diff options
Diffstat (limited to '44831-0.txt')
| -rw-r--r-- | 44831-0.txt | 3527 |
1 files changed, 3527 insertions, 0 deletions
diff --git a/44831-0.txt b/44831-0.txt new file mode 100644 index 0000000..d3b58b1 --- /dev/null +++ b/44831-0.txt @@ -0,0 +1,3527 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44831 *** + +KESÄYÖN UNELMA + +Kirj. + +William Shakespeare + + +Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1891. + + + +Näytelmän henkilöt: + +THESEUS, Ateenan herttua. +EGEUS, Hermian isä. +LYSANDER, | Hermian rakastajia. +DEMETRIUS, | +PHILOSTRATE, huvien järjestäjä Theseon hovissa. +PÄÄKKÖ, salvumies. +PUUTIAINEN, puuseppä. +PULMA, kankuri. +HUILU, palkeenparsija. +KIRSO, kattilanpaikkuri. +HOTKA, räätäli. +HIPPOLYTA, amatsonien kuningatar. +HERMIA, Lysanderiin rakastunut. +HELENA, Demetrioon rakastunut. +OBERON, keijukaisten kuningas. +TITANIA, keijukaisten kuningatar. +PUCK, eräs tonttu. +HERNEKUKKA, | +SEITTI, | Keijukaisia. +KOI, | +SINAPINSIEMEN, | + +Keijukaisia kuninkaan ja kuningattaren palveluksessa, Theseon +ja Hippolytan seuralaisia. + +Tapahtumapaikka: Ateenan kaupunki ja sen läheisyydessä +oleva metsä. + + + + +ENSIMMÄINEN NÄYTÖS. + + +Ensimmäinen kohtaus. + + Ateena. Huone Theseon hovilinnassa. + (Theseus, Hippolyta, Phllostrate ja seuralaisia tulee.) + +THESEUS. +Hippolyta, jo rientäin lähestyypi +Hääiltamme; viel' uuteen kuuhun neljä +Ilopäivää on; mut voi, kuin vitkaan kuluu +Tuo vanha kuu! Se halujani ehkää +Kuin leski emintimä, joka syöpi +Ikänsä poikapuolen perinnöitä. + +HIPPOLYTA. +Yön helmaan vaipuu väleen neljä päivää, +Unihin väleen kuluu neljä yötä, +Ja silloin kuu, kuin äsken viritetty +Hopeakaan, taivahalta katsoo +Hääriemujamme. + +THESEUS. + Mene, Philostrate, +Ateenan nuoret huvituksiin kutsu! +Herätä vilpas, virkku ilon henki, +Pois hautajaisiin käske mielen synkkyys: +Se kalvas vieras loistoomme ei sovi. +Hippolyta, sua miekallani kosin +Ja väkivallalla sun lempes voitin; +Nyt, toista virttä laulain, häämme vietän +Kemuilla, juhlilla ja näytelmillä! + + (Egeus, Hermia, Lysander ja Demetrius tulevat.) + +EGEUS. +Eläköön Theseus, suuri ruhtinaamme! + +THESEUS. +Suur' kiitos, hyvä Egeus! Mit' uutta? + +EGEUS. +Vihoissani ma tulen valittamaan +Omasta tyttärestäin, Hermiasta. -- +Demetrius, esiin! -- Armollinen herttua, +Tää mult' on luvan saanut naida hänet. -- +Lysander, esiin! -- Mutta, jalo herttua, +Tuo hurmannut on tyttäreni mielen. +Runoja hälle kannoit sa, Lysander, +Ja lemmenlahjoj' immen kanssa vaihdoit. +Kuunvaloss' ikkunansa alla lauloit +Valeäänin valeleminen säveleitä. +Sukelsit kuvas hänen kuvastiinsa +Hiuskutrilla, koruilla, sormuksilla, +Kukilla, maiskeilla ja muulla romulla, +Joll' iso vaikutus on nuoreen tyttöön. +Juonillas tyttäreni tunnon kiedoit +Ja lapsen kuuliaisuuden näin käänsit +Tylyksi ykspäisyydeks. -- Jalo herttua, +Nyt jos hän tässä teidän edessänne +Demetriot' ei suostu ottamaan, +Vetoan vanhaan oikeuteen ja tahdon +Hänestä määrätä kuin omastani: +Niin, joko ottamaan tään ylimyksen +Tai kuolemaan. Se tässä kohden ompi +Lain selvä sääntö. + +THESEUS. + Mitä sanot, Hermia? +Tee työtä neuvottua, kaunis lapsi. +Sun tulee isääs pitää jumalanas, +Jok' ihanuutes loi; niin, hänen suhteen +Sin' olet vahakuva vaan, jonk' ompi +Hän leimannut; ja hänen vallassaan on +Se säästää tai se kuvattomaks tehdä. +Demetrius on sievä ylimys. + +HERMIA. +Niin myös Lysander. + +THESEUS. + Itsessänsä kyllä. +Mut nyt kun hän ei ole isäs mieleen, +Sun tulee toista pitää sievempänä. + +HERMIA. +Oi, isälläni jos mun silmän' oisi! + +THESEUS. +Sun silmäs tulee noutaa hänen mieltään. + +HERMIA. +Rukoilen: suokaa mulle anteeks, herttua. +En tiedä, mikä voima rohkeeks sai mun; +En myöskään, loukkaako se kainouttani, +Jos tässä seurass' aatostani puollan; +Mut, armollinen herra, pyydän tietää, +Mik' ankarin mua kohtaa rangaistus, +Demetrioon jos suostuvani kiellän. + +THESEUS. +Sun kuolla täytyy taikka ijäksesi +Pois kieltää seurustelu miesten kanssa. +Siis, kaunis Hermia, sydäntäsi kuule, +Nuoruuttas muista, tutki tarkoin vertas, +Ja sano, isäs valinnan jos hylkäät, +Sa nunnanpuvussako kestää voit, +Pimiään luostarihin suljettuna, +Ja hedelmättömänä ikäs elää, +Ylistäin raukein virsin kylmää kuuta. +Kolmasti autuas ken näin vertaan hiltii, +Pyhissä käyden ikäns' impenä! +Mut maallisesti toki onnekkaampi +On hajuvedeks liuotettu ruusu +Kuin se, mik' impi-orallansa kuihtuu +Ja pyhäss' erakkuudess' elää, kuolee. + +HERMIA. +Niin tahdon minä elää ja niin kuolla, +Ennen kuin neitseellisen oikeuteni +Sen valtaan heitän, jonka kylmää iestä +Sydämmeni ei valtiaakseen myönnä. + +THESEUS. +Ajatusaikaa ota ensi ehtaan, +Ja sinä päivänä, jok' ikiliittoon +Mun yhdistääpi armahani kanssa, +Sa silloin ole joko valmis kuoloon +Tuost' ylpeydestäsi isääs kohtaan, +Tai miehekse8S Demetrius ottamaan, +Tai iki-neitsyyteen ja -erakkuuteen +Dianan alttarilla vannoudu. + +DEMETRIUS. +Oi, myönny, armas. -- Sä, Lysander, heitä +Mun oikeuteni hyväks heikot vaatees. + +LYSANDER. +Demetrius, sinuahan isä lempii: +Nai sinä hänet; jätä Hermia mulle. + +EGEUS. +Niin oikein, herjaaja! Ma häntä lemmin, +Ja mik' on mun, sen lempen' antaa hälle, +Ja mun on tyttö, ja Demetriolle +Kaikk' oikeuteni häneen luovutan. + +LYSANDER. +Min', armollinen herra, yhtä jalo +Lien synnyltä koin hänkin, yhtä rikas, +Ja rikkaampikin, mitä lempeen tulee, +Niin onnen suosituinen kaikin puolin +Kuin Demetrius, milt'en suositumpi; +Ja, mikä enemp' on kuin kaikki kerskat: +Ihana Hermia mua rakastaa. +Miks en siis oikeuttani puolustaisi? +Tuo mies -- sen hänen päänsä kautta vannon -- +Nedarin tyttäreen Helenaan liehi +Ja tytön lemmen sai; nyt sulo impi +Ihaillen, jumaloiden houreksii vaan +Tuot' uskotonta, petollista miestä. + +THESEUS. +Tuon olen kuullut, myönnän sen, ja aioin +Demetriota siitä puhutella; +Mut ylellisten toimieni tähden +Sen aivan unhotin. -- Demetrius, tule, +Ja tulkaa, Egeus, mua seuratkaa; +Mull' yksityist' on haastamista teille. -- +Ja sinä, kaunis Hermia laita että +Sovitat haavees isäs tahdon mukaan: +Ateenan laki muuten tuomitsee -- +Sit' emme millään keinoin saata muuttaa -- +Sun kuolemaan tai iki-erakkuuteen. -- +Hippolyta! mun armahani, tule! +Demetrius ja Egeus, seuratkaa! +Mull' ompi teille hiukan toimitusta +Hääjuhlaa varten sekä kerrottavaa +Jotakin, joka teitä varsin koskee. + +EGEUS. +Olemme iloll' alttiit palvelukseen. + + (Theseus, Hippolyta, Egeus, Demetrius ja seuralaiset.) + +LYSANDER. +Armaani, miksi on niin kalvaat poskes? +Kuin kuihtuvat niin pian niiden kukat? + +HERMIA. +Satehen puutteest' ehkä, vaikka kyllin +Vois silmieni vaanit niitä kastaa. + +LYSANDER. +Voi! Mikäli ma olen lukenut +Tai kuullut kertomuksista, ei koskaan +Tyyn' ole uskollisen lemmen virta, +Näet, milloin ovat eri sukuperää -- + +HERMIA. +Voi tuskaa! Jalo halpaan kytketäänkö? + +LYSANDER. +Tai muuten paripuolet ijän suhteen -- + +HERMIA. +Voi surmaa! Ikäkulullenko nuori? + +LYSANDER. +Tai määrää heimon valinta -- + +HERMIA. + Voi, kammo! +Vieraanko silmill' armas valitaan? + +LYSANDER. +Tai vaikka onkin soputunteisuutta, +Niin hyökkää sota, kuolema tai tauti, +Ja onni on kuin tuokioinen ääni, +Kuin varjo vaihtuva, kuin uni lyhyt, +Nopea niinkuin mustass' yössä leimaus, +Mi vilaukselta näyttää maan ja taivaan, +Mut ennenkuin sanoa ehdit: kah! +Sen hulmaisee jo pimeyden kuilu; +Näin pian täällä kirkkaus himmentyy. + +HERMIA. +Jos puhtaan lemmen osa ain' on tuskat, +Niin salliman se kai on määräystä. +Siis kestäin kärsikäämme koetukset, +Kosk' yhtä omaa lemmellen on tuska, +Kuin itkut, unet, houreet, huokaukset +Tuon haaveraukan ovat seuralaiset. + +LYSANDER. +Kehoitus oiva! Kuules, Hermia! +Tätini, leskivaimo, jolla suuret +On perimykset eikä yhtään lasta, +Ateenast' asuu kuuden virstan päässä. +Omana poikanansa hän mua pitää. +Siell', armas Hermia, sun avioitsen; +Ateenan julmat lait ei siellä meitä +Voi saavuttaa. Siis, jos sa mua lemmit, +Niin huomen-illall' isäs luota hiivi, +Ja metsässä, mi täst' on virstan päässä +(Miss' ensin sinut näin Helenan kanssa +Aamulla varhain Vappujuhlana), +Sua siellä odotan. + +HERMIA. + Lysander armas! +Cupidon parhaan jousen kautta vannon, +Lujimman kultakärki-vasamansa, +Venuksen viatonten kyyhkyjen +Ja kaikkein lemmen sulosidetten, +Rovion kautta, johon Dido nousi, +Kun viekas trojalainen pakoon sousi, +Kautt' ilmi-valain, joita rikkoi mies +Useempia, kuin nainen virkkaa ties: +Paikalla, jonka neuvoit mulle, armaan', +Ma huomenna sua vastass' olen varmaan. + +LYSANDER. +Sanaasi luotan. Helena, kah, tulee. + + (Helena tulee.) + +HERMIA. +Helena kaunis, terve! Minne matka? + +HELENA. +Sanoitko: kaunis? Tuota älä jatka! +Sun kauneuttas Demetrius lempii vainen, +Oi, sinä onnellinen kaunokainen! +On silmäs hälle johtotähtenä, +Ja ihanampi huultes hyminä +Kuin leivon laulu, joka keväin soipi, +Kun tuomi tuoksuu, vilja vihannoipi. +Jos niinkuin tauti tarttuis somuuskin, +Het', immyt kaunis, syliis syöksisin, +Silmiini silmäis loiston tartuttaisin, +Kieleeni kieles sulosoinnun saisin! +Jos mun ois maailma, sen soisin sulle, +Kun säilyisi Demetrius vain mulle. +Oi, neuvo, miten sinä katsahdat +Ja millä häntä puolees taivutat! + +HERMIA. +Kun muikistelen, ihastuu vaan hän. + +HELENA. +Jos niin hän ihastuis mun hymystän'! + +HERMIA. +Kiroan häntä, lemmellä hän kostaa. + +HELENA. +Rukoillen lempensä jos voisin nostaa! + +HERMIA. +Jos kuinka häntä vihaan, hän mua ihaa. + +HELENA. +Jos kuinka häntä lemmin, hän mua vihaa. + +HERMIA. +Mun vikani ei ole hupsuus tuo. + +HELENA. +Kauneutes vaan; se vika mulle suo! + +HERMIA. +Tyyn' ollos! Hänt' en enää häiri, en; +Pois Lysanderin kanssa pakenen. +Ennenkuin Lysanderin nähdä sain, +Ateena oli ilotarhanain. +Oi, mikä sulous lie kullassani, +Kun hornaks näin se muuttaa taivahani! + +LYSANDER. +Helena, kuullos hankkehemme vaan: +Kun huomen-illall' aalto kalvossaan +Kuvastaa Phoiboon kasvot hopeiset +Ja helohelmin kiiltää kukkaset +(Sopiva lempiväisten pakohetki), +Pois silloin Ateenast' on meillä retki. + +HERMIA. +Ja metsässä, miss' usein ruusustossa +Leväten vaiheteltiin -- muistatko sa? -- +Sydämen sulot salaisuudetkin, +Ma siellä kohtaan nyt Lysanderin. +Ja sitten Ateenasta pois, ja niin +Vieraisiin maihin, uusiin ystäviin. +Hyvästi jää! Rukoile puolestamme! +Demetriusta sulle toivotamme. -- +Lysander, pidä sanas! Silmä saa +Ens' yöhön lemmen nälkää sairastaa. + +LYSANDER. +Sen, armas, teen. + (Hermia poistuu.) + Hyvästi, Helena! +Lumeilla lumoojasi valloita! + + (Menee.) + +HELENA. +Voi, kuinka oikukas on onnen tie! +Mua kaunihimpi Hermia ei lie; +Mut Demetrion mielen ken sen tiesi, +Ei näe hän min näkee joka miesi. +Hän pettyy, Hermiata liehakoiden, +Samaten minä, häntä jumaloiden. +Mik' arvotonta, turhaa, halpaa on, +Voi rakkaus eloon nostaa, arvohon. +Ei silmillään se näe, vaan tunnollaan, +Sokoksi senvuoks Lempi kuvataan. +Ja älyn rahtuistakin on se vailla, +Hapuilee umpimähkään sokon lailla: +Ja senvuoks lapseks sanovatkin sen, +Kosk' ainiaan se joutuu petteesen. +Kuin hurja poika pilanpäiten vannoo, +Niin Lempikään ei väärää valaa kammoo. +Demetrius, kunnes mieltyi Hermiaan, +Rakeina mulle työnsi valojaan, +Mut Hermian kun lämpöpiiriin tuli, +Niin valat haihtuivat ja rakeet suli. +Pakoa Hermian en hältä salaa; +Ja huomenna hän metsään heti halaa +Tapaamaan häntä. Tästä hyväisestä +Saan kiitokset ma, joist' ei kiittää kestä. +Mut kyllin vaivan palkkaa siin' on mullen, +Kun katsella saan häntä mennen tullen. + + (Poistuu.) + + +Toinen kohtaus. + + Sama seutu. Pääkön luona. + (Pääkkö, Pulma, Puutiainen, Huilu, Kirso ja Hotka tulevat.) + +PÄÄKKÖ. +Olemmeko nyt koko selskapi koossa? + +PULMA. +Parasta että luettelette kaikki yhdessä tukussa, mies mieheltä, listan +mukaan. + +PÄÄKKÖ. +Tässä on joka miehen nimilista, joka koko Ateenassa on katsottu +otolliseksi pelaamaan tiaatteria herttuan ja herttuattaren edessä +heidän hääpäivänsä iltana. + +PULMA. +Mutta, hyvä Pietari Pääkkö, sanokaahan ensin, mitä kappale sisältää, +sitten luetelkaa näyttelijäin nimet, ja sitten itse asiaan. + +PÄÄKKÖ. +Tottakin, kappaleemme on: sangen surullinen ilveilys ja Pyramon ja +Thisben sangen hirvittävä kuolema. + +PULMA. +Kelpo työkappale, sen ma sanon, ja lisäksi hauskakin. -- No, Pietari +Pääkkö, luetelkaa nyt näyttelijäin nimet listan mukaan. -- Käykää +erilleen, mestarit! + +PÄÄKKÖ. +Vastatkaa, kun minä huudan. -- Niilo Pulma, kankuri! + +PULMA. +Tässä. Sanokaa, mikä minun on rollini, ja sitten eteenpäin. + +PÄÄKKÖ. +Te, Niilo Pulma, te olette listaan pantu Pyramukseksi. + +PULMA. +Mikä se Pyramus on? Rakastelijako vai tyranni? + +PÄÄKKÖ. +Rakastelija, joka oikein siististi tappaa itsensä rakkaudesta. + +PULMA. +Tuopa se kyyneleitä irti vääntää, jos sitä oikein pelataan. Jos minä +sen teen, niin katsokoot kuuntelijat silmiänsä! Minä nostan myrskyn; +minä jos mitenkin voihkaan ja voivottelen. Eteenpäin vaan; -- mutta +paremmin sopisi minun luonnolleni tyranni; minä osaisin pelata +Herkuletta hiivatin hyvin, tai jotakin muuta rollia, jossa oikein +peevelinmoisesti riehutaan ja tuhotaan. + + Kivet sinkoilee, + Vahat lohkeilee, + Auk' aukenee + Ovi vankeuden: + Näet auringon + Tulivaljakon, + Joka kauhuks on + Yön peikoillen. + +Se meni oivallisesti. -- No, huutakaa nyt muiden näyttelijäin nimet. -- +Siinä on helkkarinmoista voimaa, oikein tyrannimaista voimaa; +rakastelija se vaan ruikuttelee. + +PÄÄKKÖ. +Ranssu Huilu, palkeenparsija! + +HUILU. +Tässä, Pietari Pääkkö. + +PÄÄKKÖ. +Te saatte ottaa Thisben päällenne. + +HUILU. +Mikä mies se Thisbe on? Kuljeksiva ritariko? + +PÄÄKKÖ. +Se on neiti, jota Pyramuksen pitää rakastaa. + +HUILU. +Älkää helkkarissa; en minä kelpaa naista pelaamaan; mulla on jo parran +hitua. + +PÄÄKKÖ. +Vähätpä siitä; saatte pelata naamari kasvoilla, ja voitte puhua niin +hienosti kuin suinkin tahdotte. + +PULMA. +Jos saan kasvoni peittää, niin kyllä minä pelaan Thisbeä myöskin. +Lupaan puhua niin hirmuisen hienolla äänellä: "Thisbe, Thisbe! -- Ah, +Pyramus, sa rakas kulta: sun Thisbe kultas, ja neiti kulta!" + +PÄÄKKÖ. +Ei, ei! Teidän tulee pelata Pyramusta, ja teidän, Huilu, Thisbeä. + +PULMA. +Hyvä! Jatkakaa! + +PÄÄKKÖ. +Matti Hotka, räätäli! + +HOTKA. +Tässä, Pietari Pääkkö. + +PÄÄKKÖ. +Te Matti Hotka, pelaatte Thisben äitiä. -- Tuomo Kirso, +kattilanpaikkuri! + +KIRSO. +Tässä, Pietari Pääkkö. + +PÄÄKKÖ. +Te Pyramuksen isää; minä itse Thisben isää; Puutiainen, nikkari, +jalopeuraa. -- Ja näinhän, toivon ma, on koko komelja reilassa. + +PUUTIAINEN. +Onko jalopeuran osa puhtaaksi kirjoitettu? Jos se on, niin pyydän, että +saisin sen nyt; minulla on niin huono ulkomuisti. + +PÄÄKKÖ. +Voitte lasketella omasta päästänne; teidän ei tarvitse muuta kuin +kiljua. + +PULMA. +Enkö minä saisi pelata jalopeuraa myöskin. Lupaan kiljaista, niin että +oikein sydäntä hiipaisee; kiljaisen niin että herttua huutaa: "vielä +kerran! vielä kerran!" + +PÄÄKKÖ. +Mutta jos kiljutte liian kamalasti, niin voitte säikäyttää +herttuattaren ja naiset huutamaan, ja siitähän helposti kaikki +joutuisimme hirsipuuhun. + +KAIKKI. +Niin, hirsipuuhun joutuisimme joka sorkka. + +PULMA. +Aivan niin, hyvät ystävät, jos te säikäytätte naiset järjiltään, niin +ovat he kyllä niin järjettömät, että hirttävät meidät; mutta minä +koetan karauttaa ääntäni, niin että kiljun niin lystikkäästi kuin +maitokyyhky; kiljun niin, että luulisitte kuulevänne satakielen. + +PÄÄKKÖ. +Te ette voi muuta pelata kuin Pyramusta, sillä Pyramus on kaunis +katsannoltaan, niin pulska mies, että semmoisia ainoastaan pyhäpäivin +näkee, rakastettava, hienon hieno teikari; siis, teidän tulee kaikin +mokomin pelata Pyramusta. + +PULMA. +No kyllä minä otan sen toimen. Millaisen parran luulisitte minulle +paraiten sopivan? + +PÄÄKKÖ. +Yhdentekevä. + +PULMA. +Otan sitten tuon oljenkarvaisen, tai ruskeankeltaisen, tai +tulipunaisen, tai ehkä kuppapuunkarvaisen. + +PÄÄKKÖ. +Kuppa vie vihoviimeisetkin päänkarvat, ja silloin saisitte kaljupäänä +pelata. -- Tässä on, mestarit, läksynne, ja minä pyydän, kehoitan ja +toivon, että opitte ne ulkoa huomen-illaksi ja yhdytte minuun linnan +puistossa, virstan päässä kaupungista, kuutamalla; siellä pannaan +toimeen harjoitus. Sillä jos kaupungissa kokoontuisimme, emme saisi +olla ihmisiltä rauhassa, ja asia tulisi ilmi. Minä sill'-aikaa teen +luettelon kappaleeseen tarvittavasta inventariumista. Muistakaa nyt +vaan tulla kaikin mokomin. + +PULMA. +Kyllä tulemme: ja siellä me saamme harjoitella oikein rivosti ja +riuskasti. Olkaa ahkerat, ja lukekaa hyvin läksynne! Hyvästi nyt! + +PÄÄKKÖ. +Herttuan tammen luona yhdymme. + +PULMA. +Niin aivan! Menköön syteen tai saveen. + + (Kaikki poistuvat.) + + + + +TOINEN NÄYTÖS. + + +Ensimmäinen kohtaus. + + Metsä lähellä Ateenaa. + (Puck ja eräs keiju tulevat eri suunnalta kumpikin.) + +PUCK. +Hoi, keiju! Minne matka? + +KEIJU. + + Yli vuoren ja notkon, + Suon poikki ja hetteen, + Läpi viidan ja rotkon, + Tulen kautta ja vetten, + Kaikkialla liehun, hyörin, + Keijuiskuningattaren + Tanhukenttää rientelen + Kastehelmin kastamaan. + Esikot hänen saattonaan, + Ja kultapukimet on heillä + Pisoittu punatimanteilla: + Ne keijuin lahjaa on, ja nää + Suloaan niistä hengittää. + +Keräämään kasteherneitä nyt kiidän, +Ja joka kukan korvaan helmen liitän. +Hyvästi, henki kolho! Kohdasteen +On täällä kuningatar keijuineen. + +PUCK. +Kuningas tään yön täällä elamoi, +Kuningatartaan nyt ei sietää voi, +Näet vihanvimmoissaan on Oberon, +Kun vaimo hovipassarikseen on +Kuninkaanpojan tuonut Indiasta; +Somempaa maailmass' ei ole lasta; +Ja luulevainen mies nyt toverikseen +Tuon pojan tahtoo, metsäkumppanikseen; +Mut kuningatar kultastaan ei jätä, +Kukilla koristain vaan mairii tätä. +Nyt eivät enää lehdon siimehessä, +Ei lähteillä, ei tähtein tuikkehessa +He toraamatta yhdy; keijutkin +Pelosta piilee terhonkuorihin. + +KEIJU. +Jos hahmoa et aivan väärää ota, +Se viekas kummitus kai olet, jota +Tontuksi sanotaan. Se sinä liet, +Jok' arkalahan kylän immet viet, +Ja kuorit maidon, noidut kirnut niin, +Ett' eukot kirnuu itsens' uuvuksiin; +Juomasta hiivan viet; yömatkaajitten +Sa käännät harhaan tien ja naurat sitten; +Mut ken sua liehakoi ja imartaa, +Sitäpä kaikess' aina onnistaa. +Se etkö liene? + +PUCK. + Oikein haasteletkin; +Minähän nuo teen pilat öisin hetkin. +Kujeillani se nauraa Oberon, +Kosk' orhi jättää kaurakaukalon, +Kun tammavarsan lailla hirnahdan ma. +Ja joskus kummin kulhoss' asustan ma +Hahmossa pienen paistiomenan, +Ja kun hän juo, ma huuleens' ammahdan, +Ja oluen hän kaataa leuoillensa. +Kun viiso mummo, tullen saarnan valtaan, +Mun luulee jakkaraksi, hänen altaan +Livahdan pois, hän kaatuu pyllyllensä +Ja huutaa jestanpoo ja yskii, rykii, +Ja koko seurakunta toistaan nykii, +Nikahtuu nauruun, purskuu, aivastaa +Ja vannoo: sepä vasta hupaisaa. -- +Pois tieltä, keiju! Täss' on Oberon. + +KEIJU. +Pois hänet soisin. -- Tuossa rouvan' on. + + +Toinen kohtaus. + + (Oberon seuralaisineen tulee toisaalta, + Titania seuralaisineen toisaalta.) + +OBERON. +Titania! +Tääll', ylväs, kuutamossako sun tapaan? + +TITANIA. +Kuin? Luulevainen Oberon! Pois, keijut! +Tuon miehen vuoteen vannoin pois ja seuran. + +OBERON. +Vait, julkea! Min' enkö ole miehes? + +TITANIA. +Siis minä sinun vaimos; vaan ma tiedän, +Kuin keijukaisten maasta sinä hiivit +Ja Daimonina istuit päiväkaudet +Ja, oljenkortta soittain, lempes lauloit +Armaalle Phillidalle. Miks nyt tänne +Tuolt' Indian vuorilt' etäisiltä riensit? +Niin, miksi? Siks ett' öyhkä amatsooni, +Tuo saapasjalka helttu, sankar'impes, +Nyt Theseolle naitetaan, ja näiden +Sa tahdoit vihkivuodett' onnitella. + +OBERON. +Titania, Hippolytan suosiosta +Mua pistelläkö kehtaat, vaikka tiedät +Mun tietäväni lempes Theseoon? +Hänt' etkö tähtiyössä houkutellut +Saaliinsa, kauniin Perigonen, luota? +Sun tähtes Aegleet' eikö hyljännyt hän +Ja Ariadnea ja Antiopaa? + +TITANIA. +Tuo kaikk' on luulevaisen luuletusta. +Nyt milloin keskikesäst' yhdymme +Salolla, lehdossa tai nurmikolla, +Joen kaislaisen tai somerlähteen luona +Tai meren rannall' aallon huuhtomalla +Vihurin soiton mukaan tanhuamaan, +Sin' aina riidoillasi riemun häirit. +Siks tuulet, soittaneet kun ovat turhaan, +Imevät merest', aivan niinkuin kostoks, +Myrkyllist' usmaa, joka maahan laskein +Jokaisen puro-raukan saa niin röyhkäks, +Ett' yli äyräittensä tulvehtii se. +Siks iestänsä turhaan härkä kiskoo, +Hikoilee turhaan kyntäjä, ja ohra +Jo märkäneepi ennen, kuin saa hiukset. +Kedoilla vettyneill' on tarhat tyhjät +Ja ruttohista karjaa nokkii korpit. +Mutahan peittyneet on lautapelit, +Ja hauskan nurmen somat sokkelot +On tiettömät ja umpeen kasvaneet. +On poikess' ihmislasten talvi-ilot, +Ei öitä hauskuta nyt soitot, laulut. +Senvuoksi kuukin, virtain haltijatar, +Vihasta kalpeana, nestää ilmat +Ja röhkää synnyttää ja säilöstystä. +Täst' epäsoinnust' ovat muuttunehet +Vuodenkin ajat: harmaahapsi halla +Kukertuu raittiin punaruusun helmaan, +Ja talvi-ukon jäistä kaljupäätä +Tuoksuisten kesäkukkain suloseppel' +Ivalla koristaapi. Kevät, kesä, +Syys siittyinen ja yrmy talvi ovat +Pukuja vaihtaneet, ja hurmiossaan +Ei mailma tunne, mik' on minkin tuote. +Ja kaikki nämä turman sikiöt +Ne eripuraisuutemme on siitos; +Meist' on ne alkua ja syntyperää. + +OBERON. +No, laita pois ne siis; ne sun on työtäs. +Miks Oberoniaan Titania kiusaa? +Ma pyydän vaan tuon pikku vaihdokkaan +Sult' asemiehekseni. + +TITANIA. + Malta mieles! +En keijuin maasta möisi tuota lasta. +Sisaruskuntaani sen äiti oli. +Mont' iltaa Indian höysterikkaas' ilmass' +Olemme rinnatusten rupatelleet, +Neptunin keltahiekall' istuskellen +Katselleet kauppalaivain kulkua +Ja naurelleet, kun purjeet pullistuivat, +Kupuviks käyden tuulen syleilystä. +Ja hänkin vaappui sievin askelin +(Nuort' asemiestäni hän silloin kantoi) +Ja laivaa matki, purjehtien maita +Leluja noutamaan, ja palas jälleen +Kuin matkast' ikään runsaill' aartehilla. +Mut pois hän kuoli, kun tuo poika syntyi; +Ja äidin tähden kasvatan nyt poikaa, +Ja äidin tähden hänestä en luovu. + +OBERON. +Kuin kauan tässä lehdossa sa viivyt? + +TITANIA. +Kentiesi Theseon häiden jälkipäiviin. +Jos tahdot kuudanhuviamme nähdä +Ja tyynnä piirissämme tanhuella, +Niin mukaan käy; jos et, niin mua vältä, +En minäkään sun tielläs tahdo olla. + +OBERON. +Tuo poika mulle suo, niin käyn sun kanssas. + +TITANIA. +En kuninkuudestasi. -- Keijut, pois! +Jos tänne jään, niin riita valmis ois. + + (Titania seuralaisineen poistuu.) + +OBERON. +No, mene vaan! Mut tät' et metsää jätä, +Ennenkuin herjan tuon ma sulle maksan. -- +Puck, tänne, kiltti poika! Muistathan, +Kuin kerran niemell' istuin, että silloin +Delfiinin seljäss' aallottaren kuulin +Säveltä huokuvan niin sointuvaa, +Ett' immen laulust' ärjy meri hiltyi +Ja tähdet radaltaan kuin hurjat syöksyi +Veen neidon virttä kuulemahan. + +PUCK. + Muistan. + +OBERON. +Näin silloin minä (sinä sit' et voinut) +Cupidon lentelevän täysin asein +Kuun väliä ja maan; hän Vestan impeen, +Ihanaan lännen