diff options
Diffstat (limited to '44110-0.txt')
| -rw-r--r-- | 44110-0.txt | 892 |
1 files changed, 892 insertions, 0 deletions
diff --git a/44110-0.txt b/44110-0.txt new file mode 100644 index 0000000..7a58c01 --- /dev/null +++ b/44110-0.txt @@ -0,0 +1,892 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44110 *** + +PIANONVIRITTÄJÄ + +Yksinäytöksinen selkkaus + + +Kirj. + +LAURI SOINI + + + +U. W. Telén & C:o, Kuopio, 1905. + + + +Senssuurin hyväksymä, 23 p:nä Toukokuuta 1905, Kuopiossa. + + + + + + +HENKILÖT: + +_Tanu Sillanpää_, maanviljelijä. +_Katri_, hänen vaimonsa. +_Hilja_, heidän tyttärensä. +_Helmi Kunnas_, Hiljan koulutoveri. +_Koskinen_, eläinlääkäri. +_Soinne_, pianonvirittäjä. +_Arvo Ungermo_, ylioppilas. +_Renki-Ville_. +_Piika-Mari_. + + + + +Sillanpään hyvänpuoleisesti kalustettu sali. Salissa on piano. Ovia +kolme: ulos, väenpuolelle ja Hiljan kamariin. + +_Hilja_ (sohvassa Helmiä hyväillen). Ettäs sinä sentään tulit! Sinä +helmeni, päärlyni, kullannuppuni ja sokeritoppani! Nyt meidän tulee +käyttää aikamme niin herttasesti ja hauskasti kuin lehdon livertävät +lintuset! Ja minä pidän sinut omanani koko, ihan koko kesän! + +_Helmi_. Hyväksi aikaa jäänkin oikein mielelläni, mutta tuskin sentään +koko kesäksi voin. Oi, miten viehättävää täällä on, niin tuoresta, +tuoksuvaa ja viheriäistä! Ja sireenit juuri kukkaan puhkeamaisillaan! +Tiedätkös, minun teki niin kovasti mieleni hypätä rattailta eilen +asemalta tullessani ja taitella metsästä suuren kimpun kukkaan +puhkeavia sireenejä. Vihreä metsä tien varressa oli niin ihmeen +viettelevä. + +_Hilja_. Voimmehan mennä sinne tänään. Taittelemme sireenejä ja +asetamme vesilaseihin joka ikkunalle ja pöydälle. + +_Helmi_. Ja telmimme ja heiskaroimme metsässä kuin karitsat! Kyllä sinä +olet onnellinen, kun kotisi on täällä maalla, luonnon helmassa! + +_Hilja_. Olenhan minä ... nyt kun sinä tulit... + +_Helmi_ (katsoo utelevasti). Miten sinä, pikku muruseni, sait täällä +talvesi kulumaan? + +_Hilja_. Kysys muuta! Olla ensin niin monta talvea ilosessa +kaupungissa, hyvien toverien seurassa -- ja sitte hautautua tänne... + +_Helmi_. Rauhallista täällä lienee elämä talvella? + +_Hilja_. Olin aivan kuin elävältä haudattuna! Olisin tullut niin +mielelläni kaupunkiin, mutta mitäs minä siellä enää ... kouluaikani oli +jo lopussa. Ja isä-ukko, se aina jaarittelee siitä "maahengestään" -- +ikäänkuin minun pitäisi tuota päätä valmistautua jonkun maanmyyrän +karjapiiaksi! + +_Helmi_. Mutta entäpä, jos emännäksi...? + +_Hilja_. Vai ... sinä sokeritoppani! Kuka kunnon talonpoika minusta +hupakosta huolisi! En minä osaa kantaa suuria avainkimppuja, keittää ja +paistaa ja komennella suurta piikalaumaa... + +_Helmi_. Etkö, nupukkani... Mutta, asiasta toiseen! Tottakai sinulla on +täällä hyviä ystäviä, seuraa, jonka kanssa joskus saat hupailla? + +_Hilja_. Ettäpä jos olisi! En minä, hilsuseni, ole täällä oikein +harmoniseerannut. Pojat ja tytöt elävät täällä niin toisissa, omissa +maailmoissaan ja minä ... niin, minä olen heille melkein vennonvieras, +istun ja huokailen yksikseni. Tiedätkös, Helmiseni, että minulla on +ollut täällä niin ikävä, _niin ikävä_ väliin, että on tehnyt mieli +keksimään jos mitä hullutuksia... + +_Helmi_ (hyväillen). Mitä sinä olet keksinyt? + +_Hilja_. Jos mitä...! Tiedätkös, että minä olen ihan aikonut karata +täältä... Olisin varmaan livistänyt tieheni, jos olisin vähänkin +tietänyt minne mennä ... ja miten saada isältä matkarahat... + +_Helmi_. Oletpa sinä romantillinen! + +_Hilja_. Ja kerran minä juoksin -- keskellä yötä -- nurkkatansseihin +tuonne kylän laidalle... + +_Helmi_ (uteliaana). Millaista siellä oli? + +_Hilja_. No, tanssin jylkytystä ... sellaista pölkkytanssia ... jotkut +pojat olivat "hiprakassa", kuten sanoivat, ja vähän melusivat. Minuun +katsoivat kuin "lehmä punaseen veräjään". Joku pojista pyysi minua +tanssiin, mutta vei niin kankeasti, ettei se ollut hauskaa. + +_Helmi_. Minäkin tahtoisin kerran mennä... + +_Hilja_. Voimmehan mennä, jos tahdot. Niillä on niitä joka viikko. + +_Helmi_. Kuules, etkö sinä ole ollut edes kirjevaihdossa? + +_Hilja_. Niinkö kirjevaihdossa? (Naurahtaa hämillään). Olenhan minä +ollut sinun kanssasi... + +_Helmi_. Etkö muitten toverien? + +_Hilja_. Kenen sitte? Sinähän olet minun ainoa paras ystäväni +maailmassa! + +_Helmi_. No, esimerkiksi -- Arvo Ungermon kanssa? + +_Hilja_. Senkö velikullan? En, en. + +_Helmi_. Mutta sinähän pidit hänestä? Vai --? + +_Hilja_. Totta kai -- kuka nyt ei pitäisi niin hauskasta pojasta... + +_Helmi_. Kyllä sinä ... kyllä sinä pidit vähän enemmänkin kuin muut... + +_Hilja_. No, elä nyt, Helmi! + +_Helmi_. Ja hän oli sinuun innostunut enemmän kuin kehenkään. + +_Hilja_. Helmi! + +_Helmi_. Ja luulenpa, että hän on vieläkin! + +_Hilja_. Jopahan vaan ... sellainen huitukka ... ei enää minua +muistakaan ... tuskin tuntisi, jos vastaan tulisi... + +_Helmi_. Eiköhän hän vaan yhä haaveile sinusta. Ihanhan se hulivili +muuttui toiseksi ihmiseksi sinun lähdettyäsi. Eikä häntä vielä nytkään +näy missään, vaikka ennen oli sinun kanssasi kaikkialla. Hän on kuin +pelkkää kaihoa ja ikävää... + +_Hilja_. Eihän hän ole minulle edes yhtään kertaa kirjottanut. Ei hän +minua muista ... enkä minä häntä ... mutta puhutaan nyt jostakin +muusta! + +_Helmi_. No, olkoon sitte! (Hilja vaipuu haaveilelemaan.) Ja nyt, nyt +sinä kuitenkin muistelet häntä... + +_Hilja_. Enpähän ... sellaista veitikkaa! (Hymyilee yksikseen.) Mutta +hän oli sittenkin pohjaltaan hyvä poika, vaikka se niin paljo +hullutteli... Eikö sinustakin ollut? + +_Helmi_. Oli, oli! Kuule, minä kirjotan hänelle ja kutsun käymään...? + +_Hilja_. Kutsu vaan! + +_Helmi_. Ja sittepä meillä on hauskaa! Kenties saadaan vielä +kihlajaiset... + +_Hilja_. Ole nyt... + +_Helmi_ (kiintyy äkkiä pianoon). Mutta sinäpä kai soittelet täällä +paljo ikävissäsi, kun sulla on piano? + +_Hilja_. Enpä niinkään. Tiedäthän etten minä ole liialla +musikaalisuudella pilattu. Ja siksi toiseksi ... eipä tuo piano täällä +tahdo pysyä vireissäkään... + +_Helmi_. Eikö vireissä?! Sehän ... soittelin sillä jo tänä aamuna ... +sehän soi kuin paras konserttiflyygeli! (Menee pianolle ja soittaa +ulkomuistista.) Nuppuseni, kyllä sinun korvasi on täällä maalla kovin +herkistynyt! Minusta tämä on parhaassa vireessä oleva piano mitä olen +nähnyt... + +_Hilja_. Oli täällä joku kuukausi sitten virittäjä, mutta (nielee lopun +kuulumattomiin). + +_Helmi_. Tätä minä, nuppuseni, en yhtään ymmärrä... + +_Tanu_ (tulee ulkoa ja yrittää mennä salin läpi väenpuolelle, mutta +pysähtyy). Kas, oletko sinä täällä, Hilja! En ole tullut sanoneeksi +sinulle, että pianonvirittäjä tulee tänään. + +_Hilja_ (hätäisesti hämmästyen). Pianonvirittäjä! + +_Tanu_. Kah! -- Hän tulee tänään -- En ole tullut ennen sanoneeksi, +mutta eipä tuohon taida valmistuksia tarvita. Tuossahan tuo kone on +aina tavattavissa... + +_Hilja_ (hätäytyneenä). Mutta mistä isä tietää... + +_Tanu_. Kah ... itsehän valitit joku viikko sitte, että se rustinkisi +on taasen epävireessä... + +_Hilja_. En minä sitä tarkottanut ... mutta mistä isä tietää, että hän +tulee...? + +_Tanu_. Ettäkö "hän tulee"... Sepä myös kysymys! Tietysti hän ilmotti +tulostaan... + +_Hilja_. Miten hän ilmotti...? + +_Tanu_. No, kirjeellä tietysti ilmotti! Toissa päivänä tuo tuli ... +mutta mikä sinut on tehnyt tuollaiseksi hupakoksi? + +_Hilja_. Millainen se kirje on ... isä, missä se on ... saanko minä +nähdä sen, saanko?! + +_Tanu_. Senkö kirjeen! Mitä kummaa siinä ... ihanko sinä tosiaankin +olet tullut hupsuksi... + +_Hilja_. Missä se on? + +_Tanu_. Niin kirjekö? -- Mihin lienen viskannut -- ja mitä kummaa sinä +sillä tekisit? + +_Hilja_ (syrjään). Miksi hän kirjotti isälle eikä minulle. (Ääneen.) +Isä kulta, mitä hän kirjottaa...? + +_Tanu_. Hehe ... mitä sellainen asiamies tarvitsisi kirjottaa! Sanoi +tulevansa tänään ... toivoi saavansa hevosen asemalle, jos sieltä on +enemmälti matkaa ... pitkältä tästä nyt ei ole asemalle, mutta voihan +tuolle lähettää hevosen. + +_Hilja_. Eikö hän mitään muuta kirjottanut...? + +_Tanu_. Mitäs hän "muuta" ... jätä jo tuo höpsimisesi! + +_Helmi_. Tuleeko teille pianonvirittäjä! Pianohan on niin hyvässä +vireessä kuin mikäkin... + +_Hilja_ (Helmille). Vaiti herran nimessä! (Kaikille.) Niin juuri, niin +hyvässä vireessä kuin mikäkin vanha patarämä, kuin Mustikkalan muorin +lehmänkello, kuin vanhan kirkon raakkiurut ... niin, juuri niin... + +_Tanu_. Hehe ... ompas se kaluksi ehtinyt rotiskoitua! Taitaapa olla +koko laitos mokomakin rämävärkki ... tuskin on kuukautta kulunut, kun +oli "stämmääjä" ja kohta tuli taas uuden rustaajan tarvis. Enhän minä +kyllä hänestä ymmärrä, mutta kyllä sen hinta nousee, jos joka kuukausi +pitää laittaa... + +_Hilja_. Mutta kun se viritti niin huonosti se edellinen ... se ei ole +kunnossa ... ei ole, ei, ei... (On purskahtamaisillaan itkemään). + +_Tanu_ (kummissaan). No, no! Saahan tuota koettaa uutta laittajaa! +(Mennessään mumisten.) Mutta taitaa olla vika soittajassakin... + +_Helmi_. Sinua taitaa huvittaa ne virittäjät... + +_Hilja_. No, sinäkin siinä... + +_Tanu_ (Katrille, joka tulee ovessa vastaan väenpuolelta). Siinähän +sinä tulet! Minun piti tulla juuri kysymään mihin sinä lähetit sen +Renki-Villen, kun hänen olisi pitänyt mennä raudikolla asemalle, +hakemaan sitä -- -- + +_Katri_ (keskeyttäen). Hyvänen aika, sehän jo meni sinne! Kun näin +sinun niin kiintyneen niittokoneesi laittamiseen, ajattelin, että pidän +huolen asiasta ja lähetin Villen asemalle. + +_Tanu_. Sepä hyvä, että lähetit! Sittenhän pääsen taasen puuhiini. +(Menee ulos; Katri, otettuaan salista jonkun esineen, menee +väenpuolelle.) + +_Hilja_ (hetkisen vaitiolon jälkeen heittäytyy hämmentyneenä, +nyyhkyttäen Helmin povea vasten). Herranen aika sentään! + +_Helmi_ (hyväillen hänen tukkaansa). Mikä kumma sinua vaivaa?! (Nostaa +hänen päänsä ja katsoo silmiin.) Hilja! -- Nyt minä en yhtään ymmärrä +sinua. -- Onko se pianonvirittäjän tähden? -- Siinä jutussa taitaa +piillä jotakin... + +_Hilja_ (jonka silmät alkavat omituisesti loistaa). Mitähän tästä +tulee?! + +_Helmi_. Mistä ... pianonvirittäjästäkö? + +_Hilja_ (säkenöiden). Voi, Helmi, hilsuseni, -- jospa tietäisit...! + +_Helmi_. Ihanhan sinä, nupukkani, minut halkaset uteliaisuuteen! -- +Ethän vain ... et suinkaan sinä liene hassastunut tuohon +pianonvirittäjään... + +_Hilja_. No, taas sinä ... enhän minä ole häntä nähnytkään! + +_Helmi_. Miksikäs sinä sitte ... koskeeko se ollenkaan +pianonvirittäjää? + +_Hilja_. Kyllähän se koskee... + +_Helmi_. Mutta millä tavalla? + +_Hilja_. Eihän se ole pianonvirittäjä... + +_Helmi_. No, sepäs sotkua! Se koskee sitä ... eikä kuitenkaan ole hän! +Mitä kummaa se sitten on ja mitä se koskee? + +_Hilja_. Helmikulta, kuulehan nyt! Se, joka kohta tulee, ei ole _oikea_ +pianonvirittäjä. + +_Helmi_. Nytpä ihmeissä ollaan! Selitä herrantähden sitte, mitä tämä +kaikki merkitsee! + +_Hilja_. Minua hävettää niin, _niin_ kovasti, että pitäisi ihan maahan +vajota. Mutta kyllä kai minun täytyy se kaikki kertoa sinulle. + +_Helmi_. Ja kerrokin nyt jo pian! Ihanhan sinä tapat minut! + +_Hilja_ (ujostellen). Se johtui kaikki hupsusta päähänpistosta tai +oikeastaan siitä, että minulla oli täällä talvella niin kovasti ikävä +yksinäni. Koetin miettiä jos joitakin keinoja pyrähtääkseni pois +maailmaan, mutta mitään pelastavaa kättä ei ojentunut. Sitte eräänä +päivänä huomasin lehdessä ilmotuksen, jossa joku nuori herra halusi +päästä maisemakorttien vaihtoon. Se oli sepitetty niin hauskasti ja +fiksusti, että aivan nauratti. Minulla on se leikattuna lehdestä ... +jos tahdot, niin käyn etsimässä --? + +_Helmi_. Kyllä, mutta kerrohan nyt! Vastasitko sinä siihen...? + +_Hilja_. Helmi rakas ... olen niin hämilläni ... mutta ethän kerro vaan +kellekään... + +_Helmi_. En, en, hupakkoni! + +_Hilja_. Niin, minä lähetin kortin. Vaihdettiin ensin kortteja ... ja +sitte kirjeitä ... eli en minä hänelle ole pitkältä kirjottanut, mutta +hän... Oi, hänen kirjeitään! Sellainen velikulta, niin ilonen ja +reipas, mutta samalla niin hyvä ... hänen täytyy olla oikein hauska ja +hyvä poika ... ja viisas hän myös on! Hän kirjottaa niin kauniisti ja +runollisesti! Ja ihan runojakin hän on tehnyt! -- Odotahan, pistäydyn +ne heti noutamassa... + +_Helmi_. Kuule, kerrohan nyt ensin! Mikä hänen nimensä on? + +_Hilja_. Hänen nimensäkö? Sitä en tiedä... Kirjeeni olen osottanut +Mikko Vilkastuksen nimelle. Mutta tietysti se on salanimi. Hänen oikeaa +nimeään en tosiaankaan tiedä... + +_Helmi_. Ja sinä olet ollut kirjevaihdossa, ilman asiaa, ihan +tuntemattoman henkilön kanssa! + +_Hilja_ (hämillään). Niin kyllä... + +_Helmi_. Onko hän edes minkä näkönen? Totta kai olet saanut hänen +valokuvansa? + +_Hilja_. En ole saanut ... ainoastaan kirjeistään hänet tunnen... + +_Helmi_. Kuinka hullua! Mutta ... missä yhteydessä hän on ... onko hän +jossakin yhteydessä tuon "pianonvirittäjän" kanssa? + +_Hilja_. Hänhän se "pianonvirittäjä" juuri on. + +_Helmi_. Ai! -- Mutta miten ihmeellä se on mahdollista? + +_Hilja_. Kirjevaihtomme jatkuessa hän alkoi ehdotella, että hän saisi +tavata minua persoonallisesti. Toivoi minun joko käyvän kaupungissa, +jossa tapauksessa hän lähettäisi teatteripiletin "tietylle paikalle" -- +tai että voisin keksiä jonkin syyn, joka antaisi hänelle aihetta käydä +kotonamme. Rohkasin vihdoin itseni ja lupasin hänen tulla tänne +"pianonvirittäjänä". Ajattelin, että hänen pianon kanssa puuhaillessaan +minulla on tilaisuus ottaa hänestä selkoa. Ja jos hän ei ole hieno ja +miellyttävä -- saa hän mennä menojaan. + +_Helmi_. Oletko sinä ilmottanut hänelle oikean nimesi? + +_Hilja_. En kuin talomme nimen vaan -- sitte, kun lupasin hänen tulla. + +_Helmi_. Mutta -- sain äsken sen käsityksen, että hän on kirjottanut +isällesi, ettetkä sinä tiennyt hänen tulevan tänään? + +_Hilja_. Niin, ajatteles miten harmittavaa! Hän kirjottaa isälle, josta +minulla ei ole aavistustakaan, eikä anna pienintäkään vihiä tulostaan +minulle! Hän kai luulee... + +_Helmi_. Hän kai on pitänyt sopivampana ilmottaa isännälle, kun kerran +tulee "asioissa". + +_Hilja_. Kyllä minä olisin myös tahtonut tietää. Ei hän ole tiennyt +isäni nimeäkään... + +_Helmi_. Se kai on kirjottanut "Sillanpään isännälle"... + +_Hilja_. Niin on tainnut. (Ulkoa kuuluu ratasten tärinää, joka pysähtyy +pihalle.) Nyt!! Nyt se jo taitaa tulla! + +_Helmi_. Sulhasia taloon...!! + +_Hilja_. Voi, mihin minä juoksen...! + +_Helmi_. Pysy paikallasi vaan! Eihän tuo nyt niin pelottava liene... + +_Renki-Ville_ (tulee häthätää perältä). Asemalta toin kirjan neidille! +(Antaa kirjeen Hiljalle ja menee touhussaan pois.) + +_Hilja_. Kiitos, Ville! -- Oi, se on häneltä! (Repii kiireesti auki.) +Häneltä se on. (Lukee kirjettä, joka vapisee hänen käsissään.) + +_Helmi_ (rientää hänen olkapäänsä yli kurkistamaan). "Autereinen +enkelini!" -- Ai miten autereista! -- "Oi, miten kuohuva riemu +täyttääkään mieleni, kun vihdoinkin saan sen autuuden, että minulla +on lupa polkea samoja tanhuvia, joilla elämäni ihanin unelma +liihottelee..." -- Oh, miten tungettelevaa! On kuin jo olisi kihloissa! +-- "Saan astua siihen verhottuun pyhäkköön, josta olen saanut +vastaanottaa ne lyhyet, mutta sitä sulosemmat rivit. Riennän tuulen +nopeudella ja olen -- --" + +(_Tanu_ ja _Koskinen_ tulevat perältä. Koskinen on lihavahko, +keski-ikäinen herrasmies, kuluneenpuolisissa matkapukimissa, tummahko +kaulahuivi kaulassa.) + +_Tanu_. Olkaa hyvä ja astukaa sisälle -- -- + +_Helmi_. Minä poistun. + +_Hilja_. Et saa mennä! Ole vaan täällä ... tiedäthän kaiken ja saat +olla mukana mitä tapahtuneekin. + +_Tanu_. Ja tässä on piano. + +_Koskinen_. Hehe ... kyllä se sivistys levenee nykyaikana ... +sellaisetkin instrumentit hankitaan talonpoikaistaloihin... + +_Helmi_ (Hiljalle). Tuollainen hölmö! + +_Tanu_. Tyttäreni valittaa, ettei se ole vireessä, vaikka äskettäin oli +laittaja. + +_Koskinen_. Kaunis instrumentti... + +_Hilja_ (rohkenee vasta nyt nostaa katseensa). Tuonnäkönen könttyrä! + +_Tanu_. Kaunis, niin -- mutta kyllä se on kalliskin. Ja yhä +kalliimmaksi tulee, jos joka kuukausi pitää olla laittaja. + +_Koskinen_. Sepä ikävää! + +_Tanu_. Ettekö tahdo koetella sitä? + +_Koskinen_. Koetellako? Te olette kovin kohtelias -- mutta +valitettavasti minä en osaa soittaa rahtuakaan... + +_Tanu_. Niin, eihän se taida ollakaan välttämätöntä teidän +ammatissanne. Taiteilijat ovat erittäin, ja erittäin... + +_Koskinen_ (nauraa täydellä naamallaan). Eihän meidän ammattiimme +tosiaankaan kuulu konserttien antaminen... + +_Hilja_ (Helmille.) Kuinka hän sentään käyttäytyykin tyhmästi! Oh, +minun unelmani, minun "vilkastukseni!" + +_Helmi_ (nauruaan pidätellen.) Sellainen sorea sulhaspoika! + +_Hilja_. Hänhän näyttelee vierasta roolia ... vaikka kyllä hän sentään +saisi näytelläkin paremmin... + +_Tanu_ (on avannut pianon kannen). Olkaa siis niin hyvä! + +_Koskinen_. Olkoon nyt menneeksi sitte, koska niin välttämättömästi +tahdotte. (Pompauttelee kömpelösti koskettimia ja vetäsee sitte +kädellään pitkän skaalan.) Ehei, ei tule vanhasta konkaria, sanotaan! + +_Tanu_. Voitteko huomata siinä mitään vikaa? + +_Koskinen_. Hehe ... niin vikaako? Ehe ... en minä voi. Toisellainen +siihen tarvinnee olla mies. -- Minusta muuten pitäisi jo käydä asiaan. +Emäntänne muistaakseni kirjotti minulle nuoresta naudasta, joka +tarvitsisi pelastusta ähkystä -- vai mikä sitä nyt vaivannee... + +_Helmi_ (Hiljalle joka tulee hyvin hämilleen). Hihihihihi ... "nuori +nauta -- ähkystä..." + +_Soinne_ (tulee peräovesta matkalaukku kädessä). Hyvää päivää! + +_Tanu_. Päivää... + +_Soinne_. Oletteko talon isäntä -- jos saan luvan kysyä? + +_Tanu_. Olenhan minä tässä sitä virkaa pitänyt. + +_Soinne_ (kumartaen). Nimeni on Soinne, olen pianonvirittäjä. +(Hämmästys.) + +_Tanu_. _Tekö_ olette pianonvirittäjä!? (Koskiselle.) Kukas _te_ sitte +olette? + +_Koskinen_. Hehe ... luulitteko te minua pianonvirittäjäksi... Ehei, +minä viritän vain nautoja paremmin ammuviksi ... olen eläinlääkäri. + +_Tanu_. Niinkö? Siitä oli Katrin kanssa tosiaankin puhetta, että teidän +piti tulla sen Mansikin tähden. Anteeksi ... on niin paljo ollut puuhaa +tänään, että menee aivan sekasin... + +_Koskinen_. No, ei mitä, ei mitä! + +_Soinne_. Tässä ovat nähtävästi roolit vaihtuneet. Sillä pehtori, +pihalla jouduttuaan vastatuksin, otti minut ylipuhutellakseen ja tahtoi +kaikin mokomin viedä katsomaan jotakin sairasta nautaa. Mutta kun hän +sattui jotenkuten mainitsemaan, että isäntä asioitsee pianonvirittäjän +kanssa, riensin tänne ammattiveljeä katsomaan. + +_Hilja_. Oi, hän se on! + +_Helmi_. Tuo nyt ei ole hullumpi ... ainakaan "naudanvirittäjän" +rinnalla... + +_Tanu_. No, niinpä saa sitte herra Soinne pitää huolta pianosta. Me +voimme lähteä Mansikkia katsomaan. + +_Koskinen_. Sitä alaa minä kyllä ymmärrän (menee Tanun mukana perälle). + +_Soinne_. Saan siis luvan, neidit? (Istuu pianon ääreen ja verkalleen +purkaa esineitä käsilaukustaan, lyö sitte "A:n" ääniraudallaan ja +näpsäyttelee pianon koskettimia, vertailevasti kuunnellen. Sillaikaa +tytöt keskustelevat hiljaisella äänellä.) + +_Hilja_ (hämillään). Mitä sinä pidät hänestä? + +_Helmi_. Eihän hän minun tähteni tullut ... mitä itse pidät? + +_Hilja_. Hänhän on sorja... + +_Helmi_. Tavallisen ... mutta minusta hänen pukunsa ei osota yhtään +hyvää aistia. + +_Hilja_. Sehän on vain valepuku. + +_Helmi_. Onko tuo pitkä tukkakin valetukka...? + +_Hilja_. Sehän on musiikkitukka... + +_Helmi_. Noin suortuvainen ja vanukkeinen! + +_Hilja_. Niin, huolimaton hän on... + +_Helmi_. Mutta miksi hän ei puhu mitään? + +_Hilja_. Niin, on kuin ei huomaisikaan... + +_Helmi_. Minä menen pois. Hän kai odottaa pääsevänsä kahden kesken. +(Helmi menee Hiljan kamariin, jonka jälkeen seuraa pitkähkö +äänettömyys. Hilja nypläilee hämillään ja jännitettynä ompelustaan. +Soinne vääntelee avaimellaan ruuveja pianon sisältä, jolloin kuuluu +kiristyväin kielten kirkuna) + +_Hilja_. Eikö ... eikö hän siis todellakaan aijo puhua mitään? + +_Soinne_ (keskeyttää työnsä ja kääntyy ympäri). Neiti... + +_Hilja_. Haluatteko jotakin? + +_Soinne_. Saanko pyytää neidiltä pientä suosionosotusta --? + +_Hilja_ (kainosti). "Suosio" on suuri sana... + +_Soinne_. En voi huomata mitään vikaa virityksessä. + +_Hilja_ (läheten pianoa). Jospa tietäisitte millaisessa +virityksessä ... millainen mielentilani on... + +_Soinne_ (kummastellen). Teidän, neiti! (Katsoo Hiljaan kuin +pelästyneenä.) + +_Hilja_ (syrjään). Onko pelko ainoa vaikutus, jonka olen tehnyt häneen! +(Ääneen.) Niin, olen niin tuskaisen ahdistuksen vallassa, etten ole +eläessäni sellaista tuntenut. Enkähän olekaan ikinä ollut tällaisessa +asemassa... + +_Soinne_. Kentiesi kalske ärsyttää neidin hermoja? + +_Hilja_. Ei, ei ... jatkakaa te vaan viritystänne ... viereisessä +huoneessa voi olla joku... + +_Soinne_ (lyö jälleen muutamia akordeja). Vakuutan että aina +kolmiviivaiseen C:hen asti on kaikki niin heleän puhdasta kuin olla +voi. (Nousee.) Ainoastaan yhtä seikkaa pyydän teiltä, neiti -- antakaa +minulle -- -- + +_Hilja_ (hämmästyen). Mitä?! Ei, ei vielä, ei -- -- + +_Soinne_. Mutta, neiti -- -- + +_Hilja_. Enhän edes tiedä teidän nimeännekään... + +_Soinne_. Nimeänikö?! -- Kuulkaa nyt neiti! Antakaa nyt jotakin, jolla +voin tästä pyyhkiä tomun pois... + +_Hilja_. Millainen veitikka! (Tuo veikeästi tomuviuhkan uunin luota.) +Tässä, olkaa niin hyvä! + +_Soinne_. Kiitos! (Alkaa pölyyttää pianoa.) + +_Hilja_ (jää houkuttelevan näkösenä seisomaan pianon luo ja heittää +kuin sattumalta toisen palmikkonsa yli olkansa rinnalleen. Syrjään). +Milloin hän lakkaa näyttelemästä? (Kohta ääneen.) Katsokaas, täällä ei +ole enää ketään! + +_Soinne_ (kummastellen). Eikö ketään --? Onhan meitä ainakin kaksi, +näemmä... (Pölyttää edelleen). + +_Hilja_ (vetäytyy nousevalla suuttumuksella pianon luota etualalle). +Tuollainenko hän on! On kuin ei tuntisikaan kuka olen! Ja minunko +pitäisi tässä seista koko päivä odotellen... (Äkkiä astahtaa Soinnen +luo.) Riittää jo, herraseni ... olkaa huitomatta tuolla tavoin! + +_Soinne_ (taukoaa pelästyen). Oo, onko neiti ... niinkö todellakin +häiritsen? + +_Hilja_. En tahdo valehdella, en teeskennellä. Tietänette kai, että +ensimäinen juna lähtee asemalta tunnin kuluttua ja tästä viipyy +asemalle mennessä hyvän aikaa... Onnea matkalle ... kohtalo on toisin +määrännyt... + +_Soinne_. En ymmärrä, neiti... + +_Hilja_. Sydäntä ei voi pakottaa -- ja enempiä selityksiä ei tarvita. +Siitähän oli sovittu kirjeessä, että yksinkertainen kielto riittää. +Olette nyt saanut kiellon -- ja rientäkää pois, ennenkuin isä tulee +takasin! + +_Soinne_. Mutta tosiaankin ... meistä jommankumman pään täytyy olla +pyörällä... (Alkaa sääliä kapineitaan laukkuun). + +_Hilja_. Vieläkö te solvaatte minua! Tietäkää, että välimme on kokonaan +selvillä... (Aikoo mennä kamariinsa). + +_Soinne_. Mutta, neiti... + +_Hilja_. Kaikki olkoon unohdettu! + +_Soinne_. Te todellakin unhotatte kaikki ... pitäisikö minun lähteä +ihan ilman -- + +_Hilja_ (keskeyttäen). Ihan ilman toivoa -- kaikki on selvillä... + +_Soinne_. Ilman korvausta! Siinä tosin ei ollut paljo virittämistä ... +mutta tällainen pitkä matka, menetetty päivä ja... Minä vaadin -- --! + +_Hilja_ (jalkaa polkasten) Kuinka! Viitsittekö te sellaisilla syillä! +Koko ijäksi! -- Ei, vaikka maailma räjähtäisi tällä hetkellä! + +_Soinne_. Jos katsotte arvollenne sopivaksi, niin voinhan saada +korvauksen oikeuden kautta... + +_Hilja_. Hävetkää! Ja marssikaa tiehenne! (Purskahtaa itkuun.) + +_Soinne_. Kyllä -- kun vaan saan kympin. + +_Helmi_ (tulee kiireesti). Mitä, herran nimessä, täällä tapahtuu? + +_Hilja_. Oi, Helmi, mihin onnettomuuteen minä olenkaan joutunut! + +_Piika-Mari_ (tulee ulkoa). Tuolla ulkona seisoo eräs herra: sanoo, +että häntä on kutsuttu ja että hän on se pianonvirittäjä -- -- + +_Hilja_. Jumalani!! (Lysähtää tuolille.) + +_Helmi_. Vieläkö yksi "pianonvirittäjä!" + +_Piika-Mari_. Mitä minä sanon sille herralle? + +_Helmi_. Kuuletko sinä, Hilja? + +_Hilja_. Tulkoon vaan ... tulkoot kaikki yhdellä kertaa! (Mari menee.) + +_Helmi_. Kyllä sinä, Hilja, olet nyt vyyhteen sotkeutunut... + +_Hilja_. Oi, elä sinä jätä minua ... jospa tästä vielä selviäisin... + +_Arvo Ungermo_ (tulee). Rauha taloon! + +_Helmi_ ja _Hilja_. Arvo Ungermo!! + +_Helmi_. Sinäkö se...! + +_Hilja_. Oletko se todellakin sinä?! + +(Ällistyksestään selvittyään rientävät Helmi ja Hilja Ungermoa +tervehtimään, melkein hänen rinnalleen heittäytyen.) + +_Arvo_. Herrantertut! Täällähän minä tapaan teidät -- kokonaista kaksi +yhden sijasta! + +_Helmi_. Niin, pikku Hilja otti minutkin tänne kesälaitumelle. + +_Hilja_ (hämillään). Mutta kuinka? (Kuin rukoillen.) Ethän _sinä_ vain +ollut se... + +_Arvo_ (nauraen). Tunnethan sinä kai minut... + +_Soinne_. Minulla täällä ei ole enää mitään tekemistä ... ja juna +lähtee pian ... saanko sentähden pyytää hyvällä kymmenen markkaa... + +_Katri_ (tulee nauraen vasemmalta). Kas, täällähän ne ovatkin +molemmat herrat! Olipa se hassua! Tanu on jo minulle kertonut koko +selkkauksen... No, kumpi teistä nyt on pianonvirittäjä, kumpi +tohtori... + +_Arvo_. Anteeksi, mutta minä en ole vielä tohtoriksi asti ehtinyt... + +_Soinne_. Minä olen pianonvirittäjä. Se on jo kunnossa ... onko muuten +kaikki kunnossa, sitä en tiedä (vilkasee Hiljaan kummallisesti +hymyillen). Mutta juna lähtee tuossa paikassa ja minun pitäisi +joutua ... pyytäisin saada kymmenen markkaa... + +_Katri_. Käyn heti noutamassa. (Menee väenpuolelle.) + +_Hilja_ (Arvolle hiljaa.) Täällä, kuten näet, on toinenkin +pianonvirittäjä. Sinun ei siis sovi sellaisena esiintyä ... isä oli +ehtinyt kutsua oikean virittäjän... + +_Helmi_. Täällä on jo ollut kaksikin virittäjää sinua ennen... + +_Hilja_. Niin, eläinlääkäri oli saapunut kipeän nimikkolehmäni tähden +ja luulimme häntä ensin sinuksi ... ja äiti nähtävästi luulee vielä +sinua häneksi... + +_Helmi_. Ja Hilja on pitänyt teitä kaikkia kosijoinaan... + +_Hilja_. Hyi, sinua! + +_Katri_ (tulee seteli kädessä). Tässä, olkaa niin hyvä! (Nauraen.) Ja +jos haluatte saada lasin lypsylämmintä maitoa, niin tuodaan tuossa +paikassa... + +_Soinne_. Ei, kiitos! -- Väärinkäsitys karjapihassa ei muuten ollut +läheskään niin kummallinen kuin tapahtuma pianon ääressä... + +(_Hilja_ on tullut lähelle Soinnetta ja katsoo häneen rukoilevasti.) + +_Soinne_. Neuvon virkaveljeäni, ettei hän käyttäisi tomuviuhkaa. Neiti +ei sitä suvaitse. No niin, hyvästi vaan! (Menee ulos.) + +_Katri_, Mitä hän oikein tarkotti? -- No, vähätpä hänestä! -- Istukaa, +herra tohtori, olkaa niin hyvä -- tai proviissori, miksi teitä saa +karahteerata... + +_Arvo_ (iskien silmää tytöille). Olen altis palvelukseenne, emäntä +hyvä! (Istuu tuolille ja emäntä sohvalle. Tytöt kuiskuttelevat +ilosesti, Hilja samalla vähän kainostellen.) + +_Katri_. Olettehan sen jo nähneet. Onko syytä toivoon? + +_Arvo_. Kaikki on kuten luulinkin, kuten alusta alkaen arvelin. +(Silmäilee Hiljaan.) Mutta iloni näkemästäni on suurempi kuin rohkenin +toivoakaan... + +_Katri_. Sepä hauskaa kuulla! Olen itse valvonut karjani hoitoa... + +_Arvo_ (Hiljaa silmäillen). Teille on oleva kaikkea iloa ja kunniaa +hänestäkin... + +_Katri_. Niinpä niin, siitä kipeästä, Hiljan nimikosta. Se oli vielä +muutamia päiviä sitten niin voimakas ja hyvinvoipa... + +_Arvo_ (kuin edellä). Minusta hänen viehättävä sulonsa, herkkä +herttaisuutensa ja runollisuutensa... + +_Katri_. Se oli kummaa miten se niin äkkiä puuskahti. Näyttääkö teistä +siitä vielä tulevan kalua? + +_Arvo_ (kuin edellä). Minusta hän näyttää yhtä raittiilta kuin +konsanaan ... jollei paljo viehättävämmältä entisestään... + +_Katri_. Kuinka? Joko se toipuu? Ompa se ilahduttavaa! Mutta ettekö +pitäisi terveellisenä, että sille annettaisiin kipallinen kalkkivettä? + +_Arvo_. Enpä juuri. En luule hänen ollenkaan siitä ilostuvan... + +_Katri_. Menetelkää vaan sen kanssa miten parhaaksi näette. Se on +kokonaan vallassanne -- ja olen hyvin kiitollinen, jos sen voitte +pelastaa. + +_Arvo_. Miten onnelliseksi, emäntä hyvä, minut teettekään! Siispä ilman +pitemmittä puheitta rohkenen pyytää -- -- + +_Tanu_ (astuu sisään eläinlääkäri edellään). Ka, täälläkö sinä, Katri, +olet? Olimme tohtori Koskisen kanssa juuri Mansikkia katsomassa -- -- + +_Katri_ (ällistyen). _Tekö_ olette tohtori?! + +{_Koskinen_ kumartaa). + +_Tanu_. Mutta hänestä on arveluttavaa, että se voisi vielä parata. +Sille pitäisi olla -- ka, mitä se nyt olikaan? + +_Katri_ (Tanua kuulematta Arvolle). Mutta kukas _te_ sitte olette? + +_Tanu_. Ka, sinullahan on täällä vieraita, näenmä... + +_Arvo_. En ole mikään tohtori, ainoastaan ylioppilas. Saanko luvan +esittäytyä? Nimeni on Ungermo, kauppias Ungermon poika, Hiljan +koulutovereita ja myös tämän toisen neitosen. (On kätellyt puhuessaan +emännän ja isännän, Hiljaa kätellessään kuiskaa veitikkamaisesti.) +Mikko Vilkastus, jos saan luvan! (Ääneen.) Läksin sieltä kaupungin +pölystä pienelle virkistysmatkalle ja sivutse kulkiessani pistäysin +katsomaan vanhoja tovereita... + +_Katri_. Vanhojapa tosiaankin ... olette hyvin tervetullut! + +_Tanu_. Meistä maalaisista on hyvin hauskaa nähdä kaupunkilaisia +luonamme. + +_Katri_. Siellä olisi päivällinen valmiina, jos herrasväki olisi niin +hyvä! Riennän edellä käskemään lisää lautasen. (Menee.) + +_Tanu_. Käykää pöytään, käykää pöytään. (Arvo pidättelee Hiljaa jäämään +jälkeen ja odottelee Helminkin poistumista.) + +_Helmi_. Ai, häiritsenkö? + +_Hilja_. Et, et. (Arvolle.) Tunteehan Helmi koko jutun. + +_Arvo_. Niinkö! (Helmi menee.) No, oletko sinä nyt kovasti pettynyt? + +_Hilja_. Mistä pettynyt? + +_Arvo_. Kun olinkin tällainen. + +_Hilja_. Oi, en! Olen niin ilonen ... kun et vaan koskaan naura +kirjevaihdollamme... + +_Arvo_. Minäkö nauraisin! Nauraisinhan samalla itselleni ... vaikka +kyllä minä arvasin jo ensi kortistasi sinut sinuksi. Eivät kirjeeni +muuten olisi olleet sellaisia... + +_Hilja_. Ja sinä saatoit sillä tavalla minua narrata? + +_Arvo_. Enhän narrannut... Mutta nyt on asia jo polttopisteessään. +Ennenkuin voin jäädä hetkeksikään taloon, on sinun vastattava. Siis: +jaa vai ei? + +_Hilja_ (kainosti). Mutta pitihän ensin -- persoonallisesti tutustua... + +_Arvo_ (hellästi). Hilja rakas! Unhottakaamme jo kaikki tämä +hulluttelu ... ja vastaa! + +_Hilja_ (herkän iloisesti). No -- jaa. + +_Arvo_. Siis olet mun! (Syöksyy Hiljaa kohden ja Hilja heittäytyy hänen +syliinsä.) Olet siis minun ... minun ... minun ... minun... + +_Katri_ (ovesta tullen). Mihinkä ne -- --? Aha! (Arvo ja Hilja +tempautuvat hämillään erilleen.) + +_Arvo_. Emäntä hyvä...! + +_Hilja_. Äiti kulta... + +_Katri_. Mitä te olette tehneet, lapsukaiset? + +_Arvo_. Saanhan hänet, emäntä...? + +_Hilja_. Ja minä hänet, äiti...? + +_Katri_. Sepäs on hätää! Minä ainakaan en osaa sanoa mitään tuota +päätä ... ja mieti nyt, Hilja, sinäkin vähän! + +_Arvo_. Meillähän ovat jo vanhat pohjat... + +_Hilja_. Niin vanhat pohjat, äiti...! + +_Helmi_ (pyörähtää sisään, silmää altakulmainsa nuoriin ja syöksyy +kohta Hiljaan syliksi). Oi, onnea, onnea...! + +_Tanu_ (huutaa väenpuolelta). Mihinkäs se huvimatkailija emäntäväen +pidätti? + +_Katri_ (Tanulle vastaten). Tuskinpa aavistat mitä joukkoa täältä +tulee... No, lapset, käykääpäs sisälle isän eteen! (Menevät, emäntä ja +Helmi edellä, jälestä Hilja ja Arvo käsikädessä.) + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Pianonvirittäjä, by Lauri Soini + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44110 *** |