1 files changed, 4301 insertions, 0 deletions

diff --git a/44839-0.txt b/44839-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..19b19a2
--- /dev/null
+++ b/44839-0.txt
@@ -0,0 +1,4301 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44839 ***
+
+KAKSI NUORTA VERONALAISTA
+
+Kirj.
+
+William Shakespeare
+
+
+Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1910.
+
+
+
+Näytelmän henkilöt:
+
+Milanon herttua, Silvian isä.
+VALENTIN, | kaksi veronalaista aatelismiestä.
+PROTEUS,  |
+ANTONIO, Proteuksen isä.
+THURIO, Valentinin kilpakosija.
+EGLAMOUR.
+VILKAS, Valentinin palvelija.
+KEIHÄS, Proteuksen palvelija.
+PANTHINO, Antonion palvelija.
+Isäntä, jonka talossa Julia asuu.
+Rosvoja.
+JULIA, nuori veronalainen neiti.
+SILVIA, herttuan tytär.
+LUCETTA, Julian kamarineitsyt.
+Palvelijoita. Soittoniekkoja.
+
+Tapahtumapaikkana osaksi Verona, osaksi Milano ja Mantuan seudut.
+
+
+
+
+ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+    Tori Veronassa.
+    (Valentin ja Proteus tulevat.)
+
+VALENTIN.
+Mua älä houkuttele, rakas Proteus;
+Ei kotikasvatilla äly kasva.
+Jos nuoruuttas ei lempi kahlehtisi
+Ihaillun kullan sulokatseisiin,
+Niin pikemmin sua minä vietteleisin
+Mukaani mailman ihmett' ihaamaan,
+Sen sijaan että kotosalla nuhjaat,
+Kuluttaan nuoruuttasi tyhjäntoimiin.
+Kun lemmit, lemmi; hauskaa toivon sulle;
+Jos itse rakastun, niin samaa mulle.
+
+PROTEUS.
+Menetkö? Rakas Valentin, voi hyvin!
+Ja muista Proteusta, kun matkallasi
+Näet monta ihmeellistä nähtävää;
+Ja mua toivo onnes osakkaaksi,
+Kun onni sulla on; ja vaarassa,
+Jos vaara sua kohtais, murhees, huoles
+Mun pyhäin rukousteni turviin heitä:
+Sun edestäsi tahdon rukoilla.
+
+VALENTIN.
+Rukouskirjanas on lemmen kirja.
+
+PROTEUS.
+Niin, tietystikin kirja, jota lemmin.
+
+VALENTIN.
+Tuo syvän lemmen laaka tarina:
+Kuink' yli Hellesponton ui Leander.[1]
+
+PROTEUS.
+Syvemmän lemmen syvä tarina:
+Hän uppos lempeen uumiansa myöten.
+
+VALENTIN.
+Mut sinä siinä istut kaulaa myöten,
+Ja kuitenkaan et Hellespontoss' uinut.
+
+PROTEUS.
+Kuin? Kaulaako? Mult' älä kaulaa vie.
+
+VALENTIN.
+Ei, tuo ei sulta kaulaa kysy.
+
+PROTEUS.
+                              Mikä?
+
+VALENTIN.
+Tuo lempi, missä oihkall' ostat pilkan,
+Huokauksin' ylvän katseen, hetken ilon
+Viikkoisten pitkäin öiden valvonnalla;
+Jos voitat ehkä, häviöks' on voitto,
+Jos häviät, saat voitoksesi tuskan.
+Kuink' onkaan, älyll' ostat hupsuutta,
+Tai hupsuus perin voittanut on älyn.
+
+PROTEUS.
+Kaikesta päättäen, siis olen hupsu.
+
+VALENTIN.
+Kaikesta päättäen, se kohta nähdään.
+
+PROTEUS.
+Häväiset lemmen; min' en ole lempi.
+
+VALENTIN.
+Se valtiaas on, se sua vallitsee;
+Ja joka näin on hupsun ikeen alla,
+Ei viisaan kirjoiss' ole ikänä.
+
+PROTEUS.
+Mut kirjoiss' on, ett' ihanimmat ummut
+Syö ahnas toukka; samoin ahnas lempi
+Kuluttain kalvaa hienoint' älyä.
+
+VALENTIN.
+Myös kirjoiss' on, ett' aikaisimmat ummut
+Syö toukka ennen niiden kukintaa;
+Ja samoin lempi nuoren hienon älyn
+Hupsuksi muuttaa; umpuunsa se kuihtuu,
+Menettäin kukkeimmillaan vehreytensä
+Ja kaikki vastaisuuden kauniit toiveet.
+Mut miksi tuhlaan sinuun neuvoja,
+Jok' olet lemmenhalun pauloiss' ihan?
+Hyvästi vielä kerran! Rannall' isä
+Jo odottaa, mua laivaan saattaakseen.
+
+PROTEUS.
+Ma sinne sua seuraan, Valentin.
+
+VALENTIN.
+Älä, hyvä Proteus; tässä erotkaamme.
+Milanoon mulle kirjeess' ilmoita,
+Mitenkä lempes käy ja mitä muuten
+Täält' ystäväsi poikess' ollen kuuluu.
+Minäkin sulle samoin kirjoitan.
+
+PROTEUS.
+Sua Milanossa onni seuratkoon!
+
+VALENTIN.
+Sua samoin kotona! Jää hyvästi!
+
+    (Menee.)
+
+PROTEUS.
+Hän mainett' etsii, minä lempeä.
+Hän heittää ystävät, sit' enemmän
+Heit' ansaitakseen, minä lemmen tähden
+Kaikk', itseni ja ystävätkin heitän.
+Sa, Julia, sa muuttanut mun olet;
+Opinnot laiminlyön ja aikaa tuhlaan,
+Älyni turtuu, maailma on musta,
+Pää heikko, sydän sairas sureilusta.
+
+    (Vilkas tulee.)
+
+VILKAS.
+Herra Proteus, päivää! Miss' on herrani?
+
+PROTEUS.
+Juur' läksi laivaan, mennäkseen Milanoon.
+
+VILKAS.
+Vetoa lyön, ett' on jo lähtenyt,
+Ja kadonnut siis lammas olen minä.
+
+PROTEUS.
+Niin, usein lammas-raukka harhaan käy,
+Kun paimenta ei saapuvilla näy.
+
+VILKAS.
+Minäkö lammas, herraniko paimen, niinkö vakaan?
+
+PROTEUS.
+Niin vakaan.
+
+VILKAS.
+Mun sarveni siis hällä on, jos valvon taikka makaan.
+
+PROTEUS.
+Typerä vastaus, niinkuin lampaan päästä.
+
+VILKAS.
+Siis uusi todistus, ett' olen lammas.
+
+PROTEUS.
+Niin oletkin, ja herrasi on paimen.
+
+VILKAS.
+Eipäs; sen voin kumota yhdellä päätelmällä.
+
+PROTEUS.
+Se ottaa kovalle; mutta minä voin sen toisella todistaa.
+
+VILKAS.
+Paimen etsii lammasta, eikä lammas paimenta; mutta minä etsin herraani,
+eikä herrani minua; siis minä en ole lammas.
+
+PROTEUS.
+Lammas seuraa paimenta saadakseen ruokaa, mutta paimen ei seuraa
+lammasta ruoan tähden; sinä seuraat herraasi palkan vuoksi, mutta
+herrasi ei seuraa sinua palkan tähden; siis, sinä olet lammas.
+
+VILKAS.
+Mokoma todistus lisää, niin täytyy minun huutaa: "pää".
+
+PROTEUS.
+Mutta kuuleppas: veitkö kirjeeni Julialle?
+
+VILKAS.
+Vein, herra: minä, kadonnut lammas, annoin kirjeenne hänelle,
+kasonneelle lampaalle; ja hän, kasonnut lammas, ei antanut minulle,
+kadonneelle lampaalle, mittyisen mitään vaivastani.
+
+PROTEUS.
+Täällä on liian pienet laidunmaat niin suurelle lammaslaumalle.
+
+VILKAS.
+Jos maa on liian täysi, niin olisi teidän paras pistää hänet.
+
+PROTEUS.
+Siinä sinä erehdyt; paras olisi kolikoida sinut.
+
+VILKAS.
+Ei, herra; vähemmästäkin kuin kolikosta olisin vienyt kirjeenne
+perille.
+
+PROTEUS.
+Käsität väärin; sanoin: kolikoida, tarkoitin: rusikoida.
+
+VILKAS.
+Vai kolikosta rusikka! En suostu tähän.
+Se lemmenkirjeen viennistä on liian vähän.
+
+PROTEUS.
+Mitä sanoi hän?
+
+    (Vilkas nyökäyttää päätään.)
+
+Nyökäyttikö päätä?
+
+VILKAS.
+Se lammas.
+
+PROTEUS.
+Mitä sanot, sinä lampaanpää?
+
+VILKAS.
+Käsitätte väärin; minä sanoin, että hän nyökäytti päätään; ja te
+kysyitte, nyökäyttikö päätään, ja minä sanoin: se lammas.
+
+PROTEUS.
+Ja kun pää ja lammas pannaan yhteen, niin tulee siitä lampaanpää.
+
+VILKAS.
+No, kun olette nähnyt vaivaa panna ne yhteen, niin pitäkää ne
+vaivastanne.
+
+PROTEUS.
+Ei, sinä sen saat pitää kirjeen viennistä.
+
+VILKAS.
+Huomaan että kaikki se köyhän pää saa kantaa.
+
+PROTEUS.
+Mitä kantaa?
+
+VILKAS.
+Niin, nähkääs: ensin kannan kirjeenne reilusti perille; ja sitten en
+saa vaivastani muuta kuin lampaanpään.
+
+PROTEUS.
+Sinä olet sukkela mies, lempo soikoon!
+
+VILKAS.
+Enkä kuitenkaan saa kiinni teidän hitaasta kukkarostanne.
+
+PROTEUS.
+Kas niin, avaa suusi ja kerro asia: mitä sanoi hän?
+
+VILKAS.
+Avatkaa tekin kukkaronne, niin että rahat ja asia tulevat yhtaikaa
+esille.
+
+PROTEUS.
+No, tuossa on vaivastasi. Mitä hän sanoi?
+
+VILKAS.
+Toden totta, herra, luulen ett'ette hevillä häntä saa.
+
+PROTEUS.
+Kuinka niin? Saitko hänestä sen verran irti?
+
+VILKAS.
+En saanut hänestä irti en mitään, en edes kolikkoakaan kirjeen
+kantamisesta. Ja kun hän oli niin tyly minulle, kun minä vein hänelle
+sydämmenne, niin pelkään että hän on yhtä tyly teille, kun itse
+tarjoatte hänelle sydämmenne. Älkää antako hänelle muuta lahjaksi
+kuin kiviä, sillä hän on kova kuin teräs.
+
+PROTEUS.
+Mitä? Eikö hän mitään sanonut?
+
+VILKAS.
+Ei senkään vertaa kuin että -- "tuossa sinulle vaivastasi". Kiitän
+teidän äyriyttänne, kun annoitte mulle muutaman äyrin; palkaksi siitä
+saatte tästälähin itse viedä kirjeenne. Ja tällä, herra, suosittelen
+teitä herralleni.
+
+PROTEUS.
+Mene, mene, laiva haaksirikost' estä;[2]
+Ei huku se, jos sinä laivall' olet:
+Sun kuolemasi kuivalla on maalla. --
+Paremman laitan sanansaattajan;
+Mun kirjeitäni, varon, Julia hylkii,
+Kun niitä moinen ryötys kuljettaa.
+
+                        (Menevät.)
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+    Sama seutu. Julian puisto.
+    (Julia ja Lucetta tulevat.)
+
+JULIA.
+No, sano nyt, Lucetta, meidän kesken:
+Pitääkö minun noutaa lemmen ääntä?
+
+LUCETTA.
+Se tietty on, mut umpipäin ei noutaa.
+
+JULIA.
+Tuost' ylkämiesten suloparvesta,
+Jotk' ympäröivät mua päiväkausin,
+Ken sinun mielestäs on mieluisin?
+
+LUCETTA.
+Ne nimitelkää, niin ma parhaan mukaan
+Typerän arveluni niistä lausun.
+
+JULIA.
+Miten miellyttää sua kaunis Eglamour?
+
+LUCETTA.
+Mies kohtelias, hieno, sulokieli,
+Mut mokomaa ei minun tekis mieli.
+
+JULIA.
+No, rikas Mercatio käykö päin?
+
+LUCETTA.
+On varat oivat, itse niin ja näin..
+
+JULIA.
+Kuink' arvostelet sievää Proteusta?
+
+LUCETTA.
+Taivasten taatto! Mitä hassutusta!
+
+JULIA.
+No, miksi noin se nimi sua hurmaa?
+
+LUCETTA.
+Anteeksi, neiti! Häpeä mun surmaa,
+Noin herttaista jos herrahempukkaa
+Mun, halvan raukan, tulee arvostaa.
+
+JULIA.
+No, miks et häntä niinkuin muitakin?
+
+LUCETTA.
+Hyvistä kaikist' on hän parahin.
+
+JULIA.
+Ja perustelusi?
+
+LUCETTA.
+Tuo tavallinen naisten perustelu:
+Niin minust' on, siks että minust' on niin.
+
+JULIA.
+Siis lempenikö häneen tuhlaisin?
+
+LUCETTA.
+Se turhaan tuhlattua ei lie siltä.
+
+JULIA.
+Hän kaikkein vähin mua imartaa.
+
+LUCETTA.
+Mut kaikkein enin hän teit' armastaa.
+
+JULIA.
+Se vait ei ole, jonka sydän palaa.
+
+LUCETTA.
+Se tulta kumminkin, mi kytee salaa.
+
+JULIA.
+Ei lemmi se, jok' ei tuo ilmi mieltään.
+
+LUCETTA.
+Vähimmin se, jok' aina pieksee kieltään.
+
+JULIA.
+Oi, jospa mielensä ma tietäisin!
+
+LUCETTA.
+Lukekaa, neiti, tämä.
+
+    (Antaa kirjeen.)
+
+JULIA.
+                      "Julialle"
+Keneltä, sano.
+
+LUCETTA.
+               Sisällys sen sanoo.
+
+JULIA.
+Ken antoi tämän?
+
+LUCETTA.
+                 Valentinin poika,
+Jonk' oli varmaan Proteus lähettänyt.
+Hän ois sen teille tuonut, mutta minä vein
+Sen häneltä; oi, anteeks, että niin ma tein.
+
+JULIA.
+Haa! Kautta kunniani, paritusta!
+Vai rivoja sa kätket kirjeitä,
+Vehkeillen salaa nuoruuttani vastaan!
+Niin, totta tosiaankin, kaunis toimi,
+Ja toimi sulle ihan omansa!
+Tuoss', ota kirje, takaisin se laita,
+Tai iäks pysy poissa silmistäni.
+
+LUCETTA.
+Vihaako lemmenairut palkaks saa?
+
+JULIA.
+Menetkö?
+
+LUCETTA.
+         Miettikäähän asiaa.
+
+    (Menee.)
+
+JULIA.
+Hm! Kirjett' etten sentään silmäillyt!
+Hävettää huutaa häntä takaisin
+Ja pyytää sitä, josta häntä sätin.
+Oi, houkkaa! Tietää että olen nainen,
+Ja kirjettä ei kiusaa lukemaan!
+Hävystä nainen sanoo "ei", mut toivoo
+Ett' arvais kysyjä sen myönnöksi.
+Hyi, kuink' on oikukas tuo hupsu lempi!
+Kuin kärty laps se imettäjää kynsii
+Ja nöyräst' oiti vitsaa suutelee.
+Kuink' ajoin tylysti Lucettan pois,
+Vaikk' oisin kyllä suonut hänen jäävän!
+Kuink' ilkeästi otsaa rypistin,
+Vaikk' ilo veti sydämmeni hymyyn!
+Nyt kostoks saan Lucettan palauttaa
+Ja pyytää hänelt' anteeks tyhmyyttäni. --
+Lucetta, hoi!
+
+    (Lucetta palaa.)
+
+LUCETTA.
+              Mit', armo, suvaitsette?
+
+JULIA.
+Jo puolisenko aika?
+
+LUCETTA.
+                    Jospa oisi,
+Niin syöntiin suuta käyttää saisitte,
+Eik' aina palkollisen sättimiseen.
+
+JULIA.
+Mit' otit maasta joutuin noin?
+
+LUCETTA.
+En mitään.
+
+JULIA.
+           Mut kumarruithan.
+
+LUCETTA.
+                             Otin paperin,
+Min pudotin.
+
+JULIA.
+             Siis paperi ei mitään?
+
+LUCETTA.
+Ei mitään minuun koskevaa.
+
+JULIA.
+                           Siis siihen
+Se jätä niille, joihin totta koskee.
+
+LUCETTA.
+Se totta koskee niihin, joita koskee,
+Jos sit' ei väärin selitellä vain.
+
+JULIA.
+Varmaankin jokin runo kullaltasi?
+
+LUCETTA.
+Jot' aikoisin ma laulaa nuotin mukaan.
+Sanokaa nuotti, teill' on siihen taito.
+
+JULIA.
+Mokomaan turhaan taitoa ei tarvis:
+No, laula "kevykäisen lemmen" nuottiin.
+
+LUCETTA.
+Niin kevykäiseen nuottiin liian raskas.
+
+JULIA.
+Raskasko? Baasi painonako?
+
+LUCETTA.
+                           Niin,
+Se sointuisi, jos te sen laulaisitte.
+
+JULIA.
+Tee itse se.
+
+LUCETTA.
+             Käy liian korkealle.
+
+JULIA.
+Näytäppä runos. -- Mitä, vauvaseni?
+
+LUCETTA.
+Pitäkää tuota ääntä loppuun asti,
+Vaikk' ei se ääni mulle mieluinen.
+
+JULIA.
+Vai ei.
+
+LUCETTA.
+        Ei, neiti, se on liian kirpas.
+
+JULIA.
+Sun liian näsäkäs.
+
+LUCETTA.
+                   Nyt meni honkaan.
+Tuo kova kimakkuus se pilaa soinnun;
+Ois laulun täytteeks väliääni tarpeen.
+
+JULIA.
+Sen jylhä baasisi on hämmentänyt.
+
+LUCETTA.
+Vain Proteuksen tähden paasasin.
+
+JULIA.
+En vasta siedä moista lörpötystä.
+Tuoss' ihan sotkunaan on vakuutteita!
+    (Repii kirjeen palasiksi.)
+Pois täältä! Anna palasien olla,
+En kärsi että niitä hypistelet.
+
+LUCETTA.
+Tylyksi teeskelee, mut muut' ei toivo
+Kuin toista kirjett', yhtä suututtavaa.
+
+    (Menee.)
+
+JULIA.
+Ah! Noin mua suututtiko ensimmäinen?
+Katalat kädet, rikki revitte
+Noin hellät sanat! Häijyt ampiaiset,
+Imette impihunajan, ja sitten
+Tapatte valmistajat, mehiläiset!
+Sovinnoks suutelen nyt joka liuskaa.
+Kas, tuoss' on: "Hyvä Julia". -- Paha Julia!
+Nyt kiittämättömyytes kostoksi
+Nimesi noihin kylmiin kiviin paiskaan
+Ja halveksuen poljen ivaasi.
+Ja tässä: "Lemmen haavoittama Proteus".
+Nimi-parka haavan saanut! Poveeni
+Sun peitän, kunnes haavas tervehtyy:
+Noin siihen parantavan muiskun painan!
+Kas, tuossa kaksi, kolme kertaa "Proteus".
+Vait, tuuli, hiljaa, ettei mitään huku,
+Siks kuin saan sana sanalt' yhteen kaikki,
+Pait oman nimeni; sen kantakoon
+Vihuri jylhän vuoren jyrkänteeseen
+Ja ärjyyn mereen syösköön! Tuossa "Proteus"
+Samalla rivillä on kahdesti!
+"Poloinen Proteus; hurmaantunut Proteus
+Armaalle Julialle". -- Pois tuon revin.
+Ei, ei! Niin kauniist' on hän yhdistänyt
+Sen omaan vaikeroivaan nimeensä.
+Ne käärin toisiansa vastaan, noin!
+Halailkaa, suudelkaa ja torailkaa
+Nyt keskenänne miten haluttaa!
+
+    (Lucetta palaa.)
+
+LUCETTA.
+                               Neiti,
+Isänne vartoo, puolinen on valmis.
+
+JULIA.
+No hyvä, menkäämme.
+
+LUCETTA.
+Nuo sirut jääkö tuohon juorumaan?
+
+JULIA.
+Jos näet hyväksi, niin ota pois ne.
+
+LUCETTA.
+Pahaksi pantiin, kun ne siihen jätin;
+Mut tuoss' ei saa ne olla: vilustuvat.
+
+JULIA.
+On, näen mä, sulla harras halu niihin.
+
+LUCETTA.
+Niin, nähkääs, neiti, mitä näettekään;
+Näen minäkin, vaikk' ette sitä luule.
+
+JULIA.
+No tule, tule. Suvaitsetko tulla?
+
+                       (Menevät.)
+
+
+Kolmas kohtaus.
+
+    Sama seutu. Huone Antonion talossa.
+    (Antonio ja Panthino tulevat.)
+
+ANTONIO.
+Mik' oli vakaa keskustelu sulla
+Ja veljelläni ristikäytävässä?
+
+PANTHINO.
+Se Proteusta koski, poikaanne.
+
+ANTONIO.
+Kuin niin?
+
+PANTHINO.
+           Hän oudoksui, ett' täällä poika
+Kodissa nuoruutensa kuluttaa,
+Kun monet halvemmankin-arvoiset
+Maailmaan laittaa poikans' edistymään:
+Ken sotaan koittelemaan onneaan,
+Ken meren selkään löytöretkille,
+Ken opin teille yliopistoihin.
+Johonkin näistä toimist', ellei kaikkiin,
+Hän Proteuksen luuli sopivaksi,
+Ja käski minun teille tyrkyttää,
+Ett' ei sais virua hän kodiss' enää;
+Hän vanhana saa siitä häpeää,
+Jos nuorna maailmaa ei ole nähnyt.
+
+ANTONIO.
+Ei mulle tarvis sitä tyrkyttää,
+Jot' olen miettinyt jo kuukausmäärän.
+Tuot' ajan hukkaa olen aatellut
+Ja ettei tule hänest' oikein miestä,
+Jos mailma hänt' ei opeta ja neuvo.
+Kokemust' ahkeruuden' yksin saadaan,
+Ja ajan varrella se täysin kypsyy.
+Siis sano, mihin paras hänet laittaa?
+
+PANTHINO.
+Ei liene tietymätönt' armollenne,
+Ett' ystävänsä nuori Valentin,
+Hoviss' on keisarilla palvelussa.
+
+ANTONIO.
+Sen kyllä tiedän.
+
+PANTHINO.
+                  Minun mielestäni
+Ois paras hänet sinne lähettää.
+Siell' oppii keihäiset ja turnaukset,
+Saa suurta seuraa, kuulee hienoutta
+Ja kaikkeen jaloon taitoon harjaantuu,
+Mik' ikäns' on ja säätyns' arvoista.
+
+ANTONIO.
+Se neuvo miellyttää; on tuuma hyvä;
+Ja näyttääkseni, miten siihen miellyn,
+Sen tuuman heti panen täytäntöön.
+Teen kiireimmiten kaikki valmistukset
+Ja laitan hänet hoviin keisarin.
+
+PANTHINO.
+Jo huomenna, jos sopii: Don Alfonso
+Ja muita arvon-ylimyksiä
+Menoss' on keisaria tervehtimään
+Ja hälle palvelustaan tarjoomaan.
+
+ANTONIO.
+On seura hyvä; Proteus menköön mukaan.
+Paraiksi tulee, -- saa sen heti tietää.
+
+    (Proteus tulee.)
+
+PROTEUS.
+Suloinen kirje! Sulo lemmen-elo!
+Tuoss' armaan käsi, airut sydämmen,
+Ja tuossa lemmen vala, kunnian takuu!
+Oi, lempeemme ett' isät suostuisivat,
+Luvallaan vahvistaen onnemme!
+Oi, taivaallinen Julia!
+
+ANTONIO.
+No vai? Mik' on tuo kirje, jota luet?
+
+PROTEUS.
+Luvalla sanoen, vain pari sanaa
+Terveisiks Valentinilta; ne juuri
+Sain ystävältä, joka tuli sieltä.
+
+ANTONIO.
+Tuo tänne kirje; mitä uutta siinä?
+
+PROTEUS.
+Ei mitään uutta, isä; hän vain kertoo,
+Kuink' onness' elää, kuink' on rakastettu,
+Kuink' yhä keisarinkin suosin voittaa;
+Mua onnens' osakkaaksi toivoo vain.
+
+ANTONIO.
+Ja mitä sinä sanot siihen toivoon?
+
+PROTEUS.
+Ett' isäni ma tahtoon alistun
+Enk' ystäväni toivehista riipu.
+
+ANTONIO.
+Mun tahtoni tuon toiveen kanss' on yhtä.
+Äl oudoksu tät' äkki-päätöstäni;
+Sen tahdon, minkä tahdon, sillä hyvä.
+Päätetty on siis, että jonkun aikaa
+Sa hoviss' elät Valentinin kanssa.
+Mink' elatukseks suvultaan hän saa,
+Sen saman määrän sinäkin saat multa.
+Huomenna ole valmis lähtemään.
+Ei estelyitä! Asia on selvä.
+
+PROTEUS.
+En voi niin pian tulla valmiiks, isä;
+Ma pyydän parin päivän lykkäystä.
+
+ANTONIO.
+Jälestä laitan mitä tarvitset.
+Äl' aikaile! Sun huomenna on matka. --
+Panthino, tule mua auttamaan
+Ja hänen lähtöänsä jouduttamaan.
+
+    (Antonio ja Panthino menevät.)
+
+PROTEUS.
+Pakenin tulta, etten palaisi,
+Ja syöksyn mereen nyt ja siihen hukun.
+En Julian kirjett' isän suonut nähdä
+Pelosta, että lempeäni ehkäis;
+Ja nyt on oma estelyni syynä,
+Ett' ehkää lempeni hän kokonaan.
+Oi, tämä lemmen kevät kerrassaan,
+Kuin huhtikuinen taivas, karvaa vaihtaa:
+Juur' aurinko kun paistaa parhaillaan,
+Niin äkkipikaa pilvi päivän kaihtaa.
+
+    (Panthino palaa.)
+
+PANTHINO.
+Isänne kutsuu teitä, Proteus;
+Hänell' on kiire, menkää pikaisesti.
+
+PROTEUS.
+No, täytyy kai; ei auta arvelus,
+Vaikk' epäis sydämmeni tuhannesti.
+
+                        (Menevät.)
+
+
+
+
+TOINEN NÄYTÖS.
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+    Milano. Huone herttuan hovilinnassa.
+    (Valentin ja Vilkas tulevat.)
+
+VILKAS.
+Tuoss' sormikkaanne!
+
+VALENTIN.
+                     Se ei minun ole:
+Mun kädess' on.
+
+VILKAS.
+                Mut se vois olla teidän:
+Tuon toisen käden.
+
+VALENTIN.
+                   Annahan, kun katson!
+Niin, se on mun. -- Oi, kaunett' ihanaa,
+Mi taivaist' esinettä verhoaa!
+Ah! Silvia! Silvia!
+
+VILKAS.
+Neiti Silvia! Neiti Silvia!
+
+VALENTIN.
+Mitä, tolvana?
+
+VILKAS.
+Hän ei ole kuuluvilla, herra.
+
+VALENTIN.
+Mitä? Kuka on sinua käskenyt häntä kutsumaan?
+
+VILKAS.
+Itse teidän armonne, jos en ole väärin käsittänyt.
+
+VALENTIN.
+Sinä olet aina liian hätikkö.
+
+VILKAS.
+Ja äsken toruitte minua siitä, että olin liian hidas.
+
+VALENTIN.
+Se sikseen! Sano, tunnetko neiti Silviaa?
+
+VILKAS.
+Tuotako, jota teidän armonne rakastaa?
+
+VALENTIN.
+Mistä sinä tiedät, että minä olen rakastunut?
+
+VILKAS.
+Minulla on, nähkääs, nämä erityiset merkit: Ensiksi olette alkanut,
+niinkuin herra Proteus, käydä käsivarret ristissä, niinkuin mikäkin
+nureksija; liverrellä huviksenne lemmenlaulua niinkuin kultakerttu;
+kulkea ypöyksinänne niinkuin pitaalitautinen; huokailla niinkuin
+koulupoika, joka on hukannut aapiskirjansa; tillittää kuin nuori tyttö
+isoäidin hautajaisissa; paastota niinkuin olisitte nälkäparannuksella;
+valvoa kuin pelkäisitte rosvoja; mauruta kuin kerjäläinen
+pyhäinpäivänä.[3] Ennen, kun nauroitte, vaakuitte kuin varis; kun
+kävelitte, liikuitte kuin jalopeura; kun paastositte, niin teitte sen
+heti syötyänne; kun olitte nyreissänne, niin tapahtui se rahan
+puutteesta; ja nyt on tyttöhetukka niin teidät muuttanut, että, kun
+teitä katselen, tuskin tunnen teitä herrakseni.
+
+VALENTIN.
+Olenko minä tuonsuuntainen?
+
+VILKAS.
+Te olette vallan suunnaton.
+
+VALENTIN.
+Suunnatonko? En ikinä.
+
+VILKAS.
+Suunnaton olette, se on varma, ihan suunniltanne, sen hullukin huomaa;
+niin suunnattomasti hullaantunut, että hullutus on mennyt vereen ja
+kuultaa sieltä kuin vesi virtsalasista, niin että kenenkä silmä teidät
+vain näkee, se tulee heti lääkäriksi ja sanoo tautinne.
+
+VALENTIN.
+Mutta sano, tunnetko neiti Silviaa?
+
+VILKAS.
+Häntäkö, jota niin tuijottelette ruokapöydässä?
+
+VALENTIN.
+Oletko sen huomannut? Häntä niin tarkoitan.
+
+VILKAS.
+En, herra, en tunne häntä.
+
+VALENTIN.
+Tunnet hänet siitä että häntä tuijottelen, etkä kuitenkaan tunne häntä?
+
+VILKAS.
+Eikö hän ole niinkuin hiukan jolsa?
+
+VALENTIN.
+Jolsako? Ei, poikaseni, kaunis hän on, ei kaunis vain, mutta hurmaava.
+
+VILKAS.
+Niin, sen minä hyvin tiedän.
+
+VALENTIN.
+Minkä tiedät?
+
+VILKAS.
+Että hän ei ole kaunis, vaan -- teitä -- hurmaava.
+
+VALENTIN.
+Tarkoitan, että hänen kauneutensa on harvinainen ja hänen suloutensa
+hurmaavainen.
+
+VILKAS.
+Niin kyllä: toinen on maalattu ja toinen on arvoton.
+
+VALENTIN.
+Maalattu? Arvoton? Mitä tarkoitat?
+
+VILKAS.
+Niin, nähkääs: hän maalaa itsensä niin koreaksi, ettei kukaan voi arvoa
+hänen kauneuttaan.
+
+VALENTIN.
+Mitä minusta luulet? Enkö minäkään voi arvoa hänen kauneuttaan?
+
+VILKAS.
+Ette ole nähnyt häntä siitä pitäen kuin hän rumentui.
+
+VALENTIN.
+Kuinka kauan hän sitten on ollut ruma?
+
+VILKAS.
+Siitä saakka kuin te häneen rakastuitte.
+
+VALENTIN.
+Olen rakastanut häntä siitä saakka kuin hänet ensi kerran näin, ja yhä
+näen hänet kauniiksi.
+
+VILKAS.
+Jos häntä rakastatte, ette voi häntä nähdä.
+
+VALENTIN.
+Miksi en?
+
+VILKAS.
+Siksi että rakkaus on sokea. Oi, että teillä olisi minun silmäni, tai
+että omat silmänne olisivat niin selvänäköiset, kuin olivat silloin
+kuin toruitte herra Proteusta siitä, että kulki ilman sukkanauhoja!
+
+VALENTIN.
+Niin mitä silloin näkisin?
+
+VILKAS.
+Oman nykyisen narrimaisuutenne ja Silvian aikaa menneen kauneuden;
+sillä Proteus, kun oli rakastunut, ei nähnyt sitoa sukkiansa, mutta te,
+kun olette rakastunut, ette näe vetää sukkia jalkaanne.
+
+VALENTIN.
+Sitten sinäkin varmaan olet rakastunut, sillä eilisaamuna et nähnyt
+harjata saappaitasi.
+
+VILKAS.
+Oikein, herrani; olin rakastunut vuoteeseeni. Ja kiitän teitä että
+minua siitä rakkaudestani pieksitte, sillä olen siitä saanut rohkeutta
+torua teitä teidän rakkaudestanne.
+
+VALENTIN.
+Lyhyesti, meidän kesken on hellät välit, minun ja hänen.
+
+VILKAS.
+Paras sitten pitää vähän väliä, niin kyllä hellyys asettuu.
+
+VALENTIN.
+Eilen illalla hän houkutteli minua kirjoittamaan pientä runoa eräälle
+henkilölle, jota hän rakastaa.
+
+VILKAS.
+Ja te teitte sen?
+
+VALENTIN.
+Tein.
+
+VILKAS.
+Eikö se tullut rampa?
+
+VALENTIN.
+Ei, poikaseni; niin hyvä kuin suinkin saattoi. -- Vaiti! Tuossa hän
+tulee.
+
+VILKAS.
+Verraton keikale! Erinomainen pelinukke! Nyt hän alkaa häntä selitellä.
+
+    (Silvia tulee.)
+
+VALENTIN.
+Neiti ja haltijattareni, tuhansin hyvää huomenta!
+
+VILKAS.
+Oi, hyvää iltaa, ja miljoonittain, kumarruksia!
+
+SILVIA.
+Signor Valentin ja palvelijani, kaksin tuhansin hyvää huomenta!
+
+VILKAS.
+Miehen tulisi antaa naiselle kasvua, mutta tässä antaa nainen.
+
+VALENTIN.
+Ma kirjeen laadin, niinkuin määräsitte,
+Nimettömälle ystävällenne;
+Se vastenmielist' oli, mutta tein sen
+Sulasta velvoituksen tunnosta.
+
+SILVIA.
+Suur' kiitos, palvelija! Somaa työtä!
+
+VALENTIN.
+Se oli työläämpää kuin luulettekaan;
+Kun kirjeensaajaa min' en tuntenut,
+Niin tein sen epäillen ja umpimähkään.
+
+SILVIA.
+Näin suurta vaivaa kenties paljoksutte?
+
+VALENTIN.
+En suinkaan; käskystänne kirjoitan,
+Jos suvaitsette, tuhansin sen verran,
+Ja toki --
+
+SILVIA.
+Sirokas lause! Arvaan mitä seuraa;
+En sano toki; -- yhtäkaikki toki; --
+Pois ottakaa se toki; -- kiitän toki;
+Vastedes min' en teitä enää vaivaa.
+
+VILKAS (syrjään).
+Sen teette toki, monta kertaa toki.
+
+VALENTIN.
+Mit' arvelette? Eikö mieleen runo?
+
+SILVIA.
+On, on; se sangen sievästi on tehty,
+Mut vasten mieltänne, siis pois sen annan.
+Tuoss' ottakaa se!
+
+VALENTIN.
+                   Se on teitä varten.
+
+SILVIA.
+Niin, niin; mun käskystäni teitte sen,
+Mut siit' en huoli; se on teitä varten.
+Min' oisin suonut paljon hartaampaa.
+
+VALENTIN.
+Jos suvaitsette, niin teen teille toisen.
+
+SILVIA.
+Niin, tehkää se ja lukekaa se itse.
+Jos kelpaa, hyvä; jos ei, hyvä sekin.
+
+VALENTIN.
+Ja jos se kelpaa, neiti, mitä sitten?
+
+SILVIA.
+Jos kelpaa, pitäkää se vaivasta.
+Niin, hyvää huomenta nyt, palvelija!
+
+    (Menee.)
+
+VILKAS.
+Oi, näkymätön, salainen ja tutkimaton kokka,
+Kuin kukko kirkontornissa tai miehen päässä nokka!
+Mun isäntäni kosioi ja häntä neuvoo nainen,
+Mitenkä hälle holhojaks voi tulla holholainen.
+Ovela juoni! Mokomaa en tiedä sattuneen,
+Ett' isäntäni kirjeitä saa laittaa itselleen.
+
+VALENTIN.
+Mitä päättömiä sinä siinä mielessäsi haudot?
+
+VILKAS.
+En päättömiä, vaan virren päitä, joihin te saatte panna mielen.
+
+VALENTIN.
+Miksi tarpeeksi?
+
+VILKAS.
+Kun rupeatte neiti Silvian puhemieheksi.
+
+VALENTIN.
+Kenelle?
+
+VILKAS.
+Itsellenne. Hän kosii teitä kuvallisesti.
+
+VALENTIN.
+Kuvallisesti?
+
+VILKAS.
+Kirjallisesti, aioin sanoa.
+
+VALENTIN.
+Ei hän ole minulle kirjoittanut.
+
+VILKAS.
+Ei hänen tarvitsekaan: hän panee teidät kirjoittamaan teille
+itsellenne. Mitä? Ettekö huomaa kujetta?
+
+VALENTIN.
+En, usko pois.
+
+VILKAS.
+En sitä teistä usko, en tosiaankaan. Mutta ettekö huomannut hänen
+totisuuttaan?
+
+VALENTIN.
+En, toden totta, muuta, kuin että sain pari purevaa sanaa.
+
+VILKAS.
+Mutta antoihan hän teille kirjeen.
+
+VALENTIN.
+Niin sen kirjeen, jonka minä kirjoitin hänen ystävälleen.
+
+VILKAS.
+Ja sen kirjeen hän jätti teille, ja sillä hyvä.
+
+VALENTIN.
+Hyvä, jos ei olisi sen pahempaa.
+
+VILKAS.
+Minä takaan, että kaikki on hyvin.
+Te hälle kirjoittelitte, mut hän ei vastannut,
+Ajanko puute ollut lie, vai kainous lastannut,
+Vai sananviejää epäilikö viekkaaks asialleen,
+Kun lempijällään kirjoitutti kirjeen kosijalleen.
+Kaikki tämä on niin totta kuin präntätty, sillä olen itse sen nähnyt
+präntättynä. -- Mitä siinä sureksitte? Nyt on puolisen aika.
+
+VALENTIN.
+Minä olen jo syönyt.
+
+VILKAS.
+Kuulkaahan, herra, mitä sanon: vaikka tuo kameleontti Lempi saattaa
+elää pelkästä ilmasta, niin minä olen senlajinen joka elätän
+henkeäni ruoaksilla, ja minua haluttaisi nyt syödä. Oo, älkää olko
+haltijattarenne kaltainen! Heltykää, heltykää!
+
+    (Menevät.)
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+    Verona. Huone Julian kodissa.
+    (Proteus ja Julia tulevat.)
+
+PROTEUS.
+Oi, hyvä Julia, ole kärsiväinen.
+
+JULIA.
+Niin täytynee, ei muusta apua.
+
+PROTEUS.
+Niin pian palaan, kuin vaan suinkin voin.
+
+JULIA.
+Jos palat mulle, palaat piankin.
+Täss', ota tämä muisto Julialta.
+
+(Antaa sormuksen)
+
+PROTEUS.
+Siis vaihtakaamme: ota sinä tää.
+
+JULIA.
+Ja pyhä muisku liiton kiinnittää.
+
+PROTEUS.
+Tuoss', ikilemmen pantiks käteni!
+Ja tuokio jos pääsee kulumaan
+Niin, etten, Julia, sinun tähtes huokaa,
+Niin ensi tuokiona kauhein turma
+Mua lemmen-unheestani kohdatkoon!
+Isäni mua vartoo; älä vastaa.
+Nyt luode on, ei kyyneltesi luode:
+Se luode liikaakin mua viivyttää.
+
+    (Julia menee.)
+
+Hyvästi! -- Menee sanaa sanomatta!
+Niin, vait on uskollinen lempi, vait;
+Töin eikä sanoin uskollisuus toimii.
+
+    (Panthino tulee.)
+
+PANTHINO.
+Pian, herra Proteus!
+
+PROTHEUS.
+                     Tulen, varrotkaa.
+Tää eron tuska lemmen mykäks saa.
+
+                       (Menevät.)
+
+
+Kolmas kohtaus.
+
+    Katu.
+    (Keihäs tulee, taluttaen koiraa.)
+
+KEIHÄS.
+Ei, tästä itkemisestä ei tule tuntikauteen loppua. Se on synnyntävika
+koko Keihään suvussa. Olen saanut perintöosani, niinkuin tuhlaajapoika,
+ja menen nyt herra Proteuksen kanssa keisarin hoviin. Luulenpa että
+Rappu, tuo minun koirani, on juroluontoisin koira koko maailmassa: äiti
+itki, isä valitteli, sisko huusi, piika ulisi, kissa väänteli käsiään
+ja koko talo oli ihan mullin mallin, mutta tuo julmasydämminen rakki ei
+vuodattanut kyyneltäkään. Se on kivi, oikea piikivi, ja siinä ei ole
+sääliä enemmän kuin koirassa. Juutalainenkin olisi meidän erotessamme
+itkenyt; muorinikin, jolla, nähkääs, ei enää ole silmiä päässä, itki
+silmänsä sokeiksi minun erotessani. Näytän teille, kuinka se kävi. Tuo
+saapas tuossa on isäni; -- ei, tämä vasen saapas on isäni; -- ei, ei,
+tämä vasen saapas on äitini; -- ei, ei se sekään sovi: -- on, on, on
+oikein: siinä on huonompi pohja. Tämä saapas, jossa on reikä, se on
+äitini, ja tuo tuossa on isäni; niin se on, saakeli soikoon! Sitten
+tämä sauva tässä on sisareni, sillä se, nähkääs, on valkoinen kuin
+lilja ja hoikka kuin ruoko; tämä hattu on Hanna, meidän piikamme; minä
+olen koira; -- ei, koira on se itse, ja minä olen koira, -- ei, ei,
+koira on minä, ja minä olen minä itse, niin se on. Nyt menen minä isäni
+tykö: "Isä, siunauksenne!" Nyt ei saapas voi sanoa sanaakaan itkusta;
+nyt suutelen isääni; niin oikein, hän yhä vain itkee. Nyt menen äitini
+tykö: -- oi, että hän nyt vain voisi puhua niinkuin hourupää akka! --
+no niin, minä suutelen häntä; niin, aivan oikein: äitini hengenhaju
+säntilleen. -- Nyt menen sisareni tykö: kuulkaas vain, kuinka hän
+nyyhkii! Ja koko aikana tuo koira ei kyyneltäkään vuodata, ei sanaakaan
+sano; ja näette, kuinka minä kastelen tomua kyynelilläni.
+
+    (Panthino tulee.)
+
+PANTHINO.
+Pois laivaan, Keihäs, joutuin! Isäntäsi on jo laivalla, ja sinä saat
+soutamalla mennä perässä. Kuinka on laitasi? Miksi itket, mies? Pois,
+aasi! Menetät tulvan, jos viivyt kauemmin.
+
+KEIHÄS.
+Tulvaahan tässä juuri odottelen, mutta tuo sydämmetön rakki ei tahdo.
+
+PANTHINO.
+Mikä sydämmetön rakki?
+
+KEIHÄS.
+Tuo koira tuossa, tuo Rappu, se ei tahdo mistään kyyneltulvasta tietää.
+
+PANTHINO.
+Ole vaiti! Minä tarkoitin tulvan-aikaa; ja jos menee tulva, niin menee
+matkasi; ja jos menee matkasi, niin menee isäntäsi; ja jos menee
+isäntäsi, niin menee virkasi; ja jos menee virkasi, -- mutta miksi sinä
+suuni tukit?
+
+KEIHÄS.
+Pelosta ettei sinulta menisi kieli.
+
+PANTHINO.
+Mihin se menisi?
+
+KEIHÄS.
+Lorinaan hukkuisi.
+
+PANTHINO.
+Sinunko lorinaasi?
+
+KEIHÄS.
+Menee tulva, ja matka, ja isäntä, ja virka! Se tulva, niin! Kuules,
+mies! Vaikka joki olisi kuiva, niin voisin minä sen kyynelilläni
+täyttää; ja vaikka tuuli tyyntyisi, niin voisin minä huokauksillani
+ajaa laivan kulkemaan.
+
+PANTHINO.
+Tule pois, mies! Lähettivät minut sinua peräämään.
+
+KEIHÄS.
+Pysy sitten perässä.
+
+PANTHINO.
+No, käytkö matkaan?
+
+KEIHÄS.
+Kyllä käyn.
+
+    (Menee.)
+
+
+Neljäs kohtaus.
+
+    Milano. Huone herttuan hovilinnassa.
+    (Valentin, Silvia, Thurio ja Vilkas tulevat.)
+
+SILVIA.
+Palvelija!
+
+VALENTIN.
+Haltijatar!
+
+VILKAS.
+Herra hyvä, signor Thurio rypistää teille otsaansa.
+
+VALENTIN.
+Niin, poikaseni, sen hän tekee rakkaudesta.
+
+VILKAS.
+Ei ainakaan teihin.
+
+VALENTIN.
+No, sitten haltijattareeni.
+
+VILKAS.
+Olisi paras häntä vähän sätkäistä.
+
+SILVIA.
+Palvelija, te olette pahoillanne.
+
+VALENTIN.
+Totta, neiti, siltä näytän.
+
+THURIO.
+Näytättekö siltä, mitä ette ole?
+
+VALENTIN.
+Kenties.
+
+THURIO.
+Niinkuin muotokuvat.
+
+VALENTIN.
+Niinkuin te.
+
+THURIO.
+Miltä minä näytän, mitä muka en ole?
+
+VALENTIN.
+Älykkäältä.
+
+THURIO.
+Mikä vastakohdan todistus!
+
+VALENTIN.
+Tyhmyytenne.
+
+THURIO.
+Mistä te tyhmyyteni näette?
+
+VALENTIN.
+Takistanne.
+
+THURIO.
+Niitä on mulla kaksittain.
+
+VALENTIN.
+Niin on tyhmyyttäkin.
+
+THURIO.
+Mitä?
+
+SILVIA.
+Mitä? Vihastutte, signor Thurio! Muutatteko väriä?
+
+VALENTIN.
+Suokaa anteeksi, neiti, hän on kameleontin sukua.
+
+THURIO.
+Joka on halukkaampi juomaan vertanne kuin hengittämään ilmaanne.
+
+VALENTIN.
+Se on sanottu.
+
+THURIO.
+Niin, ja päätetty myös, täksi kertaa.
+
+VALENTIN.
+Niin, sen kyllä tiedän: te päätätte aina ennen kuin alotatte.
+
+SILVIA.
+Soma sanasota, ja hyvin ammuttu!
+
+VALENTIN.
+Niin todellakin, neiti; kiitos antajalle!
+
+SILVIA.
+Kuka se?
+
+VALENTIN.
+Te itse, kaunis neiti; te annoitte tulta. Herra Thurio lainaa älynsä
+teidän silmistänne, neiti, ja antaa sitten auliisti pois teidän
+seurassanne kaikki, minkä lainasi.
+
+THURIO.
+Jos haluatte, herra, antaa minulle sanan sanasta, niin panen teidän
+älynne vararikoksi.
+
+VALENTIN.
+Sen kyllä tiedän; teillä on kokonainen varasto sanoja, eikä,
+luullakseni, muita varoja antaa palvelijoillenne; sillä heidän
+kuluneesta vaatteenparrestaan näkee, että elävät kuluneista
+sananparsista.
+
+SILVIA.
+Jo riittää, hyvät herrat, jo riittää. Tuossa tulee isäni.
+
+    (Herttua tulee.)
+
+HERTTUA.
+No, tytär Silvia, nyt tiukass' olet. --
+Isänne, herra Valentin, voi hyvin.
+Mitä, jos saatte kirjeit' ystäviltä
+Ja ilosanomia?
+
+VALENTIN.
+               Kiitollinen
+Ain' olen kodin hyvist' uutisista.
+
+HERTTUA.
+Maamiehenne Antonion tunnette?
+
+VALENTIN.
+Kyll', arvon herttua, hän kelpo mies on
+Ja suuress' arvossa, ja kaikin puolin
+Myös ansaitseekin hyvän maineensa.
+
+HERTTUA.
+On poika hänellä?
+
+VALENTIN.
+                  On, hyvä herra,
+On poika, joka kunniata tuottaa
+Isänsä nimelle ja maineelle.
+
+HERTTUA.
+Tunnette hänet?
+
+VALENTIN.
+Oi, niinkuin itseni. Me lapsest' asti
+Yhdessä elimme ja kasvoimme.
+Min' olin laiska: armast' ajan lahjaa
+En käyttänyt ma niin, ett' enkeliksi
+Hyvissä avuiss' edistynyt oisin.
+Mut Proteus -- se hänen nimensä --
+Jalosti käytti aikaa edukseen.
+Häll' ikä nuoren on, mut vanhan tieto,
+Pää varttumaton, mutta järki kypsä.
+Lyhyeen -- sillä sanani ei yllä
+Sen miehen arvon tasaan -- täydellinen
+Hän ruumiin, hengen puolest' on, ja kaikki
+Häll' ylimyksen kauniit avut on.
+
+HERTTUA.
+Jos kaikki totta tuo, niin, toden totta,
+Hän keisarinnan lemmen ansaitsee
+Ja keisarin on neuvostoon kuin luotu.
+No niin, tuo ylimys on tänne tullut
+Ja, suurten valtain suositukset myötä,
+Tääll' aikoo jonkun ajan viipyä.
+Tää tieto varmaan mieleinen on teille.
+
+VALENTIN.
+Hänt' ikävöinyt olenkin, jos ketään.
+
+HERTTUA.
+Siis arvon mukaan häntä kohdelkaa:
+Sa, Silvia, ja tekin, herra Thurio;
+Ei kehoitusta kaipaa Valentin.
+Ma tänne hänet heti toimitan.
+
+    (Menee.)
+
+VALENTIN.
+Se hän on, josta kerroin, jok' ois tänne
+Mua seurannut, jos silmiä ei hältä
+Ois armaan helokatse vanginnut.
+
+SILVIA.
+Ne näyttää vapaaks päästäneen, kai uutta
+Uskollisuuden takausta vastaan.
+
+VALENTIN.
+Ei suinkaan; vankina ne yhä pitää.
+
+SILVIA.
+Mies silloin sokko ois; ja sokkona
+Kuink' oisi löytänyt hän tänne tien.
+
+VALENTIN.
+Oi, kymmenet on silmät lemmellä.
+
+THURIO.
+Mut lemmellähän silmiä ei lainkaan.
+
+VALENTIN.
+Ei mokomia lempijöitä varten;
+Se epatoilta silmäns' ummistaa.
+
+    (Proteus tulee.)
+
+SILVIA.
+Vait, herrat, vaiti! Tuossa tulee vieras.
+
+VALENTIN.
+Oi, tervetullut, rakas Proteus! --
+Ma pyydän, neiti, tervetuliaiset
+Erikois-suosiolla vahvistakaa.
+
+SILVIA.
+Arvonsa hänet tervetulleeks takaa,
+Jos hän on se, jot' usein kaipasitte.
+
+VALENTIN.
+On, haltijatar; hänet ottakaa
+Mun ohellani palvelijaksenne.
+
+SILVIA.
+Noin ylvään palvelijan käskijäksi
+Min' olen liian halpa.
+
+PROTEUS.
+                       Minä halpa
+Noin ylvähältä katsett' edes saamaan.
+
+VALENTIN.
+Jo jättäkää nuo puheet halpuudesta. --
+Te palvelijaks hänet ottakaa.
+
+PROTEUS.
+On alttiuteni ainut, mistä kerskaan.
+
+SILVIA.
+Saa palkkans' aina alttius; tervetullut
+Siis palvelijaks halvan haltijan.
+
+PROTEUS.
+Jos toinen sanois tuon, ois surman oma.
+
+SILVIA.
+Kuin? Tervetulleeks teitä?
+
+PROTEUS.
+                           Halvaks teitä.
+
+    (Palvelija tulee.)
+
+PALVELIJA.
+Isänne pyytää teitä luokseen, neiti.
+
+SILVIA.
+Min' olen valmis. --
+   (Palvelija menet.)
+                     Tulkaa, herra Thurio.
+Uus palvelija, vielä kerran terve!
+Puhella kotioloista nyt voitte;
+Kun se on tehty, saanen teistä kuulla.
+
+PROTEUS.
+Molemmin käymme teidän pateillanne.
+
+    (Silvia, Thurio ja Vilkas menevät.)
+
+VALENTIN.
+Nyt kerro, mitä kuuluu kodista.
+
+PROTEUS.
+Omaises tervehtivät, voivat hyvin.
+
+VALENTIN.
+Ja sinun omaisesi?
+
+PROTEUS.
+                   Terveet ovat.
+
+VALENTIN.
+No, entä armas? Miten viihtyy lempi?
+
+PROTEUS.
+Ol' ennen lemmen jutut vaivaks sulle,
+Ei nytkään mieleen lemmentaru lie.
+
+VALENTIN.
+Oi, Proteus, nyt on toisin. Lemmen pilkat
+Sain katua: sen julma valtakäsky
+On mulle rangaistukseks säätänyt
+Katumus-voihkinat ja karvaat paastot,
+Öin itkut, päivin mielenmurron tuskat.
+Ivani kostoks Lempi karkoittanut
+On unen vangituista silmistäni
+Ja huolteni ne pannut vartijaks.
+Oi, Proteus! Amor valtava on herra:
+Niin nolannut on minut, että myönnän,
+Ett' ei sen kurin vertaist' ole tuskaa,
+Sen suosin vertaist' ihaa päällä maan.
+Nyt lemmest' yksin haastelkaamme vain;
+Tuo pieni lempi-sana se nyt mulle
+On eine, louna, iltainen ja uni.
+
+PROTEUS.
+Jo riittää; onnes arvaan katseestasi.
+Tuo lempesikö epäjumala?
+
+VALENTIN.
+Juur' hän; hän eikö taivaan enkel' ole?
+
+PROTEUS.
+Ei, mutta maallinen hän ihme on.
+
+VALENTIN.
+Oi, sano: jumalainen!
+
+PROTEUS.
+                      Hänt' en mairi.
+
+VALENTIN.
+Mua mairi siis; on kehu lemmen mieleen.
+
+PROTEUS.
+Kun minä sairastin, niin karvaat lääkkeet
+Ma sulta sain; nyt samaa määrään sulle.
+
+VALENTIN.
+Siis sano totuus: jos ei jumalainen,
+Hän ainakin on ylivaltoja,
+Maan kaikist' olennoista ensimmäinen.
+
+PROTEUS.
+Pait minun kultaani.
+
+VALENTIN.
+                     Ei mitään "pait",
+Pait armastani paitata jos aiot.
+
+PROTEUS.
+Omaani enkö saisi ylentää?
+
+VALENTIN.
+Viel' autankin sua ylentämään häntä:
+Suon hälle kunnian, ett' armaani
+Saa kantaa laahusta, jott' alha maa
+Ei salaa suudella sais hameen helmaa
+Ja, suosiosta moisest' ylvästellen,
+Löis laimin suven sulokukkain hoidon
+Ja päästäis talven vilut ikivaltaan.
+
+PROTEUS.
+Mut mitä korskapuhetta on tuo?
+
+VALENTIN.
+Anteeksi! Häneen nähden kaikk' on tyhjää;
+Muut arvot tyhjäks saa hän arvollaan.
+Hän yksin on --
+
+PROTEUS.
+                No, jätä hänet yksin.
+
+VALENTIN.
+En mistään hinnasta! -- Ei, hän on minun.
+Kun moisen kalleuden omistan,
+Niin olen rikkaampi kuin sadat meret,
+Vaikk' oisi vesi niissä nektaria
+Ja hiekka helmiä ja luodot kultaa.
+En sinust' enää unta näe, suo anteeks;
+Nyt hullaantunut olen kultaani.
+Tuo Thurio-narri, jota tytön isä
+Isojen omistusten vuoksi suosii,
+Pois meni hänen kanssaan; minä seuraan;
+On, niinkuin tiedät, lempi luulevainen.
+
+PROTEUS.
+Sua rakastaako?
+
+VALENTIN.
+                Kihloiss' olemme;
+Viel' enemmänkin! Itse vihkihetki,
+Ja kaikki juonet, millä pakoon päästä,
+On harkittu: kuink' ikkunaan ma nousen --
+Niin, köysitikkaat, -- kaikk' on apuneuvot
+Sovittu valmiiks onneani varten.
+Pois tule kamariini, hyvä Proteus,
+Ja neuvo mua näissä hankkeissa.
+
+PROTYEUS.
+Edellä käy, ma haen sinut heti.
+Mun laivaan täytyy mennä noutamaan
+Ne kapineet, jotk' ovat tarpeen mulle;
+Sitt' olen valmis sua palvelemaan.
+
+VALENTIN.
+Tuletko pian?
+
+PROTEUS.
+              Tulen hetikohta.
+    (Valentin menee.)
+Kuin liekki toisen liekin karkoittaa,
+Ja niinkuin naula työntää maalle toisen,
+Niin aikaisemman lempenikin muiston
+Tää uusi kuva aivan unhoon saa.
+Mun silmäni, vai ystävänkö kehut,
+Vai immen avutko, vai oma vilppi
+Näin tuumatonta saa mun tuumimaan?
+Soma hän on, niin myös Julia, jota lemmin --
+Jot' ennen lemmin --; sulanut on lempi,
+Kuin vahakuva tulen hohteessa
+Se kaikk' on menettänyt, mitä oli.
+On rakkaus ystävääni kylmennyt,
+En rakasta hänt' enää niinkuin ennen;
+Rakastan morsiantaan liika paljon,
+Ja siks niin vähän häntä rakastan.
+Kun tulen malttiin, kuinka hullaannunkaan,
+Kuin näin jo maltittakin impeen kiinnyn?
+Ma hänest' olen nähnyt kuvan vain,
+Ja se jo järkeni on soentanut,
+Mut kaikin avuineen kun hänet näen,
+Niin silloin sokenen ma järkiään.
+Jos voin, niin tämän harhalemmen voitan,
+Jos en, niin hänet vä'in voittaa koitan.
+
+                                (Menee.)
+
+
+Viides kohtaus.
+
+    Sama seutu. Katu.
+    (Vilkas ja Keihäs tulevat.)
+
+VILKAS.
+Keihäs, totta jumal'avita, tervetullut Milanoon!
+
+KEIHÄS.
+Älä tee nahkavalaa, poikaseni; minä en ole tervetullut. Arvelen aina,
+että mies ei ole mennyttä, ennenkuin hirtetään, ja ettei kukaan ole
+tervetullut paikalle, ennenkuin on etumaksun maksanut ja emäntä sanoo:
+"tervetullut!"
+
+VILKAS.
+Tule, sinä houkkio; mennään heti paikalla olutkapakkaan, niissä viiden
+pennin maksusta saat viidet tuhannet tervetuliaiset. Mutta, sano,
+kuinka pääsi herrasi eroon Julia-neidestä?
+
+KEIHÄS.
+No niin, kun olivat sopineet tosissaan, niin erkanivat koreasti
+pilallaan.
+
+VILKAS.
+Mutta eikö hän aio naida herraasi?
+
+KEIHÄS.
+Ei.
+
+VILPAS.
+Kuinka niin? Eikö herrasikaan häntä?
+
+KEIHÄS.
+Ei hänkään.
+
+VILPAS.
+Onko kaikki rikki?
+
+KEIHÄS.
+Ei, eheät ovat kumpikin kuin kalat vedessä.
+
+VILPAS.
+No mihin päin sitten ovat asiat?
+
+KEIHÄS.
+No, näin: kun herrani asiat ovat hyvään päin, niin ovat toisenkin
+hyvään päin.
+
+VILKAS.
+Mikä olet tollo! Tuota ei minun pääni käsitä.
+
+KEIHÄS.
+Pölkkypää, kun et sitä käsitä! Keppinikin sen käsittää.
+
+VILKAS.
+Mitä höpiset?
+
+KEIHÄS.
+Jos tahdot koittaa, niin näytän käsinpitäen, kuinka se tollon käsittää.
+
+VILKAS.
+Älä hemmetissä; en minä semmoista tolloa tarkoittanut. Mutta sano nyt
+oikein totta: tuleeko siitä naimista?
+
+KEIHÄS.
+Kysy koiraltani; jos se sanoo: tulee, niin tulee; jos se sanoo: ei,
+niin tulee; jos se heiluttaa häntäänsä eikä sano mitään, niin tulee.
+
+VILKAS.
+Loppupäätös on siis, että tulee.
+
+KEIHÄS.
+Semmoista salaisuutta et saa minusta irti muuten kuin kautta rantain.
+
+VILKAS.
+Hyvä kun niinkin saan sen sinusta irti. Mutta, Keihäs, mitä sanot
+siitä, että minun herrani on lemmen kahleissa?
+
+KEIHÄS.
+Sen olen jo kauan tiennyt.
+
+VILPAS.
+Minkä?
+
+KEIHÄS.
+Että hän on lemmon kahleissa, ihan niinkuin sanot.
+
+VILPAS.
+Senkin hävytön aasi, kurielet kanssani!
+
+KEIHÄS.
+Hupsu, enhän sinua tarkoittanut; tarkoitin herraasi.
+
+VILKAS.
+Minä sanon sinulle, että herrani on lemmenliekissä.
+
+KEIHÄS.
+Ja minä sanon sinulle, että hän minun puolestani vaikka lemmessä
+palakoon. Jos tahdot tulla kanssani olutkapakkaan, niin hyvä; jos et,
+niin olet heprealainen, juutalainen, etkä väärtti kristityksi
+kutsuttaa.
+
+VILKAS.
+Miksi niin?
+
+KEIHÄS.
+Siksi että sinussa ei ole sen vertaa lähimmäisen rakkautta, että voisit
+kristityn kanssa olutta juoda. Tuletko?
+
+VILKAS.
+Niinkuin tahdot.
+
+    (Menevät.)
+
+
+Kuudes kohtaus.
+
+    Kamari hovilinnassa.
+    (Proteus tulee.)
+
+PROTEUS.
+Jos Julian hylkään, olen valapatto;
+Jos Silviaa lemmin, olen valapatto;
+Jos petän ystävän, niin pahin patto.
+Se valta, joka sai mun valantekoon,
+Nyt kolmiseen mun vaatii valanrikkoon.
+Lemp' ajoi vannomaan ja rikkomaan.
+Oi, lempi viehtävä, jos synnin teit,
+Niin neuvo viehtyneelle synninpäästö!
+Heloista tähteä ma ensin palvoin,
+Nyt taivaan aurinkoa jumaloin.
+Mies viisas epäviisaan valan rikkoo;
+Silt' äly puuttuu, jolta puuttuu tahto
+Älyllä vaihtaa paha parempaan. --
+Hyi, herjakieli! Huonoks sanot häntä,
+Jot' ylivaltiaaksesi niin usein
+Tuhansin henkivaloin vakuuttelit.
+Ma lemmen heitän, vaikka lemmest' elän;
+Mut lemmen heitän, kun sen lempi vaatii.
+Ma hylkään Julian, hylkään Valentinin;
+Jos heissä pysyn, hylkään itseni.
+Hyläten heidät, Valentinin sijaan
+Saan itseni, ja Julian sijaan Silvian.
+Min' olen itse kalliin ystäväni --
+Ylimmäks' oman arvons' arvaa lempi --
+Ja Silvia -- minkä kaunon loitkaan, taivas! --
+Saa Julian mustalaista mustemmaks.
+Unohtaa tahdon, että Julia elää,
+Ja kuollutta vain lempeäni muistaa.
+Viholliseksi katson Valentinin
+Ja Silviast' ikiystävän ma teen.
+En vilpitön voi itselleni olla,
+Jos Valentinia en hiukan petä.
+Tän' yönä köysitikkait' aikoo nousta
+Hän taivaallisen Silvian ikkunaan:
+Sen mulle uskoi, kilpakosijalleen.
+Nyt tuosta juonesta ja paon hankkeest'
+Isälle heti tahdon ilmoittaa.
+Vihoissaan karkoittaa hän Valentinin,
+Kun Thuriota tahtoo vävykseen.
+Kun poiss' on Valentin, niin viekkain juonin
+Typerän Thurion ma tuumat sotken.
+Suo, Lempi, siipesi, kun ryhdyn toimeen,
+Sa, joka kuteet laitoit tähän loimeen.
+
+                              (Menee.)
+
+
+Seitsemäs kohtaus.
+
+    Verona. Huone Julian kodissa.
+    (Julia ja Lucetta tulevat.)
+
+JULIA.
+Lucetta, neuvo; auta, hyvä tyttö!
+Nimessä lemmen sua rukoilen, --
+Sin' olet kirja, johon kirkkain piirtein
+On kaikki aatokseni kirjoitettu, --
+Nyt neuvo mua, sano hyvä keino,
+Mitenkä kunnialla matkan tehdä
+Ma voisin rakkaan Proteukseni luo.
+
+LUCETTA.
+Ah, se on pitkä, vaivalloinen matka.
+
+JULIA.
+Kun hurskas pyhiinvaeltaja jaksaa
+Samota avojaloin valtakunnat,
+Väsyiskö se, ken lentää lemmen siivin,
+Etenkin kun niin kalliin luo hän lentää,
+Niin täydellisen enkelin kuin Proteus.
+
+LUCETTA.
+Ois odottaa siks, että Proteus palaa.
+
+JULIA.
+Oi, katseens' eikö mulle sielun ruokaa?
+Mun sääli nälänhätääni, näin kauan
+Kuin ruoan puutett' olen kärsinyt.
+Jos lemmen ydintuskat tuntisit,
+Lumella ennen virittäisit tulta
+Kuin lemmen lieskaa sanoin sammuttaisit.
+
+LUCETTA.
+Lempenne lieskaa sammuttaa en aio,
+Vaan tulen liikaa vimmaa hillitä,
+Ett' ei se leiskais yli järjen rajan.
+
+JULIA.
+Sen rajummin se riehuu, jos sit' estät.
+Puro, mi soljuu hiljaa solisten,
+Näet, maltitonna raivoo, jos sen salpaat;
+Mut jos sen tyyntä kulkua et häädä,
+Kivien välitse se soittain liukuu,
+Sipaisten suuta joka korrelle,
+Jonk' yhdyttää se pyhämatkallaan;
+Ja näin se kierrellen ja suikerrellen
+Ja leikitellen valtamereen rientää.
+Siis suo mun mennä, älä matkaa estä.
+Min' olen tyyni niinkuin vieno virta;
+Hupia vain on paino askelten,
+Siks kuin ne vihdoin kullan luo mun vievät;
+Siell' lepään sitten, niinkuin vaivain jälkeen
+Elysiumiss' autuasten sielut.
+
+LUCETTA.
+Mut kuinka pukeutua aiotte?
+
+JULIA.
+En tytöks ainakaan; ma välttää tahdon
+Rivojen miesten irstaat hyökkäykset.
+Lucetta hyvä, hanki mulle puku
+Siveän kantapojan arvoinen.
+
+LUCETTA.
+Siis hiukset teiltä täytyy keritä.
+
+JULIA.
+Ei, lapseni; ne silkkisitein sidon
+Sen seitsemäänkin kummaan lemmen poimuun.
+Ei haaveellinen puku nuorta haittaa,
+Ei vanhempaakaan kuin mit' olen minä.
+
+LUCETTA.
+Mut mitä mallia ma housut teen?
+
+JULIA.
+Se sopii niin kuin: -- "armollinen herra,
+Kuink' avaran teen pönkkähameen teille?"
+Ne laita mitä mallia vain tahdot.
+
+LUCETTA.
+Mut niissä täytyy tieten olla lämsä.
+
+JULIA.
+Lucetta, hyi, se näyttää rivolta!
+
+LUCETTA.
+Ei suorat housut maksa neulaakaan,
+Jos niiss' ei lämsää, mihin neulan pistää.
+
+JULIA.
+Luoetta, jos mua rakastat, niin hanki
+Vain mitä tahdot, mik' on sopivinta.
+Mut sano, tyttö, mitä mailma sanoo,
+Kun tällaisen ma hurjan matkan teen?
+Ma pelkään että syntyy juoruja.
+
+LUCETTA.
+Jos sitä pelkäätte, niin jääkää kotiin.
+
+JULIA.
+En tahdo sitäkään.
+
+LUCETTA.
+                   No, menkää sitten,
+Ja älkää surko mitä kielet juoruu.
+Jos Proteukselle mieleen tulonne,
+Niin parjatkoon, ken tahtoo, lähtöänne.
+Mut pelkäänpä, ettei se hälle mieleen.
+
+JULIA.
+Sitä ma pelkään kaikkein vähimmin.
+Tuhannet valat, koko kyynelmeret
+Ja rajattoman lemmen vakuutteet
+Takaavat, että olen tervetullut.
+
+LUCETTA.
+Nuo petollisten miesten palkkalaiset!
+
+JULIA.
+Niin, halpain miesten, halpaan tarkoitukseen.
+Hän syntyi uskollisen tähden alla:
+On sanat varmat, valat hällä pyhät,
+On lempi puhdas, mieli vilpitön,
+Sydämmen uskolliset lähettiläät
+On kyyneleensä; hän on kavalasta
+Niin kaukana kuin maa on taivahasta.
+
+LUCETTA.
+Niin olkoon tavattaissa, taivas suokoon!
+
+JULIA.
+Jos pidät minust', älä loukkaa häntä
+Noin sääksimällä hänen kuntoaan.
+Mun voitat lempeni, jos häntä lemmit.
+Nyt seuraa mua heti kamariini,
+Niin tuumailemme, mitä tarvitsen
+Tät' ikävöitsemääni matkaa varten.
+Omani kaikki sinun haltuus heitän,
+Maat, tavarani, hyvän maineeni,
+Ja pyydän vain, ett' autat mua tielle.
+Pois tule, älä vastaa, joutuin toimeen;
+Ma tähän aikailuun jo tuskistun.
+
+                      (Menevät.)
+
+
+
+
+KOLMAS NÄYTÖS.
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+    Milano. Eteishuone herttuan hovilinnassa.
+    (Herttua, Proteus ja Thurio tulevat.)
+
+HERTTUA.
+Hetkeksi, herra Thurio, poistukaa:
+Meill' olis puhuttavaa kahdenkesken. --
+    (Thurio menee.)
+No, herra Proteus, mikä asia?
+
+PROTEUS.
+Niin, arvon herttua, ilmaista mun täytyy
+Mit' ystävyyden lait mun käskee peittää.
+Mut hyvyyttä kun muistan suopeaa,
+Jot' olen teiltä ansiotta saanut,
+Niin mull' on velvollisuus ilmoittaa,
+Mit' en ma millään hinnoin muuten kertois.
+Niin, herttua, ystäväni Valentin
+Tän' yönä aikoo ryöstää tyttärenne:
+Hän hankkeensa on mulle uskonut.
+Nyt tiedän, että tyttärenne mieheks
+Aiotte Thurion, jota neiti vihaa,
+Ja jos hän nyt näin vietäis salaa teiltä,
+Niin ois se kova isku vanhalle.
+Velvollisuudentunnosta ma ennen
+Siis ystäväni juonen paljastan,
+Kuin sitä peittämällä teidän päähän
+Kokoan huolten kuormaa, joka teidät
+Vois painaa hautaan ennenaikaiseen.
+
+HERTTUA.
+Ma kunnon huolestas sua kiitän, Proteus;
+Siit' ikipäiviks sulle velkaan jään.
+Älysin usein itsekin tuon lemmen,
+Kun sikein luulivat mun nukkuvan,
+Ja usein aioin ajaa Valentinin
+Pois hovista ja tytön seurasta.
+Mut pelost', että epäilisin suotta
+Ja miestä syyttömästi loukkaisin --
+Tuot' olen kiivautt' aina vältellyt --
+Sukoilin miestä, urkkiellakseni.
+Mit' olet sinä ilmisaanut nyt,
+Jo kauan tätä peljäten, -- kun tiedän
+Kuink' arka viettelyyn on hento nuoruus, --
+Yöks tytön suljen torniin ylimpään,
+Jonk' avain mun on yksin hallussani,
+Ja sielt' ei häntä kukaan ryöstää voi.
+
+PROTYEUS.
+Mut, herttua, he keksineet on keinon,
+Mitenkä nousta neiden ikkunaan
+Ja hänet tuoda köysiportait' alas.
+Nuor' rakastaja niitä noutamassa
+Paraikaa on ja palaa heti tästä.
+Jos mieli, voitte hänet yllättää;
+Mut, herttua, tehkää se niin ovelasti,
+Ett' ei hän petostani aavista.
+Ei viha ystävään, vaan lempi teihin
+Sai minut ilmaisemaan tämän juonen.
+
+HERTTUA.
+Ei, totisesti, koskaan saa hän tietää,
+Ett' asiaan ma sulta vihjan sain.
+
+PROTEUS.
+Hyvästi, herttua; Valentin jo tulee.
+
+    (Menee.)
+
+    (Valentin tulee.)
+
+HERTTUA.
+Mihinkä kiire, herra Valentin?
+
+VALENTIN.
+On, arvon herttua, sananviejä tuolla,
+Joll' aion laittaa kirjeit' ystäville;
+Ne menoss' olen hälle jättämään.
+
+HERTTUA.
+Ovatko hyvin tähdellisiä?
+
+VALENTIN.
+Niiss' ilmoitan ma vain, ett' olen terve
+Ja että hyvin viihdyn hovissa.
+
+HERTTUA.
+Ei tärkeitä siis ole; viivy hetki:
+Asian sulle salass' uskoisin,
+Jok' ihan läheisesti minuun koskee.
+Sa tiedät, että Thurio-ystävälle
+Ma aikeess' olen naittaa tyttäreni.
+
+VALENTIN.
+Sen tiedän, herttua; ylhäinen ja rikas
+On tämä naiminen, ja lisäks ylkä
+Niin hyvä, aimo, jaloarvoinen,
+Ett' täysin ansaitsee niin kauniin immen.
+Tät' ettekö saa mieheen suostumaan?
+
+HERTTUA.
+En; hän on tyly, nyry, oikukas,
+Ykspäinen, kovakorvainen ja jäykkä,
+Ei minuun katso niinkuin pitäis lapsen,
+Ei kunnioita mua niinkuin isää;
+Ja, tiedäs, kopeus tää, kun oikein mietin,
+Hänest' on sydämmeni vieroittanut.
+Vaikk' aattelin jo, että vanhoillani
+Häneltä saisin lapsen lempihoidon,
+Niin päättänyt nyt olen ottaa vaimon,
+Ja tytön ottakoon, ken tahtoo vain.
+Hän myötäjäisiks vieköön kauneutensa,
+Kun min' en kelpaa eikä tavarani.
+
+VALENTIN.
+Mit', armo hyvä, minä tässä voin?
+
+HERTTUA.
+Tääll' asuu Milanossa eräs neiti,
+Jot' armastan; mut hän on tyly, kylmä:
+Mun, vanhan, puhelahjasta ei piittaa.
+Siis tahdon kuulla sinun neuvojas --
+Sill' aikaa lieheilyn jo unhotin,
+Ja lisäks ajan tavatkin on toiset --
+Miten ja kuinka käyttäytä mun tulee,
+Tuon helosilmän että voittaisin.
+
+VALENTIN.
+Jos sanaa hylkii, lahjoin voitelkaa.
+Juveeli mykkä kiilloin kiehtovana
+Enemmän naisiin vaikuttaa kuin sana.
+
+HERTTUA.
+Mut hylkien hän lahjat luotaan lykkää.
+
+VALENTIN.
+Sen nainen usein hylkää, mistä tykkää.
+Uus lahja vain! Ei auta väsähtää;
+Pian lämpii hän, vaikk' aluss' on kuin jää.
+Vaikk' onkin tyly, ei se tiedä vihaa,
+Vain tahtoo teissä nostaa lemmen ihaa.
+Jos toruukin, ei siltä aja pois;
+Jos yksin jäisi, raivostua vois.
+Tylyimmät sanat parhaaks selitelkää;
+Jos sanoo: "menkää", niin se tietää: "elkää!"
+Kehua vain, ja kiitost', imarrusta!
+Sanokaa enkeliks, jos kuink' ois musta.
+Mies, jolla kieli on, hän mies ei ois,
+Jos kielellään ei naista voittaa vois.
+
+HERTTUA.
+Mut hänet luvanneet on sukulaiset
+Nuorelle arvon ylimykselle
+Ja tarkoin miesten seurast' estelevät,
+Hänt' ettei edes päivin nähdä saa.
+
+VALENTIN.
+No, silloin voitte luonaan käydä öisin.
+
+HERTTUA.
+Lukossa ovi on ja piiloss' avain;
+Ei öisin sinne kukaan päästä voi.
+
+VALENTIN.
+Mut miks ei voisi mennä ikkunasta?
+
+HERTTUA.
+Niin korkealla asuu ylisillä,
+Niin maasta ylhääll', ettei sinne nouse,
+Ken uskaltaa ei tahdo henkeään.
+
+VALENTIN.
+Mut köysitikkaat sievätekoiset,
+Joiss' iskuhaat on kiintämistä varten,
+Kapujan vaikka Heron torniin veis,
+Jos uskaltaja uljas ois Leander.
+
+HERTTUA.
+Niin totta aatelis- kun verta olet,
+Niin sano, mistä moiset tikkaat saan.
+
+VALENTIN.
+Sanokaa, pyydän, milloin niit' on tarvis.
+
+HERTTUA.
+Tän' yönä: lempi, näet, on niinkuin lapsi,
+Jok' oiti tahtoo, mitä mieli tekee.
+
+VALENTIN.
+Ne kello seitsemäksi hankin teille.
+
+HERTTUA.
+Mut kuules: luokseen tahdon mennä yksin.
+Mitenkä tikkaat parhain sinne saan?
+
+VALENTIN.
+Niit' itse kantaa voitte, armo hyvä,
+Jos jotenkin on pitkä viittanne.
+
+HERTTUA.
+Sun viittas pituinen kai hyvin riittää?
+
+VALENTIN.
+Kyll' armo hyvä.
+
+HERTTUA.
+                 Näytä viittas mulle:
+Ma teetän itselleni samanlaisen.
+
+VALENTIN.
+Oi, herttua, siihen kelpaa joka viitta.
+
+HERTTUA.
+Mut kuinka tulee minun viittaa käyttää? --
+Sun viittaas saanko koittaa ylleni? --
+Mik' on tuo kirje? Mitä? -- "Silvialle".
+Ja tässä vehkeet, joita mun on tarvis!
+Suo anteeks että murran sinetin.
+
+(Lukee.)
+
+"Öin aatokseni hiipii Silvian luo,
+    Ne orjinani käsken sinne lentää;
+Oi, että niiden herrakin vois entää
+    Ja maata missä tunnottomat nuo!
+Povellas puhtaalla ne siellä lepää;
+    Mut minun, niiden yksinvaltiaan,
+Kateeksi käy, kun niitä lempes sepää,
+    Ja orjain onnest' en saa osaakaan.
+Ma, poloinen, ne sinne toimitan,
+    Miss' itseni mun pitäis asuman."
+
+Ja mitä tässä?
+"Tän' yönä, Silvia, sinut pelastan."
+Vai niin, ja tässä tikkaat sitä varten! --
+Haa, Phaeton, -- Meropsin sa olet poika[4] --
+Sinä taivaan valjakonko ohjiin pyrit
+Polttaakses mailman tyhmän-rohkeudellas?
+Ei tähti sun siks, että sinuun loistaa.
+Pois, halpa norkko, orja hävytön!
+Madellen mairittele vertaisias.
+Mun armoni, eik' oma arvosi,
+Sinulle takaa täältä vapaan lähdön.
+Siit' enemmän kuin suosiosta kiitä,
+Jot' olen liiaks sinuun tuhlannut.
+Mut kauemmin jos viivyt maassani,
+Kuin mitä kiireisimmät lähtöhankkeet
+Sinulta vaativat, niin, jumal'auta,
+Vihani yltyy suuremmaks, kuin koskaan
+Oli rakkauteni lapseeni tai sinuun.
+Pois! Pois! Ei auta turhat puoltosyyt.
+Pois joutuin, henkesi jos rakas sulle!
+
+    (Herttua menee.)
+
+VALENTIN.
+Parempi kuolema kuin tuskass' elo!
+On kuolo ero omast' itsestäni;
+Oma itseni on Silvia: hänest' ero
+On itsen ero itsestä -- on kuolo.
+Valoko valoa, jos poiss' on Silvia?
+Iloko iloa, jos läsn' ei Silvia?
+Kuvailla täytyy vain, ett' on hän läsnä,
+Ja täydellisen varjost' elää vain.
+Jos Silvian en luona ole öisin,
+On satakielen laulu soinnuton;
+Jos Silviaa en katsella saa päivin,
+Ei päivää mulla, mitä katsella.
+Eloni on hän: lakkaan elämästä,
+Jos hänen sulotenhostaan en saa
+Valoa, lämmint', eloa ja voimaa.
+En surman-uhkaa välttäin surmaa vältä:
+Jos tänne jään, niin olen surman oma,
+Jos lähden täältä, lähden elämästä.
+
+    (Proteus ja Keihäs tulevat.)
+
+PROTEUS.
+Juokse, poika, juokse, juokse, ja etsi häntä.
+
+KEIHÄS.
+Hoi! Hoi!
+
+PROTEUS.
+Mitä näet?
+
+KEIHÄS.
+Sen, jota etsimme; joka hiuskarva hänen päässään on Valentin.
+
+PROTEUS.
+Valentinko?
+
+VALENTIN.
+Ei.
+
+PROTEUS.
+Kuka sitte? Hänen haamunsako?
+
+VALENTIN.
+Ei sekään.
+
+PROTEUS.
+Mikä sitte?
+
+VALENTIN.
+Tyhjä.
+
+KEIHÄS.
+Voiko tyhjä puhua? Lyönkö, herra?
+
+PROTEUS.
+Ketä aiot lyödä?
+
+KEIHÄS.
+Tyhjää.
+
+PROTEUS.
+Seis, konna!
+
+KEIHÄS.
+No, lyön vain tyhjää; suvaitkaa --
+
+PROTEUS.
+Seis, sanon minä! -- Kuule, Valentin.
+
+VALENTIN.
+Hyvälle kuurot ovat korvani,
+Ne tukkineet on pahat sanomat.
+
+PROTEUS.
+Siis hiljaisuuteen sanomani hautaan,
+Se onkin paha, soinnuton ja jylhä.
+
+VALENTIN.
+Kuollutko Silvia?
+
+PROTEUS.
+                  Ei, Valentin.
+
+VALENTIN.
+Ei Valentin? On, pyhän Silvian tähden!
+Hän minut kielsikö?
+
+PROTEUS.
+                    Ei, Valentin.
+
+VALENTIN.
+Ei Valentin, mut Silvia kielsikö?
+Jo sano sanomasi.
+
+KEIHÄS.
+Te olette julistettu maan vakoon.
+
+PROTEUS.
+Maanpakoon, niin; niin kuuluu sanoma:
+Täält', ystäväsi sekä Silvian luota.
+
+VALENTIN.
+Oi, tuota tuskaa särpinyt jo olen,
+Sen ylenpalttisuus nyt tympäisee.
+Maanpakoni jo Silvian tiedoss' onko?
+
+PROTEUS.
+On, on; ja uhriks tälle tuomiolle,
+Jok' ehdotonna pysyy voimassaan,
+Hän antoi meren täyden helmiä.
+Joit' usein kyyneleiksi sanotaan;
+Ne tuiman isän jalkoihin hän laski,
+Ja nöyräst' itse myöskin polvistui,
+Käsiään vääntäin, joiden valkeus kuulsi,
+Kuin tuska ois ne valkaissut vastikään.
+Mut tuimaa isää taivuttaa ei voi
+Ei polven notkistus, ei kätten nosto,
+Ei huoka, voihka, kirkas kyynelkään;
+Vaan kuolkoon Valentin, jos tavataan.
+Jop' esirukouskin, kun armoa
+Hän sulle pyysi, suututti niin isää.
+Ett' oiti käski panna hänet tyrmään,
+Uhaten jyrkäst' ikivankeutta.
+
+VALENTIN.
+Vait! pait jos ensi sana, minkä sanot,
+On tehokas mun heti surmaamaan.
+Jos on, niin pyydän: korvaani se laula
+Tään loputtoman tuskan loppuvirreks.
+
+PROTEUS.
+Sit' älä vaikeroi, jot' ei voi auttaa.
+Vaan keksi apu vaikeroitavaan.
+Hyvän äiti on ja imettäjä aika.
+Jos tänne jäät, et armastas saa nähdä,
+Ja henkesikin uskallat, jos jäät.
+On toivo lemmen sauva, siihen tartu
+Ja sillä häädä epätoivosi.
+Voit kirjeet lähettää, vaikk' olet poissa;
+Ne mulle toimita, ne minä laitan
+Armaasi poveen lumivalkeaan.
+Ei aika sättiä nyt sallimusta.
+Pois tule, saatan sinut portist' ulos,
+Niin, ennen eroamme, laajemmin
+Puhella saamme lempes asioista.
+Niin, Silvian tähden, jos et itses tähden,
+Älyä vaarasi, ja tule pois.
+
+VALENTIN.
+Jos näet, Keihäs, poikaani, niin käske
+Tulemaan oitis pohjoisportin luo.
+
+PROTEUS.
+Hänt' etsi, poika. -- Tule, Valentin!
+
+VALENTIN.
+Oi, kallis Silvia! Kurja Valentin!
+
+    (Valentin ja Proteus menevät.)
+
+KEIHÄS.
+Minä olen, nähkääs, vain narri; mutta minulla on sentään älyä hoksata,
+että herrani on vähän niinkuin konnan sorttia; mutta viisi siitä,
+kunhan vain ei ole kokonaan konna. Se ei vielä elä, joka tietää, että
+minä olen rakastunut; ja kuitenkin olen minä rakastunut; mutta sitä ei
+parihevosetkaan voi minusta kiskoa, eikä sitäkään, kehen olen
+rakastunut; ja kuitenkin on se nainen; mutta mikä nainen, sitä en sano
+itsellenikään; ja kuitenkin se on maitotyttö; eikä kuitenkaan se ole
+tyttö, sillä se on jo pitänyt ristiäisiä; ja kuitenkin se on tyttö,
+sillä se on isäntänsä tyttö ja palvelee palkasta. Sillä on avuja
+enemmän kuin uimakoiralla, ja siinä on jo paljon pelkän kristityn
+ihmisen osaksi. Tässä on katinluuki (ottaa esiin paperin) hänen
+luonnonlahjoistaan. Imprimis, "hän voi koota ja kantaa"; niin, eihän se
+hevonenkaan voi sen enempää; ei, hevonen ei voi koota, se voi vain
+kantaa; siis hän on parempi kuin mera. Item, "hän osaa lypsää"; kaunis
+puoli, nähkääs, puhdaskätisessä tytössä.
+
+    (Vilkas tulee.)
+
+VILKAS.
+No, signor Keihäs, kuinka on patruunan laita?
+
+KEIHÄS.
+Patruunanko? Se on pyssyssäni.
+
+VILKAS.
+Aina sinulla on tuo vanha paha tapa väännellä toisen sanoja. Mitä
+uutta sitten tuossa paperissa.
+
+KEIHÄS.
+Mustinta uutta, mitä koskaan on kuultu.
+
+VILKAS.
+Mitä? Kuinka mustaa?
+
+KEIHÄS.
+Niin mustaa kuin muste.
+
+VILKAS.
+Annahan minun lukea.
+
+KEIHÄS.
+Häpeä, pölkkypää! Sinä et osaa lukea.
+
+VILKAS.
+Valehtelet; osaanpa.
+
+KEIHÄS.
+Koitellaanpa. Vastaa minulle: kuka sinut teki?
+
+VILKAS.
+Isoisäni poika, tiedämmä.
+
+KEIHÄS.
+Mikä oppimaton hömmelö! Isoäitisihän poika se oli. Tästä nähdään, että
+et osaa lukea.
+
+VILKAS.
+Ole vait, hupsu! Koittele minua paperista.
+
+KEIHÄS.
+Tuossa on, ja pyhä Nikolaus[5] sinua vilkastuttakoon!
+
+VILKAS.
+Imprimis, "hän osaa lypsää".
+
+KEIHÄS.
+Niin, sitä hän osaa.
+
+VILKAS.
+Item, "osaa panna oivaa olutta".
+
+KEIHÄS.
+Ja siitä johtuu sananlasku: "Siitä sulle suuri kiitos, oivan kun panit
+oluen".
+
+VILKAS.
+Item, "osaa kutoa".
+
+KEIHÄS.
+Hyvä, kun ei vain kudo juonia.
+
+VILKAS.
+Item, "osaa neuloa ja tikata".
+
+KEIHÄS.
+Hyvä että voi neulantikillä ansaita, niin ei miehen tarvitse panna
+tikkua ristiin.
+
+VILKAS.
+Item, "osaa pestä ja pyykätä".
+
+KEIHÄS.
+Erittäin hyvä puoli; silloin ei häntä tarvitse pestä ja pyykätä.
+
+VILKAS.
+Item, "osaa kehrätä hyrrätä".
+
+KEIHÄS.
+Hyvä, silloin minä saan hurrata, kun hän hyrrää.
+
+VILKAS.
+Item, "hänellä on monta nimetöntä hyvettä".
+
+KEIHÄS.
+Se tahtoo sanoa: äpärä-hyvettä, jotka eivät tiedä isästään ja sen
+tähden ovat nimettömiä.
+
+VILKAS.
+Nyt tulee paheet.
+
+KEIHÄS.
+Ihan hyveiden kintereissä.
+
+VILKAS.
+Item, "ei ole hyvä suudella häntä syömättömänä, hengen puolesta."
+
+KEIHÄS.
+No, sen vian voi auttaa hyvällä suuruksella. Jatka!
+
+VILKAS.
+Item, "hän on herkkusuu".
+
+KEIHÄS.
+Se korvaa haisevan hengen.
+
+VILKAS.
+Item, "puhuu unissaan".
+
+KEIHÄS.
+Ei haittaa, kun ei vain nuku puhuessaan.
+
+VILKAS.
+Item, "on kankeakielinen".
+
+KEIHÄS.
+Jolppi sinä, kun panet sen hänen paheidensa joukkoon! Kankea kieli on
+vaimon paras hyve. Pyyhi se pois ja pane se hänen hyveidensä eturiviin.
+
+VILKAS.
+Item, "on pöyhkeä".
+
+KEIHÄS.
+Pyyhi pois sekin; se on Eevan perintöä, sitä ei saa hänestä pois.
+
+VILKAS.
+Item, "on hampaaton".
+
+KEIHÄS.
+Ei silläkään väliä, minä syön mielelläni leivänkannikkaa.
+
+VILKAS.
+Item, "on äkäinen".
+
+KEIHÄS.
+Olkoon vain, kun ei ole hampaita, millä purra.
+
+VILKAS.
+Item, "maistelee mielellään".
+
+KEIHÄS.
+Maistelkoon vain, jos juoma on hyvää; jos ei hän maistele, niin
+maistelen minä, sillä hyvää tulee tehdä mielellään.
+
+VILKAS.
+Item, "on liian aulis".
+
+KEIHÄS.
+Ei ainakaan kielen puolesta, sillä kirjoitettu on, että hänellä on
+kankea kieli; ei kukkaronkaan puolesta, sillä sen minä pidän lukon
+takana; jos minkä muun puolesta on aulis, niin sitä en voi auttaa.
+Hyvä, jatka!
+
+VILKAS.
+Item, "hänellä on hiuksia enemmän kuin älyä, vikoja enemmän kuin
+hiuksia, ja rahoja enemmän kuin vikoja".
+
+KEIHÄS.
+Seis siinä! Hänet minä otan. Hän oli minun, eikä minun, kahdesti tai
+kolmasti tuossa viimeisessä pykälässä. Luehan se vielä kerran.
+
+VILKAS.
+Item, "hänellä on hiuksia enemmän kuin älyä", --
+
+KEIHÄS.
+Hiuksia enemmän kuin älyä: se sopii! Sen voin näyttää toteen:
+suolasalkkari peittää suolan ja on siis enemmän kuin suola; hiukset,
+jotka peittävät älyn, ovat enemmän kuin äly, sillä suurempi peittää
+pienemmän. Mitä sitten tulee?
+
+VILKAS.
+"Vikoja enemmän kuin hiuksia", --
+
+KEIHÄS.
+Se on kauheata! Oi, jospa se olisi poissa!
+
+VILKAS.
+"Ja rahoja enemmän kuin vikoja".
+
+KEIHÄS.
+Oi, se sana tekee viatkin rakastettaviksi! Hyvä, hänet minä otan; ja
+jos siitä tulee kauppa, koska ei mikään ole mahdotonta, --
+
+VILKAS.
+Niin mitä sitten?
+
+KEIHÄS.
+Niin sanon sinulle -- että herrasi odottaa sinua pohjoisportilla.
+
+VILKAS.
+Minuako?
+
+KEIHÄS.
+Sinua niin! Mikä sinä olet? Hän on odottanut parempiakin ihmisiä kuin
+sinua.
+
+VILKAS.
+Pitääkö minun astua sinne?
+
+KEIHÄS.
+Juosta sinun pitää, sillä olet tässä niin kauan nuhjaillut, että tuskin
+astuminen riittää.
+
+VILKAS.
+Miksi et sitä ennen sanonut? Hiiteen nuo sinun lemmenkirjeesi!
+
+    (Menee.)
+
+KEIHÄS.
+Nyt saanee hän patukkaa, kun luki minun kirjeeni. Hävytön kanalja, joka
+nuuskii toisten salaisuuksia! Minä menen perässä iloitsemaan, kun poika
+saa könttiinsä.
+
+    (Menee.)
+
+Toinen kohtaus.
+
+    Sama seutu. Huone herttuan hovilinnassa.
+    (Herttua ja Thurio tulevat. Heidän jäljessään Proteus.)
+
+HERTTUA.
+Pois pelko, Thurio; hän lempii teitä,
+Kun poissa näkyvist' on Valentin.
+
+THURIO.
+Sen jälkeen on mua perin halveksinut,
+Paennut seuraani ja ilkkunut,
+Niin ett' on kaikki toivo multa mennyt.
+
+HERTTUA.
+Tuo heikko lemmenilme on kuin kuva,
+Jonk' uurrat jäähän: tunnin lämpimässä
+Vedeksi sulaa se, ja hahmo haihtuu.
+Ei aikaakaan, niin sulaa tytön kylmyys.
+Ja halpa Valentin hält' unohtuu. --
+No, Proteus, onko julistuksen mukaan
+Maamiehenne jo täältä lähtenyt?
+
+PROTEUS.
+On, armollinen herra.
+
+HERTTUA.
+                      Tämä lähtö
+On tytärtäni kovin huolettanut.
+
+PROTEUS.
+Ei aikaakaan, niin tämä huoli haihtuu.
+
+HERTTUA.
+Niin minäkin, mut Thurio sit' ei usko.
+Kun luulen, Proteus, hyvää sinusta, --
+Ja kunnon työsi antaa siihen syytä --
+Niin mielin neuvotella kanssasi.
+
+PROTEUS.
+Jos milloin olen teille uskoton,
+Niin viimepäiväni se olkohon.
+
+HERTTUA.
+Sa tiedät, kuinka mielelläni soisin
+Ma tyttäreni Thuriolle vaimoks.
+
+PROTEUS.
+Sen tiedän, armollinen herra.
+
+HERTTUA.
+Siis ajattelen että tiedät senkin,
+Ett' on hän taipumaton tahtooni.
+
+PROTEUS.
+Niin kyllä, Valentin kun oli täällä.
+
+HERTTUA.
+Hän edelleen on yhtä ynseä.
+Nyt mitä tehdä, jotta Valentinin
+Hän unhottais ja suostuis Thurioon?
+
+PROTEUS.
+Paras on parjaus: Valentin on muka
+Kavala, pelkuri ja halpaa verta;
+Nuo kolme ne on naisen suurin kammo.
+
+HERTTUA.
+Hän luulee vihasta sen tehdyksi.
+
+PROTEUS.
+Niin, jos sen sanoo vihamies; siis tarvis
+Ett' osoittaa sen juurtajaksain joku,
+Jota hän pitää hänen ystävänään.
+
+HERTTUA.
+Siis täytyy sinun häntä parjata.
+
+PROTEUS.
+Sen sangen vastenmielisesti teen:
+Se ylimykseltä on halpa teko,
+Etenkin hyvää ystävätä kohtaan.
+
+HERTTUA.
+Jos hyvä sananne ei häntä auta,
+Ei liioin vahingoita moitteenne.
+Ei mitään pahaa teossanne siis,
+Kun sitä ystävänne teiltä pyytää.
+
+PROTEUS.
+No, suostun siis. Jos mitään vaikuttaa
+Ma saatan häntä panettelemalla,
+Niin tyttärenne hänt' ei kauan lemmi.
+Mut jos hän Valentinin unhottaakin,
+Ei sillä Thuriota rakasta.
+
+THURIO.
+Siis hänestä kun lemmen kehitätte,
+Niin teidän tulee keriä se minuun,
+Niin ettei koko vyyhti hämmenny.
+Siis saman verran mua ylistäkää
+Kuin halvennatte Valentinia.
+
+HERTTUA.
+Täss' uskallamme teihin, Proteus, luottaa,
+Kun kertonut on Valentin, ett' itse
+Olette lemmenvalan vannonut,
+Ja ette siis voi hevin muuttaa mieltä.
+Sen nojalla on teillä täysi valta
+Vapaasti Silvian kanssa keskustella;
+Hän kärty, synkkä on ja iloton
+Ja ystävänne tähden teihin suostuu.
+Parhaanne pankaa, että Valentiniin
+Hän kammon saa ja mieltyy Thurioon.
+
+PROTEUS.
+Teen voitavani. Vaan te, Thurio,
+Olette liian veltto: ansat pankaa
+Ja hänen sydämmensä kietokaa
+Haikeilla soneteilla, joiden säkeet
+Uhona uhkuu auliin lemmen valaa.
+
+HERTTUA.
+                                 Niin,
+On taivaallisen runon voima suuri.
+
+PROTEUS.
+Kauneutens' alttarille, sanokaa,
+Uhraatte kyyneleenne, huokauksenne,
+Niin, koko sydämmenne; kirjoittakaa,
+Siks että muste kuivuu; kyynelin
+Sit' aina kostutelkaa; runo tehkää
+Niin tunteikas, ett' aatostenne totuus
+Siin' ilmenee. Näet, runoilijain jänteist'
+Ol' Orpheuksen kanteleessa kielet;
+Puut, kivet heltyi niiden sävelistä,
+Kesyttyi tiikerit, ja meren hirmut
+Nous syvyyksistä tanssiin rannalle.
+Kun haikeat on huolirunot valmiit,
+Niin yöllä alla kullan ikkunan
+Suloinen serenaati toimittakaa,
+Ja soiton säistöön sitten laulakaa
+Suruinen laulu; haudan-tyyneen yöhön
+Niin hyvin sointuu moinen vieno suru.
+Jos tuo ei auta, niin ei mikään auta.
+
+HERTTUA.
+Jo näkyy, ettei lempi sulle outo.
+
+THURIO.
+Tän' yönä neuvosi jo toteutan.
+Siis, rakas Proteus, ohjaajani, mennään
+Jo heti kaupungille keräämään
+Musiikin-taitavia henkilöitä.
+Sopiva runo mull' on valmiina,
+Jok' antaa pontta sinun neuvollesi.
+
+HERTTUA.
+Niin, toimeen, hyvät herrat!
+
+PROTEUS.
+Teit' ensin palvelemme pöydässä,
+Ja sitten tehtävämme suoritamme.
+
+HERTTUA.
+Ei, heti toimeen, multa luvan saatte.
+
+                           (Menevät.)
+
+
+
+
+NELJÄS NÄYTÖS.
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+    Metsä Milanon ja Mantuan välillä.
+    (Muutamia rosvoja tulee.)
+
+1 ROSVO.
+Seis, pojat! Tuoss' on yksi matkustaja.
+
+2 ROSVO.
+Vaikk' olis kymmenen, niin kiikkiin kaikki!
+
+    (Valentin ja Vilkas tulevat.)
+
+3 ROSVO.
+Seis, herra! Tänne tavaranne, muuten
+Me teidät sidomme ja ryöstämme.
+
+VILKAS.
+Olemme hukassa; nuo on ne rosvot,
+Jotk' ovat kaikkein matkustajain kauhu.
+
+VALENTIN.
+Hyvät ystävät, --
+
+1 ROSVO.
+                  Te erehdytte, herra:
+Olemme teidän vihamiehiänne.
+
+2 ROSVO.
+Vait! Kuullaan häntä.
+
+3 ROSVO.
+                      Kautta partani,
+Niin tehdäänkin; se sävykäs on mies.
+
+VALENTIN.
+Siis tietkää, vähät mun on varani;
+Mies olen, jot' on onni kolhinut;
+Nää vaaterievut ovat rikkauteni;
+Jos nämä multa ryöstätte, niin viette
+Minulta kaikki, mitä mulla on.
+
+2 ROSVO.
+Mihinkä matka?
+
+VALENTIN.
+               Veronaan.
+
+1 ROSVO.
+                         Ja mistä?
+
+VALENTIN.
+Milanosta.
+
+3 ROSVO.
+           Siell' olo kuinka pitkä?
+
+VALENTIN.
+Kuustoista kuukautta; ois pitemp' ollut,
+Jos kiero onni ei ois pettänyt.
+
+2 ROSVO.
+Maanpakoon ajettiinko?
+
+VALENTIN.
+                       Niinpä tehtiin.
+
+2 ROSVO.
+Ja mistä rikoksesta?
+
+VALENTIN.
+                     Rikoksesta,
+Jost' on mun tuskallinen kertoa.
+Ma tapoin miehen, jonka surmaa kadun;
+Mut julkitaistelussa hänet kaadoin
+Ja ilman petosta ja halpaa juonta.
+
+1 ROSVO.
+Jos niin on, katumist' ei mokomaa.
+Mut noinko joutavasta karkoitettiin?
+
+VALENTIN.
+Niin, olin iloinen, kun sillä pääsin.
+
+2 ROSVO.
+Mut osaatteko kieliä?
+
+VALENTIN.
+                      Niit' olen
+Ma nuorna matkoillani oppinut;
+Nolosti mun ois muuten usein käynyt.
+
+3 ROSVO.
+Robin Hoodin rippi-isän klanin kautta,
+Tuo sopis meidän koplan kuninkaaksi!
+
+1 ROSVO.
+Hän meidän mies on. -- Kuulkaa, hyvät herrat!
+
+VILKAS.
+Pois menkää koplaan, herra; se on laillaan
+Rehellist' ammattia.
+
+VALENTIN.
+                     Vaiti, konna!
+
+2 ROSVO.
+Sanokaa, onko teissä mihin luottaa?
+
+VALENTIN.
+Ei muuta kuin vain onneni.
+
+3 ROSVO.
+                           Siis tietkää,
+Ett' aatelisia on meissäkin,
+Jotk' ohjattoman nuoruuden on hulluus
+Pois arvomiesten seurast' ajanut.
+Ma itse Veronasta karkoitettiin,
+Kun ryöstää aioin neiden, joka oli
+Rikas ja herttuan lähi-sukulainen.
+
+2 ROSVO.
+Ja minä Mantuasta, ylimyksen
+Kun vihapäissä pistin hengiltä.
+
+1 ROSVO.
+Ja minä samanlaisen turhan vuoksi.
+Mut asiaan; -- tää vikain tunnustus
+Vain selittäköön laitont' elämäämme --:
+Kun näytte soma varrelt' olevan
+Ja kielten taitavakin, niinkuin kuuluu,
+Mies, jolla kaikki hyvät avut on,
+Joit' oisi meidän ammatissa tarvis --
+
+2 ROSVO.
+Siks että karkoitettu olette,
+Siks etupäässä teitä lähestymme.
+Sopisko tulla meidän kenraaliksi?
+Ja täytymyksen mukaan taipua?
+Ja täällä korvess' elää niinkuin mekin?
+
+3 ROSVO.
+No, sano, tuletko sa meidän seuraan?
+Jos myönnyt, olet kaikkein meidän herra,
+Sua kunnioitamme, sua kuulemme,
+Sua päänä, kuninkaana kumarramme.
+
+1 ROSVO.
+Mut surmas saat, jos meidän tarjon hylkäät.
+
+2 ROSVO.
+Et, sillä pöyhkeilläkses, elää saa.
+
+VALENTIN.
+Tääll' elämään ma suostun kanssanne,
+Mut sillä ehdoll', että turvaa teiltä
+Saa köyhät matkaajat ja heikot naiset.
+
+3 ROSVO.
+Niin halpaa, kurjaa työtä inhoamme.
+Pois tule, viemme sinut luolaamme;
+Saat siellä nähdä kaikki aartehemme,
+Jotk' ovat, niinkuin mekin, vallassasi.
+
+                             (Menevät.)
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+    Milano. Linnan pika.
+    (Proteus tulee.)
+
+PROTEUS.
+Jo olen Valentinin pettänyt,
+Nyt täytyy samoin Thuriokin pettää.
+Kun häntä olen suosittavinani,
+Saan omaa lemmenasiaani ajaa.
+Mut halpain antieni vieteltäväks
+On Silvia liian kaunis, hyvä, pyhä.
+Jos alttiuttani vakuutan, niin soimaa
+Mua viekkaudest' ystävääni kohtaan;
+Jos hänen kauneudelleen valan teen,
+Niin käskee minun muistaa väärää valaa,
+Joll' armahani petin, Julian.
+Mut huolimatta häijyist' iskuistaan,
+Joist' yksikin jo lemmen toivon tappaa,
+Mun lempeni, kun potkun saa, vain kiihtyy
+Ja häntää lieruttaa kuin sylikoira.
+Ah, Thurio tulee! Ikkunalle joutuin
+Yösoitoin armast' ilahuttamaan!
+
+    (Thurio ja soittoniekkoja tulee.)
+
+THURIO.
+Haa, Proteus! Edeltäkö matelitte?
+
+PROTEUS.
+Niin, hyvä Thurio; lemmen, tiedättehän,
+Madella täytyy, kun ei käydä voi.
+
+THURIO.
+Mut toivon, ettei täällä lempenne.
+
+PROTEUS.
+No, kuinkas? Enhän muuten täällä oisi.
+
+THURIO.
+Ken? Silviako?
+
+PROTEUS.
+               Silvia, -- teille mieliks.
+
+THURIO.
+Suur' kiitos, teille mieliks. -- Hyvät herrat,
+Nyt äänet vireeseen ja soitto soimaan!
+
+    (Julia ja hänen isäntänsä tulevat etäällä,
+    edellinen pojan vaatteissa.)
+
+ISÄNTÄ.
+No, nuori vieras; näytätte niin alakolliselta; miksi, saanko kysyä?
+
+JULIA.
+Siksi, hyvä isäntä, etten voi olla iloinen.
+
+ISÄNTÄ.
+Tulkaa pois, kyllä pian tulette iloiseksi. Mennään tänne, niin saatte
+kuulla musiikkia ja nähdä sen herran, jota kyselitte.
+
+JULIA.
+Saanko kuulla hänen puhuvankin?
+
+ISÄNTÄ.
+Saatte.
+
+JULIA.
+Siitä syntyy musiikkia.
+
+    (Musiikki alkaa.)
+
+ISÄNTÄ.
+Kuunnelkaa, kuunnelkaa!
+
+JULIA.
+Onko hän noiden joukossa?
+
+ISÄNTÄ.
+On; mutta hiljaa! Kuunnelkaamme.
+
+Laulu:
+
+    Mik' on Silvia, ken hän on,
+    Joka kaikkein huimaa mielet?
+    Viisas, hurskas, kaunis on,
+    Hälle enkeleinkin kielet
+    Kauneuden suo palkinnon.
+
+    Onko hyvä kauneissaan?
+    Hyvyys kauneuden on hempi.
+    Parantaakseen sokeuttaan
+    Hänen silmääns' entää Lempi,
+    Jääkin siihen asumaan.
+
+    Silvialle laulu soi,
+    Silvialle tuhat kertaa!
+    Maa ei toista kantaa voi,
+    Joka hälle vetäis vertaa.
+    Hälle seppel palmikoi.
+
+ISÄNTÄ.
+Mitä? Olette nyt vielä surullisempi kuin ennen. Mikä teitä vaivaa? Eikö
+soitto ole teille mieleen?
+
+JULIA.
+Erehdytte, isä: soittaja ei ole minulle mieleen.
+
+ISÄNTÄ.
+Kuinka niin, rakas nuorukainen?
+
+JULIA.
+Hän soittaa väärin, isä.
+
+ISÄNTÄ.
+Mitä? Koskettaako vääriä kieliä?
+
+JULIA.
+Ei sitä; mutta kuitenkin niin väärin, että se koskettaa sydäntäni.
+
+ISÄNTÄ.
+Teillä on herkkä korva.
+
+JULIA.
+Soisin olevani kuuro; se saa sydämmeni niin raskaaksi.
+
+ISÄNTÄ.
+Ette pidä soitosta, huomaan ma.
+
+JULIA.
+En vähääkään, kun se noin särisee.
+
+ISÄNTÄ.
+Mutta kuulkaahan tuota äänten vaihtelua!
+
+JULIA.
+Niin se vaihtelu se on pahinta.
+
+ISÄNTÄ.
+Tahtoisitteko että aina soittaisivat samaa?
+
+JULIA.
+Niin, että sama aina soittais samaa.
+Mut herra Proteus, josta puhelimme,
+Tuon onko neiden seurassa hän usein?
+
+ISÄNTÄ.
+Kerron teille, mitä hänen palvelijansa, Keihäs, on kertonut minulle, --
+hän on häneen vallan pikiintynyt.
+
+JULIA.
+Missä on se Keihäs?
+
+ISÄNTÄ.
+Meni hakemaan koiraansa, jonka hän huomenna herransa käskystä aikoo
+viedä neidelle lahjaksi.
+
+JULIA.
+Vait! Käykää syrjään! Seura hajaantuu.
+
+PROTEUS.
+Ei hätää, herra Thurio; niin ma puhun,
+Ett' oivaks oivallatte juoneni.
+
+THURIO.
+Miss' yhdytään?
+
+PROTEUS.
+                Santt' Riikon kaivolla.
+
+THURIO.
+Hyvästi!
+
+    (Thurio ja soittoniekat menevät.)
+
+    (Silvia tulee ikkunaan.)
+
+PROTEUS.
+Hyv'iltaa, armollinen haltijatar!
+
+SILVIA.
+Suur' kiitos, hyvät herrat, soitosta.
+Kuka se puhui?
+
+PROTEUS.
+               Mies vain, arvon neiti,
+Jonk' äänestä te pian tuntisitte,
+Jos tuntisitte hartaan mielensä.
+
+SILVIA.
+Oo, herra Proteus, jos oikein arvaan!
+
+PROTEUS.
+Niin, neiti, Proteus, palvelijanne.
+
+SILVIA.
+Mikä mielenne on?
+
+PROTEUS.
+                  Noutaa teidän mieltä.
+
+SILVIA.
+Sen voitte heti: mun on mieleni,
+Ett' oiti kiiruhdatte kotiin maata.
+Ovela, valapatto, viekas mies,
+Mua luuletko niin tyhmän typeräksi,
+Ett' imarteilla vietellä mun voit,
+Niin kuin sa muita petit valoillasi?
+Pois, pois, ja anteeks ano morsioltas!
+Yön kalvas kuningatar tietäköön:
+Sun pyyntöäsi vieron siihen määrään,
+Ett' inhan tarjos vuoks sua halveksin
+Ja itseäni melkein torun siitä,
+Ett' aikaa haaskaan kanssas puheluun.
+
+PROTEUS.
+Ma myönnän, neiti, lempineeni naista;
+Mut hän on kuollut, armas haltijani.
+
+JULIA (syrjään).
+Se valhett' ois, jos sanoisin sen minä;
+Ei ainakaan hänt' ole haudattu.
+
+SILVIA.
+Niin, mutta Valentin, sun ystäväsi,
+Hän elää, jonka kanssa, kuten tiedät,
+Ma kihloiss' olen. Etkö häpeä
+Noin julkeasti häntä loukata?
+
+PROTEUS.
+On hänkin kuollut, kuulen ma.
+
+SILVIA.
+                              Siis kuolleeks
+Oleta minut myöskin; hänen hautaans'
+On rakkauteni haudattu, sen vannon.
+
+PROTEUS.
+Mun sallikaa se maasta kaivaa, neiti.
+
+SILVIA.
+Armaasi lempi haudast' esiin kutsu;
+Jos sit' et voi, niin omass' siihen hautaa.
+
+JULIA (syrjään).
+Sit' ei hän ole kuullut.
+
+PROTEUS.
+Jos, neiti, noin on kova sydämmenne,
+Kuvanne mulle edes muistoks suokaa,
+Tuo kuva kamarinne seinältä.
+Ma sille haastan, huokailen ja itken;
+Kun, näet, on sulo olemuksenne
+Pois luvattu, min' olen pelkkä varjo
+Ja lemmin teidän varjoanne vain.
+
+JULIA (syrjään).
+Jos ois se olemus, sen pettäisit
+Ja varjoks saattaisit sen, niinkuin minut.
+
+SILVIA.
+En mieli olla epäjumalanne;
+Mut koska sopii väärämielisen
+Kumartaa varjoa ja väärää kuvaa,
+Niin pankaa huomenna se noutamaan.
+Makoista unta!
+
+PROTEUS.
+               Unta kurjan raukan,
+Jok' aamullista vartoo mestaustaan.
+
+    (Proteus menee; Silvia sulkee ikkunan.)
+
+JULIA.
+Isäntä, joko mennään?
+
+ISÄNTÄ.
+Jes auttakoon, ma melkein nukahdin.
+
+JULIA.
+Sanokaa, missä asuu herra Proteus.
+
+ISÄNTÄ.
+He, minun talossani. -- Eiköpä maarinkin jo kohta liene päivä.
+
+JULIA.
+Ei vielä; mutta yötä en näin pitkää
+Ja raskast' ole koskaan valvonut.
+
+                       (Menevät.)
+
+
+Kolmas kohtaus.
+
+    Sama paikka.
+    (Eglamour tulee.)
+
+EGLAMOUR.
+Niin, täksi hetkeksi mun Silvia-neiti
+Kutsutti tänne mieltään kuulemaan.
+On varmaan tähdellistä asiata. --
+Hoi, neiti, neiti!
+
+    (Silvia tulee ikkunaan.)
+
+SILVIA.
+Ken huutaa?
+
+EGLAMOUR.
+            Ystävä ja palvelija,
+Jok' odottaa vain armon käskyä.
+
+SILVIA.
+Tuhansin hyvää huoment', Eglamour!
+
+EGLAMOUR.
+Samassa määrin itsellenne, armo
+Ma noudattaen armon käskyä
+Näin varhain tulin, saadakseni kuulla
+Mit' antaa mulle toimeks suvaitsette.
+
+SILVIA.
+Oi, Eglamour, sin' olet ylimys --
+En imartele, vakaasti sen vannon --
+Älykäs, uljas, hieno, sivistynyt.
+Sä tiedät, kuinka rakas on ja kallis
+Minulle karkotettu Valentin,
+Ja kuinka väell' isä tahtoo naittaa
+Mun Thurio-narrille, jot' ihan kammon.
+Sa tunnet lemmen: sanovasi kuulin,
+Ett' oli kovin isku sydämmelles
+Sun rakkaan puolisosi kuolema,
+Min haudall' ikipuhtauden vannoit.
+Oi, Eglamour, ma Valentinin luo
+Halaisin Mantuaan, miss' asustaa hän;
+Mut kun on matka sinne vaarallinen,
+Niin pyydän seuraks sua, arvon miestä,
+Jonk' uskon kuntohon ja kunniaan.
+Isäni vihaa älä ajattele,
+Vaan minun murhettani, murhett' immen,
+Ja kuinka oikein teen, kun täältä lähden
+Tuot' ilkeätä aviota pakoon,
+Jok' inhoks on niin taivaalle kuin maalle.
+Rukoilen sydämmeni pohjasta,
+Mi täynnä murhett' on kuin meri hiekkaa,
+Minua seuraa, tule kanssani;
+Vaan jos et voi, niin salaa, minkä kuulit,
+Jott' yksin matkaan mennä rohkenen.
+
+EGLAMOUR.
+Syvästi säälin suruanne, neiti;
+Mut kosk' on siveys sen pohjana,
+Niin lupaan teille saattajaksi tulla.
+Mun kuinka käy, sit' yhtä vähän suren
+Kuin teille toivon paljon onnea.
+Siis milloin lähtö?
+
+SILVIA.
+                    Tänä iltana.
+
+EGLAMOUR.
+Miss' yhdyn teihin?
+
+SILVIA.
+                    Patrick-veljen luona,
+Jos' aion saada pyhän synninpäästön.
+
+EGLAMOUR.
+Minuhun voitte, arvon neiti, luottaa.
+Huomenta, neiti hyvä!
+
+SILVIA.
+Huomenta, hyvä, rakas Eglamour!
+
+                     (Menevät.)
+
+
+Neljäs kohtaus.
+
+    Sama paikka.
+    (Keihäs tulee koirineen.)
+
+KEIHÄS.
+Kun kunnon miehen palvelija rupeaa koiraksi isäntäänsä kohtaan,
+nähkääs, niin on se jo katkeraa; olento, jonka olen penikasta
+kasvattanut; olento, jonka olen veteen hukkumasta pelastanut, kun kolme
+tai neljä sen sokeata veljeä ja sisarta upotettiin. Olen sitä opettanut
+niin, että voi sanoa akuraatisti: "Noin sitä pitää koiraa opettaa".
+Minut pantiin viemään se neiti Silvialle lahjaksi herraltani, mutta
+tuskin ehdin ruokahuoneeseen, kun se jo marssii hänen lautaselleen ja
+sieppaa siitä hänen kukonkoipensa. Ruma juttu, kun ei koira osaa
+seuroissa olla ihmisiksi! Tahtoisin, jos niin saan sanoa, että, kun on
+kerran ottanut ollakseen oikea koira, olisi, niin sanoakseni, kaikissa
+kohdin koira. Jos ei minulla olisi ollut enempää älyä kuin sillä ottaa
+omaan päähäni se hairaus, niin luulen todellakin, että se olisi
+hirtetty; niin totta kuin elän, olisi se siitä rangaistuksen saanut.
+Päättäkää itse. Se tunkeilee kolmen tai neljän aateliskoiran seuraan
+herttuan pöydän alle, ja ei ole siellä ollut -- varjele sentään! --
+muuta kuin siunaaman aikaa, niin jo koko huone haisee. "Ulos koira!"
+sanoi yksi; "mikä rakki se tuo on?" sanoi toinen; "pieskää se ulos!"
+sanoi kolmas; "hirttäkää se!" sanoi herttua. Minä, joka entuudesta
+hyvin tunsin hajun, tiesin että se oli Rappu, ja menin suoraa päätä
+koiranpiiskurin tykö. "Ystävä", sanoin, "aiotteko piestä koiraa?"
+"Tuhat tulimmaista, tietystikin", sanoi hän. "Teette sille hirmuista
+vääryyttä", sanoin minä; "minä se tuon tein, jonka tiedätte." Silloin
+hän muitta mutkitta ajoi minut piiskalla pellolle. Kuinka moni herra
+olisi tätä tehnyt palvelijansa edestä? Niin, vannon ja vakuutan, että
+olen jalkapuussa istunut niistä makkaroista, jotka hän on varastanut,
+muuten hänet olisi mestattu; olen kaakinpuussa seisonut hanhista, joita
+hän on tappanut, muuten hänen olisi tullut loppu. Sitä sinä nyt et
+lainkaan aattele! -- Muistanpa vielä, mitkä kepposet minulle teit, kun
+sanoin hyvästi neiti Silvialle. Enkö sanonut sinulle, että sinun aina
+tuli katsoa minuun ja tehdä niin kuin minä teen? Koska olet nähnyt
+minun nostavan koipeani ja kastelevan herrasnaisen pönkkähametta?
+Oletko koskaan nähnyt minun semmoista tekevän?
+
+    (Proteus ja Julia tulevat.)
+
+PROTEUS.
+Sebastian nimes? Olet mieleen mulle,
+Ma heti annan sulle tehtävän.
+
+JULIA.
+Vain käskekää; teen kaikki, minkä voin.
+
+PROTEUS.
+Ma sitä toivon. (Keihäälle.) Mitä, laiskajaakko!
+Miss' olet nämä kaksi päivää ollut?
+
+KEIHÄS.
+Hyvä herra, minä laitoin neiti Silvialle sen koiran, jonka käskitte.
+
+PROTEUS.
+Ja mitä sanoi hän pikku-korustani?
+
+KEIHÄS.
+Hyvä herra, hän sanoi että koiranne oli rakki, ja käski sanoa, että
+koirankiitos on kylläksi sellaisesta lahjasta.
+
+PROTEUS.
+Mutta hän otti kai vastaan koiran?
+
+KEIHÄS.
+Eikä ottanut, senkin vietävä. Tässä tuon sen nyt takaisin.
+
+PROTEUS.
+Mitä? Annoitko sen minun puolestani?
+
+KEIHÄS.
+Annoin, herra. Toisen oravan vei nylkyrin renki minulta torilla, ja
+sitten tarjosin neidelle omani, koiran, joka on kymmenen kertaa niin
+paksu kuin teidän, ja siis lahjakin saman verran suurempi.
+
+PROTEUS.
+Pois siitä, hae jälleen koirani,
+Tai älä koskaan tule näkyviini.
+Pois, sanon! Seisotko ja härnäät mua?
+Se orja tuottaa mulle aina kiusaa.
+    (Keihäs menee.)
+Sebastian, sinut palvelijaks otin,
+Osaksi siks, ett' tahdon nuorukaisen,
+Jok' osaa älyll' ajaa asiani, --
+Ei tuohon hölmöön ole luottamista, --
+Mut enin olentos ja näkös tähden,
+Joiss' ilmenee -- jos oikein aavistan --
+Sivistyst', ymmärrystä, vakavuutta;
+Se syy, miks otin palveluuni sun.
+Nyt heti mene, neiti Silvialle
+Tuo sormus vie; hän, ken sen mulle antoi,
+Mua paljon rakasti.
+
+JULIA.
+                    Te ette häntä
+Siis rakasta, kun annatte sen pois.
+Kuollutko lie?
+
+PROTEUS.
+               Ei, luulen että elää.
+
+JULIA.
+Voi!
+
+PROTEUS.
+Miks sinä huusit: voi!
+
+JULIA.
+En muuta voi kuin häntä sääliä.
+
+PROTEUS.
+Miks häntä säälit?
+
+JULIA.
+                   Siks, ett' on hän varmaan
+Teit' yhtä paljon lempinyt, kuin te
+Nyt neiti Silviaa. Hän lempii sitä,
+Ken hänen rakkautens' on unhottanut,
+Te sitä, joka rakkauttanne hylkii.
+On sääli, ett' on rakkaus niin kiero;
+Kun tuota aattelen, niin huudan: voi!
+
+PROTEUS.
+Tuo sormus hälle vie ja tämä kirje.
+Hän tuossa asuu. Sano, että pyydän
+Sen lupaamansa taivaallisen kuvan.
+Sen tehtyäsi tule kamariini.
+Miss' yksin huolineni tapaat mun.
+
+    (Menee.)
+
+JULIA.
+Kuin moni nainen moist' on sanaa vienyt?
+Ah, Proteus-parka, ketun sinä olet
+Nyt saanut karitsaisi paimeneks!
+Mua, houkka-parkaa! Miksi häntä säälin,
+Kun sydämmestään hän mua halveksii?
+Hän häntä lempii, siks mua halveksii;
+Ma lemmin häntä, siksi häntä säälin.
+Tään sormuksen sai multa lähteissään
+Vakuudeks, että muistais rakkauttani;
+Ja nyt mun, kurjan sananviejän, täytyy
+Rukoilla sitä, mit' en tahtois saada,
+Sit' anoa, mink' evättävän soisin,
+Kehua sitä, miss' ei kehun varaa.
+Jos uskollinen olen morsian,
+En uskollinen käskyläs voi olla,
+Jos en käy itseäni pettämään.
+No, kosin hälle, vaan niin kylmästi
+Kuin, totta, rukkaset ma hälle soisin.
+    (Silvia tulee seuralaisineen.)
+Terveeksi, rouva! Millä keinoin saisin
+Ma puhutella neiti Silviaa?
+
+SILVIA.
+Jos minä oisin hän, niin mitä sitte?
+
+JULIA.
+Jos hän te olette, niin pyydän teitä
+Maltilla sanomaani kuulemaan.
+
+SILVIA.
+Ja kuka teidät tänne lähetti?
+
+JULIA.
+Mun isäntäni, herra Proteus.
+
+SILVIA.
+Kuvaako noutamaan?
+
+JULIA.
+                   Niin, arvon neiti.
+
+SILVIA.
+Hoi, Ursula, tuo tänne kuvani!
+    (Ursula tuo kuvan.)
+Tuo anna herralles, ja sano näin:
+Se Julia, jonka petti hän, se paremp'
+On huoneen kaunistus kuin tämä varjo.
+
+JULIA.
+Lukekaa, neiti, pyydän, tämä kirje. --
+Anteeksi suokaa, armollinen neiti,
+Vahingoss' annoin väärän paperin:
+Tää kirje, arvon neiti, teille on.
+
+SILVIA.
+Suo silmäillä mun vielä tuota toista.
+
+JULIA.
+Se ei käy päinsä, anteeks, neiti hyvä.
+
+SILVIA.
+Tuoss', ota!
+En tahdo nähdä herras kirjettä;
+Se uhkuu vakuutuksia, sen tiedän,
+Valoja uusia, jotk' yhtä pian
+Hän rikkoo, kuin tään kirjeen minä revin.
+
+JULIA.
+Tään sormuksen hän teille lähettää.
+
+SILVIA.
+Häpeä hälle sitä suurempi!
+Sadasti sanoi, että erotessaan
+Sen Julialta sai. Sen hänen sormens'
+On saastuttanut; minun sormeni
+Ei Juliaa loukata voi siihen määrään.
+
+JULIA.
+Hän kiittää.
+
+SILVIA.
+             Mitä sanot?
+
+JULIA.
+                         Minä kiitän,
+Ett' olette niin hellä häntä kohtaan.
+On Proteus kovin raukkaa loukannut.
+
+SILVIA.
+Sa tunnet hänet siis?
+
+JULIA.
+Niin likimain kuin oman itseni.
+Tuhannet itkut olen itkenyt,
+Kun hänen tuskaans' olen ajatellut.
+
+SILVIA.
+Hän luulee varmaan, että Proteus hänet
+On hyljännyt?
+
+JULIA.
+              Niin luulen; siksi suree.
+
+SILVIA.
+Hän varmaankin on hyvin kaunis?
+
+JULIA.
+On ollut kauniimpi kuin mitä on.
+Kun herrani hän rakkauteen uskoi,
+Ol' yhtä kaunis minusta kuin te.
+Mut sitten kun hän peilins' unhotti
+Ja päivän suojan hylkäs, naamarinsa,
+Niin ilma polttanut on posken ruusut
+Ja liljankukat vienyt kasvoilta,
+Ja nyt hän on niin ruskea kuin minä.
+
+SILVIA.
+Mitenkä pitkä?
+
+JULIA.
+               Minun pituiseni.
+Kun helluntaina huvinäytelmää
+Meill' esitettiin, niin ne meidän nuoret
+Mun saivat näyttelemään naisen osaa.
+Mun Julia-neiden pukuun pukivat,
+Ja kaikkein mielest' istui se niin hyvin,
+Kuin oisi hame ollut mulle tehty.
+Siit' arvaan, ett' on hän mun pituiseni.
+Sain silloin hänet ihan itkemään;
+Osani oli kovin liikuttava:
+Ariadne, nähkääs, joka Theseuksen
+Petosta valittaa ja pakoa;
+Sen kyynelillä tein niin eläväksi,
+Emäntä-raukkani ett' ihan heltyi,
+Ja ääneen itki; kuolen paikalla,
+Jos tuo ei tuska sydämmeeni käynyt.
+
+SILVIA.
+Sua, kiltti poika, siitä kiittää hän.
+Oi, tyttö parka! Hyljätty ja yksin! --
+Minäkin itken, sanasi kun muistan.
+Tuoss', ota! Kukkaroni annan sulle
+Siit', että hellit hyvää emäntääs.
+Hyvästi!
+
+    (Silvia seurueineen menee.)
+
+JULIA.
+         Hänkin teitä siitä kiittää,
+Jos joskus tuntemaan hänt' opitte. --
+Mik' oiva neiti, lempeä ja kaunis!
+Nyt herrani saa varmaan rukkaset,
+Kun noin se neiti emäntääni hellii.
+Oi, kuinka lempi ilkkuu itseään!
+Täss' on se kuva. Katsotaan! Jos mull' ois
+Hiuslaitteet moiset, luulenp', että oisin
+Ma yhtä kaunis katsella kuin hän;
+Mut maalar' ehk' on hiukan kaunistellut,
+Jos itseäin en itse kaunistelle.
+Hänell' on tumma, mulla keltatukka;
+Jos muut' ei eroa, tuonvärisen
+Voin varatukan saada. Hänen silmäns'
+On siniset, niin minunkin; mut häll' on
+Matala otsa, mulla korkea.
+Mit' on siis hänessä niin ihailtavaa,
+Jot' ei vois minussakin ihailla,
+Jos ei tuo hupsu Amor olis sokko?
+Sinä, varjo, mukaas' ota tämä varjo,
+Se kilpailijas on! Oi, kylmä hahmo,
+Sua jumaloi hän, lempii, muiskii, palvoo!
+Jos mielt' ois palvonnassaan, kuvas sijaan
+Hän asettais mun olemukseni.
+Sua hellin neiden tähden, niinkuin hänkin
+Minua helli; muuten, kautta Zeun,
+Pois valesilmäs raapinut jo oisin,
+Ja isäntäni lemmen sulta vienyt.
+
+                        (Menee.)
+
+
+
+
+VIIDES NÄYTÖS.
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+    Milano. Luostarin edusta.
+    (Eglamour tulee.)
+
+EGLAMOUR.
+Jo päivä lännen hattaroita kultaa,
+Ja tällä hetkellä mua Silvian
+Tavata piti Patrick-veljen luona.
+Pian saapuu: lempijät ei myöhästy,
+Pikemmin tulevat he liian varhain,
+Niin into heitä ajaa joutumaan.
+    (Silvia tulee.)
+Kas, tuossa tulee. -- Hyvää iltaa, neiti!
+
+SILVIA.
+Amen, amen! Nyt, hyvä Eglamour,
+Pian portist' ulos tuolta muurin takaa:
+Vakoojat, varon, ovat jäljilläni.
+
+EGLAMOUR.
+Ei hätää; metsään pari virstaa lie;
+Kun sinne päästään, vaaraton on tie.
+
+                          (Menevät.)
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+    Sama seutu. Huone herttuan hovilinnassa.
+    (Thurio, Proteus ja Julia tulevat.)
+
+
+THURIO.
+No, mitä sanoi Silvia kosintaani?
+
+PROTEUS.
+Oo, hän on suopeampi entistään,
+Mut vielä näkee teissä hiukan vikaa.
+
+THURIO.
+Kuin? Onko mulla sääret liian pitkät?
+
+PROTEUS.
+Ei, liian ovat hoikat.
+
+THURIO.
+                       Saappais' ehkä
+Ne näyttäis vankemmilta.
+
+JULIA (syrjään).
+                         Kannuksinkaan
+Ei lempi mene sille, jota inhoo.
+
+THURIO.
+Hän mitä sanoo muodostani?
+
+PROTEUS.
+Ett' on se heleä.
+
+THURIO.
+Se heila valehtelee: se on tumma.
+
+PROTEUS.
+On helmi heleä, ja sanotaan:
+Mies tumma tyttöin silmissä on helmi.
+
+JULIA (syrjään).
+Niin, helmi, joka tyttöin silmät pilaa;
+Ma ennen katson pois, kuin siihen katson.
+
+THURIO.
+Mut mitä pitää puheestani?
+
+PROTEUS.
+                           Pahaa,
+Kun haastelette sodasta.
+
+THURIO.
+                         Mut hyvää,
+Kun haastan rauhasta ja rakkaudesta?
+
+JULIA (syrjään).
+Mut parasta, kun rauhass' olla saa.
+
+THURIO.
+No, mitä sanoo miehuudestani?
+
+PROTEUS.
+Oi, herra, sit' ei pane kysymykseen.
+
+JULIA (syrjään).
+Ei tarviskaan, kun tietää, ett' on raukka.
+
+THURIO.
+Mut mitä sanoo syntyperästäni?
+
+PROTEUS.
+Ett' oivaa sukujuurta olette.
+
+JULIA (syrjään).
+Niin, oikein, oivaa narrin perijuurta.
+
+THURIO.
+Ja mitä sanoo omaisuudestani?
+
+PROTEUS.
+Niin, sitä surkuttelee.
+
+THURIO.
+                        Miksi niin?
+
+JULIA (syrjään).
+Siks että moinen aasi sitä omaa.
+
+PROTEUS.
+Siks että se on vieraan kädessä.
+
+JULIA.
+Kah, herttua tulee.
+
+    (Herttua tulee.)
+
+HERTTUA.
+                    Mitä kuuluu, Proteus?
+No, mitä kuuluu, Thurio? Oletteko
+Te nähneet Eglamouria?
+
+THURIO.
+                       En minä.
+
+PROTEUS.
+En minä.
+
+HERTTUA.
+         Entä tytärtäni?
+
+PROTEUS.
+                         Emme.
+
+HERTTUA.
+Se tyttö siis
+Valentin-roiston luo on paennut.
+Ja Eglamour on mukana, se varma.
+Molemmat veli Lorens kohtasi,
+Kun metsän kautta hartauksissaan kulki;
+Hän miehen tunsi, naista tunnusteli,
+Mut alta naamarin ei oikein nähnyt.
+Lisäksi tyttö Patrick-veljen luokse
+Ripille aikoi tänään, vaan ei käynyt.
+Kaikk' osoittaa, ett' on hän paennut.
+Täss' älkää seisko siis ja juoruilko,
+Vaan joutuin ratsun selkään! Yhtykäämme
+Tuon vuorenrinteen luona, josta tie
+Vie Mantuaan; he paenneet on sinne.
+Mua joutuin, hyvät herrat, seuratkaa.
+
+    (Menee.)
+
+THURIO.
+Mut sepä vasta itsepäinen tyttö,
+Kun onneansa pakenee! Ma seuraan,
+Enemmän kostonvihast' Eglamouriin,
+Kuin rakkaudesta houkkaan Silviaan.
+
+    (Menee.)
+
+PROTEUS.
+Ja minä rakkaudesta Silviaan,
+En vihast' Eglamouriin, saattajaansa.
+
+    (Menee.)
+
+JULIA.
+Ja minä tätä rakkautt' estääkseni,
+En vihasta sen uhriin, Silviaan.
+
+    (Menee.)
+
+
+Kolmas kohtaus.
+
+    Metsä.
+    (Silvia tulee ja rosvoja.)
+
+1 ROSVO.
+No, tulkaa, tulkaa! Olkaa huoletonna,
+Me viemme teidät kapteenimme luo.
+
+SILVIA.
+Tuhannest' olen muusta vauriosta
+Tämänkin oppinut jo kärsimään.
+
+2 ROSVO.
+No niin, pois hänet viekää.
+
+1 ROSVO.
+Miss' ylimys, jok' oli seurana?
+
+2 ROSVO.
+Jalalta oli liukas, pääsi pakoon;
+Hänt' ajaa takaa Mooses ja Valerius.
+Vie sinä tämä lännenpuoleen metsää
+Luo kapteenin; me tuomme karkurin.
+On metsä miehitetty; kiinni joutuu.
+
+1 ROSVO.
+Mua kapteenimme luolaan seuratkaa.
+Ei mitään vaaraa: hän on kunnon mies,
+Hän ei käy naista koskaan liian liki.
+
+SILVIA.
+Oi, Valentin, sun tähtes kärsin tään!
+
+    (Menevät)
+
+
+Neljäs kohtaus.
+
+    Toinen kulma samaa metsää.
+    (Valentin tulee.)
+
+VALENTIN.
+Oi, kuink' on suuri tottumuksen voima!
+Tää synkkä salo, käymättömät metsät
+Vie voiton mahtavista kaupungeista. --
+Tääll' istahtaa voin yksin, näkymättä,
+Ja satakielen valittavaan lauluun
+Sovittaa huolieni tuskanvirttä.
+Oi, sinä sydämmeni haltija,
+Noin kauan majaas älä tyhjäks jätä,
+Ett' ei se rappeudu ja luhistu,
+Niin ettei muistoakaan siitä jää!
+Tule, Silvia, laita kuntoon majasi!
+Tuo lohtu lempijälles, armas tyttö! --
+Mit' ääntä tuolla? Mitä hälinää?
+Väkeni, jonk' on tahto lakina,
+Poloisen matkaajan on yllättänyt.
+Mua lempivät, vaan kyll' on vaivaakin
+Heit' estää vallattomist' uhkatöistä.
+Lymyhyn, Valentin! Ken tulee tuossa?
+
+    (Vetäytyy syrjään.)
+
+    (Proteus, Silvia ja Julia tulevat.)
+
+PROTEUS.
+Tään hyvän teille, neiti, tein -- vaikk' ovat
+Mun työni teistä halvat --: hengelläni
+Pelastin teidät hänen käsistään,
+Jok' oli lemmen teiltä, maineen sortaa.
+Yks armon katse palkaks suokaa vain!
+Ma suosiot' en vähempää voi pyytää
+Ja ette tekään antaa vähempää.
+
+VALENTIN (syrjään.)
+Se on kuin unta, mitä näen ja kuulen.
+Oi, lempi, malttamusta hetkeks suo!
+
+SILVIA.
+Voi mua poloista ja onnetonta!
+
+PROTEUS.
+Niin, onneton, siks kunnes minä tulin;
+Mut tulollani teille onnen toin.
+
+SILVIA.
+Sun lähetessäs onnettomin olen.
+
+JULIA (syrjään).
+Samaten minä, noin kun lähentelee.
+
+SILVIA.
+Jos nälkäinen ois tiiker' minuun käynyt,
+Sen pedon eineeks ennen oisin tullut
+Kuin Proteuksen pelastettavaksi,
+Tuon valapaton. Taivas, tiedät, kuink' on
+Valentin mulle rakas, kuinka henkens'
+On mulle sieluani kalliimpi;
+Ja yhtä paljon -- enempää en voi --
+Ma valapatturia Proteust' inhon.
+Siis, mene pois, ja älä mua kiusaa.
+
+PROTEUS.
+Ei sitä vaaraa, kuolemankaan tuskaa,
+Jot' yhdest' armonkatseesta en uhmais.
+Oi, mikä lemmen kirous ainiainen,
+Kun lempijääns' ei lempiä voi nainen!
+
+SILVIA.
+Kun lempijääns' ei lempiä voi Proteus.
+Lue Julian, ensi lempes, sydäntä,
+Jonk' eteen kunniasi paloittelit
+Valoiksi tuhansiksi, jotka sitten
+Sa rikoit kaikki, rakkaudesta minuun.
+Nyt kunniaa ei sulla, tai on kaksi,
+Ja se on pahempi kuin yhtä vailla;
+Parempi ettei yhtäkään kuin monta,
+Jos niillä petät naista onnetonta.
+Oh, ystävän sa irvikuva!
+
+PROTEUS.
+                         Lemmess'
+Ei ystävää.
+
+SILVIA.
+            Ei, totta, Proteuksella.
+
+PROTEUS.
+Jos mieli lempeä ja sana hellä
+Ei voi sun sydäntäsi pehmittää,
+Soturin lailla kosin käsivoimin,
+Ja vastoin lemmen tapaa lemmen valtaan.
+
+SILVIA.
+Oi, taivas!
+
+PROTEUS.
+            Pyyntöni sun täytyy täyttää.
+
+VALENTIN.
+Kätesi irti, konna ruokoton,
+Rumien tapain orja!
+
+PROTEUS.
+                    Valentin!
+
+VALENTIN.
+Katala, viekas palkkaystävä --
+Sit' ystävät on nykyään -- sa, konna,
+Kun petit toivoni; jos en ois nähnyt,
+En ois sit' uskonut. Nyt turha väittää:
+"On mulla ystävä", sa teet sen valheeks.
+Nyt kehen luottaa, oikea jos käsi
+Kapinois rintaa vastaan? Mieltä kaivaa,
+Ett' en voi enää sinuun luottaa, Proteus;
+Sun tähtesi jo vieron maailmaa.
+Syvimmän haavan iskee uskottu.
+Kirottu aika! Vihloo sydäntäni,
+Ett' ystävä on pahin väijyjäni.
+
+PROTEUS.
+Ma syyhyni ja häpeääni sorrun. --
+Suo anteeks, Valentin. Jos rikoksesta
+Sydämmen suru täys on sovitus,
+Sen tässä saat; niin suur' on suruni,
+Kuin syyni konsanaan.
+
+VALENTIN.
+                      Siis sovitaan.
+Ma taas sun pidän kunnon miehenä.
+Ken hylkää katuvan, ei taivaast' ole,
+Ei maasta; nekin leppyy kostostaan,
+Vihakin lauhtuu Kaikkivaltiaan;
+Ja nähdäkses, ett' ystävyys on tosi,
+Ma Silvian luovutan, nyt häntä kosi.
+
+JULIA.
+Mua onnetonta!
+
+    (Pyörtyy.)
+
+PROTEUS.
+               Mik' on pojan?
+
+VALENTIN.
+                              Poika,
+Mik' on sun, poika? Avaa silmäs; puhu!
+
+JULIA.
+Oi, hyvä herra! Herrani mun käski:
+"Vie", sanoi, "Silvia-neidille tää sormus";
+Sen laiminlöin, se tekemättä jäi.
+
+PROTEUS.
+Miss' on se sormus?
+
+JULIA.
+                    Tässä.
+
+    (Antaa sormuksen.)
+
+PROTEUS.
+                           Annas nähdä;
+Se sormus on, jonk' annoin Julialle.
+
+JULIA.
+Anteeksi, herra; erehdyin: tää sormus
+Se oli Silvialle tuleva.
+
+    (Näyttää toista sormusta.)
+
+PROTEUS.
+Mut kuinka sait tuon toisen sormuksen?
+Sen lähteissäni annoin Julialle.
+
+JULIA.
+Ja Julia sen itse antoi mulle;
+Ja Julia sen itse tänne toi.
+
+PROTEUS.
+Mitä? Julia!
+
+JULIA.
+             Niin, tässä hänet näet,
+Jok' oli kaikkein valojesi määrä
+Ja syvälle ne kätki sydämmeensä.
+Sen juurta pattovalas usein repi!
+Punastu, Proteus, tätä vaatepartta;
+Häpeä että moiseen säädyttömään
+Ma pukuun verhoudun, jos häpeäksi
+On lemmen valepuku. Vähemmän
+Lie loukkaavaa, jos muuttaa kukaties
+Pukua nainen, kuin jos mieltä mies.
+
+PROTEUS.
+Jos mieltä mies! Niin totta, uskollinen
+Jos mies vain oisi, ois hän täydellinen.
+Mut huikentelu lisää vikaan vikaa,
+Se, joka horjuu, lankee tuota pikaa.
+On Silvia kaunis, mutta kaunihimpi
+On vakaan silmän nähdä Julia-impi.
+
+VALENTIN.
+Kätenne tänne! Suokaa mulle ilo
+Tää onnen liitto päättää. Säälittäisi,
+Kaks ystävää jos vihamiehiks jäisi.
+
+PROTEUS.
+Mun toivoni on täys, sen taivas tietköön.
+
+JULIA.
+Ja minun myöskin.
+
+    (Rosvoja tulee, herttua ja Thurio mukanaan.)
+
+ROSVO.
+                  Saalis! Saalis! Saalis!
+
+VALENTIN.
+Seis, sanon, seis! Se herrani on, herttua. --
+Luo henkipaton tervetullut, armo,
+Luo Valentinin.
+
+HERTTUA.
+                Valentinin? Sinun?
+
+THURIO.
+Ja tuoss' on Silvia; Silvia on minun.
+
+VALENTIN.
+Seis, Thurio, seis, tai jäät sa päätäs vaille,
+Jos vihani nyt tulet lähimaille.
+Omakses Silviaa jos vielä sanot,
+Et Milanoa näe. Hän tuossa seisoo:
+Vaan koitas sormellaskin koskettaa,
+Vaan koitas hengittääkin lemmittyyni!
+
+THURIO.
+En, Valentin, en huoli hänestä;
+Sen pidän narrina, ken tytön tähden,
+Jolt' ei saa rakkautta, henkens' uhraa.
+En häntä pyydä; sun hän olkohon.
+
+HERTTUA.
+Sen kehnompi ja halvemp' olet sinä,
+Kun hänestä niin suurta vaivaa näit
+Ja hänet nyt noin pelkurina jätät.
+Kautt' esi-isieni kunnian,
+Miehuuttas kiitän, Valentin, ja katson
+Sun ansainneesi keisarinnan lemmen.
+Siis kaikki vanhat vihat heitän pois,
+Pois kaiken kaunan; takaisin sun kutsun;
+Suuremman arvon ansiosi vaatii,
+Ja näin sen vahvistan: sir Valentin,
+Sin' olet ylimys ja ylhää verta,
+Tuoss' ota Silvia, hänet ansaitset.
+
+VALENTIN.
+Mä kiitän. Lahja mulle onnen tuo.
+Rukoilen vielä, tyttärenne tähden
+Luvatkaa mulle täyttää yksi pyyntö.
+
+HERTTUA.
+Mit' olkoonkin, sen itses tähden lupaan.
+
+VALENTIN.
+Maanpakolaiset nuo, mun kumppanini,
+Ne ovat lahjakasta väkeä;
+Anteeksi suokaa heidän rikoksensa
+Ja maanpaosta heidät kutsukaa.
+He parantuneet ovat, vakaat, siivot
+Ja kykenevät suuriin tehtäviin.
+
+HERTTUA.
+Sen lupaan. Anteeks heille suon ja sulle.
+Sa heitä käytä, mihin kukin kelpaa.
+Pois tulkaa; kaikki riidat sovitamme
+Kemuilla, juhlilla ja näytelmillä.
+
+VALENTIN.
+Matkalla puhellen ma rohkenen
+Hymyilyn houkutella huuliltanne.
+Mit', armo, tuosta pojast' arvelette?
+
+HERTTUA.
+Suloa häness' on; hän punastuu.
+
+VALENTIN.
+Enemmän suloa kuin pojiss' onkaan.
+
+HERTTUA.
+Te mitä sillä tarkoitatte?
+
+VALENTIN.
+Jos suvaitsette, kerron matkalla
+Tapauksen, jota varmaan hämmästytte.
+Tule, Proteus! Nyt rangaistukseksi
+Saat oman lemmentarinasi kuulla.
+Häät sitten yksin päivin vietämme:
+Yks juhla, yksi perhe, yksi onni.
+
+                       (Menevät.)
+
+
+
+
+SELITYKSIÄ:
+
+
+[1] Tarina: _Kuink' yli Hellesponton ui Leander_. Tarkoittaa
+kreikkalaisen runoilijan Musaeuksen runoelmaa "Hero ja Leander", jonka
+Marlowe oli englanniksi kääntänyt.
+
+[2] _Laiva haaksirikost' estä_ j.n.e. Viittaa sananlaskuun: se ei veteen
+huku, joka on hirteen määrätty.
+
+[3] _Mauruta kuin kerjäläinen pyhäinpäivänä_. Köyhäin oli tapana
+Staffordshiressä ja muuallakin käydä pyhäinpäivänä pitäjästä pitäjään
+kerjäämässä almuja.
+
+[4] _Haa, Phaeton, -- Merops'in sa olet poika_ -- Merops,
+aithiopialaisten kuningas, oli Phaetonin, auringon jumalan, nimi-isä.
+Herttua tarkoittaa, että Valentin ei ollut jumalain sukua, vaan
+kuolevaisen ihmisen poika.
+
+[5] _Pyhä Nikolaus_ oli oppineiden suojeluspyhimys.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Kaksi nuorta veronalaista, by William Shakespeare
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44839 ***