diff options
Diffstat (limited to '44831-8.txt')
| -rw-r--r-- | 44831-8.txt | 3911 |
1 files changed, 0 insertions, 3911 deletions
diff --git a/44831-8.txt b/44831-8.txt deleted file mode 100644 index f1bf55c..0000000 --- a/44831-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3911 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Kesäyön unelma, by William Shakespeare - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org - - -Title: Kesäyön unelma - -Author: William Shakespeare - -Translator: Paavo Cajander - -Release Date: February 5, 2014 [EBook #44831] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KESÄYÖN UNELMA *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -KESÄYÖN UNELMA - -Kirj. - -William Shakespeare - - -Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1891. - - - -Näytelmän henkilöt: - -THESEUS, Ateenan herttua. -EGEUS, Hermian isä. -LYSANDER, | Hermian rakastajia. -DEMETRIUS, | -PHILOSTRATE, huvien järjestäjä Theseon hovissa. -PÄÄKKÖ, salvumies. -PUUTIAINEN, puuseppä. -PULMA, kankuri. -HUILU, palkeenparsija. -KIRSO, kattilanpaikkuri. -HOTKA, räätäli. -HIPPOLYTA, amatsonien kuningatar. -HERMIA, Lysanderiin rakastunut. -HELENA, Demetrioon rakastunut. -OBERON, keijukaisten kuningas. -TITANIA, keijukaisten kuningatar. -PUCK, eräs tonttu. -HERNEKUKKA, | -SEITTI, | Keijukaisia. -KOI, | -SINAPINSIEMEN, | - -Keijukaisia kuninkaan ja kuningattaren palveluksessa, Theseon -ja Hippolytan seuralaisia. - -Tapahtumapaikka: Ateenan kaupunki ja sen läheisyydessä -oleva metsä. - - - - -ENSIMMÄINEN NÄYTÖS. - - -Ensimmäinen kohtaus. - - Ateena. Huone Theseon hovilinnassa. - (Theseus, Hippolyta, Phllostrate ja seuralaisia tulee.) - -THESEUS. -Hippolyta, jo rientäin lähestyypi -Hääiltamme; viel' uuteen kuuhun neljä -Ilopäivää on; mut voi, kuin vitkaan kuluu -Tuo vanha kuu! Se halujani ehkää -Kuin leski emintimä, joka syöpi -Ikänsä poikapuolen perinnöitä. - -HIPPOLYTA. -Yön helmaan vaipuu väleen neljä päivää, -Unihin väleen kuluu neljä yötä, -Ja silloin kuu, kuin äsken viritetty -Hopeakaan, taivahalta katsoo -Hääriemujamme. - -THESEUS. - Mene, Philostrate, -Ateenan nuoret huvituksiin kutsu! -Herätä vilpas, virkku ilon henki, -Pois hautajaisiin käske mielen synkkyys: -Se kalvas vieras loistoomme ei sovi. -Hippolyta, sua miekallani kosin -Ja väkivallalla sun lempes voitin; -Nyt, toista virttä laulain, häämme vietän -Kemuilla, juhlilla ja näytelmillä! - - (Egeus, Hermia, Lysander ja Demetrius tulevat.) - -EGEUS. -Eläköön Theseus, suuri ruhtinaamme! - -THESEUS. -Suur' kiitos, hyvä Egeus! Mit' uutta? - -EGEUS. -Vihoissani ma tulen valittamaan -Omasta tyttärestäin, Hermiasta. -- -Demetrius, esiin! -- Armollinen herttua, -Tää mult' on luvan saanut naida hänet. -- -Lysander, esiin! -- Mutta, jalo herttua, -Tuo hurmannut on tyttäreni mielen. -Runoja hälle kannoit sa, Lysander, -Ja lemmenlahjoj' immen kanssa vaihdoit. -Kuunvaloss' ikkunansa alla lauloit -Valeäänin valeleminen säveleitä. -Sukelsit kuvas hänen kuvastiinsa -Hiuskutrilla, koruilla, sormuksilla, -Kukilla, maiskeilla ja muulla romulla, -Joll' iso vaikutus on nuoreen tyttöön. -Juonillas tyttäreni tunnon kiedoit -Ja lapsen kuuliaisuuden näin käänsit -Tylyksi ykspäisyydeks. -- Jalo herttua, -Nyt jos hän tässä teidän edessänne -Demetriot' ei suostu ottamaan, -Vetoan vanhaan oikeuteen ja tahdon -Hänestä määrätä kuin omastani: -Niin, joko ottamaan tään ylimyksen -Tai kuolemaan. Se tässä kohden ompi -Lain selvä sääntö. - -THESEUS. - Mitä sanot, Hermia? -Tee työtä neuvottua, kaunis lapsi. -Sun tulee isääs pitää jumalanas, -Jok' ihanuutes loi; niin, hänen suhteen -Sin' olet vahakuva vaan, jonk' ompi -Hän leimannut; ja hänen vallassaan on -Se säästää tai se kuvattomaks tehdä. -Demetrius on sievä ylimys. - -HERMIA. -Niin myös Lysander. - -THESEUS. - Itsessänsä kyllä. -Mut nyt kun hän ei ole isäs mieleen, -Sun tulee toista pitää sievempänä. - -HERMIA. -Oi, isälläni jos mun silmän' oisi! - -THESEUS. -Sun silmäs tulee noutaa hänen mieltään. - -HERMIA. -Rukoilen: suokaa mulle anteeks, herttua. -En tiedä, mikä voima rohkeeks sai mun; -En myöskään, loukkaako se kainouttani, -Jos tässä seurass' aatostani puollan; -Mut, armollinen herra, pyydän tietää, -Mik' ankarin mua kohtaa rangaistus, -Demetrioon jos suostuvani kiellän. - -THESEUS. -Sun kuolla täytyy taikka ijäksesi -Pois kieltää seurustelu miesten kanssa. -Siis, kaunis Hermia, sydäntäsi kuule, -Nuoruuttas muista, tutki tarkoin vertas, -Ja sano, isäs valinnan jos hylkäät, -Sa nunnanpuvussako kestää voit, -Pimiään luostarihin suljettuna, -Ja hedelmättömänä ikäs elää, -Ylistäin raukein virsin kylmää kuuta. -Kolmasti autuas ken näin vertaan hiltii, -Pyhissä käyden ikäns' impenä! -Mut maallisesti toki onnekkaampi -On hajuvedeks liuotettu ruusu -Kuin se, mik' impi-orallansa kuihtuu -Ja pyhäss' erakkuudess' elää, kuolee. - -HERMIA. -Niin tahdon minä elää ja niin kuolla, -Ennen kuin neitseellisen oikeuteni -Sen valtaan heitän, jonka kylmää iestä -Sydämmeni ei valtiaakseen myönnä. - -THESEUS. -Ajatusaikaa ota ensi ehtaan, -Ja sinä päivänä, jok' ikiliittoon -Mun yhdistääpi armahani kanssa, -Sa silloin ole joko valmis kuoloon -Tuost' ylpeydestäsi isääs kohtaan, -Tai miehekse8S Demetrius ottamaan, -Tai iki-neitsyyteen ja -erakkuuteen -Dianan alttarilla vannoudu. - -DEMETRIUS. -Oi, myönny, armas. -- Sä, Lysander, heitä -Mun oikeuteni hyväks heikot vaatees. - -LYSANDER. -Demetrius, sinuahan isä lempii: -Nai sinä hänet; jätä Hermia mulle. - -EGEUS. -Niin oikein, herjaaja! Ma häntä lemmin, -Ja mik' on mun, sen lempen' antaa hälle, -Ja mun on tyttö, ja Demetriolle -Kaikk' oikeuteni häneen luovutan. - -LYSANDER. -Min', armollinen herra, yhtä jalo -Lien synnyltä koin hänkin, yhtä rikas, -Ja rikkaampikin, mitä lempeen tulee, -Niin onnen suosituinen kaikin puolin -Kuin Demetrius, milt'en suositumpi; -Ja, mikä enemp' on kuin kaikki kerskat: -Ihana Hermia mua rakastaa. -Miks en siis oikeuttani puolustaisi? -Tuo mies -- sen hänen päänsä kautta vannon -- -Nedarin tyttäreen Helenaan liehi -Ja tytön lemmen sai; nyt sulo impi -Ihaillen, jumaloiden houreksii vaan -Tuot' uskotonta, petollista miestä. - -THESEUS. -Tuon olen kuullut, myönnän sen, ja aioin -Demetriota siitä puhutella; -Mut ylellisten toimieni tähden -Sen aivan unhotin. -- Demetrius, tule, -Ja tulkaa, Egeus, mua seuratkaa; -Mull' yksityist' on haastamista teille. -- -Ja sinä, kaunis Hermia laita että -Sovitat haavees isäs tahdon mukaan: -Ateenan laki muuten tuomitsee -- -Sit' emme millään keinoin saata muuttaa -- -Sun kuolemaan tai iki-erakkuuteen. -- -Hippolyta! mun armahani, tule! -Demetrius ja Egeus, seuratkaa! -Mull' ompi teille hiukan toimitusta -Hääjuhlaa varten sekä kerrottavaa -Jotakin, joka teitä varsin koskee. - -EGEUS. -Olemme iloll' alttiit palvelukseen. - - (Theseus, Hippolyta, Egeus, Demetrius ja seuralaiset.) - -LYSANDER. -Armaani, miksi on niin kalvaat poskes? -Kuin kuihtuvat niin pian niiden kukat? - -HERMIA. -Satehen puutteest' ehkä, vaikka kyllin -Vois silmieni vaanit niitä kastaa. - -LYSANDER. -Voi! Mikäli ma olen lukenut -Tai kuullut kertomuksista, ei koskaan -Tyyn' ole uskollisen lemmen virta, -Näet, milloin ovat eri sukuperää -- - -HERMIA. -Voi tuskaa! Jalo halpaan kytketäänkö? - -LYSANDER. -Tai muuten paripuolet ijän suhteen -- - -HERMIA. -Voi surmaa! Ikäkulullenko nuori? - -LYSANDER. -Tai määrää heimon valinta -- - -HERMIA. - Voi, kammo! -Vieraanko silmill' armas valitaan? - -LYSANDER. -Tai vaikka onkin soputunteisuutta, -Niin hyökkää sota, kuolema tai tauti, -Ja onni on kuin tuokioinen ääni, -Kuin varjo vaihtuva, kuin uni lyhyt, -Nopea niinkuin mustass' yössä leimaus, -Mi vilaukselta näyttää maan ja taivaan, -Mut ennenkuin sanoa ehdit: kah! -Sen hulmaisee jo pimeyden kuilu; -Näin pian täällä kirkkaus himmentyy. - -HERMIA. -Jos puhtaan lemmen osa ain' on tuskat, -Niin salliman se kai on määräystä. -Siis kestäin kärsikäämme koetukset, -Kosk' yhtä omaa lemmellen on tuska, -Kuin itkut, unet, houreet, huokaukset -Tuon haaveraukan ovat seuralaiset. - -LYSANDER. -Kehoitus oiva! Kuules, Hermia! -Tätini, leskivaimo, jolla suuret -On perimykset eikä yhtään lasta, -Ateenast' asuu kuuden virstan päässä. -Omana poikanansa hän mua pitää. -Siell', armas Hermia, sun avioitsen; -Ateenan julmat lait ei siellä meitä -Voi saavuttaa. Siis, jos sa mua lemmit, -Niin huomen-illall' isäs luota hiivi, -Ja metsässä, mi täst' on virstan päässä -(Miss' ensin sinut näin Helenan kanssa -Aamulla varhain Vappujuhlana), -Sua siellä odotan. - -HERMIA. - Lysander armas! -Cupidon parhaan jousen kautta vannon, -Lujimman kultakärki-vasamansa, -Venuksen viatonten kyyhkyjen -Ja kaikkein lemmen sulosidetten, -Rovion kautta, johon Dido nousi, -Kun viekas trojalainen pakoon sousi, -Kautt' ilmi-valain, joita rikkoi mies -Useempia, kuin nainen virkkaa ties: -Paikalla, jonka neuvoit mulle, armaan', -Ma huomenna sua vastass' olen varmaan. - -LYSANDER. -Sanaasi luotan. Helena, kah, tulee. - - (Helena tulee.) - -HERMIA. -Helena kaunis, terve! Minne matka? - -HELENA. -Sanoitko: kaunis? Tuota älä jatka! -Sun kauneuttas Demetrius lempii vainen, -Oi, sinä onnellinen kaunokainen! -On silmäs hälle johtotähtenä, -Ja ihanampi huultes hyminä -Kuin leivon laulu, joka keväin soipi, -Kun tuomi tuoksuu, vilja vihannoipi. -Jos niinkuin tauti tarttuis somuuskin, -Het', immyt kaunis, syliis syöksisin, -Silmiini silmäis loiston tartuttaisin, -Kieleeni kieles sulosoinnun saisin! -Jos mun ois maailma, sen soisin sulle, -Kun säilyisi Demetrius vain mulle. -Oi, neuvo, miten sinä katsahdat -Ja millä häntä puolees taivutat! - -HERMIA. -Kun muikistelen, ihastuu vaan hän. - -HELENA. -Jos niin hän ihastuis mun hymystän'! - -HERMIA. -Kiroan häntä, lemmellä hän kostaa. - -HELENA. -Rukoillen lempensä jos voisin nostaa! - -HERMIA. -Jos kuinka häntä vihaan, hän mua ihaa. - -HELENA. -Jos kuinka häntä lemmin, hän mua vihaa. - -HERMIA. -Mun vikani ei ole hupsuus tuo. - -HELENA. -Kauneutes vaan; se vika mulle suo! - -HERMIA. -Tyyn' ollos! Hänt' en enää häiri, en; -Pois Lysanderin kanssa pakenen. -Ennenkuin Lysanderin nähdä sain, -Ateena oli ilotarhanain. -Oi, mikä sulous lie kullassani, -Kun hornaks näin se muuttaa taivahani! - -LYSANDER. -Helena, kuullos hankkehemme vaan: -Kun huomen-illall' aalto kalvossaan -Kuvastaa Phoiboon kasvot hopeiset -Ja helohelmin kiiltää kukkaset -(Sopiva lempiväisten pakohetki), -Pois silloin Ateenast' on meillä retki. - -HERMIA. -Ja metsässä, miss' usein ruusustossa -Leväten vaiheteltiin -- muistatko sa? -- -Sydämen sulot salaisuudetkin, -Ma siellä kohtaan nyt Lysanderin. -Ja sitten Ateenasta pois, ja niin -Vieraisiin maihin, uusiin ystäviin. -Hyvästi jää! Rukoile puolestamme! -Demetriusta sulle toivotamme. -- -Lysander, pidä sanas! Silmä saa -Ens' yöhön lemmen nälkää sairastaa. - -LYSANDER. -Sen, armas, teen. - (Hermia poistuu.) - Hyvästi, Helena! -Lumeilla lumoojasi valloita! - - (Menee.) - -HELENA. -Voi, kuinka oikukas on onnen tie! -Mua kaunihimpi Hermia ei lie; -Mut Demetrion mielen ken sen tiesi, -Ei näe hän min näkee joka miesi. -Hän pettyy, Hermiata liehakoiden, -Samaten minä, häntä jumaloiden. -Mik' arvotonta, turhaa, halpaa on, -Voi rakkaus eloon nostaa, arvohon. -Ei silmillään se näe, vaan tunnollaan, -Sokoksi senvuoks Lempi kuvataan. -Ja älyn rahtuistakin on se vailla, -Hapuilee umpimähkään sokon lailla: -Ja senvuoks lapseks sanovatkin sen, -Kosk' ainiaan se joutuu petteesen. -Kuin hurja poika pilanpäiten vannoo, -Niin Lempikään ei väärää valaa kammoo. -Demetrius, kunnes mieltyi Hermiaan, -Rakeina mulle työnsi valojaan, -Mut Hermian kun lämpöpiiriin tuli, -Niin valat haihtuivat ja rakeet suli. -Pakoa Hermian en hältä salaa; -Ja huomenna hän metsään heti halaa -Tapaamaan häntä. Tästä hyväisestä -Saan kiitokset ma, joist' ei kiittää kestä. -Mut kyllin vaivan palkkaa siin' on mullen, -Kun katsella saan häntä mennen tullen. - - (Poistuu.) - - -Toinen kohtaus. - - Sama seutu. Pääkön luona. - (Pääkkö, Pulma, Puutiainen, Huilu, Kirso ja Hotka tulevat.) - -PÄÄKKÖ. -Olemmeko nyt koko selskapi koossa? - -PULMA. -Parasta että luettelette kaikki yhdessä tukussa, mies mieheltä, listan -mukaan. - -PÄÄKKÖ. -Tässä on joka miehen nimilista, joka koko Ateenassa on katsottu -otolliseksi pelaamaan tiaatteria herttuan ja herttuattaren edessä -heidän hääpäivänsä iltana. - -PULMA. -Mutta, hyvä Pietari Pääkkö, sanokaahan ensin, mitä kappale sisältää, -sitten luetelkaa näyttelijäin nimet, ja sitten itse asiaan. - -PÄÄKKÖ. -Tottakin, kappaleemme on: sangen surullinen ilveilys ja Pyramon ja -Thisben sangen hirvittävä kuolema. - -PULMA. -Kelpo työkappale, sen ma sanon, ja lisäksi hauskakin. -- No, Pietari -Pääkkö, luetelkaa nyt näyttelijäin nimet listan mukaan. -- Käykää -erilleen, mestarit! - -PÄÄKKÖ. -Vastatkaa, kun minä huudan. -- Niilo Pulma, kankuri! - -PULMA. -Tässä. Sanokaa, mikä minun on rollini, ja sitten eteenpäin. - -PÄÄKKÖ. -Te, Niilo Pulma, te olette listaan pantu Pyramukseksi. - -PULMA. -Mikä se Pyramus on? Rakastelijako vai tyranni? - -PÄÄKKÖ. -Rakastelija, joka oikein siististi tappaa itsensä rakkaudesta. - -PULMA. -Tuopa se kyyneleitä irti vääntää, jos sitä oikein pelataan. Jos minä -sen teen, niin katsokoot kuuntelijat silmiänsä! Minä nostan myrskyn; -minä jos mitenkin voihkaan ja voivottelen. Eteenpäin vaan; -- mutta -paremmin sopisi minun luonnolleni tyranni; minä osaisin pelata -Herkuletta hiivatin hyvin, tai jotakin muuta rollia, jossa oikein -peevelinmoisesti riehutaan ja tuhotaan. - - Kivet sinkoilee, - Vahat lohkeilee, - Auk' aukenee - Ovi vankeuden: - Näet auringon - Tulivaljakon, - Joka kauhuks on - Yön peikoillen. - -Se meni oivallisesti. -- No, huutakaa nyt muiden näyttelijäin nimet. -- -Siinä on helkkarinmoista voimaa, oikein tyrannimaista voimaa; -rakastelija se vaan ruikuttelee. - -PÄÄKKÖ. -Ranssu Huilu, palkeenparsija! - -HUILU. -Tässä, Pietari Pääkkö. - -PÄÄKKÖ. -Te saatte ottaa Thisben päällenne. - -HUILU. -Mikä mies se Thisbe on? Kuljeksiva ritariko? - -PÄÄKKÖ. -Se on neiti, jota Pyramuksen pitää rakastaa. - -HUILU. -Älkää helkkarissa; en minä kelpaa naista pelaamaan; mulla on jo parran -hitua. - -PÄÄKKÖ. -Vähätpä siitä; saatte pelata naamari kasvoilla, ja voitte puhua niin -hienosti kuin suinkin tahdotte. - -PULMA. -Jos saan kasvoni peittää, niin kyllä minä pelaan Thisbeä myöskin. -Lupaan puhua niin hirmuisen hienolla äänellä: "Thisbe, Thisbe! -- Ah, -Pyramus, sa rakas kulta: sun Thisbe kultas, ja neiti kulta!" - -PÄÄKKÖ. -Ei, ei! Teidän tulee pelata Pyramusta, ja teidän, Huilu, Thisbeä. - -PULMA. -Hyvä! Jatkakaa! - -PÄÄKKÖ. -Matti Hotka, räätäli! - -HOTKA. -Tässä, Pietari Pääkkö. - -PÄÄKKÖ. -Te Matti Hotka, pelaatte Thisben äitiä. -- Tuomo Kirso, -kattilanpaikkuri! - -KIRSO. -Tässä, Pietari Pääkkö. - -PÄÄKKÖ. -Te Pyramuksen isää; minä itse Thisben isää; Puutiainen, nikkari, -jalopeuraa. -- Ja näinhän, toivon ma, on koko komelja reilassa. - -PUUTIAINEN. -Onko jalopeuran osa puhtaaksi kirjoitettu? Jos se on, niin pyydän, että -saisin sen nyt; minulla on niin huono ulkomuisti. - -PÄÄKKÖ. -Voitte lasketella omasta päästänne; teidän ei tarvitse muuta kuin -kiljua. - -PULMA. -Enkö minä saisi pelata jalopeuraa myöskin. Lupaan kiljaista, niin että -oikein sydäntä hiipaisee; kiljaisen niin että herttua huutaa: "vielä -kerran! vielä kerran!" - -PÄÄKKÖ. -Mutta jos kiljutte liian kamalasti, niin voitte säikäyttää -herttuattaren ja naiset huutamaan, ja siitähän helposti kaikki -joutuisimme hirsipuuhun. - -KAIKKI. -Niin, hirsipuuhun joutuisimme joka sorkka. - -PULMA. -Aivan niin, hyvät ystävät, jos te säikäytätte naiset järjiltään, niin -ovat he kyllä niin järjettömät, että hirttävät meidät; mutta minä -koetan karauttaa ääntäni, niin että kiljun niin lystikkäästi kuin -maitokyyhky; kiljun niin, että luulisitte kuulevänne satakielen. - -PÄÄKKÖ. -Te ette voi muuta pelata kuin Pyramusta, sillä Pyramus on kaunis -katsannoltaan, niin pulska mies, että semmoisia ainoastaan pyhäpäivin -näkee, rakastettava, hienon hieno teikari; siis, teidän tulee kaikin -mokomin pelata Pyramusta. - -PULMA. -No kyllä minä otan sen toimen. Millaisen parran luulisitte minulle -paraiten sopivan? - -PÄÄKKÖ. -Yhdentekevä. - -PULMA. -Otan sitten tuon oljenkarvaisen, tai ruskeankeltaisen, tai -tulipunaisen, tai ehkä kuppapuunkarvaisen. - -PÄÄKKÖ. -Kuppa vie vihoviimeisetkin päänkarvat, ja silloin saisitte kaljupäänä -pelata. -- Tässä on, mestarit, läksynne, ja minä pyydän, kehoitan ja -toivon, että opitte ne ulkoa huomen-illaksi ja yhdytte minuun linnan -puistossa, virstan päässä kaupungista, kuutamalla; siellä pannaan -toimeen harjoitus. Sillä jos kaupungissa kokoontuisimme, emme saisi -olla ihmisiltä rauhassa, ja asia tulisi ilmi. Minä sill'-aikaa teen -luettelon kappaleeseen tarvittavasta inventariumista. Muistakaa nyt -vaan tulla kaikin mokomin. - -PULMA. -Kyllä tulemme: ja siellä me saamme harjoitella oikein rivosti ja -riuskasti. Olkaa ahkerat, ja lukekaa hyvin läksynne! Hyvästi nyt! - -PÄÄKKÖ. -Herttuan tammen luona yhdymme. - -PULMA. -Niin aivan! Menköön syteen tai saveen. - - (Kaikki poistuvat.) - - - - -TOINEN NÄYTÖS. - - -Ensimmäinen kohtaus. - - Metsä lähellä Ateenaa. - (Puck ja eräs keiju tulevat eri suunnalta kumpikin.) - -PUCK. -Hoi, keiju! Minne matka? - -KEIJU. - - Yli vuoren ja notkon, - Suon poikki ja hetteen, - Läpi viidan ja rotkon, - Tulen kautta ja vetten, - Kaikkialla liehun, hyörin, - Keijuiskuningattaren - Tanhukenttää rientelen - Kastehelmin kastamaan. - Esikot hänen saattonaan, - Ja kultapukimet on heillä - Pisoittu punatimanteilla: - Ne keijuin lahjaa on, ja nää - Suloaan niistä hengittää. - -Keräämään kasteherneitä nyt kiidän, -Ja joka kukan korvaan helmen liitän. -Hyvästi, henki kolho! Kohdasteen -On täällä kuningatar keijuineen. - -PUCK. -Kuningas tään yön täällä elamoi, -Kuningatartaan nyt ei sietää voi, -Näet vihanvimmoissaan on Oberon, -Kun vaimo hovipassarikseen on -Kuninkaanpojan tuonut Indiasta; -Somempaa maailmass' ei ole lasta; -Ja luulevainen mies nyt toverikseen -Tuon pojan tahtoo, metsäkumppanikseen; -Mut kuningatar kultastaan ei jätä, -Kukilla koristain vaan mairii tätä. -Nyt eivät enää lehdon siimehessä, -Ei lähteillä, ei tähtein tuikkehessa -He toraamatta yhdy; keijutkin -Pelosta piilee terhonkuorihin. - -KEIJU. -Jos hahmoa et aivan väärää ota, -Se viekas kummitus kai olet, jota -Tontuksi sanotaan. Se sinä liet, -Jok' arkalahan kylän immet viet, -Ja kuorit maidon, noidut kirnut niin, -Ett' eukot kirnuu itsens' uuvuksiin; -Juomasta hiivan viet; yömatkaajitten -Sa käännät harhaan tien ja naurat sitten; -Mut ken sua liehakoi ja imartaa, -Sitäpä kaikess' aina onnistaa. -Se etkö liene? - -PUCK. - Oikein haasteletkin; -Minähän nuo teen pilat öisin hetkin. -Kujeillani se nauraa Oberon, -Kosk' orhi jättää kaurakaukalon, -Kun tammavarsan lailla hirnahdan ma. -Ja joskus kummin kulhoss' asustan ma -Hahmossa pienen paistiomenan, -Ja kun hän juo, ma huuleens' ammahdan, -Ja oluen hän kaataa leuoillensa. -Kun viiso mummo, tullen saarnan valtaan, -Mun luulee jakkaraksi, hänen altaan -Livahdan pois, hän kaatuu pyllyllensä -Ja huutaa jestanpoo ja yskii, rykii, -Ja koko seurakunta toistaan nykii, -Nikahtuu nauruun, purskuu, aivastaa -Ja vannoo: sepä vasta hupaisaa. -- -Pois tieltä, keiju! Täss' on Oberon. - -KEIJU. -Pois hänet soisin. -- Tuossa rouvan' on. - - -Toinen kohtaus. - - (Oberon seuralaisineen tulee toisaalta, - Titania seuralaisineen toisaalta.) - -OBERON. -Titania! -Tääll', ylväs, kuutamossako sun tapaan? - -TITANIA. -Kuin? Luulevainen Oberon! Pois, keijut! -Tuon miehen vuoteen vannoin pois ja seuran. - -OBERON. -Vait, julkea! Min' enkö ole miehes? - -TITANIA. -Siis minä sinun vaimos; vaan ma tiedän, -Kuin keijukaisten maasta sinä hiivit -Ja Daimonina istuit päiväkaudet -Ja, oljenkortta soittain, lempes lauloit -Armaalle Phillidalle. Miks nyt tänne -Tuolt' Indian vuorilt' etäisiltä riensit? -Niin, miksi? Siks ett' öyhkä amatsooni, -Tuo saapasjalka helttu, sankar'impes, -Nyt Theseolle naitetaan, ja näiden -Sa tahdoit vihkivuodett' onnitella. - -OBERON. -Titania, Hippolytan suosiosta -Mua pistelläkö kehtaat, vaikka tiedät -Mun tietäväni lempes Theseoon? -Hänt' etkö tähtiyössä houkutellut -Saaliinsa, kauniin Perigonen, luota? -Sun tähtes Aegleet' eikö hyljännyt hän -Ja Ariadnea ja Antiopaa? - -TITANIA. -Tuo kaikk' on luulevaisen luuletusta. -Nyt milloin keskikesäst' yhdymme -Salolla, lehdossa tai nurmikolla, -Joen kaislaisen tai somerlähteen luona -Tai meren rannall' aallon huuhtomalla -Vihurin soiton mukaan tanhuamaan, -Sin' aina riidoillasi riemun häirit. -Siks tuulet, soittaneet kun ovat turhaan, -Imevät merest', aivan niinkuin kostoks, -Myrkyllist' usmaa, joka maahan laskein -Jokaisen puro-raukan saa niin röyhkäks, -Ett' yli äyräittensä tulvehtii se. -Siks iestänsä turhaan härkä kiskoo, -Hikoilee turhaan kyntäjä, ja ohra -Jo märkäneepi ennen, kuin saa hiukset. -Kedoilla vettyneill' on tarhat tyhjät -Ja ruttohista karjaa nokkii korpit. -Mutahan peittyneet on lautapelit, -Ja hauskan nurmen somat sokkelot -On tiettömät ja umpeen kasvaneet. -On poikess' ihmislasten talvi-ilot, -Ei öitä hauskuta nyt soitot, laulut. -Senvuoksi kuukin, virtain haltijatar, -Vihasta kalpeana, nestää ilmat -Ja röhkää synnyttää ja säilöstystä. -Täst' epäsoinnust' ovat muuttunehet -Vuodenkin ajat: harmaahapsi halla -Kukertuu raittiin punaruusun helmaan, -Ja talvi-ukon jäistä kaljupäätä -Tuoksuisten kesäkukkain suloseppel' -Ivalla koristaapi. Kevät, kesä, -Syys siittyinen ja yrmy talvi ovat -Pukuja vaihtaneet, ja hurmiossaan -Ei mailma tunne, mik' on minkin tuote. -Ja kaikki nämä turman sikiöt -Ne eripuraisuutemme on siitos; -Meist' on ne alkua ja syntyperää. - -OBERON. -No, laita pois ne siis; ne sun on työtäs. -Miks Oberoniaan Titania kiusaa? -Ma pyydän vaan tuon pikku vaihdokkaan -Sult' asemiehekseni. - -TITANIA. - Malta mieles! -En keijuin maasta möisi tuota lasta. -Sisaruskuntaani sen äiti oli. -Mont' iltaa Indian höysterikkaas' ilmass' -Olemme rinnatusten rupatelleet, -Neptunin keltahiekall' istuskellen -Katselleet kauppalaivain kulkua -Ja naurelleet, kun purjeet pullistuivat, -Kupuviks käyden tuulen syleilystä. -Ja hänkin vaappui sievin askelin -(Nuort' asemiestäni hän silloin kantoi) -Ja laivaa matki, purjehtien maita -Leluja noutamaan, ja palas jälleen -Kuin matkast' ikään runsaill' aartehilla. -Mut pois hän kuoli, kun tuo poika syntyi; -Ja äidin tähden kasvatan nyt poikaa, -Ja äidin tähden hänestä en luovu. - -OBERON. -Kuin kauan tässä lehdossa sa viivyt? - -TITANIA. -Kentiesi Theseon häiden jälkipäiviin. -Jos tahdot kuudanhuviamme nähdä -Ja tyynnä piirissämme tanhuella, -Niin mukaan käy; jos et, niin mua vältä, -En minäkään sun tielläs tahdo olla. - -OBERON. -Tuo poika mulle suo, niin käyn sun kanssas. - -TITANIA. -En kuninkuudestasi. -- Keijut, pois! -Jos tänne jään, niin riita valmis ois. - - (Titania seuralaisineen poistuu.) - -OBERON. -No, mene vaan! Mut tät' et metsää jätä, -Ennenkuin herjan tuon ma sulle maksan. -- -Puck, tänne, kiltti poika! Muistathan, -Kuin kerran niemell' istuin, että silloin -Delfiinin seljäss' aallottaren kuulin -Säveltä huokuvan niin sointuvaa, -Ett' immen laulust' ärjy meri hiltyi -Ja tähdet radaltaan kuin hurjat syöksyi -Veen neidon virttä kuulemahan. - -PUCK. - Muistan. - -OBERON. -Näin silloin minä (sinä