6 files changed, 2583 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/44248-0.txt b/44248-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..cf538a4
--- /dev/null
+++ b/44248-0.txt
@@ -0,0 +1,1092 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44248 ***
+
+TELEFOONISSA
+
+Yksinäytöksinen kuvaus
+
+
+Kirj.
+
+ERNST AHLGREN [Victoria Benedictsson]
+
+
+
+U. W. Telén & Co. Kuopio, 1898.
+
+Kuopion Uudessa Kirjapainossa.
+
+
+
+
+
+
+HENKILÖT:
+
+ _Kihlakunnan tuomari Eskilson_. Maaseututuomari.
+ _Siiri_, hänen veljensä tytär.
+ _Ida_, hänen sisarensa tytär.
+ _Birger_, Idan sulhanen.
+ _Nilla_, vanha talouden hoitaja.
+ _Notario_.
+ _Tytöt_.
+
+Tapaus tuomari Eskilsonin konttoorissa.
+
+
+
+
+Iso huone, vanhanaikuiset huonekalut. Vasemmalla iso kirjoituspöytä,
+ihan sen vieressä telefoonikone. Isot akkunat, pienillä ruuduilla,
+verhottu paksuilla tummilla villauutimilla. Oikealla iso vanhanaikainen
+uuni, jonka ala-osasto muodostaa penkereen, jolle on asetettu kaksi
+suurta kukkavaasia, ilman kukkia. Uunin lähellä pienempi pöytä. Ovia
+perällä. Oikealla pienempi pöytä, vievä käytävään; ylhäällä oven päällä
+ympyriäinen lasi-ikkuna, ulkoa verhottu uutimella; ovi avautuu sisään
+päin. Kirjahyllyjä, täynnä paksuja kirjoja, asiakirjoja y.m. papereja.
+Pari suurta mukavaa nojatuolia. Vasemmalla seinällä vanha kaappi.
+Lamppu kirjoituspöydällä on sytytetty. Pienemmällä pöydällä on
+ompelurasia.
+
+SIIRI (istuu ja kirjoittaa. Telefoonikello helisee. Hyökkää ylös ja
+puhuu telefooniin.) Sinäkö se olet Kalle? (Äänettömyyttä. Hän
+kuuntelee.) Miksi et ole soittanut kertaakaan näinä kahtena päivänä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Sitä minä juuri epäilinkin. Sinun äänesi kaikuu niin vieraalta. Voitele
+talilla jalkapohjasi ja kääri villasukka kaulaasi illalla, kun rupeat
+levolle; mutta käännä sukka nurin, muuten siitä ei ole apua. Niin minä
+aina teen, kun olen vilustunut.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mille sinä naurat?
+
+       *       *       *       *       *
+
+Siltä se ihan kuului, niinkuin olisit nauranut.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Vai niin! -- Tiedätkös, minä jään aivan yksin kotia koko illaksi.
+Toiset kaikki menevät tanssiaisiin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Hyvä Jumala, -- pitäisihän sinun tietää, ettei minulla ole pukua, millä
+tanssiaisiin menisin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kyllä Ida menee. Ja notario myöskin. Et usko kuinka hän hakkailee Idaa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ida on kovasti ihastunut häneen, olen siitä ihan varma. Ja setä on
+aikalailla torunut häntä siitä. Minä kuulin itse, ovi oli vähän
+raollaan. Hän sanoi Idalle, että hänen sulhasensa on parain ihminen
+maan päällä ja että on synti ja häpeä, että Ida käyttäikse sillä tavoin
+häntä kohtaan.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Oh! hän meni kai kihloihin sentähden, että tuo mies oli niin rikas.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Sitä en tiedä, mutta minä olen kuullut tyttöjen puhuvan hänestä.
+Seuroissa kuuluu hän olevan oikea jörö, tulee aina sisään huoneisiin
+isot ratsassaappaat jaloissa. Hän ei ole ensinkään "chic", niinkuin
+sanotaan. -- Tiedätkö mitä "chic" merkitsee.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Olla oikein stiili eli moderni, -- niinkuin notario. Ida sanoo aina
+hänen olevan _chic_.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Sinä!? Sitä ei sinusta tule ikinä?
+
+       *       *       *       *       *
+
+Nyt sinä saisit hävetä. Milloin minä olen sitä sanonut? Sinä olet pitkä
+roikale, sinulla on suuret korvat ja hoikat sääret, mutta kyllä minä
+pidän sinusta kumminkin kaikissa tapauksissa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ole huoleti! Se ei voisi minulle milloinkaan johtua mieleen. Minä
+tiedän ihan tarkoilleen, minkä näköisen minä haluaisin sulhaseni
+olevan. Ei vähääkään sinun näköisesi ja sitten tulee hänen olla hyvän
+ja ymmärtäväisen ja --
+
+       *       *       *       *       *
+
+Hei, kuinka sinä olet utelias notarion suhteen. Niin, setä sanoo, että
+hän voi päästä varatuomariksi jo ensi käräjien jälkeen. Hän tulee
+lopettamaan vähintäin valtioneuvoksena, sanoi setä ja -- -- (keskeyttää
+äkisti, istuu pulpetin ääreen kirjoittamaan.)
+
+TUOMARI. No, se on oikein, että teet työtä tipaseni. (Telefooni kello
+soi.) Kuka nyt vielä telefoonia helistää, tähän aikaan?
+
+SIIRI. Minä otan selvän. (Menee telefoonille.) Kuka siellä? (Tuikeasti
+telefooniin.) Anna olla soittamatta; minulla ei ole aikaa. (Menee
+paikalleen.)
+
+TUOMARI. Kuka se oli?
+
+SIIRI. Kalle vaan.
+
+TUOMARI. Vai niin, nimismiehen poika! Minä en ymmärrä, mitä tapaa sekin
+on, että annetaan pojan mellastaa telefoonilla, minä tahdon -- --
+
+SIIRI. Ei, anna olla, setä. Minä totutan hänet kyllä siitä.
+
+TUOMARI. Tee se. No, hyvästi tipaseni. Älä nyt ole pahoillasi, vaikka
+pitää jäädä yksin kotia. Sinä olet vielä nuori ja se on vaan turhuutta
+kaikki tyyni. Teet paljon viisaammin, kun istut täällä ja teet työtä!
+-- ja vielä se sinunkin aikasi tulee. Hyvästi nyt vaan. Älä nyt ole
+pahoilla mielin. (Menee.)
+
+SIIRI (soittaa äkäisesti telefoonia; tulee kärsimättömäksi, soittaa
+uuden kerran). Oletko siellä, Kaarlo? (Kuuntelee.) Enkö minä ole
+sanonut sinulle satoja kertoja, että kun et saa vastausta minulta,
+odota kauniisti ja ole ääneti, mutta älä mene telefoonin luota,
+ennenkuin minä soitan täältä. Nyt sinä taas helisytit sitä sillä aikaa,
+kuin setä oli täällä. Semmoista ei saa enää milloinkaan tapahtua,
+muista se -- -- Mitä sinä tahdoit sanoa?
+
+       *       *       *       *       *
+
+(Elävästi.) Mitä puhut? Onko Idan sulhanen siellä?
+
+       *       *       *       *       *
+
+Sepä hauskaa: minä tahdon mielelläni nähdä hänet.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Jos hän ratsastaa oikotietä, ei mene puolta tuntiakaan, kun hän on
+täällä. Mutta sano hänelle, että Ida tulee vasta myöhällä kotia.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Minä. -- Hm, minä istun täällä huoneessa koko illan ja kirjoitan.
+Hyvästi, hyvästi! (Nyökkää telefoonille. Istuu kirjoituspöydän ääreen
+ja selailee papereja.)
+
+IDA. Rakas Siiri, tahdotko ottaa neulan ja lankaa ja ommella tuon napin
+tuohon hansikkaaseni. Ei kellään toisella ole aikaa -- -- -- Huh,
+hirmuista kuinka kuuma minulla on!
+
+SIIRI (ompelee napin).
+
+IDA (huutaa ulos perälle). Hyvä notario, minä unohdin viuhkani sinne
+ylös pöydälleni.
+
+NOTARIO (tuoden viuhkaa). Valtikka hältä vaan puuttui, -- minulla on
+kunnia --
+
+IDA. Välttäkää epäsuosiotani! Kas niin! Hyvästi, pikku Siiri; kiitos
+avustasi! (Ida ja notario menevät.)
+
+TYTÖT (tulevat perältä). Hyvästi Siiri!
+
+SIIRI. Tulkaa sisään, tulkaa sisään; antakaa minun katsella teitä.
+
+VANHEMPI (kääntelee itseään ympäri). No?
+
+SIIRI. Niin kaunis!
+
+NUOREMPI. Voit uskoa että oppilasten kukkaistanssi, se on jotain. Me
+kaksi tanssimme _pas de deux_. Katso näin! (Tanssivat.)
+
+SIIRI. Voi kuinka se mahtaa olla suloista!
+
+NUOREMPI. Mutta vaikeata, saat uskoa. Täytyy olla niin notkea ja kepeä.
+Katso näin! (Ottaa muutamia tanssiasemia.)
+
+VANHEMPI. Oletko sinä hupsu! Meidän täytyy kiirehtiä. Hyvästi Siiri!
+
+NUOREMPI. Hyvästi! (Juoksevat ulos.)
+
+SIIRI (heittäytyy tuolille kirjoituspöydän ääreen ja kätkee kasvonsa
+käsiinsä. Poistuvan vaunun kolinata kuuluu ulkoa.)
+
+NILLA (sivuovesta). Rakas pikku Siirini! Täytyykö hänen istua yksin
+täällä ja ikävöidä?
+
+SIIRI (pyyhkii silmänsä). En minä ole ollenkaan ikävissäni. (Rupeaa
+kirjoittamaan.)
+
+NILLA. Olisiko se sitte ihmeellistä -- se! Kun on nuori ja jalat
+vavahtelee, kun vaan ajatteleekin tanssia, -- -- ja sitten saapi istua
+yksin täällä! Mutta minulla on jotain pikku tytölleni.
+
+SIIRI. Onko Nillalla?
+
+NILLA. Onpa niinkin. Enkö minä saa koota vähän jotain hänelle, jonka
+täytyy kotia jäädä ikävään, kysyn minä. -- "Mitä enemmän, sitä parempi"
+-- sanoi tuomari. Ja nytpä hän saakin nähdä.
+
+SIIRI. Nilla on aina niin hyvä.
+
+NILLA. No, enkö olisi sitte! -- minun ainoalle pikku ystävälleni.
+(Menee ulos ja tulee kohta takaisin makeisten kanssa.) Kas näin; nyt
+saa Siiri herkutella miten vaan tahtoo. Ja hyvästi nyt, pikku tyysäni,
+hyvästi! (Menee.)
+
+SIIRI (istuu ja miettii). Kalle parka! Jos minä kumminkin
+telefoneeraisin hänelle tästä kaikesta. (Järjestää virvokkeita.
+Pudistaa alakuloisesti päätään, mutta ilostuu kohta jälleen. Panee
+rivakasti tuolin pöydän ääreen ja näyttää niinkuin puhuisi jollekin.
+Tarjoaa vadeista, ottaa viinipullon ja panee korkkivääntiön siihen.)
+
+NILLA. No, voitteko nyt ajatella kummempaa! Ida neiden sulhanen on
+tullut, -- hevosella ratsastanut niinkuin paha olisi kintereillä.
+
+SIIRI (laskee pullon). Vai niin.
+
+NILLA. Hän tahtoi hämmästyttää Ida neitiä, sanoi hän ja jääpi tänne
+yöksi.
+
+SIIRI. Oo, hän on hämmästyttävä, sen takaan.
+
+NILLA. Minä kehoitin häntä menemään saliin, mutta hän sanoi tulevansa
+mieluummin tänne, niin olisi joku, jonka kanssa saisi puhella. (On
+puhuessaan korjannut virvokkeet.) Kas tuossa! Kun minä vaan pääsisin
+pois! (Menee sivuovesta.)
+
+BIRGER (ratsastuspuvussa). Antakaa anteeksi, että näin tunkeudun tänne
+häiritsemään. -- Minä olen kai tavallaan esitetty teille? -- eli
+oikeammin sanoen ilmoitettu.
+
+SIIRI (tervehtii arasti).
+
+BIRGER. Te kai tunnette minut jo ennestään hiukan, Idan kautta?
+
+SIIRI. Ky-yllä!
+
+BIRGER. Minä pyydän, että kohtelette minua kuin vanhaa tuttavata
+ainakin. Minä en voi tässä puvussa mennä morsiantani tapaamaan, vaan
+olen pakoitettu odottamaan siksi, kunnes hän tulee kotia.
+
+SIIRI. He saapuvat kai vasta hyvin myöhään.
+
+BIRGER. Ja te arvelette, ettette viihdy minun seurassani niin kauan.
+
+SIIRI. Tahdotteko istua? Eli menettekö mieluummin saliin?
+
+BIRGER. Kiitän; pysyn mieluummin täällä. (Katsoo ympärilleen.) Vai
+niin, täällä on telefooni? Minne se mahtaa johtua?
+
+SIIRI. Käräjäkartanoon; siellä on telefooni nimismiehen huoneessa.
+
+BIRGER. Vai niin?
+
+(Äänettömyys.)
+
+BIRGER. Te varmaan pelkäätte minua.
+
+SIIRI. En -- oli en.
+
+BIRGER. En minä ole ollenkaan vaarallinen.
+
+    (Äänettömyys)
+
+Te soisitte kai mielellänne, että minä poistuisin?
+
+SIIRI. En -- oh en.
+
+BIRGER. Jos te vaan ette istuisi siellä ja nypisteleisi huulianne,
+ettekä näyttäisi niin kovin juhlalliselta, niin uskon että meistä voisi
+tulla hyvin hyvät ystävät.
+
+SIIRI (nousee). Ettekö tahtoisi -- kahvia.
+
+BIRGER (nauraen). Kiitos, en!
+
+    (Äänettömyys.)
+
+Jos minä nyt en olisi tullut teitä häiritsemään, niin miten olisitte
+saanut iltanne kulumaan?
+
+SIIRI. Olisin työskennellyt.
+
+BIRGER. Te puhutte pilaa? Te olette työskennelleet!
+
+SIIRI. Niin; minulla on puhtaaksi kirjoitettavaa.
+
+BIRGER (menee pöydän luo). Onko tämä teidän käsialaanne?
+
+SIIRI. On.
+
+BIRGER. Sepä on kaunista -- melkein kuin miehen käsiala. -- No mutta
+ette suinkaan olisi koko iltaa sitä tehnyt? (Katsovat toisiinsa, ovat
+purskahtamaisillaan nauruun.)
+
+SIIRI. Kyllä, -- melkein.
+
+BIRGER. Melkein? Ahaa!
+
+SIIRI. Te nauratte minulle.
+
+BIRGER. Ette ole itsekään juuri kovin totinen.
+
+SIIRI. Minä olisin pitänyt kestiä.
+
+BIRGER. Yksin.
+
+SIIRI. Ei ollut ketään toista.
+
+BIRGER. Ei, ei ollut. -- -- Minun oli määrä tuoda teille terveisiä
+Kallelta.
+
+SIIRI. Ah, todella; kiitän!
+
+BIRGER. Tuo on mukava, tuo telefooni.
+
+SIIRI. Sehän on selvää, hänen pitää kaikesta lörpötellä!
+
+BIRGER. Herra nähköön, ei hän ole sanonut muuta, kuin että hän on
+puhutellut teitä.
+
+SIIRI. Vai niin.
+
+BIRGER. Mitä pidätte hänestä?
+
+SIIRI. Hän on kauhean lapsellinen ollakseen kahdeksantoistavuotinen, --
+melkein hullumpi kuin minä itse.
+
+BIRGER. Te ette ole kahdeksantoista?
+
+SIIRI. Mutta minä olen seitsemäntoista täyttänyt.
+
+BIRGER. Hän olisi halusta tullut tänne.
+
+SIIRI. Silloin hän olisi saanut suuret silmät.
+
+BIRGER. Miksi niin!
+
+SIIRI. Oh, hän on niin kärkäs makeisille.
+
+BIRGER. Te kätkitte jotain minun tullessani.
+
+SIIRI (nauraa).
+
+BIRGER. Mihin?
+
+SIIRI. Tänne kaappiin.
+
+BIRGER. Ja mitä siellä on?
+
+SIIRI. Viiniä.
+
+BIRGER. Hei?
+
+SIIRI. Viinirypäleitä.
+
+BIRGER. Minä kiitän!
+
+SIIRI. Manteli-kiekuja.
+
+BIRGER. Vieläkö jotakin?
+
+SIIRI. Omenia.
+
+BIRGER. Mimmoinen herkuttelija!
+
+SIIRI (riemuten). Ja pähkinöitä.
+
+BIRGER. Ja kaiken tuon kanssa ai'oitte tulla yksin toimeen!
+
+SIIRI. Olisin kumminkin koettanut.
+
+BIRGER. Mutta nyt meitä on kaksi.
+
+SIIRI. Oh!
+
+BIRGER. Kas niin!
+
+SIIRI. Mutta -- --
+
+BIRGER (nauraa). -- -- Se ei sovi, niinkö?
+
+SIIRI. Kyllä, mutta -- --
+
+BIRGER. Mitä?
+
+SIIRI. Te vehkeilette kanssani.
+
+BIRGER. Sitä en totisesti teekään.
+
+SIIRI. Ja sitten, kun toiset tulevat, te nauratte ja -- --. Ette
+suinkaan te tahdo istua kanssani ja leikitellä kestiä -- niinkuin
+lapset!
+
+BIRGER. Kyllä, samoin kuta tekin.
+
+SIIRI. Se on niin kovin narrimaista.
+
+BIRGER. Ei, sitä se ei ole. Ajatelkaahan nyt: valkea tuonne uuniin,
+pieni pöytä tähän, me pöydän kahden puolen oikein kodikkaasti
+istumassa, niinkuin olisimme vanhoja tuttavia ja -- ajatelkaamme että
+meidät on jätetty kahden ja muut kaikki ovat matkustaneet pois. --
+Sanokaapa, olisiko se niinkään narrimaista?
+
+SIIRI. Ei suinkaan. Mutta se voipi näyttää siltä.
+
+BIRGER. Joutavia.
+
+SIIRI. Te vastaatte siitä. Sanotte olevanne se, joka keksi tuon.
+
+BIRGER. No niin, minä otan hartioilleni koko tuon kauhean
+edesvastauksen.
+
+SIIRI. No sitten! (Hyppää ylös ja rupeaa asettelemaan järjestykseen.
+Arvellen.) Mutta emmekö menisi saliin?
+
+BIRGER. Minä en halua saliin; minä jään mieluummin tänne.
+
+SIIRI (yhä puuhaillen, panee puita uuniin). Katsokaas nyt, eikö meillä
+ole hauskaa?
+
+BIRGER. Erinomaisen! -- Mutta te olette varmaan suruissanne, ettei
+Kalle ole täällä.
+
+SIIRI. Ei vähääkään! Auttakaa minua! (Ojentaa viiniputelin).
+
+BIRGER (avaa pullon ja kaataa laseihin). Kas näin!
+
+SIIRI. "Tervetullut mun halpaan majaani". Maljanne!
+
+BIRGER. Maljanne! -- Mutta kyllä te osaatte elää! (Kilistävät.) Vaan
+nyt kun istumme näin hauskasti, niin kertokaapa nyt jotain omasta
+elämästänne. Kuinka kauan olette ollut täällä? Jaa -- -- -- Niin, enhän
+minä tiedä mitään. Tuskin tiedän, mikä teidän nimenne. Se on totta --
+"Siiri" -- sanoi Kalle.
+
+SIIRI. Hän on kai jutunnut yhtä ja toista.
+
+BIRGER. Ei sanaakaan.
+
+SIIRI. Mutta se ei ole ollenkaan hauskaa puhua minusta. Puhelkaamme
+ennemmin jostain muusta.
+
+BIRGER. Joko te taas epäilette minua?
+
+SIIRI. En -- en; näytättehän te niin hyvältä ja ymmärtäväiseltä.
+
+BIRGER. Hyvä ja ymmärtäväinen!
+
+SIIRI. Miksi te nauratte sille?
+
+BIRGER. En suinkaan. Minulle johtui vaan jotakin mieleen. No, ovatko ne
+ystävällisiä teitä kohtaan täällä?
+
+SIIRI. Ovat.
+
+BIRGER. Ja te olette oikein tyytyväinen?
+
+SIIRI. Kyllä, -- vaikka ei se sentään ole, niinkuin oli kotona ennen.
+
+BIRGER. Ettekö kertoisi minulle kodistanne?
+
+SIIRI. Eipä siitä ole paljoa kerrottavaa. Äitini oli ollut vaan
+palvelustyttö ja isäni sukulaiset olivat kovasti vihoissaan siitä, että
+isäni meni hänen kanssaan naimisiin. Eivätkä koskaan häntä vähääkään
+auttaneet. Äiti tuli sairaaksi ja silloin oli isällä kovat ajat; hän ei
+mitenkään tahtonut päästä eteenpäin. Hän oli vuokrannut nimismiehen
+kartanon ja me asuimme pienessä sivurakennuksessa. Kalle ja minä
+leikittelimme aina yhdessä. -- -- -- Minä olin neljätoistavuotias kun
+äiti kuoli ja isä kuoli vuosi sitten. Silloin olin minä yksin ja setä
+otti minut luokseen, kun ei minulla ollut muutakaan turvaa.
+
+BIRGER. No ja mitä odotatte tulevaisuudelta?
+
+SIIRI. Ensin opettelen kaiken, mitä täällä konttoorissa on opittavaa ja
+jos setä huomaa minusta jotakin tulevan, antaa hän minun vielä oppia
+kirjanpitoa. Silloin minä kyllä tulen toimeen.
+
+BIRGER. Ja te tyydytte siihen?
+
+SIIRI. Kyllä.
+
+BIRGER. Te epäröitte?
+
+SIIRI. Niin. -- Toisinaan on minulla niin kova halu päästä ulos
+maailmaan.
+
+BIRGER. Tosiaan!
+
+SIIRI. Niin. -- Istua konttoriin suljettuna, se ei kuitenkaan ole
+elämätä. -- Mutta -- siitä minä en tavallisesti puhu kenellekään.
+
+BIRGER. Vai niin, te haluatte ulos maailmaan? Käydä kauniissa
+vaatteissa ja kulkea kemuissa, tulla kihlatuksi ja saada lahjoja, olla
+yhden morsian, mutta monen lempimä -- -- -- Vai niin, tekin jo tiedätte
+semmoisen olevan tapana ja että se on hauskempaa kuin istua
+konttoorissa! -- -- Tosiaan, onhan se ymmärrettävää! Ja sitten päästä
+rouvaksi ja saada elatusrahoja. "Eivät he kehrää, eivätkä kokoo
+riiheen" -- rouvat eivät koskaan sitä tee -- "mutta ei Salomo kaikessa
+loistossaan ollut komeammin puettu kuin yksi heistä." -- Se on se,
+mille naiset antavat nimen: päästä ulos maailmaan. Ja sitäkö tekin
+haluatte?
+
+SIIRI. Hyi, kuinka häijysti te puhutte!
+
+BIRGER. Sattuiko?
+
+SIIRI. Ei, mutta minua tuntui peloittavan. Se oli jotain hyvin pahaa,
+jota lausuitte.
+
+BIRGER. Kuinka? Sanokaapa mitä tarkoitatte?
+
+SIIRI. Kun te siitä puhuitte, tuntui minusta, niinkuin minä sitä
+todellakin olisin tarkoittanut. Mutta sitä minä en tehnyt. Ja kumminkin
+se tuntui niin omituiselta, -- ihan samalta, kun äiti ennen huomautti
+minulle, että olin tehnyt jotakin pahaa. Tänne se koski kipeästi. Mutta
+en minä ajatellut, niinkuin te luulette. Minä en tahdo tulla
+turhamaiseksi, vaan hyvä ja rehellinen ihminen on minusta tuleva
+-- -- -- Se on varmaan tuhmaa puhua siitä: semmoisesta ei pitäisi
+puhua, vaan tehdä.
+
+BIRGER. Minä olen loukannut teitä.
+
+SIIRI. Ette. Minä tulin vaan ajatelleeksi. Minä tarkoitan että minä
+olen varmaan kiittämätön. Minulta ei oikeastaan puutu mitään. Enkä minä
+tahtonutkaan napista; minullahan ei ole mitään hätää. Minä mietin vaan,
+että maailmassa varmaan löytyy hyvin paljon sekä hyvää että pahaa ja
+monenmoisia ihmisiä; ja että minä tahtoisin oppia niin paljon ja -- --.
+Täällä konttoorissa on toinen päivä aivan samanlainen kuin toinenkin;
+mieli ei tule pahaksi, kun torutaan, eikä iloiseksi, kun kiitetään,
+kaikki on vaan yhdentekevää. Ei milloinkaan ole oikein ikävää, eikä
+koskaan oikein hauskaa. Ja kun edeltäpäin jo tietää, ettei mitään tule
+tapahtumaan, eikä mitään voi tapahtua muuta kuin -- että viimein tulee
+vanhaksi ja kutistuu kokoon. Eikä silloin ole mitään nähnyt elämästä.
+Se tuntuu tyhjältä.
+
+BIRGER. Ja te ette tahtoisi sitten tulla vanhaksi ja kuivettuneeksi?
+
+SIIRI. En tiedä. Mutta ajattelen että voisi tapahtua jotain sitä ennen.
+
+BIRGER. No, ja mitä te toivoisitte sitte tapahtuvaksi?
+
+SIIRI. En minä tiedä itsekään. Minä ajattelen niin paljon
+mahdottomuuksia.
+
+BIRGER. Mitä esimerkiksi?
+
+SIIRI. Te nauratte sille.
+
+BIRGER. En.
+
+SIIRI. Saattaisi tulla joku rikas, vanha rouva -- hyvin rikas -- joka
+mieltyisi minuun ja ottaisi minut mukaansa kauas, hyvin kauas.
+
+BIRGER. Mihin?
+
+SIIRI. Italiaan esimerkiksi.
+
+BIRGER. Luuletteko koskaan semmoisen vanhan rouvan ilmestyvän?
+
+SIIRI. En, sitä en luule; minä sanon vaan, että jos tulisi semmoinen.
+-- -- Niin tiesinhän sen! Se on narrimaista, -- ja te nauratte sille.
+
+BIRGER. En maar', sitä en tee. -- Ja jos nyt ei ilmestyisi tuommoista
+vanhaa rouvaa?
+
+SIIRI. Sitten en tiedä mitään neuvoa.
+
+BIRGER. Kuulkaapas; minun tekisi nyt mieleni puolestani uskoa teille
+jotakin.
+
+SIIRI. Mitä?
+
+BIRGER. Tiedättekö mitä merkitsee mennä takaukseen.
+
+SIIRI. Josko minä tiedän! Kyl-lä! Siinä voi joutua häviöön. Voi
+menettää koko omaisuutensa. Oletteko mennyt takaukseen?
+
+BIRGER. Olen.
+
+SIIRI. Sitten olette menettänyt.
+
+BIRGER. Niin olen.
+
+SIIRI. Koko omaisuutenne.
+
+BIRGER. Niin.
+
+SIIRI. Ja nyt olette köyhä.
+
+BIRGER< Olen. -- Iloitsetteko siitä.
+
+SIIRI. E-en ilostunut, sillä onhan se kauhean ikävätä. Mutta pidän
+teistä nyt enemmän. (Istuu likemmäs.)
+
+BIRGER. Miksi niin?
+
+SIIRI. Minä en kärsi rikkaita ihmisiä. Minä vihaan niitä.
+
+BIRGER. Vihaatte?
+
+SIIRI. Niin. Sillä jos ei löytyisi rikkaita, ei tuntisi itseään niin
+köyhäksi ja kurjaksi, niinkuin toisinaan tuntuu.
+
+BIRGER. Mitä kurjuudella tarkoitatte?
+
+SIIRI. Minä tarkoitan, kun tietää olevansa kömpelö, ruma ja taitamaton,
+että häpeässään mielellään lyyhistyisi vaikka hiiren loukkoon. Minusta
+tuntuu, kuin olisi se rikkaiden syy, ett'en minä osaa soittaa pianoa,
+puhua ranskaa eli näyttää korealta -- ainoastaan istua nurkassa ja
+häpeillä.
+
+BIRGER. Niinkö te tavallisesti teette?
+
+SIIRI. Niin. Mutta kurjinta kaikista oli erään kerran.
+
+BIRGER. Milloin?
+
+SIIRI. Sedän syntymäpäivillä.
+
+BIRGER. Istuitteko silloinkin nurkassa?
+
+SIIRI. Istuin ja olin iloinen että sain siellä ollakin.
+
+BIRGER. No, ja miksi?
+
+SIIRI. Kaikki toiset olivat niin hienoja, niin hienoja. Pöyhkeöinä ne
+siinä kävelivät ja hameensa kahisivat. -- Kauniita ne olivat ja hauska
+niitä oli katsella. -- Ja sitten niillä oli viuhkat kädessä, jolla ne
+löyhyttelivät näin ja sitten ne kiemailivat ja kääntelivät laahojaan ja
+sitten tuli herroja, jotka kumarsivat näin, vaan silloin olisi teidän
+pitänyt nähdä, miten naiset näyttivät alentuvaisilta -- istuivat
+jäykkinä ja heittivät vaan tämmöisen silmäyksen sivulle.
+
+BIRGER. Ja te istuitte ja kadehditte niitä?
+
+SIIRI. En, en kadehtinut. -- Mutta minä tahtoisin tallata kaikki
+rikkaat. Minä vihaan niitä.
+
+BIRGER. Tehän olette pieni villieläin.
+
+SIIRI. Astuin lattialle. Minulla ei ollut muuta hametta kuin tämä.
+Mutta se oli uudempi silloin tietysti. Minä satuin katsomaan peiliin ja
+näin että näytin puoleksi kynityltä peltovarikselta. Minun mustat
+hansikkaani ulottuivat vaan tuohon saakka ja kun minä kävelin yli
+laattian, katsoivat kaikki minuun. Pari niistä nauroi. Ja minä olen
+niin varma siitä, että ne nauroivat minulle. Onko heillä oikeus tehdä
+minusta pilaa, jos en minä ollut niin hieno kuin he.
+
+BIRGER. Mutta nythän ne tulevat pilkkaamaan minuakin.
+
+SIIRI. Miksi niin?
+
+BIRGER. Minäkin olen nyt köyhä ja saan käydä huonoissa vaatteissa.
+
+SIIRI. Ei, teille he eivät naura!
+
+BIRGER. Vai -- niin! -- Mutta mitä luulette Idan sanovan?
+
+SIIRI (äkkiä). Älkää puhuko siitä heille.
+
+BIRGER. Eikö se olisi epärehellistä?
+
+SIIRI. Kyllä. -- Mutta teidän ei pitäisi siitä kumminkaan puhua.
+
+BIRGER. Luuletteko Idan purkavan kanssani?
+
+SIIRI. Sitä minä en tiedä.
+
+BIRGER. Sanokaa suoraan vaan.
+
+SIIRI. Jos jostakin pidetään, pidetään kai hänestä, olipa hän köyhä tai
+rikas.
+
+BIRGER. Se oli mutkallinen vastaus! No, mutta luuletteko Idan pitävin
+minusta?
+
+SIIRI. Sen minä kyllä luulen.
+
+BIRGER. Aina vaan kiertelemällä! Sanokaapa: luuletteko hänen ehkä
+pitävän jostakin toisesta enemmänkin kuin minusta? Niin, tahi ei!
+
+SIIRI. Ei!
+
+BIRGER. Saatatteko katsoa minua silmiin sitä sanoessa?
+
+SIIRI (katsoo häneen).
+
+BIRGER. Te näytätte olevan pieni rehellinen sielu. Minun mieleni tekisi
+kertomaan teille jotain. Lupaatteko olla siitä puhumatta?
+
+SIIRI. Lupaan.
+
+BIRGER. Antakaa kätenne sen päälle.
+
+SIIRI (antaa kätensä).
+
+BIRGER (pitäen sitä omassaan). Voitteko lyödä kättä myös siitä toisesta
+asiasta -- Idaa koskevasta.
+
+SIIRI (tempaa pois kätensä).
+
+BIRGER. Niin, kuinka nyt kävi!
+
+SIIRI. Mitenkä minä voisin sitä tietää.
+
+BIRGER. Kas niin, minä en tahdo kiusata teitä enempää. Tulkaa nyt ja
+istukaa, niin minä kerron. Ei sinne! Täällä teidän täytyy istua. Kas
+noin. Kääntykää minuun. Noin! Ja kuunnelkaa nyt: Minä olin tuskin
+kahdenkymmenen täyttänyt, kun ensi kerran näin Idan ja en juuri koskaan
+ollut naisten seurassa. Siksi rakastuin häneen paikalla. Minä en
+tiennyt, jos hän oli hyvä tahi paha, tiesin vaan että hän oli kaunein
+tyttö, minkä siihen saakka olin nähnyt. Tuntemaan toisemme opimme vasta
+sitte, kun olimme kihloissa ja mitä tutummaksi tulimme, sitä vähemmäksi
+kävi myötätuntoisuus välillämme. Hän on kylmä, niin kauhean kylmä ja
+hän jäähdytti minunkin tunteeni. Mutta minä tarvitsen jonkun, joka
+rakastaa minua, huolimatta olenko rikas tahi köyhä, onko minulla varaa
+antaa lahjoja eli ei. Näettekös, löytyy suuria täysikasvuisia miehiä,
+jotka kaipaavat rakkautta, aivan kuin pikku lapset. Äitini kuoli, kun
+olin yhdeksän vuotias. Vaan minä muistan hänet niin tarkoin. Pimeinä
+syysiltoina, kun myrsky ulkona oikein raivosi, silloin usein oli tapani
+vetää lakana koko pääni yli ja peitossa ollessa kuvitella mieleeni,
+että koko huone nyt rymähtäisi kokoon. Ja kun katsoin sen alta, näytti
+todellakin, kun olisi seinät horjuneet. Kuinka selittämättömän
+turvalliselta silloin tuntui, äidin tullessa sängyn vierelle -- hiljaa
+ja rauhallisesti, niinkuin hän aina liikkui -- kiertävän peitettä hyvin
+ympärilleni, suudellen minua tukalle! Toisinaan uskottelin hänelle,
+että olin unessa ja sitte yht'äkkiä käännyin ja kiersin käteni hänen
+kaulalleen. Ja silloinkos minä nauroin! Ja koko pelkoni oli silloin
+myös poissa. -- -- Kuinka hyvin sen vielä muistan, vaikka siitä on jo
+niin pitkä, pitkä aika. Tuntui niin suloiselta ajatella että löytyi
+edes yksi, joka rakasti yli kaikkien. Rauhallisin onnen hetki oli se
+kun sai painua hänen syliinsä ja lujasti luottaa häneen ja uskoa
+hänellä olevan voimaa kaikkeen ja tietää hänen pysyvän aina semmoisena,
+-- ettei mikään saisi hänen mieltänsä muuttumaan. Mutta te itkette!
+Miksi te itkette?
+
+SIIRI. En minä itke!
+
+BIRGER. Olen aina uneksinut, että maailmassa löytyisi edes yksi nainen,
+joka pitäisi niin paljon minusta, että hän unohtaisi muun maailman ja
+tyytyisi vaan minuun. Ei tuntisi itseään onnettomaksi, vaikka meidän
+täytyisi kulkea huonoissa vaatteissa, muut meitä halveksivat, tahi jos
+olisimme pakoitetut tekemään yksitoikkoista työtä -- kun hän vaan saisi
+jakaa elämän vastukset minun kanssani -- saisimme olla toistemme omat.
+Ajatelkaa: ettei hänellä olisi mitään muuta maailmassa kuin minun
+rakkauteni ja tuo työ, jota te niin kammotte.
+
+SIIRI. Minä en kammo työtä, vaan ainoastaan yksitoikkoisuutta.
+
+BIRGER. Mutta ajatelkaa sitä naista, joka olisi minuun sidottu, hän ei
+olisi ainoastaan yksitoikkoiseen työhön tuomittu, hän olisi sysätty
+nurkkaan samalla lailla kuin te olitte setänne syntymäpäivänä.
+
+SIIRI (hiljaa). Mutta te häntä kumminkin rakastaisitte.
+
+BIRGER. Ja sekö voisi palkita kaiken muun?
+
+SIIRI (äkkiä). Jos te ette halua enään näitä, niin minä vien ne pois.
+
+BIRGER. Antakaa tarjottimen jäädä, se on liian raskas teille. Miksi
+tahdotte pois?
+
+SIIRI. Minä sanon vaan Nillalle, että hän laittaa teetä ruokasaliin.
+
+BIRGER. Te saatte mennä vaan yhdellä ehdolla.
+
+SIIRI. Millä.
+
+BIRGER. Että me juomme teen täällä. Jos en minä olisi tänne tullut,
+olisitte varmaankin ollut koko illan täällä.
+
+SIIRI. Niin, sen olisin.
+
+BIRGER. Ja täällähän me jo olemme kotiutuneet.
+
+SIIRI (menee ulos, palajaa oitis).
+
+NILLA (teetarjottimen kanssa. Siiri auttaa.)
+
+BIRGER (hiljaa). Kuulkaapa, eikö tämä ole hyvin hauskaa kaikissa
+tapauksissa? Kaikki muut ovat matkustaneet huvittelemaan ja me kaksi
+jätetty nurkkaan -- seurapuvun puutteessa.
+
+SIIRI. Mutta herroina koko talolle! -- saan vaan käskeä. Eikö totta,
+Nilla?
+
+NILLA. Niin, Jumala häntä siunatkoon. (Menee.)
+
+BIRGER. Luojalle kiitos, että näen teidät iloisena jälleen! Minä
+pelkäsin pahoittaneeni teitä.
+
+SIIRI. Ette suinkaan. On hauskaa kun tulitte. Minusta tuntuu kun
+olisimme olleet tuttavia jo sata vuotta. Nyt en minä teitä hiukkaakaan
+pelkää.
+
+BIRGER. Pelkäsittekö alussa?
+
+SIIRI (nauraen). Pelkäsin maar'! Ja minun ensimmäinen ajatukseni oli:
+Kaikki minun makeiseni! Tehän tulitte ja häiritsitte minun kestini. Kas
+niin, nyt istumme pöytään. Minä olen emäntä. Olen aina kuvitellut sen
+olevan hauskaa, pitää emännyyttä ja hoitaa teekannua. (Tarjoaa.)
+
+BIRGER. Kiitos, kiitos; te olette vieraanvarainen. Mutta älkää unohtako
+itseänne lii'oin.
+
+SIIRI. Ette voi ajatella, kuinka maukkaita nuo kakut ovat.
+
+BIRGER. Kiitos. Mutta en saanut vielä kertoa loppuun. -- Sen
+minä vaan tahdoin sanoa, että tuo peitetty kylmyys, jota kauan olen
+luullut Idassa huomanneeni, on vähitellen muuttunut todelliseksi
+välinpitämättömyydeksi. Ja minä olen saapunutkin tänne vaatiakseni
+selvitystä. -- Ja nyt kun tiedätte asian todellisen laidan, sanokaa,
+mitä te neuvoisitte minua tekemään.
+
+SIIRI. En minä voi neuvoa teitä mihinkään.
+
+BIRGER. Ja miksette? Te tunnette hänet ja tohdinpa melkein sanoa --
+minut myös.
+
+SIIRI. Miksi te yhä puhutte siitä. Ettekö olisi voinut odottaa, siksi
+kuin olisin juonut teeni. Nyt minä en voi syödä enkä juoda. (Telefooni
+helisee. Siiri tahtoo nousta, vaan Birger ehkäsee.)
+
+BIRGER. Älkää nyt siitä välittäkö, vaan kuulkaa ensin mitä minulla on
+teille sanottavaa.
+
+SIIRI. Te tahdotte viekotella minua puhumaan jotakin ja sitten saattaa
+minut pulaan. Mutta se on häijystä.
+
+BIRGER. Saattaa teidät pulaan! Kuinka voitte uskoa minun --?
+
+SIIRI. Minkätähden sitte kiusaisitte minua tuolla asialla. (Helinä.)
+
+BIRGER. Ei. Kuulkaa nyt! Minä tulin tänne sillä vakaalla päätöksellä,
+että ennenkun täältä lähden, jätän tämän. (Näyttää sormusta.) Siitä
+huolimatta mitä olette sanonut, tahi ette sanonut.
+
+SIIRI. Vaan jos sitte perästäpäin kadutte. (Helisee.) Se on vaan Kalle,
+joka tahtoo puhua kanssani.
+
+BIRGER. Kadun! -- Minä olen jo tarpeeksi kauan sitä katunut. Mutta nyt
+se on loppuva.
+
+SIIRI. Minun vikani se ei kuitenkaan ole; minä en ole sanonut mitään.
+(Helinää.) Siunattu poika! (Juoksee telefoonille, puhuu sinne.) Oletko
+sinä ihan hurja, Kalle?
+
+       *       *       *       *       *
+
+Niin, niin, mutta et sinä kumminkaan taloa saa hajoittaa sen tähden.
+Minulla on sitä paitse vieraita. (Birgerille, joka aikoo keskeyttää.)
+Ei, odottakaa; minä läksytän poikasen ensin. (Telefooniin.) Kuinka sinä
+taannoin taas käyttäydyit. Helisytit ihan sedän nenän edessä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Et ollut telefoonissa! Mitä puhetta se on? -- Oh! -- -- (Katsoo
+Birgeriin.) Tämähän on Kallen ääni, vaan taannoinen -- -- --
+
+BIRGER. Antakaa minun selittää, kuinka -- -- --
+
+SIIRI. Niin, se oli teidän äänenne! (Telefooniin.) Hyvää yötä, Kaarlo.
+Minulla ei ole enään aikaa. (Sulkee telefoonin ja kääntyy Birgeriin.)
+Se oli -- se oli -- Sitä en minä olisi koskaan teistä uskonut. Te
+sanoitte itsenne olevan Kaarlo. Ja te sinuttelitte minua.
+
+BIRGER. Mutta älkää siitä noin tulistuko! Sehän oli vaan leikkiä.
+
+SIIRI. Se oli valetta, se oli, oli -- -- -- oh, se oli -- -- -- se oli
+petosta!
+
+BIRGER. Mutta antakaa minun toki selittää, kuinka asia oikeastaan on.
+
+SIIRI (heittäypi tuoliin). Sanokaa vaan mitä tahdotte, nyt en minä
+välitä siitä.
+
+BIRGER. Kaarlo oli hiukan vilustunut ja äitinsä oli pakoittanut hänet
+sängyn omaksi. Tänään kun ai'oin mennä käräjähuoneesen, kysyäkseni jos
+Ida oli vielä täällä, sanoi Kalle: Siellä on ihan varmaan Siiri
+telefoonissa. Tervehtikää häntä ja sanokaa että minä makaan sairaana ja
+sen vuoksi en ole näinä kahtena päivänä häntä puhutellut.
+
+SIIRI. Mutta miten pisti päähänne --? Oh, se on häpeällistä!
+
+BIRGER. Se oli hetkellinen mielijohde. Minunhan piti telefoneerata
+teille, enkä teistä muuta tietänyt kuin että nimenne oli Siiri ja että
+minun tuli sanoa Kaarlolta terveisiä. Mikä minua oitis viehätti, oli
+teidän kaunis äänenne, ja minä halusin kuulla sitä uudelleen. Ja
+silloin minut voitti poikamainen halu -- saada tietää, mitä teillä
+saattoi olla telefoneerattavaa joka iltapäivä.
+
+SIIRI. Eipä niinkään joka iltapäivä.
+
+BIRGER. Ja kun kerran olin alottanut, en voinut lopettaa -- se oli
+siksi huvittavaa.
+
+SIIRI (hyppää tuolilta). Jesus -- minä puhuin Idasta! Silloin olen minä
+kumminkin syypää! -- Oi, se on kauheata.
+
+BIRGER. Eipä niinkään kauheata. Kiitos vaan siitä. Mitä teiltä sain
+kuulla, teki lopun viimeisestäkin epäröimisestäni ja -- -- --
+
+SIIRI. Hiljaa! Vaunut! Jokohan he palajavat. Onhan nyt niin aikaista.
+-- Meidän täytyy saada nämä ulos. (Juoksee sisään ja ulos tyhjentäen
+pöytää.)
+
+BIRGER (tahtoo pidättää häntä). Odottakaa hetkinen. Niinhän te liehutte
+kuin mettinen.
+
+SIIRI. Minä tunnen vaunun sen kolinasta. Minun täytyy ennättää.
+(Irrottautuu.)
+
+BIRGER, Mutta kuulkaahan toki --
+
+SIIRI. Se saa jäädä toiseksi kertaa. (Juoksentelee yhä.)
+
+BIRGER (pidättää häntä väkisten, nauraen). Täytyykö sen
+välttämättömästi olla vanha rouva, jonka kanssa lähtisitte Italiaan?
+
+SIIRI (kummastuu). Rouva?
+
+BIRGER (päästää irti hänet). Niin. Ja yksi asia vielä. Onko se niin
+ihan varma, että te vihaisitte minua, jos minä en olisikaan köyhä?
+
+SIIRI. Sitten -- sitten olette tehnyt pilaa minusta! Ja silloin se on
+ihan varma. (Ulos.)
+
+TUOMARI (turkki yllä). Rakas poikaseni! Hyvää iltaa, hyvää iltaa. Vai
+niin, sinä olet tullut tänne. Niin, olihan se kauhea tapaus, kuulin
+vasta tänä iltana. Ja sinä olet takauksessa. Se oli yleisenä puheena
+tanssiaisissa. Niin, tiedätkös, kun minä sen kuulin, niin en minä
+kyennyt syömään enkä juomaan. Tulin ihan kipeäksi. En voinut olla
+siellä, en, sitä en voinut. Ja entä Ida sitten! Oh, hyvä luoja,
+nykyajan ihmiset ne ovat ihan hassuja! Kuinka suuresta summasta saat
+vastata?
+
+BIRGER. Mitätön summa, kuusituhatta kruunua ja sekin kahteen mieheen.
+Se on vaan turhaa hölyä.
+
+TUOMARI. No Jumalan kiitos, Jumalan kiitos! Mutta kaikissa tapauksissa
+oli hyvä että tulit. (Huutaa ulos.) Ida! Niin tiedätkös, ai'oin siitä
+kirjoittaa sulle tänä iltana. Minulla ei ollut hetkenkään rauhaa tuossa
+siunatussa -- tuossa kirotussa kestissä, piti sanomani. (Huutaa taas.)
+Ida! Etkö sinä kuule, Ida! Sinä tulit kuin kutsuttu, poikaseni. Oli
+oikein hyvä että tulit -- -- -- Mutta nepä nyt ovat kummallisia
+ihmisiä! (Menee ovelle ja huutaa.) Tahdotteko olla hyvä, notario ja
+sanoa Idalle, että hän tulee alas! -- Kelpo lakimies, mutta peijakas
+ihmisenä, kaikissa tapauksissa. Niin, nyt saat itse -- --
+
+IDA (epäröiden, katselee tutkivasti Birgeriin ja lähenee vitkaan). Sinä
+olet täällä! Sehän oli ikävää -- hm -- Eno aikoi kirjoittaa sinulle.
+Minulla ei ollut aavistustakaan, ennenkuin tänä iltana. Se sai minut
+kovin pahoille mielin.
+
+BIRGER. Sinun osanottosi on ihan odottamatonta.
+
+IDA. Se on koskenut minuun kipeämmin kuin voin sanoakaan. Sinä ehkä et
+usko, mutta -- -- se on tosiaankin sinun tähtesi -- -- ei, minä en voi
+selittää ajatustani, mutta -- se on kauhean raskasta! (Nostaa käden
+silmilleen.)
+
+BIRGER. Sinä luulet että -- --. Se, kuinka suureksi summa on sanottu,
+koska hän ottaa sen noin traagilliselta kannalta.
+
+TUOMARI. Jotkut tiesivät sen olevan 60,000, toiset taas sanoivat että
+olit taannut puolet ostohintaa ja että koko omaisuutesi luistaisi siinä
+jutussa.
+
+IDA (jännityksellä). Eikö se sitte olekaan totta?
+
+BIRGER. Mikä ilo! Onko sääliväisyytesi minua kohtaan todellakin niin
+suuri?
+
+IDA. Eikö se ole totta?
+
+BIRGER (katselee ivallisella hymyllä Idaa). Ei.
+
+IDA. Oh, -- niin putosi kuin kivi sydämmeltäni!
+
+BIRGER. Arvelet ehkä, että olisi sinun ollut vaikea valita, jos olisin
+ollut köyhtynyt? Kiitos! Ja kas tässä palkka jalomielisyydestäsi.
+(Vetää kihlasormuksensa ja ojentaa Idalle.)
+
+SIIRI (kurkistelee pyöreästä ikkunasta).
+
+IDA (ennen kuin ottaa). Sinä itse tahdot sen?
+
+BIRGER. Niin, minä tahdon. (Näkee Siirin, on puhkeamassa nauruun, mutta
+ei ole huomaavinaan.)
+
+IDA. Ja sinä eroat kaipauksetta?
+
+BIRGER. Ilman pienintäkään kaipausta.
+
+IDA. Nyt eno -- nyt et varmaan enään ole minulle suutuksissa.
+
+SIIRI (on putoamassa, tarttuu kiinni oveen, joka ponnahtaa auki. Tulee
+päistikkaa sisään. Toiset katsovat häntä kummastellen. Siiri potkaisee
+nopeasti jakkaran syrjään ja sulkee oven.) Minä -- minä tahdoin vaan
+pyytää sedältä -- -- Minun piti pyytää anteeksi -- kun niin vähän on
+tullut kirjoitetuksi tänään.
+
+TUOMARI. Rakas lapsi, ei sinun olisi sitä varten tarvinnut noin lentäen
+tulla sisään. En minä mikään hirviö ole.
+
+SIIRI (toipuu). Ei, mutta -- mutta minua hävettää, kun niin vähän tuli
+tehdyksi. Sen minä vaan ai'on sanoa, mutta huomenna --
+
+TUOMARI. Hä, hä, hä! Pitää olla oikea tuulihattu, kuin sinä, joka sen
+ilmoittamisella moista kiirettä pitää! Nuku rauhassa vaan sen tähden.
+
+BIRGER. Oikeastaan syy onkin minun. Minä melkein pakoitin häntä
+pitämään seuraa kanssani. (Viimeisten sanojen aikana on Ida ja tuomari
+ruvenneet hiljaa puhelemaan keskenään. Ida pitää tuomarin kauluksesta,
+puoleksi pois käännettynä. Seisovat ovella, pois mennäkseen. Birger ja
+Siiri ovat lähenneet etu-alaa.)
+
+BIRGER (hiljaa Siirille). Nyt teitä odottaa rangaistus; minä näin
+teidät.
+
+SIIRI. Sen uskon! Jakkara luiskahti altani ja minä olin vähällä lyödä
+nenäni ruudun läpi.
+
+BIRGER (nauraa). Mitä te siellä teitte?
+
+SIIRI. Mitäs te teitte telefoonissa?
+
+BIRGER. Eikö olisi parasta että ajoissa avattaisiin pieni erehdyskontto
+molemman puolisille pikkusynneille? Minusta näyttää kuin se olisi
+tarpeellinen! Kuunnella ovissa -- hyi!
+
+SIIRI. Niin, minä häpeän! Ruutu oli kai pahempi kuin telefooni. Minä
+olen tosiaan pahoillani, että tulin siitä kurkistaneeksi.
+
+BIRGER. "Tulitte", -- ha, ha, ha! -- niin te näytätte tosiaankin olevan
+pahoillanne.
+
+SIIRI. Oi, minä olen niin iloinen!
+
+BIRGER. Kiitos! (Ojentaa kättä.) Ja hyvää yötä nyt. Sovitaanko siitä,
+että uneksimme -- Italiasta?
+
+SIIRI (katsoo ensin kysyvästi, sitten iloisesti, säteillen onnesta).
+Kyllä!
+
+Loppu.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Telefoonissa, by Victoria Benedictsson
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44248 ***
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..d7b6208
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #44248 (https://www.gutenberg.org/ebooks/44248)
diff --git a/old/44248-8.txt b/old/44248-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..a33021f
--- /dev/null
+++ b/old/44248-8.txt
@@ -0,0 +1,1475 @@
+The Project Gutenberg EBook of Telefoonissa, by Victoria Benedictsson
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Telefoonissa
+       Yksinäytöksinen kuvaus
+
+Author: Victoria Benedictsson
+
+Release Date: November 21, 2013 [EBook #44248]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TELEFOONISSA ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+TELEFOONISSA
+
+Yksinäytöksinen kuvaus
+
+
+Kirj.
+
+ERNST AHLGREN [Victoria Benedictsson]
+
+
+
+U. W. Telén & Co. Kuopio, 1898.
+
+Kuopion Uudessa Kirjapainossa.
+
+
+
+
+
+
+HENKILÖT:
+
+ _Kihlakunnan tuomari Eskilson_. Maaseututuomari.
+ _Siiri_, hänen veljensä tytär.
+ _Ida_, hänen sisarensa tytär.
+ _Birger_, Idan sulhanen.
+ _Nilla_, vanha talouden hoitaja.
+ _Notario_.
+ _Tytöt_.
+
+Tapaus tuomari Eskilsonin konttoorissa.
+
+
+
+
+Iso huone, vanhanaikuiset huonekalut. Vasemmalla iso kirjoituspöytä,
+ihan sen vieressä telefoonikone. Isot akkunat, pienillä ruuduilla,
+verhottu paksuilla tummilla villauutimilla. Oikealla iso vanhanaikainen
+uuni, jonka ala-osasto muodostaa penkereen, jolle on asetettu kaksi
+suurta kukkavaasia, ilman kukkia. Uunin lähellä pienempi pöytä. Ovia
+perällä. Oikealla pienempi pöytä, vievä käytävään; ylhäällä oven päällä
+ympyriäinen lasi-ikkuna, ulkoa verhottu uutimella; ovi avautuu sisään
+päin. Kirjahyllyjä, täynnä paksuja kirjoja, asiakirjoja y.m. papereja.
+Pari suurta mukavaa nojatuolia. Vasemmalla seinällä vanha kaappi.
+Lamppu kirjoituspöydällä on sytytetty. Pienemmällä pöydällä on
+ompelurasia.
+
+SIIRI (istuu ja kirjoittaa. Telefoonikello helisee. Hyökkää ylös ja
+puhuu telefooniin.) Sinäkö se olet Kalle? (Äänettömyyttä. Hän
+kuuntelee.) Miksi et ole soittanut kertaakaan näinä kahtena päivänä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Sitä minä juuri epäilinkin. Sinun äänesi kaikuu niin vieraalta. Voitele
+talilla jalkapohjasi ja kääri villasukka kaulaasi illalla, kun rupeat
+levolle; mutta käännä sukka nurin, muuten siitä ei ole apua. Niin minä
+aina teen, kun olen vilustunut.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mille sinä naurat?
+
+       *       *       *       *       *
+
+Siltä se ihan kuului, niinkuin olisit nauranut.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Vai niin! -- Tiedätkös, minä jään aivan yksin kotia koko illaksi.
+Toiset kaikki menevät tanssiaisiin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Hyvä Jumala, -- pitäisihän sinun tietää, ettei minulla ole pukua, millä
+tanssiaisiin menisin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kyllä Ida menee. Ja notario myöskin. Et usko kuinka hän hakkailee Idaa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ida on kovasti ihastunut häneen, olen siitä ihan varma. Ja setä on
+aikalailla torunut häntä siitä. Minä kuulin itse, ovi oli vähän
+raollaan. Hän sanoi Idalle, että hänen sulhasensa on parain ihminen
+maan päällä ja että on synti ja häpeä, että Ida käyttäikse sillä tavoin
+häntä kohtaan.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Oh! hän meni kai kihloihin sentähden, että tuo mies oli niin rikas.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Sitä en tiedä, mutta minä olen kuullut tyttöjen puhuvan hänestä.
+Seuroissa kuuluu hän olevan oikea jörö, tulee aina sisään huoneisiin
+isot ratsassaappaat jaloissa. Hän ei ole ensinkään "chic", niinkuin
+sanotaan. -- Tiedätkö mitä "chic" merkitsee.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Olla oikein stiili eli moderni, -- niinkuin notario. Ida sanoo aina
+hänen olevan _chic_.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Sinä!? Sitä ei sinusta tule ikinä?
+
+       *       *       *       *       *
+
+Nyt sinä saisit hävetä. Milloin minä olen sitä sanonut? Sinä olet pitkä
+roikale, sinulla on suuret korvat ja hoikat sääret, mutta kyllä minä
+pidän sinusta kumminkin kaikissa tapauksissa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ole huoleti! Se ei voisi minulle milloinkaan johtua mieleen. Minä
+tiedän ihan tarkoilleen, minkä näköisen minä haluaisin sulhaseni
+olevan. Ei vähääkään sinun näköisesi ja sitten tulee hänen olla hyvän
+ja ymmärtäväisen ja --
+
+       *       *       *       *       *
+
+Hei, kuinka sinä olet utelias notarion suhteen. Niin, setä sanoo, että
+hän voi päästä varatuomariksi jo ensi käräjien jälkeen. Hän tulee
+lopettamaan vähintäin valtioneuvoksena, sanoi setä ja -- -- (keskeyttää
+äkisti, istuu pulpetin ääreen kirjoittamaan.)
+
+TUOMARI. No, se on oikein, että teet työtä tipaseni. (Telefooni kello
+soi.) Kuka nyt vielä telefoonia helistää, tähän aikaan?
+
+SIIRI. Minä otan selvän. (Menee telefoonille.) Kuka siellä? (Tuikeasti
+telefooniin.) Anna olla soittamatta; minulla ei ole aikaa. (Menee
+paikalleen.)
+
+TUOMARI. Kuka se oli?
+
+SIIRI. Kalle vaan.
+
+TUOMARI. Vai niin, nimismiehen poika! Minä en ymmärrä, mitä tapaa sekin
+on, että annetaan pojan mellastaa telefoonilla, minä tahdon -- --
+
+SIIRI. Ei, anna olla, setä. Minä totutan hänet kyllä siitä.
+
+TUOMARI. Tee se. No, hyvästi tipaseni. Älä nyt ole pahoillasi, vaikka
+pitää jäädä yksin kotia. Sinä olet vielä nuori ja se on vaan turhuutta
+kaikki tyyni. Teet paljon viisaammin, kun istut täällä ja teet työtä!
+-- ja vielä se sinunkin aikasi tulee. Hyvästi nyt vaan. Älä nyt ole
+pahoilla mielin. (Menee.)
+
+SIIRI (soittaa äkäisesti telefoonia; tulee kärsimättömäksi, soittaa
+uuden kerran). Oletko siellä, Kaarlo? (Kuuntelee.) Enkö minä ole
+sanonut sinulle satoja kertoja, että kun et saa vastausta minulta,
+odota kauniisti ja ole ääneti, mutta älä mene telefoonin luota,
+ennenkuin minä soitan täältä. Nyt sinä taas helisytit sitä sillä aikaa,
+kuin setä oli täällä. Semmoista ei saa enää milloinkaan tapahtua,
+muista se -- -- Mitä sinä tahdoit sanoa?
+
+       *       *       *       *       *
+
+(Elävästi.) Mitä puhut? Onko Idan sulhanen siellä?
+
+       *       *       *       *       *
+
+Sepä hauskaa: minä tahdon mielelläni nähdä hänet.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Jos hän ratsastaa oikotietä, ei mene puolta tuntiakaan, kun hän on
+täällä. Mutta sano hänelle, että Ida tulee vasta myöhällä kotia.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Minä. -- Hm, minä istun täällä huoneessa koko illan ja kirjoitan.
+Hyvästi, hyvästi! (Nyökkää telefoonille. Istuu kirjoituspöydän ääreen
+ja selailee papereja.)
+
+IDA. Rakas Siiri, tahdotko ottaa neulan ja lankaa ja ommella tuon napin
+tuohon hansikkaaseni. Ei kellään toisella ole aikaa -- -- -- Huh,
+hirmuista kuinka kuuma minulla on!
+
+SIIRI (ompelee napin).
+
+IDA (huutaa ulos perälle). Hyvä notario, minä unohdin viuhkani sinne
+ylös pöydälleni.
+
+NOTARIO (tuoden viuhkaa). Valtikka hältä vaan puuttui, -- minulla on
+kunnia --
+
+IDA. Välttäkää epäsuosiotani! Kas niin! Hyvästi, pikku Siiri; kiitos
+avustasi! (Ida ja notario menevät.)
+
+TYTÖT (tulevat perältä). Hyvästi Siiri!
+
+SIIRI. Tulkaa sisään, tulkaa sisään; antakaa minun katsella teitä.
+
+VANHEMPI (kääntelee itseään ympäri). No?
+
+SIIRI. Niin kaunis!
+
+NUOREMPI. Voit uskoa että oppilasten kukkaistanssi, se on jotain. Me
+kaksi tanssimme _pas de deux_. Katso näin! (Tanssivat.)
+
+SIIRI. Voi kuinka se mahtaa olla suloista!
+
+NUOREMPI. Mutta vaikeata, saat uskoa. Täytyy olla niin notkea ja kepeä.
+Katso näin! (Ottaa muutamia tanssiasemia.)
+
+VANHEMPI. Oletko sinä hupsu! Meidän täytyy kiirehtiä. Hyvästi Siiri!
+
+NUOREMPI. Hyvästi! (Juoksevat ulos.)
+
+SIIRI (heittäytyy tuolille kirjoituspöydän ääreen ja kätkee kasvonsa
+käsiinsä. Poistuvan vaunun kolinata kuuluu ulkoa.)
+
+NILLA (sivuovesta). Rakas pikku Siirini! Täytyykö hänen istua yksin
+täällä ja ikävöidä?
+
+SIIRI (pyyhkii silmänsä). En minä ole ollenkaan ikävissäni. (Rupeaa
+kirjoittamaan.)
+
+NILLA. Olisiko se sitte ihmeellistä -- se! Kun on nuori ja jalat
+vavahtelee, kun vaan ajatteleekin tanssia, -- -- ja sitten saapi istua
+yksin täällä! Mutta minulla on jotain pikku tytölleni.
+
+SIIRI. Onko Nillalla?
+
+NILLA. Onpa niinkin. Enkö minä saa koota vähän jotain hänelle, jonka
+täytyy kotia jäädä ikävään, kysyn minä. -- "Mitä enemmän, sitä parempi"
+-- sanoi tuomari. Ja nytpä hän saakin nähdä.
+
+SIIRI. Nilla on aina niin hyvä.
+
+NILLA. No, enkö olisi sitte! -- minun ainoalle pikku ystävälleni.
+(Menee ulos ja tulee kohta takaisin makeisten kanssa.) Kas näin; nyt
+saa Siiri herkutella miten vaan tahtoo. Ja hyvästi nyt, pikku tyysäni,
+hyvästi! (Menee.)
+
+SIIRI (istuu ja miettii). Kalle parka! Jos minä kumminkin
+telefoneeraisin hänelle tästä kaikesta. (Järjestää virvokkeita.
+Pudistaa alakuloisesti päätään, mutta ilostuu kohta jälleen. Panee
+rivakasti tuolin pöydän ääreen ja näyttää niinkuin puhuisi jollekin.
+Tarjoaa vadeista, ottaa viinipullon ja panee korkkivääntiön siihen.)
+
+NILLA. No, voitteko nyt ajatella kummempaa! Ida neiden sulhanen on
+tullut, -- hevosella ratsastanut niinkuin paha olisi kintereillä.
+
+SIIRI (laskee pullon). Vai niin.
+
+NILLA. Hän tahtoi hämmästyttää Ida neitiä, sanoi hän ja jääpi tänne
+yöksi.
+
+SIIRI. Oo, hän on hämmästyttävä, sen takaan.
+
+NILLA. Minä kehoitin häntä menemään saliin, mutta hän sanoi tulevansa
+mieluummin tänne, niin olisi joku, jonka kanssa saisi puhella. (On
+puhuessaan korjannut virvokkeet.) Kas tuossa! Kun minä vaan pääsisin
+pois! (Menee sivuovesta.)
+
+BIRGER (ratsastuspuvussa). Antakaa anteeksi, että näin tunkeudun tänne
+häiritsemään. -- Minä olen kai tavallaan esitetty teille? -- eli
+oikeammin sanoen ilmoitettu.
+
+SIIRI (tervehtii arasti).
+
+BIRGER. Te kai tunnette minut jo ennestään hiukan, Idan kautta?
+
+SIIRI. Ky-yllä!
+
+BIRGER. Minä pyydän, että kohtelette minua kuin vanhaa tuttavata
+ainakin. Minä en voi tässä puvussa mennä morsiantani tapaamaan, vaan
+olen pakoitettu odottamaan siksi, kunnes hän tulee kotia.
+
+SIIRI. He saapuvat kai vasta hyvin myöhään.
+
+BIRGER. Ja te arvelette, ettette viihdy minun seurassani niin kauan.
+
+SIIRI. Tahdotteko istua? Eli menettekö mieluummin saliin?
+
+BIRGER. Kiitän; pysyn mieluummin täällä. (Katsoo ympärilleen.) Vai
+niin, täällä on telefooni? Minne se mahtaa johtua?
+
+SIIRI. Käräjäkartanoon; siellä on telefooni nimismiehen huoneessa.
+
+BIRGER. Vai niin?
+
+(Äänettömyys.)
+
+BIRGER. Te varmaan pelkäätte minua.
+
+SIIRI. En -- oli en.
+
+BIRGER. En minä ole ollenkaan vaarallinen.
+
+    (Äänettömyys)
+
+Te soisitte kai mielellänne, että minä poistuisin?
+
+SIIRI. En -- oh en.
+
+BIRGER. Jos te vaan ette istuisi siellä ja nypisteleisi huulianne,
+ettekä näyttäisi niin kovin juhlalliselta, niin uskon että meistä voisi
+tulla hyvin hyvät ystävät.
+
+SIIRI (nousee). Ettekö tahtoisi -- kahvia.
+
+BIRGER (nauraen). Kiitos, en!
+
+    (Äänettömyys.)
+
+Jos minä nyt en olisi tullut teitä häiritsemään, niin miten olisitte
+saanut iltanne kulumaan?
+
+SIIRI. Olisin työskennellyt.
+
+BIRGER. Te puhutte pilaa? Te olette työskennelleet!
+
+SIIRI. Niin; minulla on puhtaaksi kirjoitettavaa.
+
+BIRGER (menee pöydän luo). Onko tämä teidän käsialaanne?
+
+SIIRI. On.
+
+BIRGER. Sepä on kaunista -- melkein kuin miehen käsiala. -- No mutta
+ette suinkaan olisi koko iltaa sitä tehnyt? (Katsovat toisiinsa, ovat
+purskahtamaisillaan nauruun.)
+
+SIIRI. Kyllä, -- melkein.
+
+BIRGER. Melkein? Ahaa!
+
+SIIRI. Te nauratte minulle.
+
+BIRGER. Ette ole itsekään juuri kovin totinen.
+
+SIIRI. Minä olisin pitänyt kestiä.
+
+BIRGER. Yksin.
+
+SIIRI. Ei ollut ketään toista.
+
+BIRGER. Ei, ei ollut. -- -- Minun oli määrä tuoda teille terveisiä
+Kallelta.
+
+SIIRI. Ah, todella; kiitän!
+
+BIRGER. Tuo on mukava, tuo telefooni.
+
+SIIRI. Sehän on selvää, hänen pitää kaikesta lörpötellä!
+
+BIRGER. Herra nähköön, ei hän ole sanonut muuta, kuin että hän on
+puhutellut teitä.
+
+SIIRI. Vai niin.
+
+BIRGER. Mitä pidätte hänestä?
+
+SIIRI. Hän on kauhean lapsellinen ollakseen kahdeksantoistavuotinen, --
+melkein hullumpi kuin minä itse.
+
+BIRGER. Te ette ole kahdeksantoista?
+
+SIIRI. Mutta minä olen seitsemäntoista täyttänyt.
+
+BIRGER. Hän olisi halusta tullut tänne.
+
+SIIRI. Silloin hän olisi saanut suuret silmät.
+
+BIRGER. Miksi niin!
+
+SIIRI. Oh, hän on niin kärkäs makeisille.
+
+BIRGER. Te kätkitte jotain minun tullessani.
+
+SIIRI (nauraa).
+
+BIRGER. Mihin?
+
+SIIRI. Tänne kaappiin.
+
+BIRGER. Ja mitä siellä on?
+
+SIIRI. Viiniä.
+
+BIRGER. Hei?
+
+SIIRI. Viinirypäleitä.
+
+BIRGER. Minä kiitän!
+
+SIIRI. Manteli-kiekuja.
+
+BIRGER. Vieläkö jotakin?
+
+SIIRI. Omenia.
+
+BIRGER. Mimmoinen herkuttelija!
+
+SIIRI (riemuten). Ja pähkinöitä.
+
+BIRGER. Ja kaiken tuon kanssa ai'oitte tulla yksin toimeen!
+
+SIIRI. Olisin kumminkin koettanut.
+
+BIRGER. Mutta nyt meitä on kaksi.
+
+SIIRI. Oh!
+
+BIRGER. Kas niin!
+
+SIIRI. Mutta -- --
+
+BIRGER (nauraa). -- -- Se ei sovi, niinkö?
+
+SIIRI. Kyllä, mutta -- --
+
+BIRGER. Mitä?
+
+SIIRI. Te vehkeilette kanssani.
+
+BIRGER. Sitä en totisesti teekään.
+
+SIIRI. Ja sitten, kun toiset tulevat, te nauratte ja -- --. Ette
+suinkaan te tahdo istua kanssani ja leikitellä kestiä -- niinkuin
+lapset!
+
+BIRGER. Kyllä, samoin kuta tekin.
+
+SIIRI. Se on niin kovin narrimaista.
+
+BIRGER. Ei, sitä se ei ole. Ajatelkaahan nyt: valkea tuonne uuniin,
+pieni pöytä tähän, me pöydän kahden puolen oikein kodikkaasti
+istumassa, niinkuin olisimme vanhoja tuttavia ja -- ajatelkaamme että
+meidät on jätetty kahden ja muut kaikki ovat matkustaneet pois. --
+Sanokaapa, olisiko se niinkään narrimaista?
+
+SIIRI. Ei suinkaan. Mutta se voipi näyttää siltä.
+
+BIRGER. Joutavia.
+
+SIIRI. Te vastaatte siitä. Sanotte olevanne se, joka keksi tuon.
+
+BIRGER. No niin, minä otan hartioilleni koko tuon kauhean
+edesvastauksen.
+
+SIIRI. No sitten! (Hyppää ylös ja rupeaa asettelemaan järjestykseen.
+Arvellen.) Mutta emmekö menisi saliin?
+
+BIRGER. Minä en halua saliin; minä jään mieluummin tänne.
+
+SIIRI (yhä puuhaillen, panee puita uuniin). Katsokaas nyt, eikö meillä
+ole hauskaa?
+
+BIRGER. Erinomaisen! -- Mutta te olette varmaan suruissanne, ettei
+Kalle ole täällä.
+
+SIIRI. Ei vähääkään! Auttakaa minua! (Ojentaa viiniputelin).
+
+BIRGER (avaa pullon ja kaataa laseihin). Kas näin!
+
+SIIRI. "Tervetullut mun halpaan majaani". Maljanne!
+
+BIRGER. Maljanne! -- Mutta kyllä te osaatte elää! (Kilistävät.) Vaan
+nyt kun istumme näin hauskasti, niin kertokaapa nyt jotain omasta
+elämästänne. Kuinka kauan olette ollut täällä? Jaa -- -- -- Niin, enhän
+minä tiedä mitään. Tuskin tiedän, mikä teidän nimenne. Se on totta --
+"Siiri" -- sanoi Kalle.
+
+SIIRI. Hän on kai jutunnut yhtä ja toista.
+
+BIRGER. Ei sanaakaan.
+
+SIIRI. Mutta se ei ole ollenkaan hauskaa puhua minusta. Puhelkaamme
+ennemmin jostain muusta.
+
+BIRGER. Joko te taas epäilette minua?
+
+SIIRI. En -- en; näytättehän te niin hyvältä ja ymmärtäväiseltä.
+
+BIRGER. Hyvä ja ymmärtäväinen!
+
+SIIRI. Miksi te nauratte sille?
+
+BIRGER. En suinkaan. Minulle johtui vaan jotakin mieleen. No, ovatko ne
+ystävällisiä teitä kohtaan täällä?
+
+SIIRI. Ovat.
+
+BIRGER. Ja te olette oikein tyytyväinen?
+
+SIIRI. Kyllä, -- vaikka ei se sentään ole, niinkuin oli kotona ennen.
+
+BIRGER. Ettekö kertoisi minulle kodistanne?
+
+SIIRI. Eipä siitä ole paljoa kerrottavaa. Äitini oli ollut vaan
+palvelustyttö ja isäni sukulaiset olivat kovasti vihoissaan siitä, että
+isäni meni hänen kanssaan naimisiin. Eivätkä koskaan häntä vähääkään
+auttaneet. Äiti tuli sairaaksi ja silloin oli isällä kovat ajat; hän ei
+mitenkään tahtonut päästä eteenpäin. Hän oli vuokrannut nimismiehen
+kartanon ja me asuimme pienessä sivurakennuksessa. Kalle ja minä
+leikittelimme aina yhdessä. -- -- -- Minä olin neljätoistavuotias kun
+äiti kuoli ja isä kuoli vuosi sitten. Silloin olin minä yksin ja setä
+otti minut luokseen, kun ei minulla ollut muutakaan turvaa.
+
+BIRGER. No ja mitä odotatte tulevaisuudelta?
+
+SIIRI. Ensin opettelen kaiken, mitä täällä konttoorissa on opittavaa ja
+jos setä huomaa minusta jotakin tulevan, antaa hän minun vielä oppia
+kirjanpitoa. Silloin minä kyllä tulen toimeen.
+
+BIRGER. Ja te tyydytte siihen?
+
+SIIRI. Kyllä.
+
+BIRGER. Te epäröitte?
+
+SIIRI. Niin. -- Toisinaan on minulla niin kova halu päästä ulos
+maailmaan.
+
+BIRGER. Tosiaan!
+
+SIIRI. Niin. -- Istua konttoriin suljettuna, se ei kuitenkaan ole
+elämätä. -- Mutta -- siitä minä en tavallisesti puhu kenellekään.
+
+BIRGER. Vai niin, te haluatte ulos maailmaan? Käydä kauniissa
+vaatteissa ja kulkea kemuissa, tulla kihlatuksi ja saada lahjoja, olla
+yhden morsian, mutta monen lempimä -- -- -- Vai niin, tekin jo tiedätte
+semmoisen olevan tapana ja että se on hauskempaa kuin istua
+konttoorissa! -- -- Tosiaan, onhan se ymmärrettävää! Ja sitten päästä
+rouvaksi ja saada elatusrahoja. "Eivät he kehrää, eivätkä kokoo
+riiheen" -- rouvat eivät koskaan sitä tee -- "mutta ei Salomo kaikessa
+loistossaan ollut komeammin puettu kuin yksi heistä." -- Se on se,
+mille naiset antavat nimen: päästä ulos maailmaan. Ja sitäkö tekin
+haluatte?
+
+SIIRI. Hyi, kuinka häijysti te puhutte!
+
+BIRGER. Sattuiko?
+
+SIIRI. Ei, mutta minua tuntui peloittavan. Se oli jotain hyvin pahaa,
+jota lausuitte.
+
+BIRGER. Kuinka? Sanokaapa mitä tarkoitatte?
+
+SIIRI. Kun te siitä puhuitte, tuntui minusta, niinkuin minä sitä
+todellakin olisin tarkoittanut. Mutta sitä minä en tehnyt. Ja kumminkin
+se tuntui niin omituiselta, -- ihan samalta, kun äiti ennen huomautti
+minulle, että olin tehnyt jotakin pahaa. Tänne se koski kipeästi. Mutta
+en minä ajatellut, niinkuin te luulette. Minä en tahdo tulla
+turhamaiseksi, vaan hyvä ja rehellinen ihminen on minusta tuleva
+-- -- -- Se on varmaan tuhmaa puhua siitä: semmoisesta ei pitäisi
+puhua, vaan tehdä.
+
+BIRGER. Minä olen loukannut teitä.
+
+SIIRI. Ette. Minä tulin vaan ajatelleeksi. Minä tarkoitan että minä
+olen varmaan kiittämätön. Minulta ei oikeastaan puutu mitään. Enkä minä
+tahtonutkaan napista; minullahan ei ole mitään hätää. Minä mietin vaan,
+että maailmassa varmaan löytyy hyvin paljon sekä hyvää että pahaa ja
+monenmoisia ihmisiä; ja että minä tahtoisin oppia niin paljon ja -- --.
+Täällä konttoorissa on toinen päivä aivan samanlainen kuin toinenkin;
+mieli ei tule pahaksi, kun torutaan, eikä iloiseksi, kun kiitetään,
+kaikki on vaan yhdentekevää. Ei milloinkaan ole oikein ikävää, eikä
+koskaan oikein hauskaa. Ja kun edeltäpäin jo tietää, ettei mitään tule
+tapahtumaan, eikä mitään voi tapahtua muuta kuin -- että viimein tulee
+vanhaksi ja kutistuu kokoon. Eikä silloin ole mitään nähnyt elämästä.
+Se tuntuu tyhjältä.
+
+BIRGER. Ja te ette tahtoisi sitten tulla vanhaksi ja kuivettuneeksi?
+
+SIIRI. En tiedä. Mutta ajattelen että voisi tapahtua jotain sitä ennen.
+
+BIRGER. No, ja mitä te toivoisitte sitte tapahtuvaksi?
+
+SIIRI. En minä tiedä itsekään. Minä ajattelen niin paljon
+mahdottomuuksia.
+
+BIRGER. Mitä esimerkiksi?
+
+SIIRI. Te nauratte sille.
+
+BIRGER. En.
+
+SIIRI. Saattaisi tulla joku rikas, vanha rouva -- hyvin rikas -- joka
+mieltyisi minuun ja ottaisi minut mukaansa kauas, hyvin kauas.
+
+BIRGER. Mihin?
+
+SIIRI. Italiaan esimerkiksi.
+
+BIRGER. Luuletteko koskaan semmoisen vanhan rouvan ilmestyvän?
+
+SIIRI. En, sitä en luule; minä sanon vaan, että jos tulisi semmoinen.
+-- -- Niin tiesinhän sen! Se on narrimaista, -- ja te nauratte sille.
+
+BIRGER. En maar', sitä en tee. -- Ja jos nyt ei ilmestyisi tuommoista
+vanhaa rouvaa?
+
+SIIRI. Sitten en tiedä mitään neuvoa.
+
+BIRGER. Kuulkaapas; minun tekisi nyt mieleni puolestani uskoa teille
+jotakin.
+
+SIIRI. Mitä?
+
+BIRGER. Tiedättekö mitä merkitsee mennä takaukseen.
+
+SIIRI. Josko minä tiedän! Kyl-lä! Siinä voi joutua häviöön. Voi
+menettää koko omaisuutensa. Oletteko mennyt takaukseen?
+
+BIRGER. Olen.
+
+SIIRI. Sitten olette menettänyt.
+
+BIRGER. Niin olen.
+
+SIIRI. Koko omaisuutenne.
+
+BIRGER. Niin.
+
+SIIRI. Ja nyt olette köyhä.
+
+BIRGER< Olen. -- Iloitsetteko siitä.
+
+SIIRI. E-en ilostunut, sillä onhan se kauhean ikävätä. Mutta pidän
+teistä nyt enemmän. (Istuu likemmäs.)
+
+BIRGER. Miksi niin?
+
+SIIRI. Minä en kärsi rikkaita ihmisiä. Minä vihaan niitä.
+
+BIRGER. Vihaatte?
+
+SIIRI. Niin. Sillä jos ei löytyisi rikkaita, ei tuntisi itseään niin
+köyhäksi ja kurjaksi, niinkuin toisinaan tuntuu.
+
+BIRGER. Mitä kurjuudella tarkoitatte?
+
+SIIRI. Minä tarkoitan, kun tietää olevansa kömpelö, ruma ja taitamaton,
+että häpeässään mielellään lyyhistyisi vaikka hiiren loukkoon. Minusta
+tuntuu, kuin olisi se rikkaiden syy, ett'en minä osaa soittaa pianoa,
+puhua ranskaa eli näyttää korealta -- ainoastaan istua nurkassa ja
+häpeillä.
+
+BIRGER. Niinkö te tavallisesti teette?
+
+SIIRI. Niin. Mutta kurjinta kaikista oli erään kerran.
+
+BIRGER. Milloin?
+
+SIIRI. Sedän syntymäpäivillä.
+
+BIRGER. Istuitteko silloinkin nurkassa?
+
+SIIRI. Istuin ja olin iloinen että sain siellä ollakin.
+
+BIRGER. No, ja miksi?
+
+SIIRI. Kaikki toiset olivat niin hienoja, niin hienoja. Pöyhkeöinä ne
+siinä kävelivät ja hameensa kahisivat. -- Kauniita ne olivat ja hauska
+niitä oli katsella. -- Ja sitten niillä oli viuhkat kädessä, jolla ne
+löyhyttelivät näin ja sitten ne kiemailivat ja kääntelivät laahojaan ja
+sitten tuli herroja, jotka kumarsivat näin, vaan silloin olisi teidän
+pitänyt nähdä, miten naiset näyttivät alentuvaisilta -- istuivat
+jäykkinä ja heittivät vaan tämmöisen silmäyksen sivulle.
+
+BIRGER. Ja te istuitte ja kadehditte niitä?
+
+SIIRI. En, en kadehtinut. -- Mutta minä tahtoisin tallata kaikki
+rikkaat. Minä vihaan niitä.
+
+BIRGER. Tehän olette pieni villieläin.
+
+SIIRI. Astuin lattialle. Minulla ei ollut muuta hametta kuin tämä.
+Mutta se oli uudempi silloin tietysti. Minä satuin katsomaan peiliin ja
+näin että näytin puoleksi kynityltä peltovarikselta. Minun mustat
+hansikkaani ulottuivat vaan tuohon saakka ja kun minä kävelin yli
+laattian, katsoivat kaikki minuun. Pari niistä nauroi. Ja minä olen
+niin varma siitä, että ne nauroivat minulle. Onko heillä oikeus tehdä
+minusta pilaa, jos en minä ollut niin hieno kuin he.
+
+BIRGER. Mutta nythän ne tulevat pilkkaamaan minuakin.
+
+SIIRI. Miksi niin?
+
+BIRGER. Minäkin olen nyt köyhä ja saan käydä huonoissa vaatteissa.
+
+SIIRI. Ei, teille he eivät naura!
+
+BIRGER. Vai -- niin! -- Mutta mitä luulette Idan sanovan?
+
+SIIRI (äkkiä). Älkää puhuko siitä heille.
+
+BIRGER. Eikö se olisi epärehellistä?
+
+SIIRI. Kyllä. -- Mutta teidän ei pitäisi siitä kumminkaan puhua.
+
+BIRGER. Luuletteko Idan purkavan kanssani?
+
+SIIRI. Sitä minä en tiedä.
+
+BIRGER. Sanokaa suoraan vaan.
+
+SIIRI. Jos jostakin pidetään, pidetään kai hänestä, olipa hän köyhä tai
+rikas.
+
+BIRGER. Se oli mutkallinen vastaus! No, mutta luuletteko Idan pitävin
+minusta?
+
+SIIRI. Sen minä kyllä luulen.
+
+BIRGER. Aina vaan kiertelemällä! Sanokaapa: luuletteko hänen ehkä
+pitävän jostakin toisesta enemmänkin kuin minusta? Niin, tahi ei!
+
+SIIRI. Ei!
+
+BIRGER. Saatatteko katsoa minua silmiin sitä sanoessa?
+
+SIIRI (katsoo häneen).
+
+BIRGER. Te näytätte olevan pieni rehellinen sielu. Minun mieleni tekisi
+kertomaan teille jotain. Lupaatteko olla siitä puhumatta?
+
+SIIRI. Lupaan.
+
+BIRGER. Antakaa kätenne sen päälle.
+
+SIIRI (antaa kätensä).
+
+BIRGER (pitäen sitä omassaan). Voitteko lyödä kättä myös siitä toisesta
+asiasta -- Idaa koskevasta.
+
+SIIRI (tempaa pois kätensä).
+
+BIRGER. Niin, kuinka nyt kävi!
+
+SIIRI. Mitenkä minä voisin sitä tietää.
+
+BIRGER. Kas niin, minä en tahdo kiusata teitä enempää. Tulkaa nyt ja
+istukaa, niin minä kerron. Ei sinne! Täällä teidän täytyy istua. Kas
+noin. Kääntykää minuun. Noin! Ja kuunnelkaa nyt: Minä olin tuskin
+kahdenkymmenen täyttänyt, kun ensi kerran näin Idan ja en juuri koskaan
+ollut naisten seurassa. Siksi rakastuin häneen paikalla. Minä en
+tiennyt, jos hän oli hyvä tahi paha, tiesin vaan että hän oli kaunein
+tyttö, minkä siihen saakka olin nähnyt. Tuntemaan toisemme opimme vasta
+sitte, kun olimme kihloissa ja mitä tutummaksi tulimme, sitä vähemmäksi
+kävi myötätuntoisuus välillämme. Hän on kylmä, niin kauhean kylmä ja
+hän jäähdytti minunkin tunteeni. Mutta minä tarvitsen jonkun, joka
+rakastaa minua, huolimatta olenko rikas tahi köyhä, onko minulla varaa
+antaa lahjoja eli ei. Näettekös, löytyy suuria täysikasvuisia miehiä,
+jotka kaipaavat rakkautta, aivan kuin pikku lapset. Äitini kuoli, kun
+olin yhdeksän vuotias. Vaan minä muistan hänet niin tarkoin. Pimeinä
+syysiltoina, kun myrsky ulkona oikein raivosi, silloin usein oli tapani
+vetää lakana koko pääni yli ja peitossa ollessa kuvitella mieleeni,
+että koko huone nyt rymähtäisi kokoon. Ja kun katsoin sen alta, näytti
+todellakin, kun olisi seinät horjuneet. Kuinka selittämättömän
+turvalliselta silloin tuntui, äidin tullessa sängyn vierelle -- hiljaa
+ja rauhallisesti, niinkuin hän aina liikkui -- kiertävän peitettä hyvin
+ympärilleni, suudellen minua tukalle! Toisinaan uskottelin hänelle,
+että olin unessa ja sitte yht'äkkiä käännyin ja kiersin käteni hänen
+kaulalleen. Ja silloinkos minä nauroin! Ja koko pelkoni oli silloin
+myös poissa. -- -- Kuinka hyvin sen vielä muistan, vaikka siitä on jo
+niin pitkä, pitkä aika. Tuntui niin suloiselta ajatella että löytyi
+edes yksi, joka rakasti yli kaikkien. Rauhallisin onnen hetki oli se
+kun sai painua hänen syliinsä ja lujasti luottaa häneen ja uskoa
+hänellä olevan voimaa kaikkeen ja tietää hänen pysyvän aina semmoisena,
+-- ettei mikään saisi hänen mieltänsä muuttumaan. Mutta te itkette!
+Miksi te itkette?
+
+SIIRI. En minä itke!
+
+BIRGER. Olen aina uneksinut, että maailmassa löytyisi edes yksi nainen,
+joka pitäisi niin paljon minusta, että hän unohtaisi muun maailman ja
+tyytyisi vaan minuun. Ei tuntisi itseään onnettomaksi, vaikka meidän
+täytyisi kulkea huonoissa vaatteissa, muut meitä halveksivat, tahi jos
+olisimme pakoitetut tekemään yksitoikkoista työtä -- kun hän vaan saisi
+jakaa elämän vastukset minun kanssani -- saisimme olla toistemme omat.
+Ajatelkaa: ettei hänellä olisi mitään muuta maailmassa kuin minun
+rakkauteni ja tuo työ, jota te niin kammotte.
+
+SIIRI. Minä en kammo työtä, vaan ainoastaan yksitoikkoisuutta.
+
+BIRGER. Mutta ajatelkaa sitä naista, joka olisi minuun sidottu, hän ei
+olisi ainoastaan yksitoikkoiseen työhön tuomittu, hän olisi sysätty
+nurkkaan samalla lailla kuin te olitte setänne syntymäpäivänä.
+
+SIIRI (hiljaa). Mutta te häntä kumminkin rakastaisitte.
+
+BIRGER. Ja sekö voisi palkita kaiken muun?
+
+SIIRI (äkkiä). Jos te ette halua enään näitä, niin minä vien ne pois.
+
+BIRGER. Antakaa tarjottimen jäädä, se on liian raskas teille. Miksi
+tahdotte pois?
+
+SIIRI. Minä sanon vaan Nillalle, että hän laittaa teetä ruokasaliin.
+
+BIRGER. Te saatte mennä vaan yhdellä ehdolla.
+
+SIIRI. Millä.
+
+BIRGER. Että me juomme teen täällä. Jos en minä olisi tänne tullut,
+olisitte varmaankin ollut koko illan täällä.
+
+SIIRI. Niin, sen olisin.
+
+BIRGER. Ja täällähän me jo olemme kotiutuneet.
+
+SIIRI (menee ulos, palajaa oitis).
+
+NILLA (teetarjottimen kanssa. Siiri auttaa.)
+
+BIRGER (hiljaa). Kuulkaapa, eikö tämä ole hyvin hauskaa kaikissa
+tapauksissa? Kaikki muut ovat matkustaneet huvittelemaan ja me kaksi
+jätetty nurkkaan -- seurapuvun puutteessa.
+
+SIIRI. Mutta herroina koko talolle! -- saan vaan käskeä. Eikö totta,
+Nilla?
+
+NILLA. Niin, Jumala häntä siunatkoon. (Menee.)
+
+BIRGER. Luojalle kiitos, että näen teidät iloisena jälleen! Minä
+pelkäsin pahoittaneeni teitä.
+
+SIIRI. Ette suinkaan. On hauskaa kun tulitte. Minusta tuntuu kun
+olisimme olleet tuttavia jo sata vuotta. Nyt en minä teitä hiukkaakaan
+pelkää.
+
+BIRGER. Pelkäsittekö alussa?
+
+SIIRI (nauraen). Pelkäsin maar'! Ja minun ensimmäinen ajatukseni oli:
+Kaikki minun makeiseni! Tehän tulitte ja häiritsitte minun kestini. Kas
+niin, nyt istumme pöytään. Minä olen emäntä. Olen aina kuvitellut sen
+olevan hauskaa, pitää emännyyttä ja hoitaa teekannua. (Tarjoaa.)
+
+BIRGER. Kiitos, kiitos; te olette vieraanvarainen. Mutta älkää unohtako
+itseänne lii'oin.
+
+SIIRI. Ette voi ajatella, kuinka maukkaita nuo kakut ovat.
+
+BIRGER. Kiitos. Mutta en saanut vielä kertoa loppuun. -- Sen
+minä vaan tahdoin sanoa, että tuo peitetty kylmyys, jota kauan olen
+luullut Idassa huomanneeni, on vähitellen muuttunut todelliseksi
+välinpitämättömyydeksi. Ja minä olen saapunutkin tänne vaatiakseni
+selvitystä. -- Ja nyt kun tiedätte asian todellisen laidan, sanokaa,
+mitä te neuvoisitte minua tekemään.
+
+SIIRI. En minä voi neuvoa teitä mihinkään.
+
+BIRGER. Ja miksette? Te tunnette hänet ja tohdinpa melkein sanoa --
+minut myös.
+
+SIIRI. Miksi te yhä puhutte siitä. Ettekö olisi voinut odottaa, siksi
+kuin olisin juonut teeni. Nyt minä en voi syödä enkä juoda. (Telefooni
+helisee. Siiri tahtoo nousta, vaan Birger ehkäsee.)
+
+BIRGER. Älkää nyt siitä välittäkö, vaan kuulkaa ensin mitä minulla on
+teille sanottavaa.
+
+SIIRI. Te tahdotte viekotella minua puhumaan jotakin ja sitten saattaa
+minut pulaan. Mutta se on häijystä.
+
+BIRGER. Saattaa teidät pulaan! Kuinka voitte uskoa minun --?
+
+SIIRI. Minkätähden sitte kiusaisitte minua tuolla asialla. (Helinä.)
+
+BIRGER. Ei. Kuulkaa nyt! Minä tulin tänne sillä vakaalla päätöksellä,
+että ennenkun täältä lähden, jätän tämän. (Näyttää sormusta.) Siitä
+huolimatta mitä olette sanonut, tahi ette sanonut.
+
+SIIRI. Vaan jos sitte perästäpäin kadutte. (Helisee.) Se on vaan Kalle,
+joka tahtoo puhua kanssani.
+
+BIRGER. Kadun! -- Minä olen jo tarpeeksi kauan sitä katunut. Mutta nyt
+se on loppuva.
+
+SIIRI. Minun vikani se ei kuitenkaan ole; minä en ole sanonut mitään.
+(Helinää.) Siunattu poika! (Juoksee telefoonille, puhuu sinne.) Oletko
+sinä ihan hurja, Kalle?
+
+       *       *       *       *       *
+
+Niin, niin, mutta et sinä kumminkaan taloa saa hajoittaa sen tähden.
+Minulla on sitä paitse vieraita. (Birgerille, joka aikoo keskeyttää.)
+Ei, odottakaa; minä läksytän poikasen ensin. (Telefooniin.) Kuinka sinä
+taannoin taas käyttäydyit. Helisytit ihan sedän nenän edessä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Et ollut telefoonissa! Mitä puhetta se on? -- Oh! -- -- (Katsoo
+Birgeriin.) Tämähän on Kallen ääni, vaan taannoinen -- -- --
+
+BIRGER. Antakaa minun selittää, kuinka -- -- --
+
+SIIRI. Niin, se oli teidän äänenne! (Telefooniin.) Hyvää yötä, Kaarlo.
+Minulla ei ole enään aikaa. (Sulkee telefoonin ja kääntyy Birgeriin.)
+Se oli -- se oli -- Sitä en minä olisi koskaan teistä uskonut. Te
+sanoitte itsenne olevan Kaarlo. Ja te sinuttelitte minua.
+
+BIRGER. Mutta älkää siitä noin tulistuko! Sehän oli vaan leikkiä.
+
+SIIRI. Se oli valetta, se oli, oli -- -- -- oh, se oli -- -- -- se oli
+petosta!
+
+BIRGER. Mutta antakaa minun toki selittää, kuinka asia oikeastaan on.
+
+SIIRI (heittäypi tuoliin). Sanokaa vaan mitä tahdotte, nyt en minä
+välitä siitä.
+
+BIRGER. Kaarlo oli hiukan vilustunut ja äitinsä oli pakoittanut hänet
+sängyn omaksi. Tänään kun ai'oin mennä käräjähuoneesen, kysyäkseni jos
+Ida oli vielä täällä, sanoi Kalle: Siellä on ihan varmaan Siiri
+telefoonissa. Tervehtikää häntä ja sanokaa että minä makaan sairaana ja
+sen vuoksi en ole näinä kahtena päivänä häntä puhutellut.
+
+SIIRI. Mutta miten pisti päähänne --? Oh, se on häpeällistä!
+
+BIRGER. Se oli hetkellinen mielijohde. Minunhan piti telefoneerata
+teille, enkä teistä muuta tietänyt kuin että nimenne oli Siiri ja että
+minun tuli sanoa Kaarlolta terveisiä. Mikä minua oitis viehätti, oli
+teidän kaunis äänenne, ja minä halusin kuulla sitä uudelleen. Ja
+silloin minut voitti poikamainen halu -- saada tietää, mitä teillä
+saattoi olla telefoneerattavaa joka iltapäivä.
+
+SIIRI. Eipä niinkään joka iltapäivä.
+
+BIRGER. Ja kun kerran olin alottanut, en voinut lopettaa -- se oli
+siksi huvittavaa.
+
+SIIRI (hyppää tuolilta). Jesus -- minä puhuin Idasta! Silloin olen minä
+kumminkin syypää! -- Oi, se on kauheata.
+
+BIRGER. Eipä niinkään kauheata. Kiitos vaan siitä. Mitä teiltä sain
+kuulla, teki lopun viimeisestäkin epäröimisestäni ja -- -- --
+
+SIIRI. Hiljaa! Vaunut! Jokohan he palajavat. Onhan nyt niin aikaista.
+-- Meidän täytyy saada nämä ulos. (Juoksee sisään ja ulos tyhjentäen
+pöytää.)
+
+BIRGER (tahtoo pidättää häntä). Odottakaa hetkinen. Niinhän te liehutte
+kuin mettinen.
+
+SIIRI. Minä tunnen vaunun sen kolinasta. Minun täytyy ennättää.
+(Irrottautuu.)
+
+BIRGER, Mutta kuulkaahan toki --
+
+SIIRI. Se saa jäädä toiseksi kertaa. (Juoksentelee yhä.)
+
+BIRGER (pidättää häntä väkisten, nauraen). Täytyykö sen
+välttämättömästi olla vanha rouva, jonka kanssa lähtisitte Italiaan?
+
+SIIRI (kummastuu). Rouva?
+
+BIRGER (päästää irti hänet). Niin. Ja yksi asia vielä. Onko se niin
+ihan varma, että te vihaisitte minua, jos minä en olisikaan köyhä?
+
+SIIRI. Sitten -- sitten olette tehnyt pilaa minusta! Ja silloin se on
+ihan varma. (Ulos.)
+
+TUOMARI (turkki yllä). Rakas poikaseni! Hyvää iltaa, hyvää iltaa. Vai
+niin, sinä olet tullut tänne. Niin, olihan se kauhea tapaus, kuulin
+vasta tänä iltana. Ja sinä olet takauksessa. Se oli yleisenä puheena
+tanssiaisissa. Niin, tiedätkös, kun minä sen kuulin, niin en minä
+kyennyt syömään enkä juomaan. Tulin ihan kipeäksi. En voinut olla
+siellä, en, sitä en voinut. Ja entä Ida sitten! Oh, hyvä luoja,
+nykyajan ihmiset ne ovat ihan hassuja! Kuinka suuresta summasta saat
+vastata?
+
+BIRGER. Mitätön summa, kuusituhatta kruunua ja sekin kahteen mieheen.
+Se on vaan turhaa hölyä.
+
+TUOMARI. No Jumalan kiitos, Jumalan kiitos! Mutta kaikissa tapauksissa
+oli hyvä että tulit. (Huutaa ulos.) Ida! Niin tiedätkös, ai'oin siitä
+kirjoittaa sulle tänä iltana. Minulla ei ollut hetkenkään rauhaa tuossa
+siunatussa -- tuossa kirotussa kestissä, piti sanomani. (Huutaa taas.)
+Ida! Etkö sinä kuule, Ida! Sinä tulit kuin kutsuttu, poikaseni. Oli
+oikein hyvä että tulit -- -- -- Mutta nepä nyt ovat kummallisia
+ihmisiä! (Menee ovelle ja huutaa.) Tahdotteko olla hyvä, notario ja
+sanoa Idalle, että hän tulee alas! -- Kelpo lakimies, mutta peijakas
+ihmisenä, kaikissa tapauksissa. Niin, nyt saat itse -- --
+
+IDA (epäröiden, katselee tutkivasti Birgeriin ja lähenee vitkaan). Sinä
+olet täällä! Sehän oli ikävää -- hm -- Eno aikoi kirjoittaa sinulle.
+Minulla ei ollut aavistustakaan, ennenkuin tänä iltana. Se sai minut
+kovin pahoille mielin.
+
+BIRGER. Sinun osanottosi on ihan odottamatonta.
+
+IDA. Se on koskenut minuun kipeämmin kuin voin sanoakaan. Sinä ehkä et
+usko, mutta -- -- se on tosiaankin sinun tähtesi -- -- ei, minä en voi
+selittää ajatustani, mutta -- se on kauhean raskasta! (Nostaa käden
+silmilleen.)
+
+BIRGER. Sinä luulet että -- --. Se, kuinka suureksi summa on sanottu,
+koska hän ottaa sen noin traagilliselta kannalta.
+
+TUOMARI. Jotkut tiesivät sen olevan 60,000, toiset taas sanoivat että
+olit taannut puolet ostohintaa ja että koko omaisuutesi luistaisi siinä
+jutussa.
+
+IDA (jännityksellä). Eikö se sitte olekaan totta?
+
+BIRGER. Mikä ilo! Onko sääliväisyytesi minua kohtaan todellakin niin
+suuri?
+
+IDA. Eikö se ole totta?
+
+BIRGER (katselee ivallisella hymyllä Idaa). Ei.
+
+IDA. Oh, -- niin putosi kuin kivi sydämmeltäni!
+
+BIRGER. Arvelet ehkä, että olisi sinun ollut vaikea valita, jos olisin
+ollut köyhtynyt? Kiitos! Ja kas tässä palkka jalomielisyydestäsi.
+(Vetää kihlasormuksensa ja ojentaa Idalle.)
+
+SIIRI (kurkistelee pyöreästä ikkunasta).
+
+IDA (ennen kuin ottaa). Sinä itse tahdot sen?
+
+BIRGER. Niin, minä tahdon. (Näkee Siirin, on puhkeamassa nauruun, mutta
+ei ole huomaavinaan.)
+
+IDA. Ja sinä eroat kaipauksetta?
+
+BIRGER. Ilman pienintäkään kaipausta.
+
+IDA. Nyt eno -- nyt et varmaan enään ole minulle suutuksissa.
+
+SIIRI (on putoamassa, tarttuu kiinni oveen, joka ponnahtaa auki. Tulee
+päistikkaa sisään. Toiset katsovat häntä kummastellen. Siiri potkaisee
+nopeasti jakkaran syrjään ja sulkee oven.) Minä -- minä tahdoin vaan
+pyytää sedältä -- -- Minun piti pyytää anteeksi -- kun niin vähän on
+tullut kirjoitetuksi tänään.
+
+TUOMARI. Rakas lapsi, ei sinun olisi sitä varten tarvinnut noin lentäen
+tulla sisään. En minä mikään hirviö ole.
+
+SIIRI (toipuu). Ei, mutta -- mutta minua hävettää, kun niin vähän tuli
+tehdyksi. Sen minä vaan ai'on sanoa, mutta huomenna --
+
+TUOMARI. Hä, hä, hä! Pitää olla oikea tuulihattu, kuin sinä, joka sen
+ilmoittamisella moista kiirettä pitää! Nuku rauhassa vaan sen tähden.
+
+BIRGER. Oikeastaan syy onkin minun. Minä melkein pakoitin häntä
+pitämään seuraa kanssani. (Viimeisten sanojen aikana on Ida ja tuomari
+ruvenneet hiljaa puhelemaan keskenään. Ida pitää tuomarin kauluksesta,
+puoleksi pois käännettynä. Seisovat ovella, pois mennäkseen. Birger ja
+Siiri ovat lähenneet etu-alaa.)
+
+BIRGER (hiljaa Siirille). Nyt teitä odottaa rangaistus; minä näin
+teidät.
+
+SIIRI. Sen uskon! Jakkara luiskahti altani ja minä olin vähällä lyödä
+nenäni ruudun läpi.
+
+BIRGER (nauraa). Mitä te siellä teitte?
+
+SIIRI. Mitäs te teitte telefoonissa?
+
+BIRGER. Eikö olisi parasta että ajoissa avattaisiin pieni erehdyskontto
+molemman puolisille pikkusynneille? Minusta näyttää kuin se olisi
+tarpeellinen! Kuunnella ovissa -- hyi!
+
+SIIRI. Niin, minä häpeän! Ruutu oli kai pahempi kuin telefooni. Minä
+olen tosiaan pahoillani, että tulin siitä kurkistaneeksi.
+
+BIRGER. "Tulitte", -- ha, ha, ha! -- niin te näytätte tosiaankin olevan
+pahoillanne.
+
+SIIRI. Oi, minä olen niin iloinen!
+
+BIRGER. Kiitos! (Ojentaa kättä.) Ja hyvää yötä nyt. Sovitaanko siitä,
+että uneksimme -- Italiasta?
+
+SIIRI (katsoo ensin kysyvästi, sitten iloisesti, säteillen onnesta).
+Kyllä!
+
+Loppu.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Telefoonissa, by Victoria Benedictsson
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TELEFOONISSA ***
+
+***** This file should be named 44248-8.txt or 44248-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/4/4/2/4/44248/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License available with this file or online at
+  www.gutenberg.org/license.
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation information page at www.gutenberg.org
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at 809
+North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887.  Email
+contact links and up to date contact information can be found at the
+Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit www.gutenberg.org/donate
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit:  www.gutenberg.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For forty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
+
diff --git a/old/44248-8.zip b/old/44248-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..e1a2b40
--- /dev/null
+++ b/old/44248-8.zip