diff options
Diffstat (limited to '44137-0.txt')
| -rw-r--r-- | 44137-0.txt | 1936 |
1 files changed, 1936 insertions, 0 deletions
diff --git a/44137-0.txt b/44137-0.txt new file mode 100644 index 0000000..bf53eec --- /dev/null +++ b/44137-0.txt @@ -0,0 +1,1936 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44137 *** + +TURUN LINNASSA + +Kertomus Juhana-Herttuan ajoilta + +Kirj. + +V. LINDMAN + +Suomensi B. G. [Berndt Grönlund] + + + + + + + +Helsingissä [1892], +K. E. Holm'in kustannuksella. + +Hufvudstadsbladetin uudessa kirjapainossa. + + + + + + +SISÄLTÖ: + + I. Myrsky merellä. + II. Turvapaikka maalla. + III. Raaseporissa. + IV. Juhlamenot Turun linnassa. + V. Juomingit seurasalissa. + VI. Pilviä kevättaivaalla. + VII. Retki Katrinedaaliin. + VIII. Vanki. + IX. Odottamaton löytö. + X. Unelmat. -- Todellisuus. + XI. Järkähtämätön päätöksessään. + XII. Kahleet päästetään. + XIII. Uusia löytöjä. -- Turvapaikka Ruissalossa. + XIV. Taistelu rakkauden ja velvollisuuden välillä. + XV. Veliriita. + XVI. Herttua ja herttuatar. + XVII. Öillisillä aalloilla. + XVIII. Pahoja huhuja. + XIX. Tappio. + XX. Uhri. + XXI. Loppu. + + + + +I. + +Myrsky merellä. + + +Oltiin joulun edellä 1562. + +Tuima pohjatuuli ajeli Suomenlahden vaahtopäisiä aaltoja korkealle, +vihellys kuului sen pienen laivaston mastoissa ja köysissä, joka +pimeänä joulukuun aamuna taisteli hurjan taistelun myrskyn ja rajuilman +kanssa. Jo monet kerrat oli laivastolla epäilty saapumisesta +ikävöidylle Suomen rannalle, sillä uusia vastuksia oli yhä edelleen +itsepintaisesti ilmestynyt eteen. Marraskuun 30 päivänä oli mitä +valoisimmilla toiveilla lähdetty Vironmaan rannasta, sillä myöhäisestä +vuodenajasta huolimatta lupasivat silloinen kaunis ilma ja myötäinen +tuuli nopean ylimenon; mutta palan matkan päässä keikkuvilla aalloilla +muuttuivat valoisat toiveet pian, ja kaksi vuorokautta oli jo +toivottomasti taisteltu elementtien raivoa vastaan. + +Synkkämielisenä ja ryppyisellä otsalla kyseli Juhana-herttua tuon +tuostakin, hetkien hitaasti vieriessä, miehistöltä laivalla "Ursus +Finlandicus", joka kulki etumaisena, jos ei herttuakuntansa ääriviivoja +jo näkynyt etäällä, mutta yhä edelleen olivat vastaukset yhtä +masentavia ja yhä levottomimmiksi tulivat kömpelöt laivastolla +matkustajat, jotka vapisevalla sydämellä jo puoleksi kangistuneina yhä +kovenevasta talvipakkaisesta katselivat vastaisuutta mitä pimeämmässä +valossa. Jätettyinä mietintöihinsä melkein tuskallisesti odotellessaan +parempain aikain koittamista muistelivat he menneiltä ajoilta jokaista +epäsuotuista tapausta, ja asettaen ne sen rinnalle mikä mitä +elävämmästi tapahtui heidän silmäinsä edessä, herättivät he kaikki +kummitukset salaisista pesistään. Keihäisillä ollessa häiden aikana +Vilnassa oli ratsastajia haavoitettu ja hevosia kaatunut -- myöskin ne +ennustaen tulevia onnettomuuksia. + +Herttuatar, yhtä kaunis kun harrastunut katolilaiseen uskontoonsa, oli +tehnyt mitä voi rauhoittaakseen levottomia neitoja. Hänen +kehoituksestaan olivat he Jumalan äidin tykö koroittaneet kumminkin +tusinan "ave Mari'oita" ja rukoilleet rukousnauhansa loppuun joka +päivä, mutta heidän rukouksiansa ei kuultu ja sitä rauhaa, jota niiden +kautta toivoivat saavansa, ei saapunut, vaan oli sen sijaan +viimeinenkin toivon kipinä jo aikoja sitten sammunut. + +Vihdoin aamupuolla päivää joulukuun 3 päivänä heikkeni myrsky vähän ja +se lumituisku, joka pitkät, tuskalliset tunnit oli peittänyt kaiken +näkö-alan, taukosi. Sanomattomalla riemulla tervehdittiin laivastolla +esiintyvän auringon kullankeltaisia säteitä, jotka kimellyksellään +antoivat omituisen, synkkämielisesti ihanan kauneuden vaahtoisen meren +äärettömälle ulapalle. + +Mutta vielä oli tuuli niin kova, että tuskin voitiin panna mitään +toivoa vaivaloisen matkan onnellisesta lopusta. Pelko, että viimeisinä +kauheina päivinä oli poikettu täydellisesti pois oikealta uralta +muuttui myös yhä enemmän todeksi. Vielä muutaman tunnin levottoman +odotuksen jälkeen nähtiin ensimäiset, heikot ääripiirteet maasta +siintävän etäällä, taas uudelleen suloisen kajastuksen tavalla +kadotakseen pimeyteen. Auringon ystävällinen levy ei myöskään voinut +kauvan pitää itseänsä näkyvissä, ennenkuin uudet pilvet tulivat ja +peittivät sen läpitunkeemattomalla peitteellään. + +Kuljettiin hurmaavaa vauhtia, vaikk'ei likimainkaan kaikkia purjeita +ollut levitetty. Uudelleen tulivat ikävöidyt ääriviivat esiin etäällä, +ne muodostuivat vähitellen läheneviksi vuoriksi ja kallioiksi, joiden +harjuilla kitukasvuiset männyt ja kuuset vallitsivat. Jo ohjattiin +ensimäisen karin sivu, jonka rantakiviä vastaan raskaat aallot +kykenivät lyömään tuskin jalkaa korkeammalle; niemi seurasi niemen +perään, metsät tulivat yhä tiheämmiksi ja korkeimmiksi -- mutta Turun +linnan tornihuippuja ei tullut näkyviin -- -- -- havaittiin nyt, mitä +jo kauvan oli arveltu, että oli tultu aivan toisille seuduille kun mitä +alkuaan oli tarkoitettu. + + + + +II. + +Turvapaikka maalla. + + +Hämmästys Länsi-Uudenmaan pienessä pappilassa ei suinkaan ollut +vähäinen, kun sanansaattaja joulukuun 3 päivänä päivällä tuli +ilmoituksella, että laivasto oli käynyt ankkuriin selällä sen edessä ja +että lipusta eräässä isomastossa selvästi voi päättää korkeita vieraita +olevan laivastolla. + +Hiljainen Eskil Isaeus par'aikaa puolisoineen söi yksinkertaisen +päivällisateriansa, kun ensimäiset huhut tästä saapuivat tänne, ja hän +oli tuskin ehtinyt kiittää ruoan edestä ennenkun ratsu jo saapui +pihalle ja ilmoitti että hänen herttuallinen armonsa halusi saada +tarpeellisia ajopeliä viemään saapunutta korkeata pariskuntaa ja +hoviväkeä Turun linnaan. Hädin tullen tyydyttiin kun päästiin katon +alle, koska pimeä pian oli tulossa. Raivoavassa myrskyssä ja sumussa +oli yli purjehtiessa kuljettu harhaan ja sentähden täytyi nyt koettaa +maatietä päästä matkan perille, sillä ei enää haluttanut mennä +koettelemaan meren ankaruutta niin levottomana vuodenaikana. + +Vanha prelati oli hetken kuunnellut vaimonsa selityksiä mitään +virkkaamatta, sillä tämän kautta vietiin tämä toivomus huoneen +isännälle ja perheen päälle, mutta vähitellen havaittiin laskujen hänen +otsallaan saavan tavallista uhkaavamman luonteen ja kädet ristissä +rinnallaan lausui hän tuimasti: + +-- Minun asuntoni on rauhan asunto; omatuntoni kieltää minua +palvelemasta valtakunnan vihollisia. + +-- Ja sinä luulet siis, että tyydytään tähän vastaukseen? Muista minkä +vaaran kielto saattaisi meidän huoneellemme -- -- -- + +-- Minä olen Herran sotilas, keskeytti pappi, enkä pelkää mitään +ihmisten juonia, tehdessäni mikä oikein on. + +-- Mutta kuule Eskil toisten tähden, jotka muuten saavat kärsiä sinun +vihastasi herttuata kohtaan, jatkoi vaimo taivuttaakseen miestään. + +Kauvan seisoi hän, miettien vaimonsa viimeisiä sanoja, sitte lausui hän +lempeemmin: + +-- Heidän tähtensä, sinä olet oikeassa, Elisabeth, anna siis valjastaa; +mutta meidän ainoalla ajopelillämme ei pitkälle päästä. Anna sentähden +sanoa korkealle herrasväelle, että minun huoneeni saa olla avoinna +heille kunnes ehtivät ryhtymään enempiin toimiin Turunmatkaa varten. + + * * * * * + +Talvi-illan varjot olivat jo peittäneet seudun läpinäkymättömällä +pimeydellä; ainoastaan siellä täällä nähtiin valkoisia kinoksia +pilkottavan, ja tähtikirkas avaruus oli majesteetillisenä ympäröivän +hiljaisuuden yli. Mutta rauhallisessa maapappilassa oli häärinää ja +pyörinää ja vilkkaasti leimuavat valkiat houkuttelivat kaikki +ympärilleen. Hoviväkikään ei laiminlyönyt virkistyttää vilusta ja +väsymyksestä kankeita jäseniään sekä lämmittävän lieden ääressä että +virvottimilla, joita runsaasti oli tarjona. Viini juoksi virtoina ja +helinässä ja hälinässä, laulain ja jutustellen, iloittiin siitä, että +vihdoin viimein oli saavuttu kovalle maalle -- kunnes uni voitti kaikki +ja sulki heidän ystävälliseen syliinsä. + +Herttuatar ennätti kaikkialle ja kaikkein kanssa ja se vaatimaton +rakkaus, millä hän nyt niinkuin ainakin kohteli kaikkia palvelijoitaan, +vaikutti aivan virkistävästi heihin niiden kaikkien synkkien +vastaisuuden toiveiden aikana mitä jo saapuessaan heille vieraasen +maahan kantoivat tykönään. Juhana-herttuankin monesti synkille +kasvoille loi hän katseellaan iloisen loisteen tahi saattoi hänen +sydämensä sykkimään kovemmin jollakin ystävällisellä hyväilyllä tahi +kehoittavalla sanalla. + +Jo harmaapäinen pastoorinrouva hoiti myös emännän velvollisuuksiaan +kiitettävällä tarkkuudella; varhain aamusta myöhäiseen iltaan nähtiin +hän häärivän toimissa loistavan komeuden keskellä, aivan kun ei mikään +talvi vielä olisi riipottanut luntansa hänen kiehkuroihinsa eikä +vanhuus ja väsymys painaisi häntä. + +Miehensä sitä vastoin vaarinotti, helposti ymmärrettävistä syistä, mitä +varovamman käytöksen vastentahtoisia vieraita kohtaan, vaikka hänkin +oli olevinaan itse kohteliaisuus ja nöyrä alamainen, kun niin +vaadittiin. Mutta mielessään pyysi hän korkeimmalta anteeksi rikosta, +jonka piti tehneensä sekä kuningastaan että sitä seurakuntaa vastaan, +jonka paimeneksi oli pantu, palvelemalla tätä suuren Kustaa Vaasan, +hänen mielestään sukuansa halventavaa poikaa. + +Pappilassa ei kuitenkaan viivytty kauvan. Seuraavana päivänä saapui jo +nimittäin joukko kelvollisia ajopeliä ja tuhatluku ratsuja, jolloin +matkaa jatkettiin Raaseporiin. Vähä sen jälkeen purjehti myös laivasto +Turkuun. + + + + +III. + +Raaseporissa. + + +Raaseporissa oleskellessa vietettiin aika mitä huolettomammalla +tavalla. Herttua koetti aina olla niin kekseliäs kun mahdollista, +tehdäkseen olon hauskaksi ja hupaiseksi nuorelle puolisolleen ja +seuralaisilleen. Myös väestön annettiin ahkeraan ottaa osaa näihin +moniin huvituksiin tahi itse panna toimeen itselleen huveja, ja +mielihalulla katselivat kaikki, aina herttuaan saakka, näitä. + +Varhain eräänä iltana, noin pari viikkoa siitä, kun saavuttiin Suomeen, +istuttiin taas alhaalla avarassa seurustelusalissa katsellen niitä +hyppyjä ja leikkejä, joita alhaisempi hoviväki pani toimeen niiden +sotilaiden kanssa, mitkä vähä ennen olivat saapuneet tänne Turusta +vahvistaakseen vartiaväkeä. + +Ilo oli yleinen ja muutamat hovineideistäkin eksyivät tanssin pyöreihin +herttuattarensa suureksi huviksi. Herttua itse oli edellisenä päivänä +matkustanut Turun linnaan valmistamaan herttuallisen puolisonsa +juhlallista vastaanottoa. + +Näistä neideistä huomattiin erittäin yksi, Zaida Barinsky, joka +kauniilla ulkomuodollaan ja haaveksivalla katseellaan suurissa mustissa +silmissään herätti kaikkein huomion. Hän oli syntynyt Puolassa köyhistä +vanhemmista, mutta oli harvinaisen kauneutensa ja tavattomain +luonnonlahjainsa tähden jo aikaisin otettu hoviin, ja oli nyt yksi +herttuattaren uskotuista. Tämä suosio oli tosin alussa saattanut +hänen naiskumppaninsa hyvin paljon kadehtimaan häntä, mutta +vaatimattomuudellaan oli hän pian ymmärtänyt poistaa kaiken vihan ja +tehdä itsensä rakastetuksi myös näiltä. + +Rusottavan punaisena huimasta tanssista, johon hänkin oli ottanut osaa, +oli hän istahtanut erään pylvään viereen, joka toisten keralla kannatti +suuren salin holvattua kattoa, ja istui siellä vilkkaassa keskustelussa +toisten neitien kanssa. Silloin astui sisälle ovesta vastaisella +seinällä nuori, kookas mies, yksi äsken saapuneista sotilaista. +Kuiskutus alkoi salissa heti hänen jalon, muhkean muotonsa ilmestyttyä +ja neitoset kokoontuivat toisiltaan tiedustamaan ken sorea mies oli. + +Nuori mies, Hans Ivarsson, oli kotoisin Blekingestä ja oli jo +kokonaista kolme vuotta palvellut herttuata ja kohonnut paljon hänen +suosiossaan miehuudellaan ja rehellisyydellään, ehkä enemmän kun moni +häntä vanhempi sotilas, joka ei suinkaan ollut omiaan enentämään +sovintoa hänen ja kumppaniensa kesken. Tänäkin iltana näkyi veren +nousneen monen nuoren miehen päähän nähdessään mikä onni vastatulleella +oli myös kauniimman sukupuolen luona. Mutta tämän menestyksen ei +näkynyt herättävän mitään huomiota hänessä; pää-asia oli hänen +mielestään ottaa vaarin tilaisuudesta, kun semmoinen sattui löytymään, +siten haihduttaakseen sitä koti-ikävää, mikä silloin tällöin valtasi +hänen. Mutta lapsuuden kotiin ei hän ikävöinnyt, kun muisto menneistä +ajoista valtasi hänen. Hänen isänsä ja äitinsä olivat aikoja sitten +kuolleet ja se maatilkka, missä lapsena oli juoksennellut, oli mennyt +perinnöksi vanhemmalle veljelle. Mutta kivenheiton päässä Oosin +torpasta, hänen lapsuuden kodostansa, asui nuori ja kaunis Blekingen +tyttö, hän voi nyt olla noin 19-vuotias; hänestä oli aina lapsuudesta +saakka pitänyt ja poislähtiessään antoivat he toisilleen pyhän +lupauksen, että niin pian kun kohtalo veisi heidän yhteen, he +laatisivat itselleen kodon saman katon alla eivätkä milloinkaan enään +jättäisi toisiaan. + +Nyt oli, niinkuin sanottiin, kolme kokonaista vuotta mennyt eikä hän +ollut mitään kuullut tytöstä, ja Jumala tiesi milloin saisi jälleen +nähdä rakastettuansa ja ikävöittyä Blekingeänsä, sillä varmaan olivat +levottomat ajat tulossa herttuan ja kuninkaan eripuraisuuden tähden, +tämän herttuan, jota sydämensä pohjasta vihasi, vaikka oli häneltä +saanut niin suurta suosiota. Hän häpesi uskollisuuttansa +tälle ulkokauniille herralle, kuitenkin -- hän oli täyttänyt +velvollisuutensa, mitä muuta häneltä vaadittiin! + +Milloinkaan ei hän ollut pyytänyt turhaa kunniaa eikä vertaistensa, +enempää kun muidenkaan, ihmettelemistä, hänen elämänsä tarkoitus oli +pysyväisempää laatua: että kerran tuntea itsensä onnellisena +mainitessaan Greeta Larssonia omakseen, että Greetan kanssa saada olla +osallinen iloissa ja huolissa täytettyään velvollisuutensa isänmaan +hyväksi. + +Mutta missä tahanaan tämä nuorukainen esiintyi ei voinut hän välttää +kaikkein huomiota. Paitsi miellyttävää ulkomuotoa oli hänessä niin +paljon muuta, jonka välttämättömästi täytyi vetää puoleensa, eikä se +ollut ensinkään kummallista, jos tämä ihana olento puolalaisissa +hovinaisissa, joilla yhä edelleen oli mitä huonommat ajatukset +pohjoismaista ja niiden asukkaista, herätti hämmästyksen ja ihastuksen. + +Zaida Barinsky näkyi tässä tilaisuudessa enimmin mieltyneen nuoreen +ruotsalaiseen soturiin. Koko iltana otti hänen vaarin jokaisesta tämän +pienimmästäkin liikkeestä eikä voinut kyllin ihmetellä, että tämä +alhainen sotilas kaikessa käytöksessään osoitti semmoista +säädyllisyyttä, joka olisi ollut kunniaksi monelle häntä korkeammalle. +Vielä leikkien ja tanssien hälinän vaiettuakin, kun yö yksin vallitsi +suuressa talossa, ei hän unissansakaan voinut olla antamatta hänelle +kunnioitustaan ja ihastustaan. + + + + +IV. + +Juhlamenot Turun linnana. + + +Perjantaina joulun edellä 1562 otti herttua Juhana juhlallisesti +vastaan puolisonsa Turun linnassa. Nyt seurasi perättäin juhlia ja +huvituksia, joita kesti kahdeksan päivää ja sittemminkin koko sen ajan, +kun korkea parikunta oleskeli täällä, oli linnassa semmoinen hyvin +vointi, ett'ei siellä ennen eikä jälkeen ole semmoista ollut. Jo kauvan +ennen naimista oli laveihin toimiin ryhdytty linnan panemiseen +täydellisesti arvolliseen kuntoon ja oli herttua tässä suhteessa tehnyt +kaikki, saattaakseen jumaloidun puolisonsa olon täällä niin mieluiseksi +kun mahdollista. + +Linnan vanhat seinät ja katot olivat koristetut kalleilla tapeteilla ja +maalauksilla, kultanahkapäällyksillä, damasti- ja silkkikankailla, +maalatuilla kilvillä, loistavilla aseilla ja monihaaraisilla +kynttiläkruunuilla. Jo vuona 1557 löytyi täällä 56 maalattua taulua +tahi tapettia, useimmat kuvaavia vanhan testamentin tapauksia, 22 +esirippua, joita käytettiin ehkä vuoteiden eteen ja joista moni oli +silkistä, 21 kirjavaa kattovaatetusta, myöskin ne enimmäksi osaksi +silkkikankaasta, 8 seinäpeitettä, kaikki uljaasti kaunistetut +maalauksilla ja osa niistä yli neljänkymmenen kyynärän pituisia. Pitkin +seiniä oli pitkät lavitsat, peitetyt tyynyillä ja samettipäällyksillä, +muutamat yli kymmenen kyynärän pituisia. Luvultaan oli niitä 45. +Niitäkin koristi kaikellaiset kuvat, tapahtumia Trojan sodasta y.m. + +Vielä suurempaa komeutta todistivat astiat ja puvut. Pöytiä peittivät +monivärillisellä silkillä ommellut pöytäliinat. Pöytä- ja juoma-astiat +olivat suuremmaksi osaksi kullasta ja hopeasta. Suuri joukko kalliita +hopeamaljoja luetellaan herttuan kaluluettelossa. Yksi semmoinen painoi +esim. 31 naulaa 4 luotia, hopeainen viinikannu 40 naulaa 14 luotia +j.n.e. Kulta ja kalliit kivet välkkyivät myös runsasti hoviväen +silkistä ja sametista tehdyissä puvuissa. Yksi ainoa herttuattarelle +kuuluva päähine arvattiin 2,200 taalarin arvoiseksi. Yksi kaularengas +maksoi 4,000 taalaria, yksi kaulassa kannettava risti 2,000 taalaria +j.n.e. + +Ylöllisyys ruoassa ja juomassa kuului myös järjestykseen. +Vastaanottojuhlallisuuksien aikana ja vastedeskin pöydät oikein +uupuivat niitten ruokien alla, joita niille katettiin. Siten oli +ruokaluettelossa ainoastaan kalaruokia seuraavat: lohi, siika, +lohenmäti, siian mäti, silakka, säynäs, nahkiainen, lahna, ahven, +särki, hauki, kuore ja ankeriainen. + +Lukuisa hoviväki edusti montaa kansakuntaa. Siten tavattiin siellä, +paitsi suomalaisia, saksalaisia, tanskalaisia, puolalaisia, skotteja, +ranskalaisia, englantilaisia ja italialaisia. + +Jo aikoja ennen herttuattaren komulla ja loistolla tuloa Turun linnaan +olivat sen muurit kajahdelleet iloisten juhlain riemusta. Herttua oli +nimittäin henkilö, joka ymmärsi huvitella, joka nähdään esimerkiksi +eräästä kirjeestä, kirjoitettu Turussa joulukuun 22 päivänä 1556 Erik +Memmingin leskelle, rouva Heblalle Paraisten Qvidjassa, jossa tätä +kehoitetaan "rakkaine lapsineen ja neitsyineen" toisena joulupäivänä +herttuan luo "olemaan hupainen ja kevytmielinen". + +Juhlallisuudet nyt ja vast'edes vietettiin lukuisilla leikeillä ja +tansseilla, joissa soitti oma soittokunta, johon kuului kantelen- ja +viulunsoittajia erään Juhan Italianin johdolla. Vielä mainitaan +kortinpeliä ja teaatterinäytöksiä, joissa viimeksi mainituissa +näyttelijät olivat koulunuorisoa. Olon sisällä huoneissa tullessa +yksitoikkoiseksi noustiin laivaan aina valmiina olevassa laivastossa, +joka oli ankkuroittuna linnan edessä, ja ohjattiin Ruissaloon, mihin +erityinen eläintarha oli perustettu ja sen monesti ylistetyt tammet +olivat istutetut, tahi Katrinedaaliin (josta enemmän vastedes). Nämät +huviretket ulotettiin joskus aina Kastelholmaan Ahvenanmaalla ja +Ulvilaan. + + + + +V. + +Juomingit seurasalissa. + + +Laskevan joulukuun auringon viimeiset säteet luovat omituisen +värillisen kiillon maalle ja vedelle, ikkunat Turun linnassa loistavat +niinkuin olisi valkea kaikissa raoissa sen muurien sisällä ja heijastus +tuomiokirkon etäällä vilkkuvasta katosta ja torninhuipusta on oikein +lumoava. Tätä näkyä kestää kuitenkin vaan muutama minuutti ja varjot +peittävät taas kaikki tuolla ulkona läpinäkymättömään pimeyteen. + +Astumme suuren portin kautta Kuningattaren kadun [nyt Linnankatu] +päässä ulkomaiselle linnapihalle. Juhlan riemu on hetkeksi vaiennut, +hiljaisuus vallitsee kaikkialla; vaan silloin tällöin häiritsee +rauhallisuutta vahtisoturin askelein kaiku hänen astellessaan +kylmettyneessä maassa, tahi soturien hilpeä sorina juomingissa +pohjoisessa sivurakennuksessa. + +Mutta jos astumme vanhan linnan pihalle, kohtaa meitä runsas valo +eteläisestä sivurakennuksesta. Se tulee tänne alas varjojen seuraan +Katarina Jagellonikan komeasti koristetusta rukouskammiosta, jossa hän +Puolasta tuomansa luonnollisen suuruisen Marian kuvan, täysinäisestä +hopeasta, edessä katolilaisessa innossaan monet kerrat päivässä +rukoilee "ave'nsa", jossa hän, ajatuksissaan kaukana uudesta kodistaan +Pohjolassa, uneksii takaisin lapsuutensa muistoihin Puolassa, missä hän +rukoilee monta palavaa rukousta pyhän Jumalan äidin tykö, että tämä +taivuttaisi hänen puolisonsa ainoaan autuaaksi tekeväiseen uskoon. + + * * * * * + +Runsaasti valaistussa seurasalissa alikerroksessa on hyvin hauskaa. +Peder Rank, rakuuna edesmenneen Kustaan ajoista, istuu par'aikaa sen +pitkän pöydän päässä, joka on pitkin toista poikkiseinää, ja laulaa, +vahtoova oluttuoppi kohotettuna, hauskan laulun "Eerikki-kuninkaan ja +Karin-neidon rakkauden seikoista", ja toiset laulavat silloin tällöin +mukana kaikki yhdessä. Ja juotuansa melkoisen kulauksen keltaista +lempijuomaa käy tuoppi seuran ympäri, kunnes viimeinen pisara on tullut +tarkoitukseensa. Tätä menettelyä, jota on toistettu ahkerasti kyllä, +sen verran mitä voi päättää rusottavista kasvoista ja iloisista, +remastavaisista lauluista ja pilasta, joka kajahtaa salissa yhä +enennetyllä innolla mitä enemmän aika kuluu. Ja häpeä sille, joka +ylenkatsoo Jumalan lahjan tahi luulee herttuan kellarin tyhjentyvän +äkkiä. + +Perällä avoimen takan edessä, missä iloinen nuotiovalkea räyskyy, +heittäen lumoavan valonsa saliin, istuu aivan nuori mies, soturi +hänkin, tarkasti seuraten toisiansa kiertäviä tulen kieliä. Muuten +näkyy hän olevan vallan välinpitämätön toisten melusta ja ilosta. + +-- Mitä hittoa, ärjäsee eräs pöytäseurasta, eikö tuo poikanulikka taas +istu tuolla ja uneksi tyttölöisestään Blekingessä. Mitä paholaisen +hullutuksia se on. Tule tänne, niin ilahtuu mielesi. + +Peder Rank, joka taas on täyttänyt tuopin niin että sen sisältö +vaahtoaa yli reunojen, menee samassa erakon luo, lyö miehuullisesti +häntä olkapäälle ja lausuu: + +-- Tässä on tuoppi, juo herrasi ja herttuasi malja. + +-- Eerikki-kuningas on minun herrani, vastaa nuorukainen vakavalla +äänellä. + +Peder Rank muuttaa muotoa, mutta hillitsee itsensä ja lausuu +teeskennellyllä tyyneydellä: + +-- No, no -- älä nyt raskauta omaatuntoasi, kenelle olet vannonut +uskollisuuden ja kuuliaisuuden, sitä tulee rehellisenä miehenä +palvella. + +-- Ja juoda siitä hyvästä, mitä hän tarjoo, jos et ole pelkuri, +karjasee joukko perällä hänen oikealle puolellaan vastaukseksi. + +Nuorukainen muuttaa vuorostaan muotoa hänkin, kohottaa reippaasti +sorean vartalonsa ja menee toisten luo pöydän ääreen. + +-- Mikä Ruotsin mies voi palvella kahta herraa? kysyy hän. + +-- Me palvelemme herttuata eikä ketään muuta, hän on meidän herramme, +kuuluu yksäänisesti vastaus hänelle. + +-- Mutta Eerikki-kuningas on Svean valtakunnan voideltu kuningas ja +Suomi on osa Svean valtakunnasta. + +-- Siitä pidämme viis väliä, herttua on palkannut meidän, häneltä +saamme palkkamme ja häntä palvelemme me kunnes joku muu maksaa enemmän. + +-- Muuten istuu Eerikki-kuningas hyvin horjuvasti +kuninkaanistuimellaan, sanoo Peder Rank teeskennellyllä tuntijan +vakavuudella. + +-- Aina siitä saakka kun otti munien myyjän Tukholman torilta, lisää +toinen joukosta. + +-- Kuningas ymmärtää kyllä naisten mielet, sen voitte uskoa, vakuutti +kolmas; ei hän antanut itseänsä pettää tuonoin Mons Perssonilta, joka +luuli ytimen olevan hyvän, vaikka kuori oli rypistynyt ja ilmoittunut. + +-- Kiitos lyönnistä, Larsson, mutta minunkaan tupani ei ole täynnä +äpärälapsia, joihin yleisö ylenkatseella katsoo. Poika minulla on ja se +oikeata laatua, sillä Kreeta ja minä olimme olleet naituna vähintäänkin +neljä vuotta ennenkuin hän näki päivän valon. + +Hans Ivarsson, sillä se oli sama miehuullinen nuorukainen, jonka ennen +olemme tulleet tuntemaan Raaseporissa, oli seisonut hetken +tulipunaisena ja kuunnellut kaikkia niitä kokkapuheita, joita nyt +kuului sieltä ja täältä -- nyt viimein tulistui hän ja lyöden nyrkkiään +pöytään niin että kaikki, mitä sillä oli, hypähtivät ylös-alaisin +ilmoitti hän paheksumisensa, lausuen samalla: + +-- Suu kiini kirotut panettelijat, Eerikki-kuningas on kunnon mies ja +Svean valtakunta voi ylpeillä omistaessaan kuningattaren, niin lempeän +ja hyvän kun Karin on. + +Nyt ilmestyi levottomuus sotureissa, kostohuutoja, kirouksia ja +herjaussanoja, joihin oluen vaikuttama juoppous antoi maukkaan +höysteen, kaikui salissa ja miekkojakin paljastettiin antaakseen, +niinkuin sanottiin, vastausta puheesen. + +Kuka tietää miten tämä yöllinen välinäytös olisi päättynyt, ell'ei +Peder Rank vanhimpana joukossa olisi mennyt väliin ja eroittanut +sotahaluisia ja rauhoittaakseen heitä luvannut toimittaa +uppiniskaiselle nuorukaiselle tarpeellista rangaistusta. +"Vankitornissa" saisi hän kyllä vielä miettiä ken oli herra Turun +linnassa. + + + + +VI. + +Pilviä kevättaivaalla. + + +Turun linnassakin tuli Zaida Barinsky tavattoman kauneutensa tähden +ihailun esineeksi, erittäinkin oli naimaton linnanvouti hänen innokas +ihailijansa. Mutta kaikki osoitettu kohteliaisuus ei näyttänyt juuri +erittäin vaikuttavaan häneen, hänen ajatuksensa olivat kokonaan toiseen +suuntaan: nuoren, sorean Ivarssonin kuva oli lakkaamatta yötä ja päivää +hänen edessään. + +Siten istui hän taas eräänä kevätpäivänä varhain aamulla yksin +huoneessaan ja katseli matalasta ikkunasta ulos talviunestaan heräävätä +luontoa alhaalla. Linnanlahti oli heittänyt jääpeitteensä, ainoastaan +siellä ja täällä rannoilla oli vielä vähän syrjää. Havumetsä kaukana +etäällä hohti viheriänä ja majesteetillisenä ja sadottain pieniä +sadepuroja lirisivät virmana suurempaan veteen. Ja tämän kaiken yli +paistoi aurinko taivaasta, joka oli niin puhdas ja pilvitön kun +lapsuuden muisto. + +Mikä vastakohta elämän tuolla ulkona ja hänen sisällisten taistelujensa +välillä! + +Katkeruudella puristi hän kokoon kirjeen, joka oli auki edessänsä +pöydällä ja repi sen raivoisalla ynseydellä palaisiksi, jotka sitten +varisteli ulos avoimesta ikkunasta edessään. Hän oli iloinen nähdessään +miten paperilaput tansseivat kohti katoovaisuuttaan, kannettuina +kauvas, kauvas lauhkeilta kevättuulilta. + +Hän avasi ikkunan selälleen, ilma sisällä tuntui hänestä niin tukalalta +ja painavalta. Tuhansien lintujen iloiset laulut saivat jo aikaan +moniäänisen kai'un Ruissalon metsistä ja lähellä olevista rannoista. +Valleilla alhaalla oli linnan väestö täydessä työssä linnan +varustuksien kuntoonpanossa ja näiden huolettomat laulut ja työssä +lausutut komentohuudot olivat hänestä täynnä eloa ja ilahuttivat häntä +niin, että hän pian unhotti kaiken, mikä äskettäin oli huolestuttanut +häntä ja tehnyt hänen surumieliseksi. + +Silloin kiinnitti hän huomionsa yhteen keskusteluun kahden sotilaan +kesken alhaalla. + +-- Ivarsson lienee tullut kärsimään nuoruuden intonsa tähden, sanoi +toinen; muuten ei se ollut ensimäinen kerta kun hän lausui vähämielisiä +sanoja herttuasta, lisäsi tämä vielä niinkuin vaan ohimennen. + +-- Tulee kyllä, tuomio lankesi eilen ja se oli kova kyllä, neljän +vuoden vankeus, vastasi toinen. + +-- Joka on sama kun kuolema, sillä se kun neljä vuotta saa olla +"Vankitornin" muurien sisällä ei tule sieltä hengissä. Vouti on ankara +herra, jatkoi ensimäinen pontevasti. + +-- Mutta miksikä tahdotaankin juuri osoittaa kiittämättömyyttä ja +ylenkatsetta sille, joka ei tehnyt muuta kun hyvää, keskeytti kumppani +teeskennellyllä myöntäväisyydellä. + +-- Ja jos hänellä oli jotain muistuttamista, niin olisi saanut pitää +suunsa kiini. Minä puolestani olen aina havainnut, että on parempi olla +vaiti kun pahoin puhua -- kumminkin silloin kun saa pelätä pöllöjä +sammalistossa, selvitti se, joka ensin oli alkanut keskustelun. + +Keskustelu vaikeni nyt äkkiä, linnanvouti oli saapunut paikalle +tarkastamaan rakennustöitä ja hänen läsnä ollessaan oli paras jättää +kaikki aprikoimiset, jos ei nimittäin tahtonut tulla osalliseksi nuoren +Ivarssonin kohtalosta. + +Zaida oli kuullut kyllin, jopa enemmänkin kiihtyäkseen vihassaan +hirmuista verenjanojaa kohtaan, samalla kun sääli nuoren miehen +onnetonta kohtaloa, ja hiljaisuudessa kytevä rakkaus saattoi hänen +sanomattomaan levottomuuteen. + +Ja tuo raukka, tuo ei hävennyt kertoa hänelle niistä tunteista, joita +ei milloinkaan ollut tuntenut -- joita ei peto milloinkaan voi kantaa +rinnassaan; se oli mahdotonta! Mutta saisipa joskus kuulla totuuden +häneltä. Ja itse ponnistaisi hän toiselta puolen kaikki voimansa +pelastaakseen tuon hiljaisuudessa jumaloidun, joka ei aavistanut mikä +hyvä hengetär hänellä oli linnan muurien sisällä. + + + + +VII. + +Retki Katrinedaaliin. + + +Laitsalmen lahden rannikolta noin kolmannes penikulman päässä Turun +linnasta pistäy ulos luonnonihana niemi, joka nykyään kuuluu Ispoisten +herrastalon alle Nummen pitäjässä. Paikka, joka vielä tänäänkin on +hauska lempiseutu kesän aikana kaupunkilaisille ja rehevillä nurmillaan +ja varjoisella puistollaan todella onkin mieluinen vastakohta +tomuisille, auringon paisteelta kuumille kaduille ja painavalle +ilmanalalle, näkyy olleen myös Katarina Jagellonikan lempipaikoista +retkillään linnasta. Hänen jälkeensä kutsutaankin sitä Katrinedaaliksi +ja rannalla osoitetaan kävijälle suurta, lakeaa kiveä, jonka ympärille +herttuattaren neitinensä, kävelyjen, ja leikkien jälkeen tuuheassa +puistossa, sanotaan sijoittuneen ihanan luonnon helmassa nauttiakseen +linnasta mukana tuotuja ja kivipöydälle asetettuja virvokkeita. + +Kauniina kevätaamuna 1563 viemme lukijan tänne ulos. Kaikki hovin +jäsenet, ylhäiset ja alhaiset, ovat kokoontuneet tänne täysin määrin +nauttiakseen heräävän luonnon suloudesta. + +Herttua, muuten alakuloinen ja harvapuheinen, mieliala, johon toistansa +risteilevät tiedot Tukholmasta, jotka puhuivat uusista rettelöistä, +uusista sodista, saattoivat hänen, on tänään itse ilo ja hauskuus. +Hillitsemättömästi on hän osallinen toisten pienimmissäkin tempuissa ja +leikeissä, ja ne teeskentelemättömät ilon ilmaukset, jotka kaikuvat +kaikkialta, antavat koko seurueelle mitä hilpeimmän luonteen. Milloin +hän nähdään puolisonsa rinnalla kävelevän lehtipuiden oksissa versoovan +vihannuuden alla tahi ohjaavan kulkunsa raikkaasti tuoksuavain kuusien +ohi, joiden huipuissa Pohjolan hiljaan tulleet vieraat visertävät +tervehdyksensä isänmaalle. Ja hiljaisella mielihyvällä kuuntelee hän +puolisonsa ihailevan sitä kauneutta, mitä Pohjolankin lyhyt kevät voi +tarjota, kauneutta, joka tosin eroaa siitä runsaasta komeudesta, jota +on tottunut rakastamaan lapsuutensa kotimaassa, mutta kuitenkin +yksinkertaisuudessaan ansaitseva kunnioitusta ja tunnustamista. Paljon +oli luullut täytyvänsä puuttua mennessään hänelle, mutta nyt jo +havaitsi hän miten rakkaus ja harrastus runsaasti voivat korvata kaiken +muun. Sentähden tunsi itsensä niin onnelliseksi, sentähden uskalsi +tyyneenä kohdata kaikkia myrskyjä, joita kohtalo ehkä saattaisi heille. + +Zaida Barinskyyn yksin ei tämä yleinen ilo eikä vilkas elämä täällä +ulkona näytä vaikuttavan mitään ja hänen nyreä, vakava olentonsa ei +myös näytä muissakaan herättävän mitään halua koettamaan saada häntä +leikkeihin eikä kujeihin. Muuten on viimeaikoina kummastellen selvästi +havaittu tämä, ennen niin iloisen tytön mielenlaatu, ja herttuatarkin, +joka aina mitä huolellisemmin on suosinut häntä, tunsi surua ett'ei +enään nähnyt häntä niin iloisena ja onnellisena kun ennen. Kun ei +kuitenkaan onnistuttu saamaan mitään tyydyttävää selitystä hänen +synkkämielisyyteensä, ei voitu luulla muuta kun että se oli voittamaton +koti-ikävä, joka niin painoi häntä. Ja ett'ei enempää vaivattaisi +häntä, annettiin hänen olla yksinäisyydessä, miten itse halusi. + +Ainoa, joka ei voinut jättää kaunista puolalaisnaista rauhaan, oli +linnan vouti. Aina ja alinomaa koetti tämä kaikilla kohteliaisuuden +osoituksilla ilahuttaa häntä, eikä edes se kylmä välinpitämättömyys, +millä Zaida Barinsky aina vastaanotti hänen kokeensa lähestyä, voineet +pitää häntä etäällä. + +-- Se on väärin, että niin kaunis kukka, kun te olette, ennen aikaansa +kuihtuu yksinäisyydessä, kuuli Zaida hänen taas imarrellen kuiskaavan +korvaansa, yksinään tulleena kauvas laveassa puistossa. + +-- Mitä väliä pidetään metsän kukista, vastasi hän, helppo on taittaa +heidän heikot vartensa tahi polkea ne jalkainsa alle. + +-- Ja sen sanotte te, jolla vielä on pitkä, toivorikas elämä edessänne, +te, jonka tähden panisi kaikki alttiiksi, nähdäkseen teidän +onnellisena. + +-- Mitä sillä tarkoitatte, kysyi Zaida katkerasti. + +-- Tarkoitan että minä ja moni minun kanssani olisi halullinen +tottelemaan teidän pienintäkin käskyänne, jos sitä vaatisitte. + +-- Niin liehakoitsevalta kun tuo kuuluukin ja niin kiitollinen kun +tunnenkin itseni olevan kaikesta tästä hyväntahtoisuudesta, täytyy +minun kuitenkin omantuntoni mukaan työntää takaisin kaikki teidän +uhrauksenne minun hyväkseni -- ne eivät minua kuitenkaan hyödyttäisi. + +-- Ja se on teidän viimeinen sananne? + +-- On, vastasi Zaida lyhyesti ja päättävästi. + +-- Ja kuitenkaan ette aivan varmaan ymmärrä mitä kaikkea tällä +pöyhkeällä kopeudellanne sysäätte luotanne. + +-- Minä en tarvitse mitään -- ja jos tarvitsisinkin jotain, ette _te_ +ole oikea antamaan minulle sitä. + +-- Vai niin, luuletteko tosiaankin niin? + +-- Luulen, ja vielä enemmän, minä tiedän sen, tunnen teidän paremmin +kun voitte arvatakaan; minä tiedän mikä sydämetön ihminen te olette. +Olette valmis ryhtymään mihin toimiin hyvänsä, kuinka katalaan tahansa, +ylentyäksenne askeleen isäntänne suosiossa, te ette valitse, teidän +huvinne on musertaa -- ja kuitenkin on teillä rohkeutta lausua kauniita +sanoja kietoaksenne turvattoman naisen kavaliin pauloihinne. Olette +halpa ihminen, herra linnavouti, kärme -- -- -- + +-- Säästäkäät minua näiltä kovilta sanoilta, varmaankin ovat ne saaneet +alkunsa halpamaisesta panettelemisesta, sillä niin kauniit huulet, kun +teidän ovat, eivät milloinkaan ole voineet synnyttää niitä. + +-- Säästäkää tekin minua lupauksilta, joita ette kykenisi täyttämään, +antakaa metsän kukan jäädä kuihtumaan, koska ei teillä kuitenkaan ole +tahtoa eikä kykyä antamaan hänelle sitä valoa ja lämpöä, jonka olette +häneltä ryöstäneet. + +Hän jatkoi kulkuaan jättäen väsymättömän ihailijansa miettimään mitä +viimeiset sanansa tarkoittivat. + + + + +VIII. + +Vanki. + + +"Vankitornin" ainoan, matalan, ristikolta suljetun, pohjoista päin +olevan ikkunan läpi voi päivänvalo ainoastaan säästäväisesti tulla +sisälle ja poistaa sitä puolipimeyttä, joka vallitsi täällä sisällä. Se +kosteisuus, joka vallitsi tässä ummehtuneessa luolassa, oli peittänyt +jääkylmät harmaakiviseinät paksulla homepeitteellä ja sen inhottavan +ilman, joka täällä aina oli, täytyi ehdottomasti turmella parhaimmankin +terveyden. Vilutaudin oireet värisyttävät kerran toisensa perään vangin +väsyneitä jäseniä ja se viitta, jota hän huolellisesti koetti kääriä +ympärilleen, voi ainoastaan hieman poistaa sitä. + +Ivarsson oli jo kokonaista neljä kuukautta taistellut kaikkia näljän ja +tuskan vaivoja vastaan tässä luonnottomassa asunnossa, sillä se +ruokakaan, joka lähetettiin tänne alas, ei ollut likimaillekaan +riittävä täyttämään kaikkia ruumiin tarpeita. Hyvin vähän oli hänellä +myös tietoa siitä, mitä tällä ajalla oli tapahtunut ulkona, ainainen +kuollon hiljaisuus oli kaikki, mitä oli saanut kokea, ainoastaan +silloin tällöin häiritty valitushuudoilta palan matkan päässä olevasta +"läpitornista", eräs vielä pimeämpi ja kamalampi vankila, johon +paatuneet pahantekijät pantiin, siellä tapahtuvien kidutusten kautta +pakoittaakseen heitä tunnustamaan. Ennenkun vanki laskettiin tänne alas +riisuttiin häneltä kaikki vaatteet, kesällä aina paitaan asti, talvella +sai hän pitää takin yllänsä. Ruokana täällä oli vesi ja leipä. + +Ainoat valoisammat hetket Ivarssonin sietämättömässä asemassa olivat ne +ajat, jolloin hän pääsi hengittämään vapaata ilmaa ulkona vankipihassa, +eräs korkealta muurilta ympäröitty kenttä eteläisen sivurakennuksen +edessä. + +Täällä voi hän havaita, mitä ei tuolla sisällä ollut aavistanutkaan, +että kevät jo oli ehtinyt pitkälle, että Auran laineet jo olivat +heittäneet jääpeitteensä, että puut olivat hohtavina kevätpuvussaan ja +että muuttolinnut olivat palanneet vielä hiljakkoin niin autioihin +metsiin Pohjolassa. Taivaan sininen laki, joka oli päänsä päällä, ja +kullalta loistavan auringon säteet sulattivat niin kummallisesti hänen +rinnassaan lämpimämmät tunteet, jotka jo olivat olleet jäätymäisillään +siellä kylmässä, pimeässä hautaluolassa, mihin oli karkoitettu. Mutta +samalla heräsi myös mietteitä ja aavistuksia, jotka usein vielä enemmän +synkistyttivät hänen mielensä ja kuvasivat vastaisuuden vielä +tummempana kun ennen. + +Hänen kävellessään täällä mykkänä kun hahmo, valmiina niin pian kun +vaan mahdollista ottamaan jäähyväiset elämältä ainaiseksi, heräsivät +muistot, joille ennen kernaasti oli antautunut, ja siirsivät hänen, +niinkuin monasti ennen, kauas pois Suomen rajoilta kotimaahan rakkaasen +Ruotsiin ja sen aarteen luo, jonka siellä talletti. Kuinka eikö +halunnut tulla sinne ja uudelleen solmia niitä siteitä, jotka pitkä +poissa-olo oli irroittanut, kuinka eikö odottanut häntä taas nuorena, +voimakkaana ja kukoistavana se, joka sinä kauniina heinäkuun aamuna +sanoi hänelle jäähyväisensä -- ja nyt, nyt oli hänestä jälellä +ainoastaan varjo, joka pian katoaisi sekin, joll'ei hän jonkun ihmetyön +kautta pelastuisi niistä kärsimisistä ja taisteluista, jotka nyt +kalvoivat häntä. + + + + +IX. + +Odottamaton löytö. + + +Eräänä päivänä toukokuun alkupuolella kun hän taas kovaonnisten +kumppaneinsa keralla nauttei muutamien nopeain hetkien virvoitusta +ulkona, tapahtui tapaus, joka enemmän kuin yhdessä suhteessa lupasi +lievitystä siinä tuskallisessa tilassa, missä Ivarsson nyt oli. + +Vankipihaa ympäröivässä muurissa oli siellä täällä aukkoja, joista +kanuunain suut ammottivat sotaista vihollista vastaan, ikäänkuin +varoittaen häntä tulemasta linnan muureja liian lähelle. + +Ivarsson oli, muutaman kerran tavallisuuden mukaan käveltyänsä +edestakaisin pihalla, istahtanut erään tämmöisen raskaan +metallikapineen päälle ja katseli halukkaasti ulos avoimesta paikasta, +mikä kanuunalta jäi muuriin. Vastapäätä oli Korpolaisten nokka, jossa +par'aikaa oltiin innokkaassa työssä linnoitusten ja vallien +rakentamisessa, tarpeen vaatiessa vastaanottamaan Ruotsin laivastoa +lämpymillä tervehdyksillä, jos, niinkuin huhu tiesi kertoa, se tulisi +uhkaamaan linnaa piirityksellä. Sen edessä keinui herttuan laivasto, +valmiina milloin tahansa nostamaan ankkurin ja viemään huvittelijoita +lähempänä tahi etäämpänä oleviin lempipaikkoihin, ja iloisia ääniä +kuului kaikkialta. + +Arvaamatta havaitsivat hänen silmänsä paperipalasen, pistetty muurin ja +sen kanuunan väliin, mihin hän tavallisuuden mukaan taas oli +istahtanut. Jo ensi silmäyksessä siihen voi hän eroittaa muutamia +kirjaimia ja lähemmin tutkittuansa sitä havaitsi hän niiden muodostavan +nimensä. Löytö siis oli kirje, osoitettu hänelle. + +Varovasti pisti hän sen kenenkään huomaamatta takkinsa alle, vakaana +päätöksessään vankeutensa yksinäisyydessä koettaa selittää sen +salaperäistä sisältöä. + + + + +X. + +Unelmat. -- Todellisuus. + + +Kun "Vankitornin" ovet taas olivat suljetut Ivarssonin jälkeen ja hän +oli vakuutettu ett'ei yhtään asiaan kuulumatonta silmää tavoitellut +häntä, otti hän esiin salaperäisen löytönsä, minkä oli löytänyt ulkona, +ja avasi sen. + +Se oli, niinkuin jo ennen oli aavistanut, kirje, kirjoitettu +murteellisella Ruotsin kielellä. + +Monien ponnistusten jälkeen taisi hän viimein puolipimeässä, joka +ympäröi häntä, saada selvon sen sisällöstä. + +Siinä oli: + +"Tänään matkustetaan Kastelholmaan muutamaksi päiväksi. Huomenna voi +pakeneminen huomaamatta tapahtua. Vankipihaa ympäröivän muurin +luoteisessa kulmassa löytyy pieni salaovi, joka on avoinna teidän +käytettäväksenne. Olkaat varoillanne, että jonakin vartijatta olevana +hetkenä hiivitte sen kautta ulos. Vene on valmiina alapuolella. Sillä +voitte päästä ylitse Ruissaloon. Rohkeutta, nuori mies, teidän tulee +pelastua liian aikaisesta haudasta." + +Voimatta edes aavistaakaan, ken se innostunut suojelija tahi +suojelijatar oli, joka hänen tietämättään piileili Turun linnan muurien +sisällä, tunsi hän sydämensä sykkivän sanomattomasta ilosta ja +onnellisuudesta, mutta tähän onnellisuuteen sekoittui pian myös +vaivaava levottomuus hänen ajatellessaan seurauksia, jos ei yrityksensä +pakenemaan onnistuisi. + +Kuitenkin, rohkeutta! niinpä oli kirjeessä, hänen kohtalonsa ei missään +tapauksessa tulisi huonommaksi. Hän ymmärsi aivan hyvin, mitä hänellä +aikaisemmin tahi myöhemmin oli odotettavana ummehtuneessa, pimeässä +vankihuoneessa, ja kuolemalla silmäin edessä ponnistaa mielellään +voimiansa viimeiseen asti saavuttaakseen kurotetun pelastuksen. + +Väsyneenä miettimisestä ojensi hän itsensä kovalle lepovuoteelleen ja +kuinka ihmeellistä! Uni, jota ei hän moneen, moneen aikaan ollut +saanut, tuli pian kyllä. + +Mutta hänen lepoansa häiritsi pian toistansa risteilevät unelmat. +Milloin oli olevinansa tuolla kaukana rakkaassa Blekingessään ja +iloitsevinaan lapsuuden morsiamensa kanssa yhtymisen runsaasta onnesta, +milloin istui hän Turun linnassa vaipuneena ajatuksiin muistellessaan +suurta, mustaa silmäparia keskellä mustia kiehkuroita; nämät silmät, +jotka hymyilivät hänelle haaveksivalla hehkullaan, olivat kokonaan +lumonneet hänen, hänen oli antauminen jos tahtoi eli ei; milloin +taisteli hän katkeran taistelun puutteen ja viheljäisyyden kanssa +kaukana, hänelle vieraassa seudussa laveassa Suomen erämaassa, johon +oli paennut vainoojiansa; mutta miksi oli hän niin vainottu ja kuinka +oli hän tullut tänne, sitä ei hän voinut selittää. Äkkiä säpsähti hän, +töytäsi unen horroksissa ylös ja pyyhki kylmän hijen otsaltaan. Hänen +päänsä oli niin kummallisesti raskas ja torroksissa ja sydän tykytti +juuri kuin olisi sairastunut kuumetautiin. + +Vielä kerran tarttui hän vapisevin käsin salaiseen aarteeseensa, joka +edelleen oli hänestä kuin unelma sekin. Mutta ei, se ei voinut olla +vaan harhanäky, hänpä piti valkoista paperia kädessään, hän näki +aivan selvästi mustan kirjoituksen; ja huomenna siis oli hänen +vapautushetkensä tuleva, se hetki, jota niin kauvan oli turhaan +odottanut, huomenna hän taas sitoisi yhteen katkenneet siteet elämän +kanssa -- elämän, semmoisena kun se oli hänelle ennen kun hän sysättiin +tähän kadotuksen luolaan. + + + + +XI. + +Järkähtämätön aikeessaan. + + +Sillä pelastussuunnitelmalla, minkä Zaida Barinsky oli tehnyt, oli +paljon toiveita onnistumisesta juuri sentähden, että oli valinnut ajan. +jolloin suurin osa linnan asujamista oli tavallisilla partioretkillään +ja jälillä olevat yhä edelleen työskentelivät puolustuslaitosten +vahvistamisessa. + +Tämä ajatus ynnä varmuus siitä kiitollisuuden velasta, johonka tämä +epäilemättäkin tulisi hänelle kun kerran saisi täysin selville ken se +salaperäinen hyväntekijätär oli, ilahutti Zaidaa sanomattomasti. Ehkäpä +hänessäkin silloin syntyisi aavistus niistä alkuperäisistä syistä tähän +itseuhraavaan hiljaiseen toimeen ja hän itse samalla saavuttaisi mitä +niin lämpimästi halusi, parhaiden toivomustensa tarkoituksen: että +kerran saada pitää häntä omanaan, tietää hänen sydämensä sykkivän +omansa keralla. + +Kuinka taisikaan aavistaa kaikkia taisteluja, joita pian tietämättään +saisi aikaan hänessä, kaikkea sitä eripuraisuutta, kaikkia niitä +tuhansia vaivoja, joita itse juuri tämän teon tähden saisi nähdä. + +Kokonaan antauneena kaikille näille hillitsemättömältä rakkaudelta +johdetuille tuumitteluille oli hän kaikella sillä salaperäisyydellään, +minkä siinä suhteessa osoitti, sitä paremmin onnistuakseen vehkeissään +uudelleen ja enemmän kuin ennen vetänyt päällensä naiskumppaneinsa +vihan ja tyytymättömyyden -- yht'äkkiä oli syntynyt eripuraisuus, joka +päivä päivältä eneni eikä lopullisesti voinut välttää herttuattarenkaan +huomiota. Se vastentahtoinen epäsuosio, joka siitä seurasi, oli myös +omiaan katkeruttamaan Zaidan oloa niiden hänen mielestään jo ennen +tupehuttavien linnan muurien sisällä, missä kaikki, siitä loistosta ja +ylellisyydestä huolimatta, joka oli vallan päällä kaikkialla mihin +katsahti, tuntui hänestä elämäksi kahleissa, elämäksi, jonka aikana ei +saanut toimia vapaasti, ujostelematta, missä ihanan, viettelevän pinnan +alla väijyi vaan köyhyys ja pakko, ilottomuus, tyhjyys, joka hänestä +oli sietämätön. + +Hän ymmärsi selvästi että käänne hänen asemassaan hovissa aikaisemmin +tahi myöhemmin tapahtuisi, ell'ei palajaisi takaisin entiseen +perho-elämäänsä, elämään vaan nykyistä hetkeä varten, elämään, mistä +jokainen vakavampi ajatus oli poistettu, missä vaan tuli tyydyttää +toisten huvihalua, missä oma itse kaikkine oikeuksineen ja tarpeineen +sai kokonaan syrjääntyä. + +Arveluttavan askeleen oli hän nyt ottanut, kohden tyhjää, hirvittävää +epätietoisuutta kävi hän, mutta kuitenkaan ei hän epäillyt +silmänräpäystäkään mennä perille, tottunut kun oli hamasta +lapsuudestaan monenlaisiin kieltäymyksiin ja puutteisiin. Täydellisesti +oli hän vakuutettu voivansa voittaa vielä vaikeampia vastuksia, jos +vaan kohtalo sallei hänen saavuttaa tarkoituksen, jota kohden nyt +pyrki. + + + + +XII. + +Kahleet irroittuvat. + + +Ivarssonin viimeinen yö "Vankitornissa" tuli paljon vaivalloisemmaksi +kun kaikki muut, mitkä monen kuukautisen vankeutensa aikana oli täällä +saanut kokea. Uni, joka aikaisemmin niin helposti saapui, vaikka +häirittykin vilkkailta, väsyttäviltä unelmilta, ei nyt enää, huolimatta +hänen innokkaista ponnistuksistaan, tahtonut tulla; sen sijaan +heiteltiin hän toivon ja epätoivon tilan välillä, joka väsytti häntä +paljon enemmän kun sen levon tavoitteleminen, jota ei voinut saavuttaa. + +Vihdoin näki hän kuitenkin aamuauringon ensimäiset säteet kiitävän +ikkunansa ohi, kuitenkaan löytämättä tietä tähän hautaluolaan, johon +hän oli sysätty. Hän nousi halvalta olkivuoteeltaan toisella seinällä +ja alkoi lyhyillä, arvollisilla askeleilla käydä edestakaisin kovalla, +kostealla kivilattialla. Hetkien meno tuntui hänestä hirveän +pitkälöiseksi. Hän pysähtyi silloin tällöin, oli ollut kuulevinansa +askeleita vankilaan johtavissa portaissa, ehkä oli se vankivartija, +joka vei alas sen ruoan, minkä vangin piti saada päivässä. Eipä +kuitenkaan, se oli vaan hänen sairaan mielikuvittelunsa sikiö, paljas +kuollon hiljaisuus vallitsi edelleen kaikkialla, valitusäänetkin +läheisyydestä olivat vaienneet, viimeinen onneton päätti eilen kurjan +elämänsä, oli vanginvartija kertonut hänelle. + +Vanginvartija oli muuten ainoa ystävä, johon onnettomuudessaan johonkin +määrin voi luottaa. Miten tämä oli antautunut niin halpaan ja hänelle +arvottomaan toimeen, kun se mikä hänellä nyt oli, ei Ivarsson voinut +käsittää. Hänen kaltaisensa miehen, sydämellä oikealla paikallaan, +olisi kernaammin pitänyt paeta kauvas, kauvas täältä ennenkuin hänkin +jähmistyi siihen kylmään välinpitämättömyyteen, joka vallitsi +ylt'ympäri kaikkialla ja kaikissa, ennen kuin jonkun julkisen työn +tähden, tehty jalosta, ylevämielisestä ihmisrakkaudesta, mutta +väärinkäsitetty ja pidetty kavalana salahankkeena, joutuisi sen yleisen +epäluulon ja halun uhriksi että musertaa, vaan musertaa. + + * * * * * + +Sekavista tunteista sykkivällä sydämellä kävi hän viimein ulos +raittiille, valoisalle vankipihalle. Milloinkaan ennen ei hän sillä +ihastuksella kun nyt ollut kuunnellut sen oven ääntä, joka nyt +suljettiin hänen jälkeensä pitääkseen vangin tunnettuin rajain +sisäpuolella. + +Yksin seisoi hän nyt siellä ulkona; nykyään oli siis Turun linnan +muurien sisällä hän ainoa kuolemaan tuomittu. Ilkkuvainen ilmaus näkyi +hänen vielä nuorissa, vaikka kalpeissa kasvoissaan. Hetki oli tullut, +jolloin tämä viimeinenkin uhri pelastettaisiin kuoleman kohtalosta, +hävityksen raatelevista kynsistä, jolloin vankilan portit aukenisivat +elämään eikä haudan pimeään, kylmään loukkoon, jonne tie ennen aina oli +johtanut, kun vapauden hetki kurjille vangituille oli tullut. + +Varovasti hiipi hän osoitettuun paikkaan sen muurin luoteisessa +sopessa, joka ylinäkymättömänä ympäröitsi häntä. Aivan oikein, sen +tornin juurella, joka pilven korkeuteen kohotti harjaansa, löytyi +todellakin vähäinen ovi, sovitettu niin, että vieraan silmän oli +mahdoton sitä löytää. + +Hän tavoitti sitä varovasti kädellään ikäänkuin ottaakseen selkoa, että +se todellakin oli auki. Olipa niinkin, päivän valo virtasi kirkkaana +sisään soukasta raosta, joka erotti sen muurista. Kuitenkaan ei hän +voinut löytää mitään lukun jälkeä, se oli ulkopuolella. Joku +ystävällinen käsi oli siis epähuomion hetkenä avannut ne kahleet, jotka +sitoivat sen; varmaankin sama käsi, joka oli kirjoittanut hänelle sen +käsittämättömän kirjeen. + +Hän raotti vielä enemmän sitä salaista ovea: alhaalla loiskivat aallot +hiljaa äskettäin lapioittuja valleja vastaan, kaikki näytti niin +vilkkaalta, niin iloisesti elävältä. Hän ponnisti itseään viimeiseen +saakka nähdäkseen näiden vallien yli. Aivan niin, alhaalla oli +todellakin se vene, jota hänen piti käyttää pakenemiseensa -- kaikki +oli siis valmiina. Mutta lähteminen nyt kun, huolimatta siitä +vähennyksestä, mikä hovin huvimatkan kautta oli tapahtunut linnan +asujanten luvussa, liike ja melu ympäröivät häntä, oli hänestä +uppiniskaisuus itse sitä kohtaloa vastaan, joka oli kääntynyt hänen +puolelleen, ja tätä ajatellessaan sykki hänen sydämensä vielä nopeammin +kun äsken. Hän sulki salaisen oven taas nopeaan perässään ja alkoi +kävelemään levottomasti edestakaisin lavealla pihalla. + +Jos huomattaisiin juuri hiipiessään alas vallilta venheesen? Silloin ei +hänen tarvitsisi odottaa kauvan, hänen vaivansa lopetettaisiin siinä +tapauksessakin pian. "Läpitorni" ei kauvan sulkenut asujamiaan +ennenkuin saivat tehdä tilin ijankaikkisuuden kanssa. Jos odottaisi +kauvemmin, vietäisiin hän taas vankitorniin ja tilaisuus pakenemiseen, +joka nyt oli hänelle avoinna, olisi menetetty. Ja sitten oli hänen +edessään kuitenkin joko varhemmin tahi myöhemmin sama kohtalo, jota nyt +kammosi. + +Kauvemmin ei hän miettinyt. Tuskin voi hän aavistaakaan, miten se oli +tapahtunut, seisoi hän jo vähän viheriöitsevien vallien alla; vielä +hyppäys tullakseen venheesen -- ja sitten hurmaavaa vauhtia pois, päin +Ruissalon ystävällisiä rantoja. + +Melkein mielettömänä kauhistuksesta ja riemusta ponnisti hän viimeiset, +jo heikot voimansa ehtiäkseen pakoon ennen kuin kaikki oli myöhäistä. +Mutta luodessaan silmänsä takaisin sille rannalle, joka yhä enemmin +katosi näkyvistä, havaitessaan kanuunien aukot, jotka ahnaasti avasivat +kammottavat kitansa häntä kohden, kuullessaan väestön huudon, ja rähmän +Korpolaisten niemestä tunsi hän kylmän väreen kiitävän pitkin +selkäpiitänsä, tiesi myös että ainoastaan muutama minuuti vielä oli +jälellä siihen kun vankipihan ovi avattaisiin viemään vankia takaisin +odottavaan vankilaan; ymmärsi että vaan yksi ainoa hänelle onneton +silmäys linnasta tahi läheisiltä mäiltä tarvittiin havaitsemaan häntä +ilman mitään menettääkseen hänen -- -- -- mutta pois se, hän ei vielä +ollut kuolemaan tuomittu, hän saisi vielä nauttia sitä vapautta, jonka +perään niin kauvan oli pyrkinyt, ehkäpä saisi vielä kostaa, joka jo +olikin tullut hänen päätarkoituksekseen elämälle. + +Vielä siis muutama aironvetämä vaan ja hän oli pelastettu, +täydellisesti pelastettu -- -- --. + + + + +XIII. + +Uusia havaintoja. -- Turvapaikka Ruissalossa. + + +Melkein voimattomana ankarasta soudosta vaipui Ivarsson heti maalle +noustuansa alas mättäälle rannalla. Mutta syvällä rinnassaan asuva +levottomuus herätti hänen kuitenkin taas pian täydellisesti. Oli vielä +ammuttavissa, karkaamisensa oli nyt havaittu ja kaikkialle urkkivat +silmäykset voivat ehkä huomata hänen vastaisella rannalla. Kontaten +maassa hiipi hän palan matkaa metsään. Kuinka ihanalta eikö tuntunut +hänen mielestään taas hengittää raikasta ilmaa kutistuneihin +keuhkoihin, nähdä versovan elon ilmauksen ympärillään, olla kauvan +päätetyn tarkoituksen perillä. + +Niin istuissaan miettien tuli muistaneeksi erään kirjeen, jonka oli +löytänyt kätkystä veneen etupenkin alla, mutta jonka innostuksissaan +oli unohtanut ottaa. Ja kuitenkin oli hänen nyt, huolimatta uhkaavasta +vaarasta uudelleen paljastaa itsensä vihollistensa silmäyksille, +meneminen sitä noutamaan. + +Niin varovasti kun mahdollista hiipi hän alas ottamaan selkoa jos joku +mahdollisuus tässä suhteessa vielä löytyisi. Saapuneena vähän +lähemmäksi rantaa havaitsi hän, että vene, jonka ehkä liian vähän oli +vetänyt maalle, keinui ulkona vedessä. Epätoivossaan oli juuri +huutamaisillaan kun samassa havaitsi, ett'ei tuuli ollut maalta päin. +Vene siis kuljeksi rantaa pitkin sisäväylää kohden Ruissalon ohitse, ja +ehdittyään ensimäisen niemen taakse voi hän vapaasti uiden saavuttaa +sen ja pelastaa aarteensa. Mutta jos vene matkallaan joutuisi karille +-- eipä niinkään, hän tunsi aivan hyvin rannikot täällä, ne olivat +äkkijyrkät. + +Muutaman minuutin kovan ponnistuksen perästä istui hän taas kätkettynä +vakoilevilta silmiltä, mutta läpimärkänä ja puolittain värisevänä +vilusta, kirje kädessään. + +"Kauimpana Ruissalossa", kirjoitettiin kirjeessä, "missä Airiston +aallot huuhtovat sen rantoja, asuu eräs kalastaja, jonka turviin teidän +tulee paeta, kunnes pahin on ohi. Sinne tulen piakkoin luoksenne +antamaan teille lisätietoja. Älkäät sillä välin laiminlyökö +silmänräpäystäkään kiiruhtaa sinne, sillä pian havaitaan teidän +pakenemisenne ja ryhdytään toimiin teidän kiinnisaamistanne varten." + +Kirjeen alla ei nytkään ollut nimeä syystä, jonka on aivan helppo +arvata; jos vene sisällyksineen olisi havaittu ennen aikaa ja auttajan +nimi jollain tavoin olisi tullut ilmi, olisi hän aivan varmaan saanut +olla osallinen Ivarssonin kohtalosta. + +Varoitus liian kauvan viipymästä Turun linnan läheisyydessä ja +luottamasta onnen suosioon vuodatti uutta elämää nuorukaisen väsyneihin +jäseniin, heti ryhtyi hän työhön raivaamattomilla poluilla, läpi +pensaiden ja varvikkojen tullakseen vastaiseen turvapaikkaansa. Se ei +ollut mikään vähäinen ponnistus, usein oli hän voimattomana vaipua +maahan, mutta taas muisti hän varoituksen kirjeessä ja rupesi uudelleen +kaikella sillä pontevuudella, mikä hänellä vielä oli jälellä. + +Saapuneena melkein niille paikoille, missä Choraeuksen lähde meidän +päivinämme osoittaa runoilijan lemmikkipaikan hänen oleskellessaan +täällä, oli hän kuulevinansa keskustelun aivan läheisyydessä, joka +osoitti ett'ei pakolainen ollut niin aivan hyvässä turvassa kun oli +uskaltanut toivoa. + +Aavistaen, kuten sanottiin, vaaraa piilesi hän miten voi vuoren +rotkoon, jonka sattumus ikäänkuin toi hänen tielleen, vakuutettuna +ett'ei häntä täällä huomattaisi, koska sen seinät olivat hyvin kaltevat +ja luonto oli ikäänkuin rakentanut vihriöivän sillan yli sen aukon. +Tuskin oli hän ehtinyt tänne ennenkuin takaa-ajajansa jo olivat +paikalla ja ahnaasti urkkivat kaikkialla. + +-- Jahka vaan kerran saisin sen kirotun heittiön käsiini, lausui +toinen, jonka heti tunsi Rankin käheäksi ääneksi, niin kyllä voisin +valmistaa haukoille hyvän aterian. Sillä viekas valapatto hän on, itse +paholaisen sukua, jota ei edes Turun linnan vahvat kahleet voineet +tallettaa. + +-- Kuules Rank, vastasi hänen apulaisensa tällä hillittömällä +ajoretkellä, kuinka kauvan luulet että meidän pitää kuljeskeleman +täällä niinkuin pikkuhassut pensaissa ja varvikoissa. Luulen että +toinen käsi tällä kertaa on mukana ja että paholainen kyllä on +määritellyt tuumansa niin, ett'ei häntä niinkään helposti tavoiteta. + +-- Luulet että vanginvartija nyt on jättänyt eräälle suosikeistansa +vapaan pääsyn ja tuttuna paikkakunnalla ja viekkaana kun itse hitto +antanut hänelle hyviä neuvoja matkalla? + +-- Olkoon miten tahansa, minulla on omat ajatukseni asiasta, ja +vastaisuus on ehkä todistava, mitä nyt vaan rohkenen edellyttää. + +-- Mutta hyvä herra vanginvartija, pääsi ei suinkaan istu niin +vakavana, kun vaan vouti ja herttua taas kerran saapuvat linnan +alueelle, kuuli Ivarsson Rankin lisäävän tähän. + +Keskustelu vähitellen yhä enemmin tuli vaikeammaksi käsittää, kunnes se +viimein kokonaan vaikeni. + +Enemmän voimattomana kiihtyvästä vihasta kaiken sen ilkeyden tähden, +mikä taas pantaisiin toimeen viatonta kohtaan tuolla herttuallisessa +petopesässä, kun helposti käsitettävästä kauhusta sen vaaran suhteen, +joka ehkä edelleen väijyi häntä, kahmei hän viimein varovasti päivän +valoon vastenmielisestä pakopaikastaan. + +Vähitellen kuitenkin jo rupesi hämärtämään ulkona. Puiden latvat +näkyivät yhä himeämmin etäällä ja hieno tuuli humisi lumoavasti muuten +hiljaisessa, rauhallisessa metsässä. + +Myöhään illalla saapui Ivarsson ilman muita seikkailuja pieneen mökkiin +Kuuvan niemellä. Sen ainoasta matalasta ikkunasta loi se vilkas valkia, +joka oli tehty takan nurkkaan, miellyttävän valon ulos varjojen +piiriin. Märkänä ja väsyneenä tunsi hän teeskentelemättömän ilon +tunteen kiitävän ruumiinsa läpi. Hän koputti varovasti. + +Ovi avattiin heti ikäänkuin häntä olisi odotettu. + +Hän astui sisään siihen ainoaan huoneesen, joka oli mökin seinien +sisällä. Valkian himeässä valossa voi hän vaivaloisesti nähdä kaikki. +Ylt'ympäri seinillä riippui erilaisia kalanpyydyksiä. Perällä nurkassa +oli ruskeaksi maalattu vuode, ainoan ikkunan edessä pöytä ja kaksi +tuolia, kaikki saman väriset, oven vieressä oli pitkä laatikkokirstu +j.n.e. kaikki samaan laatuun. + +Kalastaja Flink oli jo vanhanpuolinen mies, pitkällä harmaalla parralla +ja vaivoista ja ijästä ryppyisillä kasvoilla, mutta pienissä, tuuheain +silmäripsien puoleksi peittämissä silmissä oli edelleen terävä katse, +joka oli valmis tunkemaan sen läpi, johon se kiinnitettiin. + +-- Istu, nuori mies, ja levähdä vähäisen, toivon että sinulla on ollut +tarpeeksi työtä tänään, lausui vanhus ujostelematta ystävällisellä +äänellä. + +-- Onpa niinkin, vastasi Ivarsson ja nosti itselleen tuolin niin +lähelle takkaa kun mahdollista, tasoittamatoin maa on melkein +viimeiseen saakka vienyt ne voimani, mitkä minulla vielä oli jälellä +onnistuttuani pääsemään tuolta kirotusta petoluolasta, jonka tunnette. + +-- Niinpä niinkin, tiedän kyllä mitä on tulla herttuan ja hänen +linnanvoutinsa kynsiin; olen kyllin saanut kokea sitä kestitystä +minäkin pian viiden vuoden ajan, vaikk'en sinun tavallasi. + +-- Hm, tarkoitatte? + +-- Niin näetkös, aina tänne tulostani saakka olen istunut varhain +aamusta myöhään iltaan työskennellen ja kalastaen lihottaakseni heitä +ja niukka on palkka ollut suuresta vaivastani, niin että oikein häpeen +sitä mainita. Toista oli Kustaa-vainajan eläissä; se oli mies, joka +ymmärsi palkita työn ansion mukaan, sillä hän oli itse saanut kärsiä +kovaa ennen kuin pääsi jaloilleen ja Eerikki-kuninkaalla on myös paljon +hänen hyviä puoliansa, vaikka paljon huonojakin, joista Jumala hänen +vapauttakoon; mutta tuo poikanulikka, tahi miksi häntä nyt kutsunenkin, +hän pitää viis väliä siitä mitä kansa puhuu ja ponnistelee, kun hän +vaan saa hallita ja vallita miten tahtoo. Mutta sen sanon, ett'ei sillä +milloinkaan ole hyvä loppu, kumminkaan ei hän hiljaisuudessa ja +rauhassa saa hallita ja toimia tahtonsa mukaan koko elinaikaansa. + +-- Siis ette tekään ole mikään herttuan ystävä, kuulen minä, huudahti +Ivarsson iloisesti. + +-- En, Jumala suokoon sen minulle anteeksi, ja luuletko että minä +vastaisessa tapauksessa antaisin sinulle suojaa kattoni alla? +Minullakaan ei ole niin pienet syyt olla vihainen hänelle. Hän on +imenyt minun, aina viimeiseen verenpisaraan saakka, voin sanoa, ja +pakoittanut minun vanhoilla päivilläni jättämään kodon ja kartanon +vanhaan Ruotsiin, tällä tavoin ansaitakseni leipäni, mutta -- hän +katsahti varovasti ympärilleen, ollakseen varma, ett'ei kukaan asiaton +voisi kuulla hänen sanojaan -- minulla on tarkoitus asumiseeni täällä, +tarkoitus, jota jo kauvan olen mietiskellyt sillä maksaakseni hänen +korkeudelleen entisten edestä. Ja minä toivon ett'ei sinulla ole mitään +sitä vastaan että auttaa minua suunnitelmani toteuttamisessa. + +Nuorukaisen hipuneet kasvot olivat yht'äkkiä saaneet kummallisen, +vilkkaan näön ja tunsi sydämensä sykkivän todellisesta viehätyksestä +ajatellessaan, ett'ei ainoastaan ollut pelastunut varmasta perikadosta, +vaan vielä päälliseksi joutunut tottuneen ystävän, liittolaisen pariin. + +-- Niin, ainoa poikani, johon perustui vanhuuden toivoni ja joka hoiti +pientä taloamme Blekingessä niinkuin ainoastaan harvat kykenevät +hoitamaan, myös hän on nyt herttuan palveluksessa jossakin Raaseporissa +tahi miksi sitä kutsutaan. Viisi ja puoli vuotta on melkein kulunut +siitä kun hän jätti kodon ja kartanon, ja sen jälkeen en ole kuullut +niin sanaakaan pojasta. + +Ivarsson kuunteli, nähtävästi yhä enemmän mieltyneenä, ukon kertomusta. +Hänkin oli ollut Raaseporissa, mutta ketäkään Flinkki-nimistä sotilasta +ei hän muistanut siellä tunteneensa. Mutta ehk'ei hän enää ollutkaan +sillä nimellä; tapahtuipa usein että sotilas otti tahi pakoitettiin +ottamaan, aina miten sovistui, toinen nimi. Ehkäpä siellä kumppanien +joukossa oli joku samalla nimellä ja eroittaakseen heidät toisistaan +oli hän saanut antaa perään ja tyytyä kohtaloonsa. + +Ukko Flinkin uteliaisuus oli Ivarssonin ilmoituksesta, että hänkin oli +ollut Raaseporissa, saanut mielitäytettä ja hän alkoi tekemään tälle +niin paljon kysymyksiä että tämä tuskin ehti vastata kaikkiin. Siten +istuivat he keskustellen pitkään yöhön huomaamatta miten valkia jo +aikoja sitte oli sammunut ja yön varjot aina enemmän ympäröivät heitä. + + + + +XIV. + +Rakkauden ja velvollisuuden taistelu. + + +Ukko Flink oli tapansa mukaan jo varhain seuraavana aamuna mennyt +kokemaan kalanpyydyksiään, jättäen Ivarssonin häiritsemättä nauttimaan +sitä lepoa, jota tiesi hänen niin hyvin tarvitsevan kuukautisten +vaivojen ja taistelujen perästä. Aamu-aurinko onkin jo korkealla kuin +hän säpsähti väsymättömästä koputuksesta tuvan ovella. + +Kaikki äsken kokemansa seikkailut vielä tuoreessa muistossa nousi hän +sykkivällä sydämellä vuoteeltaan, puki nopeaan vaatteet yllensä ja meni +varovasti ovelle eräästä ra'osta siinä nähdäkseen ken tuntematon vieras +oli. Vaan epäselvästi voi hän nähdä mustan olennon ääriviivat, mutta +sen kasvoja oli mahdoton porstuassa olevan puolihämärän tähden lähemmin +nähdä. + +Koputus toistettiin taas vielä innokkaammin. + +-- Flink ei ole kotona, vastasi nuorukainen viimein teeskennellyllä +äänellä; mutta tällä selityksellä ei näkynyt olevan tarkoitettua +vaikutusta. + +-- Avaa vaan, lausui heikko nais-ääni murteellisella Ruotsin kielellä, +on saman tekevä kun vaan saan ajaa asiani. + +Ivarsson meni kuitenkin varmuuden vuoksi katsomaan jos joku salavaino +väijyisi häntä ulkona, mutta kun ei voinut havaita mitään pienintäkään +vivahdusta semmoiseen, avasi hän oven. + +Edessään seisoi nainen, jonka sylfiidisessä olennossa hän heti tunsi +yhden herttuattaren hovinaisista. Oli nähnyt hänen ennen monet kerrat, +ensikerran tanssijaisissa Raaseporin seuratuvassa ja tummat, ihanat +silmät olivat aina katselleet häntä erityisellä ikävöimisellä. + +Vähän ujona antoi hän vieraallensa tuolin. + +Pitkä, tuskallinen vaitiolo seurasi, jona molempien näkyi etsivän +sanoja niille ajatuksille, joita salasivat luonaan. + +-- Voitte vakaasti antautua vanhan Flinkin suojaan kunnes pakonne ehtii +unohtua, sanoi nainen viimein; innokkaista etsimisistä huolimatta ei +kuitenkaan kukaan tule näin kauvas. Sanotaan ukon olevan herttuan +suosikeista. + +Pilkkanaurun ja kummastuksen piirre näkyi Ivarssonin kasvoissa +kuullessaan näitä sanoja. + +-- Te, hyvä neiti, tunnette siis minun ja hiljakkoin elämäni vaiheet? +kysyi Ivarsson hätäillen. + +-- Siihen voitte luottaa, vastasi tämä, ja ystävällinen hymyily +leikitteli hänen huulillaan. + +-- Ja te rohkenette uskoa, ett'ei pakolaista etsitä näillä seuduilla. + +-- Siinä suhteessa voitte olla aivan levollinen, olen jo johtanut +heidän askeleensa aivan vastaiseen suuntaan. + +-- _Te_, huudahti hän hämmästyneenä. + +-- Se hämmästyttää teitä, niinpä niinkin, minä en pidä sitä ensinkään +ihmeellisenä; ehkäpä asia kuitenkin näkyy teistä luonnolliselta, kun +saatte kuulla, että juuri minä olen aikaansaanut koko teidän +pelastussuunnitelmanne. + +Hän töytäsi esiin ja vaipui innostuneena alas ihanan puolalaisnaisen +jalkain juureen, tarttui hänen käteensä ja suuteli sitä; mutta pian +tointui hän kuitenkin ensimäisestä malttamattomuudestaan ja lausui sen +sijaan lyhyesti: hm, minä kiitän teitä! + +-- Ette ole minulle missään kiitollisuuden velassa, vastasi hän, +kiittäkäät Jumalan äitiä, joka antoi minulle voimaa ja rohkeutta +taitaakseni työskennellä hyväksenne. Kiittäkäät Jumalan äitiä, joka +auttoi teitä kovassa vankeudessanne seisomaan vastaan kaikkia niitä +kiusauksia, joilla väärintekevä linnanvouti kiusasi teitä +kuunnellessaan halpoja kielityksiä. + +-- Hyvä neiti, luulen ett'ette oikein tunne koko asian laatua. + +-- Tunnenpa paremmin kun ehkä te itse, ja voin todistaa teille, että +linnanvouti on julma tyranni, jota kaikki vihaavat, vaikka hänelle +osoitetaan teeskenneltyä luottamusta. Saattaa löytyä yksi ja toinen +joka myös on hänen puolestansa, elääksensä niin hyvin kuin mahdollista, +Peder Rank esim. on yksi näistä hänen uskotuistaan. + +-- Se oli tuo lurjus, joka ilmiantoi minun. Odota, ehkä vielä joskus +tulen tilaisuuteen maksamaan sinulle samassa rahassa. + +Tätä sanoessaan puristi hän käsiään, ikäänkuin osoittaakseen niitä +tunteita, joita tunsi tätä hävytöntä kätyriä kohtaan viekkaan herransa +palveluksessa. + +Nainen jatkoi ikäänkuin lieventääkseen hänen sytytettyä vihaansa: + +-- Osoittakaat nyt jaloilla töillä, että olette oikein ymmärtäneet +arvostella vaivojani teidän tähtenne. Vihaatte herttuata, minä tiedän +sen, ja tiedän myös että hänellä on harvoja totisia ystäviä tässä +maassa; mutta olette kuitenkin hänen palvelijansa ja velvollisuutenne +vaatii, että olette uskollinen hänelle niin kauvan kuin olette hänen +palveluksessaan. Älkäät luulko että minäkään olen hänen ihailijoitansa +kuultuani kaikki, mitä huhu on tietänyt kertoa hänestä, mutta minä +rakastan herttuatarta, sillä hänellä on harvinaisen jalo sydän ja hänen +kohtalonsa en myös tästälähin yhdistetty herttuan kohtaloon. Tahdon +myös lisätä vielä, että jokainen uskollisuuden osoitus aikaisemmin tahi +myöhemmin saa oikeuden mukaisen palkkansa. Olettehan hairahtaneet +tekin, mutta kun kerran teidän aikeenne tulevat tunnetuiksi ja ne +menevät siihen suuntaan, kun olen viitannut, on rangaistuksen sijasta +kiitollisuus odottava teitä. + +Hän nousi ja tarjosi kätensä jäähyväisiksi, mutta Ivarsson pidätti +häntä ja lausui: + +-- Yksin teille tulee minun puolestani osoittaa kiitollisuuttani, mutta +kuinka voin minä, vähäpätöinen sotilas, palkita teitä kaikesta +hyvyydestänne. + +-- Tehkäät kun olen käskenyt ja silloin olen myös minä palkittu. Olen +puhunut yleisen ihmisrakkauden nimessä ja niiden tietojen mukaan kun +olen saanut. Jos olen erehtynyt jossakin, ei se suinkaan tapahtunut +pahassa aikeessa. Mitä taas arvoon ja syntyperään meidän välillämme +tulee, olette täysin minun vertaiseni, jos kohta onnellinen kohtalo on +kohottanut minun hovin, useasti painavaan ilmaan. + +-- Kuinka olette jalo, kuinka sydämellisesti toivon, että kaikki se +hyvyys, minkä olette minulle osoittaneet ilman että olen rohjennut +siitä uneksiakaan, palkittaisiin teille tuhatkertaisesti ja tekisi +teidän onnelliseksi. + +-- Kiitän teitä tästä onnentoivotuksestanne, vastasi nainen vähän +vapisevalla äänellä; mutta vastatkaat minulle: mitä on onni? + +-- Tarkoitan että ainoastaan sitä voidaan kutsua täydellisesti +onnelliseksi, joka kerran näkee kaikki ihanimmat toiveensa +toteutetuiksi ja joka samalla tietää ansainneensa kaiken sen hyvyyden, +jota hänelle osoitetaan, vastasi nuorukainen teeskentelemättä. + +-- Aivan saman selityksen olisitte tekin saaneet minulta, ja jos +minulle joskus suodaan tämä lahja, olen kiitollisuudella muistava +teitä. Mutta viellä yksi pyyntö: jos tiemme joskus vastaisuudessa +yhtyvät, älkäät tekään silloin unohtako Zaida Barinskya, vaatimatonta +hovinaista, joka tarkoitti teidän parastanne. + +Taas antoi neiti kätensä hänelle merkilliseen vastaanottoon. Väristys, +vielä kylmempi ja kammottavampi kun oli tuntenut linnan hautaholvissa, +väristytti nuorukaisen jäseniä. Ymmärsi nyt kaikki, mitä oli salattu +tähän kädenantoon. Tunsi samalla pelonkaltaisen tunteen valloittavan +itsensä. Oli tällä hetkellä lähellä panemaan kätensä tuon viettelevän +olennon soikean vartalon ympäri ja likistämän hänen rintaansa, +painamaan tulisen suutelon hänen punertaville huulilleen -- mutta hän +rohkaisi mielensä, mahdotonta oli hänen olla petollinen poissa olevaa +kohtaan -- ja päälliseksi oli neiti ehkä viellä lopullisesti herttuan +ystävä, herttuan, jota hän itse sydämestään halveksui. + +Pysyäkseen voittamattomana hehkulta ihanan puolalaisnaisen mustista +silmistä, katsoi hän ujokkaasti alas ja suuteli kiitollisella +nöyryydellä ainoastaan hänen pientä pehmoista kättänsä. + + + + +XV. + +Veliriita. + + +Katkaisemme tässä kertomuksemme johtavan juonen antaaksemme +kunnioitetulle lukijalle, jos kohta vaillinaisenkin tiedon +valtiollisista rettelöistä y.m. Kustaa Vaasan kuoltua. Tämä tieto +ollenee luullaksemme hyödyksi ennen kun edemmäs kerromme tapausten +menoa. + +Jo eläissään oli Kustaa nimittänyt vanhimman poikansa Eerikin Ruotsin +kuninkaaksi ja antanut muille pojilleen Juhanalle, Maunolle ja +Kaarlelle perittäviä herttuakuntia. Näistä sai Juhana suuren osan +Suomea, nimittäin Turun läänin, Kokemäenkartanon läänin tahi +Satakunnan, Raaseporin läänin ja Ahvenanmaan. Heinäkuun 1 päivänä 1560 +tekemässään testamentissa vahvisti kuningas Kustaa vielä nämät +läänitykset, jota paitsi herttua Juhanan suhteen määrättiin, "että +hänen tämän lahjoitusmaan edestä tulee aina käyttää itsensä +uskollisesti ja hyvin, kuuliaisuudella, uskollisuudella ja vakavuudella +Ruotsin kruunua kohtaan, ja läänistään pitää miten mahdollista kansaa, +hevosia ja sotavarustuksia tarjona antaakseen Ruotsin kuninkaalle ja +rakastetulle isänmaallensa, kaikessa tapahtuvassa hädässä, apua, tukea +ja turvaa maalla ja merellä." + +Jo kesäkuun 27 päivänä 1556 oli Juhana saanut herttuakuntansa ja pari +päivää myöhemmin sai hän myös ylimmäisen käskyvallan koko Suomessa, +jossa ymmärsi panna vaikutusvaltansa voimaan lahjoitusmaidensa +ulkopuolellakin. Mutta tämä vaikutusvalta vähennettiin heti Eerikin +tultua hallitukseen, kun tämä nimittäin lähetti lähettilään Suomeen +saadakseen asujamet myös veljensä herttuakunnassa vannomaan itselleen +kuuliaisuuden valan. Tätä tointa vastusti luonnollisesti Juhana ja +vähän huoli hän myös siitä rajoituksesta herttuain vallassa, joka +Arbogan valtiopäivillä 1561 saatiin aikaan. + +Nurjamielisyys kuningas Eerikin ja herttua Juhanan välillä, joka jo +heidän isänsä eläissä tuli ilmi enenevässä ynseydessä ja epäluulossa +heidän keskenään, synnytetty etupäässä siitä etusijasta, minkä Juhana +imartelevalla, liehakoitsevalla tavallaan oli onnistunut saamaan isänsä +luona, kasvoi yhä enemmän ja sodan ilmestyessä Ruotsin ja Puolan +välillä 1561 oli tämä eripuraisuus jo kasvanut vihaksi. Herttuan +naimispuuhat vihamielisen maan kuninkaan, Sigismund II:sen nuorimman +sisaren kanssa, melkoisesti puolestaan enensi tätä kireätä suhdetta. + +Näistä naimispuuhista lainaamme seuraavat lähemmät tiedot: + +Eerikki-kuningas oli kyllä hallituksensa alussa antanut myöntymyksensä +Juhanan kosimiseen, mutta kun erimielisyys Vironmaasta, joka +suurimmaksi osaksi oli ruotsalaisten vallassa, oli syntynyt Ruotsin ja +Puolan välillä ja Sigismundin koetettu sovinto ei tahtonut onnistua, +katui Eerikki, kirjoitti taas ja varoitti Juhanaa aikomastansa +naimisesta, mutta Juhana pysyi lujana päätöksessään ja Eerikki antoi +taas suostumuksensa. Juhana käsitti kuitenkin, että sota piakkoin +syntyisi Eerikin ja Sigismundin välillä ja että silloin olisi myöhäistä +ajatella naimista; hän matkusti sentähden tavallisesta residensistään +Turussa 1562 salaisesti Danzigiin viettääkseen häitään. Tuskin oli +Eerikki saanut tiedon tästä ennenkun taas katui ja lähetti +sananlennättäjän Juhanan perään, peruutti suostumuksensa ja kutsui +hänen takaisin. Tästä pelästyi Juhana; hän oli sitäpaitsi tyytymätön +kuningas Sigismundille, joka nyt nuorimman sisaren Katariinan sijasta +tahtoi antaa hänelle vanhemman sisaren Annan. Juhana päätti sentähden +totella Eerikkiä ja palata. Jo oli hän astunut laivaan kun +Sigismundilta tuli uusi sanantuoja, joka toi mukanaan parempia tietoja. +Juhana meni jälleen maalle ja matkusti Puolaan huolimatta Eerikin +kiellosta. Täällä vietettiin myös, niinkuin jo mainittiin, häät +lokakuun 4 päivänä 1562. + +Tämä yhdistys maan vihollisen kanssa antoi Eerikille varmuuden siitä, +mitä oli pelännyt. Helmikuussa 1563 meni Turkuun sanansaattaja saamaan +Juhanan selitystä hänen menettelystänsä, mutta annettu vastaus ei +tyydyttänyt Eerikkiä. Valtiopäivät kutsuttiin kokoon Tukholmiin +kesäkuun 1 päivänä 1563 ja siellä esiintyi kuningas itse veljensä +päällekantajana. Juhana tuomittiin valtakunnan pettäjänä menettämään +hengen ja tavaran, jollei kuningas armahtaisi ja säästäisi häntä. + +Tiedot tästä ja Juhanan pelko selvän uppiniskaisuutensa tähden +veljeänsä vastaan saivat hänen enennetyllä innolla varustamaan itseään +vastarintaan, sillä hän ymmärsi mitkä seuraukset kaikesta tästä +piakkoin olisivat. Tässä tarkoituksensa kääntyi hän suomalaistenkin +puoleen, kun nämät Heikinmarkkinoilla lukuisasti olivat kokoontuneet +Turkuun, ja pyysi heidän apuaan veljensä vääryyksiä vastaan, siinä +suhteessa tehden vaikeimpia syytöksiä, useimmat täydellisesti +valheteltuja. Suomalaiset, jotka uskoivat häntä, lupasivat +myös apuansa, apua, josta ei Juhanalla kuitenkaan hänen oman +peräänajattelemattomuutensa tähden ollut mitään hyötyä, koska hän +nimittäin, niinkuin pian saamme nähdä, sulkeusi Turun linnaan, jonka +elokuun 12 päivänä täytyi antautua piirittäjien valtaan. + +Tästä ajasta alkaen jatkettiin myös, niinkuin olemme nähneet, +aikaisemmin aljettua varustustyötä lakkaamatta ja levähtämättä ja apua +pyydettiin Puolasta, apua, joka, vaikka myönnetty, kuitenkin jäi +tulematta. + +Valtiopäiväin loputtua lähetettiin Hogenskild Bjelke Suomeen +ilmoittamaan Juhanalle siellä tehdystä päätöksestä ja ehdoittamaan +ehtoa, että jos vastustamatta tahtoisi antautua kuninkaan valtaan saisi +elää, mutta mennä ikuiseen vankiuteen. + +Herttuan vastaus saapui pian, se sisälsi luonnollisesti kiellon; hän +tahtoi vastustaa kovaa kovalla ja puolustaa itseään viimeiseen saakka. + +Pian senjälkeen lähetti Eerikki tänne sotajoukon Anders Rolambin +johdolla, jonka kanssa kuninkaalle uskolliset Suomen päälliköt Ivar +Maununpoika Stjernkors ja Jakob Hästesko olivat yhdistyneet. + + + + +XVI. + +Herttua ja herttuatar. + + +Kanuunien jyske ja se ristituli, joka päivä toisensa perästä melkein +lakkaamatta oli kestänyt kuninkaallisen laivaston ja Turun linnan +välillä, oli keskeytetty pimeän tähden, lyhyt aselepo, joka seuraavana +aamuna taas lopetettaisiin. Lähes neljä viikkoa oli tätä jäykkää sotaa +pitkitetty kummankaan vastapuolueen tahtomatta antaa perään, kärsimistä +suurista tappioista huolimatta. Erittäin puolustavalle puolueelle +olivat nämät tulleet sitä tuntuvimmiksi sitte kun puolustusvarustukset +Korpolaisten niemellä olivat joutuneet vihollisten valtaan ja hyökkäys +maan puolelta siten tuli mahdolliseksi. + +Herttua istuu alakuloisena jo synkkämielisenä työhuoneessaan ja antaa +lyhyvin arvollisin sanoin käskyjänsä päällikkyydelle, joka, hyvin +tietäen että heidän viipymisensä vaan enemmän vaivaisi häntä, heti +senjälkeen erkanee. + + Herttua Juhanan residenssi oli vanhan linnan pohjoisessa + sivurakennuksessa, missä suuri kuningassali, iso paneelisali + tahi ruhtinatarsali, Juhana herttuan sali, Juhanan kamari ja + miksi ne kaikki kutsuttaneekin vielä löytyvät. Täällä tavataan + vielä nytkin myös jäännöksiä runsaista koristeista ja + kaunistuksista, jotka todistavat menneiden aikojen komeudesta. + + Uuden linnan itäisen sivurakennuksen ylisessä kerroksessa löytyy + n.k. uudempi residenssi, joka sanotaan olleen herttuan yksityinen + huoneusto. Huoneista täällä mainitaan kysymyksessä olevana aikana + "vastaanottosali", suuri ja avara sali neljällä ikkunarei'ällä, + suuremmat muita uudessa linnassa olevia, joissa melkein kaikkialla + on ainoastaan neljä ruutua ja ovat pienemmät entisessä asussaan + jälellä olevia vanhassa linnassa. Vastaanottosalista vei porras + ylös neljänteen kerrokseen, joka oli yksi ainoa suuri huone, + "huvihuoneeksi" kutsuttu ja myös se neljällä ikkunalla. + Vastaanottosali sekä herttuan ruokasali, jonka myös mainitaan + olleen täällä, ovat nyt jaetut kahtia. + +Hänen mietiskellessään on puolisonsa Katariina huomaamatta hiipinyt +hänen luokseen ja yhtä huomaamattomana pannut kätensä hänen kaulaansa. + +-- Jätä mietiskelemisesi, rakas Juhana, sanoo hän, pahan tahi hyvän, +mikä meitä kohdanneekin, tahdon jakaa kanssasi, katso tässä +todistukseni siitä. + +Hän on oikaissut vasemman kätensä, jonka nimittömässä sormessa kantaa +kihlasormuksensa tunnetulla latinalaisella lauseella "nemo nisi mors" +(ei kukaan paitsi kuolema). + +Herttuan katse valkenee silmänräpäykseksi, taas heti haperoidakseen +epävarmuutta kohden, missä turhaan koettaa löytää jotain valkenemista. + +-- Puolan kaunistettu apu on saattanut minun tähän riivattuun pulaan, +lausuu hän viimein vihaisella äänellä; mutta mikä on vielä pahempi: +tämän linnan varustusväen laita ei myöskään ole niinkuin pitäisi: yksi +sotilaista, joka salahankkeiden tähden minun arvokasta persoonaani +vastaan on ollut vangittuna täällä, on hiljakkoin selittämättömällä +tavalla pudistanut tomun jaloistansa eikä ole häntä sittemmin voitu +tavata. Ihmettele sitte jos mieleni tätä kaikkea ajatellessa tulee +synkäksi ja mielialani äreäksi. + +-- Rakas Juhana, jos kaikki muut jättäisivätkin sinun, on sinulla +kuitenkin jälillä minä ja se rakkaus, jota ei kenkään voi meiltä +ryöstää. + +-- Tiedän aivan hyvin kaikki mitä olet minulle ollut ja mitä semmoinen +urhollisuus, kun sinun on, lupaa minulle tulevaisuudessa, mutta muista, +meidän tulee säilyttää korkea asemamme että minun tuumani kerran +toteutuisivat. + +-- Tuleepa niinkin, sinun asemasi, sinulla on oikein, olet myöskin +suurin Kustaa Vaasan pojista ja Eerikki on mielipuoli, tyranni, joka ei +ansaitse kauvemmin sitä valtioistuinta, johon kohtalo on hänen +asettanut. Mutta rakas Juhana, anna asiain mennä omaa menoaan. Veljes +joutuu kuitenkin aikaisemmin tahi myöhemmin hullumaisella ylpeydellään +ja epäilevällä luonnollaan perikadon partaalle, ja silloin on aika +toimia. + +-- Silloin, kun minua ei enään ehkä löydy, vastasi Juhana, +teeskennellyllä surumielisyydellä. + +-- Luulet siis, että hän olisi valmis vaikka veljenmurhaan? Niin kovin +ei hän toki voi häväistä pyhää muistoa. Kustaan poika veljenmurhaaja! + +-- Olet lapsi, Katariina, hyvä viaton lapsi, jota eivät vielä ne +puuskaukset ole kohdanneet, mitkä monesti tuottavat häpeän tahi vihan +punan poskillemme, ja vievät kätemme saaliinhimosta miekkaan, ja hyvä +että niin on; toivon että koko elämäsi saisit häiritsemättä nauttia +samaa puhdasta katsantotapaa ja kuolla oppimatta elämän puuhista ja +taisteluista. + +-- En oikein ymmärrä sinua, Juhana, et vaan tarkoita että sinäkin +voisit tehdä semmoisen häpeällisen työn joutuessasi raivoon ja +vallanhimosta. + +-- Sattumus usein pakoittaa joko tahallaan eli tahtomatta tekoihin, +joita ehkä sitten saa katua, jo toisten juonet pakoittavat +itsepuolustukseen. Kateus on kun juurtunut meihin, emme voi enää +täydellisesti päästä siitä. + +-- Tottapa, Juhana, me voimme; me emme saa huolimattomasti sysätä +itseämme eikä muita vaaroihin, joita on mahdoton voittaa. + +-- Mutta jos kosto tahi rikos seuraa kintereillämme ja tikari kiikkuu +väijyen takanamme, valmiina tahraantumaan verestämme ja huomautetaan +vaarasta, silloin tulee meidän tehdä vastarintaa ja lyödä pahantekijä +maahan jos sitä tarvitaan ja kykenemme sen tekemään. Eerikki tahtoo nyt +musertaa minun niinkuin koiran, joka on uskaltanut vastustaa isäntänsä +vääryyksiä, kuitenkin, sanon sen sinulle suoraan, on hän liian pelkuri +tappaakseen minua. Ja tiedätkö, Katariina, vankeuden pimeydestäkin voi +vanki katsella ulos valoon päin ja ilmauksia ulkona. + +-- Rakas ystävä, sanoi Katariina levottomasti, olet varmaankin sairas +liiallisista ajatuksen ponnistuksista, sillä niin en koskaan ennen +kuullut sinun puhuvan. Tule kanssani ja rukoile Jumalan äitiltä apua +tukalassa tilassamme, tule rakas Juhana, oletpa nähnyt miten rukous +aina tekee mieleni tyveneksi ja rauhalliseksi. + +-- Tiedä, Katariina, vastasi Juhana lyhyesti, siitä on kauvan kun minä +voin rukoilla -- luulen melkein ett'en enään laisinkaan voisi sitä +tehdä, pelkään että se kaikki olisi vaan paljaita sanoja -- ja sinun +uskoasi en myös vielä oikein ymmärrä, vaikka kyllä kunnioitan sitä; +ehkäpä muutaman tunnin lepo olisi minulle hyvä; mutta tee sinä miten +omatuntosi vaatii, minä kyllä odotan sinua täällä niinkauvan. + +Nähdessään Katariinan jäävän nousi hänkin ylös, pani vuoroonsa kätensä +puolisonsa ympäri ja likisti häntä rintaansa vasten. Sitten kulkivat he +äänettöminä linnan salien läpitse etsimään lyhyttä, mutta virkistävää +lepoa. + + + + +XVII. + +Yöllisillä aalloilla. + + +-- Koston hetki on siis tullut, unohtakaamme kaikki menneet ja +kohdatkaamme reippaasti sitä mikä tulee, lausui ukko Flink Ivarssonille +heidän myöhäisenä iltahetkenä mennessään rannalle, missä vene oli +valmis matkaan. + +Hieno yötuuli saatti Airiston lavean pinnan karehtimaan ja purjeet +löivät levottomasti odottaen saada pullistua ja viedä keveätä alusta +pois kaukana odottavaan päämäärään. + +Ukko Flink itse istui perää pitämään ja Hans hoiti purjenuoria, pesti +irroitettiin maasta ja heti oltiin matkalla Auran rantoja kohti. + +Pian siinsi esiin puolipimeässä Ruotsin laivaston tummat ääriviivat. +Kaikki oli niin hiljaista heidän ympärillään, mutta mitä enemmän +lähenivät laivoja sitä selvemmin taisivat kuulla aaltojen hiljaisen +loiskinan sileätä sivua vastaan tahi jonkun vanhan tunnetun +kansanlaulun säveliä kotiseuduilta Pohjanlahden tuolla puolla. + +Ampumamatkan päähän saavuttua laivastosta otettiin purjeet alas ja +käytiin soutamaan. + +Sanakaan eivät yölliset merirosvot vaihettaneet, olivat ajatuksillaan +niin kiinni siinä tuumassa, jota nyt kävivät toteuttamaan, että kaikki +muu oli heistä täydellisesti joutavaa. + +"Seis, ken siellä?" herätti heidät viimeinkin uinastuksestaan ja +vakavalla äänellä vastasi ukko: + +-- Hyviä ystäviä ja Ruotsin miehiä, jotka ovat valmiita palvelukseenne. + +Heidän tulonsa näkyi olevan arvatun, sillä ilman mitään pidempiä +temppuja saivat he lähestyä amiraalilaivaa, laskutikkaat päästettiin +alas ja pian olivat he sen muhkean laivan kannella. + +Emme tahdo edeltäpäin kertoa heidän tarkoituksiaan, huomautamme vaan, +että he heti pääsivät Rolambin puheille, jolla ynnä muiden päällikköjen +kanssa piirityksen aikana oli pääkortierinsa tällä laivalla. + + + + +XVIII. + +Pahoja huhuja, + + +Asema Turun linnassa tuli päivä päivältä tukalammaksi ja mieshukka oli +suuri. Eikä se ollut ihmeellistäkään, kun kuulat suhisivat korvien +ympäri jo tunkeusivat kaikkialle; kerrotaanpa että semmoinen eräänä +päivänä erehtyi herttuattaren makuukammioonkin ja repäisi rikki hänen +vuoteensa edessä alaslasketun poimutelman. + +Valitus ja levottomuus ilmestyi pian linnan naispuolisten asujanten +kesken, minne tahansa silmäili ympärilleen oli helposti ymmärrettävä +kauhu nähtävänä kaikkien kasvoilla. + +Herttuatar oli useat kerrat liikuttavilla sanoilla kehoittanut +puolisoansa autaumaan eikä turhaan vuodattamaan viatonta verta, sillä +mikään pelastus ei nyt enää ollut mahdollinen, sanoi hän; mutta ylpeä +luonnoltaan ja järkähtämätön uppiniskaisuudessaan antoi hän +herttuattaren rukousten tässä suhteessa mennä kuulematta. + +Zaida Barinsky oli nyt enään ainoa koko hovissa, jolla vielä oli jotain +toivoa asiain onnellisesta menosta ja joka päivä nähtiin hän ylhäällä +jossakin varmassa näköpaikassa vakoilevan jos ei jonakin arvaamattomana +hetkenä mitään iloisempaa sanansaattajaa kun ne sovintolähettiläät. +jotka aina ja yhäti kävivät piiritettyjen luona, lähestyisi. Hänelläpä +oli oikeus odottaa hyvitystä tehdyistänsä uhrauksista, siitä hyvästä, +mitä oli toimittanut. Ja mitenkä taisikaan tämä muuta kun täyttää hänen +toivomuksensa sitte kun oli saanut tietää ken hyväntekijättärensä oli +ja mitä se korvaukseksi toivoi. Paljon ei hän myös ollut pyytänytkään, +vaan paljaastaan sitä, jota on oikeus vaatia jokaiselta rehelliseltä +kansalaiselta: velvollisuuden täyttämistä ja miehuullista rohkeutta. + +Mutta mitään Ivarssonia ei kuulunut hyvillä eikä huonoilla sanomilla, +vaan huhuja, joita tähän asti oli pitänyt paljaana parjauksena ja jotka +kylmänä oli sysännyt luotaan, huhuja, jotka tiesivät kertoa miten +paennut sotilas nyt istui ja vietti hauskoja päiviä ruotsalaisella +laivastolla, milloinka tahansa valmis antamaan herttuan vihollisille +apuansa tätä vastaan tarkoitetulla toimella. + + + + +XIX. + +Tappio. + + +Eräänä iltana elokuussa, kun yön varjot jo levittivät mustan vaippansa +Auralinnan harmaiden muurien yli ja suurin osa väestöstä oli etsinyt +vähäisen lepoa, kutsuttiin kaikki, ylhäiset ja alhaiset, eteläiseen +sivurakennukseen sen ikkunoista katsomaan eriskummallista näkyä. +Eräällä saarella, sittemmin Hevoskariksi kutsuttu ja sijaitseva aivan +Aurajoen suussa, havaittiin palava esine, joka suurilla keikahduksilla +ja vikellyksillä juoksi ympäri siellä. Tämä näky synnytti huvia linnan +mieltyneissä katsojissa ja oli tavallaan, niin sitä pidettiin, +tervetullut keskeytys siinä surkeudessa, joka viikkokaudet oli +vallinnut täällä. Kaikellaisia mielenilmauksia ja lausuntoja lausuttiin +siitä harvinaisesta kummituksesta ja muutamat pitivät sitä itse +paholaisena, joka oli mennyt piirittävien joukkoon; aivan selvästi voi +nähdä pukinsorkan vilkahtavan esiin raivokkaan hypyn kestäessä. + + Vihollisen sanotaan nimittäin keksineen seuraavan kujeen: Kun + eräs hevonen, joka oli laitumella luodolla, oli voideltu piellä + ja tervalla, sytytettiin se. Palava hevonen alkoi luonnollisesti + kaikin voimin juosta luodon ympäri ja herätti siten linnan + väestön huomion. Kaikki kiiruhtivat sinne, mistä parhain voi + nähdä tämän ihmeellisen leikin. Vihollinen käytti tätä + tilaisuutta ja teki väkirynnäkön linnaa vastaan maan puolelta. + +Tämä ilo oli kuitenkin hyvin lyhyt, sillä naurun ja riemun par'aikaa +kaikuessa ryntäsi eräs ulkomaisen linnanpihan vahdeista hengästyneenä +sisään tiedolla, että Ruotsin sotajoukko teki väkirynnäkön linnan +portteja vastaan kaupungin puolelta. + +Jos ilo äsken oli ollut suuri, tuli häiriö sitä suuremmaksi. Muutamat +tarttuivat aseisiinsa ja juoksivat huolimattomasti linnan pihalle, +toiset jäivät seisomaan kun kiinninaulatut, tietämättä mitä tekisivät +ja toisiansa kohtaavien komentohuutojen väliltä kuuli naisten +valitushuudot, jotka yhä enensivät yleistä häiriötä. + +Vanhan linnan käytävässä oli sota pian täydessä vauhdissa, vihollinen +oli jo tunkenut tänne saakka. Ensimäinen kaatuneista piirittäjien +puolella oli urhollinen Ivarsson, tavattuna hyvin tähdätyltä +kuolettavalta miekaniskulta, annettu Peder Rankilta, joka yleisestä +häiriöstä huolimatta oli tuntenut pakolaisen. + +Voitto oli pian hyökkäävien puolella, jotka tuon tuostakin saivat +uusia, terveitä voimia, kun suuri osa linnan väestöstä käänsi kilpensä +herttuata vastaan ja meni vihollisten puolelle. Pian täytyi linnan +jälillä olevain puolustajain ja kaikkein muiden siellä olevain +henkilöin antautua armoille, herttua kuitenkin ehdolla että saisi +nauttia tulot herttuakunnastaan sekä pitää viisikymmentä palvelijaansa +ruhtinaallisessa vankeudessa. Tähän pyyntöön ei kuningas Eerik +kuitenkaan sittemmin suostunut. + +Herttua puolisoineen, neuvostoineen ja palvelijoineen pidettiin +sill'aikaa vartioittuna tallella linnassa, kunnes laivasto tuli +valmiiksi purjehtimaan. + +Vangit vietiin Tukholmaan. Sinne saavuttua kysyi kuningas +herttuattarelta, jos tahtoisi omaisuuksineen palata Puolaan tahi +oleskella vapaana Ruotsissa. Vastaukseksi sanotaan herttuattaren +ottaneen kihlasormuksen sormestaan ja, osoittaen sen kirjoitukseen, +lausuneen ennen tahtovansa kuolla puolisonsa kanssa kun erota hänestä. + +Tukholmasta vietiin herttuallinen parikunta 100 miehen vartioimana +Gripsholman linnaan, jonne he majoitettiin yhteen ainoaan huoneesen. +Herttuatar sai vankeutensa aikana käytettäväkseen kaksi hovinaista ja +yhden kyttyräselkäisen puolalaisnaisen. Ainoastaan Juhanan puolison +sallittiin joskus käyskennellä linnan puutarhassa. Puutetta kärsiessä +synnytti hän vankeudessa 1564 tyttärensä Isabellan, joka kuoli jo 1566, +sekä viimeksi mainittuna vuona pojan Sigismund. Myöhemmin saivat vangit +käytettäväkseen kaksi huonetta, ja vieläpä ruokasalinkin. + + + + +XX. + +Uhri. + + +Zaida Barinsky oli yleisen häiriön aikana tykkänään kadonnut. Pidettiin +varmana että hän sodan pauhinassa ja pimeässä oli eksynyt taistelevien +joukkoon ja siellä saanut olla osallisena kaatuneiden kohtalosta. + +Myöhemmin saatiin kyllä todistus hänen lähdöstänsä, mutta todistus, +joka ei tyydyttänyt arveluja. + +Eräästä sisämäisen linnanpihaan päin olevasta ikkunasta läntisessä +tornissa oli hän katsellut sitä kauhistavaa näyttelyä, jota +tulisoittojen valossa näyteltiin hänen allansa. Hän näki raivoisan +sodan linnanpihalle vievässä käytävässä, hurjan ottelun herttuan +ystävien ja vihollisten välillä, näki Ivarssonin kuninkaan joukon +etupäässä raivokkaasti raivaavan itselleen tien linnan sisään, kuuli +voittavien joukkojen riemun, näki voimattomien hurjat ponnistukset +jännistäessään viimeiset voimansa yhä kasvavaa ylivoimaa vastaan ja +vielä näki hän myös sen miekaniskun, joka tähdättiin ihanan nuorukaisen +päätä kohden, näki sen putoovan raskaasti hänen päälleen, näki miten +hän vaipui maahan, ensi tuokiossa muserrettavaksi kuoliaaksi hänen +ruumiinsa yli tunkeutuvalta joukolta. + +Kauvemmin ei hän voinut katsella tätä kauheata näky-alaa; ne sisälliset +taistelut, joita viimeksi kuluneina kuukausina oli taistellut, huhut +Ivarssonin petollisista vehkeistä, Ivarssonin, jonka hän melkein +mielipuolisuuteen menevän rakkauden tähden ihanaan, pulskeaan +nuorukaiseen, oli pelastanut kuoleman vankeudesta, se viallisuuden +tunne, joka, jos nämät huhut toteutuisivat, vaivasi häntä, oli uhannut +painaa tämän jo muutenkin heikon olennon maahan, ja kun hän nyt näki +nämät arvelut täysin todeksi, näki kaikki unelmansa rauenneen, koski se +häneen niin kovasti, että mielipuolisuuden valoton yö samalla ympäröi +hänen iäksi päiväksi. + +Vapisten kauhusta ja hurjapäisenä juoksi hän hillittömästi alas +kieruportaita, jotka johtivat läntisen tornin kaikkiin kerroksiin ja +päättyivät vankipihaan, sekä sen oven läpi, jonka kautta hän ei kauvan +sitte oli avannut tien vapauteen ennen niin rakastetulle, nyt vielä +kuolleena vihatulle pettäjälle. Pian oli hän niiden vallien harjalla, +jotka ympäröivät linnaa sen alla. Hänen allansa ammotti pimeä +linnahauta. O kuinka yö oli hänestä erinomaisen ihana vaaleine +kuuvaloineen vaahtopäisten laineiden yli ulkona ulapalla, mitenkä +ihanata olisi, hänen mielestään, että juuri nyt päästä pois, pois +elämästä, joka kaiken sen jälkeen, mitä hän oli kärsinyt, kaikkien +erhetysten jälkeen tulisi niin viheliäiseksi, niin köyhäksi rauhasta ja +onnesta, päästä pois juuri nyt, saatettuna siltä ihanalta soitolta, +minkä aaltojen loiske, myrskyn raivo ja taistelevien pauhu hänen +takanaan saivat aikaan. Ja kylmässä, märjässä haudassa tuolla alhaalla +olisi hänen mielestään niin hiljaista, siellä ei mikään myrsky enään +häntä saavuttaisi, siellä saisi hän yksinään nauttia sitä lepoa, jota +niin kauvan oli elämässä etsinyt, luullut löytävänsä, mutta ei +kumminkaan ollut löytänyt. + +Hyppäys vaan, hiljainen taistelu elämän ja kuoleman välillä, aaltojen +hiljainen loiske kun peittivät uhrinsa, ja sitte oli taas kaikki tuolla +ulkona entisellään, ennen kun hän henkensä uhraamalla irroitti itsensä +kohtalosta, jonka pakkoa hän ei kauvemmin voinut kantaa. + + + + +XXI. + +Loppu. + + +Ennen kun annamme esiripun mennä alas sen näytelmän jälkeen jo kauvan +sitte menneistä ajoista, minkä hajanaisissa piirteissä olemme +esittäneet lukijalle, täytyy meidän vielä tehdä pieni käynti +Blekingeen, missä ukko Flink puutteellisessa mökissään viettää erakon +vaiheista köyhää, mutta puutteista rikasta elämää, kuitenkin ylevänä +tietäessään saavuttaneen elämänsä tarkoituksen, kostaneensa niinkuin +monet pitkät vuodet oli halunnut. + +Tosin tuli tämä kosto kalliiksi, osti sen terveytensä menettämällä, +joka oli seuraus niistä haavoista, mitkä hänkin raivoavassa taistelussa +Turun linnaa valloitettaissa oli saanut, osti sen totisen uskollisen +ystävän kadottamalla, ystävän, johon oli luullut voivansa luottaa +vastaisuudessakin, kun voimansa riutuivat ja elämänsä ehtoo himmeni. +Mutta vahinko oli vielä suurempi eräälle toiselle tuolla kaukana, +Hansin nuoruuden morsiamelle, joka iloisen jälleentapaamisen sijasta +sai tuntea haaksirikkoon joutuneiden haaveilujen tunnetta, joka siitä +sai sydämenhaavan, mitä ei kenkään enään voinut parantaa. + +Kuitenkin oli heillä molemmilla jälellä yksi luottamus, joka antoi +heille voimaa ja sisällistä iloa myös elämän synkimpinäkin hetkinä, +aavistivat että mitä olivat täällä ajassa kadottaneet saisivat +runsaasti haudan tuolla puolen. + +Onnellisia ovat jos tämä toivonsa on toteutunut. + +Vuosisatojen vaiheet ovat vierineet heidän unhoitettujen hautojensa +yli. Ken kyselee alhaista sotilasta hänen lopetettua matkansa +myrskyisellä taistelutantereella ja vuodatettua verensä isänmaan +edestä. + +Ivarsson ja vanha Flink pettivät herttuan ja avasivat hänen linnansa +portit viholliselle. Olkoonpa niinkin, mutta he eivät tehneet sitä +tarkoituksessa sen kautta saada epäiltävää kunniaa; se tapahtui siinä +vahvassa vakuutuksessa, että julkinen uppiniskaisuus tarvitsee +rangaistusta, he tahtoivat ehkä estellä sitä eripuraisuutta, vihaa ja +tottelemattomuutta, joka yhä enemmän ilmestyi veljesten väliin, tekivät +sen kuninkaansa nimessä, jonka pitivät ainoana oikeutettuna perillisenä +sille saaliille, minkä suuri Kustaa Vaasa oli koonnut. Ja jos joku +määrä inhimillistä erehdystä löytyykin heidän hyvässä aikeessaan, +älköön tuomio kuitenkaan kohdatko heitä liian ankarasti, "sillä +inhimillistä on hairahtua, jumalallista on anteeksi antaa", sanoo +runoilija ja tekee siinä oikein. + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44137 *** |