summaryrefslogtreecommitdiff
path: root/44831-8.txt
diff options
context:
space:
mode:
Diffstat (limited to '44831-8.txt')
-rw-r--r--44831-8.txt3911
1 files changed, 0 insertions, 3911 deletions
diff --git a/44831-8.txt b/44831-8.txt
deleted file mode 100644
index f1bf55c..0000000
--- a/44831-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,3911 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Kesäyön unelma, by William Shakespeare
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org
-
-
-Title: Kesäyön unelma
-
-Author: William Shakespeare
-
-Translator: Paavo Cajander
-
-Release Date: February 5, 2014 [EBook #44831]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KESÄYÖN UNELMA ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-KESÄYÖN UNELMA
-
-Kirj.
-
-William Shakespeare
-
-
-Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1891.
-
-
-
-Näytelmän henkilöt:
-
-THESEUS, Ateenan herttua.
-EGEUS, Hermian isä.
-LYSANDER, | Hermian rakastajia.
-DEMETRIUS, |
-PHILOSTRATE, huvien järjestäjä Theseon hovissa.
-PÄÄKKÖ, salvumies.
-PUUTIAINEN, puuseppä.
-PULMA, kankuri.
-HUILU, palkeenparsija.
-KIRSO, kattilanpaikkuri.
-HOTKA, räätäli.
-HIPPOLYTA, amatsonien kuningatar.
-HERMIA, Lysanderiin rakastunut.
-HELENA, Demetrioon rakastunut.
-OBERON, keijukaisten kuningas.
-TITANIA, keijukaisten kuningatar.
-PUCK, eräs tonttu.
-HERNEKUKKA, |
-SEITTI, | Keijukaisia.
-KOI, |
-SINAPINSIEMEN, |
-
-Keijukaisia kuninkaan ja kuningattaren palveluksessa, Theseon
-ja Hippolytan seuralaisia.
-
-Tapahtumapaikka: Ateenan kaupunki ja sen läheisyydessä
-oleva metsä.
-
-
-
-
-ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
-
-
-Ensimmäinen kohtaus.
-
- Ateena. Huone Theseon hovilinnassa.
- (Theseus, Hippolyta, Phllostrate ja seuralaisia tulee.)
-
-THESEUS.
-Hippolyta, jo rientäin lähestyypi
-Hääiltamme; viel' uuteen kuuhun neljä
-Ilopäivää on; mut voi, kuin vitkaan kuluu
-Tuo vanha kuu! Se halujani ehkää
-Kuin leski emintimä, joka syöpi
-Ikänsä poikapuolen perinnöitä.
-
-HIPPOLYTA.
-Yön helmaan vaipuu väleen neljä päivää,
-Unihin väleen kuluu neljä yötä,
-Ja silloin kuu, kuin äsken viritetty
-Hopeakaan, taivahalta katsoo
-Hääriemujamme.
-
-THESEUS.
- Mene, Philostrate,
-Ateenan nuoret huvituksiin kutsu!
-Herätä vilpas, virkku ilon henki,
-Pois hautajaisiin käske mielen synkkyys:
-Se kalvas vieras loistoomme ei sovi.
-Hippolyta, sua miekallani kosin
-Ja väkivallalla sun lempes voitin;
-Nyt, toista virttä laulain, häämme vietän
-Kemuilla, juhlilla ja näytelmillä!
-
- (Egeus, Hermia, Lysander ja Demetrius tulevat.)
-
-EGEUS.
-Eläköön Theseus, suuri ruhtinaamme!
-
-THESEUS.
-Suur' kiitos, hyvä Egeus! Mit' uutta?
-
-EGEUS.
-Vihoissani ma tulen valittamaan
-Omasta tyttärestäin, Hermiasta. --
-Demetrius, esiin! -- Armollinen herttua,
-Tää mult' on luvan saanut naida hänet. --
-Lysander, esiin! -- Mutta, jalo herttua,
-Tuo hurmannut on tyttäreni mielen.
-Runoja hälle kannoit sa, Lysander,
-Ja lemmenlahjoj' immen kanssa vaihdoit.
-Kuunvaloss' ikkunansa alla lauloit
-Valeäänin valeleminen säveleitä.
-Sukelsit kuvas hänen kuvastiinsa
-Hiuskutrilla, koruilla, sormuksilla,
-Kukilla, maiskeilla ja muulla romulla,
-Joll' iso vaikutus on nuoreen tyttöön.
-Juonillas tyttäreni tunnon kiedoit
-Ja lapsen kuuliaisuuden näin käänsit
-Tylyksi ykspäisyydeks. -- Jalo herttua,
-Nyt jos hän tässä teidän edessänne
-Demetriot' ei suostu ottamaan,
-Vetoan vanhaan oikeuteen ja tahdon
-Hänestä määrätä kuin omastani:
-Niin, joko ottamaan tään ylimyksen
-Tai kuolemaan. Se tässä kohden ompi
-Lain selvä sääntö.
-
-THESEUS.
- Mitä sanot, Hermia?
-Tee työtä neuvottua, kaunis lapsi.
-Sun tulee isääs pitää jumalanas,
-Jok' ihanuutes loi; niin, hänen suhteen
-Sin' olet vahakuva vaan, jonk' ompi
-Hän leimannut; ja hänen vallassaan on
-Se säästää tai se kuvattomaks tehdä.
-Demetrius on sievä ylimys.
-
-HERMIA.
-Niin myös Lysander.
-
-THESEUS.
- Itsessänsä kyllä.
-Mut nyt kun hän ei ole isäs mieleen,
-Sun tulee toista pitää sievempänä.
-
-HERMIA.
-Oi, isälläni jos mun silmän' oisi!
-
-THESEUS.
-Sun silmäs tulee noutaa hänen mieltään.
-
-HERMIA.
-Rukoilen: suokaa mulle anteeks, herttua.
-En tiedä, mikä voima rohkeeks sai mun;
-En myöskään, loukkaako se kainouttani,
-Jos tässä seurass' aatostani puollan;
-Mut, armollinen herra, pyydän tietää,
-Mik' ankarin mua kohtaa rangaistus,
-Demetrioon jos suostuvani kiellän.
-
-THESEUS.
-Sun kuolla täytyy taikka ijäksesi
-Pois kieltää seurustelu miesten kanssa.
-Siis, kaunis Hermia, sydäntäsi kuule,
-Nuoruuttas muista, tutki tarkoin vertas,
-Ja sano, isäs valinnan jos hylkäät,
-Sa nunnanpuvussako kestää voit,
-Pimiään luostarihin suljettuna,
-Ja hedelmättömänä ikäs elää,
-Ylistäin raukein virsin kylmää kuuta.
-Kolmasti autuas ken näin vertaan hiltii,
-Pyhissä käyden ikäns' impenä!
-Mut maallisesti toki onnekkaampi
-On hajuvedeks liuotettu ruusu
-Kuin se, mik' impi-orallansa kuihtuu
-Ja pyhäss' erakkuudess' elää, kuolee.
-
-HERMIA.
-Niin tahdon minä elää ja niin kuolla,
-Ennen kuin neitseellisen oikeuteni
-Sen valtaan heitän, jonka kylmää iestä
-Sydämmeni ei valtiaakseen myönnä.
-
-THESEUS.
-Ajatusaikaa ota ensi ehtaan,
-Ja sinä päivänä, jok' ikiliittoon
-Mun yhdistääpi armahani kanssa,
-Sa silloin ole joko valmis kuoloon
-Tuost' ylpeydestäsi isääs kohtaan,
-Tai miehekse8S Demetrius ottamaan,
-Tai iki-neitsyyteen ja -erakkuuteen
-Dianan alttarilla vannoudu.
-
-DEMETRIUS.
-Oi, myönny, armas. -- Sä, Lysander, heitä
-Mun oikeuteni hyväks heikot vaatees.
-
-LYSANDER.
-Demetrius, sinuahan isä lempii:
-Nai sinä hänet; jätä Hermia mulle.
-
-EGEUS.
-Niin oikein, herjaaja! Ma häntä lemmin,
-Ja mik' on mun, sen lempen' antaa hälle,
-Ja mun on tyttö, ja Demetriolle
-Kaikk' oikeuteni häneen luovutan.
-
-LYSANDER.
-Min', armollinen herra, yhtä jalo
-Lien synnyltä koin hänkin, yhtä rikas,
-Ja rikkaampikin, mitä lempeen tulee,
-Niin onnen suosituinen kaikin puolin
-Kuin Demetrius, milt'en suositumpi;
-Ja, mikä enemp' on kuin kaikki kerskat:
-Ihana Hermia mua rakastaa.
-Miks en siis oikeuttani puolustaisi?
-Tuo mies -- sen hänen päänsä kautta vannon --
-Nedarin tyttäreen Helenaan liehi
-Ja tytön lemmen sai; nyt sulo impi
-Ihaillen, jumaloiden houreksii vaan
-Tuot' uskotonta, petollista miestä.
-
-THESEUS.
-Tuon olen kuullut, myönnän sen, ja aioin
-Demetriota siitä puhutella;
-Mut ylellisten toimieni tähden
-Sen aivan unhotin. -- Demetrius, tule,
-Ja tulkaa, Egeus, mua seuratkaa;
-Mull' yksityist' on haastamista teille. --
-Ja sinä, kaunis Hermia laita että
-Sovitat haavees isäs tahdon mukaan:
-Ateenan laki muuten tuomitsee --
-Sit' emme millään keinoin saata muuttaa --
-Sun kuolemaan tai iki-erakkuuteen. --
-Hippolyta! mun armahani, tule!
-Demetrius ja Egeus, seuratkaa!
-Mull' ompi teille hiukan toimitusta
-Hääjuhlaa varten sekä kerrottavaa
-Jotakin, joka teitä varsin koskee.
-
-EGEUS.
-Olemme iloll' alttiit palvelukseen.
-
- (Theseus, Hippolyta, Egeus, Demetrius ja seuralaiset.)
-
-LYSANDER.
-Armaani, miksi on niin kalvaat poskes?
-Kuin kuihtuvat niin pian niiden kukat?
-
-HERMIA.
-Satehen puutteest' ehkä, vaikka kyllin
-Vois silmieni vaanit niitä kastaa.
-
-LYSANDER.
-Voi! Mikäli ma olen lukenut
-Tai kuullut kertomuksista, ei koskaan
-Tyyn' ole uskollisen lemmen virta,
-Näet, milloin ovat eri sukuperää --
-
-HERMIA.
-Voi tuskaa! Jalo halpaan kytketäänkö?
-
-LYSANDER.
-Tai muuten paripuolet ijän suhteen --
-
-HERMIA.
-Voi surmaa! Ikäkulullenko nuori?
-
-LYSANDER.
-Tai määrää heimon valinta --
-
-HERMIA.
- Voi, kammo!
-Vieraanko silmill' armas valitaan?
-
-LYSANDER.
-Tai vaikka onkin soputunteisuutta,
-Niin hyökkää sota, kuolema tai tauti,
-Ja onni on kuin tuokioinen ääni,
-Kuin varjo vaihtuva, kuin uni lyhyt,
-Nopea niinkuin mustass' yössä leimaus,
-Mi vilaukselta näyttää maan ja taivaan,
-Mut ennenkuin sanoa ehdit: kah!
-Sen hulmaisee jo pimeyden kuilu;
-Näin pian täällä kirkkaus himmentyy.
-
-HERMIA.
-Jos puhtaan lemmen osa ain' on tuskat,
-Niin salliman se kai on määräystä.
-Siis kestäin kärsikäämme koetukset,
-Kosk' yhtä omaa lemmellen on tuska,
-Kuin itkut, unet, houreet, huokaukset
-Tuon haaveraukan ovat seuralaiset.
-
-LYSANDER.
-Kehoitus oiva! Kuules, Hermia!
-Tätini, leskivaimo, jolla suuret
-On perimykset eikä yhtään lasta,
-Ateenast' asuu kuuden virstan päässä.
-Omana poikanansa hän mua pitää.
-Siell', armas Hermia, sun avioitsen;
-Ateenan julmat lait ei siellä meitä
-Voi saavuttaa. Siis, jos sa mua lemmit,
-Niin huomen-illall' isäs luota hiivi,
-Ja metsässä, mi täst' on virstan päässä
-(Miss' ensin sinut näin Helenan kanssa
-Aamulla varhain Vappujuhlana),
-Sua siellä odotan.
-
-HERMIA.
- Lysander armas!
-Cupidon parhaan jousen kautta vannon,
-Lujimman kultakärki-vasamansa,
-Venuksen viatonten kyyhkyjen
-Ja kaikkein lemmen sulosidetten,
-Rovion kautta, johon Dido nousi,
-Kun viekas trojalainen pakoon sousi,
-Kautt' ilmi-valain, joita rikkoi mies
-Useempia, kuin nainen virkkaa ties:
-Paikalla, jonka neuvoit mulle, armaan',
-Ma huomenna sua vastass' olen varmaan.
-
-LYSANDER.
-Sanaasi luotan. Helena, kah, tulee.
-
- (Helena tulee.)
-
-HERMIA.
-Helena kaunis, terve! Minne matka?
-
-HELENA.
-Sanoitko: kaunis? Tuota älä jatka!
-Sun kauneuttas Demetrius lempii vainen,
-Oi, sinä onnellinen kaunokainen!
-On silmäs hälle johtotähtenä,
-Ja ihanampi huultes hyminä
-Kuin leivon laulu, joka keväin soipi,
-Kun tuomi tuoksuu, vilja vihannoipi.
-Jos niinkuin tauti tarttuis somuuskin,
-Het', immyt kaunis, syliis syöksisin,
-Silmiini silmäis loiston tartuttaisin,
-Kieleeni kieles sulosoinnun saisin!
-Jos mun ois maailma, sen soisin sulle,
-Kun säilyisi Demetrius vain mulle.
-Oi, neuvo, miten sinä katsahdat
-Ja millä häntä puolees taivutat!
-
-HERMIA.
-Kun muikistelen, ihastuu vaan hän.
-
-HELENA.
-Jos niin hän ihastuis mun hymystän'!
-
-HERMIA.
-Kiroan häntä, lemmellä hän kostaa.
-
-HELENA.
-Rukoillen lempensä jos voisin nostaa!
-
-HERMIA.
-Jos kuinka häntä vihaan, hän mua ihaa.
-
-HELENA.
-Jos kuinka häntä lemmin, hän mua vihaa.
-
-HERMIA.
-Mun vikani ei ole hupsuus tuo.
-
-HELENA.
-Kauneutes vaan; se vika mulle suo!
-
-HERMIA.
-Tyyn' ollos! Hänt' en enää häiri, en;
-Pois Lysanderin kanssa pakenen.
-Ennenkuin Lysanderin nähdä sain,
-Ateena oli ilotarhanain.
-Oi, mikä sulous lie kullassani,
-Kun hornaks näin se muuttaa taivahani!
-
-LYSANDER.
-Helena, kuullos hankkehemme vaan:
-Kun huomen-illall' aalto kalvossaan
-Kuvastaa Phoiboon kasvot hopeiset
-Ja helohelmin kiiltää kukkaset
-(Sopiva lempiväisten pakohetki),
-Pois silloin Ateenast' on meillä retki.
-
-HERMIA.
-Ja metsässä, miss' usein ruusustossa
-Leväten vaiheteltiin -- muistatko sa? --
-Sydämen sulot salaisuudetkin,
-Ma siellä kohtaan nyt Lysanderin.
-Ja sitten Ateenasta pois, ja niin
-Vieraisiin maihin, uusiin ystäviin.
-Hyvästi jää! Rukoile puolestamme!
-Demetriusta sulle toivotamme. --
-Lysander, pidä sanas! Silmä saa
-Ens' yöhön lemmen nälkää sairastaa.
-
-LYSANDER.
-Sen, armas, teen.
- (Hermia poistuu.)
- Hyvästi, Helena!
-Lumeilla lumoojasi valloita!
-
- (Menee.)
-
-HELENA.
-Voi, kuinka oikukas on onnen tie!
-Mua kaunihimpi Hermia ei lie;
-Mut Demetrion mielen ken sen tiesi,
-Ei näe hän min näkee joka miesi.
-Hän pettyy, Hermiata liehakoiden,
-Samaten minä, häntä jumaloiden.
-Mik' arvotonta, turhaa, halpaa on,
-Voi rakkaus eloon nostaa, arvohon.
-Ei silmillään se näe, vaan tunnollaan,
-Sokoksi senvuoks Lempi kuvataan.
-Ja älyn rahtuistakin on se vailla,
-Hapuilee umpimähkään sokon lailla:
-Ja senvuoks lapseks sanovatkin sen,
-Kosk' ainiaan se joutuu petteesen.
-Kuin hurja poika pilanpäiten vannoo,
-Niin Lempikään ei väärää valaa kammoo.
-Demetrius, kunnes mieltyi Hermiaan,
-Rakeina mulle työnsi valojaan,
-Mut Hermian kun lämpöpiiriin tuli,
-Niin valat haihtuivat ja rakeet suli.
-Pakoa Hermian en hältä salaa;
-Ja huomenna hän metsään heti halaa
-Tapaamaan häntä. Tästä hyväisestä
-Saan kiitokset ma, joist' ei kiittää kestä.
-Mut kyllin vaivan palkkaa siin' on mullen,
-Kun katsella saan häntä mennen tullen.
-
- (Poistuu.)
-
-
-Toinen kohtaus.
-
- Sama seutu. Pääkön luona.
