diff options
Diffstat (limited to '44840-8.txt')
| -rw-r--r-- | 44840-8.txt | 5525 |
1 files changed, 0 insertions, 5525 deletions
diff --git a/44840-8.txt b/44840-8.txt deleted file mode 100644 index 69ecb09..0000000 --- a/44840-8.txt +++ /dev/null @@ -1,5525 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Talvinen tarina, by William Shakespeare - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org - - -Title: Talvinen tarina - -Author: William Shakespeare - -Translator: Paavo Cajander - -Release Date: February 8, 2014 [EBook #44840] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TALVINEN TARINA *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -TALVINEN TARINA - -Kirj. - -William Shakespeare - - - -Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1894. - - - - - - -Näytelmän henkilöt: - -LEONTES, Sisilian kuningas. -MAMILLIUS, hänen poikansa. -CAMILLO, | -ANTIGONUS, | Sisilian ylimyksiä. -CLEOMENES, | -DION, -POLYXENES, Böhmin kuningas. -FLORIZEL, hänen poikansa. -ARCHIDAMUS, böhmiläinen ylimys. -Merimies -Vanginvartija. -Vanha paimen, Perditan isäksi luultu. -Hänen poikansa. -AUTOLYCUS. veijari. -Aika, khoorina. -HERMIONE. Leonteen puoliso. -PERDITA, Leonteen ja Hermionen tytär. -PAULINA, Antigonuksen vaimo. -EMILIA, kuningattaren kamarirouva. -MOPSA, | paimenettaria. -DORCAS, | - -Hoviherroja, hovinaisia, ylimyksiä, oikeuden virkamiehiä -ja palvelijoita, paimenia ja paimenettaria, vartijoita y.m. - -Tapahtuu osittain Sisiliassa, osittain Böhmissä. - - - - -ENSIMMÄINEN NÄYTÖS. - - -Ensimmäinen kohtaus. - - Sisilia. Vierashuone Leonteen hovilinnassa. - (Camillo ja Archidamus tulevat.) - -ARCHIDAMUS. -Jos joskus, Camillo, satutte Böhmissä käymään samanlaisessa toimessa, -kuin mikä nyt on minun virkaintoni liikkeelle pannut, niin saattepa, -kuten sanoin, nähdä, että suuri on erotus meidän Böhmin ja teidän -Sisilian välillä. - -CAMILLO. -Luulenpa, että ensi kesänä Sisilian kuningas aikoo Böhmin kuninkaalle -maksaa velkansa ja käydä vuorovierailulla. - -ARCHIDAMUS. -Vaikka vieraanvaramme tuottaakin meille häpeätä, niin on kuitenkin hyvä -tahto puolustuksenamme; sillä tosiaankin -- - -CAMILLO. -Mitä joutavia! - -ARCHIDAMUS. -Toden totta, puhun täydestä sydämmestä: me emme voi sellaisella -loistolla -- niin suurenmoisella -- en tiedä kuinka sanoa. -- -Pitänee antaa teille unijuomaa, että aistinne eivät tajuaisi -puutteellisuuttamme, eivätkä meitä ainakaan moittisi, jos eivät -kehuakaan saattaisi. - -CAMILLO. -Liian kalliisti maksatte vapaaehtoisen tarjon. - -ARCHIDAMUS. -Uskokaa minua, minä puhun niin kuin tietoni käskee ja niin kuin suoruus -vaatii. - -CAMILLO. -Sisilia ei milloinkaan voi Böhmille osoittaa liikaa ystävyyttä. He -kasvoivat yhdessä lapsina, ja silloin heihin juurtui keskinäinen -rakkaus niin suuri, että sen nyt täytyy aluvia työntää. Sitten kuin -kypsynyt arvo ja kuninkaalliset velvollisuudet erottivat heidät -toisistaan, ovat he, vaikk'ei itse kohdastansa, kuitenkin -kuninkaallisten edustajien kautta yhtyneet vaihtamaan lahjoja, kirjeitä -ja ystävällisiä lähetyksiä, niin että erilläänkin ollen ovat näyttäneet -yhdessä olevan, paiskanneet kättä ikäänkuin pohjattoman syvyyden ylitse -ja syleilleet toisiaan ikäänkuin vastakkaisten ilmain ääriltä. -- -Jumala heidän ystävyyttään varjelkoon! - -ARCHIDAMUS. -Luulenpa ettei maailman pahuus eikä mikään voi sitä muuttaa. Teille -tuottaa sanomatonta iloa nuori Mamillius prinssinne; hän on -toivehikkain nuorukainen, minkä ikänäni olen nähnyt. - -CAMILLO. -Minulla on samat hyvät toiveet hänestä kuin teilläkin. Hän on -erinomainen lapsi, hän oikein virvoittaa alamaista ja lohduttaa vanhaa -sydäntä. Ne, jotka sauvain nojassa kulkivat, ennen kuin hän oli -syntynyt, toivovat elävänsä siksi, että näkisivät hänet miehenä. - -ARCHIDAMUS. -Kuolisivatko he muuten mielellään? - -CAMILLO. -Varmaankin, jos ei heillä olisi muuta syytä toivoa pitempää elämää. - -ARCHIDAMUS. -Jos ei kuninkaalla olisi poikaa, mielisivät he sauvain nojassa käydä, -kunnes hän saisi pojan. - - (Poistuvat.) - - - -Toinen kohtaus. - - Seutu sama. Juhlahuone hovilinnassa. - - (Leontes, Polyxenes, Hermione, Mamillius, - Camillo ja seuralaisia tulee.) - -POLYXENES. -Vetisen kuun jo paimen yhdeksästi -On nähnyt vaihtuvan sen jälkeen kuin -Jäi meiltä valtaistuin tyhjillensä; -Ja saman verran aikaa kiitoksetkin -Ne meiltä veis, ja sittenkin me velkaan -Ikuiseen jäisimme. Siis niinkuin nolla, -Jok' oikean saa paikan, samoin minä -Yhdellä "kiitän" kertaan monta tuhatt' -Edellä käypää. - -LEONTES. - Säästäkäätte kiitos -Lähtöönne asti. - -POLYXENES. - Huomenna on lähtö. -Kotona jotain varon tapahtuneen -Poiss' ollessani, varon vinhan tuulen -Siell' yltyvän, jok' ajaa huudahtamaan: -"Niin kävi, paha kyllä". Sitä paitse -Liiaksi teitä vaivaan. - -LEONTES. - Pääni pidän, -Sit' ette käännä. - -POLYXENES. - Lähteä mun täytyy. - -LEONTES. -Vain viikko vielä. - -POLYXENES. - Ei, ei, huomenna. - -LEONTES. -No, aika tasan siis; ja sitä vastaan -Ei inttämistä. - -POLYXENES. - Älkää kiusatko! -Ei toista ketään maailmassa, joka -Mun valtaa niin kuin te; niin kävis nytkin, -Jos vaatis sitä tarve, vaikka kohta -Mun täytyisikin kieltää. Toimet kotiin -Mua käskevät; jos estätte nyt mua, -Niin vitsaust' on mulle rakkautenne, -Ja jäämiseni rasitusta teille; -Sen vältän näin: hyvästi, veliseni! - -LEONTES. -Kuningatarko mykkä? Puhukaa. - -HERMIONE. -Ma aioin vaiti olla, kunnes teille -Hän vannoisi, ett'ei hän jäisi. Liiaks -On pyyntönnekin mieto; sanokaatte: -Böhmiss' on kaikki hyvin, tieto sieltä -Vast' ikään tänne sai; se sanokaa, -Niin aseet hältä riisutte. - -LEONTES. - Niin oikein. - -HERMIONE. -Jos poikaans' ikävöi hän, se syy kelpaa; -Mut sanokoon sen siis ja matkaan menköön. -Jos sen hän vannoo vain, ei saa hän jäädä, -Ajamme hänet täältä värttinöillä. - (Polyxeneelle.) -Kuninkaallista seuraanne vain viikoks -Anoa rohkenen. Kun teille Böhmiin -Mun tulee mieheni, täys häll' on valta -Viivähtää kuukaus yli lähtöpäivän, -Ja kuitenkaan en kellon naksausta -Vähemmin lemmi sinua, Leontes, -Kuin mikään vaimo miestään. -- Jäättehän? - -POLYXENES. -En. - -HERMIONE. - Jäättepä. - -POLYXENES. - En, totta vie, en voi. - -HERMIONE. -Vai "totta vie". Se vala suurt' ei paina. -Mut minä, vaikka valallanne tähdet -Radaltaan syöksisitte, minä sanon: -"Te jäätte, totta vie". Niin, jäättehän? -Vaimonko "totta vie" ei yhtä voipa -Kuin miehen? Jäättehän? Jos teille mieluump' -On olo vankina kuin vierahana, -Niin lähteissänne saatte ruoan maksaa -Ja kiitoksista pääsette. No, vastaus: -Vanki vai vieras? Toinen taikka toinen, -Niin, totta vie! - -POLYXENES. - Siis mieluisemmin vieras. -Vankina olo rikost' olettaa, -Jot' ei niin helppo ole minun tehdä -Kuin teidän kostaa. - -HERMIONE. - Vanginvartijanne -En ole siis, vaan hyvä emäntänne. -Kas niin, nyt urkin poikajuonianne, -Mun mieheni ja teidän; oli teissä -Kai veitikoita? - -POLYXENES. - Kaunis kuningatar, -Kaks velikultaa, joilla muut' ei huolta, -Kuin ett' on taaskin päivä huomispäivä -Ja että poikuutt' ikuisesti kestäis. - -HERMIONE. -Mun mieheni kai teistä oli pahin? - -POLYXENES. -Me niinkuin kaksoisvohlat auringossa -Hypimme, toisillemme määkyen. -Viatont' oli viattoman leikki, -Pahuuden oppi outo oli meille, -Ei moista uneksittukaan. Jos näin me -Elelleet oisimme, ja heikko henki -Verestä kuumast' ei ois yltyyn noussut, -Niin taivahalle uljaast' olisimme -Vastanneet: "syyttömät"; -- niin, ottamatta -Perintävikaa lukuun. - -HERMIONE. - Kompastuitte -Siis myöhemmin? - -POLYXENES. - Oo, hurskas rouva, sitten -Se tuli kiusaus; tähän hullausaikaan -Mun siippan' oli, nähkääs, laps, eik' ollut -Kisakumppaninkaan silmä kauneuttanne -Äkännyt vielä. - -HERMIONE. - Herra varjelkoon! -Siksensä johtopäätös! Perkeleiksi -Sanotte muuten vaimonne ja minut. -Vaan lisää! Synneistä, jotk' aikaan saimme, -Vastaamme me, jos meidän kanssa teitte -Ens' syntinne ja meidän kanssa yksin -Rikosta jatkoitte ja ette muiden -Kuin meidän kanssa hairailleet. - -LEONTES. - Sa voitit? - -HERMIONE. -Hän jää. - -LEONTES. - Ei minun pyynnöstäni jäänyt. -Hermione, puhunut et ole koskaan -Noin hyvin. - -HERMIONE. - Enkö koskaan? - -LEONTES. - Kerran vainen. - -HERMIONE. -Kuin? Kahdesti? No, milloin ensi kerran? -Kehuilla syöttäin, lihoittakaa meitä -Kun aljoelukkaa: yks hyvä teko, -Mi maineetonna kuolee, sikiöitään -Tuhansin tappaa. Palkkamme on kiitos; -Pikemmin hellin muiskuin tuhat virstaa -Meit' ajatte, kuin ruoskall' askeltakaan -Mut asiaan: mun viime hyvä työni -Tää pyyntö oli; mikä ensimmäinen? -Vanhempi sill' on sisar, niinkö totta? -Oi, jospa olisi sen nimi Armo. -Vain kerran ennen hyvin puhuin, -- milloin? -Sanokaa, kuulla halaan. - -LEONTES. - No niin, silloin -Kuin kolme vitkaa kuuta tuskaan hivui, -Ennenkuin valkokätes tarjosit -Ja lempes annoit mulle; sanoit silloin: -"Ijäksi sinun". - -HERMIONE. - Armo todellakin. -Kas vaan, puhunut kahdest' olen hyvin: -Ens kerrall' ijäks jalon miehen voitin, -Toisella vähäks aikaa ystävän. - - (Tarjoo kätensä Polyxeneelle.) - -LEONTES (syrjään). -Tulista, liian tulista! -Likeinen ystävyys likentää verta. -Mun mieltän' ahdistaapi, sydän hyppii, -Mut ei vaan ilosta. Tuo mairittelu -Viatont' olla voi; sen liika vapaus -Voi hyvyytt', auliutt', ystävyyttä olla -Ja siivolt' aivan näyttää, -- niinpä kyllä. -Mut käden kutkutus, ja sormittelu -Tuo tuommoinen, ja kiekaileva hymy, -Kuin peilist' opittu, ja huokaus raskas, -Kuin hirven, joka torven sointiin kuolee! -Ei, lepertely tuo se ei tee hyvää -Ei sydämmen, eik' otsankaan. -- Mamillius, -Oletko poikan'? - -MAMILLIUS. -Olen, isä. - -LEONTES. - Niinkö? -Niin, käpyni, niin! Kah! Noessako nenäs? -Se, sanotaan, on minun malliseni. -Tulehan, pyyhin turpas -- ei, ei, nenäs: -Härillä, vasikoilla, mullikoilla, -Niill' ompi turpa. -- Yhä kopeloi hän -Tuon miehen kättä! -- Kuules, virkku vaska! -Oletko vaskani? - -MAMILLIUS. - Jos tahdot, isä. - -LEONTES. -Jos sulla ryhmy-otsa ois ja sarvet, -Ilmetty poikani sa oisit. Meidän -Sanovat olevan kuin kaksi munaa; -Niin vaimot väittää, kaikkia ne väittää. -Mut vaikka petollista oisi kaikki -Kuin suru silattu, kuin ves' ja tuuli, -Ja petollista kuin sen arpapeli, -Jok' omastaan ei toisen omaa tunne, -Niin tott' on poika näköiseni. -- Tule, -Luo minuun sinisilmäs, sulo lapsi, -Aarteeni, lihani! Voiko äitis? -- Tokko? -- -Hekuma! kohti ydintä sä tähtäät; -Mahdolliseksi mahdottoman teet -Ja unelmissa virut. -- Kuinka vois hän? -Sa yhdess' oleettoman kanssa toimit -Ja tyhjään liityt; luultavaa siis, että -Yht' olet jonkin kanssa; olet varmaan, -Ja luvallista enemmän, -- sen tunnen, -Sen tunnen niin, ett' aivot siitä potee -Ja otsa kuortuu. - -POLYXENES. - Mik' on kuninkaan? - -HERMIONE. -Kovinpa rauhaton. - -POLYXENES. - Kuningas hyvä, -Kuink' ompi laita, veliseni? - -HERMIONE. - Näyttää -Kuin tuskan pilvet peittäis otsanne. -Vihanko merkki? - -LEONTES. - Ei, ei, todestaan. -Useinpa luonto heikkouttaan näyttää -Ja hellyyttään, ja kylmäverisempäin -Pilaksi joutuu. Tuossa kun tuon pojan -Tarkastin kasvoja, niin oli niinkuin -Kakskolmatt' oisin vuotta nuoremp' ollut, -Avoimin säärin, yllä samettinen. -Vihanta tanttu, vyöllä miekka tylppä. -Ett'ei se miestään purisi ja vaaraa -Sais aikaan, niinkuin useinkin nuo hemmut. -Kuink' olin mielestäni nyt tuon vesan, -Tuon kyysän näköinen, tuon herrastyngän! -- -Mies, hyvänäskö pidät korvapuustin? - -MAMILLIUS. -En, minä tappelen. - -LEONTES. - Vai niin! No niin, -Mies elää onnellansa! -- Veliseni, -Noin rakasko on pikku prinssis sulle -Kuin mulle tää? - -POLYXENES. - Hän tuolla kodiss' ompi -Iloni, rattoni ja aatokseni, -Vuorottain ystävä ja vihollinen, -Soturi, norkko, ministeri, kaikki. -Lyhentää talvipäiväks suvipäivän, -Jokeltain poies houreet, jotka muuten -Pilaisi veren. - -LEONTES. - Täällä sama toimi -On tällä myös. Me kahden kävelylle -Nyt käymme; teill' on tärkeämpää tointa. -- -Hermione, lempeäs mua kohtaan näytä -Myös veljellemme; kallein olkoon halpaa. -Sun ja tuon pikku perhon jälkeen hän on -Sydäntäni lähin. - -HERMIONE. - Jos meit' etsitte, -Niin puistoss' ollaan. Varrommeko siellä? - -LEONTES. -Halunne mukaan tehkää; teidät löydän, -Jos ilmoill' olette. -- (Syrjään.) Nyt minä ongin, -Vaikk' ette huomaa, mihin siiman heitin. -Kas niin, kas niin! - (Tarkastelee Polyxenesta ja Hermionea.) - Kas, kuinka nokkaa, suuta -Hän tuolle kurkoittaa, ja vaimon julkeutt' -Aseenaan käyttää hyvää miestään vastaan! - (Polyxenes, Hermione ja seuralaiset poistuvat.) -He ovat poissa! Varpain, kynsin, hampain, -Sormin ja sarvin kannattaa saan aisaa! -Käy, poika, leikkimään; sun äitis leikkii; -Ja minä leikin, mutta hölmön osaa, -Ja leikin loppu vihellys on hautaan, -Ja kuolonkelloina on pilkan nauru. -- -Leikitse, poika! -- Aisaa kannatettu -On ennenkin, sen tiedän; mont' on miestä -- -Nyt tällä haavaakin, kun siitä puhun -- -Jotk' eukkoansa halaa, tietämättään -Ett' tokehessa salaa naapuri -On kalastellut, herra Silivili, -Läheinen naapuri. Se lohduks ompi, -Ett' ovet muillakin noin tahtomatta -On seljällään. Jos toivon heittäis kaikki, -Joilt' eukot kompastuu, niin hirttäjäsi -Mies joka kymmenes. Eik' auta mikään! -Tuhoova kiimatähti vallall' on -Ja pohjat, idät, etelät ja lännet -Se hallitsee; ja loppupäätös ompi: -Ei kohdull' ole salpaa, piru vieköön: -Vihollisen se antaa tulla, mennä -Kiluineen, kaluineen. Tää tauti meissä -On tuhansissa, vaikka salass' on se. -- -No, poika? - -MAMILLIUS. - Teidän näköisenne lienen. - -LEONTES. -Niin, kiitos Herran! -- Kuin? Camillo täällä? - -CAMILLO. -Niin, herrani. - -LEONTES. - Käy leikkimään, Mamillius! -Sin' olet kelpo verta. -- - (Mamillius poistuu.) - No, Camillo, -Tuo armollinen herra jääkin tänne. - -CAMILLO. -Työt' oli saada ankkur' iskemään; -Kun te sen viskasitte, ei se purrut. - -LEONTES. -Sen huomasit? - -CAMILLO. - Hän teidän pyynnöstänne -Ei jäänyt; syyksi sanoi tärkit toimet. - -LEONTES. -Sen huomasit? -- Tilani tunnetaan jo; -Supistaan, kuiskaillaan: "Sisilia on -- -Niin, tiedättehän". Niiks on tullut, että -Mun täytyy moista kuulla. -- Kuinka jäi hän? - -CAMILLO. -Kun hyvä kuningatar häntä pyysi. - -LEONTES. -Kuningatar, niin! Hyvä tässä sopis, -Mut nyt on niin, ett'ei se sovi. Onko -Muut ovelat sen hoksanneet kuin sinä? -Sull' äly on kuin sieni: sisääns' imee -Enemmän kuin muut pölkkypäät. Sen onko -Vaan tarkkapäiset tajunneet, ne, joilla -Kalua kalloss' on? Ei tyhmät kollot -Hämyä jutust' ole saaneet? Niinkö? - -CAMILLO. -Jutusta? Selväähän on, että Böhmi -Ei vielä lähde. - -LEONTES. - Mitä? - -CAMILLO. - Viel' ei lähde. - -LEONTES. -Mut miks'ei? - -CAMILLO. - Tyydyttääkseen teitä, herra, -Ja kuningatarta. - -LEONTES. - Vai tyydyttääkseen! -Kuningatarta tyydyttääkseen! -- Hyvä! -Camillo, sydämmeni ajatukset, -Salaiset neuvonikin sulle uskoin. -Kuin pappi poveni sa perkasit, -Ja parattuna luotasi ma lähdin. -Mut suoruutes -- se, mikä siltä näytti, -- -Petosta oli. - -CAMILLO. - Varjelkohon Luoja! - -LEONTES. -Niin kyllä: sin' et ole rehellinen, -Tai jos sit' oletkin, niin pelkur' olet, -Rehellisyyden rampautat ja siltä -Häkäytät vauhdin; taikka työssäs veltto -Olet palvelija, johon olen pannut -Vakavan turvani; tai hupsu, joka -Menetetyksi pelin näet ja rahat -Ja pilana sen pidät. - -CAMILLO. - Hyvä herra, -Voin olla veltto, pelkuri ja hupsu; -Ken näistä vioist' on niin vapaa, ettei -Sen pelkuruus ja velttous ja hupsuus -Maailman moniss' askareissa joskus -Pujahda ilmi. Teidän toimissanne -Jos milloinkaan ma tieten olin veltto, -Niin hupsuutt' oli se; jos ehdoin tahdoin -Ma hupsuttelin, niin se velttoutt' oli -Kun loppua en aatellut; jos tehdä -Sit' arastelin, josta varoin vaaraa, -Ja jonka seuraus laiminlyömisestä -Mua soimas, niin se pelkuutt' oli, jost' ei -Lie vapaa viisainkaan. Siis luvallista -On moinen heikkous, johon takertuupi -Rehellisyyskin. Mutta suvaitkaatte -Puhua suoraan; rikostani silmiin -Mun suokaa katsella; jos silloin kiellän, -Niin syytön olen. - -LEONTES. - Etkö ole nähnyt, -- -Oletpa niin, jos aisan pontta paksump' -Ei ole silmämunas, -- taikka kuullut -- -Näin päivänselväst' asiast' ei vaiti -Voi huhu olla, ei, -- tai ajatellut, -- -Ken tät' ei aattele, on aatospaitti, -- -Ett' uskoton on vaimoni? Jos myönnät, -Ja julkeast' et kiellä, ett' on sulla -Ajatus, silmät, korvat, -- sano ett' on -Livakka vaimoni, niin, kiimaisempi -Kuin piika-lutus, jonk' on ihat alttiit -Jo ennen vihkivalaa. Vastaa, myönnä! - -CAMILLO. -En voisi kuulla, heti kostamatta, -Kuningatartani noin soimattavan. -Kautt' elämäni, puhett' en noin halpaa -Teilt' odottaisikaan; sen toistaminen -Ois synti yhtä hirveä kuin rikos. -Jos se on tosi. - -LEONTES. - Onko kuiske tyhjää? -Ja posken hierto poskeen? nokan nokkaan? -Lipovat suutelukset? syvä huokaus -Keskellä naurun tyrskää? -- varma merkki -Uskottomuuden, -- jalkain kihnuttelu? -Sopissa hiipiminen? Toivo, että -Kuluisi aika, tunti minuutiksi -Ja päivä yöksi? että umpi-sokot -Kaikk' oisivat pait he, jott' irstaella -Sopisi näkymättä? Sekö tyhjää? -Haa! Silloin mailma kaikkineen on tyhjää. -On taivaslaki tyhjää, Böhmi tyhjää, -Vaimoni tyhjää, itse tyhjyys tyhjää, -Jos tää on tyhjää! - -CAMILLO. - Koittakaatte, herra, -Tuo houruluulo poistaa aikanansa; -Se vaarallist' on. - -LEONTES. - Olkoon, se on tosi. - -CAMILLO. -Ei, herra, ei! - -LEONTES. - Mut on. Sa valheit' ajat, -Niin valheita, sen sanon; sua vihaan. -Älytön orja olet, tyhmä pöllö -Tai liukas liehakko, jok' ihantelet -Hyvää ja pahaa yhtä suopein silmin. -Jos vaimollain niin saastunut ois maksa -Kuin elämä, ei eläis hietalasin -Hän juoksemaa. - -CAMILLO. - Ken hänet saastutti? - -LEONTES. - Hm! -Tuo, jonka kaulassa kuin muistoraha -Hän riippuvi, tuo Böhmi; -- oo, jos taatut -Mull' olis miehet, jotka näkisivät -Mun kunniassan' omaa etuansa, -Ominta hyötyään, he toimisivat -Niin, että tuosta toimest' oisi loppu. -Ja sinä, hänen juomanlaskijansa, -Sa, jonka nostin halpuudesta arvoon -Ja joka häpeäni näet niin selvään, -Kuin taivas näkee maan ja maakin taivaan, -Sä voisit höystää maljan, joka ijäks -Ummistais vihamieheltäni silmät; -Mua virvoittais se rohto. - -CAMILLO. - Voisin kyllä; -Mut ankaraa en rohtoa ma käyttäis, -Vaan vitkaan hivuttavaa, jok' ei tehoo -Niin tuimasti kuin myrkky. Mut en usko -Ett' tahraa moist' on kuningattaressa, -Jot' itse majesteetin maine turvaa. -Rakastin teitä -- - -LEONTES. - Hornaan arveluines! -Mua luuletko niin hupsuksi, niin hulluks, -Ett' etsin huvikseni moista tuskaa, -Ryvetän valkovuoteeni, -- jok' unta -Tuo puhtaana, mut tahrattuna polttaa -Kuin okaat, nokkoset ja ampiaiset, -- -Sokaisen kruununprinssin veren -- jonka -Omaksen' uskon, omanani lemmin -- -Vain syyttä, suotta? Tekisinkö moista? -Ken ois niin pöllö? - -CAMILLO. - No niin, uskon teitä, -Ja Böhmin täältä laitan, ehdoll' että -Kun poiss' on hän, te kuningattarelle -Aseman hälle tulevan taas suotte, -Poikanne tähden etenkin, ja ett'ei -Tutuissa hoveissa ja liittomaissa -Sais kielikellot valtaa. - -LEONTES. - Tien sa neuvoit, -Jonk' itsekin jo valita ma aioin. -Liata hänen kunniaans' en tahdo. - -CAMILLO. -Arvoisa kuningas, -Menkäätte siis, ja -- katse kirkkahana -Kuin vieraspidoiss' aivan -- puhutelkaa -Kuningatartanne ja böhmiläistä. -Min' olen hänen juomanlaskijansa; -Jos terveellistä juomaa saa hän multa, -En tahdo olla miehiänne. - -LEONTES. - Hyvä! -Tee se, niin puolet sydäntäni saat; -Jos et, niin omas halkaiset. - -CAMILLO. - Ma teen sen. - -LEONTES. -Tekeydyn iloiseksi, kuten neuvoit. - - (Menee.) - -CAMILLO. -Oi, kuningatar raukka! -- Mutta kuink' on -Itseni laita? Myrkyttää mun pitää -Tuo hyvä Polyxenes; muut' ei syytä -Kuin kuuliaisuus herralleni, hälle, -Jok' itseänsä vastaan kapinoipi -Ja samaa vaatii seuraltaan. -- Tuo teko -Ylentää voisi; -- vaikka tuhansin -Niit' olis, jotka voideltujen murhast' -On arvoon nousseet, min' en sitä tekis. -Kirotkoon konnakin sen, kosk' ei moista -Lie kiveen, vaskeen, päärmään pantu! Hovi -Mun täytyy jättää: jos sen teen tai en, -Niin menee kaula. Onnen tähti, koita! -Kah, tuoss' on Böhmi! - - (Polyxenes tulee.) - -POLYXENES. - Kummaa! Horjumassa -Jo tääll' on suosioni. Puhumaton! -- -Camillo, terve! - -CAMILLO. - Terve, majesteetti! - -POLYXENES. -Mit' uutta hovista? - -CAMILLO. - Ei erityistä. - -POLYXENES. -Kuningas on sen näköinen, kuin oisi -Maa-alan kadottanut yhtä rakkaan -Kuin oma henki. Kohtasin juur' hänet. -Tervehdin niinkuin tapa on, mut hänpä -Pois käänsi päänsä, muikisteli suutaan -Halveksivasti, riensi pois ja jätti -Mun miettimähän syytä, mikä moisen -Lie muutteen tuonut. - -CAMILLO. - Sit' en tietää tohdi. - -POLYXENES. -Et tohdi? Kuin? Sä tiedät, vaan et tohdi -Sanoa sitä mulle? Niin se on; -Sill' itselles sen sanot, minkä tiedät, -Et sanokaan: "en tohdi". Oi, Camillo, -Sun muotos muuttunut on niinkuin peili, -Joss' itseni ma näen muuttuneena. -Mua koskenee tuo muutos siis, kosk' on se -Minutkin muuttanut. - -CAMILLO. - On jokin tauti, -Jok' iskee muutamiin; en tiedä, mikä -Se tauti on, mut teist' on tarttunut se, -Vaikk' olettekin terve. - -POLYXENES. - Minustako? -Mun silmäni ei ole basiliskin; -Tuhansiin olen katsonut ja katseen' -On tehnyt hyvää, tappanut ei ketään. -Camillo, ylimys sa olet, lisäks -Kokenut tietomies, -- jok' yhtä paljon -Ylimyst' ylentää kuin isän jalo -Perintönimi, -- pyydän, ilmaise, -Jos jotain tiedät, jonka tieto hyödyks -Vois olla mullekin; sit' älä peitä -Vait'olon kätköön. - -CAMILLO. - Vastata en tohdi. - -POLYXENES. -Minusta tarttunut, vaikk' olen terve? -Mun täytyy tietää se. -- Camillo, kuule: -Rukoilen kautta kaiken, mihin miestä -Velvoittaa kunnia -- ja tämä pyyntö -Ei ole mikään halpa -- ettäs sanot, -Mink' arvaat tuhon mua väijyvän, -Se onko lähellä vai etähällä, -Kuink' estää sitä voi, jos voi; jos ei, -Mitenkä sitä kestää. - -CAMILLO. - Sanon sen, -Kun kunniaani vetoo mies, jok' itse -On kunnon mies. Siis kuulkaa neuvoni, -Jot' yhtä joutuun tulee noudattaa, -Kuin sanoa sen ehdin; muuten meillä -Pää vaarass' on ja henki kaupan. - -POLYXENES. - Sano! - -CAMILLO. -Mun määräsi hän teidät murhaamaan. - -POLYXENES. -Ken määräsi? - -CAMILLO. - Kuningas. - -POLYXENES. - Mistä syystä? - -CAMILLO. -Hän luulee, jopa vannookin sen varmaks, -Ikäänkuin nähnyt ois tai itse teillä -Apuna ollut, -- että ilkityötä -Olette tehnyt kuningattarelle. - -POLYXENES. -Myrkkyiseks silloin hyytyköhön visvaks -Sydänvereni, ja nimeni sen nimeen -Nivottakohon, joka petti Parhaan! -Maineeni puhtain tulkoon löyhkäks, jota -Jo kaukaa tylsimmänkin aisti kammoo. -Näköni inhon tuottakoon ja kauhun -Kuin iljettävin rutto, mit' on nähty -Tai koskaan kuultu. - -CAMILLO. - Vannokaatte vaikka -Jok' ainokaisen taivaan tähden kautta -Ja kaiken niiden tenhon, ennen voitte -Te kieltää meren kuulemasta kuuta -Kuin valoin järkyttää tai neuvoin kaataa -Tuot' epäluulon linnaa, jonka perus -On hänen uskonsa ja joka kestää -Niin kauan kuin hän itse. - -POLYXENES. - Mikä syynä? - -CAMILLO. -En tiedä, mutta varmaan vaaraa taatump' -On karttaa kuin sen syytä tiedustella. -Siis, -- jos te luotatte mun kunniaani, -Mi tässä ruhoss' asuu, jonka voitte -Mukaanne pantiks ottaa, -- pois tän' yönä! -Ma tiedon siitä miehillenne kuiskaan -Ja kaksittain heit' eri teitä päästän -Kaupungist' ulos. Teidän turvihinne -Jää oma onneni; se täällä nyt on -Jo menetetty. Älkää epäröikö! -Kautt' isieni kunnian: totta puhun. -Mut sitä tutkimaan jos tänne jäätte. -Niin minä teit' en varro; eikä teillä -Tääll' olo liene taatumpi kuin sillä, -Jonk' itse kuningas on tuominnut ja -Telattavaksi vannonut. - -POLYXENES. - Sua uskon. -Jo hänen kasvoistansa sydän kuulti. -Kätesi mulle; oppaakseni lähde, -Niin paikkas mua lähinnä on aina. -Purjeiss' on laivat; kaksi päivää lähtöön -On väki ollut valmiina. -- Tuo koskee, -Tuo luulevaisuus kallist' olentoa. -Se yhtä suuri on, kuin hän on kaunis, -Ja yhtä hillitön kuin mies on voipa, -Ja kahta karvaammaksi tehnee koston -Se luulo, että häväissyt on häntä -Mies, joka aina hänt' on kunnioinnut. -Mun valtaa pelko. Onneksi tää päätös -Minulle olkohon ja lohduks tuolle -Jalolle olennolle, joka syyttä -Miehensä luuloiss' on. Camillo, tule: -Sua niinkuin isää kunnioitan, jos -Viet hengissä mun täältä. Paetkaamme! - -CAMILLO. -Mun arvoni se mulle aukaiseepi -Kaupungin kaikki portit. Suvaitkaa vaan -Ajasta ottaa vaari. Lähtekäämme. - - (Poistuvat.) - - - - -TOINEN NÄYTÖS. - - -Ensimmäinen kohtaus. - - Paikka sama. - (Hermione, Mamillius ja hovinaisia tulee.) - -HERMIONE. -Pois poika viekää; mua häiritsee hän, -En sitä nyt voi kestää. - -1 HOVINAINEN. - Tulkaa, prinssi, -Minusta saatte leikkitoverin. - -MAMILLIUS. -Sinust' en huoli. - -1 HOVINAINEN. - Miksi, rakas prinssi? - -MAMILLIUS. -Mua suutelet ja puhut, niinkuin vielä -Olisin lapsi. -- Paremp' olet sinä. - -2 HOVINAINEN. -Ja miks? - -MAMILLIUS. - Ei siksi, että silmäkarvat -On sulla mustemmat; lie joskus kauniit -Mustatkin silmäkarvat, jos vaan eivät -Ole liian paksut, -- sulin tehty juomu, -Kuunkanta hienon hieno vain. - -2 HOVINAINEN. - Ken teille -On moista opettanut? - -MAMILLIUS. - Naisten kasvot. -- -Mut mink' on väriset sun silmäkarvas? - -1 HOVINAINEN. -Siniset. - -MAMILLIUS. - Älä! Rouvan näin, joll' oli -Sininen nenä, vaan ei silmäkarvat. - -2 HOVINAINEN. -Mut kuulkaas! Kuningatar, äitinne, -On pikkusiin; koht' uuden, hienon prinssin -Me saamme; kyllä silloin kisaisitte, -Jos teistä huolisimme. - -1 HOVINAINEN. - Niin, hän vahvast' -On paisunut. Jumala hälle avuks! - -HERMIONE. -Mit' ilveilyä siellä? Tule, lapsi, -Taas seuraas kaipaan. Istu, kerro mulle -Tarina. - -MAMILLIUS. - Hauskako vai surullinen? - -HERMIONE. -Niin hauska kuin vain tahdot. - -MAMILLIUS. - Surullinen -Sopivin talvell' on. Ma yhden tiedän, -Siin' aaveit' on ja noitia. - -HERMIONE. - Se kerro. -No, istuhan ja ala; aaveillasi -Mua oikein säikytä; sit' osaat tehdä. - -MAMILLIUS. -Oli kerran miesi -- - -HERMIONE. - Istuhan; no ala! - -MAMILLIUS. -Jok' asui kirkkomaalla. -- Kerron hiljaa -Nuo sirkat sit' ei kuulla saa. - -HERMIONE. - No, jatka, -Ja korvahan! kuiskaa. - - (Leontes. Antigonus, hoviherroja ja seuralaisia tulee.) - -LEONTES. - Sielläkö -Hän nähtiin? Seuroineen? Camillo myötä? - -1 HOVIHERRA. -Männistöss' yhdyin heihin. Moista kiirett' -En ole nähnyt. Silmin heitä saatoin -Laivastoon asti. - -LEONTES. - Mua miekkoista, -Kun oikein näin ja toden arvasin! -- -Oo, vähempikin riittäisi Lemmon tuskaa -Tää miekkoisuus! -- Voi maljass' uida lukki, -Ja sinä juot ja poistut tietämättä -Myrkystä mitään, sillä oma tietos -Ei ole myrkytetty; vaan jos joku -Tuot' inhaa otust' osoittaa ja näyttää -Mit' olet juonut, silloin kuotus tuima -On sulta poven katkoa ja kyljet. -- -Minäkin join ja lukin näin. Camillo -Hänt' auttoi, teki parittajan virkaa. -- -He hengen multa tahtovat ja kruunun; -Epäilys toteen käy: -- tuo viekas konna, -Mun palkkaamani, palkoiss' oli hällä; -Hän hankkeeni on ilmaissut, ja minä -Nolattu olen narri, joka nulkin -Ivailtava. -- Mut kuinka pääsivätkään -He portist' ulos? - -1 HOVIHERRA. - Hänen arvollansa, -Mi käskystänne suurempaakin aikaan -On saanut. - -LEONTES. - Hyvin tiedän. -- Poika tänne! - (Hermionelle.) -Hyvä, ett'et sinä häntä imettänyt. -Vaikk' on mun näköäni hän, niin liiaks -On häness' äidin verta. - -HERMIONE. - Leikkiäkö? - -LEONTES. -Pois poika viekää! Hän sit' ei saa pitää; -Pois, pois! Sen kanssa nyt hän leikitelköön, -Jota hän kantaa, sillä Polyxenes -Sen hälle tehnyt on. - -HERMIONE. - Ei, sanon, ei, -Ja vannon, että uskotte, min sanon, -Vaikk' yritätte kieltää. - -LEONTES. - Hyvät herrat, -Katselkaa häntä tarkoin; jos on mieli -Sanoa teillä: "hän on kaunis", heti -Vavahtaa tuntonne ja lisää: "sääli, -Ett'ei hän ole siveä ja puhdas!" -Kiitelkää hänen ulkomuotoansa, -- -Jok' ansaitseekin suurta ylistystä, -- -Niin heti olan nykäys, hm! ja haa! -Nuo poltinmerkit, joita parjaus käyttää -- -Ei, mitä? -- sääli käyttää, sillä parjaus -Hyveenkin polttaa; -- niin tuo olan nykäys, -Nuo hm! ja haa! -- sanottuanne juuri -"Hän kaunis on"; -- teit' estää sanomasta: -"Hän ompi siveä". Mut tietyks tulkoon -Sen suusta, jolla suurin syy on harmiin: -Hän portto on. - -HERMIONE. - Jos sanoisi sen konna. -Viheliäisin konna maailmassa. -Hän suuremp' ois vaan konna; mut te, herra. -Te erehdytte. - -LEONTES. - Itse erehdyitte -Te, hyvä rouvani, kun Polyxeneen -Leonteeks luulitte. Oo, sinä eläin, -Jot' en voi oikein nimin nimittääkään, -Ett'ei mua raakuus matkisi ja samaa -Käyttäisi kieltä kaikensäätyisille, -Näin unhottain, mik' erotus on prinssin -Ja kerjäläisen välillä. Ma sanoin, -Ett' on hän portto, sanoin myöskin, kelle. -Lisäksi: kavaltaja, jonka kanssa -Camillo liitoss' on, mies, joka tietää -Mit' itsekin tuon pitäis hävetä -Katalan raiskaajankin nähden tietää, -Ett' on hän portto pahempi, kuin mit' on -Pahimmat tulenlautat; niin, hän tiesi -Tuon paon myös. - -HERMIONE. - En tiennyt, totta Jumal', -En siitä tiennyt! Teitä kaduttaa, -Parempaan tietoon kerran tultuanne, -Nää herjauksenne. Hyvä puoliso, -Mua tuskin hyvitätte sillä, että -Sanotte pettyneenne. - -LEONTES. - Ei, jos petyn -Tään rakenteeni perustusten suhteen, -Ei silloin koulupojan hyrrää jaksa -Maapallo kantaa. -- Tyrmään hänet viekää! -Ken puhuu hänen puolestaan, on syypää -Jo siksi, että puhuu. - -HERMIONE. - Turman tähti -Nyt hallitsee. Mun malttaa täytyy, kunnes -Suopeemmaks kääntyy taivas. -- Hyvät herrat, -Niin hevin kuin muut naiset min' en itke, -Ja tämän hyödyttömän kasteen puutos -Teilt' ehkä säälin kuivaa; mut tääll' asuu -Siveyden syvä suru, ja se palaa -Niin, ett'ei sitä sammuttaa voi itkut. -Mua, hyvät herrat, pyydän, tuomitkaa -Niin leppeesti kuin ihmisrakkaus sallii; -- -Ja täyttyköön nyt tahto kuninkaan. - -LEONTES. -Mua totellaanko? - -HERMIONE. - Seuraako mua kukaan? -Rukoilen, herra, suokaa naisieni -Mukaani tulla; tilani sen vaatii, -Sen näette. Ei, hyvät lapset, itkuun -Ei syytä nyt; mut vankeuteen syypääks -Jos emäntänne kuulette, niin silloin -Valukoot kyyneleet, kun vapaa olen. -Koetus tää tuo ikionnen mulle. -- -Hyvästi, kuningas; en murheisena -Sois koskaan teitä näkeväni; mutta -Niin käynee nyt. -- No, tulkaa, teill' on lupa. - -LEONTES. -Pois, tehkää niinkuin käskimme; pois täältä! - - (Kuningatar ja hovinaiset poistuvat.) - -1 HOVIHERRA. -Rukoilen: palauttakaa kuningatar. - -ANTIGONUS. -Punnitkaa tarkoin, muuten oikeutenne -On väkivaltaa; siitä kolme kärsii: -Te itse, poikanne ja puolisonne. - -1 HOVIHERRA. -Siit' uskallan ma henkeni, jos vaan se -Takeeksi kelpaa, että kuningatar -On puhdas taivaan edessä ja teidän, -Syytteestä -- tarkoitan. - -ANTIGONUS. - Jos toteen saadaan, -Ett' toisin on, niin vaimoani vahdin -Yöt päivät, häneen kytkettynä kiinni, -Ja sen vaan uskon, minkä näen ja tunnen; -On silloin joka tuuma naisen lihaa, -Niin, joka hiuke naista uskoton. -Jos hänkin on. - -LEONTES. - Vait ole! - -1 HOVIHERRA. - Hyvä herra -- - -ANTIGONUS. -Puhumme teidän, eikä omaan puoleen. -On joku viettelijä, lemmon konna -Teit' uskotellut; jos sen tuntisin, -Niin ruhjoisin sen. Hänkö kunniaton! -- -Tytärtä mull' on kolme, yhdentoista -Ja yhdeksän ja viiden ijässä; -Jos tott' on tää, niin, kautta kunniani, -Sen heille kostan, kohdun heiltä leikkaan, -Ennenkuin neljäntoista ovat vanhat -Ja epäsikiöitä siittää saavat. -Mun perivät, mut ennen olen salvio, -Kuin kelvottoman rodun kantaisä. - -LEONTES. -Vait! Täss' on vainu yhtä valju teillä -Kuin kuolleen nenällä; ma tunnen, näen sen -Niinkuin te _tämän_ (kouristaa häntä) tunnette, ja näette, -Mik' elin teihin koskee. - -ANTIGONUS. - Niin jos on, -Ei kunnialle hautaa ole tarvis; -Lemuksiks siit' ei jää maan tunkiolle -Niin hiukkaakaan. - -LEONTES. - Mua ei siis uskota! - -1 HOVIHERRA. -Parempi jos täss' uskottaisi mua, -Kuin teitä, herra! Ennen soisin, että -Hän puhdas olis, kuin te oikeassa, -Vaikk' oiskin moitteeksi se teille. - -LEONTES. - Miksi -Kyselen tuumianne? Paremp' on -Totella vihan puuskaa. Majesteetti -Ei neuvojanne kaipaa. Hyvyyttämme -Sen kerroimme. Jos ette voi tai tahdo -- -Joko luonnon- taikka teko-tyhmyydestä -- -Niin nähdä totuutta kuin me, niin sitä -Paremmin tutkikaatte; neuvojanne -Ei meidän tarvis; asia, sen meno, -Sen voitto, tappio meit' yksin koskee. - -ANTIGONUS. -Parempi olis ollut hiljaisuudess' -Asiaa ensin tutkia kuin siitä -Melua nostaa. - -LEONTES. - Mahdollistako? -Sin' olet joko vanhuudesta tylsä -Tai luotu narriksi. Camillon pako, -Tuo tuttavallisuus -- niin peittämätön. -Niin epäiltävä, että todisteeksi -Vaan näkemistä tarvittiin, ei muuta -Kuin näkemistä, ilmeisethän oli -Muut seikat kaikki -- pakotti mua tähän. -Mut vielä paremmaksi vakuudeksi -- -Näin tärkiss' asioissa hurja toimi -Ois surettava -- olen lähettänyt -Apollon temppelihin, pyhään Delphiin -Cleomeneen ja Dionin, jotk' ovat, -Tiedämmä, taatut miehet. Kaikki riippuu -Oraakelista nyt; sen pyhä neuvo -Mua auttaa taikka kaataa. Teinkö oikein? - -1 HOVIHERRA. -Ihan oikein, kuningas. - -LEONTES. - Vaikk' itse vanna -Asiast' olen enkä muuta kaipaa -Kuin minkä tiedän, tulee oraakelin -Tyventää muiden mielet, moisten, jotka, -Typerän tyhminä kuin tuo, ei jaksa -Yletä totuuteen. Suvaitsin siksi -Tuon naisen poistaa läheisyydestämme, -Ett'ei hän noiden kahden paennehen -Petosta panis täytäntöön. Nyt tulkaa; -Puhua tahdon kansalle; tää tapaus -Kiihottaa meitä kaikkia. - -ANTIGONUS (syrjään). - Niin, nauruun, -Kun selvä totuus tulee päivän valoon. - - (Poistuvat.) - - - -Toinen kohtaus. - - Seutu sama. Etuhuone kuningattaren vankilassa. - (Paulina ja useita palvelijoita tulee.) - -PAULINA. -Hae tänne vanginvartija ja sano -Nimeni hälle. -- - (Yksi palvelijoista menee.) - Jalo rouva, sulle -Ei parhain hovi ole liian hyvä, -Miks siis nyt tyrmäss' istut? - (Palvelija palajaa, mukanaan vanginvartija.) - Ystävä, -Te tiedätte, ken olen? - -VANGINVARTIJA. - Arvonainen, -Ylevä rouva. - -PAULINA. - Päästäkää siis minut -Kuningattaren luo. - -VANGINVARTIJA. - En tohdi, rouva, -Päinvastainen on mulla jyrkkä kielto. - -PAULINA. -Kaunista kieltää ystävien seura -Hyveeltä, kunnialta! Onko lupa -Tavata hänen naisiaan? Vain yhtä? -Emiliaa? - -VANGINVARTIJA. - Jos suvaitsette, rouva, -Lähettää syrjään seuranne, niin saatan -Emilian luoksenne. - -PAULINA. - Se, pyydän, tehkää. -- -Menkäätte syrjään! - - (Seuralaiset poistavat.) - -VANGINVARTIJA. - Minun täytyy olla -Keskustelussa läsnä. - -PAULINA. - Hyvä, hyvä! - (Vanginvartija poistuu.) -Mik' into tahratonta tahrata! -Ihana kaunoaisti! - (Vanginvartija palajaa Emilian kanssa.) - Hyvä rouva, -Mitenkä kuningattaren on laita? - -EMILIA. -Niin hyvin kuin niin ylhäisen voi olla -Noin sorrettuna. Surusta ja kauhusta -- -Kovempaa ei lie koskaan hento nainen -Kokenut -- synnytti hän ennen aikaa. - -PAULINA. -Pojanko? - -EMILIA. - Tyttären, ja kauniin lapsen, -Terveen ja virkun. Äiti iloitseepi -Ja sanoo: "Vanki parka, niinkuin sinä, -Viaton minäkin". - -PAULINA. - Sen minä vannon. -Kirotut kuninkahan hullut houreet! -Tään saa hän tietää, saapa niin! Se toimi -On naiselle kuin luotu; minä teen sen. -Jos mairii kieleni, niin rakkoutukoon, -Niin ett'ei vihaa verisilmäist' enää -Se koskaan torveta! Emilia hyvä, -Mua suositelkaa kuningattarelle; -Jos lapsens' uskoa hän tohtii mulle. -Niin kuninkaan sen nähdä vien ja lupaan -Asiat' ajaa oikein kuuluvasti. -Kenties tuo heltyy, kun hän lapsen näkee; -Viaton, puhdas äänettömyys usein -Enemmän voi kuin puhe. - -EMILIA. - Jalo rouva, -Hyveenne, hyvyytenne on niin taattu, -Ett' altis, suora hankkehenne varmaan -Hyvinkin päättyy. Sopivampaa naista -Ei tähän toimeen löydy. Pyydän, käykää -Lähihuoneeseen, niin kuningattarelle -Ilmoitan heti jalon tarjonne. -Hän tänään hautonut on samaa tuumaa, -Mut ketään arvomiest' ei tohdi pyytää, -Peläten kieltoa. - -PAULINA. - Sanokaa hälle, -Ett'en ma kieltän' aio lainkaan säästää; -Jos se niin liukas on, kuin miel' on uljas, -Niin jotain aikaan saanen. - -EMILIA. - Kost' jumala! -Kuningattaren luo nyt lähden. Käykää -Lähemmä, olkaa hyvä. - -VANGINVARTIJA. - Kuningatar -Jos suvaitsee nyt lapsen luotaan antaa, -Niin kuinka käy mun, jos sen täältä päästän, -Kun mull' ei siihen valtaa? - -PAULINA. - Huolet' olkaa! -Laps vanki äidin kohduss oli vainen. -Ja suuren luonnon lain ja säännön mukaan -Siit' on se vapaa nyt, ei osallinen -Kuninkaan vihaan eikä syypää myöskään -Kuningattaren rikokseen, jos moista -On olemassakaan. - -VANGINVARTIJA. - Sen ihan uskon. - -PAULINA. -Siis huolet' olkaa: minä astun teidän -Ja vaaran väliin, kautta kunniani! - - (Kaikki poistuvat.) - - - -Kolmas kohtaus. - - Seutu sama. Huone hovilinnassa. - (Leontes, Antigonus, hoviherroja ja seuralaisia tulee.) - -LEONTES. -Ei rauhaa öin, ei päivin! Heikkoutt' on -Tää mielentila, pelkkää heikkoutta. -Jos syy vaan olis poissa -- osa syystä -- -Tuo naikko! Kuningasta hylkiötä -Ei yllä käteni; hän turviss' ompi, -Ajuni ampumatkan ulkopuolla. -Mut iskeä voin naikkoon. Hän jos poissa -Ja tulen oma ois, niin pala jäisi -Taas toinen puoli rauhaa. -- Kuka siellä? - -PALVELIJA. -Palvelijanne. - -LEONTES. - Kuink' on pojan laita? - -PALVELIJA. -Makasi hyvin yönsä; luultavasti -On tauti taittunut. - -LEONTES. - Mik' ylväs lapsi! -Kun tajusi hän äidin häväistyksen, -Niin oiti kuihtui, laihtui, tunsi kaihon, -Ikäänkuin tarttunut ois häpy häneen, -Menetti ilon, unen, ruokahalun, -Pelehtyi aivan. -- Yksin tahdon olla; -Pois, käykää poikaa katsomaan. -- - (Seuralaiset lähtevät.) - Hyi, häntä -Älä aattelekaan! Siihen suuntaan käypä -Jo pelkkä koston ajatuskin kimmoo -Takaisin minuun; suuri häll' on valta, -Suvut ja liittolaiset; -- hän siis jääköön -Parempaan aikaan; naikkoa vain kosto -Nyt kohdatkoon. Camillo ja Polyxenes -Mua nauravat, ivaavat suruani; -Jos yltää heidät voisin, eivät naurais, -Ei, eikä tuokaan, jok' on vallassani. - - (Paulina tulee, lapsi sylissä.) - -1 HOVIHERRA. -Täst' ette pääse. - -PAULINA. - Mitä? Hyvät herrat. -Pikemmin tulis teidän mua auttaa. -Pelättävämpi tuonko hurja vimma -Kuin henki kuningattaren, sen raukan, -Mi puhtaamp' on, kuin tuo on luulevainen. - -ANTIGONUS. -Vait, vait! - -1 HOVIHERRA. - Hän yöt' ei maannut, eikä salli -Kenenkään päästä luokseen. - -PAULINA. - Tyynny, veikko! -Juur' unta tulen tuomaan. Teidän moiset, -Jotk' ympärillään luikitte kuin varjot, -Te teidän moiset häntä valvotatte. -Ma tulen vilpittömin, terveellisin, -Vakavin sanoin loihtimaan pois vammaa, -Jok' unen hältä vie. - -LEONTES. - Melua mitä? - -PAULINA. -Ei melua, vaan tuumailua, mistä -Sais ylhäisyydellenne kummin. - -LEONTES. - Mitä? -Pois rietas vaimo tuo! Antigonus, -Sua kielsin päästämästä häntä tänne, -Aikeensa tiesin. - -ANTIGONUS. - Omani ja teidän -Vihanne uhalla ma häntä koitin -Täält' estellä. - -LEONTES. - Hänt' etkö suistaa voi? - -PAULINA. -Pahasta, kyllä; vaan täss' asiassa -- -Jos ei hän tee kuin te, ja tyrmään heitä -Mua siitä, ett'en kunniaani heitä -- -Hän ei mua suista. - -ANTIGONUS. - Nyt sen kuulette! -Jos noin hän kiltoo, juoskoon minkä jaksaa, -Hän kyll' ei kompastu. - -PAULINA. - Kuningas hyvä, -Ma pyydän, mua kuulkaa! Teille tahdon -Ma lääkär' olla, taattu palvelija -Ja nöyrä neuvoja, vaikk' en niin julkee -Tuskanne lieventäjän' esiintyä, -Kuin liehakkonne nuo, -- mun lähetti -Hyvä kuningatar. - -LEONTES. - Hyvä kuningatar! - -PAULINA. -Niin, hyvä, sanon, hyvä kuningatar, -Ja siitä tappelisin, mies jos oisin, -Vaikkapa kehnoin. - -LEONTES. - Aja hänet ulos! - -PAULINA. -Se, jok' ei pelkää silmiään, se ensin -Käsiksi käyköön! Lähden milloin tahdon. -Asia ensin! -- Hyvä. kuningatar -- -Hyvä on hän -- antoi teille tyttären: -Täss' on se, siunaustanne pyytää. - - (Laskee lapsen Leonteen eteen.) - -LEONTES. - Ulos, -Sa, noidan narttu! Hiiteen täältä! Pois, -Lipakka parittaja! - -PAULINA. - Erehdytte: -Tuost' olen yhtä tiedoton kuin te, -Sen nimen antaja, ja yhtä siivo -Kuin te olette hullu; joka kyllin -Jo siivoutt' on tähän mailman aikaan. - -LEONTES. -Kavaltajat! Hänt' ette viskaa ulos? -Kakara hälle viekää! -- - (Antigonukselle.) - Sinä narri, -Sinä ämmälauri, narttusi kun annat -Sun orrelt' ajaa! -- Ota äpärä, -Otahan, sanon; ämmälles se anna! - -PAULINA. -Ijäksi kätes saastukoon, jos kosket -Prinsessaan nyi, kun näin on häneen syyttä -Ajettu lokaa. - -LEONTES. - Eukkoaan hän pelkää. - -PAULINA. -Jos tekin tekisitte sen, niin varmaan -Omistaisitte oman lapsenne. - -LEONTES. -Kavaltajia kaikki! - -ANTIGONUS. - Totta jumal', -En minä. - -PAULINA. -Enkä minä, eikä kukaan; -Yks on, hän itse; kavaltain hän oman -Hyvän maineensa ja kuningattarensa -Ja poikansa ja tyttärensä alttiiks -Näin heittää parjaukselle, joka puree -Miekkaakin kipeämmin, eikä tahdo -- -Kirottua, ett'ei voi häntä siihen -Pakottaakaan! -- pois tyynni temmata -Tuon luulon juurta, jok' on yhtä laho, -Kuin tammi on tai paasi terve. - -LEONTES. - Suulas, -Lipakka lutka, jok' on miestään piessyt -Ja nyt mua hämää! Mun ei ole pentu, -Polyxeneen se peruutt' on. Pois, pois se, -Ja äitineen se tuleen viskatkaa! - -PAULINA. -Se teidän on ja teidän näköisenne -Niin -- käyttääkseni vanhaa sananpartta -- -Ett' oikein hävettääpi. -- Nähkääs, herrat, -On koko pieni, vaan se ihan isän -On jälkipainos: silmät, huulet, otsa, -Nenä ja kulmakarvat, niin, ja posken -Ja leuan sievät kuopanteet, ja hymy -Ja kätten, sormien ja kyntten muoto. -- -Hyvä jumalatar, Luonto, joka lapsen -Näin isän näköön teit, jos luonteen myöskin -Voit muodostaa, niin keltaist' älä käytä -Väriä vain; se muuten, kuten tuokin, -Epäilee, ett'ei lapsens' ole hänen -Miehensä lapsi. - -LEONTES. - Sinä, hiiden velho! -- -Sinäkin, pöllö, hirtettävä oisit, -Kun tuon et kieltä suistaa voi. - -ANTIGONUS. - Jos kaikki -Ne miehet hirtettäisi, jotka moista -Ei aikaan saa, niin tuskin teille yhtään -Jäis alamaista. - -LEONTES. - Vaimo pois, ma sanon! - -PAULINA. -Pahempaa luonnottomin ilkiökään -Ei tehdä voisi. - -LEONTES. - Sinut poltatan. - -PAULINA. -Siit' en ma huoli; tulen virittäjä -Kerettiläinen on, ei tulen uhri. -Tyranniks teit' en sanoa ma tahdo, -Mut tämä julmuus vaimoanne kohtaan -- -Kun muuta teill' ei ole todistusta -Kuin pelkkä luulo -- tyranniuteen hiukan -Se vivahtaa, häväisee teitä, tekee -Maailman silmiss' ilkiöksi. - -LEONTES. - Kautta -Vasallivalanne, pois, pois tuo vaimo! -Jos oisin tyranni, niin hän ei eläis; -Ja noin ei haastaa tohtisi, jos siksi -Mun tuntisi hän. -- Ovest' ulos! - -PAULINA. - Älkää -Mua täältä työntäkö, kyll' itse lähden. -Lastanne hoitakaatte, se on teidän. -Zeus sille suokoon ylevämpää mieltä. -- -Pois kätenne! -- Te, jotka hyväilette -Noin hänen hulluuttaan, te ette koskaan -Hänt' auttaa voi, ei, ainutkaan ei teistä. -Kas niin, hyvästi vaan, nyt minä lähden. - - (Poistuu.) - -LEONTES. -Petturi, tähän yllytit sa vaimos. -Mun lapseniko? Pois, pois! -- Sinä, joka -Niin sitä hellittelet, ota pentu -Ja tulen syötäväks se heitä oiti. -Niin, sinä, juuri sinä! Vie se heti! -Tunnissa tieto tuo, ett' on se tehty, -Ja täysi todistus, tai omasi -Ja omaistesi hengen vien. Jos kiellät, -Vihaani ärrytellen, sano vaan se, -Niin omin käsin äpärän tuon aivot -Murskaksi lyön. -- Vie se ja tuleen paiskaa! -Sa vaimos tähän yllytit. - -ANTIGONUS. - En, herra; -Nää loordit, jalot ystävät, mun puhtaaks -Julistaa voivat. - -1 HOVIHERRA. - Armollinen herra, -Hän syytön vaimonsa on tänne tuloon. - -LEONTES. -Valehtelette kaikki! - -1 HOVIHERRA. - Suvaitkaa -Parempaa meistä luulla; uskollisest' -Olemme teitä palvellehet; siitä -Tunnustus suokaa. Polvin rukoilemme -- -Entisten palvelusten palkinnoksi -Ja tulevaisten -- muuttakaa tuo päätös; -Verinen, kauhea se on ja varmaan -Vie turmioon. Me polvistumme kaikin. - -LEONTES. -Ma höyhen olen joka tuulen viedä. -Nähdäkö täytyy mun, kuink' äpärä -Tuo polvistuu ja isäkseen mua kutsuu? -Ei, parempi nyt polttaa se kuin sitten -Kirota sitä. Mutta -- jääköön eloon! -Ei sittenkään! -- - (Antigonukselle.) - Käy tänne, sinä siellä; -Sa, joka puuhassa niin helläss' olit -Tuon kätilösi, Kaisa-rouvan kanssa -Äpärän pelastukseksi, -- se on hän, -Niin totta kuin on partas harmaa -- mitä -Tuon pennun hengest' uskallat sa? - -ANTIGONUS. - Kaikki, -Min tehdä voin ja kunnia niin vaatii. -Jos muuta en, niin tämän: vähäisetkin -Vereni tähteet turvaks syyttömyyden -Ma uhraan; kaikki, minkä vaan ma voin. - -LEONTES. -Sen kyllä voit. Tuon miekan kautta vanno, -Ett' täytät käskyni. - -ANTIGONUS. - Sen vannon, herra. - -LEONTES. -Siis kuule ja se tee; näet, vähimmässä -Jos vilpistelet, niin et yksin sinä, -Vaan herja vaimoskin on kuolon oma; -Nyt saa hän anteeksi. -- Me käskemme siis -Vasallivalas nimess', että saatat -Pois tämän tyttöäpärän ja viet sen -Syrjäiseen, jylhään metsäseutuun, kauas -Rajoilta näiltä, ja sen sinne jätät, -Armotta aivan, omaan hoiteeseensa -Ja säiden valtaan. Outo sallimus -Sen tänne toi, siis oikein vaadin, että -Sen outoon korpeen viet, miss' sallimus -Sit' imettäköön tai sen tappakoon. - -ANTIGONUS. -Sen totta teen; mut kyllä laupiaampi -Ois äkkisurma. -- Tule, lapsiraukka, -Ylempi valta sääkset pankoon, korpit -Sua imettämään! Moista armon työtä -On tehneet sudetkin ja karhut, raivons' -Unohtaen. -- Te onnellisemp' olkaa, -Kuin mitä sietää tekonne! -- Ja siunaus -Julmuutta vastaan sua puoltakohon, -Hylätty lapsi-raukka! - - (Menee lapsen kanssa.) - -LEONTES. - Min' en vieraan -Kakaraa ruoki. - -PALVELIJA (tulee). - Herrani, vast'ikään -On Delphiin matkaajilta sana tullut: -Cleomenes ja Dion hyväll' onnell' -On kotiin palanneet ja maalle nousseet; -Koht' ovat täällä. - -1 HOVIHERRA. - Tuopa arvaamatont' -On joutuisuutta. - -LEONTES. - Päivää kolmekolmatt' -Olivat poissa; moinen kiire näyttää, -Ett' tahtoo suur' Apollo joutuun tehdä -Totuuden tiedoksi. Siis valmiit olkaa; -Neuvosto kokoon! Tuomionsa saakoon -Tuo valapatto. Yhtä julkinen -Kuin syytöskin, yht' ilmeinen ja vapaa -Myös olkoon tutkinto. Sydäntä vaivaa -Niin kauan kuin hän eloss' ompi. -- Menkää -Ja tehkää, mitä käskin. - - (Lähtevät.) - - - - -KOLMAS NÄYTÖS. - - -Ensimmäinen kohtaus. - - Seutu sama. Erään kaupungin katu. - (Cleomenes ja Dion tulevat.) - -CLEOMENES. -Suloist' on ilmanala, lauhaa sää -Ja saari viljava, ja templi voittaa -Kehutkin kaikki. - -DION. - Ihaninta oli, -Hurmaavaa ihan, taivaiset nuo puvut -- -Niin niitä nimittäisin -- sekä pappein -Vakava arvoisuus. Ja uhritoimi, -Kuink' ylevää se, ylimaallist' oli -Ja pyhää! - -CLEOMENES. - Entä huumaava tuo jyry -Ja oraakelin ääni, joka pauhas -Kuin herranvoima ja niin valtas aistit, -Ett' aivan menehdyin. - -DION. - Jos matkan tulos -Niin suotuinen on kuningattarelle -- -Sen taivas suokoon! -- kuin se oli meille -Suloinen, hauska, joutuisa, niin toivo -On saavutettu. - -CLEOMENES. - Suur' Apollo kaikki -Parhaaksi kääntäköön! Nuo juonet, joilla -Koetaan kuningatar syyhyn saada, -Mua eivät miellytä. - -DION. - Noin kiivaat toimet -Tekevät selvän kaikesta tai lopun. -Kun tietoon tulee ennus, jonk' Apollon -Pääpappi tähän lukitsi, niin varmaan -Jotakin kummaa ilmaantuu. -- Hoi! Tänne -Ravakat ratsut! Kaikki hyvin käyköön! - - (Lähtevät.) - - - -Toinen kohtaus. - - Seutu sama. Oikeushuone. - (Leontes, hoviherroja, virkamiehiä ja oikeudenpalvelijoita tulee.) - -LEONTES. -Tää toimitus, sen surulla ma myönnän, -Mun sydäntäni kalvaa: syytetty on -Kuninkaan tytär, puoliso, ja lisäks -Niin hellitty ja rakas. Älköön meitä -Tyranniks sanottako, kun näin suoraan -Vetoomme lakiin, joll' on täysi valta -Julistaa syyllisyys tai syyttömyys. -- -Esille vanki! - -OIKEUDENPALVELIJA. - Kuninkaan on tahto, -Ett' itse tänne oikeuden eteen -Syytetty saapuu. Hiljaisuutta vaadin. - - (Hermione tulee vartioituna, Paulinan ja muiden - hovinaisien seuraamana.) - -LEONTES. -Lukekaa syytös! - -OIKEUDENPALVELIJA. -"Hermione, suurisukuisen Leonteen, Sisilian kuninkaan puoliso, sinä -olet tänne haastettu, syytettynä valtiopetoksesta, kun olet ryhtynyt -Polyxeneen, Böhmin kuninkaan kanssa salavuoteuteen ja yhtynyt Camillon -kanssa salaliittoon, ottaaksesi hengiltä herrasi ja puolisosi, kaikkein -armollisimman kuninkaamme. Ja kun tämä hanke oli todistuksilla osaksi -julki tuotu, olet sinä, Hermione, vastoin uskollisen alamaisen -velvoitusta ja velvollisuutta, neuvonut ja auttanut heitä yön selkään -pakenemalla turvaa itsellensä etsimään." - -HERMIONE. -Kun se, mit' aion sanoa, on suoraan -Vain syytteen kieltämistä, eikä mulla -Muut' ole todistusta puolellani -Kuin omat sanani, niin tuskin auttaa. -Jos sanon: "syytön". Vilpittömyyttäni -Vilpiksi luullaan, mainitaankin siksi, -Jos siihen turvaan. Mut jos ihmisteot -Jumalten tiedoss' on -- niinkuin ne onkin, -- -Niin varmaan hävetä saa väärä syytös -Viattomuuttani ja hirmuvalta -Vavista tyynyyttäni. Herra, parhain -Te tiedätte -- vaikk' ette tahdo tietää -- -Ett' yhtä onneton, kuin olen nyt, -Yht' uskollinen, siveä ja puhdas -Menoni ain' on ollut, aivan toista -Kuin kertomukset, joilla näyttämöltä -Rahvasta itketellään. Katsokaa mua: -Kuninkaan vierellinen, puolen kruunun -Omaaja, suuren valtakunnan tytär, -Toiveikkaan prinssin äiti, tässä seison, -Rupattain kunnian ja hengen eestä -Jokaisen korvan kuullen. Henki mulle -Vain tuskaks on, sen kernaast' annan pois; -Mut kunnia on omaisteni omaa, -Ja sitä tässä puollan. Sanokaa ja -Tuntoonne menkää: ennenkuin Polyxenes -Hoviinne tuli, lemmittenkö mua -Ja sitä ansaitsinko? Mitä sitten -Tein hänen tultuaan niin väärää, että -Nyt syytteess' olen? Kunnian jos tieltä -Vähääkään siirryin aikeessa tai työssä, -Vain vähääkään, niin joka kuulijani -Kovetkoon sydän, ja mun hautaani -Inhotkoon lähin omaiseni. - -LEONTES. - Kuullut -Ain' olen, että riettauden orja -Tekonsa kieltää yhtä julkeasti. -Kuin hän sen tekeekin. - -HERMIONE. - Se kyllä totta; -Mut, herra, lause tää ei sovi minuun. - -LEONTES. -Et omista siis? - -HERMIONE. - Enempää, kuin mitä -On itsessäni virheen nimellistä, -En saata omistaa. Polyxenesta, -Mun syytetoveriani, sen myönnän, -Rakastin niin, kuin kunnia sen vaati, -Sen verran kuin mun-arvoiseni naisen -Rakastaa sopi; aivan niin, -- ei toisin, -- -Kuin olitte te itse käskenyt; -Jos sit' en olis tehnyt, oisin varmaan -Kovakorvainen ja kiittämätön teille -Ja ystävälle ollut, jonka rakkaus, -Siit' asti kuin voi haastaa, sanoi suoraan -Omistavansa teille. -- Salaliitto, -Vaikk' eteeni se pantais maistimiksi, -En tiedä miltä maistuis. Sen vaan tiedän, -Ett' on Camillo kunnon mies; mut miksi -Hän karkas, sit' ei tiedä jumalatkaan, -Jos eivät tiedä enemmän kuin minä. - -LEONTES. -Pakonsa tiesit, niinkuin myöskin tiesit, -Mik' oli silloin tehtäväsi. - -HERMIONE. - Herra, -Puhutte kieltä, jot' en ymmärrä. -Henkeni houreittenne vallass' on, -Se viekää. - -LEONTES. - Työsi on vain houreitani. -Polyxeneesta sull' on äpärä, -Se hourett' on vain. Niinkuin kielsit hävyn, -- -Se kuuluu virkaan -- kiellät totuudenkin; -Mut kiellä vain, ei se sua suurin auta; -Sikiös syöstiin surmille, ja syystä, -Kosk' oli isätön, -- se tosin oli -Sun vikas eikä lapsen, -- samoin sinä -Saat tuta oikeutta; sen lievin päätös -On kuolemaksi. - -HERMIONE. - Säästäkäätte uhka, -Pelättiänne minä etsin turhaan. -Iloksi ei voi elo mulle olla; -Sen sulon, arvon, teidän rakkautenne, -Ma kadotin; se mennyt on, sen tunnen, -Vaan kuinka, sit' en tiedä. Toinen auvo, -Kohtuni esikko, pois multa viedään -Kuin ruttotautiselta. Kolmas lohtu -Tuo onnen heittolapsi, rinnoiltani, -Viaton maito viattoman suussa. -Surmille syöstään; itseäni portoks -Kaduilla huudetaan; tylysti viedään -Minulta lapsivuoteen rauha, joka -Jos mille suodaan naiselle; mua vihdoin -Raastellaan tänne taivasalle, ennen -Kuin palanneet on voimat. Sanokaatte, -Mik' ilo mull' on elämästä, jotta -Pelkäisin kuolla? Jatkakaa, -- vaan kuulkaa, -Käsittäkää mua oikein: elämäni -Ei maksa korttakaan; mut kunniani -Pelastaa tahdon. Näin jos luulosyillä -Mua tuomitaan, -- kun nukkuu kaikki näytteet, -Pait epäilynne nostamat, -- niin sanon: -Tää väkivaltaa on eik' oikeutta. -- -Vetoan oraakeliin, hyvät herrat, -Apollo minut tuomitkoon. - -1 TUOMARI. - Se pyyntö -On aivan oikeutettu. Julki tulkoon -Apollon nimessä siis ennus vastaus! - - (Muudan virkamies menee ulos.) - -HERMIONE. -Venäjän keisari ol' isäni; -Jos nyt hän eläisi ja tyttärensä -Näkisi syytettynä! Oi, jos vainkin -Hän äärettömän näkis kurjuuteni, -Ei toki koston silmillä, vaan säälin! - - (Virkamies palajaa, mukanaan Cleomenes ja Dion.) - -VIRKAMIES. -Cleomenes ja Dion, vannokaatte -Oikeuden miekan kautta, että Delphiss' -Olette olleet molemmat ja tämän -Lukitun ennustuksen siellä saaneet -Apollon papilta, ja että pyhää -Avanneet ette ole sinettiä -Ja salaisuutta nähneet. - -CLEOMENES ja DION. - Vannomme. - -LEONTES. -Sinetti murtakaa ja lukekaa. - -VIRKAMIES (lukee). -"Hermione on puhdas, Polyxenes nuhteeton, Camillo uskollinen alamainen, -Leontes luulevainen tyranni, hänen viaton lapsensa laillinen aviolapsi, -ja kuningas jää ilman perillisettä, jos se, mikä on kadonnut, ei -löydy." - -KAIKKI. -Siunattu, suur' Apollo! - -HERMIONE. - Ylistetty! - -LEONTES. -Luitko oikein? - -VIRKAMIES. - Luin, herra, aivan -Niinkuin on tässä kirjoitettuna. - -LEONTES. -Totuutta ennustuksessa ei laisin. -Kokousta jatkakaa; tuo petost' on. - - (Palvelija tulee kiirein.) - -PALVELIJA. -Kuningas, hyvä kuningas! - -LEONTES. - No, mitä? - -PALVELIJA. -Oi, vihaa saanen sanomastani: -Tuskasta, säikäyksestä äidin tähden -Poikanne, prinssi, pois on mennyt. - -LEONTES. - Poisko? - -PALVELIJA. -Niin, kuollut. - -LEONTES. - Vihastunut on Apollo; -Tekoni väärän rankaisee nyt taivas. -- - (Hermione pyörtyy.) -No, mikä siellä? - -PAULINA. - Tieto tuo se surmaks -On kuningattarelle. - -LEONTES. - Pois hän viekää! -Vain tunteen kuohua; se ohi menee. -- -Liiaksi omaa luuloani uskoin. -- -Kokekaa kaikin mahdollisin keinoin -Pelastaa henki. -- - (Paulina ja hovinaiset vievät pois Hermionen.) -Anteeks suo, Apollo, -Ett' ennustustas pyhää herjasin! -Sovitan Polyxeneen, vaimoni ma -Lepytän jälleen, palautan Camillon, -Jok' oli hurskas, kunnon mies, sen myönnän; -Kun mun, näet, ajoi epäluulon houreet -Verisiin koston tuumiin, niin Camillon -Valitsin myrkyttämään ystäväni -Polyxeneen; se olis tehty, ellei -Camillon jalo sydän käskyn kiirett' -Ois ehkäissyt; ja vaikka kuolemalla -Hänt' uhkasin ja lahjoill' yllyttelin, -Jos sit' ei tekisi hän tai sen tekis, -Niin kunnon miehenä ja ihmisenä -Hän kuninkaalliselle vieraalleni -Ilm' antoi hankkeen, tänne jätti suuret -Hyvyytensä ja epävarman onnen -Varmaksi antautui saalihiksi, -Vain kunniasta rikkaana. Oh, kuinka -Mun ruosteheni rinnalla hän loistaa! -Ja hurskaudellaan yhä mustemmaksi -Mun ilkityöni saattaa! - - (Paulina palajaa.) - -PAULINA. - Ah! Voi! Auki, -Kurehet auki, muuten sydämmeni, -Ne katkaistessaan, itse kätkee! - -1 HOVIHERRA. - Mik' on? - -PAULINA. -Tyranni, mikä piina nyt mua vartoo? -Rovio, teili, ruhjonta vai raipat? -Vai lyijyssä ja piessä kiehuminen? -Mit' uutta tuskaa keksitkään ja vanhaa, -Kun joka sanani sun kiukkus nostaa? -Julmuutesi ja tuo sun epäluulos, -- -Jota tyhmempää ei keksis poikanulkit -Ja tyttöletukatkaan, -- aatteleppa, -Mit' ovat tehneet nuo, ja tule hulluks, -Rutihulluks aivan; entiset sun hourees -Ne esimakua vain oli tälle. -Polyxeneen sa petit, se ei mitään; -Se narrin löyhyytt' osoitti ja kurjaa -Vain kiittämättömyyttä; eikä mitään, -Ett' yritit Camillon maineen tappaa -Kuninkaan vereen; -- pikku rikoksia, -Kun suurempia tiedoss' on! ja niistä -Tuo lapsen heittäminen korpin ruoaks -On joutavaa, vaikk' ennen pirukin se -Tulessa itkisi kuin moista tekis; -Ei syysi suoraan sekään, että kuoli -Tuo nuori prinssi, jolta mielen jalous -- -Niin nuoress' outo -- mursi sydämmen, -Kun huomas törkeän ja hupsun isän -Emoa hellää rääkkäävän; ei, tuot' ei -Sun panna syyksesi, -- vaan viime työsi -- -Kirousta huutakaa, kun tuon sen julki! -- -Kuningatar, niin, loordit, kuningatar -Suloisin, lempein kuollut on! Ja vielä -Ei iske kosto! - -1 HOVIHERRA. - Varjelkohon Luoja! - -PAULINA. -Niin, totta, kuollut; jos ei sana riitä -Ja vala, menkää katsomaan. Jos voitte -Eloa, verta silmiin, huuliin luoda, -Hipiään lämpöä ja keuhkoon ilmaa, -Niin jumalina teitä palvelen. -- -Mut sinä, julmus, älä kadu työtäs, -Se raskaamp' on, kuin kaikki tuskan huudot, -Siis muut' ei sulle jää kuin epätoivo. -Tuhannen polvea vaikk' yhtämittaa -Viistuhatt' vuotta paastois alastonna -Kaljulla vuorell', alituisen myrskyn -Ja ikitalven keskellä, niin sinuun -Jumalat sittenkään ei leppyis. - -LEONTES. - Jatka! -Torua et voi kyllin; katkerinta -Kiroust' ansaitsenkin. - -1 HOVIHERRA. - Vaiti, vaiti! -Kuink' onkaan asia, niin rikollist' on -Puheesi julkeus. - -PAULINA. - Mua surettaa se. -Mit' olen rikkonut, sen kadun, kunhan -Sen huomaan vaan. Ah, naisen kiivautt' olen -Liiaksi ilmaissut! Sydämmeen häntä -Syvimpään osasin. -- Miss' apu turhaa, -On turhaa parku. Älkää tuskastuko -Sanoistani. Mua ennen rangaiskaa, -Kun mieleen toin, mik' unheeseen on jääpä. -Kuningas hyvä, armost' anteeks suokaa -Tää teko houkan naisen. Rakkauteni -Kuningattareen -- taaskin houkka! -- Hänest' -En enää puhu, enkä lapsistanne, -En, enkä miehestänikään, mi mennyt -On hänkin. Mieltänne nyt malttakaa, -Min' olen vaiti. - -LEONTES. - Hyvin sinä puhut -Ja suoraa totuutta, jot' ennen kuulen -Kuin surkuasi. Pyydän, saata minut -Kuningattaren ruumiin luo ja prinssin. -He yhden saakoot leposijan. Siihen -Syyn kuolemaansa piirrän, ikuiseksi -Minulle häpeäksi. Päivittäisin -Käyn heidän haudallaan, ja lohtunani -On siellä kyyneleet. Niin kauan kuin -Vain luonto sitä kestää, joka päivä -Ma lupaan tämän pyhän toimen täyttää. -Vie minut tuohon murheen majaan. Tule. - - (Lähtevät.) - - - -Kolmas kohtaus. - - Böhmi. Autio seutu meren rannalla. - (Antigonus, sylissä lapsi, ja merimies tulevat.) - -ANTIGONUS. -Varmaanko Böhmiin autiaan on laiva -Nyt rantaunut? - -MERIMIES. - Varmaan, mutta, pelkään, -Poloiseen aikaan; taivas synkistyypi, -Tuloss' on hirmumyrsky. Totta puhein, -Vihoissaan taivas on ja hankkeellemme -Rypistää otsaansa. - -ANTIGONUS. -Sen pyhä tahto täyttyköön! -- Käy laivaan, -Ja venheest' ota vaari: ennen pitkää -Ma sua huudan. - -MERIMIES. -Pitäkää kiirettä, ja kauas maihin -Vain älkää menkö; kurja syntyy ilma; -Lisäksi petoeläimistään paikka -Pahassa maineess' ompi. - -ANTIGONUS. - Mene; minä -Pian tulen myös. - -MERIMIES. - Sydämmest' iloitsen. -Kun tuosta pääsin. - - (Menee.) - -ANTIGONUS. - Tule, lapsi raukka! -- -Sanotaan, että kummittelee kuolleet; -Sit' uskonut en ole; vaan jos totta, -Niin viime yönä äitis näin ma, sillä -Niin valvoksen ei kaltaist' ole uni. -Mua haamu lähestyi, se päätään käänsi -Välistä puolehen ja toiseen; koskaan -En ole nähnyt surun astiata -Niin täyttä ja niin somaa. Niinkuin pyhyys, -Puhtaissa valkovaatteissa hän luotuu -Kojua, missä makaan, kolmasti -Mua kumartaa, suuns' aukoo puhuakseen, -Mut silmät on kuin kaksi lähteensilmää. -Kun antoi tuska, puhumaan hän puhkes: -"Antigonus, kosk' ompi sallimus, -Parempaa tahtoasi vastaan, sinut -Määrännyt, valaas myöten, heittehelle -Panemaan lapsi-parkani, niin Böhmiss' -On erämaita kyllin, itke siellä -Ja parkumaan se jätä; ja kosk' ijäks -Se luullaan hukkuneen, niin anna sille -Nimeksi _Perdita_; mut tämän julman -Tekosi vuoks et enää näe koskaan -Paulinaa, vaimoas". -- Näin, vaikeroiden, -Hän ilmaan haihtui. Säikähdyin, mut pian -Ma toinnuin taas, ja mietin: todellista -Tää on eik' unta. Tyhjää ovat unet; -Mut tällä kertaa taikauskoisesti -Nyt tuota noudatan ma. Luulen, ett' on -Hermione saanut surmansa ja ett' on -Apollon tahto, -- koska lapsi varmaan -Polyxeneen on, -- että tänne jää se -Elämään taikka kuolemahan omall' -Isänsä maalla. -- Hyvin viihdy, kukka! - (Laskee lapsen maahan.) -Jää tuohon; tuoss' on nimes, tuossa tuokin; - (Laskee mytyn lapsen viereen.) -Se sinun on, ja kasvattaa se voi sun, -Jos onni suopi. -- Myrsky alkaa. -- Raukka, -Kun äitis virheen tähden näin sä joudut -Tuhoon ja vaaraan. -- Itkeä en taida, -Mut sydän verta vuotaa. Mua kurjaa, -Kun moisen vannoin valan! -- Hyvästi! -Sää yhä kiihtyy; julman kehtolaulun -Nyt varmaan saat; en taivast' ole päivin -Noin synkkää nähnyt. Mikä hirmuhuuto? -- -Pois laivaan joutuun! -- Haa! Kas, tuossa otus! -Hukassa olen, voi mua! - - (Pakenee, karhun ahdistamana.) - (Vanha paimen tulee.) - -VANHA PAIMEN. -Soisin, ett'ei olisi ikää laisinkaan kymmenen ja kolmenkolmatta vuoden -välillä, tai että nuoriso koko sen ajan nukkuisi; sillä se ei sillä -välin tee muuta kuin piioille lapsia, vanhoille harmia, varastelee ja -tappelee. -- Kuulehan vaan! -- Ketkäpä muut, kuin tuollaiset -yhdeksäntoista- ja kahdenkolmatta-vuotiaat huimapäät tällaisessa -ilmassa metsällä kävisivät? Ovat säikäyttäneet kaksi parasta -lammastani, ja varonpa, että susi ne ennen löytää kuin niiden omistaja. -Jos niissäkään, niin ovat ne varmaan tuolla rannemmalla murattia -mutustamassa. Auta, onni, jos se on tahtosi! -- Mitä tämä? (Ottaa -maasta lapsen.) Hyväinen aika, kakara, oikein kaunis kakarat Poikako -lienee vai likka? Kaunis kappale, oikein kaunis! En ole mikään -painotaituri, mutta präntti on kamarineitsyen, sen kyllä näen. Jotakin -patustyötä, jota sopissa, luhdissa ja lehdoissa tehdään. Kuumempi oli -sen tekijöillä, kuin mitä nyt on tuolla raukalla tuossa. Turviini otan -sen armeliaisuudesta; odotan kuitenkin, kunnes poikani tulee. Hän -luikkasi vast'ikään. Hoi, hojoi! - -NUORI PAIMEN (alkaa). -Hoi, hojoi! - -VANHA PAIMEN. -Mitä? Niinkö lähellä! Tuleppa tänne, jos tahdot nähdä jotakin, josta -kannattaa puhua vielä silloin, kuin olet kuollut ja mädännyt. - - (Nuori paimen tulee.) - -Mikä sinun on, poika? - -NUORI PAIMEN. -Olen nähnyt kaksi semmoista näkyä maalla ja merellä, -- ei, en voi -sanoa merellä, sillä nyt se on kaikki yhtä pilveä. Sen ja taivaan -väliin ette saisi naskalin kärkeäkään mahtumaan. - -VANHA PAIMEN. -Mitä, poika? Sanohan. - -NUORI PAIMEN. -Jospa vaan näkisitte, kuinka se kiehuu ja kuohuu ja kuinka se -rantoja pieksee. Mutta tämä ei ole vielä kaikki. Oi, kuinka surkeasti -ne parkuvat, nuo ihmisraukat! Väliin ovat näkyvissä, väliin -näkymättömissä; milloin laiva on puhkaista kuun isomastollaan, milloin -se taas hukkuu kuohuun ja vaahtoon, niinkuin tulppa härkätynnyriin -heitettäessä. Ja se maajuttu sitten, -- nähdä, kuinka karhu repi -häneltä lavat irti, kuinka hän huusi minua avukseen ja sanoi, että -hänen nimensä on Antigonus ja että hän on ylimysmies. Mutta saadakseni -nyt laivajutun loppuun -- nähdä kuinka sen meri kuumaltaan kulautti, -- -ei, mutta ensin kuinka ne ihmisparat mylvivät ja meri niitä ilkkui, -- -ja kuinka se herra parka mylvi ja karhu häntä ilkkui, ja molemmat -mylvivät kovemmin kuin meri ja myrsky. - -VANHA PAIMEN. -Jumal' armahtakoon! Milloinka se oli? - -NUORI PAIMEN. -Nyt ihan; en ole silmiäni räpäyttänyt siitä kuin nämät näyt näin. -Miehet eivät ole vielä vedessä jäähtyneet, eikä karhu vielä -puoleksikaan herrasta täyttynyt; se jatkaa vielä syöntiään. - -VANHA PAIMEN. -Voi, jos olisin siellä ollut tuota vanhusta auttamassa! - -NUORI PAIMEN. -Jospa olisitte ollut laivan luona niitä auttamassa; siellä ei olisi -armeliaisuutenne pohjaa saanut. - -VANHA PAIMEN. -Huono juttu, huono juttu! Mutta katsos tätä, poikaseni. Risti nyt -kätesi! Sinä kohtaat kuolevia, minä kohtaan vastasyntyneitä. Tämä on -näky, jota kelpaa katsellasi; katsos, oikein ylimyslapsen ristimäpuku! -Kas, mikä tuo! Ota se, poika, ota ja avaa se. Kas niin, annas nähdä. -Minulle on ennustettu, että tulen rikkaaksi keijukaisten avulla. Tämä -on vaihdokas. -- Avaa se: mitä on siinä, poika? - -NUORI PAIMEN. -Nyt olette varakas mies, ukkoseni. Jos nuoruutenne synnit olette -anteeksi saanut, niin on teillä nyt hyvät päivät. Kultaa, ihka kultaa! - -VANHA PAIMEN. -Se on noidan kultaa, poika; sen saamme kohta nähdä. Ota joutuun, pidä -kiinni! Kotiin, kotiin suorinta tietä! Poika, me olemme onnenmyyriä, ja -ollaksemme sitä alati, ei tarvis muuta kuin vaitioloa. -- Lampaat -menkööt! -- Tule, poikani, suorinta tietä kotiin! - -NUORI PAIMEN. -Menkää te löytöinenne suorinta tietä, minä menen katsomaan, joko se -karhu on jättänyt sen herran ja onko se paljonkin hänestä syönyt. -Karhut ovat pahoja vain silloin, kuin ovat nälissään. Jos hänestä on -mitään jäljellä, niin hautaan sen. - -VANHA PAIMEN. -Se on hyvä työ. Jos siitä, mitä hänestä on jäljellä, voit nähdä, mikä -mies hän on ollut, niin laita niin, että minäkin saan hänet nähdä. - -NUORI PAIMEN. -Kyllä, kyllä; ja tiedän pitää minua auttaa saamaan hänet hautaan. - -VANHA PAIMEN. -Tämä on onnenpäivä, poikaseni, ja semmoisena päivänä tulee meidän tehdä -hyvää. - - (Menevät.) - - - - -NELJÄS NÄYTÖS. - - - (Aika esiintyy khoorina.) - -AIKA. -Ma -- joka kaikki tutkin, hyvää säästän, -Rankaisen pahaa, erheet luon ja päästän, -- -Nyt Ajan nimell' esiinnyn, ja liidän -Nopeaan lentoon. Ohitse ma kiidän -Kuustoista vuotta; syvän juovan tuon -Iloineen, murheinensa umpeen luon. -Lait hävittää on mulla valta vapaa, -Kukistaa, muuttaa perittyä tapaa. -Min' olin ennen synkkää muinaisuutta, -Oloa näin ma vanhaa sekä uutta, -Näin kaiken synnyn, tiedän mistä niill' on -Alkunsa milläin. Nykyisyyden kiillon -Pimentää voin ma; koht' on hämärässä -Satuni alku; tiimalasin tässä -Kun käännän, näyttämö on muuttunut, -Ja kaikki vaan ol' unta. Luopunut -Houreistaan on Leontes, murheeseen -Ja suruun vaipuneena. Kauniiseen -Nyt Böhmiin siirtykää, ja muistakaatte. -Ett' oli kuninkaalla poika; saatte -Nimeksi hälle panna Florizelin. -Ma Perditasta teille kertoelin, -Hänest' on tullut ihmeen kaunis nainen; -Muun jätän kertomatta; kohta vainen -Sen nähdä saatte. -- Tytär lampurin, -Ja mikä häntä koskee likemmin, -Aineeni nyt on. Tarkat olkaa vaankin; -Lie käytettynä aikaa huonompaankin; -Jos niin on, kuulkaa sana vakaa silloin: -Ma soisin, ettei mointa sattuis milloin. - - (Poistuu.) - - - -Ensimmäinen kohtaus. - - Böhmi. Huone Polyxeneen hovilinnassa. - (Polyxenes ja Camillo tulevat.) - -POLYXENES. -Camillo hyvä, älä kiusaa minua kauemmin. Kipeäksi tulisin, jos täytyisi -minun jotakin sinulta kieltää, mutta tämän myöntäminen toisi minulle -kuoleman. - -CAMILLO. -Kuusitoista vuotta on nyt siitä kuin isänmaani näin; vaikka olenkin -suurimman osan elämääni vieraassa ilmassa elänyt, tahtoisin kuitenkin -siellä laskea luuni lepoon. Sitä paitse on katuvainen kuningas, minun -herrani, haettanut minua; voisin häntä hänen syvässä surussaan -lohduttaa, ainakin niin luulisin; ja siinä toinen syy, joka kehoittaa -minua lähtemään. - -POLYXENES. -Jos mua rakastat, Camillo, niin älä tee kaikkia hyviä töitäsi tyhjäksi -sillä, että nyt minut jätät. En voi olla sinua ilman, olet siksi kelpo -mies; parempi ett'en koskaan olisi sinua omistanut, kuin että näin -sinut kadotan. Koska olet johdattanut minua yrityksiin, joita ilman -sinua en voi loppuun saattaa, niin täytyy sinun jäädä tänne itse ne -perille ajamaan, taikka ottaa mukaasi ne palvelukset, jotka olet -minulle tehnyt. Jos en ole näitä tarpeeksi palkinnut -- liiaksi -en sitä koskaan voisi --, niin koetan osoittaa sinulle suurempaa -kiitollisuutta, josta hyödyn sen, että ystävyytemme lisääntyy. Älä puhu -enää tuosta onnettomasta maasta, tuosta Sisiliasta, jonka pelkkä -nimikin jo vaivaa minua, johtaen muistiini tuon katuvaisen, joksi häntä -sanoit, ja leppyneen kuninkaan, minun veljeni, jonka tappio, -kadottaessaan verrattoman kuningattarensa ja lapsensa, on vieläkin yhtä -surkuteltava, kuin jos se olisi äsken tapahtunut asia. Sano, milloin -näit poikani, Florizel prinssin? Kuninkaat, joilla on pahankuriset -lapset, eivät ole vähemmän onnettomat kuin ne, jotka kadottavat -lapsensa, kun nämä jo ovat hyviä tapoja osoittaneet. - -CAMILLO. -Herra, siitä on kolme päivää, kuin prinssin näin. Mitä hauskanpuolista -toimitettavaa hänellä lienee, sitä en tiedä; mutta ikävyydekseni olen -huomannut, että hän viime aikoina on ruvennut vieraantumaan hovista ja -laiminlyömään ruhtinaallisia harjoituksiaan enemmän kuin ennen. - -POLYXENES. -Olen sen minäkin huomannut, Camillo, ja olen siitä huolissani siihen -määrään, että olen palkannut silmiä urkkimaan, mitä hän poissa -ollessaan toimittaa; niiltä olen saanut tiedokseni, että hän -enimmäkseen oleksii alhaisen lampurin talossa, miehen, joka, kuten -kerrotaan, aivan tyhjästä ja naapureillekin käsittämättömällä tavalla -on tullut upporikkaaksi. - -CAMILLO. -Olen kuullut puhuttavan semmoisesta miehestä ja että hänellä on -erinomaisen kaunis tytär, jonka maine on niin laajalle levinnyt, että -tuskin voi käsittää sitä niin halvasta majasta lähteneeksi. - -POLYXENES. -Osaksi sentapaista olen minäkin tietooni saanut. Varon, että se on se -syötti, joka poikaani sinne vetää. Sinun pitää seurata minua sinne; -siellä me, ilmaisematta keitä olemme, rupeamme keskusteluun lampurin -kanssa, joka, luulemma, on niin yksinkertainen, ett'ei käyne vaikeaksi -heruttaa hänestä syytä poikani tiheään siellä käyntiin. Pyydän, että -minua heti autat tässä toimessa ja herkeät nyt Sisiliaa ajattelemasta. - -CAMILLO. -Mielelläni käskyänne noudatan. - -POLYXENES. -Camillo, ystävä! -- Mutta meidän täytyy pukeutua tuntemattomiksi. - - (Menevät.) - - - -Toinen kohtaus. - - Seutu sama. Maantie lampurin majan läheisyydessä. - (Autolycus tulee laulaen.) - -AUTOLYCUS. - - Kun kukkima-aika on kielokin, -- - Hei, helttuni vaan, ulos maailmaan! -- - On vuoden aikakin herttaisin, - Veren tuopi se talvehen kalpeaan. - - Kun valkenemassa ma paidan nään, -- - Hei vaan, miten linnut ne laulaa vaan, -- - Niin syyhyvän tunnen ma sormenpään: - Olutves' se on herkkua ruhtinaan. - - Ja naakkain laulu ja rastasten - Ja liirutus leivonkin, -- hei vaan! -- - Se on soittona mulle ja heltullen', - Kun heinikossa me kiemaillaan. - -Minä olen palvellut Florizel prinssiä ja herrastellut aikoinani -hienossa sametissa; mutta nyt olen virkaheitto. - - Mut tuotako, kultani, huolehdin? - Nyt kirkas on kuudanyö; - Minä maat sekä mannut kuljeksin, - Se mulla on mielityö. - - Saa reppuri kulkea laukkuineen, - Ja saa sitä moni muukin; - Minäkin siis kulkurin virkaa teen, - Peri vaikkapa jalkapuukin. - -Minun erityisyyteni on paitakauppa; kun haukka pesii, varokaa silloin -pikku pesojanne. Isäni antoi minulle nimen Autolycus; hän oli, niinkuin -minäkin, Mercuriuksen alla penikoittu, ja hänkin se tuollaisia -turhanturhia pikkukaluja näpisteli. Arpapelistä ja porttoloista olen -nämä hetaleet saanut; ja ainoa tulolähteeni on viaton taskuvarkaus. -Hirsipuut ja kuoliniskut ovat valtateillä liiaksi mahdissa; selkäsauna -ja hirttämys ovat minulle kauhistuksena; mitä tulevaan elämään tulee, -niin niistä ajatuksista pääsen nukkumalla. -- Saalis, saalis! - - (Nuori paimen tulee.) - -NUORI PAIMEN. -Annas kun lasken: -- joka yhdestoista jäärä -- kahdeksankolmatta -naulaa; kahdeksankolmatta naulaa -- punta ja muutamia killinkejä; tuhat -viisisataa kerittyä -- mitä tekee niiden villat? - -AUTOLYCUS (syrjään). -Jos ansa pitää, niin on kurppa minun. - -NUORI PAIMEN. -Tästä en saa selkoa ilman laskulautaa. -- Annahan olla: mitä pitikään -minun ostaa keritsijäisjuhlaamme? "Kolme naulaa sokeria, viisi naulaa -korintteja, riisiryynejä", -- mitä se tuo sisareni riisiryyneillä -tekee? Mutta isäni on hänet pannut juhlan emännäksi, ja hän osaa -käskeä, hän. Hän on sitonut neljäkolmatta kukkavihkoa keritsijöitä -varten; he ovat kolmiäänen laulajia kaikki, ja hyviä laulajia, vaikka -useimmat ovat tinuria ja paasia, yksi vain puritaani, joka laulaa -virsiä säkkipillin säestyksellä. Sitten: "sahramia omenatorttujen -keltaamiseksi, muskottikukkaa, taatelia" -- ei, sitä ei ole listassani --- "muskottipähkinöitä seitsemän, yksi tai kaksi pötköä inkivääriä" -- -mutta ne minä varaan itselleni -- "neljä naulaa väskynöitä ja sama -määrä rusinoita". - -AUTOLYCUS. -Voi mua, ett'en olisi syntynytkään! - - (Kiertelee maassa.) - -NUORI PAIMEN. -Mitä, mitä, Herran nimessä? - -AUTOLYCUS. -Apua, apua! Riistäkää vain yltäni nämä ryysyt; ja sitten kuolema, -kuolema. - -NUORI PAIMEN. -Voi, ihmisparka! Parempi, että saisit enemmän ryysyjä verhoksesi, kuin -että nuokin vähät menettäisit. - -AUTOLYCUS. -Ah, herraseni, niiden ryöttäisyys vaivaa minua enemmän kuin ne lyönnit, -joita sain, ja niitä tuli jämeitä ja miljoonittain. - -NUORI PAIMEN. -Mies parka! Miljoona lyöntejä, se lienee jo hyvinkin paljon? - -AUTOLYCUS. -Minut ovat ryöstäneet ja piesseet; rahani ja vaatteeni ovat vieneet ja -jättäneet nämä ruokottomat ryysyt sijaan. - -NUORI PAIMEN. -Ketkä? Hevosmiehetkö vai jalkamiehet? - -AUTOLYCUS. -Jalkamiehet, herra hyvä, jalkamiehet. - -NUORI PAIMEN. -Niin kylläkin, jalkamiehet; sen näen vaatteista, jotka ovat sinulle -jättäneet; jos tuo on hevosmiehen nuttu, niin on se monta kuumaa -nähnyt. Annahan kätesi, niin autan sinua jaloillesi; kas niin, kätesi -tänne! - - (Auttaa häntä nousemaan.) - -AUTOLYCUS. -Varovasti, herra, varovasti! - -NUORI PAIMEN. -Voi ihmisparkaa! - -AUTOLYCUS. -Varovasti, herra, varovasti; pelkään että lapaluuni on sijoiltaan. - -NUORI PAIMEN. -No, kuinka on nyt laitasi? Voitko seisoa? - -AUTOLYCUS. -Varovasti, herraseni! (Varastaa rahakukkaron hänen taskustaan.) -Varovasti! Olette minulle tehnyt oikein rakkauden työn. - -NUORI PAIMEN. -Tarvitsetko rahaa? Voisin antaa sinulle hiukkasen. - -AUTOLYCUS. -Älkää, hyvä, rakas herra, älkää; minulla on sukulainen parin kolmen -virstan päässä tästä; olin juuri menossa hänen luokseen; häneltä saan -rahaa ja kaikki, mitä tarvitsen. Älkää, älkää tarjotko minulle rahaa, -se pahoittaisi mieltäni. - -NUORI PAIMEN. -Minkä sorttinen mies se oli, joka sinut ryösti? - -AUTOLYCUS. -Mies, joka hyvin tuntee neljän kuninkaan lakikirjat. Tiedän, että hän -kerran on ollut prinssinkin palveluksessa. En voi sanoa, mistä -hyveestä, mutta varma on, että hänet piestiin ulos hovista. - -NUORI PAIMEN. -Paheesta, tarkoititte kai; hyveitä ei hovista piestä ulos; niitä päin -vastoin hyväillään, että sinne jäisivät, ja kuitenkin ne siellä vaan -ohimennen pistäytyvät. - -AUTOLYCUS. -Niin, paheesta, tarkoitin. Tunnen sen miehen hyvin; hänestä tuli sitten -marakatin kuljettaja ja sitten oikeudenpalvelija ja vihdoin maapoliisi; -sitten hän pani ylös nukketeatterin, joka kuvaili tuhlaajapoikaa, ja -nai kattilanpaikkurin lesken peninkulman päästä minun kodistani ja -kartanostani; ja koeteltuaan kaikenmoiset rakkarinammatit rupesi hän -vihdoin yksinomaan veijariksi. Olen kuullut häntä puhuteltavan nimellä -Autolycus. - -NUORI PAIMEN. -Lempo hänet periköön! Taskuvaras, jumalauta, taskuvaras! Kulkee kaikki -kirkkojuhlat, markkinat ja karhun tanssiaiset. - -AUTOLYCUS. -Aivan niin, herra, sama, sama mies. Se konna se mullekin nämä repaleet -laittoi. - -NUORI PAIMEN. -Niin pelkuria konnaa ei ole toista koko Böhmissä. Jos vaan olisit -tuikeasti häneen katsonut ja sylkenyt häntä silmiin, niin olisi hän -juossut tiehensä. - -AUTOLYCUS. -Totta puhuen, en ole mikään tappelija; siinä kohden olen heikko, ja sen -hän, piru olkoon, tiesi. - -NUORI PAIMEN. -Kuinka nyt on laitasi? - -AUTOLYCUS. -Paljon parempi kuin äsken, hyvä herra; voin seisoa ja käydä. Nyt jätän -teidät hyvästi ja kävelen tästä hiljalleen sukulaiseni tykö. - -NUORI PAIMEN. -Saatanko sinua tielle? - -AUTOLYCUS. -Älkää, soma herra! Älkää, hyvä herra, älkää! - -NUORI PAIMEN. -Hyvästi siis. Minun pitää mennä ostamaan maustimia keritsijäisiimme. - -AUTOLYCUS. -Onnea vaan, rakas herra! (Nuori paimen poistua.) -- Kukkarosi ei liene -kyllin vari maustimien ostoon. Tulenpa kyllä minäkin sinne teidän -keritsijäisiinne. Jos en tästä kepposesta haudo vielä toista -samanlaista ja muuta keritsijöitä lampaiksi, niin pyyhittäköön minut -kirjoista ja pantakoon nimeni hyveiden rekisteriin. - - Hei, lakkaamatta nyt eteenpäin, - Yli vetten ja maan kuin haukka! - Mies reipas se kulkevi tietään näin, - Mut jälkehen jääpi raukka. - - (Menee.) - - - -Kolmas kohtaus. - - Seutu sama. Aukea paikka lampurin majan edustalla. - (Florizel ja Perdita tulevat.) - -FLORIZEL. -Tuo outo puku suloas vain lisää. -Et ole paimentyttö, et, vaan Flora, -Esikko kevään. Keritsijäisenne -On lemmenjumalien juhla, jossa -Sin' olet kuningatar. - -PERDITA. - Ruhtinaani, -Mun moittia ei sovi ilvettänne, -- -Anteeksi sanani! -- ett' oman arvon -Ja maanne loiston himmennätte tuolla -Maakansan puvulla ja halvan tytön -Naisjumalaksi laitatte. Jos tyhmyytt' -Ei olis juhlissamme paljon, jota -Tavasta sallitaan, niin punastuisin -Puvussa teidät nähdä, jossa oman -Kuvani tunnen. - -FLORIZEL. - Onnen hetki tuo, -Kun havukkani lentotiensä suuntas -Isäsi maalle. - -PERDITA. - Zeus meit' auttakoon! -Erotus tää mua huolettaa; te, prinssi, -Pelosta ette tiedä. Vapisen jo, -Kun aattelen, ett' isännekin tänne -Vois tuoda sattumus. Kuink' äimistyisi, -Kun kansissa noin halvoiss' oivan näkis -Hän teoksensa? Mitä sanoisikaan? -Ja minä näissä lainahepaleissa -Kuin kestää voisin katseens' ankaruutta? - -FLORIZEL. -Iloa nyt vaan muista. Jumalatkin -Ne, Lemmen nöyrtäminä, pukeuivat -Eläinten muotoisiksi. Härkänä -Jupiter mylvi, vehreä Neptunus -Määkötti oinaana, ja panun herra, -Kultainen Phoibos, oli halpa paimen, -Niin kuin nyt minä. Heidän muunnokseensa -Ei syynä kauniimp' ollut kaunotar, -Eik' aie puhtaampi; ei mun myös ole -Haluni juljeton, ei himon hehku -Uskollisuutta palavampi. - -PERDITA. - Prinssi, -Ei rohkeus suurta voi, jos -- kuten pelkään -- -Kuninkaan valta sitä vastustaa. -Yks kahdesta on välttämätön silloin: -Joko teidän tulee jättää hankkeenne, -Tai minun elämä. - -FLORIZEL. - Oi, kallis impi, -Noill' oudoill' aatoksilla älä häiri -Nyt juhlaamme. Sun omas olen, taikka -Isäni oma en; en kenenkään, -En itsenikään oma voi ma olla, -Jos sun en ole; siinä pysyn, vaikka -Epäisi kohtalo. Iloitse, impi; -Nuo mietteet karkoita ja tositoimiin -Nyt mieles käännä. Tuloss' ovat vieraat; -Iloinen katsees' olkoon, niinkuin oisi -Hääpäiväs tämä, jonka tulevaksi -Olemme vannoneet. - -PERDITA. - Oi, onnetar, -Sa meitä suosi! - -FLORIZEL. - Vieraat tulevat. -Iloiseen vastaanottoon valmistaudu, -Ja laita, että riemu punaa posket. - - (Paimenia tulee, niiden seurassa Polyxenes - ja Camillo valepuvussa, vanha ja nuori paimen, - Mopsa, Dorcas ynnä muita.) - -VANHA PAIMEN. -Hyi, tytär! Eukko vainaani kun eli, -Niin tänäpäivänä hän passar' oli, -Emäntä, piika, edeskäypä, kokki; -Tervehti, palvel', auttoi kaikkia; -Lauluksi pisti, tanssiks; milloin yli- -Ja milloin alipäässä pöytää kieppui, -Hyväillen kuta kulloin; posket hehkui -Niin puuhista kuin myöskin virvokkeista; -Kutakin saastoi, näet. Sin' olet ujo, -Kuin oisit vieras etkä tämän juhlan -Emäntä itse. Tervetulleiks sano -Nää oudot ystävämme; siten tullaan -Paremmiks ystäviksi. No, kas niin, -Punasi heitä, näytä mikä olet: -Juhlamme kuningatar; kas niin, meidät -Keritsijäisiin tervetulleiks sano, -Jott' onnistuisi karjas! - -PERDITA (Pokyxeneelle.) - Tervetullut! -Isäni tahto on, ett' olen minä -Tääll' emäntänä tänään. -- - (Camillolle.) - Tervetullut! -Nuo kukat anna, Dorcas. -- Arvo-herrat, -Ruutua täss' on, rosmariinia, -Väri ja tuoksu niiss' on koko talven; -Osanne olkoon armo sekä muisti. -Juhlaamme tervetulleet! - -POLYXENES. - Paimenetar. -Sulotar; arvaat, että vanhan koreit' -On talvikukat. - -PERDITA. - Vuoden vanhetessa, -Kun kesä viel' ei ole kuollut eikä -Viluinen talvi syntynyt, -- kas, silloin -Leukoijat kirjavat on kauneimmillaan; -Sanovat niitä luonnon äpäriksi: -Ei niitä meidän tarhass' ole, enkä -Niist' istukkaiksi liioin huoli. - -POLYXENES. - Miksi, -Ihana impi, niitä halveksit? - -PERDITA. -Min' olen kuullut sanottavan, että, -Pait suuren luonnon luontivoimaa, taito -Ne myöskin kirjavoittaa. - -POLYXENES. - Olkoon niinkin; -Mut luontoa ei muu voi keino muuttaa -Kuin luonnon luoma keino; ja se taito, -Mik' auttaa muka luontoa, se luonnon -On oma taito. Jylhään metsäpuuhun, -Näet, impi, jalon oksan yhdistämme, -Näin hedelmöittäen sen halvan kuoren -Jalolla siemenellä. Se, se taito -Luontoa auttaa, -- oikeammin muuttaa -- -Mut itse se on luontoa. - -PERDITA. - Niin kyllä. - -POLYXENES. -Leukoijia siis kasvitarhaas hanki, -Äläkä niitä äpäriksi moiti. - -PERDITA. -En niitä varten lastaa maahan pistä, -Enempää kuin, jos maalattu ma oisin, -Tuon pojan soisin kiittävän mua siitä -Ja siksi kosivan. -- Kas, tässä teille -Meiramit, lavendelit, myrrhat, mintut -Ja päivikki, mi päivän kanssa nukkuu -Ja sen kanss' itkein herää; sydänkesän -Ne kukkia on, jotka miehille -Kesk'ikäisille sopii. Tervetulleet! - -CAMILLO. -Jos laumaas oisin, jättäisin maan herkut -Ja silmän herkust' eläisin. - -PERDITA. - Oi, silloin -Niin laihtuisitte, että lävitsenne -Kävisi talvimyrsky. -- Armas sisko, -Ollappa kevätkukkia: ne sopis -Sun ikäkaudelles, ja sun, ja sun, -Te, joiden impi-oksill' yhä nuokkuu -Neitsyyden ruusu. -- Oi, Proserpina! -Ollappa kukat, jotka säikäyksissäs -Pudotit Pluton vaunuista: narsissit, -Jotk' ennen pääskyst' ilmestyen, kevään -Lumovat tuulta; orvonkukat tummat, -Mut vienommat kuin henkäys Venuksen -Tai Junon silmäluomet; kalvaat vuokot, -Jotk' ennen kuin on Phoibos kirkkaimmallaan, -Kuihtuvat naimatonna, jok' on usein -Immenkin osa; uljaat orhinpäät, -Ja liljat kaikenlaiset, kruunulilja -Ja kurjenmiekka myös, -- jos ne mull' oisi, -Sitoisin seppeleitä, joilla, armas, -Sun aivan peittäisin! - -FLORIZEL. - Kuin ruumiin? - -PERDITA. - Enkä; -Kuin nurmen, missä lemmettäret leikkii! -Vai ruumiin! -- kyllä, jos sa elävänä -Syliini hautaannut. -- He, tuossa kukat! -Mut näyttelenhän tässä niinkuin tapa -On helkajuhlissa. Tää pulska puku -Mun muuntanut on varmaan. - -FLORIZEL. - Mitä teetkin, -Sen ihanasti teet. Kun puhut, armas, -Sun soisin aina puhuvan; kun laulat, -Sun soisin laulain ostavan ja myyvän, -Kodissas askaroivan, rukoilevan -Ja almuj' antavan. Ja kun sa tanssit, -Niin soisin, että oisit meren laine, -Joka ei muuta tee kuin liikkuu, läikkyy, -Alati liikkuu, läikkyy. Kaikki toimes -On pikku kohdissaan niin oivaa, että, -Jos mitä teetkin, kuningatar-leiman -Saa kaikki työsi. - -PERDITA. - Oi, Doricles, nyt sa -Liiaksi kehut; jos ei siitä nuoruus -Ja lämmin veri kaunihina kuultais, -Todistain, että olet rehti paimen, -Niin viisast' olis pelko, ett' on pyytees -Vain petosta. - -FLORIZEL. - Sull' yhtä vähän, luulen, -On pelko mielessä, kuin mulla mieli -Herättää sitä. Pyydän, tule tanssiin; -Kätesi, armas! Täss' on kyyhkyspari, -Jok' erota ei aio. - -PERDITA. - Toden totta! - -POLYXENES. -Somempaa mökinlasta ei lie koskaan -Hypellyt nurmikolla; puheet, toimet -Jalommat ovat, kuin mit' on hän itse. -Hän liian ylevä on moiseen paikkaan. - -CAMILLO. -Tytölle jotakin hän kertoo, joka -Sen poskiin veren ajaa; toden totta, -Maidosta, kermast' on se kuningatar. - -NUORI PAIMEN. -Hei, soitto soimaan! - -DORCAS. - Mopsa sun on tyttös; -Sen muisku höystä sipulilla! - -MOPSA. - Kas vaan! - -NUORI PAIMEN. -Vait siellä! Tapoja nyt tulee noutaa. -Hei, soitto soimaan! - - (Paimenet, miehet ja naiset, tanssivat.) - -POLYXENES. - Sano, lampuri, -Ken on tuo kaunis paimen, joka tanssii -Sun tyttäresi kanssa? - -VANHA PAIMEN. - Doricleeksi -Sanovat häntä; kehuu, ett' on hyvä -Hänellä laidun; itse hän sen sanoo, -Mut uskon sen; hän on kuin ilmi-totuus. -Hän sanoo tytärtäni lempivänsä. -Sen uskon myös: niin kuu ei veteen päily, -Kuin hän se tytön silmiin katsoo, katsoo, -Ikäänkuin kirjaa lukis. Totta puhein -Väliä heidän lemmellään ei puolen -Lie muiskun vertaa. - -POLYXENES. - Sieväst' impi tanssii. - -VANHA PAIMEN. -Niin tekee kaikki hän, vaikk'ei mun siitä -Sopisi kerskata. Jos vain Doricles -Saa hänet omakseen, niin kapioiksi -Se tyttö tuo, mit' aavistaa ei saata. - - (Palvelija tulee.) - -PALVELIJA. -Isäntä, isäntä! Jos vaan kuulisitte tuota tuppisaksaa tuolla ulkona, -niin ettepä koskaan enää tanssisi rummun ja pillin mukaan, eipä edes -säkkipillikään teitä enää hypittäisi. Hän laskettelee lauluja pikemmin, -kuin te voisitte laskea rahoja; ne pulppuavat hänen suustaan, ikäänkuin -hän olisi arkkiviisuista vatsapakolla, ja kaikki kuuntelevat, korvat -höröllään, hänen lauluansa. - -NUORI PAIMEN. -Hän ei olisi voinut sopivampaan aikaan tulla; tuokaa sisään se mies. -Minä pidän hiivatin paljon arkkiviisuista, olkoonpa sitten surullinen -tarina, joka käy iloisella nuotilla, tai oikein lystikäs pätkä -itkunuotilla. - -PALVELIJA. -Hänellä on viisuja miehille ja naisille, kaikensorttisia; ei ole -muotisaksalla niin paljon hansikoita varastossaan. Hänellä on mitä -sievimpiä lemmenlauluja tytöille, ei ollenkaan ruokottomia, joka on -harvinaista, ja niissä on somat loppukerrat, semmoiset kuin: "hilsula, -hilsula, hilsumpila, pila", "tuulan, tuulan, tuulan tee", "järvi on -klaari ja keskellä on saari"; ja missä joku suupaltti riiviö ajattelisi -rivoja ja hölmäisi suustaan aika tyhmyyden, siinä antaa hän tytön -vastata: "Ei saa tyttöön koskea, hävetä poikain pitää!" Ja niin työntää -hän pois hänet ja tiuskaisee: "Ei saa tyttöön koskea, hävetä poikain -pitää!" - -POLYXENES. -Sepä kelpo mies. - -NUORI PAIMEN. -Tosiaankin, se mahtaa olla vallan älykäs mies. Onko hänellä käypää -tavaraa? - -PALVELIJA. -Hänellä on rihmoja, kaikkia taivaankaaren värisiä; pauloja enemmän, -kuin mitä yksikään juttuherra Böhmissä voisi ammatissaan käyttää, -vaikkapa niitä tukuittaisinkin ostettaisi; kertolankaa, villalankaa, -kamaripalttinaa, liinakangasta, joita kaikkia hän laululla ylistelee, -ikäänkuin ne olisivat jumalia ja jumalattaria. Voisi tulla siihen -luuloon, että naisen paita on enkeli; niin kauniisti hän kuvailee sen -hulpioita ja röyhelöitä. - -NUORI PAIMEN. -No, käskeppä hänet sisään, ja pyydä, että hän laulaa tullessaan. - -PERDITA. -Ja varoita, ettei hän mitään sopimattomia laula. - - (Palvelija menee.) - -NUORI PAIMEN. -Noilla tuppisaksoilla on enemmän kalua kuin voit luulla, sisko. - -PERDITA. -Niin, veikkoseni, tai luulotella. - - (Autolycus tulee laulaen.) - -AUTOLYCUS. - - Liinaa lumivalkoista, - Sysimustaa harsoa, - Hienon hienoja hansikoita, - Koko- ja puoli-naamioita, - Kalvoisnauhaa, sepaletta, - Parasta naisten suitsuketta, - Tanuja, vöitä ja rihkamaa - Lemmenlahjaks sopivaa, - Neulaa, nappia, käherrintä, - Naisten kalua parahinta. - Ostakaa, pojat, ostakaa, - Ett'ei tyttöset suuttua saa. - Ostakaa! - -NUORI PAIMEN. -Jos en olisi pihkaantunut tuohon Mopsaan, niin eipä tältä pojalta -ropoakaan heltiäisi. Mutta kun nyt häntä niin hellin, niin täytynee -tuosta hellitä jokunen rihmanpätkänen ja hansikkapari. - -MOPSA. -Tuota on minulle luvattu jo ennen juhlaa, vaan ei se nytkään liian -myöhään tule. - -DORCAS. -Hän on muutakin sinulle luvannut, jos eivät ihmiset valehtele. - -MOPSA. -Sinulle hän on kaikki maksanut, minkä on luvannutkin: ehkäpä lisäksi -vielä muutakin, jota sinun pitäisi hävetä antaa hänelle takaisin. - -NUORI PAIMEN. -Eikö nyt enää ole tytöillä säällisiä tapoja? Aikovatko alushameensa -panna siihen, missä kasvojen pitäisi olla? Eikö nyt enää lypsäessä, -maata pannessa ja leivinuunin ääressä ole aikaa kuiskailla mokomia -salaisuuksia! Vai täytyykö tuollaista lorunlorua kaikkien vierasten -kuuluville tuoda? Hyväpä kuitenkin, että vaan kuiskuttelevat. -- Vaiti, -kielikellot, ei enää sanaakaan. - -MOPSA. -Minä olen valmis. Kuules, sinä lupasit minulle kiiltävän kaulanauhan ja -hyvänhajuiset hansikat. - -NUORI PAIMEN. -Olenhan sanonut sinulle, että tiellä minut peijasivat ja veivät kaikki -rahani. - -AUTOLYCUS. -Niin, herra, täällä liikkuu veijareita; pitää olla varuillaan. - -NUORI PAIMEN. -Älä pelkää, mies, täällä ei sinulta mitään viedä. - -AUTOLYCUS. -Olenkin siinä toivossa, sillä minulla on paljon muiden tavaraa. - -NUORI PAIMEN. -Mitä sinulla on? Arkkiviisujako? - -MOPSA. -Osta niitä, hyvä poika, joitakuita; painetuista viisuista minä pidän -niin paljon, sillä niistähän tietää varmaan, että ne ovat tosia. - -AUTOLYCUS. -Tässä olisi yksi, joka käy sangen surullisella nuotilla: "kuinka -koronkiskurin vaimo synnytti kaksikymmentä pussillista rahaa, ja kuinka -sitten rupesi himoamaan käärmeenpäitä ja sammakkohakkelusta." - -MOPSA. -Onko se myöskin tosi? Mitä luulette? - -AUTOLYCUS. -Ihan tosi juttu, eikä kuukautta vanhempi. - -DORCAS. -Jumala minua varjelkoon joutumasta koronkiskurin vaimoksi! - -AUTOLYCUS. -Tässä on mainittuna kätilökin, eräs rouva Juoninen, ja viisi tai kuusi -kunniallista vaimoa, jotka olivat läsnä. Miksi minä valheita -kantelisin? - -MOPSA. -Hyvä poika, osta se viisu. - -NUORI PAIMEN. -No, niin, pane ne erikseen ja näytä meille ensin toisiakin viisuja; -noita muita tavaroitasi ostamme sitten. - -AUTOLYCUS. -Tässä on toinen viisu "kalasta, joka nähtiin rannikolla keskiviikkona -kahdeksantenakymmenentenä päivänä Huhtikuuta neljäkymmentä jalkaa -vedenpinnasta ja joka lauloi tämän laulun tyttöjen kovasta sydämmestä": -luullaan että se oli nainen, joka oli muutettu kylmäksi kalaksi, kun ei -tahtonut rakastajansa lihanhimoa noudattaa. Se viisu on sangen -surullinen, ja samaten tosi. - -DORCAS. -Luuletteko, että se varmaan on tosi? - -AUTOLYCUS. -Siitä on viiden oikeuden jäsenen allekirjoitus ja todistajia enemmän -kuin reppuuni mahtuisi. - -NUORI PAIMEN. -Pane sekin erikseen; vieläkö muuta? - -AUTOLYCUS. -Tässä on hauska viisu, mutta varsin sävykäs. - -MOPSA. -Joitakuita hauskojakin pitää meillä olla. - -AUTOLYCUS. -Katsokaas, tämä tässä on erittäin hauska ja se käy samalla nuotilla -kuin: "kaks tyttöä priiasi yhtä poikaa". Tuskin on tuolla -lännenpuolella yhtäkään tyttöä, joka ei tätä laulaisi; se on varsin -mielukas, sen voin taata. - -MOPSA. -Me osaamme molemmat sen laulaa; jos sinä laulat yhtä ääntä, niin saat -kuulla; se on kolmiääninen. - -DORCAS. -Olemme jo kuukauden päivät sen tunteneet. - -AUTOLYCUS. -Kyllä minä ääneni laulan; sehän kuuluu ammattiini, tiedämmä. No, -pitäkää varanne. - - Laulu. - -AUTOLYCUS. -Pois mun täytyy matkustaa, -Minne, sit' et tietää saa. - -DORCAS. -Niin vain? - -MOPSA. - Niinkö vain? - -DORCAS. - Niin vain? - -MOPSA. -Valan mulle vannoit sie, -Minut mukanasi vie. - -DORCAS. -Ethän mua jätä vain? - -MOPSA. -Aittaanko vai myllyynkö? - -DORCAS. -Jos sen teet, olet heittiö. - -AUTOLYCUS. -En vain. - -DORCAS. - Etkö vain? - -AUTOLYCUS. - En vain. - -DORCAS. -Mulle vannoit rakkauden. - -MOPSA. -Minullekin vannoit sen. -Minne menet? sano vain. - -NUORI PAIMEN. -Tämän laulun laulamme loppuun, kun jäämme yksin. Isäni ja herrat -puhelevat oikein tosissansa, emmekä nyt tahdo heitä häiritä. Tule -perässäni reppuinesi. Tytöt, minä ostan teille kummallekin jotakin. -Kauppamies, ensin pitää meidän saada valikoida. -- Tulkaa, tytöt! - -AUTOLYCUS (syrjään). -Mutta kuristaa saat kukkaroasi, saat kuin saatkin. - -(Laulaa.) - - Nyöriä ja hihnaa, - Pitsiä ja rihmaa, - Tytöt sirot, ostakaa. - Vannetta ja vyötä, - Somaa ripsut yötä, - Kaikki uutta, komeaa. - Muistakaatte saksaa; - Kell' on rahaa maksaa, - Saapi mitä haluttaa. - - (Nuori paimen, Autolycus, Dorcas ja Mopsa poistuvat.) - (Palvelija palajaa.) - -PALVELIJA. -Isäntä, tuolla on kolme ajuria, kolme lampuria, kolme karjanpaimenta ja -kolme sikopaimenta, jotka ovat kiireestä kantapäähän ihkasten -karvaiset. Sanovat olevansa "saturia" ja hyppivät hyppyä, josta tytöt -sanovat, että se vaan on sekasotkuista koikkimista, kun eivät saa olla -mukana. Mutta itse he luulevat -- jos se ei vaan käy liian kiivaasti -muutamilta heistä, jotka eivät muuta ymmärrä kuin jyrään jyrrytystä, -että se tulee näyttämään sangen sievältä. - -VANHA PAIMEN. -Tiehensä menkööt! Me emme huoli tuommoisesta. Täällä on jo nähty -typerää hassutusta tarpeeksi. -- Varmaankin, hyvä herra, me pahoitamme -mielenne. - -POLYXENES. -Noiden mielen pahoitatte, jotka mieltä hyvittävät. Pyydän, sallikaa -meidän nähdä nuo neljä paimenkolmikkoa. - -PALVELIJA. -Yksi kolmikko heistä on, oman puheensa mukaan, tanssinut kuninkaankin -edessä, ja huonoinkin heistä tekee kahdentoista ja puolen jalan -syrjäloikkauksia. - -VANHA PAIMEN. -Älä siinä jaarittele. Koska nämä kunnon vieraat sitä tahtovat, niin -tulkoot sitten sisään, mutta heti. - -PALVELIJA. -He ovat jo tässä ovella. - - (Palvelija menee.) - - (Kaksitoista satyyriksi puettua talonpoikaa tulee. - He tanssivat ja poistuvat.) - -POLYXENES. -Niin, isä, toiste lisää. -- (Syrjään.) Liikaan lienee -Jo suhde mennyt. -- Ero pitää tulla. -- -Hän kielii tyhmyyttään. -- (Ääneen.) No, kaunis paimen, -Sydämmelläs on jotain, joka mielen -Juhlasta vie. Kun minä nuori olin -Ja lemmissä, niin tyttönipä aivan -Helyihin käärin; kaupin silkkivarat -Ma kaikki tyhjensin ja kullan eteen -Ne karistin. Sin' annat miehen mennä -Etk' osta mitään. Jos nyt tyttös suuttuis -Ja rakkauden ja lemmen puutteheksi -Tuon selittäisi, niin et tietäis, mitä -Pulassas vastata, jos sydämmelles -Hän muuten rakas on. - -FLORIZEL. - Oi, tiedän, että -Hän moist' ei kysy joutavaa. Ne lahjat, -Mitk' on hän multa saapa, sydämmeni -On kätkössä, jonk' olen luvannut jo, -Mut viel' en hälle antanut. -- - (Perditalle.) - Oi, tässä -Sieluni puran tuolle vanhukselle, -Jok' on, sen arvaan, lemmiss' ollut hänkin. -Käteesi tartun, kätöseen, jok' ompi -Kuin kyyhkyn höyhen pehmyt, valkeampi -Norsunkin luuta taikka uutta lunta, -Mi kahdesti on pohjan seulass' ollut. - -POLYXENES. -Mitäpä tuosta tullee? Hellästipä -Pesevän näyttää nuori paimen kättä, -Jok' ilmankin on puhdas. -- Häiritsenkö? -Vakuutteitanne jatkakaa; mun suokaa -Valanne kuulla. - -FLORIZEL. - Vierasmiesnä olkaa. - -POLYXENES. -Tää naapuriko myös? - -FLORIZEL. - Hän myös ja muutkin -Kuin ihmiset, maat, taivaat, kaikki: että -- -Vaikk' oisin mailman kruunupäistä suurin -Ja arvoisin, tai kaunein nuorukainen, -Mi hurmannut on mailmaa, tai voimass, -Älyssä ihmist' ylempi, niin turhaa -Tuo kaikk' ois ilman hänen rakkauttaan. -Kaikk' uhraan, hälle pyhitän, tai kaikki -Se tyhjiin rauetkohon! - -POLYXENES. - Kaunis tarjo. - -CAMILLO. -Ja suuren lemmen merkki. - -VANHA PAIMEN. - Sinä, tyttö, -Sanotko samaa? - -PERDITA. - Min' en voi noin hyvin -Läheskään haastaa, parempaa en suoda. -Mut hänen sydämmensä puhtauden -Omastain arvaan. - -VANHA PAIMEN. - No niin! Käsi käteen! -Te, vieraat, olkaa todistajina: -Hän tyttäreni saa, ja sen kanss' osuutt' -Omansa verran. - -FLORIZEL. - Tyttärenne kunto -Se osuus lie; näet, muudan mies jos kuolee, -Enemmän mull' on, kuin mit' uneksitte -Tai aavistatte. Vierasmiesten nähden -Nyt meidät kihlatkaa. - -VANHA PAIMEN. - No, kätes anna, -- -Ja, sinä, tytär. - -POLYXENES. - Malta, paimen, hiukan; -Sull' onko isää? - -FLORIZEL. - On; no, mitä siitä? - -POLYXENES. -Hän täst' ei tiedä kai? - -FLORIZEL. - Ei, eikä saakaan - -POLYXENES. -Minusta isä poikansa on häissä -Etevin pöytävieras. Sano: onko -Isäsi järkitoimiin saamaton. -Typerä vanhuuttaan, vai leinin lyömä? -Puhua voiko, kuulla? Miehen miehest -Erottaa voiko? Omaisuuttaan hoitaa? -Vuoteenko oma? Lapsi uudestaanko? - -FLORIZEL. -Ei, hyvä herra, hän on aivan terve -Ja monta ikäistänsä voimakkaampi. - -POLYXENES. -Mut, kautta valkopartani, jos niin on, -Teet hälle väärin; työs ei ole lapsen. -Mun poikani, se tietty on, saa itse -Valita vaimonsa; mut tietty myöskin, -Ett' isä, jonka ainoa on ilo -Ihana jälkipolvi, sananvaltaa -Moisessa tahtoo hankkeessa. - -FLORIZEL. - Sen myönnän. -Mut kiivas herra, toisestapa syystä, -Jot' ette tietää saa, tät' isälleni -En ole ilmaissut. - -POLYXENES. - Mut ilmaiskaa se. - -FLORIZEL. -En, sit' en tee. - -POLYXENES. - Ma pyydän. - -FLORIZEL. - En, en voi. -Nyt kihlaus! - -POLYXENES. - Nyt ero, hyvä herra; - (Ilmoittaa itsensä.) -En pojaksi sua sanokaan, siks olet -Sa liian halpa. Valtikanko vaihdat -Pois paimensauvaan! -- Vanha petturi, -Ikävä, että hirsipuu vain viikon -Elämääs lyhentää! -- Ja sinä, velho -Soma ja sieväsuinen, varmaan tunsit -Tuon narrin ruhtinaaksi, jonka kiedoit. -- - -VANHA PAIMEN. -Voi, sydäntäni! - -POLYXENES. - Orjantappuroilla -Suloutes pieksen, teen sun riettaammaksi -Kuin säätys onkaan. -- Sinä, poika hölmö, -Jos kuulen vaan, ett' ilvenettä tuota -Huokailet nähdäksesi, -- jota, luulen, -Et koskaan näe, -- niin perinnötön olet, -Et omaa vertani, vaan vierahampi -Kuin itse Deucalion. Sanani kuule! -Pois hoviin käy. -- Sä, moukka, vaikka olet -Vihamme alainen, niin kuolon iskun -Täll' erää vältät. -- Sinä, viettelys, -Mi paimon ansainnetkin, jopa tuonkin, -- -Jok' ei, vaikk' arvomme sen sallisikin, -Sua ansaitse, -- jos tästälähin koskaan -Tään majan salvan hälle avaat taikka -Syliisi hänen ruumihinsa suljet, -Niin sulle keksin surman yhtä julman, -Kuin itse olet hento. - -PERDITA. - Kaikki mennyt! -En suurin säikkynyt ma; kerran pari -Sanoa olin hälle suoraan, että -Se sama aurinko, mi hoviin paistaa, -Mökiltäkään ei peitä kasvojansa, -Vaan molempia hellii. -- Menkää, prinssi! -Sanoinhan, mitä tästä tulee; omaa -Aatelkaa tilaanne; näin unta minä; -Nyt valveill' ollen, kuninkuuden heitän -Ja lampaitani lypsän vain ja itken. - - (Menee.) - -CAMILLO. -Kuink', ukko, voit? Oi, vastaa, johan kuolet. - -VANHA PAIMEN. -En puhua ma voi, en ajatella. -En tohdi tietää, mitä tiedän. -- - (Florenzelille.) - Herra, -Kolm'yhdeksättä-vuotiaan tapoitte, -Jonk' oli toivo saada rauhaan kuolla, -Nukahtaa samaan vuoteeseen kuin isä -Ja maata päästä hurskaan luiden viereen. -Mut mestaaja nyt liinoihin mun käärii -Ja viskaa pois, ja tomuani pappi -Ei siunaa kirkonmultaan. -- Lemmon hylky, -Kun tiesit hänet prinssiksi ja sentään -Voit hälle kihlautua! -- Kaikki mennyt! -Jos nyt ma kuolisin, niin nähnyt oisin -Sen hetken, milloin mielelläni kuolen. - -FLORIZEL. -Miks noin mua tarkkaatte? Mun valtaa murhe, -Vaan eipä pelko; hillitä mua voidaan, -Mut muuttaa ei; mik' olin, se ma olen, -Pidätyksestä yllyn vain, mut lempi -Mua helpost' ohjaa. - -CAMILLO. - Armollinen prinssi, -Isänne luonteen tunnette; nyt häntä -Ei hyvä puhutella, -- jota, arvaan, -Te ette aikonekaan --; pelkäänpä, että -Nyt teitä tuskin nähdäkään hän sietää. -Siis, kunnes majesteetin viha lauhtuu, -Hänt' älkää lähetkö. - -FLORIZEL. - En aiokaan. -Camilloko? - -CAMILLO. - Niin, armollinen prinssi. - -PERDITA. -Olenhan usein ennustanut moista, -Sanonut usein: "Arvoni se menee, -Kun tietyks tulee se". - -FLORIZEL. - Ei muuten kuin -Jos minä petän sanani; mut silloin -Maan kohdun luonto ruhjokoon ja siitä -Kaikk' idut kadottakoon! -- Nosta silmäsi -- -Pois pyyhi, isä, perintöni; minä -Perijä olen lempeni. - -CAMILLO. - Oi, kuulkaa! - -FLORIZEL. -Kyll', lempeäni; sitä järkeni -Jos noudattaa, niin järjilläni olen; -Jos ei, niin tervetullut silloin hulluus; -Se paremp' on. - -CAMILLO. - Tuo toivottomuutt' ompi. - -FLORIZEL. -Sit' olkoon; valanihan pidän silloin, -Ja se on kunniallista. Camillo, -En, vaikka Böhmin koko loiston saisin -Ja kaikki, minkä päivän silmä näkee -Tai kätkee kohtu maan tai meren syvyys -Poveensa salaa, valaani en riko, -Jonk' armaalleni vannoin. Siis sua pyydän, -Isäni kunnon ystävätä, että, -Kun hän mua kaipaa, -- sillä koskaan häntä -En enää nähne, -- hyvin puhein hänen -Vihansa lepytät. Ma onnen kanssa -Tulevaisuudest' ottelen. Tää kuule -Ja hälle kerro: merille ma lähden -Sen kanssa, jot' en omistaa saa maalla. -Paraiksi tässä lähellä on laiva, -Vaikk' ei juur' tätä varten varustettu. -Mihinkä tieni otan, siit' en huoli -Nyt kertoa ja sit' ei tarvis tietää. - -CAMILLO. -Oi, armas prinssi, soisin, että teissä -Neuvoille mieli herkemp' oisi taikka -Hädässä karaistumpi. - -FLORIZEL. - Perdita, -- (Vie hänet syrjään.) - (CamilloIle.) -Heti teitä kuulen. - -CAMILLO. - Luja hällä päätös -On paeta. Ma miekkoinen, jos voisin -Etua tuosta niittää, kaita häntä, -Palvella, hyödyttää ja siten päästä -Näkemään rakasta Sisiliata -Ja onnetonta kuningastani, -Jot' ikävöin niin suuresti. - -FLORIZEL. - Camillo, -Niin raskaat mua toimet painaa, että -Unohdan käytöstavat. - - (Aikoo lähteä.) - -CAMILLO. - Tuntenette -Ne halvat rakkauden työt, jotk' olen -Ma isällenne tehnyt? - -FLORIZEL. - Ansionne -On suuret. Soittoa on isälleni -Kehua teitä, eikä vähin huoli -Niin teitä palkita, kuin mielis. - -CAMILLO. - Hyvä. -Jos todell' uskotte mun kuningasta -Rakastavan, ja hänen tähtens' sitä, -Ken hänt' on lähin, teidän korkeuttanne, -Niin kuulkaa neuvoni: jos hankkehenne, -Mietitty, vakaa, muuttamista sietää, -Niin, kautta kunniani, teille näytän, -Miss' osaksenne kohtelun te saatte -Arvonne mukaisen, miss' armahanne -Omistaa voitte, -- josta, kuten huomaan, -Ei muu kuin -- taivas varjelkohon! -- surma -Erottaa teitä voi, -- ja naida hänet, -Ja -- poissa ollessanne niin ma laitan -- -Isänne vihan lepyttää ja häntä -Taivuttaa suostumukseen. - -FLORIZEL. - Mitä sanot? -Jos sula ihme tuo on mahdollista, -Niin enemp' oot kuin ihminen, ja sinuun -Ijäti luotan. - -CAMILLO. - Onko teillä paikka, -Mihinkä mennä, tiedossa? - -FLORIZEL. - Ei vielä; -Mut koska äkkisattumus on syynä -Tekoomme hurjaan, niin nyt antaumme -Orjiksi sallimalle, kärpäsiksi -Jokaisen tuulen lennättää. - -CAMILLO. - Mua kuulkaa: -Jos ette tahdo aiettanne muuttaa, -Vaan pakoon turvata, niin menkää silloin -Sisiliaan ja siellä itsenne -Ja prinsessanne -- siksi kai hän tullee -- -Esittäkää Leonteelle; mut puku -Aviollenne sopiva häll' olkoon. -Jo näen, kuink' avaa sylinsä Leontes -Ja itkee teille tulotervehdystään, -Pojalta anteeks anoo niinkuin oisi -Se isä itse, nuoren prinsessanne -Käsiä suutelee, ja vuoroin puhuu -Vihastaan, lemmestänsä, toisen kiroo -Syvimpään hornaan, toisen käskee kasvaa -Aatosta sekä aikaa ripeämmin. - -FLORIZEL. -Camillo hyvä, millä puolustaisin -Ma käyntiäni. - -CAMILLO. - Isän, kuninkahan, -Nimessä tulette te tervehtimään -Ja lohduttamaan häntä. Tavan, miten -Käyttäidä teidän tulee, mitä hälle -Isänne puolest' ilmoittaa, -- ja josta -Ei neljäs tiedä, -- kirjoitan ma teille. -Te siitä näette, mitä joka eräll' -Esittää teidän tulee; näin hän luulee. -Ett' isän mielen lausutte ja tämän -Sydämmen paljastatte. - -FLORIZEL. - Kiitos sulle! -Tuo tepsii, tuo. - -CAMILLO. - Se taatumpata kuin -Vesille tiettömille heittäytyä -Ja tietymättömille rannikoille: -Ei tiedoss' apua, vaan kurjuus varma; -Kun yhden pahan vältät, uhkaa toinen; -Ei mikään taatumpi kuin ankkurinne: -Se tekee parhaansa, kun pitää teitä, -Miss' ette itse tahtoiskaan. Pait sitä -On onni rakkauden taatuin side; -Sen puhtaan hipiän ja sydämmenkin -Voi murhe muuttaa. - -PERDITA. - Puolet tuost' on totta: -Voi murhe posken muuttaa, sen ma luulen, -Mut mielt' ei koskaan. - -CAMILLO. - Uskotteko sen? -Isänne taloss' seitsemähän vuoteen -Ei toista synny moista. - -FLORIZEL. - Oi, Camillo, -Hän jaloudess' on edellä sen verran, -Kuin synnyltänsä jäljessä. - -CAMILLO. - Ei puutu -Hän tietoa, sen takaan: voittaa voisi -Hän monen opettajan. - -PERDITA. - Anteeks, herra; -Punastun kiitokseksi. - -FLORIZEL. - Sulo impi! -- -Mut okailla nyt seisomme! -- Camillo, -Isäni suojelija, ja nyt minun, -Kotimme lääkäri! Kuin tehdä? Mulla -Kuninkaan pojan varusteit' ei ole; -Sisilia ei usko -- - -CAMILLO. - Huolet' olkaa! -Te tiedätte, ett' omaisuuteni -On kaikki siellä. Huolenani olkoon -Niin teitä ruhtinaiksi huolitella, -Kuin omaa osaani te näyttäisitte. -Todisteeks, ett'ei mitään puutu -- kuulkaa! - - (Puhelevat hiljaa keskenään.) - (Autolycus tulee.) - -AUTOLYCUS. -Ha, haa! Se rehellisyys, mikä narri se on! ja luottamus, sen -syliystävä, mikä typerä tolvana! Olen myynyt kaikki kamani: tekokivet, -rihmat, peilit, hajupallot, soljet, muistitaulut, arkkiviisut, veitset, -lankavyhdet, hansikat, kengänpaulat, rannerenkaat, sarvisormukset; -kaikki mun reppuni lihavuus on mennyt. He kiistelevät, kuka ensin saisi -ostaa, ikäänkuin romuni olisi ollut pyhää ja tuottanut ostajalle -siunausta; tällä keinoin tulin näkemään, kenen kukkaro paraiten piti -karvansa, ja minkä näin, sen panin muistiini vastaisuutta varten. Tuo -nuori narri, joka vain on hiukkaista vajaa ollakseen järkevä mies, -rakastui niin noihin piikarenkutuksiin, ett'ei tahtonut sorkkaansa -liikahuttaa, ennenkuin oli saanut sekä nuotit että sanat; ja tämä veti -muunkin karjan niin minun luokseni, että kaikki heidän muut aistinsa -istuivat kiinni korviin; olisin voinut alushameen nipistää, tai -housunlämsästä leikata kukkaron, kenenkään sitä tuntematta, tai viilata -irti avaimia, joita vitjoissa kantoivat; ei mitään muuta kuultu, ei -älytty kuin tuon tolvanan laulua ja hänen ihastustaan sen tyhjyydestä, -niin että tämän huumauksen aikana minä nipistin useimmilta heidän -kemukukkaronsa; ja jos ei vanhus olisi tullut ja melua nostanut -tyttärestään ja kuninkaan pojasta ja pelottanut variksiani pois -akanoista, niin en olisi jättänyt henkiin yhtäkään kukkaroa koko -armeijassa. - - (Camilla, Florizel ja Perdita tulevat esiin.) - -CAMILLO. -Ei, mutta kirjeeni, mi matkassanne -Perille menee, epäilyksen poistaa. - -FLORIZEL. -Ja kirje, jonka Leonteelta saatte, -- - -CAMILLO. -Lepyttää isän. - -PERDITA. - Olkaa siunattu! -Puheenne sulotunteen tuo. - -CAMILLO (hommaa Autolycuksen). - Ken tuossa? -Hän meille tulkoon välikappaleeksi; -Ei päästää saa mist' apua voi olla. - -AUTOLYCUS (syrjään). -Jos vain ovat kuulleet puheeni, niin ei muuta, kuin oiti hirteen! - -CAMILLO. -Mit', ystävä? Noin miksi vapiset? -Älä pelkää, mies, ei sulle pahaa tehdä. - -AUTOLYCUS. -Minä olen köyhä vaivainen, hyvä herra. - -CAMILLO. -No niin, olehan vaan; täällä ei sitä kukaan sinulta viene. Mutta mitä -köyhyytesi ulkokuoreen tulee, täytyy meidän tehdä pieni vaihdos. Siis, -riisu heti vaatteesi -- se on välttämätöntä, tiedä se -- ja vaihda -pukua tämän herran kanssa. Vaikka tosin hän siitä tappiolle joutuu, -niin saat kuitenkin väliä; kas tuossa! - -AUTOLYCUS. -Olen köyhä vaivainen, hyvä herra. -- (Syrjään.) Kyllä minä teidät hyvin -tunnen. - -CAMILLO. -No, tee joutua! Herra tässä on jo puoliksi kuorittu. - -AUTOLYCUS. -Täyttäkö totta, herra? -- (Syrjään.) Hoksaanpa juonen. - -FLORIZEL. -Joutuun, kuuletko! - -AUTOLYCUS. -Täyttä totta tämä väliraha lienee, mutta minä en voi sitä ottaa vastaan -hyvällä omallatunnolla. - -CAMILLO. -Riisu, riisu! - (Florizel ja Autolycus vaihtavat pukua.) -Hallitsijatar onnellinen, -- toteen -Sanani käyköön tää! -- nyt piiloutukaa -Pensaaseen tuohon; kullan hattu päähän; -Syvälle painakaa se; kasvot peittoon; -Pukua muuttakaa ja muotoanne -Mikäli voitte, jotta tuntematta -Tulette laivaan, -- vakoojia pelkään. - -PERDITA. -Niin näytelmästä näkyy, että osa -Siin' olla pitää mullakin. - -CAMILLO. - Ei auta. -- -No, valmisko? - -FLORIZEL. - Jos nyt mun näkis isä, -Pojakseen ei mua sanoisi. - -CAMILLO. - Pois hattu! -- -No, tulkaa, neiti. -- Hyväst', ystävä! - -AUTOLYCUS. -Hyvästi, herra. - -FLORIZEL. -Oh, Perdita, mik' unohtuikaan meiltä! -Sananen kuule. - - (Keskustelevat syrjässä.) - -CAMILLO. -Ens' työni ilmoittaa on kuninkaalle. -Ett' ovat paenneet ja minne menneet; -Pakottavani tällä häntä toivon -Jälestä lähtemään. Näin seurassansa -Sisilian nähdä saan, jot' ikävöitsen -Kuin sairas vaimo. - -FLORIZEL. - Onni, meitä johda! -Nyt rantahan, Camillo, kiiruhdamme. - -CAMILLO. -Jot' ennemmin, sen parempi. - - (Florizel, Perdita ja Camillo poistuvat.) - -AUTOLYCUS. -Kyllä ymmärrän juonen; minä kuulen sen. Avoin korva, valpas silmä, -nopsa käsi ovat taskuvarkaalle välttämättömät; tarkka nenä on hyvä -sekin valmistamaan työtä muille aisteille. Hyvä on, näemmä, tähän -aikaan jumalattoman elää. Mikä vaihto tämä olisi jo ilman välirahaakin! -Ja minkä välirahan olen tästä vaihdosta saanut! Toden totta, tänä -vuonna jumalat meitä päästävät läpi käden ja me voimme nyt tehdä -tekojamme oikein mielihavilla. Itse prinssilläkin on hiukan koiruus -mielessä, kun pujahtaa varkain pois isänsä luota, venkale kintuissa. -Jos pitäisin kunniallisena tekona puhua tästä kuninkaalle, niin en sitä -tekisi; pidän lurjusmaisempana olla asiasta vaiti, ja siinä kohden olen -uskollinen ammatissani. Piiloon, piiloon! Uutta työtä kuumille -aivoille! Joka kadunkulmassa, myymälässä, kirkossa, keräjissä ja -teloituksissa on toimimiehellä jotakin tekemistä. - - (Vanha ja nuori paimen tulevat.) - -NUORI PAIMEN. -Kas nyt vain, mikä te olette mieheksi! Muuta ei ole tässä keinoa kuin -sanoa kuninkaalle, että tyttö on vaihdokas eikä teidän lihaanne ja -vertanne. - -VANHA PAIMEN. -No, mutta kuulehan. - -NUORI PAIMEN. -No, mutta kuulkaahan. - -VANHA PAIMEN. -No, puhu sitten! - -NUORI PAIMEN. -Hän ei ole lihaanne ja vertanne; lihanne ja verenne ei siis ole -kuningasta loukannut, siis hän ei voi lihaanne ja vertanne -rangaistakaan. Näyttäkää ne kalut, jotka hänellä oli löydettäissä, -kaikki piilokalut, paitse mitä hänellä itsellään on mukana. Kun tämä on -tehty, niin laki saa pitkän nenän, sen ma takaan. - -VANHA PAIMEN. -Minä kuninkaalle kerron kaikki tyynni, joka sanan, vieläpä hänen -poikansa koiruudetkin, joka, sen ma sanon, ei kunniallisen miehen -tavalla kohtele isäänsä ja minua, kun noin vain tahtoo minusta tehdä -kuninkaan langon. - -NUORI PAIMEN. -Niinpä kyllä, vähintäinkin langoksi hänelle olisitte voinut tulla; ja -silloin olisi verennekin tullut kalliimmaksi, -- sanonko, kuinka monta -luotia. - -AUTOLYCUS (syrjään). -Viisaasti puhuttu, tyhmyrit! - -VANHA PAIMEN. -Kas niin, nyt kuninkaan luo! Tässä on jotakin tässä mytyssä, joka panee -hänet korvantaustaansa kynsimään. - -AUTOLYCUS (syrjään). -En tiedä, mitä haittaa nämä valitukset saattavat tehdä herrani paolle. - -NUORI PAIMEN. -Jumala suokoon, että hän olisi linnassa. - -AUTOLYCUS (syrjään). -Vaikka en luonnostani ole rehellinen, olen sitä kuitenkin joskus -sattumuksesta: -- nyt taskuun tuppisaksan parta! (Ottaa pois -valepartansa.) -- No, maaukot, minne matka? - -NUORI PAIMEN. -Linnaan, teidän ylhäisyytenne luvalla. - -AUTOLYCUS. -Asianne? Mikä? Kelle? Tuon mytyn laatu? Olinpaikkanne? Nimenne, ikänne, -varanne, sukunne ja kaikki mikä asiaan kuuluu? Suu puhtaaksi, puhukaa! - -NUORI PAIMEN. -Olemme vain halpaa, yksinkertaista väkeä. - -AUTOLYCUS. -Valhetta! Olette karvaista villi-sukua. Minä en salli valheita. Ne -eivät sovi muille kuin kauppasaksoille, ja nämäpä usein niitä -valheitaan meihin sotamiehiin ajavatkin; mutta me maksamme sen heille -kolikkomitalla, eikä selkämitalla; siis ei maksa vaivaa valheen -kengillä juosta. - -NUORI PAIMEN. -Teidän armonne, te olitte itse juuri juoksemaisillanne, mutta -huomasitte kai, että kenkä ahdisti. - -VANHA PAIMEN. -Oletteko hovista, luvalla kysyen? - -AUTOLYCUS. -Luvalla tai luvatta, hovista olen. Eikö jo vaatteuksenikin ole hovin -tapainen? Eikö käyntini hovin sipsutusta? Eikö minusta hovin lemut -nenääsi lemahda? Eikö sinun halpuutesi säteile minusta hovin -ylenkatsetta? Sen tähdenkö, että sinua hyvittelen ja kierrän sinusta -asiasi, senkötähden en olisi hovista? Minä olen hovimies kiireestä -kantapäähän, mies, joka voin joko edistää tai vastustaa asiaasi -hovissa; jonka vuoksi vaadin, et£ä minulle asiasi ilmoitat. - -VANHA PAIMEN. -Kuninkaalle minulla on asiaa. - -AUTOLYCUS. -Entä advokaattia, onko sinulla semmoista? - -VANHA PAIMEN. -Luvalla sanoen, en tiedä. - -NUORI PAIMEN. -Advokaatiksi sanotaan hovikielellä fasaania; sanokaa, ettei teillä -semmoista ole. - -VANHA PAIMEN. -Ei, herra, ei ole minulla fasaania, ei kukkoa eikä kanaa. - -AUTOLYCUS. -Me, miekot, me noin tyhmät emme ole. Mut noidenlainen voisin sentään -olla; Sentähden min' en halveksia tahdo. - -NUORI PAIMEN. -Tuo lienee varmaankin ylhäinen hovimies. - -VANHA PAIMEN. -Hänen vaatteuksensa on komea; mutta hän ei sitä sievästi kanna. - -NUORI PAIMEN. -Jota eriskummaisempi, sitä vihaisempi; hän on suuri mies, siitä lyön -vetoa; senhän näkee jo tuosta hampaiden kaivelemisesta. - -AUTOLYCUS. -Tuo mytty tuossa? Mitä on siinä mytyssä? Ja mitä tuo rasia toimittaa? - -VANHA PAIMEN. -Tässä mytyssä ja tässä rasiassa, niissä on semmoisia salaisuuksia, -joita ei saa tietää kukaan muu kuin kuningas, ja hän ne saa tietää -vielä tällä hetkellä, jos vaan pääsen hänen puheillensa. - -AUTOLYCUS. -Ukkoseni, hukkaan on mennyt vaivasi. - -VANHA PAIMEN. -Kuinka niin, herra? - -AUTOLYCUS. -Kuningas ei ole linnassa; hän on mennyt uuteen laivaansa -vilvoittelemaan ja purkamaan pahaa tuultaan; sillä, jos sinulla on -kykyä käsittää vakavia asioita, niin tiedä, että kuningas on täynnä -huolia. - -VANHA PAIMEN. -Niinhän sanotaan; poikansa takia kai, joka tahtoi naida lampurin -tyttären. - -AUTOLYCUS. -Jos ei lampuria jo ole putkaan pistetty, niin laittaukoon pakoon; -kiroukset, jotka hän saa kantaa, ja kidutukset, jotka hän saa kärsiä, -voisivat murtaa mieheltä selän ja hirviöltäkin sydämmen. - -NUORI PAIMEN. -Niinkö luulette, herra? - -AUTOLYCUS. -Eikä yksin hän tule kärsimään kaikkea, mitä äly voi keksiä haikeata ja -kosto karvasta; vaan kaikki, jotka ovat hänelle sukua, vaikkapa vain -viidennessäkymmenennessä polvessa, annetaan pyövelin uhriksi; se on -tosin hyvin surkeata, mutta välttämätöntä. Rutivanha lammasten -laamanni, mokomakin oinasten kaitsija koettaa saada tyttärensä -majesteetiksi! Toiset sanovat, että hän tulee kivitetyksi; mutta -minusta tämä kuolema on hänelle liian lievä. Laahata valtaistuimemme -lammaskarsinaan! Kaikki kuolintavat yhteensä ovat liian lieviä, -kovimmatkin liian helppoja. - -NUORI PAIMEN. -Lieneekö tuolla vanhuksella poikaa? Oletteko siitä mitään kuullut? -Rohkenen kysyä. - -AUTOLYCUS. -On, on hänellä poika, joka elävältä nyljetään; sitten hunajalla -rasvataan ja ripustetaan ampiaispesän kohdalle, jossa saa riippua, -kunnes on henkeä kolmeneljännestä tai kahdeksannes jäljellä; sitten -herätellään taas henkiin paloviinalla tai muulla väkevällä, jonka -jälkeen hän, ihan veriseltään ja almanakan kuumimpana päivänä, -asetetaan kiviseinää vastaan, jossa aurinko häntä katselee suvisella -silmällään ja jossa hän saa sitä katsella, kunnes kärpäset ovat hänet -kuiviin syöneet. Mutta mitäpä noista puhelemme, noista kavalista -konnista, joiden surkeutta vain saattaa nauraa, kun niiden rikos on -niin kauhea. Sanokaa, -- sillä te näytte olevan suoria, rehellisiä -miehiä, -- sanokaa, mitä teillä on kuninkaalle asiaa? Jos saan jotenkin -sopivat hyväntekijäiset, niin saatan teidät hänen luoksensa laivaan, -esitän teidän persoonanne hänen armollensa ja kuiskaan hänen korvaansa -hyvän sanan teidän puolestanne. Jos kukaan, paitse kuningasta, on mies -täyttämään teidän pyyntönne, niin on tässä siihen mies. - -NUORI PAIMEN. -Hänellä näyttää olevan suuri valta; pitäkää miehestä kiinni, antakaa -hänelle rahaa. Vaikka valta on itsepäinen karhu, voi sitä kuitenkin -kullalla nenästä vetää. Näyttäkää kukkaronne sisäpuolta hänen kätensä -ulkopuolelle, ja sillä hyvä. Aatelkaa, jos tullaan kivitetyiksi ja -elävältä nyljetyiksi! - -VANHA PAIMEN. -Jos suvaitsette, herra, ottaa haltuunne asiamme, niin on tässä kaikki -kulta, mitä minulla on. Annan saman verran lisää, ja jätän tämän nuoren -miehen pantiksi, siksi kuin sen teille tuon. - -AUTOLYCUS. -Sittekö, kun olen lupaukseni täyttänyt? - -VANHA PAIMEN. -Niin, herra. - -AUTOLYCUS. -Hyvä! Anna tänne toinen puoli. -- Oletko sinäkin toimessa osallinen? - -NUORI PAIMEN. -Tavallani, herra; mutta vaikka se koskisikin nahkaani, niin toivon -kuitenkin, ett'ei sitä kokonaan nyljetä. - -AUTOLYCUS. -Ei, se koskee vain lampurin pojan nahkaa. Hirteen se mies! Hänestä on -tehtävä varoittava esimerkki. - -NUORI PAIMEN. -Lohduttavaa, sangen lohduttavaa! Mutta nyt kuninkaan luo, näyttämään -näitä ihmeellisiä nähtäviä; hänen tulee saada tietää, että se ei ole -teidän tyttärenne eikä minun sisareni; muuten olemme hukassa. Minäkin -annan teille saman verran kuin tämä vanhus, ja jään, niinkuin hän -sanoo, teille pantiksi, siksi kuin hän sen teille tuo. - -AUTOLYCUS. -Tahdon uskoa teitä. Käykää edeltäpäin rantaan; pitäkää oikealle; minä -vain hiukan pistäydyn tänne pensastoon, tulen kohta jäljestä. - -NUORI PAIMEN. -Sepä vasta siunattu ihminen, totta tosiaankin, siunattu! - -VANHA PAIMEN. -Menkäämme edeltäpäin, niinkuin hän käski. Hän on vartavasten meille -hyväntekijäksi valittu. - - (Vanha ja nuori paimen menevät.) - -AUTOLYCUS. -Vaikka halusta tahtoisinkin olla rehellinen, niin huomaan, että onnetar -sitä ei salli; se tuo saaliin ihan suuhuni. Minua nyt mielistelee kaksi -hyvää: kulta, ja keino tehdä herralleni, prinssille, pieni palvelus; -kuka tietää, miksi tässä kerran vielä ylenen. Nuo molemmat sokeat -myyrät saatan hänen luokseen laivaan. Jos hän sopivaksi näkee heittää -ne takaisin maalle, ja jos valitukset, joita he aikovat kuninkaalle -esittää, eivät häntä liikuta, niin sanokoon hän minua tästä -liiallisesta avuliaisuudestani vaikka konnaksi; sellaiseen arvonimeen -ja siitä mahdollisesti tulevaan häpeään minä olen tottunut. Tahdon -heidät hänelle esittää; saatanhan siitä jotakin kostua. - - (Menee.) - - - - -VIIDES NÄYTÖS. - - -Ensimmäinen kohtaus. - - Sisilia. Huone hovilinnassa. - (Leontes, Cleomenes, Dion, Paulina y.m. tulee.) - -CLEOMENES. -Olette kyllän tehnyt, katunut -Kuin pyhimys. Jo täll' on sovitettu -Jos mitkä synnit; liiaksikin korvaa -Katumus rikoksen. Siis niinkuin taivas -Te tehkää: itsellenne anteeks suokaa -Ja unhottakaa tekin. - -LEONTES. - Kun ma häntä -Hyveineen muistelen, niin muistan aina, -Mit' olen rikkonut ja itselleni -Vääryyttä tehnyt, -- vääryytt' ankaraa, -Kun perillisen vallaltani ryöstin -Ja surmaan syöksin parhaan puolison, -Mik' ilona on miehell' ollut. - -PAULINA. - Totta, -Liiankin totta! Vaikka immest' impeen. -Maailman piirin hakisitte halki -Ja kaikkein hyveist' yhteen tekisitte -Ehoimman vaimon, vertaans' sittenkään -Ei surmaamanne sais. - -LEONTES. - Niin, surmaamani! -Mun surmaamani! Kipeästi koskee -Sanasi tuo; sun kielelläs se yhtä -On katkera kuin minun mielessäni. -Sit' älä usein sano. - -CLEOMENES. - Älkää koskaan. -Tuhannet muuthan asiat nyt oisi -Paremmin paikallaan ja sydäntänne -Paremmin kunnostaisi. - -PAULINA. - Liette niitä, -Jotk' uuteen soisitte hänt' avioon? - -DION. -Jos te sit' ette suo, niin maanne teille -Ei rakas eikä kuninkaanne nimen -Elossa säilyminen; unhotatte, -Mi vaara, jos hän lapsetonna kuolee, -Uhata valtakuntaa vois ja niellä -Pelokkaan joutoväen. Hurskast' ompi -Autuutta kiittää kuningatar vainaan; -Mut hurskaampaa on -- nuorennukseks suvun, -Nykyisten iloks, turvaks tulevaisten -- -Kuninkaan vuode jälleen siunata -Somalla puolisolla. - -PAULINA. - Vainaan jälkeen -Ei siihen arvokasta. Taivas tahtoo -Salaiset aikehensa täytetyiksi. -Sanoihan jumalallinen Apollo, -Ja se on myöskin ennuslauseen mieli, -Ett' ennen ei saa perijää Leontes, -Kuin laps on löydetty; ja ihmisjärjest' -On yhtä mahdotonta se, kuin että -Mun puolisoni hautans' auki murtais -Ja tänne palajaisi; sillä varmaan -Hän lapsen kanss' on kuollut. Herraammeko -Neuvotte vastustamaan jumalia -Ja heidän tahtoansa? Perijästä -Ei huolta; kyllä kruunu miehen löytää. -Arvokkaimmalle suuri Aleksander -Sen antoi ja näin jälkeläisekseen -Parhaimman varmaan sai. - -LEONTES. - Paulina hyvä, -Ma tiedän, että Hermionen muiston -Pyhänä pidät. Oi, jos oisin aina -Totellut neuvoas, niin nytkin voisin -Katsella puolisoni avosilmiin -Ja aarteen ottaa huuliltaan! - -PAULINA. - Jok' aarre -Vaan annist' enentyisi. - -LEONTES. - Totta haastat. -Ei moista vaimoa; siis toista ei. -Huonompi, vaikka tosin hemmitympi, -Manata voisi vainaan hengen eloon -Ja tälle näyttämölle, missä seison -Nyt rikollisna, ääneen vaikeroimaan: -"Miks tämän mulle teit?" - -PAULINA. - Jos sen hän voisi, -Ei puuttuis syytä. - -LEONTES. - Eikä; varmaan saisi -Mun murhaamaan sen toisen. - -PAULINA. - Oikein. Minä, -Aaveena tuona, teitä pyytäisin -Sen silmiin katsomaan ja sanomaan, -Miks ontto katse tuo loi lemmen teissä. -Ja sitten kirahtaisin niin, ett' teiltä -Halkeisi korvat, päätökseksi huutain: -"Mua muista!" - -LEONTES. - Tähtösiä! Tähtösiä! -Muut silmät mustaa hiiltä! -- En, Paulina, -En vaimosta ma huoli; pois se aatos! - -PAULINA. -Siis, vannokaa, ett'ette koskaan nai, -Jos min' en lupaa anna. - -LEONTES. - En, en koskaan! -Kautt' autuuteni vannon sen, Paulina. - -PAULINA. -Te, hyvät herrat, valan todistatte. - -CLEOMENES. -Liiaksi koittelette. - -PAULINA. - Jos ei toista, -Hermionen oman kuvan näköist' ihan, -Silmänsä kohtaa. - -CLEOMENES. - Niin, -- - -PAULINA. - En sano muuta. -Mut, jos te naida tahdotte, jos varmaan -Ja välttämättä tahdotte, niin minun -Valita suokaa kuningatar teille. -Se ei niin nuori tule olemaan -Kuin entinen; mut semmoinen se tulee, -Ett' yksin ensi puolisonne haamu -Ilolla hänet näkis sylissänne. - -LEONTES. -En nai, Paulina, kunnes luvan annat. - -PAULINA. -Sen saatte, entinen kun kuningatar -Taas tulee elohon, mut ennen ette. - - (Hovimies tulee.) - -HOVIMIES. -Florizel prinssi, Polyxeneen poika, -- -Siks itsensä hän sanoo -- puolisoineen -- -En nähnyt ole ihanampaa -- pyytää -Kuninkaan eteen päästä. - -LEONTES. - Mitä kuulen? -Tää tulenta ei sovi isän arvoon; -Se outous, äkkinäisyys näyttää, ett'ei -Tahallist' ole se, vaan pakollista -Ja satunnaista. Entä seurue? - -HOVIMIES. -Vähäinen, halpamainen. - -LEONTES. - Prinsessa -Mukana, niinkö? - -HOVIMIES. - Ah. niin, kaunein luoma -Auringon alla. - -PAULINA. - Oi, Hermione! -Nykyisyys aina itseänsä kerskaa -Paremmaks entisyyttä; nyt sun hautas -Saa väistää toisen tieltä. -- - (Hovimiehelle.) - Tehän itse -Sanoitte, kirjoititte -- vaan nyt kylmemp' -On kirjoituksenne sen esinettä --: -"Ei hänen vertaans' ole eikä tule". -Näin runo silloin hälle kiitost' uhkui; -Sen tulva laskee nyt, kun ihanampaa -Jo ylistätte. - -HOVIMIES. - Anteeks suokaa, rouva! -Tuon toisen melkein unhotin jo; -- anteeks! -- -Tää toinen, -- silmänne jos hänet yltäis, -Hän kielennekin veisi. Hänpä lahkon -Jos laittaisi, niin muiden uskon-innon -Tukehuttaisi hän ja luopioiksi -Tekisi kaikki. - -PAULINA. - Naiset myöskin? - -HOVIMIES. - Naiset -Siks häntä lempivät, ett' on hän nainen -Ja kalliimpi kuin mikään mies; ja miehet -Siks, ett' on naisist' ihanin. - -LEONTES. - Cleomenes, -Käy ystävines, nouda heidät tänne; -Tuo heidät syliini. - - (Cleomenes y.m. menevät.) - -PAULINA. - Jos meidän prinssi, -Se kultalaps, nyt eläisi, niin hyvin -Tuon prinssin seuraks sopisi; ei oisi -Ijässä kuukautt' eroa. - -LEONTES. - Vait, vaiti! -Hän uudestaan, sen tiedät, multa kuolee, -Jos häntä mainitaan. Kun näen tuon prinssin. -Puheesi varmaan mieleen mietteit' ajaa, -Jotk' ehkä järjen vievät. -- Tuossa ovat. -- - (Cleomenes, Florizel, Perdita ja seuralaisia tulee.) -Äitinne, prinssi, oli puhdas vaimo: -Isänne, kuninkahan, ilmi-kuvan -Hän teissä loi. Jos kaksikolmatt' oisin, -- -Niin ilmetty on teissä isän muoto, -Olento, kaikki, että teitä veljeks -Sanoisin, niin kuin häntäkin, ja monta -Kujetta kertoisin, joit' ennen teimme. -Sydämmest' olkaa tervetullut te -Ja kaunis prinsessanne -- jumalatar! -- -Ah, parin kadotin ma, joka tässä -Nyt maan ja taivaan välill' oisi voinut -Ihailtavana seistä niinkuin sinä, -Ihana pari! Silloin kadotin -- -Kaikk' oma syyni -- uljaan isänne -Niin seuran kuin myös ystävyyden, hänen, -Jot' onnenheittonakin vielä kerran -Halaisin nähdä. - -FLORIZEL. - Hänen käskystänsä -Ma tulin tuomaan parhaat tervehdykset, -Mitk' ystävällinen voi kuningas -Lähettää veljellensä. Jos ei heikkous, -Jok' ikää seuraa, oisi hiukan hältä -Ramua vähentänyt, niin hän itse -Mitannut oisi maat ja meret, jotka -Erottaa valtionne toisistansa, -Nähdäkseen teitä, jota rakastaa -- -Niin sanoa hän käskee -- hartahimmin -Kaikista kruunupäistä valtiaista. - -LEONTES. -Oi, veljeni, sa kunnon ystävä! -Tuo vääryys, jonka sulle tein, se taaskin -Mua kouristaa, ja nämä tervehdykset, -Niin erin hartaat, omasta mua soimaa -Hitaudestani. -- Tervetullut meille -Kuin kevät nurmikolle! Lisäks onko -Pelottavan Neptunin julmuudelle -- -Ei, epäkohtelulle -- alttiiks pannut -Noin kalliin aarteen, tervehtääkseen miestä. -Mi moisen vaivankaan ei väärtti, saati -Tuollaisen hengen kaupan? - -FLORIZEL. - Arvoherra, -Hän Libyast' on. - -LEONTES. - Missä Smalus uros -Hallitsee pelvolla ja rakkaudella. - -FLORIZEL. -Niin, sieltä, arvoherra, hänen luotaan, -Jok' eronhetkell' itkusilmin tämän -Julisti tyttärekseen. Sieltä meidät -Suotuinen lounatuuli saattoi tänne -Isäni käskyn täyttämään ja teitä -Näin tervehtämään. Parhaan seurueeni -Sisiliasta lähetin ma pois; -Se matkall' on nyt Böhmiin ilmoittamaan -Menestystäni Libyassa sekä -Minun ja puolisoni onnellista -Tuloa tänne. - -LEONTES. - Ruttoaineist' ilman -Peratkoot armon jumalat sen ajan, -Mink' ootte täällä! Hurskas teill' ol' isä, -Armosta rikas, jonka korkeutta, -Vaikk' on se pyhä, loukannut ma olen; -Vihainen taivas lapsettomaks siitä -Mun tehnyt on; isänne teiss' on saanut -Ansaitun armolahjan jumalilta, -Hyveessä vertaisensa. Mikä onni, -Jos minäkin nyt tyttären ja pojan -Noin autuaina nähdä voisin! - - (Hovimies tulee.) - -HOVIMIES. - Herra, -Sanani uskomatont' ois, jos eivät -Todisteet lähell' oisi. Teitä, herra, -Mun kauttan' itse Böhmi tervehtääpi -Ja vaatii vangitsemaan poikansa, -Jok', arvons' unhottain ja tehtävänsä, -Isänsä, toiveittensa luota karkas -Ja paimentytön kanssa. - -LEONTES. - Miss' on Böhmi? - -HOVIMIES. -Kaupungissa; ma tulen hänen luotaan. -Puhelen sekavaa, mut sitä vaatii -Tää kumma sanomani. Hoviinne -Kun riensi hän, -- tuot' ihmeparikuntaa -Vainoovan näytti -- niin hän tiellä kohtas -Tuon valhedaamin isän sekä veljen, -Jotk' olivat tään nuoren prinssin kanssa -Matkanneet maastaan. - -FLORIZEL. - Mun Camillo petti, -Min kunnia ja kunto näihin asti -Säät kaikki kesti. - -HOVIMIES. - Häntä nuhdelkaa, -Hän kuninkaan on seurassa. - -LEONTES. - Camillo? - -HOVIMIES. -Camillo, niin; hänt' äsken puhuttelin. -Nyt kuulustaa hän noita poloisia. -Niin raukkainkaan ei vapisevan luulis: -He polvistuvat, maata suutelevat, -Kiroovat itseänsä joka sanaan. -Korvansa tukkein Böhmi heille uhkaa -Tuhannen surman surmaa. - -PERDITA. - Isä parka! -- -Vakoilee meitä taivas; liittoamme -Ei pyhittää se tahdo. - -LEONTES. - Naimisissa? - -FLORIZEL. -Ei, herra, vielä, eikä kenties koskaan; -Kyll' ennen tähdet maata suutelevat, -Kuin liittyy alhainen ja ylhäinen. - -LEONTES. -Sanokaa, kuninkaanko tytär on hän? - -FLORIZEL. -On, kun hän tulee vaimokseni kerta. - -LEONTES. -Isänne kiireen tautta sangen myöhään -Tuo kerta tullee. Surku mun on, surku, -Kun menetitte hänen suosionsa, -Johonka teidät velvollisuus sitoi; -Myös sääli, ett'ei ole valittunne -Niin rikas arvosta kuin kauneudesta, -Ollakseen syyllä teidän. - -FLORIZEL. - Rohkeutt', annas! -Vaikk' onnetarkin, vihamieltä näyttäin, -Meit' isän kanssa vainoisi, ei vois se -Vähääkään muuttaa lempeämme. -- Pyydän, -Muistelkaa aikaa, jolloin te olitte -Mun ikäiseni; niillä tuntein mua -Nyt puolustakaa; pyynnöstänne isä -Pois kalliimmankin heittää niinkuin lelun. - -LEONTES. -Siis pyydän hältä kallist' armastanne, -Kun hänest' on se lelu. - -PAULINA. - Liiaks nuoruutt' -On katseessanne; kuningattarenne -Ois vielä kuukautt' ennen kuolemaansa -Paremmin moisen katseen ansainnut -Kuin tuo, mit' ihailette nyt. - -LEONTES. - Juur' häntä -Ma tällä katseell' aattelin. -- - (Florizelille.) - Mut viel' en -Pyyntöönne ole vastannut: nyt lähden -Isänne luo; jos pyyteenne ei ole -Liannut kunniaanne, olen niiden -Ja teidän ystävä. Sen vuoks nyt lähden -Tapaamaan häntä; seuratkaa, niin näette, -Mitenkä onnistuu se. Tulkaa, prinssi. - - (Lähtevät.) - - - -Toinen kohtaus. - - Hovilinnan edustalla. - (Autolycus ja muudan ylimys tulevat.) - -AUTOLYCUS. -Sanokaa, hyvä herra, olitteko saapuvilla, kun siitä kerrottiin. - -1 YLIMYS. -Olin saapuvilla, kun mytty avattiin, ja kuulin paimenvanhuksen -kertomuksen, miten hän oli sen löytänyt. Sitten, lyhytaikaisen -hämmästyksen jälkeen, käski hän meidän kaikkien lähteä huoneesta. -Ainoastaan sen olin kuulevinani hänen sanovan, että hän oli lapsen -löytänyt. - -AUTOLYCUS. -Minua ilahuttaisi tietää asian päätös. - -1 YLIMYS. -Minä vain vaillinaisesti voin tehdä asiasta selkoa; mutta ne muutokset, -joita huomasin kuninkaassa ja Camillossa, olivat todellisia ihmetyksen -ilmeitä; niin he toisiinsa tuijottivat, että minusta olivat -silmäluomensa revähtää; heidän äänettömyytensä puhui, kaikki heidän -liikkeensä puhuivat; he näyttivät siltä, kuin olisivat kuulleet -maailman hukkuneen tai maailman pelastuneen. Valtaava heissä näkyi -hämmästys; vaan tarkinkaan katselija, joka ei tiennyt muuta kuin mitä -näki, ei olisi voinut sanoa, oliko siihen syynä ilo vai murhe, mutta -toista tai toista se oli ylenmäärin. - - (Toinen ylimys tulee.) - -Tässä tulee mies, joka kenties tietää enemmän. Mitä uutta, Rogero? - -2 YLIMYS. -Ei muuta kuin ilotulituksia. Ennustus on käynyt toteen; kuninkaan tytär -on löytynyt; sellainen joukko ihmeitä on tunnin kuluessa tullut ilmi, -että arkkiviisujen tekijäkin joutuisi niistä ymmälle. Tuossa tulee -Paulina rouvan hovimestari; hän voi kertoa teille lisää. -- - - (Kolmas ylimys tulee.) - -Mitä nyt kuuluu, herra? Tuo uutinen, jota todeksi vakuutetaan, on niin -vanhan tarinan kaltainen, että täytyy suuresti epäillä sen -todenperäisyyttä. Onko kuningas löytänyt perillisensä? - -3 YLIMYS. -On varmaan, jos milloinkaan totuus on asianhaarain kautta selväksi -tullut. Sen, minkä kuulette, vannoisitte nähneenne, niin yhtäpitävät -ovat todistukset. Kuningattaren, Hermionen, vaippa -- hänen -helmikorunsa lapsen kaulassa -- Antigonuksen kirjeet, paikalta löydetyt -ja hänen tutulla käsialallaan kirjoitetut, -- tytön majesteettisuus ja -äidinnäköisyys -- hänen ylevä olentonsa, joka on enemmän syntyperän -kuin kasvatuksen hedelmä, -- ja monet muut seikat todistavat ylen -varmaksi, että hän on kuninkaan tytär. Näittekö molempien kuningasten -yhtymisen? - -2 YLIMYS. -En. - -3 YLIMYS. -Olette siis jäänyt osattomaksi näystä, joka pitää nähdä ja jota ei voi -kertoa. Siinä olisitte nähnyt toisen ilon toista kaunistavan; niin ja -siten, että suru näytti itkevän sitä, että täytyi jättää heidät -hyvästi, sillä heidän ilonsa kahlasi kyyneleissä. Siinä silmin -taivasteltiin, siinä käsin hosuttiin ja kasvoja väänneltiin, jotta -heidät saattoi vain tuntea vaatteista eikä muodosta. Kuninkaamme, joka -oli ilon-innoissaan löydettyään tyttärensä, huusi, ikäänkuin ilo -yht'äkkiä olisi tappioksi muuttunut: "Ah, sun äitisi, sun äitisi!" -Sitten hän pyytää Böhmiltä anteeksi, sitten halailee vävypoikaansa, -sitten melkein kuoliaaksi kuristaa tyttärensä syleilyksillään; sitten -kiittää paimen vanhusta, joka siinä seisoo niinkuin vanha, lahistunut -kaivonvipu ennenmuistoisilta ajoilta. En ole ikänäni kuullut puhuttavan -senkaltaisesta yhtymisestä; se hervaisee kertomuksen sitä seuraamasta -ja tekee kaiken kuvailun mahdottomaksi. - -2 YLIMYS. -Mutta miten kävi Antigonuksen, joka lapsen täältä saattoi pois? - -3 YLIMYS. -Sekin tuntuu vanhalta tarinalta, jolla aina riittää kertomista, vaikka -nukkuisikin usko ja kaikki korvat olisivat lummessa. Hänet karhu repi -palasiksi; sen todistaa lampurin poika, jonka sanan taas oikeaksi -vahvistaa ei ainoastaan hänen yksinkertaisuutensa, -- joka näyttää -olevan suuri, -- vaan myöskin niistinliina ja sormukset, jotka Paulina -tuntee Antigonuksen omiksi. - -1 YLIMYS. -Mihin sitten laiva joutui ja hänen seuralaisensa? - -3 YLIMYS. -Haaksirikkoon, samassa tuokiossa kuin heidän herransa kuoli, ja -lampurin pojan silmäin edessä; niin että kaikki välikappaleet lapsen -surmille panossa ihan silloin katosivat, kuin se löydettiin. Mutta oi, -mikä jalo taistelu ilon ja surun välillä Paulinan mielessä! Toinen -silmä maahan laskeuneena, että oli kadottanut puolisonsa, toinen -taivaaseen kohouneena, että ennustus oli toteen käynyt. Hän nosti -prinsessan maasta ja sulki hänet syliinsä niin lujasti, kuin olisi -aikonut sydämmeensä hänet kiinnittää, jottei vain uudestaan häntä -kadottaisi. - -1 YLIMYS. -Tämä suurenmoinen kohtaus ansaitsi kyllä kuningasten ja ruhtinasten -katsomista, sillä sellaisethan sitä näyttelivät. - -3 YLIMYS. -Mutta liikuttavinta kaikesta, ja joka yritti saada minunkin silmäni -onkeensa -- veden se niistä sai, vaan ei kalaa -- liikuttavinta oli -nähdä, kerrottaessa kuningattaren kuolemasta ja tavasta, miten hän -sortui -- kuningas kauniisti sen tunnusti ja sitä valitteli -- kuinka -sen kuuleminen syvästi koski tyttäreen, kunnes, toisesta tuskan -ilmauksesta toiseen, hän vihdoin, voikahtaen, itki, niin sanoakseni, -verta, sillä totta on, että minun silmäni itkusta veristyivät. -Kivenkovuisinkin sydän siinä muutti karvaa; toiset pyörtyivät, kaikki -olivat syvästi murheelliset. Jos koko maailma olisi voinut sen nähdä, -niin olisi voihkina ollut yltä yleinen. - -1 YLIMYS. -Ovatko he palanneet hoviin? - -3 YLIMYS. -Eivät. Kun prinsessa kuuli puhuttavan äitinsä vartalokuvasta, joka on -Paulinan tallessa, -- jota teosta on monta vuotta tehty ja jonka vasta -äskettäin suuri italialainen maalari, Julio Romano, on valmiiksi -saanut, mies, joka, jos hän itse olisi ikuinen ja voisi puhaltaa henkeä -teoksiinsa, riistäisi luonnolta kaikki kannattajat, niin täydellisesti -hän sitä jäljittelee; hän on Hermionen tehnyt niin Hermionen -näköiseksi, että -- niin sanotaan -- voisi häntä puhutella ja jäädä -odottamaan vastausta; sinne he nyt, rakkautta ahnaillen, kaikki ovat -menneet, ja aikovat siellä illastaakin. - -2 YLIMYS. -Arvelin kyllä, että hänellä siellä oli jotakin tärkeätä tekeillä, sillä -Hermionen kuoleman jälkeen hän on salaa kahdesti tai kolmasti päivässä -käynyt tuossa syrjäisessä asuinmajassa. Mennäänkö mekin sinne ottamaan -osaa muiden iloon? - -1 YLIMYS. -Kenpä sieltä jäisi pois, jolla on lupa päästä sinne? Jokainen -silmänräpäys voi synnyttää jonkun uuden ilon; me olemme omasta -tiedostamme välinpitämättömät, jos jäämme pois. Menkäämme siis! - - (Kaikki kolme ylimystä menevät.) - -AUTOLYCUS. -Jos minussa nyt ei olisi tahran tähdettä entisestä elämästäni, niin -tulvimalla niitä ylennyksiä sataisi päälleni. Minähän tuon vanhuksen ja -hänen poikansa saatoin prinssin tykö laivaan; kerroin hälle, mitä olin -kuullut heidän puhuvan mytystä, enkä tiedäkään, mitä kaikkea; mutta hän -oli silloin niin suunnattomasti ihastunut lampurin tyttäreen, -- sillä -siksi hän häntä yhä luuli, -- joka alkoi tulla kovin merikipeäksi; ja -kun hänen omakaan tilansa ei ollut paljoa parempi, ja tuota kauheata -ilmaa yhä kesti, niin jäi koko salaisuus selvittämättä. Mutta se on -minulle yhdentekevää; sillä vaikkapa olisinkin tämän asian päivän -valoon saattanut, niin ei se olisi minun huonoja asioitani paljonkaan -parantanut. -- Tuossahan nuo tulevat, joille olen hyvää tehnyt vastoin -tahtoani, ja esiintyvätpä jo onnensa kukoistuksessa. - - (Vanha ja nuori paimen tulevat.) - -VANHA PAIMEN. -Niin, poikani, minä en enää saa lapsia, mutta sinun poikasi ja -tyttäresi syntyvät kaikki aatelismiehinä. - -NUORI PAIMEN (Autolycukselle). -Kah, hyvää päivää, herra' Te taannoin epäsitte taistella kanssani -siksi, ett'en ollut synnynnäinen aatelismies. Näettekö nämä vaatteet? -Sanokaa, ett'ette näe, ja pysykää luulossanne, ett'en ole synnynnäinen -aatelismies; mutta yhtä hyvä olisi sanoa, että nämä vaatteet ei ole -synnynnäisiä aatelismiehiä. Sanokaa minua valehtelijaksi; tehkää se, -niin saatte nähdä, olenko synnynnäinen aatelismies. - -AUTOLYCUS. -Minä tiedän, herra, että nyt olette synnynnäinen aatelismies. - -NUORI PAIMEN. -Niin, ja olen se ollut joka aika jo neljä tuntia sitten. - -VANHA PAIMEN. -Niin myös minä, poikaseni. - -NUORI PAIMEN. -Niin myös te. Mutta minä olin synnynnäinen aatelismies ennen isääni, -sillä kuninkaan poika paiskasi minulle kättä ja sanoi minua veljeksi; -ja sitten ne molemmat kuninkaat sanoivat isääni veljeksi; ja sitten -prinssi, veljeni, ja prinsessa, sisareni, sanoivat isääni isäksi; ja -sitten me itkettiin; ja ne olivat ensimmäiset aateliskyyneleet, joita -ikänä olemme vuodattaneet. - -VANHA PAIMEN. -Jos elää saamme, poikaseni, vuodatamme niitä paljon enemmän. - -NUORI PAIMEN. -Niin kyllä; olisipa muuten sula onnettomuus, kun nyt olemme tulleet -niin rankilliseen asemaan. - -AUTOLYCUS. -Pyydän nöyrimmästi anteeksi kaikki, mitä olen rikkonut teidän -ylhäisyyttänne vastaan, ja pyydän myöskin, että puhuisitte hyvää minun -puolestani prinssille, minun herralleni. - -VANHA PAIMEN. -Tee se, poikani; meidän pitää olla jaloja nyt, kun olemme jalosukuisia. - -NUORI PAIMEN. -Lupaatko elämäsi parantaa? - -AUTOLYCUS. -Lupaan, teidän armonne luvalla. - -NUORI PAIMEN. -Kättä sen päälle! Minä vannon prinssille, että sinä olet yhtä -rehellinen ja kelpo mies kuin mikään böhmiläinen suinkin. - -VANHA PAIMEN. -Sano se vaan, mut älä vanno. - -NUORI PAIMEN. -Mitä? Enkö vannoisi nyt, kun olen aatelismies? Moukat ja poroporvarit -sanokoot, minäpä vannon. - -VANHA PAIMEN. -Mutta jos se on väärää. - -NUORI PAIMEN. -Olkoon vaikka kuinka väärää, kelpo aatelismies voi sen vannoa ystävänsä -tähden: -- ja minä vannon prinssille, että sinä olet rohkea ja näppeä -mies ja ett'et juo itseäsi humalaan, vaikka hyvin tiedän, ett'et ole -mikään rohkea ja näppeä mies ja että juotkin itsesi humalaan; kuitenkin -sen vannon, ja toivoisin, että tulisit rohkeaksi ja näppeäksi mieheksi. - -AUTOLYCUS. -Tahdon koettaa, voimieni mukaan. - -NUORI PAIMEN. -Kaikin mokomin koeta tulla rohkeaksi mieheksi. Jos en ihmettele, kuinka -sinä uskallat juoda itsesi humalaan, vaikk'et olekaan rohkea mies, niin -älä koskaan minua usko. -- Kuulkaa! Kuningas ja prinssit, koko meidän -sukumme, menevät nyt katsomaan kuningattaren kuvaa. Tule kanssamme, me -tahdomme sinua suosia. - - (Menevät.) - - - -Kolmas kohtaus. - - Sali Paulinan asunnossa. - - (Leontes, Polyxenes, Florizel, Perdita, Camillo, - Paulina, hoviherroja ja seuralaisia tulee.) - -LEONTES. -Paulina, jalo nainen, minkä lohdun -Sult' olen saanut! - -PAULINA. - Armollinen herra, -Hyv' oli aikeeni, jos erehdyinkin. -On täysin palkittu mun hyvät työni. -Mut että te, kuninkaat kruunupäät. -Ja vallanperijänne, nämä nuoret, -Suvaitsette mun majahani tulla, -On liikaa armoa, jot' eläissäni -En ehdi koskaan maksaa. - -LEONTES. - Oh, Paulina, -Sua kunnioitus häirii. Tulimme nyt -Kuningattaren kuvaa katsomaan. -Mont' esinettä hauskaa, harvinaista -Salissas ihailimme; mut ei nähty, -Mit' innoin halaa tyttäreni nähdä, -Äitinsä kuvaa. - -PAULINA. - Niinkuin eläissänsä -Hän oli verraton, niin, luulen, voittaa -Kuvansa kuollut kaikki, mit' on nähty -Tai ihmiskäsin tehty; siksi pidän -Sit' erillään. Täss' on se: siinä elo -Niin eläväks on mukailtu, kuin koskaan -Voi uni mukaella kuolemaa. -Katselkaa vain, ja ihmetelkää! -- - - (Paulina vetää syrjään esiripun, niin että - Hermionen vartalokuva tulee näkyviin.) - -Vait'olonne ma ymmärrän: se paras -On ihmetyksen ilme. Sanokaahan: -- -Kuningas, ensin te: se eikö ole -Näköinen, mitä? - -LEONTES. - Hänen ryhtins' aivan! -Mua toru, kallis kivi; silloin sanon: -Hermione olet; ei, ei, hän sä olet, -Jos et sa toru: niin hän oli hellä -Kuin laps ja taivaan armo. -- Mut, Paulina, -Hermione noin kurttuinen ei ollut, -Noin vanha ei kuin tuo. - -POLYXENES. - Ei likimainkaan. - -PAULINA. -Sit' ihmeempi on taiteilijan taito. -Eteenpäin siirtyin kuusitoista vuotta, -Hän kuvaa hänet niin, kuin nyt hän eläis. - -LEONTES. -Ja voisikin nyt elää, yhtä paljon -Lohduksi mulle, kuin nyt sydäntäni -Tuo näkö kaivelee. Oi, noin hän seisoi -Elävän ylevänä -- lämmin elo -Nyt tuoss' on kylmä -- kun hänt' ensin kosin. -Hyi, häpeän; mua kivi eikö soimaa, -Ett' olen minä kovempi kuin se? -Kuninkaallinen patsas, tenhovoimaa -On suuruudessasi; taas esiin loihdit -Mun syntini ja elinnesteet imet -Sä tyttärestäsi, jok' ihmetyksest' -On kivettynyt hänkin. - -PERDITA. - Sallikaatte -- -Sit' älkää taiaks luulko -- että tässä -Nyt polvistun ja siunausta anon. -- -Oi, äiti, kallis kuningatar, joka -Elosi päätit, kun sen aloin minä, -Ojenna kätesi mun suudellani. - -PAULINA. -Anteeksi! Patsas vast' on pystytetty, -Ei värit vielä kuivat. - -CAMILLO. - Syvään, herra, -On suru teissä juurtunut, kun sit' ei -Kuustoista ole talvea ja kesää -Pois voinut puhaltaa tai kuivata. -Niin kauan tuskin mikään ilo elää, -Ja suru surmannut ois itsens' aikaa. - -POLYXENES. -Veli hyvä, se jok' oli tähän syypää, -Häll' olkoon valta ottaa murheest' osaa -Niin runsaasti kuin tahtoo. - -PAULINA. - Jospa oisin -Tuon arvannut, ett' tämä kuva parka -Noin teihin koskis -- sillä mun on kivi -- -En sit' ois näyttänyt. - -LEONTES. - Sit' älä peitä. - -PAULINA. -Sit' ette katsella saa enää; vihdoin -Te luulette sen liikkuvan. - -LEONTES. - Seis! Älä! -Kas, surma olkoon, minust' eikö se jo -- -Ken on sen tehnyt? -- Veli, katsokaa, -Se eikö hengitä, ja lämmin veri -Sen suoniss' eikö virtaa? - -POLYXENES. - Taitoteos! -Sen huulillahan elo lämmin läikkyy. - -LEONTES. -Ja silmäin loistossa on välähdystä. -Noin voiko taide eksyttää? - -PAULINA. - Sen peitän; -Kuningas on jo suunniltaan; hän vihdoin -Sen luulee elävän. - -LEONTES. - Paulina, näin -Mun kaksikymment' anna vuotta luulla. -Ei kaiken mailman äly voita tätä -Hulluuden suloisuutta. Älä peitä. - -PAULINA. -Mua surettaa, ett' teitä näin ma kiusaan; -Kiduttaa voisin vieläkin. - -LEONTES. - Oi, tee se; -Kidutus tuo on maultaan niin maire -Kuin makein lemmen juoma. -- Yhä tuntuu -Kuin henki tuosta huokuis. Hieno taltta, -Kun kiveen veistää hengen! Ilkuttenko, -Jos häntä suutelen? - -PAULINA. - Ei, herran tähden; -Huulillaan kostea on puna vielä; -Sen tärväis suutelu, ja maaliin itse -Te tulisitte. Peitänkö ma kuvan? - -LEONTES. -Ei vuoteen kahteenkymmeneen. - -PERDITA. - Sen ajan -Minäkin tässä katselisin tuota. - -PAULINA. -Nyt joko huone jättäkäätte, taikka -Varokaa vielä suurempata kummaa. -Jos voitte sietää sen, niin laitan, että -Tuo kuva liikkuu, astuu päin ja teitä -Kätehen tarttuu; mutta silloin luullaan -- -Min kiellän minä -- että paholaisen -Liitossa olen. - -LEONTES. - Anna hänen tehdä -Jos mitä, tyynnä katson; puhua -Jos mitä, tyynnä kuulen; yhtä helppo -On antaa hänen puhua kuin käydä. - -PAULINA. -Mut siihen vaaditahan valpas usko. -- -Nyt hiljaa, kaikki; se, ken luulee, että -Tää luvatont' on taikaa, poistukoon. - -LEONTES. -No, jatka; täält' ei kukaan liikahdakaan. - -PAULINA. -Herätä hänet, soitto! -- - (Soitantoa.) - Nyt on aika; -Nyt heitä kivetykses; astu alas; -Näkijät kaikki hämmästykseen saata. -Ma hautas umpeen luon; no, tule, riennä; -Tuonelle jätä jäykkyytes, sun sieltä -Elämän ilo pelasti. -- Te näette. -Hän liikkuu. - (Hermione astuu alas jalustalta.) - Älkää peljästykö: tämä -On yhtä hurskasta, kuin taikanikin -On luvallista. Pois hänt' älkää syöskö, -Ennenkuin taas hän kuolee; muuten hänet -Tapatte kahdesti. No, kättä hälle! -Kositte häntä, kun hän oli nuori. -Nyt vanhana hän kosii. - -LEONTES (syleillen häntä). - Hän on lämmin! -Jos taikaa tää, se yht' on luvallista -Kuin syöntikin. - -POLYXENES. - Hän miestään syleilee. - -CAMILLO. -Kapuvi kaulaan. Elossa jos on hän, -Niin puhukoon hän myös. - -POLYXENES. - Niin, ilmi tuokoon, -Miss' elänyt hän on ja miten päässyt -On kuolon kourista. - -PAULINA. - Jos kerrottaisi, -Ett' elää hän, niin sitä nauraisitte -Kuin vanhaa tarinaa; mut nyt sen näette, -Vaikk' ei hän vielä puhu. Malttakaa. -- -Välittäjäksi, neiti! Polvistukaa -Ja siunaust' äidiltänne anokaa. -- -Huomatkaa, rouva: Perdita on löytty. - - (Perdita polvistuu Hermionen eteen.) - -HERMIONE. -Jumalat, alas meihin katsokaa, -Ja armon pyhät maljat vuodattakaa -Mun tyttäreni päähän! -- Kerro, lapsi. -Mitenkä pelastuit? Miss' olet ollut? -Kuink' isäs hoviin löysit? Tiedä, että, -Kun kertoi Paulina, ett' oraakeli -Sun elämisestäsi toiveit' antoi, -Sua odottelin täällä. - -PAULINA. - Tuosta toiste; -Ilonne muuten häiriintyy, kun muutkin -Kysellä tahtoisivat. -- Yhteen menkää -Te, miekot voiton saajat. Hurmauksenne -Levitköön kaikkiin. Minä, vanha kyyhky, -Oksalle lennän kuivalle, ja siinä -Eloni loppuun itken puolisota -Ijaksi kadonnutta. - -LEONTES. - Ei, Paulina; -Sa minult' olet miehen saapa, niinkuin -Sinulta minä vaimon sain; niin oli -Valalla sovittu. Sin' olet löynnyt -Mun omani, vaan kuinka, sit' en tiedä; -Näin hänet kuollehena, niinkuin luulin, -Ja monet rukoukset suotta luin -Ma hänen haudallansa. Kaukaa en -Sinulle etsi kelpo puolisota -- -Ma tunnen hänen mielensä -- Camillo, -Tuo ota käsi; kunnias ja kuntos -On täysin taattu, ja sen vahvistamme -Me, kaksi kuningasta. -- Lähtekäämme. - (Hermionelle.) -Kuin? -- Katso veljeämme! -- Anteeks suokaa, -Ett' epäluuloin pyhät katsehenne -Ma myrkytin! -- Kas, tuossa vävysi, -Kuninkaan poika, joka taivaan tahdost' -On tyttäresi ylkämies. -- Paulina, -Vie meidät jonnekin, miss' ystävyksin -Kysellä saamme, kertoilla, mit' osaa -On kukin näytellyt sen pitkän ajan, -Mink' eross' olimme. Niin, rientäkäämme. - - (Poistuvat.) - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Talvinen tarina, by William Shakespeare - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TALVINEN TARINA *** - -***** This file should be named 44840-8.txt or 44840-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/4/4/8/4/44840/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License available with this file or online at - www.gutenberg.org/license. - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation information page at www.gutenberg.org - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at 809 -North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email -contact links and up to date contact information can be found at the -Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For forty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |