diff options
Diffstat (limited to '44937-8.txt')
| -rw-r--r-- | 44937-8.txt | 3191 |
1 files changed, 0 insertions, 3191 deletions
diff --git a/44937-8.txt b/44937-8.txt deleted file mode 100644 index d6ce234..0000000 --- a/44937-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3191 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Jälkipoimintoja II, by Pietari Päivärinta - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org - - -Title: Jälkipoimintoja II - Omistaan eläjiä - -Author: Pietari Päivärinta - -Release Date: February 16, 2014 [EBook #44937] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JÄLKIPOIMINTOJA II *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -JÄLKIPOIMINTOJA II - -Omistaan eläjiä - - -Kirj. - -P. PÄIVÄRINTA - - - -Lapualla, -J. W. Hissan kustannuksella. - -Oulussa, -Oulun Uudessa Kirjapainossa, -1889. - - - -SISÄLLYS: - -Omistaan eläjiä: - - I. Kylän laiskin mies - II. Kylän vähäväkisin mies - III. Kylän toimellisin ihminen - Iv. Ylemmillä asteilla - - - - -OMISTAAN ELÄJIÄ. - - -"Tekö lähdette minua viemään?" kysyi muudan tutkimusretkellä oleva -matkustaja eräältä keski-ikäiseltä mieheltä, joka ahkerasti puuhaili -hevosensa ympärillä muutaman kestikievarin kartanolla. - -"Minä", vastasi mies ja katsoa vilkasi matkustajaa silmiin. - -"Mutta teidän hevosenne näyttää olevan märkänä; olette kai juuri -palanneet kyytiä viemästä?" - -"Ei ... minä olen päinvastoin tuonut kyytiä, sieltä näin, johon te -menette. Hevonen on syönyt jo pari tuntia, kyllä se jaksaa, varsinkin -kun se vielä vähän ... ja ettehän te niin kovasti...?" selitteli mies -ja tuhrasi käsiseljällänsä nokkaansa. - -"Ei suinkaan minulla mitään hengen hätää ole", sanoi matkustaja. - -"Senhän minä hetikin näin... Näytätte siivolta mieheltä ... ja minä -saan kaksi kärpästä yhdellä lyönnillä --. Täytyy ansaita näinä ahtaina -aikoina, missä vähänkin sopii, ja tuo kestikievarin isäntätäkin tuo..." -puheli mies elähtyneenä. - -Kun matkustaja älysi, että kyytimies halusi vielä vähän syötellä -hevostansa, meni hän hetkeksi kestikievarihuoneesen. - -Siellä oli kestikievarin isäntä häntä vastassa. - -"Heh -- heh -- heh! Onpa sitä huolta ja vaivaa kestikievarillakin. -Laita hevoset kaikille matkustavaisille edes ja takaisin, se ei ole -juuri helppo asia ... pään päälle se kostaa kun kostaakin. Heh -- heh --- heh... Olipa se kahden isännän, jos ma sain teitäkään tästä -lähtemään, mutta tuo sattui toki tulemaan, heh -- niin on tiukka, heh --- ja nyt te pääsette hänen kanssaan menemään, heh -- heh... -Oivallista, mutta mieltä siinä tarvitaan... Mutta eikö teillä ole -mitään väke..." - -Samassa näkyi kyytimiehen naama ovessa. - -"Joko nyt?" kysyi matkustaja. - -"Minä olen valmis", sanoi kyytimies. - -Matkustaja sieppasi vähäiset matkakapineensa ja kiirehti rattaille. - -"Oliko tuo isäntä vähän...?" kysyi matkustaja rattaille päästyään. - -"Olipa tuo hyväsestään." - -"Onko pitkästi kaupunkiin?" - -"Runsaasti kolme peninkulmaa." - -"No sitten ajamme." - -Kesäkuun alkupuoli oli. Pohjolan aurinko loimotti kaikella -lumoamis-voimallansa taivaan laelta. Häikäisevä, lämmittävä, elvyttävä -valo ja lämpö toi kuolleelle luonnolle uutta elonvoimaa ja virkeyttä. - -Seutu, jota he nyt kulkivat, ei ollut mikään ihana, eikä viehättävä. -Tie kulki pitkin korkeanlaisia ja laajoja porohiekkaisia harjanteita, -jonka vuoksi seudun metsäkin oli vaivaiskasvuista tarringaista. -Ainoastaan sinne tänne oli joku ihminen koettanut asuntoansa perustaa, -mutta kovan luonnon tähden olivat ne jääneet autioiksi. Tämän -yksitoikkoisuuden vuoksi vaipui matkustaja yhtäkaikkiseen, melkeinpä -puoleksi nukkuvaan tilaan. - -Yksitoikkoinen seutu loppui nyt ja eteen aukesi silmäsiintoja laveasti -hyvästi viljeltyjä maita muhkeine taloineen. Tässä havahtui matkustaja -täyteen virkeyteensä ja alkoi tehdä havainnoitansa. - - - - -I. - -Kylän laiskin mies. - - -"Oh -- hoh! Johan täältä kylä näkyy", sanoi matkustaja mäen rinteellä, -nähdessään laaksossa olevan kylän. - -"Johan tuo", sanoi kyytimies haukotellen. - -"Onko näillä seuduilla mitään merkillistä?" kysyi matkustaja. - -"Eikä ole ... mistäpä täällä semmoisia olisi... Soh, ruuna, myötämäki." - -Ruuna juosta hölkytteli aikakyytiä, ja niin tultiin yhä lähemmäksi -tasankoa ja kylää. Siellä täällä pitkin tienvarsia oli vielä yksinäisiä -hiekkakumpuja ja töyryjä; oli ikäänkuin nämät olisivat olleet tuon -pitkän hiekkaselänteen penikoita. - -Erään tuommoisen kikkerän hiekkakummun laella näytti, matkustajan -mielestä, olevan melkein kumossa oleva puinen savutorni. - -"Mitä? Ei suinkaan tuossa mahtane mitään asukasta olla?" sanoi -matkustaja, osoittaen kädellänsä kumpua kohden. - -"On ... onhan siinä." - -"Kuinka se on mahdollista?" - -"Ja kuitenki on se tosi." - -"Mikähän kurja siinäkin asuu?" - -"Siinä asuu kylän laiskin mies." - -"Kylän laiskin mies! Minä tahdon käydä häntä katsomassa", sanoi -matkustaja kiihkeästi. - -"Ettepä siellä taitaisi paljon viisastua; sitä paitsi ei minulla ole -aikaa odottaa", sanoi kyytimies. - -"Oh, älkää siitä huoliko; minä maksan hyvän odotuspalkan", sanoi -matkustaja. - -"No sitten." - -Nyt oli tultu tuon oudon asumuksen kohdalle. Minkään muun puolesta ei -olisi voinut sitä ihmis-asunnoksi huomata kuin tuon kummun korkeammalla -paikalla kallellaan olevan puutornin vuoksi, ja siitä, että maantien -puolella olevassa kummun kyljessä oli jotakin sinne tänne väyristynyttä -akkunantapaista. Siinäkään ei ollut monta lasin sirpaletta, sillä sen -rikkimenneitä osia oli paikattu tuohilla, päreillä tai likaisilla -ryysyillä. Muutoin koko asunto näytti vaan tavalliselta hiekkakummulta, -samanlaiselta kuin muutkin tuon pitkän hiekkaselänteen tienvierissä -olevat penkat. Ei minkäänlaista muuta huonetta näkynyt läheisyydessä, -eikä ovia näyttänyt kumpuun menevän mistään. - -"Eihän tänne mene minkäänlaista ovia", sanoi matkustaja, kun he olivat -ajaneet kummun juurelle ja astuneet kärrystä alas. - -"Kyllä ovi löytyy, jahka tässä joudutaan", sanoi kyytimies, sidellen -hevostansa kiinni maahan lyötyyn seipääsen, sillä minkäänlaista muuta -kiinnipidintä ei löytynyt, mihin olisi voinut hevosen kiinni sitoa. - -Kyytimies lähti kiertämään kumpua ja matkustaja jäljessä. Täten tulivat -he kummun takapuolelle. Ei mitään muuta akkunaa he löytäneet -kierrosmatkallansa, kuin tuon, mikä oli maantien puolella. - -Takapuolella kumpua, melkein sen juurella, oli kauhean iso rikkaläjä. -Siinä oli olkeja, ruusuja, ryysyjä, vanhoja kenkärajoja, luita, risuja -ja mitä kaikkea törkyä siinä oli, sen ties hitto. Aivan liki kumpua -juoksi valtava puro merta kohden ja se teki itse paikan kuivine -kenturoineen milt'ei miellyttävän näköiseksi. - -Kyytimies rupesi rikkaläjän kohdalta tunkeentumaan kummun sisälle. -Nelinkontin ryömi hän eteenpäin, sanoen: "Tästähän se ovi menee." - -Matkustaja meni lähemmin katsomaan tuota näytelmää. Oikein häntä -kammotti kyytimiehen retki, sillä ei hän ollut vielä koskaan ennen -senlaista kulkupaikkaa minkäänlaiseen huoneesen nähnyt. Kuitenkin -päätti hän pyrkiä kyytimiehen jäljessä. Hänkin laskeusi nelinkontin ja -alkoi ryömiä kyytimiehen perässä. Kuin he olivat kontanneet kappaleen -aikaa tuota pimeää, likaista ja peloittavaa kanavaa myöten, tulivat he -jonkunlaisen oventapaisen eteen. Tämä oli kokoon kyhätty vanhoista -veneen kappaleista, sitelemällä niitä toisiinsa kiinni vitsoilla ja -muilla rihman palasilla. Tämmöisestä rakennustavasta seurannut hataruus -oli palkittu siten, että ra'ot olivat tilkityt kaikenlaisilla -likaisilla ryysyillä. Ovi oli sommellettu kiinni johonkin pitempään -ymmyrkäiseen puuhun, jonka alanen pää oli kololle hakatun pölkyn -päällä; ylinen pää oli puunhaarukassa; nämät toimivat saranoiden -virkaa. Kun sisälle pyrkijät tätä keinotekoista ovea olivat -rytyyttäneet sen lyhyttä, tämän pitkää, ja soljutelleet sitä ulos ja -sisään, aukesi se vihdoin, ja he pääsivät ryömimään sisälle. - -Kova hämmästys saavutti matkustajan, kun hän tuli huoneesen, sillä hän -ei ollut koko elämänsä ajalla nähnyt semmoista viheliäisyyttä ja -kurjuutta kuin hänen silmäinsä edessä nyt oli. Minkäänlaista muuta -lattiaa ei ollut huoneessa kuin rapakoinen maa. Sekin oli täynnä -kaikenlaista kamaa ja törkyä: risuja, olkeja, likaisia vaateresuja, -luita, kenkärajoja ja muuta semmoista tavaraa, aivan samankaltaista -kuin tuolla oven edessä olevassa rikkaläjässäkin oli. Huone oli niin -matala, ettei tavallinen mies sopinut siinä suorana seisomaan muualla -kuin kurkihirren alla, ja semmoinen hämäryys valliisi siellä, ettei -voinut enemmältä nähdä kaikkia huoneessa olevia esineitä, sillä nuot -muutamat likaiset lasinpalaset eivät voineet päästää kylläksi valoa -kurjaan asuntoon. -- Ovinurkassa oli maakivistä tehty kiuas, eikä -mitään muuta keittotakkaa eikä leivinuunia; kiuas kai sai nekin tarpeet -täyttää. - -Kun matkustajan silmät tottuivat hämärään valoon, rupesi hän vähän -paremmin näkemään ympärillensä. Huoneen seinät olivat sisäpuolelta -ladotut turpeista. Periseinään oli maan sisään lyöty pari seivästä; -niiden päällä oli kaksi höyläämätöntä laudanpalasta ja ne toimittivat -pöydän virkaa. Tämän edessä oli halaistusta kuusesta tehty jakkara, -jossa säästetyt ja etempää katkaistut oksat olivat jalkoina. Perällä, -oikealla, oli myos seinään ja maahan lyötyjä paaluja, joiden päällä oli -lautoja. Siinä oli oljen-ruusuja ja muutamia likaisia ryysyjä; se oli -talon ainoa vuode. - -Näin tavoin on lueteltu kaikki talon huonekalut, jos ei lukuun oteta -kiukaan pesän edessä olevaa korvatonta ja jalatonta jalkapannun -kuoliota, sillä mitään muuta huonekalun tapaista ei huoneessa näkynyt. - -Tuolla perässä olevalla lavalla, pehkujen ja ryysyjen seassa makasi -talon isäntä. Muuta vaatetta ei ollut hänen yllään kuin vanhoista -lammasnahkaisista turkkirievuista tehdyt housut ja jonkunlaista -likaista paidansatkaletta päällä; tämä ei kuitenkaan paljon peittänyt -isännän ruumiin ylipuolta. Pöydän edessä olevalla jakkaralla istui -talon emäntä, lyhyt ja pullea nainen. Hän oli vielä jotenkin nuoren -näköinen ja niin lihava, etteipä olisi luullut hänen nähneen -ikäpäivinänsä ainuttakaan hätäpäivää. Pukineena oli hänellä niin -monikertaan paikatut ja kursitut vaatteet, että oli aivan mahdoton -niissä huomata sormenpäänkään vertaa alkuperäistä vaatetta. Niihin oli -kursittu sukansääryksiä, monen näköisiä vanhan saran kappaleita, -hamppu- ja liina-palasia ja kaikenlaisia kaksi- ja nelivartisia -tilkkuja, katsomatta vähääkään sitä, minkä värisiä ja näköisiä mitkin -olivat, sanalla sanoen: kaikki mitä oli minkin tunkionlaidalta tahi -muualta rikkaläjästä satuttu löytämään. Väri-eroituksista oli kertynyt -ja piintynyt lika pitänyt niin oivallista huolta, ettei niiden -moninaisuuksista silmälle kovin suurta vaivaa ollut. Ainoa seikka, joka -tästä teki poikkeuksen, oli se, että kun noita uusia lisiä oli kursittu -karkealla ja valkealla langalla, tuuman pituisilla pistoksilla, -näyttivät nuo viimeksi uusitut kohdat jonkumoisilta koru-ompeluksilta. -Puku mahtoi painaa arviolta noin leiviskän verran. - -Lattialla telmäsi kuusi lasta. He eivät olleet paljon toinen toistansa -isompia, mutta selvästi kumminkin huomasi, ettei sarjan välistä ollut -ainuttakaan poissa. Nuorimmilla oli vaan paitarepale päällä, mutta -vanhemmilla oli muutakin vaatesatkaletta verhona; huolimatta kuitenkin -kaikesta tästä, olivat he kuitenkin melkein alasti. Lapset olivat -hyötyisiä, lihavia ja terveen näköisiä, mutta niin likaisia, ettei -niistä kaikesti tiennyt, olivatko ne selin vai päin. He hyppelivät ja -telmivät lattialla; usean paljaista kintuista juoksi veri, sillä -lattialla olevat risut olivat niitä repineet; siitä välittivät he -kuitenkin viisi, sillä eiväthän ne osanneet parempaa toivoakaan. - -Olemme kertomuksessamme joutuneet vähän edelle; palaamme takaisin. - -"Hyvää päivää!" sanoi matkustaja sisälle päästyään. - -"Jumal'antakoon! käykää vieraat istumaan!" sanoi emäntä hilpeästi ja -nousi ylös jakkaralta. - -"Minua janottaa, olisiko täällä vettä?" sanoi matkustaja. - -"Eipä sattunut olemaan sisällä, mutta pian minä sitä saan", sanoi -emäntä ja lähti. - -Hän sieppasi tuon korvattoman ja jalattoman pannun ja meni sen kanssa -ulos. Pian palasi hän takaisin, tuoden pannullisen vettä tullessaan. -Tämän ojensi hän anojalle. - -"Eihän se vieras osaa siitä juoda, anna lippi", sanoi toimellinen -isäntä. - -Emäntä laski pannun lattialle ja nouti kiukaan takaa "lipin." Tämä oli -semmoinen kalu, että halaistun vitsantyven väliin oli pistetty mutkalle -väännetty tuohenpalanen, joten se oli muodostunut varrelliseksi ja -rattimoiseksi suippiloksi. Tämän tarjosi emäntä vieraalle ja tällä sai -hän juoduksi. - -"Taitaa siellä ulkona olla kaunis ilma?" sanoi isäntä, käännähtäen -vähän paremmin vieraisin päin, jotka nyt emännän kehoituksesta olivat -istuneet jakkaralle. - -"Noo -- kyllä kai, mutta ettekö vielä näille päiville ole käyneet -ulkona, kun ette tiedä minkälainen ilma nykyään on?" kysyi matkustaja. - -"Mitä minä siellä olisin käynyt?" utasi isäntä kummastuen ja hänen -silmänsä remahtivat, pelkästä ihmettelemisestä, suuriksi kuin -suitsirenkaat. - -"Eikö jo jotakin työtä tekemässä?" - -"Hullu paljon työtä tekee, elää viisas vähemmälläkin." - -"Mutta työhän on kaiken toimeentulon perustus." - -"Mitä meidän toimeentulossa sitten puuttuu?" kysyi isäntä ja katsoi -niin kiinteästi vierasta silmiin, että likaisesta naamasta -silmävalkuaiset välähtelivät kuin salaman leimaukset synkkien pilvien -lomista. - -"Minun mielestäni puuttuu tässä paljonkin." - -"No, antakaapas kuulla?" - -"Täällä vallitsee niin suuri kurjuus ja puutos, että tässä mielestäni -olisi paljon kohentelemista." - -"Missä esimerkiksi?" - -"Tuo ainoa akkunakinhan on niin paikattu päreillä, tuohilla ja -resuilla, etteihän täällä oikein näekään; olisihan siinäkin korjaamisen -syytä", arveli vieras. - -"Kylläpä täällä näkee tehdä sen mitä on tekemistäkin." - -"Pitääkö tämän mökin katto vettäkään?" - -"No, jos ei pidä, niin tottahan on pitämättä." - -"Siltipä lienee tuossa permannollakin hieman rapakkoa." - -"Ei se kaikki ole katonvuotamisen tähden tullut; tarvitaan sitä vettä -muutoinkin taloudessa ja ainahan sitä sattuu lattiallekin pirahtamaan", -selitteli isäntä puolustelevasti. - -"Niin, ja eihän tässä ole lattiaakaan", muistutti matkustaja. - -"Lattiaa!... Eikö ole?... Koettakaapa ruveta kaivamaan ja tutkimaan, -niin näette onko tässä lattiaa... Minä luulen että meillä on vahvempi -lattia kuin monella muulla, enkä luule ensinkään teillä olevan syytä -peljätä lattian huonouden vuoksi putoavanne lattian alle kuoppaan", -arveli isäntä. - -"No, mutta eihän tässä ole muuta kuin pelkkä maa", sanoi vieras -kummissaan. - -"Sepä se onkin vahvin kaikista perustuksista, niinpä paras -lattiaksikin... Se ei vyöry eikä murene, ei myös laho... Kaikki -muuttuu, kaikki puuttuu, kaikki lahoo, mätänee, vanhenee ja käypi -kelvottomaksi, mutta maan perustus vaan pysyy ijankaikkisesti", -selitteli isäntä suurella tyytyväisyydellä ja vahvalla uskon -luottamuksella. - -"Kyllähän te kuulutte omastanne pitävän, mutta kuitenkin minusta -tuntuu, etteivät lapsetkaan voi tässä terveinä pysyä, kun myötäänsä -tepastelevat tuolla kostealla maalattialla", väitteli vieras. - -"Lapsetko terveinä ... kuinka...? Mutta minäpä tahtoisin tietää, -kenellä on terveemmät lapset kuin minulla... Montako lasta teillä on?" - -"Kolme." - -"Ja kuollut?" - -"Neljä." - -"Siinäpä se on. Luultavasti luulette lastenne olevan paljon -edullisemmissa oloissa kuin nämät?" sanoi isäntä, viitaten kädellänsä -lattialla rehmiviä lapsiansa. - -"Niinpä toki luulen." - -"Ja kuitenkin on niistä enempi puoli kuollut." - -"Se on kyllä totta." - -"Mutta meidän kakarat elävät kaikki, ihan jokainen nokka; ei, Jumalan -kiitos, ole tullut pään vahinkoa... Katsokaapas näitä", sanoi isäntä, -osoittaen taasenkin lapsiansa. - -"Totta kyllä, että he näyttävät erinomaisen terveiltä ja kummallista on -ettei heistä ole yhtään kuollut. Mutta vaikka niin on, en minä -kuitenkaan voi hyväksyä teidän elämäntapojanne", sanoi vieras. - -"Minkätähden ei, jos saan luvan kysyä?" sanoi tuo turkki-housu isäntä -melkein loukkaantuneena. - -"Sen vuoksi, että teiltä puuttuu kaikkian välttämättömimmätkin elämän -ehdot", sanoi vieras. - -"Mikä laatu parhaiten?" - -"Kaikki yleensä, mutta sitä en saa päähäni millä tavalla te voitte -elää?" - -"Tietysti syömällä, niinkuin kaikki muutki ihmiset taikka olkoonpa -vaikka elukat." - -"Mutta minä en huomaa täällä mitään syötävää, enpä edes paikkaa, missä -sitä säilytettäisiin", sanoi matkustaja. - -"Näytämmekö me sitten mielestänne niin kovin syömättömiltä ja -nälkäisiltä?" kysyi isäntä. - -"No, ei juuri niinkään, sillä näyttäähän koko perheenne olevan varsin -hyvissä voimissa, mutta sitä en voi ymmärtää, kuinka he voivat -semmoisina pysyä tämmöisissä oloissa", arveli vieras. - -"Ette ymmärrä! Sepä kummallista ... katsokaapas tuohon lattialle", -kehoitti isäntä. - -Vieras katsoi. - -"No, mitä näitte?" - -"Enpä entistä enempää, ruusuja, risuja ja rapakkoa vaan." - -"Ettekös myöskin luita?" - -"Niitä kyllä." - -"Tiedättekös mitä ne merkitsevät?" - -"En suinkaan ymmärrä muuta virkaa niillä olevan, kuin että niistä on -joskus ytimet kaivettu ja pistetty suuhun; olisipa niitä voitu keittää -käryyttääkin", koki vieras arvoitusta selittää. - -"Niinkö halvasti ... todellakinko ajattelette niin halvasti meistä? -Onko tarkoituksenne suorastaan solvaista ja loukata meitä? Vertaatteko -meitä koiriin, sillä nehän luita kaluavat...? Luuthan osoittavat vaan -sitä, että täällä syödään lihaakin", sanoi isäntä tuimasti. - -"No, no, älkää nyt pikastuko, sillä enhän minä mitään semmoista -tarkoittanut. Mutta kun en minä näe mitään astiaakaan, joita ruokaa -käsitellessä tarvitaan", sanoi matkustaja yhä epäillen. - -"Mikä sitte mielestänne oli se, jolla akka mettä nouti?" - -"Olipahan vanha pannuresu." - -"Entäs se, jolla pannusta joitte?" - -"Tuohilippi vaan." - -"Ettekö sitten saaneet juuri mitä tahdoitte, nimittäin vettä -juodaksenne?" - -"Sain kyllä, mutta..." - -"Ja kuitenkin sanotte, ettei ole astioita; voimmehan mekin niillä -tarpeemme tyydyttää ja siinähän on kylläksi... Onhan kai ylöllisyys -teidänkin mielestänne halveksittava, vai?" selitteli isäntä. - -"Niin, sehän oli vaan vettä, jota juodakseni sain, mutta entäs -keittoruoka, missäs sitä pidetään?" - -"Kun sitä tarvitsemme, pistämme pannun kiukaan pesään ja keitämme -ruokaa." - -"Mutta eihän näy minkäänlaisia kuppeja eikä lusikoita?" - -"Mitäpä niillä tekisimme?" - -"Kuinkas sitten syötte?" - -"Suuhun on vanha ja tuttu tie, kyllä sinne osaa huonommillakin -aseilla." - -"Millä tavalla?" - -"Tikuissa pysyviä paloja pistelemme terävillä tikuilla suuhumme, liemen -lipitämme tuohilipeillä; sopevissa paikoissa ovat sormetkin apuna. Ja -kun on nälkä, takaan minä, että ruoka maistuu yhtä makealta kuin jos -olisimme syöneet hopeisilta lautasilta hopeisilla lusikoilla, veitsillä -ja kahveleilla", selitti ja vakuutti isäntä. - -"Mutta eikö tule savua huoneesen, kun pesään pannaan valkea ja pannu?" - -"Kyllä kait, mutta mitä se haittaa, sillä tottahan menee, jos -tuleekin." - -"Kuinkas savun aikana?" - -"Silloin laskeumme kaikin niin liki lattiaa kuin pääsemme." - -"Eivätkö silmät tule kipeiksi?" - -"Eivätpä ne ole tulleet." - -"Ei lastenkaan?" - -"Kenenkään meidän silmissämme ei ole ikipäivinämme hikirupea ollut." - -"Kummallista! Noiden lasten silmätkin näyttävät tosiaankin terveiltä", -sanoi vieras ikäänkuin itseksensä. - -"Kummalliselta se taitaa tuntua, mutta kuitenkin se on tosi", sanoi -isäntä, niinkuin olisi tahtonut sillä lukita väitöksensä. - -"Onko tuossa purossa kaloja, joka aivan tämän mökin ohitse juoksee?" -kysyi vieras. - -"Saavathan ne siitä näin keväisin välistä hyvinkin." - -"Onko teillä siinä pyydyksiä?" - -"Eikä ole ... kuka niitä viitsisi pyytää ... eikähän niitä ole -pyydyksiäkään." - -"Mutta kun tekisi." - -"Mistäpä tässä värkki tulee?" - -"Ei se värkki niin paljon maksaisi, koska tuommoiseen puroon riittäisi -vaikka pajun vesoista tehdyt pyydykset", väitteli vieras. - -"Niiden hakemisesta olisi niin paljon vaivaa ... ja muuten minä -tahtoisin tietää: mitä hyötyä teidän mielestänne meille olisi tuosta -kalan pyynnistä?" tuumi isäntä melkein loukattuna. - -"Olisihan siitä se hyöty, että saisitte verestä ruokaa perheellenne." - -"Verestä...! Se on aivan tarpeetonta, koska elämme muutoinkin", -vakuutti isäntä. - -"Onko teillä minkäänlaista maanviljelystä?" - -"Ei." - -"Ei perunamaatakaan?" - -"Ei mitään, ei enempää kuin tässä näkyy." - -"No, mutta millä herran tähden te sitten todellakin elätte? Se minulle -vieläkin on arvoitus." - -"Ruoalla tietysti niinkuin muutkin ihmiset." - -"Annetaanko teille köyhäin apua?" - -"Emme ikänä ole köyhäinhoidolta saaneet ainuttakaan penniä eikä yhtään -jyvää, emmekä heidän apujansa tarvitsekaan, sillä me tulemme omistamme -aivan hyvin toimeen." - -"Minä en ymmärrä teitä", sanoi matkustaja. "Minä näen suurimman -puutoksen ja kurjuuden vallitsevan täällä, mitä ikinä olen maailmassa -nähnyt. Teillä ei ole minkäänlaista maanviljelystä, ette viitsi tehdä -työtä, ansaitaksenne sillä tavoin elatustanne, ette saa köyhäin apua, -ja yhtäkaikki ylvästelette tulevanne omistanne toimeen." - -"Mikäs on toimeen tullessa, sillä me ostamme enimmän osan ruokaamme -puhtaalla rahalla", sanoi isäntä varakkaan tavoin. - -"Rahalla! Olette siis rikkaita saitoja", sanoi matkustaja -hämmästyksissään. - -"Ei, ei niin; älkää suinkaan minua väärin ymmärtäkö", sanoi isäntä -hätäisesti. - -"Kuinkas sitten?" - -"Asiassa on eräs salaisuus, jota te ette näy ymmärtävän." - -"No, minkälainen? -- antakaapas kuulla." - -"Meidän köyhyytemme on juuri meidän rikkautemme." - -"Mitenkä se on ymmärrettävä?" - -"Minä selitän. Me olemme laajassa piirissä kuuluisia ihmisiä, ja juuri -laiskuutemme ja sitä seuranneen köyhyytemme vuoksi. Mökkimme on lähellä -kaupunkia, ja kaikki kaupunkilaiset tuntevat tarkoin meidän tilamme. Ei -ketään parempaa ihmistä käy kaupungissa, joka ei saisi tietoonsa kylän -laiskinta miestä, jonkalaisen nimen he minulle ovat antaneet, sillä -kaupunkilaiset kertovat meistä heille liiaksikin tarkoin. Tästä -kaikesta on seurauksena, etteipä monta semmoista matkustajaa tästä sivu -kulje, joka ei pistäysi meitä katsomassa; tavasta käy niitä -kaupungistakin suurissa parveissa. Mutta nyt on niin, ettei yksikään -heistä tule tyhjinkäsin, sillä aina heillä on jotakin tuomista, jos ei -rahaa niin ruokaa. -- Siinähän se on koko salaisuus", selitti isäntä -toimessaan. - -"Sanoitte liiaksikin selittävän teidän köyhyyttänne, minun mielestäni -ei sitä voi koskaan kylliksikään selittää", arveli vieras. - -"Kyllä... Tuskinpa on koko maailmassa olemassa semmoista asiaa, johon -ei voi lisiä panna. Liikana minä pidän sen, kun on sanottu akallani -olevan verkkoresusta kääräistyn hameen päällä ... eihän sitä nyt -sentään verkkoresusta"... selitti isäntä loukatun tunnolla. - -"Mutta eikö tule välistä pitkä aterian väli?" - -"Tulee kyllä -- -- noin päivä, kaksi, mutta vähätpä siitä ... kun -sitten saamme taasenkin ruokaa, niin syömme sitä runsaammin." - -"Kuinka niistä pitkistä pulista päästään?" - -"Eipä hätää mitään. Kun aika rupeaa kovin pitkäksi käymään, eikä ketään -satu taloon pistäymään, lähtee akka käväsemään kaupungissa. Kaikki -hänet tuntevat ja rientävät kilvan hänelle apua antamaan; pian on hän -kotona, suuri kontti ruokavärkkiä täynnä ja poissa ovat silloin -puutokset... Kyllä minulta on niin hyvä ja toimellinen emäntä, että..." -jatkoi isäntä selitystään. - -"Kyllä te kuitenkin olette, mielestäni, valinneet hyvin huonon osan -näyteltäväksenne", sanoi vieras avonaisesti. - -"Mahdollista kyllä, että monen mielestä niin on. Mutta tässä maailmassa -on monenkaltaisia elämän-osia näyteltävinä ja paljon huonompiakin kuin -tämä meidän. Huonompi on sekin, kuin kourastaan toisen miehen kukkaroa -ja laaria, luulen ma", arveli isäntä. - -"Tosi kyllä." - -"Niin, todellapa se taitaa tuntua -- --. Ei meidän papinkirjassamme ole -mitään pahoja merkkejä", vakuutti isäntä. - -"Mutta pitäisi sitä sentään senkään verran toimia, että saisitte -paremman huoneen, sillä kovinhan tämä on kurja, senhän myöntänette -itsekin", intteli vieras, huolimatta isännän selityksistä. - -"Myönnän kyllä, mutta, jos paremman laittaisimme, emmehän sitten enään -olisikaan laiskoja ja köyhiä. Kukaan ei meitä kävisi katsomassa, eikä -tuomassa meille apua, ja niin olisimme elinkeinomme kadottaneet. Mutta -jos alkaa tarkemmin katsotaan, ei mökkimme ole niinkään huono ja eduton -kuin outo luulisi. Rakennusaineet eivät maksa mitään ja päälliseksi ne -eivät laho koskaan. Jos siinä jostakin kohdasta vyöryy seinä liian -ohkaseksi, on ympärillä määrätön paljous Jumalan luomaa hiekkaa, jota -saa roskapaikkaan luoda niin paljon kuin haluaa, eikä kukaan tule -kieltämään, eikä maksua siitä vaatimaan. Ei laho multahirret, ei seinät -eikä lattia. -- Ei mistään tunge kylmä huoneesen, sillä vahvuutta -on joka puolella. Kovilla talvipakkasilla ovat vireämmät ja -toimeliaammatkin mökkyrit paleltua kuoliaaksi, mutta me vaan nauramme -kylmällä ja makaamme mökissämme palavissa päin, niinkuin karhu -pesässään. -- Niin, eipä tämä ole niinkään huono", puolusti isäntä -oikein politikoitsian tavalla. - -"Kummallisia ihmisiä! -- Ettekö kertoisi minulle jotakin entisestä -elämästänne?" sanoi matkustaja. - -"Mitäpä siinä lienee kertomista. Ketäpä he huvittanee, jos saa -tietoonsa, että olemme molemmin köyhäin lapsia ja että kymmenvuotisista -pitäin olemme saaneet itse hankkia leipämme, kuten parhaiten olemme -voineet. Vieraan työllä koetin minäkin elatustani hankkia, mutta -palkkani ei riittänyt siivo vaatteeksikaan päälleni. Mieheksi tultuani -koin raataa yöt ja päivät kuin orja ja säästää, mutta mitäpä siitä oli -hyvää, sillä kaikki meni ruokaan ja vaatteesen. - -"Vihdoin rupesin tuntemaan, ettei ihmisen ole yksinänsä hyvä olla. -Silloin tapasin minä tämän vaimoni ja niin solmittiin ikuinen liitto. - -"Olimme nuoria, terveitä ja työhön tottuneita ... toivoimme niin -paljon. Saimme kylän rikkaimmalta mieheltä lupiin maata mökin paikaksi -ja viljeltäväksi, mutta minkäänlaista kirjallista liittoa ei tehty. -Muistutin siitä usein isännälle, mutta hän vaan sanoi: 'Ennätetäänhän -tuo nyt' ja niin ei tullut kirjain teosta mitään. Hyvällä -luottamuksella ryhdyimme niine kirjoineen innolla työhön. Ja kun ei -ollut vielä monta lasta, saimme ennen pitkää taloutemme siihen kuntoon, -että pari lihavaa lehmää mylvi navetassamme ja pellostamme saimme -vuodeksi ruokaa; huoneet olivat myös aika sievät. - -"Eräänä kertana pyysin minä taasenki isäntää kirjain tekoon. - -"'En minä vielä tee kirjoja sinun kanssasi,' sanoi hän kylmästi. - -"Minä oikein säpsähdin tätä kuullessani, sillä ensimmäisen kerran -juolahti mieleeni ajatus, ettei hän kenties tee niitä koskaan ja niin -menee meidän työmme ja vaivamme ehkä ihan polusta. Minä vapisin tätä -ajatellessani, enkä kyennyt toviin aikaan sanomaan mitään. - -"'Mutta mikä teillä oikeastaan on tarkoituksena, kun ette te rupea -kirjain tekoon?' sain minä vihdoin kysyneeksi ja katsoin häntä silmiin. - -"'Ethän sinä ymmärrä; sehän on kaikki sinulle eduksi ... panisivat vaan -enemmän veroa, kun kirjat olisi... Kyllähän ne vielä keritään -- -olenhan minä mies, tiedäthän ... eikähän ole kirjuriakaan ... kyllähän -ne vielä...' sanoi hän hajanaisesti. - -"Tämä myönteleminen rauhoitti taas minua alussa, mutta ei kauvaksi, -jonkun ajan kuluttua hankin minä kirjurin ja menin sen kanssa hänen -kotiinsa. - -"'Nyt on kirjuri talossa, tehdään nyt torpan kirjat,' sanoin. - -"'Nyt sanon suoraan, etten tee ensinkään sinun kanssasi mitään -kirjoja,' sanoi hän tuimasti. - -"'No, kuinkas sitten?' kysyin minä hämmästyneenä. - -"'Minä tarvitsen maani itse ja otan sen sinulta pois,' sanoi hän -yhtäkaikkisesti. - -"'Mutta olettehan luvanneet minun tähän mökkini rakentaa ja maata -viljelykseen raataa", sanoin minä hätäyksissäni. - -"'Kuka sen on kuullut,' sanoi hän pirullisesti nauraa virnistellen. - -"'Tottahan edes työvaivat maksatte?' utasin minä kauhulla. - -"'En penniäkään.' - -"'Minun täytyy koetella lain kautta,' sanoin minä epätoivossani ja -sydämmeni jyskytti niin kovasti, että koko ruumiini heilui. - -"'Koettele vaan,' sanoi hän ja meni tiehensä. - -"Muutaman päivän perästä sain minä virallisen käskyn muuttaa pois -mökistäni. - -"Epätoivon vimmassa annoin minä hänelle haasteet työvainioista, toivoen -siltä suunnalta apua. Kun asia oikeudessa käsiteltiin, väitti isäntä -kiven kovaan, että minä minkäänlaisetta hänen luvattaan olen ominlupini -rakentanut mökkini hänen maalleen ja ruvennut väkivaltaisesti hänen -maataan viljelemään. Tämän johdosta pyysi hän, että mökin tilukset -tuomittaisiin hänelle takaisin ilman minkäänlaisitta työvaivoitta. Kun -ei minulla ollut kirjanlappua, eikä vieraitamiehiäkään, joilla olisin -voinut omistusoikeuteni toteennäyttää, tuomitsi oikeus asian isännän -eduksi, ja niin olin nyt mökitön mies. Huoneet olivat kyllä vielä omat, -mutta tuomittuin käräjäkuluin maksuksi myötiin ne huutokaupalla. -Huutokauppatilaisuudessa antoi hän tietää, että huoneet ovat -välttämättömästi vietävät heti hänen maaltaan pois. Kukaan ei -uskaltanut tarjota niistä mitään, mutta vihdoin isäntä tarjosi juuri -sen verran, mitä hän oli saapa minulta käräjäkuluja ja siihen ne -menivät. - -"Me jouduimme nyt surkeaan epätoivoon. Koimme tehdä työtä niin paljon -kuin voimme, saadaksemme jotakin kokoon, aloittaaksemme uudestaan. -Mutta tuli useita katovuosia ja työpalkat olivat niin huonot, että -saimme nähdä alituisesti nälkää ja kaikenlaista kurjuutta. Meillä ei -ollut vielä kuin kaksi lasta ja hekin saivat nälkää ja puutetta kärsiä, -ja tämä kaikki kävi kovin sydämelleni. - -"Kun ei mistään näyttänyt apua olevan, heitin minä kaikki hellolleen, -sillä kuolemakin tuntui paremmalta kuin semmoinen elämä, jonka täytyi -taistella olemisestaan kurjan vilpin ja petoksen alaisena ja joka oli -täynnä epätoivoa ja kurjuutta. - -"Silloin rakensin tämän kuopan ja tulimme tähän asumaan. Kauan saimme -kärsiä kauheaa nälkää, ennenkuin ihmisten huomio alkoi kääntyä -puoleemme. Mitään muuta elatuksen keinoa ei meillä kaukaan aikaan ollut -kuin se, mitä akka sai kerjäämällä kokoon ja sitä ei ollut paljon. -Vihdoin riensi meidän Herramme apuun ja rupesi antamaan meille tiheästi -pienokaisia. Niiden vuoksi täytyi ihmisien kasteelle kuljettanisenkin -tähden käydä kuopassamme ja joka vaan kerran täällä kävi, eipä hän -voinut olla meitä säälimättä. Tällä tavalla alkoi kurjuudestamme levitä -tieto miehestä mieheen, talosta taloon ja kylästä kylään, ja pian alkoi -apua tulla monelta haaralta. - -"Semmoinen on lyhykäisesti kerrottuna meidän entinen elämämme ja nyt -elämme oikein herroiksi, ja annamme meidän Herramme ja rikasten pitää -huolta toimeentulostamme", kertoili isäntä. - -"Entä jos nämät teidän elättäjänne antaisivat joskus tulla niin pitkän -välin avullensa, että nääntyisitte nälkään", arveli matkustaja. - -"Sittepähän nyt toki ... mitähän vaaraa meistä olisi, jos kuolisimmekin --- -- sitä en pelkää ensinkään", sanoi isäntä yhtäkaikkisesti. - -"Eivätkö ihmiset soimaa teitä laiskoiksi?" - -"Mitäpä se sitten haittaa, sillä laiskojahan me olemmekin, ja koemme -parhaan taitomme mukaan olla oikein laiskoja, että olisimme nimemme -arvoiset, sillä tuo 'laiska' sana on tullut oikein kunnia-nimeksemme." - -"No, minkälaisia ruokavarustuksia teillä nykyään on?" utasi matkustaja. - -"Ei minkäänlaisia." - -"Kuinkas sitten nyt aiotte toimeen tulla?" - -"Kylläpähän Herramme meistä huolen pitää." - -"Milloin olette viimeksi syöneet?" - -"Eilen." - -"Ja ruoan puutteessa olette niin kauan olleet syömättä? - -"Mitenkäs sitten?" - -Matkustaja rupesi kaivamaan taskujansa. Kaikkien, vaimon, lasten ja -isännän katse kääntyi nyt vieraasen. Kun vieras sai kukkaron käsiinsä, -pisti hän isännän kouraan vähän rahaa. Tämä ei noussut nytkään -makuultansa ylös, piti vaan jo varaselta kättänsä ojennettuna, varmasti -nähtyään, että vieras ainakin pistää jotakin hänen kouraansa. - -"Kas niin! Nythän ymmärrätte täydellisesti millä me elämme ja että -syömme lihaakin, emmekä paljaita luita. -- Laitapas, Pirjo, itsesi pian -ruokaa ostamaan ja tuo lihaakin... Niinhän se on: rahallahan me melkein -aina ruokimme ostamme", puheli isäntä iloissaan oikein verolaiskan -tavalla. - -Lapset lakkasivat telmimästä ja tyytyväisyys loisti heidän -kasvoistansa. Heillä ei tähän asti näyttänyt olevan mitään vaillinkia, -eikä huolta syömisestä, mutta nyt kun tämmöinen äkkinäinen käänne tuli -heidän hetkelliseen elämäänsä, vaikutti se heissä taikavoiman tavalla, -synnyttäen heihin uutta toivoa ja luottamusta, sillä saatiinhan nyt -taasenkin jotakin syötävää, Hiljaisina ja tyyneinä istuivat he nyt mikä -missäkin nurkassa, avosuin katsoa töllöttäen vierasta. - -Emäntä rupesi kiireesti toimittamaan itseänsä matkalle. Suuria -varustuksia ei hänen näyttänyt tarvitsevan sitä varten tehdä. - -"Siitä on kuitenki hyvä, kun minulla on niin hyvä akka. Ei vielä -kertaakaan hän ole sanonut, että hänellä on huono, laiska ja toimeton -mies. Nöyränä ja nurkumatta tyytyy hän kohtaloonsa ja ottaa vastaan -niin pahat kuin hyvätkin päivät -- se raukka", puheli isäntä oikein -hellän aviomiehen tavalla. - -Vaimo hymyili ja kiirehti matkaan. - -Ennen emännän lähtöä kiirehti vieraskin lähtemään. Hän jätteli hyvästi -emännän ja lapset kättä puristaen, isäntä ei noussut nytkään ylös, -pitkäveteisesti ojensi hän vaan makuultaan kätensä vieraalle. - -"Vaikken minä hyväksykään teidän elämäntapaanne, on minun kuitenki -ollut hupainen olla hetkinen teidän parissanne", sanoi vieras -lähtiessään. - -"Paras elämäni tapa, paras... Ottakootpa nyt vääryydellä mitä meillä -on", kumisi isännän ääni kanavaan, jota myöten vieras kömpi juuri ulos. - - - - -II. - -Kylän vähäväkisin mies. - - -Vieras ajeli eteenpäin ajatuksiinsa vaipuneena. - -"Osaavatko nuot kuopan asukkaat lukea?" kysyi hän yht'äkkiä -kyytimieheltä, ikäänkuin unesta havahtuen. - -"Parhaita lukijoita pitäjäässä." - -"Lapsetkin?" - -"Vanhimpia lapsia, jotka siinä ijässä ovat, ei voita yksikään... Kirjan -saavat joka lukukinkeriltä", sanoi mies yhtäkaikkisesti. - -"Mikäs tuo tuolla on?" kysyi vieras äkkiä. - -"Mikä niin?" - -"Tuo, tuo, joka meidän edellämme kaukana menee. Ettekö näe?" - -"Niin. Hän näkyy olevan Kättä-Risto", sanoi mies. - -"Kättä-Risto! Minkä vuoksi häntä Kättä-Ristoksi sanotaan?" utasi -matkustaja. - -"Hänellä ei ole oikeaa kättä ensinkään." - -"Synnymältäkö hän oli jo käsitän?" - -"Eikä ollut ... miehenä se on mennyt... Hän on kylän vähäväkisin mies." - -"No ihme! Kun ennen kylään tuloamme kysyin teiltä: onko kylässänne -mitään merkillistä, ette sanoneet mitään semmoista olevan. Kuitenkin on -jo nähty kylän laiskin mies, ja kenties kohta nähdään kylän vähäväkisin -mies", sanoi matkustaja ihmeissään. - -"Niin, mitäs noista tuommoisista ... kyllähän niitä semmoisia...", -sanoi kyytimies, ny'äisten samassa hevostansa. - -Edellä menevän miehen käynti näytti oudolta ja sepä se juuri olikin -joka matkustajan huomion häneen käänsi. Hän kallisteli puolelta -toiselle kävellessään, niin että hänen luuli joka askeleella kaatuvan -kummalle puolelle tahansa. Oikea puoli oli kolkosti aukea, kun ei siinä -ollut kättä heilumassa ja käynnille tahtia pitämässä. -- Vasemmassa -kädessään näytti hän kantavan jotakin raskasta esinettä. Tämmöisenä -näytti hän semmoiselta kuin myrskyn käsistä päässyt tuntimylly, josta -myrsky on toiset puolet siipejä pois karsinut ja joka vielä myrskyn -jälkimainingin vuoksi kovasti heiluu. - -"Raukka niin kovasti heiluu kävellessään", sanoi matkustaja. - -"Hänellä on jalkakin vialla... Sooh, ruuna." - -"Samallako sekin vikaantui kuin käsikin meni?" - -"Samalla -- kah nyt siinä!" - -"Hän näyttää kantavan vasemmalla kädellänsä jotakin." - -"Niin näkyy tekevän." - -"Mitähän hänellä mahtaa olla kannettavana?" - -"Eiköpä tuo kantane taas lantaa." - -"Lantaa! Mitä hän sillä tekee?" - -"Peltoa lannoittaa tietysti", sanoi kyytimies, ikäänkuin ärähtämällä, -katsoa vilauttaen samassa matkustajan silmiin, kenties nähdäkseen, -etteikö tuokaan vielä sen vertaa tiedä, ettei lantaa muualla tarvita -kuin pellolla. - -"Onko hänellä sitten peltoa?" kysyi matkustaja, eikä ollut -huomaavinaankaan kyytimiehen tyytymättömyyttä. - -"On, ja vieläpä hyväsestäänkin." - -"Tietysti hänellä on mökki myös." - -"On." - -"Onko se kaukana tiestä?" - -"Eikä ole ... aivan tien vieressä." - -"Käymmekö siellä?" - -"Tulee yö ennenkuin ehdimme kaupunkiin ... mitähän tuolla..." - -"Minä maksan mitä vaan tahdotte siitä ajasta, minkä siellä viivymme. -- -Piisaako kaksi markkaa?" - -"Piisaa hyvinkin... Jos ma häntä... Ilman aikojaanhan minä vaan -sanoinkin ... kyllä kaiketi minä joudan teidän kanssanne olemaan, -vaikka koko viikon --; mihinkäpä minulla kiire olisi", sanoi kyytimies -hilpeästi ja hänen kärtyisyytensä haihtui siihen paikkaan kuin tuhka -tuuleen. - -"Kas tuossahan se Kättä-Risto meneekin jo mökkiinsä", jatkoi kyytimies -vilkkaasti, osoittaen kädellänsä edellä mennä veivaavaa miestä, joka -todellakin kääntyi tien ohessa olevaan mökkiin. - -Kun matkustajat tulivat mökin kohdalle, käänsivät he hevosensa sinne. -Maantien ja mökin välissä oli juuri sen verran piha-maata, että hevonen -hädintuskin sopi siihen ajoneuvoineen. - -Asuinhuoneena oli pienen pieni neliseinäinen tupa ja sen edessä parin -sylen päässä samankokoinen aitta. Molemmat huoneet olivat suin yhteen, -ja näiden väli oli katettu ja laudoitettu, joten molemmat huoneet, -välineen, näyttivät yhdeltä ja samalta rakennukselta. Väli oli -laudoittamalla jaettu vielä kahteen osaan, joista etummainen toimitti -porstuan virkaa ja perimmäinen lienee ollut ruokien säilytyspaikka. -Tämän rakennuksen takana oli vielä hyvänkokoinen lato ja siinäpä ne -sitten Kättä-Riston huoneet olivat. - -Ulkopuolella huoneita oli semmoinen puhtaus, ettei oljen kortta eikä -risun kipenettä olisi löytänyt, vaikka neulan kanssa olisi hakenut, -tuntui siltä ettei mökissä olisi pariin vuoteen asunut ristisielua, -niin puhtaat olivat mökin tienoot; olipa matkustajain oikein sääli -siihen hevostansa ajaa. - -Tuvan toinen akkuna oli maantielle päin ja akkunan alla oli pieni, -sievä kasvitarha, Joka näytti olevan hyvässä voimassa ja -järjestyksessä, ja oli jo suurimmaksi osaksi kylvetty, Pensaskasvit -olivat jo suurimmaksi osaksi lehdelle puhjenneet ja ne levittivät -hyvänhajuista tuoksua kauniisen kevät-ilmaan. Kasvitarhan ympärillä oli -punaiseksi maalattu sievä pinna-aita ja kaikkineen oli tuo tarha -eteläpuolella mökkiä, sillä mökki oli pohjapuolella maantietä. - -Mökin ympäristöllä oli koko joukko peltoa. Pari sarkaa rehoitti -rehevässä rukiinlaihossa; pari oli myös pantu perunaan ja ohraa oli -kylvetty useampia sarkoja. Pellot olivat hyvässä järjestyksessä ja niin -hyvissä ojissa, että oikein ihmeeksi kävi. Pyörtänöillä ei näkynyt -ainuttakaan kiven nupulaa, ei yhtään multakokaretta; ne olivat puhtaat -kuin kerran pyyhkäistyt ja niissä oli jo rehevä heinän alku. -- Useita -sarkoja näkyi olevan kedossakin. - -Sama puro, joka eräästä metsälammesta kierrellen juoksi kylän -laiskimman miehenkin kurjan maaluolan sivutse, ohjasi suuntansa -mutkitellen tännekin ja aivan Kättä-Riston mökin tyköä meni se maantien -poikki, iloisesti solisten juoksi se aivan aitan päitse erästä syvälle -pistävää merenlahtea kohden. Pikkusen matkaa aitasta oli purossa -koskipaikka ja siihen oli Risto laittanut tokeita ja piti siinä -kalanpyydyksiä. - -Kun matkustajat tulivat mökille, oli tuo vähäväkinen mies jo ehtinyt -mennä pyydyksiänsä kokemaan; matkustajatkin menivät uteliaisuudesta -sinne. Kamalalta näytti, kun toiskätinen ja muutenkin ruhjountunut mies -seisoi kuohuisessa koskessa yhden ainoan heikon pukin päällä, ja -toisella kädellään koki kiskoa mertojaan väkevästä virrasta. Välistä -näytti siltä kuin virta veisi hänet mertoineen päivineen, mutta ei, -aina pääsi Risto kuitenkin vihdoin voitolle, vetäen merran toisensa -perästä ylös. Ensimältä tarjosivat matkustajat hänelle apuansa, mutta -hän ei ottanut sitä vastaan. - -"Ei, ei. -- Ei tarvitse ... kyllä minä nämät... Onpa pitänyt ennenkin -saada ... mistäpä se aina apu tulisi", sanoi hän vaan itseensä -luottavasti. - -Kun hän sai pyydyksen ylös, hinasi hän sen maalle. Ensimmäistä mertaa -tuodessaan, tervehti hän kyytimiestä, mutta matkustajaa näytti hän -oudoksuvan ja kummeksuvan. Lieneekö siihen ollut se syynä, kun hän -tunsi kyytimiehen, mutta matkustaja oli hänelle outo. Salavihkaa katsoa -vilahutti hän tavasta matkustajaa, nyysäyttäen samassa nokkaansa ja -pyyhäisten sitä terveen kätensä hihalla. - -Niissä kolmessa merrassa, mitkä hänellä oli, oli kussakin hyvä joukko -kaloja. Enimmäkseen olivat ne särkiä, mutta olipa seassa lahnaa ja -säynästäkin. Saatuansa kalat pyydyksistä pois ja pyydykset -puhdistetuksi, pani hän ne taas toisia kaloja pyytämään. Vaivaloiselta -näytti työ, vaan pannuksi ne kumminkin tulivat. - -"Saammeko me tulla teidän huoneesenne?" kysyi matkustaja, kun he olivat -tulleet mökin eteen. - -"Kyllä kaiketi, vain..." sanoi Risto, nyysäten nokkaansa ja pyyhäisten -takkinsa hihalla, katsoa vilkaisten matkustajaa. - -"Mitä vain?" - -"Vain onhan se niin huono ... eihän sinne viitsisi vieraita viedä... -Jos kuitenkin haluatte, niin aika kernaasti", sanoi Risto. - -Sitten mentiin tupaan. Pieni oli asunto, mutta siisti kuin puhdas -astia. Ei rikan kipenettä lattialla ja päälliseksi oli se valkea kuin -kika. Somasti laitettu kaakelitakka oli ovinurkassa ja siihen oli -sovitettu yksireikäinen hällä, jossa voi keittää. Perällä oli oikein -koottava vuode ja se oli koottu niin sievästi kuin sen olisi tehnyt -siistein nainen. Ikkunan alla oli pieni pöytä ja seinänvierillä neljä -tuolia. Jos ei oteta lukuun takkanurkassa olevaa pientä hyllyä, jossa -oli muutamia kuppeja ja muita pieniä astioita sekä samassa nurkassa -olevaa pienen pientä maalattua pata-arkkua, missä keitto-astioita -säilytettiin, niin ovat kaikki huonekalut luetellut. - -Talon isäntä kehoitti vierasta istumaan, istui itsekin, katsoa -vilautteli vierasta, nyysäili ja pyyhki nokkaansa. - -"Yksinännekö te asutte tässä?" kysyi vieras, ikäänkuin puheen-aluksi. - -"Yksinäni... Kukapa tähän tämmöiseen kumppaniksi pyrkisi; eikähän tässä -olisi useammalle tilaakaan", sanoi Risto. - -"Kuinka te voitte näin hyvän siivon pitää?" sanoi matkustaja -ihmetellen. - -"Minun ei haluta liassa asua. -- -- Ja eihän se paljoa maksa, sillä -onhan tuota kyllä köyhälläkin vettä", vakuutti isäntä. - -"Eikö tule vaikeaksi elää ja toimia noin raajarikkoisena?" kysyi -matkustaja. - -"Tietystihän olisi parempi, kun olisi aivan terve. Mutta kun nyt kerran -olen tämmöinen kuin olen, niin on paras tyytyä kohtaloonsa ja tehdä -työtä vointinsa mukaan. Monen on huonommastikin asiat, sillä olenhan, -Jumalan kiitos, muutoin aivan terve", selitti Risto tyytyväisenä. - -"Oletteko syntymästä saakka olleet raajarikkoinen?" kysyt matkustaja, -ikäänkuin ei hän sitä tietäisi. - -"Enkä ole ollut... Olin jo kohta kolmenkymmenen, kuin tämmöiseksi -tulin." - -"Kuinka ja missä se tapahtui, senpä haluaisin tietää?" - -"Kaupungissa, laivan työssä se onnettomuus tapahtui", sanoi Risto ja -pyyhkäsi nokkaansa. - -"Kuinka se tapahtui? kertokaapa se oikein seikkaperäisesti", kehoitti -matkustaja. - -"Mitäpä erinomaisia seikkoja siinä lienee. Silloin rakennettiin -kaupungissa joka vuosi useita laivoja. Monta vuotta perätysten olin -minä melkein myötäänsä laivan työssä. Minua sanottiin hyväksi -kirvesmieheksi, ja minulle maksettiin hyviä palkkoja. - -"Se oli kevät-talvi, kun eräänä kertana nostettiin pitkää ja paksua -hirttä pystyyn korkealle kohonneen rakennettavan laivan kupeelle -telinepiitaksi. Hirren latvaan oli kiinnitetty kolme köyttä. Ne -jaettiin kolmella eri suunnalla, ja väkipyöräin avulla ruvettiin -kahdella köydellä vetämään hirren päätä ylös ja kolmannella -holttailtiin sen kulkua. Kun hirsi oli noussut noin puoliväliin, -katkesi toinen vedettävistä köysistä. Hirsi riepsahtt heti täydellä -voimallaan ainoan pidettävän köyden nojaan; sekin katkesi ja hirsi -putosi maahan. Pudotessaan raippasi sen tyvi minua oikealle sivulle. -Mitä sitten tapahtui en tiedä, sillä minä olin pyörtynyt. Tunnottomana -olivat he minut kantaneet sairashuoneesen, ja ensimmäisen kerran kuin -toinnuin, huomasin, ettei minulla ollutkaan oikeaa kättä. -- Siinä -kaikki seikat", selitteli Risto. - -"Se oli surullinen tapahtuma", sanoi matkustaja. "Oli se, sen myönnän -itsekin. Vaimoni, vaimoni! huudahdin minä tuskissani, kun huomasin -miten asiani olivat. Niinkuin puukon pistos kävi sydämelleni se ajatus, -että mitenkä nyt tulisimme toimeen ja mitenkä voin rakkaan vaimoni -toimeentulon turvata niin, ettei hänen tarvitseisi puutosta kärsiä. -Tuntui siltä kuin tuo huutoni olisi tullut suljetusta haudasta, joka ei -enään mitään toivoa jäljelle jätä", sanoi Risto, nyhjäten ja -pyyhkäisten taasenkin nokkaansa. - -"Mitä! Onko teillä vaimokin?" huudahti matkustaja kummastellen. - -"Minulla on ollut, mutta ei ole enään, sillä Herra katsoi hyväksi ottaa -hänet minulta pois. Muutoin ei mielestäni ole yhtään kummempi asia, jos -minulla silloin oli vaimo, kuin että se olisi kenellä tahansa", sanoi -Risto, ikäänkuin vähän loukkautuneena. - -"No, no. -- Eipä silti ... mutta kun minä luulin, ettei teillä koskaan -ole vaimoa ollut. -- -- Kuinka kauvan olitte sairashuoneessa?" sanoi -matkustaja vähän hämillään. - -"Neljä kuukautta ... eipä sieltä sen vähemmällä päässyt, sillä -poisleikatun käteni sia ei pikemmin parannut. Paitsi sitä, oli oikea -reisiluu myös mennyt poikki samassa kaupassa; sekin tarvitsi aikansa -kiinni luutuakseen. -- Paljon huonommasti olisi ollut asiani, jos -jalkani olisi mennyt yhtä murskaksi kuin kätenikin, sillä silloinhan -olisi sekin ollut poikkileikattava ja nyt olisin aivan avuton -- --; -onhan se kuitenkin näin paljon parempi", tuumaili Risto. - -"Lääkäri teitä hoiti?" - -"Lääkäri ja vaimoni." - -"Oliko vaimonne myös siellä?" - -"Kuinkas hän muutoin olisi minua hoitanut, ellei hän siellä olisi -ollut?" sanoi Risto ja hänen suunsa vetäysi vähän hymyyn. - -"Tuota noin -- --. Olen niin kiintynyt asiaan, etten huomaa mitä -sanonkaan -- --. Suokaa anteeksi ja sallikaa minun kysyä: Oliko -vaimonne teitä alusta alkain hoitamassa", sanoi matkustaja. - -"Ei ollut. Kun hän tuon onnettoman tapauksen sai kuulla, säikähti hän -niin pahoin, että oli henkensä heittää. Pariksi viikoksi pani se hänen -vuoteelle, mutta kun hän sen verran toipui, tuli hän heti luokseni, -eikä lähtenyt vuoteeni vierestä yöllä eikä päivällä, ennenkuin minäkin -pääsin sairashuoneesta pois. Silloin itkin minä monta säälin ja -epätoivon itkua, katsoissani hänen uhraavaisuuttansa ja ajatellessani -hänen tulevaa toimeentuloansa. Hän heltyi myös useasti itkuun, mutta -hän itki säälitellessään minua. Hän koki lohduttaa minua minkä voi ja -aikoi tehdä työtä yöt päivät, niin kyllä kaiketi sitten muka eläisimme. -Ei hän ensinkään huomannut, kuinka heikko ja huono hän itsekin oli -- -se raukka." - -"Ja sitten te lähditte pois sairashuoneesta?" - -"Niin, sitten me lähdimme molemmat, horjuvina ja kalpeina kuin kuolema, -sillä vaimonikin oli sairautensa ja paljon valvomisen tähden niin -heikonnut, että hän oikein horjui." - -"Kuinkas sitten voitte elää, annettiinko köyhäin apua?" - -"Köyhäin apua! Mitäs sillä olisimme tehneet...? Eihän toki, eihän -toki... Olihan meillä ahkeralla työllä koottua säästöä niin paljon, -että voimme hyvän-aikaa tulla toimeen muiden avuttakin... Olisipa -sekin, kun heti ensimäisen vastuksen tultua turvaantuisi köyhäin -apuun", sanoi Risto, ikäänkuin ihmetellen, kun heistä niin halvasti -ajatellaan. - -"Milloin sitten vaimonne kuoli?" - -"Kohta jälkeen kuin tulimme sairashuoneesta. Hän oli raskaana ja jonkun -viikon kuluttua sieltä tulomme jälkeen synnytti hän terveen tyttären. -Tuon minun tapaturmani tähden tullut sairastus oli hänet niin -heikontanut, ettei hän enään kestänyt tuota hengen vaarallista -rynnäkköä ja muutaman päivän perästä, lapsen syntymisen jälkeen, heitti -hän henkensä. Silloin en tiennyt, olinko elävä tahi kuollut. Minä itkin -niin paljon, että olin vedeksi sulata, enkä voinut moneen vuorokauteen -ottaa minkäänlaista ruokaa suuhuni. Herra Jumala! -- ajatelkaas -- olla -käsitönnä ja jalatonna, kivun ja murheen kalvaamisesta heikontuneena ja -horjuvana kuin haamu, yksinään rakkaan ja osanottavan vaimonsa -jättämänä -- olla semmoisen vastasyntyneen heikon lapsen tukena ja -turvana -- ajatelkaas miltä se tuntuu", selitti Risto kiihkeästi ja -taas pyyhkäsi hän takkinsa hihalla, mutta ei tällä erällä nokkaansa, -vaan silmiänsä. - -"No, onko teillä ollut lapsikin?" kysyi matkustaja ihmetellen. - -"On ollut ja on vieläkin", sanoi Risto nokkaansa nyhjäten. - -"Vieläkin! Missä hän nyt on?" - -"Seminaarissa." - -"Seminaarissa -- Niinkö?" - -"Niin ... eikä siinä mielestäni ole mitään kummailemisen syytä", sanoi -Risto. - -"Eipä, eipä... Kuka hänet sinne on kustantanut?" - -"Kukapa häntä sen likeisempi ja velvollisempi on kustantamaan kuin -minä", sanoi Risto isän velvollisuudella. - -"Eikö kukaan ole teitä auttanut?" - -"Ei pennilläkään." - -"Ihmeellistä! -- Joko hän kauankin on ollut seminaarissa?" - -"Viisi vuotta. Hän pääsee nyt sieltä pois ja joka hetki odotan häntä -kotiin tulevaksi... Hän on hyvä tyttö ja oikea äitinsä kuva -- -- --. -Voi jos te näkisitte, kuinka hän rakastaa minua", sanoi Risto ja hänen -silmänsä oikein loistivat ilosta. - -"Kaupungissako olette syntyneet ja mieheksi kasonneet?" - -"En ole. Tässä kylässä olen syntynyt ja kaiken ikäni ollut." - -"Entä vaimo vainajanne?" - -"Täällä hänkin." - -"Se jäi äsken kesken: millä tavalla sitten rupesitte henkeänne -elättämään ja lastanne hoitamaan, kun vaimonne kuoli?" kysyi -matkustaja, ikäänkuin tarkoin perustellakseen asiaa. - -"Meillä oli hyvä torppa. Siitä tuli viljaa vähän myötäväksikin ja -muitakin varoja oli vähän säästössä. Paitsi näitä oli meillä kolme -lehmää ja hevonen. Täytyi ottaa renki ja piika, hoitamaan taloutta ja -tekemään työtä. Itse hoidin lasta minkä voin, sittenkuin piika oli -tärkeimmät tehtävät tehnyt. Niin sitä mennä retuutettiin eteenpäin, -vaikkei se hääviä ollut", selitti Risto. - -"Tämäkö torppa teillä silloin jo oli?" - -"Ei tämä se ole ... mitäs tämä on sen rinnalla, kurja pieni mökki vaan. --- Jospa sen olisikin saanut pitää, niin toista se olisi ollut", sanoi -Risto surumielisesti. - -"Teidän kait täytyi myödä torppa pois, kun ette voineet sitä -menestyksellä hoitaa, saadaksenne varoja eteenpäin elääksenne?" arveli -matkustaja. - -"Ei niinkään... Kyllä olisi voitu hoitaa... Asia ei ole sinne päinkään. -Minä ostin tuon torpan jo ennen naimistani ja sittemmin paransimme sitä -paljon. Kaupanteon aikana en minä saanut mitään muita kirjoja kuin -ainoastaan sen kauppakirjan, jolla minä torpan ostin. Muut torppaan -kuuluvat kirjat sanoi myöjä olevan maanomistajan hallussa. Useat kerrat -vaadein minä häneltä noita mielestäni tärkeitä papereita, mutta hän -vaan naurellen vastasi: - -"'Mitäpä sinä niillä teet? Paremmassa tallessahan ne ovat minun -takanani. Tee sinä vaan työtä ja laita torppa hyvään voimaan, sehän on -oma hyväsi, ja kyllähän sinä saat torppari pitää.' - -"Niin sanoi hän, kun olimme kahden kesken, mutta kun puhuin hänelle -asiasta muiden kuullen, ei hän ottanut puhuakseen koko kirjoista ja -torpasta luotuista sanaa: meni vaan muihin asioihin tahi puitsi -kaikenni sääriinsä. - -"Kun hän oli kylän rikkain mies, uskoin..." - -"Malttakaapas vähäisen! Onko hän sama mies, joka noilta hiekkakummun -asukkailtakin otti torpan pois?" kysyi matkustaja. - -"Aivan sama. Monelle on hän saman kepposen tehnyt ja saattanut monta -perhettä onnettomaksi. Usea on koettanut lain kauttakin oikeuksiansa -valvoa, mutta mitä mutkia hänellä milloinkin lienee, vaan aina hän on -voittanut. Kuopan Taneli on viimeinen hänen uhrinsa. Mutta mistä te -tiedätte, että kylän rikkain mies on häneltäkin torpan ilman mitäkkin -riistänyt?" sanoi Risto. - -"Minä kävin hänen mökissään ja hän kertoi minulle koko jutun", sanoi -matkustaja. - -"Tulittekos tietämään, että he ovat tosilaiskaa väkeä?" kysyi Risto ja -hänen suupielensä vetäysi hieman veitikkamaiseen hymyyn. - -"Kyllä minä tulin tuntemaan heidät perinpohjin." - -"Hän, tuo Taneli, on kyllästynyt tämän maailman kavaluuksiin, ja tehnyt -niistä semmoisia kummallisia johtopäätöksiä, joita minä en voi -hyväksyä. Mitä se nyt on, että ensimäisen vastoinkäymisen kohdatessa -nuoret ja terveet ihmiset heittääntyvät oikein kruunun laiskoiksi ja -antavat muiden ihmisien itseänsä elättää. Minä en ainakaan niin voisi -tehdä, Heidän laiskuutensa vuoksi käypi paljon ihmisiä heitä katsomassa -ja sentähden en ensinkään pidä kummana sitä, kun tekin olette siellä -käynyt. Mutta se minua kummastuttaa, kun te minuakin, kaikkein -viheliäisintä ihmistä, puhuttelette!" tuumaili Risto. - -"Älkää nyt toki joutavia puhuko! Te olette kaikessa -raajarikkoisuudessanne parempi monta muuta terveempää ihmistä. -- Mutta -kuinka sen entisen torppanne kävikään --? se jäi äskettäin kesken", -muistutti matkustaja. - -"Niin. Kun hän oli kylän rikkain ja arvossapidetyin mies, uskoin minä -häntä ja tein työtä torpassa minkä voimat ja varat suinkin myöten -antoivat, saadakseni sen hyvään kuntoon. Tosin olin minä paljon -kaupungissa työssä laivaveistämöllä, mutta minä sain paljon isompia -päiväpalkkoja kuin tavalliset työmiehet. Sen vuoksi katsoin minä -parhaaksi teettää kaikki työt urakalla ja itse ansaita. - -"Sitten kuin minä nain, kävi paljon paremmasti, sillä vaikka olinkin -paljon poissa kotoa, oli kotona talouden hoitaja ja kaiken perään -katsoja. Vaimoni oli siisti, puhtautta rakastava ja työtelijäs ihminen -ja hänkin teki työtä minkä voi. Me ennätimme olla yhdessä viisi vuotta -ja sillä ajalla parani ja vaurastui taloutemme paljon. Voi kuinka hyvä -oli tulla laivantyöstäkin kotiin, kun lempeä vaimo tuli iloisesti -vastaan-ottamaan ja kun kodissa valliisi kaikkialla hyvä järjestys ja -puhtaus. Ne olivat ainoat onnen-ajat minun synkässä elämässäni ja minä -en voi olla niitä ikävällä muistelematta. -- Ensimäinen lapsemme kuoli -aivan pienenä ja ainoastaan tämä tytär, mikä minulla on, on ainoa -muisto ja perintö rakkaalta vaimoltani. - -"Kun pari vuotta oli kulunut vaimoni kuolemasta, tuli maanomistaja -minun luokseni. Tämä oudoksutti minua kovasti, sillä sitä ei ollut -tapahtunut vielä koskaan minun aikanani. Minä kehoitin häntä istumaan, -mutta hän ei istunut, käveli vaan paikasta toiseen, molemmat kädet -seljän takana. Minä aavistin pahaa ja sydämeni pamppaili kovasti. - -"'Minä tahdon tämän torpan sinulta pois', sanoi hän äkkiä, pyörähtäen -minun eteeni. - -"'No, herrantähden...! Minkä vuoksi?' sanoin minä hämmästyksissäni. - -"'Sen vuoksi, että minä tarvitsen tämän torpan tilukset -karjanlaitumiksi', sanoi hän poiskääntyen, ja hän nauroi niin kamalaa -naurua. - -"'Onhan torpasta tehty päivätyöt täydellisesti, kuten ennenkin', koin -sanoa. - -"'Vaikka.' - -"'Eihän määrä-aika ole vielä lopussa; onhan vielä jälellä useampia -kymmeniä vuosia', puolustelin yhä. - -"'Minä en ole tehnyt sinun kanssasi minkäänlaisia kauppoja ja jos joku -on sinulle torpan myönyt, ei hänellä ole ollut siihen mitään oikeutta', -sanoi isäntä perään-antamattomasti. - -"'No mutta -- -- hyvä Jumala!... Nythän tarvitsen torppani kaikkein -parhaiten kuin koskaan ennen... Olenhan raajarikkoinen, työhön -kykenemätön mies, pieni lapsi hoidettavana, ilman vaimoa, äitiä ja -mitään muuta turvaa -- -- ajatelkaas', sanoin. - -"'Minä olen sen jo aikaa ajatellut. Senpä tähden juuri ... minä en anna -tuommoisen työhönkykenemättömän vaivaisen asua maallani', sanoi hän -kylmästi. - -"'Mutta olettehan luvanneet minulle aina, että saan asua tässä', sanoin -taas. - -"'Noh, etkö sitten ole saanut asua tähän saakka, mutta tästä eteenpäin -et saa', sanoi hän vaan päättävästi. - -"'Vaikkako aikaa vielä on? Vaikkako päivätyöt ovat kunnollisesti ja -määrälleen tehdyt, ja vaikkako olette monta kertaa juhlallisesti -sanoneet torpan kirjat olevan takananne sekä vakuuttaneet minua saavani -asua ilman niittäkin määrä-aikaan asti?' sanoin minä vähän tuimasti. - -"'Vaikka... Nimittele mitä nimittelet, mutta kyllä sen vielä näet', -sanoi hän uhkaavasti. - -"'No, kun maksatte mitä torppa minullekin maksaa, niin samahan se, -sillä olenhan siihen pannut paljon työtä ja rahaakin', sanoin -tuskissani. - -"'En penniäkään', äyhkäsi hän ja lähti vihoissaan pois. - -"Jonkun viikon kuluttua sain minä kirjallisen haasteen käräjiin, jossa -sanottiin talon isännän, Olli Ponarin, tahtovan takaisin saada hänen -tilallaan olevaa ja minulta hallittavaa torppaa. - -"Käräjäpäivä tuli ja me astuimme esiin. Ponari toi nyt sen syyksi, -etten minä ole kiinnittänyt torppaa tilaan ja sen vuoksi tahtoi hän -torpan takaisin. Tuomari kysyi, olenko minä kiinnittänyt torpan -kantatilaan. - -"'En minä ole sitä tiennyt kiinnittää, kun Ponari on aina vakuuttanut, -että minä saan vapaasti asua torpassa määrä-ajan loppuun asti ja kun -minulla ei ole muita kirjoja kuin tämä kauppakirja', minä sanoin ja -vein kirjani esiin. - -Kun tuomari oli kauppakirjan lukenut, intti Ponari, ettei hän ole -koskaan antanut minkäänlaista lupaa, ei suullisesti eikä kirjallisesti, -että minä saisin torpassa asua; ei myös sanonut piittaavansa koko minun -kauppakirjastani niin mitään, koska myöjällä ei ole ollut oikeutta -hänen suostumuksettaan torppaa myödä. - -"Oikeus julisti semmoisen päätöksen, että koska minä en ole tolppaa -kantatilaan kiinnittänyt, enkä tilanomistajan kanssa mitään sopimusta -tehnyt, niin tuomitaan torppa pois ilman mitään maksutta." - -"Ja niin jouduitte puille paljaille?" kysyi matkustaja. - -"Niin jouduin", sanoi Risto ja pyyhkäsi nokkaansa. - -"Kylläpä tuo Ponari on kovasydäminen mies", arveli matkustaja. - -"Kyllä hän on. Sillä tavalla on hän suurimman osan rikkauttaan -kiskonutkin, nimittäin suurella vääryydellä. Kuinka kauvan Jumala -sallinee hänen imeä köyhäin verta, hikeä ja väkeä?" sanoi Risto. - -"Paniko hän sitten tuon teidän torppanne karjanlaitumeksi?" - -"Eikö mitä. Hän möi sen jollekin toiselle isosta hinnasta." - -"Ja sinne menivät rahanne ja vaivanne?" - -"Sinne menivät, sinne menivät." - -"Silloin kait jouduitte pahaan hätään ja avuttomaan tilaan ... -annettiin kait silloin teille köyhäin apua", edellytti matkustaja. - -"Köyhäin apua! Ei, sitä ei annettu ja vaikka olisi annettukin, en -olisi ottanut sitä kuitenkaan vastaan", sanoi Risto lujasti. - -"Minä en voi mitenkään käsittää, kuinka te noin raajarikkona, -vähäväkisenä ja paljaaksi riistettynä voitte pienen lapsen kanssa -toimeen tulla muiden avutta", sanoi matkustaja. - -"Minä en sittenkään tullut niin tyhjäksi kuin luultiin. Minulla oli -vielä tallessa pieni säästö vanhoilta hyviltä ajoilta. Paitsi sitä -olivat huoneet minun omani tuossa minulta riistetyssä torpassa ja ne -olin laittanut kaikin puolin hyvään kuntoon. Ponari kyllä tiuskui, että -minun pitää mökkini kiireesti laittaa pois hänen maaltaan. Jos niin -olisi täytynyt tehdä, olisivat ne menneet aivan polusta. Mutta minun -onnekseni sai Ponari torpalle varakkaan ja järkevän ostajan. Hän ei -pannutkaan rahojansa koiran hännän nenään, sillä ei hän tyytynytkään -koreisiin suullisiin ja yhdenkeskisiin lupauksiin, vaan tahtoi kovat -kirjat hänen ja Ponarin välille torpasta; vieläpä hän tahtoi takansa -tilan kiinnekirjankin, hakeakseen kiinnityksen torpalle ensimmäisissä -käräjissä. Sitten vasta maksoi ostaja rahat. -- Vaikka Ponari torjui -kovasti vastaan, ettei torpan uusi isäntä saa ostaa minulta huoneita, -ei hän näin varustettuna ollut koko Ponarista taallaankaan, vaan rupesi -minun kanssani kauppoja hieromaan, sillä hän älysi, että tulee paljon -kalliimmaksi, jos rupeaa uudesta huoneita laittamaan. Näin tavoin sain -minä huoneillani paremman hinnan kuin jos ne olisi pitänyt myödä maalta -pois vietävänä." - -"Entä sitten?" - -"Nuot torpan ostajat olivat niin hyviä ihmisiä, että antoivat minun -vuokratta asua entisissä huoneissani pari vuotta. Sillä välin hankin -minä eräältä talolta tämän maapalasen, joka minulla nyt on. Sillä -miehellä ei ollut mitään mutkia ja empimättä antoi hän kiinnittää tämän -kantatilaan ja niin ei minulla ole mitään pelkäämistä. - -"Kun olin kykenemätön mihinkään rakennustyöhön, teetin urakalla nämät -mökit. Itse rupesin purastamaan peltoa..." - -"Itse peltoa! Kuinka herran tähden te toiskätisenä voitte peltoa -tehdä?" huudahti matkustaja. - -"Sitä täytyi tehdä sen mukaan kuin voi; vähä päivässä, paljon viikossa. -Onhan ollut siitä hyvä, ettei peltomaalla ole ollut kiviä. Täytyi -teettää semmoinen pikkunen kuokka, jolla voin toisella kädellä kuokkia. -Sillä sitten nyhdin kipeneen kipeneen perästä maanpinnasta irti. -Pahimman vastuksen tekivät eteensattuvat kannot ja pehkot. Mutta kun -minä niitäkin hellittämättä nykin, nytkytin ja kaivelin puolelta ja -toiselta, heltivät ne viimein kuitenkin, sillä tekeehän ahkera -vesitippakin vihdoin kolon kiveenkin. Rohki ei tosin tällä tavalla -peltoa tullut, mutta kun olin koko kesän ahkerasti työni kimpussa, oli -sitä kuitenkin talventullen näkyviin asti." - -"No, mutta ojia ette kyenneet ainakaan kaivamaan", sanoi matkustaja. - -"Ja kuitenkaan ei ole pellossani ainuttakaan kyynärää muiden kaivamaa -ojaa", vakuutti Risto. - -"Kuinka se on mahdollista, että toisella kädellään ojaa kaivaa?" - -"Hätä neuvon keksii. Minulla on erilainen lapio kuin muilla ihmisillä. -Sen varrenjuurella on aspilla kiinnilyöty rengas. Kun minä lähden ojaa -kaivamaan, pujotan minä renkaasen nahkahihnan, jonka päät pistän -soljella kiinni, niin että sekin on nyt suurena renkaana. Tämän hihnan -mutkan panen minä oikean olkapääni kautta hartioini yli ja nyt on -ojamies valmis. Lapionvarsi pitää myös olla niskasta tavallista -väärempi. Kun minä rupean ojaa kaivamaan, voin vasemmalla kädelläni -varren ponnesta hoitaa lapion mihin asemaan tahansa. Jalallani poljen -lapion maahan, kädelläni käännän lapion niin, että maa jääpi lapiolle -ja siihen siaan kuin muut nostavat sen käsivoimalla ylös, teen minä -saman tempun hartiovoimalla. Siinä työssä täytyy minun olla tavallista -köykymmässä, mutta istun levähtämään, kun kovin selkä puuttuu. Totta -kyllä, ettei ojaa niin rohki tule, mutta sitä tulee kuitenkin", -selitteli Risto. - -"Itsekö olette kaikin tuon pellon tehneet?" - -"Joka kapan-alan. Suurimman osan tein sitä niinä kahtena vuotena, -jolloin vielä asuin entisen torpan huoneissa. Olipa pelto sen ajan -kuluttua tarpeesen, sillä varat olivat melkoisesti kuluneet mökin -rakentamisessa ja noitten kahden tulottoman vuoden elämisen tarpeissa. - -"Kun lapsen kanssa muutin tähän mökkiin, oli minulla jo perunaa ja -ohraa kylvössä. Siitä saimme ne vähät tarpeet, mitä elämiseksemme -tarvitsimmekin. Pahin puute oli maidosta, jota lapsi välttämättömästi -tarvitsi. Kuitenkin koin vaihdella sitä oljilla, ruumenilla ja -perunoilla, niin ettei siitäkään kovin pahaa puutteita tullut. - -"Peltoa piirastin vointini mukaan lisää ja entisen koetin saada hyvään -kasvuvoimaan. Se rupesi antamaan yhä parempia satoja ja niin ei ole -ollut hätäpäivää. - -"Kuta enemmän aika kului, sitä paremmaksi kävi elämä. Lapsi kasvoi -vuosi-vuodelta ja se toi sekä hupia että hyötyä. Hän loi paljon valoa -minun murrettuun ja synkkään elämääni. Lapsellisella lepertelemisellään -ja viattomalla iloisuudellansa sai hän ankarimmatkin suruni haihtumaan -ja samassa oli hän minun oikea käteni." - -"Mutta kuinka te voitte saada lantaa noinkin paljolle pellolle, kun -teillä ei ole eläimiä?" - -"Siitäkin olen kokenut pitää huolta. Ruumenet, oljet, pyörtäneistä ja -kedoista kerääntyneet nurmet annan minä joka vuosi tässä lähellä -asuville, eläimiä pitäville, mutta pellottomille mökkyreille. Heidän -kanssaan olen tehnyt semmoiset kaupat, että heistä kahden tulee -vuoropäivinänsä antaa minulle tuoppi maitoa päivässä ja kaikki lanta, -mitä heille vuodenpitkään karttuu; heidän on myös vedätettävä se -valmiiksi pellolle. Itse pidän huolta lisä-ainetten hankkimisesta -heidän tunkioihinsa ja siitä, ettei heiltä mitään lantavaroja hukkaan -mene. -- Näin tavoin saan lehmän-antia tarpeekseni ja paljon lantaa. -Muutoin pidän siitä täällä kotonakin huolta, Tuolla ladossa on minulla -melkoiset lantavarat. Sinne keräilen karisseita lehtiä, turpeita, -hakkailen havuja, kantelen muuraispesiä ja muuta semmoista törkyä. -- -Joka päivä kokoilen tieltä parin virstan päästä, ja muilta lähiseudun -ulkopiirteiltä, kaikki mitä eläimet ovat sinne jättäneet ja vien -latooni. Kaikki likavedet kannan sinne ja usealta mökkyriltä saan hyviä -lisiä sitäkin laatua. Kun en milloinkaan lyö laimin sitä tehtävääni, -kertyy vuoden pitkään melkoinen kasa. Lato on jaettu kahteen osaan. -Toinen puoli on aina mahimassa yli vuoden ja sitten on se avullista -lantaa. - -"Tällä tavalla saan peltovähäni pidetyksi hyvässä lannassa ja -kasvuvoimassa, jonka vuoksi saan siitä viljaa maantäydeltä. -- Mitäs, -eihän se paljokaan pelto auta mitään, ellei se ole hyvässä kunnossa", -tuumaili Risto. - -"Mutta minun mieleeni muistuu jotakin. Tuon Kuoppa-Tanelin kuopan -edessähän on kelpo läjä kaikenmoista törkyä ja roskaa. Kun se siinä on -ollut, ties kuinka kauvan, luulisin sen jo tekeyneen avulliseksi pellon -lannaksi, Kumma kun ette ole tuota joutilasta tunkioa vedättäneet -pellollenne", arveli matkustaja. - -"Asia ei ole aivan niin kuin te luulette. Kyllä minä sen olen aikaakin -huomannut, mutta sitä ei ole niin helppo saada kuin outo luulisi. Minä -kävin sitä kerran pyytämässäkin ja olisin siitä hänelle maksanut, mutta -hän vaan ei sitä antanut. Taneli selitti, että jos hän tunkionsa möisi, -menettäisi hän elinkeinonsa. Sillä jos niin kävisi, eivät ihmiset -pitäisi heidän asuntoansa niin viheliäisenä ja omituisena kuin ennen, -eivätkä tulisi heitä enään katsomaan, eikä tuomaan heille mitään", -selitteli Risto. - -"Ei ole turhaan sepitetty tätä sananlaskua: 'Ahkeruus kovan-onnen -voittaa' ja mielestäni sopii se aivan hyvin teihin. Mutta onko tuo -kylän rikkain mies yhtä rikas vielä kuin ennenkin, senpä tahtoisin nyt -tietää?" kysyi matkustaja. - -"Eiköpä se liene ... en ainakaan minä ole kuullut, että hän sen -köyhtyneempi olisi. Ja mikäpäs hänen olisi rikasna pysyessä, sillä -onhan hänelle aina vääryys onnistunut. Muuta en tiedä kuin ainoastaan -sen, että sanotaan hänen ryyppineen ja pelanneen usiampana vuotena", -sanoi Risto. - -"Eikö teille tule kuitenkin ikäväksi ainainen yksinäinen elämä?" - -"Totta kyllä. Silloin kuin teen jotakin työtä, tahi askartelen muuta, -kuluu aika rattosasti. Mutta pyhinä, lepo- ja yönaikoina käy aika -sangen ikäväksi ja pitkäksi. Silloin koetan lueskelemalla aikaani -kuluttaa, mutta ei sitäkään jaksa aina tehdä. Voi kuinka hauska oli -silloin kuin Hanna oli vielä kotona. Vaikea oli minun häntä päästää -tyköäni pois, mutta hänellä oli niin kova halu päästä opin teille, -etten voinut häntä vastustaa. Itsekin hän älysi, kuinka suureen -kaipioon hän minut jättää ja suri sitä, mutta meidän täytyi uhrata -molemmin toisiemme eduksi, sillä eihän muutoin olisi mitään tullut. Hän -on niin hyväsydäminen ja rakastaa minua niin paljon -- -- mutta mikä -sieltä nyt ajaa?" sanoi hän sitten ja katsoi akkunasta maantielle. - -Kun tulijat lähenivät mökkiä, hiljensivät he hevosen tultua ja -katselivat mökkiä kohden. Kohdalle tultua seisottivat he hevosen ja -kärryistä hyppäsi maahan pitkänsolakka hento nainen. - -"Voi taivasten tekijä -- -- Hanna!" huudahti Risto ja syöksähti ylös. - -Samassa tuokiossa syöksähti nuori, kaunis impi sisälle huoneesen. -Hätäisesti ja hieman oudoksuen silmäsi hän huoneessa olevia vieraita. -Mutta siitä huolimatta ryöpsähti hän isänsä kaulaan. - -"Voi, voi kuinka ikävä minulla on ollut teitä, isä. Kyllä kaiketi -teilläkin on täällä ollut kovin ikävä, isä raukkani. Mutta nytpä -olenkin päässyt myötyriksi pois seminaarista ja voin nyt jonkun ajan -olla teidän luonanne. Jos Jumala suopi, niin teidän ei enään tarvitse -olla yksin, sillä minulla on jo opettajattaren paikka ja minä koetan -toimia niin, että tekin tulette sinne kanssani asumaan -- --. Voi, voi, -rakas isäni!" puheli tyttö ja halaili innokkaasti isäänsä. - -"Hanna, Hanna, rakas lapseni!" hoki vaan lapsensa tavannut isä. Hän -kiersi tuon terveen kätensä tyttärensä ympärille niin hyvin kuin taisi -ja katkenneen käden lyhyt tynkkä nytkähteli ja tärähteli ehtimiseen; -sekin oli sydämeltä saanut käskyn tarttua kiinni ainoaan lapseen, mutta -sen voimat eivät sen etemmäksi ylettyneet. - -Matkustaja silmäsi kummankin kasvoihin. Kirkkaat kyyneleet kiilsivät -sekä isän että tyttären silmissä. Matkustaja vinkkasi kyytimiehelle, -että lähdettäisiin pois; hyvästit sanottuaan menivät he, sillä he -älysivät, ettei heitä enään tarvita. - - - - -III. - -Kylän toimellisin ihminen. - - -Kun he olivat hevosensa ajaneet maantielle tuosta pienestä mökin -pihasta, käänsi Hannan kyytimies heti hevosensa siihen, sillä siinä ei -ollut tilaa kahdelle hevoselle. - -Matkustaja oli niin ajatuksiinsa vaipuneena, ettei hän näyttänyt -huomaavan mitään. Kyyditsijäkin herkesi hiljaiseksi ja rupesi viimein -torkkumaan. Tämän tähden sai hevonen kävellä jurpotella mielensä -mukaan, sillä eipä sillä ollut nyt kiirehtijää. Kauvan aikaa olivat he -näin mennä lötöstelleet, ennenkuin matkustaja vihdoinkin havahtui. - -"Vähäväkinen oli mies, mutta ahkera ja sydäntä täynnä", sanoi -matkustaja havahduttuaan. - -"Älkää muuta sano ... ja säästävä myös", sanoi kyytimies haukotellen. - -"Onko hänellä jotakin säästössäkin?" - -"Onpa vainen. Hänellä on pankissa monta tuhatta markkaa -- kuinka -paljon lieneekään", arveli kyytimies. - -"Ja hän on tietysti niitä noin vaivaisena koonnut?" - -"Aivan niin. Mutta hän onkin niin säästäväinen, että jos hänellä on -penniäkään liikaa, jota ei hän välttämättömästi tarvitse, toimittaa hän -heti sen pankkiin", selitti kyytimies. - -"Teillähän on täällä ihme ihmeen perästä. Tämä taitaa olla oikein -onnellinen paikkakunta: onko täällä yhtä ainoata, joka köyhäin apua -tarvitseisi?" sanoi matkustaja kumppanilleen. - -"Eipä niistä puutetta ole. Kyllä niitä on niin paljon, etteivät -tilalliset ole voida mitenkään kaikkia elättää ja hoitaa... Älkää -luulko, että niistä puutetta... Mutta kun nyt huomaan, että teistä on -ihmeitä tuommoiset aivan vähäpätöiset asiat, niin voin minä teille -vielä erään ihmeen näyttää." - -"Missä se on?" - -"Täällä edessä päin." - -"Mikä se sitten on?" - -"Eräs akka vaan, mutta hän on toimellisin ihminen mitä koskaan olen -nähnyt", vakuutti kyytimies. - -"No, mutta toimellinenhan on tuo käsitön mieskin." - -"Totta kyllä, mutta hän on kumminkin mies, jos kohtakin raajarikko, -vaan tämä on vaimo", intteli kyytimies. - -"Käymmekö hänen luonaan?" - -"Käymmepä tietenkin. Olisihan vääryys mennä hänen ohitsensa, kun te -kerran senlaisiin haluatte tutustua", tuumaili kyytimies -kehkaantuneena. - -Päivä oli käynyt jo hyvin illalle heidän näin paljon viivytellessään. -Ilma oli lämmin ja tyyni; ei puunlehtikään liikahtanut. Matkustaja ei -kiirehtinyt nytkään kulkuansa, sillä koko luonto oli niin kaunis, -raitis ja virkistävä. - -Vastaan rupesi nyt tulemaan paksua savua, joka lähti jostakin kydöstä -(suopellosta). - -"Nyt se kohta tulee", sanoi kyytimies. - -"Mikä tulee kohta?" - -"Se akka." - -"Mutta eihän täällä edessä päin näytä olevan minkäämlaista -ihmisasuntoa." - -"Ei se akka näinä aikoina huoneessa asustelekaan." - -Kun he olivat vielä kappaleen matkaa eteenpäin ajelleet, levisi heidän -eteensä avara ja kaunis peltovainio. Toisella puolella vainioa oli -ketoja heinän kasvussa; yksi osa kylvetty rukiisen ja rehoitti nyt -kauniissa laihossa; ohraa ja kauraa oli myös kylvetty iso palsta. -Kevätkylvöt olivat pölkytyt sileiksi kuin pöytä ja orasnenät tunkivat -yleensä itseänsä esiin. Peltosarat olivat hyvässä järjestyksessä ja -ojat olivat sieviä ja suoria kuin jouhia. - -Toisella puolen vainioa oli sekä vanhoja että uusia kuokoksia; -nähtävästi nuot vanhemmat olivat viimekesäisiä ja uudemmat -tämänkesäisiä. - -Noilla vanhemmilla kuokoksilla puuhaili ahkerasti yksinäinen -vaimo-ihminen. Hän oli kokoillut kuokoksella olevat risut, rydöt ja -kannot kokoihin ja poltteli niitä nyt parhaallaan. Siitä tuo savu. Mikä -vähänkin oli polttopuuksi kelpaavaa, ne olivat karsittuina ojien päällä -läjissä. - -"Tuossa se nyt on", sanoi kyytimies, osoittaen vaimoa kädellänsä. - -"Kuinka me voimme tuonne vainiolle päästä häntä puhuttelemaan?" kysyi -matkustaja. - -"Kyllä. Täällä tulee veräjä, käännämme hevosen siitä vainioon, panemme -sen kiinni veräjän pieleen ja menemme sitten vaimon luo", tuumaili -kyytimies. - -Tuumasta toimeen. Kun he olivat saaneet hevosensa kiinni pannuksi ja -ruokaa eteen, lähtivät he astelemaan vaimoa kohden. Tämä näytti -oudoksuvan tätä kohtausta, sillä hän hiljensi työtänsä ja silmäili -tavasta tulijoita, samassa salavihkaa pyyhiskellen esiliinallansa -hikisiä kasvojansa. - -Hän oli näöltään noin neljänkymmenen vuoden ikäinen roteva nainen. -Pitkänsolakkana seisoi hän siinä, ja vaikka hän oli nokisessa työssään -jotenkin siintynyt, loisti hänen kasvoissaan kuitenkin täydellinen -naisellisuus. Hänen kasvonsa ja koko ruumiinsa oli täyteläinen, ja -hänen olentonsa osoitti terveyttä, hyvinvointia ja mielenmalttia. - -"Hyvää iltaa! Suokaa anteeksi, kun tulemme häiritsemään teitä -työssänne", sanoi matkustaja vaimon luo tultuansa. - -"Iltaa, iltaa! Tahtoisitte kait kysyä jotakin?" sanoi vaimo. - -"Oikeastaan ei meillä ole teiltä mitään asiallista kysyttävää ja -kuitenkin voisi semmoista olla paljonkin -- --. Tahtoisin puhutella -teitä, kun vaan aikanne myöten antaisi", sanoi matkustaja. - -"Kyllähän, mutta missä tässä istuisikaan", myönsi vaimo. - -"Kyllä tässä..." sanoi matkustaja ja asetteli karsituita puita -istuimiksi. - -Siihen sitä sitten istuttiin kolmikulmaan. - -"Mitä puhumista teillä minulle olisi?" kysyi vaimo matkustajalta ja -katsoi häntä silmiin; hän tunsi kyytimiehen, eikä siis luullut hänellä -mitään kykyttävää olevan. - -"Niin -- tuota. Huomasin että vaimo-ihminen ypö yksinään on -tämänlaatuisessa työssä ja se herätti uteliaisuuttani. Tottahan teillä -muulloin <m muitakin työkumppaneita?" sanoi matkustaja vähän hämillään. - -"Minullako --? Ei minulla koskaan ole mitään työkumppania", sanoi vaimo -oudoksuen. - -"Ei koskaan! Ainako sitten olette yksinänne työssä?" - -"Aina." - -"Ja tämmöisessäkin työssä!?" - -"Mitäs huonompaa tämä sitten olisi kuin muukaan työ? Eihän mikään -kunniallinen työ ole arvoa alentavaista", sanoi vaimo, ikäänkuin vähän -kummastellen. - -"No, no, eipä silti. Minun mielestäni tuntuisi vaan tämmöiset työt -paremmin soveltuvan miehille kuin vaimoille", sanoi matkustaja, -puolustaen itseään. - -"Vaimonpuolikin voisi tehdä mitä työtä tahansa, kun vaan on halua", -sanoi vaimo. - -"Minä en ymmärrä teitä. Te työskentelette yksinänne näin suurella -työpaikalla: mikä on pakottanut teidät tämmöiseen yksinäiseen työhön? --- Se on minulle arvoitus." - -"Syy on aivan selvä: minulla ei ole semmoista, jota voisin vaatia -kanssani työhön", vastasi vaimo. - -"Kenen on tämä vaimo ja palkan edestäkö teette tässä työtä?" kysyi -matkustaja. - -"Onhan tämä laillaan oma vainioni ja teen siis omaa työtäni." - -"Oletteko nainut?" - -"Olen." - -"No, miks'ei miehenne sitten ole tässä teidän kanssanne työssä?" - -"Hän on kuollut." - -"Sitä en huomannut ottaa lukuun. Olette siis leski?" sanoi matkustaja. - -"Niin olen." - -"Joko miehenne on kauvankin ollut kuollunna?" - -"Kymmenen vuotta." - -"Jäikö lapsia?" - -"Kuusi." - -"Eivätkö vanhimmat lapsenne jo voisi auttaa teitä vähän työssä?" - -"Eivätpä ne voi. Vanhin lapsistani on poika. Hänestä voisi olla jo -hyväkin apu, mutta hän on vaivainen, eikä pääse sängystä ylös -- se -raukka. -- Vanhimmista tyttäristä ei olisi paljon apua tämmöisessä -työssä ja heillä on kyllä työtä vaivaisen veljensä ja toisien -nuorempien lapsien hoitamisesta." - -"Teillä on siis talo?" - -"Onhan tuota toki kattoa pään päällä." - -"Ja maata?" - -"Ja maata myös." - -"Oikein verotalo?" - -"Ei, ei verotalo -- mitäs... Urakkamaata vain." - -"Ovatko huoneenne tässä likellä?" - -"Eivät ole aivan likellä." - -"No, tottahan olette tästä kylästä kotoisin?" - -"Enkä ole." - -"Mistäs sitten?" - -"Kaupungista." - -"Kaupungista! Ja täällä kuljette työssä!?" - -"Niin teen." - -"Kaupungissako talonnekin on?" - -"Kaupungissa." - -"Kaupungistako miehennekin oli?" - -"Niin oli." - -"Mitä miehiä hän oli?" - -"Merimies vaan." - -"Mitäpäs siitä. Kelpo merimies on mies niinkuin kaikki muutkin -miehet --. Kuoliko hän kotona?" - -"Eikä kuollut; hän hukkui." - -"Merelle?" - -"Niin. Hän otti kotikaupungista höyryn kolmen-vuoden reissulle, mutta -mennessä jo joutui laiva haaksirikkoon Englannin kanavassa ja siinä -hukkui koko laivan väki, paitsi yhtä perämiestä, joka onnistui itseänsä -jonkun puun avulla pysyttelemään niin kauvan veden päällä, että jonkun -toisen laivan väki ehti hänet pelastaa. Siinä meni minunkin mieheni", -selitti vaimo ja kyyneleet tippuivat hänen silmistään. - -"Kyllä teille sitten tuli kovat ajat", sanoi matkustaja. - -"Kyllä ne tulivat", sanoi vaimo nyyhkimisensä seasta. - -"Jäikö varoja, että voitte lapsenne hoitaa ja elättää?" kysyi -matkustaja. - -"Naimisiin mennessämme olimme molemmat yhtä tyhjät kuin taivaan linnut. -Silloin ei ollut mieheni käynyt merellä kuin pari pientä reissua. -Hänestä tuli pian kunnollinen merimies ja hän alkoi saada hyviä -palkkoja. Ensimäisinä vuosina asuimme toisen huoneissa, sillä eihän -meillä mistä omia ollut. Tämä tuntui hyvin hankalalta ja omat huoneet -pyörivät aina mielessämme. Kun saatiin vähän varoja kokoon, rupesimme -laittamaan omaa kartanoa. Erkki oli jo pari reissua käynyt timperistä -merellä, mutta hän päätti nyt jäädä kotiin huonetten rakennuksen -ajaksi. Hän oli aina käsinä työssä ja itse hän pani lattiat, katot ja -nikkaroitsi ovet ja akkunat. Paljon oli työtä, huolta ja puuhaa, mutta -kun oli pari vuotta ponnisteltu, oli meillä pieni, mutta sievä kartano -valmiina. - -"Vaikka itsekin puuhasimme minkä voimme, eivät kuitenkaan vähät varamme -riittäneet kaikkiin kulutuksiin, mitä huonetten rakennuksissa -tarvittiin. Seuraus siitä oli se, että täytyi ottaa velkaa enemmän kuin -olisimme tahtoneetkaan. - -"Hyvältä tuntui asua omissa huoneissa, mutta tuo velka huoletti meitä. -Minä, joka olin hätäisempi luontoinen kuin Erkki, hätäilin paremmin -kuin hän, ja yöt ja päivät paittosi se minua. Erkki koki minua -lohduttaa ja sanoa: 'Älä tuota nyt, Heta, noin kovin huolehdi, kyllä me -vielä siitä pääsemme Jumalan avulla. Pari kolme kunnollista reissua kun -vaan teen, niin on velka maksettu. Kelpaa meidän sitten elää'." - -"Tämä kyllä hetkeksi rauhoitti minua, mutta kaikenni ei se rauhoittanut -mieltäni; oli niin kuin joku salainen aavistus olisi rasittanut minua. - -"Kesä tuli ja laiva lähti. Emme voineet nukkua viime yönä silmän -täyttä, niin vaikealta tuntui tuo kolmen vuoden ero. Aamulla lähdin -minä saattamaan häntä rantaan, ja siellä vielä puristimme hellästi -toisiamme ennen eroamme. Kun siinä kyynelsilmin toisiamme hyvästi -jättelimme, annettiin lähtömerkki ja Erkin täytyi rientää pois. Laiva -lähti liikkeelle. Erkki seisoi laivan perässä, huiskutti hattuaan ja -huusi: 'Hyvästi, Heta!' Minä seisoin rannalla ja katselin niin kauvan -kuin laivaa vähänkin näkyi. Kaukaa näin minä vielä, kuinka Erkki seisoi -perällä ja heilutti hattuaan. Vihdoin teki laiva käänteen ja katosi -näkyvistä jonkun niemen taa. - -"Kun minä lähdin kotiin menemään, olin niin voimaton, etten voinutkaan -kävellä ja joka jäsenessäni tuntui kummallinen vavistus. Minun täytyi -istua lähellä olevan hirren tyvelle miettimään tilaani. Joku -käsittämätön kaiho ja surumielisyys vaivasi niin mieltäni, etten voinut -kaukaan aikaan yrittääkään kotiin lähtemään, vaikka voimanikin olisivat -jo riittäneet. Ennen oli velka ollut suurimpana surunani ja kuinka sen -saisimme maksetuksi, mutta nyt haihtui koko velkasuru kuin tuhka -tuuleen, ja eron ja ikävän kaiho otti nyt vallan sydämessäni. - -"Vihdoin lähdin mennä horjumaan kotiin. - -"Kotiin päästyäni olivat kaikki kynnelle kykenevät lapseni vastassani. -'Mihinkä isä meni...? Äiti, kuulitteko! Mihinkä isä meni?' uteli heistä -yksi ja toinen, riippuen minun vaatteitteni liepeissä. - -"'Isä meni kauas noutamaan teille makeisia ja kauniita kaluja", koin -heille sanoa, tyydyttääkseni heidän utelijaisuuttansa. - -Lapset pitivät isästänsä paljon, sillä hän rakasti suuresti heitä. Kun -hän raskaan päivätyön päätyttyä tuli iltasilta kotiin, olivat lapset -oitis hänen kintereillään. Vaikka kuinka väsyksissä hän olisi ollut, -kiikutteli ja hypitteli hän heitä, syötti, riisui ja toimitti maata --. -Kummako se on, jos lapset rakastivat ja ikävöitsivät isäänsä, sillä -enpä luule monta niin hyvää ja sydämellistä isää löytyvän. - -"Elämän velvollisuudet kutsuivat minut taloudellisiin toimiin ja -puuhiin. Minä näin lapsiparven ympärilläni, jotka kaipasivat apua ja -hoitoa, ja minä tunsin itseni velvolliseksi uhraamaan kaikki voimani ja -tarmoni heidän edukseen. Innolla ryhdyin minä työhön ja toimeen, ja -tässä jokapäiväisen elämän hyörinässä haihtui enin ikäväni, mutta tuo -hyvästijättö-hetki ei vaan haihtunut mielestäni. Semmoisena outona -kajastuksena kuvasteli se mielessäni ja tämä raskautti elämääni. - -"Noin kolme kuukautta oli kulunut siitä, kun Erkki lähti. Silloin tuli -tieto tuosta onnettomasta haaksirikosta ja sen surullisista -seurauksista. Niinkuin ukkonen olisi pilvettömältä taivaalta -odottamatta iskenyt ruumiini lävitse, niin ankaran vaikutuksen teki -tämä sanoma minuun. Minä en itkenyt -- minä huusin niin kauvan kun -voimani riittivät. Sen perästä tulin niin voimattomaksi, etten -kättäni voinut liikuttaa. En kyennyt hoitamaan lapsia, enkä mitään -toimittamaan. Hyvät ihmiset näkivät toivottoman tilani ja he auttoivat -minua paljon ensiaikoina. - -"'Onnettomuus ei tule yksin' sanotaan ja sen tulin todeksi huomaamaan. -Minä en ollut koko suruni ajalla edes muistanutkaan velkaa, joka nyt -oli hartioilleni tullut. Mutta tuskin olin kynsilleni toipunut, kun jo -senkin sain muistooni entisen suruni ja huoleni lisäksi. - -"Tuon lainan, minkä olimme tarvinneet huoneita rakentaissamme, olimme -saaneet tämän kylän rikkaimmalta mieheltä, ja oli se parintuhannen -markan suuruinen. Heti kun tieto saapui mieheni tapaturmaisesta -kuolemasta, pani hän saatavansa hakemukseen. Kyllä sen arvaatte, miltä -tämä tuntui, tullessaan entisen murheeni lisäksi. Tuntui siltä kuin maa -olisi revennyt altani ja nyt vasta tunsin kaikessa kauheudessaan, -kuinka turvattomaksi ja onnettomaksi olin joutunut. Minä itkin ja -rukoilin velkojaa niin paljon, että olisi luullut kivenkin siitä -heltyvän. Minä pyysin häntä, ettei hän saattaisi minua lapsineni -mierontielle näin suuren surun ja ahdistuksen aikana ja lupasin tehdä -työtä yöt ja päivät ja maksaa hänelle velkani. Kuitenkaan ei tämä -mitäkin auttanut; hän sanoi vaan: - -"'Mitenkäpä sinä, kuuden lapsen äiti, voit työlläsi niin paljon -ansaita, että voisit velkasi maksaa. Pois minun täytyy omani saada, -silloin kuin sinulla on vielä jotakin ottamista.' - -"Jälestäpäin huomasin, että hänen väitöksensä oli oikea, sillä enpä -itsekään tiennyt, mitenkä olisin voinut ainoankaan pennin työlläni -ansaita, mutta tarttuuhan hukkuva oljenkorteenkin ja: 'hätäisellä on -monta ääntä.' - -"Minä koetin hädissäni yritellä sinne ja tänne, hain uutta lainaa -monestakin paikasta, mutta turhaan, sillä kukapa minulle uskalsi lainaa -antaa. - -"Se katkera huutokauppa-päivä tuli, jolloin talo piti myödä. Minä en -ymmärtänyt paljon mitään, niin huumaantuneena olin tuon ankaran ja -monipuolisen surun käsissä. Kaiken tuon paksun hämärän lävitse huomasin -kuitenkin vaistomaisesti, että velkojalla oli tarkoituksena saada talo -itselleen siitä hinnasta, minkä olin hänelle velkaa, vaikka se maksoi -meille viisituhatta markkaa, omaa työtämme lukuunottamatta. - -"Kun toimituksen piti alkaa, oli minulla kuitenkin sen verran älliä ja -kykyä, että rupesin pyytelemään, ettei irtainta ensinnä myötäisi, sillä -toivoin kartanon ainakin siihen määrään nousevan, jotta velka tulisi -maksetuksi. Velkoja vastusti kovasti tätä pyyntöäni, väittäen, ettei -muka sitä hullua löytyisi, joka tämmöisestä variksen pesästä maksaisi -niin paljon kuin hänen saamisensa oli, ja sentähden olisi irtain -ensinnä myötävä. - -"'Voihan irtaimen sittenkin jälestä päin myödä, jos ei kartano nouse -siihen määrään asti, että se riittäisi velan maksuksi', sanoi joku -joukosta. - -"'Niinpä kylläkin. Myödään talo ensin; sittepähän nähdään', sanoi -toimitusmies, eikä ollut taallaankaan velkojan vätttelyistä. - -"Toimitus alkoi. Kymmenen kymmeneltä, markka markalta nosti velkoja -hintaa muiden huutojen päälle. Hitaasti nousi hinta, sillä rikkaat -eivät tarvinneet niin pientä taloa ja jotka sitä olivat tarvinneet, -niillä ei ollut varoja. - -"Näin tavoin oli talon hinta nousta kiikutellut tuhanteen -yhdeksäänsataan viiteenkymmeneen markkaan, eikä se siitä tuntunut -nousevan. Erään kaupungin työmiehen huuto oli viimeinen. Velkoja oli -vihassa että oikein vapisi. Vihasta vapisevalla äänellä tenäsi hän, -ettei hän nosta enään penniäkään ja antoi tiedoksi, että hänelle pitää -heti paikalla maksaa huutosumma viimeiseen penniin saakka. - -"Toimitusmies ei hätäillyt vasaraansa pudottamaan. Hän kehoitti vielä -nostamaan hintaa ja sanoi talon kyllä kannattavan enemmänkin maksaa. -Kun ei mitään kuitenkaan kuulunut, tarenteli hän lyömään vasaransa -pöytään. - -"'Kaksituhatta markkaa ummelleen, nostakoon siitä sitten ken uskaltaa', -kuului silloin velkojan vihainen ääni. - -"Toimitusmies ei kiirehtinyt nytkään lyömään, kehoitti vaan vielä -hintaa nostamaan. Kukaan ei uskaltanut enään hiiskua mitään ja niin jäi -velkojan tarjous viimeiseksi. Toimitusmies rupesi päättelemään -huudatusta, kertoen monikertaan tarjotun hinnan. - -"'Ensimäinen, toinen ja kolmas kerta", viimesteli toimitusmies, -heilutellen vasaraansa, pudottaakseen sen pöytään. - -"'Seis! Paljoonko talo on noussut?' kuului silloin väkijoukon takaa. - -"Kaikki kääntyivät sinne päin, josta ääni tuli ja silloin huomattiin, -että tuon äänen päästäjä oli -- Kättä-Risto, eräs käsit..." - -"Minä tunnen hänet tarkoin -- jatkakaa!" sanoi matkustaja keskeyttäen, - -"Sen parempihan sitten on, ettei minun tarvitse hänestä erikseen -kertoa. Mutta missä te olette hänet tulleet tuntemaan, koska -luullakseni ette ole tästä paikkakunnasta kotoisin?" sanoi vaimo. - -"Minä olen häntä tänään puhutellut omassa mökissään. Mutta älkäämme nyt -sekoittako asiaa. -- Kuinka sitten kävi?" sanoi matkustaja. - -"'Niin. Kaksituhatta on vasta tarjottu talosta', vastasi toimitusmies -Riston kysymykseen. - -"'Kaksikolmatta sataa', äyhkäsi Risto. - -"'Mitä se tuo Kättänenkin...? Ei hänestä tarvitse pitää mitään lukua -- -kerjäläisestä. Päättäkää vain huudatus äsköiselle minun huudolleni", -sanoi velkoja vihasta kiiluvin silmin. - -"'En minä... Kyllä minun täytyy ottaa lukuun kaikki tarjoukset ... ehkä -hän maksaa', sanoi toimitusmies ja alkoi kertoa Riston tarjousta. - -"'Vaikkapa vaan Kättänenkin --. Huono ja kelvoton mies tosin olen, -mutta kerjännyt en ole toki koskaan', sanoi Risto vähän -loukkaantuneena. - -"'Kyllä se tuo Risto', kuului silloin useampi mutisevan. - -"'No, olkoon sitten kaksi tuhatta, sata ja yksi markka, mutta nyt en -enään nosta', sanoi velkoja kähisten. - -"'Viisi tuhatta", sanoi Risto ja minä näin, kuinka hänen katkenneen -kätensä tynkkä vavahteli. - -"'Tuhannen piruako tämä on? Millä luulet, kerjäläinen, maksavasi -huutosi?' sanoi velkoja ja hypähti pystyyn istualtaan, niinkuin -käärmeen pistämänä. - -"'Rahalla tietysti', sanoi Risto kylmästi. 'Paljoonko hänen -saamisensa leskeltä nousee?' kysyi hän sitten levollisesti, kääntyen -toimitusmiehen puoleen, joka oli päättänyt huudattamisen, lyömällä -talon Ristolle. - -"'Kahteentuhanteen, kahteensataan markkaan, kasvujen ja kalujen -kanssa', selitti toimitusmies. - -"Hitaasti asteli Risto pöydän luo ja alkoi kaivaa terveellä kädellänsä -poveaan. Viimein saatuaan lompakkonsa esille, luki hän siitä pöydälle -kaksikymmentä kaksi sadan markan seteliä. - -"'Voipi se kerjäläinenkin joskus olla tiellä, ettei vähäväkisien hikeä -aina saada syödä', mutisi Risto rahoja lukiessaan. - -"Vihasta hehkuen tuli kylän rikkain mies rahojaan pöydän nurkalta -kokoilemaan. Hänellä oli ollut hyvä apaja taas heitettynä, ja hän -iloitsi jo siitä, mutta tällä kerralla oli se ilo lyhyt. - -"'Ei se huuto ole näillä rahoilla maksettu", sanoi velkoja Ristolle -ylvästellen. - -"Kunhan olette saaneet mitä teille tulee, niin voitte olla vaiti --. -Lopputili on minun tehtävä leskelle, eikä teille -- --. Kyllä aina -muiden ihmisten kanssa sopii', sanoi Risto. - -"Huutokauppa loppui siihen ja väki alkoi hajaantua. Risto ei puhunut -minulle sen enempää, vaan lähti mennä veivaamaan pois. Hän oli -ehättänyt joutuakseen ajoissa perille mutta huonon kulkunsa tähden oli -hän vähällä myöhästyä. Hän astui huoneeseen muiden taa juuri siinä -tuokiossa, jolloin toimitusmies oli talon lyömäisillään velkojalle, ja -niin kerkesi hän kuitenkin parhaaseen aikaan. - -"Minä en tiennyt, oliko se hyvä vai paha, kun tuon huutokaupan noin -kävi, niin olivat ajatukseni hajallaan. Vihdoin käsitin kuitenkin sen -verran, että tuo rikas mies sai nyt omansa ja ettei hän voi enään -mitään vahinkoa minulle tehdä, eikä ajaa minua lapsineni pois -huoneestani. Sen myös älysin, että irtain jäi myömättä ja se lohdutti -minua paljon, sillä tiesinhän sen olevan omaani, jota paitsi en voisi -päivääkään toimeen tulla. Riston suhteista en ymmärtänyt yhtään mitään. -Olinko hänelle maksamisessa, vaiko häneltä saamisessa, se vaan ei -mahtunut päähäni; sen vaan tiesin, että hän se talon huusi ja maksoi -rikkaan miehen saatavan. - -"Olin koivin uuvuksissa ja väsynyt sekä sielun että ruumiin puolesta. -Ankarat mielenliikutukset ja päivän ponnistukset olivat kaiken tämän -vaikuttaneet. Illan tultua laskeusin polvilleni ja kiitin Jumalaa, että -Hän oli asiat niin toimittanut, että vielä tämän yötä sain lapsineni -maata oman katon alla. Minä rukoilin Häneltä voimaa ja apua kantamaan -raskasta kuormaani ja uskoin kaikki huoleni ja suruni Hänen haltuunsa. -Tämä kevensi paljon sydäntäni; minä suljin ovet ja panin lasteni kanssa -maata, enkä ole koskaan levollisempaa yötä nukkunut kuin silloin. - -"Parin päivän perästä tuli Risto meille. Istuttuaan alkoi hän puhua. - -"'Te olitte huutokauppapäivänä niin kovin rasitettu, etten voinut -ruveta kanssanne mitään puhelemaan', aloitteli hän. - -"'Se on hyvinkin totta', vastasin minä. - -"'Sen kyllä huomasin, mutta voisitteko nyt keskustella?' - -"'Kyllä', koin sanoa. - -"'Minun kävi kovin säälikseni, kun tuon nylkyrin käsiin jouduitte. Minä -kyllä kokemuksestani tiedän, minkälainen hänen käsissänsä on olla. -Tämän vuoksi tulin huutokauppaan, ettei hän saisi kaikkea omaisuuttanne -nylkeä. - -"'Mutta asialla on toinenkin puoli. Tämä talo on nyt minun ja minä -olisin tästä teille vielä maksava liki kolme tuhatta markkaa. Mutta -sekin on liian vähä, enkä minä tahtoisi teidän vahinkoanne. Minä olen -huomannut, että te olette työtelijäs ja toimellinen ihminen. Sen vuoksi -ei olisi mikään mahdoton, että voisitte vähitellen maksella minulle -velkaanne, sillä kyllä semmoista on tapahtunut. Minä annan teille -semmoisen ehdon, että saatte sillä tavalla lunastaa talonne takaisin. - -"'Mutta minulla on vielä toinenkin ehto, joka on kovempaa laatua. -Teidän täytyy hankkia itsellenne toinen, halvempi majapaikka, ja minä -otan tämän talon haltuuni. Rahoja en kuitenkaan teille maksa, sillä -ahdistuksessanne voisitte kuluttaa niitä. -- Suostutteko näihin -ehtoihin?' selitteli Risto. - -"'Voi kuinka hyvä te olette --. Minä suostun vaikka mihin', koin sanoa. - -"'No, sitten on hyvä', sanoi Risto ja lähti pois. - -"Heti huomenna lähdin minä hakemaan toista, pienempää ja halvempaa -majapaikkaa. Semmoisen löysinkin vihdoin ja vuokrasin sen halvasta -maksusta. Huone oli pieni ja jotenkin rapistunut, mutta lämmin se oli -ja sen pidin suurena etuna. - -"Niin pian kuin suinkin kerkesin, muutin lapsineni tuohon pieneen, -aivan kaupungin takalaidassa olevaan majaan. Vaikealta tuntui -erkaneminen omista uusista, siisteistä ja väljistä huoneista ja -meneminen pieneen lahohökkeliin aivan kaupungin laidassa, mutta mikäpä -muu keino autti, kun Risto niin tahtoi, ja sen tiesin, että hän -tarkoitti minun hyvääni, vaikken kaikkia hänen tarkoituksiansa -ymmärtänyt. - -"Heti kun olimme huoneistamme muuttaneet pois, otti Risto niihin kaksi -perhettä vuokralle asumaan, sillä niissä oli kyllin tilaa molemmille. - -"Ei ollut helpot hetket tuossa toisessa asumuksessa elämää -alotellessakaan. Vanhimman lapsemme selkään oli jo kauvan kasvattanut -kuppaa ja se paheni pahenemistaan, vaikka se oli myötäänsä lääkärin -hoidossa. Nyt ilmestyi poikaan toinenkin yhtä paha ja auttamaton tauti, -rupesi, näette, oikeaa ronkkaa ajamaan ja särkemään. Ainoilla -penneilläni koin hankkia nytkin lääkärin apua, mutta eipä siitä ollut -mitään apua, sillä ronkka yhä vaan paheni ja viimein puhkesi se märkiä -juoksemaan. Yhä vielä nytkin on se auki, ja jalka on kuivettunut -hienoksi kuin niisivarpa ja on paljon lyhempi toista. Raukka ei pääse -selkänsä tiestä mihinkään -- -- se raukka. - -"Niin. Voi mitä tuskia hän onkaan saanut kärsiä, poika raiska. Voi -kuinka mielelläni olisin antanut puolen hengestäni, jos vaan olisin -sillä voinut hänen tuskiansa lievittää, mutta eipä siitä olisi mitään -apua ollut. - -"Tämmöiseen kurjuuteen ja ahdinkoon joutuneena, lisäsi tämä paljon -ensimältä minun kuormaani. Monasti sain hartaasti ajatella, millä -tavalla voisin päivän päähän päästä. Entisiä varoja ei ollut ja työni -ei riittänyt vähäisiinkään tarpeisiimme, vaikka koin ansaita minkä -voimani vähänkin myöten antoivat. Ei ollut yöllä ei päivällä lepoa, -sillä päivät koin tehdä työtä ja yöt hoitaa sairasta poikaani ja muita -lapsiani. Usein olin niin uuvuksissa että päätä huimasi ja korvat -suhisi niin kummallisesti; semmoisissa tilaisuuksissa en ollut voida -pystyssä pysyä, vaan menin yhtenä tollona seinästä seinään. -- Olen -uneuttanut mainita, että olin avukseni ottanut keskenkasvuisen -tyttösen, päästäkseni paremmin työhön. - -"Kummalta tuntui elämä. Usein muistui mieleeni Riston sanat, että -saisin lunastaa talomme takaisin, jos vaan voisin. Tämä oli ainoa hyvä -tieto silloisessa elämässäni, mutta kuinka muka voisin? Mistä ja -mitenkä voisin ansaita ja saada yhdenkään markan, joka liikeneisi -talomme takaisin lunastamiseen? Siinä olivat kysymykset, mitkä antoivat -paljon työtä ja usein mietin niitä niin paljon, että päätäni alkoi -pyörtää. Jospa olisi edes semmoista pysyväistä työtä, josta saisi rahan -päästyään, voisi silloin jotakin toivoa, mutta sitäkään ei ollut kuin -silloin tällöin, mietin minä itsekseni. - -"Eräänä kertana vaivasin itseäni taasenkin näillä mietteillä ja -ajatuksilla. Silloin juohtui mieleeni, että meillä oli paljon -miesvainajani hyviä vaatteita, joita emme koskaan voi hyväksemme -käyttää muutoin kuin myömällä. Tämä oli mielestäni onnellinen keksintö, -ja heti rupesin myöskentelemään tuota meille tarpeetonta kalua. Ja kun -hyviä vaatteita oli runsaasti, sain minä niillä kokoon nätin -rahasumman. - -"Tällä ei vielä pitkälle päästy, mutta yksi keksintö synnyttää toisen. -Meillä oli paljon hyviä huonekaluja, jotka miesvainajani oli tehnyt. Me -emme tarvinneet niitä nykyisessä pienessä asunnossamme kuin vähäisen -osan, ja kaikki liiat kalut olivat entisen kotimme ylisillä joutilaina -ja mitään hyödyttämättä. Miks'en voisi näitä myödä, niinkuin -vaatteitakin, sillä ovathan nämät meille nykyään aivan tarpeettomia ja -jos niitä vielä joskus tarvitseisikin, voimmehan niitä saada, jos varat -riittävät, ajattelin minä. Oitis rupesin niitäkin kaupittelemaan ja kun -ne olivat hyviä kaluja, kävivät ne pian kaupaksi. - -"Tällä tavalla sain kokoon useampia satoja markkoja ja tämä oli minusta -paljon. Tarjosin niitä Ristolle talon lunastuksen lyhennykseksi, mutta -ei hän ottanut niitä vastaan. - -"'Pitäkää näitä rahoja pääomananne ja koettakaa kartuttaa niitä. Jos -nyt nämät antaisitte pois, niin ei teille jäisi mitään mahdollisuutta -saada varoja, sillä työllänne ansaitsemat rovot tarvitsette kyllä -elääksenne', sanoi hän. - -"'Mitenkäpä minä niitä kartuttaisin?' sanoin minä. - -"'Voisittehan ostaa viljaa, käytättää jauhoiksi, leipoa ja myödä; -sopisi myös tehdä maltaita, panna olutta ja sitäkin myödä', opasti hän. - -"Tämä neuvo tuntui mielestäni varsin järkevältä ja paikalla ryhdyin -minä puuhaan. Minä ostin viljaa, jauhatin, leivoin, tein maltaita, -panin olutta ja rupesin niitä myömään. Kun ihmiset oppivat saamaan -hyvää leipää ja sahtia, kävi kauppa hyvin. Taloudellinen tilamme parani -silminnähtävästi, mutta kun vuoden päästä tein tiliä tuloista ja -menoista, oli kaikki vuoden vaivat menneet elämiseen ja huoneen -vuokraan, eikä velan eteen jäänyt penniäkään. - -"Tämä keino ei kelpaa, sillä tällä tavalla en koskaan saa omaa kattoa -päämme päälle, täytyy keksiä joku muu keino lisäksi, mietin minä. - -"Minä olin pienuudesta pitäin tottunut maantyöhön. Kun olisi oma pelto, -josta saisi viljaa, ettei kaikki olisi ostossa, niin ehkä sitten saisin -jotakin säästöön, mutta mistä ja millä saisin oman pellon, aprikoitsin -minä yhä edelleen. - -"Kulkiessani olin huomannut, että kaupungin maalla on hyvää, lihavaa ja -kivetöntä peltomaata, ja tähän kiintyi nyt ajatukseni. Minä rupesin -pyytelemään, että kaupunki antaisi sitä minun viljeltäväkseni. Ensin -naurettiin ja pilkattiin minun puuhiani. 'Akka rupeaisi maata -raivaamaan ja viljelemään. -- Kaikkea sitä kuulee!' sanottiin, mutta -minä en heittänyt toivoani enkä puuhaani. Vihdoin antoi Maistraati -minulle koetteeksi palasen maata visseillä ehdoilla. - -"Nyt tuli toiset tuumat. Koko ensimäisen kesän olin kuokka ja lapio -kädessä, ja syksyllä oli minulla hyvä palanen kylvettynä rukiisen. -Vuosi elettiin tuolla pienellä kaupankitkuttamisella, johon minulla oli -talvella kyllin aikaa. Seuraavan kesän olin taasenkin pellon teossa, -mutta syksyllä sain pellostani jo kymmenen tynnyriä rukiita kuin -herneitä. Voi kuinka rikas olin nyt mielestäni. Vilja oli seuraavana -vuonna hyvissä hinnoissa, niin että ruistynnyri maksoi kaksikymmentä -viisi markkaa, Kun nyt vuoden päästä tarkastelin, oliko mitään vuoden -tarpeista säästöön jäänyt, huomasin, että säästöä oli kaksisataa -viisikymmentä markkaa. - -"Tämä havainto loi minuun toivoa ja luottamuksella aloin minä tehdä -työtä, eikä se ole hukkaan mennyt. Sillä tavalla olen jatkanut aina -näihin aikoihin saakka", kertoeli vaimo. - -"Ja kaikkiko tämä pelto on teidän tekemäänne?" kysyi matkustaja. - -"Joka kipene mitä tässä aidan sisälläkin on, mutta minun tekemiäni -ketoja on paljon tuolla aidan takanakin", sanoi vaimo. - -"Tuollako, missä eläimet kävelevät laitumella?" - -"Niin." - -"Kuinka te ketojanne olette aidan taa heittäneet, eivätkö kasva enään?" - -"Kyllä, mutta minä olen vaan saanut viljelläkseni sillä ehdolla, että -saan ottaa siitä neljä viljaa ja sitten jääpi se kaupungin -karjanlaitumeksi", selitti vaimo. - -"Eikö se ole liian lyhyt viljelys-aika?" kysyi matkustaja. - -"Ei se ole. Maa on viljavaa, väkevä muha päällä ja hyvä savi -ojanpohjissa; kasvaa ilman lannoittamatta viljaa maan täydeltä --; -eikähän ole mitään muuta menoa", tuumaili vaimo. - -"Oletteko kaupungissa syntynytkin?" - -"En ole; olen kotoisin K----n pitäjästä Suupohjan maalta." - -"Suupohjan maalta! Kuinka sitten olette tänne joutuneet?" - -"Niinkuin moni muukin joutuu pois kotipaikoiltansa... Satuin käymään -tässä kaupungissa, näimme toisemme ja menimme naimisiin. -- Siinä se -sitten oli." - -"Ja niin te yksinäisenä vaimoihmisenä elätätte semmoisen lapsijoukon -muiden avutta?" - -"Niinhän tuota toki." - -"Ettekö saaneet silloinkaan köyhäin apua, kun oli kaikkian ahtaimmat -ajat?" kysyi matkustaja. - -"Köyhäin apuako?" sanoi vaimo säikähtäen. "Eihän toki, Jumalan tähden. -Ennen olisin tehnyt työtä henkeen asti, ennenkuin olisin alennut niin -kurjaksi, että olisin tahtonut köyhäin apua -- --. Ei toki, ei toki", -jatkoi hän sitten itseensä luottavasti. - -"Ja teillä on oma talo nyt, niinhän muistelen teidän äsken sanoneen?" - -"Onhan se ... oma entinen talo." - -"Myös Ristolle maksettu, eikö niin?" - -"Kyllä se totta on; hän ei enään velo mitään." - -"Kuinka se kävi -- miten oli lopputili?" - -"Sitätehden kuin sain peltoa raivatuksi, sitätehden karttui -varallisuuskin vuosi vuodelta. Kun sain kokoon puolitoista tuhatta -markkaa, vein ne Ristolle. Hän hämmästyi niin, ettei toviin aikaan -voinut puhua mitään. - -"'Minä en olisi voinut uskoa, että te näin pian saisitte näin paljon -rahoja kokoon. Luottamusta kyllä on minulla teihin ollut, mutta tämä -menee mahdottomiin. Minun käytökseni teitä kohtaan tuntui mielestänne -ehkä kovalta, kun ajoin teidät pois omista huoneistanne, mutta teidän -hyväänne kuitenkin tarkoitin, nyt voin sen tarkemmin selittää. Minä -olen saanut huoneistanne vuokraa vuosittain kaksisataa markkaa ja minun -velkani kasvu niiden jälkeen sadalta ei tee enempää kuin sata kymmenen -markkaa. Pää-oman lyhennykseksi on siis huonetten vuokrasta joka vuosi -jäänyt yhdeksänkymmentä markkaa. Kun pää-oma on joka vuosi lyhennyt, on -kasvukin lyhennyt ja nyt ette ole minulle enään näinkään paljon velkaa. -Te saatte tuomista rahoistanne takaisin neljäkymmentä markkaa ja sitten -olemme kuitit. Alkujaan olikin tarkoitukseni semmoinen, että tällä -tavalla kuoletan vähitellen koko velan ja annan sitten talon teille -takaisin. Kumminkin olisi se keino vetänyt pitkälle, mutta nythän on -hyvä, kuin asia näin sukkelaan kävi. Nyt ymmärrätte, minkä vuoksi -teidät kotostanne pois häädin ja toivon että sen minulle anteeksi -annatte. Talo on nyt teidän ja parin viikon päästä saatte siihen -muuttaa asumaan, sillä silloin on muutto-aika.' - -"Niin puheli Risto. - -"Nyt tuli minun vuoroni hämmästyä. Olin otaksunut, että velka oli jo -vähintään kasonnut kolmeentuhanteen markkaan. Rehellisenä miehenä olin -kyllä Ristoa aina pitänyt, mutta en osannut aavistaakaan, että hän on -niin jalosti meidän eduksemme toiminut. Sen kyllä tiesin, että hän -huoneet vuokrasi, mutta sitä en tiennyt, paljonko hän niistä sai -vuokraa, ja vaikkapa paljonkin olisi saanut, mitäpä minun siihen tuli, -sillä olihan hänellä oikeus ne hyväkseen käyttää. - -"Kyynel silmissä kiittelin ja kostelin minä häntä ja nyt vasta -täydellisesti tunsin, kuinka hyvän työn hän meille oli tehnyt. - -"'Minun sydämelleni kävi teidän moninkertainen surunne, hätänne ja -ahdistuksenne. Minä itse kyllitellen olen saanut kokea samanlaista ja -tiedän miltä se maistaa', sanoi hän värähtelevällä äänellä ja hänen -katkenneen kätensä tynkkä taasenkin värähteli; niin se tekee aina, kun -häntä kohtaa joku asia, joka koskee hänen sydämellensä", selitteli -vaimo. - -Näin haastellessa oli aika paljon kulunut. Aurinko oli jo laskenut ja -vieraat hankkivat lähtemään. - -"Ettekö tekin lähde pois, pääsette meidän kyydillämme kaupunkiin?" -sanoi matkustaja vaimolle. - -"En minä vielä lähde -- minä en malta... Nyt on niin tyyni ilma polttaa -noita kanto- ja risukokoja; maakin on siksi tuore viimeisen sateen ja -keväimenkin tuoreuden vuoksi, ettei ole pelkoa maan palamisesta", sanoi -vaimo. - -"Ettekö ensinkään polta peltojanne?" - -"En vähääkään; sehän olisikin ajattelemattomasti tehty, sillä -silloinhan polttaisin valmista omaisuuttani", arveli vaimo. - -"Antakaa anteeksi, kun olemme kuluttaneet teidän aikaanne! Nyt saatte -meidän vuoksemme tehdä työtänne koko yön", sanoi matkustaja. - -"Ei se tee mitään. Yöllä on parempi polttaa kuin päivällä; lepään -sitten huomenna -- -- eikäpähän nyt pimeä haittaa. On ollut niin -hupainen kanssanne keskustella, sillä entinen elämäni aukesi eteeni -kuin elävä kirja", sanoi vaimo. - -Sydämelliset hyvästit sanottuansa lähtivät matkustajat pois. - - - - -IV. - -Ylemmillä asteilla. - - -"Nyt meillä ei ole yhtään kiireitä, annetaan hevosen vaan kävellä", -sanoi matkustaja kyytimiehelle, hevosen kävellä jurpotellessa. - -"Tulee kovin yö, ennenkuin ehdimme kaupunkiin", vastasi kyytimies. - -"Yöhän nytkin on ja yhtähän se meille on, tulemmeko sinne tuntia -varemmin tai myöhemmin. Minä tahtoisin ihailla näitä Pohjolan valoisia -öitä", sanoi matkustaja. - -"No, samanpa tuo tekee", sanoi kyytimies ja alkoi vihellellä jotakin -mielilauluaan. - -Seurasi tovi äänettömyyttä. - -"Mitä te piditte tuosta vaimosta?" kysyi kyytimies äkkiä. - -"Ihmeen paljon. Häntä kannattaa siveellinen ja uskonnollinen voima, ja -tämä voima on kohottanut hänet monta muuta korkeammalle. Hän kelpaisi -esikuvaksi monelle ihmiselle, sekä miehille että vaimoille", sanoi -matkustaja. - -"Älkää muuta älkääkä toista... Eikö sitten kelpaisi...? Ajatelkaas! -Vaimo-ihminen elättää kuusi lasta, joista vanhin ei ijässään ole -vuoteesta päässyt ylös ... ja komiastipa elättääkin. Siihen sitten -vielä päälliseksi maksaa semmoisen velan --. Se on jo jotakin. Hänellä -on nyt komea talo, ei kenellekään pennin velkaa; viljaa on säästössä -moneksi vuodeksi -- mitäs puuttuu, vaikkei ole kuin vaimoinen henki? --- -- -- Tiesinhän minä, että te pidätte hänestä", puhkesi kyytimies -puhumaan; tuntuipa siltä kuin koko vaimon hyvyys olisi ollut hänen -ansionsa. - -"Oikeassa olette", sanoi matkustaja ja vaipui taas mietteisinsä. - -Kyytimies rupesi taasenkin viheltelemään, mutta tovin päästä rupesi hän -nuokkumaan ja nukkui viimein. - -Yksinään mietiskeli nyt matkustaja yön hiljaisuudessa. Ei kuulunut -muuta kun kävellä lötöstelevän hevosen kavioiden kapse ja -kärrynratasten ritinä hiekoitetulla tiellä, sillä linnutkin pitivät -yösydäntä ja olivat lakanneet laulamasta; ainoastaan jonkun juoksevan -puron sorina säesti silloin tällöin noita yksitoikkoisia säveleitä. - -"Kaupunki näkyy jo", sanoi matkustaja ja nyhjäsi kyytimiestä. - -"Jopahan, näen mä", sanoi kyytimies oikaisten itsensä, kohentaen -lakkiansa ja pyyhkien takkinsa hihalla kuorsaamisesta vaahtoontuneita -suupieliään. - -"En ole tullut kysyneeksi kotipaikkaanne?" sanoi matkustaja. - -"Täältähän tuota olen kaupungista", sanoi kyytimies haukotellen. - -"Kestikievarista?" - -"Ei kuin pikku talosta." - -"Sittehän te tiedätte mihin täällä on paras mennä?" - -"Tiedän... Eiköhän sitä kestikievarissa -- --. Haaih." - -Kello oli kaksi yöllä, kun he tulivat kaupunkiin. Niinkuin -pikkukaupungeissa tavallisesti on, ei laitakaupungissa näkynyt -hengenhuokua, sillä ihmiset nukkuivat parhaaltansa makeinta -aamu-untansa. Mutta keskemmällä kaupunkia tulla teppasi rannasta päin -heitä vastaan jalkasin melkoinen parvi herrasmiehiä. Useat heistä -käveli käsikädessä ja heidän astuntonsa oli jotensakin varma. He -menivät matkustajain ohi mitään sanomatta, katsoa vilkasivat vaan -heihin. - -Tuskin olivat nämät näkymättömiin menneet, poiketen toiselle kadulle, -kun matkustajia vastaan alkoi tulla toista maata. Heitä kohden ajaa -viiletti nyt täyttä vauhtia hevosella tulijoita. Hevonen hyppäsi niin -rajusti, että oikein hirvitti, semminkin näin yösenä aikana, jolloin -kuitenkin on jonkunmoista hämärää, vaikka yöt ovatkin valoisat. Tuli -kipinöitsi hevosen kavioista, lyödessään kengitettyjä jalkojaan -katukiviä vastaan ja kiessien rattaistakin tuiskahteli silloin tällöin -säkeniä. Kiessien taka-istuimella istui ajaja, ohjaten virmaa hevosta. -Kaksi herrasmiestä istui rinnan kiesseissä, retkahdellen, milloin -toisiansa vastaan, kulloin taas päinvastoin. Tavasta rötkähtivät he -niin syvälle eteenpäin, että luuli heidät putoavan nurin-niskoin -kiessien keulan ylitse hevosen jalkoihin. Väliin taas saivat he taapäin -semmoisen suonenvedon tapaisen ponnahduksen, että pelkäsi heidät, -sääret virveliä huutaen, takaperoista häränpyllyä heittäen lentävän -kyytimiehen ylitse päälleen kivikatuun. Oli miehissä notkeutta, ja -jospa lienee ollut lämpöäkin. - -Matkustajat kokivat väistää heitä ja niin päästiin onnellisesti -toistensa ohitse. - -Samassa tuli vastaan jalkamies-pari. He kävelivät niin tarkkaan koko -tuon leveän kadun, että tuskin siihen jäi ainuttakaan neliöjalkaa, jota -he eivät olisi tallustelleet. Eipä kadun leveyskään kenties olisi -heidän kulkeakseen riittänyt, jolleivät rakennukset katuvierellä olisi -heitä estäneet laveampaa alaa tieksensä ottamasta. Tähän arveluun tuli -siitä, kun ystävykset yhtenään törmäsivät rakennusten seiniin kopiksi, -milloin yhdellä, kulloin toisella puolella katua. Tuossa rynnäkössä -kävi välistä niin nolosti, että seinä potkasi heitä niin lujasti -vastaan, jotta he kimmahtivat seljällensä kuin torakat, niin että -tallukat viuhahtivat taivasta kohden. -- Toinen heistä oli pitkä ja -hienosäärinen, hännystakissa oleva herra. Hän lienee pitänyt -katukivistä parempaa huolta kuin tukevampi kumppaninsa, koska hän -yht'äkkiä rupesi niitä suutelemaan. Tämä kävi niin kiireesti ja -suurella vauhdilla, että hän huilasi sen voimasta hyvän matkan -vatsastaan eteen päin. Siitä ylösnoustuansa oli hyvä palanen poissa -hänen -- nenänsä päästä. Tämä ei tainnut olla mikään surettava vahinko, -sillä sitä ennen oli hänen nokkansa tavattoman pystö ja terävä, mutta -nyt oli se tasaantunut jotenkin suhteelliseksi. Kuitenkaan ei hän -tainnut pitää koko nokan lyhennyksestä, sillä hän kiroili julmasti ja -tapaili nokkaa kouraansa, mutta se riivattu heilui niin hirmuisesti, -ettei hän saanut sitä kiinni. - -Kyytimies ei voinut olla seisauttamatta hevosta katsoakseen noiden -herrojen vaivaloisia matkaa. - -"Mi-mitä te mou-mou-kat si-siinä ka-ka-katselette ihmisiä?" sommerteli -tuo nenänsä tasannut. - -"Aja pois!" sanoi matkustaja kärsimättömästi. - -He lähtivät. - -"Kaikki ihmisetkö tässä kaupungissa ovat suomuksissa?" kysyi -matkustaja. - -"Ei toki kaikki. Eiväthän nuot ensimmäisetkään kovin pahasti... Eilen -tuli ensimäinen höyrylaiva tänä kesänä kaupunkiin ja herrat ovat olleet -siellä juomassa; sieltä ne vaarit nyt palailevat -- kas taas tuolla!" -sanoi kyytimies, osoittaen erästä katua kohden. - -Sieltä tuli toinen pari jalkamiehiä. He olivat lihavia ja parrakkaita -miehiä, niin toinen kuin kumpainenkin. Käsikaulassa tulla lötöstelivät -he ja kummallakin oli keppi kädessä. Tavasta heistä toinen lotkahti -pitkällensä kadulle ja välistä he taasen molemmin lytkähtivät yhteen -nippuun; olipa siinä silloin kokonainen läjä. Kun kaaduttiin yhdessä -nipussa, möngittiin miestuumasta ylös, mutta sortuiko heistä vaan -toinen, oli aina pystöön jäänyt valmis kovaonnista auttamaan. -- -Selvästi näki, että he työssä ja totuudessa kokivat toinen toisensa -kuormaa kantaa. - -Nyt tuli juuri kadunristeys, johon heidän piti kääntyä. Siinä oli -pytinki korkealla kivijalalla ja kivijalka oli vasta rapattu hyvin -karkeaksi, niinkuin kaupungeissa on usein tapana tehdä. Tämän sivua -lähtivät ystävykset astelemaan. Nyt sattui niin, että toiselta putosi -keppi kivijalan viereen. Mikäpä muu siinä oli neuvona kuin täytyi -ruveta sitä ylös vuovaamaan. Mutta sepä ei ollutkaan niin helppo -tehtävä kuin puustakatsoja luulisi. Sillä kun hän suuren vatsansa -päälle koetti sujuttaa itseänsä, niinkuin paininpuulle, teki vatsa -pahaa vastusta ja pääkin lienee ollut liian raskas. Siinä hän kiikkui -kuin puntarin nenässä ja käsi ei vaan ylöttynyt keppiin, vaikka -kuinkakin olisi kurkoittanut. Vihdoin teki hän väkiponnistuksen, mutta -sillä paljolla seurauksella, että päänpuoli voitti, jalat kirposivat -maasta ja samassa pukkasi hän paljaan päälakensa kivijalkaan -semmoisella voimalla, että luuli kivijalan puhkeuvan sisään. - -Voi kova-onni sentään! Tuon munkkimoisen päälaen repi karkea rappinki -niin ristirastiin, että se oli melkein yhtä monessa kairassa kuin -nahkiaismerta ja veri kähisi siitä joka paikasta kuin siivilästä. -Kuitenkaan ei sitä kovin paljon verta tullut, mutta yleensä sitä vaan -valui. Koetettiin hakea haavaa, mutta sitä ei löytynyt missään ja -kuitenkin oli se kaikkialla, sillä päälaki oli yhtenä mömmönä. - -Keppi se makasi rauhallisesti kivijalan vierustalla ja ikäänkuin -ilkkuen oli se olevinaan aivan tietämätön koko omistajansa ja muiden -hädästä. Ja sen omistaja se laskeutui tyyneesti kepin viereen -rauhallisesti lepäämään. Oli niinkuin hän olisi halunnut kepin luo, kun -keppi ei tullut hänen luoksensa, ja niin he olivat taasenkin hyvät -ystävät, kuten ennenkin. - -Ystävä koetti toveriaan ylös auttaa, mutta se oli mahdoton. Hän koetti -häntä nostaa, venyttää ja vanuttaa, mutta siinä pysyi toveri, -ruikuttaen surkeasti. Matkustajat eivät voineet olla säälimättä tuota -kovan onnen saanutta. He astuivat kärryistä alas ja sitten koetettiin -miehissä vääntää ylös pulman kohtaamaa, mutta kaikki oli turhaa, sillä -hän pysyi kun pysyikin siinä; eipä mikään ihmisvoima näkynyt voivan -häntä auttaa, sillä hän ei vaan ottanut jalvoillensa. - -"Kylle teiden teyty auttan teme herran. Ottan hevonen ja viiän kotia; -mine maksa teile hyvä juomaraha", sanoi sortuneen armelias ystävä -matkustajille. - -Vaikka tämä olikin vastenmielistä, täytyi matkustajain kuitenkin, -samaritanuksen kannalta katsoen, tämä pyyntö täyttää, vaikkeivät he -sitä herran sanojen mukaan ymmärtäneet. - -Matkustajat noutivat hevosen ja sitten he kolmikannassa väänsivät -kova-onnisen sauvoinensa kärryihin. - -Kun tuo seinään päänsä pukannut herra oli kotiin saatettu ja "sisälle" -viety, aukaisi hänen jalomielinen ystävänsä pörssinsä, tirkisteli -kauvan sen sisälle, valikoitsi ja haeskeli sieltä. Vihdoin löysi hän -etsittävänsä. - -"Tuossa sine saa", sanoi hän sitten ja ojensi kyytimiehelle -kymmenenpennin lantin. - -Kyytimies ei ottanut sitä. - -"Mite? Tahtoko sine hevyttömempi vielä enempi? Se on liikapaljo sekin; -viisi pennin olisivat rekkenyt, siliä eipe matkat oltu pitemmet", sanoi -tuo lähimmäisensä eduksi uhraavainen herra. - -"Eipä taida vielä konkurssi aivan lähellä olla, koska on noin -kitsas -- -- --. Senkin hävyttömät", mutisi kyytimies. - -Kun he tästä lähtivät, tulla kopitti satamasta päin eräs herra, jolla -oli puujalka. Hänen jalkansa oli aikoinaan reidestä poikki leikattu, -jonka vuoksi tuo paksu reiden tynkkä oli pistetty puujalan yläpäässä -olevaan kiulumoiseen torveen; muutoin oli se hihnoilla kiinnitetty -miehen runkoon, jonka vuoksi ei sitä tarvinnut käsin kiinni pidellä. - -Hän oli ehkä paras kävelijä kaikista noista edellisistä höyrylaivalta -tulijoista. Hän tulla kapitti aika kyytiä, mutta oli kuitenkin sen -verran vinossa, että tarvitsi koko käytävän (trotoaarin) leveyden -kävellessään. - -Nyt oli sattunut niin, että saman kadun varrella oli eräs katulyhdyn -tolppa lahonut ja kaatunut kumoon. Eilisenä päivänä oli tolppa korjattu -pois ja maahan jäänyt tyvi nostettu maasta ylös. Täten jäi siihen syvä -ja kaitainen reikä. Tämä oli yöksi jäänyt peittämättä, siinä uskossa -kai, ettei suinkaan kukaan siihen yöllä astuisi, semminkään kuin -tavallinen jalka ei siihen mahtuisikaan. - -"Hän on kauppamies Korppeliini, joka tuolta tulee", sanoi kyytimies. - -Samassa tuokiossa kaatua mäksästi puujalka herra ylönkuppuraisiansa ja -ilkeä rusahdus kuului. Hän oli astua pötkännyt puujalkansa tuohon -tolpan reikään ja siitä tuo kuperkeikka. Siinä rymäkössä meni hänen -puujalkansa poikki ja hän ei päässyt paikalta pölähtämään. - -Matkustajat, jotka eivät tienneet koko tolpan reiästä niin mitään, -hämmästyivät kovin ja riensivät apuun. - -"Kuule sinä Melkkele (Mälkkälä)! Mene sinä minun rouvani tykö ja keske -hene anta minulle toine jalka, ette mine pesse teste pois", sanoi -Korppeliini kyytimiehelle, sillä hän tunsi hänet. - -"Minä olen kyytissä, niinkuin näette; sitä paitsi on minun hankala -mennä sinne yöllä kolistelemaan", sanoi kyytimies. - -"No otta sine sitte minu kärry ja vie koti", pyyteli hän vielä. - -"Taitaisitte antaa kymmenen penniä, niinkuin Härkänterikin kun hänetkin -kotiinsa raijasin, ja mihinkäs sitten kyyti joutuu?" sanoi kyytimies, -nähtävästi tuskaantuneena äsköisestä huonosta tienestistään. - -"No mine anta markka sinulle, kun sine vie minun", sanoi Korppeliini. - -"Mitä tuo toinen herra sanonee?" sanoi kyytimies ja katsoi kysyvästi -matkustajaa silmiin. - -"Minä odotan tässä niin kauvan", sanoi matkustaja. - -Kyytimies lähti viemään. - -Kestikievarin pihalla oli tyhjät kiessit. Niissä oli istumassa eräs -herra. Hänellä ei ollut lakkia päässä ja toisessa kädessä vaan oli -hansikka. - -Kun matkustajat ajoivat kartanoon, istui hän pää riipuksissa, eikä -näyttänyt tietävän mistään; matkustajain liikkeestä tulleesta kolinasta -havahtui hän ja rupesi töllistelemään ympärillensä. - -"Hevonen aisoihin! Kuuletteko te senkin kuhnurit", äyhkyi herra -matkustajat huomattuaan. - -"Mitä herra sanoo?" kysyi kyytimies. - -"Mitäkö sanoo? -- Vai niin! Hevonen aisoihin sanon minä, ja heti -- --. -Kuinka kauvan minun täytyy tässä huutaa ja odottaa? -- -- taikka -mi-minä va-litan ... kyllä, kyllä minä näytän -- --. No tämähän ny-nyt -kestikievari on!" höpisi ja tiuskui herra. - -"Mihin herra sitten matkustaa?" kysyi kyytimies. - -"Mihinkäkö? -- Häh? Ko-kotia minä menen ... o-omaan kaupunkiin --- --; e-en rupea olemaan tu-tuntiakaan tässä vi-viheliäisessä -kaupunki- rähjässä. Ni-niin teen -- --. Kuulitko -- hevonen ja -sukkelaan!" toimitti herra. - -"No mutta kotikaupungissahan te nyt olette, kestikievarin kartanolla ja -kotinne on aivan lähellä, kolmas portti tästä", sanoi kyytimies, joka -tunsi tuon kyytiä haluavaisen herran. - -"Mi-minä, minä, minä e-en tietäisi, minä. Tä-tämä ei o-ole ko-koti -kaupunki, eikä tämä ole ni-niin päinkään, ja-ja kuinka hiton la-lailla -minä tänne o-olen joutunutkin, -- si-sitä en saa pä-päähäni -- --. -Hevosta, he-hevosta", höpisi tuo mielestään toisesta kaupungista oleva -herra. - -Viimeiseltä sai hän vaan heikolla äänellä sanansa sanotuksi, sillä -silmin-nähtävästi uni ja uupumus saivat hänessä yhä suurempaa valtaa. -Viimeiset sanat änkytettyänsä, nojaantui hän istumen selkämystä vasten -ja alkoi, viimeinen sana suussa, kuorsaamaan. - -Samassa sattui kestikievarin renki tulemaan pihalle. - -"Viedään tuo Rysänder kotiinsa", ehdoitteli kyytimies. - -"Se akka saakeli", sanoi renki ja raapi korvallisiaan. - -"Mitäpä me hänestä ... ilkeähän tuota tuossakin ... sopikoot -keskenänsä", arveli kyytimies. - -"Kuinka se kävisi päinsä?" - -"Tämäpä nyt toki asia ... otamme kärryn aisoista kiinni ja vedämme -herran kotiinsa. Siinä kaikki", sanoi kyytimies. - -"No." - -Miehet alkoivat vetää kärryjä pitkin kivillä laskettua pihaa. - -"Noo, noo -- jo-joko vihdoinkin! -- A-ajaka, ajakaa, että et-et..." -örisi herra, joka rytinästä oli sen verran tointunut, että luuli nyt -hevosen olevan edessänsä ja ajettavan luultua kotikaupunkia kohden. - -Porrasten eteen päästyänsä alkoivat he kantaa herraa huoneesen ja -silloin ei hän tiennyt mitään tästä maailmasta. - -Porstuaan päästyänsä rupesi kyytimies kolkuttamaan salin ovea. - -"Mitä sinä siellä...? Pysy nyt siellä, missä yönkin olet viettänyt", -kuului vihdoin sisältä vaimonpuolen äreä ääni. - -Kyytimies kolkutti sitä kovemmasti, hiiskumatta mitään. - -"Kyllä minä sinun..." kuului silloin ja samassa aukesi ovi. - -Kyytimies tarttui oven laitaan ja vetäsi sen seljälleen. - -"Hyi! Mitä roistoja te olette, jotka tunkeennutte ihmisten asunnoihin", -sanoi rouva säikähtyen ja vetäysi takaisin. - -"Ei hätää, rouva ... on täällä talon herrakin", sanoi kyytimies ja -samassa vanuivat he ohjattavaansa, kantaaksensa hänet huoneesen. - -Kestikievarin renki otti vähän varomattomasti päänpuolesta kiinni, niin -että se kirposi hänen käsistään ja pää kolahti jotenkin kovasti -lattiaan. - -"Noo, noo, ma-mamma! Mi-mitä sinä sii-siinä nyt ta-taas", ärisi herra. - -"Eikö se vielä taas tuo sika ... mutta kyllä minä... Mitä sitä nyt -makuu-aikana tänne veditte, mahdoitte antaa hänen aamuun asti olla -siellä, missä hän on tuommoiseksi tullutkin?" äystäsi rouva. - -"Meidän syytämme ei siihen ole, että hänen laitansa on nyt tuommoinen, -ja luulenpa hänen olevan yhtä oikeutetun täällä olemaan kuin -muuallakin", sanoi kyytimies ja he kantoivat herran sohvalle. - -Sitten lähtivät herran kyyditsiät pois. - -Sen ajan kuin he siellä viipyivät, odotti matkustaja heitä -kestikievarin kartanolla. - -"Omistaan eläjiä kait nuot höyrylaivasta palaajatkin lienevät, jotka me -satuimme näkemään, sillä tuskinpa hekään tarvitsevat köyhäin apua --. -Monenlaista on tässä maailmassa", sanoi matkustaja heidän tultuaan. - -Sitten suoritti hän kyytimiehensä tämän suureksi tyytyväisyydeksi, ja -lähti muutamaksi tunniksi etsimään leposiaa kestikievarista. - -Kun matkustaja aamulla heräsi, oli kello jo yhdeksän. Kiiruusti puki -hän päällensä ja lähti kaupungille. Kun hän oli jonkun tunnin kävellyt, -tuli hän muutaman huoneen edustalle, jossa oli tavallista enemmän -väkeä. Utelijaisuudesta seisahtui hän muiden joukkoon. - -"Kuka siellä nyt on raastuvan päällä?" kysyi eräs vasta tullut. - -"Eihän tuolla näy mitään", sanoi eräs koiran silmä ja alkoi töllistellä -katolle. - -Samassa huomasi matkustaja Kättä-Riston väkijoukossa ja meni häntä -tervehtimään. - -"Nythän se jo alkaa ruveta vetelemään", sanoi Risto hymyillen. - -"Mikä alkaa ruveta vetelemään?" kysyi matkustaja. - -"Kylän rikkaimman miehen asiat." - -"Kuinka niin?" - -"Hän on parhaaltaan tutkittavana raastuvassa." - -"No mistä asiasta?" kysyi matkustaja hämmästyneenä. - -"Vekselin väärennyksestä." - -"Niinkö lyhyeen loppuikin oikein ja väärin kokoonkääritty rikkaus?" -sanoi matkustaja kummastellen. - -"Niin; vääryys ei menesty", sanoi Risto ja hänen kätensä tynkkä -taasenkin värähteli. - - - - - - - - -End of Project Gutenberg's Jälkipoimintoja II, by Pietari Päivärinta - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JÄLKIPOIMINTOJA II *** - -***** This file should be named 44937-8.txt or 44937-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/4/4/9/3/44937/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License available with this file or online at - www.gutenberg.org/license. - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation information page at www.gutenberg.org - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at 809 -North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email -contact links and up to date contact information can be found at the -Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For forty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |