Add files from ibiblio as of 2025-03-03 18:06:28HEADmain

1 files changed, 5046 insertions, 0 deletions

diff --git a/44826-0.txt b/44826-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..f7ec68b
--- /dev/null
+++ b/44826-0.txt
@@ -0,0 +1,5046 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44826 ***
+
+ILOISET WINDSORIN ROUVAT
+
+Kirj.
+
+William Shakespeare
+
+
+
+Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1906.
+
+
+
+Näytelmän henkilöt:
+
+Sir JOHN FALSTAFF.
+FENTON.
+HÖLLÖNEN, rauhatuomari.
+LAIHANEN, Höllösen serkku.
+Herra VIRTA,  |  Windsorin asukkaita.
+Herra PAASO,  |
+WILLE PAASO, Herra Paason poika.
+Sir HUGH EVANS, walesilainen pappi.
+Tohtori CAJUS, ranskalainen lääkäri.
+Sukkanauhan isäntä.
+BARDOLPH,  |
+PISTOOLI,  |  Falstaffin miehiä.
+NYM,       |
+ROOPETTI, Falstaffin palvelija.
+SIMPPELI, Laihasen palvelija.
+RUGBY, tohtori Cajuksen palvelija.
+Rouva VIRTA.
+Rouva PAASO.
+ANNA PAASO, hänen tyttärensä.
+Rouva REIPAS, tohtori Cajuksen emännöitsijä.
+Palvelijoita.
+
+Tapaus Windsorissa ja sen lähiseuduilla.
+
+
+
+
+ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+    Windsor. Paason talon edusta.
+    (Rauhatuomari Höllönen, Laihanen ja pastori Hugh Evans tulevat.)
+
+HÖLLÖNEN.
+Ei, pastori Hugh, minua ette saa taipumaan, -- tästä tulee
+tähtikamari-asia;[1] vaikka olisi hän kaksikymmentä kertaa sir John
+Falstaff, niin tietäköön, etten ole mikään narri minä, Robert Höllönen,
+_esquire_.
+
+LAIHANEN.
+Glosterin kreivikunnan rauhatuomari ja coram.[2]
+
+HÖLLÖNEN.
+Niin, serkku Laihanen, ja custalorum.
+
+LAIHANEN.
+Niin, ja ratolorum lisäksi; ja syntyään aatelismies, ja kirjoittaa
+nimensä perään armigero; joka reverssiin, vulmahtiin, kuittiin ja
+velkaseteliin armigero.
+
+HÖLLÖNEN.
+Niin kyllä, niin teemmekin, ja olemme aina niin tehneet viimeiset
+kolmisensataa vuotta.
+
+LAIHANEN.
+Kaikki ennen häntä, etenevää polvea, ovat niin tehneet; ja kaikki hänen
+jälkeensä tulevat, takenevaa polvea, tekevät kai samaten; he voivat
+panna puoli tusinaa eläviä virkapukunsa kilpeen.
+
+HÖLLÖNEN.
+Se on vanha virkapuku.
+
+EVANS.
+Ne elävä sopi hyväst vanha virkapukku, ne käyvä siin hyväst; se eläv se
+o ihmise perä, ja se merkitte rakkautt.
+
+HÖLLÖNEN.
+Ei ne ole sellaisia pikkukoukoja, vaan vanhoja karhuja.
+
+EVANS.
+Se on just yks ja sama asi, mnuun heiko ymmärrykse mukka. Jos sir John
+Falstaff on ittes teit vastan sopimattomast käyttän, niin ole mnää
+kirkonmies ja teen mielelläs sen ku voin, ett vaa saisin soppu ja
+ystävytt teijä välill aikka.
+
+HÖLLÖNEN.
+Se on menevä suureen raatiin, -- se on kapinaa.
+
+EVANS.
+Ei oi soveliast ett suur raati kuulee kapinast puhuttava; ei kapinas ol
+jumalanpelkko, ja suur raati, näettäk, tahdoisis kuull jumalanpelvost
+eik kapinast; ottakka siit vaari.
+
+HÖLLÖNEN.
+Haa! kautta henkeni, jos olisin vielä nuori, niin tekisi miekkani siitä
+lopun.
+
+EVANS.
+Paremp on ett hyvä ystävä ova se miekk ja tekevä siit lopu. Ja olisis
+mull toinenki keppone mielesän, joka kukaties saisis aikka hyviki
+funterinkei. Tosa on Anna Paaso, Yrjö Paason flikk, joka on korja
+piikus.
+
+LAIHANEN.
+Miss Anna Paaso? Tuo ruskeatukkako, joka puhuu kimeästi kuin
+rouvasihminen.
+
+EVANS.
+Akuraatist sama flikk; paremppa ett te voisia mailmas toivo; ja
+seittemänsata puntta kultta ja hopja saa hän faariltas, kun se kuole --
+Jumal sil antakko riemulisen ylösnousemukse! -- ku hän saa
+seittemäntoist ikävuott niskoilles. Olisis hyvä asi, jos me jätäisis
+pois kaikk nämä lorularu ja laitetais naimissi herr Aapraham ja miss
+Anna Paaso.
+
+LAIHANEN.
+Onko hänen vaarinsa hänelle testamentannut seitsemänsataa puntaa?
+
+EVANS.
+On oikke, ja häne pappas haali hänel kokko viel paremppi rovoi.
+
+LAIHANEN.
+Minä tunnen tuon nuoren neitsyen; hänellä on hyvät lahjat.
+
+EVANS.
+Seittemänsata puntta ja kaikk mahdollisuude, ova ne mar hyvi lahjoi.
+
+HÖLLÖNEN.
+No, mutta käydäänpäs katsomassa sitä kunnon herra Paasoa. Onko Falstaff
+siellä?
+
+EVANS.
+Puhusisinko teil valeit? Mnää ylönkato valehtelijoi, niinku mnää
+ylönkato simmost, ku o petoline, tai niinku mnää ylönkato simmost, ku
+ei puhu tott. Ritar sir John on siel sisäl; vaa mnää pyydä, ottakka
+onkke hyväntahtone neuvo. Mnää kolkuta herr Paason ovell. (Kolkuttaa.)
+Halloo, halloo! Jumal siunakko tätä huonett!
+
+PAASO (sisältä).
+Kuka siellä?
+
+EVANS.
+Tääl o Jumala siunaus ja teijä ystvän, ja rauhatuomar Höllöne; ja sitt
+o tääl viel nuor herr Laihane, joka mahdoliset viel sano pali muutaki,
+jos kaik käy teijä toivomukse mukka.
+
+    (Paaso tulee.)
+
+PAASO.
+Hauska nähdä teidän arvoisuutenne terveinä. Kiitoksia metsänriistasta,
+herra Höllönen.
+
+HÖLLÖNEN.
+Hauska nähdä teidät, herra Paaso; hyväksi olkoon hyvälle sydämmellenne!
+Olisihan riista voinut olla parempaakin, se oli huonosti ammuttu. --
+Kuinka voi hyvä rouva Paaso? -- Ja olen teille aina koko sydämmestäni
+kiitollinen, hehheh, koko sydämmestäni.
+
+PAASO.
+Kiitän, herraseni.
+
+HÖLLÖNEN.
+Kiitän, herraseni; niin, totta totisesti.
+
+PAASO.
+Hauska nähdä teitäkin, herra Laihanen.
+
+LAIHANEN.
+Kuinka voi hallava susikoiranne? Olen kuullut, että se Cotsallissa[3]
+joutui tappiolle.
+
+PAASO.
+Selville ei sitä asiaa saatu.
+
+LAIHANEN.
+Ette vain tahdo tunnustaa, ette vainkaan.
+
+HÖLLÖNEN.
+Ei tahdo, niin. -- Vahinko teille, vahinko. -- Se on hyvä koira.
+
+PAASO.
+Rakki vain.
+
+HÖLLÖNEN.
+Hyvä koira, ja kaunis koira; voiko parempaa sanoa? Se on hyvä ja se on
+kaunis. -- Onko sir John Falstaff täällä?
+
+PAASO.
+On, tuolla sisällä; soisin voivani tehdä välinne hyväksi.
+
+EVANS.
+Te puhutt niin ku kristityn tule ja sopi.
+
+HÖLLÖNEN.
+Hän on minua loukannut, herra Paaso.
+
+PAASO.
+Hän sen tavallaan tunnustaakin.
+
+HÖLLÖNEN.
+Tunnustus ei ole kunnostus; eikö totta, herra Paaso? Hän on minua
+loukannut; toden totta, loukannut; -- sanalla sanoen, loukannut; --
+uskokaa pois: -- Robert Höllönen, esquire, sen sanoo: hän on minua
+loukannut.
+
+PAASO.
+Tuossa tulee sir John.
+
+    (Sir John Falstaff, Bardolph, Nym ja Pistooli tulevat.)
+
+FALSTAFF.
+No, herra Höllönen, te aiotte syyttää minua kuninkaissa?
+
+HÖLLÖNEN.
+Ritari, te olette piessyt väkeäni, kaatanut riistaani ja murtaunut
+metsästysmajaani.
+
+FALSTAFF.
+Mutta metsänvartijanne tytärtä en kai suudellut?
+
+HÖLLÖNEN.
+Ei mitään verukkeita! Tuosta on vastattava.
+
+FALSTAFF.
+Tahdon vastata heti: -- minä olen kaiken tuon tehnyt. -- Nyt se on
+vastattu.
+
+HÖLLÖNEN.
+Se on menevä salaiseen neuvoskuntaan.
+
+FALSTAFF.
+Parasta onkin teille, että sitä salassa käsitellään. Teille vain
+nauretaan.
+
+EVANS.
+Hyvä sana, sir John; _pauca verba_.
+
+FALSTAFF.
+Pauka, pauka, värppirulla. -- Laihanen, löin päähänne läven; eihän se
+maksa märkääkään?
+
+LAIHANEN.
+Märkä päässäni puhuu teitä vastaan, ja noita pitkäkyntisiä
+veijareitanne, Bardolphia, Nymiä ja Pistoolia vastaan. He raastoivat
+minut kapakkaan, juottivat minut humalaan ja tyhjensivät sitten
+taskuni.
+
+BARDOLPH.
+Senkin juustonkuori!
+
+LAIHANEN.
+Olkoon vain!
+
+PPISTOOLI.
+Mitä, Mephistophilus?
+
+LAIHANEN.
+Olkoon vain!
+
+NYM.
+Suu poikki, sanon minä! _pauca, pauca_, suu poikki! se on minun
+humöörini.
+
+LAIHANEN.
+Missä on Simppeli, passarini? Tiedättekö, lanko?
+
+EVANS.
+Mnää pyydä, hilja! Funteeratast ny stää asja. Täsä on kolm välittäjä
+täs asjas, mnuun ymmärrykse mukka: täsä o herra Paaso, _fidelicet_
+herra Paaso; ja täsä ole mnää ite, _fidelicet_ mnää ite; ja
+kolmanes on, lopuks ja viimetteks, Sukknaoha isänt.
+
+PAASO.
+Me kolme kuulustamme heitä ja teemme asian selväksi.
+
+EVANS.
+Hyvä on. Mnää tee siit ulosvedo mnuun plakkarkirjahan, ja sitt me käym
+kiin asjaha kaikel mahdolitel tunnolisuudel.
+
+FALSTAFF.
+Pistooli!
+
+PISTOOLI.
+Kuulee korvin.
+
+EVANS.
+Piru muorines! Mitä puheta voi se o: "kuule korvin"? Äh, se ei ol muut
+ku työtekemist.
+
+FALSTAFF.
+Pistooli, tyhjensitkö sinä herra Laihasen taskun?
+
+LAIHANEN.
+Sen hän teki, kautta näiden hansikkain, tai en koskaan enää tahdo
+suureen tupaani sisään mennä; seitsemän killinkiä kuuden pennin rahoina
+ja kaksi Edwardin pelimarkkaa, joista maksoin kaksi killinkiä ja kaksi
+penniä kappaleesta Myllärin Jukalle, kautta näiden hansikkain!
+
+FALSTAFF.
+Onko oikein, Pistooli?
+
+EVANS.
+Ei, se o väärin, jos se on plakkarvarkautt.
+
+PISTOOLI.
+Häh, vuorikollo! -- Sir John, herrani,
+Ma vaadin taisteluun tuon tinamiekan. --
+Sun kieltosana kurkkuusi Kieltosana! --
+Sa sakka, vaahto, sinä valehtelet!
+
+LAIHANEN.
+Kautta näiden hansikkain, sitten se oli tuo tuossa.
+
+NYM.
+Kuulkaa neuvoa ja älkää häiritkö hyvää humööriä. Minä sanon: satimeen
+menette, jos aiotte hirteishumööriänne minuun purkaa; se on sen asian
+valtti.
+
+LAIHANEN.
+Kautta tämän hatun, sitten se oli tuo punanaama tuossa; sillä vaikka en
+voi muistaa mitä tein, kun olitte minut humalaan juottaneet, niin en
+minä sentään ole vallan kokonaan aasi.
+
+FALSTAFF.
+Mitä sanot siihen, sinä punapoika John?
+
+BARDOLPH.
+Niin, mitä minuun tulee, niin sanon, että tuo herra on juonut kaikki
+viisi vaistoaan.
+
+EVANS.
+Viis aistias, te kai meinasin sanno. Hyi, sit tietämättömyytt!
+
+BARDOLPH.
+Ja kun hän oli puhutellut herra Puteliusta, oli hän, niinkuin sanotaan,
+pankrotti mies, ja hänen ajatusmeininkinsä karkasi pois kakkuloistaan.
+
+LAIHANEN.
+Niin, latinaa te silloinkin puhuitte, vaan sama se; tämän kepposen
+jälkeen en eläissäni enää koskaan juo itseäni juovuksiin, paitse
+kunniallisessa, sivistyneessä ja jumalisessa seurassa. Jos juopua
+pitää, niin juovun semmoisten parissa, jotka Jumalaa pelkäävät, enkä
+tuollaisten juoppotrankkien seurassa.
+
+EVANS.
+Hurskas sielu, niin tott ku Jumal elä!
+
+FALSTAFF.
+Kuulette, hyvät herrat, että he kieltävät koko jutun, kuulette sen.
+
+    (Anna Paaso tuo viiniä; hänen jäljissään tulevat
+    rouva Virta ja rouva Paaso.)
+
+PAASO.
+Ei, lapseni, vie viini sisään; me juomme siellä sisällä.
+
+    (Anna Paaso menee.)
+
+LAIHANEN.
+Hyväinen taivas! Tuoko se on se neiti Anna Paaso!
+
+PAASO.
+Mitä kuuluu, rouva Virta?
+
+FALSTAFF.
+Rouva Virta! Toden totta, onnellinen yhtymys! -- Sallitteko, rouva
+hyvä?
+
+    (Suutelee häntä.)
+
+PAASO.
+Vaimo, pyydä nämä herrat tervetulleiksi. -- Tulkaa, meillä on lämpimiä
+metsänriistapiirakoita päivälliseksi; tulkaa, hyvät herrat; toivon että
+viinillä painamme alas kaikki mielipahat.
+
+    (Kaikki menevät, paitsi Höllönen, Laihanen ja Evans.)
+
+LAIHANEN.
+Antaisin vaikka neljäkymmentä killinkiä, jos minulla nyt olisi
+laulu- ja sonettikirjani tässä.
+
+    (Simppeli tulee.)
+
+No, Simppeli, missä sinä olet ollut? Pitääkö minun itse passata
+itseäni, mitä? Onko sinulla arvoituskirja mukanasi, häh?
+
+SIMPPELI.
+Arvoituskirja? No, senhän te lainasitte Elsa Tossavaiselle pyhäinpäivän
+aikaan, kaksi viikkoa ennen kekriä.
+
+HÖLLÖNEN.
+Tule, lanko, tule pois! Me odotamme sinua. Kuulehan, lanko; sanon sulle
+sanan: siellä olisi niinkuin ehdotus tekeillä, jonkinlainen ehdotus,
+jonka tämä pastori Hugh noin kautta rantain aikoo esittää; älyätkö?
+
+LAIHANEN.
+Kyllä, kyllä, saatte nähdä, että olen älykäs; ja jos niin on, niin aion
+tehdä semmoista, missä on älyä.
+
+HÖLLÖNEN.
+Mutta älyähän toki!
+
+LAIHANEN.
+Kyllä älyän.
+
+EVANS.
+Lainakka korvann häne ehdotukselles, herr Laihane. Mnää sitt teil
+peskriiva asja, jos teil o sihe ymmärryst.
+
+LAIHANEN.
+Ei, minä teen niinkuin lanko Höllönen sanoo. Suokaa anteeksi; hän on
+rauhatuomari näillä seuduin, niin halpa mies kuin olenkin.
+
+EVANS.
+Ny ei ol siit puhett; puhe on teijä naimisest.
+
+HÖLLÖNEN.
+Niin, se se asia on.
+
+EVANS.
+Nii, totisest, se on se oikke pääasi, miss Anna Paaso kans.
+
+LAIHANEN.
+No, jos niin on, niin kyllä minä hänet nain, jos vaan ei älyttömiä
+vaadita.
+
+EVANS.
+Mut onko teil mieltymyst sihe flikka? Me pyydäm saad kuull sen teijä
+omast suustan tai teijä omilt huuliltan, sill jotku järkviisat sanova,
+ett huule ova osa suust; -- siis, akuraatist: onks teil taipumust
+flikka.
+
+HÖLLÖNEN.
+Lankoni, Aapraham Laihanen, voitko sinä häntä rakastaa?
+
+LAIHANEN.
+Toivon, lanko, että voin parhaan mukaan tehdä niinkuin tulee miehen,
+jolla on älyä.
+
+EVANS.
+Taivan enkelit ja enkeliskat! Teijan pitä sanno ilma mittän
+kommervenkei, jos te voitt vakal aikomuksel pala halust häne perä.
+
+HÖLLÖNEN.
+Niin, se sinun täytyy. Tahdotko, jos saat hyvät myötäjäiset, naida
+hänet?
+
+LAIHANEN.
+Jos te sitä vaaditte, niin teen vaikka enemmänkin, kun siinä vain on
+älyä.
+
+HÖLLÖNEN.
+Käsitä minua oikein, rakas lanko, käsitä minua oikein; minkä teen, sen
+teen sinulle mieliksi, lanko. Voitko tyttöä rakastaa?
+
+LAIHANEN.
+Kyllä minä hänet nain, jos te sitä vaaditte; mut jos siinä ei ole
+suurta rakkautta alussa, niin voi se taivaan avulla huveta lähemmin
+tutustuen, kun olemme naineet ja saamme parempaa tilaisuutta oppia
+tuntemaan toisiamme. Toivon että likeisempi yhteys synnyttää suurempaa
+tytymättömyyttä; mutta jos te sanotte: "nai hänet", niin nain minä
+hänet, niin että olen teidän käytettävänänne, prokuraatisti.
+
+EVANS.
+Se on totisest viisas vastaus; pait ett "prokuraatist" ei ol oikke; se
+pidäisis, meijä meininki mukka, oll: akuraatist. -- Mut meinink o hyvä.
+
+HÖLLÖNEN.
+Niin minäkin luulen, että lanko meinasi hyvää.
+
+LAIHANEN.
+Niin totta, tai olen valmis menemään vaikka hirteen.
+
+    (Anna Paaso palajaa.)
+
+HÖLLÖNEN.
+Tuossa tulee se kaunis neiti Anna. -- Tahtoisin olla nuori teidän
+tähtenne, neiti Anna.
+
+ANNA.
+Ruoka on pöydässä; isäni anoo arvoisain herrain seuraa.
+
+HÖLLÖNEN.
+Tahdon tehdä hänelle sen kunnian, kaunis neiti Anna.
+
+EVANS.
+Herrajesta varjelkko! Mnää en saa lyöd laimin ruokalukku.
+
+    (Höllönen ja Evans menevät.)
+
+ANNA. Ettekö suvaitse astua sisään, teidän arvoisuutenne?
+
+LAIHANEN.
+En, kiitoksia vain, totta totisesti, oikein sydämmestäni; minun on hyvä
+näin.
+
+ANNA.
+Päivällinen odottaa teitä, hyvä herra.
+
+LAIHANEN.
+Minun ei ole nälkä; totta totisesti, kiitoksia vain! -- Mene, sinä
+mies, vaikka oikeastaan olet minun pikenttini, mene palvelemaan
+lankoani Höllöstä. (Simppeli menee.) Saattaahan sitä rauhatuomarille
+ystävä joskus aina lainata pikenttinsä. -- Minä pidän vain kolme
+palvelijaa ja yhden passaripojan siksi, kunnes äitini kuolee. Mutta
+vähät siitä! Elelenhän sitä sentään niinkuin köyhäsyntyinen
+aatelismies.
+
+ANNA.
+En tohdi palata ilman teitä; eivät istu pöytään, ennenkuin te tulette.
+
+LAIHANEN.
+Tosiaankaan, en syö murustakaan! kiitän teitä joka tapauksessa ruoasta.
+
+ANNA.
+Pyydän, hyvä herra, että kuitenkin astuisitte sisään.
+
+LAIHANEN.
+Kävelen mieluummin täällä, kiitoksia vain. Sain tässä taannoin
+lyöttymän sääriluuhuni, kun ottelin miekalla ja tikarilla
+mestarimiekkailijan kanssa kolmeen toviin vadillisesta haudottuja
+luumuja; ja, totta totisesti, siitä pitäen en voi sietää lämpimän ruoan
+hajua. Mitä ne koiranne noin haukkuvat? Onko täällä karhuja
+kaupungissa?
+
+ANNA.
+Eiköpä liene; olen ainakin kuullut semmoista puhetta.
+
+LAIHANEN.
+Minä pidän kovin paljon karhunajosta, mutta joudun siinä riitaan yhtä
+helposti kuin kuka muu tahansa Englannissa. Peljästyttehän, jos näette
+karhun irroillaan, eikö totta?
+
+ANNA.
+Totta kai, herraseni.
+
+LAIHANEN.
+Se on minulle jokapäiväistä ruokaa nykyisin. Olen nähnyt ainakin
+parikymmentä kertaa Sackersonin[4] irroillaan ja ottanut sitä kiinni
+vitjoista; mutta, uskokaa pois, naisetkos silloin kirkumaan ja
+parkumaan, niin että oikein! Mutta, totta puhuen, naisväki ei voi niitä
+mitenkään sietää; ne ovat kovin rumia ja törkeitä petoja.
+
+    (Paaso palajaa.)
+
+PAASO.
+Tulkaa pois, rakas herra Laihanen; odotamme teitä.
+
+LAIHANEN.
+Minä en voi einettäkään syödä; kiitoksia vain, hyvä herra.
+
+PAASO.
+Tuhat tulimmaista, teidän täytyy; tulkaa pois.
+
+LAIHANEN.
+No, olkaa hyvä, näyttäkää tietä.
+
+PAASO.
+No, tulkaa siis, herra.
+
+LAIHANEN.
+Neiti Anna, olkaa hyvä, menkää edellä.
+
+ANNA.
+Enhän toki, herraseni. Olkaa hyvä!
+
+LAIHANEN.
+Totisesti, ensimmäisenä en mene, en, totisesti! Enhän voi teitä niin
+loukata.
+
+ANNA.
+Olkaa hyvä, herra.
+
+LAIHANEN.
+Tahdon siis ennemmin olla epäkohtelias kuin vastukseksi; te näin itse
+loukkaatte itseänne, totta totisesti.
+
+    (Menevät.)
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+    Sama paikka.
+    (Pastori Evans ja Simppeli tulevat.)
+
+EVANS.
+Men ny ja kysy tohtor Cajukse asuntto, mist tie käy sinn; ja siel asu
+yks frou Wilkas, joka tavallas on häne elättäjäs, tai hoitajas, tai
+köksäs, tai pyykkäris, tai pesuakkas ja kurikoittias.
+
+SIMPPELI.
+Hyvä.
+
+EVANS.
+Älästäs, tule viel paremppa. -- Ann hänel tämä kirj, sill se frou on
+läheisis väleis neitty Anna Paason kans; ja täs kirjas on anomus ja
+rukkous, ett hän tahdoisis edeskantta snuun herras mieltevoi neitty
+Anna Paasol. Kas nii, men ny korjast. Mnää käy lopettama mnuun
+syömisen; siel on viel omenoi ja juusto.
+
+    (Menevät.)
+
+
+Kolmas kohtaus.
+
+    Huone Sukkanauha-ravintolassa.
+
+    (Falstaff, ravintolan isäntä, Bardolph,
+    Nym, Pistooli ja Roopetti tulevat.)
+
+FALSTAFF.
+Hyvä Sukkanauhan isäntä!
+
+ISÄNTÄ.
+Mitä sanoo se meidän julkupukari? Puhu oppineesti ja viisaasti.
+
+FALSTAFF.
+Totisesti, hyvä isäntä, minun täytyy erottaa muutamia miehistäni.
+
+ISÄNTÄ.
+Pane viralta, pukari Herkules, anna matkapassit! Anna mennä aika
+hölkkää! Hei, hei!
+
+FALSTAFF.
+Se maksaa minulle kymmenen puntaa viikossa.
+
+ISÄNTÄ.
+Sinä olet imperaattori, Caesari, keisari, peitsari. Minä otan
+Bardolphin; hän saa tappia käyttää ja sarkkoja täyttää. Puhunko oikein,
+pukari Hektor?
+
+FALSTAFF.
+Oikein, hyvä isäntä.
+
+ISÄNTÄ.
+Sanottu ja tehty! Minä otan hänet. -- Annappas nähdä, miten saat oluet
+ja viinit vaahtoamaan ja porehtimaan! Sanasta miestä; tule pois!
+
+FALSTAFF.
+Bardolph, mene mukaan. Viinurin virka on hyvä ammatti; vanhasta
+vaipasta tulee uusi takki, rypistyneestä passarista siloinen viinuri.
+Mene, hyvästi!
+
+BARDOLPH.
+Sitä elämää olenkin halunnut; siinä tulen viihtymään.
+
+    (Menee.)
+
+PISTOOLI.
+Nyt tappiako heilutat, sa kurja nälkäkurki?
+
+NYM.
+Hän on juovuspäissä siitetty, se on sen humöörin lysti. Ei ole hänessä
+sankarin sydäntä, siinä sen asian humööri.
+
+FALSTAFF.
+Hauskaa että pääsin tuosta vanhasta taularasiasta; hänen varkautensa
+oli liian julkista ja hänen näpistelynsä kehnon laulajan tapaista: hän
+ei pysynyt tahdissa.
+
+NYM.
+Oikeata humööriä on varastaa paussien aikana.
+
+PISTOOLI.
+"Haalia", sanoo oppineet. Hyi! "Varastaa!" Sanasta tuosta sulle
+nokkapiuvi!
+
+FALSTAFF.
+Niin, hyvät herrat; minä alan pian olla kaltevalla kannalla.
+
+PISTOOLI.
+No, anna luistaa sitte.
+
+FALSTAFF.
+Siitä ei apua; täytyy veijata, täytyy peijata.
+
+PISTOOLI.
+Niin, korpinpojat ruokaa huutavat.
+
+FALSTAFF.
+Kuka teistä tuntee erään Virta nimisen miehen tässä kaupungissa?
+
+PISTOOLI.
+Ma tunnen jolpin; tiivistä on sorttia.
+
+FALSTAFF.
+Te, kunnon pojat, tietäkääs mitä minulla on edessäni.
+
+PISTOOLI.
+Kaks kyynärää ja vähän päälle.
+
+FALSTAFF.
+Ei nyt mitään pistosanoja, Pistooli! Tosin on runtoni vyöltä kaksi
+kyynärää; mutta nyt ei ole puhetta runnon vyöstä, vaan kunnon
+työstä. Lyhyesti: aion hieroa lemmenkauppaa Virran vaimon kanssa;
+toivon myötätuntoa siltä taholta; hän juttelee, antaa salaisia
+suosion-osotuksia, heittää himartavia kutunsilmäyksiä; osaan selittää
+hänen tuttavallisen puhesävynsä viitat ja merkit, ja hänen käytöksensä
+vaikein sävel, selvälle puhekielelle käännettynä, kuuluu: "minä olen
+sir John Falstaffin oma".
+
+PISTOOLI.
+Hän on tarkoin häntä tutkinut ja hyvin hänet kääntänyt, siveyden
+kielestä englanniksi.
+
+NYM.
+Ankkuri on syvässä; tokko se humööri pitää paikkansa?
+
+FALSTAFF.
+No niin, huhu kertoo, että hän kokonaan hallitsee miehensä kukkaroa;
+hänellä on legionittain enkeleitä.[5]
+
+PISTOOLI.
+Pestaa sinä yhtä monta perkelettä, ja "päälle, poika!" sanon minä.
+
+NYM.
+Humööri nousee; hyvä vain; humöörää tänne ne enkelit.
+
+FALSTAFF.
+Tässä olen kirjoittanut hänelle kirjeen; ja tässä on toinen rouva
+Paasolle, joka hänkin vast'ikään heitti minuun helliä vilkauksia ja
+tarkasteli ruumiini vartta tarkimmalla asiantuntijan silmäyksellä;
+väliin hänen katseensa säde kultaili jalkaani, väliin taas muhkeata
+vatsaani.
+
+PISTOOLI.
+Siis tunkiolle paistoi aurinko.
+
+NYM.
+Kiitos sinulle siitä humööristä.
+
+FALSTAFF.
+Oo, hän silmäili koko ulkopintaani niin ahnaalla tarkkaavaisuudella,
+että hänen silmäinsä hehku oli minut kärventää niinkuin aurinkolasi.
+Tässä tämä toinen kirje on hänelle; hän hallitsee kukkaroa, hänkin; hän
+on oikea Guyananmaa, pelkkää kultaa ja yltäkylläisyyttä. Minä tulen
+olemaan heidän kumpaisenkin varainhoitaja, ja he minun vara-aittani; he
+ovat minun Itä- ja Länsi-Intiani, ja minä käyn kauppaa kummassakin.
+Mene sinä ja vie tuo kirje rouva Paasolle, ja sinä tuo rouva Virralle.
+Nyt sitä eletään, pojat, nyt sitä eletään!
+
+PISTOOLI.
+Minäkö oisin Trojan Pandarus,[6]
+Mies miekkavyö? Ei, Lucifer sun vieköön!
+
+NYM.
+Minä en tuollaisesta roskahumööristä piittaa; tuossa on, ota pois
+humöörikirjeesi; minä tahdon pitää hyvän ja siveän nimeni.
+
+FALSTAFF (Roopetille.)
+Hoi, poika! Vie nuo kirjeet sukkelaan;
+Kuin pursi kiidä kultarannikolle. --
+Pois, konnat, hiiteen! Huvetkaa kuin rakeet!
+Madelkaa, orjailkaa ja raastakaa!
+Pois, roistot! Poikineni tahdon näyttää,
+Kuin Falstaff Ranskan muotitapaa käyttää.
+
+    (Falstaff Ja Roopetti menevät.)
+
+PISTOOLI.
+Sun suoles korpit syökööt! Rahanheitto
+Ja rahveli ja väärä noppapeli.
+Niin rikkahan ja köyhän pettävät.
+Ropoja mull' on, kun on sulla matti,
+Katala phrygiläinen turkki!
+
+NYM.
+Minulla on sotajuonia, ja niiden humöörinä on kostaa.
+
+PISTOOLI.
+Vai kostaa?
+
+NYM.
+            Kautta taivaan kiiluvaisten!
+
+PISTOOLI.
+Älyä aijotko vai rautaa käyttää?
+
+NYM.
+Kumpaakin humööriä. Paasolle
+Ma kerron tämän rakkaus-humöörin.
+
+PISTOOLI.
+Ja minä kerron Virrallen,
+Kuin Falstaff, rietas henki,
+Vie rahat hältä, kyyhkysen,
+Ja tärvää vuotehenki.
+
+NYM.
+Minun humöörini se ei jäähdy: kiihotan Virtaa käyttämään myrkkyä;
+panen keltataudin häntä riivaamaan, sillä kasvojen kapina on
+vaarallista; se on minun oikea humöörini.
+
+PISTOOLI.
+Sinä olet kaikkien tyytymättömien Mars; minä säistän sinua. Mars
+matkaan!
+
+    (Menevät.)
+
+
+Neljäs kohtaus.
+
+    Huone tohtori Cajuksen talossa.
+    (Rouva Reipas, Simppeli ja Rugby tulevat.)
+
+R. REIPAS.
+John Rugby, kuule: menehän tuonne ikkunaan ja katso, joko herrani,
+herra tohtori Cajus, tulee. Totisesti, jos hän tulee ja tapaa jonkun
+talossaan, niin pitelee hän surkean pahasti Jumalan kärsivällisyyttä ja
+kuninkaan äidinkieltä.
+
+RUGBY.
+Kyllä pidän vaaria.
+
+R. REIPAS.
+Hyvä; ja sitten me valmistamme tässä vähän olutkeittoa yöksi, ennenkuin
+kivihiilivalkea sammuu. (Rugby menee.) Se on rehellinen, nöyrä ja
+kiltti poika, ettei parempaa voi toivoa palvelijaa, eikä mikään
+kielikontti eikä tora-pussi, sen voin vakuuttaa. Hänen pahin vikansa
+on, että on rukouksiin himostunut; hän on siinä kohden vähän
+lapsellinen, mutta jokaisella on vikansa. Mutta mitä siitä. -- Pietari
+Simppeli, niinkö se oli nimenne?
+
+SIMPPELI.
+Niin, paremman puutteessa.
+
+R. REIPAS.
+Ja herra Laihanenko isäntänne?
+
+SIMPPELI.
+Niin, totta totisesti.
+
+R. REIPAS.
+Eikö hänellä ole suuri, pyöreä parta, samanmallainen kuin
+hanskamaakarin kauharauta?
+
+SIMPPELI.
+Ei, totta totisesti; hänellä on pienet, pikkuruiset kasvot ja pieni,
+keltainen parta, Kainin-karvainen parta.[7]
+
+R. REIPAS.
+Hiljainen miehen tallukka, niinkö?
+
+SIMPPELI.
+Niin, totta totisesti; mutta kouristaan niin tanakka kuin kuka muu
+tahansa minun pääni ja hänen päänsä välillä. Hän on tapellut
+metsävahdin kanssa.
+
+R. REIPAS.
+Mitä sanotte? -- Oo, pitäisihän minun muistaa hänet! Eikö hän kulje,
+niin sanoakseni, nokka ilmassa ja pöyhistele käydessään?
+
+SIMPPELI.
+Totta totisesti, niin hän tekee.
+
+R. REIPAS.
+Älköön taivas sen huonompaa onnea Annikalle suoko! Sanokaa herra
+pastori Evansille, että minä teen mitä voin herranne hyväksi. Anna on
+hyvä tyttö, ja toivoisin --
+
+    (Rugby palajaa.)
+
+RUGBY.
+Herra jesta! Tohtori tulee!
+
+R. REIPAS.
+Nyt käy meidän kaikkien hullusti! -- joutuun tuonne sisään, hyvä
+nuorukainen, tuonne työhuoneeseen. (Työntää Simppelin työhuoneeseen.)
+Hän ei kauvan viivy. -- Hoi, John Rugby! John, sanon minä! Etkö kuule.
+John? John, mene ja etsi herraani; pelkään että hänelle on jotain
+tapahtunut, kun ei jo tule kotia. (Laulaa.) Heiluti rallallei, heiluti
+rallallei j.n.e.
+
+    (Tohtori Cajus tulee.)
+
+CAJUS.
+Mite te laula? Mine ei tykke semmoisi konsti. Ole hyve, mene ja too
+minu hoonest un _boitierverd_, toosa, vihere toosa. Kuuleko mite
+mine sano? Vihere toosa.
+
+R. REIPAS.
+Kyllä, herra, kyllä tuon sen. (Syrjään.) Hyvä, ettei itse mennyt sinne;
+jos olisi sieltä löytänyt sen nuorukaisen, niin olisi varmaan tullut
+sarvihulluksi.
+
+CAJUS.
+Fe, fe, fe, fe! ma foi, _il fait fort chaud_. Je m'en _vais à
+lacour_, -- _la grande affaire_. --
+
+R. REIPAS.
+Tämäkö se on, herra tohtori?
+
+CAJUS.
+Oui, _mettez_ le en mon tasku; _de pêchez_, joutu! -- Misse
+ole se lurjus Rugby?
+
+R. REIPAS.
+Hoi, John Rugby! John!
+
+RUGBY.
+Tässä, herra.
+
+CAJUS.
+Sine ole Juho Rugby, ja sine ole Jukka Rugby; tule, otta sinu miekka ja
+tule minu kintu päräss hovi.
+
+RUGBY.
+Se on käsillä täällä porstuassa.
+
+CAJUS.
+Kautta minu kunia, mine viipy liika kauan! Saakelis! _Qu'ai je
+oublie?_ Sielle ole roktoyrtti minu kabinetiss, joka minu ei mille
+mooto takto jette sinnen.
+
+R. REIPAS (syrjään).
+Voi mua! Nyt hän löytää sen nuorukaisen sieltä ja tulee raivoonsa.
+
+CAJUS.
+_O diable, diable!_ Mike ole minu kabinetiss? -- Konna!
+_Larron!_ (Ajaa Simppelin ulos työhuoneesta.) Rugby! Minu miekka!
+
+R. REIPAS.
+Herra tohtori, rauhoittukaa!
+
+CAJUS.
+Mite varte minu pite rauhottu?
+
+R. REIPAS.
+Tuo nuorukainen on kunniallinen mies.
+
+CAJUS.
+Mite kunialinen mees teke minu kabinetiss? Kunialinen mees ei tarvita
+minu kabinetiss.
+
+R. REIPAS.
+Hyvä tohtori, älkää olko niin lehmaatinen. Kuulkaa, minä sanon
+totuuden: pastori Evans lähetti hänet tänne minun tyköni asialle.
+
+CAJUS.
+Hyve.
+
+SIMPPELI.
+Niin, todellakin, pyytämään häntä --
+
+R. REIPAS.
+Vaiti toki, ole hyvä!
+
+CAJUS.
+Vaiti sinu suu! -- Puhu sinu puhe.
+
+SIMPPELI.
+Niin, pyytämään tätä kunniallista rouvaa, teidän neitsyttänne, että hän
+puhuisi pari hyvää sanaa neiti Anna Paasolle minun herrani puolesta,
+naima-asioissa.
+
+R. REIPAS.
+Siinä kaikki, totta totisesti! Vaan minäpä en pistäkään kynttäni
+valkeaan syyttä suotta.
+
+CAJUS.
+_Pasteur_ Evans sinuko lehetti? -- Rugby, _baillez-moi_ vehe
+paperi. -- Varto vehe sine.
+
+    (Kirjoittaa.)
+
+R. REIPAS.
+Onpa hyvä, että hän on noin levollinen. Jos olisi hän läpikotaisin
+kiihtynyt, niin olisitte saanut nähdä hänet oikein suurisuisena ja
+melankollisena. Mutta siitä huolimatta, ystävä, teen minä herranne
+puolesta mitä hyvää vain voin, ja asia on, suoraan puhuen, se, että
+tämä ranskalainen tohtori, minun herrani, -- saatan, nähkääs, sanoa
+häntä herrakseni, koska hoidan hänen talouttaan, pesen ja huuhdon,
+prykään, leivon, kuuraan, valmistan ruoat ja juomat, laitan sijan ja
+teen kaikki tyynni itse, --
+
+SIMPPELI.
+Onpa raskas taakka olla noin toisen käsissä.
+
+R. REIPAS.
+Vai olette jo tullut senkin tuntemaan? Niin, totisesti, raskas taakka
+se on; ja varhain pystyyn ja myöhään maata; -- mutta huolimatta siitä,
+meidän kesken sanottuna -- eihän sitä tarvitse sen pitemmälle viedä --
+herrani on itse rakastunut neiti Annaan; mutta huolimatta siitä, minä
+tunnen tytön mielen; siitä ei tule mitään.
+
+CAJUS.
+Sine tolva, vee teme kirja herra Hughi tyke: _parbleu_,
+miekkahaasto. Mine leikka hene kaula poikki puistoss; mine opeta se
+kapinen pappi-tolva piste hene nokka joka paikka. -- Sine saa menne; ei
+on hyve ett sine jee tenne; -- _parbleu_, mine leikka hene kaikki
+kivet; _parbleu_, henell ei jee kivi heitte koira peell.
+
+    (Simppeli menee.)
+
+R. REIPAS.
+Hyväinen aika, hänhän vain puhuu ystävänsä puolesta.
+
+CAJUS.
+Se teke hene hyve: eikös te sano minull ett minu pite itse pite Anna
+Paaso? _Parbleu!_ Mine löö pee poikki se pappi-tolva, ja mine ole
+keskenyt se Sukkinaha isende mitta meiden meekat. -- _Parbleu_,
+mine itse takto miss Anna Paaso.
+
+R. REIPAS.
+Tyttö rakastaa teitä, tohtori, ja kaikki kyllä käy hyvin. Pitäähän
+antaa ihmisten jaaritella, hemmetissä!
+
+CAJUS.
+Rugby, tule minu kanss hovi. -- _Parbleu_, jos mine ei saa Anna
+Paaso, niin mine heitte teiden peekallo ovi kautt ulos. -- Seura minu
+kintu päräss, Rugby.
+
+    (Cajus ja Rugby menevät.)
+
+R. REIPAS.
+Annas, aasin päätä saat vielä itse kantaa -- Ei, minä tunnen Annan
+mielen tässä kohden; ei yksikään nainen Windsorissa tunne niin Annan
+mieltä kuin minä tunnen, eikä kukaan osaa häntä niin pidellä kuin minä
+osaan, Jumalan kiitos.
+
+FENTON (ulkoa).
+Onko siellä ketään? Hoi!
+
+R. REIPAS.
+Kuka siellä, tiedämmä? Sisään toki! Sisään!
+
+    (Fenton tulee.)
+
+FENTON.
+Mitä kuuluu, hyvä rouva? Mitä kuuluu?
+
+R. REIPAS.
+Hyvää parempaa, kun teidän armonne suvaitsee kysyä.
+
+FENTON.
+Mitä uutisia? Kuinka voi se sievä neiti Anna?
+
+R. REIPAS.
+Niin, totisesti, sievä hän on, ja siveä, ja nöyrä; ja teille hän on
+suosiollinen, sen voin sivumennen vakuuttaa, ja siitä kiitos Jumalan.
+
+FENTON.
+Luonnistaneeko, mitä luulet? Enhän vain saane rukkasia?
+
+R. REIPAS.
+Tosin, herraseni, kaikki on Hänen kädessään tuolla ylhäällä, mutta,
+siitä huolimatta, herra Fenton, vannon kaksi sormea kirjan päällä,
+että hän teitä rakastaa. -- Onhan teidän armollanne syylä toisessa
+silmä-laudassa?
+
+FENTON.
+On oikein. Entä sitte?
+
+R. REIPAS.
+Niin, siitäpä se riippuu. -- Totta totisesti, ei ole toista semmoista
+Annikkaa; -- mutta, sen vakuutan, niin kunniallinen tyttö, kuin mikä
+milloinkaan on leipää syönyt. Me puhelimme tunnin aikaa tuosta
+syylästä. Ei minua milloinkaan niin naurata kuin sen tytön parissa. --
+Mutta se minun täytyy sanoa, että hän on liiaksi taipuva alikoliikkaan
+ja mietiskelemiseen; mutta mitä teihin tulee, -- niin, huoletta vain!
+
+FENTON.
+Minun pitää vielä tänään saada nähdä hänet. Kas, tuossa vaivastasi;
+puhu hyvää minun puolestani; jos näet hänet ennen kuin minä, niin sano
+terveiseni.
+
+R. REIPAS.
+Terveisennekö? No, totta totisesti, sen minä teen! Ja kyllä kerron
+teidän armollenne enemmän tuosta syylästä, kun ensikerran rookaamme, ja
+vielä muistakin kosijoista.
+
+FENTON.
+Hyvä vain; hyvästi! Minulla on kova kiire.
+
+    (Menee.)
+
+R. REIPAS.
+Hyvästi, teidän armonne! -- Totta totisesti, kunnon ylimys; mutta Anna
+ei häntä rakasta, sillä minä tunnen Annan mielen siinä kuin joku
+toinenkin. -- Jesta varjele! Mitä olen unohtanut?
+
+    (Menee.)
+
+
+
+
+TOINEN NÄYTÖS.
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+    Paason asunnon edustalla.
+   (Rouva Paaso tulee, kirje kädessä.)
+
+R. PAASO.
+Mitä? Olen ihanuuteni juhlapäivinä rakkauden kirjeiltä pelastunut, ja
+pitääkö minun nyt joutua niiden esineeksi? Katsotaanpas:
+
+"Älkää kysykö minulta järkisyitä, miksi teitä rakastan, sillä vaikka
+rakkaus käyttää järkeä parantajanaan, ei se kuitenkaan ota sitä
+neuvonantajakseen. Te ette ole sen nuorempi kuin minäkään; no niin,
+siinä on sopua; te olette hilpeä, niin minäkin; ha! ha! siinä vielä
+enemmän sopua; te rakastatte sektiä, samoin minäkin; voitteko toivoa,
+rouva Paaso, suurempaa sopua? Olkoon se kylläksi sanottu -- jos koskaan
+soturin rakkaudesta voi niin sanoa -- että sinua rakastan. En tahdo
+sanoa: sääli minua, se ei ole soturin puhetapaa; mutta minä sanon,
+rakasta minua.
+
+    Sinä, sydämmeni palo,
+    Jos päivän on salo,
+    Tai kuudan valo,
+    Tai pimeä talo,
+    Niin ritarisi jalo
+    Sun eestäsi vaan
+    Käy taistelemaan.
+
+              John Falstaff."
+
+Mikä Herodes Juudanmaasta! -- Oh, sinä inha, inha maailma! Mies, joka
+jo on melkein lahonnut vanhuuttaan, esiintyy nuorena teikarina! Mitä
+varomatonta -- hiton nimessä! -- on tuo flaamilainen juopporenttu[9]
+keskustelussani äkännyt, kun tuolla tavalla uskaltaa minua ahdistaa?
+Niin, hän on tuskin kolmea kertaa ollut seurassani. -- Mitä olisin
+hänelle sanonut? -- Säästelin silloin hyvinkin hilpeyttäni; -- taivas
+sen minulle anteeksi antakoon! -- Totta tosiaan jätän parlamenttiin
+lakiehdotuksen, että miehet on viralta pantava. Miten kostaisin
+hänelle? Sillä kostaa minä tahdon, niin totta kuin hänen sisuksensa on
+putingista.
+
+    (Rouva Virta tulee.)
+
+R. VIRTA.
+Rouva Paaso! Olin, totta totisesti, juuri tulossa teille.
+
+R. PAASO.
+Ja minä niinikään menossa teille. Te olette niin huononnäköinen.
+
+R. VIRTA.
+Sitä en ikänä usko. Voin näyttää, että asia on toisin.
+
+R. PAASO.
+Kyllä minusta vain siltä näyttää.
+
+R. VIRTA.
+Näyttäköön vain; mutta minä voin näyttää, että asia on toisin. Oi,
+rouva Paaso, antakaa nyt hyvä neuvo!
+
+R. PAASO.
+No, mikä nyt sitten hätänä, hyvä ihminen?
+
+R. VIRTA.
+Oi, ystävä, jos ei olisi noita turhia arveluja, niin voisin päästä
+semmoiseen kunniaan, että!
+
+R. PAASO.
+Vähät niistä arveluista; ottakaa kunnia vastaan. Mikä on asia? --
+Heittäkää koko arvelut! -- Mikä on asia?
+
+R. VIRTA.
+Jos tahtoisin mennä hiiteen tämän ijankaikkisen pilkun päällä, niin
+voisin tulla ritarilliseksi.
+
+R. PAASO.
+Mitä? -- Sen sinä valehtelet. -- Sir Alice Virta! -- Sellaiset
+ritarilliset joutuvat pian julkisiksi; ja näin ollen sinun olisi paras
+pitää vanha arvonimesi.
+
+R. VIRTA.
+Me poltamme tulta keskellä päivää: -- kas tuossa, lue, lue, ja huomaa,
+kuinka minä voisin tulla ritarskaksi. -- Tulen aina lihavista miehistä
+luulemaan pahinta, niin kauvan kuin minulla on yksikin silmä, millä
+voin erottaa toisen mieshaamun toisesta. Ja kuitenkaan hän ei kironnut;
+ylisteli vain naisten kainoutta ja moitiskeli niin siivolla ja
+sopivalla tavalla kaikkea säädyttömyyttä, että olin vähällä vannoa,
+että hänen mielenlaatunsa oli yhtä todellista kuin hänen sanansa; vaan
+ne eivät pidä yhtä eivätkä sovi toisiinsa enemmän kuin sadasensimmäinen
+psalmi "viheriän hameen" nuottiin. Mikä rajutuuli lieneekään tänne
+Windsorin rannikolle paiskannut tuon valaan, jonka on mahassa tiesi
+kuinka monta tynnyriä rasvaa? Miten voisin kostaa hänelle? Luulenpa
+että olisi parasta tuuditella häntä toiveilla, kunnes hekuman kirottu
+tuli on hänet sulattanut hänen omaan ihraansa. -- Oletko koskaan
+mokomaa kuullut?
+
+R. PAASO.
+Sanasta sanaan samaa; nimet vain, Paaso ja Virta, ovat erilaiset! --
+Suureksi lohdutukseksesi tuossa riettauksien sokkelossa esitän sinulle
+tässä kirjeesi kaksoisveljen; mutta sinun saa periä ensimmäisenä, sillä
+minun, totta totisesti, ei tule koskaan perimään. Lyön vetoa että
+hänellä on tuhatmääriä noita kirjeitä -- varmaan enemmänkin -- joissa
+on tyhjä tila nimille, ja nämä ovat toista laitosta. Epäilemättä hän ne
+vielä painattaa, sillä hänelle on yhdentekevää mitä hän painoonsa
+panee, koska tahtoisi siihen meidätkin molemmat. Ennemmin olisin
+jättiläisnainen, Pelionin vuori päälläni. Totta totisesti, helpompi on
+minun löytää parikymmentä haureliasta toukomettistä kuin yksi siveä
+mies.
+
+R. VIRTA.
+Kas vain, aivan samaa: käsiala sama, sanat samat! Mitä hän meistä
+ajattelee?
+
+R. PAASO.
+Sitä tosiaankaan en tiedä; mutta vähällä on etten rupee napisemaan omaa
+siveyttäni vastaan. Minun täytyy kohdella itseäni kuin henkilöä, johon
+en vielä laisinkaan ole tutustunut; sillä varmaankaan, jos hän ei olisi
+minussa havainnut piirrettä, jota en itsekään tunne, hän ei olisi minua
+sellaisella raivolla vallannut.
+
+R. VIRTA.
+Sanotko: vallannut? Mutta minä hänet kannella pysytän, se on varma.
+
+R. PAASO.
+Niin minäkin; jos hän laivanluukulleni pääsee, niin en enää koskaan
+mene merille. Meidän pitää kostaa hänelle, määrätä yhtymispaikka, antaa
+hänen mieliteolleen hiukan toivon haametta ja houkutella häntä
+kauniilla viivytyksen syötillä, kunnes hän on Sukkanauhan isännälle
+hevosensa pantannut.
+
+R. VIRTA.
+Minä olen valmis vaikka mihinkä koiruuteen häntä kohtaan, kunhan se
+vain ei tahraa maineemme puhtautta. Oi, jos mieheni saisi nähdä tuon
+kirjeen! Siitä hänen luulevaisuutensa saisi ikipäiviksi ravintoainetta.
+
+R. PAASO.
+Katsos, tuossa hän tulee, ja minun hyvä mieheni myöskin; hänestä on
+luulevaisuus yhtä kaukana, kuin minusta sen aiheuttaminen, ja se
+kaukaisuus on, toivoakseni, ääretön.
+
+R. VIRTA.
+Onnellinen vaimo sinä!
+
+R. PAASO.
+Pitäkäämme yhteistä juonta tuota rasvaista ritaria vastaan. Tule tänne.
+
+    (Vetäytyvät peremmälle.)
+    (Virta, Pistooli, Paaso ja Nym tulevat.)
+
+VIRTA.
+Toivon, ettei niin ole laita.
+
+PISTOOLI.
+Mut toivo joskus vainuton on koira; Sir John sun vaimoasi katselee.
+
+VIRTA.
+Ei, vaimoni ei ole enää nuori.
+
+PISTOOLI.
+Hän valtaa ylhät, halvat, rikkaat, köyhät,
+Nuoret ja vanhat; kaikki kelpaa, Virta;
+Hän moskaa rakastaa; siis varo, Virta!
+
+VIRTA.
+Rakastaisiko vaimoani?
+
+PISTOOLI.
+Tulena maksa.[10] Torju taikka karkaa,
+Kuin Don Actaeon, hurtat kintereillä.[11]
+Oh, iljettävä sana!
+
+VIRTA.
+Mikä sana?
+
+PISTOOLI.
+He, sarvi. Hyväst'! Auki silmät! Varo!
+Näet, öisin varkaat liikkuu; varo, varo,
+Ennenkuin suvi saa ja käki kukkuu. --
+Mars matkaan, herra korpraal Nym! -- Te, Paaso,
+Hänt' uskokaa, hän puhuu järkeä.
+
+    (Menee.)
+
+VIRTA.
+Odotahan vain! Kyllä siitä selvän otan.
+
+NYM (Paasolle.)
+Ja se on totta; minun humöörini ei ole valehdella. Hän on minua
+loukannut muutamassa humöörissä; minunhan se piti viedä vaimollenne se
+humööri-kirje; mutta minulla on miekka, ja se puree, jos siksi tulee.
+Hän rakastaa vaimoanne, lyhyestä tärkimpään. Nimeni on korpraali Nym;
+minä sen sanon ja takaan että se on totta; -- nimeni on Nym, ja
+Falstaff rakastaa vaimoanne. -- Ajöö! Minä en rakasta sitä leipä- ja
+juustohumööriä, ja se on sen asian humööri. Ajöö!
+
+    (Menee.)
+
+PAASO.
+Sen asian humööri, hän sanoi; sepä mies pelottaa humöörin ihan pois
+järjiltään.
+
+VIRTA (syrjään).
+Minä haen käsiini sen Falstaffin.
+
+PAASO (syrjään).
+En ole ikänäni kuullut noin pitkäpiimäistä ja teeskentelevää lörppöä.
+
+VIRTA (syrjään).
+Jos siitä saan vihiä, niin -- hyvä!
+
+PAASO (syrjään).
+En usko tuollaista kiinalaista,[12] vaikka itse seurakunnan pappi
+vakuuttaisi hänet kunnialliseksi mieheksi.
+
+VIRTA (syrjään).
+Se oli kelpo ja älykäs mies; hyvä!
+
+PAASO.
+Kas vain, Kaisa!
+
+R. PAASO.
+Minne menet, Yrjö? -- Kuulehan toki!
+
+R. VIRTA.
+Mikä sua vaivaa, rakas Franssu? Miksi olet niin melankollinen?
+
+VIRTA.
+Minäkö melankollinen? En ole melankollinen. -- Mene sinä kotiin, mene.
+
+R. VIRTA.
+Totisesti, sinulla on taas joitakin houreita päässäsi. -- Lähdettekö
+pois, rouva Paaso?
+
+R. PAASO.
+Lähden. -- Tulethan kotiin päivälliselle, Yrjö? -- (Syrjään rouva
+Virralle.) Katsos, kuka tuossa tulee! Hänestä saamme sananviejän sille
+surkealle ritarille.
+
+R. VIRTA.
+Niin oikein; häntä minäkin ajattelin; hän on siihen omansa.
+
+    (Rouva Reipas tulee.)
+
+R. PAASO.
+Tulitte varmaan tervehtimään tytärtäni Annaa?
+
+R. REIPAS.
+Niin tietysti. Ja kuinka nyt jaksaa se hyvä neiti Anna?
+
+R. PAASO.
+Tulkaa mukaan, niin saatte nähdä. Hauskaa olisi puhella hetkinen
+kanssanne.
+
+    (Rouva Paaso, rouva Virta ja rouva Reipas menevät.)
+
+PAASO.
+No, herra Virta?
+
+VIRTA.
+Kuulittehan mitä se mies sanoi minulle, vai mitä?
+
+PAASO.
+Kuulin; ja kuulittehan te mitä se toinen sanoi minulle?
+
+VIRTA.
+Luuletteko, että heissä on totuus?
+
+PAASO.
+Hirteen koko roistot! Minä en usko, että hän sitä julkeisi; mutta nuo
+miehet, jotka häntä syyttävät aikeista vaimojamme kohtaan, ovat
+juhtapari hänen virkaheittoja palvelijoitaan; oikeita riiviöitä, nyt
+kun ovat ilman paikkaa.
+
+VIRTA.
+Olivatko nuo hänen palvelijoitaan?
+
+PAASO.
+Olivat tietystikin.
+
+VIRTA.
+Mutta ei asia minua siltä sen paremmin miellytä. -- Asuuko hän
+Sukkanauhassa!
+
+PAASO.
+Asuu tietystikin. Jos hän rupee minun vaimoani miellyttelemään, niin
+jätän eukon rentonaan hänelle. Mitä hän muuta häneltä saa kuin purevia
+sanoja, se tulkoon minun päähäni.
+
+VIRTA.
+En minäkään vaimoani epäile; mutta ilkeätä olisi nähdä heidät yhdessä.
+Mieskin voi olla liiaksi luottavainen, ja minä en tahtoisi mitään
+päähäni. Minä en niinkään voi rauhoittua.
+
+PAASO.
+Kas, tuossa tulee se suupaltti Sukkanauhan isäntä. Hänellä on joko
+viinaa kallossa tai rahaa kukkarossa| kun on noin mielihyvillään. --
+Mitä kuuluu, hyvä isäntä?
+
+    (Ravintolan isäntä ja Höllönen tulevat.)
+
+ISÄNTÄ.
+No, julkupukari! Sinä olet aatelismies. -- Hidalgo-rauhatuomari, sanon
+minä!
+
+HÖLLÖNEN.
+Tulen, isäntä hyvä, tulen. -- Hyvää iltaa, kymmenesti hyvää iltaa,
+herra Paaso! Herra Paaso, tuletteko kanssamme? Meillä on pieni kepponen
+tekeillä.
+
+ISÄNTÄ.
+Sano se hänelle, hidalgo-rauhatuomari, sano se hänelle, julkupukari.
+
+HÖLLÖNEN.
+Niin, täällä on kaksintaistelu tekeessä walesilaisen papin, sir Hughin,
+ja ranskalaisen tohtorin, Cajuksen, välillä.
+
+VIRTA.
+Hyvä Sukkanauhan isäntä, saanko vähän puhua kanssanne?
+
+ISÄNTÄ.
+Mitä tahdot sinä, julkupukari?
+
+    (Menevät syrjään.)
+
+HÖLLÖNEN (Paasolle). Tuletteko mukaan katsomaan? Iloinen isäntämme on
+mitannut heidän miekkansa ja, luulemma, haastanut heidät kummankin eri
+paikkaan; sillä uskokaa pois, pastorin kanssa ei, kuulemma, ole hyvä
+leikitellä. Kuulkaa, kerron teille, mikä kepponen meillä on tekeillä.
+
+ISÄNTÄ.
+Eihän sinulla vain liene mitään velkajuttua ritariani vastaan, sinä
+kavalieri-kuntini?
+
+VIRTA.
+Ei, totta totisesti; mutta tarjoan teille pullollisen kuumaa sektiä,
+jos hankitte minulle pääsyn hänen luokseen ja sanotte hänelle, että
+nimeni on Ojanen; noin vain pilan vuoksi.
+
+ISÄNTÄ.
+Tuohon käteen, pukari! Hankin sinulle sisäänmenon ja ulospääsyn; --
+sanoinko oikein? -- Ja nimesi on oleva Ojanen. Se on hauska ritari. --
+Joko tulette, topra herrat?
+
+HÖLLÖNEN.
+Tulen minä, isäntä hyvä.
+
+PAASO.
+Olen kuullut, että tuo ranskalainen on oikea miekkataituri.
+
+HÖLLÖNEN.
+Joutavia! Ymmärrän minäkin vähän niitä asioita. Nykyaikaan niillä on
+asennot ja hyökkäykset ja väistöt ja tiesi mitä kaikkia; mutta
+sydämmestä kaikki riippuu, herra Paaso; tässä sen on paikka, tässä.
+Muistan niitä aikoja, jolloin pitkällä miekallani olisin pannut teidät
+kaikki neljä vahvaa miestä kippaamaan kuin rotanpoikaset.
+
+ISÄNTÄ.
+No, pojat, no! Joko tallustetaan?
+
+HÖLLÖNEN.
+Kyllä minä tulen. Hauskempi olisi nähdä heidän toraavan kuin
+tappelevan.
+
+    (Isäntä, Höllönen ja Paaso menevät.)
+
+VIRTA.
+Vaikka Paaso onkin suruton narri ja niin lujasti luottaa vaimonsa
+heikkouteen, niin kuitenkaan en minä voi niin hevin luulojani heittää.
+Vaimoni oli hänen seurassaan Paason talossa, ja mitä he siellä tekivät,
+sitä ei ole niin helppo tietää. No niin, minun täytyy saada asiasta
+selko, teeskentelemällä aion peijata kiinni sen Falstaffin. Jos löydän
+vaimoni uskolliseksi, niin ei ole vaivani hukkaan mennyt; jos on
+toisin, niin on vaiva hyvin käytetty.
+
+    (Menee.)
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+    Huone Sukkanauha-ravintolassa.
+    (Falstaff ja Pistooli tulevat.)
+
+FALSTAFF.
+En, en penniäkään sinulle lainaa.
+
+PISTOOLI.
+Siis maailma mun olkoon osterini,
+Jonk' avaan miekallani. --
+Takaisin maksan summan tavarassa.
+
+FALSTAFF.
+Ei, ei penniäkään! Olen suvainnut sen, että olet luottoni pannut
+pantiksi; olen jo kolme kertaa häkittänyt hyviä ystäviäni pelastamaan
+sinut ja tuon juhtakumppanisi Nymin, -- muuten olisitte saaneet häkin
+takaa kurkkailla kuin pari kaksoisbabiaania. Olen jo helvetin oma, kun
+ylimysystävilleni olen vannonut, että olette muka hyviä sotureita ja
+kelpomiehiä; ja kun Pirjo rouva kadotti viuhkansa kahvan, niin vakuutin
+kunniasanallani, ettet sinä sitä varastanut.
+
+PISTOOLI.
+Saithan siitä osasi: kokonaista viisitoista penniä.
+
+FALSTAFF.
+Se oli oikeus ja kohtuus, sinä konna, oikeus ja kohtuus. Luuletko, että
+minä ilmaiseksi panen sieluni alttiiksi? Sanalla sanoen, älä roiku enää
+niskoillani: minä en ole sinun hirsipuusi. Mene! Lyhyt veitsi ja
+kansantungos; -- mene säteriisi Lutkalaan, mene! -- Et tahdo kirjettäni
+toimittaa perille, senkin konna! -- vetoat kunniaasi! Haa! sinä senkin
+pohjaton alhaisuus! Täysi työ on tässä itselläni pitää oma kunniani
+säntillään. Minun, minun, minun itseni täytyy toisinaan työntää
+jumalanpelkoni vasempaan, kääriä kunniani puutokseni vaippaan ja
+koukutella, vaania ja veijailla; ja sitte vielä sinä, senkin konna,
+tahdot rääsysi, villikissankatseesi, kapakkajuorusi ja karkeat
+hollitupavalasi kätkeä kunniasi suojavarustuksiin! Eikö niin, vai mitä?
+
+PISTOOLI.
+Ma kadun; muuta miehelt' et voi pyytää.
+
+    (Roopetti tulee.)
+
+ROOPETTI.
+Herra, täällä eräs rouva tahtoo teitä puhutella.
+
+    (Rouva Reipas tulee.)
+
+R. REIPAS.
+Hyvää huomenta, armollinen herra.
+
+FALSTAFF.
+Hyvää huomenta, rouvaseni.
+
+R. REIPAS.
+Ei ihan niin, teidän armonne luvalla.
+
+FALSTAFF.
+No, tyttöseni sitten.
+
+R. REIPAS.
+Se olen, sen vannon, niin totta kuin äitini se oli sinä hetkenä, jona
+minä tulin maailmaan.
+
+FALSTAFF.
+Joka vannoo, sitä uskon. Mitä minusta tahdot?
+
+R. REIPAS.
+Suvaitsisin sanoa pari sanaa teidän armollenne.
+
+FALSTAFF.
+Vaikka pari tuhatta, kaunis nainen; minä suvaitsen sinua kuulla.
+
+R. REIPAS.
+Täällä on eräs rouva Virta, teidän armonne; -- pyydän, tulkaa vähän
+lähemmäksi tänne. -- Minä itse asun herra tohtori Cajuksen tykönä.
+
+FALSTAFF.
+Hyvä! Jatka! Rouva Virta, sanot, --
+
+R. REIPAS.
+Siinä olette ihan oikeassa, teidän armonne; mutta olkaa hyvä, teidän
+armonne, vähän lähemmäksi tänne.
+
+FALSTAFF.
+Vakuutan, että kukaan ei meitä kuule: omaa väkeä vain, omaa väkeä.
+
+R. REIPAS.
+Niinkö? Taivas heitä siunatkoon ja tehköön heidät palvelijoikseen!
+
+FALSTAFF.
+No niin: rouva Virta, -- mitä hänestä?
+
+R. REIPAS.
+Ah, herra, hän on hyvä luontokappale. Hyväinen taivas, te olette,
+teidän armonne, aika velikulta. No, no, taivas anteeksi antakoon teille
+ja meille kaikille, sitä rukoilen.
+
+FALSTAFF.
+Rouva Virta; -- no siis: rouva Virta, --
+
+R. REIPAS.
+No niin, lyhyestä tärkimpään. Te olette pannut hänet niin hulluun
+myllyyn, että on vallan ihme ja kumma. Kaikista paras hoviherra, kun
+hovi täällä Windsorissa luseerasi, ei olisi voinut panna häntä niin
+hulluun myllyyn. Ja kuitenkin niissä oli ritareita ja loordeja ja
+aatelismiehiä, ja kaikilla kuomivaunut; niin, totta totisesti, vaunut
+toistensa jälkeen, kirje toisensa jälkeen, lahja toisensa jälkeen; ja
+haiskahtivat niin hyvälle -- pelkkää myskiä kaikki! -- ja kahisivat,
+totta totisesti, silkissä ja kullassa; ja semmoiset valiosanat ja
+semmoiset viinit ja sokerit, kaikkein parasta ja sominta sorttia, että
+niillä olisi voinut voittaa vaikka minkä naisen sydämmen; ja, totta
+totisesti, hän ei heihin edes vilkaissut. -- Itse olisin voinut saada
+kaksikymmentä enkeliä tänä aamuna; mutta minä annan palttua koko
+enkeleille, jos ne on semmoista sorttia, kuin sanotaan, ja jos ei
+kaikki käy kunniallisesti; -- ja, totta totisesti, he eivät saaneet
+häntä senkään vertaa suostumaan, että olisi ryypäissyt samasta
+pikarista kuin kaikkein plookin heistä; ja kuitenkin niissä oli
+kreivejä, vieläpä henkivartijoitakin;[13] mutta, totta totisesti, se
+kaikki on hänestä yhtä.
+
+FALSTAFF.
+Mutta mitä sanoo hän minusta? Lausu lyhyesti, hyvä Mercuriani.
+
+R. REIPAS.
+Niin, hän on saanut kirjeenne, josta hän teitä kiittää
+tuhatkertaisesti; ja hän antaa teille tiedoksi, että hänen miehensä
+on poissa kotoa kymmenen ja yhdentoista välillä.
+
+FALSTAFF.
+Kymmenen ja yhdentoista?
+
+R. REIPAS.
+Niin, ihan niin; ja silloin, hän sanoo, voitte tulla katsomaan sitä
+kuvaa -- tiedättehän; Virta, hänen miehensä, ei ole silloin kotoisalla.
+Ah! Sillä rouva-kullalla ei ole hauskat päivät sen miehen kanssa; hän
+se on oikea mustasukka; sillä sydänkäpysellä on oikein koiran päivät
+hänen kanssaan.
+
+FALSTAFF.
+Kymmenen ja yhdentoista! -- Viekää hänelle terveiseni, rouva; tulen
+täsmälleen.
+
+R. REIPAS.
+No sepä kilttiä. Mutta minulla on vielä toinenkin komisjooni teidän
+armollenne: rouva Paaso myöskin lähettää teille herttaiset terveisensä;
+ja sallikaa minun kuiskata korvaanne, että hän on niin hevelin siivo ja
+kunnon vaimo, vaimo -- sen sanon teille -- joka lukee aamu- ja
+ehtoorukouksensa siinä kuin joku toinenkin Windsorissa, olkoon kuka
+tahansa; ja hän käski minun sanoa teidän armollenne, että hänen
+miehensä on harvoin kotoa poissa, mutta hän toivoo että vielä se aika
+tulee. En ole ikänäni nähnyt naista niin pikeentynyttä mieheen; luulen
+tosiaankin että te käytätte noitatemppuja, niin, totta totisesti.
+
+FALSTAFF.
+Ehkä, siitä saat olla varma; viehättävien puolieni tenhovoimaa
+lukuunottamatta, en laisinkaan käytä taikatemppuja.
+
+R. REIPAS.
+Jumala teitä siunatkoon siitä!
+
+FALSTAFF.
+Mutta kuulehan, sano minulle yksi asia: onko Virran vaimo ja Paason
+vaimo kertoneet toisilleen että minua rakastavat?
+
+R. REIPAS.
+Se vasta olisi hullua, totta totisesti! -- Ei, niin Jumalalta
+hyljättyjä he eivät toki ole, toivon ma; -- sepä olisi kolttonen, totta
+totisesti! Mutta rouva Paaso pyytäisi, että lähettäisitte hänelle pikku
+kantapoikanne, kaikin mokomin; hänen miehellään on ihmeellinen kimma
+tuohon pikku poikaan; ja, totta totisesti, herra Paaso on kunnon mies.
+Ei ole yhdelläkään vaimolla Windsorissa parempia päiviä kuin sillä
+rouvalla: tekee mitä tahtoo, sanoo mitä tahtoo, ottaa kaikki, maksaa
+kaikki, menee maata milloin lystää, nousee milloin lystää; kaikki
+niinkuin tahtoo; ja totisesti hän sen ansaitseekin, sillä jos
+Windsorissa on hyvää vaimoa, niin kyllä hän se on. Teidän täytyy
+lähettää hänelle kantapoikanne, siinä ei auta mikään.
+
+FALSTAFF.
+Kyllä sen teen.
+
+R. REIPAS.
+No niin, teette sen siis! Ja, nähkääs, hän voi tulla ja mennä ja kulkea
+teidän molempien väliä; ja joka tapauksessa tulee teillä olla
+tunnussana, että tiedätte toistenne ajatukset ja ettei poika niistä saa
+vihiä, sillä ei ole hyvä, että lapset saavat tietää mistään pahuudesta;
+vanhemmat ihmiset, nähkääs, ovat hienon-varovaiset, niinkuin sanotaan,
+ja tuntevat maailman.
+
+FALSTAFF.
+Hyvästi! Puhu puolestani kummallekin. Tuossa on kukkaroni; jään
+sittekin sinulle velkaan. -- Poika, mene tämän rouvan kanssa.
+
+    (Rouva Reipas ja Roopetti menevät.)
+
+Nämä uutiset panevat pääni pyörälle.
+
+
+PISTOOLI.
+Tuo lutka Cupidon on postilaiva. --
+Purjeita lisää! Jälkeen! Ylös suojus!
+Lauk! Mun on saalis, tai sen vieköön meri!
+
+    (Menee.)
+
+FALSTAFF.
+Mitä meinaat, vanha Hannu? Onnea matkaan! Panen vastedes enemmän arvoa
+vanhaan ruhoosi, kuin tähän saakka. Vieläkö sinuakin vilkistellään!
+Sinäkö, joka olet niin paljon rahaa menettänyt, sinäkö rupeat nyt
+voittajaksi? Hyvä ruho, kiitos sulle? Sanokoot vain, että se on jykevää
+tekoa; kunhan se vain on hyvin tehty, vähät muusta.
+
+    (Bardolph tulee.)
+
+BARDOLPH.
+Sir John, tuolla alhaalla on eräs herra Ojanen, joka mielellään
+tahtoisi teitä puhutella ja tutustella kanssanne; ja lähettää teidän
+armollenne vähän sektiä aamujuomaksi.[14]
+
+FALSTAFF.
+Ojanenko hänen nimensä?
+
+BARDOLPH.
+Niin, herra.
+
+FALSTAFF.
+Kutsu hänet sisään. (Bardolph menee.) Terve-tulleet ovat sellaiset
+ojaset, joista tämmöistä juomaa vyöryy. -- Ahaa, rouva Virta ja rouva
+Paaso, nytkös olette verkossani? Eteenpäin mars! Hurraa!
+
+    (Bardolph tulee ja Virta valepukuisena.)
+
+VIRTA.
+Herran rauha!
+
+FALSTAFF.
+Jumal' antakoon! Tahdotteko minua puhutella?
+
+VIRTA.
+Rohkenen näin muitta mutkitta tunkeutua seuraanne.
+
+FALSTAFF.
+Terve tulemastanne! Mitä suvaitsette? -- Poistu, viinuri!
+
+    (Bardolph menee.)
+
+VIRTA.
+Olen mies, joka olen paljon eläissäni hurvitellut. Nimeni on Ojanen.
+
+FALSTAFF.
+Hyvä herra Ojanen, haluan saada lähemmin tutustua teihin.
+
+VIRTA.
+Niinikään minä teihin, hyvä herra John; en suinkaan ollakseni teille
+vastukseksi, sillä minun tulee teille huomauttaa, että minulla
+luullakseni on enemmän rahaa lainata pois kuin teillä; ja se
+on tavallaan antanut minulle rohkeutta näin sopimattomaan
+tungeskelemiseen, sillä sanotaanhan, että, kun raha käy edellä, on
+kaikki tiet auki.
+
+FALSTAFF.
+Niin, herra, raha on hyvä soturi, se raivaa itselleen tien.
+
+VIRTA.
+Se on totta; ja tässä olisi minulla pussillinen rahaa, joka on vaivaksi
+minulle. Jos tahdotte auttaa minua sitä kantamaan, sir John, niin
+ottakaa kaikki taikka puolet siitä hyvästä, että taakkani kevennätte.
+
+FALSTAFF.
+En tiedä, herra, millä minä olen ansainnut kunnian tulla teidän
+kuormankantajaksenne.
+
+VIRTA.
+Sen sanon teille, herra, jos vain suvaitsette minua kuulla.
+
+FALSTAFF.
+Puhukaa, hyvä herra Ojanen; olen iloinen, jos saan teitä palvella.
+
+VIRTA.
+Hyvä herra, kuulen että olette lukenut mies -- sanon lyhyesti
+sanottavani -- ja olen jo kauan teidät tuntenut, vaikk'ei minulla ole
+ollut sen verran tilaisuutta kuin halua päästä teidän tuttavuuteenne.
+Ilmaisen teille erään asian, vaikka sillä tosin tuon liiaksi julki oman
+heikkouteni; mutta, hyvä herra John, jos toisen silmänne käännätte
+minun tyhmyyksiini, jotka näin teille paljastan, niin luokaa toinen
+omien tyhmyyksienne rekisteriin, jotta pääsisin asiasta sitä
+helpommilla nuhteilla, kuin itse tiedätte miten helppoa on tällaisiin
+vikoihin joutua.
+
+FALSTAFF.
+Hyvä, hyvä, herraseni; jatkakaa.
+
+VIRTA.
+Täällä kaupungissa asuu eräs rouvasihminen; hänen miehensä nimi on
+Virta.
+
+FALSTAFF.
+No niin, herraseni.
+
+VIRTA.
+Olen kauan häntä rakastanut ja, totta totisesti, paljon hänen tähtensä
+kuluttanut; seurannut häntä hassahtavalla huomaavaisuudella; etsinyt
+tuhkatiheään tilaisuuksia tavatakseni häntä; kalliisti maksanut
+pienimmänkin tilapään saadakseni vain vilaukselta häntä nähdä; enkä
+ainoastaan hänelle ostanut kalliita lahjoja, vaan muitakin runsaasti
+lahjonut saadakseni tietää mitä lahjoja hän haluaisi. Sanalla sanoen;
+olen vainonnut häntä niin kuin rakkaus on minua vainonnut, se on,
+kaikkien tilaisuuksien lentoneuvoilla; mutta minkä palkan lienenkin
+ansainnut, joko lemmestäni tai kuluistani, sen vaan tiedän, etten
+mitään palkkaa ole saanut, jos ei kokemus ole kullan arvoista; sillä
+sitä olen saanut tavattomasta hinnasta, ja se on minulle opettanut
+tämän muistosäkeen:
+
+Kuin varjo rakkaus pakenee, kun rikkaus sitä vainoo;
+Jos vainoat, se pakenee, jos pakenet, se vainoo.
+
+FALSTAFF.
+Eikö hän koskaan ole antanut teille mitään hyvityksen lupausta?
+
+VIRTA.
+Ei koskaan.
+
+FALSTAFF.
+Oletteko koskaan häntä ahdistanut siinä mielessä?
+
+VIRTA.
+En koskaan.
+
+FALSTAFF.
+Minkä laatuinen on siis rakkautenne ollut?
+
+VIRTA.
+Kuin kaunis huone, toisen miehen maalle rakennettu: niin että olen
+menettänyt rakennukseni, kun erehdyin rakennuspaikasta.
+
+FALSTAFF.
+Ja missä tarkoituksessa minulle tämän kaiken ilmoitatte?
+
+VIRTA.
+Sen kun olen teille sanonut, niin olen sanonut teille kaikki. Jotkut
+sanovat, että, vaikka hän tekeytyy uskolliseksi minulle, hän kuitenkin
+toisin paikoin menee niin pitkälle iloisuudessaan, että siitä syntyy
+pahoja jälkipuheita. Ja nyt, sir John, nyt tulen ehdotukseni ytimeen:
+te olette aatelismies, teillä on erinomainen kasvatus, ihmeteltävä
+kaunopuheliaisuus, ylhäisiä tuttavuuksia, te olette virkamiehenä ja
+ihmisenä arvossa pidetty ja monenmoisista ansioistanne soturina,
+hovimiehenä ja oppineena yleisesti suosittu.
+
+FALSTAFF.
+Oo, hyvä herra!
+
+VIRTA.
+Uskokaa pois, sillä tiedättehän sen itse. -- Tuossa on rahaa; käyttäkää
+sitä, käyttäkää sitä; käyttäkää vielä enemmänkin; käyttäkää koko
+omaisuuteni, kun vain annatte minulle vastavuoroon niin paljon
+ajastanne, kuin tarvitaan rouva Virran siveyden lemmekkääseen
+valloittamiseen. Käyttäkää kosiskelutaitoanne, suostutelkaa häntä
+itseenne; jos sitä kukaan voi, niin te sen voitte siinä kuin joku
+toinenkin.
+
+FALSTAFF.
+Olisiko teidän tuliselle lemmenkiihkollenne siitä mitään hyvää, että
+minä voittaisin sen, mitä itse halaatte? Minusta te määräätte
+itsellenne sangen nurinpuolisen parannuskeinon.
+
+VIRTA.
+Mutta käsittäkäähän mitä tarkoitan. Hän elää niin turvallisena
+kunniansa puhtaudessa, että sydämmeni turmelus ei tohdi näyttäytyä; hän
+on liian helottava suoraan katseltavaksi. Jos olisi hallussani jokin
+havainto, kun häntä lähestyn, niin olisi toiveillani esimerkki ja
+todistus, millä suositella itseään. Voisin silloin hänet karkoittaa
+noista hänen siveytensä, maineensa, aviolupauksensa ja tuhansien muiden
+puolustuskeinojansa varustuksista, jotka nyt ovat vahvana vastassani.
+Mitä sanotte siitä, sir John?
+
+FALSTAFF.
+Herra Ojanen, ensiksi rohkenen ottaa rahanne; sitten antakaa minulle
+kätenne; ja lopuksi, niin totta kuin olen aatelismies, niin saatte, jos
+tahdotte, Virran vaimon haltuunne.
+
+VIRTA.
+Oi, hyvä herra!
+
+FALSTAFF.
+Saatte, minä sen sanon.
+
+VIRTA.
+Ei raha ole esteenä, sir John, ei sitä tarvis säästää.
+
+FALSTAFF.
+Ei rouva Virta ole esteenä, herra Ojanen, ei häntä tarvis säästää. Hän
+on itse -- sen voin teille sanoa -- tilannut minut luokseen; juuri kun
+te tulitte, niin hänen apurinsa, hänen välijuoksiaimensa läksi täältä;
+sanon, että kello kymmenen ja yhdentoista välissä olen hänen luonaan,
+sillä siihen aikaan hänen miehensä, se kirottu mustasukkainen kanalja,
+on tiessään. Tulkaa luokseni illalla, niin saatte kuulla, kuinka on
+käynyt.
+
+VIRTA.
+Tuttavuutenne on oikein siunaus minulle. Tunnetteko tuon Virran, hyvä
+herra?
+
+FALSTAFF.
+Hirteen se köyhä sarvipää saatana! En häntä tunne; -- kuitenkin teen
+väärin, kun sanon häntä köyhäksi. Sanotaan että sillä mustasukkaisella
+aisankannattajalla on rahaa kuin roskaa; sen vuoksi hänen vaimonsa
+onkin niin viehättävä minun silmissäni. Käytän häntä avaimena tuon
+sarvipään kassakaappiin, ja siellä aion elojuhlaani viettää.
+
+VIRTA.
+Hyvä olisi, jos tuntisitte tuon Virran, että voisitte karttaa häntä,
+jos hänet näkisitte.
+
+FALSTAFF.
+Hirteen senkin poroporvarillinen voinaama! Mulkoilen häneltä järjen
+päästä; aisoissa pidän häntä sauvallani, se on häilyvä hänen sarviensa
+päällä kuin ilmaraana: -- saat nähdä, ystävä Ojanen, kuinka minä sitä
+moukkaa pitelen, ja maata sinä saat hänen vaimonsa kanssa. -- Tule
+varhain tänä iltana luokseni. -- Virta on konna, ja minä hänen
+arvonimeään vielä täydennän; sinä, herra Ojanen, saat puhutella häntä
+konnaksi ja aisankannattajaksi. -- Tule varhain illalla luokseni.
+
+    (Menee.)
+
+VIRTA.
+Mikä kirottu epikurolainen riiviö! -- Sydämmeni on harmista haljeta.
+-- Sano nyt, onko tämä ennenaikaista mustasukkaisuutta! Vaimoni on
+hänelle lähettänyt sanan, aika on määrätty, kaupat tehty. Kuka olisi
+voinut mokomaa ajatellakaan? -- Oh, uskoton vaimo on koko helvetti!
+Aviovuoteeni häväistään, raha-arkkuni pannaan tyhjäksi, hyvä nimeni
+jyrsitään rikki; eikä siinä kyllä, että minun täytyy kärsiä tämä
+kunnoton häväistys, vaan minun pitää vielä lisäksi ottaa vastaan
+häijyjä haukkumanimiä saman miehen suusta, joka minua näin on
+häväissyt. Ja mitä nimiä ja nimityksiä! -- Amaimon kuuluu hyvältä,
+Lucifer hyvältä, Barbason hyvältä, ja kuitenkin ne ovat perkeleen
+arvonimiä, pahojen henkien nimityksiä; mutta aisankannattaja! sarvipää
+aisankannattaja! Itse paholaisella ei ole sellaista nimeä. -- Paaso on
+aasi, suruton aasi; hän tahtoo uskoa vaimoonsa, ei tahdo olla
+mustasukkainen. Mutta ennen minä uskon hollantilaiselle voini,
+walesilaiselle pastori Hughille juustoni, irlantilaiselle viinapulloni
+tai varkaan hoitoon säisyn ruunani, kuin uskon vaimoni omaan haltuunsa;
+silloin hän haaveilee, hautoo ja keksii jos jotakin; ja mitä he ovat
+päähänsä saaneet, se on tapahtuva; vaikka sydän halkeisi, se on
+tapahtuva. Jumalalle kiitos mustasukkaisuudestani! -- Yksitoistahan oli
+määräaika; minä ennätän heidät, riistän naamarin vaimoni kasvoilta,
+kostan Falstaffille ja nauran Paasoa. Teen sen heti; parempi kolme
+tuntia ennen aikaa kuin minuutti liian myöhään. Hyi, hyi, hyi!
+Aisankannattaja! Aisankannattaja!
+
+    (Menee.)
+
+
+Kolmas kohtaus.
+
+    Windsorin puisto.
+    (Cajus ja Rugby tulevat.)
+
+CAJUS.
+Jack Rugby!
+
+RUGBY.
+Herra tohtori!
+
+CAJUS.
+Mike ole kello, Jack?
+
+RUGBY.
+Se hetki on jo mennyt, jolloin pastori Hugh lupasi saapua.
+
+CAJUS.
+Hen ole pelasta hene seelu, kun ei on tule; hen ole rukoilla hyvest
+hene raamattu, kun ei on tule. _Parbleu_, Jack Rugby, hen ole jo
+koollut, jos hen tule.
+
+RUGBY.
+Hän on ovela, herra tohtori; hän tietää että teidän armonne löisi hänet
+kuoliaaksi, jos hän tulisi.
+
+CAJUS.
+_Parbleu!_ Silli ei on niin koollut, kuin mine löö hene kooljaks.
+Otta sinu meekka, Jack, mine neyte sinu, kuinka mine löö hene kooljaks.
+
+RUGBY.
+Voi, hyvä tohtori, minä en osaa miekkailla.
+
+CAJUS.
+Kanalj, otta sinu meekka!
+
+RUGBY.
+Heretkää! Tässä tulee ihmisiä.
+
+    (Isäntä, Höllönen, Laihanen ja Paaso tulevat.)
+
+ISÄNTÄ.
+Herran rauha, julku-tohtori!
+
+HÖLLÖNEN.
+Nöyrin palvelijanne, herra tohtori Cajus![8]
+
+PAASO.
+Mitä kuuluu, hyvä herra tohtori!
+
+LAIHANEN.
+Hyvää huomenta, hyvä herra!
+
+CAJUS.
+Mite te kaikki, yks, kaks, kolm, neli, teke teell?
+
+ISÄNTÄ.
+Tulimme näkemään, kuinka sinä miekkailet, kuinka hyökkäät, kuinka
+väistät, kuinka olet milloin täällä, milloin tuolla, näkemään kaikki
+nuo puntot, stoccatot, reversat, distantet, montantet. Onko hän
+kuollut, minun etiopialaiseni? Onko hän kuollut, minun Francisconi?
+Haa, sinä pukari! Mitä sanot sinä, Aesculapius? sinä, Galenus? sinä,
+seljansydän? Onko hän kuollut, minun virtsapukarini? Onko hän kuollut?
+
+CAJUS.
+_Parbleu!_ Se tyhme pappi ole kaike suurema emme, mike ole maa
+peell; ei neytte hene kasvot.
+
+ISÄNTÄ.
+Sinä olet kastilialainen,[15] kuningas Urinal! Kreikan valtakunnan
+Hektor, sinä vanha poika!
+
+CAJUS.
+Mine pyyde te todista ett mine on vartto hent kuus, seitseme, kaks,
+kolm tunti ja hen ei on tule.
+
+HÖLLÖNEN.
+Hän on valinnut viisaamman osan, herra tohtori: hän on sielun tohtori,
+ja te olette ruumiin tohtori; jos nyt tappelette, niin iskette
+kumpainenkin omaa ammattianne vasten partaa. Eikö totta, herra Paaso?
+
+PAASO.
+Herra Höllönen, olette itse ollut aika tappelupukari, vaikka nyt olette
+rauhan mies.
+
+HÖLLÖNEN.
+Hitto olkoon, herra Paaso, vaikka nyt olen vanha ja rauhan mies, niin
+kutkuttaa vielä sormiani, kun näen paljaan miekan. Vaikka olemmekin
+rauhatuomareita ja tohtoreita ja kirkonmiehiä, herra Paaso, niin on
+meissä sentään vielä hitunen nuoruuden suolaa; me olemme vaimosta
+syntyneet, herra Paaso.
+
+PAASO.
+Totta, totta, herra Höllönen.
+
+HÖLLÖNEN.
+Se on niinkuin olla pitää, herra Paaso. -- Herra tohtori Cajus, minä
+olen tänne tullut hakemaan teitä kotiin. Minä olen valan tehnyt
+rauhatuomari, ja te olette viisas lääkäri, ja sir Hugh on viisas ja
+suvaitseva sielunpaimen. Teidän täytyy tulla kanssani, herra tohtori.
+
+ISÄNTÄ.
+Anteeksi, kundi rauhantuomari: -- sananen teille, _monsieur_
+vedenkuurnitsija!
+
+CAJUS.
+Vedekuurnitsa? Mite se ole?
+
+ISÄNTÄ.
+Vedenkuurnitsija on meidän kielellä sama kuin urhollinen, sinä pukari.
+
+CAJUS.
+_Parbleu_, mine ole ykte vedekurnitsa kuin se engelsman. -- Se
+koiranen pappi kanalj! _parbleu_, mine löö hene korva pois.
+
+ISÄNTÄ.
+Hän sinua kuranssaa hyvänpäiväisesti, sinä pukari!
+
+CAJUS.
+Kuranssa! Mite se ole?
+
+ISÄNTÄ.
+Se merkitsee, että hän antaa sinulle hyvitystä.
+
+CAJUS.
+_Parbleu_, mine takto se nekde, ett hen minu kuranssa;
+_parbleu_, mine takto se niin.
+
+ISÄNTÄ.
+Ja minä hänet siihen pakotan, muuten korjatkoon luunsa.
+
+CAJUS.
+Mine kiite sinu siit.
+
+ISÄNTÄ.
+Ja vielä muutakin, sinä pukari. -- (Hiljaa toisille.) Mutta ensin, te.
+herra kundi, ja te, herra Paaso ja samalla muotoa te, kavalieri
+Laihanen, menkää kaupungin kautta Fragmoreen.
+
+PAASO.
+Sir Hugh on siellä, niinkö?
+
+ISÄNTÄ.
+On; tutkikaa, millä tuulella hän on; minä tuon tohtorin sinne peltojen
+poikitse. Onko hyvä näin?
+
+HÖLLÖNEN.
+Sen me teemme.
+
+PAASO, HÖLLÖNEN ja LAIHANEN.
+Hyvästi, hyvä herra tohtori!
+
+    (Paaso, Höllönen ja Laihanen menevät.)
+
+CAJUS.
+_Parbleu_, mine löö kooljaks se pappi, hen puhu tuhmeliini poolest
+miss Anna Paaso tykön.
+
+ISÄNTÄ.
+Hän joutaa kuolla. Mutta ensin pistä tuppeen hätäisyytesi, vala kylmää
+vettä sapellesi. Tule kanssani tuosta vainion poikitse Fragmoren
+kautta; vien sinut erääseen maataloon, missä neiti Anna Paaso on
+kestissä; ja missä voit kosia häntä. Osasinko oikein? Onko hyvä näin?
+
+CAJUS.
+_Parbleu_, mine kiite te; _parbleu_, mine tykke te; mine
+hankki te hyve kundi, kreivi, ritari, jaarli, aateli, minu patsientti.
+
+ISÄNTÄ.
+Ja siitä hyvästä minä saatan sinut epäluottoon Anna Paason tykönä. Onko
+hyvä näin?
+
+CAJUS.
+_Parbleu_, hyve ole hyve puhe.
+
+ISÄNTÄ.
+No, tallustakaamme sitte matkaan.
+
+CAJUS.
+Tule minu kintu päräss, Jack Rugby.
+
+    (Menevät.)
+
+
+
+
+KOLMAS NÄYTÖS.
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+    Tasanko Fragmoren lähellä.
+    (Sir Hugh Evans ja Simppeli tulevat.)
+
+EVANS.
+Mnää pyydä, hyvä herr Höllöse pikent ja mnuun ystvän, Simppel nimelt,
+sano, mihe suuntta snää ole kurkistan sen herr Cajukse perä, joka kuttu
+ittes tropptohtoriks?
+
+SIMPPELI.
+Pittyyn päin, puistoon päin, joka suuntaan, vanhan Windsorin tietä,
+kaikkia teitä, paitse kaupungin tietä.
+
+EVANS.
+Mut mnää pyydän kaikel muotto, kato sinnekkin päi.
+
+SIMPPELI.
+Kyllä, herra.
+
+    (Vetäytyy syrjään.)
+
+EVANS.
+Siuna ja varjel! Kui mnuun sydämen pamppaile ja sielun on ahdistukses!
+-- Kui mnää olisi iloine, jos hän vaa narraisis! -- Kui mnuun mielen o
+must! -- Kyll mnää sen konnan kalloho pläiskä häne troppklasis, ku vaa
+nii passa. Siuna ja varjel!
+
+        (Laulaa.)
+
+    Kun purot metsässä lirisee
+    Ja satskieliset visertelee,
+    Ma kukkaisvuotehen meille laitan,
+    Ja tuhansin ruusuja patjaks taitan.
+    Kun purot --
+
+    Jes auttakko! Mnuun teke oikke miel itke.
+
+        (Laulaa.)
+
+    Ja satakieliset visertelee: --
+    Juur virtais vieress, Babylon, --
+    Ja tuhansin ruusuja patjaks taitan.
+    Kun purot --
+
+SIMPPELI (tulee esiin).
+Tuolta hän tulee, tuota tietä, herra pastori.
+
+EVANS.
+Terve tulemast.
+
+    (Laulaa.)
+
+    Kun purot metsässä lirisee --
+
+Jumal vanhurskait varjelkko! -- Millaissi aseit hänel on?
+
+SIMPPELI.
+Ei mitään aseita, pastori. Tuossa tulee isäntäni, herra Höllönen, ja
+vielä toinenkin herra Fragmoresta päin, vainion poikki, tuota tietä.
+
+EVANS.
+Ann tänn mnuun kappan; tai kann sit vaa käsivarrellas.
+
+    (Paaso, Höllönen ja Laihanen tulevat.)
+
+HÖLLÖNEN.
+Kas, herra pastori! Hyvää huomenta, hyvä herra Hugh! Pidätä
+korttimiestä korteistaan ja kirjamiestä kirjoistaan, niin sanon että
+teet ihmeitä.
+
+LAIHANEN.
+Ah, sitä suloista Anna Paasoa!
+
+PAASO.
+Herran rauha, hyvä herra pastori!
+
+EVANS.
+Herran armo ja laupeus olkko kaikkein teijän kanss!
+
+HÖLLÖNEN.
+Mitä! Miekka ja sana! Tutkitteko molempia, herra pastori?
+
+PAASO.
+Ja vielä niin nuorekas, ihokas vain ja housut yllä, näin kolkossa ja
+kosteassa ilmassa!
+
+EVANS.
+Sill' asjal o omat syys ja perustukses.
+
+PAASO.
+Tulimme tänne tarjoamaan teille palvelustamme, herra pastori.
+
+EVANS.
+Hyvä vaa. Mitä se olsis?
+
+PAASO.
+Tuolla noin on suuriarvoinen herra, jota joku varmaankin on loukannut
+ja joka siitä on niin äkeässä riidassa oman arvonsa ja mielenmalttinsa
+kanssa, kuin suinkin saattaa ajatella.
+
+HÖLLÖNEN.
+Olen elänyt neljä kertaa kaksikymmentä vuotta ja vähän päälle, vaan en
+ikänäni ole kuullut niin korkeasäätyisen, arvokkaan ja oppineen miehen
+joutuvan niin pois suunniltaan.
+
+EVANS.
+Kuka se o?
+
+PAASO.
+Arvaan että tunnette hänet: herra tohtori Cajus, se kuuluisa
+ranskalainen lääkäri.
+
+EVANS.
+Rist ja tuska! Yht hyvi te voisisitt mull puhu kaoraliemest.
+
+PAASO.
+Kuinka niin?
+
+EVANS.
+Hänel ei oi enemppä tietto Hibbokratuksest ja Galenuksest, kui -- ja
+sitä pait hän on konn, nii pelkur konn, kui te koskan voisisitt pyyttä
+tull tuntema.
+
+PAASO.
+Lyön vetoa, että tämä on se mies, jonka oli määrä hänen kanssaan
+taistella.
+
+HÖLLÖNEN.
+Siltä näyttää aseista päättäen. Pitäkää heidät erillään; -- tässä tulee
+tohtori Cajus.
+
+    (Isäntä, Cajus Ja Rugby tulevat.)
+
+PAASO.
+Kas niin, herra pastori, antakaa miekan olla tupessa.
+
+HÖLLÖNEN.
+Samoin te, hyvä herra tohtori.
+
+ISÄNTÄ.
+Riisukaa heiltä aseet; soittakoot suutaan; pitäkööt nahkansa ehjänä ja
+rääkätkööt äidinkieltämme.
+
+CAJUS.
+Anna, mine puhu yks sana teide korva kanss: miks te ei tule, kun mine
+varto?
+
+EVANS.
+Älkkästäs kiivastuko; aikanas kutaki.
+
+CAJUS.
+_Parbleu_, te ole pelkuri, aasi, apina.
+
+EVANS.
+Älkkäm täsä ny sentä ruvekko muitte ihmiste pitaakeliks, mnää pyydän
+kaikes ystävydes, ja mnää tahdo teil antta hyvityst taval tai toisel.
+-- Mnää nakka kaikk teijä trop-potut teit vast plässi, kun te lyött
+laimi välipuhet ja sopimukset.
+
+CAJUS.
+_Diable!_ -- Jack Rugby, -- isende _de la jarretière_, --
+eikö mine on hente varto lööde hente kooljaks? Eikö mine on ole tess,
+meeretty plassi peell?
+
+EVANS.
+Nii tott ku mnuul o kristityn sielu, nii, näettäk, tämä täsä ei ol se
+määrätty plassi. Mnää vedä tuomriks Sukkanaoha isännä.
+
+ISÄNTÄ.
+Hiljaa, sanon minä, Gallia ja Wallia, Ranskan mies ja Walesin mies,
+sielun tohtori ja ruumiin tohtori!
+
+CAJUS.
+Se ole hyve, -- _excellent!_
+
+ISÄNTÄ.
+Vait, sanon minä, nyt puhuu Sukkanauhan isäntä. Olenko minä politikku?
+Olenko minä mikään sutkapää? Olenko minä mikään Machiavelli? Pitääkö
+minun mistata tohtorini? Ei maakaan? Hän tuo mulle tipat ja kipat.
+Pitääkö minun mistata pastorini? pappini? oma sir Hughini? Ei maakaan!
+Hän tuo mulle sananlaskut ja lystit kaskut. -- Tänne kätesi, sinä
+maahinen; noin! Tänne kätesi, sinä taivahinen; noin! -- Te tieteen
+vesat, olen pettänyt teitä kumpaakin; olen haastanut teidät vääriin
+paikkoihin; sydämmenne on uljas, nahkanne on eheä, ja sektikeitos
+olkoon kaiken päätös. -- Kas niin, ottakaa heiltä miekat säilyyn. --
+Tule kanssani, sinä rauhan lapsi, tule, tule!
+
+HÖLLÖNEN.
+Hupsu koko isäntä, totta totisesti! -- Tulkaa, hyvät herrat, tulkaa.
+
+LAIHANEN.
+Ah, sitä suloista Anna Paasoa!
+
+    (Höllönen, Laihanen, Paaso ja Isäntä menevät.)
+
+CAJUS.
+Ah! Ymmertekö mine teme? He eikö teke meiste _sot_? Ah, ah!
+
+EVANS.
+Hyv on; hän o tehn meist pitaakelit: Mut mnää pyydä et ollaisis ystävät
+ja lyödäisis meijä aivot yhte ja kostetaisis toll rupisel kapiketul,
+toll Sukkanaoha isänäl.
+
+CAJUS.
+_Parbleu_, minu koko sydemeste. Hen lupasi viede minu misse ole se
+miss Anna Paaso; _parbleu_, hän minu petti kaupa peel.
+
+EVANS.
+Hyv on; kyll mnää häne kallos pehmitä. -- Tulkka poies ny.
+
+    (Menevät.)
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+    Katu Windsorissa.
+    (Rouva Paaso ja Roopetti tulevat.)
+
+R. PAASO.
+No, alappas astua, pikku teikari; olet aina ollut takamiehenä, mutta
+nyt olet edeskäypä. Mikä on hauskempaa, ohjata minun silmiäni, tai
+silmätä herrasi kantapäitä?
+
+ROOPETTI.
+Totta maarin ennemmin kuljen teidän edellänne miehenä kuin hänen
+perässään kääpiönä.
+
+R. PAASO.
+Oo, oletpa pikku mielistelijä! Näen jo että sinusta tulee hovimies.
+
+    (Virta tulee.)
+
+VIRTA.
+Kas vain, rouva Paaso! Minne matka?
+
+R. PAASO.
+Olin menossa rouvaanne katsomaan. Onko hän kotona?
+
+VIRTA.
+On, ja seuran puutteesta niin ikävissään, että tuskin pysyy koossa. Jos
+miehenne olisivat kuolleet, niin luulen että menisitte naimisiin te
+molemmat.
+
+R. PAASO.
+Se on tiettyä, -- kahden toisen miehen kanssa.
+
+VIRTA.
+Mistä olette tuon sievän viirikukon saanut?
+
+R. PAASO.
+En muista nyt taas mikä lempo hän on nimeltään se, joka sen miehelleni
+antoi. -- Mikä se taas on sinun ritarisi nimi, poikaseni?
+
+ROOPERTTI.
+Sir John Falstaff.
+
+VIRTA.
+Sir John Falstaff!
+
+R. PAASO.
+Niin, sama mies; en koskaan muista hänen nimeään. -- Ne ovat niin hyviä
+ystäviä, minun hyvä mieheni ja hän! Onko todellakin rouvanne kotona?
+
+VIRTA.
+Ihan varmaan.
+
+R. PAASO.
+Suokaa anteeksi, herra Virta: kuolen ikävään, jos en saa häntä nähdä.
+
+    (Rouva Paaso ja Roopetti menevät.)
+
+VIRTA.
+Eikö sillä Paasolla ole aivoja? Eikö silmiä? Eikö järkeä? Varmaankin ne
+kaikki nukkuvat; hän ei ymmärrä niitä käyttää. Tuo poika se lennättää
+kirjeen kaksikymmentä peninkulmaa yhtä helposti kuin kanuuna ampuu
+pilkkaan kaksikymmentä tusinaa kertaa. Hän itse auttaa vaimonsa
+lemmenseikkailuja, antaa hänen hullutuksilleen liikkumavaraa ja
+vauhtia; ja nyt se naikko on menossa minun vaimoni tykö, ja Falstaffin
+poika hänen kanssaan. Tuon rajuilman kuulee jo tuulen vinkunasta. -- Ja
+Falstaffin poika hänen kanssaan! -- Kauniita juonia! Ne on jo valmiiksi
+haudottu, ja kapinoivat vaimomme jakavat kirouksen keskenään. Mutta
+malta! Kyllä sen miehen vielä paulaan kierrän; ja sittenkös minä
+vaimoani rääkkään, riistän siveyden lainahunnun sen tekopyhän rouva
+Paason kasvoilta, ja julki julistan että Paaso itse on suruton ja
+luuloton Actaeon; ja näille reippaille toimilleni kaikki naapurini
+huutavat: hyvä! (Kello lyö.) Kello antaa merkin, ja varmuuteni käskee
+minua etsimään; sieltä minä sen Falstaffin löydän. Tästä minua pikemmin
+kiitetään kuin nauretaan; sillä että Falstaff on siellä, se on niin
+varma, kuin maa on vahva. Minä menen nyt.
+
+    (Paaso, Höllönen, Laihanen, Isäntä, Sir Hugh Evans,
+    Cajus ja Rugby tulevat.)
+
+KAIKKI.
+Terve, herra Virta.
+
+VIRTA.
+No, totta totisesti, siinäpä koko liuta! -- Minulla on pienet lystit
+kodissani, ja pyydän että kaikki tulette luokseni.
+
+HÖLLÖNEN.
+Minun täytyy kieltäytyä, herra Virta.
+
+LAIHANEN.
+Niin ikään minun, herra Virta. Me olemme luvanneet syödä päivällistä
+neiti Annan kanssa, ja minä en syö sanaani, vaikka saisin rahaa jos
+kuinka paljon.
+
+HÖLLÖNEN.
+Olemme jo kauan havitelleet naimiskauppaa Anna Paason ja orpanani
+Laihasen välillä, ja tänään on määrä saada vastaus.
+
+LAIHANEN.
+Toivon saavani teidän suostumuksenne, isä Paaso.
+
+PAASO.
+Sen saatte, herra Laihanen; olen täydellisesti teidän puolellanne;
+mutta vaimoni, herra tohtori, pitää kokonaan teidän puoltanne.
+
+CAJUS.
+Eh, _parbleu!_ ja tyttö minu rakasta; minu huushollerska Reipas
+sano minu se.
+
+ISÄNTÄ.
+Mitä sanotte nuoresta herra Fentonista? Hän hyppii, hän tanssii,
+hänellä on nuoren silmät, hän kirjoittaa runoja, hän puhuu
+juhlapäivä-kieltä, hän hajahtaa kuin huhti- ja toukokuu; hän sen ottaa,
+hän sen ottaa! hän on onnipoika, hän sen ottaa.
+
+PAASO.
+Ei minun suostumuksellani, sen voin taata. Sillä nuorella herralla ei
+ole niin mitään; hän on ollut sen hurjan prinssin[16] ja Poinsin
+toveri; hän on liian ylhäinen meille; hän tietää liian paljon. Ei, hän
+ei saa onneensa solmuakaan sitoa minun varallisuuteni sormella; jos hän
+tytön tahtoo, niin ottakoon hänet semmoisenaan; minun varani
+noudattavat minun tahtoani, ja minun tahtoni ei kulje sitä tietä.
+
+VIRTA.
+Pyydän oikein hartaasti, tulkaa edes jotkut teistä luokseni
+päivälliselle; paitse ruokaa saatte huvitustakin: näytän teille kumman
+otuksen. -- Herra tohtori, teidän täytyy tulla, -- teidän myös, herra
+Paaso -- ja teidän, herra pastori.
+
+HÖLLÖNEN.
+No, hyvästi sitten; sitä paremmin me voimme naimiskauppoja hieroa herra
+Paason tykönä.
+
+    (Höllönen ja Laihanen menevät.)
+
+CAJUS.
+Menne sine koti, Jack Rugby; mine tule koht.
+
+    (Rugby menee.)
+
+ISÄNTÄ.
+Hyvästi, poika-muruset; minä menen nyt kelpo ritarini Falstaffin tykö,
+ja siellä juomme pillitämme piipallisen kanariaa.
+
+VIRTA (syrjään).
+Mutta ensin minä panen sen kanaljan piipattamaan oman pillini mukaan.
+-- Tuletteko, hyvät herrat?
+
+    (Menevät.)
+
+
+Kolmas kohtaus.
+
+    Huone Virran asunnossa.
+    (Rouva Virta ja rouva Paaso tulevat.)
+
+R. VIRTA.
+Jussi, hoi! Roope, hoi!
+
+R. PAASO.
+Pian, pian! Onko pesukoppa --
+
+R. VIRTA.
+Kaikki valmista. -- Roope, sinä, etkö kuule?
+
+    (Palvelijat tuovat kopan.)
+
+R. PAASO.
+Joutuun, joutuun!
+
+R. VIRTA.
+Pankaa se tähän.
+
+K. PAASO.
+Määrätkää heille tehtävänsä; sukkelat toimet!
+
+R. VIRTA.
+Niin, niinkuin sanoin teille, Jussi ja Roope, olkaa valmiina prännissä
+tässä lähellä; ja heti kun teitä huudan, niin tulkaa paikalla sisään ja
+ottakaa -- viipymättä ja tuumimatta -- tämä koppa olallenne; ja kun se
+on tehty, niin laputatte kiiruusti sen kanssa pois ja viette sen
+valkaisupaikalle tuonne Datchet-niitylle ja tyhjennätte sen siihen
+mutaiseen ojaan, joka on aivan Thamesin vieressä.
+
+R. PAASO.
+Muistatteko nyt vain kaikki?
+
+R. VIRTA.
+Olen heille sen selittänyt kerran toisensa perään; he eivät lisätietoja
+kaipaa. -- Menkää nyt, ja tulkaa, kun teitä kutsutaan.
+
+    (Palvelijat menevät.)
+
+R. PAASO.
+Tuossahan tulee pikku Roopetti.
+
+    (Roopetti tulee.)
+
+R. VIRTA.
+No, pikku peukaloiseni, mitä uutisia tuot sinä?
+
+ROOPETTI.
+Herrani, sir John, on tullut sisään takaportin kautta ja pyytää päästä
+puheillenne.
+
+R. PAASO.
+Sinä pikku vietelintu, oletko sinä vain luotettava?
+
+ROOPETTI.
+Olen, sen vannon. Herrani ei tiedä että te olette täällä, ja hän on
+uhannut syöstä minut iankaikkiseen vapauteen, jos puhun tästä teille;
+hän vannoo, että silloin hän ajaa minut pois.
+
+R. PAASO.
+Sinä olet kiltti poika; tämä sinun vaitiolosi tulee räätäliksesi ja
+tekee sinulle uuden nutun ja housut. -- Minä menen nyt piiloon.
+
+R. VIRTA.
+Tehkää se. -- Mene ja sano herrallesi, että olen yksin. (Roopetti
+menee.) -- Rouva Paaso, muistattehan tehtävänne?
+
+R. PAASO.
+Olkaa huoletta; jos en osaani oikein näyttele, niin saatte minulle
+viheltää.
+
+    (Menee.)
+
+R. VIRTA.
+Kas niin! Nyt me häntä tunnustelemme, tuota epäterveellistä kosteutta,
+tuota muodotonta vesikurpitsaa; opetamme häntä erottamaan kyyhkysen
+variksesta.
+
+    (Falstaff tulee.)
+
+FALSTAFF.
+"Joko sinut sain, sinä taivahinen hohtokivi?" Haa! Nyt tahdon kuolla,
+nyt olen elänyt kylliksi; tämä on kunnianhimoni huippu. Oi, mikä
+autuaallinen hetki.
+
+R. VIRTA.
+Oo, rakas sir John!
+
+FALSTAFF.
+Rouva Virta, en osaa imarrella, en osaa laverrella, rouva Virta.
+Minulla on vain yksi syntinen toivomus: ah, jos miehesi olisi haudassa!
+Parahimmalle loordille sanon vasten partaa, että silloin tekisin sinut
+ladykseni.
+
+R. VIRTA.
+Minäkö teidän ladynne, sir John? Ah, minusta tulisi surkea lady!
+
+FALSTAFF.
+Ranskan hovi näyttäköön minulle toista samanlaista! Näen jo, kuinka
+silmäsi kilpailisi timantin kanssa; sinulla on se oikea kulmakarvain
+kaunis kaarevuus, johon niin hyvin soveltuu siipihuntu tai
+sankarihiippa tai jokin päänkoristus à la Venetienne.
+
+R. VIRTA.
+Tavallinen päähuivi vain, herra John; minun kulmilleni ei sovellu
+mikään muu, eikä sekään oikein hyvin.
+
+FALSTAFF.
+Jumaliste, julmuri olet, kun tuommoista puhut! Sinusta tulisi
+täydellinen hovinainen, ja jalkasi varma astunta antaisi puolipyöreässä
+pönkkähameessa käynnillesi erinomaisen joustavuuden. Näen hyvin mitä
+sinusta tulisi, jos Onnetar ei olisi vihamiehesi; Luonnotar on
+ystäväsi; kas niin, sitä sinä et voi salata.
+
+R. VIRTA.
+Uskokaa, minussa ei ole mitään tuosta kaikesta.
+
+FALSTAFF.
+Mikä minut sai sinua rakastamaan? Opi siitä uskomaan, että sinussa on
+jotakin erinomaista. Näetkös, minä en voi imarrella, en sanoa, että
+olet sitä tai sitä, niinkuin nuo sopertavat orapihlajannuput, jotka
+kulkevat naisina miesten vaatteissa ja lemuavat niinkuin rohdoskaupat
+yrttien keruuaikana; minä sitä en voi; mutta sinua minä rakastan, en
+ketään muuta kuin sinua, ja sinä sen ansaitset.
+
+R. VIRTA.
+Älkää minua pettäkö, hyvä herra; pelkään että rakastatte rouva Paasoa.
+
+FALSTAFF.
+Voisit yhtä hyvin sanoa, että rakastan kulkea kilstupateitä, joka
+minulle on yhtä vastenmielistä kuin kalkkiuunin savu.
+
+R. VIRTA.
+No, taivas tietää, kuinka suuresti teitä rakastan, ja kerran saatte sen
+vielä kokea.
+
+FALSTAFF.
+Pysy yhä siinä mielessä; minä koetan sen ansaita.
+
+R. VIRTA.
+Ah, minun täytyy sanoa, että sen te jo ansaitsette; muuten en voisi
+siinä mielessä pysyä.
+
+ROOPETTI (ulkoa).
+Rouva Virta, rouva Virta, täällä on rouva Paaso oven takana ja uhkuu ja
+puhkuu ja on hurjan näköinen ja tahtoo heti teitä puhutella.
+
+FALSTAFF.
+Hän ei saa minua nähdä; menen piiloon tuonne seinä verhon taa.
+
+R. VIRTA.
+Niin oikein, menkää; hän se on oikea kielikello.
+
+    (Falstaff piiloutuu.)
+    (Rouva Paaso ja Roopetti palajavat.)
+
+No, mikä nyt on? Mikä hätänä?
+
+R. PAASO.
+Oi, rouva Virta, mitä olette tehnyt? Olette häväisty, olette hukassa,
+olette ijankaikkisesti kadotettu!
+
+R. VIRTA.
+Mikä asiana, hyvä rouva Paaso?
+
+R. PAASO.
+Voi teitä, rouva Virta! Niin kunnon mies teillä on puolisona, ja
+annatte hänelle syytä epäluuloon!
+
+R. VIRTA.
+Mitä syytä epäluuloon!
+
+R. PAASO.
+Mitäkö syytä epäluuloon? -- Hyi, hävetkää! Kuinka olen teistä
+erehtynyt!
+
+R. VIRTA.
+Mutta, hyväinen aika, mikä asiana?
+
+R. PAASO.
+Miehenne on tulossa tänne, hyvä rouva, ja kaikki Windsorin
+oikeudenpalvelijat hänen kanssaan, etsimään erästä herraa, joka,
+niinkuin hän sanoo, nyt on teidän suostumuksellanne tässä talossa ja
+ilkeällä tavalla hyväkseen käyttää hänen poissaoloaan. Te olette
+hukassa.
+
+R. VIRTA (hiljaa).
+Puhukaa kovemmin! (Ääneen.) Hyvä jumala, eihän toki!
+
+R. PAASO.
+Suokoon taivas, ettei niin ole, ja ettei teillä ole semmoista miestä
+täällä; mutta vallan vissi on, että miehenne on tänne tulossa, puoli
+Windsoria jäljissään, semmoista miestä etsimään; tulin edeltäpäin siitä
+teille ilmoittamaan. Jos tiedätte olevanne puhdas, niin olen siitä
+iloissani; mutta jos teillä on täällä ystävä, niin laittakaa hänet
+pois. Älkää siinä ällistelkö! Malttakaa mielenne, puolustakaa
+mainettanne, tai sanokaa hyville päivillenne ikuiset jäähyväiset.
+
+R. VIRTA.
+Mitä pitää minun tehdä? -- Täällä on todellakin eräs herra, hyvä
+ystäväni, enkä sure niin paljon omaa häpeääni kuin hänen vaaraansa.
+Antaisin mielelläni tuhat puntaa, jos saisin hänet pois talosta.
+
+R. PAASO.
+Hyi, noita puheitanne! "Antaisin mielelläni" ja "antaisin mielelläni"!
+Miehenne on täällä tuossa paikassa; miettikää miten saatte hänet täältä
+pois; talossanne ette voi häntä piilottaa. -- Oi, kuinka olette minua
+pettänyt! -- Kas, tuossahan on koppa; jos hän vain on säällistä kokoa,
+niin voi hän kömpiä tuohon, ja sitte heitätte likaisia vaatteita
+päälle, niinkuin kaikki olisi menossa pyykkiin; taikka, koska
+nyt on valkaisuaika, niin antakaa kahden renkinne kantaa hänet
+Datchet-niitylle.
+
+R. VIRTA.
+Hän on liian paksu; ei mahdu hän tuohon. Mitä pitää tehdä?
+
+    (Falstaff tulee esiin.)
+
+FALSTAFF.
+Saanko koittaa? Saanko koittaa? Oi, saanko koittaa? Tuohon tahdon,
+tuohon tahdon! Seuratkaa ystävänne neuvoa; tuohon tahdon!
+
+R. PAASO.
+Mitä? sir John Falstaff! Entä kirjeenne, ritari?
+
+FALSTAFF (syrjään rouva Paasolle).
+Rakastan sinua; auta minut pois täältä; anna että kömmin tuohon; en
+enää koskaan --
+
+    (Kömpii koppaan; he peittävät hänet likaisilla liinavaatteilla.)
+
+R. PAASO.
+Auta, poika, peittämään herraasi! -- Kutsukaa renkinne tänne, rouva
+Virta! -- Te, uskoton ritari!
+
+R. VIRTA.
+Hoi, Jussi! Roope! Jussi, hoi!
+
+    (Roopetti menee.)
+    (Palvelijat palajavat.)
+
+Ottakaa nuo vaatteet tuosta, joutuun! Missä on kantotanko? Voi, teitä
+nahjuksia! Viekää ne pyykkärille Datchet-niitylle; joutuun, no!
+
+    (Virta, Paaso, Cajus ja sir Hugh Evans tulevat.)
+
+VIRTA.
+Tehkää hyvin, astukaa sisään; jos syyttä epäilen, niin pilkatkaa minua,
+naurakaa vasten partaa; muuta en ansaitse. -- Mitä tuo? Mihinkä sitä
+viette?
+
+PALVELIJA.
+Pyykkärille tietysti.
+
+R. VIRTA.
+Mitä sinun siihen tulee, mihin he sen vievät? Joko pukki rupee
+kaalimaan vartijaksi?
+
+VIRTA.
+Pukki, pukki, pukki? Niin kyllä, pukki, pukki niin, sen takaan, ja
+kiimainen lisäksi; saadaanpa nähdä. (Palvelijat menevät koppineen.)
+Hyvät herrat, näin unta viime yönä; kerron teille sen unen. Kas tässä,
+tässä, tässä ovat avaimeni: menkää ylishuoneisiin, hakekaa, urkkikaa,
+nuuskikaa; vannon että löydämme ketun pesästä. -- Ensin suljen tämän
+tien: -- kas niin, nyt ajamme sen loukostaan.
+
+PAASO.
+Tyyntykää, hyvä herra Virta; tällä te vain itseänne vahingoitatte.
+
+VIRTA.
+Aivan niin, herra Paaso. -- Tulkaa, hyvät herrat, kohta saatte nähdä
+lystit; seuratkaa minua, hyvät herrat.
+
+    (Menee.)
+
+EVANS.
+Nämä ova todest kummalissi humörej ja mustsukkasuksi.
+
+CAJUS.
+_Parbleu_, teme ei on _façon de France_; Franska ei
+mustasukka.
+
+PAASO.
+No, mennään, hyvät herrat, niin saamme nähdä, miten tämä urkinta
+päättyy.
+
+    (Paaso, Cajus ja Evans menevät.)
+
+R. PAASO.
+Tämähän on kaksinkerroin oiva pila!
+
+R. VIRTA.
+En tiedä mikä enemmän minua huvittaa, sekö, että mieheni, vai sekö,
+että sir John on petetty?
+
+R. PAASO.
+Kuinka hänessä mahtoikaan sydän pamppailla, kun miehenne kysyi, mitä
+kopassa oli!
+
+R. VIRTA.
+Varon melkein, että hän on pesun tarpeessa; ja näin tuo heittokylpy
+tekee hänelle vain hyvää.
+
+R. PAASO.
+Hirteen joutaisi koko irstas konna! Soisin että kaikki samansorttiset
+joutuisivat samanlaiseen kiipeliin.
+
+R. VIRTA.
+Varmaankin on miehelläni joku erityinen syy epäillä että Falstaff on
+täällä; en ole koskaan nähnyt häntä niin riivatun mustasukkaisena kuin
+nyt.
+
+R. PAASO.
+Minäpä keksin juonen, millä siitä päästään selville; meidän täytyy
+tehdä uudet kepposet Falstaffille, hänen irstaustautinsa tuskin tästä
+lääkkeestä paranee.
+
+R. VIRTA.
+Mitä, jos lähettäisimme tuon vanhan hupsun, tuon rouva Reippaan, hänen
+tykönsä pyytämään anteeksi veteenheittoa, ja antaisimme hänelle uutta
+toivoa, jotta saisimme häntä uudelleen rangaista?
+
+R. PAASO.
+Tehdään se; kutsumme hänet tulemaan tänne huomenaamulla kello kahdeksan
+saamaan vahingonkorvausta.
+
+    (Virta, Paaso, Cajus ja Evans palajavat.)
+
+VIRTA.
+En löydä häntä mistään; se konna ehkä vain kerskaili sillä, mitä ei
+saanut.
+
+R. PAASO.
+Kuulitteko tuota?
+
+R. VIRTA.
+Kyllä, kyllä; hiljaa vain! -- Te kohtelette minua kauniisti, herra
+Virta, eikö totta?
+
+VIRTA.
+Niin kyllä teen.
+
+R. VIRTA.
+Taivas tehköön teidät paremmaksi, kuin mitä ajatuksenne ovat.
+
+VIRTA.
+Aamen!
+
+R. PAASO.
+Te tällä itseänne sanomattomasti vahingoitatte, herra Virta.
+
+VIRTA.
+No niin, itse sen kärsin.
+
+EVANS.
+Jos siel on yhtäkä ristsieiu talos ja huoneis ja arkuis ja kaapeis,
+niin taivas mnuul mnuun syntin antteks antakko viimeisen tuomiopäivän.
+
+CAJUS.
+_Parbleu_, ei mine möös, ei sielle on ykte ristsielu.
+
+PAASO.
+Hyi, hyi, herra Virta! Ettekö häpeä? Mikä henki, mikä saatana on
+päähänne pannut tällaiset luulot? Minä en tuota mielenhouraustanne
+omakseni tahtoisi, vaikka saisin Windsorin linnan kaikki aarteet.
+
+VIRTA.
+Sehän on se minun vikani, herra Paaso; itseäni se vaivaa.
+
+EVANS.
+Paha omatunt teit vaeva; teijä rouvan on niin kunnjaline vaim, etei
+toist voi löytä viidest tuhanest ja viel viidest sadast.
+
+CAJUS.
+_Parbleu_, mine näke ett se ole kunialinen vaimo.
+
+VIRTA.
+No niin; lupasin teille päivälliset, -- Tulkaa pois puistoon
+kävelemään. Pyydän, antakaa minulle anteeksi; toiste kerron teille syyn
+tähän menettelyyni. -- Tule, eukko; -- tulkaa, rouva Paaso; antakaa
+minulle anteeksi, sydämmestäni pyydän, antakaa minulle anteeksi.
+
+PAASO.
+Menkäämme, hyvät herrat; mutta kyllä hän vielä nauruksi tulee, uskokaa
+pois. Pyydän teitä kaikkia huomenaamuksi luokseni suurukselle; sitten
+mennään yhdessä linnustamaan; minulla on sievä viidakkohaukka.
+Lupaatteko?
+
+VIRTA.
+Sama se.
+
+EVANS.
+Missä on yks, siel ole mnää toine.
+
+CAJUS.
+Miss ole yks tai kaks, seell on mine kolmas.
+
+VIRTA.
+Pyydän, herra Paaso, tulkaa.
+
+EVANS.
+Mut mnää pyydä, muistakka huomen sit krouvar-isänttä, sit rupist
+roisto.
+
+CAJUS.
+Se ole hyve; _parbleu_, koko minu sydemest.
+
+EVANS.
+Se rupine roist! Sill on ne juones ja ilvees.
+
+    (Menevät.)
+
+
+Neljäs kohtaus.
+
+    Huone Paason asunnossa.
+    (Fenton ja Anna Paaso tulevat.)
+
+FENTON.
+Isäsi suosiot' en voita, Anni;
+Siis älä hänen luokseen mua neuvo.
+
+ANNA.
+Oi! Mitä siis?
+
+FENTON.
+               Sa ole oma itses.
+Sukua hänest' olen liian suurta,
+Ja hoikaks käyneen kukkaroni muka
+Lihoittaa tahdon hänen aarteillaan;
+Ja panee vielä muita esteit' eteen, --
+Nuo humut entiset ja hurjat seurat,
+Ja sanoo, etten mitenkään sua saata
+Muun vuoksi rakastaa kuin kullan tähden.
+
+ANNA.
+Kenties hän onkin oikeassa.
+
+FENTON.
+                            Ei,
+Niin totta kuin mua taivas auttakoon!
+Vaikk' olikin -- sen myönnän -- isäs rikkaus
+Ens aihe miksi sua kosin, Anna,
+Niin heti näin, ett' arvos suuremp' oli
+Kuin täydet kukkarot ja kultataakat;
+Ja tuota aarretta, sua itseäsi,
+Vain halaan.
+
+ANNA.
+             Vielä sentään pyrkikää
+Isäni suosiin päästä, rakas Fenton.
+Jos aika suotuisa ja pyyntö nöyrä
+Ei siihen auta, silloin -- tulkaa syrjään.
+
+    (Jatkavat keskusteluaan syrjässä.)
+    (Höllönen, Laihanen ja rouva Reipas tulevat.)
+
+HÖLLÖNEN.
+Katkaiskaa heidän keskustelunsa, rouva Reipas; lankoni puhukoon itse
+puolestaan.
+
+LAIHANEN.
+Täytyy koettaa, hitto olkoon, menköön sitte syteen tai saveen.
+
+HÖLLÖNEN.
+Älä vain anna itseäsi säikäyttää.
+
+LAIHANEN.
+Ei, hän ei minua säikäytä, siitä ei vaaraa, -- kunhan en vain pelkäisi.
+
+R. REIPAS.
+Kuulkaas, neiti; herra Laihanen tahtoisi sanoa teille pari sanaa.
+
+ANNA.
+Ma tulen. -- (Fentonille.) Tuon on isä valinnut.
+Oo, kolmesataa puntaa vuoteensa
+Somiksi tekee rumimmatkin virheet!
+
+R. REIPAS.
+Ja kuinka voi se hyvä herra Fenton? Sallitteko minun sanoa pari sanaa?
+
+HÖLLÖNEN.
+Hän tulee; iske kiinni, lanko. Ah, poika, sulla oli isä!
+
+LAIHANEN.
+Mulla oli isä, neiti Anna; setäni tässä voi hänestä kertoa monta
+hauskaa ilvettä. Kertokaapas, setä, neiti Annalle tuo ilve, kun isäni
+kerran varasti kanakopista kaksi hanhea, kertokaapas.
+
+HÖLLÖNEN.
+Neiti Anna, lankoni rakastaa teitä.
+
+LAIHANEN.
+Niin kyllä, yhtä paljon kuin rakastan mitään naista Glostershiressä.
+
+HÖLLÖNEN.
+Hän tulee teitä pitämään kuin aatelisnaista.
+
+LAIHANEN.
+Niin, sen teen; siinä ei piisaa pipit eikä papit, jos ovat esquiren
+arvoa alemmat.
+
+HÖLLÖNEN.
+Hän antaa teille sataviisikymmentä puntaa elinkorkoa.
+
+ANNA.
+Hyvä herra Höllönen, antakaa hänen puhua itse puolestaan.
+
+HÖLLÖNEN.
+Kiitos, suuri kiitos teille siitä; kiitos siitä hyvästä lohdutuksesta.
+Hän kutsuu sinua, lanko; jätän nyt teidät.
+
+ANNA.
+No, herra Laihanen?
+
+LAIHANEN.
+No, hyvä neiti Anna?
+
+ANNA.
+Mikä on viimeinen tahtonne?
+
+LAIHANEN.
+Viimeinen tahtoni! Tuhat tulimmaista, sepä somaa pilaa, totta
+totisesti! En ole, Jumalan kiitos, vielä testamenttiani tehnyt; en ole
+niin kitulias olento, Jumalalle ylistys.
+
+ANNA.
+Tarkoitin kysyä, herra Laihanen, mitä te minusta viimeinkin tahdotte?
+
+LAIHANEN.
+Totisesti, omasta puolestani, hyvin vähän teistä tahdon, tai en mitään.
+Isäni ja setäni ovat tämän alkuunpanneet; jos se onnistuu, niin olkoon
+menneeksi, jos ei, niin onni sille, kelle onni tulee. He voivat teille
+sanoa, miten asian laita on, paremmin kuin minä. Kysykää isältänne,
+tuossa hän tulee.
+
+    (Herra Paaso ja rouva Paaso tulevat.)
+
+PAASO.
+No, herra Laihanen? -- Hänt', Anni, lemmi. --
+Haa, mitä? Mitä tekee Fenton täällä?
+Nuo käynnit ainaiset on mulle loukkaus;
+Sanoinhan: pois jo luvattu on Anna.
+
+FENTON.
+No, älkää kiivastuko, herra Paaso.
+
+R. PAASO.
+Tytöstä, herra Fenton, luopukaa.
+
+PAASO.
+Ei teille vaimoks sovi hän.
+
+FENTON.
+                            Mua kuulkaa.
+
+PAASO.
+Ei, hyvä Fenton. -- Herra Höllönen,
+Ja vävy Laihanen, pois tulkaa sisään. --
+Mua kärkkyytenne loukkaa, herra Fenton.
+
+    (Paaso, Höllönen ja Laihanen menevät.)
+
+R. REIPAS.
+Puhukaa rouvan kanssa.
+
+FENTON.
+                       Hyvä rouva,
+Näin vilpittömästi kun tytärtänne
+Ma rakastan, niin nuhteitten ja kiellon
+Ja tapain uhallakin lemmen lippu
+Mun nostaa täytyy ilmaan eikä väistää;
+Te mulle suokaa suostumuksenne.
+
+ANNA.
+Älä, äiti, tuolle narrille mua naita.
+
+R. PAASO.
+En aiokaan, paremman tiedän miehen.
+
+R. REIPAS.
+Niin, herra tohtorin, mun herrani.
+
+ANNA.
+Haudatkaa ennen minut kaulaa myöten[17]
+Ja keilasilla pääni murskatkaa.
+
+R. PAASO.
+Huoletta vain! -- En tahdo, Fenton, olla
+En vihamiehenne enk' ystävänne.
+Tytöltä kysyn, mitä pitää teistä,
+Ja mikä mieli hällä, se myös mulla.
+Hyvästi siksi! Sisään hänen täytyy
+Nyt mennä, muuten isä häneen suuttuu.
+
+    (Rouva Paaso ja Anna menevät.)
+
+R. REIPAS.
+Tää on minun työtäni, tää. -- Mitä, sanoin minä, heitättekö pois
+lapsenne hupsulle, ja rohtoherralle! Herra Fenton, se on vasta jotakin.
+-- Tää on minun työtäni.
+
+FENTON.
+Sua kiitän. Pyydän, tänään Annille
+Tää sormus anna. Tuossa vaivastasi.
+
+    (Menee.)
+
+R. REIPAS.
+No, taivas sinua siunatkoon! Hellä sydän hänellä on; nainen voisi
+juosta tuleen ja veteen noin hellän sydämmen tähden. Mutta soisin
+sentään että herrani saisi neiti Annan, tai että herra Laihanen hänet
+saisi, tai, totta jumalauta, että herra Fenton hänet saisi. Teen
+kaikkien kolmen hyväksi minkä voin, sillä olen sen luvannut ja
+sanassani tahdon pysyä; mutta eritotenkin herra Fentonin hyväksi. No
+niin, onhan minulla toinenkin asia, sir John Falstaffille molemmilta
+rouviltani; voi mua pöllöä, kun näin kuhnailen!
+
+    (Menee.)
+
+
+Viides kohtaus.
+
+    Huone Sukkanauha-ravintolassa.
+   (Falstaff ja Bardolph tulevat.)
+
+FALSTAFF.
+Bardolph, sinä!
+
+BARDOLPH.
+Tässä olen, herra.
+
+FALSTAFF.
+Tuo kortteli sektiä; pane paahdettua leipää sekaan. (Bardolph menee.)
+Pitikö minun vielä sekin nähdä, että minua kannetaan pyykkikopassa kuin
+ränttykasaa lahtarista ja viskataan Thamesiin? No, jos vielä toisen
+kerran annan näin ilveillä kanssani, niin saavatpa ottaa aivot päästäni
+ja paistaa voissa ja antaa ne koiralle uudenvuodenlahjaksi. Ne
+verkaisen pojat suistivat minut jokeen yhtä armottomasti kuin jos
+olisivat upottaneet sokeita nartun pentuja, viisitoista kappaletta
+samaa poikuetta; ja ruumiistani voitte jo päättää, että minulta se
+painuminen käy jotenkin sukkelasti; vaikka olisi pohjaan ollut yhtä
+pitkältä kuin helvettiin, niin alaspäin vain piti. Olisin uponnut, jos
+ei ranta olisi ollut laito ja särkkäinen; ja sitä kuolintapaa minä
+kammoan; sillä se vesi se turvottaa ihmisen; ja mikä olisi minusta
+tullut, jos minä olisin turvonnut! Muumiavuori siitä olisi tullut.
+
+    (Bardolph tuo viiniä.)
+
+BARDOLPH.
+Täällä on rouva Reipas, joka tahtoo teitä puhutella, herra.
+
+FALSTAFF.
+Annahan kun ensin kaadan hiukan sektiä tuohon Thamesin veteen; mahani
+on niin kylmä, kuin jos olisin niellyt lumipalloja rohtopapujen
+asemasta jäähdyttääkseni munaskuitani. -- Kutsu hänet sisään.
+
+BARDOLPH.
+Tulkaa sisään, nainen.
+
+    (Rouva Reipas tulee.)
+
+R. REIPAS.
+Teidän luvallanne, -- pyydän anteeksi! Jumal antakoon hyvää huomenta
+teidän armollenne!
+
+FALSTAFF.
+Ota pois nämä pikarilasit; laita mulle sektiä oikein kunnon kipollinen.
+
+BARDOLPH.
+Munienko kanssa?
+
+FALSTAFF.
+Puhdasta ja sekoittamatonta; minä en tahdo kanansiementä juomaani.
+(Bardolph menee.) No, mitä nyt?
+
+R. REIPAS.
+Ah, hyvä herra, tulen teidän armonne tykö rouva Virran asialla.
+
+FALSTAFF.
+Rouva Virran? Minä olen saanut virrasta tarpeekseni; heittivät minut
+virtaan; minulla on maha täynnä virtaa.
+
+R. REIPAS.
+Hyväinen aika! Siihen ei se polo raukka mitään voinut; hän on siitä
+oikein suuttunut palvelijoilleen; he käsittivät väärin viittauksen.
+
+FALSTAFF.
+Niin minäkin tein, kun luotin typerän naisen lupauksiin.
+
+R. REIPAS.
+Niin, hän nyt sitä itkee ja päivittelee, niin että sydäntänne vihloisi,
+jos sen näkisitte. Hänen miehensä menee tänä aamuna linnustamaan; rouva
+pyytää että vielä kerran tulisitte hänen luokseen kello kahdeksan ja
+yhdeksän välillä. Minun pitäisi joutuun viedä hänelle vastaus; hän
+kyllä antaa teille hyvitystä, sen minä takaan.
+
+FALSTAFF.
+Hyvä; minä tulen; sano se hänelle; käske häntä miettimään millainen on
+ihminen, muistakoon omaa heikkouttaan ja arvostelkoon sitte minun
+ansioitani.
+
+R. REIPAS.
+Kyllä sen hänelle sanon.
+
+FALSTAFF.
+Tee se. Yhdeksän ja kymmenen välillä, niinkö?
+
+R. REIPAS.
+Kahdeksan ja yhdeksän, teidän armonne.
+
+FALSTAFF.
+Hyvä, mene nyt; kyllä tulen.
+
+R. REIPAS.
+Herran rauhaan, armollinen herra!
+
+    (Menee.)
+
+FALSTAFF.
+Kumma, ettei herra Ojasta jo kuulu; hän lähetti sanan, että olisin
+kotona. Pidän paljon hänen rahoistaan. Kah, tuossa hän jo tuleekin.
+
+    (Virta tulee.)
+
+VIRTA.
+Herran rauha, herra John!
+
+FALSTAFF.
+No, herra Ojanen? Tulitte kai tiedustelemaan, mitä on tapahtunut minun
+ja rouva Virran välillä?
+
+VIRTA.
+No niin, sehän se on asiani, sir John.
+
+FALSTAFF.
+Herra Ojanen, en tahdo teiltä mitään salata; olin hänen tykönään
+sovitulla hetkellä.
+
+VIRTA.
+Ja kuinka onnistui?
+
+FALSTAFF.
+Sangen onnettomanlaisesti, herra Ojanen.
+
+VIRTA.
+Kuinka niin? Oliko hän muuttanut mieltä?
+
+FALSTAFF.
+Ei, herra Ojanen; mutta tuo mulkoileva sarvipää, hänen miehensä, herra
+Ojanen, joka elää yhtämittaisessa mustasukkaisuuden humussa, tuli
+kotiin juuri parhaan kuherruksen hetkenä, kun vastikään olimme
+syleilleet, suudelleet, valat vannoneet ja, niin sanoakseni,
+huvinäytelmän johdannon suorittaneet, ja hänen kintereillään koko liuta
+kumppaneita, joita hän hullupäissään oli sinne haalinut ja houkutellut
+-- ajatelkaas muka nuuskimaan hänen talostaan hänen vaimonsa
+rakastajaa.
+
+VIRTA.
+Mitä? Teidänkö siellä ollessanne?
+
+FALSTAFF.
+Minun siellä ollessani.
+
+VIRTA.
+Ja hakiko hän teitä eikä löytänyt?
+
+FALSTAFF.
+Saatte kuulla. Hyvän onnen sallimuksesta tuli samassa sisään rouva
+Paaso ja toi tiedon Virran tulosta, ja hänen neuvostaan ja rouva Virran
+neuvottomuudesta he pistivät minut pyykkikoppaan.
+
+VIRTA.
+Pyykkikoppaan!
+
+FALSTAFF.
+Niin, jumalauta, pyykkikoppaan; sulloivat minut siihen likaisten
+paitojen ja alushameiden, sääryksien, tahraisten sukkien ja rasvaisten
+ruokaliinojen sekaan, niin että siellä, herra Ojanen, oli inhottavin
+sekoitus sikamaisimpia hajuja, mitä koskaan on kenenkään nenään
+lemunnut.
+
+VIRTA.
+Ja kuinka kauan siinä olitte?
+
+FALSTAFF.
+Oi, tietäkää ja kuulkaa, herra Ojanen, mitä kaikkea minun on täytynyt
+kärsiä vietelläkseni tätä naista pahaan teidän hyväksenne. Kun näin
+olivat minut koppaan työntäneet, niin pari Virran renki-lurjusta
+kutsuttiin sisään emännän käskystä kantamaan minut likaisten vaatteiden
+nimellä Datchet-niitylle; he ottivat minut olalleen, kohtasivat ovessa
+herransa, tuon mustasukkaisen pakanan, joka kysäisi heiltä pari kertaa,
+mitä heillä oli kopassa. Sävähdin pelosta, että tuo riivattu
+houkkio rupeaisi sitä penkomaan, mutta kohtalo, joka on hänet
+aisankannattajaksi määrännyt, pidätti hänen kättään. No niin, hän meni
+sisään nuuskimaan, ja minä menin ulos likaisten vaatteiden nimellä.
+Mutta pankaa tähdelle, herra Ojanen, mitä nyt seuraa: minä kärsin
+kolmen erilaisen kuoleman tuskia: ensiksikin sietämätöntä pelkoa, että
+tuo haiseva, mustasukkainen pukki minut keksisi; toiseksi sain maata
+puristettuna kuin hyvä säilä silakkanelikon kehyksessä, kärki kahvassa,
+pää kantapäässä kiinni; ja päälle päätteeksi olin tulpattuna, niinkuin
+väkevä tislausviina, yhteen haisevien liinavaatteiden kanssa, jotka
+happanivat omissa rasvoissaan; aatelkaas -- mies minun luontoiseni --
+aatelkaas -- minä, joka en siedä kuumuutta enemmän kuin voi; minä, joka
+lakkaamatta hikoilen ja höyryän; olipa ihme, että pääsin tukehtumasta.
+Ja sitte, kun tämä hikilöyly oli kuumimmillaan, kun olin enemmän kuin
+puoliksi rasvassa paistunut, niinkuin hollantilainen herkku, tulla
+sitte viskatuksi Thamesiin ja tulisen kuumana virrassa jäähdytetyksi
+niinkuin hevosenkenkä; aatelkaas -- kihisevän kuumana -- aatelkaas,
+herra Ojanen!
+
+VIRTA.
+Toden perästä, mieltäni pahoittaa, että minun tähteni olette kaiken
+tämän kärsinyt. Asiani on siis toivoton. Teillä ei liene halua uuteen
+yritykseen?
+
+FALSTAFF.
+Herra Ojanen, ennen minut heittäkööt Etnaan, niinkuin heittivät
+Thamesiin, ennenkuin asian tähän jätän. Hänen miehensä on mennyt tänä
+aamuna linnustamaan; olen saanut uuden pyynnön tulla hänen luokseen,
+kello kahdeksan ja yhdeksän välillä, herra Ojanen.
+
+VIRTA.
+Kello on jo yli kahdeksan.
+
+FALSTAFF.
+Joko on? Minun täytyy siis hankkia matkaan. Tulkaa luokseni milloin
+sopii, niin saatte kuulla, kuinka on käynyt; ja kaiken loppu ja
+kaunistus on se, että te hänet valloitatte. Te saatte hänet, herra
+Ojanen; herra Ojanen, te teette Virrasta aisankannattajan.
+
+    (Menee.)
+
+VIRTA.
+Hm! Haa! Hourailenko? Uneksinko! Nukunko? Herra Virta, herää; herää,
+herra Virta! Olet saanut läven parhaaseen takkiisi, herra Virta.
+Se siitä naimisesta tulee! Se siitä tulee, kun on liinavaatteita ja
+pyykkikoppia talossa! -- No niin, minä torvetan itse julki, mikä olen;
+nyt minä saan sen irstailijan kiinni; hän on talossani; hän ei voi
+päästä minua pakoon; se on mahdotonta; hän ei voi piiloutua
+säästölippaaseen eikä pippurirasiaan; vaan jos ei hänen suojelijansa,
+paholainen, häntä auta, niin kyllä minä etsin kaikki mahdottomatkin
+paikat. En tosin voi olla olematta mikä olen; mutta se, että olen mitä
+en tahtoisi olla, se ei minua masenna. Jos minulla on sarvet, jotka
+voivat ihmisen tehdä hulluksi, niin toteutukoon minussa sananlasku:
+tahdon olla sarvihullu.
+
+    (Menee.)
+
+
+
+
+NELJÄS NÄYTÖS.
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+    Katu.
+    (Rouva Paaso, rouva Reipas ja Ville tulevat.)
+
+R. PAASO.
+Mitä luulet, joko hän lienee Virran talossa?
+
+R. REIPAS.
+Varmaankin hän siellä jo on, taikka tulee tuossa paikassa; mutta vissi
+on, että hän on oikein sydämmellisesti vimmoissaan siitä, että hänet
+paiskattiin veteen. Rouva Virta pyytää sanomaan, että tulisitte heti.
+
+R. PAASO.
+Tulen tuossa paikassa; saatan vain ensin tämän pikkumiehen tässä
+kouluun. Kas, tuossahan tuleekin hänen opettajansa; tänään on lupa,
+näen mä.
+
+    (Sir Hugh Evans tulee.)
+
+Hyvää päivää, sir Hugh! Tänään on kai koulusta lupaa?
+
+EVANS.
+On oikke; herr Laihane on antan pojil luppa leikkell.
+
+R. REIPAS.
+Jes siunatkoon sitä hyvää ihmistä!
+
+R. PAASO.
+Sir Hugh, mieheni sanoo, että poika ei saa kirjasta irti tämän
+taivaallista; olkaa hyvä, kyselkää häneltä hiukan kielioppia.
+
+EVANS.
+Tul likemmäks, Ville poik; pää pystön; tul tänn!
+
+R. PAASO.
+Tule, tule, poikaseni; pää pystyyn; vastaa nyt maisterille, älä pelkää.
+
+EVANS.
+Ville poik, kui mont lukku o nimisanoil?
+
+VILLE.
+Kaksi.
+
+R. REIPAS.
+Luulisihan, että jo yksikin lukku riittäisi.
+
+EVANS.
+Vait höpisemäst! -- Mit on sika, Ville poik?
+
+VILLE.
+_Sus_.
+
+R. REIPAS.
+Vai susi! Joko nyt siasta tulee susi?
+
+EVANS.
+Te olett taitamattomast yksinkertane vaimihmine. Mnää pyydä, olkka
+vait. -- Mit on _lapis_, Ville?
+
+VILLE.
+Kivi.
+
+EVANS.
+Ja mit on kivi, Ville?
+
+VILLE.
+Piikivi.
+
+EVANS.
+Ei, se on _lapis_, pänttä se snuun päähäs, Ville.
+
+VILLE.
+_Lapis_.
+
+EVANS.
+Nii oikke, Ville. Mist saadaan artiklit, Ville?
+
+VILLE.
+Artikkelit saadaan pronomineista ja taivutetaan seuraavaisesti:
+_Singulariter, nominativo, hic, haec, hoc_.
+
+EVANS.
+_Nominativo, hig, heg, hog_; -- aattele perän; _kenetivo,
+hujus_.
+
+R. REIPAS.
+Onpa siinä hujua.
+
+EVANS.
+No, kui on se _accusativo casu_!
+
+VILLE.
+_Accusativo, hinc_.
+
+EVANS.
+No, no, aattele perän, laps: _accusativo, hing, hang, hog_.
+
+R. REIPAS.
+Sehän hinkaa ja hankaa kuin Kinttulan koni.
+
+EVANS.
+Vait höpisemäst, vaim. -- Kui on se _focativo casu_?
+
+VILLE.
+O, -- _vocativo_, O.
+
+EVANS.
+Aattele perän, Ville; _focativo_ on _caret_.
+
+R. REIPAS.
+Merellähän ne kareet on.
+
+EVANS.
+Olkka vait, vaim.
+
+R. PAASO.
+Vaiti, vaiti!
+
+EVANS.
+Kui on _accusativo casu pluralis_, Ville?
+
+VILLE.
+_Accusativo casu_?
+
+EVANS.
+Nii.
+
+VILLE.
+_Accusativo, hos, has, hos_.
+
+R. REIPAS.
+Hossot ja hassot ja luraalit, hyi!
+
+EVANS.
+Häppe, vaim!
+
+R. REIPAS.
+Hävetkää itse, kun tuommoisia lapselle opetatte! -- Opettaa hänelle
+hinkat ja hankat, ja hujut ja hajut, niinkuin ei ne itsestään semmoisia
+oppisi; ja sitten vielä hossot ja hassot ja luraalit, -- hyi!
+
+EVANS.
+Oleks snää hassu, vaim? Snuul ei o huju haju siit mit on _casus,
+numerus ja kenus_. Snää ole nii tyhm ristlaps, etei paremast appu.
+
+R. PAASO.
+Olehan nyt vaiti.
+
+EVANS.
+No, Ville poik, ann ny kuull vähä pronominitten teklinatsioonei.
+
+VILLE.
+En muista.
+
+EVANS.
+Se on _ki, kee, kod_; jos snää unhota _kit, keet ja kotit_,
+nii snää saat patukast. Men matkas leikitelemä, men.
+
+R. PAASO.
+Hän on oppinut enemmän kuin luulinkaan.
+
+EVANS.
+Hänel on hyv knupp, sill pojal. Hyväst, frouv Paaso!
+
+R. PAASO.
+Hyvästi, hyvä pastori! (Sir Hugh menee.) Mene nyt kotiin, poikaseni. --
+Tulkaa pois, viivyttelemme liiaksi.
+
+    (Menevät.)
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+    Huone Virran talossa.
+    (Falstaff ja rouva Virta tulevat.)
+
+FALSTAFF.
+Rouva Virta, teidän tuskanne on loppuun syönyt minun kärsimykseni; näen
+että olette lemmessä uskollinen, ja lupaan teille nipasta napaan
+hyvitystä; enkä ainoastaan tavallisella lemmentyöllä, rouva Virta, vaan
+kaikilla siihen kuuluvilla koristuksilla, tempuilla ja juhlamenoilla.
+Mutta oletteko nyt vain turvassa miehenne puolesta?
+
+R. VIRTA.
+Hän on linnustamassa, rakas sir John.
+
+R. PAASO (ulkoa).
+Hoi, Virtaska! Hoi, serkku, hoi!
+
+R. VIRTA.
+Menkää tuonne kamariin, sir John.
+
+    (Falstaff menee.)
+    (Rouva Paaso tulee.)
+
+R. PAASO.
+No, mitä kuuluu, sydänkäpyseni? Onko ketään muuta talossa kuin te?
+
+R. VIRTA.
+Ei muuta kuin oma talonväki.
+
+R. PAASO.
+Tottako?
+
+R. VIRTA.
+Toden totta. -- (Syrjään.) Puhukaa kovemmin.
+
+R. PAASO.
+Ah, on todellakin hauskaa, ettei täällä ole ketään luonanne.
+
+R. VIRTA.
+Kuinka niin?
+
+R. PAASO.
+Ah, hyvä ystävä, miehellänne on nyt taas tuo vanha raivopuuskansa; hän
+tuolla pauhaa ja panettelee miestäni, haukkuu kaikki aviomiehet, kiroo
+kaikki Eevan tyttäret, olkoot mitä karvaa hyvänsä, ja lyö nyrkillään
+otsaansa, huutaen: "näytä sarvesi, näytä sarvesi!" niin että kaikki
+hulluus, mitä tähän saakka olen nähnyt, on sulaa lempeyttä, suopeutta
+ja kärsivällisyyttä, verrattuna hänen nykyiseen raivoisuuteensa. Onpa
+hauskaa, että se lihava ritari ei ole täällä.
+
+R. VIRTA.
+Mitä? Hänestäkö hän puhuu?
+
+R. PAASO.
+Ei muusta kuin hänestä; ja vannoo että, kun hän viimein häntä täältä
+etsi, hänet kannettiin ulos pyykkikopassa; vakuuttaa miehelleni, että
+hän nyt on täällä, ja on raastanut pois metsästä mieheni ja koko
+jahtiseuran, antaakseen uuden näytteen luulevaisuudestaan. Mutta onpa
+hauskaa, ettei ritari ole täällä; nyt saa hän huomata oman
+narrimaisuutensa.
+
+R. VIRTA.
+Kuinka lähellä hän on, rouva Paaso?
+
+R. PAASO.
+Aivan likellä, tuolla kadun päässä; hän on täällä tuossa paikassa.
+
+R. VIRTA.
+Minä olen hukassa! Ritari on täällä.
+
+R. PAASO.
+Vai on. -- Nyt te joudutte koko maailman häpeään, ja hän on jo melkein
+kuoleman oma. Olette tekin aviovaimo! -- Pois se mies, pois se mies!
+Parempi häpeä kuin murha.
+
+R. VIRTA.
+Mitä tietä saan hänet pois? Miten pääsen hänestä? Panenko taas hänet
+pyykkikoppaan?
+
+    (Falstaff tulee sisään.)
+
+FALSTAFF.
+En, minä en enää koppaan mene. Enkö voi livahtaa täältä pois, ennenkuin
+hän tulee?
+
+R. PAASO.
+Ah, kolme herra Virran toveria vahtii ovea pistoolit kädessä, ettei
+kukaan pääse ulos; muuten voisitte pujahtaa pois ennenkuin hän saapuu.
+Mutta mitä teillä on täällä tekemistä?
+
+FALSTAFF.
+Mitä nyt tulla ja tehdä? -- Mitä, jos kapuaisin savutorveen?
+
+R. VIRTA.
+Siihen ne aina tapaavat laukaista lintupyssyjään.
+
+R. PAASO.
+Menkää leivinuuniin.
+
+FALSTAFF.
+Missä se on?
+
+R. VIRTA.
+Kyllä hän sieltäkin etsii, se on varma. Kaikki kaapit, kohvertit,
+kirstut, laatikot, kaivot, kellarit hän on muistiin kirjoittanut ja ne
+läpikotaisin urkkii luettelon mukaan. Koko talossa ei ole teillä
+piilopaikkaa.
+
+FALSTAFF.
+Menen siis matkaani.
+
+R. PAASO.
+Jos menette omassa haahmossanne, niin olette kuoleman oma, sir John.
+Teidän täytyy ainakin valepuku saada.
+
+R. VIRTA.
+Mutta millainen valepuku?
+
+R. PAASO.
+Herrainen aika, jospa sen tietäisin! Ei ole meillä naisten vaatteita
+kylliksi väljiä hänelle; muutoin hän voisi ottaa hatun, hunnun ja
+pääliinan ja siten päästä pakoon.
+
+FALSTAFF.
+Te kultamuruset, keksikää jotakin; parempi keinottominkin keino kuin
+sula onnettomuus.
+
+R. VIRTA.
+Piikatyttöni tädin, tuon lihavan Brentfordin eukon, päällysnuttu on
+tuolla ylisillä.
+
+R. PAASO.
+Totta totisesti, sehän hänelle sopii; eukko on yhtä paksu kuin hänkin;
+hänen lupsahattunsa ja harsonsa on myöskin siellä. -- Juoskaa ylisille,
+sir John.
+
+R. VIRTA.
+Menkää, menkää, rakas sir John; rouva Paaso ja minä sill'aikaa haemme
+jotakin liinavaatetta päähänne.
+
+R. PAASO.
+Joutuun, joutuun! Me tulemme heti teitä laittamaan; pukekaa sill'aikaa
+päällysnuttu yllenne.
+
+    (Falstaff menee.)
+
+R. VIRTA.
+Toivoisin että mieheni hänet kohtaisi tuossa puvussa; hän ei voi kärsiä
+sitä vanhaa Brentfordin eukkoa; hän vannoo että hän on noita: on
+karkoittanut hänet talostamme, ja uhannut löylyttää häntä.
+
+R. PAASO.
+Taivas hänet ohjatkoon miehesi sauvan tielle, ja itse paholainen sitten
+sauvaa ohjatkoon!
+
+R. VIRTA.
+Mutta onko todellakin mieheni tulossa?
+
+R. PAASO.
+On, ihan todella; ja hän tietää tuon koppajutunkin, mistä lieneekin sen
+tietoonsa saanut.
+
+R. VIRTA.
+Siitä otamme selvän: minä laitan niin, että renkini taas kantavat ulos
+saman kopan ja tapaavat mieheni ovessa niinkuin viimeinkin.
+
+R. PAASO.
+Niin, mutta hän on täällä tuossa tuokiossa; mennään nyt pukemaan häntä
+Brentfordin noidaksi.
+
+R. VIRTA.
+Ensin sanon palvelijoilleni, miten heidän tulee menetellä kopan kanssa.
+Menkää te sill'aikaa ylisille, minä tulen heti ja tuon hänelle
+pääliinan.
+
+    (Menee.)
+
+R. PAASO.
+Hirteen koko ruokoton konna! Me emme voi kyllin pahasti häntä pidellä.
+Näin tehdessämme osotamme vainen,
+Ett' arvokas on iloinenkin nainen.
+Sijansa leikki, kun on kädet kuivat;
+Mut muista: tyyness' isot kalat uivat.
+
+    (Menee.)
+    (Rouva Virta tulee kahden palvelijan kanssa.)
+
+R. VIRTA.
+Tuossa, miehet, ottakaa taas tuo koppa olallenne; herra tulee kohta
+kotiin; jos hän käskee teitä laskemaan sen maahan, niin totelkaa.
+Nopeat liikkeet!
+
+    (Menee.)
+
+1. PALVELIJA.
+No, käydään kiinni.
+
+2. PALVELIJA.
+Taivas varjelkoon, ettei se taas ole täynnä ritaria!
+
+1. PALVELIJA.
+Sitä en luule: ennemmin kantaisin saman verran lyijyä.
+
+    (Virta, Paaso, Höllönen, Cajus ja sir Hugh Evans tulevat.)
+
+VIRTA.
+Mutta jos se havaitaan todeksi, herra Paaso, niin millä hyvitätte sen,
+että olen narrinanne ollut? -- Maahan koppa, te konnat! -- Kutsukoon
+joku tänne vaimoni. -- Kultalintu kopassa! -- Oo, te konnat ja
+parittajat! Tässä on puolue, joukkokunta, salaseura, kapinaliitto minua
+vastassa. Nyt joutuu itse perkele häpeään. -- Tänne, vaimo, kuuletkos!
+-- Esiin, esiin sieltä! -- Katsotaanpas mitä aimo vaatteita sinä
+lähetät pesuun!
+
+PAASO.
+Tämä on jo liikaa! Herra Virta, te ette enää saa käydä irti; teidän on
+kädet sidottavat.
+
+EVANS.
+Nii, hän o pääst pyöräl; hän o hull niinku hull koer.
+
+HÖLLÖNEN.
+Totta totisesti, herra Virta, tämä ei ole oikein, ei totta totisesti.
+
+    (Roteva Virta tulee.)
+
+VIRTA.
+Samaa minäkin sanon. -- Tulehan tänne, rouva Virta, rouva Virta,
+kunniallinen nainen, siveä vaimo, hyväntapainen olento, jolla on
+mustasukkainen narri miehenä! -- Syyttä suotta minä epäilen, eikö niin,
+rouvaseni?
+
+R. VIRTA.
+Taivas olkoon todistajani, että niin teet, jos minua epäilet
+uskottomuudesta.
+
+VIRTA.
+Aivan niin, sinä rautaotsa! Jatka, jatka vain? -- Maalle sieltä, senkin
+roisto!
+
+    (Heittää vaatteet maalle kopasta.)
+
+PAASO.
+Tämä on jo liikaa.
+
+R. VIRTA.
+Etkö häpeä? Anna vaatteiden olla.
+
+VIRTA.
+Kyllä sinut kohta löydän.
+
+EVANS.
+Täs ei ol järkki. Meinatteks te nosta yles teijä vaimo hamei? Kas nii,
+poies siit!
+
+VIRTA.
+Tyhjäksi koppa, sanon minä!
+
+R. VIRTA.
+Mutta, hyvä mies, --
+
+VIRTA.
+Herra Paaso, niin totta kuin olen mies, niin eilen kannettiin joku ulos
+tässä kopassa; miksi ei hän nyt taas voisi siinä olla? Talossani hän
+on, se on vissi, tietoni ovat varmat, epäluuloni on oikeutettu. Maalle
+kaikki vaatteet!
+
+R. VIRTA.
+Jos sieltä miehen löydät, niin saat tappaa sen kuin kirpun.
+
+PAASO.
+Tässä ei ole niin ketään.
+
+HÖLLÖNEN.
+Kunniasanani kautta, tämä ei ole oikein, herra Virta; häpäisette vain
+itsenne.
+
+EVANS.
+Herr Virta, teijä pittä rukkoill eik seurat teijä omi lihallissi
+mieljohteitan; tämä on mustsukkasutt.
+
+VIRTA.
+Hyvä; tässä ei ole se, jota etsin.
+
+R. VIRTA.
+Eikä missään muuallakaan kuin omissa aivoissasi.
+
+VIRTA.
+Auttakaa minua vain tämä kerta etsimään läpi taloni; jos en löydä mitä
+haen, niin älkää mitenkään typeryyttäni kaunistelko; tehkää minut
+ainaiseksi pöytänarriksenne; tulkoon sananparreksi: niin mustasukkainen
+kuin Virta, joka ludosta pähkinästä etsi vaimonsa rakastajaa. Tehkää
+vain tämä kerta mielikseni, vain tämä kerta auttakaa minua etsimään.
+
+R. VIRTA.
+Hoi sieltä! Rouva Paaso, tulkaa alas sieltä, ja se vanha eukko kanssa;
+mieheni tulee sinne yliskamariin.
+
+VIRTA.
+Vanha eukko? Mikä vanha eukko?
+
+R. VIRTA.
+No, se piikatyttömme täti Brentfordista.
+
+VIRTA.
+Se velho, se portto, se rietas luuska! Enkö ole kieltänyt häntä talooni
+tulemasta? Hän kulkee täällä asioilla, eikö niin? Me olemme typeriä, me
+miehet, emme hoksaa, mitä tuon taikuriammatin takana piilee. Hän tenhoo
+loitsuillaan, taioillaan ja ennustuksillaan, ja sellaiset lorut käyvät
+yli meidän ymmärryksemme, emme tajua niistä tämän taivaallista. -- Alas
+sieltä, sinä velho, sinä mustalaisakka, alas, sanon minä!
+
+R. VIRTA.
+Oi, hyvä rakas ukkoseni! -- Hyvät herrat, älkää antako hänen lyödä sitä
+vanhaa vaimoa!
+
+    (Falstaff tulee naiseksi puettuna, rouva Paason taluttamana.)
+
+R. PAASO.
+Tulkaa, Anna muori! Antakaa minulle kätenne.
+
+VIRTA.
+Kyllä minä hänelle annan! -- Ulos ovesta, velho! (Lyö häntä.) Senkin
+homsu, ruosa, marakatti, tulen lautta! Ulos; ulos! Kyllä minä sinut
+noidun, kyllä minä sinut taion!
+
+    (Falstaff menee.)
+
+R. PAASO.
+Ettekö häpeä? Pelkään että olette piessyt hengiltä sen vaimo-paran.
+
+R. VIRTA.
+Kyllä hän sen vielä tekeekin. -- Sinä saat siitä paljon kunniaa.
+
+VIRTA.
+Hirteen koko noita!
+
+EVANS.
+Totisest mnää luule ett se akk o oikke velho; mnää en tykkä siit ku
+akall o suur part; mnää näi suure parra häne liinas alt.
+
+VIRTA.
+Tuletteko kanssani, herrat? Rukoilen teitä tulemaan; pitäähän teidän
+nähdä miten se mustasukkaisuuteni päättyy. Jos nyt tyhjää haukun, niin
+älkää koskaan enää ajooni luottako.
+
+PAASO.
+No, taipukaamme vielä kerta hänen oikkuihinsa. Tulkaa, hyvät herrat!
+
+    (Virta, Paaso, Höllönen ja Evans menevät.)
+
+R. PAASO.
+Toden totta, hän pieksi häntä oikein säälittävästi.
+
+R. VIRTA.
+Ei maarin niinkään; minusta hän pieksi häntä oikein säälimättömästi.
+
+R. PAASO.
+Se sauva olisi siunattava ja ripustettava alttarin päälle: se on tehnyt
+ansiollisen työn.
+
+R. VIRTA.
+Mitä luulette? Voisimmekohan naiseutemme turvissa ja hyvän omantunnon
+oikeudella ajaa kostoamme vielä pitemmälle.
+
+R. PAASO.
+Irstauden henki on nyt varmaankin hänestä karkoitettu; ja jos hän ei
+ole peräti ja auttamattomasti paholaisen oma, niin ei hän, luulen ma,
+enää koskaan viettele meitä kadotuksen tielle.
+
+R. VIRTA.
+Kerrommeko miehillemme, kuinka olemme häntä kohdelleet?
+
+R. PAASO.
+Tietysti, kaikella muotoa; jos ei muun vuoksi, niin ainakin
+raapiaksemme siten pois nuo luulokuvat miehesi aivoista. Jos heidän
+hellä sydämmensä sallii, että tuota siveetöntä, lihavaa ritari-parkaa
+vielä on rääkättävä, niin tarjoutukaamme heille apureiksi.
+
+R. VIRTA.
+Lyön vetoa, että he tahtovat saattaa hänet julkisesti häpeämään, ja
+minusta ei tästä pilasta tulekaan kunnon loppua, jos hän ei joudu
+julkihäpeään.
+
+R. PAASO.
+Siis käykäämme takomaan, niin kauan kuin rauta on kuumaa.
+
+    (Menevät.)
+
+
+Kolmas kohtaus.
+
+    Huone Sukkanauha-ravintolassa.
+    (Ravintolan isäntä ja Bardolph tulevat.)
+
+BARDOLPH.
+Herra, saksalaiset pyytävät saada kolme hevosta; herttua tulee itse
+huomenna hoviin, ja he aikovat ratsastaa häntä vastaan.
+
+ISÄNTÄ.
+Mikä herttua se on, joka niin salaa kulkee? En ole hänestä hovissa
+mitään kuullut. Tahdon itse puhutella noita herroja; haastavatko he
+meidän kieltä?
+
+BARDOLPH.
+Haastavat, herra; käsken heidät puheillenne.
+
+ISÄNTÄ.
+Kyllä annan heille hevoseni, mutta maksaakin niistä saavat; kyllä heitä
+nyljen; ovat viikon päivät pitäneet huoneeni hallussaan; minun on
+täytynyt käskeä pois kaikki muut vieraani; mennä saavat, mutta kyllä
+heitä nyljen. Tule.
+
+    (Menevät.)
+
+
+Neljäs kohtaus.
+
+    (Paaso, Virta, rouva Paaso, rouva Virta
+    ja pastori Hugh Evans tulevat.)
+
+EVANS.
+Se on kaikkein parhaimppi ja siivistyneimppi vaimihmissi ku mnää koskan
+ole nähn.
+
+PAASO.
+Ja lähettikö hän teille kummallekin nuo kirjeet samaan aikaan?
+
+R. PAASO.
+Saman neljännestunnin kuluessa.
+
+VIRTA.
+Suo anteeks, vaimo. Tee vain mitä tahdot;
+Ma ennen kylmäks uskon auringon
+Kuin irstaaks sinut. Kunnias nyt pysyy
+Täss' äskeisessä harhauskoisessa
+Kuin usko vahvana.
+
+PAASO.
+                   No niin, jo riittää.
+Nyt nöyryytes on yhtä suunnaton
+Kuin äsken solvaukses. Mut käydään juoneen:
+Naisemme, meille huviksi ja muille,
+Tuon vanhan ihramahan kanssa kerran
+Viel' yhteen tulkoot; siinä hänet kiinni
+Me sieppaamme ja julki rankaisemme.
+
+VIRTA.
+Se keino paras on, jost' oli puhe.
+
+PAASO.
+Hänetkö pyytää keskiyöksi puistoon? Ei, sinne hän ei tule milloinkaan.
+
+EVANS.
+Te sanositt ett hän paiskatti jokke ja sai vanhan akkan pahapäiväisest
+selkkäs; mnää luule ett hän ny o nii pelosas, etei hän tulisis sinn;
+mnää luule ett häne lihas nyt on kuritett ja ett hänest on kaikk halu
+menn.
+
+PAASO.
+Niin luulen minäkin.
+
+R. VIRTA.
+On teidän työnä häntä kurittaa,
+Ja meidän työnä laittaa hänet sinne.
+
+PAASO.
+Käy taru, että metsästäjä Herne,
+Windsorin puiston muinoisvartija,
+Kesk'öisin kiertää, suuret sarvet päässä,
+Erästä tammipuuta talvet pitkät;
+Puun kuivaa, karjan noituu, lehmäin maidon
+Vereksi muuttaa hän ja kamalasti
+Kalistaa kahleita. Tään aavejutun
+Te tunnette, ja tiedätte, ett' ovat
+Vanhukset heikot taikauskoiset
+Totena pitäneet tuon Herne-tarun
+Ja perinnöks sen meille jättäneet.
+
+PAASO.
+Niin, moni vielä kammoo keskell' yötä
+Lähetä tuota Hernen tammea.
+Mut mitä sitten?
+
+R. VIRTA.
+                 Tää on juoni: Falstaff
+Tuon tammen luona yhtyvä on meihin
+Herneksi puettuna, sarvet päässä.
+
+PAASO.
+No hyvä; oletetaan että tulee --
+Ja tuossa puvussa kun sinne saapuu,
+Niin mitä sitten? Mitä sitten teette?
+
+R. PAASO.
+Jo siitäkin on sovittu; näin ikään:
+Puemme Annini ja poikaseni
+Ja kolme neljä samankokoista
+Tontuiksi, keijuiksi ja kääpiöiksi,
+Ylt' yltään valkeaan ja vihreään,
+Palavat vahatuohuskruunut päähän
+Ja käsiin kalkkareet. Yht'äkkiä,
+Kun Falstaff, hän ja minä koolla ollaan,
+Niin kuopast' esiin syöksevät he, laulain
+Sekavaa laulua. Kun heidät näemme,
+Niin säikähtäin me kaksi pakenemme;
+He piirittävät rivon ritarin
+Ja keijuin tapaan häntä nipistävät,
+Kysyen, kuinka keijukaisten kisaan
+Pyhälle kentälle hän tohtii tulla
+Noin saastaisena.
+
+R. VIRTA.
+                  Kunnes toden sanoo,
+Niin keijut häntä oikein nipistävät
+Ja kärventävät.
+
+R. PAASO.
+                Kun on totuus kuultu,
+Tulemme esiin, irroitamme sarvet
+Ja kotiin narrin nauramme.
+
+VIRTA.
+                           Mut lapset
+Opettaa täytyy, muuten pettää juoni.
+
+EVANS.
+Kyll mnää lapsil opeta, mill viisill heijä pitä tehd, ja mnää ruppe
+iteki narriks ja kärytä sit ritari aik laill.
+
+VIRTA.
+Mainiota! Nyt naamarien ostoon!
+
+R. PAASO.
+Annista tehdään keijun kuningatar,
+Hän hienoon valkopukuun puetaan.
+
+PAASO.
+Min' ostan silkin. -- (Syrjään.) Siinä Annin ryöstää
+Saa Laihanen ja viedä vihille
+Etoniin. -- Sana Falstaffille joutuun!
+
+VIRTA.
+Ma Ojasena taas käyn hänen luonaan;
+Hän mult' ei mitään salaa; tulee varmaan.
+
+R. PAASO.
+Ei tarvis. Ostakaa vain kaikki tarpeet
+Ja koristukset meidän keijuillemme.
+
+EVANS.
+Mennäst ny sitt, tämä on vähä ihmelist lysti ja oikke kunnjalist
+koeranpeli.
+
+    (Paaso, Virta ja Evans menevät.)
+
+R. PAASO.
+Nyt, rouva Virta, pankaa eukko Reipas
+Sir Johnilt' utelemaan hänen mieltään.
+    (Rouva Virta menee.)
+Käyn itse tohtorissa; häntä toivon,
+En ketään muuta, Annan puolisoksi.
+Tuo Laihanen on rikas, mutta hölmö,
+Ja häneen mieheni on mieltynyt.
+Mut, paitse rahaa, tohtorilla hoviss'
+On suosijoita; hän se tytön saakin,
+Tarjolla vaikk' ois tuhat parempaakin.
+
+    (Menee.)
+
+
+Viides kohtaus.
+
+    Huone Sukkanauha-ravintolassa.
+    (Isäntä ja Simppeli tulevat.)
+
+ISÄNTÄ.
+Mitä tahdot, moukka? Mitä, pölkkypää? Puhu, puhku ja soita: lyhyeen,
+joutuun, nopeaan, sukkelaan!
+
+SIMPPELI.
+Hyvä, hyvä herra, minulla olisi asiaa sir John Falstaffille herra
+Laihaselta.
+
+ISÄNTÄ.
+Tuossa on hänen huoneensa, hänen talonsa, hänen linnansa, hänen
+uudinvuoteensa ja telttasänkynsä;[18] siellä on kauttaaltaan maalauksia
+tuhlaajapojan historiasta, vereksiä ja uusia. Mene, kolkuta ja huuda;
+hän vastaa sinulle kuin kannibaalilainen; kolkuta, sanon minä.
+
+SIMPPELI.
+Sinne meni eräs vanha eukko, lihava eukko hänen huoneeseensa; rohkenen
+olla niin hävytön ja odottaa, kunnes hän tulee sieltä; oikeastaan
+minulla olisikin hänelle asiaa.
+
+ISÄNTÄ.
+Mitä? Lihava eukko? Voi vielä ryöstää ritarin! Annas kun minä huudan.
+-- Ritari pukari! Sir John pukari! Vastaa sotaisista keuhkoistasi:
+oletko siellä? Isäntäsi, ephesiläisesi,[19] sinua kutsuu.
+
+FALSTAFF (ylhäältä).
+Mitä asiaa, hyvä isäntä?
+
+ISÄNTÄ.
+Täällä on eräs böhmiläinen tattari, joka odottaa lihavan eukkosi alas
+tulemista. Päästä hänet, pukari, päästä hänet; minun huoneeni ovat
+siveyden asuinsijoja. Hyi! Salaisuuksiako? Hyi!
+
+    (Falstaff tulee.)
+
+FALSTAFF.
+Niin, hyvä isäntä, olihan siellä vanha lihava eukko vastikään luonani,
+mutta hän on jo tiessään.
+
+SIMPPELI.
+Luvalla kysyen, armollinen herra, eikö se ollut se Brentfordin viisas
+eukko?
+
+FALSTAFF.
+Oli kuin olikin, sinä raakunkuori. Mitä sinä hänestä tahdot?
+
+SIMPPELI.
+Isäntäni, hyvä herra, herra Laihanen, lähetti minut hänen peräänsä, kun
+näki hänen kulkevan kadun poikitse, kysymään, hyvä herra, onko eräällä
+Nym nimisellä miehellä, joka häneltä vitjat peijasi, ne vitjat, vai
+eikö.
+
+FALSTAFF.
+Puhuin juuri hänen kanssaan siitä.
+
+SIMPPELI.
+Ja, luvalla kysyen, mitä sanoi hän?
+
+FALSTAFF.
+Niin, hän sanoi, että ihan sama mies, joka herra Laihaselta peijasi
+hänen vitjansa, petkutti ne häneltä.
+
+SIMPPELI.
+Voi, jos olisin saanut sitä eukkoa itseä puhutella! Olisi minulla ollut
+muutakin häneltä kysyttävää isäntäni puolesta.
+
+FALSTAFF.
+Mitä sitten? Sano pois.
+
+ISÄNTÄ.
+Niin, anna tulla; joutuun!
+
+SIMPPELI.
+Minulla ei ole lupaa sitä salata.
+
+ISÄNTÄ.
+Salaa se, muuten olet kuoleman oma!
+
+SIMPPELI.
+No niin, herra, se koski vain neitsyt Anna Paasoa; piti vain kysyä,
+olisiko herralleni onneksi saada hänet vai eikö.
+
+FALSTAFF.
+Se on hänelle onneksi, on.
+
+SIMPPELI.
+Mikä, herra?
+
+FALSTAFF.
+Saada hänet tai ei. Mene vain ja sano, että eukko on sen minulle
+sanonut.
+
+SIMPPELI.
+Saanko olla niin hävytön ja sanoa sen, herra?
+
+FALSTAFF.
+Saat olla niin hävytön kuin tahdot.
+
+SIMPPELI.
+Kiitoksia, armollinen herra. Herrani tulee varmaankin oikein iloiseksi
+näistä uutisista.
+
+    (Menee.)
+
+ISÄNTÄ.
+Sinä olet oppinut mies, sir John, oppinut mies. Sano, oliko siellä
+tietäjä-akka luonasi?
+
+FALSTAFF.
+Oli niinkin, isäntäiseni; semmoinen, joka opetti minulle enemmän
+viisautta, kuin mitä ennen olin oppinut koko elinaikanani; enkä sitä
+paitse maksanut siitä mitään palkkaa, vaan sain itse palkan
+oppimastani.
+
+    (Bardolph tulee.)
+
+BARDOLPH.
+Heresta varjelkoon herra! Petosta, sulaa petosta!
+
+ISÄNTÄ.
+Missä ovat hevoseni? Sano hyvää niistä, sinä konnanminttu!
+
+BARDOLPH.
+Tiessään petturien kanssa; sillä heti kun tulin tuolle puolen Etonia,
+viskasivat he minut toisen hevosen selästä lokalätäkköön; ja sitte
+kannukset kylkeen ja matkaan, niinkuin kolme saksalaista pirua, kolme
+tohtori Faustusta.
+
+ISÄNTÄ.
+He menivät vaan herttuaa vastaan, sinä konna; älä sanokaan, että he
+pakenivat; saksalaiset ovat rehellisiä ihmisiä.
+
+    (Sir Hugh Evans tulee.)
+
+EVANS.
+Misä on isänt?
+
+ISÄNTÄ.
+Mikä asiana, herra Hugh?
+
+EVANS.
+Pitäkkä silmäll teijä kundejann; yks mnuun ystvän tul just kaupunkkihi
+ja sanos ett kolm sakslaist peijona on peijann Readingin, Maidenheadin
+ja Colebrookin krouvareilt kaikk heijä hevoses ja rahas. Mnää sano sen
+teill hyväs aivotukses, näettäk, te olett sukkel mies ja täynnäs kurei
+ja konnankoukui, eik se passa ett teit peijata. Hyväst vaa!
+
+    (Menee.)
+    (Tohtori Cajus tulee.)
+
+CAJUS.
+Miss ole se Sukkinahi isende?
+
+ISÄNTÄ.
+Tässä, herra tohtori, pää pyörällä ja kahden vaiheella.
+
+CAJUS.
+Mine ei osaan sano mike se ole; mut minu ole sanottu ett te teke suuret
+_preparations_ ykden Saksa herttua tekden; _parbleu_, hovi ei
+mite teede, ett mike herttua tule; mine tarkoitta hyve. _Adieu!_
+
+    (Menee.)
+
+ISÄNTÄ.
+Huuda ja huikkaa, konna sinä, juokse! -- Auta minua, ritari; olen
+myyty. -- Juokse ja lennä, huikkaa ja huuda, sinä konna! Minä olen
+myyty!
+
+    (Isäntä ja Bardolph menevät.)
+
+FALSTAFF.
+Soisin että koko maailma tulisi peijatuksi, sillä minua on peijattu ja
+päälliseksi vielä piesty. Jos hovin korviin tulisi, kuinka minua on
+muodosteltu ja kuinka minun muodostustani on huuhdottu ja kurikoittu,
+niin varmaankin sulattaisivat minut irti rasvoistani, tippa tipalta, ja
+voitelisivat minulla kalastussaappaitaan; lyön vetoa että minua
+pistelisivät terävillä kommillaan, kunnes olisin kokoon kitistynyt kuin
+kuiva päärynä. Ei ole onni minua suosinut sen jälkeen, kuin
+paholaiselle vannoin sieluni pelipöydässä. Jos vain henkeni kulkisi sen
+verran, että voisin lukea isämeitäni, niin tekisin, toden totta,
+katumusta.
+
+    (Rouva Reipas tulee.)
+
+No, mistä sinä tulet?
+
+R. REIPAS.
+He, noiden kahden tyköä, tiedämmä.
+
+FALSTAFF.
+Piru vieköön toisen ja pirun emä toisen, niin ovat molemmat hyvässä
+turvassa. Olen heidän tähtensä kärsinyt enemmän, kuin mitä inhimillisen
+luonnon sikamainen heikkous saattaa sietää.
+
+R. REIPAS.
+Ja eikö sitten he ole kärsineet? Ovat niinkin, sen voin vakuuttaa,
+eritotenkin toinen heistä: rouva Virta, ihmisparka, on niin piesty
+sinelmille ja mustelmille, ettette hänestä löytäisi valkeata pilkkua.
+
+FALSTAFF.
+Älä minulle puhu sinelmistä ja mustelmista; minuun on piesty kaikki
+taivaankaaren värit; vähällä etteivät minua vanginneet Brentfordin
+noitana; ja jos ei ihmeteltävä älykkäisyyteni, taitoni osoitella vanhaa
+akkaa, olisi minua pelastanut, niin olisi pyöveli-lurjus pistänyt minut
+jalkapuuhun, julkiseen jalkapuuhun, noita-akkana.
+
+R. REIPAS.
+Sir John, sallikaa minun puhua kanssanne teidän huoneessanne, niin
+saatte kuulla miten asiat ovat, suureksi mielihyväksenne, sen teille
+takaan. Voi, te kultamuruset! Mikä puuha on saada teidät yhteen!
+Varmaankaan toinen teistä ei palvele oikein taivasta, koska kaikki on
+teille niin vastaista.
+
+FALSTAFF.
+Tulkaa huoneeseeni.
+
+    (Menevät.)
+
+
+Kuudes kohtaus.
+
+    Sama paikka.
+    (Fenton ja isäntä tulevat.)
+
+ISÄNTÄ.
+Herra Fenton, jättäkää minut rauhaan; mieleni on raskas; minä heitän
+kaikki hiiteen.
+
+FENTON.
+Mua kuule toki. Hankettani auta,
+Niin, kautta kunniani, multa kultaa
+Saat sata puntaa yli tappiosi.
+
+ISÄNTÄ.
+No, tahdon sitten kuulla teitä, herra Fenton; ja lupaan ainakin pitää
+suuni kiinni.
+
+FENTON.
+Tuon tuosta olen sulle uskonut,
+Kuin helläst' Anna Paasoa ma lemmin;
+Ja hänkin vastannut on rakkauteeni --
+Sen verran kuin on hällä siihen valtaa --
+Toiveeni mukaan. Hältä kirjeen sain,
+Jost' ihmetyksiin juodut, kun sen luet.
+Sen pila liittyy niin mun asiaani,
+Ett' en voi toista selittää, jos toisest'
+En myöskin kerro. Valtaosa siinä
+Paksulla Falstaffill' on. Pilan juonen
+Sa näet tästä.
+    (Näyttää kirjettä.)
+               Katsos, isäntä,
+Ens' yönä, juuri kahdentoista jälkeen,
+Ihana Anna Hernen tammen luona
+Esiintyy keijuiskuningattarena;
+Syyn näet tästä. Tuossa pukimessa --
+Muut ilveet parhaillaan kun käynniss' ovat --
+Hänt' isä vaatii Laihas-herran kanssa
+Pois karkaamaan ja Etonissa heti
+Vihille käymään; hän on suostunutkin.
+Mut katsos, äiti, jok' on kauppaa vastaan
+Ja suosii Cajusta, on päättänyt
+Ett' tämän samoin tulee ryöstää tyttö --
+Kun muissa ilveiss' askaroivat toiset --
+Ja viedä kirkkoon, missä pappi vartoo
+Ja heidät vihkii; tyttö äidin juoneen
+On suostuvinaan ja on tohtorin
+Luvannut ottaa. -- Nyt on tuuma tämä:
+Valkoisiin pukeumaan hänt' isä tahtoo,
+Ja näin -- tuo Laihanen kun sopivaksi
+Näkisi häntä kädest' ottaa -- tulis
+Hänt' Annan seurata. Mut äiti tahtoo --
+Jott' olis tuntomerkit tohtorilla,
+Kun kaikilla on siellä valepuvut --
+Ett' Annill' oisi vehryt höllä puku
+Ja korunauhat päässä liehumassa;
+Ja tohtori, kun näkis sopivaksi,
+Puristais hänen kättään, jolloin tyttö
+Ois suostuvainen häntä seuraamaan.
+
+ISÄNTÄ.
+Kumpaako narraa? Äitiä vai isää?
+
+FENTON.
+He, kumpaakin, ja seuraa minua.
+Mut siinä mutka, miten saada pappi,
+Mi keskiyöllä kirkoss' odottaisi
+Ja sydäntemme juhlallisen liiton
+Siell' avioksi laillistuttaisi.
+
+ISÄNTÄ.
+Juonenne käymään pankaa; papin hankin.
+Kun tytön saatte, kyllä papin saatte.
+
+FENTON.
+Iäti olen sulle kiitollinen,
+Ja pikaista et palkkaakaan jää vaille.
+
+    (Menevät.)
+
+
+
+
+VIIDES NÄYTÖS.
+
+
+    Ensimmäinen kohtaus. Huone Sukkanauha-ravintolassa.
+    (Falstaff ja rouva Reipas tulevat.)
+
+FALSTAFF.
+Hyvä ihminen, lakkaa jo rupattamasta; -- mene nyt; -- mikä on sanottu,
+se on sanottu. Tämä on kolmas kerta, toivon että kolmas toden sanoo.
+Kas niin, mene nyt. Sanotaan että kolmiluku on hyvä luku sekä
+syntymiseen, elämänmenoon että kuolemaankin nähden. Mene nyt.
+
+R. REIPAS.
+Kahleet teille toimitan; ja teen minkä voin hankkiakseni teille parin
+sarvia.
+
+FALSTAFF.
+Mene, sanon minä; aika kuluu. Kas niin, pää pystyyn ja sipsuta matkaan.
+
+    (Rouva Reipas menee.)
+    (Virta tulee.)
+
+Mitä kuuluu, herra Ojanen? Tänä yönä, herra Ojanen, asia ratkaistaan,
+tai ei koskaan. Tulkaa puistoon keskiyön aikaan Hernen tammen luo, niin
+saatte nähdä kummia.
+
+VIRTA.
+Ettekö ollutkaan hänen luonaan eilen, niinkuin sanoitte sovituksi?
+
+FALSTAFF.
+Menin hänen luokseen, herra Ojanen, tämmöisenä kuin näette, vanhana
+köyhänä miehenä; mutta tulin hänen luotaan, herra Ojanen, vanhana
+köyhänä akkana. Tuo kanalja Virta, hänen miehensä, on kaikkein
+pirullisimman ja hulluimman mustasukkaisuusperkeleen riivaama, mikä
+ikänä on ihmisaivoja vallinnut ja villinnyt. Nähkääs vain: -- hän
+pieksi minua armottomasti naisvaatteissani; sillä miehen vaatteissa,
+herra Ojanen, minä en pelkää itse Goliathia kangastukkeineen, koska
+hyvin tiedän että elämä on vain kankurin syöstävä.[20] Minulla on
+kiire; käykää kansani; kerron teille kaikki, herra Ojanen. Aina siitä
+saakka, kuin hanhia elävältä kynin, laiskana ajelin ja kiekkoa löin, en
+ole tiennyt miltä selkäsauna maistuu, ennenkuin nyt. Tulkaa kanssani;
+kerron teille kummia tuosta Virrasta, jolle tänä yönä aion kostaa ja
+toimittaa hänen vaimonsa teidän käsiinne. Tulkaa! Kummia asioita on
+tekeillä, herra Ojanen; tulkaa!
+
+    (Menevät.)
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+    Windsorin puisto.
+    (Paaso, Höllönen ja Laihanen tulevat.)
+
+PAASO.
+Tulkaa pois; väijymme täällä linnan kaivannossa, kunnes näemme
+keijujemme valkeat. -- Ajatelkaa tytärtäni, vävy Laihanen.
+
+LAIHANEN.
+Tietystikin. Olen puhellut hänen kanssaan, ja meillä on merkkisana,
+josta tunnemme toisemme. Minä menen sen valkoisen tykö ja sanon "titi";
+hän sanoo "piti"; ja siitä me tunnemme toisemme.
+
+HÖLLÖNEN.
+No, hyvähän tuo; mutta mitä hyödyttää nuo "titi" ja "piti"? Onhan se
+valkoinen puku jo riittävä tunnusmerkki. -- Kello on jo kymmenen
+lyönyt.
+
+PAASO.
+Pimeä on yö. Taivas pilantekoamme siunatkoon! Kukaan ei tarkoita pahaa,
+paitse paholainen, ja hänet me tunnemme sarvistaan. Tulkaa pois:
+seuratkaa minua.
+
+    (Menevät.)
+
+
+Kolmas kohtaus.
+
+    Katu Windsorissa.
+    (Rouva Paaso, rouva Virta ja tohtori Cajus tulevat.)
+
+R. PAASO.
+Herra tohtori, tyttäreni on vihreässä puvussa; kun näette ajan
+sopivaksi, niin ottakaa häntä kädestä, ja sitten pois hänen kanssaan
+kirkkoon, ja tehkää se sukkelaan. Menkää edeltä puistoon; meidän
+molempain täytyy kulkea yhdessä.
+
+CAJUS.
+Mine teede, mite minu pite tekde. _Adieu!_
+
+R. PAASO.
+Hyvästi, herra tohtori. (Cajus menee.) Miestäni ei varmaankaan niin
+ilahuta Falstaffin kuritus, kuin häntä suututtaa tyttäreni naittaminen
+tohtorille. Mutta vähät siitä; parempi vähä toraa kuin paljo
+sydämmensurua.
+
+R. VIRTA.
+Mutta missä on Anni ja hänen keijuisparvensa? Ja se walesilainen
+liekkiö Evans?
+
+R. PAASO.
+He ovat kaikki piilossa eräässä kuopassa ihan Hernen tammen
+läheisyydessä, kynttilät peitossa; niillä he, heti kun Falstaff ja me
+kohtaamme toisemme, yhtäkkiä valaisevat pimeyden.
+
+R. VIRTA.
+Hän siitä varmaankin pahasti säikähtyy.
+
+R. PAASO.
+Jos ei säikähdy, niin joutuu pilkaksi, ja jos säikähtyy, niin joutuu
+vielä suuremmaksi pilkaksi.
+
+R. VIRTA.
+Kyllä häntä nyt petkutamme oikein tuntuvasti.
+
+R. PAASO.
+Petkuttaa mokomaakin riettautta
+Ei petost' ole eikä viekkautta.
+
+R. VIRTA.
+Jo aika joutuu; tammen, tammen luo!
+
+    (Menevät.)
+
+
+Neljäs kohtaus.
+
+    Windsorin puisto.
+    (Sir Hugb Evans ja keijut tulevat.)
+
+EVANS.
+Tulkka, keijut, sipsutelkka, tulkka, tulkka; ja muistakka mitä teijän
+pitä tehd; rohkeutt vaa, sen mnää sano; tulkka ny mnuun peräs krooppi,
+ja ku mnää anna merki, niin tehkä niinku mnää teil sanosi. Tulkka,
+tulkka, sipsutelkka!
+
+    (Menevät.)
+
+
+Viides kohtaus.
+
+    Toinen kohta samaa puistoa.
+    (Falstaff tulee valepuvussa, pukinsarvet päässä.)
+
+FALSTAFF.
+Windsorin kello on kaksitoista lyönyt; hetki lähestyy. Nyt,
+kuumaveriset jumalat mua auttakoot! -- Muista, Jupiter, että tulit
+häräksi Europan tähden; lempi pani sarvet päähäsi. -- Oi, kaikkivaltias
+lempi, joka jossakin määrin tekee luontokappaleesta ihmisen, jossakin
+määrin ihmisestä luontokappaleen! Tulit niinikään, Jupiter,
+joutseneksi, lemmestä Ledaan. Oi, kaikkivoipa lempi! Kuinka jumala
+silloin lähenteli hanhen luontoa! -- Ensimmäisen synnin teit raavaan
+muodossa; -- oi, Jupiter, mikä raavasmainen synti! Ja sitten toisen
+synnin hanhen hahmossa; -- aattelehan, Jupiter, mikä hanhimainen synti!
+-- Jos jumalilla on näin kuuma sapso, niin mitä sitte ihmisraukoilla?
+Mitä minuun tulee, niin olen tässä Windsorin hirvenä, ja lihavin koko
+tarhassa, luulisin. Suo minulle, Jupiter, vilpoinen kiima-aika; kuka
+muuten vastaa siitä, jos juoksen rasvani kuiviin. Ken se tuossa tulee?
+Naaraaniko?
+
+    (Rouva Virta ja rouva Paaso tulevat.)
+
+R. VIRTA.
+Sir John? Oletko siellä, hirviseni? oma uroshirveni?
+
+FALSTAFF.
+Oma mustasaparoinen naaraaniko? -- Satakoon nyt taivaasta
+perunoita,[21] soittakoon ukkonen "vihreän hameen" nuottia, rakeilkoon
+sokurikakkuja ja pyryttäköön muskottipähkinöitä; nouskoon myrskynä
+kiihokkeita; tässä on minun turvapaikkani!
+
+    (Syleilee häntä.)
+
+R. VIRTA.
+Rouva Paaso on mukana, kultamuruseni.
+
+FALSTAFF.
+Ottakaa osanne minusta niinkuin lahjapeurasta, reisi kumpikin; itse
+pidän kyljet, lavat saa puistonvartija, ja sarveni testamenttaan
+miehillenne. Enkö ymmärrä metsästystä, hä? Enkö haasta niinkuin Herne
+metsämies? Haa! Nyt se Cupido on tunnokas lapsi; hän antaa
+vahingonkorvausta. Niin totta kuin olen kunnon aave, niin tervetuloa!
+
+    (Melua ulkopuolella.)
+
+R. PAASO.
+Hyväinen aika! Mitä melua?
+
+R. VIRTA.
+Taivas syntimme anteeksi antakoon!
+
+FALSTAFF.
+Mitä, mitä se on!
+
+R. VIRTA ja R. PAASO.
+Pois, pois!
+
+    (Juoksevat pois.)
+
+FALSTAFF.
+Varmaankaan ei piru tahdo minua kadotukseen, koska silloin ruumiini
+öljy voisi sytyttää helvetin ilmituleen; muuten hän ei panisi eteeni
+tällaisia kompastuksia.
+
+    (Sir Hugh Evans, satyyrina, Anna Paaso, keijukaisten
+    kuningattarena, hänen veljensä ja muut keijuiksi
+    puetut tulevat, vahakynttilät kädessä.)
+
+ANNA.
+Te keijut, harmaat, vihreet, valkeat,
+Yön varjot, kuutamossa kulkijat,
+Te onnen orporaukat, tulkaa tänne,
+Ja tehkää virkanne ja tehtävänne.
+Puck, airut, toimeen käske keijukaiset.
+
+PISTOOLI.
+Vait, keijut! Hiljaa, ilman ihalaiset!
+Windsoriin, sirkka! Tutki uunin loukat:
+Jos lies on siivoton ja maassa poukat,
+Nipistä piikaa, ett' on iho musta;
+Ei kuningatar kärsi tahrimusta.
+
+FALSTAFF.
+Haa! keijut! Joka heila haastattaa,
+Se kuolee. Huppuun! Heit' ei nähdä saa.
+
+    (Laskeutuu maahan kasvoilleen.)
+
+EVANS.
+Toimeesi, helmi! Tytön jos näet milloin,
+Mi kolmet rukoukset lukee illoin,
+Sen mieleen nosta taivaalliset kuvat,
+Sill' olkoon unet, niinkuin lapsen, huvat.
+Mut sitä, joka syntejään ei pelkää,
+Nipistä käsiin, reisiin, kylkiin, selkään.
+
+ANNA.
+Hoi, keijut, piiriin!
+Hakekaa linna kellarista viiriin
+Ja onni viekää joka kammioon,
+Niin että viimeiseen ne tuomioon
+Eheinä seisovat ja loistokkaina
+Ja haltijansa arvoisina aina.
+Ritarikunnan tuolit balsamilla
+Te hiertäkää ja kukkasvoitehilla,
+Vihitkää onneen uudet ritarit
+Ja niiden aseet, kilvet, kypärit.
+Yöt laulain, nurmikeijut, pyörikää
+Ja sukkanauhan tapaan kiertäkää;
+Jälkenne vihertäkööt vehryeinä
+Ja vehmahampina kuin nurmen heinä;
+Ja "_honny soit qui mal y pense_",[22] se sana
+Se puna-, sini-, valko-kirjavana
+Siin' olkoon painettuna kukkasilla,
+Niinkuin se helmillä ja safiirilla
+Ritarin polveakin koristaa;
+Kukilla, näet sen, keijut kirjoittaa.
+Pois! Hajotkaa! Mut muistakaatte olla
+Taas ennen yhtä piirikarkelolla
+Tään tammen ympärillä.
+
+EVANS.
+                       Rivittäin
+Nyt kaikki kulkekaa ja käsikkäin.
+Ja kiiltomadot olkoot valonamme,
+Kun tammen ympärillä tanhuamme.
+Vait! Maallista ma haistan.
+
+FALSTAFF.
+Taivas minua varjelkoon tuosta walesilaisesta liekkiöstä, hän pian
+noituu minut juustokimpaleeksi.
+
+EVANS.
+                            Mato kurja,
+Sun noitui syntymässäs silmä nurja.
+
+ANNA.
+Tulella koitelkaamme sormenpäitä;
+Jos puhdas on hän, karttaa tuli näitä
+Ja ei tee vikaa; vaan jos tuo se vaivan,
+Niin liha saastaist' on ja pilall' aivan.
+
+PISTOOLI.
+Koitellaan!
+
+EVANS.
+            Ottaako se pölkky tulta?
+
+    (Polttavat häntä kynttilöillään.)
+
+FALSTAFF.
+Ai, ai, ai, ai!
+
+ANNA.
+Pilalla on ja haisee turmellulta!
+Nyt, keijut, pilkkalaulu viritelkää,
+Ja tanhutessa häntä nipistelkää.
+
+        Laulu.
+
+    Hyi, hyi, lihan saastautta,
+    Hekkumaa ja irstautta!
+    Himo on veren liekintää,
+    Riettaan mielen siittämää,
+    Sydämmessä syntyy, viihtyy,
+    Aatoksessa yltyy, kiihtyy.
+    Konnaa, keijut, nipistelkää,
+    Nipistelkää, kärvennelkää;
+    Polttakaa ja pieskää hältä liha ja luu,
+    Kunnes soihdut ne sammuu ja tähdet ja kuu!
+
+(Laulun kestäessä keijut nipistelevät Falstaffia. Tohtori Cajus tulee
+toiselta taholta ja vie pois viheriäksi puetun keijun, Laihanen
+toiselta taholta ja sieppaa mukaansa valkeapukuisen keijun: Fenton
+tulee ja hiipii pois Anna Paason kanssa. Metsästyshuutoja kuuluu
+etäältä. Kaikki keijut juoksevat pois. Falstaff ottaa pukinsarvet
+päästään ja nousee.)
+
+    (Paaso, Virta, rouva Paaso ja rouva Virta tulevat.)
+
+PAASO (puhutellen Falstaffia).
+Seis! seis mies! Vihdoin teidät tavotimme.
+Nää viimeisetkö konnankoukkunne?
+
+R. PAASO.
+Pois tulkaa; pila päättyköön. --
+No, sir, Windsorin rouvat onko mieleen teille? --
+Kas, mieheni! Nuo kauniit haarut metsäss'
+On luontevammat kai kuin kaupungissa?
+
+VIRTA.
+No, herraseni, kuka nyt on sarvipää? -- Herra Ojanen, Falstaff on
+konna, sarvipää konna; tässä ovat hänen sarvensa, herra Ojanen; ja,
+herra Ojanen, hän ei Virran omasta ole saanut muuta hyväkseen käyttää
+kuin hänen pyykkikoppaansa, hänen sauvaansa ja kaksikymmentä puntaa
+rahaa, jotka ovat takaisin herra Ojaselle maksettavat; hänen hevosensa
+ovat siitä takavarikkoon otetut, herra Ojanen.
+
+R. VIRTA.
+Sir John, meillä oli huono onni; emme koskaan saaneet rauhassa yhtyä.
+En enää milloinkaan aio teitä rakastajanani pitää; olette vain tästä
+lähin hirvenä.
+
+FALSTAFF.
+Alan ymmärtää, että minusta on tehty aasi.
+
+VIRTA.
+Niin on, vieläpä härkäkin; kummastakin on meillä todistukset.
+
+FALSTAFF.
+Ja nuo siis eivät olekaan keijuja? Kolme, neljä kertaa juolahti päähäni
+ajatus, että ne eivät olisi keijuja; mutta kuitenkin paha omatuntoni ja
+älyni äkillinen hervahdus tekivät tämän törkeän kepposen uskottavaksi,
+niin että vastoin kaikkea taitoa ja järkeä luulin niitä keijuiksi.
+Siitä näette, että älystäkin voi tulla hölmö, kun se joutuu huonoille
+poluille.
+
+EVANS.
+Sir John Falstaff, peljäkkä Jumala ja pankka poies kaikk lihahimo, nii
+teit ei keijut enä nipistel.
+
+VIRTA.
+Hyvin sanottu, liekkiö Hugh.
+
+EVANS.
+Ja voisisitt teki pann poies ne musta suka.
+
+VIRTA.
+Minä en enää vaimoani epäile, kunnes sinä osaat häntä kunnon kielellä
+mielistellä.
+
+FALSTAFF.
+Ovatko aivoni päiväsen pehmittämät, kun niissä ei enää ole pontta
+ehkäistä näin törkeätä petosta? Saako walesilainen pukkikin nenälleni
+hypätä? Pitääkö minulla olla nukkaverkainen narrinlakki[23] päässä?
+Parempi olisi paahdettuun juustokimpaleeseen tukehtua.
+
+EVANS.
+Juustost ei saad voit; ja teijä vatt on tykkönäs voit.
+
+FALSTAFF.
+"Vatt on tykkönäs voit!" Pitikö minun eläissäni vielä tulla
+pilkkatauluksi mokomalle, joka solkkaa ja rääkkää äidinkieltämme?
+Tuommoinen on omiansa saattamaan kaikki lemmenseikkailut ja yöjuoksut
+koko valtakunnassa rappiolle.
+
+R. PAASO.
+Siis, luuletteko, sir John, että, vaikka olisimmekin kaiken siveyden
+suinpäin sydämestämme karkoittaneet ja sielumme tinkimättä hornalle
+luvanneet, että itse paholainenkaan olisi voinut meitä teihin
+ihastuttaa?
+
+VIRTA.
+Tuollainen rapamaha! Tuollainen tappurasäkki!
+
+R. PAASO.
+Pöhöttynyt miehenraato!
+
+PAASO.
+Vanha, viluinen, kuihtunut ja inhoittava ihrakupu!
+
+VIRTA.
+Ja solvaava kuin saatana!
+
+PAASO.
+Ja köyhä kuin Hioppi!
+
+VIRTA.
+Ja häijy kuin Hiopin vaimo!
+
+EVANS.
+Ja joka rakasta hekumoit ja kapakoit ja sekti ja viini ja mööti ja
+juomissi ja kiroilemissi ja tapplemissi ja supatust ja rupatust.
+
+FALSTAFF.
+Kyllä nyt olen kaikkien teidän hampaissa; te saitte etuvoitteen, minä
+jään takalaitaan. Olen voimaton vastaamaan tuolle walesilaiselle
+rapikolle; itse tyhmyys tahtoo minua mestaroida; menetelkää kanssani
+miten tahdotte.
+
+VIRTA.
+Hyvä; niin viemme siis teidät Windsoriin erään herra Ojasen luokse,
+jolta olette rahaa peijannut ja jolle olette luvannut lemmenhankkijaksi
+ruveta. Sen lisäksi, mitä nyt olette kärsinyt, tulee tämä rahan
+suoritus teille olemaan karvas marja.
+
+R. VIRTA.
+Ei, Virta; anteeks anna velka hälle; Niin kaikki ystäviä ollaan jälle.
+
+VIRTA.
+No, tuohon käteen! Kaikk' on armahdettu.
+
+PAASO.
+Ole nyt hyvilläsi, ritari; tule tänä iltana sektiheralle luokseni;
+siellä saat nauraa vaimolleni, joka nyt sinulle nauraa. Sano hänelle,
+että herra Laihanen on nainut hänen tyttärensä.
+
+R. PAASO (syrjään).
+Siitä ne oppineet ovat epätietoiset; jos Anna Paaso on minun tyttäreni,
+niin on hän näillä ajoin tohtori Cajuksen rouva.
+
+    (Laihanen tulee.)
+
+LAIHANEN.
+Hoi, hoi, hoi! Isä Paaso!
+
+PAASO.
+Mitä nyt, vävypoikani? Mikä on? Onko kaikki suoritettu?
+
+LAIHANEN.
+Suoritettu? -- Tämän saavat kaikki paremmat ihmiset Glostershiressa
+vielä tietää; muuten minä menen hirteen, minä.
+
+PAASO.
+Mitä on tapahtunut, vävypoikani?
+
+LAIHANEN.
+Minä tulin sinne Etoniin, mennäkseni vihille neiti Anna Paason kanssa,
+ja sitten se onkin iso poikaroikale; jos ei olisi kirkossa oltu, niin
+olisin minä pehmittänyt häntä, taikka hän pehmittänyt minua. Jos en
+luullut, että se oli Anna Paaso, niin en enää tahdo sormeakaan
+liikuttaa; ja sitte se onkin postimestarin poikanulikka.
+
+PAASO.
+Totta totisesti, otitte siis väärän.
+
+LAIHANEN.
+Tiedän sen sanomattakin; vääränhän otin, kun otin pojan tytön asemesta;
+jos olisin häneen vihitty, niin, totta totisesti, vaikka hän olisi
+kuinkakin hameellinen ollut, en olisi hänestä huolinut.
+
+PAASO.
+Mutta sehän oli oma tyhmyytenne. Enkö sanonut teille, että tuntisitte
+puvusta tyttäreni?
+
+LAIHANEN.
+Meninhän minä sen valkoisen tykö ja sanoin "titi", ja hän sanoi "piti",
+niinkuin Anna ja minä olimme sopineet; ja sitte se ei ollutkaan Anna,
+vaan postimestarin poika.
+
+EVANS.
+Jesta varjel, eiks teil ol silmi pääs, ku te naitt poikkii?
+
+PAASO.
+Tämä on kovin harmillista; vaan mitäpä sille?
+
+R. PAASO.
+Rakas Yrjö, älä suutu; minä tiesin aikeesi, ja puin tyttäreni
+vihreäksi; hän on nyt tohtorin kanssa kirkossa ja siellä häneen
+vihitty.
+
+    (Tohtori Cajus tulee.)
+
+CAJUS.
+Misse ole _madame_ Paaso? _Parbleu_, mine on petty; mine nai
+un _garçon_, un poika, un _paysan, parbleu_, un poika; se ei
+on Anna Paaso; _parbleu_, mine on petty.
+
+R. PAASO.
+Mitä, ettekö ottanut sitä vihreätä!
+
+CAJUS.
+_Oui, parbleu!_ Ja se ole poika; mine nosta kapina koko Windsori.
+
+    (Menee.)
+
+VIRTA.
+Tämäpä kummallista! Kuka on sitten saanut sen oikean Annan?
+
+PAASO.
+Aavistan pahaa. Tuossa tulee herra Fenton.
+
+    (Fenton ja Anna Paaso tulevat.)
+
+No, herra Fenton?
+
+ANNA.
+Anteeksi, isä! Anteeks, armas äiti!
+
+PAASO.
+No, mamseli, miksi et suvaitse tulla herra Laihasen kanssa?
+
+R. PAASO.
+Miks tohtori ei mukanasi, tyttö?
+
+FENTON.
+Hänt' älkää säikytelkö! Kuulkaa totuus:
+Tahdoitte hänet naittaa häpeällä,
+Kun rakkaudess' ei mitään suhdett' ollut.
+Siis kuulkaa: liittomme, jo aikaa tehty,
+Nyt lujass' on; sit' ei voi mikään purkaa.
+Se synti pyhä on, mink' on hän tehnyt.
+Tää juoni petost', ynseytt' ei ole,
+Ei lapsen velkaisuuden rikkomusta,
+Sen kautta koska vältti hän ja karttoi
+Tuhannet pirullisen karvaat hetket,
+Jotk' aina pakkoaviota seuraa.
+
+VIRTA.
+Pois ällistys! Tät' ei voi enää auttaa.
+Täss' ohjaa taivaan valta: maata, rantaa
+Rahalla saat, mut onni vaimon antaa.
+
+FALSTAFF.
+Minua huvittaa, että, vaikka varta vasten minuun tähtäsitte, nuoli
+livahti ohi.
+
+PAASO.
+Mik' auttaa? Fenton, siunatkoon sua taivas!
+Mit' ei voi välttää, siit' ei mitään kiistaa.
+
+FALSTAFF.
+Yökoira ajaa kaikellaista riistaa.
+
+EVANS.
+Kyll mnää teijä häiss tanssaan ja syön fäsknöi.
+
+R. PAASO.
+No, nurista en tahdo. -- Rakas Fenton,
+Mont' onnen päivää taivas suokoon teille!
+Nyt mennään kukin kotiin, pesän loisteess'
+Iloiten kujeellemme nauramaan,
+Sir John ja kaikki.
+
+VIRTA.
+                    Tehdään se. -- Sir John,
+Sananne Ojaselle oli vakaa:
+Hän tänään rouva Virran luona makaa.
+
+    (Menevät.)
+
+
+
+
+SELITYKSIÄ:
+
+
+[1] _Tähtikamari_. Kuuluisa tuomioistuin Westminsterissä, joka sai
+nimensä siitä, että se piti kokouksiaan kulta-tähdillä koristetussa
+salissa.
+
+[2] _Coram_. Laihanen, joka tahtoo mainita kaikki Höllösen
+arvonimet, luulee niihin kuuluvan myöskin latinaisen "coram" sanan,
+joka sisältyi siihen kaavaan, millä rauha-tuomari vahvisti todistajain
+lausunnot: jurat coram me, Roberto Shalloto, armigero. -- Custalorum on
+lyhennys sanasta custos ratulorum = asiakirjain vartija. L., joka ei
+lyhennystä ymmärrä, lisää vielä ratolorum.
+
+[3] _Cotsall_. Näin tavallisesti äännettiin Cotswold, joka oli
+ylänköseutu Gloucestershiressä, missä pidettiin suuria kilpa-ajoja.
+
+[4] _Sackerson_ oli karhun nimi, jota näyteltiin Lontoossa.
+
+[5] _Legionittain enkeleitä_. Viittaa englantilaiseen rahaan, joka
+sai nimensä siitä, että siihen oli leimattu enkelin kuva.
+
+[6] _Trojan Pandarus_. Pandarus esiintyy keskiaikaisissa
+Troja-saduissa parittajana.
+
+[7] _Kainin-karvainen parta_. Kain ja Juudas kuvattiin
+keltapartaisina.
+
+[8] Tohtori Cajus. Sen-niminen kuuluisa ranskalainen lääkäri eli
+Englannissa Elisabetin aikana.
+
+[9] _Flaamilainen juopporenttu_. Alankomaiden sodasta palaavat
+soturit toivat mukanaan tavan pitää ylettömiä juominkeja.
+
+[10] _Tulena maksa_. Vanha latinainen sananlasku sanoo: _cogit
+amare jecur_, s.o. maksa pakottaa rakastamaan.
+
+[11] _Actaeon, hurtat kintereillä_. Kun Actaeon näki Dianan
+kylvyssä, niin tämä siitä muutti hänet hirveksi, ja omat koirat hänet
+sitten repivät palasiksi.
+
+[12] _Kiinalaisia_ pidettiin varkauteen taipuvaisina.
+
+[13] _Vieläpä henkivartijoitakin_. Kuningattaren henkivartijoilla,
+nuorilla ylimyksillä, oli tavattoman korea puku, joka pisti rouva
+Reippaan silmään.
+
+[14] Sektiä aamujuomaksi. Ravintolan vierailta oli tapana lähettää
+viiniä toisesta huoneesta toiseen, siten osoittaakseen ystävyyttään tai
+alottaakseen tuttavuutta.
+
+[15] _Kastilialainen_ oli herjausnimi Englannissa ison armadan
+hävittyä.
+
+[16] _Sen hurjan prinssin_. Tarkoittaa Walesin prinssiä, sittemmin
+kuningas Henrik V:ttä.
+
+[17] _Haudatkaa minut kaulaa myöten_ j.n.e. Viittaa julmaan tapaan
+muinaisaikana, jolloin sotavankeja tällä tavalla rangaistiin.
+
+[18] _Hänen uudinvuoteensa ja telttasänkynsä_. Joka makuuhuoneessa
+oli kaksi vuodetta, toinen herraa, toinen palvelijaa varten.
+
+[19] _Ephesiläinen_, hulivilin nimitys.
+
+[20] _Elämä on kankurin syöstävä_. Vrt. Job VII. 6!
+
+[21] _Satakoon taivaasta perunoita_. Perunoita, joita vähää ennen
+Sh:n aikaa oli Amerikasta tuotu Europpaan, pidettiin kiihoittavina.
+
+[22] "_Honny soit qui mal y pense_." Sukkanauhan ritarinmerkin
+tunnettu päällekirjoitus.
+
+[23] _Nukkaverkainen narrinlakki_. Walesissa valmistettiin paljo
+nukkaverkaa.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Iloiset Windsorin rouvat, by William Shakespeare
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44826 ***