diff options
Diffstat (limited to '44845-8.txt')
| -rw-r--r-- | 44845-8.txt | 4295 |
1 files changed, 0 insertions, 4295 deletions
diff --git a/44845-8.txt b/44845-8.txt deleted file mode 100644 index 445c71f..0000000 --- a/44845-8.txt +++ /dev/null @@ -1,4295 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Myrsky, by William Shakespeare - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org - - -Title: Myrsky - -Author: William Shakespeare - -Translator: Paavo Cajander - -Release Date: February 8, 2014 [EBook #44845] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MYRSKY *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -MYRSKY - -Kirj. - -William Shakespeare - - - -Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1892. - - - -Näytelmän henkilöt: - -ALONZO, Neapelin kuningas. -SEBASTIAN, hänen veljensä. -PROSPERO, Milanon laillinen herttua. -ANTONIO, hänen veljensä, Milanon herttuavallan anastaja. -FERDINAND, Neapelin kuninkaan poika. -GONZALO, vanha, rehellinen valtaneuvos. -ADRIAN, | hoviherroja. -FRANCISCO, | -CALIBAN, kuvaton metsäläis-orja. -TRINCULO, ilvehtijä. -STEPHANO, juopunut juomanlaskija. -Laivakapteeni, laivamies ja merimiehiä. -MIRANDA, Prosperon tytär. -ARIEL, ilmahenki. -IRIS, | -CERES, | -JUNO, | henkiä. -Luonnottaria, | -Elomiehiä, | -Muita henkiä, Prosperon palveluksessa olevia. - -Tapahtumapaikka: alussa meri, sittemmin asumaton saari. - - - - -ENSIMMÄINEN NÄYTÖS. - - -Ensimmäinen kohtaus. - - Laiva merellä. Myrskyinen sää, ukkosen jyrinää ja salamoita. - (Laivan kapteeni ja laivamies tulevat eri tahoilta.) - -KAPTEENI. -Laivamies, -- - -LAIVAMIES. -Tässä, herra kapteeni! Miten on asiat? - -KAPTEENI. -Hyvin. Rohkaise merimiehiä! Liukkaat liikkeet, muuten ajamme karille! -Joutuun, joutuun! - - (Merimiehiä tulee.) - -LAIVAMIES. -Heleijaa, pojat! Ravakat toimet! Liukkaat liikkeet! Prampurje alas! -Ottakaa vaari kapteenin vihellyksestä! -- Hei vaan, myrsky, riehu, -kunnes halkeat, jos tilaa riittää! - - (Alonzo, Sebastian, Antonio, Ferdinand, Gonzalo ja muita tulee.) - -ALONZO. -Pidä varasi, hyvä laivamies! Missä on kapteeni? Kestäkää kuin miehet! - -LAIVAMIES. -Olkaa hyvät, pysykää kannen alla. - -ANTONIO. -Poosmanni, missä on kapteeni? - -LAIVAMIES. -Ettekö häntä kuule? Tiellä olette täällä. Pysykää kopissanne! Te vaan -autatte myrskyä. - -GONZALO. -No, no, ystävä, tyynny. - -LAIVAMIES. -Kyllä, jos merikin tyyntyy. Pois täältä! Mitä nämä mässääjät kuninkaan -nimestä piittaavat? Pois kojuunne! Vaiti! Älkää häiritkö meitä. - -GONZALO. -No, no, muista ketä on laivassasi. - -LAIVAMIES. -Ei ketään, jota enemmän rakastaisin kuin omaa itseäni. Olette -neuvosmies: jos voitte käskeä nämä elementit vaikenemaan ja heti -paikalla rakentaa rauhaa, niin emme me tästä lähtien kättämme köyteen -laske; käyttäkää valtaanne! Jos ette sitä voi, niin kiittäkää Jumalaa, -että olette näin kauan elänyt; ja valmistukaa kojussanne viimeiseen -lähtöönne, jos niiksi tulisi. -- Liukkaat liikkeet, pojat! -- Pois -tieltä, sanon! - - (Poistuu.) - -GONZALO. -Tuosta miehestä saan paljon lohdutusta. Hän ei näytä siltä kuin hän -veteen hukkuisi; hänellä on muoto kuin aito hirtehisen. Hyvä sallimus, -pysy päätöksessäsi, että hän on hirtettävä! Tee hänelle aiottu nuora -laivaköydeksi meille, sillä omamme ei meitä paljoakaan auta. Jos hän ei -ole hirsipuun oma, niin on meidän tilamme surkuteltava. - - (Poistuvat kaikki.) - (Laivamies palajaa.) - -LAIVAMIES. -Pramtanko alas! Liukkaat liikkeet! Alemma, alemma! Koittakaa pingoittaa -emäpurjetta! (Huutoja kannen alta.) Hiiteen senkin ulvonta! Nuohan -huudollansa hämmentävät myrskyn ja meidän askareemme. - - (Sebastian, Antonio ja Gonzalo palajavat.) - -Joko taas? Mitä täällä teette? Jätämmekö kaikki ja hukumme? Onko teillä -halu upota? - -SEBASTIAN. -Rutto suusi syököön, sinä rähisevä, jumalaton armoton koira! - -LAIVAMIES. -No, käykää sitten työhön te. - -ANTONIO. -Hirteen sinä, senkin koira! Äpärä, hävytön suunpieksijä, tiedä, että me -vähemmin pelkäämme hukkumista kuin sinä. - -GONZALO. -Minä vastaan siitä, ettei hän huku, vaikka laiva ei olisi paksumpi -pähkinänkuorta ja niin hatara kuin pohjaton portto. - -LAIVAMIES. -Tuuleen päin, tuuleen päin! Kaksi purjetta ylös! Takaisin ulapalle! -Anna mennä! - - (Merimiehiä tulee läpimärkinä.) - -MERIMIEHET. -Rukoilkaa, rukoilkaa! Nyt perii hukka. - -LAIVAMIES. -Suin päinkö järveen? - -GONZALO. - Kuningas ja prinssi -Jo rukoilevat; tehkäämme me samoin; -Yks meill' on kohtalo. - -SEBASTIAN. - Mult' uupuu maltti. -Nuo juopot peijanneet on meiltä hengen. -Suupaltti konna, -- kymmenesti nielköön -Sun meren tyrsky! - -GONZALO. - Ei, hän kuolee hirteen, -Vaikk' inttäis vastaan joka vesitilkka -Ja kitans' avais hänet nielläkseen. - - (Sekavaa melua kannen alta: "Jumala armahtakoon meitä!" -- - "Ajamme karille! Ajamme karille." -- "Hyvästi, vaimo ja - lapset!" -- "Hyvästi, veli." -- "Ajamme karille! Ajamme - karille!") - -ANTONIO. -Kuninkaan kanssa hukkukaamme kaikki. - - (Poistuu.) - -SEBASTIAN. -Nyt jäähyväiset hälle lausukaamme. - - (Poistuu). - -GONZALO. -Antaisin nyt vaikka tuhat virstaa vettä auran alasta kuivaa maata, -laihaa nummea, ruskeata kanervikkoa tai mitä hyvänsä. Tapahtukoon -taivaan tahto! Mutta hupaista olisi kuitenkin kuivalla kuolla. - - (Poistuu.) - - -Toinen kohtaus. - - Saari. Prosperon majan edusta. - (Prospero ja Miranda tulevat.) - -MIRANDA. -Rakas isä, taitonne jos raivoon saanut -Nuo hurjat aallot on, niin tyyntäkää ne. -Palavan pi'en satanut ois pilvi, -Jos taivaan otsaan ei ois meri vyörryt -Ja sammuttanut lieskaa. Kuinka kärsin, -Kun näin nuo kärsiväiset! Uljas laiva, -Joss' ylväit' oli olennoita varmaan, -Nyt pirstaleina! Hätähuuto aivan -Sydäntä vihloi. Upposivat, raukat. -Jos voiman jumala ma oisin ollut, -Maan sisään meri vajonnut ois ennen, -Kuin saanut niellä moisen kelpo laivan -Väkineen kaikkineen. - -PROSPERO. - Oi, tyynny, tyynny! -Pois pelko! Hellä sydämmesi tietköön: -Ei turmaa tullut. - -MIRANDA. - Tuskaa, voi! - -PROSPERO. - Ei turmaa. -Mit' olen tehnyt, sen ma tein sun tähtes, -Sun, rakkaimpani, sun, mun tyttäreni. -Et tiedä, ken sa olet, etkä tiedä -Mun syntyäni, että suuremp' olen -Kuin Prospero, tään halvan majan herra -Ja yhtä halpa isäsi. - -MIRANDA. - Ei tullut -Enempi tieto mieleeni. - -PROSPERO. - Nyt aika -On ilmi tuoda kaikki. Yltän' auta -Tää taikavaippa. -- Noin! (Laskee maahan vaippansa.) - Nyt tuossa viru, -Mun taitoni! -- Oi, pyyhi silmäs, tyynny! -Tään haaksirikon julman näytelmän, -Mi kaiken sinun säälis saattoi kuohuun, -Niin tarkkaan taidollani järjestin ma, -Niin varovasti, ettei henkeäkään, -Ei, hiustakaan ei hukkaan ole mennyt -Yhdeltäkään tuon laivan olennoista, -Jonk' uppoomisen näit ja huudon kuulit. -Mut istu! Nyt saat lisää tietää. - -MIRANDA. - Usein -Aloitte mulle kertoa ken olen, -Mut kesken jäi se, turhaan utelin ma, -Ja loppu kuului: "viel' ei!" - -PROSPERO. - Nyt on aika; -Nyt itse hetki kuulemaan sua vaatii. -Siis tottele ja kuule! Voitko muistaa -Sit' aikaa, jolloin täss' ei majass' oltu? -Epäilen, voitko: kolmen vanha vielä -Et silloin ollut. - -MIRANDA. - Muistan, isä. - -PROSPERO. - Mitä? -Kodinko toisen, toiset ihmisetkö? -Sanoppa jokin esine, min kuva -On painunut sun mielees. - -MIRANDA. - Loitoll' on se -Ja unta pikemmin kuin todellista -Tuo muistitietoni. Mull' eikö ollut -Noin neljä, viisi piikaneittä muinoin? - -PROSPERO. -Oli, oli enemmänkin. Mutta kuinka -Tuo mielessäsi elää? Mitä muuta -Näet synkäst' ajan hämystä? Jos muistat, -Mit' ennen tapahtui kuin tänne tulit, -Niin tänne tulos muistat myös. - -MIRANDA. - En muista. - -PROSPERO. -Kakstoista, kaksitoista vuotta sitten -Milanon herttuana isäs oli -Ja suurivaltaisena ruhtinaana. - -MIRANDA. -Te ettekö siis ole isäni? - -PROSPERO. -Hyvehen esikuva oli äitis, -Mun tyttärekseni hän sinut sanoi; -Milanon herttua sun isäs oli, -Ja ainoo lapsensa siis ruhtinatar, -Ei mikään halvempi. - -MIRANDA. - Oi, jumalani! -Mik' ilkijuoni meidät sieltä syöksi? -Vai onniko? - -PROSPERO. - Laps hyvä, kumpainenkin: -Niin, ilkeys se meidät sieltä syöksi, -Mut onni tänne auttoi. - -MIRANDA. - Mieltä särkee, -Kun aattelen, kuink' olin vaivaks teille, -Jos koht' en muista. Jatkakaa, ma pyydän. - -PROSPERO. -Antonio, mun veljeni, sun setäs -- -Mua kuule! -- että veli voipi olla -Niin kavala! -- hän, jota sinun jälkees -Rakastin ennen muita, jolle annoin -Ma maani hallinnon, jok' oli valloist' -Etevin silloin, niinkuin Prosperokin -Ol' ruhtinoista, arvoisuuttaan kuulu -Ja taiteiss' ylevissä verraton. -Kun näihin hehkui haluni, niin heitin -Ma veljelleni kaiken hallituksen, -Jäin vieraaks maalleni ja vaivuin aivan -Salaisiin tutkimuksiin. Viekas setäs, -- -Mua kuunteletko? - -MIRANDA. - Mitä tarkimmasti. - -PROSPERO. -Opittuaan kuink' anomusta myöntää -Tai kieltää tulee, ketä auttaa lentoon -Ja keltä siivet taittaa, uusiks aivan -Mun teki omat luomani, ne muutti -Tai muuten muodosti. Virittimiinsä -Kun näin sai viranpitäjät ja virat, -Niin kaikkein sydämmet hän pani soimaan -Mit' ääntä halusi; kuin loisiköynnös -Ruhtinarunkoni hän peitti aivan -Ja mehun minust' imi. -- Sin' et kuule. - -MIRANDA. -Oi, kuulen, isä hyvä. - -PROSPERO. - Tarkoin kuule! -Etuni maalliset kun näin löin laimin, -Erakkon' elellen ja henkeäni -Edistäin töissä, joiden salaisuutt' ei -Yleisö pysty tajumaan, niin heräs -Viekkaassa veljessäni himo häijy. -Mun luottamukseni, kuin hyvä isä, -Hänessä vilpin siitti, vastasuuntaan -Yht' yltävän kuin luottamukseni, -Joll' ei niin määrää ollut. Toden totta, -Rajaton uskomus! Näin mahtaellen, -Ei kaikilla mun tuloillani yksin, -Vaan vallallani lisäks, -- niinkuin mies, -Mi valheen-matkinnallaan muistins' saattaa -Totuutta vastaan moiseen syntivelkaan, -Ett' itse valheens' uskoo -- hän nyt luuli -Herttuaks itsensä, kun hallitsijan -Vaan ulkotointa harjoitti ja mua -Edusti vaan: siit' yltyi vallanhimo, -- -Kuuletko? - -MIRANDA. - Tuonhan kuurokin jo kuulis. - -PROSPERO. -Ja ettei juopaa jäis tuon osan ja -Sen väliin, jolle osaansa hän näytti, -Täysvaltiaaks Milanossa hän pyrki. -Mun mies poloisen, jolle valtakunnaks -Jo kirjastoni riitti, kelvottomaks -Hän ruhtinuuteen katsoi maalliseen -Ja Neapelin kanssa liiton teki -- -Niin janosi hän valtaa -- vuosiveroon -Sitoutuen ja uskollisuusvalaan, -Kuninkaan kruunun alle herttuan kruunun -Alistamaan ja -- oi, Milano parka! -- -Sun, siihen asti nöyrtymättömän, -Syvimpään nöyryytykseen masentamaan. - -MIRANDA. -Oi, taivas! - -PROSPERO. - Ehdot kuule nyt ja päätös, -Ja sano sitten, tuoko oli veli. - -MIRANDA. -Oi, syntist' olis mummostani muuta -Kuin hyvää ajatella: kelpo äidist' -On usein huonot lapset. - -PROSPERO. - Ehdot kuule: -Tuo Neapelin kuningas, mun vanha -Viholliseni, suostui veljen' pyyntöön -Ett' tunnustusta luvattua vastaan -Ja veroa -- en tiedä, kuinka suurta -- -Hän valtakunnast' oiti karkoittaisi -Mun omaisineni, ja veljelleni -Milanon kruunun arvoinensa jättäis. -Nyt joukko pettureita pestattiin -Ja määräyönä Antonio avas -Milanon portit; kalman mustass' yössä -Kätyrit laahasivat sieltä mun -Ja sun, jok' ääneen' paruit. - -MIRANDA. - Surkeata! -En muista, kuinka silloin paruin, mutta -Taas olis syytä parkuun: kertomanne -Pusertaa silmist' itkun. - -PROSPERO. - Lisää kuule; -Sun sitten johdan nykyhetken toimiin, -Jot' ilman olis kertomani turhaa. - -MIRANDA. -Miks meit' ei hengilt' ottaneet he oiti? - -PROSPERO. -Hyvinpä kysyt, lapsi! Kyselmääsi -Syyt' annoinkin. He eivät tohtineet -- -Niin suuress' olin kansan suosiossa -- -Työhönsä moista verileimaa painaa, -Vaan kauniiks kaunistivat aikeens' inhan. -Lyhyesti: purteen paiskasivat meidät, -Merille veivät jonkun peninkulman; -Varalla siell' ol' laho laivarani, -Takluuton, mastoton ja purjeeton; -Rotatkin vaistost' oli hyljänneet sen. -Panivat tuohon meidät; siinä saimme -Merelle huutaa, joka vastaan ärjyi, -Ja tuuleen huoata, mi vastaan huokas, -Lisäten säälillään vaan tuskiamme. - -MIRANDA. -Voi, kuinka silloin huoleks olin teille! - -PROSPERO. -Ei, suojeleva olit enkelini! -Sa taivaallista rohkeutta täynnä -Hymyilit, taakkaani kun vaikeroiden -Ma suolapisaroilla merta juotin: -Näin annoit voimaa mulle kestämään -Kaikk' onnen vaiheet. - -MIRANDA. - Kuinka maalle päästiin? - -PROSPERO. -Jumalan sallimasta. Meillä oli -Raitista vettä sekä ruokaa, jota -Ylimys Gonzalo Neapelista, -Jok' oli hankkeen täyttäjäksi pantu, -Hyvyyttään antoi meille, sekä lisäks -Kalua, liinaa, vaatett' yltäkyllin, -Jost' oli suuri hyöty. Mies tuo jalo, -Kun kirjan ystäväksi minut tiesi, -Kirjastostani hankki kirjoja, -Jotk' ovat mulle valtaa kallihimmat. - -MIRANDA. -Oi, jos sen miehen saisin kerran nähdä! - -PROSPERO. -Nyt minä nousen. Alallas sa istu -Ja kuule, miten merihätä päättyi. -Tulimme tähän saareen; täällä minä -Opettajanas paremmin sua neuvoin -Kuin muut nuo ruhtinaat, joill' enemp' aikaa -On turhuuteen kuin lastens opetukseen. - -MIRANDA. -Palkitkoon taivas teidät! Ja nyt, isä, -- -Tuo mieltän' yhä vaivaa -- mistä syystä -Te myrskyn nostitte? - -PROSPERO. - Saat tietää senkin. -lhala ihme, auli onnetar, -Nykyinen valtiaani, näille maille -Toi vihamieheni. Ma tietäjänä -Älyän, että nyt on korkeimmallaan -Mun onnentähteni; sen tenhovoiman -Jos nyt ma laiminlyön, niin ijäks mennyt -On onneni. Enempää älä kysy. -Sua unettaa: tuo väsymys on hyvää, -Sen valtaan antau. -- Et voikaan muuta. -- - (Miranda nukkuu.) -Hoi, palvelijani! Nyt olen valmis. -Tule, Ariel, tule! - - (Ariel tulee.) - -ARIEL. - Terve, suuri mestar', -Ylevä herra, terve! Toimeen altis -On käskyläises. Lentämäänkö vaadit, -Uimaanko, pilven patsaall' ajamaanko, -Vai tuuleen syöksymäänkö? Käskys Ariel -Tarmonsa takaa täyttää. - -PROSPERO. - Sano, henki, -Panitko myrskyn toimeen niin kuin käskin? - -ARIEL. -Täsmälleen aivan. -Kuninkaan laivaan iskin; kupuun, keulaan, -Kannelle, joka kojuun vuorotellen -Viritin kauhun; joskus jakaannuin ma, -Leimuillen milloin missä: kokkapuussa, -Raa'assa, mastoss' erikseen ma lieksoin, -Siit' yhteen taasen hulmahdin. Zeun tulet, -Kamalan pauantehen ennustajat, -Nopeemmin eivät silmän ohi kiidä; -Salamat, liekit, rikkivaajat näytti -Hätyyttävän suurvaltaa Neptunonkin, -Järkyttäin rohkeit' aaltoja ja pannen -Hirmuisen kolmikärjen huojumaan. - -PROSPERO. -Sa uljas henki! Oliko niin vahvaa -Ja lujaa ketään, ett'ei mieli mennyt? - -ARIEL. -Ei yhtä, jok' ei kuumeen houreiss' ollut -Ja tehnyt hullun töitä. Meren vaahtoon -Syöksyivät kaikki, myöskin merimiehet, -Ja laivan jättivät, jok' ilmituleen -Nyt leimahti. Kuninkaan poika Ferdinand, -Hivukset päässä törröllään kuin kaisla, -Juoks' eellä, huutain: "Helvetti on tyhjä -Ja kaikki pirut irti". - -PROSPERO. - Hyvin tehty. -Lähellä rantaa, niinkö? - -ARIEL. - Rannass' aivan. - -PROSPERO. -Ei ketään hukkunut? - -ARIEL. - Ei hivuskarvaa. -Ei vaatteissa niin tahraa, ehommat vaan -Olivat entistänsä. Pitkin saarta -Hajoitin heidät parvittain, kuin käskit. -Kuninkaan pojan yksin maalle heitin. -Hän huokauksin jäähdyttää nyt ilmaa, -Sopessa kolkoss' istuu suruissansa -Ristissä käsin näin. - -PROSPERO. - Mut kuinka kävi -Kuninkaan laivan merimiesten, kuinka, -Ja muiden laivain? - -ARIEL. - Laiva kuninkaan -Satamass' on sen lahden pohjukassa, -Miss' sydänyönä kerran minun käskit -Bermudan myrskyisiltä saarilta -Kastetta noutaa; siellä turvass' on se. -Kaikk' ajoin merimiehet kannen alle, -Miss' osaks taiast', osaks uuvunnasta -Nyt nukkuvat. Muut laivat vihdoin, jotka -Ma hajoitin, nyt yhtyneet on jälleen, -Ja Välimertä kyntäin Neapeliin -Suruissaan palajavat, luullen, ett' on -Kuninkaan laiva hukkunut ja että -Hän itse meren pohjass' on. - -PROSPERO. - Työs, Ariel, -Sa tarkoin teit; mut viel' on tehtävää. -Mik' aika nyt on? - -ARIEL. - Yli puolipäivän. - -PROSPERO. -Kaks tuntilasin juoksemata vähin. -Täst' yhdeksään on aika meille kallis. - -ARIEL. -Siis lisää työtä? Näin kun mua vaivaat, -Suo että lupauksestas muistutan, -Mi viel' on täyttämättä. - -PROSPERO. - Ynseiletkö? -No, mitä vielä vaadit? - -ARIEL. - Vapautta. - -PROSPERO. -Vaikk' ohi viel' ei aikas? Vaiti siitä! - -ARIEL. -Suvaitse muistaa uskolliset työni: -En valehdellut, hairaust' en tehnyt, -Napissut, nurissut en ole. Vuodeks -Lupasit minut vapaaks. - -PROSPERO. - Unhotitko -Mist' ahdistuksesta sun päästin? - -ARIEL. - En. - -PROSPERO. -Unohditpa. On mielestäsi raskas -Suolaisen meren mutaa kahlata, -Selässä lentää tuiman pohjatuulen, -Maan uumenissa pengastaa, kun kylmäst' -On routaantunut maa. - -ARIEL. - Ei, toden totta. - -PROSPERO. -Valetta, ilkipeto! Unhotitko -Sycorax velhon inhan tuon, jonk' oli -Ikä ja luihuus koukistanut? Mitä? - -ARIEL. -En. - -PROSPERO. - Unhotitpa. Hän mist' oli? sano. - -ARIEL. -Algierista. - -PROSPERO. - Vai niin? Mun kerran kuussa -Sinulle täytyy muistuttaa, mik' olit, -Kosk' unhotat sen. Kirottu tuo velho -Noituudestaan ja monist' ilkitöistään, -Joit' ihmiskorva kuulla kammoo, syöstiin -Maanpakoon Algierista, niinkuin tiedät. -Hält' yhden teon tähden henki säästyi; -Niin, eikö totta? - -ARIEL. - Totta. - -PROSPERO. - Raskahana -Tuon kuoppasilmän toivat merimiehet -Ja tänne jättivät. Sa, orjani, -Sa silloin häntä palvelit, niin kerroit. -Mut koska olit henki liian hento -Tuon velhon iljettäviin törkytöihin -Ja apus kielsit pois, niin hän sun salpas -Kätyriensä voimakkaampain kautta -Ja hillittömän vihan vimmassa -Halaistuun honkaan. Tuossa onkalossa -Sa tuskissasi kytkettynä istuit -Kakstoista vuotta. Hän sill' aikaa kuoli, -Ja tyrmässäs sa voihkit yhtä taajaan -Kuin myllynratas kalkkaa. Tällä saarell' -Ei silloin muuta ihmisluomaa ollut -Kuin velhon poika, täällä penikoittu, -Tuo kailo vaihdokas. - -ARIEL. - Niin, Caliban. - -PROSPERO. -Niin, hölmö! Juuri Caliban, hän, joka -Nyt mua palvelee. Sa tiedät, mistä -Sun löysin kitumasta. Valitukses -Sai suden ulvomaan ja rintaa vihloi -Karhunkin ikijulman. Tuskas oli -Kuin tuskaa helvetin, ja siit' ei päästää -Sycorax voinut. Munpa taitoni -- -Kun tulin ja sun kuulin -- auki hongan -Repäisi ja sun päästi. - -ARIEL. - Kiitos, herra! - -PROSPERO. -Jos vielä nuriset, niin halon tammen -Ja pahkuisiin sen sisuksiin sun suudin, -Siell' ulistakses kaksitoista vuotta. - -ARIEL. -Anteeksi, herra! Käskynne ma täytän -Ja kummittelen kiltisti. - -PROSPERO. - Se tee, -Niin kahden päivän päästä olet vapaa. - -ARIEL. -Oi, kiitos, jalo herra! Mitä tulee, -Sanokaa, mitä tulee minun tehdä? - -PROSPERO. -Pukeu meren neidoks; näkyväinen -Vaan mulle ollos; yksikään muu silmä -Ei saa sua nähdä. Mene, muotos muuta, -Ja tule sitten tänne. Pois, ja joutuun! - (Ariel poistuu.) -Heräjä, sulolapsi! Hyvin nukuit. -Heräjä! - -MIRANDA. - Ihmeellinen tarinanne -Mun uneen uuvutti. - -PROSPERO. - Pois uni viskaa. -Nyt Calibanin luo, tuon orjan, joka -On aina häijy suustaan. - -MIRANDA. - Hän on konna; -En kärsi häntä nähdä. - -PROSPERO. - Tuiki tarpeen -Hän näissä oloiss' on. Hän tulen laittaa, -Puut meille kantaa, hyötytyötä tekee -Jos jotakin. -- Hoi! Orja! Caliban! -Maan möhkö, vastaa! - -CALIBAN (ulkoa). - Kyllin siell' on puita. - -PROSPERO. -Hoi, tänne, sanon! Muutakin on työtä. -No, joutuun, kilpikonna! - (Ariel palajaa vedenneidoksi puettuna.) -Ihana ilme! Soma Ariel, -He, kuules mitä kuiskaan. - -ARIEL. - Kyllä, herra. - - (Poistuvat.) - -PROSPERO. -Ruttoinen ruoja, pirun penikoima -Kirotun äitis kanssa, tule esiin! - - (Caliban tulee.) - -CALIBAN. -Oo, kaste kirotumpi kuin mink' äiti -Siveli korpinsiivin liejusuolta, -Norukoon teihin! Lietsokohon louna -Ja ruumihinne ruvin peittäköön! - -PROSPERO. -Tuost' yöllä jäsenkatkon saat sa varmaan; -Et hengittää voi pistoksilta; peikot, -Jotk' öisin elämöivät, kimppuus käyvät, -Näpistäin kirjavaks kuin mesimöykyn -Sun ruumiisi, ja joka näpinjälki -Se äilehtii kuin mehiläisen pisto. - -CALIBAN. -Nyt tahdon lounastaa. Tää saari mun on, -Sen Sycoraxilt', äidiltäni perin. -Pois ryöstit multa sen. Kun ensin tulit, -Hyväilit, kuihkoit mua, marjavettä -Minulle juotit, nimittämään neuvoit -Tuon pienen valon ja tuon suuren, jotka -öin, päivin palavat. Sua rakastin ma, -Ja näytin sulle saaren kaikki aarteet, -Karumaat, vehmaat, lähteet, suolakaivot. -Voi, että tein sen! -- Äidin rikkeet teihin, -Lepakot, konnat, kuoriaiset kaikki! -Muut' alamaist' ei sinulla kuin minä, -Jok' ennen olin oma kuninkaani; -Nyt tähän kovaan kallioon mun salpaat, -Muun maan kun multa ryöstit. - -PROSPERO. - Valheen henki, -Et tunne hyvyyttä, vaan piiskaa. Pidin -Sua, haaskaa, ihmistavoin; otin sinut -Majaani asumaan, siks kunnes koitit -Häväistä tyttäreni kunnian. - -CALIBAN. -Ho, ho, ho! Paha, ettei tullut tehdyks. -Mua estit; muuten Calibaneill' oisin -Ma kansoittanut saaren. - -PROSPERO. - Inha orja, -Johonka hyve pieninkään ei pysty, -Vaan paheet kaikki! Turviini sun otin, -Puhumaan vaivoin sain sun, joka hetki -Opetin sulle yhtäkin; kun sinä, -Sen villikko, et tiennyt mitä mielit, -Vaan mylvit niinkuin eläin, neuvoin sulle -Sanoja, millä mieles ilmi tuoda. -Mut, siitä huolimatta, halpaan luontoos -Jotakin jäi, jot' inhoo jalo luonne. -Siis ansiosta kallioon sun kytkin, -Vaikk' enemmän kuin vankeutt' ansaitsit. - -CALIBAN. -Opetit puhumaan mun; hyöty siit' on -Ett' opin kiroomaan. Sun rutto syököön -Tuost' opetuksestas! - -PROSPERO. - Pois, velhon pentu! -Tuo puita! Joutuun, muista se! Viel' askart' -On muutakin. Haa, jupisetko, peto? -Jos niskoittelet tai jos laimin lyöt -Mun käskyni, luuvalon sinuun isken, -Jäseniis noidun vetotaudin, panen -Niin mylvimään sun, että ulinaasi -Pedotkin säikkyy. - -CALIBAN. - Älkää, minä pyydän. - (Syrjään.) -Totella täytyy; mahdillaan hän voisi -Pakottaa vasallikseen Seteboonkin, -Emoni jumalan. - -PROSPERO. - No, orja, mene! - - (Caliban poistuu.) - - (Ariel palajaa näkymättömänä, soitellen ja laulaen. - Ferdinand seuraa häntä.) - - Arielin laulu: - - Tänne keltahiekallen - Nyt käsikkäin, - Niiaten ja suudellen - Ja pyörittäin! - Sipsutellen hyppikää, - Henget kaikki säistäkää! - Vait! vait! - (Erinäisiä ääniä.) - Hau! hau! - Se halli kait. - (Erinäisiä ääniä.) - Hau, hau! - Vait! Kuules vaan! - Jo kukko se laulavi lauluaan: - Kukkukiekuu! - -FERDINAND. -Mist' on tuo sointo? Ilmasta? Vai maasta? -Se vaikeni jo: -- saaren jumalata -Varmaankin palvellaan. Kun rannall' istuin -Ja isävainaatani taaskin itkin. -Vesiltä luokseni tuo ääni hiipi, -Sulavin soinnuin lientäin tuskiani -Ja meren hyrskää; sitä seurasin ma -Tai pikemmin se myötänsä mua veti. -Nyt poissa on se. -- Ei, se taasen alkaa. - - Arielin laulu: - - Nyt viittä syltä syvät veet - Sun peittää isäsi; - Koralliks luut on siirtyneet - Ja silmät helmiksi; - Näet meri kaikki helmassaan - Kaluksi kalliiks muuttaa vaan. - Mut aallotar soittaa, -- kuules, oi! -- - Piu, pau, kuolinkello se soi. - - KUORO. - Piu, pau. - -FERDINAND. -Tuo laulu isästän' on hukkuneesta. -- -Ei kuolevainen laula noin; tuo sävel -Ei ole maasta -- ylhäältä se soipi. - -PROSPERO. -Silmäisi ripsillinen verho nosta -Ja sano, mitä tuolla näet. - -MIRANDA. - Kuin? Henki? -Oi, kuinka tähystää se! Tiedä, isä, -Ihana on se; -- mutta se on henki. - -PROSPERO. -Ei, laps! Se syö ja nukkuu, aistit sillä -On niinkuin meillä. Sulho tuo, min näet, -Mukana haahdess' oli. Jos ei suru, -Kauneuden syöpä, häntä rumentaisi, -Hän sinust' olis pulska. Kadonneita -Hän tovereitaan etsii. - -MIRANDA. - Minust' on hän -Olento jumalallinen; maan päällä -Noin ylevää en ole nähnyt koskaan. - -PROSPERO (syrjään). -Nyt, näemmä, käy se niin kuin mielin. -- Ariel, -Sa oiva henki, kahden päivän päästä -Sin' olet vapaa. - -FERDINAND. - Jumalatar varmaan, -Jot' äsken lauluin palveltiin! -- Ma pyydän, -Suvaitkaa, tällä saarell' asuttenko, -Ja tohtisinko tiedustaa, kuin täällä -Mun tulee käyttäidä; mut tärkein pyyntö, -Vaikk' esitän sen viimeks: ihme kaunis, -Oletko tyttö, vaiko et? - -MIRANDA. - En ihme, -Mut tyttö kyllä. - -FERDINAND. - Kieltäni! Oi, taivas! -Sen kielen puhujista suurin olen, -Jos vaan nyt olisin sen kotomaassa. - -PROSPERO. -Kuin? Suurin? Neapelin kuningas -Jos kuulis tuon, mik' oisit? - -FERDINAND. - Mikä nytkin, -Mies halpa vaan, jok' ihmeeks sinun kuulen -Puhuvan Neapelin kuninkaasta. -Hän kuulee mua, ja sen vuoks min' itken; -Kuningas itse olen. Silmistäni -Ei ole tulva laannut siitä, kuin -Isäni, kuninkaan, näin hukkuvan. - -MIRANDA. -Oi, surkeaa! - -FERDINAND. - Niin, kaikin miehinensä. -Milanon herttua ja kunnon poikans' -Olivat mukana. - -PROSPERO. - Milanon herttua -Ja vielä kunnokkaampi tyttärensä -Tuon vääräks näyttää vois, jos olis aika. -- - (Syrjään.) -Ens' yhtymällä iskivät jo silmää. -Tuost', oiva Ariel, sa vapaaks pääset. -- - (Ääneen.) -Sananen, herraseni! Pelkään, että -Olette tehnyt vääryytt' itsellenne. - -MIRANDA. -Miks on noin tyly isä? Tuo mies kolmas -On näkemiäni, ja ensimmäinen, -Mi sai mun huokaamaan. Oi, sääli, käännä -Puoleeni isä! - -FERDINAND. - Impikö ja vapaa, -Niin Neapelin kuningattareksi -Sun nostan. - -PROSPERO. - Hiljaa, herra! Sana vielä! -- - (Syrjään.) -He toistens' ovat pauloissa; mut täytyy -Tuo huojas kauppa vaikeuttaa, muuten -Voi helppo saanti halvaks tehdä voiton. -- - (Ääneen.) -Sananen vielä! Sua vaadin, seuraa! -Anastit nimen, jok' ei omas ole; -Vakoojana sa tähän saareen tulit, -Pois multa, omistajalt' oikealta, -Sen ryöstääkses. - -FERDINAND. - En, kautta kunniani! - -MIRANDA. -Pahuutt' ei moisess' asu temppelissä. -Jos noin on kaunis pahan hengen maja, -Niin hyville se kelpais asunnoksi. - -PROSPERO (Ferdinandille). -Mua seuraa! -- Sinä häntä älä puolla; -Hän pettur' on. -- No, tule! Yhteen jamon -Sun niskasi ja jalkas; merivettä -Sa juoda saat, ja ruokanasi olkoon -Laho-juuret, ojakuorikot ja törtöt, -Joiss' ovat terhot siinneet. Mua seuraa! - -FERDINAND. -En. Panen vastaan moista kohtelua, -Väellä kunnes vihamies mun voittaa. - - (Paljastaa miekkansa, mutta tenhoutuu niin, ettei voi liikahtaa.) - -MIRANDA. -Isä rakas, älä koittele hänt' ylen; -Hyv' on hän, vaaraa hänest' ei. - -PROSPERO. - Kas vaan! -Munako kanaa neuvoo? -- Tuppeen miekkaa, -Kavaltaja! Sa uhkaat vaan, mut lyödä -Et uskalla, niin syyllinen on tuntos. -Vastusta älä tee! Ma tällä saarell' -Aseettomaks sun tehdä voin, niin että -Kädestäs miekka vaipuu. - -MIRANDA. - Isä hyvä! - -PROSPERO. -Pois! Minuss' älä riipu! - -MIRANDA. - Armahtakaa! -Hänestä takaan. - -PROSPERO. - Vait! Jos sanan sanot, -Niin soimaan, jopa vihaan sua. Mitä! -Vai puollat pettäjää! Hyi! Luulet, ett'ei -Hänt' ole kauniimpaa, kun hänet vaan -Ja Calibanin tunnet. Hupsu tyttö! -Tuon suhteen muut on miehet enkeleitä, -Hän muiden suhteen ihka Caliban. - -MIRANDA. -Siis vähään tyytyy lempeni: en pyydä -Miest' ihanampaa nähdä. - -PROSPERO (Ferdinandille). - Tule! Seuraa! -Nyt jäntees ovat niinkuin lapsen heikot -Ja hervottomat. - -FERDINAND. - Aivan. Elon tarmo -On niinkuin uuvuttama unetarten. -Isäni surma, ystäväini hukka, -Tää kurjuuteni ja tuon miehen uhka, -Mi lannistaa mun, helpot olis kestää, -Jos kerran päivässä vaan tyrmästäni -Näkisin tytön tuon. Maan kaikki sopet -Vapaus vallatkohon! Moinen tyrmä -On mulle kyllin tilava. - -PROSPERO. - Se tepsii. -- -Tule! -- Hyvin, oiva Ariel! -- - (Ferdinandille.) - Mua seuraa! - (Arielille.) -Yks toimi vielä, kuule! - -MIRANDA (Ferdinandille). - Älkää surko! -Isäni luonne paremp' on, kuin mitä -Puheestaan päättää voisi; harvinaista -On hältä moista kuulla. - -PROSPERO (Arielille). - Vapaaks tulet -Kuin tuuli tunturin; mut kaikki toimet -Tee visusti ja tarkkaan. - -ARIEL. - Täsmällensä. - -PROSPERO. -Mua seuratkaa! -- Hänt' älä sinä puolla! - - (Menevät.) - - - - -TOINEN NÄYTÖS. - - -Ensimmäinen kohtaus - - Toinen seutu samalla saarella. - - (Alonzo, Sebastian, Antonio, Gonzalo, Adrian, - Francisco ja muita tulee.) - -GONZALO. -Iloitkaa, herra! Teillä niinkuin meillä -On syytä riemuun. Katoamme kalliimp' -On pelastus. Yleist' on turmiomme: -Matruusin vaimoll' on ja laivurilla -Ja kauppamiehelläkin joka päivä -Samainen aihe suruun. Ihmett' oli -Tää pelastus; sen harva tuhannesta -Sanoa vois. Siis surun vastapainoks -Älyllä lohtu pankaa. - -ALONZO. - Vait, ma pyydän! - -SEBASTIAN. -Hänelle lohtu on kuin kylmä liemi. - -ANTONIO. -Hänt' ei niin hevin ripittäjä päästä. - -SEBASTIAN. -Kas, nyt hän paraikaa vetää komppakelloansa; heti kohta se lyö. - -GONZALO. -Herra, -- - -SEBASTIAN. -Yks, -- lukekaa! - -GONZALO. -Jos joka huolta hemmotellaan näin, -Niin saapi hemmottaja -- - -SEBASTIAN. - Huollutusta. - -GONZALO. -Niin, todellakin, hän siitä huoltuu. Puhutte todemmin kuin aioitte. - -SEBASTIAN. -Ja te ymmärsitte sen viisaammin kuin luulinkaan. - -GONZALO. -Siis, armollinen herra -- - -ANTONIO. -Hyi, mikä kielen keittäjä! - -ALONZO. -Ma pyydän, heretkää! - -GONZALO. -Hyvä, minä vaikenen; mutta kuitenkin -- - -SEBASTIAN. -Hän ei voi suistaa kieltään. - -ANTONIO. -Pannaanpa vetoa, kumpi ensin alkaa kiekua, hänkö vai Adrian. - -SEBASTIAN. -Vanha kukko. - -ANTONIO. -Kukonpoika. - -SEBASTIAN. -Hyvä! Mitä pannaan vedoksi? - -ANTONIO. -Naurun hahatus. - -SEBASTIAN. -Olkoon menneeksi. - -ADRIAN. -Vaikka tämä saari on aution näköinen -- - -SEBASTIAN. -Ha, ha, ha! - -ANTONIO. -Kas niin, nyt on veto maksettu. - -ADRIAN. -Asumaton ja miltei luoksepääsemätön -- - -SEBASTIAN. -Niin -- - -ADRIAN. -Niin -- - -ANTONIO. -Paikalle osattu! - -ADRIAN. -Niin lienee ilma täällä hieno ja viehkeä. - -ANTONIO. -Ilma oli hieno luuska. - -SEBASTIAN. -Niin, ja viehkeä, kuten hän oppineesti huomauttaa. - -ADRIAN. -Ilma täällä henkää meihin niin vienon vienosti. - -SEBASTIAN. -Niinkuin sillä olis keuhkot ja nekin mädät. - -ANTONIO. -Tai niinkuin se olisi suo-lemuilla hajustettu. - -GONZALO. -Täällä on kaikkia, mitä elämiseen tarvitaan. - -ANTONIO. -Oikein, paitse elämäntarpeita. - -SEBASTIAN. -Niitä täällä on vähän tai ei ollenkaan. - -GONZALO. -Kuinka ruohokin on mehevän ja tuoreen näköistä! Kuinka vihantaa! - -ANTONIO. -Maa on todellakin ruosteenkarvainen. - -SEBASTIAN. -Ja vivahtaa pikkuruisen viheriään. - -ANTONIO. -Paljoa hän ei erehdy. - -SEBASTIAN. -Ei; hän vaan kokonaan erehtyy totuudesta. - -GONZALO. -Mutta kummallisinta on kaikesta, ja toden totta melkein uskomatonta -- - -SEBASTIAN. -Niinkuin monet muut kummallisuudet, joita valalla vakuutetaan. - -GONZALO. -Että vaatteemme, vaikka vedestä ihan likomärät, kuitenkin ovat -säilyttäneet uutuutensa ja kiiltonsa; ne näyttävät pikemmin painurilta -tulleilta kuin suolaveden kastelemilta. - -ANTONIO. -Jos vaan yksikin hänen lakkareistaan voisi puhtia, eiköhän se sanoisi -häntä valehtelijaksi? - -SEBASTIAN. -Varmaankin, jos ei edessä, niin takana, niinkuin lakkarit tekevät. - -GONZALO. -Minusta vaatteemme ovat nyt yhtä uudet, kuin milloin ne olivat yllämme -ensi kertaa Afrikassa kuninkaan kauniin tyttären Claribellan ja Tunisin -kuninkaan häissä. - -SEBASTIAN. -Ne olivat somat häät, ja meillä on hyvä onni paluumatkalla. - -ADRIAN. -Tunisille ei ole onni koskaan suonut semmoista valiota kuningattareksi. - -GONZALO. -Ei sitten Dido-lesken aikojen. - -ANTONIO. -Lesken? No, hiisi olkoon! Mistä sen lesken saitte? Didoko leski? - -SEBASTIAN. -Mitäpä, jos Aeneaskin leskimies? Hyväinen aika, kuinka tuon otatte -pahaksenne! - -ADRIAN. -Dido-lesken, niinkö? Tuo minua vähän arveluttaa; hän oli Carthagosta, -eikä Tunisista. - -GONZALO. -Tunis, tietäkää, oli muinoin Carthago. - -ADRIAN. -Vai Carthago? - -GONZALO. -Niin, Carthago, uskokaa pois. - -ANTONIO. -Hänen sanansa voivat enemmän kuin tuo ihmeellinen harppu. - -SEBASTIAN. -Hän on rakentanut muurit, vieläpä huoneetkin. - -ANTONIO. -Mitä mahdotonta hän tästälähin saanee aikaan? - -SEBASTIAN. -Varmaankin vie hän taskussaan kotiin tämän saaren ja antaa sen -pojalleen omenana. - -ANTONIO. -Ja kylvää siemenet mereen, saadakseen useampia saaria. - -GGONZALO. -Todellakin? - -ANTONIO. -Onneksi olkoon! - -GONZALO. -Herrani, me puhumme siitä, että vaatteemme nyt näyttävät yhtä uusilta -kuin Tunisissa tyttärenne häissä, joka nyt on kuningatar. - -ANTONIO. -Ja ihanin kuningatar, mikä milloinkaan sinne on viety. - -SEBASTIAN. -Paitse, suokaa anteeksi, Dido-leskeä. - -ANTONIO. -Oo, Dido-leskeä! Niin, Dido-leskeä! - -GONZALO. -Eikö ole, herra, takkini yhtä uusi kuin milloin se ensi päivää oli -ylläni? Tarkoitan: tavallaan. - -ANTONIO. -Tuo "tavallaan" on hyvin tavoiteltua. - -GONZALO. -Milloin se oli ylläni tyttärenne häissä? - -ALONZO. -Korviini ihan tungette nuo sanat, -Joit' en ma kuulla tahdo. Jos en koskaan -Tytärtän' olis sinne naittanut! -Pois sieltä palatessa poikani -Ma kadotin; ja tytärkin on poissa, -Niin Italiast' etähällä, ett'en -Näe häntä koskaan. Oh! Sa Milanon -Ja Neapelin vallanperillinen, -Mik' onkaan meri tursas sinut niellyt? - -FRANCISCO. -Hän kenties elää. Näin kuink' aallot alleen -Hän paiskasi ja niiden harjall' ajoi. -Hän vettä polki, tieltään tyrskyt työnsi -Ja karjaspäitä vastaan rinnoin puski. -Pääns' uljaan kuohuist' ylentäin, hän sousi -Tukevin käsin, reima-ottein rantaan, -Jok' yli aallon syömän perustansa -Ikäänkuin kättä avuks kurkoitti. -Varmaankin hengissä hän maalle pääsi. - -ALONZO. -Ei, hän on mennyt! - -SEBASTIAN. - Itseänne kiittää -Te saatte tästä kadosta, kun ette -Europpaan suonut tyttärenne jäädä, -Vaan myitte hänet afrikkalaiselle; -Maanpaoss' on hän siellä silmistänne, -Joill' aihett' on nyt kaihon kyyneliin. - -ALONZO. -Ma pyydän, vaiti! - -SEBASTIAN. - Kaikin polvistuimme -Ja monin tavoin teitä rukoilimme; -Ja hän, tuo kaunis sielu, itse horjui -Velvollisuuden vaiheella ja inhon, -Kumpaanko puoleen vaa'an kallistaisi. -Poikanne, varon ma, on ijäks mennyt. -Enemmän leskiä tuon seikan tähden -Neapeliss' on nyt ja Milanossa -Kuin heille lohduks meillä miehiä. -Syy teidän on. - -ALONZO. - Ja tappiokin suurin. - -GONZALO. -Sebastian prinssi, lausumanne totuus -On lemmetön ja aikaan sopimaton. -Revitte auki haavat vaan, kun teidän -Ne pitäis kattaa. - -SEBASTIAN. - Hyvin puhuttu. - -ANTONIO. -Haavurin tapaan aivan. - -GONZALO. - Meillä kaikill' -On kurja sää, kun teidän, herra, pilvess' -On otsanne. - -SEBASTIAN. - Sää kurja? - -ANTONIO. - Sangen kurja. - -GONZALO. -Jos tätä saarta viljeleisin, herra -- - -ANTONIO. -Niin kylväisi hän tähän viholaista. - -SEBASTIAN. -Tai katinjuustoa tai suolaheinää. - -GONZALO. -Sen kuninkaana mitä tekisin ma? - -SEBASTIAN. -Rupeisi raittiiks viinin puutteessa. - -GONZALO. -Mun yhteiskunnassani kävis kaikki -Vastaista suuntaa. Kauppaa laisinkaan -En sallisi, en virkaa nimeksikään, -En oppinutta, enkä käskyläistä, -En rikasta, en köyhää. Välikirjat, -Perinnöt, rajat, pellon-, viininhoidon, -Kaikk' kieltäisin ma; viljat, viinit, öljyt, -Metallit, kaikki käytännöstä pois! -Ei ammattia; kaikki miehet jouten, -Ja naiset myös, mut siveät ja puhtaat; -Ei esivaltaa -- - -SEBASTIAN. -Ja kuningas hän sentään tahtois olla. - -ANTONIO. -Hänen yhteiskuntansa loppupää ei muista alkua. - -GONZALO. -Kaikille ilman hikeä ja vaivaa -Maa tarjois antiansa. Petos, vilppi -Ois kielletty, ja veitset, peitset, miekat, -Tykit ja moiset kalut; itsestänsä -Viattomalle kansalleni luonto -Ravinnon kylläisen ja runsaan antais. - -SEBASTIAN. -Ei naimisia alamaisten kesken. - -ANTONIO. -Ei lainkaan; kaikki irtaimina, luuskat ja konnat. - -GONZALO. -Niin verraton mun hallintoni oisi, -Ett' itse kultakaudenkin se voittais. - -SEBASTIAN. -Jumala majesteettia varjelkoon! - -ANTONIO. -Gonzalo kauan eläköön! - -GONZALO. - Mun ymmärrätte, herra -- - -ALONZO. -Ma pyydän, vaiti! Tyhjää vaan sa haastat. - -GONZALO. -Sen hyvin uskon, armollinen korkeus. Teinkin sen vaan noille herroille -mieliksi, sillä heillä on niin herkästi ärtyvät keuhkot, että aina -tapaavat nauraa tyhjää. - -ANTONIO. -Me nauroimme teitä. - -GONZALO. -Minuako, joka tässä hullutuksen lajissa olen vaan tyhjää teidän -rinnallanne. Jatkakaa siis, naurakaa tyhjää. - -ANTONIO. -Sepä vasta letkaus! - -SEBASTIAN. -Joka ei sattunut. - -GONZALO. -Sankareita uljasmielisiä te olette; voisitte nostaa kuun radaltaan, jos -se pysyisi viisi viikkoa muuttumatta paikallaan. - - (Ariel tulee näkymättömänä, juhlallisen soiton soidessa) - -SEBASTIAN. -Sen me tekisimme; ja sitten sen soihdulla linnustamaan. - -ANTONIO. -Älkää suuttuko, hyvä herra! - -GONZALO. -En, siitä voitte olla varma. Minä en niin kevytmielisesti heitä -järkeäni kaupaksi. Naurakaa nyt minut uneen, sillä minua kovin -raukaisee. - -ANTONIO. -Nukkukaa siis ja kuulkaa meitä. - - (Kaikki nukkuvat, paitse Alonzo, Sebastian ja Antonio.) - -ALONZO. -Unessa kaikki? Oi, jos ummistuisi -Minunkin silmäni ja aatos myöskin! -Tuntuvat sitä kaipaavan. - -SEBASTIAN. - Ma pyydän, -Tuot' unen tarjoust' älkää hyljätkö: -Se surun luona harvoin käy, mut silloin -Se lohdun tuo. - -ANTONIO. - Me kahden valvomme -Ja nukkuissanne teitä vartioimme. - -ALONZO. -Ma kiitän. -- Kummallista väsymystä! - - (Alonzo nukkuu. Ariel poistuu.) - -SEBASTIAN. -Mik' ihmeellinen horto valtaa heidät? - -ANTONIO. -Se vaikutust' on ilmanalan. - -SEBASTIAN. - Miks' ei -Se meidän silmäluomiamme sulje? -Minua vähääkään ei nukuta. - -ANTONIO. -Ei minuakaan; vilkas vaan on mieli. -He kaatuivat kuin sopimuksest' aivan -Ja vaipuivat kuin ukonnuolen lyömät. -Kuink' ois, Sebastian hyvä. -- Kuinka ois? -- -Ei mitään! -- Mut on niinkuin kutsumukses -Näkisin kasvoissas. Sua kutsuu onni: -Mun vilkas haaveiluni näkee kruunun -Jo laskeuvan päähäs. - -SEBASTIAN. - Valvotko sa? - -ANTONIO. -Kuulethan puhuvani. - -SEBASTIAN. - Kuulen; varmaan -Se unikielt' on; unissasi puhut. -No, mitä sanoitkaan sa? Kummaa unta, -Kun nukkua voi ihan avosilmin; -Puhua, seistä, kävellä, ja sentään -Sikeesti maata! - -ANTONIO. - Ylevä Sebastian, -Sa sallit onnes maata, jopa kuolla; -Sa torkut valveillasi. - -SEBASTIAN. - Selvään kuorsaat; -Mut kuorsauksessas on tarkoitusta. - -ANTONIO. -Min? olen tavallista totisempi; -Niin täytyy sunkin olla, jos mua kuulet; -Ja jos sen teet, niin kolmin kerroin nouset. - -SEBASTIAN. -No, tyyni vesi olen. - -ANTONIO. - Minä nousun -Saan sinuss' aikaan. - -SEBASTIAN. - Tee se, pakovesi -Hitaudelleni luontaist' ompi. - -ANTONIO. - Oi! -Jos tietäisit, kuink' aiettani suosit, -Vaikk' ivaat sitä, kuinka paljastaissas -Vaan sitä kaunistelet! Pakovedess' -On vaara lähell', ettet pohjaan tartu -Hitaudesta tai pelkuudesta. - -SEBASTIAN. - Jatka! -Jotakin ilmaisee tuo katsantosi -Ja poskes hehku; synnytys se varmaan -On kovin tuskainen. - -ANTONIO. - Siis kuule! Vaikka -Tuo muistamaton herra, josta tuskin -Jää muistoa, kun hän on maahan pantu, -On kuninkaalle tässä juoruellut -- -Hän juoruhenki on, ei muuta osaa -Kuin juoruilla, -- ett' elää tämän poika, -On hänen hukkumisens' yhtä varma, -Kuin että tuo ei ui, ken tuossa nukkuu. - -SEBASTIAN. -Ei toivoakaan; hän on hukkunut. - -ANTONIO. -Tuo toivottomuus minkä suuren toivon -Se sulle tuopi! Toivottomuus täss' on -Niin vahva toivo muissa kohdin, että -Se kunniankin-himon silmät häikää, -Jott' omaa näköään tuo epäilee. -Siis myönnät Ferdinandin hukkuneen? - -SEBASTIAN. -Sen myönnän. - -ANTONIO. - Sano siis, ken Neapelin -On lähin perillinen? - -SEBASTIAN. - Claribella. - -ANTONIO. -Tunisin kuningatar, joka mailman -Perillä elää, jonne Neapelist' -Ei ehdi sana, jos sit' ei vie päivyt -- -On ukko kuussa näet liian hidas -- -Ennenkuin rintalapset parran saavat; -Hän, jonka luota tulless' aalto meidät -Kaikk' ahmi, jotkut sentään maalle syytäin -Näytelmää näyttämään, jonk' alkajaiset -On menneisyydessä, mut jonka jatko -On meidän tehtävämme. - -SEBASTIAN. - Mitä tuo? -Sa mitä hoet? Veljenihän tytär -Tunisin kuningatar on ja samoin -Neapelinkin perijä; ja lyhyt -On näiden maiden väli. - -ANTONIO. - Väli, josta -Joka vaaksa näyttää huutavan: "Kuin voisi -Takaisin Neapeliin Claribella -Mitata meitä? Tunisiin hän jääköön, -Sebastian valveill' olkoon!" -- Mitä, jos -Tuo noiden uni olis kuolon unta; -Ei silloin heidän huonomp' ois kuin nyt. -On niitä, jotka Neapelin voivat -Niin hallita kuin tuokin, joka nukkuu, -Ja herroja, jotk' osaa lörpötellä -Niin laajalta ja ilman aikojaan -Kuin Gonzalokin. Moinen lörppänaakka -Minäkin voisin olla. Oo, jos sulla -Mun olis älyni, mink' ylennyksen -Tuo uni sulle tois! Mua ymmärrätkö? - -SEBASTIAN. -Ma luulen sen. - -ANTONIO. - Mink' annat tunnustuksen, -Ett' onnees suostut? - -SEBASTIAN. - Muistan nyt: sa veljes -Kukistit, Prosperon. - -ANTONIO. - Niin tein, ja katsos -Kuink' istuu hyvin pukuni, somemmin -Kuin koskaan ennen! Veljen käskyläiset -Tovereit' ennen olivat, nyt ovat -He miehiäni. - -SEBASTIAN. - Entä omatunto? - -ANTONIO. -Haa! Missä se on? Jos se olis känsä, -Pitäisin kottasia; mut en tunne -Ma povessani tuota jumalaa. -Sadatkin omattunnot, jotka minut -Milanost' estäis, kovettua saisi -Ja sulaa, siit' en piittais. Tuoss' on veljes; -Ei paremp' ois hän maata, missä makaa, -Jos oisi, miltä nyt hän näyttää, kuollut. -Tuot' oiva säilää kolme tuumaa voisi -Ijäksi hänet nukuttaa. Sa samoin -Tuon lörpän, herra Rikkiviisaan voisit -Asettaa ikilepoon saarnoinensa. -Nuo muut, jos mitä heille syötämme, -Sen särpävät he niin kuin kissa kerman. -Tekevät työnsä säntilleen, jos mihin -Ja milloin heitä käsket. - -SEBASTIAN. - Ystäväni, -Tien mulle näytit: Neapelin otan -Kuin sinä Milanon. Nyt vedä miekkasi -Yks isku verostas sun vapauttaa, -Ja minä, kuninkaas, sua rakastan. - -ANTONIO. -Yht' aikaa vetäkäämme: käteni -Kun minä nostan, sinä samoin tee, -Ja iske Gonzaloon. - -SEBASTIAN. - Seis, sana ensin! - - (Kuiskuttelevat keskenään.) - (Soittoa. Ariel palajaa näkymättömänä.) - -ARIEL. -Mahdillaan mestarini vaaran keksi, -Joss' ystävänsä on, ja heille avuks -Lähetti mun, ett' aikeensa ei raukeis. - - (Laulaa Gonzalon korvaan.) - - Tässä kun te kuorsaatten, - Vilppi valpassilmäinen - Jo väijyää. - Henkeänne varjelkaa, - Varuill' olkaa, valvokaa! - Nyt herätkää! - -ANTONIO. -Nyt toimeen joutuun! - -GONZALO. - Hyvät enkelit, -Varjelkaa kuningasta! - - (Kaikki heräävät.) - -ALONZO. -Haa! Mitä? Nouskaa! Miksi miekat maalla? -Miks tuijotatte? - -GONZALO. - Mikä hätänä? - -SEBASTIAN. -Kun tässä vartioitsimme, vast'ikään -Kuulimme julmaa karjuntaa kuin härkäin -Tai jalopeurain pikemmin. Teit' eikö -Se herättänyt? Korvia se viilsi. - -ALONZO. -En mitään kuullut. - -ANTONIO. - Oo, se melu oli -Omansa säikyttämään hirviönkin -Ja maata järkähyttämään! Pahemmin -Ei kilju koko jalopeura-liuta. - -ALONZO. -Kuulitteko te mitään, Gonzalo? - -GONZALO. -Huminan kuulin, kautta kunniani, -Ja kummanlaisen; heräsin ja huusin -Ja puistin teitä. Kun loin silmän' auki, -Näin paljastetut miekat. Toden totta, -Melua kuulin. Paras varuill' olla -Tai jättää tämä paikka. Miekat esiin! - -ALONZO. -Pois täältä, pois, ja poika parkaani -Taas etsikäämme. - -GONZALO. - Suojelkohon taivas -Pedoilta häntä! Saarell' on hän varmaan. - -ALONZO. -Pois! - - (Poistuvat.) - -ARIEL. - Herralleni kerron tekoni. -Kuningas, rauhass' etsi poikaasi! - - (Poistuu.) - - -Toinen kohtaus. - - Toinen saaren seutu. - (Caliban tulee, halkotaakkaa kantaen. Ukkonen kuuluu etäältä.) - -CALIBAN. -Kaikk' inha myrkky, jota päivä soista -Ja rämeist' imee, syösköön Prosperoon -Ja hänet saastuttakoon päästä jalkaan. -Henkensä kuulevat mua, kuitenkin mun -Kirota täytyy. Eivät pisteleisi, -Mörköinä säikyttäisi, lokaan paiskais -Tai virvatulten lailla pimeässä -Mua eksyttäisi, jos hän heit' ei käskis. -Mut turhist' usuttaa hän heitä minuun. -He milloin, ilkkuvat ja virnakoivat -Kuin apinat ja sitten purevat; -Tai jos käyn avojaloin, kierivät he -Kuin piikkisiat, nostain okaitansa -Jos minne astun. Milloin ympärilläin -Kyyt kihisevät halkopäisin kielin, -Ett' olen hulluks tulla. -- Kas, kas! Tuossa -Yks niistä tulee taas mua rääkkäämään, -Kun olen hidas puiden hankinnassa. -Paneudun maahan, ehk' ei hän mua huomaa. - - (Trinculo tulee.) - -TRINCULO. -Ei ole täällä viitaa, ei pensasta, joka vähääkään suojaisi rajuilmalta, -ja taasen on uusi herran voima tulossa: kuulen sen jo ilmassa vinkuvan. -Tuo musta pilvi, tuo suuri tuolla on niinkuin vanha viinileili, josta -neste on maahan tipahtamaisillaan. Jos taaskin jylähtää, niinkuin äsken -jylähti, niin en tiedä, mihin pääni piilotan; tuo pilvi tuossa se -varmaankin kaataa vettä korvoittain. -- Mikä se tuo on? Ihminenkö vai -kala? Eläväkö vai kuollut? Kala: kalan on haju; oikein vanhan, -eltaantuneen kalan hajua; jotakin kapaturskan tapaista, eikä juuri -tuoreinta lajia. Ihmekala! Jos nyt olisin Englannissa, jossa kerran -olen ollut, ja mulla olisi tämä kala kuvattuna vaan, niin hopeakolikon -siitä joka pyhäpäivä-narri maksaisi. Siellä tämä epäluoma tekisi -minusta varakkaan miehen; siellä jokainen ihme-elukka miehensä ruokkii. -Eivät tahdo ropoakaan antaa köyhälle kerjäläiselle, mutta panevat -kymmeniä likoon nähdäkseen kuolleen indiaanin. Luut ovat kuin ihmisen, -ja evät näöltään kuin käsivarret. Lämmin totta tosiaan! En pidä enää -kiinni äskeisestä mielipiteestäni, luovun siitä. Tämä ei ole kala, vaan -joku saarelainen, johon on ukonvaaja vast'ikään iskenyt. (Ukkosen -jylinää.) Ai, ai, rajuilma alkaa taas. Paras on nyt kömpiä hänen -vaippansa alle; ei ole likimailla muuta suojaa. Tähän minä kääriydyn -siksi, kunnes rajuilma on pohjasakkansakin tyhjentänyt. - - (Stephano tulee laulaen, pullo kädessä.) - - STEPHANO. - - En enää lähde merille, - Ma tahdon maalla kuolla; -- - -Iljettävä nuotti, ikävä kuin hautausvirsi. Mutta tämä se huolet -huuhtoo. - - (Juo.) - - Kapteeni ja minä ja purjemies, - Me tyttöjä hyväilemme, - Susannaa ja Annaa ja ken ne kaikki ties, - Mut emme huoli Kaisast', emme. - Häll' on kuni neuloja kielell' ois; - Merimiehille huutaa vaan: "hyi! pois!" - Pi'en, tervan löyhkiä kammoaa, - Mut antaapa räätälin kutkuttaa. - Merillen, pojat! Hiitehen moinen lois! - -Iljettävä sekin nuotti. Mutta tämä se huolet huuhtoo. - -CALIBAN. -Älä rääkkää minua! Oo! - -STEPHANO. -Mitä? Häh? Onko täällä piruja? Pitävätkö meitä pilkkanaan villit ja -indiaanit? Haa! Senkö vuoksi hukkumasta pelastuin, että nyt pelästyisin -sinun neljää koipeasi? Sillä sanottu on: ei ole sitä neljän jalan -juoksevata, joka saisi hänet maasta pakenemaan. Ja se olkoon vieläkin -sanottu, niin kauan kuin Stephanon nokassa on henkeä. - -CALIBAN. -Henki rääkkää minua. Oo! - -STEPHANO. -Varmaankin joku nelijalkainen saaren hirviö, joka on saanut -kuumetaudin, niinkuin luulen. Missä pirussa hän on meidän kielemme -oppinut? Saakoon hän tästä virvoketta, jos ei muun niin sen vuoksi. Jos -voin saada hänet terveeksi ja kesyttää hänet, ja sitten viedä hänet -täältä kanssani Neapeliin, niin olisipa siinä lahja vaikka kelle -keisarille, mikä ikänään on naudan nahkaa polkenut. - -CALIBAN. -Minä rukoilen, älä rääkkää minua! Vast'edes vien nopeammin halot -kotiin. - -STEPHANO. -Hänellä on par'aikaa kuumeenkohtaus, eikä ole puhe oikein -täysijärkistä. Saakoon hän kulauksen pullostani! Jos ei hän ole ennen -viiniä maistanut, niin tuo ehkä hänestä kuumeen poistaa. Jos voin saada -hänet terveeksi ja kesyttää hänet, niin en koskaan saata liikoja -hänestä pyytää. Maksaa se saa, ken hänet saa, vieläpä kelpo lailla. - -CALIBAN. -Et vielä mulle suurta tuhoa tee, mutta kyllä kohta, huomaan sen -väreistäsi. Nyt Prospero sinua riivaa. - -STEPHANO. -Kas niin! Suusi auki! Tässä on jotakin, joka kirvoittaa kielesi, sinä -kissa. Suusi auki! Tämä puistaa sinusta puistutuksesi ja oikein -perinpohjin, sen takaan. Et tunne, raukka, hyväntekijääsi. Turpas auki, -sanon minä! - -TRINCULO. -Tuo ääni tuntuu niinkuin tutulta; luulenpa että se on -- ei, -hukkunuthan hän on, ja nämä ovat piruja. Jesta varjele! -- - -STEPHANO. -Neljä säärtä ja kaksi ääntä! Sehän on mitä harvinaisin hirviö! -Etupuolen ääni puhuu hyvää ystävästään, ja takapuolen ääni laskee -rivoja ja panettelee. Jos kaikki viini, mitä on lekkerissäni, riittää -häntä parantamaan, niin tahdon kuin tahdonkin päästää hänet kuumeesta. -Kas niin! -- Amen! Tuossa vähän toiseenkin suuhusi! - -TRINCULO. -Stephano, -- - -STEPHANO. -Mitä! Toinenko suusi huutaa minun nimeäni! Varjele! Jestakoon! Piru se -on, eikä mikään hirviö. En tahdo hänen kanssaan syödä, minulla ei ole -pitkää lusikkaa. - -TRINCULO. -Stephano! Jos olet Stephano, niin koske minuun ja puhuttele minua, -sillä minä olen Trinculo, -- älä pelästy! -- hyvä ystäväsi Trinculo. - -STEPHANO. -Jos olet Trinculo, niin tule esiin. Annas, kun vedän noista hoikemmista -koivista! Jos mitkään, niin nämä ovat Trinculon koivet. Olet todellakin -ilmetty Trinculo! Kuinka tuo kuuntuoma tuli sinut purkaneeksi? Voiko -hän päästellä Trinculoita? - -TRINCULO. -Luulin hänet ukkosen lyömäksi. -- Mutta etkö sinä olekaan hukkunut, -Stephano? Toivonpa, ett'et ole hukkunut. Onko rajuilma jo loppuun -rajunnut? Minä näet pelkäsin rajuilmaa ja menin piiloon tämän kuolleen -epäsikiön vaipan alle. Oletko todellakin elossa, Stephano? Oi, -Stephano, kaksi neapelilaista on siis pelastunut! - -STEPHANO. -Älä, hyvä ystävä, minua noin vääntele ja kääntele: vatsani ei ole -varsin luotettava. - -CALIBAN. -Väkeä somaa, henkiä jos vaan ei. -Tuo kelpo jumala on, taivaallista -On hällä juomaa. Häntä kumarran. - -STEPHANO. -Kuinka sinä pelastuit? Ja kuinka tänne tulit? Tuon lekkerin kautta -vanno, kuinka tulit tänne. Minä pelastuin viinitynnyrin avulla, jonka -merimiehet heittivät laivasta mereen; sen vannon tämän lekkerin kautta, -jonka itse omin käsin puunkuoresta tein, kun aallot mun rantaan -viskasivat. - -CALIBAN. -Minä tuon lekkerin kautta vannon olevani uskollinen alamaisesi, sillä -se juoma ei ole maallista juomaa. - -STEPHANO. -Kas tuossa, vanno nyt: kuinka pelastuit? - -TRINCULO. -Uin rantaan niinkuin ankka; osaan näet uida niinkuin ankka, sen vannon. - -STEPHANO. -Kas tuossa, suutele kirjaa! Jos kohta osaatkin uida niinkuin ankka, -niin olet kuitenkin hanheksi luotu. - -TRINCULO. -Oi, Stephano, onko sulla vielä tätä tämmöistä? - -STEPHANO. -On, kokonainen tynnyrillinen! Kellarini on tuolla merenrannalla -kalliossa, siellä minä talletan viinini. -- No, sinä kuuntuoma, miten -on kuumeesi laita? - -CALIBAN. -Etkö sinä olekaan taivaasta pudonnut? - -STEPHANO. -En, vaan kuusta, usko pois. Minä olin mies kuussa aikoinani. - -CALIBAN. -Sun olen nähnyt siellä, ja sinua jumaloin. Hallitsijattareni näytti -sinut minulle ja koirasi myöskin ja pensaasi. - -STEPHANO. -Tule ja vanno! Suutele kirjaa! Kohta siihen lisään uutta sisällystä. -Vanno! - -TRINCULO. -Kautta taivaan valkeuden, sepä vasta typerä hirviö! -- Häntäkö minä -pelkäisin? -- Oikein surkuteltava hirviö! -- Mies kuussa! -- Perin -vaivainen, herkkäuskoinen hirviö! -- Sepä kelpo kulaus, hirviö, totta -tosiaankin! - -CALIBAN. -Jokaisen vehmaan paikan tällä saarell' -Osoitan sulle; suutelen sun jalkaas -Ja pyydän: ole minun jumalani! - -TRINCULO. -Tuon valkeuden kautta, vallan kavala ja juopokas hirviö! Jumalansa -nukkuessa varastaisi häneltä lekkerin. - -CALIBAN. -Suudellen jalkaas, alaisuutta vannon. - -TRINCULO. -Nauraa voin ihan kuollakseni tuota paksupäistä hirviötä. Sangen -iljettävä hirviö! Mieleni oikein tekisi piestä häntä, -- - -STEPHANO. -Tule ja suutele! - -TRINCULO. --- Jos ei se peto parka olisi päissään. Inhottava hirviö! - -CALIBAN. -Parahat lähteet näytän, kalat ongin, -Ja marjat noukin, puita kyllin hankin. -Kirottu mies tuo, jota palvelen! -En halkoakaan hälle enää kanna. -Sua seuraan, sinä ihmeellinen mies. - -TRINCULO. -Naurettava hirviö, kun tekee viheliäisestä juopporentusta ihmemiehen! - -CALIBAN. -Ma metsä-omenia tuon, jos tahdot, -Ja kaivan kynsin maasta multasienet, -Osoitan sulle kuikan pesän, neuvon, -Kuin kerkeit' apinoita pyydystellään; -Rypäissä pähkinöitä sulle näytän -Ja lokin poikasia luodoilt' etsin. -Mua tahdotko sa seurata? - -STEPHANO. -Minä nyt pyydän, että pitemmittä puheitta näytät mulle tietä. -- -Trinculo, kun kuningas ja koko hänen seurueensa on hukkunut, niin -rupeamme me täällä hallitsemaan. -- Tuossa, kanna lekkeriä! -- Trinculo -veikkoseni, kohta me sen täytämme taas. - -CALIBAN (laulaa humalapäissään). -Hyvästi, herra; hyvästi, hyvästi! - -TRINCULO. -Vonkuva hirviö! Päihtynyt hirviö! - -CALIBAN. -Kaloille en laita lammikoita, -Enkä tulta tee, -Jos ken vaatinee, -Enkä enää pese astioita. -'Ban, 'Ban, Ca-Caliban -On saanut uuden haltijan. - -Vapaus! Hih, hei! Heleijaa! Vapaus! Vapaus! Heleijaa! Vapaus! - -STEPHANO. -Oo, sinä uljas hirviö, näytä tietä. - - (Menevät.) - - - - -KOLMAS NÄYTÖS. - - -Ensimmäinen kohtaus. - - Prosperon majan edusta. - (Ferdinand tulee kantaen pölkkyä.) - -FERDINAND. -On raskait' urheilujakin, mut niissä -On vaiva hauskuutta; mont' inhaa tointa -Jalosti hoitaa voi, ja halvin työkin -Voi onneen viedä. Tämä orjan askar -Yht' inhottavaa ois kuin vaivaloista; -Mut emäntäni, haltijattareni, -Kuolleenkin henkiin saa ja vaivannäön -Huviksi muuttaa. Kymmenkertaisesti -Hän hellemp' on kuin isänsä on tuima, -Ja hän on itse tuimuus. Tuhatmäärin -Mun raastaa täytyy näitä pölkkyjä -Ja pinota ne: niin on tuima käsky. -Tuo armas haltijattareni itkein -Mun näkee raatavan ja sanoo, että -Noin halpa työ ei ole moisen miehen. -Unohdan tuon; mut työtän' innostuttaa -Nuo hellät ajatukset, ja se sujuu -Kuin itsestänsä. - - (Miranda tulee. Prospero etäällä.) - -MIRANDA. - Minä pyydän, älkää -Noin ponnistelko! Oi, ett' oisi leimaus -Pinottavanne pölkyt polttanut! -Levätkää! Maahan taakkanne nyt pankaa: -Se palaessaan itkee vaivojanne. -On isä kiinni kirjoissaan; ma pyydän, -Levähtäkää! Hän kolmeen tiimaan teitä -Ei häiri. - -FERDINAND. - Armas haltijatar, ennen -On päivä maillaan, kuin ma määrätyöni -Lopettaa ehdin. - -MIRANDA. - Istukaa, niin minä -Sill' aikaa pölkyt kannan. Antakaahan, -Tuon pinoon vien. - -FERDINAND. - Ei, kallis luoma! Ennen -Minulta selkä katketkoon ja jänteet, -Kuin tässä jouten istun, jättäin teille -Näin halvan orjantyön. - -MIRANDA. - Mult' yhtä hyvin -Se käy kuin teiltä, paljon helpomminkin: -Vapaasta tahdosta sen minä teen, -Te vasten tahtoanne. - -PROSPERO. - Mato parka! -Nyt koukuss' olet! Tämä etsikkosi -Sen todistaa. - -MIRANDA. - Te näytte väsyneeltä. - -FERDINAND. -Ei, jalo haltijatar; raitis mulla -On aamu, kun te illoin ilmestytte. -Sanokaa, mikä nimenne, sen että -Rukouksiini sulkisin. - -MIRANDA. - Miranda. -- -Nyt, isä, käskys rikoin, tuon kun sanoin. - -FERDINAND. -Ihailtava Miranda! Ylin kaikist' -Ihailtavista! Luomakunnan kallein, -Ihanin helmi! Monta olen naista -Ma tyynni tarkannut, ja monet kerrat -Heleä naisen ään' on valloittanut -Vireän korvanikin; eri naisiss' -Ol' eri sulot, mut ei yhdessäkään -Niin hurmaavaa, ett' ei ois joku virhe -Soaissut jalointakin suloutta -Ja halvaks tehnyt sitä. Mutta te, -Niin verraton, niin täydellinen! Teissä -Kaikk' yhtyy, mitä luonnoss' ihaninta. - -MIRANDA. -En sukupuoltani ma ketään tunne; -Naismuotoa en muuta minä muista -Kuin peilist' omat kasvoni; en miehiks -Sanottavia muita ole nähnyt -Kuin sinut, ystävä, ja isän' armaan; -Millainen muill' on muoto, sit' en tiedä. -Mut kautta siveyteni, kallihimman -Mun myötäjäiseni! en toista tahtois -Kuin teitä elämäni kumppaniksi. -Toist' olentoa teidän kaltaistanne -Ei kuvitus voi luoda. Haastelenpa -Nyt liian hurjia ja isän kiellon -Näin unhotan. - -FERDINAND. - Miranda, säädylt' olen -Ma prinssi, luulisinpa kuningaskin; -- -Oi, jos en oisi! -- tätä puista orjuutt' -En enempää vois kärsiä, kuin sietää -Voin huulillani likakärpästä. -- -Mut kuulkaa, -- sieluni nyt puhuu! Heti -Kun teidät näin, niin palvelijaksenne -Sydämmen' antautui; tääll' asuu nyt se -Ja orjaks minut sitoo; teidän tähden -Tät' inhaa työtä teen. - -MIRANDA. - Mua lemmittenkö? - -FERDINAND. -Oi, maa ja taivas todistajiks tulkoot! -Valani vahvistakoon kirkas onni, -Jos totta vannon; vaan jos vilpistelen, -Tuhoksi parhaat toiveet kääntykööt! -Ylitse kaiken luodun teitä lemmin, -Ylistän, kunnioitan! - -MIRANDA. - Itken, houkka, -Vaikk' ilo minut valtaa. - -PROSPERO. - Ihanaa, -Kun kaksi uskollista sydänt' yhtyy! -Oi, taivaast' armon sade kastelkoon -Oraita näitä! - -FERDINAND. - Mitä itkette? - -MIRANDA. -Halpuuttani, kun tarjota en tohdi -Mit' antaa soisin, vielä vähemmin -Sit' ottaa, jonka puutteessa ma kuolen. -Mut turhuutta on tuo; jot' enemmän -Se piillä koitttaa, sitä suuremmalta -Se näyttää vaan. Pois siis, sa arka kainous! -Mua ohjaa, pyhä, puhdas viattomuus! -Ma vaimos olen, jos mun naida tahdot; -Jos et, niin palkkapiikanasi kuolen. -Voit olla vaimokses mua ottamatta, -Mut tahtomattasikin orjas olen. - -FERDINAND. -Ei, valtiaani olet sä, ja minä -Ikuinen alamaises. - -MIRANDA. - Mieheni siis? - -FERDINAND. -Niin, sydämmestän' aivan, niinkuin halaa -Vapauttaan orja. Tuossa käteni! - -MIRANDA. -Ja tuossa mun, ja sydän mukana. -Ja hyvästi nyt hetken ajaksi! - -FERDINAND. -Hyvästi, tuhat kertaa hyvästi! - - (Ferdinand ja Miranda poistuvat.) - -PROSPERO. -Min' en voi riemuella niinkuin nuo, -Jotk' aivan hurmos valtaa; mut en mistään -Niin toki iloitse. Nyt kirjan ääreen; -Mull' ennen illallista vielä paljon -On tärkeätä toimitettavaa. - - (Menee.) - - -Toinen kohtaus. - - Toinen saaren seutu. - - (Stephano ja Trinculo tulevat; heidän - jäljissään Caliban, pullo kädessä.) - -STEPHANO. -Joutavia! -- Kun tynnyri on tyhjä, silloin juomme vettä, mutta sitä -ennen ei pisaraakaan! Luovi siis ja iske kiinni! -- Palvelija-hirviö, -juo muistokseni! - -TRINCULO. -Palvelija-hirviö! Tämäkös hullumainen saari! Kuuluu olevan vaan viisi -henkeä tällä saarella; tässä meitä on kolme; jos ne kaksi muuta ovat -yhtä nokkavoitossa kuin me, niin horjuu koko valtakunta. - -STEPHANO. -Juo, palvelija-hirviö, juo, kun käsken! Aivanhan silmät ovat tiirollaan -päässäsi. - -TRINCULO. -Missä sitten, jos ei päässä? Olisipa se todellakin oivallinen hirviö, -jos sillä olisi silmät perässä. - -STEPHANO. -Renki-hirviöni on upottanut kielensä makeaan viinaan; mitä minuun -tulee, niin ei merikään voi minua upottaa. Ennenkuin rantaan pääsin, -uin minä viisineljättä peninkulmaa edestakaisin, kautta tuon valkeuden! --- Sinä, hirviö, saat olla luutnanttini, tai väntrikkini. - -TRINCULO. -Luutnanttinne mieluummin; väntrikiksi hän on liian vänttyrä. - -STEPHANO. -Me emme juokse, me, herra hirviö. - -TRINCULO. -Ettekä liioin kävele; makaatte kuin koirat tuppisuina. - -STEPHANO. -Epäsikiö sinä, puhu nyt kerran sinäkin, jos olet kunnon epäsikiö. - -CALIBAN. -Kuink' armo voi? Mun antia kenkääs nuolla. -Tuot' en ma palvele, hän pelkur' on. - -TRINCULO. -Valehtelet, senkin taidoton hirviö! Minä voin tapella vaikka poliisin -kanssa. Vai niin, sinä ruokoton kala, voiko semmoinen mies milloinkaan -olla pelkuri, joka on juonut niin paljon makeata viinaa kuin minä -tänään? Niinkö hirveästi sinä valehtelet, vaikka vaan olet puoleksi -kala ja puoleksi hirviö? - -CALIBAN. -Haa! Kuules, kuinka minua hän pilkkaa! -Sallitko tuota, prinssi? - -TRINCULO. -Hän sanoo: prinssi! -- Ettäkö hirviö voi olla niin pöllö! - -CALIBAN. -Kas, kas taas! Pure hänet kuoliaaksi! - -STEPHANO. -Trinculo, luki kielesi hampaittesi taa! Jos rupeat kapinalliseksi, niin -lähin puu tuossa -- Tämä hirviö-raukka on minun alamaiseni, ja häntä -tulee pitää arvossa. - -CALIBAN. -Kiitos, jalo herra! Tahtoisitko vielä kerran kuulla pyyntöä, jonka -äsken sulle tein? - -STEPHANO. -Tahdon tietysti. Polvistu ja kerro se! Minä seison, minä, ja samaten -myöskin Trinculo. - - (Ariel tulee näkymättömänä.) - -CALIBAN. -Ma, niinkuin äsken sulle kerroin, olen -Tyrannin alamainen, poppamiehen, -Mi taioillaan tään saaren multa peijas. - -ARIEL. -Sen valehtelet. - -CALIBAN. - Itse valehtelet, -Sa senkin narri, marakatti! Voi, -Jos uljas herrani sun tekis rammaks! -En valehtele minä. - -STEPHANO. -Trinculo, jos vielä kerran häiritset hänen kertomustaan, niin, kautta -tämän nyrkin, lyön sinua, niin että hampaat suussasi helisevät. - -TRINCULO. -Mut enhän minä sanonut mitään. - -STEPHANO. -Suusi kiinni siis, äläkä jupise! -- (Calibanille.) Jatka! - -CALIBAN. -Ma sanon, taioillaan hän vei tään saaren -Ja multa vei sen. Jos nyt, prinssi, tahdot -Tuon hälle kostaa, -- tiedän, ettäs tohdit; -Mut tuopa tuoss' ei tohtis. - -STEPHANO. - Aivan totta. - -CALIBAN. -Tään saaren saat ja mieheksesi minut. - -STEPHANO. -Mutta kuinka tuo pannaan toimeen? Voitko saattaa minut sen miehen -pariin? - -CALIBAN. -Voin, herra! Petän hänet kesken untaan. - -ARIEL. -Sen valehtelit; sitä sin' et voi. - -CALIBAN. -Tuo kailo pöllö! Kurja ryysymekko! -Rukoilen, prinssi, anna hälle selkään -Ja pullo hältä vie. Kun se on poissa, -Hän juokoon suolavettä; minä hälle -En näytä, missä tääll' on raikkaat lähteet. - -STEPHANO. -Trinculo, varo, ettet syökse turmioosi! Älä enää sanallakaan hirviötä -keskeytä, muuten, kautta tämän nyrkin, ajan saalini pellolle ja -naputtelen sinua niinkuin kapaturskaa. - -TRINCULO. -Mitä? Mitä olen tehnyt? En niin mitään. Menen tästä etäämmäksi. - -STEPHANO. -Etkö sanonut häntä valehtelijaksi? - -ARIEL. -Sinä valehtelet. - -STEPHANO. -Minäkö? Tuossa saat! (Lyö häntä.) Jos tämä maistuu, niin sano vielä -toiste minua valehtelijaksi. - -TRINCULO. -Enhän minä sinua valehtelijaksi sanonut. -- Onko järkesi poissa ja -korvasi lummessa? -- Hiiteen koko pullosi! Sitä se viina ja juominen -matkaan saattaa! -- Rutto syököön hirviösi ja piru periköön sormesi! - -CALIBAN. -Ha, ha, ha! - -STEPHANO. -No, jatka kertomustasi! -- Tee hyvin, mene vähän loitommaksi. - -CALIBAN. -Hänt' aika lailla piekse! Kohta häntä -Minäkin hutkin. - -STEPHANO. - Loitommaksi! -- Jatka! - -CALIBAN. -Niin, kuten kerroin, iltapuolin häll' on -Tapana maata: silloin hänet surmaa! -Mut ensin kirjat pois! Voit kallon hältä -Halolla murskata tai sisälmykset -Puhkaista seipäällä tai veitsin viiltää -Häneltä kurkun poikki. Mutta muista: -Pois ensin kirjat! Ilman niitä on hän -Mua pöllömpi, hän yhdestäkään hengest' -Ei silloin valtaa saa; he kaikin häntä -Vihaavat, niinkuin minä, perinpohjin. -Tulehen kirjat! Hyvät häll' on kamssut -- -Niin niitä nimittää hän -- talon koreiks, -Hän jahka talon saa. Mut kallein aarre -On kaunis tyttärensä; itse sanoo -Hän tuota valioksi. Muut' en naista -Min' olen nähnyt kuin Sycoraxin -Ja hänet; mut hän yhtä paljon voittaa -Sycoraxin kuin suurin pienimmän. - -STEPHANO. -Vai on se niin kaunis luuska! - -CALIBAN. -On, herra; vuoteesees hän hyvin sopii -Ja siittää kelpo pentuja, sen takaan. - -STEPHANO. -Hirviö, minä tapan sen miehen. Hänen tyttärestään ja minusta tulee -kuningas ja kuningatar -- Jumala varjelkoon meidän majesteettiamme! -- -ja Trinculo ja sinä tulette varakuninkaiksi. -- Onko tuuma hyvä, -Trinculo? - -TRINCULO. -Erinomainen. - -STEPHANO. -Tuohon käteen! Mieltäni pahoittaa, että löin sinua; mutta, jos elää -tahdot, niin luki kielesi hampaittesi taa! - -CALIBAN. -Hän tunnin pääst' on nukuksissa; silloin -Tapatko hänet? - -STEPHANO. - Kautta kunniani! - -ARIEL. -Tuon minä heti herralleni kerron. - -CALIBAN. -Iloiseks saat mun; riemust' aivan riehun! -Hei lystäilkäämme! Rallatappas mulle -Tuo laulu, jonka taannoin mulle lauloit. - -STEPHANO. -Tapahtukoon tahtosi, hirviö; minä koitan, parastani koitan. -- Kas -niin, Trinculo, pannaanpa lauluksi. - - (Laulaa.) - - "Hutki ja sutki, ja sutki ja hutki, - Ajatus on vapaa". - -CALIBAN. -Se ei ollut oikea nuotti. - - (Ariel soittaa sävelen rummulla ja torvella.) - -TRINCULO. -Oman laulumme nuotti, jota soittaa herra Nimetön! - -STEPHANO. -Jos ihminen olet, niin näytä oikea hahmosi; jos piru olet, niin tee -miten tahdot. - -TRINCULO. -Oi, anna minulle minun velkani anteeksi! - -STEPHANO. -Se, joka kuolee, maksaa kaikki velkansa. Minä vaadin sinut miekkasille! --- Jumala armahtakoon meitä! - -CALIBAN. -Pelkäätkö? - -STEPHANO. - En, hirviö, en pelkää. - -CALIBAN. - Älä pelkää! -Helyä, virttä, sointaa täynn' on saari; -Ei haittaa niistä, ne vaan hauskuttavat. -Tuhannen helysoitint' ajoin helkkyy -Mun korvissani, ajoin kuulen ääntä, -Jok' uinuttaa mun, vaikka kyllält' oisin -Jo nukkunut; ja unissani silloin -On niinkuin aukeis taivas ja sen aarteet -Valuisi ylitseni; näin kun herään, -Ulisten kaipaan jälleen samaa unta. - -STEPHANO. -Tästäpä tulee oivallinen kuningaskunta, soitantoakin saan täällä -ilmaiseksi. - -CALIBAN. -Kun ensin Prospero on surmansa saanut. - -STEPHANO. -Se tapahtuu heti kohta; kyllä minä sen jutun muistan. - -TRINCULO. -Sointo etääntyy; seuratkaamme jäljissä, ja sitten toimeemme. - -STEPHANO. -Näytä tietä, hirviö; me seuraamme. -- Olisipa hauska nähdä tuota -rumpalia, hän tekee asiansa hyvin. - -TRINCULO. -No, tuletko? -- Minä seuraan, Stephano. - - (Menevät.) - - -Kolmas kohtaus. - - Toinen saaren seutu. - - (Alonzo, Sebastian, Antonio, Gonzalo, - Adrian, Francisco ja muita tulee.) - -GONZALO. -En, totta vieköön, enää käydä jaksa; -Jo vihloo vanhan luita. Tääkös vasta -On sokkelota, suoraa, väärää vuoroin! -Anteeksi suokaa, levähtää mun täytyy. - -ALONZO. -En sua, vanhus, moiti; minuakin -Niin uuvuttaa, ett' aivan mieli turtuu. -Istuhan, lepää! Tähän heitän toivon, -Sen mairituksista en enää huoli. -Hän, jota etsimme, on hukkunut, -Ja meri meitä ilkkuu, kun näin turhaan -Haemme häntä maalta. Rauhaan jääköön! - -ANTONIO (syrjään Sebastianille). -Iloitsen, ett' on noin hän toivoton. -Yks kommellus teit' älköön aikeestanne -Vaan vieroitelko. - -SEBASTIAN (syrjään Antoniolle). - Ensi tilaisuudest' -Otamme vaarin. - -ANTONIO (syrjään Sebastianille). - Tänä yönä toimeen; -He matkast' uupuneina eivät ole -Eivätkä olla voi niin varuillaan -Kuin valppahat. - -SEBASTIAN (syrjään Antoniolle). -Ens' yönä siis! -- Nyt vaiti! - - (Juhlallista, eriskummaista soitantoa. - Prospero korkeudessa, näkymättömänä.) - -ALONZO. -Oi, mikä sointo! Kuulkaa, ystäväiset! - -GONZALO. -Oi, ihmeen ihanata soitantoa! - - (Kummallisia olentoja ilmestyy, kantaen valmiiksi - katettua pöytää, jonka ympärillä he tanssivat, tehden - sulavilla eleillä tervehdyksensä. Pyydettyään - kuningasta ja kaikkia muita atrioimaan, he katoavat.) - -ALONZO. -Avuksi, armon vallat! Mit' on tämä? - -SEBASTIAN. -Elävä nukkepeli! Nyt min' uskon, -Ett' yksisarvisia on ja että -Arabiass' on puu, joss' istuu Phoenix -Ja kuninkaana siell' on tällä haavaa. - -ANTONIO. -Min' uskon kummankin; ja kaikki muutkin -Mit' uskomattomimmat todeks vannon. -Ei valehtele matkalaiset, vaikka -Kotoiset tollot siitä sättii heitä. - -GONZALO. -Jos tämän kertoisin Neapelissa, -Mua uskottaisiko, jos sanoisin -Ett' olen nähnyt saarelaisia -- -Varmaankin nämä ovat saaren kansaa -- -Joill' epäluoman muoto on, mut, huomaa, -Niin hienon sievät tavat, että moista -Lie ihmisissä tuskin yhtäkään? - -PROSPERO (syrjään). -Mies oiva, hyvin sanoit: moni näistä -On ilkeämpi itse perkelettä! - -ALONZO. -Kummeksin aina vaan noit' olennoita -Ja tuota elettä, tuot' ääntä, jolla, -Vaikk' ovat kielettömät, mykkää puhett' -Oivasti pitävät. - -PROSPERO (syrjään). - Lopussa kiitos! - -FRANCISCO. -Kummasti katosivat. - -SEBASTIAN. - Huoli siitä, -Kun vaan jäi ruoat meille, joill' on vatsa. -- -Suvaitsetteko maistaa? - -ALONZO. - Minä en. - -GONZALO. -Ei pelkoa! Ken meidän poikuudessa -Ois luullut, ett' on vuorikansaa, jolla -On häppäät niinkuin härjillä ja kaulass' -Isohkot lihalaukut, ett' on kansaa, -Joll' aivan pää on rintaan kasvanut? -Nyt päänsä pantiks panneet matkustajat -Todeksi vannovat sen. - -ALONZO. - Rohkeutta, -Ja ruokaan kiinni, vaikka menis henki. -Mut olkoon! Paras mennyt on, sen tunnen. -- -No, veli, herra herttua, käy seuraan! - - (Ukkosen jylinää ja leimauksia. Ariel tulee, - harpyian muodossa, ja iskee siipensä pöytään, - josta sievän tempun kautta ruoat katoavat.) - -ARIEL. -Te kolme syntist' olette, ja teidät -Käskystä sallimuksen -- joka tätä -Alempaa mailmaa aseenansa käyttää -- -Kyllääntymätön meri oksentanut -On tähän ihmisettömähän saareen, -Kosk' ihmisiss' ei elää teidän sovi. -Vein teiltä järjen. - (Alonzo, Sebastian ja muut paljastavat miekkansa.) - Noin ne hullaantuvat -Itsensä hirttäjät ja hukuttajat. -Te houkat! Minä veljineni olen -Palvelja kohtalon; ne aineet, joiss' on -Karaistu kalpanne, vois vinhaa tuulta -Pikemmin haavoittaa tai turhaan lyödä -Het' ummistuvaan aaltoon kuolin-iskun -Kuin untuvaakaan siivestäni viedä. -Haavoittumattomat on veljenikin. -Vioittaa vaikka voisittekin meitä, -On miekat voimiin nähden liian raskaat, -Niit' ette nostaa voi nyt. Muistakaa, -Se muistakaa te kolme: Milanosta -Tuon kunnon Prosperon te karkoititte -Ja hänet syyttömine lapsineen -Surmille mereen heititte, -- jok' on sen -Nyt kostanut. -- Tuost' ilkityöst' on vallat, -Jotk' eivät unhota, vaikk' aikailevat, -Rauhaanne vastaan yllyttäneet meret -Ja rannikot, niin, jopa eläimetkin. -Sult' on he poikas riistäneet, Alonzo, -Ja minun kauttan' ilmoittavat, että -Vitkainen turma, pahemp' äkkisurmaa, -Sua askel askelelta teilläs seuraa. -Vihasta tuosta, joka muuten teitä -Täss' autiossa saarimaassa uhkaa, -Ei auta muu kuin syvä katumus -Ja puhdas vastaisuuden elämä. - - (Katoaa ukkosen jyrinään; sitten palajavat vienon - soiton soidessa nuo kummalliset olennot, tanssivat - ivaillen ja irvistellen ja vievät pöydän pois.) - -PROSPERO (syrjään). -Harpyian osaas hyvin näytit, Ariel; -Somasti ruoan ahmit. Määräyksist' -Et mitään laimin lyönyt, kaikki täytit. -Samalla huolell', innoll', alttiudella -Alemmat käskyläisenikin kaikki -On työnsä tehneet. Taikani jo tepsii: -Nuo vihamieheni jo hulluus valtaa; -Käsissäni nyt ovat. Hourutilaan -He jääkööt. Ja nyt nuoren Ferdinandin -- -Jonk' uponneeksi nämä luulevat -- -Ja mun ja hänen lemmikkinsä luokse! - - (Katoaa.) - -GONZALO. -Pyhyyden nimessä, miks tuijotatte -Noin kamalasti? - -ALONZO. - Hirveätä, hirveätä! -On niinkuin tuuli ulvoisi sen mulle -Ja laine laulaisi ja ukkonenkin, -Tuo kauhistavan jylhä urkutorvi, -Korvaani huutais nimen Prospero, -Rikostain jyry-äänin jylistellen. -Siis mudassa nyt makaa poikani; -Ja sieltä, miss' ei laskinluoti pohjaa, -Hänt' etsin nyt ja samaan hautaan vaivun. - - (Poistuu.) - -SEBASTIAN. -Jos yksitellen tulis perkeleet, -Niin joukoittain ma niitä maahan löisin. - -ANTONIO. -Ja minä apurina. - - (Sebastian ja Antonio menevät.) - -GONZALO. - Kaikki kolme -He toivottomat ovat. Suuri synti -Kuin vitkallensa vaikuttava myrkky -Heit' alkaa kalvaa nyt. -- Te, jolla jalat -On nopeammat, heitä seuratkaa -Ja estäkäätte töistä, joihin heidät -Vois mielenvimma viedä. - -ADRIAN. - Tulkaa mukaan! - - (Lähtevät.) - - - - -NELJÄS NÄYTÖS. - - -Ensimmäinen kohtaus. - - Prosperon majan edusta. - (Prospero, Ferdinand ja Miranda tulevat.) - -PROSPERO. -Jos kohtelin sua liian ankarasti, -Niin palkintos sen korvaa: sulle annoin -Omasta elostani kuidun, jopa -Eloni ehdon aivan. Vielä kerran -Minulta hänet ota. Kaikki vaivas -Ol' lempes koetusta vaan; sen kestit -Ihmeellisesti. Tässä, taivaan nähden -Tuon kalliin lahjan vahvistan. Oi, älä -Mua naura, Ferdinand, jos häntä kehun; -Hän, saat sen nähdä, kaikki kerskat voittaa, -Ne ontuvat vaan hänen jäljissänsä. - -FERDINAND. -Sen uskon, vaikk' oraakelit sen kieltäis. - -PROSPERO. -Siis jalost' ansaituksi palkinnoksi -Ja multa lahjaks ota tyttäreni. -Mut impivyön jos irroitat hält' ennen, -Kuin vanhaan kunnioitettuhun tapaan -On pyhät vihkimenot suoritettu, -Ei tähän liiton taimeen taivas vihmo -Siunaavaa kastettaan; vaan kylmä viha, -Kina ja karsas ylenkatse kylvää -Aviovuoteeseenne inhaa ruhkaa, -Ett' iljettää se teitä kumpaakin. -Siis varuill' olkaa, kunnes Hymen teille -Sytyttää soihtunsa. - -FERDINAND. - Niin totta kuin ma -Eloa tyyntä, somaa lapsisarjaa -Ja ikilemmess' ikää pitkää toivon, -Ei kolkoin luola, yksinäisin paikka, -Ei pahan hengettären viehkein viete -Niin polta himoks kunniaani, että -Hääjuhlan hemmen menetän, sen haaveen, -Ett' ovat Phoibon ratsut rampautuneet -Tai Manan kahleiss' yö. - -PROSPERO. - Hyv' on. Nyt istu -Ja häntä puhuttele; hän on sun. -- -Ariel, uuras käskylääni, Ariel! - - (Ariel tulee.) - -ARIEL. -Täss' olen; mik' on valtiaani tahto? - -PROSPERO. -Alempain veljiesi kanssa hyvin -Teit viime työs. Nyt seikkaan samanlaiseen -Taas teitä tarvitsen ma. Koko liuta -Tuo tänne joutuun; heidät haltuus annan; -Mut laita, ett' on liikkeissään he liukkaat. -Tuon nuoren parikunnan silmät minun -Lumota taikataidollani täytyy. -Sen lupasin, he sitä odottavat. - -ARIEL. -Hetikö nyt? - -PROSPERO. - Niin, tuokiossa aivan! - -ARIEL. -Ennenkuin huokaisetkaan vaan -Ja "hoi!" ja "tänne!" huudatkaan, -Täss' ovat kaikki varpaillaan, -Ja tekemässä temppujaan. -- -Rakastathan mua? Tosiaan? - -PROSPERO. -Sydämmestäni, oiva Ariel. -Mut poistu, kunnes kutsun. - -ARIEL. -Ymmärrän. - - (Poistui.) - -PROSPERO. -Sanassas pysy; liiaks älä valtaa -Himolles anna! Kallihinkin vala -On veren hehkussa kuin oljen korsi. -Enemmän hillitse siis vertas, muuten -Hyvästi, vala! - -FERDINAND. - Uskokaa: tää kylmä, -Valkoinen impi-lumi povellani -Vereni kuuman jäähdyttääpi. - -PROSPERO. - Hyvä! -- -Nyt joudu, Ariel! Ennen henki lisää -Kuin yksi vaille. Sievästi nyt toimeen! -- -Suu kiinni, silmät auki! Vaiti! Hiljaa! - - (Vienoa soittoa.) - (Iris tulee.) - -IRIS. -Ceres, sa anti-emo, mieluhikkaat -Ruis-, ohra-, vehnä-, riista-peltos rikkaat, -Ketosi laajoin lammaslaumoillensa, -Ja niittys kaislakatto-majoinensa, -Purosi, joille Vappu kylvää sorjat -Liljat ja orvokit, joist' immet korjat -Saa kainot seppeleensä, lehtos, jossa -Hylätty rakastaja pimennossa -Huokailee huoltaan, viinitarhas somat -Ja rannikkosi jylhät, ruohottomat, -Miss' istut vilvoitellen: kaiken tään -Sua ilmain kuningatar jättämään -Mun, viestins', ukonkaaren, kautta anoo; -Nurmelle kisaan tullos, niin hän sanoo; -Jo riikinkukot ovat lennossaan, -Upea Ceres, tule joutuisaan! - - (Ceres tulee.) - -CERES. -Oi, terve, kirjokaari välkkyväinen, -Sa Junon uskollinen käskyläinen, -Mi kultasiivin pisaroitset mettä -Ja kukilleni vihmot virvoketta -Ja sinikaares yli vainioiden -Levittelet ja vuorten korkeoiden; -Maan ylvään korja vyöhyt, sanoppas, -Miks tänne mua kutsuu haltijas? - -IRIS. -Menestyst' ikilemmen liittoon luomaan -Ja myötäjäisiks auliit lahjat tuomaan -Parille tälle. - -CERES. - Sano, ilman jänne, -Tuleeko Venus poikinensa tänne? -Näet, heidän juonillaan tuo synkkä Dis -Mun tyttäreni sai; ja, tiedä, siis -Ma tahdon äidin seurast' olla vapaa -Ja pikku sokon myös. - -IRIS. - Heit' ette tapaa. -Juur äsken kyyhkyvaljakossaan näin -Ma lemmen jumalan, hän Paphoon päin -Halk' ilmain kiiti poikasensa kanssa. -Nuo nuoret hekumalla tenhovansa -He luulivat ja vietelleensä heitä, -Siveyslupauksen vannoneita, -Valansa rikkomaan; mut turhaa vainen: -Palata sai tuo Marsin hauras nainen, -Ja poika hurja taittoi vasamansa -Ja vannoi vast' ei enää ampuvansa; -Nyt tahtoo poikain lailla leikitellä -Ja varpusia yksin hyvitellä. - -CERES. -Ylhäinen Juno tulee tai vahastaan; -Ma hänet tunnen uljaast' astunnastaan. - - (Juno tulee.) - -JUNO. -Kuin voipi siskoni? Nää nuoret tässä -Nyt siunatkaamme, että elämässä -Heill' onni ois ja ilo lapsistaan. - - (Laulu.) - - JUNO. - - Rikkautta, rakkautta, - Onnea ja suopeutta, - Pitkää ikää, kunniaa - Juno teille toivottaa. - - CERES. - - Viljamaat ja runsaat sadot, - Aitat ahdetut ja ladot, - Viinitarhat täyteläät, - Nuokkuvaiset tähkäpäät, - Syksyn mennen kevätt' uutta, - Ijän kaiken ihanuutta, - Yltäkyllin tavaraa - Ceres teille toivottaa. - -FERDINAND. -Oi, näky majesteetillinen! Mikä -Lumoova sopusointu! Rohkenenko -Hengiksi noita luulla? - -PROSPERO. - Hengiks aivan, -Jotk' ilmi taitoni on loihtinut -Mun mielijohteitani täyttämään. - -FERDINAND. -Oi, ijäti ma täällä elää soisin! -Isä ja puoliso noin ihmetöiset -Tään saaren luovat ilotarhaks. - - (Juno ja Ceres kuiskuttelevat ja lähettävät Iriksen toimille.) - -PROSPERO. - Hiljaa! -Juno ja Ceres kuiskuttelevat; -Lopussa viel' ei kaikki. Hiljaa! Vaiti! -Lumous muuten haihtuu. - -IRIS. -Te vedenneidot virran viereiset, -Te ruokorinnat, sulosilmäiset, -Lainetten läikky jättäkää ja tulkaa -Kedolle tänne; Junon käsky kuulkaa! -Impyiset kainot, rientäkää, nyt täällä -On uskollisen lemmen juhla päällä. - (Vedenneitoja tulee.) -Päivettynehet elomiehet tänne -Iloitsemahan tulkaa kynteiltänne! -Työt syrjään! Elkää ujostelko, elkää! -Pääss' olkihattu vaan, ja pyöritelkää -Näit' immikoita tanssiss' iloisessa. - - (Somasti puettuja elomiehiä tulee, jotka yhtyvät tyttöjen - kanssa viehättävään tanssiin. Sen lopulla Prospero äkkiä - hypähtää ylös ja puhuu, jolloin ne kaikki kummallisella, - sekavalla ja kumealla kuminalla katoavat.) - -PROSPERO (syrjään). -Olinpa unhottaa nuo konnan juonet, -Joill' apurineen Caliban, tuo hylky, -Mun henkeäni väijyy. Toimeenpanon -Lähestyy hetki. -- - (Hengille.) - Hyvin. -- Pois! -- Jo riittää. - -FERDINAND. -On kummaa tää. Tulisen kiihkon vallass' -On isäsi. - -MIRANDA. - En ole tähän päivään -Noin vihan valtaamana nähnyt häntä. - -PROSPERO. -Niin huumatulta, poikani, sa näytät, -Kuin säikäyksiss' oisit. Älä pelkää; -Huvimme lopuss' on nyt. Näyttelijät -Olivat kaikki henkiä, sen kuulit, -Nyt ovat ne vaan ilmaa, ohutt' ilmaa. -Ja niinkuin tämä tyhjä lumekuva, -Niin uljaat linnat, pilviin vievät tornit, -Ylevät templit, tämä maankin pallo -Eloineen kaikkinensa kerran raukee -Ja jäljettömiin katoo niinkuin tääkin -Oleeton harhahurmos. Sama kude -On meissä kuin mik' unelmissa on, -Ja unta vaan on lyhyt elämämme. -- -Min' olen ärtynyt; mut kärsiväinen -Mua kohtaan ole; ukon päätä huimaa; -Mun heikkouttan' älä säikähdä. -Lepäämään mene majaani, jos tahdot. -Ma hetken aikaa täällä käyskelen -Ja koitan mieltän' tyyntää. - -FERDINAND ja MIRANDA. -Rauha teille! - - (Poistuvat.) - -PROSPERO. -Kuin aatos joudu! -- Kiitos! -- Tule, Ariel! - - (Ariel tulee.) - -ARIEL. -Kun viittaat, olen valmis. Mik' on tahtos? - -PROSPERO. -Torjuttavat on Calibanin juonet. - -ARIEL. -Niin, herrani, siit' aioin huomauttaa -Cerestä näytellessäni, mut varoin -Pahastuvasi. - -PROSPERO. - Vielä kerran sano, -Mihinkä jätit konnat? - -ARIEL. - Kuten kerroin, -Punakat aivan viinist' olivat he -Ja uljaat, niin ett' ilmaa pieksivät, -Kun tuulla tohti heitä vasten naamaa, -Ja maata löivät, suudella kun tohti -Se heidän jalkojaan; mut juoni mieless' -Ain' oli heillä. Nyt löin rummutinta; -Kuin villivarsat, korvat katollansa, -He tuijottivat, nokka ilmassa, -Kuin olis soitantoa haistaneet. -Lumosin heiltä korvat, niin ett' aivan -Kuin hiehot mylvintääni seurasivat -Kautt' orjantappurain ja ohdakkeiden, -Jotk' ihan repi sääret. Vihdoin heidät -Majasi taakse limakuljuun jätin -Rypemään kaulaa myöten, jotta lieju -Pahemmin löyhkää heistä nyt kuin jalat. - -PROSPERO. -Oivasti, lintuseni! Pidä vielä -Tuo näkymätön muotos; mene, nouda -Mun majastani tänne koristeeni -Syötiksi noille varkaille. - -ARIEL. - Kyll' oiti. - - (Menee.) - -PROSPERO. -Piru on hän, ilmi piru; hänen luontoons' -Ei kuri pysty; hänest' ihmistä -Ma koitin, mutta kaikki turhaa, turhaa! -Ja niinkuin ruumis hältä rumentuupi, -Niin mielikin se ikää myöten paatuu. -Mut kiusaanpa ja ulvotanpa heitä. -- - (Ariel palajaa, tuoden mukanaan loistavia vaatteita y.m.) -Tuo tänne köydelle ne riippumaan! - - (Prospero ja Ariel jäävät näkymättöminä näyttämölle. - Caliban, Stephano ja Trinculo tulevat esiin läpimärkinä.) - -CALIBAN. -St! Hiljaa, ettei astumaamme kuule -Tuo sokko myyrä! Pesän lähell' ollaan. - -STEPHANO. -Hirviö, tuo keijosi, jota sanoit hyväksi keijoksi, ei ole meitä -pidellyt narria paremmin. - -TRINCULO. -Hirviö, minä haisen ihan hevosen virtsalle, ja se minun nenääni -suuresti vaivaa. - -STEPHANO. -Ja minun myös. Kuuletko, hirviö? Jos alkaisin suuttua sinuun, -näetkös -- - -TRINCULO. -Niin olisit sinä mennyttä hirviötä. - -CALIBAN. -Suo, ruhtinaani, suosiosi mulle; -Rauhoitu; palkka, minkä sulle hankin, -Sun vauriosi korvaa. Hiljaa vaan! -Kaikk' äänetöntä on kuin keskiyöllä. - -TRINCULO. -Niin, mutta kun pullomme hukkasit tuonne liejuun, -- - -STEPHANO. -Se ei ole ainoastaan synti ja häpeä, sinä hirviö, vaan ijankaikkinen -vahinko. - -TRINCULO. -Se on vieläkin pahempaa kuin tämä kastuminen. Ja sekö se on sinun hyvä -keijosi, hirviö? - -STEPHANO. -Pulloni minä noudan, vaikka menisin sinne korviani myöten. - -CALIBAN. -Rauhoitu, kuninkaani. Katsos, tässä -On majan ovi; hiljaa vaan, ja sisään, -Ja kelpo iskus lyö, niin iki-omaks -Tään saaren saat, ja minä, Caliban, -Sinulle tulen jalkain nuolijaksi. - -STEPHANO. -Tuohon käteen! Minussa alkaa syntyä verisiä ajatuksia. - -TRINCULO. -Oi, kuningas Stephano! Oi, herra! Oi, arvokas Stephano! Katsos, mikä -vaatteus tässä on sinua varten! - -CALIBAN. -Pois kätes, hölmö! Se on pelkkää roskaa. - -TRINCULO. -Ho, hoo, hirviö! Kylläpä me tiedämme, mikä on romukalua. - -STEPHANO. -Trinculo, ota alas tuo levätti; kautta tämän nyrkin, minä tahdon sen -levätin! - -TRINCULO. -Sinun armosi saapi sen. - -CALIBAN. -Tuon hölmön syököön vesitauti! Mitä? -Romua moista ihailette? Pois se, -Ja tehkää ensin murha! Jos hän herää, -Nipistää nahkamme hän päästä jalkaan -Ja tekee meistä vatkulia. - -STEPHANO. -Rauhoitu, hirviö! -- Neiti Nuoranen, eikö tuo ole minun nuttuni, joka -tuossa kupeellanne kuppelehtii? Oi, kuinka oletkin kuppaan mennyt, ja -nyt sinä, nuttuseni, varmaankin menetät karvasi ja sinusta tulee kalju -nuttu. - -TRINCULO. -Jatka, jatka! Me varastamme nuoran ja mittapuun jälkeen, teidän -ylhäisyytenne luvalla. - -STEPHANO. -Kiitoksia kompasanasta! Tuossa sulle nuttu siitä hyvästä. Äly ei jää -palkattomaksi, niin kauan kuin minä olen kuningas tässä maassa. -"Varastaa nuoran ja mittapuun jälkeen!" verraton kokkalause! Tuossa -sulle vielä toinenkin nuttu. - -TRINCULO. -Hirviö sinä, voitele näppisi ja vedä maahan loputkin. - -CALIBAN. -En huoli niistä. Aika meiltä kuluu; -Pian hanhiks muutumme tai iljettäviks, -Matala-otsaisiksi apinoiksi. - -STEPHANO. -Hirviö, näppisi tänne! Auta minua, että saan nämä tuonne viinitynnyrini -tykö; muuten ajan sinut kuningaskunnastani. Kas niin, kanna tuota! - -TRINCULO. -Ja tuota. - -STEPHANO. -Niin, ja tuota. - - (Metsästysmelua kuuluu. Henkiä tulee koirien hahmossa heitä - ajamaan. Prospero ja Ariel usuttavat niitä.) - -PROSPERO. -Hei, Jalo, hei! - -ARIEL. -Ota kiinni, Musti! - -PROSPERO. -Tuossa, Vahti, tuossa! Käy kiinni! Käy kiinni! - (Caliban, Stephano ja Trinculo ajetaan käpälämäkeen.) -Nyt käske peikkojeni raajat noilta -Rujota säryll' aivan, joka jänne -Jumovan jäykäks pingoittaa ja ruumis -Nipistää kirjavammaks tiikeriä -Tai villikissaa. - -ARIEL. - Kuules ulvontaa! - -PROSPERO. -Hätyytä hyvin heitä! Tällä hetkell' -On vallassani kaikki vihamiehet. -Lopussa koht' on vaivani, ja sinä -Saat vapaast' ilmaa hengittää. Mut seuraa -Ja palvele mua vielä hetkinen. - - (Poistuvat.) - - - - -VIIDES NÄYTÖS. - - -Ensimmäinen kohtaus. - - Prosperon majan edusta. - (Prospero loitsijanpuvussa ja Ariel tulevat.) - -PROSPERO. -Jo tuumani on täyttymäisillään: -Ei petä loitsu, henget tottelevat, -Pää pystyss' aika kulkee taakkoinensa. -Mik' on nyt hetki? - -ARIEL. - Kuudes hetki, jolloin -Sanoitte työnne päättyvän. - -PROSPERO. - Niin sanoin, -Kun myrskyn nostin. Sano, henki, kuinka -On kuninkaan ja seurueensa laita? - -ARIEL. -Lumotut ovat kaikki siihen tapaan -Kuin käskitte ja niin kuin itse näitte: -Vankeina kaikki lehmustossa, joka -Majaanne suojaa; eivät liikahtaakaan -Voi teidän päästämättä. Kuningas -Ja hänen veljensä, ja teidän, kaikki -Mielt' ovat vailla; toiset heidän tähden -Peloissaan, tuskissaan; mut erittäinkin -Tuo teidän "hyvä vanhus Gonzalo"; -Niin tippuu ukon partaan kyyneleitä -Kuin talvell' olkiräystähästä vettä. -Tehonnut niin on heihin taika, että -Jos näkisitte heidät nyt, niin varmaan -Mielenne heltyis. - -PROSPERO. - Niinkö luulet, henki? - -ARIEL. -Mun heltyisi, jos ihminen ma oisin. - -PROSPERO. -Mun heltyy myös. Sin' olet pelkkää ilmaa -Ja sentään heidän tuskiansa säälit; -Min' olen heidän sukuaan ja tunnen -Ja kärsin heidän lailla; mulla siiskö -Ei yhtä hellä sydän ois kuin sulla? -Vaikk' ovat syvästi mua loukanneetkin, -Niin jalouden puolta toki pidän -Vihaani vastaan. Kauniimpaa kuin kosto -On hyvä työ. Jos katuvat, niin raukee -Hankkeeni ainoo tarkoitus ja jäljill' -Ei otsan rypistystä. Mene, Ariel, -Vapauta heidät! Loitsuni nyt päästän, -Palautan heihin järjen taas, niin että -Tulevat tuntoihinsa. - -ARIEL. - Noudan heidät. - - (Menee.) - -PROSPERO. -Te metsäin, vuorten, vetten keijukaiset, -Te, jotka hiekall' utujäljin takaa -Ajatte pakenevaa Neptunoa -Ja, kun hän palaa, itse pakenette; -Te menninkäiset, jotka kuutamalla -Hypitte ruohoon noita pyörylöitä, -Joit' eivät lampaat syö; te, jotka huviks -Yön aikaan luotte sieniä, ja joita -Hohtaa iltakellon juhlasoitto; -Te, joiden kautta -- vaikka heikkojenkin -- -Pimitin sydänpäivän auringon, -Kapinaan tuulet nostin, vihan raivoon -Vihannan meren sain ja sinitaivaan, -Isäisen julman käteen tulen hankin, -Ja omalla Zeun vaajall' itse särjin -Zeun uljaan tammen, vankat kalliotkin -Järkyttelin, ja setripuut ja hongat -Pois nytkin juurineen; mun käskystäni -Herättäin kuolleens' aukenivat haudat -Ja ruumiit ylös nousivat; ja tämän -Sai aikaan mahtini. Mut loitsut julmat -Nyt vannon pois, ja kun vaan taivaallista -Saan soitantoa aikaan, jonka hurma -Nuo saattaa järkiin, sauvani ma taitan, -Sen maahan hautaan monta syltä syvään, -Ja kirjanikin mereen upotan -Syvemmälle kuin laskinluoti pohjaa. - - (Juhlallista soitantoa. Ariel palajaa; hänen jäljissään Alonzo, - mielipuolena raivoten, Gonzalon seuraamana; samaten Sebastian ja - Antonio, Adrianin ja Franciscon seuraamina; he kaikki astuvat - Prosperon tekemään tenhopiiriin ja jäävät lumottuina siihen - seisomaan. Prospero huomaa sen ja puhuu:) - -Sävele juhlallinen, hourun mielen -Parahin lohtu, parantakoon aivos, -Jok' aivan tehotonna päässäs kiehuu! -Tuoss' seiskaa! Olette nyt tenhotut. -- -Ylevä Gonzalo, sa kunnon mies, -Mun silmän' sopuisin sun silmäis kanssa -Veljellisiä kyyneleitä tiukkuu. -- -Nopeesti laukee tenho; niinkuin aamu -Yön yllättää ja pimeyden poistaa, -Niin virkoo taju heissäkin ja alkaa -Tuot' usmaa sankkaa hajoittaa, mi kirkkaan -Pimitti järjen. -- Hyvä Gonzalo, -Mun pelastajani ja uskollinen -Isäntäs palvelija, töin ja sanoin -Tekosi hyvät palkitsen. -- Alonzo, -Julm' olit mulle ja mun lapselleni; -Sua työssä veljes auttoi; -- tuo, Sebastian, -Nyt sinun mieltäs kalvaa; -- veli, sinä, -Lihaani, vertani, pois luonnon kielsit -Ja omantunnon, himotessas valtaa, -Ja tuon Sebastianin kanssa -- jolla -Kovimmat siit' on sielun tuskat -- väijyit -Kuninkaas henkeä; työs anteeks annan, -Vaikk' onkin luonnoton se. -- Äly heissä -Jo alkaa paisua, ja kohta huuhtoo -Lähentelevä tulva järjen rannat, -Jotk' ovat tuossa likaiset ja mustat. -Mua heist' ei näe, ei huomaa yksikään. -- -Tuo, Ariel, miekkani ja päähineeni. - (Ariel poistuu.) -Pukua muutan nyt ja esiynnyn -Milanon herttuana niinkuin muinoin. -- -Hei, joudu, henki, kohta olet vapaa. - - (Ariel palajaa, laulaen, ja auttaa Prosperoa pukeumisessa.) - - ARIEL. - - Mettä kukist' imaisen ma, - Kielon kuvuss' asustan, - Kuullen ääntä huuhkajan, - Siivill' yökön liitelen ma - Kesän jäljiss' ihanan; - Hei lystiä, lystiä on elostaa, - Kun kukkien keskellä liehua saa. - -PROSPERO. -Mun ikävä sua tulee, armas Ariel, -Mut vapaaks sinä pääset. -- Niin, kas niin. -- -Asussa tuossa näkymättömässä -Kuninkaan laivaan käy nyt; kannen alla -Sa tapaat merimiehet nukkumasta; -Kun herää kapteeni ja laivamies, -Tuo heti heidät tänne; joudu, joudu! - -ARIEL. -Ma lennoss' ilmaa juon ja palaan ennen -Kuin kahdesti on suones tykkinyt. - - (Ariel menee.) - -GONZALO. -Tääll' on vaan tuskaa, hirmua ja taikaa; -Pois tästä kauhun maasta taivaan vallat -Meit' ohjatkoot! - -PROSPERO. - Kuningas, tässä näet -Prosperon, solvatun Milanon herttuan. -Vakuudeks, että ilmi elävänä -Hän haastaa sulle, syliini sun suljen -Ja sun ja kumppanisi tervetuileiks -Sydämmestäni lausun. - -ALONZO. - Hänkö olet, -Vai etkö hän, vai pettäväkö ilve, -Lumottu niinkuin minä, sit' en tiedä; -Mut suones tykkinä on lihaa, verta; -Kun näin sun, haihtui heti sieluntuska, -Jok' oirett' oli hulluuden, ma pelkään. -Jos todellist' on tää, niin outo siitä -Tarina syntyy. Kuninkuutes sulle -Ma luovutan, ja pyydän: anteeks anna -Mun rikokseni. -- Mutta kuinka eloss' -On Prospero ja täällä? - -PROSPERO. - Ensin sua -Syleilen, jalo vanhus; kunniallas -Ei rajaa, määrää ole. - -GONZALO. - Onko niin -Vai eikö, sit' en mene vannomaan. - -PROSPERO. -Teit' yhä kietoo saaren tenhopiiri -Ja estää uskomasta päivänselvää. -- -Mun ystäväni, kaikki tervetulleet! - (Syrjään Sebastianille ja Antoniolle.) -Te, somat herrat, jos mua haluttaisi, -Niin kuninkaanne vihaan joutuisitte, -Kuin konsaan petturit; mut kielitellä -En tahdo. - -SEBASTIAN (syrjään). - Perkele nyt haastaa. - -PROSPERO. - Eikä. -Mies kehno, jota veljesteleminen -Likaisi kieleni, suon anteeks sulle -Rumimmat työs, ja kaikkikin, ja vaadin -Vaan kuninkuuteni, jok' oiti mulle -Sun jättää täytyy. - -ALONZO. - Prospero jos olet, -Niin kerro, miten pelastuit ja kuinka -Tapasit meidät täällä, jossa hukkui -Kolmatta tiimaa sitten meiltä haaksi, -Ja jossa minä kadotin -- kuink' onkaan -Se muisto mulle karvas! -- Ferdinandin, -Mun poikan' armaan. - -PROSPERO. - Teitä surkuttelen. - -ALONZO. -Vahinko korvaamaton; kärsimyskin -Apunsa kieltää. - -PROSPERO. - Luultavampi, että -Sit' ette avuks ole pyytänytkään. -Sen hellän, armorikkaan voiman kautta -Vahingon yhtäläisen minä kestin -Ja rauhoituin. - -ALONZO. - Vahingon yhtäläisen? - -PROSPERO. -Niin, yhtä vereksen ja yhtä suuren. -Suruni lievikkeeksi mulla keinot -On heikommat kuin teillä lohtunanne. -Kadotin tyttäreni. - -ALONZO. - Tyttärenne? -Oi, jos nyt Neapeliss' eläisivät -Kuninkaana ja kuningattarena! -Haluisin silloin haudan saada tuossa -Mudassa, jossa poikani nyt viruu! -Mut milloin kadotitte tyttärenne? - -PROSPERO. -Myrskyssä äsken. Herrat nuo, ma huomaan, -Tät' yhdyntää niin kummeksivat, että -Älynsä hukkaavat ja epäilevät -Näkönsä varmuutta ja puheensakin -Omaksi hengeksensä. Mut jos kuinkin -Tajuilta lienette, tok' uskokaatte, -Ett' olen minä sama Prospero, -Jok' ajettiin maanpakoon Milanosta -Ja ihmeen kautta tähän saareen jouduin, -Jok' otti teidät turviinsa ja jonka -Min' olen herra. Enempää ei siitä: -Se monipäiväinen on muistotieto, -Ei mikään suurus-juttu; sopimaton -Ens' yhdyntäämme lisäks. Tervetullut! -Tää maja täss' on hovini; ja pieni -On mulla seurue, ja alamaista -Ei yhtäkään; sisähän katsokaa! -Kun valtakunnan mulle luovutitte, -Samalla mitalla ma teille kostan -Ja ihmeen ilmi luon, jok' yhtä rakas -On teille, kuin on valtakunta mulle. - - (Majan ovi aukenee; Ferdinand ja Miranda nähdään - siellä sakkia pelaamassa.) - -MIRANDA. -Pelaatte väärin, prinssi. - -FERDINAND. - Armas impi, -En koko maailmasta. - -MIRANDA. - Riittäisipä -Jo kyllä kymmenenkin valtakuntaa, -Ja suoraa peliä se sentään oisi. - -ALONZO. -Jos saaren harhanäköjä on tääkin, -Kadotan toistamiseen rakkaan pojan. - -SEBASTIAN. -Ihmetten ihmettä! - -FERDINAND. - Vaikk' uhkaa meri, -Se tok' on laupias: sit' ilman syytä -Ma sadattelin. - - (Polvistuu Alonzon eteen.) - -ALONZO. - Syleilköön sua runsaat -Iloisen isän siunaukset! Nouse -Ja tänne-tulos kerro! - -MIRANDA. - Ihme, kumma! -Kuink' ihania olennoita täällä -Nyt näenkään! Kuink' ihminen on kaunis! -Suloinen, uusi maailma, joss' ompi -Tuollaista kansaa! - -PROSPERO. - Tää on uutta sulle. - -ALONZO. -Mik' impi tuo, jon kanssa pelasit? -Olette tuskin kolmen tunnin tutut -Hänkö se jumalatar, joka meidät -Erotti ensin ja nyt yhdisti? - -FERDINAND. -Hän kuolevainen on; mut kuolematon -Kaitselmus määrännyt on hänet mulle. -Valitsin hänet, kun en isää voinut -Kysyä neuvoksi enk' enää luullut -Mull' isää olevankaan. Tytär on hän -Tään kuulun herttuan, jost' usein kuulin -Puhuttavan, mut jonka näin nyt vasta. -Hält' olen saanut toisen elämän, -Ja toiseks isäksen' on hänet tehnyt -Tää impi. - -ALONZO. - Minä siis tään immen isä. -Mut voi kuink' outoa, kun lapseltani -Mun täytyy anteeks pyytää! - -PROSPERO. - Pois se aatos! -Ei menneet mielipahat muistojamme -Saa raskauttaa. - -GONZALO. - Sydämmeni itki; -Puhunut muuten olisin jo ennen. -Jumalat, tähän pariin katsahtakaa, -Ja vuodattakaa heihin siunauksenne! -Te, te sen uran viitoititte, joka -Toi meidät tänne. - -ALONZO. - Aamen sanon! - -GONZALO. - Sikskö -Milano syöstiin Milanosta, että -Sukunsa Neapelin kruunun saisi? -Ilosta harvinaisest' iloitkaatte, -Ja ikimuistoks uurtakaa se kultaan! -Samalla tiellä Claribella miehen -Sai Tunisissa, Ferdinand sai vaimon, -Miss' itse hukass' oli; valtakuntans' -Sai saarell' autiolla Prospero; -Me kaikki saimme järkemme, miss' oltiin -Jo järjilt' aivan. - -ALONZO. - Mulle kätenne! -Se sydän, jok' ei teille hyvää toivo, -Suruhun syöpyköön ja tuskaan! - -GONZALO. - Amen! - - (Ariel palajaa, ja häntä seuraavat huumautuneina - kapteeni ja laivamies.) - -Kah! Nähkääs! Lisää meikäläisiä! -Sanoinhan, ettei tuo mies veteen huku, -Jos maall' on hirsipuuta. -- Herja sinä, -Pois laivalt' armon noiduit; noidu nytkin! -Sull' eikö maalla suuta? Mitä uutta? - -LAIVAMIES. -Ensinkin, että kuninkaamme turvass' -On seuroineen; sen jälkeen, että laiva, -Mi hylkyn' oli kolme tiimaa sitten, -Eheä, tiivis nyt on, kunnoss' aivan -Kuin matkaan lähteissämme. - -ARIEL (syrjään Prosperolle). - Sen tein minä, -Täält' ollessani poissa. - -PROSPERO. - Kiltti henki! - -ALONZO. -Tää kaikk' ei ole luonnollista: ihme -Ihmettä ajaa. -- Kuinka tänne saitte? - -LAIVAMIES. -Jos tietäisin, ett' olen valveill' aivan, -Kokisin selvää tehdä. Kalmamaisess' -Unessa olimme ja -- kuink', en tiedä -- -Kaikk' yhteen sullottuina laivan ruumaan. -Vast'ikään kaikenlainen outo melu, -Ulina, huuto, parku, kahleenkalske -Ja moninaiset julman julmat äänet -Herätti meidät; oiti vapauteen; -Ja katso, ehjänä ja kiillossansa -Komean, uljaan laivamme nyt näimme; -Ja kapteeni se laivaa tarkastellen -Sen hyöri kannella. Mut äkin meidät, -Kuin uness' aivan, sieltä temmattiin; -Nyt tässä ällistellään. - -ARIEL (syrjään Prosperolle). - Teinkö hyvin? - -PROSPERO. -Teit hyvin, virkku henki. Vapaaks pääset. - -ALONZO. -Tään ihmeellisempähän kierrospesään -Ei ihminen lie jalkaans' astunut. -Tää kaikk' ei ole enää luonnollista. -Täss' oraakelin selvityst' on tarvis. - -PROSPERO. -Kuningas hyvä, älkää mietiskelkö -Näit' outoj' asioita; jahka sopii, -Ja toivon piankin, nää seikat teille -Selitän kohta kohdalt', että kaikki -Todelta näyttää. Siksi olkaa tyyni; -Hyväksi luulkaa kaikki -- - (Syrjään Arielille.) - Henki, tänne! -Caliban kumppaneineen vapauta; -Kirvoita loitsu. -- - (Ariel menee.) - Kuinka voitte, herra? -Paria velikultaa vielä vailla -On seuranne; ne unhotitte aivan. - - (Ariel palajaa, ajaen edellään Calibania, Stephanoa - ja Trinculoa, joilla on varastamansa vaatteet yllä.) - -STEPHANO. -Pitäköön jokainen murhetta kaikista muista, ja huolikoon vähät -itsestään, sillä kaikki on pelkkää onnenkauppaa. Kuraasia, sinä -nolo-hirviö, kuraasia! - -TRINCULO. -Jos nämä vakoojat minun päässäni totta puhuvat, niin saammepa vielä -nähdä hyvinkin kaunista. - -CALIBAN. -Oi, Setebos; mit' uljait' olennoita! -Kuin herrani on kaunis! Pelkään, että -Hän mua kurittaa. - -SEBASTIAN. - Ha, ha! Antonio, -Mit' elukoita nuo on? Saako niitä -Rahalla ostaa? - -ARIEL. - Luultavasti! Onhan -Niist' yksi ilmi-kala, ja siis kaupan. - -PROSPERO. -Katselkaa noiden vaatteusta, herrat, -Ja sanokaa, heiss' onko rehtimiestä. -Tuon luodenlennon äiti oli noita, -Niin voimakas, ett' itse kuun hän suisti, -Ja luoteet, vuokset määräs, halliten -Kuun nimessä, sen vallast' ollen vapaa. -Mun ryöstivät nuo kolme; noiden kanssa -Tuo sekasikiö, tuo puoliperkel', -On henkeäni vastaan liiton tehnyt. -Kaks noista omaksenne tuntenette; -Tuo pimeyden sikiö on mun. - -CALIBAN. -Nyt nipistellään minut kuoliaaksi. - -ALONZO. -Stephanoko, mun juoppo viinurini? - -SEBASTIAN. -Ja päihtyneenä! Mist' on viinaa saanut? - -ALONZO. -Ja Trinculonkin jalat vintturoivat. -Mist' ovat löynneetkään tuon ihmenesteen, -Jok' on noin heidät kullannut? Mist' olet -Noin liemeen tullut? - -TRINCULO. -Olenhan minä, sitten kun viimeksi tavattiin, semmoisessa liemessä -ollut, että pelkäänpä ettei se ikänä luistani lähde. Kyllä nyt saan -olla likakärpäsiltä rauhassa. - -SEBASTIAN. -No, Stephano, kuinka on laita? - -STEPHANO. -Älkää koskeko minuun! Minä en ole Stephano, vaan värviäistä kokonaan. - -PROSPERO. -Sinä pyrit tämän saaren kuninkaaksi, konna. - -STEPHANO. -Vaivainen kuningas minusta olisi tullut. - -ALONZO (osoittaen Calibania). -Noin kummaa otusta en ole nähnyt. - -PROSPERO. -Hän yhtä törkeä on tavoiltansa -Kuin muodoltaan. -- Majaani mene, konna! -Vie myötä seurasi! Se puhtaaks siisti, -Jos anteeksiantamusta multa toivot. - -CALIBAN. -Käskynne täytän; tästälähin tahdon -Anoa armoa ja viisastua. -Mua senkin hölmöä, kun jumalaksi -Tuon juopon luulin ja tuot' aasinpäätä -Kun kumartelin. - -PROSPERO. - Matkaan! - -ALONZO. - Pois! Ja viekää -Tuo romu sinne, mistä saitte sen. - -SEBASTIAN. -Tai oikeammin: mistä varastitte. - - (Caliban, Stephano ja Trinculo poistuvat.) - -PROSPERO. -Kuningas, pyydän teitä seuroinenne -Majaani halpaan, siellä lepäämään -Tään yhden yön; siit' osan aion viettää -Puheilla moisill', että aika teiltä -Piankin kuluu; elämäni tarun, -Sen vaiheet kaikki tänne tultuani -Ma teille kerron. Huomenelta teitä -Laivaanne seuraan; siitä Neapeliin, -Joss' aion näiden rakastettujemme -Hääjuhlan vieton nähdä; sieltä sitten -Palajan Milanooni, jossa hauta -On joka kolmas ajatukseni. - -ALONZO. -Haluan elämänne tarun kuulla; -Se korvaan eriskummaisena soinee. - -PROSPERO. -Kaikk' ilmi tuon; ja tyyntä matkaa teille, -Myötäistä tuulta lupaan, täydet purjeet, -Ett' uljaan laivastonne saavutatte. -- - (Syrjään.) -Ariel, kyyhkyni, se sun jää työkses. -Sitt' alkutilaas palaa; ole vapaa! -Hyvästi jää! -- Ma pyydän, käykää majaan! - - (Menevät.) - - -Epiloogi. - -Prosperon lausuma. - - Mahtini nyt mennyt on; - Taas min' olen voimaton. - Teidän riippuu lemmestänne, - Täytyykö mun jäädä tänne. - Nyt kun sain ma maani jällen, - Anteeks annoin pettäjällen', - Älkää te mun suoko tähän - Saareen jäädä nääntymähän, - Vaan irrotelkaa kahlettain - Käsin hellin taputtain. - Jos en hyvää suosi-tuulta - Purjeisiini saa, niin multa - Kaikk' on ollut joutavaa. - Mahtian' en enää saa, - Henkiäkään mull' ei laisin, - Joilla teidät lumoaisin. - Epätoivoon joudun aivan, - Jos ei rukous mulle taivaan - Voita armoa ja tästä - Mua päästä pälkähästä. - Siis, jos teill' on armon toivo vakaa, - Hellyyttä nyt mulle osottakaa! - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Myrsky, by William Shakespeare - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MYRSKY *** - -***** This file should be named 44845-8.txt or 44845-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/4/4/8/4/44845/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License available with this file or online at - www.gutenberg.org/license. - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation information page at www.gutenberg.org - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at 809 -North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email -contact links and up to date contact information can be found at the -Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For forty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. |