diff options
Diffstat (limited to '43619-8.txt')
| -rw-r--r-- | 43619-8.txt | 2316 |
1 files changed, 0 insertions, 2316 deletions
diff --git a/43619-8.txt b/43619-8.txt deleted file mode 100644 index b6f8229..0000000 --- a/43619-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2316 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Ristin tie, by Aarni Kouta - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Ristin tie - Runoja - -Author: Aarni Kouta - -Release Date: September 1, 2013 [EBook #43619] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RISTIN TIE *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -RISTIN TIE - -Runoja - - -Kirj. - -AARNI KOUTA - - -Otava, Helsinki, 1922. - - - - »-- Kaikki suuri tapahtuu hitaasti; ei edes rypäle eikä viikuna - valmistu silmänräpäyksessä. Jos tähän vuodenaikaan virkkoisit; - 'Tahdon nyt heti viikunan!' niin vastaisin, että siihen vaaditaan - aikaa. Suo viikunapuun ensin kukkia, käydä sitten raakaleille ja - sitten kypsyä. -- Ellei nyt edes viikuna valmistu silmänräpäyksessä - eikä edes tunnissakaan, kuinka silloin voit vaatia, että ihmissielu - kypsyisi niin lyhyessä ajassa ja vaivatta? Älä kuvittele - sellaista mielessäsi, sanon sinulle!» - - Epiktetos. - - - - -SISÄLLYS: - -Graalin malja - -HENKI JA AINE - - Ruusu-Risti - 1. Ristin tie - 2. Opetuslapsi - 3. Voitto - Runo - Henki ja aine - 1. Aine - 2. Henki - -LUOVA SANA - - Luova sana - Sana - Taide - Milloin kypsä ihmiskunta? - Se on täytetty! - Saul - -VALKEUS YÖSSÄ - - Joulupuu - Simeon temppelissä - Valkeus yössä - Vangittu valo - Joulu-yö sankarin haudalla - -KUOLEMAN PORTEILLA - - Isäni muistolle - Viisaat neltseet - Deevojen laulu - Golgatalla - -SATU SIINTÄVÄ TÄHTIEN... - - Satu siintävä tähtien... - Ylösnousemus - Lucia - »Lumimadonna» - Lähtö - Enemmän olet kuin elontyöni! - -MAA-EMO - - Maa-emo - Auringolle - Elon sähkö - Sydänkesä - Aurinkoinen syys - -PILVIEN PIHOILLA - - Lentoretki - Kuolinlento - -VÄINÄMÖINEN - - Väinämöistuli - Väinämöinen - Vänrikin sankarit - Kamppaileva Karjala - Yön uhatessa - Juhani Ahon muistolle - - - - - GRAALIN MALJA - - - Salass' on pyhän Graalin ylhäinen malja. - Sen ympäri soitot ei soi, ei nalja, - - ei nauru kaiu, vain vaieten ylväät - pyhän temppelin nousevat valkeat pylväät. - - Ikipuistot siimekseensä sen sulkee, - sävel hartauden hämärässä sen kulkee, - - soi kuin vesi suihkuvan lähteen, mi lankee - solisten alas paadelleen. Sydän ankee - - inehmon pimennossa on puiston, mi puhuu, - taruaan tuhatvuotista hälle huhuu. - - Humisten pyhät puut puhuvat tarun julki, - hämäriin tuhatvuotten min temppeli sulki. - - Pyhän maljan ne tietävät korkean mahdin, - ne tuntevat sen kuninkaallisen vahdin. - - Useammat vartijoiks' sen ovat halvat, - ritarillisuus riitä ei, kalskuvat kalvat. - - Se vaalijans' itselleen iäks vaatii, - sitovat ikilait ritarillensa laatii. - - Elämäks hänelt' ottaa ja vaatii se valan, - hänen nähdä se suo olemuksensa salan. - - Elämän yli hälle vallan se antaa, - hänet korkeuteen ylimaalliseen kantaa. - - Hänen eestänsä poistaa se ääret ja rajat, - hänen nähdä suo luonnon se salaiset pajat. - - Hänen nähdä se suo, mit' on vuossadat luoneet, - pyhät luomisen työt sekä työnteko-huoneet. - - Elämään iankaikkiseen silmät se avaa, - sen eess' oman itsensä tuntohon havaa. - - Epäpuhdas sen liekkejä nähdä ei saata, - hän maasta on tullut ja etsii maata. - - Ketä ei voi koskettaa elon saasta, - ylös taivaille taasen hän nousevi maasta. - - Hänen sielussaan tuli Graalin palaa, - pyhän maljan tuon sydämeensä hän salaa. - - - - - HENKI JA AINE - - - - RUUSU-RISTI - - - 1. Ristin tie - - Aniharvoin aurinko paistaa teille, - jotk' Kohtalon Herrat määräsi meille. - - Kukin ristiään saa pimennossa sen kantaa. - Osan ansaitun Iki-Oikeus antaa - - joka-ainoallen, ylöspäin joka halaa, - kenen rinnassa vain tuli kaipuun palaa. - - Ken ei hekumaa hae, naurua, naljaa, - ken kärsimyksen ei katkeraa maljaa - - tyköänsä pois arkana tahdo työntää, - erehensä ken tuntee, ja erheensä myöntää. - - Viat, tahrat ken tunnostaan tahtovi pestä, - ken tuomiota Iki-Herran ei estä. - - Ken itsensä uskovi Iäisen huomaan, - ken käy olemustansa uudesti luomaan. - - Ilomielin ristinsä alle hän taipuu, - hänen henkensä täyttää vain Korkeuden kaipuu. - - Kun Ristin Tielle hän käynyt on kerran, - hänen tahtonsa täyttää ain tahtoa Herran. - - Pysyväistä maan päällä ei häll' ole majaa, - varastonsa on tyhjä ja aittansa vajaa. - - Hopeoita hän huoli ei, kultia kerää, - hänen henkensä Korkeuksissa vain herää. - - Hän vältä ei vaivaa, ei kuormaansa kiellä, - pyhityksen hän kulkevi kaidalla tiellä. - - Hän jättänyt jälkeensä on elon harhat, - pyhät paistavat päällänsä tähtien tarhat. - - - 2. Opetuslapsi - - Hän kauan sitten jätti harhat elon, - ain uupumatta kulki Päivää kohti, - mi häntä niinkuin kirkastukseen johti, - hän arvoituksist' elämän sai selon, - hän kulki kuilut kuoleman ja yön, - hän näki sarastavan aamunkoiton, - aavisti taisteluiden jälkeen voiton, - iäisten piirien hän näki työn. - - Olento oudon Valon häntä johti, - he yhdess' syvyydet ja huiput kulki. - Avautui kaikki, mikä ennen sulki - hält' olemuksens', seesteisenä hohti - ylt' ympärillään luonto iäinen. - Ei ollut kehää, piiriä, ei alaa, - min syvintä hän nähnyt ei ois salaa, - hän oli kansalainen Kaikkeuden. - - Hän kaikkialta haki kotimaata, - hän ihmisessä näki pelkän veljen, - näin aukaisi hän eestään joka teljen, - ei mikään sitoa hänt' enää saata. - Hän kaikkein auttajana aina on, - milloinkaan tääll' ei ristiään hän jätä, - hän etsii niitä, joill' on tuska, hätä, - jotk' kadottivat Elon Auringon. - - - 3. Voitto - - Hän maksanut on elon kalliit lunnaat, - hän voittanut on kuoleman ja yön. - Kohoovat eessään Kirkastuksen kunnaat, - iäiseen sopuun sointuu järki, syön. - Ristinsä raskas ei oo enää kantaa, - hän alati voi lahjoittaa ja antaa, - rajaton niinkuin kevään kukkeus uhkee - hengessään Voima voittamaton puhkee. - - Kultaisin sätein Päivän kehrä palaa - päällänsä vaipumatta varjoon öin, - se ristin, muinoin mustan, kultaan valaa, - se kaunistaa sen runsain ruusuvöin. - Puu musta puhkee purppuraan ja kultaan, - säteillen seitsenkukka tulvii tultaan, - kaikk' ympärillään väräilee ja elää. - Näin aine ei, vaan Henki yksin helää! - - Iäinen Henki on, se taivaat täyttää, - se muodot muovaa, uutta yhä luo, - se voimat herättää ja niitä käyttää, - läpäisee aineen, määrän sille suo. - Se ohjaa maailmoiden oudon juoksun, - se täyttää valonsäteen, kukkain tuoksun, - se kaiken olevaisen muotoon valaa, - kaikk' elollinen siihen jälleen palaa. - - Se synnyttävi elon alkusolun, - se kehityksen huippuun kaiken vie, - me kunnes päässä pyhityksen polun - seisomme, päättynyt on Ristin tie. - Korkeimmat kehät sädehtien aukee, - aineemme Hengen aurinkohon raukee, - aurinkoon, joka tuliruusun tavoin - säteillen työhön luomisen on avoin. - - - - RUNO - - - Se unten herkimpäin on ikuistus, - katoovan muotoon iäiseen se muovaa, - sen yllä väikkyy outo kirkkaus, - sen olemus on jumal'unta luovaa. - Se juuriaan ei juonna ihmissukuun, - luojansa nostaa jumalain se lukuun, - mut syämistä käy sentään sydämiin, - kohoaa maasta ylös taivaisiin. - - Yön säteistä sen sisin sielu on, - sen lieskoissa on taivaan tähtitulta, - se liitossa on kera auringon, - mut vieras silt'ei sille maan oo multa. - Se maahan niinkuin kevään sade lankee, - luo lohtua, kun miel' on ahdas, ankee, - kohottaa katseen tähtitarhain taa. - Pois murheet väistyvät, ja murheen maa. - - Sielumme sisimmän se valaisee, - maat oudot, jumalaiset meille näyttää, - sen valoss' sateenkaaret säteilee, - henkemme ikihehkullaan se täyttää. - Uudeksi olemuksemme se muovaa, - sen lentimet soi voitonvirttä luovaa, - siipensä kohottaa se kimmeltäin - yön halki taivaan tähtitarhaa päin. - - - - HENKI JA AINE - - - 1. Aine - - Tulenliekki ihmisen henki on, - säde luomisen loistavan auringon. - - Iät ollut, kuuluva kaikkeuteen, - ajaks vaikka vangittu aineeseen. - - Iät ollut, ja kestävä ikuisiin, - itu, kätketty maa-emon uumeniin, - - mut päänsä nostava päivää päin, - sisar tähtien, yössä kimmeltäväin. - - Veli Luojan valkean auringon, - povess' outo kaipio tutkimaton. - - Alas syöstynä yöhön ja aineeseen - iät pyrkii se luomisen valkeuteen. - - Levon hetkeä lainkaan ei itselleen suo, - sädesillat siintävät maasta se luo - - avaruuksihin, tähtitarhojen taa, - koti kahleiden, harhojen sille on maa. - - Rajaton, syvä, Jumala-syntyinen, - ylös pyrkii se Alkunsa lähteillen. - - Ylös kaipuunsa tähdäten tähtiä päin - jumaluuteen vihdoin yhtyvi näin. - - - 2. Henki - - Inehmon Henki, syösty yöhön aineen, - kotiinsa täältä jälleen halajaa, - se alta kahleittensa rautapaineen - pihoille pilvein yhä palajaa. - Se kammitsoista maisten harhain kauhun - keveesti kohoo lailla uhrisauhun - päin tähtitarhaa, yössä kimaltavaa, - mi palaavalle jälleen porttins' avaa. - - Avautuu palaavalle tähtitarhat, - sävelten teitä kun se saapuu vain, - ei sido sitä maa, ei öiset harhat, - on sillä lentimet näät jumalain. - Ei alas varjoihin se vajoo illan, - se löytänyt on tuollepuolen sillan, - se saavuttanut taas on jumaluuden, - se Hengen-laulun laulaa jälleen uuden. - - Sen alkulähteisiinsä jälleen liittää - sävelten, runon rata aineeton, - sen Hengen-hehku voimat uudet siittää, - se uudelleen on Poika Auringon. - Välille maan ja taivaan luo se siteet - niin herkät kuin on heljät tähtikiteet, - näin synnyttäen Hengen säveleitä - se aineessakin astuu taivaan teitä. - - Se runon mahdilla luo Hengen-taivaan, - se alhaalla jo astuu autuuteen; - se milloinkaan ei vaivu enää vaivaan, - ei alistu kuin orja aineeseen. - Se valtias on Hengen sekä aineen, - kuin kantamana sävelien laineen - se kulkee maahan oudon aamunkoiton, - se aineess' sotien saa Hengen voiton. - - - - - LUOVA SANA - - - - LUOVA SANA - - - Ei luotu Sanaa. Sana kaikki loi! - alussa maailmoille muodon soi. -- - Se muotoon kaiken ilmenevän muovaa, - se jumalain on juurta, Voimaa luovaa. - - Kaaoksen alku-yöss' se salamoi, - maat, taivaat, Valon valtameret loi. - Säen, jumalpätsistä mi sinkos yöhön, - lepäävät luovat voimat pani työhön. - - Maailmat loi, ja niitä hallitsee, - loi Valon, Ajan vaihteet vallitsee! - Maat murskaa myös, ja raunioilla kerran - jylisee sinisalamoina Herran. - - - - SANA - - - Sana, taivaat mi loi, jumalallinen Järki, - pimeän iki-yön joka ukset särki - aluss' aikojen, kiireelle korkeuden kuvun - pyhän auringon nosti, ja tähtien luvun - lukemattoman vahvuuden helmassa luki, - rajat ainehen rasti, ja säihkyen puki - tomun, maan elon välkkyvään valtiasverhoon. - Sana, min tajunnassa ihmisen suvun - syvä synty on, alkujen alku ja juuri. - Sana luova, siunaava, säihkyvä, suuri, - mi kätkenyt on idun tammen terhoon, - maan uumenihin elon voiman, mi nostaa - pimeästä pinnalle laihon laajan. - Sana, sinkoova ukkosen välkkyvän vaajan, - mi leimahtaa idän ääristä länteen, - Sana lahjomaton, joka rankasee, kostaa - tihutyöt, virittää vihan jousen jänteen. - Sana siunaava, hurskaan mi kulkua johtaa, - hänen polkunsa päällä tähtenä hohtaa, - Sana, joss' inehmot jumaluuden kohtaa. - - * * * - - Sana kuolematon, jumalallinen valta, - meret, maat joka täyttävi, sen Jumalalta - suku ihmisten sai, välill' luodun ja Luojan - side ainoa, jot' ole muille ei suotu. - Sanan voimalla luojaksi nousta voi luotu, - rakentaa ylt'ympärilleen ikisuojan, - meret hallita, vallita maan sekä aineen, - avaruuksihin nousta ja lannistaa laineen, - pihat pilvien nähdä, ja kuiluihin syöstä, - omistaa hedelmät tuhatvuosien työstä, - joit' yksikään hältä ei riistä, ei ryöstä. - Vapauttaa vangitut henget hän voi, - alas taivaista hän tulen siunaavan toi, - Sanan, jonka valtaa ei vangita saata, - joka yössämme loistaa ja lohduttaa maata. - - - - TAIDE - - - Sen alku kaaoksen on tuollapuolla, - sen syntysanat lausui luova Järki, - sen olemus ei koskaan saata kuolla, - se kaikkialla eestään esteet särki. - Se aina etsii ilmennyksen alaa, - sisintä hehkuaan se meilt' ei salaa, - se jumalten on kaunein leikkikalu, - sit' aineen puoleen luomisen vie halu. - - Elämän voimalla se aineen täyttää, - säteensä siunaten se siihen valaa, - katoovaa työhön ikuiseen se käyttää, - se pimeydessä liekehtien palaa. - Iäiseen valkeuteen se meitä johtaa, - auringot toisensa sen tiellä kohtaa, - ajasta iäiseen se raivaa rataa, - min yli öisten tähtein siinto sataa. - - Muodoissa kimmeltää se lumikiteen, - ylentää avaruuksiin templin ylvään, - välille maailmoiden solmii siteen, - pystyttää hartauden pyhän pylvään. - Valloille ikuisille uhritulta - suitsuttaa, kimmeltää kuin oudoin kulta, - maan uumenissa joka uinuu untaan, - kohoten kerran Valon valtakuntaan. - - - - MILLOIN KYPSÄ IHMISKUNTA? - - - Milloin kypsä ihmiskunta? - Milloin jumalien unta - toteuttaa mainen kansa? - - Silloinko, kun tieto, taito - korkeimpaan on noussut kukkaan? - Selvillä kun kaikki salat - sill' on, konsa kaikki alat - mahtaa voi se mahdillansa? - Konsa hunaja ja maito - kaikkialla vuotaa, hukkaan - silt' ei mene pisaraakaan? - - Tasapaino kun on vaakaan - tunteen sekä järjen saatu, - juurtunut kun luontoon raakaan - lempeempi on luonnon-laatu? - - Kuljettu on puoli tiestä - silloin, muttei yltään iestä - puistanut viel' ihmiskunta. - Elä viel' ei jumalunta. - - Milloin kypsä ihmissuku? - - Silloin, kun ei enää huku - toisen käden kautta kukaan. - Kun käy kaikki määrään samaan, - veljinä kun kaikki mukaan - käyvät rauhaa rakentamaan. - Kuollut kun on himo saaliin, - yhtyneinä yhteen maaliin - tähtää kaikki tulevaiseen. - - Silloin uneen jumalaiseen - yltänyt on ihmissuku, - jok' ei koskaan sorru, huku. - - - - SE ON TÄYTETTY! - - - Se on täytetty! - - Ah, syvin hetki on lyönyt! - sylihin sydänpäivän käy sydänyö nyt! - sylihin elämän tyly kuolema taipuu. - Se on täytetty! Täyttynyt korkein on kaipuu, - johon tähdännyt on iät ihmisen suku. - Se on täytetty! Tuskasta, tuskien alta - iankaikkinen noussut on rakkauden valta. - Se on täytetty! Ah, vihan yöhön ei huku - polo kärsinyt, kärsivä ihmiskunta. - - Se on täytetty! - - Ristin juurella unta - uneksii tulevasta sen valkeimmat sielut. - Ovat täytetyt kolkoimmat kuilut ja nielut, - välisillat on valmiina vastaisuuteen. - Suku tuomittu katseensa taas jumaluuteen - kohottaa tuhatvuosien tuskien yöstä. - Katohon sitä koskaan ei jälleen syöstä, - katohon väkivallan ja koston ja vihan, - se kirkastetun sai hengen ja lihan. - - Se on täytetty! - - Maapallo hetkestä tästä - jumalallisen Rakkauden elämästä - osan sai, jota siltä ei riistää saata. - Kadotuksehen syöstä ei ihmisten maata! - Vapauttajan veri virrat väilyy - iät ilmoissa sen, sydämissä säilyy - säde auringoiden Auringon. - Se on täytetty! Täytetty rakkauden on - pyhin työ, joka kuoleman vallat murskas, - johon ain rakentuu elo henkisin, hurskas, - joka vieroo vihaa ja itsekkyyttä, - rakentaa tulevaisinta ihmisyyttä! - - Pitkäperjantaina 1921. - - - - SAUL - - - Soita, David, soita, soita, - murhetta ei henkein voita. - Henkeni, mi Herran työhön - valittiin, nyt vaipuu yöhön, - joka ympärillein lankee. - - David, soita, David, soita, - mieleni on musta, ankee. - Milloinkaan ei enää koita - vapahtava päivä mulle, - muinoin Herran voidellulle. - - Syvemmälle yhä vajoo - sieluni, sen siteet hajoo - pimeään, min ääret kajoo - ihmisten ei enää maita, - eessä polku outo, kaita, - min ei missään näy päätä. - Tuonen varjoa ja jäätä, - minne katseeni vain kiintyy. - Silmähän vain yksin siintyy - toivottuuden aukeet aavat. - Kirveltävät kipeet haavat, - jotka elo iski, saavat - elinvoimain lamaan, lakoon. - Kuvat hurjat kulkee, pakoon - niit' en pääse, aivoissani - suonet paisuu, veri sakoo, - kuumeisesti sydän takoo. - Pedon lailla raivoissani - koetan ma kahleitani - murtaa, mutta raivoon suotta. - Viikot vaihtuu, vuosi vuotta - seuraa, yhä kierrän samaa - kehää, joka henkein lamaa. - - Harppuasi, David, soita! - Sieluni ei salamoita - enää iske, ikivarjoon - uppoo se ja unhon yöhön. - Zebaothin kruunun tarjoon - sulle, saata sit' en kantaa, - kelpaa en ma Herran työhön, - rikoin käskyänsä vastaan. - Sit' ei saata anteeks antaa - mahdit maiset, vallat taivaan, - tuomittu oon iäks vaivaan - kulkiessain elon rantaa. - Kuolemalla ainoastaan - Herran vihan sovittaa voin. - Siksi kirveltävin haavoin - kuljen, hourun yöhön vajoon. - Katselen ma aamun kajoon, - sammuu kirkas päivän kulta! - - Soita, David, hetkeks sulta - lohdun saan, sa kruunun multa. - Soita, hoivaa Herran tulta, - heläjöivin hopeekielin - soita, astu nöyrin mielin - tielle, jolle Jahve johtaa - askelesi, ylläs hohtaa - iät Ylimmäisen tuli. - Sydämesi siinä suli, - taipui tahtos Herran tahtoon - niinkuin kaarna merten vahtoon! - - - - - VALKEUS YÖSSÄ - - - - JOULUPUU - - - Minut korvesta pirttihin kannettiin, - mut korpeen mun juureni jäivät. - Hopeat, korut oksille annettiin, - niiss' siinnän nyt yöt sekä päivät, - ma virkistän vanhain ja nuorien mieltä, - ma haastan korpien hiljaista kieltä, - huminaa salometsien, suurten ja sankkain, - johon heimoni jäi, rotu veljien vankkain. - - Kohoamme kohdussa korpien vyön, - pyhä aurinko päällä, ja tähdet yön, - humisee kesät, talvet yllämme tuuli, - tuhannet tarut kaukaiset korvamme kuuli. - Suku ihmisten ympärillämme vaihtuu, - kevät saapuu ja syys, suvi, talvikin haihtuu, - me yksin elämme iästä ikään, - ei rikkoa voi ikirauhaamme mikään, - ei myrskyinen syys, sävel paimenen torven, - on kuolematon rotu korkean korven. - - Ase ihmisen meidät vaikk' kaataa voi, - humisten ikilaulumme sentään soi, - tuviss' ihmisien sävel korpien soittaa, - sävel ihmeellinen, sanat kaikki mi voittaa, - inehmon sanat, jotka voi vilppiä haastaa, - levon, rauhan toisen rinnasta raastaa, - sanat valheelliset, tylyt, jotka vain saastaa - levittää ylt'ympäri, huokuen hyytä, - kateutta karsasta, soimaa ja syytä. - - Sävelissämme soi lepo lempeä, lauha, - syvä kuin sinervän salon suunnaton rauha, - lepo luonnon, mi kutsuu ja kiehtoo kuin syvyys, - herättää, hymyää kuten korkein hyvyys. - Sanomaa Jumalan ikirauhan me tuomme: - tylyt torjumme vallat, ja valkeutta luomme, - teot ihmisien hyviks tahdomme muuttaa, - elon hetteisiin hänen juurensa juuttaa. - Inehmossa mi ainetta, maahan se vaipuu, - vie korkeuteen hänet henkensä kaipuu. - - - - SIMEON TEMPPELISSÄ - - - »Herra, nyt sinä lasket palvelijasi - rauhaan menemään sanasi mukaan; - sillä silmäni ovat nähneet pelastuksesi.» - - Luuk. 2:29-30. - - Pyhäkössä temppelin varronnut oon - monet vuodet; mun henkeni kaipuu - mua ohjannut on elon aurinkoon. - Iäkäs olen, varteni vaipuu, - povin hehkuvin Herraa oon sittenkin uottanut, - lupaukseensa järkähtämättä ain luottanut, - odotukseni vihdoinkin loppunut on, - näen kirkkautensa nyt auringon! - - Ikirakkaus tähtien tarhasta - alas astui, nyt ihmissuku - vapahdettu on aineen harhasta; - joka etsii, hän Tieltä ei huku! - Jumalallisen rakkauden täyttyi nyt työ, - ota kuoleman katkesi, valkeni yö, - valohon pimeästä käy ihmisen tie, - Isän laupiaan luokse se jälleen vie. - - Vajonnut oli henkemme aineeseen, - himot askeleitamme vain johti, - nyt kuljemme taasen kirkkauteen, - Jumalaa, Elon alkua kohti. - Kotihin vapahdettuina jälleen me riennämme, - me toistemme tuskia, haavoja liennämme, - tuli rakkauden ikivoimamme on, - radan rastii se maast' ylös aurinkohon! - - Ylistetty, sun liekkisi nähdä ma sain, - olen nähnyt Rakkauden Herran, - janoten jota mielin nääntyvin hain, - ylistetty, kun saavuit sa kerran! - Sinä voittanut kuolon oot kammoittavan, - elo täyttävi tyhjyyden ammoittavan; - lepohon nyt lasket sa palvelijas; - elo, kuolema on Sinun vallassas! - - - - VALKEUS YÖSSÄ - - - On kuin läpi maapallon aurinko loistais, - vaikk' kylmä ja valju on viileä yö, - on kuin kajo taivahan tyynenä toistais - valon herruuden, välkkyvi tähtien vyö. - Masennettu on yö! pimennossa ei piillä - pyhä aurinko saa, ota säiläsi, viillä - rata siintävä idästä läntehen hamaan! - Joka katse nyt tähtäävi tähtehen samaan. - - Joka katse tähtää nyt tähtehen Elon, - katos halla, nyt karkonnut kuolema on. - Ilo täyttävi rinnan, ei tuntehet pelon, - ylivalta nyt ainut on auringon. - Sydämet säde päivän nyt huumaa ja hurmaa, - paha poistuvi, vahva ei heikkoa surmaa, - väkivalta nyt väistyvi, jäljelle hyvyys - jää niinkuin jää yöhön vain tähtinen syvyys. - - Valon määrättömyys, joka heijastut yöhön, - ikäs on lyhyt tuokio, hetkinen vain, - jätät jälkesi sittenkin vuossatain työhön, - povess' ihmisien elät piilossa ain. - Ah, kerran on aikasi astua julki, - tuhatvuosia valtias vaieten kulki, - tuhatvuosia orjankaapua kantoi, - valons', äänensä vaientaa yhä antoi. - - Ja antavi ain, jyristen se ei haasta, - alas käy kuten kyyhky se liihottain, - maa vieras on sille ja mainen saasta, - asukkaaksi se jää tykö puhtaimman vain. - Läpi maapallon hälle se loistavi yössä, - pitopöydässä juhlii ja arkien työssä. - Elon halki tienviittana tyynenä hohtaa, - Isän luo läpi kuoleman porttien johtaa. - - - - VANGITTU VALO - - - Yhä vankina on - valo auringon, - meni mailleen jo marraskuussa. - Hämäriss' sinertää - lumihelmet ja jää, - kevyt kuura kiiluvi puussa. - - Säkenöi syvä yö, - revon roihut lyö - yli taivaiden sähköistä tultaan. - Avaruus salamoi, - yö hetkeksi voi - ylt'ympäri puhjeta kultaan. - - Salamoi syvä yö, - ikitähtien vyö - säkenöi tuhansin jalokivin. - Ylös kuu kohoaa, - valo sen kuvastaa - kinoksiin kotikoivujen rivin. - - Vaikk' kahleissa on - säde auringon, - koko kaikkeus kuitenkin hohtaa. - Valo tähtien vyön - läpi kuolonkin yön - valonlähteille henkemme johtaa. - - Valon lähdett' ei näy, - mut esteettä käy - läpi kaikkeuden henkemme vapaa. - Sido ei sitä maa, - valon siivet se saa, - Isän istuimen ylhäällä tapaa. - - Valon varjo on yö, - vapauttaen lyö - läpi yön säde huomenen koiton. - Avaruus salamoi, - koko kaikkeus soi - ilolaulua valkeuden voiton! - - - - JOULU-YÖ SANKARIN HAUDALLA - - - Varjossa kuuravalkeen kuusen hauta, - kimaltaa yllä tähtikirkas yö, - yö rakkauden; -- ei raiu enää rauta, - ei kalskahtaen kalvat enää lyö. - Viihdyttäin kuusi varjoo urhon unta, - kajastaa iäisyyden aamunkoi, - ikuista rauhaa uottaa ihmiskunta, - kaikkeuden juhlakellot kaukaa soi. - - Soi joulukellot yössä avaruuden, - yöss' syntyi jumalainen rakkaus, - sytyttää mieliimme se toivon uuden, - se liitost' uudesta on lupaus. - Pois vainon muistot ikirakkaus pyyhki, - yön tähtiin katseemme se kohottaa, - rauhatta rintamme ei enää nyyhki, - kiitämme korkeuden Jumalaa. - - Ylistys olkoon korkeuden Herran, - vanhurskas, vakaa mieli inehmon! - Me kamppailimme, -- koittava on kerran - seesteinen, tyyni aika auringon. - Urohon unta, joka silmäns' sulki - varjostaa kuusi valkee, kuurainen, - yön juhlakellot soittavat nyt julki - sanomaa hyvää rauhan, rakkauden! - - - - - KUOLEMAN PORTEILLA - - - - ISÄNI MUISTOLLE - - (Hänen paariensa ääressä.) - - - Kaunis kuin aurinko on, joka länteen laskien vaipuu, - vaipuu varjohon yön, outoon valkeuteen, - kaunis on muistosi niin, mut kauniimpi vieläkin kaipuu, - mieliin mi mentyäs jää, jää elon murheeseen. - - Murheen sa tunsit, tunsit, ah elon ankaran taiston, - tietäen kuitenkin, ett' taistelu voittohon vie, - näit ikivoiton sa kangastavan läpi elämän vaiston. - Ah, yli päivien työn kangasti kaikkeuden tie. - - Niin kävit, horjumaton, elon halki sa kuolemaa kohti, - kuljit kirkkauteen, ah Isän laupiaan luo, - muitakin matkalla ohjaten, Mestari kun sua johti, - Mestari ainoa tuo, meille mi voimansa suo. - - Kauniina siksi kuin päivä, mi länteen laskien vaipuu, - vaipuu varjohon yön, outoon valkeuteen, - kauniina kangastaa siks muistosi, kirkkaana kaipuu, - mieliin mi mentyäs jää, jää elon orpouteen. - - Ruotsinpyhtää, tammik. 22 p:nä 1921. - - - - VIISAAT NEITSEET - - - Lumivalkeat vaatteemme on, loka, saasta - ole seurannut niitä ei myötämme maasta. - Pyhä, paistava, puhdas on päällämme puku, - elon tahroihin ei sädesiinto sen huku. - Elämän läpi käymme kuin käy läpi harhain - olennot ihanat ikitähtien tarhain. - Alahalta vain puoleksi löysimme majan, - kävi kaipuumme ain yli ainehen rajan, - alati Elävän Veden lähdettä haimme, - säkeneitä sen suonien juoda me saimme; - -- elo meille vain oli ainaista iltaa, - iäti vaelsimme me vahvuuden siltaa. - - Iäti vaelsimme me Auringon maita. - Oli polkumme ohdakkeinen ja kaita, - -- hävis tieltämme näin joka sulku ja aita. - Sitoneet lopuks meitä ei mitkään siteet, - ylt'ympäri kiilui vain tähtien kiteet, - Elämän pyhät Auringot huikaisten paloi, - olemukseemme hehkua, voimaa ne valoi. - Palamasta ei lamppumme liekit laanneet, - me emme velttoina varroten maanneet, - odotimme ain ylkämme ylhäisen tuloa, - häähetkemme suurta ja säihkyvää suloa. - - Me heitimme yltämme maalliset verhot, - keveästi kuin kimmeltävät tuliperhot - kohosimme me tuollepuolen rajan, - yli maan, vapahiksi kahleista ajan. - Korut, kiiluvat morsiuskruunut kutoo - yön tähdet ja kuudan meille, ei putoo - vähinkään timanteista sen, pelkkää tulta, - valonvälkettä on olemuksemme kulta. - Yhä kirkkaammin lamppumme yössä vain hohtaa, - maan oudon äärille meidät ne johtaa; -- - me säästimme öljymme matkalla elon, - senvuoks hopeat pyhän lamppumme helon - hävittää hämärän sekä kuoleman pelon. - - Me kuoloa emme ollenkaan tunne, - elon kaikkialla vain kohtaamme, kunne - avaruudessa kulkee tuikkiva tiemme. - Läpi kaikkeuden elon viestiä viemme. - Alahalla me kuljimme jäässä ja yössä, - Elämän, Valon Herran me oomme nyt työssä. - Olemuksemme kuin sädeseitti on hento, - ei tunne kahleita henkemme lento. - Joka hetki me varroimme tuloa Herran, - sitehemme nyt vihdoin on kirvonneet kerran, - maat, taivaat me kiedomme nyt valovöihin, - niin outo on puhjennut valkeus öihin. - Läpi kaikkeuden ajatuksemme lentää, - Valotaivaasta toiseen ne välkkyen entää, - edessämme ei yhtään oo sulkua, rajaa, - vapahdettuina Henkemme laulut kajaa, - säveltulvilla täyttäen taivaan ja maan. - Sädehtii pyhät lamppumme loistettaan. - - - - DEEVOJEN LAULU - - - [Deeva, sanskriitinkielinen sana, joka merkitsee - »loistavaa», s.o. loistavaa henki-olentoa, enkeliä.] - - Elon heititte maisen, jäi taaksenne harhat, - edessänne aukeaa luomisen tarhat. - Kukin täällä on luoja, mielenne kuvat - olennoituvat täällä ja toteutuvat, - näkyvän kuvan aatoksenne ain muovaa, - olemuksenne puhdasta voimaa on luovaa. - Eron tunnette välillä pahan ja hyvän, - tulevan kehityksenne kätkette jyvän - sisimpäänne täällä, te täällä luotte - joka muodon, min taas alas aineeseen tuotte. - - Ole kuolemaa ei, eri asteissa jatkaa - joka luotu vain kehityksensä matkaa - monet vuostuhannet. On kaukana määrä, - moni astutaan matkalla askele väärä. - Tulijat polot murheen ja harhojen maasta! - palava olennostanne aineen on saasta. - Halujen, himojen tuli tultamme halaa, - sädeloistossa Hengen pätsistä palaa - pyhitettynä sielunne, jonka kulta - säkenöi ylimaailmallista tulta. - - Tulijat polot murheen ja harhojen yöstä, - iankaikkiseen vaivaan ei yhtäkään syöstä, - sovittaa kukin saa elämänsä vain erheen, - jokamies jäsen on jumalallisen perheen. - Osat sen lopuks ain Kokonaisuuteen yhtyy, - tee turhaan ei työtä, ken työhön ryhtyy. - Jumalallinen työ avaruutemme täyttää, - jokamiestä Mestari työhönsä käyttää. - Kukin ryhtyköön Rakkauden Herran työhön, - ole aikaa ei yhdenkään vaipua yöhön, - elämänne ei tääll' ole harhaa, ei unta, - lähestyy Isän iäisen valtakunta. - - Mäkihin ylös nostakaa katseenne, nähkää, - työ taivaallinen tekemässä on tähkää: - ylenee yli maapallon risti, mi loistaa - veriruusuissa, joidenka hehku poistaa - inehmon tylyn, kylmän ja karsaan mielen, - häness' soinnuttaen pyhän rakkauden kielen. - Sen siunaavat käsivarret varjoo - maanpiiriä, kaikille rauhan se tarjoo. - Sen juurella murheen murtamat nyyhkii, - joka silmästä kyynelet poies se pyyhkii, - kuten rakkauden, sopusoinnun syli - sädehtii valotulvaa se maapallon yli. - - Mäkihin ylös nostakaa katseenne, nähkää: - työ Rakkauden tekemässä on tähkää! - - - - GOLGATALLA - - - Jyly ukkosen käy, salamain sini lyö - läpi vahvuuden; vaipuu varjojen yö - yli maan, tulisilmänsä aurinko sulkee, - väristys läpi luonnon kaamea kulkee. - Avaruuksissa myrskynpuuskat entää, - jyristen kovat kalliot kahtia lentää, - alas maahan palmut kuin korret taipuu; - -- on kypsynyt ihmiskunnan kaipuu. - Repeää pyhäkössä temppelin vaate, - on täytetty maailmankaikkeuden aate, - sotineet Valon Henget on viimeisen sodan, - Elon Herra on murtanut kuoleman odan. - - Elon, Kaikkeuden Herra, mi muodon halvan - puki yllensä, särkenyt jälleen on salvan. - Sitehet sido Hengen nyt ei jalopeuraa, - soturit jumal-valkeuden Häntä taas seuraa. - Juur ristillä pilkattu, voimaa vailla, - kuningas iankaikkinen nyt Valon mailla, - kuningas, joka aurinkojen radat johtaa, - hänen kiireellään tulet tähtien hohtaa. - Koko Kosmoksen elähyttävä voima, - tosi Ihminen, tietävien jumaloima, - Jumal-Rakkaus, hetkeksi vangittu lihaan, - tien näyttävä rakkauteen, ei vihaan, - elon, kuoleman voittanut ihmisten vuoksi, - kaikk' ohjaava Isän istuimen luoksi. - - Jyly ukkosen käy, salamain sini lyö, - meit' yllätä enää ei iäinen yö. - Elo pallolla tällä tään koommin muuttui, - jumalrakkauden itu maahan sen juuttui. - Elostamme pois Golgatan verta ei pestä, - valumasta sen virtoja kenkään ei estä, - avaruuteemme niist' iäks jäljet jäivät, - kohoaa inehmoin yli Risti yöt, päivät, - elämän läpi matkamme maaliin se johtaa, - läpi kuoleman silmäämme sammuvaan hohtaa. - - 13-16/1. 1922. - - - - - SATU SIINTÄVÄ TÄHTIEN... - - - - - SATU SIINTÄVÄ TÄHTIEN... - - - Olet kuin uni marmorin-hohtava mullen, - satu siintävä tähtien. - - Minä murhe, kärsimys katkera sullen, - kato lehtien, jotka syksyn tullen - vihurin kera kuolinkarkeloon lähtien - vihannat kesä-puistomme - hävittää, kedot kukkivat autioittaa. - - Sinä yksin kamppailla sait sekä voittaa! - - Minä runtelin herkimmät, hennoimmat muistomme, - arimmat ajatuksemme tallasin lokaan, - tylyn tungin orjantappuran okaan - sydämeesi. Ma ruususi hehkuvat raastoin, - ma kieltä korskeaa, onttoa haastoin, - minä uhmasin, kamppailin kaikkia vastaan, - oman itseni kaataen ainoastaan. - - Sekä sun. - - Osas sittenkään ollut ei unhoitetun, - ei lyödyn, mi mentyään varjohon vaipuu. - Olit öitteni äänetön, ainoa kaipuu. - Kuten tähti sa pilkkopimeään nousit, - lumivalkean joutsenen lailla sa sousit - Manan virtaa, min väikkyvä, väijyvä uoma - elämäin oli lämmötön, lemmetön luoma. - Epätoivohon toivon muistoja toit, - epäsointuhun kauneuden sointua loit. - Kajo, kuultava varjohon vaivan ja huolen, - säde, jonka siintoon ma siunaten kuolen. - - - - YLÖSNOUSEMUS - - - Timantti puhtain, joka puhkes illan, - eloni illan ensi varjon tullen! - ma viime lauluni nyt laulan sullen, - säteistäs solmin tuollepuolen sillan. - - Et kiinnitä mua maahan etkä multaan. - Kaikk', kallein muinen, ympäriltäin haihtuu, - katoova kaikki tähtisiintoos vaihtuu; -- - iäksi kiinnitän sun sieluin kultaan. - - Timantti kallein, loistos peittyi multa - melskeessä elon turhuuksien turun. - Sun näki silmä, suurentama surun, - sun sisin siintosi on tuskain tulta! - - Sa jumalten oot kallein leikkikalu, - et turha, välkkyvä vain ajanviete. - Sa syämen kärsineen oot syvin miete, - sun säihkysi on sielus syvin halu. - - Kimallat niinkuin kenttäin autuasten - ens aamukaste; tienoot oudot näytät - minulle, hehkullasi henkein täytät. - Vavisten painan sinut syäntäin vasten. - - Timantti tumma, pyhin, puhtain nainen, - säkenöit oudon jalokiven lailla. - Jos kadotan sun, kaikkea oon vailla, - sa lahja elon ehtoon jumalainen. - - Sun siintos askeleitain aina johtaa, - maan päällä viet mun jumalten jo juhlaan. - Sinulle kaikkeni, ah kaiken tuhlaan, - sun sielus sieluni yöss' siintäin kohtaa! - - - - LUCIA - - - Sa saavuit suortuvillas säteet yön, - ah, talven tytti tähti-seppelpäinen! - seuduista saavuit öisten tulten vyön, - miss' siintää vahvuus outo, välkkyväinen. - - Etäällä, korkealla kotis on, -- - siell' loistaa tyynet tähtisaattoin tulet. - Tienoilta kätköön käyneen auringon - maan päälle, vieras valkee, vaiti kulet. - - Halk' äänettyyden polkus pyhä käy, - sa kuljet kimmeltävää tähtirataa, - ei avaruudess' askeleitas näy, - yön oudot säteet jälkes umpeen sataa. - - Tähdestä tähteen kulkee sentään ties, - sun askeleittes alla kiiluu kiteet! - Silmiisi konsa katsoo mainen mies, - sielunsa sitoo äänettyyden siteet. - - Valoa pelkkää olemukses on, -- - hän iäti on henkes valkeen vanki, - unohtaa kukat, kesän auringon; - harteilleen kasvaa hyy ja talven hanki. - - Lucia, tähtitytti tyynen yön, - et tunne päivänpaistetta, et kesää, - sa Henki luova öisten tulten työn, - ei sulla kodin lämpöä, ei pesää. - - Sielussa yksinäisen suojan saat, - sen täytät näyillä sa tähtitarhain. - Vieraita sulle tuoksuvat on haat, - vieraita kuvat ihmismielen harhain. - - Lucia, suortuvillas säteet yön - sa saavut, tulet tähti-seppelpäänä - seuduista öisten vahvuuksien vyön, - elämä syttyvä miss' uinuu jäänä. - - H:ki, jouluk. 13 p:nä 1921. - - - - »LUMIMADONNA» - - - Nuor olet nainen, silmäs suuret tuiskaa - ruskeeta tulta, ripses roihut salaa. - Autuuden aavistusta huules kuiskaa, - kiireelläs kirkastuksen kehät palaa. - - Muut' tunne et kuin hyytä sekä jäätä, - koruinas kiiluu öiset tähtitulet. - -- Olentos säihkyy sentään suven säätä, - sisimpääs päivänpaisteen oudon sulet. - - Sua saartaa kaikkialla luonto karu, - jok' askelettas kiertää kipu, surma. - Siks laupias oot niinkuin joulun taru, - sun sielus täyttää tähtitaivaan hurma. - - On kiirees kirjaeltu linnunradoin, - käyt maaliis kipenöivää tähtitietä, - tulia yön on ympärilläs sadoin, - et hengetöntä hetkeä sa vietä. - - Synnyttää sielus joka hetki tulta, - pyhiä aatokses luo auringoita, - sinulta elämän ah saamme, sulta, - luovassa voimass' ykskään sua ei voita. - - Ruusuihin kesken jäätä parmaas puhkee, - hangissa vaalit valtaa suven suuren. - On elos iankaikkinen ja uhkee, - kinoksiin, jäähän säikeet käy sen juuren. - - Sa kuoloss', yössä, kylmän kalskahtaissa - vain voimakkaammin välkehdit ja palat. - Sun henkes kulkee oudoiss' suven maissa, - elämän, rakkauden sa tunnet salat. - - Uudenvuodenpäivänä 1922. - - - - LÄHTÖ - - - Et viipynyt vierelläin, kuten tähti - olemuksesi loistava luotani lähti, - olit ylhäinen liiaksi maalliseen majaan, - tuvan vain näen tyhjän, ja pöytäni vajaan. - - Toki en kapinoi, valittaa olis väärin, - ei autuutta laskea voi ajanmäärin, - sama hetkenkö viivyit vai tuhat vuotta. - Sotimaan ikivaltoja vastaan käy suotta. - - Lumo kauneutes yhä sieluni täyttää, - liki lienet tai loitolla, aina vain näyttää - kuin luotani oisit sa vaaksan päässä. - Tuless' syämeni onko vai lieneekö jäässä? - - Siroutta ma siunaan sun kättesi somain, - hyvin tiedän, että et koskaan oo omain, - hyvin tiedän, että et suo mulle suuta. - Leluiks lapset vain pyytävät tähtiä, kuuta. - - Tai lienenkö lapsi, mi varjoja tapaa, - sua saavuta en, toki henkein on vapaa. - Sätehillä oon tähtien leikkiä lyönyt, - mua yllätä koskaan ei tähdetön yö nyt. - - Olet päiväini, öitteni paistavin tähti, - olentos vaikk' kauaksi luotani lähti; - sinun loistosi täytti mun pirttini vajaan. - Säde siinnostas runoniekan jäi majaan. - - - - ENEMMÄN OLET KUIN ELONTYÖNI - - - Enemmän olet mulle kuin on elontyöni, - pysyvämpi kuin tahtoni täyttyneen tulos. - Olet mulle päiväini paiste, ja yöni - ikirauha on suuri ja siunaava sulos! - - Elämän runo oot, olet täyttymys unten - ikikaipauksen, pyhä, säihkyvä soihtu! - Olet askel yllä unhojen lunten, - elon sammumaton, salaperäinen loihtu. - - Elämän sätehet toit kuoleman yöhön, - syvimmät olemukseni selvitit salat, - loit tahtoa taistoon ja tarmoa työhön. - Tulenpatsaana ain elon-yössäni palat! - - Pyhä patsas oot elämän ikitulen, - yli aarteiden kätkettyjen salamoit sa. - Palat huikaisten, eessäsi silmäni sulen, - kumarrun tomuhun. Ah, kaikkeni loit sa! - - Runon kauneuden pyhän kaipuun sa täytit, - elämän salat suurimmat poves sulki. - Yli yön elämän iankaikkisen näytit, - salat kuoleman haastoi sun huulesi julki. - - Enemmän olet mulle kuin on elontyöni, - pysyvämpi kuin tahtoni täyttyneen tulos. - Olet mulle päiväini paiste, ja yöni - ikirauha on suuri ja siunaava sulos! - - - - - MAA-EMO - - - - MAA-EMO - - - Maa-emo mahtava, kaitsija, kantaja, - ah, elonantaja - kukkea-kulma. - Oot ikinuori, ain yhä nuortuva - kellervä-suortuva - laihojen kullan. - Toisinaan voit tyly olla ja julma! - Voit vavisten vihanpuuskassa syöstä - pursuavat tulivirrat ja työstä - ihmisien lopun tehdä, mullan - antimet niin hävittää, ett' tienoon - autioks teet, talot, töllit voit kaataa. - Mut inehmot väsymättömät raataa - kunnes peittyvät parmaasi vienoon - vihreään verhoon versovain tarhain. - - Ehtymätön poves on, emo parhain. - Myöhään ja varhain, - kuullossa kuun, kiloss' auringon armaan - paisuvan parmaan - kuormaa kullan-välkkyvää kannat. - Suot elon kaikille, kaikille annat - antimes, ain olet työssä, et lepää, - lahjojas meiltä et milloinkaan epää. - Kasvatat korkeat korvet, ja sankat - suot salot nousta. Säät rae-rankat - lannista ei sua, vuoretkin vankat, - vyöttämät jään, katat laitumiks karjain, - ain ylös huipuille hyisien harjain - käy jäkälää poro etsimään. Marjain - runsaus maat, mäet, mättähät peittää. - - Kun kesän aurinko kultansa heittää - kentties ylle, niin kypsyvi heelmät, - täyttyvi työsi ja tahtosi teelmät. - Maa-emo mahtava, ah elonantaja, - kaitsija, kantaja. - Sun kamarallasi kehtomme kiikkuu, - polkumme liikkuu, - hoivissas elontaipaleen kuljemme, - kunnes suljemme - silmämme uupuneet lepohon kerran, - kunnes raukee - ruumiimme, ah, poves silloin aukee - sulkien meidät huomahan Herran. - - - - AURINGOLLE - - - Pyhä, valkea, valtava aurinko! - lukemattomat vuossadat liidimme jo - kehäkulkua ympäri silmäsi siinnon. - Edelleen yhä liidämme, pistettä kiinnon, - levon ei radallemme oo laisinkaan luotu, - kipenöivä, kiihkeä kierto vain suotu. - Läpi yön, pimeän, ikipakkasen, jään - avaruutehen syöksymme tähdittyvään. - - Ylt'ympäri vain avaruuksien yö, - kipinöitänsä auringot kaukana lyö, - välähtää vasamat elon syttyvän, uuden, - radat luomisen aukeavat, jumaluuden, - iki-Hengen, mi maailmat muotoihin muovaa, - tulenvirttänsä yössä laulavi luovaa. - - Ylt'ympäri vain avaruuksien yö, - joka hetki jatkuvi luomisen työ. - Joka hetki Henki aineeseen liittyy, - yhä tähtitarhoja uusia siittyy, - syliss' yön, pimeän elo puhkeevi kukkaan, - pisaraa mene pienintäkään ei hukkaan, - ei lankea milloinkaan kuoleman aatot, - salamoi sydänyöss' iki-aurinkosaatot. - - Pyhä aurinko, voimasi valtava vie - elämään yhä meitäkin, aukee tie - edessämme halki vahvuuden öiden, - läpi tähtien tuikkivain, välkkyväin vöiden. - Lukemattomat vuossadat liitänyt lie - maa ympäri silmäsi siunaavan siinnon. - Tukikohdan Hengessä löydämme, kiinnon, - levon pistehen, ah, pyhä, paistava lies. - Iki-Henkeä kohti vie meitä sun ties! - - Vuodenvaihteessa 1922. - - - - ELON SÄHKÖ - - - Säkenet elon valtavan sähkön - läpi luonnon taas salamoi, - kukat puhkee, kussa ne kulkee, - sävel lintujen ilmoissa soi, - avaruuksien syttyvi jäihin - pyhä aurinko, elpyvi maa, - kuten morsian hohtava häihin - se itsensä kaunistaa. - - Kukat kulmillensa se kietoo, - sitelee siniseppeleet, - purot valkohuntuina vaahtoo, - häälaulua laulavat veet. - Jumaluuden laulua luovaa, - sävel jonka on loppumaton, - joka muotoja uusia muovaa. - Iankaikkinen, ah elo on! - - Niin syvästi joskus se herpoo, - kuten iäksi kuollut se ois; - vain hetki, ja haihtuvat harhat, - Manan varjot on väistyneet pois. - Iäks kuoleman varjot hukkuu - sylihin elon auringon; - kuten luonto, mi talven nukkuu, - niin henki on myös inehmon! - - Säkenet elon oudon sähkön - salamoi olemuksessa sen, - ei alkua, loppua sillä, - se voima on ikuinen. - Joka ruohossa, korress' se elää, - solun täyttävi jokaisen, - -- se henkenä iäti helää - yli tyhjyyden kuilujen. - - Keväällä 1921. - - - - SYDÄNKESÄ - - - On kuin valon hohtavin huntu - leviäis yli metsäin ja maan, - kesän kypsän tuoksuva tuntu - kedot täyttäisi kukkasillaan. - On kuin pyhä, valkein soisi - sävel kentiltä autuuden, - valon Herran viestiä toisi - alas vangeille ainehen. - - Sävelet valon vaikeimman taivaan - väräjöi läpi kaikkeuden yön, - ne luovat lohtua vaivaan, - niit' uottavat orjat työn. - Ne liitävät kuin valon kyyhkyt, - ne vaivamme virvoittaa, - ne lientävät orpojen nyyhkyt, - ne kahleemme kirvoittaa. - - Ne katseemme vie valon puoleen, - unohtuu pimeys sekä jää, - sätehensä ne heittävät huoleen, - ne tähtinä kimmeltää. - Valonairuet oudosta maasta, - miss' säihkyy ainainen koi, - teit' ei voi seurata saasta, - valo teitä vain seurata voi! - - Suven siunaavan sulotuntu - olemustanne kuvastaa, - on henkenne hohtava huntu, - min kätkössä uinuu maa. - Välisiltana hengen ja aineen - alas astutte aineeseen, - ja lailla laulavan laineen - kohoatte taas korkeuteen. - - Ruotsinpyhtää, kesäk. 11 p:nä 1921. - - - - AURINKOINEN SYYS - - - Kuin talven valtaa peljäten - aurinko hehkuu syksyinen. - - Puun lehdet puhkee purppuraan - sen kera kilvan loistamaan. - - Levolle illan tuuli käy. - Ei pilven varjoakaan näy, - - ei liiku lehti, oksa, puu, - kirkastumistaan kirkastuu - - kaupungit, kylät, metsät, maa, - kaikk' hohteen oudon, kuulaan saa. - - Vöihinsä valo varjoton - verhonnut kaikkeuden on. - - Valkeuden Herra taivaistaan - nyt saapuu maata siunaamaan. - - Aurinkosaatoss' saapuu hän, - Jumala valon, elämän. - - Miss' astuu, syttyy tähtivyö, - edestään väistyy kuolo, yö. - - Kuin kerran aluss' aikojen - työ jatkuu jälleen luomisen. - - Taas kaikuu: »Syämeen inehmon - iäinen valkeus tulkohon!» - - Ja sydämiimme syttyy koi, - yön halki joka salamoi. - - Heräämme valoon, elämään - kuin yötä ei ois ensinkään. - - Ei hävitystä, kuolemaa; -- - kaikk' ihmeellisen hohteen saa. - - Kaikk' uppoo outoon valohon - kuin loistoss' syksyn auringon. - - - - - PILVIEN PIHOILLA - - - - LENTORETKI - - (Santahaminassa, toukok. 13 p:nä 1921.) - - - Aurinko yllä, ja allamme maa! - Kohoaa, kohoaa - avaruutehen ain yhä korkeammalle - kone, halki ilmojen nuolena kiitävä. - Kedot, kukkulat jäävät jalkojen alle. - Yhä korkeammalle ja korkeammalle! - Alapuolella pilvenhattara liitävä, - yli pilvien, usvien, auringonsumun - sylihin ylä-ilmojen jäätävän humun - kohoaa kone kiitäen päivää päin - läpi ilmojen kirkkaina kimmeltäväin. - - Yhä korkeammalle ja korkeammalle, - meri, mantereet jäävät jalkojen alle! - Sinertää alapuolella siintävä laine, - yläpuolella, ympäri ilmava aine, - ohut, jäätävä, min läpi säihkyen sataa - tuhannet sätehet tulivirtojen lailla - kutoen merenpinnalle auringon rataa. - Avartuu vedet välkkyvät määrää vailla, - näy saarta ei, salmea, niemekettä, - vain taivasta pelkkää ja välkkyvää vettä. - On kuin inehmon olis haihtuneet surut, - humisten syvät soi iankaikkiset urut, - heläjää sävelet avaruuksien soiton, - pyhät, korkeat, puhtaat kuin valkeuden koiton, - sävel valtava kuin elon alkavan yöstä, - hopean helähdys ikitähtien vyöstä, - säen, syöksyvä auringon ainaista rataa, - ylähältä mi lohtuna lempeenä sataa - yli maan, läpi yön valon väyliä luoden, - valon valkeiden valtojen viestejä tuoden. - - Edelleen läpi ilmojen kiihtyen kiitää - kone vain. Hajahattarat allamme liitää, - ylös hetkeksi hyökkää, ja jälleen haihtuu, - katoaa meri, maisema toiseksi vaihtuu. - Kohoaa meren helmasta kallioranta, - petäjikköä kasvaa sen karkea santa, - kohisten lumivalkeat kuohut lyö kiviin. - Puut järjestyvät pian ryhmiin ja riviin, - satamiss' alusten liput kirjavat liehuu, - vilisten väenpaljous allamme kiehuu. - Leviää torit alla ja kaupungin kadut, - kapeat kuten hangella suksien ladut, - kimaltaa pyhät temppelitornit ja nirkot, - taloryhmät, puistojen puut sekä kirkot, - keot kuin kerikansan ja muurahaisväen. - - Vilahtaa jo rinne vihreän mäen, - hämärtää läpi terhenien salo sankka, - jalan alla koivikko korkea, vankka. - Läpi kenttien käy joen hopearihma, - putouksen yllä kultainen vihma - värisee vesihelmien, tanssien, telmien - kedon kukkivan kautta ne eespäin ryntää. - Talonpoika peltomaatansa kyntää, - lato laidassa vihreän niitun puuntaa. - - Yli metsän ja maan kone kulkunsa suuntaa, - keveään, keveämmin entistä kiitää, - pian laineiden harjoilla jälleen liitää. - Urut ilmojen ylhäisten soimasta lakkaa, - väsyneesti, kuin uupuen potkuri hakkaa, - kohahtaa vesi vaahtoinen, kimmelpää, - satamaan kone mykkänä seisomaan jää. - - - - KUOLINLENTO - - (Sanoman saapuessa majuri Mikkolan ja luutnantti - Durchmannin tuhosta Alpeilla.) - - - Ihmisen ei jalka astu - kätköön hautakammionne, - kumpunne ei koskaan kastu - kyynelistä, kohtalonne - vyöryyn jään ja lunten hukkuu, - katoo öisten kuiluin sumuun, - vuosisadat siellä nukkuu, - häipyy vuorivirtain humuun. - - Vilinässä vuorivirtain - syöksyy syvään kuilun yöhön - niinkuin lastu kevyt, irtain, - joka joutuu vetten vyöhön, - ajelehtii, hetken häilyy - ryöpyissä ja vaahtoon vajoo, - tyynnä taivas päällä päilyy, - pärskeet rannan paasiin hajoo. - - Uskalsitte ylvään lennon - alttiiks antain elon urheen. - Surma särki siiven hennon, - vieri kotiin viesti murheen. - Poiss' on urhot! turhaan kysyy - miks ja missä katkes matka? - Vait on vuoret, vaiti pysyy, - kertomust' ei kenkään jatka. - - Alppivirrat yksin pauhaa, - kuuluu kuilun yöstä kumu. - Sankareille laulaa rauhaa - vuorten vapaan tuulen humu, - kertoo tarun urhoin työstä, - jot' ei kuullut, nähnyt kukaan. - Kohoo maine kuilun yöstä, - kiitää kauas tuulten mukaan. - - - - - VÄINÄMÖINEN - - - - VÄINÄMÖISTULI - - 6. XII. 1920. - - - Joka suomalaisen se rinnassa palaa - näkymättömän liekin lailla, - se päivään pyrkii, se herruuteen halaa, - se valtaa ei olla voi vailla. - Tuhatvuosiksi sen tukahuttaa voi, - hämäriin ajanjaksoihin loiston se loi, - tuli voimakas sen yhä varjohon tyytyi, - pojat sen viluhun valituksetta hyytyi, - mut hoivasi sittenkin kalleinta tultaan, - mi puhkeeva kerran ol' liekkeihin, kultaan. - - Pojat sen koki monta hyhmää ja hyytä, - mut henkensä tulta he vaali. - Povess' ollut heillä ei soimaa, ei syytä, - oli kaukana vain elonmaali. - Sisin hehku valonsa sittenkin loi - tuhatvuosien taa, sekä voimansa soi - yhä kestää, minkä vain harvat kestää, - omalt' tieltä meit' yksikään voinut ei estää. - Pyhin hetkemme kun oli koittanut kerta, - me uljuutta emme säästäneet, verta. - - Tuli Väinämön ohjasi unhosta meitä, - salast' ohjas se esiin ja julki. - Vapahan rodun astuimme ylväitä teitä, - tukenamme maan Hengetär kulki. - Se voitosta voittohon joukot vei, - sen tiellä estettä ollut ei, - kukin käytti miehen mieltä ja kättä, - kävi eespäin suorana, pelkäämättä, - kun kypsänä läikkyi henkemme laiho, - satavuosien kun oli täyttynyt kaiho. - - Tuli Väinämön meiltä ei sammua saata, - salass' ain poven pohjass' se palaa, - yhä suojaa se kansaa ja synnyinmaata, - yhä intoa mielihin valaa, - roduks Hengen meidät se kasvattaa, -- - me emme halpoina kulkea saa. - Sytytämme ihmisen korkeat soihdut, - tutut meille on vanhat ja uudet loihdut, - rodun henkisen työt yhä täytämme, - tulisäilää Väinämön käytämme. - - - - VÄINÄMÖINEN - - - Hän oli ennen kuin ol' Suomen suku, - hän tajunnassaan heimons' unelmoi, - ol' hälle tuttu luote, loihtu, luku, - siks hengessään hän Hengen kansan loi. - Ei kansaa, joka vainon teitä kulki, - vaan rodun, joka salat saattoi julki, - mi laulut laati, suori suuren soiton, - mi kamppaeli eestä valon voiton. - - Se taisteli vuoks vapaan ihmisyyden, - vuossadat vaikka kantoi kahleita, - se tuntenut ei ääntä itsekkyyden, - se palveli vain valon valtoja. - Se olemusta etsi jumaluuden, - se Hengen-laulun lauloi korkeen, uuden, - se tulevaa loi suuruutensa aikaa. - Se toteutti Väinämöisen taikaa! - - Kahleemme katkoi Väinämöisen tuli, - se antoi aineen, Hengen vapauden, - sen paahtehessa pohjan hanget suli, - virittyi kannel vapaa, valtainen. - Keväämme koitti, katosi pois kirsi, - taas kansamme soi vapauden virsi, - ei vainon valkeat, ei miekan melske, - ei sävel sotien, vaan hengen helske. - - Ei taiston tulet Väinämön oo tulta, - vaan viisauden lujat luottehet, - henkemme niiss' on yksin helein kulta, - tietomme taika, taidon tuottehet. - Vuoks vapauden jos tartuimmekin miekkaan, - rakenna emme enää heikkoon hiekkaan. - Käytämme yksin hengen vapaan kalpaa, - pimeyden voimien se teot salpaa! - - - - VÄNRIKIN SANKARIT - - - Heimomme tietäjä ne kerran näki - hengessään, esiin heidät loihti, loi. - Maa vaarassa kun ol', sen sankarväki - riemuiten viime verens' sille soi. - Ne taistelivat ylivoimaa vastaan - Sven Dufvat, Stoltit, Munterit ja muut, - vaikk' kuolo tuloksena ainoastaan, - unelmaa voiton hymys sentään suut. - - He vaikkei voittaneet, niin voiton unten - he hehkun jälkipolvillensa soi. - Se uhmas valtaa pakkasten ja lunten, - halk' aikain urhot siitä voimaa joi. - Sen suojass' sankarrotu kasvoi, karttui - äänettä hetkeänsä uottaen, - ne sankarit, jotk' kalpaan vihdoin tarttui, - maan vastaisuuteen, valoon luottaen. - - Ne sankarit, jotk' kulki taiston teille, - kun uhkas vieras sekä oma mies, - ne, jotka vapauden voitti meille, - kun solvattuna sammui kotilies, - kun kaikkialla kasvoi väkivalta, - kun orjuus uhkasi ja orjan ies, - he tulen tempasivat taivahalta, - he yksin silloin tehtävänsä ties. - - He Dufvain, Stoltein, Munterein ol' juurta, - he kamppaeli keskell' yön ja jään. - Mit' unelmoitu tääll' ol' koskaan suurta, - se heissä vihdoin puhkes elämään. - Min hengessänsä näki runoniekka - kansansa kunniata laulaissaan, - sen teki vasta myöhäispolven miekka, - mi vapautti kansan sekä maan. - - - - KAMPPAILEVA KARJALA - - - Mykistyi käsissäs sävel kannelten, - virity ei virttesi taika. - Mikä sorti äänesi suloisen? - Sävelen ole nyt ei aika! - Sotahan sävelniekkasi suuret suori, - iäkkäät urohot sekä sankari nuori, - sotien sävel virtesi vienot salpaa, - kätes käyttää nyt kylmänä iskevää kalpaa. - - Sodit puolesta soittosi nyt sorean, - sodit eestä virtesi vapaan. - Näen taas kuten muinen sun kamppailevan, - isien yhä isket sa tapaan! - Isätkin sotahan Valon suorivat ennen, - he soittelivat sotateillensä mennen, -- - idän vartio ol' rotu Karjalan vakaa, - sama vartio taas vapautemme takaa. - - Sodi, Karjala, vartio lännen maan, - koko ihmiskunnan on voittos. - Sotivat isät, soittivat kanneltaan, - ilo ihmisyyden on soittos. - Sodi suorana, koskaan ei Karjala kaadu - rotu laulujen, loihtujen maaksi ei maadu. - Valon vuoksi on vuotanut Karjalan veri, - hedelmät sinun töistäsi ihmisyys peri! - - Pian helkkyy taas kantele polvillas, - pian laulusi laaja taas kaikuu. - Rotu Karjalan, suuri on kunnias, - Valon vuoksi sun rautasi raikuu - Vuoks ihmisyyden sun tapparas tultaan - nyt tuiskavat, poikasi peittyvät multaan. - Mut mullasta, maastakin turpeen alta - kohoaa ylös taivaille laulusi valta. - - Marrask. 26 p:nä 1921. - - - - YÖN UHATESSA - - - Yö uhkaa, myrskysää - idästä ukkospilviään taas nostaa. - Voi miestä, pois ken jää, - maan vapaus kun täytyy jälleen ostaa. - - Voi miestä, joka myö - halvasta veljiensä veren hinnan, - kun hetki vaikein lyö, - kun käytävä on kamppailemaan rinnan! - - Kun miesten kuntoa - maa, kansa, koti, vapautemme kysyy. - Mies, joll' on tuntoa, - nyt mielin vakain vartiossaan pysyy. - - Hän katseen tyynen luo - tuhoa, turmaa, kuolemaakin kohti, - säikyttää minkään suo - ei mieltään, voiton vuoksi kaikki tohti. - - Verensä viimeisen - vuoks veljesveren vuotaneen hän antaa, - puolesta vapauden - kaikkensa maalleen uhriksi hän kantaa. - - - - JUHANI AHON MUISTOLLE - - 8. VIII. 1921. - - - Sinä tunsit korvet syntymämaan, - sävelet salometsien sankkain, - tarut taisit valkean, tuoksuvan haan, - samosit laet vaarojen vankkain. - Oli tuttavias veden, metsien väki, - tuhatvuosien taa sinun silmäsi näki, - näki kansasi ammoisen alkukehdon, - pyhät puut näki, leppeän uhrilehdon, - sävel virren miss' sointui, ja kantele soi, - suvun suurimmat miss' syvät luotteensa loi. - - Syvimmät rodun luotteet ilmi sa toit, - tämän maan salat suurimmat hengessäs loit. - Olit peltojen poika ja kulkija korven, - tajusit sävelet ujon paimentorven, - kuvasit kesäpäivää ja talven yötä, - kera kansasi kärsit ja teit iät työtä. - Ilojas ilot sen oli, murhees sen murheet, - oli ylpeytes sen taistelut urheet, - idän iskuja torjuit, sen hyytävää hallaa, - sadot meiltä mi vie, sekä vainiot tallaa. - - Katajaisen sa tunsit kansasi juuret, - vakavimmat sen mietteet, sen miel'alat suuret. - Matit korvessa tunsit, sen Liisat, sen Maiat, - sinä Taikurit tiesit, ja taikurein taiat. - Sinä, Taikuri suurin, mi pohjan jäässä - hymysit kuten vain hymytään suven säässä. - Isien pyhä puu sinun suullasi puhui, - kevähän kevähästä se kertoi ja huhui, - kevähästä, mi talvien takaa koittaa, - kevähästä, mi kerran saapuu ja voittaa - pyhän voittonsa kansalle laulun ja työn, - joka yöss' sotien ikivallat lyö yön. - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Ristin tie, by Aarni Kouta - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RISTIN TIE *** - -***** This file should be named 43619-8.txt or 43619-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/4/3/6/1/43619/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. |