diff options
Diffstat (limited to '44839-8.txt')
| -rw-r--r-- | 44839-8.txt | 4685 |
1 files changed, 0 insertions, 4685 deletions
diff --git a/44839-8.txt b/44839-8.txt deleted file mode 100644 index 3bcb2e8..0000000 --- a/44839-8.txt +++ /dev/null @@ -1,4685 +0,0 @@ -Project Gutenberg's Kaksi nuorta veronalaista, by William Shakespeare - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org - - -Title: Kaksi nuorta veronalaista - -Author: William Shakespeare - -Translator: Paavo Cajander - -Release Date: February 8, 2014 [EBook #44839] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAKSI NUORTA VERONALAISTA *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -KAKSI NUORTA VERONALAISTA - -Kirj. - -William Shakespeare - - -Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1910. - - - -Näytelmän henkilöt: - -Milanon herttua, Silvian isä. -VALENTIN, | kaksi veronalaista aatelismiestä. -PROTEUS, | -ANTONIO, Proteuksen isä. -THURIO, Valentinin kilpakosija. -EGLAMOUR. -VILKAS, Valentinin palvelija. -KEIHÄS, Proteuksen palvelija. -PANTHINO, Antonion palvelija. -Isäntä, jonka talossa Julia asuu. -Rosvoja. -JULIA, nuori veronalainen neiti. -SILVIA, herttuan tytär. -LUCETTA, Julian kamarineitsyt. -Palvelijoita. Soittoniekkoja. - -Tapahtumapaikkana osaksi Verona, osaksi Milano ja Mantuan seudut. - - - - -ENSIMMÄINEN NÄYTÖS. - - -Ensimmäinen kohtaus. - - Tori Veronassa. - (Valentin ja Proteus tulevat.) - -VALENTIN. -Mua älä houkuttele, rakas Proteus; -Ei kotikasvatilla äly kasva. -Jos nuoruuttas ei lempi kahlehtisi -Ihaillun kullan sulokatseisiin, -Niin pikemmin sua minä vietteleisin -Mukaani mailman ihmett' ihaamaan, -Sen sijaan että kotosalla nuhjaat, -Kuluttaan nuoruuttasi tyhjäntoimiin. -Kun lemmit, lemmi; hauskaa toivon sulle; -Jos itse rakastun, niin samaa mulle. - -PROTEUS. -Menetkö? Rakas Valentin, voi hyvin! -Ja muista Proteusta, kun matkallasi -Näet monta ihmeellistä nähtävää; -Ja mua toivo onnes osakkaaksi, -Kun onni sulla on; ja vaarassa, -Jos vaara sua kohtais, murhees, huoles -Mun pyhäin rukousteni turviin heitä: -Sun edestäsi tahdon rukoilla. - -VALENTIN. -Rukouskirjanas on lemmen kirja. - -PROTEUS. -Niin, tietystikin kirja, jota lemmin. - -VALENTIN. -Tuo syvän lemmen laaka tarina: -Kuink' yli Hellesponton ui Leander.[1] - -PROTEUS. -Syvemmän lemmen syvä tarina: -Hän uppos lempeen uumiansa myöten. - -VALENTIN. -Mut sinä siinä istut kaulaa myöten, -Ja kuitenkaan et Hellespontoss' uinut. - -PROTEUS. -Kuin? Kaulaako? Mult' älä kaulaa vie. - -VALENTIN. -Ei, tuo ei sulta kaulaa kysy. - -PROTEUS. - Mikä? - -VALENTIN. -Tuo lempi, missä oihkall' ostat pilkan, -Huokauksin' ylvän katseen, hetken ilon -Viikkoisten pitkäin öiden valvonnalla; -Jos voitat ehkä, häviöks' on voitto, -Jos häviät, saat voitoksesi tuskan. -Kuink' onkaan, älyll' ostat hupsuutta, -Tai hupsuus perin voittanut on älyn. - -PROTEUS. -Kaikesta päättäen, siis olen hupsu. - -VALENTIN. -Kaikesta päättäen, se kohta nähdään. - -PROTEUS. -Häväiset lemmen; min' en ole lempi. - -VALENTIN. -Se valtiaas on, se sua vallitsee; -Ja joka näin on hupsun ikeen alla, -Ei viisaan kirjoiss' ole ikänä. - -PROTEUS. -Mut kirjoiss' on, ett' ihanimmat ummut -Syö ahnas toukka; samoin ahnas lempi -Kuluttain kalvaa hienoint' älyä. - -VALENTIN. -Myös kirjoiss' on, ett' aikaisimmat ummut -Syö toukka ennen niiden kukintaa; -Ja samoin lempi nuoren hienon älyn -Hupsuksi muuttaa; umpuunsa se kuihtuu, -Menettäin kukkeimmillaan vehreytensä -Ja kaikki vastaisuuden kauniit toiveet. -Mut miksi tuhlaan sinuun neuvoja, -Jok' olet lemmenhalun pauloiss' ihan? -Hyvästi vielä kerran! Rannall' isä -Jo odottaa, mua laivaan saattaakseen. - -PROTEUS. -Ma sinne sua seuraan, Valentin. - -VALENTIN. -Älä, hyvä Proteus; tässä erotkaamme. -Milanoon mulle kirjeess' ilmoita, -Mitenkä lempes käy ja mitä muuten -Täält' ystäväsi poikess' ollen kuuluu. -Minäkin sulle samoin kirjoitan. - -PROTEUS. -Sua Milanossa onni seuratkoon! - -VALENTIN. -Sua samoin kotona! Jää hyvästi! - - (Menee.) - -PROTEUS. -Hän mainett' etsii, minä lempeä. -Hän heittää ystävät, sit' enemmän -Heit' ansaitakseen, minä lemmen tähden -Kaikk', itseni ja ystävätkin heitän. -Sa, Julia, sa muuttanut mun olet; -Opinnot laiminlyön ja aikaa tuhlaan, -Älyni turtuu, maailma on musta, -Pää heikko, sydän sairas sureilusta. - - (Vilkas tulee.) - -VILKAS. -Herra Proteus, päivää! Miss' on herrani? - -PROTEUS. -Juur' läksi laivaan, mennäkseen Milanoon. - -VILKAS. -Vetoa lyön, ett' on jo lähtenyt, -Ja kadonnut siis lammas olen minä. - -PROTEUS. -Niin, usein lammas-raukka harhaan käy, -Kun paimenta ei saapuvilla näy. - -VILKAS. -Minäkö lammas, herraniko paimen, niinkö vakaan? - -PROTEUS. -Niin vakaan. - -VILKAS. -Mun sarveni siis hällä on, jos valvon taikka makaan. - -PROTEUS. -Typerä vastaus, niinkuin lampaan päästä. - -VILKAS. -Siis uusi todistus, ett' olen lammas. - -PROTEUS. -Niin oletkin, ja herrasi on paimen. - -VILKAS. -Eipäs; sen voin kumota yhdellä päätelmällä. - -PROTEUS. -Se ottaa kovalle; mutta minä voin sen toisella todistaa. - -VILKAS. -Paimen etsii lammasta, eikä lammas paimenta; mutta minä etsin herraani, -eikä herrani minua; siis minä en ole lammas. - -PROTEUS. -Lammas seuraa paimenta saadakseen ruokaa, mutta paimen ei seuraa -lammasta ruoan tähden; sinä seuraat herraasi palkan vuoksi, mutta -herrasi ei seuraa sinua palkan tähden; siis, sinä olet lammas. - -VILKAS. -Mokoma todistus lisää, niin täytyy minun huutaa: "pää". - -PROTEUS. -Mutta kuuleppas: veitkö kirjeeni Julialle? - -VILKAS. -Vein, herra: minä, kadonnut lammas, annoin kirjeenne hänelle, -kasonneelle lampaalle; ja hän, kasonnut lammas, ei antanut minulle, -kadonneelle lampaalle, mittyisen mitään vaivastani. - -PROTEUS. -Täällä on liian pienet laidunmaat niin suurelle lammaslaumalle. - -VILKAS. -Jos maa on liian täysi, niin olisi teidän paras pistää hänet. - -PROTEUS. -Siinä sinä erehdyt; paras olisi kolikoida sinut. - -VILKAS. -Ei, herra; vähemmästäkin kuin kolikosta olisin vienyt kirjeenne -perille. - -PROTEUS. -Käsität väärin; sanoin: kolikoida, tarkoitin: rusikoida. - -VILKAS. -Vai kolikosta rusikka! En suostu tähän. -Se lemmenkirjeen viennistä on liian vähän. - -PROTEUS. -Mitä sanoi hän? - - (Vilkas nyökäyttää päätään.) - -Nyökäyttikö päätä? - -VILKAS. -Se lammas. - -PROTEUS. -Mitä sanot, sinä lampaanpää? - -VILKAS. -Käsitätte väärin; minä sanoin, että hän nyökäytti päätään; ja te -kysyitte, nyökäyttikö päätään, ja minä sanoin: se lammas. - -PROTEUS. -Ja kun pää ja lammas pannaan yhteen, niin tulee siitä lampaanpää. - -VILKAS. -No, kun olette nähnyt vaivaa panna ne yhteen, niin pitäkää ne -vaivastanne. - -PROTEUS. -Ei, sinä sen saat pitää kirjeen viennistä. - -VILKAS. -Huomaan että kaikki se köyhän pää saa kantaa. - -PROTEUS. -Mitä kantaa? - -VILKAS. -Niin, nähkääs: ensin kannan kirjeenne reilusti perille; ja sitten en -saa vaivastani muuta kuin lampaanpään. - -PROTEUS. -Sinä olet sukkela mies, lempo soikoon! - -VILKAS. -Enkä kuitenkaan saa kiinni teidän hitaasta kukkarostanne. - -PROTEUS. -Kas niin, avaa suusi ja kerro asia: mitä sanoi hän? - -VILKAS. -Avatkaa tekin kukkaronne, niin että rahat ja asia tulevat yhtaikaa -esille. - -PROTEUS. -No, tuossa on vaivastasi. Mitä hän sanoi? - -VILKAS. -Toden totta, herra, luulen ett'ette hevillä häntä saa. - -PROTEUS. -Kuinka niin? Saitko hänestä sen verran irti? - -VILKAS. -En saanut hänestä irti en mitään, en edes kolikkoakaan kirjeen -kantamisesta. Ja kun hän oli niin tyly minulle, kun minä vein hänelle -sydämmenne, niin pelkään että hän on yhtä tyly teille, kun itse -tarjoatte hänelle sydämmenne. Älkää antako hänelle muuta lahjaksi -kuin kiviä, sillä hän on kova kuin teräs. - -PROTEUS. -Mitä? Eikö hän mitään sanonut? - -VILKAS. -Ei senkään vertaa kuin että -- "tuossa sinulle vaivastasi". Kiitän -teidän äyriyttänne, kun annoitte mulle muutaman äyrin; palkaksi siitä -saatte tästälähin itse viedä kirjeenne. Ja tällä, herra, suosittelen -teitä herralleni. - -PROTEUS. -Mene, mene, laiva haaksirikost' estä;[2] -Ei huku se, jos sinä laivall' olet: -Sun kuolemasi kuivalla on maalla. -- -Paremman laitan sanansaattajan; -Mun kirjeitäni, varon, Julia hylkii, -Kun niitä moinen ryötys kuljettaa. - - (Menevät.) - - -Toinen kohtaus. - - Sama seutu. Julian puisto. - (Julia ja Lucetta tulevat.) - -JULIA. -No, sano nyt, Lucetta, meidän kesken: -Pitääkö minun noutaa lemmen ääntä? - -LUCETTA. -Se tietty on, mut umpipäin ei noutaa. - -JULIA. -Tuost' ylkämiesten suloparvesta, -Jotk' ympäröivät mua päiväkausin, -Ken sinun mielestäs on mieluisin? - -LUCETTA. -Ne nimitelkää, niin ma parhaan mukaan -Typerän arveluni niistä lausun. - -JULIA. -Miten miellyttää sua kaunis Eglamour? - -LUCETTA. -Mies kohtelias, hieno, sulokieli, -Mut mokomaa ei minun tekis mieli. - -JULIA. -No, rikas Mercatio käykö päin? - -LUCETTA. -On varat oivat, itse niin ja näin.. - -JULIA. -Kuink' arvostelet sievää Proteusta? - -LUCETTA. -Taivasten taatto! Mitä hassutusta! - -JULIA. -No, miksi noin se nimi sua hurmaa? - -LUCETTA. -Anteeksi, neiti! Häpeä mun surmaa, -Noin herttaista jos herrahempukkaa -Mun, halvan raukan, tulee arvostaa. - -JULIA. -No, miks et häntä niinkuin muitakin? - -LUCETTA. -Hyvistä kaikist' on hän parahin. - -JULIA. -Ja perustelusi? - -LUCETTA. -Tuo tavallinen naisten perustelu: -Niin minust' on, siks että minust' on niin. - -JULIA. -Siis lempenikö häneen tuhlaisin? - -LUCETTA. -Se turhaan tuhlattua ei lie siltä. - -JULIA. -Hän kaikkein vähin mua imartaa. - -LUCETTA. -Mut kaikkein enin hän teit' armastaa. - -JULIA. -Se vait ei ole, jonka sydän palaa. - -LUCETTA. -Se tulta kumminkin, mi kytee salaa. - -JULIA. -Ei lemmi se, jok' ei tuo ilmi mieltään. - -LUCETTA. -Vähimmin se, jok' aina pieksee kieltään. - -JULIA. -Oi, jospa mielensä ma tietäisin! - -LUCETTA. -Lukekaa, neiti, tämä. - - (Antaa kirjeen.) - -JULIA. - "Julialle" -Keneltä, sano. - -LUCETTA. - Sisällys sen sanoo. - -JULIA. -Ken antoi tämän? - -LUCETTA. - Valentinin poika, -Jonk' oli varmaan Proteus lähettänyt. -Hän ois sen teille tuonut, mutta minä vein -Sen häneltä; oi, anteeks, että niin ma tein. - -JULIA. -Haa! Kautta kunniani, paritusta! -Vai rivoja sa kätket kirjeitä, -Vehkeillen salaa nuoruuttani vastaan! -Niin, totta tosiaankin, kaunis toimi, -Ja toimi sulle ihan omansa! -Tuoss', ota kirje, takaisin se laita, -Tai iäks pysy poissa silmistäni. - -LUCETTA. -Vihaako lemmenairut palkaks saa? - -JULIA. -Menetkö? - -LUCETTA. - Miettikäähän asiaa. - - (Menee.) - -JULIA. -Hm! Kirjett' etten sentään silmäillyt! -Hävettää huutaa häntä takaisin -Ja pyytää sitä, josta häntä sätin. -Oi, houkkaa! Tietää että olen nainen, -Ja kirjettä ei kiusaa lukemaan! -Hävystä nainen sanoo "ei", mut toivoo -Ett' arvais kysyjä sen myönnöksi. -Hyi, kuink' on oikukas tuo hupsu lempi! -Kuin kärty laps se imettäjää kynsii -Ja nöyräst' oiti vitsaa suutelee. -Kuink' ajoin tylysti Lucettan pois, -Vaikk' oisin kyllä suonut hänen jäävän! -Kuink' ilkeästi otsaa rypistin, -Vaikk' ilo veti sydämmeni hymyyn! -Nyt kostoks saan Lucettan palauttaa -Ja pyytää hänelt' anteeks tyhmyyttäni. -- -Lucetta, hoi! - - (Lucetta palaa.) - -LUCETTA. - Mit', armo, suvaitsette? - -JULIA. -Jo puolisenko aika? - -LUCETTA. - Jospa oisi, -Niin syöntiin suuta käyttää saisitte, -Eik' aina palkollisen sättimiseen. - -JULIA. -Mit' otit maasta joutuin noin? - -LUCETTA. -En mitään. - -JULIA. - Mut kumarruithan. - -LUCETTA. - Otin paperin, -Min pudotin. - -JULIA. - Siis paperi ei mitään? - -LUCETTA. -Ei mitään minuun koskevaa. - -JULIA. - Siis siihen -Se jätä niille, joihin totta koskee. - -LUCETTA. -Se totta koskee niihin, joita koskee, -Jos sit' ei väärin selitellä vain. - -JULIA. -Varmaankin jokin runo kullaltasi? - -LUCETTA. -Jot' aikoisin ma laulaa nuotin mukaan. -Sanokaa nuotti, teill' on siihen taito. - -JULIA. -Mokomaan turhaan taitoa ei tarvis: -No, laula "kevykäisen lemmen" nuottiin. - -LUCETTA. -Niin kevykäiseen nuottiin liian raskas. - -JULIA. -Raskasko? Baasi painonako? - -LUCETTA. - Niin, -Se sointuisi, jos te sen laulaisitte. - -JULIA. -Tee itse se. - -LUCETTA. - Käy liian korkealle. - -JULIA. -Näytäppä runos. -- Mitä, vauvaseni? - -LUCETTA. -Pitäkää tuota ääntä loppuun asti, -Vaikk' ei se ääni mulle mieluinen. - -JULIA. -Vai ei. - -LUCETTA. - Ei, neiti, se on liian kirpas. - -JULIA. -Sun liian näsäkäs. - -LUCETTA. - Nyt meni honkaan. -Tuo kova kimakkuus se pilaa soinnun; -Ois laulun täytteeks väliääni tarpeen. - -JULIA. -Sen jylhä baasisi on hämmentänyt. - -LUCETTA. -Vain Proteuksen tähden paasasin. - -JULIA. -En vasta siedä moista lörpötystä. -Tuoss' ihan sotkunaan on vakuutteita! - (Repii kirjeen palasiksi.) -Pois täältä! Anna palasien olla, -En kärsi että niitä hypistelet. - -LUCETTA. -Tylyksi teeskelee, mut muut' ei toivo -Kuin toista kirjett', yhtä suututtavaa. - - (Menee.) - -JULIA. -Ah! Noin mua suututtiko ensimmäinen? -Katalat kädet, rikki revitte -Noin hellät sanat! Häijyt ampiaiset, -Imette impihunajan, ja sitten -Tapatte valmistajat, mehiläiset! -Sovinnoks suutelen nyt joka liuskaa. -Kas, tuoss' on: "Hyvä Julia". -- Paha Julia! -Nyt kiittämättömyytes kostoksi -Nimesi noihin kylmiin kiviin paiskaan -Ja halveksuen poljen ivaasi. -Ja tässä: "Lemmen haavoittama Proteus". -Nimi-parka haavan saanut! Poveeni -Sun peitän, kunnes haavas tervehtyy: -Noin siihen parantavan muiskun painan! -Kas, tuossa kaksi, kolme kertaa "Proteus". -Vait, tuuli, hiljaa, ettei mitään huku, -Siks kuin saan sana sanalt' yhteen kaikki, -Pait oman nimeni; sen kantakoon -Vihuri jylhän vuoren jyrkänteeseen -Ja ärjyyn mereen syösköön! Tuossa "Proteus" -Samalla rivillä on kahdesti! -"Poloinen Proteus; hurmaantunut Proteus -Armaalle Julialle". -- Pois tuon revin. -Ei, ei! Niin kauniist' on hän yhdistänyt -Sen omaan vaikeroivaan nimeensä. -Ne käärin toisiansa vastaan, noin! -Halailkaa, suudelkaa ja torailkaa -Nyt keskenänne miten haluttaa! - - (Lucetta palaa.) - -LUCETTA. - Neiti, -Isänne vartoo, puolinen on valmis. - -JULIA. -No hyvä, menkäämme. - -LUCETTA. -Nuo sirut jääkö tuohon juorumaan? - -JULIA. -Jos näet hyväksi, niin ota pois ne. - -LUCETTA. -Pahaksi pantiin, kun ne siihen jätin; -Mut tuoss' ei saa ne olla: vilustuvat. - -JULIA. -On, näen mä, sulla harras halu niihin. - -LUCETTA. -Niin, nähkääs, neiti, mitä näettekään; -Näen minäkin, vaikk' ette sitä luule. - -JULIA. -No tule, tule. Suvaitsetko tulla? - - (Menevät.) - - -Kolmas kohtaus. - - Sama seutu. Huone Antonion talossa. - (Antonio ja Panthino tulevat.) - -ANTONIO. -Mik' oli vakaa keskustelu sulla -Ja veljelläni ristikäytävässä? - -PANTHINO. -Se Proteusta koski, poikaanne. - -ANTONIO. -Kuin niin? - -PANTHINO. - Hän oudoksui, ett' täällä poika -Kodissa nuoruutensa kuluttaa, -Kun monet halvemmankin-arvoiset -Maailmaan laittaa poikans' edistymään: -Ken sotaan koittelemaan onneaan, -Ken meren selkään löytöretkille, -Ken opin teille yliopistoihin. -Johonkin näistä toimist', ellei kaikkiin, -Hän Proteuksen luuli sopivaksi, -Ja käski minun teille tyrkyttää, -Ett' ei sais virua hän kodiss' enää; -Hän vanhana saa siitä häpeää, -Jos nuorna maailmaa ei ole nähnyt. - -ANTONIO. -Ei mulle tarvis sitä tyrkyttää, -Jot' olen miettinyt jo kuukausmäärän. -Tuot' ajan hukkaa olen aatellut -Ja ettei tule hänest' oikein miestä, -Jos mailma hänt' ei opeta ja neuvo. -Kokemust' ahkeruuden' yksin saadaan, -Ja ajan varrella se täysin kypsyy. -Siis sano, mihin paras hänet laittaa? - -PANTHINO. -Ei liene tietymätönt' armollenne, -Ett' ystävänsä nuori Valentin, -Hoviss' on keisarilla palvelussa. - -ANTONIO. -Sen kyllä tiedän. - -PANTHINO. - Minun mielestäni -Ois paras hänet sinne lähettää. -Siell' oppii keihäiset ja turnaukset, -Saa suurta seuraa, kuulee hienoutta -Ja kaikkeen jaloon taitoon harjaantuu, -Mik' ikäns' on ja säätyns' arvoista. - -ANTONIO. -Se neuvo miellyttää; on tuuma hyvä; -Ja näyttääkseni, miten siihen miellyn, -Sen tuuman heti panen täytäntöön. -Teen kiireimmiten kaikki valmistukset -Ja laitan hänet hoviin keisarin. - -PANTHINO. -Jo huomenna, jos sopii: Don Alfonso -Ja muita arvon-ylimyksiä -Menoss' on keisaria tervehtimään -Ja hälle palvelustaan tarjoomaan. - -ANTONIO. -On seura hyvä; Proteus menköön mukaan. -Paraiksi tulee, -- saa sen heti tietää. - - (Proteus tulee.) - -PROTEUS. -Suloinen kirje! Sulo lemmen-elo! -Tuoss' armaan käsi, airut sydämmen, -Ja tuossa lemmen vala, kunnian takuu! -Oi, lempeemme ett' isät suostuisivat, -Luvallaan vahvistaen onnemme! -Oi, taivaallinen Julia! - -ANTONIO. -No vai? Mik' on tuo kirje, jota luet? - -PROTEUS. -Luvalla sanoen, vain pari sanaa -Terveisiks Valentinilta; ne juuri -Sain ystävältä, joka tuli sieltä. - -ANTONIO. -Tuo tänne kirje; mitä uutta siinä? - -PROTEUS. -Ei mitään uutta, isä; hän vain kertoo, -Kuink' onness' elää, kuink' on rakastettu, -Kuink' yhä keisarinkin suosin voittaa; -Mua onnens' osakkaaksi toivoo vain. - -ANTONIO. -Ja mitä sinä sanot siihen toivoon? - -PROTEUS. -Ett' isäni ma tahtoon alistun -Enk' ystäväni toivehista riipu. - -ANTONIO. -Mun tahtoni tuon toiveen kanss' on yhtä. -Äl oudoksu tät' äkki-päätöstäni; -Sen tahdon, minkä tahdon, sillä hyvä. -Päätetty on siis, että jonkun aikaa -Sa hoviss' elät Valentinin kanssa. -Mink' elatukseks suvultaan hän saa, -Sen saman määrän sinäkin saat multa. -Huomenna ole valmis lähtemään. -Ei estelyitä! Asia on selvä. - -PROTEUS. -En voi niin pian tulla valmiiks, isä; -Ma pyydän parin päivän lykkäystä. - -ANTONIO. -Jälestä laitan mitä tarvitset. -Äl' aikaile! Sun huomenna on matka. -- -Panthino, tule mua auttamaan -Ja hänen lähtöänsä jouduttamaan. - - (Antonio ja Panthino menevät.) - -PROTEUS. -Pakenin tulta, etten palaisi, -Ja syöksyn mereen nyt ja siihen hukun. -En Julian kirjett' isän suonut nähdä -Pelosta, että lempeäni ehkäis; -Ja nyt on oma estelyni syynä, -Ett' ehkää lempeni hän kokonaan. -Oi, tämä lemmen kevät kerrassaan, -Kuin huhtikuinen taivas, karvaa vaihtaa: -Juur' aurinko kun paistaa parhaillaan, -Niin äkkipikaa pilvi päivän kaihtaa. - - (Panthino palaa.) - -PANTHINO. -Isänne kutsuu teitä, Proteus; -Hänell' on kiire, menkää pikaisesti. - -PROTEUS. -No, täytyy kai; ei auta arvelus, -Vaikk' epäis sydämmeni tuhannesti. - - (Menevät.) - - - - -TOINEN NÄYTÖS. - - -Ensimmäinen kohtaus. - - Milano. Huone herttuan hovilinnassa. - (Valentin ja Vilkas tulevat.) - -VILKAS. -Tuoss' sormikkaanne! - -VALENTIN. - Se ei minun ole: -Mun kädess' on. - -VILKAS. - Mut se vois olla teidän: -Tuon toisen käden. - -VALENTIN. - Annahan, kun katson! -Niin, se on mun. -- Oi, kaunett' ihanaa, -Mi taivaist' esinettä verhoaa! -Ah! Silvia! Silvia! - -VILKAS. -Neiti Silvia! Neiti Silvia! - -VALENTIN. -Mitä, tolvana? - -VILKAS. -Hän ei ole kuuluvilla, herra. - -VALENTIN. -Mitä? Kuka on sinua käskenyt häntä kutsumaan? - -VILKAS. -Itse teidän armonne, jos en ole väärin käsittänyt. - -VALENTIN. -Sinä olet aina liian hätikkö. - -VILKAS. -Ja äsken toruitte minua siitä, että olin liian hidas. - -VALENTIN. -Se sikseen! Sano, tunnetko neiti Silviaa? - -VILKAS. -Tuotako, jota teidän armonne rakastaa? - -VALENTIN. -Mistä sinä tiedät, että minä olen rakastunut? - -VILKAS. -Minulla on, nähkääs, nämä erityiset merkit: Ensiksi olette alkanut, -niinkuin herra Proteus, käydä käsivarret ristissä, niinkuin mikäkin -nureksija; liverrellä huviksenne lemmenlaulua niinkuin kultakerttu; -kulkea ypöyksinänne niinkuin pitaalitautinen; huokailla niinkuin -koulupoika, joka on hukannut aapiskirjansa; tillittää kuin nuori tyttö -isoäidin hautajaisissa; paastota niinkuin olisitte nälkäparannuksella; -valvoa kuin pelkäisitte rosvoja; mauruta kuin kerjäläinen -pyhäinpäivänä.[3] Ennen, kun nauroitte, vaakuitte kuin varis; kun -kävelitte, liikuitte kuin jalopeura; kun paastositte, niin teitte sen -heti syötyänne; kun olitte nyreissänne, niin tapahtui se rahan -puutteesta; ja nyt on tyttöhetukka niin teidät muuttanut, että, kun -teitä katselen, tuskin tunnen teitä herrakseni. - -VALENTIN. -Olenko minä tuonsuuntainen? - -VILKAS. -Te olette vallan suunnaton. - -VALENTIN. -Suunnatonko? En ikinä. - -VILKAS. -Suunnaton olette, se on varma, ihan suunniltanne, sen hullukin huomaa; -niin suunnattomasti hullaantunut, että hullutus on mennyt vereen ja -kuultaa sieltä kuin vesi virtsalasista, niin että kenenkä silmä teidät -vain näkee, se tulee heti lääkäriksi ja sanoo tautinne. - -VALENTIN. -Mutta sano, tunnetko neiti Silviaa? - -VILKAS. -Häntäkö, jota niin tuijottelette ruokapöydässä? - -VALENTIN. -Oletko sen huomannut? Häntä niin tarkoitan. - -VILKAS. -En, herra, en tunne häntä. - -VALENTIN. -Tunnet hänet siitä että häntä tuijottelen, etkä kuitenkaan tunne häntä? - -VILKAS. -Eikö hän ole niinkuin hiukan jolsa? - -VALENTIN. -Jolsako? Ei, poikaseni, kaunis hän on, ei kaunis vain, mutta hurmaava. - -VILKAS. -Niin, sen minä hyvin tiedän. - -VALENTIN. -Minkä tiedät? - -VILKAS. -Että hän ei ole kaunis, vaan -- teitä -- hurmaava. - -VALENTIN. -Tarkoitan, että hänen kauneutensa on harvinainen ja hänen suloutensa -hurmaavainen. - -VILKAS. -Niin kyllä: toinen on maalattu ja toinen on arvoton. - -VALENTIN. -Maalattu? Arvoton? Mitä tarkoitat? - -VILKAS. -Niin, nähkääs: hän maalaa itsensä niin koreaksi, ettei kukaan voi arvoa -hänen kauneuttaan. - -VALENTIN. -Mitä minusta luulet? Enkö minäkään voi arvoa hänen kauneuttaan? - -VILKAS. -Ette ole nähnyt häntä siitä pitäen kuin hän rumentui. - -VALENTIN. -Kuinka kauan hän sitten on ollut ruma? - -VILKAS. -Siitä saakka kuin te häneen rakastuitte. - -VALENTIN. -Olen rakastanut häntä siitä saakka kuin hänet ensi kerran näin, ja yhä -näen hänet kauniiksi. - -VILKAS. -Jos häntä rakastatte, ette voi häntä nähdä. - -VALENTIN. -Miksi en? - -VILKAS. -Siksi että rakkaus on sokea. Oi, että teillä olisi minun silmäni, tai -että omat silmänne olisivat niin selvänäköiset, kuin olivat silloin -kuin toruitte herra Proteusta siitä, että kulki ilman sukkanauhoja! - -VALENTIN. -Niin mitä silloin näkisin? - -VILKAS. -Oman nykyisen narrimaisuutenne ja Silvian aikaa menneen kauneuden; -sillä Proteus, kun oli rakastunut, ei nähnyt sitoa sukkiansa, mutta te, -kun olette rakastunut, ette näe vetää sukkia jalkaanne. - -VALENTIN. -Sitten sinäkin varmaan olet rakastunut, sillä eilisaamuna et nähnyt -harjata saappaitasi. - -VILKAS. -Oikein, herrani; olin rakastunut vuoteeseeni. Ja kiitän teitä että -minua siitä rakkaudestani pieksitte, sillä olen siitä saanut rohkeutta -torua teitä teidän rakkaudestanne. - -VALENTIN. -Lyhyesti, meidän kesken on hellät välit, minun ja hänen. - -VILKAS. -Paras sitten pitää vähän väliä, niin kyllä hellyys asettuu. - -VALENTIN. -Eilen illalla hän houkutteli minua kirjoittamaan pientä runoa eräälle -henkilölle, jota hän rakastaa. - -VILKAS. -Ja te teitte sen? - -VALENTIN. -Tein. - -VILKAS. -Eikö se tullut rampa? - -VALENTIN. -Ei, poikaseni; niin hyvä kuin suinkin saattoi. -- Vaiti! Tuossa hän -tulee. - -VILKAS. -Verraton keikale! Erinomainen pelinukke! Nyt hän alkaa häntä selitellä. - - (Silvia tulee.) - -VALENTIN. -Neiti ja haltijattareni, tuhansin hyvää huomenta! - -VILKAS. -Oi, hyvää iltaa, ja miljoonittain, kumarruksia! - -SILVIA. -Signor Valentin ja palvelijani, kaksin tuhansin hyvää huomenta! - -VILKAS. -Miehen tulisi antaa naiselle kasvua, mutta tässä antaa nainen. - -VALENTIN. -Ma kirjeen laadin, niinkuin määräsitte, -Nimettömälle ystävällenne; -Se vastenmielist' oli, mutta tein sen -Sulasta velvoituksen tunnosta. - -SILVIA. -Suur' kiitos, palvelija! Somaa työtä! - -VALENTIN. -Se oli työläämpää kuin luulettekaan; -Kun kirjeensaajaa min' en tuntenut, -Niin tein sen epäillen ja umpimähkään. - -SILVIA. -Näin suurta vaivaa kenties paljoksutte? - -VALENTIN. -En suinkaan; käskystänne kirjoitan, -Jos suvaitsette, tuhansin sen verran, -Ja toki -- - -SILVIA. -Sirokas lause! Arvaan mitä seuraa; -En sano toki; -- yhtäkaikki toki; -- -Pois ottakaa se toki; -- kiitän toki; -Vastedes min' en teitä enää vaivaa. - -VILKAS (syrjään). -Sen teette toki, monta kertaa toki. - -VALENTIN. -Mit' arvelette? Eikö mieleen runo? - -SILVIA. -On, on; se sangen sievästi on tehty, -Mut vasten mieltänne, siis pois sen annan. -Tuoss' ottakaa se! - -VALENTIN. - Se on teitä varten. - -SILVIA. -Niin, niin; mun käskystäni teitte sen, -Mut siit' en huoli; se on teitä varten. -Min' oisin suonut paljon hartaampaa. - -VALENTIN. -Jos suvaitsette, niin teen teille toisen. - -SILVIA. -Niin, tehkää se ja lukekaa se itse. -Jos kelpaa, hyvä; jos ei, hyvä sekin. - -VALENTIN. -Ja jos se kelpaa, neiti, mitä sitten? - -SILVIA. -Jos kelpaa, pitäkää se vaivasta. -Niin, hyvää huomenta nyt, palvelija! - - (Menee.) - -VILKAS. -Oi, näkymätön, salainen ja tutkimaton kokka, -Kuin kukko kirkontornissa tai miehen päässä nokka! -Mun isäntäni kosioi ja häntä neuvoo nainen, -Mitenkä hälle holhojaks voi tulla holholainen. -Ovela juoni! Mokomaa en tiedä sattuneen, -Ett' isäntäni kirjeitä saa laittaa itselleen. - -VALENTIN. -Mitä päättömiä sinä siinä mielessäsi haudot? - -VILKAS. -En päättömiä, vaan virren päitä, joihin te saatte panna mielen. - -VALENTIN. -Miksi tarpeeksi? - -VILKAS. -Kun rupeatte neiti Silvian puhemieheksi. - -VALENTIN. -Kenelle? - -VILKAS. -Itsellenne. Hän kosii teitä kuvallisesti. - -VALENTIN. -Kuvallisesti? - -VILKAS. -Kirjallisesti, aioin sanoa. - -VALENTIN. -Ei hän ole minulle kirjoittanut. - -VILKAS. -Ei hänen tarvitsekaan: hän panee teidät kirjoittamaan teille -itsellenne. Mitä? Ettekö huomaa kujetta? - -VALENTIN. -En, usko pois. - -VILKAS. -En sitä teistä usko, en tosiaankaan. Mutta ettekö huomannut hänen -totisuuttaan? - -VALENTIN. -En, toden totta, muuta, kuin että sain pari purevaa sanaa. - -VILKAS. -Mutta antoihan hän teille kirjeen. - -VALENTIN. -Niin sen kirjeen, jonka minä kirjoitin hänen ystävälleen. - -VILKAS. -Ja sen kirjeen hän jätti teille, ja sillä hyvä. - -VALENTIN. -Hyvä, jos ei olisi sen pahempaa. - -VILKAS. -Minä takaan, että kaikki on hyvin. -Te hälle kirjoittelitte, mut hän ei vastannut, -Ajanko puute ollut lie, vai kainous lastannut, -Vai sananviejää epäilikö viekkaaks asialleen, -Kun lempijällään kirjoitutti kirjeen kosijalleen. -Kaikki tämä on niin totta kuin präntätty, sillä olen itse sen nähnyt -präntättynä. -- Mitä siinä sureksitte? Nyt on puolisen aika. - -VALENTIN. -Minä olen jo syönyt. - -VILKAS. -Kuulkaahan, herra, mitä sanon: vaikka tuo kameleontti Lempi saattaa -elää pelkästä ilmasta, niin minä olen senlajinen joka elätän -henkeäni ruoaksilla, ja minua haluttaisi nyt syödä. Oo, älkää olko -haltijattarenne kaltainen! Heltykää, heltykää! - - (Menevät.) - - -Toinen kohtaus. - - Verona. Huone Julian kodissa. - (Proteus ja Julia tulevat.) - -PROTEUS. -Oi, hyvä Julia, ole kärsiväinen. - -JULIA. -Niin täytynee, ei muusta apua. - -PROTEUS. -Niin pian palaan, kuin vaan suinkin voin. - -JULIA. -Jos palat mulle, palaat piankin. -Täss', ota tämä muisto Julialta. - -(Antaa sormuksen) - -PROTEUS. -Siis vaihtakaamme: ota sinä tää. - -JULIA. -Ja pyhä muisku liiton kiinnittää. - -PROTEUS. -Tuoss', ikilemmen pantiks käteni! -Ja tuokio jos pääsee kulumaan -Niin, etten, Julia, sinun tähtes huokaa, -Niin ensi tuokiona kauhein turma -Mua lemmen-unheestani kohdatkoon! -Isäni mua vartoo; älä vastaa. -Nyt luode on, ei kyyneltesi luode: -Se luode liikaakin mua viivyttää. - - (Julia menee.) - -Hyvästi! -- Menee sanaa sanomatta! -Niin, vait on uskollinen lempi, vait; -Töin eikä sanoin uskollisuus toimii. - - (Panthino tulee.) - -PANTHINO. -Pian, herra Proteus! - -PROTHEUS. - Tulen, varrotkaa. -Tää eron tuska lemmen mykäks saa. - - (Menevät.) - - -Kolmas kohtaus. - - Katu. - (Keihäs tulee, taluttaen koiraa.) - -KEIHÄS. -Ei, tästä itkemisestä ei tule tuntikauteen loppua. Se on synnyntävika -koko Keihään suvussa. Olen saanut perintöosani, niinkuin tuhlaajapoika, -ja menen nyt herra Proteuksen kanssa keisarin hoviin. Luulenpa että -Rappu, tuo minun koirani, on juroluontoisin koira koko maailmassa: äiti -itki, isä valitteli, sisko huusi, piika ulisi, kissa väänteli käsiään -ja koko talo oli ihan mullin mallin, mutta tuo julmasydämminen rakki ei -vuodattanut kyyneltäkään. Se on kivi, oikea piikivi, ja siinä ei ole -sääliä enemmän kuin koirassa. Juutalainenkin olisi meidän erotessamme -itkenyt; muorinikin, jolla, nähkääs, ei enää ole silmiä päässä, itki -silmänsä sokeiksi minun erotessani. Näytän teille, kuinka se kävi. Tuo -saapas tuossa on isäni; -- ei, tämä vasen saapas on isäni; -- ei, ei, -tämä vasen saapas on äitini; -- ei, ei se sekään sovi: -- on, on, on -oikein: siinä on huonompi pohja. Tämä saapas, jossa on reikä, se on -äitini, ja tuo tuossa on isäni; niin se on, saakeli soikoon! Sitten -tämä sauva tässä on sisareni, sillä se, nähkääs, on valkoinen kuin -lilja ja hoikka kuin ruoko; tämä hattu on Hanna, meidän piikamme; minä -olen koira; -- ei, koira on se itse, ja minä olen koira, -- ei, ei, -koira on minä, ja minä olen minä itse, niin se on. Nyt menen minä isäni -tykö: "Isä, siunauksenne!" Nyt ei saapas voi sanoa sanaakaan itkusta; -nyt suutelen isääni; niin oikein, hän yhä vain itkee. Nyt menen äitini -tykö: -- oi, että hän nyt vain voisi puhua niinkuin hourupää akka! -- -no niin, minä suutelen häntä; niin, aivan oikein: äitini hengenhaju -säntilleen. -- Nyt menen sisareni tykö: kuulkaas vain, kuinka hän -nyyhkii! Ja koko aikana tuo koira ei kyyneltäkään vuodata, ei sanaakaan -sano; ja näette, kuinka minä kastelen tomua kyynelilläni. - - (Panthino tulee.) - -PANTHINO. -Pois laivaan, Keihäs, joutuin! Isäntäsi on jo laivalla, ja sinä saat -soutamalla mennä perässä. Kuinka on laitasi? Miksi itket, mies? Pois, -aasi! Menetät tulvan, jos viivyt kauemmin. - -KEIHÄS. -Tulvaahan tässä juuri odottelen, mutta tuo sydämmetön rakki ei tahdo. - -PANTHINO. -Mikä sydämmetön rakki? - -KEIHÄS. -Tuo koira tuossa, tuo Rappu, se ei tahdo mistään kyyneltulvasta tietää. - -PANTHINO. -Ole vaiti! Minä tarkoitin tulvan-aikaa; ja jos menee tulva, niin menee -matkasi; ja jos menee matkasi, niin menee isäntäsi; ja jos menee -isäntäsi, niin menee virkasi; ja jos menee virkasi, -- mutta miksi sinä -suuni tukit? - -KEIHÄS. -Pelosta ettei sinulta menisi kieli. - -PANTHINO. -Mihin se menisi? - -KEIHÄS. -Lorinaan hukkuisi. - -PANTHINO. -Sinunko lorinaasi? - -KEIHÄS. -Menee tulva, ja matka, ja isäntä, ja virka! Se tulva, niin! Kuules, -mies! Vaikka joki olisi kuiva, niin voisin minä sen kyynelilläni -täyttää; ja vaikka tuuli tyyntyisi, niin voisin minä huokauksillani -ajaa laivan kulkemaan. - -PANTHINO. -Tule pois, mies! Lähettivät minut sinua peräämään. - -KEIHÄS. -Pysy sitten perässä. - -PANTHINO. -No, käytkö matkaan? - -KEIHÄS. -Kyllä käyn. - - (Menee.) - - -Neljäs kohtaus. - - Milano. Huone herttuan hovilinnassa. - (Valentin, Silvia, Thurio ja Vilkas tulevat.) - -SILVIA. -Palvelija! - -VALENTIN. -Haltijatar! - -VILKAS. -Herra hyvä, signor Thurio rypistää teille otsaansa. - -VALENTIN. -Niin, poikaseni, sen hän tekee rakkaudesta. - -VILKAS. -Ei ainakaan teihin. - -VALENTIN. -No, sitten haltijattareeni. - -VILKAS. -Olisi paras häntä vähän sätkäistä. - -SILVIA. -Palvelija, te olette pahoillanne. - -VALENTIN. -Totta, neiti, siltä näytän. - -THURIO. -Näytättekö siltä, mitä ette ole? - -VALENTIN. -Kenties. - -THURIO. -Niinkuin muotokuvat. - -VALENTIN. -Niinkuin te. - -THURIO. -Miltä minä näytän, mitä muka en ole? - -VALENTIN. -Älykkäältä. - -THURIO. -Mikä vastakohdan todistus! - -VALENTIN. -Tyhmyytenne. - -THURIO. -Mistä te tyhmyyteni näette? - -VALENTIN. -Takistanne. - -THURIO. -Niitä on mulla kaksittain. - -VALENTIN. -Niin on tyhmyyttäkin. - -THURIO. -Mitä? - -SILVIA. -Mitä? Vihastutte, signor Thurio! Muutatteko väriä? - -VALENTIN. -Suokaa anteeksi, neiti, hän on kameleontin sukua. - -THURIO. -Joka on halukkaampi juomaan vertanne kuin hengittämään ilmaanne. - -VALENTIN. -Se on sanottu. - -THURIO. -Niin, ja päätetty myös, täksi kertaa. - -VALENTIN. -Niin, sen kyllä tiedän: te päätätte aina ennen kuin alotatte. - -SILVIA. -Soma sanasota, ja hyvin ammuttu! - -VALENTIN. -Niin todellakin, neiti; kiitos antajalle! - -SILVIA. -Kuka se? - -VALENTIN. -Te itse, kaunis neiti; te annoitte tulta. Herra Thurio lainaa älynsä -teidän silmistänne, neiti, ja antaa sitten auliisti pois teidän -seurassanne kaikki, minkä lainasi. - -THURIO. -Jos haluatte, herra, antaa minulle sanan sanasta, niin panen teidän -älynne vararikoksi. - -VALENTIN. -Sen kyllä tiedän; teillä on kokonainen varasto sanoja, eikä, -luullakseni, muita varoja antaa palvelijoillenne; sillä heidän -kuluneesta vaatteenparrestaan näkee, että elävät kuluneista -sananparsista. - -SILVIA. -Jo riittää, hyvät herrat, jo riittää. Tuossa tulee isäni. - - (Herttua tulee.) - -HERTTUA. -No, tytär Silvia, nyt tiukass' olet. -- -Isänne, herra Valentin, voi hyvin. -Mitä, jos saatte kirjeit' ystäviltä -Ja ilosanomia? - -VALENTIN. - Kiitollinen -Ain' olen kodin hyvist' uutisista. - -HERTTUA. -Maamiehenne Antonion tunnette? - -VALENTIN. -Kyll', arvon herttua, hän kelpo mies on -Ja suuress' arvossa, ja kaikin puolin -Myös ansaitseekin hyvän maineensa. - -HERTTUA. -On poika hänellä? - -VALENTIN. - On, hyvä herra, -On poika, joka kunniata tuottaa -Isänsä nimelle ja maineelle. - -HERTTUA. -Tunnette hänet? - -VALENTIN. -Oi, niinkuin itseni. Me lapsest' asti -Yhdessä elimme ja kasvoimme. -Min' olin laiska: armast' ajan lahjaa -En käyttänyt ma niin, ett' enkeliksi -Hyvissä avuiss' edistynyt oisin. -Mut Proteus -- se hänen nimensä -- -Jalosti käytti aikaa edukseen. -Häll' ikä nuoren on, mut vanhan tieto, -Pää varttumaton, mutta järki kypsä. -Lyhyeen -- sillä sanani ei yllä -Sen miehen arvon tasaan -- täydellinen -Hän ruumiin, hengen puolest' on, ja kaikki -Häll' ylimyksen kauniit avut on. - -HERTTUA. -Jos kaikki totta tuo, niin, toden totta, -Hän keisarinnan lemmen ansaitsee -Ja keisarin on neuvostoon kuin luotu. -No niin, tuo ylimys on tänne tullut -Ja, suurten valtain suositukset myötä, -Tääll' aikoo jonkun ajan viipyä. -Tää tieto varmaan mieleinen on teille. - -VALENTIN. -Hänt' ikävöinyt olenkin, jos ketään. - -HERTTUA. -Siis arvon mukaan häntä kohdelkaa: -Sa, Silvia, ja tekin, herra Thurio; -Ei kehoitusta kaipaa Valentin. -Ma tänne hänet heti toimitan. - - (Menee.) - -VALENTIN. -Se hän on, josta kerroin, jok' ois tänne -Mua seurannut, jos silmiä ei hältä -Ois armaan helokatse vanginnut. - -SILVIA. -Ne näyttää vapaaks päästäneen, kai uutta -Uskollisuuden takausta vastaan. - -VALENTIN. -Ei suinkaan; vankina ne yhä pitää. - -SILVIA. -Mies silloin sokko ois; ja sokkona -Kuink' oisi löytänyt hän tänne tien. - -VALENTIN. -Oi, kymmenet on silmät lemmellä. - -THURIO. -Mut lemmellähän silmiä ei lainkaan. - -VALENTIN. -Ei mokomia lempijöitä varten; -Se epatoilta silmäns' ummistaa. - - (Proteus tulee.) - -SILVIA. -Vait, herrat, vaiti! Tuossa tulee vieras. - -VALENTIN. -Oi, tervetullut, rakas Proteus! -- -Ma pyydän, neiti, tervetuliaiset -Erikois-suosiolla vahvistakaa. - -SILVIA. -Arvonsa hänet tervetulleeks takaa, -Jos hän on se, jot' usein kaipasitte. - -VALENTIN. -On, haltijatar; hänet ottakaa -Mun ohellani palvelijaksenne. - -SILVIA. -Noin ylvään palvelijan käskijäksi -Min' olen liian halpa. - -PROTEUS. - Minä halpa -Noin ylvähältä katsett' edes saamaan. - -VALENTIN. -Jo jättäkää nuo puheet halpuudesta. -- -Te palvelijaks hänet ottakaa. - -PROTEUS. -On alttiuteni ainut, mistä kerskaan. - -SILVIA. -Saa palkkans' aina alttius; tervetullut -Siis palvelijaks halvan haltijan. - -PROTEUS. -Jos toinen sanois tuon, ois surman oma. - -SILVIA. -Kuin? Tervetulleeks teitä? - -PROTEUS. - Halvaks teitä. - - (Palvelija tulee.) - -PALVELIJA. -Isänne pyytää teitä luokseen, neiti. - -SILVIA. -Min' olen valmis. -- - (Palvelija menet.) - Tulkaa, herra Thurio. -Uus palvelija, vielä kerran terve! -Puhella kotioloista nyt voitte; -Kun se on tehty, saanen teistä kuulla. - -PROTEUS. -Molemmin käymme teidän pateillanne. - - (Silvia, Thurio ja Vilkas menevät.) - -VALENTIN. -Nyt kerro, mitä kuuluu kodista. - -PROTEUS. -Omaises tervehtivät, voivat hyvin. - -VALENTIN. -Ja sinun omaisesi? - -PROTEUS. - Terveet ovat. - -VALENTIN. -No, entä armas? Miten viihtyy lempi? - -PROTEUS. -Ol' ennen lemmen jutut vaivaks sulle, -Ei nytkään mieleen lemmentaru lie. - -VALENTIN. -Oi, Proteus, nyt on toisin. Lemmen pilkat -Sain katua: sen julma valtakäsky -On mulle rangaistukseks säätänyt -Katumus-voihkinat ja karvaat paastot, -Öin itkut, päivin mielenmurron tuskat. -Ivani kostoks Lempi karkoittanut -On unen vangituista silmistäni -Ja huolteni ne pannut vartijaks. -Oi, Proteus! Amor valtava on herra: -Niin nolannut on minut, että myönnän, -Ett' ei sen kurin vertaist' ole tuskaa, -Sen suosin vertaist' ihaa päällä maan. -Nyt lemmest' yksin haastelkaamme vain; -Tuo pieni lempi-sana se nyt mulle -On eine, louna, iltainen ja uni. - -PROTEUS. -Jo riittää; onnes arvaan katseestasi. -Tuo lempesikö epäjumala? - -VALENTIN. -Juur' hän; hän eikö taivaan enkel' ole? - -PROTEUS. -Ei, mutta maallinen hän ihme on. - -VALENTIN. -Oi, sano: jumalainen! - -PROTEUS. - Hänt' en mairi. - -VALENTIN. -Mua mairi siis; on kehu lemmen mieleen. - -PROTEUS. -Kun minä sairastin, niin karvaat lääkkeet -Ma sulta sain; nyt samaa määrään sulle. - -VALENTIN. -Siis sano totuus: jos ei jumalainen, -Hän ainakin on ylivaltoja, -Maan kaikist' olennoista ensimmäinen. - -PROTEUS. -Pait minun kultaani. - -VALENTIN. - Ei mitään "pait", -Pait armastani paitata jos aiot. - -PROTEUS. -Omaani enkö saisi ylentää? - -VALENTIN. -Viel' autankin sua ylentämään häntä: -Suon hälle kunnian, ett' armaani -Saa kantaa laahusta, jott' alha maa -Ei salaa suudella sais hameen helmaa -Ja, suosiosta moisest' ylvästellen, -Löis laimin suven sulokukkain hoidon -Ja päästäis talven vilut ikivaltaan. - -PROTEUS. -Mut mitä korskapuhetta on tuo? - -VALENTIN. -Anteeksi! Häneen nähden kaikk' on tyhjää; -Muut arvot tyhjäks saa hän arvollaan. -Hän yksin on -- - -PROTEUS. - No, jätä hänet yksin. - -VALENTIN. -En mistään hinnasta! -- Ei, hän on minun. -Kun moisen kalleuden omistan, -Niin olen rikkaampi kuin sadat meret, -Vaikk' oisi vesi niissä nektaria -Ja hiekka helmiä ja luodot kultaa. -En sinust' enää unta näe, suo anteeks; -Nyt hullaantunut olen kultaani. -Tuo Thurio-narri, jota tytön isä -Isojen omistusten vuoksi suosii, -Pois meni hänen kanssaan; minä seuraan; -On, niinkuin tiedät, lempi luulevainen. - -PROTEUS. -Sua rakastaako? - -VALENTIN. - Kihloiss' olemme; -Viel' enemmänkin! Itse vihkihetki, -Ja kaikki juonet, millä pakoon päästä, -On harkittu: kuink' ikkunaan ma nousen -- -Niin, köysitikkaat, -- kaikk' on apuneuvot -Sovittu valmiiks onneani varten. -Pois tule kamariini, hyvä Proteus, -Ja neuvo mua näissä hankkeissa. - -PROTYEUS. -Edellä käy, ma haen sinut heti. -Mun laivaan täytyy mennä noutamaan -Ne kapineet, jotk' ovat tarpeen mulle; -Sitt' olen valmis sua palvelemaan. - -VALENTIN. -Tuletko pian? - -PROTEUS. - Tulen hetikohta. - (Valentin menee.) -Kuin liekki toisen liekin karkoittaa, -Ja niinkuin naula työntää maalle toisen, -Niin aikaisemman lempenikin muiston -Tää uusi kuva aivan unhoon saa. -Mun silmäni, vai ystävänkö kehut, -Vai immen avutko, vai oma vilppi -Näin tuumatonta saa mun tuumimaan? -Soma hän on, niin myös Julia, jota lemmin -- -Jot' ennen lemmin --; sulanut on lempi, -Kuin vahakuva tulen hohteessa -Se kaikk' on menettänyt, mitä oli. -On rakkaus ystävääni kylmennyt, -En rakasta hänt' enää niinkuin ennen; -Rakastan morsiantaan liika paljon, -Ja siks niin vähän häntä rakastan. -Kun tulen malttiin, kuinka hullaannunkaan, -Kuin näin jo maltittakin impeen kiinnyn? -Ma hänest' olen nähnyt kuvan vain, -Ja se jo järkeni on soentanut, -Mut kaikin avuineen kun hänet näen, -Niin silloin sokenen ma järkiään. -Jos voin, niin tämän harhalemmen voitan, -Jos en, niin hänet vä'in voittaa koitan. - - (Menee.) - - -Viides kohtaus. - - Sama seutu. Katu. - (Vilkas ja Keihäs tulevat.) - -VILKAS. -Keihäs, totta jumal'avita, tervetullut Milanoon! - -KEIHÄS. -Älä tee nahkavalaa, poikaseni; minä en ole tervetullut. Arvelen aina, -että mies ei ole mennyttä, ennenkuin hirtetään, ja ettei kukaan ole -tervetullut paikalle, ennenkuin on etumaksun maksanut ja emäntä sanoo: -"tervetullut!" - -VILKAS. -Tule, sinä houkkio; mennään heti paikalla olutkapakkaan, niissä viiden -pennin maksusta saat viidet tuhannet tervetuliaiset. Mutta, sano, -kuinka pääsi herrasi eroon Julia-neidestä? - -KEIHÄS. -No niin, kun olivat sopineet tosissaan, niin erkanivat koreasti -pilallaan. - -VILKAS. -Mutta eikö hän aio naida herraasi? - -KEIHÄS. -Ei. - -VILPAS. -Kuinka niin? Eikö herrasikaan häntä? - -KEIHÄS. -Ei hänkään. - -VILPAS. -Onko kaikki rikki? - -KEIHÄS. -Ei, eheät ovat kumpikin kuin kalat vedessä. - -VILPAS. -No mihin päin sitten ovat asiat? - -KEIHÄS. -No, näin: kun herrani asiat ovat hyvään päin, niin ovat toisenkin -hyvään päin. - -VILKAS. -Mikä olet tollo! Tuota ei minun pääni käsitä. - -KEIHÄS. -Pölkkypää, kun et sitä käsitä! Keppinikin sen käsittää. - -VILKAS. -Mitä höpiset? - -KEIHÄS. -Jos tahdot koittaa, niin näytän käsinpitäen, kuinka se tollon käsittää. - -VILKAS. -Älä hemmetissä; en minä semmoista tolloa tarkoittanut. Mutta sano nyt -oikein totta: tuleeko siitä naimista? - -KEIHÄS. -Kysy koiraltani; jos se sanoo: tulee, niin tulee; jos se sanoo: ei, -niin tulee; jos se heiluttaa häntäänsä eikä sano mitään, niin tulee. - -VILKAS. -Loppupäätös on siis, että tulee. - -KEIHÄS. -Semmoista salaisuutta et saa minusta irti muuten kuin kautta rantain. - -VILKAS. -Hyvä kun niinkin saan sen sinusta irti. Mutta, Keihäs, mitä sanot -siitä, että minun herrani on lemmen kahleissa? - -KEIHÄS. -Sen olen jo kauan tiennyt. - -VILPAS. -Minkä? - -KEIHÄS. -Että hän on lemmon kahleissa, ihan niinkuin sanot. - -VILPAS. -Senkin hävytön aasi, kurielet kanssani! - -KEIHÄS. -Hupsu, enhän sinua tarkoittanut; tarkoitin herraasi. - -VILKAS. -Minä sanon sinulle, että herrani on lemmenliekissä. - -KEIHÄS. -Ja minä sanon sinulle, että hän minun puolestani vaikka lemmessä -palakoon. Jos tahdot tulla kanssani olutkapakkaan, niin hyvä; jos et, -niin olet heprealainen, juutalainen, etkä väärtti kristityksi -kutsuttaa. - -VILKAS. -Miksi niin? - -KEIHÄS. -Siksi että sinussa ei ole sen vertaa lähimmäisen rakkautta, että voisit -kristityn kanssa olutta juoda. Tuletko? - -VILKAS. -Niinkuin tahdot. - - (Menevät.) - - -Kuudes kohtaus. - - Kamari hovilinnassa. - (Proteus tulee.) - -PROTEUS. -Jos Julian hylkään, olen valapatto; -Jos Silviaa lemmin, olen valapatto; -Jos petän ystävän, niin pahin patto. -Se valta, joka sai mun valantekoon, -Nyt kolmiseen mun vaatii valanrikkoon. -Lemp' ajoi vannomaan ja rikkomaan. -Oi, lempi viehtävä, jos synnin teit, -Niin neuvo viehtyneelle synninpäästö! -Heloista tähteä ma ensin palvoin, -Nyt taivaan aurinkoa jumaloin. -Mies viisas epäviisaan valan rikkoo; -Silt' äly puuttuu, jolta puuttuu tahto -Älyllä vaihtaa paha parempaan. -- -Hyi, herjakieli! Huonoks sanot häntä, -Jot' ylivaltiaaksesi niin usein -Tuhansin henkivaloin vakuuttelit. -Ma lemmen heitän, vaikka lemmest' elän; -Mut lemmen heitän, kun sen lempi vaatii. -Ma hylkään Julian, hylkään Valentinin; -Jos heissä pysyn, hylkään itseni. -Hyläten heidät, Valentinin sijaan -Saan itseni, ja Julian sijaan Silvian. -Min' olen itse kalliin ystäväni -- -Ylimmäks' oman arvons' arvaa lempi -- -Ja Silvia -- minkä kaunon loitkaan, taivas! -- -Saa Julian mustalaista mustemmaks. -Unohtaa tahdon, että Julia elää, -Ja kuollutta vain lempeäni muistaa. -Viholliseksi katson Valentinin -Ja Silviast' ikiystävän ma teen. -En vilpitön voi itselleni olla, -Jos Valentinia en hiukan petä. -Tän' yönä köysitikkait' aikoo nousta -Hän taivaallisen Silvian ikkunaan: -Sen mulle uskoi, kilpakosijalleen. -Nyt tuosta juonesta ja paon hankkeest' -Isälle heti tahdon ilmoittaa. -Vihoissaan karkoittaa hän Valentinin, -Kun Thuriota tahtoo vävykseen. -Kun poiss' on Valentin, niin viekkain juonin -Typerän Thurion ma tuumat sotken. -Suo, Lempi, siipesi, kun ryhdyn toimeen, -Sa, joka kuteet laitoit tähän loimeen. - - (Menee.) - - -Seitsemäs kohtaus. - - Verona. Huone Julian kodissa. - (Julia ja Lucetta tulevat.) - -JULIA. -Lucetta, neuvo; auta, hyvä tyttö! -Nimessä lemmen sua rukoilen, -- -Sin' olet kirja, johon kirkkain piirtein -On kaikki aatokseni kirjoitettu, -- -Nyt neuvo mua, sano hyvä keino, -Mitenkä kunnialla matkan tehdä -Ma voisin rakkaan Proteukseni luo. - -LUCETTA. -Ah, se on pitkä, vaivalloinen matka. - -JULIA. -Kun hurskas pyhiinvaeltaja jaksaa -Samota avojaloin valtakunnat, -Väsyiskö se, ken lentää lemmen siivin, -Etenkin kun niin kalliin luo hän lentää, -Niin täydellisen enkelin kuin Proteus. - -LUCETTA. -Ois odottaa siks, että Proteus palaa. - -JULIA. -Oi, katseens' eikö mulle sielun ruokaa? -Mun sääli nälänhätääni, näin kauan -Kuin ruoan puutett' olen kärsinyt. -Jos lemmen ydintuskat tuntisit, -Lumella ennen virittäisit tulta -Kuin lemmen lieskaa sanoin sammuttaisit. - -LUCETTA. -Lempenne lieskaa sammuttaa en aio, -Vaan tulen liikaa vimmaa hillitä, -Ett' ei se leiskais yli järjen rajan. - -JULIA. -Sen rajummin se riehuu, jos sit' estät. -Puro, mi soljuu hiljaa solisten, -Näet, maltitonna raivoo, jos sen salpaat; -Mut jos sen tyyntä kulkua et häädä, -Kivien välitse se soittain liukuu, -Sipaisten suuta joka korrelle, -Jonk' yhdyttää se pyhämatkallaan; -Ja näin se kierrellen ja suikerrellen -Ja leikitellen valtamereen rientää. -Siis suo mun mennä, älä matkaa estä. -Min' olen tyyni niinkuin vieno virta; -Hupia vain on paino askelten, -Siks kuin ne vihdoin kullan luo mun vievät; -Siell' lepään sitten, niinkuin vaivain jälkeen -Elysiumiss' autuasten sielut. - -LUCETTA. -Mut kuinka pukeutua aiotte? - -JULIA. -En tytöks ainakaan; ma välttää tahdon -Rivojen miesten irstaat hyökkäykset. -Lucetta hyvä, hanki mulle puku -Siveän kantapojan arvoinen. - -LUCETTA. -Siis hiukset teiltä täytyy keritä. - -JULIA. -Ei, lapseni; ne silkkisitein sidon -Sen seitsemäänkin kummaan lemmen poimuun. -Ei haaveellinen puku nuorta haittaa, -Ei vanhempaakaan kuin mit' olen minä. - -LUCETTA. -Mut mitä mallia ma housut teen? - -JULIA. -Se sopii niin kuin: -- "armollinen herra, -Kuink' avaran teen pönkkähameen teille?" -Ne laita mitä mallia vain tahdot. - -LUCETTA. -Mut niissä täytyy tieten olla lämsä. - -JULIA. -Lucetta, hyi, se näyttää rivolta! - -LUCETTA. -Ei suorat housut maksa neulaakaan, -Jos niiss' ei lämsää, mihin neulan pistää. - -JULIA. -Luoetta, jos mua rakastat, niin hanki -Vain mitä tahdot, mik' on sopivinta. -Mut sano, tyttö, mitä mailma sanoo, -Kun tällaisen ma hurjan matkan teen? -Ma pelkään että syntyy juoruja. - -LUCETTA. -Jos sitä pelkäätte, niin jääkää kotiin. - -JULIA. -En tahdo sitäkään. - -LUCETTA. - No, menkää sitten, -Ja älkää surko mitä kielet juoruu. -Jos Proteukselle mieleen tulonne, -Niin parjatkoon, ken tahtoo, lähtöänne. -Mut pelkäänpä, ettei se hälle mieleen. - -JULIA. -Sitä ma pelkään kaikkein vähimmin. -Tuhannet valat, koko kyynelmeret -Ja rajattoman lemmen vakuutteet -Takaavat, että olen tervetullut. - -LUCETTA. -Nuo petollisten miesten palkkalaiset! - -JULIA. -Niin, halpain miesten, halpaan tarkoitukseen. -Hän syntyi uskollisen tähden alla: -On sanat varmat, valat hällä pyhät, -On lempi puhdas, mieli vilpitön, -Sydämmen uskolliset lähettiläät -On kyyneleensä; hän on kavalasta -Niin kaukana kuin maa on taivahasta. - -LUCETTA. -Niin olkoon tavattaissa, taivas suokoon! - -JULIA. -Jos pidät minust', älä loukkaa häntä -Noin sääksimällä hänen kuntoaan. -Mun voitat lempeni, jos häntä lemmit. -Nyt seuraa mua heti kamariini, -Niin tuumailemme, mitä tarvitsen -Tät' ikävöitsemääni matkaa varten. -Omani kaikki sinun haltuus heitän, -Maat, tavarani, hyvän maineeni, -Ja pyydän vain, ett' autat mua tielle. -Pois tule, älä vastaa, joutuin toimeen; -Ma tähän aikailuun jo tuskistun. - - (Menevät.) - - - - -KOLMAS NÄYTÖS. - - -Ensimmäinen kohtaus. - - Milano. Eteishuone herttuan hovilinnassa. - (Herttua, Proteus ja Thurio tulevat.) - -HERTTUA. -Hetkeksi, herra Thurio, poistukaa: -Meill' olis puhuttavaa kahdenkesken. -- - (Thurio menee.) -No, herra Proteus, mikä asia? - -PROTEUS. -Niin, arvon herttua, ilmaista mun täytyy -Mit' ystävyyden lait mun käskee peittää. -Mut hyvyyttä kun muistan suopeaa, -Jot' olen teiltä ansiotta saanut, -Niin mull' on velvollisuus ilmoittaa, -Mit' en ma millään hinnoin muuten kertois. -Niin, herttua, ystäväni Valentin -Tän' yönä aikoo ryöstää tyttärenne: -Hän hankkeensa on mulle uskonut. -Nyt tiedän, että tyttärenne mieheks -Aiotte Thurion, jota neiti vihaa, -Ja jos hän nyt näin vietäis salaa teiltä, -Niin ois se kova isku vanhalle. -Velvollisuudentunnosta ma ennen -Siis ystäväni juonen paljastan, -Kuin sitä peittämällä teidän päähän -Kokoan huolten kuormaa, joka teidät -Vois painaa hautaan ennenaikaiseen. - -HERTTUA. -Ma kunnon huolestas sua kiitän, Proteus; -Siit' ikipäiviks sulle velkaan jään. -Älysin usein itsekin tuon lemmen, -Kun sikein luulivat mun nukkuvan, -Ja usein aioin ajaa Valentinin -Pois hovista ja tytön seurasta. -Mut pelost', että epäilisin suotta -Ja miestä syyttömästi loukkaisin -- -Tuot' olen kiivautt' aina vältellyt -- -Sukoilin miestä, urkkiellakseni. -Mit' olet sinä ilmisaanut nyt, -Jo kauan tätä peljäten, -- kun tiedän -Kuink' arka viettelyyn on hento nuoruus, -- -Yöks tytön suljen torniin ylimpään, -Jonk' avain mun on yksin hallussani, -Ja sielt' ei häntä kukaan ryöstää voi. - -PROTYEUS. -Mut, herttua, he keksineet on keinon, -Mitenkä nousta neiden ikkunaan -Ja hänet tuoda köysiportait' alas. -Nuor' rakastaja niitä noutamassa -Paraikaa on ja palaa heti tästä. -Jos mieli, voitte hänet yllättää; -Mut, herttua, tehkää se niin ovelasti, -Ett' ei hän petostani aavista. -Ei viha ystävään, vaan lempi teihin -Sai minut ilmaisemaan tämän juonen. - -HERTTUA. -Ei, totisesti, koskaan saa hän tietää, -Ett' asiaan ma sulta vihjan sain. - -PROTEUS. -Hyvästi, herttua; Valentin jo tulee. - - (Menee.) - - (Valentin tulee.) - -HERTTUA. -Mihinkä kiire, herra Valentin? - -VALENTIN. -On, arvon herttua, sananviejä tuolla, -Joll' aion laittaa kirjeit' ystäville; -Ne menoss' olen hälle jättämään. - -HERTTUA. -Ovatko hyvin tähdellisiä? - -VALENTIN. -Niiss' ilmoitan ma vain, ett' olen terve -Ja että hyvin viihdyn hovissa. - -HERTTUA. -Ei tärkeitä siis ole; viivy hetki: -Asian sulle salass' uskoisin, -Jok' ihan läheisesti minuun koskee. -Sa tiedät, että Thurio-ystävälle -Ma aikeess' olen naittaa tyttäreni. - -VALENTIN. -Sen tiedän, herttua; ylhäinen ja rikas -On tämä naiminen, ja lisäks ylkä -Niin hyvä, aimo, jaloarvoinen, -Ett' täysin ansaitsee niin kauniin immen. -Tät' ettekö saa mieheen suostumaan? - -HERTTUA. -En; hän on tyly, nyry, oikukas, -Ykspäinen, kovakorvainen ja jäykkä, -Ei minuun katso niinkuin pitäis lapsen, -Ei kunnioita mua niinkuin isää; -Ja, tiedäs, kopeus tää, kun oikein mietin, -Hänest' on sydämmeni vieroittanut. -Vaikk' aattelin jo, että vanhoillani -Häneltä saisin lapsen lempihoidon, -Niin päättänyt nyt olen ottaa vaimon, -Ja tytön ottakoon, ken tahtoo vain. -Hän myötäjäisiks vieköön kauneutensa, -Kun min' en kelpaa eikä tavarani. - -VALENTIN. -Mit', armo hyvä, minä tässä voin? - -HERTTUA. -Tääll' asuu Milanossa eräs neiti, -Jot' armastan; mut hän on tyly, kylmä: -Mun, vanhan, puhelahjasta ei piittaa. -Siis tahdon kuulla sinun neuvojas -- -Sill' aikaa lieheilyn jo unhotin, -Ja lisäks ajan tavatkin on toiset -- -Miten ja kuinka käyttäytä mun tulee, -Tuon helosilmän että voittaisin. - -VALENTIN. -Jos sanaa hylkii, lahjoin voitelkaa. -Juveeli mykkä kiilloin kiehtovana -Enemmän naisiin vaikuttaa kuin sana. - -HERTTUA. -Mut hylkien hän lahjat luotaan lykkää. - -VALENTIN. -Sen nainen usein hylkää, mistä tykkää. -Uus lahja vain! Ei auta väsähtää; -Pian lämpii hän, vaikk' aluss' on kuin jää. -Vaikk' onkin tyly, ei se tiedä vihaa, -Vain tahtoo teissä nostaa lemmen ihaa. -Jos toruukin, ei siltä aja pois; -Jos yksin jäisi, raivostua vois. -Tylyimmät sanat parhaaks selitelkää; -Jos sanoo: "menkää", niin se tietää: "elkää!" -Kehua vain, ja kiitost', imarrusta! -Sanokaa enkeliks, jos kuink' ois musta. -Mies, jolla kieli on, hän mies ei ois, -Jos kielellään ei naista voittaa vois. - -HERTTUA. -Mut hänet luvanneet on sukulaiset -Nuorelle arvon ylimykselle -Ja tarkoin miesten seurast' estelevät, -Hänt' ettei edes päivin nähdä saa. - -VALENTIN. -No, silloin voitte luonaan käydä öisin. - -HERTTUA. -Lukossa ovi on ja piiloss' avain; -Ei öisin sinne kukaan päästä voi. - -VALENTIN. -Mut miks ei voisi mennä ikkunasta? - -HERTTUA. -Niin korkealla asuu ylisillä, -Niin maasta ylhääll', ettei sinne nouse, -Ken uskaltaa ei tahdo henkeään. - -VALENTIN. -Mut köysitikkaat sievätekoiset, -Joiss' iskuhaat on kiintämistä varten, -Kapujan vaikka Heron torniin veis, -Jos uskaltaja uljas ois Leander. - -HERTTUA. -Niin totta aatelis- kun verta olet, -Niin sano, mistä moiset tikkaat saan. - -VALENTIN. -Sanokaa, pyydän, milloin niit' on tarvis. - -HERTTUA. -Tän' yönä: lempi, näet, on niinkuin lapsi, -Jok' oiti tahtoo, mitä mieli tekee. - -VALENTIN. -Ne kello seitsemäksi hankin teille. - -HERTTUA. -Mut kuules: luokseen tahdon mennä yksin. -Mitenkä tikkaat parhain sinne saan? - -VALENTIN. -Niit' itse kantaa voitte, armo hyvä, -Jos jotenkin on pitkä viittanne. - -HERTTUA. -Sun viittas pituinen kai hyvin riittää? - -VALENTIN. -Kyll' armo hyvä. - -HERTTUA. - Näytä viittas mulle: -Ma teetän itselleni samanlaisen. - -VALENTIN. -Oi, herttua, siihen kelpaa joka viitta. - -HERTTUA. -Mut kuinka tulee minun viittaa käyttää? -- -Sun viittaas saanko koittaa ylleni? -- -Mik' on tuo kirje? Mitä? -- "Silvialle". -Ja tässä vehkeet, joita mun on tarvis! -Suo anteeks että murran sinetin. - -(Lukee.) - -"Öin aatokseni hiipii Silvian luo, - Ne orjinani käsken sinne lentää; -Oi, että niiden herrakin vois entää - Ja maata missä tunnottomat nuo! -Povellas puhtaalla ne siellä lepää; - Mut minun, niiden yksinvaltiaan, -Kateeksi käy, kun niitä lempes sepää, - Ja orjain onnest' en saa osaakaan. -Ma, poloinen, ne sinne toimitan, - Miss' itseni mun pitäis asuman." - -Ja mitä tässä? -"Tän' yönä, Silvia, sinut pelastan." -Vai niin, ja tässä tikkaat sitä varten! -- -Haa, Phaeton, -- Meropsin sa olet poika[4] -- -Sinä taivaan valjakonko ohjiin pyrit -Polttaakses mailman tyhmän-rohkeudellas? -Ei tähti sun siks, että sinuun loistaa. -Pois, halpa norkko, orja hävytön! -Madellen mairittele vertaisias. -Mun armoni, eik' oma arvosi, -Sinulle takaa täältä vapaan lähdön. -Siit' enemmän kuin suosiosta kiitä, -Jot' olen liiaks sinuun tuhlannut. -Mut kauemmin jos viivyt maassani, -Kuin mitä kiireisimmät lähtöhankkeet -Sinulta vaativat, niin, jumal'auta, -Vihani yltyy suuremmaks, kuin koskaan -Oli rakkauteni lapseeni tai sinuun. -Pois! Pois! Ei auta turhat puoltosyyt. -Pois joutuin, henkesi jos rakas sulle! - - (Herttua menee.) - -VALENTIN. -Parempi kuolema kuin tuskass' elo! -On kuolo ero omast' itsestäni; -Oma itseni on Silvia: hänest' ero -On itsen ero itsestä -- on kuolo. -Valoko valoa, jos poiss' on Silvia? -Iloko iloa, jos läsn' ei Silvia? -Kuvailla täytyy vain, ett' on hän läsnä, -Ja täydellisen varjost' elää vain. -Jos Silvian en luona ole öisin, -On satakielen laulu soinnuton; -Jos Silviaa en katsella saa päivin, -Ei päivää mulla, mitä katsella. -Eloni on hän: lakkaan elämästä, -Jos hänen sulotenhostaan en saa -Valoa, lämmint', eloa ja voimaa. -En surman-uhkaa välttäin surmaa vältä: -Jos tänne jään, niin olen surman oma, -Jos lähden täältä, lähden elämästä. - - (Proteus ja Keihäs tulevat.) - -PROTEUS. -Juokse, poika, juokse, juokse, ja etsi häntä. - -KEIHÄS. -Hoi! Hoi! - -PROTEUS. -Mitä näet? - -KEIHÄS. -Sen, jota etsimme; joka hiuskarva hänen päässään on Valentin. - -PROTEUS. -Valentinko? - -VALENTIN. -Ei. - -PROTEUS. -Kuka sitte? Hänen haamunsako? - -VALENTIN. -Ei sekään. - -PROTEUS. -Mikä sitte? - -VALENTIN. -Tyhjä. - -KEIHÄS. -Voiko tyhjä puhua? Lyönkö, herra? - -PROTEUS. -Ketä aiot lyödä? - -KEIHÄS. -Tyhjää. - -PROTEUS. -Seis, konna! - -KEIHÄS. -No, lyön vain tyhjää; suvaitkaa -- - -PROTEUS. -Seis, sanon minä! -- Kuule, Valentin. - -VALENTIN. -Hyvälle kuurot ovat korvani, -Ne tukkineet on pahat sanomat. - -PROTEUS. -Siis hiljaisuuteen sanomani hautaan, -Se onkin paha, soinnuton ja jylhä. - -VALENTIN. -Kuollutko Silvia? - -PROTEUS. - Ei, Valentin. - -VALENTIN. -Ei Valentin? On, pyhän Silvian tähden! -Hän minut kielsikö? - -PROTEUS. - Ei, Valentin. - -VALENTIN. -Ei Valentin, mut Silvia kielsikö? -Jo sano sanomasi. - -KEIHÄS. -Te olette julistettu maan vakoon. - -PROTEUS. -Maanpakoon, niin; niin kuuluu sanoma: -Täält', ystäväsi sekä Silvian luota. - -VALENTIN. -Oi, tuota tuskaa särpinyt jo olen, -Sen ylenpalttisuus nyt tympäisee. -Maanpakoni jo Silvian tiedoss' onko? - -PROTEUS. -On, on; ja uhriks tälle tuomiolle, -Jok' ehdotonna pysyy voimassaan, -Hän antoi meren täyden helmiä. -Joit' usein kyyneleiksi sanotaan; -Ne tuiman isän jalkoihin hän laski, -Ja nöyräst' itse myöskin polvistui, -Käsiään vääntäin, joiden valkeus kuulsi, -Kuin tuska ois ne valkaissut vastikään. -Mut tuimaa isää taivuttaa ei voi -Ei polven notkistus, ei kätten nosto, -Ei huoka, voihka, kirkas kyynelkään; -Vaan kuolkoon Valentin, jos tavataan. -Jop' esirukouskin, kun armoa -Hän sulle pyysi, suututti niin isää. -Ett' oiti käski panna hänet tyrmään, -Uhaten jyrkäst' ikivankeutta. - -VALENTIN. -Vait! pait jos ensi sana, minkä sanot, -On tehokas mun heti surmaamaan. -Jos on, niin pyydän: korvaani se laula -Tään loputtoman tuskan loppuvirreks. - -PROTEUS. -Sit' älä vaikeroi, jot' ei voi auttaa. -Vaan keksi apu vaikeroitavaan. -Hyvän äiti on ja imettäjä aika. -Jos tänne jäät, et armastas saa nähdä, -Ja henkesikin uskallat, jos jäät. -On toivo lemmen sauva, siihen tartu -Ja sillä häädä epätoivosi. -Voit kirjeet lähettää, vaikk' olet poissa; -Ne mulle toimita, ne minä laitan -Armaasi poveen lumivalkeaan. -Ei aika sättiä nyt sallimusta. -Pois tule, saatan sinut portist' ulos, -Niin, ennen eroamme, laajemmin -Puhella saamme lempes asioista. -Niin, Silvian tähden, jos et itses tähden, -Älyä vaarasi, ja tule pois. - -VALENTIN. -Jos näet, Keihäs, poikaani, niin käske -Tulemaan oitis pohjoisportin luo. - -PROTEUS. -Hänt' etsi, poika. -- Tule, Valentin! - -VALENTIN. -Oi, kallis Silvia! Kurja Valentin! - - (Valentin ja Proteus menevät.) - -KEIHÄS. -Minä olen, nähkääs, vain narri; mutta minulla on sentään älyä hoksata, -että herrani on vähän niinkuin konnan sorttia; mutta viisi siitä, -kunhan vain ei ole kokonaan konna. Se ei vielä elä, joka tietää, että -minä olen rakastunut; ja kuitenkin olen minä rakastunut; mutta sitä ei -parihevosetkaan voi minusta kiskoa, eikä sitäkään, kehen olen -rakastunut; ja kuitenkin on se nainen; mutta mikä nainen, sitä en sano -itsellenikään; ja kuitenkin se on maitotyttö; eikä kuitenkaan se ole -tyttö, sillä se on jo pitänyt ristiäisiä; ja kuitenkin se on tyttö, -sillä se on isäntänsä tyttö ja palvelee palkasta. Sillä on avuja -enemmän kuin uimakoiralla, ja siinä on jo paljon pelkän kristityn -ihmisen osaksi. Tässä on katinluuki (ottaa esiin paperin) hänen -luonnonlahjoistaan. Imprimis, "hän voi koota ja kantaa"; niin, eihän se -hevonenkaan voi sen enempää; ei, hevonen ei voi koota, se voi vain -kantaa; siis hän on parempi kuin mera. Item, "hän osaa lypsää"; kaunis -puoli, nähkääs, puhdaskätisessä tytössä. - - (Vilkas tulee.) - -VILKAS. -No, signor Keihäs, kuinka on patruunan laita? - -KEIHÄS. -Patruunanko? Se on pyssyssäni. - -VILKAS. -Aina sinulla on tuo vanha paha tapa väännellä toisen sanoja. Mitä -uutta sitten tuossa paperissa. - -KEIHÄS. -Mustinta uutta, mitä koskaan on kuultu. - -VILKAS. -Mitä? Kuinka mustaa? - -KEIHÄS. -Niin mustaa kuin muste. - -VILKAS. -Annahan minun lukea. - -KEIHÄS. -Häpeä, pölkkypää! Sinä et osaa lukea. - -VILKAS. -Valehtelet; osaanpa. - -KEIHÄS. -Koitellaanpa. Vastaa minulle: kuka sinut teki? - -VILKAS. -Isoisäni poika, tiedämmä. - -KEIHÄS. -Mikä oppimaton hömmelö! Isoäitisihän poika se oli. Tästä nähdään, että -et osaa lukea. - -VILKAS. -Ole vait, hupsu! Koittele minua paperista. - -KEIHÄS. -Tuossa on, ja pyhä Nikolaus[5] sinua vilkastuttakoon! - -VILKAS. -Imprimis, "hän osaa lypsää". - -KEIHÄS. -Niin, sitä hän osaa. - -VILKAS. -Item, "osaa panna oivaa olutta". - -KEIHÄS. -Ja siitä johtuu sananlasku: "Siitä sulle suuri kiitos, oivan kun panit -oluen". - -VILKAS. -Item, "osaa kutoa". - -KEIHÄS. -Hyvä, kun ei vain kudo juonia. - -VILKAS. -Item, "osaa neuloa ja tikata". - -KEIHÄS. -Hyvä että voi neulantikillä ansaita, niin ei miehen tarvitse panna -tikkua ristiin. - -VILKAS. -Item, "osaa pestä ja pyykätä". - -KEIHÄS. -Erittäin hyvä puoli; silloin ei häntä tarvitse pestä ja pyykätä. - -VILKAS. -Item, "osaa kehrätä hyrrätä". - -KEIHÄS. -Hyvä, silloin minä saan hurrata, kun hän hyrrää. - -VILKAS. -Item, "hänellä on monta nimetöntä hyvettä". - -KEIHÄS. -Se tahtoo sanoa: äpärä-hyvettä, jotka eivät tiedä isästään ja sen -tähden ovat nimettömiä. - -VILKAS. -Nyt tulee paheet. - -KEIHÄS. -Ihan hyveiden kintereissä. - -VILKAS. -Item, "ei ole hyvä suudella häntä syömättömänä, hengen puolesta." - -KEIHÄS. -No, sen vian voi auttaa hyvällä suuruksella. Jatka! - -VILKAS. -Item, "hän on herkkusuu". - -KEIHÄS. -Se korvaa haisevan hengen. - -VILKAS. -Item, "puhuu unissaan". - -KEIHÄS. -Ei haittaa, kun ei vain nuku puhuessaan. - -VILKAS. -Item, "on kankeakielinen". - -KEIHÄS. -Jolppi sinä, kun panet sen hänen paheidensa joukkoon! Kankea kieli on -vaimon paras hyve. Pyyhi se pois ja pane se hänen hyveidensä eturiviin. - -VILKAS. -Item, "on pöyhkeä". - -KEIHÄS. -Pyyhi pois sekin; se on Eevan perintöä, sitä ei saa hänestä pois. - -VILKAS. -Item, "on hampaaton". - -KEIHÄS. -Ei silläkään väliä, minä syön mielelläni leivänkannikkaa. - -VILKAS. -Item, "on äkäinen". - -KEIHÄS. -Olkoon vain, kun ei ole hampaita, millä purra. - -VILKAS. -Item, "maistelee mielellään". - -KEIHÄS. -Maistelkoon vain, jos juoma on hyvää; jos ei hän maistele, niin -maistelen minä, sillä hyvää tulee tehdä mielellään. - -VILKAS. -Item, "on liian aulis". - -KEIHÄS. -Ei ainakaan kielen puolesta, sillä kirjoitettu on, että hänellä on -kankea kieli; ei kukkaronkaan puolesta, sillä sen minä pidän lukon -takana; jos minkä muun puolesta on aulis, niin sitä en voi auttaa. -Hyvä, jatka! - -VILKAS. -Item, "hänellä on hiuksia enemmän kuin älyä, vikoja enemmän kuin -hiuksia, ja rahoja enemmän kuin vikoja". - -KEIHÄS. -Seis siinä! Hänet minä otan. Hän oli minun, eikä minun, kahdesti tai -kolmasti tuossa viimeisessä pykälässä. Luehan se vielä kerran. - -VILKAS. -Item, "hänellä on hiuksia enemmän kuin älyä", -- - -KEIHÄS. -Hiuksia enemmän kuin älyä: se sopii! Sen voin näyttää toteen: -suolasalkkari peittää suolan ja on siis enemmän kuin suola; hiukset, -jotka peittävät älyn, ovat enemmän kuin äly, sillä suurempi peittää -pienemmän. Mitä sitten tulee? - -VILKAS. -"Vikoja enemmän kuin hiuksia", -- - -KEIHÄS. -Se on kauheata! Oi, jospa se olisi poissa! - -VILKAS. -"Ja rahoja enemmän kuin vikoja". - -KEIHÄS. -Oi, se sana tekee viatkin rakastettaviksi! Hyvä, hänet minä otan; ja -jos siitä tulee kauppa, koska ei mikään ole mahdotonta, -- - -VILKAS. -Niin mitä sitten? - -KEIHÄS. -Niin sanon sinulle -- että herrasi odottaa sinua pohjoisportilla. - -VILKAS. -Minuako? - -KEIHÄS. -Sinua niin! Mikä sinä olet? Hän on odottanut parempiakin ihmisiä kuin -sinua. - -VILKAS. -Pitääkö minun astua sinne? - -KEIHÄS. -Juosta sinun pitää, sillä olet tässä niin kauan nuhjaillut, että tuskin -astuminen riittää. - -VILKAS. -Miksi et sitä ennen sanonut? Hiiteen nuo sinun lemmenkirjeesi! - - (Menee.) - -KEIHÄS. -Nyt saanee hän patukkaa, kun luki minun kirjeeni. Hävytön kanalja, joka -nuuskii toisten salaisuuksia! Minä menen perässä iloitsemaan, kun poika -saa könttiinsä. - - (Menee.) - -Toinen kohtaus. - - Sama seutu. Huone herttuan hovilinnassa. - (Herttua ja Thurio tulevat. Heidän jäljessään Proteus.) - -HERTTUA. -Pois pelko, Thurio; hän lempii teitä, -Kun poissa näkyvist' on Valentin. - -THURIO. -Sen jälkeen on mua perin halveksinut, -Paennut seuraani ja ilkkunut, -Niin ett' on kaikki toivo multa mennyt. - -HERTTUA. -Tuo heikko lemmenilme on kuin kuva, -Jonk' uurrat jäähän: tunnin lämpimässä -Vedeksi sulaa se, ja hahmo haihtuu. -Ei aikaakaan, niin sulaa tytön kylmyys. -Ja halpa Valentin hält' unohtuu. -- -No, Proteus, onko julistuksen mukaan -Maamiehenne jo täältä lähtenyt? - -PROTEUS. -On, armollinen herra. - -HERTTUA. - Tämä lähtö -On tytärtäni kovin huolettanut. - -PROTEUS. -Ei aikaakaan, niin tämä huoli haihtuu. - -HERTTUA. -Niin minäkin, mut Thurio sit' ei usko. -Kun luulen, Proteus, hyvää sinusta, -- -Ja kunnon työsi antaa siihen syytä -- -Niin mielin neuvotella kanssasi. - -PROTEUS. -Jos milloin olen teille uskoton, -Niin viimepäiväni se olkohon. - -HERTTUA. -Sa tiedät, kuinka mielelläni soisin -Ma tyttäreni Thuriolle vaimoks. - -PROTEUS. -Sen tiedän, armollinen herra. - -HERTTUA. -Siis ajattelen että tiedät senkin, -Ett' on hän taipumaton tahtooni. - -PROTEUS. -Niin kyllä, Valentin kun oli täällä. - -HERTTUA. -Hän edelleen on yhtä ynseä. -Nyt mitä tehdä, jotta Valentinin -Hän unhottais ja suostuis Thurioon? - -PROTEUS. -Paras on parjaus: Valentin on muka -Kavala, pelkuri ja halpaa verta; -Nuo kolme ne on naisen suurin kammo. - -HERTTUA. -Hän luulee vihasta sen tehdyksi. - -PROTEUS. -Niin, jos sen sanoo vihamies; siis tarvis -Ett' osoittaa sen juurtajaksain joku, -Jota hän pitää hänen ystävänään. - -HERTTUA. -Siis täytyy sinun häntä parjata. - -PROTEUS. -Sen sangen vastenmielisesti teen: -Se ylimykseltä on halpa teko, -Etenkin hyvää ystävätä kohtaan. - -HERTTUA. -Jos hyvä sananne ei häntä auta, -Ei liioin vahingoita moitteenne. -Ei mitään pahaa teossanne siis, -Kun sitä ystävänne teiltä pyytää. - -PROTEUS. -No, suostun siis. Jos mitään vaikuttaa -Ma saatan häntä panettelemalla, -Niin tyttärenne hänt' ei kauan lemmi. -Mut jos hän Valentinin unhottaakin, -Ei sillä Thuriota rakasta. - -THURIO. -Siis hänestä kun lemmen kehitätte, -Niin teidän tulee keriä se minuun, -Niin ettei koko vyyhti hämmenny. -Siis saman verran mua ylistäkää -Kuin halvennatte Valentinia. - -HERTTUA. -Täss' uskallamme teihin, Proteus, luottaa, -Kun kertonut on Valentin, ett' itse -Olette lemmenvalan vannonut, -Ja ette siis voi hevin muuttaa mieltä. -Sen nojalla on teillä täysi valta -Vapaasti Silvian kanssa keskustella; -Hän kärty, synkkä on ja iloton -Ja ystävänne tähden teihin suostuu. -Parhaanne pankaa, että Valentiniin -Hän kammon saa ja mieltyy Thurioon. - -PROTEUS. -Teen voitavani. Vaan te, Thurio, -Olette liian veltto: ansat pankaa -Ja hänen sydämmensä kietokaa -Haikeilla soneteilla, joiden säkeet -Uhona uhkuu auliin lemmen valaa. - -HERTTUA. - Niin, -On taivaallisen runon voima suuri. - -PROTEUS. -Kauneutens' alttarille, sanokaa, -Uhraatte kyyneleenne, huokauksenne, -Niin, koko sydämmenne; kirjoittakaa, -Siks että muste kuivuu; kyynelin -Sit' aina kostutelkaa; runo tehkää -Niin tunteikas, ett' aatostenne totuus -Siin' ilmenee. Näet, runoilijain jänteist' -Ol' Orpheuksen kanteleessa kielet; -Puut, kivet heltyi niiden sävelistä, -Kesyttyi tiikerit, ja meren hirmut -Nous syvyyksistä tanssiin rannalle. -Kun haikeat on huolirunot valmiit, -Niin yöllä alla kullan ikkunan -Suloinen serenaati toimittakaa, -Ja soiton säistöön sitten laulakaa -Suruinen laulu; haudan-tyyneen yöhön -Niin hyvin sointuu moinen vieno suru. -Jos tuo ei auta, niin ei mikään auta. - -HERTTUA. -Jo näkyy, ettei lempi sulle outo. - -THURIO. -Tän' yönä neuvosi jo toteutan. -Siis, rakas Proteus, ohjaajani, mennään -Jo heti kaupungille keräämään -Musiikin-taitavia henkilöitä. -Sopiva runo mull' on valmiina, -Jok' antaa pontta sinun neuvollesi. - -HERTTUA. -Niin, toimeen, hyvät herrat! - -PROTEUS. -Teit' ensin palvelemme pöydässä, -Ja sitten tehtävämme suoritamme. - -HERTTUA. -Ei, heti toimeen, multa luvan saatte. - - (Menevät.) - - - - -NELJÄS NÄYTÖS. - - -Ensimmäinen kohtaus. - - Metsä Milanon ja Mantuan välillä. - (Muutamia rosvoja tulee.) - -1 ROSVO. -Seis, pojat! Tuoss' on yksi matkustaja. - -2 ROSVO. -Vaikk' olis kymmenen, niin kiikkiin kaikki! - - (Valentin ja Vilkas tulevat.) - -3 ROSVO. -Seis, herra! Tänne tavaranne, muuten -Me teidät sidomme ja ryöstämme. - -VILKAS. -Olemme hukassa; nuo on ne rosvot, -Jotk' ovat kaikkein matkustajain kauhu. - -VALENTIN. -Hyvät ystävät, -- - -1 ROSVO. - Te erehdytte, herra: -Olemme teidän vihamiehiänne. - -2 ROSVO. -Vait! Kuullaan häntä. - -3 ROSVO. - Kautta partani, -Niin tehdäänkin; se sävykäs on mies. - -VALENTIN. -Siis tietkää, vähät mun on varani; -Mies olen, jot' on onni kolhinut; -Nää vaaterievut ovat rikkauteni; -Jos nämä multa ryöstätte, niin viette -Minulta kaikki, mitä mulla on. - -2 ROSVO. -Mihinkä matka? - -VALENTIN. - Veronaan. - -1 ROSVO. - Ja mistä? - -VALENTIN. -Milanosta. - -3 ROSVO. - Siell' olo kuinka pitkä? - -VALENTIN. -Kuustoista kuukautta; ois pitemp' ollut, -Jos kiero onni ei ois pettänyt. - -2 ROSVO. -Maanpakoon ajettiinko? - -VALENTIN. - Niinpä tehtiin. - -2 ROSVO. -Ja mistä rikoksesta? - -VALENTIN. - Rikoksesta, -Jost' on mun tuskallinen kertoa. -Ma tapoin miehen, jonka surmaa kadun; -Mut julkitaistelussa hänet kaadoin -Ja ilman petosta ja halpaa juonta. - -1 ROSVO. -Jos niin on, katumist' ei mokomaa. -Mut noinko joutavasta karkoitettiin? - -VALENTIN. -Niin, olin iloinen, kun sillä pääsin. - -2 ROSVO. -Mut osaatteko kieliä? - -VALENTIN. - Niit' olen -Ma nuorna matkoillani oppinut; -Nolosti mun ois muuten usein käynyt. - -3 ROSVO. -Robin Hoodin rippi-isän klanin kautta, -Tuo sopis meidän koplan kuninkaaksi! - -1 ROSVO. -Hän meidän mies on. -- Kuulkaa, hyvät herrat! - -VILKAS. -Pois menkää koplaan, herra; se on laillaan -Rehellist' ammattia. - -VALENTIN. - Vaiti, konna! - -2 ROSVO. -Sanokaa, onko teissä mihin luottaa? - -VALENTIN. -Ei muuta kuin vain onneni. - -3 ROSVO. - Siis tietkää, -Ett' aatelisia on meissäkin, -Jotk' ohjattoman nuoruuden on hulluus -Pois arvomiesten seurast' ajanut. -Ma itse Veronasta karkoitettiin, -Kun ryöstää aioin neiden, joka oli -Rikas ja herttuan lähi-sukulainen. - -2 ROSVO. -Ja minä Mantuasta, ylimyksen -Kun vihapäissä pistin hengiltä. - -1 ROSVO. -Ja minä samanlaisen turhan vuoksi. -Mut asiaan; -- tää vikain tunnustus -Vain selittäköön laitont' elämäämme --: -Kun näytte soma varrelt' olevan -Ja kielten taitavakin, niinkuin kuuluu, -Mies, jolla kaikki hyvät avut on, -Joit' oisi meidän ammatissa tarvis -- - -2 ROSVO. -Siks että karkoitettu olette, -Siks etupäässä teitä lähestymme. -Sopisko tulla meidän kenraaliksi? -Ja täytymyksen mukaan taipua? -Ja täällä korvess' elää niinkuin mekin? - -3 ROSVO. -No, sano, tuletko sa meidän seuraan? -Jos myönnyt, olet kaikkein meidän herra, -Sua kunnioitamme, sua kuulemme, -Sua päänä, kuninkaana kumarramme. - -1 ROSVO. -Mut surmas saat, jos meidän tarjon hylkäät. - -2 ROSVO. -Et, sillä pöyhkeilläkses, elää saa. - -VALENTIN. -Tääll' elämään ma suostun kanssanne, -Mut sillä ehdoll', että turvaa teiltä -Saa köyhät matkaajat ja heikot naiset. - -3 ROSVO. -Niin halpaa, kurjaa työtä inhoamme. -Pois tule, viemme sinut luolaamme; -Saat siellä nähdä kaikki aartehemme, -Jotk' ovat, niinkuin mekin, vallassasi. - - (Menevät.) - - -Toinen kohtaus. - - Milano. Linnan pika. - (Proteus tulee.) - -PROTEUS. -Jo olen Valentinin pettänyt, -Nyt täytyy samoin Thuriokin pettää. -Kun häntä olen suosittavinani, -Saan omaa lemmenasiaani ajaa. -Mut halpain antieni vieteltäväks -On Silvia liian kaunis, hyvä, pyhä. -Jos alttiuttani vakuutan, niin soimaa -Mua viekkaudest' ystävääni kohtaan; -Jos hänen kauneudelleen valan teen, -Niin käskee minun muistaa väärää valaa, -Joll' armahani petin, Julian. -Mut huolimatta häijyist' iskuistaan, -Joist' yksikin jo lemmen toivon tappaa, -Mun lempeni, kun potkun saa, vain kiihtyy -Ja häntää lieruttaa kuin sylikoira. -Ah, Thurio tulee! Ikkunalle joutuin -Yösoitoin armast' ilahuttamaan! - - (Thurio ja soittoniekkoja tulee.) - -THURIO. -Haa, Proteus! Edeltäkö matelitte? - -PROTEUS. -Niin, hyvä Thurio; lemmen, tiedättehän, -Madella täytyy, kun ei käydä voi. - -THURIO. -Mut toivon, ettei täällä lempenne. - -PROTEUS. -No, kuinkas? Enhän muuten täällä oisi. - -THURIO. -Ken? Silviako? - -PROTEUS. - Silvia, -- teille mieliks. - -THURIO. -Suur' kiitos, teille mieliks. -- Hyvät herrat, -Nyt äänet vireeseen ja soitto soimaan! - - (Julia ja hänen isäntänsä tulevat etäällä, - edellinen pojan vaatteissa.) - -ISÄNTÄ. -No, nuori vieras; näytätte niin alakolliselta; miksi, saanko kysyä? - -JULIA. -Siksi, hyvä isäntä, etten voi olla iloinen. - -ISÄNTÄ. -Tulkaa pois, kyllä pian tulette iloiseksi. Mennään tänne, niin saatte -kuulla musiikkia ja nähdä sen herran, jota kyselitte. - -JULIA. -Saanko kuulla hänen puhuvankin? - -ISÄNTÄ. -Saatte. - -JULIA. -Siitä syntyy musiikkia. - - (Musiikki alkaa.) - -ISÄNTÄ. -Kuunnelkaa, kuunnelkaa! - -JULIA. -Onko hän noiden joukossa? - -ISÄNTÄ. -On; mutta hiljaa! Kuunnelkaamme. - -Laulu: - - Mik' on Silvia, ken hän on, - Joka kaikkein huimaa mielet? - Viisas, hurskas, kaunis on, - Hälle enkeleinkin kielet - Kauneuden suo palkinnon. - - Onko hyvä kauneissaan? - Hyvyys kauneuden on hempi. - Parantaakseen sokeuttaan - Hänen silmääns' entää Lempi, - Jääkin siihen asumaan. - - Silvialle laulu soi, - Silvialle tuhat kertaa! - Maa ei toista kantaa voi, - Joka hälle vetäis vertaa. - Hälle seppel palmikoi. - -ISÄNTÄ. -Mitä? Olette nyt vielä surullisempi kuin ennen. Mikä teitä vaivaa? Eikö -soitto ole teille mieleen? - -JULIA. -Erehdytte, isä: soittaja ei ole minulle mieleen. - -ISÄNTÄ. -Kuinka niin, rakas nuorukainen? - -JULIA. -Hän soittaa väärin, isä. - -ISÄNTÄ. -Mitä? Koskettaako vääriä kieliä? - -JULIA. -Ei sitä; mutta kuitenkin niin väärin, että se koskettaa sydäntäni. - -ISÄNTÄ. -Teillä on herkkä korva. - -JULIA. -Soisin olevani kuuro; se saa sydämmeni niin raskaaksi. - -ISÄNTÄ. -Ette pidä soitosta, huomaan ma. - -JULIA. -En vähääkään, kun se noin särisee. - -ISÄNTÄ. -Mutta kuulkaahan tuota äänten vaihtelua! - -JULIA. -Niin se vaihtelu se on pahinta. - -ISÄNTÄ. -Tahtoisitteko että aina soittaisivat samaa? - -JULIA. -Niin, että sama aina soittais samaa. -Mut herra Proteus, josta puhelimme, -Tuon onko neiden seurassa hän usein? - -ISÄNTÄ. -Kerron teille, mitä hänen palvelijansa, Keihäs, on kertonut minulle, -- -hän on häneen vallan pikiintynyt. - -JULIA. -Missä on se Keihäs? - -ISÄNTÄ. -Meni hakemaan koiraansa, jonka hän huomenna herransa käskystä aikoo -viedä neidelle lahjaksi. - -JULIA. -Vait! Käykää syrjään! Seura hajaantuu. - -PROTEUS. -Ei hätää, herra Thurio; niin ma puhun, -Ett' oivaks oivallatte juoneni. - -THURIO. -Miss' yhdytään? - -PROTEUS. - Santt' Riikon kaivolla. - -THURIO. -Hyvästi! - - (Thurio ja soittoniekat menevät.) - - (Silvia tulee ikkunaan.) - -PROTEUS. -Hyv'iltaa, armollinen haltijatar! - -SILVIA. -Suur' kiitos, hyvät herrat, soitosta. -Kuka se puhui? - -PROTEUS. - Mies vain, arvon neiti, -Jonk' äänestä te pian tuntisitte, -Jos tuntisitte hartaan mielensä. - -SILVIA. -Oo, herra Proteus, jos oikein arvaan! - -PROTEUS. -Niin, neiti, Proteus, palvelijanne. - -SILVIA. -Mikä mielenne on? - -PROTEUS. - Noutaa teidän mieltä. - -SILVIA. -Sen voitte heti: mun on mieleni, -Ett' oiti kiiruhdatte kotiin maata. -Ovela, valapatto, viekas mies, -Mua luuletko niin tyhmän typeräksi, -Ett' imarteilla vietellä mun voit, -Niin kuin sa muita petit valoillasi? -Pois, pois, ja anteeks ano morsioltas! -Yön kalvas kuningatar tietäköön: -Sun pyyntöäsi vieron siihen määrään, -Ett' inhan tarjos vuoks sua halveksin -Ja itseäni melkein torun siitä, -Ett' aikaa haaskaan kanssas puheluun. - -PROTEUS. -Ma myönnän, neiti, lempineeni naista; -Mut hän on kuollut, armas haltijani. - -JULIA (syrjään). -Se valhett' ois, jos sanoisin sen minä; -Ei ainakaan hänt' ole haudattu. - -SILVIA. -Niin, mutta Valentin, sun ystäväsi, -Hän elää, jonka kanssa, kuten tiedät, -Ma kihloiss' olen. Etkö häpeä -Noin julkeasti häntä loukata? - -PROTEUS. -On hänkin kuollut, kuulen ma. - -SILVIA. - Siis kuolleeks -Oleta minut myöskin; hänen hautaans' -On rakkauteni haudattu, sen vannon. - -PROTEUS. -Mun sallikaa se maasta kaivaa, neiti. - -SILVIA. -Armaasi lempi haudast' esiin kutsu; -Jos sit' et voi, niin omass' siihen hautaa. - -JULIA (syrjään). -Sit' ei hän ole kuullut. - -PROTEUS. -Jos, neiti, noin on kova sydämmenne, -Kuvanne mulle edes muistoks suokaa, -Tuo kuva kamarinne seinältä. -Ma sille haastan, huokailen ja itken; -Kun, näet, on sulo olemuksenne -Pois luvattu, min' olen pelkkä varjo -Ja lemmin teidän varjoanne vain. - -JULIA (syrjään). -Jos ois se olemus, sen pettäisit -Ja varjoks saattaisit sen, niinkuin minut. - -SILVIA. -En mieli olla epäjumalanne; -Mut koska sopii väärämielisen -Kumartaa varjoa ja väärää kuvaa, -Niin pankaa huomenna se noutamaan. -Makoista unta! - -PROTEUS. - Unta kurjan raukan, -Jok' aamullista vartoo mestaustaan. - - (Proteus menee; Silvia sulkee ikkunan.) - -JULIA. -Isäntä, joko mennään? - -ISÄNTÄ. -Jes auttakoon, ma melkein nukahdin. - -JULIA. -Sanokaa, missä asuu herra Proteus. - -ISÄNTÄ. -He, minun talossani. -- Eiköpä maarinkin jo kohta liene päivä. - -JULIA. -Ei vielä; mutta yötä en näin pitkää -Ja raskast' ole koskaan valvonut. - - (Menevät.) - - -Kolmas kohtaus. - - Sama paikka. - (Eglamour tulee.) - -EGLAMOUR. -Niin, täksi hetkeksi mun Silvia-neiti -Kutsutti tänne mieltään kuulemaan. -On varmaan tähdellistä asiata. -- -Hoi, neiti, neiti! - - (Silvia tulee ikkunaan.) - -SILVIA. -Ken huutaa? - -EGLAMOUR. - Ystävä ja palvelija, -Jok' odottaa vain armon käskyä. - -SILVIA. -Tuhansin hyvää huoment', Eglamour! - -EGLAMOUR. -Samassa määrin itsellenne, armo -Ma noudattaen armon käskyä -Näin varhain tulin, saadakseni kuulla -Mit' antaa mulle toimeks suvaitsette. - -SILVIA. -Oi, Eglamour, sin' olet ylimys -- -En imartele, vakaasti sen vannon -- -Älykäs, uljas, hieno, sivistynyt. -Sä tiedät, kuinka rakas on ja kallis -Minulle karkotettu Valentin, -Ja kuinka väell' isä tahtoo naittaa -Mun Thurio-narrille, jot' ihan kammon. -Sa tunnet lemmen: sanovasi kuulin, -Ett' oli kovin isku sydämmelles -Sun rakkaan puolisosi kuolema, -Min haudall' ikipuhtauden vannoit. -Oi, Eglamour, ma Valentinin luo -Halaisin Mantuaan, miss' asustaa hän; -Mut kun on matka sinne vaarallinen, -Niin pyydän seuraks sua, arvon miestä, -Jonk' uskon kuntohon ja kunniaan. -Isäni vihaa älä ajattele, -Vaan minun murhettani, murhett' immen, -Ja kuinka oikein teen, kun täältä lähden -Tuot' ilkeätä aviota pakoon, -Jok' inhoks on niin taivaalle kuin maalle. -Rukoilen sydämmeni pohjasta, -Mi täynnä murhett' on kuin meri hiekkaa, -Minua seuraa, tule kanssani; -Vaan jos et voi, niin salaa, minkä kuulit, -Jott' yksin matkaan mennä rohkenen. - -EGLAMOUR. -Syvästi säälin suruanne, neiti; -Mut kosk' on siveys sen pohjana, -Niin lupaan teille saattajaksi tulla. -Mun kuinka käy, sit' yhtä vähän suren -Kuin teille toivon paljon onnea. -Siis milloin lähtö? - -SILVIA. - Tänä iltana. - -EGLAMOUR. -Miss' yhdyn teihin? - -SILVIA. - Patrick-veljen luona, -Jos' aion saada pyhän synninpäästön. - -EGLAMOUR. -Minuhun voitte, arvon neiti, luottaa. -Huomenta, neiti hyvä! - -SILVIA. -Huomenta, hyvä, rakas Eglamour! - - (Menevät.) - - -Neljäs kohtaus. - - Sama paikka. - (Keihäs tulee koirineen.) - -KEIHÄS. -Kun kunnon miehen palvelija rupeaa koiraksi isäntäänsä kohtaan, -nähkääs, niin on se jo katkeraa; olento, jonka olen penikasta -kasvattanut; olento, jonka olen veteen hukkumasta pelastanut, kun kolme -tai neljä sen sokeata veljeä ja sisarta upotettiin. Olen sitä opettanut -niin, että voi sanoa akuraatisti: "Noin sitä pitää koiraa opettaa". -Minut pantiin viemään se neiti Silvialle lahjaksi herraltani, mutta -tuskin ehdin ruokahuoneeseen, kun se jo marssii hänen lautaselleen ja -sieppaa siitä hänen kukonkoipensa. Ruma juttu, kun ei koira osaa -seuroissa olla ihmisiksi! Tahtoisin, jos niin saan sanoa, että, kun on -kerran ottanut ollakseen oikea koira, olisi, niin sanoakseni, kaikissa -kohdin koira. Jos ei minulla olisi ollut enempää älyä kuin sillä ottaa -omaan päähäni se hairaus, niin luulen todellakin, että se olisi -hirtetty; niin totta kuin elän, olisi se siitä rangaistuksen saanut. -Päättäkää itse. Se tunkeilee kolmen tai neljän aateliskoiran seuraan -herttuan pöydän alle, ja ei ole siellä ollut -- varjele sentään! -- -muuta kuin siunaaman aikaa, niin jo koko huone haisee. "Ulos koira!" -sanoi yksi; "mikä rakki se tuo on?" sanoi toinen; "pieskää se ulos!" -sanoi kolmas; "hirttäkää se!" sanoi herttua. Minä, joka entuudesta -hyvin tunsin hajun, tiesin että se oli Rappu, ja menin suoraa päätä -koiranpiiskurin tykö. "Ystävä", sanoin, "aiotteko piestä koiraa?" -"Tuhat tulimmaista, tietystikin", sanoi hän. "Teette sille hirmuista -vääryyttä", sanoin minä; "minä se tuon tein, jonka tiedätte." Silloin -hän muitta mutkitta ajoi minut piiskalla pellolle. Kuinka moni herra -olisi tätä tehnyt palvelijansa edestä? Niin, vannon ja vakuutan, että -olen jalkapuussa istunut niistä makkaroista, jotka hän on varastanut, -muuten hänet olisi mestattu; olen kaakinpuussa seisonut hanhista, joita -hän on tappanut, muuten hänen olisi tullut loppu. Sitä sinä nyt et -lainkaan aattele! -- Muistanpa vielä, mitkä kepposet minulle teit, kun -sanoin hyvästi neiti Silvialle. Enkö sanonut sinulle, että sinun aina -tuli katsoa minuun ja tehdä niin kuin minä teen? Koska olet nähnyt -minun nostavan koipeani ja kastelevan herrasnaisen pönkkähametta? -Oletko koskaan nähnyt minun semmoista tekevän? - - (Proteus ja Julia tulevat.) - -PROTEUS. -Sebastian nimes? Olet mieleen mulle, -Ma heti annan sulle tehtävän. - -JULIA. -Vain käskekää; teen kaikki, minkä voin. - -PROTEUS. -Ma sitä toivon. (Keihäälle.) Mitä, laiskajaakko! -Miss' olet nämä kaksi päivää ollut? - -KEIHÄS. -Hyvä herra, minä laitoin neiti Silvialle sen koiran, jonka käskitte. - -PROTEUS. -Ja mitä sanoi hän pikku-korustani? - -KEIHÄS. -Hyvä herra, hän sanoi että koiranne oli rakki, ja käski sanoa, että -koirankiitos on kylläksi sellaisesta lahjasta. - -PROTEUS. -Mutta hän otti kai vastaan koiran? - -KEIHÄS. -Eikä ottanut, senkin vietävä. Tässä tuon sen nyt takaisin. - -PROTEUS. -Mitä? Annoitko sen minun puolestani? - -KEIHÄS. -Annoin, herra. Toisen oravan vei nylkyrin renki minulta torilla, ja -sitten tarjosin neidelle omani, koiran, joka on kymmenen kertaa niin -paksu kuin teidän, ja siis lahjakin saman verran suurempi. - -PROTEUS. -Pois siitä, hae jälleen koirani, -Tai älä koskaan tule näkyviini. -Pois, sanon! Seisotko ja härnäät mua? -Se orja tuottaa mulle aina kiusaa. - (Keihäs menee.) -Sebastian, sinut palvelijaks otin, -Osaksi siks, ett' tahdon nuorukaisen, -Jok' osaa älyll' ajaa asiani, -- -Ei tuohon hölmöön ole luottamista, -- -Mut enin olentos ja näkös tähden, -Joiss' ilmenee -- jos oikein aavistan -- -Sivistyst', ymmärrystä, vakavuutta; -Se syy, miks otin palveluuni sun. -Nyt heti mene, neiti Silvialle -Tuo sormus vie; hän, ken sen mulle antoi, -Mua paljon rakasti. - -JULIA. - Te ette häntä -Siis rakasta, kun annatte sen pois. -Kuollutko lie? - -PROTEUS. - Ei, luulen että elää. - -JULIA. -Voi! - -PROTEUS. -Miks sinä huusit: voi! - -JULIA. -En muuta voi kuin häntä sääliä. - -PROTEUS. -Miks häntä säälit? - -JULIA. - Siks, ett' on hän varmaan -Teit' yhtä paljon lempinyt, kuin te -Nyt neiti Silviaa. Hän lempii sitä, -Ken hänen rakkautens' on unhottanut, -Te sitä, joka rakkauttanne hylkii. -On sääli, ett' on rakkaus niin kiero; -Kun tuota aattelen, niin huudan: voi! - -PROTEUS. -Tuo sormus hälle vie ja tämä kirje. -Hän tuossa asuu. Sano, että pyydän -Sen lupaamansa taivaallisen kuvan. -Sen tehtyäsi tule kamariini. -Miss' yksin huolineni tapaat mun. - - (Menee.) - -JULIA. -Kuin moni nainen moist' on sanaa vienyt? -Ah, Proteus-parka, ketun sinä olet -Nyt saanut karitsaisi paimeneks! -Mua, houkka-parkaa! Miksi häntä säälin, -Kun sydämmestään hän mua halveksii? -Hän häntä lempii, siks mua halveksii; -Ma lemmin häntä, siksi häntä säälin. -Tään sormuksen sai multa lähteissään -Vakuudeks, että muistais rakkauttani; -Ja nyt mun, kurjan sananviejän, täytyy -Rukoilla sitä, mit' en tahtois saada, -Sit' anoa, mink' evättävän soisin, -Kehua sitä, miss' ei kehun varaa. -Jos uskollinen olen morsian, -En uskollinen käskyläs voi olla, -Jos en käy itseäni pettämään. -No, kosin hälle, vaan niin kylmästi -Kuin, totta, rukkaset ma hälle soisin. - (Silvia tulee seuralaisineen.) -Terveeksi, rouva! Millä keinoin saisin -Ma puhutella neiti Silviaa? - -SILVIA. -Jos minä oisin hän, niin mitä sitte? - -JULIA. -Jos hän te olette, niin pyydän teitä -Maltilla sanomaani kuulemaan. - -SILVIA. -Ja kuka teidät tänne lähetti? - -JULIA. -Mun isäntäni, herra Proteus. - -SILVIA. -Kuvaako noutamaan? - -JULIA. - Niin, arvon neiti. - -SILVIA. -Hoi, Ursula, tuo tänne kuvani! - (Ursula tuo kuvan.) -Tuo anna herralles, ja sano näin: -Se Julia, jonka petti hän, se paremp' -On huoneen kaunistus kuin tämä varjo. - -JULIA. -Lukekaa, neiti, pyydän, tämä kirje. -- -Anteeksi suokaa, armollinen neiti, -Vahingoss' annoin väärän paperin: -Tää kirje, arvon neiti, teille on. - -SILVIA. -Suo silmäillä mun vielä tuota toista. - -JULIA. -Se ei käy päinsä, anteeks, neiti hyvä. - -SILVIA. -Tuoss', ota! -En tahdo nähdä herras kirjettä; -Se uhkuu vakuutuksia, sen tiedän, -Valoja uusia, jotk' yhtä pian -Hän rikkoo, kuin tään kirjeen minä revin. - -JULIA. -Tään sormuksen hän teille lähettää. - -SILVIA. -Häpeä hälle sitä suurempi! -Sadasti sanoi, että erotessaan -Sen Julialta sai. Sen hänen sormens' -On saastuttanut; minun sormeni -Ei Juliaa loukata voi siihen määrään. - -JULIA. -Hän kiittää. - -SILVIA. - Mitä sanot? - -JULIA. - Minä kiitän, -Ett' olette niin hellä häntä kohtaan. -On Proteus kovin raukkaa loukannut. - -SILVIA. -Sa tunnet hänet siis? - -JULIA. -Niin likimain kuin oman itseni. -Tuhannet itkut olen itkenyt, -Kun hänen tuskaans' olen ajatellut. - -SILVIA. -Hän luulee varmaan, että Proteus hänet -On hyljännyt? - -JULIA. - Niin luulen; siksi suree. - -SILVIA. -Hän varmaankin on hyvin kaunis? - -JULIA. -On ollut kauniimpi kuin mitä on. -Kun herrani hän rakkauteen uskoi, -Ol' yhtä kaunis minusta kuin te. -Mut sitten kun hän peilins' unhotti -Ja päivän suojan hylkäs, naamarinsa, -Niin ilma polttanut on posken ruusut -Ja liljankukat vienyt kasvoilta, -Ja nyt hän on niin ruskea kuin minä. - -SILVIA. -Mitenkä pitkä? - -JULIA. - Minun pituiseni. -Kun helluntaina huvinäytelmää -Meill' esitettiin, niin ne meidän nuoret -Mun saivat näyttelemään naisen osaa. -Mun Julia-neiden pukuun pukivat, -Ja kaikkein mielest' istui se niin hyvin, -Kuin oisi hame ollut mulle tehty. -Siit' arvaan, ett' on hän mun pituiseni. -Sain silloin hänet ihan itkemään; -Osani oli kovin liikuttava: -Ariadne, nähkääs, joka Theseuksen -Petosta valittaa ja pakoa; -Sen kyynelillä tein niin eläväksi, -Emäntä-raukkani ett' ihan heltyi, -Ja ääneen itki; kuolen paikalla, -Jos tuo ei tuska sydämmeeni käynyt. - -SILVIA. -Sua, kiltti poika, siitä kiittää hän. -Oi, tyttö parka! Hyljätty ja yksin! -- -Minäkin itken, sanasi kun muistan. -Tuoss', ota! Kukkaroni annan sulle -Siit', että hellit hyvää emäntääs. -Hyvästi! - - (Silvia seurueineen menee.) - -JULIA. - Hänkin teitä siitä kiittää, -Jos joskus tuntemaan hänt' opitte. -- -Mik' oiva neiti, lempeä ja kaunis! -Nyt herrani saa varmaan rukkaset, -Kun noin se neiti emäntääni hellii. -Oi, kuinka lempi ilkkuu itseään! -Täss' on se kuva. Katsotaan! Jos mull' ois -Hiuslaitteet moiset, luulenp', että oisin -Ma yhtä kaunis katsella kuin hän; -Mut maalar' ehk' on hiukan kaunistellut, -Jos itseäin en itse kaunistelle. -Hänell' on tumma, mulla keltatukka; -Jos muut' ei eroa, tuonvärisen -Voin varatukan saada. Hänen silmäns' -On siniset, niin minunkin; mut häll' on -Matala otsa, mulla korkea. -Mit' on siis hänessä niin ihailtavaa, -Jot' ei vois minussakin ihailla, -Jos ei tuo hupsu Amor olis sokko? -Sinä, varjo, mukaas' ota tämä varjo, -Se kilpailijas on! Oi, kylmä hahmo, -Sua jumaloi hän, lempii, muiskii, palvoo! -Jos mielt' ois palvonnassaan, kuvas sijaan -Hän asettais mun olemukseni. -Sua hellin neiden tähden, niinkuin hänkin -Minua helli; muuten, kautta Zeun, -Pois valesilmäs raapinut jo oisin, -Ja isäntäni lemmen sulta vienyt. - - (Menee.) - - - - -VIIDES NÄYTÖS. - - -Ensimmäinen kohtaus. - - Milano. Luostarin edusta. - (Eglamour tulee.) - -EGLAMOUR. -Jo päivä lännen hattaroita kultaa, -Ja tällä hetkellä mua Silvian -Tavata piti Patrick-veljen luona. -Pian saapuu: lempijät ei myöhästy, -Pikemmin tulevat he liian varhain, -Niin into heitä ajaa joutumaan. - (Silvia tulee.) -Kas, tuossa tulee. -- Hyvää iltaa, neiti! - -SILVIA. -Amen, amen! Nyt, hyvä Eglamour, -Pian portist' ulos tuolta muurin takaa: -Vakoojat, varon, ovat jäljilläni. - -EGLAMOUR. -Ei hätää; metsään pari virstaa lie; -Kun sinne päästään, vaaraton on tie. - - (Menevät.) - - -Toinen kohtaus. - - Sama seutu. Huone herttuan hovilinnassa. - (Thurio, Proteus ja Julia tulevat.) - - -THURIO. -No, mitä sanoi Silvia kosintaani? - -PROTEUS. -Oo, hän on suopeampi entistään, -Mut vielä näkee teissä hiukan vikaa. - -THURIO. -Kuin? Onko mulla sääret liian pitkät? - -PROTEUS. -Ei, liian ovat hoikat. - -THURIO. - Saappais' ehkä -Ne näyttäis vankemmilta. - -JULIA (syrjään). - Kannuksinkaan -Ei lempi mene sille, jota inhoo. - -THURIO. -Hän mitä sanoo muodostani? - -PROTEUS. -Ett' on se heleä. - -THURIO. -Se heila valehtelee: se on tumma. - -PROTEUS. -On helmi heleä, ja sanotaan: -Mies tumma tyttöin silmissä on helmi. - -JULIA (syrjään). -Niin, helmi, joka tyttöin silmät pilaa; -Ma ennen katson pois, kuin siihen katson. - -THURIO. -Mut mitä pitää puheestani? - -PROTEUS. - Pahaa, -Kun haastelette sodasta. - -THURIO. - Mut hyvää, -Kun haastan rauhasta ja rakkaudesta? - -JULIA (syrjään). -Mut parasta, kun rauhass' olla saa. - -THURIO. -No, mitä sanoo miehuudestani? - -PROTEUS. -Oi, herra, sit' ei pane kysymykseen. - -JULIA (syrjään). -Ei tarviskaan, kun tietää, ett' on raukka. - -THURIO. -Mut mitä sanoo syntyperästäni? - -PROTEUS. -Ett' oivaa sukujuurta olette. - -JULIA (syrjään). -Niin, oikein, oivaa narrin perijuurta. - -THURIO. -Ja mitä sanoo omaisuudestani? - -PROTEUS. -Niin, sitä surkuttelee. - -THURIO. - Miksi niin? - -JULIA (syrjään). -Siks että moinen aasi sitä omaa. - -PROTEUS. -Siks että se on vieraan kädessä. - -JULIA. -Kah, herttua tulee. - - (Herttua tulee.) - -HERTTUA. - Mitä kuuluu, Proteus? -No, mitä kuuluu, Thurio? Oletteko -Te nähneet Eglamouria? - -THURIO. - En minä. - -PROTEUS. -En minä. - -HERTTUA. - Entä tytärtäni? - -PROTEUS. - Emme. - -HERTTUA. -Se tyttö siis -Valentin-roiston luo on paennut. -Ja Eglamour on mukana, se varma. -Molemmat veli Lorens kohtasi, -Kun metsän kautta hartauksissaan kulki; -Hän miehen tunsi, naista tunnusteli, -Mut alta naamarin ei oikein nähnyt. -Lisäksi tyttö Patrick-veljen luokse -Ripille aikoi tänään, vaan ei käynyt. -Kaikk' osoittaa, ett' on hän paennut. -Täss' älkää seisko siis ja juoruilko, -Vaan joutuin ratsun selkään! Yhtykäämme -Tuon vuorenrinteen luona, josta tie -Vie Mantuaan; he paenneet on sinne. -Mua joutuin, hyvät herrat, seuratkaa. - - (Menee.) - -THURIO. -Mut sepä vasta itsepäinen tyttö, -Kun onneansa pakenee! Ma seuraan, -Enemmän kostonvihast' Eglamouriin, -Kuin rakkaudesta houkkaan Silviaan. - - (Menee.) - -PROTEUS. -Ja minä rakkaudesta Silviaan, -En vihast' Eglamouriin, saattajaansa. - - (Menee.) - -JULIA. -Ja minä tätä rakkautt' estääkseni, -En vihasta sen uhriin, Silviaan. - - (Menee.) - - -Kolmas kohtaus. - - Metsä. - (Silvia tulee ja rosvoja.) - -1 ROSVO. -No, tulkaa, tulkaa! Olkaa huoletonna, -Me viemme teidät kapteenimme luo. - -SILVIA. -Tuhannest' olen muusta vauriosta -Tämänkin oppinut jo kärsimään. - -2 ROSVO. -No niin, pois hänet viekää. - -1 ROSVO. -Miss' ylimys, jok' oli seurana? - -2 ROSVO. -Jalalta oli liukas, pääsi pakoon; -Hänt' ajaa takaa Mooses ja Valerius. -Vie sinä tämä lännenpuoleen metsää -Luo kapteenin; me tuomme karkurin. -On metsä miehitetty; kiinni joutuu. - -1 ROSVO. -Mua kapteenimme luolaan seuratkaa. -Ei mitään vaaraa: hän on kunnon mies, -Hän ei käy naista koskaan liian liki. - -SILVIA. -Oi, Valentin, sun tähtes kärsin tään! - - (Menevät) - - -Neljäs kohtaus. - - Toinen kulma samaa metsää. - (Valentin tulee.) - -VALENTIN. -Oi, kuink' on suuri tottumuksen voima! -Tää synkkä salo, käymättömät metsät -Vie voiton mahtavista kaupungeista. -- -Tääll' istahtaa voin yksin, näkymättä, -Ja satakielen valittavaan lauluun -Sovittaa huolieni tuskanvirttä. -Oi, sinä sydämmeni haltija, -Noin kauan majaas älä tyhjäks jätä, -Ett' ei se rappeudu ja luhistu, -Niin ettei muistoakaan siitä jää! -Tule, Silvia, laita kuntoon majasi! -Tuo lohtu lempijälles, armas tyttö! -- -Mit' ääntä tuolla? Mitä hälinää? -Väkeni, jonk' on tahto lakina, -Poloisen matkaajan on yllättänyt. -Mua lempivät, vaan kyll' on vaivaakin -Heit' estää vallattomist' uhkatöistä. -Lymyhyn, Valentin! Ken tulee tuossa? - - (Vetäytyy syrjään.) - - (Proteus, Silvia ja Julia tulevat.) - -PROTEUS. -Tään hyvän teille, neiti, tein -- vaikk' ovat -Mun työni teistä halvat --: hengelläni -Pelastin teidät hänen käsistään, -Jok' oli lemmen teiltä, maineen sortaa. -Yks armon katse palkaks suokaa vain! -Ma suosiot' en vähempää voi pyytää -Ja ette tekään antaa vähempää. - -VALENTIN (syrjään.) -Se on kuin unta, mitä näen ja kuulen. -Oi, lempi, malttamusta hetkeks suo! - -SILVIA. -Voi mua poloista ja onnetonta! - -PROTEUS. -Niin, onneton, siks kunnes minä tulin; -Mut tulollani teille onnen toin. - -SILVIA. -Sun lähetessäs onnettomin olen. - -JULIA (syrjään). -Samaten minä, noin kun lähentelee. - -SILVIA. -Jos nälkäinen ois tiiker' minuun käynyt, -Sen pedon eineeks ennen oisin tullut -Kuin Proteuksen pelastettavaksi, -Tuon valapaton. Taivas, tiedät, kuink' on -Valentin mulle rakas, kuinka henkens' -On mulle sieluani kalliimpi; -Ja yhtä paljon -- enempää en voi -- -Ma valapatturia Proteust' inhon. -Siis, mene pois, ja älä mua kiusaa. - -PROTEUS. -Ei sitä vaaraa, kuolemankaan tuskaa, -Jot' yhdest' armonkatseesta en uhmais. -Oi, mikä lemmen kirous ainiainen, -Kun lempijääns' ei lempiä voi nainen! - -SILVIA. -Kun lempijääns' ei lempiä voi Proteus. -Lue Julian, ensi lempes, sydäntä, -Jonk' eteen kunniasi paloittelit -Valoiksi tuhansiksi, jotka sitten -Sa rikoit kaikki, rakkaudesta minuun. -Nyt kunniaa ei sulla, tai on kaksi, -Ja se on pahempi kuin yhtä vailla; -Parempi ettei yhtäkään kuin monta, -Jos niillä petät naista onnetonta. -Oh, ystävän sa irvikuva! - -PROTEUS. - Lemmess' -Ei ystävää. - -SILVIA. - Ei, totta, Proteuksella. - -PROTEUS. -Jos mieli lempeä ja sana hellä -Ei voi sun sydäntäsi pehmittää, -Soturin lailla kosin käsivoimin, -Ja vastoin lemmen tapaa lemmen valtaan. - -SILVIA. -Oi, taivas! - -PROTEUS. - Pyyntöni sun täytyy täyttää. - -VALENTIN. -Kätesi irti, konna ruokoton, -Rumien tapain orja! - -PROTEUS. - Valentin! - -VALENTIN. -Katala, viekas palkkaystävä -- -Sit' ystävät on nykyään -- sa, konna, -Kun petit toivoni; jos en ois nähnyt, -En ois sit' uskonut. Nyt turha väittää: -"On mulla ystävä", sa teet sen valheeks. -Nyt kehen luottaa, oikea jos käsi -Kapinois rintaa vastaan? Mieltä kaivaa, -Ett' en voi enää sinuun luottaa, Proteus; -Sun tähtesi jo vieron maailmaa. -Syvimmän haavan iskee uskottu. -Kirottu aika! Vihloo sydäntäni, -Ett' ystävä on pahin väijyjäni. - -PROTEUS. -Ma syyhyni ja häpeääni sorrun. -- -Suo anteeks, Valentin. Jos rikoksesta -Sydämmen suru täys on sovitus, -Sen tässä saat; niin suur' on suruni, -Kuin syyni konsanaan. - -VALENTIN. - Siis sovitaan. -Ma taas sun pidän kunnon miehenä. -Ken hylkää katuvan, ei taivaast' ole, -Ei maasta; nekin leppyy kostostaan, -Vihakin lauhtuu Kaikkivaltiaan; -Ja nähdäkses, ett' ystävyys on tosi, -Ma Silvian luovutan, nyt häntä kosi. - -JULIA. -Mua onnetonta! - - (Pyörtyy.) - -PROTEUS. - Mik' on pojan? - -VALENTIN. - Poika, -Mik' on sun, poika? Avaa silmäs; puhu! - -JULIA. -Oi, hyvä herra! Herrani mun käski: -"Vie", sanoi, "Silvia-neidille tää sormus"; -Sen laiminlöin, se tekemättä jäi. - -PROTEUS. -Miss' on se sormus? - -JULIA. - Tässä. - - (Antaa sormuksen.) - -PROTEUS. - Annas nähdä; -Se sormus on, jonk' annoin Julialle. - -JULIA. -Anteeksi, herra; erehdyin: tää sormus -Se oli Silvialle tuleva. - - (Näyttää toista sormusta.) - -PROTEUS. -Mut kuinka sait tuon toisen sormuksen? -Sen lähteissäni annoin Julialle. - -JULIA. -Ja Julia sen itse antoi mulle; -Ja Julia sen itse tänne toi. - -PROTEUS. -Mitä? Julia! - -JULIA. - Niin, tässä hänet näet, -Jok' oli kaikkein valojesi määrä -Ja syvälle ne kätki sydämmeensä. -Sen juurta pattovalas usein repi! -Punastu, Proteus, tätä vaatepartta; -Häpeä että moiseen säädyttömään -Ma pukuun verhoudun, jos häpeäksi -On lemmen valepuku. Vähemmän -Lie loukkaavaa, jos muuttaa kukaties -Pukua nainen, kuin jos mieltä mies. - -PROTEUS. -Jos mieltä mies! Niin totta, uskollinen -Jos mies vain oisi, ois hän täydellinen. -Mut huikentelu lisää vikaan vikaa, -Se, joka horjuu, lankee tuota pikaa. -On Silvia kaunis, mutta kaunihimpi -On vakaan silmän nähdä Julia-impi. - -VALENTIN. -Kätenne tänne! Suokaa mulle ilo -Tää onnen liitto päättää. Säälittäisi, -Kaks ystävää jos vihamiehiks jäisi. - -PROTEUS. -Mun toivoni on täys, sen taivas tietköön. - -JULIA. -Ja minun myöskin. - - (Rosvoja tulee, herttua ja Thurio mukanaan.) - -ROSVO. - Saalis! Saalis! Saalis! - -VALENTIN. -Seis, sanon, seis! Se herrani on, herttua. -- -Luo henkipaton tervetullut, armo, -Luo Valentinin. - -HERTTUA. - Valentinin? Sinun? - -THURIO. -Ja tuoss' on Silvia; Silvia on minun. - -VALENTIN. -Seis, Thurio, seis, tai jäät sa päätäs vaille, -Jos vihani nyt tulet lähimaille. -Omakses Silviaa jos vielä sanot, -Et Milanoa näe. Hän tuossa seisoo: -Vaan koitas sormellaskin koskettaa, -Vaan koitas hengittääkin lemmittyyni! - -THURIO. -En, Valentin, en huoli hänestä; -Sen pidän narrina, ken tytön tähden, -Jolt' ei saa rakkautta, henkens' uhraa. -En häntä pyydä; sun hän olkohon. - -HERTTUA. -Sen kehnompi ja halvemp' olet sinä, -Kun hänestä niin suurta vaivaa näit -Ja hänet nyt noin pelkurina jätät. -Kautt' esi-isieni kunnian, -Miehuuttas kiitän, Valentin, ja katson -Sun ansainneesi keisarinnan lemmen. -Siis kaikki vanhat vihat heitän pois, -Pois kaiken kaunan; takaisin sun kutsun; -Suuremman arvon ansiosi vaatii, -Ja näin sen vahvistan: sir Valentin, -Sin' olet ylimys ja ylhää verta, -Tuoss' ota Silvia, hänet ansaitset. - -VALENTIN. -Mä kiitän. Lahja mulle onnen tuo. -Rukoilen vielä, tyttärenne tähden -Luvatkaa mulle täyttää yksi pyyntö. - -HERTTUA. -Mit' olkoonkin, sen itses tähden lupaan. - -VALENTIN. -Maanpakolaiset nuo, mun kumppanini, -Ne ovat lahjakasta väkeä; -Anteeksi suokaa heidän rikoksensa -Ja maanpaosta heidät kutsukaa. -He parantuneet ovat, vakaat, siivot -Ja kykenevät suuriin tehtäviin. - -HERTTUA. -Sen lupaan. Anteeks heille suon ja sulle. -Sa heitä käytä, mihin kukin kelpaa. -Pois tulkaa; kaikki riidat sovitamme -Kemuilla, juhlilla ja näytelmillä. - -VALENTIN. -Matkalla puhellen ma rohkenen -Hymyilyn houkutella huuliltanne. -Mit', armo, tuosta pojast' arvelette? - -HERTTUA. -Suloa häness' on; hän punastuu. - -VALENTIN. -Enemmän suloa kuin pojiss' onkaan. - -HERTTUA. -Te mitä sillä tarkoitatte? - -VALENTIN. -Jos suvaitsette, kerron matkalla -Tapauksen, jota varmaan hämmästytte. -Tule, Proteus! Nyt rangaistukseksi -Saat oman lemmentarinasi kuulla. -Häät sitten yksin päivin vietämme: -Yks juhla, yksi perhe, yksi onni. - - (Menevät.) - - - - -SELITYKSIÄ: - - -[1] Tarina: _Kuink' yli Hellesponton ui Leander_. Tarkoittaa -kreikkalaisen runoilijan Musaeuksen runoelmaa "Hero ja Leander", jonka -Marlowe oli englanniksi kääntänyt. - -[2] _Laiva haaksirikost' estä_ j.n.e. Viittaa sananlaskuun: se ei veteen -huku, joka on hirteen määrätty. - -[3] _Mauruta kuin kerjäläinen pyhäinpäivänä_. Köyhäin oli tapana -Staffordshiressä ja muuallakin käydä pyhäinpäivänä pitäjästä pitäjään -kerjäämässä almuja. - -[4] _Haa, Phaeton, -- Merops'in sa olet poika_ -- Merops, -aithiopialaisten kuningas, oli Phaetonin, auringon jumalan, nimi-isä. -Herttua tarkoittaa, että Valentin ei ollut jumalain sukua, vaan -kuolevaisen ihmisen poika. - -[5] _Pyhä Nikolaus_ oli oppineiden suojeluspyhimys. - - - - - - - - -End of Project Gutenberg's Kaksi nuorta veronalaista, by William Shakespeare - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAKSI NUORTA VERONALAISTA *** - -***** This file should be named 44839-8.txt or 44839-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/4/4/8/3/44839/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License available with this file or online at - www.gutenberg.org/license. - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation information page at www.gutenberg.org - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at 809 -North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email -contact links and up to date contact information can be found at the -Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For forty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |