diff options
Diffstat (limited to '44856-0.txt')
| -rw-r--r-- | 44856-0.txt | 3540 |
1 files changed, 3540 insertions, 0 deletions
diff --git a/44856-0.txt b/44856-0.txt new file mode 100644 index 0000000..73bd9de --- /dev/null +++ b/44856-0.txt @@ -0,0 +1,3540 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44856 *** + +KERTOMUKSIA SUOMEN HISTORIASTA IV + +Sigismund ja Kaarle IX + + +Kirj. + +J. KROHN + + + +Kansanvalistusseura, Helsinki, 1914. + + + + + + +SISALLYS: + +Sigismund ja Kaarle IX. + + 1. Kaarle herttua. + 2. Upsalan kirkolliskokous. + 3. Sigismund tulee Ruotsiin. + 4. Sigismundin kruunaus. + 5. Klaus Fleming ja Kaarle herttua. + 6. Linnaleiri ja talonpojat. + 7. Nuijasodan alku. + 8. Ilkkaisen sota. + 9. Savon kapina. + 10. Pohjoispohjalaisten kapina. + 11. Santavuoren tappelu. + 12. Klaus Flemingin kuolema. + 13. Klaus Fleming. + 14. Arvi Stålarm ja Kaarle herttuan ensimäinen retki Suomeen. + 15. Kaarle herttua valloittaa Turun linnan. + 16. Makkararetki. + 17. Suomalaisten hankkeet. + 18. Herttua Kaarlen toinen retki Suomeen. + 19. Viipurin valloitus. + 20. Kaarle herttua Turun linnassa. + 21. Juhana Fleming. + 22. Arvi Stålarmin ja Aksel Kurjen lopullinen kohtalo. + 23. Liivinmaan sota. + 24. Kaarle IX, "hyvä kuningas". + 25. Sigfrid Aaroninpoika Forsius. + 26. Metelit Venäjällä ja Viipurin liitto. + 27. Eevert Horn. + 28. Sotaretki Venäjälle. + 29. Moskovan vapautus. + 30. Petos Kljushinossa. + 31. De la Gardie Novgorodissa. + 32. Eevert Hornin kuolema. + 33. Rauhansovinto Stolbovassa. + + + + + + +SIGISMUND JA KAARLE IX. + + + + +1. Kaarle herttua. + + +Uuden, nuoren hallitsijan kansat tavallisesti ottavat suosiollisin +mielin ja suurin toivein vastaan. Mutta niin ei ollutkaan laita, kun +Juhanan poika _Sigismund_ peri Ruotsin kruunun. Päinvastoin ajateltiin +surulla ja pelolla nyt alkavaa hallitusaikaa, kun vieraassa maassa +asuva, kiivas katolismielinen kuningas oli ohjaava maan onnea. Muutamat +korkeat aatelisherrat tosin toivoivat itselleen tästä hallituksesta +etua, kun he muka saisivat kuninkaan nimessä pitää vallan käsissänsä. +Mutta muu kansa pahasti pelkäsi, että sen itsenäisyys, jonka se vasta +äsken oli Kustaa Vaasan johdolla saavuttanut, jälleen katoaisi. Ruotsin +vapaa valtakunta, niin arveltiin, oli aikaa myöten joutuva vain Puolan +alusmaaksi. + +Vielä enemmän pelättiin uskon puolesta, ja tämä pelko oli kaikille +Ruotsin vallan asukkaille yhteinen. Sigismundin tiedettiin antautuneen +kokonaan jesuiittojen johdettavaksi ja seuraavan kaikkia näiden +puhdistetun uskon verivihollisten neuvoja. Varsinaisesta Puolasta hän +oli jo hävittänyt protestantit peräti. Epäilemättä oli hän katsova +velvollisuudekseen yrittää saada Ruotsissakin samaa aikaan. + +Ainoa toivo ja turva Ruotsin kansalla tässä mielenahdistuksessa oli se, +että Sigismundin setä, _Kaarle, Södermanlannin herttua_, pitäisi heidän +puoltaan. Ja hänessä olikin mies vaikkapa suuria vaaroja torjumaan. +Kaarlella Ruotsin miehet näkivät vanhan, rakkaan "Kyösti-kuninkaansa" +toimet ja taidon, joita sekä Eerikki että Juhana olivat olleet +vailla. Hänellä he tiesivät myös olevan enemmän rohkeutta kuin +isävainajallakaan. Kaarle oli hallinnut herttuakuntaansa älyllä ja +huolella, niin että se vaurastumistaan oli vaurastunut, sillä välin +kuin muissa osissa valtakuntaa Kustaa Vaasan perustama ja alulle panema +teollisuus ja varallisuus oli melkein hävinnyt. Varsinkin näkyivät +herttuan toimen hyvät hedelmät Vermlannissa, joka ennen hänen aikaansa +oli ollut melkein autiona salona. Siellä nyt suitsusi tiheässä +sulattojen mustat savut ja kaikui kankipajojen ankara kalke, valmistaen +sen maakunnan parasta aarretta, rautaa, ihmisten tarpeiksi. Ja +jylhimmilläkin takamailla, vuorien kupeilla, hamaan Norjan rajalle asti +raivasi kirves ja tuli yhä uutta alaa viljelykselle. Herttua näet oli +tuottanut sinne ahkeria suomalaisia Savosta, jotka osasivat kaskia +kaataa ja polttaa. Näiden savolaisten jälkeläisiä elää siellä nytkin +sekä Ruotsin että Norjan puolella rajaa, ja on heistä joku osa yhä +vielä säilyttänyt kotimaansa kielen ja tavat. + +Olipa Kaarle paitsi sitä säilyttänyt herttuakunnalleen toisenkin, vielä +monta vertaa kalliimman perinnön isänsä ajoilta. Liturgiasta johtuva +vaino rasitti Juhanan aikana kaikkia muita Ruotsinvallan asukkaita, +mutta Kaarlen alamaiset olivat saaneet täydessä turvassa ja rauhassa +palvella Jumalaa puhtaan Lutherin opin mukaan. Huolimatta veljensä +kehoituksista ja käskyistä Kaarle oli aina estänyt liturgian +tuottamista herttuakuntaansa. Päinvastoin suojeli ja elätti hän +luonansa kaikkia niitä pappeja, joiden omatunto ei alistunut Juhana +kuninkaan sääntöihin. + + + + +2. Upsalan kirkolliskokous v. 1593. + + +Samaa lujuutta ja hartautta puhdistetun opin puolesta Kaarle herttua +osoitti nytkin. Kuninkaan kuoltua hän heti otti hallituksen käsiinsä ja +julisti aikovansa pitää sitä yhdessä valtaneuvosten kanssa, kunnes +kuningas itse tulisi maahan. Ensi toimekseen hän sitten ehdoitti +valtaneuvoksille, että valtiopäivät olivat kutsuttavat kokoon. "Meillä +on", lausui hän, "paljon syytä pelätä kuningasta, joka katsoo +omantunnonasiakseen kaikessa totella paavia. Senvuoksi, vaikka +olemmekin velvolliset tunnustamaan hänet kuninkaaksemme, pitää meidän +asettaa hänelle muutamia ehtoja, jotka koskevat maamme lakia ja +alamaisten oikeuksia. Ja ennenkuin hän on vannotulla valallaan +vahvistanut ne ehdot, ei meidän pidä sallia kruunausta." Valtaneuvoksia +tämä rohkea tuuma säikähdytti, sillä valtiopäivien kokoonkutsuminen oli +oikeastaan kuninkaan yksinomainen oikeus. Välttäisihän, arvelivat he, +pappiskokous, koska kuitenkin vain uskonasioista on keskusteltava. +Mutta Kaarle herttua pani vastaan. "Ei!" intti hän kiivaasti, "meidän +pitää uskonasioistammekin itse päättää ja säätää. Meidän ei käy, +katolisten tavoin, jättää niitä paavin paljaspäisten, voideltujen +kätyrien haltuun!" Sigismund, saatuansa tiedon herttuan hankkeesta, +kielsi kokouksen ankarasti, vaan Kaarle ei pitänyt siitä mitään lukua. + +Tämän päätöksen mukaan kokoontui kokous alussa vuotta 1593 Upsalaan. +Siihen oli saapunut papisto sangen lukuisasti edustettuna, +valtaneuvosto sekä muutamia muita aatelismiehiä. Kaikkiansa oli läsnä +332 pappia, joista neljä piispaa. Suomesta ei kuitenkaan ollut tullut +muita kuin piispa ynnä kaksitoista pappia tai Turun koulumiestä. +Talvinen aika oli muut estänyt. + +Maalisk. 3 päivänä alettiin ensimäinen kokous rukouksella ja +latinalaisella virrellä Veni Sancte Spiritus.[1] Senjälkeen +keskusteltiin seitsemästä väitöslauseesta, jotka sisälsivät sen, että +raamattua oli pidettävä kristinuskon ainoana lähteenä ja sen rinnalla +myös annettava arvoa kirkonisille ja uskontunnustuksille. Sitten luki +ja selitti piispa Olaus Martini Augsburgin uskontunnustuksen, ja sen +tehtyänsä hän kysyi korkealla äänellä: "Tahdotteko te joka mies pysyä +tässä uskossa ja opissa?" Ja kaikki läsnäolijat nousivat istuimiltaan +ja vastasivat juhlallisesti: "Me tahdomme niissä pysyä aina viimeiseen +hengenvetoon asti!" -- "Nyt", huusi silloin kokouksen puheenjohtaja, +nuori professori Nikolaus Bothniensis innoissansa, "nyt siis on koko +Ruotsinvalta yhtenä miehenä, ja kaikilla meillä on yksi Jumala!" + +Sittenkin puheenjohtaja kehoitti nyt vielä niitä nousemaan ja astumaan +esiin, joilla ehkä olisi jotain sanottavana liturgian puolustukseksi. +Vaan eipä noussut ketään. Päinvastoin ne, jotka Juhana kuninkaan aikana +olivat siihen suostuneet, koettivat puhdistaa itseänsä ja pyysivät +anteeksi. Turun piispa Eerikki Sorolainen sanoi katsoneensa liturgian +vain koskevan ulkonaisia menoja ja sopivan yhteen Lutherin opin kanssa. +Muutamalta oppimattomalta Länsi-Pohjanmaan papilta kysyttiin, mitä hän +liturgiasta piti. "Minä sen annan", vastasi tämä. -- "Kellekä sen +annat?" tiedusteli puheenjohtaja. -- "Minä annan sen pirulle", selitti +pappi. -- "Annatkos pirulle sinun elättäjäsi, joka sinua niin monta +vuotta on lihottanut?" pilkkasi puheenjohtaja. + +Yhdessä liturgian kanssa hyljättiin tässä kokouksessa myös koko joukko +muitakin, siihen asti vielä käytännössä olleita katolisia kirkonmenoja, +ja kiellettiin kaikki muu jumalanpalvelus paitsi luterilainen. Se +Ruotsin alamainen, joka siirtyi toiseen uskoon, oli maanpakolaisuudella +rangaistava. Maaliskuun 20 p:nä kirjoittivat kaikki läsnäolevat nimensä +_Upsalan päätöksen_ alle, joka siitä lähtien melkein meidän aikoihimme +asti on ollut Suomenkin kirkon ojennusnuorana. Paljon siinä tosin on +moitteen sijaa, jos sitä nykyiseltä kannalta katselemme. Erittäinkin +loukkaa meitä se kova kuri, jolla se hallitsee ihmisten ajatuksia uskon +asioissa, vainoten vierasuskolaisia melkein yhtä armottomasti kuin +katolinen kirkko. Mutta tämä kovuus oli siihen aikaan välttämätön. Jos +katolisille olisi pienintäkin jalansijaa maassa sallittu, niin he +olisivat pian viekkaudella tai väkivoimalla anastaneet vallan käsiinsä +ja sortaneet protestantteja. + +Kokouksen loputtua päätös lähetettiin kaikkiin hiippakuntiin, joissa +jokainen pappi sekä myös etevimmät aatelismiehet saivat sen +allekirjoituksellansa vahvistaa; sitä paitsi sen vahvistukseksi +painettiin kaupunkien ja kihlakuntien sinetit sen alle. Suomessakin +tehtiin samoin, niinkuin muissakin valtakunnan osissa. Vaan kuitenkin +kesti vielä useampia vuosia, ennenkuin Upsalan päätös pääsi meidän +maassamme täyteen voimaansa. Pari katovuotta seurasi peräkkäin juuri +lähinnä seuraavia aikoina. Sen johdosta oppimaton talonpoikainen kansa +alkoi nurista ja valittaa, että Jumala muka rankaisi heitä siten, kun +Häntä ei enää palveltu entisellä juhlallisuudella. Jopa tapahtui +väkivaltaakin paikkapaikoin. Muutamassa kirkossa papin alkaessa +toimittaa jumalanpalvelusta uudella, koruttomalla tavalla, läsnäolevat +sotamiehet tempasivat hänet pois saarnatuolista, laahasivat hänet ulos +kirkosta ja viskasivat viimein pahanpäiväiseksi piestynä kirkkotarhan +muurin yli. Eikä ollut tälle rahvaan röyhkeydelle hillitsijää, sillä +Suomen ylimaaherra, vapaaherra _Klaus Fleming_ ei itsekään totellut +Upsalan päätöstä. Klaus herra oli kuninkaalle umpiuskollinen. Hänen +mielestään oli siis vasten kuninkaan tahtoa ja kieltoa tehty päätös +aivan mitätön, voimaton, "mokoma vasikannahka" vaan, hänen omia +sanojaan käyttääksemme. Koska piispa oli toimittanut pois pyhäinkuvat +ynnä muut sellaiset koristeet Turun tuomiokirkosta, tuotti Fleming +kuninkaan käskystä ne takaisin paikoillensa. Tätä asiaa koskevan +kuninkaallisen kirjeen hän sitten syksyllä 1596 luki kansalle, joka oli +kokoontunut Heikinmarkkinoille Turkuun, ja suomensi lukiessaan sanat +aivan väärin. Hän näet julisti kuninkaan käskynä, että uskonmenot joka +paikassa, missä kansa sitä halusi, olivat pidettävät vanhoillansa. +Samassa tilaisuudessa valitti piispa hänelle yllämainitusta papille +tehdystä väkivallasta. Mutta Fleming vain pilkkasi vastaukseksi. "Jos", +päätti hän, "pappi on viskattu muurin yli kirkkotarhasta ulos, niin +enpä minä siihen muuta neuvoa tiedä, kuin että annetaan sotamiehille +käsky viskata hänet taas samaa tietä kirkkotarhaan, ja vieläpä +kovemmalla vauhdilla." + + + + +3. Sigismund tulee Ruotsiin. + + +Ottaaksemme selkoa siitä, miten Upsalan päätös Suomessa pantiin +toimeen, olemme rientäneet useampia vuosia eteenpäin; mutta nyt tulee +meidän kääntyä jälleen muihin seikkoihin, jotka tapahtuivat heti +mainittujen valtiopäivien perästä. + +Loppupuolella kesää 1593 Sigismund suoriusi lähtöön Varsovasta, +käydäksensä uudessa valtakunnassaan. Hänen matkansa meren rannalle kävi +Länsi-Preussin maakunnan kautta, joka siihen aikaan oli Puolan +alusmaana, ja jossa kansa enimmäksi osaksi oli luterilainen. Näitä +kuningas matkansa varrella kohteli sellaisella tavalla, joka vielä +enensi Ruotsin miesten pelkoa. Monessa paikassa karkoitettiin +luterilaiset pois kirkoistansa ja heitä kiellettiin jumalanpalvelusta +julkisesti pitämästä. Danzigin kaupungissa nousi tämän johdosta kova +kahakka porvarien ja kuninkaan puolalaisten henkivartijain välillä, +niin että suuri joukko ihmisiä sai surmansa. Ja että Sigismund +Ruotsissakin aikoi levittää katolinuskoa, se saatettiin arvata siitä, +että hänellä oli muassansa useita jesuiittoja ynnä muita katolisia +pappeja soittoniekoiksi puettuina. Olipa vielä päälliseksi parvessa +erinäinen paavin lähettiläs eli legaatti, nimeltä Malaspina, jonka +neuvoja Sigismund kaikissa asioissa noudatti. + +Danzigissa oli Ruotsin valtakunnan laivasto, viisikymmentä alusta, jo +varalla; valtioamiraali Klaus Fleming oli ne tuonut Suomesta sinne, +saattaaksensa kuninkaan meren yli Ruotsiin. Mutta Sigismund vuokrasi +kuitenkin itseänsä, puolisoansa ynnä hoviseuraansa varten sievän +hollantilaisen kauppalaivan, joka sattui olemaan satamassa. Sillä +Ruotsin ja Suomen alukset olivat epämukavia ja könttyräisiä, niin +etteivät päässeet muuta kuin myötätuulessa kulkemaan. Niihin pantiin +kuninkaan saattoväkeen kuuluvat sotamiehet ja palvelijat. Syyskuun +30:nä päivänä, Mikonpäivänä, nousi Sigismund maihin Tukholman +linnasillan luona. Hän oli tahallaan juuri sen päivän valinnut, sillä +Pyhä Mikael oli hänen suojeluspyhänsä, ja kuningas toivoi voivansa +kukistaa luterilaisuuden Ruotsin valtakunnassa, samoinkuin Pyhä Mikael +oli kukistanut pimeyden ruhtinaan. + +Tukholmassa oli Kaarle herttua kuningasta vastaanottamassa yhdessä +valtaneuvosten kanssa, ja niin myös arkkipiispa pappeineen. He +lausuivat Sigismundin tervetulleeksi tähän valtakuntaan, mutta samassa +he myös vaativat, että hänen tuli vahvistaa Upsalan päätös ja lähettää +pois jesuiittansa, varsinkin paavin lähettiläs. "Tuo paha oka",[2] +sanoivat he, "pistää kansaa kipeästi silmään." Vaan kuningas ei +suostunutkaan tähän pyyntöön. Päinvastoin hän näytti aivan selvästi, +etteivät muut kuin katolinuskoiset voineet toivoa häneltä suosiota. +Hänen seuralaisinansa ja neuvonantajinansa oli, paitsi muassa tulleita +muukalaisia, ainoastaan pari katolinuskoista ruotsalaista herraa. Ainoa +protestantti, jota hovissa suvaittiin, oli Suomen ylimaaherra _Klaus +Fleming_; sillä hän ei ollut Upsalan päätöksessä ollut osallisena eikä +sitä jälkeenkäänpäin allekirjoittanut. + +Kolme kuukautta kului täten turhiin ehdoitteluihin ja väittelyihin. +Viimein kuitenkin neuvoskunta suostui siihen, että valtakunnan säädyt +kutsuttaisiin Upsalaan. Näiden avulla he toivoivat paremmin saavansa +kuninkaan taipumaan hänelle asetettuihin ehtoihin. Mutta Sigismundkin +yritti siellä viekoitella puolellensa valtiopäivämiehiä, varsinkin +talonpoikia. Klaus Fleming kutsui hänen käskystänsä suuren joukon +talonpoikaissäädyn jäseniä luokseen pitoihin, juotti heidät juovuksiin +ja vei sitten heidät yhdessä muutamien omien alustalaistensa kanssa +kuninkaan puheille. Tälle he olutinnossansa nyt vakuuttivat olevansa +valmiit suostumaan kaikkeen, mitä hän tahtoi. "Papit", niin he +huusivat, "yksin ovat syynä siihen, että Teitä vastaan, kuninkaallinen +majesteetti, on hangoiteltu ja juoniteltu." Mutta humalasta selvittyään +talonpojat pian jälleen muuttivat mielensä. Kaarle herttua, joka oli +oikea rahvaan mies ja osasi seurustella talonpoikien kanssa, selitti +heille tarkkaan asian oikean laidan. Nyt he taas olivat tappaa erään +säätyveljensä, joka uskalsi väittää, etteivät Klaus Fleming ja +Malaspina sittenkään olleet niin mustat, kuin miksi heitä mustattiin. +Jopa rupesivat muutamat tarjoamaan kruunua Kaarle herttualle. "Me +rukoilisimme", lausui vanha Upsalan nimismies, "että te, herttuallinen +korkeus, olisitte niin armollinen ja rupeaisitte meille kuninkaaksi. +Olettehan tekin Kyösti-kuninkaan poika, ja osaisitte varmaan yhtä hyvin +kuin se vainajakin hallita maan ja kansan hyväksi. Sigismundista sitä +vastoin ei näytä olevan mihinkään." Mutta Kaarle käski heidän +vaikenemaan sellaisista asioista. + +Viekoittelun rauettua tyhjiin kuninkaan neuvonantajat keksivät toisen +keinon. Kaarle herttua oli murhattava; siten kaikki vastarinta oli +itsestään masentuva. Niinpä eräänä aamuna, kun Kaarle taas oli tullut +kuninkaan puheille, puolalaiset henkivartijat kävivät paljastetut +miekat kädessä oven eteen seisomaan ja estivät herttuan seuralaisia +pääsemästä sisään. Mutta tässäkään vaarallisessa tilassa ei Kaarlen +luja luonto pettänyt. Rohkeasti niinkuin ainakin hän ilmoitti taas +Sigismundille: "Jos ette te, kuninkaallinen herra, meidän ehtoihimme +suostu, niin me emme salli teidän kruunaustanne." Puolalaiset odottivat +keskustelun aikana vain kuninkaan viittausta, karatakseen miehissä +vihatun herttuan päälle. Mutta Sigismund, vaikka hän olikin suostunut +neuvottuun murhakeinoon, ei nyt ratkaisevalla hetkellä tahtonut +kuitenkaan antaa käskyä. Tämmöinen oli hänen pehmeä, saamaton +luonteensa: voimaton vastustamaan kiusausta ja voimaton toimeenpanemaan +päätetty pahaa. Tämänkin vehkeen rauettua puolalaiset päättivät tehdä +toisen yrityksen salaa, kuninkaan tietämättä. Herttua piti murhattaman +omassa majatalossaan. Mutta asia tuli jollakin lailla Kaarlen tietoon, +ja kun murhaajat yöllä saapuivat paikalle, oli hän jo poissa +kaupungista. Kaukaa kankaalta paistoivat nuotiotulet hänen leiristänsä. + +Seuraavana aamuna tuli herttualta kirje Sigismundille. "Sekä minä että +säädyt", kirjoitti hän, "olemme nyt jo kolmatta viikkoa olleet täällä, +turhaan odotellen vahvistusta vaatimuksillemme. Nyt me olemme jo tähän +viivyttelemiseen kyllästyneet, ja jollette te, kuninkaallinen +majesteetti, anna suostumustanne vuorokauden kuluttua, niin minä lähden +pois ja käsken valtiopäivämiehetkin kaikki kotiin." Sigismund pahassa +pulassansa taas kääntyi ainaisen neuvonantajansa, paavin legaatin +puoleen. Ja nytpä Malaspinakin katsoi suostumisen välttämättömäksi. +"Mutta eihän", lohdutti hän, "vääräuskoisille vannottuja valoja ole +synti rikkoa." Tätä neuvoa seuraten taipui siis Sigismund kun taipuikin +ja vahvisti Upsalan päätöksen. Suuri oli tietysti kansan riemu, ja +valtiopäivämiehet riensivät kaikki tuomiokirkkoon kiitosvirttä +veisaamaan Jumalalle. He eivät aavistaneetkaan, että kuningas oli jo +sydämessään rikkonut antamansa juhlallisen lupauksen. + + + + +4. Sigismundin kruunaus. + + +Nyt vietettiin kruunaus täydellä loistolla ja juhlallisuudella. Kun +arkkipiispa oli kruunaussaarnan pitänyt, astui Sigismund alttarin eteen +vasemmassa kädessään pärmäkirja, joka sisälsi Upsalan päätöksen +vahvistuksen. Herra Eerikki Sparre lausui kruunausvalan, jonka kuningas +toisti polvillaan oikean käden sormet ylös kohotettuina. Vähitellen +alkoivat kuitenkin Sigismundin sormet vaipua alemmaksi, ikäänkuin hän +ei olisi tahtonut tällä ulkonaisella merkillä vahvistaa valaa, jota hän +ei aikonut pitää. Mutta Kaarle herttua huomasi tämän juonen ja teki sen +johdosta muistutuksen, jonka jälkeen Sigismund sitten piti sormensa +kohossa loppuun asti. Vesteroosin piispa painoi kruunun Sigismundin +päähän, sillä kuningas ei sallinut uuden arkkipiispa Angermannuksen +sitä tehdä, koska hän oli tunnettu ylen kiivaaksi luterilaiseksi. +Sigismundin käytyä nyt valtaistuimelle istumaan, tuli Kaarlen vuoro +vannoa hänelle uskollisuusvalansa. Samettityyny tuotiin nyt esille, +jolle herttuan piti laskeutua vasemmalle polvellensa. Mutta siksi hän +oli liian ylpeä, väitti vain, ettei hän ollut taivuttanut polveaan +ennenkään Sigismundin isän, Juhana kuninkaan, kruunauksessa. Hän laski +vain hattunsa, joka oli herttuakruunulla koristettu, tyynylle +alamaisuuden osoitteeksi, ja vannoi sitten valansa seisoallaan pitäen +valtakunnan lipusta kiinni. + +Kruunauksen jälkeen, niinkuin tämmöisissä juhlissa oli tapana, suotiin +armonosoituksia ja pidettiin kaikellaisia pelejä. Sigismund ei +kuitenkaan sivaltanut ainoatakaan Ruotsin herraa ritariksi; tällä +tavoin hän tahtoi osoittaa heille mielipahaansa. Paitsi muita pelejä +pidettiin sitten myös turnaus, jossa tapahtui seuraava huvittava +seikka. Eräs puolalainen herra ratsasti röyhkeästi esiin tantereelle ja +vaati Ruotsin herroja taisteluun, uhaten parhaankin voittavansa. Tulipa +hänelle silloin vastaan ritari, jonka kypärän ristikko oli suljettu, +niin ettei kasvoja voitu tuntea. Ankaran tappelun jälkeen puolalainen +vierähti voitettuna satulasta maahan, ja kun voittajan päästä sitten +riisuttiin kypärä, valahti sen alta pitkiä, tuuheita kähäriä esiin. +Nainen se olikin, joka uhkaylpeän muukalaisen oli kurittanut. Helppo on +arvata, kuinka neidon kansalaiset tästä riemastuivat, ja kuinka suuri +sitä vastoin oli puolalaisten harmi ja häpeä.[3] + +Kruunauksessa vannottua valaansa ei Sigismund monta päivää pitänyt +pyhänä. Upsalan päätöksen mukaan ei ollut katolinen jumalanpalvelus +sallittu Ruotsissa muualla kuin kuninkaan omassa hovikappelissa. Siitä +huolimatta Sigismund antoi nyt pari kirkkoa Tukholmasta uskolaisillensa +käytettäviksi. Niissä jesuiitat julkisesti pauhailivat luterilaista +väärää uskoa vastaan, vaan kun luterilaiset papit alkoivat saarnata +vastaan, kielsi kuningas heitä ankarasti. Verisiä tappeluita sattui +joka päivä puolalaisten henkivartijain ja porvarien välillä, ja +kuningas tuomitsi aina edelliset syyttömiksi. Suuttumus tästä muuttui +pian peloksi, kun saatiin kuulla, että Puolasta oli vielä enemmän +sotaväkeä tulossa. Puolalaisten saavuttua Tukholmaan asettui Ruotsin +miesten pelko kuitenkin jälleen. Ainaisen tapansa mukaan oli Sigismund +taas toimittanut asiansa puolinaisesti. Tuotettu lisäväki ei ollut +millään muotoa riittävä, jos tahtoi väkisin kukistaa vastarinnan +Ruotsissa. Sen Sigismund itsekin pian huomasi, ja alkoi nyt suoriutua +lähtöön, aikoen tulla toisten takaisin suuremmalla voimalla ja +sopivammassa tilaisuudessa. Paljon apua hankkeillensa hän toivoi näet +olevan siitä kateudesta ja eripuraisuudesta, jonka hän tiesi kytevän +herttuan ja valtaneuvosten välillä, vaikka he nyt uskonasiassa +olivatkin pitäneet yhtä. Tätä eripuraisuutta vielä enentääkseen +kuningas, Malaspinan neuvosta, ei määrännytkään tarkkaan, millä tavoin +valtakuntaa hänen poissaollessansa oli hallittava. Hän vain sanoi +jättävänsä hallituksen herttualle ja neuvoskunnalle yhteisesti. Mutta +kuinka suuri osa vallasta kumpaisellekin oli tuleva, siitä ei saatu +häneltä mitään määräystä. "Anna vääräuskoisten riidellä ja raadella +toinen toisiansa", arvelivat kuninkaan neuvonantajat; "sitä helpompi on +sitten kukistaa heidät kaikki." Paitsi tätä koetti Sigismund vielä +toisellakin keinolla heikontaa vastustajainsa voimaa, joiden haltuun +hänen täytyi jättää Ruotsinvallan hallitus. Hän asetti näet joka +maakuntaan uskottuja miehiään maaherroiksi, joiden piti kaikissa +tärkeissä asioissa totella ainoastaan hänen omia käskyjänsä, huolimatta +Tukholmassa olevista hallitusmiehistä. Suomenmaan ynnä myös ylimmäisen +vallan Vironkin ylitse sai Klaus Fleming, ja ruotsinpuolisista +maakunnista suotiin suuri osa hänen langoilleen, Stenbockeille. +Taalainmaa sai katolinuskoisen Eerikki Brahen maaherraksensa, vaikka +Upsalan päätös nimenomaan sääti, ettei kukaan katolilainen saisi pitää +minkäänlaista kruununvirkaa Ruotsin valtakunnassa. + +Täten mielestään kaikki viisaasti ja taitavasti järjestettyänsä +Sigismund astui laivoihinsa ja purjehti Puolaan takaisin. Matkalla +kohtasi heitä raju myrsky ja ukkonen iski sen aluksen mastoon, jossa +Malaspina oli. Sen seikan ruotsalaiset sitten selittivät siten, että +Jumala muka oli tahtonut osoittaa vihaansa _Antikristuksen_[4] +pahanilkiselle lähettiläälle. Malaspina puolestaan arveli laivallensa +tapahtuneen turmion noitien syyksi, joita tuo jumalaton, pakanallinen +Ruotsinmaa muka oli aivan täynnä. + + + + +5. Klaus Fleming ja Kaarle herttua. + + +Kaarle herttuan ensi toimia kuninkaan lähdettyä oli se, että hän +eroitti virasta kaikki ruotsinpuolisiin lääneihin asetetut maaherrat. +Samoin aikoi hän Suomessakin tehdä; mutta Klaus herraa ei voinutkaan +paljaalla kynänpiirrolla saada pois. Hänellä oli luonansa ja +käskynalaisenaan melkein koko valtakunnan laivasto ynnä suuri osa +armeijaa, joka venäläisten vuoksi yhä vielä majaili Suomessa. +Väkivaltainen menettely hänen suhteensa oli siis sangen arveluttava +asia. Viekkaus oli ainoa mahdollinen keino, mutta sitä osasi Klaus +herra vastustaa yhtä suurella viekkaudella. + +Epäluulo ja eripuraisuus Flemingin ja Ruotsin valtamiesten välillä oli +jo näyttäytynyt kohta Juhana kuninkaan kuoltua. Klaus herra pelkäsi +alusta alkain, että herttua aikoisi anastaa kruunun itsellensä. +Senvuoksi hän otti koko sotavoimaltansa sekä Suomessa että Virossa +erityisen uskollisuusvalan Sigismund kuninkaalle. Myös asetti hän +vartijoita saaristoon kaikille Suomen ja Ruotsin välisille +kulkuväylille, ettei herttuan lähettämiä houkuttelijoita pääsisi hänen +väkensä puheille. Herttua puolestaan heti yritti viekoitella Flemingiä +pois Suomesta. Hän kirjoitti hänelle ja sanoi hallituksen suuresti +tarvitsevan hänen läsnäoloansa ja neuvojansa, jonka tähden hän pyysi +häntä Tukholmaan tulemaan. Mutta Klaus herra ei ollutkaan niitä +lintuja, jotka joka paulaan menevät. Hän ymmärsi kohta, että hänen ei +enää sallittaisi palata Suomeen, jos hän jalallaan astuisi Ruotsin +rannalle. Sentähden hän vastasi kieltävästi, vaikka kohteliaasti, +sanoen esteeksi sen, ettei lopullista rauhansovintoa Venäjän kanssa +vielä oltu saatu aikaan. Muuten sanoi hän mielellään tottelevansa +herttuan ja valtaneuvoskunnan käskyjä "kaikissa asioissa, jotka hänen +mielestään olivat kuninkaalliselle majesteetille ja valtakunnalle +hyödyksi". Tämän kirjeenvaihdon jatkuessa molemmat herrat kiivastuivat +kiivastumistansa; sillä he olivat kumpainenkin ylen tulisia, vihaisia +luonteeltaan. Pian Fleming allekirjoitti erään kirjeensä seuraavilla +sanoilla: "Klaus Fleming, Viikin vapaaherra, pääamiraali ja sotamarski, +jolla nyt on monta hallitsijaa ja jolle kaikki jakavat käskyjään; vaan +minä en ketään tottele paitsi yhtä ainoata, jonka nimi on kuningas +Sigismundus; -- jos minun vertaiseni tulevat ja käskevät jotain, niin +isken heitä päähän." + +Flemingin käytös Ruotsissa, silloin kun hän kuninkaan seurassa oleskeli +siellä, kiihdytti tietysti vielä enemmän herttuan vihaa. Eräänä +päivänä, kun Kaarle Upsalassa meni puolisonsa kanssa kuninkaan luokse, +ajaa karahutti Klaus herra komeassa reessä heitä vastaan, +pyssymiesparvi saattoväkenään, joilla oli ladatut aseet käsissä. +Herttua tästä muka ylpeydestä suuttui aivan silmittömäksi ja uhkasi +toimittaa Flemingiltä pois sekä henkivartijat että hengenkin vielä +päälliseksi. + +Kuninkaan palattua Puolaan Kaarle herttua lähetti Flemingille kirjeen, +jossa taas kutsui hänet Tukholmaan ja ilmoitti määränneensä Aksel +Kurjen Suomen ylimaaherraksi. Mutta Klaus herra oli nyt vielä +entistäkin rohkeampi, hänellä kun oli selvä käsky kuninkaalta olla +välittämättä Ruotsin hallitusmiehistä. "En ole teidän kyytimiehenne", +vastasi hän herttualle röyhkeästi, "jotta minun täytyisi kulkea teidän +jäljissänne. Enkä pidä mitään lukua kirjoituksistanne, jos ne ovat +vastoin kuninkaallisen majesteetin käskyjä. Te olette minun +vertaisiani, Hän yksin on kuningas ja on pysyväkin kuninkaana." + +Muutenkaan ei Suomessa juuri välitetty herttuan käskyistä ja +säätämisistä. Kaarle ryhtyi senvuoksi voimallisempaan keinoon. Hän +kutsui taas säädyt kokoon syksyllä 1595. "En voi kauemmin", ilmoitti +hän niille, "jatkaa tällä lailla hallitusta. Joko minun pitää saada +hallita ja vallita täydellä valtionhoitajan vallalla, tai luovun +hallituksesta kokonaan." Nyt seurasi tarkempi ehdoitus, mitä päätöksiä +hän säädyiltä tahtoi. Kuninkaan käskyjen piti olla mitättömät ja +voimattomat, kunnes herttua ja valtaneuvoskunta olivat antaneet niihin +suostumuksen. Herttualla ja valtaneuvoskunnalla eikä kellään muulla +piti olla valta asettaa ja luovuttaa virkamiehiä. Kaikki läsnä- ja +poissaolevat, jotka laillisitta syittä tätä päätöstä vastustaisivat, +olivat kaikin voimin kukistettavat, niinkuin kapinoitsijat ja +maanpetturit ainakin. + +Kun nämät vaatimukset olivat julkaistut, kääntyi herttua säätyjen +puoleen ja kysyi niiltä: "Tahdotteko te _jokainen kaikkien ja kaikki +jokaisen puolesta_[5] tätä päätöstä puolustaa, ja auttaa minua +rankaisemaan niitä, jotka sitä vastaan panevat?" -- "Tahdomme, +ruhtinaallinen armo, kyllä tahdomme!" huusivat kohta talonpojat ja +porvarit kaikki yhteen suuhun. Aatelisherroista yksi osa, varsinkin +valtaneuvokset, jotka pelkäsivät herttuan paisuvaa valtaa, olisivat +mielellään vastustaneet; mutta he eivät tohtineetkaan alhaisten +säätyjen uhkaavan pauhun ja melun tähden. + +Suomesta ei ollut näillä _Söderköpingin_ valtiopäivillä ollut monta +miestä. Aatelisherrat olivat melkein kaikki yksissä mielin Flemingin +kanssa, ja muiden säätyjen valtiopäivämiehiä oli Klaus herra estellyt +uhkauksilla ja vartijoillakin, jotka väijyivät kaikkien Ruotsiin +menevien teitten varsilla. Nuo harvat Söderköpingissä käyneet, niiden +joukossa myös piispa Eerikki Sorolainen, saivat sitten kokea Flemingin +kovaa kohtelua. Arvattavaa siis oli, mikä vastaus Suomesta +annettaisiin, kun Ruotsista Kaarle Hornin johdolla tulleet lähettiläät +kysyivät, tahtoivatko meidänkin miehet suostua heidän päätökseensä. +Flemingin käskystä Turkuun kokoontuneet aatelisherrat vastasivat +kierrellen, sanoen jättävänsä asian kokonaan kuninkaan haltuun; jos hän +oli myöten taikka vastaan, siten hekin. Flemingin mielestä tämäkin +vastaus oli kuitenkin vielä liian myöntyvä; hän pani sittemmin toisen +kokoon, jossa hän suorilla sanoilla väitti Söderköpingin valtiopäivät +laittomiksi ja niiden päätökset mitättömiksi. Ja saipa hän tähänkin +vastaukseen useitten Suomen aatelismiesten allekirjoitukset. + +Muu ei siis enää ollut tarjona kuin sotaonnen koettaminen, kumpi +toisensa saisi kukistetuksi. Molemmin puolin ruvettiin nyt ankariin +valmistuksiin. Herttua kokosi 6-8,000 miestä ja tahtoi lähettää ne +Suomeen Yrjö Possen johdolla. Fleming puolestaan tähän aikaan vannoi: +"Henk'-rist'! Se ei saa tapahtua, niinkauan kuin veri suonissani on +lämmin, että Kaarle herttua pääsisi Suomessakin vallitsemaan. Ja jos +herttua tulee ja tahtoo minut lyödä, niin kylläpä minä hänelle mokoman +löylyn ja kyydin laitan, että hän huomaa minun olevan miekkamiehen eikä +muijan!" Syksyllä 1596 hän sitten toi uusilla laivoilla enennetyn ja +kaikin tavoin varustetun laivastonsa Turkuun. Sinne hän myös oli +kutsunut kaikki aatelisherrat sekä ratsumiehet ja otti nyt heiltä sen +lupauksen, että he seuraisivat häntä sotaan, vaikkapa oman +valtakunnankin alamaisia vastaan. Ja Ruotsiin hän samana syksynä +kirjoitti siellä oleville Sigismund kuninkaan puoluelaisille: "Muutamat +kuukaudet pian kuluvat, sitten se on tuleva, joka teidät on sorron alta +pelastava." + +Tuumasta toimeen ei sentään päässyt kumpainenkaan riitaveljeksistä. +Posse ei ottanut hänelle tarjottua päällikkyyttä vastaan, ja muutkin +valtaneuvokset vastustelivat sisällistä sotaa. "Se lääke", sanoivat he, +"on paljoa turmiollisempi vielä, kuin sillä lääkittävä valtion vamma." +Asia näet oli se, että hekin nyt alkoivat kallistua kuninkaan puolelle; +sillä he näkivät yhä selvemmin, ettei Kaarle herttua aikonut antaa +heille paljon sananvuoroa valtakunnan asioissa. -- Fleming puolestaan +sai pian kotonakin tarpeeksi tekemistä. Sillä juuri tähän aikaan +leimahti yleinen, ankara talonpoikaiskapina ilmi Suomenmaassa. + + + + +6. Linnaleiri ja talonpojat. + + +_Täyssinässä_ oli toukokuun 18 p:nä 1595 vihdoin viimeinkin saatu +rauhansovinto Venäjän kanssa toimeen. Siitä oli suuri riemu koko +Ruotsin valtakunnassa, etenkin Suomessa, vaikka tosin viimeinenkin +tähde Pontus herran voittosaaliista, tärkeä Käkisalmen linna läänineen, +oli luvattu pois. Se oli annettava venäläisille takaisin, niin pian +kuin vanha raja olisi uudestaan tarkkaan käyty ja vahvistettu. Mutta +tuon pitkällisen sodan synnyttämät rasitukset olivat olleet niin +vaikeat, ettei nyt voinut tuntua muuta kuin iloa, niiden loputtua. + +Sotamiehetkin olivat jo aivan suuttuneet noihin lakkaamattomiin, +vaivalloisiin ja vaarallisiin retkiin, joista ei kuitenkaan lähtenyt +mitään hyötyä. Välistä oli täytynyt kietoa Suomesta Viroon vietävät +nuoret rekryytit köysiin, etteivät tiellä karkaisi. Niin pahasti +peloitti heitä tuo "miesten syöjäsija", missä rutto ja nälkä kilpaa +vihollisen miekan kanssa tuhosivat heitä. Olipa kerran Räävelissä, +niinkuin jo on kerrottu, noussut oikein ilmikapina sotajoukossa. + +Minkälainen oli sitten talonpoikaisparkain mieli Suomessa, joka yhtä +mittaa oli ollut sodan jaloissa? Heidänkin täytyi alinomaa, samoinkuin +sotamiesten, panna henkensä alttiiksi tappeluissa, kun heidät +nostoväkenä käskettiin rajalle. Heidän oma samoinkuin myös heidän +perheensä henki tai ainakin heidän tavaransa olivat sangen usein +menneet hukkaan, kun venäläiset partiokunnat pujahtivat linnojen +sivuitse maahan. Heidän piti suorittaa raskaita lisäveroja sodan +tähden. Ja kaiken tämän lisäksi heidän täytyi vielä kärsiä sanomatonta +sortoa "puolustajiensa", sotaväkensä puolelta. + +Tapa näet oli silloin semmoinen, että sotaväki osaksi majoitettiin +talonpoikien luo, osaksi, jos he asuivat kuninkaankartanoissa tai +linnoissa, saivat he elatuksensa määrätyiltä pitäjiltä. Tätä +talonpoikien majoitus- ja elätysvelvollisuutta nimitettiin +_linnaleiriksi_. Itsestään jo olisi linnaleiri ollut sangen raskas +taakka, sillä Suomessa majaili siihen aikaan jommoinenkin sotavoima. +Mutta se vasta saattoi talonpoikaisparkoja vieläkin kurjempaan +viheliäisyyteen, kun sotamiehillä oli lupa itse käydä linnaleiriänsä +kokoamassa. Huoveille piti mitata heidän saatavansa kukkurapäämitoilla, +vieläpä antaa lahjoja ja hyväntekijäisiä päälliseksi. Heitä piti, +niinkauan kuin he talossa olivat, kestitä paisteilla ja oluella, vaikka +isäntäväellä itsellään olisikin ollut vain petäjäinen ruokana, vesi +särpimenä. Heille piti kuljettaa saatavat tavarat heidän kotiinsa asti, +monasti parinkymmenenkin peninkulman päähän. Ja koko ajan heitä +kumarrella ja imarrella kuin parhaita herroja, sillä pienimmänkin +vastahakoisuuden sattuessa oli huoveilla tapana ryöstää ja piestä, +taikka piloillaan lyödä kaikki rikki, niinkuin vihollisen maassa +ainakin. + +Kaikesta tästä kurjuudesta luulivat Suomen talonpojat päässeensä nyt, +kun sanoma rauhanpäätöksestä levisi heille. Mutta ihmeeksensä ja +tuskaksensa he pian havaitsivat, ettei elätettävien huovien luku +suinkaan näyttänyt vähenevän. Ja soturien ahneus ja väkivaltaisuus nyt +vielä, siltä ainakin talonpoikien mielestä tuntui, oli tullut +pahemmaksi kuin sodankaan aikana. + +Mistä heidän piti saada apua tähän hätäänsä? Vanha tapa oli +talonpojilla Ruotsin valtakunnassa, että he aina, kun muut neuvot eivät +enää auttaneet, kävivät valittamassa itse kuninkaan luona. Mutta +kuningas oli nyt kaukana tuntemattomassa maassa, mihin ei kukaan +talonpoika uskaltanut lähteä. Muutamat koettivat siis kääntyä Klaus +Flemingin puoleen, joka kuninkaan nimessä ja sijassa hallitsi maata. He +pyysivät, että linnaleiri heiltä helpoitettaisiin, koska ei nyt rauhan +aikana enää niin paljon sotaväkeä tarvittu; tai ainakin he pyysivät, +että sotamiesten väkivalta ja vääryys heitä kohtaan lopetettaisiin. +Mutta Flemingiltä he eivät saaneet muuta kuin haukkumisia ja soimauksia +vastaukseksi. Aikoipa hän ensi vimmassaan panna heidät kaikki Turun +linnan vankikomeroihin kitumaan; mutta hänen rouvansa, jalomielisen +_Ebba Stenbockin_ rukoukset viihdyttivät häntä kuitenkin vähän. +Sittenkään hän ei ottanut mitään puheita linnaleirin helpoituksesta +korviinsa. Muutamat aatelisherrat, jotka yrittivät saada häntä +taipumaan, saivat tylyjä sanoja kuulla; ja kun joku heistä ei +sittenkään lakannut puhumasta, rankaisi häntä Fleming ottamalla pois +hänen läänityksensä. Mahdotonta olikin hänen mitään helpoitusta +myöntää, sillä kuningas oli käskenyt hänen yhä edelleen pitää kaikki +sotavoimat Suomessa koolla ja varalla. Sigismund näet aikoi jo kesällä +1595 tai 1596 tulla uudestaan Ruotsiin uppiniskaista Kaarle herttuata +kukistamaan, ja silloin hän tarvitsi Flemingin väkeä. + +Tästä lähtien eivät talonpojat enää yrittäneetkään pyytää apua +omalta maaherraltansa; he alkoivat käydä yksistään Kaarle herttuan +luona. Mutta siitä Klaus herra vasta oikein vimmastui. "Jokaisen +Ruotsin-kävijän", uhkasi hän, "minkä saan kiinni, hakkautan pieniksi +säpäleiksi, niin että niiden, jotka tahtovat korjata hänen raatonsa, +pitää tuoda säkkejä mukaansa." Kaikissa salmipaikoissa väijyivät taas +Flemingin vartijat pyydystellen niitä, jotka pyrkivät meren yli. Moni +joutuikin heidän käsiinsä, niinpä myös moni kotiin tultuansa kopattiin +kiinni. Vankeja kohtaan Fleming tosin ei sananmukaisesti täyttänyt +julmaa uhkaustansa; mutta paljon kurjuutta he sentään saivat kärsiä +Turun linnan komeroissa, joihin muutamat heistä myös kuolivat. Moni +Ruotsin-kävijöistä, joka pelkäsi samallaista kohtaloa, pakeni senvuoksi +kodistansa synkkiin saloihin. Ja mitä apua oli muutenkaan näistä +valitusretkistä. Lähettiläät saivat tosin aina herttualta uudet +suojeluskirjat. Mutta huovit eivät niistä pitäneet pienintäkään lukua. +Usein he ottivat ne pois talonpojilta, kastelivat niitä kapakoissa +oluthaarikkoihinsa ja paiskelivat niillä toisiansa korville, pilkalla +lausuen: "Istu herttuan rauhassa!" Mutta sittenkin talonpojat väsymättä +jatkoivat näitä käyntejänsä herttuan puheilla, huolimatta mistään +vaivoista tai vaaroista. Talvella he ajoivat jäljettömiä teitä meren +jäätä myöten, kesällä purjehtivat salamutkia Pohjanlahden ympäri; +keväälläkin, kaikkein vaarallisimpana aikana, he väliin soutelivat +jäälohkareitten välitse, väliin vetivät veneitänsä suurempien +jääjänkkäreitten yli. Pitäähän hukkuva kiinni lastustakin, vaikka ei +itsekään voi toivoa pelastusta! + +Kaikkein vastahakoisimmat linnaleirille ja ahkerimmat valitusretkillä +kävijät olivat Pohjanmaan asukkaat. Pohjalaiset näet olivat Suomen +taalalaisia, jäykempää, itsenäisempää, sorrolle arempaa sukua +kuin muut heidän kansalaisensa. He eivät olleetkaan tähän saakka +tottuneet mihinkään sortoon. Heidän maakunnassaan ei ollut suuria +herraskartanoja, joiden alustalaisina he olisivat oppineet nöyryyteen +ja alamaisuuteen. "Aateli ja äyriäiset (kravut) eivät menesty +Pohjanmaalla", sanoo vanha sananlasku. Pohjanmaa oli melkein pelkkää +talonpoikaismaata, sillä kaupungeita ei ollut silloin vielä +ainoatakaan, ja papitkin olivat kaikki talonpoikaista sukua +ensimäisessä tai toisessa polvessa. Tämä varsinaisten herrojen puute +vaikutti sen, että koko Pohjan kansa vähän herrasteli ja piti itseänsä +suuremmassa arvossa. Yhtä vähän kuin herrojen vallasta olivat he ennen +aikaan tietäneet sotaväen sortamisistakaan. Suurempaa sotaa käytiin +aina vain eteläisemmillä seuduilla, ja partioretkiä heillä oli tapana +itse torjua päältään. Juhana kuninkaan aikana, kun näilläkin mailla +sota kiihtyi, oli ensikertaa viety sotaväkeä Pohjanmaalle. Mutta +pohjalaiset olivat heti pyrkineet jälleen irti näistä vieraistansa ja +olivatkin, niinkuin ennen jo kerrottiin, saaneet vapauden linnaleiristä +urhoutensa palkaksi. Tätä kallista oikeutta, josta välittämättä Fleming +oli pannut heidänkin elätettäväkseen huoveja, koettivat he nyt +alinomaisilla valituskäynneillä valvoa. + +Vuosi 1595 oli tällä lailla kulunut umpeen, ja vuodesta 1596:kin oli jo +tullut syksy. Silloin saapui taasen Tukholmaan lähettiläsparvi +Pohjanmaalta, _Pentti Pouttu_ etunenässä. He sanoivat tulleensa nyt +viimeistä kertaa apua pyytämään. Jolleivät he sitä nytkään saisi, ei +heillä ollut muuta neuvoa enää edessä, kuin anoa turvaa Venäjän +tsaarilta ja antautua hänen alamaisikseen. Sattumalta oli samaan aikaan +myös useammista muistakin Suomen maakunnista, hamasta Savosta ja +Viipurista asti, valittajia Tukholmassa. Nämät kaikki yhdistyivät nyt +pohjalaisten kanssa yhteiseen valitukseen ja yllämainittuun uhkaukseen. +Mutta Kaarle herttuasta oli paraikaa vähemmän auttajaksi ja +suojelijaksi kuin milloinkaan. Hän oli juuri luopunut hallituksesta, +suuttuneena siitä, että kuninkaan puolelle kallistuvat valtaneuvokset +lakkaamatta hangoittelivat häntä vastaan. Kun siis pohjalaiset vielä +toisenkin kerran kävivät hänen luonaan kysyen, eikö hän edes jotakin +neuvoa voisi heille antaa, puhkesi Kaarle katkerassa tuskassaan näihin +sanoihin: "Toimittakaa itsellenne rauha itse. Ainahan teitä toki niin +monta lienee, että voitte torjua huovit päältänne, jollei muulla niin +aidanseipäillä ja nuijilla!" + + + + +7. Nuijasodan alku. + + +Ne ajattelemattomat sanat, jotka maltittomuuden hetkenä olivat Kaarle +herttuan suusta päässeet, lankesivat niinkuin kipinä kuivaan kuloon. +Pohjanmaan rahvas, joka siihenkin asti tuskin oli salannut vihaansa, +alkoi nyt näyttää sitä julkisesti, rohkeasti. + +Marrask. 25:nä päivänä 1596 vuotivat jo ensimäiset veripisarat. +Mainittua päivää, Katrinan päivää, siihen aikaan oli vielä tapana +viettää kirkkopyhänä täydellä jumalanpalveluksella. Siitä syystä oli +_Isonkyrön_ kirkonmäelle kokoontunut suuri kansan paljous. Olipa myös +muutamia sotamiehiä saapuvilla, jotka pitäjässä asuivat. Siellä näin +seistessään vastakkain, silmä silmää vastaan, riitaveljekset eivät +malttaneet kauan olla hiljaa. Talonpojat rupesivat ensiksi laskemaan +haukkuma- ja pistosanoja suustansa. "Katsoppas noita konnia", virkkoi +eräs; "nehän ne meitä määrättömällä linnaleirillänsä syövät +typityhjiksi." -- "Eipä haittaisi", lisäsi Pentti Piri, yksi Ruotsissa +käyneistä, joka nyt oli täydessä humalassa ja siis rohkeimmillaan, +"eipä haittaisi, jos heiltä sisälmykset revittäisiin ulos!" -- +Sanasodasta syntyi pian nyrkkisota, ja siinä kahakassa soturit jäivät +tappiolle, sillä heitä oli varsin vähän. Talonpoikien päämiehet tuosta +nyt läksivät _Yrjänä Kontsaan_ luokse, jonka talo oli likellä kirkkoa, +ja rupesivat juomaan olutta ensimäisen voittonsa kunniaksi. Mutta +kesken parasta riemua kosto yhtäkkiä jo saavutti mässääjät. Sotamiehet +olivat kokoonkutsuneet kaikki lähiseuduilla asuvat virkakumppaninsa, +sekä ratsu- että jalkamiehet, ja palasivat nyt huovin Pietari Gumsen ja +jalkaväen päällikön Lassi Niilonpojan johdolla takaisin. Mitäpä +vastarintaa humalaiset talonpojat olisivat voineet tehdä! Hetkessä he +olivat kukistetut ja sidotut, ja vietiin sitten Kyrön nimismiestaloon. +Siellä nyt soturit vuorostaan alkoivat voittojuhlaa juoda. Mutta +heidänkään riemunsa ei ollut kovin pitkällinen. Sydänyöllä, kun +sotamiehet makasivat aivan päissään, karkasi suuri talonpoikaisparvi +heidän päällensä ja vapautti vangit. Yksi jalkamies tappelussa menetti +henkensä. + +Tätä tapausta olisi vielä voinut luulla yksityiseksi kahakaksi, jotka +Pohjanmaan puukkojunkkarien kesken aina ovat olleet tavallisia. Mutta +viikkoa myöhemmin leimahti kapina jo uudestaan paljoa suuremmalla, +kiivaammalla liekillä. Aiheen siihen antoi se, että muuan ratsumies +Suomesta[6] oli tullut viljaa, heiniä ynnä muuta linnaleiriveroa +kantamaan, ja samalla aikaa Lassi Niilonpoikakin vaati vuosimuonaa +Pohjanmaalla asuvalle jalkaväelle. Kaikki linnaleirin rasitukset +tulivat nyt täten talonpojille yhtä haavaa. Siitä hurjistuneina he +tarttuivat aseisiin. Lapualaiset nousivat ensiksi ja ryöstivät heidän +seurakunnassaan asuvan huovin talon paljaaksi; sitten he menivät +Kyröön, jossa samoja töitä jatkettiin. Kostonvimma kiihtyi kostaessa +yhä villimmäksi. Pietari Gumsen talossa ei ainoastaan ryöstetty +tavaroita, vaan tehtiin vielä kaikellaista vallattomuutta päälliseksi. +Ikkunalasit[7] särettiin ja kattohirret sahattiin poikki kolmesta +kohdin, niin että katto romahtaisi kotiin tulevan väen niskoille. +Lehmiltä päät leikattiin ja asetettiin ikkunoihin seisomaan, suut +irvillänsä. Ja vihatun lainlukijan eli tuomarin sijaisen Eerikki +Olavinpojan talo poltettiin tuhaksi. Tästä talosta talonpojat olivat +toivoneet saavansa paljon hopeita saaliiksi, sillä lain vaaka noina +surkeina aikoina ei punninnut oikeutta, jollei sitä vielä silaeltu. +Mutta suureksi harmikseen ryöstäjät eivät löytäneet pienintäkään +hopealusikkaa eikä pikaria; kaikki oli viety pois taikka kätketty. +Vasta kun talo oli poltettu ja lähtöä jo tehtiin, huomasi eräs mies +jotain kiiltävää valuvan ulos kiukaan raosta. Siihenpä kaikki nyt +kiireesti käsiksi! Keihäillä ja tuurilla tehtiin rako väljemmäksi, ja +silloinpa valahti siitä kaunis, kirkas hopealähde, joka ei +näyttänytkään ehtyvän. Lainlukijan vaimo oli näet muurannut hopeansa +kaikki kiukaan seinään, ja siinä ne olivat palon hehkusta sulaneet. +Saalis punnittiin siinä paikassa ja se painoi koko kuusi leiviskää! -- +Saipa Eerikki Olavinpoika vielä onneansa kiittää, kun ainoastaan hopeat +häneltä siinä hukkaan menivät. Sillä surma oli tarjona kaikille +huoveille ja virkamiehille, jotka joutuivat vimmastuneen rahvaan +käsiin. Muutamat upotettiin jokeen jään alle; toiset sidottiin puihin, +ja sitten talonpojat ammuskelivat heitä jousillansa, niinkuin +pilkkataulua, kunnes kurja henki viimein lähti. Vaimoille ja lapsille +ei sentään tehty mitään pahaa, olkoon se talonpoikien kunniaksi +sanottu. Päinvastoin he pelastivat yllämainitun lainlukijan vaimon, +joka pelosta mielettömänä ei osannut itse paeta ulos palavasta +talostaan. + +Menestys kiihdytti nyt pohjalaisten toivoa ja rohkeutta yli kaiken +määrän. He eivät enää tyytyneet siihen, että olivat "itselleen itse +rauhan toimittaneet", vaan päättivät lähteä Suomenkin puolelle siellä +olevia säätyveljiänsä vapauttamaan. Matkalla piti nostettaman joka +pitäjän miehet lisäksi, ja niin oli viimein koko Suomen talonpoikainen +kansa yhtenä vastaanseisomattomana tulvana vyöryvä Turkuun ja kukistava +Flemingin huovineen, päivineen. + +_Kyrön, Ilmajoen ja Lapuan_ miehet oikeastaan tämän rohkean päätöksen +tekivät. He lähettivät kyllä sanaa hankkeestansa pohjoisillekin +suomalaisille pitäjille, kehottaen heitä tulemaan kanssansa. Mutta he +eivät kuitenkaan malttaneet odottaa näiden vastausta. Ruotsalaisista +rantanaapureistansa he jo tiesivät, että ne eivät yhtyisi heidän +tuumiinsa; siksi oli viha molempien eri kansallisuuksien välillä liian +suuri. Sitä tarkemmin suupohjalaiset keräsivät kokoon kaikki omat +miehensä. Ei kotiin saaneet jäädä muut kuin raajarikot ja ikäloput, +eivätkä nekään muuten kuin erinäisen lupakirjan nojalla. Pyssyjä tällä +tavoin kokoonsaadussa armeijassa tuskin mahtoi olla monta. Sitä vastoin +oli sangen paljon ja taitavia jousimiehiä. Monella taisi myös olla +keihäs tai miekka käsikahakkaa varten. Mutta kaikille ei näitä parempia +aseita suinkaan voinut riittää. Suuret joukot siis, niinkuin vanha +runokin todistaa, ottivat + + "-- nuijat nurkasta, + pimeästä pitkät varret, + joilla huoveja hosuvat, + ryyttäreitä rynkyttävät." + +Aivan halveksittavia aseita nämät nuijat muuten eivät olleetkaan +käsikahakassa. Ne olivat näet paksulla, raskaalla ponnella varustettuja +karttuja, ja ponsi oli tavallisesti vielä täynnä rautanauloja, kärjet +ulospäin. Niillä saattoi siis kyllä paiskata, niin että + + "veri parskui paidan päälle, + suolet sinkoili sisältä + huoveista hosutetuista." + +Näiden nuijien mukaan, jotka olivat suuren joukon aseina, sanottiinkin +luultavasti tätä talonpoikaista nostoväkeä _nuijamiehiksi_, ja on koko +heidän kapinansa saanut nimen _nuijasota_. + + + + +8. Ilkkaisen sota. + + +Eteläänpäin mennessänsä pohjalaiset jakaantuivat kolmeen joukkoon. +Läntinen parvi, Martti Tommolan johdolla, kulki pitkin merenrantaa +Poriin päin. Pouttukin oli tämän joukon seurassa, vaikka, kummallisesti +kyllä, ei päämiehenä, jonka vuoksi hänen kerrotaankin olleen kovin +nyreissään. Itäinen parvi, joka oli sangen vähäinen, läksi Martti +Vilpunpojan päällikkyydessä Rautalammin ja Savon miehiä nostattamaan. +Päävoima marssi keskitietä yliseen Satakuntaan. Sen lukumäärä oli noin +7-800 miestä ja ylimäisenä päällikkönä oli _Jaakko Ilkka eli Ilkkainen_ +Ilmajoelta. Tämäkin mies oli kerran käynyt valitusretkellä Ruotsissa ja +sen johdosta saanut istua Turun linnassa vankeudessa. Mutta hän oli +silloin vapauttanut itsensä sukkelalla keinolla, oli nimittäin punonut +köyden vaatteistansa, ja sen avulla pujottautunut muureja myöten alas. +Epäilemättä oli tämä hänen neuvokkuutensa ja rohkeutensa ollutkin syynä +siihen, että hänelle nyt oli uskottu vaarallinen, mutta kunniakas +ylipäällikön virka. Hänen allansa oli sitten tietysti muitakin +johtajia, niiden joukossa myös _Yrjänä Kontsas_, jonka tuvassa +ensimäistä voitonriemua oli pidetty. + +Joulukuun keskipaikoilla läksi Ilkka joukkoinensa liikkeelle ja kulki +tavallista talvitietä eteläänpäin Jalasjärven sekä Parkanon kautta. +Pitkin matkaa eneni nuijamiesten luku enenemistänsä; sillä joka +pitäjästä, jonka kautta he kulkivat, seurasi heitä aina enin osa +aseihin kykenevää väkeä. Tällä lailla heidän lukumääränsä viimeiseltä +oli paisunut useammiksi tuhansiksi. Kaikki aateliskartanot ja huovien +talot, jotka matkalla eteen sattuivat, ryöstettiin tyhjiksi ja +poltettiin. Yksinään Liuksialan kartano, jossa Eerikki kuninkaan leski, +Kaarina Maununtytär asui, jätettiin aivan vahingoittamatta. Lieneekö +siihen ollut syynä se, että Kaarina itsekin oli rahvaan lapsi, vai +ilmenikö tässäkin sama ritarillisuus heikompaa sukupuolta kohtaan, +jonka jo ennenkin olemme nähneet, näihin kysymyksiin ei sen ajan tiedot +anna mitään vastausta. Muuten ei ollut kuri tässä talonpoikaisjoukossa +kovin kiitettävä. Jokainen riisti ja raasti itsellensä, mitä vain +tahtoi, ja aateliskartanoista saaduilla varoilla sitten mässättiin, +mellastettiin hurjalla tavalla. Päälliköt olivat luultavasti siinä +suhteessa samanlaiset kuin heidän väkensäkin, tai ainakaan he eivät +huolineet, kenties eivät voineetkaan, pitää miehiänsä kurissa. Näin +kuvaa vanha runokin nuijamiesten elämää tällä retkellä: + + "Ilkka, ilkeä isäntä, + pää kero, sininen lakki, + ei konna tapella tainnut, + eikä sammakko sotia, + että joi joka kylässä, + joka knaapin kartanossa." + +Yhdessä suhteessa tämä runo kuitenkin on väärin panetellut nuijamiehiä. +Tapella he kyllä urhoollisesti osasivat. Heidän ensimäinen kahakkansa +huovien kanssa tuotti heille voiton. Knuutti Kurki ja Iivari Tavast +parin sadan ratsumiehen kanssa tulivat Tapaninpäivänä heitä vastaan +_Nokian kartanon_ luona, ja koettivat sulkea heiltä tietä. Mutta +talonpoikien ylivoimaa ei sotamiesten vähäinen joukko jaksanut kauan +vastustaa. Pienen taistelun perästä huovit pakenivat, minkä kaviot +kerkesivät, Turun tietä myöten. Talonpojat puolestaan asettausivat +leiriin Nokian ympärille ja joivat sitten kartanon hyvää olutta +tynnyrittäin ensimäisen voittonsa kunniaksi. + +Muutamia päiviä myöhemmin he samaten hyvällä onnella kestivät +toisenkin, vielä monta vertaa ankaramman taistelun. Pakenevat huovit +olivat näet jo Karkussa tavanneet _Klaus Flemingin_, joka melkoisen +sotavoiman kanssa riensi kapinoitsijoita vastaan. Hänellä oli neljä +lippukuntaa jalkaväkeä ja kaksi lippukuntaa huoveja; olipa myös +useampia jokseenkin suuria tykkejä mukana. Pakenijat mukaan luettuina, +jotka nyt hänen turvissansa palasivat, nousi hänen voimansa varmaan +noin 3,000 mieheen. Vuoden viimeisenä päivänä tulivat nämät verekset +viholliset nuijamiesten silmien eteen. He asettivat leirinsä Pirkkalan +kirkon ympärille, jonka vain kapea salmi eroittaa Nokiasta; eikä +aikaakaan, niin oli jo tappelu täydessä tuoksinassa. Mutta turhaan +ryntäilivät Flemingin huovit ja jalkamiehet kerta kertansa perästä +talonpoikien vahvaa asemaa vastaan; turhaan myös hänen tykkinsä +paukuttelivat, viskaellen surmapallojansa. Talonpojat pitivät paikkansa +järkähtämättä, ja ilta pimeni ilman että sotaväki vielä oli +kyynäränkään vertaa maata valloittanut. + +Tämän päivän taistelussa ei ollut siis onni ratkaisevasti kallistunut +puolelle eikä toiselle; mutta sittenkin saattoivat talonpojat lukea sen +paljoa tärkeämmäksi voitoksi, kuin mitä äskeinen Kurjen ja Tavastin +karkoitus oli ollut. Heillä oli ollut voimaa itseä Flemingiä ja hänen +suurilukuista, hyvin varustettua ja harjoitettua sotajoukkoaan +vastustaa. Vielä muutamia päiviä piti kestää samalla tavalla, sitten +saapuisi jo hämäläisten nostoväki kaakkoisesta. Silloin oli Fleming +joutuva ahdinkoon kahden vihollisarmeijan välille, ja voitosta ei +voinut olla epäilystäkään. Mutta kaikki nämät edut, kaikki nämät toivot +talonpojat nyt melkein käsittämättömässä mielenvillityksessään +päästivät käsistään ja tahrasivat kunniansa iäti kulumattomalla +häpeällä. Nuijajoukolta puuttui kuria ja päällikköjen kunnioitusta, +joita vailla ei mikään yhteinen yritys voi menestyä; tämä puute saattoi +heidät juuri parhaan menestyksen hetkellä häviöön. + +Asia näet kävi tällä lailla. Fleming, joka ei voinut olla huomaamatta +vaarallista asemaansa, lähetti yöllä Knuutti Kurjen ja Pohjanmaan +voudin Aaprahami Melkiorinpojan nuijamiesten puheille. Hän tarjosi +heille täyden vapauden linnaleiristä, kunnes kuninkaallinen majesteetti +olisi asiasta itse päättänyt. Sitä vastoin hän vaati, että talonpoikien +piti hiljaisuudessa palata kotiin ja antaa kapinan alkajat sekä +johtajat, erittäinkin Jaakko Ilkka, hänen käsiinsä. Jumala tiesi millä +makeilla, viekkailla sanoilla lähettiläät osasivat talonpoikia +viekoitella, mutta saivatpa he kuin saivatkin nuijamiehet suostumaan +näihin ehtoihin. Epävakavan lupauksen hinnalla talonpojat möivät +innokkaimpien, urhoollisimpien veljiensä veren! + +Rangaistus tästä kurjasta, epäkunniallisesta teosta ei kuitenkaan +viipynyt kauaa. Ilkka, joka -- senaikuisen kertomuksen sanoja +käyttääksemme -- "huomasi nahkaansa kaupittavan", otti salaa ryöstetyn +hevosen ja pötki yön pimeyden suojassa pakoon. Täten eivät nuijamiehet +voineetkaan täyttää sovinnon pääehtoa. He pelkäsivät nyt, että +voitaisiin luulla Ilkan paenneen heidän tiedollansa, luvallansa, ja +että Klaus herra nyt oli rankaiseva heitä kaikkia. Vastarinnasta ei +kauemmin voinut olla puhettakaan; petollisuus päälliköitä kohtaan oli +hävittänyt kaiken järjestyksen, rikkonut kaiken keskinäisen +luottamuksen. Koko talonpoikaisarmeija alkoi siis nyt hajota. Suurin +laumoin pakenivat nuijamiehet vielä samana yönä leiristänsä, kukin vain +koettaen pelastaa oman päänsä. + +Lähtiessään muutamat pakenijoista, Jumala ties mistä syystä, sytyttivät +erään ladon tuleen. Sen palo herätti Flemingin etuvartijoiden huomiota, +jotka pian saivatkin asian laidasta selvän. Tykin pamahdus herätti +kohta koko leirin, eikä aikaakaan, niin jo ajaa karauttivat huovit +villiä vauhtiansa talonpoikien jäljessä. Parin peninkulman päästä he jo +ennättivät jälkijoukon kintereelle. Tästäpä nyt vasta nuijamiehille +oikein hätä ja kiire tuli! He alkoivat viskata pois reistänsä ne +saaliit, jotka he retkellään olivat aateliskartanoista ryöstäneet. +Viljat siroitettiin säkeistä pitkin tietä, höyhenet karistettiin +tyynyistä ja polstareista tuulen viedä, hopeiset astiat lennätettiin +hangen loukeroihin. Näin keventyneinä enin osa talonpojista pääsi +pakoon, poiketen metsiin, jonne huovit raskaissa varustimissaan eivät +voineet seurata syvän lumen vuoksi. Mutta paljon talonpoikia sentään +sinä surkeana yönä tapettiin tai otettiin vangiksi. Takaa-ajajat eivät +seisahtuneet ennenkuin puolitiessä sitä kahdentoista peninkulman +levyistä kangasta, joka eroittaa Satakunnan Pohjanmaasta. + +Itse Pohjanmaalle ei Fleming herra kuitenkaan tällä erää vielä mennyt. +Hän tahtoi ensin kukistaa ja rangaista kapinan eteläisissä maakunnissa. +Hän lähetti vaan _Aaprahami Melkiorinpojan_ ottamaan pohjalaisten +päämiehet kiinni. Tämä toimi kävikin aivan helposti, vaikka voudilla +vain oli pieni huoviparvi muassansa. Pohjan miehet olivat äskeisestä +teloituksesta vielä niin pelästyksissään ja masennuksissaan, ettei +kukaan tohtinut panna vastaan. Ja kehuipa Aaprahami Melkiorinpoika +saaneensa vielä apuakin monelta talonpojalta. Ilkka mestattiin nyt +Ilmajoen kylässä, ja hänen kanssansa myös viisi hänen kumppaneistaan, +joista Pentti Piri ja Yrjänä Kontsas jo ovat meille ennestään tutut. +Kaikkien näiden miesten kuolema oli kauhea, sillä ensiksi heiltä sen +ajan tavan mukaan muserrettiin sääret ja käsivarret rikki, sitten vasta +kaula pantiin poikki. Viimeiseksi ripustettiin raajat pitkien riukujen +nenään, että olisivat siinä aina kansan silmien edessä varoituksena ja +peloituksena. Pentti Pouttu ei ollut näiden mestattujen joukossa; mutta +hänen kohtalonsa oli vieläkin surkeampi. Hän oli luultavasti jo +läntisen joukon retkellä joutunut vangiksi ja kuoli sitten Turun +linnassa; vankeuskomeron siivottomuudessa kihisevät syöpäläiset söivät +hänet siellä elävältä. + + + + +9. Savon kapina. + + +Ennen vielä kuin edellisessä luvussa kerrotut seikat tapahtuivat, oli +jo läntinen nuijajoukko tullut hajoitetuksi. _Akseli Kurki_ huovinensa +sen kukisti, luultavasti _Ulvilan_ tienoilla kohta joulun jälkeen. +Keskipaikoilla tammikuuta teloitti _Iivari Tavast_ niinikään +hämäläisten päälauman _Nyystölässä_, likellä _Padasjoen_ kirkkoa, jossa +tilaisuudessa 400 talonpoikaa kuuluu surmatun. Eikä aikaakaan, niin +saatiin jo Savossakin kapinan liekki sammuksiin. + +Savonlinnan lääniä hallitsi tähän aikaan lempeä, oikeamielinen _Götrik +Fincke_, joka aina voimiansa myöten oli koettanut helpoittaa +talonpoikien rasituksia, ja jota rahvas suuresti kunnioitti ja rakasti. +Tästä syystä ei Götrik herra millään muotoa uskonut kapinan voivan +levitä hänen alueellensa; päinvastoin aikoi hän nostattaa kaikki Savon +miehensä suksineen, jousineen ja tuoda ne sotaväelle avuksi "noita +nuijavarkaita" vastaan. Näin kehui hän vielä, kun hän riensi takaisin +virkapaikallensa Hämeestä, missä hän oli ollut joulua viettämässä. + +Mutta eipä hän ollut vielä monta päivää Savonlinnassa ollut, kun +tulikin jo tieto, että suuri parvi Rautalammin miehiä oli saapunut +Suur-Savoon eli Mikkeliin, ja että kaikki sen puolinen rahvas oli +heidän avukseen noussut. Eikä aikaakaan, niin saapui toinenkin sanoma +pohjoisesta, että Pieksämäen ja Joroisten miehet myöskin olivat +tulossa, parin pohjalaisen johdon alla. "Perkele varmaan on riivannut +koko kansan", kirjoitti luottamuksessaan pettynyt Fincke Flemingille, +"muuten eivät Savon miehet suinkaan olisi tämmöisiin vehkeisiin +ruvenneet." Pianpa tuotiin linnaan merkillinen, ruotsiksi kirjoitettu +kirje; jossa "hurskasta herraa" Götrik Finckeä "Herttuallisen Armon +nimessä" kehoitettiin osalliseksi tähän sotaan Klaus Flemingiä ja hänen +sortavaa sotaväkeänsä vastaan. Kirjeen lopussa seisoivat nimien sijasta +sanat: "Se on yhteisen kansan tahto." Savon rahvas nähtävästi +samoinkuin heidän maaherransakin oli liiaksi luottanut siihen hyvään +ystävyyteen, joka aina oli vallinnut heidän välillään. Mutta heidänkin +toivonsa petti yhtä paljon kuin Fincken luottamus. Sillä Götrik herra +piti tätä julkista kehoitusta kapinaan suurena häväistyksenä itseään +kohtaan. Hän tahtoi olla "kansan ystävä", vaan ei sentään +"kapinoitsijain kumppani". + +Pahassa pulassa olisi nyt Fincke ollut, sillä Savonlinna oli Käkisalmen +valloituksen jälkeen joutunut rappiolle, ja varsin vähän hänellä oli +sotaväkeä. Talonpojista ainoastaan linnaa likeisimmät, Säämingin ja +Haapalan miehet, tottelivat hänen nostokäskyänsä. Mutta nuijamiesten +hankkeet Savossa hänen onneksensa olivat kovin hajallisia ja yhteistä +johtoa vailla. Täten onnistui Fincken jo heti omin voimin hajoittaa +muutamia pienempiä joukkoja. Mutta kapinan tukahuttaminen tuli vasta +silloin mahdolliseksi, kun Viipurista ja Käkisalmesta oli kerinnyt +lisäväkeä. Ilmaiseksi eivät sentään talonpojat nytkään antaneet +kukistaa itseänsä. Niinpä kerran sotaväki, 120 miestä luvultansa, +turhaan yritti valloittaa Leskisen taloa Koikkalan neljäskunnassa, +johon eräs nuijajoukko oli turvannut. Näillä rajaseuduilla näet olivat +talot, niinkuin nytkin vielä joskus, rakennetut aivan umpeen vahvoilla +hirsiaitauksilla. Pihaan ei päässyt muuten kuin kapean, helposti +teljetyn portin läpi, ja pienet lautaikkunat olivat valmiita +ampumareikiä. Monen miehen kaaduttua täytyi sotamiesten peräytyä tyhjin +toimin. Itse päällikkökin oli saanut nuolenhaavan otsaansa. Pahemmin +sitä vastoin kävi nuijamiehille toisella kerralla samallaisessa +tilaisuudessa Remojärvellä. Sotamiehet tällä kertaa eivät +yrittäneetkään käydä rynnäkölle, vaan sytyttivät talon nurkat palamaan. +Sillä tavoin saivat talossa olevat nuijamiehet, 60 luvultaan, surmansa, +osaksi tulen kautta, osaksi sotamiesten aseista, kun he hädissään +pyrkivät ulos. Ainoastaan kolme otettiin vangiksi, joista yksi sitten +hirtettiin Mikkelin kirkon viereen. Sotamiehistä kaatui ainoastaan +kolme, vaikka useampia haavoitettiin; yhtä näistä oli veitsellä ammuttu +käsivarteen. + +Viimeinen ratkaiseva kahakka tapahtui tammikuun 23:na päivänä 1597 +Suur-Savon pappilassa. Tänne oli eräs nuijamiesparvi asettunut ja piti +lujasti puoltansa Pietari Juustenin, piispan pojan, johtamia sotamiehiä +vastaan, vaikka niitä olikin enemmän. Mutta kun ruvettiin tässäkin, +samoin kuin Remojärvellä, keräämään risuja talon seiniä vasten ja +aiottiin sytyttää ne tuleen, niin jopa masentui siitä talonpoikien +miehuullisuus. He antautuivat ilman enempää taistelua sillä ehdolla, +että heidän henkensä säästettäisiin. Mutta tämä armon lupaus oli +sotaväen puolelta vain pelkkää kavallusta. Sillä tuskin talonpojat +olivat tulleet talosta ulos ja riisuneet aseensa, niin sotamiehet +karkasivat onnettomien päälle ja surmasivat heidät siihen paikkaan. +Ainoastaan päämies, _Tapani Hänninen_, säästettiin Fincken +tutkittavaksi. + +Tällä teloituksella oli Etelä-Savon kapina lopullisesti kukistettu, ja +sen kuultuansa Pohjois-Savon nuijajoukot hajosivat aivan itsestään. +Kaikkiansa oli noin 500 Savon talonpoikaa saanut näissä meteleissä +surmansa, ja koko maakunta oli julmasti hävitetty. Sillä sotamiehet +ryöstivät armottomasti joka paikassa, ja vieläkin julmemmin olivat ne +talonpojat menetelleet, jotka pysyivät uskollisina. Tämä kauhea hävitys +ei olisi kapinan loputtuakaan vielä tauonnut, ellei vallanpitäjien oma +etukin olisi pakoittanut armoon. Sillä mistä veroja sitten olisi saatu, +jos talonpojat olisivat hävinneet aivan sukupuuttoon. Täten onnistui +Fincken, joka jo taistelun aikana, joskin turhaan, oli kehoittanut +väkeä säästämään, saada leppyisät tuumansa toteutetuiksi. Kapinan +päämiehet hän tosin otatti kiinni ja mestautti armotta. Mutta muulle +joukolle hän jakoi suojeluskirjoja. Pärmien sijasta, joita ei niin +monelle voinut riittää, saivat useimmat _rauha-arpoja_, nimittäin +pulikoita, joihin oli kolme C:tä ja niiden alapuolelle kruunu poltettu. +Sotaväellensä hän niinikään helmik. 10 p:nä rummun lyönnillä julistutti +ankaran käskyn, että heidän piti henkensä uhalla jo lakata kaikista +sortamisista. + + + + +10. Pohjoispohjalaisten kapina. + + +Pohjanmaan pohjoiset pitäjät eivät olleet totelleet suupohjalaisten +kehoitusta, kun nämät Suomeen samotessaan käskivät heitä mukaansa. +Heitä oli aiotun retken kaukaisuus peloittanut. Linnaleiri ei myöskään +ollut koskaan ollut ylen rasittava näillä syrjäisillä seuduilla, mihin +huovien oli liian pitkä matka tulla. Mutta sääli ja pelko alkoi nyt +saattaa pohjoispohjalaistenkin mielet levottomiksi, koska he muutamilta +säikähtyneiltä pakolaisilta saivat kuulla, mikä kauhea kohtalo oli +tullut heidän maakuntalaistensa ja nuijapäällikköjen osaksi. + +Juuri tähän aikaan saapui heidän luokseen Ruotsista _Israel +Laurinpoika_, jonka herttua oli määrännyt ja lähettänyt Pohjanmaan +voudiksi. Täten oli siis nyt Pohjanmaalla kaksi voutia, sillä +Suu-Pohjassa hallitsi Flemingin asettama Aaprahami Melkiorinpoika. +Tietysti ei kaksi tämmöistä mahtavaa herraa voinut mahtua rinnakkain +yhteen maakuntaan, yhtä vähän kuin kaksi aurinkoa saattaa samalla +taivaalla kiertää. Israel Laurinpoika alkoi heti ensi toimikseen +yllyttää rahvasta sotaisiin hankkeisiin. Hänen käskystänsä kokoontuivat +pohjoisten pitäjien talonpojat yhteisiin maakäräjiin _Pietarsaareen_. +Siellä päätettiin, että yksi mies lähetettäisiin joka talosta, +varustettuna kuuden kuukauden eväillä. Tämän nostoväen piti mennä +vartioimaan Pohjanmaan eteläistä rajaa ja estää huoveja pahoja +tekojansa tekemästä, varsinkin viemästä ja surmaamasta Pohjan miehiä, +niinkuin oli nuijapäälliköille tapahtunut. + +Näistä hankkeista sanoman saatuansa Aaprahami Melkiorinpoika lähetti +pohjoisille pitäjille kirjeen. Hän varoitti heitä ystävällisin sanoin +ja huomautti, mikä turmio oli tullut suupohjalaisten osaksi. Mutta +tämän kirjeen viejät eivät päässeet edemmäksi kuin Kokkolan +kirkonkylään. _Sven Olavinpoika_, voudin kirjuri, ja mahtava talonpoika +Limingasta nimeltä _Hannu Krankka_, majailivat täällä melkoisen +vartijajoukon kanssa. He ottivat kirjeen ja lukivat sen kokoontuneille +talonpojille, selittäen sen suomeksi aivan väärällä tavalla. Aaprahami +Melkiorinpoika, sanoivat he, uhkasi muka tulla kuudensadan huovin +kanssa ja panna ne Perä-Pohjaan linnaleiriin. "Tahdotteko te, hyvät +maamiehet", kysyivät kavaltajat lopuksi, "tyytyä siihen, niin tässä se +nyt on. Vaan jollette tyydy, niin ilmoittakaa mielenne." Tietysti +vastasivat talonpojat kieltämällä, kaikki yhteen ääneen huutaen: +"Ennenkuin siihen suostumme, tahdomme heitä vastaan uskaltaa henkemme!" +Vimmastuksissansa he sitten tarttuivat lähettiläsparkoja niskasta +kiinni ja upottivat heidät elävinä avantoon. + +Tämän hirmutyön jälkeen talonpojat valmistausivat vastaanottamaan itse +voutia. He kävivät väijyksiin _Tarharannan_ luhdalle, tienviereiseen +viidakkoon. Kun Aaprahami Melkiorinpoika mitään aavistamatta joutui +sinne, niin karkasivat nuijamiehet hänen kimppuunsa, kymmenen ja +parikin kymmentä joka rekeä vastaan. Tämä rynnäkkö oli niin arvaamaton +ja äkillinen, ettei saattoväkenä oleva pieni sotajoukko kerinnyt +tarttuakaan aseisiinsa. Sittenkin pelasti naurettava sattumus voudin +vielä vähäksi aikaa. Hannu Krankka, ottaessaan Aaprahami Melkiorinpojan +kiinni, ryösti häneltä korean sudennahkaisen turkin ja puki tämän hyvän +saaliin heti päälleen. Mutta muut nuijamiehet eivät olleet tätä +vaihdosta huomanneet eivätkä iltahämärässä tunteneet omaa miestään. He +alkoivat siis nyt löylyttää Krankkaa voimiansa myöten, niin että -- sen +aikuisen kertomuksen sanoilla puhuen -- hänen kylkiänsä ei suinkaan +syyhynnyt. Krankan onneksi tuli erehdys kuitenkin ilmi, ennenkuin hän +oli peräti kuoliaaksi lyöty. Mutta kun sitten ruvettiin oikeata voutia +etsimään, niin sitä ei löydettykään mistään; hän oli housusillaan, +liivisillään pötkinyt tiehensä. Kovin kauas ei Aaprahami Melkiorinpoika +sentään päässyt pakoon. Kahden peninkulman päästä, Hästön talosta +Kruunupyyn pitäjästä, saavutti hänet jo seuraavana päivänä eräs +Kokkolan mies ja toi takaisin. Hän lähetettiin Tukholmaan, jossa hän +sitten tuomittiin ja mestattiin. Hänen seuralaisensa, joita oli +neljättäkymmentä, olivat melkein kaikki kaatuneet kahakassa ja jääneet, +ilkialastomiksi ryöstettyinä, tappelutantereelle makaamaan. Yöllä +sitten kymmenkunta heistä, jotka olivat vain haavoittuneet, konttasi +Kokkolan lukkaritupaan piiloon. Sieltä heidät kuitenkin aamulla +äkättiin, ja talonpojat aikoivat ensin upottaa heidät jään alle; mutta +kirkkoherra Suursill sai varoituksillaan julmuuden estetyksi. + +Seuraavina päivinä levisivät nyt nuijamiehet eteläisiinkin pitäjiin, +nostattaen joka paikassa rahvaan ja tappaen harvat vastaansattuvat +viholliset. Niinpä esim. olivat he Lapväärtin kylässä Närpiön pitäjässä +saaneet muutamia huoveja kiinni. Ne vietiin nuijamiesten tavan mukaan +kohta joelle ja alettiin pistää avantoon. Mutta vesi joessa oli kovin +matala, niin ettei saatukaan onnettomien päitä umpiveteen. Silloin +talonpoikaispedot ottivat seipäitä ja sysäsivät niillä uhrinsa +syrjittäin jään alle. Tulivatpa kylän akatkin vielä avuksi, kolhien +huoveja päähän korvoillaan ja sangoillansa. Kunnollisemman työn sitä +vastoin tekivät talonpojat Ilmajoella. He ottivat näet siellä +teilattujen nuijapäällikköjen jäsenet alas ja saattoivat ne +kunnialliseen hautaan Ilmajoen kirkkotarhaan. + + + + +11. Santavuoren tappelu. + + +Innokkaasti Israel Laurinpoika sillä välin kartutti ja järjesti +sotavoimaansa. Hän oli käskenyt miehen joka talosta tulemaan, uhaten +vastahakoisille ryöstöä ja surmaa. Sillä keinoin oli hän saanut +rannikkoruotsalaisetkin joukkonsa lisäksi, vaikka he eivät mielellään +ruvenneet yksiin tuumiin vihattujen suomalaisten kanssa. Oli hänellä +myös koko joukko varsinaisia sotamiehiä, jalkamiehiä Pohjanmaan +molemmista lippukunnista. Olipa viimein vielä muutamia tykkejäkin, +jotka hän oli tuottanut Oulusta, missä silloin oli pieni linna. Joka +pitäjän väen hän oli eroittanut eri komppaniaksi ja pannut niille +heidän omia tuttuja miehiänsä päälliköiksi. Toiset korkeammat päälliköt +sitten johtivat useampien pitäjien miehiä. Niin esim. _Hannu Krankalla_ +oli Kemin, Iin ja Limingan joukot komennossansa; ylipäälliköitä oli +myös _Palon Perttu_, joka jo Ilkan retkellä kuuluu olleen etevimpiä +miehiä. + +Pääleirinsä nuijamiehillä oli likellä Ison-Kyrön kirkkoa, josta he +saattoivat kääntyä puolelle tai toiselle, sitä myöten kuin kuulisivat +vihollisen tulevan merenrantaa myöten tai Yli-Satakunnasta päin +Hämeenkankaan poikki. Pienempi leirikunta majaili etuvartijana +Ilmajoella, ja molempien pitäjien väliselle metsäkankaalle oli tien +poikki kaadettu suuri murros pitkistä hongista. Näin varustettuina +nuijamiehet, joita lienee ollut 3,000 miehen paikoille, saattoivat +uskaliain mielin odottaa ottelua. + +Talonpoikien kovaksi onneksi ei kuitenkaan heidän ylimäinen johtajansa +Israel Laurinpoika näytä olleen mikään uljas sotasankari. Hän olikin +alkuaan oikeastaan ollut kauppiaana Hernösandissa, vaan hävittyään +saanut herttualta nykyisen tärkeän virkansa. Kohta näet, kun nyt sanoma +saatiin Flemingin lähenemisestä 1,500 miehen kanssa, Israel riensi +pohjoiseen päin. Hän tosin sanoi menevänsä kaikkia vielä poissaolevia +lisäjoukkoja kiirehdyttämään; mutta hänen käytöksensä jälkeenpäin antaa +syytä siihen luuloon, ettei hän tahtonut saattaa kalliita luitansa +miekkojen alle. Sillä kohta, kun tieto hänen armeijansa häviöstä oli +hänelle saapunut, pakeni Israel Laurinpoika aina Tornioon asti, vieläpä +oli peloissaan sielläkin, vaikka oli jo kuudettakymmentä peninkulmaa +hänen ja Flemingin välillä. + +Jäätyään yksin ilman johtajaa ja neuvonantajaa talonpojat nyt tekivät +sangen varomattoman, vaikka kyllä urhoollisen päätöksen. Heidän olisi +pitänyt vahvassa asemassaan, murroksien takana odottaa vihollisen +päällekarkausta; silloin olisi Flemingin ollut vaikea päästä voitolle. +Sillä hänellä oli ainoastaan ratsuväkeä parvessansa, josta metsäisellä, +louhikkoisella seudulla ei olisi ollut paljon apua. Suuren kiiruunsa +tähden hän ei ollut tuonut kanssansa yhtään ainoaa jalkamiestä. Vaan +nyt nuijamiehille sattui se hurja tuuma päähän, että olisi parempi itse +käydä rynnäköllä Flemingin leiriä vastaan. He aikoivat näet yöllä +pimeässä äkkiarvaamatta karata parhaassa unessa olevien huovien päälle. +Tämä tuuma ei olisi itsessään vielä ollut menestyksen mahdollisuutta +vailla; mutta sille retkelle lähtiessänsä talonpojat eivät edes +pitäneet lukua kuljettavan matkan pituudesta. Kun he, kuljettuansa +puolen kuudetta peninkulmaa, vihdoin saapuivat sotaväen leirille, joka +sijaitsi hiukan pohjoispuolella nykyistä Kurikan kirkkoa, niin päivä +oli jo valjennut, tuo iäti muistettava 24:s päivä helmikuuta 1597. +Huovit olivat siis kaikki jo valveilla, varusteilla. + +Fleming nyt kaikkein ensiksi koetti taas samaa keinoa, joka Nokiassa +oli niin hyvin onnistunut. Hän tarjosi talonpojille sovintoa, jos he +hiljaisuudessa eroisivat ja antaisivat päällikkönsä rangaistaviksi. +Mutta tällä kertaa eivät nuijamiehet olleet yhtä petollisia johtajiansa +kohtaan. He pauhasivat kovasti, vastaten röyhkeästi "Me emme huoli +sovintoa, vaan tahdomme taistella Kaarle herttuan puolesta, niinkauan +kuin veri meissä on lämpimänä!" Ja kun Fleming sitten vielä toisen +kerran uudisti varoituksensa, vastasivat nuijamiehet siihen tykkien +laukauksella, niin että viisi huovia kaatui maahan. + +Täten alkoi nyt hirveä tappelu. Talonpojat olivat varomattomuudessaan +tulleet suurelle lakeudelle, jossa ratsumiehet saattoivat esteettömästi +liikkua ja jossa Flemingillä oli täysi tilaisuus käyttää sotataitonsa +kaikkia temppuja. Saattoipa petturuus nuijamiesten vaarallisen tilan +vieläkin vaarallisemmaksi. Ruotsalaiset talonpojat näet olivat jo +alusta alkaen olleet salaisessa kirjeenvaihdossa ja liitossa Flemingin +kanssa, ja nyt he julkisesti luopuivat säätyveljistään ja juoksivat +sotaväen puolelle. Nuijajoukon ainoa pelastuskeino olisi nyt ollut +päästä lakeudelta edullisempaan paikkaan. Semmoinen olikin heillä +tiedossaan Kurikan ja Ilmajoen rajalla, jossa heidän etuvartijansa +olivat _Santavuorelle_ koonneet kivistä pieniä rintavarustuksia. Sinne +alkoivat nyt talonpojat peräytyä; mutta oli jo liian myöhäistä. +Silläaikaa kuin he, hitaasti edistyen takaa-ajavien huovien tähden, +kulkivat joen toista vartta, kiirehti Fleming toisen huoviparven kanssa +toista rantaa myöten edelle ja sulki heiltä tien. Juuri Santavuoren +juurella taisteltiin viimeinen, ratkaiseva tappelu, joka teloitti tai +hajoitti koko talonpoikaisarmeijan. Toista tuhatta nuijamiestä makasi +kaatuneena tantereella; viisisataa joutui elävältä voittajien käsiin. +Nytkin vielä, melkein kolmen vuosisadan viertyä, nostelee kyntäjä +toisinansa koko tältä avaralta tappelukentältä kalloja ynnä muita luita +ja aseiden palasia. Ja kansan muistiin on tämä hirveä teloitus +piirtäytynyt iäti kulumattomilla kirjaimilla. + +Voittonsa jälkeen huovit, niinkuin arvata sopi, harjoittivat +yltympärillä väkivaltaa ja ryöstöä. Pappejakaan he eivät säästäneet; +sillä ne olivat joka paikassa olleet kapinoitsijain puolella tai eivät +ainakaan olleet heitä estäneet. Ilmajoen kirkkoherra Mattias Stuut +kolhittiin kuoliaaksi oman kirkkonsa avaimella; Kyrön kirkkoherralta +Simo Nurkalta ryöstettiin koko pappila typötyhjäksi, niin että hänen +sitten täytyi kauan aikaa elää kerjuulla. Kuinka suuri ja yleinen +hävitys muutenkin oli, sen voimme päättää siitä, että Suu-Pohjan +pitäjät seuraavana vuonna eivät jaksaneet suorittaa paljon mitään +veroja. Tämän kaiken salli Fleming estämättä tapahtua rangaistukseksi +pohjalaisille; mutta ylimalkain oli hänen käytöksensä tässä +tilaisuudessa paljoa lempeämpi kuin mitä näin kovasydämiseltä mieheltä +olisi uskaltanut toivoa. Hän käski papit ynnä talonpoikien lähettiläitä +kaikista Suu-Pohjan pitäjistä eteensä Kyrön pappilaan. Siellä hän +ensiksi nuhteli ankarasti sielunpaimenia siitä, etteivät he olleet +laumojansa paremmin neuvoneet. Sitten hän kääntyi talonpoikien puoleen +ja käski heidän hampainensa repiä kivet irti tuvan kiukaasta. +"Olettehan uhanneet", ivasi hän, kun raukat tuskissansa turhaan +kiskoivat saamatta muruakaan irti, "olettehan te uhanneet repiä koko +Turun linnan maahan hampaillanne, jollei muita aseita ole. Koettakaahan +nyt, kuinka helppo on repiä muureja rikki paljain hampain." Mutta tämän +pienen pilkan perästä hän päästi heidät vahingoittamatta kotiin +menemään, ja samoin myös tappelussa saadut vankinsa. Ainoastaan +päämiehet, esim. Hannu Krankka ja Palon Perttu, kuljetettiin Turkuun +vankeuteen. Samoin osoitti myös Klaus herra vihaansa entisillekin +nuijapäälliköille; hän näet kaivatti niiden ruumiit jälleen maasta ja +ripusti jäsenet uudestaan teileihin. Pohjoiset pitäjät pääsivät vielä +vähemmällä rangaistuksella; sillä Flemingin täytyi rientää pois Suomeen +jälleen, eikä hänen huovinsa siis kerinneet käydä pohjoisempana +hävittämässä. Ankarat kirjalliset nuhteet Klaus herra kuitenkin. +lähetti kaikkialle, ja talonpoikien niissä pitäjissä, jotka olivat +kapinaan yhtyneet, täytyi tehdä uusi uskollisuudenvala kuninkaalle ja +nöyrä anteeksipyyntö, niin Pohjanmaalla kuin Savossakin. + +Näin lausuttiin esimerkiksi Suursavon pitäjän anteeksipyynnössä: "Ja +äthä me Perkelen yllytöxest ja pahaen inhimisten houkutoxest meitem +vastoin meiden valam ja uskoin olemme vietelluxi tullud, ia meiden +rikonedt olem sen vären ja pahan menon cansa, quin tänä talvena meiden +surexi vahingoxem olem etten ottanedt... Mingä tähden me nytt nöyresti +armon alla langemma ja meiden armoiliselda Herraldam ja Kuningaldam +ruckoilem ja anome armoia. Ethei tästä lehin pidä meiden jelken +tulevaisedt ikänäns tain kaldaisen Perkelen vietelluxen enämbi meithä +saattaman. Niin totisest Jumala autakon meitä sielun ja rumim puolest." + + + + +12. Klaus Flemingin kuolema. + + +Samoihin aikoihin kuin Fleming kukisti talonpoikaiskapinan Suomessa, +oli Kaarle herttua puolestaan voittanut vastustajansa, Ruotsin korkeat +herrat. Hänen luopumuksensa valtionhoitajan virasta ei ollut +pitkällinen ollut. Kaikilta haaroilta oli tullut hänelle kirjeitä, +joissa anottiin ja rukoiltiin, ettei hän jättäisi Ruotsin kansaa tällä +vaarallisella hetkellä. Erittäin kiihkeät olivat talonpojat. "Me emme +tahdo monta hallitsijaa!" niin he puhuivat. "Ja koska kuningas ei ole +maassa, niin emme tahdo uskoa valtionhoitoa kellekään muulle kuin +herttua Kaarlelle." Arbogan valtiopäivillä, jotka pidettiin lopulla +helmikuuta 1597, pauhasivat he tällä lailla, uhitellen kirveillänsä ja +nuijillansa. Päätös tietysti tehtiin semmoinen, että herttua saisi +vieläkin suuremman vallan kuin sitä ennen. Valtaneuvokset huomasivat, +etteivät he nyt enää voisi mitään Kaarlea vastaan. Siitä syystä he +läksivät kun läksivätkin pois koko maasta ja pakenivat kuninkaan +luokse. + +Herttuan valta oli kuitenkin yhä vielä puolinainen, niin kauan kuin +Fleming Suomessa niskoitteli. Tähän herraan oli nyt Kaarle julmemmin +vimmastunut kuin koskaan ennen. Verisaunat Suomessa olivat lisänneet +vanhaan vihaan uutta sytykettä. "Tuo verikoira! Tuo rahvaanteurastaja!" +tämmöisillä herjausnimillä herttua aina mainitsi Flemingiä. +Samallaiseen vimmaan hän myös kaikilla keinoin yllytteli Ruotsin +talonpoikia. Hänen lähettiläitänsä taalalaisiksi puettuina kulki +pitäjästä pitäjään, kertoen Flemingin ja Suomen huovien sortamisista ja +surmatöistä. Vieläpä lisäsivät he kaikellaisia valhejuttuja, ikäänkuin +tosiseikat eivät olisi vielä olleet kyllin kauhistuttavia. Eräältä +talonpojalta oli leikattu kieli suusta, näin kuului yksi näistä +valhejutuista, sen vuoksi, että tuo raukka oli yrittänyt mennä herttuan +puheille. "Mene nyt ja valita!" oli muka Fleming vielä ivaillut. +Talonpojan kerrottiin sitten kuitenkin päässeen Ruotsiin ja selittäneen +asiansa Arbogan valtiopäivillä siten, että hän osoitteli kielen tynkkää +sormellaan. Ruotsin talonpojat yltyivät näistä jutuista silmittömään +vihaan. "Raavi pois heidät! Hakkaa kaula heiltä poikki!" niin he kerran +huusivat Kaarle herttualle. + +Klaus herra ei kuitenkaan ollut millänsäkään näistä uhkauksista. +Päinvastoin aikoi hän itse mennä Ruotsiin, kuninkaansa vihollisia +kukistamaan. Tälle retkelle hän nyt varustautui suurella kiireellä, +sillä paljon kallista aikaa oli mennyt hukkaan nuijamiesten kanssa +kinastellessa. Toinen mies olisi kuitenkin suuresti epäillyt, mistä hän +voisi saada tarpeellisia varoja tämmöiseen yritykseen. Sillä nuijasota +oli hävittänyt peräti monta seutua, ja joka paikassa olivat edellisen +kesän sateet pilanneet kaiken viljan. Nälkä ja sen ainainen +seurakumppani ruttotauti kulkivat paraikaa hirmukulkuansa ympäri +poloista Suomennientä. Mutta Klaus Fleming ei ollutkaan niitä ihmisiä, +joita sääli ja surkuttelu olisi voinut peräyttää tehdystä päätöksestä. + +Huhtikuu oli näin alkanut, ja varustukset alkoivat jo valmistua. Väki +ja muona jo saapui saapumistaan Turkuun. Sotalaivoihin, joita Fleming +tavallisesti piti Pikkalan satamassa Siuntion pitäjässä, ruvettiin jo +asettamaan tykkejä. Entisten alusten lisäksi keräiltiin talonpoikaisia +haaksia, jopa suurempia veneitäkin. Uteliaisuudella ja levottomuudella +odottivat kaikki ihmiset jäiden lähtöä, kesän tuloa, jolloin noiden +"kahden kovan piti kokea, meidän pojan ja herttuan". Mutta toisin +ihminen päättää, toisin monesti säätää Kaikkivaltias. + +Kaksi viikkoa pääsiäisen jälkeen matkusti Klaus herra vielä kerran +Pikkalaan. Hän tahtoi jouduttaa laivastonsa varustamista. Mutta +muutamia päiviä siellä oltuansa sairastui hän yht'äkkiä kovasti heti +päivällisen jälkeen. Yli 60-vuotisen vanhuksen ruumis ei kestänyt tuota +lakkaamatonta, väsymätöntä puuhaa. Taudistaan huolimatta läksi Fleming +sittenkin taas matkalle, aikoen Perniön kuninkaankartanoon, johon hän +oli käskenyt Ebba rouvan vastaansa. Mutta kesken tietä raukenivat hänen +viimeisetkin voimansa. Hän kannettiin reestä talonpoikaiseen tupaan +Pohjan kirkon vieressä. Vaivoja tai kipuja ei sairas sentään tuntenut, +ainoastaan suurta heikkoutta. Senvuoksi hän ei ensi alussa ollutkaan +tilastansa kovin huolissaan. Mutta voimien nopea riutuminen ilmoitti +pian hänelle, että hänen loppunsa oli jo lähellä. Silloin Fleming käski +välskärin, joka hoiti häntä, lukea jotakin lohduttavaa kirjaa. +Rauhallisena, ainoastaan huolissansa sen johdosta, ettei saanut vielä +kerran puhutella puolisoaan, nukkui Klaus herra kuolemaan yöllä huhtik. +13:tta päivää vasten v. 1597. Ruumis kuljetettiin ensi aluksi Turun +linnaan. + +Tämmöisen miehen kuolema nosti tietysti sangen erilaisia tunteita. +"Jumala", virkkoi herttua sen kuultuansa, "on rangaissut Klaus herran +pahat rikokset, antaessaan hänen kaatua näin äkkiä, kesken +julmuuttansa." Mitä Suomen talonpojat arvelivat, kun sanoma levisi +heidän sortajansa kuolemasta, siitä ei ole meillä mitään tietoa. Mutta +arvattavasti hengähti nyt rahvaankin rinta huokeammin. Kuninkaan +puoluelaiset sitä vastoin olivat synkässä surussa, melkein epätoivossa. +"Pää on poissa", kirjoitti yksi heistä, "ja kaikki jäsenet nyt +horjuvat, hajoovat!" Monipa, sekä ystävä että vihollinen, ei tahtonut +uskoa marskin kuoleman olleen aivan luonnollisen. Niin äkkiä, niin +arvaamatta oli se tapahtunut, juuri ratkaisevalla hetkellä. Mitkä +syyttivät herttuata arvellen, että hän varmaan oli syöttänyt +veriviholliselleen myrkkyä. Mitkä sitä vastoin luulivat Klaus herran +taudin "panemataudiksi", jonka joku Pohjanmaan noita oli nostattanut +ampumalla taikanuolen. + + + + +13. Klaus Fleming. + + +Klaus Fleming oli vanhaa, mahtavaa Suomen aatelissukua. Hänen isänsä +oli _Eerikki Fleming_, Kustaa Vaasan uskollinen ja taitava +sotakumppani, josta jo on ollut useasti puhe näissä kertomuksissa. +Äiti, _Hebla Sparre_, oli ruotsalainen; hänenkin isänsä oli ollut +mainio Kustaa Vaasan sotakumppani, Sigge Sparre. Klaus Flemingin +syntymävuodesta ja -paikasta ei ole meillä mitään tietoa. Arviolta vaan +voimme päättää, että hän syntyi noin 1535 vuoden seuduilla jossakin +isänsä maakartanossa. Luultavasti vietti hän lapsuutensa ajan +enimmäkseen Kuitian kartanossa Paraisten pitäjässä, likellä Turkua. +Siellä hän näkyy saaneen kasvaa jokseenkin kuritonna, koulutonna, +niinkuin karhunpentu korvessa. Tällä lailla hänestä tuli vahva ja uljas +urho, taitava kaikissa ruumiin harjoituksissa. Erittäinkin kehuttiin +häntä kelpo suksimieheksi. Mutta kirjaoppi sitä vastoin jäi aivan +vähiin, ja sivistyneen seuraelämän tavoista ei hänellä ollut paljon +tietoa. Perätöntä valhetta kuitenkin on eräs juttu hänen +oppimattomuudestansa, jonka vihamiehet panivat liikkeelle. He sanoivat +Flemingin saaneen niin peräti vähän oppia vieraita kieliä, että muiden +oli vaikea ymmärtää hänen ruotsin puhettansa. Mutta Klaus herran monet +ruotsinkieliset kirjeet todistavat aivan päinvastoin, sillä ne ovat +aivan selvää ruotsia. Kumma olisikin ollut, jollei hän olisi osannut +ruotsia. Sillä hänen synnyinseutunsa oli aivan ruotsinkielinen, ja +olihan hänen äitinsäkin Ruotsista kotoisin. Paitsi sitä näyttävät +Suomen korkeammat aatelisherrat jo silloin käyttäneen enimmäkseen +ruotsia keskinäisissä puheissaan. + +Klaus herran veljet ja sisaret kuolivat kaikki nuorina; siten jäivät +vanhempien kuoltua kaikki suvun talot ja tavarat yksistään hänen +omaksensa. Kuinka suuri rikkaus hänelle tämän perinnön kautta karttui, +sen voimme päättää siitä, mitä mainitaan tulleen Hebla rouvan +leskenosaksi (kolmas osa pesästä). Hän oli, paitsi kaikellaista +irtainta tavaraa, saanut yhden kivitalon Turussa ynnä maatiluksia +yhdessätoista eri paikassa, joiden vuositulot yhteensä tekivät 160 +viljatynnyriä. Olipa Kuitian kartano tykeilläkin varustettu, niinkuin +kuninkaallinen linna ainakin. Klaus herra kuitenkin asuskeli +tavallisesti Syrjän l. Svidjan kartanossa, Siuntion pitäjässä, jonka +johdosta Suomen talonpojat mainitsivat häntä "Kaski-Klauksi" (svidja = +kaski). Vielä suuremmaksi eneni Flemingin rikkaus, kun hän v. 1573 nai +neiti Ebban, joka oli mahtavaa _Stenbock_-sukua. Tämän naimisen kautta +hän luultavasti sai ne maatilukset, jotka hänellä mainitaan olleen +Ruotsissa; sillä hänen rouvansa oli ruotsalainen samoin kuin hänen +äitinsäkin. + +Nuori junkkari, jonka vanhemmat olivat niin mahtavat ja paitsi sitä +kumpikin kuninkaan hyvässä suosiossa, pääsi tietysti aikaisin tärkeihin +toimiin ja valtaviin virkoihin. Semmoista luottamusta ansaitsi hän +muuten omienkin hengenavujensa vuoksi. Sillä hänen älynsä, joskin sitä +ei ollut opilla harjoitettu, oli luonnostaan tarkka ja terävä, ja +aikainen kokemus elämän koulussa täytti monessa suhteessa tieteellisen +opetuksen vajavuudet. Ensi kertaa on nuori Klaus Fleming päällikkönä +Kustaa Vaasan aikuisessa sodassa. Hänelle uskottiin silloin Savon +suksimiehet johdettaviksi, kun tiedettiin hänen olevan hyvän hiihtäjän. +Eerikki kuninkaan ja Juhana herttuan riidassa piti hän edellisen puolta +suurella taidolla ja hyvällä menestyksellä. Vähemmin myötäinen sitä +vastoin oli hänelle onni Tanskan sodassa, jossa hän ajoittain johti +laivastoa. Tätä vastoinkäymistä rupesi epäluuloinen Eerikki luulemaan +tahalliseksi petokseksi, ja uhkasi Flemingille rangaistusta, jopa +kuolemaakin. Nytpä Klaus herra todenteolla tuli uskottomaksi ja luopui +herttuain puolelle, kun he nostivat kapinan. Mutta tämä olikin aivan +ainoa kerta, jolloin Fleming seisoi kruunupään kuninkaan vastustajien +riveissä. Siitä lähtien hän aina palveli hallitsijoitansa +järkähtämättömällä kuuliaisuudella. Niin esim. hän Räävelissä v. 1589 +oli ainoa valtaneuvoksista, joka ei kirjoittanut Juhanalle ja +Sigismundille lähetettävän varoitus- ja nuhdekirjeen alle. Molemmat +kuninkaat palkitsivatkin uskollista palvelijaansa rajattomalla +luottamuksella ja mahdollisimman suurilla suosionosoituksilla. Juhanan +kruunausjuhlassa koroitettiin Fleming jo vapaaherran arvoon, ja +vapaaherrakunnaksensa hän oli saanut Viikin kartanon Siuntion pitäjässä +ynnä kahdeksan sen alle kuuluvaa kylää. Vuonna 1582 hän piti jo +yliamiraalina koko Ruotsin valtakunnan laivaston hallussansa; ja kuusi +vuotta myöhemmin muutti Juhana tähän virkaan kuuluvan arvonimen vielä +komeammaksi, nimittäen Flemingin valta-amiraaliksi. Vuonna 1590 pääsi +Klaus herra Uplannin ja samassa koko pohjoisen Ruotsin laamanniksi, +sitä paitsi oli hänellä jo ennestään tuomarinvalta Suomessa koko +Pohjanmaan yli. Heinäkuussa 1591 hän viimein asettui koko loppuiäkseen +synnyinmaahansa. Silloin näet määrättiin hän Suomen ja Viron +ylimaaherraksi ynnä myös kaikkien niiden sotajoukkojen ylipäälliköksi, +jotka näissä molemmissa maakunnissa majailivat. Tätä jälkimäistä virkaa +seurasi myös pian _valtamarskin_ arvonimi, palkinnoksi Venäjän sodassa +osoitetusta johtajataidosta. Kuinka Fleming sitten Sigismundin antaman +rajattoman valtuuskirjan nojalla hallitsi Suomenmaata itsenäisenä, +itsevaltiaana kuninkaana, ainoastaan sitä nimeä vailla, siitä ovat +edelliset luvut jo kylliksi kertoneet. + +"Nuorna on vitsa väännettävä", niin sanoo vanha sananlasku. Se kävi +myös Flemingin suhteen toteen. Ne raa'at tavat ja törkeät puheet, jotka +hän nuoruudessaan oli oppinut isänsä tallirenkien ja huovien seurassa, +ne pysyivät hänessä hänen elämänsä loppuun asti. Klaus herra, vaikka +hän olikin talonpoikien pahin polkija ja ylenkatsoja, oli itse +käytökseltään törkeimmän talonpojan tapainen. Nenäänsä esim. hän pyyhki +takin hihalla. Muutenkaan hän ei näytä olleen kovin suuri puhtauden +harrastaja; siihen lienevät viitanneet nuo pilkkanimet Kaski-Klaus ja +nokinenä, joilla Suomen talonpojat usein mainitsivat häntä. Pöydässä +oli Fleming kovin ahnas; usein hän ahtoi yhdeksi ateriakseen vatsaansa +kokonaisen sianreiden, muuta ruokaa lukuunottamatta. "Sika syöpi sian +suuhunsa" oli Kaarle herttuan tavallinen pilkkalause, kun Flemingin +tavaton ruokahalu tuli puheeksi. Kömpelön käytöksensä tähden joutui +Klaus herra tietysti sivistyneissä seuroissa naurun ja pilkan +alaiseksi. Puolassa, jossa hän kävi kuninkaaksi valitun Sigismundin +saattomiehenä, väännettiin siitä syystä hänen arvonimensä sangen +sukkelalla tavalla. Puolalaiset aatelisherrat näet eivät nimittäneet +häntä keskenään Dominus Admiralis (amiraali herraksi), vaan Dominus +Admirabilis (eriskummalliseksi herraksi). Samaten myös Kaarle ja +valtaneuvokset Ruotsissa yhä ampuivat häneen kokkasanojansa. + +Näitä pilkkaajiansa Fleming puolestaan vihasi tulisimmalla vimmalla. +Sillä hän oli yhtä leppymätön vihassansa kuin uskollinen +ystävyydessään. Missä hänellä oli syytä kostaa, siinä hän ei pitänyt +oikeudestakaan mitään lukua. Sen osoitti hän esim. silloin, kun hän +istui tuomarina tutkimassa vihamiestänsä Kaarle Hornia Joananlinnan +antautumisen vuoksi. Samoin nähtävästi paisui hänen sydämensä ilosta, +kun hän nyt viimeisinä vuosinaan sai tehdä kiusaa Ruotsin +valtaneuvoksille, jopa myös itse Kaarle herttualle. + +Vaikutin, joka näinä viimeisinä vuosina ohjasi kaikkia Klaus herran +tekoja, oli kuitenkin alkuansa parempaa laatua. Se oli uskollisuus +laillista hallitsijaa kohtaan, jota Suomen miehet kaikkina aikoina ovat +pitäneet jaloimpana kansallisavunansa. Mutta Flemingin uskollisuus meni +yli kaiken määrän, se oli umpiuskollisuutta, joka tukehutti kaikki muut +ihmistunteet. Sitä ei pidä kuitenkaan kovin kummeksia, että hän +kuninkaansa edun vuoksi oli tyly talonpojille. Sillä se kuului +Fleming-suvun perintövikoihin; sen Klaus herra oli oppinut +jokapäiväisestä kokemuksesta isänsä, tuon mainion rahvaansortajan, +kodissa. Mutta hän uhrasi kuninkaan tähden myös uskontonsa, jota hän +kuitenkin lienee pitänyt pyhänä. + +Klaus Flemingin muisto on säilynyt jälkimaailmalle tässä sangen +mustassa muodossa. Muistettava on kohtuuden vuoksi kuitenkin, että +hänen historiansa on yksistään vihamiesten kirjoittama. Moni hyvä avu, +joka olisi varmaankin saattanut lievittää yleistä mustuutta, on tällä +tavoin jäänyt kertomatta. Suoruutta, rehellisyyttä kuitenkin muutamat +myöntävät hänessä olleen, vaikka tosin toiset sitä vastoin soimaavat +häntä kavalaksi. Mutta hänen urhouttansa ja sotataitoansa eivät ole +pahimmatkaan pahansuovat uskaltaneet halventaa. + + + + +14. Arvi Stålarm ja Kaarle herttuan ensimäinen retki Suomeen. + + +Flemingin kuoltua asetti Sigismund _Arvi Eerikinpoika Stålarmin_ +ylimäiseksi käskynhaltijakseen Suomenmaahan. Stålarm oli lempeä, +iloinen herra, jota kaikki rakastivat; hän oli rehellinen, +tarkkatuntoinen kaikissa asioissa. Mutta hänessä ei ollut sitä +rautaista sydäntä, rautaista kättä, joka olisi voinut estää Sigismundin +asiaa "horjumasta". Sillä olipa hän itsekin salaa sydämessään +horjuvainen. Vannotun uskollisuusvalansa tähden hän katsoi +velvollisuudekseen taistella kuninkaan puolesta; mutta sittenkin hän +monesti epäili, oliko siitä hyötyä isänmaalle. Erittäinkin pelkäsi hän +puhdistetun opin sortamista, jos Sigismund kokonaan pääsisi voitolle. +Tämä puolinaisuus tuumissa synnytti tietysti myös puolinaisuutta +toimissa. Retkestä Ruotsiin ei ollut enää puhettakaan; eipä enää +jaksettu omaakaan maata täydesti suojella. Hannu Hannunpoika, +Monikkalan herra, valloitti herttuan omaksi koko Pohjanmaan. Suomen +herrat eivät siihen tehneet muuta kuin että asettivat vartijaparven +maakunnan rajalle. + +Sotaväkikin rupesi epäilemään puolustettavan asian oikeutta. Sitä +paitsi soturit myös epäilivät; tokko he voisivat saavuttaa voittoa +uuden, oudon päällikön johdolla, ja alkoivat pelätä herttuan kostoa, +jos he jäisivät tappiolle. Kaiken sen lisäksi he vihastuivat vielä +nykyiseen laivaston päällikköön ja Turun linnan isäntään, _Pentti +Severinpoika Juusteniin_. Tämä herra oli näet niin kitsas, ettei hän +antanut heille palkkaa eikä ruokaa, ja pisti säästöt omaan taskuunsa. +Meriväki teki viimein salaisen liiton; he aikoivat viedä koko laivaston +herttuan käsiin. Tämä vehje tuli kuitenkin päällikköjen tietoon, +ennenkuin sitä oli keritty panna toimeen. Stålarm tuotti laivat +Aurajoen suuhun, linnan suojaan. Sitten hän vielä kuljetti kaikki tykit +aluksista maalle ja asetti ne linnansa muureille. Täten oli tosin nyt +laivasto täydessä turvassa; mutta ei siitä sentään ollut enää +herttuallekaan mitään vahinkoa. + +Kohta tämän jälkeen kutsui Arvi herra koko linnanväenkin kokoon, sekä +tykki- että jalkamiehet. Hän pelkäsi näet täydellä syyllä, että +petturuus voisi heihinkin levitä. "Tahdotteko," kysyi hän heiltä, +"puolustaa tätä linnaa urhoollisesti, niinkuin kuninkaan uskollisten +miesten sopii?" Yksi joukosta astui silloin rohkeasti esiin ja +ilmoitti; "Ei voi olla oikein, että tappelemme Kaarle herttuata +vastaan; sitä minä en milloinkaan uskalla tehdä." Mutta hänet kopattiin +kiinni ja mestattiin paikalla. Tietysti olivat sitten muut ääneti; +mutta he eivät kuitenkaan tulleet siitä sen luotettavammiksi. + +Sillä välin näin laulaa vanha senaikuinen runo: + + Hyvä herra, herttu Kaarle, + Ruotsin kultainen kuningas, + hangitseepi haaksiansa, + laitteleepi laivojansa, + tuli Turun vierahaksi, + Suomen suureksi hyväksi, + linnan liiaks vierahaksi. + +Lähelle tultuansa herttua lähetti kirjeen Turkuun. Hän tarjosi vielä +sovintoa ja käski Suomen herrat puheillensa. Mutta Stålarm vastasi, +että kuningas oli kieltänyt kaikki keskustelut, joiden johdosta hänen +valtansa voisi vähentyä. Muutamat muista Suomen herroista laskivat +vielä pilkkasanoja lisäksi ja käskivät herttuan rukoilla Jumalalta +koillistuulta, jotta hän pääsisi kiireesti takaisin Ruotsin rannoille. +Runo kertoo vastauksen kuuluneen täten: + + Linnan ilkeät isännät, + purit huulta, väänsit päätä; + kovasti kovat puhelit, + valjut vastasit valjusti: + "heidät heitämme merehen, + haahdet hakkaamme haloiksi, + venheet särjemme vesille!" + +Tätä uhkausta he koettivatkin todella täyttää voimiansa myöten, kun +Ruotsin laivasto tuli näkyviin Ruissalon ja Hirvisalon välisessä +salmessa. Linnasta lentävä luoti taittoi maston itse herttuan +aluksesta. Silloin herttua kääntyi pois ja kiersi laivastoineen +Hirvisalon ympäri. Näin hän 7 p. syysk. 1597 pääsi Nummen pitäjän +rantaan, _Ruskeakallion_ niemen kohdalle, joka jo oli mannermaata ja +ainoastaan parin virstan päässä Turusta. Tänne hän laski sotaväkensä +maalle. Stålarm kohta riensi estämään; mutta hänen huovinsa hevosineen +eivät voineet rantalouhikossa tehdä suurta haittaa. + +Täten saatuansa jalansijan Suomen rannalla, Kaarle herttua uudisti +sovintotarjoumuksensa ja käski taas Suomen herrat puheillensa. Tälläpä +kertaa tulikin myöntävä vastaus; onnistunut maallenousu oli nähtävästi +masentanut heidän uhkarohkeuttansa. Keskustelu määrättiin pidettäväksi +_Kupitsan_ (nyk. Kupittaan) lähteen partaalla, aivan Turun kaupungin +vieressä. Kummallakaan puolella ei rauhan hierojilla saanut olla +enempää kuin viisikymmentä huovia seurassansa. Syysk. 9 p:nä 1597 +aamulla saapuivat siis Kaarle herttua ja Arvi Stålarm määräpaikalle. +Mutta kummallakin oli, vasten tehtyä sopimusta, koko sotavoima +tykkineen päivineen takanansa. Siitä huolimat\a ruvettiin kuitenkin +vaihtamaan panttimiehiä. Vaan ennenkuin se toimi oli päättynyt, tuli +taas toinen seikka ilmi, joka ei millään muotoa sopinut rauhantuumiin. +Yksi osa herttuan väkeä oli kaikessa hiljaisuudessa tehnyt kierroksen; +nyt se seisoi keskitiellä suomalaisten leirin ja linnan välillä. Tätä +sanoi Arvi herra täydellä syyllä kavaluudeksi, ja vaati että herttuan +väki jälleen vetäytyisi paikoillensa. Mutta Kaarle ei suostunut. +Silloin aikoi Stålarm muuttaa asemaansa, päästäkseen jälleen likemmäksi +linnaa. Mutta herttua oli luulevinansa, että suomalaisten +liikkeellelähtö tarkoitti päällekarkausta. Hän huusi siis väelleen, +käskien heidän olla varoillansa. Amiraali Scheel ei tyytynyt +siihenkään. Hän päästi suustansa pahan kirouksen suomalaisten muka +petoksen johdosta, ja käski alapäällikkönsä Pietari Stolpen hyökätä +merimiehineen, peitsineen heidän kimppuunsa. Tämä arvaamaton rynnäkkö +hämmästytti Suomen sotureita; osa kääntyi kohta pakoon. Herttua vielä +laukaisutti tykkinsä, jotka kaatoivat pari huovia; silloin hajosivat +Stålarmin väen tähteetkin. Herttua ei kuitenkaan lähtenyt heitä takaa +ajamaan; hän muutti vain majansa Turun kaupunkiin. Arvi herra sai tällä +tavoin aikaa seisahduttaa ja koota pakenevat miehensä, ja asettautui +leiriin parin peninkulman päähän, josta he yhä häiritsivät vihollisia. +Mutta puolentoista viikon kuluttua hän siirtyi äkkiä vieläkin +syrjemmäksi ilman mitään ulkonaista pakkoa. Syynä oli luultavasti se, +ettei hän saattanut täydesti luottaa omaan väkeensä, jota herttuan +salaiset lähettiläät yhä kävivät viekoittelemassa. Yhden osan hän +lähetti Hämeenlinnaan, toisen Savonlinnaan; itse hän vei tähteet +Viipuriin. + + + + +15. Kaarle herttua valloittaa Turun linnan. + + +Kaarle herttua rupesi nyt vielä entistä kiivaammin ahdistamaan _Turun +linnaa_. "Saarto"-vallit olivat rakennetut kolmeen kohtaan, nimittäin +Myllyvuorelle[8], Vilkkilänmäelle ja Korpolaisvuorelle. Niistä hän oli +pannut + + jalkajoutset jahkamahan, + kaikki pyssyt pylvimähän, + suuret nuolet lentämähän, + vitjat pitkät vinkumahan. + Ampui linnan lipin-lapin, + kastarit[9] ylös-alaisin. + Kovin parkui knihti[10] parat, + parkui herrain palvelijat, + linnoja rikottaessa, + kastareita kaadettaissa. + +Niin suurta menestystä, kuin mitä runo tässä kuvittelee, ei ollut +sentään piirittäjien ampumisella toden teolla. Paljon kaatui herttualta +väkeä, ennenkuin rintavarustukset saatiin niin korkeiksi, että oli +suojaa niiden takana. Alinomaiset syyssateet tekivät kaivamistyön +sangen vaikeaksi, ja he täyttivät yhä piiritysojia. Eipä ollutkaan +muuten Kaarlella varsinaisia piiritystykkejä. Hänellä oli vain +tavalliset laivatykkinsä, jotka eivät tehneet kovin suurta vahinkoa. + +Linnan päälliköt elivät siis hyvässä turvassa ja toivossa; +antaumuksesta ei ollut puhettakaan. Kaarle oli heti kirjoittanut +Flemingin leskelle ja tarjonnut vapaan poispääsön linnassa oleville +aatelisrouville ja neidoille. Mutta ei otettu tätäkään kohteliasta +ehdoitusta vastaan eikä edes lähetetty sanaakaan vastaukseksi. Silloin +herttua suuttui ja ammutti vitjaluoteja[11] ikkunoita vastaan. +Kerrankin, kun par'aikaa pidettiin linnassa yhteistä rukousta, lentää +viuhahti tämmöinen suikale sisään ja leikkasi miehen kahtia, aivan Ebba +rouvan vierestä. Mutta marskin leski ei säikähtynyt siitäkään: hän vain +edelleen niinkuin ennenkin kulki miehestä mieheen kehoittaen heitä +urhoollisuuteen ja lujuuteen. + +Petos viimein kuitenkin sai aikaan, mihin herttuan tulikidat eivät +olleet pystyneet. Linnanväki, niinkuin tiedämme, oli suuttunut +ylipäällikköönsä, amiraali Juusteniin. Tämä heidän suuttumuksensa +kiihtyi vielä yllytyksistä. Linnassa näet oli herttuaan salainen +asianajaja, ruotsalainen ylioppilas, nimeltä _Daniel Hjort_, joka ennen +oli ollut opettajana Klaus Fleming vainajan perheessä. Hänen +viekoitustensa seuraukset alkoivat pian teoissakin näkyä. Tykkimiesten +havaittiin ojentelevan kanuuniansa sillä lailla, että luodit tekivät +piirittäjille niin vähän vahinkoa kuin mahdollista. Täytyi siis asettaa +joka tykkimiehen viereen hovipalvelija viritetty pyssy kädessä +valvomaan, että he rehellisesti tekisivät tehtävänsä. Sitä ei +kuitenkaan saatu millään muotoa estetyksi, että kaikissa hyökkäyksissä +aina karkasi suuria parvia herttuan puolelle. Pentti Juusten päätti +sentähden vielä kerran julkisesti tutkia väkensä mieltä. "Sittenhän", +arveli hän, "tiedämme kumminkin, keneenkä on luottamista." + +Tykki- ja jalkamiehet kutsuttiin kaikki kokoon linnanpihalle, ja +Juusten julisti, että kaikki, jotka niin tahtoivat, saivat vapaasti +lähteä linnasta. Mutta niille, jotka pysyivät uskollisina, lupasi hän +koroittaa palkkaa. Suuri joukko, paljoa useampia kuin mitä oli +aavistettukaan, läksi silloin tiehensä. Ja kun jäljelle jääneet sitten +kävivät ampumaan, ei se enää ollut mahdollista. Tykkien sisustat ja +sankkireijät olivat ravalla tukitut. Sen kiusan olivat lähteneet +kumppanit vielä tehneet heille muistiaisiksi. + +Pakko oli nyt siis antautua. Mikonpäivänä syysk. 29 p:nä kello 7:n ja +8:n välillä torahti torvi linnan vallilta ja pyydettiin keskustelua. +Herttua lupasi että, jos linna luovutettaisiin hänelle, niin ei +tapahtuisi sen puolustajille mitään vahinkoa hengen, kunnian eikä +omaisuuden puolesta, paitsi jos valtakunnan säädyt laillisella +tuomiolla määräisivät jonkun rangaistuksen. Linnalaiset sitä vastoin +vaativat, että tutkinto ja tuomio jätettäisiin siksi, kunnes kuningas +itse tulisi maahan. Sillä välin he pyysivät saada olla rauhassa +kotonaan. Sovittelua kesti jo toista päivää ja näkyi venyvän pitkäksi. +Silloin herttua sen taas joudutti uudella kavaluudella. Linnanportin +edustalla oli vahva etuvarustus, jossa seisoi kaksi riviä järeitä +tykkejä, "muurin-murtimia", ja vieläpä kahdeksan pienempää tykkiä +takana kolmantena rivinä. Tämän etuvarustuksen valloitutti herttua +rynnäköllä, kesken aselepoa, kun parasta aikaa sovinnosta +keskusteltiin. Yhdellä yrittämällä valloitettiin vielä lisäksi eräs +pyöreä tornikin, jonka tuli oli tehnyt piirittäjille paljon vahinkoa. +Nyt ei auttanut enää vastaanhangoitteleminen, täytyi kun täytyikin +avata linnan portit. Juusten pyysi ja sai herttualta luvan lähteä +linnasta syrjäportin kautta; sillä hän pelkäsi omia sotamiehiään. +Alhainen sotaväki vannoi uskollisuusvalan herttualle ja meni hänen +palvelukseensa; päälliköt sitä vastoin vietiin vangeiksi laivoihin. + +Kaarle herttua oli joltakulta saanut sen tiedon, että muka linnassa oli +salaisia ruutijuonia, joilla aiottiin räjähyttää hänet väkinensä +ilmaan, kun he marssisivat sisään. Siitä syystä hän, käydessään +tarkastamassa linnan kaikkia huoneita, käski Ebba rouvan seurata mukana +koko ajan. Linnan kappelissa seisoi Klaus herran arkku lattialla; sodan +tähden ei oltu vielä keritty sitä saattaa hautaan. Kaarle nostatti +kannen arkun päältä; sillä hänelle oli juteltu, että marski ei +ollutkaan kuollut, vaan mennyt pakoon Puolan maalle. Arkku muka vain +oli täynnä hänen kultiansa, hopeitansa. Nähdessään siinä nyt +verivihollisensa vihatut kasvot, herttua ei saanutkaan vimmaansa +hillityksi. Hän nykäisi ruumista parrasta ja lausui kovasti kiroillen: +"Eipä nyt sinun pääsi pysyisi kauan lujana kaulassa, jos vielä +eläisit!" Mutta Ebba rouva vastasi siihen ylpeästi: "Ette te, +herttuallinen armo, olisikaan päässyt tänne, jos minun herravainajani +vielä olisi elossa!" Samaa leppymätöntä kostonhimoa osoitti Kaarle +sitten vähän myöhemminkin. Suomen aatelisherrat pyysivät saada +juhlallisesti saattaa marskin ruumiin hautaan. Mutta sitä ei heille +sallittu. Aivan hiljaisuudessa, ilman mitään komeutta ja koreutta, +vietiin Klaus herra viimeiseen lepokammioonsa, Paraisten kirkkoon. +Juuri samalla aikaa läksi toinen saattojoukko aivan toisella mielellä +pohjoiseen päin. Flemingin pahimmat viholliset, nuijamies-päälliköt, +olivat päässeet kahleistansa, ja lähetettiin nyt takaisin omaan +kotiinsa. Vapautensa lisäksi oli Hannu Krankka, ja samoin luultavasti +moni muukin, saanut vielä toisenkin lahjan herttualta. Hänelle oli näet +suotu veronvapaus tilallaan. + +Edemmäksi ei herttua mennytkään tällä retkellänsä. Hän ei uskaltanut +jäädä talveksi Suomenmaahan, etteivät hänen vihamiehensä Ruotsissa +sillä aikaa saisi tilaisuutta tehdä häiriötä. Eikä myöskään ollut enää +aikaa saada ennen meren jäätymistä muita Suomen linnoja valloitetuiksi. +Tuskinpa saattoi herttua sitäkään toivoa, että Turun linna voisi kauan +olla suomalaisten käsiin takaisin joutumatta. Siitä syystä hän päätti +riistää sieltä kaikki paremmat puolustuskeinot, jotta hänen toisten +olisi helpompi sitä valloittaa. Kaikki järeämmät tykit ja samoin myös +Suomen laivasto oli vietävä Ruotsiin. Linnaväeksi jätettiin Juustenin +entiset miehet, ja päälliköiksi asetettiin kolme suomalaista herraa, +veljekset _Klaus ja Lauri Fleming_, Louhisaaren sukua, ja _Yrjö Horn_, +jotka eivät olleet pitäneet yhtä marskivainajan kanssa. + +Lokakuun 26 p:nä läksi herttua paluumatkalleen, vieden kaikki saaliit +kanssansa. Paitsi sitä hän myös kuljetti Ruotsiin vangitut herrat ynnä +Ebba rouvankin tyttärineen, ja kaikki muut Turun linnassa olleet +suomalaiset aatelisnaiset. Linnan juhlasalin oven yli oli hän ennen +lähtöänsä piirtänyt latinaksi nämät uhkaavat ja varoittavat sanat: + + Tänne Kaarle mä sain, hajotin kapinalliset, voitin; + täältä mä lähden taas, en yhtään jälkeä jättäin. + Mut takaisin tulen; peljätkööt mua pettäjät silloin, + silloin armoa ei ykskään syyllinen saa. + + + + +16. Makkararetki. + + +Muutamien kuukausien kuluttua tulikin, niinkuin herttua aavisti, Turun +linna jälleen Stålarmin haltuun. Linnaväki, ne samat petturit, jotka +olivat olleet syynä taannoiseen antautumiseen, osoittivat nytkin taas +yhtä suurta uskottomuutta. Herttuan määräämä palkka ja elatus oli +heidän mielestänsä liian niukka. Väkensä epäluotettavuuden vuoksi eivät +siis linnanisännät olisi voineet tehdä suurta vastarintaa. Mutta +eivätpä he sitä yrittäneetkään; he sopivat Stålarmin kanssa ja +rupesivat hänen kanssansa yksiin tuumiin. "Minä näen", sanoi siitä +suuttunut Kaarle herttua, "ettei suomalaisissa yhdessäkään ole +rehellisyyttä eikä kunniaa, ei enempää kuin sammakossa on höyheniä!" + +Arvi herra rupesi nyt suuriin varustushankkeisiin. Sillä nytpä näytti +tulevan täysi tosi Sigismundin yhä uhkaamasta retkestä Ruotsinmaalle. +Kaarle herttuan voitollinen käynti Suomessa oli vihdoin viimeinkin +saattanut "huomispäivä-kuninkaan"[12] tuumasta toimeen. Kevään tullessa +hän oli muuttanut asuntonsa Preussiin, ja pestasi ahkerasti sotamiehiä. +Hänen aikomuksensa oli mennä Etelä-Ruotsin kautta, koska hän tiesi +siellä olevan paljon hänen ystäviänsä. Suomalaisten puolestaan piti +valloittaa Tukholma ja sieltä marssia hänen avukseen. + +Varustusten kuntoonsaaminen ei ollut Arvi herralle helppo tehtävä. +Kuningas itse lähetti aivan pienen rahasumman; eikä Suomen +talonpojiltakaan ollut ylen paljon saatavana, sillä tuo vihattu +linnaleiri oli nyt juuri tullut lakkautetuksi Sigismundin käskystä. +Stålarmin täytyi ottaa melkein kaikki kulungit omasta tahi muiden +Suomen herrojen kukkarosta. Kaikki nämät uhraukset hän teki kuitenkin +mielellänsä; sillä uskollisuus oli nyt hänen sydämessään voittanut +kaikki epäilykset. "Parempi on kuolla", lausui hän, "kuin kuulla +itsestään mainittavan, että mies on vannonut uskollisuusvalan kahdelle +esivallalle!" Kultavitjatkin hän riisui kaulastansa ja riisti +hopeamaljat pöydältään, pannen ne pantiksi kruunulle annetuista +lainoista. + +Tällä tavoin oli Arvi herra saanut 25 isompaa laivaa kuntoon, kussakin +4-6 tykkiä, ynnä vielä lisäksi suuren joukon pieniä haaksia. Väkeä +hänellä oli neljättä tuhatta. Niissä oli, paitsi Suomen sotureita, +jommoinenkin joukko Vironkin aatelisherroja palvelijoineen, jotka +kuninkaan käskystä olivat tulleet avuksi. Heinäkuun alussa vei Stålarm +sotavoimansa Ahvenanmaan saaristoon ollaksensa siellä likempänä, kun +häntä tarvittaisiin. Heinäkuun 24 p:nä 1598 tuli viimein tuo kauan +ikävöity sanoma, että kuningas oli Ruotsin rannalle saapunut. +Suomalaiset heti nostivat riemuiten ankkurinsa ja joutuivat seuraavana +päivänä Gröneborgin satamaan, joka oli vain kuuden peninkulman päässä +Tukholmasta. Siellä Stålarm vei sotamiehensä maalle ja rakensi +itselleen vahvan leirin. + +Suomalaisten tulo nosti Uplannin talonpoikien parissa hirmuisen +kauhistuksen. Tässähän nyt olivat ne rahvaanteurastajat, jotka olivat +panneet toimeen verilöylyjä ympäri koko Suomenmaan. Eipä tämä kauhistus +masentanut sentään Ruotsin miesten rohkeaa mieltä. Urhoollisesti +kokoontuivat talonpojat, monta tuhatta luvultaan, ja marssivat +vihollisiansa vastaan. Päällikköinä oli kaksi Upsalan professoria, +meidän vanha tuttavamme Nikolaus Bothniensis ynnä hänen virkaveljensä, +Jaakko Schinnerus. Olisiko näiden syväoppisten herrojen latinassa ja +talonpoikien nuijissa ollut tarpeeksi vastusta Suomen huovien terävälle +teräkselle, sitä lienee lupa hiukkasen epäillä. Mutta he eivät +saaneetkaan tilaisuutta mitellä voimiansa. Arvi herra sai Ruotsissa +kohta tietää, että sanoma kuninkaan tulosta oli ollut vain perätöntä +huhua. Samassa myös hänelle ilmoitettiin, että herttuan laivasto läheni +ja aikoi sulkea häneltä kotitien. Tästä syystä hän purjehti jo +heinäkuun 28 p:nä takaisin Suomeen. Upsalan professorit ja Uplannin +talonpojat tapasivat leirin tyhjänä. Ainoastaan suomalaisten +evässäkkejä, jotka olivat täynnä makkaroita, kuuluu joku määrä jääneen +ruotsalaisille saaliiksi. Siitä pantiin sitten tälle suomalaisten +turhalle yritykselle pilkkanimeksi _Makkararetki_. Herttuan laivasto, +amiraali Scheelin johdolla, läksi suomalaisia takaa ajamaan ja +tappoikin jonkun sadan, jotka Ahvenanmaan saaristossa vielä +kuhnustelivat. Scheel jäi sitten näille vesille, estääksensä +suomalaisia uudestaan yrittämästä. + +Pari päivää Stålarmin lähdettyä kuningas saapui todella Ruotsiin, +tuoden 5,000 sotamiestä kanssansa. Onni oli nyt ensi alussa hänelle +sangen myötäinen. Vahva Kalmarin linna avasi hänelle kohta porttinsa. +Maakunta maakunnan, kaupunki kaupungin perästä seurasi tätä esimerkkiä, +taipuen hänen puolelleen. Jopa oli itse Tukholmakin sigismundilaisten +käsissä. Ensimäinen kahakka herttuan väen kanssa oli voitollinen. Jos +nyt suomalaiset olisivat tehneet tehtävänsä, niin olisi Kaarle herttua +ollut hukassa. Mutta meidän miesten laivasto ei päässyt liikkeelle +moneen viikkoon. Alinomaiset tyynet tai vastatuulet olivat heitä +pidätelleet. Paitsi sitä väijyeli Scheel yhä vielä Ahvenanmaalla. + +Syyskuun keskipaikoilla viimein kääntyi tuuli, jolloin Scheelkin riensi +etelään herttuan avuksi. Nyt toi Aksel Kurki yhden osan Suomen +laivastoa Tukholmaan. Mutta Stålarm ynnä hänen kanssansa toinen puoli +väkeä viivytteli yhä vieläkin. Monikkalan herra pohjalaisineen näet +hankki tullaksensa Turkua vastaan, niinpian kuin Suomen huovit olisivat +lähteneet. Vasta kun Monikkalan herra oli saatu vangiksi, uskalsi siis +Stålarm mennä Ruotsiin. Hän saapui sinne lokakuun ensi päivinä. Mutta +silloin olikin otollinen hetki mennyt ohitse. + +Kuninkaan väki oli syyskuun 25 p:nä tullut perinjuurin voitetuksi +ratkaisevassa _Stångebron_ tappelussa. Vähän aikaa sen perästä pakeni +Sigismund Puolanmaalle. Synkällä mielellä ja pahaa aavistaen +purjehtivat Suomen herrat jälleen kotiinsa. + + + + +17. Suomalaisten hankkeet. + + +Sillä aikaa kuin herttuan laivasto vastatuulen tähden viivyskeli +Ahvenanmaan vesillä, panivat sigismundilaiset kaikellaisia keinoja +liikkeelle, saadakseen sen käsiinsä. Ensin he koettivat viekoitella +itse ylipäällikköä. Sigismund lupasi Scheelille 600 Puolan tukaattia +jokaisesta laivasta; sen lisäksi vielä elinkautisen eläkkeen ynnä +suuren suosionsa ja armonsa. Mutta Scheel lähetti kaikki tämmöiset +kirjeet herttuan luettavaksi. + +Silloin viritettiin sen sijaan toinen salavehje. Flemingin leskeä +tyttärinensä pidettiin Tukholmassa vankina rahapajamestari Van Wijkin +talossa. Siellä tuli Van Wijkin poika, kaunis, innokas nuorukainen +tutuksi nuorten neitien kanssa ja rakastui tulisesti yhteen heistä. +Ebba rouva lupasi nyt Van Wijkille tyttärensä puolisoksi, jos hänen, +joka oli sotalaivan kapteenina, onnistuisi saada Scheelin laivasto +kuninkaan puolelle. Van Wijk rakkaudeninnossansa suostui hänelle +ehdoitettuun vaaralliseen ansiotyöhön. Hän läksi takaisin laivaansa +vieden kanssaan salaisia kirjeitä sekä Ebba rouvalta että muiltakin +kuninkaan ystäviltä. Ahvenanmaalla hän rupesi sitten puhelemaan milloin +tämän, milloin toisen virkaveljensä kanssa, osoittaen heille, miten +tarpeellista olisi, että he hyvissä ajoin turvautuisivat kuninkaan +armoihin. Olivathan nyt jo melkein kaikki korkeimmat ja mahtavimmat +herrat luopuneet herttuasta. Asia tuli viimein ala-amiraali Stolpen +korviin, vaan ei ollut tällä kuitenkaan täysiä todistuksia kavaltajaa +vastaan. Stolpe pani silloin toimeen laivassansa suuret juomingit, +joihin hän kutsui kaikki kapteeninsa. Ilon noustua korkeimmilleen +ehdoitti hän, ikäänkuin vallattomuudesta, että joka maljaa juotaessa +aina yksi vaatekappale riisuttaisiin päältä. Itse hän sen teki ensiksi, +ja muiden tietysti täytyi seurata hänen esimerkkiänsä. Ensin riisuttiin +nutut, sitten housut, kengät j.n.e., kunnes viimein herrat istuivat +kaikki aivan paitasillaan. Mutta pois riisutut vaatteet, jotka +olivat viskatut kajuutasta ulos, tutki oven takana muuan Stolpen +palvelijoista. Van Wijkin taskusta löydettiin yllämainitut salaiset +kirjeet. Nuori kapteeni koki kuitenkin puolustaa itseänsä, väittäen +kirjeiden hänen tietämättänsä tulleen sinne. Mutta Scheel luki silloin +kirjeen, jonka tämä oli saanut Laskilta, eräältä Sigismundin seurassa +tulleelta puolalaiselta herralta. Siinä koetettiin uudestaan +viekoitella Scheeliä ja oli sanottu, että hän saisi tarkemmin Van +Wijkin kanssa sopia ehdoista. Useammat laivankapteenit myös todistivat, +että syytetty oli yrittänyt houkutella heitä pettureiksi. Kieltämisestä +ei siis enää ollut apua. Van Wijk tuomittiin kuolemaan. Hän vietiin +erääseen saareen, sidottiin puuhun ja ammuttiin. Sanotaanpa itse tylyn +herttuankin säälineen, että oli täytynyt tappaa tuo kaunis nuorukainen. + +Puolasta kirjoitti Sigismund Suomen herroille ja käski heidän taas +valmistautua tulevaksi kesäksi. Silloin muka aikoi hän uudestaan käydä +Ruotsissa, suuremmalla sotavoimalla. Herkkäuskoiset Suomen miehet taas +antoivat pettää itsensä. He vastasivat siis kieltävästi kaikkiin +herttuan sovintotarjouksiin, ja ryhtyivät täydellä toimella +sotahankkeihin. Kulungit täytyi nytkin niinkuin ennen ottaa omasta +kukkarosta; sillä kuninkaan lähettämä summa oli aivan vähäinen. + +Kerkesi näin kevät, saapui suvi, vaan ei Sigismundin aiotusta retkestä +kuulunutkaan sen enempää. Sitä vastoin saapui sangen huolestuttavia +sanomia Ruotsista, miten herttua siellä kaikin voimin hankkieli uutta +retkeä Suomeen. Tuskissansa lähettivät Suomen herrat lähettilään +kuninkaan puheille. Mutta Sigismund ei ilmaissut hänelle tuumiansa, +lausui vain mahtavasti rintaansa lyöden: "Tässä on meillä salaisuus, +jota ei tällä kertaa vielä saa tietää!" Lähettiläs ei kuitenkaan +tyytynyt siihen vastaukseen, vaan rukoili hartaasti edes jotakin apua. +Silloin kuningas sanoi lähettäneensä rahaa Liivinmaalle, eversti +Fahrensbachille; niillä piti pestattaman 1,700 ratsumiestä Suomeen +vietäviksi. Tämän tiedon saatuansa lähetti Stålarm kohta erään Stilchen +nimisen palvelijansa Liivinmaalle jouduttamaan apuväen tuloa. Mutta +Fahrensbach vastasi vasta saaneensa rahat; hän ei ollut siis vielä +kerinnyt saada mitään väkeä. "Mihinkä keinoon sitten suomalaisten tulee +ryhtyä?" kysyi hämmästynyt lähettiläs. -- "Heidän täytyy", kuului +Fahrensbachin vastaus, "kestää vaara omin päin kuninkaansa tähden. Ja +vaikkapa Kaarle herttua nyt valloittaisikin koko Suomen ja kaataisi +heidät kaikki, niin kyllä me sitten sentään karkoitamme hänet sekä +Suomesta että myöskin Ruotsista." -- "Herra Jumala armahtakoon!" huusi +Stilchen. "Sittenhän meidän miesparat ovat petetyt ja hukassa!" + + + + +18. Herttua Kaarlen toinen retki Suomeen. + + +Elokuun alkupäivinä 1599 ilmaantui Scheel herttuan etujoukon kanssa +Kastelholman edustalle. Sen linnan olivat näet suomalaiset talven +aikana ottaneet omaksensa. Sitten olivat ruotsalaiset useamman kerran +käyneet sitä takaisin valloittamassa; mutta heidät oli aina tulisella +kyydillä lähetetty kotiin. Linnan isäntä, _Salomon Ille_, ei ollut siis +nytkään huolissansa. Ampumisen alkaessa pani hän ikäänkuin uhallaan +suuret juomingit toimeen linnan toisella kulmalla, mihin eivät luodit +käyneet. Mutta kesken mässäämistä tulla tuprahti yht'äkkiä iso +tykinkuula pitosaliin sisään. Vihollinen näet oli saanut uuden patterin +rakennetuksi sillekin puolelle. Tämä yksi ainoa luoti pani Ille paran +pään kokonaan pyörälle. Kohta paikalla hän avasi porttinsa ja antautui +ilman mitään ehtoja voittajien armoille. Alhainen linnaväki päästettiin +vahingoittamatta kotiin menemään; mutta päälliköt tuomittiin kuolemaan +sen johdosta "että he olivat kantaneet nurjaa kilpeä isänmaata +vastaan". Jonkun aikaa saivat tuomitut kuitenkin vielä pitää henkensä, +sillä Scheelillä ei sattunut olemaan mestausmiestä joukossansa. + +Ahvenanmaalta lähetettiin vielä kerta, Ruotsin säätyjen nimessä, +sovintotarjous Turkuun. Nytpä Stålarmkin neuvoi taipumaan. Hän taisi +epäillä vastarinnan mahdollisuudesta, ja sitä paitsi oli hänen +omatuntonsa taas rauhaton, sillä Virosta oli hänelle saapunut pahoja +tietoja kuninkaan salatuumista puhdistettua oppia vastaan. Mutta muut +Suomen herrat puhuivat ankarasti vastaan, soimaten Stålarmia +uskottomuudesta. Vastaus oli siis nytkin sama kuin aina ennenkin: +kuningas on kieltänyt meitä rupeamasta keskusteluihin. + +Scheel purjehti nyt sotalaivaston kanssa suoraan Turkua kohti, ja +herttuakin saapui pian jäljestä, tuoden maaväkensä sinne pienillä +haaksilla. _Aksel Kurki_ poltti silloin leirinsä, joka oli ollut +likellä Turkua, ja vei Suomen armeijan Hämeeseen päin. Hän näet arveli +herttualla olevan liian suuren ylivoiman. Sentähden hän aikoi vetäytyä +idemmäksi, odotellen Virosta ehkä joutuvan väkeä. Sitten vasta hän +tahtoi käydä ratkaisevaan tappeluun. + +Herttua puolestansa läksi Kurkea ajamaan takaa, jättäen Scheelin +pienemmän joukon kanssa Turkua saarroksissa pitämään. "Kunhan ensin", +kirjoitti hän lähtiessänsä Arvi Stålarmille, joka oli Turun linnassa, +"olen tuon toisen parven lahkokuntalaisiasi saattanut majaan, silloin +pitää sinunkin vuorostasi saada kaalisi kypsytetyksi!" + +Likellä _Marttilan kirkkoa_ saavutti Kaarle herttua suomalaiset elokuun +29 p:nä 1599. Väärä sanoma oli pettänyt Kurjen, niin ettei hän vetänyt +itseänsä hyvissä ajoin syrjemmäksi. Hän oli näet lähettänyt pari +huoviansa vihollisen leiriin vakoilemaan. He olivat olevinansa +karkureita, jotka tahtoivat luopua herttuan puolelle. Tällä keinoin +saivat he kaikki katsastetuiksi, kuulustelluksi ja toivat +päälliköllensä sen tiedon, että muka herttua seuraavana päivänä aikoi +lähettää suurenlaisen joukon partiolle. Sitä joukkoa päättivät +suomalaiset koettaa hävittää. + +Ruotsalaisten tultua saapuville ryntäsivät siis Suomen huovit rohkeasti +esiin ja ajoivat koko vihollisparven hajalleen. Useammat miehet +tapettiin, ja itse päällikkökin, ratsumestari Schade, sai pahan haavan. +Mutta voitettu väki ei ollutkaan mikään erilleen lähetetty partioparvi; +se oli herttuan lähenevän armeijan etujoukko. Pian saapui päävoimakin +jäljestä, ja silloin tuli taas meidän miesten vuoro peräytyä. Yhden +kerran he kuitenkin vielä seisahtuivat ja yrittivät vastarintaa. +Ruotsalaisten oli kulkeminen metsätaipaleen kautta, josta he tien +ahtauden tähden ainoastaan hitaasti lappoivat esille. Ensimäisen +metsästä ulos tulleen lippukunnan kimppuun karkasi nyt koko Suomen +voima. Tietysti oli ruotsalaisilla siinä kohta tuho tarjona. Hannu +Buck, heidän ratsumestarinsa, suomalaista Pukkilan sukua, sai surmansa, +samoin myös luutnantti ja suuri osa miehiä. Mutta muu Ruotsin väki +saapui viimein avuksi, etunenässä herttuan omat hovipalvelijat, Antti +Niilonpojan johtamina. Silloin pakenivat suomalaiset lyhyen kahakan +perästä, jättäen tykkinsä ja kuormastonsa voittajain saaliiksi. Herttua +itse ratsuväkensä kanssa ajoi heitä takaa pitkät matkat. Mieshukka oli +ollut yhtä suuri molemmin puolin; 100-200 miestä kummallakin. Mutta +Kurjen joukko oli suureksi osaksi hajonnut eri haaroille. + + Läksi suohon Suomen herrat, + alho'on isot isännät, + läksi Kurki kuusistohon, + Harteviki[13] haavistohon, + Steeni Fincke tien ohe'en; + kovin hyppäs koukku-huovi, + tomu suitsi, tuhka tuoksui. + +Näillä runoilla lauloi kansa ilmi riemunsa vihattujen huovien perikadon +johdosta. Eivätkä pilkkalaulut olleet ainoa kosto, jolla talonpojat +koettivat tasoittaa vanhaa velkaansa. Joka paikassa Hämeessä +pyydysteltiin ja surmattiin Kurjen onnettomia sotamiehiä, kun he +kaksittain, kolmittain pyrkivät pakoon Itä-Suomen puolelle. + +Voittonsa jälkeen Kaarle herttua riensi Helsinkiin. Siellä näet oli +suomalaisten laivasto, jonka hän toivoi äkkiarvaamattomalla tulollaan +saavansa valtaansa. Mutta Sipoon kirkkoherra Anterus, jonka pappilassa +Kaarle hiukan levähti, lähetti salaa tiedon uhkaavasta vaarasta +amiraali Vildemanille. Sillä keinoin pelastui enin osa Suomen laivastoa +Rääveliin. Herttua ei saanut käsiinsä muuta kuin erään aluksen, jota ei +oltu keritty valmistaa lähtöön, sekä myös Helsingissä olevat ampuma- ja +muonavarat. Herra Anterus parka sai sitten maksaa hengellään +hyväntahtoisen neuvonsa. Vildeman oli näet kiireissään unohtanut papin +kirjeen pöydällensä, josta sen herttuan väki sitten löysi. Helsingissä +muutenkin mestattiin useampia miehiä, melkein kaikki aatelittomia, +alhaista säätyä. Yhdellä heistä, tullimies Pärttyli Greekillä, ei ollut +sen suurempaa vikaa ollut, kuin että hän joskus oli sattunut lausumaan +pari pahaa sanaa herttuasta. Tästä jo oli arvattavissa, mikä kohtalo +odotti Kaarlen suurempia vihollisia. + + + + +19. Viipurin valloitus. + + +Helsingistä herttua vielä jatkoi matkaansa itään päin; itse hän +purjehti jalkaväen kanssa meritse; ratsumiehet Aksel Ryningin johdolla +saivat kiertää rantatietä myöten. Syyskuun 21:nä päivänä astui Kaarle +onnellisesti maalle, "alle Viipurin vihaisen". Kohta ensi yrittämällä +valloitettiin Siikaniemi (nyk. Tervaniemi). Turhaan koettivat +suomalaiset peräytyessään saada edes tätä etukaupunkia poltetuksi, +ettei se jäisi suojaksi Ruotsin väelle. Seuraavana päivänä meni Pietari +Stolpe muutamien lippukuntien kanssa Pantsarlahdelle, ja kolmas osa +asetettiin Karjaportin kohdalle. + +Viipurissa oli nyt Aksel Kurki sekä hänen armeijansa tähteet, joita +yhdessä linnaväen kanssa oli noin 1,200-1,400 miestä. Näiden lisäksi +oli vielä noin viikkokautta ennen herttuan tuloa saapunut 3-400 huovia +Virosta. Fahrensbach oli vihdoin viimeinkin saanut pestattavat miehet +kokoon; mutta nytpä oli taas se este tullut eteen, ettei hän saanut +tarpeeksi aluksia koko väkeänsä kuljettamaan. Viipurin vallit olivat +paksut ja vahvat, niin että niistä kyllä olisi ollut hyvä suoja Suomen +huoveille. Mutta pahaksi onneksi heille oli kaupungin ympärys liian +avara; 5-6,000 miestä olisi tarvittu vallien tarpeenmukaiseksi +puolustukseksi. Tästä syystä tahtoi Kurki pakoittaa porvareitakin +apuunsa; mutta he hangoittelivat vastaan väittäen, ettei olisi +sittenkään mahdollista tehdä vastarintaa. Sotamiehet rupesivat silloin +kohtelemaan kaupunkilaisia pahasti, uhkaellen ryöstöä ja surmaa. +Siitäpä vasta kääntyi porvarien mieli aivan nurjaksi. Samana päivänä +jo, jona Stolpe oli asettunut Pantsarlahteen, tuli hänen luokseen +muutamia porvareita kaupungista. He olivat sotamiesten huomaamatta +pujahtaneet alas muurilta. Sanoma, jonka he toivat, oli semmoinen, että +heidän pormestarinsa _Herman Bröijer_ tahtoi avata ruotsalaisille +_vesiportin_, jos vain herttua lupaisi suojella kaupunkilaisia ja +heidän perheitänsä ja tavaroitansa. Stolpe ilmoitti heti asian +herttualle, ja vei sitten illan suussa joukon miehiänsä vesiportille, +joka on nykyisen kalarannan puolella. Kurjen huovit osoittivat tässäkin +tilaisuudessa samaa huolimattomuutta, jota me olemme heissä koko ajan +nähneet. Heidän huomaamattansa sai Stolpe kulkea koko tuon pitkän +matkan muurin alustaa myöten. Heidän huomaamattansa myös avattiin +portti tulijoille, ja ruotsalaiset valloittivat sillä kulmalla olevan +"uuden vallituksen". Samassa lähetti myös herttua Siikaniemeltä väkensä +salmen yli ja käski heidän rynnätä sitä puolta vastaan. Suomalaiset +olivat tästä äkillisestä hyökkäyksestä niin ällistyksissään, että he +tuskin yrittivätkään vastarintaa. He koettivat päästä linnaan pakoon. +Mutta salmessa soutelevat herttuan venheet estivät heidät siitä. Enin +osa, niiden joukossa myös Aksel Kurki itse, joutui siis vangiksi; +paljon myös tapettiin. Viron ratsumiehistä kuitenkin noin 60-70 miestä, +Jaakkima Greven johdolla, riensi Karjaportille. He hakkasivat portin +auki, raivasivat itsellensä tien siellä seisovan herttuan jalkaväen +läpi ja pääsivät onnellisesti kotimaahansa Inkerin kautta. Kaarle ei +ollut menettänyt muuta kuin yhden veneellisen jalkaväkeä, jonka +linnasta lentänyt luoti oli ampunut upoksiin. + +Kaupungin valloituksen jälkeen tuli sitten linnan vuoro. Se ei +vienytkään Kaarlelta pitkää aikaa. Tuskin oli pari kolme kertaa +laukaistu sitä suurta tulikitaa, jonka herttua asetti kaupungin +muurille linnaa vastaan, kun jo valkoinen lippu kohosikin tornin +huipulle. Antautumisehdot olivat sangen ankarat. Muukalaisen sotaväen +vain sallittiin lähteä, minne sen mieli teki. Mutta Ruotsin kruunun +alamaisten piti vastata lain edessä teoistansa. Se merkitsi toisin +sanoen, että kaikille heille oli maanpetturin palkka tarjona. + +Vanha _Arvi Tavast_, Viipurin linnan isäntä, koetti alamaisimmalla +nöyryydellä lepyttää herttuaa. Hän otti hänet polvillaan vastaan +linnanportilla. Mutta armon ja anteeksiannon hetket olivat jo kuluneet +vihoviimeiseen asti. Kaarle herttuan sydämessä ei tätä nykyä saanut +mikään muu tunne sijaa paitsi kosto, leppymätön kosto. + +Syyskuun 27 p:nä mestattiin _Arvi Tavast_, joka kolmekymmentäkuusi +vuotta oli vuodattanut vertansa Ruotsin kruunun palveluksessa. Yhdessä +ukon kanssa sai myös hänen poikansa, hurja ratsumestari _Iivari +Tavast_, laskea päänsä pölkylle. Samoin vielä 60-vuotias _Niilo +Olavinpoika_, Meltolan herra, ja ratsuväen luutnantti _Jaakko +Olavinpoika_, Bolstadin herra. Tämän viimeksimainitun rohkeutta ei +voinut silmien edessä välkkyvä mestauskirveskään masentaa. "Tahtoisinpa +tietää", sanoi hän korkealla äänellä, "aikooko todella herttua tappaa +kaikki, jotka ovat hänen vihamiehiänsä. Kylläpä hän sitten saa kyllin +tekemistä!" Kolme päivää myöhemmin hakattiin myös _Lauri Creutziltä_, +Sarvilahden herralta, kaula poikki. Hän oli ensin saanut armon, kun hän +niin ylen nöyrästi rukoili, eikä ollut tiettävästi ottanut suurempaa +osaa sotatoimiin. Mutta sitten tuli kuitenkin ilmi, että hän se oli +polttanut Ykspään kuninkaankartanon likellä Viipuria, jotta piirittäjät +eivät sieltä saisi elatusta. Tämän johdosta suuttunut herttua peruutti +jälleen armonlupauksensa. Paitsi näitä korkeita herroja mestattiin +samalla vielä kuusi alhaisempisäätyistä miestä. Kaikkien päät +asetettiin rautakankiin Karjaportin viereen. Aatelittomien muutkin +jäsenet pantiin teiliin. + + Piiat itki Joanassa, + vaimot Narvassa valitti, + koska miehet mestattihin. + +Näillä sanoilla lopettaa usein mainittu vanha runo kertomuksensa näistä +hirmutapauksista. Luultavasti olivat muutamat mestatuista herroista +lähettäneet vaimonsa Narvaan, missä he arvelivat heidän olevan +paremmassa turvassa. + + + + +20. Kaarle herttua Turun linnassa. + + +Sillä aikaa oli amiraali Scheel saanut myös tehtävänsä päätetyksi. +Turun linna ei ollut tällä kertaa likimaillekaan niin vahvasti +varustettu kuin kaksi vuotta ennen. Kurki ei ollut marssiessaan pois +jättänyt sinne enempää kuin 500 miestä. Stålarmin ainoa toivo oli +siinä, että Suomen armeija, saatuaan apua virolaisilta, voittaisi +herttuan ja joutuisi sitten linnalle avuksi. Scheel, joka tämän asian +laidan hyvin tiesi, toimitti siis tiedon Marttilan tappelusta +linnalaisille. Sillä hän luuli voivansa taivuttaa heidät antautumaan. +Mutta Stålarm ei ottanutkaan tuota tietoa uskoaksensa; hän luuli sitä +vihollisten keksimäksi kavalaksi valheeksi. Silloin mestautti Scheel +syyskuun 5:nä päivänä Turun torilla Salomon Illen ynnä muut +Kastelholmasta saadut vangit ja panetti päät pitkiin salkoihin +Korpolaisvuorelle. Se piti olla varoituksena linnalaisille sekä +merkkinä siitä kohtalosta, joka heitä odotti, jolleivät ajoissa +antautuisi. Mutta tämä julma näky vaikutti aivan päinvastoin, kuin mitä +oli tarkoitettu. Stålarm rakennutti linnan muurin sisäpuolelle vahvan +hakuliaidan, jonka takana hän aikoi vielä pitää puoliansa sittenkin, +jos vallit joutuisivat vihollisen valtaan. Samassa hän otti myös +väeltänsä sen juhlallisen valan, etteivät he rupeaisi mihinkään +antaumukseen. Jos piirittäjät pääsisivät rynnäköllä sisään, piti linna +räjähytettämän ilmaan puolustajineen, vihollisineen. + +Tässä hurjassa urhoollisessa päätöksessä ei Stålarmkaan sentään pysynyt +kovin kauan. Eräänä pimeänä yönä onnistui erään Kurjen palvelijan +pujahtaa linnaan piirittäjien vartijoiden välitse; hän vahvisti sanoman +herransa perinjuurisesta tappiosta. Tästä masentui peräti linnalaisten +miehuus. He kirjoittivat herttualle ja lupasivat avata porttinsa, jos +kaikki heidän tekonsa suotaisiin heille anteeksi. Scheel niinikään +lähetti kirjeen herttualle, omassa ja koko sotajoukkonsa nimessä +pyytäen anteeksi suomalaisten puolesta. Mutta herttua vastasi, että +heidän piti vastata teoistansa oikeuden edessä. Ainoa myönnytys, jonka +hän antoi, oli se, että vangit saisivat itse valtakunnan säädyt +tuomareikseen. Näillä ehdoilla antautui Turun linna juuri samaan aikaan +kuin myös Viipuri. Scheel kirjoitti nyt vielä kerran herttualle +rukoillen, että suomalaiset saisivat _armon oikeuden sijasta_. Hän näet +kyllä tiesi, mitä sana "oikeus" Kaarlen mielessä merkitsi. Mutta ei +Kaarlelta tullutkaan siihen mitään kirjallista vastausta; hän toi sen +itse suullisesti, Viipurista palatessaan. + +Siellä vuodatettu veri näytti vielä kiihoittaneen Kaarlen verenhimoa. +Nyt hän ei tahtonut pitää sitäkään lupaustaan, että vankien asia +jätettäisiin säätyjen tuomittavaksi. Sillä siinä tapauksessa olisi +arvattavasti monen miehen rangaistus tullut helpommaksi. Turkuun +tultuansa Kaarle kohta asetti tuomiokunnan. Jäseniksi hän pani +kolmekymmentä seitsemän sotapäällikköänsä ynnä vielä lisäksi Turun +kaupungin neljä pormestaria ja kaksitoista raatimiestä. Marraskuun 7 +p:nä kävi tämä tuomiokunta toimeensa, ja vangit tuotiin sen eteen. +Neljä lippukuntaa jalkaväkeä rumpujen ja huilujen kanssa seisoi torilla +kujana kahden puolen sitä tietä, jota vankien piti astua. Herttuan +kanteet olivat järjestetyt kymmeneen pykälään, joista kuusi koski +yksistään Stålarmia. Tärkeimmät syytökset olivat seuraavat: Arvi +Eerikinpoika ja hänen seuralaisensa olivat ylenkatsoneet sekä herttuan +että säätyjen monet kehoitukset ja varoitukset; he olivat niinikään +ylenkatsoneet ja rikkoneet valtiopäivien päätökset, erittäinkin +Söderköpingin päätöksen; he olivat viimein kantaneet nurjaa kilpeä +isänmaata vastaan. Stålarm puolusti itseään sillä loppulauseella, jonka +Ruotsin laki liitti säännökseensä viimemainitusta rikoksesta: paitsi, +jos rikkoja seuraa oikeata kuningastansa. "Tosin", sanoi Arvi herra, +"ei ollut kuningas itse meidän seurassamme, mutta meillä oli kuitenkin +hänen kirjeensä ja käskynsä sinetteineen, allekirjoituksineen. Ja jos +semmoiset kuninkaan käskyt voidaan selittää voimattomiksi, niin silloin +olemmekin syyllä menettäneet henkemme ja tavaramme." -- Tuomarit +vastasivat tähän kuninkaan tekojen olleen vastoin hänen valaansa ja +valtakunnan etua. Häntä ei siis olisi pitänyt totella, vaan olisi +kuninkankaaren käskyn mukaan pitänyt neuvoa hänelle, mikä Jumalalle, +hänelle ja maalle hyödyllistä oli. Tätä lakia vastaan eivät voineet +kuninkaan käskyt eivätkä kirjeet mitään. Arvi herra oli siis itse jo +lausunut tuomionsa. -- Samaten tehtiin tyhjäksi muidenkin pykälien +puolustus. Arvi herra astui nyt esiin ja pyysi jalomielisesti, että hän +saisi yksin kuolla kaikkien seurakumppaniensa puolesta. "Minä olin ylin +käskynhaltija", lausui hän, "muiden täytyi totella minun käskyjäni. +Paitsi sitä on tässä kiireisessä tutkinnossa ainoastaan minun tekojani +kuulusteltu eikä heidän." -- Mutta kreivi Mauri Leijonhufvud, yksi +tuomareista, vastasi: "Kaikki suomalaiset ovat kuningasvalaa vastaan +rikkoneet; siinä ei tarvita sen enempää tutkintoa." Tuomio määräsi +kaikki syytetyt kuolemaan. Tuomarit lisäsivät kuitenkin päätökseensä +sen pyynnön, että asia vielä lykättäisiin valtakunnan säätyjen +tarkastettavaksi ja vahvistettavaksi. Mutta herttua ei sallinut mitään +viivytystä. + +Seuraavana päivänä julistettiin tuomio linnan edustalla. Sotaväki +seisoi piirissä vankien ympärillä, ja paljon kansaa, pappeja, +porvareita sekä talonpoikia oli kutsuttu saapuville. Kreivi Mauri +Lejonhufvud astui piiriin ja luetti kansliankirjurilla päätöksen. +Sitten hän meni noutamaan herttuata, jolle nyt kaikki kansa vannoi +uskollisuusvalansa luvaten kuuliaisuutta vastaiseksi. + +Perjantaina marraskuun 9 p:nä ilmoitettiin tuomituille, että mestaus +oli määrätty seuraavaksi päiväksi. _Arvi Stålarm ja Aksel Kurki_ olivat +kuitenkin vielä säästettävät ja vietävät Ruotsiin. Lauvantaina +marraskuun 10 p:nä vietiin sitten kaikki muut vangit kaupungin torille, +jossa heidät äärettömän katsojajoukon nähden mestattiin. Heitä oli +kaksitoista henkeä. Mainittavimmat olivat: _Juhana Fleming_, Klaus +herra-vainajan poika, _Olavi Klaunpoika_, saman herran avioton poika, +_Sten Fincke_, Peipotin herra, _Hartikka Henrikinpoika_, Vuolteen +herra, _Krister Björnram, Mikael Munck_, Nuhjalan herra, ja _Niilo +Iivarinpoika_ (Särkilahti). Nämät kaikki olivat aatelista säätyä. Muut +olivat alhaisempia, sotaväen päälliköitä, esim. Sipri Siprinpoika, +Jaakko Möl, Hannu Jänis j.n.e. Kaikkien päät, paitsi Flemingin, +asetettiin Turun raastuvan katolle. + + + + +21. Juhana Fleming. + + +Suurta sääliä ja surkuttelua herätti varsinkin nuoren Flemingin +kuolema. Sillä hän oli jokseenkin syytön ja olisi epäilemättä päässyt +vähemmällä rangaistuksella, jollei hän olisi kovaksi onnekseen ollut +sen miehen poika, jota herttua tulisimmin oli vihannut. Isänsä kuoltua +oli näet nuori Juhana junkkari Sigismundin käskystä mennyt Puolaan ja +siellä saanut kuninkaallisen kamariherran viran. Hän oli nyt vain +käynnillä Suomessa, maatiluksiaan tarkastamassa. Kun tieto Kaarle +herttuan retkestä saapui, oli hän aikonut matkustaa takaisin Puolaan. +Mutta Stålarm oli rientänyt hänen luoksensa Svidjaan ja epuuttanut: "Ei +sovi", sanoi hän, "että näin korkeasäätyinen mies ja kuninkaan +hoviherra nyt lähtee pois Suomesta tällä tärkeällä hetkellä. Sen +johdosta heräisi kansassa se luulo, että kuningas ei tahdo eikä taida +antaa meille mitään apua. Se olisi petos, joka voisi saattaa kuninkaan +linnat ja maat vihollisen käsiin." Siihen vastasi Fleming: "Minun +petokseni kautta ei pidä edes kuninkaan koiran, sitä vähemmän hänen +linnojensa ja maittensa joutua vihollisen käsiin. Jos minun läsnäoloni +voi olla joksikin avuksi, niin jään mielelläni tänne ja tahdon +suomalaisten kanssa kestää kaikki vaarat, jotka heitä uhannevat +herttuan puolelta." + +Kun vankeja tutkittiin, väitti nuori Fleming, ettei hän ollut ottanut +osaa sotaan herttuaa vastaan, vaan oli ainoastaan yksityisten asioiden +tähden tullut Suomeen. Senvuoksi hänen pitäisi päästä vapaaksi. Stålarm +niinikään ilmoitti, että Fleming ainoastaan hänen kehoituksestaan oli +jäänyt Suomeen. Kaarle tuotti nyt nuorukaisen puheilleen. Tämä koetti +nöyrillä sanoilla puhdistaa itseänsä ja anoi armoa. Näkyipä pieni +säälinsäde silloin pujahtaneen tylyn Kaarlenkin sydämeen. Hän tarjosi +Flemingille armoa sillä ehdolla, että tämä antautuisi hänen +palvelukseensa. Mutta siihen kunniantunto ei sallinut nuoren junkkarin +suostua. "Minulla ei ole mitään laillista syytä", sanoi Fleming, +"rikkoa sitä uskollisuusvalaa, jonka olen kuninkaalleni vannonut. +Mutta", lisäsi hän laskeutuen toiselle polvellensa, "kuitenkin anon +nöyrimmästi, että te, herttuallinen armo, säästäisitte henkeni." -- +"Miksi", kysyi herttua, "et kunnioita minua laskeutumalla molemmille +polvillesi?" -- "Sitä kunniaa", vastasi Fleming, "osoitan ainoastaan +Jumalalleni ja kuninkaalleni." -- Kaarlen muoto musteni: "Sinä näytät +kylliksi", lausui hän, "perineesi isäsi rohkeuden ja uhkaylpeyden. +Siitä huomaan, mitä sinulta voisin vasta odottaa, jos saisit elää. +Valmistaudu sentähden vastaamaan oikeuden edessä muiden suomalaisten +kanssa. Lupasithan sinä heidän seurassaan kestää kaikki vaarat, jotka +uhkaisivat heitä minun puoleltani." + +Tutkinnossa Fleming samaten väitti, ettei hän ollut ottanut juuri +mitään osaa sotaan. "Tuskinpa", sanoi hän, "olen kertaakaan laukaissut +pyssyä herttuan väkeä vastaan." Mutta tuomarit vastasivat: "Te jäitte +tänne _yllyttämään_ suomalaisia vastarintaan; siinä on syytä kyllin." +Kun sitten seuraavana päivänä tuomio oli julistettu ja Kaarle herttua +aikoi lähteä torilta, korotti Fleming äänensä ja rukoili: "Suokaa, +herttuallinen korkeus, minulle armo oikeuden asemasta!" Mutta Kaarle +vastasi: "Sinä olet hyljännyt armon ja anteeksiannon, kun niitä +tarjosin. Nyt on armon hetki ollut ja mennyt. Tuomio on julistettu; ei +ole nyt minulla eikä säädyilläkään valtaa sitä peruuttaa." + +Kuolemaan oli siis nyt nuoren herran valmistautuminen. Hän kirjoitti +"äiti-kullallensa" ja pyysi muunmuassa, että hänen velipuolensa, +Olavi Klaunpojan, jota hän hellästi rakasti, sallittaisiin periä +Fleming-suvun nimi ja vaakuna. Sillä hän ei ottanut uskoaksensa, että +herttua todella vaatisi Olavi Klaunpojankin kuolemaa. Itsellensä hän +myös vielä yritti saada armoa kreivi Mauri Lejonhufvudin välityksellä. +Ainakin hän pyysi viivytystä maanantaihin asti, jotta hän kerkiäisi +teettää ruumisarkun, säätää perinnöstään y.m. Mutta Kaarle ei +suostunut. Siihen vain saatiin hänet vielä uudistetuilla rukouksilla +myöntymään, että Flemingin vaatteita ei jätettäisi mestausmiehen +omaisuudeksi eikä ruumista pantaisi teiliin. Tämä myönnytys suotiin +vasta lauvantaiaamuna, ja kohta sen jälkeen vietiin vangit +mestauspaikalle. + +Matkalla antoi Fleming eräälle palvelijalleen testamenttinsa ynnä +sormuksensa. "Se on ainoa", sanoi hän, "mitä minulla nyt on lähettää +äiti-kullalleni. Hän lohduttakoon kuitenkin sydäntänsä ja tietäköön, +että minä hyvillä mielin astun tätä tietä. Sillä minä tiedän, että +kuolema on kaiken surun sekä vaivan loppu ja ovi oikeaan iloon, jossa +toivon kerran jälleen kohtaavani äiti-kultani. Siihen asti Jumala +kaikkivaltias olkoon hänelle lohdutuksena ja suojana!" Pitkin tietä hän +tervehti lempeästi lausuen jäähyväisiä tuttavillensa. Eräs pappi astui +hänen rinnallansa lohdutellen häntä; mutta Fleming ei näyttänyt juuri +lohdutusta tarvitsevankaan, päinvastoin hän itse lohdutti muita. +Ainoastaan silloin, kun he olivat astuneet sotamiespiirin +keskelle, ilmeni Flemingissä kauhistuksen liikutusta. Hän katsahti +mestauskojeihin ja tempasi sitten nutun niin kovalla nytkähdyksellä +päältään, että kaikki napit singahtivat irti. Silloin pappi puhui +hänelle: "Herra, herra, älkää näin kiivastuko! Älkää näin kiivastuko! +Rukoilkaa Herraa kaikkivaltiasta!" -- "Sen teen mielelläni!" vastasi +Fleming, laskeutui sitten polvillensa ja rukoili yhdessä papin kanssa. +Noustuansa jälleen seisoalleen hän katsahti ympärilleen viitaten +jäähyväisiä tuttavillensa. Tämän nähdessään kaikki ikkunoissa istuvat +rouvat ja neidet hyrskähtivät kovaan itkuun. Sitten lausui Fleming +kansalle seuraavat sanat: "Minä tunnustan tässä teidän kaikkien +kuullen, että minä hengellisessä suhteessa olen täydesti ansainnut +tämän kuolemanrangaistuksen, vieläpä iankaikkisenkin kuoleman, jos +Jumala ankaralla oikeudellaan tahtoo rangaista minua. Mutta maallisessa +suhteessa tiedän olevani viaton, enkä tiedä muuta syytä kuolemaani, +kuin että herttua Kaarle aina on uhannut hävittää isäni suvun perin +juurin, joka toive tässä nyt käykin toteen." -- Tämän johdosta rupesi +herttuan väki vastustamaan: "Se ei ole totta! Sen te valehtelette +niinkuin epäkunniallinen mies!" Kaarlen hovipalvelijoiden päällikkö, +Antti Niilonpoika, sanoi: "Te olette aikonut pahaa herttualliselle +armolle, mutta Jumala on kääntänyt sen teidän omaksi turmioksenne!" +Fleming huusi silloin korkealla äänellä: "Missä on minun tuomioni? +Milloin on minut tutkittu ja milloin on syyllisyyteni tullut +toteennäytetyksi? Konnat ja petturit ovat valheellisesti syyttäneet +minua!" Kaarle herttuan väki vaati nyt, että hän vietäisiin takaisin +linnaan saadaksensa kovempaa tuomiota. Mutta Fleming lausui: "Ei! Koska +kerran olen tullut tänne omin jaloin, ei minua muuten kuin väkisen +saada linnaan takaisin. Minä lykkään asiani kaikkitietävän taivaallisen +tuomarin eteen!" Sitten hän kääntyi mestausmiehen puoleen, antoi +hänelle rahaa vaatteittensa lunnaiksi ja sanoi: "Tee tehtäväsi!" Itse +hän paljasti kaulansa, laskeutui sitten polvilleen, kumartui pölkylle, +ja samassa hänen päänsä vierähti maahan. Flemingin velipuoli, Olavi +Klaunpoika, riensi heti esille ja kallisti itsensä pölkylle, jotta +hänen verensä saisi sekaantua rakkaan Juhanan vereen. Mutta Antti +Niilonpoika käski hänet pois, sillä ei ollut vielä hänen vuoronsa. +Neljänneksi vasta laskettiin Olavi Klaunpoika pölkylle. Hän huusi +silloin korkealla äänellä: "Kyllä Jumala kerran on vaativa syyttömän +Juhana Flemingin veret tuolta verikoiralta, herttua Kaarlelta!" +Sotamiesten vihainen melu esti häntä enempää puhumasta, ja hänen +kaulansa hakattiin poikki. Kaikkien ruumiit, paitsi Flemingin, pantiin +teiliin, ja päät asetettiin raastuvan katon harjalle. + +Nuori Juhana junkkari oli marski vainajan ainoa poika; häneen siis +Suitian Flemingin suku sammui iäksi päiväksi. + + + + +22. Arvi Stålarmin ja Aksel Kurjen lopullinen kohtalo. + + +Moni lienee varmaan kummastellut, miksi juuri Stålarm ja Kurki Turussa +säästettiin. Nehän ne olivat olleet pääjohtajina, muut mestatut +ainoastaan heidän käskyläisiänsä. Mutta Kaarle herttualla näin +säätäessään oli omat tarkoituksensa. Hän oli Stångebron tappelun +jälkeen saanut pahimmat vihollisensa, Ruotsin valtaneuvokset, käsiinsä. +Näitä hävittääkseen tahtoi hän nyt panna kaikki mahdolliset keinot +liikkeelle. Stålarmilta ja Kurjelta hän toivoi saavansa tärkeitä +todistuksia; siitä syystä olivat nuo herrat säästettävät. Mutta kun +heitä sitten ruvettiin Tukholmassa tarkemmin tutkimaan, niin ei heiltä +saatukaan mitään tietoja. Herttua käski nyt siis panna heidän tuomionsa +toimeen. Molemmat olivat jo viedyt torille ja seisoivat sotamiespiirin +keskellä, kun Stålarm pyysi vielä saada puhutella valtaneuvos Sten +Banéria. Tämä herra tuotettiin kohta paikalle, ja Stålarm rupesi nyt +moittimaan häntä katkerin sanoin, väittäen, että hän se oli aina +kuninkaan nimessä yllytellyt Suomen herroja vastarintaan ja siten +saattanut heidät turmioon. Vangit vietiin takaisin linnaan; sillä +heiltä toivottiin vielä enemmän tällaisia todistuksia. Mutta he eivät +tietäneet tai kenties eivät tahtoneet virkkaa mitään. Sentähden vietiin +heidät vähän ajan kuluttua uudestaan mestauspaikalle. Arvi myös tällä +matkallansa, niinkuin muulloinkin aina, lasketteli leikkipuheita. Hän +nosti lakkiansa ja kumarsi torin varrella istuville naisille. "Minä +olen aina", sanoi hän, "koettanut olla naisten mieliksi. -- Ja jos te +nyt rukoilisitte herttuaa minun puolestani ja päästäisitte minut tästä +pulasta, niin lupaisin vasta kaiken ikäni olla teidän nöyrin +palvelijanne!" Mestauksesta ei tälläkään kertaa tullut sen enempää kuin +edelliselläkään. Vankien astuttua surmapiirin sisäpuolelle julisti +Kaarle Gyllenhjelm herttuan nimessä, että he olivat vielä vastaiseksi +säästettävät. + +Lopussa helmikuuta 1600 kokoontuivat säädyt Linköpingiin valtaneuvoksia +tuomitsemaan. Tutkinnossa saivat nyt Stålarm ja Kurki kertoa sen, minkä +jo ennen olivat todistaneet Sten Banéria vastaan. Kanteenalaiset herrat +tuomittiin kuolemaan ja mestattiin sitten maaliskuun 20 p:nä. Heidän +kanssansa vietiin myös meidän molemmat suomalaiset kolmannen kerran +ulos. Jo oli tullut Stålarmin vuoro, ja hän valmistautui juuri +laskeakseen päänsä punaiselle vaatteelle. Silloin astui taas Eerikki +Tegel, herttuan sihteeri esiin ja luki herraltansa tulleen kirjeen. +Stålarmille ja Kurjelle luvattiin armo, jos säädyt siihen suostuivat. +Ympärillä seisova kansakin, joka jo alkoi tuntea sääliä, huusi yhtä +suuta: "Jo on kylläksi verta! Jo on kylläksi verta! Armoa! Armoa!" +Stålarm ja Kurki kumarsivat kansalle, antoivat mestaajalle kymmenen +talaria kumpikin, ja vetäytyivät syrjään. Paluumatkalla vankihuoneeseen +sukaisi sitten Arvi herra taas leikkipuheen suustansa. "Tottapa", sanoi +hän, "herrat valtaneuvokset nyt kummastelevat, mihinkä minä lienen +joutunut, kun eivät näe minun tulevan taivaaseen heidän jäljessään!" + +Linköpingissä säädyt muuten myös vahvistivat Suomessa tehdyt +kuolemantuomiot. Sen lisäksi he määräsivät kaikille mestaamatta +jääneille kapinoitsijoille sen rangaistuksen, että heidän piti menettää +läänityksensä sekä kolmas osa omaisuuttaan. + +Muutaman ajan kuluttua alkoi kuitenkin Kaarle herran ankaruus lauhtua; +hänenkin kostonhimonsa oli jo tyydytetty. Sakot vähennettiin tai +annettiin kokonaan anteeksi, ja monelle aatelisherralle, samoin kuin +mestattujen leskillekin, suotiin enin osa heidän tiluksiansa takaisin. +Vangit niinikään päästettiin vapaaksi. Tällä lailla sai vanha amiraali +Juusten vapautensa, samoin myös vähän myöhemmin Stålarm ja Kurki. Arvi +Stålarmia ei kova onni kuitenkaan pitkäksi aikaa hyljännyt. Hänen +johtaminaan kärsivät Ruotsin voimat Vironmaalla useamman kerran +tappioita; siitä Kaarlen epäluulo häntä vastaan heti taas heräsi. +Stålarm tuotettiin Tukholmaan ja tuomittiin viidennen kerran kuolemaan. +Nyt oli viimein häneltäkin jo leikin lähde ehtynyt. + +Hänen ainoa pyyntönsä oli se, että hänet ammuttaisiin, niin kuin +soturille sopi, että hänen ruumiinsa silpomatta haudattaisiin ja että +hänen velkansa maksettaisiin hänen perintötiloillaan. Kuolema ei +kuitenkaan tälläkään kertaa tullut hänen osakseen; häntä pidettiin +tästä lähtien vankeudessa kuolemaansa asti. Alussa toukokuuta 1620 +lopetti tämä Sigismund ja Kaarle IX merkillinen mies noin 70-vuotisena +monivaiheisen, mutta aina kunniallisen elämänretkensä. + +Onnellisempi oli Aksel Kurjen kohtalo. Hyvällä menestyksellä +palveltuansa Kaarlen ja Kustaa Aadolfin sodissa hän kuoli 75 vuoden +iässä maakartanossaan toukok. 30 p:nä 1630, ja haudattiin Ulvilan +kirkkoon, missä komea hautapatsas, kuvaava Kurkea itseänsä makaavana, +täysissä sotatamineissaan osoittaa hänen hautapaikkaansa. + + + + +23. Liivinmaan sota. + + +Kun Suomenmaa oli kukistettu, antautui Viro miekan lyönnittä. Siellä +komentajina olevat Suomen herrat riensivät Kaarle herttuan luokse, +pyytäen armoa. + +Siitä huolimatta ilmaantui herttua seuraavana vuonna 1600 sotavoimineen +Rääveliin. Hän näet tiesi, että rauha oli mahdoton, koska Sigismund ei +suinkaan aikonut lopettaa vehkeilyänsä. Parastahan oli siis siirtää +sota, jos sitä nyt piti olla, pois omilta rajoilta vihollisen alueelle. +Eikä aikaakaan, niin oli koko Liivinmaa valloitettu aina Väinäjokeen +asti; ainoastaan vahva Riian kaupunki teki vielä vastarintaa. +Puolalaiset olivat olleet aivan valmistautumattomat; Kaarlella sitä +vastoin oli suuri, hyvin varustettu sotajoukko. Paljon seurasi häntä +suomalaisiakin, jotka erinomaisella innolla taistelivat; sillä herttua +oli lausunut: "Tässä on teillä tilaisuus saattaa entiset tapaukset +unohduksiin ja ansaita minun suosioni." + +Sigismund kuningas suuttui yhtä kovasti kuin hämmästyikin +arvaamattomasta rynnäköstä. "Etkö siihen tyydy", kirjoitti hän +herttualle, "että olet jo perintökruununi anastanut; vieläkö tahdot +ryöstää senkin valtakunnan minulta, jonka olen saanut vaalin kautta?" +Puolan kansa myös vimmastui; he nostivat suurilukuisen sotavoiman ja +asettivat taitavan Zamoiskin päälliköksi. Tämä ajoi pian Ruotsin väen +takaisin Vironmaalle. Sotaa sitten jatkui monta vuotta vaihtelevalla +onnella. + +Vuonna 1605 Kaarle jälleen ponnisti kaikki voimansa. Hän tuli +laivastolla Väinäjoen suulle ja rupesi Riikaa piirittämään. Voidakseen +sitä täydessä turvassa tehdä piti hänen kuitenkin ensin hajoittaa +likiseuduilla seisova puolalaisjoukko. Se toimi ei suinkaan näyttänyt +kovin vaikealta; sillä Kaarlella oli 11,000 miestä (niiden joukossa +1,000 suomalaista), puolalaisella päälliköllä Chodkieviczillä +ainoastaan 5,000. Lähdettiin siis kun lähdettiinkin vihollista +tavoittamaan. Marssittiin koko yö, vaikka ilma oli myrskyinen ja +sateinen. Aamulla saavuttiin _Kirkholman_ mäille, joiden juurella +puolalaisten leiri oli Väinäjoen rannalla. Kaarle käski heti tehdä +rynnäkön. Turhaan varoitti taitava Antti Lennartinpoika huomauttaen, +että väki oli yöllisestä, pitkästä matkasta aivan väsyksissä ja +läpimärkänä ja että pyssytkin sekä ruutivarat olivat kastuneet. "Näytpä +olevan aika pelkuri!" oli tylyn Kaarlen ainoa vastaus. + +Taistelu alkoi siis, eikä aikaakaan, niin puolalaiset alkoivat pötkiä +pakoon. Meidän miehet, voitosta varmana, hajosivat ja alkoivat ajaa +takaa. Silloin yht'äkkiä puolalaiset kääntyivät. Heidän pakonsa olikin +vain ollut juoni, jolla he tahtoivat viekoittaa vihollisensa alas +lakeudelle. Hämmästynyt ja väsynyt Ruotsin väki ei jaksanut kauan +vastustaa. "He rupesivat", niin kertoi sitten Kaarle itse, "juoksemaan +hujanhajan kuin päättömät kanat ja antoivat hakata itseänsä niskaan, +niin että kyllä saivat kelpo merkit muistokseen." Koko 9,000 kaatunutta +makasi maassa; viisisataa otettiin vangiksi; liput, tykit, leiri, +kaikki jätettiin voittajille. + +Paljonpa ei puuttunut, että Kaarle itsekin olisi joutunut vangiksi. +Pakoa estääksensä oli hän rynnännyt tuimimpaan kahakkaan ja menettänyt +ratsunsa. Viholliset hänet tunsivat ja alkoivat kahta kiivaammin +ahdistella. Hän piti urhoollisesti puoliansa, vaan ei olisi kauan +kestänyt ylivoimaa vastaan. Sen havaitsi _Henrik Wrede_, muuan +aatelismies Virosta; hän riensi apuun ja antoi hevosensa, jolla Kaarle +onnellisesti pääsi pulasta. Wrede sitä vastoin hakattiin palasiksi. +Palkkioksi tästä jalosta teosta sai sitten kaatuneen leski läänityksen +Elimäellä Suomenmaassa ja lapset vähän myöhemmin koroitettiin +vapaaherran arvoon; heistä on nykyinen suomalainen Wredein haara saanut +alkunsa. + + + + +24. Kaarle IX, "hyvä kuningas". + + +"Kun hullusti käy, niin käypi kuin Suomessa", oli yleisenä sananlaskuna +siihen aikaan Ruotsissa. Ja valitettavasti se olikin aivan täyttä +totta; sillä meidän maassa ei silloin pidetty laista eikä oikeudesta +mitään lukua. Virossa sotiessaan olivat aatelisherrat perehtyneet sen +maan tapoihin, ja sortivat nyt alustalaisiansa vielä pahemmin kuin +ennen, melkein kuin perintöorjia. Eivätkä kruununtalonpojatkaan saaneet +olla heiltä rauhassa. Herrat anastivat heiltä milloin peltoa, milloin +niittyä, milloin koko talon; jolleivät viekkaat juonet auttaneet, niin +ottivat he väkisen ja aivan julkisesti. "Ovathan suomalaisetkin", niin +oli herroilla tapana sanoa, "miekalla voitettu kansa samoin kuin +virolaiset; ei heillä voi olla samaa oikeutta ja vapautta kuin Ruotsin +talonpojilla." Voudit sekä muut virkamiehet niinikään pettivät ja +peijasivat, ryöstivät ja riistivät, minkä suinkin vain kerkesivät. +Senpätähden anoivatkin Pohjanmaan talonpojat Linköpingin +valtiopäivillä, "että heidän sallittaisiin tuoda veronsa suoraan +Tukholmaan, ja ettei heille enää pantaisi oman maan herroja, vaan +ainoastaan ruotsalaisia virkamiehiksi." + +Kaarle herttuan valppaalta silmältä eivät nämät seikat voineet pysyä +salassa. "Minä olen Suomessa", sanoi hän, "havainnut enemmän häiriötä +kuin missään muualla Ruotsin valtakunnassa. Ja syynä siihen ei ole +mikään muu, kuin että kuninkaat niin harvoin ovat käyneet näitä +merentakaisia maita tarkastamassa." Syksyllä 1601, niinpian kuin sota +Liivinmaalla oli siltä vuodelta tauonnut, tuli hän sentähden Suomeen, +ja viipyi täällä useampia kuukausia. Tällä tavoin otettuaan perinpohjin +selkoa maan ja kansan tilasta, hän piti alussa vuotta 1602 suuret +tutkintokäräjät Turussa. Niihin täytyi kaikkien aatelisherrojen ynnä +myös muiden virkamiesten, sotapäällikköjen, voutien, lainlukijain, +vieläpä halvimpien kirjureiden ja voudinpalvelijoidenkin saapua. + +Ensiksi herttua otti aateliston puheilleen ja neuvotteli sen kanssa +vakavasti, joskin kohteliaasti. Herrojen täytyi tuoda pärmäkirjansa +tutkittaviksi ja todistaa omistusoikeutensa. Kaikki tilukset, jotka +olivat laittomasti anastetut, otettiin nyt jälleen pois ja annettiin +kruunun talonpojille takaisin. Sitten kysyi herttua vielä, millä +oikeudella Suomen herrat olivat vapauttaneet alustalaisensa +kyydinteosta ynnä monesta muustakin verosta, joten kruunun talonpoikien +taakka oli tullut kohtuuttoman raskaaksi. Herrat kokivat puolustaa +itseänsä, väittivät asian laidan olevan toisen Ruotsissa, toisen +Suomessa. Täällä muka ei aatelin alustalaisilla ollut mitään +omaisuutta; härät ja hevoset, kalut ja kylvösiemenet olivat herrojen +lainaa. Vero olisi siis lähtevä herrojen omasta aatelisesta kukkarosta, +ja sehän ei suinkaan voinut käydä laatuun. Mutta herttua ei näistä +verukkeista pitänyt mitään lukua. "En voi", sanoi hän, "sallia Suomen +aatelistolle suurempaa valtaa kuin mikä on ruotsalaisella. Te olette +yhdenvertaisia veljeksiä, sentähden pitää myös teillä molemmilla olla +samat oikeudet. Tai tuokaa esiin pärmäkirjoja, joissa Suomen +aatelistolle olisi erinäiset edut suotu!" Asia, niinkuin aina, päättyi +herttuan tahdon mukaan. + +Sittenpä tuli aatelittomien virkamiesten vuoro, eikä siinä tarvittu +pitkiä puheita. Heidät pantiin koko lauma kerrassaan laivoihin ja +vietiin Tukholmaan tutkittaviksi, jossa sitten sangen moni heistä sai +ansaitun koroituksen hirsipuuhun. Mutta toisille heidän sijaansa +asetetuille herttua sääti tarkan ja ankaran ohjesäännön ja valvoi +vastakin aina heidän käytöstään. "Kyllä minä teille", uhkasi hän kerta, +"semmoisen tutkinnon pidän, että te tilistä joudutte teiliin!" Suomessa +ollessansa Kaarle vielä julisti ankaran kiellon väkinäistä kyytiä ja +kestitsemistä vastaan. Hengen rikos se oli, jos joku matkustavainen +väkisin ja maksutta otti talonpojilta ruokaa tai hevosen. + +Alussa oli herttua Suomen papeillekin kovin vihainen. Hän sanoi heitä +oppimattomiksi, laiskoiksi, ahneiksi ja paavilaiseen hapatukseen +takertuneiksi, uhkasipa panna heidät kaikki tyyni pois viralta ja +lähettää ruotsalaisia pappeja sijaan. Tämä uhkaus ei kuitenkaan tainnut +olla muuta kuin hetkellisen vimman puuskaa; sillä Kaarle käsitti hyvin, +ettei kansan kieltä taitamattomista olisi mitään apua. Piispankin +virkaan, aikoessaan ensin eroittaa Eerikki Sorolaisen, tahtoi hän +nimittää "taitavimman niistä, jotka osaavat suomenkieltä." + +Talven vuoksi ei Kaarle päässyt Ahvenanmaan yli Ruotsiin palaamaan; +hänen täytyi kiertää rantaa myöten Pohjanlahden ympäri. Mutta tämä +pitkä ja vaivalloinen matka ei ollut kuitenkaan hänelle vastenmielinen; +olihan siinä hyvä tilaisuus omin silmin tutkia kansan tilaa tuolla +merkillisellä Pohjanmaalla. Kaksi puutetta varsinkin näkyy silloin +pistäneen hänen silmiinsä: toinen oli kaupunkien puute, toinen itäisen +rajan suojattomuus. Siitä syystä perustettiin _Oulu_ v. 1605, _Vaasa_ +1606, ja esteeksi vienalaisten ryöstöretkille rakennettiin v. 1607 +Kajaanin linna tavallisen veneväylän partaalle. + +Tällä samalla matkalla sai herttua merkillisen lahjan Kalajoen +kirkkoherralta _Ljungi Tuomaanpojalta_. Se oli Ruotsin valtakunnan lain +suomennos. "Minä olen tehnyt tämän työn", selitti kirkkoherra, "monen +suomalaisen, sekä aatelittoman että myös aatelisen kehoituksesta. Sillä +usein on meillä tuomarinviroissa semmoisia, jotka eivät ymmärrä +ruotsia, saatikka lakikirjan vanhaa kieltä; onpa myös joskus +ruotsalaisia, jotka suomea huonosti taitavat." Kaarlelle oli tämä teos +hyvin mieleen, sillä hän tahtoi pitää lain kaikelle kansalle avoinna. +Ruotsinkielellä oli hän jo painattanut lakikirjan; nyt määräsi hän +tämän suomennoksenkin painettavaksi. Saman huolen hän myös piti Jumalan +lakikirjan, raamatun, levittämisestä. Ruotsiksi oli hänen toimestansa +jo ilmestynyt uusi painos, ja Suomessa asetettiin komitea, jonka piti +lopettaa Agricolan työ ja suomentaa raamatun tähteetkin. Valitettavasti +nielivät monet sodat Kaarlen loppuvuosina valtion varat niin peräti, +ettei liiennytkään mainittujen suomennosten painatukseen. Molemmat +jäivät vielä toistaiseksi. Samoin ei Kaarlen ankarista asetuksistakaan +ollut sitä hyötyä, kuin oli tarkoitettu; ne eivät voineet kokonaan +hävittää virkamiesten juurtuneita, pahoja tapoja. Sittenkin ymmärsi +Suomen rahvas hänen hyvät, rehelliset aikomuksensa, jonka vuoksi se +häntä rakasti koko sydämestänsä ja nimitti häntä "hyväksi kuninkaaksi". + +Kuninkaaksi olikin Kaarle nyt tullut täydellä todella. Paon jälkeen v. +1598 olivat säädyt jo julistaneet Sigismundin menettäneen kruununsa; +mutta he olivat silloin vielä tarjonneet sitä hänen pojalleen +Vladislaukselle sillä ehdolla, että tämä tulisi Ruotsiin ja kääntyisi +Lutherin uskoon. Kun se ei tapahtunut, suostui Kaarle vihdoin viimein +Norrköpingin valtiopäivillä v. 1604 säätyjen pyyntöön ja otti +itsellensä kuninkaan nimen sekä arvon. + + + + +25. Sigfrid Aaroninpoika Forsius. + + +Helsinki oli alkuansa aiottu suureksi kauppakaupungiksi; silloin ei +kukaan voinut aavistaa, että siitä kerta oli tuleva Suomen oppineitten +pesäpaikka. Sittenkin -- lieneekö ollut aavistusta -- oli aivan +ensimäisten Helsingissä syntyneitten lasten parissa Suomen ensimäinen +tieteenharjoittaja. _Sigfrid Aaroninpoika_ oli hänen nimensä, johon hän +sen ajan tavan mukaan liitti syntymäpaikkansa mukaan otetun latinaisen +liikanimen _Forsius_ s.o. Helsinkiläinen. Alkuoppinsa hän sai, +samoinkuin muut meidän maamme etevimmät oppineet tähän aikaan, Turun +koulussa. Sitten hän oleskeli useampia vuosia Pohjois-Saksan +yliopistoissa, tutkien varsinkin luonnontieteitä, matematiikkaa sekä +tähtitiedettä. Kotimaahan palattuansa vihitti hän itsensä papiksi. +Vähän sen jälkeen teki Kaarle herttua toisen retkensä Suomen herroja +vastaan. Forsius asettui hänen puolellensa, ruveten erään Ruotsin +ratsuväen lippukunnan sotapapiksi. Semmoisena seurasi hän sitten myös +sotaväkeä Liivinmaalle. + +Tällä tavoin Kaarle herttua oppi tuntemaan Forsiuksen, ja huomattuaan +miehen tavattoman matemaattisen opin hän päätti käyttää sitä +valtakunnan hyödyksi. Maita ja mantereita oli jo 16:nnella vuosisadalla +täälläkin yritetty mitata ja karttojakin kyhätä; mutta kun mittausta ei +oltu osattu tieteellisellä tavalla tehdä, niin olivat kartat tulleet +aika hullunkurisiksi. Suomenlahti niissä käypi aina melkein suoraan +pohjoiseen rinnan Pohjanlahden kanssa. Suikaleessa niiden välillä, joka +on Suomenmaa olevinansa, on tällä tavoin Viipurin kaupunki yhtä +korkealla pohjoisessa kuin nykyinen Vaasa. Onpa eräässä kartassa +Uusimaa pohjoisempana kuin Häme ja sitten Karjala niiden ja Pohjanmaan +välillä! Laajat Lapinmaat olivat vielä aivan mittaamatta. Tähän +viimeksimainittuun seutuun lähetettiin nyt Forsius v. 1602 yhdessä +erään asessori Birckholzin ja Turun piirityksestä tunnetun Daniel +Hjortin kanssa. He kulkivat ja tutkivat koko sen kulman, niin pitkältä +kuin mannerta ulottui, aina _Norkumin_ (Nordkynin) niemelle asti. +Nykyinen Ruija oli näet silloin vielä riidanalainen, ja Ruotsi arveli +itsellään olevan yhtä suuren oikeuden siihen kuin Tanskalla. Matkaa +kesti noin vuoden ajan. Hauskaa ja opettavaista on nähdä, kuinka +vähillä varoilla siihen aikaan suuret ja tärkeät työt tulivat +tehdyiksi. Mittaajat saivat jokainen 20 (sanoo: kaksikymmentä) talaria +palkkaa; paitsi sitä vielä sudennahkaisen turkin ynnä eväikseen 2 +tynnyriä rukiita leiväksi, 8 leiviskää lihaa, 3 leiviskää voita ja 3 +leiviskää suoloja. Vähän anteliaammin oli sydämen karaistuksesta Pohjan +pakkasia vastaan pidetty huoli; heille näet oli pantu mukaan 8 tynnyriä +ohria "paloviinaksi". + +Takaisin tultuansa käytti Forsius oppiansa toiseen yleishyödylliseen +työhön. Vuodesta 1606 näet alkoi ilmestyä hänen toimittamiansa +almanakkoja (kuitenkin ruotsinkielellä), jotka olivat ensimäiset +laatuansa Suomessa. Siihen asti oli meillä vain riimusauvat olleet ajan +määrääjinä, taikka jos jollakulla olikin painettu almanakka ollut, oli +se ulkomaalainen, eikä sopinut meidän pohjoisen maan oloihin. +Senaikuinen tähtitiede oli suuresti taikauskon sekainen. Yhtä varmaan +kuin nyt saattaa ennakolta määrätä kuun ja päivän pimenemisajan sekä +pyrstötähtien tulon, yhtä varmaan silloin uskottiin voitavan tähtien +keskinäisestä asemasta ynnä muista luonnonilmiöistä ennustaa tulevia +tapauksia. Forsiuskin aina liitti almanakkaansa ennustuksia, ei +ainoastaan ilmoista, vaan myös taudeista, katovuosista, jopa sodistakin +ja hallitsijain kuolemasta. Tämän taitonsa hän sai kuitenkin pian +kalliisti maksaa. Hän oli ennen Kirkholman tappelua ennustanut +Liivinmaalla pahoin käyvän. Sen ottivat muutamat hoviherrat, jotka +olivat hänelle suutuksissaan, syyksi ja nostivat häntä vastaan kanteen +salavehkeistä Sigismund kuninkaan hyväksi. Forsius parka otettiin +kiinni, kidutettiin ja pantiin kovaan vankeuteen Gripsholmaan. Siellä +hän olisi kenties puutteeseen menehtynyt, jollei hän aina välistä olisi +ansainnut rahaa ihmisiltä, jotka antoivat hänen ennustaa käsistä +tulevaa kohtaloaan. Kävipä kerran itse kuninkaan rouva hovineitosineen +siellä siinä asiassa ja toivat hänelle ruokaa sekä rahaa. + +Vuoden perästä vihdoin Forsiuksen onnistui saada viattomuutensa toteen +näytetyksi. Korvaukseksi kärsitystä vääryydestä nimitti kuningas hänet +nyt astrologian s.o. tähtiennustustieteen professoriksi Upsalaan. Mutta +siinä paikassa ei Sigfrid Aaroninpoika kauan viihtynyt. Uusi aika oli +jo Upsalassa alkanut koittaa. Forsius valittaa katkerasti, että hänen +"jaloa tiedettänsä haukutaan" tyhjäksi loruksi. Suuttuneena hän jätti +parin vuoden perästä virkansa ja muutti Tukholmaan, jossa hän sai +kuninkaallisen hovitähtitutkijan arvonimen ynnä yksinoikeuden +almanakkojen painattamiseen Ruotsin valtakunnassa. Vaan eipä aikaakaan, +niin kohtasi häntä taas kova vastoinkäyminen. Papisto oli jo kauan +aikaa katsonut karsain silmin hänen ennustuksiansa, noita muka pirun +avulla tehtyjä konsteja. Kerran Forsius, varomattomasti kyllä, oli +kirjallisesti puolustanut erästä talonpoikaa, joka profeettana kulki +ympäri, ja silloin myrsky häntä vastaan rehahti ilmi. Kanne nostettiin, +Forsius menetti hovivirkansa ja samalla myös kirkkoherranpaikkansa +Riddarholman seurakunnassa, ja häntä kiellettiin ankarasti koskaan enää +ennustamasta. + +Mies parka oli nyt virkaheittona, leivätönnä. Hyväksi onneksi armahti +häntä kreivi Leijonhufvud ja soi hänelle kirkkoherranviran Tammisaaren +kaupungissa, joka kuului Raaseporin kreivikuntaan. Siellä vietti sitten +Forsius loppuikänsä rauhassa, joutoaikoinaan yhä vielä tutkien rakkaita +tähtiänsä. Monasti makasi hän kirkkaina talviöinä kaupungin +ulkopuolella hangella selällään, paksuun Lapin peskiin (turkkiin) +puettuna, suuri kirja rinnallaan. Kerta näki hänet siellä +sivutsekulkeva matkustaja ja säikähtyi pahasti. Peloissaan hän +laukaisi pyssynsä tuota outoa otusta vastaan nähdäkseen, oliko se +kummitus vai elävä olento. Kaikeksi onneksi ei kuitenkaan luoti +sattunut. Almanakkojakin Forsius toimitti yhä edelleen melkein +kuolemaansa asti. Vaan ennustuksia ei niissä nyt enää ollut muusta kuin +ilmoista. Tämmöisiä ilman vaiheitten ennustuksia kuultiin häneltä +muuten usein suullisestikin. Kerta esim. piti Tammisaaren asukasten +mennä lahden poikki häihin. Aamu oli tyyni ja ihana; mutta Forsius +kielsi vesille lähtemästä, sanoi rajuilman olevan tulossa. Hääväki ei +ottanut varoitusta korviinsa ja joka henki hukkui, kun ukkosilman +mukana tullut tuuliaispää kaatoi veneen kumoon. Kirkkoherra, joka oli +kiertänyt maata myöten, pääsi onnellisesti perille. Vuonna 1624 vaipui +vanhus viimein levolle monista vaivoistansa. Vähää ennen sanotaan hänen +käyneen erästä kipeää virkaveljeään katsomassa. Tämän kysyttyä ennusti +hän sairaan kuolevan samana päivänä, johon vielä lisäsi; "ja kuuden +viikon perästä tulee minunkin vuoroni". Sekin hänen viimeinen +ennustuksensa kuuluu käyneen toteen. + +Forsius on paitsi almanakkoja kirjoittanut myös Suomen aikakirjan sekä +fysikan eli luonnontieteen ja kivennäisopin, jotka kuitenkin kaikki +jäivät painamatta. Niissäkin näkyy kovasti paljon sen ajan taikauskoa +ja tietämättömyyttä luonnon asioista. Kultaa esim. hän luulee syntyvän +punaisen elohopean ja palamattoman rikin sekoituksesta. Kullalla, sanoo +hän, on erinomainen voima vetämään puoleensa niiden mielen, jotka sen +näkevät, niin että he sitä vain pyytävät, haluavat ja himoovat. Juoman +sekaan pantu kultajauho parantaa sydämentuskaa ja surua. Tälle +tämmöiselle nauraessamme on meidän kuitenkin muistettava, että +luonnontiede vielä melkein 100 vuotta myöhemmin oli aika huonolla +kannalla. Silloin näet kysyi kuningas Kaarle XI oppineiltaan, mistä +syystä aurinko Torniossa ei Juhannuksena laske. Siihen he vastasivat, +etteivät he tahtoneet epäillä asian todellisuutta, koska kuninkaallinen +majesteetti itse oli sen muka nähnyt; mutta syytä semmoiseen ihmeeseen +he eivät osanneet millään tavalla selittää. + + + + +26. Metelit Venäjällä ja Viipurin liitto. + + +Mahtava ja avara Venäjän valtakunta oli tähän aikaan aivan +raukeamaisillaan. Tsaari Feodor oli kuollut v. 1598; hänen mukanaan oli +Rurikin ikivanha suku sammunut. Oli hänellä tosin ollut nuorempi veli, +Dimitri nimeltään; mutta sen olivat salamurhaajat surmanneet muutamia +vuosia ennen tsaarin kuolemaa. Yleisesti syytettiin tästä ilkityöstä +Boris Godunovia, Feodorin vaimon veljeä. Tämäpä se nyt anastikin vallan +käsiinsä, vaikka hän vain oli tavallinen pajari eli aatelismies. +Suostuttaakseen muita herroja puolellensa oli hän tehnyt talonpoikien +orjuuden entistänsä vielä kovemmaksi. Mutta tällä häijyllä asetuksella +käänsi hän vain rahvaan mielen itseään vastaan, eikä saanut kuitenkaan +ylimyksiä ystävikseen. Pajarit yhä edelleen kadehtivat ja vihasivat +entistä vertaistansa. + +Yleistä tyytymättömyyttä käytti viekas petturi, nimeltä _Grishka +Otrepjev_ hyväksensä. Hän oli aivan halpasukuinen munkki, mutta +ihmeellisesti tuon murhatun Dimitrin näköinen. Siitä syntyi nyt hänelle +uhkarohkea, kunnianhimoinen tuuma päähän. Hän karkasi luostaristaan ja +meni Puolaan, joka paikassa sanoen itseänsä prinssi Dimitriksi. +Murhaajat, niin hän väitti, olivat erehdyksestä tappaneet toisen pojan, +hänen leikkikumppaninsa. Sangen moni ottikin näitä puheita uskoaksensa. +Sandomirin voivoda (linnanisäntä) Mniszek kihlasi hänelle tyttärensä +Marinan ja lupasi auttaa häntä huoveillansa. Saman lupauksen antoivat +myös useammat muut mahtavat herrat. Puolan kuningaskin salaa suosi +näitä hankkeita, vaikka hän Venäjän kanssa nykyään tehdyn +rauhansovinnon tähden ei tahtonut itse ottaa osaa sotaan. + +Melkein yhtä yleisen suosion saavutti Valhe-Dimitri Venäjällekin +tultuansa. Niin pajarit kuin talonpojatkin luopuivat parvittain hänen +puolellensa, eikä aikaakaan, niin hän seisoi jo suurilukuisen +sotavoiman kanssa Moskovan edustalla. Godunov huomasi nyt tuhon hetkeen +tulleen; hän myrkytti itsensä, ettei elävältä joutuisi vihollisen +julmuuden alaiseksi. + +Näin saatua valtaansa ei Valhe-Dimitri sentään osannutkaan kovin kauan +pitää. Pian huomattiin, että tsaarin suosio yksinomaan kohdistui hänen +kanssaan tulleihin puolalaisiin. Venäläisiä sitä vastoin joka +tilaisuudessa sysättiin syrjään ja ylenkatsottiin. He olivat liian +raa'at tavoiltaan uuden hallitsijan mielestä. Eipä tälle myöskään +Venäjän vanha uskonto sen paremmin kelvannut; siitäkin yhä tehtiin +pilaa hovissa. Tästä kaikesta venäläiset tietysti viimein vimmastuivat. +Kapina nousi, Valhe-Dimitri tapettiin ja hänen puolisonsa suljettiin +luostariin. Se tapahtui vuonna 1606, juuri vuotta sen jälkeen kuin +petturi oli voittajana pannut tsaarin hiipan päähänsä. + +Mahtava pajari _Vasili Shuiski_ valittiin nyt tsaariksi. Hän oli +hyväntahtoinen, viisas mies, vaan eipä hänellekään ollut rauhallisempaa +aikaa sallittu. Pian ilmaantui taas uusi Valhe-Dimitri, joka sanoi +ikäänkuin ihmeellä pelastuneensa kapinoitsevien moskovalaisten käsistä. +Moni uskoi häntä, useimmat olivat ensialussa uskomatta. Tuotiin siis +Marina esiin; hänen piti päättää, oliko tämä todellinen tsaari vai ei. +Ja tuo kunnianhimoinen nainen heittäytyikin heti oudon miehen kaulaan, +suuteli, hyväili häntä, niinkuin puolisoansa ainakin; hän näet tahtoi +jälleen saavuttaa menetetyn korkeutensa. Nyt menivät taas kaikki +Valhe-Dimitrin entiset puoluelaiset, varsinkin kasakat, uuden petturin +puolelle. Puolastakin saapui apua, ja Shuiski oli pian piiritetty +Moskovaan. + +Hädissänsä kääntyi tsaari Ruotsin kuninkaan puoleen, ja Kaarle IX +olikin kohta apuun valmis. Sillä hän pelkäsi myös itselleen koituvan +siitä vaaraa, jos Puolan liittomies tulisi Venäjän hallitsijaksi. Olipa +jo ensimäinenkin Valhe-Dimitri uhannut ylpeästi, vaatien Ruotsin +kruunua takaisin Sigismundille. Helmik. 28 p. 1609 solmittiin siis +Viipurissa liitto Shuiskin ja Kaarlen välillä. Ruotsin kuninkaan piti +lähettää 2,000 huovia ja 3,000 jalkamiestä. Tsaari puolestaan lupasi +tälle apujoukolle toimittaa palkan sekä tarpeellisen elatuksen. Sen +lisäksi oli Käkisalmen linna lääninensä annettava Ruotsille ikuiseksi +omaisuudeksi. + +Tuumasta toimeen ei kulunut Kaarle kuninkaalta koskaan pitkää aikaa. +Nytkin hän oli liiton hieromisen aikana varustanut kaikki valmiiksi, ja +maaliskuun 11 p. hänen armeijansa marssi jo rajan yli. Siinä oli koko +12,000 miestä, siis kaksi sen vertaa kuin mitä oli luvattu. +Ylipäälliköksi oli Kaarle asettanut _Jaakko De la Gardien_, vanhan, +kuuluisan Pontus-herran pojan. Tämä tosin oli vasta 26 vuoden vanha, +mutta kuitenkin jo tietty ja taattu ylen taitavaksi sotaherraksi. +Palveltuansa useampia vuosia ulkomailla Oranian Mauritsin, sen ajan +mainioimman soturin johdon alla, oli hän juuri nyt palannut kotimaahan, +tuon suuren opettajansa ylistyskirjat mukanaan. De la Gardie oli +ruotsalainen syntyään, mutta kasvatettu Suomessa, niin että me puoleksi +voimme kehua häntä omaksemme. Alapäälliköistä olivat mainittavimmat +kaikki suomalaisia, nimittäin vanha _Aksel Kurki, Antti Boije, Krister +Some_ ynnä nuori sankari _Eevert Horn_, kuuluisan Kaarle Hornin poika. +Samoin oli myös suuri osa sotamiehiä Suomen poikia; muut olivat +muukalaisia palkkasotureita Ranskasta, Saksasta ja Englannista. + +Maaliskuun lopulla saavuttiin Suuren Novgorodin edustalle, joka oli +Shuiskille uskollinen. Sotamiehiä ei viety kaupunkiin siitä pelosta, +että he ehkä rupeaisivat vallattomuutta harjoittamaan. Mutta De la +Gardie alapäällikköinensä ratsasti Novgorodiin ja otettiin suurella +juhlallisuudella vastaan. Tykit paukkuivat ja kirkkojen kellot +helisivät vieraitten kunniaksi. Portilla kohtasi heidät läänin +maaherra, tsaarin likeinen sukulainen, nuori ruhtinas Mikael Shuiski. +Hän tervehti De la Gardieta veljellisellä syleilyllä. Molemmat nuoret +herrat suuresti mieltyivät toisiinsa ja heidän välillään syntyi tässä +luja ystävyys, jonka vain Shuiskin aikainen kuolema saattoi rikkoa. + +Vähemmän tyydyttävä kuin vastaanotto oli kuitenkin luvatun palkan +laita; tsaari ei ollut siitä mitään huolta pitänyt. Sotamiehet +rupesivat siis nurisemaan, ja De la Gardiekin uhkasi palata takaisin +kotiinsa, kun ei sovinnon ehtoja täytetty. Mutta Mikael ruhtinas +rukoili hartaasti ja haali myös kaupungin porvareilta kokoon muutamia +tuhansia ruplia osaksi soopelin nahkoina, osaksi kankaina, osaksi +rahana, joilla sotaväki siksi kertaa tyydytettiin. + + + + +27. Eevert Born. + + +Novgorodin takana oli kaikki maa tsaarin vihollisten vallassa; tästä +lähtien piti marssittaman etujoukko edellä, niinkuin sodassa ainakin. +Päälliköksi tälle etujoukolle pantiin nuori _Eevert Horn_, joka niin +muodoin sai tilaisuuden moneen uljaaseen urhotyöhön. + +Ensi toimekseen hän läksi 200:n huovin ja 40:n pyssyllisen suksimiehen +kanssa Staraja Rusan kaupunkia tiedustelemaan. Siellä näet sanottiin +puolalaisen päällikön Karnasinskin majailevan jommoisenkin +dimitriläisjoukon kanssa. Meidän miehet lähenivät varovasti, sillä +heitä oli liian vähän niin suuren voiman kimppuun käydäkseen. Mutta kas +kummaa ja ihmettä! Kaupunki olikin heidän tullessaan aivan autio, +puoleksi poltettu. Elävää vihollista ei yhtään näkyvissä; sitä vastoin +olivat tiet ja joet täynnä surmattuja. "Ohoh", nauroivat Hornin miehet, +"näinkö mukavaa onkin täällä sodankäynti! Viholliset tappavat itsensä +valmiiksi, ei jää meille huoleksi muu kuin raatojen kuoppaan +multaaminen!" Dimitriläisten kesken oli näet sanoma De la Gardien +tulosta synnyttänyt riidan. Puolalaiset olisivat tahtoneet peräytyä +oman maansa rajalle, viedäkseen suuret saaliinsa talteen. Kasakat +puolestaan eivät olleet sitä sallineet. Riidasta oli viimein tullut +verinen tappelu. Nyt he seisoivat muutamia peninkulmia etempänä +Moskovan ja Smolenskin teiden haarassa. + +Seuraavana päivänä kajahti toiselta puolen jokea julma karjunta. Sinne +oli saapunut 300 kasakkaa, jotka tahtoivat peloittaa meidän miehet +pakoon. Mutta näille oli vihollisen ääni vain kiihoitukseksi; he +riensivät joelle ja rupesivat kahlaamaan yli. Tuskinpa olivat +ensimäiset kuusi huovia päässeet toiseen rantaan, niin jo kasakat +pyörähtivät ympäri ja pötkivät tiehensä. Hornin huovit jäljestä, eikä +aikaakaan, niin he ilmestyivät takaisin, kukin taluttaen yhtä vankia +perässänsä. + +Pari päivää myöhemmin joutui De la Gardie päävoiman kanssa Staraja +Rusaan; Hornin sopi siis jälleen rientää edeltäpäin. Tällä kertaa sai +hän vielä 500 huovia ynnä 200 venäläistä pyssymiestä joukkonsa lisäksi, +sillä nyt aikoi hän täydellä todella käydä voittosille Karnasinskin +kanssa. Dimitriläiset yhä vielä seisoivat yllämainitussa tienhaarassa +Kamenkin kylän luona. Siellä oli heillä vahva asema vesien, soiden +takana, ja luottaen sekä siihen että suurempaan lukuunsa he alussa +yrittivät lujaa vastarintaa. Mutta Hornin väki kahlasi pelkäämättä +veden poikki ja ryntäsi päälle kerta toisensa perästä, ja viimeinpä +kääntyivät viholliset pakoon, Karnasinski itse ensimäisenä. Koko hänen +joukkonsa surmattiin, vangittiin tai hajoitettiin. Liput, ampumavarat, +tykit ynnä suuri lauma kelpo hevosia jäi voittajien käsiin. Olisipa +ollut saalista paljon enemmänkin saatavana, sillä leiri oli täynnä +rahaa, kulta- ja hopea-astioita ynnä silkkivaatteita. Mutta Hornin +joukon lisänä olevat venäläiset olivat jo kesken tappelua ruvenneet +ryöstämään ja ahneessa puuhassansa päästäneet valkean irti, niin että +leiri aarteinensa paloi tuhaksi. Tulipalosta kuitenkin saatiin +pelastetuksi suuri parvi venäläisiä rouvia sekä neitosia, jotka +dimitriläiset luultavasti olivat antaneet pantiksi lähiseutujen +pajarien uskollisuudesta. Horn otti ne kohta suojelukseensa ja lähetti +sitten ilman mitään lunnaita sukulaisille takaisin. + +Siitä ritarillisesta teostansa sai hän sitten suuren maineen ja suosion +venäläisten parissa. Kun sitten De la Gardie kerkesi paikalle, kiitti +hän kaikkia miehiä heidän uljuudestansa; mutta kaikkein enimmin hän +täydellä syyllä kiitti Eevert Hornia. Palkinnokseen sai tämä parhaan +vangeista omakseen; se oli nuori puolalainen aatelisherra, Tapani +Silaski, jonka äärettömän rikkaat vanhemmat sitten maksoivat Hornille +kelpo lunnaat. + +Vielä suuremman voiton saavutti Horn sitten jonkun aikaa myöhemmin +Torshokin kaupungin luona, jossa toinen dimitriläisjoukko Zborovskin +johdolla lyötiin hajalleen. Hänen nimensä tuli peljätyksi ja +kuuluisaksi koko Venäjällä, mutta venäläiset, kun he eivät osanneet +hänen nimeänsä oikein lausua, väänsivät sen "Ivelgorodiksi" (gorod +merkitsee venäjäksi kaupunkia, linnaa). + + + + +28. Sotaretki Venäjälle. + + +Hornin voittamat puolalaiset päälliköt yhdistivät nyt joukkojensa +tähteet, niin että heille karttui taas jommoinenkin voima. He +asettuivat _Tverin_ kaupunkiin, estääksensä Ruotsin apuarmeijaa +pääsemästä Moskovan puoliselle Volgan rannalle. Täältä lähetti +Zborovski kirjeen De la Gardielle ja kehoitti häntä luopumaan tsaari +Shuiskista, joka muka ajoi väärää asiaa. De la Gardien vastaus oli +aivan lyhyt. "Miekkasille", kirjoitti hän, "olen tänne tullut, enkä +väittelemään, kumpiko on oikeassa, Shuiski vai Dimitri!" Zborovskin +kirjeen tuoja, joka oli yrittänyt houkutella sotamiehiä, pistettiin +Venäjän tavan mukaan terävän seipään nenään. + +Tverin valloittamista varten yhdistyivät nyt kaikki Ruotsin armeijan +osastot. Myös oli ruhtinas Shuiski apuna useamman tuhannen venäläisen +kanssa. Heinäk. 12 p. 1609 saavuttiin vihollisen eteen, joka jo seisoi +valmiissa sotarinnassa pari, kolme virstaa tällä puolen kaupunkia. De +la Gardie järjesti heti myös väkensä, ja taistelu alkoi. Mutta samassa +rupesi rankasti satamaan, niin että tykkien ja pyssyjen sankkireijät +sekä sytyttimet[14] kastuivat kelvottomiksi. Sen havaittuansa +ryntäsivät kasakat kahta vertaa suuremmalla kiivaudella vihollisen +kimppuun. Heidän rynnäkkönsä hajottikin ranskalaisen ratsuväen, joka +seisoi vasemman kyljen päässä. Paon esimerkkiä seurasi pian venäläinen +apuväkikin, tunkeutuen hädissään Ruotsin jalkaväen rivien läpi ja +rikkoen järjestystä. Niin myös enin osa saksalaisia sekä muutamat +suomalaisparvet läksivät samaa tietä. Kiireissänsä karkurit kuitenkin +viivähtivät sen verran, että kerkesivät ryöstää oman armeijansa leirin +sekä kuormaston tyhjäksi. Tällä puolella oli siis dimitriläisillä täysi +voitto. Mutta samalla aikaa oli De la Gardien keskusta, kolme +suomalaista lippukuntaa, itse ylipäällikkönsä johdolla kukistanut +vastassa seisovat Zborovskin henkivartijat, ja ajanut heitä takaa +kaupungin keskipaikoille asti. Molemmat voittajat palasivat nyt +tappelukentälle ja alkoivat keskenään kiistellä lopullisesta voitosta. +Mutta hirmuinen, lakkaamaton sade teki kaikki liikunnot mahdottomiksi. +Koko seuraavankin päivän vielä kesti samaa vedentuloa. Kolmantena +päivänä uudistettiin tappelu ja Zborovskin väki hajoitettiin peräti. + +Yöllä tappelun jälkeen rynnättiin kaupunkia vastaan. Mutta yritys ei +onnistunut syystä, että venäläinen nostoväki oli kovin taitamaton ja +pelkurimainen. Ruotsin väki nyt vaati toista rynnäkköä päivän valossa. +"Silloinhan", sanoivat he, "saadaan nähdä, kuka on urhoollinen, kuka +pelkuri!" Mutta ei nytkään onnistunut paremmin. Shuiskin kehoituksesta +jätti siis De la Gardie Tverin sikseen ja marssi suoraan eteenpäin +Moskovaa kohti. + +Sanoma Hornin ja De la Gardien voitoista levisi salaman nopeudella +ympäri Venäjän, joka paikassa masentaen dimitriläisten rohkeutta ja +taivuttaen kaksimielisiä Shuiskin puolelle. Yhäti saapui De la +Gardien luo lähetyskuntia, jotka kaupunkiensa tai maakuntiensa +puolesta pyysivät armoa ja tarjosivat liittoa. Jaroslav, Kostroma, +Nishni-Novgorod, Vjatka, Valgetjärven seutu ynnä koko Jäämeren rannikko +olivat jo luvanneet totella ainoastaan oikean tsaarinsa Vasilin +käskyjä. Jo kokoontuivat myös Kasanin ja Astrakanin miehet ja marssivat +Moskovan avuksi. De la Gardiekin läheni puolestaan; hän jo seisoi +_Koljasinissa_, puolitiessä Tverin ja Moskovan välillä. + +Mutta juuri tällä loistavimman menestyksen hetkellä teki oman väen +vallattomuus jälleen kaikki saadut voitot tyhjiksi, kaikki nähdyt +vaivat turhiksi. + +Palkan saanti oli yhä vielä huonolla kannalla. Siitä olivat +nyt erittäinkin suomalaiset nurjalla mielellä, joilta Tverin +tappelussa olivat kaikki varat ryöstetyt. Viimein puhkesi heidän +tyytymättömyytensä ilmikapinaksi. He jättivät päällikkönsä ja läksivät +järjestetyin rivein, liehuvin lipuin marssimaan takaisinpäin. "Me emme +tahdo", sanoivat he, "antaa kuljettaa itseämme edemmäksi tähän maahan, +ikäänkuin karjaa teurastushuoneeseen. Meille ei makseta sitä palkkaa, +jonka kuninkaallinen majesteetti lupasi. Eikä ole myöskään venäläisiin +luottamista; sen me näimme Tverin edustalla, jossa he, meidän +tapellessamme heidän puolestansa, ryöstivät meidän tavaramme." De la +Gardie koetteli palauttaa heitä sekä lempeillä sanoilla että kovilla; +mutta turhaa oli kaikki. Yhtä vähän apua oli myös Shuiskin suurista +lupauksista. De la Gardie silloin alkoi marssia eteenpäin sen väen +kanssa, joka oli pysynyt uskollisena. Hän arveli, etteivät +kapinoitsijat uskaltaisikaan yksinään kulkea vihollisen maan lävitse. +Mutta Suomen ukot olivat itsepäisiä; he vaan jatkoivat matkaansa +täydellä toimella. Eikä aikaakaan, niin levisi kapinallinen henki myös +muukalaiseen väkeen. He läksivät kun läksivätkin suomalaisten jäljessä. +-- De la Gardien ei nyt auttanut muu kuin kääntyä tieltä; eihän ollut +mahdollista yksin muutamien upseerien kanssa mennä edemmäksi. Vasta +neljän peninkulman päästä saavutettiin ensiksi lähteneet. Vielä kerran +puhui De la Gardie nyt suomalaisille ankaria sanoja, tempasi liput +heiltä pois ja sivalsi miekan lappealla niitä, jotka eivät tahtoneet +rivissä pysyä. + +Sillä tavoin kuljettiin nyt yhdessä Tveriin asti, joka sillä välin oli +kääntynyt Shuiskin puolelle. Täällä onnistui Mikael ruhtinaan hankkia +muutamia tuhansia ruplia kokoon, joiden avulla karkurit saatiin +pysähtymään. Viivyttiin sitten Tverissä useampia viikkoja, jolla ajalla +ylipäällikkö koetti saada väkeänsä jälleen kuuliaisuuteen. Mutta +elokuun 5 p:nä alkoi taas kapina uudestaan. Sotamiehet huusivat kaikki +yhteen suuhun uhaten lähtevänsä kotiin ja käskien päällikköjänsä +jäämään tänne yksikseen, jolleivät tahtoneet seurata heidän kanssaan. +De la Gardiella ei ollut taas muuta keinoa kuin lähteä heitä +seuraamaan; sillä tavoin hän kuitenkin toivoi voivansa estää heitä +talonpojille väkivaltaa tekemästä. Torshokissa erosi kuitenkin suuri +joukko hänen seurastansa ja kulki kotiin ryöstellen, riistellen pitkin +tietä. Itse saapui De la Gardie ainoastaan 2,000 soturin kanssa +Novgorodiin, jossa hän sitten vielä eroitti vastahakoisimmat ja lähetti +ne Suomeen takaisin. Siellä heitä kuitenkin odotti kova tilinteko, +sillä ankara Kaarle kuningas antoi Viipurin linnanisännälle käskyn heti +toimittaa heidät takaisin ja hirttää vastahakoiset lähimpään puuhun. + + + + +29. Moskovan vapautus. + + +Armeijansa pienen uskollisen tähteen kanssa palasi De la Gardie +Koljasiniin. Keskipaikoilla tammikuuta 1610 saapui sinne taas tuoretta +väkeä avuksi. Suurin osa heistä oli ulkomaalaisia; suomalaiset joukossa +olivat enimmäkseen suksimiehiä. Shuiski oli myös syksyn kuluessa +kerännyt kokoon jommoisenkin parven venäläistä nostoväkeä. Näin +saatettiin siis jälleen hyvällä toivolla marssia eteenpäin tsaarin +avuksi. + +Jonkun matkan päässä Moskovasta on _Troitskin_ luostari, mainioin ja +rikkain Venäjän avaralla alustalla. Sitä piiritteli puolalainen +päällikkö Sapieha jo monta kuukautta ja toivoi nyt piankin saavansa sen +valtaansa. Mutta sen sijaan joutui hän itse ikäänkuin piirityksiin. +Sillä De la Gardien sukkelat suksimiehet väijyivät kaikilla teillä ja +näpistelivät pois muonakuormastoja. Täten pakoitettiin Sapieha miekan +lyönnittä lähtemään. Meidän väen tullessa astui luostarista abotti +heitä vastaan kuuden munkin kanssa; he olivat ainoat henkiin säilyneet +500:stä. He kestitsivät vapauttajiaan voimiansa myöten ja lahjoittivat +heille rikkaasta kassastansa useampia tuhansia ruplia. + +Sapiehan peräytyvä joukko saavutettiin, ennenkuin se kerkesi Moskovan +edustalle, ja hajoitettiin kaksipäiväisen, ankaran tappelun jälkeen. +Saatuaan sanoman tästä tappiosta pakeni Valhe-Dimitri salaa +leiristänsä. Hänen jäljellejääneet puoluelaisensa riitautuivat +keskenänsä ja hajosivat kukin haaralleen. Leimu leiristä, jonka he +lähtiessänsä polttivat, ilmaisi meidän miehille, että taas oli suuri +voitto saatu veripisaraakaan vuodattamatta. + +Maaliskuun 12 p. marssivat De la Gardie ja ruhtinas Mikael Shuiski +väkinensä juhlallisesti pääkaupunkiin. Moskovan asukkaat, riemuiten +siitä, että heidän kaksivuotinen vankeutensa nyt vihdoinkin oli +loppunut, riensivät tuhansittain portille vastaan. He tarjosivat +Venäjän tavan mukaan leipää ja suolaa tervetuliaisiksi ja nimittivät +meidän miehiä isä-kultasiksensa sekä vapahtajikseen. De la Gardie itse +saatettiin tsaarin eteen. Häntä vaadittiin sitä ennen riisumaan +miekkansa, sillä Venäjän hallitsijan eteen ei saanut kukaan tulla +aseellisena. Mutta uljas sankari kielsi: "Ei suinkaan tsaari voi kammoa +miekkaani, joka on karkoittanut hänen vihollisensa!" Toivotettuansa +onnea muistutti hän sitten tsaarille, että Käkisalmi nyt olisi Ruotsin +kuninkaalle annettava lupauksen mukaan. Tsaari kiitti kyynelsilmin +hyvästä avusta ja lupasi puolestaan rehellisesti täyttää kaikki liiton +ehdot. Koko apujoukkoa nyt ravittiin komeasti kalleilla herkuilla, +oluella sekä viineillä. Myös sai jokainen virka-arvonsa mukaan +suurempia tai pienempiä lahjoja: mainioita ratsuja, hopeasilaisia +satuloita ja suitsia, kultavitjoja, hopeamaljoja, kullalla koristettuja +vaatteita, samettia, silkkiä, soopelin-, ketun- tai näädännahkoja. Ne +olivat kaikki vain palkan lisäksi, joka muuten nyt myös tarkoin +maksettiin. + + + + +30. Petos Kljushinossa. + + +Kolme kuukautta elettiin täten Moskovassa; sitten tuli käsky, että oli +mentävä avuksi Smolenskin kaupungille, jota puolalaiset ahdistivat. De +la Gardie totteli, vaikka olikin tsaarille suutuksissaan. Sillä tämä ei +ollut vieläkään täyttänyt lupaustansa Käkisalmen suhteen ja oli +kateuden ja epäluulon hetkenä myrkyttänyt De la Gardien ystävän, Mikael +ruhtinaan. + +Luultavasti liikkui sitä paitsi tälle uudelle retkelle lähtiessä +paha aavistus jalon ylipäällikkömme sydämessä. Sillä pitkällinen +joutenolo ja ylellisyys oli tehnyt hänen väkensä vielä entistään +vallattomammaksi. Kohta Moskovan portilla tahtoivat jo englantilaiset +repiä lipuistansa Ruotsin kolme kruunua ja panna oman kuninkaansa +vaakunan sijaan. Matkalla alkoi sitten uudestaan tuo vanha riita +palkasta. + +Muukalaisen palkkaväen päälliköt vaativat täyden maksun lippukuntiensa +alkuperäisen luettelon mukaan huolimatta siitä, että jo suuri osa +miehistä oli kaatunut tai sairauteen kuollut. Näiden osan tahtoivat he +pistää omaan taskuunsa. De la Gardie puolestaan ei ruvennut maksamaan +useammista kuin todella rivissä tallella olevista. + +Saavuttiin tällä lailla _Kljushinoon_, josta oli enää vain kolme +peninkulmaa vihollisen leirille. Suurinta varovaisuutta oli siis +noudatettava. De la Gardie valitsi yösijakseen vahvan paikan, jossa +hänellä oli toisella puolella puro ja sakea metsä, toisella korkea aita +suojana. Venäläinen liittosotaväki, tsaarin veljen Dimitri Shuiskin +johdolla, asettui erikseen vähän syrjempään. Sopimuksen mukaan piti +heidän hakata koko leirin ympäri murroksia ja lähettää vakoojia ulos +vihollisen aikomuksia tiedustelemaan. Mutta he olivat päivän marssista +väsyksissään ja löivät molemmat toimet laimin. + +Sydänyöllä -- oli juhannusyö v. 1610 -- herättiin Ruotsin leirissä +yht'äkkiä vartijain hätähuutoon. Samassapa ryntäsikin jo vihollisen +ratsuväki päälle, 10,000 luvultaan. He tulivat siltä puolelta, jossa +aitauksen piti olla leirin suojana; mutta siitä ei nyt ollutkaan apua, +sillä muutamat petturit olivat murtaneet sen monin kohdin maahan. +Sittenkin saivat De la Gardie ja Horn miehensä kutakuinkin sotarintaan +järjestetyiksi ja ajoivat vihollisen uljaalla rynnäköllä takaisin +tantereelle. Mutta Dimitri ruhtinas venäläisineen seisoi liikkumatta, +avuksi rientämättä leirissään; niin myös osa De la Gardien +muukalaisväkeä. Tämän johdosta pääsivät puolalaiset kuitenkin yhä +enemmän voitolle. Viimein täytyi De la Gardien jälleen peräytyä +leiriinsä, johon jalkaväki oli jäänyt. Mutta siellä häntä kohtasivat +hurjat huudot ja ojennetut pyssyt sekä peitset. Muukalainen palkkaväki +vaati, että ruvettaisiin antautumis-ehdoitteluun, koska muka ei ollut +muuta pelastuskeinoa. Yhä villimmiksi vimmastuen rupesivat +kapinoitsijat ryöstämään oman armeijansa kuormastoa ja jatkoivat sitten +samaa työtä venäläistenkin leirissä, surmaten kaikki, jotka yrittivät +estää. Pelästyneenä pakeni Dimitri ruhtinas, ja koko hänen sotavoimansa +hajosi. De la Gardien täytyi nyt suostua sovitteluun vihollisen kanssa, +mutta hänen nimellänsä oli tässä tukalassakin tilassa vielä niin suuri +maine, että suodut ehdot olivat sangen edulliset tai ainakin +kunnialliset. Ruotsin väen piti saada vapaasti liehuvin lipuin, +aseineen ja tavaroineen lähteä kotirajoillensa; De la Gardie puolestaan +antoi vain kunniasanansa, ettei hän eikä hänen väkensä enää auttaisi +tsaari Shuiskia. + +Sovintoa vielä hierottaessa luopui suuri osa muukalaisväkeä, 19 +lippukuntaa huoveja, 12 lippukuntaa jalkamiehiä, ja marssi julkisesti +puolalaisten puolelle. Jäljelle jääneetkin, kun De la Gardie oli +palannut ehdoittelusta leiriin, haukkuivat ylipäällikköänsä ja ampuivat +häntä kohti. Sitten he rupesivat uudestaan ryöstämään kuormastoa, +ottaen kaikki, mitä edelliseltä kerralta vielä oli säilynyt. Mutta +siinä toimessa syttyi heidän omassa keskuudessaan verinen riita. +Saksalaiset ja englantilaiset alkoivat yhdessä hätyyttää ranskalaisia +ja veivät heiltä melkein kaiken saaliin. Lopuksi sentään he sopivat +jälleen ja marssivat miehissä kaikki puolalaisten puolelle. Ainoastaan +neljäsataa miestä, suomalaisia sekä ruotsalaisia, pysyi uskollisina. +Näiden kanssa läksivät De la Gardie ja Horn takaisin Ruotsin rajalle. + + + + +31. De la Gardie Novgorodissa. + + +Tämä onneton tapaus mursi jälleen maahan kaiken sen, minkä De la +Gardien nero oli rakentanut. Vasili Shuiski luopui hallituksesta ja +meni luostariin. Pajarit epätoivoissansa valitsivat Sigismundin pojan, +Vladislauksen tsaarikseen. Näytti siltä kuin Venäjän valtakunnan olisi +ollut pakko vaipua Puolan alusmaaksi. Kaarle kuningas puolestaan, jolta +kaikki avuntuonnin palkinnot olivat luikahtaneet käsistä, päätti nyt +anastaa ne itselleen väkisin. Hänen käskystänsä marssi De la Gardie +kotiin palattuansa Käkisalmea vastaan ja valloitti sen jälleen 2 p. +maalisk. 1611 kuusikuukautisen piirityksen ja urhoollisen vastarinnan +jälkeen. + +Pianpa näkyi Kaarlelle vielä suurempi, loistavampi onni koittavan. +Suuri Novgorod ei ollut taipunut puolalaisen ikeen alle. Muutamat sen +pajarit olivat ilmoittaneet De la Gardielle haluavansa ottaa yhden +Kaarlen pojista suuriruhtinaakseen, jos saisivat apua Ruotsista +puolalaisia vastaan. "Venäjän kohtalo", lausui yksi heistä, "ei salli +omamaalaista hallitsijaa; sillä suurten herrojen kateus semmoisen aina +tuhoaa." Kaarle suostui heidän tarjoumukseensa, mutta vaati Joanaa sekä +Pähkinälinnaa Inkerissä ynnä vielä Kuolansuuta Lapissa Ruotsin kruunun +omaksi. Tämän ehdon venäläiset inholla hylkäsivät. "Niitä aiomme me", +huusivat he, "viimeiseen vereen ja hengenvetoon asti puolustaa; sillä +kunniallisempaa on kuitenkin kuolla omassa maassa kuin vieraan vallan +alaisessa!" + +Tästä lähtien alkoivat novgorodilaiset osoittaa julkista vihollisuutta. +He polttelivat likitienoilla olevia luostareita ja kyliä, jotta niistä +ei saataisi ravintoa meidän väelle; he tavoittelivat ja surmasivat +pienempiä partiokuntia, jotka olivat muonaa hankkimassa. De la Gardie +puolestaan alkoi nyt toteuttaa rohkeaa tuumaa; hän päätti 5-6,000:n +miehensä kanssa yrittää valloittaa kaupunkia, jossa oli 100,000 henkeä. +Mitä väkivalta ei koskaan olisi voinut saada aikaan, se onnistui +hänelle sukkelalla neuvokkaisuudella. De la Gardie oli näet aikovinansa +rynnäkköä itäpuolelta. Yksi osa väkeä lähetettiin sinne ja aluksia +tuotiin rantaan ikäänkuin koko armeijan olisi pitänyt mennä Olhavajoen +yli. Novgorodilaiset siis kokosivat sille kulmalle kaikki voimansa. +Mutta sydänyön aikana heinäkuun 16:tta päivää vasten v. 1611 veikin De +la Gardie väkensä salaa länsipuolelta rynnäkölle. "Käykää rohkeasti +päälle", kehoitti hän miehiänsä, "suuresta Novgorodista ei ole enää +mitään suurta jäljellä paitsi sen nimi!" Petardi (ruutipanos) räjähytti +portin auki, jopa rikkoi samassa osan muuriakin. Aukon kautta +ryntäsivät kohta everstit Popler ja Cobron jalkaväen etunenässä sisään; +heidän kintereillään Eevert Horn 1,000:n ratsumiehen kanssa. Sitten +seurasi koko muu armeija, viimeiseksi De la Gardien henkivartijat, +jotka sisääntultuansa rupesivat kovasti toitottamaan torviansa ja +pärisyttämään rumpujaan. Tästä vasta novgorodilaisparat älysivät asian. +Hädissään, hämmästyksissään pakenivat he joelle, pyrkien kaupungin +toiseen osaan; mutta suuret parvet hukkuivat jokeen uidessansa yli. +Harvat vain yrittivät vastarintaa ja saivat maksaa urhoollisuutensa +hengellään. Erittäinkin osoitti Sofiankirkon protohierei eli pääpappi +Amos ystäviensä kanssa oikein spartalaista urhoutta. Turhat olivat +kauan aikaa kaikki rynnäköt sitä taloa vastaan, jota hän puolusti. +Metropoliitta Isidor, joka sen näki linnasta, mihin hän itse oli +paennut, seisoi vallilla veisaten virsiä, rukoillen sankarin puolesta +ja rohkaisten häntä kaukaa siunaamalla. Mutta viimein saivat kuitenkin +ryntääjät Amosin talon sytytetyksi ja siihen paloivat sen urhoolliset +puolustajatkin kaikki tuhaksi. + +Nyt taipuivat novgorodilaiset kaikkeen, mitä vaadittiin. +Suuriruhtinaaksi valittiin Kaarle IX:nnen nuorempi poika Kaarle Filip; +sillä vanhin, Kustaa Aadolf, jota ensin aiottiin valita, peri juuri +tähän aikaan Ruotsin kruunun isänsä kuoltua. Novgorodilaisten vaaliin +yhtyivät yhä useammat kaupungit Pohjois-Venäjällä; viimein huusi +Moskovakin nuoren herttuan tsaariksensa. Mutta tämän tulo viipyi +viipymistään. Uusi Ruotsin kuningas ei suonut mielellään Venäjän +kruunua veljellensä; hän katsoi edullisemmaksi käyttää hyväksensä +Venäjän silloista hajallisuutta ja riistää siltä niin monta +rajamaakuntaa kuin mahdollista oman valtakuntansa lisäksi. Viimeinpä +venäläiset puolestaan suuttuivat tuohon turhaan odottamiseen, ja kun +Kaarle Filip v. 1613 vihdoinkin saapui Viipuriin, oli jo Moskovassa +valittu toinen tsaari, nimittäin metropoliitan poika, pajari Mikael +Romanov, nykyisen hallitsijasuvun esi-isä. + +Novgorod yksin alustoineen pysyi vielä rauhansovintoon asti entisessä +liitossa. Se oli kokonaan De la Gardien ansio. Suomen talonpojat, jotka +näkivät toivotun rauhan vuosi vuodelta viipyvän, luulivat De la Gardien +toimettomuuden olevan siihen syynä. He keksivät siis hänelle liikanimen +_Laiska-Jaakko_ ja lauloivat pilkaten: + + "Suvi lähtee, lähtee talvi, + vaan ei lähde Laiska-Jaakko." + +Mutta toimeton ei De la Gardie suinkaan ollut. Ilman hänen tointaan ja +taitoaan olisi kyllä Ruotsin väki ennen lähtenyt Novgorodista, vaan ei +suinkaan kunnialla. Vastuksia oli hänellä siellä lukemattomia, +kaikenmuotoisia, vaan hänessäpä oli mies ne voittamaan. Kotimaasta +saatavat varat ja väki olivat sangen vähäiset; mutta hän käytti niitä +taitavasti, että sittenkin tuli toimeen. Alapäällikköjen välillä +synnytti kateus yhä riitoja; mutta hän kehoitti heitä ja taivutti +jälleen sovintoon. "Vaikka munat pesässä rupeaisivat tyrkkimään +toisiansa", niin oli hänen tapansa sanoa, "niin pitää rehellisten +miesten kuitenkin olla toisiinsa suuttumatta." Hoviherrat Tukholmassa, +jotka De la Gardien suurta arvoa ja mainetta kadehtivat, koettivat +panetella häntä; mutta hänen käytöksensä oli aina niin suora, hänen +uskollisuutensa aina niin ilmeinen, ettei siihen kateuden hammas +pystynyt. Venäläiset tietysti eivät mielellään kärsineet vierasta +valtaa; mutta Jaakko herra piti ohjakset lujassa, vaikka samalla +lempeässä kädessään. + +Täydesti ansaitsi hän siis kaikki palkinnot, jotka kuningas hänelle +antoi. Hän otettiin nimittäin valtaneuvosten joukkoon ja koroitettiin +rauhanpäätöksen jälkeen kreivinarvoon, jonka mukana seurasi kaunis +aluskunta Ruotsissa. + + + + +32. Eevert Hornin kuolema. + + +Samoinkuin retkellä Moskovaa vastaan oli Horn yhä edelleenkin tässä +sodassa ollut ylipäällikön oikeana kätenä. De la Gardie Novgorodissa +johti ja järjesti asiat; Eevert herra pani sitten tuumat toimeen, ajaen +vastaansattuvat viholliset hajalleen niinkuin tuuliaispää akanakekoa. +Ihmeteltävä ja ylentävä tosiaan oli näiden molempien jalojen miesten +välinen suhde. Ei ollut hituistakaan kateutta, ei kipinääkään +eripuraisuutta; kumpikin teki tehtävänsä isänmaan hyväksi, kysymättä +oliko hänen paikkansa korkeampi vai alhaisempi, oliko hänen oma +hyötynsä siitä suurempi vai pienempi. + +Eevert Horn valloitti vuonna 1612 koko Inkerinmaan. Pähkinälinna, jonka +urhokas suomalainen _Klaus Slang_ oli pitkällisellä piirityksellä +kukistanut, avasi hänelle ensiksi porttinsa. Sieltä hän itse vei jouten +jääneen väen edemmäksi. Eikä aikaakaan, niin oli Kaprio hänen +hallussaan, kohta sen jälkeen Jaama, pian myös Audova, sitten +Joananlinna. Pihkova oli ainoa Venäjän rajakaupungeista, jota ei Hornin +onnistunut saada valtaansa hyvällä eikä pahalla. Kertakin olivat +pihkovalaiset pitkällisten puheitten perästä suostuneet päästämään +hänet sisään ja antautumaan herttua Kaarle Filipin alamaisiksi. Mutta +kun Eevert herra sitten iloisesti läheni porttia, paiskattiin se +yht'äkkiä kiinni hänen nenänsä edessä; kaupunkilaisten mieli oli sillä +välin jälleen muuttunut. Toisella kerralla oli eräänä yönä petardilla +lyöty portti rikki. Mutta ryntäysväki, kuullessaan petardimestarin +huutavan ennen ruudin sytyttämistä: "peräytykää!" oli luullut hänen +havainneen joitakin salaisia vehkeitä ja paennut leiriin asti. +Ennenkuin he pelostaan tointuivat ja jälleen lähenivät, oli kaupungissa +kaikki jo hereillä ja varustuksissa. + +Saman Pihkovan edustalla saavutti surmakin viimein meidän sankarimme. +V. 1615 tehtiin tätä kaupunkia vastaan taas suuri yritys. Itse nuori +kuningas _Kustaa Aadolf_ oli tullut Ruotsista suuren sotavoiman kanssa. +Horn, niinkuin ainakin, oli etumaisena kaikissa kahakoissa. Niinpä hän +myös riensi uljaasti eturiviin, kun vihollinen heinäkuun lopulla +ryntäsi piirittäjien päälle. Tästä tappelusta ei hän enää palannut; +tykinluoti oli musertanut hänet. + +Syvä oli kuninkaan suru tästä pahasta sanomasta. Kerran ennenkin oli +hän sanonut Hornista ja De la Gardiesta: "Kalliimpi minulle on teidän +henkenne kuin koko Suuri Novgorod." Syvä oli myös kaikkien kansalaisten +suru; sillä näin nuorelta mieheltä -- hän kuoli 34 vuoden iässä -- +olisi vielä saattanut suuria töitä toivoa. Surivatpa häntä itse +vihollisetkin, jotka monta kertaa olivat nähneet ja kokeneet hänen +ritarillista, jaloa mieltänsä. Ruumis vietiin ensin Kankaisten +kartanoon, sitten Turun tuomiokirkkoon, ja laskettiin levolle sankarin +itsensä voittamien venäläisten lippujen varjoon. Kuningas itse oli +hautajaisjuhlallisuudessa läsnä. + +Eevert herra, niinkuin ennenkin olemme nähneet olleen vanhana tapana +Hornin suvussa, oli saanut huolellisen kasvatuksen. Hän osasi perin +pohjin latinan, ranskan sekä saksan kieltä ja oli muutenkin +tieteellisesti oppinut mies. Matkustaessaan ulkomailla oli hän +hankkinut itselleen tietoa ihmisistä ja oloista ja samassa harjaantunut +länsimaiden hienompiin tapoihin. + + + + +33. Rauhansovinto Stolbovassa. + + +Pihkovan piiritystä ei Hornin kuoleman jälkeen enää jatkettu kauan +aikaa. Englanti ja Hollanti, joiden kaupalle tuo pitkällinen Ruotsin ja +Venäjän välinen sota oli haitallinen, kokivat kaikin tavoin saada +viholliset sopimaan. Heidän kehoituksistaan lakkautti Kustaa Aadolf +piirityksen, jotta siitä ei olisi estettä rauhanhieromisen +alottamiselle. Sovinnon aikaansaaminen ei kuitenkaan ollut helpoimpia +toimia, sillä molemmin puolin olivat vaatimukset ensi alussa aivan +kohtuuttomat. Ruotsi tahtoi pitää kaikki, mitä se oli valloittanut, +nimittäin paitsi Käkisalmen lääniä ja Inkerinmaata, Audovan ja +Porkhovan rajalinnat, Staraja Rusan kalliit suolakaivokset, vieläpä +itse Novgorodinkin, Rurikin vallan pesäpaikan. Tsaari puolestaan ei +olisi tahtonut luopua mistään, päinvastoin hän vaati Vironmaankin +omakseen. Tuskinpa he lienevät sentään itsekään pitäneet näitä +ehtojansa mahdollisina; suuresta osasta luovuttiin siis kohta, mutta +kestipä sentään vielä enemmän kuin vuoden aikaa, ennenkuin lopullisesti +sovittiin. Venäläiset myönsivät ruotsalaisille Käkisalmen läänin, +tarjoten rahaa, muutamia satoja tuhansia ruplia muista linnoista. Mutta +ruotsinpuoliset sovintomiehet eivät siihen suostuneet millään ehdolla, +ei varsinkaan Pähkinälinnan takaisinantamiseen. "Omenoita ja +päärynöitä", vastasivat he, "saattaa rahasta antaa, vaan ei tämmöistä +pähkinää!" Samaa mieltä oli myös kuningas. Sillä Kustaa Aadolfin terävä +äly ymmärsi sen, että Ruotsille olisi vaaraa siitä, jos Venäjä kauemmin +saisi pitää jonkun sataman Itämeren rannalla, vaikkei se vielä ollut +osannutkaan käyttää hyväkseen siitä johtuvia etuja. Vimmoissansa +uhkasivat venäläiset sopia puolalaisten kanssa ja yhdistynein voimin +käydä Ruotsin kimppuun. Mutta Sigismundin ehdot olivat vielä kovemmat. +Täytyi siis kun täytyikin suostua Kustaa Aadolfin vaatimuksiin. +Rauhansovinto päätettiin Stolbovassa Olhavajoen varrella helmik. 27 p. +1617. Ruotsi sai pitää Käkisalmen lääninensä ja linnat, lisäksi koko +Inkerinmaan sekä siihen kuuluvat Pähkinän, Joanan ja Kaprion linnat. +Munkkien, aatelismiesten ja porvarien näissä maakunnissa piti saada +muuttaa tsaarin alueelle, jos niin tahtoivat. Vaan talonpojille sitä +valinnanvaltaa ei suotu. Jäipä muuten usea venäläinen pajarikin maahan +asumaan ja vannoi uskollisuudenvalansa Ruotsin kuninkaalle. Tällä +lailla esim. on laaja Aminoffien suku muuttunut suomalaiseksi. + +Suomi oli tässä sodassa suurimman rasituksen kantanut. Se oli +varoillansa maksanut melkein kaikki kulungit, sillä Ruotsi ponnisteli +silloin kaikin voimin Tanskaa vastaan; se oli myös säästämättä antanut +parhaitten poikiensa veren vuotaa. Mutta Suomen osaksi tulikin suurin +hyöty ja voitto. Uudet rajalinnat tekivät venäläisten ryöstöretket +meidän maahan melkein mahdottomiksi. Vielä suurempi oli se etu, että +erillään olleet karjalaiset Käkisalmen läänissä sekä Inkerissä nyt +tulivat saman hallitsijan alle kuin heidän sukulaisensa. Aivan yhteen +Suomen suuriruhtinaskunnan kanssa ei näitä voittomaita kuitenkaan +yhdistetty. Ne pysyivät erinäisenä päämaaherrakuntana, eikä niiden +asukkaat saaneet lähettää edusmiehiä Ruotsin valtiopäiville. + +Suuri oli myös ilo Ruotsissa. "Nyt", lausui riemuiten Kustaa Aadolf, +"on venäläinen niin suljettu pois Itämerestä, ettei hän voi työntää +pientä venettäkään sen vesille. Suomenmaa, Ruotsin eteinen", niin hän +jatkoi vielä, "on nyt saanut vahvan suojan Nevajoesta ja Laatokasta, ja +sen ojan yli ei venäläinen aivan hopussa hypänne!" + +Venäjällä sitä vastoin kaikui haikea valitus ja parku, kun oli täytynyt +jättää niin suuri kappale vanhaa, pyhää perintömaata vääräuskoisten +käsiin. Mutta keskeltä tätä valitusta jo kuului myös toisiakin, koston +ja toivon ääniä. Kaksi vanhaa pyhää miestä, niin kävi yleinen huhu +venäläisten parissa, oli noussut haudasta nuhtelemaan ja lohduttamaan. +"Tämä nykyinen onnettomuus", olivat he sanoneet, "on ansaittu +rangaistus kansan suurista synneistä. Mutta se päivä on kuitenkin +kerran koittava, jolloin Venäjän raja toisessa sodassa siirretään +jälleen lännemmäksi, siirretään itse Turun taakse." + + + + +Viiteselitykset: + + +[1] "Tule Pyhä Henki Luoja". + +[2] Malaspina merkitsee suomeksi "paha oka". + +[3] Onko tässä kertomuksessa perää, siitä on lausuttu epäilyksiä. + +[4] Luterilaisilla oli siihen aikaan yleisesti tapana sättiä paavia +Antikristukseksi. + +[5] Tätä lausetta herttua muulloinkin usein käytti, sitoaksensa Ruotsin +säädyt itseensä. Senvuoksi Sigismund sanoikin sitä "herttuan +lintupaulaksi". + +[6] Pohjanmaata siihen aikaan ei vielä luettukaan Suomeen, vaan +pidettiin Maanselkää Suomen pohjoisrajana. + +[7] Ikkunalaseja ei nähty silloin muiden kuin kaikkein rikkaimpien +taloissa. + +[8] Nykyinen Kakolanmäki. + +[9] Sen ajan kielellä = ylimalkaan torni. + +[10] Sotamiehet. + +[11] Useampia pienempiä luoteja, jotka olivat vitjoilla kiinnitetyt +toisiinsa. + +[12] Sen pilkkanimen olivat puolalaiset keksineet Sigismundille siitä +syystä, että hän oli veltto vetelys. + +[13] Vuolteen herra. + +[14] Siihen aikaan ei ollut vielä nalli- eikä piilukkojakaan pyssyissä, +vaan laukaistiin latinki sillä keinoin, että palava sytyke pistettiin +sankkireikään. + + + + + + + + +End of Project Gutenberg's Kertomuksia Suomen historiasta IV, by Julius Krohn + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44856 *** |