -"Veit, mihin veit...? Ethän, Jesuksen tähden, salapolttimoon?" sanoi -vaimo ja hän rupesi kauheasti vapisemaan. - -"Mihinkäs sitten?" sanoi mies niin yhtäkaikkisesti ja kylmästi, että -olisi luullut jäitä putoilevan hänen suustansa. - -Vaimo parahti kipeällä, sydäntä särkevällä äänellä. Se oli viimeisen -toivon pettynyt epätoivoinen parahdus, jonka olisi luullut kivetkin -pehmittävän. Hän ei itkenyt enään, sillä elämän kova koulu, kalvaava, -kuluttava nälkä ja pettyneet elämän toivot, olivat tyhjentäneet hänen -sydämensä. Hän meni horjuen vuoteesen ja pani maata; siinä hän sitten -raskaasti hengittää huohotti. - -"Kova, kylmä, jumalaton ihminen ja aviokumppani! Ei sinua liikuta yhtään -vähää vaimosi ja lastesi nälkäkuolema, kunhan vaan itse saat tuota -kirottua lientä", sanoi vaimo viimein heikolla ja värisevällä äänellä. - -"Kyllä se niin ... kyllä se parasta taitaa olla, että huomenna -köyhäinhuoneesen ... eihän tuota täälläkään ... enkä minä tule viinatta -aikaan ... olisihan siellä teille kuitenkin parempi kuin täällä... Kuinka -kauvaksi se yhden jauholeiviskän rankki kestää ... parasta on, että -menette", esitteli mies niin levollisesti ja kylmästi kuin ei mitään -olisi tapahtunut. - -Vaimo ei vastannut mitään, sillä hän tiesi, että se on turhaa työtä, -sanoipa hänelle vielä mitä sanoikin. Hänen sydämensä tykytti kovasti ja -kylmä hiki valui hänen kalpealta otsaltansa. Ajatukset lensivät yhtenä -myrskynä sinne tänne, etsien jotakin turvaa, jotakin tukea ja lohdutusta, -mutta sitä ei tuntunut mistään löytyvän ja kaikkien vähimmän omasta -elämänkumppanista. - -Näitä mietti ja tunsi hän, eikä unta tullut silmiin. Hän tunsi itsensä -sangen voimattomaksi, näljän heikontamaksi, kurjaksi olennoksi mihinkään -lähtemään apua etsimään. Itsestään ei hän suurin lukua pitänyt, mutta -lapset: mikä kohtalo oli heidän osaksensa tuleva, oliko nälkäkuolema -heidätkin pyyhkäisevä pois elävien joukosta jo noin nuorina? Tämä ajatus -vaivasi häntä kovin kauheasti ja hän jo luuli näkevänsä lastensa -kelmettyneillä kasvoilla makaavan ruumispaarien päällä. - -Vaikka kuinkakin hän olisi koettanut ajatella jotakin pelastuksen keinoa, -ei hän kuitenkaan löytänyt sen parempaa, kuin että koettaa mennä -taasenkin köyhäin huoneesen ja jos heitä sieltä toimitettaisiin kotiin -takaisin, tunnustaa silloin totuus, niin vastenmielistä kuin se vielä -hänelle olikin. Hän vertaili voimiaan matkan pituuteen ja tunsi, ett'ei -hän jaksaisi sen päähän päästä, mutta eihän muuta neuvoa ollut, täytyi -yrittää, vaikka siihen nääntyisi -- niin, mutta hevosella -- onhan -hevonen... Kunpa nyt vaan jaksaisin -- niin, kunpa -- -- - -Kun aamulla ylös noustiin, laitteli vaimo suolan kanssa maitopisareesta -lastensa tyhjiin sydämiin jotakin ryyppimistä, että he olisivat jaksaneet -kulkea taipaleen poikki; itse otti hän heikkoon ja vapisevaan sydämeensä -vaan muutamia nielauksia. - -"Mitä olet tuuminut? Eikö olisi parasta mennä, vai kuinka?" kysyi mies. - -"Mikäpä muu lienee neuvona... Kun jaksaisin", sanoi vaimo heikosti. - -Mies veti taskustaan pullon; hän oli sen täyden nytkin saanut etukäteen -salapolttajalta. - -"Otas tästä, niin jaksat", sanoi mies, tarjoten vaimolle pullostansa. - -"Vie pois sinun kamala vahvistajasi ... se on vienyt minulta hengen", -sanoi vaimo murtunein mielin. - -Sillä välin laitti vapiseva äiti vaateriepuja lastensa päälle. - -"Lähde sinä hevosella meitä viemään", sanoi vaimo miehellensä. - -"Menkää jalkaisin". - -"Minä en jaksa mennä tämän penikulmasen taipaleen poikki, sen tunnen -selvästi ... sinä et tiedä kuinka heikko ja nääntynyt minä olen ... ja -entä lapset, kuinka heidän voimansa riittävät?" selitti vaimo. - -"Hevonen ei jouda", vastasi mies. - -"Lähdehän edes puolimatkaankaan asti saattamaan", pyyteli vaimo. - -"En; minä tarvitsen hevosta; menkää jalkasin", sanoi mies kylmästi. - -"Lähdetään, lapset, pois kovan isän kodista. Hänen ei käy yhtään -sääliksi, vaikka näkisi meidät paikalle nääntyvän... Kova on aika, mutta -kovempi on hän, jota minun miehekseni ja teidän isäksenne kutsutaan... -Jumala meitä armahtakoon, sillä ei suinkaan isästä ole apua", sanoi vaimo -vapisevalla äänellä, ja samassa lähtivät he horjuen kävellä hitustelemaan -kylää kohden. - -Mies seisoi porrasten edessä ja katsoa öllötti heidän jälkeensä niin -kauvan kuin he peittyivät metsän varjoon. - -Nyt oli jo niin kevät, että sulia pälviä oli tiheimmissä metsissä puitten -juurilla, semminkin kuusien. Suojaisimpina päivinä oli lumi mätänä ja -silloin oli metsäteillä huono kulku. Mutta väliin tuli viikkokausia -kestäviä pakkasia, vieläpä lumipyryjäkin. - -Nytkin oli ollut suojaisia ilmoja useampia vuorokausia, mutta yöllä oli -ollut kova pakkanen ja sentähden oli nyt hyvä jalan kulkiainkin keli. - -Hitaasti kävi heikkoin ja näljästä nääntymäisillään olevien kulkijain -matka. Lapset olisivat voineet kiiremmästikin kulkea, vaan äidin voimat -eivät sitä sallineet. Tien varsilla olevilla sulilla mättäillä -levähdeltiin ehtimiseen, että voitaisiin ja jaksettaisiin taasenkin mennä -palanen matkaa eteenpäin. Äiti oli kotoa lähteissä ottanut matkaeväiksi -suolanrakeita; niitä hän imeskeli levähdellessään, päivitellen -voimattomuuttansa ja sydän-alaansa. - -Näin tavoin oli taivalta kuljettu kolme neljättä-osaa penikulmaa. Siinä -oli kolme tienhaaraa, joista yksi vei yhteen, toinen toiseen kyläkuntaan. -Tiheän kuusimetsän vuoksi oli siinä paljon sulia paikkoja. Siihen istui -matkue taaskin levähtämään. Äiti pani nytkin suolarakeita suuhunsa ja -kytkähti mättäälle maata. - -"Voi kuinka kipeästi ja oudosti sydäntäni hiukaisee; en koskaan ole -semmoista ennen tuntenut", päivitteli hän. - -Kun luultiin tarpeeksi levähtäneensä, alettiin hankkia matkaan lähtöä. -Mutta kun äidin piti nousta mättäältä, ei hän voinutkaan. Lapset -koettivat nostaa häntä ylös, mutta hänen polvensa olivat veltot ja -hermottomat, ne eivät kannattaneet häntä, ja raukeana vaipui hän takasin -mättäälle. - -Lapset käsittivät, ettei äidin asiat ole oikein. He rupesivat yhteen -ääneen itkemään ja itkun seasta kuului yhtenään: "Äiti, äiti!" - -"Mene sinä, Eeva, kylään apua hakemaan ... en minä enään voi tästä päästä -mihinkään ... käy niin pian, kun voit ... sano, että tulevat hevosella... -Sydämeni on niin kipeä..." sanoi vaimo vanhimmalle, kaksitoista -vuotiaalle tyttärellensä. - -Itkussa suin lähti tyttö menemään kylää kohden, niin kiireesti kuin -suinkin voi. Siitä oli vielä matkaa kylään neljäsosa penikulmaa. Se ei -ollut vähäväkiseltä ja näljän näännyttämältä tytöltä juuri niin pian -kuljettu. Kun hän vihdoinkin pääsi perille, oli hän itkusta ja -uupumuksesta niin tukehduksissaan, ett'ei hän ollut voida sanaa suustansa -saada. - -"Äi-äiti jäi tu-tuonne teitten haaroihin. Hän ei jaksanut -kä-kävellä ... kyllä kai hän ku-kuolee... Äiti käski minun tu-tulla -a-apua pyy-pyytämään", sai tyttö itkunsa seasta viimein änkytetyksi, -vastaukseksi ihmisien ahkeroihin utelemisiin ja kyselemisiin. - -Kiireen kynttä pantiin hevonen aisoihin. Peitteitä otettiin mukaan, -vieläpä pullollinen maitoakin, että voitaisiin uupuneelle antaa jotakin -virvotusta. Näin varustettuina lähti pari miestä rientämään paikalle niin -paljon kuin vaan eteensä pääsivät. Eeva-tyttö oli niin uupunut ja -rauvennut, ett'ei hän voinut silmiään raottaa; hän ei siis kyennyt mukaan -lähtemään, eikäpä häntä tarvittukaan, sillä olihan äidin uupumisen paikka -jokaiselle tuttu. - -Kun apuun rientäjät pääsivät paikalle, oli vaimo mättäällä pitkällään. -Äitinsä luo jäänyt, kahdeksan vuotias, Leena niminen tyttö oli polvillaan -äitinsä vieressä, halailemassa ja syleilemässä häntä. - -"Voi, voi, äiti! -- -- Älkää kuolko äiti ... älkää kuolko hyvä äiti ... -rakas äiti! älkää kuolko..." sai hän kauhean itkunsa seasta välistä -sanotuksi. - -Kun hän havaitsi apuun tulijat, sanoi hän: "Voi, voi, tulkaa pian, äiti -kuolee, äiti kuolee." - -Miehet tulivat. He koettivat nostaa uupuneen ylös, mutta hän oli kankea -kuin puu. -- Niin ... Kalvaava ja hiukaiseva nälkäkuoleman kauhea enkeli -oli ennättänyt ennen heitä. - -Surumielin nostivat miehet kangistuneen ruumiin rekeensä ja peittivät sen -siihen. Tytön asettivat he istualleen äitinsä viereen peitettynä. - -"Voi! Onko äiti kuollut...? sanokaa...! Hän sanoi kohta kuolevansa..." -sanoi tyttö itkunsa seasta. - -"Valitettavasti ei sinulla ole enään äitiä", sanoi toinen miehistä, -tarjoten tytölle maitoa pullostansa. - -Kilvan riensivät ihmiset hoitaman orvoiksi jääneitä tyttöjä, ja -tarjoamaan heille suojaa, ruokaa ja vaatetta, mutta he surivat niin kovin -äitiänsä, etteivät he pariin vuorokauteen voineet paljon muuta tehdä kuin -itkeä; ainoastaan silloin tällöin voivat he nielaista jonkun suullisen -maitoa. - -Seuraavana pyhänä haudattiin Kanttilan emäntä muiden nälkään ja näljästä -syntyneesen tautiin kuolleitten kanssa. H----n hautausmaalla oli silloin -paljon väkeä, sillä tieto tuosta kommasta kuolemasta oli levinnyt ympäri -pitäjästä. Paljon oli ympärillä kurjuutta ja viheliäisyyttä, paljon -sentähden kuolleita ruumiita haudattavana, mutta ei kenenkään kova -kohtalo herättänyt semmoista huomiota kuin Kanttilan emännän, sillä olipa -selville saatu, että suurimpana syynä tähän ajattomaan kuolemaan oli -miehensä -- oman elämänkumppaninsa kylmyys, tylyys ja -- viinan himo. -- -Niin olihan siinä paljon väkeä, osanottavaa väkeä, mutta Kanttilan -Anttia, vainajan omaa miestä ei siinä ollut. Hänen mielestään oli saman -tekevä, kuinka hänen vaimonsa kuoli ja milloin ja miten tämä haudataan, -kylmänä, yhtäkaikkisena oli hän vaan, kuullessansa niistä asioista -puhuttavan. - -Köyhäin huoneen johtajakin oli myös saapuvilla. Ei kukaan tiennyt -paremmin kuin hän vainajan kärsimisiä, sillä hän oli kaikki lapsilta -saanut tietää. Hän tahtoi nähdä hänet vielä viimeisen kerran, ja arkku -aukastiin. Vainajan kelmettyneet ja lakastuneet kasvot tulivat näkyviin. -Hänen silmänsä olivat auki ja lasittuneen näköisinä näyttivät ne -tuijottaen tunkevan katseen kovan ajan ja ihmissydänten lävitse. -Kyyneleet vyörähtelivät johtajan silmistä, sillä hän ymmärsi mitä tuo -hänen mielikuvituksessaan syntynyt vainajan katse merkitsi. Hänestä -tuntui siltä kuin vainajan kokoon puristuneet huulet olisivat liikkuneet -ja sanoneet: "Älä vie niitä salapolttimoon ... minä rukoilen sinua -- älä -vie niitä jauhoja ... luulet sinä minun hyvinkin väkevän olevan ... -tingihän edes rankkikaan takaisin, että saisin jotakaan sidettä olkien -sekaan -- -- --; voi kuinka kipeästi ja oudosti sydäntäni hiukaisee; en -koskaan ole semmoista ennen tuntenut..." Johtajan sydän murtui kokonaan -näitä tuntiessaan, ja kyyneleitään salatakseen poistui hän muiden taa. - -Ruumiit kannettiin hautaan ja pappi luki heille tavallisen -hautaussiunauksen. Hautaa peittäessä jyrähtelivät kylmettyneet -multapaakut arkkujen kansiin. Siitä syntynyt kolina kohosi epämääräisenä -rominana ja kohinana tyyneesen aamu-ilmaan; olipa niinkuin se olisi ollut -sortuneiden viimeinen huokaus. - -Vainajan lapset eivät olleet äitinsä haudalla; he eivät kyenneet, sillä -molemmat olivat kaatuneet tautivuoteelle. Kilvan hoitivat ihmiset heitä -ja antoivat heille osansa siitä vähästä mitä heillä itsellään oli. Heitä -ei viety köyhäinhuoneesen sillä ihmisien omatunto ei sitä sallinut. - - * * * * * - -Kanttilan Antti eli entisellä tavallansa. Jos hän sai jonkun naulan -jauhoja jollakin tavalla, vei hän ne, kuten ennenkin, salapolttimoon, -saadaksensa siten taskumattiinsa mielijuomaansa. Vaimonsa kuolemasta ja -lastensa sairaudesta ei hän näyttänyt pitävän yhtään mitään, ei hyvää -eikä pahna, eikä hän heistä puhunut milloinkaan mitään. Kun hänellä oli -vaan taskumatissa maistelemista, näytti hänen elämänsä olevan yhtä hyvä -kuin ennenkin, ei parempi eikä pahempi. Se muutos hänen elämäänsä vaan -oli tullut, että hän oli harvapuheisempi kuin ennen ja että hän oli -ottanut mökkiinsä huonemiehiksi erään lapsittoman, vanhanpuoleisen -parikunnan. - -Vähilleen kuukausi on kulunut Kanttilan Antin vaimon kuolemasta. Kylistä -oli jo rekikeli loppunut joku aika takaperin, mutta sydänmailla oli se -vielä jonkumoinen. - -Eräänä aamuna lähti Antti hevosella pois kotoa; hän peitti loimi resulla -jotakin listeille työ reessä. - -"Mihin te nyt menette?" kysyi huonemies. - -"Käymmähän vähän..." - -Ja sitten hän meni. - -"Onkohan Antti saanut taas jauhoja, koska meni?" kysyi vaimo mieheltänsä -Antin mentyä. - -"Eiköpä se lie saanut ... eihän se muutoin niin umpikuljuinen..." - -Tuli jo iltahämärä. Huonemiehet alkoivat odottaa Anttia kotiin tulevaksi, -mutta häntä ei tullut. Tuli pimeä, ei sittenkään. He aikoivat panna jo -maata, mutta samassa tuli hevonen kartanolle. Kauvan odottivat he Anttia -huoneesen tulevaksi, mutta hänpä ei tullutkaan. Vihdoin lähti mies ulos, -katsastamaan mitenkä asiat ovat. Hevonen seisoi siinä aisapäällä, -riippuvilla korvilla ja huulilla, hoikkana kuin lauta, mutta sen -perillistä ei näkynyt missään. Mies koetti huhuilla ja hakea isäntää, -mutta turhaan; häntä ei löytynyt mistään. Mies riisui hevosen, vei sen -tallilöksään, laittoi sille vettä ja heinän tamppuja eteen. - -Huonemiehet luulivat, että Antti on jäänyt salapolttimoon ja laittanut -hevosen sieltä itseksensä kotiin tulemaan. Aamulla meni mies sieltä häntä -tiedustelemaan, mutta siellä sanottiin, ett'ei Anttia eikä hevosta ollut -siellä käynyt koko eilisenä päivänä. - -Kanttilan Anttia ruvettiin nyt etsimään joka paikasta. Häntä -tiedusteltiin joka sydänmaan talosta ja mökistä, kyseltiin kylältä ja -haettiin joka ikiseltä metsätieltä, mutta aina vaan turhaan. Kuuluteltiin -pitäjän väki kokoon kadonnutta hakemaan. Monta vuorokautta samosi pitäjän -väki ristirastiin metsiä ja saloja, mutta eivät hekään löytäneet -haettavaansa. Ainoa hyöty pitäjän väen hakemisesta oli se, että he -löysivät tuon kirotun salapolttimon, joka oli monta kyyneltä kylvänyt, -monta sydäntä kuiviin imenyt, ja levittänyt kauhua ja turmelusta -ympärillensä näinä kovina aikoinakin. Salapolttimo hävitettiin -perinpohjin ja sen omistaja saatettiin oikeuden käsiin. - -Niin oli Kanttilan Antti kadonnut kuin kaste maahan. Häntä ei ollut -kukaan milloinkaan missään, sitten katoamisensa, nähnyt. Oli jo sulat -maat. Salapolttajalta oli kuollut hevosluuska. Hän oli haudannut sen -korpisuohon. Huhuja alkoi kuulua, että salapolttaja on murhannut -Kanttilan Antin, kätketellyt hänen ruumistansa ja haudannut sen sitten -koninsa alle. Huhu tuli viimein niin yleiseksi, että siitä täytyi -asianomaisten ottaa vaari. Mentiin siis ja kaivettiin tuo konin raato -ylös. Turha vaiva. Kanttilan Anttia ei löytynyt sieltäkään. - -Monenlaisia huhuja kulki hänen katoamisestansa. Mikä väitteli, että hän -omantunnon tuskissaan lopetti itsensä niin salaisessa paikassa, ettei -häntä voitu löytää. Toiset eivät voineet uskoa sitä, koska ei semmoista -paikkaa muka voisi löytyä, josta ei häntä jolloinkin olisi löydetty. He -inttivät, että hän oli kenenkään näkemättä ja tietämättä, omantunnon -vaivaamana, karannut teille tietämättömille. -- Kumpi puolue noista -väittelijöistä oli oikeassa, ei ole selville tullut, sillä hänestä ei ole -sen erän perästä kuulunut luunsujelmaa. - - * * * * * - -Kesä tuli v. 1868 aikasin. Marian päivän aikana oli jo rekikeli kaikki, -ja Pohjanmaan mahtavat virrat loivat jääpeitteensä huhtikuun -kahdeksannentoista päivän tienoilla. Ilma oli tyyni ja lämmin, ja -aikaisimmat kasvit pistäysivät viheriäisinä esiin; olipa niinkuin luonto -olisi monesta edellisestä keväimestä tehnyt poikkeuksen ja virvonnut -sekin uuteen eloon. - -Nyt on jo toukokuu, ja kuvernööri on taaskin tarkastamassa H----n -köyhäinhoitolaitosta. Tuimasti silmäili hän ympärillensä ja -tyytymättömyyden rypyt olivat kokoontuneet hänen otsallensa. Kiireesti -kutsutti hän johtajan eteensä. - -"Kuinka te hoidatte nykyään köyhiänne ja sairaitanne täällä?" kysyi -kuvernööri johtajalta tuimasti. - -"Niinkuin parhaiten taidamme", sanoi johtaja levollisesti. - -"Minä näen, että sairashuoneesta on akkunain puoliskoita otettu -pois ... kenen luvulla se on tehty ja kuka on sen tehnyt?" kysyi -kuvernööri, katsoen tuimasti johtajaa silmiin. - -"Minä sen olen tehnyt", sanoi johtaja kylmästi. - -"Sairaat eivät kestä niin kovaa ilman vetoa. Olette tehnyt kovin pahoin; -te tulette vastaamaan työstänne", sanoi kuvernööri. - -"Meillä ei ole kuin kolme sairasta". - -"Mitä? Muut kaikki ovat kuolleet; se on seuraus ajattelemattomasta -teostanne... Jumalani! Mitä minä saan nähdä ja kuulla!" sanoi kuvernööri, -lyöden kädellänsä otsaansa. - -"Onhan akkunoita otettu pois tästäkin huoneesta", sanoi johtaja -totisesti. - -"Kunniani kautta! Sitä en ole kiivaudessani huomannut. Selittäkää tämä -käytöksenne, minä vaadin sen", sanoi kuvernööri. - -"Ja kuitenkin voivat sairaat ja köyhät paremmasti kuin koskaan ennen -näinä kovina aikoina", vakuutti johtaja. - -"Mitä? Oletteko saaneet tietämättömiä apuja, vai onko kuntanne tullut -auliimmaksi? Minä en ymmärrä teitä -- selittäkää". - -"Ei, herra kuvernööri", alkoi johtaja. "Sen suurempaa apua emme ole -saaneet ihmisiltä kuin mitä herra kuvernööri on tänne lähettänyt, ja se -ei ole tämmöisenä aikana suinkaan liian suureksi arvattava. Kunta ei ole -myös voinut sen anteliaammaksi tulla, sillä se on oman elämisensä uhalla -antanut köyhäin hoidon avuksi kaiken sen, mitä sillä annettavissa on -ollut, Jumalalta on tämä rangaistus kansallemme tullut ja Häneltä se -apukin tulee. -- Ennenkuin akkunat avattiin terveitten ja sairasten -huoneista, oli silloin vielä kolmetoista sairasta. Terveiden osastossa -tuli yhä uusia sairaita, jotka täytyi muuttaa sairasten puolelle ja -toisia kuoli ehtimiseen. Kun Jumala antoi lämpymät ilmat, aukasin minä -akkunat ja sen erän perästä ei ole täällä kuollut ainoatakaan henkilöä. -Kolmestatoista sairaasta on kymmenen parannut ja noussut ylös. Horjuvia -ja kalpeita he tosin kyllä vielä ovat, mutta kuitenkin ovat he jo useana -päivänä kyenneet käymään ulkona hengittämässä vielä puhtaampaa ja -raittiimpaa ilmaa, ja tämä näyttää tekevän heille hyvää. -- ... Niin, ja -sittemmin ei ole yhtään sairasta ilmestynyt terveitten puolella... Kolme -sairasta on vielä entisestään, mutta hekin ovat paranemaan päin... -- -- -Ruumisarkkuja ei ole tehty enään pariin viikkoon, ja jäipä meille noita -työhuoneemme tuotteita seitsemän kappaletta liikaakin; ne eivät saaneet -enään sisällensä mitään näljän ja taudin kalvamaa luurankoa, ja nyt ne -ovat meillä tarpeettomina konikaluina. -- Ja ilman sitä, onh..." - -"Suokaa anteeksi, mutta enhän minä näe monta henkeäkään teidän köyhäin -huoneessanne; ovatko he jo niin supi kuolleet?" kysyi kuvernööri -keskeyttäen. - -"Kylläpä niitä on kuollutkin, mutta onpa toisia aina yllin kyllin tullut -siaan; eipä heistä puutetta, ja ei heitä ole talossamme nykyään vähempää -kuin ennenkään", selitti johtaja. - -"Missä he sitten ovat, kun ei heitä täällä näy?" - -"Silmätkää tuonne, herra kuvernööri", sanoi johtaja, viitaten kädellänsä -avonaiseen akkunaan. - -Avara näköala oli siitä nähtävänä. Silmän kantama oli siinä muhevaa -peltoa, mikä osa sänkenä, mikä rukiin laihona ja mahona. Nuoria ja -vanhoja horjuvia haamuja käyskenteli siellä täällä avaralla -vainiolla, tavasta kyykistyen tahi istuen johonkin paikkaan tai -pellonpientareelle; he näyttivät kainalossaan kantavan jotakin, jota ei -etäisyyden vuoksi voinut eroittaa. - -"Minä ymmärrän -- -- mitä he tuolla tekevät?" sanoi kuvernööri. - -"Niin ... Mitäkö he tekevät...? Sitäpä minä äsken yritin tekemään, -että selittämään... Onpa Jumala meille muutakin hyvää jo antanut, ei -vaan lämpymän ilmansa. Kaikenlaiset kasvit jo pilkistelevät esiin ja -niissä on suurin elämän toivomme. Viikon päivät on jo poimittu noita -pikkusia ruohoja, ja niitä ovat he nytkin kokoilemassa. Nokkosen ja -suolaheinän taimet pidetään parhaimpina, mutta onpa pitänyt välisti -ottaa muitakin ruohoja lisäksi; on koetettu ottaa rukiin laihoakin, -mutta niitä pidämme liian imelinä. Ne hakkaamme hienoksi ja panemme -pataan kiehumaan. Kun siihen on sekaan panna lihan kipene, taikkapa -vaan särjetyitä luita, maito- tahi piimätilkka ja hitunen suurusta, -tahi niin näin -- miten varat milloinkin myöten antavat, niin siitä -saamme hyvän ja voimakkaan ruo'an ... onpa se toista kuin olki- ja -peuransammal-velli -- -- sittenhän ne sairaatkin rupesivat virkistymään -... eihän se ilma yksistänsä olisi voinut niitä hengissä pitää. -- -- -Herra kuvernööri! Kyllä me nyt jo hengissä pysymme... Niin ja -- näin -olen tehnyt -- nyt saatte rangaista minua miten tahdotte ... minä olen -paljon kärsinyt ja olen valmis kärsimään kaikkea", selitti johtaja ja -hänen äänensä värähteli. - -Osan-ottavasti oli kuvernööri kuunnellut johtajan puhetta ja selityksiä. -Totisena, vakaisena asteli hän johtajan luo, ja otti hänen kädestänsä -kiinni. - -"Ystäväni!" sanoi hän. "Teillä on paljon enemmän elämänkokemusta kuin -minulla. Ehtimiseen pakkaudun minä nurkumaan teidän töitänne ja -toimianne, vaikka ymmärrän niitä vaan pintapuolisesti; suokaa se minulle -anteeksi. Tehkää ja toimikaa tässä kipeässä asiassa kuten parhaiten -taidatte, eikä kukaan tule teitä enään koskaan moittimaan. --- -- -- Mutta mitä näen minä nyt? Olettehan itsekin laiha ja kalpea kuin -varjo; ette yhtään härevämpi kuin hoidettavannekaan -- nyt vasta huomaan -sen; -- mistä tämä?" - -"Eipä kummakaan, jos olenkin laiha ja valju. Seitsemän viikkoa olen -maannut tautivuoteella, taistellen elämän ja kuoleman välillä! ei ole -pitkä aika siitä, kun jätin tautivuoteen", sanoi johtaja murtunein -mielin. - -"Sepä on ikävä asia, mutta kuka oli sairautenne aikana johtamassa köyhäin -hoitoa täällä?" kysyt kuvernööri kiihkeästi. - -"Minulla oli kahdenkymmenen kahden vuoden ikäinen poika, harteva ja -roteva. Hän oli ainoa vanhuuteni tuki ja turva; hänestä toivoin paljon. -Hän se tuli minun siaani, kun minä sairastuin. Viisi viikkoa hoiti hän -toimella tätä viheliäistä pesää, mutta kuudennen lopulla sairastui -hänkin. Hänen kuuma, nuori verensä ei kestänyt taudin rautaista voimaa, -ja ei ollut vielä kulunut hänen sairastumisestansa täyteen kahta viikkoa, -kun hän jo makasi kylmänä laudalla. Se oli juuri silloin kuin minä nousin -sairasvuoteeltani, ja ensimäisenä työnäni oli, että saattaa ainoa tukeni, -turvani ja toivoni maan mustiin multiin... Kovalta tuntui, herra -kuvernööri. -- Uskoni on se, että hän eläisi tänäkin päivänä, ellei hän -olisi joutunut tähän surman pesään ... itsestäni en pidä lukua", selitti -johtaja. - -Kyyneleet nousivat hänen silmiinsä ja hän kääntyi selin, kuvernööriin, -salataksensa niitä. Samoinpa kävi kuvernöörinkin, sillä hänkin pyyhki -ehtimiseen silmiänsä. - -"Minä surkuttelen teidän kovaa onneanne. Mutta älkäämme niin ajatelko, -että tämä on ainoa surman paikka; kuolema saattaa meidät tavata missä -tahansa", sanoi vihdoin kuvernööri. - -"Kyllä niinkin on, herra kuvernööri... Me olemme aina Jumalan kädessä, ja -Häneltä se kaikki tulee. Mutta vaikuttaapa tilaisuuskin usein -arvaamattoman paljon... M----n kunnassa ei ole kuollut puoltakaan vertaa -ihmisiä kuin muualla, mutta he olivatkin uppiniskaisia, eivätkä -perustaneet mitään köyhäin huonetta... Haluaako herra kuvernööri lähteä -meidän viimeisiä sairaita katsomaan?" puheli johtaja. - -Kuvernööri ymmärsi johtajan viittauksen. Ei ollut häneltä salassa, ett'ei -M----n kunta ollut totellut käskyä, eikä laittanut köyhäin huonetta. -Köyhänsä olivat he jakaneet piireihin ja taloihin, ja siellä kokeneet -hoitaa heitä parhaan taitonsa mukaan. Heidän köyhistänsä ei kuollut kuin -hyvin pieni määrä, jota vastaan hallituksen toimesta asetetut köyhäin -huoneet tulivat kauheiksi kalmistoiksi, niihin kun kaikki sairaat ja -nälkääkärsivät ahdattiin yhteen kokoon. - -"Älkäämme siitä enään puhuko. Ihmisen parasta tarkoittavatkin toimet -voivat välistä käydä päinvastoin kuin tarkoitus oli. -- -- Minä en -tahdo nähdä sairaitanne, sillä minä uskon, että te hoidatte niitä -paremmasti kuin minä voisinkaan. -- Koettakaamme vielä miehissä pyrkiä -eteen päin, ja toivokaamme aikain paranevan, sillä Jumala ei ole meitä -vielä kaikenni hyljännyt. -- Minulle tulee toiset tuumat ja huolet. -Maa alkaa tulla valmiiksi kylvölle ja siementä ei ole ... minun pitää -niitä hankkia... Oletteko mitään vailla --? niin, olettehan paljonkin. --- -- -- Tässä on vähän rahaa... Ostakaa sillä lihaa viheriä-ruokanne -höystöksi. -- -- Hyvästi! Minun täytyy mennä ... kiireiset toimet -kutsuvat minua", sanoi kuvernööri, ja pisti parisataa markkaa johtajan -kouraan. - -Juuri samassa tuokiossa tuli ruohojen keruussa olleet köyhäin huoneen -hoidossa olevat samaan huoneesen, missä kuvernööri ja johtaja olivat. -Jokaisella heistä oli pieni kori, johon itsekukin oli saaliinsa koonnut. -Ujostellen ja hämmästellen seisahtuivat he ovenpuoleen ja laskivat -korinsa lattialle. - -"No, kuinka nyt on, onko vähän paremmasti, vai kuinka?" kysyi kuvernööri, -astellen heidän luokseen. - -Kaikki näyttivät olevan hämmästyksissään, eikä kenelläkään näyttänyt -olevan sanaa suuhun tulevaa. Vihdoin kömpi vanha harmaapää ukko sauvansa -kanssa esiin, ja lausui: - -"Herra kuvernyöri! Monta olen nähnyt ja kokenut, mutta en mointa koskaan. -Usein olen pureksinut pettua ja olkia, mutta useinpa myös selvää -leipääkin. Työtä on tehty ja vaivaa nähty, ja aina on työ jotakin -hedelmää tuonut, mutta nyt ei auta mikään, sillä Herran viha makaa meidän -päällämme. Puolen veron isäntä olin minä ennen näitä aikoja, varakkaana -pidetty, ja vaimon ja kuuden lapsen ympäröimä, onnellinen perheen isä. -Maat ja mannut ovat nyt menneet, vaimoni on surun sortamana vaipunut -hautaan ja lapseni ovat mieron tiellä; minä itse olen täällä, ja -kenelläkään meillä ei ole nyt enempää kuin taivaan linnuilla, kurja henki -vaan. Kummalliselta useinkin tuntuu: kuinka minä lapsineni olen säilynyt -kuolemalta, vaikka niin moni parempi on sortunut tuonen tuville. Monta -minua parempaa on täälläkin kuollut, mutta minä, kanto, olen vaan jäänyt -tänne, näkemään koko viheliäisyyden niiton suuruuden. Kuitenkin kiitän -Jumalaa, että näinkin on, sillä olisipa voinut huonommastikin olla. -Jumala on antanut aikaisen keväimen ja minä toivon, että kansamme -kärsimys on nyt lopussa. Kun ilmat lämpenivät ja akkunat avattiin, alkoi -taudin rautainen koura heltiä, ja ruumisarkut, jotka ammottivat meitä -nielläkseen, jäivät virattomiksi. Maasta nousee nyt jo parempia -ruoka-aineita kuin olki ja jäkälä, ja me toivomme taas ... kunhan vaan -olisi siementä..." - -Uudestaan kiilsi kyyneleet kuvernöörin silmissä ukon puhuessa. "Oikein -puhutte --; minä ymmärrän teitä. Toivokaamme, että tämä vitsaus on -lopussa. Olen jo koettanut pitää siitä huolta, että maa saapi siementä, -minun täytyy kiirehtiä niitä toimimaan. Luottakaa ja toivokaa vielä ... -toivoa ja yrittää meidän kaikkien täytyy -- -- Hyvästi!" sanoi kuvernööri -ja lähti. - - * * * * * - -Hallitus oli nyt, kuten ennenkin, pitänyt huolta siemenistä, vaikka se -oli niin monasti pettänyt. Oman maan siemeniä ei ollut ensinkään -saatavissa, sillä useat katovuodet olivat tyhjentäneet kruunun -varastotkin; yksityiset varat eivät tulleet kysymykseenkään, sillä niitä -ei enään ollut. Oli ennenkin nähty aikoja semmoisia, että oli hankittu -siemeniä ulkomailta, mutta etelässä kypsyneiden siemenien ei oltu usein -nähty täällä antavan semmoista tulosta, että kylvö olisi tuleentunut -ennen meidän aikaisia syyshalloja. Hallitus oli nytkin tilannut tou'on -siementä Saksan ja Tanskan maalta, ja niistä enin osa oli kaksirivistä -ohraa. Tämän oli nähty meillä aniharvoin menestyvän, ja sentähden ottivat -horjuvat ja kalpeat tilain omistajat epätoivolla vastaan noita -tarjotuita, epävarmoja siemeniä, mutta eihän muuta neuvoa ollut. - -Oli soma nähdä, kuinka horjuva ja toivova kansa teki toukojaan. Kalpeina -ja heikkoina he horjuivat auransa perässä, kaatuen ja nousten, mutta -toivoa täynnä. Horjuen he siristivät siemenen vakoon, mutta toivoen ja -uskoen. - -Jumala oli nähnyt kansansa ahdistuksen, ja kesä tuli mitä ihanin. -Kullankeltaisina valmistui ulkomailta tullut kaksirivinenkin ohra; -näyttipä siltä todellakin, että askeleet tiukkuivat lihavuudesta. - -Kun uutinen joutui käsiteltäväksi, ja syötäväksi valmistettavaksi, itki -moni perheen isä sen ihmeen nähtyänsä. En unhota koskaan sitä hetkeä, -jolloin olin eräässä talossa, kun emäntä alusti taikinan 1868 vuoden -sadosta. Venyvänä, valkoisena, sitkeänä ja pursean pouheana venyi se -hänen kalpeissa ja luonnottomissa käsissään; näyttipä siltä kuin ei hän -olisi saanut voittoa uudesta elon lähteestä. - -Talon kärsivä isäntä, hän, joka oli kaikkensa tehnyt, kaikkensa yrittänyt -perheensä toimeentulon eduksi, istui taikinapurtilon vieressä, emäntänsä -sitä vanuttaessa. Molemmat olivat kalpeat, molemmat olivat tehneet -tehtävänsä, molemmat olivat kärsineet ja toivoneet, ja nyt oli heidän -toivonsa toteutunut; he olivat voittaneet, heidän toivonsa ja -luottamuksensa ei ollut turhaan rauvennut, ja kokonainen elämä ja -tulevaisuus oli nyt heidän käsissänsä. Molemmat itkivät siinä hiljaisina, -vuodattaen sydämestä nousseita kyyneleitä; kumpikin heistä tunsi menneen -kurjan ajan ja tulevan elämän toivon. - -Kaiken tämän tunsi kansa, vuodattain sydämensä. Eihän sitä jokainen -itsepuolestansa voinut loistavasti esiin tuoda, sillä kansamme on hidas -ja juro, mutta olipa joukossamme semmoisia, jotka voivat kansan tunteet -sanoiksi tulkita. Niinpä eräs runoilija (J.H. Virtanen) saman vuoden -lopulla vuodatti sydämensä seuraavaisissa säkeissä: - - Jo ijäisyyden aaltohin - On vuosi vierinyt, - Ja murheen on se muistohin - Kansamme piirtänyt: - Nyt moni meistä huokailee, - Kun sitä vielä muistelee. - - Kun alkoi se, ei iloa - Meill' ollut ollenkaan, - Ei elämisen toivoa: - Kansamme kurja vaan - Huokaili näljän käsissä, - Kun puuttui meiltä syötävä. - - Me saimme paljon apua, - Se puuttui kuitenkin. - Me pureksimme pettua - Ja olkee sekaisin; - Vaan kasvot meiltä kalpeni - Ja voimat vahvat viehkeni. - - Ei moni meistä välttänyt - Tautia surkiaa, - Ei kuolo koskaan säästänyt - Nuortakaan kulkiaa; - Ei armahtanut ketään ei, - Vaan lapsiltakin äidin vei. - - Niin, neito suri sulhoaan - Ja vanhin lastansa, - Ja poika kaipas kultoaan, - Mies puolisoansa: - Ja kuolon kellot yhtenään - Soitteli heidän lähtöään. - - Vaan kului aika keväimeen - Ja Herra armon soi - Ja luonto meille aikaiseen - Ihanan kesän toi; - Nyt kansa virkos jällehen - Kuin tainnoksista perhonen. - - Ja tuolla kynti peltoaan - Mies nuori horjuen, - Hän kalvas oli kasvoiltaan - Ja heikko voimanen; - Hän vakoon kaatui aurastaan, - Vaan nousi, lähti uudestaan. - - Näin heikoin voimin työtänsä - Tää kansa toimitti - Ja siunauksen myötänsä - Herralta saavutti; - Nyt meill' on leipä makoisa, - Kun tuli vuosi viljava. - - Ja tyytyväisnä toivoen - Tää kansa vakava, - Nyt Jumalaansa kiittäen - Alkaapi aikansa; - Ja taaskin häneen turvaten - Työtänsä tekee iloitsen. - - - - -II. - -Kanttilan tyttäret. - - -Niin. Mennyt eli nyt Kanttilan tyttäriltä sekä isä että äiti. Outoa, -kummallista ja harvinaista tietä olivat he kumpikin menneet, mutta -erilaisista syistä, vaikutuksista ja erilaisissa pyrinnöissä. Hellänä, -lastensa tulevaisuutta huolehtivaisena äitinä oli äiti, kumppaninsa -kylmyyden ja näljän sortamana, heikkona ja kärsivänä laskenut päänsä -viimeiseen lepoon; kylmänä, jurona, yhtakaikkisena, viimeiseen -asti himojensa orjana, oli isä poistunut tältä surulliselta -näytelmäpaikalta, jättämättä jälkeensä edes tietoa hautansa paikastakaan. - -Orpoina, isättöminä, äidittöminä, tuettomina ja turvattomina olivat nyt -Kanttilan molemmat pikku tyttäret. Menneen viimeisen ajan myrskyaallot -olivat heidät viskanneet hylkytavarana maailman rannalle tässä maamme -hirveässä haaksirikossa. Tässä myrskyn jälkihölkkä tai maininki heitä -vielä huljutti elämän ja kuoleman välillä, temmaten heidät välisti -ulommaksi ulapalle ja viskaten jälleen maalle. - -Kauvan makasivat lapset tautivuoteellansa ja yleinen mielipide oli, -etteivät he jää elämään. Mutta ihmisien hellä hoito ja lämmin kesäinen -ilma vaikutti vihdoin sen, että he kaikkien ihmisien suureksi ihmeeksi -jäivät kuin jäivätkin elämään. He olivat väliaikaisesti sioitetut hyvään -taloon, jossa ihmiset hoitivat heitä kaikella huolella ja helleydellä -niinkuin omia lapsiaan. Ja kun ensimäinen uutinen joutui syötäväksi, -voimistuivat lapset ja tulivat aivan terveiksi. - -Syviä ja kaukaiseen tulevaisuuteen ulottuvia aukkoja ja haavoja olivat -viimeiset kovat katovuodet iskeneet kansaan. Paljon oli jäänyt -turvattomia orpoja, joilta kova aika oli vienyt joko isän tahi äidin, -taikka molemmat. Monta turvatonta leskeä olivat ne jälkeensä jättäneet, -joilta tuonen kylmä koura oli heidän miehensä, ainoan tukensa ja turvansa -pois temmannut, ja usea heistä seisoi nyt lapsilauman kanssa neuvotonna -ja turvatonna, näljän ja kuolon tyhjentämällä maalla, niinkuin jollakin -kulovalkean polttamalla aukealla kankaalla. Moni äsken vielä niin vankka -mies, voimaa ja toivoa täynnä, vaimonsa ja lastensa ympäröimänä horjui -nyt sauvansa nojassa murtuneena ja musertuneena kuin salaman iskun -kohdannut salon honka, sillä hänen vaimonsa ja lapsensa olivat hänet -jättäneet, sortuessaan kovan ajan kohtalon uhriksi, ja voimatoinna, -murtuneena, terveytensä menettäneenä ja toivotonna silmäili hän nyt -kolkosti tulevaisuuteen. - -Olisipa luullut niin hyvän vuodentulon perästä, kuin ensimäinen vuosi oli -katovuoden jälkeen, kaikki köyhäinhoidonkin huolet loppuneen, mutta niin -ei käynyt edellämainituista selvistä syistä. Kuitenkin lakkautettiin -köyhäin huone H----n kunnasta paremman ajan tultua, ja kaikki nuot orvot, -lesket ja raajarikot sioitettiin taloihin ja ruotuihin. - -Paljon oli siitä vaivaa ja puuhaa, paljon kulutusta ja huolta, mutta -ilolla kantoi nyt jokainen yhteistä ijestä ja kuormaa, sillä olihan nyt -antamista ja syömistä ja tämä loi jokaiseen uutta elämän toivoa. - -Kanttilan nuori sisarpari sioitettiin erääsen varakkaasen taloon ruodulle -kolmeksi vuodeksi, sillä eivätpä he vielä kyenneet itse henkeänsä -elättämään. Talo, jonka asukkaiksi Kanttilan tytöt nyt tulivat, oli -vanhastaan tunnettu erin-omaisesta siisteydestään ja puhtaudestaan. Sen -asukkaat olivat Jumalaa pelkääväisiä ihmisiä, ja heidän hyvää -järjestystään ja kätevyyttään mainittiin useassa pitäjässä. Näinä kovina -aikoinakin oli tämän järjestystä pitävän Kaaralan talon asukkaat -neuvotelleet itsensä niin hyvästi lävitse kaikkien vastusten, ettei -heille tullut kuolemankaan kautta pään vahinkoa. - -Tämmöisiä ihmisiä ne olivat, jotka tulivat Kanttilan tyttösten -alku-kasvattajiksi. Tuskinpa olisi muualta parempia löytynyt ja onneksi -heille oli se seikka, että he joutuivat semmoisien ihmisien pariin, sillä -se sattumus tuli vaikuttamaan sangen paljon heidän vastaiseen elämäänsä. - -Heti taloon tultuansa, huomasivat lapset, että he olivat joutuneet hyväin -ihmisten pariin. Heti laitettiin heille eheät ja puhtaat vaatteet, ja -tämä teki jo lapsiin sangen hyvän vaikutuksen, sillä eipä heillä koskaan -ennen ollut semmoisia ollut. Alusta alkaen totutettiin heitä hyvään -järjestykseen ja puhtauteen. Ensimältä katsottiin perään, että lapset -pesivät kasvonsa ja kampasivat päänsä joka aamuna. Heidän vaatteissaan ei -saanut olla ainuttakaan tahrapilkkua, eikä rikkinäistä paikkaa, sillä jos -jotakin semmoista ilmestyi, muistutti emäntä kohta heitä siitä, ja -toimitti heidät itsensä vikapaikat korjaamaan. Heidän kirjanlu'ustansa -pidettiin myös hyvä huoli, sillä eipä se ollut heidän taloon tullessaan -juuri kehuttavalla kannalla, se kun oli yksistään ollut heidän -äitivainajansa tehtävänä, eikä tämä viimeiseltä kovan elämäntaistelun -vuoksi ollut voinut heidän lukemisestansa tarpeellista huolta pitää. - -Puutoksissa ja kaikessa elämän kurjuudessa kasvaneet lapset olivat -niinkuin puusta pudonneita tässä uudessa elämän käänteessä. He olivat -käsittäneet elämän olevankin vaan tuommoista taistelua vilun, näljän ja -niistä seuranneen kuoleman kanssa, ja olevan satunnaista onnenkauppaa, -jos joku noiden hirmuisien vihollisien käsistä elävänä pääsi, alkamaan -taas uutta toivotonta taistelua. Eipä kummakaan, jos he pikku -ymmärryksillänsä elämän semmoiseksi kurjuudeksi käsittivät, sillä olihan -heidän elämänsä aamu, siitä saakka kuin he muistivat, ollut kurjuuden, -elämän ja kuoleman kanssa taistelemista. - -Kuinka paljon toisenlaiseksi oli heidän elämänsä nyt muuttunut. Heillä -oli nyt hyvää, maukasta ja voimakasta ruokaa yllin kyllin, eikä heidän -tarvinnut peljätä sen loppumista. Puhtaat, terveet, lämpymät vaatteet, -ehyet jalkineet, lämmin huone ja pehmeä, siisti vuode täydensi vielä -heidän elämänsä mukavuutta, ja tämä oli heistä niin kummallista, etteivät -he luulleet semmoista mukavuutta maailmassa löytyvänkään. - -Kaaralan talon isäntäväellä ei ollut kuin kolme lasta, yksi poika ja -kaksi tytärtä. Tyttäret, Kaisa ja Maija, olivat samanaikaisia kuin -Kanttilan tyttäretkin, mutta Antti poika oli vähän nuorempi heitä. Talon -isäntäväki piti noita orpoja ruotilaisia niinkuin omina lapsinaan. Omat -lapsensa olivat he kasvattaneet Jumalan pelvossa ja opettaneet heitä -käyttämään itsensä siveästi ja rehellisesti kaikkia ihmisiä kohtaan. -Tämän, ja osaksi hiljaisen ja siivon luontonsakin vuoksi, olivatkin -Kaaralan lapset aina mainitut paikkakunnassa hyvänsävyisyydestänsä. - -Heti kun Kanttilan tyttäret olivat taloon tulleet, neuvoivat isäntä ja -emäntä lapsiaan, että heidän tulee pitää noita köyhiä ja orpoja -tyttöraukkoja niinkuin omia sisariaan, eikä missään tapauksessa sättiä ja -sortaa heitä köyhyydellä tahi muulla sopimattomalla tavalla raskauttaa -heidän mieltänsä. Noita hyväntapaisia lapsia ei tarvinnut kahdesti -kehoittaa, sillä kaikissa kohdissa kohtelivat he Eevaa ja Leenaa kaikella -ystävyydellä ja veljellisyydellä, eikä heidän välissään kuulunut koskaan -harkkasanaa. - -Sekä talon tytöille että noille uusille sisaruksille laitettiin -samankaltaiset pukimet ja vaatteet, niin ettei heistä siinäkään suhteessa -ollut toinen toistaan kummempi. Vanhemmat katselivat lasten hyvää sopua -sydämellisellä ilolla. He toimittivat tytöille kulloinkin yhtäläistä -työtä ja emäntä opetti ja neuvoi heitä itsekussakin työlaadussa. Tämä -vaikutti tyttöihin sangen terveellisesti, sillä sentautta tuli työ -ikäänkuin kilpaillen tehdyksi. Tällä tavalla tottuivat he jo aikaisin -tekemään kaikki työnsä ja askareensa kunnollisesti ja joutuisasti. - -Kanttilan tyttäret rakastivat kasvatusvanhempiansa, niinkuin lapset hyviä -vanhempiaan rakastavat. He olivat kuuliaisia ja nöyriä, ja kokivat -kaikissa askareissaan, toimissaan ja töissään noudattaa heidän mieltänsä. -Tämä lujensi yhä vaan niitä rakkauden siteitä, mitkä alkupäästä olivat -kasvatusvanhempia ja lapsia yhteen sitoneet. -- Kaikkien noiden -suotuisien olojen tähden eivät lapset ensinkään huomanneet syövänsä -armoleipää. - -Näin hyvän hoidon ja kohtelun vuoksi kasosivat ja hyötyivät Kanttilan -tyttäret ihmeellisen rohkeasti. Verevinä ja täyteläisinä kasosivat he ja -jo aikaisin huomattiin, että heistä ajan pitkään muodostuu paikkakunnan -ihanimmat immet. Olipa niinkuin kaksi metsäruusua olisi poimittu karulta -kankahalta ja sitten istutettu multavaan, vahvaan ja voimalliseen maahan, -jossa ne sitten hyötyneinä olisivat kaikki muut voittaneet kauneudessa. - -Kaarala oli vierasvarainen talo ja sentähden kävi siinä paljon vieraita. -Olipa vieras, outo, ensikertalainen tahi talon vanha tuttava, herätti -hänen huomiotaan noiden orposisarusten kaino, hiljainen ja kumminkin -ujostelematon käytös sekä heidän aikaisin kehittynyt kauneutensa. -Vieraina kävi usein herrasväkeäkin ja oudoille sai talon väki tehdä -selityksiä tyttöjen synty- ja sukuperästä ja antaa vastauksia senkin -seitsemänlaisiin kysymyksiin ja utelemisiin, joita vieraat noiden -tyttöjen vuoksi heille tekivät, sillä yleiseen oli tietona, että he -olivat orpoja. Elatusvanhemmat antoivat ilolla noita selityksiä, sillä -olivatpa he mielessään hieman ylpeitä siitä, kun heidän kasvattinsa -herättivät niin yleistä huomiota, joten heidän huolellinen kasvatuksensa -tuli myös samassa huomatuksi. - -Tällä tavalla oli aika kulunut niin, että nuot kolme vuotta olivat -kuluneet, joksi ajaksi Kanttilan sisarukset olivat Kaaralaan sioitetut. -Tytöt tunsivat sydämessään sanomatonta surua ja kaihoa, tietäessään, että -heidän on nyt eroaminen perheestä, jonka jokainen jäsen on heitä niin -suurella rakkaudella ja ihmisyydellä kohdellut. Monta itkua itkivät -sisarukset muilta salaa ennen tuota peljättyä eropäivää. - -Olipa niin, että pruustinna tuli käymään Kaaralassa ennen eropäivää. Hän -tuli tiedustelemaan, saisiko hän Kanttilan vanhimman tyttären -sisupii'akseen, sillä hän oli juuri semmoista vailla ja hän oli mieltynyt -Eevaan hänen hiljaisen luontonsa, siisteytensä, kätevyytensä ja soman -käytöksensä tähden. Hän kyseli talon emännältä sisarusten sisällistä -luonnetta jokapäiväisessä elämässä, heidän kotitapojansa ja työkykyään; -hän tahtoi saada heistä tarkat tiedot, koska ulkonaiset merkit useinkin -pettävät. Emäntä, ollen rehellinen ihminen, ei ollut löytää kyllin sanoja -ylistääkseen kasvattiensa rehellisyyttä, hyväsävyisyyttä, -lempeämielisyyttä ja altista palvelevaisuutta. Pruustinna oli hyvin -tyytyväinen emännän selityksiin, sillä hän uskoi hänen totta puhuvan. - -Pruustinna kutsutti sisarukset luoksensa ja he tulivat molemmin. He -olivat jotenkin ujon ja hätääntyneen näköisiä, sillä eipä he vielä -koskaan ennen olleet kutsutut yhdenkään herrassäätyisen eteen. - -"Lapsi rukat! Olette turvattomat, isättömät, äidittömät. Teidän -olo-aikanne tässä talossa nyt loppuu ja teidän tulee tästä edespäin -hankkia itse leipänne. Tarvitsen sisäpiikaa ja semmoiseksi ottaisin -sinut, Eeva, jos vaan suostut meille tulemaan", sanoi pruustinna. - -Pruustinnan puhe vaikutti sisaruksiin kuin salaman isku. He olivat kyllä -tienneet, että heidän olo-aikansa Kaaralassa on nyt loppuun kulunut ja -olivat sureneet sitä. Tuo tunto ja tieto oli heillä ollut ikäänkuin -vaistomaisena aavistuksena, mutta nyt oli se todellisuutena heidän -eteensä julki tuotu. Voi kuinka turvattomia ja onnettomia he nyt tunsivat -olevansa. Heidän täytyi erota siitä, jota he olivat oppineet kotinansa -pitämään, erota niistä, jotka heillä olivat vanhempien siassa olleet ja -jotka heitä olivat kaikella isällisellä ja äidillisellä lemmellä ja -huolella kasvattaneet. Erota kasvin sisaristaan ja veljestään, jotka ovat -niin verrallisesti heitä kohdelleet, eivätkä ole ainuttakaan kertaa heitä -sättineet köyhyydellä ja halvalla sukuperällä. - -Näitä ajatellessaan ja tuntiessaan, eivät he voineet sanoa ainuttakaan -sanaa pruustinnalle vastaukseksi; korvia myöden punastuneina seisoivat he -vaan vapisevin polvin mykkinä hänen edessään. - -"No, mitä Eeva arvelee asiasta? Vastaa nyt minulle", kehoitti pruustinna. - -Eeva sioitteli jalkojaan, koki yskähdellä ja ruveta jotakin sanomaan, -mutta ei vaan saanut sanaa suustansa. - -"Minä en voi erota Eevasta", änkytti nuorempi sisar vastaukseksi, sillä -hän oli saanut senverran rohkeutta. - -"No mutta ymmärrättehän sen, ettei voi olla mahdollista koko elämänne -aika yhdessä pysyä; monenhan täytyy erota jo aikaisin veljistänsä, -sisaristansa ja muista omaisistaan", sanoi heidän kasvatti-äitinsä. - -"Kaikilla muilla on aina jotakin turvaa, meillä vaan toisemme. Mihin minä -joutuisin, kun Eeva saisi paikan ja minä jäisin yksin turvattomaksi -avaraan maailmaan?" sanoi Leena ja pillahti itkemään. - -"Älä nyt kovin sure. Me ymmärrämme vielä toisiamme väärin. Me olemme -aikoneetkin toisen teistä pitää edelleenkin tykönämme, mutta molempia -emme tarvitse. Eeva saisi nyt hyvän palveluspaikan ja sinä saisit jäädä -meille; eikä sinun nyt enään tarvitse ilman palkatta olla, sillä me -maksamme palkan kohtuuden mukaan. Aivan likellehän tulisitte toisianne ja -olisitte tilaisuudessa tapaamaan toisianne, milloin vaan haluaisitte. -Mitäs tästä ajattelet, Leena?" sanoi emäntä. - -"Kyllä minä sitten..." sanoi tyttö itkunsa seasta. Sitten käveli hän -emännän luo antamaan kättä, sillä hän tunsi sydämessään, kuinka suurta -äidillistä huolta emäntä taasenkin oli heistä pitänyt. - -"Nythän Eevakin voipi antaa vastauksen minulle", sanoi pruustinna. - -"Kyllähän minä muutoin ... mutta mitä minä siellä osaisin tehdä? Enhän -minä ole tottunut herrastapoihin", sanoi tyttö. - -"Sen asian saat jättää minun huolekseni. Minä ohjaan ja opetan sinua -missä näytät sitä tarvitsevan; paitsi sitä on minulla samanikäinen tytär -kuin sinäkin olet, hänen kanssaan saat opetella yhtärintaa kaikenlaisiin -taloudellisiin toimiin. Mitä tähän vastaat?" sanoi pruustinna. - -"Kyllä kaiketi minä ... pruustinna on niin hyvä", sanoi Eeva ujosti ja -niin oli se asia päätetty. - - * * * * * - -On kulunut joku vuosi -- useampikin. Suuresti on aika muuttunut -viimeisistä aijoista. Hyvät vuodet ovat parantaneet katovuotten iskemät -haavat umpeen, ihmiset hyörivät ja pyörivät terveinä ja iloisina, -elämisen halua ja toivoa täynnä. Usea ei heistä enään muistakaan niitä -kovia kärsimyksiä ja sitä viheliäistä kurjuutta, joita katovuosien aikana -saatiin niin runsaassa määrässä maistaa; kuitenkin löytyi yhden ja toisen -sydämessä syvä arpi, jota ei mikään paremman ajan iloisuuskaan voinut -tuntumattomaksi parantaa. - -Muuttunut oli Kanttilan tytärtenkin asema. He eivät olleet enään -muiden armoilla elämässä eivätkä syömässä armoleipää, vaan he olivat -nyt aikaisia, itsetoimivia ja omatakeisia ihmisiä, jos kohtakin -vielä muiden palveluksessa olevia. Maailma alkoi avata heille uusia -näkö-aloja ja he maailmalle. Entiset pikku ajatukset ja toiminnat -alkoivat haihtua mielestä ja tosi elämä alkoi sieltä täältä kangastella -heidän silmiinsä yhdessä ja toisessa muodossa. Kumpikin heistä oli nyt -siinä ijässä, että heillä oli kokonsa ja näkönsä kädessään ja ehkäpä -tapansakin. Luonto olikin antanut heille runsaassa määrässä kokoa ja -näköä, niin että he nyt täydellisesti kehittyneinä todellakin olivat -paikkakunnan kauneimmat neitoset; tapoja oli heidän siivon ja nöyrän -luontonsa lisäksi hyvä ja huolellinen kasvatus hyvällä lailla lisäillyt. - -Paljon olivat sisarukset jo elämältä oppineet, mutta paljon vielä oli -opittavaakin. Kumpikin heistä oli vielä samassa paikassa, mihin he -erotessaan joutuivat, nimittäin Eeva pappilassa ja Leena Kaaralassa. - -Vaikka he olivatkin molemmat paikkakunnan kauneimmat immet, olivat he -kuitenkin eritavalla kehittyneet. Eeva oli viimeisen kehityksensä ajan -ollut herrasväen parissa, jonka vuoksi hänen herkkään oppivaiseen -luonteesensa oli juurtunut ja istunut hienoja herrastapoja. Hän kyllä -itse ei luullut niin olevan, mutta jokainen kuitenkin sen huomasi -puheesta, vaatteuksesta ja kaikesta käytöksestä ja elämäntavoista. -- -Leena taas oli kasvanut kaiken aikansa raittiin ja teeskentelemättömän -kansan parissa. Koko parhaan kasvamisensa ja oppimisensa ajan oli hän -ollut siistissä, varakkaassa ja työteliäässä talossa, jossa jokapäiväinen -virkistävä ruumiillinen työ ja voimakas ravinto sekä hyvä järjestys -olivat hänen terveytensä karaisseet ja kehittäneet säätynsä kauneimmaksi -helmeksi. Niin -- kääntyipä heidän uransa vähän erisuunnille ja siihen -oli heidät ajanvirta vienyt. - -Eipä kummakaan että näin oli, sillä olihan kumpikin heistä -erinkaltaisissa oloissa. Pappilan pruustinna ohjasi Eevaa hyvyydellä ja -helleydellä, niin kauvan kuin tarpeellista oli, kaikenlaisissa talouden -askareissa. Kahdesti ei hänelle tarvinnutkaan yhtä asiaa neuvoa, sillä -ahkeruutensa ja hyvän ymmärryksensä vuoksi käsitti hän aivan pian kaikki -asiat. Näiden ja muiden avujensa tähden tuli Eeva niin välttämättömäksi -pappilan perheelle, että heistä tuntui peräti mahdottomalta hänettä -toimeen tulla. Tämän tähden tuli Eeva heille niin mieluiseksi kuin oma -perheen jäsen ja hän oli osallinen jokaisessa perheen ilossa ja surussa. -Talon Hilja neidin kanssa oli hän samassa suhteessa kuin sisareensa. -Yhtenä he askaroivat, tekivät ja toimivat. Väli-ajat käyttivät he -henkiseksi virkistyksekseen joko lukemalla taikka jotakin muutoin -oppimalla. Siitä seurasi se, että Eeva omasi aikaa voittain melkein -kaikki ne tiedot mitä Hiljallakin oli; muutamissa vuosissa oppi hän -välttävästi puhumaan ruotsinkieltäkin. - -Vaikka sisarukset olivatkin noin erinkaltaisissa oloissa ja eri suuntaa -kulkemassa elämänsä suhteen, oli heidän välinsä yhtäkaikki sisarellisesti -sydämellinen. Kun aikaa vaan vähänkään siihen riitti, kävi Eeva -sisartansa Kaaralassa tervehtimässä ja usein oli hänellä pappilan Hilja -neiti mukana. Kun Leenaa pidettiin niinkuin talon tytärtä, oli hänellä ja -talon tyttärillä yhteinen kamari. Tämän pitivät he siistinä ja puhtaana, -että se oli kuin porsliinimuki ja muutoinkin oli se hyvästi järjestetty -ja kalustettu. Tähän veivät talon tytöt ja Leena Hiljan ja Eevan aina kun -he tulivat. Monta lystiä kaskua siellä juteltiin ja monta iloista naurua -naurettiin. Kävivätpä Kaaralan tyttäretkin välisti pappilassa, mutta -harvemmin se tapahtui, sillä heitä haittasi ujous, eikä siellä ollut -heillä täydellistä vapautta. - -Niin. Mailma alkoi kääntää huomiotaan tuohon kauniiseen Kanttilan -sisar-pariin. Eri tahoilta ja eri tavalla tuota huomiota tehtiin. Nuoret -herrasmiehet loivat salaa halukkaita ja tutkivia silmäyksiä tuohon -kauniiseen ja siveään pappilan Eevaan, joksi häntä nyt sanottiin, tehden -samassa ajatuksissaan vertauksia ja arvosteluita, että mitenkä tuon asian -kanssa oikeastaan olisi. Yksi ja toinen heistä alkoi keksiä sitä ja tätä -teko-asiaa, jonka nojalla he saivat syytä käydä pappilassa, saadaksensa -edes vilaukseltakaan nähdä tuota miellyttävää Eevaa. Tämän tähden nähtiin -pappilassa paljon enemmän vieraita kuin koskaan ennen, jopa semmoisiakin, -jotka eivät milloinkaan ennen olleet siellä käyneet. Kun useinkin suuri -joukko nuorukaisia ja neitejä kokoontui pappilaan, pitivät he -kaikenlaisia nuorten leikkejä ja kisoja, joihin osaa ottamaan Eevakin -tavallisesti kutsuttiin, milloin vaan hänellä oli vähänkään aikaa muilta -toimilta. Luonnollistahan on, että noissa leikeissä kaskuttiin ja -imarreltiin ja koetettiin seuraa saada niin iloiseksi kuin mahdollista. -Noita imarruksia sai Eeva niin runsaasti osaksensa, että hän alkoi -ujostellen hävetä niitä. Eräs nuori herra oli sukkela keksimään -kaikenlaista lystiä, mutta hän lauleli ja teki niitä temppujansa yhtä -paljon talon Hilja neidille kuin Eevallekin, samassa ollen yhtä -kohtelijas niin toiselle kuin kummallekin. Tämä oli talon ainaisia -vieraita ja kaiken ilon aine ja toimeen panija. - -Toinen alituinen vieras oli vähäpuheinen, melkeinpä jörömäiseltä -vivahtava, roteva nuori herra. Hän ei imarrellut ketään, ei ottanut -monasti osaa toisien nuorten leikkeihin ja kisoihin, ei puhellut eikä -seurustellut kenenkään kanssa erikseen, puhui ainoastaan harvoin, mutta -jos hän jotakin sanoi, oli niissä aina havaittavana tarkka miettiväisyys -ja päättäväisyys. Hän näytti vaan syrjästä katsovan asiain menoja ja -tekevän niistä johtopäätöksiään. - -Nämät kaksi eivät olleet koskaan poissa pappilasta silloin kun vaan -siellä oli muitakin vieraita, olivatpa he siellä joskus kahdenkin -vieraina. Heillä oli kai siellä jotakin tähtäilemistä ja mielitiettyä, -joka heitä niin usein pappilaan veti. - -Minä en huoli sanoa heidän säätyänsä, koska kukaan et kärsisi -säätyläisistänsä mitään mainittavan, varsinkaan jos tullaan jotakin -mainitsemaan heidän varjopuolistansa; mainitsen vaan sivumennen, että -puhelijaamman nimi oli Risto ja juromman Otto ja että he molemmat olivat -aikaisia naimattomia miehiä ja oman virkansa hoitajia. - -Samalla laillapa oli Kaaralassakin asiat, vaikka vähän eritavalla. Kylän -nuoret miehet kävivät siellä ahkerasti, sillä olipa siellä kolme neitoa, -joihin sopi nuoren miehen silmänsä luoda. Talossa oli kaksi hyvästi -kasvatettua, siveää ja hyvän-näköistä tytärtä, joiden tiettiin saavan -runsaat myötäjäiset talosta lähtiessään, ja kolmantena oli tuo talon -piika tahi oikeammin kasvattitytär. Hänellä ei tosin ollut rikkautta, -mutta sitä runsaammin kauneutta ja mielen jaloutta, jotka useinkin ovat -niissä asioissa suuremmasta arvosta kuin rikkaus. Kuitenkaan eivät talon -tyttäretkään olleet mielenjaloutta vailla. Niinhän se meni kuin maailman -meno tavallisesti menee. Kaaralan molemmat tyttäret olivat kihloissa. -Leenalle oli tehty muiden mielestä monta edullista tarjousta, mutta hän -aina ne hyljäsi, Tämä oli monenkin mielestä hyvin outoa ja ihmiset eivät -tienneet mitä ajatella. Vihdoin teki pitäjän rikkaimman talon, Kallolan, -ainoa, Mauno niminen poika Leenalle tarjouksen, mutta yhtä huonolla -menestyksellä kuin muutkin. Poika parka oli korvia myöten rakastunut -tyttöön ja joutui sentähden kovan surun valtaan. Sen vuoksi vetosi hän -tytön kasvatusvanhempiin ja pyysi heidän apuansa. - -Eräänä kertana kutsuttiin Leena kasvatusvanhempiensa luo. - -"Sinä tiedät ja tunnustat kai sen, että olemme kykymme mukaan koettaneet -katsoa kaikissa sinun parastasi?" sanoi isäntä. - -"Tiedän ... tunnustan", sanoi Leena punastellen. - -"Me olemme koettaneet kasvattaa sinut kunnon ihmiseksi; ja luulomme on, -ettemme siinä ole pettyneetkään. Lopuksi katsomme velvollisuudeksemme -katsoa, että saisit kelpo elämänkumppanin ja että tulevaisuutesi olisi -turvattu. Molemmat ovat sinulla nyt tarjona Kallolan Maunossa; ota -vastaan oiva mies ja kelpo omaisuus ... kaikille ei tehdä semmoista -tarjousta", pitkitti isäntä. - -"Minä en voi ottaa vastaan sitä tarjousta", sanoi Leena vapisevalla -äänellä. - -Vanhukset hämmästyivät. - -"Mitä? Et voi! Mikä siinä on syynä?" sanoi emäntä. - -"Minä en tiedä mitään syytä ja kuitenkaan en voi", sanoi Leena. - -"Et siis suostu ensinkään?" - -"En". - -"Odotat kai mielestäsi parempia tarjouksia? Niitä ei tule". - -"Minä en odota mitään", änkytti Leena. - -"Aiot siis olla naimatonna?" - -"Aion". - -"Emme suinkaan aio sinulle mitään väkipakkoa tehdä ... tee kuinka itse -tahdot", sanoivat vanhemmat. - -"Kiitoksia siitä!" sanoi Leena ja poistui. - -"Kummallinen tuo tyttö! Luuleeko hän parempia tarjouksia saavansa?" sanoi -emäntä Leenan mentyä. -- -- -- - -Muutaman päivän kuluttua tuli emäntä isännän kamariin hyvin hätääntyneen -näköisenä. - -"Oletko ikäpäivänä hullumpaa kuullut?" sanoi hän hengästyksissään. - -"No mitä nyt on?" - -"Minä tiedän syyn, minkä vuoksi Leena ei suostunut Kallolan Maunon -tarjoukseen". - -"Annas kuulla!" - -"Hän mielii saadakseen meidän Anttia. Kyllä se sentään on liika paljon -uskallettu... Eikö siinä kyllä, kun olemme hänet ihmiseksi kasvattanut ja -laittanut, kun vielä tohtii ... eihän sitä toki Anttia..." - -"Mistä niitä tietoja olet saanut?" - -"Antti itse tuli minun luokseni ja sanoi, että on varsin paha asia hänen -mielestänsä, kun Leenalle tyrkytetään yhtä ja toista sulhaseksi, sillä -hän on itse aikaa sitten jo valinnut hänet elämänkumppanikseen ja pyysi -nyt saada aikeensa toteuttaa". - -"No, mutta Anttihan se sitten miettikin Leenaa, eikä Leena Anttia". - -"Niin, niin, jommin kummin ... tietystihän heillä on yhteiset -tuumat ... sehän nyt on tietty, mutta pitäisihän hänen toki tietämän, -että tulokashan hän on taloon -- -- vaikka en minä suinkaan moiti -ihmistä, mutta kuitenkin..." - -"Sinä et puhu nyt järkevästi. Kun Leena on kerran mielestäsi hyvä -ihminen, niin miksi sitten estelet? -- Minä tiedän myös, että hän on -kunnon ihminen ja olen jo aikaa salaisesti toivonut noin käyvän ... hyvä -vaan oli, kun löysivät toisensa. -- Rikkaus voipi pian kadota, mutta -hyvät avut eivät katoa; ne kestävät kovimmissakin elämän myrskyissä", -sanoi isäntä, emännän suureksi kummastukseksi. - -"Enhän minä tahdo kieltää, ettei Leena ole kelpo ihminen, mutta eihän nyt -toki Anttia..." koki emäntä hädissään änkyttää. - -"Huomaasta nyt, kuinka väärät mielipiteet sinulla on. Minä tiedän -varmasti, että sinä olet mielissäsi siitä, kun olet köyhän, orvon tytön -ottanut kasvattaaksesi, etkä ole kertaakaan halveksinut häntä, vaan olet -kasvattanut ja holhonut häntä, niinkuin oman lastasi. Nyt sinä iloitset, -kun olet pyrinnössäsi onnistunut ja tahdot siitä niittää kunnian. Mutta -kun asia koskee niin liki omaa itseäsi, että oma kasvattisi pitäisi ottaa -miniäksesi, silloin nousee ylpeyden synti mieleesi, ettei hän -kelpaisikaan sinulle, vaikka itse ja kaikki ihmiset kunnioittavat häntä. --- Tämä ei ole oikein; ajattelepas tätä!" puheli isäntä. - -"No, enhän minä nyt häntä niin todesta..." koki emäntä sopertaa -häpeissään. - -Seuraus tuosta keskustelusta oli se, etkä Antti ja Leena kutsuttiin -isännän kamariin. Ujostellen tulivat he ja Leena vapisi niin, ettei ollut -pystyssä pysyä. - -"Olen kuullut, että haluaisitte keskenänne solmita avio-liiton. Siihen ei -meillä ole mitään vastaan sanomista, ja yhdistämme nyt teidät, Jumala -teitä siunatkoon!" sanoi isäntä juhlallisesti, yhdistäen Antin ja Leenan -kädet. - -Nuoret kovin hämmästyivät näin odottamattomasta asian käänteestä. -Varsinkin Leena oli peljännyt pahinta Antin ja hänen välillä tehdyn -liiton ilmitulemisesta ja silti hän vapisi niin kovin huoneesen -tullessansa. Mutta nyt, kun hän vihan ja kovien sanojen sijaan sai kuulla -lempeyttä ja odotetun kiukun siaan toivotettavan Jumalan siunausta, -saavutti hänet semmoinen hämmästys, ettei hän ollut pystyssä pysyä. Hän -ei voinut sanoa mitään noille hyville vanhuksille, menihän vaan ja laski -vapisevan kätensä kummankin käteen, kokien samassa salata -ilonkyyneliänsä. - -Jonkun ajan takaa oli Kaaralassa isot häät. Kolme pitäjän uljainta -morsiusparia vihittiin niissä, sillä niin oli sovittu tulevien talon -vävyjenkin kanssa, että hekin vihitään samassa kuin Antti ja Leenakin. -Noin isoihin häihin oli kutsuttu pitäjän herrasväkikin; kaikki -pappilaisetkin olivat kutsuttujen joukossa -- Eevakin -- no sepä nyt -tietty -- morsiamen sisarena. Herrasväki noudattikin tarkkaan kutsua, -sillä olivatpa he muulloinkin mielellään vieraina tuossa varakkaassa, -siistissä ja vierasvaraisessa talossa; muiden muassa oli siellä Risto ja -Ottokin. - -Syyspuoli kesää oli ja ilma oli mitä kauniimpi. Iloisena hyöri lukuisa -hääjoukko. Vanhemmat ihmiset viettivät aikaansa istumalla ryhmissä, joko -ulkona tahi huoneissa, vilkkaasti kaskuten ja jutellen kaikenlaisista -asioista. Väliin nauttivat he niitä virvoittavia, joita kenkkärit heille -kantoivat ja pistipä yksi ja toinen ukoista piippuunkin ajan ratoksi. -Nuoret panivat toimeen viheriäisellä nurmikentällä kaikenlaisia kisoja ja -leikkejä: tanssittiin laulun mukaan monenlaisia rinkitansseja, juostiin -leskiä, kätkettiin sormusta y.m.s. Nuoret herrat ja neidit ottivat -innolla osaa kansan leikkeihin ja Risto oli kaikissa johtavana henkilönä. -Kaikkialla oli hän hyörimässä, johtamassa ja neuvomassa, ja hänen -johtaminaan kävi leikit kuin itsestään. Miellyttävällä käytöksellään -voitti hän kaikkien suosion. Otto oli nyt, kuten ennenkin, vähäpuheinen -ja synkän näköinen. Hän pyrki olemaan pappilan Hiljan ja Eevan parissa, -mitkä kaikissa huveissa olivat aina rinnakkain ja jos vähänkään tuli -loma-aikaa, istuivat he aina rinnatusten johonkin syrjäiseen paikkaan, -niinkuin sisarpari, ja Otto meni siihen kohta kolmanneksi. Muutoin -seurasi hän leikkejä, niinkuin joku kone, sillä ne eivät näyttäneet -liikuttavan häntä vähän vähääkään. Risto seurasi heitä salaisilla -katseillaan, vaikkei hän ollut heitä näkevinäänkään. - -Vaikka jokainen morsiuspari oli kylläkin uljas ja kunnialla täytti -paikkansa, oli Leena kuitenkin päivän sankari. Vaikkei hänellä ollut -mitään rikkauksiakaan, oli kaikki niin häneen mieltyneet, ettei hänellä -ollut yhtään kadehtiaakaan, jommoisia useinkin tahtoo olla, kun vaan -rikas ja siivo poika nai köyhän tytön. Iloisena ja kauniina hyöri hän -hääväen seassa, suoden aina jonkun hyvän sanan itse kullenkin. Emäntäkin -oli unhottanut kaikenni entisen vastenmielisyytensä ja hän häpesi, kun -hän oli ensinkään antanut niin halpamaisten ajatusten mieleensäkään -astua. - -"Oletko nyt onnellinen?" kysyi emäntä, mielihyvällä katsellen miniänsä -alkua. - -"Sainpa minä parempiakin tarjouksia", sanoi morsian iloisesti ja kiersi -kätensä anoppinsa kaulaan. - -Anoppi taputti häntä poskelle. - -Ovatpa tämmöiset tapaukset todellakin harvinaisia rikkaan ja -arvossapidetyn emännän ja ruotitytön välillä. - -Alkoi hämärtää. Risto jo Otto katosivat muiden joukosta. He olivat -vetääntyneet huonetten taa yksinäisyyteen; Risto oli Ottoa sinne -vaatinut. - -"Minä pelkään, että meillä molemmilla on samanlaiset tarkoitukset", sanoi -Risto Otolle, tultuansa kahdenkesken. - -"Missä asiassa?" - -"Minä luulen, että sinä..." - -"Että minä mitä?" - -"Minä puhun suoraan: luuloni on, että sinä tähtäilet pappilan Eevaa". - -"Siinä erehdyt, veikkonen. Totta kyllä on, että minä tähtäilen, mutta -minä tähtäilen -- Hiljaa", sanot Otto ujostelematta. - -"Tuskinpa Eeva sinulle kelpaisikaan?" kysyi Risto ongitellen. - -"Kelpaisiko? Minä luulen, että hän kelpaisi vaikka kenelle. Minä olen -kauvan mieltymyksellä katsellut häntä, mutta tarkemmin mietittyäni olen -tullut huomaamaan, ettei hän tulisi onnelliseksi minun kanssani, minä kun -olen niin juro luonteettani. Hän tarvitsee avonaisempaa ja irtanaisempaa -elämänkumppania kuin minä olen. -- Hilja minulle paremmin sopisi. Muutoin -en ensinkään tiedä, jos ma voittaisinkaan Eevan sydäntä", tunnusti Otto. - -"Kiitos siitä!" sanoi Risto ja sitten he lähtivät häätaloon. - -Eeva oli vetääntynyt sillä aikaa ulos vilvoittelemaan. Yksinään käveli -hän maantielle talosta menevää lehtokujaa. Illan vilponen hämärä siimes -tuntui hänestä niin mieluiselta ja hän vaipui syviin mietteisin. Kun -Risto palasi Oton kanssa tuolta puheluretkeltään, huomasi hänen etsivä -silmänsä, että Eeva on yksin kävelemässä. Varrottuansa sen ajan, ettei -kukaan sitä huomannut, meni hän Eevan jälkeen. - -Kun hän saavutti Eevan, säikähti tämä niin, että ääni pääsi, eikä hän -voinut paikalta liikkua. - -"Älä nyt noin kovin pelkää, kaunis impi!" sanoi Risto imarrellen. - -"Jätä minut rauhaan!" sanoi Eeva värisevin äänin ja pyrki palausmatkalle. - -"Ei, ei... Älä nyt ole noin hätäinen ja epäkohtelias... Kuule nyt toki -minua, minulla on tärkeätä sanottavaa", sanoi Risto ja esteli häntä -lähtemästä. - -"Päästä minut, Risto, mitä ne ihmiset...?" hätäili Eeva. - -"Hetkinen vaan ... kuule nyt minua ... minä rakastan sinua, rakastan -kuollakseni ... olen jo kauvan rakastanut", sanoi Risto kiihkoisesti. - -"Älä pilkkaa köyhää orpoa ... on orpo raukallakin kunniantuntoa", sanoi -Eeva hämmästyksissään. - -"Minä en pilkkaa, minä puhun täyttä totta... Tahdotkos tulla omakseni?" - -"Semmoisia saat puhua vertaisillesi ... orpo, köyhä ja oppimaton tyttö ei -sovi sinun rinnallesi", sanoi Eeva ujosti. - -"Oi älä niin sano, sillä minä olen vakuutettu, että sinä tulisit olemaan -asemasi, tulevan säätysi ja kumppanisi vertainen", sanoi Risto -innostuksissaan ja tarttui kiinni tyttöön, joka hiljalleen vetäysi -hänestä edemmäksi. - -Epätoivon vimmalla riuhtasi Eeva itsensä irti ja lähti juoksemaan -häätaloa kohden. Hän juoksi niin paljon kuin jaksoi ja se kauhistus, -minkä hän tunsi sydämessään, antoi hänelle voimaa. Tuliko Risto hänen -perässään tahi ei, sitä ei hän joutanut katsomaan; hän juoksi vaan -niinkuin tappaja olisi ollut takana. Risto ei lähtenyt hänen jälkeensä, -eikä hän olisi siihen kyennytkään, sillä kauhea hämmästys oli hänet -saavuttanut. - -Häätalossa oli valkeat ja joka huoneessa. Eeva koetti päästä kenenkään -huomaamatta sisarensa kamariin. Se onnistuikin, sillä sinne mentiin -porstuasta, eikä siinä ollut valkeaa. Kuten hän oli toivonutkin, ei -kamarissa ollut ketään muita kuin Leena. Eeva oli niin hätääntyneen ja -peljästyneen näköinen huoneesen tultuansa, että Leena sen heti huomasi. - -"Herra Jumala! Mikä sinulla nyt on? Olethan kalpea kuin kuollut ja -vapiset kuin kahila virrassa", sanoi morsian sisarelleen. - -"Voi rakas sisareni! Minua on kovasti loukattu ja pilkattu", sanoi Eeva -ja kiersi molemmat kätensä sisarensa kaulaan, purskahtaen samassa -valtavaan itkuun. - -"No tyynny nyt... Herran tähden, kuule nyt... Kuka on loukannut ja -pilkannut...? sanohan nyt toki jotakin!" hätäili sisar. - -Kauvan sai hän hätäillä ja udella, ennenkun Eeva kykeni itkultansa mitään -vastaamaan. - -"Minä en voi nyt mitään selittää ... sydämeni on niin ... siitä puhumme -toisella kerralla", sai Eeva viimein sanotuksi. - - * * * * * - -Aikaa on taas kulunut. Pappilassa oli nyt häät. Ne olivat kaksoishäät -nekin, sillä Otto ja Hilja sekä Risto ja Eeva olivat solmittavat nyt -ikuiseen avioliittoon. Niin. Risto on näyttänyt toteen, ett'ei hän -silloin Kaaralan häissä loukannut eikä pilkannut Eevaa, vaan puhui täyttä -totta. Hän oli sittemmin useammat kerrat varovasti tunnustanut -rakkautensa Eevalle ja hän oli voittanut tarkoituksensa, sillä Eeva oli -viimein uskonut, ett'ei se ollutkaan pilkkaa ja häväistystä, vaan -puhtaasta rakkaudesta syntyneen sydämen halun vilpitön tunnustus. -Hehkuvana, nuoruuden kukoistuksesta humertavana, lempeänä morsiamena -seisoi nyt Eeva Riston rinnalla, palkitaksensa sulhonsa rehellistä -rakkautta, sillä olihan hän nyt näyttänyt toteen, että Eeva on ollut -asemansa, tulevan säätynsä ja kumppaninsa vertainen. -- Onpa Risto -pitänyt sanansa, on ollut mies -- on. - -Melkein poikkeuksetta oli pappilassa samat häävieraat kuin Kaaralassakin -silloin. Itsestänsäkinhän on arvattava, että kaikki Kaaralaisetkin olivat -häävierasten joukossa, niinpä nuori emäntä, Leenakin. Yleinen rauha ja -rakkaus vallitsi kaikkien kesken noissa häissä, siliä kaikki asiat olivat -sopusoinnussa ja kenelläkään ei ollut mitään kadehtimista toisiltaan eikä -mitään mielikannetta toisiaan vastaan; kaikki oli niinkuin ollakin piti. -Molemmat morsiusparitkin olivat niin iloiset ja tyytyväiset, ei -ainoastaan omiin tuleviin elämänkumppaneihinsa, mutta kaikkiin ihmisiin; -miksikäpä eivät he olisi niin olleet, sillä olivathan he nyt löytäneet ja -saaneet toisensa, eikä heillä ollut yhtään vihamiestä, eivätkä he myös -vihanneet ketään. Nuoruuden innosta hehkuivat he ja uhkarohkeasti -katsoivat he tulevaisuutta silmiin. - -Leenakin oli onnellinen, nähdessään, että tuo Eevan ankara peljästyminen -hänen häissään niinkin hyvän lopun sai. Hän seurasi silmillään hennon ja -kauniin sisarensa liikkeitä kaikkialla, kun tämä ilosta loistavin kasvoin -notkeana ja keveänä häilyi morsiusvaatteissaan hääväen seassa. Nuorten -leikkiessä rinkitanssia, istuuntui Risto palavoivana ja väsyneenä -syrjemmäksi ja veti polvellensa istumaan morsiamensa, joka hänellä -leikissä oli viimeisenä parina ollut. - -"Kas niin, kaunis kultaseni! Nyt et enään lähdekään minun luotani -hyppyyn, ihmisiä kuoliaaksi peljättämään ... nyt pysytkin koreasti -luonani", sanoi sulho morsiamelleen, taputellen häntä poskelle ja -kiertäen kätensä hänen kaulaansa. - -Leena sisar hymyili tuon nähtyänsä ja kuultuansa, ja morsian -hymyili ... kummako se, sillä olihan hän nyt niin onnellinen. - -Niinhän se on: häät ovat ja harvoin niissä mitään erin-omaisia tapahtuu, -varsinkaan jos kaikki asiat ovat luomallaan; näissä häissä ne ainakin -niin olivat, eikä niistä siis ole mitään erinäistä kerrottavaa. -Tyytyväisinä vaan vieraat erkanivat häiden loputtua toisistaan, kätellen -ja kostellen moneen kertaan sekä isäntäväen että suhjot ja morsiamet. -Mutta ennenkun hääväki lähti talosta, pyysi kirkkoherra heitä hetkeksi -seisahtumaan. Kun se oli tapahtunut, piti hän sydäntä liikuttavan puheen, -jossa hän kehoitti kaikkia rakastamaan toinen toistansa ja anteeksi -antamaan, jos joku toistansa vastaan rikkoo, ja niin rakkauden lakia -täyttämään. Erittäinkin nuoria parikuntia kehoitti hän toinen toisensa -kuormaa kantamaan, eikä pyrkimään toistensa herraksi ja yksin-omaiseksi -valtiaaksi ja käskijäksi. Hän kehoitti heitä rakastamaan toinen toistansa -ja kunnioittamaan kumppaniaan enemmän kuin itseään, eikä hakemaan vikoja -toisesta, vaan enemmän omasta itsestään, siveyden hengellä nuhtelemaan ja -muistuttamaan, jos toinen johonkin vikaan tulisi, eikä vihalla ja -kiukulla, kuten usein tapana on. Monta muuta neuvoa ja johdantoa lausui -kirkkoherra ja puheen loputtua meni itsekukin kotiinsa, tyytyväisinä sekä -häihin että kirkkoherran puheesen. - - * * * * * - -Onnellisina elivät nyt Risto ja Eeva omassa kodissaan. Heillä kävi usein -tuttavia vieraina ja silloin pidettiin hauskaa ja iloista elämää. Kun -talon isäntä ja emäntä olivat nuoria, ja viettivät lempi-aikaansa, olivat -he aina molemmin vierasten kanssa seurustelemassa. Risto piti paljon -kauniista vaimostansa, jopa niin paljon, että se näytti monen mielestä -liikanaiselta. Hän olisi tahtonut vaimonsa aina istumaan polvellansa tahi -alinomaan vierellänsä, jossa hän alituisesti näppi, taputteli, halaili ja -suuteli häntä. Vaimo ollen kaino, siveä ja häveliäs, ei näyttänyt -hyväksyvän niin julkeaa käytöstä ja useinkin näytti hän selvää -vastenmielisyyttä semmoisissa tapauksissa. Vaikka joukossa oli niitäkin, -jotka pitivät tarpeettomana Riston julkiset rakkauden osoitukset -vaimoansa kohtaan, ihmettelivät toiset sitä rakkauden voimaa, mikä -Ristossa oli joka aika nähtävänä; näyttipä siltä kuin ei hän olisi tullut -hetkeäkään aikaan, ellei hänen vaimonsa ollut aina näköisällä. - -Semmoisenaan kului aika. Elämä toi hitaasti, mutta varmasti heidän -eteensä uusia näkökohtia, uusia velvollisuuksia ja ne vaativat uusia -elämän tapoja. Nämät tulivat niin hiljalleen ja vähitellen, että he -tuskin huomasivat niiden tuloa, mutta ne tulivat kuitenkin. Lempi-ajan -suruton, murheeton, riehahteleva, lemmestä hehkuva ja lehahteleva elämä -ei enään sopinut, sillä elämä oli kääntynyt sille kannalle, että se vaati -ryhtymään tositoimiin. - -Oltiin jo niin pitkällä, että Ristolle ja Eevalle oli syntynyt terve, -kaunis poika, pikku Anton. Tämä tapaus muutti elämän aivan toiselle -kannalle. Pikku Anton vaati niin paljon huolta ja hoitoa. Hän kahlehti ja -valloitti kaikki äidin työt ja toimet, niin ettei hän paljon mihinkään -muualle joutanut. Vieläpä pikku Anton anasti suurimman osan äidin -lemmestäkin, sillä hän oli hyvin vaatelijas. Jos ei hän mielin määrin -sitä saanut, itkeä rämästi hän niin että seinät tärisivät. Tämä häiritsi -isän työtä ja unta, niin ettei hän saanut tavasta moneen yöhön peräkkäin -levollisesti nukkua, kärkäs kun oli vähimmästäkin rapsauksesta heräämään. -Työnteosta kirjoituspöydän ääressä ei tullut mitään, sillä lapsen -pieninkin kirahteleminen ja äännähteleminen häiritsi häntä ja ajatusvoima -tuntui veltolta ja väsyneeltä. - -Kaiken tämän tähden rupesi hänestä elämä vähitellen tuntumaan hyvin -ilottomalta. Noita alinomaisia vieraskäyntejäkään ja hupaisia iltamia ei -voinut nyt toimeen panna kuten ennen ja siihenkin oli pikku Anton syypää, -koskapahan hän oli anastanut kaiken vallan, eikä suinkaan hyväksynyt -minkäänlaista melua olipa se sitten kuinka hyvää, iloista ja hupaista -muiden mielestä tahansa. - -Avioliittoa rupesi Risto tästäpuoleen katsomaan kaikenni toiselta -kannalta kuin ennen. Kevytmielinen ja huikentelevainen luonteeltaan -ollen, oli hän käsittänyt avioliiton intoisten ajatustensa kannalta, eikä -ottanut ensinkään lukuun sen vakavia puolia ja niitä velvollisuuksia, -jotka avioliittoa seuraa. Tämän tähden rupesi hän vähitellen tuntemaan, -että hän on nyt entisen riehakan vapautensa menettänyt ja antanut itsensä -kahlehtia sangen ikävään asemaan, josta ei ollut mitään mahdollista -poispääsöä. Hän kuvitteli mielessään omia vaivojaan, omaa -rauhattomuuttaan, levottomuuttaan ja vankeuttaan, kuinka sietämätön ja -tuskaloinen se nyt jo oli. Mutta vaimonsa uhraavaista levottomuutta, -valvomista ja vaivoja ei hän huomannut minkään arvoisiksi omansa -rinnalla, vaikka tämä yöt ja päivät melkein läpeensä sai valvoa pikku -Antonin kätkyen vieressä, hoitelemassa ja vaalimassa häntä; levollisesta -unesta ei ollut monesti kysymystäkään; kun hän sai joskus vähänkään -uinahtaa niinkuin lintu oksalla, oli siinä jo kylläksi. - -Kun vaimo näin yhtenään oli lastansa hoitamassa, ei hänellä ollutkaan -aikaa paljon muihin toimiin; ainoastaan kilpakiireeltä toimitteli hän -joskus tärkeimpiä taloudellisia asioita. Tämän tähden ei hän joutanut -miehensäkään parissa oleskelemaan, semminkään kun ei tämän ensinkään -haluttanut lapsikamarissa oleskella; ainoastaan joskus pistäysi hän -siellä niinkuin kissa kuumassa uunissa. Tämäkin seikka oli omiansa -synkistyttämään Riston nykyistä mielentilaa. Vaimo huomasi tämän kyllä, -mutta hän otaksui miehensä vähäpuheisuuden ja synkemmän elämän tavan -tulevan siitä, kun heille yhteisesti oli tullut uusia huolia, jotka -heidän elämänsä olivat kääntäneet toiselle kannalle. - -Pikku Anton vaurastui niin paljon, ettei äidin tarvinnut enään olla -myötäänsä lapsikamarissa. Innolla käytti hän kaiken aikansa, minkä -hän sai lapsen tyköä poissa olla, taloudellisiin puuhiin ja -järjestelemisiin, jotka hänen mielestänsä eivät olleet niinkuin niiden -olla olisi pitänyt; hän tahtoi, näette, saada elämän yhtä hupaiseksi kuin -ennenkin, poistaaksensa miehensä synkkämielisyyden. Kaikissa koki hän -olla miehellensä mieliksi ja saatuansa häneltä pienemmänkään vihjauksen, -riensi hän kohta hänen tahtoansa täyttämään. Usein otti hän lapsen -syliinsä ja meni sen kanssa miehensä viereen istumaan. Siinä näytteli ja -esitteli hän tuota kaunista ja tervettä lasta isällensä, puheli heille -molemmille viatointa lemmen kieltä, saadaksensa lapsen viihdytetyksi ja -isän ilahutetuksi. - -Näennäisesti rupesikin mies uudesti elpymään ja elämä näytti tulevan -entiselleen. Vieraita kutsuttiin taasenkin taloon kuten ennenkin ja -seuraelämää koetettiin saada elpymään niin hauskaksi kuin ennenkin. -Kuitenkin näki vaimon tarkka silmä, ettei hänen miehensä ole entisen -lainen, vaan hän koettaa jotakin peittää jonkunmoisen teeskennellyn -naamarin alle. - -"Kuule nyt, Risto! Mikä sinua vaivaa? -- -- Puhu nyt toki kerrankaan -vapaasti ja avomielisesti ... sinä et ole niinkuin ennen ... ikäväksihän -näin ollen aika tulee", sanoi vaimo eräänä kertana, kuu hän Riston kanssa -oli kahdenkesken. - -"Minkälainen minä sitten mielestäsi olen?" kysyi Risto synkästi. - -"Sinä et ole enään semmoinen kuin ennen, niin avosydäminen ja iloinen. -Sinä olet tullut vähäpuheiseksi ja synkäksi kuin hauta ... oikein minua -peljättää ... voithan sanoa minulle, mikä sinua vaivaa", sanoi vaimo. - -"Eihän minua mikään vaivaa", sanoi Risto teeskennellen. - -"Niin, kunpa sinä olisit avosydämisempi, että puhuisit minulle huolesi, -niin minä koettaisin kaikkeni tehdä sinun hyväksesi ja ehkä siten saisin -sinun surusi poistetuksi, jota nyt turhaan koetat peitellä ja salata", -sanoi vaimo. - -"Jos minua joku vaivaisi, niin se ei ole sinun autettavanasi, mutta eihän -minua mikään vaivaakaan; sinä luuloittelet vaan", sanoi mies. - -"Jospa se niin olisi, mutta niin ei se ole; sinä koetat vaan minua -pettää", sanoi vaimo huo'aten. - -Semmoisena ulkokullattuna ja teeskenneltynä pysyi elämä jonkun aikaa, -eikä se näyttänyt paranevan eikä pahenevan. Vaikka semmoinen näennäinen -levollisuus valliisi aviopuolisoiden kesken, ettei vieraan silmäkään -heidän välillänsä mitään erinomaisempaa huomannut, oli kuitenkin heidän -keskinäisessä elämässään semmoinen raskas ja painava tunne, joka oli -niinkuin joku ennustus myrskyn edellä. Tämä teki vaimon elämän tuiki -raskaaksi ja sietämättömäksi ja tätä lisäsi vielä paljon se -salaperäisyys, kun ei hän tiennyt tämän tukaluuden syytä ja juuria. - -Eräänä kertana oli taas talossa vieraita. Niiden joukossa oli eräs rouva, -joka vieraasta paikkakunnasta oli tullut tervehtimään pitäjässä olevia -sukulaisiansa ja nyt muiden kanssa tullut heille. Hän ei ensinkään -tiennyt talon rouvan nuoruuden aikaisia elämän vaiheita, eikä hänen -sukuperäänsä, ihmetteli vaan hänen sievyyttänsä Ja kauneuttansa. - -Ristolla oli perimänsä piano. Tämä oli aina hänen huoneessansa, vaikkei -talossa ollut ketään, joka olisi voinut sillä soittaa. Mutta kun -semmoisia vieraita oli talossa, jotka siihen kykenivät, soitettiin sillä -ajan ratoksi ja seura-elämän virkistykseksi. - -Pappilan entinen Hilja oli hyvä pianon soittaja ja hän se useinkin sai -hauskuttaa seuraa soitollansa. Joku pyysi häntä nytkin istumaan pianon -ääreen ja soittamaan joitakaan kappaleita. Kuten ennenkin, myöntyi hän -pyyntöön ja pian kaikuivat iloiset sävelet ympäri salia. Siellä istui -talon nuori rouvakin, pitäen sylissänsä tervettä ja kaunista pikku -Antonia -- kuinkas muutoin, sillä olihan hän talon kaunis, nuori ja -kaikilta kunnioitettu rouva --. olihan hänellä oikeus ja velvollisuuskin -olla vierasten parissa, hupina ja rattona heille. - -Kun Hilja oli lakannut soittamasta ja noussut ylös pianon äärestä, sanoi -vieras rouva: - -"Minä pyytäisin, että talon rouvakin soittaisi jonkun kappaleen, sitä -olisi niin hauska kuunnella!" - -Risto vaaleni valkeaksi kuin palttina ja Eeva punastui korvia myöden; -muutkin vieraat hämmästyivät, sillä jokainen tiesi, ettei Eeva ollut -mikään soittoniekka, eikä kukaan sitä häneltä kaivannutkaan. - -"Ei ... eihän se ... hän ei ole tottunut..." änkytti Risto. - -"En minä ole tottunut pianoa soittamaan; tässä on minun pianoni", sanoi -Eeva, kohottaen pikku Antonia ja suudellen häntä. - -Sen jälteen poistui hän kamariinsa lapsen kanssa. - -"Vai niin! Sepä on jotenkin harvinaista tähän maailman aikaan. Minunkin -aikanani pidettiin jo kasvatuksesta niin paljon huolta, että parempain -ihmisten tyttäret opetettiin pianoa soittamaan. Soitanto on kaunis -taide", sanoi rouva Eevan mentyä. - -Hyvä oli, ettei Eeva kuullut tuota lauselmaa, mutta sen kuuli -- Risto. - -Tämän ylimysvaltaisen puheensa päälle, istui rouva itse juhlallisesti -pianon ääreen, näyttämään tuota jaloa taidettansa. Hilja hyppäsi hänelle -nuotteja hakemaan, mutta rouva sanoi: "En toki ole niin huono soittaja, -että nuotteja tarvitseisin, minä soitan aina muististani". - -Sitten siiristi hän sormensa molemmissa käsissään niin leveälle, että ne -olivat kuin rautaharavan piit. Niitä hän sitten mahtipontisesti ja -selkäkenossa rupesi keikuttelemaan ja kallistelemaan pianon -näppäimistöllä, topostellen sieltä täältä niitä, vähääkään koskaan -soukentamatta sormiensa asemaa. Monen turhan rynnäkön perästä sai hän -viimein jotakin kukkuu, kukkuu ja ukko Noan tapasta. - -Olisipa ollut paras, ettei semmoisen taidenautinnon edellä olisi -ensinkään mokomaa puhetta pidetty. - -Jotenkin hämmentyneinä lähtivät vieraat pois. - -Talon isäntä lähti vieraita saattamaan. Hän meni Oton kanssa aina hänen -kotiinsa saakka. Hän ei palannutkaan kotiinsa, vaan meni sieltä erään -velikullan luo, mikä tunnettiin ankaraksi ryyppymieheksi. Hänen -tuttavansa ihastui kovin Riston tulosta ja osoittaaksensa oikein -tuntuvalla tavalla tuota iloansa, laitti hän heti totia. Vaikka Risto -ollutkaan halullinen väkeville juomille, huvitti häntä kuitenkin -totipöydän ääressä istuminen tällä kerralla: sen ääressä kului hänen -aikansa hupaisammasti kuin kotona. Lasi lasin perästä tehtiin ja siinä -kaskutessa kului aika melkein huomaamatta likelle aamua. - -Kotiin tultuansa nakkausi Risto pukupäällä sohvan kannelle maata, eikä -herännyt ennenkuin likellä puolta päivää. Ylösnoustuansa oli hän -vähäpuheisuutensa lisäksi vielä äreäkin. Jos hänen vaimonsa hänelle mitä -puhui ja toimitti, sai hän töykeitä ja kärsimättömiä vastauksia; oli -niinkuin vaimo olisi, hänen mielestään, tehnyt suuren ja -anteeksiantamattoman rikoksen. - -Vaimo ei puhunutkaan miehellensä yhtään mitään koko hänen -poissaolostansa, koska hän piti sitä sattumuksena. Sentähden koetti hän -hyvyydellä ja lempeydellä lauhduttaa ja voittaa miehensä nirppaa ja -töykeää luonnetta, mutta huonostipa hän siinä onnistui. - -Se asia meni sinänsä, mutta tästäpuoleen oli Riston parempi olla kylässä -kuin kotona. Hänen kunniakseen täytyy kuitenkin mainita, ettei hän kylään -halunnut väkevien juomien vuoksi, sillä juoppoa ei hänestä tullut -koskaan, ei, vaan hänellä oli toiset syyt kylähaluunsa. Tämä kävikin -viimein niin ankaraksi, että kuin hän vähänkin sai lomaa virkansa -toimilta, oli hän aina kylässä, josta hän useinkin tuli kotiin vasta -aamulla. - -Arvattava on, miltä tämä vaimolle maistui. Monta unetonta yötä hän vietti -ja monta itkua itki. Kun hän huomasi, ettei hän hyvyydellään voinut -mitään vaikuttaa, päätti hän jollakin tavalla ottaa selvän tuosta -hämärästä ja ikävästä tilasta. - -"Kuinka sinä voit noin kotisi, vaimosi ja lapsesi unhottaa, kun et sinä -enään yhtään pysy kotona?" sanoi vaimo eräänä kertana miehellensä, kun -tämä oli tullut taasenkin aamulla kotiinsa yölliseltä retkeltänsä. - -"Voin minä, sillä minulla on kylässä hupaisempi kuin kotona... Nyt sen -sait tietää, jota aina olet kärkkynyt. -- Onko nyt lysti?" sanoi mies. - -"Voi rakas Risto! Mitä minä olen sinulle tehnyt, kuu sinä noin saatat -puhua?" sanoi vaimo surumielin. - -"Minä en jaksa kuulla sinun alinomaisia kärkkymisiäsi ja -tilinteettämisiäsi". - -"Älä niin sano, jos sinulla vähänkin on omaatuntoa. Enhän minä ole -koskaan sinulle osoittanut muuta kuin rakkautta ja kunnioitusta. -Ainoastaan synkkämielisyytesi syytä olen kokenut selville saada kaikella -hyvyydellä, mutta sinä käyt vaan yhä kummallisemmaksi, kylmemmäksi ja -umpimielisemmäksi. Jos et minun vuokseni voisi olla kotona, niin -muistahan toki omaa lastasi. Usko vaan, rakas Risto, sinun käytöksesi ei -ole sopiva Jumalan eikä ihmisten edessä", sanoi vaimo vavisten. - -"Enkö minä sitä sanonut, ettei sinulla ole muuta kuin noita alinomaisia -kantturasaarnoja, mutta eihän parempaa ole odottamistakaan semmoiselta, -joka on kolme vuotta ollut -- -- ruodulla", sanoi Risto kamalasti. - -Vaimo kalpeni kuolon kalpeaksi. Häntä puistutti semmoinen vavistus, ettei -hän voinut pysyä seisallaan, vaan hänen täytyi horjuen peräytyä tuolille -istumaan. Siinä hän sitten huohotti ja hengitti niin raskaasti, että -olisi luullut sydämen rinnasta ylös hyppäävän. Kaukaan aikaan ei hän -voinut puhua ainuttakaan sanaa. - -Niin. Nuoli oli ammuttu ja se nuoli musersi ihmissydämen. Se oli kauvan -piilenyt salassa ja varttunut, vaurastunut. Vieraan rouvan musiikillinen -kasvatussaarna oli vasamaan takonut terän ja päättänyt sen valmistuksen. -Huikentelevalla intohimolla oli hän alussa rakastanut kaunista, alhaista, -mutta siveää naista ja tämä oli uskonut häntä ja antautunut kaikkinensa -hänelle, yksin hänelle. Mutta kun ensimäinen hehku oli kylmennyt, ja -elämän velvollisuus ja vakavuus astunut siaan, rupesi hän halveksimaan -siveää vaimoansa, alhaisen kasvatuksen ja sukuperän tähden, yhtä suurella -kylmyydellä, millä tulisuudella hän ensin häntä rakasti. Nyt sai vaimo -tietää syyn miehensä kylmään nyreämielisyyteen ja kotoa poissa olemiseen, -jota hän niin huonolla onnella oli tähän asti kokenut peitellä. - -"Sinä siis halveksit minua?" sanoi vaimo viimein matalalla värisevällä -äänellä. - -"Niin teen ... minä halveksin sinua, enkä voi toisin tehdä", sanoi Risto -murhaavasti. - -"Silloin et niin sanonut kuin minua omaksesi pyysit; silloin vannoit -rakastavasi minua enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Mikä sinun -mielesi nyt on muuttanut?" muistutti vaimo. - -"Minä olen tullut kappaletta viisaammaksi". - -"Voi Risto! Sinä olet kovasydäminen, tunnoton mies, joka voit rikki -polkea sydämen, mikä on sykkinyt yksin sinulle ja on yksin sinua -rakastanut eikä ketään muuta. Miksi sinä saatit minut tähän hirmuiseen -vaivaan? Olisit minun antanut olla halvassa ja ylönkatsotussa tilassani, -se olisi ollut tuhatta kertaa parempi kuin tämä myrkyllä sekoitettu -ulkokultainen loisto", sanoi vaimo. - -"Niin, miksi minä olin niin hullu, sano jos vaan voit? Minun luullakseni -se oli elämäni suurin erehdys", sanoi Risto vähääkään pehmenemättä. - -Vaaleana ja vapisevana nousi vaimo tuolilta. Hän ei vastannut mitään -miehensä viimeisiin sanoihin, sillä hän tunsi, ettei tässä ole siaa -millekään järjelliselle ja tunnolliselle puheelle. Tuolin nojasta kiinni -pitäen seisoi hän siinä tuokion, tunnustellaksensa, voisiko hän siitä -mennä kamariinsa. Hän katsoa tuijotti yhteen paikkaan ja rinta aaltoili -niinkuin hyrskyvä meren pinta. Vihdoin lähti hän horjuin ja seinistä -kiinnipidellen hiipimään kamariinsa. - -Pikku Anton heräsi samassa tuokiossa kuin äiti huoneesen astui. Poika -kätisi tyytymättömänä ja oikoi pikku käsiään luottavasti äidilleen. Äiti -horjui lapsen luo ja suurella vaivalla sai hän hänen nostetuksi syliinsä, -sillä hän oli sangen voimaton. - -"Voi, rakas lapseni! Tuleeko sinustakin huikenteleva, kovasydäminen mies, -joka tunnottomasti voi murskaksi polkea uskollisen, rakastavan ja -lempivän sydämen? -- Ei toki ... teenhän väärin sinusta, viattomasta -olennosta tämmöistä arvellessani", sanoi äiti kuiskutellen lapsellensa ja -suudellen häntä. - -Hän istui lapsen kanssa vuoteen laidalle. Koko entinen elämänsä aukeni -hänen eteensä niinkuin selvä kirja. Hän muisti lapsuutensa kurjat -kärsimiset ja äitinsä hirveän nälkäkuoleman. Hän muisteli ihmisien ja -erin-omattain kasvatusvanhempiensa hyvyyttä, joiden avulla hän vältti -nälkäkuoleman ja tuli ihmiseksi. Pappilaan joutuminen tuntui hänestä -suurimmalta onnettomuutensa syyltä, vaikka he olivatkin hänelle -osoittaneet pelkkää ihmisyyttä, ystävyyttä ja rakkautta sekä kasvattaneet -häntä kuin omaa lastansa. Mutta juuri tämän tähdenpä hän oli joutunutkin -siihen asemaan, että oli voinut antaa elämän ylhäisyyden ja turhan -loiston kiillon nojalla tehtyin pettäväin lupausten houkutella itsensä -pois säädystään, maistamaan täydellä mitalla sitä ulkokultaista -sydämettömyyttä, jota niin runsaasti useinkin loistavan kuoren alla -piilee. Kuinka onnellinen olisi hän, jos hän olisi säädyssään pysynyt, -missä kaikki ihmiset olisivat vertaisia, joita voisi rakastaa veljinään -ja sisarinaan. Nyt hän oli hyljättynä, halveksittuna mieheltänsä ja -kentiesi muutkin katsoivat häntä ylön: ja vaikka eivät he sitä -tekisikään, on hän kuitenkin kurjin ja onnettomin ihminen minkä maa -päällään kantaa. Miksi antoi hän itsensä pettää ja narrata? Miksi uskoi -hän Riston intohimoisia rakkauden tunnustuksia ja lupauksia, ja hänen -ulkokullatuita vakuutuksiaan -- niin, miksi? -- - -Näitä kaikkia muistellessaan muisteli hän viattomia lapsuutensa aikoja -niinkuin kadotettua paratiisia. Vaikka se olikin ulkonaisesti kurjaa ja -viheliäistä, oli sydän kuitenkin iloinen ja vapaa, eikä kukaan antanut -hänelle niin pahoja ja solvaisevia sanoja kuin hän nyt omalta -kumppaniltaan sai kuulla. Voi kuinka mielellään hän olisi nyt vaihtanut -nykyisen elämänsä lapsuutensa viheliäiseen, mutta onnelliseen aikaan ja -syöksynyt alas tältä suurimman onnettomuuden onnen kukkulalta; -- niin -sen hän olisi tehnyt, jos vaan olisi voinut. - -"Voi äiti! Miksi minä en saanut kuolla sinun kanssasi?" sanoi hän viimein -puoliääneen ja purskahti katkeraan itkuun. - -Siinä itki hän niin kauvan, että kyynelten lähteet kuivuivat ja sydän -tuli murheen pätsissä ikäänkuin hiiltyneeksi. - -Sinä päivänä ei vaimo voinut liikkua kamaristansa, eikä hänelle maistunut -ruoka eikä juoma. - -Kauheassa synkkyydessä kului aika eteen päin. Kumpikaan ei puhunut -toisellensa luotuista sanaa, sillä mies ei tahtonut ja vaimo ei -uskaltanut. Tämän tähden kävi elämä niin rasittavaksi, synkäksi ja -kolkoksi, että se oli suljetun haudan kaltaista. - -Eräänä päivänä tuli Risto vaimonsa kamariin. Tämä kummastutti vaimoa -suuresti, sillä semmoista ei ollut tapahtunut kaukaisiin aikoihin. Mies -istuutui synkän näköisenä tuolille ja vaimo odotti tykyttävin sydämin -mitä hän sanoisi. - -"Sinä et saa enään kertaakaan tulla näköisälle silloin kuin vieraita on", -sanoi Risto kolkosti. - -"Minkätähden en?" kysyi vaimo. - -"Sen tähden kuin minun pitää hävetä sinun käytöstäsi", selitti mies. - -"Mitä erin-omaisia rikoksia minä sitten olen säädyllisyyttä vastaan -tehnyt?" - -"Sinussa pistää joka aika esiin talonpoikamaisuus". - -"Minä en siis olekaan enään mielestäsi säätysi ja kumppanini vertainen. -jommoisen minun kerran vakuutit olevan", sanoi vaimo hiljaisesti. - -"Et, senhän olet jo ennenkin saanut tietää", sanoi Risto. - -"Sinun ei tarvitse koskaan enään hävetä minua vierastesi edessä", sanoi -vaimo ja huokasi raskaasti. - -"Minulla olisi vielä muutakin sanottavaa", sanoi Risto edelleen. - -"Sano kaikki mitä sinulla sanottavaa on, sillä minun sydämeni on jo -murtunut siihen määrään asti, että voin kuunnella mitä tahansa", sanoi -vaimo. - -"Poika olisi paremmasti kasvatettava, sillä se imee sinusta -talonpoikamaisuutta", selitti Risto. - -"Poika!... Mitä, kuinka?" ... sanoi vaimo ikäänkuin säpsähtäen, sillä hän -oli niin ajatuksiinsa vaipuneena, ettei hän käsittänyt täydellisesti -miehensä sanoja. - -"Sitä sanon, että poika tarvitsee paremman kasvatuksen kuin sinä voit -antaa... Joko nyt ymmärrät?" sanoi Risto säälimättömästi. - -"Mitä sitten oikeastaan tarkoitat? -- puhu!" sanoi vaimo ja näytti -kiinnittävän kaiken huomionsa oikein kuullakseen ja käsittääkseen mitä -nyt tulisi. - -"Tarkoitan sitä, että poika pitää laittaa muualle kasvatettavaksi". - -Vaimo käsitti nyt täydellisesti miehensä tarkoituksen. Elon voima ja luja -päättäväisyys palasi hänen heikontuneesen ruumiisensa ja murheelliseen -mieleensä. Vieno puna levisi hänen kalpeille kasvoillensa ja silmänsä -säkenöitsivät. - -"Tahdotko ryöstää minulta ainoan rakkauteni esineen, mikä minulla on -vielä jäljellä tässä mailmassa? Eikö siinä ole vielä kyllä, kun olet -ryöstänyt elämäni rauhan ja rikkirunnellun sydämeni, kun tahdot vielä -päälliseksi ryöstää lapseni? Mutta sen sanon sinulle, ettei se tule -tapahtumaan koskaan, sillä rikkirunneltunakin on minulla voimaa -suojelemaan lastani ... ota henkeni, revi runneltu sydämeni ulos -rinnastani, mutta lastani et saa", sanoi vaimo kauhistuksen valtaamana. - -Risto ei ollut heikolta vaimoltansa odottanut tämmöistä mielen lujuutta -ja päättäväisyyttä. Hän joutui jotenkin hämilleen vaimonsa lujasta -puheesta, eikä voinut muuta tehdä kuin katsoa vaimoansa, joka likisti -lasta rintaansa vasten ja suuteli häntä innokkaasti. -- Siihen se asia -jäi. - -Risto pitkitti kylässäkäyntiään kuten ennenkin ja viipyi siellä -poikkeuksetta aamuun asti, mutta siitä ei mainittu kummaltakaan puolelta -puolellakaan sanalla mitään, elettiin vaan mykkää, synkkää ja kuollutta -elämää. Vieraita kävi talossa nytkin tavasta niinkuin ennenkin, mutta -talon nuorta emäntää ei näkynyt enään milloinkaan heidän seurassansa, -vaikka moni vieras häntä usein kaipasikin. -- Niin, mitäpä hän olisikaan -sinne mennyt, sillä olihan hänen miehensä kieltänyt hänet esiintymästä -vierasten seurassa, ettei hän muka sivistymättömyydellänsä olisi -loukannut heidän hienoja tapojansa. - -Eräänä iltana meni Risto taasenkin kylään. Eihän siinä mitään outoa -ollut, sillä olihan hän usein ennenkin niin tehnyt, mutta outoa oli se, -kun ei hän tullutkaan kotiin, ei aamulla eikä milloinkaan. -- Hän oli -jäänyt olemaan erään ystävänsä luokse ja jäi sinne ainaisesti asumaan, -Jonkun ajan kuluttua rupesi hän virkaansa kuuluvia kapineita ja papereita -muiden kautta uuteen asuntoonsa toimittelemaan. - -Tällä tavalla oli Risto eronnut kärsivästä ja siveästä vaimostansa, -hänestä, jonka vertaa ei hän yhteen aikaan luullut koko maailmassakaan -olevan. Hänellä oli nyt kyllä sydäntä hyljätä hänet ja lapsensa ja -heittää heidät oman onnensa nojaan. Totta kyllä on, että vaimolle jäi -koko talous, mutta kukin kyllä arvaa, minkälaiselta tämä talous tuntui -hyljätylle vaimo raukalle. Kuolleelta ja kylmältä tuntui kumppaniton koti -ja kymmentä kertaa onnellisempi olisi hän ollut metsäpirtissäkin -asuessaan, kun hänellä vaan olisi ollut uskollinen ja lämmin sydän -kumppanina. - -Tuo keskinäinen kylmyys, mikä aviopuolisoiden välillä vallitsi, oli -tähän asti pysynyt kaikilta ihmisiltä salassa, sillä kumpikin koki -huolellisesti salata tukalaa tilaansa. Nyt täytyi sen kuitenkin julki -tulla tuon julkisen eron vuoksi. Kaikki ihmiset säälittelivät Eevan -tukalaa tilan, sillä he oivalsivat kohta asian ilmitultua, että vika on -Ristossa, jonka elämänlaatu oli tunnettu huikentelevaiseksi ja kotinsa -pitämättömäksi pitkin ikäänsä. Moni koetti vaikuttaa Ristoon, että hän -olisi malttanut mielensä ja yhtynyt suosiolliseen yhdys-elämään kärsivän -ja lempeän vaimonsa kanssa, mutta se ei mitään auttanut. -- Nyt vasta -palkollisetkin saivat tietää, että heidän isäntäväkensä kesken on ollut -tuommoista hirveää onnettomuutta. Sydämestään osaa ottaen hyvän emäntänsä -kovaan kohtaloon, kokivat he lievitellä hänen suruansa minkä voivat. - - * * * * * - -Eräänä päivänä nähtiin nuoren, hennon ja kalpean naisen lapsi sylissä -pyrkivän horjuen tietä myöden eteenpäin. Hänen voimansa näyttivät olevan -vähissä, sillä tuon tuostakin istahti hän tienviereen levähtääksensä ja -saavuttaaksensa tasaisempaa hengitystä, sillä hänen henkeänsä kovin -ahdisti. Hänen katsantonsa oli raukea ja synkkä ja hänellä näytti olevan -kova sisällinen taistelu. Tienvieressä istuissaan katsoa tuijotti hän yhä -vaan sylissään olevaan lapseen, välisti surullisesti hymyillen. Se oli -Eeva, joka pikku Anton sylissä koki vuovata Kaaralaa kohden, saamaan -sieltä suojaa itsellensä ja lapsellensa. Hän ei voinut olla enään siinä -kodissa, jossa hänen onnensa oli ryöstetty ja sydämensä rikki runneltu. -Hänen elämänsä kävi niin tukalaksi siellä, että lattiakin tuntui -polttavan jalkoja, ja hänen ruumiinsa tuntui kutistuvan kokoon ja tulevan -pieneksi kuin kuivettunut kuusen käpy. Joka paikka ja esine muistutti -häntä, että hän on halveksittu, ylönkatsottu ja hyljätty olento, joka on -voimaton haltia tässä kova-onnen kodissa ja pois, pois piti tästä päästä --- vaikkapa vielä mihin, kunhan vaan pois pääsee. Tänä kovana hädän ja -tuskan aikana muistui hänen mieleensä entiset kasvatusvanhempansa, he, -jotka hänen turvattominna orpona ja viheliäisimmässä kurjuudessa -ollessaankin olivat hänestä niin isällistä ja hellää huolta pitäneet, -eivätkä olleet häntä koskaan köyhyydellä ja halvuudella sortaneet ja -sättineet. Tällä turvalla koki hän puohata Kaaralaa kohden. - -Kaaralasta oli huomattu Eevan vaivaloinen tulo ja isäntä sekä emäntä -kiirehtivät häntä vastaan kartanolle. - -"Antakaa turvaa ja suojaa hyljätylle, turvattomalle ja kodittomalle, -murtuneelle naiselle... Älkää, Jumalan tähden, hyljätkö onnettoman -pyyntöä, minä rukoilen teitä ... tehän olette olleet ennenkin minulle -niin hyvät. -- Minä koen tehdä työtä itseni ja lapseni elatukseksi", -sanoi Eeva, ja hän vapisi kuin haavan lehti. - -"Rauhoittukaa nyt toki ... älkää noin kovin hätäilkö -- -- emme me -hyljää ... olkaa vaan tervetulleet... Onhan tuota nyt toki kattoa ja -suojaa, Jumalan kiitos, teidänkin päänne päälle -- käykääpäs nyt vaan -huoneesen", sanoivat vanhukset melkein yhteen ääneen. He hätäilivät -kovasti ja emäntä otti lapsen vapisevan äidin sylistä; ukko otti äitiä -käsipuolesta kiinni, ja niin lähtivät he huoneesen. - -Huoneessa oli Leena häntä vastaanottamassa. - -"Voi rakas sisareni! Kuinka onnellinen sinä toki olet alhaisuudessasi ja -usealta halpana pidetyssä säädyssäsi. Lämmin, uskollinen sydän on -rinnallasi ja rakkaat, rehelliset ihmiset ympäröivät sinua. -- Sisar -raukkasi joutui väärään paikkaan; kevytmielisyyden uhrina joutui hän -halpuutensa vuoksi ylönkatsotuksi, halveksituksi ja hyljätyksi. Moni ehkä -kummasteli minun onneani, mutta ulkokullatun elämän loistava kiilto ei -ole ihmisen elämän onni, sen minä, poloinen, liiankin suuressa määrässä -todeksi tiedän", sanoi Eeva sisarelleen. - -Samassa otti hän sisareensa syliksi kiinni ja purskahti katkeraan itkuun. - -Kovain ponnistusten, murhetten ja mielenliikutusten tähden kaatui Eeva -kovaan tautivuoteesen, jossa hän makasi monta viikkoa elämän ja kuoleman -välillä. Leena ei luopunut hetkeksikään sisarensa tautivuoteen äärestä, -mutta istui siinä yöt ja päivät, hoitaen ja vaalien heikkoa, taudin -kanssa kamppailevaa sisartansa. Usein tarjottiin hänelle apua, että hän -olisi saanut vähänkään jolloinkaan levätä, mutta hän ei voinut niin -kauvan sitä tehdä kuin hänen kärsivä sisarensa taisteli taudin kanssa. -Usein houraili sairas. Silloin hän säpsähti jostakin unen horroksesta ja -sanoi: "Voi, voi, Risto, minkälainen sinä kuitenkin olit ... petturi -- -unhotit lupauksesi -- pikku Anton... Ei sinusta toki semmoista..." - -Hyvän hoidon avulla rupesi sairas vihdoin paranemaan, mutta sangen -hitaasti se kävi. Ensimäisenä huolena tointumisensa jälkeen oli hänellä -lapsensa kyseleminen, vieläkö hän elää ja onko hän terve. Sisar rauhoitti -häntä ja selitti, että vanha emäntä oli kaiken aikaa hoitanut pikku -Antonia ja että poika oli terve ja virkku. Sen kuultuansa rauhottui -sairas. - -Tuo tautivuode oli Eevalle ikäänkuin uuden elämän jama. Sillä kun hän -tautivuoteelta nousi, jaksoi hän tyyneemmällä mielellä kantaa kovaa -kohtaloansa ja asettaa itsensä vastaanottamaan sitä uutta elämän suuntaa, -joka nyt oli hänen eteensä astunut. Nöyrällä mielellä päätti hän alistua -kovan kohtalonsa alle ja vastaan-ottaa mitä aika hänelle tuopi. - -Risto asui vielä samassa paikassa, mihin hän oli mennyt vaimoansa pakoon. -Hän ei ollut sen koommin käynyt vanhassa kodissansa, eikä kysellyt -vaimostansa mitään; lieneekö tämä tullut häpeästä vai ylönkatseesta, sen -ties taivas. Hän oli harvapuheinen ja synkkä, eikä kärsinyt muidenkaan -puhua mitään hänen ja vaimonsa välisistä asioista. - -Heti kuu Eeva taudiltansa kykeni, kirjoitti hän Ristolle seuraavaisesti: - - Entinen aviokumppanini! - - Palaja omaan kotiisi, sillä siellä ei ole nyt enään ketään, jota - sinun tarvitseisi ihmisten edessä hävetä. Jumala sen yksin tietää, - kuinka paljon minä olen saanut sinun kovan ja tunnottoman sydämesi - tähden kärsiä, mutta nyt se on jo suurimmaksi osaksi ohitse mennyt. - Minä voin nyt jo jotakuinkin tyytyä onnettomaan kohtalooni, enkä - kadu mitään hartaammin kuin sitä, kun annoin petollisten - liehakoimisiesi vietellä puhtaan ja viattoman sydämeni. Kuitenkaan - en toivota sinulle kostoa, enkä mitään pahaa, sen vaan soisin, - että koettaisit vakaannuttaa kovin huikentelevaa ja häilyvää - mielenlaatuasi. Muuta mitään en sinulta pyydä. Elä onnellisena! - - Eeva. - -Hän ei saanut mitään vastausta kirjeellensä, mutta sekö vai joku muu -seikka lienee vaikuttanut sen, että Risto muutti kun muuttikin asumaan -omaan kotiinsa. Olisipa luullut hänen nyt hyvinkin hyvän olla, sillä -olihan hän täydellisesti voittanut mitä oli tarkoittanutkin, nimittäin: -päässyt erilleen halveksitusta vaimostaan. Niin ei kuitenkaan ollut asian -laita, sillä ikävä ja paha oli hänen olla. Hänen kaunis ja lempeä -vaimonsa oli vaan aina hänen mielessänsä ja elämä tuntui hänestä -sanomattoman autiolta ja tyhjältä. Unissaankin näki hän useinkin vaimonsa -edessään, ja silloin näytti hän hänestä kärsivältä enkeliltä. Tämä tieto -ja tunto teki hänen elämänsä sanomattoman ikäväksi ja synkäksi, -ja tuo ennen niin iloinen mies painui yhä harvapuheisemmaksi, -synkkämielisemmäksi ja närkkäämmäksi ja viimein tuli hän kaikilta -kummailtavaksi jöröksi. Ei häntä huvittaneet vieraat, ei seurustelut -muiden kanssa, eikä mitkään. Hän oli monta kertaa tunnustamaisillansa -suurimman erehdyksensä, mutta häpeä ja ylpeys estivät häntä siitä. - -Eeva oli tottunut hyväksi käsityön tekiäksi. Hänellä oli työtä yllin -kyllin ja hän teki sitä halulla ja ahkerasti. Näin tavoin ansaitsi hän -riittävän toimeentulon itsellensä ja lapsellensa, vieläpä sai vähän -säästöönkin; näitä säästöjä aikoi hän panna talteen sillä varalla, että -voisi pikku Antonia kouluttaa, kun se aika tulee. Hänellä oli sievä huone -asuttavana, johon talo antoi vielä lämpymänkin, eivätkä Kaaralaiset -koskaan suostuneet ottamaan niistä minkäänlaista vuokraa tahi maksua. -Pikku Anton oli jo jalanjuokseva ketterä poika, ja oli kaikkein lemmikki -ja suosikki, mutta kaikkein enimmän häntä toki äitinsä rakasti, uhraten -elämänsä ja kaikki voimansa hänen hyväkseen. - -Eräänä päivänä nähtiin se kumma, että Risto asteli Kaaralaa kohden. Eevan -sydän tykytti kovasti ja hän kiirehti kamariinsa. Leena meni Ristoa -vastaan ja ohjasi hänet suorastaan Eevan kamariin. Mielenliikutuksen -tähden oli vieno puna noussut Eevan kasvoille ja semmoisena oli hän -sangen miellyttävän näköinen. Pikku Anton telmi hyötyisänä ja verevänä -lattialla, äännellen ehtimiseen kaikenlaisia lapsellisia sanoja. - -Alakuloisena ja ujona astui Risto huoneesen. Hän luimisteli ja katseli -sinne tänne, mutta hän ei ottanut katsoaksensa suorastaan vaimoansa -silmiin. - -"Tule tänne peremmäksi istumaan", kehoitti Eeva, kun näki miehensä -neuvottomuuden. - -"Kylläpähän tässä..." sanoi Risto, haapuroiden samassa likinnä olevaa -tuolia, jonka hän veti aivan ovipieleen ja istuuntui siihen. - -Seurasi tuskallisen pitkä äänettömyys. - -"Eiköhän olisi parasta, että taasen yhtyisimme", sanoi Risto vihdoin. - -"Ettäkö kuinka?" - -"Tarkoitan että unhottaisimme entiset ja yhdistyisimme jälleen ... -ikävähän on näinkin", pitkitti Risto. - -"Se ei tapahdu enään koskaan. Minä olen sinulle kerran antanut sydämeni, -mutta sinä olet sen halveksien hyljännyt ja kauhealla kylmyydellä -murskannut. Voi, Risto! Löyhät olivat sinun lupauksesi ja lyhyt oli -rakkautesi, joilla sinä minun petit! Minulla ei ole enään toista sydäntä -sinulle antaa, sillä se mikä minulla nyt on, se on pyhitetty lapseni -kasvatukseen. Mitäpä hyvää siitä olisikaan, jos nyt, kun sydämeni haavat -ovat vähän paremmat, antaisin itseni toistamiseen pettää, sillä olenhan -vaan ruotilainen ja semmoisena olisin sinulle haittana vierastesi aikana, -jota paitsi talonpoikamaisuus pistäisi minusta esiin joka päivä. -- Ei, -Risto, paras on näin, sillä minä voin nyt jo joihinkin määriin kantaa -kovan kohtaloni", sanoi Eeva värisevin äänin, ja kirkkaat kyyneleet -kiilsivät hänen silmissänsä. - -"Hyvästi". - -"Hyvästi, hyvästi! Jumala sinulle anteeksi antakoon!" - -Risto meni ja hänenkin silmissään kiilsi kyynel. - - - - - - - - -End of Project Gutenberg's Jälkipoimintoja III, by Pietari Päivärinta - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JÄLKIPOIMINTOJA III *** - -***** This file should be named 44938-8.txt or 44938-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/4/4/9/3/44938/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License available with this file or online at - www.gutenberg.org/license. - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation information page at www.gutenberg.org - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at 809 -North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email -contact links and up to date contact information can be found at the -Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For forty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |