1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42
43
44
45
46
47
48
49
50
51
52
53
54
55
56
57
58
59
60
61
62
63
64
65
66
67
68
69
70
71
72
73
74
75
76
77
78
79
80
81
82
83
84
85
86
87
88
89
90
91
92
93
94
95
96
97
98
99
100
101
102
103
104
105
106
107
108
109
110
111
112
113
114
115
116
117
118
119
120
121
122
123
124
125
126
127
128
129
130
131
132
133
134
135
136
137
138
139
140
141
142
143
144
145
146
147
148
149
150
151
152
153
154
155
156
157
158
159
160
161
162
163
164
165
166
167
168
169
170
171
172
173
174
175
176
177
178
179
180
181
182
183
184
185
186
187
188
189
190
191
192
193
194
195
196
197
198
199
200
201
202
203
204
205
206
207
208
209
210
211
212
213
214
215
216
217
218
219
220
221
222
223
224
225
226
227
228
229
230
231
232
233
234
235
236
237
238
239
240
241
242
243
244
245
246
247
248
249
250
251
252
253
254
255
256
257
258
259
260
261
262
263
264
265
266
267
268
269
270
271
272
273
274
275
276
277
278
279
280
281
282
283
284
285
286
287
288
289
290
291
292
293
294
295
296
297
298
299
300
301
302
303
304
305
306
307
308
309
310
311
312
313
314
315
316
317
318
319
320
321
322
323
324
325
326
327
328
329
330
331
332
333
334
335
336
337
338
339
340
341
342
343
344
345
346
347
348
349
350
351
352
353
354
355
356
357
358
359
360
361
362
363
364
365
366
367
368
369
370
371
372
373
374
375
376
377
378
379
380
381
382
383
384
385
386
387
388
389
390
391
392
393
394
395
396
397
398
399
400
401
402
403
404
405
406
407
408
409
410
411
412
413
414
415
416
417
418
419
420
421
422
423
424
425
426
427
428
429
430
431
432
433
434
435
436
437
438
439
440
441
442
443
444
445
446
447
448
449
450
451
452
453
454
455
456
457
458
459
460
461
462
463
464
465
466
467
468
469
470
471
472
473
474
475
476
477
478
479
480
481
482
483
484
485
486
487
488
489
490
491
492
493
494
495
496
497
498
499
500
501
502
503
504
505
506
507
508
509
510
511
512
513
514
515
516
517
518
519
520
521
522
523
524
525
526
527
528
529
530
531
532
533
534
535
536
537
538
539
540
541
542
543
544
545
546
547
548
549
550
551
552
553
554
555
556
557
558
559
560
561
562
563
564
565
566
567
568
569
570
571
572
573
574
575
576
577
578
579
580
581
582
583
584
585
586
587
588
589
590
591
592
593
594
595
596
597
598
599
600
601
602
603
604
605
606
607
608
609
610
611
612
613
614
615
616
617
618
619
620
621
622
623
624
625
626
627
628
629
630
631
632
633
634
635
636
637
638
639
640
641
642
643
644
645
646
647
648
649
650
651
652
653
654
655
656
657
658
659
660
661
662
663
664
665
666
667
668
669
670
671
672
673
674
675
676
677
678
679
680
681
682
683
684
685
686
687
688
689
690
691
692
693
694
695
696
697
698
699
700
701
702
703
704
705
706
707
708
709
710
711
712
713
714
715
716
717
718
719
720
721
722
723
724
725
726
727
728
729
730
731
732
733
734
735
736
737
738
739
740
741
742
743
744
745
746
747
748
749
750
751
752
753
754
755
756
757
758
759
760
761
762
763
764
765
766
767
768
769
770
771
772
773
774
775
776
777
778
779
780
781
782
783
784
785
786
787
788
789
790
791
792
793
794
795
796
797
798
799
800
801
802
803
804
805
806
807
808
809
810
811
812
813
814
815
816
817
818
819
820
821
822
823
824
825
826
827
828
829
830
831
832
833
834
835
836
837
838
839
840
841
842
843
844
845
846
847
848
849
850
851
852
853
854
855
856
857
858
859
860
861
862
863
864
865
866
867
868
869
870
871
872
873
874
875
876
877
878
879
880
881
882
883
884
885
886
887
888
889
890
891
892
893
894
895
896
897
898
899
900
901
902
903
904
905
906
907
908
909
910
911
912
913
914
915
916
917
918
919
920
921
922
923
924
925
926
927
928
929
930
931
932
933
934
935
936
937
938
939
940
941
942
943
944
945
946
947
948
949
950
951
952
953
954
955
956
957
958
959
960
961
962
963
964
965
966
967
968
969
970
971
972
973
974
975
976
977
978
979
980
981
982
983
984
985
986
987
988
989
990
991
992
993
994
995
996
997
998
999
1000
1001
1002
1003
1004
1005
1006
1007
1008
1009
1010
1011
1012
1013
1014
1015
1016
1017
1018
1019
1020
1021
1022
1023
1024
1025
1026
1027
1028
1029
1030
1031
1032
1033
1034
1035
1036
1037
1038
1039
1040
1041
1042
1043
1044
1045
1046
1047
1048
1049
1050
1051
1052
1053
1054
1055
1056
1057
1058
1059
1060
1061
1062
1063
1064
1065
1066
1067
1068
1069
1070
1071
1072
1073
1074
1075
1076
1077
1078
1079
1080
1081
1082
1083
1084
1085
1086
1087
1088
1089
1090
1091
1092
1093
1094
1095
1096
1097
1098
1099
1100
1101
1102
1103
1104
1105
1106
1107
1108
1109
1110
1111
1112
1113
1114
1115
1116
1117
1118
1119
1120
1121
1122
1123
1124
1125
1126
1127
1128
1129
1130
1131
1132
1133
1134
1135
1136
1137
1138
1139
1140
1141
1142
1143
1144
1145
1146
1147
1148
1149
1150
1151
1152
1153
1154
1155
1156
1157
1158
1159
1160
1161
1162
1163
1164
1165
1166
1167
1168
1169
1170
1171
1172
1173
1174
1175
1176
1177
1178
1179
1180
1181
1182
1183
1184
1185
1186
1187
1188
1189
1190
1191
1192
1193
1194
1195
1196
1197
1198
1199
1200
1201
1202
1203
1204
1205
1206
1207
1208
1209
1210
1211
1212
1213
1214
1215
1216
1217
1218
1219
1220
1221
1222
1223
1224
1225
1226
1227
1228
1229
1230
1231
1232
1233
1234
1235
1236
1237
1238
1239
1240
1241
1242
1243
1244
1245
1246
1247
1248
1249
1250
1251
1252
1253
1254
1255
1256
1257
1258
1259
1260
1261
1262
1263
1264
1265
1266
1267
1268
1269
1270
1271
1272
1273
1274
1275
1276
1277
1278
1279
1280
1281
1282
1283
1284
1285
1286
1287
1288
1289
1290
1291
1292
1293
1294
1295
1296
1297
1298
1299
1300
1301
1302
1303
1304
1305
1306
1307
1308
1309
1310
1311
1312
1313
1314
1315
1316
1317
1318
1319
1320
1321
1322
1323
1324
1325
1326
1327
1328
1329
1330
1331
1332
1333
1334
1335
1336
1337
1338
1339
1340
1341
1342
1343
1344
1345
1346
1347
1348
1349
1350
1351
1352
1353
1354
1355
1356
1357
1358
1359
1360
1361
1362
1363
1364
1365
1366
1367
1368
1369
1370
1371
1372
1373
1374
1375
1376
1377
1378
1379
1380
1381
1382
1383
1384
1385
1386
1387
1388
1389
1390
1391
1392
1393
1394
1395
1396
1397
1398
1399
1400
1401
1402
1403
1404
1405
1406
1407
1408
1409
1410
1411
1412
1413
1414
1415
1416
1417
1418
1419
1420
1421
1422
1423
1424
1425
1426
1427
1428
1429
1430
1431
1432
1433
1434
1435
1436
1437
1438
1439
1440
1441
1442
1443
1444
1445
1446
1447
1448
1449
1450
1451
1452
1453
1454
1455
1456
1457
1458
1459
1460
1461
1462
1463
1464
1465
1466
1467
1468
1469
1470
1471
1472
1473
1474
1475
1476
1477
1478
1479
1480
1481
1482
1483
1484
1485
1486
1487
1488
1489
1490
1491
1492
1493
1494
1495
1496
1497
1498
1499
1500
1501
1502
1503
1504
1505
1506
1507
1508
1509
1510
1511
1512
1513
1514
1515
1516
1517
1518
1519
1520
1521
1522
1523
1524
1525
1526
1527
1528
1529
1530
1531
1532
1533
1534
1535
1536
1537
1538
1539
1540
1541
1542
1543
1544
1545
1546
1547
1548
1549
1550
1551
1552
1553
1554
1555
1556
1557
1558
1559
1560
1561
1562
1563
1564
1565
1566
1567
1568
1569
1570
1571
1572
1573
1574
1575
1576
1577
1578
1579
1580
1581
1582
1583
1584
1585
1586
1587
1588
1589
1590
1591
1592
1593
1594
1595
1596
1597
1598
1599
1600
1601
1602
1603
1604
1605
1606
1607
1608
1609
1610
1611
1612
1613
1614
1615
1616
1617
1618
1619
1620
1621
1622
1623
1624
1625
1626
1627
1628
1629
1630
1631
1632
1633
1634
1635
1636
1637
1638
1639
1640
1641
1642
1643
1644
1645
1646
1647
1648
1649
1650
1651
1652
1653
1654
1655
1656
1657
1658
1659
1660
1661
1662
1663
1664
1665
1666
1667
1668
1669
1670
1671
1672
1673
1674
1675
1676
1677
1678
1679
1680
1681
1682
1683
1684
1685
1686
1687
1688
1689
1690
1691
1692
1693
1694
1695
1696
1697
1698
1699
1700
1701
1702
1703
1704
1705
1706
1707
1708
1709
1710
1711
1712
1713
1714
1715
1716
1717
1718
1719
1720
1721
1722
1723
1724
1725
1726
1727
1728
1729
1730
1731
1732
1733
1734
1735
1736
1737
1738
1739
1740
1741
1742
1743
1744
1745
1746
1747
1748
1749
1750
1751
1752
1753
1754
1755
1756
1757
1758
1759
1760
1761
1762
1763
1764
1765
1766
1767
1768
1769
1770
1771
1772
1773
1774
1775
1776
1777
1778
1779
1780
1781
1782
1783
1784
1785
1786
1787
1788
1789
1790
1791
1792
1793
1794
1795
1796
1797
1798
1799
1800
1801
1802
1803
1804
1805
1806
1807
1808
1809
1810
1811
1812
1813
1814
1815
1816
1817
1818
1819
1820
1821
1822
1823
1824
1825
1826
1827
1828
1829
1830
1831
1832
1833
1834
1835
1836
1837
1838
1839
1840
1841
1842
1843
1844
1845
1846
1847
1848
1849
1850
1851
1852
1853
1854
1855
1856
1857
1858
1859
1860
1861
1862
1863
1864
1865
1866
1867
1868
1869
1870
1871
1872
1873
1874
1875
1876
1877
1878
1879
1880
1881
1882
1883
1884
1885
1886
1887
1888
1889
1890
1891
1892
1893
1894
1895
1896
1897
1898
1899
1900
1901
1902
1903
1904
1905
1906
1907
1908
1909
1910
1911
1912
1913
1914
1915
1916
1917
1918
1919
1920
1921
1922
1923
1924
1925
1926
1927
1928
1929
1930
1931
1932
1933
1934
1935
1936
1937
1938
1939
1940
1941
1942
1943
1944
1945
1946
1947
1948
1949
1950
1951
1952
1953
1954
1955
1956
1957
1958
1959
1960
1961
1962
1963
1964
1965
1966
1967
1968
1969
1970
1971
1972
1973
1974
1975
1976
1977
1978
1979
1980
1981
1982
1983
1984
1985
1986
1987
1988
1989
1990
1991
1992
1993
1994
1995
1996
1997
1998
1999
2000
2001
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
2012
2013
2014
2015
2016
2017
2018
2019
2020
2021
2022
2023
2024
2025
2026
2027
2028
2029
2030
2031
2032
2033
2034
2035
2036
2037
2038
2039
2040
2041
2042
2043
2044
2045
2046
2047
2048
2049
2050
2051
2052
2053
2054
2055
2056
2057
2058
2059
2060
2061
2062
2063
2064
2065
2066
2067
2068
2069
2070
2071
2072
2073
2074
2075
2076
2077
2078
2079
2080
2081
2082
2083
2084
2085
2086
2087
2088
2089
2090
2091
2092
2093
2094
2095
2096
2097
2098
2099
2100
2101
2102
2103
2104
2105
2106
2107
2108
2109
2110
2111
2112
2113
2114
2115
2116
2117
2118
2119
2120
2121
2122
2123
2124
2125
2126
2127
2128
2129
2130
2131
2132
2133
2134
2135
2136
2137
2138
2139
2140
2141
2142
2143
2144
2145
2146
2147
2148
2149
2150
2151
2152
2153
2154
2155
2156
2157
2158
2159
2160
2161
2162
2163
2164
2165
2166
2167
2168
2169
2170
2171
2172
2173
2174
2175
2176
2177
2178
2179
2180
2181
2182
2183
2184
2185
2186
2187
2188
2189
2190
2191
2192
2193
2194
2195
2196
2197
2198
2199
2200
2201
2202
2203
2204
2205
2206
2207
2208
2209
2210
2211
2212
2213
2214
2215
2216
2217
2218
2219
2220
2221
2222
2223
2224
2225
2226
2227
2228
2229
2230
2231
2232
2233
2234
2235
2236
2237
2238
2239
2240
2241
2242
2243
2244
2245
2246
2247
2248
2249
2250
2251
2252
2253
2254
2255
2256
2257
2258
2259
2260
2261
2262
2263
2264
2265
2266
2267
2268
2269
2270
2271
2272
2273
2274
2275
2276
2277
2278
2279
2280
2281
2282
2283
2284
2285
2286
2287
2288
2289
2290
2291
2292
2293
2294
2295
2296
2297
2298
2299
2300
2301
2302
2303
2304
2305
2306
2307
2308
2309
2310
2311
2312
2313
2314
2315
2316
2317
2318
2319
2320
2321
2322
2323
2324
2325
2326
2327
2328
2329
2330
2331
2332
2333
2334
2335
2336
2337
2338
2339
2340
2341
2342
2343
2344
2345
2346
2347
2348
2349
2350
2351
2352
2353
2354
2355
2356
2357
2358
2359
2360
2361
2362
2363
2364
2365
2366
2367
2368
2369
2370
2371
2372
2373
2374
2375
2376
2377
2378
2379
2380
2381
2382
2383
2384
2385
2386
2387
2388
2389
2390
2391
2392
2393
2394
2395
2396
2397
2398
2399
2400
2401
2402
2403
2404
2405
2406
2407
2408
2409
2410
2411
2412
2413
2414
2415
2416
2417
2418
2419
2420
2421
2422
2423
2424
2425
2426
2427
2428
2429
2430
2431
2432
2433
2434
2435
2436
2437
2438
2439
2440
2441
2442
2443
2444
2445
2446
2447
2448
2449
2450
2451
2452
2453
2454
2455
2456
2457
2458
2459
2460
2461
2462
2463
2464
2465
2466
2467
2468
2469
2470
2471
2472
2473
2474
2475
2476
2477
2478
2479
2480
2481
2482
2483
2484
2485
2486
2487
2488
2489
2490
2491
2492
2493
2494
2495
2496
2497
2498
2499
2500
2501
2502
2503
2504
2505
2506
2507
2508
2509
2510
2511
2512
2513
2514
2515
2516
2517
2518
2519
2520
2521
2522
2523
2524
2525
2526
2527
2528
2529
2530
2531
2532
2533
2534
2535
2536
2537
2538
2539
2540
2541
2542
2543
2544
2545
2546
2547
2548
2549
2550
2551
2552
2553
2554
2555
2556
2557
2558
2559
2560
2561
2562
2563
2564
2565
2566
2567
2568
2569
2570
2571
2572
2573
2574
2575
2576
2577
2578
2579
2580
2581
2582
2583
2584
2585
2586
2587
2588
2589
2590
2591
2592
2593
2594
2595
2596
2597
2598
2599
2600
2601
2602
2603
2604
2605
2606
2607
2608
2609
2610
2611
2612
2613
2614
2615
2616
2617
2618
2619
2620
2621
2622
2623
2624
2625
2626
2627
2628
2629
2630
2631
2632
2633
2634
2635
2636
2637
2638
2639
2640
2641
2642
2643
2644
2645
2646
2647
2648
2649
2650
2651
2652
2653
2654
2655
2656
2657
2658
2659
2660
2661
2662
2663
2664
2665
2666
2667
2668
2669
2670
2671
2672
2673
2674
2675
2676
2677
2678
2679
2680
2681
2682
2683
2684
2685
2686
2687
2688
2689
2690
2691
2692
2693
2694
2695
2696
2697
2698
2699
2700
2701
2702
2703
2704
2705
2706
2707
2708
2709
2710
2711
2712
2713
2714
2715
2716
2717
2718
2719
2720
2721
2722
2723
2724
2725
2726
2727
2728
2729
2730
2731
2732
2733
2734
2735
2736
2737
2738
2739
2740
2741
2742
2743
2744
2745
2746
2747
2748
2749
2750
2751
2752
2753
2754
2755
2756
2757
2758
2759
2760
2761
2762
2763
2764
2765
2766
2767
2768
2769
2770
2771
2772
2773
2774
2775
2776
2777
2778
2779
2780
2781
2782
2783
2784
2785
2786
2787
2788
2789
2790
2791
2792
2793
2794
2795
2796
2797
2798
2799
2800
2801
2802
2803
2804
2805
2806
2807
2808
2809
2810
2811
2812
2813
2814
2815
2816
2817
2818
2819
2820
2821
2822
2823
2824
2825
2826
2827
2828
2829
2830
2831
2832
2833
2834
2835
2836
2837
2838
2839
2840
2841
2842
2843
2844
2845
2846
2847
2848
2849
2850
2851
2852
2853
2854
2855
2856
2857
2858
2859
2860
2861
2862
2863
2864
2865
2866
2867
2868
2869
2870
2871
2872
2873
2874
2875
2876
2877
2878
2879
2880
2881
2882
2883
2884
2885
2886
2887
2888
2889
2890
2891
2892
2893
2894
2895
2896
2897
2898
2899
2900
2901
2902
2903
2904
2905
2906
2907
2908
2909
2910
2911
2912
2913
2914
2915
2916
2917
2918
2919
2920
2921
2922
2923
2924
2925
2926
2927
2928
2929
2930
2931
2932
2933
2934
2935
2936
2937
2938
2939
2940
2941
2942
2943
2944
2945
2946
2947
2948
2949
2950
2951
2952
2953
2954
2955
2956
2957
2958
2959
2960
2961
2962
2963
2964
2965
2966
2967
2968
2969
2970
2971
2972
2973
2974
2975
2976
2977
2978
2979
2980
2981
2982
2983
2984
2985
2986
2987
2988
2989
2990
2991
2992
2993
2994
2995
2996
2997
2998
2999
3000
3001
3002
3003
3004
3005
3006
3007
3008
3009
3010
3011
3012
3013
3014
3015
3016
3017
3018
3019
3020
3021
3022
3023
3024
3025
3026
3027
3028
3029
3030
3031
3032
3033
3034
3035
3036
3037
3038
3039
3040
3041
3042
3043
3044
3045
3046
3047
3048
3049
3050
3051
3052
3053
3054
3055
3056
3057
3058
3059
3060
3061
3062
3063
3064
3065
3066
3067
3068
3069
3070
3071
3072
3073
3074
3075
3076
3077
3078
3079
3080
3081
3082
3083
3084
3085
3086
3087
3088
3089
3090
3091
3092
3093
3094
3095
3096
3097
3098
3099
3100
3101
3102
3103
3104
3105
3106
3107
3108
3109
3110
3111
3112
3113
3114
3115
3116
3117
3118
3119
3120
3121
3122
3123
3124
3125
3126
3127
3128
3129
3130
3131
3132
3133
3134
3135
3136
3137
3138
3139
3140
3141
3142
3143
3144
3145
3146
3147
3148
3149
3150
3151
3152
3153
3154
3155
3156
3157
3158
3159
3160
3161
3162
3163
3164
3165
3166
3167
3168
3169
3170
3171
3172
3173
3174
3175
3176
3177
3178
3179
3180
3181
3182
3183
3184
3185
3186
3187
3188
3189
3190
3191
3192
3193
3194
3195
3196
3197
3198
3199
3200
3201
3202
3203
3204
3205
3206
3207
3208
3209
3210
3211
3212
3213
3214
3215
3216
3217
3218
3219
3220
3221
3222
3223
3224
3225
3226
3227
3228
3229
3230
3231
3232
3233
3234
3235
3236
3237
3238
3239
3240
3241
3242
3243
3244
3245
3246
3247
3248
3249
3250
3251
3252
3253
3254
3255
3256
3257
3258
3259
3260
3261
3262
3263
3264
3265
3266
3267
3268
3269
3270
3271
3272
3273
3274
3275
3276
3277
3278
3279
3280
3281
3282
3283
3284
3285
3286
3287
3288
3289
3290
3291
3292
3293
3294
3295
3296
3297
3298
3299
3300
3301
3302
3303
3304
3305
3306
3307
3308
3309
3310
3311
3312
3313
3314
3315
3316
3317
3318
3319
3320
3321
3322
3323
3324
3325
3326
3327
3328
3329
3330
3331
3332
3333
3334
3335
3336
3337
3338
3339
3340
3341
3342
3343
3344
3345
3346
3347
3348
3349
3350
3351
3352
3353
3354
3355
3356
3357
3358
3359
3360
3361
3362
3363
3364
3365
3366
3367
3368
3369
3370
3371
3372
3373
3374
3375
3376
3377
3378
3379
3380
3381
3382
3383
3384
3385
3386
3387
3388
3389
3390
3391
3392
3393
3394
3395
3396
3397
3398
3399
3400
3401
3402
3403
3404
3405
3406
3407
3408
3409
3410
3411
3412
3413
3414
3415
3416
3417
3418
3419
3420
3421
3422
3423
3424
3425
3426
3427
3428
3429
3430
3431
3432
3433
3434
3435
3436
3437
3438
3439
3440
3441
3442
3443
3444
3445
3446
3447
3448
3449
3450
3451
3452
3453
3454
3455
3456
3457
3458
3459
3460
3461
3462
3463
3464
3465
3466
3467
3468
3469
3470
3471
3472
3473
3474
3475
3476
3477
3478
3479
3480
3481
3482
3483
3484
3485
3486
3487
3488
3489
3490
3491
3492
3493
3494
3495
3496
3497
3498
3499
3500
3501
3502
3503
3504
3505
3506
3507
3508
3509
3510
3511
3512
3513
3514
3515
3516
3517
3518
3519
3520
3521
3522
3523
3524
3525
3526
3527
3528
3529
3530
3531
3532
3533
3534
3535
3536
3537
3538
3539
3540
3541
3542
3543
3544
3545
3546
3547
3548
3549
3550
3551
3552
3553
3554
3555
3556
3557
3558
3559
3560
3561
3562
3563
3564
3565
3566
3567
3568
3569
3570
3571
3572
3573
3574
3575
3576
3577
3578
3579
3580
3581
3582
3583
3584
3585
3586
3587
3588
3589
3590
3591
3592
3593
3594
3595
3596
3597
3598
3599
3600
3601
3602
3603
3604
3605
3606
3607
3608
3609
3610
3611
3612
3613
3614
3615
3616
3617
3618
3619
3620
3621
3622
3623
3624
3625
3626
3627
3628
3629
3630
3631
3632
3633
3634
3635
3636
3637
3638
3639
3640
3641
3642
3643
3644
3645
3646
3647
3648
3649
3650
3651
3652
3653
3654
3655
3656
3657
3658
3659
3660
3661
3662
3663
3664
3665
3666
3667
3668
3669
3670
3671
3672
3673
3674
3675
3676
3677
3678
3679
3680
3681
3682
3683
3684
3685
3686
3687
3688
3689
3690
3691
3692
3693
3694
3695
3696
3697
3698
3699
3700
3701
3702
3703
3704
3705
3706
3707
3708
3709
3710
3711
3712
3713
3714
3715
3716
3717
3718
3719
3720
3721
3722
3723
3724
3725
3726
3727
3728
3729
3730
3731
3732
3733
3734
3735
3736
3737
3738
3739
3740
3741
3742
3743
3744
3745
3746
3747
3748
3749
3750
3751
3752
3753
3754
3755
3756
3757
3758
3759
3760
3761
3762
3763
3764
3765
3766
3767
3768
3769
3770
3771
3772
3773
3774
3775
3776
3777
3778
3779
3780
3781
3782
3783
3784
3785
3786
3787
3788
3789
3790
3791
3792
3793
3794
3795
3796
3797
3798
3799
3800
3801
3802
3803
3804
3805
3806
3807
3808
3809
3810
3811
3812
3813
3814
3815
3816
3817
3818
3819
3820
3821
3822
3823
3824
3825
3826
3827
3828
3829
3830
3831
3832
3833
3834
3835
3836
3837
3838
3839
3840
3841
3842
3843
3844
3845
3846
3847
3848
3849
3850
3851
3852
3853
3854
3855
3856
3857
3858
3859
3860
3861
3862
3863
3864
3865
3866
3867
3868
3869
3870
3871
3872
3873
3874
3875
3876
3877
3878
3879
3880
3881
3882
3883
3884
3885
3886
3887
3888
3889
3890
3891
3892
3893
3894
3895
3896
3897
3898
3899
3900
3901
3902
3903
3904
3905
3906
3907
3908
3909
3910
3911
3912
3913
3914
3915
3916
3917
3918
3919
3920
3921
3922
3923
3924
3925
3926
3927
3928
3929
3930
3931
3932
3933
3934
3935
3936
3937
3938
3939
3940
3941
3942
3943
3944
3945
3946
3947
3948
3949
3950
3951
3952
3953
3954
3955
3956
3957
3958
3959
3960
3961
3962
3963
3964
3965
3966
3967
3968
3969
3970
3971
3972
3973
3974
3975
3976
3977
3978
3979
3980
3981
3982
3983
3984
3985
3986
3987
3988
3989
3990
3991
3992
3993
3994
3995
3996
3997
3998
3999
4000
4001
4002
4003
4004
4005
4006
4007
4008
4009
4010
4011
4012
4013
4014
4015
4016
4017
4018
4019
4020
4021
4022
4023
4024
4025
4026
4027
4028
4029
4030
4031
4032
4033
4034
4035
4036
4037
4038
4039
4040
4041
4042
4043
4044
4045
4046
4047
4048
4049
4050
4051
4052
4053
4054
4055
4056
4057
4058
4059
4060
4061
4062
4063
4064
4065
4066
4067
4068
4069
4070
4071
4072
4073
4074
4075
4076
4077
4078
4079
4080
4081
4082
4083
4084
4085
4086
4087
4088
4089
4090
4091
4092
4093
4094
4095
4096
4097
4098
|
<!DOCTYPE html PUBLIC "-//W3C//DTD XHTML 1.0 Strict//EN"
"http://www.w3.org/TR/xhtml1/DTD/xhtml1-strict.dtd">
<html xmlns="http://www.w3.org/1999/xhtml" xml:lang="fi" lang="fi">
<head>
<meta http-equiv="Content-Type" content="text/html;charset=UTF-8" />
<meta http-equiv="Content-Style-Type" content="text/css" />
<title>
The Project Gutenberg eBook of Myrsky, by William Shakespeare.
</title>
<style type="text/css">
.by {
text-align: center;
font-size: 120%;
padding-top: 2em;
}
.author {
text-align: center;
font-size: 135%;
}
.transl {
text-align: center;
font-size: 120%;
padding-top: 2em;
}
body {
margin-left: 10%;
margin-right: 10%;
}
h1,h2,h3 {
text-align: center;
clear: both;
}
p {
margin-top: .51em;
text-align: left;
margin-bottom: .49em;
}
.p6 {margin-top: 6em;}
hr {
width: 33%;
margin-top: 2em;
margin-bottom: 2em;
margin-left: auto;
margin-right: auto;
clear: both;
}
hr.chap {width: 65%}
.poem {
margin-left:10%;
margin-right:10%;
text-align: left;
}
.poem .stanza {margin: 1em 0em 1em 0em;}
.poem span.i0 {display: block; margin-left: 0em; padding-left: 3em; text-indent: -3em;}
.poem span.i11 {display: block; margin-left: 5.5em; padding-left: 3em; text-indent: -3em;}
.poem span.i15 {display: block; margin-left: 7.5em; padding-left: 3em; text-indent: -3em;}
.poem span.i4 {display: block; margin-left: 2em; padding-left: 3em; text-indent: -3em;}
</style>
</head>
<body>
<div>*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44845 ***</div>
<h1>MYRSKY</h1>
<p class="by">Kirj.</p>
<p class="author"><b>William Shakespeare</b></p>
<p class="transl">Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1892.</p>
<p class="p6" />
<p><b>Näytelmän henkilöt:</b></p>
<p>
ALONZO, Neapelin kuningas.<br />
SEBASTIAN, hänen veljensä.<br />
PROSPERO, Milanon laillinen herttua.<br />
ANTONIO, hänen veljensä, Milanon herttuavallan anastaja.<br />
FERDINAND, Neapelin kuninkaan poika.<br />
GONZALO, vanha, rehellinen valtaneuvos.<br />
ADRIAN, | hoviherroja.<br />
FRANCISCO, |<br />
CALIBAN, kuvaton metsäläis-orja.<br />
TRINCULO, ilvehtijä.<br />
STEPHANO, juopunut juomanlaskija.<br />
Laivakapteeni, laivamies ja merimiehiä.<br />
MIRANDA, Prosperon tytär.<br />
ARIEL, ilmahenki.<br />
IRIS, |<br />
CERES, |<br />
JUNO, | henkiä.<br />
Luonnottaria, |<br />
Elomiehiä, |<br />
Muita henkiä, Prosperon palveluksessa olevia.<br />
</p>
<p>Tapahtumapaikka: alussa meri, sittemmin asumaton saari.</p>
<hr class="chap" />
<h2>ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.</h2>
<h3>Ensimmäinen kohtaus.</h3>
<p>
<span style="margin-left: 2em;">Laiva merellä. Myrskyinen sää, ukkosen jyrinää ja salamoita.</span><br />
<span style="margin-left: 2em;">(Laivan kapteeni ja laivamies tulevat eri tahoilta.)</span><br />
</p>
<p>KAPTEENI.
Laivamies, —</p>
<p>LAIVAMIES.
Tässä, herra kapteeni! Miten on asiat?</p>
<p>KAPTEENI.
Hyvin. Rohkaise merimiehiä! Liukkaat liikkeet, muuten ajamme karille!
Joutuun, joutuun!</p>
<p>
<span style="margin-left: 2em;">(Merimiehiä tulee.)</span><br />
</p>
<p>LAIVAMIES.
Heleijaa, pojat! Ravakat toimet! Liukkaat liikkeet! Prampurje alas!
Ottakaa vaari kapteenin vihellyksestä! — Hei vaan, myrsky, riehu,
kunnes halkeat, jos tilaa riittää!</p>
<p>
<span style="margin-left: 2em;">(Alonzo, Sebastian, Antonio, Ferdinand, Gonzalo ja muita tulee.)</span><br />
</p>
<p>ALONZO.
Pidä varasi, hyvä laivamies! Missä on kapteeni? Kestäkää kuin miehet!</p>
<p>LAIVAMIES.
Olkaa hyvät, pysykää kannen alla.</p>
<p>ANTONIO.
Poosmanni, missä on kapteeni?</p>
<p>LAIVAMIES.
Ettekö häntä kuule? Tiellä olette täällä. Pysykää kopissanne! Te vaan
autatte myrskyä.</p>
<p>GONZALO.
No, no, ystävä, tyynny.</p>
<p>LAIVAMIES.
Kyllä, jos merikin tyyntyy. Pois täältä! Mitä nämä mässääjät kuninkaan
nimestä piittaavat? Pois kojuunne! Vaiti! Älkää häiritkö meitä.</p>
<p>GONZALO.
No, no, muista ketä on laivassasi.</p>
<p>LAIVAMIES.
Ei ketään, jota enemmän rakastaisin kuin omaa itseäni. Olette
neuvosmies: jos voitte käskeä nämä elementit vaikenemaan ja heti
paikalla rakentaa rauhaa, niin emme me tästä lähtien kättämme köyteen
laske; käyttäkää valtaanne! Jos ette sitä voi, niin kiittäkää Jumalaa,
että olette näin kauan elänyt; ja valmistukaa kojussanne viimeiseen
lähtöönne, jos niiksi tulisi. — Liukkaat liikkeet, pojat! — Pois
tieltä, sanon!</p>
<p>
<span style="margin-left: 2em;">(Poistuu.)</span><br />
</p>
<p>GONZALO.
Tuosta miehestä saan paljon lohdutusta. Hän ei näytä siltä kuin hän
veteen hukkuisi; hänellä on muoto kuin aito hirtehisen. Hyvä sallimus,
pysy päätöksessäsi, että hän on hirtettävä! Tee hänelle aiottu nuora
laivaköydeksi meille, sillä omamme ei meitä paljoakaan auta. Jos hän ei
ole hirsipuun oma, niin on meidän tilamme surkuteltava.</p>
<p>
<span style="margin-left: 2em;">(Poistuvat kaikki.)</span><br />
<span style="margin-left: 2em;">(Laivamies palajaa.)</span><br />
</p>
<p>LAIVAMIES.
Pramtanko alas! Liukkaat liikkeet! Alemma, alemma! Koittakaa pingoittaa
emäpurjetta! (Huutoja kannen alta.) Hiiteen senkin ulvonta! Nuohan
huudollansa hämmentävät myrskyn ja meidän askareemme.</p>
<p>
<span style="margin-left: 2em;">(Sebastian, Antonio ja Gonzalo palajavat.)</span><br />
</p>
<p>Joko taas? Mitä täällä teette? Jätämmekö kaikki ja hukumme? Onko teillä
halu upota?</p>
<p>SEBASTIAN.
Rutto suusi syököön, sinä rähisevä, jumalaton armoton koira!</p>
<p>LAIVAMIES.
No, käykää sitten työhön te.</p>
<p>ANTONIO.
Hirteen sinä, senkin koira! Äpärä, hävytön suunpieksijä, tiedä, että me
vähemmin pelkäämme hukkumista kuin sinä.</p>
<p>GONZALO.
Minä vastaan siitä, ettei hän huku, vaikka laiva ei olisi paksumpi
pähkinänkuorta ja niin hatara kuin pohjaton portto.</p>
<p>LAIVAMIES.
Tuuleen päin, tuuleen päin! Kaksi purjetta ylös! Takaisin ulapalle!
Anna mennä!</p>
<p>
<span style="margin-left: 2em;">(Merimiehiä tulee läpimärkinä.)</span><br />
<br />
MERIMIEHET.<br />
Rukoilkaa, rukoilkaa! Nyt perii hukka.<br />
<br />
LAIVAMIES.<br />
Suin päinkö järveen?<br />
<br />
GONZALO.<br />
<span style="margin-left: 10.5em;">Kuningas ja prinssi</span><br />
Jo rukoilevat; tehkäämme me samoin;<br />
Yks meill' on kohtalo.<br />
<br />
SEBASTIAN.<br />
<span style="margin-left: 11.5em;">Mult' uupuu maltti.</span><br />
Nuo juopot peijanneet on meiltä hengen.<br />
Suupaltti konna, — kymmenesti nielköön<br />
Sun meren tyrsky!<br />
<br />
GONZALO.<br />
<span style="margin-left: 9em;">Ei, hän kuolee hirteen,</span><br />
Vaikk' inttäis vastaan joka vesitilkka<br />
Ja kitans' avais hänet nielläkseen.<br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Sekavaa melua kannen alta: "Jumala armahtakoon meitä!" —</span><br />
<span style="margin-left: 2em;">"Ajamme karille! Ajamme karille." — "Hyvästi, vaimo ja</span><br />
<span style="margin-left: 2em;">lapset!" — "Hyvästi, veli." — "Ajamme karille! Ajamme</span><br />
<span style="margin-left: 2em;">karille!")</span><br />
<br />
ANTONIO.<br />
Kuninkaan kanssa hukkukaamme kaikki.<br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Poistuu.)</span><br />
<br />
SEBASTIAN.<br />
Nyt jäähyväiset hälle lausukaamme.<br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Poistuu).</span><br />
</p>
<p>GONZALO.
Antaisin nyt vaikka tuhat virstaa vettä auran alasta kuivaa maata,
laihaa nummea, ruskeata kanervikkoa tai mitä hyvänsä. Tapahtukoon
taivaan tahto! Mutta hupaista olisi kuitenkin kuivalla kuolla.</p>
<p>
<span style="margin-left: 2em;">(Poistuu.)</span><br />
</p>
<h3>Toinen kohtaus.</h3>
<p>
<span style="margin-left: 2em;">Saari. Prosperon majan edusta.</span><br />
<span style="margin-left: 2em;">(Prospero ja Miranda tulevat.)</span><br />
<br />
MIRANDA.<br />
Rakas isä, taitonne jos raivoon saanut<br />
Nuo hurjat aallot on, niin tyyntäkää ne.<br />
Palavan pi'en satanut ois pilvi,<br />
Jos taivaan otsaan ei ois meri vyörryt<br />
Ja sammuttanut lieskaa. Kuinka kärsin,<br />
Kun näin nuo kärsiväiset! Uljas laiva,<br />
Joss' ylväit' oli olennoita varmaan,<br />
Nyt pirstaleina! Hätähuuto aivan<br />
Sydäntä vihloi. Upposivat, raukat.<br />
Jos voiman jumala ma oisin ollut,<br />
Maan sisään meri vajonnut ois ennen,<br />
Kuin saanut niellä moisen kelpo laivan<br />
Väkineen kaikkineen.<br />
<br />
PROSPERO.<br />
<span style="margin-left: 10.5em;">Oi, tyynny, tyynny!</span><br />
Pois pelko! Hellä sydämmesi tietköön:<br />
Ei turmaa tullut.<br />
<br />
MIRANDA.<br />
<span style="margin-left: 9em;">Tuskaa, voi!</span><br />
<br />
PROSPERO.<br />
<span style="margin-left: 15.5em;">Ei turmaa.</span><br />
Mit' olen tehnyt, sen ma tein sun tähtes,<br />
Sun, rakkaimpani, sun, mun tyttäreni.<br />
Et tiedä, ken sa olet, etkä tiedä<br />
Mun syntyäni, että suuremp' olen<br />
Kuin Prospero, tään halvan majan herra<br />
Ja yhtä halpa isäsi.<br />
<br />
MIRANDA.<br />
<span style="margin-left: 10.5em;">Ei tullut</span><br />
Enempi tieto mieleeni.<br />
<br />
PROSPERO.<br />
<span style="margin-left: 11.5em;">Nyt aika</span><br />
On ilmi tuoda kaikki. Yltän' auta<br />
Tää taikavaippa. — Noin! (Laskee maahan vaippansa.)<br />
<span style="margin-left: 13.5em;">Nyt tuossa viru,</span><br />
Mun taitoni! — Oi, pyyhi silmäs, tyynny!<br />
Tään haaksirikon julman näytelmän,<br />
Mi kaiken sinun säälis saattoi kuohuun,<br />
Niin tarkkaan taidollani järjestin ma,<br />
Niin varovasti, ettei henkeäkään,<br />
Ei, hiustakaan ei hukkaan ole mennyt<br />
Yhdeltäkään tuon laivan olennoista,<br />
Jonk' uppoomisen näit ja huudon kuulit.<br />
Mut istu! Nyt saat lisää tietää.<br />
<br />
MIRANDA.<br />
<span style="margin-left: 16.5em;">Usein</span><br />
Aloitte mulle kertoa ken olen,<br />
Mut kesken jäi se, turhaan utelin ma,<br />
Ja loppu kuului: "viel' ei!"<br />
<br />
PROSPERO.<br />
<span style="margin-left: 15em;">Nyt on aika;</span><br />
Nyt itse hetki kuulemaan sua vaatii.<br />
Siis tottele ja kuule! Voitko muistaa<br />
Sit' aikaa, jolloin täss' ei majass' oltu?<br />
Epäilen, voitko: kolmen vanha vielä<br />
Et silloin ollut.<br />
<br />
MIRANDA.<br />
<span style="margin-left: 9em;">Muistan, isä.</span><br />
<br />
PROSPERO.<br />
<span style="margin-left: 16em;">Mitä?</span><br />
Kodinko toisen, toiset ihmisetkö?<br />
Sanoppa jokin esine, min kuva<br />
On painunut sun mielees.<br />
<br />
MIRANDA.<br />
<span style="margin-left: 12.5em;">Loitoll' on se</span><br />
Ja unta pikemmin kuin todellista<br />
Tuo muistitietoni. Mull' eikö ollut<br />
Noin neljä, viisi piikaneittä muinoin?<br />
<br />
PROSPERO.<br />
Oli, oli enemmänkin. Mutta kuinka<br />
Tuo mielessäsi elää? Mitä muuta<br />
Näet synkäst' ajan hämystä? Jos muistat,<br />
Mit' ennen tapahtui kuin tänne tulit,<br />
Niin tänne tulos muistat myös.<br />
<br />
MIRANDA.<br />
<span style="margin-left: 15.5em;">En muista.</span><br />
<br />
PROSPERO.<br />
Kakstoista, kaksitoista vuotta sitten<br />
Milanon herttuana isäs oli<br />
Ja suurivaltaisena ruhtinaana.<br />
<br />
MIRANDA.<br />
Te ettekö siis ole isäni?<br />
<br />
PROSPERO.<br />
Hyvehen esikuva oli äitis,<br />
Mun tyttärekseni hän sinut sanoi;<br />
Milanon herttua sun isäs oli,<br />
Ja ainoo lapsensa siis ruhtinatar,<br />
Ei mikään halvempi.<br />
<br />
MIRANDA.<br />
<span style="margin-left: 10em;">Oi, jumalani!</span><br />
Mik' ilkijuoni meidät sieltä syöksi?<br />
Vai onniko?<br />
<br />
PROSPERO.<br />
<span style="margin-left: 6em;">Laps hyvä, kumpainenkin:</span><br />
Niin, ilkeys se meidät sieltä syöksi,<br />
Mut onni tänne auttoi.<br />
<br />
MIRANDA.<br />
<span style="margin-left: 11.5em;">Mieltä särkee,</span><br />
Kun aattelen, kuink' olin vaivaks teille,<br />
Jos koht' en muista. Jatkakaa, ma pyydän.<br />
<br />
PROSPERO.<br />
Antonio, mun veljeni, sun setäs —<br />
Mua kuule! — että veli voipi olla<br />
Niin kavala! — hän, jota sinun jälkees<br />
Rakastin ennen muita, jolle annoin<br />
Ma maani hallinnon, jok' oli valloist'<br />
Etevin silloin, niinkuin Prosperokin<br />
Ol' ruhtinoista, arvoisuuttaan kuulu<br />
Ja taiteiss' ylevissä verraton.<br />
Kun näihin hehkui haluni, niin heitin<br />
Ma veljelleni kaiken hallituksen,<br />
Jäin vieraaks maalleni ja vaivuin aivan<br />
Salaisiin tutkimuksiin. Viekas setäs, —<br />
Mua kuunteletko?<br />
<br />
MIRANDA.<br />
<span style="margin-left: 8.5em;">Mitä tarkimmasti.</span><br />
<br />
PROSPERO.<br />
Opittuaan kuink' anomusta myöntää<br />
Tai kieltää tulee, ketä auttaa lentoon<br />
Ja keltä siivet taittaa, uusiks aivan<br />
Mun teki omat luomani, ne muutti<br />
Tai muuten muodosti. Virittimiinsä<br />
Kun näin sai viranpitäjät ja virat,<br />
Niin kaikkein sydämmet hän pani soimaan<br />
Mit' ääntä halusi; kuin loisiköynnös<br />
Ruhtinarunkoni hän peitti aivan<br />
Ja mehun minust' imi. — Sin' et kuule.<br />
<br />
MIRANDA.<br />
Oi, kuulen, isä hyvä.<br />
<br />
PROSPERO.<br />
<span style="margin-left: 11em;">Tarkoin kuule!</span><br />
Etuni maalliset kun näin löin laimin,<br />
Erakkon' elellen ja henkeäni<br />
Edistäin töissä, joiden salaisuutt' ei<br />
Yleisö pysty tajumaan, niin heräs<br />
Viekkaassa veljessäni himo häijy.<br />
Mun luottamukseni, kuin hyvä isä,<br />
Hänessä vilpin siitti, vastasuuntaan<br />
Yht' yltävän kuin luottamukseni,<br />
Joll' ei niin määrää ollut. Toden totta,<br />
Rajaton uskomus! Näin mahtaellen,<br />
Ei kaikilla mun tuloillani yksin,<br />
Vaan vallallani lisäks, — niinkuin mies,<br />
Mi valheen-matkinnallaan muistins' saattaa<br />
Totuutta vastaan moiseen syntivelkaan,<br />
Ett' itse valheens' uskoo — hän nyt luuli<br />
Herttuaks itsensä, kun hallitsijan<br />
Vaan ulkotointa harjoitti ja mua<br />
Edusti vaan: siit' yltyi vallanhimo, —<br />
Kuuletko?<br />
<br />
MIRANDA.<br />
<span style="margin-left: 5em;">Tuonhan kuurokin jo kuulis.</span><br />
<br />
PROSPERO.<br />
Ja ettei juopaa jäis tuon osan ja<br />
Sen väliin, jolle osaansa hän näytti,<br />
Täysvaltiaaks Milanossa hän pyrki.<br />
Mun mies poloisen, jolle valtakunnaks<br />
Jo kirjastoni riitti, kelvottomaks<br />
Hän ruhtinuuteen katsoi maalliseen<br />
Ja Neapelin kanssa liiton teki —<br />
Niin janosi hän valtaa — vuosiveroon<br />
Sitoutuen ja uskollisuusvalaan,<br />
Kuninkaan kruunun alle herttuan kruunun<br />
Alistamaan ja — oi, Milano parka! —<br />
Sun, siihen asti nöyrtymättömän,<br />
Syvimpään nöyryytykseen masentamaan.<br />
<br />
MIRANDA.<br />
Oi, taivas!<br />
<br />
PROSPERO.<br />
<span style="margin-left: 6em;">Ehdot kuule nyt ja päätös,</span><br />
Ja sano sitten, tuoko oli veli.<br />
<br />
MIRANDA.<br />
Oi, syntist' olis mummostani muuta<br />
Kuin hyvää ajatella: kelpo äidist'<br />
On usein huonot lapset.<br />
<br />
PROSPERO.<br />
<span style="margin-left: 12em;">Ehdot kuule:</span><br />
Tuo Neapelin kuningas, mun vanha<br />
Viholliseni, suostui veljen' pyyntöön<br />
Ett' tunnustusta luvattua vastaan<br />
Ja veroa — en tiedä, kuinka suurta —<br />
Hän valtakunnast' oiti karkoittaisi<br />
Mun omaisineni, ja veljelleni<br />
Milanon kruunun arvoinensa jättäis.<br />
Nyt joukko pettureita pestattiin<br />
Ja määräyönä Antonio avas<br />
Milanon portit; kalman mustass' yössä<br />
Kätyrit laahasivat sieltä mun<br />
Ja sun, jok' ääneen' paruit.<br />
<br />
MIRANDA.<br />
<span style="margin-left: 14.5em;">Surkeata!</span><br />
En muista, kuinka silloin paruin, mutta<br />
Taas olis syytä parkuun: kertomanne<br />
Pusertaa silmist' itkun.<br />
<br />
PROSPERO.<br />
<span style="margin-left: 12.5em;">Lisää kuule;</span><br />
Sun sitten johdan nykyhetken toimiin,<br />
Jot' ilman olis kertomani turhaa.<br />
<br />
MIRANDA.<br />
Miks meit' ei hengilt' ottaneet he oiti?<br />
<br />
PROSPERO.<br />
Hyvinpä kysyt, lapsi! Kyselmääsi<br />
Syyt' annoinkin. He eivät tohtineet —<br />
Niin suuress' olin kansan suosiossa —<br />
Työhönsä moista verileimaa painaa,<br />
Vaan kauniiks kaunistivat aikeens' inhan.<br />
Lyhyesti: purteen paiskasivat meidät,<br />
Merille veivät jonkun peninkulman;<br />
Varalla siell' ol' laho laivarani,<br />
Takluuton, mastoton ja purjeeton;<br />
Rotatkin vaistost' oli hyljänneet sen.<br />
Panivat tuohon meidät; siinä saimme<br />
Merelle huutaa, joka vastaan ärjyi,<br />
Ja tuuleen huoata, mi vastaan huokas,<br />
Lisäten säälillään vaan tuskiamme.<br />
<br />
MIRANDA.<br />
Voi, kuinka silloin huoleks olin teille!<br />
<br />
PROSPERO.<br />
Ei, suojeleva olit enkelini!<br />
Sa taivaallista rohkeutta täynnä<br />
Hymyilit, taakkaani kun vaikeroiden<br />
Ma suolapisaroilla merta juotin:<br />
Näin annoit voimaa mulle kestämään<br />
Kaikk' onnen vaiheet.<br />
<br />
MIRANDA.<br />
<span style="margin-left: 11em;">Kuinka maalle päästiin?</span><br />
<br />
PROSPERO.<br />
Jumalan sallimasta. Meillä oli<br />
Raitista vettä sekä ruokaa, jota<br />
Ylimys Gonzalo Neapelista,<br />
Jok' oli hankkeen täyttäjäksi pantu,<br />
Hyvyyttään antoi meille, sekä lisäks<br />
Kalua, liinaa, vaatett' yltäkyllin,<br />
Jost' oli suuri hyöty. Mies tuo jalo,<br />
Kun kirjan ystäväksi minut tiesi,<br />
Kirjastostani hankki kirjoja,<br />
Jotk' ovat mulle valtaa kallihimmat.<br />
<br />
MIRANDA.<br />
Oi, jos sen miehen saisin kerran nähdä!<br />
<br />
PROSPERO.<br />
Nyt minä nousen. Alallas sa istu<br />
Ja kuule, miten merihätä päättyi.<br />
Tulimme tähän saareen; täällä minä<br />
Opettajanas paremmin sua neuvoin<br />
Kuin muut nuo ruhtinaat, joill' enemp' aikaa<br />
On turhuuteen kuin lastens opetukseen.<br />
<br />
MIRANDA.<br />
Palkitkoon taivas teidät! Ja nyt, isä, —<br />
Tuo mieltän' yhä vaivaa — mistä syystä<br />
Te myrskyn nostitte?<br />
<br />
PROSPERO.<br />
<span style="margin-left: 10.5em;">Saat tietää senkin.</span><br />
lhala ihme, auli onnetar,<br />
Nykyinen valtiaani, näille maille<br />
Toi vihamieheni. Ma tietäjänä<br />
Älyän, että nyt on korkeimmallaan<br />
Mun onnentähteni; sen tenhovoiman<br />
Jos nyt ma laiminlyön, niin ijäks mennyt<br />
On onneni. Enempää älä kysy.<br />
Sua unettaa: tuo väsymys on hyvää,<br />
Sen valtaan antau. — Et voikaan muuta. —<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Miranda nukkuu.)</span><br />
Hoi, palvelijani! Nyt olen valmis.<br />
Tule, Ariel, tule!<br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Ariel tulee.)</span><br />
<br />
ARIEL.<br />
<span style="margin-left: 9.5em;">Terve, suuri mestar',</span><br />
Ylevä herra, terve! Toimeen altis<br />
On käskyläises. Lentämäänkö vaadit,<br />
Uimaanko, pilven patsaall' ajamaanko,<br />
Vai tuuleen syöksymäänkö? Käskys Ariel<br />
Tarmonsa takaa täyttää.<br />
<br />
PROSPERO.<br />
<span style="margin-left: 12em;">Sano, henki,</span><br />
Panitko myrskyn toimeen niin kuin käskin?<br />
<br />
ARIEL.<br />
Täsmälleen aivan.<br />
Kuninkaan laivaan iskin; kupuun, keulaan,<br />
Kannelle, joka kojuun vuorotellen<br />
Viritin kauhun; joskus jakaannuin ma,<br />
Leimuillen milloin missä: kokkapuussa,<br />
Raa'assa, mastoss' erikseen ma lieksoin,<br />
Siit' yhteen taasen hulmahdin. Zeun tulet,<br />
Kamalan pauantehen ennustajat,<br />
Nopeemmin eivät silmän ohi kiidä;<br />
Salamat, liekit, rikkivaajat näytti<br />
Hätyyttävän suurvaltaa Neptunonkin,<br />
Järkyttäin rohkeit' aaltoja ja pannen<br />
Hirmuisen kolmikärjen huojumaan.<br />
<br />
PROSPERO.<br />
Sa uljas henki! Oliko niin vahvaa<br />
Ja lujaa ketään, ett'ei mieli mennyt?<br />
<br />
ARIEL.<br />
Ei yhtä, jok' ei kuumeen houreiss' ollut<br />
Ja tehnyt hullun töitä. Meren vaahtoon<br />
Syöksyivät kaikki, myöskin merimiehet,<br />
Ja laivan jättivät, jok' ilmituleen<br />
Nyt leimahti. Kuninkaan poika Ferdinand,<br />
Hivukset päässä törröllään kuin kaisla,<br />
Juoks' eellä, huutain: "Helvetti on tyhjä<br />
Ja kaikki pirut irti".<br />
<br />
PROSPERO.<br />
<span style="margin-left: 11.5em;">Hyvin tehty.</span><br />
Lähellä rantaa, niinkö?<br />
<br />
ARIEL.<br />
<span style="margin-left: 12em;">Rannass' aivan.</span><br />
<br />
PROSPERO.<br />
Ei ketään hukkunut?<br />
<br />
ARIEL.<br />
<span style="margin-left: 10em;">Ei hivuskarvaa.</span><br />
Ei vaatteissa niin tahraa, ehommat vaan<br />
Olivat entistänsä. Pitkin saarta<br />
Hajoitin heidät parvittain, kuin käskit.<br />
Kuninkaan pojan yksin maalle heitin.<br />
Hän huokauksin jäähdyttää nyt ilmaa,<br />
Sopessa kolkoss' istuu suruissansa<br />
Ristissä käsin näin.<br />
<br />
PROSPERO.<br />
<span style="margin-left: 10.5em;">Mut kuinka kävi</span><br />
Kuninkaan laivan merimiesten, kuinka,<br />
Ja muiden laivain?<br />
<br />
ARIEL.<br />
<span style="margin-left: 9.5em;">Laiva kuninkaan</span><br />
Satamass' on sen lahden pohjukassa,<br />
Miss' sydänyönä kerran minun käskit<br />
Bermudan myrskyisiltä saarilta<br />
Kastetta noutaa; siellä turvass' on se.<br />
Kaikk' ajoin merimiehet kannen alle,<br />
Miss' osaks taiast', osaks uuvunnasta<br />
Nyt nukkuvat. Muut laivat vihdoin, jotka<br />
Ma hajoitin, nyt yhtyneet on jälleen,<br />
Ja Välimertä kyntäin Neapeliin<br />
Suruissaan palajavat, luullen, ett' on<br />
Kuninkaan laiva hukkunut ja että<br />
Hän itse meren pohjass' on.<br />
<br />
PROSPERO.<br />
<span style="margin-left: 14em;">Työs, Ariel,</span><br />
Sa tarkoin teit; mut viel' on tehtävää.<br />
Mik' aika nyt on?<br />
<br />
ARIEL.<br />
<span style="margin-left: 9em;">Yli puolipäivän.</span><br />
<br />
PROSPERO.<br />
Kaks tuntilasin juoksemata vähin.<br />
Täst' yhdeksään on aika meille kallis.<br />
<br />
ARIEL.<br />
Siis lisää työtä? Näin kun mua vaivaat,<br />
Suo että lupauksestas muistutan,<br />
Mi viel' on täyttämättä.<br />
<br />
PROSPERO.<br />
<span style="margin-left: 12.5em;">Ynseiletkö?</span><br />
No, mitä vielä vaadit?<br />
<br />
ARIEL.<br />
<span style="margin-left: 11.5em;">Vapautta.</span><br />
<br />
PROSPERO.<br />
Vaikk' ohi viel' ei aikas? Vaiti siitä!<br />
<br />
ARIEL.<br />
Suvaitse muistaa uskolliset työni:<br />
En valehdellut, hairaust' en tehnyt,<br />
Napissut, nurissut en ole. Vuodeks<br />
Lupasit minut vapaaks.<br />
<br />
PROSPERO.<br />
<span style="margin-left: 11.5em;">Unhotitko</span><br />
Mist' ahdistuksesta sun päästin?<br />
<br />
ARIEL.<br />
<span style="margin-left: 16.5em;">En.</span><br />
<br />
PROSPERO.<br />
Unohditpa. On mielestäsi raskas<br />
Suolaisen meren mutaa kahlata,<br />
Selässä lentää tuiman pohjatuulen,<br />
Maan uumenissa pengastaa, kun kylmäst'<br />
On routaantunut maa.<br />
<br />
ARIEL.<br />
<span style="margin-left: 10.5em;">Ei, toden totta.</span><br />
<br />
PROSPERO.<br />
Valetta, ilkipeto! Unhotitko<br />
Sycorax velhon inhan tuon, jonk' oli<br />
Ikä ja luihuus koukistanut? Mitä?<br />
<br />
ARIEL.<br />
En.<br />
<br />
PROSPERO.<br />
<span style="margin-left: 2em;">Unhotitpa. Hän mist' oli? sano.</span><br />
<br />
ARIEL.<br />
Algierista.<br />
<br />
PROSPERO.<br />
<span style="margin-left: 6em;">Vai niin? Mun kerran kuussa</span><br />
Sinulle täytyy muistuttaa, mik' olit,<br />
Kosk' unhotat sen. Kirottu tuo velho<br />
Noituudestaan ja monist' ilkitöistään,<br />
Joit' ihmiskorva kuulla kammoo, syöstiin<br />
Maanpakoon Algierista, niinkuin tiedät.<br />
Hält' yhden teon tähden henki säästyi;<br />
Niin, eikö totta?<br />
<br />
ARIEL.<br />
<span style="margin-left: 9em;">Totta.</span><br />
<br />
PROSPERO.<br />
<span style="margin-left: 12.5em;">Raskahana</span><br />
Tuon kuoppasilmän toivat merimiehet<br />
Ja tänne jättivät. Sa, orjani,<br />
Sa silloin häntä palvelit, niin kerroit.<br />
Mut koska olit henki liian hento<br />
Tuon velhon iljettäviin törkytöihin<br />
Ja apus kielsit pois, niin hän sun salpas<br />
Kätyriensä voimakkaampain kautta<br />
Ja hillittömän vihan vimmassa<br />
Halaistuun honkaan. Tuossa onkalossa<br />
Sa tuskissasi kytkettynä istuit<br />
Kakstoista vuotta. Hän sill' aikaa kuoli,<br />
Ja tyrmässäs sa voihkit yhtä taajaan<br />
Kuin myllynratas kalkkaa. Tällä saarell'<br />
Ei silloin muuta ihmisluomaa ollut<br />
Kuin velhon poika, täällä penikoittu,<br />
Tuo kailo vaihdokas.<br />
<br />
ARIEL.<br />
<span style="margin-left: 10.5em;">Niin, Caliban.</span><br />
<br />
PROSPERO.<br />
Niin, hölmö! Juuri Caliban, hän, joka<br />
Nyt mua palvelee. Sa tiedät, mistä<br />
Sun löysin kitumasta. Valitukses<br />
Sai suden ulvomaan ja rintaa vihloi<br />
Karhunkin ikijulman. Tuskas oli<br />
Kuin tuskaa helvetin, ja siit' ei päästää<br />
Sycorax voinut. Munpa taitoni —<br />
Kun tulin ja sun kuulin — auki hongan<br />
Repäisi ja sun päästi.<br />
<br />
ARIEL.<br />
<span style="margin-left: 11.5em;">Kiitos, herra!</span><br />
<br />
PROSPERO.<br />
Jos vielä nuriset, niin halon tammen<br />
Ja pahkuisiin sen sisuksiin sun suudin,<br />
Siell' ulistakses kaksitoista vuotta.<br />
<br />
ARIEL.<br />
Anteeksi, herra! Käskynne ma täytän<br />
Ja kummittelen kiltisti.<br />
<br />
PROSPERO.<br />
<span style="margin-left: 12.5em;">Se tee,</span><br />
Niin kahden päivän päästä olet vapaa.<br />
<br />
ARIEL.<br />
Oi, kiitos, jalo herra! Mitä tulee,<br />
Sanokaa, mitä tulee minun tehdä?<br />
<br />
PROSPERO.<br />
Pukeu meren neidoks; näkyväinen<br />
Vaan mulle ollos; yksikään muu silmä<br />
Ei saa sua nähdä. Mene, muotos muuta,<br />
Ja tule sitten tänne. Pois, ja joutuun!<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Ariel poistuu.)</span><br />
Heräjä, sulolapsi! Hyvin nukuit.<br />
Heräjä!<br />
<br />
MIRANDA.<br />
<span style="margin-left: 4em;">Ihmeellinen tarinanne</span><br />
Mun uneen uuvutti.<br />
<br />
PROSPERO.<br />
<span style="margin-left: 9.5em;">Pois uni viskaa.</span><br />
Nyt Calibanin luo, tuon orjan, joka<br />
On aina häijy suustaan.<br />
<br />
MIRANDA.<br />
<span style="margin-left: 12em;">Hän on konna;</span><br />
En kärsi häntä nähdä.<br />
<br />
PROSPERO.<br />
<span style="margin-left: 11em;">Tuiki tarpeen</span><br />
Hän näissä oloiss' on. Hän tulen laittaa,<br />
Puut meille kantaa, hyötytyötä tekee<br />
Jos jotakin. — Hoi! Orja! Caliban!<br />
Maan möhkö, vastaa!<br />
<br />
CALIBAN (ulkoa).<br />
<span style="margin-left: 10em;">Kyllin siell' on puita.</span><br />
<br />
PROSPERO.<br />
Hoi, tänne, sanon! Muutakin on työtä.<br />
No, joutuun, kilpikonna!<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Ariel palajaa vedenneidoksi puettuna.)</span><br />
Ihana ilme! Soma Ariel,<br />
He, kuules mitä kuiskaan.<br />
<br />
ARIEL.<br />
<span style="margin-left: 13em;">Kyllä, herra.</span><br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Poistuvat.)</span><br />
<br />
PROSPERO.<br />
Ruttoinen ruoja, pirun penikoima<br />
Kirotun äitis kanssa, tule esiin!<br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Caliban tulee.)</span><br />
<br />
CALIBAN.<br />
Oo, kaste kirotumpi kuin mink' äiti<br />
Siveli korpinsiivin liejusuolta,<br />
Norukoon teihin! Lietsokohon louna<br />
Ja ruumihinne ruvin peittäköön!<br />
<br />
PROSPERO.<br />
Tuost' yöllä jäsenkatkon saat sa varmaan;<br />
Et hengittää voi pistoksilta; peikot,<br />
Jotk' öisin elämöivät, kimppuus käyvät,<br />
Näpistäin kirjavaks kuin mesimöykyn<br />
Sun ruumiisi, ja joka näpinjälki<br />
Se äilehtii kuin mehiläisen pisto.<br />
<br />
CALIBAN.<br />
Nyt tahdon lounastaa. Tää saari mun on,<br />
Sen Sycoraxilt', äidiltäni perin.<br />
Pois ryöstit multa sen. Kun ensin tulit,<br />
Hyväilit, kuihkoit mua, marjavettä<br />
Minulle juotit, nimittämään neuvoit<br />
Tuon pienen valon ja tuon suuren, jotka<br />
öin, päivin palavat. Sua rakastin ma,<br />
Ja näytin sulle saaren kaikki aarteet,<br />
Karumaat, vehmaat, lähteet, suolakaivot.<br />
Voi, että tein sen! — Äidin rikkeet teihin,<br />
Lepakot, konnat, kuoriaiset kaikki!<br />
Muut' alamaist' ei sinulla kuin minä,<br />
Jok' ennen olin oma kuninkaani;<br />
Nyt tähän kovaan kallioon mun salpaat,<br />
Muun maan kun multa ryöstit.<br />
<br />
PROSPERO.<br />
<span style="margin-left: 14.5em;">Valheen henki,</span><br />
Et tunne hyvyyttä, vaan piiskaa. Pidin<br />
Sua, haaskaa, ihmistavoin; otin sinut<br />
Majaani asumaan, siks kunnes koitit<br />
Häväistä tyttäreni kunnian.<br />
<br />
CALIBAN.<br />
Ho, ho, ho! Paha, ettei tullut tehdyks.<br />
Mua estit; muuten Calibaneill' oisin<br />
Ma kansoittanut saaren.<br />
<br />
PROSPERO.<br />
<span style="margin-left: 12em;">Inha orja,</span><br />
Johonka hyve pieninkään ei pysty,<br />
Vaan paheet kaikki! Turviini sun otin,<br />
Puhumaan vaivoin sain sun, joka hetki<br />
Opetin sulle yhtäkin; kun sinä,<br />
Sen villikko, et tiennyt mitä mielit,<br />
Vaan mylvit niinkuin eläin, neuvoin sulle<br />
Sanoja, millä mieles ilmi tuoda.<br />
Mut, siitä huolimatta, halpaan luontoos<br />
Jotakin jäi, jot' inhoo jalo luonne.<br />
Siis ansiosta kallioon sun kytkin,<br />
Vaikk' enemmän kuin vankeutt' ansaitsit.<br />
<br />
CALIBAN.<br />
Opetit puhumaan mun; hyöty siit' on<br />
Ett' opin kiroomaan. Sun rutto syököön<br />
Tuost' opetuksestas!<br />
<br />
PROSPERO.<br />
<span style="margin-left: 10.5em;">Pois, velhon pentu!</span><br />
Tuo puita! Joutuun, muista se! Viel' askart'<br />
On muutakin. Haa, jupisetko, peto?<br />
Jos niskoittelet tai jos laimin lyöt<br />
Mun käskyni, luuvalon sinuun isken,<br />
Jäseniis noidun vetotaudin, panen<br />
Niin mylvimään sun, että ulinaasi<br />
Pedotkin säikkyy.<br />
<br />
CALIBAN.<br />
<span style="margin-left: 9em;">Älkää, minä pyydän.</span><br />
<span style="margin-left: 2em;">(Syrjään.)</span><br />
Totella täytyy; mahdillaan hän voisi<br />
Pakottaa vasallikseen Seteboonkin,<br />
Emoni jumalan.<br />
<br />
PROSPERO.<br />
<span style="margin-left: 7.5em;">No, orja, mene!</span><br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Caliban poistuu.)</span><br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Ariel palajaa näkymättömänä, soitellen ja laulaen.</span><br />
<span style="margin-left: 2em;">Ferdinand seuraa häntä.)</span><br />
</p>
<div class="poem"><div class="stanza">
<span class="i4">Arielin laulu:<br /></span>
</div><div class="stanza">
<span class="i0">Tänne keltahiekallen<br /></span>
<span class="i0">Nyt käsikkäin,<br /></span>
<span class="i0">Niiaten ja suudellen<br /></span>
<span class="i0">Ja pyörittäin!<br /></span>
<span class="i0">Sipsutellen hyppikää,<br /></span>
<span class="i0">Henget kaikki säistäkää!<br /></span>
<span class="i0">Vait! vait!<br /></span>
<span class="i4">(Erinäisiä ääniä.)<br /></span>
<span class="i11">Hau! hau!<br /></span>
<span class="i0">Se halli kait.<br /></span>
<span class="i4">(Erinäisiä ääniä.)<br /></span>
<span class="i15">Hau, hau!<br /></span>
<span class="i0">Vait! Kuules vaan!<br /></span>
<span class="i0">Jo kukko se laulavi lauluaan:<br /></span>
<span class="i0">Kukkukiekuu!<br /></span>
</div></div>
<p>
FERDINAND.<br />
Mist' on tuo sointo? Ilmasta? Vai maasta?<br />
Se vaikeni jo: — saaren jumalata<br />
Varmaankin palvellaan. Kun rannall' istuin<br />
Ja isävainaatani taaskin itkin.<br />
Vesiltä luokseni tuo ääni hiipi,<br />
Sulavin soinnuin lientäin tuskiani<br />
Ja meren hyrskää; sitä seurasin ma<br />
Tai pikemmin se myötänsä mua veti.<br />
Nyt poissa on se. — Ei, se taasen alkaa.<br />
</p>
<div class="poem"><div class="stanza">
<span class="i4">Arielin laulu:<br /></span>
</div><div class="stanza">
<span class="i0">Nyt viittä syltä syvät veet<br /></span>
<span class="i0">Sun peittää isäsi;<br /></span>
<span class="i0">Koralliks luut on siirtyneet<br /></span>
<span class="i0">Ja silmät helmiksi;<br /></span>
<span class="i0">Näet meri kaikki helmassaan<br /></span>
<span class="i0">Kaluksi kalliiks muuttaa vaan.<br /></span>
<span class="i0">Mut aallotar soittaa, — kuules, oi! —<br /></span>
<span class="i0">Piu, pau, kuolinkello se soi.<br /></span>
</div><div class="stanza">
<span class="i0">KUORO.<br /></span>
<span class="i0">Piu, pau.<br /></span>
</div></div>
<p>
FERDINAND.<br />
Tuo laulu isästän' on hukkuneesta. —<br />
Ei kuolevainen laula noin; tuo sävel<br />
Ei ole maasta — ylhäältä se soipi.<br />
<br />
PROSPERO.<br />
Silmäisi ripsillinen verho nosta<br />
Ja sano, mitä tuolla näet.<br />
<br />
MIRANDA.<br />
<span style="margin-left: 13.5em;">Kuin? Henki?</span><br />
Oi, kuinka tähystää se! Tiedä, isä,<br />
Ihana on se; — mutta se on henki.<br />
<br />
PROSPERO.<br />
Ei, laps! Se syö ja nukkuu, aistit sillä<br />
On niinkuin meillä. Sulho tuo, min näet,<br />
Mukana haahdess' oli. Jos ei suru,<br />
Kauneuden syöpä, häntä rumentaisi,<br />
Hän sinust' olis pulska. Kadonneita<br />
Hän tovereitaan etsii.<br />
<br />
MIRANDA.<br />
<span style="margin-left: 11.5em;">Minust' on hän</span><br />
Olento jumalallinen; maan päällä<br />
Noin ylevää en ole nähnyt koskaan.<br />
<br />
PROSPERO (syrjään).<br />
Nyt, näemmä, käy se niin kuin mielin. — Ariel,<br />
Sa oiva henki, kahden päivän päästä<br />
Sin' olet vapaa.<br />
<br />
FERDINAND.<br />
<span style="margin-left: 8.5em;">Jumalatar varmaan,</span><br />
Jot' äsken lauluin palveltiin! — Ma pyydän,<br />
Suvaitkaa, tällä saarell' asuttenko,<br />
Ja tohtisinko tiedustaa, kuin täällä<br />
Mun tulee käyttäidä; mut tärkein pyyntö,<br />
Vaikk' esitän sen viimeks: ihme kaunis,<br />
Oletko tyttö, vaiko et?<br />
<br />
MIRANDA.<br />
<span style="margin-left: 12em;">En ihme,</span><br />
Mut tyttö kyllä.<br />
<br />
FERDINAND.<br />
<span style="margin-left: 8.5em;">Kieltäni! Oi, taivas!</span><br />
Sen kielen puhujista suurin olen,<br />
Jos vaan nyt olisin sen kotomaassa.<br />
<br />
PROSPERO.<br />
Kuin? Suurin? Neapelin kuningas<br />
Jos kuulis tuon, mik' oisit?<br />
<br />
FERDINAND.<br />
<span style="margin-left: 14.5em;">Mikä nytkin,</span><br />
Mies halpa vaan, jok' ihmeeks sinun kuulen<br />
Puhuvan Neapelin kuninkaasta.<br />
Hän kuulee mua, ja sen vuoks min' itken;<br />
Kuningas itse olen. Silmistäni<br />
Ei ole tulva laannut siitä, kuin<br />
Isäni, kuninkaan, näin hukkuvan.<br />
<br />
MIRANDA.<br />
Oi, surkeaa!<br />
<br />
FERDINAND.<br />
<span style="margin-left: 6.5em;">Niin, kaikin miehinensä.</span><br />
Milanon herttua ja kunnon poikans'<br />
Olivat mukana.<br />
<br />
PROSPERO.<br />
<span style="margin-left: 7.5em;">Milanon herttua</span><br />
Ja vielä kunnokkaampi tyttärensä<br />
Tuon vääräks näyttää vois, jos olis aika. —<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Syrjään.)</span><br />
Ens' yhtymällä iskivät jo silmää.<br />
Tuost', oiva Ariel, sa vapaaks pääset. —<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Ääneen.)</span><br />
Sananen, herraseni! Pelkään, että<br />
Olette tehnyt vääryytt' itsellenne.<br />
<br />
MIRANDA.<br />
Miks on noin tyly isä? Tuo mies kolmas<br />
On näkemiäni, ja ensimmäinen,<br />
Mi sai mun huokaamaan. Oi, sääli, käännä<br />
Puoleeni isä!<br />
<br />
FERDINAND.<br />
<span style="margin-left: 7em;">Impikö ja vapaa,</span><br />
Niin Neapelin kuningattareksi<br />
Sun nostan.<br />
<br />
PROSPERO.<br />
<span style="margin-left: 6em;">Hiljaa, herra! Sana vielä! —</span><br />
<span style="margin-left: 2em;">(Syrjään.)</span><br />
He toistens' ovat pauloissa; mut täytyy<br />
Tuo huojas kauppa vaikeuttaa, muuten<br />
Voi helppo saanti halvaks tehdä voiton. —<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Ääneen.)</span><br />
Sananen vielä! Sua vaadin, seuraa!<br />
Anastit nimen, jok' ei omas ole;<br />
Vakoojana sa tähän saareen tulit,<br />
Pois multa, omistajalt' oikealta,<br />
Sen ryöstääkses.<br />
<br />
FERDINAND.<br />
<span style="margin-left: 8.5em;">En, kautta kunniani!</span><br />
<br />
MIRANDA.<br />
Pahuutt' ei moisess' asu temppelissä.<br />
Jos noin on kaunis pahan hengen maja,<br />
Niin hyville se kelpais asunnoksi.<br />
<br />
PROSPERO (Ferdinandille).<br />
Mua seuraa! — Sinä häntä älä puolla;<br />
Hän pettur' on. — No, tule! Yhteen jamon<br />
Sun niskasi ja jalkas; merivettä<br />
Sa juoda saat, ja ruokanasi olkoon<br />
Laho-juuret, ojakuorikot ja törtöt,<br />
Joiss' ovat terhot siinneet. Mua seuraa!<br />
<br />
FERDINAND.<br />
En. Panen vastaan moista kohtelua,<br />
Väellä kunnes vihamies mun voittaa.<br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Paljastaa miekkansa, mutta tenhoutuu niin, ettei voi liikahtaa.)</span><br />
<br />
MIRANDA.<br />
Isä rakas, älä koittele hänt' ylen;<br />
Hyv' on hän, vaaraa hänest' ei.<br />
<br />
PROSPERO.<br />
<span style="margin-left: 16em;">Kas vaan!</span><br />
Munako kanaa neuvoo? — Tuppeen miekkaa,<br />
Kavaltaja! Sa uhkaat vaan, mut lyödä<br />
Et uskalla, niin syyllinen on tuntos.<br />
Vastusta älä tee! Ma tällä saarell'<br />
Aseettomaks sun tehdä voin, niin että<br />
Kädestäs miekka vaipuu.<br />
<br />
MIRANDA.<br />
<span style="margin-left: 12em;">Isä hyvä!</span><br />
<br />
PROSPERO.<br />
Pois! Minuss' älä riipu!<br />
<br />
MIRANDA.<br />
<span style="margin-left: 12.5em;">Armahtakaa!</span><br />
Hänestä takaan.<br />
<br />
PROSPERO.<br />
<span style="margin-left: 8em;">Vait! Jos sanan sanot,</span><br />
Niin soimaan, jopa vihaan sua. Mitä!<br />
Vai puollat pettäjää! Hyi! Luulet, ett'ei<br />
Hänt' ole kauniimpaa, kun hänet vaan<br />
Ja Calibanin tunnet. Hupsu tyttö!<br />
Tuon suhteen muut on miehet enkeleitä,<br />
Hän muiden suhteen ihka Caliban.<br />
<br />
MIRANDA.<br />
Siis vähään tyytyy lempeni: en pyydä<br />
Miest' ihanampaa nähdä.<br />
<br />
PROSPERO (Ferdinandille).<br />
<span style="margin-left: 12em;">Tule! Seuraa!</span><br />
Nyt jäntees ovat niinkuin lapsen heikot<br />
Ja hervottomat.<br />
<br />
FERDINAND.<br />
<span style="margin-left: 8em;">Aivan. Elon tarmo</span><br />
On niinkuin uuvuttama unetarten.<br />
Isäni surma, ystäväini hukka,<br />
Tää kurjuuteni ja tuon miehen uhka,<br />
Mi lannistaa mun, helpot olis kestää,<br />
Jos kerran päivässä vaan tyrmästäni<br />
Näkisin tytön tuon. Maan kaikki sopet<br />
Vapaus vallatkohon! Moinen tyrmä<br />
On mulle kyllin tilava.<br />
<br />
PROSPERO.<br />
<span style="margin-left: 12em;">Se tepsii. —</span><br />
Tule! — Hyvin, oiva Ariel! —<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Ferdinandille.)</span><br />
<span style="margin-left: 15.5em;">Mua seuraa!</span><br />
<span style="margin-left: 2em;">(Arielille.)</span><br />
Yks toimi vielä, kuule!<br />
<br />
MIRANDA (Ferdinandille).<br />
<span style="margin-left: 12em;">Älkää surko!</span><br />
Isäni luonne paremp' on, kuin mitä<br />
Puheestaan päättää voisi; harvinaista<br />
On hältä moista kuulla.<br />
<br />
PROSPERO (Arielille).<br />
<span style="margin-left: 12em;">Vapaaks tulet</span><br />
Kuin tuuli tunturin; mut kaikki toimet<br />
Tee visusti ja tarkkaan.<br />
<br />
ARIEL.<br />
<span style="margin-left: 12.5em;">Täsmällensä.</span><br />
<br />
PROSPERO.<br />
Mua seuratkaa! — Hänt' älä sinä puolla!<br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Menevät.)</span><br />
</p>
<hr class="chap" />
<h2>TOINEN NÄYTÖS.</h2>
<h3>Ensimmäinen kohtaus</h3>
<p>
<span style="margin-left: 2em;">Toinen seutu samalla saarella.</span><br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Alonzo, Sebastian, Antonio, Gonzalo, Adrian,</span><br />
<span style="margin-left: 2em;">Francisco ja muita tulee.)</span><br />
<br />
GONZALO.<br />
Iloitkaa, herra! Teillä niinkuin meillä<br />
On syytä riemuun. Katoamme kalliimp'<br />
On pelastus. Yleist' on turmiomme:<br />
Matruusin vaimoll' on ja laivurilla<br />
Ja kauppamiehelläkin joka päivä<br />
Samainen aihe suruun. Ihmett' oli<br />
Tää pelastus; sen harva tuhannesta<br />
Sanoa vois. Siis surun vastapainoks<br />
Älyllä lohtu pankaa.<br />
<br />
ALONZO.<br />
<span style="margin-left: 10.5em;">Vait, ma pyydän!</span><br />
</p>
<p>SEBASTIAN.
Hänelle lohtu on kuin kylmä liemi.</p>
<p>ANTONIO.
Hänt' ei niin hevin ripittäjä päästä.</p>
<p>SEBASTIAN.
Kas, nyt hän paraikaa vetää komppakelloansa; heti kohta se lyö.</p>
<p>GONZALO.
Herra, —</p>
<p>SEBASTIAN.
Yks, — lukekaa!</p>
<p>
GONZALO.<br />
Jos joka huolta hemmotellaan näin,<br />
Niin saapi hemmottaja —<br />
<br />
SEBASTIAN.<br />
<span style="margin-left: 12.5em;">Huollutusta.</span><br />
</p>
<p>GONZALO.
Niin, todellakin, hän siitä huoltuu. Puhutte todemmin kuin aioitte.</p>
<p>SEBASTIAN.
Ja te ymmärsitte sen viisaammin kuin luulinkaan.</p>
<p>GONZALO.
Siis, armollinen herra —</p>
<p>ANTONIO.
Hyi, mikä kielen keittäjä!</p>
<p>ALONZO.
Ma pyydän, heretkää!</p>
<p>GONZALO.
Hyvä, minä vaikenen; mutta kuitenkin —</p>
<p>SEBASTIAN.
Hän ei voi suistaa kieltään.</p>
<p>ANTONIO.
Pannaanpa vetoa, kumpi ensin alkaa kiekua, hänkö vai Adrian.</p>
<p>SEBASTIAN.
Vanha kukko.</p>
<p>ANTONIO.
Kukonpoika.</p>
<p>SEBASTIAN.
Hyvä! Mitä pannaan vedoksi?</p>
<p>ANTONIO.
Naurun hahatus.</p>
<p>SEBASTIAN.
Olkoon menneeksi.</p>
<p>ADRIAN.
Vaikka tämä saari on aution näköinen —</p>
<p>SEBASTIAN.
Ha, ha, ha!</p>
<p>ANTONIO.
Kas niin, nyt on veto maksettu.</p>
<p>ADRIAN.
Asumaton ja miltei luoksepääsemätön —</p>
<p>SEBASTIAN.
Niin —</p>
<p>ADRIAN.
Niin —</p>
<p>ANTONIO.
Paikalle osattu!</p>
<p>ADRIAN.
Niin lienee ilma täällä hieno ja viehkeä.</p>
<p>ANTONIO.
Ilma oli hieno luuska.</p>
<p>SEBASTIAN.
Niin, ja viehkeä, kuten hän oppineesti huomauttaa.</p>
<p>ADRIAN.
Ilma täällä henkää meihin niin vienon vienosti.</p>
<p>SEBASTIAN.
Niinkuin sillä olis keuhkot ja nekin mädät.</p>
<p>ANTONIO.
Tai niinkuin se olisi suo-lemuilla hajustettu.</p>
<p>GONZALO.
Täällä on kaikkia, mitä elämiseen tarvitaan.</p>
<p>ANTONIO.
Oikein, paitse elämäntarpeita.</p>
<p>SEBASTIAN.
Niitä täällä on vähän tai ei ollenkaan.</p>
<p>GONZALO.
Kuinka ruohokin on mehevän ja tuoreen näköistä! Kuinka vihantaa!</p>
<p>ANTONIO.
Maa on todellakin ruosteenkarvainen.</p>
<p>SEBASTIAN.
Ja vivahtaa pikkuruisen viheriään.</p>
<p>ANTONIO.
Paljoa hän ei erehdy.</p>
<p>SEBASTIAN.
Ei; hän vaan kokonaan erehtyy totuudesta.</p>
<p>GONZALO.
Mutta kummallisinta on kaikesta, ja toden totta melkein uskomatonta —</p>
<p>SEBASTIAN.
Niinkuin monet muut kummallisuudet, joita valalla vakuutetaan.</p>
<p>GONZALO.
Että vaatteemme, vaikka vedestä ihan likomärät, kuitenkin ovat
säilyttäneet uutuutensa ja kiiltonsa; ne näyttävät pikemmin painurilta
tulleilta kuin suolaveden kastelemilta.</p>
<p>ANTONIO.
Jos vaan yksikin hänen lakkareistaan voisi puhtia, eiköhän se sanoisi
häntä valehtelijaksi?</p>
<p>SEBASTIAN.
Varmaankin, jos ei edessä, niin takana, niinkuin lakkarit tekevät.</p>
<p>GONZALO.
Minusta vaatteemme ovat nyt yhtä uudet, kuin milloin ne olivat yllämme
ensi kertaa Afrikassa kuninkaan kauniin tyttären Claribellan ja Tunisin
kuninkaan häissä.</p>
<p>SEBASTIAN.
Ne olivat somat häät, ja meillä on hyvä onni paluumatkalla.</p>
<p>ADRIAN.
Tunisille ei ole onni koskaan suonut semmoista valiota kuningattareksi.</p>
<p>GONZALO.
Ei sitten Dido-lesken aikojen.</p>
<p>ANTONIO.
Lesken? No, hiisi olkoon! Mistä sen lesken saitte? Didoko leski?</p>
<p>SEBASTIAN.
Mitäpä, jos Aeneaskin leskimies? Hyväinen aika, kuinka tuon otatte
pahaksenne!</p>
<p>ADRIAN.
Dido-lesken, niinkö? Tuo minua vähän arveluttaa; hän oli Carthagosta,
eikä Tunisista.</p>
<p>GONZALO.
Tunis, tietäkää, oli muinoin Carthago.</p>
<p>ADRIAN.
Vai Carthago?</p>
<p>GONZALO.
Niin, Carthago, uskokaa pois.</p>
<p>ANTONIO.
Hänen sanansa voivat enemmän kuin tuo ihmeellinen harppu.</p>
<p>SEBASTIAN.
Hän on rakentanut muurit, vieläpä huoneetkin.</p>
<p>ANTONIO.
Mitä mahdotonta hän tästälähin saanee aikaan?</p>
<p>SEBASTIAN.
Varmaankin vie hän taskussaan kotiin tämän saaren ja antaa sen
pojalleen omenana.</p>
<p>ANTONIO.
Ja kylvää siemenet mereen, saadakseen useampia saaria.</p>
<p>GGONZALO.
Todellakin?</p>
<p>ANTONIO.
Onneksi olkoon!</p>
<p>GONZALO.
Herrani, me puhumme siitä, että vaatteemme nyt näyttävät yhtä uusilta
kuin Tunisissa tyttärenne häissä, joka nyt on kuningatar.</p>
<p>ANTONIO.
Ja ihanin kuningatar, mikä milloinkaan sinne on viety.</p>
<p>SEBASTIAN.
Paitse, suokaa anteeksi, Dido-leskeä.</p>
<p>ANTONIO.
Oo, Dido-leskeä! Niin, Dido-leskeä!</p>
<p>GONZALO.
Eikö ole, herra, takkini yhtä uusi kuin milloin se ensi päivää oli
ylläni? Tarkoitan: tavallaan.</p>
<p>ANTONIO.
Tuo "tavallaan" on hyvin tavoiteltua.</p>
<p>GONZALO.
Milloin se oli ylläni tyttärenne häissä?</p>
<p>
ALONZO.<br />
Korviini ihan tungette nuo sanat,<br />
Joit' en ma kuulla tahdo. Jos en koskaan<br />
Tytärtän' olis sinne naittanut!<br />
Pois sieltä palatessa poikani<br />
Ma kadotin; ja tytärkin on poissa,<br />
Niin Italiast' etähällä, ett'en<br />
Näe häntä koskaan. Oh! Sa Milanon<br />
Ja Neapelin vallanperillinen,<br />
Mik' onkaan meri tursas sinut niellyt?<br />
<br />
FRANCISCO.<br />
Hän kenties elää. Näin kuink' aallot alleen<br />
Hän paiskasi ja niiden harjall' ajoi.<br />
Hän vettä polki, tieltään tyrskyt työnsi<br />
Ja karjaspäitä vastaan rinnoin puski.<br />
Pääns' uljaan kuohuist' ylentäin, hän sousi<br />
Tukevin käsin, reima-ottein rantaan,<br />
Jok' yli aallon syömän perustansa<br />
Ikäänkuin kättä avuks kurkoitti.<br />
Varmaankin hengissä hän maalle pääsi.<br />
<br />
ALONZO.<br />
Ei, hän on mennyt!<br />
<br />
SEBASTIAN.<br />
<span style="margin-left: 9.5em;">Itseänne kiittää</span><br />
Te saatte tästä kadosta, kun ette<br />
Europpaan suonut tyttärenne jäädä,<br />
Vaan myitte hänet afrikkalaiselle;<br />
Maanpaoss' on hän siellä silmistänne,<br />
Joill' aihett' on nyt kaihon kyyneliin.<br />
<br />
ALONZO.<br />
Ma pyydän, vaiti!<br />
<br />
SEBASTIAN.<br />
<span style="margin-left: 9em;">Kaikin polvistuimme</span><br />
Ja monin tavoin teitä rukoilimme;<br />
Ja hän, tuo kaunis sielu, itse horjui<br />
Velvollisuuden vaiheella ja inhon,<br />
Kumpaanko puoleen vaa'an kallistaisi.<br />
Poikanne, varon ma, on ijäks mennyt.<br />
Enemmän leskiä tuon seikan tähden<br />
Neapeliss' on nyt ja Milanossa<br />
Kuin heille lohduks meillä miehiä.<br />
Syy teidän on.<br />
<br />
ALONZO.<br />
<span style="margin-left: 7.5em;">Ja tappiokin suurin.</span><br />
<br />
GONZALO.<br />
Sebastian prinssi, lausumanne totuus<br />
On lemmetön ja aikaan sopimaton.<br />
Revitte auki haavat vaan, kun teidän<br />
Ne pitäis kattaa.<br />
<br />
SEBASTIAN.<br />
<span style="margin-left: 9em;">Hyvin puhuttu.</span><br />
<br />
ANTONIO.<br />
Haavurin tapaan aivan.<br />
<br />
GONZALO.<br />
<span style="margin-left: 11.5em;">Meillä kaikill'</span><br />
On kurja sää, kun teidän, herra, pilvess'<br />
On otsanne.<br />
<br />
SEBASTIAN.<br />
<span style="margin-left: 6em;">Sää kurja?</span><br />
<br />
ANTONIO.<br />
<span style="margin-left: 11.5em;">Sangen kurja.</span><br />
<br />
GONZALO.<br />
Jos tätä saarta viljeleisin, herra —<br />
<br />
ANTONIO.<br />
Niin kylväisi hän tähän viholaista.<br />
<br />
SEBASTIAN.<br />
Tai katinjuustoa tai suolaheinää.<br />
<br />
GONZALO.<br />
Sen kuninkaana mitä tekisin ma?<br />
<br />
SEBASTIAN.<br />
Rupeisi raittiiks viinin puutteessa.<br />
<br />
GONZALO.<br />
Mun yhteiskunnassani kävis kaikki<br />
Vastaista suuntaa. Kauppaa laisinkaan<br />
En sallisi, en virkaa nimeksikään,<br />
En oppinutta, enkä käskyläistä,<br />
En rikasta, en köyhää. Välikirjat,<br />
Perinnöt, rajat, pellon-, viininhoidon,<br />
Kaikk' kieltäisin ma; viljat, viinit, öljyt,<br />
Metallit, kaikki käytännöstä pois!<br />
Ei ammattia; kaikki miehet jouten,<br />
Ja naiset myös, mut siveät ja puhtaat;<br />
Ei esivaltaa —<br />
<br />
SEBASTIAN.<br />
Ja kuningas hän sentään tahtois olla.<br />
<br />
ANTONIO.<br />
Hänen yhteiskuntansa loppupää ei muista alkua.<br />
<br />
GONZALO.<br />
Kaikille ilman hikeä ja vaivaa<br />
Maa tarjois antiansa. Petos, vilppi<br />
Ois kielletty, ja veitset, peitset, miekat,<br />
Tykit ja moiset kalut; itsestänsä<br />
Viattomalle kansalleni luonto<br />
Ravinnon kylläisen ja runsaan antais.<br />
<br />
SEBASTIAN.<br />
Ei naimisia alamaisten kesken.<br />
<br />
ANTONIO.<br />
Ei lainkaan; kaikki irtaimina, luuskat ja konnat.<br />
<br />
GONZALO.<br />
Niin verraton mun hallintoni oisi,<br />
Ett' itse kultakaudenkin se voittais.<br />
<br />
SEBASTIAN.<br />
Jumala majesteettia varjelkoon!<br />
<br />
ANTONIO.<br />
Gonzalo kauan eläköön!<br />
<br />
GONZALO.<br />
<span style="margin-left: 11.5em;">Mun ymmärrätte, herra —</span><br />
<br />
ALONZO.<br />
Ma pyydän, vaiti! Tyhjää vaan sa haastat.<br />
</p>
<p>GONZALO.
Sen hyvin uskon, armollinen korkeus. Teinkin sen vaan noille herroille
mieliksi, sillä heillä on niin herkästi ärtyvät keuhkot, että aina
tapaavat nauraa tyhjää.</p>
<p>ANTONIO.
Me nauroimme teitä.</p>
<p>GONZALO.
Minuako, joka tässä hullutuksen lajissa olen vaan tyhjää teidän
rinnallanne. Jatkakaa siis, naurakaa tyhjää.</p>
<p>ANTONIO.
Sepä vasta letkaus!</p>
<p>SEBASTIAN.
Joka ei sattunut.</p>
<p>GONZALO.
Sankareita uljasmielisiä te olette; voisitte nostaa kuun radaltaan, jos
se pysyisi viisi viikkoa muuttumatta paikallaan.</p>
<p>
<span style="margin-left: 2em;">(Ariel tulee näkymättömänä, juhlallisen soiton soidessa)</span><br />
</p>
<p>SEBASTIAN.
Sen me tekisimme; ja sitten sen soihdulla linnustamaan.</p>
<p>ANTONIO.
Älkää suuttuko, hyvä herra!</p>
<p>GONZALO.
En, siitä voitte olla varma. Minä en niin kevytmielisesti heitä
järkeäni kaupaksi. Naurakaa nyt minut uneen, sillä minua kovin
raukaisee.</p>
<p>ANTONIO.
Nukkukaa siis ja kuulkaa meitä.</p>
<p>
<span style="margin-left: 2em;">(Kaikki nukkuvat, paitse Alonzo, Sebastian ja Antonio.)</span><br />
<br />
ALONZO.<br />
Unessa kaikki? Oi, jos ummistuisi<br />
Minunkin silmäni ja aatos myöskin!<br />
Tuntuvat sitä kaipaavan.<br />
<br />
SEBASTIAN.<br />
<span style="margin-left: 12.5em;">Ma pyydän,</span><br />
Tuot' unen tarjoust' älkää hyljätkö:<br />
Se surun luona harvoin käy, mut silloin<br />
Se lohdun tuo.<br />
<br />
ANTONIO.<br />
<span style="margin-left: 7.5em;">Me kahden valvomme</span><br />
Ja nukkuissanne teitä vartioimme.<br />
<br />
ALONZO.<br />
Ma kiitän. — Kummallista väsymystä!<br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Alonzo nukkuu. Ariel poistuu.)</span><br />
<br />
SEBASTIAN.<br />
Mik' ihmeellinen horto valtaa heidät?<br />
<br />
ANTONIO.<br />
Se vaikutust' on ilmanalan.<br />
<br />
SEBASTIAN.<br />
<span style="margin-left: 14em;">Miks' ei</span><br />
Se meidän silmäluomiamme sulje?<br />
Minua vähääkään ei nukuta.<br />
<br />
ANTONIO.<br />
Ei minuakaan; vilkas vaan on mieli.<br />
He kaatuivat kuin sopimuksest' aivan<br />
Ja vaipuivat kuin ukonnuolen lyömät.<br />
Kuink' ois, Sebastian hyvä. — Kuinka ois? —<br />
Ei mitään! — Mut on niinkuin kutsumukses<br />
Näkisin kasvoissas. Sua kutsuu onni:<br />
Mun vilkas haaveiluni näkee kruunun<br />
Jo laskeuvan päähäs.<br />
<br />
SEBASTIAN.<br />
<span style="margin-left: 10.5em;">Valvotko sa?</span><br />
<br />
ANTONIO.<br />
Kuulethan puhuvani.<br />
<br />
SEBASTIAN.<br />
<span style="margin-left: 10em;">Kuulen; varmaan</span><br />
Se unikielt' on; unissasi puhut.<br />
No, mitä sanoitkaan sa? Kummaa unta,<br />
Kun nukkua voi ihan avosilmin;<br />
Puhua, seistä, kävellä, ja sentään<br />
Sikeesti maata!<br />
<br />
ANTONIO.<br />
<span style="margin-left: 8em;">Ylevä Sebastian,</span><br />
Sa sallit onnes maata, jopa kuolla;<br />
Sa torkut valveillasi.<br />
<br />
SEBASTIAN.<br />
<span style="margin-left: 11.5em;">Selvään kuorsaat;</span><br />
Mut kuorsauksessas on tarkoitusta.<br />
<br />
ANTONIO.<br />
Min? olen tavallista totisempi;<br />
Niin täytyy sunkin olla, jos mua kuulet;<br />
Ja jos sen teet, niin kolmin kerroin nouset.<br />
<br />
SEBASTIAN.<br />
No, tyyni vesi olen.<br />
<br />
ANTONIO.<br />
<span style="margin-left: 10.5em;">Minä nousun</span><br />
Saan sinuss' aikaan.<br />
<br />
SEBASTIAN.<br />
<span style="margin-left: 10.5em;">Tee se, pakovesi</span><br />
Hitaudelleni luontaist' ompi.<br />
<br />
ANTONIO.<br />
<span style="margin-left: 15em;">Oi!</span><br />
Jos tietäisit, kuink' aiettani suosit,<br />
Vaikk' ivaat sitä, kuinka paljastaissas<br />
Vaan sitä kaunistelet! Pakovedess'<br />
On vaara lähell', ettet pohjaan tartu<br />
Hitaudesta tai pelkuudesta.<br />
<br />
SEBASTIAN.<br />
<span style="margin-left: 14em;">Jatka!</span><br />
Jotakin ilmaisee tuo katsantosi<br />
Ja poskes hehku; synnytys se varmaan<br />
On kovin tuskainen.<br />
<br />
ANTONIO.<br />
<span style="margin-left: 10em;">Siis kuule! Vaikka</span><br />
Tuo muistamaton herra, josta tuskin<br />
Jää muistoa, kun hän on maahan pantu,<br />
On kuninkaalle tässä juoruellut —<br />
Hän juoruhenki on, ei muuta osaa<br />
Kuin juoruilla, — ett' elää tämän poika,<br />
On hänen hukkumisens' yhtä varma,<br />
Kuin että tuo ei ui, ken tuossa nukkuu.<br />
<br />
SEBASTIAN.<br />
Ei toivoakaan; hän on hukkunut.<br />
<br />
ANTONIO.<br />
Tuo toivottomuus minkä suuren toivon<br />
Se sulle tuopi! Toivottomuus täss' on<br />
Niin vahva toivo muissa kohdin, että<br />
Se kunniankin-himon silmät häikää,<br />
Jott' omaa näköään tuo epäilee.<br />
Siis myönnät Ferdinandin hukkuneen?<br />
<br />
SEBASTIAN.<br />
Sen myönnän.<br />
<br />
ANTONIO.<br />
<span style="margin-left: 6.5em;">Sano siis, ken Neapelin</span><br />
On lähin perillinen?<br />
<br />
SEBASTIAN.<br />
<span style="margin-left: 10.5em;">Claribella.</span><br />
<br />
ANTONIO.<br />
Tunisin kuningatar, joka mailman<br />
Perillä elää, jonne Neapelist'<br />
Ei ehdi sana, jos sit' ei vie päivyt —<br />
On ukko kuussa näet liian hidas —<br />
Ennenkuin rintalapset parran saavat;<br />
Hän, jonka luota tulless' aalto meidät<br />
Kaikk' ahmi, jotkut sentään maalle syytäin<br />
Näytelmää näyttämään, jonk' alkajaiset<br />
On menneisyydessä, mut jonka jatko<br />
On meidän tehtävämme.<br />
<br />
SEBASTIAN.<br />
<span style="margin-left: 11em;">Mitä tuo?</span><br />
Sa mitä hoet? Veljenihän tytär<br />
Tunisin kuningatar on ja samoin<br />
Neapelinkin perijä; ja lyhyt<br />
On näiden maiden väli.<br />
<br />
ANTONIO.<br />
<span style="margin-left: 11.5em;">Väli, josta</span><br />
Joka vaaksa näyttää huutavan: "Kuin voisi<br />
Takaisin Neapeliin Claribella<br />
Mitata meitä? Tunisiin hän jääköön,<br />
Sebastian valveill' olkoon!" — Mitä, jos<br />
Tuo noiden uni olis kuolon unta;<br />
Ei silloin heidän huonomp' ois kuin nyt.<br />
On niitä, jotka Neapelin voivat<br />
Niin hallita kuin tuokin, joka nukkuu,<br />
Ja herroja, jotk' osaa lörpötellä<br />
Niin laajalta ja ilman aikojaan<br />
Kuin Gonzalokin. Moinen lörppänaakka<br />
Minäkin voisin olla. Oo, jos sulla<br />
Mun olis älyni, mink' ylennyksen<br />
Tuo uni sulle tois! Mua ymmärrätkö?<br />
<br />
SEBASTIAN.<br />
Ma luulen sen.<br />
<br />
ANTONIO.<br />
<span style="margin-left: 7.5em;">Mink' annat tunnustuksen,</span><br />
Ett' onnees suostut?<br />
<br />
SEBASTIAN.<br />
<span style="margin-left: 11em;">Muistan nyt: sa veljes</span><br />
Kukistit, Prosperon.<br />
<br />
ANTONIO.<br />
<span style="margin-left: 10.5em;">Niin tein, ja katsos</span><br />
Kuink' istuu hyvin pukuni, somemmin<br />
Kuin koskaan ennen! Veljen käskyläiset<br />
Tovereit' ennen olivat, nyt ovat<br />
He miehiäni.<br />
<br />
SEBASTIAN.<br />
<span style="margin-left: 6.5em;">Entä omatunto?</span><br />
<br />
ANTONIO.<br />
Haa! Missä se on? Jos se olis känsä,<br />
Pitäisin kottasia; mut en tunne<br />
Ma povessani tuota jumalaa.<br />
Sadatkin omattunnot, jotka minut<br />
Milanost' estäis, kovettua saisi<br />
Ja sulaa, siit' en piittais. Tuoss' on veljes;<br />
Ei paremp' ois hän maata, missä makaa,<br />
Jos oisi, miltä nyt hän näyttää, kuollut.<br />
Tuot' oiva säilää kolme tuumaa voisi<br />
Ijäksi hänet nukuttaa. Sa samoin<br />
Tuon lörpän, herra Rikkiviisaan voisit<br />
Asettaa ikilepoon saarnoinensa.<br />
Nuo muut, jos mitä heille syötämme,<br />
Sen särpävät he niin kuin kissa kerman.<br />
Tekevät työnsä säntilleen, jos mihin<br />
Ja milloin heitä käsket.<br />
<br />
SEBASTIAN.<br />
<span style="margin-left: 12.5em;">Ystäväni,</span><br />
Tien mulle näytit: Neapelin otan<br />
Kuin sinä Milanon. Nyt vedä miekkasi<br />
Yks isku verostas sun vapauttaa,<br />
Ja minä, kuninkaas, sua rakastan.<br />
<br />
ANTONIO.<br />
Yht' aikaa vetäkäämme: käteni<br />
Kun minä nostan, sinä samoin tee,<br />
Ja iske Gonzaloon.<br />
<br />
SEBASTIAN.<br />
<span style="margin-left: 9.5em;">Seis, sana ensin!</span><br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Kuiskuttelevat keskenään.)</span><br />
<span style="margin-left: 2em;">(Soittoa. Ariel palajaa näkymättömänä.)</span><br />
<br />
ARIEL.<br />
Mahdillaan mestarini vaaran keksi,<br />
Joss' ystävänsä on, ja heille avuks<br />
Lähetti mun, ett' aikeensa ei raukeis.<br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Laulaa Gonzalon korvaan.)</span><br />
</p>
<div class="poem"><div class="stanza">
<span class="i0">Tässä kun te kuorsaatten,<br /></span>
<span class="i0">Vilppi valpassilmäinen<br /></span>
<span class="i0">Jo väijyää.<br /></span>
<span class="i0">Henkeänne varjelkaa,<br /></span>
<span class="i0">Varuill' olkaa, valvokaa!<br /></span>
<span class="i0">Nyt herätkää!<br /></span>
</div></div>
<p>
ANTONIO.<br />
Nyt toimeen joutuun!<br />
<br />
GONZALO.<br />
<span style="margin-left: 10.5em;">Hyvät enkelit,</span><br />
Varjelkaa kuningasta!<br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Kaikki heräävät.)</span><br />
<br />
ALONZO.<br />
Haa! Mitä? Nouskaa! Miksi miekat maalla?<br />
Miks tuijotatte?<br />
<br />
GONZALO.<br />
<span style="margin-left: 8.5em;">Mikä hätänä?</span><br />
<br />
SEBASTIAN.<br />
Kun tässä vartioitsimme, vast'ikään<br />
Kuulimme julmaa karjuntaa kuin härkäin<br />
Tai jalopeurain pikemmin. Teit' eikö<br />
Se herättänyt? Korvia se viilsi.<br />
<br />
ALONZO.<br />
En mitään kuullut.<br />
<br />
ANTONIO.<br />
<span style="margin-left: 9.5em;">Oo, se melu oli</span><br />
Omansa säikyttämään hirviönkin<br />
Ja maata järkähyttämään! Pahemmin<br />
Ei kilju koko jalopeura-liuta.<br />
<br />
ALONZO.<br />
Kuulitteko te mitään, Gonzalo?<br />
<br />
GONZALO.<br />
Huminan kuulin, kautta kunniani,<br />
Ja kummanlaisen; heräsin ja huusin<br />
Ja puistin teitä. Kun loin silmän' auki,<br />
Näin paljastetut miekat. Toden totta,<br />
Melua kuulin. Paras varuill' olla<br />
Tai jättää tämä paikka. Miekat esiin!<br />
<br />
ALONZO.<br />
Pois täältä, pois, ja poika parkaani<br />
Taas etsikäämme.<br />
<br />
GONZALO.<br />
<span style="margin-left: 8.5em;">Suojelkohon taivas</span><br />
Pedoilta häntä! Saarell' on hän varmaan.<br />
<br />
ALONZO.<br />
Pois!<br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Poistuvat.)</span><br />
<br />
ARIEL.<br />
<span style="margin-left: 3em;">Herralleni kerron tekoni.</span><br />
Kuningas, rauhass' etsi poikaasi!<br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Poistuu.)</span><br />
</p>
<h3>Toinen kohtaus.</h3>
<p>
<span style="margin-left: 2em;">Toinen saaren seutu.</span><br />
<span style="margin-left: 2em;">(Caliban tulee, halkotaakkaa kantaen. Ukkonen kuuluu etäältä.)</span><br />
<br />
CALIBAN.<br />
Kaikk' inha myrkky, jota päivä soista<br />
Ja rämeist' imee, syösköön Prosperoon<br />
Ja hänet saastuttakoon päästä jalkaan.<br />
Henkensä kuulevat mua, kuitenkin mun<br />
Kirota täytyy. Eivät pisteleisi,<br />
Mörköinä säikyttäisi, lokaan paiskais<br />
Tai virvatulten lailla pimeässä<br />
Mua eksyttäisi, jos hän heit' ei käskis.<br />
Mut turhist' usuttaa hän heitä minuun.<br />
He milloin, ilkkuvat ja virnakoivat<br />
Kuin apinat ja sitten purevat;<br />
Tai jos käyn avojaloin, kierivät he<br />
Kuin piikkisiat, nostain okaitansa<br />
Jos minne astun. Milloin ympärilläin<br />
Kyyt kihisevät halkopäisin kielin,<br />
Ett' olen hulluks tulla. — Kas, kas! Tuossa<br />
Yks niistä tulee taas mua rääkkäämään,<br />
Kun olen hidas puiden hankinnassa.<br />
Paneudun maahan, ehk' ei hän mua huomaa.<br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Trinculo tulee.)</span><br />
</p>
<p>TRINCULO.
Ei ole täällä viitaa, ei pensasta, joka vähääkään suojaisi rajuilmalta,
ja taasen on uusi herran voima tulossa: kuulen sen jo ilmassa vinkuvan.
Tuo musta pilvi, tuo suuri tuolla on niinkuin vanha viinileili, josta
neste on maahan tipahtamaisillaan. Jos taaskin jylähtää, niinkuin äsken
jylähti, niin en tiedä, mihin pääni piilotan; tuo pilvi tuossa se
varmaankin kaataa vettä korvoittain. — Mikä se tuo on? Ihminenkö vai
kala? Eläväkö vai kuollut? Kala: kalan on haju; oikein vanhan,
eltaantuneen kalan hajua; jotakin kapaturskan tapaista, eikä juuri
tuoreinta lajia. Ihmekala! Jos nyt olisin Englannissa, jossa kerran
olen ollut, ja mulla olisi tämä kala kuvattuna vaan, niin hopeakolikon
siitä joka pyhäpäivä-narri maksaisi. Siellä tämä epäluoma tekisi
minusta varakkaan miehen; siellä jokainen ihme-elukka miehensä ruokkii.
Eivät tahdo ropoakaan antaa köyhälle kerjäläiselle, mutta panevat
kymmeniä likoon nähdäkseen kuolleen indiaanin. Luut ovat kuin ihmisen,
ja evät näöltään kuin käsivarret. Lämmin totta tosiaan! En pidä enää
kiinni äskeisestä mielipiteestäni, luovun siitä. Tämä ei ole kala, vaan
joku saarelainen, johon on ukonvaaja vast'ikään iskenyt. (Ukkosen
jylinää.) Ai, ai, rajuilma alkaa taas. Paras on nyt kömpiä hänen
vaippansa alle; ei ole likimailla muuta suojaa. Tähän minä kääriydyn
siksi, kunnes rajuilma on pohjasakkansakin tyhjentänyt.</p>
<p>
<span style="margin-left: 2em;">(Stephano tulee laulaen, pullo kädessä.)</span><br />
</p>
<div class="poem"><div class="stanza">
<span class="i0">STEPHANO.<br /></span>
</div><div class="stanza">
<span class="i0">En enää lähde merille,<br /></span>
<span class="i0">Ma tahdon maalla kuolla; —<br /></span>
</div></div>
<p>Iljettävä nuotti, ikävä kuin hautausvirsi. Mutta tämä se huolet
huuhtoo.</p>
<p>
<span style="margin-left: 2em;">(Juo.)</span><br />
</p>
<div class="poem"><div class="stanza">
<span class="i0">Kapteeni ja minä ja purjemies,<br /></span>
<span class="i0">Me tyttöjä hyväilemme,<br /></span>
<span class="i0">Susannaa ja Annaa ja ken ne kaikki ties,<br /></span>
<span class="i0">Mut emme huoli Kaisast', emme.<br /></span>
<span class="i0">Häll' on kuni neuloja kielell' ois;<br /></span>
<span class="i0">Merimiehille huutaa vaan: "hyi! pois!"<br /></span>
<span class="i0">Pi'en, tervan löyhkiä kammoaa,<br /></span>
<span class="i0">Mut antaapa räätälin kutkuttaa.<br /></span>
<span class="i0">Merillen, pojat! Hiitehen moinen lois!<br /></span>
</div></div>
<p>Iljettävä sekin nuotti. Mutta tämä se huolet huuhtoo.</p>
<p>CALIBAN.
Älä rääkkää minua! Oo!</p>
<p>STEPHANO.
Mitä? Häh? Onko täällä piruja? Pitävätkö meitä pilkkanaan villit ja
indiaanit? Haa! Senkö vuoksi hukkumasta pelastuin, että nyt pelästyisin
sinun neljää koipeasi? Sillä sanottu on: ei ole sitä neljän jalan
juoksevata, joka saisi hänet maasta pakenemaan. Ja se olkoon vieläkin
sanottu, niin kauan kuin Stephanon nokassa on henkeä.</p>
<p>CALIBAN.
Henki rääkkää minua. Oo!</p>
<p>STEPHANO.
Varmaankin joku nelijalkainen saaren hirviö, joka on saanut
kuumetaudin, niinkuin luulen. Missä pirussa hän on meidän kielemme
oppinut? Saakoon hän tästä virvoketta, jos ei muun niin sen vuoksi. Jos
voin saada hänet terveeksi ja kesyttää hänet, ja sitten viedä hänet
täältä kanssani Neapeliin, niin olisipa siinä lahja vaikka kelle
keisarille, mikä ikänään on naudan nahkaa polkenut.</p>
<p>CALIBAN.
Minä rukoilen, älä rääkkää minua! Vast'edes vien nopeammin halot
kotiin.</p>
<p>STEPHANO.
Hänellä on par'aikaa kuumeenkohtaus, eikä ole puhe oikein
täysijärkistä. Saakoon hän kulauksen pullostani! Jos ei hän ole ennen
viiniä maistanut, niin tuo ehkä hänestä kuumeen poistaa. Jos voin saada
hänet terveeksi ja kesyttää hänet, niin en koskaan saata liikoja
hänestä pyytää. Maksaa se saa, ken hänet saa, vieläpä kelpo lailla.</p>
<p>CALIBAN.
Et vielä mulle suurta tuhoa tee, mutta kyllä kohta, huomaan sen
väreistäsi. Nyt Prospero sinua riivaa.</p>
<p>STEPHANO.
Kas niin! Suusi auki! Tässä on jotakin, joka kirvoittaa kielesi, sinä
kissa. Suusi auki! Tämä puistaa sinusta puistutuksesi ja oikein
perinpohjin, sen takaan. Et tunne, raukka, hyväntekijääsi. Turpas auki,
sanon minä!</p>
<p>TRINCULO.
Tuo ääni tuntuu niinkuin tutulta; luulenpa että se on — ei,
hukkunuthan hän on, ja nämä ovat piruja. Jesta varjele! —</p>
<p>STEPHANO.
Neljä säärtä ja kaksi ääntä! Sehän on mitä harvinaisin hirviö!
Etupuolen ääni puhuu hyvää ystävästään, ja takapuolen ääni laskee
rivoja ja panettelee. Jos kaikki viini, mitä on lekkerissäni, riittää
häntä parantamaan, niin tahdon kuin tahdonkin päästää hänet kuumeesta.
Kas niin! — Amen! Tuossa vähän toiseenkin suuhusi!</p>
<p>TRINCULO.
Stephano, —</p>
<p>STEPHANO.
Mitä! Toinenko suusi huutaa minun nimeäni! Varjele! Jestakoon! Piru se
on, eikä mikään hirviö. En tahdo hänen kanssaan syödä, minulla ei ole
pitkää lusikkaa.</p>
<p>TRINCULO.
Stephano! Jos olet Stephano, niin koske minuun ja puhuttele minua,
sillä minä olen Trinculo, — älä pelästy! — hyvä ystäväsi Trinculo.</p>
<p>STEPHANO.
Jos olet Trinculo, niin tule esiin. Annas, kun vedän noista hoikemmista
koivista! Jos mitkään, niin nämä ovat Trinculon koivet. Olet todellakin
ilmetty Trinculo! Kuinka tuo kuuntuoma tuli sinut purkaneeksi? Voiko
hän päästellä Trinculoita?</p>
<p>TRINCULO.
Luulin hänet ukkosen lyömäksi. — Mutta etkö sinä olekaan hukkunut,
Stephano? Toivonpa, ett'et ole hukkunut. Onko rajuilma jo loppuun
rajunnut? Minä näet pelkäsin rajuilmaa ja menin piiloon tämän kuolleen
epäsikiön vaipan alle. Oletko todellakin elossa, Stephano? Oi,
Stephano, kaksi neapelilaista on siis pelastunut!</p>
<p>STEPHANO.
Älä, hyvä ystävä, minua noin vääntele ja kääntele: vatsani ei ole
varsin luotettava.</p>
<p>
CALIBAN.<br />
Väkeä somaa, henkiä jos vaan ei.<br />
Tuo kelpo jumala on, taivaallista<br />
On hällä juomaa. Häntä kumarran.<br />
</p>
<p>STEPHANO.
Kuinka sinä pelastuit? Ja kuinka tänne tulit? Tuon lekkerin kautta
vanno, kuinka tulit tänne. Minä pelastuin viinitynnyrin avulla, jonka
merimiehet heittivät laivasta mereen; sen vannon tämän lekkerin kautta,
jonka itse omin käsin puunkuoresta tein, kun aallot mun rantaan
viskasivat.</p>
<p>CALIBAN.
Minä tuon lekkerin kautta vannon olevani uskollinen alamaisesi, sillä
se juoma ei ole maallista juomaa.</p>
<p>STEPHANO.
Kas tuossa, vanno nyt: kuinka pelastuit?</p>
<p>TRINCULO.
Uin rantaan niinkuin ankka; osaan näet uida niinkuin ankka, sen vannon.</p>
<p>STEPHANO.
Kas tuossa, suutele kirjaa! Jos kohta osaatkin uida niinkuin ankka,
niin olet kuitenkin hanheksi luotu.</p>
<p>TRINCULO.
Oi, Stephano, onko sulla vielä tätä tämmöistä?</p>
<p>STEPHANO.
On, kokonainen tynnyrillinen! Kellarini on tuolla merenrannalla
kalliossa, siellä minä talletan viinini. — No, sinä kuuntuoma, miten
on kuumeesi laita?</p>
<p>CALIBAN.
Etkö sinä olekaan taivaasta pudonnut?</p>
<p>STEPHANO.
En, vaan kuusta, usko pois. Minä olin mies kuussa aikoinani.</p>
<p>CALIBAN.
Sun olen nähnyt siellä, ja sinua jumaloin. Hallitsijattareni näytti
sinut minulle ja koirasi myöskin ja pensaasi.</p>
<p>STEPHANO.
Tule ja vanno! Suutele kirjaa! Kohta siihen lisään uutta sisällystä.
Vanno!</p>
<p>TRINCULO.
Kautta taivaan valkeuden, sepä vasta typerä hirviö! — Häntäkö minä
pelkäisin? — Oikein surkuteltava hirviö! — Mies kuussa! — Perin
vaivainen, herkkäuskoinen hirviö! — Sepä kelpo kulaus, hirviö, totta
tosiaankin!</p>
<p>
CALIBAN.<br />
Jokaisen vehmaan paikan tällä saarell'<br />
Osoitan sulle; suutelen sun jalkaas<br />
Ja pyydän: ole minun jumalani!<br />
</p>
<p>TRINCULO.
Tuon valkeuden kautta, vallan kavala ja juopokas hirviö! Jumalansa
nukkuessa varastaisi häneltä lekkerin.</p>
<p>CALIBAN.
Suudellen jalkaas, alaisuutta vannon.</p>
<p>TRINCULO.
Nauraa voin ihan kuollakseni tuota paksupäistä hirviötä. Sangen
iljettävä hirviö! Mieleni oikein tekisi piestä häntä, —</p>
<p>STEPHANO.
Tule ja suutele!</p>
<p>TRINCULO.
— Jos ei se peto parka olisi päissään. Inhottava hirviö!</p>
<p>
CALIBAN.<br />
Parahat lähteet näytän, kalat ongin,<br />
Ja marjat noukin, puita kyllin hankin.<br />
Kirottu mies tuo, jota palvelen!<br />
En halkoakaan hälle enää kanna.<br />
Sua seuraan, sinä ihmeellinen mies.<br />
</p>
<p>TRINCULO.
Naurettava hirviö, kun tekee viheliäisestä juopporentusta ihmemiehen!</p>
<p>
CALIBAN.<br />
Ma metsä-omenia tuon, jos tahdot,<br />
Ja kaivan kynsin maasta multasienet,<br />
Osoitan sulle kuikan pesän, neuvon,<br />
Kuin kerkeit' apinoita pyydystellään;<br />
Rypäissä pähkinöitä sulle näytän<br />
Ja lokin poikasia luodoilt' etsin.<br />
Mua tahdotko sa seurata?<br />
</p>
<p>STEPHANO.
Minä nyt pyydän, että pitemmittä puheitta näytät mulle tietä. —
Trinculo, kun kuningas ja koko hänen seurueensa on hukkunut, niin
rupeamme me täällä hallitsemaan. — Tuossa, kanna lekkeriä! — Trinculo
veikkoseni, kohta me sen täytämme taas.</p>
<p>CALIBAN (laulaa humalapäissään).
Hyvästi, herra; hyvästi, hyvästi!</p>
<p>TRINCULO.
Vonkuva hirviö! Päihtynyt hirviö!</p>
<p>
CALIBAN.<br />
Kaloille en laita lammikoita,<br />
Enkä tulta tee,<br />
Jos ken vaatinee,<br />
Enkä enää pese astioita.<br />
'Ban, 'Ban, Ca-Caliban<br />
On saanut uuden haltijan.<br />
</p>
<p>Vapaus! Hih, hei! Heleijaa! Vapaus! Vapaus! Heleijaa! Vapaus!</p>
<p>STEPHANO.
Oo, sinä uljas hirviö, näytä tietä.</p>
<p>
<span style="margin-left: 2em;">(Menevät.)</span><br />
</p>
<hr class="chap" />
<h2>KOLMAS NÄYTÖS.</h2>
<h3>Ensimmäinen kohtaus.</h3>
<p>
<span style="margin-left: 2em;">Prosperon majan edusta.</span><br />
<span style="margin-left: 2em;">(Ferdinand tulee kantaen pölkkyä.)</span><br />
<br />
FERDINAND.<br />
On raskait' urheilujakin, mut niissä<br />
On vaiva hauskuutta; mont' inhaa tointa<br />
Jalosti hoitaa voi, ja halvin työkin<br />
Voi onneen viedä. Tämä orjan askar<br />
Yht' inhottavaa ois kuin vaivaloista;<br />
Mut emäntäni, haltijattareni,<br />
Kuolleenkin henkiin saa ja vaivannäön<br />
Huviksi muuttaa. Kymmenkertaisesti<br />
Hän hellemp' on kuin isänsä on tuima,<br />
Ja hän on itse tuimuus. Tuhatmäärin<br />
Mun raastaa täytyy näitä pölkkyjä<br />
Ja pinota ne: niin on tuima käsky.<br />
Tuo armas haltijattareni itkein<br />
Mun näkee raatavan ja sanoo, että<br />
Noin halpa työ ei ole moisen miehen.<br />
Unohdan tuon; mut työtän' innostuttaa<br />
Nuo hellät ajatukset, ja se sujuu<br />
Kuin itsestänsä.<br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Miranda tulee. Prospero etäällä.)</span><br />
<br />
MIRANDA.<br />
<span style="margin-left: 8.5em;">Minä pyydän, älkää</span><br />
Noin ponnistelko! Oi, ett' oisi leimaus<br />
Pinottavanne pölkyt polttanut!<br />
Levätkää! Maahan taakkanne nyt pankaa:<br />
Se palaessaan itkee vaivojanne.<br />
On isä kiinni kirjoissaan; ma pyydän,<br />
Levähtäkää! Hän kolmeen tiimaan teitä<br />
Ei häiri.<br />
<br />
FERDINAND.<br />
<span style="margin-left: 5em;">Armas haltijatar, ennen</span><br />
On päivä maillaan, kuin ma määrätyöni<br />
Lopettaa ehdin.<br />
<br />
MIRANDA.<br />
<span style="margin-left: 8em;">Istukaa, niin minä</span><br />
Sill' aikaa pölkyt kannan. Antakaahan,<br />
Tuon pinoon vien.<br />
<br />
FERDINAND.<br />
<span style="margin-left: 9em;">Ei, kallis luoma! Ennen</span><br />
Minulta selkä katketkoon ja jänteet,<br />
Kuin tässä jouten istun, jättäin teille<br />
Näin halvan orjantyön.<br />
<br />
MIRANDA.<br />
<span style="margin-left: 11.5em;">Mult' yhtä hyvin</span><br />
Se käy kuin teiltä, paljon helpomminkin:<br />
Vapaasta tahdosta sen minä teen,<br />
Te vasten tahtoanne.<br />
<br />
PROSPERO.<br />
<span style="margin-left: 10.5em;">Mato parka!</span><br />
Nyt koukuss' olet! Tämä etsikkosi<br />
Sen todistaa.<br />
<br />
MIRANDA.<br />
<span style="margin-left: 7em;">Te näytte väsyneeltä.</span><br />
<br />
FERDINAND.<br />
Ei, jalo haltijatar; raitis mulla<br />
On aamu, kun te illoin ilmestytte.<br />
Sanokaa, mikä nimenne, sen että<br />
Rukouksiini sulkisin.<br />
<br />
MIRANDA.<br />
<span style="margin-left: 11em;">Miranda. —</span><br />
Nyt, isä, käskys rikoin, tuon kun sanoin.<br />
<br />
FERDINAND.<br />
Ihailtava Miranda! Ylin kaikist'<br />
Ihailtavista! Luomakunnan kallein,<br />
Ihanin helmi! Monta olen naista<br />
Ma tyynni tarkannut, ja monet kerrat<br />
Heleä naisen ään' on valloittanut<br />
Vireän korvanikin; eri naisiss'<br />
Ol' eri sulot, mut ei yhdessäkään<br />
Niin hurmaavaa, ett' ei ois joku virhe<br />
Soaissut jalointakin suloutta<br />
Ja halvaks tehnyt sitä. Mutta te,<br />
Niin verraton, niin täydellinen! Teissä<br />
Kaikk' yhtyy, mitä luonnoss' ihaninta.<br />
<br />
MIRANDA.<br />
En sukupuoltani ma ketään tunne;<br />
Naismuotoa en muuta minä muista<br />
Kuin peilist' omat kasvoni; en miehiks<br />
Sanottavia muita ole nähnyt<br />
Kuin sinut, ystävä, ja isän' armaan;<br />
Millainen muill' on muoto, sit' en tiedä.<br />
Mut kautta siveyteni, kallihimman<br />
Mun myötäjäiseni! en toista tahtois<br />
Kuin teitä elämäni kumppaniksi.<br />
Toist' olentoa teidän kaltaistanne<br />
Ei kuvitus voi luoda. Haastelenpa<br />
Nyt liian hurjia ja isän kiellon<br />
Näin unhotan.<br />
<br />
FERDINAND.<br />
<span style="margin-left: 7em;">Miranda, säädylt' olen</span><br />
Ma prinssi, luulisinpa kuningaskin; —<br />
Oi, jos en oisi! — tätä puista orjuutt'<br />
En enempää vois kärsiä, kuin sietää<br />
Voin huulillani likakärpästä. —<br />
Mut kuulkaa, — sieluni nyt puhuu! Heti<br />
Kun teidät näin, niin palvelijaksenne<br />
Sydämmen' antautui; tääll' asuu nyt se<br />
Ja orjaks minut sitoo; teidän tähden<br />
Tät' inhaa työtä teen.<br />
<br />
MIRANDA.<br />
<span style="margin-left: 11.5em;">Mua lemmittenkö?</span><br />
<br />
FERDINAND.<br />
Oi, maa ja taivas todistajiks tulkoot!<br />
Valani vahvistakoon kirkas onni,<br />
Jos totta vannon; vaan jos vilpistelen,<br />
Tuhoksi parhaat toiveet kääntykööt!<br />
Ylitse kaiken luodun teitä lemmin,<br />
Ylistän, kunnioitan!<br />
<br />
MIRANDA.<br />
<span style="margin-left: 10.5em;">Itken, houkka,</span><br />
Vaikk' ilo minut valtaa.<br />
<br />
PROSPERO.<br />
<span style="margin-left: 12.5em;">Ihanaa,</span><br />
Kun kaksi uskollista sydänt' yhtyy!<br />
Oi, taivaast' armon sade kastelkoon<br />
Oraita näitä!<br />
<br />
FERDINAND.<br />
<span style="margin-left: 7em;">Mitä itkette?</span><br />
<br />
MIRANDA.<br />
Halpuuttani, kun tarjota en tohdi<br />
Mit' antaa soisin, vielä vähemmin<br />
Sit' ottaa, jonka puutteessa ma kuolen.<br />
Mut turhuutta on tuo; jot' enemmän<br />
Se piillä koitttaa, sitä suuremmalta<br />
Se näyttää vaan. Pois siis, sa arka kainous!<br />
Mua ohjaa, pyhä, puhdas viattomuus!<br />
Ma vaimos olen, jos mun naida tahdot;<br />
Jos et, niin palkkapiikanasi kuolen.<br />
Voit olla vaimokses mua ottamatta,<br />
Mut tahtomattasikin orjas olen.<br />
<br />
FERDINAND.<br />
Ei, valtiaani olet sä, ja minä<br />
Ikuinen alamaises.<br />
<br />
MIRANDA.<br />
<span style="margin-left: 9.5em;">Mieheni siis?</span><br />
<br />
FERDINAND.<br />
Niin, sydämmestän' aivan, niinkuin halaa<br />
Vapauttaan orja. Tuossa käteni!<br />
<br />
MIRANDA.<br />
Ja tuossa mun, ja sydän mukana.<br />
Ja hyvästi nyt hetken ajaksi!<br />
<br />
FERDINAND.<br />
Hyvästi, tuhat kertaa hyvästi!<br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Ferdinand ja Miranda poistuvat.)</span><br />
<br />
PROSPERO.<br />
Min' en voi riemuella niinkuin nuo,<br />
Jotk' aivan hurmos valtaa; mut en mistään<br />
Niin toki iloitse. Nyt kirjan ääreen;<br />
Mull' ennen illallista vielä paljon<br />
On tärkeätä toimitettavaa.<br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Menee.)</span><br />
</p>
<h3>Toinen kohtaus.</h3>
<p>
<span style="margin-left: 2em;">Toinen saaren seutu.</span><br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Stephano ja Trinculo tulevat; heidän</span><br />
<span style="margin-left: 2em;">jäljissään Caliban, pullo kädessä.)</span><br />
<br />
STEPHANO.<br />
Joutavia! — Kun tynnyri on tyhjä, silloin juomme vettä, mutta sitä<br />
ennen ei pisaraakaan! Luovi siis ja iske kiinni! — Palvelija-hirviö,<br />
juo muistokseni!<br />
<br />
TRINCULO.<br />
Palvelija-hirviö! Tämäkös hullumainen saari! Kuuluu olevan vaan viisi<br />
henkeä tällä saarella; tässä meitä on kolme; jos ne kaksi muuta ovat<br />
yhtä nokkavoitossa kuin me, niin horjuu koko valtakunta.<br />
<br />
STEPHANO.<br />
Juo, palvelija-hirviö, juo, kun käsken! Aivanhan silmät ovat tiirollaan<br />
päässäsi.<br />
<br />
TRINCULO.<br />
Missä sitten, jos ei päässä? Olisipa se todellakin oivallinen hirviö,<br />
jos sillä olisi silmät perässä.<br />
<br />
STEPHANO.<br />
Renki-hirviöni on upottanut kielensä makeaan viinaan; mitä minuun<br />
tulee, niin ei merikään voi minua upottaa. Ennenkuin rantaan pääsin,<br />
uin minä viisineljättä peninkulmaa edestakaisin, kautta tuon valkeuden!<br />
— Sinä, hirviö, saat olla luutnanttini, tai väntrikkini.<br />
<br />
TRINCULO.<br />
Luutnanttinne mieluummin; väntrikiksi hän on liian vänttyrä.<br />
<br />
STEPHANO.<br />
Me emme juokse, me, herra hirviö.<br />
<br />
TRINCULO.<br />
Ettekä liioin kävele; makaatte kuin koirat tuppisuina.<br />
<br />
STEPHANO.<br />
Epäsikiö sinä, puhu nyt kerran sinäkin, jos olet kunnon epäsikiö.<br />
<br />
CALIBAN.<br />
Kuink' armo voi? Mun antia kenkääs nuolla.<br />
Tuot' en ma palvele, hän pelkur' on.<br />
</p>
<p>TRINCULO.
Valehtelet, senkin taidoton hirviö! Minä voin tapella vaikka poliisin
kanssa. Vai niin, sinä ruokoton kala, voiko semmoinen mies milloinkaan
olla pelkuri, joka on juonut niin paljon makeata viinaa kuin minä
tänään? Niinkö hirveästi sinä valehtelet, vaikka vaan olet puoleksi
kala ja puoleksi hirviö?</p>
<p>
CALIBAN.<br />
Haa! Kuules, kuinka minua hän pilkkaa!<br />
Sallitko tuota, prinssi?<br />
</p>
<p>TRINCULO.
Hän sanoo: prinssi! — Ettäkö hirviö voi olla niin pöllö!</p>
<p>CALIBAN.
Kas, kas taas! Pure hänet kuoliaaksi!</p>
<p>STEPHANO.
Trinculo, luki kielesi hampaittesi taa! Jos rupeat kapinalliseksi, niin
lähin puu tuossa — Tämä hirviö-raukka on minun alamaiseni, ja häntä
tulee pitää arvossa.</p>
<p>CALIBAN.
Kiitos, jalo herra! Tahtoisitko vielä kerran kuulla pyyntöä, jonka
äsken sulle tein?</p>
<p>STEPHANO.
Tahdon tietysti. Polvistu ja kerro se! Minä seison, minä, ja samaten
myöskin Trinculo.</p>
<p>
<span style="margin-left: 2em;">(Ariel tulee näkymättömänä.)</span><br />
<br />
CALIBAN.<br />
Ma, niinkuin äsken sulle kerroin, olen<br />
Tyrannin alamainen, poppamiehen,<br />
Mi taioillaan tään saaren multa peijas.<br />
<br />
ARIEL.<br />
Sen valehtelet.<br />
<br />
CALIBAN.<br />
<span style="margin-left: 8em;">Itse valehtelet,</span><br />
Sa senkin narri, marakatti! Voi,<br />
Jos uljas herrani sun tekis rammaks!<br />
En valehtele minä.<br />
</p>
<p>STEPHANO.
Trinculo, jos vielä kerran häiritset hänen kertomustaan, niin, kautta
tämän nyrkin, lyön sinua, niin että hampaat suussasi helisevät.</p>
<p>TRINCULO.
Mut enhän minä sanonut mitään.</p>
<p>STEPHANO.
Suusi kiinni siis, äläkä jupise! — (Calibanille.) Jatka!</p>
<p>
CALIBAN.<br />
Ma sanon, taioillaan hän vei tään saaren<br />
Ja multa vei sen. Jos nyt, prinssi, tahdot<br />
Tuon hälle kostaa, — tiedän, ettäs tohdit;<br />
Mut tuopa tuoss' ei tohtis.<br />
<br />
STEPHANO.<br />
<span style="margin-left: 14em;">Aivan totta.</span><br />
<br />
CALIBAN.<br />
Tään saaren saat ja mieheksesi minut.<br />
</p>
<p>STEPHANO.
Mutta kuinka tuo pannaan toimeen? Voitko saattaa minut sen miehen
pariin?</p>
<p>
CALIBAN.<br />
Voin, herra! Petän hänet kesken untaan.<br />
<br />
ARIEL.<br />
Sen valehtelit; sitä sin' et voi.<br />
<br />
CALIBAN.<br />
Tuo kailo pöllö! Kurja ryysymekko!<br />
Rukoilen, prinssi, anna hälle selkään<br />
Ja pullo hältä vie. Kun se on poissa,<br />
Hän juokoon suolavettä; minä hälle<br />
En näytä, missä tääll' on raikkaat lähteet.<br />
</p>
<p>STEPHANO.
Trinculo, varo, ettet syökse turmioosi! Älä enää sanallakaan hirviötä
keskeytä, muuten, kautta tämän nyrkin, ajan saalini pellolle ja
naputtelen sinua niinkuin kapaturskaa.</p>
<p>TRINCULO.
Mitä? Mitä olen tehnyt? En niin mitään. Menen tästä etäämmäksi.</p>
<p>STEPHANO.
Etkö sanonut häntä valehtelijaksi?</p>
<p>ARIEL.
Sinä valehtelet.</p>
<p>STEPHANO.
Minäkö? Tuossa saat! (Lyö häntä.) Jos tämä maistuu, niin sano vielä
toiste minua valehtelijaksi.</p>
<p>TRINCULO.
Enhän minä sinua valehtelijaksi sanonut. — Onko järkesi poissa ja
korvasi lummessa? — Hiiteen koko pullosi! Sitä se viina ja juominen
matkaan saattaa! — Rutto syököön hirviösi ja piru periköön sormesi!</p>
<p>CALIBAN.
Ha, ha, ha!</p>
<p>STEPHANO.
No, jatka kertomustasi! — Tee hyvin, mene vähän loitommaksi.</p>
<p>
CALIBAN.<br />
Hänt' aika lailla piekse! Kohta häntä<br />
Minäkin hutkin.<br />
<br />
STEPHANO.<br />
<span style="margin-left: 8em;">Loitommaksi! — Jatka!</span><br />
<br />
CALIBAN.<br />
Niin, kuten kerroin, iltapuolin häll' on<br />
Tapana maata: silloin hänet surmaa!<br />
Mut ensin kirjat pois! Voit kallon hältä<br />
Halolla murskata tai sisälmykset<br />
Puhkaista seipäällä tai veitsin viiltää<br />
Häneltä kurkun poikki. Mutta muista:<br />
Pois ensin kirjat! Ilman niitä on hän<br />
Mua pöllömpi, hän yhdestäkään hengest'<br />
Ei silloin valtaa saa; he kaikin häntä<br />
Vihaavat, niinkuin minä, perinpohjin.<br />
Tulehen kirjat! Hyvät häll' on kamssut —<br />
Niin niitä nimittää hän — talon koreiks,<br />
Hän jahka talon saa. Mut kallein aarre<br />
On kaunis tyttärensä; itse sanoo<br />
Hän tuota valioksi. Muut' en naista<br />
Min' olen nähnyt kuin Sycoraxin<br />
Ja hänet; mut hän yhtä paljon voittaa<br />
Sycoraxin kuin suurin pienimmän.<br />
<br />
STEPHANO.<br />
Vai on se niin kaunis luuska!<br />
<br />
CALIBAN.<br />
On, herra; vuoteesees hän hyvin sopii<br />
Ja siittää kelpo pentuja, sen takaan.<br />
</p>
<p>STEPHANO.
Hirviö, minä tapan sen miehen. Hänen tyttärestään ja minusta tulee
kuningas ja kuningatar — Jumala varjelkoon meidän majesteettiamme! —
ja Trinculo ja sinä tulette varakuninkaiksi. — Onko tuuma hyvä,
Trinculo?</p>
<p>TRINCULO.
Erinomainen.</p>
<p>STEPHANO.
Tuohon käteen! Mieltäni pahoittaa, että löin sinua; mutta, jos elää
tahdot, niin luki kielesi hampaittesi taa!</p>
<p>
CALIBAN.<br />
Hän tunnin pääst' on nukuksissa; silloin<br />
Tapatko hänet?<br />
<br />
STEPHANO.<br />
<span style="margin-left: 7.5em;">Kautta kunniani!</span><br />
<br />
ARIEL.<br />
Tuon minä heti herralleni kerron.<br />
<br />
CALIBAN.<br />
Iloiseks saat mun; riemust' aivan riehun!<br />
Hei lystäilkäämme! Rallatappas mulle<br />
Tuo laulu, jonka taannoin mulle lauloit.<br />
</p>
<p>STEPHANO.
Tapahtukoon tahtosi, hirviö; minä koitan, parastani koitan. — Kas
niin, Trinculo, pannaanpa lauluksi.</p>
<div class="poem"><div class="stanza">
<span class="i4">(Laulaa.)<br /></span>
</div><div class="stanza">
<span class="i0">"Hutki ja sutki, ja sutki ja hutki,<br /></span>
<span class="i0">Ajatus on vapaa".<br /></span>
</div></div>
<p>
CALIBAN.<br />
Se ei ollut oikea nuotti.<br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Ariel soittaa sävelen rummulla ja torvella.)</span><br />
</p>
<p>TRINCULO.
Oman laulumme nuotti, jota soittaa herra Nimetön!</p>
<p>STEPHANO.
Jos ihminen olet, niin näytä oikea hahmosi; jos piru olet, niin tee
miten tahdot.</p>
<p>TRINCULO.
Oi, anna minulle minun velkani anteeksi!</p>
<p>STEPHANO.
Se, joka kuolee, maksaa kaikki velkansa. Minä vaadin sinut miekkasille!
— Jumala armahtakoon meitä!</p>
<p>
CALIBAN.<br />
Pelkäätkö?<br />
<br />
STEPHANO.<br />
<span style="margin-left: 5.5em;">En, hirviö, en pelkää.</span><br />
<br />
CALIBAN.<br />
<span style="margin-left: 17em;">Älä pelkää!</span><br />
Helyä, virttä, sointaa täynn' on saari;<br />
Ei haittaa niistä, ne vaan hauskuttavat.<br />
Tuhannen helysoitint' ajoin helkkyy<br />
Mun korvissani, ajoin kuulen ääntä,<br />
Jok' uinuttaa mun, vaikka kyllält' oisin<br />
Jo nukkunut; ja unissani silloin<br />
On niinkuin aukeis taivas ja sen aarteet<br />
Valuisi ylitseni; näin kun herään,<br />
Ulisten kaipaan jälleen samaa unta.<br />
</p>
<p>STEPHANO.
Tästäpä tulee oivallinen kuningaskunta, soitantoakin saan täällä
ilmaiseksi.</p>
<p>
CALIBAN.<br />
Kun ensin Prospero on surmansa saanut.<br />
</p>
<p>STEPHANO.
Se tapahtuu heti kohta; kyllä minä sen jutun muistan.</p>
<p>TRINCULO.
Sointo etääntyy; seuratkaamme jäljissä, ja sitten toimeemme.</p>
<p>STEPHANO.
Näytä tietä, hirviö; me seuraamme. — Olisipa hauska nähdä tuota
rumpalia, hän tekee asiansa hyvin.</p>
<p>TRINCULO.
No, tuletko? — Minä seuraan, Stephano.</p>
<p>
<span style="margin-left: 2em;">(Menevät.)</span><br />
</p>
<h3>Kolmas kohtaus.</h3>
<p>
<span style="margin-left: 2em;">Toinen saaren seutu.</span><br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Alonzo, Sebastian, Antonio, Gonzalo,</span><br />
<span style="margin-left: 2em;">Adrian, Francisco ja muita tulee.)</span><br />
<br />
GONZALO.<br />
En, totta vieköön, enää käydä jaksa;<br />
Jo vihloo vanhan luita. Tääkös vasta<br />
On sokkelota, suoraa, väärää vuoroin!<br />
Anteeksi suokaa, levähtää mun täytyy.<br />
<br />
ALONZO.<br />
En sua, vanhus, moiti; minuakin<br />
Niin uuvuttaa, ett' aivan mieli turtuu.<br />
Istuhan, lepää! Tähän heitän toivon,<br />
Sen mairituksista en enää huoli.<br />
Hän, jota etsimme, on hukkunut,<br />
Ja meri meitä ilkkuu, kun näin turhaan<br />
Haemme häntä maalta. Rauhaan jääköön!<br />
<br />
ANTONIO (syrjään Sebastianille).<br />
Iloitsen, ett' on noin hän toivoton.<br />
Yks kommellus teit' älköön aikeestanne<br />
Vaan vieroitelko.<br />
<br />
SEBASTIAN (syrjään Antoniolle).<br />
<span style="margin-left: 9em;">Ensi tilaisuudest'</span><br />
Otamme vaarin.<br />
<br />
ANTONIO (syrjään Sebastianille).<br />
<span style="margin-left: 7.5em;">Tänä yönä toimeen;</span><br />
He matkast' uupuneina eivät ole<br />
Eivätkä olla voi niin varuillaan<br />
Kuin valppahat.<br />
<br />
SEBASTIAN (syrjään Antoniolle).<br />
Ens' yönä siis! — Nyt vaiti!<br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Juhlallista, eriskummaista soitantoa.</span><br />
<span style="margin-left: 2.5em;">Prospero korkeudessa, näkymättömänä.)</span><br />
<br />
ALONZO.<br />
Oi, mikä sointo! Kuulkaa, ystäväiset!<br />
<br />
GONZALO.<br />
Oi, ihmeen ihanata soitantoa!<br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Kummallisia olentoja ilmestyy, kantaen valmiiksi</span><br />
<span style="margin-left: 2em;">katettua pöytää, jonka ympärillä he tanssivat, tehden</span><br />
<span style="margin-left: 2em;">sulavilla eleillä tervehdyksensä. Pyydettyään</span><br />
<span style="margin-left: 2em;">kuningasta ja kaikkia muita atrioimaan, he katoavat.)</span><br />
<br />
ALONZO.<br />
Avuksi, armon vallat! Mit' on tämä?<br />
<br />
SEBASTIAN.<br />
Elävä nukkepeli! Nyt min' uskon,<br />
Ett' yksisarvisia on ja että<br />
Arabiass' on puu, joss' istuu Phoenix<br />
Ja kuninkaana siell' on tällä haavaa.<br />
<br />
ANTONIO.<br />
Min' uskon kummankin; ja kaikki muutkin<br />
Mit' uskomattomimmat todeks vannon.<br />
Ei valehtele matkalaiset, vaikka<br />
Kotoiset tollot siitä sättii heitä.<br />
<br />
GONZALO.<br />
Jos tämän kertoisin Neapelissa,<br />
Mua uskottaisiko, jos sanoisin<br />
Ett' olen nähnyt saarelaisia —<br />
Varmaankin nämä ovat saaren kansaa —<br />
Joill' epäluoman muoto on, mut, huomaa,<br />
Niin hienon sievät tavat, että moista<br />
Lie ihmisissä tuskin yhtäkään?<br />
<br />
PROSPERO (syrjään).<br />
Mies oiva, hyvin sanoit: moni näistä<br />
On ilkeämpi itse perkelettä!<br />
<br />
ALONZO.<br />
Kummeksin aina vaan noit' olennoita<br />
Ja tuota elettä, tuot' ääntä, jolla,<br />
Vaikk' ovat kielettömät, mykkää puhett'<br />
Oivasti pitävät.<br />
<br />
PROSPERO (syrjään).<br />
<span style="margin-left: 8.5em;">Lopussa kiitos!</span><br />
<br />
FRANCISCO.<br />
Kummasti katosivat.<br />
<br />
SEBASTIAN.<br />
<span style="margin-left: 10em;">Huoli siitä,</span><br />
Kun vaan jäi ruoat meille, joill' on vatsa. —<br />
Suvaitsetteko maistaa?<br />
<br />
ALONZO.<br />
<span style="margin-left: 11.5em;">Minä en.</span><br />
<br />
GONZALO.<br />
Ei pelkoa! Ken meidän poikuudessa<br />
Ois luullut, ett' on vuorikansaa, jolla<br />
On häppäät niinkuin härjillä ja kaulass'<br />
Isohkot lihalaukut, ett' on kansaa,<br />
Joll' aivan pää on rintaan kasvanut?<br />
Nyt päänsä pantiks panneet matkustajat<br />
Todeksi vannovat sen.<br />
<br />
ALONZO.<br />
<span style="margin-left: 11em;">Rohkeutta,</span><br />
Ja ruokaan kiinni, vaikka menis henki.<br />
Mut olkoon! Paras mennyt on, sen tunnen. —<br />
No, veli, herra herttua, käy seuraan!<br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Ukkosen jylinää ja leimauksia. Ariel tulee,</span><br />
<span style="margin-left: 2em;">harpyian muodossa, ja iskee siipensä pöytään,</span><br />
<span style="margin-left: 2em;">josta sievän tempun kautta ruoat katoavat.)</span><br />
<br />
ARIEL.<br />
Te kolme syntist' olette, ja teidät<br />
Käskystä sallimuksen — joka tätä<br />
Alempaa mailmaa aseenansa käyttää —<br />
Kyllääntymätön meri oksentanut<br />
On tähän ihmisettömähän saareen,<br />
Kosk' ihmisiss' ei elää teidän sovi.<br />
Vein teiltä järjen.<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Alonzo, Sebastian ja muut paljastavat miekkansa.)</span><br />
<span style="margin-left: 10em;">Noin ne hullaantuvat</span><br />
Itsensä hirttäjät ja hukuttajat.<br />
Te houkat! Minä veljineni olen<br />
Palvelja kohtalon; ne aineet, joiss' on<br />
Karaistu kalpanne, vois vinhaa tuulta<br />
Pikemmin haavoittaa tai turhaan lyödä<br />
Het' ummistuvaan aaltoon kuolin-iskun<br />
Kuin untuvaakaan siivestäni viedä.<br />
Haavoittumattomat on veljenikin.<br />
Vioittaa vaikka voisittekin meitä,<br />
On miekat voimiin nähden liian raskaat,<br />
Niit' ette nostaa voi nyt. Muistakaa,<br />
Se muistakaa te kolme: Milanosta<br />
Tuon kunnon Prosperon te karkoititte<br />
Ja hänet syyttömine lapsineen<br />
Surmille mereen heititte, — jok' on sen<br />
Nyt kostanut. — Tuost' ilkityöst' on vallat,<br />
Jotk' eivät unhota, vaikk' aikailevat,<br />
Rauhaanne vastaan yllyttäneet meret<br />
Ja rannikot, niin, jopa eläimetkin.<br />
Sult' on he poikas riistäneet, Alonzo,<br />
Ja minun kauttan' ilmoittavat, että<br />
Vitkainen turma, pahemp' äkkisurmaa,<br />
Sua askel askelelta teilläs seuraa.<br />
Vihasta tuosta, joka muuten teitä<br />
Täss' autiossa saarimaassa uhkaa,<br />
Ei auta muu kuin syvä katumus<br />
Ja puhdas vastaisuuden elämä.<br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Katoaa ukkosen jyrinään; sitten palajavat vienon</span><br />
<span style="margin-left: 2em;">soiton soidessa nuo kummalliset olennot, tanssivat</span><br />
<span style="margin-left: 2em;">ivaillen ja irvistellen ja vievät pöydän pois.)</span><br />
<br />
PROSPERO (syrjään).<br />
Harpyian osaas hyvin näytit, Ariel;<br />
Somasti ruoan ahmit. Määräyksist'<br />
Et mitään laimin lyönyt, kaikki täytit.<br />
Samalla huolell', innoll', alttiudella<br />
Alemmat käskyläisenikin kaikki<br />
On työnsä tehneet. Taikani jo tepsii:<br />
Nuo vihamieheni jo hulluus valtaa;<br />
Käsissäni nyt ovat. Hourutilaan<br />
He jääkööt. Ja nyt nuoren Ferdinandin —<br />
Jonk' uponneeksi nämä luulevat —<br />
Ja mun ja hänen lemmikkinsä luokse!<br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Katoaa.)</span><br />
<br />
GONZALO.<br />
Pyhyyden nimessä, miks tuijotatte<br />
Noin kamalasti?<br />
<br />
ALONZO.<br />
<span style="margin-left: 8em;">Hirveätä, hirveätä!</span><br />
On niinkuin tuuli ulvoisi sen mulle<br />
Ja laine laulaisi ja ukkonenkin,<br />
Tuo kauhistavan jylhä urkutorvi,<br />
Korvaani huutais nimen Prospero,<br />
Rikostain jyry-äänin jylistellen.<br />
Siis mudassa nyt makaa poikani;<br />
Ja sieltä, miss' ei laskinluoti pohjaa,<br />
Hänt' etsin nyt ja samaan hautaan vaivun.<br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Poistuu.)</span><br />
<br />
SEBASTIAN.<br />
Jos yksitellen tulis perkeleet,<br />
Niin joukoittain ma niitä maahan löisin.<br />
<br />
ANTONIO.<br />
Ja minä apurina.<br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Sebastian ja Antonio menevät.)</span><br />
<br />
GONZALO.<br />
<span style="margin-left: 8.5em;">Kaikki kolme</span><br />
He toivottomat ovat. Suuri synti<br />
Kuin vitkallensa vaikuttava myrkky<br />
Heit' alkaa kalvaa nyt. — Te, jolla jalat<br />
On nopeammat, heitä seuratkaa<br />
Ja estäkäätte töistä, joihin heidät<br />
Vois mielenvimma viedä.<br />
<br />
ADRIAN.<br />
<span style="margin-left: 12em;">Tulkaa mukaan!</span><br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Lähtevät.)</span><br />
</p>
<hr class="chap" />
<h2>NELJÄS NÄYTÖS.</h2>
<h3>Ensimmäinen kohtaus.</h3>
<p>
<span style="margin-left: 2em;">Prosperon majan edusta.</span><br />
<span style="margin-left: 2em;">(Prospero, Ferdinand ja Miranda tulevat.)</span><br />
<br />
PROSPERO.<br />
Jos kohtelin sua liian ankarasti,<br />
Niin palkintos sen korvaa: sulle annoin<br />
Omasta elostani kuidun, jopa<br />
Eloni ehdon aivan. Vielä kerran<br />
Minulta hänet ota. Kaikki vaivas<br />
Ol' lempes koetusta vaan; sen kestit<br />
Ihmeellisesti. Tässä, taivaan nähden<br />
Tuon kalliin lahjan vahvistan. Oi, älä<br />
Mua naura, Ferdinand, jos häntä kehun;<br />
Hän, saat sen nähdä, kaikki kerskat voittaa,<br />
Ne ontuvat vaan hänen jäljissänsä.<br />
<br />
FERDINAND.<br />
Sen uskon, vaikk' oraakelit sen kieltäis.<br />
<br />
PROSPERO.<br />
Siis jalost' ansaituksi palkinnoksi<br />
Ja multa lahjaks ota tyttäreni.<br />
Mut impivyön jos irroitat hält' ennen,<br />
Kuin vanhaan kunnioitettuhun tapaan<br />
On pyhät vihkimenot suoritettu,<br />
Ei tähän liiton taimeen taivas vihmo<br />
Siunaavaa kastettaan; vaan kylmä viha,<br />
Kina ja karsas ylenkatse kylvää<br />
Aviovuoteeseenne inhaa ruhkaa,<br />
Ett' iljettää se teitä kumpaakin.<br />
Siis varuill' olkaa, kunnes Hymen teille<br />
Sytyttää soihtunsa.<br />
<br />
FERDINAND.<br />
<span style="margin-left: 10em;">Niin totta kuin ma</span><br />
Eloa tyyntä, somaa lapsisarjaa<br />
Ja ikilemmess' ikää pitkää toivon,<br />
Ei kolkoin luola, yksinäisin paikka,<br />
Ei pahan hengettären viehkein viete<br />
Niin polta himoks kunniaani, että<br />
Hääjuhlan hemmen menetän, sen haaveen,<br />
Ett' ovat Phoibon ratsut rampautuneet<br />
Tai Manan kahleiss' yö.<br />
<br />
PROSPERO.<br />
<span style="margin-left: 12em;">Hyv' on. Nyt istu</span><br />
Ja häntä puhuttele; hän on sun. —<br />
Ariel, uuras käskylääni, Ariel!<br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Ariel tulee.)</span><br />
<br />
ARIEL.<br />
Täss' olen; mik' on valtiaani tahto?<br />
<br />
PROSPERO.<br />
Alempain veljiesi kanssa hyvin<br />
Teit viime työs. Nyt seikkaan samanlaiseen<br />
Taas teitä tarvitsen ma. Koko liuta<br />
Tuo tänne joutuun; heidät haltuus annan;<br />
Mut laita, ett' on liikkeissään he liukkaat.<br />
Tuon nuoren parikunnan silmät minun<br />
Lumota taikataidollani täytyy.<br />
Sen lupasin, he sitä odottavat.<br />
<br />
ARIEL.<br />
Hetikö nyt?<br />
<br />
PROSPERO.<br />
<span style="margin-left: 6em;">Niin, tuokiossa aivan!</span><br />
<br />
ARIEL.<br />
Ennenkuin huokaisetkaan vaan<br />
Ja "hoi!" ja "tänne!" huudatkaan,<br />
Täss' ovat kaikki varpaillaan,<br />
Ja tekemässä temppujaan. —<br />
Rakastathan mua? Tosiaan?<br />
<br />
PROSPERO.<br />
Sydämmestäni, oiva Ariel.<br />
Mut poistu, kunnes kutsun.<br />
<br />
ARIEL.<br />
Ymmärrän.<br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Poistui.)</span><br />
<br />
PROSPERO.<br />
Sanassas pysy; liiaks älä valtaa<br />
Himolles anna! Kallihinkin vala<br />
On veren hehkussa kuin oljen korsi.<br />
Enemmän hillitse siis vertas, muuten<br />
Hyvästi, vala!<br />
<br />
FERDINAND.<br />
<span style="margin-left: 7.5em;">Uskokaa: tää kylmä,</span><br />
Valkoinen impi-lumi povellani<br />
Vereni kuuman jäähdyttääpi.<br />
<br />
PROSPERO.<br />
<span style="margin-left: 14em;">Hyvä! —</span><br />
Nyt joudu, Ariel! Ennen henki lisää<br />
Kuin yksi vaille. Sievästi nyt toimeen! —<br />
Suu kiinni, silmät auki! Vaiti! Hiljaa!<br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Vienoa soittoa.)</span><br />
<span style="margin-left: 2em;">(Iris tulee.)</span><br />
<br />
IRIS.<br />
Ceres, sa anti-emo, mieluhikkaat<br />
Ruis-, ohra-, vehnä-, riista-peltos rikkaat,<br />
Ketosi laajoin lammaslaumoillensa,<br />
Ja niittys kaislakatto-majoinensa,<br />
Purosi, joille Vappu kylvää sorjat<br />
Liljat ja orvokit, joist' immet korjat<br />
Saa kainot seppeleensä, lehtos, jossa<br />
Hylätty rakastaja pimennossa<br />
Huokailee huoltaan, viinitarhas somat<br />
Ja rannikkosi jylhät, ruohottomat,<br />
Miss' istut vilvoitellen: kaiken tään<br />
Sua ilmain kuningatar jättämään<br />
Mun, viestins', ukonkaaren, kautta anoo;<br />
Nurmelle kisaan tullos, niin hän sanoo;<br />
Jo riikinkukot ovat lennossaan,<br />
Upea Ceres, tule joutuisaan!<br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Ceres tulee.)</span><br />
<br />
CERES.<br />
Oi, terve, kirjokaari välkkyväinen,<br />
Sa Junon uskollinen käskyläinen,<br />
Mi kultasiivin pisaroitset mettä<br />
Ja kukilleni vihmot virvoketta<br />
Ja sinikaares yli vainioiden<br />
Levittelet ja vuorten korkeoiden;<br />
Maan ylvään korja vyöhyt, sanoppas,<br />
Miks tänne mua kutsuu haltijas?<br />
<br />
IRIS.<br />
Menestyst' ikilemmen liittoon luomaan<br />
Ja myötäjäisiks auliit lahjat tuomaan<br />
Parille tälle.<br />
<br />
CERES.<br />
<span style="margin-left: 7.5em;">Sano, ilman jänne,</span><br />
Tuleeko Venus poikinensa tänne?<br />
Näet, heidän juonillaan tuo synkkä Dis<br />
Mun tyttäreni sai; ja, tiedä, siis<br />
Ma tahdon äidin seurast' olla vapaa<br />
Ja pikku sokon myös.<br />
<br />
IRIS.<br />
<span style="margin-left: 10.5em;">Heit' ette tapaa.</span><br />
Juur äsken kyyhkyvaljakossaan näin<br />
Ma lemmen jumalan, hän Paphoon päin<br />
Halk' ilmain kiiti poikasensa kanssa.<br />
Nuo nuoret hekumalla tenhovansa<br />
He luulivat ja vietelleensä heitä,<br />
Siveyslupauksen vannoneita,<br />
Valansa rikkomaan; mut turhaa vainen:<br />
Palata sai tuo Marsin hauras nainen,<br />
Ja poika hurja taittoi vasamansa<br />
Ja vannoi vast' ei enää ampuvansa;<br />
Nyt tahtoo poikain lailla leikitellä<br />
Ja varpusia yksin hyvitellä.<br />
<br />
CERES.<br />
Ylhäinen Juno tulee tai vahastaan;<br />
Ma hänet tunnen uljaast' astunnastaan.<br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Juno tulee.)</span><br />
<br />
JUNO.<br />
Kuin voipi siskoni? Nää nuoret tässä<br />
Nyt siunatkaamme, että elämässä<br />
Heill' onni ois ja ilo lapsistaan.<br />
</p>
<div class="poem"><div class="stanza">
<span class="i4">(Laulu.)<br /></span>
</div><div class="stanza">
<span class="i0">JUNO.<br /></span>
</div><div class="stanza">
<span class="i0">Rikkautta, rakkautta,<br /></span>
<span class="i0">Onnea ja suopeutta,<br /></span>
<span class="i0">Pitkää ikää, kunniaa<br /></span>
<span class="i0">Juno teille toivottaa.<br /></span>
</div><div class="stanza">
<span class="i0">CERES.<br /></span>
</div><div class="stanza">
<span class="i0">Viljamaat ja runsaat sadot,<br /></span>
<span class="i0">Aitat ahdetut ja ladot,<br /></span>
<span class="i0">Viinitarhat täyteläät,<br /></span>
<span class="i0">Nuokkuvaiset tähkäpäät,<br /></span>
<span class="i0">Syksyn mennen kevätt' uutta,<br /></span>
<span class="i0">Ijän kaiken ihanuutta,<br /></span>
<span class="i0">Yltäkyllin tavaraa<br /></span>
<span class="i0">Ceres teille toivottaa.<br /></span>
</div></div>
<p>
FERDINAND.<br />
Oi, näky majesteetillinen! Mikä<br />
Lumoova sopusointu! Rohkenenko<br />
Hengiksi noita luulla?<br />
<br />
PROSPERO.<br />
<span style="margin-left: 11.5em;">Hengiks aivan,</span><br />
Jotk' ilmi taitoni on loihtinut<br />
Mun mielijohteitani täyttämään.<br />
<br />
FERDINAND.<br />
Oi, ijäti ma täällä elää soisin!<br />
Isä ja puoliso noin ihmetöiset<br />
Tään saaren luovat ilotarhaks.<br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Juno ja Ceres kuiskuttelevat ja lähettävät Iriksen toimille.)</span><br />
<br />
PROSPERO.<br />
<span style="margin-left: 15.5em;">Hiljaa!</span><br />
Juno ja Ceres kuiskuttelevat;<br />
Lopussa viel' ei kaikki. Hiljaa! Vaiti!<br />
Lumous muuten haihtuu.<br />
<br />
IRIS.<br />
Te vedenneidot virran viereiset,<br />
Te ruokorinnat, sulosilmäiset,<br />
Lainetten läikky jättäkää ja tulkaa<br />
Kedolle tänne; Junon käsky kuulkaa!<br />
Impyiset kainot, rientäkää, nyt täällä<br />
On uskollisen lemmen juhla päällä.<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Vedenneitoja tulee.)</span><br />
Päivettynehet elomiehet tänne<br />
Iloitsemahan tulkaa kynteiltänne!<br />
Työt syrjään! Elkää ujostelko, elkää!<br />
Pääss' olkihattu vaan, ja pyöritelkää<br />
Näit' immikoita tanssiss' iloisessa.<br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Somasti puettuja elomiehiä tulee, jotka yhtyvät tyttöjen</span><br />
<span style="margin-left: 2em;">kanssa viehättävään tanssiin. Sen lopulla Prospero äkkiä</span><br />
<span style="margin-left: 2em;">hypähtää ylös ja puhuu, jolloin ne kaikki kummallisella,</span><br />
<span style="margin-left: 2em;">sekavalla ja kumealla kuminalla katoavat.)</span><br />
<br />
PROSPERO (syrjään).<br />
Olinpa unhottaa nuo konnan juonet,<br />
Joill' apurineen Caliban, tuo hylky,<br />
Mun henkeäni väijyy. Toimeenpanon<br />
Lähestyy hetki. —<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Hengille.)</span><br />
<span style="margin-left: 9.5em;">Hyvin. — Pois! — Jo riittää.</span><br />
<br />
FERDINAND.<br />
On kummaa tää. Tulisen kiihkon vallass'<br />
On isäsi.<br />
<br />
MIRANDA.<br />
<span style="margin-left: 5em;">En ole tähän päivään</span><br />
Noin vihan valtaamana nähnyt häntä.<br />
<br />
PROSPERO.<br />
Niin huumatulta, poikani, sa näytät,<br />
Kuin säikäyksiss' oisit. Älä pelkää;<br />
Huvimme lopuss' on nyt. Näyttelijät<br />
Olivat kaikki henkiä, sen kuulit,<br />
Nyt ovat ne vaan ilmaa, ohutt' ilmaa.<br />
Ja niinkuin tämä tyhjä lumekuva,<br />
Niin uljaat linnat, pilviin vievät tornit,<br />
Ylevät templit, tämä maankin pallo<br />
Eloineen kaikkinensa kerran raukee<br />
Ja jäljettömiin katoo niinkuin tääkin<br />
Oleeton harhahurmos. Sama kude<br />
On meissä kuin mik' unelmissa on,<br />
Ja unta vaan on lyhyt elämämme. —<br />
Min' olen ärtynyt; mut kärsiväinen<br />
Mua kohtaan ole; ukon päätä huimaa;<br />
Mun heikkouttan' älä säikähdä.<br />
Lepäämään mene majaani, jos tahdot.<br />
Ma hetken aikaa täällä käyskelen<br />
Ja koitan mieltän' tyyntää.<br />
<br />
FERDINAND ja MIRANDA.<br />
Rauha teille!<br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Poistuvat.)</span><br />
<br />
PROSPERO.<br />
Kuin aatos joudu! — Kiitos! — Tule, Ariel!<br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Ariel tulee.)</span><br />
<br />
ARIEL.<br />
Kun viittaat, olen valmis. Mik' on tahtos?<br />
<br />
PROSPERO.<br />
Torjuttavat on Calibanin juonet.<br />
<br />
ARIEL.<br />
Niin, herrani, siit' aioin huomauttaa<br />
Cerestä näytellessäni, mut varoin<br />
Pahastuvasi.<br />
<br />
PROSPERO.<br />
<span style="margin-left: 6.5em;">Vielä kerran sano,</span><br />
Mihinkä jätit konnat?<br />
<br />
ARIEL.<br />
<span style="margin-left: 11em;">Kuten kerroin,</span><br />
Punakat aivan viinist' olivat he<br />
Ja uljaat, niin ett' ilmaa pieksivät,<br />
Kun tuulla tohti heitä vasten naamaa,<br />
Ja maata löivät, suudella kun tohti<br />
Se heidän jalkojaan; mut juoni mieless'<br />
Ain' oli heillä. Nyt löin rummutinta;<br />
Kuin villivarsat, korvat katollansa,<br />
He tuijottivat, nokka ilmassa,<br />
Kuin olis soitantoa haistaneet.<br />
Lumosin heiltä korvat, niin ett' aivan<br />
Kuin hiehot mylvintääni seurasivat<br />
Kautt' orjantappurain ja ohdakkeiden,<br />
Jotk' ihan repi sääret. Vihdoin heidät<br />
Majasi taakse limakuljuun jätin<br />
Rypemään kaulaa myöten, jotta lieju<br />
Pahemmin löyhkää heistä nyt kuin jalat.<br />
<br />
PROSPERO.<br />
Oivasti, lintuseni! Pidä vielä<br />
Tuo näkymätön muotos; mene, nouda<br />
Mun majastani tänne koristeeni<br />
Syötiksi noille varkaille.<br />
<br />
ARIEL.<br />
<span style="margin-left: 13.5em;">Kyll' oiti.</span><br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Menee.)</span><br />
<br />
PROSPERO.<br />
Piru on hän, ilmi piru; hänen luontoons'<br />
Ei kuri pysty; hänest' ihmistä<br />
Ma koitin, mutta kaikki turhaa, turhaa!<br />
Ja niinkuin ruumis hältä rumentuupi,<br />
Niin mielikin se ikää myöten paatuu.<br />
Mut kiusaanpa ja ulvotanpa heitä. —<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Ariel palajaa, tuoden mukanaan loistavia vaatteita y.m.)</span><br />
Tuo tänne köydelle ne riippumaan!<br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Prospero ja Ariel jäävät näkymättöminä näyttämölle.</span><br />
<span style="margin-left: 2em;">Caliban, Stephano ja Trinculo tulevat esiin läpimärkinä.)</span><br />
<br />
CALIBAN.<br />
St! Hiljaa, ettei astumaamme kuule<br />
Tuo sokko myyrä! Pesän lähell' ollaan.<br />
<br />
STEPHANO.<br />
Hirviö, tuo keijosi, jota sanoit hyväksi keijoksi, ei ole meitä<br />
pidellyt narria paremmin.<br />
<br />
TRINCULO.<br />
Hirviö, minä haisen ihan hevosen virtsalle, ja se minun nenääni<br />
suuresti vaivaa.<br />
<br />
STEPHANO.<br />
Ja minun myös. Kuuletko, hirviö? Jos alkaisin suuttua sinuun,<br />
näetkös —<br />
<br />
TRINCULO.<br />
Niin olisit sinä mennyttä hirviötä.<br />
<br />
CALIBAN.<br />
Suo, ruhtinaani, suosiosi mulle;<br />
Rauhoitu; palkka, minkä sulle hankin,<br />
Sun vauriosi korvaa. Hiljaa vaan!<br />
Kaikk' äänetöntä on kuin keskiyöllä.<br />
</p>
<p>TRINCULO.
Niin, mutta kun pullomme hukkasit tuonne liejuun, —</p>
<p>STEPHANO.
Se ei ole ainoastaan synti ja häpeä, sinä hirviö, vaan ijankaikkinen
vahinko.</p>
<p>TRINCULO.
Se on vieläkin pahempaa kuin tämä kastuminen. Ja sekö se on sinun hyvä
keijosi, hirviö?</p>
<p>STEPHANO.
Pulloni minä noudan, vaikka menisin sinne korviani myöten.</p>
<p>
CALIBAN.<br />
Rauhoitu, kuninkaani. Katsos, tässä<br />
On majan ovi; hiljaa vaan, ja sisään,<br />
Ja kelpo iskus lyö, niin iki-omaks<br />
Tään saaren saat, ja minä, Caliban,<br />
Sinulle tulen jalkain nuolijaksi.<br />
</p>
<p>STEPHANO.
Tuohon käteen! Minussa alkaa syntyä verisiä ajatuksia.</p>
<p>TRINCULO.
Oi, kuningas Stephano! Oi, herra! Oi, arvokas Stephano! Katsos, mikä
vaatteus tässä on sinua varten!</p>
<p>CALIBAN.
Pois kätes, hölmö! Se on pelkkää roskaa.</p>
<p>TRINCULO.
Ho, hoo, hirviö! Kylläpä me tiedämme, mikä on romukalua.</p>
<p>STEPHANO.
Trinculo, ota alas tuo levätti; kautta tämän nyrkin, minä tahdon sen
levätin!</p>
<p>TRINCULO.
Sinun armosi saapi sen.</p>
<p>
CALIBAN.<br />
Tuon hölmön syököön vesitauti! Mitä?<br />
Romua moista ihailette? Pois se,<br />
Ja tehkää ensin murha! Jos hän herää,<br />
Nipistää nahkamme hän päästä jalkaan<br />
Ja tekee meistä vatkulia.<br />
</p>
<p>STEPHANO.
Rauhoitu, hirviö! — Neiti Nuoranen, eikö tuo ole minun nuttuni, joka
tuossa kupeellanne kuppelehtii? Oi, kuinka oletkin kuppaan mennyt, ja
nyt sinä, nuttuseni, varmaankin menetät karvasi ja sinusta tulee kalju
nuttu.</p>
<p>TRINCULO.
Jatka, jatka! Me varastamme nuoran ja mittapuun jälkeen, teidän
ylhäisyytenne luvalla.</p>
<p>STEPHANO.
Kiitoksia kompasanasta! Tuossa sulle nuttu siitä hyvästä. Äly ei jää
palkattomaksi, niin kauan kuin minä olen kuningas tässä maassa.
"Varastaa nuoran ja mittapuun jälkeen!" verraton kokkalause! Tuossa
sulle vielä toinenkin nuttu.</p>
<p>TRINCULO.
Hirviö sinä, voitele näppisi ja vedä maahan loputkin.</p>
<p>
CALIBAN.<br />
En huoli niistä. Aika meiltä kuluu;<br />
Pian hanhiks muutumme tai iljettäviks,<br />
Matala-otsaisiksi apinoiksi.<br />
</p>
<p>STEPHANO.
Hirviö, näppisi tänne! Auta minua, että saan nämä tuonne viinitynnyrini
tykö; muuten ajan sinut kuningaskunnastani. Kas niin, kanna tuota!</p>
<p>TRINCULO.
Ja tuota.</p>
<p>STEPHANO.
Niin, ja tuota.</p>
<p>
<span style="margin-left: 2em;">(Metsästysmelua kuuluu. Henkiä tulee koirien hahmossa heitä</span><br />
<span style="margin-left: 2em;">ajamaan. Prospero ja Ariel usuttavat niitä.)</span><br />
</p>
<p>PROSPERO.
Hei, Jalo, hei!</p>
<p>ARIEL.
Ota kiinni, Musti!</p>
<p>
PROSPERO.<br />
Tuossa, Vahti, tuossa! Käy kiinni! Käy kiinni!<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Caliban, Stephano ja Trinculo ajetaan käpälämäkeen.)</span><br />
Nyt käske peikkojeni raajat noilta<br />
Rujota säryll' aivan, joka jänne<br />
Jumovan jäykäks pingoittaa ja ruumis<br />
Nipistää kirjavammaks tiikeriä<br />
Tai villikissaa.<br />
<br />
ARIEL.<br />
<span style="margin-left: 8.5em;">Kuules ulvontaa!</span><br />
<br />
PROSPERO.<br />
Hätyytä hyvin heitä! Tällä hetkell'<br />
On vallassani kaikki vihamiehet.<br />
Lopussa koht' on vaivani, ja sinä<br />
Saat vapaast' ilmaa hengittää. Mut seuraa<br />
Ja palvele mua vielä hetkinen.<br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Poistuvat.)</span><br />
</p>
<hr class="chap" />
<h2>VIIDES NÄYTÖS.</h2>
<h3>Ensimmäinen kohtaus.</h3>
<p>
<span style="margin-left: 2em;">Prosperon majan edusta.</span><br />
<span style="margin-left: 2em;">(Prospero loitsijanpuvussa ja Ariel tulevat.)</span><br />
<br />
PROSPERO.<br />
Jo tuumani on täyttymäisillään:<br />
Ei petä loitsu, henget tottelevat,<br />
Pää pystyss' aika kulkee taakkoinensa.<br />
Mik' on nyt hetki?<br />
<br />
ARIEL.<br />
<span style="margin-left: 9.5em;">Kuudes hetki, jolloin</span><br />
Sanoitte työnne päättyvän.<br />
<br />
PROSPERO.<br />
<span style="margin-left: 13.5em;">Niin sanoin,</span><br />
Kun myrskyn nostin. Sano, henki, kuinka<br />
On kuninkaan ja seurueensa laita?<br />
<br />
ARIEL.<br />
Lumotut ovat kaikki siihen tapaan<br />
Kuin käskitte ja niin kuin itse näitte:<br />
Vankeina kaikki lehmustossa, joka<br />
Majaanne suojaa; eivät liikahtaakaan<br />
Voi teidän päästämättä. Kuningas<br />
Ja hänen veljensä, ja teidän, kaikki<br />
Mielt' ovat vailla; toiset heidän tähden<br />
Peloissaan, tuskissaan; mut erittäinkin<br />
Tuo teidän "hyvä vanhus Gonzalo";<br />
Niin tippuu ukon partaan kyyneleitä<br />
Kuin talvell' olkiräystähästä vettä.<br />
Tehonnut niin on heihin taika, että<br />
Jos näkisitte heidät nyt, niin varmaan<br />
Mielenne heltyis.<br />
<br />
PROSPERO.<br />
<span style="margin-left: 9em;">Niinkö luulet, henki?</span><br />
<br />
ARIEL.<br />
Mun heltyisi, jos ihminen ma oisin.<br />
<br />
PROSPERO.<br />
Mun heltyy myös. Sin' olet pelkkää ilmaa<br />
Ja sentään heidän tuskiansa säälit;<br />
Min' olen heidän sukuaan ja tunnen<br />
Ja kärsin heidän lailla; mulla siiskö<br />
Ei yhtä hellä sydän ois kuin sulla?<br />
Vaikk' ovat syvästi mua loukanneetkin,<br />
Niin jalouden puolta toki pidän<br />
Vihaani vastaan. Kauniimpaa kuin kosto<br />
On hyvä työ. Jos katuvat, niin raukee<br />
Hankkeeni ainoo tarkoitus ja jäljill'<br />
Ei otsan rypistystä. Mene, Ariel,<br />
Vapauta heidät! Loitsuni nyt päästän,<br />
Palautan heihin järjen taas, niin että<br />
Tulevat tuntoihinsa.<br />
<br />
ARIEL.<br />
<span style="margin-left: 10.5em;">Noudan heidät.</span><br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Menee.)</span><br />
<br />
PROSPERO.<br />
Te metsäin, vuorten, vetten keijukaiset,<br />
Te, jotka hiekall' utujäljin takaa<br />
Ajatte pakenevaa Neptunoa<br />
Ja, kun hän palaa, itse pakenette;<br />
Te menninkäiset, jotka kuutamalla<br />
Hypitte ruohoon noita pyörylöitä,<br />
Joit' eivät lampaat syö; te, jotka huviks<br />
Yön aikaan luotte sieniä, ja joita<br />
Hohtaa iltakellon juhlasoitto;<br />
Te, joiden kautta — vaikka heikkojenkin —<br />
Pimitin sydänpäivän auringon,<br />
Kapinaan tuulet nostin, vihan raivoon<br />
Vihannan meren sain ja sinitaivaan,<br />
Isäisen julman käteen tulen hankin,<br />
Ja omalla Zeun vaajall' itse särjin<br />
Zeun uljaan tammen, vankat kalliotkin<br />
Järkyttelin, ja setripuut ja hongat<br />
Pois nytkin juurineen; mun käskystäni<br />
Herättäin kuolleens' aukenivat haudat<br />
Ja ruumiit ylös nousivat; ja tämän<br />
Sai aikaan mahtini. Mut loitsut julmat<br />
Nyt vannon pois, ja kun vaan taivaallista<br />
Saan soitantoa aikaan, jonka hurma<br />
Nuo saattaa järkiin, sauvani ma taitan,<br />
Sen maahan hautaan monta syltä syvään,<br />
Ja kirjanikin mereen upotan<br />
Syvemmälle kuin laskinluoti pohjaa.<br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Juhlallista soitantoa. Ariel palajaa; hänen jäljissään Alonzo,</span><br />
<span style="margin-left: 2em;">mielipuolena raivoten, Gonzalon seuraamana; samaten Sebastian ja</span><br />
<span style="margin-left: 2em;">Antonio, Adrianin ja Franciscon seuraamina; he kaikki astuvat</span><br />
<span style="margin-left: 2em;">Prosperon tekemään tenhopiiriin ja jäävät lumottuina siihen</span><br />
<span style="margin-left: 2em;">seisomaan. Prospero huomaa sen ja puhuu:)</span><br />
<br />
Sävele juhlallinen, hourun mielen<br />
Parahin lohtu, parantakoon aivos,<br />
Jok' aivan tehotonna päässäs kiehuu!<br />
Tuoss' seiskaa! Olette nyt tenhotut. —<br />
Ylevä Gonzalo, sa kunnon mies,<br />
Mun silmän' sopuisin sun silmäis kanssa<br />
Veljellisiä kyyneleitä tiukkuu. —<br />
Nopeesti laukee tenho; niinkuin aamu<br />
Yön yllättää ja pimeyden poistaa,<br />
Niin virkoo taju heissäkin ja alkaa<br />
Tuot' usmaa sankkaa hajoittaa, mi kirkkaan<br />
Pimitti järjen. — Hyvä Gonzalo,<br />
Mun pelastajani ja uskollinen<br />
Isäntäs palvelija, töin ja sanoin<br />
Tekosi hyvät palkitsen. — Alonzo,<br />
Julm' olit mulle ja mun lapselleni;<br />
Sua työssä veljes auttoi; — tuo, Sebastian,<br />
Nyt sinun mieltäs kalvaa; — veli, sinä,<br />
Lihaani, vertani, pois luonnon kielsit<br />
Ja omantunnon, himotessas valtaa,<br />
Ja tuon Sebastianin kanssa — jolla<br />
Kovimmat siit' on sielun tuskat — väijyit<br />
Kuninkaas henkeä; työs anteeks annan,<br />
Vaikk' onkin luonnoton se. — Äly heissä<br />
Jo alkaa paisua, ja kohta huuhtoo<br />
Lähentelevä tulva järjen rannat,<br />
Jotk' ovat tuossa likaiset ja mustat.<br />
Mua heist' ei näe, ei huomaa yksikään. —<br />
Tuo, Ariel, miekkani ja päähineeni.<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Ariel poistuu.)</span><br />
Pukua muutan nyt ja esiynnyn<br />
Milanon herttuana niinkuin muinoin. —<br />
Hei, joudu, henki, kohta olet vapaa.<br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Ariel palajaa, laulaen, ja auttaa Prosperoa pukeumisessa.)</span><br />
</p>
<div class="poem"><div class="stanza">
<span class="i0">ARIEL.<br /></span>
</div><div class="stanza">
<span class="i0">Mettä kukist' imaisen ma,<br /></span>
<span class="i0">Kielon kuvuss' asustan,<br /></span>
<span class="i0">Kuullen ääntä huuhkajan,<br /></span>
<span class="i0">Siivill' yökön liitelen ma<br /></span>
<span class="i0">Kesän jäljiss' ihanan;<br /></span>
<span class="i0">Hei lystiä, lystiä on elostaa,<br /></span>
<span class="i0">Kun kukkien keskellä liehua saa.<br /></span>
</div></div>
<p>
PROSPERO.<br />
Mun ikävä sua tulee, armas Ariel,<br />
Mut vapaaks sinä pääset. — Niin, kas niin. —<br />
Asussa tuossa näkymättömässä<br />
Kuninkaan laivaan käy nyt; kannen alla<br />
Sa tapaat merimiehet nukkumasta;<br />
Kun herää kapteeni ja laivamies,<br />
Tuo heti heidät tänne; joudu, joudu!<br />
<br />
ARIEL.<br />
Ma lennoss' ilmaa juon ja palaan ennen<br />
Kuin kahdesti on suones tykkinyt.<br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Ariel menee.)</span><br />
<br />
GONZALO.<br />
Tääll' on vaan tuskaa, hirmua ja taikaa;<br />
Pois tästä kauhun maasta taivaan vallat<br />
Meit' ohjatkoot!<br />
<br />
PROSPERO.<br />
<span style="margin-left: 8.5em;">Kuningas, tässä näet</span><br />
Prosperon, solvatun Milanon herttuan.<br />
Vakuudeks, että ilmi elävänä<br />
Hän haastaa sulle, syliini sun suljen<br />
Ja sun ja kumppanisi tervetuileiks<br />
Sydämmestäni lausun.<br />
<br />
ALONZO.<br />
<span style="margin-left: 10.5em;">Hänkö olet,</span><br />
Vai etkö hän, vai pettäväkö ilve,<br />
Lumottu niinkuin minä, sit' en tiedä;<br />
Mut suones tykkinä on lihaa, verta;<br />
Kun näin sun, haihtui heti sieluntuska,<br />
Jok' oirett' oli hulluuden, ma pelkään.<br />
Jos todellist' on tää, niin outo siitä<br />
Tarina syntyy. Kuninkuutes sulle<br />
Ma luovutan, ja pyydän: anteeks anna<br />
Mun rikokseni. — Mutta kuinka eloss'<br />
On Prospero ja täällä?<br />
<br />
PROSPERO.<br />
<span style="margin-left: 11.5em;">Ensin sua</span><br />
Syleilen, jalo vanhus; kunniallas<br />
Ei rajaa, määrää ole.<br />
<br />
GONZALO.<br />
<span style="margin-left: 11em;">Onko niin</span><br />
Vai eikö, sit' en mene vannomaan.<br />
<br />
PROSPERO.<br />
Teit' yhä kietoo saaren tenhopiiri<br />
Ja estää uskomasta päivänselvää. —<br />
Mun ystäväni, kaikki tervetulleet!<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Syrjään Sebastianille ja Antoniolle.)</span><br />
Te, somat herrat, jos mua haluttaisi,<br />
Niin kuninkaanne vihaan joutuisitte,<br />
Kuin konsaan petturit; mut kielitellä<br />
En tahdo.<br />
<br />
SEBASTIAN (syrjään).<br />
<span style="margin-left: 5em;">Perkele nyt haastaa.</span><br />
<br />
PROSPERO.<br />
<span style="margin-left: 15.5em;">Eikä.</span><br />
Mies kehno, jota veljesteleminen<br />
Likaisi kieleni, suon anteeks sulle<br />
Rumimmat työs, ja kaikkikin, ja vaadin<br />
Vaan kuninkuuteni, jok' oiti mulle<br />
Sun jättää täytyy.<br />
<br />
ALONZO.<br />
<span style="margin-left: 9.5em;">Prospero jos olet,</span><br />
Niin kerro, miten pelastuit ja kuinka<br />
Tapasit meidät täällä, jossa hukkui<br />
Kolmatta tiimaa sitten meiltä haaksi,<br />
Ja jossa minä kadotin — kuink' onkaan<br />
Se muisto mulle karvas! — Ferdinandin,<br />
Mun poikan' armaan.<br />
<br />
PROSPERO.<br />
<span style="margin-left: 10em;">Teitä surkuttelen.</span><br />
<br />
ALONZO.<br />
Vahinko korvaamaton; kärsimyskin<br />
Apunsa kieltää.<br />
<br />
PROSPERO.<br />
<span style="margin-left: 8em;">Luultavampi, että</span><br />
Sit' ette avuks ole pyytänytkään.<br />
Sen hellän, armorikkaan voiman kautta<br />
Vahingon yhtäläisen minä kestin<br />
Ja rauhoituin.<br />
<br />
ALONZO.<br />
<span style="margin-left: 7.5em;">Vahingon yhtäläisen?</span><br />
<br />
PROSPERO.<br />
Niin, yhtä vereksen ja yhtä suuren.<br />
Suruni lievikkeeksi mulla keinot<br />
On heikommat kuin teillä lohtunanne.<br />
Kadotin tyttäreni.<br />
<br />
ALONZO.<br />
<span style="margin-left: 9.5em;">Tyttärenne?</span><br />
Oi, jos nyt Neapeliss' eläisivät<br />
Kuninkaana ja kuningattarena!<br />
Haluisin silloin haudan saada tuossa<br />
Mudassa, jossa poikani nyt viruu!<br />
Mut milloin kadotitte tyttärenne?<br />
<br />
PROSPERO.<br />
Myrskyssä äsken. Herrat nuo, ma huomaan,<br />
Tät' yhdyntää niin kummeksivat, että<br />
Älynsä hukkaavat ja epäilevät<br />
Näkönsä varmuutta ja puheensakin<br />
Omaksi hengeksensä. Mut jos kuinkin<br />
Tajuilta lienette, tok' uskokaatte,<br />
Ett' olen minä sama Prospero,<br />
Jok' ajettiin maanpakoon Milanosta<br />
Ja ihmeen kautta tähän saareen jouduin,<br />
Jok' otti teidät turviinsa ja jonka<br />
Min' olen herra. Enempää ei siitä:<br />
Se monipäiväinen on muistotieto,<br />
Ei mikään suurus-juttu; sopimaton<br />
Ens' yhdyntäämme lisäks. Tervetullut!<br />
Tää maja täss' on hovini; ja pieni<br />
On mulla seurue, ja alamaista<br />
Ei yhtäkään; sisähän katsokaa!<br />
Kun valtakunnan mulle luovutitte,<br />
Samalla mitalla ma teille kostan<br />
Ja ihmeen ilmi luon, jok' yhtä rakas<br />
On teille, kuin on valtakunta mulle.<br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Majan ovi aukenee; Ferdinand ja Miranda nähdään</span><br />
<span style="margin-left: 2em;">siellä sakkia pelaamassa.)</span><br />
<br />
MIRANDA.<br />
Pelaatte väärin, prinssi.<br />
<br />
FERDINAND.<br />
<span style="margin-left: 13em;">Armas impi,</span><br />
En koko maailmasta.<br />
<br />
MIRANDA.<br />
<span style="margin-left: 10em;">Riittäisipä</span><br />
Jo kyllä kymmenenkin valtakuntaa,<br />
Ja suoraa peliä se sentään oisi.<br />
<br />
ALONZO.<br />
Jos saaren harhanäköjä on tääkin,<br />
Kadotan toistamiseen rakkaan pojan.<br />
<br />
SEBASTIAN.<br />
Ihmetten ihmettä!<br />
<br />
FERDINAND.<br />
<span style="margin-left: 9em;">Vaikk' uhkaa meri,</span><br />
Se tok' on laupias: sit' ilman syytä<br />
Ma sadattelin.<br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Polvistuu Alonzon eteen.)</span><br />
<br />
ALONZO.<br />
<span style="margin-left: 7.5em;">Syleilköön sua runsaat</span><br />
Iloisen isän siunaukset! Nouse<br />
Ja tänne-tulos kerro!<br />
<br />
MIRANDA.<br />
<span style="margin-left: 11em;">Ihme, kumma!</span><br />
Kuink' ihania olennoita täällä<br />
Nyt näenkään! Kuink' ihminen on kaunis!<br />
Suloinen, uusi maailma, joss' ompi<br />
Tuollaista kansaa!<br />
<br />
PROSPERO.<br />
<span style="margin-left: 9.5em;">Tää on uutta sulle.</span><br />
<br />
ALONZO.<br />
Mik' impi tuo, jon kanssa pelasit?<br />
Olette tuskin kolmen tunnin tutut<br />
Hänkö se jumalatar, joka meidät<br />
Erotti ensin ja nyt yhdisti?<br />
<br />
FERDINAND.<br />
Hän kuolevainen on; mut kuolematon<br />
Kaitselmus määrännyt on hänet mulle.<br />
Valitsin hänet, kun en isää voinut<br />
Kysyä neuvoksi enk' enää luullut<br />
Mull' isää olevankaan. Tytär on hän<br />
Tään kuulun herttuan, jost' usein kuulin<br />
Puhuttavan, mut jonka näin nyt vasta.<br />
Hält' olen saanut toisen elämän,<br />
Ja toiseks isäksen' on hänet tehnyt<br />
Tää impi.<br />
<br />
ALONZO.<br />
<span style="margin-left: 5em;">Minä siis tään immen isä.</span><br />
Mut voi kuink' outoa, kun lapseltani<br />
Mun täytyy anteeks pyytää!<br />
<br />
PROSPERO.<br />
<span style="margin-left: 13.5em;">Pois se aatos!</span><br />
Ei menneet mielipahat muistojamme<br />
Saa raskauttaa.<br />
<br />
GONZALO.<br />
<span style="margin-left: 8em;">Sydämmeni itki;</span><br />
Puhunut muuten olisin jo ennen.<br />
Jumalat, tähän pariin katsahtakaa,<br />
Ja vuodattakaa heihin siunauksenne!<br />
Te, te sen uran viitoititte, joka<br />
Toi meidät tänne.<br />
<br />
ALONZO.<br />
<span style="margin-left: 9em;">Aamen sanon!</span><br />
<br />
GONZALO.<br />
<span style="margin-left: 15.5em;">Sikskö</span><br />
Milano syöstiin Milanosta, että<br />
Sukunsa Neapelin kruunun saisi?<br />
Ilosta harvinaisest' iloitkaatte,<br />
Ja ikimuistoks uurtakaa se kultaan!<br />
Samalla tiellä Claribella miehen<br />
Sai Tunisissa, Ferdinand sai vaimon,<br />
Miss' itse hukass' oli; valtakuntans'<br />
Sai saarell' autiolla Prospero;<br />
Me kaikki saimme järkemme, miss' oltiin<br />
Jo järjilt' aivan.<br />
<br />
ALONZO.<br />
<span style="margin-left: 9.5em;">Mulle kätenne!</span><br />
Se sydän, jok' ei teille hyvää toivo,<br />
Suruhun syöpyköön ja tuskaan!<br />
<br />
GONZALO.<br />
<span style="margin-left: 15em;">Amen!</span><br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Ariel palajaa, ja häntä seuraavat huumautuneina</span><br />
<span style="margin-left: 2em;">kapteeni ja laivamies.)</span><br />
<br />
Kah! Nähkääs! Lisää meikäläisiä!<br />
Sanoinhan, ettei tuo mies veteen huku,<br />
Jos maall' on hirsipuuta. — Herja sinä,<br />
Pois laivalt' armon noiduit; noidu nytkin!<br />
Sull' eikö maalla suuta? Mitä uutta?<br />
<br />
LAIVAMIES.<br />
Ensinkin, että kuninkaamme turvass'<br />
On seuroineen; sen jälkeen, että laiva,<br />
Mi hylkyn' oli kolme tiimaa sitten,<br />
Eheä, tiivis nyt on, kunnoss' aivan<br />
Kuin matkaan lähteissämme.<br />
<br />
ARIEL (syrjään Prosperolle).<br />
<span style="margin-left: 13.5em;">Sen tein minä,</span><br />
Täält' ollessani poissa.<br />
<br />
PROSPERO.<br />
<span style="margin-left: 12.5em;">Kiltti henki!</span><br />
<br />
ALONZO.<br />
Tää kaikk' ei ole luonnollista: ihme<br />
Ihmettä ajaa. — Kuinka tänne saitte?<br />
<br />
LAIVAMIES.<br />
Jos tietäisin, ett' olen valveill' aivan,<br />
Kokisin selvää tehdä. Kalmamaisess'<br />
Unessa olimme ja — kuink', en tiedä —<br />
Kaikk' yhteen sullottuina laivan ruumaan.<br />
Vast'ikään kaikenlainen outo melu,<br />
Ulina, huuto, parku, kahleenkalske<br />
Ja moninaiset julman julmat äänet<br />
Herätti meidät; oiti vapauteen;<br />
Ja katso, ehjänä ja kiillossansa<br />
Komean, uljaan laivamme nyt näimme;<br />
Ja kapteeni se laivaa tarkastellen<br />
Sen hyöri kannella. Mut äkin meidät,<br />
Kuin uness' aivan, sieltä temmattiin;<br />
Nyt tässä ällistellään.<br />
<br />
ARIEL (syrjään Prosperolle).<br />
<span style="margin-left: 12em;">Teinkö hyvin?</span><br />
<br />
PROSPERO.<br />
Teit hyvin, virkku henki. Vapaaks pääset.<br />
<br />
ALONZO.<br />
Tään ihmeellisempähän kierrospesään<br />
Ei ihminen lie jalkaans' astunut.<br />
Tää kaikk' ei ole enää luonnollista.<br />
Täss' oraakelin selvityst' on tarvis.<br />
<br />
PROSPERO.<br />
Kuningas hyvä, älkää mietiskelkö<br />
Näit' outoj' asioita; jahka sopii,<br />
Ja toivon piankin, nää seikat teille<br />
Selitän kohta kohdalt', että kaikki<br />
Todelta näyttää. Siksi olkaa tyyni;<br />
Hyväksi luulkaa kaikki —<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Syrjään Arielille.)</span><br />
<span style="margin-left: 13em;">Henki, tänne!</span><br />
Caliban kumppaneineen vapauta;<br />
Kirvoita loitsu. —<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Ariel menee.)</span><br />
<span style="margin-left: 10em;">Kuinka voitte, herra?</span><br />
Paria velikultaa vielä vailla<br />
On seuranne; ne unhotitte aivan.<br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Ariel palajaa, ajaen edellään Calibania, Stephanoa</span><br />
<span style="margin-left: 2em;">ja Trinculoa, joilla on varastamansa vaatteet yllä.)</span><br />
</p>
<p>STEPHANO.
Pitäköön jokainen murhetta kaikista muista, ja huolikoon vähät
itsestään, sillä kaikki on pelkkää onnenkauppaa. Kuraasia, sinä
nolo-hirviö, kuraasia!</p>
<p>TRINCULO.
Jos nämä vakoojat minun päässäni totta puhuvat, niin saammepa vielä
nähdä hyvinkin kaunista.</p>
<p>
CALIBAN.<br />
Oi, Setebos; mit' uljait' olennoita!<br />
Kuin herrani on kaunis! Pelkään, että<br />
Hän mua kurittaa.<br />
<br />
SEBASTIAN.<br />
<span style="margin-left: 9em;">Ha, ha! Antonio,</span><br />
Mit' elukoita nuo on? Saako niitä<br />
Rahalla ostaa?<br />
<br />
ARIEL.<br />
<span style="margin-left: 7.5em;">Luultavasti! Onhan</span><br />
Niist' yksi ilmi-kala, ja siis kaupan.<br />
<br />
PROSPERO.<br />
Katselkaa noiden vaatteusta, herrat,<br />
Ja sanokaa, heiss' onko rehtimiestä.<br />
Tuon luodenlennon äiti oli noita,<br />
Niin voimakas, ett' itse kuun hän suisti,<br />
Ja luoteet, vuokset määräs, halliten<br />
Kuun nimessä, sen vallast' ollen vapaa.<br />
Mun ryöstivät nuo kolme; noiden kanssa<br />
Tuo sekasikiö, tuo puoliperkel',<br />
On henkeäni vastaan liiton tehnyt.<br />
Kaks noista omaksenne tuntenette;<br />
Tuo pimeyden sikiö on mun.<br />
<br />
CALIBAN.<br />
Nyt nipistellään minut kuoliaaksi.<br />
<br />
ALONZO.<br />
Stephanoko, mun juoppo viinurini?<br />
<br />
SEBASTIAN.<br />
Ja päihtyneenä! Mist' on viinaa saanut?<br />
<br />
ALONZO.<br />
Ja Trinculonkin jalat vintturoivat.<br />
Mist' ovat löynneetkään tuon ihmenesteen,<br />
Jok' on noin heidät kullannut? Mist' olet<br />
Noin liemeen tullut?<br />
</p>
<p>TRINCULO.
Olenhan minä, sitten kun viimeksi tavattiin, semmoisessa liemessä
ollut, että pelkäänpä ettei se ikänä luistani lähde. Kyllä nyt saan
olla likakärpäsiltä rauhassa.</p>
<p>SEBASTIAN.
No, Stephano, kuinka on laita?</p>
<p>STEPHANO.
Älkää koskeko minuun! Minä en ole Stephano, vaan värviäistä kokonaan.</p>
<p>PROSPERO.
Sinä pyrit tämän saaren kuninkaaksi, konna.</p>
<p>STEPHANO.
Vaivainen kuningas minusta olisi tullut.</p>
<p>
ALONZO (osoittaen Calibania).<br />
Noin kummaa otusta en ole nähnyt.<br />
<br />
PROSPERO.<br />
Hän yhtä törkeä on tavoiltansa<br />
Kuin muodoltaan. — Majaani mene, konna!<br />
Vie myötä seurasi! Se puhtaaks siisti,<br />
Jos anteeksiantamusta multa toivot.<br />
<br />
CALIBAN.<br />
Käskynne täytän; tästälähin tahdon<br />
Anoa armoa ja viisastua.<br />
Mua senkin hölmöä, kun jumalaksi<br />
Tuon juopon luulin ja tuot' aasinpäätä<br />
Kun kumartelin.<br />
<br />
PROSPERO.<br />
<span style="margin-left: 8em;">Matkaan!</span><br />
<br />
ALONZO.<br />
<span style="margin-left: 12.5em;">Pois! Ja viekää</span><br />
Tuo romu sinne, mistä saitte sen.<br />
<br />
SEBASTIAN.<br />
Tai oikeammin: mistä varastitte.<br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Caliban, Stephano ja Trinculo poistuvat.)</span><br />
<br />
PROSPERO.<br />
Kuningas, pyydän teitä seuroinenne<br />
Majaani halpaan, siellä lepäämään<br />
Tään yhden yön; siit' osan aion viettää<br />
Puheilla moisill', että aika teiltä<br />
Piankin kuluu; elämäni tarun,<br />
Sen vaiheet kaikki tänne tultuani<br />
Ma teille kerron. Huomenelta teitä<br />
Laivaanne seuraan; siitä Neapeliin,<br />
Joss' aion näiden rakastettujemme<br />
Hääjuhlan vieton nähdä; sieltä sitten<br />
Palajan Milanooni, jossa hauta<br />
On joka kolmas ajatukseni.<br />
<br />
ALONZO.<br />
Haluan elämänne tarun kuulla;<br />
Se korvaan eriskummaisena soinee.<br />
<br />
PROSPERO.<br />
Kaikk' ilmi tuon; ja tyyntä matkaa teille,<br />
Myötäistä tuulta lupaan, täydet purjeet,<br />
Ett' uljaan laivastonne saavutatte. —<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Syrjään.)</span><br />
Ariel, kyyhkyni, se sun jää työkses.<br />
Sitt' alkutilaas palaa; ole vapaa!<br />
Hyvästi jää! — Ma pyydän, käykää majaan!<br />
<br />
<span style="margin-left: 2em;">(Menevät.)</span><br />
</p>
<h3>Epiloogi.<br />
Prosperon lausuma.</h3>
<div class="poem"><div class="stanza">
<span class="i0">Mahtini nyt mennyt on;<br /></span>
<span class="i0">Taas min' olen voimaton.<br /></span>
<span class="i0">Teidän riippuu lemmestänne,<br /></span>
<span class="i0">Täytyykö mun jäädä tänne.<br /></span>
<span class="i0">Nyt kun sain ma maani jällen,<br /></span>
<span class="i0">Anteeks annoin pettäjällen',<br /></span>
<span class="i0">Älkää te mun suoko tähän<br /></span>
<span class="i0">Saareen jäädä nääntymähän,<br /></span>
<span class="i0">Vaan irrotelkaa kahlettain<br /></span>
<span class="i0">Käsin hellin taputtain.<br /></span>
<span class="i0">Jos en hyvää suosi-tuulta<br /></span>
<span class="i0">Purjeisiini saa, niin multa<br /></span>
<span class="i0">Kaikk' on ollut joutavaa.<br /></span>
<span class="i0">Mahtian' en enää saa,<br /></span>
<span class="i0">Henkiäkään mull' ei laisin,<br /></span>
<span class="i0">Joilla teidät lumoaisin.<br /></span>
<span class="i0">Epätoivoon joudun aivan,<br /></span>
<span class="i0">Jos ei rukous mulle taivaan<br /></span>
<span class="i0">Voita armoa ja tästä<br /></span>
<span class="i0">Mua päästä pälkähästä.<br /></span>
<span class="i0">Siis, jos teill' on armon toivo vakaa,<br /></span>
<span class="i0">Hellyyttä nyt mulle osottakaa!<br /></span>
</div></div>
<div>*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44845 ***</div>
</body>
</html>
|