haltijahan, tähtäs +Ja lemmennuolen vinhaan jousest' ampui +Ikäänkuin sydämiä lävistää +Hän aikois sadoin tuhansin. Mut katso, +Kosteisen kuunpa kainoon sädevaloon +Cupidon nuoren tulinuoli sammuu, +Ja papitar tuo kuninkaallinen +Vapaana lemmest' impimiettein astuu. +Mut näinpä, minne nuoli putos: länteen +Se laski pieneen maidonkarva-kukkaan, +Mi lemmen haavoista nyt purpuroittui +Ja jota lemmenkukaks sanoo immet. +Se mulle tuo! Sen tunnethan. Tuon yrtin +Jos nestett' uinailevan luomiin valaa, +Niin hurmaantuu hän, olkoon mies tai vaimo, +Het' ensimäiseen olentoon, min näkee. +Se kukka tuo ja palaa, ennenkuin +On Leviathan penikulman uinut. + +PUCK. +Neljässäkymmenessä minuutissa +Maanpiirin vyötän. + + (Menee.) + +OBERON. + Tuon kun nesteen saan, +Titaniaa ma vaanin; kun hän nukkuu, +Tiputan tuota hänen luomillensa. +Mink' ensin sitten herätessään huomaa, +Jalopeuran, suden, sonnin, karhun, kärkkään +Apinan taikka riettaan babiaanin, +Sit' oiti lemmenkiihkolla hän seuraa. +Ennenkuin päästän hänet huimauksestaan +(Sen voin ma tehdä toisell' yrtillä), +Häneltä hovipojan viekoittelen. -- +Mut kuka tulee? Näkymättömänä +Ma tahdon heidän pakinaansa kuulla. + + (Demetrius tulee ja Helena hänen jäljissään.) + +DEMETRIUS. +En lemmi sua: älä mua vainoo! +Miss' on Lysander ja tuo kaunis Hermia? +Heist' toisen minä tapan, toinen minut. +Sanoithan tänne heidän paenneen; +Tääll' olen nyt erätön erämaassa, +Kun Hermiaani kohdata en voi. +Pois, tiehesi. Älä kauemmas mua seuraa. + +HELENA. +Mua vedät, kovakiskoinen maneitti! +Et toki rautaa vedä: sydän mull' on +Kuin teräs luja. Heitä vetovoimas. +Niin mull' ei voimaa sua seurata. + +DEMETRIUS. +Sua houkuttelinko? Sua liehakoinko? +Totuuden suoraan sulle sanoin, ett'en +Sua lemmi enkä lempiä sua voi. + +HELENA. +Ja siksi minä enemmän vaan lemmin. +Min' olen pikku koirasi, Demetrius; +Mua vaikka ruoskitkin, ma kättäs nuolen. +Mua pidä niinkuin koiraas, lyö ja potki, +Unohda, hukkaa minut; vaan mun salli +Sua seurata, vaikk' olenkin ma halpa. +Parempaa paikkaa lemmessäs en pyydä +(Suur'arvoinen on sekin paikka mulle), +Kuin että mua kohtelet kuin koiraas. + +DEMETRIUS. +Äl' inhoani liiaks koittele: +Sairaaksi tulen, jos vaan silmiis katson. + +HELENA. +Ja minä sairaaks, jos en silmiis katso. + +DEMETRIUS. +Siveytes liian alttiiksi sa saatat, +Kun jätät kaupungin, ja miehen käsiin, +Jok' ei sua laisin lemmi, itses annat, +Ja impeytes kalleuden uskot +Yön suostuttavain viettelysten haltuun +Ja yksinäisen paikan huonoon turvaan. + +HELENA. +Sun kuntosi on turvakirjani. +Ei ole silloin yö, kun kasvos näen, +Siis uskon, ett'en kuljekaan nyt yössä: +Ja seuraa maailmain ei puutu metsä, +Kosk' olet sinä koko maailmani. +Ken siis voi sanoa, ett' olen yksin. +Kun koko maailma mun näkee tässä? + +DEMETRIUS. +Ma juoksen luotas, viitaan kätkeyn, +Ja raivon pedon armoihin sun heitän. + +HELENA. +Ei raivokkain niin julma lie kuin sinä. +Jos tahdot, juokse! Satu silloin muuttuu: +Apollo pakenee ja Daphne vainoo; +Kyyhkynen kotkaa ajaa; lauha hirvi +Hätyyttää tiikeriä. Turhaa vaivaa, +Kun vahva pakenee ja heikko vainoo. + +DEMETRIUS. +En enää sulle vastaa: päästä minut! +Tai, jos sa mua seuraat, varo, ett'en +Pahoja tee ma sulle metsässä. + +HELENA. +Niin, templissä ja maalla, kaupungissa +Pahoja teet sa mulle. Hyi, Demetrius! +Tylyytes loukkaa sukupuoltani. +Ei lempeään voi miekoin puoltaa nainen; +Kosia hän ei saa, mies yksin vainen. +Sua seuraan; hornakin on taivas mulle, +Jos kädest' armaan mulle kuolo tullee. + + (Demetrius ja Helena menevät.) + +OBERON. +Hyvästi, impi! Jahka kuluu yrki, +Sa pakenet, ja hän sun lempees pyrkii. -- + (Puck palajaa.) +No, miss' on kukka? Terve, matkamiesi! + +PUCK. +Kas, tässä on se! + +OBERON. + Annapas se mulle! +Maan tiedän, missä kukkii kielokit +Ja orjantappurat ja orvokit +Ja kuusain kilvan kutoo kupuansa +Orapihlajan ja hajuruusun kanssa. +Titania siinä öisin hetkin nukkuu +Ja tanssist' uupuneena kukkiin hukkuu. +Ja kiiltonahkans' siinä käärme luo +Niin väljän, että keijun kätkee tuo. +Nyt tätä nestettä kun luomiins' saapi, +Niin häijyt houreet hänet valloittaapi. +Tuoss' yrtti sulle; urki lehto tää: +Ihana impi miestä röyhkeää +Rakastaa turhaan. Tämän luomet rasvot, +Ja sitten laitat niin, ett' immen kasvot +Hän ensin näkee. Miehen löydät kyllä: +Ateenalaisen puku häll' on yllä. +Tee tarkkaan työs, ett' yltää hänet lempi +Tuon immen tulta vielä tulisempi. +Palaja ennen kukon laulamaa! + +PUCK. +Teen työni, herra; minuun luottakaa. + + (Poistuvat.) + + +Kolmas kohtaus. + + Toinen paikka samaa metsää. + (Titania tulee seurueineen.) + +TITANIA. +Nyt piiriin, keijuiset, ja laulakaa! +Pois sitten tulisessa tuokiossa: +Te toukkain tappoon ruusustoon; te toiset +Sotahan yökköin kanssa, saaliiks tuoden +Takiksi keijuilleni niiden siivet; +Muut karkoittamaan huuhkaa, joka öisin +Huhuillen kurkkaa pikku keijujamme. +Nyt tuutulaulu; sitten toimihinne, +Ja lepäämähän minut jättäkää. + + Keijujen laulu. + + 1 KEIJU. + + Kailokyyt kakskieliset, + Sisiliskot piilohon! + Hiljaa vaskikäärmehet! + Kuningatar levoll' on. + + KÖÖRI. + + Satakielen sulosuulla + Soikoon meidän tuuti lulla: + Tuuti, tuuti lulla, + Tuuti, tuuti lulla! + Ei saa huolet, + Noidan nuolet + Valtiaamme liki tulla. + Hyvää yötä, tuuti lulla! + + 2 KEIJU. + + Loukkoon, lukki koivikas, + Verkkojasi kutomaan! + Matkaan, koppakuorias, + Etana ja mato maan! + + KÖÖRI. + + Satakielen sulosuulla + Soikoon meidän tuuti lulla: + Tuuti, tuuti lulla, + Tuuti, tuuti lulla! + Ei saa huolet, + Noidan nuolet + Valtiaamme liki tulla. + Hyvää yötä, tuuti lulla! + + 1 KEIJU. + + Kaikki hyvin! Pois yks, kaks! + Yksi jääköön vartijaksi + + (Keijut poistuvat. Titania nukkuu.) + (Oberon tulee ja pusertaa kukan mehun Titanian silmäluomille.) + + OBERON. + + Minkä näet, kun havahdut, + Siihen kohta rakastut, + Silmittömäks hurmaannut, + Olkoon ilves, karju, hukka + Taikka karhu pörhötukka, + Mikä silmiis tulkohon, + Vaikka kuink' ois arvoton, + Lemmittys se olkohon! + + (Menee.) + (Lysander ja Hermia tulevat.) + +LYSANDER. +Sun jalkas, armas, käynnist' uupuvat, +Ja multakin jo polku hukkui pois. +Nyt levätkäämme, jos niin haluat; +Ehk' uusi päivä pelastuksen tois. + +HERMIA. +Niin, armas! Hae vuotees toisahalla; +Ma tässä lepään, tällä kunnahalla. + +LYSANDER. +Yks turve patjaks riittää kummallenki: +Kaks povea, yks sydän, yks henki. + +HERMIA. +Lysander, älä! Minun tähteniki +Etäämmä siirry, älä käy niin liki! + +LYSANDER. +Oi, usko, puhdas aikeheni on; +Tajuuhan lempi lemmen haastelon. +Niin luja, tarkoitin, on yhteytemme. +Ett' yhdeks kasvaneet on sydämmemme; +Yks vala sitoo povet kumpaisenki, +Siis kaksi povea ja yksi henki. +Nyt paikka mulle vierelläsi suo; +Ei luotuminen luottiota tuo. + +HERMIA. +Kas kuin Lysander ongelmoita luo! +Mut hyi mun häijyyttäni kuitenkin, +Jos sinusta ma moista tarkoitin; +Tok', armas, hellyyden ja lemmen tähden, +Lähemmäks älä käy kuin tapaan nähden +On siivon nuorukaisen sopivaista +Lähenteleitä säädyllistä naista. +Etäämmä käy siis! Nuku makeasti! +Ja lempes kestäköhön kuoloon asti! + +LYSANDER. +Rukouksees aamen sanon, impi soma; +Jos vilppiin ryhdyn, olen kuolon oma. +Suloisint' unta toivon armahalle! + +HERMIA. +Toiveistas tulkoon puolet toivojalle! + + (Nukkuvat.) + (Puck tulee.) + + PUCK. + + Metsät halki samoilen, + Mutta miest' en löydä, en, + Jonka silmiin tulis tuota + Taikanestettä mun luoda. + Yö ja hiljaus! Tuossahan + Mies on puvuss' Ateenan; + Hän se lempipatto on, + Josta puhui Oberon. + Tyttö makeint' unta tässä + Nukkuu maassa neiteässä, + Lähetäkin kammoaa + Tuota lemmen raatajaa. + Konna, silmiis nesteen tuon + Taikavoimillensa luon. + (Pusertaa kukan nestettä Lysanderin silmäluomille.) + Herätessäs hehkut tulta, + Lempi unen raastaa sulta. + Herää nyt! Mun lähtö on: + Mua vartoo Oberon. + + (Poistuu.) + (Demetrius ja Helena tulevat juoksujalkaa.) + +HELENA. +Demetrius, seis, ja vaikka tapa minut! + +DEMETRIUS. +Pois, kiusanhenki! Vieköön lempo sinut! + +HELENA. +Mun yöhön heität; ethän henno tätä? + +DEMETRIUS. +Ma tahdon yksin käydä, minut jätä! + + (Menee.) + +HELENA. +Voi, multa hengen vie tää ajo hurja! +Rukouksilleni soi vaan pilkka kurja. +Miekkoinen Hermia, jos missä makaa, +Hänelle sulosilmäns' onnen takaa. +Mik' antoi niille loiston? Kyyneleet? +Ei, näissä mun on taajaan kylpeneet. +Ei, ei, kuin karhu olen kuvaton; +Mun nähdessään käy peto piilohon. +Ihmekö, jos Demetrius, kun mun huomaa, +Minua pakenee kuin epäluomaa? +Kieroinko peilikään sais silmäni +Tuon Hermian tähtisilmäin verraksi? -- +Ken tuo? Lysander! Nukkuneeko vain +Vai kuollut liekö? -- Verta en näe lain. -- +Lysander, herätkää, jos elätten! + +LYSANDER (heräten). +Sun tähtes juoksen vaikka tulehen. +Sa kirkastettu ihmelapsi taivaan, +Sydämmes kuultaa läpi poves aivan! +Miss' on Demetrius? Ansainnut hän on +Tään miekan kautta kuolon, kunnoton. + +HELENA. +Lysander, jätä moinen puhe, jätä! +Jos Hermiaa hän lempii, entäs tätä! +Sua lempii Hermia; siis tyydy pois! + +LYSANDER. +Tyytyä kuka Hermiahan vois! +Ikävä hänen kanssaan elää ois. +En lemmi Hermiaa, vaan Helenaa; +Ma korpin tahdon kyyhkyyn vaihettaa. +Järjeltä aisto ohjausta anoo, +Ja ihanimmaks sinut järki sanoo. +Ei ennen aikaa kypsy kasvi mikään; +Ja myöhään minä ehdin miehen ikään. +Nyt vasta tullen täyteen tajuntaan +Käy järki aistoani ohjaamaan; +Saan silmäis loistokirjassa nyt noita +Lukea lemmen ikitarinoita. + +HELENA. +Näin pilkattavaks miksi synnyinkään? +Mill' ansaitsin ma teiltä herjan tään? +Oi, nuori mies, se eikö, eikö riitä +Ett' en ma koskaan katsett' ihanaa +En koskaan, koskaan armaaltani saa, +Vaan että vielä ivaatten mua siitä? +Oi, väärin teette, väärin totisesti, +Kun mua kositte noin ilkkuisesti. +Hyvästi! Sen ma sanon kuitenkin: +Jaloutt' enemmän teilt' odotin. +Voi, että naista, jonka hylkää toinen, +Täst' oiti pilkkaa toinen samanmoinen! + + (Menee.) + +LYSANDER. +Hän Hermiaa ei näe. -- Niin, nuku vaan: +Lysanderia et saa konsanaan, +Näet niinkuin herkun liika-nauttijaa +Se sama herkku alkaa inhottaa, +Ja niinkuin harha-uskon heittolainen +On harha-uskon suurin vainolainen, +Niin herkkuni ja harha-uskonikin +Vihaama kaikkein on ja minun likin. +Nyt kaikin lemmen voimin tulee koittaa +Helenaa palvella ja hänet voittaa. + + (Menee.) + +HERMIA (heräten). +Lysander, auta mua, auta, oi! +Mun rinnoillani käärme luikeroi! +Oi, armahda! -- Mit' unta ompi tää? +Lysander, kas, mua kauhu väristää +Mun näytti käärme syövän sydämmeni, +Ja sinä istuit naurain tuskilleni. -- +Lysander! Poissako? Lysander, hoi! +Hän mennyt on; en ääntä kuulla voi. +Miss' olet, lemmen nimessä? Jos lässä, +Niin puhu! Kauhusta ma pyörryn tässä. +Äänt' ei! Hän poiss' on, sen nyt tajuan. +Mut oiti löydän sun tai kuoleman. + + (Menee.) + + + + +KOLMAS NÄYTÖS. + + +Ensimmäinen kohtaus. + + Sama paikka. Titania nukkuu. + (Pääkkö, Pulma, Puutiainen, Huilu, Kirso ja Hotka tulevat.) + +PULMA. +Olemmeko nyt kaikki koossa? + +PÄÄKKÖ. +Nipasta nappaan. Ja tässä meillä on hiivatin sopiva paikka +harjoitella. Tämä vihanta tilkku tässä olkoon tiaatterinamme, ja tuo +orapihlaja- aitaus tuossa pukuhuoneenamme: ja pelatkaamme nyt niin +kenstisti, kuin jos olisi itse herttua näkemässä. + +PULMA. +Pietari Pääkkö, -- + +PÄÄKKÖ. +Mitä sanot sinä, punapulmuseni? + +PULMA. +Tässä Pyramuksen ja Thisben komeljassa on asioita, jotka eivät kuuna +päivänä tule lyömään leiville. Ensiksikin täytyy Pyramuksen paljastaa +miekkansa ja pistää itsensä kuoliaaksi, ja sitä eivät naiset voi +sietää. Mitä siitä sanotte? + +KIRSO. +Totta maarin! tukala paikka. + +HOTKA. +Eiköhän meidän täytyne jättää tuo tappaminen viimeiseksi? + +PULMA. +Eikä helkkarissa! Minulla on päähänpisto, joka panee kaikki tolalleen. +Me kirjoitamme poroloogin, ja annamme poroloogin tehdä tiettäväksi, +ett'emme miekoillamme aio mitään pahaa, ja että Pyramus ei tule +todenteolla tapetuksi, ja paremmaksi vakuudeksi sanottakoon siinä, että +minä, Pyramus, en olekaan Pyramus, vaan Pulma, kankuri. Se karkoittaa +heistä pelon. + +PÄÄKKÖ. +Oikein; semmoisen poroloogin me hankimme, ja tulee sen olla neli- ja +kolmijalkainen. + +PULMA. +Pannaan kaksi lisää, niin että tulee kauttaaltaan neljä jalkaa. + +KIRSO. +Mutta eiköhän rouvasväet pelkää myöskin jalopeuraa? + +HOTKA. +Niin, toden totta, sitäpä minäkin pelkään. + +PULMA. +Mestarit, tuota asiaa sietää tuumia. Jumala varjelkoon viemästä +jalopeuraa rouvasväen sekaan; sehän olisi kauheata. Ei ole sen +hirveämpää petolintua kuin tuollainen elävä jalopeura, ja meidän tulee +sitä seikkaa katsoa. + +KIRSO. +Siis, toisen poroloogin tulee tehdä tiettäväksi, että se ei olekaan +jalopeura. + +PULMA. +Niin, sopisihan sanoa sen nimi ja laittaa niin, että puoli miehen päätä +pistää näkyviin jalopeuran kaulanahan alta, ja miehen tulisi sieltä +supliikata näin tai tähän sorttiin: -- "Naiset" tai "naiset ihanaiset, +minä toivoisin" tai "minä pyytäisin" tai "minä kehoittaisin, ett' älkää +peljätkö älkääkä vavisko; henkeni teidän hengestänne! Jos luulette +minun tänne tulleen jalopeurana, niin olisi sääli minun henkeäni. En, +minä en ole semmoinen otus, minä olen ihminen niinkuin muutkin +ihmiset". Ja silloin hänen tosiaankin sopisi sanoa nimensä, sanoa +suoraan, että hän on Puutiainen, puuseppä. + +PÄÄKKÖ. +Hyvä, se on hyvä. Mutta vielä tässä on pari visaista kohtaa. Miten +saada kuunvalo huoneeseen? Sillä tiedättehän, että Pyramus ja Thisbe +kohtaavat toisensa kuunvalossa. + +PUUTIAINEN. +Paistaako kuu sinä yönä, jolloin me pelaamme? + +PULMA. +Almanakka! Almanakka! Katsokaa almanakkaan! Hakekaa kuunvaloa! +Kuunvaloa! + +PÄÄKKÖ. +Paistaa. Kuu paistaa sinä yönä. + +PULMA. +No niin, sittenhän voimme vaan jättää auki ison kammarin +ikkunanpuoliskon, missä pelaamme, niin paistaa kuu sisään puoliskosta. + +PÄÄKKÖ. +Niin, oikein; tai voisihan myöskin joku tulla sisään, lyhty ja +orjantappurapensas kädessä, ja sanoa että hän tahtoo edestuoda tai +persentierata kuunvalon personaa. Mutta onpa vielä toinenkin pulma: +meillä tulee olla muuri siinä isossa kammarissa, sillä komeljassa +sanotaan, että Pyramus ja Thisbe puhuvat toisilleen muurin raosta. + +PUUTIAINEN. +Eihän sinne mitenkään voi muuria saada. -- Vai mitä sanotte te, Pulma? + +PULMA. +Toisen tai toisen tulee olla muurina. Hänellähän vaan tulee olla hiukka +kalkkia tai hiukka savea tai hiukka muurinporoa päällänsä, antaakseen +tietää, että hän on muuri; ja sormensa hän saattaa pitää näin, ja +tuosta raosta voivat sitten Pyramus ja Thisbe kuiskutella. + +PÄÄKKÖ. +Jos se vaan käy päinsä, niin on kaikki hyvin. Tulkaa nyt ja istukaa +tänne, jok'ainoa mamman poika, ja harjoitelkaa läksyjänne. Pyramus, te +alotatte; kun olette sanonut sanottavanne, niin menkää tuonne pensaan +taakse ja samoin jokainen replikkansa jälkeen. + + (Puck ilmestyy näyttämön perälle.) + +PUCK. +Haa! Mitkä piikkopaidat täällä räyhää +Kuningattaren kehdon vieress' aivan? +Kah! Näytelmää! Ma tahdon kuunnella, +Kenties, jos siksi tulee, näytelläkin. + +PÄÄKKÖ. +Puhu, Pyramus! -- Thisbe, esiin! + +PPRAMUS. +"Thisbe, kuin kukan haisu ihanainen." + +PÄÄKKÖ. +Haju, haju! + +PYRAMUS. + -- "haju ihanainen +Niin, kallis Thisbe, sun on henkeskin. -- +Vait! Ääntä kuulen! Viivy hetki vainen, +Ma kohta tulen luokses takaisin." + + (Menee.) + +PUCK. +Kummempaa Pyramust' ei ole nähty. + + (Poistuu.) + +THISBE. +Onko nyt minun vuoroni? + +PÄÄKKÖ. +Totta, hemmetissä, kuinkas muuten; ettekö ymmärrä, että hän meni vaan +katsomaan kolinaa, jota kuuli, ja tulee pian takaisin. + +THISBE. +"Heloisa Pyramus, kuin lilja valkoinen, +Punainen niinkuin ruusu ylväs pensaassaan, +Verevä nuorimies, juveli kaunoinen, +Kuin hepo uskollinen, jok' ei uuvukaan, +Pyramus, sinut kohtaan Miinan haudalla." + +PÄÄKKÖ. +Niinon haudalla, mies. Mutta sitä ei teidän tule sanoa nyt; sen te +vastaatte Pyramukselle. Te rollotatte rollinne yhtäpuhkua, replikat ja +kaikki. -- Pyramus, sisään! Replikkanne on mennyt; se on: "jok' ei +uuvukaan." + + (Puck ja Pulma palajavat; jälkimmäisellä on aasinpää.) + +THISBE. +Uh! -- +"Kuin hepo uskollinen, jok' ei uuvukaan." + +PYRAMUS. +"Jos, Thisbe, kaunis oisin, ijäti sun oisin." + +PÄÄKKÖ. +Hirveätä! Kauheata! Täällä kummittelee. +Mestari-kullat! Pakoon, pakoon! Apua! + + (Kaikki juoksevat pois.) + +PUCK. +Nyt ristiin, rastiin teitä kuljetan, +Okaissa, pensaissa ja soissa tuoron; +Ja vuoron mull' on muoto valkean +Ja sian, koiran, hevon muoto vuoron. +Ja räiskyn, röhkin, haukun, hirnaisen +Kuin tuli, sika, koira, hevonen. + + (Menee.) + +PULMA. +Miksi juoksevat he tiehensä? Koirankurillaan kaiketi, pelottaakseen +minua. + + (Kirso palajaa.) + +KIRSO. +Voi, Pulma, kuinka olet muuttunut! Mitä ma nyt sinussa näen? + + (Poistuu.) + +PULMA. +Mitäkö näet? He, oman aasinpääsi, eikö totta? + + (Pääkkö palajaa.) + +PÄÄKKÖ. +Jumal' auttakoon sinua, Pulma! Jumal' auttakoon sinua! Sinä olet vallan +mulkattu. + + (Poistuu.) + +PULMA. +Kyllä minä heidän koirankurinsa huomaan. Tahtovat tehdä minusta aasin, +pelottaakseen minua, jos voisivat. Mutta minäpä en liikahda +paikaltanikaan, tehkööt mitä tahansa. Kävelen vaan edes takaisin tässä +ja lauleskelen, jotta kuulevat, ett'en pelkää. + + (Laulaa,) + + Ja rastas raudankarvainen + Ja keltanoukka sirkku, + Ja riemullinen leivonen + Ja peukaloinen virkku. + +TITANIA (heräten). +Ruusuilta enkelinkö lauluun herään? + +PULMA (laulaa). + + Ja kerttunen ja leivo tuo, + Ja käki kukkuvainen, + Jok' avioille kuoppaa luo + Ja sitten nauraa vainen. + +Sillä kukapa maarin tahtoisi järkensä tuhlata tuollaisen houkkamaisen +linnun tähden? Kukapa tahtoisi sanoa lintua valehtelijaksi, vaikka se +kuinkakin kukkuelisi? + +TITANIA. +Oi, armas kuolevainen, laula vielä! +Mun korvan ihastuu sun äänes sointuun, +Ja silmäni sun kaunis muotos hurmaa; +Suloutes voima saa mun väkivoimin +Het' oiti vannomaan: sua rakastan. + +PULMA. +Minusta nähden, hyvä matami, tuossa on hyvin vähän järkeä. Ja +kuitenkin, totta puhuakseni, järki ja rakkaus nykymaailman aikaan +pitävät hyvin vähän yhtä seuraa. Vahinko ja sääli, ett'eivät kunnon +naapurit koeta saada heitä ystäviksi. Niin, osaanhan sitä minäkin pilaa +laskea, jos siksi tulee. + +TITANIA. +Sin' olet yhtä älykäs kuin kaunis. + +PULMA. +No, enhän juuri sitä. Mutta jos minulla olisi sen verran älyä, että +osaisin täältä metsästä pois, niin olisi sitä sen verran kuin +tarvitsen. + +TITANIA. +Pois tästä lehdost' älä koita päästä; +Sun jäädä täytyvi, siis vaivas säästä. +Min' olen henki suurivaltainen; +Mun maassani on kesä ikuinen. +Ja sua lemmin ma; siis tule mulle, +Ma keijut käskyläisiks annan sulle; +He meren helmet sulle noutavat, +Ja laulavat, kun kukill' uinahdat. +Ja sinust' irroitan ma tomut maan, +Niin että niinkuin henki leijut vaan. -- +Sinapinsiemen, hernekukka, seitti, koi! + + (Neljä keijua tulee.) + +1 KEIJU. +Täss' olen. + +2 KEIJU. + Minä myös. + +3 KEIJU. + Ja minä. + +4 KEIJU. + Käske! + +TITANIA. +Tät' ylimystä, keijut, palvelkaa, +Edessään pyörikää ja liehukaa: +Vatuilla syötelkää ja aprikoilla +Ja viinimarjoilla ja viikunoilla. +Hunajapesät tuokaa mettisen +Ja tuohukseks sen sääri vahainen, +Ja kiiltomadost' ottakaatte tulta +Ja vuoteeseensa valaiskaatte kulta. +Perholta kirjosiipi tempaiskaa, +Kuun säteet nukkujasta viuhtokaa. +Nyt niiatkaa ja tehkää kunniaa. + +1 KEIJU. +Terve, kuolevainen! + +2 KEIJU. +Terve! + +3 KEIJU. +Terve! + +4 KEIJU. +Terve! + +PULMA. +Arvoisat herrat, pyydän anteeksi nöyrimmästi. -- Saanko kysyä, mikä on +teidän nimenne, arvoisa herra? + +SEITTI. +Seitti. + +PULMA. +Haluan likemmin teihin tutustua, hyvä herra Seitti. Kun leikkaan +sormeeni, rohkenen minä käyttää teitä. -- Entä teidän nimenne, kunnon +herra? + +HERNEKUKKA. +Hernekukka. + +PULMA. +Pyydän nöyrimmästi, tervehtikää äitiänne, rouva Koteroa, ja isäänne, +herra Palkosta. Hyvä herra Hernekukka, haluan teihinkin likemmin +tutustua. -- Entä teidän nimenne, herra, saanko kysyä? + +SINAPINSIEMEN. +Sinapinsiemen. + +PULMA. +Rakas herra Sinapinsiemen, minä hyvin tunnen teidän kärsivällisyytenne. +Tuo katala Pihvi julmuri on kitaansa hotkaissut monta teidän +herrasperheenne jäsentä. Minä vakuutan, että teidän heimonne takia olen +monasti ennenkin kyyneliä vuodattanut. Haluan likemmin teihin tutustua, +hyvä herra Sinapinsiemen. + +TITANIA. +Nyt viekää hänet lehväsalihin. +Kuun silmä, huomaan, rupee kastumaan; +Sen itkeiss' itkee pienin kukkakin, +Valittain tahrattua puhtauttaan. +Nyt kieli kantimeen! Pois, hiljaa vaan! + + (Menevät.) + + +Toinen kohtaus. + + Toinen paikka samaa metsää. + (Oberon tulee.) + +OBERON. +Jokohan on Titania herännyt? +Ja min lie silloin nähnyt esineen, +Jot' ihailee nyt ihan hulluuteen? + (Puck tulee.) +Kah, tuossa viestini! -- No, houkka henki, +Mit' yöllist' ilvettä nyt kuulla saa? + +PUCK. +Oi, rouva epäluomaa rakastaa. +Lähellä pyhää piilomajaa, jossa +Hän lepäs uinahtaen kukastossa, +Kästyöläis-vintiöitä joukkion, +Joill' elääksensä tuskin leipää on, +Näin harjoittelemassa näytelmätä, +Theseon häissä esitettävätä. +Noist' ääliöistä tuhmin raakimus, +Jok' oli olevinaan Pyramus, +Pensastoon näyttämöltä hetkeks meni; +Ma tilaisuutta käyttäin hyväkseni, +Tuon kolhon päähän panin aasinpään. +Ja kun nyt Thisbe vartoo lemmyttään, +Hän tulee, uh! ja kaikki peljästyttää; +Kuin metsähanhet säikkyy salakyttää, +Tai haarmaat naakat, pyssyn paukkeen vain +Kun kuulevat ne, ilmaan joukoittain +Pyrähtelevät kiitäen kuin hurjat, +Niin hajan juoksevat nyt nuokin kurjat, +Ja kamppihini nurin keikahtavat +Ja "murhaa!", "Athen' auta!" huudahtavat. +Niin äly heist' on mennyt, että saattaa +Älytön kappalekin heitä raataa; +Näet, okaat riistää jotkut paljaiks ihan +Ja miltä hatun vievät, miltä hihan. +Näin heidät metsään ajoin peljätyksin, +Ja tänne armas Pyramus jäi yksin. +Titania heräs nyt (niin osaantui) +Ja heti tuohon aasiin rakastui. + +OBERON. +Paremmin kävi kuin ma aavistin. +Mut tuon Ateenan miehen silmihin +Valoitko lemmen heraa puheen mukaan? + +PUCK. +Unessa voitelin ne mieltä sukaan. +Ja tyttö makaa hänen lähitteessään, +Tuon siis hän ensin näkee herätessään. + + (Demetrius ja Hermia tulevat.) + +OBERON. +Vait! Tuossa sama mies on. + +PUCK. + Sama nainen, +Mut mies ei sama. + +DEMETRIUS. + Lempijääsi vainen +Miks soimaat noin? Oi, tylyt sanas nuo +Tylylle vihamiehellesi suo. + +HERMIA. +Nyt soimaan vaan, mut pahemp' olla voisin: +Kiroomaan sua oikeutettu oisin. +Lysanderin jos tapoit unessaan, +Nyt veress' ui ja ryve kokonaan +Ja tapa minutkin! Niin kiihkeään +Ei aurinkokaan lemmi päivyttään, +Kuin mua hän. Ja armahanko luota +Noin pois hän hiipis? Ei, en usko tuota. +Maanpallon ennen voisit lävistää +Ja aukiosta suoraan lähettää +Kuun paistamaan sen vastapuoliskolle, +Kiusaksi sydänpäivän auringolle. +Sä hänet murhasit, sen katsees tiesi: +Noin synkästi vaan katsoo murhamiesi. + +DEMETRIUS. +Niin katsoo murhattu; niin minä myös; +Lävisti sydämmeni julma työs. +Ja sentään silmäs loistaa, murhanainen, +Kuin tähti taivahalla tuikkivainen. + +HERMIA. +Miss' on hän? Mitä koskee minuun nuo! +Oi, mulle takaisin Lysander tuo! + +DEMETRIUS. +En; raatons' ennen soisin koirilleni. + +HERMIA. +Pois, sinä koira! Kärsivällisyyteni +Lopussa on. Jos hänet murhasit, +Niin ijäks miehenmainees menetit. +Oi, sano totuus, totuus sano mulle! +Hän valvehilla kauhuks oli sulle, +Siks unen murhasit. Oi, kaunis työs! +Tuon olis mato tehnyt, käärme myös. +Sen käärme tekikin; niin lipoinen, +Kuin sinun, kyy, ei kieli kärmehen. + +DEMETRIUS. +Sa raivoasi tuhlaat aivan turhaan: +En ole syypää Lysanderin murhaan. +Hän tietääksen' ei kuollut olekaan. + +HERMIA. +Oi, voiko hyvin hän? Oi, sano vaan! + +DEMETRIUS. +Jos sanon sen, niin mikä palkaks jää? + +HERMIA. +Se etuus, ett'et enää mua nää. +Hän elossa tai kuollut olkohon, +Sun seuraas kammon, sinä kunnoton. + + (Menee.) + +DEMETRIUS. +On turha seurata noin raivoisaa; +Siis paras tässä hetki huoahtaa. +Oi, suru kuormaansa ei kantaa jaksa, +Jos uni sille velkaansa ei maksa. +Ma saan tok' ehkä osan velkomusta, +Jos tyynesti vaan varron tarjousta. + + (Laskeutuu maahan levolle.) + +OBERON. +Mit1 olet tehnyt? Mitä aattelit, +Kun todellisen lemmen turmelit? +Sa uskollisen silmään mehun kaadoit +Ja tosilemmen uskottomaks saatoit. + +PUCK. +Ohjatkoon onni! Yks jos pitää valan, +On tuhat valapattoista sen alaan. + +OBERON. +Nyt tuulta nopeammin metsään vain! +Helenaa etsi; lemmen potilaana +Hän siellä käy ja posket kalvakkaana, +Huokauksiin nuorta vertaan kuluttain. +Tuo impi tänne houkuttele sinä, +Tään silmät lumoan sill'aikaa minä. + +PUCK. +Ma riennän, kiidän, lennän, katsokaa, +Nopeemmin manalaisen vasamaa. + + (Menee.) + +OBERON. + + Punakukka ihanin, + Haavoittama Amorin, + Tuon sa painu silmihin! + Kun hän kohtaa armahan, + Tämä tähdenpalavan + Luokoon hänen katsannan! + Kun sa heräät, armas tuo + Sulle lemmen rohdon suo. + + (Puck palajaa.) + +PUCK. +Keijukaisten valtias, +Helena jo tulee, kas! +Mies tuo hurmaamani alkaa +Hältä kiistää lemmen palkkaa. +Nähkääs heidän kujeitaan! +Houkkoj' ihmiset on vaan. + +OBERON. +Syrjään! Demetrius tästä +Herätä vois hälinästä. + +PUCK. +Yksi kahden lemmiss' on: +Sepä kuje verraton! +Nyt vast' olen mielissäin, +Kun käy kaikki nurinpäin. + + (Lysander ja Helena tulevat.) + +LYSANDER. +Miks lempeäni pilkaks luulla alat? +Ei iva, pilkka puhu kyynelin. +Kun vannon, itken näet: moiset valat +Totuuden lähteest' ovat syntyisin. +Kuin saatat moista pilkaks luullakaan, +Joll' ompi vilpittömyys leimanaan. + +HELENA. +Sa kavaluutes paljastat vaan yhä. +Valalla valas syöt, sa hornan pyhä. +Nuo valat sai jo Hermia. Vastakkain +Jos valas pannaan, tyhjä syntyy vain. +Niin kevyet ja tasan painavat +On valas kummallenkin vannomat. + +LYSANDER. +Kun hälle vannoin, järkeä ei mulla. + +HELENA. +Kun hänet hylkäät, järkeä ei sulla. + +LYSANDER. +Demetrius häntä lempii, vaan ei sua. + +DEMETRIUS (heräten.) +Helena, taivaan impi, jumalainen! +Mihinkä silmäs vertaisinkaan vainen? +On kide tumma. Huules punoittaa +Kuin suutatuksin kaksi kirsikkaa. +Tauronkin lumet, idän lietsomat, +Valkeista sysimustiks muuttuvat, +Kun sinä kättäs nostat. Oi, mun anna +Onneni valkoleimaan suukko panna! + +HELENA. +Oo, hornan ivaa! Näinhän kaikki te +Vaan huviksenne mua pilkkaatte. +Jos hienoutt', ylevyyttä tuntisitte, +Niin vähemmän te mua loukkaisitte. +Vihassa eikö kyllin? Riettain kielin +Mua vielä ivaatteko yksin mielin? +Jos miestä, miehen mieltä teissä ois, +Noin ette kunnon naista ilkamois, +Ja valojanne tuhlais, maireaanne, +Kun sentään vihaatte mua sielussanne. +Te kilvan rakastatte Hermiaa +Ja kilvan ilkutte te Helenaa. +Työt' oivaa, miehen työtä tottakin, +Kun tyttö-raukan silmät kyynelin +Te saatte pilkallanne valumaan! +Noin naista jalo mies ei loukkaiskaan +Ja noin ei kiusais huviksensa vaan. + +LYSANDER. +Demetrius, sin' olet tunnoton; +Sun Hermiahan lemmittysi on. +Sydämmest aivan tässä etees kannan, +Osani hänen lempeens' sulle annan. +Sa mulle osas anna Helenaan; +Ma häntä lemmin hamaan kuolemaan. + +HELENA. +Nuo herjat, kuin ne tuulta pieksee vaan! + +DEMETRIUS. +Sa Hermias pidä, hänest' en ma huoli; +Hänt' ennen lemmin, vaan se lempi kuoli. +Siell' oli sydän vieraissa, mut nyt +Se kodin ainaisen on löytänyt +Helenan luona. + +LYSANDER. + Sinä kunnotoin! + +DEMETRIUS. +Uskollisuuttan' älä solvaa noin. +Voi kalliiks sulle tulla pilkka tuo. -- +Tuoss' impes tulee, mene helttus luo. + + (Hermia tulee.) + +HERMIA. +Yö musta, joka silmän soentaapi, +Se korvan herkkätuntoiseksi saapi. +Se; minkä näkövoima menettää, +Se kaksin kerroin kuulon hyödyks jää. -- +Lysander, sua ei löynnyt silmäni, +Mut korvani sun äänes tajusi. +Mut miksi noin mun jätit, armoton? + +LYSANDER. +Kun lempi käskee, meneminen on. + +HERMIA. +Mut mikä lempi luotani sun saatti? + +LYSANDER. +Ihana lempeni mun lähtöön vaati: +Helena tuo, mi loistett' yöhön luo +Heleämpää kuin taivaan tähdet nuo. +Mun mitä tahdot? Ymmärräthän kai. +Ett' inho lähtemään mun luotas sai. + +HERMIA. +Et puhu mitä aattelet, et vainen. + +HELENA. +Haa! Hänkin vehkeessä on liittolainen! +He yksiss' ovat neuvoin, nyt sen huomaan, +Minuhun tuota pilkan lokaa luomaan. -- +Sa häijy Hermia, kiittämätön tyttö! +Yhdyitkö liittoon, juoneen noiden kanssa +Noin kehnoll' ivalla mua kiusatakses? +Kaikk' onko meidän impisalaisuudet, +Sisaruusvalat, nuokin hetket, milloin +Nopeajalkaist' aikaa nuhtelimme, +Kun meidät erotti, -- kaikk' unheess' onko? +Viaton lapsuus, koulukumppanuus? +Kuin kaksi taidokasta luojaa loimme +Molemmat neulaltamme samaa kukkaa +Samalla istuimella, samaan kaavaan, +Hyräillen samaa virttä samaan nuottiin, +Kuin molempien kädet, äänet, sielut +Ois yhtä ruumista. Näin kasvoimme +Kuin kaksoiskirsikka, mi jakoiselta +Vaan näyttääpi, mut jaoksess' on yksi; +Kaks marjaa mairetta, mut yksi varsi; +Näkyisin kaksi ruumist', yks vaan sydän; +Kaks kuvaa, yhteen kilpeen kuuluvaa, +Molemmat saman rautatakin alla. +Tuon lemmen riistät rikki nyt ja soimaat +Helena-raukkaa kilvan miesten kanssa! +Ei ystävyyttä tuo eik' immen työtä. +Ma yksin herjan kärsin, mutta työstäs +Sukupuolemme mun kanssani sua moittii. + +HERMIA. +Sanasi kiihkoiset mua hämmästyttää. +Min' en sua pilkkaa; sinä pilkkaat mua. + +HELENA. +Lysanderin mua seurata sa käskit +Ja ivall' ylistää mun muotoani, +Ja toisen lemmikkis, Demetrion, +Jolt' äsken potkun sain, mua nimitellä +Jumalaks, enkeliksi, taivaan immeks, +Yön tähtisilmäks. Tuon miks sille sanoo, +Jot' inhoo hän? Ja miks Lysander kieltää +Sun lempesi, mi mielen hältä valtaa, +Ja mulle muka rakkauttaan tarjoo, +Jos sin' et siihen yllyttäis ja suostuis? +Vaikk' en niin suosiss' olekaan kuin sinä, +Niin lemmen hellimä ja onnetarten, +Vaan kurja lemmenheittonakin lemmin, +Tok' ansaitsisin säälimyst' enk' ivaa. + +HERMIA. +En ymmärrä, mit' aattelet sa tuolla. + +HELENA. +Niin, oikein! Teeskentele totisuutta +Ja imartele, selkäni kun käännän! +Viittoilkaa vaan! No, vielä tuota pilaa! +Noist' oiva ilveistänne maineen saatte. +Jos teillä sydänt' ois ja siistit tavat, +Noin pilkan aineeks ette mua tekis. +Hyvästi vaan! Syy minun osaks on; +Sen kuolo kohta sovittaa tai ero. + +LYSANDER. +Jää, armas Helena, ja mua kuule! +Eloni, lempeni ja aatokseni! + +HELENA. +Oo, oivaa! + +HERMIA. + Helena, noin älä ilku! + +DEMETRIUS. +Jos rukous ei auta, auttaa pakko. + +LYSANDER. +Ei Hermian rukous ja ei sun pakkos; +On uhkas heikko kuin tuon immen parku. -- +Helena, kautta henkeni! sua lemmin. +Sen vannon ja sen hengelläni näytän, +Jos väittää ken ett'en ma sua lemmi. + +DEMETRIUS. +Sua lemmin minä enemmän kuin hän. + +LYSANDER. +Sanotko sen? No, tule, koitelkaamme! + +DEMETRIUS. +No, tulehan! + +HERMIA. + Lysander, mitä tämä? + +LYSANDER. +Pois, mustalainen! + +DEMETRIUS. + Häpee! -- Uljahaksi +Hän teeskeleikse, seurata kuin aikois, +Mut tulematta jää. -- Sa pelkur' olet. + +LYSANDER. +Pois, kissa, norkko! Hellitä, sa kehno! +Ma muuten pois sun puistan niinkuin käärmeen. + +HERMIA. +Mut miks noin hurja? Mistä tämä muutos, +Mun armaani? + +LYSANDER. + Sun armaas? Mustalainen! +Pois, inha rutto, häijy myrkkyjuoma! + +HERMIA. +Kai puhut pilaa? + +HELENA. + Aivan niin kuin sinä. + +LYSANDER. +Demetrius, ma sanassani pysyn. + +DEMETRIUS. +Siit' anna kiinne omakätinen; +Sun omaa heikko käsi, en sua usko. + +LYSANDER. +Tapanko, lyönkö, haavoitanko hänet? +En, vaikka vihaan, hänt' en toki loukkaa. + +HERMIA. +Mill' enemmän kuin vihallas mua loukkaat? +Miks vihaat? Mit' on tapahtunut, armas? +Min' olen Hermia, Lysander sinä, +Ja yhtä kaunis olen nyt kuin äsken. +Samana yönä valas teit ja rikoit, +Ja -- Jumal' armahtakoon! -- toden totta +Rikoitko sen? + +LYSANDER. + Niin totu kuin ma elän; +Ja en sua enää koskaan mieli nähdä. +Kyselmät, toivot, epäilyt siis pois. +Se sulaa totuutt' on, en puhu pilaa: +Sua vihaan ma ja lemmin Helenaa. + +HERMIA. +Mua voi! -- Sa ilvene! +Sa lemmen varas! Yöllä tullen multa +Varastit armahani. + +HELENA. + Oivaa, oivaa! +Sull' eikö kainoutta, ujoutta. +Häpyä hiukkaakaan? Näin pakotatko +Sa kukkamato! +Säveiltä huuliltani tylyn vastuun? +Hyi, sinä teeskelijä! Sinä nukki! + +HERMIA. +Kuin? Nukki? Haa! Nyt ymmärrän ma juonen: +Hän vartaloitamme on vertaillut, +Sen huomaan, ja nyt kerskaa pituudestaan. +Muodollaan, muhkealla muodollaan hän +Ja muka korkuudellaan hänet valtas. -- +Niin korkeaanko suosiin pääsit siksi, +Ett' olen minä pieni, pikkarainen? +Kuin pieni olen, sinä korpikuusi? +Kuin pieni olen? sano! En niin pieni, +Ett'ei mun kynteni sun silmiis yllä. + +HELENA. +Vaikk' ivaattekin mua, hyvät herrat, +Mua toki turvatkaa! En ole häijy, +En lainkaan ole riitaan taipuvainen; +Pelokas olen, niinkuin impi aina. +Voi, älkää hänen salliko mua lyödä! +Vaikk' on hän pienempikin, uskokaatte, +Ma hänt' en voita. + +HERMIA. + Taaskin pienempi! + +HELENA. +Oi, Hermia, noin tyly ällös olko! +Ma rakastanut olen sua aina, +En koskaan loukannut, en vilpistellyt. +Rakkaudestakin vaan Demetrioon +Ma hälle kerroin pakos metsään tänne. +Sua seuras hän, ja häntä minä hupsu. +Hän noitui minut hiitehen ja uhkas +Mua lyödä, potkaista ja tappaakin; +Ja nyt, jos rauhassa mun annat mennä, +Ateenaan hullutuksineni palaan +Enk' enää sua vaivaa. Suo mun mennä! +Sa näet, kuink' olen lapsekas ja heikko. + +HERMIA. +No, mene tiehes! Kuka sua estää? + +HELENA. +Hupero sydän, jonka jätän tänne. + +HERMIA. +Lysanderilleko? + +HELENA. + Demetriolle. + +LYSANDER. +Helena, malta! Hermia ei sua loukkaa. + +DEMETRIUS. +Ei, herra! eipä kiusallannekaan. + +HELENA. +Kun suuttuu hän, niin sättii hän ja puree; +Jo koulussa hän oli torapussi; +Ja, vaikka pieni, on hän kiukkuinen. + +HERMIA. +Taas pieni! Pieni! Pieni yhtenänsä! -- +Noin sallitteko hänen mua nauraa? +Mut kyllä näytän sulle! + +LYSANDER. + Pois, sa kyysä! +Sa lintukotolainen, soppityrsky, +Jyvänen, terho! + +DEMETRIUS. + Liian harras olet +Hänt' auttamahan, joka apus hylkää. +Sa jätä hänet! Vaiti Helenasta! +Hänt' älä puolusta! Jos lemmen hellyytt' +Osotat hälle vaikka kuinka vähää, +Niin saat sen maksaa. + +LYSANDER. + Nyt hän minut päästi. +Jos tohdit, seuraa! Koittakaamme, kenen +On oikeus häneen suurin, sun vai mun! + +DEMETRIUS. +Seuraanko? En, ma rinnallasi astun. + + (Lysander ja Demetrius menevät.) + +HERMIA. +Te, neiti, olette tään riidan alku. +Ei, jääkää! + +HELENA. + Täällä olo hirvittää; +Sun seuraas, häijy, kauemmaks en jää. +Jos lyömään nopsemmat on kätes sun, +Pidemmät mull' on sääret juoksuhun. + + (Menee.) + +HERMIA. +Mut tätä minä aivan kummastun. + + (Juoksee Helenan jälkeen.) + +OBERON. +Tää hutiloimist' on; erehdyt aina, +Pait milloin tepposes on