summaryrefslogtreecommitdiff
path: root/44845-8.txt
diff options
context:
space:
mode:
Diffstat (limited to '44845-8.txt')
-rw-r--r--44845-8.txt4295
1 files changed, 0 insertions, 4295 deletions
diff --git a/44845-8.txt b/44845-8.txt
deleted file mode 100644
index 445c71f..0000000
--- a/44845-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,4295 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Myrsky, by William Shakespeare
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org
-
-
-Title: Myrsky
-
-Author: William Shakespeare
-
-Translator: Paavo Cajander
-
-Release Date: February 8, 2014 [EBook #44845]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MYRSKY ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-MYRSKY
-
-Kirj.
-
-William Shakespeare
-
-
-
-Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1892.
-
-
-
-Näytelmän henkilöt:
-
-ALONZO, Neapelin kuningas.
-SEBASTIAN, hänen veljensä.
-PROSPERO, Milanon laillinen herttua.
-ANTONIO, hänen veljensä, Milanon herttuavallan anastaja.
-FERDINAND, Neapelin kuninkaan poika.
-GONZALO, vanha, rehellinen valtaneuvos.
-ADRIAN, | hoviherroja.
-FRANCISCO, |
-CALIBAN, kuvaton metsäläis-orja.
-TRINCULO, ilvehtijä.
-STEPHANO, juopunut juomanlaskija.
-Laivakapteeni, laivamies ja merimiehiä.
-MIRANDA, Prosperon tytär.
-ARIEL, ilmahenki.
-IRIS, |
-CERES, |
-JUNO, | henkiä.
-Luonnottaria, |
-Elomiehiä, |
-Muita henkiä, Prosperon palveluksessa olevia.
-
-Tapahtumapaikka: alussa meri, sittemmin asumaton saari.
-
-
-
-
-ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
-
-
-Ensimmäinen kohtaus.
-
- Laiva merellä. Myrskyinen sää, ukkosen jyrinää ja salamoita.
- (Laivan kapteeni ja laivamies tulevat eri tahoilta.)
-
-KAPTEENI.
-Laivamies, --
-
-LAIVAMIES.
-Tässä, herra kapteeni! Miten on asiat?
-
-KAPTEENI.
-Hyvin. Rohkaise merimiehiä! Liukkaat liikkeet, muuten ajamme karille!
-Joutuun, joutuun!
-
- (Merimiehiä tulee.)
-
-LAIVAMIES.
-Heleijaa, pojat! Ravakat toimet! Liukkaat liikkeet! Prampurje alas!
-Ottakaa vaari kapteenin vihellyksestä! -- Hei vaan, myrsky, riehu,
-kunnes halkeat, jos tilaa riittää!
-
- (Alonzo, Sebastian, Antonio, Ferdinand, Gonzalo ja muita tulee.)
-
-ALONZO.
-Pidä varasi, hyvä laivamies! Missä on kapteeni? Kestäkää kuin miehet!
-
-LAIVAMIES.
-Olkaa hyvät, pysykää kannen alla.
-
-ANTONIO.
-Poosmanni, missä on kapteeni?
-
-LAIVAMIES.
-Ettekö häntä kuule? Tiellä olette täällä. Pysykää kopissanne! Te vaan
-autatte myrskyä.
-
-GONZALO.
-No, no, ystävä, tyynny.
-
-LAIVAMIES.
-Kyllä, jos merikin tyyntyy. Pois täältä! Mitä nämä mässääjät kuninkaan
-nimestä piittaavat? Pois kojuunne! Vaiti! Älkää häiritkö meitä.
-
-GONZALO.
-No, no, muista ketä on laivassasi.
-
-LAIVAMIES.
-Ei ketään, jota enemmän rakastaisin kuin omaa itseäni. Olette
-neuvosmies: jos voitte käskeä nämä elementit vaikenemaan ja heti
-paikalla rakentaa rauhaa, niin emme me tästä lähtien kättämme köyteen
-laske; käyttäkää valtaanne! Jos ette sitä voi, niin kiittäkää Jumalaa,
-että olette näin kauan elänyt; ja valmistukaa kojussanne viimeiseen
-lähtöönne, jos niiksi tulisi. -- Liukkaat liikkeet, pojat! -- Pois
-tieltä, sanon!
-
- (Poistuu.)
-
-GONZALO.
-Tuosta miehestä saan paljon lohdutusta. Hän ei näytä siltä kuin hän
-veteen hukkuisi; hänellä on muoto kuin aito hirtehisen. Hyvä sallimus,
-pysy päätöksessäsi, että hän on hirtettävä! Tee hänelle aiottu nuora
-laivaköydeksi meille, sillä omamme ei meitä paljoakaan auta. Jos hän ei
-ole hirsipuun oma, niin on meidän tilamme surkuteltava.
-
- (Poistuvat kaikki.)
- (Laivamies palajaa.)
-
-LAIVAMIES.
-Pramtanko alas! Liukkaat liikkeet! Alemma, alemma! Koittakaa pingoittaa
-emäpurjetta! (Huutoja kannen alta.) Hiiteen senkin ulvonta! Nuohan
-huudollansa hämmentävät myrskyn ja meidän askareemme.
-
- (Sebastian, Antonio ja Gonzalo palajavat.)
-
-Joko taas? Mitä täällä teette? Jätämmekö kaikki ja hukumme? Onko teillä
-halu upota?
-
-SEBASTIAN.
-Rutto suusi syököön, sinä rähisevä, jumalaton armoton koira!
-
-LAIVAMIES.
-No, käykää sitten työhön te.
-
-ANTONIO.
-Hirteen sinä, senkin koira! Äpärä, hävytön suunpieksijä, tiedä, että me
-vähemmin pelkäämme hukkumista kuin sinä.
-
-GONZALO.
-Minä vastaan siitä, ettei hän huku, vaikka laiva ei olisi paksumpi
-pähkinänkuorta ja niin hatara kuin pohjaton portto.
-
-LAIVAMIES.
-Tuuleen päin, tuuleen päin! Kaksi purjetta ylös! Takaisin ulapalle!
-Anna mennä!
-
- (Merimiehiä tulee läpimärkinä.)
-
-MERIMIEHET.
-Rukoilkaa, rukoilkaa! Nyt perii hukka.
-
-LAIVAMIES.
-Suin päinkö järveen?
-
-GONZALO.
- Kuningas ja prinssi
-Jo rukoilevat; tehkäämme me samoin;
-Yks meill' on kohtalo.
-
-SEBASTIAN.
- Mult' uupuu maltti.
-Nuo juopot peijanneet on meiltä hengen.
-Suupaltti konna, -- kymmenesti nielköön
-Sun meren tyrsky!
-
-GONZALO.
- Ei, hän kuolee hirteen,
-Vaikk' inttäis vastaan joka vesitilkka
-Ja kitans' avais hänet nielläkseen.
-
- (Sekavaa melua kannen alta: "Jumala armahtakoon meitä!" --
- "Ajamme karille! Ajamme karille." -- "Hyvästi, vaimo ja
- lapset!" -- "Hyvästi, veli." -- "Ajamme karille! Ajamme
- karille!")
-
-ANTONIO.
-Kuninkaan kanssa hukkukaamme kaikki.
-
- (Poistuu.)
-
-SEBASTIAN.
-Nyt jäähyväiset hälle lausukaamme.
-
- (Poistuu).
-
-GONZALO.
-Antaisin nyt vaikka tuhat virstaa vettä auran alasta kuivaa maata,
-laihaa nummea, ruskeata kanervikkoa tai mitä hyvänsä. Tapahtukoon
-taivaan tahto! Mutta hupaista olisi kuitenkin kuivalla kuolla.
-
- (Poistuu.)
-
-
-Toinen kohtaus.
-
- Saari. Prosperon majan edusta.
- (Prospero ja Miranda tulevat.)
-
-MIRANDA.
-Rakas isä, taitonne jos raivoon saanut
-Nuo hurjat aallot on, niin tyyntäkää ne.
-Palavan pi'en satanut ois pilvi,
-Jos taivaan otsaan ei ois meri vyörryt
-Ja sammuttanut lieskaa. Kuinka kärsin,
-Kun näin nuo kärsiväiset! Uljas laiva,
-Joss' ylväit' oli olennoita varmaan,
-Nyt pirstaleina! Hätähuuto aivan
-Sydäntä vihloi. Upposivat, raukat.
-Jos voiman jumala ma oisin ollut,
-Maan sisään meri vajonnut ois ennen,
-Kuin saanut niellä moisen kelpo laivan
-Väkineen kaikkineen.
-
-PROSPERO.
- Oi, tyynny, tyynny!
-Pois pelko! Hellä sydämmesi tietköön:
-Ei turmaa tullut.
-
-MIRANDA.
- Tuskaa, voi!
-
-PROSPERO.
- Ei turmaa.
-Mit' olen tehnyt, sen ma tein sun tähtes,
-Sun, rakkaimpani, sun, mun tyttäreni.
-Et tiedä, ken sa olet, etkä tiedä
-Mun syntyäni, että suuremp' olen
-Kuin Prospero, tään halvan majan herra
-Ja yhtä halpa isäsi.
-
-MIRANDA.
- Ei tullut
-Enempi tieto mieleeni.
-
-PROSPERO.
- Nyt aika
-On ilmi tuoda kaikki. Yltän' auta
-Tää taikavaippa. -- Noin! (Laskee maahan vaippansa.)
- Nyt tuossa viru,
-Mun taitoni! -- Oi, pyyhi silmäs, tyynny!
-Tään haaksirikon julman näytelmän,
-Mi kaiken sinun säälis saattoi kuohuun,
-Niin tarkkaan taidollani järjestin ma,
-Niin varovasti, ettei henkeäkään,
-Ei, hiustakaan ei hukkaan ole mennyt
-Yhdeltäkään tuon laivan olennoista,
-Jonk' uppoomisen näit ja huudon kuulit.
-Mut istu! Nyt saat lisää tietää.
-
-MIRANDA.
- Usein
-Aloitte mulle kertoa ken olen,
-Mut kesken jäi se, turhaan utelin ma,
-Ja loppu kuului: "viel' ei!"
-
-PROSPERO.
- Nyt on aika;
-Nyt itse hetki kuulemaan sua vaatii.
-Siis tottele ja kuule! Voitko muistaa
-Sit' aikaa, jolloin täss' ei majass' oltu?
-Epäilen, voitko: kolmen vanha vielä
-Et silloin ollut.
-
-MIRANDA.
- Muistan, isä.
-
-PROSPERO.
- Mitä?
-Kodinko toisen, toiset ihmisetkö?
-Sanoppa jokin esine, min kuva
-On painunut sun mielees.
-
-MIRANDA.
- Loitoll' on se
-Ja unta pikemmin kuin todellista
-Tuo muistitietoni. Mull' eikö ollut
-Noin neljä, viisi piikaneittä muinoin?
-
-PROSPERO.
-Oli, oli enemmänkin. Mutta kuinka
-Tuo mielessäsi elää? Mitä muuta
-Näet synkäst' ajan hämystä? Jos muistat,
-Mit' ennen tapahtui kuin tänne tulit,
-Niin tänne tulos muistat myös.
-
-MIRANDA.
- En muista.
-
-PROSPERO.
-Kakstoista, kaksitoista vuotta sitten
-Milanon herttuana isäs oli
-Ja suurivaltaisena ruhtinaana.
-
-MIRANDA.
-Te ettekö siis ole isäni?
-
-PROSPERO.
-Hyvehen esikuva oli äitis,
-Mun tyttärekseni hän sinut sanoi;
-Milanon herttua sun isäs oli,
-Ja ainoo lapsensa siis ruhtinatar,
-Ei mikään halvempi.
-
-MIRANDA.
- Oi, jumalani!
-Mik' ilkijuoni meidät sieltä syöksi?
-Vai onniko?
-
-PROSPERO.
- Laps hyvä, kumpainenkin:
-Niin, ilkeys se meidät sieltä syöksi,
-Mut onni tänne auttoi.
-
-MIRANDA.
- Mieltä särkee,
-Kun aattelen, kuink' olin vaivaks teille,
-Jos koht' en muista. Jatkakaa, ma pyydän.
-
-PROSPERO.
-Antonio, mun veljeni, sun setäs --
-Mua kuule! -- että veli voipi olla
-Niin kavala! -- hän, jota sinun jälkees
-Rakastin ennen muita, jolle annoin
-Ma maani hallinnon, jok' oli valloist'
-Etevin silloin, niinkuin Prosperokin
-Ol' ruhtinoista, arvoisuuttaan kuulu
-Ja taiteiss' ylevissä verraton.
-Kun näihin hehkui haluni, niin heitin
-Ma veljelleni kaiken hallituksen,
-Jäin vieraaks maalleni ja vaivuin aivan
-Salaisiin tutkimuksiin. Viekas setäs, --
-Mua kuunteletko?
-
-MIRANDA.
- Mitä tarkimmasti.
-
-PROSPERO.
-Opittuaan kuink' anomusta myöntää
-Tai kieltää tulee, ketä auttaa lentoon
-Ja keltä siivet taittaa, uusiks aivan
-Mun teki omat luomani, ne muutti
-Tai muuten muodosti. Virittimiinsä
-Kun näin sai viranpitäjät ja virat,
-Niin kaikkein sydämmet hän pani soimaan
-Mit' ääntä halusi; kuin loisiköynnös
-Ruhtinarunkoni hän peitti aivan
-Ja mehun minust' imi. -- Sin' et kuule.
-
-MIRANDA.
-Oi, kuulen, isä hyvä.
-
-PROSPERO.
- Tarkoin kuule!
-Etuni maalliset kun näin löin laimin,
-Erakkon' elellen ja henkeäni
-Edistäin töissä, joiden salaisuutt' ei
-Yleisö pysty tajumaan, niin heräs
-Viekkaassa veljessäni himo häijy.
-Mun luottamukseni, kuin hyvä isä,
-Hänessä vilpin siitti, vastasuuntaan
-Yht' yltävän kuin luottamukseni,
-Joll' ei niin määrää ollut. Toden totta,
-Rajaton uskomus! Näin mahtaellen,
-Ei kaikilla mun tuloillani yksin,
-Vaan vallallani lisäks, -- niinkuin mies,
-Mi valheen-matkinnallaan muistins' saattaa
-Totuutta vastaan moiseen syntivelkaan,
-Ett' itse valheens' uskoo -- hän nyt luuli
-Herttuaks itsensä, kun hallitsijan
-Vaan ulkotointa harjoitti ja mua
-Edusti vaan: siit' yltyi vallanhimo, --
-Kuuletko?
-
-MIRANDA.
- Tuonhan kuurokin jo kuulis.
-
-PROSPERO.
-Ja ettei juopaa jäis tuon osan ja
-Sen väliin, jolle osaansa hän näytti,
-Täysvaltiaaks Milanossa hän pyrki.
-Mun mies poloisen, jolle valtakunnaks
-Jo kirjastoni riitti, kelvottomaks
-Hän ruhtinuuteen katsoi maalliseen
-Ja Neapelin kanssa liiton teki --
-Niin janosi hän valtaa -- vuosiveroon
-Sitoutuen ja uskollisuusvalaan,
-Kuninkaan kruunun alle herttuan kruunun
-Alistamaan ja -- oi, Milano parka! --
-Sun, siihen asti nöyrtymättömän,
-Syvimpään nöyryytykseen masentamaan.
-
-MIRANDA.
-Oi, taivas!
-
-PROSPERO.
- Ehdot kuule nyt ja päätös,
-Ja sano sitten, tuoko oli veli.
-
-MIRANDA.
-Oi, syntist' olis mummostani muuta
-Kuin hyvää ajatella: kelpo äidist'
-On usein huonot lapset.
-
-PROSPERO.
- Ehdot kuule:
-Tuo Neapelin kuningas, mun vanha
-Viholliseni, suostui veljen' pyyntöön
-Ett' tunnustusta luvattua vastaan
-Ja veroa -- en tiedä, kuinka suurta --
-Hän valtakunnast' oiti karkoittaisi
-Mun omaisineni, ja veljelleni
-Milanon kruunun arvoinensa jättäis.
-Nyt joukko pettureita pestattiin
-Ja määräyönä Antonio avas
-Milanon portit; kalman mustass' yössä
-Kätyrit laahasivat sieltä mun
-Ja sun, jok' ääneen' paruit.
-
-MIRANDA.
- Surkeata!
-En muista, kuinka silloin paruin, mutta
-Taas olis syytä parkuun: kertomanne
-Pusertaa silmist' itkun.
-
-PROSPERO.
- Lisää kuule;
-Sun sitten johdan nykyhetken toimiin,
-Jot' ilman olis kertomani turhaa.
-
-MIRANDA.
-Miks meit' ei hengilt' ottaneet he oiti?
-
-PROSPERO.
-Hyvinpä kysyt, lapsi! Kyselmääsi
-Syyt' annoinkin. He eivät tohtineet --
-Niin suuress' olin kansan suosiossa --
-Työhönsä moista verileimaa painaa,
-Vaan kauniiks kaunistivat aikeens' inhan.
-Lyhyesti: purteen paiskasivat meidät,
-Merille veivät jonkun peninkulman;
-Varalla siell' ol' laho laivarani,
-Takluuton, mastoton ja purjeeton;
-Rotatkin vaistost' oli hyljänneet sen.
-Panivat tuohon meidät; siinä saimme
-Merelle huutaa, joka vastaan ärjyi,
-Ja tuuleen huoata, mi vastaan huokas,
-Lisäten säälillään vaan tuskiamme.
-
-MIRANDA.
-Voi, kuinka silloin huoleks olin teille!
-
-PROSPERO.
-Ei, suojeleva olit enkelini!
-Sa taivaallista rohkeutta täynnä
-Hymyilit, taakkaani kun vaikeroiden
-Ma suolapisaroilla merta juotin:
-Näin annoit voimaa mulle kestämään
-Kaikk' onnen vaiheet.
-
-MIRANDA.
- Kuinka maalle päästiin?
-
-PROSPERO.
-Jumalan sallimasta. Meillä oli
-Raitista vettä sekä ruokaa, jota
-Ylimys Gonzalo Neapelista,
-Jok' oli hankkeen täyttäjäksi pantu,
-Hyvyyttään antoi meille, sekä lisäks
-Kalua, liinaa, vaatett' yltäkyllin,
-Jost' oli suuri hyöty. Mies tuo jalo,
-Kun kirjan ystäväksi minut tiesi,
-Kirjastostani hankki kirjoja,
-Jotk' ovat mulle valtaa kallihimmat.
-
-MIRANDA.
-Oi, jos sen miehen saisin kerran nähdä!
-
-PROSPERO.
-Nyt minä nousen. Alallas sa istu
-Ja kuule, miten merihätä päättyi.
-Tulimme tähän saareen; täällä minä
-Opettajanas paremmin sua neuvoin
-Kuin muut nuo ruhtinaat, joill' enemp' aikaa
-On turhuuteen kuin lastens opetukseen.
-
-MIRANDA.
-Palkitkoon taivas teidät! Ja nyt, isä, --
-Tuo mieltän' yhä vaivaa -- mistä syystä
-Te myrskyn nostitte?
-
-PROSPERO.
- Saat tietää senkin.
-lhala ihme, auli onnetar,
-Nykyinen valtiaani, näille maille
-Toi vihamieheni. Ma tietäjänä
-Älyän, että nyt on korkeimmallaan
-Mun onnentähteni; sen tenhovoiman
-Jos nyt ma laiminlyön, niin ijäks mennyt
-On onneni. Enempää älä kysy.
-Sua unettaa: tuo väsymys on hyvää,
-Sen valtaan antau. -- Et voikaan muuta. --
- (Miranda nukkuu.)
-Hoi, palvelijani! Nyt olen valmis.
-Tule, Ariel, tule!
-
- (Ariel tulee.)
-
-ARIEL.
- Terve, suuri mestar',
-Ylevä herra, terve! Toimeen altis
-On käskyläises. Lentämäänkö vaadit,
-Uimaanko, pilven patsaall' ajamaanko,
-Vai tuuleen syöksymäänkö? Käskys Ariel
-Tarmonsa takaa täyttää.
-
-PROSPERO.
- Sano, henki,
-Panitko myrskyn toimeen niin kuin käskin?
-
-ARIEL.
-Täsmälleen aivan.
-Kuninkaan laivaan iskin; kupuun, keulaan,
-Kannelle, joka kojuun vuorotellen
-Viritin kauhun; joskus jakaannuin ma,
-Leimuillen milloin missä: kokkapuussa,
-Raa'assa, mastoss' erikseen ma lieksoin,
-Siit' yhteen taasen hulmahdin. Zeun tulet,
-Kamalan pauantehen ennustajat,
-Nopeemmin eivät silmän ohi kiidä;
-Salamat, liekit, rikkivaajat näytti
-Hätyyttävän suurvaltaa Neptunonkin,
-Järkyttäin rohkeit' aaltoja ja pannen
-Hirmuisen kolmikärjen huojumaan.
-
-PROSPERO.
-Sa uljas henki! Oliko niin vahvaa
-Ja lujaa ketään, ett'ei mieli mennyt?
-
-ARIEL.
-Ei yhtä, jok' ei kuumeen houreiss' ollut
-Ja tehnyt hullun töitä. Meren vaahtoon
-Syöksyivät kaikki, myöskin merimiehet,
-Ja laivan jättivät, jok' ilmituleen
-Nyt leimahti. Kuninkaan poika Ferdinand,
-Hivukset päässä törröllään kuin kaisla,
-Juoks' eellä, huutain: "Helvetti on tyhjä
-Ja kaikki pirut irti".
-
-PROSPERO.
- Hyvin tehty.
-Lähellä rantaa, niinkö?
-
-ARIEL.
- Rannass' aivan.
-
-PROSPERO.
-Ei ketään hukkunut?
-
-ARIEL.
- Ei hivuskarvaa.
-Ei vaatteissa niin tahraa, ehommat vaan
-Olivat entistänsä. Pitkin saarta
-Hajoitin heidät parvittain, kuin käskit.
-Kuninkaan pojan yksin maalle heitin.
-Hän huokauksin jäähdyttää nyt ilmaa,
-Sopessa kolkoss' istuu suruissansa
-Ristissä käsin näin.
-
-PROSPERO.
- Mut kuinka kävi
-Kuninkaan laivan merimiesten, kuinka,
-Ja muiden laivain?
-
-ARIEL.
- Laiva kuninkaan
-Satamass' on sen lahden pohjukassa,
-Miss' sydänyönä kerran minun käskit
-Bermudan myrskyisiltä saarilta
-Kastetta noutaa; siellä turvass' on se.
-Kaikk' ajoin merimiehet kannen alle,
-Miss' osaks taiast', osaks uuvunnasta
-Nyt nukkuvat. Muut laivat vihdoin, jotka
-Ma hajoitin, nyt yhtyneet on jälleen,
-Ja Välimertä kyntäin Neapeliin
-Suruissaan palajavat, luullen, ett' on
-Kuninkaan laiva hukkunut ja että
-Hän itse meren pohjass' on.
-
-PROSPERO.
- Työs, Ariel,
-Sa tarkoin teit; mut viel' on tehtävää.
-Mik' aika nyt on?
-
-ARIEL.
- Yli puolipäivän.
-
-PROSPERO.
-Kaks tuntilasin juoksemata vähin.
-Täst' yhdeksään on aika meille kallis.
-
-ARIEL.
-Siis lisää työtä? Näin kun mua vaivaat,
-Suo että lupauksestas muistutan,
-Mi viel' on täyttämättä.
-
-PROSPERO.
- Ynseiletkö?
-No, mitä vielä vaadit?
-
-ARIEL.
- Vapautta.
-
-PROSPERO.
-Vaikk' ohi viel' ei aikas? Vaiti siitä!
-
-ARIEL.
-Suvaitse muistaa uskolliset työni:
-En valehdellut, hairaust' en tehnyt,
-Napissut, nurissut en ole. Vuodeks
-Lupasit minut vapaaks.
-
-PROSPERO.
- Unhotitko
-Mist' ahdistuksesta sun päästin?
-
-ARIEL.
- En.
-
-PROSPERO.
-Unohditpa. On mielestäsi raskas
-Suolaisen meren mutaa kahlata,
-Selässä lentää tuiman pohjatuulen,
-Maan uumenissa pengastaa, kun kylmäst'
-On routaantunut maa.
-
-ARIEL.
- Ei, toden totta.
-
-PROSPERO.
-Valetta, ilkipeto! Unhotitko
-Sycorax velhon inhan tuon, jonk' oli
-Ikä ja luihuus koukistanut? Mitä?
-
-ARIEL.
-En.
-
-PROSPERO.
- Unhotitpa. Hän mist' oli? sano.
-
-ARIEL.
-Algierista.
-
-PROSPERO.
- Vai niin? Mun kerran kuussa
-Sinulle täytyy muistuttaa, mik' olit,
-Kosk' unhotat sen. Kirottu tuo velho
-Noituudestaan ja monist' ilkitöistään,
-Joit' ihmiskorva kuulla kammoo, syöstiin
-Maanpakoon Algierista, niinkuin tiedät.
-Hält' yhden teon tähden henki säästyi;
-Niin, eikö totta?
-
-ARIEL.
- Totta.
-
-PROSPERO.
- Raskahana
-Tuon kuoppasilmän toivat merimiehet
-Ja tänne jättivät. Sa, orjani,
-Sa silloin häntä palvelit, niin kerroit.
-Mut koska olit henki liian hento
-Tuon velhon iljettäviin törkytöihin
-Ja apus kielsit pois, niin hän sun salpas
-Kätyriensä voimakkaampain kautta
-Ja hillittömän vihan vimmassa
-Halaistuun honkaan. Tuossa onkalossa
-Sa tuskissasi kytkettynä istuit
-Kakstoista vuotta. Hän sill' aikaa kuoli,
-Ja tyrmässäs sa voihkit yhtä taajaan
-Kuin myllynratas kalkkaa. Tällä saarell'
-Ei silloin muuta ihmisluomaa ollut
-Kuin velhon poika, täällä penikoittu,
-Tuo kailo vaihdokas.
-
-ARIEL.
- Niin, Caliban.
-
-PROSPERO.
-Niin, hölmö! Juuri Caliban, hän, joka
-Nyt mua palvelee. Sa tiedät, mistä
-Sun löysin kitumasta. Valitukses
-Sai suden ulvomaan ja rintaa vihloi
-Karhunkin ikijulman. Tuskas oli
-Kuin tuskaa helvetin, ja siit' ei päästää
-Sycorax voinut. Munpa taitoni --
-Kun tulin ja sun kuulin -- auki hongan
-Repäisi ja sun päästi.
-
-ARIEL.
- Kiitos, herra!
-
-PROSPERO.
-Jos vielä nuriset, niin halon tammen
-Ja pahkuisiin sen sisuksiin sun suudin,
-Siell' ulistakses kaksitoista vuotta.
-
-ARIEL.
-Anteeksi, herra! Käskynne ma täytän
-Ja kummittelen kiltisti.
-
-PROSPERO.
- Se tee,
-Niin kahden päivän päästä olet vapaa.
-
-ARIEL.
-Oi, kiitos, jalo herra! Mitä tulee,
-Sanokaa, mitä tulee minun tehdä?
-
-PROSPERO.
-Pukeu meren neidoks; näkyväinen
-Vaan mulle ollos; yksikään muu silmä
-Ei saa sua nähdä. Mene, muotos muuta,
-Ja tule sitten tänne. Pois, ja joutuun!
- (Ariel poistuu.)
-Heräjä, sulolapsi! Hyvin nukuit.
-Heräjä!
-
-MIRANDA.
- Ihmeellinen tarinanne
-Mun uneen uuvutti.
-
-PROSPERO.
- Pois uni viskaa.
-Nyt Calibanin luo, tuon orjan, joka
-On aina häijy suustaan.
-
-MIRANDA.
- Hän on konna;
-En kärsi häntä nähdä.
-
-PROSPERO.
- Tuiki tarpeen
-Hän näissä oloiss' on. Hän tulen laittaa,
-Puut meille kantaa, hyötytyötä tekee
-Jos jotakin. -- Hoi! Orja! Caliban!
-Maan möhkö, vastaa!
-
-CALIBAN (ulkoa).
- Kyllin siell' on puita.
-
-PROSPERO.
-Hoi, tänne, sanon! Muutakin on työtä.
-No, joutuun, kilpikonna!
- (Ariel palajaa vedenneidoksi puettuna.)
-Ihana ilme! Soma Ariel,
-He, kuules mitä kuiskaan.
-
-ARIEL.
- Kyllä, herra.
-
- (Poistuvat.)
-
-PROSPERO.
-Ruttoinen ruoja, pirun penikoima
-Kirotun äitis kanssa, tule esiin!
-
- (Caliban tulee.)
-
-CALIBAN.
-Oo, kaste kirotumpi kuin mink' äiti
-Siveli korpinsiivin liejusuolta,
-Norukoon teihin! Lietsokohon louna
-Ja ruumihinne ruvin peittäköön!
-
-PROSPERO.
-Tuost' yöllä jäsenkatkon saat sa varmaan;
-Et hengittää voi pistoksilta; peikot,
-Jotk' öisin elämöivät, kimppuus käyvät,
-Näpistäin kirjavaks kuin mesimöykyn
-Sun ruumiisi, ja joka näpinjälki
-Se äilehtii kuin mehiläisen pisto.
-
-CALIBAN.
-Nyt tahdon lounastaa. Tää saari mun on,
-Sen Sycoraxilt', äidiltäni perin.
-Pois ryöstit multa sen. Kun ensin tulit,
-Hyväilit, kuihkoit mua, marjavettä
-Minulle juotit, nimittämään neuvoit
-Tuon pienen valon ja tuon suuren, jotka
-öin, päivin palavat. Sua rakastin ma,
-Ja näytin sulle saaren kaikki aarteet,
-Karumaat, vehmaat, lähteet, suolakaivot.
-Voi, että tein sen! -- Äidin rikkeet teihin,
-Lepakot, konnat, kuoriaiset kaikki!
-Muut' alamaist' ei sinulla kuin minä,
-Jok' ennen olin oma kuninkaani;
-Nyt tähän kovaan kallioon mun salpaat,
-Muun maan kun multa ryöstit.
-
-PROSPERO.
- Valheen henki,
-Et tunne hyvyyttä, vaan piiskaa. Pidin
-Sua, haaskaa, ihmistavoin; otin sinut
-Majaani asumaan, siks kunnes koitit
-Häväistä tyttäreni kunnian.
-
-CALIBAN.
-Ho, ho, ho! Paha, ettei tullut tehdyks.
-Mua estit; muuten Calibaneill' oisin
-Ma kansoittanut saaren.
-
-PROSPERO.
- Inha orja,
-Johonka hyve pieninkään ei pysty,
-Vaan paheet kaikki! Turviini sun otin,
-Puhumaan vaivoin sain sun, joka hetki
-Opetin sulle yhtäkin; kun sinä,
-Sen villikko, et tiennyt mitä mielit,
-Vaan mylvit niinkuin eläin, neuvoin sulle
-Sanoja, millä mieles ilmi tuoda.
-Mut, siitä huolimatta, halpaan luontoos
-Jotakin jäi, jot' inhoo jalo luonne.
-Siis ansiosta kallioon sun kytkin,
-Vaikk' enemmän kuin vankeutt' ansaitsit.
-
-CALIBAN.
-Opetit puhumaan mun; hyöty siit' on
-Ett' opin kiroomaan. Sun rutto syököön
-Tuost' opetuksestas!
-
-PROSPERO.
- Pois, velhon pentu!
-Tuo puita! Joutuun, muista se! Viel' askart'
-On muutakin. Haa, jupisetko, peto?
-Jos niskoittelet tai jos laimin lyöt
-Mun käskyni, luuvalon sinuun isken,
-Jäseniis noidun vetotaudin, panen
-Niin mylvimään sun, että ulinaasi
-Pedotkin säikkyy.
-
-CALIBAN.
- Älkää, minä pyydän.
- (Syrjään.)
-Totella täytyy; mahdillaan hän voisi
-Pakottaa vasallikseen Seteboonkin,
-Emoni jumalan.
-
-PROSPERO.
- No, orja, mene!
-
- (Caliban poistuu.)
-
- (Ariel palajaa näkymättömänä, soitellen ja laulaen.
- Ferdinand seuraa häntä.)
-
- Arielin laulu:
-
- Tänne keltahiekallen
- Nyt käsikkäin,
- Niiaten ja suudellen
- Ja pyörittäin!
- Sipsutellen hyppikää,
- Henget kaikki säistäkää!
- Vait! vait!
- (Erinäisiä ääniä.)
- Hau! hau!
- Se halli kait.
- (Erinäisiä ääniä.)
- Hau, hau!
- Vait! Kuules vaan!
- Jo kukko se laulavi lauluaan:
- Kukkukiekuu!
-
-FERDINAND.
-Mist' on tuo sointo? Ilmasta? Vai maasta?
-Se vaikeni jo: -- saaren jumalata
-Varmaankin palvellaan. Kun rannall' istuin
-Ja isävainaatani taaskin itkin.
-Vesiltä luokseni tuo ääni hiipi,
-Sulavin soinnuin lientäin tuskiani
-Ja meren hyrskää; sitä seurasin ma
-Tai pikemmin se myötänsä mua veti.
-Nyt poissa on se. -- Ei, se taasen alkaa.
-
- Arielin laulu:
-
- Nyt viittä syltä syvät veet
- Sun peittää isäsi;
- Koralliks luut on siirtyneet
- Ja silmät helmiksi;
- Näet meri kaikki helmassaan
- Kaluksi kalliiks muuttaa vaan.
- Mut aallotar soittaa, -- kuules, oi! --
- Piu, pau, kuolinkello se soi.
-
- KUORO.
- Piu, pau.
-
-FERDINAND.
-Tuo laulu isästän' on hukkuneesta. --
-Ei kuolevainen laula noin; tuo sävel
-Ei ole maasta -- ylhäältä se soipi.
-
-PROSPERO.
-Silmäisi ripsillinen verho nosta
-Ja sano, mitä tuolla näet.
-
-MIRANDA.
- Kuin? Henki?
-Oi, kuinka tähystää se! Tiedä, isä,
-Ihana on se; -- mutta se on henki.
-
-PROSPERO.
-Ei, laps! Se syö ja nukkuu, aistit sillä
-On niinkuin meillä. Sulho tuo, min näet,
-Mukana haahdess' oli. Jos ei suru,
-Kauneuden syöpä, häntä rumentaisi,
-Hän sinust' olis pulska. Kadonneita
-Hän tovereitaan etsii.
-
-MIRANDA.
- Minust' on hän
-Olento jumalallinen; maan päällä
-Noin ylevää en ole nähnyt koskaan.
-
-PROSPERO (syrjään).
-Nyt, näemmä, käy se niin kuin mielin. -- Ariel,
-Sa oiva henki, kahden päivän päästä
-Sin' olet vapaa.
-
-FERDINAND.
- Jumalatar varmaan,
-Jot' äsken lauluin palveltiin! -- Ma pyydän,
-Suvaitkaa, tällä saarell' asuttenko,
-Ja tohtisinko tiedustaa, kuin täällä
-Mun tulee käyttäidä; mut tärkein pyyntö,
-Vaikk' esitän sen viimeks: ihme kaunis,
-Oletko tyttö, vaiko et?
-
-MIRANDA.
- En ihme,
-Mut tyttö kyllä.
-
-FERDINAND.
- Kieltäni! Oi, taivas!
-Sen kielen puhujista suurin olen,
-Jos vaan nyt olisin sen kotomaassa.
-
-PROSPERO.
-Kuin? Suurin? Neapelin kuningas
-Jos kuulis tuon, mik' oisit?
-
-FERDINAND.
- Mikä nytkin,
-Mies halpa vaan, jok' ihmeeks sinun kuulen
-Puhuvan Neapelin kuninkaasta.
-Hän kuulee mua, ja sen vuoks min' itken;
-Kuningas itse olen. Silmistäni
-Ei ole tulva laannut siitä, kuin
-Isäni, kuninkaan, näin hukkuvan.
-
-MIRANDA.
-Oi, surkeaa!
-
-FERDINAND.
- Niin, kaikin miehinensä.
-Milanon herttua ja kunnon poikans'
-Olivat mukana.
-
-PROSPERO.
- Milanon herttua
-Ja vielä kunnokkaampi tyttärensä
-Tuon vääräks näyttää vois, jos olis aika. --
- (Syrjään.)
-Ens' yhtymällä iskivät jo silmää.
-Tuost', oiva Ariel, sa vapaaks pääset. --
- (Ääneen.)
-Sananen, herraseni! Pelkään, että
-Olette tehnyt vääryytt' itsellenne.
-
-MIRANDA.
-Miks on noin tyly isä? Tuo mies kolmas
-On näkemiäni, ja ensimmäinen,
-Mi sai mun huokaamaan. Oi, sääli, käännä
-Puoleeni isä!
-
-FERDINAND.
- Impikö ja vapaa,
-Niin Neapelin kuningattareksi
-Sun nostan.
-
-PROSPERO.
- Hiljaa, herra! Sana vielä! --
- (Syrjään.)
-He toistens' ovat pauloissa; mut täytyy
-Tuo huojas kauppa vaikeuttaa, muuten
-Voi helppo saanti halvaks tehdä voiton. --
- (Ääneen.)
-Sananen vielä! Sua vaadin, seuraa!
-Anastit nimen, jok' ei omas ole;
-Vakoojana sa tähän saareen tulit,
-Pois multa, omistajalt' oikealta,
-Sen ryöstääkses.
-
-FERDINAND.
- En, kautta kunniani!
-
-MIRANDA.
-Pahuutt' ei moisess' asu temppelissä.
-Jos noin on kaunis pahan hengen maja,
-Niin hyville se kelpais asunnoksi.
-
-PROSPERO (Ferdinandille).
-Mua seuraa! -- Sinä häntä älä puolla;
-Hän pettur' on. -- No, tule! Yhteen jamon
-Sun niskasi ja jalkas; merivettä
-Sa juoda saat, ja ruokanasi olkoon
-Laho-juuret, ojakuorikot ja törtöt,
-Joiss' ovat terhot siinneet. Mua seuraa!
-
-FERDINAND.
-En. Panen vastaan moista kohtelua,
-Väellä kunnes vihamies mun voittaa.
-
- (Paljastaa miekkansa, mutta tenhoutuu niin, ettei voi liikahtaa.)
-
-MIRANDA.
-Isä rakas, älä koittele hänt' ylen;
-Hyv' on hän, vaaraa hänest' ei.
-
-PROSPERO.
- Kas vaan!
-Munako kanaa neuvoo? -- Tuppeen miekkaa,
-Kavaltaja! Sa uhkaat vaan, mut lyödä
-Et uskalla, niin syyllinen on tuntos.
-Vastusta älä tee! Ma tällä saarell'
-Aseettomaks sun tehdä voin, niin että
-Kädestäs miekka vaipuu.
-
-MIRANDA.
- Isä hyvä!
-
-PROSPERO.
-Pois! Minuss' älä riipu!
-
-MIRANDA.
- Armahtakaa!
-Hänestä takaan.
-
-PROSPERO.
- Vait! Jos sanan sanot,
-Niin soimaan, jopa vihaan sua. Mitä!
-Vai puollat pettäjää! Hyi! Luulet, ett'ei
-Hänt' ole kauniimpaa, kun hänet vaan
-Ja Calibanin tunnet. Hupsu tyttö!
-Tuon suhteen muut on miehet enkeleitä,
-Hän muiden suhteen ihka Caliban.
-
-MIRANDA.
-Siis vähään tyytyy lempeni: en pyydä
-Miest' ihanampaa nähdä.
-
-PROSPERO (Ferdinandille).
- Tule! Seuraa!
-Nyt jäntees ovat niinkuin lapsen heikot
-Ja hervottomat.
-
-FERDINAND.
- Aivan. Elon tarmo
-On niinkuin uuvuttama unetarten.
-Isäni surma, ystäväini hukka,
-Tää kurjuuteni ja tuon miehen uhka,
-Mi lannistaa mun, helpot olis kestää,
-Jos kerran päivässä vaan tyrmästäni
-Näkisin tytön tuon. Maan kaikki sopet
-Vapaus vallatkohon! Moinen tyrmä
-On mulle kyllin tilava.
-
-PROSPERO.
- Se tepsii. --
-Tule! -- Hyvin, oiva Ariel! --
- (Ferdinandille.)
- Mua seuraa!
- (Arielille.)
-Yks toimi vielä, kuule!
-
-MIRANDA (Ferdinandille).
- Älkää surko!
-Isäni luonne paremp' on, kuin mitä
-Puheestaan päättää voisi; harvinaista
-On hältä moista kuulla.
-
-PROSPERO (Arielille).
- Vapaaks tulet
-Kuin tuuli tunturin; mut kaikki toimet
-Tee visusti ja tarkkaan.
-
-ARIEL.
- Täsmällensä.
-
-PROSPERO.
-Mua seuratkaa! -- Hänt' älä sinä puolla!
-
- (Menevät.)
-
-
-
-
-TOINEN NÄYTÖS.
-
-
-Ensimmäinen kohtaus
-
- Toinen seutu samalla saarella.
-
- (Alonzo, Sebastian, Antonio, Gonzalo, Adrian,
- Francisco ja muita tulee.)
-
-GONZALO.
-Iloitkaa, herra! Teillä niinkuin meillä
-On syytä riemuun. Katoamme kalliimp'
-On pelastus. Yleist' on turmiomme:
-Matruusin vaimoll' on ja laivurilla
-Ja kauppamiehelläkin joka päivä
-Samainen aihe suruun. Ihmett' oli
-Tää pelastus; sen harva tuhannesta
-Sanoa vois. Siis surun vastapainoks
-Älyllä lohtu pankaa.
-
-ALONZO.
- Vait, ma pyydän!
-
-SEBASTIAN.
-Hänelle lohtu on kuin kylmä liemi.
-
-ANTONIO.
-Hänt' ei niin hevin ripittäjä päästä.
-
-SEBASTIAN.
-Kas, nyt hän paraikaa vetää komppakelloansa; heti kohta se lyö.
-
-GONZALO.
-Herra, --
-
-SEBASTIAN.
-Yks, -- lukekaa!
-
-GONZALO.
-Jos joka huolta hemmotellaan näin,
-Niin saapi hemmottaja --
-
-SEBASTIAN.
- Huollutusta.
-
-GONZALO.
-Niin, todellakin, hän siitä huoltuu. Puhutte todemmin kuin aioitte.
-
-SEBASTIAN.
-Ja te ymmärsitte sen viisaammin kuin luulinkaan.
-
-GONZALO.
-Siis, armollinen herra --
-
-ANTONIO.
-Hyi, mikä kielen keittäjä!
-
-ALONZO.
-Ma pyydän, heretkää!
-
-GONZALO.
-Hyvä, minä vaikenen; mutta kuitenkin --
-
-SEBASTIAN.
-Hän ei voi suistaa kieltään.
-
-ANTONIO.
-Pannaanpa vetoa, kumpi ensin alkaa kiekua, hänkö vai Adrian.
-
-SEBASTIAN.
-Vanha kukko.
-
-ANTONIO.
-Kukonpoika.
-
-SEBASTIAN.
-Hyvä! Mitä pannaan vedoksi?
-
-ANTONIO.
-Naurun hahatus.
-
-SEBASTIAN.
-Olkoon menneeksi.
-
-ADRIAN.
-Vaikka tämä saari on aution näköinen --
-
-SEBASTIAN.
-Ha, ha, ha!
-
-ANTONIO.
-Kas niin, nyt on veto maksettu.
-
-ADRIAN.
-Asumaton ja miltei luoksepääsemätön --
-
-SEBASTIAN.
-Niin --
-
-ADRIAN.
-Niin --
-
-ANTONIO.
-Paikalle osattu!
-
-ADRIAN.
-Niin lienee ilma täällä hieno ja viehkeä.
-
-ANTONIO.
-Ilma oli hieno luuska.
-
-SEBASTIAN.
-Niin, ja viehkeä, kuten hän oppineesti huomauttaa.
-
-ADRIAN.
-Ilma täällä henkää meihin niin vienon vienosti.
-
-SEBASTIAN.
-Niinkuin sillä olis keuhkot ja nekin mädät.
-
-ANTONIO.
-Tai niinkuin se olisi suo-lemuilla hajustettu.
-
-GONZALO.
-Täällä on kaikkia, mitä elämiseen tarvitaan.
-
-ANTONIO.
-Oikein, paitse elämäntarpeita.
-
-SEBASTIAN.
-Niitä täällä on vähän tai ei ollenkaan.
-
-GONZALO.
-Kuinka ruohokin on mehevän ja tuoreen näköistä! Kuinka vihantaa!
-
-ANTONIO.
-Maa on todellakin ruosteenkarvainen.
-
-SEBASTIAN.
-Ja vivahtaa pikkuruisen viheriään.
-
-ANTONIO.
-Paljoa hän ei erehdy.
-
-SEBASTIAN.
-Ei; hän vaan kokonaan erehtyy totuudesta.
-
-GONZALO.
-Mutta kummallisinta on kaikesta, ja toden totta melkein uskomatonta --
-
-SEBASTIAN.
-Niinkuin monet muut kummallisuudet, joita valalla vakuutetaan.
-
-GONZALO.
-Että vaatteemme, vaikka vedestä ihan likomärät, kuitenkin ovat
-säilyttäneet uutuutensa ja kiiltonsa; ne näyttävät pikemmin painurilta
-tulleilta kuin suolaveden kastelemilta.
-
-ANTONIO.
-Jos vaan yksikin hänen lakkareistaan voisi puhtia, eiköhän se sanoisi
-häntä valehtelijaksi?
-
-SEBASTIAN.
-Varmaankin, jos ei edessä, niin takana, niinkuin lakkarit tekevät.
-
-GONZALO.
-Minusta vaatteemme ovat nyt yhtä uudet, kuin milloin ne olivat yllämme
-ensi kertaa Afrikassa kuninkaan kauniin tyttären Claribellan ja Tunisin
-kuninkaan häissä.
-
-SEBASTIAN.
-Ne olivat somat häät, ja meillä on hyvä onni paluumatkalla.
-
-ADRIAN.
-Tunisille ei ole onni koskaan suonut semmoista valiota kuningattareksi.
-
-GONZALO.
-Ei sitten Dido-lesken aikojen.
-
-ANTONIO.
-Lesken? No, hiisi olkoon! Mistä sen lesken saitte? Didoko leski?
-
-SEBASTIAN.
-Mitäpä, jos Aeneaskin leskimies? Hyväinen aika, kuinka tuon otatte
-pahaksenne!
-
-ADRIAN.
-Dido-lesken, niinkö? Tuo minua vähän arveluttaa; hän oli Carthagosta,
-eikä Tunisista.
-
-GONZALO.
-Tunis, tietäkää, oli muinoin Carthago.
-
-ADRIAN.
-Vai Carthago?
-
-GONZALO.
-Niin, Carthago, uskokaa pois.
-
-ANTONIO.
-Hänen sanansa voivat enemmän kuin tuo ihmeellinen harppu.
-
-SEBASTIAN.
-Hän on rakentanut muurit, vieläpä huoneetkin.
-
-ANTONIO.
-Mitä mahdotonta hän tästälähin saanee aikaan?
-
-SEBASTIAN.
-Varmaankin vie hän taskussaan kotiin tämän saaren ja antaa sen
-pojalleen omenana.
-
-ANTONIO.
-Ja kylvää siemenet mereen, saadakseen useampia saaria.
-
-GGONZALO.
-Todellakin?
-
-ANTONIO.
-Onneksi olkoon!
-
-GONZALO.
-Herrani, me puhumme siitä, että vaatteemme nyt näyttävät yhtä uusilta
-kuin Tunisissa tyttärenne häissä, joka nyt on kuningatar.
-
-ANTONIO.
-Ja ihanin kuningatar, mikä milloinkaan sinne on viety.
-
-SEBASTIAN.
-Paitse, suokaa anteeksi, Dido-leskeä.
-
-ANTONIO.
-Oo, Dido-leskeä! Niin, Dido-leskeä!
-
-GONZALO.
-Eikö ole, herra, takkini yhtä uusi kuin milloin se ensi päivää oli
-ylläni? Tarkoitan: tavallaan.
-
-ANTONIO.
-Tuo "tavallaan" on hyvin tavoiteltua.
-
-GONZALO.
-Milloin se oli ylläni tyttärenne häissä?
-
-ALONZO.
-Korviini ihan tungette nuo sanat,
-Joit' en ma kuulla tahdo. Jos en koskaan
-Tytärtän' olis sinne naittanut!
-Pois sieltä palatessa poikani
-Ma kadotin; ja tytärkin on poissa,
-Niin Italiast' etähällä, ett'en
-Näe häntä koskaan. Oh! Sa Milanon
-Ja Neapelin vallanperillinen,
-Mik' onkaan meri tursas sinut niellyt?
-
-FRANCISCO.
-Hän kenties elää. Näin kuink' aallot alleen
-Hän paiskasi ja niiden harjall' ajoi.
-Hän vettä polki, tieltään tyrskyt työnsi
-Ja karjaspäitä vastaan rinnoin puski.
-Pääns' uljaan kuohuist' ylentäin, hän sousi
-Tukevin käsin, reima-ottein rantaan,
-Jok' yli aallon syömän perustansa
-Ikäänkuin kättä avuks kurkoitti.
-Varmaankin hengissä hän maalle pääsi.
-
-ALONZO.
-Ei, hän on mennyt!
-
-SEBASTIAN.
- Itseänne kiittää
-Te saatte tästä kadosta, kun ette
-Europpaan suonut tyttärenne jäädä,
-Vaan myitte hänet afrikkalaiselle;
-Maanpaoss' on hän siellä silmistänne,
-Joill' aihett' on nyt kaihon kyyneliin.
-
-ALONZO.
-Ma pyydän, vaiti!
-
-SEBASTIAN.
- Kaikin polvistuimme
-Ja monin tavoin teitä rukoilimme;
-Ja hän, tuo kaunis sielu, itse horjui
-Velvollisuuden vaiheella ja inhon,
-Kumpaanko puoleen vaa'an kallistaisi.
-Poikanne, varon ma, on ijäks mennyt.
-Enemmän leskiä tuon seikan tähden
-Neapeliss' on nyt ja Milanossa
-Kuin heille lohduks meillä miehiä.
-Syy teidän on.
-
-ALONZO.
- Ja tappiokin suurin.
-
-GONZALO.
-Sebastian prinssi, lausumanne totuus
-On lemmetön ja aikaan sopimaton.
-Revitte auki haavat vaan, kun teidän
-Ne pitäis kattaa.
-
-SEBASTIAN.
- Hyvin puhuttu.
-
-ANTONIO.
-Haavurin tapaan aivan.
-
-GONZALO.
- Meillä kaikill'
-On kurja sää, kun teidän, herra, pilvess'
-On otsanne.
-
-SEBASTIAN.
- Sää kurja?
-
-ANTONIO.
- Sangen kurja.
-
-GONZALO.
-Jos tätä saarta viljeleisin, herra --
-
-ANTONIO.
-Niin kylväisi hän tähän viholaista.
-
-SEBASTIAN.
-Tai katinjuustoa tai suolaheinää.
-
-GONZALO.
-Sen kuninkaana mitä tekisin ma?
-
-SEBASTIAN.
-Rupeisi raittiiks viinin puutteessa.
-
-GONZALO.
-Mun yhteiskunnassani kävis kaikki
-Vastaista suuntaa. Kauppaa laisinkaan
-En sallisi, en virkaa nimeksikään,
-En oppinutta, enkä käskyläistä,
-En rikasta, en köyhää. Välikirjat,
-Perinnöt, rajat, pellon-, viininhoidon,
-Kaikk' kieltäisin ma; viljat, viinit, öljyt,
-Metallit, kaikki käytännöstä pois!
-Ei ammattia; kaikki miehet jouten,
-Ja naiset myös, mut siveät ja puhtaat;
-Ei esivaltaa --
-
-SEBASTIAN.
-Ja kuningas hän sentään tahtois olla.
-
-ANTONIO.
-Hänen yhteiskuntansa loppupää ei muista alkua.
-
-GONZALO.
-Kaikille ilman hikeä ja vaivaa
-Maa tarjois antiansa. Petos, vilppi
-Ois kielletty, ja veitset, peitset, miekat,
-Tykit ja moiset kalut; itsestänsä
-Viattomalle kansalleni luonto
-Ravinnon kylläisen ja runsaan antais.
-
-SEBASTIAN.
-Ei naimisia alamaisten kesken.
-
-ANTONIO.
-Ei lainkaan; kaikki irtaimina, luuskat ja konnat.
-
-GONZALO.
-Niin verraton mun hallintoni oisi,
-Ett' itse kultakaudenkin se voittais.
-
-SEBASTIAN.
-Jumala majesteettia varjelkoon!
-
-ANTONIO.
-Gonzalo kauan eläköön!
-
-GONZALO.
- Mun ymmärrätte, herra --
-
-ALONZO.
-Ma pyydän, vaiti! Tyhjää vaan sa haastat.
-
-GONZALO.
-Sen hyvin uskon, armollinen korkeus. Teinkin sen vaan noille herroille
-mieliksi, sillä heillä on niin herkästi ärtyvät keuhkot, että aina
-tapaavat nauraa tyhjää.
-
-ANTONIO.
-Me nauroimme teitä.
-
-GONZALO.
-Minuako, joka tässä hullutuksen lajissa olen vaan tyhjää teidän
-rinnallanne. Jatkakaa siis, naurakaa tyhjää.
-
-ANTONIO.
-Sepä vasta letkaus!
-
-SEBASTIAN.
-Joka ei sattunut.
-
-GONZALO.
-Sankareita uljasmielisiä te olette; voisitte nostaa kuun radaltaan, jos
-se pysyisi viisi viikkoa muuttumatta paikallaan.
-
- (Ariel tulee näkymättömänä, juhlallisen soiton soidessa)
-
-SEBASTIAN.
-Sen me tekisimme; ja sitten sen soihdulla linnustamaan.
-
-ANTONIO.
-Älkää suuttuko, hyvä herra!
-
-GONZALO.
-En, siitä voitte olla varma. Minä en niin kevytmielisesti heitä
-järkeäni kaupaksi. Naurakaa nyt minut uneen, sillä minua kovin
-raukaisee.
-
-ANTONIO.
-Nukkukaa siis ja kuulkaa meitä.
-
- (Kaikki nukkuvat, paitse Alonzo, Sebastian ja Antonio.)
-
-ALONZO.
-Unessa kaikki? Oi, jos ummistuisi
-Minunkin silmäni ja aatos myöskin!
-Tuntuvat sitä kaipaavan.
-
-SEBASTIAN.
- Ma pyydän,
-Tuot' unen tarjoust' älkää hyljätkö:
-Se surun luona harvoin käy, mut silloin
-Se lohdun tuo.
-
-ANTONIO.
- Me kahden valvomme
-Ja nukkuissanne teitä vartioimme.
-
-ALONZO.
-Ma kiitän. -- Kummallista väsymystä!
-
- (Alonzo nukkuu. Ariel poistuu.)
-
-SEBASTIAN.
-Mik' ihmeellinen horto valtaa heidät?
-
-ANTONIO.
-Se vaikutust' on ilmanalan.
-
-SEBASTIAN.
- Miks' ei
-Se meidän silmäluomiamme sulje?
-Minua vähääkään ei nukuta.
-
-ANTONIO.
-Ei minuakaan; vilkas vaan on mieli.
-He kaatuivat kuin sopimuksest' aivan
-Ja vaipuivat kuin ukonnuolen lyömät.
-Kuink' ois, Sebastian hyvä. -- Kuinka ois? --
-Ei mitään! -- Mut on niinkuin kutsumukses
-Näkisin kasvoissas. Sua kutsuu onni:
-Mun vilkas haaveiluni näkee kruunun
-Jo laskeuvan päähäs.
-
-SEBASTIAN.
- Valvotko sa?
-
-ANTONIO.
-Kuulethan puhuvani.
-
-SEBASTIAN.
- Kuulen; varmaan
-Se unikielt' on; unissasi puhut.
-No, mitä sanoitkaan sa? Kummaa unta,
-Kun nukkua voi ihan avosilmin;
-Puhua, seistä, kävellä, ja sentään
-Sikeesti maata!
-
-ANTONIO.
- Ylevä Sebastian,
-Sa sallit onnes maata, jopa kuolla;
-Sa torkut valveillasi.
-
-SEBASTIAN.
- Selvään kuorsaat;
-Mut kuorsauksessas on tarkoitusta.
-
-ANTONIO.
-Min? olen tavallista totisempi;
-Niin täytyy sunkin olla, jos mua kuulet;
-Ja jos sen teet, niin kolmin kerroin nouset.
-
-SEBASTIAN.
-No, tyyni vesi olen.
-
-ANTONIO.
- Minä nousun
-Saan sinuss' aikaan.
-
-SEBASTIAN.
- Tee se, pakovesi
-Hitaudelleni luontaist' ompi.
-
-ANTONIO.
- Oi!
-Jos tietäisit, kuink' aiettani suosit,
-Vaikk' ivaat sitä, kuinka paljastaissas
-Vaan sitä kaunistelet! Pakovedess'
-On vaara lähell', ettet pohjaan tartu
-Hitaudesta tai pelkuudesta.
-
-SEBASTIAN.
- Jatka!
-Jotakin ilmaisee tuo katsantosi
-Ja poskes hehku; synnytys se varmaan
-On kovin tuskainen.
-
-ANTONIO.
- Siis kuule! Vaikka
-Tuo muistamaton herra, josta tuskin
-Jää muistoa, kun hän on maahan pantu,
-On kuninkaalle tässä juoruellut --
-Hän juoruhenki on, ei muuta osaa
-Kuin juoruilla, -- ett' elää tämän poika,
-On hänen hukkumisens' yhtä varma,
-Kuin että tuo ei ui, ken tuossa nukkuu.
-
-SEBASTIAN.
-Ei toivoakaan; hän on hukkunut.
-
-ANTONIO.
-Tuo toivottomuus minkä suuren toivon
-Se sulle tuopi! Toivottomuus täss' on
-Niin vahva toivo muissa kohdin, että
-Se kunniankin-himon silmät häikää,
-Jott' omaa näköään tuo epäilee.
-Siis myönnät Ferdinandin hukkuneen?
-
-SEBASTIAN.
-Sen myönnän.
-
-ANTONIO.
- Sano siis, ken Neapelin
-On lähin perillinen?
-
-SEBASTIAN.
- Claribella.
-
-ANTONIO.
-Tunisin kuningatar, joka mailman
-Perillä elää, jonne Neapelist'
-Ei ehdi sana, jos sit' ei vie päivyt --
-On ukko kuussa näet liian hidas --
-Ennenkuin rintalapset parran saavat;
-Hän, jonka luota tulless' aalto meidät
-Kaikk' ahmi, jotkut sentään maalle syytäin
-Näytelmää näyttämään, jonk' alkajaiset
-On menneisyydessä, mut jonka jatko
-On meidän tehtävämme.
-
-SEBASTIAN.
- Mitä tuo?
-Sa mitä hoet? Veljenihän tytär
-Tunisin kuningatar on ja samoin
-Neapelinkin perijä; ja lyhyt
-On näiden maiden väli.
-
-ANTONIO.
- Väli, josta
-Joka vaaksa näyttää huutavan: "Kuin voisi
-Takaisin Neapeliin Claribella
-Mitata meitä? Tunisiin hän jääköön,
-Sebastian valveill' olkoon!" -- Mitä, jos
-Tuo noiden uni olis kuolon unta;
-Ei silloin heidän huonomp' ois kuin nyt.
-On niitä, jotka Neapelin voivat
-Niin hallita kuin tuokin, joka nukkuu,
-Ja herroja, jotk' osaa lörpötellä
-Niin laajalta ja ilman aikojaan
-Kuin Gonzalokin. Moinen lörppänaakka
-Minäkin voisin olla. Oo, jos sulla
-Mun olis älyni, mink' ylennyksen
-Tuo uni sulle tois! Mua ymmärrätkö?
-
-SEBASTIAN.
-Ma luulen sen.
-
-ANTONIO.
- Mink' annat tunnustuksen,
-Ett' onnees suostut?
-
-SEBASTIAN.
- Muistan nyt: sa veljes
-Kukistit, Prosperon.
-
-ANTONIO.
- Niin tein, ja katsos
-Kuink' istuu hyvin pukuni, somemmin
-Kuin koskaan ennen! Veljen käskyläiset
-Tovereit' ennen olivat, nyt ovat
-He miehiäni.
-
-SEBASTIAN.
- Entä omatunto?
-
-ANTONIO.
-Haa! Missä se on? Jos se olis känsä,
-Pitäisin kottasia; mut en tunne
-Ma povessani tuota jumalaa.
-Sadatkin omattunnot, jotka minut
-Milanost' estäis, kovettua saisi
-Ja sulaa, siit' en piittais. Tuoss' on veljes;
-Ei paremp' ois hän maata, missä makaa,
-Jos oisi, miltä nyt hän näyttää, kuollut.
-Tuot' oiva säilää kolme tuumaa voisi
-Ijäksi hänet nukuttaa. Sa samoin
-Tuon lörpän, herra Rikkiviisaan voisit
-Asettaa ikilepoon saarnoinensa.
-Nuo muut, jos mitä heille syötämme,
-Sen särpävät he niin kuin kissa kerman.
-Tekevät työnsä säntilleen, jos mihin
-Ja milloin heitä käsket.
-
-SEBASTIAN.
- Ystäväni,
-Tien mulle näytit: Neapelin otan
-Kuin sinä Milanon. Nyt vedä miekkasi
-Yks isku verostas sun vapauttaa,
-Ja minä, kuninkaas, sua rakastan.
-
-ANTONIO.
-Yht' aikaa vetäkäämme: käteni
-Kun minä nostan, sinä samoin tee,
-Ja iske Gonzaloon.
-
-SEBASTIAN.
- Seis, sana ensin!
-
- (Kuiskuttelevat keskenään.)
- (Soittoa. Ariel palajaa näkymättömänä.)
-
-ARIEL.
-Mahdillaan mestarini vaaran keksi,
-Joss' ystävänsä on, ja heille avuks
-Lähetti mun, ett' aikeensa ei raukeis.
-
- (Laulaa Gonzalon korvaan.)
-
- Tässä kun te kuorsaatten,
- Vilppi valpassilmäinen
- Jo väijyää.
- Henkeänne varjelkaa,
- Varuill' olkaa, valvokaa!
- Nyt herätkää!
-
-ANTONIO.
-Nyt toimeen joutuun!
-
-GONZALO.
- Hyvät enkelit,
-Varjelkaa kuningasta!
-
- (Kaikki heräävät.)
-
-ALONZO.
-Haa! Mitä? Nouskaa! Miksi miekat maalla?
-Miks tuijotatte?
-
-GONZALO.
- Mikä hätänä?
-
-SEBASTIAN.
-Kun tässä vartioitsimme, vast'ikään
-Kuulimme julmaa karjuntaa kuin härkäin
-Tai jalopeurain pikemmin. Teit' eikö
-Se herättänyt? Korvia se viilsi.
-
-ALONZO.
-En mitään kuullut.
-
-ANTONIO.
- Oo, se melu oli
-Omansa säikyttämään hirviönkin
-Ja maata järkähyttämään! Pahemmin
-Ei kilju koko jalopeura-liuta.
-
-ALONZO.
-Kuulitteko te mitään, Gonzalo?
-
-GONZALO.
-Huminan kuulin, kautta kunniani,
-Ja kummanlaisen; heräsin ja huusin
-Ja puistin teitä. Kun loin silmän' auki,
-Näin paljastetut miekat. Toden totta,
-Melua kuulin. Paras varuill' olla
-Tai jättää tämä paikka. Miekat esiin!
-
-ALONZO.
-Pois täältä, pois, ja poika parkaani
-Taas etsikäämme.
-
-GONZALO.
- Suojelkohon taivas
-Pedoilta häntä! Saarell' on hän varmaan.
-
-ALONZO.
-Pois!
-
- (Poistuvat.)
-
-ARIEL.
- Herralleni kerron tekoni.
-Kuningas, rauhass' etsi poikaasi!
-
- (Poistuu.)
-
-
-Toinen kohtaus.
-
- Toinen saaren seutu.
- (Caliban tulee, halkotaakkaa kantaen. Ukkonen kuuluu etäältä.)
-
-CALIBAN.
-Kaikk' inha myrkky, jota päivä soista
-Ja rämeist' imee, syösköön Prosperoon
-Ja hänet saastuttakoon päästä jalkaan.
-Henkensä kuulevat mua, kuitenkin mun
-Kirota täytyy. Eivät pisteleisi,
-Mörköinä säikyttäisi, lokaan paiskais
-Tai virvatulten lailla pimeässä
-Mua eksyttäisi, jos hän heit' ei käskis.
-Mut turhist' usuttaa hän heitä minuun.
-He milloin, ilkkuvat ja virnakoivat
-Kuin apinat ja sitten purevat;
-Tai jos käyn avojaloin, kierivät he
-Kuin piikkisiat, nostain okaitansa
-Jos minne astun. Milloin ympärilläin
-Kyyt kihisevät halkopäisin kielin,
-Ett' olen hulluks tulla. -- Kas, kas! Tuossa
-Yks niistä tulee taas mua rääkkäämään,
-Kun olen hidas puiden hankinnassa.
-Paneudun maahan, ehk' ei hän mua huomaa.
-
- (Trinculo tulee.)
-
-TRINCULO.
-Ei ole täällä viitaa, ei pensasta, joka vähääkään suojaisi rajuilmalta,
-ja taasen on uusi herran voima tulossa: kuulen sen jo ilmassa vinkuvan.
-Tuo musta pilvi, tuo suuri tuolla on niinkuin vanha viinileili, josta
-neste on maahan tipahtamaisillaan. Jos taaskin jylähtää, niinkuin äsken
-jylähti, niin en tiedä, mihin pääni piilotan; tuo pilvi tuossa se
-varmaankin kaataa vettä korvoittain. -- Mikä se tuo on? Ihminenkö vai
-kala? Eläväkö vai kuollut? Kala: kalan on haju; oikein vanhan,
-eltaantuneen kalan hajua; jotakin kapaturskan tapaista, eikä juuri
-tuoreinta lajia. Ihmekala! Jos nyt olisin Englannissa, jossa kerran
-olen ollut, ja mulla olisi tämä kala kuvattuna vaan, niin hopeakolikon
-siitä joka pyhäpäivä-narri maksaisi. Siellä tämä epäluoma tekisi
-minusta varakkaan miehen; siellä jokainen ihme-elukka miehensä ruokkii.
-Eivät tahdo ropoakaan antaa köyhälle kerjäläiselle, mutta panevat
-kymmeniä likoon nähdäkseen kuolleen indiaanin. Luut ovat kuin ihmisen,
-ja evät näöltään kuin käsivarret. Lämmin totta tosiaan! En pidä enää
-kiinni äskeisestä mielipiteestäni, luovun siitä. Tämä ei ole kala, vaan
-joku saarelainen, johon on ukonvaaja vast'ikään iskenyt. (Ukkosen
-jylinää.) Ai, ai, rajuilma alkaa taas. Paras on nyt kömpiä hänen
-vaippansa alle; ei ole likimailla muuta suojaa. Tähän minä kääriydyn
-siksi, kunnes rajuilma on pohjasakkansakin tyhjentänyt.
-
- (Stephano tulee laulaen, pullo kädessä.)
-
- STEPHANO.
-
- En enää lähde merille,
- Ma tahdon maalla kuolla; --
-
-Iljettävä nuotti, ikävä kuin hautausvirsi. Mutta tämä se huolet
-huuhtoo.
-
- (Juo.)
-
- Kapteeni ja minä ja purjemies,
- Me tyttöjä hyväilemme,
- Susannaa ja Annaa ja ken ne kaikki ties,
- Mut emme huoli Kaisast', emme.
- Häll' on kuni neuloja kielell' ois;
- Merimiehille huutaa vaan: "hyi! pois!"
- Pi'en, tervan löyhkiä kammoaa,
- Mut antaapa räätälin kutkuttaa.
- Merillen, pojat! Hiitehen moinen lois!
-
-Iljettävä sekin nuotti. Mutta tämä se huolet huuhtoo.
-
-CALIBAN.
-Älä rääkkää minua! Oo!
-
-STEPHANO.
-Mitä? Häh? Onko täällä piruja? Pitävätkö meitä pilkkanaan villit ja
-indiaanit? Haa! Senkö vuoksi hukkumasta pelastuin, että nyt pelästyisin
-sinun neljää koipeasi? Sillä sanottu on: ei ole sitä neljän jalan
-juoksevata, joka saisi hänet maasta pakenemaan. Ja se olkoon vieläkin
-sanottu, niin kauan kuin Stephanon nokassa on henkeä.
-
-CALIBAN.
-Henki rääkkää minua. Oo!
-
-STEPHANO.
-Varmaankin joku nelijalkainen saaren hirviö, joka on saanut
-kuumetaudin, niinkuin luulen. Missä pirussa hän on meidän kielemme
-oppinut? Saakoon hän tästä virvoketta, jos ei muun niin sen vuoksi. Jos
-voin saada hänet terveeksi ja kesyttää hänet, ja sitten viedä hänet
-täältä kanssani Neapeliin, niin olisipa siinä lahja vaikka kelle
-keisarille, mikä ikänään on naudan nahkaa polkenut.
-
-CALIBAN.
-Minä rukoilen, älä rääkkää minua! Vast'edes vien nopeammin halot
-kotiin.
-
-STEPHANO.
-Hänellä on par'aikaa kuumeenkohtaus, eikä ole puhe oikein
-täysijärkistä. Saakoon hän kulauksen pullostani! Jos ei hän ole ennen
-viiniä maistanut, niin tuo ehkä hänestä kuumeen poistaa. Jos voin saada
-hänet terveeksi ja kesyttää hänet, niin en koskaan saata liikoja
-hänestä pyytää. Maksaa se saa, ken hänet saa, vieläpä kelpo lailla.
-
-CALIBAN.
-Et vielä mulle suurta tuhoa tee, mutta kyllä kohta, huomaan sen
-väreistäsi. Nyt Prospero sinua riivaa.
-
-STEPHANO.
-Kas niin! Suusi auki! Tässä on jotakin, joka kirvoittaa kielesi, sinä
-kissa. Suusi auki! Tämä puistaa sinusta puistutuksesi ja oikein
-perinpohjin, sen takaan. Et tunne, raukka, hyväntekijääsi. Turpas auki,
-sanon minä!
-
-TRINCULO.
-Tuo ääni tuntuu niinkuin tutulta; luulenpa että se on -- ei,
-hukkunuthan hän on, ja nämä ovat piruja. Jesta varjele! --
-
-STEPHANO.
-Neljä säärtä ja kaksi ääntä! Sehän on mitä harvinaisin hirviö!
-Etupuolen ääni puhuu hyvää ystävästään, ja takapuolen ääni laskee
-rivoja ja panettelee. Jos kaikki viini, mitä on lekkerissäni, riittää
-häntä parantamaan, niin tahdon kuin tahdonkin päästää hänet kuumeesta.
-Kas niin! -- Amen! Tuossa vähän toiseenkin suuhusi!
-
-TRINCULO.
-Stephano, --
-
-STEPHANO.
-Mitä! Toinenko suusi huutaa minun nimeäni! Varjele! Jestakoon! Piru se
-on, eikä mikään hirviö. En tahdo hänen kanssaan syödä, minulla ei ole
-pitkää lusikkaa.
-
-TRINCULO.
-Stephano! Jos olet Stephano, niin koske minuun ja puhuttele minua,
-sillä minä olen Trinculo, -- älä pelästy! -- hyvä ystäväsi Trinculo.
-
-STEPHANO.
-Jos olet Trinculo, niin tule esiin. Annas, kun vedän noista hoikemmista
-koivista! Jos mitkään, niin nämä ovat Trinculon koivet. Olet todellakin
-ilmetty Trinculo! Kuinka tuo kuuntuoma tuli sinut purkaneeksi? Voiko
-hän päästellä Trinculoita?
-
-TRINCULO.
-Luulin hänet ukkosen lyömäksi. -- Mutta etkö sinä olekaan hukkunut,
-Stephano? Toivonpa, ett'et ole hukkunut. Onko rajuilma jo loppuun
-rajunnut? Minä näet pelkäsin rajuilmaa ja menin piiloon tämän kuolleen
-epäsikiön vaipan alle. Oletko todellakin elossa, Stephano? Oi,
-Stephano, kaksi neapelilaista on siis pelastunut!
-
-STEPHANO.
-Älä, hyvä ystävä, minua noin vääntele ja kääntele: vatsani ei ole
-varsin luotettava.
-
-CALIBAN.
-Väkeä somaa, henkiä jos vaan ei.
-Tuo kelpo jumala on, taivaallista
-On hällä juomaa. Häntä kumarran.
-
-STEPHANO.
-Kuinka sinä pelastuit? Ja kuinka tänne tulit? Tuon lekkerin kautta
-vanno, kuinka tulit tänne. Minä pelastuin viinitynnyrin avulla, jonka
-merimiehet heittivät laivasta mereen; sen vannon tämän lekkerin kautta,
-jonka itse omin käsin puunkuoresta tein, kun aallot mun rantaan
-viskasivat.
-
-CALIBAN.
-Minä tuon lekkerin kautta vannon olevani uskollinen alamaisesi, sillä
-se juoma ei ole maallista juomaa.
-
-STEPHANO.
-Kas tuossa, vanno nyt: kuinka pelastuit?
-
-TRINCULO.
-Uin rantaan niinkuin ankka; osaan näet uida niinkuin ankka, sen vannon.
-
-STEPHANO.
-Kas tuossa, suutele kirjaa! Jos kohta osaatkin uida niinkuin ankka,
-niin olet kuitenkin hanheksi luotu.
-
-TRINCULO.
-Oi, Stephano, onko sulla vielä tätä tämmöistä?
-
-STEPHANO.
-On, kokonainen tynnyrillinen! Kellarini on tuolla merenrannalla
-kalliossa, siellä minä talletan viinini. -- No, sinä kuuntuoma, miten
-on kuumeesi laita?
-
-CALIBAN.
-Etkö sinä olekaan taivaasta pudonnut?
-
-STEPHANO.
-En, vaan kuusta, usko pois. Minä olin mies kuussa aikoinani.
-
-CALIBAN.
-Sun olen nähnyt siellä, ja sinua jumaloin. Hallitsijattareni näytti
-sinut minulle ja koirasi myöskin ja pensaasi.
-
-STEPHANO.
-Tule ja vanno! Suutele kirjaa! Kohta siihen lisään uutta sisällystä.
-Vanno!
-
-TRINCULO.
-Kautta taivaan valkeuden, sepä vasta typerä hirviö! -- Häntäkö minä
-pelkäisin? -- Oikein surkuteltava hirviö! -- Mies kuussa! -- Perin
-vaivainen, herkkäuskoinen hirviö! -- Sepä kelpo kulaus, hirviö, totta
-tosiaankin!
-
-CALIBAN.
-Jokaisen vehmaan paikan tällä saarell'
-Osoitan sulle; suutelen sun jalkaas
-Ja pyydän: ole minun jumalani!
-
-TRINCULO.
-Tuon valkeuden kautta, vallan kavala ja juopokas hirviö! Jumalansa
-nukkuessa varastaisi häneltä lekkerin.
-
-CALIBAN.
-Suudellen jalkaas, alaisuutta vannon.
-
-TRINCULO.
-Nauraa voin ihan kuollakseni tuota paksupäistä hirviötä. Sangen
-iljettävä hirviö! Mieleni oikein tekisi piestä häntä, --
-
-STEPHANO.
-Tule ja suutele!
-
-TRINCULO.
--- Jos ei se peto parka olisi päissään. Inhottava hirviö!
-
-CALIBAN.
-Parahat lähteet näytän, kalat ongin,
-Ja marjat noukin, puita kyllin hankin.
-Kirottu mies tuo, jota palvelen!
-En halkoakaan hälle enää kanna.
-Sua seuraan, sinä ihmeellinen mies.
-
-TRINCULO.
-Naurettava hirviö, kun tekee viheliäisestä juopporentusta ihmemiehen!
-
-CALIBAN.
-Ma metsä-omenia tuon, jos tahdot,
-Ja kaivan kynsin maasta multasienet,
-Osoitan sulle kuikan pesän, neuvon,
-Kuin kerkeit' apinoita pyydystellään;
-Rypäissä pähkinöitä sulle näytän
-Ja lokin poikasia luodoilt' etsin.
-Mua tahdotko sa seurata?
-
-STEPHANO.
-Minä nyt pyydän, että pitemmittä puheitta näytät mulle tietä. --
-Trinculo, kun kuningas ja koko hänen seurueensa on hukkunut, niin
-rupeamme me täällä hallitsemaan. -- Tuossa, kanna lekkeriä! -- Trinculo
-veikkoseni, kohta me sen täytämme taas.
-
-CALIBAN (laulaa humalapäissään).
-Hyvästi, herra; hyvästi, hyvästi!
-
-TRINCULO.
-Vonkuva hirviö! Päihtynyt hirviö!
-
-CALIBAN.
-Kaloille en laita lammikoita,
-Enkä tulta tee,
-Jos ken vaatinee,
-Enkä enää pese astioita.
-'Ban, 'Ban, Ca-Caliban
-On saanut uuden haltijan.
-
-Vapaus! Hih, hei! Heleijaa! Vapaus! Vapaus! Heleijaa! Vapaus!
-
-STEPHANO.
-Oo, sinä uljas hirviö, näytä tietä.
-
- (Menevät.)
-
-
-
-
-KOLMAS NÄYTÖS.
-
-
-Ensimmäinen kohtaus.
-
- Prosperon majan edusta.
- (Ferdinand tulee kantaen pölkkyä.)
-
-FERDINAND.
-On raskait' urheilujakin, mut niissä
-On vaiva hauskuutta; mont' inhaa tointa
-Jalosti hoitaa voi, ja halvin työkin
-Voi onneen viedä. Tämä orjan askar
-Yht' inhottavaa ois kuin vaivaloista;
-Mut emäntäni, haltijattareni,
-Kuolleenkin henkiin saa ja vaivannäön
-Huviksi muuttaa. Kymmenkertaisesti
-Hän hellemp' on kuin isänsä on tuima,
-Ja hän on itse tuimuus. Tuhatmäärin
-Mun raastaa täytyy näitä pölkkyjä
-Ja pinota ne: niin on tuima käsky.
-Tuo armas haltijattareni itkein
-Mun näkee raatavan ja sanoo, että
-Noin halpa työ ei ole moisen miehen.
-Unohdan tuon; mut työtän' innostuttaa
-Nuo hellät ajatukset, ja se sujuu
-Kuin itsestänsä.
-
- (Miranda tulee. Prospero etäällä.)
-
-MIRANDA.
- Minä pyydän, älkää
-Noin ponnistelko! Oi, ett' oisi leimaus
-Pinottavanne pölkyt polttanut!
-Levätkää! Maahan taakkanne nyt pankaa:
-Se palaessaan itkee vaivojanne.
-On isä kiinni kirjoissaan; ma pyydän,
-Levähtäkää! Hän kolmeen tiimaan teitä
-Ei häiri.
-
-FERDINAND.
- Armas haltijatar, ennen
-On päivä maillaan, kuin ma määrätyöni
-Lopettaa ehdin.
-
-MIRANDA.
- Istukaa, niin minä
-Sill' aikaa pölkyt kannan. Antakaahan,
-Tuon pinoon vien.
-
-FERDINAND.
- Ei, kallis luoma! Ennen
-Minulta selkä katketkoon ja jänteet,
-Kuin tässä jouten istun, jättäin teille
-Näin halvan orjantyön.
-
-MIRANDA.
- Mult' yhtä hyvin
-Se käy kuin teiltä, paljon helpomminkin:
-Vapaasta tahdosta sen minä teen,
-Te vasten tahtoanne.
-
-PROSPERO.
- Mato parka!
-Nyt koukuss' olet! Tämä etsikkosi
-Sen todistaa.
-
-MIRANDA.
- Te näytte väsyneeltä.
-
-FERDINAND.
-Ei, jalo haltijatar; raitis mulla
-On aamu, kun te illoin ilmestytte.
-Sanokaa, mikä nimenne, sen että
-Rukouksiini sulkisin.
-
-MIRANDA.
- Miranda. --
-Nyt, isä, käskys rikoin, tuon kun sanoin.
-
-FERDINAND.
-Ihailtava Miranda! Ylin kaikist'
-Ihailtavista! Luomakunnan kallein,
-Ihanin helmi! Monta olen naista
-Ma tyynni tarkannut, ja monet kerrat
-Heleä naisen ään' on valloittanut
-Vireän korvanikin; eri naisiss'
-Ol' eri sulot, mut ei yhdessäkään
-Niin hurmaavaa, ett' ei ois joku virhe
-Soaissut jalointakin suloutta
-Ja halvaks tehnyt sitä. Mutta te,
-Niin verraton, niin täydellinen! Teissä
-Kaikk' yhtyy, mitä luonnoss' ihaninta.
-
-MIRANDA.
-En sukupuoltani ma ketään tunne;
-Naismuotoa en muuta minä muista
-Kuin peilist' omat kasvoni; en miehiks
-Sanottavia muita ole nähnyt
-Kuin sinut, ystävä, ja isän' armaan;
-Millainen muill' on muoto, sit' en tiedä.
-Mut kautta siveyteni, kallihimman
-Mun myötäjäiseni! en toista tahtois
-Kuin teitä elämäni kumppaniksi.
-Toist' olentoa teidän kaltaistanne
-Ei kuvitus voi luoda. Haastelenpa
-Nyt liian hurjia ja isän kiellon
-Näin unhotan.
-
-FERDINAND.
- Miranda, säädylt' olen
-Ma prinssi, luulisinpa kuningaskin; --
-Oi, jos en oisi! -- tätä puista orjuutt'
-En enempää vois kärsiä, kuin sietää
-Voin huulillani likakärpästä. --
-Mut kuulkaa, -- sieluni nyt puhuu! Heti
-Kun teidät näin, niin palvelijaksenne
-Sydämmen' antautui; tääll' asuu nyt se
-Ja orjaks minut sitoo; teidän tähden
-Tät' inhaa työtä teen.
-
-MIRANDA.
- Mua lemmittenkö?
-
-FERDINAND.
-Oi, maa ja taivas todistajiks tulkoot!
-Valani vahvistakoon kirkas onni,
-Jos totta vannon; vaan jos vilpistelen,
-Tuhoksi parhaat toiveet kääntykööt!
-Ylitse kaiken luodun teitä lemmin,
-Ylistän, kunnioitan!
-
-MIRANDA.
- Itken, houkka,
-Vaikk' ilo minut valtaa.
-
-PROSPERO.
- Ihanaa,
-Kun kaksi uskollista sydänt' yhtyy!
-Oi, taivaast' armon sade kastelkoon
-Oraita näitä!
-
-FERDINAND.
- Mitä itkette?
-
-MIRANDA.
-Halpuuttani, kun tarjota en tohdi
-Mit' antaa soisin, vielä vähemmin
-Sit' ottaa, jonka puutteessa ma kuolen.
-Mut turhuutta on tuo; jot' enemmän
-Se piillä koitttaa, sitä suuremmalta
-Se näyttää vaan. Pois siis, sa arka kainous!
-Mua ohjaa, pyhä, puhdas viattomuus!
-Ma vaimos olen, jos mun naida tahdot;
-Jos et, niin palkkapiikanasi kuolen.
-Voit olla vaimokses mua ottamatta,
-Mut tahtomattasikin orjas olen.
-
-FERDINAND.
-Ei, valtiaani olet sä, ja minä
-Ikuinen alamaises.
-
-MIRANDA.
- Mieheni siis?
-
-FERDINAND.
-Niin, sydämmestän' aivan, niinkuin halaa
-Vapauttaan orja. Tuossa käteni!
-
-MIRANDA.
-Ja tuossa mun, ja sydän mukana.
-Ja hyvästi nyt hetken ajaksi!
-
-FERDINAND.
-Hyvästi, tuhat kertaa hyvästi!
-
- (Ferdinand ja Miranda poistuvat.)
-
-PROSPERO.
-Min' en voi riemuella niinkuin nuo,
-Jotk' aivan hurmos valtaa; mut en mistään
-Niin toki iloitse. Nyt kirjan ääreen;
-Mull' ennen illallista vielä paljon
-On tärkeätä toimitettavaa.
-
- (Menee.)
-
-
-Toinen kohtaus.
-
- Toinen saaren seutu.
-
- (Stephano ja Trinculo tulevat; heidän
- jäljissään Caliban, pullo kädessä.)
-
-STEPHANO.
-Joutavia! -- Kun tynnyri on tyhjä, silloin juomme vettä, mutta sitä
-ennen ei pisaraakaan! Luovi siis ja iske kiinni! -- Palvelija-hirviö,
-juo muistokseni!
-
-TRINCULO.
-Palvelija-hirviö! Tämäkös hullumainen saari! Kuuluu olevan vaan viisi
-henkeä tällä saarella; tässä meitä on kolme; jos ne kaksi muuta ovat
-yhtä nokkavoitossa kuin me, niin horjuu koko valtakunta.
-
-STEPHANO.
-Juo, palvelija-hirviö, juo, kun käsken! Aivanhan silmät ovat tiirollaan
-päässäsi.
-
-TRINCULO.
-Missä sitten, jos ei päässä? Olisipa se todellakin oivallinen hirviö,
-jos sillä olisi silmät perässä.
-
-STEPHANO.
-Renki-hirviöni on upottanut kielensä makeaan viinaan; mitä minuun
-tulee, niin ei merikään voi minua upottaa. Ennenkuin rantaan pääsin,
-uin minä viisineljättä peninkulmaa edestakaisin, kautta tuon valkeuden!
--- Sinä, hirviö, saat olla luutnanttini, tai väntrikkini.
-
-TRINCULO.
-Luutnanttinne mieluummin; väntrikiksi hän on liian vänttyrä.
-
-STEPHANO.
-Me emme juokse, me, herra hirviö.
-
-TRINCULO.
-Ettekä liioin kävele; makaatte kuin koirat tuppisuina.
-
-STEPHANO.
-Epäsikiö sinä, puhu nyt kerran sinäkin, jos olet kunnon epäsikiö.
-
-CALIBAN.
-Kuink' armo voi? Mun antia kenkääs nuolla.
-Tuot' en ma palvele, hän pelkur' on.
-
-TRINCULO.
-Valehtelet, senkin taidoton hirviö! Minä voin tapella vaikka poliisin
-kanssa. Vai niin, sinä ruokoton kala, voiko semmoinen mies milloinkaan
-olla pelkuri, joka on juonut niin paljon makeata viinaa kuin minä
-tänään? Niinkö hirveästi sinä valehtelet, vaikka vaan olet puoleksi
-kala ja puoleksi hirviö?
-
-CALIBAN.
-Haa! Kuules, kuinka minua hän pilkkaa!
-Sallitko tuota, prinssi?
-
-TRINCULO.
-Hän sanoo: prinssi! -- Ettäkö hirviö voi olla niin pöllö!
-
-CALIBAN.
-Kas, kas taas! Pure hänet kuoliaaksi!
-
-STEPHANO.
-Trinculo, luki kielesi hampaittesi taa! Jos rupeat kapinalliseksi, niin
-lähin puu tuossa -- Tämä hirviö-raukka on minun alamaiseni, ja häntä
-tulee pitää arvossa.
-
-CALIBAN.
-Kiitos, jalo herra! Tahtoisitko vielä kerran kuulla pyyntöä, jonka
-äsken sulle tein?
-
-STEPHANO.
-Tahdon tietysti. Polvistu ja kerro se! Minä seison, minä, ja samaten
-myöskin Trinculo.
-
- (Ariel tulee näkymättömänä.)
-
-CALIBAN.
-Ma, niinkuin äsken sulle kerroin, olen
-Tyrannin alamainen, poppamiehen,
-Mi taioillaan tään saaren multa peijas.
-
-ARIEL.
-Sen valehtelet.
-
-CALIBAN.
- Itse valehtelet,
-Sa senkin narri, marakatti! Voi,
-Jos uljas herrani sun tekis rammaks!
-En valehtele minä.
-
-STEPHANO.
-Trinculo, jos vielä kerran häiritset hänen kertomustaan, niin, kautta
-tämän nyrkin, lyön sinua, niin että hampaat suussasi helisevät.
-
-TRINCULO.
-Mut enhän minä sanonut mitään.
-
-STEPHANO.
-Suusi kiinni siis, äläkä jupise! -- (Calibanille.) Jatka!
-
-CALIBAN.
-Ma sanon, taioillaan hän vei tään saaren
-Ja multa vei sen. Jos nyt, prinssi, tahdot
-Tuon hälle kostaa, -- tiedän, ettäs tohdit;
-Mut tuopa tuoss' ei tohtis.
-
-STEPHANO.
- Aivan totta.
-
-CALIBAN.
-Tään saaren saat ja mieheksesi minut.
-
-STEPHANO.
-Mutta kuinka tuo pannaan toimeen? Voitko saattaa minut sen miehen
-pariin?
-
-CALIBAN.
-Voin, herra! Petän hänet kesken untaan.
-
-ARIEL.
-Sen valehtelit; sitä sin' et voi.
-
-CALIBAN.
-Tuo kailo pöllö! Kurja ryysymekko!
-Rukoilen, prinssi, anna hälle selkään
-Ja pullo hältä vie. Kun se on poissa,
-Hän juokoon suolavettä; minä hälle
-En näytä, missä tääll' on raikkaat lähteet.
-
-STEPHANO.
-Trinculo, varo, ettet syökse turmioosi! Älä enää sanallakaan hirviötä
-keskeytä, muuten, kautta tämän nyrkin, ajan saalini pellolle ja
-naputtelen sinua niinkuin kapaturskaa.
-
-TRINCULO.
-Mitä? Mitä olen tehnyt? En niin mitään. Menen tästä etäämmäksi.
-
-STEPHANO.
-Etkö sanonut häntä valehtelijaksi?
-
-ARIEL.
-Sinä valehtelet.
-
-STEPHANO.
-Minäkö? Tuossa saat! (Lyö häntä.) Jos tämä maistuu, niin sano vielä
-toiste minua valehtelijaksi.
-
-TRINCULO.
-Enhän minä sinua valehtelijaksi sanonut. -- Onko järkesi poissa ja
-korvasi lummessa? -- Hiiteen koko pullosi! Sitä se viina ja juominen
-matkaan saattaa! -- Rutto syököön hirviösi ja piru periköön sormesi!
-
-CALIBAN.
-Ha, ha, ha!
-
-STEPHANO.
-No, jatka kertomustasi! -- Tee hyvin, mene vähän loitommaksi.
-
-CALIBAN.
-Hänt' aika lailla piekse! Kohta häntä
-Minäkin hutkin.
-
-STEPHANO.
- Loitommaksi! -- Jatka!
-
-CALIBAN.
-Niin, kuten kerroin, iltapuolin häll' on
-Tapana maata: silloin hänet surmaa!
-Mut ensin kirjat pois! Voit kallon hältä
-Halolla murskata tai sisälmykset
-Puhkaista seipäällä tai veitsin viiltää
-Häneltä kurkun poikki. Mutta muista:
-Pois ensin kirjat! Ilman niitä on hän
-Mua pöllömpi, hän yhdestäkään hengest'
-Ei silloin valtaa saa; he kaikin häntä
-Vihaavat, niinkuin minä, perinpohjin.
-Tulehen kirjat! Hyvät häll' on kamssut --
-Niin niitä nimittää hän -- talon koreiks,
-Hän jahka talon saa. Mut kallein aarre
-On kaunis tyttärensä; itse sanoo
-Hän tuota valioksi. Muut' en naista
-Min' olen nähnyt kuin Sycoraxin
-Ja hänet; mut hän yhtä paljon voittaa
-Sycoraxin kuin suurin pienimmän.
-
-STEPHANO.
-Vai on se niin kaunis luuska!
-
-CALIBAN.
-On, herra; vuoteesees hän hyvin sopii
-Ja siittää kelpo pentuja, sen takaan.
-
-STEPHANO.
-Hirviö, minä tapan sen miehen. Hänen tyttärestään ja minusta tulee
-kuningas ja kuningatar -- Jumala varjelkoon meidän majesteettiamme! --
-ja Trinculo ja sinä tulette varakuninkaiksi. -- Onko tuuma hyvä,
-Trinculo?
-
-TRINCULO.
-Erinomainen.
-
-STEPHANO.
-Tuohon käteen! Mieltäni pahoittaa, että löin sinua; mutta, jos elää
-tahdot, niin luki kielesi hampaittesi taa!
-
-CALIBAN.
-Hän tunnin pääst' on nukuksissa; silloin
-Tapatko hänet?
-
-STEPHANO.
- Kautta kunniani!
-
-ARIEL.
-Tuon minä heti herralleni kerron.
-
-CALIBAN.
-Iloiseks saat mun; riemust' aivan riehun!
-Hei lystäilkäämme! Rallatappas mulle
-Tuo laulu, jonka taannoin mulle lauloit.
-
-STEPHANO.
-Tapahtukoon tahtosi, hirviö; minä koitan, parastani koitan. -- Kas
-niin, Trinculo, pannaanpa lauluksi.
-
- (Laulaa.)
-
- "Hutki ja sutki, ja sutki ja hutki,
- Ajatus on vapaa".
-
-CALIBAN.
-Se ei ollut oikea nuotti.
-
- (Ariel soittaa sävelen rummulla ja torvella.)
-
-TRINCULO.
-Oman laulumme nuotti, jota soittaa herra Nimetön!
-
-STEPHANO.
-Jos ihminen olet, niin näytä oikea hahmosi; jos piru olet, niin tee
-miten tahdot.
-
-TRINCULO.
-Oi, anna minulle minun velkani anteeksi!
-
-STEPHANO.
-Se, joka kuolee, maksaa kaikki velkansa. Minä vaadin sinut miekkasille!
--- Jumala armahtakoon meitä!
-
-CALIBAN.
-Pelkäätkö?
-
-STEPHANO.
- En, hirviö, en pelkää.
-
-CALIBAN.
- Älä pelkää!
-Helyä, virttä, sointaa täynn' on saari;
-Ei haittaa niistä, ne vaan hauskuttavat.
-Tuhannen helysoitint' ajoin helkkyy
-Mun korvissani, ajoin kuulen ääntä,
-Jok' uinuttaa mun, vaikka kyllält' oisin
-Jo nukkunut; ja unissani silloin
-On niinkuin aukeis taivas ja sen aarteet
-Valuisi ylitseni; näin kun herään,
-Ulisten kaipaan jälleen samaa unta.
-
-STEPHANO.
-Tästäpä tulee oivallinen kuningaskunta, soitantoakin saan täällä
-ilmaiseksi.
-
-CALIBAN.
-Kun ensin Prospero on surmansa saanut.
-
-STEPHANO.
-Se tapahtuu heti kohta; kyllä minä sen jutun muistan.
-
-TRINCULO.
-Sointo etääntyy; seuratkaamme jäljissä, ja sitten toimeemme.
-
-STEPHANO.
-Näytä tietä, hirviö; me seuraamme. -- Olisipa hauska nähdä tuota
-rumpalia, hän tekee asiansa hyvin.
-
-TRINCULO.
-No, tuletko? -- Minä seuraan, Stephano.
-
- (Menevät.)
-
-
-Kolmas kohtaus.
-
- Toinen saaren seutu.
-
- (Alonzo, Sebastian, Antonio, Gonzalo,
- Adrian, Francisco ja muita tulee.)
-
-GONZALO.
-En, totta vieköön, enää käydä jaksa;
-Jo vihloo vanhan luita. Tääkös vasta
-On sokkelota, suoraa, väärää vuoroin!
-Anteeksi suokaa, levähtää mun täytyy.
-
-ALONZO.
-En sua, vanhus, moiti; minuakin
-Niin uuvuttaa, ett' aivan mieli turtuu.
-Istuhan, lepää! Tähän heitän toivon,
-Sen mairituksista en enää huoli.
-Hän, jota etsimme, on hukkunut,
-Ja meri meitä ilkkuu, kun näin turhaan
-Haemme häntä maalta. Rauhaan jääköön!
-
-ANTONIO (syrjään Sebastianille).
-Iloitsen, ett' on noin hän toivoton.
-Yks kommellus teit' älköön aikeestanne
-Vaan vieroitelko.
-
-SEBASTIAN (syrjään Antoniolle).
- Ensi tilaisuudest'
-Otamme vaarin.
-
-ANTONIO (syrjään Sebastianille).
- Tänä yönä toimeen;
-He matkast' uupuneina eivät ole
-Eivätkä olla voi niin varuillaan
-Kuin valppahat.
-
-SEBASTIAN (syrjään Antoniolle).
-Ens' yönä siis! -- Nyt vaiti!
-
- (Juhlallista, eriskummaista soitantoa.
- Prospero korkeudessa, näkymättömänä.)
-
-ALONZO.
-Oi, mikä sointo! Kuulkaa, ystäväiset!
-
-GONZALO.
-Oi, ihmeen ihanata soitantoa!
-
- (Kummallisia olentoja ilmestyy, kantaen valmiiksi
- katettua pöytää, jonka ympärillä he tanssivat, tehden
- sulavilla eleillä tervehdyksensä. Pyydettyään
- kuningasta ja kaikkia muita atrioimaan, he katoavat.)
-
-ALONZO.
-Avuksi, armon vallat! Mit' on tämä?
-
-SEBASTIAN.
-Elävä nukkepeli! Nyt min' uskon,
-Ett' yksisarvisia on ja että
-Arabiass' on puu, joss' istuu Phoenix
-Ja kuninkaana siell' on tällä haavaa.
-
-ANTONIO.
-Min' uskon kummankin; ja kaikki muutkin
-Mit' uskomattomimmat todeks vannon.
-Ei valehtele matkalaiset, vaikka
-Kotoiset tollot siitä sättii heitä.
-
-GONZALO.
-Jos tämän kertoisin Neapelissa,
-Mua uskottaisiko, jos sanoisin
-Ett' olen nähnyt saarelaisia --
-Varmaankin nämä ovat saaren kansaa --
-Joill' epäluoman muoto on, mut, huomaa,
-Niin hienon sievät tavat, että moista
-Lie ihmisissä tuskin yhtäkään?
-
-PROSPERO (syrjään).
-Mies oiva, hyvin sanoit: moni näistä
-On ilkeämpi itse perkelettä!
-
-ALONZO.
-Kummeksin aina vaan noit' olennoita
-Ja tuota elettä, tuot' ääntä, jolla,
-Vaikk' ovat kielettömät, mykkää puhett'
-Oivasti pitävät.
-
-PROSPERO (syrjään).
- Lopussa kiitos!
-
-FRANCISCO.
-Kummasti katosivat.
-
-SEBASTIAN.
- Huoli siitä,
-Kun vaan jäi ruoat meille, joill' on vatsa. --
-Suvaitsetteko maistaa?
-
-ALONZO.
- Minä en.
-
-GONZALO.
-Ei pelkoa! Ken meidän poikuudessa
-Ois luullut, ett' on vuorikansaa, jolla
-On häppäät niinkuin härjillä ja kaulass'
-Isohkot lihalaukut, ett' on kansaa,
-Joll' aivan pää on rintaan kasvanut?
-Nyt päänsä pantiks panneet matkustajat
-Todeksi vannovat sen.
-
-ALONZO.
- Rohkeutta,
-Ja ruokaan kiinni, vaikka menis henki.
-Mut olkoon! Paras mennyt on, sen tunnen. --
-No, veli, herra herttua, käy seuraan!
-
- (Ukkosen jylinää ja leimauksia. Ariel tulee,
- harpyian muodossa, ja iskee siipensä pöytään,
- josta sievän tempun kautta ruoat katoavat.)
-
-ARIEL.
-Te kolme syntist' olette, ja teidät
-Käskystä sallimuksen -- joka tätä
-Alempaa mailmaa aseenansa käyttää --
-Kyllääntymätön meri oksentanut
-On tähän ihmisettömähän saareen,
-Kosk' ihmisiss' ei elää teidän sovi.
-Vein teiltä järjen.
- (Alonzo, Sebastian ja muut paljastavat miekkansa.)
- Noin ne hullaantuvat
-Itsensä hirttäjät ja hukuttajat.
-Te houkat! Minä veljineni olen
-Palvelja kohtalon; ne aineet, joiss' on
-Karaistu kalpanne, vois vinhaa tuulta
-Pikemmin haavoittaa tai turhaan lyödä
-Het' ummistuvaan aaltoon kuolin-iskun
-Kuin untuvaakaan siivestäni viedä.
-Haavoittumattomat on veljenikin.
-Vioittaa vaikka voisittekin meitä,
-On miekat voimiin nähden liian raskaat,
-Niit' ette nostaa voi nyt. Muistakaa,
-Se muistakaa te kolme: Milanosta
-Tuon kunnon Prosperon te karkoititte
-Ja hänet syyttömine lapsineen
-Surmille mereen heititte, -- jok' on sen
-Nyt kostanut. -- Tuost' ilkityöst' on vallat,
-Jotk' eivät unhota, vaikk' aikailevat,
-Rauhaanne vastaan yllyttäneet meret
-Ja rannikot, niin, jopa eläimetkin.
-Sult' on he poikas riistäneet, Alonzo,
-Ja minun kauttan' ilmoittavat, että
-Vitkainen turma, pahemp' äkkisurmaa,
-Sua askel askelelta teilläs seuraa.
-Vihasta tuosta, joka muuten teitä
-Täss' autiossa saarimaassa uhkaa,
-Ei auta muu kuin syvä katumus
-Ja puhdas vastaisuuden elämä.
-
- (Katoaa ukkosen jyrinään; sitten palajavat vienon
- soiton soidessa nuo kummalliset olennot, tanssivat
- ivaillen ja irvistellen ja vievät pöydän pois.)
-
-PROSPERO (syrjään).
-Harpyian osaas hyvin näytit, Ariel;
-Somasti ruoan ahmit. Määräyksist'
-Et mitään laimin lyönyt, kaikki täytit.
-Samalla huolell', innoll', alttiudella
-Alemmat käskyläisenikin kaikki
-On työnsä tehneet. Taikani jo tepsii:
-Nuo vihamieheni jo hulluus valtaa;
-Käsissäni nyt ovat. Hourutilaan
-He jääkööt. Ja nyt nuoren Ferdinandin --
-Jonk' uponneeksi nämä luulevat --
-Ja mun ja hänen lemmikkinsä luokse!
-
- (Katoaa.)
-
-GONZALO.
-Pyhyyden nimessä, miks tuijotatte
-Noin kamalasti?
-
-ALONZO.
- Hirveätä, hirveätä!
-On niinkuin tuuli ulvoisi sen mulle
-Ja laine laulaisi ja ukkonenkin,
-Tuo kauhistavan jylhä urkutorvi,
-Korvaani huutais nimen Prospero,
-Rikostain jyry-äänin jylistellen.
-Siis mudassa nyt makaa poikani;
-Ja sieltä, miss' ei laskinluoti pohjaa,
-Hänt' etsin nyt ja samaan hautaan vaivun.
-
- (Poistuu.)
-
-SEBASTIAN.
-Jos yksitellen tulis perkeleet,
-Niin joukoittain ma niitä maahan löisin.
-
-ANTONIO.
-Ja minä apurina.
-
- (Sebastian ja Antonio menevät.)
-
-GONZALO.
- Kaikki kolme
-He toivottomat ovat. Suuri synti
-Kuin vitkallensa vaikuttava myrkky
-Heit' alkaa kalvaa nyt. -- Te, jolla jalat
-On nopeammat, heitä seuratkaa
-Ja estäkäätte töistä, joihin heidät
-Vois mielenvimma viedä.
-
-ADRIAN.
- Tulkaa mukaan!
-
- (Lähtevät.)
-
-
-
-
-NELJÄS NÄYTÖS.
-
-
-Ensimmäinen kohtaus.
-
- Prosperon majan edusta.
- (Prospero, Ferdinand ja Miranda tulevat.)
-
-PROSPERO.
-Jos kohtelin sua liian ankarasti,
-Niin palkintos sen korvaa: sulle annoin
-Omasta elostani kuidun, jopa
-Eloni ehdon aivan. Vielä kerran
-Minulta hänet ota. Kaikki vaivas
-Ol' lempes koetusta vaan; sen kestit
-Ihmeellisesti. Tässä, taivaan nähden
-Tuon kalliin lahjan vahvistan. Oi, älä
-Mua naura, Ferdinand, jos häntä kehun;
-Hän, saat sen nähdä, kaikki kerskat voittaa,
-Ne ontuvat vaan hänen jäljissänsä.
-
-FERDINAND.
-Sen uskon, vaikk' oraakelit sen kieltäis.
-
-PROSPERO.
-Siis jalost' ansaituksi palkinnoksi
-Ja multa lahjaks ota tyttäreni.
-Mut impivyön jos irroitat hält' ennen,
-Kuin vanhaan kunnioitettuhun tapaan
-On pyhät vihkimenot suoritettu,
-Ei tähän liiton taimeen taivas vihmo
-Siunaavaa kastettaan; vaan kylmä viha,
-Kina ja karsas ylenkatse kylvää
-Aviovuoteeseenne inhaa ruhkaa,
-Ett' iljettää se teitä kumpaakin.
-Siis varuill' olkaa, kunnes Hymen teille
-Sytyttää soihtunsa.
-
-FERDINAND.
- Niin totta kuin ma
-Eloa tyyntä, somaa lapsisarjaa
-Ja ikilemmess' ikää pitkää toivon,
-Ei kolkoin luola, yksinäisin paikka,
-Ei pahan hengettären viehkein viete
-Niin polta himoks kunniaani, että
-Hääjuhlan hemmen menetän, sen haaveen,
-Ett' ovat Phoibon ratsut rampautuneet
-Tai Manan kahleiss' yö.
-
-PROSPERO.
- Hyv' on. Nyt istu
-Ja häntä puhuttele; hän on sun. --
-Ariel, uuras käskylääni, Ariel!
-
- (Ariel tulee.)
-
-ARIEL.
-Täss' olen; mik' on valtiaani tahto?
-
-PROSPERO.
-Alempain veljiesi kanssa hyvin
-Teit viime työs. Nyt seikkaan samanlaiseen
-Taas teitä tarvitsen ma. Koko liuta
-Tuo tänne joutuun; heidät haltuus annan;
-Mut laita, ett' on liikkeissään he liukkaat.
-Tuon nuoren parikunnan silmät minun
-Lumota taikataidollani täytyy.
-Sen lupasin, he sitä odottavat.
-
-ARIEL.
-Hetikö nyt?
-
-PROSPERO.
- Niin, tuokiossa aivan!
-
-ARIEL.
-Ennenkuin huokaisetkaan vaan
-Ja "hoi!" ja "tänne!" huudatkaan,
-Täss' ovat kaikki varpaillaan,
-Ja tekemässä temppujaan. --
-Rakastathan mua? Tosiaan?
-
-PROSPERO.
-Sydämmestäni, oiva Ariel.
-Mut poistu, kunnes kutsun.
-
-ARIEL.
-Ymmärrän.
-
- (Poistui.)
-
-PROSPERO.
-Sanassas pysy; liiaks älä valtaa
-Himolles anna! Kallihinkin vala
-On veren hehkussa kuin oljen korsi.
-Enemmän hillitse siis vertas, muuten
-Hyvästi, vala!
-
-FERDINAND.
- Uskokaa: tää kylmä,
-Valkoinen impi-lumi povellani
-Vereni kuuman jäähdyttääpi.
-
-PROSPERO.
- Hyvä! --
-Nyt joudu, Ariel! Ennen henki lisää
-Kuin yksi vaille. Sievästi nyt toimeen! --
-Suu kiinni, silmät auki! Vaiti! Hiljaa!
-
- (Vienoa soittoa.)
- (Iris tulee.)
-
-IRIS.
-Ceres, sa anti-emo, mieluhikkaat
-Ruis-, ohra-, vehnä-, riista-peltos rikkaat,
-Ketosi laajoin lammaslaumoillensa,
-Ja niittys kaislakatto-majoinensa,
-Purosi, joille Vappu kylvää sorjat
-Liljat ja orvokit, joist' immet korjat
-Saa kainot seppeleensä, lehtos, jossa
-Hylätty rakastaja pimennossa
-Huokailee huoltaan, viinitarhas somat
-Ja rannikkosi jylhät, ruohottomat,
-Miss' istut vilvoitellen: kaiken tään
-Sua ilmain kuningatar jättämään
-Mun, viestins', ukonkaaren, kautta anoo;
-Nurmelle kisaan tullos, niin hän sanoo;
-Jo riikinkukot ovat lennossaan,
-Upea Ceres, tule joutuisaan!
-
- (Ceres tulee.)
-
-CERES.
-Oi, terve, kirjokaari välkkyväinen,
-Sa Junon uskollinen käskyläinen,
-Mi kultasiivin pisaroitset mettä
-Ja kukilleni vihmot virvoketta
-Ja sinikaares yli vainioiden
-Levittelet ja vuorten korkeoiden;
-Maan ylvään korja vyöhyt, sanoppas,
-Miks tänne mua kutsuu haltijas?
-
-IRIS.
-Menestyst' ikilemmen liittoon luomaan
-Ja myötäjäisiks auliit lahjat tuomaan
-Parille tälle.
-
-CERES.
- Sano, ilman jänne,
-Tuleeko Venus poikinensa tänne?
-Näet, heidän juonillaan tuo synkkä Dis
-Mun tyttäreni sai; ja, tiedä, siis
-Ma tahdon äidin seurast' olla vapaa
-Ja pikku sokon myös.
-
-IRIS.
- Heit' ette tapaa.
-Juur äsken kyyhkyvaljakossaan näin
-Ma lemmen jumalan, hän Paphoon päin
-Halk' ilmain kiiti poikasensa kanssa.
-Nuo nuoret hekumalla tenhovansa
-He luulivat ja vietelleensä heitä,
-Siveyslupauksen vannoneita,
-Valansa rikkomaan; mut turhaa vainen:
-Palata sai tuo Marsin hauras nainen,
-Ja poika hurja taittoi vasamansa
-Ja vannoi vast' ei enää ampuvansa;
-Nyt tahtoo poikain lailla leikitellä
-Ja varpusia yksin hyvitellä.
-
-CERES.
-Ylhäinen Juno tulee tai vahastaan;
-Ma hänet tunnen uljaast' astunnastaan.
-
- (Juno tulee.)
-
-JUNO.
-Kuin voipi siskoni? Nää nuoret tässä
-Nyt siunatkaamme, että elämässä
-Heill' onni ois ja ilo lapsistaan.
-
- (Laulu.)
-
- JUNO.
-
- Rikkautta, rakkautta,
- Onnea ja suopeutta,
- Pitkää ikää, kunniaa
- Juno teille toivottaa.
-
- CERES.
-
- Viljamaat ja runsaat sadot,
- Aitat ahdetut ja ladot,
- Viinitarhat täyteläät,
- Nuokkuvaiset tähkäpäät,
- Syksyn mennen kevätt' uutta,
- Ijän kaiken ihanuutta,
- Yltäkyllin tavaraa
- Ceres teille toivottaa.
-
-FERDINAND.
-Oi, näky majesteetillinen! Mikä
-Lumoova sopusointu! Rohkenenko
-Hengiksi noita luulla?
-
-PROSPERO.
- Hengiks aivan,
-Jotk' ilmi taitoni on loihtinut
-Mun mielijohteitani täyttämään.
-
-FERDINAND.
-Oi, ijäti ma täällä elää soisin!
-Isä ja puoliso noin ihmetöiset
-Tään saaren luovat ilotarhaks.
-
- (Juno ja Ceres kuiskuttelevat ja lähettävät Iriksen toimille.)
-
-PROSPERO.
- Hiljaa!
-Juno ja Ceres kuiskuttelevat;
-Lopussa viel' ei kaikki. Hiljaa! Vaiti!
-Lumous muuten haihtuu.
-
-IRIS.
-Te vedenneidot virran viereiset,
-Te ruokorinnat, sulosilmäiset,
-Lainetten läikky jättäkää ja tulkaa
-Kedolle tänne; Junon käsky kuulkaa!
-Impyiset kainot, rientäkää, nyt täällä
-On uskollisen lemmen juhla päällä.
- (Vedenneitoja tulee.)
-Päivettynehet elomiehet tänne
-Iloitsemahan tulkaa kynteiltänne!
-Työt syrjään! Elkää ujostelko, elkää!
-Pääss' olkihattu vaan, ja pyöritelkää
-Näit' immikoita tanssiss' iloisessa.
-
- (Somasti puettuja elomiehiä tulee, jotka yhtyvät tyttöjen
- kanssa viehättävään tanssiin. Sen lopulla Prospero äkkiä
- hypähtää ylös ja puhuu, jolloin ne kaikki kummallisella,
- sekavalla ja kumealla kuminalla katoavat.)
-
-PROSPERO (syrjään).
-Olinpa unhottaa nuo konnan juonet,
-Joill' apurineen Caliban, tuo hylky,
-Mun henkeäni väijyy. Toimeenpanon
-Lähestyy hetki. --
- (Hengille.)
- Hyvin. -- Pois! -- Jo riittää.
-
-FERDINAND.
-On kummaa tää. Tulisen kiihkon vallass'
-On isäsi.
-
-MIRANDA.
- En ole tähän päivään
-Noin vihan valtaamana nähnyt häntä.
-
-PROSPERO.
-Niin huumatulta, poikani, sa näytät,
-Kuin säikäyksiss' oisit. Älä pelkää;
-Huvimme lopuss' on nyt. Näyttelijät
-Olivat kaikki henkiä, sen kuulit,
-Nyt ovat ne vaan ilmaa, ohutt' ilmaa.
-Ja niinkuin tämä tyhjä lumekuva,
-Niin uljaat linnat, pilviin vievät tornit,
-Ylevät templit, tämä maankin pallo
-Eloineen kaikkinensa kerran raukee
-Ja jäljettömiin katoo niinkuin tääkin
-Oleeton harhahurmos. Sama kude
-On meissä kuin mik' unelmissa on,
-Ja unta vaan on lyhyt elämämme. --
-Min' olen ärtynyt; mut kärsiväinen
-Mua kohtaan ole; ukon päätä huimaa;
-Mun heikkouttan' älä säikähdä.
-Lepäämään mene majaani, jos tahdot.
-Ma hetken aikaa täällä käyskelen
-Ja koitan mieltän' tyyntää.
-
-FERDINAND ja MIRANDA.
-Rauha teille!
-
- (Poistuvat.)
-
-PROSPERO.
-Kuin aatos joudu! -- Kiitos! -- Tule, Ariel!
-
- (Ariel tulee.)
-
-ARIEL.
-Kun viittaat, olen valmis. Mik' on tahtos?
-
-PROSPERO.
-Torjuttavat on Calibanin juonet.
-
-ARIEL.
-Niin, herrani, siit' aioin huomauttaa
-Cerestä näytellessäni, mut varoin
-Pahastuvasi.
-
-PROSPERO.
- Vielä kerran sano,
-Mihinkä jätit konnat?
-
-ARIEL.
- Kuten kerroin,
-Punakat aivan viinist' olivat he
-Ja uljaat, niin ett' ilmaa pieksivät,
-Kun tuulla tohti heitä vasten naamaa,
-Ja maata löivät, suudella kun tohti
-Se heidän jalkojaan; mut juoni mieless'
-Ain' oli heillä. Nyt löin rummutinta;
-Kuin villivarsat, korvat katollansa,
-He tuijottivat, nokka ilmassa,
-Kuin olis soitantoa haistaneet.
-Lumosin heiltä korvat, niin ett' aivan
-Kuin hiehot mylvintääni seurasivat
-Kautt' orjantappurain ja ohdakkeiden,
-Jotk' ihan repi sääret. Vihdoin heidät
-Majasi taakse limakuljuun jätin
-Rypemään kaulaa myöten, jotta lieju
-Pahemmin löyhkää heistä nyt kuin jalat.
-
-PROSPERO.
-Oivasti, lintuseni! Pidä vielä
-Tuo näkymätön muotos; mene, nouda
-Mun majastani tänne koristeeni
-Syötiksi noille varkaille.
-
-ARIEL.
- Kyll' oiti.
-
- (Menee.)
-
-PROSPERO.
-Piru on hän, ilmi piru; hänen luontoons'
-Ei kuri pysty; hänest' ihmistä
-Ma koitin, mutta kaikki turhaa, turhaa!
-Ja niinkuin ruumis hältä rumentuupi,
-Niin mielikin se ikää myöten paatuu.
-Mut kiusaanpa ja ulvotanpa heitä. --
- (Ariel palajaa, tuoden mukanaan loistavia vaatteita y.m.)
-Tuo tänne köydelle ne riippumaan!
-
- (Prospero ja Ariel jäävät näkymättöminä näyttämölle.
- Caliban, Stephano ja Trinculo tulevat esiin läpimärkinä.)
-
-CALIBAN.
-St! Hiljaa, ettei astumaamme kuule
-Tuo sokko myyrä! Pesän lähell' ollaan.
-
-STEPHANO.
-Hirviö, tuo keijosi, jota sanoit hyväksi keijoksi, ei ole meitä
-pidellyt narria paremmin.
-
-TRINCULO.
-Hirviö, minä haisen ihan hevosen virtsalle, ja se minun nenääni
-suuresti vaivaa.
-
-STEPHANO.
-Ja minun myös. Kuuletko, hirviö? Jos alkaisin suuttua sinuun,
-näetkös --
-
-TRINCULO.
-Niin olisit sinä mennyttä hirviötä.
-
-CALIBAN.
-Suo, ruhtinaani, suosiosi mulle;
-Rauhoitu; palkka, minkä sulle hankin,
-Sun vauriosi korvaa. Hiljaa vaan!
-Kaikk' äänetöntä on kuin keskiyöllä.
-
-TRINCULO.
-Niin, mutta kun pullomme hukkasit tuonne liejuun, --
-
-STEPHANO.
-Se ei ole ainoastaan synti ja häpeä, sinä hirviö, vaan ijankaikkinen
-vahinko.
-
-TRINCULO.
-Se on vieläkin pahempaa kuin tämä kastuminen. Ja sekö se on sinun hyvä
-keijosi, hirviö?
-
-STEPHANO.
-Pulloni minä noudan, vaikka menisin sinne korviani myöten.
-
-CALIBAN.
-Rauhoitu, kuninkaani. Katsos, tässä
-On majan ovi; hiljaa vaan, ja sisään,
-Ja kelpo iskus lyö, niin iki-omaks
-Tään saaren saat, ja minä, Caliban,
-Sinulle tulen jalkain nuolijaksi.
-
-STEPHANO.
-Tuohon käteen! Minussa alkaa syntyä verisiä ajatuksia.
-
-TRINCULO.
-Oi, kuningas Stephano! Oi, herra! Oi, arvokas Stephano! Katsos, mikä
-vaatteus tässä on sinua varten!
-
-CALIBAN.
-Pois kätes, hölmö! Se on pelkkää roskaa.
-
-TRINCULO.
-Ho, hoo, hirviö! Kylläpä me tiedämme, mikä on romukalua.
-
-STEPHANO.
-Trinculo, ota alas tuo levätti; kautta tämän nyrkin, minä tahdon sen
-levätin!
-
-TRINCULO.
-Sinun armosi saapi sen.
-
-CALIBAN.
-Tuon hölmön syököön vesitauti! Mitä?
-Romua moista ihailette? Pois se,
-Ja tehkää ensin murha! Jos hän herää,
-Nipistää nahkamme hän päästä jalkaan
-Ja tekee meistä vatkulia.
-
-STEPHANO.
-Rauhoitu, hirviö! -- Neiti Nuoranen, eikö tuo ole minun nuttuni, joka
-tuossa kupeellanne kuppelehtii? Oi, kuinka oletkin kuppaan mennyt, ja
-nyt sinä, nuttuseni, varmaankin menetät karvasi ja sinusta tulee kalju
-nuttu.
-
-TRINCULO.
-Jatka, jatka! Me varastamme nuoran ja mittapuun jälkeen, teidän
-ylhäisyytenne luvalla.
-
-STEPHANO.
-Kiitoksia kompasanasta! Tuossa sulle nuttu siitä hyvästä. Äly ei jää
-palkattomaksi, niin kauan kuin minä olen kuningas tässä maassa.
-"Varastaa nuoran ja mittapuun jälkeen!" verraton kokkalause! Tuossa
-sulle vielä toinenkin nuttu.
-
-TRINCULO.
-Hirviö sinä, voitele näppisi ja vedä maahan loputkin.
-
-CALIBAN.
-En huoli niistä. Aika meiltä kuluu;
-Pian hanhiks muutumme tai iljettäviks,
-Matala-otsaisiksi apinoiksi.
-
-STEPHANO.
-Hirviö, näppisi tänne! Auta minua, että saan nämä tuonne viinitynnyrini
-tykö; muuten ajan sinut kuningaskunnastani. Kas niin, kanna tuota!
-
-TRINCULO.
-Ja tuota.
-
-STEPHANO.
-Niin, ja tuota.
-
- (Metsästysmelua kuuluu. Henkiä tulee koirien hahmossa heitä
- ajamaan. Prospero ja Ariel usuttavat niitä.)
-
-PROSPERO.
-Hei, Jalo, hei!
-
-ARIEL.
-Ota kiinni, Musti!
-
-PROSPERO.
-Tuossa, Vahti, tuossa! Käy kiinni! Käy kiinni!
- (Caliban, Stephano ja Trinculo ajetaan käpälämäkeen.)
-Nyt käske peikkojeni raajat noilta
-Rujota säryll' aivan, joka jänne
-Jumovan jäykäks pingoittaa ja ruumis
-Nipistää kirjavammaks tiikeriä
-Tai villikissaa.
-
-ARIEL.
- Kuules ulvontaa!
-
-PROSPERO.
-Hätyytä hyvin heitä! Tällä hetkell'
-On vallassani kaikki vihamiehet.
-Lopussa koht' on vaivani, ja sinä
-Saat vapaast' ilmaa hengittää. Mut seuraa
-Ja palvele mua vielä hetkinen.
-
- (Poistuvat.)
-
-
-
-
-VIIDES NÄYTÖS.
-
-
-Ensimmäinen kohtaus.
-
- Prosperon majan edusta.
- (Prospero loitsijanpuvussa ja Ariel tulevat.)
-
-PROSPERO.
-Jo tuumani on täyttymäisillään:
-Ei petä loitsu, henget tottelevat,
-Pää pystyss' aika kulkee taakkoinensa.
-Mik' on nyt hetki?
-
-ARIEL.
- Kuudes hetki, jolloin
-Sanoitte työnne päättyvän.
-
-PROSPERO.
- Niin sanoin,
-Kun myrskyn nostin. Sano, henki, kuinka
-On kuninkaan ja seurueensa laita?
-
-ARIEL.
-Lumotut ovat kaikki siihen tapaan
-Kuin käskitte ja niin kuin itse näitte:
-Vankeina kaikki lehmustossa, joka
-Majaanne suojaa; eivät liikahtaakaan
-Voi teidän päästämättä. Kuningas
-Ja hänen veljensä, ja teidän, kaikki
-Mielt' ovat vailla; toiset heidän tähden
-Peloissaan, tuskissaan; mut erittäinkin
-Tuo teidän "hyvä vanhus Gonzalo";
-Niin tippuu ukon partaan kyyneleitä
-Kuin talvell' olkiräystähästä vettä.
-Tehonnut niin on heihin taika, että
-Jos näkisitte heidät nyt, niin varmaan
-Mielenne heltyis.
-
-PROSPERO.
- Niinkö luulet, henki?
-
-ARIEL.
-Mun heltyisi, jos ihminen ma oisin.
-
-PROSPERO.
-Mun heltyy myös. Sin' olet pelkkää ilmaa
-Ja sentään heidän tuskiansa säälit;
-Min' olen heidän sukuaan ja tunnen
-Ja kärsin heidän lailla; mulla siiskö
-Ei yhtä hellä sydän ois kuin sulla?
-Vaikk' ovat syvästi mua loukanneetkin,
-Niin jalouden puolta toki pidän
-Vihaani vastaan. Kauniimpaa kuin kosto
-On hyvä työ. Jos katuvat, niin raukee
-Hankkeeni ainoo tarkoitus ja jäljill'
-Ei otsan rypistystä. Mene, Ariel,
-Vapauta heidät! Loitsuni nyt päästän,
-Palautan heihin järjen taas, niin että
-Tulevat tuntoihinsa.
-
-ARIEL.
- Noudan heidät.
-
- (Menee.)
-
-PROSPERO.
-Te metsäin, vuorten, vetten keijukaiset,
-Te, jotka hiekall' utujäljin takaa
-Ajatte pakenevaa Neptunoa
-Ja, kun hän palaa, itse pakenette;
-Te menninkäiset, jotka kuutamalla
-Hypitte ruohoon noita pyörylöitä,
-Joit' eivät lampaat syö; te, jotka huviks
-Yön aikaan luotte sieniä, ja joita
-Hohtaa iltakellon juhlasoitto;
-Te, joiden kautta -- vaikka heikkojenkin --
-Pimitin sydänpäivän auringon,
-Kapinaan tuulet nostin, vihan raivoon
-Vihannan meren sain ja sinitaivaan,
-Isäisen julman käteen tulen hankin,
-Ja omalla Zeun vaajall' itse särjin
-Zeun uljaan tammen, vankat kalliotkin
-Järkyttelin, ja setripuut ja hongat
-Pois nytkin juurineen; mun käskystäni
-Herättäin kuolleens' aukenivat haudat
-Ja ruumiit ylös nousivat; ja tämän
-Sai aikaan mahtini. Mut loitsut julmat
-Nyt vannon pois, ja kun vaan taivaallista
-Saan soitantoa aikaan, jonka hurma
-Nuo saattaa järkiin, sauvani ma taitan,
-Sen maahan hautaan monta syltä syvään,
-Ja kirjanikin mereen upotan
-Syvemmälle kuin laskinluoti pohjaa.
-
- (Juhlallista soitantoa. Ariel palajaa; hänen jäljissään Alonzo,
- mielipuolena raivoten, Gonzalon seuraamana; samaten Sebastian ja
- Antonio, Adrianin ja Franciscon seuraamina; he kaikki astuvat
- Prosperon tekemään tenhopiiriin ja jäävät lumottuina siihen
- seisomaan. Prospero huomaa sen ja puhuu:)
-
-Sävele juhlallinen, hourun mielen
-Parahin lohtu, parantakoon aivos,
-Jok' aivan tehotonna päässäs kiehuu!
-Tuoss' seiskaa! Olette nyt tenhotut. --
-Ylevä Gonzalo, sa kunnon mies,
-Mun silmän' sopuisin sun silmäis kanssa
-Veljellisiä kyyneleitä tiukkuu. --
-Nopeesti laukee tenho; niinkuin aamu
-Yön yllättää ja pimeyden poistaa,
-Niin virkoo taju heissäkin ja alkaa
-Tuot' usmaa sankkaa hajoittaa, mi kirkkaan
-Pimitti järjen. -- Hyvä Gonzalo,
-Mun pelastajani ja uskollinen
-Isäntäs palvelija, töin ja sanoin
-Tekosi hyvät palkitsen. -- Alonzo,
-Julm' olit mulle ja mun lapselleni;
-Sua työssä veljes auttoi; -- tuo, Sebastian,
-Nyt sinun mieltäs kalvaa; -- veli, sinä,
-Lihaani, vertani, pois luonnon kielsit
-Ja omantunnon, himotessas valtaa,
-Ja tuon Sebastianin kanssa -- jolla
-Kovimmat siit' on sielun tuskat -- väijyit
-Kuninkaas henkeä; työs anteeks annan,
-Vaikk' onkin luonnoton se. -- Äly heissä
-Jo alkaa paisua, ja kohta huuhtoo
-Lähentelevä tulva järjen rannat,
-Jotk' ovat tuossa likaiset ja mustat.
-Mua heist' ei näe, ei huomaa yksikään. --
-Tuo, Ariel, miekkani ja päähineeni.
- (Ariel poistuu.)
-Pukua muutan nyt ja esiynnyn
-Milanon herttuana niinkuin muinoin. --
-Hei, joudu, henki, kohta olet vapaa.
-
- (Ariel palajaa, laulaen, ja auttaa Prosperoa pukeumisessa.)
-
- ARIEL.
-
- Mettä kukist' imaisen ma,
- Kielon kuvuss' asustan,
- Kuullen ääntä huuhkajan,
- Siivill' yökön liitelen ma
- Kesän jäljiss' ihanan;
- Hei lystiä, lystiä on elostaa,
- Kun kukkien keskellä liehua saa.
-
-PROSPERO.
-Mun ikävä sua tulee, armas Ariel,
-Mut vapaaks sinä pääset. -- Niin, kas niin. --
-Asussa tuossa näkymättömässä
-Kuninkaan laivaan käy nyt; kannen alla
-Sa tapaat merimiehet nukkumasta;
-Kun herää kapteeni ja laivamies,
-Tuo heti heidät tänne; joudu, joudu!
-
-ARIEL.
-Ma lennoss' ilmaa juon ja palaan ennen
-Kuin kahdesti on suones tykkinyt.
-
- (Ariel menee.)
-
-GONZALO.
-Tääll' on vaan tuskaa, hirmua ja taikaa;
-Pois tästä kauhun maasta taivaan vallat
-Meit' ohjatkoot!
-
-PROSPERO.
- Kuningas, tässä näet
-Prosperon, solvatun Milanon herttuan.
-Vakuudeks, että ilmi elävänä
-Hän haastaa sulle, syliini sun suljen
-Ja sun ja kumppanisi tervetuileiks
-Sydämmestäni lausun.
-
-ALONZO.
- Hänkö olet,
-Vai etkö hän, vai pettäväkö ilve,
-Lumottu niinkuin minä, sit' en tiedä;
-Mut suones tykkinä on lihaa, verta;
-Kun näin sun, haihtui heti sieluntuska,
-Jok' oirett' oli hulluuden, ma pelkään.
-Jos todellist' on tää, niin outo siitä
-Tarina syntyy. Kuninkuutes sulle
-Ma luovutan, ja pyydän: anteeks anna
-Mun rikokseni. -- Mutta kuinka eloss'
-On Prospero ja täällä?
-
-PROSPERO.
- Ensin sua
-Syleilen, jalo vanhus; kunniallas
-Ei rajaa, määrää ole.
-
-GONZALO.
- Onko niin
-Vai eikö, sit' en mene vannomaan.
-
-PROSPERO.
-Teit' yhä kietoo saaren tenhopiiri
-Ja estää uskomasta päivänselvää. --
-Mun ystäväni, kaikki tervetulleet!
- (Syrjään Sebastianille ja Antoniolle.)
-Te, somat herrat, jos mua haluttaisi,
-Niin kuninkaanne vihaan joutuisitte,
-Kuin konsaan petturit; mut kielitellä
-En tahdo.
-
-SEBASTIAN (syrjään).
- Perkele nyt haastaa.
-
-PROSPERO.
- Eikä.
-Mies kehno, jota veljesteleminen
-Likaisi kieleni, suon anteeks sulle
-Rumimmat työs, ja kaikkikin, ja vaadin
-Vaan kuninkuuteni, jok' oiti mulle
-Sun jättää täytyy.
-
-ALONZO.
- Prospero jos olet,
-Niin kerro, miten pelastuit ja kuinka
-Tapasit meidät täällä, jossa hukkui
-Kolmatta tiimaa sitten meiltä haaksi,
-Ja jossa minä kadotin -- kuink' onkaan
-Se muisto mulle karvas! -- Ferdinandin,
-Mun poikan' armaan.
-
-PROSPERO.
- Teitä surkuttelen.
-
-ALONZO.
-Vahinko korvaamaton; kärsimyskin
-Apunsa kieltää.
-
-PROSPERO.
- Luultavampi, että
-Sit' ette avuks ole pyytänytkään.
-Sen hellän, armorikkaan voiman kautta
-Vahingon yhtäläisen minä kestin
-Ja rauhoituin.
-
-ALONZO.
- Vahingon yhtäläisen?
-
-PROSPERO.
-Niin, yhtä vereksen ja yhtä suuren.
-Suruni lievikkeeksi mulla keinot
-On heikommat kuin teillä lohtunanne.
-Kadotin tyttäreni.
-
-ALONZO.
- Tyttärenne?
-Oi, jos nyt Neapeliss' eläisivät
-Kuninkaana ja kuningattarena!
-Haluisin silloin haudan saada tuossa
-Mudassa, jossa poikani nyt viruu!
-Mut milloin kadotitte tyttärenne?
-
-PROSPERO.
-Myrskyssä äsken. Herrat nuo, ma huomaan,
-Tät' yhdyntää niin kummeksivat, että
-Älynsä hukkaavat ja epäilevät
-Näkönsä varmuutta ja puheensakin
-Omaksi hengeksensä. Mut jos kuinkin
-Tajuilta lienette, tok' uskokaatte,
-Ett' olen minä sama Prospero,
-Jok' ajettiin maanpakoon Milanosta
-Ja ihmeen kautta tähän saareen jouduin,
-Jok' otti teidät turviinsa ja jonka
-Min' olen herra. Enempää ei siitä:
-Se monipäiväinen on muistotieto,
-Ei mikään suurus-juttu; sopimaton
-Ens' yhdyntäämme lisäks. Tervetullut!
-Tää maja täss' on hovini; ja pieni
-On mulla seurue, ja alamaista
-Ei yhtäkään; sisähän katsokaa!
-Kun valtakunnan mulle luovutitte,
-Samalla mitalla ma teille kostan
-Ja ihmeen ilmi luon, jok' yhtä rakas
-On teille, kuin on valtakunta mulle.
-
- (Majan ovi aukenee; Ferdinand ja Miranda nähdään
- siellä sakkia pelaamassa.)
-
-MIRANDA.
-Pelaatte väärin, prinssi.
-
-FERDINAND.
- Armas impi,
-En koko maailmasta.
-
-MIRANDA.
- Riittäisipä
-Jo kyllä kymmenenkin valtakuntaa,
-Ja suoraa peliä se sentään oisi.
-
-ALONZO.
-Jos saaren harhanäköjä on tääkin,
-Kadotan toistamiseen rakkaan pojan.
-
-SEBASTIAN.
-Ihmetten ihmettä!
-
-FERDINAND.
- Vaikk' uhkaa meri,
-Se tok' on laupias: sit' ilman syytä
-Ma sadattelin.
-
- (Polvistuu Alonzon eteen.)
-
-ALONZO.
- Syleilköön sua runsaat
-Iloisen isän siunaukset! Nouse
-Ja tänne-tulos kerro!
-
-MIRANDA.
- Ihme, kumma!
-Kuink' ihania olennoita täällä
-Nyt näenkään! Kuink' ihminen on kaunis!
-Suloinen, uusi maailma, joss' ompi
-Tuollaista kansaa!
-
-PROSPERO.
- Tää on uutta sulle.
-
-ALONZO.
-Mik' impi tuo, jon kanssa pelasit?
-Olette tuskin kolmen tunnin tutut
-Hänkö se jumalatar, joka meidät
-Erotti ensin ja nyt yhdisti?
-
-FERDINAND.
-Hän kuolevainen on; mut kuolematon
-Kaitselmus määrännyt on hänet mulle.
-Valitsin hänet, kun en isää voinut
-Kysyä neuvoksi enk' enää luullut
-Mull' isää olevankaan. Tytär on hän
-Tään kuulun herttuan, jost' usein kuulin
-Puhuttavan, mut jonka näin nyt vasta.
-Hält' olen saanut toisen elämän,
-Ja toiseks isäksen' on hänet tehnyt
-Tää impi.
-
-ALONZO.
- Minä siis tään immen isä.
-Mut voi kuink' outoa, kun lapseltani
-Mun täytyy anteeks pyytää!
-
-PROSPERO.
- Pois se aatos!
-Ei menneet mielipahat muistojamme
-Saa raskauttaa.
-
-GONZALO.
- Sydämmeni itki;
-Puhunut muuten olisin jo ennen.
-Jumalat, tähän pariin katsahtakaa,
-Ja vuodattakaa heihin siunauksenne!
-Te, te sen uran viitoititte, joka
-Toi meidät tänne.
-
-ALONZO.
- Aamen sanon!
-
-GONZALO.
- Sikskö
-Milano syöstiin Milanosta, että
-Sukunsa Neapelin kruunun saisi?
-Ilosta harvinaisest' iloitkaatte,
-Ja ikimuistoks uurtakaa se kultaan!
-Samalla tiellä Claribella miehen
-Sai Tunisissa, Ferdinand sai vaimon,
-Miss' itse hukass' oli; valtakuntans'
-Sai saarell' autiolla Prospero;
-Me kaikki saimme järkemme, miss' oltiin
-Jo järjilt' aivan.
-
-ALONZO.
- Mulle kätenne!
-Se sydän, jok' ei teille hyvää toivo,
-Suruhun syöpyköön ja tuskaan!
-
-GONZALO.
- Amen!
-
- (Ariel palajaa, ja häntä seuraavat huumautuneina
- kapteeni ja laivamies.)
-
-Kah! Nähkääs! Lisää meikäläisiä!
-Sanoinhan, ettei tuo mies veteen huku,
-Jos maall' on hirsipuuta. -- Herja sinä,
-Pois laivalt' armon noiduit; noidu nytkin!
-Sull' eikö maalla suuta? Mitä uutta?
-
-LAIVAMIES.
-Ensinkin, että kuninkaamme turvass'
-On seuroineen; sen jälkeen, että laiva,
-Mi hylkyn' oli kolme tiimaa sitten,
-Eheä, tiivis nyt on, kunnoss' aivan
-Kuin matkaan lähteissämme.
-
-ARIEL (syrjään Prosperolle).
- Sen tein minä,
-Täält' ollessani poissa.
-
-PROSPERO.
- Kiltti henki!
-
-ALONZO.
-Tää kaikk' ei ole luonnollista: ihme
-Ihmettä ajaa. -- Kuinka tänne saitte?
-
-LAIVAMIES.
-Jos tietäisin, ett' olen valveill' aivan,
-Kokisin selvää tehdä. Kalmamaisess'
-Unessa olimme ja -- kuink', en tiedä --
-Kaikk' yhteen sullottuina laivan ruumaan.
-Vast'ikään kaikenlainen outo melu,
-Ulina, huuto, parku, kahleenkalske
-Ja moninaiset julman julmat äänet
-Herätti meidät; oiti vapauteen;
-Ja katso, ehjänä ja kiillossansa
-Komean, uljaan laivamme nyt näimme;
-Ja kapteeni se laivaa tarkastellen
-Sen hyöri kannella. Mut äkin meidät,
-Kuin uness' aivan, sieltä temmattiin;
-Nyt tässä ällistellään.
-
-ARIEL (syrjään Prosperolle).
- Teinkö hyvin?
-
-PROSPERO.
-Teit hyvin, virkku henki. Vapaaks pääset.
-
-ALONZO.
-Tään ihmeellisempähän kierrospesään
-Ei ihminen lie jalkaans' astunut.
-Tää kaikk' ei ole enää luonnollista.
-Täss' oraakelin selvityst' on tarvis.
-
-PROSPERO.
-Kuningas hyvä, älkää mietiskelkö
-Näit' outoj' asioita; jahka sopii,
-Ja toivon piankin, nää seikat teille
-Selitän kohta kohdalt', että kaikki
-Todelta näyttää. Siksi olkaa tyyni;
-Hyväksi luulkaa kaikki --
- (Syrjään Arielille.)
- Henki, tänne!
-Caliban kumppaneineen vapauta;
-Kirvoita loitsu. --
- (Ariel menee.)
- Kuinka voitte, herra?
-Paria velikultaa vielä vailla
-On seuranne; ne unhotitte aivan.
-
- (Ariel palajaa, ajaen edellään Calibania, Stephanoa
- ja Trinculoa, joilla on varastamansa vaatteet yllä.)
-
-STEPHANO.
-Pitäköön jokainen murhetta kaikista muista, ja huolikoon vähät
-itsestään, sillä kaikki on pelkkää onnenkauppaa. Kuraasia, sinä
-nolo-hirviö, kuraasia!
-
-TRINCULO.
-Jos nämä vakoojat minun päässäni totta puhuvat, niin saammepa vielä
-nähdä hyvinkin kaunista.
-
-CALIBAN.
-Oi, Setebos; mit' uljait' olennoita!
-Kuin herrani on kaunis! Pelkään, että
-Hän mua kurittaa.
-
-SEBASTIAN.
- Ha, ha! Antonio,
-Mit' elukoita nuo on? Saako niitä
-Rahalla ostaa?
-
-ARIEL.
- Luultavasti! Onhan
-Niist' yksi ilmi-kala, ja siis kaupan.
-
-PROSPERO.
-Katselkaa noiden vaatteusta, herrat,
-Ja sanokaa, heiss' onko rehtimiestä.
-Tuon luodenlennon äiti oli noita,
-Niin voimakas, ett' itse kuun hän suisti,
-Ja luoteet, vuokset määräs, halliten
-Kuun nimessä, sen vallast' ollen vapaa.
-Mun ryöstivät nuo kolme; noiden kanssa
-Tuo sekasikiö, tuo puoliperkel',
-On henkeäni vastaan liiton tehnyt.
-Kaks noista omaksenne tuntenette;
-Tuo pimeyden sikiö on mun.
-
-CALIBAN.
-Nyt nipistellään minut kuoliaaksi.
-
-ALONZO.
-Stephanoko, mun juoppo viinurini?
-
-SEBASTIAN.
-Ja päihtyneenä! Mist' on viinaa saanut?
-
-ALONZO.
-Ja Trinculonkin jalat vintturoivat.
-Mist' ovat löynneetkään tuon ihmenesteen,
-Jok' on noin heidät kullannut? Mist' olet
-Noin liemeen tullut?
-
-TRINCULO.
-Olenhan minä, sitten kun viimeksi tavattiin, semmoisessa liemessä
-ollut, että pelkäänpä ettei se ikänä luistani lähde. Kyllä nyt saan
-olla likakärpäsiltä rauhassa.
-
-SEBASTIAN.
-No, Stephano, kuinka on laita?
-
-STEPHANO.
-Älkää koskeko minuun! Minä en ole Stephano, vaan värviäistä kokonaan.
-
-PROSPERO.
-Sinä pyrit tämän saaren kuninkaaksi, konna.
-
-STEPHANO.
-Vaivainen kuningas minusta olisi tullut.
-
-ALONZO (osoittaen Calibania).
-Noin kummaa otusta en ole nähnyt.
-
-PROSPERO.
-Hän yhtä törkeä on tavoiltansa
-Kuin muodoltaan. -- Majaani mene, konna!
-Vie myötä seurasi! Se puhtaaks siisti,
-Jos anteeksiantamusta multa toivot.
-
-CALIBAN.
-Käskynne täytän; tästälähin tahdon
-Anoa armoa ja viisastua.
-Mua senkin hölmöä, kun jumalaksi
-Tuon juopon luulin ja tuot' aasinpäätä
-Kun kumartelin.
-
-PROSPERO.
- Matkaan!
-
-ALONZO.
- Pois! Ja viekää
-Tuo romu sinne, mistä saitte sen.
-
-SEBASTIAN.
-Tai oikeammin: mistä varastitte.
-
- (Caliban, Stephano ja Trinculo poistuvat.)
-
-PROSPERO.
-Kuningas, pyydän teitä seuroinenne
-Majaani halpaan, siellä lepäämään
-Tään yhden yön; siit' osan aion viettää
-Puheilla moisill', että aika teiltä
-Piankin kuluu; elämäni tarun,
-Sen vaiheet kaikki tänne tultuani
-Ma teille kerron. Huomenelta teitä
-Laivaanne seuraan; siitä Neapeliin,
-Joss' aion näiden rakastettujemme
-Hääjuhlan vieton nähdä; sieltä sitten
-Palajan Milanooni, jossa hauta
-On joka kolmas ajatukseni.
-
-ALONZO.
-Haluan elämänne tarun kuulla;
-Se korvaan eriskummaisena soinee.
-
-PROSPERO.
-Kaikk' ilmi tuon; ja tyyntä matkaa teille,
-Myötäistä tuulta lupaan, täydet purjeet,
-Ett' uljaan laivastonne saavutatte. --
- (Syrjään.)
-Ariel, kyyhkyni, se sun jää työkses.
-Sitt' alkutilaas palaa; ole vapaa!
-Hyvästi jää! -- Ma pyydän, käykää majaan!
-
- (Menevät.)
-
-
-Epiloogi.
-
-Prosperon lausuma.
-
- Mahtini nyt mennyt on;
- Taas min' olen voimaton.
- Teidän riippuu lemmestänne,
- Täytyykö mun jäädä tänne.
- Nyt kun sain ma maani jällen,
- Anteeks annoin pettäjällen',
- Älkää te mun suoko tähän
- Saareen jäädä nääntymähän,
- Vaan irrotelkaa kahlettain
- Käsin hellin taputtain.
- Jos en hyvää suosi-tuulta
- Purjeisiini saa, niin multa
- Kaikk' on ollut joutavaa.
- Mahtian' en enää saa,
- Henkiäkään mull' ei laisin,
- Joilla teidät lumoaisin.
- Epätoivoon joudun aivan,
- Jos ei rukous mulle taivaan
- Voita armoa ja tästä
- Mua päästä pälkähästä.
- Siis, jos teill' on armon toivo vakaa,
- Hellyyttä nyt mulle osottakaa!
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Myrsky, by William Shakespeare
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MYRSKY ***
-
-***** This file should be named 44845-8.txt or 44845-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
- http://www.gutenberg.org/4/4/8/4/44845/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties. Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research. They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License available with this file or online at
- www.gutenberg.org/license.
-
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States. If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed. Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change. If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges. If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
- the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
- you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
- owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
- has agreed to donate royalties under this paragraph to the
- Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
- must be paid within 60 days following each date on which you
- prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
- returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
- sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
- address specified in Section 4, "Information about donations to
- the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
- you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
- does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
- License. You must require such a user to return or
- destroy all copies of the works possessed in a physical medium
- and discontinue all use of and all access to other copies of
- Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
- money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
- electronic work is discovered and reported to you within 90 days
- of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
- distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation. The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund. If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation information page at www.gutenberg.org
-
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations. Its business office is located at 809
-North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email
-contact links and up to date contact information can be found at the
-Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
- Dr. Gregory B. Newby
- Chief Executive and Director
- gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone. For forty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
- www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.