diff options
Diffstat (limited to '44936-8.txt')
| -rw-r--r-- | 44936-8.txt | 2644 |
1 files changed, 0 insertions, 2644 deletions
diff --git a/44936-8.txt b/44936-8.txt deleted file mode 100644 index 42fdf62..0000000 --- a/44936-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2644 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Jälkipoimintoja I, by Pietari Päivärinta - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org - - -Title: Jälkipoimintoja I - Volmari - -Author: Pietari Päivärinta - -Release Date: February 16, 2014 [EBook #44936] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JÄLKIPOIMINTOJA I *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -JÄLKIPOIMINTOJA I - -Wolmari - - -Kirj. - -P. PÄIVÄRINTA - - - -Lapualla, -J. W. Hissan kustannuksella. - -Oulussa 1889. -Chr. Ev. Barck'in kirjapainossa. - - - - - - -I. - - -Erään tiheän kylän takamailla on kaksi torppaa; Ellula on toisen ja -Hakkila on toisen nimi. Ellulan isännän nimi oli Elias, mutta häntä -kutsuttiin kylänkesken vaan Elluksi ja siitä sai torppakin nimensä. -Hakkila oli perustettu aukeaksi hakattuun korven silmään ja sen vuoksi -ruvettiin torppaa kutsumaan ensin Hakkalaksi, josta sitten muodostui -Hakkila. - -Näiden torppien väliä oli vähän enemmän kuin nykyinen virsta, mutta se -ei kuitenkaan estänyt heitä olemasta likimmät naapurukset, sillä kylään -oli matkaa melkein puoli peninkulmaa. - -Torppien asukasten toimeentulo oli ensi aikoina hyvin erinkaltaista. -Ellulan isäntä ei ollut vielä nainut mieskään, kun hän jo rakensi -huoneet ja raivasi sekä peltoa että niittyä. Näin tavoin oli hän jo -varaselta varannut tulevaista toimeentuloansa. Kun hän sitten nai, oli -hänellä valmis koti, mihin voi vaimonsa viedä. Vaikkei nuori vaimo -myötäjäisillään voinut lisätä pesän varoja, sillä hän oli köyhä -piikatyttö, ei kuitenkaan heidän näin varustettuna ollut vaikea -elämäänsä alkaa. Pelto oli jo parina vuotena antanut viljaa ja nämät -olivat hyvässä säästössä torpan pikku aitan hyvästi tehdyissä -hinkaloissa. Pari lehmää oli myös pienessä, mutta sievässä navetassa -mylvimässä. Ellu raatoi yhä uusia viljelyksiä ja tällä tavalla -karttuivat varat karttumistansa. Ja kun Ellu oli viinan maistamaton, -ahkera ja säästäväinen mies, oli heillä jo ennen väen lisän tuloa -melkoisen hyvä toimeen tulo. Päälliseksi oli Ellu avullinen puuseppä, -jolla ammatilla hän ansaitsi paljon talvisina aikoina, jolloin ei -maantyötä voinut tehdä. - -Kaiken tämän tähden oli Ellu niin hyvissä paikkakunnan kirjoissa, että -Kaparin Sohvia melkein kadehdittiin, kun hän pääsi tuolle kolmenkymmen -vuotiaalle, vakaiselle, työtelijäälle ja siivolle Ellulle emännäksi. - -Niin ihmiset. - -Toisin oli Hakkilassa laita. He olivat molemmin köyhiä ja vaatimattomia -ihmisiä naimisiin mennessään. Heillä oli jo kaksi lasta, ennenkuin he -alkoivat mökkiä itselleen perustamaan. Kun he olivat naineet melkein -samaan aikaan kuin Ellukin, tuli heidän torppansa paljon myöhemmin -perustetuksi kuin hänen. - -Ei ole aina niin helppo perustaa elämäänsä kylmään korpeen tyhjillä -käsillä, varsinkin kuin on lapsia jäljessä, sillä nuot pienokaiset ovat -niin vaatelijoita ja aika mestareita pidättämään vanhempiensa kädet -itseänsä hoitelemassa. Vaikeasti ja hankalasti kävi Hakkilaistenkin -elämisen alkaminen. Peltoa ei voitu niin äkkiä saada, että siitä -ensiaikoina olisi elämisen apua saatu. Ahkerinkaan vieraan työllä -ansaitseminen ei tahtonut kaikesti aikaa riittää perheen -toimeentuloksikaan ja torppaakin olisi pitänyt kohennella. Tämän tähden -tahtoi useinkin perheessä kapista kilin neuvot. Kuitenkaan eivät he -langenneet epätoivoon, vaan kokivat vointinsa mukaan ponnistella eteen -päin. - -Kun tämmöisessä alkamisen ahdistuksessa asiat olivat useinkin näin -ahtaalla, täytyihän heidän tuon tuostaankin turvaantua vieraan apuun. -Kun Ellula oli lähin ja vieläpä jotenkin varakas naapuri, oli heidän -asiansa sinne useinkin yhdessä ja toisessa tarpeessa. Ellulan Ellu -tiesi aivan hyvin, missä suhteessa heidän varallisuutensa naapurin -suhteen on, ja tämä muiden ohessa paisutti hänen mieltään. Usein lausui -hän karvaita sanoja noille aroille avun pyytäjille, mutta kun he aina -rehellisesti maksoivat, mitä saaneet olivat, ei Ellu koskaan ollut -heille apua antamatta, vaikka kohta antaissaan haukuskeli. Karvaalla -mielellä söivät Hakkilaiset useinkin niitä paloja, jotka heidän -naapurinsa oli antaissaan niin katkeralla maustimella höystänyt, mutta -minkäpäs teki. -- Nämät syyttömästi saadut nuhteet kehoittivat -Hakkilaisia sitä ahkerammin ponnistelemaan oman taloutensa -parantamisessa. - -Naapuruksilla oli hyvin erinkaltaiset luonteet. Ellu oli itsekäs, -juro, umpimielinen, melkeinpä synkkä ja hyvin kärtyinen. Vaimollensakin -kurisi ja kärisi hän myötäänsä, eikä vaimo parka voinut parhaalla -tahdollansakaan palvella häntä niin, ettei hän aina löytänyt -jotakin kärinän ja moitteen syytä. -- Ellun suuta ei nähty koskaan -naurussa. Mykkänä ja synkkänä kuin hauta kuunteli hän vaan, vaikka -kuinkakin iloisia ja hauskoja asioita muilla ihmisillä olisi ollut -keskusteltavana. Jos hän jotakin joukkoon sanoi, oli se aina muiden -mielipidetten vastustamista, ja jos eivät muut heti luopuneet omista -mielipiteistään ja tunnustaneet Ellun aatteita oikeoiksi, suuttui hän -silmittömäksi, useinpa tyhmyyksiin saakka. - -Ellun vaimolla ei ollut kotonansa mitään valtaa. Kun Ellu lähti -johonkin käymään, lukitsi hän aitan, kaapin ja arkun, ja pisti avaimet -taskuunsa. Päälliseksi luki hän leivät orrella lähtiessään ja silloin -ei ollut hyvä niitä liiaksi kuluttaa. Mutta kun Ellu meni johonkin -pitemmäksi ajaksi nikkaroimaan, otti hän lukittuin ovien takaa -ruoka-aineita esille sen verran kuin hän luuli vaimonsa poissa-olonsa -ajalla tarvitsevan, ja sen täytyi riittää siihen saakka, kuin hän tuli -toista antamaan. Varmuuden vuoksi teki hän jauho-astioihin ja -jyvähinkaloihin kaikenlaisia ristejä ja merkkejä, nähdäkseen, olisiko -kuitenkin jollakin tavalla vaimolla ollut tilaisuus päästä lukkojen -taa, vaikka avaimet olivatkin hänen hallussaan. Niillä ajoilla eivät -naapuritkaan saaneet pienintäkään apua, sillä eipä Ellulan emännällä -ollut mistä olisi antanutkaan, ellei tahtonut omia hampaitansa naulaan -panna. - -Toisin olivat Hakkilaiset tässäkin asiassa. Vaikka he elivät -alin-omaisissa puutoksissa ja köyhyydessä, olivat he sentään iloiset -kuin pienet lapset. He rakastivat toinen toistansa sydämensä pohjasta -ja luottivat ehdottomasti toisiinsa. Kaikki ilot, surut, murheet, -tuskat, myötä- ja vastoinkäymiset olivat heille yhteisiä. He ottivat -hyvät ja pahat päivät vastaan tyyneesti ja maltillisesti sekä pitivät -ne suorastansa Jumalan kädestä lähteneinä. Vaikka puutokset usein -ahdistivat, eivät he kuitenkaan alentuneet elämän surujen alle, eikä -heidän mieleensäkään koskaan juohtunut niin halpamaisia keinoja, kuin -toisiansa edisteleminen ja määrä ruo'alle paneminen. Yhteisesti söivät -he mitä saivat ja luottivat vahvasti siihen, että Jumala kyllä pitää -murheen luoduista lapsistansa ja tämä luottamus ei heitä pettänytkään. - -Näin tavoin elellen tuntui elämä heistä niin keveältä. - -Pian huomasi Ellun vaimo, minkälaisen kumppanin kanssa hän oli joutunut -avioelämää viettämään. Hän tunsi olevansa onnettomin kaikista ihmisistä -ja tätä suri hän lakkaamatta itseksensä. Usein vuodatti vaimo katkeria -kyyneleitä, mutta mieheltänsä koki hän ne huolellisesti salata, sillä -Ellu ei kärsinyt minkäänlaisia vesittelemisiä. - -Eräänä kertana kävi kuitenkin niin, että Ellu tapasi vaimonsa -itkemästä. Hän oli lähtenyt käymään jossakin kylässä ja nyt luuli vaimo -voivansa antaa kyyneleensä vapaasti vuotaa. Mutta Ellu oli unhottanut -jotakin kotiin ja palasi äkkiarvaamatta sitä noutamaan. - -"Mitähän sinä turiset ja vesittelet?" tonkasi hän vaimollensa, kun -huomasi hänen itkevän. - -"Enhän minä mitään vesittele," koki vaimo hätäyksissään sanoa silmiänsä -pyyhkien. - -"Ethän sinä ... etkö luule minun näkevän? Minun luullakseni ei sinulla -ole mitään syytä turskumiseen ja tuommoiseen käytökseen... Taitaapa -kuppisi tyhjä olla, niinkuin monen muun... Se pitää olla viimeinen -kerta," komensi Ellu. - -"Onhan sitä monta muuta tässä maailmassa, ei vaan kuppi," sanoi vaimo -surullisen umpikuljuisesti. - -"Mitä monta muuta...? Teet viisaasti, kun pidät suusi kiinni," ärähti -Ellu ja siihen se asia jäi, sillä vaimo ei uskaltanut enään virkata -mitään. - -Vaikka niin oli, tuli Ellulle ja hänen vaimollensa lapsia, niinkuin -nuorille ja terveille ihmisille ainakin. Heidän ensimäinen lapsensa oli -poika ja sai nimeksensä: Wolmari. Paras lienee ehkä nyt jo mainita, -että paljon myöhemmin tätä esikoista, ja pitkäin väli-aikain päästä -syntyi heille vielä kaksi muuta poikaa, mutta siihen sarja loppui, -sillä lisää ei tullut. -- Keskimmäisen nimi oli Nestor, nuorimman -Hjalmar. - -Koska Hakkilaiset tulevat olemaan paljon yhteydessä tämän kertomuksen -kanssa, mainittakoon tämän kanssa, että heillä oli jo Paavo niminen -poika, ennenkuin he Hakkilaan tulivatkaan. Tämä oli heidän vanhin -lapsensa, ja hän oli vuotta myöhemmin nähnyt päivän valkeuden kuin -Wolmari. Hakkilaiset olivat siis siinäkin suhteessa jäljessä, niinkuin -talouden alkamisessakin. Aikojen kuluessa karttui heille kahdeksan -lasta, viisi poikaa ja kolme tytärtä. - -Kun Wolmari syntyi maailmaan, luuli Ellun vaimo lapsen tähden saavansa -lievitystä kovalle elämällensä, mutta siinä hän surkeasti pettyi. -Tuskin oli lapsi syntynyt, kun Ellu jo tuli entistäkin kärtyisemmäksi, -jurommaksi ja umpimielisemmäksi. Kaikista hänen puheistansa ja -toimistansa huomasi jokainen aivan selvästi, että hän otti vastaan -tämän ensimmäisen perheensä lisäyksen sangen tylyllä ja nurpealla -tavalla, niinkuin muka jonkun aivan tarpeettoman lisävastuksen ja -kiusan. - -Pian rupesivatkin nämät mielipiteet Ellussa näkymään päällekin päin. -Lapsi ei olisi saanut kirahtaa eikä pienintäkään ääntä päästää, -vaan hänen olisi pitänyt olla hiljaa kuin kalan lammissa. Vähimmästäkin -lapsen kätinästä ja äännähtelemisestä tuskaantui isä ja lausui -sopimattomia sanoja lapsesta, sättien samassa äitiäkin, ikäänkuin se -olisi hänen syynsä, että lapsi oli tullut maailmaan. Vaimo koki -rakkaudella ja lempeydellä hillitä häntä vointinsa mukaan, mutta sai -vastaan kovia sanoja. - -Kovin kauvan ei viipynytkään, ennenkun isä rupesi karjumaan ja -äyvästämään lapselle, kun tämä vaan vähänkin itkemällä puutoksiaan -ilmoitti, ikäänkuin lapsi olisi jo hyvinkin osannut peljätä ja totella -hänen isän- ja isäntävaltaansa. Tuon kovuuden seuraukset tulivat pian -näkyviin. Lapsi säikähti aina tuommoisesta kohtelusta niin, että hän -rupesi parkumaan kurkun täydeltä. Usein kävi parkuminen niin ankaraksi, -että hän huusi tiimakausia yhtämittaa, eikä äiti saanut mitenkään lasta -viihtymään, vaikka hän koki kaikkensa tehdä. Väsymys teki vihdoin lopun -lapsen ankaralle parkumiselle, mutta silloin oli hän mustana kuin maksa -ja kieli vaan suussa kirisi; sitten hän vähitellen tyyntyi, mutta -raukesi niin voimattomaksi, että näytti paremmin kuolleelta kuin -elävältä. - -"Älä Jumalan tähden säikytä lasta tuolla lailla, aivanhan se kuolee -käsiin," rohkeni vaimo eräänä semmoisena kertana muistuttaa. - -"Marssi tupaan sen rääkän kanssa, minä tarvitsen lepoa," karjasi Ellu -vihaisesti. - -Tupaan riensikin vaimo parkuvan lapsensa kanssa, kylmään tupaan -lämpymästä kamarista. Siellä vilusta väristen puristi ahdistettu äiti -sydäntänsä kohtalon alle ja lähes kuoliaaksi parkuvaa lastansa tuskasta -vapisevaa rintaansa vasten, kokien kaikin tavoin häntä viihdyttää. - -Tämmöistä oli elämä lapsen pienenä ollessa. Niinkuin lintu oksalla sai -vaimo aina olla varusalla kahta peljättävää kohtaa, lapsen itkua ja -miehensä suuttumusta vastaan. Jospa hän olisi voinut näin tavoin -välttää nämät kauheat kohtaukset, olisi hän ollut tyytyväinen, mutta -niin ei käynyt, sillä tuon tuostakin tapahtui tuo ankara yhteen -sattumus. - -Tämänkaltainen elämä tuntui vaimosta niin ikävältä, pahalta ja -kuolettavalta. Hän tunsi elävänsä täydellistä orjan elämää, sillä yhä -selvemmästi huomasi hän, missä asemassa häntä pidetään ja mitä häneltä -vaaditaan. Tämmöinen tieto ja tunto tuntui typistävän hänen sydäntänsä -ja se kutistui hänen mielestään niin pieneksi kuin peukalon pää. -Selvästi tunsi hän surulla, kuinka hänen muistinsa huononee ja -ymmärryksensä vähenee; järki tuntui olevan välisti sekaisin ja hän -pelkäsi menettävänsä ymmärryksensä. Semmoisissa tilaisuuksissa luuli -hän sydämensä jähmettyvän jääksi, ja silloin hän pelkäsi tilaansa -kaikkein pahimmin. - -Vielä oli vaimolla kuitenkin jälellä eräs toivo, jonka hän luuli -lieventävän hänen kovaa ja orjallista elämäänsä, kun kerran se aika -tulee. Hän toivoi, näette, että kun lapsi kasvaa isommaksi ja -tulee ymmärtäväisemmäksi, voipi tuon ankaran isän kiukkuisuuden -vaiti-olemisella välttää. Mutta tässäkin oli hän laskenut väärin. Ei -ollut lapsi vielä kovinkaan paljon vöyristynyt, ennenkuin isä alkoi -häntä lyödä ropsimaan, siitä syystä muka, kun ei hän tottele ja pidä -suutansa kiinni. Tuommoisesta kohtelusta tietysti säikähtyi taasenki -lapsi ja rupesi huutaa rämistämään kahta kauheammasti. Usein sai äiti -sydänkourassa kynttiä pakoon lapsensa kanssa nyt kuten ennenkin, ja -aran, orjallisen elämän helpoitusta ei kuulunut kustaan. - -"Älä hyvä ihminen lyö ja säikytä lasta noin pienenä, saatathan hänen -aivan vaivaiseksi", sanoi vaimo kerran miehelleen. - -"Pidä suusi kiinni, taikka ... hänen täytyy tottelemaan," ärjäsi Ellu. - -Kun lapsi alkoi tulla ymmärtäväisemmäksi, pelkäsi hän isäänsä kuin -villipetoa, sillä olihan hän ensimäisestä tajunnastansa saakka oppinut -tuntemaan tuon usein esiintyvän hirviön kauheaa pelkoa ja hätää -tuottavana ilmiönä. Joka kerta kuin lapsi näki isänsä, rupesi hänen -silmänsä vilkuilemaan ja palamaan, niinkuin jonkun mielipuolen ainakin, -ja selvästi näki, että hänellä on kova pelko ja hätä käsillä, eikä -kenenkään muun tähden kuin tuon, joka häntä aina vaan kovasti kohtelee. -Heti kun lapsi huomasi isänsä, vapisi ja tärisi hän niinkuin sarpa -virrassa, katsellen hätäisesti ympärillensä, ikäänkuin etsien jotakin -turvaa ja apua käsillä olevalle hädälle. Kova itkun pakko pyrki usein -väkisinkin ilmi purkaantumaan, mutta lapsi koki kaikin tavoin sitä -pidättää valtaan pääsemästä, hyvin tietäen, mitä siitä seuraisi, jos -vaan se ääneensä pääsisi. Tämänpä tähden koki hän pidättää henkeänsä, -nieleskellä tyhjää ja pitää suutansa näpissä. Näillä keinoilla onnistui -lapsi enimmästi hillitsemään itkunsa niin, ettei häneltä päässyt kuin -joskus joku porahdus ryöväämään, mutta ankaroita nikotuksen ryöppyjä -kesti kauvan aikaa sen jälkeenkin. - -Ihmiset ihmettelivät suuresti sitä, kuinka lapsi voi hengissä pysyä -tämmöisellä kohtelulla. - -Niin, tottelihan lapsi nyt, ja olihan kasvatuksellinen isä voittanut -tarkoituksensa -- -- oli, oli. - -Sitä tehden kuin Wolmari kasvoi ja vahvistui, sitä tehden vahvistui ja -koveni isän kurikin. Jalanjuoksevana ei hän olisi saanut paikalta -hievahtaa. Vähimmästäkin liikkeestä ja riehahtamisesta kopsi isä häntä -minkä milläkin tavattomalla aseella tahi repi tukasta niin että luuli -niska-nikamat pois paikoiltaan lähtevän. Kun muuta asetta ei käteen -kopeutunut, täytti isä rangaistuksensa ankaralla potkimisella. Näiden -kaikkien vuoksi oli pojassa aina kuhmuja ja sinimarjoja. - -Poika ei nyt enään itkenyt koskaan; hän ei uskaltanut, eipä edes -silloinkaan kuin isänsä häntä rusikoitsi. Niin, Ellu ei ollut niitä -kasvattajia, jotka antavat toiset lastensa rikokset mennä huomaamatta -ja rankaisematta, ikäänkuin sormien välitse, suuttuen ja pieksäen -sitten vasta, tavattomilla aseilla, kun lapsi teki jotakin aineellista -vahinkoa. Tämmöinen ei Ellu ollut, sillä hän piti tarkasti esikoistansa -silmällä, rangaisten ankarasti jokaisen poikansa teon, jonka hän -vääränä piti; paha vaan, että hän piti usein vääränä senkin, joka ei -väärä ollutkaan. Isänsä nähden ei poika juuri paljon liikkunutkaan, -istui tahi seisoi vaan yhdessä kohden, villisti katsella vilkuillen -ympärillensä. Mutta isän silmän vältyttyä koki poika hyväksensä käyttää -vapauttansa. Hän kiiti ympäri huoneita kuin villikissa, kiipeili -penkeille, tuoleille ja pöydille, putoili ja kaatui usein niistä, -saaden tavasta pahoja vammoja ja loukkauksia. Mutta vähänpä poika -niistä huoli, sillä olihan hän karaistu miehen alku, joka oli tottunut -saamaan alusta alkaen kovia kopposia. Näin villitessään särki poika -usein yhden ja toisen tarpeellisen kalun. Näitä koki äiti huolellisesti -isältä salata ja jos särkynyt kalu oli sitä laatua, että voi hankkia -toisen samanlaisen siaan, laitti äiti heti sen. Usein koki äitikin -kiellellä poikaansa tuonlaisesta viileydestä, mutta se oli sama kuin -hän olisi käskenyt. - -Kun poika kasvoi isommaksi, niin että hän voi jalalla jättää, turvasi -hän usein siihen keinoon, silloin kuin isä tahtoi häntä rökittää. -Kummallinen oli näky niissä tapauksissa. Poika hyppeli ja papuili -isänsä edellä, niinkuin papu rummun pohjan päällä, tehden senkin -seitsemän mutkaa ja käännettä ja tormaili sinne tänne. Tässä hädässään -juoksi poika pitkin penkkejä, pöytiä, kierteli pöydän, tuolien ja -muiden esineiden ympäri, pysytellen vaan aina jonkun esineen -takapuolella. Isä juosta kaahotti pojan jäljessä, vuovaten häntä -kiinni, niinkuin jotakin metsän-eläintä, koettaen samalla lyödä hosua -poikaa minkä milläkin aseella, jonka hän sattui käsiinsä saamaan. Tässä -rynnäkössä ryntäilivät he ankaralla vauhdilla eteen ja taakse, aina sen -mukaan, kuinka asianhaarat kulloinkin vaativat. Jos kiista päättyi -pojalle niin onnettomasti, että isä sai hänet kiinni, sai hän kärsiä -hirmuisen selkäsaunan, mutta onnistuiko hän pääsemään oven reijälle, -tormasi hän ulos ja pökäsi suoraa päätä metsään. Silloin oli selkänahka -pelastettu, sillä isä ei koskaan ajanut takaa poikaansa, kun hän vaan -kerran ulos pääsi. Tavallisesti värjätteli ja lurjanteli poika siellä -hyvän aikaa ja tuli sitten luimistellen takaisin, vältellen isäänsä -niin paljon kuin mahdollista ja silmäillen arasti ympärillensä. Tällä -välin oli isän tulinen viha lauhtunut ja pojan palattua ei hän hänelle -puhunut hyvää eikä pahaa, eli ja oli vaan niinkuin poikaa ei olisi -ollut olemassakaan. - -Mielipahalla huomasi puoleton äiti, kuinka vahingollinen Ellun -kasvatustapa on. Hän älysi, että tuommoinen alin-omainen ankaruus ja -sydämettömyys ei voi poikaan sen parempaa vaikutusta tehdä, kuin että -hänen nuori sydämensä paatuu ja kovettuu, niin ettei häneen jää viimein -mitään tilaa ja siaa hellemmille ja paremmille tunteille. Nöyrästi ja -hiljaisesti koetti hän tästä epäkohdasta muistuttaa miestänsä, mutta -mitäpä siitä sitten oli. Ellu suuttui vaan tulihinsa, tauloihinsa ja -liki piti, ettei vaimo parka saanut korvillensa. - -Yhä vaikeammaksi ja orjallisemmaksi kävi vaimon tila. Hän synnytti nyt -toisen lapsen ja samaten kuin ensimäisen lapsensakin pienenä ollessa, -sai hän tämänkin kanssa olla pakosalla, ettei isä olisi lapsen itkun -vuoksi päässyt tavattomasti kiivastumaan. Samoin olivat asiat -kolmannenkin lapsen pienenä ollessa. Kun hän kaiken ristin ja kiusan -lisäksi älysi, minkälaisen kohtelun ja kasvatuksen lapset isommiksi -tultua isältään saavat, ei hän voinut koskaan tuntea sitä äidin iloa, -joka niin monelta äidiltä on useinkin raskaan mielen pois pyyhkäissyt. -Katsellessaan elämäänsä eteen päin miltä kannalta tahansa, huomasi hän -sen haamoittavan yhä mustempana, synkempänä ja toivottomampana. Näitä -alati ajatellessaan ja miettiessään, tuntui ajatuksen juoksu ja järki -yhä useimmin seisahtuvan ja välisti ei hän pitkiin aikoihin huomannut -toista kättänsä. - -Tämän alinomaisen pelvon ja pinnistyksen tähden typertyi vaimo viimein -niin, että hän vähitellen nujertui sallimuksen määräämän kovan -kohtalonsa alle ja rupesi vähemmällä nurkumisella kantamaan ristiänsä -kovalla elämän tiellä. -- -- "Ehkäpä se näin onkin ja pitääkin näin -olla", rupesi hän vähitellen ajattelemaan. - - - - -II. - - -Niin. Kun Wolmari kasvoi isommaksi, alkoivat kasvatuksen hedelmät -näkyä. Kun poika isänsä kiinni vuovatessa pääsi hänen käsistänsä -pötkimään ulos, ei hän tavallisesti palannutkaan huoneesen jonkun ajan -perästä kuten ennen, sillä hän karpasi melkein aina Hakkilaan ja -tavasta kyläänkin saakka. Näillä retkillään viipyi poika useinkin -vuorokausittain, eikä isä näyttänyt piittaavan siitä juuri mitään. - -Ihme kumma! Vaikka Ellu oli niin ankara isä, että hän -vähäpätöisimmistäkin rikoksista rankaisi poikaa liiankin kovasti, -vieläpä semmoisistakin teoista, jotka eivät oikeastaan rikoksia -olleetkaan, ei hän kuitenkaan pojan poissa-olemisesta ollut -taallaankaan. Kenties oli isällä tuohon huolimattomuuteen kaksikin -syytä. Kaiketi luuli hän, että hänen tarkka ja kova kasvatuksensa on -pojasta tehnyt niin siivon, että hänen voi pelkäämättä antaa olla missä -tahansa; sitä paitsi ei pojasta ollut vielä minkäänlaista työn-apua, -jonka vuoksi hän kyllä jouti poissakin olemaan, ja eihän hänestä -silloin ollut alinomaista ristiä ja sydämen harmia. - -Näin mietti isä, mutta asia oli muodostunut aivan toiseksi kuin mitä -hän oli otaksunut. Sillä kun Wolmari heti alusta alkaen huomasi, että -tämä on ainoa keino, jonka avulla hän saa vapauttansa nauttia ja ettei -siitä mitään rangaistusta seuraa, käytti hän pakoa hyväkseen niin usein -kuin voi. Nämät pakoretket tulivat pojalle hyvin turmiollisiksi. Ei sen -vuoksi, että hän olisi niin lyhvillä ajoilla tuttuin ihmisten parissa -mitään pahuutta oppinut, vaan sentähden, kun hän sai siellä vallattoman -mielensä jälkeen elää. Päästyänsä hetkeksikään pois ankaran isän -valvonnan ja kurin alta, tuntui tämä vapaus hänestä niin hyvältä, että -se nuoressa sydämessä kuohui yli laitainsa. Kapalolapsesta saakka -peljätetty ja arkautettu sydän oli vuosien kuluessa myös kovettunut ja -paatunut, niinkuin äiti oli aavistanut. Tämän kovettuneen luonteensa -päästi poika nyt vapaasti vallallensa, sillä eihän kova isä ollut nyt -hänen tekojansa vaanimassa ja rankaisemassa. Muita ihmisiä ei hän -peljännyt eikä totellut, koska he eivät olleet hänelle koskaan selkään -antaneet. - -Onnettomat olivat ne eläimet, jotka hän voitti ja käsiinsä sai, sillä -mitä hirmuisimmalla tavailla kidutti ja rääkkäsi hän ne kuoliaaksi, -puhkoen niiden silmät, väännellen jalat poikki j.n.e. Suurin ilonsa oli -katsella eläinparkojen kuolon tuskia, kun ne itseään vääntelivät ja -henkeään haukkoivat. Jos hän sai käsiinsä semmoisen poikasen, jonka hän -voitti, pieksi ja läppäsi Wolmari hänet liki henkeä, eikä hän silloin -katsonut millä aseella hän vaan sai lyödä mäksiä. - -Hakkilassa käydessään oli hän ensimältä Paavolle erin-omaisen -ystävällinen. Mutta tutummaksi tultuaan narraili hän eräänä kertana -Paavoa lähtemään heille, taikka ainakin saattamaan häntä. Kun hän näin -oli saanut pois hänet vanhempain ihmisien parista, karkasi Wolmari -Paavon niskaan tietämättä kuin tiikeri ja rusikoitsi hänet -pahanpäiväiseksi, sillä ei Paavo voinut itseänsä suojella, nuorempi -kuin oli ijältänsä ja muutoinkin pienikasvuisempi Wolmaria. - -Itkeä nyrrytellen tuli Paavo kotiin, kun pääsi irti ilkeän kumppaninsa -kynsistä. Paavo oli siivoluontoinen poika, eikä olisi tahtonut -yhdellekään ihmiselle pahaa. Hän käsitti, kuinka väärin Wolmari oli -hänelle tehnyt ja tämä se enimmän pojan sydäntä kaiveli. Hän olisi -tahtonut olla ystävyydessä naapurin Wolmarinkin kanssa, niinkuin -ennenkin, mutta kuinka tämä nyt kävi laatuun, kun Wolmari tuommoinen -oli. - -Pitkän ajan oli Wolmari käymättä Hakkilassa tuon tapauksen jälkeen. -Mutta kun hän sitten tuli, oli hän niin hilpeä, ystävällinen ja -avonainen, että vanhuksetkin oikein kummastelivat, kuinka niin -järkevästä ja miellyttävästä poikasesta, voi niin pahoja kuulumisia -kuulua ja kuinka hän voi Paavoa sillä lailla rusikoida -- -- ja he -rakastivat taasenkin Wolmaria, niinkuin omaa lastansa. Wolmari pyysikin -anteeksi sekä vanhuksilta että Paavolta viimeisen väärän tekonsa ja -hymyili niin imelästi. - -"Lähde nyt, Paavo, saattamaan minua kotiini," sanoi Wolmari Paavolle -illemmalla. - -"Entä jos sinä taasenkin hyppäät niskaani," sanoi Paavo, ikäänkuin -vanhaa uulaa. - -"Mitä vielä. Ajatteletko sinä vielä vanhaa hairahdustani; sinä olet -paras ystäväni ja haluaisin sinun parissasi aina olla," sanoi Wolmari. - -Paavo lähti. - -Päästyänsä ensimäisen metsätien mutkan taa, hyppäsi Wolmari taasenkin -Paavo-raiskan niskaan. - -"Kyllä minä sinun, isäsi lelun, opetan," sanoi hän ja alkoi huimia -Paavoa minkä kerkesi. - -"No, mutta Wolmari! olethan taas paha," sanoi Paavo ja koki väistellä -iskuja. - -"Oli mitä oli, mutta tuosta saat," sanoi Wolmari ja koki ahkerasti -jaella iskujansa. - -Paavo raiska kommeltui kumoon ja ennenkuin hän kerkesi nousta ylös, sai -Wolmari käteensä jonkun lie'on ja tällä lyödä mäihäsi hän Paavoa -raukkaan niin, ettei tämä päässyt paikalta päkähtämään. Runnellulta -poikaparalta pääsi itku ja Wolmari lähti käpälämäkeen, heittäen -onnettoman toverinsa siihen. - -Hakkilan vanhemmat odottivat kauvan poikaansa kotiin tulevaksi, mutta -kun ei häntä kuulunut tulevaksi, lähtivät he viimein häntä hakemaan. -Suureksi kauhuksensa tapasivat he hänet tiellä, kykenemättömänä -mihinkään liikkumaan. He kantoivat pojan kotiin ja kauvan sai hän pysyä -vuoteella, ennenkuin parani saadusta vammastansa. - -Sen tepposen perästä ei Wolmari uskaltanut käydä Hakkilassa -vuosikausiin. -- -- -- - -Aika kului ja Ellulan Ellu pitkitti samaa kasvatustapaansa. Eräänä -tuommoisena kertana, jolloin isä taasenkin ajoi Wolmaria kiinni -saadakseen ja kurittaakseen häntä, kaatui poika johonkin esineesen ja -siinä rymäkässä katkesi häneltä jalka. Helppo oli isän nyt hänet -saavuttaa, mutta selkäänsä ei poika kumminkaan tällä kerralla saanut, -kun surkeasti huusi, että häneltä on jalka poikki. Oitis isä ymmärsikin -asian todeksi, sillä eipä poika muutoin olisi jäänyt siihen makaamaan. -Seitsemäksi viikoksi jäi Wolmari nyt vuoteen-omaksi, ennenkuin hän voi -vähääkään liikkua. Tähän oli isä hyvin tyytyväinen, "sillä", sanoi hän, -"minä elätän hänet mieluisemmin vaivaisena kuin että hän terveenä -joutuisi turmeluksen tielle." - -Kun Wolmari nousi vuoteesta, rupesi hän vähitellen kainalokeppien -avulla liikkumaan. Kauvan ei tuon vilkkaan pojan tarvinnut tavailla -uutta kävelemisen keinoansa, ennenkun hän niillä mennä kamisti -aikakyytiä. Ensimäisen pitemmän matkansa teki hän Hakkilaan. Sinne -tultuansa niin saattamattomana ja kärsineenä kuin suinkin taisi, -teetteli hän itsensä nytkin Paavon ystäväksi. Hän näytti hyvin nöyrältä -ja katuvaiselta ja puheli avomielisesti kaikkein kuullen. - -"Syystä minä olen kuritusta saanut, sillä minä olen ollut niin paha, -mutta nyt tahdon parantua. Olen oikein mielissäni kun jalkani meni -poikki, sillä olinhan sairastumiseni ajankaan poissa pahuudesta. -Sinullekin, Paavo, olen ollut kovin paha, mutta ollaan nyt tästäpuoleen -aina ystävykset," tuumaili tuo nuori rikoksensa tunnustaja. - -Hakkilan väki oli hyväsydämistä ja anteeksi antavaa väkeä. He eivät -ajatelleet eivätkä puhuneet yhdestäkään ihmisestä pahaa, vaan toivoivat -jokaiselle hyvää. Kernaasti unouttivat he Wolmarinkin entiset kepposet, -joilla hän heille oli niin paljon pahaa ja mieliharmia tuottanut. -Surkumielellä ottivat he osaa Wolmarin kovaan kohtaukseen ja Paavokin -oli miltei itkeä, kun hänen toverinsa oli niin huonosti käynyt. - -Pojat olivat hyvät ystävät keskenänsä kaiken päivää. He puhelivat ja -naurelivat keskenänsä, oleskelivat väliin ulkona ja pitivät muuta -poikasten menoa. - -Kun Wolmari lähti illalla kotiin, pyyteli Paavo hänen vastakin käymään -ikävissään heillä. - -Oli jotenkin varhainen aamu vielä, kun Wolmari jo huomenna tulla kopitti -kainalokepeillään Hakkilaan. - -"Tulin näin varhain tänne ... te olette niin hyviä ihmisiä -- --. On -niin ikävä tuolla kotona... Isä on niin kova, vaikk'en minä mitään -pahaakaan tee ... te olette aina niin hyviä," puheli Wolmari -tunnollisesti. - -"Olimme juuri lähdössä lehtiä taittamaan ja aioimme ottaa Paavonkin -mukaamme," sanoi Hakkilan emäntä, Paavon äiti. - -"Voi, antakaa Paavon olla minulla täällä kumppanina, kun siellä kotona -on niin ikävä! Kyllä me täällä toimeen tulemme kahdenkin," pyyteli -Wolmari. - -"No, olkoon sitten Paavo täällä, kumppanina ja hupina sinulla, mutta -olkaa kauniisti. Auttele sinä, Paavo, Maria, toisien lapsien -hoitamisessa," sanoi Paavon äiti. - -"Kyllä me", oli Wolmari heti valmis myöntämään ja lausui tuon -myöntymyssanansa ensimäisen tavauksen niin omituisella äänen painolla, -että siinä kuulosti olevan kaksi yytä. Tämä tuntui niin vakavalta ja -luottavalta vakuutukselta, ettei siinä ollut vähintäkään