sit' et voinut) -Cupidon lentelevän täysin asein -Kuun väliä ja maan; hän Vestan impeen, -Ihanaan lännen haltijahan, tähtäs -Ja lemmennuolen vinhaan jousest' ampui -Ikäänkuin sydämiä lävistää -Hän aikois sadoin tuhansin. Mut katso, -Kosteisen kuunpa kainoon sädevaloon -Cupidon nuoren tulinuoli sammuu, -Ja papitar tuo kuninkaallinen -Vapaana lemmest' impimiettein astuu. -Mut näinpä, minne nuoli putos: länteen -Se laski pieneen maidonkarva-kukkaan, -Mi lemmen haavoista nyt purpuroittui -Ja jota lemmenkukaks sanoo immet. -Se mulle tuo! Sen tunnethan. Tuon yrtin -Jos nestett' uinailevan luomiin valaa, -Niin hurmaantuu hän, olkoon mies tai vaimo, -Het' ensimäiseen olentoon, min näkee. -Se kukka tuo ja palaa, ennenkuin -On Leviathan penikulman uinut. - -PUCK. -Neljässäkymmenessä minuutissa -Maanpiirin vyötän. - - (Menee.) - -OBERON. - Tuon kun nesteen saan, -Titaniaa ma vaanin; kun hän nukkuu, -Tiputan tuota hänen luomillensa. -Mink' ensin sitten herätessään huomaa, -Jalopeuran, suden, sonnin, karhun, kärkkään -Apinan taikka riettaan babiaanin, -Sit' oiti lemmenkiihkolla hän seuraa. -Ennenkuin päästän hänet huimauksestaan -(Sen voin ma tehdä toisell' yrtillä), -Häneltä hovipojan viekoittelen. -- -Mut kuka tulee? Näkymättömänä -Ma tahdon heidän pakinaansa kuulla. - - (Demetrius tulee ja Helena hänen jäljissään.) - -DEMETRIUS. -En lemmi sua: älä mua vainoo! -Miss' on Lysander ja tuo kaunis Hermia? -Heist' toisen minä tapan, toinen minut. -Sanoithan tänne heidän paenneen; -Tääll' olen nyt erätön erämaassa, -Kun Hermiaani kohdata en voi. -Pois, tiehesi. Älä kauemmas mua seuraa. - -HELENA. -Mua vedät, kovakiskoinen maneitti! -Et toki rautaa vedä: sydän mull' on -Kuin teräs luja. Heitä vetovoimas. -Niin mull' ei voimaa sua seurata. - -DEMETRIUS. -Sua houkuttelinko? Sua liehakoinko? -Totuuden suoraan sulle sanoin, ett'en -Sua lemmi enkä lempiä sua voi. - -HELENA. -Ja siksi minä enemmän vaan lemmin. -Min' olen pikku koirasi, Demetrius; -Mua vaikka ruoskitkin, ma kättäs nuolen. -Mua pidä niinkuin koiraas, lyö ja potki, -Unohda, hukkaa minut; vaan mun salli -Sua seurata, vaikk' olenkin ma halpa. -Parempaa paikkaa lemmessäs en pyydä -(Suur'arvoinen on sekin paikka mulle), -Kuin että mua kohtelet kuin koiraas. - -DEMETRIUS. -Äl' inhoani liiaks koittele: -Sairaaksi tulen, jos vaan silmiis katson. - -HELENA. -Ja minä sairaaks, jos en silmiis katso. - -DEMETRIUS. -Siveytes liian alttiiksi sa saatat, -Kun jätät kaupungin, ja miehen käsiin, -Jok' ei sua laisin lemmi, itses annat, -Ja impeytes kalleuden uskot -Yön suostuttavain viettelysten haltuun -Ja yksinäisen paikan huonoon turvaan. - -HELENA. -Sun kuntosi on turvakirjani. -Ei ole silloin yö, kun kasvos näen, -Siis uskon, ett'en kuljekaan nyt yössä: -Ja seuraa maailmain ei puutu metsä, -Kosk' olet sinä koko maailmani. -Ken siis voi sanoa, ett' olen yksin. -Kun koko maailma mun näkee tässä? - -DEMETRIUS. -Ma juoksen luotas, viitaan kätkeyn, -Ja raivon pedon armoihin sun heitän. - -HELENA. -Ei raivokkain niin julma lie kuin sinä. -Jos tahdot, juokse! Satu silloin muuttuu: -Apollo pakenee ja Daphne vainoo; -Kyyhkynen kotkaa ajaa; lauha hirvi -Hätyyttää tiikeriä. Turhaa vaivaa, -Kun vahva pakenee ja heikko vainoo. - -DEMETRIUS. -En enää sulle vastaa: päästä minut! -Tai, jos sa mua seuraat, varo, ett'en -Pahoja tee ma sulle metsässä. - -HELENA. -Niin, templissä ja maalla, kaupungissa -Pahoja teet sa mulle. Hyi, Demetrius! -Tylyytes loukkaa sukupuoltani. -Ei lempeään voi miekoin puoltaa nainen; -Kosia hän ei saa, mies yksin vainen. -Sua seuraan; hornakin on taivas mulle, -Jos kädest' armaan mulle kuolo tullee. - - (Demetrius ja Helena menevät.) - -OBERON. -Hyvästi, impi! Jahka kuluu yrki, -Sa pakenet, ja hän sun lempees pyrkii. -- - (Puck palajaa.) -No, miss' on kukka? Terve, matkamiesi! - -PUCK. -Kas, tässä on se! - -OBERON. - Annapas se mulle! -Maan tiedän, missä kukkii kielokit -Ja orjantappurat ja orvokit -Ja kuusain kilvan kutoo kupuansa -Orapihlajan ja hajuruusun kanssa. -Titania siinä öisin hetkin nukkuu -Ja tanssist' uupuneena kukkiin hukkuu. -Ja kiiltonahkans' siinä käärme luo -Niin väljän, että keijun kätkee tuo. -Nyt tätä nestettä kun luomiins' saapi, -Niin häijyt houreet hänet valloittaapi. -Tuoss' yrtti sulle; urki lehto tää: -Ihana impi miestä röyhkeää -Rakastaa turhaan. Tämän luomet rasvot, -Ja sitten laitat niin, ett' immen kasvot -Hän ensin näkee. Miehen löydät kyllä: -Ateenalaisen puku häll' on yllä. -Tee tarkkaan työs, ett' yltää hänet lempi -Tuon immen tulta vielä tulisempi. -Palaja ennen kukon laulamaa! - -PUCK. -Teen työni, herra; minuun luottakaa. - - (Poistuvat.) - - -Kolmas kohtaus. - - Toinen paikka samaa metsää. - (Titania tulee seurueineen.) - -TITANIA. -Nyt piiriin, keijuiset, ja laulakaa! -Pois sitten tulisessa tuokiossa: -Te toukkain tappoon ruusustoon; te toiset -Sotahan yökköin kanssa, saaliiks tuoden -Takiksi keijuilleni niiden siivet; -Muut karkoittamaan huuhkaa, joka öisin -Huhuillen kurkkaa pikku keijujamme. -Nyt tuutulaulu; sitten toimihinne, -Ja lepäämähän minut jättäkää. - - Keijujen laulu. - - 1 KEIJU. - - Kailokyyt kakskieliset, - Sisiliskot piilohon! - Hiljaa vaskikäärmehet! - Kuningatar levoll' on. - - KÖÖRI. - - Satakielen sulosuulla - Soikoon meidän tuuti lulla: - Tuuti, tuuti lulla, - Tuuti, tuuti lulla! - Ei saa huolet, - Noidan nuolet - Valtiaamme liki tulla. - Hyvää yötä, tuuti lulla! - - 2 KEIJU. - - Loukkoon, lukki koivikas, - Verkkojasi kutomaan! - Matkaan, koppakuorias, - Etana ja mato maan! - - KÖÖRI. - - Satakielen sulosuulla - Soikoon meidän tuuti lulla: - Tuuti, tuuti lulla, - Tuuti, tuuti lulla! - Ei saa huolet, - Noidan nuolet - Valtiaamme liki tulla. - Hyvää yötä, tuuti lulla! - - 1 KEIJU. - - Kaikki hyvin! Pois yks, kaks! - Yksi jääköön vartijaksi - - (Keijut poistuvat. Titania nukkuu.) - (Oberon tulee ja pusertaa kukan mehun Titanian silmäluomille.) - - OBERON. - - Minkä näet, kun havahdut, - Siihen kohta rakastut, - Silmittömäks hurmaannut, - Olkoon ilves, karju, hukka - Taikka karhu pörhötukka, - Mikä silmiis tulkohon, - Vaikka kuink' ois arvoton, - Lemmittys se olkohon! - - (Menee.) - (Lysander ja Hermia tulevat.) - -LYSANDER. -Sun jalkas, armas, käynnist' uupuvat, -Ja multakin jo polku hukkui pois. -Nyt levätkäämme, jos niin haluat; -Ehk' uusi päivä pelastuksen tois. - -HERMIA. -Niin, armas! Hae vuotees toisahalla; -Ma tässä lepään, tällä kunnahalla. - -LYSANDER. -Yks turve patjaks riittää kummallenki: -Kaks povea, yks sydän, yks henki. - -HERMIA. -Lysander, älä! Minun tähteniki -Etäämmä siirry, älä käy niin liki! - -LYSANDER. -Oi, usko, puhdas aikeheni on; -Tajuuhan lempi lemmen haastelon. -Niin luja, tarkoitin, on yhteytemme. -Ett' yhdeks kasvaneet on sydämmemme; -Yks vala sitoo povet kumpaisenki, -Siis kaksi povea ja yksi henki. -Nyt paikka mulle vierelläsi suo; -Ei luotuminen luottiota tuo. - -HERMIA. -Kas kuin Lysander ongelmoita luo! -Mut hyi mun häijyyttäni kuitenkin, -Jos sinusta ma moista tarkoitin; -Tok', armas, hellyyden ja lemmen tähden, -Lähemmäks älä käy kuin tapaan nähden -On siivon nuorukaisen sopivaista -Lähenteleitä säädyllistä naista. -Etäämmä käy siis! Nuku makeasti! -Ja lempes kestäköhön kuoloon asti! - -LYSANDER. -Rukouksees aamen sanon, impi soma; -Jos vilppiin ryhdyn, olen kuolon oma. -Suloisint' unta toivon armahalle! - -HERMIA. -Toiveistas tulkoon puolet toivojalle! - - (Nukkuvat.) - (Puck tulee.) - - PUCK. - - Metsät halki samoilen, - Mutta miest' en löydä, en, - Jonka silmiin tulis tuota - Taikanestettä mun luoda. - Yö ja hiljaus! Tuossahan - Mies on puvuss' Ateenan; - Hän se lempipatto on, - Josta puhui Oberon. - Tyttö makeint' unta tässä - Nukkuu maassa neiteässä, - Lähetäkin kammoaa - Tuota lemmen raatajaa. - Konna, silmiis nesteen tuon - Taikavoimillensa luon. - (Pusertaa kukan nestettä Lysanderin silmäluomille.) - Herätessäs hehkut tulta, - Lempi unen raastaa sulta. - Herää nyt! Mun lähtö on: - Mua vartoo Oberon. - - (Poistuu.) - (Demetrius ja Helena tulevat juoksujalkaa.) - -HELENA. -Demetrius, seis, ja vaikka tapa minut! - -DEMETRIUS. -Pois, kiusanhenki! Vieköön lempo sinut! - -HELENA. -Mun yöhön heität; ethän henno tätä? - -DEMETRIUS. -Ma tahdon yksin käydä, minut jätä! - - (Menee.) - -HELENA. -Voi, multa hengen vie tää ajo hurja! -Rukouksilleni soi vaan pilkka kurja. -Miekkoinen Hermia, jos missä makaa, -Hänelle sulosilmäns' onnen takaa. -Mik' antoi niille loiston? Kyyneleet? -Ei, näissä mun on taajaan kylpeneet. -Ei, ei, kuin karhu olen kuvaton; -Mun nähdessään käy peto piilohon. -Ihmekö, jos Demetrius, kun mun huomaa, -Minua pakenee kuin epäluomaa? -Kieroinko peilikään sais silmäni -Tuon Hermian tähtisilmäin verraksi? -- -Ken tuo? Lysander! Nukkuneeko vain -Vai kuollut liekö? -- Verta en näe lain. -- -Lysander, herätkää, jos elätten! - -LYSANDER (heräten). -Sun tähtes juoksen vaikka tulehen. -Sa kirkastettu ihmelapsi taivaan, -Sydämmes kuultaa läpi poves aivan! -Miss' on Demetrius? Ansainnut hän on -Tään miekan kautta kuolon, kunnoton. - -HELENA. -Lysander, jätä moinen puhe, jätä! -Jos Hermiaa hän lempii, entäs tätä! -Sua lempii Hermia; siis tyydy pois! - -LYSANDER. -Tyytyä kuka Hermiahan vois! -Ikävä hänen kanssaan elää ois. -En lemmi Hermiaa, vaan Helenaa; -Ma korpin tahdon kyyhkyyn vaihettaa. -Järjeltä aisto ohjausta anoo, -Ja ihanimmaks sinut järki sanoo. -Ei ennen aikaa kypsy kasvi mikään; -Ja myöhään minä ehdin miehen ikään. -Nyt vasta tullen täyteen tajuntaan -Käy järki aistoani ohjaamaan; -Saan silmäis loistokirjassa nyt noita -Lukea lemmen ikitarinoita. - -HELENA. -Näin pilkattavaks miksi synnyinkään? -Mill' ansaitsin ma teiltä herjan tään? -Oi, nuori mies, se eikö, eikö riitä -Ett' en ma koskaan katsett' ihanaa -En koskaan, koskaan armaaltani saa, -Vaan että vielä ivaatten mua siitä? -Oi, väärin teette, väärin totisesti, -Kun mua kositte noin ilkkuisesti. -Hyvästi! Sen ma sanon kuitenkin: -Jaloutt' enemmän teilt' odotin. -Voi, että naista, jonka hylkää toinen, -Täst' oiti pilkkaa toinen samanmoinen! - - (Menee.) - -LYSANDER. -Hän Hermiaa ei näe. -- Niin, nuku vaan: -Lysanderia et saa konsanaan, -Näet niinkuin herkun liika-nauttijaa -Se sama herkku alkaa inhottaa, -Ja niinkuin harha-uskon heittolainen -On harha-uskon suurin vainolainen, -Niin herkkuni ja harha-uskonikin -Vihaama kaikkein on ja minun likin. -Nyt kaikin lemmen voimin tulee koittaa -Helenaa palvella ja hänet voittaa. - - (Menee.) - -HERMIA (heräten). -Lysander, auta mua, auta, oi! -Mun rinnoillani käärme luikeroi! -Oi, armahda! -- Mit' unta ompi tää? -Lysander, kas, mua kauhu väristää -Mun näytti käärme syövän sydämmeni, -Ja sinä istuit naurain tuskilleni. -- -Lysander! Poissako? Lysander, hoi! -Hän mennyt on; en ääntä kuulla voi. -Miss' olet, lemmen nimessä? Jos lässä, -Niin puhu! Kauhusta ma pyörryn tässä. -Äänt' ei! Hän poiss' on, sen nyt tajuan. -Mut oiti löydän sun tai kuoleman. - - (Menee.) - - - - -KOLMAS NÄYTÖS. - - -Ensimmäinen kohtaus. - - Sama paikka. Titania nukkuu. - (Pääkkö, Pulma, Puutiainen, Huilu, Kirso ja Hotka tulevat.) - -PULMA. -Olemmeko nyt kaikki koossa? - -PÄÄKKÖ. -Nipasta nappaan. Ja tässä meillä on hiivatin sopiva paikka -harjoitella. Tämä vihanta tilkku tässä olkoon tiaatterinamme, ja tuo -orapihlaja- aitaus tuossa pukuhuoneenamme: ja pelatkaamme nyt niin -kenstisti, kuin jos olisi itse herttua näkemässä. - -PULMA. -Pietari Pääkkö, -- - -PÄÄKKÖ. -Mitä sanot sinä, punapulmuseni? - -PULMA. -Tässä Pyramuksen ja Thisben komeljassa on asioita, jotka eivät kuuna -päivänä tule lyömään leiville. Ensiksikin täytyy Pyramuksen paljastaa -miekkansa ja pistää itsensä kuoliaaksi, ja sitä eivät naiset voi -sietää. Mitä siitä sanotte? - -KIRSO. -Totta maarin! tukala paikka. - -HOTKA. -Eiköhän meidän täytyne jättää tuo tappaminen viimeiseksi? - -PULMA. -Eikä helkkarissa! Minulla on päähänpisto, joka panee kaikki tolalleen. -Me kirjoitamme poroloogin, ja annamme poroloogin tehdä tiettäväksi, -ett'emme miekoillamme aio mitään pahaa, ja että Pyramus ei tule -todenteolla tapetuksi, ja paremmaksi vakuudeksi sanottakoon siinä, että -minä, Pyramus, en olekaan Pyramus, vaan Pulma, kankuri. Se karkoittaa -heistä pelon. - -PÄÄKKÖ. -Oikein; semmoisen poroloogin me hankimme, ja tulee sen olla neli- ja -kolmijalkainen. - -PULMA. -Pannaan kaksi lisää, niin että tulee kauttaaltaan neljä jalkaa. - -KIRSO. -Mutta eiköhän rouvasväet pelkää myöskin jalopeuraa? - -HOTKA. -Niin, toden totta, sitäpä minäkin pelkään. - -PULMA. -Mestarit, tuota asiaa sietää tuumia. Jumala varjelkoon viemästä -jalopeuraa rouvasväen sekaan; sehän olisi kauheata. Ei ole sen -hirveämpää petolintua kuin tuollainen elävä jalopeura, ja meidän tulee -sitä seikkaa katsoa. - -KIRSO. -Siis, toisen poroloogin tulee tehdä tiettäväksi, että se ei olekaan -jalopeura. - -PULMA. -Niin, sopisihan sanoa sen nimi ja laittaa niin, että puoli miehen päätä -pistää näkyviin jalopeuran kaulanahan alta, ja miehen tulisi sieltä -supliikata näin tai tähän sorttiin: -- "Naiset" tai "naiset ihanaiset, -minä toivoisin" tai "minä pyytäisin" tai "minä kehoittaisin, ett' älkää -peljätkö älkääkä vavisko; henkeni teidän hengestänne! Jos luulette -minun tänne tulleen jalopeurana, niin olisi sääli minun henkeäni. En, -minä en ole semmoinen otus, minä olen ihminen niinkuin muutkin -ihmiset". Ja silloin hänen tosiaankin sopisi sanoa nimensä, sanoa -suoraan, että hän on Puutiainen, puuseppä. - -PÄÄKKÖ. -Hyvä, se on hyvä. Mutta vielä tässä on pari visaista kohtaa. Miten -saada kuunvalo huoneeseen? Sillä tiedättehän, että Pyramus ja Thisbe -kohtaavat toisensa kuunvalossa. - -PUUTIAINEN. -Paistaako kuu sinä yönä, jolloin me pelaamme? - -PULMA. -Almanakka! Almanakka! Katsokaa almanakkaan! Hakekaa kuunvaloa! -Kuunvaloa! - -PÄÄKKÖ. -Paistaa. Kuu paistaa sinä yönä. - -PULMA. -No niin, sittenhän voimme vaan jättää auki ison kammarin -ikkunanpuoliskon, missä pelaamme, niin paistaa kuu sisään puoliskosta. - -PÄÄKKÖ. -Niin, oikein; tai voisihan myöskin joku tulla sisään, lyhty ja -orjantappurapensas kädessä, ja sanoa että hän tahtoo edestuoda tai -persentierata kuunvalon personaa. Mutta onpa vielä toinenkin pulma: -meillä tulee olla muuri siinä isossa kammarissa, sillä komeljassa -sanotaan, että Pyramus ja Thisbe puhuvat toisilleen muurin raosta. - -PUUTIAINEN. -Eihän sinne mitenkään voi muuria saada. -- Vai mitä sanotte te, Pulma? - -PULMA. -Toisen tai toisen tulee olla muurina. Hänellähän vaan tulee olla hiukka -kalkkia tai hiukka savea tai hiukka muurinporoa päällänsä, antaakseen -tietää, että hän on muuri; ja sormensa hän saattaa pitää näin, ja -tuosta raosta voivat sitten Pyramus ja Thisbe kuiskutella. - -PÄÄKKÖ. -Jos se vaan käy päinsä, niin on kaikki hyvin. Tulkaa nyt ja istukaa -tänne, jok'ainoa mamman poika, ja harjoitelkaa läksyjänne. Pyramus, te -alotatte; kun olette sanonut sanottavanne, niin menkää tuonne pensaan -taakse ja samoin jokainen replikkansa jälkeen. - - (Puck ilmestyy näyttämön perälle.) - -PUCK. -Haa! Mitkä piikkopaidat täällä räyhää -Kuningattaren kehdon vieress' aivan? -Kah! Näytelmää! Ma tahdon kuunnella, -Kenties, jos siksi tulee, näytelläkin. - -PÄÄKKÖ. -Puhu, Pyramus! -- Thisbe, esiin! - -PPRAMUS. -"Thisbe, kuin kukan haisu ihanainen." - -PÄÄKKÖ. -Haju, haju! - -PYRAMUS. - -- "haju ihanainen -Niin, kallis Thisbe, sun on henkeskin. -- -Vait! Ääntä kuulen! Viivy hetki vainen, -Ma kohta tulen luokses takaisin." - - (Menee.) - -PUCK. -Kummempaa Pyramust' ei ole nähty. - - (Poistuu.) - -THISBE. -Onko nyt minun vuoroni? - -PÄÄKKÖ. -Totta, hemmetissä, kuinkas muuten; ettekö ymmärrä, että hän meni vaan -katsomaan kolinaa, jota kuuli, ja tulee pian takaisin. - -THISBE. -"Heloisa Pyramus, kuin lilja valkoinen, -Punainen niinkuin ruusu ylväs pensaassaan, -Verevä nuorimies, juveli kaunoinen, -Kuin hepo uskollinen, jok' ei uuvukaan, -Pyramus, sinut kohtaan Miinan haudalla." - -PÄÄKKÖ. -Niinon haudalla, mies. Mutta sitä ei teidän tule sanoa nyt; sen te -vastaatte Pyramukselle. Te rollotatte rollinne yhtäpuhkua, replikat ja -kaikki. -- Pyramus, sisään! Replikkanne on mennyt; se on: "jok' ei -uuvukaan." - - (Puck ja Pulma palajavat; jälkimmäisellä on aasinpää.) - -THISBE. -Uh! -- -"Kuin hepo uskollinen, jok' ei uuvukaan." - -PYRAMUS. -"Jos, Thisbe, kaunis oisin, ijäti sun oisin." - -PÄÄKKÖ. -Hirveätä! Kauheata! Täällä kummittelee. -Mestari-kullat! Pakoon, pakoon! Apua! - - (Kaikki juoksevat pois.) - -PUCK. -Nyt ristiin, rastiin teitä kuljetan, -Okaissa, pensaissa ja soissa tuoron; -Ja vuoron mull' on muoto valkean -Ja sian, koiran, hevon muoto vuoron. -Ja räiskyn, röhkin, haukun, hirnaisen -Kuin tuli, sika, koira, hevonen. - - (Menee.) - -PULMA. -Miksi juoksevat he tiehensä? Koirankurillaan kaiketi, pelottaakseen -minua. - - (Kirso palajaa.) - -KIRSO. -Voi, Pulma, kuinka olet muuttunut! Mitä ma nyt sinussa näen? - - (Poistuu.) - -PULMA. -Mitäkö näet? He, oman aasinpääsi, eikö totta? - - (Pääkkö palajaa.) - -PÄÄKKÖ. -Jumal' auttakoon sinua, Pulma! Jumal' auttakoon sinua! Sinä olet vallan -mulkattu. - - (Poistuu.) - -PULMA. -Kyllä minä heidän koirankurinsa huomaan. Tahtovat tehdä minusta aasin, -pelottaakseen minua, jos voisivat. Mutta minäpä en liikahda -paikaltanikaan, tehkööt mitä tahansa. Kävelen vaan edes takaisin tässä -ja lauleskelen, jotta kuulevat, ett'en pelkää. - - (Laulaa,) - - Ja rastas raudankarvainen - Ja keltanoukka sirkku, - Ja riemullinen leivonen - Ja peukaloinen virkku. - -TITANIA (heräten). -Ruusuilta enkelinkö lauluun herään? - -PULMA (laulaa). - - Ja kerttunen ja leivo tuo, - Ja käki kukkuvainen, - Jok' avioille kuoppaa luo - Ja sitten nauraa vainen. - -Sillä kukapa maarin tahtoisi järkensä tuhlata tuollaisen houkkamaisen -linnun tähden? Kukapa tahtoisi sanoa lintua valehtelijaksi, vaikka se -kuinkakin kukkuelisi? - -TITANIA. -Oi, armas kuolevainen, laula vielä! -Mun korvan ihastuu sun äänes sointuun, -Ja silmäni sun kaunis muotos hurmaa; -Suloutes voima saa mun väkivoimin -Het' oiti vannomaan: sua rakastan. - -PULMA. -Minusta nähden, hyvä matami, tuossa on hyvin vähän järkeä. Ja -kuitenkin, totta puhuakseni, järki ja rakkaus nykymaailman aikaan -pitävät hyvin vähän yhtä seuraa. Vahinko ja sääli, ett'eivät kunnon -naapurit koeta saada heitä ystäviksi. Niin, osaanhan sitä minäkin pilaa -laskea, jos siksi tulee. - -TITANIA. -Sin' olet yhtä älykäs kuin kaunis. - -PULMA. -No, enhän juuri sitä. Mutta jos minulla olisi sen verran älyä, että -osaisin täältä metsästä pois, niin olisi sitä sen verran kuin -tarvitsen. - -TITANIA. -Pois tästä lehdost' älä koita päästä; -Sun jäädä täytyvi, siis vaivas säästä. -Min' olen henki suurivaltainen; -Mun maassani on kesä ikuinen. -Ja sua lemmin ma; siis tule mulle, -Ma keijut käskyläisiks annan sulle; -He meren helmet sulle noutavat, -Ja laulavat, kun kukill' uinahdat. -Ja sinust' irroitan ma tomut maan, -Niin että niinkuin henki leijut vaan. -- -Sinapinsiemen, hernekukka, seitti, koi! - - (Neljä keijua tulee.) - -1 KEIJU. -Täss' olen. - -2 KEIJU. - Minä myös. - -3 KEIJU. - Ja minä. - -4 KEIJU. - Käske! - -TITANIA. -Tät' ylimystä, keijut, palvelkaa, -Edessään pyörikää ja liehukaa: -Vatuilla syötelkää ja aprikoilla -Ja viinimarjoilla ja viikunoilla. -Hunajapesät tuokaa mettisen -Ja tuohukseks sen sääri vahainen, -Ja kiiltomadost' ottakaatte tulta -Ja vuoteeseensa valaiskaatte kulta. -Perholta kirjosiipi tempaiskaa, -Kuun säteet nukkujasta viuhtokaa. -Nyt niiatkaa ja tehkää kunniaa. - -1 KEIJU. -Terve, kuolevainen! - -2 KEIJU. -Terve! - -3 KEIJU. -Terve! - -4 KEIJU. -Terve! - -PULMA. -Arvoisat herrat, pyydän anteeksi nöyrimmästi. -- Saanko kysyä, mikä on -teidän nimenne, arvoisa herra? - -SEITTI. -Seitti. - -PULMA. -Haluan likemmin teihin tutustua, hyvä herra Seitti. Kun leikkaan -sormeeni, rohkenen minä käyttää teitä. -- Entä teidän nimenne, kunnon -herra? - -HERNEKUKKA. -Hernekukka. - -PULMA. -Pyydän nöyrimmästi, tervehtikää äitiänne, rouva Koteroa, ja isäänne, -herra Palkosta. Hyvä herra Hernekukka, haluan teihinkin likemmin -tutustua. -- Entä teidän nimenne, herra, saanko kysyä? - -SINAPINSIEMEN. -Sinapinsiemen. - -PULMA. -Rakas herra Sinapinsiemen, minä hyvin tunnen teidän kärsivällisyytenne. -Tuo katala Pihvi julmuri on kitaansa hotkaissut monta teidän -herrasperheenne jäsentä. Minä vakuutan, että teidän heimonne takia olen -monasti ennenkin kyyneliä vuodattanut. Haluan likemmin teihin tutustua, -hyvä herra Sinapinsiemen. - -TITANIA. -Nyt viekää hänet lehväsalihin. -Kuun silmä, huomaan, rupee kastumaan; -Sen itkeiss' itkee pienin kukkakin, -Valittain tahrattua puhtauttaan. -Nyt kieli kantimeen! Pois, hiljaa vaan! - - (Menevät.) - - -Toinen kohtaus. - - Toinen paikka samaa metsää. - (Oberon tulee.) - -OBERON. -Jokohan on Titania herännyt? -Ja min lie silloin nähnyt esineen, -Jot' ihailee nyt ihan hulluuteen? - (Puck tulee.) -Kah, tuossa viestini! -- No, houkka henki, -Mit' yöllist' ilvettä nyt kuulla saa? - -PUCK. -Oi, rouva epäluomaa rakastaa. -Lähellä pyhää piilomajaa, jossa -Hän lepäs uinahtaen kukastossa, -Kästyöläis-vintiöitä joukkion, -Joill' elääksensä tuskin leipää on, -Näin harjoittelemassa näytelmätä, -Theseon häissä esitettävätä. -Noist' ääliöistä tuhmin raakimus, -Jok' oli olevinaan Pyramus, -Pensastoon näyttämöltä hetkeks meni; -Ma tilaisuutta käyttäin hyväkseni, -Tuon kolhon päähän panin aasinpään. -Ja kun nyt Thisbe vartoo lemmyttään, -Hän tulee, uh! ja kaikki peljästyttää; -Kuin metsähanhet säikkyy salakyttää, -Tai haarmaat naakat, pyssyn paukkeen vain -Kun kuulevat ne, ilmaan joukoittain -Pyrähtelevät kiitäen kuin hurjat, -Niin hajan juoksevat nyt nuokin kurjat, -Ja kamppihini nurin keikahtavat -Ja "murhaa!", "Athen' auta!" huudahtavat. -Niin äly heist' on mennyt, että saattaa -Älytön kappalekin heitä raataa; -Näet, okaat riistää jotkut paljaiks ihan -Ja miltä hatun vievät, miltä hihan. -Näin heidät metsään ajoin peljätyksin, -Ja tänne armas Pyramus jäi yksin. -Titania heräs nyt (niin osaantui) -Ja heti tuohon aasiin rakastui. - -OBERON. -Paremmin kävi kuin ma aavistin. -Mut tuon Ateenan miehen silmihin -Valoitko lemmen heraa puheen mukaan? - -PUCK. -Unessa voitelin ne mieltä sukaan. -Ja tyttö makaa hänen lähitteessään, -Tuon siis hän ensin näkee herätessään. - - (Demetrius ja Hermia tulevat.) - -OBERON. -Vait! Tuossa sama mies on. - -PUCK. - Sama nainen, -Mut mies ei sama. - -DEMETRIUS. - Lempijääsi vainen -Miks soimaat noin? Oi, tylyt sanas nuo -Tylylle vihamiehellesi suo. - -HERMIA. -Nyt soimaan vaan, mut pahemp' olla voisin: -Kiroomaan sua oikeutettu oisin. -Lysanderin jos tapoit unessaan, -Nyt veress' ui ja ryve kokonaan -Ja tapa minutkin! Niin kiihkeään -Ei aurinkokaan lemmi päivyttään, -Kuin mua hän. Ja armahanko luota -Noin pois hän hiipis? Ei, en usko tuota. -Maanpallon ennen voisit lävistää -Ja aukiosta suoraan lähettää -Kuun paistamaan sen vastapuoliskolle, -Kiusaksi sydänpäivän auringolle. -Sä hänet murhasit, sen katsees tiesi: -Noin synkästi vaan katsoo murhamiesi. - -DEMETRIUS. -Niin katsoo murhattu; niin minä myös; -Lävisti sydämmeni julma työs. -Ja sentään silmäs loistaa, murhanainen, -Kuin tähti taivahalla tuikkivainen. - -HERMIA. -Miss' on hän? Mitä koskee minuun nuo! -Oi, mulle takaisin Lysander tuo! - -DEMETRIUS. -En; raatons' ennen soisin koirilleni. - -HERMIA. -Pois, sinä koira! Kärsivällisyyteni -Lopussa on. Jos hänet murhasit, -Niin ijäks miehenmainees menetit. -Oi, sano totuus, totuus sano mulle! -Hän valvehilla kauhuks oli sulle, -Siks unen murhasit. Oi, kaunis työs! -Tuon olis mato tehnyt, käärme myös. -Sen käärme tekikin; niin lipoinen, -Kuin sinun, kyy, ei kieli kärmehen. - -DEMETRIUS. -Sa raivoasi tuhlaat aivan turhaan: -En ole syypää Lysanderin murhaan. -Hän tietääksen' ei kuollut olekaan. - -HERMIA. -Oi, voiko hyvin hän? Oi, sano vaan! - -DEMETRIUS. -Jos sanon sen, niin mikä palkaks jää? - -HERMIA. -Se etuus, ett'et enää mua nää. -Hän elossa tai kuollut olkohon, -Sun seuraas kammon, sinä kunnoton. - - (Menee.) - -DEMETRIUS. -On turha seurata noin raivoisaa; -Siis paras tässä hetki huoahtaa. -Oi, suru kuormaansa ei kantaa jaksa, -Jos uni sille velkaansa ei maksa. -Ma saan tok' ehkä osan velkomusta, -Jos tyynesti vaan varron tarjousta. - - (Laskeutuu maahan levolle.) - -OBERON. -Mit1 olet tehnyt? Mitä aattelit, -Kun todellisen lemmen turmelit? -Sa uskollisen silmään mehun kaadoit -Ja tosilemmen uskottomaks saatoit. - -PUCK. -Ohjatkoon onni! Yks jos pitää valan, -On tuhat valapattoista sen alaan. - -OBERON. -Nyt tuulta nopeammin metsään vain! -Helenaa etsi; lemmen potilaana -Hän siellä käy ja posket kalvakkaana, -Huokauksiin nuorta vertaan kuluttain. -Tuo impi tänne houkuttele sinä, -Tään silmät lumoan sill'aikaa minä. - -PUCK. -Ma riennän, kiidän, lennän, katsokaa, -Nopeemmin manalaisen vasamaa. - - (Menee.) - -OBERON. - - Punakukka ihanin, - Haavoittama Amorin, - Tuon sa painu silmihin! - Kun hän kohtaa armahan, - Tämä tähdenpalavan - Luokoon hänen katsannan! - Kun sa heräät, armas tuo - Sulle lemmen rohdon suo. - - (Puck palajaa.) - -PUCK. -Keijukaisten valtias, -Helena jo tulee, kas! -Mies tuo hurmaamani alkaa -Hältä kiistää lemmen palkkaa. -Nähkääs heidän kujeitaan! -Houkkoj' ihmiset on vaan. - -OBERON. -Syrjään! Demetrius tästä -Herätä vois hälinästä. - -PUCK. -Yksi kahden lemmiss' on: -Sepä kuje verraton! -Nyt vast' olen mielissäin, -Kun käy kaikki nurinpäin. - - (Lysander ja Helena tulevat.) - -LYSANDER. -Miks lempeäni pilkaks luulla alat? -Ei iva, pilkka puhu kyynelin. -Kun vannon, itken näet: moiset valat -Totuuden lähteest' ovat syntyisin. -Kuin saatat moista pilkaks luullakaan, -Joll' ompi vilpittömyys leimanaan. - -HELENA. -Sa kavaluutes paljastat vaan yhä. -Valalla valas syöt, sa hornan pyhä. -Nuo valat sai jo Hermia. Vastakkain -Jos valas pannaan, tyhjä syntyy vain. -Niin kevyet ja tasan painavat -On valas kummallenkin vannomat. - -LYSANDER. -Kun hälle vannoin, järkeä ei mulla. - -HELENA. -Kun hänet hylkäät, järkeä ei sulla. - -LYSANDER. -Demetrius häntä lempii, vaan ei sua. - -DEMETRIUS (heräten.) -Helena, taivaan impi, jumalainen! -Mihinkä silmäs vertaisinkaan vainen? -On kide tumma. Huules punoittaa -Kuin suutatuksin kaksi kirsikkaa. -Tauronkin lumet, idän lietsomat, -Valkeista sysimustiks muuttuvat, -Kun sinä kättäs nostat. Oi, mun anna -Onneni valkoleimaan suukko panna! - -HELENA. -Oo, hornan ivaa! Näinhän kaikki te -Vaan huviksenne mua pilkkaatte. -Jos hienoutt', ylevyyttä tuntisitte, -Niin vähemmän te mua loukkaisitte. -Vihassa eikö kyllin? Riettain kielin -Mua vielä ivaatteko yksin mielin? -Jos miestä, miehen mieltä teissä ois, -Noin ette kunnon naista ilkamois, -Ja valojanne tuhlais, maireaanne, -Kun sentään vihaatte mua sielussanne. -Te kilvan rakastatte Hermiaa -Ja kilvan ilkutte te Helenaa. -Työt' oivaa, miehen työtä tottakin, -Kun tyttö-raukan silmät kyynelin -Te saatte pilkallanne valumaan! -Noin naista jalo mies ei loukkaiskaan -Ja noin ei kiusais huviksensa vaan. - -LYSANDER. -Demetrius, sin' olet tunnoton; -Sun Hermiahan lemmittysi on. -Sydämmest aivan tässä etees kannan, -Osani hänen lempeens' sulle annan. -Sa mulle osas anna Helenaan; -Ma häntä lemmin hamaan kuolemaan. - -HELENA. -Nuo herjat, kuin ne tuulta pieksee vaan! - -DEMETRIUS. -Sa Hermias pidä, hänest' en ma huoli; -Hänt' ennen lemmin, vaan se lempi kuoli. -Siell' oli sydän vieraissa, mut nyt -Se kodin ainaisen on löytänyt -Helenan luona. - -LYSANDER. - Sinä kunnotoin! - -DEMETRIUS. -Uskollisuuttan' älä solvaa noin. -Voi kalliiks sulle tulla pilkka tuo. -- -Tuoss' impes tulee, mene helttus luo. - - (Hermia tulee.) - -HERMIA. -Yö musta, joka silmän soentaapi, -Se korvan herkkätuntoiseksi saapi. -Se; minkä näkövoima menettää, -Se kaksin kerroin kuulon hyödyks jää. -- -Lysander, sua ei löynnyt silmäni, -Mut korvani sun äänes tajusi. -Mut miksi noin mun jätit, armoton? - -LYSANDER. -Kun lempi käskee, meneminen on. - -HERMIA. -Mut mikä lempi luotani sun saatti? - -LYSANDER. -Ihana lempeni mun lähtöön vaati: -Helena tuo, mi loistett' yöhön luo -Heleämpää kuin taivaan tähdet nuo. -Mun mitä tahdot? Ymmärräthän kai. -Ett' inho lähtemään mun luotas sai. - -HERMIA. -Et puhu mitä aattelet, et vainen. - -HELENA. -Haa! Hänkin vehkeessä on liittolainen! -He yksiss' ovat neuvoin, nyt sen huomaan, -Minuhun tuota pilkan lokaa luomaan. -- -Sa häijy Hermia, kiittämätön tyttö! -Yhdyitkö liittoon, juoneen noiden kanssa -Noin kehnoll' ivalla mua kiusatakses? -Kaikk' onko meidän impisalaisuudet, -Sisaruusvalat, nuokin hetket, milloin -Nopeajalkaist' aikaa nuhtelimme, -Kun meidät erotti, -- kaikk' unheess' onko? -Viaton lapsuus, koulukumppanuus? -Kuin kaksi taidokasta luojaa loimme -Molemmat neulaltamme samaa kukkaa -Samalla istuimella, samaan kaavaan, -Hyräillen samaa virttä samaan nuottiin, -Kuin molempien kädet, äänet, sielut -Ois yhtä ruumista. Näin kasvoimme -Kuin kaksoiskirsikka, mi jakoiselta -Vaan näyttääpi, mut jaoksess' on yksi; -Kaks marjaa mairetta, mut yksi varsi; -Näkyisin kaksi ruumist', yks vaan sydän; -Kaks kuvaa, yhteen kilpeen kuuluvaa, -Molemmat saman rautatakin alla. -Tuon lemmen riistät rikki nyt ja soimaat -Helena-raukkaa kilvan miesten kanssa! -Ei ystävyyttä tuo eik' immen työtä. -Ma yksin herjan kärsin, mutta työstäs -Sukupuolemme mun kanssani sua moittii. - -HERMIA. -Sanasi kiihkoiset mua hämmästyttää. -Min' en sua pilkkaa; sinä pilkkaat mua. - -HELENA. -Lysanderin mua seurata sa käskit -Ja ivall' ylistää mun muotoani, -Ja toisen lemmikkis, Demetrion, -Jolt' äsken potkun sain, mua nimitellä -Jumalaks, enkeliksi, taivaan immeks, -Yön tähtisilmäks. Tuon miks sille sanoo, -Jot' inhoo hän? Ja miks Lysander kieltää -Sun lempesi, mi mielen hältä valtaa, -Ja mulle muka rakkauttaan tarjoo, -Jos sin' et siihen yllyttäis ja suostuis? -Vaikk' en niin suosiss' olekaan kuin sinä, -Niin lemmen hellimä ja onnetarten, -Vaan kurja lemmenheittonakin lemmin, -Tok' ansaitsisin säälimyst' enk' ivaa. - -HERMIA. -En ymmärrä, mit' aattelet sa tuolla. - -HELENA. -Niin, oikein! Teeskentele totisuutta -Ja imartele, selkäni kun käännän! -Viittoilkaa vaan! No, vielä tuota pilaa! -Noist' oiva ilveistänne maineen saatte. -Jos teillä sydänt' ois ja siistit tavat, -Noin pilkan aineeks ette mua tekis. -Hyvästi vaan! Syy minun osaks on; -Sen kuolo kohta sovittaa tai ero. - -LYSANDER. -Jää, armas Helena, ja mua kuule! -Eloni, lempeni ja aatokseni! - -HELENA. -Oo, oivaa! - -HERMIA. - Helena, noin älä ilku! - -DEMETRIUS. -Jos rukous ei auta, auttaa pakko. - -LYSANDER. -Ei Hermian rukous ja ei sun pakkos; -On uhkas heikko kuin tuon immen parku. -- -Helena, kautta henkeni! sua lemmin. -Sen vannon ja sen hengelläni näytän, -Jos väittää ken ett'en ma sua lemmi. - -DEMETRIUS. -Sua lemmin minä enemmän kuin hän. - -LYSANDER. -Sanotko sen? No, tule, koitelkaamme! - -DEMETRIUS. -No, tulehan! - -HERMIA. - Lysander, mitä tämä? - -LYSANDER. -Pois, mustalainen! - -DEMETRIUS. - Häpee! -- Uljahaksi -Hän teeskeleikse, seurata kuin aikois, -Mut tulematta jää. -- Sa pelkur' olet. - -LYSANDER. -Pois, kissa, norkko! Hellitä, sa kehno! -Ma muuten pois sun puistan niinkuin käärmeen. - -HERMIA. -Mut miks noin hurja? Mistä tämä muutos, -Mun armaani? - -LYSANDER. - Sun armaas? Mustalainen! -Pois, inha rutto, häijy myrkkyjuoma! - -HERMIA. -Kai puhut pilaa? - -HELENA. - Aivan niin kuin sinä. - -LYSANDER. -Demetrius, ma sanassani pysyn. - -DEMETRIUS. -Siit' anna kiinne omakätinen; -Sun omaa heikko käsi, en sua usko. - -LYSANDER. -Tapanko, lyönkö, haavoitanko hänet? -En, vaikka vihaan, hänt' en toki loukkaa. - -HERMIA. -Mill' enemmän kuin vihallas mua loukkaat? -Miks vihaat? Mit' on tapahtunut, armas? -Min' olen Hermia, Lysander sinä, -Ja yhtä kaunis olen nyt kuin äsken. -Samana yönä valas teit ja rikoit, -Ja -- Jumal' armahtakoon! -- toden totta -Rikoitko sen? - -LYSANDER. - Niin totu kuin ma elän; -Ja en sua enää koskaan mieli nähdä. -Kyselmät, toivot, epäilyt siis pois. -Se sulaa totuutt' on, en puhu pilaa: -Sua vihaan ma ja lemmin Helenaa. - -HERMIA. -Mua voi! -- Sa ilvene! -Sa lemmen varas! Yöllä tullen multa -Varastit armahani. - -HELENA. - Oivaa, oivaa! -Sull' eikö kainoutta, ujoutta. -Häpyä hiukkaakaan? Näin pakotatko -Sa kukkamato! -Säveiltä huuliltani tylyn vastuun? -Hyi, sinä teeskelijä! Sinä nukki! - -HERMIA. -Kuin? Nukki? Haa! Nyt ymmärrän ma juonen: -Hän vartaloitamme on vertaillut, -Sen huomaan, ja nyt kerskaa pituudestaan. -Muodollaan, muhkealla muodollaan hän -Ja muka korkuudellaan hänet valtas. -- -Niin korkeaanko suosiin pääsit siksi, -Ett' olen minä pieni, pikkarainen? -Kuin pieni olen, sinä korpikuusi? -Kuin pieni olen? sano! En niin pieni, -Ett'ei mun kynteni sun silmiis yllä. - -HELENA. -Vaikk' ivaattekin mua, hyvät herrat, -Mua toki turvatkaa! En ole häijy, -En lainkaan ole riitaan taipuvainen; -Pelokas olen, niinkuin impi aina. -Voi, älkää hänen salliko mua lyödä! -Vaikk' on hän pienempikin, uskokaatte, -Ma hänt' en voita. - -HERMIA. - Taaskin pienempi! - -HELENA. -Oi, Hermia, noin tyly ällös olko! -Ma rakastanut olen sua aina, -En koskaan loukannut, en vilpistellyt. -Rakkaudestakin vaan Demetrioon -Ma hälle kerroin pakos metsään tänne. -Sua seuras hän, ja häntä minä hupsu. -Hän noitui minut hiitehen ja uhkas -Mua lyödä, potkaista ja tappaakin; -Ja nyt, jos rauhassa mun annat mennä, -Ateenaan hullutuksineni palaan -Enk' enää sua vaivaa. Suo mun mennä! -Sa näet, kuink' olen lapsekas ja heikko. - -HERMIA. -No, mene tiehes! Kuka sua estää? - -HELENA. -Hupero sydän, jonka jätän tänne. - -HERMIA. -Lysanderilleko? - -HELENA. - Demetriolle. - -LYSANDER. -Helena, malta! Hermia ei sua loukkaa. - -DEMETRIUS. -Ei, herra! eipä kiusallannekaan. - -HELENA. -Kun suuttuu hän, niin sättii hän ja puree; -Jo koulussa hän oli torapussi; -Ja, vaikka pieni, on hän kiukkuinen. - -HERMIA. -Taas pieni! Pieni! Pieni yhtenänsä! -- -Noin sallitteko hänen mua nauraa? -Mut kyllä näytän sulle! - -LYSANDER. - Pois, sa kyysä! -Sa lintukotolainen, soppityrsky, -Jyvänen, terho! - -DEMETRIUS. - Liian harras olet -Hänt' auttamahan, joka apus hylkää. -Sa jätä hänet! Vaiti Helenasta! -Hänt' älä puolusta! Jos lemmen hellyytt' -Osotat hälle vaikka kuinka vähää, -Niin saat sen maksaa. - -LYSANDER. - Nyt hän minut päästi. -Jos tohdit, seuraa! Koittakaamme, kenen -On oikeus häneen suurin, sun vai mun! - -DEMETRIUS. -Seuraanko? En, ma rinnallasi astun. - - (Lysander ja Demetrius menevät.) - -HERMIA. -Te, neiti, olette tään riidan alku. -Ei, jääkää! - -HELENA. - Täällä olo hirvittää; -Sun seuraas, häijy, kauemmaks en jää. -Jos lyömään nopsemmat on kätes sun, -Pidemmät mull' on sääret juoksuhun. - - (Menee.) - -HERMIA. -Mut tätä minä aivan kummastun. - - (Juoksee Helenan jälkeen.) - -OBERON. -Tää hutiloimist' on; erehdyt aina, -Pait milloin tepposes on tahalliset. - -PUCK. -Erehdyin, hahmoin ruhtinas, sen myönnän. -Mut sanoittehan, että tuntisin -Ateenalaisen puvusta sen miehen, -Ja siinä suhteess' olen moitteeton: -Ateenan mieshän myös tuo toinen on. -Mut mielissäni olen sentään siitä; -Huviksihan on ollut tämä riita. - -OBERON. -Nyt taistoon hankkii rakastajat nuo. -Siis joutuun, Puck, yön musta vaippa tuo, -Ja tähtitaivas usmaan peitä vainen -Niin pimeään kuin tuonenvirran laine! -Nuo hangoittelijat niin harhaan vie, -Ett' toiselt' aina hukkuu toisen tie. -Sa joskus Lysanderin ääntä matki -Ja Demetrius saata raivoon ratki, -Ja joskus Demetrion kielin äännä; -Näin heidät toisistansa harhaan käännä, -Siks kunnes heidän ripsillensä hiipii -Unetar kuolonkarva, lyijysiipi. -Nyt tuolla Lysanderin silmät kasta; -Se neste lääkettä on voimakasta, -Se kaikki hairaukset karkoittaa -Ja näköns' entisen taas silmä saa. -Kun sitten heräävät, on tämä ilvi -Kuin uni vaan ja öinen usmapilvi. -Ateenaan lempijät nyt palaavat -Ja liiton ainaisen he solmivat. -Tee työsi! Minä käyn Titanian luo, -Mun täytyy hältä saada poika tuo. -Pois hänest' ajan sitten hirmukuvat; -Näin kaikki entiselleen palauvat. - -PUCK. -Mut, ruhtinas, se tehtävä on entäin; -Yön lohikäärmeet pilviss' ajaa lentäin; -Ja tuolla koittaren jo airut hohtaa; -Kaikk' eksynehet henget mailta kohta -Pakoovat kalmistoihin; kirotut, -Tienristeyksiin ja jokiin haudatut -Jo madonsyömiss' ovat vuoteissansa; -Häveten auringolta tekojansa, -Valoa karttavat he ehdollaan, -Yö mustasilmä ikiseuranaan. - -OBERON. -Me toista henkilajia ollaankin. -Ma seuraa Koittaren oon lemmikin, -Ja metsämaita käymästä en taukoo, -Vaikk' itä leimuavat porttins' aukoo -Ja Ahdin suolavirrat vihannat -Koin säteet kultailevat ihanat. -Mut joudu, ennenkuin on mennyt yö! -Se ennen päivää tehtävä on työ. - - (Menee.) - -PUCK. - - Ees ja taa, ees ja taa, - Heitä vien ma ees ja taa. - Mua kammoo kaikki maa; - Tonttu, vie heit' ees ja taa! - Tuoss' yksi tulee. - - (Lysander palajaa.) - -LYSANDER. -Demetrius, miss' olet nyt sä, pöyhkä? - -PUCK. -Täss', asehissa. Entä sinä, röyhkä? - -LYSANDER. -Ma heti tulen. - -PUCK. - Tuonne tasangolle -Mua seuraa. - - (Lysander menee, ääntä seuraten.) - (Demetrius palajaa.) - -DEMETRIUS. - Missä tuo Lysander ollee? -Hätikkö! Pelkuri! Sa pakenitko? -Haa, vastaa! Pensahasen luikersitko? - -PUCK. -Pukari! Tähdet haastat miekkasille, -Ja miehuuttasi kehut pensahille, -Ja pois jäät sentään. Tules, nulkki, haa! -Niin vitsaa annan. Herjan nimen saa, -Ken kanssas taistelee. - -DEMETRIUS. - Haa! Varros, taikka -- - -PUCK. -Mua seuraa; täss' ei taistelujen paikka. - - (Menevät.) - (Lysander palajaa.) - -LYSANDER. -Hän eellä käy ja härnää yhtenään; -Kun ääntä kohti kuljen, poiss' on hän. -Se konna jalkajuoksussa mun voittaa; -Jos kuinka riennän, hän jo pakoon soittaa. -Ma äsken kaaduin tiellä röysteisellä, -Nyt levähdän mä. - (Laskeutuu levolle.) - Joudu, päivä hellä! -Kun valostas vaan tummin juovan nään, -Demetriolle kostan pilkan tään. - - (Nukkuu.) - (Puck ja Demetrius palaavat.) - -PUCK. -Huu! huu! huu! Pelkuri, miss' oletkaan? - -DEMETRIUS. -Jos uskallat, niin seis! Sa joutuisaan -Edellä juokset, milloin mitä kohti; -Et seista, naamaas näyttää sin' et tohdi. -Miss' olet nyt? - -PUCK. - Täss'; etkö tänne jaksa? - -LYSANDER. -Tuon pilkkas kallihisti saat sa maksaa, -Jos koskaan päivän valossa sun nään. -No, mene tiehes! Väsyneenä jään -Yön kylmään helmaan tähän oikomaan ma. -Kun aamu koittaa, käsiini sun saan ma. - - (Laskeutuu levolle ja nukkuu.) - (Helena tulee.) - -HELENA. -Voi, pitkää, raskast' yötä kuitenkin! -Oi, joutuun riennä! Koitar, lohtus tuota! -Ett' aamust' Ateenaan ma saapuisin -Pois noiden kurjain pilkkaajaini luota. -Unetar, silmä sulje surevan, -Ett' itseni ma hetkeks unhotan. - - (Nukkuu.) - -PUCK. - - Kolme vaan! Kaks kertaa kaks - Neljä on; mut, mitämaks, - Tuossa yks on: katsos vainen, - Kuink' on kalvas, raukkamainen! - Sitä lempi-veitikkaa: - Tyttö-rukat hupsuiks saa! - - (Hermia palajaa.) - -HERMIA. -Mua vaivaista ja raseata, oi! -Mun kaste kasteli ja oksat raapi, -En enää edes kontata ma voi, -Ruumiini voimatonna raukeaapi. -Levolle lasken. Taivas varjelkaan -Lysanderia hänen taistossaan! - -PUCK. - - Nuku vaan - Makeaan! - Silmiis näin - (Nukkuu.) - Lääkettäin - Maireata vuodatan. - (Tiputtaa nestettä Lysanderin silmäluomille.) - Ja kun nyt - Heräydyt, - Riemuvin - Sydämin - Riennät syliin armahan. - Näin on sananlasku totta: - Kukin kultasensa ottaa, - Matti Maijan nai, - Kukin omans' sai, - Vakka kantensa, ja näin on kaikki hyvin kai. - - (Puck poistuu. Demetrius, Helena y.m. jäävät nukkumaan.) - - - - -NELJÄS NÄYTÖS. - - -Ensimmäinen kohtaus. - - Sama paikka. - - (Titania ja Pulma tulevat, keijukaisten seuraamina. - Oberon perällä näkymättömänä.) - -TITANIA. -Käy, istu tähän kukkaspatjallen; -Hempeitä poskiasi sivelen ma, -Ruusuilla silupääsi koreilen, -Ja pystykorviasi suutelen ma. - -PULMA. -Missä on Hernekukka? - -HERNEKUKKA. -Tässä. - -PULMA. -Kynsikää päätäni, Hernekukka! -- Missä on munsyöri Seitti? - -SEITTI. -Tässä. - -PULMA. -Munsyöri Seitti! Kuulkaas, munsyöri, tarttukaa aseihin ja tappakaa -minulle ohdakkeen päästä punakoipinen hörriäinen ja tuokaa sen mesipesä -minulle, herra munsyöri. Älkää vaan liiaksi itseänne raadelko tässä -ottelussa; ja kuulkaas, munsyöri, katsokaa, ettei mesipesä rikkounnu; -oikein olisi mieleni paha, jos mesipesä valuisi päällenne, herra -signori. Missä on munsyöri Sinapinsiemen? - -SINAPINSIEMEN. -Tässä. - -PULMA. -Tänne nyrkkinne, munsyöri! Ei mitään sievistelyjä, herra munsyöri. - -SINAPINSIEMEN. -Mitä suvaitsette? - -PULMA. -En mitään, herra munsyöri, paitse että autatte vapaherra Seittiä -kynsimisessä. Kuulkaas, munsyöri, minun täytynee käydä parturissa, -sillä minusta tuntuu, että olen kovin karvainen kasvoiltani; ja aasiksi -olen niin hellätuntoinen, että minun, jos karvaani vähänkin syhyy, -täytyy kun täytyykin sitä kynsiä. - -TITANIA. -Tahdotko, armas, kuulla soitantoa? - -PULMA. -Onhan minulla kohtalaisen hyvä korvakuulo. Pankaa soimaan tiuvut ja -porokellot. - -TITANIA. -Mut, armas, mitä haluaisit syödä? - -PULMA. -Totta vieköön, vaikkapa seimellisen silppua! Voisinpahan rouskia hyviä, -kuivia kaurojakin. Mutta parhaalta, luulen ma, maistuisi tukko heiniä; -hyvät, makeat heinät ovat verrattomia. - -TITANIA. -Mull' uskalias on keiju, joka sulle -Oravan aitast' etsii pähkinöitä. - -PULMA. -Mieluummin ottaisin kourallisen tai pari kuivia herneitä. Mutta pyydän, -ettei kukaan väestänne minua nyt häiritse: unellinen mieliala valtaa -minut. - -TITANIA. -Niin, nuku! Sylihini sinut suljen. -Pois, keijut! Kaikkiin ilman suuntiin pois! - (Keijut poistuvat.) -Näin kuusaintakin halaa hento virna, -Näin naisellinen murattikin kiertyy -Jalavan rososormen ympärille. - - (Nukkuvat.) - (Puck tulee.) - -OBERON (astuen esiin). -No, terve, Puck! Kas, mikä kaunis näky! -Mua säälittää jo hänen hulluutensa. -Kun hänet kohtasin, näet, metsäss' äsken -Hajuja hölmöllensä etsimässä, -Niin nuhteillani hänet suututin; -Tuon otsaan karvaiseen, näet, kukkasvirveen -Sitonut oli tuoreen, tuoksuvaisen; -Ja sama kaste, joka silmikoissa -Kuin Idän täydet helmet äsken päilyi, -Nyt noiden sulokukkain silmist' uhkui -Kuin kyynel, joka itkee häpeäänsä. -Hänt' ivannut kun olin mielin määrin -Ja kun hän armoa nyt nöyräst' anoi, -Niin vaadin häneltä tuon vaihdokkaan, -Jonk' oiti antoikin hän, pannen keijun -Mun taikalinnahani häntä tuomaan. -Nyt kun on poika mulla, tahdon purkaa -Tuon häijyn hairan hänen silmistään. -Siis, kiltti Puck, ateenalaisen päästä -Tuo outo naamari nyt ota pois, -Niin että, kun hän herää ja nuo toiset, -He kaikin palatkohot Ateenaan, -Ja tämä öinen ilve olkoon heistä -Kuin kiusallinen unenhaire vaan. -Mut keijuiskuningatar ensin pääsköön. - - (Koskettaa Titanian silmiä kukkakasvilla.) - - Ole niin kuin muinahin! - Näe niin kuin ennenkin! - Kaunokki, mi tässä loistaa, - Lemmenkukan tenhon poistaa. - -Titania armas, herää! - -TITANIA. - Oberon, -Oi, minkä näyn näinkään! Minust' on -Kuin oisin ollut aasiin rakastunut. - -OBERON. -Tuoss' armaas on. - -TITANIA. - Kuink' on tää tapahtunut? -Voi, kuinka hänen näköään nyt kammon! - -OBERON. -Vait' hetkinen! -- Puck, ota pois tuo pää! -- -Titania, soittoa nyt viehtävää, -Jok' unta voimakkaammin aistit valtaa! - -TITANIA. -Soi, soitto, hurmaavainen soitto, soi! - -PUCK (Pulmalle.) -Kun heräät, omin silmin tollakoi! - -OBERON. -Soi, soitto! Armas, käsikkäin nyt vaan -Makaajain lepopaikkaa heijaamaan! -Nyt välillämme lempi uusitaan; -Ens' yönä juhlitaan ja tanhuillaan -Ilolla häissä Theseus-ruhtinaan, -Ja hälle ikisiunaus toivotaan. -Nää parit silloin myöskin naitetaan, -Ja ihastus on korkeimmillaan. - - PUCK. - - Ruhtinaani, kuulkaatten: - Aamulaulu leivosen! - - OBERON. - - Hiljaa siis ja hipsuttain - öisen varjon jälkeen vain! - Kuu ei käy niin nopeaan, - Kuin me kiertelemme maan. - - TITANIA. - - Tule, kerro, armahin, - Miten niin nyt sattuikin. - Että nukuin alla taivaan - Kuolevaisten kanssa aivan. - - (Poistuvat.) - (Torvensoittoa kuuluu näyttämön takaa.) - (Theseus, Hippolyta, Egeus seuralaisineen tulevat.) - -THESEUS. -Nyt joku tuomaan metsänvartijaa! -Jo päättynyt on meidän kevätjuhla. -Ja koska päivän sarastus jo näkyy, -Saa koirain metsävirttä armas kuulla. -Ne tuonne lännen laaksoon laskekaa! -- -No, joutuun tuomaan metsänvartijaa! -- -Sulo ruhtinatar, vuorelle mua seuraa, -Niin kuulet, kuinka toisiins' soinnukkaasti -Sekaantuu koirain haukunta ja kaiku. - -HIPPOLYTA. -Ma Herkuleen ja Kadmon kerran näin, -Kuin Spartan koirain kanssa Kreetan saaress' -Ajoivat karhua; en koskaan kuullut -Niin hauskaa hälinää: ei yksin metsä, -Vaan pilvet, lähteet, koko seutu yhtä -On kaikua. Ihanaa ukkos-ääntä -Ja soinnullista epäsointuisuutta! - -THESEUS. -Minunkin koirani on Spartan verta, -Leveäkuonoiset ja täplikkäät, -Ja maasta kasteen pyyhkii niiden korvat; -Kantukset, joiden kaulanahka höllyy -Kuin Thessalian härjän; hitaat ajoon, -Mut äänet soivat yhteen niinkuin kellot. -Sen sointuvampaa haukuntaa ei koskaan -Lie huudot säistäneet ja torvenäänet -Ei Thessalian, Kreetan, Spartan mailla. -Kun kuulet, päätä itse. -- Keitä nuo? - -EGEUS. -Minunhan tyttäreni tässä nukkuu; -Tuoss' on Demetrius, Lysander tuossa, -Helena, Nedar-ukon tytär, tuossa. -Mik' ihme heidät tänne yhteen toi? - -THESEUS. -Varmaankin ovat Vappujuhlan viettoon -Varahin nousnehet, ja pidoistamme -Kun tiedon saivat, niihin vieraiks tulleet -- -Mut kuulkaas, Egeus, Hermianhan tänään -On määrä antaa vastaus päätöksestään. - -EGEUS. -Niin, ruhtinaani. - -THESEUS. - Käske metsämiesten -Herättää heidät torvensoitolla. - - (Torvien toitotuksia ja metsästyshuutoja näyttämön - ulkopuolella. Demetrius, Lysander, Hermia ja Helena - heräävät ja kavahtavat pystyyn.) - -THESEUS. -Huomenta! Pyhä Valentin on mennyt; -Ja nytkö vasta nämä linnut pesii? - -LYSANDER. -Anteeksi, ruhtinas! - - (Hän ja muut polvistuvat Theseon eteen.) - -THESEUS. - Ma pyydän, nouskaa! -Te hangoittelijat ja vihamiehet, -Mist' on tää sopu tullut, että viha -Nyt vihan kanssa ystävyksin nukkuu, -Luulolta vapaana ja pelkäämättä? - -LYSANDER. -Ma sekavasti vastaan, osaks valveill', -Osaksi unessa; mut, totta vieköön, -Kuink' osuin tänne, sanoa en saata. -Mut luulenpa (puhua totta aion -Ja kun nyt mietin, onkin niin se), että -Ma Hermian kanssa tulin; aikehemme -Paeta oli täältä toiseen paikkaan, -Miss' ei Ateenan laki meitä tapais -- - -EGEUS. -Haa! Kyllin, kyllin! Tiedätten jo kyllin. -Lain valtaan vaadin miehen tuon, lain valtaan. -Demetrius, karkuun aikoivat he, karkuun -Ja sulta sekä multa siten ryöstää -- -Niin, sulta vaimos, multa sanani, -Sanani antaa hänet vaimoks sulle. - -DEMETRIUS. -Hyvä prinssi, Helenalta kuulin, että -Paeta aikoivat he tänne metsään. -Ma raivokkaana seurasin nyt heitä -Ja mua lemmenhoureissa Helena. -Mut enpä tiedä, minkä voiman kautta -- -Vaan jonkun voiman kautta tapahtui se -- -Tuo lempi Hermiaan kuin lumi haihtui; -Se muistoss' on nyt vaan kuin turha lelu, -Johonka lapsuudessan' ihastuin; -Ja sydämmeni sykähdys ja auvo -Ja silmieni huvitus ja ilo -Helena yksin on. Ma hänet olin -Jo ennen kihlannut kuin Hermian näin, -Mut tuota ruokaa vieroin niinkuin sairas. -Nyt kun sain terveen luonnollisen maun, -Vaan häntä harron, ikävöin ja lemmin -Ja ijäks hälle uskolliseks jään. - -THESEUS. -Mik' onnen kohtaus, te lempiväiset! -Ma tästä tahdon vasta lisää kuulla. -- -Egeus, mieltäni nyt noudattakaa: -Nuo parikunnat, samassa kuin mekin, -Ikuisen liiton temppelissä tehkööt. -Kosk' aamua on kulunut jo paljon, -Niin jääköön metsänajo toistaiseksi. -Ateenaan tulkaa: kolminkertaisen -Me juhlan vietämme nyt herttaisen. -- -Tule, Hippolyta! - - (Theseus, Hippolyta, Egeus ja seuralaiset lähtevät.) - -DEMETRIUS. -Tää kaikki on niin hämärää ja pientä -Kuin pilviin katoavat kaukovuoret. - -HERMIA. -Minusta silmäni on kahtena: -Näen kaikki kaksinaisin. - -HELENA. - Samoin minä. -Demetrion löysin niinkuin kalliin helmen: -Omani eikä omani. - -DEMETRIUS. - Mut hereill' -Olemmekohan? Minusta me vielä -Nukumme, uneksimme. -- Herttuako -Tääll' äsken oli meitä kutsumassa? - -HERMIA. -Niin, ja mun isäni. - -HELENA. - Ja Hippolyta. - -LYSANDER. -Ja kutsui meitä kanssaan temppeliin. - -DEMETRIUS. -Siis hereill' olemme. No, seuratkaamme -Ja tiellä unistamme haastelkaamme. - - (Menevät.) - -PULMA (heräten.) -Kun minun replikkani tulee, huuda minua, kyllä minä vastaan. -Seuraava on: "ihanin Pyramus!" - Pietari Pääkkö, hoi! Huilu, sinä -palkeenparsija! Kirso, kattilanpaikkuri! Hotka! -- Peevelin pojat! -Kaikki karussa, ja jättävät minut tänne nukkumaan! Olen nähnyt sangen -kummallisen näyn. Olen nähnyt unta, -- mutta mikä se uni oli, se käy -yli ihmisymmärryksen. Ihminen on aasi, jos luulee voivansa selittää sen -unen. Minusta on kuin olisin ollut -- mitä, sitä ei saata yksikään -ihminen sanoa. Minusta minä olin, ja minusta minulla oli, -- mutta -perin pöhkö on se ihminen, joka koettaa sanoa, mitä minusta oli -minulla. Ei ihmissilmä ole kuullut, eikä ihmisen korva ole nähnyt, ei -ihmiskäsi voi haistaa, eikä ihmisen kieli käsittää eikä hänen -sydämmensä uloslausua, mikä uni se minulla oli. Pietari Pääkkö saa -kirjoittaa siitä unesta runon, ja sen nimeksi pannaan Pulman uni, koska -se on niin pulmallinen, ja minä laulan sen herttualle näytelmän -loppupuolella; tai, ehkäpä se miellyttää enemmän, jos laulan sen vasta -kuolemani jälkeen. - - (Menee.) - - -Toinen kohtaus. - - Ateena. Huone Pääkön talossa. - (Pääkkö, Huilu, Kirso ja Hotka tulevat.) - -PÄÄKKÖ. -Oletteko sanan panneet Pulman taloon? Onko hän jo tullut kotiin? - -HOTKA. -Hänestä ei mitään kuulu. Varmaankin hän on mennyttä kalua. - -HUILU. -Jos hän ei tule, niin menee koko kappale hemmettiin. Me emme pääse -puusta pitkään, eikö totta? - -PÄÄKKÖ. -Aivan mahdotonta. Koko Ateenassa ei löydy yhtäkään miestä, joka osaisi -Pyramusta niin ulostoimittaa kuin hän. - -HUILU. -Eikä löydy; hän on yksinkertaisesti sanoen paras älyniekka Ateenan -kaikista käsityöläisistä. - -PÄÄKKÖ. -Niin, ja paras ihminen myöskin; hän on, mitä äänen ihanuuteen -tulee, oikein huiluharppu. - -HUILU. -Huuliharppu, sano niin; huiluharppu, herra nähköön, sehän ei -kelpaa. - - (Puutiainen tulee.) - -PUUTIAINEN. -Mestarit, mestarit! Herttua tulee nyt justiin temppelistä; ja siellä on -lisäksi vihitty pari kolme muutakin herraa ja rouvaa. Jos olisimme -saaneet kappaleemme toimeen, niin olisimme nyt toimeentulevia miehiä. - -HUILU. -Voi, sitä Pulmaa, sitä riivatun kultapoikaa? Näin hän on nyt menettänyt -plootun päivältä koko elinajakseen. Plootun hän olisi päivältä saanut, -välttämättä plootun. Jos ei herttua olisi hänelle antanut plootua -päivältä Pyramuksen näyttelemisestä, niin menen vaikka hirteen. Ja -hyvin hän sen olisi ansainnut. Plootun päivältä Pyramuksesta tai ei -äyriäkään. - - (Pulma tulee.) - -PULMA. -Missä olette, pojat? Missä olette, sydänkäpyseni? - -PÄÄKKÖ. -Pulma! Oi, tätä urhollista päivää? Oi, tätä autuaallista hetkeä! - -PULMA. -Mestarit, minä tiedän ihmeitä kertoa, vaan älkää kyselkö: mitä se on; -sillä jos sen teille sanon, en ole kunniallinen ateenalainen. Minä -kerron teille kaikki nipasta nappaan, niinkuin se tapahtui. - -PÄÄKKÖ. -Anna kuulla, Pulma kulta. - -PULMA. -Ei, en rahtuakaan. Sen verran vaan voin teille sanoa, että herttua on -syönyt päivällistä. Nyt reilaan kaikki kapineenne! Lujat nauhat -paitoihin, uudet paulat kenkiin! Laittakaa itsenne linnaan heti; ja -silmäilkää läksyjänne joka mies, sillä, lyhyestä tärkimpään, meidän -kappaleemme on päässyt armoihin. Mutta Thisbellä pitää kaikella muotoa -olla puhdas paita, ja se, joka jalopeuraa näyttelee, älköön leikatko -kynsiänsä, sillä jalopeuran kynnet pitää tulla näkyviin. Ja kuulkaas -nyt, te rakkaan rakkaat näyttelijät, älkää syökö sipulia tai -kynsilaukkaa, sillä meidän tulee huokua suloista henkeä, ja saattepa -nähdä, että kuulette heidän sanovan: voi, mikä suloinen komelja! Kas -niin, ei sanaakaan enää! Pois matkaan, pois! - - (Menevät.) - - - - -VIIDES NÄYTÖS. - - -Ensimmäinen kohtaus. - - Paikka sama. Huone Theseon hovilinnassa. - - (Theseus, Hippolyta, Philostrate, hoviherroja - ja seuralaisia tulee.) - -HIPPOLYTA. -Tuo, mitä kertovat nuo rakastajat, -On kummaa. - -THESEUS. - Kummaa enemmän kuin totta. -Nuo vanhat tarinat ja noidan ilveet -Ei minuun pysty. Rakkailla ja hulluill' -On aivot tuliset ja kuvas-aisti -Niin haaveikas, ett' enemmän se huomaa, -Kuin mitä käsittää voi kylmä järki. -Runooja, lempijä ja hullu, kaikki -Ne kuvitust' on pelkkää. Hullu näkee -Piruja enemmän kuin hornan täyden; -On yhtä pöhkö lempijä: hän näkee -Helenan sulon mustalaisessakin. -Runoojan silmä hourun lailla pyörii, -Maast' iskee taivoon, taivost' alas maahan, -Ja aina miten kuvas-aisti poikii -Jotakin outoa, niin muodostaa sen -Runoojan kynä, nimin nimittääpi -Ja oloon pukee tyhjän leijukuvan. -Niin valtavat on kuvas-aistin kujeet, -Ett' ilon jonkinlaisen jos se huomaa, -Se heti myöskin ilon tuojan näkee. -Ja yössä mielesi jos kauhistuu, -Niin pensaskin se karhuks muodostuu. - -HIPPOLYTA. -Mut nämä öiset tapahtumat kaikki -Ja koko heidän mielenmuutoksensa -Enempää on kuin kuvas-aistin luomaa, -Ja siitä kasvaa suurta, pysyväistä, -Mut ihmeellistä sittenkin ja kummaa. - -THESEUS. -Tuoss' ilon hurmaamina tulevat he. - (Lysander, Demetrius, Hermia ja Helena tulevat.) -Iloa, ystävät, ja onnea -Ja hauskaa lempiaikaa ainaiseksi! - -LYSANDER. -Siunatkoon vielä suuremp' onni teidän -Pöytänne, vuoteenne ja askeleenne! - -THESEUS. -Niin. Eikö iloja ja karkeloita, -Mill' iltaisesta maatapanon aikaan -Nää kolme pitkää tiimaa viettäisimme? -Miss' on tuo meidän ilomestarimme? -Hupia eikö? Eikö näytelmää, -Mi lientäis tämän piinahetken tuskaa? -Hoi, Philostrate! - -PHILOSTRATE. - Armollinen herra! - -THESEUS. -Mit' ajanviettoa on täksi illaks? -Hyppyä? Soitantoa? Hidast' aikaa -Hilastamalla täytyy peijata. - -PHILOSTRATE. -Täss' olis näytelmien luettelo. -Mink' ensin niistä haluatte nähdä? - - (Antaa paperin.) - -THESEUS (lukee). -"Kentaurein kanssa taistelu, min laulaa -Kuohilas Ateenasta harpun myötä." -Ei sitä! Armaalleni jo sen kerroin -Setäni, Herkuleksen, kunniaksi. -"Humaltuneiden bakkanaalein raivo, -Jotk' Orpheus runoilijan raatelivat." -Kulunut kappal; näyteltiin, kun viimein -Thebestä voittajana palasin. -"Yhdeksän Muusan surulaulu siitä, -Ett' Oppi äsken kerjuudessa kuoli." -Pureva, moittelias pilkkaruno, -Hääjuhlan kunniaksi sopimaton. -"Ikävän lyhyt näytös Pyramosta -Ja Thisbestä: yks surullinen pila." -Ikävän lyhyt! Surullinen pila! -Se on kuin kuumaa jäätä, mustaa lunta. -Sopua tästä epäsovust' etsi. - -PHILOSTRATE. -Se kappal tuskin kymmentä on sanaa; -Niin lyhyttä en toista ole nähnyt. -Mut kymmenen on sanaa siinä liikaa. -Ja ikävä se on: ei järki-puhett', -Ei kelpo näyttelijää näytelmässä. -Ja surullinen on se, hyvä prinssi: -Pyramus siinä tappaa itsensä. -Näin sitä harjoiteltavan, ja myönnän -Ett' itkinkin, mut iloisempaa kyynelt' -Ei ilminaurusta lie vuodatettu. - -THESEUS. -Ja keitä ovat näyttelijät sitten? - -PHILOSTRATE. -Työkansaa kovakouraist' Ateenasta, -Jotk' ennen eivät hautoneet lie päätään, -Mut tylsää muistiaan nyt juhlaksenne -Täll' ovat näytelmällä vaivanneet. - -THESEUS. -Me tahdomme sen kuulla. - -PHILOSTRATE. - Ai ai, herra; -Ei teille sovi se; sen olen kuullut; -Se joutavaa on, jonkin joutavaa; -Jos ette mieli nähdä, kuinka on se -Mieliksi teille pitkäks venytetty -Ja vaivall' opittu. - -THESEUS. - Sen tahdon nähdä. -Ei yksinkertaisten ja uskollisten -Saa tarjousta koskaan halveksia. -- -Tuo heidät tänne' -- Istukaahan, naiset! - - (Phllostrate menee.) - -HIPPOLYTA. -En nähdä voi, kuin kurja kiusaantuu -Ja uskollinen uupuu taakkans' alle. - -THESEUS. -Sit' armas, ei sun tarvitsekaan nähdä. - -HIPPOLYTA. -Hän sanoo, ett' on huono heillä kunto. - -THESEUS. -Sen kunnokkaampi huonosta on kiittää. -Huvimme olkoon verhoon peittää erheet -Jos puutteellist' on köyhän kunnioitus, -Mies jalo tahtoon katsoo eikä taitoon. -Jos minne tulin, tervehdykseks oli -Suur'oppineilla puheet valmihina. -Vavisten seisoivat he, kalpein kasvoin, -Ja puolilauseessa jo häkeltyivät; -Opittu läksy pelvost' istui kurkkuun, -He mykistyivät kokonaan, ja minä -Jäin tervehdyksettä. Mua usko, armas, -Vait'olo tuo jo lausuu tervehdyksen, -Ja hiljainen ja kaino kunnioitus -Enemmän puhuu kuin tuon korskailevan -Puhujataidon kärkäs lörppäkieli. -Tuo alttius ja mykkä suoruus vain -Minust' on vaietessaan puheliain. - - (Philostrate palajaa.) - -PHILOSTRATE. -Jos suvaitsette, prologi on valmis. - -THESEUS. -Se tulkoon. - - (Torventoitotuksia.) - (Prologi tulee.) - -PROLOGI. -"Jos teitä loukkaamme, niin parastaan -Jokainen meistä tahtoo teille näyttää. -Täst' älkää suuttuko siis ollenkaan, -Me tehtävämme tahdomme vaan täyttää. -Tulimme kiusaks vaan, se tietäkää, -Huvinne vuoks ei laisinkaan. Siis luulkaa -Min luulettenkin. Kehnoa on tää, -Ja luultavasti kadutten. Mut kuulkaa: -Nyt alkaa näytäntö; kun näette sen, -Niin tiedätten min tietää tahdotten." - -THESEUS. -Tuo mies ei ole turhan tarkka, hän. - -LYSANDER. -Hän ajelee kuin äksyä varsaa; ei ymmärrä sanoa: ptruu, humma! Hyvä -opetus, armollinen herra: ei puhumisesta, jos ei puhu oikein. - -HIPPOLYTA. -Toden totta, hän soittelee prologiaan kuin lapsi huilua: ääntä siitä -lähtee, mutta taito puuttuu. - -THESEUS. -Tuo puhe on kuin hämmentynyt vyyhti: -Ei mikään paikka rikki, mutta kaikki -On epäkunnossa. Ken tulee tuossa? - - (Pyramus ja Thisbe, Muuri, Kuutama ja - Jalopeura astuvat äänettöminä esiin.) - -PROLOGI. -"Te tästä kenties ihmetyksiin jäätte, -Mut totuus vihdoin kaikki selvittää. -Tuo mies on Pyramus, se tietäkäätte, -Ja Thisbe tämä kaunis rouva, tää. -Tuo miesi tuossa savi-iskoksessa -Se häijy Muuri on, jok' erottaa -Nuo lempijät, ja jonka rakosessa -Voi rakkaat toisillensa kuiskuttaa. -Tuo, jolla lyhty, koira, pensas on, -Esittää Kuutamaa: näet, kuutamalla -Nuo rakastajat lemmen liittohon -Rupeevat Ninon haudan kompuralla. -Tuo hirmu-otus kuvaa Jalopeuraa, -Jot' uskollinen Thisbe kammoaa -Ja pakeneekin, kun on ilman seuraa, -Ja paetessaan vaipan pudottaa, -Min jalopeuran veriturpa tahraa. -Pyramus tulee, sulho kaunis, hoikka, -Ja löytää Thisben vaipan murhatun; -Ja syvään sydämmeensä syöksee poika -Nyt säilän syyllisen ja kirotun. -Ja Thisbe alla silkkiäis- on puun -Ja tikariinsa syöksyy. Kaiken muun -Sen teille kertoo tämä lempiseura -Ja Muuri, Kuutama ja Jalopeura." - - (Prologi, Thisbe, Jalopeura ja Kuutama poistuvat.) - -THESEUS. -Sep' ihmett' on, jos jalopeura puhuu. - -DEMETRIUS. -Mitä ihmettä se on; voineehan jalopeura tehdä sen, minkä moni aasikin -tekee. - -MUURI. -"Niin tapahtuu nyt tässä näytelmässä, -Ett' olen minä, Kirso, muuri tässä -Ja muuri moinen -- sanoa sen voin -- -Joss' ompi reikä eli halkioin, -Johonka salass' usein Thisbe saapi -Ja Pyramuksen kanssa kuiskuttaapi. -Tää savi ja tää iskos näyttää juuri, -Ett' olen minä toden totta muuri. -Ja tässä reiän näätte, tään ja tään, -Jost' armaat kuiskailevat keskenään." - -THESEUS. -Voiko paremmin puhua puuta ja heinää? - -DEMETRIUS. -Se on sukkelin välimerkki, minkä koskaan olen kuullut puhuvan. - -THESEUS. -Nyt käv Pyramus muuriin käsiksi. Hiljaa! - -PYRAMUS. -"Yö mustapintainen! Oi, julma yö! -Oi, yö, jok' aina tulet päivän päästä! -Oi, yö, oi, yö, mun tuskiani säästä! -Sanansa, oi, ma pelkään, Thisbe syö. -- -Ja sinä, muuri! Rakas, armas muuri, -Jok' olet mun ja hänen kotiaan, -Sä, muuri, muuri, rakas, armas muuri, -Tuo tänne reikäs, että nähdä saan. - (Muuri nostaa sormensa.) -Oi, kiitos! Zeus sua kaitkoon, muuri kulta! -Mut mitä nään? En nää ma Thisbeäin. -Oi, häijy muuri, auvon peität multa! -Kivesi kiroan, kun narraat näin." - -THESEUS. -Minusta pitäisi muurin, koska sillä on tunto, kirota häntä takaisin. - -PYRAMUS. -Ei maakaan, herra, ei hänen sitä pidä. "Narraat näin" on Thisben -replikka; hänen pitää nyt tulla esiin, ja minun pitää häntä vakoilla -tästä reiästä. Saattepa nähdä, että käy ihan niin kuin sanon. Kas, -tuossa hän jo tulee! - - (Thisbe tulee.) - -THISBE. -"Oi, muuri, tuskiani usein kuulet, -Kun Pyramostani mun erotat; -Ja kiviäs nää kirsimarja-huulet -Ja iskostasi usein muiskaavat." - -PYRAMUS. -"Ma äänen nään; nyt reikään etsin tien -Ja katson, josko Thisben kasvot kuulen. -Thisbe!" - -THISBE. -"Mun kultani se on, ma luulen." - -PYRAMUS. -"Niin luule mitäs luulet; kultas lien, -Ja kuin Limander minä sua lemmin." - -THISBE. -"Ja minä niinkuin Helena sua hemmin." - -PYRAMUS. -"Niin rakas Prokokaan ei Skephalulle." - -THISBE. -"Kuin Proko Skephalulle, sinä mulle." - -PYRAMUS. -"Tään reiän kautta suukko mulle suo." - -THISBE. -"Niin, sinä sit' et saa, vaan muuri tuo." - -PYRAMUS. -"Nyt Miinan haudallenko seuraat mua?" - -THISBE. -"Jos elän taikka kuolen, seuraan sua." - -MUURI. -"Ja näin nyt muuri tehtävänsä kuittaa, -Ja menojaan nyt muuri mennä suittaa." - - (Muuri, Pyramus ja Thisbe poistuvat.) - -THESEUS. -Nyt on siis sulku poissa naapurien väliltä. - -DEMETRIUS. -Ei muuta neuvoa, kun seinilläkin on korvat. - -HIPPOLYTA. -Tuommoisia tyhmyyksiä en ole ikänäni kuullut. - -THESEUS. -Parhaat tätä lajia ovat vaan varjoja, eivätkä huonoimmatkaan ole sen -huonompia, jos mielikuvitus vähän auttelee. - -HIPPOLYTA. -Niin, teidän mielikuvituksenne eikä heidän. - -THESEUS. -Jos me emme heistä sen pahempaa kuvittele, kuin mitä he itse itsestään -kuvittelevat, niin voivat he käydä verrattomista miehistä. Kas, tuossa -kaksi jaloa eläintä, Kuu ja Jalopeura. - - (Jalopeura ja Kuutama tulevat.) - -JALOPEURA -"Te armaat naiset, jotka vapisette, -Jos pisku hiiren-otus maassa kiljuu, -Nyt kenties säikytte ja kalpenette, -Kun Jalopeura raivoss' aivan viljuu. -Min' olen Puutiainen, hyvä seura, -En koiras- enkä naaras-jalopeura; -Jos tässä jalopeuraks äityisin, -Niin hengestäni ehkä pääsisin." - -THESEUS. -Kohtelias peto ja hyvin tunnollinen. - -DEMETRIUS. -Niin, siitä pedosta saattaa todellakin pettyä. - -LYSANDER. -Tuolla jalopeuralla on oikea ketun rohkeus. - -THESEUS. -Niin oikein; ja hanhen äly. - -DEMETRIUS. -Ei maarinkaan; sillä hänen rohkeutensa ei voita hänen älyään, mutta -kettu voittaa hanhen. - -THESEUS. -Mutta varmaan hänen älynsäkään ei voita hänen rohkeuttaan, sillä hanhi -ei voita kettua. No niin, mutta jääköön se asia hänen älyttäväkseen, ja -kuunnelkaamme kuuta. - -KUUTAMA. -"Tää lyhty kuvaa sarvipäätä kuuta." - -DEMETRIUS. -Hänellä olisi pitänyt olla sarvet päässä. - -THESEUS. -Hän on täysikuu: sarvet ovat näkymättöminä kehässä. - -KUUTAMA. -"Tää lyhty kuvaa sarvipäätä kuuta; -Ja minä olen miesi kuussa, minä." - -THESEUS. -Se on suurin erehdys kaikista. Miehenhän pitäisi olla lyhdyssä; kuinka -hän muuten voi olla miesi kuussa. - -DEMETRIUS. -Hän ei tohdi valkean tähden; sillä, nähkääs, se on jo muutenkin -himmenemään päin. - -HIPPOLYTA. -Olen kyllästynyt tuohon kuuhun; soisin, että se vaihtuisi. - -THESEUS. -Hänen pienestä älynsä valosta näkyy, että hän on vähenemässä; mutta -kohteliaisuuden ja järjestyksen tähden täytyy meidän kestää loppuun -asti. - -LYSANDER. -Jatka, kuu! - -KUUTAMA. -Kaikki, mitä minulla on sanottavaa teille, on se, että sanon teille, -että lyhty on kuu, minä olen miesi kuussa, tämä orjantappurapensas on -minun orjantappurapensaani ja tämä koira on minun koirani. - -DEMETRIUS. -Mutta tuon kaiken pitäisi olla lyhdyssä, sillä kaikkihan nuo ovat -kuussa. Mutta vait! Tuossa tulee Thisbe. - - (Thisbe tulee.) - -THISBE. -"Tää Miinan hauta on. Mut miss' on armas." - -JALOPEURA. -"Uu-uu-uu-". - - (Jalopeura karjuu; Thisbe pakenee.) - -DEMETRIUS. -Hyvin karjuttu, jalopeura. - -THESEUS. -Hyvin juostu, Thisbe. - -HIPPOLYTA. -Hyvin loistettu, kuu. -- Tosiaankin, tuo kuu loistaa sangen sievästi. - - (Jalopeura repii rikki Thisben vaipan ja poistuu.) - -THESEUS. -Hyvin revitty, jalopeura. - -DEMETRIUS. -Ja sitten tuli Pyramus. - -LYSANDER. -Ja sitten katosi jalopeura. - - (Pyramus tulee) - -PYRAMUS. -"Oi, kiitos, kuu, sun päivänvalostas, -Ja kiitos, että kirkkaat sätees paistaa! -Sun lämpimässä kultaloisteessas -Saan armaan Thisben näköpäitä maistaa." - - "Voi, hirveää! - Mit' ompi tää? - Voi, mikä tuska karvas! - Kas, silmä, kas! - Voi, laupias! - Oi, kultanuppu armas! - Ma vaippas sun - Näen tahratun; - Nyt, raivottaret, tänne, - Ja leikelkää - Ja repikää - Ja riistäkää - Pois elämäni jänne!" - -THESEUS. -Tuopa voihkina ja rakkaan ystävän kuolema melkein voisivat tehdä -ihmisen surunvoittoiseksi. - -HIPPOLYTA. -Toden totta, minun tulee sääli tuota miestä. - -PYRAMUS. -"Miks, luonto, jalopeuran loit sa vainen, -Kosk' armahani raiskata se voi, -Jok' on -- ei, ei -- jok' oli kauniin nainen, -Mik' eli täällä, elpyi, söi ja joi." - - "Oi, kyynel, oi, - Nyt huppeloi! - Käy, miekka, rintaan päin nyt! - Tuoss' sydän on - Mun, Pyramon! - Näin kuolen, näin, näin, näin nyt. - Jo kuolinkin, - Pois erkanin, - Jo lensin taivaan puoleen. - Ei liiku suu. - Pois tiehes, kuu! - Nyt kuolen, kuolen, kuolen." - - (Kuolee. Kuutama poistuu.) - -THESEUS. -Niin, nyt hän kuoli, mies kulu. - -LYSANDER. -Eikä maksa nyt kuoliotakaan. - -THESEUS. -Mutta kaluseppä voi kulusta vielä tehdä kalun. - -HIPPOLYTA. -No, mutta kuutama lähtee pois, ennenkuin Thisbe palajaa ja löytää -armaansa. - -THESEUS. -Hän löytää hänet tähtien valossa. Tuossa hän jo tulee, ja hänen -voihkinaansa kappale päättyy. - - (Thisbe tulee.) - -HIPPOLYTA. -Minusta sen ei tarvitsisi olla pitkä tuollaisen Pyramon vuoksi. Toivon -että hän suorittaa asiansa lyhyesti. - -DEMETRIUS. -Tomun hiukekin vaa'assa jo ratkaisee, kumpi on parempi, Pyramusko vai -Thisbe: toinen mieheksi, Jumala nähköön, toinen naiseksi, Jumala -paratkoon. - -LYSANDER. -Hän on jo hänet keksinyt suloisilla silmillänsä. - -DEMETRIUS. -Ja nyt hän voihkii seuraavaisesti: - - THISBE. - - Nukutko jo? - Vai kuolitko, - Mun kyyhkyni? Kies' auta! - Oi, äännähän! - On kuollut hän, - Ja silmät peittää hauta. - Ma onneton! - Kaikk' mennyt on: - Sen poski mesinukka - Ja lilja-suu - Ja muoto muu - Ja nenä niinkuin kukka. - Oi, siskoset, - Te kolmoset, - Nyt peskää käsiänne - Verissä mun, - Mult' armaan kun - Te veitte sipsillänne! - Vait, kieli, vait! -- - Nyt, miekka, kait - Sa tahdot rintaa syödä. - Hyvästi vaan! - Nyt kuolemaan! - Hyv' yötä, yötä, yötä! - - (Kuolee.) - -THESEUS. -Kuutama ja jalopeura ovat jääneet jäljelle kuolleita hautaamaan. - -DEMETRIUS. -Niin, ja muuri myöskin. - -PULMA. -Ei suinkaan; vakuutan, että muuri on revittty maahan, joka erotti -heidän vanhempansa. Suvaitsetteko katsella epilogia tai kuulla -bergomaski-tanssia, jota kaksi meidän miehistä hyppelee? - -THESEUS. -Ei mitään epilogia, sitä pyydän. Kappaleenne ei kaipaa puolustusta. -Älkää puolustelko! Kun näyttelijät ovat kaikki kuolleet, ei ole ketään -moitittavaa. Totisesti, jos tämän kirjoittaja olisi näytellyt -Pyramuksena ja hirttäytynyt Thisben sukkanauhaan, niin olisi tästä -tullut kaunis murhenäytelmä; ja kaunishan se tosin nytkin on ja sangen -hyvin toimitettu. Mutta tuokaa nyt se bergomaski-tanssinne nähtäväksi, -ja jättäkää koko epilogi. - - (Tanssia.) - -THESEUS. -Yön rautakieli soi jo kahtatoista. -Levolle, rakkaat! Mörkö-aika joutuu. -Makaamme aamull' ehkä liian kauan, -Näin pitkälle kun yötä valvomme. -Mut jouduttipa sentään hidast' yötä -Tuo paksu ilve. Ystävät, nyt maata! -Ja neljätoista päivää yhtenään -Huveilla tätä juhlaa vietetään. - - (Menevät.) - - -Toinen kohtaus. - - (Puck tulee.) - - PUCK. - - Tiiker' ärjyy nälissänsä, - Susi kuuta ulvoo nyt, - Työmies kuorsaa pirtissänsä - Päivän töistä väsynyt. - Arinassa hiilos hohkaa, - Huhkain huutaa, valittaa, - Sairas tuskissansa ohkaa, - Lähtöänsä valmistaa. - Tähän aikaan yöstä itse - Haudatkin ne aukenee, - Kirkkotarhan ympäritse - Aavehet ne astelee. - Ja me, keijut, kiertelemme - Valjakkoa kuuttaren, - Aurinkoa pakenemme - Pimeässä hiipien. - Nyt on iloa: ei tohdi - Hiirikään nyt hiiskahtaa. - Itse käyn ma luutaan kohti, - Rikat työnnän oven taa. - - (Oberon ja Titania seurueineen tulevat.) - - OBERON. - - Valaiskaa nyt päivän suussa - Himmeäksi sali tää! - Keveään kuin lintu puussa, - Keijukaiset, hyppikää! - Lauluani noudatelkaa, - Laulakaa ja sipsutelkaa! - - TITANIA. - - Kanteloiset helkkymään, - Joka sanaa säistämään! - Käsikkäin nyt laulelkaamme, - Tämä seutu siunatkaamme. - - (Laulua ja tanssia.) - - OBERON. - - Ja nyt, ketjut, talo tää - Aamukoihin kierrelkää. - Paras vihkivuode sen - Onnen saakoon ijäisen. - Suuri olkoon lasten luku, - Siunatuksi tulkoon suku. - Nämä kolmet aviot - Ikilemmess' olkohot. - Luonnon käs' ei heihin saa - Tahraa pienint' istuttaa, - Ett'ei heimoon syntyis lasta - Velhon luomaa vaihdokasta, - Viirusilmää, ristisuuta - Taikka viallista muuta. - Teillenne te valakaa - Nurmen kastett' ihanaa, - Linnan joka huonehellen - Siunausta toivotellen, - Että rauha taloss' olkoon, - Isännälle onni tulkoon. - Pois nyt vaan - Joutuisaan! - Aamukoissa kohdataan. - - (Oberon ja Titania seurueineen lähtevät.) - - PUCK. - - Jos me haamut loukkaamme, - Meille anteeks suokaatte; - Luulkaa, että nukahtain - Näkyjä nyt näitte vain, - Että tämä heikko ilvi - On vaan tyhjä unipilvi. - Soimata meit' ette saa. - Toiste näätte parempaa. - Jos nyt moitteest' ansiotta - Pääsemme, niin toden totta - Vasta teemme paremmin, -- - Kunnon Puck sen lupaakin, - Eikä mieli sanaans' syödä. - Hyvää yötä, hyvää yötä! - Kätten pauketta nyt vaan! - Puck hän pysyy sanassaan. - - (Poistuu.) - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Kesäyön unelma, by William Shakespeare - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KESÄYÖN UNELMA *** - -***** This file should be named 44831-8.txt or 44831-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/4/4/8/3/44831/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License available with this file or online at - www.gutenberg.org/license. - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation information page at www.gutenberg.org - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at 809 -North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email -contact links and up to date contact information can be found at the -Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For forty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |