1 files changed, 5039 insertions, 0 deletions

diff --git a/44825-0.txt b/44825-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..420bd9b
--- /dev/null
+++ b/44825-0.txt
@@ -0,0 +1,5039 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44825 ***
+
+VERTA VERRASTA
+
+Kirj.
+
+William Shakespeare
+
+
+Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1911.
+
+
+
+Näytelmän henkilöt:
+
+VINCENTIO, Wienin herttua.
+ANGELO, sijaishallitsija herttuan poissa ollessa.
+ESCALUS, vanha hallitusneuvos, Angelon apulainen.
+CLAUDIO, nuori aatelismies.
+LUCIO, mässäri.
+Kaksi nuorta aatelismiestä.
+VARRIUS, aatelismies herttuan palveluksessa.
+Vanginvartija.
+TUOMAS,  |  munkki.
+PIETARI, |
+KYYNÄRPÄÄ, tyhmä oikeudenpalvelija.
+VAHLA, hupsu nuorimies,
+POMPEJUS, viinuri rouva Liikasen liikkeessä.
+HIRMULAINEN, pyöveli.
+BERNARDINO, murhamies.
+ISABELLA, Claudion sisar.
+MARIANA, Angelon morsian.
+JULIA, Claudion lemmitty.
+FRANSISCA, nunna.
+Rouva LIIKANEN, parittaja-nainen.
+Hovikoita, vartijoita, oikeudenpalvelijoita ja seuralaisia.
+
+Tapahtumapaikkana Wien.
+
+
+
+
+ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
+
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+    Huone herttuan hovilinnassa.
+
+    (Herttua, Escalus, hoviherroja ja seuralaisia.)
+
+HERTTUA.
+Escalus!
+
+ESCALUS.
+Ylevä herttua!
+
+HERTTUA.
+Ois kielen pieksemistä tässä teille
+Selittää hallituksen tehtävät,
+Kun älyän, ett' oma tietonne
+Ulottuu laajemmalle kuin ne neuvot,
+Joit' antaa minä voin. Siis muut' ei tarvis
+Kuin liittää valta kykyynne ja panna
+Molemmat toimimaan. Te kansan luonteen,
+Kaupungin lait ja oikeudenkäytön
+Niin tunnette, ett' en nyt tiedä toista,
+Joll' oisi näissä kokemus ja taito
+Niin suur' kuin teillä. Tuossa valtuutenne;
+Pitäkää siitä kiinni. -- Kutsu tänne,
+Tykömme, sanon, pyydä Angelo.
+    (Palvelija menee.)
+Kuink', arvelette, paikkamme hän täyttää?
+Erikois-suosiosta, nähkääs, hänet
+Me valitsimme sijaiseksemme,
+Hänelle hirmumme ja armomme
+Ja vallan aseet luovuttaen kaikki,
+Jotk' itsellämme on. Mit' arvelette?
+
+ESCALUS.
+Jos kukaan täällä Wieniss' ansaitsee
+Niin suurta arvoa ja suosiota,
+Niin varmaan Angelo.
+
+HERTTUA.
+                     Hän tuossa tulee.
+
+    (Angelo tulee.)
+
+ANGELO.
+Ain' alamaisna teidän armollenne
+Vain varron käskyjänne.
+
+HERTTUA.
+                        Angelo,
+On elämäsi niinkuin avoin kirja,
+Joss' olentosi piirteet selvinä
+On tutkijalle. Sinä ja sun lahjas
+Ei omas ole niin, ett' ois sun lupa
+Niit' itsees kuluttaa tai itses niihin.
+Jumalat meitä käyttelevät niin kuin
+Me soihtujamme: itseänsä varten
+Ne eivät loista. Jos ei hyveemme
+Meit' ulommaksi tehoo, niin ois paras
+Sit' olla vailla. Jalot henget luotu
+On toimiin jaloihin; ei luonto lainaks
+Suo hiukan hiukkaistakaan rikkaudestaan,
+Jost' ei se talontarkka jumalatar
+Niin korkoa kuin kiitostakin vaadi
+Velalliseltaan. Vaan miks tässä neuvon
+Ma miestä, joka mua vois neuvoa?
+Tuoss' Angelo!
+    (Antaa hänelle valtakirjan.)
+               Siis poissa ollessamme
+Täysvaltainen sa olet sijaisemme;
+Sun sydämmes ja kieles armahduksen
+Ja kuolon määrää. Vanha Escalus,
+Vaikk' ensin kutsuttu, jää toiseen sijaan.
+Tuoss' ota valtuutesi!
+
+ANGELO.
+                       Ruhtinaani,
+Metalliani ensin koetelkaa,
+Ennenkuin siihen leimaatte noin jalon
+Ja ylvän kuvan.
+
+HERTTUA.
+                Estelyit' ei enää!
+Pätevän, kypsän harkintamme jälkeen
+Sun valitsimme: arvos ota vastaan!
+Niin kiire meill' on lähtö, että täytyy
+Mont' asiata tärkeääkin jättää
+Nyt päättämättä. Sulle kirjoitamme,
+Kun tilaisuus ja aika sitä vaatii,
+Miten on laitamme, ja tiedustamme,
+Kuink' asiat on täällä. Hyvästi!
+Virassa menestystä teille toivon
+Ja onnea.
+
+ANGELO.
+          Kai meidän sallitte
+Vähäisen matkaa tielle saattaa teitä.
+
+HERTTUA.
+Ei sitä kiire myönnä. Epäröidä
+Ei teidän tule, kautta kunniani!
+On teillä sama valta, mikä mulla,
+Lakia koventaa tai keventää,
+Mitenkä parhaaks näette. Tuohon käteen!
+Salassa lähden; kansaa rakastan,
+Mut kaikkein nähtäväks en tahdo tulla.
+He hyvää tahtovat, mut mulle mieleen
+Ei riemuremut nuo ja hurraa-huudot.
+Ken moista rakastaa, ei minust' ole
+Älykäs oikein. Hyväst' uudelleen!
+
+ANGELO.
+Teit' auttakohon taivas hankkeissanne!
+
+ESCALUS.
+Ja onnekkaasti kotiin ohjatkoon!
+
+HERTTUA.
+Suur' kiitos! Jääkää hyvästi!
+
+    (Menee.)
+
+ESCALUS.
+Suvaitkaa, hyvä herra, minun haastaa
+Vapaasti kanssanne; ois tärkeää
+Mun saada tarkkaan tietää ammattini.
+On valta mulla, vaan sen laatu, laajuus
+On mulle tuntematon.
+
+ANGELO.
+                     Sama laita
+On myöskin minun. Yhdess' astukaamme,
+Niin ehkä pian selvään pääsemme
+Täss' asiassa.
+
+ESCALUS.
+               Niinkuin suvaitsette.
+
+    (Menevät.)
+
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+    Katu.
+
+    (Lucio ja kaksi aatelismiestä tulee.)
+
+LUCIO.
+Jos herttua ja ne toiset herttuat eivät sovi Unkarin kuninkaan kanssa,
+no niin, silloin kaikki herttuat hyökkäävät kuninkaan kimppuun.
+
+1 AATELISMIES.
+Taivas meille rauhansa suokoon, mut ei Unkarin kuninkaan rauhaa!
+
+2 AATELISMIES.
+Aamen!
+
+LUCIO.
+Sinä sanot aamen, niinkuin se tekopyhä merimies, joka meni merille
+kymmenet käskyt mukanaan mutta raapi taulusta pois yhden.
+
+2 AATELISMIES.
+"Sinun ei pidä varastaako?"
+
+LUCIO.
+Niin, sen hän raapusti pois.
+
+1 AATELISMIES.
+No, mutta sehän olikin käsky, joka käski kapteenin ja koko hänen
+joukkonsa jättämään ammattinsa: olivathan he merille lähteneet
+varastamaan. Ei ole yhtäkään soturia meidän joukossamme, joka
+pöytäsiunauksessa ei mielellään soisi rukoiltavan rauhaa.
+
+2 AATELISMIES.
+En ole ikänä kuullut kenenkään soturin sitä paheksuvan.
+
+LUCIO.
+Sen kyllä uskon! Sillä luulenpa, ettet ole koskaan ollut mukana
+pöytärukouksissa.
+
+2 AATELISMIES.
+En vaan! Senkin seitsemän kertaa.
+
+1 AATELISMIES.
+Kävikö se oikein runomitalla?
+
+LUCIO.
+Siinä oli kaikki mitat ja kaikki kielet.
+
+1 AATELISMIES.
+Ja ehkä kaikki uskotkin.
+
+LUCIO.
+Niin, miksi ei? Rukous on rukous, huolimatta kaikista oppiriidoista,
+niin kuin esimerkiksi sinä olet turkaisen tulimmainen lurjus,
+huolimatta kaikista rukouksistasi.
+
+1 AATELISMIES.
+No niin, siinä olemme luullakseni yhtä karvaa.
+
+LUCIO.
+Sen myönnän; sinä olet vain vähän nukkavieru.
+
+1 AATELISMIES.
+Ja sinä olet sitä hienoa sorttia, jonka nukka on kolmasti kerittyä,
+tiedä se. Ennemmin olen minä karkeakarvaista Englannin sarkaa kuin
+mokomaa, Ranskan tapaan kerittyä, nukkasamettia. Tuntuuko pisto?
+
+LUCIO.
+Itse sen tuntenet; ja, puheestasi päättäen, se hyvinkin kirveltää.
+Tiedän nyt, tämän tunnustuksesi jälkeen, juoda terveydeksesi, mutta
+ikäpäivinäni minä en juo samasta kupista kuin sinä.
+
+1 AATELISMIES.
+Olen siis hypännyt hulluun kirnuun, niinkö luulet?
+
+2 AATELISMIES.
+Niin olet, joko sitten tahraannuit tai pelastuit.
+
+LUCIO.
+Kas, kas, tuossa tulee rouva Lemmes!
+
+1 AATELISMIES.
+Minä olen hänen kattonsa alla saanut vammoja, joista on tullut lovi --
+
+2 AATELISMIES.
+Mihin, sano?
+
+LUCIO.
+Arvaa!
+
+2 AATELISMIES.
+Kukkaroon, tietenkin.
+
+1 AATELISMIES.
+Vieläpä muutakin.
+
+LUCIO.
+Kalju pää.
+
+1 AATELISMIES.
+Aina sinä minuun niitä tautejasi kuvittelet mutta erehdyt suuresti:
+minussa terveys oikein kumisee.
+
+LUCIO.
+Niin kyllä, niinkuin hontto kumisee; sinun luusi ovat hontot;
+jumalattomuus on sinussa herkutellut.
+
+    (Parittaja-akka tulee.)
+
+1 AATELISMIES.
+No, mitä kuuluu? Kummassako lonkassa on pahin vaiva?
+
+PARITTAJA-AKKA.
+Hyvin kaikki! Vastikään tuolla vangittiin ja vietiin tyrmään mies, joka
+oli enemmän väärtti kuin viisituhatta teidän kaltaista.
+
+2 AATELISMIES.
+Kuka se?
+
+PARITTAJA-AKKA.
+Claudio, tiedän mä, signor Claudio.
+
+1 AATELISMIES.
+Claudio, vangittu! Ei, niin ei ole.
+
+PARITTAJA-AKKA.
+Mutta minä tiedän, että niin on; näin, kun hänet vangittiin, näin, kun
+häntä kuljetettiin; ja, mikä vielä pahempi, häneltä viedään pää.
+
+LUCIO.
+Mutta, kaiken hulluttelumme jälkeen, tämä ei ole mikään hauska asia.
+Oletko varma siitä?
+
+PARITTAJA-AKKA.
+Liiankin varma; ja se tuli siitä, että hän teki neiti Julialle lapsen.
+
+LUCIO.
+Uskokaa minua, se ei ole mahdotonta; hän lupasi yhtyä minuun pari
+tuntia sitten, ja hän on aina tarkalleen pitänyt sanansa.
+
+2 AATELISMIES.
+Sitä paitse tämä pitää jotenkin yhtä äskeisen puheenaineemme kanssa.
+
+1 AATELISMIES.
+Mutta ennen kaikkea julistuksen kanssa.
+
+LUCIO.
+Tulkaa, mennään tiedustelemaan, miten on asian laita.
+
+    (Lucio ja aatelismiehet menevät.)
+
+PARITTAJA-AKKA.
+Näin minä menetän kaikki luottilaani: minkä vie sota, minkä tauti,
+minkä hirsipuu, minkä köyhyys. (Pompejus tulee.) No, mitä uutta tiedät?
+
+POMPEJUS.
+Se mies on nyt teljetty tyrmään.
+
+PARITTAJA-AKKA.
+Vai niin; mitä hän on tehnyt?
+
+POMPEJUS.
+Lapsen.
+
+PARITTAJA-AKKA.
+Tarkoitan, mitä on rikkonut?
+
+POMPEJUS.
+Kalastanut muiden kalavesillä.
+
+PARITTAJA-AKKA.
+Mitä, onko joku tyttö saanut lapsen hänen kanssaan?
+
+POMPEJUS.
+Ei, naikko on saanut hänen kanssaan tytön. Mitä, ettekö ole kuullut
+julistusta?
+
+PARITTAJA-AKKA.
+Mitä julistusta?
+
+POMPEJUS.
+Kaikki julkiset talot Wienin laitakaupungeissa ovat revittävät maahan.
+
+PARITTAJA-AKKA.
+Ja miten käy keskikaupungin talojen?
+
+POMPEJUS.
+Ne jätetään siemeneksi; nekin olisivat menneet samaa tietä, mutta muuan
+viisas porvari puhui niiden puolesta.
+
+PARITTAJA-AKKA.
+Revitäänkö siis kaikki laitakaupunkien ilohuoneet?
+
+POMPEJUS.
+Revitään, perustuksiaan myöten.
+
+PARITTAJA-AKKA.
+Mutta siitähän tulee oikein perustuslain muutos. Kuinka silloin minun
+käy?
+
+POMPEJUS.
+Olkaa te huoletta: hyvillä asianajajilla on aina luottilaita. Vaikka
+muutattekin paikkaa, ei teidän siltä tarvis muuttaa ammattia; minä jään
+teille yhä tappimieheksi. Rohkeutta vain! Teitä kyllä tullaan
+armahtamaan. Te olette virassa silmänne melkein kuluttanut, teitä ei
+niin tarkalla silmällä pidetä.
+
+PARITTAJA-AKKA.
+Niin, mitä nyt tehdä, Tuomas Tappimies? Lähtekäämme täältä.
+
+POMPEJUS.
+Tuossa tulee signor Claudio, jota kruununmies taluttaa vankityrmään; ja
+tuossahan se on neiti Juliakin.
+
+    (Menevät.)
+
+
+
+Kolmas kohtaus.
+
+    Sama paikka.
+
+    (Vanginvartija, Claudio, Julia ja oikeudenpalvelijoita tulee.)
+
+CLAUDIO.
+Mies, miksi näin mua näytät maailmalle?
+Vie tyrmään, johon olen määrätty.
+
+VANGINVARTIJA.
+En tätä pahan pahuudella tee,
+Mut niin on käskenyt lord Angelo.
+
+CLAUDIO.
+Näin hallitus, tuo puolijumala,
+Rikokset sovituttaa painon mukaan;
+"Armahtaa ketä tahtoo", sanoo sana,
+"Ja kenen tahtoo, sen hän paaduttaa."
+
+    (Lucio ja ne kaksi aatelismiestä tulevat.)
+
+LUCIO.
+Mut, Claudio, mikä syynä tähän pakkoon?
+
+CLAUDIO.
+Se liika vapaus, Lucio, se vapaus!
+Ylellisyyttä seuraa kova paasto,
+Ja vapaus, ylenmäärin käytettynä,
+Pakoksi muuttuu. Luontoamme ajaa,
+Kuin hiirtä, jok' on niellyt myrkkyä,
+Janoinen synti, jok' on kuolemaksi.
+
+LUCIO.
+Jos minä voisin vankityrmässä noin viisaasti puhua, niin haettaisin
+tänne muutamia velkojiani. Ja kuitenkin, totta puhuen, on vapauden
+hullutus minulle rakkaampi kuin vankeuden siveys. -- Mikä on rikoksesi,
+Claudio?
+
+CLAUDIO.
+Jos sanon sen, teen uuden rikoksen.
+
+LUCIO.
+Ei murha lie?
+
+CLAUDIO.
+              Ei.
+
+LUCIO.
+                  Haureus?
+
+CLAUDIO.
+                           Sano siksi.
+
+VANGINVARTIJA.
+Pois, herra! Nyt on teidän mentävä.
+
+CLAUDIO.
+Vain sana. -- Lucio hyvä, pari sanaa!
+
+    (Vie hänet syrjään.)
+
+LUCIO.
+Satakin vaikka, jos ne vain sua auttaa.
+Mut noinko haureutta rangaistaan?
+
+CLAUDIO.
+Näin laita on: ma tosikihloissa
+Anastin Julian vuoteen; hänet tunnet;
+Hän täys on vaimoni, ei muuta vailla
+Kuin että säännön mukaisesti teemme
+Sen julkiseksi; tekemättä jäi se,
+Kun myötäjäiset menetetty ois,
+Jotk' yhä sukulaisten kirstuss' ovat.
+Välimme näiltä peitimme, siks kunnes
+Heit' aika taivuttais. Mut, paha kyllä,
+Tuon hellän suhteen salaisuus nyt suurill'
+On kirjaimilla Juliaan painettu.
+
+LUCIO.
+Siis raskas on?
+
+CLAUDIO.
+                On, kovaks onneksi!
+Ja nyt tuo herttuan uusi sijainen --
+Se uutuudenko väikkeen vika lie,
+Vai valtiota ratsunako pitää
+Vain ylivaltiaalle, joka, tuskin
+Satulaan päästyään, jo kannust' iskee
+Sen merkiksi, ett' osaa hallita;
+Vai virkaanko se kuuluu ankaruus
+Vai hänen yleväänkö persoonaansa,
+Sit' en ma tiedä -- vaan tää uusi herra
+Kaikk' eloon saattaa vanhat rikoslait,
+Jotk' yhdeksättätoista vuotta seinäll'
+On käyttämättöminä riippuneet
+Kuin aseet ruosteiset; ja maineen vuoks
+Nuo uniset ja unhottuneet säännöt
+Nyt minuun usuttaa: -- niin, maineen vuoksi.
+
+LUCIO.
+Niin maarinkin; ja pääsi istuu nyt niin höllästi harteillasi, että
+rakastunut maitotyttökin voisi sen huokaista pois. Laita sana
+herttualle ja vetoa häneen.
+
+CLAUDIO.
+Sen olen tehnytkin, vaan hänt' ei löydy.
+Tee, Lucio, mulle tämä hyvä työ:
+Tänäpä luostariin käy sisareni
+Koetus-aikaans' siellä alkamaan.
+Hänelle kerro, missä vaarass' olen,
+Ja pyydä, että puolestani koittaa
+Lepyttää julmaa vallanhoitajaa.
+Tykönsä itse menköön; hänestä
+Ma paljon toivon; hänen nuoruutensa
+Suloista puhuu, vaikka mykkää kieltä,
+Mi tehoo miehiin; lisäks häll' on lahja
+Älyllä sovitella sanojaan,
+Ja helposti hän mielet taivuttaa.
+
+LUCIO.
+Suokoon Jumala, että hän sen voisi, niin hyvin lohdutukseksi niille,
+jotka ovat samassa tilassa ja muuten joutuisivat ankaraan tilintekoon,
+kuin sinun henkesikin pelastukseksi; sillä kovin minua surettaisi, jos
+sen noin narrin tavalla menettäisit joutavan noppapelin takia. Menen
+häntä puhuttelemaan.
+
+CLAUDIO.
+Kiitos, hyvä ystäväni Lucio!
+
+LUCIO.
+Kahden tunnin kuluessa, --
+
+CLAUDIO.
+No, nyt vartija, nyt mennään.
+
+    (Menevät.)
+
+
+
+Neljäs kohtaus.
+
+    Luostari.
+
+    (Herttua ja munkki Tuomas tulevat.)
+
+
+HERTTUA.
+Ei, pyhä isä, pois se ajatus!
+Ei lemmen heikko nuoli miehen vahvaa
+Voi rintaa lävistää. Kun salasuojaa
+Halusin teiltä, oli aikeeni
+Vakaampi, kypsempi kuin nuoren hurjan
+Halut ja pyyteet.
+
+TUOMAS.
+                  Saanko tietää sen?
+
+HERTTUA.
+Paremmin, isä, tiedätte kuin kukaan,
+Ett' yksinäisyytt' aina rakastin
+Ja turhaks katsoin suuret seurat, joissa
+Elämöi nuoruus, korska, tyhjä loisto
+Ma täyden valtani ja arvoni
+Lord Angelolle olen luovuttanut,
+Joll' ankarat ja siveät on tavat.
+Hän luulee minun Puolaan matkustaneen,
+Jonk' olen luulon levittänyt kansaan
+Ja jota uskotaan. No, hurskas isä,
+Kysytte varmaan, miksi tämän teen?
+
+TUOMAS.
+Halusta kysyn, armollinen herra.
+
+HERTTUA.
+Meill' ankarat on lait ja kovat säännöt --
+Vikurit turpavöitä kaipaavat --
+Mut neljätoist' on vuotta levänneet ne
+Kuin luolassansa vanha jalopeura,
+Jok' uupui ryöstöön. Niinkuin heikot isät
+Uhaten koivuvitsaa kiertävät,
+Vain pannakseen sen lasten nähtäville
+Peloksi, vaan ei kuriks, joten vitsaa
+Ei kammota, vaan pilkataan; niin laitkin
+On kuolleet, niiden rangaistus jos kuolee,
+Ja riettaus vetää nenäst' oikeutta,
+Imettäjäänsä lapsi lyö, ja mennytt'
+On siivous.
+
+TUOMAS.
+            Mut teidän armon vallass'
+Ol' itse päästää laki kahleistaan.
+Enemmän pelkoa te nostaisitte
+Kuin Angelo.
+
+HERTTUA.
+             Niin, liian suurta ehkä.
+Ma erheen tein, kun päästin ohjakset;
+Siis julmuutt' oisi rangaista nyt siitä,
+Mink' itse käskin: -- käskyähän on se,
+Kun pahuudelle suodaan vapaa valta,
+Mut rankaisulle ei. Sen tähden, isä,
+Ma Angelolle jätin toimeni;
+Nimeni suojassa hän iskeköön;
+Pois itse pysyn taistosta, ja moitteet
+Näin vältän. Nähdäkseni hallintaansa
+Nyt munkistonne jäsenenä tahdon
+Niin prinssiä kuin kansaa puhutella.
+Siis kaapu mulle tuo ja mua neuvo,
+Ett' osaan olla ulkoasulta
+Kuin tosi munkki. Lisäsyyt saat tietää,
+Kun joutilaampaa tilaisuutta saan;
+Nyt tämän vain: -- Lord Angelo on tarkka
+Ja visu maineestaan; hän tuskin myöntää.
+Ett' onkaan verta suonissaan ja ett' on
+Hänelle leipä rakkaampaa kuin kivi.
+Pian näemme, totuudenko sanoo pinta,
+Vai mielen muutosko on vallan hinta.
+
+                          (Menevät.)
+
+
+
+Viides kohtaus.
+
+    Naisluostari.
+
+    (Isabella ja Francisca tulevat.)
+
+ISABELLA.
+Sekö se teidän nunnain koko vapaus?
+
+FRANCISCA.
+Se eikö riitä?
+
+ISABELLA.
+               Kyllä. Tät' en kysy
+Siks, että enempää ma halaisin;
+Päin vastoin pitäis kovemp' olla pakko
+Sanct Claran nunnain siskokunnassa.
+
+LUCIO (ulkoa).
+Hoi! Rauha tälle paikalle!
+
+ISABELLA.
+                           Ken huutaa?
+
+FRANCISCA.
+On miehen ääni. Hyvä Isabella,
+Sa avaa hälle, kysy mitä tahtoo.
+Sa voit, ma en; sa viel' et valaa tehnyt;
+Sen tehnyt ei saa miehen kanssa haastaa
+Pait abbedissan läsnä ollessa;
+Jos haastaa, ei saa kasvojansa näyttää,
+Jos näyttää kasvonsa, ei haastaa saa.
+Hän taaskin huutaa; pyydän, vastaa hälle.
+
+    (Menee.)
+
+ISABELLA.
+Jumalan rauha! Ken se?
+
+    (Lucio tulee.)
+
+LUCIO.
+                       Terve, impi,
+Jos impi liette, niinkuin todistavat
+Nuo posken ruusut. Voitteko mua auttaa
+Ja saattaa minut Isabellan luo?
+Hän tässä luostariss' on kokelas
+Ja nuoren Claudio-raukan kaunis sisko.
+
+ISABELLA.
+Miks Claudio-raukan? Kysyä mun suokaa,
+Sit' enemmän, kun sanon, että itse
+Ma Isabella, hänen siskons', olen.
+
+LUCIO.
+Sulo kaunotar, tuon Claudion terveiset.
+Mut lyhykäisesti: hän tyrmäss' istuu.
+
+ISABELLA.
+Voi mua! Mistä syystä?
+
+LUCIO.
+                       Semmoisesta,
+Jost' -- ainakin, jos minä tuomar' oisin --
+Hän rangaistuksen saisi kiitoksissa:
+Hän laittoi ystävälleen pikkuiset.
+
+ISABELLA.
+Mua älkää uskotelko.
+
+LUCIO.
+                     Se on totta.
+En tahtois -- vaikka helmasyntini
+On naista naurattaa ja haastaa toista,
+Toist' aatella -- näin tehdä kaikkiin nähden.
+Olette maasta yletty ja pyhä
+Ja kieltäymyksen kirkastama henki;
+Vakaasti tulee teidän kanssa haastaa
+Kuin pyhimyksen kanssa ainakin.
+
+ISABELLA.
+Pyhyyden herjaust' on moinen pilkka.
+
+LUCIO.
+Ei suinkaan. Suorin sanoin näin on laita:
+Syleilyyn yhtyi veljenne ja tyttö;
+Ravinto ruumiin täyttää; heiteen aika
+Se vakoon kuivaan siittää siemenestä
+Satoisan viljan; niin myös tytön kasvu
+Todistaa kylvömiehen uurastusta.
+
+ISABELLA.
+Kenenkä tytön? Serkku Julianko?
+
+LUCIO.
+Hän serkkunneko?
+
+ISABELLA.
+                 Valikoinnan kautta,
+Niinkuin on tyttöin tapa rakkaudesta
+Nimiä vaihtaa suotta.
+
+LUCIO.
+                      Hän se on.
+
+ISABELLA.
+No, naikoon hänet!
+
+LUCIO.
+                   Siinäpä se mutka.
+Täält' oudosti on herttua poistunut,
+Mont' ylimystä, minua ja muita,
+Petellen viran toiveilla; ne, joilla
+On valtajuonet tiedossa, ne väittää,
+Ett' aivan toista häll' on mielessä
+Kuin kielellä. Ja hänen sijallaan
+Rajattomalla valtuudella pitää
+Nyt valtaa Angelo, -- mies, jonka veri
+On lumivettä; jolle vierast' on
+Kaikk' aistin himartavat kutkutukset,
+Ja joka luonnon kiihkaa tylsyttää
+Vain hengentyöllä, paastoll', opinnoilla.
+Hän -- peloittaakseen pois nuo irstaat tavat,
+Jotk' ovat kauan kierrelleet lain uhkaa
+Kuin hiiret leijonaa -- nyt keksii säännön,
+Jonk' ahtaan mielen mukaan Claudio henkens'
+On menettävä, heittää hänet tyrmään
+Ja muille varoitukseks tarkoin noutaa
+Lain ankaruutta. Kaikk' on toivo mennyt,
+Jos teill' ei voimaa kauniin rukouksin
+Hänt' armoon taivuttaa. Tää lyhyesti
+Se tehtävä, jonk' antoi Claudio mulle.
+
+ISABELLA.
+Hänt' aikoo hengiltäkö?
+
+LUCIO.
+                        Tuomio
+Jo langennut on; pyöveli jo, kuulin,
+On saanut käskyn hänet teloittaa.
+
+ISABELLA.
+Kuink' auttaa häntä minä raukka voin?
+
+LUCIO.
+Ois koittaa voimaanne.
+
+ISABELLA.
+                       Ah! voimaani!
+Epäilen --
+
+LUCIO.
+           Epäilys on petturi:
+Meilt' edun vie, jonk' usein voittaisimme,
+Jos tohtisimme koittaa. Angelolle
+Te näyttäkää ett' immet mitä pyytää,
+Sen miehet antavat kuin jumalat;
+He vain kun itkevät ja polvistuvat,
+Niin, mitä pyytävät, se täyttyy niin
+Kuin oisi se jo heidän omanansa.
+
+ISABELLA.
+Koetan mitä tehdä voin.
+
+LUCIO.
+                        Mut joutuin.
+
+ISABELLA.
+Ma heti menen. Kauempaa en viivy,
+Kuin että abbedissalle ma tiedon
+Asiast' annan. Nöyrät kiitokseni!
+Terveiset veljelleni! Ennen iltaa
+Hän toimistani varman tiedon saa.
+
+LUCIO.
+Hyvästi sanon.
+
+ISABELLA.
+               Jääkää Herran haltuun!
+
+    (Menevät.)
+
+
+
+
+TOINEN NÄYTÖS.
+
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+    Sali Angelon asunnossa.
+
+    (Angelo, Escalus, tuomari, vanginvartija,
+    oikeudenpalvelija ja seuralaisia.)
+
+ANGELO.
+Ei laki mikään kuvatus saa olla,
+Ei liikkumaton linnunpelko, joka,
+Kun siihen tottuvat, ei hirmuks tule,
+Vaan lepopuuksi.
+
+ESCALUS.
+                 Terää olkoon siltä;
+Parempi hiukan leikellä kuin kaataa
+Ja ruhjoa. Tuoll' ylimyksellä,
+Jonk' aion pelastaa, on jalo isä.
+Vain itseänne, armo, aatelkaa --
+Te, jonk' on siveys niin perin luja --
+Te ettekö, kun oma halu nousee,
+Jos aikaan sopisi ja paikkaan vain
+Ja veren kiihkeä jos kuohu teidät
+Ajaisi tekoon, johon tahto pyrkii,
+Niin, etteköpä tekin joskus eksyis
+Rikokseen, josta häntä tuomitsette,
+Lain kiroukseen itse joutuen?
+
+ANGELO.
+On toista tulla kiusaukseen, toista
+On langeta. Voi valamiehistössä,
+Jok' ihmisiltä hengen tuomitsee,
+Kahdestatoista olla yks tai kaksi
+Pahempaa varasta kuin tuomittava.
+Mik' ilmeist' on, sen oikeus rankaisee.
+Mitä se lakiin koskee, vaikka varas
+Varasta tuomitsee? On päivän selvää,
+Ett' otan maasta helmen, jonka löydän,
+Siks että näen sen; mitä min' en näe,
+Sen päälle astun enkä siitä piittaa.
+Tuon vika siit' ei vähene, jos mulla
+On ollut sama vika; sano ennen,
+Jos minä, tuomarina, eksyn noin,
+Ett' armotta ja tuomioni mukaan
+Mua rangaistakoon. Kuolla hänen tulee.
+
+ESCALUS.
+No, niinkuin teidän viisautenne tahtoo.
+
+ANGELO.
+Miss' on se vanginvartija?
+
+VANGINVARTIJA.
+                           Täss', armo.
+
+ANGELO.
+Mies, huomen-aamull' yhdeksältä Claudio
+On mestattava; hanki hälle pappi;
+Hän kuolemaansa valmistautukoon:
+Tää hänen vaelluksensa on loppu.
+
+    (Vanginvartija menee.)
+
+ESCALUS.
+Jumala, anna meille armos tunto!
+Syy toisen nostaa, toisen kaataa kunto.
+Yks syystä pääsee, vaikka konna lie,
+Yks ainut virhe toisen surmaan vie.
+
+    (Kyynärpää, Vahla, Pompejus ja oikeudenpalvelijoita tulee.)
+
+KYYNÄRPÄÄ.
+Kas niin, viekää pois nuo! Jos ne ovat kelpo väkeä yhteiskunnassa,
+joiden ainoa elämä on elämöidä yhteis-paikoissa, niin en tiedä minä,
+mitä laki ja oikeus on. Viekää pois nuo!
+
+ANGELO.
+Mitä, hyvä ystävä? Mikä on nimenne, ja mistä kysymys?
+
+KYYNÄRPÄÄ.
+Teidän korkeutenne luvalla olen herttua-pahaisen konstaapeli, ja nimeni
+on Kyynärpää; olen vähän niinkuin lakimies minäkin; ja tässä tuon
+teidän korkea-arvoisuutenne eteen kaksi hyvänkurista tuttavaa.
+
+ANGELO.
+Hyvänkurista! Mitä? Aiot kai sanoa: pahankurista?
+
+KYYNÄRPÄÄ.
+Teidän korkeutenne luvalla, en minä oikein tiedä, mitä ne ovat; mutta
+kelpo konnia ovat, se on viljainen vissi, eikä heissä ole rahtuakaan
+sitä vilpillisyyttä, jota tulisi olla oikealla kristityllä.
+
+ESCALUS.
+Hyvin sanottu! Sepä älykäs konstaapeli!
+
+ANGELO.
+Jatka; mitä he ovat miehiään? Kyynärpää on nimesi: miksi et vastaa,
+Kyynärpää?
+
+POMPEJUS.
+Hän ei voi, herra: hänen kyynärpäänsä on hajalla.
+
+ANGELO.
+Kuka te olette?
+
+KYYNÄRPÄÄ.
+Hänkö? Tapinpitelijä, apuhankkija, joka palvelee huonoa naiseläjää,
+jonka talo, kuulen ma, on revitty laitakaupungilla; ja nyt hän pitää
+saunaa, joka, luulen ma, sekin on sangen pahamaineinen talo.
+
+ESCALUS.
+Mistä sen tiedät?
+
+KYYNÄRPÄÄ.
+Vaimoni, jonka vakuutan taivaan ja teidän armonne edessä --
+
+ESCALUS.
+Mitä? Vaimosiko?
+
+KYYNÄRPÄÄ.
+Niin, herra, joka, Jumalan kiitos, on kunniallinen vaimo. --
+
+ESCALUS.
+Ja siksikö hänet vakuutat?
+
+KYYNÄRPÄÄ.
+Sanon, että vakuutan itseni niin hyvin kuin hänenkin siitä, että jos
+tuo talo ei ole parittajan talo, niin on sääli häntä, sillä se on
+sangen huono talo.
+
+ESCALUS.
+Mistä sinä, konstaapeli, sen tiedät?
+
+KYYNÄRPÄÄ.
+He, vaimoni kautta, lempo soikoon; sillä jos hän olisi ollut lihaan
+menevä nainen, niin olisi hän voinut tulla syypääksi raiskaukseen,
+haureuteen ja kaikenlaiseen muuhun ruokottomuuteen.
+
+ESCALUS.
+Tuonko naisen toimesta?
+
+KYYNÄRPÄÄ.
+Niin, rouva Liikasen toimesta. Mutta hän sylkäisi tuota naista vasten
+naamaa, niin että se tiesi saaneensa.
+
+POMPEJUS.
+Teidän korkeutenne luvalla, se ei ole totta.
+
+KYYNÄRPÄÄ.
+Näytä se toteen näiden kanaljain kuullen, sinä kunnian mies, näytä se
+toteen!
+
+ESCALUS (Angelolle.)
+Kuuletteko, kuinka hän sanoissaan sekaantuu?
+
+POMPEJUS.
+Nähkääs: hän tuli taloon, ja vahvana oli, ja himoitsi -- kaikella
+kunnioituksella sanoen -- keitettyjä väskynöitä.[1] Meillä oli niitä
+vain kaksi, teidän armonne, ja ne olivat sillä hetken prikulla
+hedelmälautasella, tuollaisella kolmen pennin lautasella; onhan teidän
+armonne sellaisia lautasia nähnyt; ne ei ole mitään porsliini-lautasia,
+mutta kuitenkin sangen hyviä lautasia.
+
+ESCALUS.
+Jatka, jatka; lautanen ei tässä mitään paina.
+
+POMPEJUS.
+Ei tosiaankaan, hyvä herra, ei neulan nuppiakaan; siinä olette aivan
+oikeassa. Mutta nyt itse pääponteen: niinkuin sanottu, rouva Kyynärpää
+oli, niinkuin sanottu, vahvana, ihan viimeisillään, ja halusi, niinkuin
+sanottu, väskynöitä, ja kun, niinkuin sanottu, näitä vain oli kaksi
+lautasella, sillä herra Vahla, tämä mies tässä, oli, niinkuin sanottu,
+syönyt ne muut ja, niinkuin sanottu, maksanut ne oikein rehellisesti;
+-- sillä, niinkuin tiedätte, herra Vahla, en voinut antaa teille
+takaisin kolmea penniä.
+
+VAHLA.
+Ette, aivan oikein.
+
+POMPEJUS.
+Niin, näettekös vain! Te silloin paraikaa, jos koitatte muistella,
+särjitte mainittujen väskynöitten kiviä.
+
+VAHLA.
+Niin tein, aivan oikein.
+
+POMPEJUS.
+Niin, näettekös vain! Minä silloin sanoin teille, jos muistatte, että
+se ja se ja se ja se ei voinut parantua siitä jutusta -- ymmärrättehän
+-- jos ei pitänyt ankaraa elantotapaa, niin teille sanoin.
+
+VAHLA.
+Se on kaikki totta.
+
+POMPEJUS.
+Niin näettekös?
+
+ESCALUS.
+Ole vait, sinä olet ikävä narri: asiaan! -- Mitä he siis tekivät
+Kyynärpään vaimolle, että miehellä nyt on syytä siitä valittaa? Käydään
+nyt häneen käsiksi.
+
+POMPEJUS.
+Ei, teidän armonne, se ei vielä käy päinsä.
+
+ESCALUS.
+Enhän minäkään sitä tarkoittanut.
+
+POMPEJUS.
+Mutta kyllä sitten käymme häneen käsiksi, teidän armonne luvalla.
+Pyydän nyt vain, teidän armonne, katsokaa tuota herra Vahlaa: sillä
+miehellä on kahdeksankymmentä puntaa vuodessa, ja isä kuoli
+pyhäinmiesten päivänä. -- Pyhäinmiesten päivänähän se oli, herra Vahla?
+
+VAHLA.
+Pyhäinpäivän aattona.
+
+POMPEJUS.
+Niin, näettekös? Toivon että sitä täällä pysytään totuudessa! Hän
+istui, niinkuin sanottu, paraikaa nojatuolissa, teidän armonne; -- se
+oli Kultarypäleessä,[2] missä tekin mielellänne istutte, eikö totta?
+
+VAHLA.
+Totta on, sillä se on tilava huone ja lämmin talvella.
+
+POMPEJUS.
+Niin, näettekös? Toivon, että sitä täällä pysytään totuudessa!
+
+ANGELO.
+Ei tähän kuulusteluun riitä yö,
+Ei pisin Venään talviyökään. Menen
+Ja jätän jutun teidän haltuun. Toivon,
+Ett' olis syytä piestä koko lauma.
+
+ESCALUS.
+Minäkin samaa. Hyvää huoment', armo!
+
+    (Angelo menee)
+
+No, ystävä, jatkakaamme; sano, mitä Kyynärpään vaimolle on tehty,
+kerrassa.
+
+POMPEJUS.
+Kerrassako, teidän armonne? Hänelle ei ole tehty kerrassa mitään.
+
+KYYNÄRPÄÄ.
+Olkaa hyvä, teidän armonne, kysykää häneltä, mitä tuo mies teki
+vaimolleni.
+
+POMPEJUS.
+Olkaa hyvä, teidän armonne, kysykää minulta.
+
+ESCALUS.
+No siis, mitä on tämä herra hänelle tehnyt?
+
+POMPEJUS.
+Olkaa hyvä, teidän armonne, katsokaa tämän herran naamaa. -- Hyvä herra
+Vahla, katsokaa hänen armoonsa; tarkoitus on hyvä. -- Huomaatteko,
+teidän armonne, hänen naamaansa?
+
+ESCALUS.
+Vallan hyvin.
+
+POMPEJUS.
+Pyydän, huomatkaa tarkoin.
+
+ESCALUS.
+Teenhän sen.
+
+POMPEJUS.
+Huomaatteko, teidän armonne, mitään pahaa hänen naamassaan?
+
+ESCALUS.
+En.
+
+POMPEJUS.
+Voin panna vaikka kaksi sormea kirjan päälle, että hänen naamansa on
+pahin puoli hänessä. No niin: jos nyt hänen naamansa on pahin puoli
+hänessä, kuinka siis herra Vahla voi tehdä konstaapelin vaimolle mitään
+luvatonta. Tahtoisin kuulla sen teidän armonne suusta.
+
+ESCALUS.
+Hän on oikeassa. Konstaapeli, mitä sanotte siihen?
+
+KYYNÄRPÄÄ.
+Ensiksikin, teidän armonne luvalla, talo on tuhoton talo, tämä tässä
+tuhoton mies, ja hänen ruokapuunsa tuhoton nainen.
+
+POMPEJUS.
+Tämän käteni kautta, hänen vaimonsa on tuhottomampi henkilö kuin
+yksikään meistä kaikista.
+
+KYYNÄRPÄÄ.
+Lurjus, valehtelet; valehtelet, senkin kirottu lurjus! Se aika ei ole
+vielä tullut, että hän olisi tuhottomia tehnyt mieheen, vaimoon tai
+lapseen nähden.
+
+POMPEJUS.
+Teidän armonne, hän teki tuhottomia hänelle, jo ennenkuin hänet nai.
+
+ESCALUS.
+Kuka on tässä viisaampi? Oikeus vai koiruus? -- Onko se totta?
+
+KYYNÄRPÄÄ.
+Sinä lurjus! Senkin heittiö! Senkin sakramenskattu Hannibali![3] Vai
+tuhottomia hänelle, ennenkuin hänet nain! -- Jos ikänä minä olen
+tuhottomia tehnyt hänelle, tai hän minulle, niin älkää uskoko, teidän
+armonne, että olen herttua-pahaisen palvelija. Todista sanasi, sinä
+jumalaton Hannibali, tai haastan sinut pahoinpitelystä.
+
+ESCALUS.
+Jos hän nyt löisi teitä korvalle, niin voisitte lisäksi haastaa häntä
+panettelemisesta.
+
+KYYNÄRPÄÄ.
+Tosiaankin, kiitän teidän armoanne siitä. Mitä käskette, teidän
+armonne, minun tehdä tämän jumalattoman heittiön?
+
+ESCALUS.
+Kuules, konstaapeli, koska hänessä on kaikenlaisia rikoksia, jotka
+soisit saavasi ilmi, jos voisit, niin arvelen parhaaksi, että annat
+hänelle matkapassin, kunnes olet saanut tietää, mitä ne ovat.
+
+KYYNÄRPÄÄ.
+Tosiaankin! Kiitän teidän armoanne neuvosta. -- Siinä nyt näet, senkin
+sakramenskattu luntti, mikä on edessäsi: saat matkapassin; niin,
+luntti, matkapassin saat!
+
+ESCALUS (Vahlalle).
+Missä olette syntynyt, ystävä?
+
+VAHLA.
+Täällä Wienissä, armollinen herra.
+
+ESCALUS.
+Onko teillä kahdeksankymmentä puntaa vuodessa?
+
+VAHLA.
+On, teidän armonne luvalla.
+
+ESCALUS.
+Vai niin. -- Mikä on sinun toimesi, ystävä?
+
+POMPEJUS.
+Olen edeskäypä, köyhän lesken edeskäypä.
+
+ESCALUS.
+Mikä on emäntäsi nimi?
+
+POMPEJUS.
+Rouva Liikanen.
+
+ESCALUS.
+Onko hänellä ollut enempää kuin yksi mies?
+
+POMPEJUS.
+Yhdeksän, armollinen herra; Liikanen oli viimeinen.
+
+ESCALUS.
+Yhdeksän! -- Tulkaa likemmäksi, herra Vahla. Herra Vahla, paras olisi,
+ettette seurustelisi juomanlaskijain kanssa; he laskevat pian teidät
+tyhjäksi, herra Vahla, ja te viette heidät hirsipuuhun. Menkää
+matkaanne, ja laittakaa niin, etten teistä enää mitään kuule.
+
+VAHLA.
+Kiitän teidän armoanne. Itse puolestani en koskaan joudu juomapesään,
+jos ei minua sinne juoksuteta.
+
+ESCALUS.
+Hyvä; ei sen enempää siitä, herra Vahla. Hyvästi! (Vahla menee.) --
+Esiin, herra viinuri! Mikä on nimenne, herra viinuri?
+
+POMPEJUS.
+Pompejus.
+
+ESCALUS.
+Mitä muuta?
+
+POMPEJUS.
+Pyllynen.
+
+ESCALUS.
+Niin, pyllynne on todellakin suurinta sorttia, niin että, mitä
+lihallisuuteen tulee, te olette Pompejus suuri. -- Pompejus, te olette
+jonkinlainen parittaja, vaikka käytätte viinurinvirkaa kilpenä. Ettekö
+olekin? Kas niin, sanokaa totuus, se on teille parasta.
+
+POMPEJUS.
+Totta puhuen, teidän armonne, olen köyhä raukka, joka tahdon minäkin
+elää.
+
+ESCALUS.
+Mutta millä sinä elät, Pompejus? Parituksella? Mitä siitä elinkeinosta
+arvelet, Pompejus? Onko se laillinen elinkeino?
+
+POMPEJUS.
+Jos laki sen sallii, teidän armonne.
+
+ESCALUS.
+Mutta laki ei sitä salli, Pompejus, eikä tule koskaan sitä sallimaan
+Wienissä.
+
+POMPEJUS.
+Onko teidän armonne aikomus kuohita kaikki kaupungin nuoret miehet?
+
+ESCALUS.
+Ei, Pompejus.
+
+POMPEJUS.
+No, sitten tosiaankin, minun heikon ymmärrykseni mukaan, kaikki menee
+vanhaa tapaansa. Jos teidän armonne vain voi keksiä keinoja porttojen
+ja melkkurien varalle, niin ei tarvis varoa parittajia.
+
+ESCALUS.
+Niitä on jo sieviä keinoja keksitty, tiedä se: pää poikki ja hirteen,
+siinä kaikki.
+
+POMPEJUS.
+Jos kymmenenkin vuotta perätysten hirtätte ja mestaatte niitä, jotka
+tässä kohden hairahtuvat, niin saattepa aikoinaan katsoa, mistä voitte
+hankkia lisää päitä. Jos tämä laki on Wienissä kymmenen vuotta
+voimassa, niin lupaan vuokrata kaupungin kauniimman talon kolmesta
+pennistä kerroksen. Jos elätte siksi kuin se tapahtuu, niin sanokaa,
+että Pompejus on sen sanonut.
+
+ESCALUS.
+Kiitos, kelpo Pompejus; ja ennustuksesi palkinnoksi annan sinulle,
+kuules, tämän neuvon: laita niin, etten vastedes kuule sinusta
+valituksia minkäänlaisia ja että jätät sen paikan, missä nyt asut;
+muuten, Pompejus, ajan sinut takaisin leiriisi ja näytän sinulle
+Caesarin hirmua; suoraan sanoen, Pompejus, saat maistaa piiskaa. Ja
+nyt, Pompejus, täksi kertaa hyvästi!
+
+POMPEJUS.
+Kiitän teidän armoanne hyvästä neuvosta; (syrjään) mutta sitä aion
+noudattaa sen verran, kuin liha ja asianhaarat sallivat.
+Vai piiskaa! Piiskaa saakoon vetojuhta;
+Ei siedä piiskaa kunnon miehen suhta.
+
+    (Menee.)
+
+ESCALUS.
+Tulkaa tänne, herra Kyynärpää, tulkaa lähemmäksi, herra konstaapeli.
+Kuinka kauan olette ollut tässä konstaapelin toimessa?
+
+KYYNÄRPÄÄ.
+Seitsemän ja puoli vuotta, teidän armonne.
+
+ESCALUS.
+Arvelinkin, taidostanne päättäen, että olette siinä ollut jonkun aikaa.
+Seitsemän vuotta yhtä mittaa, niinkö?
+
+KYYNÄRPÄÄ.
+Ja puoli päälle, teidän armonne.
+
+ESCALUS.
+Ah, siitä on ollut teillä paljon vaivaa. Väärin on teiltä niin paljon
+vaatia. Eikö ole teidän pitäjässä muita siihen toimeen päteviä?
+
+KYYNÄRPÄÄ.
+Vähän niitä on, Jumala paratkoon, joilla on kykyä sellaisiin asioihin.
+Kun ovat valitut, niin ovat mielissään, kun saavat valita minut
+sijaansa; minä teen sen muutamasta penningistä, ja hoidan kaikki yhteen
+menoon.
+
+ESCALUS.
+Kuulkaa, laittakaa minulle nimilista, jossa on kuusi tai seitsemän
+pätevintä henkilöä pitäjästänne.
+
+KYYNÄRPÄÄ.
+Teidän armonne kotiinko, armollinen herra?
+
+ESCALUS.
+Niin kotiini. Hyvästi!
+
+    (Kyynärpää menee?)
+
+Mitä lienee nyt kello?
+
+TUOMAS.
+Yksitoista, teidän armonne.
+
+ESCALUS.
+Teit' atrialle pyydän luokseni.
+
+TUOMAS.
+Ma kiitän nöyrimmästi.
+
+ESCALUS.
+Tuon Claudion kuolema mua surettaa,
+Mut pelastust' en näe.
+
+TUOMAS.
+                       Lord Angelo
+On ankara.
+
+ESCALUS.
+          Se onkin tarpeellista:
+Ei tavaks tullut armo paljo paina,
+Uus rikos seuraa armahdusta aina.
+Mut, sentään, Claudio parka! -- Apu tyhjä!
+Pois tulkaa, herra.
+
+         (Menevät.)
+
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+    Toinen huone samassa paikassa.
+
+    (Vanginvartija ja palvelija tulevat.)
+
+PALVELIJA.
+Hän pitää kuulustusta; tulee heti.
+Ilmoitan teidät.
+
+VANGINVARTIJA.
+                 Tee se.
+    (Palvelija menee.)
+                         Tahdon tietää,
+Mit' aikoo hän; kenties hän vielä heltyy.
+Mies rikkonut on vain kuin unissaan.
+Se vika joka iän on ja säädyn,
+Ja hänet surmataan! --
+
+    (Angelo tulee.)
+
+ANGELO.
+                       Mik' asia?
+
+VANGINVARTIJA.
+Siis huomennako tulee Claudion kuolla?
+
+ANGELO.
+Johan sen sanoin; onhan sulla käsky;
+Miks vielä kysyt?
+
+VANGINVARTIJA.
+                  Jott' en hätiköisi.
+Anteeksi, armo, mutta olen nähnyt,
+Ett' oikeus katunut on tuomiotaan
+Sen täytettyä.
+
+ANGELO.
+               Siitä vastaan minä.
+Tee tehtäväsi, taikka jätä paikkas,
+On niitä toisiakin.
+
+VANGINVARTIJA.
+Anteeks suokaa!
+Mit' oihkaavan on Julian tehtävä?
+Lähellä päästö on.
+
+ANGELO.
+                   Vie hänet toiseen
+Ja mukavampaan paikkaan; tee se heti.
+
+    (Palvelija palaa.)
+
+PALVELIJA.
+Tuon kuoloon tuomitun on sisar täällä,
+Puheille pyrkii.
+
+ANGELO.
+                 Onko hällä sisar?
+
+VANGINVARTIJA.
+On herra: impi sangen siveä;
+Sisaruskuntaan aikoo jäseneksi,
+Jos ei jo lienekin.
+
+ANGELO.
+                    Tuo hänet sisään.
+    (Palvelija menee,)
+Sa heti toimita se luuska pois;
+Hän saakoon mit' on tarvis, mut ei liikaa.
+Siit' annan määräyksen.
+
+    (Lucio ja Isabella tulevat.)
+
+VANGINVARTIJA.
+                        Herran haltuun!
+
+    (Aikoo mennä.)
+
+ANGELO.
+Jää tänne. --
+    (Isabellalle.)
+              Tervetullut! Pyyntö mikä?
+
+ISABELLA.
+Poloinen olen armon-anoja,
+Jos suvaitsette kuulla.
+
+ANGELO.
+                        Puhukaa!
+
+ISABELLA.
+On pahe, jota kammon, niin kuin mitä,
+Ja jolle rankaisun, jos mille, soisin;
+Sen puolesta en puhuisi, mut täytyy;
+Ja täytymyst' ei ois, jos tahdon kanssa
+Ei riidass' oisi tahto.
+
+ANGELO.
+                        Asiaan!
+
+ISABELLA.
+Mun veljeni on kuoloon tuomittu, --
+Oi kuolettakaa syy, mut älkää häntä!
+
+VANGINVARTIJA (syrjään).
+Suo, taivas, että sulollaan hän tenhois!
+
+ANGELO.
+Syyn kuolettaisin, enkä syyllistä!
+Jokainen rikos tuomittu on ennen
+Kuin tehty on se. Virkani ois tyhjää,
+Lain mukaan rikoksen jos rankaiseisin,
+Mut rikollisen irti päästäisin.
+
+ISABELLA.
+Oi, laki oikea, mut ankara!
+Siis veli mulla oli. -- Herran haltuun!
+
+LUCIO (Isabellalle).
+Pois laimeus! Vielä kerran! Polvistukaa,
+Rukoilkaa, vaippaan tarttukaa! Te liiaks
+Olette jäykkä. Kielin veltommin
+Te ette voisi nuppineulaa pyytää.
+Siis uudelleen!
+
+ISABELLA.
+                Siis täytyy hänen kuolla?
+
+ANGELO.
+Niin, täytyy, tyttöni.
+
+ISABELLA.
+                       Vai niin; ma luulin,
+Jos häntä säästitte, ett' teitä siitä
+Ei taivas moittis eikä ihmiset.
+
+ANGELO.
+En tahdo.
+
+ISABELLA.
+          Oisko voimaa, jos ois tahto?
+
+ANGELO.
+Niin, nähkääs, mit' en tahdo, sit' en voi.
+
+ISABELLA.
+Sen voisitte -- ja siit' ei mailma kärsi --
+Jos niin vain häntä säälisitte te
+Kuin minä.
+
+ANGELO.
+           Myöhää! Hän on tuomittu.
+
+LUCIO (Isabellalle).
+Olette liian jäykkä.
+
+ISABELLA.
+Vai myöhää! Eikä! Sanan, minkä lausuin,
+Ma voinen peruuttaa. Ei, uskokaa:
+Ei mikään loisto, mik' on suurten omaa, --
+Kuninkaan kruunu, valtaherran miekka,
+Marsalkan sauva, kaapu tuomarin, --
+Niin heitä puoleksikaan kaunistaisi
+Kuin armiaisuus. Teidän sijassanne
+Jos oisi ollut hän, ja hänen te,
+Niin olisitte tekin kompastunut,
+Mut noin ei ankara ois ollut hän.
+
+ANGELO.
+Ma pyydän, menkää!
+
+ISABELLA.
+                   Oi, jos taivas mulle.
+Sois teidän valtanne, ja Isabella
+Te olisitte! Noinko kävis? Ei,
+Sanoisin, mit' on olla tuomarina
+Ja mitä vankina.
+
+LUCIO (Isabellalle).
+Noin, noin! Se tepsii!
+
+ANGELO.
+Lain-alainen on veljenne; te turhaan
+Vain sanojanne tuhlaatte.
+
+ISABELLA.
+                          Ah! voi!
+Lain alla oli kaikki sielut kerran,
+Mut Hän, joll' oli valta rangaista,
+Toi pelastuksen. Kuinka kävis teidän,
+Jos Hän, tuo ylin tuomar', arvon mukaan
+Työt tuomitsisi? Tätä ajatelkaa,
+Niin armo alkaa huulillanne elää
+Kuin uusi luomus.
+
+ANGELO.
+                  Tyynny, kaunis lapsi:
+Sun veljes laki langettaa, en minä.
+Vaikk' ois hän veljeni, tai oma poika,
+Niin kävis samoin: huomenna hän kuolee.
+
+ISABELLA.
+Huomenna? Liian kiire! Armahtakaa!
+Hän viel' ei ole valmis! Ruoaks linnun
+Tapamme ajallansa; taivastako
+Vähemmin arvomme kuin karkeata,
+Pient' itseämme? Hyvä, hyvä herra,
+Ken tuost' on rikoksesta surman saanut?
+Ja moni moist' on tehnyt!
+
+LUCIO (Isabellalle).
+                          Aivan oikein!
+
+ANGELO.
+Ei kuollut ollut laki, vaikka nukkui.
+Niin moni tuota pahett ei ois tehnyt,
+Jos ensimmäistä kiellon rikkojaa
+Ois rangaistu. Nyt on se valveutunut,
+Työt kaikki tutkii, katsoo peilistä.
+Kuin tietäjä,[4] mitk' etehiset synnit --
+Lie sitten uudet nuo tai höllyydestä
+Si'inneet uudelleen ja versoneet --
+Tulisi estää periytymästä
+Ja kuoreen tappaa.
+
+ISABELLA.
+                   Olkaa toki laupias!
+
+ANGELO.
+Sit' enin olen, oikea kun olen.
+Näin armon teen ma niille, joit' en tunne
+Ja joita höllyys haittais ehkä vasta,
+Ja sille oikeutta, jok', yhden erheen
+Kun sovittaa, ei tekemään jää toista.
+Huomenna kuolee veljenne: se siitä.
+
+ISABELLA.
+Te ensimmäisnä noin siis tuomitsette,
+Ja hän on ensi uhri. Suurenmoista
+Omata aarnin voimia, mut julmaa
+Niit' aarnin lailla käyttää.
+
+LUCIO (Isabellalle).
+                             Hyvä! Oivaa!
+
+ISABELLA.
+Jos valtamiehet jyristellä vois
+Kuin itse Zeus, ei Zeus sais koskaan rauhaa,
+Zeun taivasta kun joka pikku vouti
+Jyrinään käyttäis, -- pelkkään jyrinään!
+Oi, armorikas taivas! Pahkuraisen
+Ja luisen tammen tuima tulinuoles
+Lyö pirstaks pikemmin kuin heikon myrtin;
+Mut ihminen, tuo pöyhkä ihminen --
+Lyhyen pikku suuruutensa loistoss'
+Unohtain, mitä aina tulis muistaa,
+Ett' ainetta on räyskää -- suurta taivast'
+Apinan häijyn lailla matkii niin,
+Ett' itkee enkelit; he meidän luonnoll'
+Itsensä nauraisivat kuoleviksi.
+
+LUCIO (Isabellalle).
+Niin, tyttö, jatkakaa! Hän pian taipuu;
+Tuo tepsii, tuo.
+
+VNGINVARTIJA.
+                 Suo, taivas, voitto hälle!
+
+ISABELLA.
+Ei oma mitta sovi lähimmäiseen.
+Pyhimyst' ilkkuu suuret; mikä teissä
+On älyä, se halvan suuss' on pilkkaa.
+
+LUCIO (Isabellalle).
+Tuo oikea on tapa; jatka, jatka!
+
+ISABELLA.
+Vihainen sana, jota päällys käyttää,
+Soturin suussa on vain häväistystä.
+
+LUCIO (Isabellalle).
+Mist' olet tuon sa saanut? Jatka, jatka!
+
+ANGELO.
+Miks noita lauselmia minuun syydät?
+
+ISABELLA.
+Niin, vallalla, vaikk' eksyy niinkuin muutkin,
+On lääke itsessään, jok' erheen peittää
+Kuin kuori haavan. Poveen kolkuttakaa,
+Kysykää sydämmeltä, eikö siinä
+Lie vikaa Claudion tapaista; se saman
+Jos ihmisheikkouden omaksuu,
+Niin älköön kielen salliko se koskaan
+Julistaa veljelleni kuolemaa.
+
+ANGELO (syrjään).
+Niin hellää puhett', että heltyy mieli! Hyvästi!
+
+ISABELLA
+Hyvä, rakas herra, jääkää!
+
+ANGELO.
+Asiaa mietin. -- Tulkaa huomenna.
+
+ISABELLA.
+Mut kuulkaa, kuinka lahjon teitä! Jääkää!
+
+ANGELO.
+Mua lahjot?
+
+ISABELLA.
+            Semmoisilla lahjoilla,
+Joit' itse taivas teidän kanssa jakaa.
+
+LUCIO (Isabellalle).
+Noin, muuten oisit kaikki pilannut!
+
+ISABELLA.
+Täysleimatuill' en kultasikleillä,
+En kivillä, jotk', oikun mukaan, nousee
+Ja laskee arvossa, vaan rukouksilla,
+Jotk' yltää taivaaseen ja sinne ehtii
+Jo ennen päivän koita, rukouksilla,
+Joit' ainoastaan puhtaat sielut huokaa
+Ja paastoavat immet, jotka vieraat
+On maailmalle.
+
+ANGELO.
+               Huomenna siis tulkaa.
+
+LUCIO (Isabellalle).
+Kas niin; nyt kaikki hyvin on; nyt pois!
+
+ISABELLA.
+Jumalan haltuun, rakas armo!
+
+ANGELO (syrjään).
+                             Aamen;
+Sill' olen joutumassa kiusaukseen,
+Jost' estää rukous.
+
+ISABELLA.
+                    Mihin aikaan tulla
+Saan huomenna ma?
+
+ANGELO.
+                  Mihin aikaan vain,
+Mut ennen lounaa.
+
+ISABELLA.
+                  Herra teitä kaitkoon!
+
+    (Lucio, Isabella Ja vanginvartija menevät.)
+
+ANGELO.
+Sinusta, niin, ja siveydestäsi! --
+Mitä tämä? Hänenkö on syy vai minun?
+Ken, kiusaaja vai kiusattuko, tekee
+Pahemman synnin? Haa! Ei suinkaan hän;
+Ei, hän ei kiusaa. Itse minä loion
+Vain lemmenkukan vieress' auringossa,
+Ja niinkuin raato, enkä niinkuin kukka,
+Matanen tuoksuss' ilman. Niinkö lie,
+Ett' aistejamme kainous enemmän
+Kuin irstaus hurmaa? Vaikk' on tyhjää kyllin,
+Pitääkö pyhä templi hävittää
+Ja synti panna sijalle? Hyi, hyi, hyi!
+Haa! Mitä teet? Mit' olet, Angelo?
+Liata hänet tahdotko sen tähden,
+Ett' on hän puhdas? Anna veljen elää!
+On varkaan lupa ryöstää, tuomar' itse
+Jos varastaa. Haa! Rakastanko häntä,
+Kun kuulla tuota ääntä taas ja katsett'
+Ihailla tahdon? Mitä hourailen?
+Oh, viekas perkele, kun pyhää pyydät,
+Niin syötiks panet pyhän! Vaarallinen
+On kiusaus, joka meitä syntiin kiihtää
+Hyveiden suloilla. Ei koskaan portto,
+Ei taidon eikä luonnon yhteisvoimin,
+Mua vietellyt; mut tämä hurskas tyttö
+Mun vallan voittaa. -- Lemmen houkkioita
+Ain' ennen kummeksin ja nauroin noita.
+
+    (Menee.)
+
+
+
+Kolmas kohtaus.
+
+
+    Huone vankilassa.
+
+    (Herttua, munkin valepuvussa, ja vanginvartija tulevat.)
+
+HERTTUA.
+Terveeksi, vanginvartija! Se liette.
+
+VANGINVARTIJA.
+Se olen. Mitä haluatte, isä?
+
+HERTTUA.
+Vain ihmisrakkaus ja pyhä sääntö
+Mun sielu-parkain lohdutukseks tänne
+On tyrmään tuonut. Tehkää tehtävänne:
+Ne mulle näyttäkää ja kertokaa,
+Mit' ovat pahaa tehneet, jotta voisin
+Niin täyttää toimeni, kuin minun tulee.
+
+VANGINVARTIJA.
+Teen enemmänkin, enemmän jos tarvis.
+    (Julia tulee.)
+Kas, tuoss' on yksi: neiti, joka oman
+On nuoruutensa liekkiin suistunut ja
+Nimensä polttanut. Hän kantaa lasta,
+Jonk' isä kuoloon viedään: nuori mies,
+Omansa, ennen rikost' uusimaan
+Kuin siitä kuolemaan.
+
+HERTTUA.
+                      Ja milloin hänen
+On kuoleminen?
+
+VANGINVARTIJA.
+               Huomenna, ma luulen. --
+    (Julialle.)
+Teist' olen tointa pitänyt; vain hetki,
+Niin teidät täältä toimitetaan pois.
+
+HERTTUA.
+Kadutko, kaunis tyttö, syntiäsi?
+
+JULIA.
+Sen teen ja tyynnä häpeäni kannan.
+
+HERTTUA.
+Sua neuvon tuntoasi tutkimaan
+Ja koittelemaan, tottako vai valhett'
+On katumukses.
+
+JULIA.
+               Mielist' otan neuvon.
+
+HERTTUA.
+Sa turmaajaasi miestä lemmitkö?
+
+JULIA.
+Sen, minkä hänen turmaajaansa naista.
+
+HERTTUA.
+Olette tämän synnillisen teon
+Siis yksin mielin tehneet?
+
+JULIA.
+                           Yksin mielin.
+
+HERTTUA.
+Siis sinun syntis raskaamp' on kuin hänen.
+
+JULIA.
+Sen tunnustan ja sitä kadun, isä.
+
+HERTTUA.
+Niin oikein, laps, kun vain et kadu siksi,
+Ett' tähän häpeään sun synti sai.
+Ei moinen suru ole taivaallinen,
+Vaan itsekäs, ja näyttää, ettei rakkaus
+Meit' aja taivast' etsimään, vaan pelko.
+
+JULIA.
+Paheena sitä kadun ma, ja kannan
+Ilolla häpeän.
+
+HERTTUA.
+               Siin' yhä pysy.
+Toveris, kuulin, kuolee huomenna;
+Hänelle menen lohdutusta viemään.
+Sua armo kaitkoon! _Benedicite!_
+
+JULIA.
+Siis kuolee huomenna! Oi, armo nurja,
+Mua säästää elämään, jonk' ilona
+On pelkkä kuolon kauhu!
+
+VANGINVARTIJA.
+                        Sääli miestä!
+
+    (Menevät.)
+
+
+
+Neljäs kohtaus.
+
+    Huone Angelon linnassa.
+
+    (Angelo tulee.)
+
+ANGELO.
+Rukoilla mielin; mieli vain käy toise
+Kuin rukous; taivas saa vain tyhjät sanat,
+Mut mieli, kieltä kuulematta, kiintyy
+Vain Isabellaan; suussa Jumala,
+Ikäänkuin nimeään vain pureksisin,
+Mut povess' ankarana synnin myrkky
+Vain kiehuu. Valtio, jot' ihailin,
+Ikävä, kuiva on kuin hyvä kirja
+Monasti luettu; ja siveyteni,
+Jost' ylpeilin, -- ettei vain kukaan kuulisi --
+Edulla vaihtaisin nyt höyhenhatuun,
+Jot' ilma löyhyttelee. Arvo! Tapa!
+Pukusi kuorell' usein kumarrukseen
+Pakoitat houkkiot ja valhekiiltos
+Älynkin pettää. -- Veri, verta olet!
+"Hyv' enkeli" sa pirun sarviin piirrä,
+Se silt' ei pirun merkkikuva ole.
+    (Palvelija tulee.)
+No, mitä?
+
+PALVELIJA.
+          Eräs nunna, Isabella,
+Pateille pyytää.
+
+ANGELO.
+                 Näytä hälle tie.
+    (Palvelija menee.)
+Oi, taivaat!
+Miks veri sydämmeeni syöksyy noin,
+Silt' estäin toiminnan ja lisäks riistäin
+Myös muilta jäseniltä kaiken tarmon?
+Noin tyhmä joukko viemistyneen vaiheell'
+Apuna häärää, vieden hältä ilman,
+Jost' elpyä hän vois; noin kansa, juosten
+Pois askareistaan, lempikuninkaansa
+Lähelle tunkeilee ja alttiudellaan
+Vain vaivoiks on, ja milt et häntä loukkaa
+Typeräll' innollaan.
+    (Isabella tulee.)
+                     No, kaunis lapsi?
+
+ISABELLA.
+Ma tulin kuulustamaan mieltänne.
+
+ANGELO.
+Ois mieluisampaa, jos sen tietäisit.
+Kuin että kysyt. Veljes ei saa elää.
+
+ISABELLA.
+Vai niin. -- No, Herran haltuun jääkää siis!
+
+    (Aikoo mennä.)
+
+ANGELO.
+Viel' elää sais, ehk yhtä kauan kuin
+Sinä ja minä; sittenkin hän kuolkoon.
+
+ISABELLA.
+Ja teidän tuomitsemanako?
+
+ANGELO.
+                          Niin
+
+ISABELLA.
+Sanokaa, milloin? jotta viivytys,
+Lyhyt tai pitkä, valmistukseks oisi,
+Niin ettei sais hän haittaa sielulleen.
+
+ANGELO.
+Hyi, riettatekoja! Ois yhtä oikein
+Sit' armahtaa, ken valmiina luoman luonnolt'
+On ryöstänyt, kuin hellitellä moista
+Hekuman työtä, joka taivaan kuvaan
+Lyö väärän leiman. Yhtä helppoa
+Luvatta poistaa luomus laillinen,
+Kuin valaa kultaa luvattomaan muottiin
+Ja tehdä laiton.
+
+ISABELLA.
+Niin taivaassa on säätty, vaan ei maassa.
+
+ANGELO.
+Sanotko niin? Ma pian sinut kiedon.
+Valitse: joko oikeus veljeltäsi
+Vie hengen, tai sen pelastat, jos ruumiis
+Nyt saman maireen synnin uhriks annat
+Kuin tyttö veljes raiskaama.
+
+ISABELLA.
+                             Sen lupaan,
+Ett' ennen ruumiin annan pois kuin sielun.
+
+ANGELO.
+En puhu sielustasi. Pakkosynnit
+Vain lasketaan, ei kirjaan panna.
+
+ISABELLA.
+Mitä?
+
+ANGELO.
+      En sitä takaa: puhua ma voin
+Niin puoleen niinkuin toiseen. Vastaa tähän:
+Mun, jonka kautta laki puhuu nyt,
+Mun vallassani veljesi on henki:
+Niin, eikö laupeutta olis synti,
+Jos veljen henki säästyis?
+
+ISABELLA.
+                           Se siis tehkää! --
+Ma siitä panen kaupan sieluni;
+Se syntiä ei ois, vaan laupeutta.
+
+ANGELO.
+Sa sielusi jos kaupalla sen teet,
+Niin tasan painaa laupeus ja synti.
+
+ISABELLA.
+Jos veljen eestä rukoilla on synti,
+Sen synnin kestän; teidän armotyönne
+Jos synti on, jok' aamu rukoilen,
+Ett' tämä synti mulle, eikä teille,
+Syyks luettaisi.
+
+ANGELO.
+                 Mutta kuule toki.
+Mua ethän ymmärrä, tai olet tyhmä,
+Tai viekastat, ja se ei ole hyvä.
+
+ISABELLA.
+Niin, tyhmä lien, ja missään muuss' en hyvä
+Kuin siinä, että myönnän nöyräst', etten
+Parempi ole.
+
+ANGELO.
+             Äly itseään
+Näin mustaa, kirkkaalt' oikein näyttääkseen.
+Kuin musta naamus peittämänsä sulot
+Korottaa kymmenesti kauniimmiksi
+Kuin mitä ois ne paljaaltaan. -- Mut huomaa;
+Jott' ymmärtäisit, puhun selvemmin:
+On kuolon oma veljesi.
+
+ISABELLA.
+                       No niin.
+
+ANGELO.
+Niin paha tekons' on, ett' ilmeisesti
+Sen rangaistuksen laki hälle määrää.
+
+ISABELLA.
+Niin oikein.
+
+ANGELO.
+Jos nyt ei muuta pelastuksen tietä --
+Oletan vain, en sit', en tätä väitä --
+Kuin että sinä, hänen sisarensa,
+Jos pyytäis sua mies, jonk' ylhä arvo
+Tai tehovaisuus tuomariin vois päästää
+Lain kaikkivallan kahleista sun veljes,
+Ja muut' ei pelastuksen keinoa
+Kuin että joko ruumiis kalleudet
+Sa uhraat tuolle miehelle, tai täytyy
+Sun veljes kuolla, -- mitä tekisit?
+
+ISABELLA.
+Sen veli-raukalle, mink' itselleni:
+Jos kuoloon olen määrätty, niin kannan
+Ma ruoskan arpia kuin rubiineja,
+Ja kuoloon riisuudun kuin vuoteeseen
+Jo kauan ikävöittyyn, ennen kuin
+Häväisen ruumiini.
+
+ANGELO.
+                   Siis veljes kuolee.
+
+ISABELLA.
+Se oisi huokein tie, ja paremp' oisi,
+Jos veli kuolis kerta kaikkiaan,
+Kuin että sisko, hänet pelastaakseen,
+Iäksi kuolisi.
+
+ANGELO.
+               Mut etkö noin
+Sin' yhtä julma ois kuin tuomio,
+Jot' olet näin sä herjannut?
+
+ISABELLA.
+Häpeän lunnahat ja vapaa armo
+On eri perhettä: lain armoitus
+Ei ole riettaan kaupan sukulainen.
+
+ANGELO.
+Vast'ikään laki tuntui tyrannilta,
+Ja veljes harha-askel sinust' oli
+Pikemmin leikkiä kuin rikosta.
+
+ISABELLA.
+Anteeksi, armo! Jotain halatessa
+Puhumme toista, toista tarkoitamme.
+Asiaa, jota vihaan, puolustelen
+Sen eduksi, jot' ylen rakastan.
+
+ANGELO.
+Olemme kaikki heikot.
+
+ISABELLA.
+                      Kuolkoon veli,
+Jos hän vain yksin, eikä kukaan muu,
+Tuon heikkouden perintönään omaa.
+
+ANGELO.
+Mut heikkopa on myöskin nainen.
+
+ISABELLA.
+                                On,
+Kuin peili, johon katsoo; yhtä pian
+Se särkyy kuin se muotojakin mukaa.
+Voi naista! Taivas auttakoon! Ne miehet
+Heit' omaks edukseen vain häväisevät.
+Sanokaa kymmenesti heikoiks meitä:
+Olemme hennot niinkuin luontommekin
+Ja herkät petost' uskomaan.
+
+ANGELO.
+                            Sen luulen:
+Tuo todistus sun sukupuolestasi --
+Kun vahvempi ei mieskään lie kuin että
+Viasta särkyy -- se mua rohkaisee.
+Pidä sanas, ole mikä olet: nainen;
+Jos olet enempää, et ole mitään
+Mut jos se olet -- niinkuin ulkomuotos
+Sen selvään todistaa -- niin nyt se näytä
+Ja luonnon omaan pukuun pukeudu.
+
+ISABELLA.
+Mull' yks on kieli vain: oi, hyvä herra,
+Puhukaa samaa kieltä mitä äsken.
+
+ANGELO.
+Siis suoraa kieltä kuule: sua lemmin.
+
+ISABELLA.
+Niin veljenikin lempi Juliaa,
+Ja siitä hän nyt kuolee, sanoitte.
+
+ANGELO.
+Ei kuole, jos mua lemmit, Isabella.
+
+ISABELLA.
+On hyveellänne oikeus, sen tiedän,
+Tekeytä huonommaksi kuin mit' on,
+Muit' urkkiakseen.
+
+ANGELO.
+                   Usko kunniaani!
+Sanani ilmaisevat aikeeni.
+
+ISABELLA.
+Se kunnia on uskottavaks kehno,
+Ja aie häijy! -- Teeskelyä kaikki!
+Tuon, Angelo, teen tietäväksi; varo!
+Julista heti veljelleni armo,
+Tai täyttä kurkkuani julki huudan,
+Mik' olet mies!
+
+ANGELO.
+                Ken uskoo Isabellaa?
+Nimeni puhdas, hurskas elämäni,
+Valta-asemani, vastatodisteeni
+Niin ovat kannettasi painavammat,
+Ett' omiin sanoihisi tukahdut
+Ja parjaukselle löyhkäät. Alun tein,
+Ja himoni nyt päästän valtoihinsa:
+Rajulle halulleni antaudu!
+Pois kainous ja turha punastus,
+Jok' empii, vaikka palaa! Veljes osta
+Minulle antamalla ruumiis uhriks,
+Hän muuten ei vain kuolemalla kuole,
+Vaan pitkiin kuolon kidutuksiin hänet
+Tylyytes saattaa. Vastaa huomenna,
+Tai, kautta kiihkon, joka minut valtaa,
+Rupean julmaks hälle! Kyllin siitä:
+Mun kiellolleni ei sun väittees riitä.
+
+ISABELLA.
+Kenelle valittaisin? Tuon jos kerron,
+Niin ken mua uskoo? Tekopyhä suu,
+Samalla kielellä se yhtä samaa
+Ylistää sekä sadattaa, ja käskee
+Lain kumarrella mielijohteitaan,
+Ja oikean ja väärän vääntää, miten
+Vain himo vaatii! Claudion luo nyt menen.
+Jos kohta veren vietokseen hän sortui,
+Se kunto häness' asuu, että hän,
+Vaikk' oisi hällä sata päätä panna
+Sadalle veripölkylle, ne ennen
+Hän uhraisi, kuin sisarensa ruumiin
+Noin inhan saastan tahrattavaks sois.
+Siis kuole, veli! Siskos puhtaaks jää;
+Siveys kalliimp' on kuin veljen pää.
+Hänelle kerron pyyteet Angelon;
+Niin tyyneen menköön haudan lepohon.
+
+    (Menee.)
+
+
+
+
+KOLMAS NÄYTÖS.
+
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+    Huone vankilassa.
+
+    (Herttua, munkiksi puettuna, Claudio ja vanginvartija tulevat.)
+
+HERTTUA.
+Siis armoa sa toivot Angelolta?
+
+CLAUDIO.
+Ei muuta lääkett' ole kurjalla
+Kuin toivo yksin.
+Elämää toivon, kuoloon olen valmis.
+
+HERTTUA.
+Vain kuolemata mieti; suloisempaa
+On silloin kuolema ja elämä.
+Näin sano elämälle: sinut jos
+Ma menetän, sen menetän ma, johon
+Vain houkka kiintyy; henkäys sa olet
+Ja altis joka ilman vaihtelulle,
+Jok' alinomaa uhkaa tuota majaa,
+Miss' asustat. Vain kuolon olet narri:
+Paeta sitä yrität, mut aina
+Sen syliin lennät. Jalo sin' et ole:
+Kaikk' ilot, joita nautitset, ne alhaist'
+On syntyperää. Miehuutt' olet vailla:
+Sa pelkäät kurjan madon halkopäistä,
+Laheaa kieltä. Paras lepos uni;
+Sit' ikävöit, mut pelkäät kuolemaa,
+Jok' unta sekin on. Et omas ole,
+Vaan monta tuhatt' eri hiukett' olet,
+Tomua kaikki. Onni sulta puuttuu:
+Mit' ei sull' ole, sitä aina pyydät.
+Ja hyljit, mitä on. Et ole vakaa:
+Sävysi kumman-oikukkaana vaihtuu
+Kuun mukaan. Rikas olet, mutta köyhä:
+Kuin aasi, kultaharkot selässään,
+Vain päivän kannat aarretaakkaas', sitten
+Sen kuolo purkaa. Ystävää ei sulla:
+Veresi, joka isäkseen sua sanoo,
+Tuo lanteittesi oma sikiö,
+Kiroilee, kun ei spitaali ja leini
+Ja halvaus pikemmin sua lopeta.
+Ei nuoruutt' eikä vanhuutt' ole sulla,
+Vain lyhyt ettone, miss uneksit
+Sa kumpaakin; sill' elähtynyt kaikki
+Sun kukkea on nuoruutes ja kerjää
+Rujolta vanhuudelta armopalaa;
+Ja jos sa vanhenet ja rikastut,
+Sult' into, hehku, tarmo, kauneus puuttuu,
+Hyvyyttäs nauttiakses. Mitä on siis
+Tuo elon nimellinen? Siinä piilee
+Tuhannet kuolemat; ja kuitenkin
+Pelätään kuolemata, joka kaikki
+Tasoittaa ristiriidat.
+
+CLAUDIO.
+                       Kiitos, isä!
+Näen, että elon ha'uss etsinkin
+Vain kuolemaa, ja kuolemaa kun etsin,
+Tapaankin elämän. Se tulkoon siis!
+
+ISABELLA (ulkoa).
+Avatkaa! Armo teille, rauha!
+
+VANGINVARTIJA.
+                             Ken se?
+Sisähän! Toivotukseen: tervetullut.
+
+HERTTUA.
+Palajan pian luokses, poikani.
+
+CLAUDIO.
+Suur' kiitos, kunnioitettava isä! --
+
+    (Isabella tulee sisään.)
+
+ISABELLA.
+Sanoisin pari sanaa Claudiolle.
+
+VANGINVARTIJA.
+Halusta suotu -- Herra, -- sisarenne.
+
+HERTTUA (hiljaa vanginvartijalle).
+Sananen teille!
+
+VANGINVARTIJA.
+                Vaikka kuinka monta.
+
+HERTTUA.
+Lymyhyn viekää, mihin kuulen kaikki.
+
+    (Herttua ja vanginvartija poistuvat.)
+
+CLAUDIO.
+No, sisko, minkä lohdun sinä tuot?
+
+ISABELLA.
+Vain hyvän, hyvän, niinkuin aina lohtu.
+Lord Angeloll' on taivaass' asioita,
+Sinua lentolähetikseen aikoo,
+Ett' iäks sinne jäisit airueksi.
+Siis viipymättä hanki matkalle,
+Jo huomenissa.
+
+CLAUDIO.
+               Eikö apua?
+
+ISABELLA.
+Ei, paitse pään jos päästimeksi tahdot
+Sydämmen halkaista.
+
+CLAUDIO.
+                    Siis jokin apu?
+
+ISABELLA.
+Niin, veikko, eloon sinä jäädä voit.
+Lord Angelon on armo pirullista;
+Jos siihen turvaat, henkes saat, mut iäks
+Sun kahlehtii se.
+
+CLAUDIO.
+                  Ikityrmäkö?
+
+ISABELLA.
+Niin, oikein: ikityrmä, pakkotila;
+Se, vaikk' ois maailma sulle avoinna,
+Sun paikkaas sitoo kiinni.
+
+CLAUDIO.
+                           Millä tapaa?
+
+ISABELLA.
+Niin, sillä tapaa, että, jos sä suostut,
+Se koloo rungostasi kunnian
+Ja paljaaks sinut jättää.
+
+CLAUDIO.
+                          Sano, mikä?
+
+ISABELLA.
+Sun tähtes, veljyt, vapisen, ja pelkään
+Ett' elon raihnaan tahdot pidentää
+Ja viiden, kuuden talven tähden uhraat
+Ikuisen maineen. Uskallatko kuolla?
+Vain mielikuvitust' on kuolon tuska;
+Pahainen toukka, jota jalkas polkee,
+Se tuntee ruumiin vaivaa yhtä suurta
+Kuin jätti kuollessaan.
+
+CLAUDIO.
+                        Mua miksi solvaat?
+Vai luulet, että mulle lujuutt' antaa
+Voi hento kukka?[5] Kuolla jos mun täytyy,
+Pimeyttä tervehdin kuin morsianta
+Ja suljen syliini.
+
+ISABELLA.
+                   Nyt puhui Claudio;
+Isäni haudasta se oli ääni.
+Niin, kuolla täytyy sun; oot liian jalo
+Halpuudell' ostaaksesi henkesi.
+Tuo tekojumalinen tuomari --
+Jonk' ylhä katsanto ja määräsanat
+Nujertaa nuoruuden, sen ilveet herpaa
+Kuin haukka kyyhkyn -- onkin perkele:
+Sisästään lika ammenna, niin kuilun
+Näet hornansyvän.
+
+CLAUDIO.
+                  Pyhä Angeloko?
+
+ISABELLA.
+Oi, hornan kavalaa on koristusta
+Pukea kirotuimmat ilkiöt
+Pyhyyden pukuun. Aatteleppa, Claudio,
+Jos hälle neitsyyteni myyn, niin olet
+Sa vapaa.
+
+CLAUDIO.
+          Hyvä taivas! Mahdotonta!
+
+ISABELLA.
+Tää inha rikos tuottais sulle luvan
+Edelleen rikkoa. Tän' yönä tulee
+Mun tehdä se, jot' inhon mainita,
+Sa muuten kuolet huomenna.
+
+CLAUDIO.
+                           Oi, älä!
+
+ISABELLA.
+Jos muut' ei vaadittais kuin elämäni,
+Vapautes eestä pois sen heittäisin
+Kuin neulan.
+
+CLAUDIO.
+             Kiitos, kallis Isabella!
+
+ISABELLA.
+Siis valmis huomenn' ole kuolemaan!
+
+CLAUDIO.
+Kyll' olen. Himojako hänessäkin,
+Noin lakia kun polkee, jota itse
+Teroittaa tahtoo? Syntiä ei tää siis,
+Tai kuoleman se synneistä on pienin.
+
+ISABELLA.
+Niin mikä pienin?
+
+CLAUDIO.
+Jos tää on tuomittava, kuinka hän,
+Tuo viisas mies, vois hetken nautinnoista
+Ikuiseen vaivaan mennä? -- Isabella!
+
+ISABELLA.
+Niin, mitä, veli?
+
+CLAUDIO.
+                  Kauheaa on kuolla.
+
+ISABELLA.
+Ja inhottavaa häväistynä elää.
+
+CLAUDIO.
+Niin, mutta kuolla, mennä tiesi minne,
+Vilussa maassa maata, mädätä;
+Eloisa, lämmin tunne turtuneena
+Maamöhkäleeksi; ilonrikas henki
+Palavass' aallokossa uivana
+Tai kaameiss' ikijäissä värjyvänä;
+Kahleissa näkymättömien tuulten
+Ja ainaisessa vauhdiss ajelehtaa
+Maapallon kiitäväisen ympäri,
+Tai pahempaakin kärsiä kuin pahin,
+Mit' ohjaton voi mieli kuvitella
+Ulinaa, parkua! -- Oi kauheutta!
+Tukalin, kurjin maallis-elämä,
+Mink' ikä, puute, vaiva, vankeus
+Voi meille määrätä, se paratiisi
+Sen rinnall' on, mik' uhkaa kuolemassa.
+
+ISABELLA.
+Ah!
+
+CLAUDIO.
+    Rakas sisko, anna minun elää!
+Jos minkä synnin veljes hyväks teet,
+Sen vian niin voi luonto puhtaaks pestä,
+Ett' tulee siitä hyve.
+
+ISABELLA.
+                       Peto sinä!
+Pelokas raukka, kunniaton kurja!
+Mun syntinikö sulle onnen tuo?
+Sisaren häpeällä henkens' ostaa,
+Se eikö sukurutsaa? Varjelkoon,
+Ett' isälleni uskoton ol' äiti!
+Ei muuten hänest' olis voinut siitä
+Noin kierää villivesaa. Sua vieron.
+Katoa! Kuole! Vaikka polvistuksin
+Ma voisin kohtas muuttaa, sit' en tee.
+Tuhannen rukoust' uhraan kuolemalles,
+Mut pelastuksekses en sanaakaan.
+
+CLAUDIO.
+Oi, kuule, Isabella!
+
+ISABELLA.
+                     Hyi, hyi, hyi!
+Ei syntis sattumaa, vaan ammattia.
+Näin armosta vain tulis parittaja.
+Sun paras heti kuolla.
+
+    (Menemäisillään.)
+
+CLAUDIO.
+                       Kuule, sisko!
+
+    (Herttua palaa.)
+
+HERTTUA.
+Sallitteko pari sanaa, nuori sisar, vain pari sanaa?
+
+ISABELLA.
+Mitä haluatte?
+
+HERTTUA.
+Jos aikanne myöntäisi, niin tahtoisin mielelläni hiukan puhella
+kanssanne; pyyntöni tyydyttäminen olisi sitä paitsi teille hyödyksi.
+
+ISABELLA.
+Minulla ei ole aikaa liikenemään; viipymiseni täällä on muille
+toimilleni haitaksi; mutta hetkisen voin teitä palvella.
+
+HERTTUA (syrjään Claudiolle).
+Poikani, olen kuullut, mitä on tapahtunut teidän ja sisarenne välillä.
+Angelolla ei ole koskaan ollut aikomusta häntä vietellä; on vain
+tahtonut koetella hänen siveyttään, tarkistaakseen omaa arveluaan
+ihmisluonteesta. Sisarenne, tuntien tosikunnian vaatimukset, antoi
+hänelle kieltävän vastauksen; jonka hän suurimmalla ilolla kuuli. Olen
+Angelon rippi-isä, ja tiedän tämän todeksi. Valmistukaa siis kuolemaan:
+älkää mieltänne imarrelko petollisilla toiveilla; huomenna täytyy
+teidän kuolla. Langetkaa polvillenne ja valmistakaa itsenne.
+
+CLAUDIO.
+Suokaa minun pyytää sisareltani anteeksi. Olen jo niin haluton elämään,
+että vain rukoilen siitä päästä.
+
+HERTTUA.
+Pysykää siinä. Hyvästi!
+    (Claudio menee)
+    (Vanginvartija palaa.)
+Vartija, kuulkaa!
+
+VANGINVARTIJA.
+Mitä tahdotte, isä?
+
+HERTTUA.
+Että menette samaa tietä kuin tulitte. Jättäkää minut kahdenkesken
+tämän tytön kanssa: mielenlaatuni ja pukuni takaavat, että hänellä ei
+ole seurastani mitään pelättävää.
+
+VANGINVARTIJA.
+Niinkuin suvaitsette!
+
+    (Menee.)
+
+HERTTUA.
+Sama käsi, joka loi teidät kauniiksi, loi teidät myöskin hyväksi.
+Hyvyys, jolle kauneus pysyy halpana, ei salli kauneuden kauan pysyä
+hyvänä; mutta siveys, joka on kasvojenne sieluna, on teidät aina
+säilyttävä kauniina. Hyökkäys, jonka Angelo teki teitä vastaan, on
+onnen sattumalta tullut tietooni; ja jos ei inhimillinen heikkous
+tarjoisi esikuvia hänen kompastukselleen, niin Angelota kummastelisin.
+Mitenkä aiotte tyydyttää tuota vallanpitäjää ja pelastaa veljenne?
+
+ISABELLA.
+Menen heti ilmoittamaan hänelle päätökseni: parempi, että minulta veli
+lain mukaan kuolee, kuin että minulle laittomasti syntyy poika. Mutta
+voi, kuinka suuresti tuo hyvä herttua on Angelon suhteen pettynyt! Jos
+hän milloinkaan palaa ja minä saan häntä puhutella, niin joko turhaan
+avaan suuni taikka paljastan tuon miehen hallituksen.
+
+HERTTUA.
+Se ei olisi hullumpaa. Mutta, asian näin ollen, hän vastaa
+syytökseenne, että tahtoi teitä vain koetella. -- Siis kallistakaa
+korvanne minun neuvoilleni; halulleni tehdä hyvää on tarjona keino.
+Uskottelen itselleni, että te kaikella kunnialla voitte eräälle
+loukatulle nais-raukalle tehdä ansiokkaan hyväntyön pelastaa veljenne
+ankaran lain kourista, säilyttää oman hurskaan sielunne tahrattomana,
+ja suuresti ilahduttaa poissa olevaa herttuata, jos hän, kenties, vielä
+palaisi ja saisi tästä tiedon.
+
+ISABELLA.
+Haluan lisää kuulla. Minulla on luontoa kaikkeen, mikä ei tunnu
+luonnolleni likaiselta.
+
+HERTTUA.
+Siveys on rohkea, ja hyvyys aina peloton. Oletteko koskaan kuullut
+puhuttavan Marianasta, Fredrikin sisaresta, tuon uljaan soturin, joka
+hukkui merillä?
+
+ISABELLA.
+Olen kuullut tuosta naisesta, ja aina pelkkää hyvää.
+
+HERTTUA.
+Hänet oli tuon Angelon määrä naida; oli jo juhlallisesti hänet
+kihlannut, ja hääpäivä oli jo määrätty. Mutta kihlajaisten ja häiden
+välillä joutui tytön veli Fredrik haaksirikkoon ja hänen kanssaan
+sisaren myötäjäiset meren syvyyteen. Ajatelkaa, mikä kova isku tuolle
+tyttö-raukalle! Siinä hän menetti jalon ja kuulun veljen, joka aina oli
+osoittanut hänelle mitä hellintä ja veljellisintä rakkautta; veljen
+kanssa perintöosansa ja onnensa vivun, myötäjäisensä; molempien kanssa
+kihlatun ylkänsä, tuon niin vakavannäköisen Angelon.
+
+ISABELLA.
+Onko mahdollista? Niinkö Angelo hänet jätti?
+
+HERTTUA.
+Jätti hänet kyynelten valtaan, eikä yhtäkään niistä lohdutuksellaan
+kuivannut; petti peräti pyhät lupauksensa sillä tekosyyllä, että oli
+muka häpeällisiä hänessä havainnut; sanalla sanoen: jätti hänet
+kurjuuteensa, jota hän vieläkin tämän miehen tähden kärsii; ja mies on
+kova kuin kallio, jota raukan kyyneleet kastelevat, vaan eivät pehmitä.
+
+ISABELLA.
+Minkä hyväntyön tekisikään kuolema, jos ottaisi tyttö-raukan pois
+maailmasta! Kuinka halpa tämä elämä, kun antaa semmoisen miehen elää!
+-- Mutta miten häntä tästä voisi auttaa?
+
+HERTTUA.
+Tässä on haava, jonka te voitte helposti ehjäksi tehdä, ja jos siihen
+parannuskeinoon ryhdytte, niin ei ainoastaan pelastu veljenne, vaan
+säilytte itsekin häpeältä.
+
+ISABELLA.
+Sanokaa, miten, arvoisa isä.
+
+HERTTUA.
+Tuossa tytössä, josta puhuin, kytee yhä vielä ensimmäinen rakkaus;
+Angelon kohtuuton armottomuus, jonka oikeastaan olisi pitänyt
+tukehuttaa hänen lempensä, on, niinkuin haitta virrassa, vain tehnyt
+sen kiivaammaksi ja hillittömämmäksi. Menkää Angelon luo; vastatkaa
+hänen pyyntöönsä alttiilla myöntyväisyydellä; taipukaa pääasiassa hänen
+vaatimuksiinsa, tehkää vain seuraavat ehdot: ensiksi, että pääsette
+kauan viipymästä hänen luonaan; sitten, että aikaan nähden pitää
+vallita täysi pimeys ja hiljaisuus, ja vihdoin, että paikka vastaa
+säädyllisyyttä. Jos hän tähän myöntyy, niin menee kaikki itsestään.
+Kehoitamme tuota loukattua tyttöä teidän sijaisenanne täyttämään
+paikkanne. Jos sitten yhtymyksen seuraukset tulevat näkyviin, niin se
+pakottanee miestä antamaan tytölle hyvitystä, ja näin on veljenne
+pelastettu, kunnianne tahraton, Mariana-raukka turvattu ja rietas
+vallanpitäjä paljastettu. Minä tyttöä puhuttelen ja valmistan häntä
+tähän. Jos tämän hyvin toimitatte, niinkuin voitte, niin
+kaksinkertainen hyvätyö suojelee petosta moitteilta. Mitä tästä
+arvelette?
+
+ISABELLA.
+Jo pelkkä ajatuskin minua rauhoittaa, ja toivon, että tulos tulee mitä
+suotuisin.
+
+HERTTUA.
+Paljo riippuu teidän menettelystänne. Rientäkää paikalla Angelon luo.
+Jos hän täksi yöksi pyytää teitä luokseen, niin luvatkaa. Minä menen
+nyt heti Sanct Lukakseen; siellä, yksinäisessä majassa, asuu hyljätty
+Mariana; sieltä minut löydätte; sopikaa Angelon kanssa, jotta asia pian
+suoriutuu.
+
+ISABELLA.
+Kiitän teitä tästä lohdustanne. Hyvästi, arvoisa isä!
+
+    (Menevät.)
+
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+    Katu vankilan edustalla.
+
+    (Herttua, valepuvussa, Kyynärpää, Pompejus ja
+    oikeudenpalvelijoita tulee.)
+
+KYYNÄRPÄÄ.
+Totta tosiaan, jos ei tähän keksitä apua, vaan meidän täytyy myydä ja
+ostaa miehiä ja naisia kuin elukoita, niin pian saa koko maailma juoda
+punaista ja valkoista bastardia.[6]
+
+HERTTUA.
+Taivaan tähden! Mitä hullutusta tämä?
+
+POMPEJUS.
+Nyt on maailman ilojen loppu, kun kahdesta korkurista[7] iloisin on
+tullut puille paljaille, ja kehnoin on lain toimesta saanut
+lämpimäkseen turkin, oikeinpa ketun- ja lampaannahkalla sisustetun,
+osoitteeksi että viekkaus, viattomuutta kalliimpana, on paras
+kaunistus.
+
+KYYNÄRPÄÄ.
+Tule tiehesi, ystävä. -- Jumala teitä siunatkoon, hyvä isä veli!
+
+HERTTUA.
+Niinikään teitä, hyvä veli isä. Mitä on tuo mies teitä vastaan
+rikkonut?
+
+KYYNÄRPÄÄ.
+Lakia vastaan hän on rikkonut, herra ja sitä paitse pidämme häntä
+varkaana, sillä löysimme häneltä vallan kummallisen tiirikan jonka
+olemme lähettäneet hallitsijalle.
+
+HERTTUA.
+Hyi! Parittaja! Halpa parittaja!
+Se synti, jota välität, se sulla
+On elantona. Aattele, kuink' inhaa
+Sälyttää selkäänsä ja vatsaans ahtaa
+Mokomaa likaa! Sano itsellesi
+Tuost' eläimellisestä yhdynnästä
+Ma elän, syön ja juon ja pukeudun.
+Elämäks sanotko sa elämää,
+Jonk' aihe löyhkää noin? Tee parannus.
+
+POMPEJUS.
+Tosin se tavallaan löyhkää, hyvä herra; mutta kuitenkin voisin näyttää,
+hyvä herra, --
+
+HERTTUA.
+Jos pirun syntinäytteitä ne ovat,
+Niin näyttäyt hänen omakseen. Pois tyrmään!
+Kuria sekä nuhdetta on tarvis,
+Ei muuten moinen raaka peto taltu.
+
+KYYNÄRPÄÄ.
+Hän on vietävä hallitsijan eteen; hän on häntä varoittanut. Hallitsija
+ei voi kärsiä värttimiehiä. Jos hän on sen-sorttinen, ja tulee hänen
+eteensä, niin olisi hänen parempi olla peninkulman päässä.
+
+HERTTUA.
+Jos kaikki, niinkuin moni tekeytyykin,
+Ois syystä puhtaat, puhdas itse syykin!
+
+KYYNÄRPÄÄ.
+Hänen kaulansa tulee pian olemaan niinkuin teidän uumanne: narulla
+vyötettynä.
+
+POMPEJUS.
+Vainuan pelastusta: tuosta saan takausmiehen. -- Tässä tulee ylimys,
+yksi ystäviäni.
+
+    (Lucio tulee.)
+
+LUCIO.
+Mitä kuuluu, jalo Pompejus? Mitä, Caesarinko vaununvaljaissa? Viedäänkö
+sinua voittosaatossa? Mitä, eikö sulia ole niitä Pygmalionin kuvia,[8]
+vastaleivottuja vaimoja, jotka pistäisivät kätensä toisen taskuun ja
+vetäisivät sen sieltä nyrkkinä pois? Mitä vastaat, hä? Mitä sanot tästä
+melodiasta, maneerista ja metodista? Onko vastauksesi hukkunut viime
+sateeseen? Häh? Mitä sanot, senkin katukulkuri? Onko maailma
+entisellään, mies? Millaista on nyt sen meno? Synkkääkö ja
+vähäpuheista, vai mitä? Minkäkurista?
+
+HERTTUA.
+Aina yhtä ja samaa! Yhä vain pahempaa!
+
+LUCIO.
+Kuinka voi se herttainen herkkuni, sinun emäntäsi? Ainako liike
+kannattaa? Mitä?
+
+POMPEJUS.
+Totta puhuen, hän on tehnyt lopun lihoistaan ja on nyt itse
+nälkäkopissa.
+
+LUCIO.
+Varsin hyvä, ihan oikein, niin pitää ollakin: ensin liikkeessä, sitten
+nälällä, semmoinen se on maailman meno, ja niin pitää olla. Tyrmäänkö
+menossa, Pompejus?
+
+POMPEJUS.
+Niin kyllä, niin, hyvä herra.
+
+LUCIO.
+Se ei ole niinkään hullusti, Pompejus. Onnea matkaan! Mene ja sano,
+että minä lähetin. Velastako, Pompejus, vai mitä?
+
+KYYNÄRPÄÄ.
+Parituksesta, parituksesta.
+
+LUCIO.
+Hyvä! Viekää sitten vankeuteen! Jos vankeus on parittajan palkka, niin
+tapahtuu hänelle oikeus. Parittaja hän on kieltämättä, oikein hamasta
+vanhuudesta: parittajana syntynyt. Hyvästi, hyvä Pompejus! Terveisiä
+vankityrmään, Pompejus! Sinusta tulee nyt varmaankin hyvä
+huoneenhaltija, Pompejus, sillä nyt saat pysyä huoneessa.
+
+POMPEJUS.
+Toivon, teidän ylhäisyytenne, että menette takaukseen minun edestäni.
+
+LUCIO.
+En, toden totta, sitä en tee, Pompejus; se ei ole nyt muodissa. Aion
+pyytää, että vielä pidentävät vankeusaikaasi; jos siitä malttisi
+menetät, niin osoitat vain, että olet tanakka mies. Hyvästi, kelpo
+Pompejus' -- Jumal' antakoon hyvää iltaa, isä!
+
+HERTTUA.
+Jumal' antakoon!
+
+LUCIO.
+Vieläkö Riitta punaa poskiansa, Pompejus? Häh?
+
+KYYNÄRPÄÄ.
+Pois matkaan! Tulkaa nyt!
+
+POMPEJUS.
+Te sitten ette mene takaukseen edestäni?
+
+LUCIO.
+En sitten, enkä nyt. -- Mitä uutta maailmalta, isä? Mitä uutta?
+
+KYYNÄRPÄÄ.
+Pois matkaan! Tulkaa nyt!
+
+LUCIO.
+Pois koirankoppiin, Pompejus![9] Pois!
+
+    (Kyynärpää, Pompejus ja oikeudenpalvelijat menevät.)
+
+Mitä uusia tiedätte herttuasta, isä?
+
+HERTTUA.
+Minä en tiedä mitään; tiedättekö te jotakin?
+
+LUCIO.
+Toiset sanovat, että hän on Venäjän keisarin luona; toiset, että
+Roomassa; mutta missä te luulette hänen olevan?
+
+HERTTUA.
+En tiedä, missä on; mutta missä olkoonkin, niin hyvää hänelle toivon.
+
+LUCIO.
+Hupsu ja eriskummainen päähänpisto pujahtaa salaa pois valtakunnasta ja
+ruveta kerjäämään, johon ei ole kerrassaan luotu. Lord Angelo herttuoi
+kuitenkin hyvin hänen poissa ollessaan ja ahdistaa kovasti rikoksia.
+
+HERTTUA.
+Siinä hän tekee oikein.
+
+LUCIO.
+Vähän suurempi suopeus irstaisuutta kohtaan ei haittaisi; hän on siinä
+asiassa vähän liiaksi kärrykäs, isä.
+
+HERTTUA.
+Se on liian yleinen pahe, ja siihen auttaa vain ankaruus.
+
+LUCIO.
+Niin, totta kyllä, se pahe on suurta sukua ja laajaa heimoa, mutta
+mahdotonta on sitä kokonaan hävittää, isä, silloin pitäisi kieltää
+syöminen ja juominenkin. Sanotaan, että tämä Angelo ei ole syntynyt
+sitä oikeata luonnontietä miehestä ja vaimosta. Onko totta? Mitä
+luulette?
+
+HERTTUA.
+Miten hän sitten olisi syntynyt?
+
+LUCIO.
+Toiset sanovat, että hän on jonkun vedenneidon kutua; toiset taas, että
+hän on kahden kapaturskan sikiö. Mutta varma on, että, kun hän heittää
+vettään, virtsa heti hyytyy jääksi; että se on totta, sen tiedän minä,
+ja että hän on kyvytön pelinukke, siitä ei ole epäilystäkään.
+
+HERTTUA.
+Olette leikkisä ja hieman julkisanainen.
+
+LUCIO.
+Mitä hittoa, eikö ole sydämmetöntä vallattoman housunlämsän takia viedä
+mieheltä henki? Olisiko herttua, joka nyt on poissa, koskaan tuommoista
+tehnyt? Ennenkuin hän olisi miestä hirtättänyt sadan äpärän takia,
+ennen hän olisi maksanut tuhannen ruokarahat. Hän ei ollut mikään
+kuortaja, kyllä hän ruokansa otti, ja siitä hän oppi armeliaaksi.
+
+HERTTUA.
+En ole koskaan kuullut poissa olevaa herttuaa syytettävän nais-urooksi;
+hänellä ei ollut semmoiseen halua.
+
+LUCIO.
+Oi, hyvä isä, siinä erehdytte.
+
+HERTTUA.
+Mahdotonta!
+
+LUCIO.
+Mitä? Eikö herttua? Kyllä vain! Entä tuo viisikymmenvuotias
+kerjäläisvaimo, jonka almulippaaseen hän aina tapasi pistää kultarahan?
+Herttualla oli kyllä ne metkunsa; ja hän joskus ryyppäilikin, uskokaa
+pois.
+
+HERTTUA.
+Teette, totta totisesti, hänelle vääryyttä.
+
+LUCIO.
+Isä, minä olin hänen uskottunsa. Aika velikulta se herttua oli; ja
+luulen tietäväni syynkin hänen lähtöönsä.
+
+HERTTUA.
+Saanko tietää sen syyn?
+
+LUCIO.
+Ette, -- suokaa anteeksi, se on salaisuus, ja on pidettävä hampaitten
+takana. Mutta sen verran voin teille kuitenkin ilmaista: -- suurin osa
+alamaisia piti herttuaa viisaana miehenä.
+
+HERTTUA.
+Viisaana? Tietysti hän se olikin.
+
+LUCIO.
+Sangen pintapuolinen, taitamaton ja mitätön mies.
+
+HERTTUA.
+Tämän te sanotte joko kateudesta tai tyhmyydestä tai erehdyksestä. Koko
+hänen elämänsä juoksu ja, se tapa, millä hän on valtion laivaa
+ohjannut, voisi, jos vakuutta tarvittaisiin, antaa hänestä paremman
+todistuksen. Jos katsotaan vain sitä, mitä hän on aikaan saanut, niin
+täytyy kateimmankin myöntää, että hän on oppinut, valtiomies ja soturi.
+Siis puhutte älyttömästi, taikka on älynne, jos sitä teissä on,
+suuresti ilkeytenne pimittämä.
+
+LUCIO.
+Hyvä herra, minä tunnen hänet ja rakastan häntä.
+
+HERTTUA.
+Rakkaus puhuu paremmalla tiedolla ja tieto suuremmalla rakkaudella.
+
+LUCIO.
+Niin, herraseni, tiedän mitä tiedän.
+
+HERTTUA.
+Sitä tuskin uskon, koska ette tiedä mitä puhutte. Mutta jos herttua
+joskus palaa -- niinkuin kaikki hartaasti soisimme -- niin pyytäisin,
+että suvaitsisitte vastata hänelle sanoistanne: jos puheenne on
+todenperäistä, niin on teillä myös rohkeutta sitä puolustaa. Minun on
+velvollisuus siihen teitä vaatia; siis olkaa hyvä, sanokaa, mikä on
+nimenne.
+
+LUCIO.
+Nimeni on Lucio, hyvä herra; herttua hyvin minut tuntee.
+
+HERTTUA.
+Hän on paremmin teidät tunteva, jos elän minä siksi, että voin antaa
+hänelle tietoa teistä.
+
+LUCIO.
+Minä en teitä pelkää.
+
+HERTTUA.
+Oo, toivotte, ettei herttua enää palaisi, tai pidätte minua liian
+viattomana vastustajana. Ja itse asiassa en voikaan teitä suuresti
+vahingoittaa; te kyllä vannotte, ettette ole koskaan tätä sanonut.
+
+LUCIO.
+En, ennen menen vaikka hirteen; erehdyt, isä, minun suhteeni. Mutta ei
+sen enempää tästä. Voitko sanoa, tuleeko Claudion huomenna kuolla vai
+eikö?
+
+HERTTUA.
+Miksi hänen tulisi kuolla?
+
+LUCIO.
+Miksikö? Siksi että on täyttänyt pulloa suppilon kautta. Soisin, että
+herttua, josta puhumme, jo pian tulisi kotiin. Tuo kykenemätön
+sijaishallitsija saattaa pidättäymisellä koko maakunnan kansattomaksi:
+varpusetkaan eivät saa pesiä hänen talonsa räystään alla, siksi että
+rakastelevat. Herttua olisi pimeyden työt varmaankin jättänyt
+pimeyteen; hän ei olisi koskaan tuonut niitä päivän valoon. Oi, jos hän
+olisi kotona! Niin, tuo Claudio saa nyt kuolla siitä, että on vähän
+helmoja nostellut. Hyvästi, hyvä isä! Rukoilen, että rukoilisit
+puolestani. Herttua, sanon sen vielä kerran, syö kyllä lihaa
+perjantaisin. Hän on tosin jo aikansa elänyt; mutta sanon sittenkin,
+että hän suikkaisi suuta kerjäläiselle, vaikka tämä haisisi
+hapanleivältä ja sipulilta. Sano, että minä olen sen sanonut. Hyvästi!
+
+    (Menee.)
+
+HERTTUA.
+Ei moitteen likaa suuruus eikä valta
+Voi välttää; puhtain hyve parjaajalta
+Saa iskun selkään. Sit' ei kuningasta,
+Jok' estäis herjakielen puremasta.
+Mut kuka tuossa tulee?
+
+    (Escalus, vanginvartija, parittaja-akka
+    ja oikeudenpalvelijoita tulee.)
+
+ESCALUS.
+Pois! Viekää hänet tyrmään!
+
+PARITTAJA-AKKA.
+Rakas, hyvä herra, armahtakaa; teidän korkeutenne on tunnettu lempeäksi
+mieheksi, -- rakas, hyvä herra!
+
+ESCALUS.
+Kahdesti ja kolmasti varoitettu, ja aina vain sama rikostyö! Tämä voi
+jo julmistuttaa ja saattaa raivoon itse laupeudenkin.
+
+VANGINVARTIJA.
+Parittajana yksitoista vuotta yhtä mittaa, teidän korkeutenne luvalla!
+
+PARITTAJA-AKKA.
+Armollinen herra, tämän kaiken on eräs Lucio minulle laittanut. Neiti
+Kaisa Hunnikolle hän teki lapsen herttuan aikana; lupasi naida hänet;
+lapsi tulee vuoden ja kolmen kuukauden vanhaksi ensi Vilpun ja Jaakon
+päivänä; olen itse sitä ruokkinut, ja nähkääs nyt, kuinka hän
+menettelee kanssani!
+
+ESCALUS.
+Se mies on tunnettu irstaisuudestaan: Kutsukaa hänet eteemme. -- Pois
+tuo naikko tyrmään! Kas niin, ei sanaakaan enää!
+
+    (Parittaja-akka ja oikeudenpalvelijat poistuvat.)
+
+Vartija, virkaveljeni Angelo ei taivu; Claudion täytyy huomenna mennä
+kuolemaan. Toimita hänelle pappi ja kaikki, mitä kristilliseen
+valmistukseen tarvitaan. Jos veljeni olisi yhtä säälivä kuin minä, niin
+olisivat Claudion asiat toisin.
+
+VANGINVARTIJA.
+Armollinen herra, tämä munkki on ollut hänen luonaan ja valmistanut
+häntä kuolemaan.
+
+ESCALUS.
+Hyvää iltaa, hyvä isä!
+
+HERTTUA.
+Armo ja rauha teille!
+
+ESCALUS.
+Mistä olette?
+
+HERTTUA.
+En tästä maasta; sattuma mun tänne
+Ajaksi saattoi. Hurskaan munkiston
+Min' olen jäsen, Roomast' äsken tullut
+Eräissä pyhän isän asioissa.
+
+ESCALUS.
+Mitä uutta maailmalta?
+
+HERTTUA.
+Ei muuta mitään, kuin että rehellisyyttä vaivaa niin ankara kuume, että
+ainoastaan hajaumus sen parantaa. Uutta vain kysytään; on yhtä
+vaarallista vanheta jossakin elämän toimessa, kuin on kunnollista
+järkähtämättä pysyä tehtävässään. On tuskin enää sen verran luottoa,
+että voisi mennä takaukseen yhteiselämän turvallisuudesta, mutta niin
+paljon takauksia, että toivoisi kaiken ystävyyden hiiteen. Tämän
+arvoituksen ympärillä pyörii koko maailman viisaus. Tämä uusi on
+kylläksi vanhaa, mutta kuitenkin jokapäiväistä uutta. Sanokaa,
+millainen oli herttua mielialaltaan?
+
+ESCALUS.
+Sellainen, että, ennen kaikkea muuta, koetti päästä tuntemaan omaa
+itseään.
+
+HERTTUA.
+Mitkä olivat hänen mieli-ilojaan?
+
+ESCALUS.
+Enemmän mielissään nähdä muita iloisina kuin iloissaan siitä, mikä
+häntä itseään miellyttäisi: mies, joka kaikessa tiesi määrän. Mutta
+heittäkäämme hänet oloihinsa, rukoillen vain, että koituisivat hänelle
+onneksi; ja sallikaa minun kysyä, miten valmis Claudio oli kuolemaan.
+Olette, kuulen ma, käynyt hänen luonaan.
+
+HERTTUA.
+Hän myöntää, että hänelle ei ole väärällä mitalla oikeutta mitattu, ja
+tyytyy nöyränä lain tuomioon; kuitenkin oli hän, heikkoutensa
+viekotuksesta, antautunut moneen pettävään elämisen toivoon, joita
+vähitellen olen koettanut hänessä tukahuttaa; ja nyt hän on valmis
+kuolemaan.
+
+ESCALUS.
+Olette täyttänyt lupauksenne taivaalle ja tehnyt vankia kohtaan kaikki,
+mihin kutsumuksenne teitä velvoittaa. Olen tuon mies-raukan puolesta
+puuhannut minkä säällisesti olen voinut, mutta virkatoverini on pitänyt
+niin ankarasti kiinni oikeudesta, että minun pakostakin on täytynyt
+sanoa hänelle, että hän totisesti on itse oikeus.
+
+HERTTUA.
+Jos hänen oma elämänsä vastaa hänen menettelynsä ankaruutta, niin on se
+hänelle kaunistukseksi; mutta jos hän itse sattuu hairahtumaan, niin on
+hän lausunut oman tuomionsa.
+
+ESCALUS.
+Menen nyt vankia tervehtimään. Herran haltuun! --
+
+HERTTUA.
+Rauha teille!
+    (Escalus ja vanginvartija menevät.)
+Ken miekan saanut taivaalt' on,
+Hän puhdas olkoon, nuhteeton,
+Hurskauden esikuva,
+Hyveiss' aina kaunistuva,
+Ett' ei muille taakkaa lois,
+Mit' ei itse kantaa vois.
+Voi miestä, joka muita huosii
+Paheista, joita itse suosii!
+Voi Angelota: muiden vaan
+Syyt näkee, mut ei omiaan!
+Pahetta piilee saastaisinta,
+Miss' enkelin on ulkopinta.
+Ne tekohurskaan teeskelyt
+On usein ajan pettänyt:
+Hienoista vain näet lukinkinaa,
+Mill' aimo harkkoja hän hinaa.
+Nyt ansaan joutuu kehno työ:
+Lord Angelo, kun tulee yö,
+Jo halaa entist' armastansa;
+Näin viekas löytää viekkaampansa.
+Petoksin petos luusitaan,
+Ja vanha liitto uusitaan.
+
+                 (Menee.)
+
+
+
+
+NELJÄS NÄYTÖS.
+
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+    Marianan kammari.
+
+    (Mariana istuu; poika laulaa.)
+
+Laulu.
+
+    Huules pois, nuo sähköiset,
+    Jotka petti valoillaan mun!
+    Silmäs pois, nuo tähtöset,
+    Jotka harhaan johti aamun!
+    Pois mun anna suudelmain,
+                  Suudelmaan,
+    Lemmen lahja -- harha vain,
+                  Harha vain!
+
+MARIANA.
+Lopeta laulusi, ja joutuin pois!
+Tuoss' saapuu lohduttaja, jonka neuvot
+Suruni myrskyn usein vaiensi.
+
+    (Poika menee.)
+    (Herttua tulee, valepuvussa niinkuin ennenkin.)
+
+Anteeksi! Toivoisin, ett' ette oisi
+Näin laulukkaana mua tavannut.
+Mut anteeks, isä, suokaa! Uskokaa:
+Mua riemu ei, vaan murhe laulattaa.
+
+HERTTUA.
+Niin kyllä; säveliss' on tenho syvä:
+Hyväksi paha muuttuu, pahaks hyvä.
+
+Mutta sanokaa, olkaa hyvä: onko kukaan minua täällä tänään kysynyt?
+Juuri tällä hetkellä oli erään henkilön määrä tavata minut täällä.
+
+MARIANA.
+Ei kukaan ole teitä kysellyt; olen tässä istunut koko päivän.
+
+    (Isabella tulee.)
+
+HERTTUA.
+Uskon teitä ehdottomasti. -- Se hetki on nyt tullut, juuri nyt. Pyydän,
+poistukaa tuokioksi; kenties piankin kutsun teidät takaisin, hyviä
+tietoja saamaan.
+
+MARIANA.
+Olen teille alati kiitollinen.
+
+    (Menee.)
+
+HERTTUA.
+Tulette parahiksi; tervetullut!
+Mit' uutta tuolta hyvält' Angelolta?
+
+ISABELLA.
+Hänell' on puisto muurin ympäröimä,
+Jok' antaa länttä kohti viinitarhaan;
+Ja tähän tarhaan lautaportti vie,
+Jonk' avaa tämä isohkompi avain;
+Ja tällä toisell' aukee pieni ovi,
+Mi johtaa viinitarhast' itse puistoon;
+Luvannut olen sinne saapua,
+Kun synkän sydänyön on hetki tullut.
+
+HERTTUA.
+Mut löydättekö ihan varmaan tien?
+
+ISABELLA.
+Kaikk' olen tarkoin pannut huomioon;
+Hän syntisimmän kiihkon kuiskeilla
+Ja liikenteillä kahdestikin mulle
+Osoitti tien.
+
+HERTTUA.
+              Muit' eikö välillänne
+Eleitä, joita hänen tulee tietää?
+
+ISABELLA.
+Ei muuta; pimeäss' on yhdyttävä;
+Hänelle sanoin, että viipyä
+Voin hiukan aikaa vain, sill' ulkona
+Odottaa, sanoin, tyttö, jok' on tänne
+Mua seurannut ja luulee, että tulin
+Vain veljen tähden.
+
+HERTTUA.
+                    Hyvin keksitty!
+En tästä vielä Marianalle
+Puhunut mitään. -- Tulkaa sisään, neiti!
+    (Mariana palaa.)
+Ma pyydän, tutustukaa tähän tyttöön,
+Hän hyödyksi on teille.
+
+ISABELLA.
+                        Niin ma toivon.
+
+HERTTUA.
+Kai uskotte, ett' aion teille hyvää?
+
+MARIANA.
+Kyll', isä, uskon; kokenut sit' olen.
+
+HERTTUA.
+Siis ystäväänne kädest' ottakaa
+Ja kuulkaa, mitä ilmoittaa hän teille.
+Odotan täällä; mutta joutukaa,
+Yön usmat nousee.
+
+MARIANA.
+                  Suvaitsetteko?
+
+    (Mariana ja Isabella poistuvat.)
+
+HERTTUA.
+Oi, korkeus ja suuruus, miljoonat
+Sua viekkaat silmät urkkii! Huhut joukoin
+Levittää kierää, väärää puhetta
+Sun toimistasi. Sadat löyhät sutkat
+Sun tekee haaveittensa isäksi
+Ja houreillaan sua rääkkää!
+    (Mariana ja Isabella palaavat.)
+                            Tervetulleet!
+Sovittu siis?
+
+ISABELLA.
+              Hän juoneen myöntyy, isä,
+Jos te vain suostutte.
+
+HERTTUA.
+                       Min' en vain suostu,
+Vaan vielä pyydän.
+
+ISABELLA.
+                   Muut' ei teidän tarvis
+Kuin lähteissänne hiljaa sanoa:
+"Mun veljeäni muistakaa."
+
+MARIANA.
+                          Ei vaaraa.
+
+HERTTUA.
+Ei vaaraa, tytär armas, sullekaan.
+Lain mukaan hän on sinun puolisosi.
+Ei synti ole näin teit' yhdistää,
+Kun sinun kieltämätön oikeutesi
+Petosta kaunistaa. Hyv' on; jo riittää;
+Sen kylvää täytyy, joka tahtoo niittää.
+
+    (Menevät.)
+
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+    Huone vankilassa.
+
+    (Vanginvartija ja Pompejus tulevat.)
+
+VANGINVARTIJA.
+Tule tänne, poika. Voitko lyödä ihmiseltä pään poikki?
+
+POMPEJUS.
+Jos se ihminen on poikamies, niin kyllä voin; mutta jos hän on nainut
+mies, niin on hän vaimonsa pää, ja vaimolta en voi mitenkään silpoa
+päätä.
+
+VANGINVARTIJA.
+No, heitä nuo hullutuksesi ja anna minulle suora vastaus.
+Huomen-aamulla tulee Claudion ja Bernardinon kuolla. Meillä
+on täällä vankilassamme julkinen teloittaja, joka tarvitsee
+ammatissaan apulaista; jos sinä otat häntä auttaaksesi, niin pääset
+jalkaraudoistasi; jos et, niin saat istua aikasi täyteen vankilassa,
+ja lähteissäsi saat vielä kelpo selkäsaunan, sillä sinä olet
+huutoon-tullut parittaja.
+
+POMPEJUS.
+Olen tosin ollut laiton parittaja ikimuistoisista ajoista, mutta tyydyn
+nyt olemaan laillinen teloittaja. Olisi hauskaa saada vähän opetusta
+virkaveljeltäni.
+
+VANGINVARTIJA.
+Hoi tänne, Hirmulainen! Missä olet, Hirmulainen?
+
+    (Hirmulainen tulee.)
+
+HIRMULAINEN.
+Käskittekö, herra?
+
+VANGINVARTIJA.
+Katsos, tässä on mies, joka auttaa sinua huomenna teloitustyössä. Jos
+näet hyväksi, niin ota hänet vuosikaupalle ja pidä häntä täällä
+luonasi; jos et, niin käytä häntä tällä kertaa, ja laske menemään. Hän
+ei joudu arvosta riitaan sinun kanssasi: hän on ollut parittaja.
+
+HIRMULAINEN.
+Parittajako? Hyi, helkkari! Hän saattaa taituruutemme pahaan huutoon.
+
+VANGINVARTIJA.
+Joutavia! Te olette yhdenpainoiset: höyhenkin jo vaa'assa tuntuisi.
+
+    (Menee.)
+
+POMPEJUS.
+Jos hyväksi näette, hyvä herra, -- sillä todellakin hyvä on näkönne,
+jos ei olisi teillä tuota hirtehisen katsetta -- sanokaa, onko
+ammattinne taituruutta?
+
+HIRMULAINEN.
+On oikein, taituruutta se on.
+
+POMPEJUS.
+Maalaamista olen kuullut sanottavan taituruudeksi, ja kun naiseläjät,
+jotka kuuluvat minun ammattiini, käyttävät maalaamista, niin todistaa
+se, että minun ammattini on taituruutta; mutta mitä taituruutta
+hirttämisessä on, sitä en saa päähäni, vaikka minut hirtettäisiin.
+
+HIRMULAINEN.
+Taituruutta se on, herraseni.
+
+POMPEJUS.
+Todistakaa.
+
+HIRMULAINEN.
+Jokaisen kunniallisen miehen puku sopii varkaalle.
+
+POMPEJUS.
+Jos se on liian ahdas varkaalle, niin se kunniallisen miehen mielestä
+on liian väljä; ja jos se on liian väljä varkaalle, niin se varkaan
+mielestä on liian ahdas; niin että jokaisen kunniallisen miehen puku
+sopii varkaalle.
+
+    (Vanginvartija palaa.)
+
+VANGINVARTIJA.
+Oletteko jo sopineet?
+
+POMPEJUS.
+Rupean hänen palvelukseensa; sillä huomaan, että teloittajalla on
+sentään katuvaisempi ammatti kuin parittajalla: hän pyytää useammin
+anteeksi.[10]
+
+VANGINVARTIJA.
+Sinä siinä, laita pölkky ja piilu kuntoon huomisaamuun kello neljään.
+
+HIRMULAINEN.
+Tule pois, parittaja, niin opetan sinulle ammattini; tule!
+
+POMPEJUS.
+Olen hyvin opinhaluinen; ja toivon, että jos joskus itse sattuisitte
+minua tarvitsemaan, teen toimeni liukkaasti; sillä, toden totta,
+hyvyyttänne olen velkapää palkitsemaan.
+
+VANGINVARTIJA.
+Hakekaa Claudio ja Bernardino!
+
+    (Pompejus ja Hirmulainen menevät.)
+
+Ma toista säälin; murhaajaapa vainkaan,
+Vaikk' ois hän veljeni, en sääli lainkaan.
+    (Claudio tulee.)
+Kas, tässä, Claudio, kuolintuomiosi.
+Nyt sydänyö on; kahdeksalta aamull'
+Olet kuolematon. Miss' on Bernardino?
+
+CLAUDIO.
+Sikeesti nukkuu, niinkuin syytön työ,
+Mi raukaisuttaa vaeltajan luita;
+Ei heräjä.
+
+VANGINVARTIJA.
+           Hänt' ei voi mikään auttaa.
+Nyt kuoloon valmistautukaa. -- Mit' ääntä?
+    (Ovea kolkutetaan.)
+Jumala teitä vahvistakoon! --
+    (Claudio menee.)
+                              Heti. --
+Hyvälle Claudiolle armoa
+Tai lykkäystä? --
+    (Herttua tulee valepuvussa niinkuin ennenkin.)
+                  Tervetullut, isä!
+
+HERTTUA.
+Yön parhaat terveyshenget ympäröitkööt
+Sua, ystävä! Tääll' onko kukaan käynyt?
+
+VANGINVARTIJA.
+Ei sittemmin, kuin iltakello soi.
+
+HERTTUA.
+Ei Isabella?
+
+VANGINVARTIJA.
+             Ei.
+
+HERTTUA.
+                 Siis tulee pian.
+
+VANGINVARTIJA.
+Mit' iloketta Claudiolle?
+
+HERTTUA.
+                          Hiven
+On toivoa.
+
+VANGINVARTIJA.
+           Se haltija on julma!
+
+HERTTUA.
+Ei suinkaan: elämässään tarkoin noutaa
+Vanhurskauden ankarinta mittaa.
+Pyhällä kieltäymyksell' itsessään
+Sen voittaa, mitä mahdillaan hän muissa
+Masentaa tahtoo. Se jos häntä tahrais,
+Jost' oikoo muita hän, niin ois hän julma;
+Nyt tekee oikeutta. --
+    (Kolkutetaan.)
+                       Jo tulevat.
+    (Vanginvartija menee.)
+Tuo mies on hellä: ihmis-ystävää
+Tylyssä vartijass' et usein nää.
+    (Kolkutetaan.)
+Mit' ääntä? Kiireen riivaama se lienee,
+Jok' usta rauhallista pieksää noin.
+
+    (Vanginvartija palaa, puhutellen ulkona olevaa henkilöä.)
+
+VANGINVARTIJA.
+Siell' odottakoon, kunnes portinvahti
+On noussut avaamaan; hän tuloss' on.
+
+HERTTUA.
+Peruutust' eikö vielä Claudiolle?
+Hän huomenna siis kuolee?
+
+VANGINVARTIJA.
+                          Muutost' ei.
+
+HERTTUA.
+Niin lähellä kuin päivän koitto onkin,
+Saat ennen päivää kuulla toista.
+
+VANGINVARTIJA.
+                                 Ehkä
+Tiedätte jotain; min' en peruutusta
+Tulevan usko. Moist' ei ole nähty;
+Sen lisäks itse tuomar'istuimelta
+Lord Angelo päinvastaist' ilmoittanut
+On kansan kuullen.
+    (Sanansaattaja tulee.)
+                   Hallitsijan mies.
+
+HERTTUA.
+Jok' armoituksen Claudiolle tuo.
+
+SANANSAATTAJA.
+Herrani lähettää teille tämän kirjelmän ja minun kauttani sen
+lisäkäskyn, ett' ette saa pienimmässäkään kohdassa siitä poiketa, ette
+aikaan, sisältöön ettekä muuhunkaan seikkaan nähden. Hyvää huomenta,
+sillä luulenpa että heti kohta on päivä.
+
+VANGINVARTIJA.
+Tottelen käskyä.
+
+    (Sanansaattaja menee.)
+
+HERTTUA (itsekseen).
+Sep' armahdusta! Saman synnin hinta,
+Jot' armahtajan palaa oma rinta!
+Rikokset kukoistaa ja rehoittaa,
+Kun vallan huipulta ne turvaa saa.
+Kun synti armahtaa, on armo laaja,
+Ja syntiinsä vain mieltyy armon saaja. --
+No, mitä kirjoittaa hän?
+
+VANGINVARTIJA.
+Niinkuin sanoin: Lord Angelo, joka nähtävästi luulee minua
+huolimattomaksi toimessani, herättää minut tällä tavattomalla
+sysäyksellä; minusta tämä on kummaa, näin hän ei ole koskaan ennen
+tehnyt.
+
+HERTTUA.
+Lukekaa, olkaa hyvä.
+
+VANGINVARTIJA (lukee).
+"Vaikka saisitte päinvastaisenkin käskyn, niin, siitä huolimatta,
+mestauttakaa Claudio kello neljä ja Bernardino iltapuolella. Paremmaksi
+vakuudeksi lähettäkää Claudion pää minulle kello viisi. Laittakaa, että
+kaikki tulee oikein toimitetuksi, ja muistakaa, että tästä riippuu
+enemmän, kuin mitä tällä haavaa voimme ilmaista. Siis, älkää
+laiminlyökö velvollisuuttamme, niin totta kuin siitä saatte vastata
+omalla hengellänne." -- Mitä sanotte tästä, herra?
+
+HERTTUA.
+Kuka on tuo Bernardino, joka on mestattava iltapuolella?
+
+VANGINVARTIJA.
+Mustalainen syntyään, mutta täällä elänyt ja kasvanut; hän on istunut
+vankeudessa jo yhdeksän vuotta.
+
+HERTTUA.
+Mistä se tulee, että poissa oleva herttua ei ole joko laskenut häntä
+vapaaksi tai mestauttanut häntä? Olen kuullut, että hän aina niin
+menetteli.
+
+VANGINVARTIJA.
+Hänen ystävänsä hankkivat hänelle aina lykkäystä, ja sitä paitsi hänen
+rikoksensa saatiin vasta lord Angelon hallituksen aikana täyteen
+toteen.
+
+HERTTUA.
+Onko se nyt toteen näytetty?
+
+VANGINVARTIJA.
+On ihan ilmeisesti, ja hän on sen itse tunnustanut.
+
+HERTTUA.
+Onko hän osoittanut katumusta vankilassa? Millainen on hänen
+mielentilansa?
+
+VANGINVARTIJA.
+Hän on mies, jolle kuolema ei tunnu sen kammottavammalta kuin
+humalaisen uni; suruton, paatunut, ei pelkää entisyyttä, nykyisyyttä
+eikä tulevaisuutta, kuolemalle tunnoton ja toivotonna kuoleva.
+
+HERTTUA.
+Hän tarvitsee neuvomista.
+
+VANGINVARTIJA.
+Siitä ei ole tietävinään. Hänellä on aina ollut etuoikeuksia
+vankilassa; jos annat hänelle luvan karata, niin hän ei sitä tee; on
+päissään monta kertaa päivässä, usein monta päivää perätysten. Olemme
+usein herättäneet häntä, muka viedäksemme häntä mestattavaksi, ja
+näyttäneet hänelle tekaistua tuomiota; hän ei ole siitä ollut
+millänsäkään.
+
+HERTTUA.
+Toiste hänestä enemmän. Otsallanne, ystävä, on uskollisuuden ja
+vakavuuden leima; jos en näe oikein, niin vanha kokemukseni pettää;
+mutta, luottaen ihmistuntemukseeni, tahdon jotakin uskaltaa. Claudio,
+joka teillä nyt on käsky teloittaa, ei ole enemmän vikapää kuin Angelo,
+joka on hänet kuolemaan tuominnut. Antaakseni teille siitä päivänselvän
+todistuksen, pyydän vain neljän päivän viivytystä, joll' aikaa teidän
+täytyy tehdä minulle kiireellinen ja uskalias ystävyyden työ.
+
+VANGINVARTIJA.
+Mikä, arvoisa isä?
+
+HERTTUA.
+Se, että jätätte mestauksen toistaiseksi.
+
+VANGINVARTIJA.
+Ah, kuinka voisin tehdä sen, kun tunti on määrätty, ja rangaistuksen
+uhalla olen saanut nimenomaisen käskyn lähettää hänen päänsä Angelon
+nähtäväksi? Joutuisin itse Claudion tilaan, jos vähääkään siitä
+poikkeaisin.
+
+HERTTUA.
+Munkistolupaukseni nimessä vastaan puolestanne, jos seuraatte minun
+neuvoani, mestautatte huomenaamulla tuon Bernardinon ja lähetätte hänen
+päänsä Angelolle.
+
+VANGINVARTIJA.
+Angelo on nähnyt kummankin ja tuntisi kasvot.
+
+HERTTUA.
+Oi, kuolema on suuri naamioitsija; te voitte sitä lisäksi auttaa.
+Ajakaa tukka,[11] leikatkaa parta, ja sanokaa, että tuo katuvainen
+syntinen itse tahtoi tulla näin kerityksi ennen kuolemaansa;
+tiedättehän, että semmoista usein tapahtuu. Jos tästä koituisi
+teille muuta kuin kiitosta ja menestystä, niin minä, kautta
+suojeluspyhimykseni, tahdon siitä hengelläni vastata.
+
+VANGINVARTIJA.
+Anteeksi, hyvä isä, se on vastoin valaani.
+
+HERTTUA.
+Oletteko sen tehnyt herttualle vai hänen valtansa pitäjälle?
+
+VANGINVARTIJA.
+Herttualle ja hänen sijaiselleen.
+
+HERTTUA.
+Uskoisitteko, ettette ole väärin tehnyt, jos herttua julistaisi tekonne
+oikeaksi?
+
+VANGINVARTIJA.
+Kuinka se voisi olla luultavaa?
+
+HERTTUA.
+Ei yksin luultavaa, vaan varmaa. Mutta koska näen, että pelkäätte, ja
+koska ei pukuni, ei rehellisyyteni eikä suostutukseni saa teissä mitään
+aikaan, niin menen pitemmälle kuin aioin, jotta voisin kaiken pelkonne
+poistaa. Nähkääs, ystävä, tässä on herttuan käsiala ja valtamerkki:
+tunnette hänen kätensä, siitä ei epäilemistäkään, eikä sinettikään
+liene teille vieras.
+
+VANGINVARTIJA.
+Tunnen kumpaisenkin.
+
+HERTTUA.
+Tässä tehdään tiettäväksi herttuan palaaminen; voitte sen heti lukea,
+jos tahdotte; näette siitä, että herttua on täällä kahden päivän
+kuluessa. Tätä seikkaa Angelo ei tiedä, sillä hän on juuri tänään
+saanut hämmästyttävän kirjeen, jossa sanotaan, että herttua kenties on
+kuollut, että kenties on mennyt luostariin, mutta mitään ei siitä, mitä
+tässä on kirjoitettuna. Kas, aamutähti jo herättää paimenen. No, älkää
+siinä ihmetelkö, miten nämä asiat sopivat yhteen: kaikki vaikeudet ovat
+helppoja, kun ne tunnetaan. Kutsukaa teloittajanne, ja Bernardinolta
+pää poikki! Minä paikalla ripitän ja valmistan häntä parempaan elämään.
+Olette yhä ihmeissänne, mutta tämä tässä ehdottomasti määrää
+päätöksenne. Tulkaa; päivä kohta jo valkenee.
+
+    (Menevät.)
+
+
+
+Kolmas kohtaus.
+
+    (Pompejus tulee.)
+
+POMPEJUS.
+Olen täällä jo yhtä kotiunut, kuin olin meidän omassa liikepaikassamme;
+voisipa luulla, että tämä on rouva Liikasen talo, sillä täällä on paljo
+hänen vanhoja liiketuttaviaan. Ensiksikin se nuori herra Reipas, joka
+täällä istuu käärepaperista ja vanhasta inkivääristä[12] taksoitettuna,
+yhteensä sadan yhdeksänkymmenen seitsemän punnan arviosta, josta vain
+on tullut viisi markkaa puhdasta rahaa; varmaankaan ei inkivääriä
+silloin niin paljon haluttu: vanhat akat olivat kaikki kuolleet. Sitten
+on täällä muuan herra Keikkanen, jonka herra Nukkanen, silkkikauppias,
+on tänne panettanut parista kolmesta pilanaikaisesta sarssikääröstä,
+josta hänen hyvä nimensä nyt on pilalla. Sitten on täällä se nuori
+Huimanen, ja se nuori herra Kironen, ja herra Vaskikannus, ja herra
+Nälkäsuoli, se miekka- ja pamppumies, ja se nuori Hotonen, joka löi
+kuoliaaksi sen hauskan Möykkysen, ja herra Häkkinen, se miekkailija, ja
+se muhkea herra Antura, se suuri matkailija, ja se hurja Tuoppinen,
+joka tappoi Kannulaisen, ja neljäkymmentä muuta lisäksi, luulisin,
+kaikki urheita poikia meidän liikkeessämme, jotka nyt huutavat: Jumalan
+tähden.[13]
+
+    (Hirmulainen tulee.)
+
+HIRMULAINEN.
+No, mies, tuo tänne Bernardino!
+
+POMPEJUS.
+Herra Bernardino! Nouskaa ja tulkaa pois hirteen! Herra Bernardino!
+
+HIRMULAINEN.
+Hoi, tänne, Bernardino!
+
+BERNARDINO (ulkoa).
+Piru teidän kurkkunne periköön! Kuka se siellä meluaa? Kuka te olette?
+
+POMPEJUS.
+Hyvä ystävänne, hirttomies. Olkaa hyvä, herra, nouskaa ja tulkaa
+hirteen.
+
+BERNARDINO (ulkoa).
+Pois, lurjus, pois, sanon minä! Minä tahdon nukkua.
+
+HIRMULAINEN.
+Sano hänelle, että hänen pitää herätä ja oiti.
+
+POMPEJUS.
+Hyvä herra Bernardino, olkaa hyvä ja valveutukaa, kunnes olemme teidät
+mestannut, sitten voitte nukkua päälle.
+
+HIRMULAINEN.
+Mene sisään ja tuo hänet ulos.
+
+POMPEJUS.
+Hän tulee jo, herra, hän tulee jo: kuulen jo olkien kahisevan.
+
+HIRMULAINEN.
+Onko piilu pölkyllä, mitä?
+
+POMPEJUS.
+Kaikki valmiina, herra.
+
+    (Bernardino tulee.)
+
+BERNARDINO. No, Hirmulainen, mitä minusta tahdot?
+
+HIRMULAINEN.
+Tosi on käsissä; lukekaa nyt vain joutuin rukouksenne; sillä, tässä on
+tuomio, nähkääs.
+
+BERNARDINO.
+Konna sinä, olen ryypännyt koko yön; minulle ei nyt sovi.
+
+POMPEJUS.
+Sitä parempi; se, joka on ryypännyt koko yön ja aamulla varhain
+hirtetään, voi koko seuraavan päivän maata päänsä selväksi.
+
+HIRMULAINEN.
+Katsokaas, tuossa tulee rippi-isänne. Luuletteko vieläkin, että
+laskemme piloja?
+
+    (Herttua tulee, valepuvussa yhä.)
+
+HERTTUA.
+Ystävä, kristillisen rakkauden kehoituksesta, kun kuulin että pian
+olette näiltä ilmoilta eriävä, tulin teitä neuvomaan, lohduttamaan ja
+kanssanne rukoilemaan.
+
+BERNARDINO.
+Siitä ei tule mitään, isä. Olen vahvasti juonut koko yön ja tahdon
+saada valmistusaikaa, tai lyökööt vaikka nuijilla aivot päästäni. Minä
+en suostu tänään kuolemaan, se on vissi se.
+
+HERTTUA.
+Mut täytyy, ystävä; siis silmäilkää
+Eteenpäin tielle, jok' on edessänne.
+
+BERNARDINO.
+Vannon, etten tänään tahdo kuolla, vaikka kuka houkuttelisi.
+
+HERTTUA.
+Mut kuulkaa --
+
+BERNARDINO.
+En sanaakaan! Jos teillä on muuta sanottavaa minulle, niin tulkaa
+vankikoppiini, minä eri tänään liiku paikaltanikaan.
+
+    (Menee.)
+    (Vanginvartija tulee.)
+
+HERTTUA.
+Kivestä sydän! Valmistumaton
+Niin elämään, kuin kuolemaan! -- Pois, joutuin,
+Ja tuokaa hänet mestauspölkylle.
+
+    (Hirmulainen ja Pompejus menevät.)
+
+VANGINVARTIJA.
+No, isä, miltä teistä tuntui vanki?
+
+HERTTUA.
+Suruton peto, manaan kelvoton.
+Ois synti tuossa mielentilassa
+Teloittaa häntä.
+
+VANGINVARTIJA.
+                 Täällä linnass', isä,
+Tän' yönä kuoli, kovaan kuumeeseen
+Ragozyn, eräs kuulu merirosvo,
+Mies Claudion ikäinen, ja samanlainen
+Hivus ja parta. Jospa murhaajalle
+Parannus-aikaa annettais ja vietäis
+Lord Angelolle Ragozynin pää,
+Jok' enemmän on Claudion näköinen?
+
+HERTTUA.
+Oi, taivaan lähettämä sattuma!
+Se toimittakaa heti; aika joutuu,
+Jonk' Angelo on määrännyt. Se kiiruull'
+On tehtävä; sill' aikaa kuolemaan
+Käyn tuota konnaa valmistelemaan.
+
+VANGINVARTIJA.
+Sen heti toimitan; mut Bernardino
+On tänään iltapuolla mestattava.
+Ja miten Claudion kanssa menetellään
+Ja vaara torjutaan, jok' uhkaa mua,
+Kun tulee tiedoks, että elää hän?
+
+HERTTUA.
+Näin toimittakaa: piilopaikkaan viekää
+Molemmat, Claudio ja Bernardino.
+Ennenkuin maailmalle kahdesti
+Aurinko hyvän huomenen on tehnyt,
+On asemamme täysin turvattu.
+
+VANGINVARTIJA.
+Nöyr' olen käskyläänne.
+
+HERTTUA.
+                        Joutuin vain!
+Pää Angelolle heti toimittakaa.
+    (Vanginvartija menee.)
+Nyt Angelolle kirjeen kirjoitan --
+Sen vieköön vartija -- ja siinä hälle
+Teen tiedoks, että tuloss' olen kotiin
+Ja että tuloni on painosyistä
+Oleva juhlallinen. Käsken häntä
+Mua peninkulman päässä kaupungista
+Tapaamaan pyhän lähteen luona. Sitten
+Me kylmän järjen mittavaa'alla
+Lain mukaan Angelota punnitsemme.
+
+    (Vanginvartija palaa.)
+
+VANGINVARTIJA.
+Kas, tässä pää; sen aion itse viedä.
+
+HERTTUA.
+Parasta on. Mut pian palatkaa;
+Minull' on paljon teille sanottavaa,
+Jot' eivät muut saa kuulla.
+
+VANGINVARTIJA.
+Koitan rientää.
+
+    (Menee.)
+
+ISABELLA (ulkoa).
+Avatkaa! Herran rauha!
+
+HERTTUA.
+                       Isabella!
+Hän saapuu tiedustamaan, onko tullut
+Jo veljen armahdus; mut tämän vielä
+Häneltä salaan, jotta epätoivo
+Iloksi muuttuis taivahalliseksi,
+Vähimmin sitä odottaissa.
+
+    (Isabella tulee.)
+
+ISABELLA.
+                          Anteeks!
+
+HERTTUA.
+Ihana, hurskas tytär, Herran rauha!
+
+ISABELLA.
+Noin pyhän miehen suusta kallis kuulla!
+Jo Claudion armahtiko hallitsija?
+
+HERTTUA.
+Pelasti hänet tästä maailmasta:
+Pää Angelolle lähetetty on.
+
+ISABELLA.
+Ei! Mahdotonta!
+
+HERTTUA.
+                Kyllä nyt niin on.
+Älykäs ole, tytär, mieles malta.
+
+ISABELLA.
+Menen ja revin silmät hänen päästään.
+
+HERTTUA.
+Hän silmäins' eteen pääsyn sulta kieltää.
+
+ISABELLA.
+Poloinen Claudio! Kurja Isabella!
+Katala mailma! Konna Angelo!
+
+HERTTUA.
+Tuo hänt' ei haittaa, eikä sua auta;
+Siis tyynny, heitä kaikki Herran käteen.
+Sanani huomaa: nähdä saat, ett' on
+Jokainen kirjain ihka täyttä totta.
+Huomenna herttua palaa; -- älä itke! --
+Sen uskoi mulle munkistomme jäsen
+Ja herttuan rippi-isä; siit' on tiedon
+Jo saanut Escalus ja Angelo:
+On heidän portill' yhdyttävä häneen
+Ja luovuttava vallastaan. Jos voit,
+Niin älyll' astu neuvomaani tietä;
+Näin konnan vihas tapaa, herttuan
+Sa pääset armoon, sydämmes saa kostaa
+Ja kaikilt' arvon saat.
+
+ISABELLA.
+                        Teen tahtonne.
+
+HERTTUA.
+Tuo kirje veli Pietarille anna;
+Siin' ilmoitti hän mulle herttuan paluun.
+Se, sano, merkki on, mill' illaks häntä
+Ma pyydän Marianan asuntoon.
+Tuon tytön ja sun kohtas uskon hälle;
+Hän saattaa sinut herttuan etehen.
+Siin' Angeloa vasten silmiä
+Niin kannusta, ett' äimistyy! Mua, raukkaa,
+Mua pyhä vala sitoo, etten saata
+Min' olla läsnä. Vie vain tämä kirje.
+Kevennä mieles, karvaat vedet pyyhi
+Pois silmistäs. Äl' usko munkistooni,
+Jos harhaan sua johdan. -- Kuka tuossa?
+
+    (Lucio tulee.)
+
+LUCIO.
+Hyv' iltaa! Miss' on vanginvartija?
+Sanoppa, munkki!
+
+HERTTUA.
+                 Kotosall' ei ole.
+
+LUCIO.
+Ihana Isabella, sydämmeni kalpenee, kun näen silmäsi noin punaisina;
+sinun pitää malttaa mielesi. Minunkin täytyy päivin ja illoin tyytyä
+veteen ja leipään; en tohdi vatsaani täyttää, jos mielin pääni
+säilyttää; yksi ainoa tukeva ateria tekisi minusta lopun. Mutta
+sanotaan, että herttua tulee huomenna kotiin. Usko pois, Isabella,
+rakastin veljeäsi; jos tuo vanha haaveilija, tuo pimeän sopen herttua,
+olisi ollut kotona, niin eläisi hän vieläkin.
+
+    (Isabella menee.)
+
+HERTTUA.
+Herttua on teille noista puheistanne sangen vähän kiitollinen; mutta
+parahiksi eivät ole tosia.
+
+LUCIO.
+Oo, munkkiseni, sinä et tunne herttuaa niin hyvin kuin minä; hän on
+suurempi salakyttä kuin mitä luuletkaan.
+
+HERTTUA.
+Hyvä! Tuosta saat vielä kerran vastata. Hyvästi!
+
+LUCIO.
+Äläs! Varro, minä tulen mukaan; voin kertoa somia juttuja tuosta
+herttuasta.
+
+HERTTUA.
+Olet niitä jo kertonut liiaksi monta, jos ovat tosia; jos eivät ole
+tosia, on yksi ainoakin jo liikaa.
+
+LUCIO.
+Olin kerran hänen pateillaan, kun olin tehnyt eräälle tytölle pikkusia.
+
+HERTTUA.
+Olitko niin todellakin tehnyt?
+
+LUCIO.
+Olin tietenkin, kuinkas muuten; mutta vannoin kuin vannoinkin itseni
+vapaaksi: olisivat vielä pakottaneet minua naimaan sen mädän haaskan.
+
+HERTTUA.
+Hyvä herra, teidän seuranne on enemmän hupaista kuin siivoa. Nukkukaa
+hyvin!
+
+LUCIO.
+Mutta, tottakin, seuraan sinua vielä tuonne kadun kulmaan. Jos rivot
+jutut sinua loukkaavat, niin voimme ne jättää. Niin, munkkiseni, minä
+olen niinkuin takkiainen: en hellitä.
+
+    (Menevät.)
+
+
+
+Neljäs kohtaus.
+
+    Huone Angelon talossa.
+
+    (Angelo ja Escalus tulevat.)
+
+ESCALUS.
+Joka kirje, minkä hän kirjoittaa, puhuu edellistä vastaan.
+
+ANGELO.
+Vallan suunnattoman sekavasti. Hänen toimensa ovat kovin hulluuteen
+vivahtavia. Varjelkoon taivas, ettei hänen järkensä vain ole vialla! Ja
+miksi yhtyä häneen portilla ja siinä luopua virastamme?
+
+ESCALUS.
+Sitä minä en ymmärrä.
+
+ANGELO.
+Ja miksi tulee meidän juuri vähää ennen hänen tuloaan kuuluttaa, että,
+jos kellä on vääryydestä valitettavaa, tehköön kanteensa julkisesti
+kadulla?
+
+ESCALUS.
+Hän kyllä mainitsee syyn: tahtoo kerrassaan ratkaista kaikki valitukset
+ja pelastaa meidät vastaisista kanteista, joilla ei sitten enää ole
+mitään laillista voimaa.
+
+ANGELO.
+Siis tiedoks antakaa se, olkaa hyvä.
+Teit' aamukoissa tulen noutamaan;
+Kaikk' kutsukaa, joill' arvoon, virkaan nähden
+On oikeus mennä herttuata vastaan.
+
+ESCALUS.
+On tapahtuva. Hyvästi!
+
+ANGELO.
+Hyv' yötä!
+
+    (Escalus menee.)
+
+           Tuo teko hämmentää mun, kyvyn vie
+Ja herpaa toimen. Naisen raiskaaja,
+Ja vallan päämies, joka moiseen käytin
+Lain ankaruutta! -- Kaino häpy häntä
+Jos häpeääns' ei ilmituomast' estäis,
+Hän paljastaa mun vois! Mut äly kieltää:
+Sill' arvollani on niin laaja luotto,
+Ett' isku, minuun tähdättynä, kimmoo
+Vain tekijäänsä. Mies ois saanut elää,
+Mut tulinen ja hurja nuoruus oisi
+Vast'edes voinut kostaa sen, ett' oli
+Noin tahraisella hinnall' ostanut
+Häväistyn elämän. Oi, jospa eläis!
+Ah! Hyveiden jos tieltä eksyt pois,
+Ei käy sun hyvin: soisit, etkä sois.
+
+    (Menevät.)
+
+
+
+Viides kohtaus.
+
+    Lakeus kaupungin ulkopuolella.
+
+    (Herttua, omassa puvussaan, ja Pietari-munkki tulevat.)
+
+HERTTUA.
+Tuo kirje anna mulle, jahka sopii.
+    (Antaa hänelle kirjeen.)
+Tuumamme tuntee vanginvartija.
+Kun kaikki varress' on, niin muista ohjeet
+Ja lujast' astu suuntaan määrättyyn,
+Sivulle vaikka joskus poikkeisitkin,
+Jos syytä ois. Vie Flaviukselle sana,
+Ett' olen täällä; saakoot myös sen tietää
+Valentius, Roland, Crassus. Portille
+He torvensoittajia hankkikoot.
+Mut ensin Flavius tulkoon.
+
+PIETARI.
+                           Heti riennän.
+
+    (Menee.)
+    (Varrius tulee.)
+
+HERTTUA.
+No, kiitos, Varrius; sa joutuin tulit.
+Nyt kävelkäämme täällä; kohta saapuu
+Myös muita ystäviä, hyvä Varrius.
+
+    (Menevät.)
+
+
+
+Kuudes kohtaus.
+
+    Katu lähellä kaupungin porttia.
+
+    (Isabella ja Mariana tulevat.)
+
+ISABELLA.
+Noin kiertämäll' en tahtois puhua;
+Sanoisin suoraan. Syytöshän se teidän
+On tehtävä. Mut täytyy kai: hän sanoi
+Sen hyödyks' olevan.
+
+MARIANA.
+                     Vain häntä kuulkaa.
+
+ISABELLA.
+Lisäksi sanoi, että, jos mua vastaan
+Hän pitäis ehkä riitamiehen puolta,
+En tuota oudoksuis: se lääkettä
+On karvasta, mut terveellistä muka.
+
+MARIANA.
+Jos Pietar-veli vain --
+
+ISABELLA.
+                        Vait! Veli tulee.
+
+    (Pietari-munkki tulee.)
+
+PIETARI.
+Pois tulkaa; sopivan ma keksin paikan,
+Jost' ohi täytyy käydä herttuan.
+Jo kahdesti on torviin toitotettu;
+Ylimmät, arvokkaimmat porvarit
+Jo portill' ovat koolla; heti kohta
+Tuloaan tekee herttua. Joutuin siis!
+
+                          (Menevät.)
+
+
+
+
+VIIDES NÄYTÖS.
+
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+    Aukea paikka lähellä kaupungin porttia.
+
+    (Mariana, huntuun peittyneenä, Isabella ja Pietari, vähäisen
+    matkan päässä. Herttua, Varrius, loordeja, Angelo, Escalus,
+    Lucio, vanginvartija, oikeudenpalvelijoita ja porvareita
+    tulee eri haaroilta.)
+
+HERTTUA.
+Teit', arvokkaisin lanko, tervehdin; --
+Myös teitä, vanha taattu ystäväni.
+
+ANGELO ja ESCALUS.
+Paluunne onneks' olkoon, jalo armo!
+
+HERTTUA.
+Suur' kiitos sydämmestä kummallekin!
+Me tiedustellut olemme ja kuullut
+Niin paljon hyvää hallinnostanne,
+Ett' ansaitsette julkikiitokset,
+Paremman kunnes palkan voimme antaa.
+
+ANGELO.
+Sill' yhä lisäätte vain velkaani.
+
+HERTTUA.
+Suur' ansionne on; sit' alentaisin,
+Jos sulkisin sen sydämmeni kätköön,
+Kun vaskest' ansaitsee se kirjopatsaan,
+Jot' ei voi unheen koi eik' ajan hammas
+Kuluttaa pois. Nyt mulle kätenne,
+Ett' oivaltais ja näkis koko kansa,
+Kuink' ulkokäytös sisäisen on mielen
+Ihana ilmaisu. -- Te, Escalus,
+Te käykää oikealla puolellani.
+Hyviä tukipylväit' olette.
+
+    (Pietari-munkki ja Isabella astuvat esiin.)
+
+PIETARI.
+Nyt sopii; puhukaa ja polvistukaa!
+
+ISABELLA.
+Oikeutta, herttua! Luokaa katseenne
+Häväistyyn -- miel' ois sanoani tyttöön!
+Oi, jalo prinssi, älkää silmäänne
+Soaisko muilla esineillä, kunnes
+Mua kuullut olette ja mulle suonut
+Oikeutta, oikeutta, oikeutta!
+
+HERTTUA.
+Häväissyt? Ken? ja kuinka? Lyhyesti!
+Lord Angelo täss' oikeutta jakaa,
+Hänelle valittakaa.
+
+ISABELLA.
+                    Jalo herttua,
+Avuksi pyytäisinkö paholaista?
+Mua kuulkaa itse; jos mua ette usko,
+Saan rangaistuksen, vaan jos uskotte,
+Teilt' anon hyvitystä. Kuulkaa, kuulkaa!
+
+ANGELO.
+Tuo nainen, hyvä prinssi, ei lie viisas.
+Mult' armoa hän anoi veljelleen,
+Jolt' oikeus kaulan katkoi, --
+
+ISABELLA.
+                               Oikeusko?
+
+ANGELO.
+Siks puheens' on niin katkeraa ja kummaa.
+
+ISABELLA.
+Niin, varsin kummaa, mutta varsin totta.
+Angelo murhamies on, eikö kummaa?
+Angelo valapatto, eikö kummaa?
+Angelo haurelias rosvo on.
+On tekopyhä, immen raiskaaja,
+Se eikö kummaa? Kummaa?
+
+HERTTUA.
+                        Kymmenesti kummaa!
+
+ISABELLA.
+Ei todempaa, ett' on hän Angelo,
+Kuin että tää niin totta on kuin kummaa,
+Niin, kymmenesti totta; totta tosi,
+Jos kuinka lasketaankin!
+
+HERTTUA.
+                         Pois tuo nainen!
+Hän puhuu, raukka, mielenhäiriössä.
+
+ISABELLA.
+Sua manaan, ruhtinas, niin totta kuin
+Sa uskot toiseen elämään kuin tähän:
+Mua älä viero, luullen, että olen
+Ma huilu. Mahdotonta kaikk' ei ole,
+Mik' uskomatont' on. Ei mahdotonta,
+Ett' ilkein roisto näköjään voi olla
+Niin vakaa, puhdas, hurskas, nuhteeton,
+Kuin Angelo; niin voi myös Angelo
+Nimineen, arvoineen ja loistoineen
+Pääkonna olla. Vähempi jos on,
+Ei ole mitään; mut on enempi,
+Jos häijyll' enempi on nimiä.
+
+HERTTUA.
+Jos, kautta kunniani, hän on hullu --
+Ja muut' en luulekaan -- niin hulluudessaan
+On selvyyttä ja mieltä, jot' ei koskaan
+Osoita hulluus.
+
+ISABELLA.
+                Hyvä herttua,
+Pois moinen luulo! Kahdapuheest' älkää
+Epäilkö järkeä. Te järjen suokaa
+Vain nostaa totuus, joka sorross' on,
+Ja sortaa vääryys, joka päätään nostaa.
+
+HERTTUA.
+Monella viisaall' ahtaampi on äly,
+Sen takaan. -- Mitä teill' on sanomista?
+
+ISABELLA.
+Min' olen sisar erään Claudion,
+Jok' irstaast' elämästä tuomittiin
+Pois hengiltä; sen teki Angelo.
+Minulle, nunnakokelaalle, veli
+Lähetti sanan; eräs Lucio
+Sen mulle toi --
+
+LUCIO.
+                 Niin, minä, luvallanne.
+Hänelle Claudiolta pyynnön vein,
+Ett' armoa hän veli-raukalleen
+Lord Angelolta anois.
+
+ISABELLA.
+                      Sama mies.
+
+HERTTUA (Luciolle).
+Puhumaan teit' ei käsketty.
+
+LUCIO.
+                            Ei, armo,
+Mut ei myös vaikenemaan.
+
+HERTTUA.
+                         Nyt sen käsken,
+Se pankaa merkille; jos teidän joskus
+Tulisi itseänne puolustaa,
+Rukoilkaa taivast' armahtamaan teitä.
+
+LUCIO.
+Ma kyllä siitä vastaan.
+
+HERTTUA.
+                        Vastatkaa
+Vain itse puolestanne; varull' olkaa!
+
+ISABELLA.
+Tuo herra asian jo alkoi, --
+
+LUCIO.
+                             Oikein.
+
+HERTTUA.
+No, olkoon oikein; mutta väärin teilt' on
+Puhua ennen aikaa. -- No niin?
+
+ISABELLA.
+                               Tulin
+Tuon kehnon, riettaan hallitsijan luo --
+
+HERTTUA.
+Tuo hiukan tuntuu hulluudelta.
+
+ISABELLA.
+                               Anteeks,
+Se sana hyvin sopii asiaan.
+
+HERTTUA.
+No, hyvä: asiaan! Siis jatkakaa.
+
+ISABELLA.
+Lyhyeen -- sivuuttaen tarpeettomat:
+Kuink' anoin, rukoilin ja polvistuin,
+Kuink' epäsi hän kuinka vastasin --
+Se paljon aikaa vei -- vain inhan lopun
+Nyt surulla ja häpeällä kerron.
+Vain sillä lupasi hän armahdusta,
+Ett' uhraisin tuon riettaan "haluille"
+Ma puhtauteni. Kauan taistelin,
+Mut siskon sääli voitti kunniani:
+Ma antauduin. Vaan ensi huomenissa,
+Himoonsa kylläyneenä, mestautti
+Hän veli-raukan.
+
+HERTTUA.
+                 Varsin luultavaa!
+
+ISABELLA.
+Oi, että ois niin luultavaa kuin totta!
+
+HERTTUA.
+Et, hupsu raukka, tiedä mitä puhut,
+Tai häntä parjaamaan on ilkiöt
+Sua houkutelleet. Ensiksikin hällä
+On puhdas maine; toiseks' häll' ei syytä
+Noin ankarasti vikaa rangaista,
+Jonk' itse omaa; tuon jos teki synnin,
+Ois itseään hän veljees verrannut
+Ja hänt' ei surmannut. Sun joku lahjoi;
+Tunnusta totuus, kenen neuvosta
+Teet tämän syytteen.
+
+ISABELLA.
+                     Tämäkö on kaikki?
+Oi, malttamusta suokaa, armon vallat!
+Kun aika kypsyy, paljastakaa pahuus,
+Jok' armon turviin täällä piileytyy!
+Niin taivas teitä kaitkoon pahaan nähden,
+Kuin minä täältä loukattuna lähden.
+
+HERTTUA.
+Niin, lähtisit, sen arvaan. -- Vartija,
+Vie tyrmään hänet! -- Näinkö sallisin
+Tuhoisan myrkkyhampaan purra miestä
+Näin läheistä? Ei, tässä piilee juoni.
+Ken tuntee hankkeesi ja tulos tänne?
+
+ISABELLA.
+Mies, jota tänne halaan, munkki Ludvig.
+
+HERTTUA.
+Kai rippi-isä? -- Ken sen miehen tuntee?
+
+LUCIO.
+Ma tunnen: nenänsä hän pistää kaikkeen;
+En kärsi häntä; maallikko jos oisi,
+Hänt' oikein kurikoisin, pahaa kieltä
+Kun käytti teistä poissa ollessanne.
+
+HERTTUA.
+Minusta pahaa kieltä! Sievä munkki!
+Ja sijaistani vastaan yllyttää
+Tuot' onnetonta naista! -- Tänne munkki!
+
+LUCIO.
+Viel' eilen hänet tämän vaimon kanssa
+Näin vankilassa. Kunniaton munkki,
+Hävytön' konna!
+
+PIETARI.
+                Taivas teitä kaitkoon!
+Lähellä kuulin korkeutenne korvaa
+Ma häväistävän. Ensinkin tuo nainen
+On hallitsijaa väärin syyttänyt,
+Jok' yhtä vapaa syyst' on häneen nähden
+Kuin hän sen hedelmästä.
+
+HERTTUA.
+                         Sen ma uskon.
+Mut tunnetteko tuota Ludvigia?
+
+PIETARI.
+Sen tiedän, ett' on pyhä, hurskas mies,
+Ei halpa, eikä maallismielinen,
+Niinkuin on tämä herra luulotellut;
+Mies, toden totta, jok' ei ole koskaan
+Teit' alennellut, niinkuin tämä väittää.
+
+LUCIO.
+On, sangen häijysti, mua uskokaa.
+
+PIETARI.
+No, olkoon; ajallaan hän siitä vastaa;
+Mut tällä haavaa kuumett' ankaraa
+Hän sairastaa. Vain hänen pyynnöstään,
+Kun kuuli hän, ett' Angelota vastaan
+On kanne tehty, minä tulin tänne
+Sanomaan hänen puolestaan, min todeks
+Ja vääräksi hän tietää ja mink' aikoo
+Valalla vahvistaa ja tosisyillä,
+Jos tarvis. Mitä tuohon naiseen tulee,
+Niin, tämän jalon herran hyvitykseks,
+Jot' on niin julkisesti häväisty,
+On parjaus naisen kuullen kumottava,
+Siks kunnes itse myöntää.
+
+HERTTUA.
+                          Anna kuulla.
+    (Vartijat vievät pois Isabellan.)
+Tää eikö naurata, lord Angelo?
+No, kaikkia ne hupsu-raukat keksii! --
+Hoi, tuolia! -- No, lanko Angelo!
+Min' olen vieras; omass' asiassa
+Te tuomitkaa. -- Tuo onko todistaja?
+    (Mariana astuu esiin.)
+Pois ensin huntu, sitten puhukoon!
+
+MARIANA.
+En -- anteeksi -- ennen näytä kasvojani
+Kuin käskee mieheni.
+
+HERTTUA.
+                     Siis naimisissa?
+
+MARIANA.
+En, herra.
+
+HERTTUA.
+           Tyttö siis?
+
+MARIANA.
+                       En, herra.
+
+HERTTUA.
+                                  Leski?
+
+MARIANA.
+En sitäkään.
+
+HERTTUA.
+             Siis ette ole mitään:
+Ei tyttö, eikä leski, eikä vaimo?
+
+LUCIO.
+On varmaankin lutka: moniaat mokomat eivät
+ole tyttöjä, leskiä eikä vaimoja.
+
+HERTTUA.
+Suu kiinni tuolta! Jospa saisi syytä
+Hän itse puolestansa rupattaa!
+
+LUCIO.
+Hyvä, teidän armonne!
+
+MARIANA.
+En koskaan ole ollut naimisissa,
+Sen myönnän, senkin, etten ole tyttö;
+Ma tunnen mieheni, mut mieheni
+Ei tunne, ett' on hän mua tuntenut.
+
+LUCIO.
+Oli varmaankin päissään, armollinen herra, tätä ei voi muuten selittää.
+
+HERTTUA.
+Josp' oisit sinäkin, niin oisit vaiti.
+
+LUCIO.
+Hyvä, teidän armonne!
+
+HERTTUA.
+Tuo Angelost' ei mitään todista.
+
+MARIANA.
+Nyt tulen siihen, armollinen herra.
+Tää, joka häntä syyttää haureudesta,
+Samalla myöskin syyttää miestäni,
+Ja ilmiantaa ajan, jolloin itse --
+Sen toteen näytän -- häntä halasin
+Suloisimmassa lemmen syleilyssä.
+
+ANGELO.
+Syyttääkö muitakin?
+
+MARIANA.
+                    Ei, tietääkseni.
+
+HERTTUA.
+Vai ei? Mut mainitsitte miehenne?
+
+MARIANA.
+Niin mainitsin, ja se on Angelo,
+Vaikk' ei hän luule, että mua tunsi,
+Vaan luuli tuntevansa Isabellaa.
+
+ANGELO.
+Tää petosta on kummaa. -- Näytä kasvos!
+
+MARIANA.
+Mun käskee mieheni; siis huntu pois!
+    (Paljastaa kasvonsa.)
+Nää on ne kasvot, julma Angelo,
+Jotk' ennen vannoit katseen arvoisiksi;
+Tää on se käsi, jonka sinun kätees
+Vakava vala liitti; tää se ruumis,
+Jok' Isabellan lupauksen täytti
+Ja jota hänenä sa syleilit
+Puutarhassasi.
+
+HERTTUA.
+               Tunnette tuon naisen?
+
+LUCIO.
+Niin, lihan puolesta?
+
+HERTTUA.
+                      Vait!
+
+LUCIO.
+                            Kyllä, herra.
+
+ANGELO.
+Tuon naisen tunnen, prinssi, myönnän sen;
+Viis vuotta sitten oli välillämme
+Puheena naiminen, mut se jäi kesken,
+Osittain siksi että lyhettiin
+Luvatut myötäiset, mut eritoten
+Siks että huhu häntä irstaaks soimi
+Sen jälkeen hänt' en ole puhutellut,
+En häntä nähnyt, hänestä en kuullut,
+En, kautta kunniani!
+
+MARIANA.
+                     Jalo prinssi,
+Niin totta kuin on valkeus taivaasta
+Ja sana hengestä, niin totta kuin on
+Hyveessä totta, totuudessa mieltä,
+Tuon miehen vaimo yhtä lujast' olen
+Kuin sana sitoo valan! Hyvä prinssi,
+Puutarhassaan hän viime tiistain yönä
+Mua tunsi vaimonaan. Jos tää ei totta,
+Täst' älköön eheänä polvi nousko,
+Vaan tähän ikipäiviks jäykistyköön
+Kuin marmorpatsas.
+
+ANGELO.
+                   Näiksi hymyilin.
+Nyt, hyvä prinssi, oikeutta vaadin;
+Jo mennyt mult' on maltti. Huomaan, ettei
+Nuo hupsut vaimo-parat ole muuta
+Kuin mahtavamman käden aseita,
+Jok' ohjaa heitä. Suokaa mulle aikaa
+Tuo juoni paljastaa.
+
+HERTTUA.
+                     Suon kernaasti;
+Ja mieltä myöten heitä rangaiskaa. --
+Sa, hupsu munkki, ja sä, häijy vaimo,
+Tuon toisen liittolainen, luuletko,
+Vaikk' kaikkiin pyhimyksiin vannoisit,
+Sill' ehkäiseväs ansion ja arvon,
+Jok' on jo kelpoiseksi leimattu? --
+Avuksi serkulleni, Escalus,
+Ett' ilmi saadaan tämän juonen juuret! --
+On toinen munkki heitä yllytellyt,
+Hakekaa hänet tänne.
+
+PIETARI.
+Oi, että ois jo täällä! Hän se varmaan
+On vaimot tähän tekoon vietellyt.
+Miss' on, sen tietää vanginvartija,
+Hän hänet noutakoon.
+
+HERTTUA.
+                     Se tehkää heti! --
+    (Vanginvartija menee.)
+Te, ylevä ja hyvintaattu serkku,
+Tät' ette herjausta heittää saa,
+Vaan rangaistus siit' itse määrätkää,
+Mink' oikeeks näätte. Poistun täältä hetkeks.
+Te älkää liikahtako, ennenkuin
+Nää parjaajat on tuomionsa saaneet.
+
+ESCALUS.
+Kyll', arvon prinssi, täyttä totta teemme.
+
+    (Herttua menee.)
+
+Signor Lucio, sanoittehan tuntevanne tuon Ludvig munkin kunniattomaksi
+mieheksi.
+
+LUCIO.
+_Cucullus non facit monachum_: hänellä ei ole kunniallista muuta
+kuin kaapu; ja vallan hävyttömiä hän on puhunut herttuasta.
+
+ESCALUS.
+Pyydän teitä täällä odottamaan, kunnes hän tulee, jotta saisitte tehdä
+tyhjäksi hänen väitteensä. Se munkki lienee oikea velikulta.
+
+LUCIO.
+Jommoista ei toista koko Wienissä, uskokaa pois.
+
+ESCALUS.
+Kutsukaa tuo Isabella-niminen takaisin tänne, tahdon häntä puhutella.
+(Muuan seuralaisista menee.) Suokaa minun häntä tutkia, teidän armonne.
+Saatte nähdä, kuinka häntä pitelen!
+
+LUCIO.
+Ette paremmin kuin tuokaan, hänen oman puheensa mukaan.
+
+ESCALUS.
+Mitä sanotte?
+
+LUCIO.
+Niin, ajattelen vain että, jos häntä kahdenkesken pitelette, hän
+pikemmin mukaantuu: hän ehkä häpeää julkisuutta.
+
+ESCALUS.
+Aion niin menetellä, ettei hän mitään huomaa.
+
+LUCIO.
+Niin, oikein; paras pidellä häntä pimeydessä.
+
+    (Oikeudenpalvelijat tuovat sisään Isabellan.)
+
+ESCALUS (Isabellalle).
+Tulkaa lähemmäksi, neitiseni. Tämä nainen tässä väittää vääräksi
+kaikki, mitä olette sanonut.
+
+LUCIO.
+Armollinen herra, tuossa tulee se lurjus, josta puhuin, tuossa,
+vanginvartijan kanssa.
+
+ESCALUS.
+Parahiksi ihan: -- vaan te älkää puhutelko häntä ennen kuin me
+käskemme.
+
+LUCIO.
+Mum!
+
+    (Herttua, munkiksi puettuna, ja vanginvartija tulevat.)
+
+ESCALUS.
+Lähemmäksi, ystävä! Oletteko vietellyt näitä naisia panettelemaan lord
+Angelota? He ovat sen tunnustaneet.
+
+HERTTUA.
+Se on valhetta.
+
+ESCALUS.
+Mitä? Tiedättekö, missä olette?
+
+HERTTUA.
+Arvolle kunnia! Niin, pirullekin
+On lieska-istuin joskus kunniaksi. --
+Miss' on se herttua? Hänelle ma vastaan.
+
+ESCALUS.
+Hän meissä on; te meille vastatkaa,
+Mut siivosti.
+
+HERTTUA.
+              Ja sentään rohkeasti. --
+Voi teitä, lapsi-raukat! Tulitteko
+Ketulta täältä vuonaa vaatimaan?
+Hyv' yötä, oikeus! Onko herttua poissa?
+Siis kaikki turhaa! Herttua tekee väärin,
+Kun luotaan lykkää julkikanteenne
+Ja panee tuomionne konnan suuhun,
+Jok' itse täss' on syytteen-alainen.
+
+LUCIO.
+Tuo on se konna, sama, josta puhuin.
+
+ESCALUS.
+Hävytön, häijy munkki! Eikö kyllin,
+Ett' olet nämä vaimot usutellut
+Tuot' arvon miestä vastaan? Vieläkö
+Hän omin korvin törkeästä suustas
+Saa konnan nimen kuulla? Hänestäkö
+Viel' itse herttuaan sä sitten isket
+Ja soimaat häntä vääryydestä? -- Pois!
+Pois piinapenkkiin! Jäsen jäseneltä
+Sun ruhjomme, siks kunnes tunnustat.
+Vai tekee väärin!
+
+HERTTUA.
+                  Älkää kiivastuko!
+Ei sormeakaan multa koukistaa
+Se herttua tohdi, enemmän kuin tohtii
+Omaansa polttaa. Alaisens' en ole,
+En tänne kuulu. Toimeni mun salli
+Tähystää täällä Wienin oloihin
+Ja nähdä, miten paheet kiehuu, kuohuu
+Yl' laitojensa; rikoksist' on laki,
+Mut rikost' autetaan, niin että oikeus,
+Kuin parturilan seinäll' uhkasakko,[14]
+Enemmän pilkaks on kuin nouteeksi.
+
+ESCALUS.
+Hän valtiota herjaa. Pois, pois tyrmään!
+
+ANGELO.
+No, Lucio, mit' on teillä kannettavaa?
+Tämäkö mies se, josta puhuitte?
+
+LUCIO.
+Sama mies, armollinen herra. -- Lähemmäksi, setä kaljupää! Tunnetteko
+minua?
+
+HERTTUA.
+Tunnustelen teitä äänestä; tapasin teidät vankilassa herttuan poissa
+ollessa.
+
+LUCIO.
+Soo! Vai tapasitte! Muistatteko, mitä puhuitte herttuasta?
+
+HERTTUA.
+Ihan tarkkaan, herraseni.
+
+LUCIO.
+Ihanko tarkkaan? Onko herttua tytöstelijä, narri ja pelkuri, niinkuin
+silloin sanoitte?
+
+HERTTUA.
+Meidän täytyy ensin vaihettaa osia, jos panette tuon minun suuhuni.
+Tehän sitä hänestä sanoitte, ja paljon enemmän, paljon pahempaakin.
+
+LUCIO.
+Senkin kirottu mies! Enkö näpännyt sinua nenälle noista puheistasi?
+
+HERTTUA.
+Vakuutan, että rakastan herttuaa niinkuin itseäni.
+
+LUCIO.
+Kuulkaahan, kuinka se konna koettaa nyt päästä asiasta, kun ensin on
+tehnyt kapinallisia herjauksia!
+
+ESCALUS.
+Semmoisen miehen kanssa ei kannata puhua; viekää hänet tyrmään! --
+Missä on vanginvartija? -- Pois tyrmään se mies! Koviin pankaa
+rautoihin; hän ei saa enää mitään puhua. -- Pois myöskin nuo hutsut, ja
+tuo toinenkin liittokumppani!
+
+    (Vanginvartija käy käsiksi herttuaan.)
+
+HERTTUA.
+Seis, mies, seis!
+
+ANGELO.
+Mitä? Vastustaako? Mene apuun, Lucio!
+
+LUCIO.
+Kas noin, kas noin, kas noin vain! Hyi, hävetkää, herra! Mitä,
+te kaljupää konna ja valehtelija, pitääkö se teilläkin olla
+naamari? Näyttäkää konnan-naamanne, senkin hirtehinen! Näyttäkää
+rosvon-naamanne, ja hirteen paikalla! Pois huppu!
+
+    (Riistää munkilta päähineen ja tuntee herttuan.)
+
+HERTTUA.
+Ens' konna, jok' on tehnyt herttuan. --
+    (Vanginvartijalle.)
+Ma näistä kolmest' ylhäisestä vastaan. --
+    (Luciolle.)
+Pois älä hiivi; munkill' oisi sulle
+Vähäisen sanottavaa. -- Kiinni häneen!
+
+LUCIO.
+Tästä voi tulla pahempaa kuin hirsipuu!
+
+HERTTUA (Escalukselle).
+Puheenne anteeks annan. Istukaa!
+Tuon paikan otan minä. -- (Angelolle.) Sallitteko?
+Sanoja, oveluutta, julkeutta
+Sull' onko vielä varalla? Jos on,
+Niin käytä niitä, kunnes minä puhun,
+Mut silloin pelkää.
+
+ANGELO.
+                    Julma majesteetti!
+Min' oisin syntiäni syntisempi,
+Jos katsettanne välttää tahtoisin,
+Kun huomaan, että näette sisimpääni
+Kuin jumal' itse. Älkää kauemmin
+Mun häpeästän' oikeutta käykö,
+Vaan oma tunnustus mun langettakoon.
+Siis joutuin tuomio, ja sitten surma!
+Muut' armoa en kerjää.
+
+HERTTUA.
+                       Mariana! --
+Tää nainen onko kihlattusi, sano?
+
+ANGELO.
+On, armollinen herra.
+
+HERTTUA.
+Omakses vie ja heti hänet nai. --
+Nuo, munkki, vihkikää. Kun se on tehty,
+Palatkoot tänne. -- Mukaan, vartija!
+
+    (Angelo, Mariana, Pietari ja vanginvartija menevät.)
+
+ESCALUS.
+Enemmän häpeäänsä hämmästyn,
+Kuin tätä muuta kummaa.
+
+HERTTUA.
+                        Isabella!
+Nyt munkki on sun valtiaasi. Niinkuin
+Sua silloin hurskaill' autoin neuvoillani,
+Niin puvun kanss' en mieltä muuta, olen
+Sun palvelias yhä.
+
+ISABELLA.
+                   Anteeks suokaa,
+Ett' tuntematont' olen valtiasta
+Näin alamaisena ma vaivannut.
+
+HERTTUA.
+Sen sulle anteeks suon. Nyt, kallis tyttö,
+Sa ole mulle yhtä laupias.
+Sua veljes surma surettaa, sen tiedän,
+Ja kummeksit, miks veljes pelastusta
+Lymyssä ajoin enkä viipymättä
+Salasta tuonut ilmi valtaani,
+Vaan annoin hänen kuolla. Hyvä tyttö,
+Oi, tämän mestauksen joudutus,
+Jonk' en niin kiirein luullut tapahtuvan,
+Mun tappoi aikeeni. Mut, rauha hälle!
+Elämä, jok' on kuolon pelon päässyt,
+Paremp' on sitä, joka peloss' elää.
+Sen onnen veljes sai, se lohtus olkoon.
+
+ISABELLA.
+Se lohtuni on, armollinen herra.
+
+    (Angelo, Mariana, Pietari ja vanginvartija palaavat.)
+
+HERTTUA.
+Yljälle tälle, jonka hauras himo
+Sun loukkas impikunniaas, sun täytyy
+Tok' anteeks antaa Marianan tähden.
+Mut kosk' on veljesi hän tuominnut --
+Syypäänä itse kaksoisrikokseen
+Siveyden pyhyyttä ja valaa vastaan,
+Kun lupas veljes hengen pelastaa --
+Niin oikeuden armahtava armo
+Omasta hänen suustaan ääneen huutaa:
+"Silmästä silmä, hammas hampaasta,
+Verestä veri, verta verrasta!"
+Siis, Angelo, kun syys näin selvä on,
+Ett' et voi kieltää, vaikka tahtoisitkin,
+Niin sama piilu, joka Claudion
+Vei pään, sun vieköön myös, ja yhtä joutuin. --
+Pois hänet viekää!
+
+MARIANA.
+                   Armollinen herra,
+Oi, enhän suotta saanut teiltä miestä!
+
+HERTTUA.
+Omasta miehestäs sait suotta miehen.
+Vain oman kunniasi turvaks katsoin
+Avion suotavaksi, ettei moite,
+Siit' että hän sun voitti, sinuun jäisi
+Ja haittais vasta. Kaiken miehes oman,
+Jok' oikeuden mukaan kuuluu mulle,
+Sen annan sulle leskeneläkkeeksi;
+Sa sillä paremp' osta mies.
+
+MARIANA.
+                            Oi, herttua,
+En pyydä toista enkä parempaa.
+
+HERTTUA.
+Hänt' älä pyydä; päätökseni pysyy.
+
+MARIANA.
+Oi, armollinen herra, --
+
+    (Polvistuu.)
+
+HERTTUA.
+                         Turhaa vaivaa! --
+Pois viekää kuolemaan! --
+    (Luciolle.)
+                          Nyt teidän vuoro.
+
+MARIANA.
+Hyvä prinssi! -- Auta, rakas Isabella;
+Mun puolestani polvistu, niin minä
+Sun puolestasi elämäni annan.
+
+HERTTUA.
+Ei pyynnössänne ole järkeä;
+Jos tuosta teost' armoa hän pyytää,
+Niin Claudion haamu kivivuoteens' särkee
+Ja tempaa hänet täältä kauhulla.
+
+MARIANA.
+Oi, Isabella, hyvä Isabella,
+Mukana polvistu ja kätes nosta!
+Ei tarvis sinun haastaa, minä puhun.
+Sanotaan, vikansa on parhaimmilla,
+Paremmiks parantuvat he, kun heissä
+On vähän pahuutta: niin miehenikin.
+Oi, Isabella, etkö polvistu?
+
+HERTTUA.
+Hän Claudion tähden kuolee.
+
+ISABELLA.
+                            Armoherra,
+    (Polvistuu.)
+Oi, tätä syyn-alaista kohdelkaa,
+Niinkuin jos Claudio eläis! Melkein uskon,
+Ett' oli tosi vilpitön hän töissään,
+Siks kuin mun näki. Niin jos on, niin saakoon
+Hän elää. Veljelleni tehtiin oikein:
+Hän syypää oli tekoon, josta kuoli.
+Mut Angeloss' ei teko saavuttanut
+Kamalaa aietta; se haudattava
+Siis vain on aikehena, joka kesken
+Menehtyi tielle. Aatoshan on vapaa,
+Ja pelkkää aatost' aie on.
+
+MARIANA.
+                           Niin on.
+
+HERTTUA.
+On rukouksenne turhaa; nouskaa, sanon! --
+Mun johtuu toinen rikos mieleeni. --
+Mies, sano, miksi Claudio mestattiin
+Niin tavattomaan aikaan?
+
+VANGINVARTIJA.
+                         Tuli käsky.
+
+HERTTUA.
+Oliko virallinen määräys?
+
+VANGINVARTIJA.
+Ei, herttua, vaan yksityinen sana.
+
+HERTTUA.
+Saat siitä työstä eron virastasi:
+Avaimet tänne!
+
+VANGINVARTIJA.
+               Anteeks, majesteetti!
+Kyll' aavistin, vaan viaks sit' en luullut;
+Ja tarkemmin kun aattelin, niin kaduin;
+Ja siitä todisteeksi, erään vangin,
+Jok' erikäskyst' oisi muuten kuollut,
+Ma eloon jätin.
+
+HERTTUA.
+Kenen?
+
+VANGINVARTIJA.
+       Bernardinon.
+
+HERTTUA.
+Oi, jos sen oisit tehnyt Claudiolle!
+Tuo hänet tänne, tahdon miehen nähdä.
+
+    (Vanginvartija menee.)
+
+ESCALUS.
+Surettaa, että te, lord Angelo,
+Mies oppinut ja viisas, hairahduitte
+Noin törkeästi, lihan himost' ensin
+Ja sitten tarkan älyn puutteesta.
+
+ANGELO.
+Mua surettaa, ett' olen suruks ollut,
+Ja katumus niin kalvaa sydäntä,
+Ett' ennen otan kuoleman kuin armon.
+Sen olen ansainnut ja sitä pyydän.
+
+    (Vanginvartija, Bernardino; Claudio,
+    verhoutuneena, ja Julia tulevat.)
+
+HERTTUA.
+Ken on se Bernardino?
+
+VANGINVARTIJA.
+                      Tämä tässä.
+
+HERTTUA.
+Hänestä puhunut on eräs munkki. --
+Sull' ynseä on mieli, sanotaan,
+Et toisest' elämästä mitään huoli;
+Sen mukaan elätkin. Sait tuomiosi;
+Mut maalliset ma syntis anteeks annan;
+Vain katso, että tämä armo ohjaa
+Sua parannukseen. -- Neuvo häntä, munkki,
+Sun huostaas jää hän. -- Ken tuo huppuhinen?
+
+VANGINVARTIJA.
+Toinenkin vanki, jonka pelastin;
+Hän kuollut ois, kun Claudio mestattiin;
+Niin Claudion näköinen, kuin hän se oisi.
+
+    (Paljastaa Claudion kasvot.)
+
+HERTTUA (Isabellalle).
+Jos veljes näköinen on, veljes tähden
+Hän armon saa. Tuo kätes, sulo nainen.
+Ja sano, että olet omani;
+Hän veljeni on silloin. Tästä toiste.
+Nyt Angelo jo pelastuksens' arvaa,
+Ma näen elon väikkeen silmissään. --
+Niin, Angelo, saat pahan palkaks hyvän.
+Mut katso, että vaimoasi lemmit,
+Jott' arvoas hän lisäis arvollaan. --
+Nyt halullinen olen armonantoon,
+Mut yks tääll' on, jot' en voi armahtaa.
+    (Luciolle.)
+Sa, lurjus, sanoit, että olen narri
+Ja irstas, aasi, pelkuri ja hupsu;
+Mill' olen, sano, sulta ansainnut
+Moist' ylistystä?
+
+LUCIO.
+Armollinen herra, uskokaa pois, tuon sanoin vain siksi, että semmoinen
+nyt on muoti. Jos tahdotte siitä hirttää minut, niin tapahtukoon
+tahtonne; mutta ennemmin soisin, että suvaitsisitte minua piestä.
+
+HERTTUA.
+Niin, ensin piestään, sitten hirtetään. --
+    (Vanginvartijalle.)
+Tee tiedoks kautta Wienin: jos on naista,
+Jonk' on tää hulivili vietellyt --
+Ma kuulin hänen sanovan, ett' yksi
+On olemassa -- esiin astukoon:
+Hän naikoon hänet pois, ja häiden jälkeen
+Hän saakoon raippoja ja hirtettäköön.
+
+LUCIO.
+Rukoilen, teidän korkeutenne, älkää naittako minua hutsulle! Teidän
+korkeutenne, sanoitte vast'ikään, että olen tehnyt teistä herttuan;
+hyvä, hyvä herra, älkää niin minua palkitko, että teette minusta
+aisankannattajan.
+
+HERTTUA.
+Sun täytyy hänet naida, vannon sen.
+Sa pilkkas anteeks saat ja muutkin pahat,
+Mit' olet tehnyt. -- Tyrmään hänet viekää,
+Ja pankaa täytäntöön mun tahtoni!
+
+LUCIO.
+Naittaa hutsulle, hyvä prinssi, on samaa kuin puristaa kuoliaaksi,
+piestä ja hirttää.
+
+HERTTUA.
+Se palkka sen, ken ruhtinasta herjaa. --
+Hyvitä, Claudio, hänet, jota sorsit. --
+Mariana, onneks! -- Lemmi häntä, Angelo!
+Hyveensä tunnen, rippi-isäns' olin. --
+Hyvistä töistäs kiitos, Escalus,
+Paremman tunnustuksen annan vasta. --
+Sua innostasi kiitän, vartija,
+Ja paikan sulle hankin arvokkaamman. --
+Suo anteeks, Angelo, kun Ragozynin
+Pään sulle toi hän, eikä Claudion;
+Se pien' on rikos. -- Kallis Isabella,
+On vielä pyyntö, sinun hyväksesi;
+Jos sitä mielisuosin kuuntelet,
+Niin onnen osat meill' on yhteiset.
+Nyt linnaamme; ja mitä puuttuu vielä,
+Sen teille kaikille teen tiedoks siellä.
+
+    (Menevät.)
+
+
+
+
+VIITESELITYKSET:
+
+
+[1] _Himoitsi keitettyjä väskynoitä_. Keitetyt luumut tai väskynät
+olivat terveyssyistä tavallinen ruoka porttoloissa. Vert. Henrik IV 1.
+osa 70 siv.
+
+[2] _Se oli Kultarypäleessä_. Ravintolan huoneilla oli kullakin
+oma nimensä.
+
+[3] _Hannibali_. Kyynärpää aikoo sanoa: kannibali.
+
+[4] _Katsoo peilistä, kuin tietäjä_. Noidat ja tietäjät katsoivat
+taikapeilistä tulevia tapahtumia.
+
+[5] _Hento kukka_. Tarkoittaa Isabellaa.
+
+[6] _Punaista ja valkoista bastardia_. Bastardi oli makeaa
+espanjalaista viiniä.
+
+[7] _Kahdesta korkurista_. Näillä tarkoittaa Pompejus, toisella
+parittajaa, jonka ammatti nyt on kielletty, ja toisella rahakorkuria,
+joka yhä saa harjoittaa ammattiaan, vieläpä esiintyä kunniallisen
+porvarin puvussakin, nahalla reunustetussa ja sisustetussa turkissa.
+
+[8] _Pygmalionin kuvia_. Galathea muuttui Pygmalionin syleilystä
+vaimoksi.
+
+[9] _Koirankoppiin, Pompejus!_ Pompejus oli yleinen koiran nimi.
+
+[10] _Pyytää useammin anteeksi_. Vanha englantilainen tapa oli,
+että mestaaja pyysi mestattavalta anteeksi, ennenkuin antoi
+kuoliniskun.
+
+[11] _Ajakaa tukka_. Tavatonta ei ollut, että kuolevat halusivat
+ennen kuolemaansa saada päänsä kerityksi munkkien tapaan.
+
+[12] _Käärepaperista ja vanhasta inkivääristä_. Koronkiskurit
+lainatessaan eivät antaneet koko lainaa puhtaana rahana, vaan osan
+siitä arvottomana tavarana, jonka lainanottaja sai rahaksi muuttaa
+useinkin suureksi vahingokseen. -- Inkivääriä pureskelivat vallankin
+vanhat naiset, jotta henki haisisi paremmalta.
+
+[13] _Huutavat: Jumalan tähden_. Tavallinen huuto, millä
+velkavangit ikkunaristikon takaa ohikulkevilta kerjäsivät almuja.
+
+[14] _Kuin parturilan seinäll' uhkasakko_. Parturilat olivat
+joutiluksien olopaikkoja, joissa juopoteltiin, soiteltiin ja muuta
+pilaa pidettiin. Sitä varten oli seinälle pantu runomittaisia
+järjestysohjeita uhkasakkoineen.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Verta verrasta, by William Shakespeare
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44825 ***