diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 44757-0.txt | 3011 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/44757-8.txt | 3398 | ||||
| -rw-r--r-- | old/44757-8.zip | bin | 0 -> 75754 bytes |
6 files changed, 6425 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/44757-0.txt b/44757-0.txt new file mode 100644 index 0000000..ab8c2fc --- /dev/null +++ b/44757-0.txt @@ -0,0 +1,3011 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44757 *** + +KERTOMUKSIA SUOMEN HISTORIASTA III + +Eerikki XIV ja Juhana III + + +Kirj. + +JULIUS KROHN + + + +Kansanvalistusseura, Helsinki, 1914. + + + + + + +SISÄLLYS: + +Eerikki XTV ja Juhana herttua. + + 1. Juhana saapi herttuakunnan Suomessa. + 2. Juhana herttuan hankkeet Vironmaalla. + 3. Eerikki XIV tulee kuninkaaksi. + 4. Vironmaa joutuu Ruotsin kruunun alle. + 5. Juhana herttuan naimistuumat. + 6. Juhana herttuan kosintamatka. + 7. Juhana herttuan hovinpito Turun linnassa. + 8. Ilmivihollisuus syttyy Juhanan ja Eerikin välillä. + 9. Sota Juhana herttuan ja Eerikin välillä. + 10. Juhana herttuan vankeus. + 11. Ruotsalaisten ja tanskalaisten riidat. + 12. Klaus Kristerinpoika Horn. + 13. Hornin viimeinen retki. + 14. Eerikki kuninkaan mielisairaus. + 15. Eerikin luopuminen kruunusta. + +Juhana kuningas. + + 1. Viha Juhanan ja Venäjän tsaarin välillä ja sen syyt. + 2. Piispa Juustenin lähettiläsmatka Venäjälle. + 3. Maunu Liivinmaiden kuningas. + 4. Hannu Bolje Paidelinnassa. + 5. Saksalaiset palkkasoturit Haapsalossa. + 6. Räävelin toinen piiritys. + 7. Pontus De la Gardie valloittaa Käkisalmen. + 8. Pontus De la Gardie ajaa venäläiset Vironmaalta ja valloittaa + läntisen Inkerin. + 9. Retket Aunuksenmaalle. + 10. Pontus De la Gardien kuolema. + 11. Sigismund tulee Puolan kuninkaaksi. + 12. Kaarle Horn Narvassa. + 13. Kankaisten Hornit. + 14. Sotametelit Pohjan perillä. + 15. Juhana kuninkaan liturgia. + 16. Juhanan kuolema. + +Viiteselitykset. + + + + + + +EERIKKI XIV JA JUHANA HERTTUA. + + + + +1. Juhana saapi herttuakunnan Suomessa. + + +Vaikka valtakunta Kustaa Vaasan loppuaikoina oli hyvässä voimassa ja +kunnossa, niin epäluuloiseksi ja araksi tullut vanhus näki kuitenkin +tulevaisuudessa kaikellaisia mustia aaveita. "Aika tulee", lausui hän +viimeisessä puheessaan säädyille, "jolloin Ruotsin lapset mielellään +kaivaisivat minut mullasta, jos voisivat." Valitettavasti tämä ennustus +hyvinkin pian toteutui, ja osaksi juuri yhden Kustaan säätämän säännön +vuoksi, josta hän oli toivonut paljon hyvää. + +Samassa näet, kun vanhin poika Arbogassa määrättiin +kruununperilliseksi, kuningas vakuutti myös säätyjen päätöksellä +erinäiset perinnölliset aluskunnat muillekin pojilleen. Näissä +herttuakunnissaan piti heidän saada hallita ja vallita melkein +itsenäisesti. Se vain oli ehdoksi pantu, että heidän piti aina olla +Ruotsin kuninkaalle uskollisia ja vaadittaessa antaa sotavoimansa +hänelle avuksi. + +Tätä laitosta säätäessään taisi Kustaa Vaasalla olla kahdellainen +tarkoitus. Ensiksikin hän tahtoi myös nuoremmille pojilleen,[1] joita +hän rakasti enemmän kuin vanhinta, jättää korkeamman arvon ja suuremman +vallan. Ja toiseksi luuli kuningas tällä tavoin vielä paremmin +vahvistavansa sukunsa nuorta valtaa, kun jokainen hänen pojistaan +koroitettaisiin tavallisen aatelismiehen yläpuolelle. Sittenhän muka +sitä pikemmin unohtuisi, että Vaasat olivat ennen olleet vain muun +aatelin vertaisia. Muuten niin viisas hallitsija ei huomannut, että +tämmöisestä vallan jaosta välttämättömästi piti syntyä eripuraisuutta +veljesten välillä. + +Oikeastaan olisi herttuain pitänyt saada osansa vasta isän kuoltua, +jolloin vanhinkin veli oli perivä kruunun. Mutta Kustaa tahtoi itse +saada antaa herttuakunnan rakkaimmalle, toiselle pojalleen, +_Juhanalle_. Venäjän sodan vuoksi Suomeen lähtiessään hän vei tämän +pojan kanssaan ja antoi hänen alusta alkain ottaa osaa kaikkiin +neuvotteluihinsa sekä toimiinsa. Eikä aikaakaan, niin Kustaa _kesäkuun +27 p. 1556_ julisti antaneensa Juhanalle _Turun ja Kastelholman_ linnat +sekä _Kokemäen_ kuninkaankartanon ynnä niiden alle kuuluvat läänit, +nimittäin: _Varsinais-Suomen, Ahvenanmaan ja Satakunnan_. Tämän alustan +haltijana sai Juhana tästä lähtien arvonimen _Suomen herttua_. +Seuraavana vuonna, kun lahjoitus vaakunakirjalla vahvistettiin, tuli +siihen vielä lisäksi _Raaseporin_ linna ja sen mukana _läntinen +Uusimaa_. + +Ruotsiin palatessaan antoi kuningas pian sen jälkeen hänelle +vieläkin suuremman vallan. Hän asetti näet Juhanan ylimäiseksi +käskynhaltijakseen eli pää-maaherrakseen koko Suomenmaan yli. +Semmoisena piti herttualla olla oikeus säätää ja päättää kaikista +asioista, ikäänkuin olisi kuningas itse ollut läsnä. Myös olivat kaikki +Suomessa silloin majailevat sotajoukot, s.o. enin osa Ruotsin +valtakunnan armeijaa, hänen käskyjensä alaisina. + +Monesti ovat vanhojen viisastenkin päät menneet pyörälle, kun he +äkkiä ovat saaneet virkoja ja suuren vallan. Kummako siis jos +yhdeksäntoista-vuotias Juhana, joka luonteeltaan jo oli kunnianhimoinen +ja turhamielinen, ei malttanut pysyä hänelle määrättyjen rajojen +sisällä. Herttuakunnassaan hän piankin alkoi käyttäytyä kuin +täysivaltainen hallitsija ainakin. Alussa vuotta 1558 hän otti +herttuakunnassa asuvalta aatelistolta erityisen uskollisuusvalan, jossa +muutamat lauseet kuuluivat sangen arveluttavilta. Vannojat näet +sitoutuivat puolustamaan herttuan henkeä ja oikeuksia sekä ulko- että +sisämaisia hankkeita vastaan, _kuka ikänä_ yrittäisikin herttualle +vääryyttä tehdä. Eikä aikaakaan, niin alkoi Juhanasta hänen +herttuakuntansa tuntua ahtaalta. Kun hän ei voinut toivoa saavansa +lisää Suomenmaasta, loi hän halukkaan silmäyksen Suomenlahden toiselle +puolelle, Liivinmaille,[2] missä asianhaarat paraikaa tarjosivat hyvän +tilaisuuden uskaliaalle yrittelijälle. + + + + +2. Juhana herttuan hankkeet Vironmaalla. + + +Saksalaisten valta Liivinmaalla oli aina ollut heikko hajallisuutensa +vuoksi. Yksi osa maata oli ritariston päällikön, _maamestarin_, +hallittavana, toiset osat Riian arkkipiispan tai muiden piispojen +vallassa. Isot kaupungit, niinkuin Riika ja Rääveli, eivät pitäneet +paljon lukua kumpaisistakaan. Ne olivat jokseenkin itsenäiset ja +kuuluivat saksalaiseen Hansa-liittoon. Kaikki nämät vallat olivat +keskenään lakkaamattomissa riidoissa ja taisteluissa, kukin pitäen +ainoastaan omaa eikä yhteistä hyötyä silmällä. Maan alkuperäiset +asukkaat, virolaiset ja lättiläiset, olivat kovimman sorron alla. +"Virolainen" merkitsi, niinkuin olemme nähneet, siihen aikaan Suomessa +samaa kuin "orja". Tietysti eivät he katselleet isäntiänsä kovin +lempeillä tunteilla. Heille ei voitu vaaran uhatessa uskoa aseita +käteen; sillä epätietoista oli, eivätkö he yksin tuumin vihollisen +kanssa ryntäisi sortajiansa vastaan. + +Näin mädänneet olot eivät voineet kestää sitä ankaraa iskua, joka heitä +nyt uhkasi. Kun sodankäynti Suomessa ei ottanut menestyäkseen, vei +Venäjän tsaari, Iivana, lukemattomat joukkonsa sinne. Toukok. 11 p:nä +v. 1558 joutui Narva venäläisten käsiin, vähää myöhemmin samaten Tarton +kaupunki. Silminnähtävää oli, etteivät Liivinmaiden saksalaiset voineet +omin voimin puolustaa maata. Heitä itseään oli siksi liian vähän eikä +heillä myöskään ollut tarpeeksi rahaa, millä palkkasotureita hankkia. +Muista maista oli siis apua saatava. Mieluimmin olisivat he tietysti +tahtoneet saada apua omilta kansalaisiltaan vanhasta emämaasta, +Saksasta. Mutta Saksan keisarilla oli paraikaa tarpeeksi huolta +lähemmistä sodista, milloin Ranskaa, milloin turkkilaista vastaan. +Muinoin niin mahtava Hansa ei nyt myöskään enää kyennyt mihinkään. +Ainoastaan naapureilta, Ruotsin, Tanskan tai Puolan kuninkailta oli +siis pelastusta odotettavissa. Luultavasti kyllä hekin vaatisivat +palkkioksi suojeluksestaan sen, että Liivinmaat antautuisivat heidän +valtansa alle. Mutta sehän kuitenkin oli parempi kuin joutua Venäjän +tsaarin alamaisiksi. Kaikki Länsi-Euroopan kansat näet siihen aikaan +suuresti pelkäsivät venäläisiä. + +Siitä oltiin vain erimieltä, kenen puoleen noista kolmesta kuninkaasta +oli käännyttävä. Tanskalla oli ensi alussa enimmin puoltajia; se +sijaitsi näet siksi kaukana, ettei sen suojelus ehkä voinut käydä yhtä +täydelliseksi kuin kukaties likempien naapurien. _Rääveli_ taipui +kuitenkin pian Ruotsin puolelle. Tästä tiedon saatuansa Juhana herttua +päätti heti koettaa omistaa itselleen sen kaupungin. Samalla aikaa +näytti hänelle myös tarjoutuvan tilaisuus lisätä valtaansa muullakin +tavalla Liivinmailla. Maamestari Fürstenberg näet, vaikka hän +oli lähettänyt lähetyskunnan Tanskaan ja tarjonnut maan sen +suojelusherruuden alle, toimitti kuitenkin nyt samalla lähettiläitä +Turkuunkin herttua Juhanan puheille. He tulivat pyytämään häneltä +200,000 taalaria lainaksi, luvaten siitä pantiksi muutamia linnojaan. +Jollei hän itse voisi antaa lainaa, anoivat he hänen välittämään asiaa +isällensä. Vehke oli kavalasti ja taitavasti kokoonpantu. Tarkan ja +varovaisen Kustaan luona he eivät huolineet käydä, vaan kääntyivät sen +sijaan pojan puoleen, jonka kunnianhimon ja ajattelemattomuuden he +nähtävästi olivat muissa tilaisuuksissa tulleet tuntemaan. Niin varmat +he olivat siitä, että herttua umpisilmin suostuisi tähän kauppaan, +etteivät he edes nimittäneet, mitä linnoja he aikoivat antaa pantiksi. +Asia olisikin käynyt aivan liiviläisten toivon ja tuuman mukaan, jos +Juhana herttualla vain olisi ollut tarpeeksi varoja. Niiden puuttuessa +täytyi hänen kirjoittaa isälleen ja ilmoittaa asia hänelle. + +Kustaa ukoltapa ei tullutkaan toivottuja rahoja, vaan päinvastoin +torut, vieläpä paljoa ankarammat kuin silloin, kun sanoma Juhanan +vaatimasta uskollisuudenvalasta oli saapunut hänelle. Jälkimäinen teko +saattoi olla viatonta turhamaisen lapsen leikkiä, mutta Juhanan uusista +vehkeistä vanha kuningas pelkäsi koituvan valtakunnalleen todellista +vaaraa. Venäjähän näkyi tahtovan valloittaa kaikki Liivinmaat +itselleen; uusi sota seuraisi siis siitä, jos yritettäisiin riistää +siltä joku osa saaliista. Myöskin oli silminnähtävää, ettei Fürstenberg +ollut aikonutkaan antaa mitään takuuta lainasta, koska hän ei tahtonut +nimittää panttilinnoja. + +Jo ennenkuin isän vastaus tulikaan, oli Juhana kuitenkin +malttamattomassa kiihkossaan lähettänyt uskotun neuvoksensa, Henrik +Klaunpoika Hornin, Kankaan herran, Rääveliin. Tämä oli ajanut asian +sangen taitavasti vakuuttaen, että vanha Kustaa Vaasa oli auttava +poikansa hankkeita. Sentähden suostui kaupungin raati heinäk. 21 p. +1558 tunnustamaan Juhana herttuan suojelusherrakseen. Pitkällinen ei +kuitenkaan tämä valta ollut. Sama Hornin kirje, joka herttualle +ilmoitti mainitun päätöksen, antoi myös tiedon siitä, että se jälleen +oli tullut kumotuksi. Tanskalainen puolue oli kiihkeästi ollut +puuhaamassa ja heinäk. 23 p. saanut raadin mielen muutetuksi. Pari +kertaa vielä kirjoitti Juhana rääveliläisille kehoittavia kirjeitä, +mutta he vastasivat, että heidän lähettiläänsä olivat lähteneet +Tanskaan yhdessä maamestarin lähettiläiden kanssa. + +Fürstenbergin kanssa Juhana herttua niinikään jatkoi keskusteluitaan +rahalainasta. Isän varoittavista kirjeistä hän ei välittänyt vähääkään, +kunnes tämä viimein lähetti jyrkän kiellon. "Muista se", kirjoitti +vanha kuningas, "että Suomea ei saa eroittaa Ruotsista, johon se on +yhdistetty niinkuin kaikki jäsenet, joita yksi pää hallitsee, yhteen +ruumiiseen." + +Kaikki toiveet alusmaan saamisesta Liivinmailla eivät kuitenkaan vielä +haihtuneet Juhana herttuan mielestä, vaikka hän ei enää saanutkaan +jatkaa asioimisiansa liiviläisten kanssa. Nämät kääntyivät nyt +lainanpyynnöllään itse Kustaan puoleen, eikä tämä näyttänytkään olevan +aivan vastahakoinen ostamaan rakkaalle pojalleen muutamia linnoja, +kunhan hän vain itse sai valvoa kaupankäyntiä. Ratkaisevaa päätöstä ei +kuitenkaan kuninkaan eläessä tehty, sillä liiviläisit koettivat aina +tehdä kaikellaisia verukkeita ja tinkiä ehtoja niin huokeiksi kuin +mahdollista. + + + + +3. Eerikki XIV tulee kuninkaaksi. + + +Isän kuoltua nousi _Eerikki neljästoista_ valtaistuimelle. Monet seikat +näyttivät takaavan hänelle onnellista hallitusta. Ahkeruudellaan ja +taidollaan oli Kustaa, niinkuin olemme nähneet, saattanut valtakunnan +sangen hyvään kuntoon. Nuori hallitsija itse oli luonnolta saanut monta +kallista lahjaa. Nuorukaisena hän voitti melkein kaikki ikäisensä +ruumiinharjoituksissa. Samoin oli hän älyltäänkin vilkas ja terävä sekä +senaikuisiin oloihin nähden tavattoman oppinut. Erittäinkin harrasti +Eerikki matematiikkaa, mittausoppia ja tähtitiedettä. Paitsi sitä oli +hän erittäin soitannollinen; sepittipä hän myös runoja, parhaita, mitä +siihen aikaan kirjoitettiin ruotsinkielellä. + +Mutta Eerikin mielenlaatu oli valitettavasti semmoinen, että se teki +tyhjäksi kaikki nämät ulkonaiset ja sisälliset avut. Hän oli +oikullinen, päätöksessään vaihtelevainen ja tuhlari. Pahin kaikista +vioista oli kuitenkin hänen epäluuloisuutensa. Alituisesti hän oli +huomaavinansa salavehkeitä itseään vastaan. Näiden oletettujen +vehkeiden tekijöille Eerikki puolestaan viritti salaisia ansoja, ja +siten viimein todellakin nostatti vihaa ja kapinaa. Kiihdyttipä tätä +epäluuloisuutta vielä eräs Eerikin neuvonantajista, _Göran Persson_ l. +Yrjänä Pietarinpoika, ilkeä, viekas mies, joka muita panettelemalla +tahtoi voittaa kuninkaan suosion. + +Erittäin oli Eerikin mielessä jo kauan kytenyt salaviha Juhana +veljeänsä vastaan. Osaksi oli siihen syynä se, että isä niin +silminnähtävästi suosi nuorempaa poikaansa. Osaksi vaikutti myös +Eerikin taikausko. Sen ajan tähtitutkijat näet eivät tyytyneet +todellisia tieteellisiä havaintoja tekemään, vaan luulivat tähtien +keskinäisestä asemasta ja kulusta voivansa ennustaa tulevia asioita. +Olipa Eerikki ollut lukevinansa tähdistä, että joku "valkopää" oli +tuottava hänelle turmiota. Siitä kiihtyi hänen vihansa veljeänsä +vastaan, jonka tukka oli vaalea. + +Isän eläessä oli kuitenkin hyvä sopu vallinnut veljesten kesken. He +auttoivat toinen toisensa hankkeita. Eerikki lakkaamatta kehoitti isää +ostamaan liiviläisiä linnoja Juhanalle. Tämä puolestaan aina lepytteli +Kustaan mieltä, kun Eerikki röyhkeällä käytöksellään oli häntä +suututtanut. Kerrankin, kun isä harmissaan tahtoi peräti riistää +Eerikiltä kruunun perintöoikeuden, Juhana polvillaan ja kyyneleet +silmissä rukoili, kunnes Kustaa antoi hänelle anteeksi. Samoin myös +Juhana koetti taivuttaa vanhaa kuningasta myöntymään Eerikin +naimistuumiin. Tämä näet kosi Englannin kuningatarta Elisabetin, jota +isä vastusti siksi, että hän tiesi, ettei Elisabet huolinut mennä +naimisiin. Menipä Juhana v. 1559 omalla kustannuksellaan Englantiin +veljensä asiaa ajamaan ja oleskeli siellä koko talven. + +Mutta Eerikin tultua kuninkaaksi veljesten väli heti muuttui. Eerikin +epäluulo herttuaa vastaan puhkesi heti ilmi siten, että hän lähetti +uskotuita miehiä vaatimaan Juhanan alustalaisilta itselleen +uskollisuusvalaa. Tämä toimi pahoitti suuresti Juhanan mieltä. +Ajattelemattomassa pikaisuudessaan hän lähetti taas Turun linnan +isännälle Bulgrimille sanan kieltäen häntä ottamasta vastaan tätä +uskollisuudenvalaa ja käski hänen kirjoittaa muistiin niiden +virkamiesten nimet, jotka olivat suostuneet sitä vannomaan. + +Eikä aikaakaan niin sai herttua paljoa todellisempaa ja suurempaakin +harmin syytä. Testamentin mukaan olisi kaikkien veljesten pitänyt saada +yhtä suuret osat Kustaa vainajan yksityisestä omaisuudesta. Eerikki oli +kuitenkin sitä ennen luvannut vetää pois osastaan ne suuret summat, +mitkä hänen varustuksensa Englannin matkaa varten vähää ennen isän +kuolemaa oli maksanut. Nytpä hän lupauksestaan huolimatta otti täyden +osan rahoista ja kalleuksista. Perintömaiden hän taas selitti olevan +kruunun eikä Vaasan suvun yksityistä omaisuutta; sentähden hän +ei sallinut niitä jakaa. Viimeinpä hän lähetti Juhanalle +allekirjoitettavaksi herttuakuntia koskevan uuden säädännön, joka +suuresti vähensi herttuoiden oikeuksia. Pääpykälät tässä uudessa, +Yrjänä Pietarinpojan kokoonpanemassa säädännössä olivat seuraavat: +Herttua, joka vehkeili kuningasta vastaan, vaikkapa hän ei olisikaan +varsinaisiin tekoihin ryhtynyt, oli menettävä herttuakuntansa ynnä +kaiken perintö-oikeuden Ruotsin kruunuun. Herttuakunnan alustalaisten +piti ainoastaan kuninkaalle vannoa uskollisuusvala. Herttua ei saisi +nostaa alustansa kansaa aseisiin eikä myöskään ryhtyä sotiin, ei +rauhanpäätöksiin eikä muihin sovintoihin ulkovaltojen kanssa. +Herttualla ei ollut valtaa koroittaa ketään aatelissäätyyn; eikä liioin +asettaa piispoja eikä laamanneja alustassaan. Herttualla ei ollut +oikeutta tuomita aatelistoa, ja muillakin oli oikeus vedota kuninkaan +päätökseen j.n.e. + +Eerikki näkyy ensin toivoneen, että hänen veljensä olisivat +vapaaehtoisesti suostuneet näihin ehtoihin. Mutta siinä toivossa hän +peräti pettyi. Sekä Juhana että Maunu (neljäs veli Kaarle oli vielä +alaikäinen) vastustivat jyrkästi niiden etujen vähentämistä, jotka he +isältään olivat saaneet. Edellinen vielä lisäksi muistutti Eerikille +hänen omia kirjeitään siltä ajalta, jolloin Juhana läksi Englantiin. +Silloin oli Eerikki ilman muuta luvannut hänelle täyden vallan +herttuakunnassansa. Herttuain vastarinta ei auttanut kuitenkaan +vähääkään. Eerikki kutsutti säädyt asiata ratkaisemaan. Nämätpä +vahvistivat, kokoonnuttuansa huhtik. 10 p. 1561, kaikki, mitä nuori +kuningas oli isänsä perinnön sekä myös herttuakuntien suhteen säätänyt. +Heidän mielestään herttuain vallan rajoitus oli tarpeellista, jotta +valtakunta ei hajoaisi useammiksi itsenäisiksi osiksi. Herttuain täytyi +siis niellä harminsa ja panna nimensä uuden säädännön alle. + +Jonkun aikaa myöhemmin, kesäk. 29 p., vietettiin Eerikin kruunaus. Tätä +tilaisuutta hän käytti taas herttuain arvon alentamiseksi, saatuansa +Arbogassa heidän valtansa vähennetyksi. Kruunauksen perästä näet astui +kuninkaallinen airut esiin ja kuulutti, että kuningas nyt oli +perustanut perinnöllisiä kreivi- ja vapaaherra-arvoja, jommoisia ei +siihen asti ollut Ruotsin valtakunnassa ollut olemassa. Arvon mukana +seurasi myös siihen kuuluva alusta ynnä pieni kultakruunu. Kreivejä +kruunattiin kolme, vapaaherroja yhdeksän, joiden joukossa oli myös +kaksi Suomen miestä, nimittäin Lauri Iivarinpoika Fleming, Sundholman +herra, ja Klaus Kristerinpoika Horn, Joensuun isäntä. Tämän jälkeen +eivät siis herttuat enää seisoneet yksin muuta aatelistoa korkeammalla. +Useat herrat, joita ei kuitenkaan kenenkään mieleen juolahtanut pitää +muina kuin tavallisina alamaisina, olivat nyt korotetut melkein heidän +tasalleen. Lopuksi airut vielä, jotta tämä seikka oikein painuisi +läsnäolevan kansan mieleen, lisäsi korkealla äänellä: "Vaikka nyt +useammat kruunut silmienne edessä välkkyvät, niin älkää senvuoksi +luulko, että olisi muka useampia kuin yksi hallitseva kruunu. +Herttuoille, kreiveille ja vapaaherroille on kuningas tosin suonut omat +arvonmerkit. Mutta yksi vaan on Ruotsin, Göötin ja Vendin kuningas." + +Sivutarkoituksena näitä uusia arvoja säätäessään oli Eerikillä se, että +hän myös täten tahtoi voittaa puolelleen mahtavien aatelissukujen +mielet, jotta ne eivät menisi sukulaistensa herttuain puolelle, jos +nämät nousisivat vastarintaan. Samassa tarkoituksessa oli hän jo +aikaisemmin antanut aatelisille koko joukon entisiä kirkontiluksia, +joista Kustaan eläessä oli riitaa ollut heidän ja kruunun välillä. +Niinpä vielä vuonna 1562 soi hän sen etuuden, että joka kreivi saisi +ratsupalveluksesta vapaana pitää kolme taloa, vapaaherra kaksi +ja muut aatelismiehet asuntotalonsa. Näin syntyi säteri- eli +asuinkartanovapaus. + + + + +4. Vironmaa joutuu Ruotsin kruunun alle. + + +Tyytymättömänä kotimaansa ahtaisiin rajoihin kiihtyi tänä aikana +Juhanan halu yhä enemmän saada haltuunsa alusmaita Liivinmailla. +Lupasipa hän kokonaan luopua suomalaisesta herttuakunnastansa, jos +Eerikki hankkisi hänelle saman verran maata eteläpuolella Suomenlahtea. +Samassa hän ilmoitti aikovansa ruveta hieromaan kauppaa niiden +palkkasoturien kanssa, joiden käsiin maamestarin oli pantiksi +maksamattomista palkoista täytynyt antaa linnoitettu Tuomiopää-vuori +Räävelissä. Juhana toivoi heidän ehkä antavan linnan hänen haltuunsa, +jos hän maksaisi heille puuttuvan palkan. Sitten olisi helppo +valloittaa itse kaupunki lisäksi. Vastausta odottamatta lähettikin +herttua yhden miehistään sovittelua alkuunpanemaan. + +Mutta tässä asiassa esti taas kuninkaan etu herttuan hankkeita. Eerikin +mielestä tarjoutui nyt juuri erinomainen tilaisuus saada tuo rikas +Räävelin kaupunki omaan haltuunsa, eikä hän muistanut enää isän eläessä +antamiaan lupauksia. Paraikaa näet oli hänen luonaan lähettiläitä +Räävelistä anomassa rahalainaa ynnä pyytämässä neuvoa, miten he +voisivat suojella itseään venäläisiä vastaan. Heti lähetti Eerikki +sinne kaksi Suomen aatelisherraa, Klaus Hornin ja Hannu Björnramin, +ynnä saksalaisen sihteerin Bruserin. Heidän julkisena toimenaan oli +muka yhdessä nykyisen maamestarin Gotthard Kettlerin kanssa jatkaa +ehdoitteluja laina- ja panttiasian johdosta. Mutta sen ohella oli +heille annettu salainen käsky pysyä Räävelissä ja taivuttaa kaupunki +Ruotsin vallan alle. Tämä heidän oikea toimensa onnistuikin varsin +hyvin Hornin viisauden vuoksi. Rääveliläiset tosin ensi aluksi +suostuivat vain kysymään Kettleriltä, olisiko hänellä voimaa heitä +edelleen suojella. Mutta ennenkuin lähettiläät olivat vielä kerinneet +tuoda vastausta, saattoi Horn asian lopulliseen päätökseen. Hän näet +valitti lähettiläitten viipyvän liian kauan ja uhkasi lähteä kotiin, +jollei hän heti saisi vastausta. Peloissaan vannoi nyt _Rääveli_ kesäk. +6 p. 1561 uskollisuusvalansa Ruotsin kuninkaalle. Kaksi päivää ennen +oli jo myös kolmen lähisen maakunnan, nimittäin varsinaisen _Vironmaan, +Järvamaan ja Harjumaan_ aatelisto tehnyt samoin. Kolme viikkoa +myöhemmin antautui myös Räävelin linna, joka jo ehdoittelujen aikana +oli piiritetty. Täten astui Ruotsi ensimmäisen askeleensa sillä +valloitusten ja sotien tiellä, joka vuosisadaksi oli nostava sen +Euroopan mahtavimpien ja kuuluisimpien valtakuntien vertaiseksi. + +Uskollisuusvalaa ottaessaan oli Horn kuninkaansa puolesta luvannut +uusille alamaisille suojelusta sekä pitää heidän etujansa pyhänä. Tämän +ehdon vahvisti sitten myös Eerikki kuningas, vaikka hän moittikin +Hornia siitä, että hän muka liian helposti oli kaikkiin vaatimuksiin +suostunut. Rääveli sai muun muassa pysyä Hansa-liiton jäsenenä, +kuitenkaan ei sallittu sen muissa kuin kauppa-asioita koskevissa +riidoissa vedota Lybeckin ylioikeuteen. Myös sai kaupunki pitää +rahanlyöntioikeutensa. Aatelistolle vahvistettiin sen vanha +tuomarivalta talonpoikien yli, sillä rajoituksella kuitenkin, että +tuomiot olivat alistettavat tarkastettaviksi. Tämä lisäys nähtävästi +tarkoitti onnettoman talonpoikaisen kansan suojelemista aatelisherroja +vastaan, jotka olemalla sekä isäntiä että tuomareita saivat tuomita +omia asioitansa. Syksyllä kuulutettiin sitä paitsi vielä kuninkaallinen +asetus, joka kielsi talonpoikien piiskaamisen ja rääkkäämisen, mikä +tähän asti oli ollut tapana. Semmoista rangaistusta ei saatu vast'edes +käyttää muuta kuin tuomionpäätöksen mukaan tehdyn rikoksen johdosta. +Nämät asetukset ovat loistavia lehtiä Eerikki kuninkaan muuten niin +mustassa historiassa. Tuleepa meidänkin kansallemme osa tästä +kunniasta; sillä suomalainen, jalo Klaus Horn, kaikkein ensimäisenä +huomautti kuninkaalle, miten hirveän sorron alaisena heimolaisparkamme +olivat ja kehoitti häntä sitä lievittämään. + +Samaa kiitosta eivät ansaitse muut valtiaat, jotka tähän aikaan +anastivat kukin osansa hajoavasta Liivin ritariston vallasta. Räävelin +ja likeisten maakuntain antauduttua Ruotsin alle, huomasi näet myös +maamestari Kettler itsenäisyysajan auttamattomasti loppuneen. Hän teki +siis sovinnon Puolan kuninkaan kanssa, antoi hänen haltuunsa +varsinaisen Liivinmaan ja sai palkkioksi pitää Kuurinmaan +perintöherttuakuntana Puolan yliherruuden alla. Tähän sovintoon +yhdistyivät niinikään Riian arkkipiispa ja Riian kaupunki. Läänen +(Lännen) maakunta Virossa ynnä siihen kuuluvat saaret olivat jo pari +vuotta olleet tanskalaisen prinssi _Maunun_ vallassa. + +Juhana herttua parka yksin vain oli jaossa jäänyt aivan osattomaksi. +Ruvetessaan ehdoitteluihin Räävelin kanssa oli tosin Eerikki luvannut +hankkia veljelleen jonkun muun paikan tämän sijaan, jota hän nyt itse +halusi. Maamestarilta piti muka pantiksi rahalainaa vastaan saataman +Pernun kaupunki Eerikille itselleen ja Sonnenburgin linna +Kurjensaarella l. Saarenmaalla Juhanalle. Tähän uuteen lupaukseen +luottaen oli Juhana taas ruvennut ehdoitteluihin mainitun linnan +komentajan kanssa, tarjoten hänelle rahaa, jos hän luopuisi siitä. +Mutta tämä ei suostunut, eikä Eerikkikään saatuansa Räävelin puhunut +enää mitään Juhanan osasta. Sonnenburgiakin hän nyt yritti anastaa +itsellensä. + + + + +5. Juhana herttuan naimistuumat. + + +Koittipa juuri tänä vastoinkäymisen aikana Juhanalle uusi toivon tähti, +loistavampi kaikkia entisiä, luvaten korvata muut tyhjään sammuneet. +Heinäkuun 20 p. 1561 näet tuli Eerikin luo kreivi Tenczin, Puolan +kuninkaan Sigismund Aukustin lähettiläänä. Hän tarjosi rauhaa ja +liittoa yhteiseen sotaan venäläistä vastaan. Ystävyyden vahvistukseksi +piti Sigismund Aukustin nuorempi sisar, Katariina, naitettaman Juhana +herttualle, ja itse puolestaan kosi Tenczin puolisokseen Kustaa Vaasan +tytärtä, Ceciliaa. + +Naimistuuma Juhana herttuan ja Puolan kuninkaan sisaren välillä ei +ollut kuitenkaan aivan vasta keksitty. Isän vielä eläessä näkyy Juhanan +mieli jo kääntyneen tälle suunnalle. Arvattavasti oli hän saanut +ensimäisen ajatuksen siihen kanslerinsa _Ezekias Gefartin_ kautta. Tämä +oli silesialainen, joka ollessaan Kustaa Vaasan palveluksessa oli +saanut Eerikin puolelta kärsiä vääryyttä ja sentähden mennyt Juhanan +hoviin. Siellä hän pian pääsi yhtä suureen suosioon ja toimitti +samallaista yllyttäjän virkaa kuin Yrjänä Pietarinpoika Eerikin luona. +Asia näkyy tulleen alulle pannuksi vähää ennen Kustaa kuninkaan +kuolemaa, koska Liivin maamestarin lähettiläitten seurassa kävi myös +eräs Puolan kuninkaan miehiä Tukholmassa. Tenczinin kreivin tulo ja +tarjous luultavasti oli seurauksena silloin nostetuista puheista. + +Tämä Juhanan hanke viimeinkin näkyi menestyvän mielenmukaisesti. Puolan +kuningas oli nähtävästi asiaan suostuvainen. Eerikki myöskään ei pannut +mitään estettä. Päinvastoin hän lupasi itse antaa suosituskirjeen +veljelleen Puolan kuninkaalle vietäväksi. Luultavasti toivoi Eerikki +kääntävänsä veljensä silmät ja mielen pois niistä vahingoista, joita +hän hänen kauttaan oli saanut kärsiä. Kirjeissään Juhanalle hän +viittasi siihen, että tämä arvattavasti saisi myötäjäisiksi +suurenmoisen alustan; vieläpä hän koetti herättää veljessään toiveita +Puolan kuningaskruunusta, koska vanha _Jagello_-suku loppui Sigismund +Aukustin kuoltua. + +Vähemmästäkin olisi Juhanan mieli voinut kiihoittua. Mielellään hän +olisi heti paikalla lähtenyt kosiomatkalle. Mikäpä lienee kuitenkin +tullut esteeksi, koska hän ei päässyt liikkeelle kesän kuluessa, eikä +enää myöhäisellä syksyllä tahtonut antautua myrskyisen meren armoille. +Yhtähyvin lähetettiin jo kansleri Gephart edeltäkäsin asiata vielä +enemmän valmistamaan. Sigismund Aukusti otti tämän lähettilään +kohteliaasti vastaan; myös kirjoitti hän Eerikille, pyytäen Juhanaa sen +riidan välittäjäksi, joka molempien kuningasten välillä alkoi syttyä +keskinäisistä rajoista Liivinmaalla. + +Mutta tähänpä Eerikiltä tuli kieltävä vastaus. Samoin hän ei myöskään +suostunut veljensä pyyntöön, ettei häneltä tänä vuonna vaadittaisi +kymmenysveroa eikä määrätyn sotavoiman ylläpitoa, koska hänen tuli +säästää rahoja kosintaretkeä varten. Kuninkaan vaihtelevainen mieli oli +taaskin poikennut uusille poluille. Jo Tenczinin liiton tarjoukseen +vastatessaan oli Eerikki selittänyt, että hän kyllä voisi olla +puuttumatta niihin linnoihin Liivinmaalla, joihin jo edellisinä vuosina +oli otettu puolalaista suojelusväkeä. Mutta itse maamestarin ja hänen +hallussaan olevien Viron rajalinnojen kimppuun hän uhkasi heti käydä +koko voimallaan. Nytpä hierottiin paraikaa sitä sovintoa, jonka +seurauksena oli se, että maamestari luovutti maansa Puolalle. Siten +olisi mainittujen rajalinnojen valloitus ollut julkisotaa Puolan +kuningasta vastaan. Kaksi ehtoa oli siis nyt Eerikillä edessään: joko +hänen piti veljensä vuoksi käskeä sotaväkensä pysymään alallaan, tai +ryhtyä sotaan Sigismund Aukustia vastaan ja sillä keskeyttää +naimiskauppa. Mahdotontahan oli ajatellakaan naimisliittoa Juhanan ja +Katariinan välillä samalla aikaa, kun heidän veljensä ryntäisivät aseet +kädessä toinen toisensa kimppuun. Siitä syystä olikin Klaus Horn, +Eerikin sotavoiman päällikkö ja Juhana herttuan ystävä, koko kesän +vitkastellut. Olipa hän viimein lokak. 14 p. solminut välirauhan +jouluun saakka sillä ehdolla, että maamestari sillä välin sopisi +Eerikin kanssa lopullisesta rauhasta. Itsepä Horn nyt riensi Tukholmaan +asiatansa selittämään ja pyytämään, että sota saisi levätä edes siksi, +kunnes herttuan asia olisi selvällä kannalla. Vaan ei Horninkaan +anomuksella ollut parempaa menestystä. Eerikin päätös oli jo aikaa +tehty. Koska ei veljen naimistuuma sopinut yhteen hänen omien +hankkeittensa kanssa, piti sekin taas sysättämän syrjään. Horn sai +käskyn empimättä ruveta sotaan, kohta kun sovittu loma-aika oli +päättynyt. Tätä päätöstään kuningas kielsi vielä ilmoittamasta Juhana +herttualle, mutta Horn kuitenkin, Turun kautta Viroon palatessansa, +kertoi hänelle kaikki tyyni. + +Kolmannen kerran oli siis nyt kuninkaallinen veli astunut väliin +tehdäksensä tyhjäksi Juhanan rakkaimmat toiveet. Viha ja toivottomuus +kuohuivat vuorotellen herttuan rinnassa. Pitikö hänen kärsiä kaikki, +mitä ikänä Eerikki katsoi hyväksi hänelle? Eikö ollut mahdollista ajaa +asiaa onnelliseen loppuun ominkin päin, veljen luvatta, vaikka vasten +hänen tahtoaan? Näiden ajatusten paraikaa liikkuessa Juhanan sydämessä +saapuivat tammik. 22 p. 1562 hänen luokseen kreivi Tenczin ja Puolasta +palaava Gephart. Heidän yllytyksensä vahvistivat herttuan päätöstä +jatkaa kosimistaan Eerikistä huolimatta. Innoissaan hän myöskin, +tarkemmin asiaa ajattelematta, suostui Tenczinin esittämään pyyntöön ja +lupasi antaa Sigismund Aukustille hänen tulevana lankonaan lainaksi +melkoisen rahasumman. Gephart ja yksi herttuan suomalaisista +neuvosmiehistä, _Herman Fleming_, lähetettiin heti Puolaan +ilmoittamaan, että Juhana oli myöntynyt antamaan lainan. Hornille +Räävelissä sanottiin Tenczinin tulleen päättämään rauhansovintoa. +Sentähden hän edelleen lupasi vitkastella. + +Eerikki kuningas, saadessaan kuulla veljensä viimeisistä päätöksistä ja +teoista, pelästyi pahanpäiväisesti. Hän koetti nyt hyvillä sanoilla ja +suurilla lupauksilla houkutella puoleensa veljeä, joka selvästi näkyi +luopuvan hänestä puolalaisten puolelle. Aivan päinvastoin kuin ennen +hän väitti nyt aivan epätietoisiksi kaikki Puolasta toivotut edut, +varsinkin mitä kuningaskruunun perimiseen tuli. Hän lupasi hankkia +Juhanalle paljoa korkeamman puolison, nimittäin Maria Stuartin, +Skotlannin kuningattaren, jota hän itse oli jonkun aikaa kosinut. +Herttua vastasi tähän antaneensa jo Katarinalle sekä suullisen että +myös kirjallisen sanansa, jota hän ei voinut enää kunnialla peruuttaa. +Silloinpa Eerikki rupesi taas toista virttä vetämään ja oli +pelkäävinänsä kaikellaista pahaa, mikä voisi tapahtua hänen rakkaalle +veljelleen. Puolalaiset, kirjoitti hän, tahtovat vain vietellä sinut +maahansa. Siellä he pitävät sinua vankina ja sitten sinun lunnaiksesi +on annettava heille joku maakunta Virossa. + +Tässä kirjeenvaihdossa kului useita kuukausia, kunnes vihdoin uusi +väliin tullut tapaus äkkiä saattoi molemmat riitaveljet tuumasta +toimeen. Klaus Hornin oli viimein, kun ei sovitteluista näkynyt loppua +tulevan, täytynyt totella kuninkaan alinomaisia käskyjä ja lähteä +liikkeelle. Kesäk. 2 p. antautui hänelle _Pernun_ kaupunki ja vannoi +uskollisuutta Ruotsin kuninkaalle. Iloissaan tästä Eerikki kuningas +haihdutti mielestänsä kaikki muut ajatukset, pitäen ainoastaan +valloitustuumiansa silmällä. Hän lähetti suuria apujoukkoja sekä +Ruotsista että Suomesta Rääveliin. Juhanalle hän samassa lähetti +kirjeen, missä hän peruutti suostumuksensa hänen puolalaiseen +naimaliittoonsa. Mutta herttua ei enää kirjeitä totellut. Hän läksi +kuin läksikin Turusta kesäk. 19 p. Tenczinin kreivin ynnä neuvostensa, +Henrik Hornin ja Herman Flemingin seurassa. Laiva, jolla oli komea nimi +Ursus Finlandicus (Suomen karhu) ja perämiehenään Turun porvari Henrik +Innamaa, vei heidät onnellisesti meren yli Danzigiin, jonne he +joutuivat seitsenpäiväisen matkan jälkeen. + + + + +6. Juhana herttuan kosintamatka. + + +Melkeinpä olisi Juhana herttua täältä vielä kääntynyt kotiinsa. Hänellä +oli näet Danzigissa huonot sanomat vastassa kahdeltakin haaralta. +Eerikki oli lähettänyt uhkauskirjeen, missä hän vielä ankarammin vaati +häntä luopumaan naimisliitostaan. Toiselta puolen näytti nyt Puolankin +kuningas rupeavan tekemään verukkeita. Puhetta oli jo ennen ollut +siitä, että Juhanan nuorempi veli Maunu samalla naisi Katariinan +vanhemman sisaren. Maunu olikin aikonut tulla mukaan, mutta Eerikki +oli pidättänyt hänet Ruotsissa. Nytpä pani Sigismund Aukusti +välttämättömäksi ehdoksi, että vanhempikin sisar samassa tulisi +naitetuksi; muuten hän ei sanonut voivansa antaa nuorempaa. Suuttuneena +ja säikähtyneenä Juhana astui jo jälleen laivaan palatakseen +kotimaahan, johon hänen suomalaiset neuvonantajansa häntä hartaasti +kehoittivat. Mutta samassa saapui Gephart Puolasta takaisin. Vaikka hän +ei tuonut mitään parempia ehtoja, osasi hän kuitenkin Tenczinin avulla +selittää asian mitättömäksi muodolliseksi koukutteluksi, joka kyllä +saataisiin selväksi, kunhan Juhana itse vaan tulisi saapuville. + +Elok. 19 p. lähdettiin siis Danzigista taas eteenpäin. Ensin tultiin +Königsbergiin, Preussin herttuan pääkaupunkiin, jossa herttua Puolan +vasallina juhlallisesti kestitsi Juhanaa viisi päivää. Sepittipä hänen +hovirunoilijansa siinä tilaisuudessa Suomen herttuan kunniaksi +runonkin, joka oli pitkä kuin Suomen nälkävuosi ja ikävä kuin Preussin +mäntykankaat. Sitten pitkitettiin tietä Liettuanmaan jylhien korpien +kautta, missä matkalaiset ihmeekseen vähä väliä näkivät metsäkarjuja ja +kauhean suuria karhuja. Kovnossa oli Sigismund itse lankoaan vastassa. +Täällä ruvettiin nyt tarkemmin sovittelemaan naimisliiton ehtoja, jota +tointa myös kesti koko matkan _Vilnaan_, Liettuanmaan pääkaupunkiin +asti. + +Sigismund Aukusti vaati, että vihkiminen toimitettaisiin kokonaan +katolisten kirkonmenojen mukaan ja että Katariina saisi uudessa +kotimaassaan täyden uskonvapauden. Kumpaankin ehtoon suostui Juhana +herttua. Mutta samassa hän kuitenkin myös juhlallisesti julisti +aikovansa itse pysyä luterilaisessa uskontunnustuksessaan. Siitä syystä +hän ei myöskään taipunut ottamaan pyhää ehtoollista katolisella +tavalla, joka näkyy vihkimistapoihin kuuluneen. Myötäjäisiksi lupasi +Sigismund sisarelleen 32,000 Unkarin kultarahaa sekä lisäksi 60,000 +dukaattia äidin perintöosana. Juhana puolestaan määräsi puolisolleen +huomenlahjaksi koko _Ahvenanmaan_ ja Kastelholman linnan sekä lisäksi +_Rauman_ kaupungin ja _Laitilan ja Lapin_ pitäjät. Huomenlahja-alustan +asukkaitten piti vannoa uskollisuusvalansa yksistään Katariinalle, +kuitenkin "rikkomatta alamaisvalaansa Ruotsin kuningasta kohtaan". Tämä +lisäys todistaa selvästi, että Juhana vielä kuitenkin toivoi voivansa +elää sovinnossa veljensä kanssa, vaikka olikin laiminlyönyt hänen +kieltonsa. Yhtä varovainen oli myös hänen vastauksensa, kun hänelle +sanottiin, että hänen Puolan kuninkaan lankona piti julistaa itsensä +itsenäiseksi hallitsijaksi. Minä olen, vastasi hän tähän, Ruotsin +kruunun vasalli, velvollinen palvelemaan kuningasta sotaväelläni, +vaikka muuten olenkin itsenäinen. Minun ja kuninkaallisen veljeni väli +on aivan sama kuin Saksan ruhtinasten ja keisarin. Pahaksi onnekseen ei +Juhana kuitenkaan osoittanut samaa viisasta malttia loppuun asti. Halu +saada joku osa Liivinmaata omaksensa yllytti hänet tekoon, joka oli +suuresti varomaton ja ajattelematon. Hän näet ei ainoastaan jättänyt +kaikkia Katariinalle tulevia rahoja langon haltuun, vaan vieläpä +lainasi hänelle 120,000 taalaria lisäksi. Niistä sai hän pantiksi +seitsemän linnaa Liivinmaalla, nimittäin _Paiden_ (Weissenstein), +_Helmen, Karksin, Ermesen, Rujenin, Burtnikin ja Trikatenin_ linnat. + +Lokak. 4 p. 1562, kun ehdoista tällä tavalla oli sovittu, vihittiin +viimein nuori pariskunta. Tähän asti oli Juhana asunut kaupungin +parhaassa ravintolassa, mutta nyt hän sai komeat huoneet itse +kuninkaallisessa linnassa. Viikon päivät vietettiin häitä suurella +ilolla ja kaikellaisilla juhlallisuuksilla. Musiikki soi, tanssijaisia +ja turnauspelejä pidettiin sekä Saksan että Unkarin tavalla. Muutamat +häiden aikana tapahtuneet tapaturmat tekivät kuitenkin ilon hiukan +surunsekaiseksi. Itse hääyönä murhattiin Katariinan kokki, ja eräässä +turnauksessa sen jälkeen taistelijat kiivastuivat siinä määrin, että +leikistä tuli tosi ja useita sekä hevosia että ritareja tapettiin. +Näitä tapauksia kertoi kansa päätä pudistellen, pitäen niitä pahoina +enteinä nuoren pariskunnan tulevalle onnelle. + +Mielellään olisi Sigismund Aukusti pitänyt langon luonansa talven yli, +luultavasti toivoen voivansa sinä aikana vieroittaa hänet kokonaan pois +Eerikistä ja taivuttaa omalle puolellensa. Mutta Juhana pelkäsi veljen +vihaa ja pyrki lähtöön. Siihen myös hänen suomalaiset neuvonantajansa +hartaasti kehoittivat. Kohta hääjuhlan jälkeen jätti siis Juhana Puolan +hoville jäähyväiset, ja katkerasti itkien läksi kaunis Katariina +seuraamaan puolisoansa kylmille, kaukaisille Pohjan maille. + +Matkan alku kävi kuitenkin hyvin ja hauskasti. Ensimäisen päivän +seurasi Sigismund Aukusti itse mukana, ja sitten saattoi kaksi hänen +hoviherraansa, Laski ja Konarski, matkalaisia Riikaan asti. He pitivät +tarkan huolen tarpeellisten hevosten sekä ravinnon hankkimisesta. Mutta +Riiassa alkoivat jo vastukset. Mahtava puolalainen aatelisherra, +Radzivil, jolta Juhana oli kieltänyt lainaksi pyydetyn summan, oli +komentajana siinä kaupungissa eikä päästänyt Juhanan joukkoa muurien +sisäpuolelle. Vallin edustalla, ulkoilmassa, täytyi heidän pitää +asuntoansa. Vielä harmittavampaa oli se, että laiva, jolla oli aikomus +jatkaa matkaa, jäätyi eräänä yönä Väinäjokeen. Juhana kyllä sahautti +sen jälleen irti, mutta silloinpa kauhea myrsky ajoi sen rannalle. + +Muuta neuvoa ei siis ollut kuin jatkaa matkaa maata myöten, vaikka se +oli sekä vaivalloista että myös vaarallista Liivinmaalla retkeilevien +venäläisten partioparvien vuoksi. Juhana herttua sai lainatuksi vaunut +sekä hevoset Kuurin herttualta ja Riian arkkipiispalta; hänen omat +vaununsa sekä suurin osa hänen seurajoukkoansa olivat jo edeltä +lähetetyt, koska heidän oli ollut aikomus laivassa palata Suomeen. +Kuurin herttua antoi hänelle myös 28 huovia, jotka saattoivat +matkalaisia Saletsa-joelle saakka. Siellä oli Juhana jo toivonut +tapaavansa Ruotsin sotaväkeä, jota hän oli pyytänyt Pernun komentajalta +suojaksensa. Vaikka ei täällä ketään ollutkaan vastassa, uskalsi Juhana +sittenkin kulkea eteenpäin siinä toivossa, että tapaisivat heidät pian +matkan varrella. Mutta peninkulma kului toisensa perästä eikä +saattojoukkoa vielä näkynyt eikä kuulunut. Sen sijaan tuli äkkiä +vastaan virolainen talonpoika, joka polvilleen langeten ja kovasti +itkien ilmoitti, että venäläinen päällikkö Villannin (Fellinin) +linnasta oli lähettänyt hänet vakoilemaan. Hänen piti tiedustella +herttuan matkaa ja antaa tieto, milloin hän joutuisi Heademeeste (se on +Hyvienmiesten) joelle, joka on puolivälissä Pernuun. Sinne piti sitten +lähetettämän venäläisiä ratsumiehiä väijyksiin, jotka veisivät herttuan +ja hänen puolisonsa vangiksi tsaarin luokse. "Semmoiseen pahaan tekoon" +lopetti talonpoika, "ei omatuntoni kuitenkaan salli minun ruveta, vaan +päinvastoin tahdoin teitä varoittaa vaarasta." Tämä sanoma säikähdytti +kovasti matkamiehiä. Nähtävästi ei mikään tavallinen partiokunta heitä +tavoitellut; siinä oli varmaan paljoa suuremmat hankkeet tekeillä. +Tsaari Iivanakin näet oli ollut Katariinan kosijoita; mutta hänelle oli +morsiamen sijaan lähetetty valkoinen tamma vastaukseksi. Hänen vimmansa +oli vielä kiihtynyt, kun toinen onnellisempi oli sen ihanan saaliin +saanut, jota hän turhaan oli tavoitellut. Hän tahtoi, sehän oli selvä, +väkisin ryöstää Katariinan omaksensa. Ainoa pelastus oli nyt pitää +kovaa kiirettä. Kiitettyänsä talonpoikaa hyvästä neuvosta ja +annettuansa hänelle runsaita lahjoja, riensi siis herttua joukkoinensa +eteenpäin minkä hevoset jaksoivat. Yöksikään ei pysähdytty lepäämään. +Tällä keinoin päästiin onnellisesti vaarapaikan sivuitse. Venäläiset, +joilla oli pitkä mutka kierrettävänä suurten soitten ympäri, tulivat +liian myöhään. + +Kolmen peninkulman päässä Pernusta, kun ei enää mitään hätää ollut, +tuli Klaus Fleming vastaan pyydetyn saattojoukon kanssa. He sanoivat +liian myöhään saaneensa sanoman herttuan tulosta. Mutta +vastahakoisuuspa olikin ollut oikeana syynä, sen sai herttua +harmiksensa pian havaita. Peruun porttia näet ei avattukaan hänen +joukolleen. Siinä oli niin paljon puolalaisia, sanottiin selitykseksi, +jotka petoksella voisivat ehkä valloittaa kaupungin. Ainoastaan herttua +itse rouvansa ja kuuden seuralaisensa kera pääsi sisään. Muut kaikki +saivat täälläkin taas viettää yönsä avaran taivaan alla. Kaikki tämä +tapahtui Eerikki kuninkaan omasta käskystä, joka oli alkanut vielä +suuremmalla epäluulolla kuin ennen kohdella veljeänsä. + +Räävelissä oli kuitenkin vastaanotto aivan toisellainen. Siellä +tosin ei enää Juhanan entinen apumies Klaus Horn hallinnut; mutta +nykyinenkin Viron käskynhaltija, Svante Sture, oli herttuan sukulainen +ja ystävä. Hän tuli kaupungista vastaan kolmen ratsumies- ja yhden +jalkaväki- lippukunnan kanssa, jotka korkeiden tulijoiden kunniaksi +ampua paukuttelivat pyssyillään. Svante Sturen sekä muiden Ruotsin +väen päällikköjen kanssa Juhana teki tässä nyt myös sovinnon pantiksi +saaduista linnoistansa. Useimmat niistä olivat juuri Viron ja Liivin +rajalla, aivan Eerikin sotajoukkojen tiellä. Kaikkein suurimman +niistä, Paidelinnan, olivatkin he jo vähän aikaa sitten valloittaneet +huolimatta siitä, ettei se muka enää ollut Puolan oma. Muitakin uhkasi +pian sama vaara. Saipa Juhana kuitenkin nyt päälliköt lupaamaan, +etteivät he koskisi niihin, ennenkuin hän olisi veljensä kanssa asiasta +puhunut; ainoastaan Karksin linna piti puoleksi annettaman Eerikin väen +haltuun. + +Vielä loppumatkallakaan ei huono onni luopunut kiusaamasta Juhana +parkaa. Kova myrsky ei päästänyt matkalaisia Turkuun asti, se repi +kaikki purjeet rikki ja ajoi laivan Uudenmaan saaristoon. Siellä taas +noustiin maihin ja jatkettiin matkaa maata myöten. Ensimäisenä päivänä +täytyi hoviväen astua jalkasin, sillä ainoastaan yhdet vaunut oli saatu +käytettäviksi. Yö vietettiin eräässä pappilassa. Seuraavana päivänä +saatiin useampia vaunuja. Juhana herttua itse kiirehti nyt edeltäkäsin +Turun linnaan valmistamaan nuorikon vastaanottoa. Kaupungin portilla +oli hän sitten herrojensa kanssa vastassa, kun Katariina vihdoin saapui +vastaiseen kotiinsa. Se tapahtui perjantaina ennen joulua vuonna 1562. + + + + +7. Juhana herttuan hovinpito Turun linnassa. + + +Viikon päivät vietettiin nyt tulijaisia tansseilla ynnä kaikellaisilla +muilla kemuilla. Ilon enennykseksi useat herttuan hoviväestä viettivät +myös samalla häitä. Tällä tavoin nuorikolta pian unohtuivat matkan +vaivat ja vastoinkäymiset. Muutenkin oli olo ja elämä Turun linnassa +niin komeaa ja loistavaa, että hän tuskin kotonakaan oli parempaa +saanut nähdä. Katsokaamme mekin tarkemmin tätä hovinpitoa, ainoaa +laatuaan, mitä ikänä meidän raukkojen rajojen sisäpuolella on nähty. + +Asuinhuoneustoa Turun linnassa oli vähän aikaa ennemmin lisätty uusilla +rakennuksilla, niin että se nyt oli tarpeeksi avara ja mukava. Paikalla +kävijä voi vielä nytkin saada jonkunmoisen käsityksen juhlasalin +suuruudesta, vaikka siitä onkin kolme kamaria tehty. Samoin myös on +olemassa kappeli, jossa silloin jumalanpalvelusta pidettiin.[3] +Sisustus oli kaikin puolin komea. Kalliit tapettikankaat, jotka +riippuivat seinillä, peittivät harmaat kivet näkymästä. Muutamissa +huoneissa oli seinillä myös maalauksia. Näitä oli Juhana herttualla +kaikkiansa 58, ja yksi sarja niistä kuvasi tapauksia Troijan sodasta. +Taiteessa niinkuin kirjallisuudessakin olivat näet siihen aikaan vielä +muinaiskreikkalaiset ja -roomalaiset aiheet hyvin suosittuja. Kaikki +uudemmat yritykset olivat tehtävät heidän mallinsa mukaan, ja enimmiten +otettiin heiltä aiheetkin jo valmiina. Yksi näistä kuvista esitti +Parista, joka valmistautui Kreikkaan lähtemään; toisessa hän väkensä +avulla ryösti Helenan Apollonin ja Dianan temppelistä; kolmannessa +Priamos juhlallisesti otti vastaan vaaralliselta retkeltä palaavan +poikansa sekä hänen ihanan saaliinsa. Toisessa kuvasarjassa näkyi tämän +pahan työn pahat seuraukset. Eräs kuva esitti kostoon liittäytyneiden +kreikkalaisten laskevan laivansa Troijan rantaan ja saattavan +sotakojeensa maalle. Useimmat kuvasivat taisteluja heidän ja +troijalaisten välillä; siinä oli Hektor, siinä Palamedes, siinä muita +sankareita. Vihdoin yksi kuvista kuvasi turmiollista onttoa puuhevosta, +jota onnettomat Troijan asukkaat riemulla kuljettivat kaupunkiinsa. +Kaikkein viimeisessä kuvassa Agamemnon, kreikkalaisten ylipäällikkö, +jakoi saaliit voiton jälkeen. Paitsi näitä kuvia oli myös muita, toisen +aiheisia. Eräs sarja esitti kuningas Hiskiaan historiaa Vanhan +Testamentin mukaan, mutta nähtävästi sovittelemalla sitä +uskonpuhdistuksen ajan tapahtumiin. Sitä luultavasti tarkoittaa +seuraava allekirjoitus: "Nyt uskon harrastajat uudistavat +jumalanpalveluksen, hävittävät väärät menot ja saastuttavat epäjumalien +kuvat." Useat muut kuvat opettivat vertausten kautta hyviä tapoja, +niinkuin näemme allekirjoituksista, jotka näissä, niinkuin +edellisissäkin, olivat latinankielisiä. Yhdestä kävi selville, miten +"Jumala on oikea tuomari: kuolema on jo likellä, mutta hartaista +rukouksista leppyen jatkaa hän vielä elämää". Kenenkä maalaamia nämät +kuvat lienevät olleet, siitä meillä ei ole mitään tietoa, mutta +muutamat niistä ovat säilyneet meidän aikaamme asti ja todistavat +niiden suurta taiteellista arvoa. Silloin tehdystä arviosta tiedämme +aivan tarkkaan, kuinka paljon kukin oli maksanut. Hinta vaihteli +enimmiten 100;n ja 200:n taalarin välillä; maksoipa Hektorin ja +Palamedeen tappelu kokonaista 215 taalaria (yli 1,200 markkaa). + +Vuoteet ja tuolit olivat koreilla kankailla peitetyt. Hurstit olivat +"kamaripalttinaa", punaisella ja mustalla silkillä tikatut. Vuoteitten +yläpuolella oli korkeat uutimet eli teltat suojaksi sääskiä eli +itikoita vastaan. Ajan kulkua määräsi kaksi seinäkelloa, molemmat +kullattua vaskea, toinen varustettu herätyskoneella. + +Paljoa komeammat vielä kuin huonekalut ja huoneitten sisustus olivat +pöytäkalut ja pitovaatteet. Pöydille levitettiin aivinaisia, mustalla +silkillä tikattuja pöytäliinoja. Astiat, joista syötiin, olivat +enimmäkseen hopeaa tai kultaa. Suuri joukko hopeisia vateja mainitaan +olleen herttuan ruoka-aitassa. Mutta lautasia oli vähän, lusikoita vain +kaksi tusinaa. Nähtävästi ei niitä siis muutettu niin tiheään, kuin nyt +on tavallista. Veitsensä ja kahvelinsa piti kunkin vieraan tuoda itse +mukanansa. Erittäin suuret ja kalliit olivat maljat, joissa juomat +tuotiin sisään. Eräs hopeinen painoi 31 naulaa 4 luotia. Samaten oli +eräs hopeinen viinikannu 40 naulan 14 luodin painoinen. Paljon oli myös +kaikennäköisiä hopeisia sekä kultaisia pikareita, pulloja y.m.s. +Myöskin mainitaan hopeisia suolakuppeja, joista yksi painoi 4 naulaa 2 +luotia. Ruuista, joita syötiin, on meille Turun linnan tileissä +muutamia tietoja säilynyt. Täälläkin, niinkuin siihen aikaan muuallakin +Euroopassa, oli tapana panna ruokiin vahvasti kaikellaisia ryytejä. +Humalia ostettiin paljon oluenpanoa varten. Samaten lienee Turun +linnassa käytetty yhtä summattomia ruokamääriä kuin muuallakin siihen +aikaan. + +Vaatteet olivat enimmäkseen silkistä tai sametista, hopealla ja +kullalla runsaasti tikatut ja hopeapäärmeillä reunustetut. Kummaa +nykyajan ihmisten on nähdä, miten paljon silloin käytettiin turkiksilla +vuorattuja vaatteita. Välistä näkyy heillä olleen kahdetkin +turkkikerrokset päällekkäin; ensiksi oli sopulin tai ilveksennahalla +vuoratut röijyt ja niiden päällä sitten pitkä turkkitakki. Kun vielä +niiden välillä oli muita vaatteita, niin kylläpä tarkeni pahimmassakin +Suomen pakkasessa. Sukat olivat enimmäkseen silkkiset, väriltään mustat +tai valkeat, jopa toisinaan punaisetkin; kengät sametista, mustat tahi +ruskeat. Nenäliinat olivat kullalla tikatut. Päässä pidettiin väliin +korkeita hattuja, väliin matalia lakkeja, enimmäkseen sametista, mutta +myös silkkisiä, muutamat olivat nahalla vuoratut. Koristuksena niissä +oli fasaanin tai kurjen sulka. Myöskin sidottiin niiden ympäri +helminauhoja. Kallein kaikista herttuattaren päähineistä oli punaista +samettia ja koristettu neljällä suurella kultakirjailulla, joissa +jokaisessa oli 3 rubiinia ja yksi timantti. Paitsi näitä oli siinä +neljä kultaruusua, jokaisessa 4 timanttia ja yksi rubiini; sitten vielä +kahdeksan pientä kultatikkausta, jokaisen keskellä timantti ja rubiini; +lopuksi vielä 86 helmiruusua. Sen hinta arvioitiin 2,200:ksi +taalariksi. Vielä kalliimmat olivat hänen muut korunsa. Kaularenkaista +eräs maksoi 4,000 taalaria; vitjoista yhdet, joissa oli suuri timantti +ynnä useampia pieniä kiviä, maksoivat 8,000 taalaria; eräs rintaristi +2,000 taalaria. Komealta todellakin mahtoi näyttää, kun herttua +rouvinensa juhlatiloissa näin istui täydessä puvussaan, muun hoviseuran +ympäröimänä, kaikki loistavissa, kalleissa puvuissa. Vaatteiden +valmistamista varten oli Juhanalla palveluksessaan kaksi hoviräätäliä +Saksanmaalta. + +Huvituksia oli monenlaisia. Sisällä huoneissa usein tanssittiin, +jolloin musiikista pitivät huolta viulun- ja luutun (harpun) soittajat. +Monastipa näkyy tanssitun myös laulun mukaan. Ainakin oli herttuan +kirjastossa sekä harpun nuotteja että myös laulukirjoja. Ketä ei +tanssiminen nuorten neitosten kera huvittanut, se sai pelata korttia, +jotka tähän aikaan juuri tulivat Suomeen. Eipä puuttunut +teatterihuvituksiakaan. Laskiaisena v. 1563 mainitaan Turun koulun +oppilaitten esittäneen näytelmän korkeitten hallitsijoittensa +huvitukseksi. Siitä heille suotiin armossa palkkaa 30 markkaa sen ajan +rahaa (42 nykyistä Suomen markkaa, mutta itse asiassa paljon enemmän +sen ajan hintojen mukaan). Lukuhaluinenkin löysi herttuan kirjastosta +monenlaista hengen ravintoa. Enin osa hänen kirjastoansa oli +hengellistä laatua, mikä ei ollut kummakaan tänä aikakautena, jolloin +taistelut uskonasioista olivat tärkeimmät. Uusi Testamentti oli siellä +latinan, englannin, ranskan ja _suomen_ kielillä ynnä saksalainen koko +raamattu. Kummallista kyllä ei kumpaakaan ruotsiksi. Vielä oli siellä +Augsburgin tunnustus saksaksi, ruotsalainen, ajan luonnetta kuvaava +kirja nimeltä "Paavin häviö", ynnä useampia muita saksalaisia +uskonnollisia kirjoja. Näiden rinnalla oli kuitenkin historiallisilla +sekä runollisilla teoksilla sijansa. Siinä oli Plutarkoksen +elämäkerrat, Olaus Magnuksen kirjoittama Ruotsin aikakirja, josta jo +ennen on ollut puhetta, eräs Latiumin historia y.m. Olipa myös +Ovidiuksen runoteokset, Boccaccion novellit saksalaisena käännöksenä +ynnä luultavasti samantapainen rivo novellikokoelma, "Narrationes +fabulosae" (Ihmeelliset jutut), jonka tekijä ei ole tunnettu. Olipa +viimein vielä Ciceron kirja velvollisuuksista (De officiis) ynnä erään +Platoninuksen lääkärikirja. + +Sen ajan parhaat huvitukset vietettiin kuitenkin ulkoilmassa. +Lähdettiin ulos ajelemaan vaunuissa taikka vielä tavallisemmin ratsujen +selässä. Näissäkin tilaisuuksissa harjoitettiin suurta komeutta. +Valjaat välkkyivät kullattua sekä kultaamatonta hopeaa. Vaunut olivat +koristetut hopeoitetuilla ja kullatuilla vaskinastoilla. Ratsujen päät +olivat peitetyt kultakankaasta tehdyillä päähineillä; samettiloimet +riippuivat alas sekä kaulasta että selkäpuolelta. Satuloissa olivat +jalustimet hopeiset ja niiden hihnat punasametilla päällystetyt. +Saattoväkenä tämmöisillä huviretkilläkin oli aina koko parvi huoveja ja +drabantteja eli henkivartijoita. Luultavasti käyttivät nämät miehet +niitä kullattuja rautapaitoja, joita herttuan asehuoneessa tiedetään +olleen. Myöskin siellä oli pistooleja satulatuppineen, jotka +viimeksimainitut olivat sametilla päällystetyt sekä kultakirjauksilla +koristetut. Keskellä joukkoa liehui herttuan lippu, joka oli puoleksi +kultasilkistä, puoleksi sinisestä atlasista tehty (Ruotsin värit), ja +siihen oli herttuakunnan vaakuna tikattu, nimittäin karhu, sama kuin +Satakunnan nykyinen. + +Turnauspelejä varten, joita silloin vielä mielellään harjoitettiin, oli +erinäinen kenttä laitettu Turkuun. Ruissalo oli määrätty eläintarhaksi, +mihin piti tuotaman kaikenlaisia otuksia Saksasta oman maan metsissä +kasvaneitten lisäksi. Että haukoillakin oli tapana metsänriistaa +pyytää, voi päättää siitä, että erinäinen lintuvartija, s.o. +luultavasti haukkavartija, mainitaan herttuan palvelijoiden joukossa. +Samoin oli erityinen sarvaitten eli Saksanhirvien vartija. Metsäkoiria +hoitivat koirapojat. Linnan vieressä elätettiin muutamia karhuja. + +Jos toisinaan teki mieli mennä purjehtimaan ja katselemaan Turun ihanaa +saaristoa, niin oli siihenkin hyvä tilaisuus tarjona. Linnan edustalla +seisoi näet kokonainen pieni laivasto, 10 isompaa ja pienempää alusta +ankkuroituna, joissa kaikkiaan oli 188 miestä. Olipa herttualla oma +laivaveistämökin Turussa laivojen rakentamista ja korjaamista varten. + +Paitsi mainittua laivaväkeä ynnä huoveja, henkivartijoita +(pariakymmentä) ja linnan tykkimiehiä (33) oli herttuan palveluksessa +vielä noin kaksisataa erityistä palvelijaa. Hänellä oli oma +linnanpappi, oma hovirunoilija, oma hovilääkäri ja oma apteekkari; +kaksi jälkimäistä olivat saksalaisia ja ensimäiset, jotka Suomessa +harjoittivat näitä ammatteja. Sitä paitsi oli siellä linnanvouti +alavoutineen ja renkeineen; sitten koko kanslia sekä ruotsalaisia että +saksalaisia kirjureita. Passareina oli hovipoikia eli paasheja, +niinkuin heitä ulkomaalaisella nimellä nimitettiin, enimmäkseen +Suomen aatelisherrojen lapsia. Herttuan puolison hovineidot +näkyivät suurimmaksi osaksi olleen puolalaisia. Ammattimiehiä +pidettiin kaikellaisia tarpeellisia käsitöitä varten. Paitsi +räätäleitä, suutareita, nikkareita ja seppiä oli linnassa myös omat +tynnyrintekijät, köysimestarit, maalarit y.m. Rahanmynttääjiäkin oli +siinä joukossa; sillä herttualla oli oikeus lyötättää omaa rahaa. +Naispalvelijoita oli vähän, ainoastaan kolmetoista, paitsi hovineitoja. + +Kansallisuudeltaan tämä palvelijaparvi oli mitä kirjavinta laatua. Enin +osa, varsinkin alhaiset virkailijat, olivat tietysti suomalaisia tai +ruotsalaisia. Mutta paljon oli myös puolalaisia seurannut Katariinan +kanssa. Saksalaistenkin luku oli sangen suuri. Olipa vielä lisäksi +muutamia tanskalaisia, joitakuita Skotlannin sotureita, jotka tähän +aikaan olivat kuuluisat uskollisuudestansa, pari Puolasta tullutta +italialaista, luultavasti soittoniekkoja, ynnä joku Ranskan sekä +Englannin asukas. Henkivartijat, huovit sekä tykkimiehet näkyvät +melkein kaikki olleen ulkomaalta kotoisin. + +Enin osa Suomen aatelismiehiä, joilla useimmilla oli tiluksia +herttuakunnassa, olivat edellisinä vuosina olleet pitemmän tai +lyhyemmän aikaa herttuan virkamiehinä tai hoviherroina. Kustaa Fincke +esim. v. 1559 hallitsi herttuakuntaa yhdessä saksalaisen Bulgrimin +kanssa, sillä aikaa kuin Juhana itse oli Englannissa. Niilo Boije oli +niinikään hoitanut jotakin virkaa herttuakunnassa. Maunu SpÃ¥re oli +jonkun aikaa ollut tallimestarina, Hannu Lejon neuvoksena. Koettipa, +niinkuin muistamme, Klaus Horn myöhemminkin valvoa herttuan etua, +vaikka hän ei enää ollut hänen alustassaan virkamiehenä. Mielellään +antoivat myös Suomen herrat poikansa hänelle hovipojiksi, jotta he +oppisivat ritarillisia tapoja. Semmoisia olivat eri aikoina nuori Niilo +Boije, Hämeenlinnan isännän poika, Niilo Skalm, Juhana Pärttylinpoika +Slang ynnä Arvi Eerikinpoika StÃ¥larm, jonka nimi vuosisadan lopulla +tuli niin onnettoman kuuluisaksi. Näistä oli kuitenkin nyt enin osa +vetäytynyt Juhana herttuasta erilleen, sillä he eivät hyväksyneet hänen +hankkeitaan. Korkeasta aatelistosta pysyivät hänen luonaan nyt enää +vain Henrik Horn ja Herman Fleming, jotka jo hänen isänsä oli antanut +hänelle neuvonantajiksi. Vieläpä palveli herttuata muonamarskina nuori +ruotsalainen kreivi Eerikki Sture, Viron maaherran Svante Sturen poika. +Alhaisempaa Suomen aatelistoa sitä vastoin oli nytkin koko joukko Turun +linnassa. + + + + +8. Ilmivihollisuus syttyy Juhanan ja Eerikin välillä. + + +Näin vietettiin Turun linnassa nyt iloista elämää, jommoista sen +harmaat muurit eivät ennen eikä sen jälkeen koskaan ole nähneet. Mutta +pianpa alkoi loistoa himmentää se paksu, musta pilvi, joka yhä +uhkaavampana kohosi läntiseltä taivaan rannalta. Eiköhän ihanalle +nuorikolle, hänen katsellessaan noita kuvia kammionsa seinillä, joskus +kohonnut ahdistava tunne sydämeen. Olihan hänkin, niinkuin tuo kaunis +Helena, syynä valtiasten keskinäiseen vihaan, josta helposti saattoivat +yhtä suuret turmiot saada alkunsa. + +Kohta kotirantaan jouduttuaan oli Juhana herttua kirjeellä ilmoittanut +veljelleen, että hänen kosintaretkensä oli onnellisesti päättynyt, +jonka vuoksi hän pyysi Eerikkiä tuliaisiin vieraakseen. Puolan +kuninkaalta saaduista panttilinnoistaan ei hän virkkanut sanaakaan. +Vastaukseksi lähetti Eerikki herttuan luo valtaneuvoksensa Jaakko +Rosengrenin ja saksalaisen sihteerinsä Bruserin. He toivat kuninkaalta +sen sanan, ettei hän joutanut itse tulla Turkuun. Heidän kauttaan hän +vielä ilmoitti kuulleensa kumman sanoman veljestään, jota hän ei +kuitenkaan voinut uskoa todeksi. Huhu kertoi, sanoi hän, että Juhana +oli valtakunnan viholliselle lainannut rahaa. Sehän olisi aivan sitä +valaa vastaan, jonka Juhana oli Arbogassa vannonut. Jos se kuitenkin +oli totta, niin pysyköön herttua edes erillään noista pantiksi +saaduista linnoista; muuten hän voisi menettää suomalaisen +herttuakuntansakin. Viimeiseksi vielä Eerikki asetti veljelleen sen +jyrkän kysymyksen, kummanko puolta hän aikoi pitää, Ruotsin vaiko +Puolan kuninkaan? Pelästyneenä tästä Juhana nyt tunnusti laina-asian +todeksi, vaan koki kaunistaa sitä koreilla vaiheilla. Lainan hän sanoi +tulleensa antaneeksi vastoin tahtoaan, sillä lähettiläät olivat +ymmärtäneet väärin hänen käskyjänsä. Sigismund Aukustin kanssa oli +sovittu, että se paluumatkalla Riiassa maksettaisiin takaisin. Mutta +tätä sovintoa ei täytetty, yhtä vähän kuin Katariinan myötäjäisiäkään +oli annettu. Siitä syystä oli herttua Riiassa vakuudekseen vaatinut ja +saanutkin muutamia linnoja. Näitä linnoja hänen ei kuitenkaan käynyt +antaa Eerikin käsiin, koska ne eivät olleet hänen omiaan, vaan +ainoastaan pantiksi annetuita. Viimeiseen kysymykseen Juhana vielä +vastasi vakuuttamalla hartaasti uskollisuuttaan. Tietysti, sanoi hän, +minä Puolan kuninkaan lankona mielemmin soisin rauhan ja sovinnon +vallitsevan molempien valtakuntien välillä. Mutta jos sota syttyy, +tulen sittenkin väkeni kanssa oman kuninkaan avuksi. Tähän lupaukseen +Eerikki nyt tarttui kiinni ja käski herttuan kohta lähettää koko +sotavoimansa sotaan Liivinmaalle. Juhanapa taas väistyi sanastaan ja +pyysi sen sijaan saada mennä miestensä kera Tanskaa vastaan, joka +samalla aikaa uhkasi ruveta sotaan Ruotsia vastaan. + +Tällä tavoin olivat veljekset jonkun aikaa vaihtaneet kirjeitä, +kiihtyen molemmin puolin vihassansa. Sattuipa vihdoin uusi tapaus, joka +kytevän tulen viritti ilmivalkeaksi. Uplannin maakunnassa oli eräs +Suomen aatelismies juomingeissa pitänyt kapinallisia puheita. Hän sanoi +valtakunnan asioiden olevan rappiolla eikä suinkaan parantuvan, jollei +toista kuningasta saataisi. Vieläpä hän oli ennustanut, että +Mikonpäivän aikana Eerikin hallitus oli saava loppunsa. Varomaton mies, +samainen Juhana Pärttylinpoika, jonka olemme herttuan hovipoikien +joukossa maininneet, vaan joka vähää ennen oli saanut eron jonkun +typerän tekonsa tähden, otettiin kohta kiinni ja vietiin kuninkaan +eteen. Yrjänä Pietarinpojan neuvosta mies parkaa nyt kidutettiin +julmimmalla tavalla. Hän asetettiin kuumille tiilille makaamaan ja +kuuma rauta pantiin hänen rinnalleen. Tässä tilassa hän sai vastata +kysymyksiin, ja tuskissaan hän tietysti vastasi kysyjän mielen mukaan. +Hän tunnusti kuulleensa nuo sanat, jotka hän oli lausunut, itse Juhana +herttuan suusta, ja olleensa lähetetty nostamaan Ruotsin kansaa +kapinaan. Mutta kun hänet rattailla vietiin teloitettavaksi, hän +kuitenkin taas peruutti kaikki ja huusi korkealla äänellä antaneensa +väärän todistuksen. + +Epäluuloisen Eerikin mielestä tämä tunnustus silti täydesti todisti +veljen kapinallisia hankkeita. Hän kuulutti käskyn, että valtakunnan +säätyjen kohta piti kokoontua, ja vaati veljeä Tukholmaan vastaamaan +niiden edessä teoistansa. Samassa Eerikki myös lähetti kaksi miestänsä, +Iivari Särkilahden ja Eerikki Stenbockin, Suomeen. Koska hän ei uskonut +herttuan vapaaehtoisesti tulevan tuomiolle, oli näillä herroilla +salainen käsky väkivallalla tuoda hänet sinne. Vaan heille ei +tarjoutunutkaan sopivaa tilaisuutta käskyn täyttämiseen. Silloin he +kuitenkin ryöstivät kaksi herttuan uskottua palvelijaa, Hannu +Skotlantilaisen ja Niilo Birgerinpojan, jotta heidän kauttansa +saataisiin tarkempia tietoja Juhanan aikeista. + +Säikähtyneenä tästä tapauksesta Juhana herttua nyt kutsui kaikki +herransa neuvotteluun. Henrik Horn kertoi silloin saaneensa eräältä +ystävältään Ruotsista sen tiedon, että kuningas oli lujasti päättänyt +saada herttuan valtaansa. Kuolema tai ainakin elinkautinen vankeus oli +tuleva Juhanan osaksi. "Sentähden", päätti Horn kertomuksensa, "minun +neuvoni olisi semmoinen, että te, ruhtinaallinen armo, menisitte +joksikuksi ajaksi ulkomaille. Minulla tosin on tässä maassa koti ja +talo, varat ja omaisuus. Mutta kaikki ne jättäisin ja seuraisin +perheineni teidän kanssanne, jos te, ruhtinaallinen armo, lupaatte +hankkia minulle saman verran omaisuutta muussa maassa." Samaa vakuutti +myös Herman Fleming puolestaan. Molemmille herttua antoi vaaditun +vakuutuksen ja he vannoivat myös hänelle uuden lujan uskollisuusvalan. +Sittenkin he luopuivat molemmat juuri näinä päivinä herrastansa ja +karkasivat Ruotsiin. Juhanan puolta pitävät historioitsijat ovat heitä +siitä kovasti moittineet, syyttäen heitä pettureiksi, koska he ensin +tiedustelivat herttuan päätöstä ja sitten läksivät sitä kuninkaalle +ilmoittamaan. Mutta heidän käytöstänsä ei sovi niin mustalta kannalta +katsoa. Juhana herttua näet hylkäsi pian heidän pakoneuvonsa. Silloin +tietysti oli sota kuningasta vastaan ainoana keinona; vaan siihen +alamaisvelvollisuus ei sallinut heidän ruveta osallisiksi. + +Muutamia päiviä myöhemmin tuli Turkuun taas kaksi Eerikin miestä, +ritari Klaus Tott ja aatelismies Olavi Stengafvel. He olivat käyneet +muualla Suomessa aatelisten toimia tarkastamassa. Nämät herrat Juhana +herttua nyt panetti kiinni, toivoen voivansa heillä lunastaa omat +palvelijana irti. Kolmen päivän kuluttua hän kuitenkin jälleen muutti +päätöksensä ja päästi vangit valloilleen. Heidän kauttaan hän pyysi +Eerikiltä turvakirjaa; sen saatuansa hän lupasi tulla kanteisiin +vastaamaan. Mutta Eerikki ei tähän suostunut. Oikean tuomion, vastasi +hän, on kuningas velvollinen antamaan kanteenalaiselle alamaiselleen, +vaan ei mitään turvakirjaa. + +Kesäk. 1 p. 1563 kokoontuivat valtiosäädyt Tukholmaan. Ensin he +neuvottelivat riidoista Puolan ja Tanskan kanssa. Vaan sitten kuningas +läksi ulos ja Yrjänä Pietarinpoika käski säätyjen valita valiokunnan +herttuan asiaa tuomitsemaan. Tämän lautakunnan edessä hän sitten esitti +kanteensa hillittömän hurjana, soimaten ja mustaten herttuaa +hävyttömimmällä tavalla. Kanteet olivat semmoisia, että herttua muka +oli maanpetturina tehnyt liiton sekä Puolan että Tanskan kanssa. Olipa +hän nyt kieltäytynyt tulemastakin, kun häntä kutsuttiin oikeuteen, ja +varustautui ilmikapinaan. Todistukseksi veti Yrjänä Pietarinpoika +esille sen seikan, että eräässä tanskalaisessa sotalaulussa Juhana +herttuaa oli mainittu liittolaisena. Puolan liittohan näkyi selvästi +tuosta rahalainasta, minkä Juhana oli langolleen antanut. Viimein vielä +luettiin julki onnettoman Juhana Pärttylinpojan tunnustukset. +Vieraiksimiehiksi oli myös käsketty herttuan paenneet neuvokset, jotka +eivät voineetkaan kieltää laina-asiaa eikä myöskään sitä, että Juhana +nyt aikoi turvautua aseisiin. Sitä vastoin Horn kuitenkin innokkaasti +puolusti entistä herraansa Juhana Pärttylinpojan valheellista +tunnustusta vastaan, vakuuttaen, ettei Juhana silloin suinkaan +miettinyt kapinaa. Tuomio, joka kesäk. 7 p. julistettiin, oli sangen +kova. Juhana herttua oli maan vihollisten liittolaisena ja +herttuavalansa rikkojana mestattava ja teloitettava. Hänen +perillistensä ei pitänyt saada periä herttuakuntaa eikä myöskään +Ruotsin kruunua, vaikka Eerikki kuolisi lapsetonna. + +Tämän päätöksen toi nyt Hogenskild Bjelke herttualle, samassa kuitenkin +tarjoten vielä kuninkaan puolesta anteeksiantoa. Herttua saisi pitää +sekä henkensä että herttuakuntansa ja myös nuorempien veljien jälkeen +kruunun perintöoikeuden. Mutta siitä armosta vaati Eerikki häneltä, +ettei hän vasta saisi pitää muita kuin kuninkaan määräämiä neuvoksia, +ettei hän enää puuttuisi valtioasioihin, että hän luopuisi +mynttäysoikeudestaan ja ettei hän koskaan kuninkaan luvatta lähtisi +herttuakunnan rajojen ulkopuolelle. Nähtävästi koetti Eerikki välttää +taistelua nyt, kun sota Tanskankin kanssa oli syttymäisillään. Mutta +Juhana herttua ei totellut enää sanoja eikä lupauksia. Niinkuin asiat +nyt olivat, katsoi hän kunniallisemmaksi tulla julki sodassa voitetuksi +kuin pelkurina myöntyä veljen säätämiin ehtoihin. + + + + +9. Sota Juhana herttuan ja Eerikin välillä. + + +Kohta neuvostensa paettua oli Juhana herttua ruvennut varustamaan Turun +linnaa sotatarpeilla ja kokoomaan sotaväkeään. Samaan aikaan hän myös +lähetytti useita kirjeitä, koettaen hankkia itselleen apua. Paljon +lohdutusta eivät vastaukset kuitenkaan hänelle tuoneet. Hänen lankonsa +Puolassa ilmoitti mielipahansa siitä, ettei hänellä ollut laivastoa, +millä avuksi tulla. Maunu herttua, jota Juhana Gephartin kautta +houkutteli puolelleen, lähetti kirjeen Eerikille. Yhtä turha oli yritys +saada Svante Sture ja hänen kanssaan Virossa oleva sotavoima avuksi. +Sture vain lupasi, jos mahdollista, sovittaa välit veljesten kesken, +mutta samalla hän vakuutti pitävänsä laillisen kuninkaan puolta ketä +vastaan hyvänsä. Omien voimiensa nojassa oli siis Juhanan +taisteleminen. Siitä huolimatta hän ei vielä ollut peräti +epätoivoissaan. + +Kesäkuun 18 p. piti hän suomenkielisen puheen Turun porvaristolle ja +Heikinmarkkinoille kokoontuneelle rahvaalle. "Minä olen", sanoi hän, +"kaikissa tiloissa aina ollut valmis auttamaan veljeäni; mutta hän on +kaikki hyvät tekoni vääryydellä palkinnut. Ensinkin hän vähensi ne +herttualliset oikeudet, jotka olin saanut isältäni, kuningas +vainajalta. Myöhemmin hän on samaten estänyt kaikkia hankkeitani. Nytpä +hän on viimein koonnut tyhmiä talonpoikia valtiopäiville minun asiatani +tuomitsemaan; viisaampia ja korkeasukuisempia ei siellä olekaan läsnä +ollut. Paraikaa hän muurauttaa Tukholmassa minulle pientä vankikomeroa, +missä minun pitäisi istua siksi, kunnes lahoksi märkänen. Ja mikähän on +muka ollut syyni. Minä olen kolme kertaa tarjoutunut koko sotavoimani +kera lähtemään sotaan Tanskaa vastaan. Minä olen ehdoittanut, että hän +ottaisi koko herttuakuntani, kunhan hän maksaisi siitä vain vastaavan +rahasumman. Olenpa viimein luvannut tulla valtiopäiville vastaamaan +hävyttömiin kanteisiin, jos vaan saisin turvakirjan salavehkeitä +vastaan. Mutta Eerikki on aina kieltänyt kaikki. Itsepä hän on aivan +kelvoton hallitsemaan. Katsokaa, kuinka hän jo on tuhlannut ne suuret +raha-aarteet, jotka te olette hiellänne koonneet ja Kustaa kuningas +vainaja säästänyt. Katsokaa, kuinka hän on aivan suotta saattanut +valtakunnan kahteen vaaralliseen sotaan. Kuuluupa nyt venäläinenkin, +jonka kanssa hän ei myöskään ole osannut pysyä sovinnossa, aikovan +kolmantena vihollisena tulla tätä Suomen maata hävittämään. Auttakaa +siis, hyvät miehet ja suomalaiset, minua, niin autatte sillä omaa +itseänne ja koko valtakuntaa!" Tähän puheeseen vastasivat porvarit sekä +talonpojat äänekkäillä hyvä-huudoilla ja vannoivat suojelevansa +herttuata hengellään sekä tavarallaan. Paljon apua heistä ei kuitenkaan +näy olleen, kun vaaran hetki oli tarjona. + +Juhanan kieltävää vastausta ei Eerikki ollutkaan malttanut odottaa. +Samana päivänä, jolloin Bjelke läksi Turkuun, oli hän lähettänyt käskyn +kaikille herttuakunnan asukkaille, että heidän piti auttaa kuninkaan +väkeä herttuata vastaan. Samana päivänä lähetettiin myös suomalaiset +aatelisherrat _Iivari Särkilahti, Antti Sabelfana ja Hannu Björnram_ +Suomeen, alottamaan sotaa niinpian kuin herttua antaisi kieltävän +vastauksensa. Vähän myöhemmin saapuivat myös _Henrik Horn ja Herman +Fleming_ jäljessä, tuoden noin 8,000 miestä jalkaväkeä. Viimein vielä +saapui neljä lippukuntaa jalkaväkeä ja heidän mukanaan kolme koko- ja +kolme puolikartaunia (eräs tykkilaji). Kaikkiansa kokoontui tällä +tavoin noin 10,000 miestä kuninkaan väkeä. Joukossa olivat paitsi jo +mainitut melkein kaikki Suomen mainioimmat aatelisherrat. Siinä oli +vanha _Niilo Boije_, siinä myös nuori _Klaus Fleming_, Laukon herra, +_Juho Kurki_, saapui myöhemmin Hämeenlinnasta avuksi. Matkallaan hän +oli polttanut ja hävittänyt herttuan kartanoita Satakunnassa. Ruotsista +tuli niinikään myöhemmin laivasto ja asettui merenpuolta vartioimaan. +Viipurista ja Räävelistä olivat myöskin kaikki sotajoukot käsketyt; +mutta niitä ei tarvittukaan panna liikkeelle. + +Yksin jätettynä niin suurta ylivoimaa vastaan ei herttua voinut +ajatellakaan taistelua avotantereella. Hänellä oli näet, paitsi pientä +puolalais- ja saksalais-joukkoa, ainoastaan 1,200 Suomen tai Ruotsin +soturia. Juhana sulkeusi siis väkineen Turun linnaan puolustaakseen +itseään siinä, kunnes ehkä Puolasta kuitenkin kerkiäisi apua. Piiritys +alkoi heinäkuun ensipäivinä. Linnalaiset tekivät alusta lujaa +vastarintaa. Kuninkaallista leiriä rakennettaessa he ryntäsivät ulos ja +ajoivat viholliset pakoon. Samoin myös torjuttiin onnellisesti useat +piirittäjien rynnäköt. Yksi tämmöinen yritys kuuluu maksaneen kuninkaan +väelle 600 miestä, kun sitä vastoin linnalaisia, jotka suojan takaa +tappelivat, kaatui ainoastaan 40:n paikoilla. Mutta sittenkin +vihollisen ankara tykkituli ahdisti linnaa yhä kiihkeämmin. Yhtenä +päivänä ammuttiin 183, toisena taas, juuri ennen tuota suurta +rynnäkköä, 536 laukausta. Viimein, kun Klaus Flemingin oli onnistunut +valloittaa etuvarustus _Korpolais-vuorella_, kävi ampuminen vieläkin +vaarallisemmaksi. Eipä ollut nyt enää herttuan puolisonkaan makuukammio +turvassa. Yksi luoti lensi sen läpi ja repi vuoteen uutimen palasiksi. + +Pahin kaikista kuitenkin oli se, ettei Juhana herttua voinut +oikein luottaa väkeensä. Suomalaiset soturit, vaikka olivatkin +vannoneet, alkoivat pian osoittaa vastahakoisuutta. Karkasipa heitä +vähä väliä pois piirittäjien puolelle. Luultavasti olivat nämät +saaneet tilaisuuden puhutella heitä ja peloittaa niillä kovilla +rangaistuksilla, jotka tulisivat kuningasta vastaan kapinoitsijoitten +osaksi. Kun herttua paraikaa oli tästä kovin synkällä mielellä, tuotiin +hänelle äkkiä sanoma, että laivan purjeita näkyi merellä. Nehän varmaan +ovat odotettuja puolalaisia, arveli herttua, ja päätti purjehtia heitä +vastaan, lähteäkseen heidän seurassansa Danzigiin. Mutta kun tultiin +likemmäksi luultuja auttajia, niin laivojen mastoihin kohosikin Ruotsin +kuninkaallinen lippu, ja luodit alkoivat terveisiksi lentää vastaan. +Epätoivoissaan yritti nyt herttua raivata itselleen pakotietä. Mutta +vihollisella oli yhdeksäntoista laivaa; mitäpä Juhanan muutamat alukset +olisivat kestäneet niin suurta ylivoimaa vastaan. Ankaran kahakan +jälkeen herttuan täytyi palata linnaan takaisin. + +Tästäpä asiat nyt yhä pahenivat. Eräänä päivänä suomalaiset ja +ruotsalaiset sotamiehet nostivat ilmikapinan. He veivät aseensa +asekamariin ja sanoivat, etteivät he enää ottaisi niitä käsiinsä +taistellakseen kuninkaan väkeä vastaan. Olihan herttuakin kuninkaan +alamainen ja siis velvollinen häntä tottelemaan. He vaativat sentähden +linnan portit aukaistaviksi. Jollei ennen kello 9:ää antautumissovintoa +kuninkaan miesten kanssa ollut tehty, uhkasivat he omin käsin hirttää +päällikkönsä ja viedä herttuan puolisoineen vangeiksi leiriin. +Herttualle ei suotu edes niin pitkää aikaa, että hän olisi ennättänyt +panna kirjettä kokoon; täytyi heti lähettää sihteeri, Martti +Hirschfelt, antautumistarjousta suullisesti viemään. Tätäpä ei enää +kuulunutkaan takaisin. Piirittäjät pidättivät hänet luonaan, eivätkä +lähettäneet linnaan mitään vastausta. Sillä välin väheni linnanväki +tunti tunnilta; sadoittain karkasi herttuan sotamiehiä vihollisen +puolelle. Viimein ei ollut enempää kuin 350 miestä jäljellä ja niistä +ainoastaan noin 50 täysin luotettavia. Silloin pyysivät kaikki +uskollisetkin palvelijat Juhanaa myöntymään, ja hänen puolisonsakin +teki samoin. Linnan portit avattiin siis piirittäjille _elokuun 12 p. +1563_. + + + + +10. Juhana herttuan vankeus. + + +Ehdot, jotka kuninkaalliset päälliköt soivat Juhana herttualle, olivat +hyvin helpot, vaikka he olisivat voineet pakoittaa hänet aivan +ehdottomastikin antautumaan. Nähtävästi he kokivat niin paljon kuin +mahdollista säästää kuninkaan veljeä. He lupasivat hänelle +arvonmukaisen elatuksen vankeudessa. Ne viisikymmentä suomalaista +palvelijaa, jotka loppuun asti olivat hänelle uskollisina pysyneet, +piti hänen saada viedä kanssaan, sekä koko oma että palvelijainsa +omaisuus. Kaikki herttuan oikeudet ja etuudet piti olla koskemattomina, +kunnes hänen asiansa olisi lopullisesti ratkaistu. Matkalla Tukholmaan, +mihin nyt nuori Klaus Fleming laivassa kuljetti vankeja, oli Juhana +siis jokseenkin kevyellä mielellä. Hän kirjoitti langolleen aikovansa +vaatia tuomion uudestaan tarkastamista ja väärien syyttäjien +rankaisemista. Samassa hän pyysi myös Sigismund Aukustin välitystä, +jotta hän saisi herttuakuntansa takaisin. + +Mutta toisiksi asiat muuttuivat kohta, kun Ruotsin saaristoon oli +jouduttu. Eerikki kuningas oli veljelleen suoduista helpoista ehdoista +kovasti pelästynyt sekä suuttunut ja peruuttanut kaikki. Vaksholman +tienoilla tuli kuninkaan lähettiläs Yrjänä Pietarinpoika Juhana +herttuaa vastaan. Laivaan astuttuaan piti hän herttualle pitkän ja +vihaisen puheen, moittien hänen käytöstänsä ja selittäen kaikki syyt, +jotka olivat aiheuttaneet hänen tuomionsa. Viimein Juhana ei malttanut +enää mieltänsä, vaan antoi hänelle röyhkeän vastauksen. "Minun asiani", +kiljasi hän, "on keisarien, kuningasten sekä ruhtinaiden tuomittava, +eikä sinun, papinäpärä!"[4] Siihenpä Yrjänä taas sanoi ilkeästi +irvistellen: "Johan te, ruhtinaallinen armo, olette tarpeeksi tuomittu, +sen lisäksi vangittukin ja kuninkaan armoilla. Kuninkaan käskypä on se, +että teidät pannaan Gripsholman linnaan istumaan ja yhden ainoan +palvelijan vaan saatte kanssanne." Nyt lähetettiin kaikki väki pois, ja +Yrjänä Pietarinpoika varustautui viemään pois herttuatakin. Silloin +Juhana purskahti suureen itkuun ja kysyi, aiottiinko hänet heti tappaa +vai vasta myöhemmin. Vaan hän ei enää saanut Yrjänä Pietarinpojalta +mitään vastausta. + +Tämä jättikin nyt herttuan ja meni toiseen kajuuttaan rouvan puheille. +Siellä hän esitti Katariinalle kuninkaan puolesta kaksi ehtoa: Jos hän +tahtoi elää erillään Juhanasta, saisi hän pitää kaikki naispalvelijansa +ja hänelle suotaisiin arvonmukainen elatus jossakin kuninkaan +kartanossa. Mutta ellei hän tahtoisi luopua puolisostaan, niin ei hänen +sallittaisi ottaa enempää kuin kaksi palvelustyttöä kanssaan. +Vastaukseksi jalomielinen Katariina veti vain kihlasormuksensa +sormestaan ja virkkoi: "Lue mitä tuossa seisoo!" Yrjänä Pietarinpoika +luki sormukseen piirretyt latinalaiset sanat: "Nemo nisi mors" ("Ei +kukaan paitsi kuolema"). "Sen mukaan tahdon aina elää!" lisäsi herttuan +puoliso, ja hän piti sanansa. + +Yrjänä Pietarinpoika otti nyt pois ne arkut, joissa herttua ja hänen +puolisonsa olivat tuoneet kalliit tavaransa. Heitä kuljetettiin nyt +pienemmässä aluksessa eteenpäin. Söderströmin salmen kautta Tukholman +kaupungin kohdalle tullessaan herttuan täytyi istua laivan kannella, +että hän näkyisi kaikelle kansalle. Sillä semmoinen huhu oli +liikkeellä, että muka Juhana herttua olisi päässyt pakoon ja että +joku muu hänen sijassansa tuotiin vankina. Tässä paikassa tuli +Yrjänä Pietarinpoika jälleen laivaan. Hän tarkasti nyt herttuan +eväskirstutkin, joissa hän oli luullut vielä olevan kätkettyjä +kalleuksia. Kaikki, mitä hän löysi, otti hän pois herttuan +katkeraksi häpeäksi; sillä kaikki kansa näki, miten häntä kohdeltiin. +Salmen takaiselle Riddarholmin selälle jouduttuaan näki Juhana +Skinnarvikvuorilla Juhana Pärttylinpojan ja vangiksi ryöstettyjen +palvelijoittensa ruumiit teiliin naulittuina. "Kas tuossa", huudahti +hän itkuun hyrskähtäen, "ovat uskolliset ystäväni!" + +Nämät kolme eivät muuten olleetkaan ainoat, jotka kuolemalla saivat +maksaa uskollisuutensa herttuaa kohtaan. Niistä viidestäkymmenestä, +jotka piirityksessä loppuun asti olivat tehneet vastarintaa, ei +säästetty aivan monta. Useimmat mestattiin ja teilattiin sen jälkeen, +kun heitä oli julmasti kidutettu. Tapettujen joukossa oli useampia +Suomen alhaisemmasta aatelistostakin. Siinä oli _Niilo Skalm_, +joka "Turun jaalan" päällikkönä urhoollisesti oli ottanut osaa +meritappeluun. Siinä oli myös _Klaus Antinpoika_, Viikin herra, joka +Kustaa Vaasan hautajaisissa oli saanut kunnian kantaa Suomen +herttuakunnan lippua ja sitten myöhemmin oli nainut Kaarina +Maununtyttären, joka edellisinä vuosina oli ollut Juhana herttuan +lemmikki. Saman kohtalon kärsi myös Ljungo Laurinpoika Härkäpää ynnä +monet muut. Eikä Eerikin julma kostonhimo tyytynyt ainoastaan +ylhäisimpiin ja enemmän etunenässä olleihin. Aivan yhtä armottomasti +hän rankaisi myös alhaisempiakin, ilman mitään syyllisyyden eroitusta. +Helpommalla pääsivät kuitenkin ulkomaalaiset soturit ja palvelijat. He +saivat kaikki pitää henkensä, vaikka heitä monta vuotta pidettiinkin +kovassa vankeudessa. Helpomman rangaistuksen saivat nekin kestää, jotka +olivat herttuan puolta pitäneet ottamatta osaa linnan puolustukseen. +Turun porvaristoa sakotettiin vannomansa uskollisuusvalan vuoksi +1,000:lla markalla. Vihdin ja Taivassalon kirkkoherrat, jotka olivat +pitäjäläisilleen lukeneet herttuan kirjeitä, tuomittiin ensin +kuolemaan, vaan saivat sitten kuitenkin armon. Talonpojille ei tullut +mitään rangaistusta, paitsi mitä lyhyen sodan aikana olivat +majailevasta sotaväestä saaneet kärsiä. Herttuakunta muuten taas +yhdistettiin kokonaan muuhun Suomeen. + +Muutamia tietoja on jäänyt, jotka osoittavat, että Eerikki kuningas +olisi tahtonut kuolemalla kostaa veljelleen. Sanotaan hänen silloin, +kun sotajoukko lähetettiin Suomeen, suoneen aatelisarvon Antti +Niilonpoika Sabelfanalle sillä salaisella ehdolla, että tämä sodan +melskeessä tappaisi herttuan. Kun sitten piirittäjien päälliköt linnan +antauduttua astuivat herttuan saliin, oli Sabelfana väkipuukko kädessä +karannut Juhanan päälle. Mutta Niilo Boije oli sysännyt hänet syrjään +ja pelastanut herttuan. Nytpä Yrjänä Pietarinpoika yhä yllytteli +kuningasta pyytäen, että hän sallisi säätyjen kuolemantuomion tulla +täytetyksi. Mutta toiset neuvonantajat taas panivat vastaan. +Lopulliseksi päätökseksi tuli, että herttua pidettäisiin elinkautisessa +vankeudessa. Ylimalkaan ei voi sanoa, että häntä olisi pahasti pidetty. +Herttuaa itseään kyllä ei päästetty hetkeksikään ulos kamaristaan. +Mutta tämä oli aikaan nähden tarpeeksi avara ja mukavasti sisustettu. +Rouvan sallittiin kävellä ulkona puutarhassakin. Molemmille annettiin +viiniä, kirjoja, mustetta sekä kyniä ruumiin ja hengen virvoitukseksi. +Tässä vankeudessa Gripsholman linnassa syntyi myös herttuaparille poika +Sigismund. + + + + +11. Ruotsalaisten ja tanskalaisten riidat. + + +Kustaa Vaasan hallitessa oli rauha Ruotsin ja Tanskan välillä pysynyt +rikkomatta. Yhteinen pelko Kristiernistä ja hänen ystävistään piti +molempien valtakuntien hallitsijat lujassa liitossa. Mutta nyt asian +laita oli muuttunut. Kristiern oli viimein kuollut vankina, yhteinen +vihollinen oli siis kadonnut. Kuolleet olivat myöskin vanhat varovaiset +hallitsijat. Kumpaisenkin maan valtaistuimella istuivat nyt nuoret +kunnianhimoiset kuninkaat, Ruotsissa Eerikki XIV, Tanskassa Fredrik II. +Unohduksiin jääneet vanhat riita-aiheet elpyivät nyt uuteen eloon. +Ruotsalaiset rupesivat vaatimaan takaisin muutamia maakuntia, jotka +Unioniajasta saakka olivat vielä tanskalaisten käsissä. Nämätpä siihen +vaatimukseen eivät suostuneet. Päinvastoin näyttivät he yhä vielä +toivoneen saavansa koko Ruotsin valtakunnan takaisin allensa. +Sinetissään käytti näet Fredrik Ruotsinkin valtiovaakunaa, kolmea +kruunua. Eerikki tästä suutuksissaan otti puolestaan myös Tanskan ja +Norjan vaakunat omiksensa. + +Satunnainen kohtaus viimein saattoi kauan jo uhanneen sotapilven +puhkeamaan. Eerikki kuningas kosi itselleen puolisoa Saksanmaalta. +Saatuansa kehoittavan vastauksen lähetti hän v. 1563 laivastonsa Jaakko +Baggen johtamana morsianta Ruotsiin noutamaan. Matkallaan tapasi Bagge +Bornholman kohdalla tanskalaisen laivaston. Tavan mukaan tervehtivät +kumpaisetkin toisiansa muutamilla paukahduksilla. Mutta tanskalaisten +kanuunat olivat luodeilla ladatut epähuomiossa, niinkuin he sittemmin +tahtoivat selittää. Baggepa, kun kuuli luotien lentää viuhahtavan +mastojensa välitse, käski heti vastata samalla tavalla. Täten syttyi +tuima tappelu, joka loppui siten, että tanskalaisten amiraali ynnä +suuri osa hänen laivojansa jäi Baggen vangiksi. + +Nyt oli tietysti sota valmis. Kummin puolin varustauduttiin kaikin +voimin. Suomenkin maasta tuotettiin sotaväkeä, ja useita meidän +etevistä aatelisherroistamme mainitaan eri tiloissa päällikköinä. Tällä +tavoin saivat suomalaiset tilaisuuden maksaa kiitollisuudenvelkansa +ruotsalaisten veljellisestä avusta venäläissodassa. + + + + +12. Klaus Kristerinpoika Horn. + + +Suomalainen oli mainioin kaikista Ruotsin sotajoukon johtajista tässä +sodassa, _Klaus Kristerinpoika Horn_, josta jo on ollut useamman kerran +puhetta. Hornien suku tähän aikaan ja vielä kauan jälkeenkinpäin oli +mahtavimpia ja rikkaimpia Suomessa, rikas varsinkin nerokkaista, +suurista miehistä. Paitsi Klaus Hornia on Henrik Hornkin jo tullut +näissä kertomuksissa mainituksi. Kumpainenkin kuului eri Horn-suvun +haaroihin, edellinen _Joensuun_, jälkimäinen _Kankaisten_ haaraan, +niinkuin niitä paremmaksi eroitukseksi mainittiin. Alkuansa olivat +kuitenkin molemmat haarat yhdestä juuresta lähteneet. On kerrottu, että +suvun kantaisä olisi muka muinoin tullut Alankomailta Ruotsiin ja +Suomeen, mutta tämä on epävarmaa, ja jo 1300-luvulla asuu suku +Suomessa, Halikossa. + +Aatelisherrat siihen aikaan enimmiten oleskelivat siinä maakunnassa, +missä heillä oli asuntokartanonsa. Ylimmät hallitusvirat eivät olleet +vielä pääkaupunkiin kootut. Valtaneuvoksetkin asuivat jokainen eri +paikassa. Ainoastaan silloin tällöin he tulivat kuninkaan käskystä +kokoon tai matkustivat muihin maakuntiin valtiotoimiinsa. Tästä oli +seurauksena, että suomalaisilla aatelisherroilla tähän aikaan oli +jokseenkin selvä kansallistunto ja että meidän maahamme muuttaneet +muukalaissuvutkin pian täällä kotiutuivat. Hornit, samoin kuin +Flemingit (Saksasta), Frillet (Tanskasta), ja Boijet (Böömistä), vaikka +nämät alkuansa olivat ulkomaista sukuperää, katsoivat ja sanoivat +itseänsä täysiksi suomalaisiksi. Puhekielenä korkeamman aatelistomme +parissa näyttää kuitenkin olleen ruotsi, sen todistavat heidän +keskinäiset, sillä kielellä kirjoitetut kirjeensä, mutta suomeakin +suomalaisissa seuduissa asuvat täydellisesti osasivat, sillä sitä he +tarvitsivat jo kartanoittensa hoidon vuoksi. + +Räävelistä, jonne Klaus Horn meiltä viimeksi jäi, käskettiin hän +Smoolantiin, Ruotsin vallan etelärajaa suojelemaan. Seuraavana vuonna +1564 hän pantiin Ruotsin laivaston johtajaksi Baggen sijaan, joka +vuorostaan oli joutunut tanskalaisten vangiksi. Hornin onnistui kohta +ensi päivinä saada vihollisen laivat hajoitetuiksi, jonka jälkeen hän +palasi jälleen mannermaalle. Nyt retkesi hän sotaväkensä kanssa yli +rajan Blekingen maakuntaan, joka julmasti ryöstettiin ja hävitettiin. +Suomalaisten soturien, häpeä kyllä kertoa, sanotaan olleen julmimpia +kaikista, niin etteivät säästäneet vaimoja eikä lapsiakaan. Ryöstö ja +hävitys kuului sen ajan sotatapaan; mutta näkyypä sitä tällä retkellä +harjoitetun vielä pahemmin kuin muulloin, koska muisto siitä on +säilynyt unohtumatta Blekingen kansan parissa näihin aikoihin asti. +_Hornin sodaksi_ he sitä nimittävät. Mutta kun heiltä kysyt, miksi se +juuri sen nimen on saanut, niin he vastaavat sen johtuvan siitä, että +Klaus Horn oli Ruotsin väen uljain päällikkö. Häntä ei siis nimenomaan +syytetä tässä sodassa harjoitetuista julmista teoista. Tuskinpa sitä +uskoisikaan, että sama mies, joka suojeli Viron talonpoikia sortoa +vastaan, olisi voinut täällä osoittaa niin perin vastaista luonnetta. +Asianlaita olikin todella semmoinen, että siihen oli syynä itse Eerikki +kuningas, jonka mieli oli julmuuteen taipuvainen, ja hän se antoikin +käskyt hävityksiin. + +Paljoa kirkkaampana ja aivan tahratonna sitä vastoin Hornin kunnia +loisti kolmantena sotavuonna. Hän oli taas nimitetty amiraaliksi ja +saanut johtoonsa suurimman, mahtavimman laivaston, mikä ikänä oli +Ruotsin lipun alla purjehtinut meren selillä. Mitä taisivat Tanskan ja +sen liittolaisen Lybeckin yhdistyneetkään voimat tätä laivastoa ja sen +taitavaa johtajaa vastaan! Koko touko- ja kesäkuun kuluessa Hornin +laivan päiväkirja kertoo alinomaisista, viholliselle tehdyistä +pienemmistä tai suuremmista vahingoista. Toukok. 27 p. hän tuli +Kööpenhaminan edustalle, missä kuningas hoviväkineen paraikaa oli erään +hoviherransa häitä viettämässä. Siinäpä hätä nousi, kun yhtäkkiä nuot +arvaamattomat kuokkavieraat ilmaantuivat likelle rantaa. Maalle ei Horn +kuitenkaan voinut yrittää mennä vähälukuisella laivaväellään. Mutta +tanskalaisten täytyi voimattomalla harmilla katsella, miten Horn heidän +sijastaan korjasi tullimaksut 250:lta hollantilaiselta laivalta, jotka +juuri silloin sattuivat kulkemaan Juutinrauman kautta. + +Vihan vimmoissaan tanskalaiset taas kiireimmiten varustivat laivastonsa +ja lähettivät sen merelle yhdessä Lybeckin merivoiman kanssa. Kesäk. 4 +p. he kohtasivat Hornin _Buchovin_ edustalla Mecklenburgin rannikolla. +Pienen ruotsalaisen Troilus-nimisen aluksen päälle ajoi itse +tanskalaisten amiraalilaiva. Heidän yhteentörmätessään Troiluksen masto +katkesi ja koko alus meni kallelleen. Se makasi siinä, niinkuin sorsa +kotkan kynsien alla. Mutta olipa sillä itselläänkin kynnet, sen sai +tanskalainen kohta kokea. Troiluksessa oli seitsemänkymmentä +rautajousilla varustettua Suomen soturia. Nämät rupesivat niin taajaan +ja niin tarkkaan ampumaan, että nuolet, senaikuisen kertomuksen mukaan, +"rakeina rapsuttelivat" tanskalaisjoukkoon. Itse Troiluksen kapteeni, +Niilo Skenck, ampui vihollisen amiraalin kuoliaaksi. Alkoipa viimein +saapua muita Troiluksen avuksi. Silloin täytyi tanskalaisten luopua +varmaksi luullusta saaliistansa. + +Kuukauden ajan sai nyt Horn taas yksinänsä vallita merellä, mielin +määrin anastaen vastaansattuvia vihollisen kauppalaivoja. Heinäkuun +alussa vasta oli Tanskan merivoima taas korjattu semmoiseen kuntoon, +että se uskalsi uudestaan koettaa onneaan. Se läksi nyt liikkeelle +palaen kostonhalua ja uhaten johtajansa Otto Ruudin mainiolla +nimelläkin jo turmiota. _Bornholman_ ja Rügenin saarien välillä +viholliset sattuivat vastakkain. Tässäpä alkoi aika ankara taistelu. +Pikku Troilus, edellisestä onnestaan uljistuneena, lensi nyt itse +ala-amiraalin laivan päälle, niinkuin vaapsahainen karhun kimppuun! +Eikä aikaakaan, niin vihollinen lävitseammuttuna upposi pohjaan. Yhtä +kiivaasti muutkin laivat, joista erikseen kunnialla mainitaan Hornin +amiraalilaiva "Pyhä Eerikki" ja "Suomen joutsen", taistelivat, ja loppu +oli se, että koko Tanskan laivasto peräti hävitettiin tai vangittiin. +Vankina amiraalikin vietiin Ruotsiin. + +Tästä loistavasta voitosta iloissaan Eerikki kuningas antoi Hornille +sekä muille päälliköille, jopa myös useille parhaimmille sotamiehille +kalliita lahjoja: kultavitjoja, käsirenkaita tai rahoja. Vielä lisäksi +suotiin heille se kunnia, että he saivat juhlallisesti marssia +Tukholmaan. Tanskalaisparkoja tässä tilaisuudessa häväistiin pahasti +kuninkaan käskystä. Heitäkin marssitettiin samassa juhlajoukossa +kaupungin läpi, mutta aseetonna, ruotsalaisen talonpojan johtamina, +joka puhalteli säkkipilliä. Sillä tahdottiin pilkata heitä, koska +eräässä tanskalaisessa sotalaulussa oli uhattu, että ruotsalaiset pian +saisivat tanssia Tanskan pillin mukaan. Otto Ruudia erikseen Eerikki +vielä kohteli häijymmällä tavalla, haukkuen hänen kuullen Tanskan +kuningasta ja kansaa. Ja kun amiraali tietysti koki omia kansalaisiansa +puolustaa, niin hurjapäinen kuningas vetäisi vimmoissaan miekan esille +ja ryntäsi vangin päälle. Hyväksi onneksi riensi kuitenkin Horn väliin +ja sai häpeällisen murhateon estetyksi. + + + + +13. Hornin viimeinen retki. + + +Aikaiseen keväällä 1566 läksi Horn kolmannen kerran merelle. Hänen +johtamansa laivasto oli nyt vielä suurempi, koko 68 alusta. Ensi +työkseen hän riensi Juutinraumaan, missä Tanskan ja Lybeckin sotalaivat +ottivat kiinni kaikki Ruotsiin menevät suolahaakset, jotta tämä +tarpeellinen tavara alkoi jo kovin kallistua. Horn vapautti nyt +pidätetyt suolantuojat, joita oli jo karttunut 200, ja päästi ne +edelleen kulkemaan. Myöskin hän otti tullia taas kaikilta rauman läpi +kulkevilta laivoilta. Mutta vihollisten sota-aluksille hän ei tällä +kertaa voinut mitään, ne kun olivat vetäytyneet aivan rantaan maan +patterien suojaan. + +Vasta myöhemmin kesällä hän sai taas tilaisuuden taistella vihollisen +kanssa. Hän kohtasi liittolaislaivaston _Ölannin_ saaren pohjoisniemen +kohdalla. Hornin oma amiraalilaiva joutui kahakkaan lybeckiläisten +päälaivan kanssa, jolla oli uhkea nimi Stür-Schweden (Ruotsin +kurittaja). Tälläpä kertaa lybeckiläinen itse tuli kuritetuksi. Horn +laukaisi omin käsin tykin, jonka luoti kaasi viholliselta päämaston. +Siitä säikähtyneenä liittolaiset kaikki tyyni alkoivat pötkiä pakoon. +Horn ajoi heitä takaa, mutta pian täytyi hänen jättää se ja etsiä +itselleen suojapaikkaa kauhealta myrskyltä, joka nyt nousi raivoamaan. +Kolme päivää peräkkäin riehui ilma hurjalla tavalla, ja kun meri +viimein asettui jälleen, niin huomattiin, ettei myrsky ollutkaan +Hornille ollut esteenä, vaan pikemmin parhaana auttajana. Suuri osa +vihollislaivastoa, koko 16 alusta, oli paetessaan joutunut +haaksirikkoon Gotlannin rantakallioille. Hukkaan menneiden joukossa oli +sekä Stür-Schweden että myös Tanskan ala-amiraalilaiva. Ne molemmat +olivat hukkuneet miehineen, tavaroineen päivineen. Molemmat amiraalit +ja 7,000 miestä olivat tässä hirveässä myrskyssä saaneet surmansa. +Olisipa ollut syytä luulla, että Horn oli käyttänyt loitsutaitoa, josta +suomalaiset silloinkin vielä olivat kuuluisat, ja päästänyt kolmannen, +pahimman tuulisolmun auki. + +Nyt, kun merellä ei sinä kesänä enää voinut olla mitään tekemistä, +kutsuttiin Klaus Horn taas mantereelle kaiken maaväen ylijohtajaksi. +Mutta kauanpa ei hän saanut uutta korkeaa virkaansa toimittaa. Silloin +raivoava paha rutto tarttui häneen, ja hän kuoli Ã…byn pappilassa +Östergötlannissa syysk. 9 p. 1566. Hänen luunsa lepäävät Upsalan +tuomiokirkossa Kustavilaisen viereisessä kuorissa. Iältään taisi Horn +kuollessaan olla noin viisikymmenvuotinen; tarkempaa tietoa hänen +syntymävuodestansa ei meillä ole. + +Ruotsin laivasto on hänen johtonsa alla nähnyt kuuluisimmat päivänsä. +Se ei ole koskaan ennen eikä koskaan perästäkäänpäin ollut niin suuri, +niin mahtava, niin voitollinen. Lisätkäämme siihen hänen edelliset +tekonsa Venäjän sodan aikana ja Vironmaalla, niin näemme, että harva +Suomen mies vetää hänelle vertoja. Sotataito ja valtioviisaus eivät +kuitenkaan olleet hänen ainoat ansionsa. Urhoollisen soturin rautaisen +varustuksen alla liikkui mitä lempein, jaloin sydän, valmis +puolustamaan kaikkia vääryyttä kärsiviä. Sen näimme Virossa, sen myös +äskeisessä Ruudin jutussa. Muutenkin kuuluu hän suorilla sanoillaan +usein hillinneen kuninkaansa liian epäluuloista ja kiivasta mieltä. + + + + +14. Eerikki kuninkaan mielisairaus. + + +Kukatiesi olisi Eerikin kohtalo tullut toisellaiseksi, jos Horn loppuun +asti olisi seisonut hänen rinnallaan hyvänä neuvojana. Sillä "rakas +herra Klaus" oli niitä harvoja miehiä, joihin kuningas täydesti luotti. +Mutta hänen kuoltuansa jäi Eerikki nyt kokonaan Yrjänä Pietarinpojan ja +hänen kaltaistensa ohjattavaksi. Pietarinpoika, niinkuin mainittu, oli +alhaista syntyperää, ja kadehti, vihasi kaikkia korkeampisukuisia. +Murrettuansa herttuain voiman hän tahtoi nyt myös sortaa aatelistoa. +Siten, hän toivoi, tulisi kaikki valta sekä rikkaus Ruotsissa hänen +itsensä ja hänen ystäviensä osaksi. Vaikea ei ollutkaan johtaa +epäluuloisen Eerikin epäilyksiä tälle uudelle suunnalle. Kuningas +palkkasi vakoilijoita, jotka kävivät korkeitten herrojen kartanoissa +urkkimassa ja kertoivat, panemalla omiaan lisään, kaikki, mitä siellä +oli tehty ja puhuttu. Erittäinkin oli Eerikin epäluulo nyt kääntynyt +Niilo Stureen, ennenmainitun Svante Sturen poikaan. Hänhän kuului +sukuun, joka ennen Vaasoja oli ylimmäisenä ollut; hän vielä lisäksi oli +vaaleaverinen ja siis tähtien ennustuksen mukaan vaarallinen Eerikille. +Siinä oli jo kyllin syytä Eerikin mielestä. Sattuipa nyt, että Ruotsin +väki jäi tappiolle eräässä tappelussa tanskalaisia vastaan, missä Niilo +Sture oli ollut johtajana. Sen kuningas kohta selitti julkiseksi +maanpetokseksi. Sture vedettiin Eerikin asettaman ylioikeuden eteen, +jossa Pietarinpoika oli syyttäjänä. Tämän ylioikeuden jäsenet aina +tuomitsivat Pietarinpojan käskyn mukaan; niinpä he nytkin tuomitsivat +Sturen pois hengiltä ja omaisuudelta. Eerikki tosin ei täyttänyt tätä +kovaa tuomiota, vaan sen sijaan häpäisi Sturea sillä, että kuljetutti +häntä Tukholman katuja pitkin huonon hevoskonin selässä, olkiseppele +päässä. Koko ajan kävi mies edellä, julistaen Sturea maanpetturiksi. + +Vähän ajan kuluttua Eerikki, joka päätöksissään yhä oli häilyväinen, +katui tätä tekoaan. Hän julisti Sturen kunnon mieheksi, jopa lähetti +hänet puhemiehenään Lotringin prinsessan luokse. Vaan eipä aikaakaan, +niin osasi Yrjänä Pietarinpoika herättää kuninkaan epäluulot +uudelleen. Koko Sturen suku ynnä heidän ystävänsä miettivät kostoa +Pietarinpojalle, jota he syystä pitivät häväistyksen alkusyynä. He +pitivät kokouksia ja keskustelivat, millä lailla he saisivat kostonsa +täytetyksi. Senpä Pietarinpoika taas kertoi kuninkaalle, vääntäen asian +siten kuin olisi herrojen kosto tarkoittanut Eerikkiä itseään. + +Toukok. 18:ksi päiväksi 1567 kutsui nyt Eerikki säädyt kokoon Upsalaan. +Epäluulonalaiset herrat käskettiin vähää ennen Svartsjön kartanoon muka +vieraspitoihin kuninkaan luokse. Sinne tultuansa he kohta vangittiin. +Säädyt, joiden eteen asia vedettiin, tottelivat tälläkin kertaa +Pietarinpojan kehoitusta ja tuomitsivat herrat kuolemaan. Ainoastaan +pappissääty uskalsi vastustaa. + +Eerikki kuningas häilyi tällä välin yhä kahden vaiheilla. Välistä hän +selvinä hetkinään tahtoi päästää vangitut herrat vapaiksi, välistä taas +Pietarinpojan yllytyksestä hän vimmastui ikäänkuin hulluksi. Toukok. +24. p. hän astui Svante Sturen vankikammioon, lankesi polvilleen ja +pyysi anteeksi. Sture vastasi mielellään sen suovansa. Mutta kohta taas +Eerikki huusi: "Ettepä kuitenkaan voi anteeksi antaa poikanne +häväistystä!" Samassa Pietarinpoika astui sisään ja toi sen +valheellisen sanoman, että muka Juhana herttua oli päässyt irti ja +nostanut kapinan. Nyt kuningas vimmoissaan juoksi Niilo Sturen kammioon +ja pistäen häntä väkipuukolla käsivarteen, huusi: "Tässäkö olet, +maanpetturi?" Eräs henkivartijoista lopetti murhan. Vaan Eerikki +karkasi tämän teon jälkeen ikäänkuin hulluna ulos kartanosta. Hänen +vanha opettajansa Beurreus yritti palauttaa häntä, mutta tapettiin +kuninkaan käskystä. Sen jälkeen lähetti Eerikki sen käskyn, että kaikki +vangit, paitsi herra Sten, piti tapettaman. Henkivartijat tätä totellen +surmasivatkin Svante Sturen, hänen poikansa Eerikin, saman, joka +nuorempana oli palvellut Juhana herttuan hovissa Turussa, ynnä vielä +kaksi herraa. Kaksi sitä vastoin, jotka molemmat olivat nimeltään Sten, +säästettiin, kun ei tiedetty kumpaako kuningas tarkoitti. Tämä tapaus +on n.s. _Sturein_ murhat Upsalassa. + +Eerikki sillä välin juoksi yhä edelleen ja katosi kokonaan. Vasta parin +vuorokauden perästä hänet löydettiin läheisestä pitäjästä +talonpoikaisiin vaatteisiin puettuna. Hän oli nyt aivan mielipuoli eikä +näyttänyt enää tietävän mitään, ei sitäkään, kuka oli hallitsijana +Ruotsissa. Pahantekonsa hän kuitenkin muisti ja pelkäsi siitä kostoa. +Surmattujen herrojen sukulaisia hän koki sentähden sovittaa suurilla +rahasummilla. Pietarinpoika vedettiin oikeuteen ja tuomittiin +kuolemaan. Viimeinpä vielä Eerikki katumuspuuskassaan päästi +vankeudesta veljensä Juhanan. Kun he tulivat yhteen, lankesi hän +polvilleen herttuan jalkojen juureen ja puhutteli häntä +kuninkaalliseksi majesteetiksi. + + + + +15. Eerikin luopuminen kruunusta. + + +Kauan ei kuitenkaan Eerikki kuninkaassa tämä katuvainen, sovinnollinen +mieliala kestänyt. Mentyänsä etelärajalle Tanskan sotaan, hän taas +rohkaisi mielensä, vapautti Pietarinpojan vankeudesta ja vaati takaisin +kaikki rahalahjat murhattujen herrojen sukulaisilta. Veljeäkin vastaan +oli vanha epäluulo taas herännyt. Viisasta oli, ettei Juhana ollut +kuninkaan läheisyydessä pysynyt; sillä vähä väliä Eerikki lausui sen +toivomuksen, että herttua olisi kuollut. + +Tällä rohkealla mielellä ollessaan Eerikki kuningas nyt myös viimein +uskalsi tehdä teon, jota hän kauan aikaa oli miettinyt. Hän vihitti +itsensä heinäk. 4 p. 1568 jalkavaimonsa _Kaarina Maununtyttären_ +kanssa. Kaikki korkeasukuiset, jopa herttuatkin kutsuttiin häihin. +Mutta he eivät tulleet, koska morsian heidän mielestään oli liian halpa +säädyltänsä. Juhana herttua siitäkin syystä oli suutuksissaan, koska +kruunu, joka muuten olisi mennyt hänelle perinnöksi Eerikin jälkeen, +nyt oli jäävä köyhän palkkapiian lapsille. + +Kohta kuninkaan häitten jälkeen hän nostikin kapinan. Hänen liittoonsa +yhtyi hänen nuorin veljensä _Kaarle_ ynnä suuri joukko Ruotsin +aatelisherroja. Muukin kansa, joka Eerikin huonoon hallitukseen oli +suuttunut, luopui joka paikassa herttuain puolelle. Suomalaiset +taivutti Iivari Särkilahti kapinaan; sama mies, jonka Eerikki oli sinne +lähettänyt pysyttämään meidän maatamme uskollisuudessa. Pian ilmestyi +herttuain väki Tukholmankin edustalle, joka oli Eerikin viimeisenä +turvapaikkana. Pietarinpoika osoitti silloin kuninkaalle läheneviä +joukkoja lippuineen. "Jos te, armollinen kuningas", sanoi hän, "neuvoni +mukaan olisitte tuomion jälkeen laskenut Juhana herttuan pään jalkojen +juureen, niin tämä ei olisi tapahtunut." -- "Oikein puhut", vastasi +Eerikki tuohon. + +Kuningas oli päättänyt Tukholmassa pitää puoltaan viimeiseen asti. +Mutta porvarit ja sotaväkikin olivat vastahakoisia. He pakoittivat +kuninkaan ensiksikin, niinkuin vaadittiin, antamaan Pietarinpojan +herttuain käsiin. Näiden puolelta ei tällä ollut armoa toivottavana, ja +jos hänen syynsä oli ollut suuri, niin olipa rangaistuskin kauhea. +Korvat mies parasta silvottiin, sitten hänet hirtettiin, mutta otettiin +vielä elävänä alas, teilattiin hitaasti ja viimein mestattiin. + +Eipä aikaakaan, niin tukholmalaiset hylkäsivät myös itse Eerikin. He +aukaisivat porttinsa ja päästivät piirittäjät sisään. Kuningas joutui +vangiksi. Seuraavan vuoden alussa säädyt tuomitsivat hänet iänikuiseen +vankeuteen. Vankina sai Eerikki istua milloin missäkin linnassa. Vähän +aikaa häntä pidettiin Turussakin; mutta venäläissodan alettua vietiin +hän Kastelholmaan, siitä Gripsholmaan, missä Juhanakin aikanansa oli +istunut. Kumpaisenkin vankihuoneet ovat vielä nytkin nähtävänä, ja aika +suuri on niillä eroitus. Juhanan kammio on valoisa, mukava. Eerikki +paran sitä vastoin täytyi viettää aikansa hämärässä komerossa, jonka +pienet ikkunareijät avautuivat kapeaan, huoneen ympäri kiertävään +käytävään, jossa vahtimies alati asteli edestakaisin. + +Syynä vangin tiheihin muuttelemisiin linnasta toiseen olivat myös +alinomaiset vapautusyritykset, joita hänen puolestaan tehtiin. +Örbyhusissa onneton hallitsija viimein heitti kurjan henkensä helmik. +26 p. 1577. Kauan aikaa on hoettu, että Juhana kaiken pahan kohtelun +lopuksi olisi surmauttanut veljensä myrkyllä, ja viimeaikaiset +tutkimukset ovat todistaneet tämän kamalan epäluulon oikeutetuksi. +Eerikin leski, kaunis Kaarina, eli vielä kauan aikaa Suomessa, +kauniissa _Liuksialan_ kartanossa, yleisesti rakastettuna. Hän +kuoli vasta v. 1612 ja haudattiin Tottien hautakappeliin Turun +tuomiokirkkoon. Siellä hän nytkin vielä lepää, ollen ainoa kuninkaan +arvoinen ruumis, jonka Suomenmaa on saanut peittää poveensa. + + + + + + +JUHANA KUNINGAS. + + + + +1. Viha Juhanan ja Venäjän tsaarin välillä ja sen syyt. + + +Kaksi sotaa oli Juhana kuninkaaksi tullessaan perinyt, nimittäin sodat +Puolaa ja Tanskaa vastaan. Edellinen lakkasi nyt kohta itsestään, koska +molempien valtakuntien hallitsijat olivat langoksia ja ystävyksiä. +Jälkimäistä pitkitettiin vielä vähän aikaa, mutta huonolla onnella, ja +Stettinin rauhanpäätöksessä v. 1570 täytyi Ruotsin suostua sangen +koviin ehtoihin. Syynä siihen oli, että uusi, vielä ankarampi +vihollinen uhkaili idästä, jota vastaan Juhana tarvitsi kaikki +voimansa. + +Edellisistä kertomuksista lukija jo tietää, että Venäjän tsaarin +Iivanan sekä sukat että sydän olivat aivan mustat Juhanan ja Katariina +Jagellonican naimisen johdosta. Turhaan oli hän silloin yrittänyt +ryöstää tuota ihanaa saalista onnellisen kosijaveljensä käsistä. Mutta +pianpa näytti onni jälleen kääntyvän hänen puoleensa. Juhana herttua, +näin huhu kävi Venäjänmaalla, oli kapinansa vuoksi mestattu, ja hänen +puolisonsa siis leskeksi jäänyt. Rakkausinnossaan tsaari kohta +tarkemmin kuulustelematta lähetti kirjeen Eerikki kuninkaalle ja pyysi +Katariinaa omaksensa. Siitä hyvästä hän lupasi ikuista ystävyyttä ja +naapurisovintoa. Tätä ehdoitusta Eerikki tavallisella kavaluudellaan +koetti käyttää hyväksensä, vaikka hän tietysti ei voinut täyttää +pyyntöä. Hän ei selittänyt Iivanalle asian oikeaa laitaa, vaan vastasi +kaksimielisillä sanoilla, jotka vielä enemmän virittivät tsaarin +toivoa. Näin kului pari vuotta kirjeenvaihtoon ja kaupanhieromisiin. +Mutta viimeinpä tsaari, joka jo oli tyhjiin puheisiin kyllästynyt, +lähetti pari hoviherraansa komean saattojoukon kanssa Ruotsiin. Heidän +piti muka noutaa hänelle luvattu morsian. Tällä tavoin tuli häijy petos +ilmi ja joudutti suuresti valheellisen kuninkaan turmiota. Niinkuin +ennen jo on kerrottu, nostivat herttuat kapinan ja vangitsivat Eerikin +Tukholmassa. + +Tässä tilaisuudessa saivat viattomat venäläiset lähettiläätkin kokea +kapinoitsijain vimmaa. Sotamies-parvi murtausi heidän majataloonsa +sisään, ryösti kaikki, mitä hengen takana oli, ja pieksi venäläisiä +pahasti. Luultavasti nämät olisivat samassa surmansakin saaneet, ellei +Kaarle herttua hyväksi onneksi olisi sinne sattunut. Hän ajoi ryöstäjät +ulos ja lohdutti hänen edessään paitasillaan seisovia, pelosta ja +kylmästä väriseviä lähettiläitä. Sitten hän hankki heille takaisin +enimmän osan menetettyjä tavaroita. Mutta sittenkään ei heitä heti +päästetty kotiin, vaan pidettiin vielä pitkän aikaa puolivankeudessa. + + + + +2. Piispa Juustenin lähettiläsmatka Venäjälle. + + +Kuinka vimmatusti tsaari tästä lähettiläittensä kohtelemisesta +vihastui, on helppo arvata. Mutta osasipa hän kuitenkin hyvin salata +vihaansa, kunnes syksyllä 1569 Juhanan lähettiläät, joista meidän +piispamme _Juusten_ oli etevin, olivat hänen rajansa sisälle joutuneet. +Silloin heitä kohtasi kova kosto. Novgorodissa, kun he eivät suostuneet +esittämään asiaansa siellä asuville maaherroille, vaan pyrkivät +Moskovaan itse tsaarin puheille, heitä piestiin ja tukistettiin +ja ryöstettiin melkein paljaiksi. Hevosten häntään köysillä +kiinnisidottuina he saivat juosta maaherran palatsista majataloonsa +takaisin. Kolmantena päivänä vasta annettiin heille vaatteet takaisin +ja pahaa kohtelua kesti yhä edelleen. Matkalla Moskovaan ei suotu +meidän miehille muuta ravintoa kuin vettä ja leipää, ja yöllä estettiin +heidän lepoansa siten, että savua päästettiin tupaan. Moskovasta heidät +muutaman ajan kuluttua vietiin pieneen Muromin kaupunkiin. Siellä +pystytettiin korkea aitaus heidän majatalonsa ympärille, ettei kukaan +pääsisi heidän puheillensa. Muutamat heistä siinä kuolivat +ruttotautiin, joka paraikaa raivosi Venäjänmaalla. + +Kahden vuoden kuluttua heidät viimein vietiin Moskovaan takaisin ja +päästettiin tsaarin puheille. Pajariensa pyynnön tähden sanoi tämä nyt +suovansa heille vapauden. Mutta ensiksi heidän pitäisi suostua +seuraaviin ehtoihin: Ruotsin kuningas 1) maksaa 10,000 talaria +venäläisiltä lähettiläiltä ryöstettyjen tavaroiden korvaukseksi; 2) +lähettää 4,000 hyvin varustettua ratsumiestä ja 500 jalkamiestä tsaarin +palvelukseen; 3) luopuu kokonaan Vironmaasta ja antaa Suomen +hopeavuoret Venäjän haltuun; ja 4) viimein tunnustaa tsaarin +ylivaltijaksensa, jonka tunnustuksen merkiksi hänen vaakunansa kuva on +Moskovaan lähetettävä, jotta se voitaisiin tsaarin vaakunaan lisään +piirustaa. -- Lähettiläsparat väittivät näitä ehtoja mahdottomiksi, +etenkin eivät he sanoneet voivansa antaa pois Suomen hopeavuoria, joita +ei ollut edes olemassa. Pitkän keskustelun jälkeen tsaari viimein +tyytyikin siihen lupaukseen, että yllämainittu korvaussumma +maksettaisiin ja 200 länsimaan tavalla varustettua huovia ynnä +sen lisäksi muutamia vuorimiehiä, välskäreitä sekä muita taitureita +lähetettäisiin tsaarin palvelukseen. Sillä pääsivät meidän miehet +vihdoin viimein kotimaahan palaamaan, johon he saapuivat 1572 vuoden +alussa. + +Sangen hupaiset lukea ovat ne kirjeet, joita Iivana ja Juhana tällä +ajalla olivat vaihdelleet keskenään. He oikein kilpailivat, kuka saisi +toistansa pahemmilla sanoilla haukutuksi. "Mitäs minä Katariinastasi +huolisin", kirjoitti kerran esim. Iivana, "Puolan kuninkaan tyttäriä on +ollut tallirenkienkin puolisoina. -- -- Ja kukas sinä sitten olet? +Talonpojan poika vaan. Missä isäsi-isä istui muka kruunattuna +kuninkaana? Ja isäsi, eikö hän, meidän kauppalaivojemme käydessä +Viipurissa, käynyt itse nahkakintaat käsissä katselemassa kaupaksi +tuotua talia? Ja kaikkina aikoinahan teidän kansa on palvellut meitä. +Yhä vaan kertovat meidän aikakirjamme varjageista, s.o. ruotsalaisista, +jotka ovat meidän sotajoukossamme palvelleet." -- Juhana puolestaan +vastasi samalla lailla. "Raa'asta kirjoituksestasi", pilkkaili hän, +"näen, että itse mahdat olla venäläinen musikka, jonka ymmärrys ei +ulotu edemmäksi, kuin mihin hänen räppänänsä savu näkyy." Tämmöistä +törkeää puhetta vielä kuninkaatkin julkenivat käyttää kolmesataa vuotta +takaperin! + + + + +3. Maunu Liivinmaiden kuningas. + + +Paljoa ennen kuin rauhansovittajat palasivat Venäjältä, oli valtijasten +sanasota muuttunutkin taisteluksi miekalla ja tulella. Ruotsin hallussa +oleva osa Vironmaata sai ensiksi venäläisen vimmaa kokea. Tämä +päällekarkaus oli sitä vaarallisempi, koska tsaarin parvessa oli suuri +joukko Liivinmaan herroja, jotka säännöllisessä sodankäynnissä olivat +taitavat. Iivana näet oli keksinyt sukkelan keinon saadaksensa ne +puolelleen. Hän oli antanut veljentyttärensä tanskalaiselle herttualle +Maunulle, joka Viron saaristossa hallitsi, ja tehnyt liiton hänen +kanssaan. Venäjän koko voiman piti tulla tälle avuksi ja tehdä hänet +kaikkien Liivinmaiden kuninkaaksi; itselleen ei tsaari muka vaatinut +muuta etua kuin sen, että hän saisi uuden valtakunnan ylisuojelusherran +nimen. Tällä vale-itsenäisyyden syötillä oli Iivana viekoittanut Maunun +ynnä Liivinmaan herrat puolellensa. + +Rääveliinkin pian tuli muutamia uuden kuninkaan miehiä hartailla +kehoituksilla ja suurilla lupauksilla. Mutta rääveliläiset +eivät antaneet houkutella itseänsä. Silloin Maunu turvautui +ylisuojelusherransa apuun ja tuli suuren venäläisen armeijan kanssa +Rääveliä valloittamaan. Vaan eipä väkirynnäkkö tässä auttanut yhtään +paremmin kuin viekoituksetkaan. Porvarit ja linnanväki pitivät +suomalaisten herrojen Hannu Björninpoika Lejonin ja Kaarle +Henrikinpoika Hornin johdolla lujasti puoltansa. Kolmekymmentä viikkoa +Räävelin edustalla turhaan maattuansa täytyi Maunun viimein maalisk. 16 +p. 1571 polttaa leirinsä ja lähteä tiehensä. + + + + +4. Hannu Bolje Paidelinnassa. + + +Seuraavana vuonna 1572 ryntäsi syksyllä vielä suurempi venäläis-joukko +Vironmaalle. Itse tsaarikin ja hänen molemmat poikansa olivat nyt +mukana. Maunu kuningas saksalaisineen tietysti yhtyi myös parveen. +Heidän aikomuksestaan ei oltu tällä kertaa tietoa saatu, eikä siis +mitään varjeluskeinoja varusteltu. Ruotsin sotavoiman silloinen +ylipäällikkö, ruotsalainen herra _Klaus Tott_, oli vienyt melkein +kaiken väkensä kaukaiselle ryöstöretkelle Tarton seuduille, jotka +olivat venäläisten hallussa. Viron talonpojat, kun tiesivät "Ruotsin +kuninkaan miesten" olevan liikkeellä, olivat aivan huoleti ja kävivät +pelotta tavallisilla askareillaan. Silloinkaan, kun venäläiset olivat +tulleet jo rajan yli, ei arvattu vaaran täyttä suuruutta. _Hannu +Bolje_, Paidelinnan (Weissenstein) suomalainen komentaja, luuli vain +pienen partiokunnan rynnänneen maahan. Sentähden hän ei lähettänytkään +mitään hätäsanomaa Tottille, vieläpä lähetti enimmän osan miehistänsä +linnasta pois saattamaan muutamia kanuunia, joita paraikaa kuljetettiin +Rääveliin. + +Yhtäkkiä ilmaantui venäläisten koko armeija Paidelinnan edustalle. +Boljella ei ollut silloin luonaan enempää kuin viisikymmentä soturia. +Mutta antaumukseen ei meidän itsepäinen suomalainen kuitenkaan +suostunut. Kuusi päivää hän viivytti vastarinnallaan koko Venäjän +voimaa. Vasta seitsemäntenä päivänä (joka oli Uudenvuoden päivä), kun +jo muurit olivat aivan raunioiksi ammutut, uskalsi vihollinen viimein +käydä rynnäkölle. Silloin tietysti ei enää auttanut Boljen itsepäisyys +eikä uljuus. Hetkessä olivat lukemattomat ryntääjälaumat täyttäneet +koko linnan, ja nyt alkoi hirmuinen teloitus. Vimmastuneet venäläiset +eivät säästäneet yhtään elävää henkeä, joka heille vastaan sattui. +Bolje ynnä muutamat hänen miehistään otettiin ensin tosin vangeiksi; +mutta tämän lyhyen elämänpidennyksen he saivat sitä julmemmalla +kuolemalla maksaa. Tsaari, jonka eteen heidät vietiin, sidotti heidät +vartaisiin ja paistatti silmiensä edessä elävältä. Kaikista linnassa +olijoista pelastuivat ainoastaan muutamat virolaiset talonpojat, jotka +olivat itselleen keksineet sangen sukkelan apukeinon. Rynnäkön alkaessa +he näet olivat juosseet alas tornin alimpaan vankikomeroon, panneet +kahleita päälleen, ja väittivät sitten muka joutuneensa tähän tilaan +siitä syystä, etteivät he olleet tahtoneet luopua uskollisuudestaan +Maunu kuningasta kohtaan. + +Pieni Karksin linna, säikähtyneenä Paidelinnalaisten kohtalosta, +antautui vastarinnatta. Sen jälkeen vei tsaari väkensä kotimaalle +takaisin, jättäen yli koko Järvamaan veriset jäljet jälkeensä. +Tapettujen ruumiita makasi joka paikassa pelloilla ja metsissä niin +summattoman paljon, ettei keritty kaikkia haudata. Pedot ja varikset +saivat kauan aikaa kuljetella niitä makupaloikseen. + +Ampuminen Paidelinnan edustalla oli kuulunut Tottille asti; mutta sitä +oli luultu ilopaukahduksiksi jonkun venäläisen partiokunnan +voittamisesta. Asian todellisesta laidasta tiedon saatuaan Ruotsin väki +kohta riensi kostamaan. Mutta he eivät tavanneet enää venäläistä +pääjoukkoa. Ainoastaan yhden myöhästyneen jälkiparven he saavuttivat +_Lukkolinnan_ (Loden) luona ja hakkasivat sen palasiksi. Koko 1,000 +rekeä täynnä saalista saivat meidän miehet tässä tilaisuudessa +palkinnokseen. Jonkun ajan kuluttua he sitten kopeina teikkaroivat +Räävelin kaduilla sopuli- ja näätäturkeissa, kalliit sormukset sormissa +ja kultavitjat kaulassa, kunnes kaikki ne kalleudet, niinkuin +sotamiehet ainakin, olivat ennättäneet mennä tavallista tietänsä +kurkusta alas. + + + + +5. Saksalaiset palkkasoturit Haapsalossa. + + +Aivan toisin kuin Paidelinnan sankarit käyttäytyi muutamia vuosia +myöhemmin Haapsalon linnanväki. Ruotsin kuninkaan palveluksessa näet +oli siihen aikaan, paitsi omia ruotsalaisia ja suomalaisia miehiä, myös +sangen paljon ulkomaalaisia Saksasta, Skotlannista, Englannista sekä +Ranskasta. Näistä, ainoastaan palkan ja saaliin tähden palvelevista +sotureista, oli monasti paljon vastusta. Kun he eivät kohta määräajalla +saaneet palkkaansa, seisahtuivat he usein kesken sotaretkeä eivätkä +tahtoneet marssia edemmäksi. Saksalaisessa palkkaväessä varsinkin oli +nurina ja vastahakoisuus yhteen aikaan niin kiihtynyt, että +ruotsalaisen päällikön oli täytynyt antaa heille _Haapsalon, Lukon ja +Liholan_ linnat Lännen (Lääne) maakunnassa pantiksi, kunnes rahaa +Ruotsista jälleen saataisiin. Vaan ei aikaakaan, niin nämät +valapatturit kuitenkin rikkoivat uskollisuusvalansa ja tunnustivat +Tanskan kuninkaan yliherraksensa. Sillä keinoin he toivoivat saavansa +noissa linnoissaan täydessä rauhassa rehmustella, ja riemuita, koska +Tanskan kuninkaan sukulainen, Liivinmaan nimikuningas Maunu, oli +venäläisten hyvä ystävä. + +Mutta siinä toivossa he olivat peräti pettyneet, sillä Maunu, suuresti +suuttuneena siitä, kun ei noita linnoja annettu hänen omaan haltuunsa, +pyysi taas apuväkeä Iivanalta. Tammikuussa 1576 ilmaantuikin +venäläisjoukko Lännen maakuntaan. Luvultansa ei se kuitenkaan ollut +kovin suuri eikä varsinkaan kylliksi piiritystykeillä varustettu, jotta +se olisi voinut valloittaa vahvoja linnoja. Siitä huolimatta +saksalaiset palkkasoturit vastarintaa yrittämättäkään aukaisivat +kaikkien pienten linnojensa portit, niinpian kuin vaan vihollinen oli +tullut näkyviin. Vielä suurempi häpeä ja ihme oli, että Haapsalon väki, +vaikka heidän linnansa oli suuri ja luja ja täydellisesti varustettu, +pian noudatti noiden pelkurien esimerkkiä. Kolmas vuorokausi silloin +vasta oli kulumassa siitä, kun linna oli tullut piiritykseen, eivätkä +venäläiset vielä olleet ehtineet rakentaa piiritysvalliakaan valmiiksi. + +Olisipa kuitenkin luullut, että haapsalolaisten olisi pitänyt olla +kunniattomasta käytöksestään vähän häpeissään. Mutta mitä vielä! He +eivät olleet yhtään millänsäkään. Venäläiset sisäänmarssiessaan näkivät +heidän aivan iloisina ja huolettomina istuvan pitopöydässä. Hyviä +herkkuja syötiin, maljoja juotiin ja leikkipuheita laskettiin linnan +naisten kanssa. Tämä näkö oli venäläisten mielestä liian kamala ja +hävytön. He eivät voineet olla lausumatta ilmi kummastustansa ja +ylenkatsettansa. "Aika kummaa kansaapa", arvelivat he, "te saksalaiset +olettekin! Jos me tämmöisen linnan näin helpolla olisimme käsistämme +antaneet, niin emme enää tohtisi katsoa ketään kunnon miestä silmiin. +Ja suuriruhtinaamme tuumailisi pitkin päätänsä keksiäkseen jotain +rangaistusta, joka olisi sen rikoksen vertainen." + + + + +6. Räävelin toinen piiritys. + + +Kaikista Ruotsin vallan alla olleista kaupungeista ja linnoista +Vironmaalla oli nyt enää vain Rääveli jäljellä. Kaupungin vahvat muurit +ja linnassa majaileva lukuisa sotajoukko olivat tähän asti peloittaneet +vihollista. Mutta huolettomaksi ja rauhalliseksi eivät Räävelin +porvarit voineet kehua sentään elämäänsä. Sodan tähden oli kauppa ja +teollisuus lamassa, jonka johdosta kukkarot pysyivät laihoina. Ja jos +sotaväestä olikin suojaa, niin toiselta puolen sen elättäminen tuntui +sangen rasittavalta. Paitsi sitä eivät sotamiehet kuitenkaan voineet +suojella muuta kuin itse kaupunkia. Porvarien karjat, kun ne +lähetettiin ulos laitumelle, olivat alituisesti vaarassa. Vähä väliä, +niin kertoo Rüssov aikakirjassaan, kilahtivat hätäkellot kirkkojen +kellotapuleista, ilmoittaen venäläisen partiojoukon tuloa. Silloin piti +heti jättää kaikki työt, askareet kesken ja rientää ulos, aseet +kädessä. "Ohoh", huokailivat usein porvari parat, "milloinkahan taas +saanemme vaski- ja nahkakellojen (rumpuin) äänen sijasta kuulla +talonpoikaisten säkkipillien iloisia säveleitä!" + +Kultaisia rauhanpäiviä olivat kuitenkin ne, joista he valittivat, sen +ajan rinnalla, mikä nyt oli tulossa. Syksyllä 1576 näet se huhu yhä +varmistuen levisi, että Iivana varustelihe uuteen piiritykseen Rääveliä +vastaan. Siitä syystä hän myös edellisenä vuonna oli solminut +välirauhan Suomen suhteen kahdeksi vuodeksi, jotta hän voisi koota +kaikki voimansa tähän yhteen yritykseen. Näin varoitettuna +rääveliläisetkin puolestaan hankkiutuivat ankaraan vastarintaan. +Urhoollisten suomalaisten, _Henrik_ ja hänen poikansa _Kaarle Hornin_ +johdolla he korjasivat vallinsa ja vahvistivat ne vielä uusilla +torneilla. Tykkejä oli varalta niin monta, että useat niistä sitten +koko piirityksen ajan seisoivat jouten. Muonaa oli koko vuodeksi, ja +linnassa oli lukuisa, peloton sotajoukko. Hyvällä toivolla saatettiin +siis katsoa eteenpäin, vaikka tosin Suomesta ja Ruotsista luvatut +sotamiehet sekä ampumavarat hukkuivat syksyisiin myrskyihin taikka +jäivät lähettämättä. + +Tammikuun 23 p:nä 1577, juuri kun Räävelin porvariemännät kiehuttivat +päivällispatojansa, ilmaantui venäläisten etujoukko läheiselle mäelle. +Kohta sen jäljessä saapui myös itse pääarmeija, ja koko sen päivän +myöhäiseen yöhön asti vieri nyt parvi parven perästä mustana käärmeenä +loikerrellen alas mäkeä. Kaikkiaan kuului nyt seisovan 50,000 +venäläistä Räävelin edustalla. Ylipäällikkönä oli mainio _Iivana +Koltsov_, joka lähtiessään oli tsaarille luvannut: "Joko tuon sinulle +Räävelin avaimet, taikka en palaja enää hengissä kotiin!" + +Seuraavina päivinä vihollinen rakensi viisi rintavarustusta, joiden +suojaan asetti piiritystykkinsä. Näitä oli hänellä aika suuri joukko, +ja muutamat olivat mahdottoman suuret kooltaan. Kolme oli kanuunaa, +joista ammuttiin 52 naulaisia rautaluoteja; olipa vielä pari, joista +lennätettiin 225 naulaisia kiviä. Nytpä siis aika rymäkkä nousi, kun +nuot hirveät tulikidat ynnä niiden pienemmät kumppanit kaikki rupesivat +ammumaan ja oksentamaan pallojansa Rääveliä kohden. Eipä sentään siitä +tullutkaan niin suurta vahinkoa, kuin mitä olisi luullut. Kaupungin +kartanot enimmiten olivat kolmikertaisia ja katot sekä välilaipiot +kaikki kiviliuskoista liitetyt. Harvoin luodit pudotessaan pääsivät +yläkertaa alemmaksi. Alimmassa kerroksessa istuivat siis porvarit +perheinensä hyvässä turvassa. "Eipä hätää!" kuultiin heidän sanovan. +"Se rauta, jonka luodeista saamme, on paljoa kalliimpi kuin se muuraus, +minkä se tullessaan rikkoo." + +Tulipommeja vastaan Henrik Horn oli keksinyt sangen sukkelan keinon. +Hän näet oli valinnut 400 vapaaehtoista virolaistalonpoikaa +pommisammutuskomppaniaksi, luvaten heille kolme markkaa joka pommilta, +jonka he hänen käsiinsä toisivat. Tästä lupauksesta kiihtyneinä +talonpojat yöt päivät kuljeskelivat kaduilla, vahtien pommien tuloa. +Niinpian kuin joku tulipallo oli maahan iskenyt, he riensivät heti +luokse temmatakseen pois sen sytyttimen ja he juoksivat kilpaa, +niinkuin poikaset koppisilla eli pallosilla ollessa. Tätä leikkiä oli +aika lystiä katsella, ja moni porvarivaimo kesken suruansa ja itkuansa +purskahti suureen nauruun. + +Piiritetyt muuten eivät tyytyneetkään ainoastaan näiden vihollisluotien +vastaanottamiseen ja sammuttamiseen. Hekin puolestansa ahkerasti +lennättelivät rautapalloja takaisin, ja tiheään he myös ryntäilivät +ulos, hävitellen venäläisten varustuksia. Tässäkin toimessa tuo +virolaiskomppania, uljaan päällikkönsä, mynttäyssälli _Iivo +Schenkenbergin_ johdolla, oli aina etunenässä. Kertakin olisi melkein +saatu osa piirittäjien tykistöä ryöstetyksi. Tiedoksi näet oli tullut, +että sitä vartioitiin yöllä sangen huolimattomasti. Yleinen +ulosrynnäkkö oli siis päätetty tehdä. Mutta ennenkuin siitä käskykään +oli annettu, läksivät muutamat upseerit omin luvin koettamaan, +ainoastaan 50:n miehen kera. Yksi tykki saatiin tällä retkellä +saaliiksi; mutta suuri rynnäkkö samalla oli mahdottomaksi tehty, sillä +venäläiset rupesivat nyt valppaammin vartioimaan kanuuniaan. + +Esimiehinä, ei ainoastaan nimeltä ja arvolta, vaan myös +urhoollisuudessa ja toimeliaisuudessa, olivat aina molemmat Hornit, +niin isä kuin poikakin. Öin päivin he levähtämättä pitivät kaikkea +silmällä ja järjestyksessä. Omin käsinkin he monta kertaa tähtäsivät ja +laukaisivat tykkejä huolimatta siitä, että vihollisen luodit heidän +ympärillään tuiskusivat. Turhaan pyysivät porvarit ja sotamiehet, että +he säästäisivät enemmän itseään; he tahtoivat esimerkillään olla muille +kehoituksena ja rohkaisuna. + +Kolme viikkoa oli jo piiritystä tällä tavalla kestänyt, kun eräänä +päivänä eräs tatarilainen pajari, Bulat Mursoi nimeltään, tuli +karkulaisena kaupungin portille seitsemän palvelijansa kanssa. Hänen +tuomansa sanomat rohkaisivat vieläkin uljaammiksi kaupunkilaisten +mielet. Ylipäällikkö Koltsov, niin hän kertoi, oli kaatunut ja paljon +väkeä lisäksi; monta sataa oli sitä paitsi lähtenyt karkuun, ja +yleisesti jo epäiltiin yrityksen onnistumista. -- Sittenkin kului vielä +melkein koko kuukausi, ennenkuin piirittäjät, tsaarilta tulleen käskyn +mukaan, polttivat leirinsä ja läksivät kotiinpäin marssimaan. Se +tapahtui yöllä maalisk. 13:tta päivää vasten. + +Näin oli siis Räävelin kaupunki toisenkin kerran pelastunut, ja +hartaasti kiittivät siitä kaupungin asukkaat Herraa Jumalaansa. Mutta +autioiksi hävitetyt olivat kuitenkin kaikki seudut ylt'ympärillä, monen +peninkulman laajuudelta. Ja Suomessakin oli Porvoon sekä Helsingin +paikkakunnat saaneet kovan iskun. Niistä tatarilaisista, jotka Räävelin +piiritysjoukkoon kuuluivat, oli näet 1,200 samonnut merijään yli +Uudellemaalle. Siellä ei kukaan tiennyt olla varoillansa, koska sovittu +välirauha ei ollut vielä loppuun kulunut. Sentähden saivat rosvot +mielin määrin tehdä tuhotöitänsä ja täydessä turvassa palata +saaliinensa. Paljon he myös kuljettivat pois vankeja, totutulla +tavallaan laahaten niitä perässään, hevosten häntään sidottuina. +Tietysti moni raukka, varsinkin lapsista, pian uupui, ja jätettiin +silloin armotta jäälle nääntymään. Mutta olipa myös rosvoistakin 500 +hukkunut sulaan paikkaan. + + + + +7. Pontus De la Gardie valloittaa Käkisalmen. + + +Räävelin piiritys oli moneksi ajaksi venäläisten viimeinen suuri +päällekarkaus. Seuraavina vuosina oli heillä omankin maansa +varjelemisesta tarpeeksi huolta ja työtä. Juhanan kanssa näet +liittoutui nyt Puolan uusi kuningas _Tapani Batori_,[5] ja molempien +sotajoukot alkoivat kumpikin puoleltaan valloitella Venäjän +rajalinnoja. Vaarallisimmat Ruotsin vallan rauhalle olivat _Käkisalmi_ +Karjalassa ja _Narva_ Vironmaan itäkulmalla. Edellistä vastaan Juhana +käski Yrjänä Boijen Suomen väen kanssa, ja jälkimäisen valloittamisen +antoi hän Viron sotapäällikön Henrik Hornin toimeksi. Mutta Boije +vitkasteli ja esteli eikä hänen hankkeistaan tullut mitään. Samoin myös +meni Narvan piiritys hukkaan toisen suomalaisen nahjuksen, amiraali +Pentti Juustenin tähden. Hänen olisi pitänyt laivastollaan viedä +tarpeelliset ruokavarat Hornille; mutta ne viipyivät viipymistään, niin +että piirittäjien viimein täytyi tyhjin toimin lähteä, suuren joukon +kuoltua nälkään. Suutuksissaan Juhana kuningas eroitti kaikki nuo +suomalaiset herrat heidän viroistaan ja määräsi uskotun miehensä, +_Pontus De la Gardien_, kaikkien sotajoukkojensa ylipäälliköksi niin +Suomessa kuin Virossakin. + +Kohta alusta alkaen osoittikin tämä uusi johtaja erinomaista +toimeliaisuutta ja taitoa. Viipymättä hän läksi liikkeelle Viipurissa +seisovan sotaväen kera ja saapui Käkisalmen edustalle lokak. 26 p:nä +1580. Ensi toimekseen hän alkoi piirittää tätä linnaa joka puolelta, +ettei kukaan pääsisi ulos apua hankkimaan, eikä myöskään kukaan ulkoa +sisään. Sitä varten De la Gardie lähetti osan väkeänsä Vuoksen yli; +toisen osan hän piti luonansa Viipurin puolisella rannalla. +Savonlinnasta tullut lisäjoukko kävi leiriin Käkisalmen +pohjoispuolelle, ja vesitiekin suljettiin lotjilla, jotka pantiin +pitkin ja poikin Vuoksen virtaa soutelemaan. + +Venäläiset eivät kuitenkaan olleet millänsäkään kaikista näistä +hankkeista. Käkisalmen linna oli saarelle rakennettu, jonka +ylt'ympäritse syvä ja leveä Vuoksi virtaili; rynnäköstä ei siis ollut +mitään pelkoa. Nälällä näännyttäminen taas vaati paljon aikaa, ja sillä +välin oli varmaan Venäjältä joutuva apua. Täydessä turvassa istuivat +siis käkisalmelaiset varustustensa takana, luullen linnansa +valloituksen tuiki mahdottomaksi. + +Mutta vaikka Käkisalmen linnan luonnollinen asema olikin edullinen, +niin oli se sittenkin rakennukseltaan sangen vanhanaikuinen ja heikko. +Se oli näet kokonaan puusta, ja ulkomuurin asemasta sillä oli vain +puinen hakuli ympärillään. Se saattoi siis kyllä kestää nuolia sekä +kylmiä luoteja, vaan eipä sen puisista varustuksista ollut paljon apua +noita äsken keksittyjä tulipommeja vastaan, joita De la Gardiella oli +muassaan. Marrask. 3 p:nä alkoi piirittäjien leiristä ankara pommitus, +eikä aikaakaan, niin leimahtikin jo kaupunki ilmituleen, ja pian myös +samalla tavoin linnan hakuli. Molemmat paloivat aivan tantereen +tasalle. Hädissään mätti nyt osa kaupunkilaisista tavaransa lotjiin ja +yritti päästä pakoon Vuoksen virtaa myöten. Mutta alukset ammuttiin +tykkien luodeilla upoksiin, ja ne hukkuivat Vuokseen kuormineen +päivineen, jossa tilaisuudessa kolmatta tuhatta venäläistä kuuluu +saaneen surmansa. Siitäpä linnan isäntäkin, Attalik Kvasnin, säikähtyi +ja avasi porttinsa, pyytäen armoa itsellensä sekä jäljelle jääneelle +väelleen. Marrask. 5:nä p:nä joutui täten Karjalan vanha pääkaupunki +suomalaisten valtaan. Useat Käkisalmen pajareista antautuivat miehineen +Ruotsin kuninkaan palvelukseen; muut päästettiin pois Venäjälle. + +Käkisalmessa ei De la Gardie muuten malttanutkaan kauan aikaa viipyä; +hän rupesi kohta viemään väkeänsä uudelle voittoretkelle Pähkinälinnaa +vastaan. Mutta syksyisten teitten pohjattomuus ja muonan puute +pakoittivat hänet kesken matkaa kääntymään. Hän palasi takaisin +Viipurin kaupunkiin. + + + + +8. Pontus De la Gardie ajaa venäläiset vironmaalta ja valloittaa +läntisen Inkerin. + + +Viipurissa, jonne De la Gardie Käkisalmen valloituksen jälkeen oli +lähtenyt, ei hän antanutkaan väkensä kauan levätä. Hän odotti vaan +siksi, kunnes kovat pakkaset olivat tehneet tiet tasaisiksi ja +rakentaneet siltoja vesien yli. Sitten hän taas heti uudella vuodella +1581 läksi liikkeelle ja kulki kompassin avulla 250 virstaa merijäätä +myöten, Viipurista suoraan Viron rannikolle. Aikalaillapa siellä kaikki +hämmästyivät, sekä ystävät että viholliset, kun Pontus herra +suomalaistensa kanssa ilmaantui noin äkkiarvaamatta, niinkuin merestä +noussut. Sillä tämmöisiä retkiä merijään poikki oli kyllä toisinaan +joku partiolla käyvä ratsumiesparvi tehnyt; vaan ei mikään säännöllinen +sotajoukko tykkeineen, kuormineen ollut vielä ikänä senkaltaista +yrittänyt. + +Eipä aikaakaan, niin jopa De la Gardien tulipommit taas kuumentelivat +_Rahkavieren_ (Wesenbergin) linnan hakulia, jonka venäläiset olivat +mielestänsä rakentaneet sangen vahvaksi. Ruotsin väen äkillisestä +tulosta ja hakulin palosta säikähtynyt pajari Saburov avasi pian sen +jälkeen myös kivisen linnansa portit. Suuri oli venäläisten suru tästä +antautumisesta, vaikka he kyllä voimia myöten olivat koettaneet pitää +puoliaan. Ulosmarssiessa ei kukaan heistä kehdannut katsoa voittajia +silmiin, vaan he kulkivat alla päin, synkästi maahan katsellen ja +kantoivat pyhäinkuviansa, joita he eivät tahtoneet jättää sinne +vierasuskolaisten pilkaksi. + +Tämän työn suoritettuaan De la Gardie itse palasi Suomeen, toimittamaan +enemmän väkeä ja muita tarpeita kesäistä sotaa varten. Sillä aikaa +hänen väkensä _Kaarle Hornin_ johdolla valloitti takaisin Lännen +maakunnan linnoinensa. Se ei onnistunutkaan yhtä helpolla kuin +venäläisten anastaessa ne saksalaisten palkkasoturien käsistä. +Erittäinkin teki Haapsalon linna kovaa vastarintaa, ja kun viimein +antautumista ei enää voitu välttää, tappoi venäläinen linnanväki +vimmoissaan ensin kaikki heidän turviinsa paenneet virolaiset +talonpojat. Sanotaanpa yhden ainoan hurjan venäläisakan siinä +tilaisuudessa paiskanneen päät mäsäksi seitsemältä lapsiparalta. + +Veresten apujoukkojen kanssa tultuansa jälleen Viroon De la Gardie nyt +läksi vahvaa ja tärkeää Narvan linnaa vastaan. Meritse saapui myös +sinne _Klaus Eerikinpoika Fleming_, joka oli amiraaliksi asetettu; hän +toi laivoillansa tarpeelliset piiritystykit ynnä ampuma- ja ruokavarat. +Kaksi vuorokautta paukkuivat sitten De la Gardien kanuunat yöt päivät +lakkaamatta. Tästä ankarasta tulesta viimein Narvan muuri alkoi +useammasta kohdin raueta, vaikka se oli kolmen sylen paksuinen. +Kolmantena päivänä siis vaadittiin linnan väkeä antautumaan, mutta he +vastasivat vaatimukseen urhokkaasti ja kopeasti. Silloinpa Pontus herra +torahdutti sotatorviaan ja kutsui kaikki miehensä kokoon. "Rynnäkkö", +lausui hän heille, "on nyt yritettävä tätä linnaa vastaan, vaan en minä +tahdo ketään pakoittaa tähän vaaralliseen työhön. Astukoot siis esiin +ne, jotka vapaaehtoisesti haluavat ruveta ryntäämään. Jos rynnäkkö +onnistuu, saavat he sitten ryöstää kaupunkia koko vuorokauden ajan." -- +Hurraamista ja riemuhuutoja kajahti kohta vastaan päällikön lopetettua +puheensa ja koko sotajoukko, niin maaväki kuin laivamiehetkin, pyysivät +kilpaa päästä koettelemaan. Itse valittuaan päällikkönsä ja +lipunkantajansa, läksivät ryntääjät sitten muurille kapuamaan, +iloisesti huutaen "ikäänkuin tanssiin mentäessä". Eikä aikaakaan, niin +olivatkin he venäläisten lujasta vastarinnasta huolimatta valloittaneet +muurin. Ja sieltä he vastustamattomana ja hävittävänä tulvana +törmäsivät alas onnettoman kaupungin kimppuun. Mokomaa verisaunaa eivät +muistaneet vanhatkaan sotamiehet ikänä nähneensä; armoa ei suotu +yhdellekään hengelle, ei nuorelle eikä vanhalle. Tällä tavoin sai +surmansa 2,000 venäläistä strelitsiä ja 300 pajaria palvelijoinensa, +ynnä vielä suuri joukko viattomia kaupunkilaisia perheineen, kaikkiansa +7,000 henkeä. Vieläkin julmemmat tappamaan, kuin suomalaiset ja +saksalaiset soturit, olivat ne venäläiset, jotka ennen vangiksi +joutumistansa olivat Ruotsin palvelukseen antautuneet. Saalis, joka +tässä tilaisuudessa saatiin, oli aivan ääretön, sillä Narva oli ollut +koko Venäjän kaupan ainoana välittäjänä. + +Kohta tämän loistavan voiton jälkeen De la Gardie myös valloitti +_Jaaninlinnan_ (Ivangorodin) toisella puolella Narvajokea, ynnä vielä +_Jaaman ja Kaprion_ linnat läntisessä Inkerissä. Samaten antautui myös +samana syksynä Paidelinna, venäläisten viimeinen jalansija Vironmaalla. + +Lucian päivänä, 13:na joulukuuta, palasi sitten viimein voittosankari +Räävelin kaupunkiin, viettämään kiitosjuhlaa onnellisten sotiensa +johdosta. Pontus herra seisahtui koko sotavoimansa kanssa pyhän +Nikolain kirkon eteen. Hän ynnä hänen alapäällikkönsä hyppäsivät +hevosten selästä maahan ja astuivat täydessä sota-asussa, niinkuin +olivat, kannukset jalassa ja kypärä päässä, sisään. Alttarin edessä he +kaikki lankesivat polvilleen ja kiittivät hartaasti Jumalaa hänen +suuresta avustansa. Saarnan tekstinä oli viidennen Moseksen kirjan 20:s +luku, joka muun muassa sisältää seuraavat sanat: "Mutta näitten kansain +kaupungeista, kuin Herra sinun Jumalas sinulle perinnöksi antaa, älä +jätä elämään yhtäkään henkeä." -- Se oli ikäänkuin kultauksena Narvassa +tehdyille kauheille veritöille! -- Jumalanpalveluksen jälkeen alkoi +loppumaton riemupaukutus kaikilta kaupungin valleilta, ja porvarit +seisoivat kaduilla juhlapuvuissansa, ilokyyneleet silmissä. Täysi syy +heillä olikin iloita, sillä kaikki ne läheiset linnat, jotka vielä +vähän aikaa sitten uhkasivat rääveliläisten rauhaa, olivat nyt +muuttuneet heille vahvaksi etuvarustukseksi ja suojelusmuuriksi. + +Suuresti myös Juhana kuningas iloitsi ja ylpeili valtakuntansa +laajennuksesta. Arvonimeensä hän teki nyt seuraavan lisäyksen: +_Karjalan, Inkerin ja Shelonan viidenneskunnan suuriruhtinas_. +Suomellekin hän samalla antoi korkeamman arvonimen, ylentäen sen +_suuriruhtinaskunnaksi_. Ja sen kunnian olikin meidän maamme täydellä +syyllä ansainnut; sillä meidän urhoollisten sotamiesten verellähän +enimmäkseen oli Ruotsin valtakunnan laajennus ostettu. + + + + +9. Retket Aunuksenmaalle. + + +Käkisalmeen oli De la Gardie jättänyt Yrjänä Boijen haltijaksi. Tämä +rupesi kohta isännöimään sekä linnassa että sen läänissä, ikäänkuin ne +jo olisivat rauhan sovinnolla ja ristinsuutelemisella iäksi päiviksi +annetut Ruotsin kruunulle. Linna rakennettiin uudestaan kivestä, +semmoiseksi kuin se nytkin vielä on, ja varustettiin vahvalla +ulkovallilla. Ympäri lääniä ruvettiin kantamaan talonpojilta kaikkia +niitä veroja, joita ennen oli suoritettu tsaarille. Alettiinpa jo +samassa myös pitää huolta uuden maakunnan asukkaiden käännyttämisestä +samaan uskoon kuin muut suomalaiset. Käkisalmen kaupunkiin rakennettiin +luterilainen kirkko, jossa linnaväen sotapapin ensi aluksi piti +saarnata, kunnes uuden seurakunnan luku olisi niin karttunut, että he +jaksaisivat palkata eri papin itsellensä. Paljon luterilaisia +talonpoikia asutettiin myös autiotaloille Inkerin rajoille, Raudun, +Sakkulan ja Räisälän pitäjiin. Entiset omistajat, kreikanuskoiset +karjalaiset, olivat näet enimmäksi osaksi paenneet Venäjälle, taikka +väkisin pois ajetut senvuoksi, että he aina auttoivat uskolaistensa, +venäläisten partioretkiä. + +Pianpa alkoivat jo Käkisalmenkin läänin rajat tuntua liian ahtailta +meidän miehistä. He rupesivat laajalta ryöstelemään kaikissa +maakunnissa Laatokan pohjois- ja itäpuolella. Kohta seuraavana vuonna +valloituksen jälkeen läksi _Klaus Hermaninpoika Fleming_[6] uskaliaalle +retkelle ennen käymättömille seuduille. Häntä seurasi 2 lippukuntaa +sotamiehiä kahden tykin kera ynnä suuret talonpoikaisparvet Savosta +sekä Pohjanmaalta. Aikomus oli hävittää eräs pieni linnoitus, jonka +venäläiset äsken kuuluivat rakentaneen Jyskyjärvelle, Vienanmeren +puolelle. Helmik. 12 p. 1581 marssittiin Savonlinnasta ja kuljettiin +neljä päivää itäänpäin, väliin järvien jäitä, väliin tiettömiä korpia +myöten. Sitten kierrettiin kaakkoa kohden suuren Tulomajärven kylään +asti, joka kuului Novgorodin piispan alustoihin. Sieltä viimeinkin +kääntyi matka pohjoiseenpäin, sillä asumattomat seudut olivat tehneet +suoremman kulun mahdottomaksi. Kauas meidän retkeläisemme Pohjolan +matkallansa eivät nytkään päässeet. Sillä sangen pian tuli se +harmittava sanoma, että venäläiset itse olivat polttaneet +linnoituksensa ja rakentaneet uuden Solokansaarelle,[7] keskelle +Vienanmerta, mistä heitä tietysti oli mahdoton saavuttaa. Fleming +tahtoi nyt viedä väkensä kotimaahan Oulunjärven seutujen kautta. +Mutta sille retkelle, niin kaikki tuntijat sanoivat, ei ollut +yrittämistäkään. Sillä koko tuolla pitkällä taipaleella ei kuulunut +olevan mitään tien jälkeäkään, eikä myöskään yhtään taloa, mistä olisi +ihmisille ja hevosille ruokaa saatu. + +Sentähden Fleming nyt käänsi matkansa eteläänpäin ja tuli _Aunukseen +eli Agnismaalle_, senaikuisen kirjoitustavan mukaan. Ensin hän vaan +vaati jonkun summan veroa läänistä, luvaten sen saatuansa lähteä kotiin +vahinkoa tekemättä. Mutta kun aunukselaiset eivät suostuneet siihen +sovintoon, niin meidän miehet rupesivat armottomasti koko seutua +ryöstämään ja polttamaan. Kaikki aseisiin kykenevät miehet tapettiin +joka paikassa; ainoastaan vaimot, vanhukset ja lapset saivat pitää +henkensä. Aleksanterin monasteriin asti, lähelle nykyistä Lotinanpellon +kaupunkia, ja vielä vähän edemmäksikin ulottui tämä hirveä hävitys. +Syvä Syvärijoki vasta pani esteen suomalaisten hävitysretkelle. +Maaliskuun alussa he olivat jälleen palanneet omille rajoillensa Salmin +pitäjään. + +Lotjillakin käytiin Käkisalmesta melkein joka vuosi hävittelemässä +Laatokan vastakkaista rantaa. Eräällä semmoisella retkellä v. 1581 +poltettiin myös Valamon luostari, joka oli ollut 250 vuotta +kreikanuskon pesäpaikkana Karjalassa. Enin osa munkkeja tapettiin tai +pakeni; ainoastaan muutamia erakkoja jäi aution saaren kallioluoliin +asumaan. + +Merkillisinpä kaikista käkisalmelaisten lotjaretkistä tähän aikaan +tapahtui vuonna 1591. Silloin purjehti koko laivasto, 640 sotamiestä ja +570 talonpoikaa,[8] Ambrosius Henrikinpojan komennon alla Laatokan +selän yli _Mägrän_ kylään. Siellä voitettiin vastaantullut venäläinen +sotavoima, ja ryöstettiin sitten pitkin rannikkoa eteläänpäin +Syvärijoen suulle asti. Siellä taas oli taisteltava 62:n venäläisen +lotjan kanssa, joissa kussakin oli 15 miestä. Koko yökausi tapeltiin, +kunnes venäläiset, menetettyänsä yhdeksän pajariaan ja 150 strelitsiä +(pyssymiestä), laskivat laivansa myötätuuleen pitkin Laatokkaa ja +pötkivät pakoon. Suomalaiset kulkivat nyt ylöspäin, ensin Syväriä ja +sitten sen haarajokea Ojatia myöten _Sermaksin_ kaupunkiin asti, joka +näkyy olleen näiden seutujen kauppakeskuksena. Sermaksi poltettiin +poroksi, samoinkuin jo ennenkin tällä retkellä kaksi kivistä ja yksi +puinen luostari ynnä monta pajarinkartanoa sekä kylää. Yleensä suitsusi +seitsemän pitäjää kekäleinä ja tuhkana! Saalista saatiin runsaasti, +varsinkin Sermaksista. Viljaa olisi ollut vielä enemmänkin saatavissa, +jos vaan aika olisi sallinut puida eli tappaa pelloilla valmiina +seisovat aumat. Asukkaista ei tällä retkellä tavattu monta. Vaimot, +vanhukset ja lapset ynnä enin osa irtonaista tavaraa oli korjattu pois +talteen hamaan Äänisjärvelle ja Vienanmeren rannikolle asti. Ainoastaan +nuoret miehet olivat jääneet kotiin viljaa leikkaamaan ja vastustamaan +vihollista. + + + + +10. Pontus De la Gardien kuolema. + + +De la Gardien erinomaiset ja äkilliset voitot herättivät pian Ruotsin +liittolaisen, Puolan kuninkaan, kateutta ja levottomuutta. Kiireesti +solmi Batori venäläisten kanssa rauhan sovinnon, luopuen kaikista +valloituksistansa sillä ehdolla, että he tunnustaisivat hänet +Liivinmaan herraksi. Kaikki Venäjän voimat saattoivat siis nyt jälleen +kääntyä yksistään Ruotsia vastaan, mutta sittenkin tsaari Iivana, joka +oli tullut vanhaksi, pelästyi kuullessansa, että De la Gardie +varustautui uutta sotaretkeä varten. Samaten Juhana kuningaskin +puolestansa jo alkoi pitkäksyä tuota lakkaamatonta, jos kohta +voitollistakin sotaa. Molempien valtojen lähettiläät tulivat siis v. +1583 kokoon. Rauhaa he tosin eivät silloin saaneet toimeen, sillä +venäläiset vaativat kopeasti takaisin kaikki, mitä heiltä oli +valloitettu, mutta aselepo saatiin kuitenkin kolmeksi vuodeksi +päätetyksi. + +Tämän määräajan loputtua lähettiläät tulivat jälleen kokoon samaan +paikkaan. Ensimäisenä keskustelunaineena, niinkuin siihen aikaan aina, +olivat jonninjoutavat riidat arvosta ja etusijasta. Kumpikin puolue +olisi luullut itsensä halvennetuksi, jos sen olisi pitänyt mennä toisen +luokse; sillä se muka olisi myöntänyt toisen olevan arvokkaamman. +Viimeinpä kuitenkin keksittiin sukkela keino, joka tyydytti +kumpaistenkin kunnianhimoa. Pöytä näet asetettiin tantereelle, +molempien leirien keskivälille, ja teltta rakennettiin kummankin +pöydänpään yli, toinen venäläisiä, toinen meidän miehiä varten. Sillä +lailla he sitten saattoivat keskustella, kumpikin istuen oman +katoksensa alla. Venäläiset rupesivat nyt uudestaan vaatimaan takaisin, +mitä olivat menettäneet; meidän puolelta ei tahdottu myöntää mitään. +Asiain näin ollessa rauhan sovintoa ei tälläkään kertaa saatu aikaan. +Rauhanhieromisesta oli vain se etu, että aselepoa jatkettiin jälleen +viidellä vuodella. + +Ruotsi sai kuitenkin maksaa tämän edun sangen kalliilla hinnalla. Sillä +sen paras sotapäällikkö, De la Gardie, sai tässä tilaisuudessa +tapaturmaisesti surmansa. Keskustelujen loputtua näet Ruotsin +asiamiehet astuivat lautalle, mennäksensä joen poikki. Kun oli jo +melkein päästy yli, ammuttiin lautalta pari tykinlaukausta merkiksi +herrojen palvelijoille, jotka vaunuineen, hevosineen odottivat toisella +rannalla. Tärähdyksestä avautui muutamia suuria rakoja alukseen, joka +oli jo vanha ja mädännyt. Pohja oli täynnä tavaroita, niin ettei veden +vuotoa havaittukaan, ennenkuin hätä jo alkoi olla käsissä. +Säikähdyksissään kaikki väki karkasi silloin toiselle laidalle, ja +lautta mentyään kumoon upposi jokeen. Apua tosin heti joutui rannalta; +mutta De la Gardieta ei kuitenkaan enää saatu pelastetuksi; hän oli +äskettäin ollut sairaana, eikä senvuoksi jaksanut uida, vaan hukkui +virtaan. Se tapahtui marrask. 5 p. 1585. Ruumis vietiin Rääveliin ja +lepää siellä Nikolain kirkossa. + +De la Gardien uskaliaat retket ja merkillinen sotaonni tekivät syvän +vaikutuksen Suomen ja Viron kansaan. Niillä seuduilla, missä hän sotien +kulki, kerrotaan vieläkin joka mökissä tarinoita hänestä, toinen +toistansa kummallisempia. Kaikkia suuria ja ihmetystä herättäviä +vanhanaikaisia jäännöksiä noilla rajamailla sanotaan kansan tarinoissa +"Pontus herran" töiksi, vaikka na ovat oikeastaan toisten miesten +tekemiä. "Pontuksenkaivannoksi" esim. hoetaan sitä Saimaan kanavan +alkua, jonka Tuure Bjelke, niinkuin tässä ennen on kerrottu, paljoa +aikaisemmin kaivatti. Ja "Pontuksensiltoja" muka ovat kaikki suuremmat +porraspuut Itä-Suomen avarilla soilla. Sanalla sanoen, "Pontus herra" +on kansan muistissa tullut melkein samallaiseksi kaikkivaltiaaksi, +puolijumalalliseksi olennoksi, kuin Väinämöinen, Ilmarinen ja muut +Kalevalan urhot. + +Siitä huolimatta tämä Suomen kansalle niin rakas sankari ei ollut +kasvanut meidän maassamme, hän ei ollut edes ruotsalainenkaan. Hän oli +syntynyt Ranskanmaalla, Languedocin maakunnan vuoristossa. + +Vähäpä hänen äitinsä heilutellessaan kätkyttä arvasi, kuinka +kuuluisaksi hänen poikansa kerran oli tuleva kaukaisilla Pohjanmailla; +eipä hän silloin arvannut edes sitäkään, että hänestä tulisi +sotasankari. Pontus näet oli nuorempi poika ja jäävä siis perinnöttä; +siitä syystä vanhemmat aikoivat häntä luostariin, jotta hänellä siellä +edes olisi varma toimeentulo. Mutta kirjan ääressä istujaksi ja +luostarin nurkissa vetelehtijäksi Pontus oli liian vilkas. Pian vaihtoi +hän helminauhansa puiset palloset lyijyluoteihin ja ristinsä +miekankahvaan. + +Aluksi hän palveli oman maansa lipun alla, ja kävi sotaa Italiassa sekä +Skotlannissa. Viimemainitusta maasta hän sitten muutti Tanskan +kuninkaan palvelukseen, ja viimein, jouduttuansa ruotsalaisten +sotavangiksi, hän otti pestin Eerikki XIV:nneltä. Vielä kerran, pari +vuotta myöhemmin, hän osoitti palkkasoturin vaihtelevaisuutta ja +epäluotettavuutta sillä, että hän luopui Eerikistä ja meni kapinoivien +herttuain puolelle. Mutta se kerta olikin viimeinen; siitä saakka hän +käytti suurta taitoaan uuden kotimaansa ja uuden hallitsijansa +palveluksessa. Juhana luottikin De la Gardie'hin enemmän kuin +keneenkään muuhun herroistansa, ja osoitti hänelle paljon suosiota. +Paitsi kaikellaisia korkeita virkoja antoi kuningas rakkaalle +Pontukselleen v. 1571 vapaaherran arvon sekä komean Ekholman kartanon +ja v. 1580 naitti hänelle oman aviottoman tyttärensä Sofia +Gyllenhjelmin. Kuollessaan oli De la Gardie viidenseitsemättä vuoden +vanha. + + + + +11. Sigismund tulee Puolan kuninkaaksi. + + +Avioliitossaan Katariina Jagellonican kanssa Juhana kuningas oli saanut +pojan, nimeltä _Sigismund_. Tämä oli syntynyt synkässä vankihuoneessa, +vaan sittenkään harvan lapsen kehdon ympärillä on ollut yhtä kirkkaita +toivonsäteitä loistamassa. Hänen setänsä, Ruotsin kuningas Eerikki, oli +lapseton; samoin myös hänen enonsa Sigismund Aukusti, Puolan +hallitsija. Kummankin kruunun kantajaksi näytti siis nuori herttua +olevan aiottu. Puolassa kruunu tosin ei ollut kuningassuvun +perintötavarana; aatelisto joka kerta itse valitsi uuden kuninkaansa. +Mutta syytä oli toivoa, että vaali ensi sijassa sattuisi tähän vanhan +hallitsijasuvun vesaan. Juhana kuningas poikaansa kasvattaessaan ei +laiminlyönytkään ainoatakaan asiaa, millä hän saattoi saada hänet +puolalaisille mieluisammaksi. Lapsi sai Puolassa tavallisen ja tutun +nimen Sigismund; häntä opetettiin selvästi puolankieltä puhumaan; +vieläpä lisäksi hänet kasvatettiin katolinuskoon. -- "Poikani on +kasvatettava molempien valtakuntien hallitsijaksi," vastasi kuningas +poikansa luterilaiselle opettajalle, joka viimeksimainitusta seikasta +oli pahoillaan. + +Tapani Batorin kuoltua tuli vihdoin tuo tilaisuus, jota Juhana aina oli +ikävöinyt. Mahtava aatelispuolue käänsi heti silmänsä Sigismundiin. +Kuninkaan leski, Anna, koetti kaikkia keinoja lisätäkseen +sisarensapojalle puolustajia, ja Juhana kuningas sitä varten tuhlasi +melkoisen rahasumman. Päätös olikin se, että Sigismund v. 1587 +valittiin Puolan kuninkaaksi. + +Suurella juhlallisuudella otettiin hänet vastaan kaikissa valtakuntansa +suuremmissa kaupungeissa. Vilnassa muun muassa siellä olevan +jesuiittaopiston oppilaat tervehtivät häntä useammankielisillä +runoilla. Joukossa oli myös suomalainen runo, ensimäinen senkaltainen, +joka lie painettu meidän kielellämme. Se alkaa sanoilla: + + Terven mule (Terveenä mulle) + Sigismunde tule (Sä Sigismund, tule) + Niin caiki cansa Vilnas lule (luulee) j.n.e. + +Marrask. 29 p. Sigismund ratsasti pääkaupunkiinsa Krakovaan. Joka +ikkunasta riippui komeita kankaita, joista muutamat tikkauksillaan +kuvasivat tapauksia Jagello-sukuisten kuningasten historiasta; joka +kadulla oli kunniaportteja, joiden harjalla liehuvat liput olivat +täynnä tervehdyssanoja, joka haaralta soi musiikki ja kaikui kansan +riemuhuudot. Krakovassa myös vietettiin juhlallisesti uuden kuninkaan +kruunaus. + +Kauan aikaa ei Sigismund sentään saanut iloita uudesta arvostaan. Sillä +pian hän sai kokea, että Puolan kuninkaalla oli ainoastaan tyhjä +hallitsijan nimi ja arvo, vaan ei valtaa juuri yhtään. Vielä enemmän +havaitsi Juhana kaikki toiveensa poikansa korotuksen johdosta turhiksi. +Molempien kansojen välisestä lähemmästä yhteydestä ei näyttänyt +johtuvan minkäänlaista etua. Puolalaiset eivät tahtoneet uudestaan +ryhtyä sotaan Venäjää vastaan; yhtä vähän he myöskin tahtoivat luopua +luullusta oikeudestaan Vironmaahan. Siitä suuttuneena ja poikansa +seuraa ikävöiden Juhana pian alkoi kehoittaa häntä luopumaan +kruunustaan ja palaamaan Ruotsiin. Ensi alussa kuninkaat pitivät +päätöksensä salassa. He olivat vain saapuvinansa Rääveliin yhteistä +neuvottelua varten. Heidän oikea aikomuksensa tuli täällä kuitenkin +sangen pian tunnetuksi, ja se nostatti ankaraa vihaa puolalaisten, sekä +pelästystä Ruotsin alamaisten parissa. + +Sillä nämät, joita jo venäläissota yksistään kovasti rasitti, +pelkäsivät saavansa vielä puolalaisetkin vihollisiksensa. +Valtaneuvokset, sotapäälliköt ja Narvan porvaristokin lähettivät +kuninkaille hartaat anomuskirjeet, joissa he pyysivät heitä luopumaan +niin turmiollisesta päätöksestä. Viimeinpä Räävelissä oleva sotaväki +marssi päällikköineen kuningasten majatalon eteen, laski siellä +lippunsa ja aseensa maahan ja vannoi pyhällä valalla, etteivät he +kohottaisi niitä enää Ruotsin suojelukseksi, jos näin turhan tähden +syttyisi ankara sota. Tämä kapina vihdoinkin vaikutti sen, mitä eivät +neuvot eivätkä rukoukset olleet saaneet aikaan. Syysk. 30 p. 1589 +Sigismund tempasi itsensä irti isänsä sylistä ja läksi takaisin +valtakuntaansa. + + + + +12. Kaarle Horn Narvassa. + + +Venäläiset eivät voineet millään tavalla unohtaa, että heidän +valloittamansa linnat Virossa, vieläpä lisäksi osa Inkeriä, kappale +"vanhaa pyhää Venäjänmaata", oli joutunut Ruotsin kuninkaan omaksi. +Heidän nykyinen nuori tsaarinsa Feodor (vuodesta 1584) halusi +kiihkeästi lähteä omaansa takaisin perimään. Nytpä hän, luottaen siihen +tyytymättömyyteen ja kyllästymiseen sodan johdosta, jota Ruotsin +sotaväki Räävelissä oli osoittanut, luuli yritykselle soveliaan hetken +tulleen. Hän ei siis suostunut enää aselevon pitkittämiseen, vaan läksi +kun läksikin alussa vuotta 1590 sotaan 100,000 miehen suuruisen +armeijan kanssa. Yksi hänen joukoistansa poikkesi Suomeen ja hävitteli, +ryösteli Turun tienoille asti; toinen toimitti samanlaisia tuhotöitä +pitkin ja poikin Vironmaata; kolmannella Feodor itse ryntäsi läntiseen +Inkeriin. Pieni Jaamanlinna joutui heti ensi rynnäköllä hänen +valtaansa. Sen jälkeen oli nyt Narvan kaupunginkin vuoro tuleva. + +Täällä eivät varustushankkeet olleet vähääkään vaaran suuruuden +mukaiset. Puute oli väestä, sillä enimmän osan oli Viron ylimaaherra +Kustaa Banér vienyt kanssansa; puute oli myös muonasta ja +ampumavaroista. Mutta Narvan linnassa oli urhokas komentaja, vanha +tuttavamme _Kaarle Horn_, jonka tapana ei ollut hät'hätää antautua. +Kaksi viikkoa venäläiset ampuivat ankarasti tykeillään, niin että +muuriin tuli kaksi aukkoa, jotka kumpainenkin olivat kolmattakymmentä +syltä avarat. Silloin piirittäjät viimein varustausivat rynnäkölle +helmik. 19 p. Linnankaivannot täytettiin heinäkuormilla ja +lumisäkeillä. Niiden ylitse venäläiset ryntäsivät muurien juurelle ja +alkoivat kapuella ylös, mitkä tikapuiden, mitkä koukkupäisten riukujen +avulla. Ryntääjien etupäässä oli muutamia satoja mordvalaisia ja +tsheremissejä. Mutta Kaarle Horn ja hänen suomalaisensa ottivat nämät +orpanansa ja samoin muutkin kuokkavieraat kovinkin lämpimillä +terveisillä vastaan. Joukko joukon perästä, sitä myöten kuin ne +lähenivät, viskattiin muurilta alas, ja verta virtaili tulvanaan +kaivantoja myöten. Nelituntisen vimmatun yrityksen perästä ryntääjien +tähteet vihdoin uupuneina vetäytyivät takaisin leiriinsä. + +Näin olivat siis meidän urhoolliset miehemme tällä kertaa tehneet +tyhjäksi vihollisen yrityksen. Mutta kun Horn, tappelun lakattua, +kutsui väkensä kokoon ja piti tarkastusta, niin eipä ollutkaan enää +enempää kuin noin 400 aseisiin kykenevää miestä jäljellä. Mahdotonta, +sen jokainen näki, olisi ollut niin vähällä miesvoimalla vastustaa +toista päällekarkausta. Narvan saksalaiset porvarit, jotka pelkäsivät +tulevansa kaikki surmatuiksi, jos vihollinen väkirynnäköllä +valloittaisi kaupungin, rukoilivat Hornia sopimaan venäläisten kanssa. +Ja sotamiehetkin epätoivoissaan alkoivat tulla vastahakoisiksi, eivätkä +menneet, niinkuin käsky oli, muurin aukkoja korjaamaan. "Lempo", +sanoivat he, "menköön venäläisten luotien surmattavaksi, kun ei +siitä kuitenkaan ole mitään apua!" Pakko oli siis Hornin ruveta +ehdoitteluihin tsaarin kanssa. Narvasta ei hän kuitenkaan sanonut +luopuvansa millään ehdolla, niinkauan kuin hänessä hengen kipinää kyti; +mutta Kaprion ja Joanan linnat, joissa hänen veljensä Yrjö ja Arvi +olivat isäntinä, hän lupasi antaa sillä ehdolla, että tsaari veisi pois +piiritysjoukkonsa Narvan edustalta ja suostuisi aselepoon. Tämän +sovinnon mukaan venäläiset sitten seuraavana päivänä suurella riemulla +ja juhlallisuudella marssivat takaisinsaamaansa Joanan linnaan. Tsaari +Feodor itse, kultakankaisiin puettuna, ajoi komeassa korjareessä, jota +eivät hevoset, vaan hänen sotamiehensä vetivät. + +Ruotsin kuninkaalla olisi oikeastaan ollut täysi syy kiittää Kaarle +Hornia siitä, että tämä, jos kohta uhraamalla halvemmat linnat, oli +säilyttänyt hänelle tärkeän Narvan kaupungin. Mutta Juhana, jolle hänen +äsken ottamansa arvonimi "Inkerinmaan sekä Shelonan viidenneskunnan +suuriruhtinas" oli kovin rakas, vimmastui aivan silmittömäksi. Hän +tuotti Hornin vangittuna eteensä ja tuomitutti hänet maanpetturina +kuolemaan. Turhaan rukoilivat Hornin sukulaiset armoa, turhaan Juhanan +oma puolisokin, Gunilla Bjelke, ynnä hänen poikansa Sigismund ja +veljensä Kaarle herttua. Vasta sinä päivänä, joksi mestaus oli +määrätty, myöntyi kuningas viimein niihin rukouksiin, jotka hänen pieni +poikansa, lapsen tavoin leperrellen, toi hänen eteensä. + + + + +13. Kankaisten Hornit. + + +Kaikista Suomen aatelismiehistä Juhana kuninkaan aikana olivat +_Kankaisten Hornit_, isä ja poika, hankkineet itselleen loistavimman +maineen. Molemmat, niinkuin näissä kertomuksissakin monta monituista +kertaa on nähty, olivat he urhokkaita sotureita, taitavia johtajia ja +viisaita neuvonantajia. _Henrik Hornin_ nimen kirkkautta on kuitenkin +hänen julma sotatapansa himmentänyt. Armottomat olivat ylimalkaan sen +ajan soturit, ja valitettavasti näkyy Henrik Hornkin olleen muiden +kaltainen. Eräästä hänen retkestänsä Inkeriin on se kauhea kertomus +säilynyt, ettei hän säästänyt edes vaimoja ja lapsiakaan, yhtä vähän +kuin pappeja, munkkeja tai muita rauhallisia vanhuksia. Juhana +kuninkaan kunniaksi olkoon tässä lisätty, että hän ankarasti moitti ja +kielsi näitä pedontöitä. "Suuresti minä pelkään", lopetti hän kirjeensä +Hornille, "että Herran vihan vitsa on kostava koko kansallemme teidän +tekemänne julmuudet." + +Aivan puhdas ja loistava on sitä vastoin _Kaarle Hornin_ maine. Hän oli +epäilemättä saanut sivistyneemmän kasvatuksen kuin hänen isänsä, ja +häntä kehutaan yhtä oppineeksi herraksi kuin taitavaksi soturiksi. +Tämä oppi ja sivistys näkyy tehneen hänen luonteensa todellakin +ritarilliseksi. Erittäinkin jalo oli hänen käytöksensä edellämainitussa +oikeudenkäynnissä Joanan ja Kaprion heittämisestä vihollisen valtaan. +Suoraan hän tunnusti itsensä syylliseksi siinä suhteessa, ettei hän +ollut varustanut Narvaan suurempaa sotamiesjoukkoa. Mutta, lisäsi +sankari jalosti, "olinhan minä monta kertaa ennenkin lyönyt venäläiset +aivan vähällä miesvoimalla. En luullut heidän nytkään olevan +vaarallisempia kuin v. 1577 Räävelin edustalla." Puolustuspuheensa hän +viimein lopetti näillä sanoilla: "Minä olen syyllinen monessa +suhteessa, josta pyydän kuninkaalliselta majesteetilta anteeksi. Mutta +ei koskaan minua saada kerjäämään armoa ikäänkuin olisin maanpetturi. +Mielemmin tahdon kuolla kuin saada semmoisen maineen ja jättää sen +perinnöksi vaimolleni ja lapsilleni." + +Syynä kuninkaan ankaruuteen tässä asiassa ei muuten ollut vain se, että +hän olisi suuttunut hänelle rakkaan Inkerinmaansa kadottamisen +johdosta, vaan siihen vaikutti myös vanha viha Horn-sukua kohtaan. +Juhana kuningas ei ikänä unohtanut sitä, että Henrik Horn oli hänestä +luopunut. Hornia hän epäili ja syytti sen huhun levittäjäksi, että hän +muka silloin olisi aikonut luovuttaa Suomenmaan Tanskan ylivallan alle. +Kohta kuninkaaksi tultuansa hän antoi käskyn Hornin vangitsemisesta, +vaikka määräys helpoitettiinkin sellaiseksi rangaistukseksi, että +Hornin piti eroitettuna viroistaan asua maakartanoillaan Suomessa. Pian +täytyi tosin asettaa Horn jälleen entisiin virkoihinsa, kun ei ilman +häntä tultu toimeen; mutta viha kyti kuitenkin salaisesti kuninkaan +sydämessä ja puhkesi vähimmänkin syyn tarjoutuessa jälleen ilmi. Me +olemme nähneet esim., kuinka Horn v. 1579 menetti sotapäällikkyytensä +Virossa sentähden, että hän toisen miehen syyn tähden ei ollut saanut +Narvaa valloitetuksi. Ja Kaarle Hornin kohtalosta näemme, että Juhanan +viha ulottui vielä toiseenkin miespolveen. + +Henrik Horn oli tähän aikaan jo varsin vanha mies. Hän oli +syntynyt v. 1513 ja eli vuoteen 1595, niin että vielä, niinkuin vasta +tulee kerrottavaksi, hän sai nähdä Vironmaassa, jota hän niin +urhollisesti oli puolustanut, Ruotsin vallan vahvistettuna vakavalla +rauhansovinnolla. + +Hänen kolmesta pojastansa oli Kaarle vanhin ja mainioin. Minä vuonna +hän syntyi, siitä ei ole tietoa; mutta luultavasti se tapahtui noin +1550-vuoden paikoilla, koska hän Räävelin ensimäisen piirityksen aikana +v. 1570 teki ensi kokeensa sotatantereella, ja sanotaan hänen silloin +olleen varsin nuoren. Seuraavissa kertomuksissa tulee vielä hänen +nimensä mainittavaksi; mutta olkoon kuitenkin jo tässä sanottu, että +hän kuoli v. 1601 Burtnikin linnaan Liivinmaalla ollessaan sotaretkellä +puolalaisia vastaan silloisen Ruotsin kuninkaan Kaarle IX:n seurassa. +Neljä poikaa, joista kaksi, Evert ja Kustaa, tuli vielä häntä +itseäänkin kuuluisammiksi, hän jätti perinnöksi isänmaalleen. + + + + +14. Sotametelit Pohjan perillä. + + +Sodan päätantereena, niinkuin edellisistä kertomuksista näkyy, olivat +olleet Suomenlahden ja Laatokan rantamaat. Mutta eivätpä olleet sentään +kaukaiset Pohjan perätkään saaneet nauttia rauhan siunausta. Myös +Pohjanmaan synkissä saloissa, vieläpä Lapinkin tuimilla tuntureilla +kuului yhä sotamelskettä. Näiden seutujen harvalukuiset asukkaat +vuodattivat rajanaapuriensa verta yhtä rajusti kuin heidän eteläisemmät +kansalaisensa ja hävittivät toinen toisensa maat vielä autiommiksi kuin +mitä ne jo ennestään olivat. + +Varsinkin nyt sodan loppupuolella kiihtyivät rajametelit Pohjanmaalla. +Eräs venäläinen rosvojoukko oli jo ennen aselevon loppua käynyt +Oulunjärven tienoilla. Sitä kostamaan läksi keväällä 1589 parvi +"vahvoja suomalaisia" Iin pitäjästä. Päällikökseen he olivat valinneet +väkevän ja uljaan talonpojan, nimeltä _Juho Vesanen_. He kulkivat +veneillä jokia ja järviä pitkin ja pääsivät viimein Kouta-jokea myöten +alas Vienanmereen. Pietarinpäivän aattona he lähestyivät pientä +Kantalahden kaupunkia. Siellä oli paraikaa suuri ilo, niinkuin +kreikanuskolaisilla Pietarin juhlana ainakin. Kaupungissa asuvat +venäläiset ja karjalaiset olivat kaikki kadulla tanssimassa, leikkiä +lyömässä ja olutta juomassa. Kaiken yötä riemasteltuansa he viimein +aamusella menivät levolle, uupuneina valvomisesta sekä juomisesta. +Silloinpa Vesanen ja hänen miehensä, jotka tähän asti olivat väijyneet +piilopaikassa, ryntäsivät esiin. Hirveä verisauna nyt alkoi ja onneton +kaupunki suitsui pian kekäleinä. Samalla lailla iiläiset hävittivät +myös kaikki kylät Kantalahden ympäristöllä ynnä myös useampia Kemin +kaupungin piirikunnassa. Venäjänpuolista Kemijokea myöten voittajat +viimein palasivat kotiin suurine saaliineen. Mutta siellä heitä kohtasi +surkea näkö! Heidän kirkkonsa oli tuhkana, kappalainen makasi sen +vieressä kallo kirkon avaimella halkaistuna, heidän talonsa olivat +poltettuina, kotiin jääneet vaimot ja lapset tapettuina tai +kirkkoherran kanssa Venäjälle vietyinä. Samalla aikaa kuin iiläiset +hävittelivät Vienanmeren rantoja, olivat näet venäläiset käyneet +vieraina heidän turvattomissa kodeissaan ja velan tasoittaneet. Eikä +heidän kostonsa siihen tyytynytkään, vaan seuraavan vuoden alussa tuli +vielä suurempi venäläisparvi, joukossa myös oikeata sotaväkeä, joka +poltti Limingan kirkon ja hävitti koko sen pitäjän. Kun Ruotsista +saapui nostoväkeä ja sotamiehiä avuksi, olivat venäläiset jo poissa. +Eivätkä muuten pohjalaiset tahtoneetkaan sotajoukkoa turvakseen +arvellen, että se oli liian kallis elättää. He tarjoutuivat varustamaan +ja pitämään kaksi lippukuntaa (1,000 miestä) jalkaväkeä omista +pojistaan, ja lupasivat hädän tullessa miehissä nousta aseisiin, kunhan +vain pääsisivät sotaväkeä elättämästä. Tähän heidän pyyntöönsä he +saivatkin v. 1590 kuninkaan suostumuksen. + +Sota-innossaan Pohjanmaan talonpojat eivät nyt malttaneetkaan odottaa +päällekarkausta; syystalvella 1590 he läksivät taas itse vihollisen +kotiin. Tällä kertaa heidän retkensä kävi Lapin tunturien poikki aina +Jäämeren rannoille asti. Siihen olivat venäläiset Kustaa Vaasan aikoina +asettaneet muutamia uutisasutuksia. Kuola- ja Tulomajoen yhteiseen +laskupaikkaan oli rakennettu pieni kaupunki, nimeltä _Kuola_, ja vielä +toista peninkulmaa luoteisempana seisoi _Petsingin_ luostari, jonka +asukkaat koettivat levittää kristinuskoa pakanallisille lappalaisille. +Tämän luostarin valloitti Vesasen joukko kaikkein ensiksi. Joulupäivänä +he karkasivat sisään, tappoivat abbotin ynnä viisikymmentä munkkia sekä +viisiseitsemättä palvelijaa, ja hävittivät koko luostarin perinjuurin. +Kaksi päivää myöhemmin he seisoivat Kuolan kaupungin edustalla, aikoen +hävittää senkin samalla lailla. Mutta tämä yritys ei onnistunutkaan +mieltä myöten. Venäläiset näet torjuivat piirittäjät urhoollisesti +takaisin ja ajoivat heitä vielä pitkän matkaa jäljestä. Suuri joukko +meidän miehiä kaatui sekä rynnätessään että sitten pakomatkalla. Itse +Vesanenkin Torniossa sai surmansa pyssyn luodista, jonka eräs Ahma +niminen vanki ampui häneen. Vieläkin tietää kansa noilla mailla kertoa +tästä uljaasta päälliköstään, ja olipa hänen maineensa ulommaksikin +levinnyt. Juhana kuningas oli kutsunut hänet ensimäisen retken jälkeen +luoksensa ja antanut hänelle lahjoja. Leskikin sai nyt veronvapauden +ynnä kaikellaista apua palkinnoksi miesvainajan urhotöistä. + +Pohjalais-talonpoikien uskaliaat retket saattoivat venäläiset siihen +pelkoon, että kenties Vienanmeren länsiranta ja koko Lapin saarento +voisi joutua Ruotsin kruunun alle. Sentähden lähetettiin nyt suuret +joukot strelitsejä ja kasakoita, monta tuhatta miestä, Pohjan perille. +Samaten täytyi siis Ruotsinkin puolelta taas tuoda säännöllistä +sotaväkeä talonpoikien avuksi. Kummin puolin ei kuitenkaan saatu muuta +kuin hävitystä aikaan. Venäläiset tulivat v. 1591 Liminkaan ja +polttivat äsken uudestaan rakennetun kirkon. Ihmiset olivat +turvautuneet pieneen linnoitukseen, joka seisoi nykyisen Limingan +kirkon sijalla, ja pitivät siellä ensi alussa erään Nykyri nimisen +talonpojan johdolla onnellisesti puoliansa, ampuen puisella kanuunalla, +joka oli nahkahihnoilla vahvistettu. Mutta hädissään he viimein +sattuivat panemaan luodin alle ja ruudit päälle, jotta tykki ei +lauennut, ja silloin vihollinen pääsi rynnäköllä sisään. Samana vuonna +suomalaiset sitten vuorossaan kävivät Vienanmeren rannalla erästä Iso +Suma nimistä linnoitusta hätyyttämässä. Mutta sitä he eivät saaneet +valloitetuksi, vaan heidän täytyi tyytyä ympäristön ryöstämiseen. + + + + +15. Juhana kuninkaan liturgia. + + +Katariina Jagellonica, niinkuin olemme nähneet, rakasti hellästi +puolisoansa. Lukija epäilemättä muistaa, kuinka jalosti hän kieltäytyi +kaikista eduista, joita hänelle tarjottiin sillä ehdolla, että hän +luopuisi Juhanasta. Siitä voimme päättää, kuinka kipeästi hänen +sydäntään kalvoi se ajatus, että he toisessa elämässä kuitenkin +tulisivat eroitetuiksi. Olihan Juhana muka vääräuskolainen, jolle -- +niin Katariinalle oli lapsuudesta saakka opetettu -- ei voinut tulla +muu kuin iankaikkinen kadotus osaksi. Hartaasti ja lakkaamatta hän siis +koki taivuttaa puolisoansa autuuttavaan katolisuskoon. Pitkät, ikävät +päivät vankeudessa olivat näille käännytystoimille sangen soveliaat, ja +lopputulos olikin se, että Juhana jälleen vapaaksi päästyään oli +mieleltään puoleksi katolinen. + +Hän ei kuitenkaan ollut taipuvainen muuttumaan täydellisesti +katolilaiseksi. Juhana oli, niinkuin tiedämme, varsin turhamielinen +kunnianhimossaan ja sangen oppinut herra. Johtuipa hänelle siis se +tuuma päähän, että hän voisi yhdistää erilleen hajonneet kristilliset +kirkkokunnat ja saada itselleen iäti unohtumattoman, loistavan nimen. +Sitä varten piti muka keskivälinen kirkonmuoto keksittämän, johon +kaikki lahkot vähäisen myöntyen saattaisivat yhdistyä. Protestanttinen +uskontunnustus ja katoliset kirkonmenot yhdistyneinä sopivat Juhanan +mielestä uuden yhteisen kirkkokunnan perustukseksi. Tähän tuumaan +Katariinan katolinen hovisaarnaaja Herbst häntä myös hartaasti kehoitti +siinä toivossa, että asiaa sittemmin sopisi ajaa vielä edemmäksi. + +Vanhan arkkipiispan Lauri Pietarinpojan kuoltua, jonka ankaraa +luterilaisuutta kuningas vielä oli pelännyt, alettiin tuota hanketta +heti panna toimeen. Uusi arkkipiispa ei saanut kuninkaallista +vahvistusta vaaliinsa muulla ehdolla, kuin että hän lupasi ottaa +jälleen useat hyljätyt kirkonmenot käytäntöön, ja hänen vihkimyksensä +toimitettiin sitten aivan paavilaistavan mukaan. Muut piispat +siunasivat arkkipiispaa kätten päällepanemisella, jonka jälkeen +ristinmerkki voideltiin öljyllä hänen otsaansa ja sormeen pantiin +sormus, käteen koukkusauva, päähän korkea hiippa. Öljyvoitelemista +toimittamaan pakoitettiin tässä tilaisuudessa meidän piispamme Juusten, +joka juuri tätä paavilaistemppua oli aina pahemmin kuin mitään muuta +kammonnut ja koettanut hävittää. Omantunnonvaiva tämän myöntymyksensä +johdosta ja pelko, että puhdistettu oppi voisi hävitä kotimaasta, +kalvoivat pian vanhuksen elinsuonen poikki. Heti vihkimyksen jälkeen +hän läksi pois Turkuun ja kuoli seuraavana vuonna 1576. + +Muut piispat papistoinensa sitä vastoin muuttivat arkkipiispan +vihkiäisten jälkeen kokouksensa Upsalasta Tukholmaan. Kuningas oli +heidät sinne käskenyt keskustelemaan uudesta kirkkomenojen +ehdoituksesta. Tämä ehdoitus, jonka Herbst parin salakatolisen papin +avulla oli pannut kokoon, sisälsi tietysti paljon katolisuutta. Siitä +syystä papit alussa hangoittelivat vastaan; sillä ehdolla he kuitenkin +viimein suostuivat, että kirjan loppuun lisättäisiin heidän tekemänsä +luterinmieliset selitykset. Sen lupasi kuningas; vaan kun uusi Liturgia +eli Punainen kirja seuraavana vuonna 1577 ilmestyi painosta, ei siinä +sittenkään ollut muuta lisäystä kuin papiston suostumus; selitykset +olivat kuninkaan käskystä pois jätetyt. + +Tästä lähtien Juhana rupesi yhä julkisemmin suosimaan katolisuutta. +Lutherin katkismuksen käyttäminen kiellettiin; sen sijaan pantiin +paavilainen uskonoppi koululasten käsiin. Virsikirjasta poimittiin pois +kaikki moitteet paavia vastaan, jopa pian lisättiin siihen hänen +puolestaan veisattavia rukouksia. Luterilaisiin yliopistoihin +ulkomaille ei päästetty enää ketään; sitä vastoin suotiin +kruununvaroista apurahoja niille, jotka menivät johonkuhun ulkomaiseen +jesuiitta-kouluun. Uudet, kalliit arkut tehtiin useitten pyhimysten +luille. Maatiloja annettiin jälleen elatukseksi vielä säilyneille +luostareille, joihin tällä tavoin alkoi uudelleen karttua asukkaita. +Meillä Suomessa oli kuninkaan puoliso jo v. 1575 kehoittanut Naantalin +abbedissaa jälleen ottamaan vastaan neitosia yhteyteensä ja +kasvattamaan heitä katolinuskoon sekä pyhän Birgitan sääntöjen +tottelemiseen. Ja seuraavana vuonna kuningas kruunun kustannuksella +korjautti luostarin rakennuksia, jotka jo olivat pahasti rappiolla. +Tällä uudistusyrityksellä ei kuitenkaan ollut menestystä; nunniksi +pyrkijöitä ei enää Naantaliin tahtonut tulla. Viimeisen abbedissan, +_Birgitta Kurjen_, kuollessa ei ollut enää kuin kolme sisarusta +jäljellä, ja 1590 vuoden paikoilla kuoli heistä viimeinenkin. Muita +Suomen luostareita ei oltu yritettykään uusia. + +Ei aikaakaan, niin Juhana, aivan Herbstin toivon mukaan, rupesi +ehdoitteluihin itse paavin kanssa, luvaten julkisesti palautua vanhan +emäkirkon syliin ja palauttaa siihen myös kaiken kansan. Puolestaan hän +vain ensi aluksi vaati muutamia myönnytyksiä, muun muassa sen, että +Ruotsin papit saisivat naida, että saarna pidettäisiin kansan kielellä, +että ryöstettyä kirkon omaisuutta ei vaadittaisi takaisin aatelistolta +y.m. Jos Roomassa näihin ehtoihin olisi suostuttu, olisi kenties +katolinusko vähitellen taas Ruotsin valtakunnassa päässyt valtaan. +Mutta onneksemme paavi tavallisella sokealla itsepintaisuudella hylkäsi +kaikki semmoiset pyynnöt. Siitä laimeni pian Juhanan hartaus +katolinuskoon, ja se kylmeni peräti, kun hän Katariinan kuoltua v. 1586 +nai luterilaisen aatelisneiden Bjelke-suvusta. Nytpä meidän +kuninkaalliselle jumaluusoppineelle pälkähti toinen tuuma päähän. Hän +rupesi harrastamaan Ruotsin seurakunnan yhdistämistä Kreikan kirkkoon. +Hänen käskystään Turun piispa _Eerikki Eerikinpoika_ käänsi liturgian +kreikaksi. Se oli Konstantinopoliin lähetettävä ja sen perustuksella +soviteltava kreikanuskoisen patriarkan kanssa. Mutta siitäkin +hankkeesta Juhana pian luopui ja palasi nyt jälleen omaan liturgiaansa. + +Nämät vaihtelevat käskyt ja säädännöt uskonasioissa synnyttivät +tietysti suurta levottomuutta kansassa, varsinkin papistossa. Juhana +vaati näet näiltä ehdotonta tottelevaisuutta; se pappi, joka rupesi +vastaan hangoittelemaan, menetti heti virkansa ja muutenkin joutui +vainon alaiseksi. Harvat sentähden uskalsivatkaan näyttää +vastahakoisuuttansa, jos he sellaista tunsivat. Suomessa oli Juhana, +isänsä esimerkkiä noudattaen, antanut Turun hiipan seisoa jouten sillä +aikaa kuin hän pani muutoksiansa toimeen. Samoin myös _Härkäpään_ +kuoltua v. 1580 ei asetettu uutta piispaa Viipuriin. Vasta v. 1583 +määräsi Juhana jälleen piispan Turkuun; se oli jo mainittu Eerikki +Eerikinpoika, Sorolan herra, joka samassa myös sai Viipurinkin +hiippakunnan hoidettavakseen. Hän oli sangen suopea, myöntyväinen mies, +joka piti uskonnon menoja syrjäseikkana ja mukaantui kuninkaan tahtoon. +Hän asetti kirkonmenot jälleen entiselleen; eikä ole tietoa monesta +muustakaan Suomen papista, joka olisi pitänyt uskoansa kalliimpana kuin +leipäänsä. + + + + +16. Juhanan kuolema. + + +Väsyneenä omiin aikaansaamiinsa häiriöihin Juhana vihdoin vaipui +kuolemaan marrask. 17 p. 1592, melkein viidenkuudetta vuoden iällä, +Hänen viimeisiä sanojansa kerrotaan olleen sen käskyn, että "liturgia +oli poistettava, koska se on tuottanut niin paljon levottomuutta ja +pahennusta". + +Näin loppui tämä kuningas, jonka velttous ja turhamainen kunnianhimo +oli tyhjäksi tehnyt hänen muut hyvät avunsa ja saattanut valtakunnan +sangen surkeaan tilaan. Turhamaisuus oli, niinkuin äsken on kerrottu, +kovasti järkyttänyt sitä uutta puhdistettua kirkkoa, jonka hänen isänsä +Ruotsin ja Suomen kansojen onneksi oli perustanut. Sama turhamaisuus +oli myös hävittänyt Kustaa Vaasan ajalla vaurastuneen toimeliaisuuden +ja varallisuuden viimeisetkin tähteet. Onhan totta, että venäläissota, +joka tämän hävityksen oli saanut aikaan, ei ollut Juhanan alottama. +Mutta hänen syytään oli kuitenkin, ettei se vielä ollut lakannut. Sillä +De la Gardien suurten voittojen jälkeen olisi saatu aikaan kunniallinen +ja edullinen rauha, jos vaan Juhana olisi tahtonut luopua tuosta +joutavasta "Inkerinmaan ja Shelonan viidenneskunnan suuriruhtinaan" +nimestä, johon kuuluvia maakuntia hänellä ei kuitenkaan ollut voimaa +varjella. + +Enemmän kuin mikään muu Ruotsin valtakunnan osa, Virosta puhumatta, oli +Suomi saanut kokea tämän sodan rasitusta. Sotaverot ja sotamiehenotot +olivat olleet meillä yhtä raskaat kuin Ruotsissakin. Mutta paitsi sitä +oli Suomen kansan täytynyt elättää koko se suuri armeija, joka sen +rajoilla majaili, ja päälliseksi kärsiä vihollisen julmia hävityksiä. + +Suuresti olisi siis ollut tarpeellista, että kuningas itse olisi joskus +käynyt meidän maan oloja katsomassa ja auttamassa. Mutta sitä ei Juhana +tehnyt yhtään ainoaa kertaa. Syynä siihen oli kuitenkin pikemmin +velttous kuin kylmäkiskoisuus. Loppuun asti hän näkyy erityisesti +suosineen Suomea, hänen nuoruutensa unelmien luvattua maata. Useissa +tilaisuuksissa ja monella tavalla hän tätä suosiotansa osoitti. V. 1570 +esim., kun venäläiset täällä hirmuisesti ryöstelivät, kuningas kehoitti +julistuskirjeellä avuntuontiin, koska "Suomi on niin tärkeä Ruotsille, +sen maisemat niin hyötyisät ja sen asukkaat niin uskolliset." + +Osan Juhanan suosiosta sai myös osakseen meidän kielemme, joka vähää +ennen, niinkuin kerrottu, oli astunut ensimäiset askeleensa sivistyksen +tiellä. Hänen käskystään Jaakko Suomalainen sepitti suomenkielisen +virsikirjan ynnä muita hyödyllisiä kirjoja, ja sai runsaita tuloja +palkinnoksi. Kerrotaanpa Juhana herttuan pitäneen meidän kieltämme niin +suuressa arvossa, että kerran, kun hänellä oli asiaa Ranskan +kuninkaalle, kirjoitti kirjeensä suomeksi. "Suomen herttua minä olen", +oli hän silloin sanonut, "sentähden minun ei sovi kirjoittaa toisella +kielellä." Siitä voi arvata, kuinka mahdollista olisi ollut hänen +kuninkaana ollessaan saada suomi myös viralliseksi kieleksi, samoin +kuin kirkolliseksi, jolleivät vain meidän suomalaiset, niinkuin +valitettavasti monasti muulloinkin, olisi olleet liian kykenemättömiä +etuansa valvomaan. + + + + +VIITESELITYKSET: + + +[1] Ne olivat syntyneet hänen toisesta, hellästi rakastetusta +puolisostaan Margareeta Lejonhufvudista, kun sitä vastoin Eerikki oli +Saksin-Lauenburgin herttuan tyttären, Katariinan, poika, jonka vaimonsa +kanssa hän aina oli riidellyt. + +[2] Liivinmaiksi nimitettiin silloin yhteisesti kaikkia kolmea Itämeren +maakuntaa. Siinä merkityksessä on tässä käytetty nimeä _Liivinmaat_, +eroitukseksi varsinaisesta Liivinmaasta. + +[3] Se on sitten kauan ollut jauhoaittana. + +[4] Yrjänä Pietarinpoika oli papin poika, joita yhä vielä katoliselta +ajalta perityllä ylenkatseella kohdeltiin. + +[5] Hän oli nainut Katariina Jagellonican sisaren Annan ja oli siis +Juhanan lanko. + +[6] Eroitettava mainiosta kaimastaan Klaus Eerikinpoika Flemingistä. + +[7] Solovetskoin saari, jossa on venäläinen luostari. + +[8] Näillä kuitenkin oli se maine, että heistä oli enemmän apua +ryöstellessä kuin taistellessa. + + + + + + + + +End of Project Gutenberg's Kertomuksia Suomen historiasta III, by Julius Krohn + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44757 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..f5d751a --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #44757 (https://www.gutenberg.org/ebooks/44757) diff --git a/old/44757-8.txt b/old/44757-8.txt new file mode 100644 index 0000000..4feed47 --- /dev/null +++ b/old/44757-8.txt @@ -0,0 +1,3398 @@ +Project Gutenberg's Kertomuksia Suomen historiasta III, by Julius Krohn + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org/license + + +Title: Kertomuksia Suomen historiasta III + Eerikki XIV ja Juhana III + +Author: Julius Krohn + +Release Date: January 26, 2014 [EBook #44757] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KERTOMUKSIA SUOMEN HISTORIASTA III *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +KERTOMUKSIA SUOMEN HISTORIASTA III + +Eerikki XIV ja Juhana III + + +Kirj. + +JULIUS KROHN + + + +Kansanvalistusseura, Helsinki, 1914. + + + + + + +SISÄLLYS: + +Eerikki XTV ja Juhana herttua. + + 1. Juhana saapi herttuakunnan Suomessa. + 2. Juhana herttuan hankkeet Vironmaalla. + 3. Eerikki XIV tulee kuninkaaksi. + 4. Vironmaa joutuu Ruotsin kruunun alle. + 5. Juhana herttuan naimistuumat. + 6. Juhana herttuan kosintamatka. + 7. Juhana herttuan hovinpito Turun linnassa. + 8. Ilmivihollisuus syttyy Juhanan ja Eerikin välillä. + 9. Sota Juhana herttuan ja Eerikin välillä. + 10. Juhana herttuan vankeus. + 11. Ruotsalaisten ja tanskalaisten riidat. + 12. Klaus Kristerinpoika Horn. + 13. Hornin viimeinen retki. + 14. Eerikki kuninkaan mielisairaus. + 15. Eerikin luopuminen kruunusta. + +Juhana kuningas. + + 1. Viha Juhanan ja Venäjän tsaarin välillä ja sen syyt. + 2. Piispa Juustenin lähettiläsmatka Venäjälle. + 3. Maunu Liivinmaiden kuningas. + 4. Hannu Bolje Paidelinnassa. + 5. Saksalaiset palkkasoturit Haapsalossa. + 6. Räävelin toinen piiritys. + 7. Pontus De la Gardie valloittaa Käkisalmen. + 8. Pontus De la Gardie ajaa venäläiset Vironmaalta ja valloittaa + läntisen Inkerin. + 9. Retket Aunuksenmaalle. + 10. Pontus De la Gardien kuolema. + 11. Sigismund tulee Puolan kuninkaaksi. + 12. Kaarle Horn Narvassa. + 13. Kankaisten Hornit. + 14. Sotametelit Pohjan perillä. + 15. Juhana kuninkaan liturgia. + 16. Juhanan kuolema. + +Viiteselitykset. + + + + + + +EERIKKI XIV JA JUHANA HERTTUA. + + + + +1. Juhana saapi herttuakunnan Suomessa. + + +Vaikka valtakunta Kustaa Vaasan loppuaikoina oli hyvässä voimassa ja +kunnossa, niin epäluuloiseksi ja araksi tullut vanhus näki kuitenkin +tulevaisuudessa kaikellaisia mustia aaveita. "Aika tulee", lausui hän +viimeisessä puheessaan säädyille, "jolloin Ruotsin lapset mielellään +kaivaisivat minut mullasta, jos voisivat." Valitettavasti tämä ennustus +hyvinkin pian toteutui, ja osaksi juuri yhden Kustaan säätämän säännön +vuoksi, josta hän oli toivonut paljon hyvää. + +Samassa näet, kun vanhin poika Arbogassa määrättiin +kruununperilliseksi, kuningas vakuutti myös säätyjen päätöksellä +erinäiset perinnölliset aluskunnat muillekin pojilleen. Näissä +herttuakunnissaan piti heidän saada hallita ja vallita melkein +itsenäisesti. Se vain oli ehdoksi pantu, että heidän piti aina olla +Ruotsin kuninkaalle uskollisia ja vaadittaessa antaa sotavoimansa +hänelle avuksi. + +Tätä laitosta säätäessään taisi Kustaa Vaasalla olla kahdellainen +tarkoitus. Ensiksikin hän tahtoi myös nuoremmille pojilleen,[1] joita +hän rakasti enemmän kuin vanhinta, jättää korkeamman arvon ja suuremman +vallan. Ja toiseksi luuli kuningas tällä tavoin vielä paremmin +vahvistavansa sukunsa nuorta valtaa, kun jokainen hänen pojistaan +koroitettaisiin tavallisen aatelismiehen yläpuolelle. Sittenhän muka +sitä pikemmin unohtuisi, että Vaasat olivat ennen olleet vain muun +aatelin vertaisia. Muuten niin viisas hallitsija ei huomannut, että +tämmöisestä vallan jaosta välttämättömästi piti syntyä eripuraisuutta +veljesten välillä. + +Oikeastaan olisi herttuain pitänyt saada osansa vasta isän kuoltua, +jolloin vanhinkin veli oli perivä kruunun. Mutta Kustaa tahtoi itse +saada antaa herttuakunnan rakkaimmalle, toiselle pojalleen, +_Juhanalle_. Venäjän sodan vuoksi Suomeen lähtiessään hän vei tämän +pojan kanssaan ja antoi hänen alusta alkain ottaa osaa kaikkiin +neuvotteluihinsa sekä toimiinsa. Eikä aikaakaan, niin Kustaa _kesäkuun +27 p. 1556_ julisti antaneensa Juhanalle _Turun ja Kastelholman_ linnat +sekä _Kokemäen_ kuninkaankartanon ynnä niiden alle kuuluvat läänit, +nimittäin: _Varsinais-Suomen, Ahvenanmaan ja Satakunnan_. Tämän alustan +haltijana sai Juhana tästä lähtien arvonimen _Suomen herttua_. +Seuraavana vuonna, kun lahjoitus vaakunakirjalla vahvistettiin, tuli +siihen vielä lisäksi _Raaseporin_ linna ja sen mukana _läntinen +Uusimaa_. + +Ruotsiin palatessaan antoi kuningas pian sen jälkeen hänelle +vieläkin suuremman vallan. Hän asetti näet Juhanan ylimäiseksi +käskynhaltijakseen eli pää-maaherrakseen koko Suomenmaan yli. +Semmoisena piti herttualla olla oikeus säätää ja päättää kaikista +asioista, ikäänkuin olisi kuningas itse ollut läsnä. Myös olivat kaikki +Suomessa silloin majailevat sotajoukot, s.o. enin osa Ruotsin +valtakunnan armeijaa, hänen käskyjensä alaisina. + +Monesti ovat vanhojen viisastenkin päät menneet pyörälle, kun he +äkkiä ovat saaneet virkoja ja suuren vallan. Kummako siis jos +yhdeksäntoista-vuotias Juhana, joka luonteeltaan jo oli kunnianhimoinen +ja turhamielinen, ei malttanut pysyä hänelle määrättyjen rajojen +sisällä. Herttuakunnassaan hän piankin alkoi käyttäytyä kuin +täysivaltainen hallitsija ainakin. Alussa vuotta 1558 hän otti +herttuakunnassa asuvalta aatelistolta erityisen uskollisuusvalan, jossa +muutamat lauseet kuuluivat sangen arveluttavilta. Vannojat näet +sitoutuivat puolustamaan herttuan henkeä ja oikeuksia sekä ulko- että +sisämaisia hankkeita vastaan, _kuka ikänä_ yrittäisikin herttualle +vääryyttä tehdä. Eikä aikaakaan, niin alkoi Juhanasta hänen +herttuakuntansa tuntua ahtaalta. Kun hän ei voinut toivoa saavansa +lisää Suomenmaasta, loi hän halukkaan silmäyksen Suomenlahden toiselle +puolelle, Liivinmaille,[2] missä asianhaarat paraikaa tarjosivat hyvän +tilaisuuden uskaliaalle yrittelijälle. + + + + +2. Juhana herttuan hankkeet Vironmaalla. + + +Saksalaisten valta Liivinmaalla oli aina ollut heikko hajallisuutensa +vuoksi. Yksi osa maata oli ritariston päällikön, _maamestarin_, +hallittavana, toiset osat Riian arkkipiispan tai muiden piispojen +vallassa. Isot kaupungit, niinkuin Riika ja Rääveli, eivät pitäneet +paljon lukua kumpaisistakaan. Ne olivat jokseenkin itsenäiset ja +kuuluivat saksalaiseen Hansa-liittoon. Kaikki nämät vallat olivat +keskenään lakkaamattomissa riidoissa ja taisteluissa, kukin pitäen +ainoastaan omaa eikä yhteistä hyötyä silmällä. Maan alkuperäiset +asukkaat, virolaiset ja lättiläiset, olivat kovimman sorron alla. +"Virolainen" merkitsi, niinkuin olemme nähneet, siihen aikaan Suomessa +samaa kuin "orja". Tietysti eivät he katselleet isäntiänsä kovin +lempeillä tunteilla. Heille ei voitu vaaran uhatessa uskoa aseita +käteen; sillä epätietoista oli, eivätkö he yksin tuumin vihollisen +kanssa ryntäisi sortajiansa vastaan. + +Näin mädänneet olot eivät voineet kestää sitä ankaraa iskua, joka heitä +nyt uhkasi. Kun sodankäynti Suomessa ei ottanut menestyäkseen, vei +Venäjän tsaari, Iivana, lukemattomat joukkonsa sinne. Toukok. 11 p:nä +v. 1558 joutui Narva venäläisten käsiin, vähää myöhemmin samaten Tarton +kaupunki. Silminnähtävää oli, etteivät Liivinmaiden saksalaiset voineet +omin voimin puolustaa maata. Heitä itseään oli siksi liian vähän eikä +heillä myöskään ollut tarpeeksi rahaa, millä palkkasotureita hankkia. +Muista maista oli siis apua saatava. Mieluimmin olisivat he tietysti +tahtoneet saada apua omilta kansalaisiltaan vanhasta emämaasta, +Saksasta. Mutta Saksan keisarilla oli paraikaa tarpeeksi huolta +lähemmistä sodista, milloin Ranskaa, milloin turkkilaista vastaan. +Muinoin niin mahtava Hansa ei nyt myöskään enää kyennyt mihinkään. +Ainoastaan naapureilta, Ruotsin, Tanskan tai Puolan kuninkailta oli +siis pelastusta odotettavissa. Luultavasti kyllä hekin vaatisivat +palkkioksi suojeluksestaan sen, että Liivinmaat antautuisivat heidän +valtansa alle. Mutta sehän kuitenkin oli parempi kuin joutua Venäjän +tsaarin alamaisiksi. Kaikki Länsi-Euroopan kansat näet siihen aikaan +suuresti pelkäsivät venäläisiä. + +Siitä oltiin vain erimieltä, kenen puoleen noista kolmesta kuninkaasta +oli käännyttävä. Tanskalla oli ensi alussa enimmin puoltajia; se +sijaitsi näet siksi kaukana, ettei sen suojelus ehkä voinut käydä yhtä +täydelliseksi kuin kukaties likempien naapurien. _Rääveli_ taipui +kuitenkin pian Ruotsin puolelle. Tästä tiedon saatuansa Juhana herttua +päätti heti koettaa omistaa itselleen sen kaupungin. Samalla aikaa +näytti hänelle myös tarjoutuvan tilaisuus lisätä valtaansa muullakin +tavalla Liivinmailla. Maamestari Fürstenberg näet, vaikka hän +oli lähettänyt lähetyskunnan Tanskaan ja tarjonnut maan sen +suojelusherruuden alle, toimitti kuitenkin nyt samalla lähettiläitä +Turkuunkin herttua Juhanan puheille. He tulivat pyytämään häneltä +200,000 taalaria lainaksi, luvaten siitä pantiksi muutamia linnojaan. +Jollei hän itse voisi antaa lainaa, anoivat he hänen välittämään asiaa +isällensä. Vehke oli kavalasti ja taitavasti kokoonpantu. Tarkan ja +varovaisen Kustaan luona he eivät huolineet käydä, vaan kääntyivät sen +sijaan pojan puoleen, jonka kunnianhimon ja ajattelemattomuuden he +nähtävästi olivat muissa tilaisuuksissa tulleet tuntemaan. Niin varmat +he olivat siitä, että herttua umpisilmin suostuisi tähän kauppaan, +etteivät he edes nimittäneet, mitä linnoja he aikoivat antaa pantiksi. +Asia olisikin käynyt aivan liiviläisten toivon ja tuuman mukaan, jos +Juhana herttualla vain olisi ollut tarpeeksi varoja. Niiden puuttuessa +täytyi hänen kirjoittaa isälleen ja ilmoittaa asia hänelle. + +Kustaa ukoltapa ei tullutkaan toivottuja rahoja, vaan päinvastoin +torut, vieläpä paljoa ankarammat kuin silloin, kun sanoma Juhanan +vaatimasta uskollisuudenvalasta oli saapunut hänelle. Jälkimäinen teko +saattoi olla viatonta turhamaisen lapsen leikkiä, mutta Juhanan uusista +vehkeistä vanha kuningas pelkäsi koituvan valtakunnalleen todellista +vaaraa. Venäjähän näkyi tahtovan valloittaa kaikki Liivinmaat +itselleen; uusi sota seuraisi siis siitä, jos yritettäisiin riistää +siltä joku osa saaliista. Myöskin oli silminnähtävää, ettei Fürstenberg +ollut aikonutkaan antaa mitään takuuta lainasta, koska hän ei tahtonut +nimittää panttilinnoja. + +Jo ennenkuin isän vastaus tulikaan, oli Juhana kuitenkin +malttamattomassa kiihkossaan lähettänyt uskotun neuvoksensa, Henrik +Klaunpoika Hornin, Kankaan herran, Rääveliin. Tämä oli ajanut asian +sangen taitavasti vakuuttaen, että vanha Kustaa Vaasa oli auttava +poikansa hankkeita. Sentähden suostui kaupungin raati heinäk. 21 p. +1558 tunnustamaan Juhana herttuan suojelusherrakseen. Pitkällinen ei +kuitenkaan tämä valta ollut. Sama Hornin kirje, joka herttualle +ilmoitti mainitun päätöksen, antoi myös tiedon siitä, että se jälleen +oli tullut kumotuksi. Tanskalainen puolue oli kiihkeästi ollut +puuhaamassa ja heinäk. 23 p. saanut raadin mielen muutetuksi. Pari +kertaa vielä kirjoitti Juhana rääveliläisille kehoittavia kirjeitä, +mutta he vastasivat, että heidän lähettiläänsä olivat lähteneet +Tanskaan yhdessä maamestarin lähettiläiden kanssa. + +Fürstenbergin kanssa Juhana herttua niinikään jatkoi keskusteluitaan +rahalainasta. Isän varoittavista kirjeistä hän ei välittänyt vähääkään, +kunnes tämä viimein lähetti jyrkän kiellon. "Muista se", kirjoitti +vanha kuningas, "että Suomea ei saa eroittaa Ruotsista, johon se on +yhdistetty niinkuin kaikki jäsenet, joita yksi pää hallitsee, yhteen +ruumiiseen." + +Kaikki toiveet alusmaan saamisesta Liivinmailla eivät kuitenkaan vielä +haihtuneet Juhana herttuan mielestä, vaikka hän ei enää saanutkaan +jatkaa asioimisiansa liiviläisten kanssa. Nämät kääntyivät nyt +lainanpyynnöllään itse Kustaan puoleen, eikä tämä näyttänytkään olevan +aivan vastahakoinen ostamaan rakkaalle pojalleen muutamia linnoja, +kunhan hän vain itse sai valvoa kaupankäyntiä. Ratkaisevaa päätöstä ei +kuitenkaan kuninkaan eläessä tehty, sillä liiviläisit koettivat aina +tehdä kaikellaisia verukkeita ja tinkiä ehtoja niin huokeiksi kuin +mahdollista. + + + + +3. Eerikki XIV tulee kuninkaaksi. + + +Isän kuoltua nousi _Eerikki neljästoista_ valtaistuimelle. Monet seikat +näyttivät takaavan hänelle onnellista hallitusta. Ahkeruudellaan ja +taidollaan oli Kustaa, niinkuin olemme nähneet, saattanut valtakunnan +sangen hyvään kuntoon. Nuori hallitsija itse oli luonnolta saanut monta +kallista lahjaa. Nuorukaisena hän voitti melkein kaikki ikäisensä +ruumiinharjoituksissa. Samoin oli hän älyltäänkin vilkas ja terävä sekä +senaikuisiin oloihin nähden tavattoman oppinut. Erittäinkin harrasti +Eerikki matematiikkaa, mittausoppia ja tähtitiedettä. Paitsi sitä oli +hän erittäin soitannollinen; sepittipä hän myös runoja, parhaita, mitä +siihen aikaan kirjoitettiin ruotsinkielellä. + +Mutta Eerikin mielenlaatu oli valitettavasti semmoinen, että se teki +tyhjäksi kaikki nämät ulkonaiset ja sisälliset avut. Hän oli +oikullinen, päätöksessään vaihtelevainen ja tuhlari. Pahin kaikista +vioista oli kuitenkin hänen epäluuloisuutensa. Alituisesti hän oli +huomaavinansa salavehkeitä itseään vastaan. Näiden oletettujen +vehkeiden tekijöille Eerikki puolestaan viritti salaisia ansoja, ja +siten viimein todellakin nostatti vihaa ja kapinaa. Kiihdyttipä tätä +epäluuloisuutta vielä eräs Eerikin neuvonantajista, _Göran Persson_ l. +Yrjänä Pietarinpoika, ilkeä, viekas mies, joka muita panettelemalla +tahtoi voittaa kuninkaan suosion. + +Erittäin oli Eerikin mielessä jo kauan kytenyt salaviha Juhana +veljeänsä vastaan. Osaksi oli siihen syynä se, että isä niin +silminnähtävästi suosi nuorempaa poikaansa. Osaksi vaikutti myös +Eerikin taikausko. Sen ajan tähtitutkijat näet eivät tyytyneet +todellisia tieteellisiä havaintoja tekemään, vaan luulivat tähtien +keskinäisestä asemasta ja kulusta voivansa ennustaa tulevia asioita. +Olipa Eerikki ollut lukevinansa tähdistä, että joku "valkopää" oli +tuottava hänelle turmiota. Siitä kiihtyi hänen vihansa veljeänsä +vastaan, jonka tukka oli vaalea. + +Isän eläessä oli kuitenkin hyvä sopu vallinnut veljesten kesken. He +auttoivat toinen toisensa hankkeita. Eerikki lakkaamatta kehoitti isää +ostamaan liiviläisiä linnoja Juhanalle. Tämä puolestaan aina lepytteli +Kustaan mieltä, kun Eerikki röyhkeällä käytöksellään oli häntä +suututtanut. Kerrankin, kun isä harmissaan tahtoi peräti riistää +Eerikiltä kruunun perintöoikeuden, Juhana polvillaan ja kyyneleet +silmissä rukoili, kunnes Kustaa antoi hänelle anteeksi. Samoin myös +Juhana koetti taivuttaa vanhaa kuningasta myöntymään Eerikin +naimistuumiin. Tämä näet kosi Englannin kuningatarta Elisabetin, jota +isä vastusti siksi, että hän tiesi, ettei Elisabet huolinut mennä +naimisiin. Menipä Juhana v. 1559 omalla kustannuksellaan Englantiin +veljensä asiaa ajamaan ja oleskeli siellä koko talven. + +Mutta Eerikin tultua kuninkaaksi veljesten väli heti muuttui. Eerikin +epäluulo herttuaa vastaan puhkesi heti ilmi siten, että hän lähetti +uskotuita miehiä vaatimaan Juhanan alustalaisilta itselleen +uskollisuusvalaa. Tämä toimi pahoitti suuresti Juhanan mieltä. +Ajattelemattomassa pikaisuudessaan hän lähetti taas Turun linnan +isännälle Bulgrimille sanan kieltäen häntä ottamasta vastaan tätä +uskollisuudenvalaa ja käski hänen kirjoittaa muistiin niiden +virkamiesten nimet, jotka olivat suostuneet sitä vannomaan. + +Eikä aikaakaan niin sai herttua paljoa todellisempaa ja suurempaakin +harmin syytä. Testamentin mukaan olisi kaikkien veljesten pitänyt saada +yhtä suuret osat Kustaa vainajan yksityisestä omaisuudesta. Eerikki oli +kuitenkin sitä ennen luvannut vetää pois osastaan ne suuret summat, +mitkä hänen varustuksensa Englannin matkaa varten vähää ennen isän +kuolemaa oli maksanut. Nytpä hän lupauksestaan huolimatta otti täyden +osan rahoista ja kalleuksista. Perintömaiden hän taas selitti olevan +kruunun eikä Vaasan suvun yksityistä omaisuutta; sentähden hän +ei sallinut niitä jakaa. Viimeinpä hän lähetti Juhanalle +allekirjoitettavaksi herttuakuntia koskevan uuden säädännön, joka +suuresti vähensi herttuoiden oikeuksia. Pääpykälät tässä uudessa, +Yrjänä Pietarinpojan kokoonpanemassa säädännössä olivat seuraavat: +Herttua, joka vehkeili kuningasta vastaan, vaikkapa hän ei olisikaan +varsinaisiin tekoihin ryhtynyt, oli menettävä herttuakuntansa ynnä +kaiken perintö-oikeuden Ruotsin kruunuun. Herttuakunnan alustalaisten +piti ainoastaan kuninkaalle vannoa uskollisuusvala. Herttua ei saisi +nostaa alustansa kansaa aseisiin eikä myöskään ryhtyä sotiin, ei +rauhanpäätöksiin eikä muihin sovintoihin ulkovaltojen kanssa. +Herttualla ei ollut valtaa koroittaa ketään aatelissäätyyn; eikä liioin +asettaa piispoja eikä laamanneja alustassaan. Herttualla ei ollut +oikeutta tuomita aatelistoa, ja muillakin oli oikeus vedota kuninkaan +päätökseen j.n.e. + +Eerikki näkyy ensin toivoneen, että hänen veljensä olisivat +vapaaehtoisesti suostuneet näihin ehtoihin. Mutta siinä toivossa hän +peräti pettyi. Sekä Juhana että Maunu (neljäs veli Kaarle oli vielä +alaikäinen) vastustivat jyrkästi niiden etujen vähentämistä, jotka he +isältään olivat saaneet. Edellinen vielä lisäksi muistutti Eerikille +hänen omia kirjeitään siltä ajalta, jolloin Juhana läksi Englantiin. +Silloin oli Eerikki ilman muuta luvannut hänelle täyden vallan +herttuakunnassansa. Herttuain vastarinta ei auttanut kuitenkaan +vähääkään. Eerikki kutsutti säädyt asiata ratkaisemaan. Nämätpä +vahvistivat, kokoonnuttuansa huhtik. 10 p. 1561, kaikki, mitä nuori +kuningas oli isänsä perinnön sekä myös herttuakuntien suhteen säätänyt. +Heidän mielestään herttuain vallan rajoitus oli tarpeellista, jotta +valtakunta ei hajoaisi useammiksi itsenäisiksi osiksi. Herttuain täytyi +siis niellä harminsa ja panna nimensä uuden säädännön alle. + +Jonkun aikaa myöhemmin, kesäk. 29 p., vietettiin Eerikin kruunaus. Tätä +tilaisuutta hän käytti taas herttuain arvon alentamiseksi, saatuansa +Arbogassa heidän valtansa vähennetyksi. Kruunauksen perästä näet astui +kuninkaallinen airut esiin ja kuulutti, että kuningas nyt oli +perustanut perinnöllisiä kreivi- ja vapaaherra-arvoja, jommoisia ei +siihen asti ollut Ruotsin valtakunnassa ollut olemassa. Arvon mukana +seurasi myös siihen kuuluva alusta ynnä pieni kultakruunu. Kreivejä +kruunattiin kolme, vapaaherroja yhdeksän, joiden joukossa oli myös +kaksi Suomen miestä, nimittäin Lauri Iivarinpoika Fleming, Sundholman +herra, ja Klaus Kristerinpoika Horn, Joensuun isäntä. Tämän jälkeen +eivät siis herttuat enää seisoneet yksin muuta aatelistoa korkeammalla. +Useat herrat, joita ei kuitenkaan kenenkään mieleen juolahtanut pitää +muina kuin tavallisina alamaisina, olivat nyt korotetut melkein heidän +tasalleen. Lopuksi airut vielä, jotta tämä seikka oikein painuisi +läsnäolevan kansan mieleen, lisäsi korkealla äänellä: "Vaikka nyt +useammat kruunut silmienne edessä välkkyvät, niin älkää senvuoksi +luulko, että olisi muka useampia kuin yksi hallitseva kruunu. +Herttuoille, kreiveille ja vapaaherroille on kuningas tosin suonut omat +arvonmerkit. Mutta yksi vaan on Ruotsin, Göötin ja Vendin kuningas." + +Sivutarkoituksena näitä uusia arvoja säätäessään oli Eerikillä se, että +hän myös täten tahtoi voittaa puolelleen mahtavien aatelissukujen +mielet, jotta ne eivät menisi sukulaistensa herttuain puolelle, jos +nämät nousisivat vastarintaan. Samassa tarkoituksessa oli hän jo +aikaisemmin antanut aatelisille koko joukon entisiä kirkontiluksia, +joista Kustaan eläessä oli riitaa ollut heidän ja kruunun välillä. +Niinpä vielä vuonna 1562 soi hän sen etuuden, että joka kreivi saisi +ratsupalveluksesta vapaana pitää kolme taloa, vapaaherra kaksi +ja muut aatelismiehet asuntotalonsa. Näin syntyi säteri- eli +asuinkartanovapaus. + + + + +4. Vironmaa joutuu Ruotsin kruunun alle. + + +Tyytymättömänä kotimaansa ahtaisiin rajoihin kiihtyi tänä aikana +Juhanan halu yhä enemmän saada haltuunsa alusmaita Liivinmailla. +Lupasipa hän kokonaan luopua suomalaisesta herttuakunnastansa, jos +Eerikki hankkisi hänelle saman verran maata eteläpuolella Suomenlahtea. +Samassa hän ilmoitti aikovansa ruveta hieromaan kauppaa niiden +palkkasoturien kanssa, joiden käsiin maamestarin oli pantiksi +maksamattomista palkoista täytynyt antaa linnoitettu Tuomiopää-vuori +Räävelissä. Juhana toivoi heidän ehkä antavan linnan hänen haltuunsa, +jos hän maksaisi heille puuttuvan palkan. Sitten olisi helppo +valloittaa itse kaupunki lisäksi. Vastausta odottamatta lähettikin +herttua yhden miehistään sovittelua alkuunpanemaan. + +Mutta tässä asiassa esti taas kuninkaan etu herttuan hankkeita. Eerikin +mielestä tarjoutui nyt juuri erinomainen tilaisuus saada tuo rikas +Räävelin kaupunki omaan haltuunsa, eikä hän muistanut enää isän eläessä +antamiaan lupauksia. Paraikaa näet oli hänen luonaan lähettiläitä +Räävelistä anomassa rahalainaa ynnä pyytämässä neuvoa, miten he +voisivat suojella itseään venäläisiä vastaan. Heti lähetti Eerikki +sinne kaksi Suomen aatelisherraa, Klaus Hornin ja Hannu Björnramin, +ynnä saksalaisen sihteerin Bruserin. Heidän julkisena toimenaan oli +muka yhdessä nykyisen maamestarin Gotthard Kettlerin kanssa jatkaa +ehdoitteluja laina- ja panttiasian johdosta. Mutta sen ohella oli +heille annettu salainen käsky pysyä Räävelissä ja taivuttaa kaupunki +Ruotsin vallan alle. Tämä heidän oikea toimensa onnistuikin varsin +hyvin Hornin viisauden vuoksi. Rääveliläiset tosin ensi aluksi +suostuivat vain kysymään Kettleriltä, olisiko hänellä voimaa heitä +edelleen suojella. Mutta ennenkuin lähettiläät olivat vielä kerinneet +tuoda vastausta, saattoi Horn asian lopulliseen päätökseen. Hän näet +valitti lähettiläitten viipyvän liian kauan ja uhkasi lähteä kotiin, +jollei hän heti saisi vastausta. Peloissaan vannoi nyt _Rääveli_ kesäk. +6 p. 1561 uskollisuusvalansa Ruotsin kuninkaalle. Kaksi päivää ennen +oli jo myös kolmen lähisen maakunnan, nimittäin varsinaisen _Vironmaan, +Järvamaan ja Harjumaan_ aatelisto tehnyt samoin. Kolme viikkoa +myöhemmin antautui myös Räävelin linna, joka jo ehdoittelujen aikana +oli piiritetty. Täten astui Ruotsi ensimmäisen askeleensa sillä +valloitusten ja sotien tiellä, joka vuosisadaksi oli nostava sen +Euroopan mahtavimpien ja kuuluisimpien valtakuntien vertaiseksi. + +Uskollisuusvalaa ottaessaan oli Horn kuninkaansa puolesta luvannut +uusille alamaisille suojelusta sekä pitää heidän etujansa pyhänä. Tämän +ehdon vahvisti sitten myös Eerikki kuningas, vaikka hän moittikin +Hornia siitä, että hän muka liian helposti oli kaikkiin vaatimuksiin +suostunut. Rääveli sai muun muassa pysyä Hansa-liiton jäsenenä, +kuitenkaan ei sallittu sen muissa kuin kauppa-asioita koskevissa +riidoissa vedota Lybeckin ylioikeuteen. Myös sai kaupunki pitää +rahanlyöntioikeutensa. Aatelistolle vahvistettiin sen vanha +tuomarivalta talonpoikien yli, sillä rajoituksella kuitenkin, että +tuomiot olivat alistettavat tarkastettaviksi. Tämä lisäys nähtävästi +tarkoitti onnettoman talonpoikaisen kansan suojelemista aatelisherroja +vastaan, jotka olemalla sekä isäntiä että tuomareita saivat tuomita +omia asioitansa. Syksyllä kuulutettiin sitä paitsi vielä kuninkaallinen +asetus, joka kielsi talonpoikien piiskaamisen ja rääkkäämisen, mikä +tähän asti oli ollut tapana. Semmoista rangaistusta ei saatu vast'edes +käyttää muuta kuin tuomionpäätöksen mukaan tehdyn rikoksen johdosta. +Nämät asetukset ovat loistavia lehtiä Eerikki kuninkaan muuten niin +mustassa historiassa. Tuleepa meidänkin kansallemme osa tästä +kunniasta; sillä suomalainen, jalo Klaus Horn, kaikkein ensimäisenä +huomautti kuninkaalle, miten hirveän sorron alaisena heimolaisparkamme +olivat ja kehoitti häntä sitä lievittämään. + +Samaa kiitosta eivät ansaitse muut valtiaat, jotka tähän aikaan +anastivat kukin osansa hajoavasta Liivin ritariston vallasta. Räävelin +ja likeisten maakuntain antauduttua Ruotsin alle, huomasi näet myös +maamestari Kettler itsenäisyysajan auttamattomasti loppuneen. Hän teki +siis sovinnon Puolan kuninkaan kanssa, antoi hänen haltuunsa +varsinaisen Liivinmaan ja sai palkkioksi pitää Kuurinmaan +perintöherttuakuntana Puolan yliherruuden alla. Tähän sovintoon +yhdistyivät niinikään Riian arkkipiispa ja Riian kaupunki. Läänen +(Lännen) maakunta Virossa ynnä siihen kuuluvat saaret olivat jo pari +vuotta olleet tanskalaisen prinssi _Maunun_ vallassa. + +Juhana herttua parka yksin vain oli jaossa jäänyt aivan osattomaksi. +Ruvetessaan ehdoitteluihin Räävelin kanssa oli tosin Eerikki luvannut +hankkia veljelleen jonkun muun paikan tämän sijaan, jota hän nyt itse +halusi. Maamestarilta piti muka pantiksi rahalainaa vastaan saataman +Pernun kaupunki Eerikille itselleen ja Sonnenburgin linna +Kurjensaarella l. Saarenmaalla Juhanalle. Tähän uuteen lupaukseen +luottaen oli Juhana taas ruvennut ehdoitteluihin mainitun linnan +komentajan kanssa, tarjoten hänelle rahaa, jos hän luopuisi siitä. +Mutta tämä ei suostunut, eikä Eerikkikään saatuansa Räävelin puhunut +enää mitään Juhanan osasta. Sonnenburgiakin hän nyt yritti anastaa +itsellensä. + + + + +5. Juhana herttuan naimistuumat. + + +Koittipa juuri tänä vastoinkäymisen aikana Juhanalle uusi toivon tähti, +loistavampi kaikkia entisiä, luvaten korvata muut tyhjään sammuneet. +Heinäkuun 20 p. 1561 näet tuli Eerikin luo kreivi Tenczin, Puolan +kuninkaan Sigismund Aukustin lähettiläänä. Hän tarjosi rauhaa ja +liittoa yhteiseen sotaan venäläistä vastaan. Ystävyyden vahvistukseksi +piti Sigismund Aukustin nuorempi sisar, Katariina, naitettaman Juhana +herttualle, ja itse puolestaan kosi Tenczin puolisokseen Kustaa Vaasan +tytärtä, Ceciliaa. + +Naimistuuma Juhana herttuan ja Puolan kuninkaan sisaren välillä ei +ollut kuitenkaan aivan vasta keksitty. Isän vielä eläessä näkyy Juhanan +mieli jo kääntyneen tälle suunnalle. Arvattavasti oli hän saanut +ensimäisen ajatuksen siihen kanslerinsa _Ezekias Gefartin_ kautta. Tämä +oli silesialainen, joka ollessaan Kustaa Vaasan palveluksessa oli +saanut Eerikin puolelta kärsiä vääryyttä ja sentähden mennyt Juhanan +hoviin. Siellä hän pian pääsi yhtä suureen suosioon ja toimitti +samallaista yllyttäjän virkaa kuin Yrjänä Pietarinpoika Eerikin luona. +Asia näkyy tulleen alulle pannuksi vähää ennen Kustaa kuninkaan +kuolemaa, koska Liivin maamestarin lähettiläitten seurassa kävi myös +eräs Puolan kuninkaan miehiä Tukholmassa. Tenczinin kreivin tulo ja +tarjous luultavasti oli seurauksena silloin nostetuista puheista. + +Tämä Juhanan hanke viimeinkin näkyi menestyvän mielenmukaisesti. Puolan +kuningas oli nähtävästi asiaan suostuvainen. Eerikki myöskään ei pannut +mitään estettä. Päinvastoin hän lupasi itse antaa suosituskirjeen +veljelleen Puolan kuninkaalle vietäväksi. Luultavasti toivoi Eerikki +kääntävänsä veljensä silmät ja mielen pois niistä vahingoista, joita +hän hänen kauttaan oli saanut kärsiä. Kirjeissään Juhanalle hän +viittasi siihen, että tämä arvattavasti saisi myötäjäisiksi +suurenmoisen alustan; vieläpä hän koetti herättää veljessään toiveita +Puolan kuningaskruunusta, koska vanha _Jagello_-suku loppui Sigismund +Aukustin kuoltua. + +Vähemmästäkin olisi Juhanan mieli voinut kiihoittua. Mielellään hän +olisi heti paikalla lähtenyt kosiomatkalle. Mikäpä lienee kuitenkin +tullut esteeksi, koska hän ei päässyt liikkeelle kesän kuluessa, eikä +enää myöhäisellä syksyllä tahtonut antautua myrskyisen meren armoille. +Yhtähyvin lähetettiin jo kansleri Gephart edeltäkäsin asiata vielä +enemmän valmistamaan. Sigismund Aukusti otti tämän lähettilään +kohteliaasti vastaan; myös kirjoitti hän Eerikille, pyytäen Juhanaa sen +riidan välittäjäksi, joka molempien kuningasten välillä alkoi syttyä +keskinäisistä rajoista Liivinmaalla. + +Mutta tähänpä Eerikiltä tuli kieltävä vastaus. Samoin hän ei myöskään +suostunut veljensä pyyntöön, ettei häneltä tänä vuonna vaadittaisi +kymmenysveroa eikä määrätyn sotavoiman ylläpitoa, koska hänen tuli +säästää rahoja kosintaretkeä varten. Kuninkaan vaihtelevainen mieli oli +taaskin poikennut uusille poluille. Jo Tenczinin liiton tarjoukseen +vastatessaan oli Eerikki selittänyt, että hän kyllä voisi olla +puuttumatta niihin linnoihin Liivinmaalla, joihin jo edellisinä vuosina +oli otettu puolalaista suojelusväkeä. Mutta itse maamestarin ja hänen +hallussaan olevien Viron rajalinnojen kimppuun hän uhkasi heti käydä +koko voimallaan. Nytpä hierottiin paraikaa sitä sovintoa, jonka +seurauksena oli se, että maamestari luovutti maansa Puolalle. Siten +olisi mainittujen rajalinnojen valloitus ollut julkisotaa Puolan +kuningasta vastaan. Kaksi ehtoa oli siis nyt Eerikillä edessään: joko +hänen piti veljensä vuoksi käskeä sotaväkensä pysymään alallaan, tai +ryhtyä sotaan Sigismund Aukustia vastaan ja sillä keskeyttää +naimiskauppa. Mahdotontahan oli ajatellakaan naimisliittoa Juhanan ja +Katariinan välillä samalla aikaa, kun heidän veljensä ryntäisivät aseet +kädessä toinen toisensa kimppuun. Siitä syystä olikin Klaus Horn, +Eerikin sotavoiman päällikkö ja Juhana herttuan ystävä, koko kesän +vitkastellut. Olipa hän viimein lokak. 14 p. solminut välirauhan +jouluun saakka sillä ehdolla, että maamestari sillä välin sopisi +Eerikin kanssa lopullisesta rauhasta. Itsepä Horn nyt riensi Tukholmaan +asiatansa selittämään ja pyytämään, että sota saisi levätä edes siksi, +kunnes herttuan asia olisi selvällä kannalla. Vaan ei Horninkaan +anomuksella ollut parempaa menestystä. Eerikin päätös oli jo aikaa +tehty. Koska ei veljen naimistuuma sopinut yhteen hänen omien +hankkeittensa kanssa, piti sekin taas sysättämän syrjään. Horn sai +käskyn empimättä ruveta sotaan, kohta kun sovittu loma-aika oli +päättynyt. Tätä päätöstään kuningas kielsi vielä ilmoittamasta Juhana +herttualle, mutta Horn kuitenkin, Turun kautta Viroon palatessansa, +kertoi hänelle kaikki tyyni. + +Kolmannen kerran oli siis nyt kuninkaallinen veli astunut väliin +tehdäksensä tyhjäksi Juhanan rakkaimmat toiveet. Viha ja toivottomuus +kuohuivat vuorotellen herttuan rinnassa. Pitikö hänen kärsiä kaikki, +mitä ikänä Eerikki katsoi hyväksi hänelle? Eikö ollut mahdollista ajaa +asiaa onnelliseen loppuun ominkin päin, veljen luvatta, vaikka vasten +hänen tahtoaan? Näiden ajatusten paraikaa liikkuessa Juhanan sydämessä +saapuivat tammik. 22 p. 1562 hänen luokseen kreivi Tenczin ja Puolasta +palaava Gephart. Heidän yllytyksensä vahvistivat herttuan päätöstä +jatkaa kosimistaan Eerikistä huolimatta. Innoissaan hän myöskin, +tarkemmin asiaa ajattelematta, suostui Tenczinin esittämään pyyntöön ja +lupasi antaa Sigismund Aukustille hänen tulevana lankonaan lainaksi +melkoisen rahasumman. Gephart ja yksi herttuan suomalaisista +neuvosmiehistä, _Herman Fleming_, lähetettiin heti Puolaan +ilmoittamaan, että Juhana oli myöntynyt antamaan lainan. Hornille +Räävelissä sanottiin Tenczinin tulleen päättämään rauhansovintoa. +Sentähden hän edelleen lupasi vitkastella. + +Eerikki kuningas, saadessaan kuulla veljensä viimeisistä päätöksistä ja +teoista, pelästyi pahanpäiväisesti. Hän koetti nyt hyvillä sanoilla ja +suurilla lupauksilla houkutella puoleensa veljeä, joka selvästi näkyi +luopuvan hänestä puolalaisten puolelle. Aivan päinvastoin kuin ennen +hän väitti nyt aivan epätietoisiksi kaikki Puolasta toivotut edut, +varsinkin mitä kuningaskruunun perimiseen tuli. Hän lupasi hankkia +Juhanalle paljoa korkeamman puolison, nimittäin Maria Stuartin, +Skotlannin kuningattaren, jota hän itse oli jonkun aikaa kosinut. +Herttua vastasi tähän antaneensa jo Katarinalle sekä suullisen että +myös kirjallisen sanansa, jota hän ei voinut enää kunnialla peruuttaa. +Silloinpa Eerikki rupesi taas toista virttä vetämään ja oli +pelkäävinänsä kaikellaista pahaa, mikä voisi tapahtua hänen rakkaalle +veljelleen. Puolalaiset, kirjoitti hän, tahtovat vain vietellä sinut +maahansa. Siellä he pitävät sinua vankina ja sitten sinun lunnaiksesi +on annettava heille joku maakunta Virossa. + +Tässä kirjeenvaihdossa kului useita kuukausia, kunnes vihdoin uusi +väliin tullut tapaus äkkiä saattoi molemmat riitaveljet tuumasta +toimeen. Klaus Hornin oli viimein, kun ei sovitteluista näkynyt loppua +tulevan, täytynyt totella kuninkaan alinomaisia käskyjä ja lähteä +liikkeelle. Kesäk. 2 p. antautui hänelle _Pernun_ kaupunki ja vannoi +uskollisuutta Ruotsin kuninkaalle. Iloissaan tästä Eerikki kuningas +haihdutti mielestänsä kaikki muut ajatukset, pitäen ainoastaan +valloitustuumiansa silmällä. Hän lähetti suuria apujoukkoja sekä +Ruotsista että Suomesta Rääveliin. Juhanalle hän samassa lähetti +kirjeen, missä hän peruutti suostumuksensa hänen puolalaiseen +naimaliittoonsa. Mutta herttua ei enää kirjeitä totellut. Hän läksi +kuin läksikin Turusta kesäk. 19 p. Tenczinin kreivin ynnä neuvostensa, +Henrik Hornin ja Herman Flemingin seurassa. Laiva, jolla oli komea nimi +Ursus Finlandicus (Suomen karhu) ja perämiehenään Turun porvari Henrik +Innamaa, vei heidät onnellisesti meren yli Danzigiin, jonne he +joutuivat seitsenpäiväisen matkan jälkeen. + + + + +6. Juhana herttuan kosintamatka. + + +Melkeinpä olisi Juhana herttua täältä vielä kääntynyt kotiinsa. Hänellä +oli näet Danzigissa huonot sanomat vastassa kahdeltakin haaralta. +Eerikki oli lähettänyt uhkauskirjeen, missä hän vielä ankarammin vaati +häntä luopumaan naimisliitostaan. Toiselta puolen näytti nyt Puolankin +kuningas rupeavan tekemään verukkeita. Puhetta oli jo ennen ollut +siitä, että Juhanan nuorempi veli Maunu samalla naisi Katariinan +vanhemman sisaren. Maunu olikin aikonut tulla mukaan, mutta Eerikki +oli pidättänyt hänet Ruotsissa. Nytpä pani Sigismund Aukusti +välttämättömäksi ehdoksi, että vanhempikin sisar samassa tulisi +naitetuksi; muuten hän ei sanonut voivansa antaa nuorempaa. Suuttuneena +ja säikähtyneenä Juhana astui jo jälleen laivaan palatakseen +kotimaahan, johon hänen suomalaiset neuvonantajansa häntä hartaasti +kehoittivat. Mutta samassa saapui Gephart Puolasta takaisin. Vaikka hän +ei tuonut mitään parempia ehtoja, osasi hän kuitenkin Tenczinin avulla +selittää asian mitättömäksi muodolliseksi koukutteluksi, joka kyllä +saataisiin selväksi, kunhan Juhana itse vaan tulisi saapuville. + +Elok. 19 p. lähdettiin siis Danzigista taas eteenpäin. Ensin tultiin +Königsbergiin, Preussin herttuan pääkaupunkiin, jossa herttua Puolan +vasallina juhlallisesti kestitsi Juhanaa viisi päivää. Sepittipä hänen +hovirunoilijansa siinä tilaisuudessa Suomen herttuan kunniaksi +runonkin, joka oli pitkä kuin Suomen nälkävuosi ja ikävä kuin Preussin +mäntykankaat. Sitten pitkitettiin tietä Liettuanmaan jylhien korpien +kautta, missä matkalaiset ihmeekseen vähä väliä näkivät metsäkarjuja ja +kauhean suuria karhuja. Kovnossa oli Sigismund itse lankoaan vastassa. +Täällä ruvettiin nyt tarkemmin sovittelemaan naimisliiton ehtoja, jota +tointa myös kesti koko matkan _Vilnaan_, Liettuanmaan pääkaupunkiin +asti. + +Sigismund Aukusti vaati, että vihkiminen toimitettaisiin kokonaan +katolisten kirkonmenojen mukaan ja että Katariina saisi uudessa +kotimaassaan täyden uskonvapauden. Kumpaankin ehtoon suostui Juhana +herttua. Mutta samassa hän kuitenkin myös juhlallisesti julisti +aikovansa itse pysyä luterilaisessa uskontunnustuksessaan. Siitä syystä +hän ei myöskään taipunut ottamaan pyhää ehtoollista katolisella +tavalla, joka näkyy vihkimistapoihin kuuluneen. Myötäjäisiksi lupasi +Sigismund sisarelleen 32,000 Unkarin kultarahaa sekä lisäksi 60,000 +dukaattia äidin perintöosana. Juhana puolestaan määräsi puolisolleen +huomenlahjaksi koko _Ahvenanmaan_ ja Kastelholman linnan sekä lisäksi +_Rauman_ kaupungin ja _Laitilan ja Lapin_ pitäjät. Huomenlahja-alustan +asukkaitten piti vannoa uskollisuusvalansa yksistään Katariinalle, +kuitenkin "rikkomatta alamaisvalaansa Ruotsin kuningasta kohtaan". Tämä +lisäys todistaa selvästi, että Juhana vielä kuitenkin toivoi voivansa +elää sovinnossa veljensä kanssa, vaikka olikin laiminlyönyt hänen +kieltonsa. Yhtä varovainen oli myös hänen vastauksensa, kun hänelle +sanottiin, että hänen Puolan kuninkaan lankona piti julistaa itsensä +itsenäiseksi hallitsijaksi. Minä olen, vastasi hän tähän, Ruotsin +kruunun vasalli, velvollinen palvelemaan kuningasta sotaväelläni, +vaikka muuten olenkin itsenäinen. Minun ja kuninkaallisen veljeni väli +on aivan sama kuin Saksan ruhtinasten ja keisarin. Pahaksi onnekseen ei +Juhana kuitenkaan osoittanut samaa viisasta malttia loppuun asti. Halu +saada joku osa Liivinmaata omaksensa yllytti hänet tekoon, joka oli +suuresti varomaton ja ajattelematon. Hän näet ei ainoastaan jättänyt +kaikkia Katariinalle tulevia rahoja langon haltuun, vaan vieläpä +lainasi hänelle 120,000 taalaria lisäksi. Niistä sai hän pantiksi +seitsemän linnaa Liivinmaalla, nimittäin _Paiden_ (Weissenstein), +_Helmen, Karksin, Ermesen, Rujenin, Burtnikin ja Trikatenin_ linnat. + +Lokak. 4 p. 1562, kun ehdoista tällä tavalla oli sovittu, vihittiin +viimein nuori pariskunta. Tähän asti oli Juhana asunut kaupungin +parhaassa ravintolassa, mutta nyt hän sai komeat huoneet itse +kuninkaallisessa linnassa. Viikon päivät vietettiin häitä suurella +ilolla ja kaikellaisilla juhlallisuuksilla. Musiikki soi, tanssijaisia +ja turnauspelejä pidettiin sekä Saksan että Unkarin tavalla. Muutamat +häiden aikana tapahtuneet tapaturmat tekivät kuitenkin ilon hiukan +surunsekaiseksi. Itse hääyönä murhattiin Katariinan kokki, ja eräässä +turnauksessa sen jälkeen taistelijat kiivastuivat siinä määrin, että +leikistä tuli tosi ja useita sekä hevosia että ritareja tapettiin. +Näitä tapauksia kertoi kansa päätä pudistellen, pitäen niitä pahoina +enteinä nuoren pariskunnan tulevalle onnelle. + +Mielellään olisi Sigismund Aukusti pitänyt langon luonansa talven yli, +luultavasti toivoen voivansa sinä aikana vieroittaa hänet kokonaan pois +Eerikistä ja taivuttaa omalle puolellensa. Mutta Juhana pelkäsi veljen +vihaa ja pyrki lähtöön. Siihen myös hänen suomalaiset neuvonantajansa +hartaasti kehoittivat. Kohta hääjuhlan jälkeen jätti siis Juhana Puolan +hoville jäähyväiset, ja katkerasti itkien läksi kaunis Katariina +seuraamaan puolisoansa kylmille, kaukaisille Pohjan maille. + +Matkan alku kävi kuitenkin hyvin ja hauskasti. Ensimäisen päivän +seurasi Sigismund Aukusti itse mukana, ja sitten saattoi kaksi hänen +hoviherraansa, Laski ja Konarski, matkalaisia Riikaan asti. He pitivät +tarkan huolen tarpeellisten hevosten sekä ravinnon hankkimisesta. Mutta +Riiassa alkoivat jo vastukset. Mahtava puolalainen aatelisherra, +Radzivil, jolta Juhana oli kieltänyt lainaksi pyydetyn summan, oli +komentajana siinä kaupungissa eikä päästänyt Juhanan joukkoa muurien +sisäpuolelle. Vallin edustalla, ulkoilmassa, täytyi heidän pitää +asuntoansa. Vielä harmittavampaa oli se, että laiva, jolla oli aikomus +jatkaa matkaa, jäätyi eräänä yönä Väinäjokeen. Juhana kyllä sahautti +sen jälleen irti, mutta silloinpa kauhea myrsky ajoi sen rannalle. + +Muuta neuvoa ei siis ollut kuin jatkaa matkaa maata myöten, vaikka se +oli sekä vaivalloista että myös vaarallista Liivinmaalla retkeilevien +venäläisten partioparvien vuoksi. Juhana herttua sai lainatuksi vaunut +sekä hevoset Kuurin herttualta ja Riian arkkipiispalta; hänen omat +vaununsa sekä suurin osa hänen seurajoukkoansa olivat jo edeltä +lähetetyt, koska heidän oli ollut aikomus laivassa palata Suomeen. +Kuurin herttua antoi hänelle myös 28 huovia, jotka saattoivat +matkalaisia Saletsa-joelle saakka. Siellä oli Juhana jo toivonut +tapaavansa Ruotsin sotaväkeä, jota hän oli pyytänyt Pernun komentajalta +suojaksensa. Vaikka ei täällä ketään ollutkaan vastassa, uskalsi Juhana +sittenkin kulkea eteenpäin siinä toivossa, että tapaisivat heidät pian +matkan varrella. Mutta peninkulma kului toisensa perästä eikä +saattojoukkoa vielä näkynyt eikä kuulunut. Sen sijaan tuli äkkiä +vastaan virolainen talonpoika, joka polvilleen langeten ja kovasti +itkien ilmoitti, että venäläinen päällikkö Villannin (Fellinin) +linnasta oli lähettänyt hänet vakoilemaan. Hänen piti tiedustella +herttuan matkaa ja antaa tieto, milloin hän joutuisi Heademeeste (se on +Hyvienmiesten) joelle, joka on puolivälissä Pernuun. Sinne piti sitten +lähetettämän venäläisiä ratsumiehiä väijyksiin, jotka veisivät herttuan +ja hänen puolisonsa vangiksi tsaarin luokse. "Semmoiseen pahaan tekoon" +lopetti talonpoika, "ei omatuntoni kuitenkaan salli minun ruveta, vaan +päinvastoin tahdoin teitä varoittaa vaarasta." Tämä sanoma säikähdytti +kovasti matkamiehiä. Nähtävästi ei mikään tavallinen partiokunta heitä +tavoitellut; siinä oli varmaan paljoa suuremmat hankkeet tekeillä. +Tsaari Iivanakin näet oli ollut Katariinan kosijoita; mutta hänelle oli +morsiamen sijaan lähetetty valkoinen tamma vastaukseksi. Hänen vimmansa +oli vielä kiihtynyt, kun toinen onnellisempi oli sen ihanan saaliin +saanut, jota hän turhaan oli tavoitellut. Hän tahtoi, sehän oli selvä, +väkisin ryöstää Katariinan omaksensa. Ainoa pelastus oli nyt pitää +kovaa kiirettä. Kiitettyänsä talonpoikaa hyvästä neuvosta ja +annettuansa hänelle runsaita lahjoja, riensi siis herttua joukkoinensa +eteenpäin minkä hevoset jaksoivat. Yöksikään ei pysähdytty lepäämään. +Tällä keinoin päästiin onnellisesti vaarapaikan sivuitse. Venäläiset, +joilla oli pitkä mutka kierrettävänä suurten soitten ympäri, tulivat +liian myöhään. + +Kolmen peninkulman päässä Pernusta, kun ei enää mitään hätää ollut, +tuli Klaus Fleming vastaan pyydetyn saattojoukon kanssa. He sanoivat +liian myöhään saaneensa sanoman herttuan tulosta. Mutta +vastahakoisuuspa olikin ollut oikeana syynä, sen sai herttua +harmiksensa pian havaita. Peruun porttia näet ei avattukaan hänen +joukolleen. Siinä oli niin paljon puolalaisia, sanottiin selitykseksi, +jotka petoksella voisivat ehkä valloittaa kaupungin. Ainoastaan herttua +itse rouvansa ja kuuden seuralaisensa kera pääsi sisään. Muut kaikki +saivat täälläkin taas viettää yönsä avaran taivaan alla. Kaikki tämä +tapahtui Eerikki kuninkaan omasta käskystä, joka oli alkanut vielä +suuremmalla epäluulolla kuin ennen kohdella veljeänsä. + +Räävelissä oli kuitenkin vastaanotto aivan toisellainen. Siellä +tosin ei enää Juhanan entinen apumies Klaus Horn hallinnut; mutta +nykyinenkin Viron käskynhaltija, Svante Sture, oli herttuan sukulainen +ja ystävä. Hän tuli kaupungista vastaan kolmen ratsumies- ja yhden +jalkaväki- lippukunnan kanssa, jotka korkeiden tulijoiden kunniaksi +ampua paukuttelivat pyssyillään. Svante Sturen sekä muiden Ruotsin +väen päällikköjen kanssa Juhana teki tässä nyt myös sovinnon pantiksi +saaduista linnoistansa. Useimmat niistä olivat juuri Viron ja Liivin +rajalla, aivan Eerikin sotajoukkojen tiellä. Kaikkein suurimman +niistä, Paidelinnan, olivatkin he jo vähän aikaa sitten valloittaneet +huolimatta siitä, ettei se muka enää ollut Puolan oma. Muitakin uhkasi +pian sama vaara. Saipa Juhana kuitenkin nyt päälliköt lupaamaan, +etteivät he koskisi niihin, ennenkuin hän olisi veljensä kanssa asiasta +puhunut; ainoastaan Karksin linna piti puoleksi annettaman Eerikin väen +haltuun. + +Vielä loppumatkallakaan ei huono onni luopunut kiusaamasta Juhana +parkaa. Kova myrsky ei päästänyt matkalaisia Turkuun asti, se repi +kaikki purjeet rikki ja ajoi laivan Uudenmaan saaristoon. Siellä taas +noustiin maihin ja jatkettiin matkaa maata myöten. Ensimäisenä päivänä +täytyi hoviväen astua jalkasin, sillä ainoastaan yhdet vaunut oli saatu +käytettäviksi. Yö vietettiin eräässä pappilassa. Seuraavana päivänä +saatiin useampia vaunuja. Juhana herttua itse kiirehti nyt edeltäkäsin +Turun linnaan valmistamaan nuorikon vastaanottoa. Kaupungin portilla +oli hän sitten herrojensa kanssa vastassa, kun Katariina vihdoin saapui +vastaiseen kotiinsa. Se tapahtui perjantaina ennen joulua vuonna 1562. + + + + +7. Juhana herttuan hovinpito Turun linnassa. + + +Viikon päivät vietettiin nyt tulijaisia tansseilla ynnä kaikellaisilla +muilla kemuilla. Ilon enennykseksi useat herttuan hoviväestä viettivät +myös samalla häitä. Tällä tavoin nuorikolta pian unohtuivat matkan +vaivat ja vastoinkäymiset. Muutenkin oli olo ja elämä Turun linnassa +niin komeaa ja loistavaa, että hän tuskin kotonakaan oli parempaa +saanut nähdä. Katsokaamme mekin tarkemmin tätä hovinpitoa, ainoaa +laatuaan, mitä ikänä meidän raukkojen rajojen sisäpuolella on nähty. + +Asuinhuoneustoa Turun linnassa oli vähän aikaa ennemmin lisätty uusilla +rakennuksilla, niin että se nyt oli tarpeeksi avara ja mukava. Paikalla +kävijä voi vielä nytkin saada jonkunmoisen käsityksen juhlasalin +suuruudesta, vaikka siitä onkin kolme kamaria tehty. Samoin myös on +olemassa kappeli, jossa silloin jumalanpalvelusta pidettiin.[3] +Sisustus oli kaikin puolin komea. Kalliit tapettikankaat, jotka +riippuivat seinillä, peittivät harmaat kivet näkymästä. Muutamissa +huoneissa oli seinillä myös maalauksia. Näitä oli Juhana herttualla +kaikkiansa 58, ja yksi sarja niistä kuvasi tapauksia Troijan sodasta. +Taiteessa niinkuin kirjallisuudessakin olivat näet siihen aikaan vielä +muinaiskreikkalaiset ja -roomalaiset aiheet hyvin suosittuja. Kaikki +uudemmat yritykset olivat tehtävät heidän mallinsa mukaan, ja enimmiten +otettiin heiltä aiheetkin jo valmiina. Yksi näistä kuvista esitti +Parista, joka valmistautui Kreikkaan lähtemään; toisessa hän väkensä +avulla ryösti Helenan Apollonin ja Dianan temppelistä; kolmannessa +Priamos juhlallisesti otti vastaan vaaralliselta retkeltä palaavan +poikansa sekä hänen ihanan saaliinsa. Toisessa kuvasarjassa näkyi tämän +pahan työn pahat seuraukset. Eräs kuva esitti kostoon liittäytyneiden +kreikkalaisten laskevan laivansa Troijan rantaan ja saattavan +sotakojeensa maalle. Useimmat kuvasivat taisteluja heidän ja +troijalaisten välillä; siinä oli Hektor, siinä Palamedes, siinä muita +sankareita. Vihdoin yksi kuvista kuvasi turmiollista onttoa puuhevosta, +jota onnettomat Troijan asukkaat riemulla kuljettivat kaupunkiinsa. +Kaikkein viimeisessä kuvassa Agamemnon, kreikkalaisten ylipäällikkö, +jakoi saaliit voiton jälkeen. Paitsi näitä kuvia oli myös muita, toisen +aiheisia. Eräs sarja esitti kuningas Hiskiaan historiaa Vanhan +Testamentin mukaan, mutta nähtävästi sovittelemalla sitä +uskonpuhdistuksen ajan tapahtumiin. Sitä luultavasti tarkoittaa +seuraava allekirjoitus: "Nyt uskon harrastajat uudistavat +jumalanpalveluksen, hävittävät väärät menot ja saastuttavat epäjumalien +kuvat." Useat muut kuvat opettivat vertausten kautta hyviä tapoja, +niinkuin näemme allekirjoituksista, jotka näissä, niinkuin +edellisissäkin, olivat latinankielisiä. Yhdestä kävi selville, miten +"Jumala on oikea tuomari: kuolema on jo likellä, mutta hartaista +rukouksista leppyen jatkaa hän vielä elämää". Kenenkä maalaamia nämät +kuvat lienevät olleet, siitä meillä ei ole mitään tietoa, mutta +muutamat niistä ovat säilyneet meidän aikaamme asti ja todistavat +niiden suurta taiteellista arvoa. Silloin tehdystä arviosta tiedämme +aivan tarkkaan, kuinka paljon kukin oli maksanut. Hinta vaihteli +enimmiten 100;n ja 200:n taalarin välillä; maksoipa Hektorin ja +Palamedeen tappelu kokonaista 215 taalaria (yli 1,200 markkaa). + +Vuoteet ja tuolit olivat koreilla kankailla peitetyt. Hurstit olivat +"kamaripalttinaa", punaisella ja mustalla silkillä tikatut. Vuoteitten +yläpuolella oli korkeat uutimet eli teltat suojaksi sääskiä eli +itikoita vastaan. Ajan kulkua määräsi kaksi seinäkelloa, molemmat +kullattua vaskea, toinen varustettu herätyskoneella. + +Paljoa komeammat vielä kuin huonekalut ja huoneitten sisustus olivat +pöytäkalut ja pitovaatteet. Pöydille levitettiin aivinaisia, mustalla +silkillä tikattuja pöytäliinoja. Astiat, joista syötiin, olivat +enimmäkseen hopeaa tai kultaa. Suuri joukko hopeisia vateja mainitaan +olleen herttuan ruoka-aitassa. Mutta lautasia oli vähän, lusikoita vain +kaksi tusinaa. Nähtävästi ei niitä siis muutettu niin tiheään, kuin nyt +on tavallista. Veitsensä ja kahvelinsa piti kunkin vieraan tuoda itse +mukanansa. Erittäin suuret ja kalliit olivat maljat, joissa juomat +tuotiin sisään. Eräs hopeinen painoi 31 naulaa 4 luotia. Samaten oli +eräs hopeinen viinikannu 40 naulan 14 luodin painoinen. Paljon oli myös +kaikennäköisiä hopeisia sekä kultaisia pikareita, pulloja y.m.s. +Myöskin mainitaan hopeisia suolakuppeja, joista yksi painoi 4 naulaa 2 +luotia. Ruuista, joita syötiin, on meille Turun linnan tileissä +muutamia tietoja säilynyt. Täälläkin, niinkuin siihen aikaan muuallakin +Euroopassa, oli tapana panna ruokiin vahvasti kaikellaisia ryytejä. +Humalia ostettiin paljon oluenpanoa varten. Samaten lienee Turun +linnassa käytetty yhtä summattomia ruokamääriä kuin muuallakin siihen +aikaan. + +Vaatteet olivat enimmäkseen silkistä tai sametista, hopealla ja +kullalla runsaasti tikatut ja hopeapäärmeillä reunustetut. Kummaa +nykyajan ihmisten on nähdä, miten paljon silloin käytettiin turkiksilla +vuorattuja vaatteita. Välistä näkyy heillä olleen kahdetkin +turkkikerrokset päällekkäin; ensiksi oli sopulin tai ilveksennahalla +vuoratut röijyt ja niiden päällä sitten pitkä turkkitakki. Kun vielä +niiden välillä oli muita vaatteita, niin kylläpä tarkeni pahimmassakin +Suomen pakkasessa. Sukat olivat enimmäkseen silkkiset, väriltään mustat +tai valkeat, jopa toisinaan punaisetkin; kengät sametista, mustat tahi +ruskeat. Nenäliinat olivat kullalla tikatut. Päässä pidettiin väliin +korkeita hattuja, väliin matalia lakkeja, enimmäkseen sametista, mutta +myös silkkisiä, muutamat olivat nahalla vuoratut. Koristuksena niissä +oli fasaanin tai kurjen sulka. Myöskin sidottiin niiden ympäri +helminauhoja. Kallein kaikista herttuattaren päähineistä oli punaista +samettia ja koristettu neljällä suurella kultakirjailulla, joissa +jokaisessa oli 3 rubiinia ja yksi timantti. Paitsi näitä oli siinä +neljä kultaruusua, jokaisessa 4 timanttia ja yksi rubiini; sitten vielä +kahdeksan pientä kultatikkausta, jokaisen keskellä timantti ja rubiini; +lopuksi vielä 86 helmiruusua. Sen hinta arvioitiin 2,200:ksi +taalariksi. Vielä kalliimmat olivat hänen muut korunsa. Kaularenkaista +eräs maksoi 4,000 taalaria; vitjoista yhdet, joissa oli suuri timantti +ynnä useampia pieniä kiviä, maksoivat 8,000 taalaria; eräs rintaristi +2,000 taalaria. Komealta todellakin mahtoi näyttää, kun herttua +rouvinensa juhlatiloissa näin istui täydessä puvussaan, muun hoviseuran +ympäröimänä, kaikki loistavissa, kalleissa puvuissa. Vaatteiden +valmistamista varten oli Juhanalla palveluksessaan kaksi hoviräätäliä +Saksanmaalta. + +Huvituksia oli monenlaisia. Sisällä huoneissa usein tanssittiin, +jolloin musiikista pitivät huolta viulun- ja luutun (harpun) soittajat. +Monastipa näkyy tanssitun myös laulun mukaan. Ainakin oli herttuan +kirjastossa sekä harpun nuotteja että myös laulukirjoja. Ketä ei +tanssiminen nuorten neitosten kera huvittanut, se sai pelata korttia, +jotka tähän aikaan juuri tulivat Suomeen. Eipä puuttunut +teatterihuvituksiakaan. Laskiaisena v. 1563 mainitaan Turun koulun +oppilaitten esittäneen näytelmän korkeitten hallitsijoittensa +huvitukseksi. Siitä heille suotiin armossa palkkaa 30 markkaa sen ajan +rahaa (42 nykyistä Suomen markkaa, mutta itse asiassa paljon enemmän +sen ajan hintojen mukaan). Lukuhaluinenkin löysi herttuan kirjastosta +monenlaista hengen ravintoa. Enin osa hänen kirjastoansa oli +hengellistä laatua, mikä ei ollut kummakaan tänä aikakautena, jolloin +taistelut uskonasioista olivat tärkeimmät. Uusi Testamentti oli siellä +latinan, englannin, ranskan ja _suomen_ kielillä ynnä saksalainen koko +raamattu. Kummallista kyllä ei kumpaakaan ruotsiksi. Vielä oli siellä +Augsburgin tunnustus saksaksi, ruotsalainen, ajan luonnetta kuvaava +kirja nimeltä "Paavin häviö", ynnä useampia muita saksalaisia +uskonnollisia kirjoja. Näiden rinnalla oli kuitenkin historiallisilla +sekä runollisilla teoksilla sijansa. Siinä oli Plutarkoksen +elämäkerrat, Olaus Magnuksen kirjoittama Ruotsin aikakirja, josta jo +ennen on ollut puhetta, eräs Latiumin historia y.m. Olipa myös +Ovidiuksen runoteokset, Boccaccion novellit saksalaisena käännöksenä +ynnä luultavasti samantapainen rivo novellikokoelma, "Narrationes +fabulosae" (Ihmeelliset jutut), jonka tekijä ei ole tunnettu. Olipa +viimein vielä Ciceron kirja velvollisuuksista (De officiis) ynnä erään +Platoninuksen lääkärikirja. + +Sen ajan parhaat huvitukset vietettiin kuitenkin ulkoilmassa. +Lähdettiin ulos ajelemaan vaunuissa taikka vielä tavallisemmin ratsujen +selässä. Näissäkin tilaisuuksissa harjoitettiin suurta komeutta. +Valjaat välkkyivät kullattua sekä kultaamatonta hopeaa. Vaunut olivat +koristetut hopeoitetuilla ja kullatuilla vaskinastoilla. Ratsujen päät +olivat peitetyt kultakankaasta tehdyillä päähineillä; samettiloimet +riippuivat alas sekä kaulasta että selkäpuolelta. Satuloissa olivat +jalustimet hopeiset ja niiden hihnat punasametilla päällystetyt. +Saattoväkenä tämmöisillä huviretkilläkin oli aina koko parvi huoveja ja +drabantteja eli henkivartijoita. Luultavasti käyttivät nämät miehet +niitä kullattuja rautapaitoja, joita herttuan asehuoneessa tiedetään +olleen. Myöskin siellä oli pistooleja satulatuppineen, jotka +viimeksimainitut olivat sametilla päällystetyt sekä kultakirjauksilla +koristetut. Keskellä joukkoa liehui herttuan lippu, joka oli puoleksi +kultasilkistä, puoleksi sinisestä atlasista tehty (Ruotsin värit), ja +siihen oli herttuakunnan vaakuna tikattu, nimittäin karhu, sama kuin +Satakunnan nykyinen. + +Turnauspelejä varten, joita silloin vielä mielellään harjoitettiin, oli +erinäinen kenttä laitettu Turkuun. Ruissalo oli määrätty eläintarhaksi, +mihin piti tuotaman kaikenlaisia otuksia Saksasta oman maan metsissä +kasvaneitten lisäksi. Että haukoillakin oli tapana metsänriistaa +pyytää, voi päättää siitä, että erinäinen lintuvartija, s.o. +luultavasti haukkavartija, mainitaan herttuan palvelijoiden joukossa. +Samoin oli erityinen sarvaitten eli Saksanhirvien vartija. Metsäkoiria +hoitivat koirapojat. Linnan vieressä elätettiin muutamia karhuja. + +Jos toisinaan teki mieli mennä purjehtimaan ja katselemaan Turun ihanaa +saaristoa, niin oli siihenkin hyvä tilaisuus tarjona. Linnan edustalla +seisoi näet kokonainen pieni laivasto, 10 isompaa ja pienempää alusta +ankkuroituna, joissa kaikkiaan oli 188 miestä. Olipa herttualla oma +laivaveistämökin Turussa laivojen rakentamista ja korjaamista varten. + +Paitsi mainittua laivaväkeä ynnä huoveja, henkivartijoita +(pariakymmentä) ja linnan tykkimiehiä (33) oli herttuan palveluksessa +vielä noin kaksisataa erityistä palvelijaa. Hänellä oli oma +linnanpappi, oma hovirunoilija, oma hovilääkäri ja oma apteekkari; +kaksi jälkimäistä olivat saksalaisia ja ensimäiset, jotka Suomessa +harjoittivat näitä ammatteja. Sitä paitsi oli siellä linnanvouti +alavoutineen ja renkeineen; sitten koko kanslia sekä ruotsalaisia että +saksalaisia kirjureita. Passareina oli hovipoikia eli paasheja, +niinkuin heitä ulkomaalaisella nimellä nimitettiin, enimmäkseen +Suomen aatelisherrojen lapsia. Herttuan puolison hovineidot +näkyivät suurimmaksi osaksi olleen puolalaisia. Ammattimiehiä +pidettiin kaikellaisia tarpeellisia käsitöitä varten. Paitsi +räätäleitä, suutareita, nikkareita ja seppiä oli linnassa myös omat +tynnyrintekijät, köysimestarit, maalarit y.m. Rahanmynttääjiäkin oli +siinä joukossa; sillä herttualla oli oikeus lyötättää omaa rahaa. +Naispalvelijoita oli vähän, ainoastaan kolmetoista, paitsi hovineitoja. + +Kansallisuudeltaan tämä palvelijaparvi oli mitä kirjavinta laatua. Enin +osa, varsinkin alhaiset virkailijat, olivat tietysti suomalaisia tai +ruotsalaisia. Mutta paljon oli myös puolalaisia seurannut Katariinan +kanssa. Saksalaistenkin luku oli sangen suuri. Olipa vielä lisäksi +muutamia tanskalaisia, joitakuita Skotlannin sotureita, jotka tähän +aikaan olivat kuuluisat uskollisuudestansa, pari Puolasta tullutta +italialaista, luultavasti soittoniekkoja, ynnä joku Ranskan sekä +Englannin asukas. Henkivartijat, huovit sekä tykkimiehet näkyvät +melkein kaikki olleen ulkomaalta kotoisin. + +Enin osa Suomen aatelismiehiä, joilla useimmilla oli tiluksia +herttuakunnassa, olivat edellisinä vuosina olleet pitemmän tai +lyhyemmän aikaa herttuan virkamiehinä tai hoviherroina. Kustaa Fincke +esim. v. 1559 hallitsi herttuakuntaa yhdessä saksalaisen Bulgrimin +kanssa, sillä aikaa kuin Juhana itse oli Englannissa. Niilo Boije oli +niinikään hoitanut jotakin virkaa herttuakunnassa. Maunu Spåre oli +jonkun aikaa ollut tallimestarina, Hannu Lejon neuvoksena. Koettipa, +niinkuin muistamme, Klaus Horn myöhemminkin valvoa herttuan etua, +vaikka hän ei enää ollut hänen alustassaan virkamiehenä. Mielellään +antoivat myös Suomen herrat poikansa hänelle hovipojiksi, jotta he +oppisivat ritarillisia tapoja. Semmoisia olivat eri aikoina nuori Niilo +Boije, Hämeenlinnan isännän poika, Niilo Skalm, Juhana Pärttylinpoika +Slang ynnä Arvi Eerikinpoika Stålarm, jonka nimi vuosisadan lopulla +tuli niin onnettoman kuuluisaksi. Näistä oli kuitenkin nyt enin osa +vetäytynyt Juhana herttuasta erilleen, sillä he eivät hyväksyneet hänen +hankkeitaan. Korkeasta aatelistosta pysyivät hänen luonaan nyt enää +vain Henrik Horn ja Herman Fleming, jotka jo hänen isänsä oli antanut +hänelle neuvonantajiksi. Vieläpä palveli herttuata muonamarskina nuori +ruotsalainen kreivi Eerikki Sture, Viron maaherran Svante Sturen poika. +Alhaisempaa Suomen aatelistoa sitä vastoin oli nytkin koko joukko Turun +linnassa. + + + + +8. Ilmivihollisuus syttyy Juhanan ja Eerikin välillä. + + +Näin vietettiin Turun linnassa nyt iloista elämää, jommoista sen +harmaat muurit eivät ennen eikä sen jälkeen koskaan ole nähneet. Mutta +pianpa alkoi loistoa himmentää se paksu, musta pilvi, joka yhä +uhkaavampana kohosi läntiseltä taivaan rannalta. Eiköhän ihanalle +nuorikolle, hänen katsellessaan noita kuvia kammionsa seinillä, joskus +kohonnut ahdistava tunne sydämeen. Olihan hänkin, niinkuin tuo kaunis +Helena, syynä valtiasten keskinäiseen vihaan, josta helposti saattoivat +yhtä suuret turmiot saada alkunsa. + +Kohta kotirantaan jouduttuaan oli Juhana herttua kirjeellä ilmoittanut +veljelleen, että hänen kosintaretkensä oli onnellisesti päättynyt, +jonka vuoksi hän pyysi Eerikkiä tuliaisiin vieraakseen. Puolan +kuninkaalta saaduista panttilinnoistaan ei hän virkkanut sanaakaan. +Vastaukseksi lähetti Eerikki herttuan luo valtaneuvoksensa Jaakko +Rosengrenin ja saksalaisen sihteerinsä Bruserin. He toivat kuninkaalta +sen sanan, ettei hän joutanut itse tulla Turkuun. Heidän kauttaan hän +vielä ilmoitti kuulleensa kumman sanoman veljestään, jota hän ei +kuitenkaan voinut uskoa todeksi. Huhu kertoi, sanoi hän, että Juhana +oli valtakunnan viholliselle lainannut rahaa. Sehän olisi aivan sitä +valaa vastaan, jonka Juhana oli Arbogassa vannonut. Jos se kuitenkin +oli totta, niin pysyköön herttua edes erillään noista pantiksi +saaduista linnoista; muuten hän voisi menettää suomalaisen +herttuakuntansakin. Viimeiseksi vielä Eerikki asetti veljelleen sen +jyrkän kysymyksen, kummanko puolta hän aikoi pitää, Ruotsin vaiko +Puolan kuninkaan? Pelästyneenä tästä Juhana nyt tunnusti laina-asian +todeksi, vaan koki kaunistaa sitä koreilla vaiheilla. Lainan hän sanoi +tulleensa antaneeksi vastoin tahtoaan, sillä lähettiläät olivat +ymmärtäneet väärin hänen käskyjänsä. Sigismund Aukustin kanssa oli +sovittu, että se paluumatkalla Riiassa maksettaisiin takaisin. Mutta +tätä sovintoa ei täytetty, yhtä vähän kuin Katariinan myötäjäisiäkään +oli annettu. Siitä syystä oli herttua Riiassa vakuudekseen vaatinut ja +saanutkin muutamia linnoja. Näitä linnoja hänen ei kuitenkaan käynyt +antaa Eerikin käsiin, koska ne eivät olleet hänen omiaan, vaan +ainoastaan pantiksi annetuita. Viimeiseen kysymykseen Juhana vielä +vastasi vakuuttamalla hartaasti uskollisuuttaan. Tietysti, sanoi hän, +minä Puolan kuninkaan lankona mielemmin soisin rauhan ja sovinnon +vallitsevan molempien valtakuntien välillä. Mutta jos sota syttyy, +tulen sittenkin väkeni kanssa oman kuninkaan avuksi. Tähän lupaukseen +Eerikki nyt tarttui kiinni ja käski herttuan kohta lähettää koko +sotavoimansa sotaan Liivinmaalle. Juhanapa taas väistyi sanastaan ja +pyysi sen sijaan saada mennä miestensä kera Tanskaa vastaan, joka +samalla aikaa uhkasi ruveta sotaan Ruotsia vastaan. + +Tällä tavoin olivat veljekset jonkun aikaa vaihtaneet kirjeitä, +kiihtyen molemmin puolin vihassansa. Sattuipa vihdoin uusi tapaus, joka +kytevän tulen viritti ilmivalkeaksi. Uplannin maakunnassa oli eräs +Suomen aatelismies juomingeissa pitänyt kapinallisia puheita. Hän sanoi +valtakunnan asioiden olevan rappiolla eikä suinkaan parantuvan, jollei +toista kuningasta saataisi. Vieläpä hän oli ennustanut, että +Mikonpäivän aikana Eerikin hallitus oli saava loppunsa. Varomaton mies, +samainen Juhana Pärttylinpoika, jonka olemme herttuan hovipoikien +joukossa maininneet, vaan joka vähää ennen oli saanut eron jonkun +typerän tekonsa tähden, otettiin kohta kiinni ja vietiin kuninkaan +eteen. Yrjänä Pietarinpojan neuvosta mies parkaa nyt kidutettiin +julmimmalla tavalla. Hän asetettiin kuumille tiilille makaamaan ja +kuuma rauta pantiin hänen rinnalleen. Tässä tilassa hän sai vastata +kysymyksiin, ja tuskissaan hän tietysti vastasi kysyjän mielen mukaan. +Hän tunnusti kuulleensa nuo sanat, jotka hän oli lausunut, itse Juhana +herttuan suusta, ja olleensa lähetetty nostamaan Ruotsin kansaa +kapinaan. Mutta kun hänet rattailla vietiin teloitettavaksi, hän +kuitenkin taas peruutti kaikki ja huusi korkealla äänellä antaneensa +väärän todistuksen. + +Epäluuloisen Eerikin mielestä tämä tunnustus silti täydesti todisti +veljen kapinallisia hankkeita. Hän kuulutti käskyn, että valtakunnan +säätyjen kohta piti kokoontua, ja vaati veljeä Tukholmaan vastaamaan +niiden edessä teoistansa. Samassa Eerikki myös lähetti kaksi miestänsä, +Iivari Särkilahden ja Eerikki Stenbockin, Suomeen. Koska hän ei uskonut +herttuan vapaaehtoisesti tulevan tuomiolle, oli näillä herroilla +salainen käsky väkivallalla tuoda hänet sinne. Vaan heille ei +tarjoutunutkaan sopivaa tilaisuutta käskyn täyttämiseen. Silloin he +kuitenkin ryöstivät kaksi herttuan uskottua palvelijaa, Hannu +Skotlantilaisen ja Niilo Birgerinpojan, jotta heidän kauttansa +saataisiin tarkempia tietoja Juhanan aikeista. + +Säikähtyneenä tästä tapauksesta Juhana herttua nyt kutsui kaikki +herransa neuvotteluun. Henrik Horn kertoi silloin saaneensa eräältä +ystävältään Ruotsista sen tiedon, että kuningas oli lujasti päättänyt +saada herttuan valtaansa. Kuolema tai ainakin elinkautinen vankeus oli +tuleva Juhanan osaksi. "Sentähden", päätti Horn kertomuksensa, "minun +neuvoni olisi semmoinen, että te, ruhtinaallinen armo, menisitte +joksikuksi ajaksi ulkomaille. Minulla tosin on tässä maassa koti ja +talo, varat ja omaisuus. Mutta kaikki ne jättäisin ja seuraisin +perheineni teidän kanssanne, jos te, ruhtinaallinen armo, lupaatte +hankkia minulle saman verran omaisuutta muussa maassa." Samaa vakuutti +myös Herman Fleming puolestaan. Molemmille herttua antoi vaaditun +vakuutuksen ja he vannoivat myös hänelle uuden lujan uskollisuusvalan. +Sittenkin he luopuivat molemmat juuri näinä päivinä herrastansa ja +karkasivat Ruotsiin. Juhanan puolta pitävät historioitsijat ovat heitä +siitä kovasti moittineet, syyttäen heitä pettureiksi, koska he ensin +tiedustelivat herttuan päätöstä ja sitten läksivät sitä kuninkaalle +ilmoittamaan. Mutta heidän käytöstänsä ei sovi niin mustalta kannalta +katsoa. Juhana herttua näet hylkäsi pian heidän pakoneuvonsa. Silloin +tietysti oli sota kuningasta vastaan ainoana keinona; vaan siihen +alamaisvelvollisuus ei sallinut heidän ruveta osallisiksi. + +Muutamia päiviä myöhemmin tuli Turkuun taas kaksi Eerikin miestä, +ritari Klaus Tott ja aatelismies Olavi Stengafvel. He olivat käyneet +muualla Suomessa aatelisten toimia tarkastamassa. Nämät herrat Juhana +herttua nyt panetti kiinni, toivoen voivansa heillä lunastaa omat +palvelijana irti. Kolmen päivän kuluttua hän kuitenkin jälleen muutti +päätöksensä ja päästi vangit valloilleen. Heidän kauttaan hän pyysi +Eerikiltä turvakirjaa; sen saatuansa hän lupasi tulla kanteisiin +vastaamaan. Mutta Eerikki ei tähän suostunut. Oikean tuomion, vastasi +hän, on kuningas velvollinen antamaan kanteenalaiselle alamaiselleen, +vaan ei mitään turvakirjaa. + +Kesäk. 1 p. 1563 kokoontuivat valtiosäädyt Tukholmaan. Ensin he +neuvottelivat riidoista Puolan ja Tanskan kanssa. Vaan sitten kuningas +läksi ulos ja Yrjänä Pietarinpoika käski säätyjen valita valiokunnan +herttuan asiaa tuomitsemaan. Tämän lautakunnan edessä hän sitten esitti +kanteensa hillittömän hurjana, soimaten ja mustaten herttuaa +hävyttömimmällä tavalla. Kanteet olivat semmoisia, että herttua muka +oli maanpetturina tehnyt liiton sekä Puolan että Tanskan kanssa. Olipa +hän nyt kieltäytynyt tulemastakin, kun häntä kutsuttiin oikeuteen, ja +varustautui ilmikapinaan. Todistukseksi veti Yrjänä Pietarinpoika +esille sen seikan, että eräässä tanskalaisessa sotalaulussa Juhana +herttuaa oli mainittu liittolaisena. Puolan liittohan näkyi selvästi +tuosta rahalainasta, minkä Juhana oli langolleen antanut. Viimein vielä +luettiin julki onnettoman Juhana Pärttylinpojan tunnustukset. +Vieraiksimiehiksi oli myös käsketty herttuan paenneet neuvokset, jotka +eivät voineetkaan kieltää laina-asiaa eikä myöskään sitä, että Juhana +nyt aikoi turvautua aseisiin. Sitä vastoin Horn kuitenkin innokkaasti +puolusti entistä herraansa Juhana Pärttylinpojan valheellista +tunnustusta vastaan, vakuuttaen, ettei Juhana silloin suinkaan +miettinyt kapinaa. Tuomio, joka kesäk. 7 p. julistettiin, oli sangen +kova. Juhana herttua oli maan vihollisten liittolaisena ja +herttuavalansa rikkojana mestattava ja teloitettava. Hänen +perillistensä ei pitänyt saada periä herttuakuntaa eikä myöskään +Ruotsin kruunua, vaikka Eerikki kuolisi lapsetonna. + +Tämän päätöksen toi nyt Hogenskild Bjelke herttualle, samassa kuitenkin +tarjoten vielä kuninkaan puolesta anteeksiantoa. Herttua saisi pitää +sekä henkensä että herttuakuntansa ja myös nuorempien veljien jälkeen +kruunun perintöoikeuden. Mutta siitä armosta vaati Eerikki häneltä, +ettei hän vasta saisi pitää muita kuin kuninkaan määräämiä neuvoksia, +ettei hän enää puuttuisi valtioasioihin, että hän luopuisi +mynttäysoikeudestaan ja ettei hän koskaan kuninkaan luvatta lähtisi +herttuakunnan rajojen ulkopuolelle. Nähtävästi koetti Eerikki välttää +taistelua nyt, kun sota Tanskankin kanssa oli syttymäisillään. Mutta +Juhana herttua ei totellut enää sanoja eikä lupauksia. Niinkuin asiat +nyt olivat, katsoi hän kunniallisemmaksi tulla julki sodassa voitetuksi +kuin pelkurina myöntyä veljen säätämiin ehtoihin. + + + + +9. Sota Juhana herttuan ja Eerikin välillä. + + +Kohta neuvostensa paettua oli Juhana herttua ruvennut varustamaan Turun +linnaa sotatarpeilla ja kokoomaan sotaväkeään. Samaan aikaan hän myös +lähetytti useita kirjeitä, koettaen hankkia itselleen apua. Paljon +lohdutusta eivät vastaukset kuitenkaan hänelle tuoneet. Hänen lankonsa +Puolassa ilmoitti mielipahansa siitä, ettei hänellä ollut laivastoa, +millä avuksi tulla. Maunu herttua, jota Juhana Gephartin kautta +houkutteli puolelleen, lähetti kirjeen Eerikille. Yhtä turha oli yritys +saada Svante Sture ja hänen kanssaan Virossa oleva sotavoima avuksi. +Sture vain lupasi, jos mahdollista, sovittaa välit veljesten kesken, +mutta samalla hän vakuutti pitävänsä laillisen kuninkaan puolta ketä +vastaan hyvänsä. Omien voimiensa nojassa oli siis Juhanan +taisteleminen. Siitä huolimatta hän ei vielä ollut peräti +epätoivoissaan. + +Kesäkuun 18 p. piti hän suomenkielisen puheen Turun porvaristolle ja +Heikinmarkkinoille kokoontuneelle rahvaalle. "Minä olen", sanoi hän, +"kaikissa tiloissa aina ollut valmis auttamaan veljeäni; mutta hän on +kaikki hyvät tekoni vääryydellä palkinnut. Ensinkin hän vähensi ne +herttualliset oikeudet, jotka olin saanut isältäni, kuningas +vainajalta. Myöhemmin hän on samaten estänyt kaikkia hankkeitani. Nytpä +hän on viimein koonnut tyhmiä talonpoikia valtiopäiville minun asiatani +tuomitsemaan; viisaampia ja korkeasukuisempia ei siellä olekaan läsnä +ollut. Paraikaa hän muurauttaa Tukholmassa minulle pientä vankikomeroa, +missä minun pitäisi istua siksi, kunnes lahoksi märkänen. Ja mikähän on +muka ollut syyni. Minä olen kolme kertaa tarjoutunut koko sotavoimani +kera lähtemään sotaan Tanskaa vastaan. Minä olen ehdoittanut, että hän +ottaisi koko herttuakuntani, kunhan hän maksaisi siitä vain vastaavan +rahasumman. Olenpa viimein luvannut tulla valtiopäiville vastaamaan +hävyttömiin kanteisiin, jos vaan saisin turvakirjan salavehkeitä +vastaan. Mutta Eerikki on aina kieltänyt kaikki. Itsepä hän on aivan +kelvoton hallitsemaan. Katsokaa, kuinka hän jo on tuhlannut ne suuret +raha-aarteet, jotka te olette hiellänne koonneet ja Kustaa kuningas +vainaja säästänyt. Katsokaa, kuinka hän on aivan suotta saattanut +valtakunnan kahteen vaaralliseen sotaan. Kuuluupa nyt venäläinenkin, +jonka kanssa hän ei myöskään ole osannut pysyä sovinnossa, aikovan +kolmantena vihollisena tulla tätä Suomen maata hävittämään. Auttakaa +siis, hyvät miehet ja suomalaiset, minua, niin autatte sillä omaa +itseänne ja koko valtakuntaa!" Tähän puheeseen vastasivat porvarit sekä +talonpojat äänekkäillä hyvä-huudoilla ja vannoivat suojelevansa +herttuata hengellään sekä tavarallaan. Paljon apua heistä ei kuitenkaan +näy olleen, kun vaaran hetki oli tarjona. + +Juhanan kieltävää vastausta ei Eerikki ollutkaan malttanut odottaa. +Samana päivänä, jolloin Bjelke läksi Turkuun, oli hän lähettänyt käskyn +kaikille herttuakunnan asukkaille, että heidän piti auttaa kuninkaan +väkeä herttuata vastaan. Samana päivänä lähetettiin myös suomalaiset +aatelisherrat _Iivari Särkilahti, Antti Sabelfana ja Hannu Björnram_ +Suomeen, alottamaan sotaa niinpian kuin herttua antaisi kieltävän +vastauksensa. Vähän myöhemmin saapuivat myös _Henrik Horn ja Herman +Fleming_ jäljessä, tuoden noin 8,000 miestä jalkaväkeä. Viimein vielä +saapui neljä lippukuntaa jalkaväkeä ja heidän mukanaan kolme koko- ja +kolme puolikartaunia (eräs tykkilaji). Kaikkiansa kokoontui tällä +tavoin noin 10,000 miestä kuninkaan väkeä. Joukossa olivat paitsi jo +mainitut melkein kaikki Suomen mainioimmat aatelisherrat. Siinä oli +vanha _Niilo Boije_, siinä myös nuori _Klaus Fleming_, Laukon herra, +_Juho Kurki_, saapui myöhemmin Hämeenlinnasta avuksi. Matkallaan hän +oli polttanut ja hävittänyt herttuan kartanoita Satakunnassa. Ruotsista +tuli niinikään myöhemmin laivasto ja asettui merenpuolta vartioimaan. +Viipurista ja Räävelistä olivat myöskin kaikki sotajoukot käsketyt; +mutta niitä ei tarvittukaan panna liikkeelle. + +Yksin jätettynä niin suurta ylivoimaa vastaan ei herttua voinut +ajatellakaan taistelua avotantereella. Hänellä oli näet, paitsi pientä +puolalais- ja saksalais-joukkoa, ainoastaan 1,200 Suomen tai Ruotsin +soturia. Juhana sulkeusi siis väkineen Turun linnaan puolustaakseen +itseään siinä, kunnes ehkä Puolasta kuitenkin kerkiäisi apua. Piiritys +alkoi heinäkuun ensipäivinä. Linnalaiset tekivät alusta lujaa +vastarintaa. Kuninkaallista leiriä rakennettaessa he ryntäsivät ulos ja +ajoivat viholliset pakoon. Samoin myös torjuttiin onnellisesti useat +piirittäjien rynnäköt. Yksi tämmöinen yritys kuuluu maksaneen kuninkaan +väelle 600 miestä, kun sitä vastoin linnalaisia, jotka suojan takaa +tappelivat, kaatui ainoastaan 40:n paikoilla. Mutta sittenkin +vihollisen ankara tykkituli ahdisti linnaa yhä kiihkeämmin. Yhtenä +päivänä ammuttiin 183, toisena taas, juuri ennen tuota suurta +rynnäkköä, 536 laukausta. Viimein, kun Klaus Flemingin oli onnistunut +valloittaa etuvarustus _Korpolais-vuorella_, kävi ampuminen vieläkin +vaarallisemmaksi. Eipä ollut nyt enää herttuan puolisonkaan makuukammio +turvassa. Yksi luoti lensi sen läpi ja repi vuoteen uutimen palasiksi. + +Pahin kaikista kuitenkin oli se, ettei Juhana herttua voinut +oikein luottaa väkeensä. Suomalaiset soturit, vaikka olivatkin +vannoneet, alkoivat pian osoittaa vastahakoisuutta. Karkasipa heitä +vähä väliä pois piirittäjien puolelle. Luultavasti olivat nämät +saaneet tilaisuuden puhutella heitä ja peloittaa niillä kovilla +rangaistuksilla, jotka tulisivat kuningasta vastaan kapinoitsijoitten +osaksi. Kun herttua paraikaa oli tästä kovin synkällä mielellä, tuotiin +hänelle äkkiä sanoma, että laivan purjeita näkyi merellä. Nehän varmaan +ovat odotettuja puolalaisia, arveli herttua, ja päätti purjehtia heitä +vastaan, lähteäkseen heidän seurassansa Danzigiin. Mutta kun tultiin +likemmäksi luultuja auttajia, niin laivojen mastoihin kohosikin Ruotsin +kuninkaallinen lippu, ja luodit alkoivat terveisiksi lentää vastaan. +Epätoivoissaan yritti nyt herttua raivata itselleen pakotietä. Mutta +vihollisella oli yhdeksäntoista laivaa; mitäpä Juhanan muutamat alukset +olisivat kestäneet niin suurta ylivoimaa vastaan. Ankaran kahakan +jälkeen herttuan täytyi palata linnaan takaisin. + +Tästäpä asiat nyt yhä pahenivat. Eräänä päivänä suomalaiset ja +ruotsalaiset sotamiehet nostivat ilmikapinan. He veivät aseensa +asekamariin ja sanoivat, etteivät he enää ottaisi niitä käsiinsä +taistellakseen kuninkaan väkeä vastaan. Olihan herttuakin kuninkaan +alamainen ja siis velvollinen häntä tottelemaan. He vaativat sentähden +linnan portit aukaistaviksi. Jollei ennen kello 9:ää antautumissovintoa +kuninkaan miesten kanssa ollut tehty, uhkasivat he omin käsin hirttää +päällikkönsä ja viedä herttuan puolisoineen vangeiksi leiriin. +Herttualle ei suotu edes niin pitkää aikaa, että hän olisi ennättänyt +panna kirjettä kokoon; täytyi heti lähettää sihteeri, Martti +Hirschfelt, antautumistarjousta suullisesti viemään. Tätäpä ei enää +kuulunutkaan takaisin. Piirittäjät pidättivät hänet luonaan, eivätkä +lähettäneet linnaan mitään vastausta. Sillä välin väheni linnanväki +tunti tunnilta; sadoittain karkasi herttuan sotamiehiä vihollisen +puolelle. Viimein ei ollut enempää kuin 350 miestä jäljellä ja niistä +ainoastaan noin 50 täysin luotettavia. Silloin pyysivät kaikki +uskollisetkin palvelijat Juhanaa myöntymään, ja hänen puolisonsakin +teki samoin. Linnan portit avattiin siis piirittäjille _elokuun 12 p. +1563_. + + + + +10. Juhana herttuan vankeus. + + +Ehdot, jotka kuninkaalliset päälliköt soivat Juhana herttualle, olivat +hyvin helpot, vaikka he olisivat voineet pakoittaa hänet aivan +ehdottomastikin antautumaan. Nähtävästi he kokivat niin paljon kuin +mahdollista säästää kuninkaan veljeä. He lupasivat hänelle +arvonmukaisen elatuksen vankeudessa. Ne viisikymmentä suomalaista +palvelijaa, jotka loppuun asti olivat hänelle uskollisina pysyneet, +piti hänen saada viedä kanssaan, sekä koko oma että palvelijainsa +omaisuus. Kaikki herttuan oikeudet ja etuudet piti olla koskemattomina, +kunnes hänen asiansa olisi lopullisesti ratkaistu. Matkalla Tukholmaan, +mihin nyt nuori Klaus Fleming laivassa kuljetti vankeja, oli Juhana +siis jokseenkin kevyellä mielellä. Hän kirjoitti langolleen aikovansa +vaatia tuomion uudestaan tarkastamista ja väärien syyttäjien +rankaisemista. Samassa hän pyysi myös Sigismund Aukustin välitystä, +jotta hän saisi herttuakuntansa takaisin. + +Mutta toisiksi asiat muuttuivat kohta, kun Ruotsin saaristoon oli +jouduttu. Eerikki kuningas oli veljelleen suoduista helpoista ehdoista +kovasti pelästynyt sekä suuttunut ja peruuttanut kaikki. Vaksholman +tienoilla tuli kuninkaan lähettiläs Yrjänä Pietarinpoika Juhana +herttuaa vastaan. Laivaan astuttuaan piti hän herttualle pitkän ja +vihaisen puheen, moittien hänen käytöstänsä ja selittäen kaikki syyt, +jotka olivat aiheuttaneet hänen tuomionsa. Viimein Juhana ei malttanut +enää mieltänsä, vaan antoi hänelle röyhkeän vastauksen. "Minun asiani", +kiljasi hän, "on keisarien, kuningasten sekä ruhtinaiden tuomittava, +eikä sinun, papinäpärä!"[4] Siihenpä Yrjänä taas sanoi ilkeästi +irvistellen: "Johan te, ruhtinaallinen armo, olette tarpeeksi tuomittu, +sen lisäksi vangittukin ja kuninkaan armoilla. Kuninkaan käskypä on se, +että teidät pannaan Gripsholman linnaan istumaan ja yhden ainoan +palvelijan vaan saatte kanssanne." Nyt lähetettiin kaikki väki pois, ja +Yrjänä Pietarinpoika varustautui viemään pois herttuatakin. Silloin +Juhana purskahti suureen itkuun ja kysyi, aiottiinko hänet heti tappaa +vai vasta myöhemmin. Vaan hän ei enää saanut Yrjänä Pietarinpojalta +mitään vastausta. + +Tämä jättikin nyt herttuan ja meni toiseen kajuuttaan rouvan puheille. +Siellä hän esitti Katariinalle kuninkaan puolesta kaksi ehtoa: Jos hän +tahtoi elää erillään Juhanasta, saisi hän pitää kaikki naispalvelijansa +ja hänelle suotaisiin arvonmukainen elatus jossakin kuninkaan +kartanossa. Mutta ellei hän tahtoisi luopua puolisostaan, niin ei hänen +sallittaisi ottaa enempää kuin kaksi palvelustyttöä kanssaan. +Vastaukseksi jalomielinen Katariina veti vain kihlasormuksensa +sormestaan ja virkkoi: "Lue mitä tuossa seisoo!" Yrjänä Pietarinpoika +luki sormukseen piirretyt latinalaiset sanat: "Nemo nisi mors" ("Ei +kukaan paitsi kuolema"). "Sen mukaan tahdon aina elää!" lisäsi herttuan +puoliso, ja hän piti sanansa. + +Yrjänä Pietarinpoika otti nyt pois ne arkut, joissa herttua ja hänen +puolisonsa olivat tuoneet kalliit tavaransa. Heitä kuljetettiin nyt +pienemmässä aluksessa eteenpäin. Söderströmin salmen kautta Tukholman +kaupungin kohdalle tullessaan herttuan täytyi istua laivan kannella, +että hän näkyisi kaikelle kansalle. Sillä semmoinen huhu oli +liikkeellä, että muka Juhana herttua olisi päässyt pakoon ja että +joku muu hänen sijassansa tuotiin vankina. Tässä paikassa tuli +Yrjänä Pietarinpoika jälleen laivaan. Hän tarkasti nyt herttuan +eväskirstutkin, joissa hän oli luullut vielä olevan kätkettyjä +kalleuksia. Kaikki, mitä hän löysi, otti hän pois herttuan +katkeraksi häpeäksi; sillä kaikki kansa näki, miten häntä kohdeltiin. +Salmen takaiselle Riddarholmin selälle jouduttuaan näki Juhana +Skinnarvikvuorilla Juhana Pärttylinpojan ja vangiksi ryöstettyjen +palvelijoittensa ruumiit teiliin naulittuina. "Kas tuossa", huudahti +hän itkuun hyrskähtäen, "ovat uskolliset ystäväni!" + +Nämät kolme eivät muuten olleetkaan ainoat, jotka kuolemalla saivat +maksaa uskollisuutensa herttuaa kohtaan. Niistä viidestäkymmenestä, +jotka piirityksessä loppuun asti olivat tehneet vastarintaa, ei +säästetty aivan monta. Useimmat mestattiin ja teilattiin sen jälkeen, +kun heitä oli julmasti kidutettu. Tapettujen joukossa oli useampia +Suomen alhaisemmasta aatelistostakin. Siinä oli _Niilo Skalm_, +joka "Turun jaalan" päällikkönä urhoollisesti oli ottanut osaa +meritappeluun. Siinä oli myös _Klaus Antinpoika_, Viikin herra, joka +Kustaa Vaasan hautajaisissa oli saanut kunnian kantaa Suomen +herttuakunnan lippua ja sitten myöhemmin oli nainut Kaarina +Maununtyttären, joka edellisinä vuosina oli ollut Juhana herttuan +lemmikki. Saman kohtalon kärsi myös Ljungo Laurinpoika Härkäpää ynnä +monet muut. Eikä Eerikin julma kostonhimo tyytynyt ainoastaan +ylhäisimpiin ja enemmän etunenässä olleihin. Aivan yhtä armottomasti +hän rankaisi myös alhaisempiakin, ilman mitään syyllisyyden eroitusta. +Helpommalla pääsivät kuitenkin ulkomaalaiset soturit ja palvelijat. He +saivat kaikki pitää henkensä, vaikka heitä monta vuotta pidettiinkin +kovassa vankeudessa. Helpomman rangaistuksen saivat nekin kestää, jotka +olivat herttuan puolta pitäneet ottamatta osaa linnan puolustukseen. +Turun porvaristoa sakotettiin vannomansa uskollisuusvalan vuoksi +1,000:lla markalla. Vihdin ja Taivassalon kirkkoherrat, jotka olivat +pitäjäläisilleen lukeneet herttuan kirjeitä, tuomittiin ensin +kuolemaan, vaan saivat sitten kuitenkin armon. Talonpojille ei tullut +mitään rangaistusta, paitsi mitä lyhyen sodan aikana olivat +majailevasta sotaväestä saaneet kärsiä. Herttuakunta muuten taas +yhdistettiin kokonaan muuhun Suomeen. + +Muutamia tietoja on jäänyt, jotka osoittavat, että Eerikki kuningas +olisi tahtonut kuolemalla kostaa veljelleen. Sanotaan hänen silloin, +kun sotajoukko lähetettiin Suomeen, suoneen aatelisarvon Antti +Niilonpoika Sabelfanalle sillä salaisella ehdolla, että tämä sodan +melskeessä tappaisi herttuan. Kun sitten piirittäjien päälliköt linnan +antauduttua astuivat herttuan saliin, oli Sabelfana väkipuukko kädessä +karannut Juhanan päälle. Mutta Niilo Boije oli sysännyt hänet syrjään +ja pelastanut herttuan. Nytpä Yrjänä Pietarinpoika yhä yllytteli +kuningasta pyytäen, että hän sallisi säätyjen kuolemantuomion tulla +täytetyksi. Mutta toiset neuvonantajat taas panivat vastaan. +Lopulliseksi päätökseksi tuli, että herttua pidettäisiin elinkautisessa +vankeudessa. Ylimalkaan ei voi sanoa, että häntä olisi pahasti pidetty. +Herttuaa itseään kyllä ei päästetty hetkeksikään ulos kamaristaan. +Mutta tämä oli aikaan nähden tarpeeksi avara ja mukavasti sisustettu. +Rouvan sallittiin kävellä ulkona puutarhassakin. Molemmille annettiin +viiniä, kirjoja, mustetta sekä kyniä ruumiin ja hengen virvoitukseksi. +Tässä vankeudessa Gripsholman linnassa syntyi myös herttuaparille poika +Sigismund. + + + + +11. Ruotsalaisten ja tanskalaisten riidat. + + +Kustaa Vaasan hallitessa oli rauha Ruotsin ja Tanskan välillä pysynyt +rikkomatta. Yhteinen pelko Kristiernistä ja hänen ystävistään piti +molempien valtakuntien hallitsijat lujassa liitossa. Mutta nyt asian +laita oli muuttunut. Kristiern oli viimein kuollut vankina, yhteinen +vihollinen oli siis kadonnut. Kuolleet olivat myöskin vanhat varovaiset +hallitsijat. Kumpaisenkin maan valtaistuimella istuivat nyt nuoret +kunnianhimoiset kuninkaat, Ruotsissa Eerikki XIV, Tanskassa Fredrik II. +Unohduksiin jääneet vanhat riita-aiheet elpyivät nyt uuteen eloon. +Ruotsalaiset rupesivat vaatimaan takaisin muutamia maakuntia, jotka +Unioniajasta saakka olivat vielä tanskalaisten käsissä. Nämätpä siihen +vaatimukseen eivät suostuneet. Päinvastoin näyttivät he yhä vielä +toivoneen saavansa koko Ruotsin valtakunnan takaisin allensa. +Sinetissään käytti näet Fredrik Ruotsinkin valtiovaakunaa, kolmea +kruunua. Eerikki tästä suutuksissaan otti puolestaan myös Tanskan ja +Norjan vaakunat omiksensa. + +Satunnainen kohtaus viimein saattoi kauan jo uhanneen sotapilven +puhkeamaan. Eerikki kuningas kosi itselleen puolisoa Saksanmaalta. +Saatuansa kehoittavan vastauksen lähetti hän v. 1563 laivastonsa Jaakko +Baggen johtamana morsianta Ruotsiin noutamaan. Matkallaan tapasi Bagge +Bornholman kohdalla tanskalaisen laivaston. Tavan mukaan tervehtivät +kumpaisetkin toisiansa muutamilla paukahduksilla. Mutta tanskalaisten +kanuunat olivat luodeilla ladatut epähuomiossa, niinkuin he sittemmin +tahtoivat selittää. Baggepa, kun kuuli luotien lentää viuhahtavan +mastojensa välitse, käski heti vastata samalla tavalla. Täten syttyi +tuima tappelu, joka loppui siten, että tanskalaisten amiraali ynnä +suuri osa hänen laivojansa jäi Baggen vangiksi. + +Nyt oli tietysti sota valmis. Kummin puolin varustauduttiin kaikin +voimin. Suomenkin maasta tuotettiin sotaväkeä, ja useita meidän +etevistä aatelisherroistamme mainitaan eri tiloissa päällikköinä. Tällä +tavoin saivat suomalaiset tilaisuuden maksaa kiitollisuudenvelkansa +ruotsalaisten veljellisestä avusta venäläissodassa. + + + + +12. Klaus Kristerinpoika Horn. + + +Suomalainen oli mainioin kaikista Ruotsin sotajoukon johtajista tässä +sodassa, _Klaus Kristerinpoika Horn_, josta jo on ollut useamman kerran +puhetta. Hornien suku tähän aikaan ja vielä kauan jälkeenkinpäin oli +mahtavimpia ja rikkaimpia Suomessa, rikas varsinkin nerokkaista, +suurista miehistä. Paitsi Klaus Hornia on Henrik Hornkin jo tullut +näissä kertomuksissa mainituksi. Kumpainenkin kuului eri Horn-suvun +haaroihin, edellinen _Joensuun_, jälkimäinen _Kankaisten_ haaraan, +niinkuin niitä paremmaksi eroitukseksi mainittiin. Alkuansa olivat +kuitenkin molemmat haarat yhdestä juuresta lähteneet. On kerrottu, että +suvun kantaisä olisi muka muinoin tullut Alankomailta Ruotsiin ja +Suomeen, mutta tämä on epävarmaa, ja jo 1300-luvulla asuu suku +Suomessa, Halikossa. + +Aatelisherrat siihen aikaan enimmiten oleskelivat siinä maakunnassa, +missä heillä oli asuntokartanonsa. Ylimmät hallitusvirat eivät olleet +vielä pääkaupunkiin kootut. Valtaneuvoksetkin asuivat jokainen eri +paikassa. Ainoastaan silloin tällöin he tulivat kuninkaan käskystä +kokoon tai matkustivat muihin maakuntiin valtiotoimiinsa. Tästä oli +seurauksena, että suomalaisilla aatelisherroilla tähän aikaan oli +jokseenkin selvä kansallistunto ja että meidän maahamme muuttaneet +muukalaissuvutkin pian täällä kotiutuivat. Hornit, samoin kuin +Flemingit (Saksasta), Frillet (Tanskasta), ja Boijet (Böömistä), vaikka +nämät alkuansa olivat ulkomaista sukuperää, katsoivat ja sanoivat +itseänsä täysiksi suomalaisiksi. Puhekielenä korkeamman aatelistomme +parissa näyttää kuitenkin olleen ruotsi, sen todistavat heidän +keskinäiset, sillä kielellä kirjoitetut kirjeensä, mutta suomeakin +suomalaisissa seuduissa asuvat täydellisesti osasivat, sillä sitä he +tarvitsivat jo kartanoittensa hoidon vuoksi. + +Räävelistä, jonne Klaus Horn meiltä viimeksi jäi, käskettiin hän +Smoolantiin, Ruotsin vallan etelärajaa suojelemaan. Seuraavana vuonna +1564 hän pantiin Ruotsin laivaston johtajaksi Baggen sijaan, joka +vuorostaan oli joutunut tanskalaisten vangiksi. Hornin onnistui kohta +ensi päivinä saada vihollisen laivat hajoitetuiksi, jonka jälkeen hän +palasi jälleen mannermaalle. Nyt retkesi hän sotaväkensä kanssa yli +rajan Blekingen maakuntaan, joka julmasti ryöstettiin ja hävitettiin. +Suomalaisten soturien, häpeä kyllä kertoa, sanotaan olleen julmimpia +kaikista, niin etteivät säästäneet vaimoja eikä lapsiakaan. Ryöstö ja +hävitys kuului sen ajan sotatapaan; mutta näkyypä sitä tällä retkellä +harjoitetun vielä pahemmin kuin muulloin, koska muisto siitä on +säilynyt unohtumatta Blekingen kansan parissa näihin aikoihin asti. +_Hornin sodaksi_ he sitä nimittävät. Mutta kun heiltä kysyt, miksi se +juuri sen nimen on saanut, niin he vastaavat sen johtuvan siitä, että +Klaus Horn oli Ruotsin väen uljain päällikkö. Häntä ei siis nimenomaan +syytetä tässä sodassa harjoitetuista julmista teoista. Tuskinpa sitä +uskoisikaan, että sama mies, joka suojeli Viron talonpoikia sortoa +vastaan, olisi voinut täällä osoittaa niin perin vastaista luonnetta. +Asianlaita olikin todella semmoinen, että siihen oli syynä itse Eerikki +kuningas, jonka mieli oli julmuuteen taipuvainen, ja hän se antoikin +käskyt hävityksiin. + +Paljoa kirkkaampana ja aivan tahratonna sitä vastoin Hornin kunnia +loisti kolmantena sotavuonna. Hän oli taas nimitetty amiraaliksi ja +saanut johtoonsa suurimman, mahtavimman laivaston, mikä ikänä oli +Ruotsin lipun alla purjehtinut meren selillä. Mitä taisivat Tanskan ja +sen liittolaisen Lybeckin yhdistyneetkään voimat tätä laivastoa ja sen +taitavaa johtajaa vastaan! Koko touko- ja kesäkuun kuluessa Hornin +laivan päiväkirja kertoo alinomaisista, viholliselle tehdyistä +pienemmistä tai suuremmista vahingoista. Toukok. 27 p. hän tuli +Kööpenhaminan edustalle, missä kuningas hoviväkineen paraikaa oli erään +hoviherransa häitä viettämässä. Siinäpä hätä nousi, kun yhtäkkiä nuot +arvaamattomat kuokkavieraat ilmaantuivat likelle rantaa. Maalle ei Horn +kuitenkaan voinut yrittää mennä vähälukuisella laivaväellään. Mutta +tanskalaisten täytyi voimattomalla harmilla katsella, miten Horn heidän +sijastaan korjasi tullimaksut 250:lta hollantilaiselta laivalta, jotka +juuri silloin sattuivat kulkemaan Juutinrauman kautta. + +Vihan vimmoissaan tanskalaiset taas kiireimmiten varustivat laivastonsa +ja lähettivät sen merelle yhdessä Lybeckin merivoiman kanssa. Kesäk. 4 +p. he kohtasivat Hornin _Buchovin_ edustalla Mecklenburgin rannikolla. +Pienen ruotsalaisen Troilus-nimisen aluksen päälle ajoi itse +tanskalaisten amiraalilaiva. Heidän yhteentörmätessään Troiluksen masto +katkesi ja koko alus meni kallelleen. Se makasi siinä, niinkuin sorsa +kotkan kynsien alla. Mutta olipa sillä itselläänkin kynnet, sen sai +tanskalainen kohta kokea. Troiluksessa oli seitsemänkymmentä +rautajousilla varustettua Suomen soturia. Nämät rupesivat niin taajaan +ja niin tarkkaan ampumaan, että nuolet, senaikuisen kertomuksen mukaan, +"rakeina rapsuttelivat" tanskalaisjoukkoon. Itse Troiluksen kapteeni, +Niilo Skenck, ampui vihollisen amiraalin kuoliaaksi. Alkoipa viimein +saapua muita Troiluksen avuksi. Silloin täytyi tanskalaisten luopua +varmaksi luullusta saaliistansa. + +Kuukauden ajan sai nyt Horn taas yksinänsä vallita merellä, mielin +määrin anastaen vastaansattuvia vihollisen kauppalaivoja. Heinäkuun +alussa vasta oli Tanskan merivoima taas korjattu semmoiseen kuntoon, +että se uskalsi uudestaan koettaa onneaan. Se läksi nyt liikkeelle +palaen kostonhalua ja uhaten johtajansa Otto Ruudin mainiolla +nimelläkin jo turmiota. _Bornholman_ ja Rügenin saarien välillä +viholliset sattuivat vastakkain. Tässäpä alkoi aika ankara taistelu. +Pikku Troilus, edellisestä onnestaan uljistuneena, lensi nyt itse +ala-amiraalin laivan päälle, niinkuin vaapsahainen karhun kimppuun! +Eikä aikaakaan, niin vihollinen lävitseammuttuna upposi pohjaan. Yhtä +kiivaasti muutkin laivat, joista erikseen kunnialla mainitaan Hornin +amiraalilaiva "Pyhä Eerikki" ja "Suomen joutsen", taistelivat, ja loppu +oli se, että koko Tanskan laivasto peräti hävitettiin tai vangittiin. +Vankina amiraalikin vietiin Ruotsiin. + +Tästä loistavasta voitosta iloissaan Eerikki kuningas antoi Hornille +sekä muille päälliköille, jopa myös useille parhaimmille sotamiehille +kalliita lahjoja: kultavitjoja, käsirenkaita tai rahoja. Vielä lisäksi +suotiin heille se kunnia, että he saivat juhlallisesti marssia +Tukholmaan. Tanskalaisparkoja tässä tilaisuudessa häväistiin pahasti +kuninkaan käskystä. Heitäkin marssitettiin samassa juhlajoukossa +kaupungin läpi, mutta aseetonna, ruotsalaisen talonpojan johtamina, +joka puhalteli säkkipilliä. Sillä tahdottiin pilkata heitä, koska +eräässä tanskalaisessa sotalaulussa oli uhattu, että ruotsalaiset pian +saisivat tanssia Tanskan pillin mukaan. Otto Ruudia erikseen Eerikki +vielä kohteli häijymmällä tavalla, haukkuen hänen kuullen Tanskan +kuningasta ja kansaa. Ja kun amiraali tietysti koki omia kansalaisiansa +puolustaa, niin hurjapäinen kuningas vetäisi vimmoissaan miekan esille +ja ryntäsi vangin päälle. Hyväksi onneksi riensi kuitenkin Horn väliin +ja sai häpeällisen murhateon estetyksi. + + + + +13. Hornin viimeinen retki. + + +Aikaiseen keväällä 1566 läksi Horn kolmannen kerran merelle. Hänen +johtamansa laivasto oli nyt vielä suurempi, koko 68 alusta. Ensi +työkseen hän riensi Juutinraumaan, missä Tanskan ja Lybeckin sotalaivat +ottivat kiinni kaikki Ruotsiin menevät suolahaakset, jotta tämä +tarpeellinen tavara alkoi jo kovin kallistua. Horn vapautti nyt +pidätetyt suolantuojat, joita oli jo karttunut 200, ja päästi ne +edelleen kulkemaan. Myöskin hän otti tullia taas kaikilta rauman läpi +kulkevilta laivoilta. Mutta vihollisten sota-aluksille hän ei tällä +kertaa voinut mitään, ne kun olivat vetäytyneet aivan rantaan maan +patterien suojaan. + +Vasta myöhemmin kesällä hän sai taas tilaisuuden taistella vihollisen +kanssa. Hän kohtasi liittolaislaivaston _Ölannin_ saaren pohjoisniemen +kohdalla. Hornin oma amiraalilaiva joutui kahakkaan lybeckiläisten +päälaivan kanssa, jolla oli uhkea nimi Stür-Schweden (Ruotsin +kurittaja). Tälläpä kertaa lybeckiläinen itse tuli kuritetuksi. Horn +laukaisi omin käsin tykin, jonka luoti kaasi viholliselta päämaston. +Siitä säikähtyneenä liittolaiset kaikki tyyni alkoivat pötkiä pakoon. +Horn ajoi heitä takaa, mutta pian täytyi hänen jättää se ja etsiä +itselleen suojapaikkaa kauhealta myrskyltä, joka nyt nousi raivoamaan. +Kolme päivää peräkkäin riehui ilma hurjalla tavalla, ja kun meri +viimein asettui jälleen, niin huomattiin, ettei myrsky ollutkaan +Hornille ollut esteenä, vaan pikemmin parhaana auttajana. Suuri osa +vihollislaivastoa, koko 16 alusta, oli paetessaan joutunut +haaksirikkoon Gotlannin rantakallioille. Hukkaan menneiden joukossa oli +sekä Stür-Schweden että myös Tanskan ala-amiraalilaiva. Ne molemmat +olivat hukkuneet miehineen, tavaroineen päivineen. Molemmat amiraalit +ja 7,000 miestä olivat tässä hirveässä myrskyssä saaneet surmansa. +Olisipa ollut syytä luulla, että Horn oli käyttänyt loitsutaitoa, josta +suomalaiset silloinkin vielä olivat kuuluisat, ja päästänyt kolmannen, +pahimman tuulisolmun auki. + +Nyt, kun merellä ei sinä kesänä enää voinut olla mitään tekemistä, +kutsuttiin Klaus Horn taas mantereelle kaiken maaväen ylijohtajaksi. +Mutta kauanpa ei hän saanut uutta korkeaa virkaansa toimittaa. Silloin +raivoava paha rutto tarttui häneen, ja hän kuoli Åbyn pappilassa +Östergötlannissa syysk. 9 p. 1566. Hänen luunsa lepäävät Upsalan +tuomiokirkossa Kustavilaisen viereisessä kuorissa. Iältään taisi Horn +kuollessaan olla noin viisikymmenvuotinen; tarkempaa tietoa hänen +syntymävuodestansa ei meillä ole. + +Ruotsin laivasto on hänen johtonsa alla nähnyt kuuluisimmat päivänsä. +Se ei ole koskaan ennen eikä koskaan perästäkäänpäin ollut niin suuri, +niin mahtava, niin voitollinen. Lisätkäämme siihen hänen edelliset +tekonsa Venäjän sodan aikana ja Vironmaalla, niin näemme, että harva +Suomen mies vetää hänelle vertoja. Sotataito ja valtioviisaus eivät +kuitenkaan olleet hänen ainoat ansionsa. Urhoollisen soturin rautaisen +varustuksen alla liikkui mitä lempein, jaloin sydän, valmis +puolustamaan kaikkia vääryyttä kärsiviä. Sen näimme Virossa, sen myös +äskeisessä Ruudin jutussa. Muutenkin kuuluu hän suorilla sanoillaan +usein hillinneen kuninkaansa liian epäluuloista ja kiivasta mieltä. + + + + +14. Eerikki kuninkaan mielisairaus. + + +Kukatiesi olisi Eerikin kohtalo tullut toisellaiseksi, jos Horn loppuun +asti olisi seisonut hänen rinnallaan hyvänä neuvojana. Sillä "rakas +herra Klaus" oli niitä harvoja miehiä, joihin kuningas täydesti luotti. +Mutta hänen kuoltuansa jäi Eerikki nyt kokonaan Yrjänä Pietarinpojan ja +hänen kaltaistensa ohjattavaksi. Pietarinpoika, niinkuin mainittu, oli +alhaista syntyperää, ja kadehti, vihasi kaikkia korkeampisukuisia. +Murrettuansa herttuain voiman hän tahtoi nyt myös sortaa aatelistoa. +Siten, hän toivoi, tulisi kaikki valta sekä rikkaus Ruotsissa hänen +itsensä ja hänen ystäviensä osaksi. Vaikea ei ollutkaan johtaa +epäluuloisen Eerikin epäilyksiä tälle uudelle suunnalle. Kuningas +palkkasi vakoilijoita, jotka kävivät korkeitten herrojen kartanoissa +urkkimassa ja kertoivat, panemalla omiaan lisään, kaikki, mitä siellä +oli tehty ja puhuttu. Erittäinkin oli Eerikin epäluulo nyt kääntynyt +Niilo Stureen, ennenmainitun Svante Sturen poikaan. Hänhän kuului +sukuun, joka ennen Vaasoja oli ylimmäisenä ollut; hän vielä lisäksi oli +vaaleaverinen ja siis tähtien ennustuksen mukaan vaarallinen Eerikille. +Siinä oli jo kyllin syytä Eerikin mielestä. Sattuipa nyt, että Ruotsin +väki jäi tappiolle eräässä tappelussa tanskalaisia vastaan, missä Niilo +Sture oli ollut johtajana. Sen kuningas kohta selitti julkiseksi +maanpetokseksi. Sture vedettiin Eerikin asettaman ylioikeuden eteen, +jossa Pietarinpoika oli syyttäjänä. Tämän ylioikeuden jäsenet aina +tuomitsivat Pietarinpojan käskyn mukaan; niinpä he nytkin tuomitsivat +Sturen pois hengiltä ja omaisuudelta. Eerikki tosin ei täyttänyt tätä +kovaa tuomiota, vaan sen sijaan häpäisi Sturea sillä, että kuljetutti +häntä Tukholman katuja pitkin huonon hevoskonin selässä, olkiseppele +päässä. Koko ajan kävi mies edellä, julistaen Sturea maanpetturiksi. + +Vähän ajan kuluttua Eerikki, joka päätöksissään yhä oli häilyväinen, +katui tätä tekoaan. Hän julisti Sturen kunnon mieheksi, jopa lähetti +hänet puhemiehenään Lotringin prinsessan luokse. Vaan eipä aikaakaan, +niin osasi Yrjänä Pietarinpoika herättää kuninkaan epäluulot +uudelleen. Koko Sturen suku ynnä heidän ystävänsä miettivät kostoa +Pietarinpojalle, jota he syystä pitivät häväistyksen alkusyynä. He +pitivät kokouksia ja keskustelivat, millä lailla he saisivat kostonsa +täytetyksi. Senpä Pietarinpoika taas kertoi kuninkaalle, vääntäen asian +siten kuin olisi herrojen kosto tarkoittanut Eerikkiä itseään. + +Toukok. 18:ksi päiväksi 1567 kutsui nyt Eerikki säädyt kokoon Upsalaan. +Epäluulonalaiset herrat käskettiin vähää ennen Svartsjön kartanoon muka +vieraspitoihin kuninkaan luokse. Sinne tultuansa he kohta vangittiin. +Säädyt, joiden eteen asia vedettiin, tottelivat tälläkin kertaa +Pietarinpojan kehoitusta ja tuomitsivat herrat kuolemaan. Ainoastaan +pappissääty uskalsi vastustaa. + +Eerikki kuningas häilyi tällä välin yhä kahden vaiheilla. Välistä hän +selvinä hetkinään tahtoi päästää vangitut herrat vapaiksi, välistä taas +Pietarinpojan yllytyksestä hän vimmastui ikäänkuin hulluksi. Toukok. +24. p. hän astui Svante Sturen vankikammioon, lankesi polvilleen ja +pyysi anteeksi. Sture vastasi mielellään sen suovansa. Mutta kohta taas +Eerikki huusi: "Ettepä kuitenkaan voi anteeksi antaa poikanne +häväistystä!" Samassa Pietarinpoika astui sisään ja toi sen +valheellisen sanoman, että muka Juhana herttua oli päässyt irti ja +nostanut kapinan. Nyt kuningas vimmoissaan juoksi Niilo Sturen kammioon +ja pistäen häntä väkipuukolla käsivarteen, huusi: "Tässäkö olet, +maanpetturi?" Eräs henkivartijoista lopetti murhan. Vaan Eerikki +karkasi tämän teon jälkeen ikäänkuin hulluna ulos kartanosta. Hänen +vanha opettajansa Beurreus yritti palauttaa häntä, mutta tapettiin +kuninkaan käskystä. Sen jälkeen lähetti Eerikki sen käskyn, että kaikki +vangit, paitsi herra Sten, piti tapettaman. Henkivartijat tätä totellen +surmasivatkin Svante Sturen, hänen poikansa Eerikin, saman, joka +nuorempana oli palvellut Juhana herttuan hovissa Turussa, ynnä vielä +kaksi herraa. Kaksi sitä vastoin, jotka molemmat olivat nimeltään Sten, +säästettiin, kun ei tiedetty kumpaako kuningas tarkoitti. Tämä tapaus +on n.s. _Sturein_ murhat Upsalassa. + +Eerikki sillä välin juoksi yhä edelleen ja katosi kokonaan. Vasta parin +vuorokauden perästä hänet löydettiin läheisestä pitäjästä +talonpoikaisiin vaatteisiin puettuna. Hän oli nyt aivan mielipuoli eikä +näyttänyt enää tietävän mitään, ei sitäkään, kuka oli hallitsijana +Ruotsissa. Pahantekonsa hän kuitenkin muisti ja pelkäsi siitä kostoa. +Surmattujen herrojen sukulaisia hän koki sentähden sovittaa suurilla +rahasummilla. Pietarinpoika vedettiin oikeuteen ja tuomittiin +kuolemaan. Viimeinpä vielä Eerikki katumuspuuskassaan päästi +vankeudesta veljensä Juhanan. Kun he tulivat yhteen, lankesi hän +polvilleen herttuan jalkojen juureen ja puhutteli häntä +kuninkaalliseksi majesteetiksi. + + + + +15. Eerikin luopuminen kruunusta. + + +Kauan ei kuitenkaan Eerikki kuninkaassa tämä katuvainen, sovinnollinen +mieliala kestänyt. Mentyänsä etelärajalle Tanskan sotaan, hän taas +rohkaisi mielensä, vapautti Pietarinpojan vankeudesta ja vaati takaisin +kaikki rahalahjat murhattujen herrojen sukulaisilta. Veljeäkin vastaan +oli vanha epäluulo taas herännyt. Viisasta oli, ettei Juhana ollut +kuninkaan läheisyydessä pysynyt; sillä vähä väliä Eerikki lausui sen +toivomuksen, että herttua olisi kuollut. + +Tällä rohkealla mielellä ollessaan Eerikki kuningas nyt myös viimein +uskalsi tehdä teon, jota hän kauan aikaa oli miettinyt. Hän vihitti +itsensä heinäk. 4 p. 1568 jalkavaimonsa _Kaarina Maununtyttären_ +kanssa. Kaikki korkeasukuiset, jopa herttuatkin kutsuttiin häihin. +Mutta he eivät tulleet, koska morsian heidän mielestään oli liian halpa +säädyltänsä. Juhana herttua siitäkin syystä oli suutuksissaan, koska +kruunu, joka muuten olisi mennyt hänelle perinnöksi Eerikin jälkeen, +nyt oli jäävä köyhän palkkapiian lapsille. + +Kohta kuninkaan häitten jälkeen hän nostikin kapinan. Hänen liittoonsa +yhtyi hänen nuorin veljensä _Kaarle_ ynnä suuri joukko Ruotsin +aatelisherroja. Muukin kansa, joka Eerikin huonoon hallitukseen oli +suuttunut, luopui joka paikassa herttuain puolelle. Suomalaiset +taivutti Iivari Särkilahti kapinaan; sama mies, jonka Eerikki oli sinne +lähettänyt pysyttämään meidän maatamme uskollisuudessa. Pian ilmestyi +herttuain väki Tukholmankin edustalle, joka oli Eerikin viimeisenä +turvapaikkana. Pietarinpoika osoitti silloin kuninkaalle läheneviä +joukkoja lippuineen. "Jos te, armollinen kuningas", sanoi hän, "neuvoni +mukaan olisitte tuomion jälkeen laskenut Juhana herttuan pään jalkojen +juureen, niin tämä ei olisi tapahtunut." -- "Oikein puhut", vastasi +Eerikki tuohon. + +Kuningas oli päättänyt Tukholmassa pitää puoltaan viimeiseen asti. +Mutta porvarit ja sotaväkikin olivat vastahakoisia. He pakoittivat +kuninkaan ensiksikin, niinkuin vaadittiin, antamaan Pietarinpojan +herttuain käsiin. Näiden puolelta ei tällä ollut armoa toivottavana, ja +jos hänen syynsä oli ollut suuri, niin olipa rangaistuskin kauhea. +Korvat mies parasta silvottiin, sitten hänet hirtettiin, mutta otettiin +vielä elävänä alas, teilattiin hitaasti ja viimein mestattiin. + +Eipä aikaakaan, niin tukholmalaiset hylkäsivät myös itse Eerikin. He +aukaisivat porttinsa ja päästivät piirittäjät sisään. Kuningas joutui +vangiksi. Seuraavan vuoden alussa säädyt tuomitsivat hänet iänikuiseen +vankeuteen. Vankina sai Eerikki istua milloin missäkin linnassa. Vähän +aikaa häntä pidettiin Turussakin; mutta venäläissodan alettua vietiin +hän Kastelholmaan, siitä Gripsholmaan, missä Juhanakin aikanansa oli +istunut. Kumpaisenkin vankihuoneet ovat vielä nytkin nähtävänä, ja aika +suuri on niillä eroitus. Juhanan kammio on valoisa, mukava. Eerikki +paran sitä vastoin täytyi viettää aikansa hämärässä komerossa, jonka +pienet ikkunareijät avautuivat kapeaan, huoneen ympäri kiertävään +käytävään, jossa vahtimies alati asteli edestakaisin. + +Syynä vangin tiheihin muuttelemisiin linnasta toiseen olivat myös +alinomaiset vapautusyritykset, joita hänen puolestaan tehtiin. +Örbyhusissa onneton hallitsija viimein heitti kurjan henkensä helmik. +26 p. 1577. Kauan aikaa on hoettu, että Juhana kaiken pahan kohtelun +lopuksi olisi surmauttanut veljensä myrkyllä, ja viimeaikaiset +tutkimukset ovat todistaneet tämän kamalan epäluulon oikeutetuksi. +Eerikin leski, kaunis Kaarina, eli vielä kauan aikaa Suomessa, +kauniissa _Liuksialan_ kartanossa, yleisesti rakastettuna. Hän +kuoli vasta v. 1612 ja haudattiin Tottien hautakappeliin Turun +tuomiokirkkoon. Siellä hän nytkin vielä lepää, ollen ainoa kuninkaan +arvoinen ruumis, jonka Suomenmaa on saanut peittää poveensa. + + + + + + +JUHANA KUNINGAS. + + + + +1. Viha Juhanan ja Venäjän tsaarin välillä ja sen syyt. + + +Kaksi sotaa oli Juhana kuninkaaksi tullessaan perinyt, nimittäin sodat +Puolaa ja Tanskaa vastaan. Edellinen lakkasi nyt kohta itsestään, koska +molempien valtakuntien hallitsijat olivat langoksia ja ystävyksiä. +Jälkimäistä pitkitettiin vielä vähän aikaa, mutta huonolla onnella, ja +Stettinin rauhanpäätöksessä v. 1570 täytyi Ruotsin suostua sangen +koviin ehtoihin. Syynä siihen oli, että uusi, vielä ankarampi +vihollinen uhkaili idästä, jota vastaan Juhana tarvitsi kaikki +voimansa. + +Edellisistä kertomuksista lukija jo tietää, että Venäjän tsaarin +Iivanan sekä sukat että sydän olivat aivan mustat Juhanan ja Katariina +Jagellonican naimisen johdosta. Turhaan oli hän silloin yrittänyt +ryöstää tuota ihanaa saalista onnellisen kosijaveljensä käsistä. Mutta +pianpa näytti onni jälleen kääntyvän hänen puoleensa. Juhana herttua, +näin huhu kävi Venäjänmaalla, oli kapinansa vuoksi mestattu, ja hänen +puolisonsa siis leskeksi jäänyt. Rakkausinnossaan tsaari kohta +tarkemmin kuulustelematta lähetti kirjeen Eerikki kuninkaalle ja pyysi +Katariinaa omaksensa. Siitä hyvästä hän lupasi ikuista ystävyyttä ja +naapurisovintoa. Tätä ehdoitusta Eerikki tavallisella kavaluudellaan +koetti käyttää hyväksensä, vaikka hän tietysti ei voinut täyttää +pyyntöä. Hän ei selittänyt Iivanalle asian oikeaa laitaa, vaan vastasi +kaksimielisillä sanoilla, jotka vielä enemmän virittivät tsaarin +toivoa. Näin kului pari vuotta kirjeenvaihtoon ja kaupanhieromisiin. +Mutta viimeinpä tsaari, joka jo oli tyhjiin puheisiin kyllästynyt, +lähetti pari hoviherraansa komean saattojoukon kanssa Ruotsiin. Heidän +piti muka noutaa hänelle luvattu morsian. Tällä tavoin tuli häijy petos +ilmi ja joudutti suuresti valheellisen kuninkaan turmiota. Niinkuin +ennen jo on kerrottu, nostivat herttuat kapinan ja vangitsivat Eerikin +Tukholmassa. + +Tässä tilaisuudessa saivat viattomat venäläiset lähettiläätkin kokea +kapinoitsijain vimmaa. Sotamies-parvi murtausi heidän majataloonsa +sisään, ryösti kaikki, mitä hengen takana oli, ja pieksi venäläisiä +pahasti. Luultavasti nämät olisivat samassa surmansakin saaneet, ellei +Kaarle herttua hyväksi onneksi olisi sinne sattunut. Hän ajoi ryöstäjät +ulos ja lohdutti hänen edessään paitasillaan seisovia, pelosta ja +kylmästä väriseviä lähettiläitä. Sitten hän hankki heille takaisin +enimmän osan menetettyjä tavaroita. Mutta sittenkään ei heitä heti +päästetty kotiin, vaan pidettiin vielä pitkän aikaa puolivankeudessa. + + + + +2. Piispa Juustenin lähettiläsmatka Venäjälle. + + +Kuinka vimmatusti tsaari tästä lähettiläittensä kohtelemisesta +vihastui, on helppo arvata. Mutta osasipa hän kuitenkin hyvin salata +vihaansa, kunnes syksyllä 1569 Juhanan lähettiläät, joista meidän +piispamme _Juusten_ oli etevin, olivat hänen rajansa sisälle joutuneet. +Silloin heitä kohtasi kova kosto. Novgorodissa, kun he eivät suostuneet +esittämään asiaansa siellä asuville maaherroille, vaan pyrkivät +Moskovaan itse tsaarin puheille, heitä piestiin ja tukistettiin +ja ryöstettiin melkein paljaiksi. Hevosten häntään köysillä +kiinnisidottuina he saivat juosta maaherran palatsista majataloonsa +takaisin. Kolmantena päivänä vasta annettiin heille vaatteet takaisin +ja pahaa kohtelua kesti yhä edelleen. Matkalla Moskovaan ei suotu +meidän miehille muuta ravintoa kuin vettä ja leipää, ja yöllä estettiin +heidän lepoansa siten, että savua päästettiin tupaan. Moskovasta heidät +muutaman ajan kuluttua vietiin pieneen Muromin kaupunkiin. Siellä +pystytettiin korkea aitaus heidän majatalonsa ympärille, ettei kukaan +pääsisi heidän puheillensa. Muutamat heistä siinä kuolivat +ruttotautiin, joka paraikaa raivosi Venäjänmaalla. + +Kahden vuoden kuluttua heidät viimein vietiin Moskovaan takaisin ja +päästettiin tsaarin puheille. Pajariensa pyynnön tähden sanoi tämä nyt +suovansa heille vapauden. Mutta ensiksi heidän pitäisi suostua +seuraaviin ehtoihin: Ruotsin kuningas 1) maksaa 10,000 talaria +venäläisiltä lähettiläiltä ryöstettyjen tavaroiden korvaukseksi; 2) +lähettää 4,000 hyvin varustettua ratsumiestä ja 500 jalkamiestä tsaarin +palvelukseen; 3) luopuu kokonaan Vironmaasta ja antaa Suomen +hopeavuoret Venäjän haltuun; ja 4) viimein tunnustaa tsaarin +ylivaltijaksensa, jonka tunnustuksen merkiksi hänen vaakunansa kuva on +Moskovaan lähetettävä, jotta se voitaisiin tsaarin vaakunaan lisään +piirustaa. -- Lähettiläsparat väittivät näitä ehtoja mahdottomiksi, +etenkin eivät he sanoneet voivansa antaa pois Suomen hopeavuoria, joita +ei ollut edes olemassa. Pitkän keskustelun jälkeen tsaari viimein +tyytyikin siihen lupaukseen, että yllämainittu korvaussumma +maksettaisiin ja 200 länsimaan tavalla varustettua huovia ynnä +sen lisäksi muutamia vuorimiehiä, välskäreitä sekä muita taitureita +lähetettäisiin tsaarin palvelukseen. Sillä pääsivät meidän miehet +vihdoin viimein kotimaahan palaamaan, johon he saapuivat 1572 vuoden +alussa. + +Sangen hupaiset lukea ovat ne kirjeet, joita Iivana ja Juhana tällä +ajalla olivat vaihdelleet keskenään. He oikein kilpailivat, kuka saisi +toistansa pahemmilla sanoilla haukutuksi. "Mitäs minä Katariinastasi +huolisin", kirjoitti kerran esim. Iivana, "Puolan kuninkaan tyttäriä on +ollut tallirenkienkin puolisoina. -- -- Ja kukas sinä sitten olet? +Talonpojan poika vaan. Missä isäsi-isä istui muka kruunattuna +kuninkaana? Ja isäsi, eikö hän, meidän kauppalaivojemme käydessä +Viipurissa, käynyt itse nahkakintaat käsissä katselemassa kaupaksi +tuotua talia? Ja kaikkina aikoinahan teidän kansa on palvellut meitä. +Yhä vaan kertovat meidän aikakirjamme varjageista, s.o. ruotsalaisista, +jotka ovat meidän sotajoukossamme palvelleet." -- Juhana puolestaan +vastasi samalla lailla. "Raa'asta kirjoituksestasi", pilkkaili hän, +"näen, että itse mahdat olla venäläinen musikka, jonka ymmärrys ei +ulotu edemmäksi, kuin mihin hänen räppänänsä savu näkyy." Tämmöistä +törkeää puhetta vielä kuninkaatkin julkenivat käyttää kolmesataa vuotta +takaperin! + + + + +3. Maunu Liivinmaiden kuningas. + + +Paljoa ennen kuin rauhansovittajat palasivat Venäjältä, oli valtijasten +sanasota muuttunutkin taisteluksi miekalla ja tulella. Ruotsin hallussa +oleva osa Vironmaata sai ensiksi venäläisen vimmaa kokea. Tämä +päällekarkaus oli sitä vaarallisempi, koska tsaarin parvessa oli suuri +joukko Liivinmaan herroja, jotka säännöllisessä sodankäynnissä olivat +taitavat. Iivana näet oli keksinyt sukkelan keinon saadaksensa ne +puolelleen. Hän oli antanut veljentyttärensä tanskalaiselle herttualle +Maunulle, joka Viron saaristossa hallitsi, ja tehnyt liiton hänen +kanssaan. Venäjän koko voiman piti tulla tälle avuksi ja tehdä hänet +kaikkien Liivinmaiden kuninkaaksi; itselleen ei tsaari muka vaatinut +muuta etua kuin sen, että hän saisi uuden valtakunnan ylisuojelusherran +nimen. Tällä vale-itsenäisyyden syötillä oli Iivana viekoittanut Maunun +ynnä Liivinmaan herrat puolellensa. + +Rääveliinkin pian tuli muutamia uuden kuninkaan miehiä hartailla +kehoituksilla ja suurilla lupauksilla. Mutta rääveliläiset +eivät antaneet houkutella itseänsä. Silloin Maunu turvautui +ylisuojelusherransa apuun ja tuli suuren venäläisen armeijan kanssa +Rääveliä valloittamaan. Vaan eipä väkirynnäkkö tässä auttanut yhtään +paremmin kuin viekoituksetkaan. Porvarit ja linnanväki pitivät +suomalaisten herrojen Hannu Björninpoika Lejonin ja Kaarle +Henrikinpoika Hornin johdolla lujasti puoltansa. Kolmekymmentä viikkoa +Räävelin edustalla turhaan maattuansa täytyi Maunun viimein maalisk. 16 +p. 1571 polttaa leirinsä ja lähteä tiehensä. + + + + +4. Hannu Bolje Paidelinnassa. + + +Seuraavana vuonna 1572 ryntäsi syksyllä vielä suurempi venäläis-joukko +Vironmaalle. Itse tsaarikin ja hänen molemmat poikansa olivat nyt +mukana. Maunu kuningas saksalaisineen tietysti yhtyi myös parveen. +Heidän aikomuksestaan ei oltu tällä kertaa tietoa saatu, eikä siis +mitään varjeluskeinoja varusteltu. Ruotsin sotavoiman silloinen +ylipäällikkö, ruotsalainen herra _Klaus Tott_, oli vienyt melkein +kaiken väkensä kaukaiselle ryöstöretkelle Tarton seuduille, jotka +olivat venäläisten hallussa. Viron talonpojat, kun tiesivät "Ruotsin +kuninkaan miesten" olevan liikkeellä, olivat aivan huoleti ja kävivät +pelotta tavallisilla askareillaan. Silloinkaan, kun venäläiset olivat +tulleet jo rajan yli, ei arvattu vaaran täyttä suuruutta. _Hannu +Bolje_, Paidelinnan (Weissenstein) suomalainen komentaja, luuli vain +pienen partiokunnan rynnänneen maahan. Sentähden hän ei lähettänytkään +mitään hätäsanomaa Tottille, vieläpä lähetti enimmän osan miehistänsä +linnasta pois saattamaan muutamia kanuunia, joita paraikaa kuljetettiin +Rääveliin. + +Yhtäkkiä ilmaantui venäläisten koko armeija Paidelinnan edustalle. +Boljella ei ollut silloin luonaan enempää kuin viisikymmentä soturia. +Mutta antaumukseen ei meidän itsepäinen suomalainen kuitenkaan +suostunut. Kuusi päivää hän viivytti vastarinnallaan koko Venäjän +voimaa. Vasta seitsemäntenä päivänä (joka oli Uudenvuoden päivä), kun +jo muurit olivat aivan raunioiksi ammutut, uskalsi vihollinen viimein +käydä rynnäkölle. Silloin tietysti ei enää auttanut Boljen itsepäisyys +eikä uljuus. Hetkessä olivat lukemattomat ryntääjälaumat täyttäneet +koko linnan, ja nyt alkoi hirmuinen teloitus. Vimmastuneet venäläiset +eivät säästäneet yhtään elävää henkeä, joka heille vastaan sattui. +Bolje ynnä muutamat hänen miehistään otettiin ensin tosin vangeiksi; +mutta tämän lyhyen elämänpidennyksen he saivat sitä julmemmalla +kuolemalla maksaa. Tsaari, jonka eteen heidät vietiin, sidotti heidät +vartaisiin ja paistatti silmiensä edessä elävältä. Kaikista linnassa +olijoista pelastuivat ainoastaan muutamat virolaiset talonpojat, jotka +olivat itselleen keksineet sangen sukkelan apukeinon. Rynnäkön alkaessa +he näet olivat juosseet alas tornin alimpaan vankikomeroon, panneet +kahleita päälleen, ja väittivät sitten muka joutuneensa tähän tilaan +siitä syystä, etteivät he olleet tahtoneet luopua uskollisuudestaan +Maunu kuningasta kohtaan. + +Pieni Karksin linna, säikähtyneenä Paidelinnalaisten kohtalosta, +antautui vastarinnatta. Sen jälkeen vei tsaari väkensä kotimaalle +takaisin, jättäen yli koko Järvamaan veriset jäljet jälkeensä. +Tapettujen ruumiita makasi joka paikassa pelloilla ja metsissä niin +summattoman paljon, ettei keritty kaikkia haudata. Pedot ja varikset +saivat kauan aikaa kuljetella niitä makupaloikseen. + +Ampuminen Paidelinnan edustalla oli kuulunut Tottille asti; mutta sitä +oli luultu ilopaukahduksiksi jonkun venäläisen partiokunnan +voittamisesta. Asian todellisesta laidasta tiedon saatuaan Ruotsin väki +kohta riensi kostamaan. Mutta he eivät tavanneet enää venäläistä +pääjoukkoa. Ainoastaan yhden myöhästyneen jälkiparven he saavuttivat +_Lukkolinnan_ (Loden) luona ja hakkasivat sen palasiksi. Koko 1,000 +rekeä täynnä saalista saivat meidän miehet tässä tilaisuudessa +palkinnokseen. Jonkun ajan kuluttua he sitten kopeina teikkaroivat +Räävelin kaduilla sopuli- ja näätäturkeissa, kalliit sormukset sormissa +ja kultavitjat kaulassa, kunnes kaikki ne kalleudet, niinkuin +sotamiehet ainakin, olivat ennättäneet mennä tavallista tietänsä +kurkusta alas. + + + + +5. Saksalaiset palkkasoturit Haapsalossa. + + +Aivan toisin kuin Paidelinnan sankarit käyttäytyi muutamia vuosia +myöhemmin Haapsalon linnanväki. Ruotsin kuninkaan palveluksessa näet +oli siihen aikaan, paitsi omia ruotsalaisia ja suomalaisia miehiä, myös +sangen paljon ulkomaalaisia Saksasta, Skotlannista, Englannista sekä +Ranskasta. Näistä, ainoastaan palkan ja saaliin tähden palvelevista +sotureista, oli monasti paljon vastusta. Kun he eivät kohta määräajalla +saaneet palkkaansa, seisahtuivat he usein kesken sotaretkeä eivätkä +tahtoneet marssia edemmäksi. Saksalaisessa palkkaväessä varsinkin oli +nurina ja vastahakoisuus yhteen aikaan niin kiihtynyt, että +ruotsalaisen päällikön oli täytynyt antaa heille _Haapsalon, Lukon ja +Liholan_ linnat Lännen (Lääne) maakunnassa pantiksi, kunnes rahaa +Ruotsista jälleen saataisiin. Vaan ei aikaakaan, niin nämät +valapatturit kuitenkin rikkoivat uskollisuusvalansa ja tunnustivat +Tanskan kuninkaan yliherraksensa. Sillä keinoin he toivoivat saavansa +noissa linnoissaan täydessä rauhassa rehmustella, ja riemuita, koska +Tanskan kuninkaan sukulainen, Liivinmaan nimikuningas Maunu, oli +venäläisten hyvä ystävä. + +Mutta siinä toivossa he olivat peräti pettyneet, sillä Maunu, suuresti +suuttuneena siitä, kun ei noita linnoja annettu hänen omaan haltuunsa, +pyysi taas apuväkeä Iivanalta. Tammikuussa 1576 ilmaantuikin +venäläisjoukko Lännen maakuntaan. Luvultansa ei se kuitenkaan ollut +kovin suuri eikä varsinkaan kylliksi piiritystykeillä varustettu, jotta +se olisi voinut valloittaa vahvoja linnoja. Siitä huolimatta +saksalaiset palkkasoturit vastarintaa yrittämättäkään aukaisivat +kaikkien pienten linnojensa portit, niinpian kuin vaan vihollinen oli +tullut näkyviin. Vielä suurempi häpeä ja ihme oli, että Haapsalon väki, +vaikka heidän linnansa oli suuri ja luja ja täydellisesti varustettu, +pian noudatti noiden pelkurien esimerkkiä. Kolmas vuorokausi silloin +vasta oli kulumassa siitä, kun linna oli tullut piiritykseen, eivätkä +venäläiset vielä olleet ehtineet rakentaa piiritysvalliakaan valmiiksi. + +Olisipa kuitenkin luullut, että haapsalolaisten olisi pitänyt olla +kunniattomasta käytöksestään vähän häpeissään. Mutta mitä vielä! He +eivät olleet yhtään millänsäkään. Venäläiset sisäänmarssiessaan näkivät +heidän aivan iloisina ja huolettomina istuvan pitopöydässä. Hyviä +herkkuja syötiin, maljoja juotiin ja leikkipuheita laskettiin linnan +naisten kanssa. Tämä näkö oli venäläisten mielestä liian kamala ja +hävytön. He eivät voineet olla lausumatta ilmi kummastustansa ja +ylenkatsettansa. "Aika kummaa kansaapa", arvelivat he, "te saksalaiset +olettekin! Jos me tämmöisen linnan näin helpolla olisimme käsistämme +antaneet, niin emme enää tohtisi katsoa ketään kunnon miestä silmiin. +Ja suuriruhtinaamme tuumailisi pitkin päätänsä keksiäkseen jotain +rangaistusta, joka olisi sen rikoksen vertainen." + + + + +6. Räävelin toinen piiritys. + + +Kaikista Ruotsin vallan alla olleista kaupungeista ja linnoista +Vironmaalla oli nyt enää vain Rääveli jäljellä. Kaupungin vahvat muurit +ja linnassa majaileva lukuisa sotajoukko olivat tähän asti peloittaneet +vihollista. Mutta huolettomaksi ja rauhalliseksi eivät Räävelin +porvarit voineet kehua sentään elämäänsä. Sodan tähden oli kauppa ja +teollisuus lamassa, jonka johdosta kukkarot pysyivät laihoina. Ja jos +sotaväestä olikin suojaa, niin toiselta puolen sen elättäminen tuntui +sangen rasittavalta. Paitsi sitä eivät sotamiehet kuitenkaan voineet +suojella muuta kuin itse kaupunkia. Porvarien karjat, kun ne +lähetettiin ulos laitumelle, olivat alituisesti vaarassa. Vähä väliä, +niin kertoo Rüssov aikakirjassaan, kilahtivat hätäkellot kirkkojen +kellotapuleista, ilmoittaen venäläisen partiojoukon tuloa. Silloin piti +heti jättää kaikki työt, askareet kesken ja rientää ulos, aseet +kädessä. "Ohoh", huokailivat usein porvari parat, "milloinkahan taas +saanemme vaski- ja nahkakellojen (rumpuin) äänen sijasta kuulla +talonpoikaisten säkkipillien iloisia säveleitä!" + +Kultaisia rauhanpäiviä olivat kuitenkin ne, joista he valittivat, sen +ajan rinnalla, mikä nyt oli tulossa. Syksyllä 1576 näet se huhu yhä +varmistuen levisi, että Iivana varustelihe uuteen piiritykseen Rääveliä +vastaan. Siitä syystä hän myös edellisenä vuonna oli solminut +välirauhan Suomen suhteen kahdeksi vuodeksi, jotta hän voisi koota +kaikki voimansa tähän yhteen yritykseen. Näin varoitettuna +rääveliläisetkin puolestaan hankkiutuivat ankaraan vastarintaan. +Urhoollisten suomalaisten, _Henrik_ ja hänen poikansa _Kaarle Hornin_ +johdolla he korjasivat vallinsa ja vahvistivat ne vielä uusilla +torneilla. Tykkejä oli varalta niin monta, että useat niistä sitten +koko piirityksen ajan seisoivat jouten. Muonaa oli koko vuodeksi, ja +linnassa oli lukuisa, peloton sotajoukko. Hyvällä toivolla saatettiin +siis katsoa eteenpäin, vaikka tosin Suomesta ja Ruotsista luvatut +sotamiehet sekä ampumavarat hukkuivat syksyisiin myrskyihin taikka +jäivät lähettämättä. + +Tammikuun 23 p:nä 1577, juuri kun Räävelin porvariemännät kiehuttivat +päivällispatojansa, ilmaantui venäläisten etujoukko läheiselle mäelle. +Kohta sen jäljessä saapui myös itse pääarmeija, ja koko sen päivän +myöhäiseen yöhön asti vieri nyt parvi parven perästä mustana käärmeenä +loikerrellen alas mäkeä. Kaikkiaan kuului nyt seisovan 50,000 +venäläistä Räävelin edustalla. Ylipäällikkönä oli mainio _Iivana +Koltsov_, joka lähtiessään oli tsaarille luvannut: "Joko tuon sinulle +Räävelin avaimet, taikka en palaja enää hengissä kotiin!" + +Seuraavina päivinä vihollinen rakensi viisi rintavarustusta, joiden +suojaan asetti piiritystykkinsä. Näitä oli hänellä aika suuri joukko, +ja muutamat olivat mahdottoman suuret kooltaan. Kolme oli kanuunaa, +joista ammuttiin 52 naulaisia rautaluoteja; olipa vielä pari, joista +lennätettiin 225 naulaisia kiviä. Nytpä siis aika rymäkkä nousi, kun +nuot hirveät tulikidat ynnä niiden pienemmät kumppanit kaikki rupesivat +ammumaan ja oksentamaan pallojansa Rääveliä kohden. Eipä sentään siitä +tullutkaan niin suurta vahinkoa, kuin mitä olisi luullut. Kaupungin +kartanot enimmiten olivat kolmikertaisia ja katot sekä välilaipiot +kaikki kiviliuskoista liitetyt. Harvoin luodit pudotessaan pääsivät +yläkertaa alemmaksi. Alimmassa kerroksessa istuivat siis porvarit +perheinensä hyvässä turvassa. "Eipä hätää!" kuultiin heidän sanovan. +"Se rauta, jonka luodeista saamme, on paljoa kalliimpi kuin se muuraus, +minkä se tullessaan rikkoo." + +Tulipommeja vastaan Henrik Horn oli keksinyt sangen sukkelan keinon. +Hän näet oli valinnut 400 vapaaehtoista virolaistalonpoikaa +pommisammutuskomppaniaksi, luvaten heille kolme markkaa joka pommilta, +jonka he hänen käsiinsä toisivat. Tästä lupauksesta kiihtyneinä +talonpojat yöt päivät kuljeskelivat kaduilla, vahtien pommien tuloa. +Niinpian kuin joku tulipallo oli maahan iskenyt, he riensivät heti +luokse temmatakseen pois sen sytyttimen ja he juoksivat kilpaa, +niinkuin poikaset koppisilla eli pallosilla ollessa. Tätä leikkiä oli +aika lystiä katsella, ja moni porvarivaimo kesken suruansa ja itkuansa +purskahti suureen nauruun. + +Piiritetyt muuten eivät tyytyneetkään ainoastaan näiden vihollisluotien +vastaanottamiseen ja sammuttamiseen. Hekin puolestansa ahkerasti +lennättelivät rautapalloja takaisin, ja tiheään he myös ryntäilivät +ulos, hävitellen venäläisten varustuksia. Tässäkin toimessa tuo +virolaiskomppania, uljaan päällikkönsä, mynttäyssälli _Iivo +Schenkenbergin_ johdolla, oli aina etunenässä. Kertakin olisi melkein +saatu osa piirittäjien tykistöä ryöstetyksi. Tiedoksi näet oli tullut, +että sitä vartioitiin yöllä sangen huolimattomasti. Yleinen +ulosrynnäkkö oli siis päätetty tehdä. Mutta ennenkuin siitä käskykään +oli annettu, läksivät muutamat upseerit omin luvin koettamaan, +ainoastaan 50:n miehen kera. Yksi tykki saatiin tällä retkellä +saaliiksi; mutta suuri rynnäkkö samalla oli mahdottomaksi tehty, sillä +venäläiset rupesivat nyt valppaammin vartioimaan kanuuniaan. + +Esimiehinä, ei ainoastaan nimeltä ja arvolta, vaan myös +urhoollisuudessa ja toimeliaisuudessa, olivat aina molemmat Hornit, +niin isä kuin poikakin. Öin päivin he levähtämättä pitivät kaikkea +silmällä ja järjestyksessä. Omin käsinkin he monta kertaa tähtäsivät ja +laukaisivat tykkejä huolimatta siitä, että vihollisen luodit heidän +ympärillään tuiskusivat. Turhaan pyysivät porvarit ja sotamiehet, että +he säästäisivät enemmän itseään; he tahtoivat esimerkillään olla muille +kehoituksena ja rohkaisuna. + +Kolme viikkoa oli jo piiritystä tällä tavalla kestänyt, kun eräänä +päivänä eräs tatarilainen pajari, Bulat Mursoi nimeltään, tuli +karkulaisena kaupungin portille seitsemän palvelijansa kanssa. Hänen +tuomansa sanomat rohkaisivat vieläkin uljaammiksi kaupunkilaisten +mielet. Ylipäällikkö Koltsov, niin hän kertoi, oli kaatunut ja paljon +väkeä lisäksi; monta sataa oli sitä paitsi lähtenyt karkuun, ja +yleisesti jo epäiltiin yrityksen onnistumista. -- Sittenkin kului vielä +melkein koko kuukausi, ennenkuin piirittäjät, tsaarilta tulleen käskyn +mukaan, polttivat leirinsä ja läksivät kotiinpäin marssimaan. Se +tapahtui yöllä maalisk. 13:tta päivää vasten. + +Näin oli siis Räävelin kaupunki toisenkin kerran pelastunut, ja +hartaasti kiittivät siitä kaupungin asukkaat Herraa Jumalaansa. Mutta +autioiksi hävitetyt olivat kuitenkin kaikki seudut ylt'ympärillä, monen +peninkulman laajuudelta. Ja Suomessakin oli Porvoon sekä Helsingin +paikkakunnat saaneet kovan iskun. Niistä tatarilaisista, jotka Räävelin +piiritysjoukkoon kuuluivat, oli näet 1,200 samonnut merijään yli +Uudellemaalle. Siellä ei kukaan tiennyt olla varoillansa, koska sovittu +välirauha ei ollut vielä loppuun kulunut. Sentähden saivat rosvot +mielin määrin tehdä tuhotöitänsä ja täydessä turvassa palata +saaliinensa. Paljon he myös kuljettivat pois vankeja, totutulla +tavallaan laahaten niitä perässään, hevosten häntään sidottuina. +Tietysti moni raukka, varsinkin lapsista, pian uupui, ja jätettiin +silloin armotta jäälle nääntymään. Mutta olipa myös rosvoistakin 500 +hukkunut sulaan paikkaan. + + + + +7. Pontus De la Gardie valloittaa Käkisalmen. + + +Räävelin piiritys oli moneksi ajaksi venäläisten viimeinen suuri +päällekarkaus. Seuraavina vuosina oli heillä omankin maansa +varjelemisesta tarpeeksi huolta ja työtä. Juhanan kanssa näet +liittoutui nyt Puolan uusi kuningas _Tapani Batori_,[5] ja molempien +sotajoukot alkoivat kumpikin puoleltaan valloitella Venäjän +rajalinnoja. Vaarallisimmat Ruotsin vallan rauhalle olivat _Käkisalmi_ +Karjalassa ja _Narva_ Vironmaan itäkulmalla. Edellistä vastaan Juhana +käski Yrjänä Boijen Suomen väen kanssa, ja jälkimäisen valloittamisen +antoi hän Viron sotapäällikön Henrik Hornin toimeksi. Mutta Boije +vitkasteli ja esteli eikä hänen hankkeistaan tullut mitään. Samoin myös +meni Narvan piiritys hukkaan toisen suomalaisen nahjuksen, amiraali +Pentti Juustenin tähden. Hänen olisi pitänyt laivastollaan viedä +tarpeelliset ruokavarat Hornille; mutta ne viipyivät viipymistään, niin +että piirittäjien viimein täytyi tyhjin toimin lähteä, suuren joukon +kuoltua nälkään. Suutuksissaan Juhana kuningas eroitti kaikki nuo +suomalaiset herrat heidän viroistaan ja määräsi uskotun miehensä, +_Pontus De la Gardien_, kaikkien sotajoukkojensa ylipäälliköksi niin +Suomessa kuin Virossakin. + +Kohta alusta alkaen osoittikin tämä uusi johtaja erinomaista +toimeliaisuutta ja taitoa. Viipymättä hän läksi liikkeelle Viipurissa +seisovan sotaväen kera ja saapui Käkisalmen edustalle lokak. 26 p:nä +1580. Ensi toimekseen hän alkoi piirittää tätä linnaa joka puolelta, +ettei kukaan pääsisi ulos apua hankkimaan, eikä myöskään kukaan ulkoa +sisään. Sitä varten De la Gardie lähetti osan väkeänsä Vuoksen yli; +toisen osan hän piti luonansa Viipurin puolisella rannalla. +Savonlinnasta tullut lisäjoukko kävi leiriin Käkisalmen +pohjoispuolelle, ja vesitiekin suljettiin lotjilla, jotka pantiin +pitkin ja poikin Vuoksen virtaa soutelemaan. + +Venäläiset eivät kuitenkaan olleet millänsäkään kaikista näistä +hankkeista. Käkisalmen linna oli saarelle rakennettu, jonka +ylt'ympäritse syvä ja leveä Vuoksi virtaili; rynnäköstä ei siis ollut +mitään pelkoa. Nälällä näännyttäminen taas vaati paljon aikaa, ja sillä +välin oli varmaan Venäjältä joutuva apua. Täydessä turvassa istuivat +siis käkisalmelaiset varustustensa takana, luullen linnansa +valloituksen tuiki mahdottomaksi. + +Mutta vaikka Käkisalmen linnan luonnollinen asema olikin edullinen, +niin oli se sittenkin rakennukseltaan sangen vanhanaikuinen ja heikko. +Se oli näet kokonaan puusta, ja ulkomuurin asemasta sillä oli vain +puinen hakuli ympärillään. Se saattoi siis kyllä kestää nuolia sekä +kylmiä luoteja, vaan eipä sen puisista varustuksista ollut paljon apua +noita äsken keksittyjä tulipommeja vastaan, joita De la Gardiella oli +muassaan. Marrask. 3 p:nä alkoi piirittäjien leiristä ankara pommitus, +eikä aikaakaan, niin leimahtikin jo kaupunki ilmituleen, ja pian myös +samalla tavoin linnan hakuli. Molemmat paloivat aivan tantereen +tasalle. Hädissään mätti nyt osa kaupunkilaisista tavaransa lotjiin ja +yritti päästä pakoon Vuoksen virtaa myöten. Mutta alukset ammuttiin +tykkien luodeilla upoksiin, ja ne hukkuivat Vuokseen kuormineen +päivineen, jossa tilaisuudessa kolmatta tuhatta venäläistä kuuluu +saaneen surmansa. Siitäpä linnan isäntäkin, Attalik Kvasnin, säikähtyi +ja avasi porttinsa, pyytäen armoa itsellensä sekä jäljelle jääneelle +väelleen. Marrask. 5:nä p:nä joutui täten Karjalan vanha pääkaupunki +suomalaisten valtaan. Useat Käkisalmen pajareista antautuivat miehineen +Ruotsin kuninkaan palvelukseen; muut päästettiin pois Venäjälle. + +Käkisalmessa ei De la Gardie muuten malttanutkaan kauan aikaa viipyä; +hän rupesi kohta viemään väkeänsä uudelle voittoretkelle Pähkinälinnaa +vastaan. Mutta syksyisten teitten pohjattomuus ja muonan puute +pakoittivat hänet kesken matkaa kääntymään. Hän palasi takaisin +Viipurin kaupunkiin. + + + + +8. Pontus De la Gardie ajaa venäläiset vironmaalta ja valloittaa +läntisen Inkerin. + + +Viipurissa, jonne De la Gardie Käkisalmen valloituksen jälkeen oli +lähtenyt, ei hän antanutkaan väkensä kauan levätä. Hän odotti vaan +siksi, kunnes kovat pakkaset olivat tehneet tiet tasaisiksi ja +rakentaneet siltoja vesien yli. Sitten hän taas heti uudella vuodella +1581 läksi liikkeelle ja kulki kompassin avulla 250 virstaa merijäätä +myöten, Viipurista suoraan Viron rannikolle. Aikalaillapa siellä kaikki +hämmästyivät, sekä ystävät että viholliset, kun Pontus herra +suomalaistensa kanssa ilmaantui noin äkkiarvaamatta, niinkuin merestä +noussut. Sillä tämmöisiä retkiä merijään poikki oli kyllä toisinaan +joku partiolla käyvä ratsumiesparvi tehnyt; vaan ei mikään säännöllinen +sotajoukko tykkeineen, kuormineen ollut vielä ikänä senkaltaista +yrittänyt. + +Eipä aikaakaan, niin jopa De la Gardien tulipommit taas kuumentelivat +_Rahkavieren_ (Wesenbergin) linnan hakulia, jonka venäläiset olivat +mielestänsä rakentaneet sangen vahvaksi. Ruotsin väen äkillisestä +tulosta ja hakulin palosta säikähtynyt pajari Saburov avasi pian sen +jälkeen myös kivisen linnansa portit. Suuri oli venäläisten suru tästä +antautumisesta, vaikka he kyllä voimia myöten olivat koettaneet pitää +puoliaan. Ulosmarssiessa ei kukaan heistä kehdannut katsoa voittajia +silmiin, vaan he kulkivat alla päin, synkästi maahan katsellen ja +kantoivat pyhäinkuviansa, joita he eivät tahtoneet jättää sinne +vierasuskolaisten pilkaksi. + +Tämän työn suoritettuaan De la Gardie itse palasi Suomeen, toimittamaan +enemmän väkeä ja muita tarpeita kesäistä sotaa varten. Sillä aikaa +hänen väkensä _Kaarle Hornin_ johdolla valloitti takaisin Lännen +maakunnan linnoinensa. Se ei onnistunutkaan yhtä helpolla kuin +venäläisten anastaessa ne saksalaisten palkkasoturien käsistä. +Erittäinkin teki Haapsalon linna kovaa vastarintaa, ja kun viimein +antautumista ei enää voitu välttää, tappoi venäläinen linnanväki +vimmoissaan ensin kaikki heidän turviinsa paenneet virolaiset +talonpojat. Sanotaanpa yhden ainoan hurjan venäläisakan siinä +tilaisuudessa paiskanneen päät mäsäksi seitsemältä lapsiparalta. + +Veresten apujoukkojen kanssa tultuansa jälleen Viroon De la Gardie nyt +läksi vahvaa ja tärkeää Narvan linnaa vastaan. Meritse saapui myös +sinne _Klaus Eerikinpoika Fleming_, joka oli amiraaliksi asetettu; hän +toi laivoillansa tarpeelliset piiritystykit ynnä ampuma- ja ruokavarat. +Kaksi vuorokautta paukkuivat sitten De la Gardien kanuunat yöt päivät +lakkaamatta. Tästä ankarasta tulesta viimein Narvan muuri alkoi +useammasta kohdin raueta, vaikka se oli kolmen sylen paksuinen. +Kolmantena päivänä siis vaadittiin linnan väkeä antautumaan, mutta he +vastasivat vaatimukseen urhokkaasti ja kopeasti. Silloinpa Pontus herra +torahdutti sotatorviaan ja kutsui kaikki miehensä kokoon. "Rynnäkkö", +lausui hän heille, "on nyt yritettävä tätä linnaa vastaan, vaan en minä +tahdo ketään pakoittaa tähän vaaralliseen työhön. Astukoot siis esiin +ne, jotka vapaaehtoisesti haluavat ruveta ryntäämään. Jos rynnäkkö +onnistuu, saavat he sitten ryöstää kaupunkia koko vuorokauden ajan." -- +Hurraamista ja riemuhuutoja kajahti kohta vastaan päällikön lopetettua +puheensa ja koko sotajoukko, niin maaväki kuin laivamiehetkin, pyysivät +kilpaa päästä koettelemaan. Itse valittuaan päällikkönsä ja +lipunkantajansa, läksivät ryntääjät sitten muurille kapuamaan, +iloisesti huutaen "ikäänkuin tanssiin mentäessä". Eikä aikaakaan, niin +olivatkin he venäläisten lujasta vastarinnasta huolimatta valloittaneet +muurin. Ja sieltä he vastustamattomana ja hävittävänä tulvana +törmäsivät alas onnettoman kaupungin kimppuun. Mokomaa verisaunaa eivät +muistaneet vanhatkaan sotamiehet ikänä nähneensä; armoa ei suotu +yhdellekään hengelle, ei nuorelle eikä vanhalle. Tällä tavoin sai +surmansa 2,000 venäläistä strelitsiä ja 300 pajaria palvelijoinensa, +ynnä vielä suuri joukko viattomia kaupunkilaisia perheineen, kaikkiansa +7,000 henkeä. Vieläkin julmemmat tappamaan, kuin suomalaiset ja +saksalaiset soturit, olivat ne venäläiset, jotka ennen vangiksi +joutumistansa olivat Ruotsin palvelukseen antautuneet. Saalis, joka +tässä tilaisuudessa saatiin, oli aivan ääretön, sillä Narva oli ollut +koko Venäjän kaupan ainoana välittäjänä. + +Kohta tämän loistavan voiton jälkeen De la Gardie myös valloitti +_Jaaninlinnan_ (Ivangorodin) toisella puolella Narvajokea, ynnä vielä +_Jaaman ja Kaprion_ linnat läntisessä Inkerissä. Samaten antautui myös +samana syksynä Paidelinna, venäläisten viimeinen jalansija Vironmaalla. + +Lucian päivänä, 13:na joulukuuta, palasi sitten viimein voittosankari +Räävelin kaupunkiin, viettämään kiitosjuhlaa onnellisten sotiensa +johdosta. Pontus herra seisahtui koko sotavoimansa kanssa pyhän +Nikolain kirkon eteen. Hän ynnä hänen alapäällikkönsä hyppäsivät +hevosten selästä maahan ja astuivat täydessä sota-asussa, niinkuin +olivat, kannukset jalassa ja kypärä päässä, sisään. Alttarin edessä he +kaikki lankesivat polvilleen ja kiittivät hartaasti Jumalaa hänen +suuresta avustansa. Saarnan tekstinä oli viidennen Moseksen kirjan 20:s +luku, joka muun muassa sisältää seuraavat sanat: "Mutta näitten kansain +kaupungeista, kuin Herra sinun Jumalas sinulle perinnöksi antaa, älä +jätä elämään yhtäkään henkeä." -- Se oli ikäänkuin kultauksena Narvassa +tehdyille kauheille veritöille! -- Jumalanpalveluksen jälkeen alkoi +loppumaton riemupaukutus kaikilta kaupungin valleilta, ja porvarit +seisoivat kaduilla juhlapuvuissansa, ilokyyneleet silmissä. Täysi syy +heillä olikin iloita, sillä kaikki ne läheiset linnat, jotka vielä +vähän aikaa sitten uhkasivat rääveliläisten rauhaa, olivat nyt +muuttuneet heille vahvaksi etuvarustukseksi ja suojelusmuuriksi. + +Suuresti myös Juhana kuningas iloitsi ja ylpeili valtakuntansa +laajennuksesta. Arvonimeensä hän teki nyt seuraavan lisäyksen: +_Karjalan, Inkerin ja Shelonan viidenneskunnan suuriruhtinas_. +Suomellekin hän samalla antoi korkeamman arvonimen, ylentäen sen +_suuriruhtinaskunnaksi_. Ja sen kunnian olikin meidän maamme täydellä +syyllä ansainnut; sillä meidän urhoollisten sotamiesten verellähän +enimmäkseen oli Ruotsin valtakunnan laajennus ostettu. + + + + +9. Retket Aunuksenmaalle. + + +Käkisalmeen oli De la Gardie jättänyt Yrjänä Boijen haltijaksi. Tämä +rupesi kohta isännöimään sekä linnassa että sen läänissä, ikäänkuin ne +jo olisivat rauhan sovinnolla ja ristinsuutelemisella iäksi päiviksi +annetut Ruotsin kruunulle. Linna rakennettiin uudestaan kivestä, +semmoiseksi kuin se nytkin vielä on, ja varustettiin vahvalla +ulkovallilla. Ympäri lääniä ruvettiin kantamaan talonpojilta kaikkia +niitä veroja, joita ennen oli suoritettu tsaarille. Alettiinpa jo +samassa myös pitää huolta uuden maakunnan asukkaiden käännyttämisestä +samaan uskoon kuin muut suomalaiset. Käkisalmen kaupunkiin rakennettiin +luterilainen kirkko, jossa linnaväen sotapapin ensi aluksi piti +saarnata, kunnes uuden seurakunnan luku olisi niin karttunut, että he +jaksaisivat palkata eri papin itsellensä. Paljon luterilaisia +talonpoikia asutettiin myös autiotaloille Inkerin rajoille, Raudun, +Sakkulan ja Räisälän pitäjiin. Entiset omistajat, kreikanuskoiset +karjalaiset, olivat näet enimmäksi osaksi paenneet Venäjälle, taikka +väkisin pois ajetut senvuoksi, että he aina auttoivat uskolaistensa, +venäläisten partioretkiä. + +Pianpa alkoivat jo Käkisalmenkin läänin rajat tuntua liian ahtailta +meidän miehistä. He rupesivat laajalta ryöstelemään kaikissa +maakunnissa Laatokan pohjois- ja itäpuolella. Kohta seuraavana vuonna +valloituksen jälkeen läksi _Klaus Hermaninpoika Fleming_[6] uskaliaalle +retkelle ennen käymättömille seuduille. Häntä seurasi 2 lippukuntaa +sotamiehiä kahden tykin kera ynnä suuret talonpoikaisparvet Savosta +sekä Pohjanmaalta. Aikomus oli hävittää eräs pieni linnoitus, jonka +venäläiset äsken kuuluivat rakentaneen Jyskyjärvelle, Vienanmeren +puolelle. Helmik. 12 p. 1581 marssittiin Savonlinnasta ja kuljettiin +neljä päivää itäänpäin, väliin järvien jäitä, väliin tiettömiä korpia +myöten. Sitten kierrettiin kaakkoa kohden suuren Tulomajärven kylään +asti, joka kuului Novgorodin piispan alustoihin. Sieltä viimeinkin +kääntyi matka pohjoiseenpäin, sillä asumattomat seudut olivat tehneet +suoremman kulun mahdottomaksi. Kauas meidän retkeläisemme Pohjolan +matkallansa eivät nytkään päässeet. Sillä sangen pian tuli se +harmittava sanoma, että venäläiset itse olivat polttaneet +linnoituksensa ja rakentaneet uuden Solokansaarelle,[7] keskelle +Vienanmerta, mistä heitä tietysti oli mahdoton saavuttaa. Fleming +tahtoi nyt viedä väkensä kotimaahan Oulunjärven seutujen kautta. +Mutta sille retkelle, niin kaikki tuntijat sanoivat, ei ollut +yrittämistäkään. Sillä koko tuolla pitkällä taipaleella ei kuulunut +olevan mitään tien jälkeäkään, eikä myöskään yhtään taloa, mistä olisi +ihmisille ja hevosille ruokaa saatu. + +Sentähden Fleming nyt käänsi matkansa eteläänpäin ja tuli _Aunukseen +eli Agnismaalle_, senaikuisen kirjoitustavan mukaan. Ensin hän vaan +vaati jonkun summan veroa läänistä, luvaten sen saatuansa lähteä kotiin +vahinkoa tekemättä. Mutta kun aunukselaiset eivät suostuneet siihen +sovintoon, niin meidän miehet rupesivat armottomasti koko seutua +ryöstämään ja polttamaan. Kaikki aseisiin kykenevät miehet tapettiin +joka paikassa; ainoastaan vaimot, vanhukset ja lapset saivat pitää +henkensä. Aleksanterin monasteriin asti, lähelle nykyistä Lotinanpellon +kaupunkia, ja vielä vähän edemmäksikin ulottui tämä hirveä hävitys. +Syvä Syvärijoki vasta pani esteen suomalaisten hävitysretkelle. +Maaliskuun alussa he olivat jälleen palanneet omille rajoillensa Salmin +pitäjään. + +Lotjillakin käytiin Käkisalmesta melkein joka vuosi hävittelemässä +Laatokan vastakkaista rantaa. Eräällä semmoisella retkellä v. 1581 +poltettiin myös Valamon luostari, joka oli ollut 250 vuotta +kreikanuskon pesäpaikkana Karjalassa. Enin osa munkkeja tapettiin tai +pakeni; ainoastaan muutamia erakkoja jäi aution saaren kallioluoliin +asumaan. + +Merkillisinpä kaikista käkisalmelaisten lotjaretkistä tähän aikaan +tapahtui vuonna 1591. Silloin purjehti koko laivasto, 640 sotamiestä ja +570 talonpoikaa,[8] Ambrosius Henrikinpojan komennon alla Laatokan +selän yli _Mägrän_ kylään. Siellä voitettiin vastaantullut venäläinen +sotavoima, ja ryöstettiin sitten pitkin rannikkoa eteläänpäin +Syvärijoen suulle asti. Siellä taas oli taisteltava 62:n venäläisen +lotjan kanssa, joissa kussakin oli 15 miestä. Koko yökausi tapeltiin, +kunnes venäläiset, menetettyänsä yhdeksän pajariaan ja 150 strelitsiä +(pyssymiestä), laskivat laivansa myötätuuleen pitkin Laatokkaa ja +pötkivät pakoon. Suomalaiset kulkivat nyt ylöspäin, ensin Syväriä ja +sitten sen haarajokea Ojatia myöten _Sermaksin_ kaupunkiin asti, joka +näkyy olleen näiden seutujen kauppakeskuksena. Sermaksi poltettiin +poroksi, samoinkuin jo ennenkin tällä retkellä kaksi kivistä ja yksi +puinen luostari ynnä monta pajarinkartanoa sekä kylää. Yleensä suitsusi +seitsemän pitäjää kekäleinä ja tuhkana! Saalista saatiin runsaasti, +varsinkin Sermaksista. Viljaa olisi ollut vielä enemmänkin saatavissa, +jos vaan aika olisi sallinut puida eli tappaa pelloilla valmiina +seisovat aumat. Asukkaista ei tällä retkellä tavattu monta. Vaimot, +vanhukset ja lapset ynnä enin osa irtonaista tavaraa oli korjattu pois +talteen hamaan Äänisjärvelle ja Vienanmeren rannikolle asti. Ainoastaan +nuoret miehet olivat jääneet kotiin viljaa leikkaamaan ja vastustamaan +vihollista. + + + + +10. Pontus De la Gardien kuolema. + + +De la Gardien erinomaiset ja äkilliset voitot herättivät pian Ruotsin +liittolaisen, Puolan kuninkaan, kateutta ja levottomuutta. Kiireesti +solmi Batori venäläisten kanssa rauhan sovinnon, luopuen kaikista +valloituksistansa sillä ehdolla, että he tunnustaisivat hänet +Liivinmaan herraksi. Kaikki Venäjän voimat saattoivat siis nyt jälleen +kääntyä yksistään Ruotsia vastaan, mutta sittenkin tsaari Iivana, joka +oli tullut vanhaksi, pelästyi kuullessansa, että De la Gardie +varustautui uutta sotaretkeä varten. Samaten Juhana kuningaskin +puolestansa jo alkoi pitkäksyä tuota lakkaamatonta, jos kohta +voitollistakin sotaa. Molempien valtojen lähettiläät tulivat siis v. +1583 kokoon. Rauhaa he tosin eivät silloin saaneet toimeen, sillä +venäläiset vaativat kopeasti takaisin kaikki, mitä heiltä oli +valloitettu, mutta aselepo saatiin kuitenkin kolmeksi vuodeksi +päätetyksi. + +Tämän määräajan loputtua lähettiläät tulivat jälleen kokoon samaan +paikkaan. Ensimäisenä keskustelunaineena, niinkuin siihen aikaan aina, +olivat jonninjoutavat riidat arvosta ja etusijasta. Kumpikin puolue +olisi luullut itsensä halvennetuksi, jos sen olisi pitänyt mennä toisen +luokse; sillä se muka olisi myöntänyt toisen olevan arvokkaamman. +Viimeinpä kuitenkin keksittiin sukkela keino, joka tyydytti +kumpaistenkin kunnianhimoa. Pöytä näet asetettiin tantereelle, +molempien leirien keskivälille, ja teltta rakennettiin kummankin +pöydänpään yli, toinen venäläisiä, toinen meidän miehiä varten. Sillä +lailla he sitten saattoivat keskustella, kumpikin istuen oman +katoksensa alla. Venäläiset rupesivat nyt uudestaan vaatimaan takaisin, +mitä olivat menettäneet; meidän puolelta ei tahdottu myöntää mitään. +Asiain näin ollessa rauhan sovintoa ei tälläkään kertaa saatu aikaan. +Rauhanhieromisesta oli vain se etu, että aselepoa jatkettiin jälleen +viidellä vuodella. + +Ruotsi sai kuitenkin maksaa tämän edun sangen kalliilla hinnalla. Sillä +sen paras sotapäällikkö, De la Gardie, sai tässä tilaisuudessa +tapaturmaisesti surmansa. Keskustelujen loputtua näet Ruotsin +asiamiehet astuivat lautalle, mennäksensä joen poikki. Kun oli jo +melkein päästy yli, ammuttiin lautalta pari tykinlaukausta merkiksi +herrojen palvelijoille, jotka vaunuineen, hevosineen odottivat toisella +rannalla. Tärähdyksestä avautui muutamia suuria rakoja alukseen, joka +oli jo vanha ja mädännyt. Pohja oli täynnä tavaroita, niin ettei veden +vuotoa havaittukaan, ennenkuin hätä jo alkoi olla käsissä. +Säikähdyksissään kaikki väki karkasi silloin toiselle laidalle, ja +lautta mentyään kumoon upposi jokeen. Apua tosin heti joutui rannalta; +mutta De la Gardieta ei kuitenkaan enää saatu pelastetuksi; hän oli +äskettäin ollut sairaana, eikä senvuoksi jaksanut uida, vaan hukkui +virtaan. Se tapahtui marrask. 5 p. 1585. Ruumis vietiin Rääveliin ja +lepää siellä Nikolain kirkossa. + +De la Gardien uskaliaat retket ja merkillinen sotaonni tekivät syvän +vaikutuksen Suomen ja Viron kansaan. Niillä seuduilla, missä hän sotien +kulki, kerrotaan vieläkin joka mökissä tarinoita hänestä, toinen +toistansa kummallisempia. Kaikkia suuria ja ihmetystä herättäviä +vanhanaikaisia jäännöksiä noilla rajamailla sanotaan kansan tarinoissa +"Pontus herran" töiksi, vaikka na ovat oikeastaan toisten miesten +tekemiä. "Pontuksenkaivannoksi" esim. hoetaan sitä Saimaan kanavan +alkua, jonka Tuure Bjelke, niinkuin tässä ennen on kerrottu, paljoa +aikaisemmin kaivatti. Ja "Pontuksensiltoja" muka ovat kaikki suuremmat +porraspuut Itä-Suomen avarilla soilla. Sanalla sanoen, "Pontus herra" +on kansan muistissa tullut melkein samallaiseksi kaikkivaltiaaksi, +puolijumalalliseksi olennoksi, kuin Väinämöinen, Ilmarinen ja muut +Kalevalan urhot. + +Siitä huolimatta tämä Suomen kansalle niin rakas sankari ei ollut +kasvanut meidän maassamme, hän ei ollut edes ruotsalainenkaan. Hän oli +syntynyt Ranskanmaalla, Languedocin maakunnan vuoristossa. + +Vähäpä hänen äitinsä heilutellessaan kätkyttä arvasi, kuinka +kuuluisaksi hänen poikansa kerran oli tuleva kaukaisilla Pohjanmailla; +eipä hän silloin arvannut edes sitäkään, että hänestä tulisi +sotasankari. Pontus näet oli nuorempi poika ja jäävä siis perinnöttä; +siitä syystä vanhemmat aikoivat häntä luostariin, jotta hänellä siellä +edes olisi varma toimeentulo. Mutta kirjan ääressä istujaksi ja +luostarin nurkissa vetelehtijäksi Pontus oli liian vilkas. Pian vaihtoi +hän helminauhansa puiset palloset lyijyluoteihin ja ristinsä +miekankahvaan. + +Aluksi hän palveli oman maansa lipun alla, ja kävi sotaa Italiassa sekä +Skotlannissa. Viimemainitusta maasta hän sitten muutti Tanskan +kuninkaan palvelukseen, ja viimein, jouduttuansa ruotsalaisten +sotavangiksi, hän otti pestin Eerikki XIV:nneltä. Vielä kerran, pari +vuotta myöhemmin, hän osoitti palkkasoturin vaihtelevaisuutta ja +epäluotettavuutta sillä, että hän luopui Eerikistä ja meni kapinoivien +herttuain puolelle. Mutta se kerta olikin viimeinen; siitä saakka hän +käytti suurta taitoaan uuden kotimaansa ja uuden hallitsijansa +palveluksessa. Juhana luottikin De la Gardie'hin enemmän kuin +keneenkään muuhun herroistansa, ja osoitti hänelle paljon suosiota. +Paitsi kaikellaisia korkeita virkoja antoi kuningas rakkaalle +Pontukselleen v. 1571 vapaaherran arvon sekä komean Ekholman kartanon +ja v. 1580 naitti hänelle oman aviottoman tyttärensä Sofia +Gyllenhjelmin. Kuollessaan oli De la Gardie viidenseitsemättä vuoden +vanha. + + + + +11. Sigismund tulee Puolan kuninkaaksi. + + +Avioliitossaan Katariina Jagellonican kanssa Juhana kuningas oli saanut +pojan, nimeltä _Sigismund_. Tämä oli syntynyt synkässä vankihuoneessa, +vaan sittenkään harvan lapsen kehdon ympärillä on ollut yhtä kirkkaita +toivonsäteitä loistamassa. Hänen setänsä, Ruotsin kuningas Eerikki, oli +lapseton; samoin myös hänen enonsa Sigismund Aukusti, Puolan +hallitsija. Kummankin kruunun kantajaksi näytti siis nuori herttua +olevan aiottu. Puolassa kruunu tosin ei ollut kuningassuvun +perintötavarana; aatelisto joka kerta itse valitsi uuden kuninkaansa. +Mutta syytä oli toivoa, että vaali ensi sijassa sattuisi tähän vanhan +hallitsijasuvun vesaan. Juhana kuningas poikaansa kasvattaessaan ei +laiminlyönytkään ainoatakaan asiaa, millä hän saattoi saada hänet +puolalaisille mieluisammaksi. Lapsi sai Puolassa tavallisen ja tutun +nimen Sigismund; häntä opetettiin selvästi puolankieltä puhumaan; +vieläpä lisäksi hänet kasvatettiin katolinuskoon. -- "Poikani on +kasvatettava molempien valtakuntien hallitsijaksi," vastasi kuningas +poikansa luterilaiselle opettajalle, joka viimeksimainitusta seikasta +oli pahoillaan. + +Tapani Batorin kuoltua tuli vihdoin tuo tilaisuus, jota Juhana aina oli +ikävöinyt. Mahtava aatelispuolue käänsi heti silmänsä Sigismundiin. +Kuninkaan leski, Anna, koetti kaikkia keinoja lisätäkseen +sisarensapojalle puolustajia, ja Juhana kuningas sitä varten tuhlasi +melkoisen rahasumman. Päätös olikin se, että Sigismund v. 1587 +valittiin Puolan kuninkaaksi. + +Suurella juhlallisuudella otettiin hänet vastaan kaikissa valtakuntansa +suuremmissa kaupungeissa. Vilnassa muun muassa siellä olevan +jesuiittaopiston oppilaat tervehtivät häntä useammankielisillä +runoilla. Joukossa oli myös suomalainen runo, ensimäinen senkaltainen, +joka lie painettu meidän kielellämme. Se alkaa sanoilla: + + Terven mule (Terveenä mulle) + Sigismunde tule (Sä Sigismund, tule) + Niin caiki cansa Vilnas lule (luulee) j.n.e. + +Marrask. 29 p. Sigismund ratsasti pääkaupunkiinsa Krakovaan. Joka +ikkunasta riippui komeita kankaita, joista muutamat tikkauksillaan +kuvasivat tapauksia Jagello-sukuisten kuningasten historiasta; joka +kadulla oli kunniaportteja, joiden harjalla liehuvat liput olivat +täynnä tervehdyssanoja, joka haaralta soi musiikki ja kaikui kansan +riemuhuudot. Krakovassa myös vietettiin juhlallisesti uuden kuninkaan +kruunaus. + +Kauan aikaa ei Sigismund sentään saanut iloita uudesta arvostaan. Sillä +pian hän sai kokea, että Puolan kuninkaalla oli ainoastaan tyhjä +hallitsijan nimi ja arvo, vaan ei valtaa juuri yhtään. Vielä enemmän +havaitsi Juhana kaikki toiveensa poikansa korotuksen johdosta turhiksi. +Molempien kansojen välisestä lähemmästä yhteydestä ei näyttänyt +johtuvan minkäänlaista etua. Puolalaiset eivät tahtoneet uudestaan +ryhtyä sotaan Venäjää vastaan; yhtä vähän he myöskin tahtoivat luopua +luullusta oikeudestaan Vironmaahan. Siitä suuttuneena ja poikansa +seuraa ikävöiden Juhana pian alkoi kehoittaa häntä luopumaan +kruunustaan ja palaamaan Ruotsiin. Ensi alussa kuninkaat pitivät +päätöksensä salassa. He olivat vain saapuvinansa Rääveliin yhteistä +neuvottelua varten. Heidän oikea aikomuksensa tuli täällä kuitenkin +sangen pian tunnetuksi, ja se nostatti ankaraa vihaa puolalaisten, sekä +pelästystä Ruotsin alamaisten parissa. + +Sillä nämät, joita jo venäläissota yksistään kovasti rasitti, +pelkäsivät saavansa vielä puolalaisetkin vihollisiksensa. +Valtaneuvokset, sotapäälliköt ja Narvan porvaristokin lähettivät +kuninkaille hartaat anomuskirjeet, joissa he pyysivät heitä luopumaan +niin turmiollisesta päätöksestä. Viimeinpä Räävelissä oleva sotaväki +marssi päällikköineen kuningasten majatalon eteen, laski siellä +lippunsa ja aseensa maahan ja vannoi pyhällä valalla, etteivät he +kohottaisi niitä enää Ruotsin suojelukseksi, jos näin turhan tähden +syttyisi ankara sota. Tämä kapina vihdoinkin vaikutti sen, mitä eivät +neuvot eivätkä rukoukset olleet saaneet aikaan. Syysk. 30 p. 1589 +Sigismund tempasi itsensä irti isänsä sylistä ja läksi takaisin +valtakuntaansa. + + + + +12. Kaarle Horn Narvassa. + + +Venäläiset eivät voineet millään tavalla unohtaa, että heidän +valloittamansa linnat Virossa, vieläpä lisäksi osa Inkeriä, kappale +"vanhaa pyhää Venäjänmaata", oli joutunut Ruotsin kuninkaan omaksi. +Heidän nykyinen nuori tsaarinsa Feodor (vuodesta 1584) halusi +kiihkeästi lähteä omaansa takaisin perimään. Nytpä hän, luottaen siihen +tyytymättömyyteen ja kyllästymiseen sodan johdosta, jota Ruotsin +sotaväki Räävelissä oli osoittanut, luuli yritykselle soveliaan hetken +tulleen. Hän ei siis suostunut enää aselevon pitkittämiseen, vaan läksi +kun läksikin alussa vuotta 1590 sotaan 100,000 miehen suuruisen +armeijan kanssa. Yksi hänen joukoistansa poikkesi Suomeen ja hävitteli, +ryösteli Turun tienoille asti; toinen toimitti samanlaisia tuhotöitä +pitkin ja poikin Vironmaata; kolmannella Feodor itse ryntäsi läntiseen +Inkeriin. Pieni Jaamanlinna joutui heti ensi rynnäköllä hänen +valtaansa. Sen jälkeen oli nyt Narvan kaupunginkin vuoro tuleva. + +Täällä eivät varustushankkeet olleet vähääkään vaaran suuruuden +mukaiset. Puute oli väestä, sillä enimmän osan oli Viron ylimaaherra +Kustaa Banér vienyt kanssansa; puute oli myös muonasta ja +ampumavaroista. Mutta Narvan linnassa oli urhokas komentaja, vanha +tuttavamme _Kaarle Horn_, jonka tapana ei ollut hät'hätää antautua. +Kaksi viikkoa venäläiset ampuivat ankarasti tykeillään, niin että +muuriin tuli kaksi aukkoa, jotka kumpainenkin olivat kolmattakymmentä +syltä avarat. Silloin piirittäjät viimein varustausivat rynnäkölle +helmik. 19 p. Linnankaivannot täytettiin heinäkuormilla ja +lumisäkeillä. Niiden ylitse venäläiset ryntäsivät muurien juurelle ja +alkoivat kapuella ylös, mitkä tikapuiden, mitkä koukkupäisten riukujen +avulla. Ryntääjien etupäässä oli muutamia satoja mordvalaisia ja +tsheremissejä. Mutta Kaarle Horn ja hänen suomalaisensa ottivat nämät +orpanansa ja samoin muutkin kuokkavieraat kovinkin lämpimillä +terveisillä vastaan. Joukko joukon perästä, sitä myöten kuin ne +lähenivät, viskattiin muurilta alas, ja verta virtaili tulvanaan +kaivantoja myöten. Nelituntisen vimmatun yrityksen perästä ryntääjien +tähteet vihdoin uupuneina vetäytyivät takaisin leiriinsä. + +Näin olivat siis meidän urhoolliset miehemme tällä kertaa tehneet +tyhjäksi vihollisen yrityksen. Mutta kun Horn, tappelun lakattua, +kutsui väkensä kokoon ja piti tarkastusta, niin eipä ollutkaan enää +enempää kuin noin 400 aseisiin kykenevää miestä jäljellä. Mahdotonta, +sen jokainen näki, olisi ollut niin vähällä miesvoimalla vastustaa +toista päällekarkausta. Narvan saksalaiset porvarit, jotka pelkäsivät +tulevansa kaikki surmatuiksi, jos vihollinen väkirynnäköllä +valloittaisi kaupungin, rukoilivat Hornia sopimaan venäläisten kanssa. +Ja sotamiehetkin epätoivoissaan alkoivat tulla vastahakoisiksi, eivätkä +menneet, niinkuin käsky oli, muurin aukkoja korjaamaan. "Lempo", +sanoivat he, "menköön venäläisten luotien surmattavaksi, kun ei +siitä kuitenkaan ole mitään apua!" Pakko oli siis Hornin ruveta +ehdoitteluihin tsaarin kanssa. Narvasta ei hän kuitenkaan sanonut +luopuvansa millään ehdolla, niinkauan kuin hänessä hengen kipinää kyti; +mutta Kaprion ja Joanan linnat, joissa hänen veljensä Yrjö ja Arvi +olivat isäntinä, hän lupasi antaa sillä ehdolla, että tsaari veisi pois +piiritysjoukkonsa Narvan edustalta ja suostuisi aselepoon. Tämän +sovinnon mukaan venäläiset sitten seuraavana päivänä suurella riemulla +ja juhlallisuudella marssivat takaisinsaamaansa Joanan linnaan. Tsaari +Feodor itse, kultakankaisiin puettuna, ajoi komeassa korjareessä, jota +eivät hevoset, vaan hänen sotamiehensä vetivät. + +Ruotsin kuninkaalla olisi oikeastaan ollut täysi syy kiittää Kaarle +Hornia siitä, että tämä, jos kohta uhraamalla halvemmat linnat, oli +säilyttänyt hänelle tärkeän Narvan kaupungin. Mutta Juhana, jolle hänen +äsken ottamansa arvonimi "Inkerinmaan sekä Shelonan viidenneskunnan +suuriruhtinas" oli kovin rakas, vimmastui aivan silmittömäksi. Hän +tuotti Hornin vangittuna eteensä ja tuomitutti hänet maanpetturina +kuolemaan. Turhaan rukoilivat Hornin sukulaiset armoa, turhaan Juhanan +oma puolisokin, Gunilla Bjelke, ynnä hänen poikansa Sigismund ja +veljensä Kaarle herttua. Vasta sinä päivänä, joksi mestaus oli +määrätty, myöntyi kuningas viimein niihin rukouksiin, jotka hänen pieni +poikansa, lapsen tavoin leperrellen, toi hänen eteensä. + + + + +13. Kankaisten Hornit. + + +Kaikista Suomen aatelismiehistä Juhana kuninkaan aikana olivat +_Kankaisten Hornit_, isä ja poika, hankkineet itselleen loistavimman +maineen. Molemmat, niinkuin näissä kertomuksissakin monta monituista +kertaa on nähty, olivat he urhokkaita sotureita, taitavia johtajia ja +viisaita neuvonantajia. _Henrik Hornin_ nimen kirkkautta on kuitenkin +hänen julma sotatapansa himmentänyt. Armottomat olivat ylimalkaan sen +ajan soturit, ja valitettavasti näkyy Henrik Hornkin olleen muiden +kaltainen. Eräästä hänen retkestänsä Inkeriin on se kauhea kertomus +säilynyt, ettei hän säästänyt edes vaimoja ja lapsiakaan, yhtä vähän +kuin pappeja, munkkeja tai muita rauhallisia vanhuksia. Juhana +kuninkaan kunniaksi olkoon tässä lisätty, että hän ankarasti moitti ja +kielsi näitä pedontöitä. "Suuresti minä pelkään", lopetti hän kirjeensä +Hornille, "että Herran vihan vitsa on kostava koko kansallemme teidän +tekemänne julmuudet." + +Aivan puhdas ja loistava on sitä vastoin _Kaarle Hornin_ maine. Hän oli +epäilemättä saanut sivistyneemmän kasvatuksen kuin hänen isänsä, ja +häntä kehutaan yhtä oppineeksi herraksi kuin taitavaksi soturiksi. +Tämä oppi ja sivistys näkyy tehneen hänen luonteensa todellakin +ritarilliseksi. Erittäinkin jalo oli hänen käytöksensä edellämainitussa +oikeudenkäynnissä Joanan ja Kaprion heittämisestä vihollisen valtaan. +Suoraan hän tunnusti itsensä syylliseksi siinä suhteessa, ettei hän +ollut varustanut Narvaan suurempaa sotamiesjoukkoa. Mutta, lisäsi +sankari jalosti, "olinhan minä monta kertaa ennenkin lyönyt venäläiset +aivan vähällä miesvoimalla. En luullut heidän nytkään olevan +vaarallisempia kuin v. 1577 Räävelin edustalla." Puolustuspuheensa hän +viimein lopetti näillä sanoilla: "Minä olen syyllinen monessa +suhteessa, josta pyydän kuninkaalliselta majesteetilta anteeksi. Mutta +ei koskaan minua saada kerjäämään armoa ikäänkuin olisin maanpetturi. +Mielemmin tahdon kuolla kuin saada semmoisen maineen ja jättää sen +perinnöksi vaimolleni ja lapsilleni." + +Syynä kuninkaan ankaruuteen tässä asiassa ei muuten ollut vain se, että +hän olisi suuttunut hänelle rakkaan Inkerinmaansa kadottamisen +johdosta, vaan siihen vaikutti myös vanha viha Horn-sukua kohtaan. +Juhana kuningas ei ikänä unohtanut sitä, että Henrik Horn oli hänestä +luopunut. Hornia hän epäili ja syytti sen huhun levittäjäksi, että hän +muka silloin olisi aikonut luovuttaa Suomenmaan Tanskan ylivallan alle. +Kohta kuninkaaksi tultuansa hän antoi käskyn Hornin vangitsemisesta, +vaikka määräys helpoitettiinkin sellaiseksi rangaistukseksi, että +Hornin piti eroitettuna viroistaan asua maakartanoillaan Suomessa. Pian +täytyi tosin asettaa Horn jälleen entisiin virkoihinsa, kun ei ilman +häntä tultu toimeen; mutta viha kyti kuitenkin salaisesti kuninkaan +sydämessä ja puhkesi vähimmänkin syyn tarjoutuessa jälleen ilmi. Me +olemme nähneet esim., kuinka Horn v. 1579 menetti sotapäällikkyytensä +Virossa sentähden, että hän toisen miehen syyn tähden ei ollut saanut +Narvaa valloitetuksi. Ja Kaarle Hornin kohtalosta näemme, että Juhanan +viha ulottui vielä toiseenkin miespolveen. + +Henrik Horn oli tähän aikaan jo varsin vanha mies. Hän oli +syntynyt v. 1513 ja eli vuoteen 1595, niin että vielä, niinkuin vasta +tulee kerrottavaksi, hän sai nähdä Vironmaassa, jota hän niin +urhollisesti oli puolustanut, Ruotsin vallan vahvistettuna vakavalla +rauhansovinnolla. + +Hänen kolmesta pojastansa oli Kaarle vanhin ja mainioin. Minä vuonna +hän syntyi, siitä ei ole tietoa; mutta luultavasti se tapahtui noin +1550-vuoden paikoilla, koska hän Räävelin ensimäisen piirityksen aikana +v. 1570 teki ensi kokeensa sotatantereella, ja sanotaan hänen silloin +olleen varsin nuoren. Seuraavissa kertomuksissa tulee vielä hänen +nimensä mainittavaksi; mutta olkoon kuitenkin jo tässä sanottu, että +hän kuoli v. 1601 Burtnikin linnaan Liivinmaalla ollessaan sotaretkellä +puolalaisia vastaan silloisen Ruotsin kuninkaan Kaarle IX:n seurassa. +Neljä poikaa, joista kaksi, Evert ja Kustaa, tuli vielä häntä +itseäänkin kuuluisammiksi, hän jätti perinnöksi isänmaalleen. + + + + +14. Sotametelit Pohjan perillä. + + +Sodan päätantereena, niinkuin edellisistä kertomuksista näkyy, olivat +olleet Suomenlahden ja Laatokan rantamaat. Mutta eivätpä olleet sentään +kaukaiset Pohjan perätkään saaneet nauttia rauhan siunausta. Myös +Pohjanmaan synkissä saloissa, vieläpä Lapinkin tuimilla tuntureilla +kuului yhä sotamelskettä. Näiden seutujen harvalukuiset asukkaat +vuodattivat rajanaapuriensa verta yhtä rajusti kuin heidän eteläisemmät +kansalaisensa ja hävittivät toinen toisensa maat vielä autiommiksi kuin +mitä ne jo ennestään olivat. + +Varsinkin nyt sodan loppupuolella kiihtyivät rajametelit Pohjanmaalla. +Eräs venäläinen rosvojoukko oli jo ennen aselevon loppua käynyt +Oulunjärven tienoilla. Sitä kostamaan läksi keväällä 1589 parvi +"vahvoja suomalaisia" Iin pitäjästä. Päällikökseen he olivat valinneet +väkevän ja uljaan talonpojan, nimeltä _Juho Vesanen_. He kulkivat +veneillä jokia ja järviä pitkin ja pääsivät viimein Kouta-jokea myöten +alas Vienanmereen. Pietarinpäivän aattona he lähestyivät pientä +Kantalahden kaupunkia. Siellä oli paraikaa suuri ilo, niinkuin +kreikanuskolaisilla Pietarin juhlana ainakin. Kaupungissa asuvat +venäläiset ja karjalaiset olivat kaikki kadulla tanssimassa, leikkiä +lyömässä ja olutta juomassa. Kaiken yötä riemasteltuansa he viimein +aamusella menivät levolle, uupuneina valvomisesta sekä juomisesta. +Silloinpa Vesanen ja hänen miehensä, jotka tähän asti olivat väijyneet +piilopaikassa, ryntäsivät esiin. Hirveä verisauna nyt alkoi ja onneton +kaupunki suitsui pian kekäleinä. Samalla lailla iiläiset hävittivät +myös kaikki kylät Kantalahden ympäristöllä ynnä myös useampia Kemin +kaupungin piirikunnassa. Venäjänpuolista Kemijokea myöten voittajat +viimein palasivat kotiin suurine saaliineen. Mutta siellä heitä kohtasi +surkea näkö! Heidän kirkkonsa oli tuhkana, kappalainen makasi sen +vieressä kallo kirkon avaimella halkaistuna, heidän talonsa olivat +poltettuina, kotiin jääneet vaimot ja lapset tapettuina tai +kirkkoherran kanssa Venäjälle vietyinä. Samalla aikaa kuin iiläiset +hävittelivät Vienanmeren rantoja, olivat näet venäläiset käyneet +vieraina heidän turvattomissa kodeissaan ja velan tasoittaneet. Eikä +heidän kostonsa siihen tyytynytkään, vaan seuraavan vuoden alussa tuli +vielä suurempi venäläisparvi, joukossa myös oikeata sotaväkeä, joka +poltti Limingan kirkon ja hävitti koko sen pitäjän. Kun Ruotsista +saapui nostoväkeä ja sotamiehiä avuksi, olivat venäläiset jo poissa. +Eivätkä muuten pohjalaiset tahtoneetkaan sotajoukkoa turvakseen +arvellen, että se oli liian kallis elättää. He tarjoutuivat varustamaan +ja pitämään kaksi lippukuntaa (1,000 miestä) jalkaväkeä omista +pojistaan, ja lupasivat hädän tullessa miehissä nousta aseisiin, kunhan +vain pääsisivät sotaväkeä elättämästä. Tähän heidän pyyntöönsä he +saivatkin v. 1590 kuninkaan suostumuksen. + +Sota-innossaan Pohjanmaan talonpojat eivät nyt malttaneetkaan odottaa +päällekarkausta; syystalvella 1590 he läksivät taas itse vihollisen +kotiin. Tällä kertaa heidän retkensä kävi Lapin tunturien poikki aina +Jäämeren rannoille asti. Siihen olivat venäläiset Kustaa Vaasan aikoina +asettaneet muutamia uutisasutuksia. Kuola- ja Tulomajoen yhteiseen +laskupaikkaan oli rakennettu pieni kaupunki, nimeltä _Kuola_, ja vielä +toista peninkulmaa luoteisempana seisoi _Petsingin_ luostari, jonka +asukkaat koettivat levittää kristinuskoa pakanallisille lappalaisille. +Tämän luostarin valloitti Vesasen joukko kaikkein ensiksi. Joulupäivänä +he karkasivat sisään, tappoivat abbotin ynnä viisikymmentä munkkia sekä +viisiseitsemättä palvelijaa, ja hävittivät koko luostarin perinjuurin. +Kaksi päivää myöhemmin he seisoivat Kuolan kaupungin edustalla, aikoen +hävittää senkin samalla lailla. Mutta tämä yritys ei onnistunutkaan +mieltä myöten. Venäläiset näet torjuivat piirittäjät urhoollisesti +takaisin ja ajoivat heitä vielä pitkän matkaa jäljestä. Suuri joukko +meidän miehiä kaatui sekä rynnätessään että sitten pakomatkalla. Itse +Vesanenkin Torniossa sai surmansa pyssyn luodista, jonka eräs Ahma +niminen vanki ampui häneen. Vieläkin tietää kansa noilla mailla kertoa +tästä uljaasta päälliköstään, ja olipa hänen maineensa ulommaksikin +levinnyt. Juhana kuningas oli kutsunut hänet ensimäisen retken jälkeen +luoksensa ja antanut hänelle lahjoja. Leskikin sai nyt veronvapauden +ynnä kaikellaista apua palkinnoksi miesvainajan urhotöistä. + +Pohjalais-talonpoikien uskaliaat retket saattoivat venäläiset siihen +pelkoon, että kenties Vienanmeren länsiranta ja koko Lapin saarento +voisi joutua Ruotsin kruunun alle. Sentähden lähetettiin nyt suuret +joukot strelitsejä ja kasakoita, monta tuhatta miestä, Pohjan perille. +Samaten täytyi siis Ruotsinkin puolelta taas tuoda säännöllistä +sotaväkeä talonpoikien avuksi. Kummin puolin ei kuitenkaan saatu muuta +kuin hävitystä aikaan. Venäläiset tulivat v. 1591 Liminkaan ja +polttivat äsken uudestaan rakennetun kirkon. Ihmiset olivat +turvautuneet pieneen linnoitukseen, joka seisoi nykyisen Limingan +kirkon sijalla, ja pitivät siellä ensi alussa erään Nykyri nimisen +talonpojan johdolla onnellisesti puoliansa, ampuen puisella kanuunalla, +joka oli nahkahihnoilla vahvistettu. Mutta hädissään he viimein +sattuivat panemaan luodin alle ja ruudit päälle, jotta tykki ei +lauennut, ja silloin vihollinen pääsi rynnäköllä sisään. Samana vuonna +suomalaiset sitten vuorossaan kävivät Vienanmeren rannalla erästä Iso +Suma nimistä linnoitusta hätyyttämässä. Mutta sitä he eivät saaneet +valloitetuksi, vaan heidän täytyi tyytyä ympäristön ryöstämiseen. + + + + +15. Juhana kuninkaan liturgia. + + +Katariina Jagellonica, niinkuin olemme nähneet, rakasti hellästi +puolisoansa. Lukija epäilemättä muistaa, kuinka jalosti hän kieltäytyi +kaikista eduista, joita hänelle tarjottiin sillä ehdolla, että hän +luopuisi Juhanasta. Siitä voimme päättää, kuinka kipeästi hänen +sydäntään kalvoi se ajatus, että he toisessa elämässä kuitenkin +tulisivat eroitetuiksi. Olihan Juhana muka vääräuskolainen, jolle -- +niin Katariinalle oli lapsuudesta saakka opetettu -- ei voinut tulla +muu kuin iankaikkinen kadotus osaksi. Hartaasti ja lakkaamatta hän siis +koki taivuttaa puolisoansa autuuttavaan katolisuskoon. Pitkät, ikävät +päivät vankeudessa olivat näille käännytystoimille sangen soveliaat, ja +lopputulos olikin se, että Juhana jälleen vapaaksi päästyään oli +mieleltään puoleksi katolinen. + +Hän ei kuitenkaan ollut taipuvainen muuttumaan täydellisesti +katolilaiseksi. Juhana oli, niinkuin tiedämme, varsin turhamielinen +kunnianhimossaan ja sangen oppinut herra. Johtuipa hänelle siis se +tuuma päähän, että hän voisi yhdistää erilleen hajonneet kristilliset +kirkkokunnat ja saada itselleen iäti unohtumattoman, loistavan nimen. +Sitä varten piti muka keskivälinen kirkonmuoto keksittämän, johon +kaikki lahkot vähäisen myöntyen saattaisivat yhdistyä. Protestanttinen +uskontunnustus ja katoliset kirkonmenot yhdistyneinä sopivat Juhanan +mielestä uuden yhteisen kirkkokunnan perustukseksi. Tähän tuumaan +Katariinan katolinen hovisaarnaaja Herbst häntä myös hartaasti kehoitti +siinä toivossa, että asiaa sittemmin sopisi ajaa vielä edemmäksi. + +Vanhan arkkipiispan Lauri Pietarinpojan kuoltua, jonka ankaraa +luterilaisuutta kuningas vielä oli pelännyt, alettiin tuota hanketta +heti panna toimeen. Uusi arkkipiispa ei saanut kuninkaallista +vahvistusta vaaliinsa muulla ehdolla, kuin että hän lupasi ottaa +jälleen useat hyljätyt kirkonmenot käytäntöön, ja hänen vihkimyksensä +toimitettiin sitten aivan paavilaistavan mukaan. Muut piispat +siunasivat arkkipiispaa kätten päällepanemisella, jonka jälkeen +ristinmerkki voideltiin öljyllä hänen otsaansa ja sormeen pantiin +sormus, käteen koukkusauva, päähän korkea hiippa. Öljyvoitelemista +toimittamaan pakoitettiin tässä tilaisuudessa meidän piispamme Juusten, +joka juuri tätä paavilaistemppua oli aina pahemmin kuin mitään muuta +kammonnut ja koettanut hävittää. Omantunnonvaiva tämän myöntymyksensä +johdosta ja pelko, että puhdistettu oppi voisi hävitä kotimaasta, +kalvoivat pian vanhuksen elinsuonen poikki. Heti vihkimyksen jälkeen +hän läksi pois Turkuun ja kuoli seuraavana vuonna 1576. + +Muut piispat papistoinensa sitä vastoin muuttivat arkkipiispan +vihkiäisten jälkeen kokouksensa Upsalasta Tukholmaan. Kuningas oli +heidät sinne käskenyt keskustelemaan uudesta kirkkomenojen +ehdoituksesta. Tämä ehdoitus, jonka Herbst parin salakatolisen papin +avulla oli pannut kokoon, sisälsi tietysti paljon katolisuutta. Siitä +syystä papit alussa hangoittelivat vastaan; sillä ehdolla he kuitenkin +viimein suostuivat, että kirjan loppuun lisättäisiin heidän tekemänsä +luterinmieliset selitykset. Sen lupasi kuningas; vaan kun uusi Liturgia +eli Punainen kirja seuraavana vuonna 1577 ilmestyi painosta, ei siinä +sittenkään ollut muuta lisäystä kuin papiston suostumus; selitykset +olivat kuninkaan käskystä pois jätetyt. + +Tästä lähtien Juhana rupesi yhä julkisemmin suosimaan katolisuutta. +Lutherin katkismuksen käyttäminen kiellettiin; sen sijaan pantiin +paavilainen uskonoppi koululasten käsiin. Virsikirjasta poimittiin pois +kaikki moitteet paavia vastaan, jopa pian lisättiin siihen hänen +puolestaan veisattavia rukouksia. Luterilaisiin yliopistoihin +ulkomaille ei päästetty enää ketään; sitä vastoin suotiin +kruununvaroista apurahoja niille, jotka menivät johonkuhun ulkomaiseen +jesuiitta-kouluun. Uudet, kalliit arkut tehtiin useitten pyhimysten +luille. Maatiloja annettiin jälleen elatukseksi vielä säilyneille +luostareille, joihin tällä tavoin alkoi uudelleen karttua asukkaita. +Meillä Suomessa oli kuninkaan puoliso jo v. 1575 kehoittanut Naantalin +abbedissaa jälleen ottamaan vastaan neitosia yhteyteensä ja +kasvattamaan heitä katolinuskoon sekä pyhän Birgitan sääntöjen +tottelemiseen. Ja seuraavana vuonna kuningas kruunun kustannuksella +korjautti luostarin rakennuksia, jotka jo olivat pahasti rappiolla. +Tällä uudistusyrityksellä ei kuitenkaan ollut menestystä; nunniksi +pyrkijöitä ei enää Naantaliin tahtonut tulla. Viimeisen abbedissan, +_Birgitta Kurjen_, kuollessa ei ollut enää kuin kolme sisarusta +jäljellä, ja 1590 vuoden paikoilla kuoli heistä viimeinenkin. Muita +Suomen luostareita ei oltu yritettykään uusia. + +Ei aikaakaan, niin Juhana, aivan Herbstin toivon mukaan, rupesi +ehdoitteluihin itse paavin kanssa, luvaten julkisesti palautua vanhan +emäkirkon syliin ja palauttaa siihen myös kaiken kansan. Puolestaan hän +vain ensi aluksi vaati muutamia myönnytyksiä, muun muassa sen, että +Ruotsin papit saisivat naida, että saarna pidettäisiin kansan kielellä, +että ryöstettyä kirkon omaisuutta ei vaadittaisi takaisin aatelistolta +y.m. Jos Roomassa näihin ehtoihin olisi suostuttu, olisi kenties +katolinusko vähitellen taas Ruotsin valtakunnassa päässyt valtaan. +Mutta onneksemme paavi tavallisella sokealla itsepintaisuudella hylkäsi +kaikki semmoiset pyynnöt. Siitä laimeni pian Juhanan hartaus +katolinuskoon, ja se kylmeni peräti, kun hän Katariinan kuoltua v. 1586 +nai luterilaisen aatelisneiden Bjelke-suvusta. Nytpä meidän +kuninkaalliselle jumaluusoppineelle pälkähti toinen tuuma päähän. Hän +rupesi harrastamaan Ruotsin seurakunnan yhdistämistä Kreikan kirkkoon. +Hänen käskystään Turun piispa _Eerikki Eerikinpoika_ käänsi liturgian +kreikaksi. Se oli Konstantinopoliin lähetettävä ja sen perustuksella +soviteltava kreikanuskoisen patriarkan kanssa. Mutta siitäkin +hankkeesta Juhana pian luopui ja palasi nyt jälleen omaan liturgiaansa. + +Nämät vaihtelevat käskyt ja säädännöt uskonasioissa synnyttivät +tietysti suurta levottomuutta kansassa, varsinkin papistossa. Juhana +vaati näet näiltä ehdotonta tottelevaisuutta; se pappi, joka rupesi +vastaan hangoittelemaan, menetti heti virkansa ja muutenkin joutui +vainon alaiseksi. Harvat sentähden uskalsivatkaan näyttää +vastahakoisuuttansa, jos he sellaista tunsivat. Suomessa oli Juhana, +isänsä esimerkkiä noudattaen, antanut Turun hiipan seisoa jouten sillä +aikaa kuin hän pani muutoksiansa toimeen. Samoin myös _Härkäpään_ +kuoltua v. 1580 ei asetettu uutta piispaa Viipuriin. Vasta v. 1583 +määräsi Juhana jälleen piispan Turkuun; se oli jo mainittu Eerikki +Eerikinpoika, Sorolan herra, joka samassa myös sai Viipurinkin +hiippakunnan hoidettavakseen. Hän oli sangen suopea, myöntyväinen mies, +joka piti uskonnon menoja syrjäseikkana ja mukaantui kuninkaan tahtoon. +Hän asetti kirkonmenot jälleen entiselleen; eikä ole tietoa monesta +muustakaan Suomen papista, joka olisi pitänyt uskoansa kalliimpana kuin +leipäänsä. + + + + +16. Juhanan kuolema. + + +Väsyneenä omiin aikaansaamiinsa häiriöihin Juhana vihdoin vaipui +kuolemaan marrask. 17 p. 1592, melkein viidenkuudetta vuoden iällä, +Hänen viimeisiä sanojansa kerrotaan olleen sen käskyn, että "liturgia +oli poistettava, koska se on tuottanut niin paljon levottomuutta ja +pahennusta". + +Näin loppui tämä kuningas, jonka velttous ja turhamainen kunnianhimo +oli tyhjäksi tehnyt hänen muut hyvät avunsa ja saattanut valtakunnan +sangen surkeaan tilaan. Turhamaisuus oli, niinkuin äsken on kerrottu, +kovasti järkyttänyt sitä uutta puhdistettua kirkkoa, jonka hänen isänsä +Ruotsin ja Suomen kansojen onneksi oli perustanut. Sama turhamaisuus +oli myös hävittänyt Kustaa Vaasan ajalla vaurastuneen toimeliaisuuden +ja varallisuuden viimeisetkin tähteet. Onhan totta, että venäläissota, +joka tämän hävityksen oli saanut aikaan, ei ollut Juhanan alottama. +Mutta hänen syytään oli kuitenkin, ettei se vielä ollut lakannut. Sillä +De la Gardien suurten voittojen jälkeen olisi saatu aikaan kunniallinen +ja edullinen rauha, jos vaan Juhana olisi tahtonut luopua tuosta +joutavasta "Inkerinmaan ja Shelonan viidenneskunnan suuriruhtinaan" +nimestä, johon kuuluvia maakuntia hänellä ei kuitenkaan ollut voimaa +varjella. + +Enemmän kuin mikään muu Ruotsin valtakunnan osa, Virosta puhumatta, oli +Suomi saanut kokea tämän sodan rasitusta. Sotaverot ja sotamiehenotot +olivat olleet meillä yhtä raskaat kuin Ruotsissakin. Mutta paitsi sitä +oli Suomen kansan täytynyt elättää koko se suuri armeija, joka sen +rajoilla majaili, ja päälliseksi kärsiä vihollisen julmia hävityksiä. + +Suuresti olisi siis ollut tarpeellista, että kuningas itse olisi joskus +käynyt meidän maan oloja katsomassa ja auttamassa. Mutta sitä ei Juhana +tehnyt yhtään ainoaa kertaa. Syynä siihen oli kuitenkin pikemmin +velttous kuin kylmäkiskoisuus. Loppuun asti hän näkyy erityisesti +suosineen Suomea, hänen nuoruutensa unelmien luvattua maata. Useissa +tilaisuuksissa ja monella tavalla hän tätä suosiotansa osoitti. V. 1570 +esim., kun venäläiset täällä hirmuisesti ryöstelivät, kuningas kehoitti +julistuskirjeellä avuntuontiin, koska "Suomi on niin tärkeä Ruotsille, +sen maisemat niin hyötyisät ja sen asukkaat niin uskolliset." + +Osan Juhanan suosiosta sai myös osakseen meidän kielemme, joka vähää +ennen, niinkuin kerrottu, oli astunut ensimäiset askeleensa sivistyksen +tiellä. Hänen käskystään Jaakko Suomalainen sepitti suomenkielisen +virsikirjan ynnä muita hyödyllisiä kirjoja, ja sai runsaita tuloja +palkinnoksi. Kerrotaanpa Juhana herttuan pitäneen meidän kieltämme niin +suuressa arvossa, että kerran, kun hänellä oli asiaa Ranskan +kuninkaalle, kirjoitti kirjeensä suomeksi. "Suomen herttua minä olen", +oli hän silloin sanonut, "sentähden minun ei sovi kirjoittaa toisella +kielellä." Siitä voi arvata, kuinka mahdollista olisi ollut hänen +kuninkaana ollessaan saada suomi myös viralliseksi kieleksi, samoin +kuin kirkolliseksi, jolleivät vain meidän suomalaiset, niinkuin +valitettavasti monasti muulloinkin, olisi olleet liian kykenemättömiä +etuansa valvomaan. + + + + +VIITESELITYKSET: + + +[1] Ne olivat syntyneet hänen toisesta, hellästi rakastetusta +puolisostaan Margareeta Lejonhufvudista, kun sitä vastoin Eerikki oli +Saksin-Lauenburgin herttuan tyttären, Katariinan, poika, jonka vaimonsa +kanssa hän aina oli riidellyt. + +[2] Liivinmaiksi nimitettiin silloin yhteisesti kaikkia kolmea Itämeren +maakuntaa. Siinä merkityksessä on tässä käytetty nimeä _Liivinmaat_, +eroitukseksi varsinaisesta Liivinmaasta. + +[3] Se on sitten kauan ollut jauhoaittana. + +[4] Yrjänä Pietarinpoika oli papin poika, joita yhä vielä katoliselta +ajalta perityllä ylenkatseella kohdeltiin. + +[5] Hän oli nainut Katariina Jagellonican sisaren Annan ja oli siis +Juhanan lanko. + +[6] Eroitettava mainiosta kaimastaan Klaus Eerikinpoika Flemingistä. + +[7] Solovetskoin saari, jossa on venäläinen luostari. + +[8] Näillä kuitenkin oli se maine, että heistä oli enemmän apua +ryöstellessä kuin taistellessa. + + + + + + + + +End of Project Gutenberg's Kertomuksia Suomen historiasta III, by Julius Krohn + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KERTOMUKSIA SUOMEN HISTORIASTA III *** + +***** This file should be named 44757-8.txt or 44757-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/4/4/7/5/44757/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org/license + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/44757-8.zip b/old/44757-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..8a87252 --- /dev/null +++ b/old/44757-8.zip |