tahalliset. + +PUCK. +Erehdyin, hahmoin ruhtinas, sen myönnän. +Mut sanoittehan, että tuntisin +Ateenalaisen puvusta sen miehen, +Ja siinä suhteess' olen moitteeton: +Ateenan mieshän myös tuo toinen on. +Mut mielissäni olen sentään siitä; +Huviksihan on ollut tämä riita. + +OBERON. +Nyt taistoon hankkii rakastajat nuo. +Siis joutuun, Puck, yön musta vaippa tuo, +Ja tähtitaivas usmaan peitä vainen +Niin pimeään kuin tuonenvirran laine! +Nuo hangoittelijat niin harhaan vie, +Ett' toiselt' aina hukkuu toisen tie. +Sa joskus Lysanderin ääntä matki +Ja Demetrius saata raivoon ratki, +Ja joskus Demetrion kielin äännä; +Näin heidät toisistansa harhaan käännä, +Siks kunnes heidän ripsillensä hiipii +Unetar kuolonkarva, lyijysiipi. +Nyt tuolla Lysanderin silmät kasta; +Se neste lääkettä on voimakasta, +Se kaikki hairaukset karkoittaa +Ja näköns' entisen taas silmä saa. +Kun sitten heräävät, on tämä ilvi +Kuin uni vaan ja öinen usmapilvi. +Ateenaan lempijät nyt palaavat +Ja liiton ainaisen he solmivat. +Tee työsi! Minä käyn Titanian luo, +Mun täytyy hältä saada poika tuo. +Pois hänest' ajan sitten hirmukuvat; +Näin kaikki entiselleen palauvat. + +PUCK. +Mut, ruhtinas, se tehtävä on entäin; +Yön lohikäärmeet pilviss' ajaa lentäin; +Ja tuolla koittaren jo airut hohtaa; +Kaikk' eksynehet henget mailta kohta +Pakoovat kalmistoihin; kirotut, +Tienristeyksiin ja jokiin haudatut +Jo madonsyömiss' ovat vuoteissansa; +Häveten auringolta tekojansa, +Valoa karttavat he ehdollaan, +Yö mustasilmä ikiseuranaan. + +OBERON. +Me toista henkilajia ollaankin. +Ma seuraa Koittaren oon lemmikin, +Ja metsämaita käymästä en taukoo, +Vaikk' itä leimuavat porttins' aukoo +Ja Ahdin suolavirrat vihannat +Koin säteet kultailevat ihanat. +Mut joudu, ennenkuin on mennyt yö! +Se ennen päivää tehtävä on työ. + + (Menee.) + +PUCK. + + Ees ja taa, ees ja taa, + Heitä vien ma ees ja taa. + Mua kammoo kaikki maa; + Tonttu, vie heit' ees ja taa! + Tuoss' yksi tulee. + + (Lysander palajaa.) + +LYSANDER. +Demetrius, miss' olet nyt sä, pöyhkä? + +PUCK. +Täss', asehissa. Entä sinä, röyhkä? + +LYSANDER. +Ma heti tulen. + +PUCK. + Tuonne tasangolle +Mua seuraa. + + (Lysander menee, ääntä seuraten.) + (Demetrius palajaa.) + +DEMETRIUS. + Missä tuo Lysander ollee? +Hätikkö! Pelkuri! Sa pakenitko? +Haa, vastaa! Pensahasen luikersitko? + +PUCK. +Pukari! Tähdet haastat miekkasille, +Ja miehuuttasi kehut pensahille, +Ja pois jäät sentään. Tules, nulkki, haa! +Niin vitsaa annan. Herjan nimen saa, +Ken kanssas taistelee. + +DEMETRIUS. + Haa! Varros, taikka -- + +PUCK. +Mua seuraa; täss' ei taistelujen paikka. + + (Menevät.) + (Lysander palajaa.) + +LYSANDER. +Hän eellä käy ja härnää yhtenään; +Kun ääntä kohti kuljen, poiss' on hän. +Se konna jalkajuoksussa mun voittaa; +Jos kuinka riennän, hän jo pakoon soittaa. +Ma äsken kaaduin tiellä röysteisellä, +Nyt levähdän mä. + (Laskeutuu levolle.) + Joudu, päivä hellä! +Kun valostas vaan tummin juovan nään, +Demetriolle kostan pilkan tään. + + (Nukkuu.) + (Puck ja Demetrius palaavat.) + +PUCK. +Huu! huu! huu! Pelkuri, miss' oletkaan? + +DEMETRIUS. +Jos uskallat, niin seis! Sa joutuisaan +Edellä juokset, milloin mitä kohti; +Et seista, naamaas näyttää sin' et tohdi. +Miss' olet nyt? + +PUCK. + Täss'; etkö tänne jaksa? + +LYSANDER. +Tuon pilkkas kallihisti saat sa maksaa, +Jos koskaan päivän valossa sun nään. +No, mene tiehes! Väsyneenä jään +Yön kylmään helmaan tähän oikomaan ma. +Kun aamu koittaa, käsiini sun saan ma. + + (Laskeutuu levolle ja nukkuu.) + (Helena tulee.) + +HELENA. +Voi, pitkää, raskast' yötä kuitenkin! +Oi, joutuun riennä! Koitar, lohtus tuota! +Ett' aamust' Ateenaan ma saapuisin +Pois noiden kurjain pilkkaajaini luota. +Unetar, silmä sulje surevan, +Ett' itseni ma hetkeks unhotan. + + (Nukkuu.) + +PUCK. + + Kolme vaan! Kaks kertaa kaks + Neljä on; mut, mitämaks, + Tuossa yks on: katsos vainen, + Kuink' on kalvas, raukkamainen! + Sitä lempi-veitikkaa: + Tyttö-rukat hupsuiks saa! + + (Hermia palajaa.) + +HERMIA. +Mua vaivaista ja raseata, oi! +Mun kaste kasteli ja oksat raapi, +En enää edes kontata ma voi, +Ruumiini voimatonna raukeaapi. +Levolle lasken. Taivas varjelkaan +Lysanderia hänen taistossaan! + +PUCK. + + Nuku vaan + Makeaan! + Silmiis näin + (Nukkuu.) + Lääkettäin + Maireata vuodatan. + (Tiputtaa nestettä Lysanderin silmäluomille.) + Ja kun nyt + Heräydyt, + Riemuvin + Sydämin + Riennät syliin armahan. + Näin on sananlasku totta: + Kukin kultasensa ottaa, + Matti Maijan nai, + Kukin omans' sai, + Vakka kantensa, ja näin on kaikki hyvin kai. + + (Puck poistuu. Demetrius, Helena y.m. jäävät nukkumaan.) + + + + +NELJÄS NÄYTÖS. + + +Ensimmäinen kohtaus. + + Sama paikka. + + (Titania ja Pulma tulevat, keijukaisten seuraamina. + Oberon perällä näkymättömänä.) + +TITANIA. +Käy, istu tähän kukkaspatjallen; +Hempeitä poskiasi sivelen ma, +Ruusuilla silupääsi koreilen, +Ja pystykorviasi suutelen ma. + +PULMA. +Missä on Hernekukka? + +HERNEKUKKA. +Tässä. + +PULMA. +Kynsikää päätäni, Hernekukka! -- Missä on munsyöri Seitti? + +SEITTI. +Tässä. + +PULMA. +Munsyöri Seitti! Kuulkaas, munsyöri, tarttukaa aseihin ja tappakaa +minulle ohdakkeen päästä punakoipinen hörriäinen ja tuokaa sen mesipesä +minulle, herra munsyöri. Älkää vaan liiaksi itseänne raadelko tässä +ottelussa; ja kuulkaas, munsyöri, katsokaa, ettei mesipesä rikkounnu; +oikein olisi mieleni paha, jos mesipesä valuisi päällenne, herra +signori. Missä on munsyöri Sinapinsiemen? + +SINAPINSIEMEN. +Tässä. + +PULMA. +Tänne nyrkkinne, munsyöri! Ei mitään sievistelyjä, herra munsyöri. + +SINAPINSIEMEN. +Mitä suvaitsette? + +PULMA. +En mitään, herra munsyöri, paitse että autatte vapaherra Seittiä +kynsimisessä. Kuulkaas, munsyöri, minun täytynee käydä parturissa, +sillä minusta tuntuu, että olen kovin karvainen kasvoiltani; ja aasiksi +olen niin hellätuntoinen, että minun, jos karvaani vähänkin syhyy, +täytyy kun täytyykin sitä kynsiä. + +TITANIA. +Tahdotko, armas, kuulla soitantoa? + +PULMA. +Onhan minulla kohtalaisen hyvä korvakuulo. Pankaa soimaan tiuvut ja +porokellot. + +TITANIA. +Mut, armas, mitä haluaisit syödä? + +PULMA. +Totta vieköön, vaikkapa seimellisen silppua! Voisinpahan rouskia hyviä, +kuivia kaurojakin. Mutta parhaalta, luulen ma, maistuisi tukko heiniä; +hyvät, makeat heinät ovat verrattomia. + +TITANIA. +Mull' uskalias on keiju, joka sulle +Oravan aitast' etsii pähkinöitä. + +PULMA. +Mieluummin ottaisin kourallisen tai pari kuivia herneitä. Mutta pyydän, +ettei kukaan väestänne minua nyt häiritse: unellinen mieliala valtaa +minut. + +TITANIA. +Niin, nuku! Sylihini sinut suljen. +Pois, keijut! Kaikkiin ilman suuntiin pois! + (Keijut poistuvat.) +Näin kuusaintakin halaa hento virna, +Näin naisellinen murattikin kiertyy +Jalavan rososormen ympärille. + + (Nukkuvat.) + (Puck tulee.) + +OBERON (astuen esiin). +No, terve, Puck! Kas, mikä kaunis näky! +Mua säälittää jo hänen hulluutensa. +Kun hänet kohtasin, näet, metsäss' äsken +Hajuja hölmöllensä etsimässä, +Niin nuhteillani hänet suututin; +Tuon otsaan karvaiseen, näet, kukkasvirveen +Sitonut oli tuoreen, tuoksuvaisen; +Ja sama kaste, joka silmikoissa +Kuin Idän täydet helmet äsken päilyi, +Nyt noiden sulokukkain silmist' uhkui +Kuin kyynel, joka itkee häpeäänsä. +Hänt' ivannut kun olin mielin määrin +Ja kun hän armoa nyt nöyräst' anoi, +Niin vaadin häneltä tuon vaihdokkaan, +Jonk' oiti antoikin hän, pannen keijun +Mun taikalinnahani häntä tuomaan. +Nyt kun on poika mulla, tahdon purkaa +Tuon häijyn hairan hänen silmistään. +Siis, kiltti Puck, ateenalaisen päästä +Tuo outo naamari nyt ota pois, +Niin että, kun hän herää ja nuo toiset, +He kaikin palatkohot Ateenaan, +Ja tämä öinen ilve olkoon heistä +Kuin kiusallinen unenhaire vaan. +Mut keijuiskuningatar ensin pääsköön. + + (Koskettaa Titanian silmiä kukkakasvilla.) + + Ole niin kuin muinahin! + Näe niin kuin ennenkin! + Kaunokki, mi tässä loistaa, + Lemmenkukan tenhon poistaa. + +Titania armas, herää! + +TITANIA. + Oberon, +Oi, minkä näyn näinkään! Minust' on +Kuin oisin ollut aasiin rakastunut. + +OBERON. +Tuoss' armaas on. + +TITANIA. + Kuink' on tää tapahtunut? +Voi, kuinka hänen näköään nyt kammon! + +OBERON. +Vait' hetkinen! -- Puck, ota pois tuo pää! -- +Titania, soittoa nyt viehtävää, +Jok' unta voimakkaammin aistit valtaa! + +TITANIA. +Soi, soitto, hurmaavainen soitto, soi! + +PUCK (Pulmalle.) +Kun heräät, omin silmin tollakoi! + +OBERON. +Soi, soitto! Armas, käsikkäin nyt vaan +Makaajain lepopaikkaa heijaamaan! +Nyt välillämme lempi uusitaan; +Ens' yönä juhlitaan ja tanhuillaan +Ilolla häissä Theseus-ruhtinaan, +Ja hälle ikisiunaus toivotaan. +Nää parit silloin myöskin naitetaan, +Ja ihastus on korkeimmillaan. + + PUCK. + + Ruhtinaani, kuulkaatten: + Aamulaulu leivosen! + + OBERON. + + Hiljaa siis ja hipsuttain + öisen varjon jälkeen vain! + Kuu ei käy niin nopeaan, + Kuin me kiertelemme maan. + + TITANIA. + + Tule, kerro, armahin, + Miten niin nyt sattuikin. + Että nukuin alla taivaan + Kuolevaisten kanssa aivan. + + (Poistuvat.) + (Torvensoittoa kuuluu näyttämön takaa.) + (Theseus, Hippolyta, Egeus seuralaisineen tulevat.) + +THESEUS. +Nyt joku tuomaan metsänvartijaa! +Jo päättynyt on meidän kevätjuhla. +Ja koska päivän sarastus jo näkyy, +Saa koirain metsävirttä armas kuulla. +Ne tuonne lännen laaksoon laskekaa! -- +No, joutuun tuomaan metsänvartijaa! -- +Sulo ruhtinatar, vuorelle mua seuraa, +Niin kuulet, kuinka toisiins' soinnukkaasti +Sekaantuu koirain haukunta ja kaiku. + +HIPPOLYTA. +Ma Herkuleen ja Kadmon kerran näin, +Kuin Spartan koirain kanssa Kreetan saaress' +Ajoivat karhua; en koskaan kuullut +Niin hauskaa hälinää: ei yksin metsä, +Vaan pilvet, lähteet, koko seutu yhtä +On kaikua. Ihanaa ukkos-ääntä +Ja soinnullista epäsointuisuutta! + +THESEUS. +Minunkin koirani on Spartan verta, +Leveäkuonoiset ja täplikkäät, +Ja maasta kasteen pyyhkii niiden korvat; +Kantukset, joiden kaulanahka höllyy +Kuin Thessalian härjän; hitaat ajoon, +Mut äänet soivat yhteen niinkuin kellot. +Sen sointuvampaa haukuntaa ei koskaan +Lie huudot säistäneet ja torvenäänet +Ei Thessalian, Kreetan, Spartan mailla. +Kun kuulet, päätä itse. -- Keitä nuo? + +EGEUS. +Minunhan tyttäreni tässä nukkuu; +Tuoss' on Demetrius, Lysander tuossa, +Helena, Nedar-ukon tytär, tuossa. +Mik' ihme heidät tänne yhteen toi? + +THESEUS. +Varmaankin ovat Vappujuhlan viettoon +Varahin nousnehet, ja pidoistamme +Kun tiedon saivat, niihin vieraiks tulleet -- +Mut kuulkaas, Egeus, Hermianhan tänään +On määrä antaa vastaus päätöksestään. + +EGEUS. +Niin, ruhtinaani. + +THESEUS. + Käske metsämiesten +Herättää heidät torvensoitolla. + + (Torvien toitotuksia ja metsästyshuutoja näyttämön + ulkopuolella. Demetrius, Lysander, Hermia ja Helena + heräävät ja kavahtavat pystyyn.) + +THESEUS. +Huomenta! Pyhä Valentin on mennyt; +Ja nytkö vasta nämä linnut pesii? + +LYSANDER. +Anteeksi, ruhtinas! + + (Hän ja muut polvistuvat Theseon eteen.) + +THESEUS. + Ma pyydän, nouskaa! +Te hangoittelijat ja vihamiehet, +Mist' on tää sopu tullut, että viha +Nyt vihan kanssa ystävyksin nukkuu, +Luulolta vapaana ja pelkäämättä? + +LYSANDER. +Ma sekavasti vastaan, osaks valveill', +Osaksi unessa; mut, totta vieköön, +Kuink' osuin tänne, sanoa en saata. +Mut luulenpa (puhua totta aion +Ja kun nyt mietin, onkin niin se), että +Ma Hermian kanssa tulin; aikehemme +Paeta oli täältä toiseen paikkaan, +Miss' ei Ateenan laki meitä tapais -- + +EGEUS. +Haa! Kyllin, kyllin! Tiedätten jo kyllin. +Lain valtaan vaadin miehen tuon, lain valtaan. +Demetrius, karkuun aikoivat he, karkuun +Ja sulta sekä multa siten ryöstää -- +Niin, sulta vaimos, multa sanani, +Sanani antaa hänet vaimoks sulle. + +DEMETRIUS. +Hyvä prinssi, Helenalta kuulin, että +Paeta aikoivat he tänne metsään. +Ma raivokkaana seurasin nyt heitä +Ja mua lemmenhoureissa Helena. +Mut enpä tiedä, minkä voiman kautta -- +Vaan jonkun voiman kautta tapahtui se -- +Tuo lempi Hermiaan kuin lumi haihtui; +Se muistoss' on nyt vaan kuin turha lelu, +Johonka lapsuudessan' ihastuin; +Ja sydämmeni sykähdys ja auvo +Ja silmieni huvitus ja ilo +Helena yksin on. Ma hänet olin +Jo ennen kihlannut kuin Hermian näin, +Mut tuota ruokaa vieroin niinkuin sairas. +Nyt kun sain terveen luonnollisen maun, +Vaan häntä harron, ikävöin ja lemmin +Ja ijäks hälle uskolliseks jään. + +THESEUS. +Mik' onnen kohtaus, te lempiväiset! +Ma tästä tahdon vasta lisää kuulla. -- +Egeus, mieltäni nyt noudattakaa: +Nuo parikunnat, samassa kuin mekin, +Ikuisen liiton temppelissä tehkööt. +Kosk' aamua on kulunut jo paljon, +Niin jääköön metsänajo toistaiseksi. +Ateenaan tulkaa: kolminkertaisen +Me juhlan vietämme nyt herttaisen. -- +Tule, Hippolyta! + + (Theseus, Hippolyta, Egeus ja seuralaiset lähtevät.) + +DEMETRIUS. +Tää kaikki on niin hämärää ja pientä +Kuin pilviin katoavat kaukovuoret. + +HERMIA. +Minusta silmäni on kahtena: +Näen kaikki kaksinaisin. + +HELENA. + Samoin minä. +Demetrion löysin niinkuin kalliin helmen: +Omani eikä omani. + +DEMETRIUS. + Mut hereill' +Olemmekohan? Minusta me vielä +Nukumme, uneksimme. -- Herttuako +Tääll' äsken oli meitä kutsumassa? + +HERMIA. +Niin, ja mun isäni. + +HELENA. + Ja Hippolyta. + +LYSANDER. +Ja kutsui meitä kanssaan temppeliin. + +DEMETRIUS. +Siis hereill' olemme. No, seuratkaamme +Ja tiellä unistamme haastelkaamme. + + (Menevät.) + +PULMA (heräten.) +Kun minun replikkani tulee, huuda minua, kyllä minä vastaan. +Seuraava on: "ihanin Pyramus!" - Pietari Pääkkö, hoi! Huilu, sinä +palkeenparsija! Kirso, kattilanpaikkuri! Hotka! -- Peevelin pojat! +Kaikki karussa, ja jättävät minut tänne nukkumaan! Olen nähnyt sangen +kummallisen näyn. Olen nähnyt unta, -- mutta mikä se uni oli, se käy +yli ihmisymmärryksen. Ihminen on aasi, jos luulee voivansa selittää sen +unen. Minusta on kuin olisin ollut -- mitä, sitä ei saata yksikään +ihminen sanoa. Minusta minä olin, ja minusta minulla oli, -- mutta +perin pöhkö on se ihminen, joka koettaa sanoa, mitä minusta oli +minulla. Ei ihmissilmä ole kuullut, eikä ihmisen korva ole nähnyt, ei +ihmiskäsi voi haistaa, eikä ihmisen kieli käsittää eikä hänen +sydämmensä uloslausua, mikä uni se minulla oli. Pietari Pääkkö saa +kirjoittaa siitä unesta runon, ja sen nimeksi pannaan Pulman uni, koska +se on niin pulmallinen, ja minä laulan sen herttualle näytelmän +loppupuolella; tai, ehkäpä se miellyttää enemmän, jos laulan sen vasta +kuolemani jälkeen. + + (Menee.) + + +Toinen kohtaus. + + Ateena. Huone Pääkön talossa. + (Pääkkö, Huilu, Kirso ja Hotka tulevat.) + +PÄÄKKÖ. +Oletteko sanan panneet Pulman taloon? Onko hän jo tullut kotiin? + +HOTKA. +Hänestä ei mitään kuulu. Varmaankin hän on mennyttä kalua. + +HUILU. +Jos hän ei tule, niin menee koko kappale hemmettiin. Me emme pääse +puusta pitkään, eikö totta? + +PÄÄKKÖ. +Aivan mahdotonta. Koko Ateenassa ei löydy yhtäkään miestä, joka osaisi +Pyramusta niin ulostoimittaa kuin hän. + +HUILU. +Eikä löydy; hän on yksinkertaisesti sanoen paras älyniekka Ateenan +kaikista käsityöläisistä. + +PÄÄKKÖ. +Niin, ja paras ihminen myöskin; hän on, mitä äänen ihanuuteen +tulee, oikein huiluharppu. + +HUILU. +Huuliharppu, sano niin; huiluharppu, herra nähköön, sehän ei +kelpaa. + + (Puutiainen tulee.) + +PUUTIAINEN. +Mestarit, mestarit! Herttua tulee nyt justiin temppelistä; ja siellä on +lisäksi vihitty pari kolme muutakin herraa ja rouvaa. Jos olisimme +saaneet kappaleemme toimeen, niin olisimme nyt toimeentulevia miehiä. + +HUILU. +Voi, sitä Pulmaa, sitä riivatun kultapoikaa? Näin hän on nyt menettänyt +plootun päivältä koko elinajakseen. Plootun hän olisi päivältä saanut, +välttämättä plootun. Jos ei herttua olisi hänelle antanut plootua +päivältä Pyramuksen näyttelemisestä, niin menen vaikka hirteen. Ja +hyvin hän sen olisi ansainnut. Plootun päivältä Pyramuksesta tai ei +äyriäkään. + + (Pulma tulee.) + +PULMA. +Missä olette, pojat? Missä olette, sydänkäpyseni? + +PÄÄKKÖ. +Pulma! Oi, tätä urhollista päivää? Oi, tätä autuaallista hetkeä! + +PULMA. +Mestarit, minä tiedän ihmeitä kertoa, vaan älkää kyselkö: mitä se on; +sillä jos sen teille sanon, en ole kunniallinen ateenalainen. Minä +kerron teille kaikki nipasta nappaan, niinkuin se tapahtui. + +PÄÄKKÖ. +Anna kuulla, Pulma kulta. + +PULMA. +Ei, en rahtuakaan. Sen verran vaan voin teille sanoa, että herttua on +syönyt päivällistä. Nyt reilaan kaikki kapineenne! Lujat nauhat +paitoihin, uudet paulat kenkiin! Laittakaa itsenne linnaan heti; ja +silmäilkää läksyjänne joka mies, sillä, lyhyestä tärkimpään, meidän +kappaleemme on päässyt armoihin. Mutta Thisbellä pitää kaikella muotoa +olla puhdas paita, ja se, joka jalopeuraa näyttelee, älköön leikatko +kynsiänsä, sillä jalopeuran kynnet pitää tulla näkyviin. Ja kuulkaas +nyt, te rakkaan rakkaat näyttelijät, älkää syökö sipulia tai +kynsilaukkaa, sillä meidän tulee huokua suloista henkeä, ja saattepa +nähdä, että kuulette heidän sanovan: voi, mikä suloinen komelja! Kas +niin, ei sanaakaan enää! Pois matkaan, pois! + + (Menevät.) + + + + +VIIDES NÄYTÖS. + + +Ensimmäinen kohtaus. + + Paikka sama. Huone Theseon hovilinnassa. + + (Theseus, Hippolyta, Philostrate, hoviherroja + ja seuralaisia tulee.) + +HIPPOLYTA. +Tuo, mitä kertovat nuo rakastajat, +On kummaa. + +THESEUS. + Kummaa enemmän kuin totta. +Nuo vanhat tarinat ja noidan ilveet +Ei minuun pysty. Rakkailla ja hulluill' +On aivot tuliset ja kuvas-aisti +Niin haaveikas, ett' enemmän se huomaa, +Kuin mitä käsittää voi kylmä järki. +Runooja, lempijä ja hullu, kaikki +Ne kuvitust' on pelkkää. Hullu näkee +Piruja enemmän kuin hornan täyden; +On yhtä pöhkö lempijä: hän näkee +Helenan sulon mustalaisessakin. +Runoojan silmä hourun lailla pyörii, +Maast' iskee taivoon, taivost' alas maahan, +Ja aina miten kuvas-aisti poikii +Jotakin outoa, niin muodostaa sen +Runoojan kynä, nimin nimittääpi +Ja oloon pukee tyhjän leijukuvan. +Niin valtavat on kuvas-aistin kujeet, +Ett' ilon jonkinlaisen jos se huomaa, +Se heti myöskin ilon tuojan näkee. +Ja yössä mielesi jos kauhistuu, +Niin pensaskin se karhuks muodostuu. + +HIPPOLYTA. +Mut nämä öiset tapahtumat kaikki +Ja koko heidän mielenmuutoksensa +Enempää on kuin kuvas-aistin luomaa, +Ja siitä kasvaa suurta, pysyväistä, +Mut ihmeellistä sittenkin ja kummaa. + +THESEUS. +Tuoss' ilon hurmaamina tulevat he. + (Lysander, Demetrius, Hermia ja Helena tulevat.) +Iloa, ystävät, ja onnea +Ja hauskaa lempiaikaa ainaiseksi! + +LYSANDER. +Siunatkoon vielä suuremp' onni teidän +Pöytänne, vuoteenne ja askeleenne! + +THESEUS. +Niin. Eikö iloja ja karkeloita, +Mill' iltaisesta maatapanon aikaan +Nää kolme pitkää tiimaa viettäisimme? +Miss' on tuo meidän ilomestarimme? +Hupia eikö? Eikö näytelmää, +Mi lientäis tämän piinahetken tuskaa? +Hoi, Philostrate! + +PHILOSTRATE. + Armollinen herra! + +THESEUS. +Mit' ajanviettoa on täksi illaks? +Hyppyä? Soitantoa? Hidast' aikaa +Hilastamalla täytyy peijata. + +PHILOSTRATE. +Täss' olis näytelmien luettelo. +Mink' ensin niistä haluatte nähdä? + + (Antaa paperin.) + +THESEUS (lukee). +"Kentaurein kanssa taistelu, min laulaa +Kuohilas Ateenasta harpun myötä." +Ei sitä! Armaalleni jo sen kerroin +Setäni, Herkuleksen, kunniaksi. +"Humaltuneiden bakkanaalein raivo, +Jotk' Orpheus runoilijan raatelivat." +Kulunut kappal; näyteltiin, kun viimein +Thebestä voittajana palasin. +"Yhdeksän Muusan surulaulu siitä, +Ett' Oppi äsken kerjuudessa kuoli." +Pureva, moittelias pilkkaruno, +Hääjuhlan kunniaksi sopimaton. +"Ikävän lyhyt näytös Pyramosta +Ja Thisbestä: yks surullinen pila." +Ikävän lyhyt! Surullinen pila! +Se on kuin kuumaa jäätä, mustaa lunta. +Sopua tästä epäsovust' etsi. + +PHILOSTRATE. +Se kappal tuskin kymmentä on sanaa; +Niin lyhyttä en toista ole nähnyt. +Mut kymmenen on sanaa siinä liikaa. +Ja ikävä se on: ei järki-puhett', +Ei kelpo näyttelijää näytelmässä. +Ja surullinen on se, hyvä prinssi: +Pyramus siinä tappaa itsensä. +Näin sitä harjoiteltavan, ja myönnän +Ett' itkinkin, mut iloisempaa kyynelt' +Ei ilminaurusta lie vuodatettu. + +THESEUS. +Ja keitä ovat näyttelijät sitten? + +PHILOSTRATE. +Työkansaa kovakouraist' Ateenasta, +Jotk' ennen eivät hautoneet lie päätään, +Mut tylsää muistiaan nyt juhlaksenne +Täll' ovat näytelmällä vaivanneet. + +THESEUS. +Me tahdomme sen kuulla. + +PHILOSTRATE. + Ai ai, herra; +Ei teille sovi se; sen olen kuullut; +Se joutavaa on, jonkin joutavaa; +Jos ette mieli nähdä, kuinka on se +Mieliksi teille pitkäks venytetty +Ja vaivall' opittu. + +THESEUS. + Sen tahdon nähdä. +Ei yksinkertaisten ja uskollisten +Saa tarjousta koskaan halveksia. -- +Tuo heidät tänne' -- Istukaahan, naiset! + + (Phllostrate menee.) + +HIPPOLYTA. +En nähdä voi, kuin kurja kiusaantuu +Ja uskollinen uupuu taakkans' alle. + +THESEUS. +Sit' armas, ei sun tarvitsekaan nähdä. + +HIPPOLYTA. +Hän sanoo, ett' on huono heillä kunto. + +THESEUS. +Sen kunnokkaampi huonosta on kiittää. +Huvimme olkoon verhoon peittää erheet +Jos puutteellist' on köyhän kunnioitus, +Mies jalo tahtoon katsoo eikä taitoon. +Jos minne tulin, tervehdykseks oli +Suur'oppineilla puheet valmihina. +Vavisten seisoivat he, kalpein kasvoin, +Ja puolilauseessa jo häkeltyivät; +Opittu läksy pelvost' istui kurkkuun, +He mykistyivät kokonaan, ja minä +Jäin tervehdyksettä. Mua usko, armas, +Vait'olo tuo jo lausuu tervehdyksen, +Ja hiljainen ja kaino kunnioitus +Enemmän puhuu kuin tuon korskailevan +Puhujataidon kärkäs lörppäkieli. +Tuo alttius ja mykkä suoruus vain +Minust' on vaietessaan puheliain. + + (Philostrate palajaa.) + +PHILOSTRATE. +Jos suvaitsette, prologi on valmis. + +THESEUS. +Se tulkoon. + + (Torventoitotuksia.) + (Prologi tulee.) + +PROLOGI. +"Jos teitä loukkaamme, niin parastaan +Jokainen meistä tahtoo teille näyttää. +Täst' älkää suuttuko siis ollenkaan, +Me tehtävämme tahdomme vaan täyttää. +Tulimme kiusaks vaan, se tietäkää, +Huvinne vuoks ei laisinkaan. Siis luulkaa +Min luulettenkin. Kehnoa on tää, +Ja luultavasti kadutten. Mut kuulkaa: +Nyt alkaa näytäntö; kun näette sen, +Niin tiedätten min tietää tahdotten." + +THESEUS. +Tuo mies ei ole turhan tarkka, hän. + +LYSANDER. +Hän ajelee kuin äksyä varsaa; ei ymmärrä sanoa: ptruu, humma! Hyvä +opetus, armollinen herra: ei puhumisesta, jos ei puhu oikein. + +HIPPOLYTA. +Toden totta, hän soittelee prologiaan kuin lapsi huilua: ääntä siitä +lähtee, mutta taito puuttuu. + +THESEUS. +Tuo puhe on kuin hämmentynyt vyyhti: +Ei mikään paikka rikki, mutta kaikki +On epäkunnossa. Ken tulee tuossa? + + (Pyramus ja Thisbe, Muuri, Kuutama ja + Jalopeura astuvat äänettöminä esiin.) + +PROLOGI. +"Te tästä kenties ihmetyksiin jäätte, +Mut totuus vihdoin kaikki selvittää. +Tuo mies on Pyramus, se tietäkäätte, +Ja Thisbe tämä kaunis rouva, tää. +Tuo miesi tuossa savi-iskoksessa +Se häijy Muuri on, jok' erottaa +Nuo lempijät, ja jonka rakosessa +Voi rakkaat toisillensa kuiskuttaa. +Tuo, jolla lyhty, koira, pensas on, +Esittää Kuutamaa: näet, kuutamalla +Nuo rakastajat lemmen liittohon +Rupeevat Ninon haudan kompuralla. +Tuo hirmu-otus kuvaa Jalopeuraa, +Jot' uskollinen Thisbe kammoaa +Ja pakeneekin, kun on ilman seuraa, +Ja paetessaan vaipan pudottaa, +Min jalopeuran veriturpa tahraa. +Pyramus tulee, sulho kaunis, hoikka, +Ja löytää Thisben vaipan murhatun; +Ja syvään sydämmeensä syöksee poika +Nyt säilän syyllisen ja kirotun. +Ja Thisbe alla silkkiäis- on puun +Ja tikariinsa syöksyy. Kaiken muun +Sen teille kertoo tämä lempiseura +Ja Muuri, Kuutama ja Jalopeura." + + (Prologi, Thisbe, Jalopeura ja Kuutama poistuvat.) + +THESEUS. +Sep' ihmett' on, jos jalopeura puhuu. + +DEMETRIUS. +Mitä ihmettä se on; voineehan jalopeura tehdä sen, minkä moni aasikin +tekee. + +MUURI. +"Niin tapahtuu nyt tässä näytelmässä, +Ett' olen minä, Kirso, muuri tässä +Ja muuri moinen -- sanoa sen voin -- +Joss' ompi reikä eli halkioin, +Johonka salass' usein Thisbe saapi +Ja Pyramuksen kanssa kuiskuttaapi. +Tää savi ja tää iskos näyttää juuri, +Ett' olen minä toden totta muuri. +Ja tässä reiän näätte, tään ja tään, +Jost' armaat kuiskailevat keskenään." + +THESEUS. +Voiko paremmin puhua puuta ja heinää? + +DEMETRIUS. +Se on sukkelin välimerkki, minkä koskaan olen kuullut puhuvan. + +THESEUS. +Nyt käv Pyramus muuriin käsiksi. Hiljaa! + +PYRAMUS. +"Yö mustapintainen! Oi, julma yö! +Oi, yö, jok' aina tulet päivän päästä! +Oi, yö, oi, yö, mun tuskiani säästä! +Sanansa, oi, ma pelkään, Thisbe syö. -- +Ja sinä, muuri! Rakas, armas muuri, +Jok' olet mun ja hänen kotiaan, +Sä, muuri, muuri, rakas, armas muuri, +Tuo tänne reikäs, että nähdä saan. + (Muuri nostaa sormensa.) +Oi, kiitos! Zeus sua kaitkoon, muuri kulta! +Mut mitä nään? En nää ma Thisbeäin. +Oi, häijy muuri, auvon peität multa! +Kivesi kiroan, kun narraat näin." + +THESEUS. +Minusta pitäisi muurin, koska sillä on tunto, kirota häntä takaisin. + +PYRAMUS. +Ei maakaan, herra, ei hänen sitä pidä. "Narraat näin" on Thisben +replikka; hänen pitää nyt tulla esiin, ja minun pitää häntä vakoilla +tästä reiästä. Saattepa nähdä, että käy ihan niin kuin sanon. Kas, +tuossa hän jo tulee! + + (Thisbe tulee.) + +THISBE. +"Oi, muuri, tuskiani usein kuulet, +Kun Pyramostani mun erotat; +Ja kiviäs nää kirsimarja-huulet +Ja iskostasi usein muiskaavat." + +PYRAMUS. +"Ma äänen nään; nyt reikään etsin tien +Ja katson, josko Thisben kasvot kuulen. +Thisbe!" + +THISBE. +"Mun kultani se on, ma luulen." + +PYRAMUS. +"Niin luule mitäs luulet; kultas lien, +Ja kuin Limander minä sua lemmin." + +THISBE. +"Ja minä niinkuin Helena sua hemmin." + +PYRAMUS. +"Niin rakas Prokokaan ei Skephalulle." + +THISBE. +"Kuin Proko Skephalulle, sinä mulle." + +PYRAMUS. +"Tään reiän kautta suukko mulle suo." + +THISBE. +"Niin, sinä sit' et saa, vaan muuri tuo." + +PYRAMUS. +"Nyt Miinan haudallenko seuraat mua?" + +THISBE. +"Jos elän taikka kuolen, seuraan sua." + +MUURI. +"Ja näin nyt muuri tehtävänsä kuittaa, +Ja menojaan nyt muuri mennä suittaa." + + (Muuri, Pyramus ja Thisbe poistuvat.) + +THESEUS. +Nyt on siis sulku poissa naapurien väliltä. + +DEMETRIUS. +Ei muuta neuvoa, kun seinilläkin on korvat. + +HIPPOLYTA. +Tuommoisia tyhmyyksiä en ole ikänäni kuullut. + +THESEUS. +Parhaat tätä lajia ovat vaan varjoja, eivätkä huonoimmatkaan ole sen +huonompia, jos mielikuvitus vähän auttelee. + +HIPPOLYTA. +Niin, teidän mielikuvituksenne eikä heidän. + +THESEUS. +Jos me emme heistä sen pahempaa kuvittele, kuin mitä he itse itsestään +kuvittelevat, niin voivat he käydä verrattomista miehistä. Kas, tuossa +kaksi jaloa eläintä, Kuu ja Jalopeura. + + (Jalopeura ja Kuutama tulevat.) + +JALOPEURA +"Te armaat naiset, jotka vapisette, +Jos pisku hiiren-otus maassa kiljuu, +Nyt kenties säikytte ja kalpenette, +Kun Jalopeura raivoss' aivan viljuu. +Min' olen Puutiainen, hyvä seura, +En koiras- enkä naaras-jalopeura; +Jos tässä jalopeuraks äityisin, +Niin hengestäni ehkä pääsisin." + +THESEUS. +Kohtelias peto ja hyvin tunnollinen. + +DEMETRIUS. +Niin, siitä pedosta saattaa todellakin pettyä. + +LYSANDER. +Tuolla jalopeuralla on oikea ketun rohkeus. + +THESEUS. +Niin oikein; ja hanhen äly. + +DEMETRIUS. +Ei maarinkaan; sillä hänen rohkeutensa ei voita hänen älyään, mutta +kettu voittaa hanhen. + +THESEUS. +Mutta varmaan hänen älynsäkään ei voita hänen rohkeuttaan, sillä hanhi +ei voita kettua. No niin, mutta jääköön se asia hänen älyttäväkseen, ja +kuunnelkaamme kuuta. + +KUUTAMA. +"Tää lyhty kuvaa sarvipäätä kuuta." + +DEMETRIUS. +Hänellä olisi pitänyt olla sarvet päässä. + +THESEUS. +Hän on täysikuu: sarvet ovat näkymättöminä kehässä. + +KUUTAMA. +"Tää lyhty kuvaa sarvipäätä kuuta; +Ja minä olen miesi kuussa, minä." + +THESEUS. +Se on suurin erehdys kaikista. Miehenhän pitäisi olla lyhdyssä; kuinka +hän muuten voi olla miesi kuussa. + +DEMETRIUS. +Hän ei tohdi valkean tähden; sillä, nähkääs, se on jo muutenkin +himmenemään päin. + +HIPPOLYTA. +Olen kyllästynyt tuohon kuuhun; soisin, että se vaihtuisi. + +THESEUS. +Hänen pienestä älynsä valosta näkyy, että hän on vähenemässä; mutta +kohteliaisuuden ja järjestyksen tähden täytyy meidän kestää loppuun +asti. + +LYSANDER. +Jatka, kuu! + +KUUTAMA. +Kaikki, mitä minulla on sanottavaa teille, on se, että sanon teille, +että lyhty on kuu, minä olen miesi kuussa, tämä orjantappurapensas on +minun orjantappurapensaani ja tämä koira on minun koirani. + +DEMETRIUS. +Mutta tuon kaiken pitäisi olla lyhdyssä, sillä kaikkihan nuo ovat +kuussa. Mutta vait! Tuossa tulee Thisbe. + + (Thisbe tulee.) + +THISBE. +"Tää Miinan hauta on. Mut miss' on armas." + +JALOPEURA. +"Uu-uu-uu-". + + (Jalopeura karjuu; Thisbe pakenee.) + +DEMETRIUS. +Hyvin karjuttu, jalopeura. + +THESEUS. +Hyvin juostu, Thisbe. + +HIPPOLYTA. +Hyvin loistettu, kuu. -- Tosiaankin, tuo kuu loistaa sangen sievästi. + + (Jalopeura repii rikki Thisben vaipan ja poistuu.) + +THESEUS. +Hyvin revitty, jalopeura. + +DEMETRIUS. +Ja sitten tuli Pyramus. + +LYSANDER. +Ja sitten katosi jalopeura. + + (Pyramus tulee) + +PYRAMUS. +"Oi, kiitos, kuu, sun päivänvalostas, +Ja kiitos, että kirkkaat sätees paistaa! +Sun lämpimässä kultaloisteessas +Saan armaan Thisben näköpäitä maistaa." + + "Voi, hirveää! + Mit' ompi tää? + Voi, mikä tuska karvas! + Kas, silmä, kas! + Voi, laupias! + Oi, kultanuppu armas! + Ma vaippas sun + Näen tahratun; + Nyt, raivottaret, tänne, + Ja leikelkää + Ja repikää + Ja riistäkää + Pois elämäni jänne!" + +THESEUS. +Tuopa voihkina ja rakkaan ystävän kuolema melkein voisivat tehdä +ihmisen surunvoittoiseksi. + +HIPPOLYTA. +Toden totta, minun tulee sääli tuota miestä. + +PYRAMUS. +"Miks, luonto, jalopeuran loit sa vainen, +Kosk' armahani raiskata se voi, +Jok' on -- ei, ei -- jok' oli kauniin nainen, +Mik' eli täällä, elpyi, söi ja joi." + + "Oi, kyynel, oi, + Nyt huppeloi! + Käy, miekka, rintaan päin nyt! + Tuoss' sydän on + Mun, Pyramon! + Näin kuolen, näin, näin, näin nyt. + Jo kuolinkin, + Pois erkanin, + Jo lensin taivaan puoleen. + Ei liiku suu. + Pois tiehes, kuu! + Nyt kuolen, kuolen, kuolen." + + (Kuolee. Kuutama poistuu.) + +THESEUS. +Niin, nyt hän kuoli, mies kulu. + +LYSANDER. +Eikä maksa nyt kuoliotakaan. + +THESEUS. +Mutta kaluseppä voi kulusta vielä tehdä kalun. + +HIPPOLYTA. +No, mutta kuutama lähtee pois, ennenkuin Thisbe palajaa ja löytää +armaansa. + +THESEUS. +Hän löytää hänet tähtien valossa. Tuossa hän jo tulee, ja hänen +voihkinaansa kappale päättyy. + + (Thisbe tulee.) + +HIPPOLYTA. +Minusta sen ei tarvitsisi olla pitkä tuollaisen Pyramon vuoksi. Toivon +että hän suorittaa asiansa lyhyesti. + +DEMETRIUS. +Tomun hiukekin vaa'assa jo ratkaisee, kumpi on parempi, Pyramusko vai +Thisbe: toinen mieheksi, Jumala nähköön, toinen naiseksi, Jumala +paratkoon. + +LYSANDER. +Hän on jo hänet keksinyt suloisilla silmillänsä. + +DEMETRIUS. +Ja nyt hän voihkii seuraavaisesti: + + THISBE. + + Nukutko jo? + Vai kuolitko, + Mun kyyhkyni? Kies' auta! + Oi, äännähän! + On kuollut hän, + Ja silmät peittää hauta. + Ma onneton! + Kaikk' mennyt on: + Sen poski mesinukka + Ja lilja-suu + Ja muoto muu + Ja nenä niinkuin kukka. + Oi, siskoset, + Te kolmoset, + Nyt peskää käsiänne + Verissä mun, + Mult' armaan kun + Te veitte sipsillänne! + Vait, kieli, vait! -- + Nyt, miekka, kait + Sa tahdot rintaa syödä. + Hyvästi vaan! + Nyt kuolemaan! + Hyv' yötä, yötä, yötä! + + (Kuolee.) + +THESEUS. +Kuutama ja jalopeura ovat jääneet jäljelle kuolleita hautaamaan. + +DEMETRIUS. +Niin, ja muuri myöskin. + +PULMA. +Ei suinkaan; vakuutan, että muuri on revittty maahan, joka erotti +heidän vanhempansa. Suvaitsetteko katsella epilogia tai kuulla +bergomaski-tanssia, jota kaksi meidän miehistä hyppelee? + +THESEUS. +Ei mitään epilogia, sitä pyydän. Kappaleenne ei kaipaa puolustusta. +Älkää puolustelko! Kun näyttelijät ovat kaikki kuolleet, ei ole ketään +moitittavaa. Totisesti, jos tämän kirjoittaja olisi näytellyt +Pyramuksena ja hirttäytynyt Thisben sukkanauhaan, niin olisi tästä +tullut kaunis murhenäytelmä; ja kaunishan se tosin nytkin on ja sangen +hyvin toimitettu. Mutta tuokaa nyt se bergomaski-tanssinne nähtäväksi, +ja jättäkää koko epilogi. + + (Tanssia.) + +THESEUS. +Yön rautakieli soi jo kahtatoista. +Levolle, rakkaat! Mörkö-aika joutuu. +Makaamme aamull' ehkä liian kauan, +Näin pitkälle kun yötä valvomme. +Mut jouduttipa sentään hidast' yötä +Tuo paksu ilve. Ystävät, nyt maata! +Ja neljätoista päivää yhtenään +Huveilla tätä juhlaa vietetään. + + (Menevät.) + + +Toinen kohtaus. + + (Puck tulee.) + + PUCK. + + Tiiker' ärjyy nälissänsä, + Susi kuuta ulvoo nyt, + Työmies kuorsaa pirtissänsä + Päivän töistä väsynyt. + Arinassa hiilos hohkaa, + Huhkain huutaa, valittaa, + Sairas tuskissansa ohkaa, + Lähtöänsä valmistaa. + Tähän aikaan yöstä itse + Haudatkin ne aukenee, + Kirkkotarhan ympäritse + Aavehet ne astelee. + Ja me, keijut, kiertelemme + Valjakkoa kuuttaren, + Aurinkoa pakenemme + Pimeässä hiipien. + Nyt on iloa: ei tohdi + Hiirikään nyt hiiskahtaa. + Itse käyn ma luutaan kohti, + Rikat työnnän oven taa. + + (Oberon ja Titania seurueineen tulevat.) + + OBERON. + + Valaiskaa nyt päivän suussa + Himmeäksi sali tää! + Keveään kuin lintu puussa, + Keijukaiset, hyppikää! + Lauluani noudatelkaa, + Laulakaa ja sipsutelkaa! + + TITANIA. + + Kanteloiset helkkymään, + Joka sanaa säistämään! + Käsikkäin nyt laulelkaamme, + Tämä seutu siunatkaamme. + + (Laulua ja tanssia.) + + OBERON. + + Ja nyt, ketjut, talo tää + Aamukoihin kierrelkää. + Paras vihkivuode sen + Onnen saakoon ijäisen. + Suuri olkoon lasten luku, + Siunatuksi tulkoon suku. + Nämä kolmet aviot + Ikilemmess' olkohot. + Luonnon käs' ei heihin saa + Tahraa pienint' istuttaa, + Ett'ei heimoon syntyis lasta + Velhon luomaa vaihdokasta, + Viirusilmää, ristisuuta + Taikka viallista muuta. + Teillenne te valakaa + Nurmen kastett' ihanaa, + Linnan joka huonehellen + Siunausta toivotellen, + Että rauha taloss' olkoon, + Isännälle onni tulkoon. + Pois nyt vaan + Joutuisaan! + Aamukoissa kohdataan. + + (Oberon ja Titania seurueineen lähtevät.) + + PUCK. + + Jos me haamut loukkaamme, + Meille anteeks suokaatte; + Luulkaa, että nukahtain + Näkyjä nyt näitte vain, + Että tämä heikko ilvi + On vaan tyhjä unipilvi. + Soimata meit' ette saa. + Toiste näätte parempaa. + Jos nyt moitteest' ansiotta + Pääsemme, niin toden totta + Vasta teemme paremmin, -- + Kunnon Puck sen lupaakin, + Eikä mieli sanaans' syödä. + Hyvää yötä, hyvää yötä! + Kätten pauketta nyt vaan! + Puck hän pysyy sanassaan. + + (Poistuu.) + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Kesäyön unelma, by William Shakespeare + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44831 *** |