- (Pääkkö, Pulma, Puutiainen, Huilu, Kirso ja Hotka tulevat.)
-
-PÄÄKKÖ.
-Olemmeko nyt koko selskapi koossa?
-
-PULMA.
-Parasta että luettelette kaikki yhdessä tukussa, mies mieheltä, listan
-mukaan.
-
-PÄÄKKÖ.
-Tässä on joka miehen nimilista, joka koko Ateenassa on katsottu
-otolliseksi pelaamaan tiaatteria herttuan ja herttuattaren edessä
-heidän hääpäivänsä iltana.
-
-PULMA.
-Mutta, hyvä Pietari Pääkkö, sanokaahan ensin, mitä kappale sisältää,
-sitten luetelkaa näyttelijäin nimet, ja sitten itse asiaan.
-
-PÄÄKKÖ.
-Tottakin, kappaleemme on: sangen surullinen ilveilys ja Pyramon ja
-Thisben sangen hirvittävä kuolema.
-
-PULMA.
-Kelpo työkappale, sen ma sanon, ja lisäksi hauskakin. -- No, Pietari
-Pääkkö, luetelkaa nyt näyttelijäin nimet listan mukaan. -- Käykää
-erilleen, mestarit!
-
-PÄÄKKÖ.
-Vastatkaa, kun minä huudan. -- Niilo Pulma, kankuri!
-
-PULMA.
-Tässä. Sanokaa, mikä minun on rollini, ja sitten eteenpäin.
-
-PÄÄKKÖ.
-Te, Niilo Pulma, te olette listaan pantu Pyramukseksi.
-
-PULMA.
-Mikä se Pyramus on? Rakastelijako vai tyranni?
-
-PÄÄKKÖ.
-Rakastelija, joka oikein siististi tappaa itsensä rakkaudesta.
-
-PULMA.
-Tuopa se kyyneleitä irti vääntää, jos sitä oikein pelataan. Jos minä
-sen teen, niin katsokoot kuuntelijat silmiänsä! Minä nostan myrskyn;
-minä jos mitenkin voihkaan ja voivottelen. Eteenpäin vaan; -- mutta
-paremmin sopisi minun luonnolleni tyranni; minä osaisin pelata
-Herkuletta hiivatin hyvin, tai jotakin muuta rollia, jossa oikein
-peevelinmoisesti riehutaan ja tuhotaan.
-
- Kivet sinkoilee,
- Vahat lohkeilee,
- Auk' aukenee
- Ovi vankeuden:
- Näet auringon
- Tulivaljakon,
- Joka kauhuks on
- Yön peikoillen.
-
-Se meni oivallisesti. -- No, huutakaa nyt muiden näyttelijäin nimet. --
-Siinä on helkkarinmoista voimaa, oikein tyrannimaista voimaa;
-rakastelija se vaan ruikuttelee.
-
-PÄÄKKÖ.
-Ranssu Huilu, palkeenparsija!
-
-HUILU.
-Tässä, Pietari Pääkkö.
-
-PÄÄKKÖ.
-Te saatte ottaa Thisben päällenne.
-
-HUILU.
-Mikä mies se Thisbe on? Kuljeksiva ritariko?
-
-PÄÄKKÖ.
-Se on neiti, jota Pyramuksen pitää rakastaa.
-
-HUILU.
-Älkää helkkarissa; en minä kelpaa naista pelaamaan; mulla on jo parran
-hitua.
-
-PÄÄKKÖ.
-Vähätpä siitä; saatte pelata naamari kasvoilla, ja voitte puhua niin
-hienosti kuin suinkin tahdotte.
-
-PULMA.
-Jos saan kasvoni peittää, niin kyllä minä pelaan Thisbeä myöskin.
-Lupaan puhua niin hirmuisen hienolla äänellä: "Thisbe, Thisbe! -- Ah,
-Pyramus, sa rakas kulta: sun Thisbe kultas, ja neiti kulta!"
-
-PÄÄKKÖ.
-Ei, ei! Teidän tulee pelata Pyramusta, ja teidän, Huilu, Thisbeä.
-
-PULMA.
-Hyvä! Jatkakaa!
-
-PÄÄKKÖ.
-Matti Hotka, räätäli!
-
-HOTKA.
-Tässä, Pietari Pääkkö.
-
-PÄÄKKÖ.
-Te Matti Hotka, pelaatte Thisben äitiä. -- Tuomo Kirso,
-kattilanpaikkuri!
-
-KIRSO.
-Tässä, Pietari Pääkkö.
-
-PÄÄKKÖ.
-Te Pyramuksen isää; minä itse Thisben isää; Puutiainen, nikkari,
-jalopeuraa. -- Ja näinhän, toivon ma, on koko komelja reilassa.
-
-PUUTIAINEN.
-Onko jalopeuran osa puhtaaksi kirjoitettu? Jos se on, niin pyydän, että
-saisin sen nyt; minulla on niin huono ulkomuisti.
-
-PÄÄKKÖ.
-Voitte lasketella omasta päästänne; teidän ei tarvitse muuta kuin
-kiljua.
-
-PULMA.
-Enkö minä saisi pelata jalopeuraa myöskin. Lupaan kiljaista, niin että
-oikein sydäntä hiipaisee; kiljaisen niin että herttua huutaa: "vielä
-kerran! vielä kerran!"
-
-PÄÄKKÖ.
-Mutta jos kiljutte liian kamalasti, niin voitte säikäyttää
-herttuattaren ja naiset huutamaan, ja siitähän helposti kaikki
-joutuisimme hirsipuuhun.
-
-KAIKKI.
-Niin, hirsipuuhun joutuisimme joka sorkka.
-
-PULMA.
-Aivan niin, hyvät ystävät, jos te säikäytätte naiset järjiltään, niin
-ovat he kyllä niin järjettömät, että hirttävät meidät; mutta minä
-koetan karauttaa ääntäni, niin että kiljun niin lystikkäästi kuin
-maitokyyhky; kiljun niin, että luulisitte kuulevänne satakielen.
-
-PÄÄKKÖ.
-Te ette voi muuta pelata kuin Pyramusta, sillä Pyramus on kaunis
-katsannoltaan, niin pulska mies, että semmoisia ainoastaan pyhäpäivin
-näkee, rakastettava, hienon hieno teikari; siis, teidän tulee kaikin
-mokomin pelata Pyramusta.
-
-PULMA.
-No kyllä minä otan sen toimen. Millaisen parran luulisitte minulle
-paraiten sopivan?
-
-PÄÄKKÖ.
-Yhdentekevä.
-
-PULMA.
-Otan sitten tuon oljenkarvaisen, tai ruskeankeltaisen, tai
-tulipunaisen, tai ehkä kuppapuunkarvaisen.
-
-PÄÄKKÖ.
-Kuppa vie vihoviimeisetkin päänkarvat, ja silloin saisitte kaljupäänä
-pelata. -- Tässä on, mestarit, läksynne, ja minä pyydän, kehoitan ja
-toivon, että opitte ne ulkoa huomen-illaksi ja yhdytte minuun linnan
-puistossa, virstan päässä kaupungista, kuutamalla; siellä pannaan
-toimeen harjoitus. Sillä jos kaupungissa kokoontuisimme, emme saisi
-olla ihmisiltä rauhassa, ja asia tulisi ilmi. Minä sill'-aikaa teen
-luettelon kappaleeseen tarvittavasta inventariumista. Muistakaa nyt
-vaan tulla kaikin mokomin.
-
-PULMA.
-Kyllä tulemme: ja siellä me saamme harjoitella oikein rivosti ja
-riuskasti. Olkaa ahkerat, ja lukekaa hyvin läksynne! Hyvästi nyt!
-
-PÄÄKKÖ.
-Herttuan tammen luona yhdymme.
-
-PULMA.
-Niin aivan! Menköön syteen tai saveen.
-
- (Kaikki poistuvat.)
-
-
-
-
-TOINEN NÄYTÖS.
-
-
-Ensimmäinen kohtaus.
-
- Metsä lähellä Ateenaa.
- (Puck ja eräs keiju tulevat eri suunnalta kumpikin.)
-
-PUCK.
-Hoi, keiju! Minne matka?
-
-KEIJU.
-
- Yli vuoren ja notkon,
- Suon poikki ja hetteen,
- Läpi viidan ja rotkon,
- Tulen kautta ja vetten,
- Kaikkialla liehun, hyörin,
- Keijuiskuningattaren
- Tanhukenttää rientelen
- Kastehelmin kastamaan.
- Esikot hänen saattonaan,
- Ja kultapukimet on heillä
- Pisoittu punatimanteilla:
- Ne keijuin lahjaa on, ja nää
- Suloaan niistä hengittää.
-
-Keräämään kasteherneitä nyt kiidän,
-Ja joka kukan korvaan helmen liitän.
-Hyvästi, henki kolho! Kohdasteen
-On täällä kuningatar keijuineen.
-
-PUCK.
-Kuningas tään yön täällä elamoi,
-Kuningatartaan nyt ei sietää voi,
-Näet vihanvimmoissaan on Oberon,
-Kun vaimo hovipassarikseen on
-Kuninkaanpojan tuonut Indiasta;
-Somempaa maailmass' ei ole lasta;
-Ja luulevainen mies nyt toverikseen
-Tuon pojan tahtoo, metsäkumppanikseen;
-Mut kuningatar kultastaan ei jätä,
-Kukilla koristain vaan mairii tätä.
-Nyt eivät enää lehdon siimehessä,
-Ei lähteillä, ei tähtein tuikkehessa
-He toraamatta yhdy; keijutkin
-Pelosta piilee terhonkuorihin.
-
-KEIJU.
-Jos hahmoa et aivan väärää ota,
-Se viekas kummitus kai olet, jota
-Tontuksi sanotaan. Se sinä liet,
-Jok' arkalahan kylän immet viet,
-Ja kuorit maidon, noidut kirnut niin,
-Ett' eukot kirnuu itsens' uuvuksiin;
-Juomasta hiivan viet; yömatkaajitten
-Sa käännät harhaan tien ja naurat sitten;
-Mut ken sua liehakoi ja imartaa,
-Sitäpä kaikess' aina onnistaa.
-Se etkö liene?
-
-PUCK.
- Oikein haasteletkin;
-Minähän nuo teen pilat öisin hetkin.
-Kujeillani se nauraa Oberon,
-Kosk' orhi jättää kaurakaukalon,
-Kun tammavarsan lailla hirnahdan ma.
-Ja joskus kummin kulhoss' asustan ma
-Hahmossa pienen paistiomenan,
-Ja kun hän juo, ma huuleens' ammahdan,
-Ja oluen hän kaataa leuoillensa.
-Kun viiso mummo, tullen saarnan valtaan,
-Mun luulee jakkaraksi, hänen altaan
-Livahdan pois, hän kaatuu pyllyllensä
-Ja huutaa jestanpoo ja yskii, rykii,
-Ja koko seurakunta toistaan nykii,
-Nikahtuu nauruun, purskuu, aivastaa
-Ja vannoo: sepä vasta hupaisaa. --
-Pois tieltä, keiju! Täss' on Oberon.
-
-KEIJU.
-Pois hänet soisin. -- Tuossa rouvan' on.
-
-
-Toinen kohtaus.
-
- (Oberon seuralaisineen tulee toisaalta,
- Titania seuralaisineen toisaalta.)
-
-OBERON.
-Titania!
-Tääll', ylväs, kuutamossako sun tapaan?
-
-TITANIA.
-Kuin? Luulevainen Oberon! Pois, keijut!
-Tuon miehen vuoteen vannoin pois ja seuran.
-
-OBERON.
-Vait, julkea! Min' enkö ole miehes?
-
-TITANIA.
-Siis minä sinun vaimos; vaan ma tiedän,
-Kuin keijukaisten maasta sinä hiivit
-Ja Daimonina istuit päiväkaudet
-Ja, oljenkortta soittain, lempes lauloit
-Armaalle Phillidalle. Miks nyt tänne
-Tuolt' Indian vuorilt' etäisiltä riensit?
-Niin, miksi? Siks ett' öyhkä amatsooni,
-Tuo saapasjalka helttu, sankar'impes,
-Nyt Theseolle naitetaan, ja näiden
-Sa tahdoit vihkivuodett' onnitella.
-
-OBERON.
-Titania, Hippolytan suosiosta
-Mua pistelläkö kehtaat, vaikka tiedät
-Mun tietäväni lempes Theseoon?
-Hänt' etkö tähtiyössä houkutellut
-Saaliinsa, kauniin Perigonen, luota?
-Sun tähtes Aegleet' eikö hyljännyt hän
-Ja Ariadnea ja Antiopaa?
-
-TITANIA.
-Tuo kaikk' on luulevaisen luuletusta.
-Nyt milloin keskikesäst' yhdymme
-Salolla, lehdossa tai nurmikolla,
-Joen kaislaisen tai somerlähteen luona
-Tai meren rannall' aallon huuhtomalla
-Vihurin soiton mukaan tanhuamaan,
-Sin' aina riidoillasi riemun häirit.
-Siks tuulet, soittaneet kun ovat turhaan,
-Imevät merest', aivan niinkuin kostoks,
-Myrkyllist' usmaa, joka maahan laskein
-Jokaisen puro-raukan saa niin röyhkäks,
-Ett' yli äyräittensä tulvehtii se.
-Siks iestänsä turhaan härkä kiskoo,
-Hikoilee turhaan kyntäjä, ja ohra
-Jo märkäneepi ennen, kuin saa hiukset.
-Kedoilla vettyneill' on tarhat tyhjät
-Ja ruttohista karjaa nokkii korpit.
-Mutahan peittyneet on lautapelit,
-Ja hauskan nurmen somat sokkelot
-On tiettömät ja umpeen kasvaneet.
-On poikess' ihmislasten talvi-ilot,
-Ei öitä hauskuta nyt soitot, laulut.
-Senvuoksi kuukin, virtain haltijatar,
-Vihasta kalpeana, nestää ilmat
-Ja röhkää synnyttää ja säilöstystä.
-Täst' epäsoinnust' ovat muuttunehet
-Vuodenkin ajat: harmaahapsi halla
-Kukertuu raittiin punaruusun helmaan,
-Ja talvi-ukon jäistä kaljupäätä
-Tuoksuisten kesäkukkain suloseppel'
-Ivalla koristaapi. Kevät, kesä,
-Syys siittyinen ja yrmy talvi ovat
-Pukuja vaihtaneet, ja hurmiossaan
-Ei mailma tunne, mik' on minkin tuote.
-Ja kaikki nämä turman sikiöt
-Ne eripuraisuutemme on siitos;
-Meist' on ne alkua ja syntyperää.
-
-OBERON.
-No, laita pois ne siis; ne sun on työtäs.
-Miks Oberoniaan Titania kiusaa?
-Ma pyydän vaan tuon pikku vaihdokkaan
-Sult' asemiehekseni.
-
-TITANIA.
- Malta mieles!
-En keijuin maasta möisi tuota lasta.
-Sisaruskuntaani sen äiti oli.
-Mont' iltaa Indian höysterikkaas' ilmass'
-Olemme rinnatusten rupatelleet,
-Neptunin keltahiekall' istuskellen
-Katselleet kauppalaivain kulkua
-Ja naurelleet, kun purjeet pullistuivat,
-Kupuviks käyden tuulen syleilystä.
-Ja hänkin vaappui sievin askelin
-(Nuort' asemiestäni hän silloin kantoi)
-Ja laivaa matki, purjehtien maita
-Leluja noutamaan, ja palas jälleen
-Kuin matkast' ikään runsaill' aartehilla.
-Mut pois hän kuoli, kun tuo poika syntyi;
-Ja äidin tähden kasvatan nyt poikaa,
-Ja äidin tähden hänestä en luovu.
-
-OBERON.
-Kuin kauan tässä lehdossa sa viivyt?
-
-TITANIA.
-Kentiesi Theseon häiden jälkipäiviin.
-Jos tahdot kuudanhuviamme nähdä
-Ja tyynnä piirissämme tanhuella,
-Niin mukaan käy; jos et, niin mua vältä,
-En minäkään sun tielläs tahdo olla.
-
-OBERON.
-Tuo poika mulle suo, niin käyn sun kanssas.
-
-TITANIA.
-En kuninkuudestasi. -- Keijut, pois!
-Jos tänne jään, niin riita valmis ois.
-
- (Titania seuralaisineen poistuu.)
-
-OBERON.
-No, mene vaan! Mut tät' et metsää jätä,
-Ennenkuin herjan tuon ma sulle maksan. --
-Puck, tänne, kiltti poika! Muistathan,
-Kuin kerran niemell' istuin, että silloin
-Delfiinin seljäss' aallottaren kuulin
-Säveltä huokuvan niin sointuvaa,
-Ett' immen laulust' ärjy meri hiltyi
-Ja tähdet radaltaan kuin hurjat syöksyi
-Veen neidon virttä kuulemahan.
-
-PUCK.
- Muistan.
-
-OBERON.
-Näin silloin minä (sinä sit' et voinut)
-Cupidon lentelevän täysin asein
-Kuun väliä ja maan; hän Vestan impeen,
-Ihanaan lännen haltijahan, tähtäs
-Ja lemmennuolen vinhaan jousest' ampui
-Ikäänkuin sydämiä lävistää
-Hän aikois sadoin tuhansin. Mut katso,
-Kosteisen kuunpa kainoon sädevaloon
-Cupidon nuoren tulinuoli sammuu,
-Ja papitar tuo kuninkaallinen
-Vapaana lemmest' impimiettein astuu.
-Mut näinpä, minne nuoli putos: länteen
-Se laski pieneen maidonkarva-kukkaan,
-Mi lemmen haavoista nyt purpuroittui
-Ja jota lemmenkukaks sanoo immet.
-Se mulle tuo! Sen tunnethan. Tuon yrtin
-Jos nestett' uinailevan luomiin valaa,
-Niin hurmaantuu hän, olkoon mies tai vaimo,
-Het' ensimäiseen olentoon, min näkee.
-Se kukka tuo ja palaa, ennenkuin
-On Leviathan penikulman uinut.
-
-PUCK.
-Neljässäkymmenessä minuutissa
-Maanpiirin vyötän.
-
- (Menee.)
-
-OBERON.
- Tuon kun nesteen saan,
-Titaniaa ma vaanin; kun hän nukkuu,
-Tiputan tuota hänen luomillensa.
-Mink' ensin sitten herätessään huomaa,
-Jalopeuran, suden, sonnin, karhun, kärkkään
-Apinan taikka riettaan babiaanin,
-Sit' oiti lemmenkiihkolla hän seuraa.
-Ennenkuin päästän hänet huimauksestaan
-(Sen voin ma tehdä toisell' yrtillä),
-Häneltä hovipojan viekoittelen. --
-Mut kuka tulee? Näkymättömänä
-Ma tahdon heidän pakinaansa kuulla.
-
- (Demetrius tulee ja Helena hänen jäljissään.)
-
-DEMETRIUS.
-En lemmi sua: älä mua vainoo!
-Miss' on Lysander ja tuo kaunis Hermia?
-Heist' toisen minä tapan, toinen minut.
-Sanoithan tänne heidän paenneen;
-Tääll' olen nyt erätön erämaassa,
-Kun Hermiaani kohdata en voi.
-Pois, tiehesi. Älä kauemmas mua seuraa.
-
-HELENA.
-Mua vedät, kovakiskoinen maneitti!
-Et toki rautaa vedä: sydän mull' on
-Kuin teräs luja. Heitä vetovoimas.
-Niin mull' ei voimaa sua seurata.
-
-DEMETRIUS.
-Sua houkuttelinko? Sua liehakoinko?
-Totuuden suoraan sulle sanoin, ett'en
-Sua lemmi enkä lempiä sua voi.
-
-HELENA.
-Ja siksi minä enemmän vaan lemmin.
-Min' olen pikku koirasi, Demetrius;
-Mua vaikka ruoskitkin, ma kättäs nuolen.
-Mua pidä niinkuin koiraas, lyö ja potki,
-Unohda, hukkaa minut; vaan mun salli
-Sua seurata, vaikk' olenkin ma halpa.
-Parempaa paikkaa lemmessäs en pyydä
-(Suur'arvoinen on sekin paikka mulle),
-Kuin että mua kohtelet kuin koiraas.
-
-DEMETRIUS.
-Äl' inhoani liiaks koittele:
-Sairaaksi tulen, jos vaan silmiis katson.
-
-HELENA.
-Ja minä sairaaks, jos en silmiis katso.
-
-DEMETRIUS.
-Siveytes liian alttiiksi sa saatat,
-Kun jätät kaupungin, ja miehen käsiin,
-Jok' ei sua laisin lemmi, itses annat,
-Ja impeytes kalleuden uskot
-Yön suostuttavain viettelysten haltuun
-Ja yksinäisen paikan huonoon turvaan.
-
-HELENA.
-Sun kuntosi on turvakirjani.
-Ei ole silloin yö, kun kasvos näen,
-Siis uskon, ett'en kuljekaan nyt yössä:
-Ja seuraa maailmain ei puutu metsä,
-Kosk' olet sinä koko maailmani.
-Ken siis voi sanoa, ett' olen yksin.
-Kun koko maailma mun näkee tässä?
-
-DEMETRIUS.
-Ma juoksen luotas, viitaan kätkeyn,
-Ja raivon pedon armoihin sun heitän.
-
-HELENA.
-Ei raivokkain niin julma lie kuin sinä.
-Jos tahdot, juokse! Satu silloin muuttuu:
-Apollo pakenee ja Daphne vainoo;
-Kyyhkynen kotkaa ajaa; lauha hirvi
-Hätyyttää tiikeriä. Turhaa vaivaa,
-Kun vahva pakenee ja heikko vainoo.
-
-DEMETRIUS.
-En enää sulle vastaa: päästä minut!
-Tai, jos sa mua seuraat, varo, ett'en
-Pahoja tee ma sulle metsässä.
-
-HELENA.
-Niin, templissä ja maalla, kaupungissa
-Pahoja teet sa mulle. Hyi, Demetrius!
-Tylyytes loukkaa sukupuoltani.
-Ei lempeään voi miekoin puoltaa nainen;
-Kosia hän ei saa, mies yksin vainen.
-Sua seuraan; hornakin on taivas mulle,
-Jos kädest' armaan mulle kuolo tullee.
-
- (Demetrius ja Helena menevät.)
-
-OBERON.
-Hyvästi, impi! Jahka kuluu yrki,
-Sa pakenet, ja hän sun lempees pyrkii. --
- (Puck palajaa.)
-No, miss' on kukka? Terve, matkamiesi!
-
-PUCK.
-Kas, tässä on se!
-
-OBERON.
- Annapas se mulle!
-Maan tiedän, missä kukkii kielokit
-Ja orjantappurat ja orvokit
-Ja kuusain kilvan kutoo kupuansa
-Orapihlajan ja hajuruusun kanssa.
-Titania siinä öisin hetkin nukkuu
-Ja tanssist' uupuneena kukkiin hukkuu.
-Ja kiiltonahkans' siinä käärme luo
-Niin väljän, että keijun kätkee tuo.
-Nyt tätä nestettä kun luomiins' saapi,
-Niin häijyt houreet hänet valloittaapi.
-Tuoss' yrtti sulle; urki lehto tää:
-Ihana impi miestä röyhkeää
-Rakastaa turhaan. Tämän luomet rasvot,
-Ja sitten laitat niin, ett' immen kasvot
-Hän ensin näkee. Miehen löydät kyllä:
-Ateenalaisen puku häll' on yllä.
-Tee tarkkaan työs, ett' yltää hänet lempi
-Tuon immen tulta vielä tulisempi.
-Palaja ennen kukon laulamaa!
-
-PUCK.
-Teen työni, herra; minuun luottakaa.
-
- (Poistuvat.)
-
-
-Kolmas kohtaus.
-
- Toinen paikka samaa metsää.
- (Titania tulee seurueineen.)
-
-TITANIA.
-Nyt piiriin, keijuiset, ja laulakaa!
-Pois sitten tulisessa tuokiossa:
-Te toukkain tappoon ruusustoon; te toiset
-Sotahan yökköin kanssa, saaliiks tuoden
-Takiksi keijuilleni niiden siivet;
-Muut karkoittamaan huuhkaa, joka öisin
-Huhuillen kurkkaa pikku keijujamme.
-Nyt tuutulaulu; sitten toimihinne,
-Ja lepäämähän minut jättäkää.
-
- Keijujen laulu.
-
- 1 KEIJU.
-
- Kailokyyt kakskieliset,
- Sisiliskot piilohon!
- Hiljaa vaskikäärmehet!
- Kuningatar levoll' on.
-
- KÖÖRI.
-
- Satakielen sulosuulla
- Soikoon meidän tuuti lulla:
- Tuuti, tuuti lulla,
- Tuuti, tuuti lulla!
- Ei saa huolet,
- Noidan nuolet
- Valtiaamme liki tulla.
- Hyvää yötä, tuuti lulla!
-
- 2 KEIJU.
-
- Loukkoon, lukki koivikas,
- Verkkojasi kutomaan!
- Matkaan, koppakuorias,
- Etana ja mato maan!
-
- KÖÖRI.
-
- Satakielen sulosuulla
- Soikoon meidän tuuti lulla:
- Tuuti, tuuti lulla,
- Tuuti, tuuti lulla!
- Ei saa huolet,
- Noidan nuolet
- Valtiaamme liki tulla.
- Hyvää yötä, tuuti lulla!
-
- 1 KEIJU.
-
- Kaikki hyvin! Pois yks, kaks!
- Yksi jääköön vartijaksi
-
- (Keijut poistuvat. Titania nukkuu.)
- (Oberon tulee ja pusertaa kukan mehun Titanian silmäluomille.)
-
- OBERON.
-
- Minkä näet, kun havahdut,
- Siihen kohta rakastut,
- Silmittömäks hurmaannut,
- Olkoon ilves, karju, hukka
- Taikka karhu pörhötukka,
- Mikä silmiis tulkohon,
- Vaikka kuink' ois arvoton,
- Lemmittys se olkohon!
-
- (Menee.)
- (Lysander ja Hermia tulevat.)
-
-LYSANDER.
-Sun jalkas, armas, käynnist' uupuvat,
-Ja multakin jo polku hukkui pois.
-Nyt levätkäämme, jos niin haluat;
-Ehk' uusi päivä pelastuksen tois.
-
-HERMIA.
-Niin, armas! Hae vuotees toisahalla;
-Ma tässä lepään, tällä kunnahalla.
-
-LYSANDER.
-Yks turve patjaks riittää kummallenki:
-Kaks povea, yks sydän, yks henki.
-
-HERMIA.
-Lysander, älä! Minun tähteniki
-Etäämmä siirry, älä käy niin liki!
-
-LYSANDER.
-Oi, usko, puhdas aikeheni on;
-Tajuuhan lempi lemmen haastelon.
-Niin luja, tarkoitin, on yhteytemme.
-Ett' yhdeks kasvaneet on sydämmemme;
-Yks vala sitoo povet kumpaisenki,
-Siis kaksi povea ja yksi henki.
-Nyt paikka mulle vierelläsi suo;
-Ei luotuminen luottiota tuo.
-
-HERMIA.
-Kas kuin Lysander ongelmoita luo!
-Mut hyi mun häijyyttäni kuitenkin,
-Jos sinusta ma moista tarkoitin;
-Tok', armas, hellyyden ja lemmen tähden,
-Lähemmäks älä käy kuin tapaan nähden
-On siivon nuorukaisen sopivaista
-Lähenteleitä säädyllistä naista.
-Etäämmä käy siis! Nuku makeasti!
-Ja lempes kestäköhön kuoloon asti!
-
-LYSANDER.
-Rukouksees aamen sanon, impi soma;
-Jos vilppiin ryhdyn, olen kuolon oma.
-Suloisint' unta toivon armahalle!
-
-HERMIA.
-Toiveistas tulkoon puolet toivojalle!
-
- (Nukkuvat.)
- (Puck tulee.)
-
- PUCK.
-
- Metsät halki samoilen,
- Mutta miest' en löydä, en,
- Jonka silmiin tulis tuota
- Taikanestettä mun luoda.
- Yö ja hiljaus! Tuossahan
- Mies on puvuss' Ateenan;
- Hän se lempipatto on,
- Josta puhui Oberon.
- Tyttö makeint' unta tässä
- Nukkuu maassa neiteässä,
- Lähetäkin kammoaa
- Tuota lemmen raatajaa.
- Konna, silmiis nesteen tuon
- Taikavoimillensa luon.
- (Pusertaa kukan nestettä Lysanderin silmäluomille.)
- Herätessäs hehkut tulta,
- Lempi unen raastaa sulta.
- Herää nyt! Mun lähtö on:
- Mua vartoo Oberon.
-
- (Poistuu.)
- (Demetrius ja Helena tulevat juoksujalkaa.)
-
-HELENA.
-Demetrius, seis, ja vaikka tapa minut!
-
-DEMETRIUS.
-Pois, kiusanhenki! Vieköön lempo sinut!
-
-HELENA.
-Mun yöhön heität; ethän henno tätä?
-
-DEMETRIUS.
-Ma tahdon yksin käydä, minut jätä!
-
- (Menee.)
-
-HELENA.
-Voi, multa hengen vie tää ajo hurja!
-Rukouksilleni soi vaan pilkka kurja.
-Miekkoinen Hermia, jos missä makaa,
-Hänelle sulosilmäns' onnen takaa.
-Mik' antoi niille loiston? Kyyneleet?
-Ei, näissä mun on taajaan kylpeneet.
-Ei, ei, kuin karhu olen kuvaton;
-Mun nähdessään käy peto piilohon.
-Ihmekö, jos Demetrius, kun mun huomaa,
-Minua pakenee kuin epäluomaa?
-Kieroinko peilikään sais silmäni
-Tuon Hermian tähtisilmäin verraksi? --
-Ken tuo? Lysander! Nukkuneeko vain
-Vai kuollut liekö? -- Verta en näe lain. --
-Lysander, herätkää, jos elätten!
-
-LYSANDER (heräten).
-Sun tähtes juoksen vaikka tulehen.
-Sa kirkastettu ihmelapsi taivaan,
-Sydämmes kuultaa läpi poves aivan!
-Miss' on Demetrius? Ansainnut hän on
-Tään miekan kautta kuolon, kunnoton.
-
-HELENA.
-Lysander, jätä moinen puhe, jätä!
-Jos Hermiaa hän lempii, entäs tätä!
-Sua lempii Hermia; siis tyydy pois!
-
-LYSANDER.
-Tyytyä kuka Hermiahan vois!
-Ikävä hänen kanssaan elää ois.
-En lemmi Hermiaa, vaan Helenaa;
-Ma korpin tahdon kyyhkyyn vaihettaa.
-Järjeltä aisto ohjausta anoo,
-Ja ihanimmaks sinut järki sanoo.
-Ei ennen aikaa kypsy kasvi mikään;
-Ja myöhään minä ehdin miehen ikään.
-Nyt vasta tullen täyteen tajuntaan
-Käy järki aistoani ohjaamaan;
-Saan silmäis loistokirjassa nyt noita
-Lukea lemmen ikitarinoita.
-
-HELENA.
-Näin pilkattavaks miksi synnyinkään?
-Mill' ansaitsin ma teiltä herjan tään?
-Oi, nuori mies, se eikö, eikö riitä
-Ett' en ma koskaan katsett' ihanaa
-En koskaan, koskaan armaaltani saa,
-Vaan että vielä ivaatten mua siitä?
-Oi, väärin teette, väärin totisesti,
-Kun mua kositte noin ilkkuisesti.
-Hyvästi! Sen ma sanon kuitenkin:
-Jaloutt' enemmän teilt' odotin.
-Voi, että naista, jonka hylkää toinen,
-Täst' oiti pilkkaa toinen samanmoinen!
-
- (Menee.)
-
-LYSANDER.
-Hän Hermiaa ei näe. -- Niin, nuku vaan:
-Lysanderia et saa konsanaan,
-Näet niinkuin herkun liika-nauttijaa
-Se sama herkku alkaa inhottaa,
-Ja niinkuin harha-uskon heittolainen
-On harha-uskon suurin vainolainen,
-Niin herkkuni ja harha-uskonikin
-Vihaama kaikkein on ja minun likin.
-Nyt kaikin lemmen voimin tulee koittaa
-Helenaa palvella ja hänet voittaa.
-
- (Menee.)
-
-HERMIA (heräten).
-Lysander, auta mua, auta, oi!
-Mun rinnoillani käärme luikeroi!
-Oi, armahda! -- Mit' unta ompi tää?
-Lysander, kas, mua kauhu väristää
-Mun näytti käärme syövän sydämmeni,
-Ja sinä istuit naurain tuskilleni. --
-Lysander! Poissako? Lysander, hoi!
-Hän mennyt on; en ääntä kuulla voi.
-Miss' olet, lemmen nimessä? Jos lässä,
-Niin puhu! Kauhusta ma pyörryn tässä.
-Äänt' ei! Hän poiss' on, sen nyt tajuan.
-Mut oiti löydän sun tai kuoleman.
-
- (Menee.)
-
-
-
-
-KOLMAS NÄYTÖS.
-
-
-Ensimmäinen kohtaus.
-
- Sama paikka. Titania nukkuu.
- (Pääkkö, Pulma, Puutiainen, Huilu, Kirso ja Hotka tulevat.)
-
-PULMA.
-Olemmeko nyt kaikki koossa?
-
-PÄÄKKÖ.
-Nipasta nappaan. Ja tässä meillä on hiivatin sopiva paikka
-harjoitella. Tämä vihanta tilkku tässä olkoon tiaatterinamme, ja tuo
-orapihlaja- aitaus tuossa pukuhuoneenamme: ja pelatkaamme nyt niin
-kenstisti, kuin jos olisi itse herttua näkemässä.
-
-PULMA.
-Pietari Pääkkö, --
-
-PÄÄKKÖ.
-Mitä sanot sinä, punapulmuseni?
-
-PULMA.
-Tässä Pyramuksen ja Thisben komeljassa on asioita, jotka eivät kuuna
-päivänä tule lyömään leiville. Ensiksikin täytyy Pyramuksen paljastaa
-miekkansa ja pistää itsensä kuoliaaksi, ja sitä eivät naiset voi
-sietää. Mitä siitä sanotte?
-
-KIRSO.
-Totta maarin! tukala paikka.
-
-HOTKA.
-Eiköhän meidän täytyne jättää tuo tappaminen viimeiseksi?
-
-PULMA.
-Eikä helkkarissa! Minulla on päähänpisto, joka panee kaikki tolalleen.
-Me kirjoitamme poroloogin, ja annamme poroloogin tehdä tiettäväksi,
-ett'emme miekoillamme aio mitään pahaa, ja että Pyramus ei tule
-todenteolla tapetuksi, ja paremmaksi vakuudeksi sanottakoon siinä, että
-minä, Pyramus, en olekaan Pyramus, vaan Pulma, kankuri. Se karkoittaa
-heistä pelon.
-
-PÄÄKKÖ.
-Oikein; semmoisen poroloogin me hankimme, ja tulee sen olla neli- ja
-kolmijalkainen.
-
-PULMA.
-Pannaan kaksi lisää, niin että tulee kauttaaltaan neljä jalkaa.
-
-KIRSO.
-Mutta eiköhän rouvasväet pelkää myöskin jalopeuraa?
-
-HOTKA.
-Niin, toden totta, sitäpä minäkin pelkään.
-
-PULMA.
-Mestarit, tuota asiaa sietää tuumia. Jumala varjelkoon viemästä
-jalopeuraa rouvasväen sekaan; sehän olisi kauheata. Ei ole sen
-hirveämpää petolintua kuin tuollainen elävä jalopeura, ja meidän tulee
-sitä seikkaa katsoa.
-
-KIRSO.
-Siis, toisen poroloogin tulee tehdä tiettäväksi, että se ei olekaan
-jalopeura.
-
-PULMA.
-Niin, sopisihan sanoa sen nimi ja laittaa niin, että puoli miehen päätä
-pistää näkyviin jalopeuran kaulanahan alta, ja miehen tulisi sieltä
-supliikata näin tai tähän sorttiin: -- "Naiset" tai "naiset ihanaiset,
-minä toivoisin" tai "minä pyytäisin" tai "minä kehoittaisin, ett' älkää
-peljätkö älkääkä vavisko; henkeni teidän hengestänne! Jos luulette
-minun tänne tulleen jalopeurana, niin olisi sääli minun henkeäni. En,
-minä en ole semmoinen otus, minä olen ihminen niinkuin muutkin
-ihmiset". Ja silloin hänen tosiaankin sopisi sanoa nimensä, sanoa
-suoraan, että hän on Puutiainen, puuseppä.
-
-PÄÄKKÖ.
-Hyvä, se on hyvä. Mutta vielä tässä on pari visaista kohtaa. Miten
-saada kuunvalo huoneeseen? Sillä tiedättehän, että Pyramus ja Thisbe
-kohtaavat toisensa kuunvalossa.
-
-PUUTIAINEN.
-Paistaako kuu sinä yönä, jolloin me pelaamme?
-
-PULMA.
-Almanakka! Almanakka! Katsokaa almanakkaan! Hakekaa kuunvaloa!
-Kuunvaloa!
-
-PÄÄKKÖ.
-Paistaa. Kuu paistaa sinä yönä.
-
-PULMA.
-No niin, sittenhän voimme vaan jättää auki ison kammarin
-ikkunanpuoliskon, missä pelaamme, niin paistaa kuu sisään puoliskosta.
-
-PÄÄKKÖ.
-Niin, oikein; tai voisihan myöskin joku tulla sisään, lyhty ja
-orjantappurapensas kädessä, ja sanoa että hän tahtoo edestuoda tai
-persentierata kuunvalon personaa. Mutta onpa vielä toinenkin pulma:
-meillä tulee olla muuri siinä isossa kammarissa, sillä komeljassa
-sanotaan, että Pyramus ja Thisbe puhuvat toisilleen muurin raosta.
-
-PUUTIAINEN.
-Eihän sinne mitenkään voi muuria saada. -- Vai mitä sanotte te, Pulma?
-
-PULMA.
-Toisen tai toisen tulee olla muurina. Hänellähän vaan tulee olla hiukka
-kalkkia tai hiukka savea tai hiukka muurinporoa päällänsä, antaakseen
-tietää, että hän on muuri; ja sormensa hän saattaa pitää näin, ja
-tuosta raosta voivat sitten Pyramus ja Thisbe kuiskutella.
-
-PÄÄKKÖ.
-Jos se vaan käy päinsä, niin on kaikki hyvin. Tulkaa nyt ja istukaa
-tänne, jok'ainoa mamman poika, ja harjoitelkaa läksyjänne. Pyramus, te
-alotatte; kun olette sanonut sanottavanne, niin menkää tuonne pensaan
-taakse ja samoin jokainen replikkansa jälkeen.
-
- (Puck ilmestyy näyttämön perälle.)
-
-PUCK.
-Haa! Mitkä piikkopaidat täällä räyhää
-Kuningattaren kehdon vieress' aivan?
-Kah! Näytelmää! Ma tahdon kuunnella,
-Kenties, jos siksi tulee, näytelläkin.
-
-PÄÄKKÖ.
-Puhu, Pyramus! -- Thisbe, esiin!
-
-PPRAMUS.
-"Thisbe, kuin kukan haisu ihanainen."
-
-PÄÄKKÖ.
-Haju, haju!
-
-PYRAMUS.
- -- "haju ihanainen
-Niin, kallis Thisbe, sun on henkeskin. --
-Vait! Ääntä kuulen! Viivy hetki vainen,
-Ma kohta tulen luokses takaisin."
-
- (Menee.)
-
-PUCK.
-Kummempaa Pyramust' ei ole nähty.
-
- (Poistuu.)
-
-THISBE.
-Onko nyt minun vuoroni?
-
-PÄÄKKÖ.
-Totta, hemmetissä, kuinkas muuten; ettekö ymmärrä, että hän meni vaan
-katsomaan kolinaa, jota kuuli, ja tulee pian takaisin.
-
-THISBE.
-"Heloisa Pyramus, kuin lilja valkoinen,
-Punainen niinkuin ruusu ylväs pensaassaan,
-Verevä nuorimies, juveli kaunoinen,
-Kuin hepo uskollinen, jok' ei uuvukaan,
-Pyramus, sinut kohtaan Miinan haudalla."
-
-PÄÄKKÖ.
-Niinon haudalla, mies. Mutta sitä ei teidän tule sanoa nyt; sen te
-vastaatte Pyramukselle. Te rollotatte rollinne yhtäpuhkua, replikat ja
-kaikki. -- Pyramus, sisään! Replikkanne on mennyt; se on: "jok' ei
-uuvukaan."
-
- (Puck ja Pulma palajavat; jälkimmäisellä on aasinpää.)
-
-THISBE.
-Uh! --
-"Kuin hepo uskollinen, jok' ei uuvukaan."
-
-PYRAMUS.
-"Jos, Thisbe, kaunis oisin, ijäti sun oisin."
-
-PÄÄKKÖ.
-Hirveätä! Kauheata! Täällä kummittelee.
-Mestari-kullat! Pakoon, pakoon! Apua!
-
- (Kaikki juoksevat pois.)
-
-PUCK.
-Nyt ristiin, rastiin teitä kuljetan,
-Okaissa, pensaissa ja soissa tuoron;
-Ja vuoron mull' on muoto valkean
-Ja sian, koiran, hevon muoto vuoron.
-Ja räiskyn, röhkin, haukun, hirnaisen
-Kuin tuli, sika, koira, hevonen.
-
- (Menee.)
-
-PULMA.
-Miksi juoksevat he tiehensä? Koirankurillaan kaiketi, pelottaakseen
-minua.
-
- (Kirso palajaa.)
-
-KIRSO.
-Voi, Pulma, kuinka olet muuttunut! Mitä ma nyt sinussa näen?
-
- (Poistuu.)
-
-PULMA.
-Mitäkö näet? He, oman aasinpääsi, eikö totta?
-
- (Pääkkö palajaa.)
-
-PÄÄKKÖ.
-Jumal' auttakoon sinua, Pulma! Jumal' auttakoon sinua! Sinä olet vallan
-mulkattu.
-
- (Poistuu.)
-
-PULMA.
-Kyllä minä heidän koirankurinsa huomaan. Tahtovat tehdä minusta aasin,
-pelottaakseen minua, jos voisivat. Mutta minäpä en liikahda
-paikaltanikaan, tehkööt mitä tahansa. Kävelen vaan edes takaisin tässä
-ja lauleskelen, jotta kuulevat, ett'en pelkää.
-
- (Laulaa,)
-
- Ja rastas raudankarvainen
- Ja keltanoukka sirkku,
- Ja riemullinen leivonen
- Ja peukaloinen virkku.
-
-TITANIA (heräten).
-Ruusuilta enkelinkö lauluun herään?
-
-PULMA (laulaa).
-
- Ja kerttunen ja leivo tuo,
- Ja käki kukkuvainen,
- Jok' avioille kuoppaa luo
- Ja sitten nauraa vainen.
-
-Sillä kukapa maarin tahtoisi järkensä tuhlata tuollaisen houkkamaisen
-linnun tähden? Kukapa tahtoisi sanoa lintua valehtelijaksi, vaikka se
-kuinkakin kukkuelisi?
-
-TITANIA.
-Oi, armas kuolevainen, laula vielä!
-Mun korvan ihastuu sun äänes sointuun,
-Ja silmäni sun kaunis muotos hurmaa;
-Suloutes voima saa mun väkivoimin
-Het' oiti vannomaan: sua rakastan.
-
-PULMA.
-Minusta nähden, hyvä matami, tuossa on hyvin vähän järkeä. Ja
-kuitenkin, totta puhuakseni, järki ja rakkaus nykymaailman aikaan
-pitävät hyvin vähän yhtä seuraa. Vahinko ja sääli, ett'eivät kunnon
-naapurit koeta saada heitä ystäviksi. Niin, osaanhan sitä minäkin pilaa
-laskea, jos siksi tulee.
-
-TITANIA.
-Sin' olet yhtä älykäs kuin kaunis.
-
-PULMA.
-No, enhän juuri sitä. Mutta jos minulla olisi sen verran älyä, että
-osaisin täältä metsästä pois, niin olisi sitä sen verran kuin
-tarvitsen.
-
-TITANIA.
-Pois tästä lehdost' älä koita päästä;
-Sun jäädä täytyvi, siis vaivas säästä.
-Min' olen henki suurivaltainen;
-Mun maassani on kesä ikuinen.
-Ja sua lemmin ma; siis tule mulle,
-Ma keijut käskyläisiks annan sulle;
-He meren helmet sulle noutavat,
-Ja laulavat, kun kukill' uinahdat.
-Ja sinust' irroitan ma tomut maan,
-Niin että niinkuin henki leijut vaan. --
-Sinapinsiemen, hernekukka, seitti, koi!
-
- (Neljä keijua tulee.)
-
-1 KEIJU.
-Täss' olen.
-
-2 KEIJU.
- Minä myös.
-
-3 KEIJU.
- Ja minä.
-
-4 KEIJU.
- Käske!
-
-TITANIA.
-Tät' ylimystä, keijut, palvelkaa,
-Edessään pyörikää ja liehukaa:
-Vatuilla syötelkää ja aprikoilla
-Ja viinimarjoilla ja viikunoilla.
-Hunajapesät tuokaa mettisen
-Ja tuohukseks sen sääri vahainen,
-Ja kiiltomadost' ottakaatte tulta
-Ja vuoteeseensa valaiskaatte kulta.
-Perholta kirjosiipi tempaiskaa,
-Kuun säteet nukkujasta viuhtokaa.
-Nyt niiatkaa ja tehkää kunniaa.
-
-1 KEIJU.
-Terve, kuolevainen!
-
-2 KEIJU.
-Terve!
-
-3 KEIJU.
-Terve!
-
-4 KEIJU.
-Terve!
-
-PULMA.
-Arvoisat herrat, pyydän anteeksi nöyrimmästi. -- Saanko kysyä, mikä on
-teidän nimenne, arvoisa herra?
-
-SEITTI.
-Seitti.
-
-PULMA.
-Haluan likemmin teihin tutustua, hyvä herra Seitti. Kun leikkaan
-sormeeni, rohkenen minä käyttää teitä. -- Entä teidän nimenne, kunnon
-herra?
-
-HERNEKUKKA.
-Hernekukka.
-
-PULMA.
-Pyydän nöyrimmästi, tervehtikää äitiänne, rouva Koteroa, ja isäänne,
-herra Palkosta. Hyvä herra Hernekukka, haluan teihinkin likemmin
-tutustua. -- Entä teidän nimenne, herra, saanko kysyä?
-
-SINAPINSIEMEN.
-Sinapinsiemen.
-
-PULMA.
-Rakas herra Sinapinsiemen, minä hyvin tunnen teidän kärsivällisyytenne.
-Tuo katala Pihvi julmuri on kitaansa hotkaissut monta teidän
-herrasperheenne jäsentä. Minä vakuutan, että teidän heimonne takia olen
-monasti ennenkin kyyneliä vuodattanut. Haluan likemmin teihin tutustua,
-hyvä herra Sinapinsiemen.
-
-TITANIA.
-Nyt viekää hänet lehväsalihin.
-Kuun silmä, huomaan, rupee kastumaan;
-Sen itkeiss' itkee pienin kukkakin,
-Valittain tahrattua puhtauttaan.
-Nyt kieli kantimeen! Pois, hiljaa vaan!
-
- (Menevät.)
-
-
-Toinen kohtaus.
-
- Toinen paikka samaa metsää.
- (Oberon tulee.)
-
-OBERON.
-Jokohan on Titania herännyt?
-Ja min lie silloin nähnyt esineen,
-Jot' ihailee nyt ihan hulluuteen?
- (Puck tulee.)
-Kah, tuossa viestini! -- No, houkka henki,
-Mit' yöllist' ilvettä nyt kuulla saa?
-
-PUCK.
-Oi, rouva epäluomaa rakastaa.
-Lähellä pyhää piilomajaa, jossa
-Hän lepäs uinahtaen kukastossa,
-Kästyöläis-vintiöitä joukkion,
-Joill' elääksensä tuskin leipää on,
-Näin harjoittelemassa näytelmätä,
-Theseon häissä esitettävätä.
-Noist' ääliöistä tuhmin raakimus,
-Jok' oli olevinaan Pyramus,
-Pensastoon näyttämöltä hetkeks meni;
-Ma tilaisuutta käyttäin hyväkseni,
-Tuon kolhon päähän panin aasinpään.
-Ja kun nyt Thisbe vartoo lemmyttään,
-Hän tulee, uh! ja kaikki peljästyttää;
-Kuin metsähanhet säikkyy salakyttää,
-Tai haarmaat naakat, pyssyn paukkeen vain
-Kun kuulevat ne, ilmaan joukoittain
-Pyrähtelevät kiitäen kuin hurjat,
-Niin hajan juoksevat nyt nuokin kurjat,
-Ja kamppihini nurin keikahtavat
-Ja "murhaa!", "Athen' auta!" huudahtavat.
-Niin äly heist' on mennyt, että saattaa
-Älytön kappalekin heitä raataa;
-Näet, okaat riistää jotkut paljaiks ihan
-Ja miltä hatun vievät, miltä hihan.
-Näin heidät metsään ajoin peljätyksin,
-Ja tänne armas Pyramus jäi yksin.
-Titania heräs nyt (niin osaantui)
-Ja heti tuohon aasiin rakastui.
-
-OBERON.
-Paremmin kävi kuin ma aavistin.
-Mut tuon Ateenan miehen silmihin
-Valoitko lemmen heraa puheen mukaan?
-
-PUCK.
-Unessa voitelin ne mieltä sukaan.
-Ja tyttö makaa hänen lähitteessään,
-Tuon siis hän ensin näkee herätessään.
-
- (Demetrius ja Hermia tulevat.)
-
-OBERON.
-Vait! Tuossa sama mies on.
-
-PUCK.
- Sama nainen,
-Mut mies ei sama.
-
-DEMETRIUS.
- Lempijääsi vainen
-Miks soimaat noin? Oi, tylyt sanas nuo
-Tylylle vihamiehellesi suo.
-
-HERMIA.
-Nyt soimaan vaan, mut pahemp' olla voisin:
-Kiroomaan sua oikeutettu oisin.
-Lysanderin jos tapoit unessaan,
-Nyt veress' ui ja ryve kokonaan
-Ja tapa minutkin! Niin kiihkeään
-Ei aurinkokaan lemmi päivyttään,
-Kuin mua hän. Ja armahanko luota
-Noin pois hän hiipis? Ei, en usko tuota.
-Maanpallon ennen voisit lävistää
-Ja aukiosta suoraan lähettää
-Kuun paistamaan sen vastapuoliskolle,
-Kiusaksi sydänpäivän auringolle.
-Sä hänet murhasit, sen katsees tiesi:
-Noin synkästi vaan katsoo murhamiesi.
-
-DEMETRIUS.
-Niin katsoo murhattu; niin minä myös;
-Lävisti sydämmeni julma työs.
-Ja sentään silmäs loistaa, murhanainen,
-Kuin tähti taivahalla tuikkivainen.
-
-HERMIA.
-Miss' on hän? Mitä koskee minuun nuo!
-Oi, mulle takaisin Lysander tuo!
-
-DEMETRIUS.
-En; raatons' ennen soisin koirilleni.
-
-HERMIA.
-Pois, sinä koira! Kärsivällisyyteni
-Lopussa on. Jos hänet murhasit,
-Niin ijäks miehenmainees menetit.
-Oi, sano totuus, totuus sano mulle!
-Hän valvehilla kauhuks oli sulle,
-Siks unen murhasit. Oi, kaunis työs!
-Tuon olis mato tehnyt, käärme myös.
-Sen käärme tekikin; niin lipoinen,
-Kuin sinun, kyy, ei kieli kärmehen.
-
-DEMETRIUS.
-Sa raivoasi tuhlaat aivan turhaan:
-En ole syypää Lysanderin murhaan.
-Hän tietääksen' ei kuollut olekaan.
-
-HERMIA.
-Oi, voiko hyvin hän? Oi, sano vaan!
-
-DEMETRIUS.
-Jos sanon sen, niin mikä palkaks jää?
-
-HERMIA.
-Se etuus, ett'et enää mua nää.
-Hän elossa tai kuollut olkohon,
-Sun seuraas kammon, sinä kunnoton.
-
- (Menee.)
-
-DEMETRIUS.
-On turha seurata noin raivoisaa;
-Siis paras tässä hetki huoahtaa.
-Oi, suru kuormaansa ei kantaa jaksa,
-Jos uni sille velkaansa ei maksa.
-Ma saan tok' ehkä osan velkomusta,
-Jos tyynesti vaan varron tarjousta.
-
- (Laskeutuu maahan levolle.)
-
-OBERON.
-Mit1 olet tehnyt? Mitä aattelit,
-Kun todellisen lemmen turmelit?
-Sa uskollisen silmään mehun kaadoit
-Ja tosilemmen uskottomaks saatoit.
-
-PUCK.
-Ohjatkoon onni! Yks jos pitää valan,
-On tuhat valapattoista sen alaan.
-
-OBERON.
-Nyt tuulta nopeammin metsään vain!
-Helenaa etsi; lemmen potilaana
-Hän siellä käy ja posket kalvakkaana,
-Huokauksiin nuorta vertaan kuluttain.
-Tuo impi tänne houkuttele sinä,
-Tään silmät lumoan sill'aikaa minä.
-
-PUCK.
-Ma riennän, kiidän, lennän, katsokaa,
-Nopeemmin manalaisen vasamaa.
-
- (Menee.)
-
-OBERON.
-
- Punakukka ihanin,
- Haavoittama Amorin,
- Tuon sa painu silmihin!
- Kun hän kohtaa armahan,
- Tämä tähdenpalavan
- Luokoon hänen katsannan!
- Kun sa heräät, armas tuo
- Sulle lemmen rohdon suo.
-
- (Puck palajaa.)
-
-PUCK.
-Keijukaisten valtias,
-Helena jo tulee, kas!
-Mies tuo hurmaamani alkaa
-Hältä kiistää lemmen palkkaa.
-Nähkääs heidän kujeitaan!
-Houkkoj' ihmiset on vaan.
-
-OBERON.
-Syrjään! Demetrius tästä
-Herätä vois hälinästä.
-
-PUCK.
-Yksi kahden lemmiss' on:
-Sepä kuje verraton!
-Nyt vast' olen mielissäin,
-Kun käy kaikki nurinpäin.
-
- (Lysander ja Helena tulevat.)
-
-LYSANDER.
-Miks lempeäni pilkaks luulla alat?
-Ei iva, pilkka puhu kyynelin.
-Kun vannon, itken näet: moiset valat
-Totuuden lähteest' ovat syntyisin.
-Kuin saatat moista pilkaks luullakaan,
-Joll' ompi vilpittömyys leimanaan.
-
-HELENA.
-Sa kavaluutes paljastat vaan yhä.
-Valalla valas syöt, sa hornan pyhä.
-Nuo valat sai jo Hermia. Vastakkain
-Jos valas pannaan, tyhjä syntyy vain.
-Niin kevyet ja tasan painavat
-On valas kummallenkin vannomat.
-
-LYSANDER.
-Kun hälle vannoin, järkeä ei mulla.
-
-HELENA.
-Kun hänet hylkäät, järkeä ei sulla.
-
-LYSANDER.
-Demetrius häntä lempii, vaan ei sua.
-
-DEMETRIUS (heräten.)
-Helena, taivaan impi, jumalainen!
-Mihinkä silmäs vertaisinkaan vainen?
-On kide tumma. Huules punoittaa
-Kuin suutatuksin kaksi kirsikkaa.
-Tauronkin lumet, idän lietsomat,
-Valkeista sysimustiks muuttuvat,
-Kun sinä kättäs nostat. Oi, mun anna
-Onneni valkoleimaan suukko panna!
-
-HELENA.
-Oo, hornan ivaa! Näinhän kaikki te
-Vaan huviksenne mua pilkkaatte.
-Jos hienoutt', ylevyyttä tuntisitte,
-Niin vähemmän te mua loukkaisitte.
-Vihassa eikö kyllin? Riettain kielin
-Mua vielä ivaatteko yksin mielin?
-Jos miestä, miehen mieltä teissä ois,
-Noin ette kunnon naista ilkamois,
-Ja valojanne tuhlais, maireaanne,
-Kun sentään vihaatte mua sielussanne.
-Te kilvan rakastatte Hermiaa
-Ja kilvan ilkutte te Helenaa.
-Työt' oivaa, miehen työtä tottakin,
-Kun tyttö-raukan silmät kyynelin
-Te saatte pilkallanne valumaan!
-Noin naista jalo mies ei loukkaiskaan
-Ja noin ei kiusais huviksensa vaan.
-
-LYSANDER.
-Demetrius, sin' olet tunnoton;
-Sun Hermiahan lemmittysi on.
-Sydämmest aivan tässä etees kannan,
-Osani hänen lempeens' sulle annan.
-Sa mulle osas anna Helenaan;
-Ma häntä lemmin hamaan kuolemaan.
-
-HELENA.
-Nuo herjat, kuin ne tuulta pieksee vaan!
-
-DEMETRIUS.
-Sa Hermias pidä, hänest' en ma huoli;
-Hänt' ennen lemmin, vaan se lempi kuoli.
-Siell' oli sydän vieraissa, mut nyt
-Se kodin ainaisen on löytänyt
-Helenan luona.
-
-LYSANDER.
- Sinä kunnotoin!
-
-DEMETRIUS.
-Uskollisuuttan' älä solvaa noin.
-Voi kalliiks sulle tulla pilkka tuo. --
-Tuoss' impes tulee, mene helttus luo.
-
- (Hermia tulee.)
-
-HERMIA.
-Yö musta, joka silmän soentaapi,
-Se korvan herkkätuntoiseksi saapi.
-Se; minkä näkövoima menettää,
-Se kaksin kerroin kuulon hyödyks jää. --
-Lysander, sua ei löynnyt silmäni,
-Mut korvani sun äänes tajusi.
-Mut miksi noin mun jätit, armoton?
-
-LYSANDER.
-Kun lempi käskee, meneminen on.
-
-HERMIA.
-Mut mikä lempi luotani sun saatti?
-
-LYSANDER.
-Ihana lempeni mun lähtöön vaati:
-Helena tuo, mi loistett' yöhön luo
-Heleämpää kuin taivaan tähdet nuo.
-Mun mitä tahdot? Ymmärräthän kai.
-Ett' inho lähtemään mun luotas sai.
-
-HERMIA.
-Et puhu mitä aattelet, et vainen.
-
-HELENA.
-Haa! Hänkin vehkeessä on liittolainen!
-He yksiss' ovat neuvoin, nyt sen huomaan,
-Minuhun tuota pilkan lokaa luomaan. --
-Sa häijy Hermia, kiittämätön tyttö!
-Yhdyitkö liittoon, juoneen noiden kanssa
-Noin kehnoll' ivalla mua kiusatakses?
-Kaikk' onko meidän impisalaisuudet,
-Sisaruusvalat, nuokin hetket, milloin
-Nopeajalkaist' aikaa nuhtelimme,
-Kun meidät erotti, -- kaikk' unheess' onko?
-Viaton lapsuus, koulukumppanuus?
-Kuin kaksi taidokasta luojaa loimme
-Molemmat neulaltamme samaa kukkaa
-Samalla istuimella, samaan kaavaan,
-Hyräillen samaa virttä samaan nuottiin,
-Kuin molempien kädet, äänet, sielut
-Ois yhtä ruumista. Näin kasvoimme
-Kuin kaksoiskirsikka, mi jakoiselta
-Vaan näyttääpi, mut jaoksess' on yksi;
-Kaks marjaa mairetta, mut yksi varsi;
-Näkyisin kaksi ruumist', yks vaan sydän;
-Kaks kuvaa, yhteen kilpeen kuuluvaa,
-Molemmat saman rautatakin alla.
-Tuon lemmen riistät rikki nyt ja soimaat
-Helena-raukkaa kilvan miesten kanssa!
-Ei ystävyyttä tuo eik' immen työtä.
-Ma yksin herjan kärsin, mutta työstäs
-Sukupuolemme mun kanssani sua moittii.
-
-HERMIA.
-Sanasi kiihkoiset mua hämmästyttää.
-Min' en sua pilkkaa; sinä pilkkaat mua.
-
-HELENA.
-Lysanderin mua seurata sa käskit
-Ja ivall' ylistää mun muotoani,
-Ja toisen lemmikkis, Demetrion,
-Jolt' äsken potkun sain, mua nimitellä
-Jumalaks, enkeliksi, taivaan immeks,
-Yön tähtisilmäks. Tuon miks sille sanoo,
-Jot' inhoo hän? Ja miks Lysander kieltää
-Sun lempesi, mi mielen hältä valtaa,
-Ja mulle muka rakkauttaan tarjoo,
-Jos sin' et siihen yllyttäis ja suostuis?
-Vaikk' en niin suosiss' olekaan kuin sinä,
-Niin lemmen hellimä ja onnetarten,
-Vaan kurja lemmenheittonakin lemmin,
-Tok' ansaitsisin säälimyst' enk' ivaa.
-
-HERMIA.
-En ymmärrä, mit' aattelet sa tuolla.
-
-HELENA.
-Niin, oikein! Teeskentele totisuutta
-Ja imartele, selkäni kun käännän!
-Viittoilkaa vaan! No, vielä tuota pilaa!
-Noist' oiva ilveistänne maineen saatte.
-Jos teillä sydänt' ois ja siistit tavat,
-Noin pilkan aineeks ette mua tekis.
-Hyvästi vaan! Syy minun osaks on;
-Sen kuolo kohta sovittaa tai ero.
-
-LYSANDER.
-Jää, armas Helena, ja mua kuule!
-Eloni, lempeni ja aatokseni!
-
-HELENA.
-Oo, oivaa!
-
-HERMIA.
- Helena, noin älä ilku!
-
-DEMETRIUS.
-Jos rukous ei auta, auttaa pakko.
-
-LYSANDER.
-Ei Hermian rukous ja ei sun pakkos;
-On uhkas heikko kuin tuon immen parku. --
-Helena, kautta henkeni! sua lemmin.
-Sen vannon ja sen hengelläni näytän,
-Jos väittää ken ett'en ma sua lemmi.
-
-DEMETRIUS.
-Sua lemmin minä enemmän kuin hän.
-
-LYSANDER.
-Sanotko sen? No, tule, koitelkaamme!
-
-DEMETRIUS.
-No, tulehan!
-
-HERMIA.
- Lysander, mitä tämä?
-
-LYSANDER.
-Pois, mustalainen!
-
-DEMETRIUS.
- Häpee! -- Uljahaksi
-Hän teeskeleikse, seurata kuin aikois,
-Mut tulematta jää. -- Sa pelkur' olet.
-
-LYSANDER.
-Pois, kissa, norkko! Hellitä, sa kehno!
-Ma muuten pois sun puistan niinkuin käärmeen.
-
-HERMIA.
-Mut miks noin hurja? Mistä tämä muutos,
-Mun armaani?
-
-LYSANDER.
- Sun armaas? Mustalainen!
-Pois, inha rutto, häijy myrkkyjuoma!
-
-HERMIA.
-Kai puhut pilaa?
-
-HELENA.
- Aivan niin kuin sinä.
-
-LYSANDER.
-Demetrius, ma sanassani pysyn.
-
-DEMETRIUS.
-Siit' anna kiinne omakätinen;
-Sun omaa heikko käsi, en sua usko.
-
-LYSANDER.
-Tapanko, lyönkö, haavoitanko hänet?
-En, vaikka vihaan, hänt' en toki loukkaa.
-
-HERMIA.
-Mill' enemmän kuin vihallas mua loukkaat?
-Miks vihaat? Mit' on tapahtunut, armas?
-Min' olen Hermia, Lysander sinä,
-Ja yhtä kaunis olen nyt kuin äsken.
-Samana yönä valas teit ja rikoit,
-Ja -- Jumal' armahtakoon! -- toden totta
-Rikoitko sen?
-
-LYSANDER.
- Niin totu kuin ma elän;
-Ja en sua enää koskaan mieli nähdä.
-Kyselmät, toivot, epäilyt siis pois.
-Se sulaa totuutt' on, en puhu pilaa:
-Sua vihaan ma ja lemmin Helenaa.
-
-HERMIA.
-Mua voi! -- Sa ilvene!
-Sa lemmen varas! Yöllä tullen multa
-Varastit armahani.
-
-HELENA.
- Oivaa, oivaa!
-Sull' eikö kainoutta, ujoutta.
-Häpyä hiukkaakaan? Näin pakotatko
-Sa kukkamato!
-Säveiltä huuliltani tylyn vastuun?
-Hyi, sinä teeskelijä! Sinä nukki!
-
-HERMIA.
-Kuin? Nukki? Haa! Nyt ymmärrän ma juonen:
-Hän vartaloitamme on vertaillut,
-Sen huomaan, ja nyt kerskaa pituudestaan.
-Muodollaan, muhkealla muodollaan hän
-Ja muka korkuudellaan hänet valtas. --
-Niin korkeaanko suosiin pääsit siksi,
-Ett' olen minä pieni, pikkarainen?
-Kuin pieni olen, sinä korpikuusi?
-Kuin pieni olen? sano! En niin pieni,
-Ett'ei mun kynteni sun silmiis yllä.
-
-HELENA.
-Vaikk' ivaattekin mua, hyvät herrat,
-Mua toki turvatkaa! En ole häijy,
-En lainkaan ole riitaan taipuvainen;
-Pelokas olen, niinkuin impi aina.
-Voi, älkää hänen salliko mua lyödä!
-Vaikk' on hän pienempikin, uskokaatte,
-Ma hänt' en voita.
-
-HERMIA.
- Taaskin pienempi!
-
-HELENA.
-Oi, Hermia, noin tyly ällös olko!
-Ma rakastanut olen sua aina,
-En koskaan loukannut, en vilpistellyt.
-Rakkaudestakin vaan Demetrioon
-Ma hälle kerroin pakos metsään tänne.
-Sua seuras hän, ja häntä minä hupsu.
-Hän noitui minut hiitehen ja uhkas
-Mua lyödä, potkaista ja tappaakin;
-Ja nyt, jos rauhassa mun annat mennä,
-Ateenaan hullutuksineni palaan
-Enk' enää sua vaivaa. Suo mun mennä!
-Sa näet, kuink' olen lapsekas ja heikko.
-
-HERMIA.
-No, mene tiehes! Kuka sua estää?
-
-HELENA.
-Hupero sydän, jonka jätän tänne.
-
-HERMIA.
-Lysanderilleko?
-
-HELENA.
- Demetriolle.
-
-LYSANDER.
-Helena, malta! Hermia ei sua loukkaa.
-
-DEMETRIUS.
-Ei, herra! eipä kiusallannekaan.
-
-HELENA.
-Kun suuttuu hän, niin sättii hän ja puree;
-Jo koulussa hän oli torapussi;
-Ja, vaikka pieni, on hän kiukkuinen.
-
-HERMIA.
-Taas pieni! Pieni! Pieni yhtenänsä! --
-Noin sallitteko hänen mua nauraa?
-Mut kyllä näytän sulle!
-
-LYSANDER.
- Pois, sa kyysä!
-Sa lintukotolainen, soppityrsky,
-Jyvänen, terho!
-
-DEMETRIUS.
- Liian harras olet
-Hänt' auttamahan, joka apus hylkää.
-Sa jätä hänet! Vaiti Helenasta!
-Hänt' älä puolusta! Jos lemmen hellyytt'
-Osotat hälle vaikka kuinka vähää,
-Niin saat sen maksaa.
-
-LYSANDER.
- Nyt hän minut päästi.
-Jos tohdit, seuraa! Koittakaamme, kenen
-On oikeus häneen suurin, sun vai mun!
-
-DEMETRIUS.
-Seuraanko? En, ma rinnallasi astun.
-
- (Lysander ja Demetrius menevät.)
-
-HERMIA.
-Te, neiti, olette tään riidan alku.
-Ei, jääkää!
-
-HELENA.
- Täällä olo hirvittää;
-Sun seuraas, häijy, kauemmaks en jää.
-Jos lyömään nopsemmat on kätes sun,
-Pidemmät mull' on sääret juoksuhun.
-
- (Menee.)
-
-HERMIA.
-Mut tätä minä aivan kummastun.
-
- (Juoksee Helenan jälkeen.)
-
-OBERON.
-Tää hutiloimist' on; erehdyt aina,
-Pait milloin tepposes on tahalliset.
-
-PUCK.
-Erehdyin, hahmoin ruhtinas, sen myönnän.
-Mut sanoittehan, että tuntisin
-Ateenalaisen puvusta sen miehen,
-Ja siinä suhteess' olen moitteeton:
-Ateenan mieshän myös tuo toinen on.
-Mut mielissäni olen sentään siitä;
-Huviksihan on ollut tämä riita.
-
-OBERON.
-Nyt taistoon hankkii rakastajat nuo.
-Siis joutuun, Puck, yön musta vaippa tuo,
-Ja tähtitaivas usmaan peitä vainen
-Niin pimeään kuin tuonenvirran laine!
-Nuo hangoittelijat niin harhaan vie,
-Ett' toiselt' aina hukkuu toisen tie.
-Sa joskus Lysanderin ääntä matki
-Ja Demetrius saata raivoon ratki,
-Ja joskus Demetrion kielin äännä;
-Näin heidät toisistansa harhaan käännä,
-Siks kunnes heidän ripsillensä hiipii
-Unetar kuolonkarva, lyijysiipi.
-Nyt tuolla Lysanderin silmät kasta;
-Se neste lääkettä on voimakasta,
-Se kaikki hairaukset karkoittaa
-Ja näköns' entisen taas silmä saa.
-Kun sitten heräävät, on tämä ilvi
-Kuin uni vaan ja öinen usmapilvi.
-Ateenaan lempijät nyt palaavat
-Ja liiton ainaisen he solmivat.
-Tee työsi! Minä käyn Titanian luo,
-Mun täytyy hältä saada poika tuo.
-Pois hänest' ajan sitten hirmukuvat;
-Näin kaikki entiselleen palauvat.
-
-PUCK.
-Mut, ruhtinas, se tehtävä on entäin;
-Yön lohikäärmeet pilviss' ajaa lentäin;
-Ja tuolla koittaren jo airut hohtaa;
-Kaikk' eksynehet henget mailta kohta
-Pakoovat kalmistoihin; kirotut,
-Tienristeyksiin ja jokiin haudatut
-Jo madonsyömiss' ovat vuoteissansa;
-Häveten auringolta tekojansa,
-Valoa karttavat he ehdollaan,
-Yö mustasilmä ikiseuranaan.
-
-OBERON.
-Me toista henkilajia ollaankin.
-Ma seuraa Koittaren oon lemmikin,
-Ja metsämaita käymästä en taukoo,
-Vaikk' itä leimuavat porttins' aukoo
-Ja Ahdin suolavirrat vihannat
-Koin säteet kultailevat ihanat.
-Mut joudu, ennenkuin on mennyt yö!
-Se ennen päivää tehtävä on työ.
-
- (Menee.)
-
-PUCK.
-
- Ees ja taa, ees ja taa,
- Heitä vien ma ees ja taa.
- Mua kammoo kaikki maa;
- Tonttu, vie heit' ees ja taa!
- Tuoss' yksi tulee.
-
- (Lysander palajaa.)
-
-LYSANDER.
-Demetrius, miss' olet nyt sä, pöyhkä?
-
-PUCK.
-Täss', asehissa. Entä sinä, röyhkä?
-
-LYSANDER.
-Ma heti tulen.
-
-PUCK.
- Tuonne tasangolle
-Mua seuraa.
-
- (Lysander menee, ääntä seuraten.)
- (Demetrius palajaa.)
-
-DEMETRIUS.
- Missä tuo Lysander ollee?
-Hätikkö! Pelkuri! Sa pakenitko?
-Haa, vastaa! Pensahasen luikersitko?
-
-PUCK.
-Pukari! Tähdet haastat miekkasille,
-Ja miehuuttasi kehut pensahille,
-Ja pois jäät sentään. Tules, nulkki, haa!
-Niin vitsaa annan. Herjan nimen saa,
-Ken kanssas taistelee.
-
-DEMETRIUS.
- Haa! Varros, taikka --
-
-PUCK.
-Mua seuraa; täss' ei taistelujen paikka.
-
- (Menevät.)
- (Lysander palajaa.)
-
-LYSANDER.
-Hän eellä käy ja härnää yhtenään;
-Kun ääntä kohti kuljen, poiss' on hän.
-Se konna jalkajuoksussa mun voittaa;
-Jos kuinka riennän, hän jo pakoon soittaa.
-Ma äsken kaaduin tiellä röysteisellä,
-Nyt levähdän mä.
- (Laskeutuu levolle.)
- Joudu, päivä hellä!
-Kun valostas vaan tummin juovan nään,
-Demetriolle kostan pilkan tään.
-
- (Nukkuu.)
- (Puck ja Demetrius palaavat.)
-
-PUCK.
-Huu! huu! huu! Pelkuri, miss' oletkaan?
-
-DEMETRIUS.
-Jos uskallat, niin seis! Sa joutuisaan
-Edellä juokset, milloin mitä kohti;
-Et seista, naamaas näyttää sin' et tohdi.
-Miss' olet nyt?
-
-PUCK.
- Täss'; etkö tänne jaksa?
-
-LYSANDER.
-Tuon pilkkas kallihisti saat sa maksaa,
-Jos koskaan päivän valossa sun nään.
-No, mene tiehes! Väsyneenä jään
-Yön kylmään helmaan tähän oikomaan ma.
-Kun aamu koittaa, käsiini sun saan ma.
-
- (Laskeutuu levolle ja nukkuu.)
- (Helena tulee.)
-
-HELENA.
-Voi, pitkää, raskast' yötä kuitenkin!
-Oi, joutuun riennä! Koitar, lohtus tuota!
-Ett' aamust' Ateenaan ma saapuisin
-Pois noiden kurjain pilkkaajaini luota.
-Unetar, silmä sulje surevan,
-Ett' itseni ma hetkeks unhotan.
-
- (Nukkuu.)
-
-PUCK.
-
- Kolme vaan! Kaks kertaa kaks
- Neljä on; mut, mitämaks,
- Tuossa yks on: katsos vainen,
- Kuink' on kalvas, raukkamainen!
- Sitä lempi-veitikkaa:
- Tyttö-rukat hupsuiks saa!
-
- (Hermia palajaa.)
-
-HERMIA.
-Mua vaivaista ja raseata, oi!
-Mun kaste kasteli ja oksat raapi,
-En enää edes kontata ma voi,
-Ruumiini voimatonna raukeaapi.
-Levolle lasken. Taivas varjelkaan
-Lysanderia hänen taistossaan!
-
-PUCK.
-
- Nuku vaan
- Makeaan!
- Silmiis näin
- (Nukkuu.)
- Lääkettäin
- Maireata vuodatan.
- (Tiputtaa nestettä Lysanderin silmäluomille.)
- Ja kun nyt
- Heräydyt,
- Riemuvin
- Sydämin
- Riennät syliin armahan.
- Näin on sananlasku totta:
- Kukin kultasensa ottaa,
- Matti Maijan nai,
- Kukin omans' sai,
- Vakka kantensa, ja näin on kaikki hyvin kai.
-
- (Puck poistuu. Demetrius, Helena y.m. jäävät nukkumaan.)
-
-
-
-
-NELJÄS NÄYTÖS.
-
-
-Ensimmäinen kohtaus.
-
- Sama paikka.
-
- (Titania ja Pulma tulevat, keijukaisten seuraamina.
- Oberon perällä näkymättömänä.)
-
-TITANIA.
-Käy, istu tähän kukkaspatjallen;
-Hempeitä poskiasi sivelen ma,
-Ruusuilla silupääsi koreilen,
-Ja pystykorviasi suutelen ma.
-
-PULMA.
-Missä on Hernekukka?
-
-HERNEKUKKA.
-Tässä.
-
-PULMA.
-Kynsikää päätäni, Hernekukka! -- Missä on munsyöri Seitti?
-
-SEITTI.
-Tässä.
-
-PULMA.
-Munsyöri Seitti! Kuulkaas, munsyöri, tarttukaa aseihin ja tappakaa
-minulle ohdakkeen päästä punakoipinen hörriäinen ja tuokaa sen mesipesä
-minulle, herra munsyöri. Älkää vaan liiaksi itseänne raadelko tässä
-ottelussa; ja kuulkaas, munsyöri, katsokaa, ettei mesipesä rikkounnu;
-oikein olisi mieleni paha, jos mesipesä valuisi päällenne, herra
-signori. Missä on munsyöri Sinapinsiemen?
-
-SINAPINSIEMEN.
-Tässä.
-
-PULMA.
-Tänne nyrkkinne, munsyöri! Ei mitään sievistelyjä, herra munsyöri.
-
-SINAPINSIEMEN.
-Mitä suvaitsette?
-
-PULMA.
-En mitään, herra munsyöri, paitse että autatte vapaherra Seittiä
-kynsimisessä. Kuulkaas, munsyöri, minun täytynee käydä parturissa,
-sillä minusta tuntuu, että olen kovin karvainen kasvoiltani; ja aasiksi
-olen niin hellätuntoinen, että minun, jos karvaani vähänkin syhyy,
-täytyy kun täytyykin sitä kynsiä.
-
-TITANIA.
-Tahdotko, armas, kuulla soitantoa?
-
-PULMA.
-Onhan minulla kohtalaisen hyvä korvakuulo. Pankaa soimaan tiuvut ja
-porokellot.
-
-TITANIA.
-Mut, armas, mitä haluaisit syödä?
-
-PULMA.
-Totta vieköön, vaikkapa seimellisen silppua! Voisinpahan rouskia hyviä,
-kuivia kaurojakin. Mutta parhaalta, luulen ma, maistuisi tukko heiniä;
-hyvät, makeat heinät ovat verrattomia.
-
-TITANIA.
-Mull' uskalias on keiju, joka sulle
-Oravan aitast' etsii pähkinöitä.
-
-PULMA.
-Mieluummin ottaisin kourallisen tai pari kuivia herneitä. Mutta pyydän,
-ettei kukaan väestänne minua nyt häiritse: unellinen mieliala valtaa
-minut.
-
-TITANIA.
-Niin, nuku! Sylihini sinut suljen.
-Pois, keijut! Kaikkiin ilman suuntiin pois!
- (Keijut poistuvat.)
-Näin kuusaintakin halaa hento virna,
-Näin naisellinen murattikin kiertyy
-Jalavan rososormen ympärille.
-
- (Nukkuvat.)
- (Puck tulee.)
-
-OBERON (astuen esiin).
-No, terve, Puck! Kas, mikä kaunis näky!
-Mua säälittää jo hänen hulluutensa.
-Kun hänet kohtasin, näet, metsäss' äsken
-Hajuja hölmöllensä etsimässä,
-Niin nuhteillani hänet suututin;
-Tuon otsaan karvaiseen, näet, kukkasvirveen
-Sitonut oli tuoreen, tuoksuvaisen;
-Ja sama kaste, joka silmikoissa
-Kuin Idän täydet helmet äsken päilyi,
-Nyt noiden sulokukkain silmist' uhkui
-Kuin kyynel, joka itkee häpeäänsä.
-Hänt' ivannut kun olin mielin määrin
-Ja kun hän armoa nyt nöyräst' anoi,
-Niin vaadin häneltä tuon vaihdokkaan,
-Jonk' oiti antoikin hän, pannen keijun
-Mun taikalinnahani häntä tuomaan.
-Nyt kun on poika mulla, tahdon purkaa
-Tuon häijyn hairan hänen silmistään.
-Siis, kiltti Puck, ateenalaisen päästä
-Tuo outo naamari nyt ota pois,
-Niin että, kun hän herää ja nuo toiset,
-He kaikin palatkohot Ateenaan,
-Ja tämä öinen ilve olkoon heistä
-Kuin kiusallinen unenhaire vaan.
-Mut keijuiskuningatar ensin pääsköön.
-
- (Koskettaa Titanian silmiä kukkakasvilla.)
-
- Ole niin kuin muinahin!
- Näe niin kuin ennenkin!
- Kaunokki, mi tässä loistaa,
- Lemmenkukan tenhon poistaa.
-
-Titania armas, herää!
-
-TITANIA.
- Oberon,
-Oi, minkä näyn näinkään! Minust' on
-Kuin oisin ollut aasiin rakastunut.
-
-OBERON.
-Tuoss' armaas on.
-
-TITANIA.
- Kuink' on tää tapahtunut?
-Voi, kuinka hänen näköään nyt kammon!
-
-OBERON.
-Vait' hetkinen! -- Puck, ota pois tuo pää! --
-Titania, soittoa nyt viehtävää,
-Jok' unta voimakkaammin aistit valtaa!
-
-TITANIA.
-Soi, soitto, hurmaavainen soitto, soi!
-
-PUCK (Pulmalle.)
-Kun heräät, omin silmin tollakoi!
-
-OBERON.
-Soi, soitto! Armas, käsikkäin nyt vaan
-Makaajain lepopaikkaa heijaamaan!
-Nyt välillämme lempi uusitaan;
-Ens' yönä juhlitaan ja tanhuillaan
-Ilolla häissä Theseus-ruhtinaan,
-Ja hälle ikisiunaus toivotaan.
-Nää parit silloin myöskin naitetaan,
-Ja ihastus on korkeimmillaan.
-
- PUCK.
-
- Ruhtinaani, kuulkaatten:
- Aamulaulu leivosen!
-
- OBERON.
-
- Hiljaa siis ja hipsuttain
- öisen varjon jälkeen vain!
- Kuu ei käy niin nopeaan,
- Kuin me kiertelemme maan.
-
- TITANIA.
-
- Tule, kerro, armahin,
- Miten niin nyt sattuikin.
- Että nukuin alla taivaan
- Kuolevaisten kanssa aivan.
-
- (Poistuvat.)
- (Torvensoittoa kuuluu näyttämön takaa.)
- (Theseus, Hippolyta, Egeus seuralaisineen tulevat.)
-
-THESEUS.
-Nyt joku tuomaan metsänvartijaa!
-Jo päättynyt on meidän kevätjuhla.
-Ja koska päivän sarastus jo näkyy,
-Saa koirain metsävirttä armas kuulla.
-Ne tuonne lännen laaksoon laskekaa! --
-No, joutuun tuomaan metsänvartijaa! --
-Sulo ruhtinatar, vuorelle mua seuraa,
-Niin kuulet, kuinka toisiins' soinnukkaasti
-Sekaantuu koirain haukunta ja kaiku.
-
-HIPPOLYTA.
-Ma Herkuleen ja Kadmon kerran näin,
-Kuin Spartan koirain kanssa Kreetan saaress'
-Ajoivat karhua; en koskaan kuullut
-Niin hauskaa hälinää: ei yksin metsä,
-Vaan pilvet, lähteet, koko seutu yhtä
-On kaikua. Ihanaa ukkos-ääntä
-Ja soinnullista epäsointuisuutta!
-
-THESEUS.
-Minunkin koirani on Spartan verta,
-Leveäkuonoiset ja täplikkäät,
-Ja maasta kasteen pyyhkii niiden korvat;
-Kantukset, joiden kaulanahka höllyy
-Kuin Thessalian härjän; hitaat ajoon,
-Mut äänet soivat yhteen niinkuin kellot.
-Sen sointuvampaa haukuntaa ei koskaan
-Lie huudot säistäneet ja torvenäänet
-Ei Thessalian, Kreetan, Spartan mailla.
-Kun kuulet, päätä itse. -- Keitä nuo?
-
-EGEUS.
-Minunhan tyttäreni tässä nukkuu;
-Tuoss' on Demetrius, Lysander tuossa,
-Helena, Nedar-ukon tytär, tuossa.
-Mik' ihme heidät tänne yhteen toi?
-
-THESEUS.
-Varmaankin ovat Vappujuhlan viettoon
-Varahin nousnehet, ja pidoistamme
-Kun tiedon saivat, niihin vieraiks tulleet --
-Mut kuulkaas, Egeus, Hermianhan tänään
-On määrä antaa vastaus päätöksestään.
-
-EGEUS.
-Niin, ruhtinaani.
-
-THESEUS.
- Käske metsämiesten
-Herättää heidät torvensoitolla.
-
- (Torvien toitotuksia ja metsästyshuutoja näyttämön
- ulkopuolella. Demetrius, Lysander, Hermia ja Helena
- heräävät ja kavahtavat pystyyn.)
-
-THESEUS.
-Huomenta! Pyhä Valentin on mennyt;
-Ja nytkö vasta nämä linnut pesii?
-
-LYSANDER.
-Anteeksi, ruhtinas!
-
- (Hän ja muut polvistuvat Theseon eteen.)
-
-THESEUS.
- Ma pyydän, nouskaa!
-Te hangoittelijat ja vihamiehet,
-Mist' on tää sopu tullut, että viha
-Nyt vihan kanssa ystävyksin nukkuu,
-Luulolta vapaana ja pelkäämättä?
-
-LYSANDER.
-Ma sekavasti vastaan, osaks valveill',
-Osaksi unessa; mut, totta vieköön,
-Kuink' osuin tänne, sanoa en saata.
-Mut luulenpa (puhua totta aion
-Ja kun nyt mietin, onkin niin se), että
-Ma Hermian kanssa tulin; aikehemme
-Paeta oli täältä toiseen paikkaan,
-Miss' ei Ateenan laki meitä tapais --
-
-EGEUS.
-Haa! Kyllin, kyllin! Tiedätten jo kyllin.
-Lain valtaan vaadin miehen tuon, lain valtaan.
-Demetrius, karkuun aikoivat he, karkuun
-Ja sulta sekä multa siten ryöstää --
-Niin, sulta vaimos, multa sanani,
-Sanani antaa hänet vaimoks sulle.
-
-DEMETRIUS.
-Hyvä prinssi, Helenalta kuulin, että
-Paeta aikoivat he tänne metsään.
-Ma raivokkaana seurasin nyt heitä
-Ja mua lemmenhoureissa Helena.
-Mut enpä tiedä, minkä voiman kautta --
-Vaan jonkun voiman kautta tapahtui se --
-Tuo lempi Hermiaan kuin lumi haihtui;
-Se muistoss' on nyt vaan kuin turha lelu,
-Johonka lapsuudessan' ihastuin;
-Ja sydämmeni sykähdys ja auvo
-Ja silmieni huvitus ja ilo
-Helena yksin on. Ma hänet olin
-Jo ennen kihlannut kuin Hermian näin,
-Mut tuota ruokaa vieroin niinkuin sairas.
-Nyt kun sain terveen luonnollisen maun,
-Vaan häntä harron, ikävöin ja lemmin
-Ja ijäks hälle uskolliseks jään.
-
-THESEUS.
-Mik' onnen kohtaus, te lempiväiset!
-Ma tästä tahdon vasta lisää kuulla. --
-Egeus, mieltäni nyt noudattakaa:
-Nuo parikunnat, samassa kuin mekin,
-Ikuisen liiton temppelissä tehkööt.
-Kosk' aamua on kulunut jo paljon,
-Niin jääköön metsänajo toistaiseksi.
-Ateenaan tulkaa: kolminkertaisen
-Me juhlan vietämme nyt herttaisen. --
-Tule, Hippolyta!
-
- (Theseus, Hippolyta, Egeus ja seuralaiset lähtevät.)
-
-DEMETRIUS.
-Tää kaikki on niin hämärää ja pientä
-Kuin pilviin katoavat kaukovuoret.
-
-HERMIA.
-Minusta silmäni on kahtena:
-Näen kaikki kaksinaisin.
-
-HELENA.
- Samoin minä.
-Demetrion löysin niinkuin kalliin helmen:
-Omani eikä omani.
-
-DEMETRIUS.
- Mut hereill'
-Olemmekohan? Minusta me vielä
-Nukumme, uneksimme. -- Herttuako
-Tääll' äsken oli meitä kutsumassa?
-
-HERMIA.
-Niin, ja mun isäni.
-
-HELENA.
- Ja Hippolyta.
-
-LYSANDER.
-Ja kutsui meitä kanssaan temppeliin.
-
-DEMETRIUS.
-Siis hereill' olemme. No, seuratkaamme
-Ja tiellä unistamme haastelkaamme.
-
- (Menevät.)
-
-PULMA (heräten.)
-Kun minun replikkani tulee, huuda minua, kyllä minä vastaan.
-Seuraava on: "ihanin Pyramus!" - Pietari Pääkkö, hoi! Huilu, sinä
-palkeenparsija! Kirso, kattilanpaikkuri! Hotka! -- Peevelin pojat!
-Kaikki karussa, ja jättävät minut tänne nukkumaan! Olen nähnyt sangen
-kummallisen näyn. Olen nähnyt unta, -- mutta mikä se uni oli, se käy
-yli ihmisymmärryksen. Ihminen on aasi, jos luulee voivansa selittää sen
-unen. Minusta on kuin olisin ollut -- mitä, sitä ei saata yksikään
-ihminen sanoa. Minusta minä olin, ja minusta minulla oli, -- mutta
-perin pöhkö on se ihminen, joka koettaa sanoa, mitä minusta oli
-minulla. Ei ihmissilmä ole kuullut, eikä ihmisen korva ole nähnyt, ei
-ihmiskäsi voi haistaa, eikä ihmisen kieli käsittää eikä hänen
-sydämmensä uloslausua, mikä uni se minulla oli. Pietari Pääkkö saa
-kirjoittaa siitä unesta runon, ja sen nimeksi pannaan Pulman uni, koska
-se on niin pulmallinen, ja minä laulan sen herttualle näytelmän
-loppupuolella; tai, ehkäpä se miellyttää enemmän, jos laulan sen vasta
-kuolemani jälkeen.
-
- (Menee.)
-
-
-Toinen kohtaus.
-
- Ateena. Huone Pääkön talossa.
- (Pääkkö, Huilu, Kirso ja Hotka tulevat.)
-
-PÄÄKKÖ.
-Oletteko sanan panneet Pulman taloon? Onko hän jo tullut kotiin?
-
-HOTKA.
-Hänestä ei mitään kuulu. Varmaankin hän on mennyttä kalua.
-
-HUILU.
-Jos hän ei tule, niin menee koko kappale hemmettiin. Me emme pääse
-puusta pitkään, eikö totta?
-
-PÄÄKKÖ.
-Aivan mahdotonta. Koko Ateenassa ei löydy yhtäkään miestä, joka osaisi
-Pyramusta niin ulostoimittaa kuin hän.
-
-HUILU.
-Eikä löydy; hän on yksinkertaisesti sanoen paras älyniekka Ateenan
-kaikista käsityöläisistä.
-
-PÄÄKKÖ.
-Niin, ja paras ihminen myöskin; hän on, mitä äänen ihanuuteen
-tulee, oikein huiluharppu.
-
-HUILU.
-Huuliharppu, sano niin; huiluharppu, herra nähköön, sehän ei
-kelpaa.
-
- (Puutiainen tulee.)
-
-PUUTIAINEN.
-Mestarit, mestarit! Herttua tulee nyt justiin temppelistä; ja siellä on
-lisäksi vihitty pari kolme muutakin herraa ja rouvaa. Jos olisimme
-saaneet kappaleemme toimeen, niin olisimme nyt toimeentulevia miehiä.
-
-HUILU.
-Voi, sitä Pulmaa, sitä riivatun kultapoikaa? Näin hän on nyt menettänyt
-plootun päivältä koko elinajakseen. Plootun hän olisi päivältä saanut,
-välttämättä plootun. Jos ei herttua olisi hänelle antanut plootua
-päivältä Pyramuksen näyttelemisestä, niin menen vaikka hirteen. Ja
-hyvin hän sen olisi ansainnut. Plootun päivältä Pyramuksesta tai ei
-äyriäkään.
-
- (Pulma tulee.)
-
-PULMA.
-Missä olette, pojat? Missä olette, sydänkäpyseni?
-
-PÄÄKKÖ.
-Pulma! Oi, tätä urhollista päivää? Oi, tätä autuaallista hetkeä!
-
-PULMA.
-Mestarit, minä tiedän ihmeitä kertoa, vaan älkää kyselkö: mitä se on;
-sillä jos sen teille sanon, en ole kunniallinen ateenalainen. Minä
-kerron teille kaikki nipasta nappaan, niinkuin se tapahtui.
-
-PÄÄKKÖ.
-Anna kuulla, Pulma kulta.
-
-PULMA.
-Ei, en rahtuakaan. Sen verran vaan voin teille sanoa, että herttua on
-syönyt päivällistä. Nyt reilaan kaikki kapineenne! Lujat nauhat
-paitoihin, uudet paulat kenkiin! Laittakaa itsenne linnaan heti; ja
-silmäilkää läksyjänne joka mies, sillä, lyhyestä tärkimpään, meidän
-kappaleemme on päässyt armoihin. Mutta Thisbellä pitää kaikella muotoa
-olla puhdas paita, ja se, joka jalopeuraa näyttelee, älköön leikatko
-kynsiänsä, sillä jalopeuran kynnet pitää tulla näkyviin. Ja kuulkaas
-nyt, te rakkaan rakkaat näyttelijät, älkää syökö sipulia tai
-kynsilaukkaa, sillä meidän tulee huokua suloista henkeä, ja saattepa
-nähdä, että kuulette heidän sanovan: voi, mikä suloinen komelja! Kas
-niin, ei sanaakaan enää! Pois matkaan, pois!
-
- (Menevät.)
-
-
-
-
-VIIDES NÄYTÖS.
-
-
-Ensimmäinen kohtaus.
-
- Paikka sama. Huone Theseon hovilinnassa.
-
- (Theseus, Hippolyta, Philostrate, hoviherroja
- ja seuralaisia tulee.)
-
-HIPPOLYTA.
-Tuo, mitä kertovat nuo rakastajat,
-On kummaa.
-
-THESEUS.
- Kummaa enemmän kuin totta.
-Nuo vanhat tarinat ja noidan ilveet
-Ei minuun pysty. Rakkailla ja hulluill'
-On aivot tuliset ja kuvas-aisti
-Niin haaveikas, ett' enemmän se huomaa,
-Kuin mitä käsittää voi kylmä järki.
-Runooja, lempijä ja hullu, kaikki
-Ne kuvitust' on pelkkää. Hullu näkee
-Piruja enemmän kuin hornan täyden;
-On yhtä pöhkö lempijä: hän näkee
-Helenan sulon mustalaisessakin.
-Runoojan silmä hourun lailla pyörii,
-Maast' iskee taivoon, taivost' alas maahan,
-Ja aina miten kuvas-aisti poikii
-Jotakin outoa, niin muodostaa sen
-Runoojan kynä, nimin nimittääpi
-Ja oloon pukee tyhjän leijukuvan.
-Niin valtavat on kuvas-aistin kujeet,
-Ett' ilon jonkinlaisen jos se huomaa,
-Se heti myöskin ilon tuojan näkee.
-Ja yössä mielesi jos kauhistuu,
-Niin pensaskin se karhuks muodostuu.
-
-HIPPOLYTA.
-Mut nämä öiset tapahtumat kaikki
-Ja koko heidän mielenmuutoksensa
-Enempää on kuin kuvas-aistin luomaa,
-Ja siitä kasvaa suurta, pysyväistä,
-Mut ihmeellistä sittenkin ja kummaa.
-
-THESEUS.
-Tuoss' ilon hurmaamina tulevat he.
- (Lysander, Demetrius, Hermia ja Helena tulevat.)
-Iloa, ystävät, ja onnea
-Ja hauskaa lempiaikaa ainaiseksi!
-
-LYSANDER.
-Siunatkoon vielä suuremp' onni teidän
-Pöytänne, vuoteenne ja askeleenne!
-
-THESEUS.
-Niin. Eikö iloja ja karkeloita,
-Mill' iltaisesta maatapanon aikaan
-Nää kolme pitkää tiimaa viettäisimme?
-Miss' on tuo meidän ilomestarimme?
-Hupia eikö? Eikö näytelmää,
-Mi lientäis tämän piinahetken tuskaa?
-Hoi, Philostrate!
-
-PHILOSTRATE.
- Armollinen herra!
-
-THESEUS.
-Mit' ajanviettoa on täksi illaks?
-Hyppyä? Soitantoa? Hidast' aikaa
-Hilastamalla täytyy peijata.
-
-PHILOSTRATE.
-Täss' olis näytelmien luettelo.
-Mink' ensin niistä haluatte nähdä?
-
- (Antaa paperin.)
-
-THESEUS (lukee).
-"Kentaurein kanssa taistelu, min laulaa
-Kuohilas Ateenasta harpun myötä."
-Ei sitä! Armaalleni jo sen kerroin
-Setäni, Herkuleksen, kunniaksi.
-"Humaltuneiden bakkanaalein raivo,
-Jotk' Orpheus runoilijan raatelivat."
-Kulunut kappal; näyteltiin, kun viimein
-Thebestä voittajana palasin.
-"Yhdeksän Muusan surulaulu siitä,
-Ett' Oppi äsken kerjuudessa kuoli."
-Pureva, moittelias pilkkaruno,
-Hääjuhlan kunniaksi sopimaton.
-"Ikävän lyhyt näytös Pyramosta
-Ja Thisbestä: yks surullinen pila."
-Ikävän lyhyt! Surullinen pila!
-Se on kuin kuumaa jäätä, mustaa lunta.
-Sopua tästä epäsovust' etsi.
-
-PHILOSTRATE.
-Se kappal tuskin kymmentä on sanaa;
-Niin lyhyttä en toista ole nähnyt.
-Mut kymmenen on sanaa siinä liikaa.
-Ja ikävä se on: ei järki-puhett',
-Ei kelpo näyttelijää näytelmässä.
-Ja surullinen on se, hyvä prinssi:
-Pyramus siinä tappaa itsensä.
-Näin sitä harjoiteltavan, ja myönnän
-Ett' itkinkin, mut iloisempaa kyynelt'
-Ei ilminaurusta lie vuodatettu.
-
-THESEUS.
-Ja keitä ovat näyttelijät sitten?
-
-PHILOSTRATE.
-Työkansaa kovakouraist' Ateenasta,
-Jotk' ennen eivät hautoneet lie päätään,
-Mut tylsää muistiaan nyt juhlaksenne
-Täll' ovat näytelmällä vaivanneet.
-
-THESEUS.
-Me tahdomme sen kuulla.
-
-PHILOSTRATE.
- Ai ai, herra;
-Ei teille sovi se; sen olen kuullut;
-Se joutavaa on, jonkin joutavaa;
-Jos ette mieli nähdä, kuinka on se
-Mieliksi teille pitkäks venytetty
-Ja vaivall' opittu.
-
-THESEUS.
- Sen tahdon nähdä.
-Ei yksinkertaisten ja uskollisten
-Saa tarjousta koskaan halveksia. --
-Tuo heidät tänne' -- Istukaahan, naiset!
-
- (Phllostrate menee.)
-
-HIPPOLYTA.
-En nähdä voi, kuin kurja kiusaantuu
-Ja uskollinen uupuu taakkans' alle.
-
-THESEUS.
-Sit' armas, ei sun tarvitsekaan nähdä.
-
-HIPPOLYTA.
-Hän sanoo, ett' on huono heillä kunto.
-
-THESEUS.
-Sen kunnokkaampi huonosta on kiittää.
-Huvimme olkoon verhoon peittää erheet
-Jos puutteellist' on köyhän kunnioitus,
-Mies jalo tahtoon katsoo eikä taitoon.
-Jos minne tulin, tervehdykseks oli
-Suur'oppineilla puheet valmihina.
-Vavisten seisoivat he, kalpein kasvoin,
-Ja puolilauseessa jo häkeltyivät;
-Opittu läksy pelvost' istui kurkkuun,
-He mykistyivät kokonaan, ja minä
-Jäin tervehdyksettä. Mua usko, armas,
-Vait'olo tuo jo lausuu tervehdyksen,
-Ja hiljainen ja kaino kunnioitus
-Enemmän puhuu kuin tuon korskailevan
-Puhujataidon kärkäs lörppäkieli.
-Tuo alttius ja mykkä suoruus vain
-Minust' on vaietessaan puheliain.
-
- (Philostrate palajaa.)
-
-PHILOSTRATE.
-Jos suvaitsette, prologi on valmis.
-
-THESEUS.
-Se tulkoon.
-
- (Torventoitotuksia.)
- (Prologi tulee.)
-
-PROLOGI.
-"Jos teitä loukkaamme, niin parastaan
-Jokainen meistä tahtoo teille näyttää.
-Täst' älkää suuttuko siis ollenkaan,
-Me tehtävämme tahdomme vaan täyttää.
-Tulimme kiusaks vaan, se tietäkää,
-Huvinne vuoks ei laisinkaan. Siis luulkaa
-Min luulettenkin. Kehnoa on tää,
-Ja luultavasti kadutten. Mut kuulkaa:
-Nyt alkaa näytäntö; kun näette sen,
-Niin tiedätten min tietää tahdotten."
-
-THESEUS.
-Tuo mies ei ole turhan tarkka, hän.
-
-LYSANDER.
-Hän ajelee kuin äksyä varsaa; ei ymmärrä sanoa: ptruu, humma! Hyvä
-opetus, armollinen herra: ei puhumisesta, jos ei puhu oikein.
-
-HIPPOLYTA.
-Toden totta, hän soittelee prologiaan kuin lapsi huilua: ääntä siitä
-lähtee, mutta taito puuttuu.
-
-THESEUS.
-Tuo puhe on kuin hämmentynyt vyyhti:
-Ei mikään paikka rikki, mutta kaikki
-On epäkunnossa. Ken tulee tuossa?
-
- (Pyramus ja Thisbe, Muuri, Kuutama ja
- Jalopeura astuvat äänettöminä esiin.)
-
-PROLOGI.
-"Te tästä kenties ihmetyksiin jäätte,
-Mut totuus vihdoin kaikki selvittää.
-Tuo mies on Pyramus, se tietäkäätte,
-Ja Thisbe tämä kaunis rouva, tää.
-Tuo miesi tuossa savi-iskoksessa
-Se häijy Muuri on, jok' erottaa
-Nuo lempijät, ja jonka rakosessa
-Voi rakkaat toisillensa kuiskuttaa.
-Tuo, jolla lyhty, koira, pensas on,
-Esittää Kuutamaa: näet, kuutamalla
-Nuo rakastajat lemmen liittohon
-Rupeevat Ninon haudan kompuralla.
-Tuo hirmu-otus kuvaa Jalopeuraa,
-Jot' uskollinen Thisbe kammoaa
-Ja pakeneekin, kun on ilman seuraa,
-Ja paetessaan vaipan pudottaa,
-Min jalopeuran veriturpa tahraa.
-Pyramus tulee, sulho kaunis, hoikka,
-Ja löytää Thisben vaipan murhatun;
-Ja syvään sydämmeensä syöksee poika
-Nyt säilän syyllisen ja kirotun.
-Ja Thisbe alla silkkiäis- on puun
-Ja tikariinsa syöksyy. Kaiken muun
-Sen teille kertoo tämä lempiseura
-Ja Muuri, Kuutama ja Jalopeura."
-
- (Prologi, Thisbe, Jalopeura ja Kuutama poistuvat.)
-
-THESEUS.
-Sep' ihmett' on, jos jalopeura puhuu.
-
-DEMETRIUS.
-Mitä ihmettä se on; voineehan jalopeura tehdä sen, minkä moni aasikin
-tekee.
-
-MUURI.
-"Niin tapahtuu nyt tässä näytelmässä,
-Ett' olen minä, Kirso, muuri tässä
-Ja muuri moinen -- sanoa sen voin --
-Joss' ompi reikä eli halkioin,
-Johonka salass' usein Thisbe saapi
-Ja Pyramuksen kanssa kuiskuttaapi.
-Tää savi ja tää iskos näyttää juuri,
-Ett' olen minä toden totta muuri.
-Ja tässä reiän näätte, tään ja tään,
-Jost' armaat kuiskailevat keskenään."
-
-THESEUS.
-Voiko paremmin puhua puuta ja heinää?
-
-DEMETRIUS.
-Se on sukkelin välimerkki, minkä koskaan olen kuullut puhuvan.
-
-THESEUS.
-Nyt käv Pyramus muuriin käsiksi. Hiljaa!
-
-PYRAMUS.
-"Yö mustapintainen! Oi, julma yö!
-Oi, yö, jok' aina tulet päivän päästä!
-Oi, yö, oi, yö, mun tuskiani säästä!
-Sanansa, oi, ma pelkään, Thisbe syö. --
-Ja sinä, muuri! Rakas, armas muuri,
-Jok' olet mun ja hänen kotiaan,
-Sä, muuri, muuri, rakas, armas muuri,
-Tuo tänne reikäs, että nähdä saan.
- (Muuri nostaa sormensa.)
-Oi, kiitos! Zeus sua kaitkoon, muuri kulta!
-Mut mitä nään? En nää ma Thisbeäin.
-Oi, häijy muuri, auvon peität multa!
-Kivesi kiroan, kun narraat näin."
-
-THESEUS.
-Minusta pitäisi muurin, koska sillä on tunto, kirota häntä takaisin.
-
-PYRAMUS.
-Ei maakaan, herra, ei hänen sitä pidä. "Narraat näin" on Thisben
-replikka; hänen pitää nyt tulla esiin, ja minun pitää häntä vakoilla
-tästä reiästä. Saattepa nähdä, että käy ihan niin kuin sanon. Kas,
-tuossa hän jo tulee!
-
- (Thisbe tulee.)
-
-THISBE.
-"Oi, muuri, tuskiani usein kuulet,
-Kun Pyramostani mun erotat;
-Ja kiviäs nää kirsimarja-huulet
-Ja iskostasi usein muiskaavat."
-
-PYRAMUS.
-"Ma äänen nään; nyt reikään etsin tien
-Ja katson, josko Thisben kasvot kuulen.
-Thisbe!"
-
-THISBE.
-"Mun kultani se on, ma luulen."
-
-PYRAMUS.
-"Niin luule mitäs luulet; kultas lien,
-Ja kuin Limander minä sua lemmin."
-
-THISBE.
-"Ja minä niinkuin Helena sua hemmin."
-
-PYRAMUS.
-"Niin rakas Prokokaan ei Skephalulle."
-
-THISBE.
-"Kuin Proko Skephalulle, sinä mulle."
-
-PYRAMUS.
-"Tään reiän kautta suukko mulle suo."
-
-THISBE.
-"Niin, sinä sit' et saa, vaan muuri tuo."
-
-PYRAMUS.
-"Nyt Miinan haudallenko seuraat mua?"
-
-THISBE.
-"Jos elän taikka kuolen, seuraan sua."
-
-MUURI.
-"Ja näin nyt muuri tehtävänsä kuittaa,
-Ja menojaan nyt muuri mennä suittaa."
-
- (Muuri, Pyramus ja Thisbe poistuvat.)
-
-THESEUS.
-Nyt on siis sulku poissa naapurien väliltä.
-
-DEMETRIUS.
-Ei muuta neuvoa, kun seinilläkin on korvat.
-
-HIPPOLYTA.
-Tuommoisia tyhmyyksiä en ole ikänäni kuullut.
-
-THESEUS.
-Parhaat tätä lajia ovat vaan varjoja, eivätkä huonoimmatkaan ole sen
-huonompia, jos mielikuvitus vähän auttelee.
-
-HIPPOLYTA.
-Niin, teidän mielikuvituksenne eikä heidän.
-
-THESEUS.
-Jos me emme heistä sen pahempaa kuvittele, kuin mitä he itse itsestään
-kuvittelevat, niin voivat he käydä verrattomista miehistä. Kas, tuossa
-kaksi jaloa eläintä, Kuu ja Jalopeura.
-
- (Jalopeura ja Kuutama tulevat.)
-
-JALOPEURA
-"Te armaat naiset, jotka vapisette,
-Jos pisku hiiren-otus maassa kiljuu,
-Nyt kenties säikytte ja kalpenette,
-Kun Jalopeura raivoss' aivan viljuu.
-Min' olen Puutiainen, hyvä seura,
-En koiras- enkä naaras-jalopeura;
-Jos tässä jalopeuraks äityisin,
-Niin hengestäni ehkä pääsisin."
-
-THESEUS.
-Kohtelias peto ja hyvin tunnollinen.
-
-DEMETRIUS.
-Niin, siitä pedosta saattaa todellakin pettyä.
-
-LYSANDER.
-Tuolla jalopeuralla on oikea ketun rohkeus.
-
-THESEUS.
-Niin oikein; ja hanhen äly.
-
-DEMETRIUS.
-Ei maarinkaan; sillä hänen rohkeutensa ei voita hänen älyään, mutta
-kettu voittaa hanhen.
-
-THESEUS.
-Mutta varmaan hänen älynsäkään ei voita hänen rohkeuttaan, sillä hanhi
-ei voita kettua. No niin, mutta jääköön se asia hänen älyttäväkseen, ja
-kuunnelkaamme kuuta.
-
-KUUTAMA.
-"Tää lyhty kuvaa sarvipäätä kuuta."
-
-DEMETRIUS.
-Hänellä olisi pitänyt olla sarvet päässä.
-
-THESEUS.
-Hän on täysikuu: sarvet ovat näkymättöminä kehässä.
-
-KUUTAMA.
-"Tää lyhty kuvaa sarvipäätä kuuta;
-Ja minä olen miesi kuussa, minä."
-
-THESEUS.
-Se on suurin erehdys kaikista. Miehenhän pitäisi olla lyhdyssä; kuinka
-hän muuten voi olla miesi kuussa.
-
-DEMETRIUS.
-Hän ei tohdi valkean tähden; sillä, nähkääs, se on jo muutenkin
-himmenemään päin.
-
-HIPPOLYTA.
-Olen kyllästynyt tuohon kuuhun; soisin, että se vaihtuisi.
-
-THESEUS.
-Hänen pienestä älynsä valosta näkyy, että hän on vähenemässä; mutta
-kohteliaisuuden ja järjestyksen tähden täytyy meidän kestää loppuun
-asti.
-
-LYSANDER.
-Jatka, kuu!
-
-KUUTAMA.
-Kaikki, mitä minulla on sanottavaa teille, on se, että sanon teille,
-että lyhty on kuu, minä olen miesi kuussa, tämä orjantappurapensas on
-minun orjantappurapensaani ja tämä koira on minun koirani.
-
-DEMETRIUS.
-Mutta tuon kaiken pitäisi olla lyhdyssä, sillä kaikkihan nuo ovat
-kuussa. Mutta vait! Tuossa tulee Thisbe.
-
- (Thisbe tulee.)
-
-THISBE.
-"Tää Miinan hauta on. Mut miss' on armas."
-
-JALOPEURA.
-"Uu-uu-uu-".
-
- (Jalopeura karjuu; Thisbe pakenee.)
-
-DEMETRIUS.
-Hyvin karjuttu, jalopeura.
-
-THESEUS.
-Hyvin juostu, Thisbe.
-
-HIPPOLYTA.
-Hyvin loistettu, kuu. -- Tosiaankin, tuo kuu loistaa sangen sievästi.
-
- (Jalopeura repii rikki Thisben vaipan ja poistuu.)
-
-THESEUS.
-Hyvin revitty, jalopeura.
-
-DEMETRIUS.
-Ja sitten tuli Pyramus.
-
-LYSANDER.
-Ja sitten katosi jalopeura.
-
- (Pyramus tulee)
-
-PYRAMUS.
-"Oi, kiitos, kuu, sun päivänvalostas,
-Ja kiitos, että kirkkaat sätees paistaa!
-Sun lämpimässä kultaloisteessas
-Saan armaan Thisben näköpäitä maistaa."
-
- "Voi, hirveää!
- Mit' ompi tää?
- Voi, mikä tuska karvas!
- Kas, silmä, kas!
- Voi, laupias!
- Oi, kultanuppu armas!
- Ma vaippas sun
- Näen tahratun;
- Nyt, raivottaret, tänne,
- Ja leikelkää
- Ja repikää
- Ja riistäkää
- Pois elämäni jänne!"
-
-THESEUS.
-Tuopa voihkina ja rakkaan ystävän kuolema melkein voisivat tehdä
-ihmisen surunvoittoiseksi.
-
-HIPPOLYTA.
-Toden totta, minun tulee sääli tuota miestä.
-
-PYRAMUS.
-"Miks, luonto, jalopeuran loit sa vainen,
-Kosk' armahani raiskata se voi,
-Jok' on -- ei, ei -- jok' oli kauniin nainen,
-Mik' eli täällä, elpyi, söi ja joi."
-
- "Oi, kyynel, oi,
- Nyt huppeloi!
- Käy, miekka, rintaan päin nyt!
- Tuoss' sydän on
- Mun, Pyramon!
- Näin kuolen, näin, näin, näin nyt.
- Jo kuolinkin,
- Pois erkanin,
- Jo lensin taivaan puoleen.
- Ei liiku suu.
- Pois tiehes, kuu!
- Nyt kuolen, kuolen, kuolen."
-
- (Kuolee. Kuutama poistuu.)
-
-THESEUS.
-Niin, nyt hän kuoli, mies kulu.
-
-LYSANDER.
-Eikä maksa nyt kuoliotakaan.
-
-THESEUS.
-Mutta kaluseppä voi kulusta vielä tehdä kalun.
-
-HIPPOLYTA.
-No, mutta kuutama lähtee pois, ennenkuin Thisbe palajaa ja löytää
-armaansa.
-
-THESEUS.
-Hän löytää hänet tähtien valossa. Tuossa hän jo tulee, ja hänen
-voihkinaansa kappale päättyy.
-
- (Thisbe tulee.)
-
-HIPPOLYTA.
-Minusta sen ei tarvitsisi olla pitkä tuollaisen Pyramon vuoksi. Toivon
-että hän suorittaa asiansa lyhyesti.
-
-DEMETRIUS.
-Tomun hiukekin vaa'assa jo ratkaisee, kumpi on parempi, Pyramusko vai
-Thisbe: toinen mieheksi, Jumala nähköön, toinen naiseksi, Jumala
-paratkoon.
-
-LYSANDER.
-Hän on jo hänet keksinyt suloisilla silmillänsä.
-
-DEMETRIUS.
-Ja nyt hän voihkii seuraavaisesti:
-
- THISBE.
-
- Nukutko jo?
- Vai kuolitko,
- Mun kyyhkyni? Kies' auta!
- Oi, äännähän!
- On kuollut hän,
- Ja silmät peittää hauta.
- Ma onneton!
- Kaikk' mennyt on:
- Sen poski mesinukka
- Ja lilja-suu
- Ja muoto muu
- Ja nenä niinkuin kukka.
- Oi, siskoset,
- Te kolmoset,
- Nyt peskää käsiänne
- Verissä mun,
- Mult' armaan kun
- Te veitte sipsillänne!
- Vait, kieli, vait! --
- Nyt, miekka, kait
- Sa tahdot rintaa syödä.
- Hyvästi vaan!
- Nyt kuolemaan!
- Hyv' yötä, yötä, yötä!
-
- (Kuolee.)
-
-THESEUS.
-Kuutama ja jalopeura ovat jääneet jäljelle kuolleita hautaamaan.
-
-DEMETRIUS.
-Niin, ja muuri myöskin.
-
-PULMA.
-Ei suinkaan; vakuutan, että muuri on revittty maahan, joka erotti
-heidän vanhempansa. Suvaitsetteko katsella epilogia tai kuulla
-bergomaski-tanssia, jota kaksi meidän miehistä hyppelee?
-
-THESEUS.
-Ei mitään epilogia, sitä pyydän. Kappaleenne ei kaipaa puolustusta.
-Älkää puolustelko! Kun näyttelijät ovat kaikki kuolleet, ei ole ketään
-moitittavaa. Totisesti, jos tämän kirjoittaja olisi näytellyt
-Pyramuksena ja hirttäytynyt Thisben sukkanauhaan, niin olisi tästä
-tullut kaunis murhenäytelmä; ja kaunishan se tosin nytkin on ja sangen
-hyvin toimitettu. Mutta tuokaa nyt se bergomaski-tanssinne nähtäväksi,
-ja jättäkää koko epilogi.
-
- (Tanssia.)
-
-THESEUS.
-Yön rautakieli soi jo kahtatoista.
-Levolle, rakkaat! Mörkö-aika joutuu.
-Makaamme aamull' ehkä liian kauan,
-Näin pitkälle kun yötä valvomme.
-Mut jouduttipa sentään hidast' yötä
-Tuo paksu ilve. Ystävät, nyt maata!
-Ja neljätoista päivää yhtenään
-Huveilla tätä juhlaa vietetään.
-
- (Menevät.)
-
-
-Toinen kohtaus.
-
- (Puck tulee.)
-
- PUCK.
-
- Tiiker' ärjyy nälissänsä,
- Susi kuuta ulvoo nyt,
- Työmies kuorsaa pirtissänsä
- Päivän töistä väsynyt.
- Arinassa hiilos hohkaa,
- Huhkain huutaa, valittaa,
- Sairas tuskissansa ohkaa,
- Lähtöänsä valmistaa.
- Tähän aikaan yöstä itse
- Haudatkin ne aukenee,
- Kirkkotarhan ympäritse
- Aavehet ne astelee.
- Ja me, keijut, kiertelemme
- Valjakkoa kuuttaren,
- Aurinkoa pakenemme
- Pimeässä hiipien.
- Nyt on iloa: ei tohdi
- Hiirikään nyt hiiskahtaa.
- Itse käyn ma luutaan kohti,
- Rikat työnnän oven taa.
-
- (Oberon ja Titania seurueineen tulevat.)
-
- OBERON.
-
- Valaiskaa nyt päivän suussa
- Himmeäksi sali tää!
- Keveään kuin lintu puussa,
- Keijukaiset, hyppikää!
- Lauluani noudatelkaa,
- Laulakaa ja sipsutelkaa!
-
- TITANIA.
-
- Kanteloiset helkkymään,
- Joka sanaa säistämään!
- Käsikkäin nyt laulelkaamme,
- Tämä seutu siunatkaamme.
-
- (Laulua ja tanssia.)
-
- OBERON.
-
- Ja nyt, ketjut, talo tää
- Aamukoihin kierrelkää.
- Paras vihkivuode sen
- Onnen saakoon ijäisen.
- Suuri olkoon lasten luku,
- Siunatuksi tulkoon suku.
- Nämä kolmet aviot
- Ikilemmess' olkohot.
- Luonnon käs' ei heihin saa
- Tahraa pienint' istuttaa,
- Ett'ei heimoon syntyis lasta
- Velhon luomaa vaihdokasta,
- Viirusilmää, ristisuuta
- Taikka viallista muuta.
- Teillenne te valakaa
- Nurmen kastett' ihanaa,
- Linnan joka huonehellen
- Siunausta toivotellen,
- Että rauha taloss' olkoon,
- Isännälle onni tulkoon.
- Pois nyt vaan
- Joutuisaan!
- Aamukoissa kohdataan.
-
- (Oberon ja Titania seurueineen lähtevät.)
-
- PUCK.
-
- Jos me haamut loukkaamme,
- Meille anteeks suokaatte;
- Luulkaa, että nukahtain
- Näkyjä nyt näitte vain,
- Että tämä heikko ilvi
- On vaan tyhjä unipilvi.
- Soimata meit' ette saa.
- Toiste näätte parempaa.
- Jos nyt moitteest' ansiotta
- Pääsemme, niin toden totta
- Vasta teemme paremmin, --
- Kunnon Puck sen lupaakin,
- Eikä mieli sanaans' syödä.
- Hyvää yötä, hyvää yötä!
- Kätten pauketta nyt vaan!
- Puck hän pysyy sanassaan.
-
- (Poistuu.)
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Kesäyön unelma, by William Shakespeare
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KESÄYÖN UNELMA ***
-
-***** This file should be named 44831-8.txt or 44831-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
- http://www.gutenberg.org/4/4/8/3/44831/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties. Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research. They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License available with this file or online at
- www.gutenberg.org/license.
-
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States. If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed. Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change. If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges. If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
- the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
- you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
- owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
- has agreed to donate royalties under this paragraph to the
- Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
- must be paid within 60 days following each date on which you
- prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
- returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
- sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
- address specified in Section 4, "Information about donations to
- the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
- you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
- does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
- License. You must require such a user to return or
- destroy all copies of the works possessed in a physical medium
- and discontinue all use of and all access to other copies of
- Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
- money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
- electronic work is discovered and reported to you within 90 days
- of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
- distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation. The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund. If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation information page at www.gutenberg.org
-
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations. Its business office is located at 809
-North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email
-contact links and up to date contact information can be found at the
-Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
- Dr. Gregory B. Newby
- Chief Executive and Director
- gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone. For forty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
- www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-