epäilemisen -syytä; olipa niinkuin se olisi lähtenyt valamiehen suusta. - -Ja niin lähtivät vanhemmat lehden taittoon... Miks'eikäs. - -Hyvinä ystävinä alkoivat pojat viettää aikaansa, kuten parhaiten -taisivat. Käytiin katsomassa Hakkilan lasten talospaikkaa, koetettiin -lukea, jopa syödäkin. Pian kyllästyi kuitenkin Wolmari oloonsa ja aikoi -mennä kotiansa. - -"Älä nyt vielä lähde ... olehan nyt niinkään kauvan kuin isä ja äiti -tulevat," pyyteli Paavo. - -"Enkä ole ... menen minä ... lähde sinä saattamaan minua," sanoi -Wolmari äkäisesti. - -"En minä lähde." - -"No miks'ei, sanopas?" - -"Taitaisit pieksää minua taas." - -Wolmari pisti kainalosauvat kainaloihinsa, harppasi aika hypyn Paavoa -kohden ja lähemmäksi päästyänsä tavoitti lyödä häntä sauvallansa. Mutta -Paavo oli varusalla ja vältti iskun. - -"Kas niin, arvasinhan minä sen... Tuommoinenhan sinä olet! Mutta etpä -minua nyt saa yhtä helposti kiinni, pieksääksesi, kuin ennen," sanoi -Paavo vähän ilkkuen. - -Tuon rynnäkön aikana kiiluivat Wolmarin silmät kuin kissan silmät. -Niissä paloi vihan ja ilkeyden tuli. Kun Paavo oli viimeisen sanansa -sanonut, lauhkeni hänen katsantonsa ja hän näytti tulevan lakeaksi kuin -lammas. - -"En minä vainkaan ... ilman aikojaanhan minä vaan narrasin sinua. -Ollaan vain ystävykset, niinkuin nyt olemme olleet ... enkä minä lähde -kotiin," koki Wolmari hyvitellä Paavoa. - -Paavon pelko ja varovaisuus haihtui siihen paikkaan. Hän tuli niin -ystävälliseksi Wolmarille, että oikein halaili häntä ja sitten taas -elettiin niinkuin ennenkin. - -Wolmari kävellä käppäili lattialla kainalosauvainsa avulla. Hänen -isänsä oli sauvojen alaset päät varustanut paria tuumaa pitkillä -rautapiikeillä, etteivät sauvat luiskahtaisi pojan niillä kulkiessa. -Niin, olihan hänkin isä. - -Sillävälin oli Paavo vetääntynyt takan luo. Hän oli avojalon ja toisen -jalkansa nosti hän takkakivelle. Saman jalan polvelle pani hän -kyynärpäänsä ja tuki kädellään päätänsä. Siinä asemassa puheli hän -iloisesti Wolmarille. Tämäkin vetäysi hiljolleen takan luo hyvin -ystävällisen näköisenä, puhellen hänkin iloisesti niitä näitä. -Päästyänsä tarkoitettuun paikkaansa, tuki hän itseänsä toisella -kädellänsä takan otsasta, seisoen terveellä jalallansa. Kun he siinä -naurussa suin ja hyvässä sovussa keskenänsä iloisesti juttelivat, iski -Wolmari sananlausumatta voimansa takaa sauvansa rautapiikin Paavon -jalkapöytään. Isku oli niin voimallinen, että tuo karstalle -pynttääntynyt rautaporama meni jalkapöydän lävitse, niin että se oikein -napsahti takkakiveä vasten. - -"Sainpa minä sinun, senkappaleen, kuitenkin kiinni," sanoi Wolmari ja -alkoi mennä kamistamaan pakoon. - -Kyllä sen arvaa, minkälaisen parakan Paavo päästi tuommoisen iskun -saatuansa. Hän huutaa porusi ja voivotteli kurkun täydeltä, ja kun -toiset lapset säikähdyksestä sekä Paavon surkeuden tähden yhtyivät -tuohon hätähuutoon, niin syntyi siitä hirveä metakka. - -Tämmöisessä tukalassa tilassa oli Hakkilan pieni kotiväki, kun -vanhemmat tulivat kotiin lehden taitosta. Tuotakin tuonnemmaksi -kuulivat he jo lastensa hengenhätäisen porun ja rääkymisen, ja -riensivät sen vuoksi paikalle niin kiireesti kuin suinkin kerkesivät. -Kovin hämmästyivät he, nähtyänsä Paavo-pojan huutavan ja tuskittelevan -lävistetyn ja verisen jalkansa vuoksi. Kun he sitten vihdoin pääsivät -asiasta selville, eivät he voineet kylliksi ihmetellä Wolmarin -julmuutta ja petomaista kavaluutta. - - - - -III. - - -Alun pitäin oli Ellulan Ellu hyvin jumalinen mies. Hän kävi ahkerasti -kirkossa ja tuskiinpa oli ainuttakaan messua, jolloin Ellu ei olisi -ollut rippiväessä. Raamattua ja muita hengellisiä kirjoja luki hän -ahkerasti, eikä antanut silloin minkään itsensä häiritä. Tällä tavalla -oli hän ajanpitkään koonnut itsellensä sieltä täältä, raamatusta ja -muista kirjoista, koko joukon uskonnollisia tietoja. Tämä ei suinkaan -olisi ollut moitittavaa, mutta hän käytti näitä tietojansa itsekkään -sydämensä tueksi ja korottamiseksi, ja pian paisui se salaiseksi -sisälliseksi hurskastelemiseksi ja ylpeydeksi. Pian tuli asia siksi, -että Ellu tässä omanrakkauden ja itsekkäisyyden salaisessa valossa -rupesi enemmän tarkastelemaan muita ihmisiä kuin itseään, ja tässä -toimessaan hän oli niin ahkera, ettei suinkaan paras poliisimies olisi -häntä toimissaan voittanut. Kaikkialla ja kaikissa havaitsi hän vikoja -ja puutoksia, yhdessä yhtä ja toisessa toista. Vanhemmat eivät hänen -mielestään kasvattaneet lapsiansa, niinkuin kasvattaa olisi pitänyt ja -aviopuolisoiden väli oli poikennut pois raamatulliselta kannalta. -Vaimot olivat muka anastaneet itsellensä liian suuren vallan ja -tekeentyneet liian verralliseksi miehensä kanssa. Tämmöinen ei suinkaan -ollut laita Aprahaamin aikoina, jolloin Saara kutsui miestänsä -herraksi. Tästä oli hänen mielestään seurauksena se, että lapset saivat -olla ja elää liikanaisessa vapaudessa ja siis kurituksetta ja Herran -nuhteetta. Liikaa oli Ellun mielestä sekin, kun lapset saivat vapaasti -leikkiä, nauraa ja ilakoida, ja silloinhan eivät he muka osanneet antaa -vanhemmillensa tarpeellista kunnioitusta eikä pitää itseänsä -tarpeellisen matkan päässä heistä. Useinkin kuin olisi pitänyt antaa jo -selkään oikein miehen kädestä, tyydyttiin siihen, että hyvällä sanalla -koettiin muistuttaa ja varoittaa lapsia joistakin poikenpuolisuuksista, -ja tämä oli suuri pahe Ellun mielestä, joka tulisi kantamaan huonoja -hedelmiä. Tämän johdosta ei ollut hänen luulonsa mukaan kukaan, -niinkuin olla olisi pitänyt. Tätä katsantotapaa hyväkseen käyttäen, -rupesi hän itsessänsä löytämään enemmän täydellisyyttä kuin kenessäkään -muussa ja tämä havainto paisutti yhä enemmän hänen sisällistä -ylpeyttään. Tämän täydellisyyden perään pyrki hän lakkaamatta, tehden -ahkerasti työtä sen eteen. Tämmöisen peri-aatteen tähden se oli kuin -hän vaimonsa ylitse otti semmoisen ylivallan, että vaimo parka kadotti -kaiken itsenäisyytensä ja joutui tylsistyneesen ja tahdottomaan -orjan tilaan. Siitä lähteestä ne olivat Wolmarin selkäsaunatkin -kotoisin, sillä hän tahtoi paremmasti kasvattaa lapsensa kuin muut -velvollisuutensa laiminlyöneet vanhemmat; kuitenkin lienee hänen juro, -sydämetön ja äkäinen luonteensakin ollut hyvänä apuna hänen -ankaruuteensa. - -Näin tavoin luulikin hän saavuttaneensa yhä suurempaa täydellisyyttä ja -hänen puheensa, työnsä ja elämänsä tulivat toisenlaisiksi kuin ennen; -tuntuipa siltä kuin hän kaikilla näillä olisi sanonut muinaisen -hurskaan miehen tavalla: "Minä kiitän sinua Jumala, etten minä ole -niinkuin muut ihmiset, ryövärit, väärät, huorintekijät" j.n.e. - -Kun Ellu oli näin täyteen henkeä tullut, ei häntä tyydyttänyt enään -mikään. Kirkon-opissakin rupesi hän huomaamaan yhtä ja toista vikaa ja -puutosta, vaikka se oli ensimmältä ollut hänen täydellinen ihanteensa. -Kun kirkon-opin kanssakin oli niin käynyt, oliko sitten kumma, jos ei -hän hyväksynytkään ainoankaan ihmisen ajatustapaa eikä elämän laatua? -Tämmöinen paisunut mieli ei voinut pysyä kauvan salassa, vaan sen -täytyi puhjeta ilmi. Vaikka hän oli luonnostansa hyvin harvapuheinen, -tuli hän nyt niin puhelijaaksi ja kiihkeäksi, että sitä oikein -ihmeteltiin. Julkisesti alkoi hän morkata kirkon-oppia ja kaikkia -vallalla-olevia uskonnollisia käsitteitä. Kaikki muut olivat väärässä, -hän yksin vaan oikeassa. - -Niistä asioista ei ollut hyvä mennä Ellun kanssa kiistelemään. Sillä -jos joku rupesi häntä vastustamaan, viskasi hän semmoisen raamatullisen -sanatulvan vastustajaansa vastaan, ettei siinä ollut aikaa mitään sanoa -eikä ajatella. Sattuiko niin, ettei hän joskus voinut sanatulvallaan -puoliaan pitää, rupesi hän niin huutamalla ja karjumalla puhumaan, että -selvästi huomasi sen tulevan kiukustuneesta ja itsepintaisesta -mielestä. Jos vastustaja rupesi puhumaan hänen lakattuaan, uudisti hän -aina samassa tuokiossa huutamisensa, tukkien huutamisellaan toisen suun -ja riistäen häneltä sananvuoron. -- Niissä tilaisuuksissa meni hän -vähäpätöisemmissäkin asioissa suurimpiin tyhmyyksiin asti, kun vaan -eivät asiat menneet hänen mieltänsä myöten. - -Suurella ahkeruudella ja pontevuudella rupesi Ellu nyt levittämään -tuota täydellisyyden oppiansa. Ihme kumma! Vaikka hänen oppinsa oli -raamatun hengen vastakohta ja vaikkei hänellä ollut mitään rakkautta -ketään kohtaan, pelkkää käskemistä, vaatimista, pakottamista, -parjaamista, uhkaamista ja tuomitsemista vaan --, sai hän kuitenkin -perustetuksi jonkumoisen eri lahkon. Tämän opin omistivat senlaiset -ihmiset, jotka eivät olleet pitäneet mitään lukua raamatusta, eikä -siihen perustuvasta kirkon-opista, eivät lukeneet, eivätkä käyneet -kirkossa ja niin muodoin eivät välittäneet mistään mitään, elivät ja -olivat vaan niinkuin kuolleet konsanaankin. Kun he sitten kuulivat -Ellun julistavan autuaaksi tekevää oppiansa, takertuivat he heti siihen -kiinni kuin kärpänen tervaan, sillä heidänkin halutti nyt tuon uuden -opin turvissa taivaaseen päästä. - -Hänen vaimonsa oli jo niin tylsistynyt, ettei hän voinut käsittää, -oliko tämä muutos hyväksi tai pahaksi, oliko se oikein vai väärin. -Tässä tylsistyneessä mielessään rupesi hän kuitenkin vähitellen -omaamaan sitä mielipidettä, että kylläkaiketi se Ellu mahtaa kuitenkin -olla oikeassa ja siitä hetkestä saakka oli hänestä sama, olivatpa asiat -miten tahansa. - -Ensimmältä kokoontuivat nämät Ellun ystävät ja seuraajat Ellulaan -hartaushetkijään viettämään, mutta sittemmin kokoonnuttiin muidenkin -samanmielisten luona. Niissä tilaisuuksissa selitteli Ellu toisille, -kuinka peräti turmeltuneeksi raamatun oppi oli käännelty ja väännelty, -ja sentähden ei muka elämänvanhurskautta löydy nimeksikään ihmisissä. -Kirkkoakaan ei Ellu julkisuudessakaan säästänyt, vaan sanoi sitä -kuolleeksi muoti-asiaksi, jolla ei ole voimaa eikä kykyä luomaan -hengellistä elämää ihmisiin. Pian rupesivat muutkin älyämään, kuinka -edullisessa tilassa he toki kuitenkin muiden suhteen olivat -hengellisissä asioissa. Seuraus semmoisesta tunnosta oli se, että hekin -rupesivat katsomaan muita ihmisiä ylön ja ihailemaan omaa itseänsä. - -Näissä tilaisuuksissa ei suinkaan säästetty lähimmäisen vikoja ja -puutoksia. Kaikki ne tarkastettiin ja katseltiin suurennuslasin -lävitse; kaikki ne harkittiin, punnittiin ja arvosteltiin ja melkein -aina kävi niin, että hyttysestä saatiin kameeli. -- Tuskimpa mikään -sielujen kadottaja on koskaan tarkempaa syntiluetteloa pitänyt. -- -Pauhaavia ja jyliseviä tuomioita ei suinkaan silloin puuttunut. - -Tämä käänne ei suinkaan lieventänyt Wolmari raiskan tilaa, vaan -pikemmin pahensi sitä. Hänen piti aina olla mukana näissä seuroissa ja -hänen tuli pitkät iltapuhteet istua yhdessäkohden kuin kuva seinällä; -kuunnella hänen myös tarkoin täytyi mitä siellä puhuttiin ja -opetettiin. Jos hän vähänkään liikahti tai katseli johonkin syrjään -taikka vaikkapa vaan haukotteli, sai hän kohta isältään semmoisen -tukkapöllyn, että kylläkaiketi tiesikin mistä oli kotoisin; isommat -rikokset rangaistiin armotta kovemmasti. - -Kyllä sen arvaa kuinka tukalaksi ja vaikeaksi Wolmarille kävi -iltakaudet noin yhdessä paikassa istuminen. Hänen vilkas luontonsa -paloi vaan niiden vapaahetkien perään, jolloin hän isänsä orjallisen -vaarinpidon alta oli päässyt vallatonta vapauttansa nauttimaan. Niitä -hetkiä hän muisteli ja ikävöitsi noissa seuroissa istuissaan, eikä -kuullut ja ymmärtänyt niin sanaakaan seuran "ylösrakentavaisista" ja -kasvattavista puheista. Vaikka hänellä oli kova edessä, ei hän -kuitenkaan malttanut olla kaikesti tekemästä yhtä ja toista -ilkivaltaisuutta saman-ikäisille poikasille ja tyttösille, mitkä myös -olivat vanhempiensa kanssa sinne tulleet. Kun Wolmaria sitten noista -kepposista ankarasti rangaistiin, kävi noiden toverien niin sääliksi, -että he rääkyivät pahemmin kuin rangaistava itse. Tämän vuoksi kokivat -he salata niin paljon kuin voivat Wolmarin ilkeyksiä, vaikka saivatkin -häneltä kärsiä mitä suurinta häijyyttä. - -"Ei sitä kaikista vähäpätöisistä syistä tarvitseisi noin kovasti -rangaista," muistutti eräänä kertana eräs seuramies. - -"Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan ... kyllä se nyt jo kestää," -sanoi Ellu niin tuimasti, että kaikki säikähtivät. - -Niin olihan Ellulla raamattu puolellansa. - -Usein näissä seuroissa oli puheena lasten kasvatus. Ellu ei voinut -kyllin kuulijainsa mieleen painaa, kuinka löyhällä ja huonolla kannalla -toki nykyinen lasten kasvatus on, johon kuitenkin perustuu koko tuleva -maailma. Huonoja esimerkkejä lateli hän niin viljalta, että kaikki -hämmästyivät kuullessaan semmoisia ja kauhistuivat sitä tapain -turmiota, mikä oli tuleva koko maanpiirin päälle. Ahkerasti teroitti -Ellu heille, kuinka lapset pitää kasvattaa "kurituksessa ja herran -nuhteessa." Tunnustaa täytyy, ettei tätä saarnattu kuuroille korville, -sillä moni poikanen ja tyttönen sai tästäpuoleen useammasti selkäänsä -kuin ennen, mutta ei siinä vertoja vetänyt puoliväliinkään yksikään -Wolmarille. - -Tämmöisellä kasvatustavalla muodostui Wolmarin luonne -eriskummalliseksi. Isänsä nähden oli hän arka, luimisteleva, -salaperäinen, vähäpuheinen, katsella killistellen tarkasti joka -puolelle. Isänsä liikkeistä ja toiminnasta piti hän niin tarkan vaarin, -ettei pieninkään liike ja teko jäänyt häneltä huomaamatta. Tämmöinen, -Ellun mielestä, jumalinen kasvatus oli poikaan istuttanut ja -juurruttanut vähitellen joitakuita näennäisiä hyviä tapoja, jonkatähden -isä luuli häneltä terveellisenä pidetyn kurituksen kantavan hyviä -hedelmiä. Poika ei kiroillut koskaan isänsä kuullen, mutta sitä enemmän -teki hän sitä, kun isän silmä välttyi. Jos muita poikasia sattui -tulemaan silloin kuin isä oli saapuvilla, oli Wolmari ikäänkuin heidän -hillitsiänsä ja johtajansa. Sattuivatko nuot suotuisat toverit sanomaan -jonkun iloisemman sanan taikkapa vaan nauraa rähähtämään, oli Wolmari -kohta valmis heitä hillitsemään ja häkimään. - -"Tepä nyt joutavia olette... Pitäishän sitä ihmisen ajatella mitä hän -tekee ja puhuu," oli hän valmis heti muistuttamaan. - -Eräänä kertana lämmitteli eräs poika itseänsä takkavalkealla, sillä -kylmä ilma oli. Kuinka lienee niin sattunut, että poika tietämättään -kärvensi itsensä pahanpäiväiseksi takapuolelta. Savu pöllysi hänen -vaatteistansa, ja kun muut huomauttivat siitä, hypähti poika takan -tyköä pois, tarttuen samassa kädellänsä savuavaan kohtaan, ja nyt -rupesi polttamaan hänen ihoansakin. - -"Kuinkahan kuuma siellä helvetissä on, kuin tuossa takassakin on noin -kuuma?" sanoi poika, pidellen yhä koskenutta paikkaa. - -"Voi tuota Mikkiä, kun kiroaa! Sinäpä nyt olet aikahinen ... mitä sinä -joutavia... Pitäähän sitä toki ajatella," muistutti Wolmari ja vilkaisi -isäänsä, nähdäkseen, minkä vaikutuksen hänen hurskas puheensa häneen -teki. - -"Sinä pöllö! Senkö sinä kiroamisena pidät, kun helvettiä peljätään? Se -on hyvä, kun sitä peljätään ja muistetaan, mutta sinä et pelkää -sitäkään, teet vaan syntiä ja tyhmyyksiä myötäänsä," sanoi isä ja hänen -silmänsä säihkyivät tulta. - -Olipa liki, ettei poika saanut selkäänsä tuon luullun jumalisuutensa -tähden, ja hän joutui niin pyörälle, ettei tiennyt mitä ajatella, kun -ei tuokaan kelvannut, vaikka hän luuli tehneensä isänsä mielen mukaan. - -Semmoinen oli Wolmari isänsä parissa ollessaan, mutta aivan -toisenlainen oli hän muualla. Arka ja luimisteleva oli hän kylässäkin -vanhempien ihmisien saapuvilla ollessa, mutta kun ei heitä parissa -ollut, niin poissa oli silloin Wolmarilta ujous ja arkuus. Yhtenä -tuiskuna lensi hänen suustaan niin sanarikkaat kiroukset, ettei niin -nuorena olisi hänen luullut kerinneen niin runsasta sanavarastoa koota -kiroilemiseen. Riettaissa rivopuheissa oli hän niin mestari, ettei -paatunein vanha konnakaan häntä siinä voittanut. - -Samanlaista ylivaltaa käytti hän saman-ikäistensä kesken kuin ennenkin, -mutta sitä suuremmassa määrässä, minkä verran hän oli kasonnut ja -vahvistunut. Koko kylän poikaset ja tyttöset olivat Wolmarin tähden -pahassa hädässä ja he pelkäsivät häntä pahemmin kuin metsän petoa. Hän -pieksi ja rusikoitsi ihan syyttä, tarpeetta kenen vaan voitti, ja -sentähden täytyi kylän poikain ryhmittyä yksissä neuvoin itseänsä ja -muita puolustamaan tuolta ankaralta päällekävijältä. Samalla lisätyllä -voimalla saivat luontokappaleet kärsiä kuin toveritkin. - -No niin. Wolmari oli itse saanut ja antoi nyt muille. - -Tästä Wolmarin käytöksestä, ulkona kodista, ei isällä ollut -pienintäkään tietoa, se täytyy hänelle kunniaksi sanoa. -- Kaikki -ihmiset tiesivät, kuinka ankarasti Wolmaria kuritetaan, niin ettei -suinkaan kurin puute ollut syynä pojan rivoon elämään. Aavistipa jo -silloin monikin, että liiallinen kuri oli hänet juuri tuommoiseksi -villiksi paaduttanut. Tämän tähden ei kenenkään tehnyt mieli kieliä -Ellulle Wolmarin pahoista töistä, sillä he tiesivät, että poika saapi -kahta kovemmasti selkäänsä, jos vaan hänen isänsä tietoon tulee pojan -vehkeet. Tällä tavalla kokivat he suojella pojan selkänahkaa, joka ei -entisen mitan jälkeenkään päässyt paljon koskaan oikein terveeksi -paranemaan. - -Sattuipa kerran niin, että heidän seuraa taas pitäessään, tuli sinne -eräs mies, joka oli hieman mieltynyt tuon pienen seuran uskonnollisiin -käsityksiin. Kun keskustelua siinä jatkettiin, rupesi tuon vasta -seuraan tulleen, Miettisen Joosepin, mielestä tuntumaan, etteivät -seuran käsitteet olleetkaan kaikin paikoin oikeita. Hän siis rupesi -hiljollensa selittämään, minkälainen hänen oma kantansa eroavissa -asioissa on. Mutta Ellupa ei kärsinytkään mitään vastaansanomista, -sillä hän oli oppinut neuvomaan, käskemään ja ohjaamaan, eikä -kuuntelemaan, oppimaan ja tottelemaan. Viha kuohahti heti esille hänen -itsepintaisesta ja omarakkaasta sydämestään ja hän ärähtäen sanoi: - -"Eipä luulisi semmoisen miehen tulevan muita opettamaan, joka ei -lastensa kasvatuksesta pidä sen parempaa huolta." - -"Mitä erin-omaisempia minun lapseni sitten ovat tehneet?" kysyi -Miettisen Juoseppi. - -"Sinä et kasvata lapsiasi kurituksessa ja herran nuhteessa. Tuolla -maailman jalvoissa saavat ne vaan pyöriä, oppimassa kaikenlaista -ilkeyttä ja turmelusta," sanoi Ellu tuimasti ja nuhtelevaisesti. - -"Mitähän sinä sitten luulet aikaan saaneesi kaikella ankaralla poikasi -pieksämiselläs?" sanoi Juoseppi, hänkin jo vähän kiivastuneena. - -"Älä astu minun kantapäilleni. Kuka rohkenee syyttää minun itseni ja -perheeni elämää, ja kuka kykenee sen tekemään? Et suinkaan sinä -ainakaan," sanoi Ellu itseluottamuksella. - -"Meissä ei ole täydellisyyttä kenessäkään, minussa kaikkian vähimmän. -Kyllä niitä vikoja sinussakin löytyy, mutta sinä et huomaa niitä ja -kuitenkin minäkin voisin niitä luetella," sanoi Juoseppi lujasti. - -"Mitä on vikaa, sanopas?" sanoi Ellu kiivaasti ja astui Juosepin eteen. - -"Sinun vaimosi, esimerkiksi, elää kurjinta orjan elämää." - -"Mitä...?! Puuttuuko häneltä ruoka tai juoma?" sanoi Ellu -kauhuksissaan. - -"Ruoka ja juoma ei ole aina ihmisen elämän onnellisuus. Eikä niitäkään -niin viljalta liene ... minä luulen, että hänellä on luetut palat, -jotka hän osaksensa saapi. Tämä ei ole kristin-opin kanssa yhtäpitävä," -sanoi Juoseppi. - -"Jumala sanoi vaimolle: Sinun tahtos pitää miehes ala annettu olemaan -ja hänen pitää vallitsemaan sinua. Kumoa tämä raamatun paikka, jos voit -ja puhu sitten," sanoi Ellu voitollisesti. - -"Niin pintapuolisestiko sinä käsität raamatun totuudet? Jumala -loi vaimon ihmiseksi niin hyvin kuin miehenkin ja yhtä suurella -omistus-oikeudella luotuun maailmaansa ja sen hyvyyksiin kuin -miehenkin, eikä suinkaan kenenkään orjaksi. Jumala on luonut vaimon -miehen kunniaksi ja käskenyt heidän toinen toistansa rakastaa ja -kunniassa pitää, eikä toisiansa sortamaan ja orjuuttamaan. Siis -osoittamasi raamatunpaikka ei ensinkään oikeuta sinua vaimosi pitämään -antipaloilla ja semmoisessa orjan tilassa kuin hän on," väitteli -Juoseppi. - -"Minkälaisessa orjuudessa hän sitten on mielestäsi?" kysyi Ellu vähän -ällistyksissään. - -"Vielä häntä kysyt! Eihän hänellä ole valtaa minkään ylitse -kotonaankaan, eipä edes omain lastensakaan. Perheen haltiana ja lasten -äitinä on hän pakoitettu olemaan kuin hyypiä hävitetyssä kaupungissa. -Pienten lastensa kanssa ei hän saa olla samassa huoneessakaan kuin -sinä. Hänen täytyy aina olla pelvollaan, aina varusalla ja häpeissään -sinun kovuutesi ja julmuutesi vuoksi. Hän ei saa sinun luvattasi koskea -mihinkään omassa kodissaankaan. Avaimet ovat sinun hallussasi ja sinä -lukitset kaikki vaimosi nokan edestä, ettei tämä saisi mitään ominluvin -liikuttaa. Ja sittenkin sinulla on ristit ja senkin seitsemät -salamerkit kaikissa paikoissa, nähdäksesi, että eikö tuo vartioitu -kuitenkin jollakin tavalla saa sinun aarteitasi näpistellä, jos ei -muuta, niin ainakin jotakin ruokavärkkiä lastensa suuhun. Sieltä sinä -annat vaimollesi ja lapsillesi niinkuin koirille ja sen pitää piisata -niin kauvaksi kuin katsot taas hyväksi heille jonkun palan viskata. -Onko tämä laita? Pahin pakanakaan ei pidä vaimoaan ja lapsiaan sillä -tavalla. Minä luulen olevan semmoiset raamatun paikat löytymättä, -joissa tämmöistä menoa opetetaan," puhkesi Juoseppi puhumaan ärtyneellä -mielellä. - -"Mitä sinun tarvitsee meidän välihimme sekaantua; minun vaimoni on -kylläkin tyytyväinen oloonsa," sanoi Ellu vaan, sillä hänen käsistään -oli jo puolet aseita poissa. - -"Mitäkö minun tarvitsee sekaantua sinun asioihisi? Meidän kaikkien -velvollisuutemme on muistuttaa toisiamme silloin kuin näemme julkisen -vian lähimmäisessämme. Mutta sinäkö antaisit itseäsi ojentaa? -- -Ohoh ... jopa kaiketi! Sinä tahdot vaan muita opettaa ja vaadit -ehdottomasti itseäsi tottelemaan, vaikka väittäisit korpin valkeaksi. -Muiden vikoja sinä haet ja kannustat, mutta et kertaakaan mene omaan -poveesi katsomaan mitä siellä löytyy. Täydellisenä sinä vaan tahdot -itseäsi pidettävän, vaikka olet moninaisissa puuttuvainen, niinkuin -muutkin syntiset ihmiset tässä kuolevaisessa ruumiissa. Ja jos joku -sinua yrittää nuhtelemaan kahdenkesken siveyden hengessä, suutut sinä, -luullussa hurskaudessasi, silmittömästi ja käyt hävyttömäksi; sen -vuoksi sanon kaikki nyt tässä kaikkien kuullen. Kaikki muut ovat -väärässä ja sinä yksin vaan oikeassa. Väärässä on lutherilainen -kirkkomme oppikin ja eiköpä liene raamattukin kohta mielestäsi väärä. - -"Niin, niin, entäs se vaimosi tyytyväisyys? Kyllähän minä tiedän -mitenkä senkin kanssa on. Totta kyllä on, että hän tottelee ja uskoo -sinua, mutta sinä olet hänet semmoiseksi typistänyt. Sinä olet -kovuudellasi ja julmuudellasi hänestä pusertanut kaiken voiman, tahdon, -tunnon, sydämen, jopa osaksi järjenkin, kaikki, kaikki. Hänellä ei ole -enään kykyä ja voimaa edes suremaan ja murehtimaankaan, ja -tylsistyneenä, menehtyneenä on hän nyt tahdoton ja voimaton välikappale -sinun käsissäsi," kiilasi Juoseppi yhä. - -"Minä tahdon olla herra kotonani ja perheeni keskellä. Minä pidän -heidät terveellisessä ja kristillisessä kurissa, ja olen oikeutettu -vaatimaan heiltä ehdotonta kuulijaisuutta. Minun vaimoni ei saa olla -suuna ja päänä joka asiassa eikä päälläpäsmärinä kaikissa, niinkuin -sinun vaimosi. Lapsieni en myös anna kuritonna juosta pitkin maailmaa, -niinkuin sinä teet," sanoi Ellu lujasti. - -"Senhän minä tiesinkin. Olisikin varsin ihme, jos kerrankaan -tunnustaisit vian itsessäsi olevan. Minun vaimoni on kyllä -päälläpäsmärinä kaikissa ja niin pitää ollakin, sillä hän se on kaiken -talouden haltija. Ei hänellä ole lukitut ovet eikä luetut palat, vaan -vapaasti hän saa ottaa ja panna, mistä ja mihin vaan parhaaksi näkee. -Tasan meillä on valta kaikissa asioissa, eikä meillä ole mitään -salattavaa, peitettävää ja kätkettävää toisiltamme. Tämmöistä se on -meidän elämämme ja kerskaamatta voin sanoa, ettei se ole ollut haitaksi -taloudellemme eikä avioelämällemme, vaan suureksi siunaukseksi. - -"Mitä tuohon toiseen syytökseesi tulee, niin siinä laskit aika valheen. -Me emme ole lastemme ainuttakaan ylimielistä tekoa jättäneet -muistuttamatta, nuhtelematta ja varaamatta, ja kun sana ja varoitukset -eivät ole auttaneet, emme kuritustakaan ole laiminlyöneet. Mutta -että tuolla tavalla peitää lastansa kuin maanmatoa, niinkuin sinä -Wolmari-raiskaa peidät, siihen emme koskaan ryhdy," väitteli Juoseppi. - -"Niin, mutta hän totteleekin vanhempiaan ja muita ihmisiä ja se on -kurituksen hedelmä," takaili Ellu. - -"Kyllähän hyvinkin ... mitäpäs muuta hän tekee. Sinä luulet hänestä -hyvinkin hyvää, mutta niin ei ole laita. Sinun läsnä-ollessasi kokee -hän miten kuten välttää sinun silmiäsi, mutta niiden alta vältyttyään -on hän kokonainen villipedon alku, jonka hillimättömällä pahuudella ei -ole mitään rajoja. Moni heikompi eläin on hänen käsissään saanut kärsiä -hirmuisen kidutuskuoleman. Kaikki ikäisensä pojat, mitkä hän vaan -voittaa, lahtaa ja pieksää hän vähiin hengin. Hakkilankin Paavon, tuon -siivon pojan, on hän asetten kanssa muokannut pari kertaa niin pahasti, -että on kummallakin kerralla saanut vuoteen omana maata monta viikkoa. -Semmoista jälkeä se sinun ankara ja petomainen kurituksesi tekee, josta -sinä niin ylpeillen kerskaat. Tällä tavalla olet sinä kuolettanut -lapsestasi kaikki ihmiselliset tunteet ja paaduttanut hänet -kelvottomaksi vastaan-ottamaan parempia tapoja. - -"Tätä en suinkaan sano kannellakseni ja juorutakseni pojastasi, sillä -minä, niinkuin muutkin, sääleilen pojan surkeaa ja väärälle tielle -vievää kasvatusta. Tarkoitukseni on, että ottaisit ajasta vaarin ja -rupeaisit lempeydellä ja hyvyydellä ohjaamaan lastasi, pelkäämään -Jumalaa ja häpeämään ihmisiä, ennenkun se on liian myöhäistä," puheli -Juoseppi. - -"Aina se on vaan sinun työnäsi, että parjata ja kannustaa minua ja -minun töitäni. Mutta minä tiedän mikä minä olen ja mikä minun poikani -on, enkä tarvitse sinun löyhäperäisiä neuvojasi ja sortohalusta -lähteneitä haukkumisiasi; itse minä vastaan kaikesta," sanoi Ellu -uhkamielisesti. - -"Se on kyllä surkea ja sen tiesin jo ennakolta. Minä olen sanonut -sanottavani, johon omatuntoni on minua jo kauvan pakoittanut; tee nyt -kuinka tahdot, minun omatuntoni on puhdas. Ja nyt kun tunnen ja tiedän, -millä perustuksella teidän jumalisuutenne ja kristillisyytenne on, en -tahdo enää koskaan häiritä teitä." - -Näin sanoen lähti Juoseppi pois. - - - - -IV. - - -Ellu ei ollut koskaan kuullut tämmöisiä sanoja ja tämä loukkasi häntä -kovasti. Hän oli tottunut käskemään, opettamaan ja neuvomaan, mutta ei -suinkaan itse neuvottavaksi alentumaan. Vaikka yleiseen tiedettiin, -minkälaisella perustuksella hänen jumalisuutensa ja hurskautensa oli ja -kuinka julmaa kotikuria hän harjoitti, ei kuitenkaan kenenkään -haluttanut mennä hänelle niitä ilmoittelemaan, sillä Ellun raaka -itsepintaisuus oli niin yleiseen tunnettu, että se kammotti jokaista. -Tämän tähden välttivät he yhteensattumista hänen kanssaan niin paljon -kuin mahdollista oli. - -Yöt, päivät vaivasi tämä jupakka Ellua. Oliko totta mitä Juoseppi oli -Wolmarista sanonut, vai oliko se vaan kateudesta ja vihasta syntynyt -syytös, jossa ei ollut pontta eikä perää? Nämät kysymykset pyörivät -myötäänsä hänen mielessään, mutta hän ei vaan saanut niitä selville. -Hän ei ollut koskaan kuullut Wolmarista sanottavan mitään pahaa ja -kuinkapa semmoista voisikaan kuulua, hän kun poikansa oli kasvattanut -kristillisessä kurissa, mietti hän. Tämä ajatus selkeni hänelle vihdoin -ja hän tuli puolittain semmoiseen päätökseen, ettei koko Juosepin -syytöksessä ole perääkään. - -Vaikka hän näin puolinaisen päätöksen kautta oli saanut jonkulaista -levollisuutta, ei hän kuitenkaan saanut oikeaa rauhaa. Saadaksensa -täydellistä vakuutusta asiassa, kysyi hän sitä eräältä kylässä olevalta -ystävältään ja uskoveljeltään. Tämä todisti todeksi kaikki mitä -Juoseppi oli Wolmarista sanonut, vieläpä lisäsikin sen tiedon, että -poika on tavattu useat kerrat näpistelemästäkin. - -Tämä isku oli Ellulle monta kertaa kovempi kuin kaikki Juosepin -ilmoitukset, nuhteet ja neuvot yhteensä. Olihan hänen tosi-ystävänsä -sen sanonut ja hänellä ei suinkaan ollut mitään vihaa ja kateutta häntä -vastaan. Siis se on ainakin tosi ja vielä hirveämmässä muodossa kuin -Juoseppi oli sanonutkaan. - -Kovin lujille pani tämä tieto Ellun. Hänen itsepintainen omarakkautensa -ja luultu hurskautensa oli saanut semmoisen kolahduksen, ett'ei hän -ollut osannut semmoista uneksiakaan, ja se teki hänet oikein sairaaksi. -Hän ei syönyt eikä juonut moneen päivään paljon mitään ja useampina -vuorokausina ei hän nukkunut ensinkään. Kova myrsky raivosi Ellun -sielussa, sillä kaksi ristiriidassa olevaa mielipidettä taisteli siellä -keskenään. Oli, näette, punnittavana: oliko vika hänen kasvatuksessaan, -vai Wolmarissa, kun hänen täytyi kaikessa hyvyydessään semmoista -kuulla. Ehkä hän onkin ollut pojalle liian kova, liiaksi kurittanut -häntä, mutta ei --; kenties on hän ollut liian löyhä kasvatuksessaan -- -niin, siinäpä se nyt oli -- ehkä ja kenties --; oli miten oli, mutta -lopullista selvää vaan ei tullut. - -Taisteltuaan useampia vuorokausia tämmöistä ankaraa sisällistä -taistelua, tuli Ellu siihen päätökseen, että hän on liian pehmeästi -poikaansa kasvattanut. Hän näki pojassaan semmoisen kovasydämisen -ihmisen alun, joka ei vähällä kurilla ota heltyäkseen. Mutta maksoi -mitä maksoi, hänen täytyi saada Wolmari nöyrtymään, tottelemaan ja -siivoontumaan ja niin temmatuksi hänet pois pahalta ja vilpilliseltä -tieltä. - -Kun Ellu oli tullut tähän päätökseen, puski hän kaiken kiukkunsa ja -vihansa Wolmarin niskoille. Hänen, tuon tottelemattoman ja -kovasydämisen pojan syy se muka oli, kun hän sai tuommoista kuulla ja -kärsiä. Kaikki häpeä, moitteen- ja nuhteen-alainen syytös, kaikki -kärsimiset ja sielun tuskat, kaikki nämät olivat Wolmarin työtä Ellun -mielestä, ja hän tunsi kauheasti kärsivänsä uppiniskaisen ja -tottelemattoman poikansa tähden. - -Ellu ei pieksänyt poikaansa heti noiden harmillisten uutisten -kuultuansa, mutta sen enemmän haukkui ja sätti hän häntä. Ikene-irvissä -ja hammasta purren pauhasi hän lakkaamatta pojalle, uhaten hänet hakata -ja pieksää kananpaloiksi, ellei hän vaan parantaisi tapojaan. Usein hän -tuota tehdessään puristeli ja huihtoi nyrkkejään aivan pojan nenän -edessä ja silloin oli hänen hahmonsa muutuksissa, sillä ylönpalttinen -viha kiehui hänen sydämessään; näyttipä siltä kuin Ellulla olisi täysi -työ hillitessä itseään, ettei hän murskannut kappaleiksi tuota -kahdentoista vuotiasta poikaansa. - -Wolmari parka oli nyt ikäänkuin alituisessa hengenvaarassa. Hän ei -uskaltanut puhua yhtäkään sanaa, ei tarpeekseen syödä eikä nukkua. Jos -hän joskus vaipui uneen, säikähteli, vavahteli ja karjahteli hän niin -surkealla ja sydäntäsärkevällä tavalla kuin tappaja olisi ollut takana. -Niissä tapauksissa kavahti hän sängynlaidalle istumaan, eikä tointunut -uneksimisestaan, ennenkun isä karjasi hänelle tahi lyödä läimisti -kämmenellään selkään. Silloin poika päästi valittavan pienen -äännähdyksen ja kytkähti jälleen vuoteesen; eipä konstikaan, sillä -tiesihän hän nyt, että hänellä on isä, joka kyllä pitää hänestä huolen. - -Tästä lähtien rupesi Ellu kaikkialla vainuamaan Wolmarin jälkiä ja -ottamaan vaaria hänen töistään. Kylillä käydessään hän kyseli -salamyhkää ihmisiltä, oliko poika tehnyt mitään konnantöitä. -Kantelijoita ja kielijöitä oli nyt ilmestynyt kosolta, kun he näkivät, -että Ellu niitä halulla urkkii. Paljon puhuttiin nyt Wolmarin päähän -totta, mutta paljon valhettakin. Sillä vaikka mikä ilkityö tapahtui -kylässä, sai Wolmari sen kantaa, vaikkei kaikesti voitu todistaa -ilkityötä hänen teokseen. - -Ellu ei huolinut siitä mitään selvää ottaa, olivatko tehdyt rikokset -Wolmarin tekoja vai ei, siinä oli kylläksi, kun vaan ne hänen -tekemikseen sanottiin. Vihan vimmassa meni hän kotiinsa ja otti pojan -käsiinsä ja niin sai hän omainsa ja muiden pahaintekojen edestä. Usein -pieksi isä hänet vähiin hengin. Eräänäkin semmoisena kertana huusi -poika kauheissa tuskissaan: - -"Voi herra Jesus! Tappakaa, rakas isä, minut pikemmin, en minä tätä -hirveää tuskaa jaksa pitkälle kestää!" - -Tylsistynyt äiti seisoi tavallisesti silloin vieressä, katsella -tuijottaen tehtävään työhön, kiemurtelevaan ja parkuvaan poikaansa; -näytti siltä kuin hän ei olisi täydellisesti tajunnut mitä siinä -tehtiin, sillä hänen silmänsä kiiluivat niin kummallisesti. Kun leikki -oli lukussa, pani hän tavallisesti kädet ristiin rinnoillensa ja sanoi: - -"Eipä Wolmarista miestä tullutkaan." - -Kuitenkin koki äiti, ikäänkuin jonkunlaisella äitimäisellä vaistolla, -lievitellä poikansa kurjaa tilaa ja voidella hänen rikki muokattua -selkäänsä. - -Tällävälin olivat Ellun toiset pojatkin kasonneet ja varttuneet; -nuorinkin heistä oli jo puhuva ja juokseva tenava. - -Kun sitten vieraita tuli Ellulassa käymään, päivitteli Ellu yhtenään, -kuinka hillimätön, räähkä, pahansisuinen, tottelematon, ilkeä, -epärehellinen ja raateleva hänen vanhin poikansa on. Ikäänkuin -kerskaten selitti Ellu, kuinka usein hän on poikansa pieksänyt liki -henkeä, eikä siitä kuitenkaan tuntunut mitään apua olevan. Tavallisesti -lopetti hän puheensa sillä tuomiolla, ettei Wolmarista tule miestä -pahastakaan, vaan suuri roisto. - -Tämmöisien puhetten ja arvosteluin aikana oli Wolmari itse läsnä, -katsellen kenkäinsä nokkiin, uskaltamatta kertaakaan nostaa silmiänsä, -katsoaksensa muita ihmisiä silmiin. Siinä olivat nuorimmat pojatkin, -katsoa töllistelemässä vuoroin isäänsä ja vuoroin Wolmaria ja viimein -kaikkia muita. Vieraat eivät tavallisesti osanneet sanoa tuommoiseen -ilmi-antoon niin mitään, katsoivathan vaan pitkin nokkaansa. Siinä oli -sortunut äitikin tylsämielisenä, mutta kun Ellu sanoi ettei Wolmarista -miestä tule, niin hänkin sanoi: "eipä Wolmarista miestä tullutkaan." -Silloin menivät nuorimmat veljet Wolmarin eteen ja sanoivat: "ei -sinusta tule miestä, mutta meistä." - -Tämmöistä oli Ellun kasvatustapa. Ei yhtään lempeää sanaa, ei yhtään -rakkautta, jota luontokappalekin osottaa sikiöllensä. Ei yhtään -vanhimman rakkautta osoittavaa tekoa, ei yhtään totuuteen neuvovaa -ohjausta, eikä yhtään sydämellistä keskustelua. Vitsa, sorto, -hirmuvaltainen ja ylimyksellinen ankaruus, ja tuomitseva valta aina -vaan oli ylinnä. - -Yhä enemmän kauhistutti ihmisiä Ellun kasvatustapa. He näkivät ja -tunsivat selvästi, ettei sitä hyvä seuraa. Usea ihmisrakas ihminen kävi -asiansyten Ellulassa siinä tarkoituksessa, että saada Ellun -mielipidettä siinä suhteessa muuttumaan. Varovasti koettivat he -Ellua oikaista siihen suuntaan, että tämän tulisi lempeämmin ja -ihmisellisemmästi lapsiansa kohdella, koska hän kovuudellansa saattaisi -heidät vasten tarkoitustansa saattaa turmioon. - -Ellu ei myöntänyt kenellekään, että hänen kasvatustapansa oli väärä. -Mutta miten lienee ollutkaan, havaittiin hänessä kuitenkin jonkunlainen -muutos. Nuorimpia lapsiansa rupesi hän perin toisella tavalla -kohtelemaan kuin Wolmaria. Heidän pikku-rikoksistaan kolhi ja maksi hän -heitä kyllä armottomasti, mutta kun pienokaiset panivat pitkäveteisesti -suunsa väärään ja rupesivat sitten hitaasti itkeä marisemaan, otti Ellu -heidät syliinsä, taputteli heitä poskille ja päähän. Samassa painoi hän -heitä rintaansa vasten, lausuillen: "oliko isä paha? Joko isä löi? Älä -ole, pienokaiseni, milläsikään -- ei isä enään ole paha ... kävikö -kipeästi? Isän poikahan se on. -- -- Sinusta tulee mies, mutta ei -Wolmarista," ja monta muuta semmoista sanoi isä. - -Tämmöisellä kohtelulla istutti Ellu nuorimpiin lapsiinsakin -tottelemattomuutta ja pelottomuutta. Sillä kun he tiesivät, ettei siitä -sen pahempaa seuraa, eivät he noista kopposista olleet taallaankaan, -vaan olivat kynsin hampain kiinni joka paikassa pahuudessa. Mistä heitä -enimmän kiellettiin, siihen he parhaiten pyrkivät, ja jos joku otti -heidät kiinni, estääksensä heitä pahuutta tekemästä, käpertyivät he -käteen kuin kissa ja purivat kuin koira. Kun he ulos pääsivät, -koettivat he kiireen kautta ehättää niin vaarallisille paikoille, kuin -suinkin saatavissa oli. He kiipesivät huonetten katoille, tikapuiden -ylimmäiselle puolalle, heittivät itsensä ripuksiin kaivon suuhun ja -moneen muuhun semmoiseen paikkaan, missä vaan jotakin vaaraa oli. Kun -heitä sitten hätäillen haettiin, kokivat he olla hiljaa kuin hiiret -siihen asti, kun heidät huomattiin. Kun he sitten huomattiin, kokivat -he näyttääntyä niin vaaranalaisilta kuin suinkin mahdollista oli, -huutain hoilaten täydeltä kurkkua, niinkuin hengen hädässä. - -Niin, tämmöistä jälkeä oli Ellun lievennetty kasvatustapa tehnyt hänen -nuorimmissa pojissaan, joihin hän nyt pani kaiken toivonsa. - - - - -V. - - -Erään varakkaan ihmis-ystävän kävi kovin sääliksi Wolmari-raiskan kurja -tila. Oikein omantunnon asiana oli se vaivannut häntä kauvan aikaa. -Myötäänsä mietti hän keinoja poika paran auttamiseksi, mutta eipä niitä -ollut niin helppo löytää. Vihdoin luuli hän keinon keksineensä, ja hän -lähti tallustelemaan Ellulaa kohden. - -Huoneessa ei ollut muita kuin nuorimmat pojat ja heidän äitinsä ja -piikatyttö. - -"Missäs isänne on?" kysyi vieras. - -"Hän on kylässä," vastasi tyttö. - -"Entäs Wolmari?" - -"Meni ulos joku aika sitten; olisiko mennyt Hakkilaan," arveli piika. - -"Mitä te Wolmarilla tekisitte, joka on niin pahankurinen," puutui -Nestori puheesen. - -"Mutta saattaahan siitä vielä tulla siivo poika," sanoi vieras. - -"Ei siitä tule, vaikka isä kovasti pieksää," väitti Nestori. - -Samassa tuli Wolmari huoneesen. - -"Kylläpä siellä metsässä on lunta jo kelpolailla ja jotenkin kirpeä -pakkanenkin siellä on... Kävin jänisansojani katsomassa," sanoi Wolmari -ja tuli vierasta tervehtimään. - -"Se valehtelee... Ei se ole ollut kuin mäkeä laskemassa," ehätti nuorin -veli sanomaan. - -Wolmari loi vieraasen aran silmäyksen, eikä ollut kuulevinaankaan -Hjalmarin muistutusta. Hän katsoa vilautti ympäri huonetta ja meni -sitten nurkassa olevan kaapin päällä olevia kaluja kapistelemaan. -Kauvan ei hän ollut siinäkään. Yhdessä ja toisessa paikassa koetti hän -istua, mutta hyvä ei näyttänyt olevan missään. Vihdoin palasi hän taas -tuon kaapin luo. - -Vieraan mielestä tuntui kovin sopimattomalta, että tuommoiset pienet -tenavat parjasivat veljeään ja vielä noin julkisesti, Wolmarin itsensä -kuullen. Sentähden sanoi hän: - -"Ei sitä niin rumasti saa sanoa omasta veljestänsä, että hän -valehtelee; ehkä hän kävikin jäniksen ansoillaan." - -"Eikä käynyt... Ja miks'ei saa sanoa, kun hän kumminkin on -valehtelija," intteli pikku veli. - -"Mistä sinä sen tiedät?" - -"Sen on isä sanonut." - -"Kyllä te nyt liiaksi sorratte Wolmaria. Hänestä voipi tulla parempi -mies kuin teistä, vieläpä vaikka pappi," koki vieras puolustella. - -"Mitäs linnusta ... joka on varaskin, ja senkin on isä sanonut ... -mutta minusta tulee pappi eli muu iso herra," ennusteli tuo pieni -orakeli. - -Wolmari vilkasi taas vierasta silmiin ja rupesi kiireemmästi -sioittelemaan kaapin päällä olevia kaluja. - -Samassa astui Ellu huoneesen. - -"Siinäkö sinä, roiston-alku, taas olet?" sanoi Ellu ja vatkasi poikaa -isosolkisella nahkavyöllä selkään, sillä sen hän sattui silloin -käsiinsä saamaan. - -Poika hypähti kohoksi, niinkuin käärmeen pistämänä, meni penkille -istumaan ja istui siinä mykkänä kuin kala. - -"Tuo poika minulle tuottaa sanomatonta harmia ja mielipahaa. Hänestä ei -näy kurittamallakaan saavan ihmistä. Kaikki konnan koukut on hän jo -oppinut, yksin varastamaankin," sanoi Ellu sitten. - -"Kuulittehan nyt, valehtelinko minä," sanoi Hjalmari. - -"Pidätkö, penikka, suusi siinä," sanoi isä. - -"Minulla olisi teille asiaa: ettekö pane Wolmaria kansakouluun?" -aloitteli vieras. - -"Kansakouluun?! Mitäs hän siellä tekisi?!" kysyi isä ihmetellen. - -"Oppisihan siellä aina jotakin." - -"Hän ei menestyisi siellä kuitenkaan, sillä pian tekisi hän semmoisen -roimeen, että hänet täytyisi eroittaa pois koulusta," arveli Ellu. - -"Ei Wolmaria saa panna kouluun, sillä ei hänestä tule miestä -kuitenkaan, mutta minusta tulee, minut kouluun pitää panna," sanoi -Nestori. - -"Osaatko tukkia suusi, vai mitenkä on?" sanoi isä ja katsoi poikaa -vihaisesti silmiin. - -Poika venytti naamansa pitkäksi kuin kalalahturi ja lähti kävellä -murristelemaan pois; näytti siltä kuin hän olisi ajatellut: "älä -huoli." - -Vierasta kovin kummastutti tuo tapa, millä Wolmaria kohdeltiin. Hänen -säälikseen kävi se sortotila, jota poika sai joka tilaisuudessa -kaikilta kuulla, saamatta ainuttakaan lempeää ja ystävällistä sanaa. -Hän oli kyllä kuullut, että poikaa nurjasti ja kovasti kohdellaan, -mutta ei hän likimainkaan arvannut häntä noin tylysti ja sydämettömästi -pidettävän. Tämän kaiken huomattuansa, tuli vieraalle sitä suurempi -halu saada poika kouluun ja koettaa saada häntä sen kautta ihmistymään. -Sentähden sanoi hän: - -"No, mutta toimitetaan kuitenkin poika kouluun, minä luulen, että se -vaikuttaisi häneen terveellisesti; kyllä minä maksan kaikki kulutukset -hänen edestään ja hän saa vapaan majapaikan ja ruo'an meillä." - -"Jos se nyt kerran asia siksi tulee, niin kyllä kaiketi minäkin voin -hänet kouluun kustantaa," sanoi Ellu. - -"Niin taikka näin, sama se; pää-asia on vaan se, että toimitamme pojan -kouluun," sanoi vieras. - -"Kun nyt sitä niin hartaasti haluatte, niin totta menköön," myönsi isä -vihdoin. - -Koko keskustelun ajan oli Wolmari ikäänkuin omantunnon vaivassa. -Välisti loi hän aran silmäyksen isäänsä ja toisin ajoin katsoi hän -vierasta silmiin niin luottavasti ja rukoilevaisesti; näytti siltä kuin -veri olisi hänen kasvoissansa muutellut. Kun hän kuuli isänsä viimeisen -lauseen, loistivat hänen silmänsä ilosta. Eipä kummakaan, sillä -osoitettiinhan hänelle nyt ihmisyyttä. - -Heti tuon keskustelun jälkeen ruvettiin Wolmaria laittamaan kouluun -lähtemään. Voi kuinka iloinen hän nyt oli. Kaikki tuo ankara arkuus ja -väipästelevä ujous, joka oli hänen varsinainen luonteen-ominaisuutensa, -näytti hetkessä kadonneen kuin kaste maahan. Avosydämisesti puheli hän -asioita, samassa hyörien ja pyörien kaikenlaisissa valmistuspuuhissa. -Pian nämät olivatkin valmiina ja niin lähti poika vieraan mukana -astelemaan kylään, jossa koulu oli ja jossa nyt juuri lukukausi alkoi. - -Tiellä mennessä oli Wolmari hyvin kehkaantunut uuden yrityksensä -tähden. Vapaasti puheli hän kaikenlaisista asioista tuolle hyvälle -matkakumppanilleen, joka niin paljon hänelle hyvää soi ja johon hän -ehdottomasti luotti; tuntuipa siltä kuin hän olisi halunnut avata -sydämensä syvimmät tunteet hänelle. - -"Kyllähän sitä minuakin pahaksi sanotaan ja paha minä olenkin, mutta -pahaksi sitä semmoisella pidolla tuleekin kuin minullakin on. Kaikki -minua sortaa ja tuo isäkin niin kovasti... Välisti minun täytyy -tapella, vaikken tahtoisikaan, sillä kaikki minun päälleni käyvät, -tavasta suurissa parvissakin. Niin -- kupeenikin on revennyt. Eräänä -kertana hyökkäsi koko poikaparvi päälleni ja täytyihän minun ... siinä -se meni... Hyvä Jumala! Kyllä taisi terveys mennä ijäksi... En ole -tohtinut sanoa sitä kenellekään, eikä sitä isäkään tiedä... -- Mutta -nyt koetan tulla paremmaksi," tuumaili Wolmari vähän liioitellen ja -kyyneleet nousivat hänen silmiinsä. - -Niin. Seuraavana päivänä kirjoitettiin Wolmari kouluun. Voi kuinka hyvä -hänestä oli siellä olla. Opettaja oli hänelle niin hyvä; hän neuvoi, -ohjasi ja opetti häntä niinkuin kaikkia muitakin ja piti samassa -arvossa kuin toisiakin. Ja Wolmari toivoi -- toivoi voivansa parantua. - -Wolmarin koulutoverit olivat hänen vanhoja riitakumppaneitaan. Nämät -katselivat häntä toiselta kannalta kuin opettaja, majatalon väki ja -moni muu. He tunsivat hänet pahankiskoiseksi, riidanhaluiseksi -ilkiöksi, jota vastaan täytyi olla aina varoillansa, jos tahtoi -säilyttää korvuksensa eheinä; vieläpä he tiesivät senkin, että Wolmari -on näpistelijäkin, joka kaikista maineista oli kaikkein pahin. Tämän -tähden koko koululiuta, ikäänkuin itsestänsä liittoontui vastustamaan -tuota ilkiöä, joka heitä niin monta kertaa oli löylyyttänyt. - -Kuitenkin kävi ensimältä kaikki hyvin. Luokalla ei kukaan mitään -yrittänyt, sillä he aluksi ujostelivat ja ikäänkuin tunnustelivat -toisiansa, miltä nyt rupeaisi tuntumaan näin vastakkaisin olo. -Opettajan silmän alta poissa ollessa rupesi vähitellen väli kuitenkin -käymään riitasaksi. Toverit eivät malttaneet olla Wolmaria -muistuttamatta ja sättimättä entisistä väleistä, ja uskoen olevansa nyt -hyvässä turvassa, kävivät he häntä tuuppimaankin. Wolmari koki -väistellä heitä minkä voi, mutta vaikka kuinka vähän hän olisi torjunut -hyökkäyksiä, hyökkäsi kohta koko lauma hänen kimppuunsa. Semmoisissa -tapauksissa syntyi tappelu ja silloin ei suinkaan Wolmari säästänyt, -vaan antoi oikeaan ja vasempaan, niin että silmät tulta iskivät ja -korvukset kuumana kähisivät. Pahimmin saaneet tästä huutamaan ja -opettajalle sekä vanhimmilleen kantelemaan. - -Tämmöiset jupakat eivät olleet kovin harvinaisia ja usein piti näiden -johdosta pitää tutkinnoita. Niissä kävi selville, että melkein aina oli -muut kahakan alkaneet ja syyttä tarpeetta yhdellä tai toisella tavalla -ärsyttäneet Wolmaria. Näissä tilaisuuksissa oli hän hyvin arka ja -pelkäsi niin, että oikein vapisi. Hän koki puolustella itseään, luvaten -samassa hartaasti, että hän kokee välttää kaikkea riitaa. Nöyrästi -pyysi hän aina, ettei häntä pantaisi pois koulusta, sillä silloin -tulisi hänelle kovat ajat; tuntuipa todellakin siltä, että Wolmarilla -on totinen halu tulla paremmaksi. - -Ensimältä nuot tutkinnot päättyivät siihen, että molemmille puolille -annettiin muistutuksia ja nuhteita, ja samassa kehoitettiin heitä -noudattamaan keskenänsä rauhaa ja hyvää sopua sekä hyvää järjestystä. - -Ajaksi tämä auttikin, mutta ei kauvaksi. Muista erillään oleili Wolmari -välitunneillakin, kokien sitenkin vältellä eripuraisuutta ja riitaa, -vaan toiset eivät niin tehneet. Jo sekin herätti toverien seassa -ylönkatsetta Wolmaria kohtaan, kun hän heistä niin erillään asusti, ja -yhä lujempaan juurtui heissä se mielipide, että hän on ylenkatsottava, -huonompi heitä, eikä ole siitä syystä mahdollinen heidän kanssaan -yksissä olemaan. - -Kun tämmöiset mielipiteet pääsivät kerran vallalle toveristossa, -väljensi se yhä suuremmaksi sitä väylää, mikä ennestäänkin oli heidän -ja Wolmarin välillä. He katselivat ja kohtelivat häntä niinkuin -täydellistä yhteiskunnan hylkyä, joka on vaan täynnä kaikenlaista -pahuutta ja ilkeyttä ja joka olisi turmelevan mätähaavan tavoin -juuritettava pois heidän keskestänsä. He kuiskuttelivat keskenänsä -kaikenlaisia pilkka- ja komppasanoja hänestä. Rohkeimmat ja -uskaliaammat heistä pitivät tahallansa niin isoa ääntä, että Wolmari -helposti kuuli jokaikisen pilkkasanan, mitä he suustaan laskivat ja -silloin loi hän heihin synkän ja epäilevän katseen. He rupesivat -Wolmaria keskenään kutsumaan "Ellun Wolkoksi" ja tästä uudesta -nimestään ei Wolmari ensinkään pitänyt. - -Huolimatta kaikista tutkinnoissa annetuista nuhteista, varoituksista -ja neuvoista, paheni vaan Wolmarin ja toisten toverien väli -pahenemistaan. Opettaja ei tiennyt kaikesti tästä mitään, sillä hänen -silmiään koettiin kaikin tavoin välttää ja hän kohteli edelleenkin -Wolmaria samalla rakkaudella kuin ennenkin. Wolmari oli hyväpäinen -poika ja oppi läksynsä ikäänkuin itsestänsä. Tämän tähden opettaja -erityisesti kiitti kaikkien oppilasten kuullen häntä. - -Koulun oppilaista oli Pakkarin Aappo niminen poika kaikkia muita isompi -ja rotevampi. Hän piti itsestänsä niin paljon, että luuli voivansa -uhitella omin neuvoinsa Wolmarille; hän oli kauvan, kynsiänsä hivoen, -etsinyt tilaisuutta siihen. - -Oli taasen vapaahetki ja Wolmari seisoskeli erillään toisista, kuten -ennenkin. - -"Mitäs Ellun Wolkko täällä yksinäisyydessään miettii?" sanoi Aappo, -kävellen Wolmarin luo ja tarttuen samassa hänen rinnuksiinsa. - -"Anna minun olla rauhassa," sanoi Wolmari ja riuhtasi itsensä irti. - -"Katsopas tätä," sanoi Aappo ja vanui toisen kerran kiinni. - -"Mitä minusta tahdot?" kysyi Wolmari kiivaasti ja kiskasi itsensä -taasenkin vapaaksi. - -"Aionpa tarkastella, onko selkäsi parannut terveeksi isäsi -pieksämisistä ja onko Pönttö-Jussin linkkuveitsi lakkarissasi," sanoi -Aappo pisteliäästi, vanuen kahta kiivaammasti Wolmarin rinnuksiin. - -Wolmarin silmät iskivät tulta. Hän oli joku aika takaperin käähminyt -itselleen Pönttö-Jussin linkkuveitsen, ja se oli saatu häneltä -takaisin. Häntä solvaistiin ja häväistiin niillä vioilla, joita hän -itsekin kaikkian enimmän häpesi ja joista hän nyt oli tahtonut päästä. -Silmänräpäyksessä käsitti hän, ettei hänellä ole mitään armahtamista ja -anteeksiantamista ihmisiltä odotettavana. - -Nyt ei Wolmari pyrkinyt erilleen solvaisevasta vastustajastansa. -Villipedon lailla tarttui hän kynsin hampain Aappoon kiinni ja yks, -kaks, oli tämä Wolmarin alla. Siinä hän peittoi ja repi häntä minkä -suinkin voi ja Aappo päästi surkean hätähuudon. Toiset pojat riensivät -Aapon apuun, mutta silloin sai Wolmari käteensä lähellä olevan -puunkappaleen ja tällä huimi hän oikeaan ja vasempaan, eteensä ja -taaksensa, oikein Sven Tuuvan tavalla, ja niin hän ajoi hyppyyn kaikki -pojat. Siinä rymäkässä sai moni Wolmarilta pahoja kopposia. Aappo maata -kellitti kentällä, eikä päässyt paikalta päkähtämään, sillä Wolmari oli -kopassut häntä ronkkaan, niin että jalka meni voimattomaksi. Kaikki -huutaa volisivat yhteen ääneen, toiset saatuin mäkköstensä tähden, -toiset peljästymisen vuoksi; Wolmari ei vaan itkenyt, synkkänä seisoi -hän erillään muista, katsoa tuijottaen pitkin nokkaansa yhteen ja -samaan paikkaan. - -Opettaja kuuli tuon metelin. Hän riensi paikalle ja nytkös kaikki -yhdestä suusta hänelle itkusuussa kantelemaan ja päivittelemään, kuinka -Wolmari heitä taasenkin on pahoin pidellyt ja pieksänyt. - -"Lähtekää nyt luokalle; tästä täytyy taas pitää tutkinto. Mutta minua -kovin harmittaa, kun ette te ole vähääkään ihmisiksi, vaikka kuinkakin -teitä koettaisi neuvoa, ohjata ja varoittaa," sanoi opettaja ja siihen -se asia sillä kerralla jäi. - -Kun pojat menivät kotiinsa, kantelivat he siellä vanhemmilleen, kuinka -häijy ja räähkä Wolmari on ja kuinka hän on heitä taasenkin aseen -kanssa pieksänyt ja rääkännyt. Vaikka monikin vanhin, tuntien Wolmarin -todellisen tilan, surkutellen ja säälitellen katsoivat pojan elämän -kovuutta ja olisivat niin mielellänsä lievennelleet sitä, tuntui se -toki sietämättömältä, että kaikki muut pojat olivat hädässä hänen -koulussa ollessa. Seuraus kaikesta tuosta oli semmoinen, että yksi ja -toinen sekä Wolmaria sääliväisistä että säälimättömistä, kansakoulussa -olevien poikien vanhemmista, kävi koulun johtokunnan esimiehen luona -vaatimassa Wolmarin eroittamista pois koulusta. - -Tutkintopäivä tuli. Johtokuntakin tuli paikalle, sillä esimies oli -kutsunut kaikki jäsenet silloin koululle saapumaan; useita lasten -vanhempia oli myös paikalle tullut. -- Tutkintoa aljettaissa -kehoitettiin kaikkien puhumaan totuutta. Kaikki oppilaat kannustivat -Wolmaria, sanoen, kuinka Wolmari taasenkin syyttä tarpeetta heitä -pieksi aseella, että moni heistä on ihan vaivaisena ja uhkasivat -erkaantua pois koulusta, ellei Wolmaria eroiteta. - -"Tietääkö kukaan vielä mitään tähän asiaan; onko se kaikki totta, mitä -nämät ovat sanoneet?" kysyi johtokunnan esimies. - -"Ei se ole kaikki totta," kuului lapsen kimakka ääni. - -Kaikkein silmät kääntyivät ääntä kohden ja silloin havaittiin, että -sanoja oli kaikkein nuorin ja pienin koulun oppilas, tuo lihava ja -palleroinen Värnön torpan Aape. - -"No, kuinka se sitten oikein on, Vape? Tulepas tänne lähemmäksi -selittämään," kehoitti johtokunnan esimies. - -Poika tuli punastellen. - -"Alapas nyt, Vape," sanoi esimies. - -"Wolmari ei alkanut riitaa, vaan sen teki Pakkarin Aappo." - -"Millä tavalla?" - -"Hän sanoi Wolmaria Ellun Wolkoksi ja sanoi tahtovansa katsoa, onko -hänen selkänsä kerinnyt parata isänsä pieksämisestä; niin ja hän sanoi -koettelevansa, onko Wolmarin lakkarissa Pönttö-Jussin linkkuveitsi... -Niin teki Aappo, vaikkei Wolmari puhunut hänelle mitään," selitti pikku -puolustaja. - -"Hetikö Wolmari löi?" - -"Eikä lyönyt. Kahdesti repi hän itsensä irti Aapon kynsistä ja pyysi -että antaa hänen olla rauhassa." - -"Mutta sitten?" - -"Mutta sitten kuin Aappo kolmannen kerran vanui kiinni Wolmariin, -suuttui hän." - -"Löikö Wolmari sitten?" - -"Löi ja oikein kovasti." - -"Puulla?" - -"Ei hänellä silloin vielä puuta ollut." - -"Löikö Wolmari muitakin?" - -"Löi." - -"No, minkä vuoksi hän muita löi?" - -"Sen tähden kuin hekin menivät Wolmarin päälle." - -"Milloin hän sitten puulla löi?" - -"Silloin kun he joukolla hätyyttivät Wolmaria." - -"Löikö hän oikein kovasti?" - -"Löi se, ja ketä vaan sai." - -"Mitäs muut pojat sanovat tästä Vapen todistuksesta?" kysyi esimies. - -"Vape valehtelee," ehätti Pakkarin Aappo sanomaan. - -"Mitäs muut pojat, kumpi näistä valehtelee?" - -"Vape valehtelee," vastasi yht'aikaa usea ääni. - -"No, mitäs Wolmarilla on tähän sanomista?" kysyi esimies. - -Wolmari ei vastannut tähän kysymykseen mitään. Silmät maahan luotuina -seisoi hän vaan. Moneen toviin kehoitettiin häntä jotakin sanomaan, -mutta turhaan, sillä mykkänä pysyi hän. Kenties tunsi hän tunnossaan, -että hänen kohtalonsa on nyt ratkaistu. - -Pojat saivat nyt poistua ja johtokunta jäi opettajan kanssa -neuvottelemaan. Esimies ja joku muukin oli sitä mieltä, että muissa on -yhtä paljon vikaa kuin Wolmarissakin ja että häntä jo kovan isänkin -vuoksi olisi sääli koulusta eroittaa. Mutta enemmistö taas arveli, että -Wolmari kuitenkin edelleenkin tulisi olemaan kaiken riidan ja pahan -syynä ja niin vaikuttaisi pahaa koulun oloissa, ja tämän tähden olisi -paras hänet eroittaa koulusta. - -Tämä tuli päätökseksi ja Wolmari kutsuttiin kuulemaan tuomiotansa. -Synkkänä ja alakuloisena otti hän vastaan tämän hirveän sanoman. -Kyynelet kiiluivat hänen silmissänsä, kun hän mykkänä kuin hauta, kävi -puristamassa johtokunnan jäsenten ja opettajan kättä hyvästijätöksi. -- -Sitten poistui hän kouluhuoneesta. - -Wolmarille tuli nyt kovat ajat. Kolkko, synkkä ja epäilyksen alainen -tulevaisuus ammoitti kauhean kitansa, nielläkseen hänet, eikä apua -kuulunut kustaan. Hän oli vakaasti päättänyt parantaa vilpillisen -elämänsä ja pyrkiä mieheksi, mutta turhaan, sillä armoa ei ollut -odottaminen kylässä eikä kotona; syytöksiä, tuomioita ja rangaistuksia -vaan kaikkialla. - -Tämmöisiä näkökohtia ja ajatuksia risteili yhtenä pyrynä Wolmarin -sielussa. Tämä saatti hänet niin kovaan hätään, että hänen joka -jäsenensä vapisi ja sydän löi yhtenä mylläkkänä. - -"Mihin minä menisin, kuhun pakenisin, sillä paeta nyt tuntuisi -tarvitsevan? Missä löytäisin armoa ja turvaa? Pakeneisinko maailman -ääriin, pois tuttujen ihmisien näkyvistä ja kuuluvista, outojen -ihmisien pariin? -- Mutta ei, sillä mikä minusta siellä tulisi ja millä -itseni elättäisin, sillä olenhan vielä niin vähäväkinen. Jospa isä -minua vähäkään armahtaisi, jospa hän sanoisi yhdenkään lempeän, -neuvovan ja ohjaavan sanan! Niin, niin -- jospa, jospa ... mutta sitä -ei hän tee, hän peittoo vaan minua niinkuin maan-matoa, tietämättä -mitään säälistä, armosta ja anteeksiantavaisuudesta. - -"Mutta miksi minun pitää olla tämmöinen? Miks'en minä voi hillitä -itseäni? Miks'en minä nöyrry, vaikka minua kuritetaan ja rangaistaan? -Miksi minun sydämeni on niin kova ja paatunut ja mistä tämä kaikki -tulee? Miks'en minä voi tyyneesti kärsiä sitä ainaista sortoa, vainoa -ja pieksämistä, joita minä niin runsaasti osakseni saan? Niin, miks'en, --- siihen en löydä vastausta. Onneton olen, onnettomin koko maailmassa, -mutta mikäpäs auttaa." - -Tämmöisiä ajatteli Wolmari ja hän itki niin paljon, että oli vedeksi -muuttua. Mutta vaikka kuinkakin hän olisi miettinyt, ei hänellä ollut -muuta neuvoa kuin lähteä kyynelsilmissä tallustelemaan kovaa kotia -kohden. - -Ellu oli jo ennen pojan kotiin tuloa saanut tiedon tuosta koulussa -tapahtuneesta kahakasta ja Wolmarin koulusta eroittamisesta. Tämän -kaiken kuultuansa, puskui isässä kauhea viha poikaansa vastaan. -- En -henno tällä kerralla lukijaa kauhistuttaa yksityiskertomuksilla siitä -hirveästä rangaistuksesta, minkä Wolmari tästä sai. Mainitsen vaan -sivumennen, että Ellulla oli kätkössä jo monta vankkaa patukkaa -Wolmarin varalta, ennenkuin hän kotiinkaan tuli ja että hänellä kotiin -tultuansa oli kuuma iltanen. - - - - -VI. - - -Tämmöisessä kovassa koulussa kasosi Wolmari siihen määrään asti, että -hänestä alkoi olla jotakin työn-apua. Ellu oli nyt keksinyt uuden -kasvatustavan Wolmarille, sillä hän tahtoi hänestä tehdä miehen, maksoi -mitä maksoi. Ei niin ajatellen, että hän olisi kuria vähentänyt, ei, -sillä kyllä kuri oli yhtä ankara ja kova kuin ennenkin; eikä niinkään, -että isä olisi sanalla ja hyvyydellä poikaansa ohjannut ja neuvonut -enemmän kuin ennenkään --; kaukana siitä, sillä yhtä jylhy, yhtä ankara -oli hän kuin ennenkin. Se eroitus oli vaan entisen suhteen, että hän -tahtoi poikansa aina pitää silmäinsä edessä ja sillä tavalla joka aika -valvoa hänen toimiaan ja tekojaan. Oliko isä työssä kotona taikka -kylässä, piti Wolmarin olla aina hänen ohellansa. Synkkänä ja -epäilevänä oli poika isänsä rinnalla kaikenlaisessa työssä, kokien -tehdä sitä vointinsa mukaan. Tuon tuostakin loi hän vakoovan ja aran -silmäyksen ankaraan isään, saadaksensa tietää, oliko piakkoin jotakin -iskua odotettavissa. Tämä tapa teki pojan väipästelevän ja salakavalan -näköiseksi. Synkkänä ja ankaran näköisenä teki isäkin työtänsä. Hän ei -puhunut pojallensa päiväkausiin ainuttakaan sanaa, ei hyvää eikä pahaa, -oli vaan niinkuin ei ketään olisi ollut likimaissakaan. Voi kuinka -mieluista olisi Wolmarista ollut, kun isä olisi jonkukaan hyvän ja -ystävällisen sanan hänelle sanonut, ja nähnyt hänen suunsa kerrankaan -hymyssä, mutta niitä ei tullut; yhtä mahdollinen olisi ollut pyytää -tähtiä taivaalta putoamaan kuin saada isältä semmoista nähdä ja kuulla. -Ei pienintäkään neuvoa ja ohjausta antanut isä pojallensa missään -työlaadussa, vaan pojan täytyi katsoa tarkoin perään, miten isä teki ja -kokea seurata sitä. Ellei työ onnistunut, sai poika ankaroita iskuja -kirvesvarresta, höylänpäästä ja muista semmoisista. - -Semmoista se oli Ellun uusi ja viimeinen parantava kasvatustapa, mutta -Wolmari oli mielestään heittänyt parannuspuuhat pois, sillä hän näki, -ettei hän voi sitä tehdä. - -Ellu kulki nytkin usein kylässä nikkaroimassa, kuten ennenkin. -Näilläkin retkillä oli Wolmari aina mukana. Yhtä synkkää, yhtä kylmää -ja kuollutta oli elämä siellä kuin kotonakin, ja toisiaan tutkivina ja -kammovina tekivät isä ja poika äänettöminä työtä. Samanlaista se oli -muidenkin ihmisien kanssa tuon puhumisen laita, sillä Ellulta ei -räkännyt monta sanaa kenellekään; on taikka ei, oli hänen lyhyt -vastauksensa jollekin kysyjälle. Ellu ei kärsinyt mainittavan -ainuttakaan sanaa Wolmarin kouluyrityksestä ja jos mitä tietä ja -missä tarkoituksessa siitä joku yritti puhumaan, suuttui hän -silmittömäksi. -- -- -- - -Oli kevätkesä. Ellu oli ottanut nikkaroidaksensa kylässä ison pytingin -ja siellä kävi hän joka päivä työssä; tietysti Wolmari oli aina mukana. -Pyhiksi tultiin kotiin. - -Eräänä pyhä-aamuna tuli Wolmari varhain Hakkilaan; eivät kaikki olleet -vielä ylöskään nousseet. Hän oli hyvin alakuloisen näköinen ja kysyi -heti Paavoa. Heillä oli jo kauvan ollut hyvät välit ja sen vuoksi ei -Wolmarin tulo heitä ensinkään kummastuttanut; se vaan oli heidän -mielestänsä outoa, kun hän niin varhain tuli. - -"Miksi näin varhain liikkeellä olet ja olet niin murheellisen -näköinen?" sanoi Paavo, tullen tervehtimään Wolmaria. - -"Enhän minä mitenkään murheellinen ... lähde nyt minun kanssani ulos, -että saadaan haastella, siellä on niin kaunis ilma," sanoi Wolmari. - -He menivät. - -Ilma oli todellakin kaunis. Kesäinen aurinko oli juuri noussut ja loi -lämpöä ja valoa pilvettömältä taivaalta tyyneesen aamu-ilmaan. Linnut -lauloivat aamuvirttänsä, niin että metsä kaikui ja luonto uhkui -rauhasta ja rakkaudesta. - -"Lähdetään saunaan haastelemaan," esitteli Wolmari. - -"Täällä ulkona on niin vilpponen, ollaan täällä," vastusti Paavo. - -"Niin, mutta siellä olisi niin rauhallinen," sanoi Wolmari. - -"Ei meitä täälläkään mikään häiritse; mennään tuonne mäenrinteelle -istumaan," esitteli Paavo vuorostaan. - -Ja sinne he menivät. - -"Etkö lähde nyt minun kanssani meille?" pyyteli Wolmari, kun he olivat -rinnakkain istuneet kivelle mäenrinteellä. - -"Mitäpä minä siellä tekisin." - -"Olisithan minulla kerrankaan kumppanina; ethän ole meillä käynyt -moneen aikaan." - -"Isäsikään ei pidä siitä, että minä teillä käyn." - -"Ei isä ole sinulle vihanen, sen tiedän var..." - -Samassa kuului pieni rasahdus poikien seljän takaa. - -Wolmari hyppäsi ylös kuin paukka, kuultuansa tuon rasahduksen ja -silmäili hätääntyneen näköisesti ympärillensä. - -Samassa tulla lyyhäsi jänis metsästä aukialle aivan poikien lähellä ja -pian sen jälkeen kettu, jälkimmäinen nähtävästi einepalan ajossa. - -"Miksi sinä noin kovin arka olet?" kysyi Paavo, kun he taasen olivat -istuneet. - -"En miksikään," vastasi vaan Wolmari alakuloisesti. - -"Oletko ollut viimeviikolla isäsi kanssa nikkaroimassa?" kysyi Paavo, -ikäänkuin saadakseen jotakin virkeämpää puheen-ainetta. - -"Olen." - -"No, mutta puhu nyt, herran tähden, jotakaan," sanoi Paavo, katsoen ja -oudoksuen vähäpuheista ja alakuloista kumppaniaan. - -"Lähde nyt, hyvä Paavo, meille, minun on niin paha olla," sanoi -Wolmari. - -"Minkätähden sinun on paha olla?" - -"Ei minkään tähden, mutta lähde nyt vaan, jos minulle olet anteeksi -antanut," sanoi Wolmari ja hänen äänensä värähteli. - -"Minä en ensinkään ymmärrä sinua, mutta kun harras halusi tuntuu -olevan, saadaksesi minut mukaasi, niin minä lähden; ensin kuitenkin -käyn ilmoittamassa vanhemmilleni," sanoi Paavo. - -Vanhemmat varasivat Paavoa, että hän olisi Wolmarin kanssa varuillansa, -sillä hänellä saattaisi olla petos mielessä, kuten usein ennenkin. - -"Eipä siitä hätää; kyllä minä nyt jo häneltä puoleni pitäisin, jos hän -yrittäisikin, eikä hän yritäkään," sanoi Paavo vähän itserakkaasti. - -Wolmari ja Paavo lähtivät. Wolmari oli tiellä yhtä vähäpuheinen kuin -Hakkilassakin ollessansa. Lähempänä kotoansa esitteli hän nytkin, että -mentäisiin heidän saunaan. - -"Miksi sinä nyt näin kauniilla ilmalla niin halusta saunaan pyrit?" -kysyi Paavo. - -"Ilman aikojaan vaan. Onhan siellä niin vapaa olla, enkä minä viitsisi -tupaan mennä," selitti Wolmari. - -Kun he tulivat Ellulaan, menivät he saunaan, niinkuin Wolmari oli -esitellyt. Sauna oli hyvän matkan päässä asuinhuoneesta. Saunaan tultua -silmäili Wolmari arasti ympärilleen; oli niinkuin hän olisi jotakin -peljännyt tai etsinyt. Sitten nousivat he lavoille ja panivat -pitkällensä, kumpikin eri lavolle. - -"Eihän täällä ole liian kuuma ja täällä on niin rauhainen meidän olla," -sanoi Wolmari. - -"Eipä kylläkään, varsinkaan kuin avaamme yli-akkunan," vastasi Paavo ja -avasi samassa akkunan. - -"Voi, Paavo! Ei minusta tule miestä," sanoi Wolmari surullisesti ja -huokasi raskaasti. - -"Miks'ei sinusta voi ihminen tulla, niinkuin kaikista muistakin, kun -vaan koet vakauttaa itsesi," sanoi Paavo ja häntä alkoi kauhistuttaa -Wolmarin salaperäinen umpimielisyys. - -"Ei minusta tule, enkä minä voi tulla tämän paremmaksi, sillä minua -pidetään niin pahasti ja tuo isäkin on niin kova..." - -Samassa narahti saunan ovi ja joku ihminen astui saunaan. - -Hätäisesti silmäsi Wolmari tulijaa ja yhdellä hypäyksellä oli hän -pystyssä kuin ammuttu nuoli. -- -- Ellu oli oven suussa. - -"Voi herra Jesus!" rupesi Wolmari huutamaan täydeltä kurkkua. - -Kylmästi ja tyyneesti sanoi Ellu: - -"Mene sinä, Paavo, pois, meillä on Wolmarin kanssa täällä -kahdenkeskistä selvittämistä." - -Samassa sieppasi hän huutavan ja vapisevan pojan tukasta päätänsä -myöten kolinkolia lavolta penkin viereen lattialle. Ei olisi luullut -jääneen poikaan yhtään luunsolmua terveeksi, niin ankara ja armoton oli -tuo lavolta putoaminen. - -Penkin alta veti Ellu kokonaista kolme hienoista koivunvarvuista -palmikoitua paksua patukkaa, joiden latvat olivat huolellisesti -rihmalla sidotut kiinni, kesken hajoamisen estämiseksi. Mitään -järjestettyä Wolmarin vaatetten aukaisemista ei hän toimittanut, vaan -repi vaatteet tuhansiksi kappaleiksi huutavan, rukoilevan ja -voivottavan poikansa seljästä, paljastaen siten vihansa uhrin ilkosen -alasti, ja niin alkoi ankara leikki. - -Niin. Wolmari parka oli tietämättään käynyt juuri siihen käpyyn, jota -hän oli koettanut väistellä Hakkilassa käymisellänsä ja saunaan -menemisellään. - -Kauhistuneena ja hämmästyneenä vetääntyi Paavo saunasta ulos. Hän oli -niin peljästyksissään, että hän vapisi kuin kaisla virrassa. - -Saunan edessä tapasi Paavo muitakin ihmisiä; hänen äitinsäkin oli -siinä. Hakkilan vanhukset olivat ruvenneet pelkäämään Wolmarin tehneen -Paavolle jotakin vahinkoa tiellä; siitä selvää ottamaan oli Hakkilan -emäntä lähtenyt ja joutui nyt parhaaseen kahuun. Siinä oli myös Ellulan -emäntä, piika, molemmat nuoremmat pojat ja eräs vieras nainen, joka -sattumalta oli Ellulassa. - -Kaikki nämät olivat kauhean tuskan ja hädän valtaamina. He eivät -kyenneet muuta tekemään kuin voivottamaan, käsiänsä vääntelemään ja -vapisemaan. - -Saunassa oli Wolmari raiskalla tukalat ajat. Ensimältä huusi hän niin -paljon kuin jaksoi: "Voi, voi, voi, herra Jesus! Tappakaa heti, -tappakaa heti, rakas isä --¦ voi, voi, voi," huusi hän sydäntä -särkevällä äänellä; olisi luullut kivenkin siitä heltivän. Tätä -surullista säveltä ei muu säestänyt kuin patukan tahdikas mätke ja isän -ähkyminen ja hammasten puremisen karske. Kun ensimäinen patukka oli -loppuun kulunut, sieppasi isä toisen ja kolmannen. - -Vihdoin alkoi Wolmarin ääni heiketä ja patukan mäiske kuului valtavana -heikon valituksen ja voivotuksen yli. - -Ellun vaimo seisoi käsiään väännellen hyvin hätäisen näköisenä. -Kyynelet juoksivat hänen silmistään ja ehtimiseen hoki hän: "Eipä -Wolmarista miestä tullutkaan," mutta Nestori sanoi: "Ei Wolmarista tule -miestä, mutta minusta tulee." - -Kun ei saunasta enään paljon muuta kuulunut kuin patukan läiskettä, -rohkaisi Hakkilan emäntä viimein itsensä, reväsi saunan oven auki ja -töytäsi sisälle. - -"Älkää, Jumalan tähden, häntä kuitenkaan tappako," huusi emäntä saunaan -päästyänsä. - -"Kurittasit sinäkin kakaroitasi, ettet helvetissä tarvitseisi koston -huutoja kuulla," karjasi Ellu kiiluvin silmin ja jatkoi työtään. - -"Kymmenkertaisen helvetin olisitte itse ansainneet tuommoisella -julmuudellanne, -- heittäkää heti pois," sanoi emäntä lujasti. - -"Voi voi; älkää hyvä emäntä antako tappaa -- -- älkää mene pois," -änkytti Wolmari käheällä ja sortuneella äänellä. - -"Heittäkää heti pois," sanoi emäntä toistamiseen ja alkoi lähennellä -Ellua. - -"Tule siihen, niin saat samasta sarvesta," sanoi Ellu, oikasten -itseänsä ja kohottaen patukkansa emäntää kohden. - -"Sepähän nähdään," sanoi emäntä ja epätoivon vimmalla syöksyi hän Ellua -vastaan ja vanui patukkaan kiinni. - -Emäntä oli roteva nainen ja vaikka kuinkakin Ellu olisi koittanut -riehua, ei hän vaan saanut aikaa Wolmaria pieksää. Välisti he rymysivät -kumossakin lattialla, mutta emäntä ei heittänyt patukasta irti; hänellä -oli nyt ikäänkuin yliluonnolliset voimat. Vihdoin heitti Ellu taistelun -ja lähti könttimään pois. - -Ellu purskahti nyt katkeraan itkuun. Se oli ensimäinen itku, minkä hän -mieheksi tultuaan itki. Mitä hän itki nyt? Itkikö hän sitä, kun ei -saanut poikaansa mielin määrin hakata? Ei, sitä hän ei itkenyt, vaan -hän itki vanhimman itkua onnettoman poikansa tähden, sillä hänkin oli -isä ja hänkin olisi suonut pojastansa tulevan hyvän ihmisen, vaikkei -hän osannut sen paremmasti häntä ohjata. Sen todistaa nämät sanat, -mitkä hän itkunsa seasta sanoi: - -"Voi hyvä Jumala! mitä sydämen surua ja tuskaa minä saan tuon -tottelemattoman tähden nähdä." - -Kamala näky oli saunassa. Yltä-yleensä verisenä makasi Wolmari -lattialla, niinkuin tapettu mato, surkeasti valitellen eikä kyennyt -nousemaan omin apunsa ylös. Verisiä hajonneiden patukkain katkenneita -varpuja oli sikin sokin raadellun ympärillä ja siellä näkyi hyytyneitä -verilönttejä, mitkä olivat valuneet Wolmarin rikkihakatusta ruumiista. - -Ellu ei pitänyt pyntätystä pojastaan mitään lukua; elikö hän vai kuoli, -se oli hänelle sama. Hän meni kamariinsa, pani oven lukkoon, eikä sen -enempää kysynyt ei koskenut, mitenkä Wolmarin laita oli. - -Laupiaan samaritaanuksen tavoin armahtivat Hakkilan emäntä ja tuo -toinen vieras nainen onnetonta Wolmaria. He lämmittivät vettä, -pyöräyttivät vähän siihen saipuaa ja pesivät ja liottelivat hänet -puhtaaksi verestä. - -Sitten voitelivat he hänen runnellun selkänsä tuoreella -maidon-päällisellä, hankkivat hänelle terveitä vaatteita päälle ja -taluttivat hänet tupaan, ja toimittivat maata. - -Mikä oli sitten Wolmarin nykyinen rikos, josta hän tuommoisen saunan -sai? Asia on seuraava: Ennen on jo mainittu, että Ellu parhaaltaan -nikkaroitsi erästä pytinkiä kylässä ja että hän piti Wolmaria -mukanansa. Viime maanantai-aamuna oli Wolmari tehnyt jonkun erhetyksen -jotakin salvoa tehdessään. Kun isä tämän näki, vetäsi hän poikaa -sananlausumatta höylänpohjalla päähän, niin että tulta silmät iski ja -mällin sialle nousi iso sininen kuhmu. Samana päivänä sattui hän -samaten hairahtumaan ja silloin hän sai kirvesvarresta semmoisen mykän -opetuksen ronkkaansa, että hänen täytyi ruveta nilkuttamaan. - -Tästä arkaantui poika niin, ettei hän tohtinutkaan tulla enään työhön. -Hän lurjasteli päiväkaudet ympäri kyliä, mutta kävi näljän tullessa, -isänsä tietämättä, talossa syömässä. Se kävi hyvin laatuun, kun -ruokakamari oli toisella puolella kartanoa ja siellä oli aina ruokaa -varalla. Tätä teki hän kaiken viikon, mutta kun lauvantai-ilta tuli, -alkoi Wolmarille tulla happamat ajatukset, sillä hän tiesi, että kova -kosto pian saavuttaa. Kotiin mennessä ei Wolmari mennyt isäänsä niin -liki, että hän olisi hänet nähnyt, vaan lurjanteli jäljessä -ullankanteella, tarkoin vainuten, etteihän vaan isä ole pistääntynyt -tiepuoleen piiloon. Kotiin tultua odotteli hän niin kauvan, että oli -vakuutettu isänsä jo maata menneen, sitten vasta puikahti hän -vuoteesensa. Näin tavoin vältti hän hetkeksi rangaistuksen. - -Kauvan makasi Wolmari vuoteen-omana viimes saadun opetuksen tähden. -Kaksi kuukautta oli kulunut aikaa tuosta saunasta, kun Wolmari Hakkilan -Paavon kanssa meni eräänä pyhänä kylään. Oli lämmin ja kaunis kesäilma. -Kylän pojat kokoontuivat jokirannalle, uida pulikoimaan virran -viileässä vedessä. Tämä oli heille semmoista mielityötä, että usea -heistä kävi joessa useita kertoja samalla uintiretkellä. Ei oltu vielä -vaatteita päälle saatu, niin ne jo taasenkin riisuttiin ja törmättiin -jokeen, vaikka leuvat vielä vilussa lotisivat ja huulet olivat siniset -kuin mustikkain syöjäin. Mutta kun uusia tovereita tuli ja kehoittivat -lähtemään uudestaan, eihän siinä mikä auttanut, täytyi mennä, vaikka -kuinkakin vilu olisi ollut. - -Wolmari oli tunnettu halukkaaksi uimariksi, mutta nyt ei hän näyttänyt -piittaavan koko uimisesta niin mitään. Yksi ja toinen kehoitti häntä -kanssaan uimaan, mutta hän vastasi vaan lyhvesti: "En minä viitsi." - -Noukeasti ja hekumoiden hän kuitenkin rynkämöisiltänsä katseli joessa -pulikoitsevia poikia. Viimein ei hän voinut viettelystä välttää. Hän -riisui vaatteet päältänsä, meni paitasillaan erilleen muista, käänsi -selkänsä poispäin muista, vetäsi paidan päältään pois ja paiskasi -itsensä jokeen. - -Vaikka Wolmari koetti olla näin varova, havaittiin kumminkin, että -hänen selkänsä oli musta kuin maksa ja vielä useasta paikasta -haavoissa. - -"Voi! Katsokaasta Ellun Wolkon selkää, minkälaissa se on," huusi -Pakkarin Aappo. - -Vedestä noustuansa puki Wolmari kiireen kynttä vaatteet päällensä, loi -Aappoon tuiman silmäyksen ja lähti sananlausumatta pois. - - - - -VII. - - -On joku vuosi vierinyt. Wolmari oli jo seitsemäntoista vuoden ikäinen, -siis kohta täysi mies ja kuitenkaan ei hänen kova elämän koulunsa ollut -vieläkään pikkuistakaan lieventynyt, vaan pikemmin koventunut. Totta -kyllä on, ettei isä voinut häntä enään paljaalle seljälle pieksää, -sillä poika voi jo itseänsä niin paljon puolustella, mutta sen enemmän -sai hän nyt kohennuksesta ja muista kovista aseista. - -Eräänä syyskuun aamuna ei Wolmari tullutkaan asuinhuoneesen -tavallisella ylösnousun ajalla. Kesän aikana makasi hän pienessä -aitassa ja oli aina herättämättä noussut ylös, mutta nyt ei häntä -kuulunutkaan. Tämä tuntui Ellusta tuiki oudolta ja sietämättömältä, ja -kiukku alkoi kiehua hänen sydämessään. Kuitenkaan ei hän kiirehtinyt -häntä herättämään, sillä hän tahtoi antaa Wolmarin nukkumisellaan -kartuttaa syntiä synnin päälle. - -Kun Ellu oli pari tiimaa sydäntään purrut ja ikäänkuin mielessään -hekumoinut siitä oivallisesta rangaistuksen syystä, mihin Wolmari oli -itsensä taasen vikapääksi saattanut, loppui hänen kärsivällisyytensä. - -"Mutta tohtii ja uskaltaakin se, mutta kyllä minä saan heräämään ja -sillä tavalla, että se auttaa vastaisuudessakin," sanoi Ellu, sieppasi -kohennuksen ja töytäsi ulos. - -Aitan-ovelle tultuansa potkasi hän sen auki. Mutta siihen hän jäikin -seisomaan. Hän katsoa tuijotti avonaisesta ovesta aittaan paikalta -liikkumatta; oli niinkuin hän olisi kivettynyt. -- Wolmaria ei -ollutkaan vuoteellaan; hän, tuo vihan-uhri oli poissa ja niine hyvineen -täytyi Ellun kohennuksineen palata pois. - -Ellu aavisti oitis, että Wolmari on paennut. Hän puki kiireesti yllensä -ja lähti liikkeelle. Ensinnä hän ohjasi askeleensa Hakkilaan, -kyselläkseen, onko Wolmaria siellä näkynyt. -- Se oli ensimäinen kerta, -jolloin Ellu Hakkilan kynnyksen yli jalkansa astui. -- Kun ei siellä -hänestä mitään tiedetty, asteli hän kylään. - -Siellä oli Wolmari nähty aamulla varhain, sillä hän oli käynyt -aamutervehdyksillä Pakkarin Aapon luona. Kun Aappo oli noussut ylös ja -mennyt ulos, oli Wolmari ollut häntä vaanimassa. Siinä oli hän karannut -tietämättä Aapon kimppuun ja rusikoinut hänet vähiin hengin. - -"Tuosta minä sinulle Ellun Wolkon selkää annan," oli Wolmari -pieksäissään sanonut. - -Koko kahakasta ei muut ihmiset tienneet mitään, löytönään löysivät he -Aapon nurkan takaa puolikuoliaaksi pieksettynä. - -Sittemmin ei kukaan ollut kuullut eikä nähnyt Wolmaria. - -Nämät tiedot eivät olleet Ellulle ensinkään mieluisia. Synkkänä, -puhumatonna, yhdellekään ihmiselle sanaakaan sanomatta, lähti hän -tietoineen kotiinsa. Sen erän perästä ei hän kysellyt keltään -kyläläiseltä Wolmaria, eikä puhunut hänestä mitään, mutta yhä enemmän -vakaantui hän siinä mielessä, että Wolmari on todellakin karannut. -Ihmisistä näytti siltä, ettei Ellu ollut koko karkaamisesta -taallansakaan, mutta niin ei ollut laita. Joka kaupungista tulijalta ja -oudolta matkustajalta kyseli hän salavihkaa, olivatko he nähneet tai -kuulleet puhuttavan jostakin semmoisesta ja semmoisesta oudosta -pojasta? Kaikki kyselemiset ja tiedustelemiset olivat kuitenkin turhia, -sillä kukaan ei tiennyt antaa tuolle hämärälle asialle minkäänlaista -valoa ja niin oli Wolmari kadonnut kuin kaste maahan. - - * * * * * - -Näin kuluivat vuodet ja viikot vierivät, mutta Wolmarista ei saanut -kukaan mitään tietoa. Yhä synkemmäksi kävi Ellu. Hänen päänsä alkoi -kiireesti harmaantua, ja niin tuli hänestä ennen aikojansa vanha mies. - -Nestori ja Hjalmari, -- nuot isän toivot -- olivat saaneet kasvaa oman -mielensä jälkeen ja nyt ei Ellu enään pitänyt heistä mitään lukua. Pian -tuli heidänkin rikosluettelonsa niin isoksi, että heidän täytyi -pahojatöitään paeta ja mennä Ameriikaan. Tämä vielä kaiken hyvän päälle -tulleena kiirehti suuressa määrässä Ellun ennen-aikaista vanhenemista. - -Tästä hetkestä pitäin tuli Ellu yhtäkaikkiseksi kaikkein asiain ja -elämän velvollisuuksien suhteen. Hän tuli haluttomaksi kaikkeen työhön -ja toimintaan ja pysyi vaan aina torpassaan. Hän ei olisi suonut -näkevänsä yhtään ihmistä, eikäpä moni hänen torpassaan käynytkään, -sillä uskoveljensäkin olivat hänestä luopuneet. Jos joku sattui hänelle -jotakin sanomaan tai jotakin kysymään, oli vastauksensa: on taikka ei. -Rupesiko joku puhetta jatkamaan, kyntti Ellu pois ja siihen täytyi -keskustelun loppua. Tämän tähden oli hänen elämänsä melkein -erakko-elämän kaltaista. Kova murhe häntä vaivasi yöt ja päivät; oli -niinkuin hänen sydämensä olisi verta itkenyt. - -Ellu raukka! Hän oli koko elämänsä ajan paininut itsensä kanssa ja -haapuroinut käsittääksensä ja saavuttaaksensa totuutta sekä -täydellisyyttä. Hän luuli sitä saavuttaneensakin. Tässä väärässä -valossa tahtoi hän lapsensakin kasvattaa täydelliseksi "kurituksessa ja -herran nuhteessa," niinkuin hänen sanansa usein kuuluivat. Tällä -tavalla oli hän päässyt rypemään lähimmäisiensä vioissa, ravitsemaan -itseänsä niillä, hekumoitsemaan ja iloitsemaan niistä, samassa ihaellen -oman itsensä hyvyyttä ja täydellisyyttä. - -Kuinka turhaksi kuitenkin kaikki nyt oli käynyt. Suurin elämän pyrintö, -lasten kasvatus, oli mennyt suin päin kivelle. Kaikkine virheineen -olivat muut vanhemmat onnistuneet lapsensa pitämään omain jalkainsa -juuressa ja opettaa heitä tekemään yhteistä pesän työtä. Tätä ei ollut -Ellu osannut ja nyt olivat hänen lapsensa huilanneet, ei ainoastaan -kaikkeen maailmaan, mutta myöskin turmeluksen tielle. Näin tavoin oli -tullut iso loma Ellun täydellisyyteen; tämän hän itsekin huomasi ja -tämä se oli, joka Ellun perinpohjin lannisti. - -Tämmöisissä oloissa alkoivat Ellun taloudellisetkin asiat mennä -aikakyytiä alamäkeen. Ei auttanut sekään keino enään, että pitää -avaimet taskussaan ja lukea leivät orrella, sillä kuin työnteko jäi -takapajulle ja niinmuodoin ehtyi tulolähde, ei auttanut tarkkuuskaan; -kuluuhan otettava, vaikka siitä vähänkin otetaan. Näin tavoin -supistuivat Ellun varat supistumistansa. Asia tuli viimein semmoiseksi, -että hän kärsi suurinta puutetta. - -Toisin oli Hakkilassa laita. Siellä rakastivat vanhemmat lapsiansa ja -lapset vanhempiansa. Siellä neuvottiin lapsia rakkauden sanalla -totuuden tielle ja vaikkeivät he kuuluneetkaan mihinkään puolueesen, -vaikutti totuus kuitenkin niin, että lapset tottelivat vanhempiansa -kaikissa. Tästä oli seurauksena se, että lapset olivat vanhemmillensa -apuna kaikenlaisissa töissä niin pian kuin kynnelle kykenivät. Kun he -näin yksimielisesti ja velvollisuuden tunnolla tekivät yhteistä työtä, -karttui heidän varallisuutensa karttumistaan. Kaukaan aikaan eivät he -olleet enään tarvinneet Ellulasta masentavaa elämän tarpeiden lainaa -ottaa, sillä olipa heillä nyt, ei ainoastaan oma tarpeensa, mutta -myöskin muillekin antaa. Näin yksistäneuvoin ponnistellessa olivat -Hakkilaiset kohonneet siihen määrään, että heidän torppansa oli nyt -paisunut perintötaloksi, vieläpä vankaksikin. - - - - -VIII. - - -Vuosia on taasen kulunut. Hakkilan Paavosta on tullut aikamies -- -kelpomies. Hän on nyt verevä, roteva ja kookas nuorukainen, sillä kun -hän oli kerran päässyt lapsi-ikänsä rajan yli, jolloin hän oli hinterä -ja kivuloinen, putkahti hän kasvamaan kuin nuori vesa hyötyisessä -maassa. Samaa mukaa kuin hän ruumiillisesti oli vaurastunut, vaurastui -hänen miehuutensakin. Yleistä luottamusta rehellisyytensä ja -täsmällisyytensä vuoksi ympäristöltänsä saaneena, laajenivat hänen -asiansa pian niin, että hän oli näiden tähden pakotettu matkustamaan -ympäri maatamme. - -Oli syyskuun loppupuoli ja Paavo oli taasenkin matkalla. Aamupäivällä -tuli hän erääsen etäiseen kaupunkiin, mikä oli hänen matkansa -tarkoituksena. Hänen tiensä kulki läänin vankilan ohitse. Vankilan luo, -siinä olevalle ylevälle paikalle, oli kokoontunut suuri joukko ihmisiä. -Paavo ei tiennyt mitä tämä merkitsee, sen vuoksi ajoi hän hevosensa -tiepuoleen ja sitoi sen kiinni johonkin puuhun; sitten lähti hän -astelemaan väkiryhmää kohden. - -Kauvan sai Paavo jakailla, pakkautuessaan tuon laajan ja taajan -väkiryhmän lävitse, ennenkun hän pääsi sen keskustaan. Sinne päästyänsä -huomasi hän, että siinä suomittiin parhaaltaan erästä vankia kaakissa. -Vanki oli selin häneen, niin että Paavo näki kaikessa hirmuisuudessaan -tuon kauhean näytelmän. Yleensä oli lyötävän selkä mustana kuin maksa, -mutta enimmiten oli se mennyt mäsäksi. Katkeilleet vitsain latvat -jäivät välisti pystyyn sinertäviin, turvottuneisiin läpiin, ja kun niin -sattui, painuivat ne toisella lyöntikerralla, niinkuin vaajat, -ärtyneihin haavoihin. Lihanretkaleita lenteli vitsojen latvoissa -ympäriinsä ja kyljiltä valui veri pitkin ruumista. - -Tämmöistä ei ollut Paavo koskaan ennen nähnyt. Hän ei ollut osannut -aavistaakaan tuota ankaraa ruumiinrangaistusta niin hirveäksi kuin se -oli. Kovasti katui hän sinne tuloansa ja hän olisi mennyt poiskin, -mutta se oli väentungoksen vuoksi mahdoton. Hänelle rupesi tekemään -pahaa, mutta samassa lopetettiin lyöminen ja vanki laskettiin kaakista -alas. Vanki kääntyi nyt Paavoon päin ja oitis tunsi hän hänet. Edessään -oli -- Wolmari. - -Hämmästys tavoitti nämät molemmat tuttavat. - -Wolmari ei ollut koko lyömisen-ajalla huutanut, ei valittanut, ei -rukoillut, ei pyytänyt armahtamista, niin, hän ei ollut ääntä päästänyt --- ei sanonut luotuista sanaa. Mutta nyt kuin hän Paavon näki, -purskahti hän katkeraan itkuun. Raskaita kahleitaan kannatellen tulla -helyytti hän Paavon luo ja tarttui hänen kaulaansa. - -"Voi, Paavo! Ei minusta miestä tullutkaan ... minä en voinut. Isäkin -oli niin kova... Ei kukaan minua säälinyt eikä heti alussa ohjannut -oikealle tielle ja sittenkuin joku ihmis-ystävä löytyi, oli se jo -myöhäistä. Nyt minä olen mennyt mies, sillä tämä on jo kolmas kerta -kuin sain varkaudesta selkääni, ja kohta minut viedään kärsimään -ikuista vankeuttani. -- Äitiäni minä aina säälillä ja ikävällä -muistelen; hänkin raukka on saanut kärsiä niin paljon. Vie hänelle -terveisiä, että minä häntä aina muistan ja rakastan. Lähettäisin -hänelle jotakin arvokasta muistoksi, mutta mitäpä minulla on," sanoi -Wolmari. - -Tätä sanoissaan kaiveli Wolmari housunsa taskuja ja veti sieltä -nenäliinan. -- Tällä paineli hän veristä selkäänsä. Sitten ojensi hän -sen Paavolle ja sanoi: "Vie tämä äidille, että hän tästä aina muistaisi -onnetonta poikaansa." - -Samassa lähti vanginvartia viemään Wolmaria vankilaan. Kalisten katosi -hän vankilan kolkkojen muurien sisälle ja apealla mielellä jäi Paavo -siihen seisomaan. - -Vasta sitten kuin Wolmari oli kadonnut näkyvistä, huomasi Paavo, kuinka -vaikea toimi hänellä nyt oli tehtävänä. Kuinka ja millä tavalla hän -tekisi ilmoituksensa Wolmarista Ellulassa? Tämä kysymys pyöri hänen -mielessään kotiin palatessaankin koko-välin, mutta ei se ottanut oikein -selvitäkseen. Kuitenkin meni hän heti kotiin päästyänsä Ellulaan, -Wolmarin terveisiä viemään, sillä omantuntonsa pakostakin täytyi hänen -se tehdä. - -Sekä Ellu että hänen vaimonsa olivat kotona. - -"Terveisiä minun matkoiltani," sanoi Paavo huoneesen tultuansa. - -"Joko sieltä nyt on tultu?" kysyi Ellu, sanojaan päinkään kääntymättä, -vaikka kylläkin näki miehen edessänsä. - -"Johan tuota ... tässähän tuota ollaan ... ja tuon terveisiä -Wolmarilta," sanoi Paavo. - -"Missä hänet olet nähnyt?" kysyi Ellu, nähtävästi vähän säpsähtäen, -mutta kumminkin paikaltaan liikkumatta ja silmiään Paavoon luomatta; -näytti siltä kuin hän olisi jotakin kauheaa odottanut. - -"V----n kaupungissa." - -Ellu rykästä kyhnäytti sen kuultuansa; äänettömyys syntyi ja puhelu -tuntui taukovan siihen. - -"Missä toimissa hän siellä oli?" kysyi Ellu vihdoin, sioitellen -jalkojaan toiseen paikkaan. - -"Eihän ne toimet niin häävejä olleet. Hänet tapasin Linnanmäellä -kaakissa riippumassa, kun häntä lyötiin. Kun lyöminen oli päättynyt, -puhuttelin häntä. Hän kertoi itkusuussa, että tämä oli jo kolmas kerta, -kun häntä varkaudesta rangaistiin, ja sanoi vietävän hänet nyt -ikureissulle. Hän käski tuoda teille muistoksi tämän nenäliinan, jolla -hän paineli rikkilyötyä selkäänsä kaakista päästyänsä. Oikeastaan -lähetti Wolmari tämän äidillensä, mutta minun mielestäni ei tätä sopisi -hänelle antaa, eikä puhua koko asiasta yhtään mitään, sillä kenties -hänen heikontunut järkensä ei voisi sitä kantaa," selitti Paavo, -ojentaen verisen nenäliinan Ellulle. - -Ellu ei ottanut sitä vastaan, kääntyi vaan Paavoon selin; tuntui siltä -kuin olisi hän hammasta purrut. Paavo laski nenäliinan akkunalaudalle. -Ellun vaimo oli Paavon puhuessa kulkenut siitä sivu useat kerrat ja -koettanut kuunnellakin, mutta silloin Paavo aina hiljensi puhettansa -niin, ettei hän kuullut, sillä hän oli tullut vähäkuuloiseksi. -Kuitenkin näytti siltä kuin hän olisi jotakin älppinyt ja ounastellut. - -"Mitä puhetta se oli, sillä minä luulin puhutun Wolmarista; mikä tämä -verinen vaate oikeastaan on ja mitä se merkitsee?" kyseli Wolmarin äiti -Paavon puheen tauottua, läheten akkunaa ja ottaen nenäliinan käteensä. - -Silloin Ellu pyörähti äkkiä ympäri ja meni vaimonsa luo. - -"Niin, Wolmarista nyt on ollut puhe; hän elää vielä. Hän on nyt -kolmannen kerran kaakissa saanut selkäänsä varkaudesta ja viedään kohta -ikuiseen vankeuteen. Hän on rikkipieksettyä selkäänsä painellut tuolla -nenäliinalla ja lähettää sinulle nyt tuon verisen muiston palkinnoksi -kaikesta löyhyydestäsi ja puolesipidosta, joilla hänet olet -tuommoiseksi saattanut," huusi Ellu vihanvimmassa vaimollensa. - -"Herra Jesus! -- -- Eipä Wolmarista miestä tullutkaan," huudahti -kärsivä äiti ja hänen viimeinenkin järjenkipinänsä sammui. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Jälkipoimintoja I, by Pietari Päivärinta - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JÄLKIPOIMINTOJA I *** - -***** This file should be named 44936-8.txt or 44936-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/4/4/9/3/44936/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License available with this file or online at - www.gutenberg.org/license. - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation information page at www.gutenberg.org - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at 809 -North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email -contact links and up to date contact information can be found at the -Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For forty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |