diff options
Diffstat (limited to '44248-0.txt')
| -rw-r--r-- | 44248-0.txt | 1092 |
1 files changed, 1092 insertions, 0 deletions
diff --git a/44248-0.txt b/44248-0.txt new file mode 100644 index 0000000..cf538a4 --- /dev/null +++ b/44248-0.txt @@ -0,0 +1,1092 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44248 *** + +TELEFOONISSA + +Yksinäytöksinen kuvaus + + +Kirj. + +ERNST AHLGREN [Victoria Benedictsson] + + + +U. W. Telén & Co. Kuopio, 1898. + +Kuopion Uudessa Kirjapainossa. + + + + + + +HENKILÖT: + + _Kihlakunnan tuomari Eskilson_. Maaseututuomari. + _Siiri_, hänen veljensä tytär. + _Ida_, hänen sisarensa tytär. + _Birger_, Idan sulhanen. + _Nilla_, vanha talouden hoitaja. + _Notario_. + _Tytöt_. + +Tapaus tuomari Eskilsonin konttoorissa. + + + + +Iso huone, vanhanaikuiset huonekalut. Vasemmalla iso kirjoituspöytä, +ihan sen vieressä telefoonikone. Isot akkunat, pienillä ruuduilla, +verhottu paksuilla tummilla villauutimilla. Oikealla iso vanhanaikainen +uuni, jonka ala-osasto muodostaa penkereen, jolle on asetettu kaksi +suurta kukkavaasia, ilman kukkia. Uunin lähellä pienempi pöytä. Ovia +perällä. Oikealla pienempi pöytä, vievä käytävään; ylhäällä oven päällä +ympyriäinen lasi-ikkuna, ulkoa verhottu uutimella; ovi avautuu sisään +päin. Kirjahyllyjä, täynnä paksuja kirjoja, asiakirjoja y.m. papereja. +Pari suurta mukavaa nojatuolia. Vasemmalla seinällä vanha kaappi. +Lamppu kirjoituspöydällä on sytytetty. Pienemmällä pöydällä on +ompelurasia. + +SIIRI (istuu ja kirjoittaa. Telefoonikello helisee. Hyökkää ylös ja +puhuu telefooniin.) Sinäkö se olet Kalle? (Äänettömyyttä. Hän +kuuntelee.) Miksi et ole soittanut kertaakaan näinä kahtena päivänä. + + * * * * * + +Sitä minä juuri epäilinkin. Sinun äänesi kaikuu niin vieraalta. Voitele +talilla jalkapohjasi ja kääri villasukka kaulaasi illalla, kun rupeat +levolle; mutta käännä sukka nurin, muuten siitä ei ole apua. Niin minä +aina teen, kun olen vilustunut. + + * * * * * + +Mille sinä naurat? + + * * * * * + +Siltä se ihan kuului, niinkuin olisit nauranut. + + * * * * * + +Vai niin! -- Tiedätkös, minä jään aivan yksin kotia koko illaksi. +Toiset kaikki menevät tanssiaisiin. + + * * * * * + +Hyvä Jumala, -- pitäisihän sinun tietää, ettei minulla ole pukua, millä +tanssiaisiin menisin. + + * * * * * + +Kyllä Ida menee. Ja notario myöskin. Et usko kuinka hän hakkailee Idaa. + + * * * * * + +Ida on kovasti ihastunut häneen, olen siitä ihan varma. Ja setä on +aikalailla torunut häntä siitä. Minä kuulin itse, ovi oli vähän +raollaan. Hän sanoi Idalle, että hänen sulhasensa on parain ihminen +maan päällä ja että on synti ja häpeä, että Ida käyttäikse sillä tavoin +häntä kohtaan. + + * * * * * + +Oh! hän meni kai kihloihin sentähden, että tuo mies oli niin rikas. + + * * * * * + +Sitä en tiedä, mutta minä olen kuullut tyttöjen puhuvan hänestä. +Seuroissa kuuluu hän olevan oikea jörö, tulee aina sisään huoneisiin +isot ratsassaappaat jaloissa. Hän ei ole ensinkään "chic", niinkuin +sanotaan. -- Tiedätkö mitä "chic" merkitsee. + + * * * * * + +Olla oikein stiili eli moderni, -- niinkuin notario. Ida sanoo aina +hänen olevan _chic_. + + * * * * * + +Sinä!? Sitä ei sinusta tule ikinä? + + * * * * * + +Nyt sinä saisit hävetä. Milloin minä olen sitä sanonut? Sinä olet pitkä +roikale, sinulla on suuret korvat ja hoikat sääret, mutta kyllä minä +pidän sinusta kumminkin kaikissa tapauksissa. + + * * * * * + +Ole huoleti! Se ei voisi minulle milloinkaan johtua mieleen. Minä +tiedän ihan tarkoilleen, minkä näköisen minä haluaisin sulhaseni +olevan. Ei vähääkään sinun näköisesi ja sitten tulee hänen olla hyvän +ja ymmärtäväisen ja -- + + * * * * * + +Hei, kuinka sinä olet utelias notarion suhteen. Niin, setä sanoo, että +hän voi päästä varatuomariksi jo ensi käräjien jälkeen. Hän tulee +lopettamaan vähintäin valtioneuvoksena, sanoi setä ja -- -- (keskeyttää +äkisti, istuu pulpetin ääreen kirjoittamaan.) + +TUOMARI. No, se on oikein, että teet työtä tipaseni. (Telefooni kello +soi.) Kuka nyt vielä telefoonia helistää, tähän aikaan? + +SIIRI. Minä otan selvän. (Menee telefoonille.) Kuka siellä? (Tuikeasti +telefooniin.) Anna olla soittamatta; minulla ei ole aikaa. (Menee +paikalleen.) + +TUOMARI. Kuka se oli? + +SIIRI. Kalle vaan. + +TUOMARI. Vai niin, nimismiehen poika! Minä en ymmärrä, mitä tapaa sekin +on, että annetaan pojan mellastaa telefoonilla, minä tahdon -- -- + +SIIRI. Ei, anna olla, setä. Minä totutan hänet kyllä siitä. + +TUOMARI. Tee se. No, hyvästi tipaseni. Älä nyt ole pahoillasi, vaikka +pitää jäädä yksin kotia. Sinä olet vielä nuori ja se on vaan turhuutta +kaikki tyyni. Teet paljon viisaammin, kun istut täällä ja teet työtä! +-- ja vielä se sinunkin aikasi tulee. Hyvästi nyt vaan. Älä nyt ole +pahoilla mielin. (Menee.) + +SIIRI (soittaa äkäisesti telefoonia; tulee kärsimättömäksi, soittaa +uuden kerran). Oletko siellä, Kaarlo? (Kuuntelee.) Enkö minä ole +sanonut sinulle satoja kertoja, että kun et saa vastausta minulta, +odota kauniisti ja ole ääneti, mutta älä mene telefoonin luota, +ennenkuin minä soitan täältä. Nyt sinä taas helisytit sitä sillä aikaa, +kuin setä oli täällä. Semmoista ei saa enää milloinkaan tapahtua, +muista se -- -- Mitä sinä tahdoit sanoa? + + * * * * * + +(Elävästi.) Mitä puhut? Onko Idan sulhanen siellä? + + * * * * * + +Sepä hauskaa: minä tahdon mielelläni nähdä hänet. + + * * * * * + +Jos hän ratsastaa oikotietä, ei mene puolta tuntiakaan, kun hän on +täällä. Mutta sano hänelle, että Ida tulee vasta myöhällä kotia. + + * * * * * + +Minä. -- Hm, minä istun täällä huoneessa koko illan ja kirjoitan. +Hyvästi, hyvästi! (Nyökkää telefoonille. Istuu kirjoituspöydän ääreen +ja selailee papereja.) + +IDA. Rakas Siiri, tahdotko ottaa neulan ja lankaa ja ommella tuon napin +tuohon hansikkaaseni. Ei kellään toisella ole aikaa -- -- -- Huh, +hirmuista kuinka kuuma minulla on! + +SIIRI (ompelee napin). + +IDA (huutaa ulos perälle). Hyvä notario, minä unohdin viuhkani sinne +ylös pöydälleni. + +NOTARIO (tuoden viuhkaa). Valtikka hältä vaan puuttui, -- minulla on +kunnia -- + +IDA. Välttäkää epäsuosiotani! Kas niin! Hyvästi, pikku Siiri; kiitos +avustasi! (Ida ja notario menevät.) + +TYTÖT (tulevat perältä). Hyvästi Siiri! + +SIIRI. Tulkaa sisään, tulkaa sisään; antakaa minun katsella teitä. + +VANHEMPI (kääntelee itseään ympäri). No? + +SIIRI. Niin kaunis! + +NUOREMPI. Voit uskoa että oppilasten kukkaistanssi, se on jotain. Me +kaksi tanssimme _pas de deux_. Katso näin! (Tanssivat.) + +SIIRI. Voi kuinka se mahtaa olla suloista! + +NUOREMPI. Mutta vaikeata, saat uskoa. Täytyy olla niin notkea ja kepeä. +Katso näin! (Ottaa muutamia tanssiasemia.) + +VANHEMPI. Oletko sinä hupsu! Meidän täytyy kiirehtiä. Hyvästi Siiri! + +NUOREMPI. Hyvästi! (Juoksevat ulos.) + +SIIRI (heittäytyy tuolille kirjoituspöydän ääreen ja kätkee kasvonsa +käsiinsä. Poistuvan vaunun kolinata kuuluu ulkoa.) + +NILLA (sivuovesta). Rakas pikku Siirini! Täytyykö hänen istua yksin +täällä ja ikävöidä? + +SIIRI (pyyhkii silmänsä). En minä ole ollenkaan ikävissäni. (Rupeaa +kirjoittamaan.) + +NILLA. Olisiko se sitte ihmeellistä -- se! Kun on nuori ja jalat +vavahtelee, kun vaan ajatteleekin tanssia, -- -- ja sitten saapi istua +yksin täällä! Mutta minulla on jotain pikku tytölleni. + +SIIRI. Onko Nillalla? + +NILLA. Onpa niinkin. Enkö minä saa koota vähän jotain hänelle, jonka +täytyy kotia jäädä ikävään, kysyn minä. -- "Mitä enemmän, sitä parempi" +-- sanoi tuomari. Ja nytpä hän saakin nähdä. + +SIIRI. Nilla on aina niin hyvä. + +NILLA. No, enkö olisi sitte! -- minun ainoalle pikku ystävälleni. +(Menee ulos ja tulee kohta takaisin makeisten kanssa.) Kas näin; nyt +saa Siiri herkutella miten vaan tahtoo. Ja hyvästi nyt, pikku tyysäni, +hyvästi! (Menee.) + +SIIRI (istuu ja miettii). Kalle parka! Jos minä kumminkin +telefoneeraisin hänelle tästä kaikesta. (Järjestää virvokkeita. +Pudistaa alakuloisesti päätään, mutta ilostuu kohta jälleen. Panee +rivakasti tuolin pöydän ääreen ja näyttää niinkuin puhuisi jollekin. +Tarjoaa vadeista, ottaa viinipullon ja panee korkkivääntiön siihen.) + +NILLA. No, voitteko nyt ajatella kummempaa! Ida neiden sulhanen on +tullut, -- hevosella ratsastanut niinkuin paha olisi kintereillä. + +SIIRI (laskee pullon). Vai niin. + +NILLA. Hän tahtoi hämmästyttää Ida neitiä, sanoi hän ja jääpi tänne +yöksi. + +SIIRI. Oo, hän on hämmästyttävä, sen takaan. + +NILLA. Minä kehoitin häntä menemään saliin, mutta hän sanoi tulevansa +mieluummin tänne, niin olisi joku, jonka kanssa saisi puhella. (On +puhuessaan korjannut virvokkeet.) Kas tuossa! Kun minä vaan pääsisin +pois! (Menee sivuovesta.) + +BIRGER (ratsastuspuvussa). Antakaa anteeksi, että näin tunkeudun tänne +häiritsemään. -- Minä olen kai tavallaan esitetty teille? -- eli +oikeammin sanoen ilmoitettu. + +SIIRI (tervehtii arasti). + +BIRGER. Te kai tunnette minut jo ennestään hiukan, Idan kautta? + +SIIRI. Ky-yllä! + +BIRGER. Minä pyydän, että kohtelette minua kuin vanhaa tuttavata +ainakin. Minä en voi tässä puvussa mennä morsiantani tapaamaan, vaan +olen pakoitettu odottamaan siksi, kunnes hän tulee kotia. + +SIIRI. He saapuvat kai vasta hyvin myöhään. + +BIRGER. Ja te arvelette, ettette viihdy minun seurassani niin kauan. + +SIIRI. Tahdotteko istua? Eli menettekö mieluummin saliin? + +BIRGER. Kiitän; pysyn mieluummin täällä. (Katsoo ympärilleen.) Vai +niin, täällä on telefooni? Minne se mahtaa johtua? + +SIIRI. Käräjäkartanoon; siellä on telefooni nimismiehen huoneessa. + +BIRGER. Vai niin? + +(Äänettömyys.) + +BIRGER. Te varmaan pelkäätte minua. + +SIIRI. En -- oli en. + +BIRGER. En minä ole ollenkaan vaarallinen. + + (Äänettömyys) + +Te soisitte kai mielellänne, että minä poistuisin? + +SIIRI. En -- oh en. + +BIRGER. Jos te vaan ette istuisi siellä ja nypisteleisi huulianne, +ettekä näyttäisi niin kovin juhlalliselta, niin uskon että meistä voisi +tulla hyvin hyvät ystävät. + +SIIRI (nousee). Ettekö tahtoisi -- kahvia. + +BIRGER (nauraen). Kiitos, en! + + (Äänettömyys.) + +Jos minä nyt en olisi tullut teitä häiritsemään, niin miten olisitte +saanut iltanne kulumaan? + +SIIRI. Olisin työskennellyt. + +BIRGER. Te puhutte pilaa? Te olette työskennelleet! + +SIIRI. Niin; minulla on puhtaaksi kirjoitettavaa. + +BIRGER (menee pöydän luo). Onko tämä teidän käsialaanne? + +SIIRI. On. + +BIRGER. Sepä on kaunista -- melkein kuin miehen käsiala. -- No mutta +ette suinkaan olisi koko iltaa sitä tehnyt? (Katsovat toisiinsa, ovat +purskahtamaisillaan nauruun.) + +SIIRI. Kyllä, -- melkein. + +BIRGER. Melkein? Ahaa! + +SIIRI. Te nauratte minulle. + +BIRGER. Ette ole itsekään juuri kovin totinen. + +SIIRI. Minä olisin pitänyt kestiä. + +BIRGER. Yksin. + +SIIRI. Ei ollut ketään toista. + +BIRGER. Ei, ei ollut. -- -- Minun oli määrä tuoda teille terveisiä +Kallelta. + +SIIRI. Ah, todella; kiitän! + +BIRGER. Tuo on mukava, tuo telefooni. + +SIIRI. Sehän on selvää, hänen pitää kaikesta lörpötellä! + +BIRGER. Herra nähköön, ei hän ole sanonut muuta, kuin että hän on +puhutellut teitä. + +SIIRI. Vai niin. + +BIRGER. Mitä pidätte hänestä? + +SIIRI. Hän on kauhean lapsellinen ollakseen kahdeksantoistavuotinen, -- +melkein hullumpi kuin minä itse. + +BIRGER. Te ette ole kahdeksantoista? + +SIIRI. Mutta minä olen seitsemäntoista täyttänyt. + +BIRGER. Hän olisi halusta tullut tänne. + +SIIRI. Silloin hän olisi saanut suuret silmät. + +BIRGER. Miksi niin! + +SIIRI. Oh, hän on niin kärkäs makeisille. + +BIRGER. Te kätkitte jotain minun tullessani. + +SIIRI (nauraa). + +BIRGER. Mihin? + +SIIRI. Tänne kaappiin. + +BIRGER. Ja mitä siellä on? + +SIIRI. Viiniä. + +BIRGER. Hei? + +SIIRI. Viinirypäleitä. + +BIRGER. Minä kiitän! + +SIIRI. Manteli-kiekuja. + +BIRGER. Vieläkö jotakin? + +SIIRI. Omenia. + +BIRGER. Mimmoinen herkuttelija! + +SIIRI (riemuten). Ja pähkinöitä. + +BIRGER. Ja kaiken tuon kanssa ai'oitte tulla yksin toimeen! + +SIIRI. Olisin kumminkin koettanut. + +BIRGER. Mutta nyt meitä on kaksi. + +SIIRI. Oh! + +BIRGER. Kas niin! + +SIIRI. Mutta -- -- + +BIRGER (nauraa). -- -- Se ei sovi, niinkö? + +SIIRI. Kyllä, mutta -- -- + +BIRGER. Mitä? + +SIIRI. Te vehkeilette kanssani. + +BIRGER. Sitä en totisesti teekään. + +SIIRI. Ja sitten, kun toiset tulevat, te nauratte ja -- --. Ette +suinkaan te tahdo istua kanssani ja leikitellä kestiä -- niinkuin +lapset! + +BIRGER. Kyllä, samoin kuta tekin. + +SIIRI. Se on niin kovin narrimaista. + +BIRGER. Ei, sitä se ei ole. Ajatelkaahan nyt: valkea tuonne uuniin, +pieni pöytä tähän, me pöydän kahden puolen oikein kodikkaasti +istumassa, niinkuin olisimme vanhoja tuttavia ja -- ajatelkaamme että +meidät on jätetty kahden ja muut kaikki ovat matkustaneet pois. -- +Sanokaapa, olisiko se niinkään narrimaista? + +SIIRI. Ei suinkaan. Mutta se voipi näyttää siltä. + +BIRGER. Joutavia. + +SIIRI. Te vastaatte siitä. Sanotte olevanne se, joka keksi tuon. + +BIRGER. No niin, minä otan hartioilleni koko tuon kauhean +edesvastauksen. + +SIIRI. No sitten! (Hyppää ylös ja rupeaa asettelemaan järjestykseen. +Arvellen.) Mutta emmekö menisi saliin? + +BIRGER. Minä en halua saliin; minä jään mieluummin tänne. + +SIIRI (yhä puuhaillen, panee puita uuniin). Katsokaas nyt, eikö meillä +ole hauskaa? + +BIRGER. Erinomaisen! -- Mutta te olette varmaan suruissanne, ettei +Kalle ole täällä. + +SIIRI. Ei vähääkään! Auttakaa minua! (Ojentaa viiniputelin). + +BIRGER (avaa pullon ja kaataa laseihin). Kas näin! + +SIIRI. "Tervetullut mun halpaan majaani". Maljanne! + +BIRGER. Maljanne! -- Mutta kyllä te osaatte elää! (Kilistävät.) Vaan +nyt kun istumme näin hauskasti, niin kertokaapa nyt jotain omasta +elämästänne. Kuinka kauan olette ollut täällä? Jaa -- -- -- Niin, enhän +minä tiedä mitään. Tuskin tiedän, mikä teidän nimenne. Se on totta -- +"Siiri" -- sanoi Kalle. + +SIIRI. Hän on kai jutunnut yhtä ja toista. + +BIRGER. Ei sanaakaan. + +SIIRI. Mutta se ei ole ollenkaan hauskaa puhua minusta. Puhelkaamme +ennemmin jostain muusta. + +BIRGER. Joko te taas epäilette minua? + +SIIRI. En -- en; näytättehän te niin hyvältä ja ymmärtäväiseltä. + +BIRGER. Hyvä ja ymmärtäväinen! + +SIIRI. Miksi te nauratte sille? + +BIRGER. En suinkaan. Minulle johtui vaan jotakin mieleen. No, ovatko ne +ystävällisiä teitä kohtaan täällä? + +SIIRI. Ovat. + +BIRGER. Ja te olette oikein tyytyväinen? + +SIIRI. Kyllä, -- vaikka ei se sentään ole, niinkuin oli kotona ennen. + +BIRGER. Ettekö kertoisi minulle kodistanne? + +SIIRI. Eipä siitä ole paljoa kerrottavaa. Äitini oli ollut vaan +palvelustyttö ja isäni sukulaiset olivat kovasti vihoissaan siitä, että +isäni meni hänen kanssaan naimisiin. Eivätkä koskaan häntä vähääkään +auttaneet. Äiti tuli sairaaksi ja silloin oli isällä kovat ajat; hän ei +mitenkään tahtonut päästä eteenpäin. Hän oli vuokrannut nimismiehen +kartanon ja me asuimme pienessä sivurakennuksessa. Kalle ja minä +leikittelimme aina yhdessä. -- -- -- Minä olin neljätoistavuotias kun +äiti kuoli ja isä kuoli vuosi sitten. Silloin olin minä yksin ja setä +otti minut luokseen, kun ei minulla ollut muutakaan turvaa. + +BIRGER. No ja mitä odotatte tulevaisuudelta? + +SIIRI. Ensin opettelen kaiken, mitä täällä konttoorissa on opittavaa ja +jos setä huomaa minusta jotakin tulevan, antaa hän minun vielä oppia +kirjanpitoa. Silloin minä kyllä tulen toimeen. + +BIRGER. Ja te tyydytte siihen? + +SIIRI. Kyllä. + +BIRGER. Te epäröitte? + +SIIRI. Niin. -- Toisinaan on minulla niin kova halu päästä ulos +maailmaan. + +BIRGER. Tosiaan! + +SIIRI. Niin. -- Istua konttoriin suljettuna, se ei kuitenkaan ole +elämätä. -- Mutta -- siitä minä en tavallisesti puhu kenellekään. + +BIRGER. Vai niin, te haluatte ulos maailmaan? Käydä kauniissa +vaatteissa ja kulkea kemuissa, tulla kihlatuksi ja saada lahjoja, olla +yhden morsian, mutta monen lempimä -- -- -- Vai niin, tekin jo tiedätte +semmoisen olevan tapana ja että se on hauskempaa kuin istua +konttoorissa! -- -- Tosiaan, onhan se ymmärrettävää! Ja sitten päästä +rouvaksi ja saada elatusrahoja. "Eivät he kehrää, eivätkä kokoo +riiheen" -- rouvat eivät koskaan sitä tee -- "mutta ei Salomo kaikessa +loistossaan ollut komeammin puettu kuin yksi heistä." -- Se on se, +mille naiset antavat nimen: päästä ulos maailmaan. Ja sitäkö tekin +haluatte? + +SIIRI. Hyi, kuinka häijysti te puhutte! + +BIRGER. Sattuiko? + +SIIRI. Ei, mutta minua tuntui peloittavan. Se oli jotain hyvin pahaa, +jota lausuitte. + +BIRGER. Kuinka? Sanokaapa mitä tarkoitatte? + +SIIRI. Kun te siitä puhuitte, tuntui minusta, niinkuin minä sitä +todellakin olisin tarkoittanut. Mutta sitä minä en tehnyt. Ja kumminkin +se tuntui niin omituiselta, -- ihan samalta, kun äiti ennen huomautti +minulle, että olin tehnyt jotakin pahaa. Tänne se koski kipeästi. Mutta +en minä ajatellut, niinkuin te luulette. Minä en tahdo tulla +turhamaiseksi, vaan hyvä ja rehellinen ihminen on minusta tuleva +-- -- -- Se on varmaan tuhmaa puhua siitä: semmoisesta ei pitäisi +puhua, vaan tehdä. + +BIRGER. Minä olen loukannut teitä. + +SIIRI. Ette. Minä tulin vaan ajatelleeksi. Minä tarkoitan että minä +olen varmaan kiittämätön. Minulta ei oikeastaan puutu mitään. Enkä minä +tahtonutkaan napista; minullahan ei ole mitään hätää. Minä mietin vaan, +että maailmassa varmaan löytyy hyvin paljon sekä hyvää että pahaa ja +monenmoisia ihmisiä; ja että minä tahtoisin oppia niin paljon ja -- --. +Täällä konttoorissa on toinen päivä aivan samanlainen kuin toinenkin; +mieli ei tule pahaksi, kun torutaan, eikä iloiseksi, kun kiitetään, +kaikki on vaan yhdentekevää. Ei milloinkaan ole oikein ikävää, eikä +koskaan oikein hauskaa. Ja kun edeltäpäin jo tietää, ettei mitään tule +tapahtumaan, eikä mitään voi tapahtua muuta kuin -- että viimein tulee +vanhaksi ja kutistuu kokoon. Eikä silloin ole mitään nähnyt elämästä. +Se tuntuu tyhjältä. + +BIRGER. Ja te ette tahtoisi sitten tulla vanhaksi ja kuivettuneeksi? + +SIIRI. En tiedä. Mutta ajattelen että voisi tapahtua jotain sitä ennen. + +BIRGER. No, ja mitä te toivoisitte sitte tapahtuvaksi? + +SIIRI. En minä tiedä itsekään. Minä ajattelen niin paljon +mahdottomuuksia. + +BIRGER. Mitä esimerkiksi? + +SIIRI. Te nauratte sille. + +BIRGER. En. + +SIIRI. Saattaisi tulla joku rikas, vanha rouva -- hyvin rikas -- joka +mieltyisi minuun ja ottaisi minut mukaansa kauas, hyvin kauas. + +BIRGER. Mihin? + +SIIRI. Italiaan esimerkiksi. + +BIRGER. Luuletteko koskaan semmoisen vanhan rouvan ilmestyvän? + +SIIRI. En, sitä en luule; minä sanon vaan, että jos tulisi semmoinen. +-- -- Niin tiesinhän sen! Se on narrimaista, -- ja te nauratte sille. + +BIRGER. En maar', sitä en tee. -- Ja jos nyt ei ilmestyisi tuommoista +vanhaa rouvaa? + +SIIRI. Sitten en tiedä mitään neuvoa. + +BIRGER. Kuulkaapas; minun tekisi nyt mieleni puolestani uskoa teille +jotakin. + +SIIRI. Mitä? + +BIRGER. Tiedättekö mitä merkitsee mennä takaukseen. + +SIIRI. Josko minä tiedän! Kyl-lä! Siinä voi joutua häviöön. Voi +menettää koko omaisuutensa. Oletteko mennyt takaukseen? + +BIRGER. Olen. + +SIIRI. Sitten olette menettänyt. + +BIRGER. Niin olen. + +SIIRI. Koko omaisuutenne. + +BIRGER. Niin. + +SIIRI. Ja nyt olette köyhä. + +BIRGER< Olen. -- Iloitsetteko siitä. + +SIIRI. E-en ilostunut, sillä onhan se kauhean ikävätä. Mutta pidän +teistä nyt enemmän. (Istuu likemmäs.) + +BIRGER. Miksi niin? + +SIIRI. Minä en kärsi rikkaita ihmisiä. Minä vihaan niitä. + +BIRGER. Vihaatte? + +SIIRI. Niin. Sillä jos ei löytyisi rikkaita, ei tuntisi itseään niin +köyhäksi ja kurjaksi, niinkuin toisinaan tuntuu. + +BIRGER. Mitä kurjuudella tarkoitatte? + +SIIRI. Minä tarkoitan, kun tietää olevansa kömpelö, ruma ja taitamaton, +että häpeässään mielellään lyyhistyisi vaikka hiiren loukkoon. Minusta +tuntuu, kuin olisi se rikkaiden syy, ett'en minä osaa soittaa pianoa, +puhua ranskaa eli näyttää korealta -- ainoastaan istua nurkassa ja +häpeillä. + +BIRGER. Niinkö te tavallisesti teette? + +SIIRI. Niin. Mutta kurjinta kaikista oli erään kerran. + +BIRGER. Milloin? + +SIIRI. Sedän syntymäpäivillä. + +BIRGER. Istuitteko silloinkin nurkassa? + +SIIRI. Istuin ja olin iloinen että sain siellä ollakin. + +BIRGER. No, ja miksi? + +SIIRI. Kaikki toiset olivat niin hienoja, niin hienoja. Pöyhkeöinä ne +siinä kävelivät ja hameensa kahisivat. -- Kauniita ne olivat ja hauska +niitä oli katsella. -- Ja sitten niillä oli viuhkat kädessä, jolla ne +löyhyttelivät näin ja sitten ne kiemailivat ja kääntelivät laahojaan ja +sitten tuli herroja, jotka kumarsivat näin, vaan silloin olisi teidän +pitänyt nähdä, miten naiset näyttivät alentuvaisilta -- istuivat +jäykkinä ja heittivät vaan tämmöisen silmäyksen sivulle. + +BIRGER. Ja te istuitte ja kadehditte niitä? + +SIIRI. En, en kadehtinut. -- Mutta minä tahtoisin tallata kaikki +rikkaat. Minä vihaan niitä. + +BIRGER. Tehän olette pieni villieläin. + +SIIRI. Astuin lattialle. Minulla ei ollut muuta hametta kuin tämä. +Mutta se oli uudempi silloin tietysti. Minä satuin katsomaan peiliin ja +näin että näytin puoleksi kynityltä peltovarikselta. Minun mustat +hansikkaani ulottuivat vaan tuohon saakka ja kun minä kävelin yli +laattian, katsoivat kaikki minuun. Pari niistä nauroi. Ja minä olen +niin varma siitä, että ne nauroivat minulle. Onko heillä oikeus tehdä +minusta pilaa, jos en minä ollut niin hieno kuin he. + +BIRGER. Mutta nythän ne tulevat pilkkaamaan minuakin. + +SIIRI. Miksi niin? + +BIRGER. Minäkin olen nyt köyhä ja saan käydä huonoissa vaatteissa. + +SIIRI. Ei, teille he eivät naura! + +BIRGER. Vai -- niin! -- Mutta mitä luulette Idan sanovan? + +SIIRI (äkkiä). Älkää puhuko siitä heille. + +BIRGER. Eikö se olisi epärehellistä? + +SIIRI. Kyllä. -- Mutta teidän ei pitäisi siitä kumminkaan puhua. + +BIRGER. Luuletteko Idan purkavan kanssani? + +SIIRI. Sitä minä en tiedä. + +BIRGER. Sanokaa suoraan vaan. + +SIIRI. Jos jostakin pidetään, pidetään kai hänestä, olipa hän köyhä tai +rikas. + +BIRGER. Se oli mutkallinen vastaus! No, mutta luuletteko Idan pitävin +minusta? + +SIIRI. Sen minä kyllä luulen. + +BIRGER. Aina vaan kiertelemällä! Sanokaapa: luuletteko hänen ehkä +pitävän jostakin toisesta enemmänkin kuin minusta? Niin, tahi ei! + +SIIRI. Ei! + +BIRGER. Saatatteko katsoa minua silmiin sitä sanoessa? + +SIIRI (katsoo häneen). + +BIRGER. Te näytätte olevan pieni rehellinen sielu. Minun mieleni tekisi +kertomaan teille jotain. Lupaatteko olla siitä puhumatta? + +SIIRI. Lupaan. + +BIRGER. Antakaa kätenne sen päälle. + +SIIRI (antaa kätensä). + +BIRGER (pitäen sitä omassaan). Voitteko lyödä kättä myös siitä toisesta +asiasta -- Idaa koskevasta. + +SIIRI (tempaa pois kätensä). + +BIRGER. Niin, kuinka nyt kävi! + +SIIRI. Mitenkä minä voisin sitä tietää. + +BIRGER. Kas niin, minä en tahdo kiusata teitä enempää. Tulkaa nyt ja +istukaa, niin minä kerron. Ei sinne! Täällä teidän täytyy istua. Kas +noin. Kääntykää minuun. Noin! Ja kuunnelkaa nyt: Minä olin tuskin +kahdenkymmenen täyttänyt, kun ensi kerran näin Idan ja en juuri koskaan +ollut naisten seurassa. Siksi rakastuin häneen paikalla. Minä en +tiennyt, jos hän oli hyvä tahi paha, tiesin vaan että hän oli kaunein +tyttö, minkä siihen saakka olin nähnyt. Tuntemaan toisemme opimme vasta +sitte, kun olimme kihloissa ja mitä tutummaksi tulimme, sitä vähemmäksi +kävi myötätuntoisuus välillämme. Hän on kylmä, niin kauhean kylmä ja +hän jäähdytti minunkin tunteeni. Mutta minä tarvitsen jonkun, joka +rakastaa minua, huolimatta olenko rikas tahi köyhä, onko minulla varaa +antaa lahjoja eli ei. Näettekös, löytyy suuria täysikasvuisia miehiä, +jotka kaipaavat rakkautta, aivan kuin pikku lapset. Äitini kuoli, kun +olin yhdeksän vuotias. Vaan minä muistan hänet niin tarkoin. Pimeinä +syysiltoina, kun myrsky ulkona oikein raivosi, silloin usein oli tapani +vetää lakana koko pääni yli ja peitossa ollessa kuvitella mieleeni, +että koko huone nyt rymähtäisi kokoon. Ja kun katsoin sen alta, näytti +todellakin, kun olisi seinät horjuneet. Kuinka selittämättömän +turvalliselta silloin tuntui, äidin tullessa sängyn vierelle -- hiljaa +ja rauhallisesti, niinkuin hän aina liikkui -- kiertävän peitettä hyvin +ympärilleni, suudellen minua tukalle! Toisinaan uskottelin hänelle, +että olin unessa ja sitte yht'äkkiä käännyin ja kiersin käteni hänen +kaulalleen. Ja silloinkos minä nauroin! Ja koko pelkoni oli silloin +myös poissa. -- -- Kuinka hyvin sen vielä muistan, vaikka siitä on jo +niin pitkä, pitkä aika. Tuntui niin suloiselta ajatella että löytyi +edes yksi, joka rakasti yli kaikkien. Rauhallisin onnen hetki oli se +kun sai painua hänen syliinsä ja lujasti luottaa häneen ja uskoa +hänellä olevan voimaa kaikkeen ja tietää hänen pysyvän aina semmoisena, +-- ettei mikään saisi hänen mieltänsä muuttumaan. Mutta te itkette! +Miksi te itkette? + +SIIRI. En minä itke! + +BIRGER. Olen aina uneksinut, että maailmassa löytyisi edes yksi nainen, +joka pitäisi niin paljon minusta, että hän unohtaisi muun maailman ja +tyytyisi vaan minuun. Ei tuntisi itseään onnettomaksi, vaikka meidän +täytyisi kulkea huonoissa vaatteissa, muut meitä halveksivat, tahi jos +olisimme pakoitetut tekemään yksitoikkoista työtä -- kun hän vaan saisi +jakaa elämän vastukset minun kanssani -- saisimme olla toistemme omat. +Ajatelkaa: ettei hänellä olisi mitään muuta maailmassa kuin minun +rakkauteni ja tuo työ, jota te niin kammotte. + +SIIRI. Minä en kammo työtä, vaan ainoastaan yksitoikkoisuutta. + +BIRGER. Mutta ajatelkaa sitä naista, joka olisi minuun sidottu, hän ei +olisi ainoastaan yksitoikkoiseen työhön tuomittu, hän olisi sysätty +nurkkaan samalla lailla kuin te olitte setänne syntymäpäivänä. + +SIIRI (hiljaa). Mutta te häntä kumminkin rakastaisitte. + +BIRGER. Ja sekö voisi palkita kaiken muun? + +SIIRI (äkkiä). Jos te ette halua enään näitä, niin minä vien ne pois. + +BIRGER. Antakaa tarjottimen jäädä, se on liian raskas teille. Miksi +tahdotte pois? + +SIIRI. Minä sanon vaan Nillalle, että hän laittaa teetä ruokasaliin. + +BIRGER. Te saatte mennä vaan yhdellä ehdolla. + +SIIRI. Millä. + +BIRGER. Että me juomme teen täällä. Jos en minä olisi tänne tullut, +olisitte varmaankin ollut koko illan täällä. + +SIIRI. Niin, sen olisin. + +BIRGER. Ja täällähän me jo olemme kotiutuneet. + +SIIRI (menee ulos, palajaa oitis). + +NILLA (teetarjottimen kanssa. Siiri auttaa.) + +BIRGER (hiljaa). Kuulkaapa, eikö tämä ole hyvin hauskaa kaikissa +tapauksissa? Kaikki muut ovat matkustaneet huvittelemaan ja me kaksi +jätetty nurkkaan -- seurapuvun puutteessa. + +SIIRI. Mutta herroina koko talolle! -- saan vaan käskeä. Eikö totta, +Nilla? + +NILLA. Niin, Jumala häntä siunatkoon. (Menee.) + +BIRGER. Luojalle kiitos, että näen teidät iloisena jälleen! Minä +pelkäsin pahoittaneeni teitä. + +SIIRI. Ette suinkaan. On hauskaa kun tulitte. Minusta tuntuu kun +olisimme olleet tuttavia jo sata vuotta. Nyt en minä teitä hiukkaakaan +pelkää. + +BIRGER. Pelkäsittekö alussa? + +SIIRI (nauraen). Pelkäsin maar'! Ja minun ensimmäinen ajatukseni oli: +Kaikki minun makeiseni! Tehän tulitte ja häiritsitte minun kestini. Kas +niin, nyt istumme pöytään. Minä olen emäntä. Olen aina kuvitellut sen +olevan hauskaa, pitää emännyyttä ja hoitaa teekannua. (Tarjoaa.) + +BIRGER. Kiitos, kiitos; te olette vieraanvarainen. Mutta älkää unohtako +itseänne lii'oin. + +SIIRI. Ette voi ajatella, kuinka maukkaita nuo kakut ovat. + +BIRGER. Kiitos. Mutta en saanut vielä kertoa loppuun. -- Sen +minä vaan tahdoin sanoa, että tuo peitetty kylmyys, jota kauan olen +luullut Idassa huomanneeni, on vähitellen muuttunut todelliseksi +välinpitämättömyydeksi. Ja minä olen saapunutkin tänne vaatiakseni +selvitystä. -- Ja nyt kun tiedätte asian todellisen laidan, sanokaa, +mitä te neuvoisitte minua tekemään. + +SIIRI. En minä voi neuvoa teitä mihinkään. + +BIRGER. Ja miksette? Te tunnette hänet ja tohdinpa melkein sanoa -- +minut myös. + +SIIRI. Miksi te yhä puhutte siitä. Ettekö olisi voinut odottaa, siksi +kuin olisin juonut teeni. Nyt minä en voi syödä enkä juoda. (Telefooni +helisee. Siiri tahtoo nousta, vaan Birger ehkäsee.) + +BIRGER. Älkää nyt siitä välittäkö, vaan kuulkaa ensin mitä minulla on +teille sanottavaa. + +SIIRI. Te tahdotte viekotella minua puhumaan jotakin ja sitten saattaa +minut pulaan. Mutta se on häijystä. + +BIRGER. Saattaa teidät pulaan! Kuinka voitte uskoa minun --? + +SIIRI. Minkätähden sitte kiusaisitte minua tuolla asialla. (Helinä.) + +BIRGER. Ei. Kuulkaa nyt! Minä tulin tänne sillä vakaalla päätöksellä, +että ennenkun täältä lähden, jätän tämän. (Näyttää sormusta.) Siitä +huolimatta mitä olette sanonut, tahi ette sanonut. + +SIIRI. Vaan jos sitte perästäpäin kadutte. (Helisee.) Se on vaan Kalle, +joka tahtoo puhua kanssani. + +BIRGER. Kadun! -- Minä olen jo tarpeeksi kauan sitä katunut. Mutta nyt +se on loppuva. + +SIIRI. Minun vikani se ei kuitenkaan ole; minä en ole sanonut mitään. +(Helinää.) Siunattu poika! (Juoksee telefoonille, puhuu sinne.) Oletko +sinä ihan hurja, Kalle? + + * * * * * + +Niin, niin, mutta et sinä kumminkaan taloa saa hajoittaa sen tähden. +Minulla on sitä paitse vieraita. (Birgerille, joka aikoo keskeyttää.) +Ei, odottakaa; minä läksytän poikasen ensin. (Telefooniin.) Kuinka sinä +taannoin taas käyttäydyit. Helisytit ihan sedän nenän edessä. + + * * * * * + +Et ollut telefoonissa! Mitä puhetta se on? -- Oh! -- -- (Katsoo +Birgeriin.) Tämähän on Kallen ääni, vaan taannoinen -- -- -- + +BIRGER. Antakaa minun selittää, kuinka -- -- -- + +SIIRI. Niin, se oli teidän äänenne! (Telefooniin.) Hyvää yötä, Kaarlo. +Minulla ei ole enään aikaa. (Sulkee telefoonin ja kääntyy Birgeriin.) +Se oli -- se oli -- Sitä en minä olisi koskaan teistä uskonut. Te +sanoitte itsenne olevan Kaarlo. Ja te sinuttelitte minua. + +BIRGER. Mutta älkää siitä noin tulistuko! Sehän oli vaan leikkiä. + +SIIRI. Se oli valetta, se oli, oli -- -- -- oh, se oli -- -- -- se oli +petosta! + +BIRGER. Mutta antakaa minun toki selittää, kuinka asia oikeastaan on. + +SIIRI (heittäypi tuoliin). Sanokaa vaan mitä tahdotte, nyt en minä +välitä siitä. + +BIRGER. Kaarlo oli hiukan vilustunut ja äitinsä oli pakoittanut hänet +sängyn omaksi. Tänään kun ai'oin mennä käräjähuoneesen, kysyäkseni jos +Ida oli vielä täällä, sanoi Kalle: Siellä on ihan varmaan Siiri +telefoonissa. Tervehtikää häntä ja sanokaa että minä makaan sairaana ja +sen vuoksi en ole näinä kahtena päivänä häntä puhutellut. + +SIIRI. Mutta miten pisti päähänne --? Oh, se on häpeällistä! + +BIRGER. Se oli hetkellinen mielijohde. Minunhan piti telefoneerata +teille, enkä teistä muuta tietänyt kuin että nimenne oli Siiri ja että +minun tuli sanoa Kaarlolta terveisiä. Mikä minua oitis viehätti, oli +teidän kaunis äänenne, ja minä halusin kuulla sitä uudelleen. Ja +silloin minut voitti poikamainen halu -- saada tietää, mitä teillä +saattoi olla telefoneerattavaa joka iltapäivä. + +SIIRI. Eipä niinkään joka iltapäivä. + +BIRGER. Ja kun kerran olin alottanut, en voinut lopettaa -- se oli +siksi huvittavaa. + +SIIRI (hyppää tuolilta). Jesus -- minä puhuin Idasta! Silloin olen minä +kumminkin syypää! -- Oi, se on kauheata. + +BIRGER. Eipä niinkään kauheata. Kiitos vaan siitä. Mitä teiltä sain +kuulla, teki lopun viimeisestäkin epäröimisestäni ja -- -- -- + +SIIRI. Hiljaa! Vaunut! Jokohan he palajavat. Onhan nyt niin aikaista. +-- Meidän täytyy saada nämä ulos. (Juoksee sisään ja ulos tyhjentäen +pöytää.) + +BIRGER (tahtoo pidättää häntä). Odottakaa hetkinen. Niinhän te liehutte +kuin mettinen. + +SIIRI. Minä tunnen vaunun sen kolinasta. Minun täytyy ennättää. +(Irrottautuu.) + +BIRGER, Mutta kuulkaahan toki -- + +SIIRI. Se saa jäädä toiseksi kertaa. (Juoksentelee yhä.) + +BIRGER (pidättää häntä väkisten, nauraen). Täytyykö sen +välttämättömästi olla vanha rouva, jonka kanssa lähtisitte Italiaan? + +SIIRI (kummastuu). Rouva? + +BIRGER (päästää irti hänet). Niin. Ja yksi asia vielä. Onko se niin +ihan varma, että te vihaisitte minua, jos minä en olisikaan köyhä? + +SIIRI. Sitten -- sitten olette tehnyt pilaa minusta! Ja silloin se on +ihan varma. (Ulos.) + +TUOMARI (turkki yllä). Rakas poikaseni! Hyvää iltaa, hyvää iltaa. Vai +niin, sinä olet tullut tänne. Niin, olihan se kauhea tapaus, kuulin +vasta tänä iltana. Ja sinä olet takauksessa. Se oli yleisenä puheena +tanssiaisissa. Niin, tiedätkös, kun minä sen kuulin, niin en minä +kyennyt syömään enkä juomaan. Tulin ihan kipeäksi. En voinut olla +siellä, en, sitä en voinut. Ja entä Ida sitten! Oh, hyvä luoja, +nykyajan ihmiset ne ovat ihan hassuja! Kuinka suuresta summasta saat +vastata? + +BIRGER. Mitätön summa, kuusituhatta kruunua ja sekin kahteen mieheen. +Se on vaan turhaa hölyä. + +TUOMARI. No Jumalan kiitos, Jumalan kiitos! Mutta kaikissa tapauksissa +oli hyvä että tulit. (Huutaa ulos.) Ida! Niin tiedätkös, ai'oin siitä +kirjoittaa sulle tänä iltana. Minulla ei ollut hetkenkään rauhaa tuossa +siunatussa -- tuossa kirotussa kestissä, piti sanomani. (Huutaa taas.) +Ida! Etkö sinä kuule, Ida! Sinä tulit kuin kutsuttu, poikaseni. Oli +oikein hyvä että tulit -- -- -- Mutta nepä nyt ovat kummallisia +ihmisiä! (Menee ovelle ja huutaa.) Tahdotteko olla hyvä, notario ja +sanoa Idalle, että hän tulee alas! -- Kelpo lakimies, mutta peijakas +ihmisenä, kaikissa tapauksissa. Niin, nyt saat itse -- -- + +IDA (epäröiden, katselee tutkivasti Birgeriin ja lähenee vitkaan). Sinä +olet täällä! Sehän oli ikävää -- hm -- Eno aikoi kirjoittaa sinulle. +Minulla ei ollut aavistustakaan, ennenkuin tänä iltana. Se sai minut +kovin pahoille mielin. + +BIRGER. Sinun osanottosi on ihan odottamatonta. + +IDA. Se on koskenut minuun kipeämmin kuin voin sanoakaan. Sinä ehkä et +usko, mutta -- -- se on tosiaankin sinun tähtesi -- -- ei, minä en voi +selittää ajatustani, mutta -- se on kauhean raskasta! (Nostaa käden +silmilleen.) + +BIRGER. Sinä luulet että -- --. Se, kuinka suureksi summa on sanottu, +koska hän ottaa sen noin traagilliselta kannalta. + +TUOMARI. Jotkut tiesivät sen olevan 60,000, toiset taas sanoivat että +olit taannut puolet ostohintaa ja että koko omaisuutesi luistaisi siinä +jutussa. + +IDA (jännityksellä). Eikö se sitte olekaan totta? + +BIRGER. Mikä ilo! Onko sääliväisyytesi minua kohtaan todellakin niin +suuri? + +IDA. Eikö se ole totta? + +BIRGER (katselee ivallisella hymyllä Idaa). Ei. + +IDA. Oh, -- niin putosi kuin kivi sydämmeltäni! + +BIRGER. Arvelet ehkä, että olisi sinun ollut vaikea valita, jos olisin +ollut köyhtynyt? Kiitos! Ja kas tässä palkka jalomielisyydestäsi. +(Vetää kihlasormuksensa ja ojentaa Idalle.) + +SIIRI (kurkistelee pyöreästä ikkunasta). + +IDA (ennen kuin ottaa). Sinä itse tahdot sen? + +BIRGER. Niin, minä tahdon. (Näkee Siirin, on puhkeamassa nauruun, mutta +ei ole huomaavinaan.) + +IDA. Ja sinä eroat kaipauksetta? + +BIRGER. Ilman pienintäkään kaipausta. + +IDA. Nyt eno -- nyt et varmaan enään ole minulle suutuksissa. + +SIIRI (on putoamassa, tarttuu kiinni oveen, joka ponnahtaa auki. Tulee +päistikkaa sisään. Toiset katsovat häntä kummastellen. Siiri potkaisee +nopeasti jakkaran syrjään ja sulkee oven.) Minä -- minä tahdoin vaan +pyytää sedältä -- -- Minun piti pyytää anteeksi -- kun niin vähän on +tullut kirjoitetuksi tänään. + +TUOMARI. Rakas lapsi, ei sinun olisi sitä varten tarvinnut noin lentäen +tulla sisään. En minä mikään hirviö ole. + +SIIRI (toipuu). Ei, mutta -- mutta minua hävettää, kun niin vähän tuli +tehdyksi. Sen minä vaan ai'on sanoa, mutta huomenna -- + +TUOMARI. Hä, hä, hä! Pitää olla oikea tuulihattu, kuin sinä, joka sen +ilmoittamisella moista kiirettä pitää! Nuku rauhassa vaan sen tähden. + +BIRGER. Oikeastaan syy onkin minun. Minä melkein pakoitin häntä +pitämään seuraa kanssani. (Viimeisten sanojen aikana on Ida ja tuomari +ruvenneet hiljaa puhelemaan keskenään. Ida pitää tuomarin kauluksesta, +puoleksi pois käännettynä. Seisovat ovella, pois mennäkseen. Birger ja +Siiri ovat lähenneet etu-alaa.) + +BIRGER (hiljaa Siirille). Nyt teitä odottaa rangaistus; minä näin +teidät. + +SIIRI. Sen uskon! Jakkara luiskahti altani ja minä olin vähällä lyödä +nenäni ruudun läpi. + +BIRGER (nauraa). Mitä te siellä teitte? + +SIIRI. Mitäs te teitte telefoonissa? + +BIRGER. Eikö olisi parasta että ajoissa avattaisiin pieni erehdyskontto +molemman puolisille pikkusynneille? Minusta näyttää kuin se olisi +tarpeellinen! Kuunnella ovissa -- hyi! + +SIIRI. Niin, minä häpeän! Ruutu oli kai pahempi kuin telefooni. Minä +olen tosiaan pahoillani, että tulin siitä kurkistaneeksi. + +BIRGER. "Tulitte", -- ha, ha, ha! -- niin te näytätte tosiaankin olevan +pahoillanne. + +SIIRI. Oi, minä olen niin iloinen! + +BIRGER. Kiitos! (Ojentaa kättä.) Ja hyvää yötä nyt. Sovitaanko siitä, +että uneksimme -- Italiasta? + +SIIRI (katsoo ensin kysyvästi, sitten iloisesti, säteillen onnesta). +Kyllä! + +Loppu. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Telefoonissa, by Victoria Benedictsson + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44248 *** |